Jäsenmaksu peritään aikakauslehden läh etyksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelij at ja koululaiset Ainaisjäsen SUOMEN LUONTO Ilmestyy -! kertaa vuodessa. 196 1 500 mk. N i i I o S ö y r i n k i (,·astaava), toht. Puhelin 622 978 Postisiirto 6882 J äseneksi ilmoittautuminen (nimi , arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Merkin voi nouta a toimistostamm e ta i ti lata postitse, jolloin se läh etetään postiennakkona. L.: Petolintututkimus jatkuu 58 Suom en Luonnonsuojeluyhd istyksen vuosikokous 58 Karjalan kotkat 58 Linnut taudinlevittäjinä 59 Näädän metsästystä 59 Laukonpeurojen kaatoluvat 59 Lyhyesti 60 Lukijoilta Yrjö A. Tilattaessa mainitkaa haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä. merkin Merkin. SISÄLTÄÄ: 33 Niilo Söyrinki: Suomen luonnonsuoj elun säätiö 35 Kalevi Raitasuo: Laajennetaanko riistalintujen piiriä. hinta on 250 mk. Räsänen: Porot ja pedot Sirkka Havukainen : Luonnonkukkien poimiminen 62 Ulkomailta 63 Jäsenhankintauutisia 64 Summary Ka nsikuva: Nokikana (Fulica atra) Valoh. Sivu n ylälaidassa kuvattu SLY:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 39 Pentti Linkola: J aloha ukka 1960 42 Nii lo Söyrinki : Näsiä, kevää n ihmeellinen pensas 46 Pertti Seiskari: R antavonttu, turpa ja hapsenkakkiainen Uusin tieto Suomen luonnosta 5 1 V. Ja etaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmahsua vastaan Tilanshinta v. Erkamo: Suomen kasvisto 195560 Luonnonsuojelun työmaalta 53 Karkalinniemestä vihdoinkin luonnonsuojelualue 55 Uusia luon nonsuojelualueita ja rauhoitettuja lu onnonmuistomerkkejä 57 P. Kalevi Raitasuo SUOMEN L UO , NO t SUOJELUYI-IDTSTYS Helsinki, Unionin katu 40 a. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimi tus: prof. R eino K a 11 i o I a
Maassamme onkin viime aikoina luotu koko joukko rahastoja ja säätiöitä tieteen, taiteen ja muun kulttuurielämän tueksi. Tällainen järjestetty keräys vaatii niin paljon työvoimaa ja varoja, ettei yhdistys kykene sitä ilman jäsentensä apua suorittamaan. Lähiaikoina postitetaan jokaiselle yhdistyksemme jäsenelle hanketta selostava kirje ja sen mukana postisiirtokortti, jolla lahjoitus voidaan lähettää sitä Yarten avatulle postisiirtotilille n:o 115921. N :o 2 1961 20 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Suomen luonnonsuojelun säätiö Niilo Söyrinki Tämän kirjoituksen otsikon sanoihin sisältyy suuri toive. Siihen vetoaminen on siis välttämätöntä säätiöajatusta toteu ttamaan lähdettäessä. Yhdistyksemme johto on ryhtynyt toteuttamaan tätä hanketta siinä uskossa, että luonnonsuojelun merkitys on jo tullut yleisesti tunnetuksi maassamme. Tunnettuahan on, että aatteellinenkin toiminta tarvitsee riittävän aineellisen pohjan päästäkseen todella merkittäviin saavutuksiin. Luonnonsuojelu, joka on koko maan ja kaikkien kansalaispiirien hyväksi tapahtuvaa kulttuuritoimintaa, on myös kipeästi tällaisen tukielimen tarpeessa. Yhdistyksemme piirissä on jo monta kertaa keskusteltu rahaston perustamisesta erityisesti luonnonsuojelun päämäärien toteuttamiseksi. Näin on haluttu tehdä jäseneksi liittyminen r iippumattomaksi asianomaisen kukkaron paksuudesta. Jäsenmaksut on pidetty tarkoituksellisesti .alhaisina eikä muita velvoitteita ole esitetty. Asian ensi vaiheessa onkin päätetty vedota juuri jäsenistöön alkupääoman keräämiseksi säätiötä varten. Siitä, kuinka moni jäsen tämän todella tekee, riippuu, voidaanko ryhtyä laajaan yleiseen keräystoimintaan. Rohkaisua olemme saaneet monilta yhdistyksen jäseniltä, jotka ovat oma-aloitteisesti kehoittaneet säätiön perustamiseen ja luvanneet antaa sille lahjoituksia. Ne eivät kuitenkaan ole pelkän toiveajattelun ilmausta, vaan tarkoituksena on tosi toimintaan ryhtyminen. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on koko olemassaolonsa ajan mahdollisimman vähän rasittanut jäseniään taloudellisesti. 33
kansallisesti arvokkaita muistomerkkejä, jotka muuten olisivat joutuneet hävitetyiksi nopeasti etenevän asutuksen ja teollistumisen seurauksena. Lähetettävässä kirjeessä esitetään, että alin ja samalla yleisin lahjoitussumma olisi 1000 markkaa. Ilman tähän tarkoitukseen käytettävissä olevia varoja meidän on pakko vain alistuen todeta, kuinka monia korvaamattomia kotimaan luonnon arvoja lopullisesti tuhotaan. Vastaavissa ulkomaisissa yhdistyksissä saattaa jo vuotuinen jäsenmaksu olla suurempi. Tämänkaltaista tehtävää olisi meilläkin yllin kyllin joka puolella maata. Epäonnistuminen todistaisi, etteivät edes ne, jotka kiinteimmin ovat luonnonsuojelussa mukana, pidä sitä ehkä monellekin sinänsä vähäisen taloudellisen uhrauksen arvoisena. J oka tapauksessa yhdistys uskaltaa toivoa, että jokainen jäsen tosiaan vakavasti arvioisi mahdollisuutensa lahjoituksen tekemiseen ja että niin moni kuin suinkin tulisi myönteiseen päätökseen. Opiskelijoilta ja muilta, joilla ei ole varsinaisia ansiotuloj a, riittäisi 500 markkaa. Esimerkiksi Skotlannissa toimiva säätiö National Trust on pelastanut suuren joukon luonnonkauniita maisemakohteita, harvinaisten kasvien kasvupaikkoja, geologisia nähtävyyksiä, muinaislinnoja ym. Säätiön apua tarvitaan myös luonnonsuojelualueiden tutkimiseen, uhanalaisten eläinten kantojen selvittelyyn ja pelastamiseen, luonnonsuojelukirjallisuuden julkaisemiseen, kurssitoimintaan, nuorison luonnonsuojelukasvatukseen ja moniin muihin tehtäviin, joihin nykyään ei ole varoja kuin vain nimeksi käytettävissä. Tälläkään kertaa ei ole kysymys ensi sijassa suurista summista. Silloin olisi tietysti turha odottaa suurelta yleisöltä senkään vertaa tukea. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on suuryritys, jonka vaikutus ulottuu kauas tulevaisuuteen, jos sen luomisessa onnistutaan. Tätä voitaneen rahamme nykyisen arvon mukaan pitää kohtuullisena. 34. Tässä mielessä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys vetoaa jokaiseen jäseneensä ja kaikkiin kotimaan luonnon ystäviin säätiön peruspääoman keräämisessä. Tulkoon siitä todellinen maamme luonnonarvojen pelastusrengas, jonka varaan voidaan rakentaa voimakas, aktiivinen luonnonsuojelutoiminta ja siihen liittyvä tutkimus-, opetusja kasvatustyö. Tällaisen summan useimmat jäsenemme voinevat luovuttaa ilman, että se havaittavasti kaven taa heidän elintasoaan. Säätiöhankkeen toteutuminen riittävässä laajuudessa antaisi nykyistä monin verroin paremmat mahdollisuudet suomalaisen maiseman ja muiden luontomme aarteiden suojelemiseen. J a tietysti on myös niitä, jotka ilman vaikeuksia kykenevät antamaan huomattavasti suuremmankin lahjoituksen ja toivottavasti myös sen tekevät. Olisi suoranainen tappio luonnonsuojelutyöllemme, ellei tällaista asiaa, kun siihen lopultakin pitkän harkinnan jälkeen on ryhdytty, pystyttäisi viemään tyydyttävään ratkaisuun
Jo vuosia jatkunut keskustelu on joutunut ratkaisuvaiheeseen Suomen Metsästäjäliiton tehtyä maatalousministeriölle esityksen, että nok i k a n a p s i 1 k k i u i k k u otetta1sun metsästettäviin riistalintuihin kuuluviksi. Esityksen mukaan mainitut lajit ovat tulleet siinä määrin yleisiksi, ettei metsästys voi muodostua vaaraksi niiden olemassaololle maassamme, etenkin kun mitään huomattavaa metsästyksen painetta ei näiden lajien osalle ole odotettavissa. Kun silkkiuikku suurimmassa osassa m aatamme on yleinen eikä se millään tavalla ole hyöd yllinen ja kun ottaa huomioon sen aiheuttaman vahingon kalansyöjänä ja hihnamaclon levittäjänä, m aa taloushallituksen kalatalousosasto ei huomaa mitään seikkoja, jotka puoltaisivat silkkiuikun rauhoituksen ylläpitämistä". Sen sijaan silkkiuikun pääravintona ovat saman lausunnon mukaan kalat: salakat, särkikalat, muikut järvissä ja sila kat meressä sekä luultavasti siianpoikaset. Metsästäjäpiireissä taas pidetään nokikanan ja silkkiuikun vähentämistä suotavana siitä syystä, että "ne tunnetusti riitaisina ovat omiaan karkottamaan arvokkaampia vesilintuja pois pesimäja poikuepaikoiltaan". Esityksen johdosta antamassaan lausunnossa mainitsee maataloushallituksen kalatalousosasto, että nokikanalla ei ole merkitystä kalastuksen kannalta. Ei voida kieltää, että niin nokikanan kuin silkkiuikunkin rauhoitus saattaa näyttää perusteettomalta, kun samanaikaisesti sallitaan muutamien niitä harvinaisempien sorsa-, sotkaja koskelola35. Kalevi Raitasuo Yleisenä toteamuksena voidaan sanoa, että mikäli metsästyksen paine hajoittms1 nykyistä useampien riistalajien osalle, keventäisi se mahdollisesti ainakin jonkin verran taloudellisesti arvokkaimpien riistakantojen verotusta. 12.000.000 kpl pikkukaloja (!) ''Vielä suurempaa vahinkoa kuin syömällä huomattavia määriä kaloja silkkiuikku tekee kalataloudelle toimiessaan kalaloisten, etenkin hihnam aclon (Ligula i11 testinalis) isän täeläimenä. Tämä loismato on paikoitellen hyvin yleinen esiintyen varsinkin särkija petokaloissa. Sopivina metsästyskohteina on mainittu sellaiset vesilinnut kuin nokikana ja uikut. Vuosittain lasketaan emolintujen käyttävän ravinnokseen n. Uusien käyttämättömien ,riistareservien avulla voitaisiin siten sekä monipuolistaa metsästysurheilua että helpottaa epäsuorasti heikkojen riistakantojen vahvistumista. Vaikka tämä loinen verrattain harvoin aiheuttaa kalan kuoleman, hidastuttaa se isäntäeläimessä kasvua melkein puolella. Laajennetaanko riistalintujen piiriä
Näin ollen joudutaan kysymään, minkä vuoksi puheena olevia lintuja ei saa metsästää samanaikaisesti kuin niiden yhtä yleisiä tai jopa harvinaisempia naapurilajeja. Lapasotka ja heinätavi ovat joka tapauksessa vielä vähälukuisempia, mutta siitä huolimatta niitä verotetaan. Uudet kalatalousopit neuvovat vesistöjen kalakantoja hoidettaessa keskittymään juuri pikkukalojen pyyntiin arvokalojen kasvunopeuden ja vesistön kalatalouclellisen tuoton kohottamiseksi 1 Periaatehan on aivan sama kuin jonkin metsäpuiden taimikon tai vihannesviljelrnän hoidossa : populaation liikatiheydestä johtuvaa haitallista kilpailua ravinnosta on lievennettävä, jotta kasvatettaville parhaille yksilöille jäisi kylliksi kasvun edellytyksiä. Sen tärkeimmän ruokavalion muodostavat rehevien järvien ja lahtien matalikoilla ja pintavesissä parveilevat särjet, salakat ym. Toisaalta voidaan esittää myös rauhoitusta puoltavia tosiasioita, jotka on tasapuolisesti otettava huomioon ratkaisua tehtäessä. 36. pikkukalat sekä sellaiset suuret vesihyönteiset kuin sukeltajat ja niiden toukat. Onko tällaisten kalojen ja petohyönteisten harventamista pidettävä todellakin vahingon tekona. Molempien lajien pesivä kanta vastaa vain 1-3 % :a sinisorsan pariluvusta. jien metsästys. Tarkastelkaamme ensin s i 1 k k i uikun vahingollisuutta. On kyseenalaista, voidaanko yksinomaan pikkukaloja saalistavia uikkuja pitää vahingollisina, varsinkin kun saalislajisto koostuu voittopuolisesti ns. Nokikana ja silkkiuikku sijoittuvat suhteellisen vähälukuisten vesilintujen ryhmään. Taustalla näky,·ä uikku on juuri tulossa häätärnään tunkeilijoita pesältään. Naurulokit yrittävät vallata silkkiuikun pesäkeon
Sukeltajat ja varsinkin niiden toukat ovat tiettävästi pahimpia kalanmädin tuhoojia. Se on vielä tyypillisempi pesimäpiirilaji kuin uikut, joilla on lokkien tavoin taipumus muodostaa yhdyskuntia. Pahimpana haittana esitettyä heisimadon levittämiskysymystä ei myöskään ole riittävästi selvitetty. Vastaavanlaisia esimerkkejä tunnetaan myös Keski-Euroopasta. Sen piirissä e1 suvaita vieraita nokikanoja, mutta sorsat 37. Uikut näet tarvitsevat kyetäkseen sulattamaan ravintonsa höyheniä mahaansa "jauhinkiviksi" aivan vastaavaan tapaan kuin monet maalinnut tarvitsevat soraa! Kuitenkin juuri näitä höyheniä on pidetty joskus kiistattomina todisteina, jotka muka osoittavat, että uikkujen ruokavalioon kuuluvat myös sorsanpoikaset. ole vaarassa. 1949 niin pahoin hihnamadon saastuttama, etä tilanne aiheutti yleistä huolestumista kalastajien keskuudessa. Melkein samaa voidaan sanoa nokikana s takin tappelupukarina. Juuri agressiiviset sorsanaaraat samoin kuin väkivaltaiset urossorsat aiheuttavatkin ylivoimaisesti suurimmat poikastappiot ainakin Helsingin ja sen lähiympäristön sinisorsakannan piirissä. Kun uikut puolustavat pesänsä ympäristöä vain parin kolmen metrin säteellä, käsittää nokikanojen "reviiri" keskimäärin 30x30 metrin laajuisen kaistan avoveden äärelle työntyvää kaislikkoa. Pesäpiirinsä ulkopuolella ei uikkujen ole tiettävästi koskaan havaittu ahdistelleen sorsia, elleivät niiden omat poikaset. Siitähän seuraa, että silkkiuikkujen ohella pitäisi hävittää saman tien kaikki muutkin uikut, sukeltajasorsat, koskelot, kuikat ja lokkilinnut, ennen kuin voitaisiin saada jonkinlaiset takeet puheena olevan kalaloisen kehityskierron katkeamisesta. Kuka voi laskea, miten suurta hyötyä uikut aikaansaavat täten välillisesti, hävittämällä kalatuholaisia. Todennäköisesti tämä hyöty korvaa hyvinkin sen vahingon, jonka uikut ehkä aiheuttavat muuttoaikoina saalistaessaan avovesillä arvokalojenkin poikasia. Niinpä Lappajärven lahnakanta oli v. On totta, että uikut eivät juuri suvaitse vieraita lintuja pesänsä vierellä, vaan hyökkäävät yleensä sukelluksista tunkeilijan kimppuun . Pesä piirin puolustaminen ei kuitenkaan ole ainoastaan uikkujen erikoispiirre, vaan vastaavalla tavalla käyttäytyvät monet muutkin lintulajit. Ligulosis-tau tia tavataan näet yleisenä myös lintuköyhissä vesistöissä. Sille seikalle, että hihnamato uiskentelee usein myös vapaana vedessä, josta mikä tahansa vesilintu voi syödä sen, on pantava erittäin suuri paino. roskakaloista, joiden hävittäminen on kaikkien valistuneiden kalastajienkin keskeisenä pyrkimyksenä. Se seikka, että uikkujen lihasmahasta löytyy säännöllisesti höyheniä, johtuu yksinkertaisesti niiden tavasta niellä omia höyheniään. Todellisuudessa eivät uikut koskaan karkoita sorsia pois pesimäpaikoiltaan tai aiheuta sorsille poikuetuhoja. Silkkiuikun leimaaminen jonkinlaiseksi rauhanhäiritsijäksi perustuu siis aiheettomiin ennakkoluuloihin. Poikueitaan ohjaavat sorsaemothan käyvät erittäin herkästi vieraiden poikasten kimppuun pahoinpiclellen niitä hengenvaarallisesti. Kuitenkin järven vesilinnusto oli samaan aikaan silmiinpistävän niukka. Ei myöskään saa unohtaa edellä mainittua hyönteisravintoa
Ja vielä enemmänkin: kantojen nousut ja laskut eri vuosina ilmenevät samanaikaisesti! Yhteenvetona joudutaan siis toteamaan, etteivät rauhoituksen kumoamiseksi esitetyt perustelut ole kaikilta osiltaan riittävän päteviä. Tavallisesti sorsat ja sotkat väistyvätkin jo, ennen kuin nokikana aloittaa lajityypillisen karkoitusoperaationsa, joka päättyy puoleksi juosten ja puoleksi lentäen suoritettuun "torpeedohyökkäykseen ". Nokikanan pesimänaapureina esiintyy tavallisesti naurulokkeja, mutta ei yleensä sorsia, jotka vaativat pesäpaikakseen kuivempaa ja kiinteämpää maastoa. Tällaiset hyökkäykset eivät ole kuitenkaan millään tavoin vaarallisia sorsien ja uikkujen kannalta. Jos edellisillä on johdettavinaan poikue, eivät ne suinkaan pakene nokikanaa, vaan iskevät välittömästi takai38 sin ja onnistuvat poikkeuksetta aina karkoittamaan nokikanan, vaikka se on omassa pesimäpiirissään. sen sijaan saavat liikkua rauhassa. Va lokuvat kirjoittajan.. Tilanne muuttuu vasta haudonnan loppuvaiheessa ja untuvapoikasten ollessa aivan pieniä, jolloin nokikanan hyökkäysvalmius on huipussaan. Jos vertaillaan eri järvien soraja nokikanakantoja to1sunsa, havaitaan hei posti, että noki kanojen suhteellinen runsaus ei suinkaan vähennä edellisten lukua. Päinvastoin voidaan osoittaa, että kumpienkin kannat kukoistavat tai kituvat rinta rinnan. Nokikanan "torpeedohyökkäys". Ongelman oikea käsittely edellyttää näin ollen lisätutkimuksia ja vastuuntuntoista harkintaa. Sen voi todeta seuraamalla sorsatai sotkanaaraan käyttäytymistä silloin, kun nokikana suorittaa torjuntahyökkäyksensä. Silloin se näkee vaaran sorsissa ja sotkissakin yrittäen karkoittaa sisukkaasti hyökkäilemällä kaikki tunkeilijat pesänsä tai poikueensa lähettyviltä
Kuvaavaa tälle masentavalle vuodelle oli, että sekin vuosien takainen "oma pesam Luopioisissa, jonka vaiheista aikanaan pitkässä jalohaukkalitaniassa kerroin ja joka ainutlaatuisena poikkeuksena on säilynyt Ien39. P . Jalo haukka 1960 Pentti Linkola Lämmin, rehevä ja lintujen kannalta yleensä perin edullinen ja m ainio vuosi 1960, joka ainakin omilla lintumaillani oli syystä tai toisesta vähäisten pesätappioiden iloinen vuosi ihmistenkin vainoamille lajeille, jopa kanahaukkoja ja kotkia myöten, osoittautui kaikesta huolimatta linnustomme suurelle murheenkryynille jalohaukalle mahdollisimman synkäksi. Kun vuodesta 1958 vuoteen 1959 vain suunnilleen viidennes (4-6 25 :stä) asu tuista jaloha ukan pesä paikoista jäi tyhjilleen, näytti kanta vuodesta 1959 vuoteen 1960 kootun aineiston mukaan romahtavan puolella! 25:stä tarkastetusta vuoden 1959 pesäpaikasta oli 12 varmasti ja 1 mahdollisesti asuttu, yhdellä tavattiin vieraileva haukka, ja huomattavan runsaasti (5) oli sellaisia tapauksia, 101ssa haukka ( 1 vai 2 yksilöä?) oli oleskellut pesä paikalla varhain keväällä, mutta jo toukokuussa hävinnyt. Aniharvoista viimeisistä pesistä tuhoutui jälleen yli puolet ja rauhoituksen farssinomaisuus kävi jälleen kouriintuntuvasti ilmi. Kun tyhjää pesääkään ei voitu löytää, tuntuu todennäköisimmältä selitykseltä näille tapauksille, että vanhasta parista on ollut hengissä vain toinen, joka ei ole kyennyt löytämään uutta puolisoa ja on keväisen odottelun jälkeen hylännyt pesäpaikan. Yhä harvinaisemmaksi käyvä näky: jalohaukan pesäpoikanen. Seiskari. Valok
Linkola & P. Törnroth l. Lehtonen 4, M. Linkola & T. Ei Ei Pesi kev. (3) 1 1 lintu käymässä (2) Ei pesinyt (42) B. Mättö 8, J. käymässä (2) Ei pesinyt (82) C. Toinen samassa yhteydessä mainittu "klassillinen" pesäpaikka, pari vuosikymmentä seurattu ruotsinpyhtääläinen, oli 1960 ensimmäistä vuotta autiona. Lehtonen, 4, M. Härö 1, P-Ä. pesi (1) 1 tuskin pesivä yks. Linkola 4, M. Linkola & E-P. Casen l , H. Linkola 1, J. Dahlström 1, B. Luonnonsuojeluyhdistys kiittää ja toivoo jälleen uskollisia raportteja tältä vuodelta. Kun vuonna 1960 voitiin tarkastustyön piiriin liittää vielä 17 uutta pesäpaikkaa, on työn aikana 1958-60 nyt tarkastettu tunnetuista jalohaukan pesäpaikoista 197. J. Linkola 3, P. Linkola & P. pesi (1) Mahdoll. Tilanne 1960 A. J. Putkonen 2, P. Toivonen 1: 4 pesivää paria, 1 tuskin pesivä lintu ja 2 tyhjää pesäpaikkaa). Kesän 1960 tarkastustyön yksityiskohtaiset tulokset selviävät ylläolevasta yhdistelmästä. Linkola & E. (1) 1 1 yks. Miettinen 1, J. Johansson 1, P-Ä. Siira 1, E. & P. Klemola 2, S. Ja sitten on surullisten tilastojen vuoro. Sorsa 1, P. Vain 1958 tarkastetut, tilanne 1958 Pesivä pari (9) 2 1 tuskin pesivä yks. Siira 2, S. Käynyt 1 yks. Ekstam 3, J. & P. Pesimisen menestymistä 1960 valottaa seuraava laskelma:. Excell 1, A. Siira, pesivä pari) ja 1959 7 (S. 1959 tarka tetut, Mahd. Paavolainen 2, P. Viimeksi mainituista oli 4 sellaisia, joita ei tarkastettu 1958. 40 1 1 hävinnyt mässä pesinyt tettu 5 1 6 6 1 1 2 2 11 30 3 4 1 2 5 77 15 Muista huomattavista täydennyksistä mainittakoon vasta nyt saadut Oulun Luonnonystävien, Turun Yliopiston ja Rovaniemen kaupungin lintukokoelmien aineistot. Ei aikaisemmin 1 tarkastetut 2 topoikasiin saakka joka vuosi 1954-59, oli tänä vuonna hävitetty, kolistamalla munat pääsemättömältä kallionkielekkeeltä alas pitkällä riu'ulla. Pitkänen 1, T. Johansson & E. Linkola 16, P. Ketola & P. Hilden 1, L. Tarkastustyöhön ovat ottaneet osaa tällä kertaa seuraavat henkilöt: R. Mustakallio 2, P. iinpä 1958 on tarkastettu vielä 1 ennen mainitsematon pesäpaikka (J. Miettinen 7, M. ja käytarkastilanne 1959 pesi Pesivä pari (31) 12 Todennäk. Haapanen 1, 0. On huomattava, että ne eivät täysin täsmää aikaisemmin julkaistujen kanssa, koska jälleen on kuten tällaisen keruutyön luonteeseen kuuluu saatu myöhästyneitä täydennystietoja. Sulkava 2, T
Kun vielä yksi yhdistyksen kiertokyselyyn ilmoitettu, mutta epävarmana pidetty pesäpaikka (Kittilä s) on tiedonantajan haastattelussa (M. Mutta kolkon kuvaavaa nyky-Suomelle on havainto, että kolme näistä ilahdu ttavista uusista pesäpa ikkalöydöistä tulee lähivuosina jäämään tekoj ärven alle . jokin lintu rikkonut muna t (3 munaa) 1 munat hävitetty (X + X + 2 + vähintään 2 munaa) 4 munat tai pienet pojat hävitetty (X + 2 mun aa) 2 tavattu hätäilevät emot poikasten aikana 3 rengastusikäisiä poikasia varttunut [l (2 munaa) + 1 (2 munaa) + 2 (2 munaa) + 2] 4 Kokonaan uusia pesäpaikkoj a on vnme kirjoituksen jälkeen tullut tietoon vielä peräti 10 (s = suo, k = kallio): Liljendal k, Hinnerj oki 2 s, Laitila s, Vehkalahti s, Lumijoki niittyladon katto, Kuusamo ?, Sodankylä 3 s. Pieniä ilona iheita vielä katastrofin keskelläkin ovat ne 6 pesäpaikkaa, jotka aiva n ennen tuntem attomina on tavattu as uttuin a vasta 1958-60. 41. .. Linkola) todettu varmaksi, on tunnettujen jalohaukan pesäpaikkojen lukumäärä Suomessa nyt vähintään 356. 3 km päästä varhemmin asutulta kalliopesäpa ikalta. Pesäpaikkoj a, joilla asumisen merkkejä, yhteensä 24 joko pariton pesimätön lintu tahi (tuskin) pesä tuhottu 7 pesä tavattu vain munavaiheessa (2 + 4 munaa) 2 • munat hylätty (1 mun a) 1 luultav. (Eihän tällaisia tapa uksia ensimmäisessä suurraportissa ollut tiedossa kuin yksi.) Näistä on yllättävä eräs kalliopesäpaikka, jolla teh tiin pesälöytö 1959: tältä "H aukkavuorelta'' on aineistossa varhemmin jo m ammta: "otaksuttavasti ollut aikoinaan jalohaukan pesäpaikka, mutta ei pesinyt enää 19101920-luvuilla". Aivan uusi aluevaltaus lienee todellakin m yös muuan suo, jolla on todettu pesiminen 1959-60; tässä tapauksessa tiedonantaja olettaa, että pariskunta olisi siirtynyt n. T odellinen tiivistelmä siitä opista, jonka jalohaukan kohtalon tutkij a on saanut että meidän " hyvinvointivaltiomme" ainakin elollisen luonnon kann alta on suuri pahoinvointivaltio. Sekä m ahdolliset pesäpaikan vaihdot että aivan uusien alueiden asuttamiset olen aikaisemmin todennut äärimmäisen harvinaisiksi
Sitä kannattaa luonnosta vieraantuneen kaupunkilaisenkin lähteä vaikka vartavasten katsomaan . Saako tosiaankin tämän pienen pensaan kukkien tuoksu keväisessä metsässä aikaan sellaista hämminkiä kuin luontoa tunteva eläinlääkäri-kirjailijamme on kuvannut, vai onko koko kertomus vain runoilijan kepeästi pulppuavan mielikuvituksen tuotetta. Hänen ei itse tarvinnut 42 tarpoa kevätkosteassa, paikoin vielä talvisten lumikinosten peittämässä metsässä päästäkseen näkemään tuon viehättävän pensaan täydessä kukinnassaan. Sitä on Yrjö Kokkokin runsaasti käyttänyt ja antanut sireenikiitäjän ja muiden kesäperhostenkin ottaa osaa noihin varhaiskevään kemuihin näsiän kukissa, mutta kertomuksella on kuitenkin luja biologinen pohja. Pensaiden tyvet oksantynkineen vain jäivät metsiin säälittävänä muistona siitä kauneudesta, joka oli riistetty niistä kauneutta kaipaavien kaupunkilaisten viihdytykseksi. pääkaupungin lähimetsät miltei tyystin tästä kasvista ja sitä piti tuoda toreille jo kaukaa Etelä-Hämeestä saakka. Nyt on siis toiveita, että tämä keväis. Kun vielä sunnuntaikävelijät silpoivat loputkin jäljelle jääneet pensaat, tyhjenivät esim. Näsiä, kevään ihmeellinen pensas Niilo Söyrinhi Kaunokirj allisuutemme riemullisimpiin luonnonkuvauksiin kuuluu Yrjö Kokon Pessi ja Illusia-kirjassa esitetty kohta, jossa kerrotaan näsiäpensaan kukissa tapahtuvista perhosten yöllisistä mesijuomingeista. Kuin luuclaskimppuja vain tuotiin poikki hakattuja näsiän oksia junissa, autoissa ja muissa kulkuneuvoissa kaupunkeihin siihen aikaan saattoi vielä nähdä hevosenkin kaupungin kaduill a. Vielä kymmenen vuotta sitten kaikella hyväHä ja kauniilla hemmoiteltu kaupunkilainen pääsi tässäkin kohden vähemmällä. Moni lukija, joka ei näsiää tunne kuin ehkä nimeltä, on varmaan panyt ihmettelemään, kuinka paljon pohjaa tuossa tapahtumassa on. Näin näsiä nopeasti väheni kaupunkien ja asutuskeskusten lähistöltä. Sadunkertojilla on tietysti oma vapautensa, ja mielikuvitus on heidän tärkein aseensa. Ei, vaan luonnon kalenteria tarkemmin tuntevat maalaiset pitivät huolen siitä, että kukkivat näsiän oksat joka kevät ilmestyivät kaupunkilaisten iloksi toreille ja k_ukkakauppoihin. Vuonna 1952 annettiin asetus, jolla näsiän samoin kuin sinivuokon ja neljän muun kevätkasvin kaupittelu kiellettiin luonnonsuojelulain noj alla. Onneksi sentään asiaan saatiin korjaus. Näsiä on tuoksuvine kukkineen todellinen ihme Pohjolan keväässä
Kesäinen näsiä. Niiden sijai nti on myös erikoinen. Mutta tämän vaaran näsiä on välttänyt sillä, että sen kukat aukeavat jo ennen lehtien puhkeamista. Minkälainen sitten on tämä ihmeellinen pensas, joka on antanut työtä sekä runoilijoill e että lainlaatij oille. ämä vieraa t puolestaan kuljettavat si tten siitepölyä kukasta toiseen varmistaen ristisiitoksen. Sen kukatkaan eivät ole millään tavoin silmiinpistäviä. Ni in kevät edistyy, ja mesijuhlien 43. Joi takin kevään ensimmäisiä perhosia, kärpäsiä ja mehiläisiä siellä kuitenkin lentelee aurinkoisina päivinä, ja ne saavat hyvän kestityksen kukan sikiäimen tyvestä erittyvästä medestä. Se onkin tarpeen, sillä nas1a kuuluu hyönteissuosijakasvei hin, ja varhaiskevään metsässä hyönteisiä on niukasti. Pensas, joka uskaltaa puhjeta kukkaan jo kinosten keskelle, yöpakkasiakaan pelkäämättä, m aalistai huhtikuisessa metsässä. Ka uniita ne tosin ovat, ruus unpunaisia tai sinipunertavia, mutta pieniä kooltaan. V. öisin taas saattaa osua jokin yökkötai mittariperhonen nauttimaan näsiän tarjoilusta. Oikeastaan näsiä on ulkonäöltään sangen vaatimaton kasvi. Näsiän kukkien pienuutta korvaa m yös se, että nuta on tavallisesti pari kolme samassa kimpussa ja että niitä usein on vielä sangen r unsaasti samassa pensaassa. Tällaisia kasveja, joita kasvitieteilijät sanovat kauliflorisiksi eli varsitai runkokukallisiksi, on runsaasti troopillisten maiden sademetsien puiden ja pensaiden joukossa, mutta täällä Pohjolassa ne ovat harvi naisuuksia. Tämä lisää tietysti myös kukkien tuoksuvaikutusta, niin että kukkivan pensaan voi lievässä myötätuulessa havaita jo monen metrin päästä hajuaistin avulla. ten metsiemme koristepensas jälleen saa ttaa lisääntyä siell äkin, missä se näytti jo ihmisen kauneudenj anon takia lopulliseen tuhoo n tuomitulta. Tuoksu on hieno, nars issia muistuttava, ja samalla huumaavan voimakas. Jos ne puhkeaisivat m yöhemmin , ne helposti peittyisiYät lehtien joukkoon. N iissä on va in a ivan lyhyet kukka perät, niin että ne näyttävät lähtevä n suoraan oksista. Kuj a la . Va lok. Ellei se kukkisi niin aikaisin keväällä, sitä tuskin paljon huomattaisiinkaan
Marjojen myrkyllisyys on vanhastaan tunnettu, ja niitä on käytetty mm. Näsiää on, niinkuin monia muitakin. Teriö siis puuttuu kokonaan. Kanat ja muut linnut kuitenkin syövät niitä kärsimättä vahinkoa, niinkuin monia muitakin m yrkyllisiä marjoj a. Se on niin voimakasta, että kostea kuori tai siitä puristettu mehu saa iholla aikaan ankaran tulehduksen ja nostattaa märkiviä rakkoja. Niillä ei siis todellakaan ole leikittelemistä, mutta ei niiden pelos ta sentään pidä lähteä näsiäpensasta poisraivaamaan, jos sitä sattuisi talon luona kasvamaan. Sitä ne ovatkin, vieläpä ne ovat erittäin myrkyllisiä ihmiselle ja useimmille eläimillekin. Tähän aikaan näsiä ei paljon erotu metsäri muista pensaista ja se jää helposti huomaamatta. Äskettäin juuri muuan 80vuotias mummo kertoi menneensä tajuttomaksi syötyaan lapsena näsiän marjoja. Eräs henkilö, joka yritti palj ain käsin kiskoa näsiää maasta, sai siinä ehkä käteensä pienen naarmun, ja käsi paisui niin ankarasti, että hänen täytyi turvautua lääkäriin. aika on pian ohi. Arat ihmiset voivat saada ihottuman jo näsiän lehtiä pidellessään. Lapset oppivat sen m arj at kyllä helposti erottamaa n syötäväksi kelvollisista, eikä nykyajan monenlaisilla makeisilla ja purukumeilla hemmoitetuilla lapsilla ole kiusaustakaan tällaisten karvaiden hedelmien m aistelemiseen niinkuin aikaisemmilla sukupolvilla. Kymmenkunta marj aa nttanee surmaamaan täysikasvuisen ihmisen. Ne ovat lyhytruotisia, molempiin päihin suippenevia, kaljuja, alapuolelta väriltään sinivihreitä. Marjojen myrkkyä nimitetään kasvin tieteellisen nimen Daphne mezereum mukaan mezereiniksi. Ne on kuitenkin parasta jättää maistamatta. Ne ovat hyvin karvaita ja tuntuvat suussa ja kurkussa polttavan väkeviltä. e kasvavat ens in pieniksi vihreiksi palleroiksi, jotka yhä paisuvat ja lopulta värjäytyvät kirkkaanpunaisiksi. Kasv ulehdet, jotka jo ovat kurkistelleet silmu jensa kärJlSta, kasvavat nyt täyteen mittaansa. Myrkytyksiä on aikaisemmin sa ttunutkin erityisesti lapsille, jotka ovat erehtyneet maistelemaa n niitä. Niistä on tullut näsiän marjoja tai oikeastaan luumarjoja. Sana lienee alkuisin joko persian tai italiankielestä ja merkitsee myrkyllisyyttä tai tappamista. Ihon läpi imeytynyt metsereini voi aiheuttaa myös sisäisiä myrkytyksiä, ihon turpoarnista, päänsärkyä ynnä muuta. Elias Lönnrot, joka Kalevalan laatimisen ja monien muiden töidensä ohella kirjoitti myös ensimmäisen Suomen kasvion, joka ilmestyi 44 vuonna 1860, sanoo, että kuusi näsiän m arj aa on tappanut koiran. Samaa myrkkyä on kasvin muissakin osissa, varsinkin kuoressa. Nuo kirkkaanpunaiset, kiiltäväpintaiset m arjat näyttävät suorastaan herkullisilta. Niiden teriömäinen osa on muuten muodostunut verhiöstä, jossa on neljä harittavaa liuskaa. Jos pölytys on onnistunut, jäävä t emien pulleat sikiäimet jatkamaan kehitystään. susien ja muiden vaarallisten petojen pyydystämisessä. Kukat kuihtuvat ja varisevat. Nyt näsiä taas on sangen koristeellinen. Mutta kukat eivät varisseetkaa n kokonaan. Samoin kuin kukatkin ne ovat kiinni aivan oksien pinnassa
" Tarkoittaa syöpää. Näsiä on siis todella monipuolin en lääkekasvi varsinkin kun muistamme, että kymmenkunta marj aa vapauttaa jo kaikista maallisista vaivoista, niin ettei enää tarvita penisilliiniäkään. Myös sisällisesti on keite-vettä näsiän kuoresta käytetty ja kiitetty hyväksi kuppatautisten haavain paranteeksi. myös kärmeen piston päälle. Kumma kyllä siinä ei puhuta lainkaa n riisitaudista, johon näsiän marjoj a on käytetty Suomen kansan keskuudessa viime aikoihin saakka. "Sama voide, vatsalle pantuna, helpottaa kovan vatsanväänteen, ja hammastaud in, kun pidetään poskella." Onhan siinä jo käyttöä yhden kasvin osalle. Näsiä kasvaa ensi sijassa multavilla lehtomailla, rehevissä korvissa ja lihavil la kallioiden juurilla, mieluimmin sellaisilla paikoilla, joissa maaperä sisä ltää kalkkia. Otetaan 2-3 vuotisista varsista, leikellään tuuman pituisiksi paloiksi ja pannaan sille paikalle, johon leini tahdotaan muuttaa. Eikä tässä vie lä kaikki. Lievittää hammassärkyä, kun pannaan hampaalle. Tämä vetää pitkäänsä, mutta vähemmällä kivistyksellä kuin juntukka (pa nslu uka)" tarkoittaa espan jankärpästä, spansk fluga " tahi si nappitaikina. Sairaalle lapselle saa tettiin antaa 1 tai 2 marj aa. Metsässä kasvavia yksilöitä ei kuitenkaan pidä mennä siirtämään puutarhaan, sillä ne kuolevat siellä pian, mutta siemenistä kasvatetut pensaat kukkivat jo 5-6 vuoden ikäisinä. 45. Taitavan poppamiehen käsissä näsiä korvasi kokonaisen kotiapteekin. Pitää muutettaa päivä päivältä 1-2 linjaa. Puutarhassa se kukkii erittäin runsaasti. myrkyllisiä kasveja, jo vanhastaan käytetty lääkitsemiseen. Vilutaudissa on välistä ollut apua marjoista, jotka kuitenkin ovat m yrkyllisiä ja hyvin varosasti käytettäviä. Siellä se tulee noin metrin korkuiseksi pensaaksi. Elias Lönnrot kirjoittaa tästä 100 vuotta sitten näin: "Kuorta kiitetään hyväksi leinissä. Kasvin kansanomaisena nimenäkin on monilla seuduill a riidenmarja tai riienmarja. Lönnrot on ottanut nämä tiedot ruotsalaisen Samuel Liljebladin kasviosta, joka ilmestyi vuonna 1792. Sitä tavataan suurimmassa osassa maata aina EteläLappiin saakka, jossa sen pohjoisraja kulkee Kittilän ja Sodankylän kirkonkylien pohjoispuolitse Sailaan. Niistä tehdään myös voidetta mätähaavoin ja koihin. Käyt
Valtaosa pienistä hyönteisistä on kaikkialla tuntematonta joukkoa, meillä ne esim. Ammatit ja toimet ovat varsin usem saaneet sijansa eläinkunnassakin. Mikään parven hallitsija se ei tietenkään todellisuudessa ole, vaan on aivan sattumalta joutunut hoitamaan kuviteltua kuninkaan virkaa. Tiedemiesten käytettävissä onkin oma nimistösysteeminsä, joka pohjautuu latinan kieleen. Sensijaan lajin tieteellinen, latinalainen nimi ilmaisee japanilaisellekin kohta täysin varmasti mistä eläinlajista kulloinkin on kysym ys. Eläinkunnassa esiintyy myös keisareita ja onpa eläinten joukossa valtaansa väärinkäyttäviä tyrannejakin. ovat vain kärpäsiä, itikoita tai koppiaisia. Niinpä se joutuu usein yksinäisinä yksilöinä kalastajan nuottaan silliparven mukana. Seiskari Eläinlajien lukumäärä kohoaa huomattavasti toiselle miljoonalle. Kummallista kyllä se näyttää viihtyvän paremmin sillien kuin omien sukulaistensa seurassa. Rantavonttu, turpa ja hapsenkakkiainen Omituisista eläinten nimistä P. Kaikkien eläinten kuningas on 1 ei j on a, 46 leo, mutta pikku kuninkaita esiintyy tämän lisäksi muitakin. Ei voida vaatia, että mapallon toisella puolella, esim. Näitä ovat pienet, kirkasväriset ja varsin kovaääniset t y r a n n i 1 i n n u t. Tämä on kiihottanut kalastajia antamaan sille parven hallitsijan nimen ja kun kaiken lisäksi kalalla on pään kohdalla kruunua muistuttavia lisäkkeitä on sillikuningas-nimen synty helposti ymmärrettav1ssa. Tällainen yhteinen kansainvälinen nimistö on ymmärrettävistä syistä täysin välttämätön, sillä voi vain kuvitella sitä kaaosta, joka seuraisi käytettäessä eläinlajeista kansan antamia nimityksiä. Muut pikkulinnut reagoivat niiden ääneen hyvin valppaasti, sillä vihollisen ilmestyessä näkyville tyrannien voimakkaat huudot saavat kaikki heti suojautumaan ja hiljenemään. Lisäksi on olemassa vähintäin sama määrä rotuja ja muunnoksia, joille kaikille on keksittävä sopiva nimi. Ehkä erikoisin on s i 1 l i k u n i n g a s, suunnilleen aironlavan kokoinen litteä kala. Lisäksi on muistettava, että yleensä vain huomiotaherättävillä ja helposti havaittavilla eläimillä on oma nimensä. Japanissa, kyettäisiin oikein tulkitsemaan pelkästään suomen kielellä tehtyä esitystä vaikkapa tuhohyönteisistä. Ehkä juuri tästä on syntynyt käsitys, että nämä pienet varoittajat todella tyrannisoivat
Ammattinimien ryhmään kuuluu eläinkunnassa myös s i h teeri, joka on komea afrikkalainen petolintu. Pesäpaikaksi valitaan joku aukean savannin akaasiapuu. Ahtaus aiheuttaa itietysti keskinäisiä riitaisuuksia, mutta ulkopuolista vihollista vastaan tasavaltalaiset puolustautuvat yksimielisesti. Tasavaltalaiset kuuluvat kutojalintuihin, jotka osaavat taitavasti kutoa riippuvia pesärakennelmia puiden oksiin. Vaarallinen myrkkykäärme ei silloin pysty iskemään linnun arkoihin kohtiin. Varsinaista pappia ei meikäläisessä eläinnimistössä ole, mutta sen sijasta kansa on keksinyt suorastaan peloittavan nimen pienelle vaatimattomalle sinihohtoiselle kovakuoriaiselle. ½ sentin mittainen kovakuoriainen. Sen jalat ovat pitkät kuin kahlaajalla, mutta saaliin pyyntiin hyvin tarkoituksenmukaiset. Niinpä koko lintuparvi ryhtyy yhdessä pesien tekoon. Mitenkään vaarallinen tämä kovakuoriainen ei ole, joskin sen toukka saa rakennusten seinähirsiä kaivaessaan vähäistä vahinkoa aikaan. Kirjanpainaja laatii, aivan kuin entisinä aikoina todellisetkin kirjanpainajat, aapisensa puuhun aivan puun pinta47. Puun oksien varaan kudotaan ensin koko tasavallan ylle useita metrejä leveä ja monia senttejä paksu ruohokatos, jota ei millään voisi uskoa pienten lintujen aikaansaannokseksi. Tämän katoksen alle yhteiskunnan pesät kiinnittyvät vieri viereen riippuviksi pusseiksi. Näin suurta pesärakennelmaa ei tietenkään kannata tehdä joka vuosi ja lintujen siihen vuosittain kantama aines lisää jatkuvasti painoa, kunnes puu tai oksa ei enää kannata ja tasavaltalaisten valtakunta romahtaa maahan. Juuri tämä huomiota herättävän koristeellinen väritys on antanut linnulle kardinaalin, paavin valitsijamiehen arvonimen. lhmisyhteiskunnan viroista p toimista ovat tosiaan monet siirtyneet nimen antajiksi eläinkuntaan. Sihteerillä on korvan takana musta sulkatupsu, joka tuo mieleen entisaikojen sihteerin korvan varassa lepäävän sulkakynän. On luonnollista, että kaikki eläimet eivät ole monarkian tai yksinvaltiuden kannattajia. muita, koska kaikki välittömästi tottelevat niiden painokkaasti ilmaisemaa vaitiolokäskyä. Papillista henkilöstöä edustaa k a r d i naali, suosittu töyhtöpäinen häkkilintu, joka luonnonvaraisena elää Pohjois-Amerikassa. Sihteeriin voisi rinnastaa myöskin toisen ammattm1men, k i r j a n p a in a j a n, joka on pieni, vain n. Siellä se on asukkaiden erikoisessa suosiossa kauniin punaisen höyhen kaapunsa ansiosta, jossa ainoastaan nokan tyvellä ja kaulassa on sametinmusta läikkä. Petolinnuksi sihteerin ulkomuoto on varsin erikoinen. Näin on laita erikoisesti ta s a v a 1 ta 1 a i s e n, pienen varpusta muistuttavan, länsiafrikkalaisen linnun. Sihteerin liikkeet ovat myös hyvin nopeat ja siksi tästä tehokkaasta käärmeiden hävittäjästä on tullut suosittu ja asuinpaikoillaan yleisesti tunnettu lintu. Se on ristitty papin ta pp a j aksi, ties mistä syystä. Normaalisti pesät sijaitsevat yksittäin, mutta tasavaltalainen on täydellisesti omaksunut käsityksen: yhteistyö on voimaa
Valok. Kirjanpainajien kuviot ovat hyvin siroja ja monimutkaisia, osa niistä painaa kuvionsa pystysuoraan osa vaakasuoraan, joten siinäkin ilmenee tiettyjä inhimillisiä piirteitä. Edetessään toukat jatkuvasti kasvavat ja sam alla käytävät laajenevat, joten lopulta syntyy koristeellinen ja kullekin kirjanpainajala jille tyypillinen syömäkuvio. Joskus niiden toukat aiheuttavat pahoja yllätyksiä kaivertamalla käytäviä puuhun, erikoisesti kaarnan alle seinähir1 Suutari on myös kalan nimi.. E. Täysin terveen puun kimppuun ne eivät juuri käy, mutta puiden sairastuessa, esim. Näiden kahden nimen synty on ilmeisesti sattuman tulosta, ainakin on hyvin vaikea yhdistää näiden kovakuoriaisten elintapoja suutarin ja räätälin ammatteihin. Jokaiseen kyläyhteisöön kuuluvat s u u ta r i, r ä ä t ä I i ja se p p ä löy48 Suutari . myrskyn katkottua niiden juuria, kirjanpainajat tekevät hyökkäyksensä ja lopulta tappavat heikentyneen puuyksilön. Koristeellisuudestaan huolimatta kuviot eivät lainkaan ilahduta metsänomistajan silmää, sillä kirj anpainajat, jotka kuuluvat kaarnakuoriaisten suureen ryhmään, ovat hyvin pahoj a metsän tuholaisia. Kaikki nämä nimet kuuluvat kovakuoriaisille1, joista suutari ja räätäli ovat hyvin lähisukuisia lajeja. tyvät myöskin eläinkunnasta. ämä kuviot ovat varmaankin monelle tuttuja, sillä niitä voi nähdä missä tahansa meidänkin metsissämme, kun irroittaa kuorta kuivahtaneen puun kyljestä. Tavallisesti kirj anpainajan kuviossa puun pinnassa on keskellä tilava emokuoriaisen asuinkäytävä. osiin, kuoren alle. Käytävää tehdessään ne varovat tarkasti sisaruksiaan, joten käytävät eivät leikkaa toisiaan. Tämän käytävän reunoihin emo munii pieniin syvennyksiin ja kun toukat kuoriutuvat, ne alkavat syödä itseään eteenpäin. Kangas
Vatsapuolella sillä on takaru umiissa kova kitiinitappi, joka sopii eturuumiin vastaavaan reikään aivankuin tavallisessa nepparissa. kolmen sentin pituinen, musta, voimakasrakenteinen eläin. Kummallista kyllä, pillerinpyörittäjän toukat vaativat ravinnokseen lampaan lantaa, josta naaras ja uros yhdessä muovaavat päärynänmuotoisen pallon ja hautaavat syvälle maahan kaivamaansa kuoppaan. K ä t i l ös a mm a ko n koiras sensijaan vetää naaraan sisältä kudun pitkänä rihmana ja käärii sen sitten kahdeksikon muotoiseksi vyyhdeksi jalkojensa ympärille. Merkillinen temppu, jonka seppä voi uudistaa useita kertoja peräkkäin. Ammattiluetteloa voisi jatkaa vielä varsin pitkälle. Seppä-nimen sopivuus on sensijaan kiistaton. Kun eläin nyt suoristaa itsensä, tappi iskeytyy kuuluvasti n apsahtaen kolon pohjaan ja liike muodostuu niin äkilliseksi, että seppä iskun voimasta lennähtää ilmaan. Pillerinpyörittäjä on tosiaan nimensä veroinen tekijä, joski n sen pyörittelem ät pillerit syntyvät tavallisesti kamelin lannasta. Sepän ollessa selällään ja koukistuessa tappi niksahtaa pois kolostaan. Selälleen joutuessaan kovakuoriainen ottaa saman asennon kuin ahdistettu painija siltaan joutuessaan. Tätä virkaa toimittaa eräs eteläamerikkalainen sammakko. Kätilösammakko pitää siis hyvää huolta jälkeläistensä elämän alkutaipaleesta, päinvastoin kuin meikäläiset sammakot joiden lapset eivät milloinkaan opi tuntemaan vanhempiaan. Tämän pillerinpyörittäjä sitten vierittää jonnekin yksinäiseen ruokailusoppeen, voidakseen siellä herkutella täysin rauhassa. Eläinkunnasta löytyy jopa kätilönkin ammatin edustaja. Sileällä alustalla tämä on mainio pelastuskeino, sillä kääntyminen olisi yhtä mahdotonta kuin kilpikonnalla, joka selälleen joud uttuaan on tuhon oma. Monethan tuntevat tuon pienen kovakuoriaisen, joka selälleen jouduttuaan hieman koukistaa itseään ja kuuluvasti napsauttaen ponnahduttaa itsensä ilmaan ja putoaa takaisin useimmiten jaloilleen. Varmaankin äkillinen ilmaan ponnahdus saa myös seppää ahdistavan vihollisen ymmälle. Tämän palvonnan muistomerkkejä on 49. Löytäessään suurinta herkkuaan, kamelin lantaa, se leikkaa siitä siististi irti sopivan kokoisen palan ja m uovaa sen nopeasti pyöreäksi, jopa appelsiinin kokoiseksi palloksi. Tämä tapa onkin välttämätön, sillä voimakkaat yksilöt riistävät mielellään herkkupalat heikommilta, varsinkin jos niitä sattuu useita samalle ateriapaikalle. Itse kovakuoriainen on hieman tavallista sittiäistä suurempi n. Tämän vyyhden kera uros sitten loikkii ympäriinsä niin kauan, kunnes poikaset kuoriutuvat. Tämän pallon päähän naaras sitten munii yhden ainoan munan. Meikäläiset sammakothan laskevat kutunsa suurnn kasoihin lätäkköjen pohjalle. Pikku kovakuoriaisen selkä ei nyt kosketa ollenkaan alustaan. s1ssa. Lääkintähenkilöstöön eläinkunnassa voi laskea kuuluvaksi myös pyhä n p i 11 eri n pyöri t t ä j ä n, muinaisten egyptiläisten palvoman kuuluisan kovakuoriaisen. Sen pöytätavat ovat perin erikoiset. Eipä ihme, että näin erikoiset elämäntavat ovat herättäneet ihmistenkin huomiota ja tästä kovakuoriaisesta veistettiin muinom Egyptissä jopa kuvapatsaita
löytynyt runsaasti esiinkaivetuista kulttuurikerrostumista, jopa faaraoitten haudoista. Kuolemankellot elävät usein seinähirsien tai lautojen SISaan kaivamissaan käytävissä. Kuolemankello on itse asiassa varsin paha rakennuksen puuosien tuholainen, joskaan se ei vedä vertoja sukulaiselleen t u p a j u m i 11 e. Siellä niillä on merkillinen tapa nopeassa tahdissa koukistaa ruumistaan, jolloin syntyy sarja puun sisältä kuuluvia napsahduksia. Löytäessään kuolleen pikkueläimen haudankaivajat työntyvät sen alle ja alkavat sananmukaisesti kaivaa maata sen alta. Äänen suuntaa on hyvin vaikea määrätä, eikä ihme, että varsinkin vanhat tai sairaat ihmiset kuvittelevat kuulevansa ole50 mattomia pahaa ennustavia äänimerkkejä tuonpuoleisesta maailmasta. Ehkä peloittavin kaiku kaikista ammattinimityksistä on h a u d a n kaiva j a -kovakuoriaisella. parisenkymmentä napsahdusta. Tavallisesti niitä on yhtaikaa puuhassa useita ja ihmeteltävän nopeasti, jo muutamassa tunnissa, kuollut eläin on vajonnut kovakuoriaisten tekemään kuoppaan. Joka sarjaan kuuluu n. Nimen synty on yksinkertainen. Peloittavista nimistä voisi vielä mainita k u o 1 e m a n k e 11 o n, joka sekin on kovakuoriainen. meilläkin yleiset turkkilot, munivat munansa eläimen jätteisiin ja toukat kehittyvät suojassa maan alla runsaan ravintovaraston ääressä. Ääni on tosin varsin heikko, mutta illalla talon hiljennyttyä ja ihmisten mentyä makuulle korva voi ne hyvin erottaa, varsinkin jos ne tulevat m akuupaikkaa lähellä olevasta seinästä. Molemmat ovat pieniä, vain puolen sentin mittaisia, mutta puun sisältä niitä on äärimmäisen vaikea tuhota, varsinkin kun ne jättävät pintaosat eheiksi. Varsin usein nimillä on melkoinen humoristinenkin väritys. Tämän jälkeen haudankaivajat, esim. Lopulta näiden pienten kovakuoriaisten syömä seinä tai huonekalu hajoaa suorastaan tomuksi, vaikka ne päältä katsoen näyttävätkin eheiltä. sellaisista nimistä kuin k e n k ä n o k k a, v i i k s i s i i p pa , n a p a s i k a ja s u u r n i e 1 i j ä. Eri asia on sitten ovatko nämä eläimet todellisuudessa sellaisia kuin me nimillä tai haukkumanimillä tahdomme ilmaista.. Edellisestä lienee jo selvinnyt, että ihmisten mielikuvitus on ollut parhaimmillaan synnyttäessään tutuille eläimille nimiä. Ihminen ei kuitenkaan ole ollut yksinomaan antavana puolena, vaan tietyssä tarkoituksessa eläinten nimiä käytetään ja ikävä kyllä varsin usein ihmisistäkin. Vai mitä voidaan sanoa otsikossa mainittujen lisäksi esim. Ja kunnianloukkaus jutun nostamiseen on aihetta viimeistään silloin, jos henkilöstä käytetään nimityksiä s i k a tai r o t ta. Sanat p ö 11 ö, a a s i, s i m p p u ja m on n i kuvaavat jo melkoisesti inhimillistäkin luonnetta
Railonsala on kuvannut tieteelle uusina 27 lajia, ja B. Vuorisalo), Pyhärannasta (L. Malmio on kuvannut kaksi ja A. Sen jälkeen on saatu kokoon taas melko paljon maamme flooraa koskevia täydennyksiä, uusia löytöjä, lajisystemaattisen työn tuloksia, paikallisfloristisia selvityksiä, vieläpä koko flooraamme käsitteleviä synteesejäkin. Jos keltanot (Hieraciwn), voikukat (Taraxacum) ja kevä tleinikit (Ranunculus auricomus-ryhmä) otetaan mukaan, nou see maastamme tavattujen putkilokasvien kokonaismäärä n. Paikallisfloristisia tutkimuksia on ko. Palmgren yhden. Pallari yhden (Primula sibirican matalavar ti sen muodon). Toivonen) , Korpilahdelta ja Muuramesta (A. 0. Kasvistoamme koskevia synteesejä on esitettävänä kaksi . 3700 laj iin . Rousi), Taipalsaaresta (H . Vierasperäisistä lajeista on vakiintuneita laskelmieni mukaan 216, satunnaisluontoisia 863 lajia. Jokela ja E. Tämä aineiston runsaus pakottaa meidät seuraavassa katsauksessamme rajoittumaan tällä kertaa vain putkilokasveihin, jotka lukijoita kai lähinnä juuri kiinnostavatkin. Sen ansiosta on yhdeksän sikä läisen pitäjän (Somerniemi , Somero, Ypäjä, Jokioinen, 51. Sen mukaan on ltä-Fennoskandiassa tavattuja vakinaisluontoisia lajeja 1335 Ua lisäksi paikallisesti vakiintuneita JO). Saarsoo yhden, sekä kcltanoi hin (Hieraciu111 ) joita B. Pitäjänkasvistoja tai sen tapaisia on esitettävänä Paimiosta (l. x cammarwn) sen sijaan yleinen. Luther on puolestaan museoaineiston pohjalla osoittanut, että pikkukidakista (Chaenorrhinum minus) on meillä tavattu kolmea eri muunnosta ja allekirjoittanut taas todennut, että oikea ukonhattu (Aconit um napellus) on meillä harvinainen kol"isteruoho, tarhaukonhattu (A. Uusin tieto Suomen luonnost a Suomen kasvisto 195560 Suomen Luonnon palstoilla annettiin yhtenäisen artikkelin puitteissa tietoja Suomen kasvistollisen tutkimustyön kehityksestä viimeksi v. Ervi), Somerniemeltä (H. Jalas &: A. Ritala &: T . Vaahtoranta), Köyliöstä (L. Näistä toinen on ruotsalaisen Nils Hylanderin tunnetun luettelon (Förteckning över Nordens växter, 1955) pohjalla laadittu tilastollinen selvitys koko luonnontieteellisen alueemme kasvilajistosta. S. H ybridejä sekamuotoja olen saman lähteen mukaan voinut todeta alueeltamme tavatuiksi 290 (vertailun vuoksi mainittakoon, että Ruotsista on sellaisia peräti 585). Lisäksi on allekirjoittanut kuvannut useita uusia kasvimuotoja (forma) ja P. aikana suoritettu aika runsaasti eikä niitä tässä voida kaikkia edes mainita. Näistä lajeista on 65 (+4) sellaista, jotka Pohjolan piirissä esiintyvät vain meidän alueellamme. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana suoritetut meikä läiset muotosystemaattiset tutkimukset ovat kohdistuneet lähinnä voikukkiin (Taraxacum), joita A. Kukkonen), Lokalahdelta (J. Toinen kasvistoamme koskeva synteesi keskittyy lähinnä synantrooppeihin eli vierasperäisiin lajeihin. 1955. Mäkinen). Kallio ja Y. Eusynantrooppeja eli ihmisen tarkoituksellisesti maahan tuomia Ua villiintyneitä) lajeja on 257 ja autosynantrooppeja eli "itsestään" ihmisen mukana saapuneita 882 lajia. Häyhä) ja Utsjoelta (P. Erikoismaininnan ansaitsee Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen alueellaan suorittama kasviston inventointi. H. Niitä on Suomesta tavattu tähän mennessä (19.~8) 1079 lajia, kun taas alkuperäisiksi katsottavia on 1011 lajia
Kallio) koskevat kirjoitelmat. J. Tietyn lajin levinneisyyttä koko Suomessa tai vähäisemm ällä alueella ovat taas tutkineet mm . Erkamo), Epilobiwn gla11clu./0s111n x montanwn ja E. Ohenoja), Lastrea thelypteris (Kuusamo; T. H yvärinen), Glyceria 111axima (Sune!; B. australis) tunturitädykkeestä . Tammela, Forssa, Humppila, Koij ärvi ja Urjala) putkilokasvisto saatu nykyisin jo melko täydellisesti selvitettyä . Kotil ainen), Cinna latifo/ia (Kiuruvesi; K . Laine & E. Ulvinen (Carex atherodes) ja P. Marklund), Rumex /ongifo/iu s x /Jatientia (H elsinki; V. U usista laji n levinneisyysa luetta laajentavista tai muuten tärkeistä löyd öistä mainittakoon lopuksi seuraavat: Myosotis hispicla (Bergö; M. Havas), Kuu samoa (R .L. V. Lukuisten puukasvien levinneisyyttä lounaisessa saaristossam me valottaa H. Luth er (Chaenorrhinwn minus ja Galiwn saxatile), L. Maalle uusia luonnon varaisia lajeja on keksitty vain pari, ne molemmat Enon tekiön tuntureilta: Kobresia 111yosuroides (ensimmäinen va rma löytö; H . Marklund) sekä Erigeron /Jolitus x uniflorus (Enontekiö; H . J. Malmberg), Agrostis clavata (R ovaniemi; ]\'[. Suominen), Viola persicifolia (Tammela; K. Jala ksen meikäläistä ta mmivyöh ykettä koskeva tutkimus. Mäkinen), Carex rifJaria x rostra.ta (Sipoo; G. Rosengren ; A. Lisäksi on löyd etty uusia hybridejä: Ammophila arenaria x Calamagrostis epigea (Lappohja; U . Törn roth); Athyriwn crenatwn, Poa glauca ym. H ögnäs), Angelica archangelica (Somernierni; T . Suomelle uusia tulokaslajeja on peräti pari senkymmentä; enimm ä n niitä (7) on keksinyt L. Nordström & V. Lindgren (Filipendula hexapetala), T. Ulvinen), Viola collina (Tyrvää; J. Laine & Y. H eikkinen), ja Oulussa (U. Laine), Lappfjärdiä (G. Tast), Kuhmossa (L. x fJalustre (H elsinki ; G. Heikkinen Kuhmon ja H yrynsalmen sodanaikaisilta leiripaikoil ta, useita (4) on löytänyt myös E. Erkamo.. Yksittäisiä, kiintoisia kasvilöytöjä on viimeksi kuluneiden vuosien aika na tehty varsin n111saasti ja niitä tutkistellessaan huomaa, että melko inen osa niistä on h arrastelijabota nistien tekemiä, vaikka "hienoimmat" löydöt tulevatkin ammattilaisten nimiin. Tässä työssä ovat monet henkilöt olleet avusta massa; varmaan tärkeimmän osuuden kenttätyöstä ovat suorittaneet kui tenkin La rs fägerström ja Tauno Toivonen . J okela (Salix tria11dra). Vähäisemmistä floristisista selvityksistä m ainitta koon U udenkaupungin seutua (T. Laine) , Chrysosplenium tetranclrwn (Rova niemi ; E. L. R oivainen); "käsivarresta·· on tavattu vielä uusi muunnos (v. Toivonen), Poa supina (Degerby; H . Illikainen). Björkman (ma rjakuusi, Taxus baccata), H. & P. Skultin väitöskirja "'Skogsbotaniska studier i skärgärdshavet" ja kasviemm e levinneisyydessä viime vuosikym menin ä tapahtuneita muutoksia taas allekirj oittaneen väitöskirja "U ntersuchungen Liber die pflanzenbiologisch en und einige andere Folgeerscheinungen der neuzeitlichen Klimaschwa nkung in Finnland". Makkonen), Puo la nkaa ja Pudasjärveä (P. Niilekselä). Näyttää siltä, että 52 innostu s harrastelij ai n piirissä on jatkuvasti nousemassa, kun se sen sijaan esim. S. Vielä mainittakoon tässä yh teydessä J. Hinnerichsen Turun seudulta. Niilekselä), Carclamine bulbifera (Uusikaupunki ; U. Repo) ja Callitrich e hamulata (Forssa; K . gl. Berger), Coryclalis fabacea (Muhos; M . Roivainen) ja A11tennaria nordhagiana (T. Isoviita), Carex acutiformis (Alastaro; T. Pertala). Hämeenlinnassa (J . Fagerström), H yrynsalmella (L. Nimenomaan tulokaskasvistoa on taas tutkittu mm. Ulvinen), B romus Benekeni (Liperi; R . (R a ntasalmi; M. kasvitiedettä lukevien ylioppilaiden piirissä tuntuu olevan yleisesti varsin heikkoa. Hämet), ja Pohjois-Sailaa (P. Railonsala), Sotkamoa (A. ja U
Alueen rau hoittaminen virallisesti luonnonsuojelulain nojalla on kuitenkin kohdannut tiettyjä vaikeuksia, jotka lähinnä johtuvat si itä, että Karkalinniemi on yksityisomistuksessa. Esko Suomalainen. Karkalinniemestä vihdoinkin luonnonsuojelualue Karjalohjan kunnassa sijaitsee luonnonkaunis ja monista kasviharvinaisuuksistaan kuuluisa Karkalinniemi . Se on ollut luonnontutkij aja suojelupiirien tiedossa jo vuosikymmeniä, eikä sen soveltu vuudesta luonnonsuojelualueeksi ole ollu t vä hä isintäkään epäi lystä. Asia on jäänyt odottelemaan aikaa parempaa ... Kirjelmän teksti kuuluu seuraavasti: 53. Valok. Biologian ja maantieteen opiskelijain yh distys Symbioosi kiinnitti ensimmäisenä huomiota muu ttu neeseen tilanteeseen ja siitä aiheutu vaan vaaraan. Se merkitsi lähtölaukausta kiivaalle luonnonsuojelukeskustelulle päivä lehtien yleisön osastoissa. Maanomistajille on valtion luonnonsuojelu va lvojan taholta tehty useita eh dotuksia niemen rauhoittamiseksi, mutta ne eivät ole tuottaneet tulosta. Luonnonsuojelun työmaalta Karkalinni emen pähkinälehtoa. Kuluvan vuoden kevättal vella tuli yht'äkkiä tietoon, että huomattava osa Karkalinniemeä oli myyty Asuntosäästäjät ry:lle, jolla oli aikomuksena rakentaa sinne kolmattasataa kesähuvilaa. Maaliskuun puolivälissä maamme johtavat luonnontieteelliset seurat tekivät yhteisen esityksen valtioneuvostolle Karkalinniemen lunastamiseksi valtiolle luonnonsuojelualueeksi
Myös pensaskasvillisuus on harvinaisen monilajinen. Julkisuudessa näkyneiden uutisten mukaan on suuri osa Karjalohjan pitäjässä sijaitsevasta Karkal inniemestä äskettäin myyty Asuntosäästäjät r.y. Tääll ä kasvaa myös runsaasti rauhoitettua pesäjuuri (N eollia n idus-avis)-nimistä ork ideaa ja ajoittain on lehdossa tavattu toistakin erittäin harvina ista ork id eaa, metsänemaa (Epipogium aJJhylln111 ). H anke on kuitenkin va litettavasti kohdi stunut alueeseen, joka on maassamme luontonsa puolesta siinä määrin ainoa laa tuinen, että sen säilyttäminen luonnontilassa olisi käsityksemme mukaan välttämätöntä. Nimenomaan lehtokasvillisuus on jo rakenteensa puo. Puiden ja pensaiden varjossa viihtyy uhkea ja rikas aluskasvillisuus, jolle erikoisen leimanantad a ova t sinijuuren (Mercurialis perennis) peittämät alat. Syrj äisen asemansa sekä omistussuhteittensa vuoksi se on onneksi sä ilynyt tähän päivään saa kka . H arvinaisina voidaan täällä tavata myös lehtokielo (Polygonatum multiflorum) ja hammasjuuri (Cardamine bulbifera). Valtioneuvostolle. Muita luonteenomaisia lajeja ovat konnanmarj a (Aclaea s/Jicala), lehtolei nikki (Rammculus cassubicus), lehtotähtimö (Stel/aria nemonun), imikkä (Pulmonaria officinalis), lehtopähkämö (Slach)'S si/vatica), soik54 kokaksikko (Listera ovala) ja suuret sa111a1set ( A tltyriwn filix-femina, D,-yopteris filix -mas, Matteuccia struthiopteris). Keskell ä 1·ehevintä ja suurenmoisinta lehtoryhmää sij aitsee läh ellä Karkalinniemen kärkeä ryhmä kallioita , joiden va rjoisten jyrkänteiden tyyppikasveja ovat mm. cervicaria). mäkileinikki (Sieglin.gia decumbe11s). Siellä on myös huomattava n run saasti kirkirnohoa (Gymna.denia conopsea) ja lehtoneidonvaippaa (Epipa.ctis h elleborine). J os niemen lehdot luovutetaan yhteiseksi retkeilvalueeksi, ei ole epäilystäkään siitä, etteivä tkö nämä harvinaiset kasvit kaikista mahdollisista varotoimenpiteistä huolimatta sieltä häviäisi . Näistä harva lukuisista jää nnöksistä Karkalinniemi on ehdot tomasti mantereella ta vattavista laajin ja edusrnvin. Allekirjoittaneet tieteelliset seurat rohkene,·at kää ntyä Valtioneuvoston puoleen seuraa,·assa maamme luonnonsuojelun ja luonnontieteellisen tutkimuksen kan nalta ensiarvoisen tärkeässä asiassa. nimiselle asuntoyhtiölle. Esimerkkeinä voidaan mainita pari perhoslajia , jotka Karkalinniemellä esiintyvät vakituisesti ja joiden lähimmät tunnetut esiintymispaikat ova t KeskiEuroopassa sekä joukko kovakuori aisia, joiden a inoan a tai pääasiallisena esiintymispaikkana Suomessa on juuri Karkalinniemi. Yhtiön tarkoituksena on käyttää tämä alue huvila-asutukseen ja huvilanomistajille yhteisen retkeilyalueen muodostamiseen . R antakalli oiden välisellä kostea lla · a lueella tavataan harvinainen rantaorvokki ( Vio/a slagnina). Karkalinni emelle ja nimenomaan sille alueelle, joka nyt aiotaa n asuttaa, ovat ominaisia runsaat jalopuuesiintymät; erikoisesti niinipuu eli metsälehmuskasvustot sekä laajat ja 1·ehevät pähkinäpensaikot. Niemelle sijoitettu hu vilaasuws hävittäisi varmasti usean harvinaisen ja rauhoitetun kasvin esiintymispaikat. Ed ellä esitetyt tosiasiat puhu vat kiista ttomasti sen puolesta, että Karkalinni emestä olisi tehtävä luonnonsuojelualue. Kun tätä tarkoitusta ei voida ·yhdi stää nyt esillä olevaa n h ankkeeseen ja kun olisi mitä tärkeintä, että alu e pysyvästi turvatta isiin kaikilta sen luonnon tilaa vaarantavilta toimenpiteiltä, anomme me allekirj oittaneet tieteelliset seurat kunnioittaen , että kyseinen alue ostettaisiin, tai ellei se ole mahdollista, pakkolunastettaisiin ,·aitiolle luon nonsuojelu alu eeksi. Tyyppikasveja näillä paikoilla ovat nurmikaunokki (Centa.urea phrygia), iso häränsilmä (H y pochoeris macula.ta), Maarian verijuuri (Agrimonia eupatoria), metsävirna ( Vicia. Lisäksi siellä tavataan kynäjalavaa, vaa hteraa , tammea ja metsäomenapuut.a. .-\nomuksemme tueksi pyydämme esittää seuraa\·aa: Karkalinniemi kuuluu luontonsa puolesta keskieurooppalaiseen tammivyöhykkeeseen, joka on maassamme hyvin heikosti edustuneena vain Ahvenanmaalla ja eteläisell ä rannikolla kapeana kaistaleena. Sellaisena se on yleisesti tunnustettu ja arvostettu . Karkalinniemen kui vahkoilla metsäalueilla, joill a kuusi, lehtipuut ja p ähkinäpensas muodostavat puuston, esiintyy rauhoitettu orkidea punavalkku (Cephalanthera rubra), ainoalla jäljelläolevalla kasvupaikallaan Suomessa. Myös eläimistö on tällaisella a lueella ymm ärrettävästi aivan omaa luokkaansa. leh to-orvokki (Viola 111 irabilis), jäniksen salaatti (Lacluca murnlis) ja lehtomatara (Galiwn triflorum). Alueelle tunnusomaiset lehdot ovat yleensä jo va rhain joutuneet asu tuksen ja viljclyksen LUh oam iksi, niin että niistä on enää va in pieniä erillisiä sirpa leita jäljellä. silvatica), pehmeäkarvainen ruusu (Rosa v illosa), tuhkapensas (Coloneaster integerrimus) sekä lisäksi vä hälukuisempina si koj uuri (Scorzonera humilis), metsänätkelmä (La.thy ms silveslris), nii ttyräpelö (Briza m edia) ja hirvenkello (Ca.m./Ja.nula. Kalkkisuoni a sisä ltävillä kallioilla kasvaa rauhoitettu kalliorikko (Saxifraga adscenrlens) ja muutamilla rantakallioilla ni emen etelärannalla sisämaassa harvinaiset, reliktinluontoisi na esiintyvät va lkea maksaruoho (Sec/11111 album) ja ranta-hirvenjuuri (Inula salicina), lisäksi mm . Asuntosäästäjät r.y:n pyrkimys hankkia jäsenilleen kesälomanviettomahdollisuuksia on tietysti sell aisenaan hyväksyttävä
Ahmovaara, Paavola. Societas pro Fauna et Flora Fennica Kai Otto Donner dosentti Göran Bergman dosentti Suomalainen Eläin ja Kasvitieteellinen Seura Vanamo R. Haapavesi. Suomalainen Vilho Väisälä prof. Mielestämme pitäisi koko niemi oheiseen karttaan merkittyä rajalinjaa myöten rauhoittaa. 3. Maanomistaja: maanvilj . K em i ö. Puso, Kaunisranta. K arkku. 55. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Niilo Söyrinki Eero Paavolainen prof. Maanomistaja: pienvilj . Helsingissä maliskuun 15 p:nä 1961. Maanomistaja: maanvilj. lcsta enttam arkaa sellaiselle liikkumiselle, jota huvila-asutuksen liepeillä pakostakin esiintyy. Erittäin kauniilla vesiväylällä ns. Haapajärvi, Raivio. Suomen Tiedeseura 0. mk) Karkalinniemen ostamiseksi valtiolle. Käärmekuusi ja sen kaksi tainta. Ko n ne vesi. Kiurala, Yli viikari. 7. Juho H eikki Sutinen. Lh:n p . 1. JoensuuNurmes maantien varressa oleva mänty, ns. Ko n t i o 1 ah t i. 1960-11. Arvo Koskinen . prof. Rauhalahti. 1961 Haapajärvi. Hallitus suhtautui periaatteessa myönteisesti tehtyyn ehdotukseen ja huhtikuussa annettuun lisäbudjettiesitykseen sisältyy määräraha (43 milj. "Nauhaoksainen" kuusi Haapajärvi-Pyhäjärvi maantien varressa. 4. Maanomistaja: maanvilj. 1. Maanomistaja: maa,wilj. Tyvestä kaksihaarainen mänty. Hauho. Eläimistönsuojelualue (274.4 ha). 3. 3. Maanvilj. Lh:n p. Maanomistajat: maanvilj. Pontus Palmgren prof. Onni Heino. 12. Mattila. 1961. tri apu!. 1961. 1961. Juu k a. Haapajärvi, Muultola. Rättiäisselällä Rautaveden ja Kuloveden välillä oleva Karhunsaari ja sen et.rannalla oleva ikivanha, tuulentuivertama mänty. Maanomistajat: Yrjö ja Evert Liimatainen, Matti, Nestori, Donatus, Aili ja Niilo Liimatainen, Usko Närhi, Antti Närhi, Anna-Liisa ja Alli Närhi, Matti, Nestori, Donatus ja Niilo Liimatainen, Eino Häkkinen, Usko Närhi, Toivo Savolainen, Selma, Niilo ja Uuno Häkkinen ja Veikko Juutinen. Paavo H . 1070 m2). 12. 23. 12. Lh :n p. Antti, Toivo ja Armas Nuutinen. 3. Törmälehto. Lh:n p. 12. Lh:n p. dosentti Suomen Maantieteellinen Seura llmo Hela Veikko Okko prof. 21. 1960. Maanomistaja: maanvilj. Tammivyöhykkeestäkin säilyy näin näyte tuleviin aikoihin. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 2. Näyttää siis ilmeiseltä, että virallisten luonnonsuojelualueittemme lukumäärä lähiaikoina tulee lisääntymään yhdellä. Geologisesti mielenkiintoinen aallonmerkkikallio (n. Kun Karkalinniemi lisäksi on kapea ja kolmelta puolelta leveän veden ympäröimä, sopisi tämä alue erittäin hyvin eristetyksi luonnonsuojelualueeksi. Reku, östergård. Kärkkäiskylä, Rinteelä, Lepola, Lähdesuo, Ristilä, Huumola, Hakopuro, Lahdentaus, Ylä-Valkama, Sauvoniemi, Harju ja Piilola. Komea ja maisemallisesti edustava mänty. varatuomari Valtion luonnonsuojelunvalvoja lähetti samoihin a ikoihin oman kirjelmänsä maatalousminisLeriölle ja Uudenmaan lääninhallitukselle. Kopravaaran lakkapäämänty. 1961. Kustaa Hakala. Lh:n p. Reuter prof. 19. Lh:n p. on suhtautunut ymmärtämyksellä asiaan ja tarjonnut ostamaansa aluetta va ltiolle, sekä keskeyttänyt jo tehtyjen rakennussuunnitelmien edelleen kehittelyn. prof. Tiedeakatemia Emil öhmann prof. Konrad Skarpman. 7. apu!. Sappce, Kaila. prof. R. Erikoislaatuinen kuusi. 1960. 1961. Eero Yli viikari. ja metsät. Lh:n p . Fredrik Järvikuona. 3. 17. Maanomistaja: maanvilj. Myös Asuntosäästäjät r.y. 1960. Tuittula. 1961. Ttwmikoski Ju/1ha Koskimies apu!. 1. Karsikas-Nivala maantien varrella oleva vanha mänty. Lh:n p. 1961. 3. Okerla. Lh:n p. Suomen \,letsätieteellinen Seura Paavo Yli-Vakku.ri Viljo Holopainen maat. 19. 3
l. Maanomistaja: maanvilj . 17. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj elijä Aarne AliPenttilä. 58,5 ha) Ori vesi-Ruovesi maantien varrel 56 Valok. Lh:n p. Pohja, Järvenpää. 11. "Isomänty". 2. Höljäkkä, Mahala. Mänty h a r j u . Suuri mänty. Kousanniemi, Linnala. 28. Lh:n p. R eino Kalliola. Lh:n p. Ru oves i. Sysmä, Onkiniemi. 17. Nurmes mlk. Lh:n p. 1960. 2. Niva I a. Reino Salin. 1960. Sysmä, l somänty. Ja. r i vesi. Viljo Säisä. Ryövärinlähteen laakson alue (5,3 ha). Paikkaan liittyy karmea kansantarina ja se on tunnettu myös matkailunähtävyytenä. 12. Maanomistaja: maanvilj. Vanha män ty " Rummukkalan petäjä". Nevilä, Nuutero. Maanomistaja : Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö. 16. Lh:n p. R LI O t S i 11 p y h t ä ä. Sarjankylä, Mäntyranta. Laaksossa kasvaa monia mielenkiintoisia ja seutukunna lla harvinaisia kasvilajeja. 28. Lh:n p . Löparön yksinäistalo, Strömmingsholm. Eino Salorinne. Lakkapäämänty ns. S i p o o. Aimo Männistö. IVIaanomistaja: kalastaja Bruno Sjöberg. 1961 . Lh:n p. 2. Puumainen kataja. Maanomistaja: maanvilj . 12. Kivikei nu. Lh:n p. 3. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 1960. Lh:n p . 17. 28. Paulus ja Tyyne Kantele. Voitila, Eerola. Vanha lapinkuusi. Lohja. Eerolan suoalue (n. 1. R en ko. 12. Lylyinen, Uusi-Seppä . Maanomistaja: liikkeenharj . 12. 1. 19. 1961.. Maanomistaja: metsähallitus. Lait i I a. Tesjoki, Storbygård. 23. 1961. Eetu Kousa. Liuskalehtinen leppä. Kuu s järvi. 1960. Kodjala, Kairittu . Erittäin komea kuusi. 9. 1961. Luonnonvarai nen ja esihistoriallisesti merkittävä tammi. 1961. Lh:n p . Maan omistaja: maanvilj. 1961. Heikki Nevalainen. 1960. HelsinkiKotka valtatien varrella kasvava mänty ja sitä ympäröivä 4 aarin suuruinen neliöm äinen maa-ala kivenlohkareineen
Tammerkoski. Maanomistaja: metsänhoitaja Knut Stjernvall. 28. Bo Ekstam suurimman rnaastotyön tekij änä. 12. 2. Myös m e ri k o t k atu tkimus pantiin vireille viime kesänä dos. Lh:n p . Maanomistaja: 3. 1960. Siirtolohkare sillä kasvavine jäkälineen. Lh :n p . 57. Viimeiselle sij alle on ollut käytännöllisten vaikeuksien tähden jätettävä tutkimus h u u hk a j a n osalta. Göran Bergmanin johdolla, yliopp. Rapala, Pyöriäinen. Huuhkaja. 2. Maa nomistaja: m aanvilj . 1961. Urpo Olavi Saarinen. U r j a I a. 11. 2. 1961. Maanomistaja: metsänvartija Armas H ynynen ja postinhoitaja Elsa H ynynen. P. S y s mä. Kaihon-Heinolan valtamaantien varressa oleva kivilohkare, joka keinuu kallioperäalustallaan. 2. Tässä yhteydessä on paikallaan v aka vas ti v a r o i t t aa kaikki a I u k ij o i t a vä lttäm ää n liikkumi s ta huuhk a j a n p esä paikoilla kev ä ällä ennen poikasten kuoriutumista (varmimmin siis vasta toukokuun lopulta alkaen) , koska on ilmennyt, että huuhkaja kuuluu ni ihin harvoihin lintuihin, jotka h elposti hylkäävät munapesänsä, jolta ihminen karkottaa hautovan emon. 1961. Mustan lahden satama-alueella oleva koivu . Lh:n p . Ta m p e r e. Lh :n p . Petolintututkimus jatkuu Luonnonsuojeluyhdistyksen suurpetolintututkimus on vuonna 1960 jatkunut vilkkaana paitsi j a I o h a uk a n myös m a akotk a n osalta. Tampereen kaup . Onkiniemi , Ki vikeinu. Urj ala, Järvenpää. L. Käärmemänty. Riittävä varmistus huuhkajan asustamisesta tietyllä alueella saadaan parhaiten kuuntelemalla koiraan jylhää ja kilometrejä kantavaa huutoa helmihuhtikuun öinä tai kaikkein varmimmin varhaisessa iltahämärässä. Kotka-aineisto oli tarkoitus saada julkisuuteen kuluneen talven aikana, mutta kun rnaastotyö josta pääosaksi on huolehtinu t aineiston käsittelijä Pentti Linkola itse suurten etäisyyksien ja pitkien taipaleiden vuoksi on paljon aikaa kysyvää, on katsottu parhaaksi odottaa vielä tämän kevään ja kesän h avaintoja
Koska tutkimus suoritettiin H elsingissä, oli v~ ltaosa tapauksista helsinkiläisiä, mutta myös Lappeenrannan ympäristöstä, Tampereelta, Vaasasta ja Rovaniemeltä todettiin ornitoosia. Luonnonsuoj elunvalvojan lausunnossa viitataan siihen, että kotka on m aassamme erittäin h arvinainen , mikä käy ilmi jo anomuksestakin, jonka mukaan Pielisjärvellä ja Ilom antsissa, kahdessa etelä-Suomen suurimmassa kunnassa, pesii yhteensä vain yksi maakotkap ari. Laitakari ja sihteerinä toimi varatuomari E.-P. eläimet pesivät rinnan ja luonto pitää kyllä huolen niiden keskinäisestä tasapainosta. Rantala, Lappeenranta, metsänhoitaja Risto Repo, Kotka, neiti Alli Väre, Jokioinen, maat.metsät. A. 3. Käytä nnöllisen luonnonsuojelutyön tärkeimp iin muotoihin kuulu van vesiensuojelun merkitys kasvaa jatkuvasti , eikä uusi vesiensuojelulaki, joka astui voimaan viime vuonna, tullut hetkeäkään liian aika isi n. Olavi H ytönen, Helsinki, aluemetsänh oitaja Yrjö Kanerva, Punkaharju , maanmittausinsinööri Kai Niilekselä, Forssa, valtiot. Valtion luonnonsuojelunvalvoja, Pielisjärven ja Ilomantsin piirien nimi smiehet sekä Pielisj ärven kunnanhallitus sen sijaan esittivät anomuksen hylättäväksi. Linnamies, dos. Luontaisissa oloissa kotka, joutsen ja hanhi ym. Paavolainen. lisensiaatti Kauko Niinisalo, Kotka, metsänhoitaja Mikko Pit/1iiniemi, H elsinki , agronomi P. Kujala, metsäneuvos ]. Metsänhoitolautakunnat osallistuvat ratkaisevalla tavalla luonnonmuistomerkkien rauhoitustyöhön. Kunniakirjan saivat myös maanomistajat, joiden mailta on rauhoitettu luonnonmuistomerkkejä. Tätä tautia levittävät ennen kaikkea pu lu t ja siipikarja, siis vapaasti ulkona liikkuvat ihmisen seuralaislinnut, kun taas häkkilinnuilla si tä tavataan huomattavasti vähemmän. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous pidettiin sunnuntaina 19. Laitakari ansiomerkkien ja kunniakirjojen jaon. Lisäksi myönnettiin kahdeksan kunniakirjaa aktiivisesta luonnonsuojelutoiminnasta. Kokouksessa, johon oli saapunut runsaasti osanottajia, johti puh etta prof. Lääket. Luther, varatuomari E.P. T availa sekä lehtori V. Kalela, tri R. Kalliola, prof. tri Elli Jamson on todennut, että tutkituista keuhkokuumepotilaista 19 % sairasti ornitoosia. S. Hop einen ansiomerkki myönnettiin seuraaville 12 henkilölle: metsä nh oitaja Gert Blåfi eld, H elsinki, agronomi H jalmar Gustafsson, Nikkilä, metsänhoitaja Kaima Halwnen, Turku, fil. Lindfors, metsäneuvos . tohtori Paavo YliVakkuri, Helsinki. Vaarna . V. Keltikangas, prof. Vuodeksi 1961 valittu yhdistyksen johtokunta sai seuraavan kokoonpanon : puh eenjohtaja prof. Linnut taudinlevittäjinä Ornitoosi on alunperin linnuissa esiintyvä viruksen aiheuttama tauti , joka ihmisiin tarttuessaan aikaansaa vaikeudeltaan eriasteisen hengitystietulehduksen lievästä "flunssan" kaltaisesta vaikeaan keuhkokuumeeseen asti. tri Erkki K . Keskusmetsäseura Tapion toimitusjohtajalle, fil. H . V. Virallisten vuosikokousasioitten jälkeen suoritti prof. ja kirurg. Säätytalolla. Aarne Laitakari ja jäseninä prof. Paavolainen, maanvilj elysneuvos A. Helsingissä tutkituista 646 pulusta todettiin 79 % :lla ornitoosia (Lääkeuutiset). Niilo Söyrinki, varapuheenjohtaja prof. Kale/alle myönnettiin kultainen ansiomerkki tunnustukseksi Tapion toiminnasta yksityismetsätalouden edistäjänä ja luonnonsuojelupyrkimysten tehokkaana tukijana. Riistanhoitosäätiö perusteli kotkien hävittämistä tai karkoittamista sillä, että ne estävät hanhija laulujoutsenkantoj en uudelleen elvyttämisen. maisteri Kl. tri Eero Manner tunnustukseksi tuloksellisesta työstään vesiensuojelun alalla. Tutkimuksen ilmeistymisen jälkeen on VR kieltänyt pulujen ruokkimisen asemilla ja ratapihoilla.. Anomusta olivatpuoltaneet valtion metsästyksenvalvoj a, Suomen riistanhoitosäätiö ja Ilomantsin kunnanhallitus. Toisen kultaisen ansiom erkin sai apul aisoikeuskansleri , lakit. A. 58 Karjalan kotkat Pohjois-Karjalan lääninhallitus on h ylännyt Suomunniemen metsästysyhdistyksen anomuksen, joka koski poikkeuslu van saantia luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun maakotkan hävittämiseen ja karkoittamiseen yhdistyksen riistamailta Ilomantsin ja Pielisjärven kunnissa
1., jolloin eläin lopulta löysi turvapaikan eräästä luolasta. K.K.M. Uutisessa mainitaan vielä: "Näätä on Pyhäjokiseudulla niin harvinainen, että miesmustiin ei esimerkiksi Haapavedellä ole sitä onnistuttu ampumaan." Montakohan miesmuistia mahtaa kulua ennen kuin seuraava näätä taas eksyy Haapa vedelle. Havainnot voi ilmoittaa joko Riistanhoitosäätiölle, os. Koira ajoi sitten näädän puuhun, josta metsästäjä sen pelottomasti pu dotti haulikolla . 1960 asetuksen supikoiran rauhoituksen lopettamisesta. 12. Lyhyesti: Supikoiria. Laukonpeurojen kaatoluvat Viime syksynä myönnettiin maamme ensimmäiset laukonpeurojen kaatoluvat ja h elmikuuhun mennessä niitä oli myönnetty kaikkiaan 12, joiden perusteella on kaadettu kym menkunta eläintä eri puolilla H ämettä . Nyt asetettiin luolan suulle raudat ja jäätiin odottamaan varmaa saalista. Lintu merkittiin, patts1 tavanmukaisell a nilkkarenkaalla, myös siipiin kiinnitetyillä keltaisill a muoviliuskoilla, jotka erottuvat lennossa kiikarilla jo matkan päästä. paikkakunn illa ja muuallakin. (Helsingin Sanomat). 1960. 4. Yleisön toi votaa n pitävän silmällä tätä merkittyä kotkaa. Näiden sirojen "bambien" ampuminen herätti kuitenkin heti voimakkaan vastalauseiden myrskyn ao. Näädän metsästystä "Pyhäjokiseutu"-lehti kertoi tammikuussa otsikolla "Harvinainen saalis" näädän pyydystämisestä Haapaveden Mieluskylässä. Julma "peto" pysytteli luolassa toista vuorokautta , mutta ilmeisesti nälän pakottamana se yritti sunnuntain vastaisena yönä lähteä liikkeelle. * Helsingin itäpuolella, Vaaralassa, näki helsinkiläinen Reijo R astas i I v e ks en sunnun taina 28. Maatalousministeriö aikookin vast'edes myöntää vain pyydystyslupia ja tarkoituksena on siirtää näitä eläimiä maamme vähälumisimmille alueille Lounais-Suomeen ja Pohjanmaan rannikkoalueelle, mihin niiden toivotaan kotiutuvan. Unioninkatu 45. Ilves ajoi takaa oravaa sitä kuitenkaan tavoittamatta ja jäi sitten hetkeksi katselemaan sienestäjiä, joita lähistöllä oli usea mpiakin. Valok. 8. Rajan takaa vaeltaneiden supikoirien epäillään olevan erä issä tapauksissa raivotaudin saastuttam ia. Sen onnistuikin keinotella itsensä ulos piilopaikastaan laukaisematta rautoja, mutta sunnuntaiaamuna oli vat miehet koirineen jälleen sen kintereillä. Ampumisen sijaan ehdotetaan peurojen pyydystämistä elävänä niiltä alueilta, missä ne ovat liikaa yleistyneet ja siirtämistä sellaisille alueille, missä niitä ei vielä ole, mutta missä niillä olisi m enestymisen mahdollisuudet. Kahden tuloksettoman jahdin jälkeen päästiin näädän jäljille uudelleen perjantaina 20. Tasavallan presidentti antoi 16. B., H elsinki, tai Luonnonsuojeluyhdistykselle. * Maaliskuun loppupuolella tarttui Ranualla ketunrautoihin nuori maakotka, joka Riistanhoitosäätiön toimesta kuljetettiin Helsinkiin ja päästettiin vapaaksi 1 J. Rauhoitus kumottiinkin lähinnä kotieläinten suojaamiseksi tältä vaaralliselta taudilta. Väinö Lehtonen. 59
Maassamme oli vuonna 1960 yhteensä 139.281 n.s. Näin ollen tuhoja voi olla enemmänkin. Vuoden kuluessa saatiin vihdoinkin ku lkulaitosministeriöltä päätös erikoisen varoitusmerkin asettamisesta sellaisille paikoi ll e. Korvauksia varten oli valtion budjetissa jälleen I miljoona markkaa. 1960 jäi petojen saaliiksi yhteensä 285 poroa. Se osoittaa, että autoilijat ovat hävinneet kolaripaikalta ilmoittamatta tapauksesta mitään. Kun lukuporojen määrän ulkopuolella ovat vasat sekä jonkin verran sellaisia poroja, JOita ei ole merkitty, voitaneen maamme koko porokanta laskea noin 200.000 pääksi. Joka tapauksessa numerot osoittavat, että ahma on suurin porojen tuhooja villieläinten joukossa. Yrjö A. Tällainen kieltäminen näyttänee aluksi oudolta, mutta varmaan yhtä kummalta tuntuisi jossain maassa pikkulintujen suojeleminen. Rauhoitusmääräyksiin olisi kyllä liitettävä täyden korvauksen maksam inen kotkien aiheuttamista vahingoista. Mainittakoon, että poronhoitovuonna 195960 1960 jäi junien alle yhteensä 204 poroa, joista rautatiehallitus korvasi vahingon kärsineille 1.302.000 markkaa. 1959 pedot tappoivat poroja kaikkiaan 261 , joista ahman tilillä oli 126, suden 125, karhun 9 ja maakotkan 1. Yhdistyksen toimesta on anottu korvausta 60 porokolaritapauksesta, joista 42 tapausta on tuntemattomien autojen aiheuttamia. Ainoa keino koreiden lajien pelastamiseksi olisi luonnonkukkien rauhoittaminen poiminnalta, ehkä muutamia asutuksen seuralaisia lukuunottamatta. Vuoden 1961 valtion talousarviossa on määräraha korvauksi in petoeläinten tappamista 1.500.000 markkaa, joten, jos tuhot poroista pysyvät suunnilleen entisen suuruisina, korvauksissa päästään jo lähemmäksi vahinkojen määrää. V. Eri petoeläinten tili oli seuraava: ahma 210 eläintä, susi 65, karhu 4, ilves 4 ja maakotka 2. Tämä nautinto ei kuitenkaan säily ilman oikeaa suhtautumista. Susi esiintyy myöskin huomattavan vahingon a iheuttajana. Sen sijaan karhun ja ilveksen tuottamat tuhot ovat varsin vä häisiä ja maakotkan osuus vallan häviävän pieni. Näin on kuitenkin tapahtunut Suomessa, ja se on meistä täysin ymmärrettävää. Tuskin on ketään, jota vuokkojen puhkeaminen ja tuomien tuoksu eivät ilahduttaisi. Kun ilmoituksia sen tappamista poroista saapuu poronhoitoalueen eri puolilta, voidaan todeta , että ahmakanta on vielä melkoinen. Eiköhän jo kotka itse olisi suojelemisen tarpeessa. Edellä mainittuihin numeroihin on tietysti syytä suhtautua määrätyin varauksin. Kellekään ei siitä liene koitunut vahinkoa, vain pelkkää iloa kaikille.. Maakotkan rauhoituksen ulottaminen koko maahan ei varmastikaan aiheuttaisi tuntuvaa lisäystä porotuhoihin. Sääli jo nykyisin eläviä ihmisiä ja vielä suurempi surku tulevia , joilta riistetään heidän oikeutensa nauttia ja virkistyä Luojan luomasta luonnosta. Räsänen Luonnonkukkien poimiminen Jokainen varmaan haluaisi, että Suomen keväinen luonto säilyttäisi kauneutensa. Paliskuntain yhdistyksen toimistoon saapuneiden tietojen mukaan autot ruhjoivat vuoden aikana 145 eläintä. Suurissa erämaissa, joissa porot palkivat, häviää aina poroja eikä voida todeta niiden häviäm isen syytä. joilla suurin yliajovaara on olemassa. LUKIJOILTA: Porot ja pedot Lapin Maatalousseuralta, Poronjalostusliitolta ja Paliskuntain yhdistykseltä saatujen tietojen mukaan olivat eri petoeläinten tuottamat porotuhot vuosina 1959 ja 1960 seuraavat: V. lukuporoa. Jos kauniskukkaisia lajeja poimitaan kuten vielä nykyään, hupenevat ne asutuskeskusten ja sairaaloiden ympäriltä. Toisaalta taas korvauksen saannin mahdollisuus vaikuttaa, että kaikki todetut tapaukset tulevat ilmoitetuiksi. Teurastusarvoltaan olivat tuhoutuneet eläimet yhteensä 1.894.000 markkaa ja korvausta maksettiin valtion varoista 1.000.000 markkaa, joka tarkoitusta varten oli varattu valtion talousarvioon
Jos tällaiseen yrittää vedota: miten raaskitte ottaa nuo viimeiset eloon jääneet, saa vastaukseksi: "minä rakastan niin kukkia". Reino Kalliola. Kaupunkien, kauppaloiden, parantoloiden ja teh taiden ympäristöstä monet sukupuuttoon hävi nneet laj it ovat kuolleet juuri näin, 61. Pari vuotta sitten oli partiopukuisia tyttöjä kahden johtajansa kerall a Järvenpää n kauppalan retkeil ymajall a. Kauppalan suoma suojelu pelasti kuitenkin tilanteen. Vielä 15 vuotta sitten oli Kerava oikea valkovuokkojen kauppala, niitä kasvoi kaikkialla, tienvierillä, pih oilla, metsiköissä. Vaikkapa kukasta p itäisi kypsyä 20 siementä ja "va in" 1000 taajaman asukasta katsoisi "oikeudekseen'' kerätä vuodessa "vain" yhden "pienen" 10 kukan nip un, ymmärrämme ettei mikään laji voi vuodesta vuoteen kestää tällaisia tappioita. Jos on ehtinyt iloita siitä, että jonkun kiven kolossa on sinivuokko säilyttänyt paansa, niin eikös siih en koh ta ilmaannu nyppijä. Sen, että Jaki e1 kyllin tehokkaasti varj ele kasveja, huomaa kyllä. Lähtiessään h e sul loivat selkäreppunsa täyteen metsän kauneimpia kukkia. r ieskaa, jopa tuiki vaatimatonta kevättaskuruohoakin . Keravan maisemamuseossa, Heikkilänmäellä, uhkasi valkovuokon sukupuuttoon poimimisen jälkeen sama kohtalo käenValok. Valkovuokkoja kevä isessä metsässä. Kunh an ihmiset oppivat ajattelemaan, että kasvit tarvitsevat 10-15 vuottakin varttumisaikaa ennenkuin ne pystyvät kukkimaan ja että yhdenkin kukan taittaminen huonontaa juuri sen kauniin lajin kilpailukykyä, koska poimija estää siinä olleiden siemenaiheiden valmistumisen, ni in he varmasti kavah tavat. Nyt niitä näkee vain h arvinaisuuksina muutamissa pihoissa
ovat luoneet metsäalueisiin valtavan, jatkuvan kansainvaelluksen, joka viimeisten JO vuoden aikana on kolminkertaistunut. kw eli yli kaksi kertaa Suomen voimantarve (Yhteishyvä). Meidän ei tarvitsisi matkustaa Aulangolle saakka kokemaan miten suunnattoman kaunis on suomalainen metsä. Korkea elintaso, työviikon lyhentäminen, helpot liikkumismahdollisuudet halvoilla kulkuneuvoilla ja hyvillä teillä sekä pohjimmaisena ihmisen kaipaus päästä hetkeksi pois melkeinpä tappavan kiireisestä elämänrytmistä, kivierämaasta, pölystä ja savusta sekä paahtavasta auringosta ja helteestä sananmukaisesti "virvoittavien vetten partaalle", rauhaan , luontoon. Kanada ryhtyi heti rakentamaan omaa osuuttaan ja v. Voi daankin sanoa, että monien metsänhoitajien päätehtävänä on nykyisin Ieirinnän suunnit telu , järjestäminen ja hoito. Mutta Niagaran avulla hankitut matkailutulot ovat myös huomattavaa suuruusluokkaa, joten pyrittiin löytämään ratkaisu , joka säilyttäisi vesiputousten luonnon kauneuden samalla kun niissä piilevä energia otettaisiin käyttöön. Suorastaan liikuttavalla ta valla pyritään samanaikaisesti huolehtimaan metsäneläimistön säilymisestä ja viihtyisyydes• tä. Vuonna 1950 päästiin kuitenkin sopimukseen, jonka mukaan jatkuvasti noin puolet ja öisin 3/ 4 vesimäärästä saadaan käyttää voiman tuotantoon ja kummankin maan osuus vesimäärästä on yhtä suuri. Kalelan artikkelista "Metsien monitahoinen käyttö" Metsätaloudellisessa aikakausl ehdessä 2/ 1961) USA:lle luonteenomainen virkistysmatkailu ja -retkeily suuntautuvat pääosiltaan metsäalueisiin. Nyt on myös Yhdysvalloilla oma suunnitelmansa toteuttamisvaiheessa ja heidän voimalaitoksensa tulee lähelle Kanadan puolella olevaa, mutta veden sisäänotto tapahtuu n. Se on valmis tuomaan kukkansa ikkunoittemme alle ja jalkojemme juureen. 5 km ennen putouksia. On selvää, että. huomaamatta, vuosi vuodelta harvinaistuen. Jokainen lienee joskus poiminut kukkia, mutta meidän ihmisinä tulee kasvaa aikuisiksi: kykeneviksi nauttimaan luonnosta sitä tuhoamatta. Luonto on halukas kaikkialla, ilmaiseksi, koristamaan metsämme, puistomme, tienvartemme, pihamme. Kukaan ei tällaista köyhtymistä halua, mutta se on poiminnan johdonmukainen seuraus. Villin eläimistön pääosa elää metsissä ja amerikkalaisen. teisiin teiden rakentamiseksi, leirintäpaikkojen määrittämiseksi ja kunnostamiseksi ja muihin toimenpiteisiin, ei valtavan leirintätarpeen es tämiseksi tai rajoittamiseksi , vaan sen ohjaa miseksi oikeisiin ja hyväksyttäviin uomiin. tämä ihmisten heinäsirkkamainen levittäytyminen metsäalueisiin telttailemaan on omall osaltaan suuresti lisännyt metsäpalovaaraa ja pakottanut viranomaiset ryhtymään toimenp. Tämä ei käsitykseni mukaan ole suinkaan vain riistanhoitoa metsästystä varten , joskin se kuuluu osana ohjelmaan, vaan siihen sisältyy paljon idealistisempi ajatus alkuperäisen luonnon, eläimistö kokonaisuudessaan siihen luettuna, säilyttämisestä ja sen luonnollisten elämisen ehtojen huomioon ottamisesta. * (Tri Erkki K. Siihen johdetaan vesi tunneleita myöten pari kilometriä putousten yläpuolelta. Asiaa on vielä mutkistanut se seikka, että putoukset sijaitsevat Yhdysvaltain ja Kanadan välisessä rajajoessa, siis kahden valtion alueella. Lisäksi kuuluu suunnitelmaan Hevosenkenkäputouksen 62 (Kanadan puolella) yläpuolella sijaitseva erikoispato, joka jakaa vähentyneen vesimäärän tasaisesti putousten kaikkiin osiin. 1958 valmistui Sir Adam Beck'in voimalaitos joen alajuoksulle n. Valmistuttuaan on näiden voimalaitosten yhteenlaskettu teho 5,5 milj . 10 km putouksilta. Meillä on vastuu haltuumme uskotusta luomakunnasta itsellemme, lähimmäisillemme ja tulevill e polville. USA:ssa ei kuitenkaan ole pyritty kehittä mään vain ihmisen mahdollisuuksia oleskeli,, luonnon parissa. Sirkka Havukainen ULKOMAILTA: Niagaran kuuluisat putoukset ovat houkutelleet paitsi luontoa ihailevia matkailijoita myös voimalaitosrakentajia, jotka ovat nähneet Niagaran valtavissa vesimassoissa tuottoisan energianlähteen
(l. Eläimistön olemassaolo on turvattava, se on kansa llinen tehtävä, jonka eteen metsätaloudellisiakin arvoja on uhrattava. Pidettiin suotavana siitoskannan säilyttämistä eläintarhoissa ja päätettiin perustaa Neuvostoliittoon lajin suojelualue niin pian kuin eläintarhoista saataisiin kokoon tarpeellinen määrä tämän laj in yksilöitä. Mitä enemmän meitä on, sitä tehokkaammin voimme toimia ja sitä arvokkaampia tuloksia voimme saavuttaa! Aloita jäsenhankinta jo tänään! 63. Viime numerossa julistettu jäsenhankintakilpailu on päässyt hyvään vauhtiin ja yhdi styksen toimistoon saapuu jatkuvasti ilmoituksia u usista jäsenistä. Nekin, jotka eivät toistaiseksi ole aloittaneet jäsenhankintaa, voivat vielä o allistua kilpailuun, joka kestää vuoden loppuun. Toissa vuonna Prahassa pidetyssä neuvottelutilaisu udessa päätettiin liihettää tutkimusretkikunta lajin nykyiselle asuma-alueelle. Aluksessa on erityinen tähystäjä, joka etsii saaliin, jota laiva sitten kääntyy seuraamaan. Kaikki vuodelle 1961 ilmoitetut uudet jäsenet, jotka maksavat jäsenmaksunsa vuoden loppuun mennessä, otetaan huomioon kunkin jäsenhankkijan lopullisessa tu loksessa. Useat ovat saavuttaneet alimman tavoi tepalkintorajan, viisi uutta jäsentä, eräät ovat "lusikkalukemilla" hankittu aa n kymmenen, neljä jäsenhankkijaa on kolmannessa pa lkintoluokassa, jonka alarajana on 20 ja yksi on jo kivunnut ylimpään palkintoluokkaan hankittuaan yli 50 uutta jäsentä. Tähän mennessä on jo toista sataa jäsenhankkijaa mukana kilpailussa. Eräs tromssalainen konsuli on mainostanut näitä pohJ01s1a "safareja" rikkaille erikoisuudentavoittelijoille ja kyydinnyt h eitä laivoillaan Pohjoisella Jäämerellä. Korostettakoon vielä, että kaikki vähintään viisi uutta jäsentä hankkineet palkitaan ja lisäksi he osallistuvat hankintakilpailun pääpalkinnon, hienon prismakiikarin, arvontaan. On arvioitu, että koko nykyisin elossa oleva kanta, eläintarhoissa olevat yksilöt mukaanluettuina, käsittäisi enää vai n 57 yksilöä! Laji on siis aivan sukupuuttoon kuolem isen partaalla. Przewa lskin hevonen (Equus cabal(us przewals/1ii), villihevonen, jota pidetään kesytetyn hevosen kantamuotona, oli aikoinaan levinnyt kaikkialle Aasian aroille. Nykyisin se ihmisen toiminnan seurauksena on käynyt yhä harvinaisemmaksi ja villinä sitä tavataan enää muutamin paikoin Mongolian aavikoilla. U. C. Kun jokainen SLY:n jäsen nyt aloittaa herä tystyön koulussa, työpaikalla, kokouksissa, retkillä, ystäväja tuttavapiirissä, niin eiköhän mahda olla leikintekoa viiden jäsenen hankkiminen! Mikäli joku ei onnistuisikaan pääsemään viiteen, voi hän kuitenkin olla varma, ettei hänen työnsä ole mennyt hukkaan, sillä kun jokainen nykyinen jäsen hankkii edes yhden uuden jäsenen, kaksinkertaistuu yhdistyksen jäsenmäärä vuodessa ja työmme pohja laajentuu olennaisesti. mielestä metsä ei ole metsää ilman eläimiä, JÄSENHA KI NTAUUTISIA ilman karhuja ja hirviä, ilman Tikuja ja Takuja ja Bambeja. Todellista urheilua! (Maaseudun Tulevaisuus). Uivalla jääkarhulla ei ole mitään mahdollisuuksia p äästä höyrylaivaa pakoon, pian se on saavutettu ja laivan kannelta on helppo osua alempana uivaan jääkarhuun. Sa ma koskee myös vesien eläimistöä erityisesti juuri metsäalueissa, joissa kalakannan h oidolle pannaan suuri paino, ositta in amerikkalaisia retkeilijöitä suuresti kiinnostavan urheilukalastuksen vuoksi. Palkintojen alarajaksi on asetettu viisi sen tähden , että katsotaan kenen tahansa voivan päästä tähän h ankintatulokseen. Maassamme on varmasti paljon luonnon ystäviä, jotka eivät ole tietoisia oman yhdistyksensä olemassaolosta ja toiminnasta ja kaipaavat va in pientä alkusysäystä. Useimmiten nämä metsästäjät ovat huonoja ampujia, joten karhu harvoin kuolee ensimmäisellä laukauksella. Jäsenham.kintakilpailu 1961. Bulletin) Norjassa ovat eläinja luonnonsuojelupiirit sekä yleinen mielipide jyrkästi tuominneet ulkolaisten turistien norjalaisilla laivoilla harjoittaman jääkarhunmetsästyksen. Kilpailun palkintoluettelo on julkaistu lehtemme edellisessä num erossa. N
Valovirta, J yväskylä 18 (8), Pentti Linkola, Kuhmoinen 11 (11), Risto Lemmetyinen, Turku 11 (4), Esko Miettinen, Lemi ll (3), L eo Ilmivalta, H einola 10 (10), Esteri Kmmti, Kiuruvesi 10 (10), Juhani Lahtinen, H einola 10 (10), Jukka Virtanen, Heinola 10 (10). But some of these arguments are rather vague and there are many things that favour the protection of the two birds. As to the ligulosis-disease it is obvious that the great crested grebe is not th e only bird spreading it and th e fish would not be completely safe even if all the birds connected with water (terns, gulls, ducks, mergansers, divers, grebes, etc), were destroyed. Th e hunters consider both these birds hannful to other water birds because of their quarrelsome temper. Elsewhere they do not chase the ducks or each other. Th e daphne cannot be transplanted into the garden as a bush, but sown as seed it may develop quite well. Th e attacks are not very serious and they seldom cause any injuries to the attacked object. SUMMARY "NATURE OF FINLAND" Th e organ for the Protection of Nature Publishers: Th e Finnish League for the Protection of Nature. Now the L eague has decided to establish a fund which would enable them to work more eftectively and independently for the protection of the rarities of Finnish nature. NllLO SöYRINKl: "Näsiä, l1 eviiän ihmeellinen pensas" (The daphne, the strange bush of the spring) Th e early florishing daphne had been so eagerly picked around the larger towns that it grew very rare in those areas. N:o 2. Th erefore, in 1952 it was forbidden to pick this plant for sale. Th e aggressive behaviour of these birds is quite normal and similar to that of ali birds aroim.d their nest. P orvoon Kirj apaino Osakeyhtiö. Parhaat jäsenhankkijat ja heidän tarkistetut tuloksensa ovat seuraavat (sulkeissa maksaneiden määrä): Vilho Vaarna, Helsinki 64 (39), Arja Torvinen, Laukaa 64 (24), Aarre Laaksonen, H einola 61 (61), Olavi H ilden, H elsinki 55 (33), Hans Luther, Helsinki 50 (33), Pekka Borg, Helsinki 47 (27), Ilmari Niskanen, Paimio 35 (35), Kari Pohjakallio, Laaksolahti 33 (3 1), Niilo Söyrinki, H elsinki 28 (14), Aarne Lindholm, Niittylahti 28 (4), Erne Karapää, H elsinki 26 (26), Väinö Koivisto, Valkeakoski 26 (15), Niilo Kukkonen, Mieskonmäki 20 (20), H eikki Niininen, Tapiola 18 (14), Jarl Excell, Ruotsinpyhtää 18 (11), Nokian Yhteiskoulun luonnonhist.kerho "Martes", Nokia 18 (9), E. Viidelle ensimmäiselle on lähetetty kirjapalkinto ja kaikille 10 maksanutta jäsentä hankkineille yhdistyksen merkillä varustettu hopealusikka. lt is a big task and all the members who can possibly help are expected to take part in the creation of the basic capital for the fund. A ltogether 68 nesting-sites were visited in 1960 and only 17, possibly 19, were occupied. lt was concluded that the peregrine is not far from extinction nowadays. PENTTI LINKOLA : "Jalohaukka 1960" (The peregrine falcon in 1960) ln genernl the year 1960 seemed to be quite good for the birds but the stock of the peregrine falcon continued to decrease. PERTTI SEISKARI: "Omituisista eläinten nimistä" (On curious animal names) Th e author describes so,ne animals with "human" or curious Finnish names and explains the origin of these names. Viime vuoden viimeisessä numerossa julkaistiin eräitä ennakkotietoja vuoden 1960 jäsenhankinnoista. KALE VI RAITASUO: "Laajennetaanko riistalintujen piiriä?" (ls the circle of game birds being enlarged?) Th e Finnish H unters AssoJäsenhankinta 1960. Th e plant grows in coJJses and it is considered a good indicator of the fertility of the soi/. Twenty-five places, where nesting had been recorded in 1959, were re-investigated in 1960 and only twelve, possibly thirteen, were found to be inhabited. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola. Th e Finnish League for th e Protection of Nature has always had diffimlty in financing any new plans. The grebe also eats water beetles and their larvae, which are known to destroy sJJawn. J. Furth ermore, the great crested grebe is charged with eating enormous quantities of fish and hosting a band worm (Ligula intestinalis) which infects fish , retarding their growth or even causing their death. 1961 Contents: N IILO SöYR INKT: "Suomen luonnonsuojelun säätiö (Finnish Nature Protection Foundation) Every organisation requires funds to achieve its aims and to make its ideas known among the public. Most of the fish eaten by the great crested grebe belong to such species that the modem fish manager is trying to eliminate frorn the lakes, for example, the bleak (Alburnus lucidus) and the roach (Leuciscus rutilus). Nowit seems to be returning slowly. Porvoossa 1961. The daphne is lmown to have some medical effects and its berries are very poisonous. 64 ciation has made a suggestion that the great crested grebe ( Podiceps cristatus) and the coot (Fulica atra) should be included in the game birds and their protection recalled
Koi rat värikuvina . Tekstiosassa selvitellään lyhyesti ja ytimekkiiästi niiden om inaisuuksia, kerrotaan malrninetsinnästä ja maamme geologisesta rakenteesta. Linnu t väriku ,·ina. Hyötykasvit värikuvina. Pu utarhakasveja värikuvin a. Kotieläimiä väriku,·ina. l\letsien p uut ja pensaat värikuvina . Huonekasvej a \'äriku,·ina . Pohjolan kalat väri kuvina . Sienet värikuvina. LUONNON V ÄRIKUV ASTO WSOY Loista\'ia ku ,·ia ja tarkkoja teksti tietoja luonnon mo11ista ihmeell isyyksistä p ienim mistä vesieläirnistä, hyönteisistä ja linnuista aina metsän puuj ättiläisi in saakka . Hyönteisiä väriku vina . Ki\'et värikuvina.. Vesiemme eläimi ä ,·ärikm "ina. "T odell inen luonnonystävien aarreaitta." (Cusi Suomi) Satjassa ornt ilmestyneet: Värikuvakasvio. KIVET VÄRIKUVINA l lldw Laitalwrin toimittama L u.onnon viirikuvastosarjan tuorein teos, jossa esitellään Pohjolan kallioperän tärkei mm ät kivet ja mineraa li t kauniina väriku,·ina. Eläimiä väriku ' ina. 720 / 850 mk. Akvaario väriku vina