Erkamo: Suomen kasvisto 1961-62 Luonnonsuojelun työmaalta 69 Suomen Luonnonsuoj elun Säätiön Rahasto 69 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 21. Martti Linkola & Veikko Salkio SUOMEN LUONNON SUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 a. Merkin hinta on 250 mk.. 4. SISÄLTÄÄ: 33 Niilo Söyrinki: Tutkimus tarvitsee luonnonsuojelua 36 Pentti Linkola: Uusin Lieto maakotkistamme 59 0. Reino K a 11 i o I a. 1.-14. A. Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof. Taivainen: Tiensuunnittelun kehityksestä 63 Kalervo Eriksson: Pääkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi Uusin tieto Suomen luonnosta 68 V. Tilaushinta v. Valok. Puhelin 622 978 Postisiino 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 1960 Piisamin rauhoituksesta ö ljyn poistaminen vedestä 72 Summary Jäsenhankintakilpailu 1962 Kansikuva: Kotkan (Aquila chrysaiitos) poikanen pesässään. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Sivun ylälaiclassa kuvattu SLY :n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. N i i I o S ö y rinki (vastaava), toht. 1962 500 mk. 1962 71 Mitä ympärillämme on. 71 Lyhyesti Petoeläinten tapporahat v. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan
Paljon vaikeampaa on saada yleisö samoin kuin vallanpitäjätkin käsittämään, että myös tavallinen suoma33. Mutta eivät vain suomalais,en erämaamaiseman harvinaiset eläimet ole häviämisen vaarassa, vaan kulttuuri muuttaa nopeasti koko luonnonkuvaamme. Viime vuonna saatiin pelastetuksi Karjafohjan Karkalinniemi, joka jaloine lehtipuineen ja muine eteläisine kasvilajeineen edustaa meillä poikkeuksellista keskieurooppalaista luontoa. Inventoinnin suorittaja ja hänen avustajansa ovat ansainneet kaikkien maamme luonnon ystävien lämpimän kiitoksen. Niiden tuloksista käy ilmi. Jalohaukkatutkimushan paljasti tämän lajin vähentyneen meillä arvaamattoman nopeasti aivan sukupuuttoon kuolemisen uhan partaalle, ja inventaarion nojalla saatiin tämän uljaan linnun ruhoitus edes viime tingassa tot,eutetuksi toivottavasti laji sentään vielä pystyy jatkuvasti säilymään maassamme. Nämä tutkimukset ovat erit.täin suuritöisiä ja sen vuoksi sitäkin arvokkaampia niin tieteen kuin luonnonsuojelunkin kannalta. Tällaisen erikoisen paikan suojelemisen merkitys ymmärrettiin yleisesti, ja valtiovaltakin hellitti kiitettävän auliisti kukkaronsa nyörejä tarvittavan lunastussumman luovutukseen. kuinka vähän tiedetään tällaisten kookkaiden ja helposti havaittavienkin lintujen runsaudesta, vaikka juuri lintutieteellistä tutkimusta on meillä innokkaasti harrastettu. Jo aikaisemmin selostetun jaloeli muuttohaukan levinneisyyttä koskevan tutkimlllksen lisäksi meillä siis on nyt luotettava selvitys toisen häviä1:1isen vaarassa elävän harvinaisen petolintumme yksilöluvusta. N :o 2 1962 21 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Tutk i mus t a rvits e e lu o nnons u oj e lua Niilo Söyrinki Lehtemme tassa numerossa julkaistaan Suomen Luonnonsuojeluyhdi<styksen toimesta Pentti Linkolan johdolla suoritetun kotkakantamme inventoinnin tulokset. Kotkan osalta tilanne onneksi on täHä hetkellä valoisampi, mut,ta senkin kohtalo on pian täyttynyt, ellei ihminen ajoissa opi tajuamaan sitä vastuuta, mikä hänellä luomakunnan herrana on luonnonvaraisen eläimistömme vaalimisesta. Samanlainen tutkimus on käynnissä myös komeimman pöllömme huuhkajan kohdalla
On .anteeksiantamatonta, jos tuhoamme viimeisetkin näytteet esim. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä, si llä ne eivät edusta läheskään kaikkia metsäja suotyyppejämme. Ne ovat tärkeitä tutkimukselle myös sen takia, että niissä elää runsas lajisto, jota tarvitaan myös ekologisia ja sytologisia tutkimuksia varten, jotka ovat tulleet yhä enemmän etuala·lle. Ilman tällaista ohjelmaa tehdään auttamatonta ja anteeksiantamatonta vahinkoa kotimaamme luonnonkuvalle ja luonnontutkimukselle. lainen luonto on suojelemisen arvoista. Soiden ojitukseen olisi saatava sellaista suunnitelmallisuutta, että tieteellisesti arvokkaiden suotyyppien säilyminen luonnonkuvassamme voitaisiin taata. Korvaamattomien luonnon näytteiden häviämisen vaara on sen johdosta kasvanut moninkertaiseksi. K. Erityisesti niiden henkilöiden, jotka ovat soiden kuivatustoiminnan johdossa, pitäisi ymmärtää tämä. Erityisesti runsasravinteisten lettosoiden kohdal,ta viimeiset hetket ovat käsissä, ja sama koskee lehtokorpia ja yleensä lehtomaita, joihin taloudellinen hyväksikäyttö ensi sijassa kohdistuu. Vain niiden avulla voidaan selvitellä myös niitä muutoksia, joita tapahtuu ihmisen käsittelemässä luonnossa, jonka tuottakykyyn talouselämämme ensi sijassa perustuu. Jo tähänastiset perinteemme metsien ja soiden tutkimuksen alalla veh·oittaisivat tähän, vaikka emme taloudellisia tuloksia uusista •tutkimuksista odottaisikaan. Meillä on jo rauhoitettu luonnonja kansallispuistomme ja joukko yksityis maille perustettuja suojelualueita. Uusien tehokkaiden tra,ktoriaurojen avulla soiden ojitus käy entistä helpommaksi ja halvemmin kustannuksin. Cajanderin suotyyppitutkimukset ovat ensimmäisiä kasvitieteellisen tutkimuksemme saavutuksia kansa invälisessä kin mielessä. 34. Metsät, suot ja vedet ovat suomalaisen luonnonmaiseman oleellisimmat tekijät. Tällaiset paikat ovat siis elävän tutkimusmateriaalin varastoja nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten. Jokaista metsäja suotyyppiä varten tarvitaan oma suojattu tutkimusobj ekt-insa. On lapsellista uskoa, että tutkimus voitaisiin joskus lopettaa ja tulla toimeen ilman sitä varten varattuja objekteja. Kuitenkin juuri tyypillisen suomalaisen luonnonmaiseman säilyttäminen kaikissa eri vivahteissaan eläinja kasviyhteisöineen on meidän tärkein luonnonsuojelutehtävämme. Meillä on siihen sekä varaa että velrnllisuus. Se on myös välttämätöntä luonnontieteeliisen tutkimuksemme tulevaisuuden kannalta. Tätä tutkimustyötä varten tarvitaa n riittävästi häiriintymättömässä luonnontilassa säilyneitä alueita maan eri osissa. Niiden tutkiminen kuuluu luonnontieteidemme ensimmäisiin velvollisuuksiin. Mutta tämä ei estä säästämästä näytteitä eri suotyypeistä tutkimuksen tarpeiksi. Sitä mukaa kuin jokin probleemi saadaan selvitetyksi, ilmestyy yhä uusia, jotka kaipaavat ratkaisua. Tätä ei varsinkaan " käytän nön miesten" parissa läheskään aina muisteta. lettosoistamme, vaik,ka juuri A. Meidän on tietysti jatkuvasti raivattava uutta maata viljelykseen ja ojitettava soita metsän kasvulle
35. Tarvitaan siis entistä enemmän täysin rauhoitettu ja metsiä, joissa tuitkimusta voidaan jatkaa ilman että taloudelliset tavoitteet ja toimenpi-teet estävät tieteellisten probleemien selvittämistä. Valok . Ni lsiä. Leveälehtistä niittyvill aa kasvava lett.oma inen suoniitty. Nyt suunnitellaan jo laajassa mitassa metsien lannoittamista puiden kasvun lisäämiseksi. Tutkimusta varten tarvittavien alueiden varaaminen on siis kansakunnan arvokkaimpia sijoituksia sekä henkisen että aineellisen kulttuurin kannalta. Luonnonmukaiset metsät käyvät siis meilläkin yhä harvin aisemmiksi, ja tutkimuksen on keskityttävä ensi sijassa kansallispuistoihin ja mu-ille suojelualueilla, niinkuin Keski-Euroopassa on jo tapahtunut. Luonnonsuojelusta on tullut paitsi puhtaasti biologisen myös taloudellisiin päämääriin pyrkivän metsäja maataloudellisen tutkimuksen välttämätön edellytys. Rei no Ka llio la Myös metsiemme puulajisuht-ee t ja aluskasvillisuuskin ova t tehokkaan metsänhoidon ja hakkuiden jo hdosta tuntuvasti muuttuneet. Nämä muutokset näkyvät yhä selvemmin metsä-talouden edistyessä
että pääosa ma a n kotkista p esii valtion ma illa (ja lopuistakin monet vasta hil jattain yhteista i asutusmetsiksi o tetuissa entityötä huomattavimmin edesa uttan eet. joka ehkä ene1nn1än kuin 111ikään 1nuu vetoaa 1nichisen mi ehe n tunteisii n .. Luonnonsuojelu yhdistyksen suurpetolintututkimus on koskenut kuten tunnettua huuhkaj aa, jaloha ukkaa ja kotkaa. Heti alkuun riennän rohka isemaan lukij aa, joka pelännee samanl aista lohdutonta jeremiaadia kuin jaloha ukasta: kotkamme laita ei iloksemme ole su inkaan yhtä hullusti. H eistä sissä va ltionpuistoissa). Onh a n maan kotka-asu tus niiet keski ttynyt juuri niille seuduille, jotka ovat l11onnontieteelli sesti tutkimattomimpi a: Pohja nm aan la ajojen sisäosien lop uttom ille suoja mcrsiitasa ngoille. J aloh a ukan jälkeen on nyt toisena selontekovuorossa kotka, jonka osalta havaintoaineistoa on järjestelty ja m aastotu tkimuksia jatkettu hi tåas ti mutta sitkeästi nelj än vuoden aja n. Luonnonsuojeluyhdisty hsen suurhysely. Koetan myös kin vä lttää jaloha ukkaselostuksen perinpohjaisuutta olkoon se monin kohdin esimerkkinä tämänkin aineiston kokoamisja käsittelytavasta. Uusin tieto maakotkistamme Pentti Linkola I. Kainuun syrjäseuduille ja M etsä -Lapi n pelottavan suurii n selkosiin . Ku n kotkat ka ikki all a m yös pa ik a ll iswpogra fian puitte issa ei yksin koko maa1 a ajatellen suosivat tiukasti syvimp iä crämaa scu t uja , on luonnolli sta. Metsä ha llinnon metsiin h oirajia ja teknikoita on oikeastaan syyt;i kiittää kollektii visesti, sillä h eidän osuutensa niin , asia11stiedoissa kuin tarkastusmatkoi ll a saadus,,a w essa on ollut korvaamaton sa moi n kuin metsäneu vos Linnamiehen av ull a Metsiih allitu ksesta saatu mahtava pino valtionm etsien talouskarttoja. Jaloh aukan yhteydessä jo tulivat kiitetyiksikin n e henkilöt, jotka m yös kotkan osalta olivat Bermltsson (Pyhäntä) ja J.."auko11 e11 (Kuhmo) sekä poromi es Koiv ula ja maa n vilj elijä L ohi (Ra nua). Ja yh tä ymm ärrettävää lääninneuvos Hilt u la R ovaniemeltä tarvitsee lisäkiitoksia pyytäm ä ttäkin lä hettäm istää n erittäin arvokkaista jatkotiedoista. ja lohau kasta. Uusia tärkeitä avustajia ovat oll eet mittausteknikko M yntti (Ylitornio) , metsäteknikot Kilpelänaho (Pyh än tä) ja Vääriiniemi (Pudasjärvi), m etsänhoitajat 36 kuin ilahduttavaa on , että metsä n, iche , jotka monestiki n ovat puoli ksi lu onnon ti e1eilijöitii mie leltää n, ovat syrjäisill ä virkapaikoillaan innostu neita kotkastaan 1 innusta. Käytettävis sä oleva aineisto. Oikeastaan , ai n Kuusamossa kotkat ja ornitologit o,·at enemmälti kohdanneet to isiaa n , eikä sekään m kvisin ole parhainta kotka -a luetta. Metsämiesten merkitys on o llu t si1 äkin olen naisempi , kun varsinaisten ornito logien tiedot maakotkasta ovat olleet varsin vaatim a llomia, p a ljon h eppo isempia kuin esim
Valok. Pekka Putkonen 37. Vanhimmilta ajoilta ovat munakokoelmien tiedot ylivoimaisesti tärkeimmät, niitä täy<lentävät vain harvojen paikallisl i nnustojen, arkistojen ja käsikirjojen hajatiedot sekä Korkeasaaren pöytäkirjat, jotka valitettavasti on julkaistu va111 kymmenkunnan vuoden ajalta. Onhan tämä selontekoni Suomen Luonnossakin jo kolmas järjestyksessä. Suuri pettymys tietojen kokoajalle on sen sijaan o llut laaja rajavartiolaitoksen aineisto, joka on saatu Riistantutkimuslaitoksen kautta maan kaikista vartioista. Vuoden 1944 vuosikirjassa on Ivar H ortlingin kirjoitus 'Kotkamme ja me', jossa esitetyt tiedot perustuvat tekijän sanomalehdissä suurelle yleisölle osoittaman vetoomuksen tuottamaan varsin laihaan, kuten tekijä myöntää havaintosatoo n sekä niukkoihin ornitologien havai ntoihin. Kotkan historiikkiin on lisäksi käytettav1ssa varsi n runsaasti vanhempaakin hava intoaineistoa. Mutta sittemmin on jopa muutamaan otteeseen pyritty samanlaiseen kokonaiskannan selvitykseen kuin tällä kertaa, joskin pienemmän koneiston voimalla. Paremmin pohjustettu on jo Matti Sovisen 'Kotkan nykyisestä levinneisyydestä maassamme' vuosikirjassa 195.3; se on vain armottoman lyhytsanainen. Heikompi kuolee usein ravin non puutteeseen, kuten kävi tiilläkin pesällä keslillä 1960. Vanhemmat tietolähteet. Aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta niimä vastauslomakkeet ovat järkyttävän mitättömiä , vaukimmiltakin kotkaseucluilta tyyppiä "Ei ole pesinyt ei ole nähty"! Muu Riistantutkimuslaitoksen tarkkailijaverkoston aineisto on epätasainen, mutta jo runsautensa ja alueellisen tasaisuutensa ansiosta hyvin tärkeä täydennys. Kotkan poikasista yleensä vain toin en selviää lentoon
Olen kuitenkin saanut käytettäväkseni Matti l l. I 949 erään rad ion Jintuaiheisen tietokilpailun yhteydessä esittämän kotkakyselyn vastausaineisto. Vasta niillä on saatu kotkatilanteeseen luotettava ''tumuma", joka tämän kirjoittajallekin antaa aivan toisenlaista varmuutta kotkakysymystä käsitellessäni kuin ainoastaa n paperisodalla saatu aineisto. Kyselyt kylläkin ovat olleet hyvin suurpiirteisiä. Muuan tietolähde on vielä M erikallion v. Saman pitäjän tiedonantajien alueet saattavat käsittää osaksi eri, osaksi samoja kyliä; kumpaa osaa ilmoitukset pesivistä pareista silloin koskevat. 1949 oli mainittava, minä vuonna kotka oli viimeksi pesinyt havaintoalueella, v. Tuskinpa on, kun otetaan huomioon tarkastusmatkoihin käytetty melko mahtava työtuntimäärä ja muistetaan. miten suuri ja harvinainen elämys on lintumiehelle jokainen käynti mahta,·imman arvolintumme pesäpaikalla, kohtuutonta täyttää palstatilaa laajahkolla taulukolla, jossa lyhennyksin kuvataan jokainen tarkastettu pesä tai poikue 19586 l. Yleensäkin valikoimattornalta suurelta yleisöltä saatujen luonnontieteellisten tarkistamattomien tietojen arvo on kyseenalainen, ja tässä tapauksessa voidaan ajatella kilpailun palkintojen toivon johtaneen jopa tahallisiin väärennyksiin. M a a s t o t u t k i m u k s e t · ja Pekka Soviselta heidän raaka-aineistonsa, joka käsittää kirjallisuuspoimintojen lisäksi tulokset kolmesta perättäisestä RiistanhoitoSäätiön kyselystä tarkkailijaverkostolleen. Hnrtling puolestaan ei enempää kuin useimmat ornitologit näytä koskaan henkilökohtaisesti kotkan pesää nähneen, vielä vähemmän tutustuneen kotkaseutujen olosuhteisiin ja väestön näkökantoihin, ja hänen kirjoituksessaan onkin "kirjaviisauden" tuntu vahva. Tällä kohden muuten on edelleen selvittämättömiä seikkoja, joiden ratkaisu kiinnostaisi me1ta kotkamiehiä suuresti jo pelkästään kannanvahvuuden ja lisääntymistehon arvioinnin. 1945 pyydettiin vastaaj ilta lyhyitä kirjainmerkintöjä (a = runsas, b = kohtalainen, c = harvalukuinen kanta, t = pesivänä); tämä kysely käsitti koko maan. Taulukko tarjoaa samalla tietoutta laji n perin vähän tunnetusta pesimisbiologiasta. V. Nämä vastaukset ovat kuitenkin siksi runsaat ja hyvin koko maata peittävät huomattavasti täydellisemmät kuin samalta verkostolta viimeiseen suurkyselyyn saadut vastaukset -, että ne ovat keskeisellä sijalla 1940ja 1950-luvun aineistossa. päätyneen liian pieniin lukumääriin. Varhemmista kotkakannan i1n-entoijista jo Matti & Pekka Savinen kokeilivat tarkistustutkimusta maastossa, joskin vain parilla pohjoisella paikkakunnalla, joilla he tavoittivat vain ) hden hylätyn pesän ja kokosivat jonkin verran haastattelutietoja. 1952 vihdoin pyydettiin tietoa (käytännössä = arviota) tarkkailijan tunteman alueen pesivien parien määrästä sekä ammuttujen kotkien lukumäärästä. Seuraavat osoitettiin vain Itäja Pohjois-Suomeen; tärkeä Sisä-Pohjanmaan kotka-alue jäi niitten ulkopuolelle. Tuonnempana ilmenee, että näissä tiedoissa on monia arveluttavia. 38 1958 -61. Suoritetun tutkimuksen ydin 11 kuitenkin ollut neljän vuoden aikana ympäri maata orni tologivoimin tehdyissä tutkimusmatkoissa. Kun tarkkoja pesäpaikkoja ei ole kysytty, on aineiston yhdisteleminen hyvin vaikeaa. Tai he saattavat selostaa havaintoalueen· sa puutteellisesti, tai sitten hyvin usein paikannimiä ei löydy yleiskartalta. Sovisen kirjoituksessaan esittämän pistekartan mukaan hän näyttää olleen jonkin verran tarpeettoman varovainen ja yhdistelleen ilmoituksia enemmän kuin aiheellista, t.s. Kuvatuista vaikeuksista olen koettanut selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla tulkiten epäselvät rajatapaukset osaksi senkin kokemuksen nojalla, mikä ennen kaikkea tarkastustutkimuksissa maastossa on kotkien asutustiheydestä kertynyt. V
Mitä järjestel mää kotkat noudattavat p esiensä vuorottel ussa ja mitä asumattomat, mutta tuorein hav uin koristellut pesät merkitsevät. Martti Linkola reviireille, joita sa ma pariskunta ei vuodesta toisee n vaihda, mutta onko arna varmasti näin . 39. Päinvastainen asianlaita olisi huomattava virhelähde ja saattaisi merkitä melkoista liioittelua esittämissäni pariluvuissa.) Vai voivatko ne hyvinkin usei n viettää " lepovuosia" pesimättömi nä (mikä merkitsisi lisäkasvun ratkaisevaa pienentymistä). (Käsillä olevissa papereissa olen lähtenyt siitä, että vähintään peninkulman etäisyydellä tavatut pesät kuuluvat ain a eri Valok . Onko pariskunnalla silloin aina toisessa pesassa munat ja pojat ja kuinka kaukana. kannalta. Tämä kotkanpesä Kesk i-Pohj an m aa ll a sij a itsee suunnattoman hakkuualueen keskellä , m u tta siinä pesitään si lti vak itui sesti
AP = asullu pesä, p = pesä, krp = korisLellu pesä ilman munia Lai poikasia, a lp = aLeriointipesä ilman munia ta i poikasia,ps = pesinyt, pk = poikanen, lpk = lenLopoikancn, rg = rengastettu , th = lllh ou Lunut (luonnollisisLa syisLä?) hv = häviLetLy, am = asumaton, vht = vanh enlunut. Pielisjärvi KE. (EL) (PL & JM) AP, 1 pk (PL) P am (EL) luona (PL) T yhj än p· 1 p uun tarkastus (PL) 1 AP, 2 pk, 1 th, 1 rg (PLJ 1 rg (PL) Tyhj än p· puun tarkastus (PL) Vain krp (PL) AP C, 1 lpk (PE) P am, läP am (PL) h ellä tuore höyhen (PL). USlMAA Myrskylä ·.\ TA KUNTA Kihniö ETELÄPOHJA MAA Kauhajoki PO HJO ISH ÄME Karstula 1 1 Varh aisemmat tiedot (A P mm . 1920-58 kana (PL) (Pari samalla reviirillä, PL) AP B (KA &: JP), 1 pk rg (PL) m utta h v myöh . T,)'h e1111ykset. 1957) p tiedossa 1938:sta ps useamman kerran AP 1953, 1954 ja 1955 (SS) Ps 1929, 1956 (p 1958 Todettu kalansääsken pesäksi (PL) AP, 1 ilmei nen lpk (PS) AP, 2 munaa hylättyin ä (SS) p C, th 1959 1960 1961 AP , 2 pkja Turha etp h v (PS) sintä alu eella (PS) Va in krp AP, 2 pk Kr p tai (P &: s ) rg (PS) p (P ) AP D , Ei ps, pari AP D , h v A) ja 1957 (p B, muninla-a i2 pk hv 1 asui p :n )) 2 pk, 1 th, Karstu la 2 POHJOIS-KARJ ALA (llomantsi) :\Turmes mlk. TA R K A S T U S T Y ö V U O S I A 1 9 5 8 6 1. T aulukko n :o 1. KI-POHJ AN MAA Halsua 40 hv) p a1n a inakin 19-18:sta, p u tosi 1951 (P Luntematon, 2 lpk 1956, ML &: PL) (Ennestään tun tematon p) Ps vuosia p:ssä A, joka th 1953/ 54 Ps ja tkuvasti n. 1 ark.astuksesta vastaavan ornitologin n im i sulil eissa: KA = Kimmo Aula, CC = Christian Carpelan, PE = Petri Enarvi, PK = Pertti Klemola, EL = Esko Lappi, ML = Martti Linkola, PL = Pentti Linkola, T M = T imo Miettinen, JM = Jouko Mättö, JP = Juhani Poij ärvi, JR = Juh ani R autiala, PS = Pertti Sulkava, S = eppo Sulkava
ne lj iit pojat Korkeasaareen A 111 p ta rkastetlu vuosiuain n. kanahaukan vht p (ML) 41. Lestijärvi Perho l Perho 2 Perho 3 Piippo la Pyhäjärvi 1 P yhäjärvi 2 Pyhäntä 1 Pyhäntä 2 KAINUU Kuhmo Puolanka l Puolanka 2 Varhaisemmat tiedot Ps jatkuvasti ainakin v:sta 1948 Ps pitkiä aikoja, 3 eri p, vielä 19501 uvulla Ps 1943 ja varhemmin , vht p yhä puussa P löytyi 1952, jolloin alue hakattiin pahoin Ps eri pesissä ainakin 1932, 1949, 1960 (p C) , 3 eri p Ps 1945-52, 195657 (19r\6-57 C, J R), jatkuvasti hv, 3 eri p P s ainakin 1933!W vuoroon 3 pesässä, joista 2 j ä ljellii Ps 19-lri:stä, 111111. erehdys alueella vain 1 ilm. (Myöhemmin löydetty AP D Kaikki pt am (PL & JR) P A vähän krp (PL), B am (JR) AP, 1 lpk (PL) 1959 P D am ML & PL), samoin nyt löytynyt p E p:t A-B a1n, C krp (JR) p:t A-B am (PL & (M & JR) Krp ta, ltv p (Ml. 1951 Ps 19:il 1958 Kaikki 3 p th (PL). pk (ML) Mahd. 19'i6-'i9 Ps ainakin 190737, sitten poissa, kunnes 1959 löyty i uusi p (krp) Ps 111111. & PL) 1960 Krp ja atp (PL) AP D, 1 pk rg (PL) AP, 1 pk rg (PL) 1 AP C, 1 muna h ylättiin (PL & JR ) AP B, hv, A krp (JR) AP, 2 pk rg /PL) AP, 1 pk rg (PL) Krp (PL) Krp tai hv p (PL) 1961 Ppuu th ukkosmyrskyssä (PL) P D am, E krp (PL) AP, 2 pk rg (PL) P th ei ps 1952:n jälkeen (PL) P B krp (C kuu lemma th) (PL) AP C, 1 sairas iso pk (PL & JR) p:t A-B 1 am (PL & JR) P am (PL) (kuulemma AP B löyd.) P vähän krp (PL) Krp (PL) AP, 1 täyskasv
Utajärvi 1 Utajärvi 2 42 Varhaisemm at tiedot Ps 1%5 ja 19:;s Ps 19:i7-59, pk tapettu joka vuosi ja 1959 m yös I emo Am p löydetty 1956 Fs Ua h v) 19!;559, 2 eri p Uusi p löydetty 1960 Ps 18901900-lu v. muk. kesänä (PL) Toinen p hv ja vht (PL) Ensi vuoti nen p , 1 pk rg (PL) Vain 1 3-5 vuotta van ha p löyl;'i (PL) /Väitettiin pesineen p :ssä C) 1961 (P a m ja yht (TM & ML) Kaikki p :t am , mutta tuor. käytetty atp (PL) AP A h v, p B am (PL) P A krp tai hv (PL) 1% 9 (Väitettiin pesineen p:ssä A) P pudon nut . 19.~5 pk otettu , ps edelleen alueella 1961 ensivuotin en AP AP ja 12 pk 1957 Ps yli 10 v., noin joka toinen v.p:ssä A; 19:;5 löydetty am p B Ps 194 2:sta väh. ei p (ML) Vht p, tuskin ps 195.~ jälkeen (ML) P:stä otetut 2 pk nähty elätteinä (ML) AP A, I lpk (ML) P A am ja vht. 1940 (p pu donnut) ja 19:'58 (puu kaadettu) N. POHJOISPOHJANi\lAA Kemij ä rvi mlk. Pudasjärvi I Pudasj ä rvi 2 Pudasjä rvi 3 Pud asjärvi 4 Pudasjä n ·i .-, Ra nua 1 Ranua 2 Ranu a 3 Ranua 4 Rovaniemi mlk. 3 eri p :ssä, joista A tunne.:uin ja vaki tuisin P C krp, p A a tp, p B am (PL) Runs. revii1 ri yhä asut· tu) (ML). ja paikkaku nta!. 111aahanvalanut p löyty i (PL) Krp, ollut AP edell. mukaan ainakin ajoittain edell een Ps 3 lähekkäisessä p :ssä 1954-56 Ps n . (paikkakunta!. ulosteita (ML) Turha etsä alueella . 1 talvella CC & ML) 1960 Vain viimevuot
emot ammuttu 1949, ei myöh . KEMIN -LA PPI Kittil ä Pelkosenn iemi (Savukoski) Sodankylä 1 Sodankylä (Sodankyl ä '.I) l:\'A RIN -L.-\ PPI Ina ri 1 Inari 2 T na ri 3 (lna ,·i 4) (ln a r; !\) Varhaisemm a t tiedot Ps a ikoinaa n Ps a ikoi naa n ja h v. 1958 Hyvin säilynyt vht p (PK) P am , alla keväinen ampumakoju CC & ML) 1959 AP , pk (Kuulem rg ma p am) (CC &:: ML) Yht p (CC & ML) 1960 Yht am p pahasti kesk h akkuita (ML) 1961 AP, 1 pk rg (ML) Lrk emoi 1 cen syysl:uussa ~:IL) Kauan , vii P a m , h c, meksi pari k•,hko:ssa v. nyt 1nonia vuosta am Vanh a p , joka kunnostettu keväällä 1958 (En nestään tuntematon p) A P 19.'i6 Ps joka vuosi 19501957 Ps ja mol. sitten asu ttu p löytyi (ML) Kesä llä lintuja revii ri llä , syysk. lpk emo i1 neen (ML) 1 Syyskuussa ! lpk (ML) kuP.nossa 1ML) Lpk emoineen syyskuussa (ML) 43
T a ulukko a ntaa kuvan tlltkimustyöstä vain siltä os in , jossa ta rkasta,·a ornitologi on päässyt käym ää n itse pesäpa ikoilla. Tässä yhteydessä on varmuuden vuoksi varoiteua,-a kaikkia, jotka ovat osallistuneet ja tulevat osa lli stumaan ko tkatu tkimuksiin ja saamaa n käsiinsä kerä1tyjä ti etoja: niitä ei pidä avomi elisesti kertoa muill e kuin taatuille Luon nonsuojel uyh d istyksen n i rn issä toimi vi I le tutkijoille. Nä iden hava intojen li ~ä ksi o n saatu su llri n m ääri 11 tietoja suu llisissa haas tatte luissa. käytettävissäni olleet läht eet tuntevat kym menvuositlain seuraava t määrät kokoelmiin otettuja kotkan pesye itä : 1850-luvulla 4, 1860 3, 1870 8, 1880 17, 1890 44 , 1900 34, 1910 13, 1920 11 , 1930 26, 1940 2 ja 1950 4) , mutta etenkin ulkomailla 011 yh äk in rappeutuneita varakkaita herrasmiehiä, joiden sormet syyh y44 \lalok. Luonnonrieteell isen maa ilm an surkuteltavat "h ämärä mi eh et" , elä intarh o ihin ja munakokoelmiin suh teissa olevat keräilijät saattava t koettaa tätä tietä päästä tuoreiden asuttuj en pesien jäljille. Tosin munien keräi ly ka ikeksi onneksi on suu resti ,·äh entyn yt (mm . Ettt ä mat. ~lar11i Linkola dit myös suomalaisiin kolkannrnniin . E lä intarhojen toiminta ta as 11 111a sv nkkä lukunsa. Tässä ma htavassa peräjikössä pesii kotka. jo ll e kotkan kohdalla 1,iysra uh o itu s toivotlavasti sen tään t ietää lopp ua. L aajoja haastatte lu tu tkimuksia on suo ritettu mllut amissa sellaisissakin pitäjissä, jo issa it~e pesäpaikkoja ei o le päästy tavoittamaan ollenkaan tai aivan ha rvoj a: Suomussa lmi (PL), Kuusamo (PL), Posio (ML), Rova ni emen mlk (PL & \!(L) sekä MuonioEnontekiii (PK)
Martti Linkola & Veikko Salkio 45. Tärkeiksi ovat tarkastusmatkat osoittautuneet myös paikanmääritysten tarkistusten kannalta. Sitä, että kaksi pesää, Nurmeksen mene~tyksellinen poikaspesä ja Sodankylän (n:o 2) vielä pari vuotta ennen löytämistä asuttu ja ikivanha pesä, on löytynyt erämaaretkillämme aivan omin päin, ilman enempää kyselyillä saatuja tietoja kuin paikkakuntalaisten vihjeitäkään, on kyllä pidettävä loisteliaan onnellisena sattumana. Samalla nämä tosiseikat kuitenkin tietysti ovat merkkinä siitä, että käytetyt mahtavat havainnoitsijaverkostotkin yhä ovat varsin puutteellisia ja että tiettyä aihetta optimismiin lukuisistakin tuntemattomista "yllätyskotkista" on olemassa. Kuvaava on esimerkki suurkyselyyn saaduista neljästä tuoreesta pesätiedosta. Vain pari paikannimistä löytyi karta] ta, ja ilman tarkistusta alueelle olisi ilman muuta tullut lasketuksi neljä pesäpaikkaa. Olennaisena puolena tarkastustyössä on inventoimistavoitteen ohella ollut käytännön suojelutoiminta ja kaikkinainen luonnonsuojelullinen "suhdetoiminta". Niin rauhoitustauluilla kuin puheilla ja neuvotteluilla on pesiä pyritty suojelemaan, kussakin tapauksessa omalla parhaaksi arvioidulla tavallaan. Kestilä ja Haapavesi menettivät kotkansa kokonaan, molemmat pesäpaikat olivat Pulkkilassa aivan näiden naapuripitäjien rajalla. Muuan tärkeä tavoite on ollut kotkan poikasten rengastaminen; onhan varsinkin kannan tappioiden tunteminen luonnonsuojelullisestikin aivan keskeinen kysymys. Kun vielä on saKotkan poikanen pesassaan. Valok. Usean eri tiedonannon mukaan kotka oli 1950-luvulla vakituisesti pesinyt (käytän tässä peitenimiä) Kestilän Raitakankaalla, Pulkkilan Mantiossa, Pulkkilan Sulkajärven valtionpuistossa ja Haapaveden Soidinkankaalla. Matkoilla kävi kuitenkin ilmi, että kaikki tiedot olivat sinänsä oikeita, mutta kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä tarkoittivat samaa pesäpaikkaa. Tunnuksena on koetettu pitää mahdollisimman hyvää eläytymistä kotkaseutujen asukkaiden käsityksiin ja intresseihin, muistaen, että luonnonsuojelun ylevien taustaperiaatteiden juhlallinen saarnaaminen etupäässä on yhtä tehotonta kuin helppoa. koilla vasta suullisesti saadut tiedot ovat otleet yllättävän arvokkaita, käy ilmi siitä, että toistakymmentä taulukossa mainituista pesistäkin on tällä tavalla tietoon saatuja, joukossa parhaita pesiämme, joilta jopa poikasia on saatu rengastetuiksi
J o taulukon paikkakuntien silmäily antaa käsityksen välimatkojen pituudesta pesältä toiselle. Sillä kerralla olin sen verran sitonut itseni matkan jatko-ohjelmaan, ettei auttanut muu kuin niine hyvineen lähteä edelleen kohti Oulua ja Pudasjärveä ja lohduttautua sillä, että uusi paikkakunta ja tässä tapauksessa uljaat mustavarislakeudet ja naakkakirkko aina on tutustumisen arvoinen. Loppujen lopuksi näiden vaellusten rankkuus lienee kuitenkin niiden pääviehätyksiä, joskin tästä nähtävästi voidaan o11a eri mieltäkin . Jouko Mätön kanssa (jonka tarkoitukseen uhraamat kymmenientuhansien kustannukset ovat noita hiljaisia lahjoituksia luonnonsuojelulle "kirjanpidon ulkopuolelle"). Paluum atkalla kohtalotoverini , muuan Ouluyhtiön nuori ja reilu sekä alkumatkasta kovasti innostunut metsätyönjohtaja, alkoi jo h yvin tiheään istuskella kantojen päihin tupakoimaan ja melkein itku kurkussa purki sydäntään: "Kaikista maailman ammateista minä kyllä viimeiseksi valitsisin lintujentutkijan homman!" Lopuksi mainitsen kiitollisena, että tämän kirjoittaja on saanut 1960 ja 1961 sekä Martti Linkola 1961 matkaja päivärahoja kotkaretkeilyille valtion luonnonsuojelunvalvojan käyttövaroista.. , mutta aina oli h änen punainen traktorinsa juuri lähtenyt edelleen. Jälkimmäisellä kierroksella kuritti meitä aluksi rankkasade, jota metsäkämpältä lainatut sadetakit huonosti uhmasivat, lopussa pahat eksymiset ja toivottomilta tuntuvat harhailut aamuyöhön saakka, ja kaiken aikaa mahdollisimman upottavat suot ja miljoonaiset sääsket. Kun tuntien päästä tavoitin etsimäni muutamasta jokivarresta naapurikylän kivenperkaustalkoista, kävi ilmi, että tiedot oli välitetty toiselta isännältä pitäjän ulkopalstoilta 35 km päästä, kovan vastatuulen takaa, linja-autoja puhelinyhteyksien tavoittamattomista. Taivallukset pesäpaikoille tarjoavat tietysti rasituksia yllin kyllin, varsinkaan soissa rämpimistä ei kotkamailla juuri p ysty välttämään . maila suoritettu suurisuuntainen kotkan ravinnon tutkimus pesiltä kerättyjen saalisjäterepullisten perusteella (Seppo Sulkavan alustava tiedonanto jo ilmestynyt Suomen Riistassa), voidaan kotkaretkeilyjä pitää varsin tehokkaasti hyväksi käytettyinä. Juuri mainio tilaisuus jonkinlaisen pienen 46 niin luonnonkuin maanja kansatieteellisen yleiskuvan saamiseen maastamme onkin tämäntapaisten retkeilyjen parhaita valtteja ni menomaan rauhallisessa tahdissa polkupyörää ja paikallislinja-autoja hyväksi käyttäen ja erämiehiä, metsämiehiä ja salotöllien asukkaita väsymättä jututtaen. Kun tällaisella kiertomatkalla on tietysti välttämättä täysin luovuttava kiinteästä aikataulusta, josta jo matkan varrella arvaamatta saadut lisätiedot kuitenkin vaatisivat vuorokausienkin poikkeamisia, ei yleensä ole mahdollista ottaa etukäteen yhteyttä niihin tiedonantajiin, joiden varassa monesti on koko paikkakunnalle saapumisen aiheellisuus. J a kuinka paljon vaikeuksia ovatkaan tuottaneet pelkästään metsänhoitajien kesä-heinäkuiset lomamatkat etelään! Muistan, kuinka kerran matkallani saavuin Tyrnävälle tutkimaan erään isäntämiehen ilmoittamaa kotkan pesää ja järjestääkseni suojelutoimenpiteitä (pesää mainittiin vainotun). Pyöräilin sitten isännän perässä kotitalosta kirkonkylään kunnantalolle, osuuskassalle, terveystalolle, pajalle, postitoimistoon, tiehoitokunnan kokoukseen .. Retkeilytapana tämä osoittautui siinä määrin hermostuttavaksi ja henkisesti raskaaksi, että sitä tuskin voi suositella. Keväällä 1959 ja kesällä 1960 tein tulenpalavimpien kiireitten aikoihin kaksi laajaa henkilöautoristeilyä salamavauh tia useisiin Eteläja Keski-Suomen jalohaukkaja kotkakohteisiin dipl.ins. . Tuskinpa olisi aivan inhimillistä, jos itse ahkerimpana kotkamaiden kulkijana malttaisin tässä yhteydessä kokonaan sivuuttaa retkeilyjen vaivat ja vastukset. Mieleeni on hyvin jäänyt kesältä 1958 ankarin kotkapäiväni, jolloin yhtämittaisesti kuljin Utajärven juhlallisen lohduttomia suomaita 22 tuntia, kahdella eri kotkapesällä kummallakin oman oppaansa seurassa
Tässä kirjoituksessa sivuutetaan koValok. Kotk a k a nn a n l evi nn eisyys ja , runsaus. Suuri kotka-a ineisto on koottu yhtenäiseksi karttuvaksi arkistoksi, joka tähän m ennessä käsittää 251 konekirjoitusliuskaa järj estettyinä luonnontieteellisten maakuntien ja pitäjien mukaan; kunkin pitäjän tiedot puoles taan ovat aikajärjestyksessä. Sitä paitsi on huomattava, etteivät kesäa ikaisetkaan tilapäishavainnot nähd ystä kotkayksilöstä oikeuta johtopäätökseen pesimisestä alueella. 47. Esimerkiksi sellaisen klassillisen kotkapitäjän kuin Pud asjä rven aineisto täyttää 9 sivua. Varmoina tai ilmeisinä pes imistä merkitsevinä havaintoina ilmoitetut tiedot tiivistetään numeroiksi yhteenvetotaulukossa n :o 2. A i11eisto koottuna. III. Martti Linkola konaan a rkistoon (ainoastaan viimeisestä suurkyselystä) kerätyt muuttoja talvihavainnot. Kotkahan on tiettävästi lisääntymiskykyinen vasta noin viiden vuoden va nha na, joten maas tossa liikkuu ke;äisinkin jopa use ita joutilaita pesimättömiä ikäluokkia. Kotka n elinpiiri ä Pohjanm aa n laajoilla suoja metsä la kc uksill a
1930 1. !. 1 1920 2 1. ' Taulukko n:o 2. TUNNETUT TlEDOT MAAKOTKAN PESTMlSESTÄ SUOMESSA VUOSIKYMMENITTÄIN Luvut tarkoittavat ilmoitettua pesää tai pesivää paria. 1 1 1 1 1 l . n. 1. 2 l. 4 1 1 1 1 1 1 1. I. l. 1. 1 I. Marttila Muuria Pyhäranta Vehmaa u Artjärvi Elimäki Myrskylä Ruotsinpyhtää Snappertuna EK Vehkalahti St Eura Eurajoki J ämijärvi K~11kaanpää Kihniö Kullaa Mellilä Oripää Parkano Siikainen EH Asikkala Hattula Jokioinen Kuusankosk i Lammi Luopioinen Pälkäne Renko Ruovesi Vanaia 48 l850 1860 1870 1880 1890 1900 1910 (1800-luvulla l ) 1. l. 1+ 1 19581961 1. I. 19501957 väärä tieto l . 1940 1. Luonnontiet. I. Lihavalla painetut numerot = tunnettuien ornitologien (varmistamia tai itse tekemiä) havaintoja, kursivoidut numerot = metsänhoitoväen havaintoja, muut numerot = muita, vannistamattomia tietoja. !. Kaikkein epäiltävimmät tiedot varustettu kysymysmerkillä. m aakunta ja pitäjä VS Koski T.I. Kunakin ajanjaksona ovat ilmoitukset ,amalta pesimäpiiriltä lasketut vain yhdeksi pariksi
8 2 +3+ 2 1 2 1 + 3 n . l . 6 l + n . toiseksi siitä, että pyydetyt yksi tyiskohta iset selostukset karkottivat per usteettomii n a rvelui hin pohja utuvia tietoja, ja ko lma nneksi , a rmaa nk in si itä, että entisten kotka-aikojen m yöhästyneet heijastum a t alka nevat ,·ih doin sam mua. Joukko ni istä on maini tt uihin Riista nh oi to-Säätiön varhempiin kyselyihi n saatuja lyhyitä vastausmerkintöjä: esim . 13. Myrskylän ja Artj ärven rajoilta ilmoitti kotkan pesän mu uan maanviljelijä-r iistamies. Oma n huo ma utuksensa a nsa itsevat monet u 1orect ilmoitukset eteläisimm ästä kin Suomesta. Mellilä, Kuusankoski, Elim ä ki , Puumala, Vehm ersa lmi. 15 1+ 1+ 11 . 1 1 4 2 1 n . 15 3+ 1 3 n . 5 2 + 2 1 1 1 3 1+2 n . Niille kaikille on yhteistä, että ne eivät ole tu nne ttujen lin tumiesten tekemiä vai kka näistä ei Etelä-Suomessa ole ollu t p uute tta ja että ni istä säännöllisesti p uu ttuu yksityiskoht ainen selostus pesästä . A ineiston virheellisyy ksiä. 3. Ma initu n eteläisen pesimistiedon h istoria kerrotta koon valaiseva na esimerkkinä asiantuntij an tarkistuksen aih eell isuudesta. Mone t ovat peräisin M erika.llion radiokilpailusta (ai nakin Koski T .l., Kullaa, Artjärvi, Vehkalahti, Asikkala ja R a utalampi), ja myös niitä on p idettävä mi tä todennäköisimmin erheellisinä , huolimatta siitä , että Merikallio on johdo nmukaisesti me rkinnyt ne varmoina pisteinä ka rtakkeelleen tunnettuun teokseensa 'Finnish Birds'. 1850 1860 1870 1880 1890 Ks Kuusa mo 1 Posio Salla Ta ivalkoski KmL Kittilä 1 Kola ri 1 Muonio 2 1 Pelkosen niemi Savukoski Soda nkylä 1 1 InL Inari Utsjoki (1840-lurn ll a 1) EnL Enont ekiö 1 4 3 6 19 27 3 3 l . Nähtävästi ta rvitaan p uolisen vuosisa taa, ennen ku in paikka kun talaisten vanha t muistot p esivistä kotkista suurin p iirtein lakkaavat kumm ittelemasta. 10 1+ 1+ 11 . t.onta elinympäristöä, ja että kaikista muista kin mainituista p itäj istä puuttu vat laajat asumattomat, karut ja soistuneet sydänmaat, joih in tarkastustutk imuste n mukaan nykyinen kotka-asutus maassam me yksinomaa n rajoittuu. ja alun perin 51 1 1 32 9 14 l ?. 5 4 2 2 4 2 1 1 1 2 2 1 + 2 2 4 1 n . Vi im einen suurkyselymme t uottikin enää yhden ainoan tuoreen tied on pesimisestä EteläSuomessa. T ä mä joht u u ensin näkin siitä, että tiedona ntajaverkosto oli jossakin määrin vali ko itua luo nnontu tkija-a inesta . 3 4+ 1 5 2+ 2+4. J o Savinen on täydell ä syyJJä varustan ut nämä ilmoitukset kysym ysmerkillä. T odettakoon, että Vehkalah den pesimäilmoitu ksessa on kysymys ulkosaariston luodosta, joka on lajille täysin ma hdo195019581900 1910 1920 1930 1940 1957 1961 2 l + n . 12. l . 3 2 + 1 25 H 12 23 10 25 2 1 2 7 18 10 18 23 39 124 93 l
Levinneisyyden historiaa. Tällä ornitologien erittäin hyvin tuntemalla alueella on 1950-luvulla tiettävästi ollut ainoastaan yksi hylätty pesä. Kotka-asutuksen eteläraja siirtyi silloin Pohjois-Satakunnan erämaapitä1un, nykyisen Keski-Suomen läänin pohjoisosiin sekä pohjoisimpaan Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Niinpä onkin suurkyselyn aineisto tarkistuksissa odottamattoman korkeatasoiseksi. Niinpä ei varsinaista tutkimusta ole suoritettu Utsjoen Kevojokilaaksossa, jossa Lapin läänin riistapäällikön välittämän tiedon mukaan "pesii poromiesten arvion mukaan ainakin 10 kotkaparia". Kaikesta huolimatta pesä paljastui tyypilliseksi kalasääsken pesäksi! On tietysti selvää, että virheellisiä ilmoituksia on myös pohjoissuomalaisessa aineistossa, vaikkakin niitä on sieltä usein mahdoton paljastaa. Jos kiinnitämme huomiomme etupaassa ornitologien tai metsämiesten takaamiin tietoihin taulukossa, havaitsemme, että Lounais-Suomesta, Uudeltamaalta ja nykyisestä Etelä-Karjalasta oli kotkakanta hävinnyt jo ennen ornitologisen tutkimuksen ta voittamaa ajanjaksoa, likimain viimeksi kuluneita sataa vuotta. Samanarvoisia tietoja on joitakin saatu myös matkojen haastatteluissa. Posion eräässä suuressa selkosessa ilmoittivat poromiehet olevan pesiviä kotkia "vaikka kuinka paljon", mutta ainoa suoranaisesti tiedossa oleva pesä, jonka he ystävällisesti lähtivät Martti Linkolalle näyttämään, osoittautui kanahaukan pesäksi. viimeisen todettu Myrskylån tapauksen lisäksi on siinä ilmennyt vain yksi luultavasti virheellinen ilmoitus, joskin on todettava, että on suosittu luotettavimmilta tuntuvia tiedonantoja. Sen sijaan oli EteläHämeessä sekä Eteläja Keski-Savossa vielä useitakin ornitologien hyvin tuntemia (ja useimmiten munankeräilijöiden hartaasti verottamia) pesimäpaikkoja, jotka hyvin yhdenaikaisesti putosivat pelistä vuosisadan alussa, viimeistään 1910-luvun alussa. Vasta paikkakunnalle ensimmäisenä tutkimuskesänä saavuttuani ilmoitus alkoi tuntua vakuuttavammalta: kotkan pesintä tiedettiin useassa talossa, ja minulle kerrottiin, että lajin oli lopullisesti varmistanut paikkakunnan eläinlääkäri, joka oli valokuvannut kotkan pojat ja "käyttänyt kuvia Helsingissäkin tutkittavina•·. Kuitenkin on tarkistustyön yhteydessä osoittautunut, että niitä on suhteellisesti paljon vähemmän siellä, missä kotka todellisuudessa kuuluu normaalilajistoon ja missä se yleisesti tunnetaan, sekoittamatta muihin suu52 riin petolintuihin. Christian Carpelan & Martti Linkola olin taipuvainen suhtautumaan tietoon epäluuloisesti. Odottama. Kotkan pesä Lapin ikipetäjikössä Valok
Yhtä käsittämättömältä kotkien säilyminen tuntuu siitä, joka on selvillä täyskasvuisten kotkien pyynnin tehokkuudesta pohjoisessa mukaan luettuina sellaiset melkein ammattimaiset kotkien raudoillapyytäjät, joita on viime vuosiin asti poropaliskuntien suurten tapporahojen innostamina toiminut ainakin Kemijärvellä ja Rovaniemen mlk:ssa. tonta kyllä osoittaa sekä arkisto että sitäkin varmemmin suoritettu maas,totutkimus, että asuinalue on sen jälkeen supistunut hyvin niukasti. Sitä vastoin niinkin ,eteläiset kotkaesiintymät kuin Kauhajoen, Kihniön, Karstulan ja Ilomantsin ovat edelleen elinvoimaisia, samoin tunnetut hiukan pohjoisemmat Sisä-Pohjanmaan sydänmaiden kotkat Perhossa, Lestijärvellä ja Halsualla. Kotkien selviytymisen arvoitus. Tarkastusmatkoja tehneitten on ollut ihmeekseen todettava, kuinka parhailla kotkaseuduilla kanta yhä on suhteellisesti katsoen vahva esimerkiksi Pudasjärvellä ja Ranualla osaksi varmistetuista tapauksista, osaksi haastatteluista päättäen ilmeisesti ainakin kymmenkunta paria kummassakin. Entä mitä on sanottava siitä, että niistä 7 :stä kotkan pojasta, jotka tämän kirjoittajan onnistui kesällä 1960 rengastaa, on nyt 1 ½ vuoden aikana jo 4 ilmoitettu surmatuiksi ( I etelänmatkalla kotimaassa, 3 Etelä-Venäjällä). Ainakin Karstulassa ja Perhossa on jokin vanha kotkan pesimäpiiri kylläkin tiettävästi viime vuosina jäänyt autioksikin, ja näidenkin pitäjien "kanta" on aivan yksittäisten mutta sitä sitkeämpien! pariskuntien varassa. Näyttää kuitenkin mahdolliselta siinä määrin vastoin useimpien luonnonystävien olettamusta kuin tämä onkin , ettei selvää vähentymistä ole tapahtunut juuri muualla kuin Kainuun rintamailla, Kuusamossa ja ehkä Länsi-Lapissa. Kun me tuskin, kuten petonisäkkäistä puhuttaessa, voimme turvautua 53. Raj a-alueella vielä I 930ja 1940-Iuvulla tai I 950luvun alussa tunnetuista varmoista pesimäpitäjistä näyttävät vain Parkano, Multia, Pylkönmäki, Kiuruvesi, Kuusjärvi ja Tohmajärvi viimeisinä aikoina menettäneen kotkansa, tai ainakaan näiden jäljille ei enää ole päästy. Aikaisempina kesinä saatoin rengastaa kaikkiaan vain yhden poikasen, joka ei päässyt pesäpaikkaa pitemmälle: se löydettiin noin kuukauden kuluttua lähes täysikasvuisena pesäpuun alta kuolleena mystillisissä olosuhteissa, joihin edes Eläinlääketieteellisen laitoksen suorittama ruumiinavaus ei tuonut selvitystä. Jokainen osaa laskea, kuinka harvoja nuoria lintuja tällä menolla selviytyy viisivuotiaiksi jatkamaan sukuaan poikueilla, jotka tuholta säilyessäänkin valtaosaksi käsittävät vain yhden, hyvin harvoin kaksi lentopoikasta. Pudasjärvellä on ollut juhlallista todeta, että pesäpaikat yhä osaksi ovat samoilla vaaroilla, joilta 60-80 vuotta sitten sen ajan keräilijät saivat kymmeniä munapesyeitä ja joilta senjälkeiset hajahavainnot viime vuosiin asti kertovat jatkuvista säälimättömistä hävityksistä ja emolintujen ampumisista. Vanhojen tietojen niukkuuden vuoksi ei kotkakannan kehityksestä maan pohjoisosissa voida sanoa mitään varmaa
Niinpä rohkenen pitää kautena 195061 havaittuja 140150 ,eri pesimäpii/riä jonkinlaisena pohjalukuna. selitykseen ltarajan takaa virtaavista täydennyksistä ovathan parhaat kotkaseudut nimenomaan hämmästyttävän läntisissä osissa maatamme -, täytyy kotkan "menestyksen salaisuuden" ilmeisesti olla sen edullisissa pesimistavoissa juuri päinvastoin kuin onnettoman jalohaukan kohdalla. Kotkakantamme kokonaissuuruu tta nyt arvioitaessa on muistettava kaikki edellä esitetyt varaukset. Varsinkin Hortlingia voidaankin, kaikella aateveljeyden lempeydel. Eräät pesät sijaitsevat tosin kauas näkyvinä vaaranrinteiden ylispuissa tahi nevan reunoissa, mutta monet myös mainiossa kätkössä kangassaarien sisäosissa, tuskin parinkymmenen metrin päästä keks ittävinä. Samalla kun ymmärretään taulukon n:o 2 luvut yleensä vähimmäismäärien luontoisiksi, on huomattava, että 1940ja 1950-lu54 kujen numeroissa saattaa siellä täällä esiintyä toisaalta huomattavaa yliarviointiakin, milloin ne ovat peräisin selostetuista Riistanhoito-Säätiön arvionluontoisista vastauksista. Hortling arv ioi va in n. M erilwllio ( 1958) täydentää Sovisen aineiston 82 pariksi, Lehtonen ( 1955) arvioi 50100 paria. Lisäksi vanhojen kotkien tavaton a rkuus pesällä koituu monesti niiden pelastukseksi, vaikka pesän tuhoajat olisivat varustautuneet aseellakin. Huolimatta lukuisista vuosittain hävitetyistä kotkan pesistä täytyy kaikesta päättäen enimpien pesien sittenkin säilyä tuntemattomina ja rauhassa Suomen saloilla, sääskisten suotaipaleitten suojaamina. Kun nimenomaa n Metsä-Lapin kairojen ajatelkaamme vain Kittilän, Sodankylän, Savukosken tai Inarin olosuhteita tutkimattomuus ja kenties arvaamattomat "reservit" on m yönnettävä, tuntuu sellainen nykyarvio kuin 150200 pesivää paria maassamme luontevimmalta. Yhdistyksen kotkantutkijat tietävät, kuinka hämmästyttävän näkymätön kotka saattaa pesimäpiirillään olla ja kuinka vaikeaa pesän löytäminen "jäljittämällä" on. R II nsa II den arviot. 195 1 74 pari a. Suuri merkitys on myös kotkan alituiseen toistuvilla pesien va ihdoilla, mikä ei innosta muutenkin niukast i järjeHelmällisyyteen taipuvaisia sa lakyttiä tai poromiehiäkään tark astam aa n edes tiedossa olevia pesiä sitkeästi joka vuosi. Varh aisemmat kotkakannan arviot ovat, kuten muistettaneen, päätyneet paljon pi enempiin lukuihin. Otaksun kuitenkin liioittelujen tasoittuvan jo sillä, etteivät tiheimmätkään havainnoitsijaverkostot ole pe1ttaneet aivan koko kotka-alueemme pinta-alaa. 1945 89, v. 60 paria, va ikka hä n sisäll ytti mukaa n Itä-Karjalankin, Savinen v. Eroavaisuudet selittää tyhj entävästi aikaisemmin käytettävissä ollut heikompi aineisto, eivätkä mainitut kirjoittajat lii oin näytä olleen halukkaita myöntämään huomattavaa "marginaalia" tuntemattomien kotkien tilille. Toisaalta jo ainakin 300 parin suuruinen kanta voitaneen leimata ilman muuta mahdottomaksi, koska se edell yttäisi eräiltä tarkimmin tunnetuilta " koea loilta'' saatujen kokemusten valossa luonnoton ta pesivien parien tiheyttä
Epäilemättä ovat yhtä kaukana totuudesta ne "H elsingin herrat", jotka ilman vähääkään tyyd yttäviä tietoja julistavat kotkakannan hävinneen lähes olemattomiin kuin ne poromiehet, jotka ilmeisen provokatorisesti ilmoittavat Kevojokilaa ksossa pesivän 10 paria! IV. Viihtyyhän onnen kaupalla sen tärkein saa lise läin jänis erinomaisesti jopa paljaa ksihakkuumaastossa, eivätkä muutkaan, metso, teeri , kurki tai riekko, kuulu metsänhoidosta eniten kärsivään Melkein täysikasvuinen kotkan poikanen tallustelee pesällään. Kotkat ja muuttuva luonto. N iin sydäntä kouristavan pieni luku määrä kuin itse asiassa on 150-200:kin kotkaparia, verrattakoonpa sitä muiden lintujen, mamme ihmisväestön tai va ikkapa luonnonystäv ien maaraan, voidaa n kuitenkin riemumiel in otaksua vastikään voimaantullut täysrauhoitus ajoissa tapahtuneeksi toimenpiteeksi : kotkakantamme on sentään vielä siksi suuri toisin kuin jalohaukkakanta -, että se on elinkykyinen. Äärimmäis-tapauksissa sille on riittänyt vähäinenkin metsäsaareke yksittäisine pesäa lustaksi sop1vme vanhoine petäjineen keskell ä kurjimpia hakkuualueita. Kotkien tul eva i s uu s. Christian Carpelan & Martti Linkola 55. lä, syyttää liioittelusta " hyvän asian pussiin". Valok. Sitä paitsi on nyt suoritetuissa maastotutkimuksissa käynyt ilmi sekin ennalta odottamaton tosiseikka, että juuri ko.tka pystyy sopeutumaan nykyaikaiseen raiskausmetsänhoitoon varsin hyvin, selvästi paremmin kuin useimmat muut linnut
Olen omm korvin kuullut utajärveläisen pientilallisen huvittuneena kertovan, kuinka hän oli kaadettuaan kotkan pesäpuun leikannut molemmilta melkein täyskasvuisilta poikasi! ta siivet, JOI ta sitten käytettiin tuvassa lattiapyyhkeinä. R atkaisevasti vaarallisemmalta kuin metsänhoito näyttää tässä vaiheessa kotkalle asutustoiminta, esimerkiksi Pohjanmaalla ovat uudet laajat asutusalueet aivan viime vuosinakin riistäneet lopullisesti muutamia kotkan pesimäpiirejä. Surullinen tosiasia kuitenkin on, että yksi a-inoa salakyttä pitäjässä riittää tekemään lopun tunnetusta kotkapesästä, v-aikka kaikki muut suhtautuisivat sii hen suopeasti. Silti saattaa yksittäisenkin pesäpuun löytäminen vaikeutua yhä useammilla pesimäpiireillä ja vanhojen "aihkimäntyjen" säästäminen käydä yhä ajankohtaisemmaksi; tähän jo Savinen kiinnittää huomiota. Tai lainattakoon soc\ankyläläisen erämiehen vastausta viimeiseen suurk yselyyn: "On yleinen vaan vähän laisesti. Ovathan juuri eteläisimmät kotka parimme niitä, joiden jälkeläisiin lähinnä voimme panna toivoa jokaisen luonnonystävän unelmissa kotkakannan leviämisestä takaisin etelään päin. Pohjois-Suomessa kansa enimmäkseen on luonnonarvojen ymmärtämisessä kovasti etelän kehityksestä jäljessä. Ja nykyinen neljäs pesäpuu on havaintojeni mukaan ainoa kelvollinen, riittävän lujaoksainen tai -latvainen puu varsin Jaa jalla säteellä. Hyvin tuntemallani Karstulan kotkan reviirillä on viime vuosien pesäpuista yksi kaadettu ilkivaltaisesti, toinen jätetty hakkuissa liian aukealle paikalle ja kolmas kaadettu hakkuissa sitten kuin pesä oli liian huonon oksiston takia valunut maahan. Pesii Tunturipäitten lähellä ja muuallakin uskoisin että niitä on ehkä 10-20 kpl. Näkyvissä oleva kehitys ei kuitenkaan merkitse lähimainkaan kaikkien pesimäpiirien tuhoutumista. Saatu kokemus osoittaa Eteläja Keski-Suomessa väestön enemmistön ja en56 nen kaikkea järjestyneen riistaväen kokonaisuudessaan olevan kotkan puolella. Eipä saa tämän kirjoittajankaan sydäntä mikään lämpimämmin läikkymään kuin mielikuva siitä, kuinka vanhana vaarina vielä saisi n sen ajan kovien sydänmaita samoavien ornitologipoikien opastamana nähdä kotkan mahtavan pesärovion kohonneen jonnekin rakkaisiin etelähämäläisiin takamaihinl Niistähän suurimpien pinta-ala ja jänöjussija metsokanta varmasti riittäisivät. lajistoon. Tiukka valvonta on edelleen välttämätön täälläkin vain rangaistusseuraamusten todennäköisyys pitää pahimmat luonnon turmelijat aisoissa. Valistusta ja valvontaa! Mitä luonnonsuojeluväeltä nyt vaa dittaisiin, jotta "kivelifötten kauhea musta lintu" saisi arvoisensa kohteluni' Tunnetustihan lain rauhoitus on varsin vaatimaton "sesam aukene"-ratkaisu; sillä on taipumus jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, jollei väestöä saada sille myötämieliseksi eikä tehokasta valvontaa aikaan. Kaiken tämänhet kisen ymmärryksen valossa pitäisi Ja jilla, joka sopeutuu uudenaikaiseen metsänhoitoon, vaikka vaatiikin suurten sydänmaitten rauhaa, olla tulevaisuutta. ja olis tapettava suku puuttoon tarpeettomana ja vahinko eläimenä."
Niinpä aluemetsänhoitaja Sothman Sodankylästä kirjoittaa: "esitän sen vuoksi, että yhdistys lähettäisi parhaaksi katsomiinsa tutkimuskohteisiin nuoria opiskelijoita suorittamaan tarpeelliset havainnot. Myös pohjoissuomalaiset voivat hyvinkin pian herätä käsittämään, että ihmiselämässä on muitakin tarpeita kuin leipä, liha, pirtin lämpö ja perhe ja että luonnon kauneuselämykset ennen pitkää tuntuvat jopa yhtä tärkeiltä. Ja olen muistuttanut, kuinka kotiseuduillani Hämeessä saattaa jo joskus entistä suurmörköä kanahaukkaakin olla valmis ihailemaan ja suojelem aan sellainenkin mökinmies, jonka elintaso ei varmasti ole pohjoissuomalaista korkeammalla. Uusia pesäpaikkoja voitaisiin vähitellen paljastaa, lähinnä huhtikuisilla hankikeliretkillä sekä elo-syyskuussa lentopoikueiden aikaan, ja van57·. Huomattavasti laajennettuna tämä olisi myös tehokkainta suojelutoimintaa. Luulisin sen saavan kannatusta nuorten Lapin retkeilijöiden keskuudessa." Jo saadut kokemukset ovat mielestäni myös rohkaisevia. Vastalauseeksi luonnonsuojelu työlle on varmasti myös käs,itettävä Pelkosenniemeltä saatu vastaus, jossa pyydetyt tiedot kotkasta kuitattiin huomautuksella "Lapin erämaista ei tule peto linnut suku puuttoon kuolemaan milloinkaan." Joka on se urannut luonnonsuojelun ajattelutavan nopeaa heräämistä EteläSuomessa, jaksaa kuitenkin olla toivorikas. Poronomistajat jotka eivät suinkaan edusta Pohjois-Suomen vähävaraisinta väestöä, se on hyvä muistaa tottuvat varmasti siihen, että kotkien aiheuttama pienenpieni tappio on väistämätön ja kuuluu luontoon samalla tavoin kuin sateiset kesät ja kovat keväthanget ja samalla tavoin kuin kalasääsken haukikymmenykset ja hirvien taimistova.hingot, jotka molemmat jäävät asianomistajien kärsittäviksi. Olen sanomalehtipolemiikissa kotkan puolesta verrannut poromiesten suhdetta kotkaan etelän kalamiesten lämpimästi hyväksyvään näkemykseen kalasääskestä, joka .aiheuttanee kalastukselle lähimain saman prosentt,iluokan vahingot kuin kotka poronhoidolle. Maastotutkimusten jatkaminen. Poromiehetkin varmasti ennen pitkää myöntävät, että elämä on liian karua ja kireää, jos emme suo luonnolle mitään oikeuksia, vaan pidämme kirjanpitoa markoissa jokaisen olennon ja eläimen tulotai menotilistä. Kotkatilanteen jatkuva seuraaminen vaatisi viime kesien tarkastusmatkojen jatkamista. Mutta muutos ajattelutav<l:ssa ei synny itsestään, kuten etelässäkin se vaatii edelläkäv,ijöiclen muokkausta. Näyttää siltä kuin ehkä kymmenkunta tarmokasta ja eräelämään viehättynyttä luonnonharrastajaa perusvaatimuksina erinomainen ruumiillinen kunto ja hyvä "supliikki" pystyisi jo loma-aikoinaan koko lailla "kaitsemaan" maamme kotkakantaa. Pohjolan kansakoul unopettajat ovat tietysti avainasemassa, mutta myös varsinkin metsänhoitoväen pitäisi käyttää tilaisuutta hyväkseen ahkeraan kotkaja luonnonsuojelupropagandaan alaistensa keskuudessa ei yksin jyrkillä kielloilla, vaan myös keskustelemalla ja perustelemalla näkökohtia. Mainittakoon, että tällaiseen toimintaan ovat yhdistystä sivuHisetkin kehottaneet
Toisinaan kotkan pesä sija itsee kelohongassa kuten tämä pohjois-karjalainen pes~ . H alukkaille osanottajille järjestyisi luultavasti myös matkakorvauksia. Uskallan vakuuttaa, että jo karut kotkasalot sinänsä ovat useimmille ornitologeille aiva n tuntematon ja v-iehättävä oma maailmansa. Pekka Pu1konen hat pesimap1mt olisivat edel listen vuosien tuntemuksen ja paikkakunnalla tutuiksi tulleiden avustajien kanssa helppoja vuosi ttain tutkia. \'alok. Kaikkia lukij ai n tiedossa olevia uusia kotkahavaintoja yhdistyksessä edelleenkin jännittyneinä odotellaan.. Eikä niiden mielenkiintoa pitäisi vähentää en, että ne ovat eläintie58 teel lisesti tutkimattominta Suomea yhtä tutkimattomia kuin itse kotkakin eli ntapoi neen
Toisaalta on voitu todeta, ettei aikaisemmissa teiden suunnitteluissa aina suinkaan ole muutenkaan täysin onnistuttu, vaan on niihin nähden monesti ollut toivomisen varaa. Korkeammat ajonopeudet edellyttivät le\.'eämpiä ajoratoja ja pitempiä näkemävälejä, ja viimeksimainitut vaativat taas suurempia kaarresäteitä ja loivempia nousuja. Tällainen tie ei kuitenkaan kauan tyydyttänyt liikenteen vaatimuksia, sillä autojen ajonopeus tuli suuremmaksi ja liikenteen määrä kasvoi. Tie sopeutui yleensä maastoon varsm joustavasti, vaikka sen pitkät suorat ja monesti jyrkät kaaret laajoilla aukeilla vaikuttivatkin maastoon vähemmän sopeutuvilta. Tämä merkitsi pengerrysten ja leikkausten kasvamista. Kun tielinja suunnattiin yleensä lähinnä rakenteellisia ja liikenneteknillisiä seikkoja huomioiden, alkoi yhä runsaammin ilmetä maaston muodolle vieraita tai suoras•taan maastoa ru·mentavia maaja kallioleikkauksia sekä korkeita penkereitä. Aikaisemmin, noin 30 vuotta sitten, kun liikenne oli suhteellisen vähäistä ja hidasta, olivat vaatimukset vähäiset. Taivainen Sodanjälkeinen yleinen nousukausi, joka osaltaan ilmenee autojen lukumäärän lisääntymisenä ja tieliikenteen valtavana kehityksenä, on tuonut meilläkin tieverkon parantamisen ja laajentamisen aivan uuteen vaiheeseen. Kun teiden suuntauksessa samalla pyrittiin suorien käyttöön, muodostui tielinjasta maaston muodoista piittaamaton murtoviiva, joka kulki aivan omia suuntiaan ja joka yllättäen saattoi aiheuttaa maastoon jyrkkiä ja syviä leikkauksia. A. Tiensuunnittelun kehityksestä 0. Liikennöimisen piti olla taloudellista, riittävän nopeaa ja turvallista. Pääpaino pantiin tällöin yleensä rakennuskustannusten alhaisena pitämiseen. Kokonaisuudessaan tie monesti vaikutti ympäristöön täysin sopeutumattomalta ja vieraalta rakenteeltä, joka suorastaan turmeli maiseman 59. Tiet olivat verraten kapeita, 5,05,5 m:n levyisiä, ne seurasivat maaston korkeusvaihteluita ja myös kaarresuhteiltaan ne yleensä myötäilivät maaston muotoa. Näkemäväli saattoi olla tosin lyhyt, mutta kun suuret nopeudet eivät tulleet kysymykseen, tyydyttivät tiet yleensä siinäkin suhteessa silloisen liikenteen vaatimukset, jollei oteta huomioon sellaisia kohtia, joissa näkemäväli saattoi puuttua kokonaan. Tien suunnittelija on kuitenkin joutunut aivan uusien probleemien eteen, sillä autot ovat kehittyneet ja myös liikenteen vaatimukset ovat kasvaneet. Uusia teitä rakennetaan ja vanhoja parannetaan runsaasti
Eräillä tieosuuksilla on mahdollista käyttää suorastaan huippukorkeita nopeuksia, mut60 Kuva aikakauslehdestä 'StraS11e und Autobahn" 12/1958. kauneusarvoja. Siihen täytyy valitettavasti vastata kielteisesti. ta sitten voi yht'äkkiä tulla kohtia, joissa ajonopeutta on pakko vähentää huomattavan alhaiseksi. Kauniisti maiseman muotoja myötäilevä tie Etelä-Saksassa. Ajonopeudet ovat tulleet entistä suuremmiksi, ja meilläkin suunnitellaan ulkomaiden malliin leveitä kaksiajorataisia moottoriteita, joiden suunnittelunopeus on vähintään 100. Tällainen tiesuunta ei myöskään vaikuta joustavalta ja harmooniselta. Tällaisia teitä meillä on valitettavan runsaasti. Nykyisin on tiensuunnittelussa jouduttu aivan uuteen vaiheeseen. Tällainen tie ei muodosta kokonaisuutta, jolla voitaisiin turvallisesti käyttää samaa ajonopeutta. Tien liikenneja ajokelpoisuus saattaa siis vaihdella suuresti, ja siitä on seurauksena, että ajorytmi muodostuu epätasaiseksi ja nykiväksi ja liikenneturvallisuus kärsii. Punkaharjun harjumaantie on esimerkillisellä tavalla parannettu ja rakennettu uudelleen ennen sotia siten, että paikkakunnan luonnonkauneus on täysin säilynyt ja pikemminkin korostunut. Liikenne on kasvanut ja sen vaatimukset ovat lisääntyneet erityisesti ajon taloudellisuuden osalta. Mutta tyydyttääkö murtoviivamainen tie nykyaikaisen liikenteen vaatimukset. Toisaalta täytyy kuitenkin todeta, että poikkeuksiakin tästä yleisestä suunnasta löytyy, niinpä esim
Tie muodostuu eri suunnitteluelementeistä. Taval I isesti käytetään kaarena ympyrän kaarta, mutta nyttemmin on ryhdytty käyttämään myös klotoidia. Vaakakaarteessa on sopivan säteen suuruus riippuvainen tien leveydestä; mitä leveämpi tie on, sitä suurempaa sädettä on käytettävä. Ruotsalaisten käsitysten mukaan suora n pituus ei saisi ylittää l km:ä. 100 km/t nopeudelle voi pituus olla 5002.000 m. ykyisin asetetaan aikaisemmat liikenteen perusvaatimukset tarkistettuina ja entistä vaativampina, erityisesti huomioidaan korkeammat ajonopeudet ja niiden erilaiset vaikutukset, mutta näiden lisäksi asetetaan yleisesti aivan uusi vaatimus: tien tulee myös optisesti tyydyttää liikenteen vaatimukset. km/t, ja kun tie vaatii entiseen verraten moninkertaisen leveyden, on sen sijoittaminen maastoon entistä paljon vaikeampi ja samalla myös maiseman kannalta merkitsevämpi asia. kohdesuorilla. 1itä merkitsee optisten näkökohtien huomioiminen tiensuunnittelussa käytännössä. Tielinjan kuperuus tai koveruus lyhentää sopivaa säclettä. rautateiden osalta on usei n saattanut käydä. Toisaalta on huormo1tava, että suun nitteluelementtien pituus määräytyy suunnittelunopeuden mukaan. Eri suunnitteluelementtien käyttökelpoisuudesta voidaan mainita seuraavaa: Suoran käyttöä, jota aikaisemmin on pidetty parhaana ratkaisuna, ei pidetä enää suositeltavana, vaan sitä pyritään välttämään. Edelleen vierekkäiset suu nni,tteluelementit eivät saa pituudeltaan poiketa kovin paljon toisistaan, koska tie tulee muuten rauhattomaksi, suurempia pituuseroja kuin 1 :3 olisi sa ksa lai,sten kokemusten mukaan pyrittävä välttämään mikäli mahdollista. Suorien pituus riippuu suunnittelunopeudesta, esim. Erityisesti notkokohtien pyöristämiseen joudutaan kiinnittä•) Klotoidi = siirtymäkaari, jolla päästään ympyränkaaresta suoraan siten, että kaaren säde jatkuvasti muuttuu , 61. Pystykaareen nähden on periaatteena, että pystykaaren tulee olla niin pitkä, että kaari ja kaarevuus ovat selvästi havaittavissa. Tämä merkitsee sitä, että tielinja pyritään puhtaasti liikenneja rakennusteknillisten seikkoj en ohella saamaan sellaiseksi, että sen kuva muodo:.tuu tiellä liikennöivän näkökulmasta katsottuna esteettisesti tyydybtäväksi. Kun liikenteelliset seikat vaativat, että kaarteet ovat riittävän su urisäteiset ja nousut loivat sekä yleissuunta suora, voidaan helposti joutua suuntaamaan tie maaston muodoista välittämättä. Suora voi tulla kysymykseen erikoistapauksissa, kuten rakentamattomilla tasangoilla, avarissa laaksojonoissa, jo rakennettuja teitä parannettaessa sekä ns. Myös kaaren pituus on huomioonotettava seikka, sen tulee olla pituudeltaan sellainen, että se on selvästi todettavissa. Tällöin on olemassa suuri vaara, että maisemallisia arvoja laiminlyödään tai pilataan, kuten esim. Näitä ovat suora, vaakakaari, pystykaari sekä yhdistetty vaakaja pystykaari. *) Tällöin saadaan tien su unta sekä ajodynamiikan kannalta että myös optisesti tyydyttäväksi. Suunnitteluelementtien luvun tulee olla mahdollisimman alhainen, jotta tielinja ei tee levotonta vaikutusta
Kun vaakaja pystykaaria yhdistetään taitamattomasti, voidaan tiestä saada suorastaan epä1 uonnonmukaisia vaikutelmia. Suurimmat vaikeudet tielinjan muotoilussa tulevat esilie vaakaja pystykaarien yhdistelmissä. Tämä merkitsee varsinkin meidän suurelta osalta luonnontilassa olevassa maassamme erittäin tervetullutta kehitysvaihetta, jolioin voidaan näyttää, ettei tekniikan ja liikenteen kehittymisen suinkaan tarvitse merkitä paikallisten luonnon kauneusarvojen hävittämistä ja turmelemista, vaan mieluimmin niiden kohentamista.. Myös todellisten käännepisteiden sijoitus yhdistetyissä kaarissa on tielinjan yhtäjaksoisen ja joustavan kulun kannalta merkityksellinen. tavallisella 7 m levyisellä tie!Jä pystykaaren säteen tulee olla ainakin -15 kertaa vaakakaaren sädettä pitempi ja noin 20 m leveällä moottoritiellä 10-20 kert~a pitempi. Tällainen tie antaa tielJä liikkujalle siitä miellyttävän, harmoonisen kuvan sekä ajolle turvallisen ja varman tunteen. Niinpä esim. Tällaiset voidaan välttää, kun pystykaaren säde on riittävän suuri vaakakaaren säteeseen verrattuna. Varsinkin leveiliä teillä pyrkii ilmenemään näennäisiä eli ns. Notkopyöristyksen pituuteen nähden ovat voimassa säännöt: mitä suurempi kaltevuusero notkossa esiintyy, sitä pitemmän tulee notkopyöristyksen olla, ja mitä leveämpi tie on, sitä pitempi notkopyöristys vaaditaan tielinjan saamiseksi joustavaksi ja harmooniseksi. Toisaalta ei ole suositeltavaa, että harjan ja notkon pyöristykset yhtyvät, koska yhtymäkohta näyttää pullistuvan ylöspäin. liukuvia käännepisteitä, jolioin tiessä näyttää olevan nykäys tai epäjatkuva kohta. Nyt ollaan teiden suunnittelussa siirtymässä aikaan, jolloin tie pyritään saamaan jouiitavaksi ja vaihteJ.evaksi sekä miellyttäväksi ja turvalliseksi ajaa sille tarkoitetulla suunnittelunopeudella samalla kun se pyritään sulauttamaan muodoltaan ja suuntaukseltaan saumattomasti maastoon ja ympäröivään luontoon. Kun tien optiseen tutkimiseen liitetään vielä tielinjan perspektiivinen tarkastelu, jossa tutkitaan tien kuvaa ajajan näkökulmasta katsottuna, ja tällöin kiinnitetään huomiota tielinjan sopeutumiseen ympäristöönsä, on tien suunnittelijalla kaikki mahdollisuudet tien sijoittamiseksi maastoon myös maiseman kannalta edulJisella tavalla niin että maaston kauneusarvot turmeltumisen sijasta korostuvat. Tämä merkitsee sitä, että vaakatason käännepisteet tulee sijoittaa nousuun tai laskuun. 62 Optisten näkökohtien huomioiminen tien suuntauksessa merkitsee mahdollisimman joustavan ja tasapainoisen tielinjan aikaansaamista niin että ajajalla on koko ajan selvillä itse tie ja sen jatkuva kulku. Pituusleikkauksessa tulee käännetai Iaakapiste sijoittaa seJJ.aiselJe kohdalle, missä tielinjalla on käännepiste. mään huomiota, koska ne ovat selvästi havaittavissa. Toisaalta vaakaja pystykaaria asiallisesti yhteenliittämällä on mahdollista saada maastoon hyvin sopeutuva, joustava ja miellyttävä linja. Pääteitämme suunniteltaessa onkin perspektiivinen tarkastelu otettu aivan yleisesti käyttöön, eivätkä eräät suunnittelijat halua lyödä linjan suuntausta lopullisesti kiinni ennenkuin aukeilla paikoilla on suoritettu perspektiivinen tarkastelu
Tuskin on olemassa kotimaista ornitologista teosta, jonka siv uilla ei olisi mainintaa Vanhankaupungin lahdesta ja sen linnustosta. Pääkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi Kalervo Eriksson Pääkaupunkimme itäja koillispuolella levittäytyy luonnonystävien hyvin tuntema Vanhankaupungin eli Viikin lahti. Muut tiedot havainnoista on unohdettu pöytälaatikon kätköihin. Ruovik koa Rakennettu alue ~iikin latokar• tano f E 1 km .......,_-+----t Vanhankaupunginlah ti na huomattavasti vilkastuneeseen rakennustoimintaan, joka hyvinkin suuressa määrin koskee juuri Vanhankaupungin lahtea. Kivitaloasutus saartaa näin ollen kuristavan renkaan tavoin lahtea, jonka 63. Lahden sijainti ja muoto ilmenevät oheisesta kartasta. Viikistä on laadittu jopa kokonainen kirja. Se on meidän oloissamme ainutlaatuisen rehevä ja runsasravinteinen murtovesilahti, jonka lintumaailma on poikkeuksellisen monipuolinen. Tätä nykyä ovat kaupungin uudet asuntoalueet Herttoniemen puolella laajentuneet nopeasti pohjoissuuntaan ja samoin on tapahtumassa myös lahden länsireunalla. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota viime aikoi::,:te:,'. Näistä kymmenien retkeilijöiden tuhansista retkistä on näkyvänä tuloksena vain epälukuinen määrä havaintoja harvinaisista lintulajeista. Lintuparatiisina Viikin lahti on täysin verrattavissa muiden Pohjoismaiden parhaisiin lintulahtiin ja -prviin, jopa ohit taak in useat niistä. Lahdesta on kirjoitettu paljon. Tältä pohjalta katsoen on ihmeteltävää todeta, että lahden tarkka takseeraus ja linnuston kehityksen järjestelmällinen seuraaminen on jo parinkymmenen vuoden ajan laiminlyöty. Asiaa ei paranna se, että Viik on epäilemättä lintu tieteellisessä mielessä maamme eniten retkeilty alue
Näistä monet ovat olleet maallemme uusia löytöjä tai tavattu vain täällä. partatiainen, ruokoja viitasirkkalintu, arosuohaukka, etelänuikku jne., mutta suurin arvo on epäilemättä lahden pesimälinnustolla. Silloin tällöin voimme mielipahaksemme todeta hävitettyjen pesien ja raastettujen kasvien osoittavan kulku tien. Julkaistujen tietojen ja saamieni luotettavien havaintojen mukaan on Vanhankaupungin lahdella todettu aikojen kuluessa 228 lajia. Paljon parempia eivät ole sellaiset luonnonystävät, jotka raastavat osan lahden luonnosta mukanaan kotiensa kukkama,ljakkoihin. Jotkut näistä harvinaisuuksista, esim . ainoana "henkireikänä" ovat Viikin koetilan metsäja peltoalueet pohjoisessa. Tällainen tietämättömyys lienee onneksi harvifi4 nainen poikkeus. Itse asiassa ruovikko ei ole nun vaikeakulkuinen kuin näyttää. Asutusalueiden laajentamistahan ei voida estaa, mutta monilta seurauksilta voidaan kuitenkin välttyä eräin toimenpitein. Onneksi kaupunki on Herttoniemen puolella jättänyt kapean reunavyöhykkeen puis-toalueeksi länsipuolella on vastaavaan paikkaan rakenteilla tie. KaikkiaHe ennättävät pojannaskalit tunkeutuvat ruovikkoon ja silloin tällöin on aikuinen mieskin tavattu epäilyttävistä puuhista pesien lähistöltä. Tämän ajattelemattomuuden tiliin lukisin monien niittyja peltolintu jen vähä! uk uisu uden. Tietämättömyyden tiliin ei sensijaan voi lukea vakavamielisten lintuharrastajien aiheuttamaa häviötä. Ainoana tehokkaana suojana näyttää olevan edelleenkin vain ruovikkoalueen upottava ja liej uin en ul,konäkö. pensassirkkalintu, luhtaja vii-takerttu, kiljukotka, kaulushaikara sekä monet harvinaiset muuttovieraat. Yllämainituista rasituksista huolimatta on Viikin linnusto yhä edelleen runsas, vaikka selvää vähenemistä on tapahtunut. Harvinaisuuksien luetteloa voisi jatkaa hyvinkin pitkälle ja mainita sellaisia Ja jeja kuin esim. Kesänä 1958 suoritin mahdollisimman tarkan pesivän kannan laskennan. Mutta ehkä vielä enemmän aiheuttavat harmia sunnuntairetkeilijälaumat, jotka pyhäpäivisin purkautuvat maastoon "nauttimaan luonnosta". Kun parhaina kevätpäivinä saattaa lahden rantamaita kuljeskella lähes 100 nuorta ornitologia, ei tahatonta häiriötä aina voida välttää. Valitettavasti pelkkä rauhoitus ei kuitenkaan suojaa lahtea asiattornilta tunkeilijoilta. Pari Hakalan niemen kulttuuri vandaalien vuotta sitten löysin ranna 1 ta vastikään ammuttuja haulikonhylsyjä. Vuosittain al,ueella tavattavien lintulajien määrä kohoaakin lähes 200:een. rastaskerttu, ovat hyväksyneet Viikin vakituiseksi asuinpaikakseen. Muita alueella hyvinkin säännöllisesti esiintyviä harvinaisuuksia ovat mm. Tämän lisäksi lahti on jatkuvasti muuttoaikoina lintujen suosima levähdyspaikka. Tuntuvaa haittaa lahden rauhalle ovat tuottaneet peJkästään uudet asuntoalueet kaikkine heveilmiöineen. Lahdella pesii jos vain ruovikkoalue ja rantaniityt otetaan huomioon vuosittain 25-26 lajia ja noin 5 000 lintuparia. Tässä mielessä on Yliopisto antanut rauhoittaa oman alueensa lahdesta
rytikerttusen parimäärä on varmasti todellista pienempi. VesiJ intujen kanta on takseerattu muuttoajan jälkeen ja ennen pesinnän alk ua havaittujen parien mukaan. Vuos ina l 9fi0-6 1 suoritin muutamia vähäisiä tarkistustakseerauksia. Kaunis mustakurkku -uikku on vähenty nyt suhteellisesti en iten . Pesivien parien määrä vuosina 1941 ja 1958-6 1: Lintu laji Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Pajusirkku ( Er11beriza schoeniclus) Niittykirvinen (Anthus pratensls) Kel ta västäräkki (Motacilla f lava) Ruokokerttunen (Acrncep!ta lus schoenobaenus) R ytikerttunen (Acrnceplwlus scirpaceus) Rastaskerttunen (Acrocephalus arunclinaceus) Pensaskerttu (Sylvia communis) H einäsorsa ( A nas /Jlatyrhynchos) 1941 1958 -61 1-2 16 30 40 25 20 35 30 50 90 9 17 2-3 1-3 20 30 80 105 65. Nauru lokkien osalta on parimäärä laskettu toukokuun lopussa eri yhdyskunnissa todettujen pesien mukaan. L. ruovikossa ja rantaniittyvyöhykkeellä pesivien lajien osalta. Lehtonen ilmoittaa kirpssaa n Lintu paratiisi pesimäarviot vuodelta 1941, antaa tämä mielenkiintoisen mahdollisuuden vertailuun parinkymmenen vuoden takaisiin parimääriin. Kun maist. Varpuslintujen parimäärät ovat punavarpusta lukuunottamatta melko epätarkkoja tauluarvioita; esim
Tähän lienee syynä erillisten naurulokkikolonioiclen häviäminen ja näin tapahtunut sopivan pesimäalueen pieneneminen. Yhdyskuntien katoamisen on epäilemättä aiheuttanut näillä kulmilla lisääntynyt liikenne. Jos naurulokkikannan kohdalla tapahtunut parimäärien aleneminen tulkitaan todelliseksi vähenemiseksi, voi ilmiön ehkä selittää siten, että kadonne_iden kolonioiden lokit olisivat siirtyneet pesimään lähistön ulkoluodoille, joilla naurulokit ovat viime vuosina runsaasti lisääntyneet. Kaikenlaisia kalamiehiä ja meloskelijoita on ilmestynyt varsinkin Saunalahdelle, jolla ei ole rauhoitussuojaa. Tällainen tapaus on mm. 4100 Nokikana (F11/ica alra) 100 46 Liejukana (Gallimila cliloropus) 4 Luhtahuitti (Porzana porzana) 5 0-2 Lahden huomiota herättäv in pesimälaji on epä ilemättä naurulokki, jonka valtavat yhdyskunnat ovat m aamme suurimmat. On suorastaan hätkähdyttävää nähdä tämän naurulokkipilven kiertelevän ruovikon yllä jonkin petolinnun ilmaantuessa näköpiiriin. Pääruovikon koloniat tuntuvat sensijaan saavan ?!La ra uhassa, sillä pikkupojatkin näyttävät kaihtavan naurulokkien "pommihyökkäyksiä". . . masti ole ainakaan laskenut, mutta sen sijaan muuttavat erilliskoloniat ova t lakanneet olemasta. Tavi ( A nas crecca) . Kaikkien kolonioiden yhteinen parimäärä kohoaa yli neljän tuhannen. Heinä tavi (Anas querquedu la) H aapana (Anas penelope) Lapasorsa ( A nas clypeata) Punasotka (Ay thya ferina) Tukkasotka (Ayt hya fu lig11 la) Silkkiuikku (Podiceps cristat11s) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Töyhtöhyyppä ( Vane ll11s va nellus) R antasipi ( T ringa hypole11cos) Kuovi (Numenim arquata) Taivaanvuohi (Capella gallinago) Pikku lokki (Larus minut11s) Na uru lokki 15 15 2-3 20 13 50 16 40 40 180 60 70 36 35 9 9 5 4 2 10 6 3-5 5 0-4 (Larus ridib1111dus) yli 5000 n. Niittylintujen vähenemisen syitä selviteltiin jo Naurulokki en kokonaismäärä ei varaikaisemmin. 66. tukkasotka, jonka vähenemisen on osaltaan aiheuttanut muutama ankara talvi ja öljykuolema. Suurin väheneminen on tapahtunu t naur ulokin se urassa pesivien vesilintujen kohdall a. Muutamat näistä lajeista ovat kuten huomataan vähentyneet suorastaan romahdusmaisesti. Tukkasotka, lapasorsa, silkkiuikku ja nokikana ovat Ja jeja, jotka ovat kärsineet edellä mainitusta tapahtumasta. . Tällaisia nyt kadonneita yhdyskuntia oli vielä muutama vuosi sitten Saunalahdella, Mölylän edustalla ja Lammassaaren koilliskulmassa. Osan vastuusta kantava t rauhoituksen turvin vesilintujen munilla mässäilevät varikset. Su urin yhtenäinen kolonia Viikillä oli kesällä 1958 laskuj eni mukaan 2008 paria
Naurulokki Vanh ankaupunginlahd en valtalaji. Viikinlahti on yhä edelleen ainutlaatuinen lintuparatiisi ja arvokas luonnonmuodostuma. Näin ollen olisi syytä pyrkiä säilyttämään se entisellään mahdollisimman kauan, kun lahti kuitenkin aikanaan kuivuu ja siten itsestään vähiteHen tuhoutuu. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin . Heinäsorsat ovat tuntuvasti lisääntyneet, mikä johtunee yhä kasvavasta talviruokinnasta kaupunkialueella. Va loku vat kirjoittaj an 67. Sen arvoa lisää vielä, että lahti sijaitsee aivan pääkaupungin tuntumassa. Ei liene aivan mahdotonta ajatella vartijan palkkaamista lahden alueelle ainakin pesimäajaksi, jolloin itse ruovikkoalue ja lähimmät rantaniityt saisivat olla suurin pi irtein rauhassa. Niin ikään on huomattava ruokokerttusen ja rytikerttusen voimakas lisääntyminen, joka myös on seuraus näiden lajien levittäytymisestä kohti uusia pesimäalueita. Punavarpusen nopea lisääntyminen taas johtuu lajin yleisestä länteen ja koilliseen suuntautuvasta ekspansiosta
Maa mme eteläinen kasvistoaines". Unto Laineen Perniön pitäjän (1960) ja Juha Suomisen Karkun pitäjän put· kilokasvisto. Toinen, J aakko Jalaksen ja Kalevi Rikkisen yhteisjulkaisu koskee kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense) ja siinä todetaan , että po. osaa lukuunottamatta . se, että ne kuu luvat yl iopisto issamme kasvitieteen kurssikirjoihin. Muita hyviä löytöjä , jotka näin kesän kynnyksellä toivottavasti innostavat uusiin samanlaisiin, ovat tehneet Paavo J okela: Polygonum foliosum , Ou lu ; Sirkka Lundman: Ophioglossum vulgatum, Kuopio; Juha Suominen: Picris hieracioides ja Draba nemorosa, Mouhijärvi ynnä Carex fJediformis, Tyrviiä; i\[arkku Survonen: Lalhyrn.s niger, Sysmä (tarkistettava!); Ilmari Kause Carex lmniclicarpa, Luvia ja Centunculus mini11ws, R auma; T euvo Ahti:G/yceria maxima, Karstula. Teoksesta on Suomen Luonnon 1. Kasvistomme selvitystyö jatkuu. Pitäjänflooria on esitettävänä kaksi, molemmat hyviä, nim . Kaikkiin edellä mainittuihin floristisiin julkaisuihin sisältyy hienoja kasv ilöytöjä. Turun tulokaskasvistosta ovat laatineet yhteenvedon Yrjö Mäkinen ja Unto Laine. Harry Krogerus on kirjo ittanut Lohjan Ka rkalinniemen kasveista, Tapio Rintanen Sallan Värriötunturin kasvierikoisuuksista ja Esko Lapatto mereisistä kalliokasveista Savitaipaleella. Uu sin tiet o Suom e n lu o nnost a Suomen kasvisto 1961-62. artikkeleita lukuisista kasvilajeista, jotka I painoksesta puuttuvat, mutta toisaalta kotimaisia levi nneisyyskarttoja ei valitettavasti ole uusittu 1. Luonteeltaan näihin liittyvät m yös Annikki Saarisalo-Taubertin kotiutuvia tulokaskasveja koskeva kirjoitu s ja Tauno Ulvisen tuoksumaratin meikäläistä levin neisyyttä ja ekologiaa selventänyt esitys. Näitä viimeksi mainittuj akin on tällä kertaa esiteltävä nä taas muutama. Silloin tällöin osuu joukkoon myös kaikkeen edelliseen perustuvia kasvistomme yleisselvityksiä ja kokonaisesityksiä, joita pystyvät laatimaan vain alansa hallitsevat tutkijat. laji on tutkimusalueella Saarijärven-Seinäjoen seudulla sangen yhtenäinen eikä sitä voida a nalysoidun populaatioaineiston nojalla jakaa pienem miksi yksiköiksi. Ensiksikin on todettava , että Pohjolan luonnonkasvit -teoksesta on valmistunut uusi täydennetty suomenkielinen laitos, neljä muhkeaa osaa. Toisessa, Erysimum cheiranlhoidesla koskevassa tutkimuksessa Teu vo Ahti selvittää varhemmin v. Erkamo. "Oman maan" uusi laitos on antanut hyvän tilaisuuden professoreillemme päteviin yleisesityksiin . Vielä voisi tässä yhteydessä mainita Ilmari Husti ch in samaan suurteokseen kuuluvan kirjoituksen '"Lapin luonto" sekä Gustaf Sirenin Taka-Lapin metsien historiaa koskevan julkaisun. täm ii n vuoden numerossa lyh yt arviointi. V. Muita paikallisia kasviluetteloita ovat julkaisseet Viljo Kujala Kittil ä n Tepastolta, Yrjö Mäkinen ja Niina Taren Piikkiön saaristosta ja Timo Koponen H elsi ngin pitäjän Mustavuorelta. Teos sisältää mm. Vielä mainittakoon Suomelle uusi horsmal aj ien sekamuoto: Epi!obium paluslre x rubescens, Pornainen, Akseli Valta. nodosum -nimellä kulkeneen muodon levinneisyyttä LuoteisEuroopassa ja antaa sille uuden nimen ssp. Suomen putkilokasvistoa koskeneita muotosystemaattisia tutkimuksia on esiteltävänä vain 68 kaksi. Tällä kertaa voimme ilmoittaa kolm esta Aarno Ka lclan kirjo ituksesta: " Kasvillisuutemm e ja kasvistomme historiaa", " Maamme kasviston pohjoiset ainekset" ja .. Kuin juoksevalta nauh alta kertyy kokoon uusia löytöjä, kasvi I uetteloi ta, pi täjänflooria, m uotosystemaattisia sekä nykyistä ja varhaisempaa levinneisyyttä koskevia tutkimuksia. altum. Sen ovat toimittaneet Aarno Kalela ja Heikki Väänänen. Niiden sisä ltämästä tiedosta ·kertoo mm
Yhdistyksen johtok unta o n jo h yvissä ajoi n valmistellut säätiön s:iii ntöjä ja ne henkilöt, jotka jäsenistölle osoitetun vetoomuksen johdosta ovat osal list uneet pe r uspiiäo111an luom iseen , kuulu\'at säät iön perustaneeseen jäse ni stöön . Kuopio mlk Pappila, Haukiniemi. , Im atra; Meurman 0-1. Lh :n p . 1. 14. 1.. Lieto; Putkone n. Harl'inai nen käiirmekuusi. H ., Pielavesi; Joki, J., T urku ; Jussi la , R .. 2. S., Yli -Ii ; J äkä lä , i\ f. Maise mallisesti ja kotiseudunh istoria 11 isesti m e r killävä m äntyry hmä , "Piiskamännyt". 1962. T. Vilho Leppälä. ja Anja Paavola. i\ l ikään ei tietenkään estä teke m ästä la hj oi tuksi a säätiölle myös sen jälkeen kun se on jo perustettu ja toivolll m ekin , ell ä n ä in tul ee käymään. Huhtikuun lopp,11111 men nessä o li keriiyksc:n kokonaistuotto 1.3405!,7 m arkkaa . Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 21. 1962. Turku: Kiukas, U., Mikkeli ; Lappi, E., Lieksa ; Le htone n , L. Luonnonsuojelun työmaalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto Helsinki , Unioninkatu 40 A Postisiirto l l !,921 Säätiökeräyksell e myönnetty vira lline n keräyslupa-aika p iiällyy kesäkuun Ei piii vä nä. Pielavesi; H yvä rin en . Käärmekuusi . Lh:n p. T., I matra ; Pä rnäne n. 1962. .J ä n ·e n p;iä ; Luukka ine n , T. 1962. 1962 Aito I ah t i. J. Ka i, opu iston eteläkärj essä o leva t 111i g ma 1i ittikalliopaljastumat. hi ili pussifossiileja. !,. .J. 3. K u h moi n e n . Pa laam m e keräyksen tnlo kseen , s;iä tiön sään töihin ja muihin säätiö n perusta111isasioihin se uraavassa num erossa. 12. 9. K u r 11. Turku ; .J ussil a. Uusia lahj o ittajia: Ecxell, J., Ström fors; Hedenström, K ., T urku; Huuskonen . Ko lme t ietee llisesti ja maisemalli sesti m erkittävää luo nn onvara ista lehmusta. Va hderm etsä, Ala-Paavo la. 2. H a t l u I a. M aa nom istaja: H elsingi 11 kp . , H e lsinki: Lindholm , E ., H yv inkiiä; Linkola, H .. 1-1 e I s i n k i kp. Helsinki : Muroma . Toi vo1nme, että mo net nii stä jäsenistä, jotka eivät vielä o le 111uista neet sää tiöasiaa lahj o itukse llaa n , tekisivät sen e nne n tuo ta piiivämäärä. 1962. M .. N u mm i. Maanomistaja: Aito lahden kunta. -\ . L .. 4. 5. Ne ova t maa ilma n vanhimpien elo llisten esiintymie n jäännöksiä, n . , i\liehikkälä. T., RahLUla; Törn roth , H., Kau niainen ; Ulvinen, T., Oulu; Wrede, H., Abo; Vuokko. Maan o mi staja: ma a nvilj . Lu o p i o i 11 en. 1962. 1962. Ma unu la; Räsä nen . Maanomistaja: m aa n vilj elij ä K . 1,;, 2. Ku ruParka no 1naa nt ie n ,·a rre ll a o le,·a .. l %2. Aitoo: Repo, R ., Munkkini emi : Rinne. 1. \1 11ohi nicmi , Kylä -Paavola . 4. 1r;. 3. 2. Lh n p. -\ ., Hiimeenlinna : ~•läk in~n, H., Hel sinki ; Nevahaukka, J., Kou vol a; Paatela, J., Ku losaa ri ; Punkari , A . Maanom istaja: varatuomari Leo Lähdevuori. H aapa j ä r v i. Kaksi isokokoista le hmusta. R .. E. Sivula. .J .. 15. Lh :n p. ,1, 1962. S. R etlahti, Ahorinne. Anttula , Niinimäki . J., Iisa lm i; H yvä rinen. Kuopio : Sola, K., H elsink i; Taimitarha, K ., Munkkivuori: Tui ra. . Maan omistaja: mets;itekn. 4. Lh :n p . Keihäslahti . Hirvinie mi. Lh :n p . 2+. Maanomistaja: 111aa11 1·ilj . 1400 miljoonan nwdcn ta kaa, n . Maanomistaja: Riistavede n semakunta. 69. Yrj ö ja E ll i Sivu la. ja Eeva -Lii sa Kuiva la hti . vaivaiskuusi ". Vanha ja koristeelline n m ä nr y. Lh:n p . Lh:n p . Maanomistaja: emä ntä Le111pi Lampaine n. Veik ko E. . M etsä-Kiikkine n . Ra nta -alueell a o leva kallio, jossa esiintyy ns. Haa paj ärvi, Leppäkainu. 230 cm pituisia makkaranja p ussinmuo toisia hi ilisulke umia [ylliillikalliossa. Lh:n p
Riihikoivuryhmä (2 kpl). 1962. Riihipetäjikkö (4 mäntyä). Irma Airisto ja taidemaalari Maija Tissari. 9. Maanomistaja: Riihimäen kp . maanvilj . Asser Riutta. Maanomistajat: ku vaamata idonopett. Lh:n p . Aarne V. 1962. 12. 2. Riihim ä k i kp. Kuusi ja mänty (puuryhmä) . Viimaa, Kivelä. Ra n u a. Maanomistaja : tilall . Uramon kaup.osa. Hiilipusseja Aitolahden fy lliitissä. Ura mon kaup.osa, Ura montie 47: n kohdalla katualueella oleva koivu . Lh :n p . Sa ukko. Kauko ja Marjatta Ahola. 1962. Lh:n p . Kernaala, Sipilä. 2. 1962. Arolampi, Kuusela. Lh:n p . " Kei nukivi "'. Puumainen pilarikataja. 4. Herajoki, Alitalo. Kalkkilouhosalue. Asser Riutta . kortteli n: o 6. Tienvarsikoivu. maan vilj . 2. 2. Lh :n p . 1962. 9. 70 Geologisen Tutkimuslaitoksen kokoelmat Kern aa la, Sipilä. 9. Maanomistaja: maanvilj . 9. Maanomistaja: maanvilj . 1962. Urho Pitkänen . Herajoki, Ylitalo. Arolampi , Isol a. 2. Maanomistaja: ent. 9. Lh:n p . Kilpikaarnainen mänty ja sitä 15 metrin säteellä ympäröivä kuusikko. Maanomistaja: pienvilj. 2. Lh:n p . 1962. Lh:n p . Maanomistaja: maanvilj. Mänty. Maanomistaja: ent. 2. Maanomistajat :. 2. 1962. 2. Sipoo. Siirtolohkare, ns. 9. 9. Mårtensby, Lönnbacka , Fletbacka ja Solhälla. 9. Tcodor ja Siina Salin. Teodor ja Siina Salin. Lh:n p . kortteli n :o 6, Sipusaari . 9. R eino ja Toini Virolainen. Kuusi. l\laanom istaja: maanvilj. 1962. Uramon kaup .osa. 1962. Lh :n p
luontoa kohtaan vaikeammiksi. Lh:n p. Näi ll e päi ville, joille Orived en kirkonkyläkin ta rjoaa runsaasti näy tteitä asioiden ku lusta, p yydetää n ilmoinautumaan vi imeistään 1:,. Lh :n p . Maanomistaja: maa n vi lj. 196 1 huhtikuun numerossar piisamikysym yksemme nykyva ihetta otsikolla "'Miksi vielä suojelemme piisamia?'" Hän toteaa piisamien aiheuttaman vahingon huomattavasti ylittävä n sen turkista saatavan h yödyn ja ehdottaa piisamin rauhoitusta lopetettavaksi. 12. Samaan pii ri in kuuluva t loppujen lopuksi maisema, yhdyskun nat teineen kaik kineen, rakennukset ja yksityiset kodit. ~laisemallisesti merkittävä tammi . Yksityisiä rakennuksia, niin uusia kuin vanhoja, tarkastellaa n prof. Voi mistaakseen ja johdattaakseen eteenpäin tätä harrastusta järjestää Ka nsa nvalistusseura heinäkuun 22-25 päi vin ä Ori veden Opistossa maassamme tiettävästi ensimmäiset ympiiristökulttuurin kurssit. 7. 441 925 ja 44 1 632. Tuckor, Rex. Emil , Karin , Dagmar, Aina , Ellen ja Anna Kullberg sekä maanvilj . Pääosa, eli lähes 39,4 milj . Lars P et t ersso n i n johdolla ja kodin piiriin vie lopuksi tait. J ohannes R ex . (Metsästys ja kalastus.) Rainer Schildt ta rkastelee Metsästys ja kalastus-lehden v. 1962. Siirtolohkare, 'Tuckor Storstenen". maanvilj. Paikan päällä perittävää n 4.000 markan suuru iseen kurssima ksuun sisältyvä t majoitus, ateriat ja koko ohje lma. Kulhia ilmoittaa kokeilleensa Gamlen-merkkistä sa ksalaista va lmistetta, joka on tarkoitettu veden pinnalla kelluvan öljyn poistamiseen. Kun sitä kaadettiin meren pinna ll a kelluvaan öljyyn , se muodosti tämän kanssa vä littömästi maitom a isen emulsion . 1962. Tämä aine liukenee sekä öljyyn että suolattomaan ja suolaiseen veteen. 4. Aina Cecilia Silfver. KVS:n to'mistoon , Museokatu 18, Helsinki, puh. Lopullinen liukenem inen tapahtui pienessä allokossa !i minuutissa, täysin tyynell ä vedenpinnalla 2030 min :ssa, minkä jälkeen veden pinta o li a iva n kirkas. Mä nl y (rii hipetäjä). J ärjestäjät toivovat nimenomaan luonnonsuojelu ja kotiseutuväen kiinnostu van näistä pä ivistä, onhan ,·a rsin mahdolli sta, että tä ll a isista tilaisuuksista saadaa n sekä uusia ideoita e ttä voimaa luonnonsuojelu ja koti seutu työhön juuri tämän hetken Suomessa, juuri siinä yhteiskun nassa ja siin ä maisemassa, mitä nyt muokataan ja usein runn ell aan. Jokohan tässä on keino ölj yva hinkojen torjumiseksi. Mitä ympärillämme on. Lh:n p. Kaj Franck. Järjestävä seura on h yv in kiinnostun ut näkemää n, miten laajaa kiinnostusta meill ä tunnetaan näihin ositta in elin tä rkeihin kysymyksi in ! LYHYESTI Petoeläinten tapporahoja maksettiin vuonna 1960 noin 46,8 milj. Kysymys on suurista sosiaa lisista tehtiivistii ja myös itse kunkin viih tyisyydestä. M. 6. 3. 14. Ahmoja on tapettu 36 kappaletta (å 50.000 mk) , susia 12 (å 50.000 mk), ilveksiä 15 (å l0.000 mk) ja hylkeitä 2.446 (;"1 2.000 mk). mk, muodostui ketun tapporahoista, joita on maksettu 19.682 ketusta (å 2.000 mk). Maanomistaja: varastoapul. markkaa . Vesamäki , Pulkkila. 2. T u u s u I a. joka vuorostaan liukeni veteen. Niil"lä lä hdetää n liikkeelle suomalaisesta ma isemasta , mistä puhuu prof. Kaikkia lu entoja ja keskusteluja elävöitetää n eri havaintovä lin ein . Maanomistaja : maan vilj. Reima Piet i I än opastuksell a. Vesa n t o. Ideana on johdattaa tavallin en ka nsa la inen näkemään ympärillään värejä, muotoja ja viivoja ja opastaa häntä oikeihin ratka isuihin jokapäiväisessä elä mässää n meidän maustamme riippuen , millaisia asutuskeskuksia, taloja, teitä, koteja rakennetaan. Niilo S ö y r inki , ja sitten edetää n yhdyskuntiin eli katsotaan kyli en ja kaupunkien asettumista tuohon maisemaan arkk it. * Dipl.ins. 1962. Me voimme usein itsekin päättää asioista ja sitten me voimme vaikuttaa ka nsalaisena jos yleinen mielipide saadaan ohjatuksi oikeaan, käyvät rikkomukset esim. Ruotsi nkylä, Ka llio la. Lh :n p . V ö y r i. Veijo '.\'uu tinen . 1962. Gerda Stellberg. 26. 4. Meillä on a lettu nä in ä vuosina yhä yleisemmin tajuta ympäristömm e vaa liminen erittäin laajaksi tehtäväksi , joka tuottaa yhä uu sia ongelmia. 71
The a.uthor finds that old roads fit well into th e lanclscape but when the road planners lu.rned too much to the requirements of the traffic the roads often destroyed the natural landscape. N:o 2 1962 Contents: N llLO SöYR INKI: "Tutkimus tarvitsee luonnonsuojelua" ( R esearch requires nature conservation). Table 1 shows th e results of the inspection work during the four years. ln the beginning of !he 20th cent111;1 the limit moved farth er north but since the J9I0's only small changes have occw·red. Although the speed af the traffi c has sti/l increased the road planners now again try to place the road so that the nature won't be disturbed. lt is based mainly on the inquiry of the large birds of prey made by the Finnish L eague for the Protection of Natu re. Th e bay of Viik in H elsinki is one of the best nesting places of birds in the whole Fennoscandia. This research has been done in th e field during four years. A. Th e heavy nwnbers indicate records made or confirmed by well known ornithologists, the numbers in italics indicate records made by forestry personnel, the normal type numbers indicate other, not confirmed records, the most 72 doubtful ones are shown by an interrogation mark . There nest some 5000 fJairs yearly belonging to 25-26 species, and 228 species have thus far been recorded in the area. The expansion of the town is now threatening the shores and the natural growth of the vegetation will in future cover the open water areas and the birds then gradually disappear.. As this research is of great eco nomical va.lue, the reservation of arens for the benefit of research may be considered as one of the most valuable investments of a natio11. Table 2 shows the nesting records of the golden eagle in different communes in Finland since 1850. Older results have been included with some reservations, e.g., the researches of Hortling in 1944, Merikallio in 1949, and Savinen in 1953. Th e research carried out by the Finnish League for the Protection of Nature on the large birds of /Jrey in Finland, viz., the golden eagle, the peregrine falcon, and the eagle owl, has shown how little is known about the abundance even of these big and easily observable birds, although ornithology has been very eagerly j1ractized in Finland. ln the northern parts of Finland th.e golden eagle is fairly numerous and in no immediate danger of extinction. Th e typical Finnish nature also ueeds jnotection. This is a sm.all number but it seems to be sufticient to maintain the bird in our country and, as it now will be protected i11 the entire country by the new Hunting Act, it may have a possibility to increase in nwnber during the future years. Th e most numerous nesting spcies is the black-headed gull. The peregrine has already been totally protected on the basis of this research. On the basis of experience gained dnring the inspection tours and of the fact tha,t vast areas in the north are totally unexjJlored and thus omitted in the numbers, the author estimates the present population at 150-200 pairs. But not only the animals of the original Finnish nature are threatened by extinclion, the whole of the original nature is in danger and only some exeptional parts of it have been saved thus far. 0. Th e numbers in table 2 show only the lowe1· limit of the total golden eagle popu/ation in Finland. the eagle h.as been eagerly hunted and its nests destroyed in north.ern Finland it has succeeded in maintaining a regular population there. Although. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola. When considering only the confirmed records it seems that the golden eagle was alread)' ex tinct in the southern parts of the cmmtry when ornithological research began in Fiuland about one hundred years ago. SUMM ARY "NATURE OF FINLAND" The organ for the Protection of Nature Publishers: The Finnish League for the Protection of Nature. The table shows the development of the numbers of nesting pairs during the last twenty years. KALERVO ER IKSSON: "Piiäkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi" (The perishing bird paradise of the capital). PENTTI LINKOLA : "Uusin tieto maakotkistamme" (The latest news about the golden eagle in Finland). R esearch on forest, jJeatland, and water, the most typical components of the Finnish nature, requires a sufti cient amount of untouched areas in different parts of the count1;1 . TAIVAINEN: " Tiensuunnittelun kehityksestä" (On the development of road planning)
Koska kuitenkin suurin osa jäsenistöstä vielä on pysytellyt passiivisena, lähetämme tämän numeron mukana kaikille uuden jäsenvärväyskortin, jonka löydätte lehden keskiaukeamalta. Luonnonsuojelu kansanliikkeeksi! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä. Taistelussa luonnon tarpeetonta hävitystä vastaan tarvitaan jokaista luonnon ystävää. * Jatkuvasti lisääntyvä soranotto pilaa kauniita harjumaisemiamme. 66 66 39 Maaseudulle myös postiennak olla.. Takaosalla toivomme kaikkien ilmoittavan uusia jäseniä yhdistykselle. Suomen luonto v aarassa * Vesien säännöstely ja voimalaitokset muuttavat laajojen alueiden luonnonsuhteita. * Vesistömme ovat monin paikoin muuttumassa viemäreiksi. LAAJA VALIKOIMA ELÄINTEN KUTSUJA HOUKUTUSPILLEJÄ N:o 46, käki 750:" 59, varis, harakka, naakka 500:" 66, kissapöllö 550:" 67, kaniini, kettu 550:4, haapana, lehtokerttu 750:" 99, satakieli 750:TÄYDELLINEN LUETTELO PYYDETTÄESSÄ MYÖS RETKEILYV ÄLl,N.EIT A .. * Matalia lintujärviä ojitetaan ja kuivataan, usein saavuttamatta tarkoitettua maataloudellista päämäärää. Luonnonvaroja ei saa tuhlata tai käytellä edesvastuuttomasti. * Kasvava asutus supistaa yhä enemmän ihmisen mahdollisuuksia virkistäytymiseen luonnossa. Toistaiseksi on kilpailussa mukana 213 jäsenhankkijaa ja uusia jäseniä on ilmoitettu viidettäsataa. PYYTÄKÄÄ LAAJA HINNASTOMME MAKSUTTA. Kaikki maamme luonnon ystävät Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäseniksi! Jäsenhankintakilpailu 1962 Kuluvan vuoden jäsenhankintakilpailu on jo hyvässä vauhdissa ja eräs osanottaja on ilmoittanut tähän mennessä peräti 64 uutta jäsentä, joilta hän on myös kerännyt jäsenmaksut. PARTIO-AITTA OY Yrjönkatu 34 Helsinki Puh. Sen kuvallisen osan voitte käyttää omassa kirjeenvaihdossanne tavallisena postikorttina. * Harvinaisilta kasvilajeilla tuhoutuu kasvupaikka toisensa jälkeen. (Korttiin painettu osoite on toimiston tuleva osoite; mutta vaikka muuttoa ei vielä olekaan tapahtunut tulee posti kyllä perille sen kautta.) TUTUSTU LUONTOON LÄHELTÄ ... Sen saa postittaa ilman postimerkkiä, joten kenenkään ei tarvitse säästäväisyyssyistä jättää tilaisuutta käyttämättä. * Liiallinen metsästys köyhdyttää luonnonvaraista eläimistöämme
Teos on ainoalaatuinen luonnonkirja, meren ihmeiden esittelijä siitä on iloa kaikille, joita meri kiinnostaa. 536 kookasta sivua, 580 valokuvaa ja piirrosta. Erkki Halme vie lukijansa meren maailmaan hän on koonnut kirjaansa kaikkialta maailmasta saatavissa olevat tiedot siitä, mitä meren antimia nykyajan ihminen käyttää hyväkseen ja millä tavalla. WSOY Porvoon Kirjapaino Oy. Porvoo "Erinomainen tietokirja" (Vaasa) ERKKI HALME MEREN RIKKAUDET JA NIIDEN HYVÄKSIKÄYTTO Prof. 2000/ 2400 mk.