Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. . . Toimituskunta : hum.kand. . . . . . . . Kansilehden pi irros : ta ite ilija Urpo Huhtanen. . . . . .... 6437 19. . 33 Etelä-Suomen soiden säilytyssuunnitelma, Urpo Häyrinen ja R auno R 1111bijärvi 35 Luonnonsuojelulainsäädännön uudistaminen, R eino Kalliola . . . . . . . . Penlli Salo11terä ja agronomi Johan Stond~rtskjöld. R eino Kalliola, yhteiskuntat. . . . . . Maimslröm .... . . . . . . . . Muistakaa ilmo ittaa heti osoitteenne muutoksesta. . 67 Prof. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Postisiirto 6882. . . . . . . . . 65 Kirjallisuutta . .... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Summaries of Main Arcicles in this lssue . . . . . ..... . . . . . . . . . . . . . ....... . . . . Suo men Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. . . . . Jäseneksi ilmo ittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. . . . T ilaushinta vuonna 1966 o n muutoin 6 mk. . . .. . . . . . . . . . . . . ....... . . . . . . 52 Suo men Luonnonsuo jeluyhdistyksen toim inta vuonna 1965 . . . kand. . . E.-P. 60 Joutsemiecoja kesältä 1965, Anlli Haapanen ja Malli H elminen . . . . . . . . Puh. . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Magnetiittikiteitä, Kori M11slonojo . . . . . 56 L uo nno nsuojelualueiden ja luo nnonmuistomerk kien rauhoirustoiminta, A nlli Haapanen............ Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskelijat ja koululaiset 3 mk ainaisjäsen 100 mk. . . . . . . . . . . . . . iilo Sqyrinki (vastaava), prof. . . . . . . . Kujala Luonnonsuojeluyhdistyksen kunniajäseneksi . . . . . . . Paavolainen, mets. . . . .. . . . . . . . . . ho it. Sisältää: Uusi luo nnonsuojelu lakiehdotus, iilo Sqyrinki . ........... . . . . . . 54 Pikkusieppo ko tiutumassa Vaskijärven luonnonpuistoon, Pekko M11slokollio 55 eusiedler Sec ja Gro&sglockner, Kalevi K. . Kori M11s/onqjo, varat. . . . . . Toimisto avoinna arkisin klo 913. ..... . Toimitus: prof. . . . . . . . iilo jyrki11en (toimitussihteeri). . . . . . . . . Nfartli L inkola, mets.hoit. . . . . . 70 Julkaisi ja: Suomen Luonno nsuo jeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. . . . . . . . . . . . .... . . . .
Lainsäädännön on tietysti luonnonsuojelunkin alalla seurattava olosuhteiden kehityksen mukana. Erityisesti on kaivattu lakiin määräyksiä maisemanhoidon alalta, niinkuin luonnossa mainostamisen sekä soran, hiekan ym. Branderin alustuksen pohjalta. Näistä asioista vuoden 33. päivänä 1953 tohtori T. SUOMEN LUONTO N o 2 1966 2 5. Myös meillä uudistamisen tarve on jo kauan tunnettu. Ensimmäisen kerran asiasta keskusteltiin julkisesti Suomen Luonnosuojeluyhdistyksen neuvottelukunnan kokouksessa marraskuun 25. päivänä 1923, oli erittäin merkittävä saavutus luonnonsuojelun kehityksessä maassamme. Lähinnä luonnontutkijoiden ja muiden kulttuurihenkilöiden aloitteesta lähtenyt luonnonsuojelu, jonka päämääränä oli ensi sijassa häviämisen vaarassa olevan alkuperäisen luonnon eläinja kasvimaailman ja maisematyyppien pelastaminen, on kehittynyt kaikkien kansalaispiirien hyvinvoinnille välttämättömäksi yhteiskunnalliseksi tehtäväksi. V. maankamaran ainesten ottamisen aiheuttaman maisemien pilaantumisen torjumiseksi sekä luonnon varjelemiseksi roskaantumiselta. Se oli vakuuttava näyte äskettäin itsenäisyytensä saavuttaneen valtion pyrkimyksestä pysyä yleiseurooppalaisen kehityksen tasalla myös luonnon kulttuuriarvojen suojelemisen alalla. V U O S I K E R TA Uusi luonnonsuojelulakiehdotus ykyinen luonnonsuojelulakimme, joka tuli voimaan heinäkuun 1. Naapurimaissamme luonnonsuojelulait onkin uudistettu meidän lakimme säätämisen jälkeen, toisissa kahdestikin. Taloudellinen ja sosiaalinen toiminta ovat tämän lain säätämisestä kuluneiden vuosikymmenien aikana voimakkaasti laajentuneet maassamme, ja sen mukana ovat myös luonnonsuojelun tehtävät ja merkitys oleellisesti kasvaneet. Se antoi lakisääteisen pohjan tieteellisesti arvokkaiden tai muuten suojelun tarpeessa olevien eläinja kasvilajien sekä erilaisten luonnonmuistomerkkien rauhoittamiselle ja kotimaan luontoa edustavien kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden perustamiselle. 1960 valtioneuvosto sitten asetti komitean luonnonsuojelulain uudistamiseksi
Niilo S öyrinki 34. Kiitos kuuluu myös komitean sihteereille. Äskettäin valmistuneessa komitean laatimassa uudessa lakiehdotuksessa nämä kysymykset on otettu huomioon ja niille on koetettu löytää paras mahdollinen ratkaisu. lintujen myrkyttämisestä fosforivalmisteilla, ketun myrkkyja rautapyynnistä sekä ahman, suden ja karhun pyytämisestä koneellisesta kulkuneuvosta taikka savulla tai kaasulla. Ulkoilukysymyksiin ja rantojen suojeluun laajemmassa mitassa komitea ei ole puuttunut, koska näitä kysymyksiä selvittelemään on asetettu omat komiteansa. Kaupunkiasutuksen nopeasti lisääntyessä tämä tehtävä on meilläkin jo sangen ajankohtainen. Samoin on esitetty tarkistettavaksi nykyisessä metsästyslaissa olevia säädöksiä vanhentuneista tai umpimähkäisistä pyyntitavoista, niinkuin kuvarautojen käytöstä petolintujen pyydystämisessä, varisten ym. Toivottavasti hallitus ja eduskunta yhtyvät komitean ehdotuksiin. Mm. Tällöin mm. Komitea on käyttänyt apunaan useiden maiden luonnonsuojelulainsäädäntöä ja kuullut eri alojen asiantuntijoita. on ehdotettu peuraa, Saimaan hyljellä, vesikkoa, joutsenta ja maakotkaa koskevat määräykset poistettaviksi metsästyslaista ja nämä eläimet siirrettäviksi luonnonsuojelulain alaisuuteen. Komitean toisena sihteerinä toiminut professori Reino Kalliola selostaa lakiehdotuksen sisältöä lähemmin lehdessämme. 1923 laissa on vain yksi ainoa, ulkomainontaa koskeva pykälä. Virallisen luonnonsuojelumme organisaatioksi komitea on tehnyt uuden ehdotuksen, johon sisältyy luonnonsuojelun keskusvirasto sekä lääninja kunnanportaan luonnonsuojeluelimet. Tämän säädöksen avulla on mahdollista toteuttaa luonnonalueiden rauhoittamista kaupunkien ja muiden taajamien väestön tarpeisiin. Huomattavaa edistystä sosiaalisen luonnonsuojelun alalla merkitsee komitean ehdotus, että luonnonsuojelualueeksi voidaan muodostaa myös sellainen alue, jolla on huomattava yleinen merkitys yleisön luonnonharrastuksen ja ulkoilun kannalta. Metsäneuvos Olavi Linnamies, joka on toiminut komitean puheenjohtajana, on ansainnut luonnonsuojeluväen kiitoksen siitä, että hän on vienyt päätökseen tämän maamme luonnonsuojelulle erittäin tärkeän tehtävän. maakotkan pyytämiseen mahdollisesti tarpeellisten poikkeuslupien myöntäminen tulisi valtion luonnonsuojelukeskuksen tehtäväksi. Useihin luonnonsuojelua sivuaviin lakeihin on esitetty muutoksia tai lisäyksiä
Rauno Ruuhijärvi puheenjohtajana ja fil. Rauhoitusohjelman kenttäja suunnittelutyöstä vastaavat pääasiassa tämän kirjoittajat. Suuret eksentriset keitaat vaihtuvat Patvinsuon alueen eteläosissa laajoiksi rimpinevoiksi. Työn ensimmäisessä vaiheessa rajoituttiin Etelä-Suomen valtionmaihin ja siinä mielessä otettiin jo työn alussa yhteys valtion luonnonsuojeluvalvojaan ja hänen kanssaan edelleen Metsähallitukseen. Antti Haapanen sihteerinä. Seppo Eurola ja fil.lis. Tästä syystä on luonnonsuojelun ja suotutkijain taholla jo kauan tunnettu kipeänä valtakunnallisen soiden säilytyssuunnitelman tarve. Vuoden 1965 alussa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Suoseura asettivat toimikunnan laatimaan tällaista ohjelmaa. Etelä-Suomen soiden säilytyssuunnitelma URPO HÄYRINEN ja RAUNO RUUHIJÄRVI Puun tuoton turvaamiseen tähtäävä metsäojitusohjelma on lähtenyt käyntiin sellaisella vauhdilla, että sekä luontaisesti että lannoituksen avulla metsäojituskelpoiset suot ovat viimeistään v uoden 1980 tienoilla ojitetut aina Peräpohjolaa myöten. Valter Keltikangas, metsänhoit. Leo Heikurainen, prof. Kenttätöihinosallistuivat lyhyempiäaikoja myös fil.toht. Toimikunta sai seuraavan kokoonpanon: prof. Luonnonsuojelun eetilliset, sosiaaliset ja tieteelliset tavoitteet edellyttävät, että soittemme yhdistymätyypeistä ja suotyypeistä säilytetään riittävät näytteet suotutkimuksen, koulutuksen, matkailun ja retkeilyn tarpeisiin. Metsähallitus luovutti työtä varten kartat tutkittavilta alueilta. Kaikki valokuvat Urpo Häyrisen. Kalevi Raitasuo sekä apul.prof. Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön myöntämällä 5000 markan apurahalla saatiin suunnitteluja kenttätyöt heti käyntiin, ja niitä jatkettiin koko kesän ja syksyn 1965. 35. Suomalaisen suomaiseman täydellinen hävittäminen ei missään olosuhteissa voi olla tarkoituksenmukaista. Kimmo Tolonen. toht. Olavi Huikari, prof
Metsähallituksen muut omat ehdotukset, joita on yhteensä 43, täydentävät tätä ohjelmaa oleellisesti, osa niistä on kuitenkin Pohjois-Suomesta. (vas .) Perho n Heikinjärvenneva o n Pohjanmaan tunnetuimpia lintusoita (alla). Rauhoitusehdotukseen liittyviä näko·k ohtia Soiden suojelusuunnitelmaa laadittaessa on lähdetty siitä, että melkein kaikki havumetsävyöRämeiden harmaat kelo vanhukset luo vat Patvinsuo lle erämaista tunnelmaa. Soidensuojelutoimikunta jätti rauhoitussuunnitelman I osan maaliskuussa 1966 Metsähallitukselle. 100 km 2, joten tässä vaiheessa säilytettäväksi ehdotettu maa-ala on kaikkiaan n. 80 °6. 36 Tämän lisäksi on kuultu useita henkilöitä asiantuntijoina ja käytetty hyväksi työhön osallistuneiden aikaisemmissa suotutkimuksissa kertynyttä aineistoa, ilmakuvia ja karttoja. 430 km 2 • Määrästä on suota ehkä n. E hdotus käsittää tässä vaiheessa 44 eri aluetta yhteispinta-alaltaan 330 km 2• Osa alueista sisältyy Metsähallituksen suonkuivausosastossa viime kesän aikana laadittuun soiden säilytyssuunnitelmaan, useat tosin toimikunnan ehdotuksessa alueeltaan laajempina. Kuvassa suo n pohjoista osaa.. iiden pinta-ala on yhteensä n
Tämän ymmärtää kun mnistaa, että meiltä on kuvattu noin 70 erilaista suotyyppiä tai niiden alatyyppiä. Luonnonja kansallispuistoistamme voidaan osoittaa lukuisia muitakin soiden suojeluun liittyviä puutteita. Tämän vuoksi nykyisiin luonnonja kansallispuistoihimme ei kuulu merkittäviä suuria soita, vaikka juuri ne edustavat suoluontoamme parhaimmillaan. Rajoitetun tutkimuskapasiteettimme huomioon ottaen olemme jo nyt tilanteessa, jossa ilman laajaa tutkimuskohteiden suojelua häviää oleellinen osa suotutkimuksemme aineistosta. Keidassoissa saman yhdistymätyypin puitteissa on vaihtelu vähäisempää kuin aapasoilla, joilla erilaiset ravinteisuussuhteet aiheuttavat lisäeroja. On luonnollista, että tutkimustoiminta suuntautuu lähinnä sellaisille alueille, joilla suoluonto on monipuolisin. 37. Kaikissa suhteissa edustavan suokompleksin läytäminen on yleensä vaikea tehtävä ; tästäkin syystä tarvitaan useampia toisiaan täydentäviä rauhoituskohteita samankin kompleksityypin alueelta. Pienet alueet voivat helposti jäädä palvelemaan vain paikallisia koulutusja retkeilytarpeita. Suotutkimus tarvitsee sekä tyypillisten suokompleksien säilyttämistä että kaikkia suotyyppejä edustavien näytteiden säilymistä maan eri osissa. Sateesta elävällä keidassuolla on ympäristöstä riippumaton vesitaloutensa. Soiden suureen rauhoitustarpeeseen vaikuttavat sekä suoyhdistymätyyppien suuri määrä ja alueelliset erot että suotyyppien runsaus ja edafiset vaihtelut. Jo hydrologistenkin seikkojen takia on aapasoilla pyrittävä rauhoittamaan riittävän laajoja alueita, mieluimmin ehjiä valunta-alueita, jos se suinkin maanomistusolojen puolesta on mahdollista. Riittävän laajojen alueiden säilyttäminen on myös suotutkimuksen kannalta välttämätöntä. Soiden suojelussa ei enää voida ottaa riskejä. Myös suojelualueiden koolle asettavat eri yhdistymätyypit erilaisia vaatimuksia. äitä soiden suojelutoimikunta nyt yrittää korjata. Aapasuon kosteussuhteet taas määrää pohjaveden taso. Jos ajatellaan asiaa suokasvitieteen kannalta on lähiaikojen cavoitteena erilisten suoyhdistymien tarkka, monografinen kuvaaminen ja toisaalta yksityisten suotyyppien ekologian ja kasvillisuuden käsittely laajemmalta alueelta kerätyn aineiston avulla. Kymmenen vuotta sitten perustettu ja luonnonja kansallispuistoja suunniteltaessa ei vielä ollut näköpiirissä mitään, mikä olisi uhannut esim. karuja keidassoita tai aapasoiden nevoja. Yksi laajakaan alue ei yleensä sisällä edes asianomaisen seudun suotyypeistä riittäviä näytteitä. Siitä syystä ei myöskään suon läheisyydessä suoritettu ojitus mainittavasti vaikuta suon keskustan luonnontilaan, keidassuokompleksiin kuuluvat laiteet ovat tietenkin eri asemassa. hykkeen suot saattavat joutua metsäojituksen tai muiden suonkäyttömuotojen piiriin. Rimpinevoilla saattaa nähdä tapauksia, joissa oikein vedetyn ojan vaikutus ulottuu satojen metrien päähän ja toisaalta taas tapauksia, jolloin sen vaikutus rajoittuu muutamaan metriin. Ei liene vielä riittävästi kokemuksia siitä, mitä laajat ojitusalueet vaikuttavat ympäristönsä pohjavesisuhteisiin. Vain näin voidaan taata luonnontilan jatkuva säilyminen. Harvalla suolla Eteläja Keski-Pohjanmaalla on yhtä komeat kehykset kuin Heikinjärvennevalla. Tilanne on luonnollisesti jossain määrin erilainen keidassoilla ja aapasoilla
E rikoisesti suolinnuston suojelu edellyttää myös suon reunoilla säilytettäviä suojametsävyöhykkeitä. Joissakin II ryhmän alueissa on ainesta luonnontai kansallispuistoiksi. Sellaiset nevalinnut kuin kurki, metsähanhi ja monet kahlaajat tulevat lähivuosina varmasti suuresti vähenemään maassamme. Linnuston suojelun kannalta tärkeimmät kohteet ovat lampia ja allikkoja käsittävät kermikeitaat ja aapasoiden rimpinevat, siis suot jotka taloudellisesti ovat kaikkein vähäarvoisimpia. Rauhoitettaviksi ehdottamistaan soista toimikunta pitää tärkeimpänä laajaa Patvinsuota ja siihen liittyvää Lahnasuota Ilomanstin ja Pielisjärven ku nnissa Koitereen pohjoisrannalla. R auhoitettaviksi ehdotetut suot Soidensuojelutoimikunnan rauhoitettaviksi ehdottamat kohteet on ryhmitetty kolmeen luokkaan. Metsien muuttuessa vähitellen yksi/ / . Patvinsuon-Lahnasuon alue. Kuitenkaan soiden linnuston tutkimus ei ole vielä kunnolla edes alkanut. Samoin on laita yleisimpien sorsiemme suhteen. luonnontilaisia pirstaleita alueen valtionmailla. metson riekon, metsähanhen ja sorsien kohdalla. Suo o n ehdotettu. telä-Suomessakin on vielä mahdollisuuksia nimenomaan tällaisten kansallispuistojen aikaansaamiseksi suhteellisen vähäisin taloudellisin uhrauksin. Suoluonto ei ole meillä yleensä houkutellut kovin laajoja retkeilijäjoukkoja. Itseasiassa näiden säilyttäminen vasta takaa ehjän suomaiseman säilymisen. I ryhmä 1. Soiden eläimistön, lähinnä niiden linnuston suojelu edellyttää sekin laajoja rauhoitettuja suoalueita. II ja III ryhmän suot sopivat parhaiten rauhoitettaviksi aarni alueina. Ennestään meillä valitettavasti ei ole ainoatakaan kansallispuistoa, jossa suo muodostaisi oleellisen osan maisemaa. III ryhmässä (n:ot 3144) on pikemminkin paikallisia retkeilyja koulutustarkoituksia palvelevia soita, jotka monissa tapauksissa ovat viimeisiä 38 Soiden säilytyssuunnitelman I osan rauhoitettaviksi ehdotetut kohteet. iiden pinta-ala on kahta lukuunottamatta yli 10 km 2• Ne kaikki täyttävät monipuolisesti suojelualueille asetettavat vaatimukset ja ne soveltuisivat erinomaisesti kansallistai luonnonpuistoiksi. I ryhmään kuuluu 12 suurta (aluetta merkitty kartassa neliöillä). ' .(., ' 5 toikkoisiksi talousmetsiksi opitaan alkuperäi, sen suoluonnon arvo varmasti paremmin ym1 . · ,--. ·i~aa.i'.i märtämään näinhän on käynyt jo Keski\ --~1d Euroopassa. Suoalueet ovat myös tarjonneet turvapaikkoja ihmisen vainoamille petolinnuille kuten kotkalle ja huuhkajalle. Suoalueiden kättö matkailuja retkeilytarkoituksia varten täytyy myös ottaa huomioon luonnontilaisia soita säilytettäessä. Riittävän laajoilla suorauhoitusalueilla on merkitystä myös riistan suojelualueina esim. II ryhmän muodostavat alueeltaan pienemmät, mutta monissa suhteissa lähes yhtä tärkeät kohteet (merkitty kartassa ympyröillä 1330)
Lakkasuona Patvinsuo on maakunnan kuulu. Hirviä suon alueella on erittäin runsaasti. 39. Tästä alueesta saataisiin eteläiseen Suomeen laajin suoluonnon rauhoitusalue ilman suuria taloudellisiä menetyksiä. Patvinsuon ja Lahnasuon komeimpia nähtävyyksiä on rämeiden harmaaksi keloutunut puusto. rauhoitettavaksi kokonaan metsäsaarineen ja reunametsineen. Alueen vahva majavakanta, on saanut vapaasti rakennella patojaan suolla virtaaviin puroihin. Huuhkajan soidinhuuto kuuluu keväisin. Ehkä luonteenomaisimpia ovat puronvarsien nevakorvet sekä ruohoja heinäkorvet. Ehdotetun suojelualueen pinta-ala on n. Jos Patvinsuosta joskus tulee kansallispuisto, on suon aukeimman osan pohjoisreunaan ulottuvien jyhkeiden metsien Rauvunvaaran, Surkanvaaran sekä O lkkosensaaren liittäminen hakkaamattomina rauhoitusalueeseen suon maiseman erämaantunnun säilymiselle välttämätöntä. Patvi nsuolla, joka sijaitsee keidasja aapasoiden rajavyöhykkeellä, on Pohjois-Karjalan aapaja keidasluonto erinomaisesti edustettuna. e vaihtuvat etelään Koitereen rantoja kohti suuriksi, aapasoiden karuiksi rimpinevoiksi, joilla kapeat jänteet kiemurtelevat laajojen avorimpien poikki. Paikallisten asukkaiden kertoman mukaan karhuja liikuskelee silloin tällöin suolla, eikä karhun säännöllinen asustaminenkaan alueella ole täysin mahdollisuuksien ulkopuolella. Jotta alue tarjoaisi erämaaeläimistölle turvapaikan tulevaisuudessakin on siihen ehdotettu liitettäväksi runsaasti aarnimetsiä. Suon pohjoisreunalla sijaitsee laajoja eksentrisiä keitaita, joilla soistuminen on voimakkaasti käynnissä. Patvinsuon alueella on myös korpia. Metsähanhia asustelee runsaasti eri puolilla laajaa suota. 6000 ha. iinpä puronvarsien maisemat ovatkin monin paikoin vaikuttavan erämaisia >>luurankometsiä>>. Patvinsuon eläimistöstä on mainittava ennen kaikkea majavat ja isot erämaalinnut. Honkajoen Matokeidas edustaa erinomaisesti Pohjois-Satakunnan kermikeitaita. Joutsen on pesinyt viime vuosina lähes säännöllisesti. Patvinsuon linnusto on tyypillistä erämaalinnustoa. Vastaavanlaisia soita ei ole ennestään rauhoitettu. Rauhoitusalueeseen kuuluu myös Koitereen rantaa sekä kaksi saarta. Kotkalla on pesänsä jossain lähistöllä, koska saalistelevia yksilöitä näkyy silloin tällöin suon yllä
Seudulla on ennestään Salamanperän luonnonpuisto Kivijärvellä, mutta siihen ei kuulu ainoatakaan laajempaa nevaa, jollaisia ilman muuta pitäisi Suomenselän vedenjakajaseudun luonnosta säilyä. Toisin kuin Patvinsuo Salamajärven Koirajärven alue käsittää melko huomattavan määrän luonnontilaista metsää. Salamanperän luonnonpuiston pohjoispuolisella Salamajärven ja Koirajärven välisellä alueella on useita vanhastaan tunnettuja aarnimetsävöiden toisistaan eroittamia suuria nevoja, joiden säilyttämiseksi on tarkoituksenmukaista muodostaa laajahko yhtenäinen rauhoitusalue. Se olisi Patvinsuon läntinen vastine, hieman sitä rehevämpi ja myös ilmastollisista ja topografisista syistä erilainen. kotka, huuhkaja, kalasääski ja metsähanhi. Pohjanmaalta on vaikeaa löytää toista aluetta, jossa suomaisemalla olisi yhtä komeat kehykset kuin ehdotetulla alueella. K. Alueen soista Salmineva kuuluu jo A. Soille rakennetut pitkospuut ja pyörätiet sekä ympäristön metsäkämpät auttavat vaellushaluisia tutustumaan tähän Etelä-Suomen komeimpaan suoalueeseen. Cajanderin ja Albin Backmanin klassillisiin tutkimuskohteisiin, ja on verraten yksityiskohtaisesti kuvattu >>Studien iiber die Moore Finnlands>>-teoksessa. Suomenselän suoerämaiden linnustoa edustavat täällä mm. Perhon ja Kivijärven pitäjien asumattomalle rajaseudulle on vielä mahdollista perustaa edustava suoluonnon suojelualue. Peräseinäjoen Haukilammin alakuloisen näköisiä upottavia kalvakkanevoja loppukeväällä. SalminevanHeikif!/ärvennevan alue. Heikinjärvenneva taas on Pohjanmaan kuuluisimpia lintusoita, sorsien ja kahlaajien paratiisi. 2. Perustamisvaiheessa olevalle Joensuun yliopistolle luonnontilainen Patvinsuo on huomattava retkeilyja tutkimuskohde. Tämäntapaiset merkittävät tutkimuskohteet olisi ehdottomasti säilytettävä. 4200 ha:n suuruisesta rauhoitusalueesta voitaisiin muodostaa komea kansallispuisto, jollainen E teläja Keski-Pohjanmaalta kokonaan puuttuu. 40. Yhden tällaisen alueen säästäminen metsineen olisi E teläja Keski-Pohjanmaan tutkimus-, retkeilyja matkailutoiminnalle suuriarvoista. Yleistyvän joutsenen pesimäpaikaksi Heikinjärvi ja Heikinjärvenneva on sopiva. Ehdotetusta n
] o tässä vaiheessa on otettu ohjelmaan kaksi laajahkoa aluetta Pohjois-Pohjanmaalta, jossa valtion maihin kohdistuu voimakkaana asutustoiminnan ja ojitusten paine. Sekä Ylikiimingin Hirvineva, pinta-alaltaan 3700 ha, että SäippäojanPotkujoen valtionmaa Utajärvellä, n. Hirvineva sijaitsee melko lähellä Oulua ja sen yliopistoa. Siihen liittyy melko rehevä Kivisuo ja Joutensuo. Tätä todistaa linnustokin: kotka, muuttohaukka ja metsähanhi. Keväällä teeret soivat parvittain nevalla ja talvella seudun suurimmat metsoparvet hakoavat rämeillä. Rauhoitettavaksi ehdotetun alueen luonto on vielä täysin erämaista. Kummallekin alueelle ovat tyypillisiä laajat karut rimpija kalvakkanevat. Kotka, muuttohaukka ja huuhkaja kuuluvat suon tai sen metsäsaarekkeiden pesimälinnustoon. Säippäsuon ( 3) ja Hirvinevan ( 4) alueet. ........ Suolinnusto on edustavimpia koko maassa. 5. 2900 ha, ovat aapasuoalueita, jotka eroavat jo selvästi Suomenselän kohteista. Suuria harmaalokkikolonia asustaa suolla. Hirvinevan laajuudesta ja monipuolisuudesta johtuen alueella on erittäin runsas eläimistö. Molemmissa on lisäksi pohjoisia keidassoita, Hirvinevalla useampia. Pesimälinnustoon kuuluu sekä eteläistä että pohjoista kahlaajalajistoa. Utajärven pitäjässä sijaitsevan Säippäojan ja Potkujoen valtionpuiston maista rauhoitettavaksi ehdotetun osan ydinalue on suuri Säippäsuo, joka on alueen soista rimpisin. Suo on huomattavasti Parkanon H äädetkeitaan luonnonpuistoa isompi. Suon märillä osilla pesii runsaasti metsähanhia sekä eri sorsalajeja. Pohjanmaan ja Satakunnan keitaille ominaiseen tapaan Kauhanevallakin rahkakermit kiertävät vetisten kuljujen kanssa vuorotellen suon keskustaa. Hirvineva on lisäksi laajalti tunnettu hyvänä hillasuona. Kaiken kaikkiaan alueen suot luonnehtivat >>naulan kantaan» pohjoispohjanmaalaista aapasuoluontoa. Kahlaajaja vesilinnusto on sekä lajiettä yksilömäärältään erittäin runsas. Kesäisin porot laiduntavat suolla. Kauhajoen pitäjän eteläosassa Karvian rajalla sijaitseva K auhaneva on laajin ja komein keidassuo mitä valtionmailta EteläPohjanmaalta ja Satakunnasta on löydettävissä. Kauhaneva. Kauha41. Ylikiimingin ja Pudasjärven rajalla sijaitseva laaja Hirvineva, OulunKuusamon maantiestä pohjoiseen tarjoaa matkailijalle ja retkeilijälle ainutlaatuisia näkymiä. Spbag1111m ji,smm-keidassuota Kurun Soljosten soiden alueella. Sitä voidaan käyttää ja on jo käytetty tutkimus-, opetusja retkeilytarkoituksiin
Pesimälintuja ovat mm. Suolla tavataan vielä vähitellen >>rahkaan hukkuvia>> minerotrofisia kasvilajeja kuten Sphagnum papillosum ja Carex pauciflora. Etenkin ruohoja heinäkorvet sekä lehtokorvet (mm. Luonnollisia rajoja rauhoitusalueelle ei enää tässä vaiheessa voi saada, koska suon laajat reunaosat on jaettu lisämaiksi. Rauhoitettavaksi ehdotetaan suon n. Ehdotettuun rauhoitusalueeseen liittyy vielä sen eteläosassa sijaitseva pienehkö rahkarämealue, Lintusuo. Sisä-Suomen oloissa iso avosuo Kivineva on pääosaltaan Sphagnum fuscum -keidas. Suhteellisen suuren kokonsa (n. Korpien suojelun suhteen on LuotolahdenPaasolan valtionmaa Mikkelin maalaiskunnassa todellinen löytö. N. Alueen muut suot ovat karuja metsäsaarekkeiden pirstomia nevoja ja rämeitä. 6. kurki, valkoviklo, lapinharakka, viirupöllö ja korppi. Rauhoitettavaksi ehdotetulle alueelle kuuluu myös sekä pinnanettä pohjanmyötäisesti umpeenkasvava Seitsemisjärvi. Multiha,jun-Kivinevan alue. Suolla risteilevät pitkospuut tarjoavat hyviä retkeilyreittejä kulkijoille. Ehdotetulla alueella on useita mahtavia eksentrisiä keitaita, joilla soistuminen on nopeaa. Siikanevan arvo luonnonsuojelualueena nousisi vielä huomattavasti, jos rauhoituksen piiriin saataisiin esim. Ilomantsin Koivusuo on maamme suurin yhtenäinen keidassuoalue. Galium triflorum) ovat luonnontilassaan vaikuttavia. Keidasosilla luikertelevat pitkät yhtäjaksoiset rahkakermit vetisten ja upottavien kuljujen. Edellytyksenä on, että Multiharjun aarnialue, Kivineva sekä Seitsemisharjun ja Pitkäjärven puistometsien välinen suoalue jätetään luonnontilaan. 1400 ha) vuoksi Siikanevan nyt rauhoitettavaksi ehdotettu osa sopisi kansallispuistoksi. Siikanevalla esiintyy sekä aapaettä keidassoita. Suotyypeistä ovat hallitsevia erilaiset nevat. Multiharjun aarnialueella ja sen liepeillä on puustoltaankin komeita luonnontilaisia korpia ja rämeitä. Keitaan laiteilla on minerotrofisia suursaraja rimpinevoja. Ruoveden eteläosassa Oriveden rajalla sijaitseva Siikaneva on isoin ja monipuolisin avosuoalue, mitä valtionmailta Hämeestä on löytynyt. Aarnialueen pieniltä reunanevoilta on todella hieno näköala kohti Multiharjun korkealle kohoavaa jättiläismetsää. 8. Lähistöllä sijaitsee Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäharj oi ttel uasema. Rauhoitusalueen linnusto edustaa erinomaisesti Järvi-Suomen suoerämaiden harvinaistuvaa lajistoa. Erityisen runsasta linnustoa, joka retkeilystä häiriintyisi, ei valtionmaalla ole. Ikaalisten ja Kurun pitäjien rajaseudun valtionmaille olisi mahdollista perustaa arvokas, erilaisia korpia, rämeitä ja nevoja käsittävä rauhoitusalue, mieluiten ehkä kansallispuisto, jollainen läntisestä 42 Järvi-Suomesta toistaiseksi puuttuu. Jos rauhoitus toteutuu, olisi myöhemmin syytä koettaa maanlunastuksilla saada Kauhanevan alueesta ehjä kokonaisuus, keidassuoluontoamme parhaimmillaan edustava kansallispuisto. Suurille retkeilijäjoukoille ei tämänluonteisella alueella ole kovin paljon sanottavaa, mutta tutkimustarkoituksiin se on korvaamattoman arvokas. Rauhoitettavaksi ehdotettua aluetta voitaisiin hoitaa parhaiten luonnonpuistona. 9. 500 ha:n alueella esiintyvät lähes kaikki Etelä-Suomen korpityypit lehtokorvista alkaen laajoina kuvioina. Nyt rauhoitettavaksi ehdotetun osan pinta-ala on 1400 ha. Koivusuo. nevalle ovat ominaisia isot allikot ja lammet, jotka ovat suurimpia, mitä keidassoillamme tavataan. Siikaneva. Suon pesimälinnustoon kuuluvat monet sorsaja kahlaajalajit, suuri harmaalokkiyhdyskunta sekä muuttohaukka ja ampuhaukka. Kun Savon metsien suojelu on vain Linnansaaren kansallispuiston varassa, olisi harkittua säilyttää LuotolahdenPaasolan valtionmaa metsineen luonnontilassa. Erämaantuntua Siikanevan maisemille antavat Metsähallituksen aarnialueina säilyttämät, kirveenkoskemattomat metsäsaarekkeet, joiden osittain keloutunut vankka puusto kohoaa kolmisenkymmentä metriä suon pinnasta. Rauhoitettuna Kauhaneva on myös hieno lintusuojelualue. 7. Luonnontilaista Siikanevaa tarvitaan myös opetusja tutkimustarkoituksiin. tilusvaihdolla tai ostolla yksityisomistuksessa oleva suon laaja länsiosa, missä sijaitsevat alueen niin suokasvillisuuden kuin linnustonkin kannalta edustavimmat avosuot. 2500 ha laajaa pohjoisosaa Hattuvaaran kylän itäpuolella. Luotolahden-Paasolan korpialue
Koivusuon muista suotyypeistä kannattaa vielä mainita keitaita toisistaan erottavien purojen varsilla sijaitsevat hienot korvet ja rämeet. Suon reunoilla on erilaisia rämeitä. Kahlaajaja sorsalinnusto on runsas. Laide on heikosti kehittynyt. Pääosa siitä on kalvakkanevaa, mutta myös suursaraja rimpinevoja esiintyy. Lintusoina Honkajoen keitaat eivät ole Kauhanevan veroisia, mutta ovat kuitenkin monin verroin Häädetkeidasta parempia. Puohtiinsuo. Maisemaltaan kaikki kolme suota poikkeavat huomattavasti toisistaan mm. Hyvin kapeat jänteet erottavat laajat rimmet toisistaan. Rauhoitettuna esim. Metsätaloudellisessa mielessä mainitun kolmen suon säästäminen tuottaa vähäisen menetyksen, kuten yleensäkin keidassoiden rauhoittaminen. baltic11t11 -nevoja. Koivusuon alue eroaa kasvillisuutensa ja hydrologiansa puolesta Patvinsuosta aivan ratkaisevasti, joten molempien säilyttäminen näin lähellä toisiaan on perusteltua. 900 ha. Erityisen kauniiksi ei alueen suoluontoa voi parhaimmalla tahdollakaan ylistää, mutta vaikuttavassa alakuloisuudessaan se luonnehtii erinomaisesti todellista Suo-Suomea. Kermit ja kuljut kiertävät kehässä suon keskustaa. Kurki kuuluu tietysti kaikkien kolmen suon lajistoon. 12. Mato keidas, Haapakeidas ja Rynkiikeidas. jänkäsirriäisiä. Täällä pesii niittykirvisiä, kiuruja ja kapustarintoja ei juuri muuta. Tällaisia soita ei ole näin laajoina muissa Länsi-Suomen rauhoituskohteissa. lettorämettä ja lettonevaa. äillä esiintyy vaateliasta sammalja putkilokasvilajistoa. Matokeitaan palstalta suurin osa puustosta on palanut. Suolla pesii mm. Luonnollisia rajoja rauhoitusalueille on enää mahdotonta saada ilman maalunastuksia, koska soiden reuna-alueet on jaettu yksityisille. väleissä. Matokeitaalla pesii kuikka ja merilokki. metsähanhi sekä runsaasti kahlaajia esim. Suon itälaidassa on minerotrofinen nevaalue, jonne vedet keräytyvät. Melko jyrkkäreunaisilla kermeillä on vallitsevana kasvillisuustyyppinä kanervarahkaräme, jossa jäkäliä on paljon. Sammalista mainittakoon Scorpidium scorpioides, Drepanocladus revol43. Ruoppakuljut ovat yleisiä. Tyypillisiä ovat edelleen kirkasvetiset allikot. Kuljuissa on Sphagm1m cuspidatufllja S. Ha11kilamminnevaPet1raneva. Puustoa on niukasti. Ehdotetun Salamanperän luonnonpuiston täydennyksen pinta-ala on 410 ha. Pääosa kuljuista on sammalpeitteisiä, mutta myös ruoppakuljuja ja allikoita tavataan. Suot ovat paikoitellen hyvin vaikeakulkuisia, varsinkin keväällä, jolloin tulvavesi nousee rahkasammalikon pinnan tasolle. Kermeillä on runsaasti keloja. Rehevin on valtionmaan lounaisosa, joka käsittää mm. Pienialaisista mutta tärkeistä rauhoituskohteista on huomattavin 365 ha:n laajuinen Puohtiinsuo Puohtiinperän valtionmaalla Ilomantsissa. PerhonKivijärven maatien varressa sijaitseva Juurikkoneva voitaisiin liittää alueeseen suojavyöhykkeeksi. suon laajuudesta, vetisyydestä, puustosta ja suon muusta kasvillisuudesta johtuen. 11. II ryhmä 13. ämä Honkajoen pitäjän pohjoisosassa lähekkäin sijaitsevat suot (pinta-alaltaan yhteesä 1280 ha) ovat tyypillisiä Satakunnan kermikeitaita. Peräseinäjoen eteläosasta Jalasjärven ja Kihniön rajalta ehdotetaan rauhoitettavaksi kolme suurta nevaa käsittävä suoalue, pinta-alaltaan n. Koivusuo muodostaa Patvinsuon tavoin yhtenäisen valunta-alueen, jollaisia pitää ehdottomasti säilyttää eri puolilla maata suohydrologisia tutkimuksia varten. Matokeitaalla allikot ovat erittäin isoja, jopa parisataa metriä pitkiä, ja kuuluvat kooltaan suurimpiin mitä keidassoillamme tavataan. H allitsevia ovat laajat lähes puuttomat kalvakkanevat. Alue on ainoa lettoja käsittävä avosuo mitä Pohjois Karjalan valtionmailta on tavattu. kansallispuistoksi ne tarjoaisivat pysyvästi hyvän kohteen Pohjois-Satakunnan keidassuoluontoon tutustumiselle. 10. Salamanperän luonnonpuistoa Kivijärvellä esitetään täydennettäväksi isolla Varissaarennevalla, joka sijaitsee kilometrin päässä luonnonpuistosta kaakkoon. Varissaarenneva on pääosaltaan puutonta kalvakka-ja rimpinevaa. Alueen suot ovat pääasiassa eteläisiä aapasoita. Rauhotettavaksi ehdotetun suoalueen linnusto on tyypillistä karuille nevoille, joilla on vähän avovesiä. uolinnuston suojelun kannalta Varissaarenneva toisi arvokkaan lisän Salamanperän luonnonpuistoon. evan eteläosassa on suuria avovesirimpiä. V arissaarenneva
Rauhoitettavaksi ehdotetun alueen nevat ovat eteläisiä aapoja, pääosaksi karuja kalvakkanevoja. Tämä Kivijärven pitäjän länsirajalla Koirajärven pohjoispuolella sijatseva pääasiassa erilaisia nevoja ja rämeitä käsittävä luonnontilainen suoalue (pinta-ala 140 ha), joka kuuluu Metsähallituksen ehdotukseen, sopisi liitettäväksi Salminevan-Heikinjärvennevan suureen alueeseen. 21. Vaskijärven luonnonpuiston täydennys. Puurokeidas. Putkilokasveista ovat yleisiä mm. 15. Täydennyksen jälkeen Vaskijärven luonnonpuiston pinta-alaksi tulisi 1120 ha. 22. vens, Campylium stellatu111, Sphagnu111 subfu/1111111, S. Keidassuohon kuuluva laide ja osittain jopa varsinaista keidasta on jätetty suon pohjoisja itäosassa luonnonpuiston ulkopuolelle ja siten 44 mahdollisten ojitusten piiriin. Hammarbya paludosa, Rhynchospora fusca, Juncus stygius, Eriophorum gracile ja Selaginella selaginoides. isoon rauhoitusalueeseen. p11lchrrm1. E tenkin jos mukaan vielä liitettäisiin Koirajärven pohjoisrannan komeat rämeet ja Koirajoenvarren korvet, alue toisi uutta em. Häädetkeitaan luonnonpuiston täydennys. 17. subsecundu111 ja S. 18. Tauslafllfllinneva. platypf?yllum, S. Matalat kermit ovat vahvasti jäkälöityneet. 19. Silflläneva. Pääosa siitä on lyhytkortista ombrotrofista nevaa tai rahkanevaa, jollaisia ei ole mahdollista rauhoittaa näin laajoina muualta Etelä-Suomen valtionmailta. Yhteensä 200 ha :n suuruiset suot Hyvinkäällä Ridasjärven ran. Tolosen (1963) tutkimuksessa. Täydennyksen jälkeen Häädetkeitaan luonnonpuiston pinta-alaksi tulisi 1140 ha. Etenkin kahlaajien lajija yksilöluku on suuri. Ruoppakuljuja ja allikoita on runsaasti. Luonnonpuiston rajat on kuitenkin vedetty liian kaavamaisesti, mikä voi olla tulevaisuudessa vakava uhka alueen luonnontilalle. 20. Alue soveltuu mm. Suojelualuetta on myöhemmin pyrittävä täydentämään rauhoittamalla nevan laaja yksityisille kuuluva pohjoisosa. Se edustaa RannikkoSuomen keitaita. Virtain kunnassa sijaitseva Haukkaneva on laajan ympäristöalueensa suurin avosuo. Luonnonpuiston pohjoisja itäosassa ei myöskään ole samanlaista suojaavaa metsävyöhykettä kuin muualla luonnonpuiston alueella. Liitettäväksi ehdotetut alueet, pintaalaltaan 320 ha, ovat täysin luonnontilaisia. Suon länsiosassa on laaja märkä aapasuoreunus, jonne suon vedet keräytyvät. seikkojen takia on luonnonpuistoa ehdotettu täydennettäväksi Karvian pitäjän puolelta 580 ha :n suuruisella suoja metsäalueella, joka korjaa edellä kuvatut puutteet. Suotyypeistä ovat vallitsevia nevat ja rämeet. Haukkaneva. Linnusto on tyypillistä karujen, kuivien keidassoiden lajistoa. Häädetkeitaan luonnonpuisto edustaa erittäin hyvin Pohjois-Satakunnan kermikeitaita. Rauhoitettavaksi ehdotettu suoala on 510 ha. 16. Silmänevan lampareet ovat kuitenkin erittäin rehevää ruohoista rimpinevaa, jollaista laajan ympäristöalueen rauhoitusehdotuksissa on vain Birgitannevalla ( ehdotus 42). Tämä pienehkö (50 ha), mutta sijainniltaan tärkeä keidassuo on Tammelan kunnassa. Ritasaarensuo ja Järvisuo. Toisin kuin Pohjois-Karjalassa soistuminen on keidasosalla vähäistä. evaosa on myös lintusuojelun kannalta tärkeä. metsäkoulun opetustarkoituksiin. Tietoja Puohtiinsuon kasvillisuudesta ja geologisesta rakenteesta on K. Jos Hangasnevasta saataisiin luonnontai kansallispuisto, siihen kannattaisi liittää vieressä sijaitseva Myllyjärven aarnialueen tavoin hoidettu komea puistometsä. 130 ha. Vaskijärven suoluonnonpuiston arvoa lisäisi huomattavasti luonnonpuiston etelärajoilla sijatsevien Kaukosuon ja Kajavanrahkan valtionmaiden liittäminen rauhoitusalueeseen. Tämä Häädetkeitaan naapurissa Parkanon sydänmaalla sijatseva laaja puuton keidas poikkeaa suuresti muista ehdotetuista rauhoitusalueista. Suon keskellä sijaitsevassa aarnimetsäsaarekkeessa pesii kalasääski. Toimikunta ehdottaa rauhoitettavaksi suon valtiolle kuuluvaa eteläosaa, jonka pinta-ala on n. Em. Silmänevan alue Virtain pitäjässä on pienehköjä soita käsittävä kokonaisuus, yhteispinta-alaltaan 650 ha. Linnusto on Pohjanmaankin oloissa runsas. Suppealla alueella on edustettuna hyvin monia suotyyppejä. ämä suot ovat isohkoja aukeita suursaraja lyhytkortisia nevoja, jollaisia puiston puolella on niukasti. 111arnstorfianum, S. Hangasneva. 14. Perhon pitäjän Penninkilammella sijaitseva suo, alaltaan 600 ha, on valittu edustamaan Pohjanmaan eksentrisiä keitaita. Tervalamminsuo
24. Teuvan pitäjässä sijaitseva suo on valittu edustamaan E telä-Pohjanmaan kermikeitaita laajan ympäristönsä vähäisten valtionmaiden ainoana luonnontilaisena kohteena. Muista kasvilajeista mainittakoon Circaea alpina, Galium triflorum, Viola Se/kirkii ja Actaea spicata. 23. tervaleppää. Tämä edellisen alueen lähellä sijaitseva koskematon n. Varisneva. Myös pieniä lehmuksia esiintyy. 3 ha:n laaj uinen lehtokorpi on ehdottomasti säästämisen arvoinen. Suon eteläpäässä on laaja minerotrofinen laidevyöhyke. Myös Hyvinkään kaupungin kannalta ne ovat arvokkaita viheralueita. nalla on ehdotettu rauhoitettaviksi RannikkoSuomen keitaiden tärkeinä edustajina. Puusto on tervaleppää. Kurun pitäjän Jaulissa Ahvenlammin ja Polvilamrnin välisessä maastossa sijaitseva 375 ha :n suoalue on tärkeä Sisä-Suomen suoluonnon talettaja. Korpia on hyvin niukasti, joten tässä suhteessa ehdotus ei korvaa Multiharjun-Kivinevan aluetta. Huomattavin kohde on pitkänomainen Ohenvuoren kupeessa oleva lehtokorpijuotti, jota hallitsevat mahtavat paikoin miehenkorkuiset kotkansiipikasvustot. Alueella on myös Pikkukuovin valtakuntaa Perhon Hangasnevalla. Olkipuron korpi. Haukivuoren kunnasta, Häkkilän kylästä ehdotetaan sälytettäväksi 120 ha :n näyteala rehevistä korvista. Katqjanevan-Pahkanevan alue. Hakkaamattomat metsät sopisivat hyvin aarnialueiksi. Suon rämeet ovat hakkaamattomia ja lukuisien kelojensa takia 45. Varisneva on kaunis ja hyvin kehittynyt konsentrinen kerrnikeidas, jolla on tiheässä kirkasvetisiä allikoita. Muista kasvilajeista kannattaa mainita runsaana esiintyvä Galium trif lorum sekä koiranheisi. Puusto on järeätä kuusikkoa, joukossa mm. So(josten suot. Leivonmäen kunnasta on ehdotettu säilytettäväksi valtion 80 ha :n laajuinen Rokasuon palsta, joka on pääasiassa nevoja ja rämeitä käsittävä suoalue. 28. 27. 25. Rokasuo. 26. sama1ssekä ruohoja heinäkorpia. Toivakan ku nnassa Toivakan valtionpuiston eteläosasta Leivonmäen rajalta ehdotetaan rauhoitettavaksi monipuolinen 270 ha :n suoja metsäalue. Suotyypit vaihtelevat karuista rahkarämeistä ruohoisiin rimpinevoihin. Runsaslajista kasvillisuutta hallitsevat isot saniaiset, ennen muita Atf?yrium filixjemina sekä kotkansiipi. Alueella on lisäksi lehtoja ja kaskikoivikkoja, joissa on korpimaisia painanteita. Alueelle tyypillisiä ovat Sisä-Suomen Sphagnum fuscum-keitaat, jollaisia Länsi-Suomen rauhoitusehdotuksissa on vain Kurun Kivinevan alueella. Ohenvuoren lehtokorpi
SuovanalasenVäärälamm in seutu Kuru 135 35. Ruokkeen seutu Kuru 320 34. Itse Soidinsuo on pieni keidassuo. Mm. 29. maisemallisesti komeita. Ainakin rehevimpiä korpityyppejä, etenkin lehtoja lettokorpia pitäisi rauhoittaa myös yksityismailta. H ögbacka-statsskog Kirkkonummi 30 46 Monilla rauhoitettaviksi ehdotetuista suoalueista on mainioita lakkasoita. Kurun pitäjän tunnettu alue on erinomaista retkeilyja matkailuseutua, joka menettäisi paljon, jos sen suot ojitettaisiin. Pahin aukko on rehevimpien soiden, erikoisesti erilaisten lettojen vähäinen määrä. Ylimmäisenneva >) 150 33. Tietoja rauhoitettaviksi sopivista lettoalueista Taulukko 1. Ahvenlamminneva Alajärvi 480 32. Rokasuo on laajan alueen ainoa rauhoituskohde. Toimikunnan ehdotuksen toteuduttua paranee tilanne jonkin verran. Ahvenisen alue Joroinen 70 40. E tenkin korpien osalta ovat kuitenkin vielä tutkimatta Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan sekä E telä-H ämeen ja Varsinais-Suomen valtionmaiden rauhoitusmahdollisuudet. Korpia on nykyisillä Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla perin niukasti. Alueella on erilaisia korpia, rämeitä ja pieniä nevoja jyrkkien kallioiden välissä. E telä-Suomen suotyyppien suojelutarpeen suunnitelma täyttää varsin hyvin, etenkin kun Metsähallituksen oma ohjelma täydentää sitä. III ryhmiin rauhoituskohteista on tietoja taulukossa 1. Luutasuo Loppi 60 42. Ylä-Surnuinjärven alue 180 38. Kaikkiaan on pienialaisia lettoja löytynyt vain neljältä alueelta, niin harvinaisia letot ovat nykyisillä valtion mailla. Jos Soidinsuo ja Tervalammin valtionmaan hakkaamatonta eteläosaa laajemmaltikin rauhoitetaan, alueella olisi merkitystä myös yliopistollisena tutkimusja retkeilykohteena. Suurisuo Miehi kkälä 38 44. Soidinsuo. III ryhmän rauhoituskohteet Suo Pitäjä Pintaala ha 31. 125 37. ja tietysti muistakin rauhoittamisen arvoisista soista ottaa kiitollisuudella vastaan valtion luonnonsuojeluvalvoja. Kirkkokankaan alue 175 39. Juurikkasuo Pieksämäki mlk. aapa Kai vakkaja suursaranevoja Etel.aapa Kermikeitaan reunaluisu Pohjanmaan aapa Kermikeidas Keidassoita Saniaisja metsäkortekorpia Kalvakka-, suursaranevoja Keidas rämettä Ruohoista rimpija kai vakkanevaa Rahkarämettä ja -nevoja Lyhytkortisia nevoja. Tällaisia ovat esim. Helvetinjiirven smtu. Laidoilla on vaihtelevia, luonnontilaisia rämeja korpityyppejä. Birgitanneva Peräseinäjoki 102 43. Kolvanan uurossa on jo kauan tiedetty olevan edustavia lettoja, samoin siellä täällä Hämeessä. Tqyttääkii suunnitelma tehtäviinsä. Aittosuo Karstula 155 36. Suqyhdist_)'mätyJ,Ppi Laaja-alaisimmat suol):ypit Pohjanmaan aapasuo Kaivakkanevoja Silmäkenevoja, kaivakkanevoja Korpia ja rämeitä Sisä-Suomen keitaita Karuja rämeitä ja nevoja Pohjanmaan aapasuo Karuja rämeitä ja nevoja Sisä-Suomen keidas Keidasrämeitä Etel.aapa ja keidassoita Lyhytkortisia nevoja, kaivakkanevoja Etel. Yksityismailla niiden rauhoittaminen olisi vielä mahdollista. Ison Suojärven alue Harmia 120 41. Vihdin pitäjän lounaiskulmassa Tervalammi n valtionmaalla sijaitseva 25 ha :n suuruinen Soidinsuo on pääkaupungin lähiympäristön ainoa suorauhoituskohde. 30. Sääksmäen kirkonkylän ainutlaatuiset tervaleppäkorvet
Yksityismailla sijaitsevien aapasoiden rauhoittaminen on kuitenkin järkevää aapasuoalueen niissä pitäjissä, joihjn rauhoituskohteita ei suunnitelman mukaan tule. äiden rauhoitustarpeen suunnitelma täyttää hyvin. Toisin on asia keidassoiden kohdalla. Kurun Kivinevan keidas on jokseenkin ehjä isohko kokonaisuus, samoin Kurun Soljosten suot. Tosin omaleimaisinta keidassuoluontoamme edustavia Rannikko-Suomen kermikeitaita on ehdotuksessa useita. evojen osalta tilanne ennen suunnitelman esittämistä oli perin uhkaava, mutta korjautuu nyt oleellisesti. Sisä-Suomen kuivia Sphagm1m fuscum -keitaita ei rauhoitusehdotuksessa ole riittävästi. Valitettavasti yksikään niistä ei täydennettyä Häädetkeidasta lukuunottamatta ole täysin ehjä kokonaisuus, jossa keitaan kaikki osat sekä suojametsävyöhyke kuuluisivat rauhoitusalueeseen. Alueensa pohjoisosissa kermjkeitaat s1ia1tsevat yleensä kaltevalla alustalla ja ovat siksi rakenteeltaan eksentrisiä. Eksentrisiä keitaita sisältyy ehdotukseen Länsi-Suomesta Ruovedeltä, Virroilta, Perhosta ja pohjoisin Ylikiimingistä. Kaikki E telä-Suomen nevatyypit ovat suunnitelmassa edustettuina, samoin rämeet. Yksityismailla suoritettavat rauhoitukset ovat ainoa keino säilyttää edustavia näytteitä Sisä-Suomen keitaista, ja yleensäkin alueen isoista soista. Suoyhdistymätyypeista soiden rauhoitussuunnitelma täyttää parhaiten Pohjanmaan aapojen ja E telä-Suomessa keidassuoalueella erillisinä esiintyvien aapasoiden suojelutarpeen. E tenkin Patvinsuon, SalminevanHeikinjärvennevan ja Varissaarennevan sekä Hirvinevan ja Säippäojan-Potkujoen alueet ovat merkittäviä. Yksityismailla suoritettavan rauhoitustoiminnan tarve on kipein lounaisimmassa Suomessa ns. Itäisen Sisä-Suomen alueelta pitäisi Pieksämäen Juurikkasuon ja Mikkelin rnlk:n Lintusuon lisäksi löytyä muitakin keidassoita. Saaristo-Suomen laakiokeitaiden alueella ja eteläisellä rannikkomaalla, missä valtionmaita ei juuri ole. Ilomantsin Kesonsuo on Tammelan Torronsuon ohella yksityismailla sijaitsevista rauhoituskohteista tärkein. Arvokkaimpia ovat Patvinsuon ja Koivusuon valtavat eksentriset kermikeitaat. 47
Komitean sihteereinä ovat toimineet tämän kirjoittaja ja varatuomari Eero-Pekka Paavolainen. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistaminen Luonnonsuojelulakikomitea jätti mietintönsä valtioneuvostolle 31.3.1966. Puheena oleva tehtävä on edelleen luonnonsuojelun tärkeimpiä mutta ei enää sillä tavoin hallitseva kuin aikaisemmin. Meurman, kansanedustaja ES11 Niemelä, varatuomari Paavo Pekkanen, metsäneuvos Veikko Pof?janpelto, agronomi Johan Standerts/(jöld ja professori Niilo Sijyrinki. Voimassa oleva luonnonsuojelulaki, johon myöhemmin on tehty vain verraten vähäisiä muutoksia, säädettiin v. Kohonnut elintaso, vapaa-ajan lisåan()'minen sekä vilkastunut matkailuja retkei(yharrastt1s ovat suuresti lisänneet sosiaalisen luonnonsuqjelun merkirystä. Samalla täydennetään suunnitelmaa vielä E teläSuomen osalta. Komitean puheenjohtajana on ollut metsäneuvos Olavi Linnamies ja jäseninä professori R eino Kalliola, professori Otto-I. Ilahduttavaa on, että Patvinsuon suhteen on jo tehty myönteinen ratkaisu, luovuttu laajoista ojitushankkeista ja muodostettu lähes 5000 ha laajuinen aarnialue.. Tämän 3.3.1960 asetetun komitean tehtävänä on ollut luonnonsuojelulain ja muun luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön sekä samalla luonnonsuojelutoimen organisaation tarkistaminen. Laki tähtäsi ensi sijassa luonnon edustamien tieteellisten ja yleisten kulttuuriarvojen suojelemiseen ja tässä suhteessa se on vieläkin suuressa määrin käyttökelpoinen. 1923. Kulttuuristen arvqjen rinnalle on noussut sosiaalinen näkö.kohta: l11onnon suuri merkitys ,rykyajan kaupungistuvassa ja teollistuvassa yhteiskunnassa fyysisen ja henkisen virkistyksen antajana. Meillä on syytä toivoa, että esitetyt ohjelmat myös toteutetaan mahdollisimman laajoina. Kehitys on Somero, Reksuo Eurajoki, Lamminsuo Lappajärvi, Vanhaneva Kankaanpää, Lettonevat Teuva, Lutakkoneva Vanaja, Raimansuo Vanaja, Suurisuo Sisä-Suomen keitaiden al11e Ruovesi, Siikanevan länsiosa Kerimäki, Riitasensuo Leivonmäki, Haapasuo Kiihtelysvaara, Valkiasuon pohjoisosa Rautalampi, Rastunjärven suot Haukivuori, Kangasjärven suot Joroinen, Lakeensuo tai Vuotsinsuo Tulevana kesänä jatketaan Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön taloudellisen tuen turvin soiden suojelusuunnitelman laatimista Pohjois-Suomen osalta, jossa onneksi vielä on valinnanvaraa ja mahdollisuuksia parempaan tulokseen pääsemiseksi kuin E telä-Suomessa. Ainakin seuraavat yksityismaiden keidassuot, jotka yleensä ovat alueensa komeimpia, pitäisi saada rauhoitetuiksi keidassuoalueen eri osista: Saaristo-Suomen keidassoiden a/11e Perniö, Teijo, Puolakkajärven keidas Pyhtää, Suurisuo Rannikko-Suomen kermikeitaidm a/11e Ilomantsi, Kesonsuo Tammela, Torronsuon itäpuolisko Loppi, Luutasuo Pirttikylä, Sanemosse Veteli, Pilvineva Veteli, Viisteenneva Laihia, Levaneva Ullava, Vionneva Revonlahti, Revonneva Kokemäki, Ronkansuo Huittinen, Isosuo Isojoki, Hanhikeidas Kauhajoki, Iso Kaivoneva Kauhajoki, Mustaisneva Karjala, Laajoen rahka Mynämäki, Kurjenrahka Mäntsälä, Kilpisuo Pornainen, Lampsuo Hyvinkää, Petkelsuo Ylimarkku, Rismosse 48 tuksiksi. Joka tapauksessa on valtiovalta ja ensisijassa Metsähallitus soiden suojeluasiassa avainasemassa. Itse asiassa joka kunnassa missä keidassoita vain on, pitäisi yksi, mieluummin edustavin jättää luonnontilaan. Komitea on laatinut ehdotuksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi ja siihen liittyviksi aseJotta keidassoiden suojelu tulisi todella kunnolla hoidetuksi pidämme yksityismailla tapahtuvia rauhoituksia ensiarvoisen tärkeinä
Sen vuoksi on lakiehdotukseen otettu säännös, jonka mukaan lääninhallituksella olisi valta päättää luonnonsuf!!elualueen perustamisesta, vaikkei alueen omistqja olisi antanut siihen suost11mt1staan, siiloin kun lry.rymyksessä on jokin pieni, pinta-alaltaan enintään kolmen hehtaarin suuruinen mutta luonnonsuf!!elun kannalta erityisen tärkeä alue. Täten puheena olevat erikoislait tulevat luonnonsuojelua koskevilta osiltaan sidotuiksi luonnonsuojelulakiin ja muodostavat sen säännösten kanssa luonnonsuojelun koko alan peittävän kokonaisuuden. Milloin kysymyksessä on vain vähäinen alue, pakkolunastukseen turvautuminen olisi kuitenkin tarpeettoman hankala ja useimmiten liian jyrkkä toimenpide. Riistaeläimistömme on huvennut varsin vähiin, sisävesiemme kalasto on monilla seuduilla tuhoutunut tai tuhon partaalla, ja puhtaan veden puutteesta on syntynyt vakava pulma varsinkin asutuskeskusten vesihuollon ja teollisuuden raakaveden tarpeen kannalta. Luonnonsuf!!elulainsäädänto·mme uudistamisen tarve on siten aivan ilmeinen. On selvää, että luonnonsuojelualueiden perustamisen tulee yleensä tapahtua niinkuin tähänkin asti vapaaehtoisella pohjalla ja yhteistoiminnassa maanomistajan kanssa. Maanomistajalle tällöin aiheutuvasta haitasta olisi suoritettava valtion varoista korvaus, ja milloin luonnonsuojelualueen perustaminen kohtuuttomasti vaikeuttaisi asianomaisen kiinteistön käyttöä, olisi hankkeesta luovuttava. tekijäin vuoksi. Tässä suhteessa on asetettu seuraavat kolme päätavoitetta: 1) Maankamaran ainesten ottamisesta on luovuttava sellaisilla alueilla, joita on luonnonsuojelun kannalta pidettävä erityisen merkityksellisinä. Kun monessa tapauksessa, erityisesti sosiaa/isen luonnonsuf!!elun osalta, on tarkoituksenmukaista, että lunastettava alue tulisi kunnan tai sellaisen järjestön omistukseen, jonka pääasiallisena tarkoituksena on luonnonsuf!!elun edistäminen, ehdotetaan sää"dettäväksi, että myo·s mainituilla e/imillä olisi pakkolunastusoikeus. Pakkolunastaminen ja edellä selostettu vähäisiä alueita koskeva pakollinen rauhoittaminen ovat tarpeen vain poikkeustapauksia varten. Kasvija eläinlajien rauhoittamista koskevia säännöksiä on eräissä suhteissa muutettu ja täydennetty. Samalla on alalle luotava sen tehtävien ja merkityksen kasvua vastaava organisaatio. Luonnonvarojen käytön jatkuvasti tehostuessa, teollistumisen edistyessä ja asutuskeskusten kasvaessa elinympäristömme ei ole vain vaarassa menettää viihtyisyyttään, vaan uhkaa monessa tapauksessa suorastaan turmeltua erilaisten jäteaineiden, ilman saastumisen, maaja metsätaloudessa käytettävien myrkkyjen ja muiden kemikaalien vaikutuksen yms. 3) Ainesten ottamisessa ja sen jälkien siistimisessä on nou49. 2) Milloin kohta 1 ei tule kysymykseen, ainesten ottaminen on pyrittävä ohjaamaan sellaisiin paikkoihin, missä sen luonnonsuojelun kannalta vahingollinen vaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi. Voimassa olevan lain mukaan vain valtiolla on oikeus luonnonsuojelualueen muodostamista varten pakkolunastaa kiinteää omaisuutta. Lakiehdotuksen yleisissä säännöksissä esitetään periaate luonnon suojelemisesta hävittämiseltä, turmelemiselta ja tarpeettomalta vahingoittamiselta kaikkia kansalaisia sekä kaikkia työhankkeita ja muuta toimintaa koskevana velvoituksena sekä viitataan siihen, että luonnon suojelemisesta ja hoitamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä on metsästyksen, kalastuksen ja muun luonnonvarojen käytön sekä rakentamisen osalta tai muutoin erikseen säädetty tai määrätty; kohdakkoin on odotettavissa esityksiä uudeksi lainsäädännöksi myös sosiaaliseen luonnonsuojeluun hyvin läheisesti liittyvistä ulkoilukysymyksistä ja rantojen suojelusta. Periaatteellisesti ja kasvatuksellisesti tärkeä on säännös, jonka mukaan ei mitään eläimiä ja kasveja ei rauhoittamattomiakaan lajeja saa ilkivaltaisesti tai tarpeettomasti vahingoittaa. Lakiehdotuksen mukaan voidaan luonnonsuqjelualueeksi muodostaa myo·s seilainen alue, joila on yleisiin luonnonharrastuksen ja 11lkoi/un kannalta huomattava yleinen merkitys, vaikkei se täyttäisikään luonnonsuf!!elualueeile muutoin asetettavia edustavan luonnon vaatimuksia. Menettely olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä kaavoitusalueiden osalta on säädetty rakennuslaissa. edelleen johtan11t siihen, että luonnonsuqjelusta on tullut myifs tiirkeä käytännöl/is-taloudellinen ky.rymys. Tilanne on näin ollen trykyään aivan toinen kuin 1920-luvuila. Koko lainsäädännölle111111e täysin uutta aluetta merkitsevät ne lakiehdotuksen säännö"kset,joiila pyritään rqjoittamaan kiven, soran, hiekan, saven, turpeen tai muun maankamaran aineksen ottamisen vahingoilista vaikutusta luontoon ja maisemak11vaan. Siiloin annetut säänno·kset ja alulle pannut toiminnan muodot eivät enää riitä suf!!elemaan luontoa siinä määrin kuin se on yhteiskunnan kannalta suotavaa, jopa väittämätöntä
J o vuoden 1923 laissa oli ulkomainonnan rajoittamista koskeva säännös. tuotteiden jätteet. Säännöstä on muutettu myös siten, että se sallisi ilmoittelun asianomaisella paikkalla myytävistä tavaralajeista mutta ei yksilb"ir!Jsti eri tuottajien tavaroista. Kun tämä on maisemansuojelun kannalta arveluttava aukko, ehdotetaan kysymyksessä olevaksi rajaksi asemaja rakennuskaava-alueen rajaa, joka olisi myös täysin selvä, sen sijaan että taajaan rakennetun alueen rajan määrittely on tuottanut käytännössä suuria vaikeuksia. Tämänkin ongelman järjestäminen on ennen kaikkea valistuskysymys. Mutta kun puheena olevilla alueilla on usein myös erittäin suuri paikallinen merkitys ja kunnat tai luonnonsuojelujärjestöt sen vuoksi saattavat olla kiinnostuneita niiden lunastamisesta luonnonsuojelutarkoituksiin, ehdotetaan säädettäväksi, että lunastusmahdollisuus voidaan lääninhallituksen suostumuksella siirtää näille elimille. Tällaisen määräyksen vaikutus jää ilman samanaikaisesti suoritettavaa tehokasta valistusja kasvatustyötä vähäiseksi. Viimeksi mainittu ilmoittelun muoto, jota ei voida pitää yleiseltä kannalta tarpeellisena, johtaa maisemansuojelun kannalta epäkohtiin, esim. Mybs se maankamaran ainesten ottaminen,joka tapahtuu valtion viranomaisen toimesta, edel(yttäisi viime kädessä lääninhallituksen 1!Jväkrymistä. Toisaalta tämä työ tarvitsee välttämättä tuekseen lain määräyksiä. L akiehdotuksen mukaan maan omistajan tai haltijan olisi jäljempänä mainittavia poikkeuksia lukuun ottamatta haettava maankamaran ainesten ottamiseen lääninhallituksen lupa. Sen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että luontoon ei saa jättää heitteille lasia, muovia, paperia, romua tai. E sitetyn menettelyn ulkopuolelle jäisi sellainen ainesten ottaminen, joka määrällisesti vastaa tavanomaista kotitarvekäyttöä, samoin ottaminen, joka sisältyy välittömästi itse asianomaisella paikalla suoritettavaan rakentamiseen tai muuhun työhön, esim. Sen ulkopuolelle jäisivät myös toimenpiteet, jotka perustuvat kaivoslakiin. datettava tiettyjä luonnonsuojelutarkoituksessa annettavia määräyksiä. Sitä on äskettäin muutettu, mutta lakiehdotuksessa on kuitenkin edelleen esitetty pari tarkennusta. Kun nykyi50 sen säännöksen soveltamisalue ei koske taajaan rakennettua aluetta, jää ulkomainonta täysin vapaaksi niillä taajaan rakennetuilla alueilla, joilla ei vielä ole asematai rakennuskaavaa, eikä sen vuoksi rakennusjärjestykseen perustuvia määräyksiä. Mutta tässäkin kohdassa tarvitaan propagandan tueksi m yös lain määräystä. Omistqjalla olisi tällb"in oikeus vaatia kiellon alainen alue lunastettavaksi luonnonsuqjelutarkoituksiin käytettäväksi. Menettely olisi yhdenmukainen edellä esitetyn luonnonsuojelualueen pakkolunastusmenettelyn kanssa. Viranomaisen on jo tybsmmnitelmaa laadittaessa huolehdittava siitä, että luonnonsuqjelun näko·kohdat, eri()'isesti kohta 2, tulevat mahdollisuuksien mukaan huomioon otetuiksi. kioskien käyttöön mainospaikkoina. Jätteiden laatu vaihtelee mitä suurimmassa määrin: savukelaatikoista sekä eväsja karamellipapereista heitteille jätettyyn autoon saakka. Sen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että luonnossa ei saa aiheettomasti turmella kasvipeitettä, siirrellä kiviä, tehdä luonnonesineisiin merkkqa tai 1m1t1lla tavalla puuttua luonnontilaan. rakennuspohjan kaivamiseen tai tiepohja-, ojitusja vesirakennustyöhön. A lueen lunastaj ana tulisi ensi sijassa kysymykseen valtio. Ikävää yleistä häiriötä sekä luonnon suojelemisen että ihmisen viihtyisyyden kannalta merkitsevät myös maastoon jätetyt erilaiset jätteet sekä romu. Jos hakemus koskisi aluetta, jota on pidettävä luonnonsuqjelun kannalta niin merkityksellisenä, ettei sillä maankamaran ainesten ottamista olisi sallittava, lääninhallitus voisi tarvittavilta osin evätci luvan. Luonnossa oleskelun ja liikkumisen suuresti lisääntyessä on tärkeätä, että vältetään kaikkea aiheetonta häiriötä, joka valloilleen päästyään turmelee pahasti luontoa ja vähentää sen merkitystä virkistyksen lähteenä. E rityisen hankaliksi ovat käyneet myös nykyaikaisen pakkausteollisuuden muovi-, kertakäyttölasiyms. Nimenomaan hylätyistä moottoriajoneuvoista on syntynyt paha pulma. Niin ikään on varottava aiheuttamasta tarpeetonta melua tai muuta häiriblä. Tämä menettely katsotaan välttämättömäksi ensi sijassa siitä syystä, että ottamiseen voidaan liittää sellaisia määräyksiä kuin edellä kohdassa 3 on tarkoitettu. Sitä vastoin 1 kohdassa tarkoitettu ainesten ottamisen kieltäminen voisi tulla kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Menettely ei myöskään koskisi asemakaavaja rakennuskaava-alueita, joilla maan käyttö on yksityiskohtaisesti järjestetty. Lakiehdotus sisältää edelleen käyttäytymistä ja jätteiden sijoittamista koskevia säännöksiä, jot ka voimassa olevasta luonnonsuojelulaista puuttuvat
Läänin luonnonsuojelunviranomaisena on lääninhallitus. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi, että jätteitä varten tarkoitetut paikat ja alueet on sijoitettava ja niitä hoidettava siten, että niistä aiheutuva viihtyisyyden vähentyminen tai maiseman rumentuminen jää mahdollisimman vähäiseksi. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18 51. Vain väliaikaisesti voitaisiin luonnonsuojelutehtävät jättää lääninhallituksen muun virkamiehen suoritettaviksi. Tämä tehtävien /isäänryminen ja yhteisryii kuntien luon11ons11o/·el11virano111aisten kanssa merkitsee läänin l11onnonsttrje/11toiminnan saattaJJ1ista kokonaan uudelle poijalle. Nykyisellään näihin nähden voidaan soveltaa vain terveydenhoidon näkökohtia. Myös välttämättömään jätteiden Sl)Olttamiseen olisi saatava järjestystä. lautakunnalle. Säännös olisi omiaan tukemaan pyrkimystä saada järjestystä sekä yksityisten että yleisten kaatopaikkojen ja teollisuuslaitosten jätekasojen sijoittamiseen niin, että myös luonnonsuojelun näkökohdat tulevat mahdollisuuksien mukaan huomioon otetuiksi. E räissä kaupunkiym. Reino Kalliola Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Luonnonsuojelun tehtäväkenttä on niin laaja ja moninainen, etteivät sitä koskevat asiat sovellu sellaisen viraston käsiteltäväksi, joka on perustettu tiettyä toimialaa varten. Eräissä tapauksissa luonnonsuojelulautakunnan tehtävät voitaneen jättää ku nnassa ehkä jo ennestään olevalle matkailutms. Vaikka tätä ehdotusta ei vielä 1920luv ulla katsottu voitavan hyväksyä, on todettava, että itsenäisen luonnonsuojelukeskuslaitoksen perustamista ei enää voida siirtää tuonnemmaksi. Komitea on esittänyt eräitä luonnonsuojelua koskevia 1111mtosja lisqysehdotuksia myös metsästys-, vesi-. Tämän vuoksi ja kun kunnille tulisi uuden luonnonsuoj elulain nojalla uusia tärkeitä tehtäviä, erityisesti lausuntojen antaminen maankamaran ainesten ottamista koskevista hakemuksista lääninhallitukselle, ehdotetaan kuntiin perustettavaksi luonnonsuojelulautakunnat. metsä-, rakennus-ja tielainsäädä11tö·ö·11. Sen vuoksi on välttäJJ1iitiintä, ettii lääninhallitukseen perustetaan uusi läänin luonnons11o/·e/11nvalvo/·an virka. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Merkin hinta on 3 mk 50 p. ry1,qinen valtion luonnonsuojelunvalvrjan toimisto,joka on sijoitettu metsäntutkimuslaitokseen, ehdotetaan sen vuoksi muutettavaksi omaksi virastoksi, valtion luonnonsuqjelukeskukseksi. Lakiehdotuksen mukaan lääninhallituksen luonnonsuojelutehtävät tulevat hyvin huomattavasti lisääntymään. muita sellaisia jätteitä, joista aihe11/11u roskaanlt1mista tai maiseman rumentumista. Luonnonsuojelu n alan nykyään laajentuessa sosiaaliseen suuntaan ja matkailun merkityksen kasvaessa kuntien osuus luonnonsuojelussa tulee ilmeisesti suuresti lisääntymään. Toisaalta on palj on kuntia, joissa luonnonsuojeluasioita on ainakin toistaiseksi siksi vähän, ettei erityistä luonnonsuojelulautakuntaa ehkä tarvi ta. Tilatessannc main itkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Lisäksi o n paikallaan, että lääninhallitu ksen tueksi ja neuvonantajaksi perustetaan läänin luonnonsuojelulautakunta. kunnissa on jo n yt luonnonsuojelulautakuntia tai luonnonsuojeluasiamieh iä. Sen käsiteltäviksi tulisivat entisten asiain lisäksi muun muassa hyvin lukuisat ja paljon työtä antavat maankamaran ainesten ottamista koskevat hakemukset. Lakiin on sen vuoksi otettu säännös, jonka mukaan kunnallisvaltuusto voi päättää, että kunnallishallituksen tai muun kunnallisen viranomaisen tulee hoitaa luonnonsuojelulautakunnalle kuuluvat tehtävät. Jo nykyistä luonnonsuojelulakia valmisteltaessa lainvalmistelukunta laati ehdotu ksen erityisen luonnonsuojelukeskuslaitoksen perustamisesta
Jos tänne jäät, ei sinua kukaan löydä. Ei nykytaidetta, vaan maisemia, jotka tuntuvat säilyvän ihmisen uhallakin. Nämä tunnelmat ovat vuosien ajan seuranneet minua, ja ne palautuivat hyvin elävinä mieleen katsellessani eräänä päivänä mikroskoopilla magnetiittikiteitä luonnonmonumentteja, jotka uhmaavat aikaa kiven pinnalla, joka on rakentunut aina kannattamaan noita kidepatsaita. Aavikon keskelle, kauas vihreistä puistoista ja ihmisen tähteistä, eivät korppikotkatkaan tule. M agnetiitti kiteitä KARI MUSTANOJA Kun kävelee aavikon vuorilla, jossa sade e1 nostata ainoatakaan ruohonkortta, jossa tuuli seuraavana päivänä peittää jäljet hiekassa ja jossa kallioilla kulkiessa ei ihmisestä jää mitään merkkiä, tuntuu kuin yhteydet ulkomaailmaan olisivat katkenneet. Olisivatpa meidänkin vihreät ja sinivalkeat, elävät maisemamme sellaisia, joihin ihmisten uhka ei pystyisi, jotka säilyisivät sukupolvelta
Sieltä voimme ehkä myös hetkeksi löytää rauhoittavan ajattomuuden, jota nykyään jo niin harvoin tapaa. Vaikka luonto on voimakas, on ihminen aina hammasta purren saanut sen talttumaan tai taittumaan ja se osa luontoa, joka meidän elämäämme, ympäristöömme ja elintasoomme voimakkaimmin vaikuttaa, on usein saanut väistyä jon kin uuden, joskus kauniin, mutta valitettavan usein ruman kulttuurin ilmentymän tieltä. Ja sieltä voimme ehkä löytää tien niihin hetkiin luonnossa, joihin vielä uudelleen haluaisimme palata. On hyvä, että meillä aina joskus on käytettävissä mikroskooppi, joka tekee pienimmänkin kauniin suureksi. Mikroskoopin maailmoista tavoitamme paljon sitä dynaamista luontoa, jonne emme muuten töiltämme pääse. 53. toiselle aina yhtä b.uniina
Sääntöehdotus esitettiin vuosikokoukselle 1966. Neuvottelupäiville oli kutsuttu osanottajia yhdyskuntasuunnittelun, talouselämän, matkailun, metsäalan ym. Toisaalta on todettava, että matkailun ja luonnonsuo jelun välinen rajankäynti ei aina o le helppo. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta vuonna 1965 Vuoden aikana on ollut esillä eräitä keskeisiä luonnonsuo jeluasioita. Paavolainen, luonnonsuojelu ja talouselämä sekä lehto ri Risto Valjakka, luonnonsuojeluopetus. Veikko Huhta ja päivien puheenjohtajana toimi fil.tri Erkki Kivi. Vuoden alkupuolella järjestettiin eräiden matkailuja retkeilyalaa edustavien järjestöjen kanssa neuvottelutilaisuus, jonka aiheena oli kysymys tunnettujen luonnonalueiden käyttämisestä talviurheilutarkoituksiin. Yhdistyksen jäsenmäärän kartuttam inen o lisi myös välttämätöntä. Toiminnan vilkastuttamisen ja taloudellisen pohjan parantamisen o n näin ollen käytävä käsi kädessä ja pyrittävä keskittämään toimenpiteet sellaisiin asioihin, jotka myös johtavat taloudellisiin tuloksiin. Martti Linkola. Kertomusvuoden taloudellinen kehitys on ollut siinä määrin epäedullinen, että kaikki ponnistelut yhdistyksen taloudellisen tilanteen parantamiseksi ovat tarpeen. piireistä. Tämän johdosta yhdistys osallistui yhdessä Kotiseutuliiton kanssa >>Yhteinen ympäristömme•>-nimisen kirjasen toimittamiseen. Toinen päivä käytettiin ryhmätyöskentelyyn ja keskusteluun. Jo aikaisemmin on kiinnitetty huomio yhdistyksen organisaation uudistamiseen. Tärkeä luonnonsuojelutapahtuma oli kaksipäivänen neuvottelutilaisuus, joka järjestettiin Järvenpään kristillisessä opistossa 30-31. Lassi Iharvaara, luonnonsuojelu yhdyskuntasuunnittelussa; varatuomari E.-P. Valtioneuvosto on asettanut komitean tutkimaan ns. Kolin tehokkaampaan käyttöön matkailutarkoituksia varten. Opetusministeriölle tehdyt toistuvat esitykset valtion avustuksen nostamiseksi eivät ole johtaneet tulokseen. Kuusamon koskien käyttö vesi voimatalouden hyväksi on jälleen tul lut ajankohtaiseksi. Seutukaavoituksen ja yleiskaavoituksen yhteydessä on parhaillaan valmisteilla useita huomattavia luonnonsuojeluja ulkoilututkimuksia. Yhdistyksen johtokunta on asettanut työelimen ehdotuksen laatimiseks i yhdistyksen uusia sääntöjä varten. Kaikki toimenpiteet edel1 yttä vät kuitenkin työntekijöitä, joita yhdistyksellä ei ole ollut riittävästi käytettävissään. Neuvottelupäivät osoittautuivat mitä suurimmassa määrässä virikkeitä antavaksi tilaisuudeksi. 8. Lähinnä matkailusyistä on paikkakunnan suhtautumisessa Kuusamon koskiin tapahtunut huomattava muutos niin, että koskien käyttämisestä voimatalouden hyväksi nyt yleisesti vastustetaan. On voitu havaita, että luonnonsuojeluun on kiinnitetty kasvavaa huomiota yhdyskuntasuunnittelussa sekä matkailuun ja retkeil yyn liittyvänä asiana. ins. 1965. On myös todettava, että vähäisetkin toimenpiteet toiminnan tehostamiseksi kysyvät kustannuksia, minkä vuoksi yhdistyksen talous joutuu hyvin helposti rasitetuksi. O sanottajia oli yli 70. euvottelupäivillä keskusteltiin myös luonnonsuojelutyön organisaatiosta. Järjestelyjä johti fil.kand. Vuosi 1965 oli eräiden kotiseutuym. Professori Kalliola on komitean jäsen. Luonnonsuojelulakikomitea, jonka jäsenistä komitean puheenjohtaja metsäneuvos Linnamies, professori Söyrinki, professori Kalliola ja komitean sihteeri, varatuomari Paavolainen ovat yhdistyksen johtokunnan jä. Iijok isuunnitelmaa ja muita K uusamon koskiin liittyviä kysymyksiä. On kuitenkin havaittavissa, että yhdistyksen toiminnan kehittäminen on ennen kaikkea henkilökysymys. Yhdessä Kansanvalistusseuran, Kotiseutuliiton ja Maalaiskuntien Liiton kanssa järjestettiin Oriveden kansanopistolla Maaseudun päivät-kurssi 25. Vuoden aikana on kiinnitetty huomio mm . Yhdistys voisi myös paljon nykyistä laajemmin ottaa osaa luonnonsuojeluasioista käytävään julkiseen keskusteluun sanomalehdistössä ja muissa tiedoitusvälineissä. 1965 yhdessä Biologian ja Maantieteen Opiskelijain Liiton ja Luontoliiton kanssa aloitteen tilaisuuteen tultua tältä taholta. järjestöjen ohjelmassa suomalaisen maiseman vuosi . Söyrinki, luonnonsuojelun laajeneva merkitys; dipl. 10. Yhdistyksen jäsenmäärässä ei ole tapahtunut sanottavaa kasvua, vaikka jäsenkunnan muodostama taloudellinen pohja on ensiarvoisen tärkeä. Toimintaan liittyvien käytännöllisten tehtävien hoitamista varten tarvittaisi in luonnonsuojeluasioihin perehtyneiden nuorten henkilöiden tukea. Päivillä kuultiin alustukset seuraavista aiheista: professori 54 N. Kurssin johtajana toimi hum.kand. Y hdistys antoi asiassa lausuntonsa, jossa kiinnitettiin huomio luonnonsuojelun näkökohtiin
3. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen vuotuinen syyskonferenssi pidettiin tänä vuonna 1920. Luonnontuntemuskursseja suurelle yleisölle järjestettiin Helsingin lisäksi myös eräillä muilla paikkakunPikkusieppo kotiutumassa Vaskijärven luonnonpuistoon Pik kusieppo on meillä kaakkoinen lintulaji, joka lisääntyvistä havainnoista päätellen leviää parhaillaan länttä kohti. Pikkusieppoja on nähty pesimäaikana T urun puolessa mm. Lehden päätoimittaja on professori Söyrinki, minkä lisäksi professori Kalliola on osallistunut toimitustyöhön. Talous Tilinpäätös osoittaa jäsenmaksutuottoja 21.678,59 mk, avustuksia 12.000 mk sekä muita tuottoja 6.077,75 mk. maist. 4. 22. Pohjoismaisen Öljyunionin kokoukseen 20. Kun velka Suomen Luonnonsuojelusäätiölle oli 3.084,59 mk jää yhdistyksen omaksi pääomaksi 1.746,35 mk. 1965 piti professori Kullervo Kuusela Metsäviikon luonnonsuojeluaiheisen esitelmän nimeltään »Luonto ihmisen elinympäristönä>>. H olger Ahlqvist varatilintarkascajina. 11. Toimikunta on ollut apul.prof. Professori Söyrinki on osallistunut mm. Vuotuinen kirjoituskilpailu sem inaareissa järjestettiin myös kertomusvuoden aikana. Sen toimituksesta huolehtii agronomi Standertskjöld. Siksi on lintumiesten sellaisille paikoille sattuessaan syytä olla silmä ja korva tarkkana. Erkk i Palmu ja fil.maist. seniä, minkä lisäksi komiteaan kuuluu myös yhdistyksen pääasiamies agronomi Standert kjöld, sai mietintönsä valmiiksi vuoden 1966 alkupuoliskolla. Teiro). Yhdessä Suoseuran kanssa järjestettiin 2. 1965 jaettiin yhdistyksen kultainen ansiomerkki professori Valter Keltikankaalle ja metsästyksenvalvoja Tauno V. Konferenssiin osallistuivat yhdistyksestä professori Söyrinki ja agronomi Standertskjöld. Mäelle. Ruuhijärven johdossa ja käytännöllinen kenttätyö on perustunut suurelta osalta ylioppilas H äyrisen selvityksiin. Yhdistyksen tilintarkastajina ovat olleet ekonomi, HTM Mauri Matikainen ja metsänhoitaja, fil. Keskustelutilaisuudessa olivat alustajina apul.prof. Tapahtumapaikkana oli luonnonpuiston ainoa lehtometsikkö, jossa kasvaa runsaasti pikkusiepolle tarpeellisia suuria kuusia. Niilo J yrkinen. Taivassalossa 1964 (J. H änen apunaan on ollut toimituskunta, johon ovat kuuluneet hum.kand. H opeinen ansiomerkki jaettiin 9 hen kilölle ja kunniakirja 8 henkilölle ja yhteisölle. Tilinpäätös osoittaa pääoman vähennystä 1.191 ,23 mk. On ilmeistä, että luonnonja kansallispuistojen merkitys ikimetsien lintujen turvapaikkoina tulee entisestään kasvamaan. Yhdistyksen vuosikokouksessa 25. Yhdistys on edellä mainittujen lisäksi antanut kertomusvuoden aikana eräitä muitakin lausuntoja. Yhdistys on käyttänyt Suomen Luonnon ja Finlands N atur' in julkaisemiseen 18.840,42 mk, kursseihin ja kokoustoimintaan 4.949,69 mk sekä palkkoihin ja palkkioihin 12.638,20 mk. Laine), Turussa 1962 (Heimoranta) ja Halikossa 1960 (H. Niistä mainittakoon vesiensuojelunneuvottelukunnalle annettu lausunto vesiensuojelun tukemisesta maassamme, lausunto lasiteollisuuden kertakäyttöpullo ista ja lausunto Suomen liittymisestä kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (I CN) jäseneksi. 3. Linkola, varat. 9. Pesä oli rakennettu kelomännyn kaarnatötteröön ja siinä oli löytöhetkellä 20.7.1964 suuria poikasia. Suomen Luonto ilmestyy neljänä numerona. ins. Paavolainen, metsänhoitaja Pentti Salanterä ja agronomi Standertskjöld. Ilpo Mikola ja ylioppilas Urpo H äyrinen. Ei näin ollen ole ihme, että ensimmäinen Turun puolen pesä löytö tehtiin Yläneen Vaskijärven luonnonpuistossa. Rauno Ruuhijärvi, metsänhoitaja Kalevi Raitasuo, dipl. Pekka Mustakallio nilla. Yhtään pesää eikä edes naaraita löytynyt. 1965 oleskeli pikkusieppoja edellisen lisäksi kahdessa muussa paikassa, joista toinen tosin hieman luonnonpuiston ulkopuolella. Tukholmassa. 1965 tilaisuus, jossa käsiteltiin kysymystä suoluonnon asemasta luonnonsuojelussa. Kertomusvuoden aikana on as ia edistynyt merkittävällä tavalla niin, että Suoseuran kanssa on asetettu yhteinen suotoimikunta. Ruotsinkielinen vuosikirja Finlands Natur ilmestyy myös kertomusvuoden aikana. Sen kotiutumista jarruttaa kuitenkin sopivien vanhojen metsien vähäisyys. Toimikunta on Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiöltä saamansa apurahan turvin selvitellyt rauhoitukselle sopivia soita. Toimistokuluja on ollut 2.903,33 mk, postikuluja 952,14 mk ja sekalaisia kuluja 663,79 mk. V. Pasi Lehmusluoto varsinaisina ja kauppat.maist. Suomen luonnon toimituksesta on toimitussihteerinä vastannut yhteiskuntatiet.kand. Yhdistyksen pääasiamies on tehnyt eräitä matkoja kotimaassa, minkä lisäksi hän on ho itanut yhdistyksen yhteyksiä Ruotsiin. 55. Yhdistyksen omaisuustaseen loppusumma oli 4.830,94 mk, josta käteisvaroja 1.005,56 mk ja arvopapereita 2.090 mk
Toisinaan järvi saattaa kuivua lähes kokonaan, viimeksi se on ollut täysin kuiva 1870-luvun alkuvuosina, toisinaan se taas tulvii itärannan alaville maille ja tuhoaa viljelyksiä. Ratapenkereen ja rannan välissä oli haikaroiden suosima ruokailupaikka kostealla rantaniityllä, jossa aina näki varmasti useita rusko-, jaloja kattohaikaroita. Neusiedler See on erikoislaatuinen arojärvi, jonka lähimmät vertailukohteet sijaitsevat Keski-Aasian aroilla. Saavuttuamme Wieniin 7. 6. Itävallassa liikuttiin pitemmät matkat vuokrabussilla, ja Alpeilla vierailtiin 15.-17. Retken 25 osanottajaa lähtivät Helsingistä 4. Neusiedler Seen kerrotaan aikanaan syntyneen Tonavan vanhan uoman mutkaan, mutta nykyisin Tonava kulkee useita kymmeniä kilometrejä idempänä. Paluumatka Wienistä tapahtui jälleen junalla ja autolautalla, ja Helsingissä oltiin 24. Heti tulopäivänä vietimme iltapäivän tällä radalla, ja se oli myöhemminkin suosittu retkeilykohde, kun jäi muutama tunti vapaata aikaa. 6. Hotellin edestä kulki rautatie, joka seurasi järven pohjoisrantaa runsaat pari kilom<"triä ennen kuin kääntyi kaupungin pääasemalle. Neusiedler See ja Grossglockner KALEVI K. Järvi on luonnostaan laskujoeton, ja siihen laskee vain pieni Wulka-joki lännestä. 6. Tästä syystä kaivettiin viime vuosisa56 dan lopulla järven kaakkoiskulmasta leveä kanava, Einserkanal, jonka piti johtaa tulvavedet Tonavaan noin 80 km idempänä kulkevan Raab-joen kautta, mutta tulvavuosina myös Tonava tulvii, ja sen tulvapinta on Raabin suun kohdalla ylempänä kuin Neusiedler Seen tulvapinta, joten kanava johtaa silloin vettä Tonavasta järveen eikä päinvastoin. E rään toisen majapaikkamme pihassa pesi harjalintu ja kolmannen pihassa mustaleppälintu ruokki poikasiaan. Emme sopineet kaikki saman katon alle, vaan ryhmä jaettiin neljään eri taloon. 6. käpytikkaa suuresti muistuttava syyriantikka. Keskuspaikkamme oli eräs paikallinen hotelli, jonka pihassa pesi mm. autolautalla Trawemiindeen, mistä matka jatkui junalla Wieniin. MALMSTRÖM Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjestivät yhdessä jäsenilleen linturetken Itävaltaan kesäkuussa 1965. aamulla ajoimme heti bussilla Neusiedliin, jossa sitten asuimme runsaan viikon retkeillessämme järven ympäristössä. Retkemme sattui juuri tulvavuodeksi, ja paikoitellen oli liikkuminen rannoilla melkoisen hankalaa. Varsinaisen kaupunkialueen linnustosta mainittakoon lisäksi turkinkyyhky, pikkuvarpunen, kattohaikara, keltahemppo ja töyhtökiuru. Retken pääkohteena oli Wienistä noin 50 km kaakkoon sijaitseva Neusiedler See, joka on Euroopan kuuluisimpia lintujärviä. Se on 36 km pitkä, 10 km leveä, mutta keskimäärin vain vajaan metrin syvyinen, ja rantoja kiertää lähes yhtenäinen ruovikkovyö, joka paikoitellen on lähes 5 km leveä. Järven vesitalous on niin ollen riippuvainen sateista ja pohjavedestä, ja sen vesi on lievästi suolaista, samoin kuin itärannan alangolla, Seewinkelissä, sijaitsevien kymmenien pikkujärvien ja lampien. Ruovikossa pesi yleisenä pikkuhaikara, joka myös silloin tällöin näyttäytyi radan vaiheilla, ja kauempaa. Järven eteläpäästä noin viidennes sijaitsee Unkarin puolella. Pohjoisessa, lännessä ja etelässä järviallasta ympäröivät korkeammat mäkija vuorimaat, vain idässä ja kaakossa on alankoa lähes järven tasossa. Ratapenger kohosi useita metrejä ylemmäs kuin rantaruovikko, joten siitä avautui erinomainen näköala ruovikkoon ja muualle lähiympäristöön
Kuulimme, että merikihu on tätä ennen tavattu eusiedler Seellä kolme kertaa. Sitä me emme kuitenkaan tavanneet, mutta sen sijaan näimme hauskan 57. Pelloilla lenteli useampia harjalintuja ja rantapuissa vihelteli kuhankeittäjä. Paluumatkalla kaupunkiin kävimme katsomassa Wienin maantien varressa olevaa törmäpääsky-yhdyskuntaa, jonka vaiheilla oli edellisenä päivänä nähty mehiläissyöjä. Parissa paikassa lauloi säännöllisesti luhtakerttunen, kerran kuulimme viitasirkkalinnun, mutta meillä yleisin Locustella-laji pensassirkkalintu loisti poissaolollaan. Tunturikyyhky oli myös melko tavallinen näky pelloilla, mutta varsinaisella kaupunkialueella se ei juuri näyttäytynyt, kun taas lähisukulainen, turkinkyyhky, ei uskaltautunut kaupungin ulkopuolelle. Lännessä ja luoteessa järviallasta reunustaa Leithagebirgevuoristo, jonka rinteillä ovat lähimmät varsinaiset metsät. Lintuaseman lähistöllä huuteli useampia pikkuhuitteja, ja kerran näimme tien poikki kiiruhtavan pikkuhuittiparin ollessamme matkalla lintuasemalle. aamulla kaksi merikihua ilmestyi kaartelemaan sen yläpuolelle häipyen hetken kuluttua takaisin etelään järvelle päin. Järven pohjoisja koillisrantaa reunustaa laakea viljelytasanko, Parndorfer Platte, joka jyrkin rintein kohoaa heti kaupungin pohjoislaidalta noin 60 m järven pintaa ylemmäksi. Se löytyi poikasten ääntelyn perusteella eräästä vanhasta tammesta. Radan varressa näkyi luonnollisesti monia kotoisempiakin lajeja, kuten ruovikossa erittäin yleisenä pesivä ruskosuohaukka ja järven ainoa lokkilaji naurulokki, joka oli suhteellisen vähälukuinen, kalatiira, tuulihaukka, käki, käenpiika, kiuru, pensastasku, lehtokerttu, tavallinen ja keltavästäräkki, pikkulepinkäinen, keltasirkku, kivitasku, peltopyy ja yllättävän harvinainen peippo. Viereisillä pelloilla tapasimme nokkavarpusia ja tienvarressa kirjokerttuja. Radan pohjoispuolella olevassa pienessä lammessa kävi usein ruokailemassa yksi tai useampia kapustahaikaroita, joiden ristimäinen lentokuvio ennätti tulla hyvin tutuksi kaikille retkeläisille. Ruovikon yleisimpiä laulajia olivat rastaskerttunen ja ruokosirkkalintu, joita näkyi kaikkialla ruovikkoalueella. 6. Kaupungin eteläpuolella ruovikon ulkolaidassa on Österreichische Vogelwarten lintuasema, jonka hoitaja Hans Steiner toimi oppaana useilla retkillämme. Partatiaispoikueet kiertelivät vilkkaasti äännellen ruovikossa ja eksyivät välillä aivan radan varteen, mutta palasivat siitä pian takaisin turvalliseen ruovikkomereen. Harmaahaikara oli selvästi ruskohaikaraa harvinaisempi, mutta näimme sentään muutamia eri puolilla järveä. Vierailimme kahdesti paalujen varaan rakennetulla lintuasemalla, jossa herra Steiner myös tutustutti meidät järven rannoilla harvinaisena pes1vaan pussitiaiseen, jonka pesän löysimme viimeisinä retkipäivinä majapaikkamme lähistöltä. Kalvarienbergin länsipuolelta työntyy Parndorfer Platteen pitkä ja mutkitteleva U-laakso, Te.ichbach, jossa tapasimme retkillämme säännöllisesti mustapäätaskun, nummikirvisen ja viiriäisen sekä kerran haarahaukan. Haikaraluettelon täydensi vielä kahtena päivänä tavattu yöhaikara. Yleisiä olivat myös pajusirkku sekä ruokoja rytikerttunen. Parina päivänä tapasimme radan varresta myös täällä harvinaisen tamariskikerttusen. ruovikosta huuteli kaulushaikara, joka kuitenkaan ei kertaakaan näyttäytynyt. Rinteet ovat kaikkialla viinitarhoina paitsi lähinnä kaupunkia oleva jyrkänne, nimeltään Kalvarienberg (= G olgata), jonka laella on pieni kappeli ja rinteitä kiertelee kapea polku. Lintu-asemalla koimme retken ehkä suurimman yllätyksen, kun 13. Kävimme parina päivänä tutustumassa Neusiedlia lähinnä olevaan Martal Wald-nimiseen metsäalueeseen, missä tapasimme mm. Metsässä lauloivat etelänsatakieli, joka laulaa pitkin päivää, pensaskerttu, kuhankeittäjä, peippo, mustarastas ja sirittäjä, ja puiden yllä lenteli tunturikyyhkyjä. vihertikan pesän
Samoihin aikoihin alueella retkeilleet englantilaiset ornitologit pitivät sitä pikkukiljukotkana, mutta saksalaisryhmän mielestä kyseessä oli isompi kJljukotka. Hansagin suurin erikoisuus on kuitenkin isotrappi, jonka näimme kummallakin retkellä. Lento on yllättävän kevyen näköistä ja kirjavat siivet erottuvat jo kaukaa, pitkän kaulan päässä on oudon pieni pää. Etelämpänä sijaitsevan Herrnseen vaiheilla ja sen kohdalla rantaruovikon reunassa näkyi kolmattakymmentä jalohaikaraa, toistakymmentä kapustahaikaraa, useita ruskohaikaroita ja harmaahaikara. Läheisellä rinneniityllä kutsuivat viiriäiset toisiaan, ja pienen ajon jälkeen saimme myös yhden lentoon pitkästä heinikosta. Kummallakin kerralla näimme useita niittysuohaukkoja, toisella kerralla lisäksi sinisuohaukkaparin, pieni parvi mustapyrstökuireja kierteli niityillä ja molemmilla kerroilla näimme myös kiljukotkan, jonka lajinmääritys jäi kuitenkin epävarmaksi . e e1vat etsinnöistä huolimatta kuitenkaan suostuneet näyttäytymään koko ryhmälle kummallakaan kerralla, mutta jälkimmäisellä käynnillä kaksi ryhmämme jäsentä näki yksinäisen sininärhrn lentävän kovaa vauhtia ruhtinaiden muinaista metsästyslinnaa kohti. Länsirannan toinen huomattava kohde on keskiaikainen Rustin pikkukaupunki, jossa tänä vuonna pesi noin 40 kattohaikaraparia. Illmitzin ja eusiedler Seen välissä sijaitsevassa Zickseelammessa oli useita hauskoja vesilintulajeja, kuten mustakaulauikkupari poikasineen sekä sotkaparvi, josta saatoin erottaa tukka-, punaja ruskosotkia. Tulvalammikoissa ruokailevissa vesilintuparvissa oli mm. Lintu muistuttaa lennossa suurta hanhea leveine siipineen ja harvoine siiveniskuineen. Hansagin pitkäheinäinen niittyalue oli miltei kauttaaltaan veden peitossa, tielläkin oli paikoitellen vettä niin paljon, ettei edes saappailla selvinnyt kuivin jaloin. Talvella o n joskus nähty jopa 200 yksilön parvia Itävallan puoleisilla pelloilla. Kesäkuun 15 pnä alkoi koko päivän kestänyt bussimatka Klagenfurtin ja Itävallan eteläosien kautta Alpeille, jossa majoituimme Grossglocknerin naapurivuorien rinteellä yli kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta sijait. Laji ei pesi Itävallan puolella, mutta H ansagin Unkarin puoleisessa osassa pesii vielä joitakin kymmeniä pareja, ja linnut kiertelevät säännöllisesti ravinnonhaussa myös rajan pohjoispuolella. sini-, lapaja harmaasorsia sekä heinätaveja. Paluumatkalla näimme St. Andrän Gansellackella yhden avosetin ja pari kilometriä pohjoisempana pellolle muodostuneessa tulvalammikossa kaksi avosettia sinija lapasorsien lisäksi. Lintuja oli tulvasta huolimatta runsaasti. Järven länsipuolella rekeilimme kahtena päivänä, pääkohteena Esterhazy Tiergarten, jossa pesivät seudun ainoat sininärhet. 58 Molemmat lajit pesivät järven lähiympäristössä. Ruovikon yllä kaarteli kymmenkunta ruskosuohaukkaa. minervanpöllön, joka ilmeisesti pesi pääskytörmän koloissa. Zickseen eteläpuolella olevan Kirchseen rannalla näkyi kaksi avosettia ja kapustahaikara. J ärvellä pesi noin 30-päinen naurulokkiyhdyskunta. E nsimmäisellä kerralla näimme kaksi isotrappia, toisella neljä. mustatiiran, mustajalkatyllin, kapustahaikaran kaksi jalohaikaraa, kaksi harmaahaikaraa ja yhden ruskohaikaran. Apetlonin pohjoispuolella sijaitsevan Lange Lacken rannoilta tapasimme mm. Kahtena päivänä retkeilimme itärannan järvialueella, Seewinkelissä, sekä sen eteläpuolella olevalla pustalla, H ansagissa. Maanomistajat ovat rauhoittaneet H ansagin niityt huhti-toukokuun ajaksi lintujen pesimistä varten, niin että vain tiellä saa liikkua. Tien varrella näkyi sähkölangoilla useita mustaotsalepinkäisiä, Podersdorfissa pesi kolme kattohaikaraparia ja rannoilla lenteli naurulokkeja. Tuulija nuolihaukat lentelivät myös H ansagin niittyjen yllä, ja pelloilla ja heinikoissa näkyi katto-, harmaaja jalohaikatoita, mutta tiettävästi melko lähellä Unkarin puolella pesiviä mustahaikaroita odotimme turhaan
Kaupunkialueella linnut olivat melko vähissä, vain muu59. Heiligenblutista ylös johtavalla tiellä oli vielä lumivyöryvaara, ja niin jouduimmekin jättämään automme parin kilometrin päähän hotellista ja kävelemään loppumatkan perille. 6. Tulopäipäivän iltana ennätimme nähdä pari laulavaa sitruunapeippoa, sepelrastaan, kaksi vuonkirvistä sekä useita lumivarpusia. oli ainoa koko päivämme Alpeilla ja meillä oli erinomainen onni, sillä aurinko paistoi aamusta iltaan ja alppiniittyjen kevätkukat esiintyivät täydessä loistossaan. Linnut visertelivät heliseviä säkeitään hetken rinteessä olevien seipäiden kärjessä, ennen kuin taas jatkoivat matkaansa. Lunta oli vielä palj on, vain ete-lärinteet olivat osittain lumettomat, ja lumisten huippujen vaiheilla kaarteli lähes 30-päinen alppimakkaparvi, josta muutama lintu silloin tällöin syöksyi tutun naakkamaisesti äänellen aivan hotellin editse alas laaksoon. Lumivarpuset ja vuorikirviset lauloivat jälleen hotellin ympärillä, mustaleppälintu ruokki poikasiaan ulkorakennuksen ikkunaluukun raosta ja laaksosta kantautui käen kukunta. sevaan Karl Volkerthausiin. A joimme nyt Alppien yli kulkevaa tietä pohjoiseen, ja paikoitellen yli 4 m korkeiden kinosten lomassa näimme muutamia lumivarpusia. 16. Tie oli Karl Volkerthausista eteenpäin kulkukelpoinen vielä noin kilometrin verran, sitten oli jälleen lumivyöryjen täysin tukkimaa tietä runsas kilometri, ja tien yläpäässä, lähinnä Grossglockneria sijaitsevat kaksi hotellia olivat edelleen kiinni. Muita alppilintuja ei matkalla näkynyt. Urpiaisen ääni kuului pari kertaa ja iltapäivällä laaksosta nousi neljä tervapääskyä hetkeksi kaartelemaan lumisten rinteiden vaiheilla. Illalla saavuimme Wieniin, m1ssa v1et1mme viimeiset kolme vuorokautta. pia ilmaantui lähistölle puolenpäivän maissa, ja rinteillä lenteli kaksi kivitaskukoirasta. Kolme korpKattohaikara ja ko lme poikasta Ruscissa. Odotellessani rinteessä alppimurmelin ilmestymistä kolonsa suulle näin kahdesti kolme yksilöä käsittävän alppirautiaisparven. Seuraavana päivänä piti varhain aamulla lähteä autolla jälleen kohti Wieniä, mutta sumun ia sateen vuoksi matkaan lähtö viivästyi lähelle puolta päivää. Grossglockner, edessä Itävallan suurin jäätikkö, Pasterzenkees
Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrä kasvoi aluksi melko hitaasti, mutta 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla voidaan sanoa tapahtuneen räjähdysmäisen kasvun varsinkin luonnonmuistomerkkien määrässä (kuva 1 ). 1923. (Luonnonja kansallispuistoja, mikä olisi luku sinänsä, ei käsitellä tässä yhteydessä.) Kehitys ja nykyinen tilanne Luonnonsuojelulaki tuli voimaan v. Kuvaavan esimerkin luonnonsuojeluelimen mahdollisuuksista ja vaikutuksesta antaa luonnonlintua emme etsimisestä huolimatta nähneet. Luonnonsuojeluorganisaatioiden merkitys rauhoitustoiminnassa on aivan ratkaiseva. Kaupungin länsipuolella olevassa Wienerwaldissa sen sijaan oli useita hauskoja lajeja. Heubergillä kuulimme kolme kertaa ilmeisesti vuoriuunilinnun säkeen, itse 60 Kuva 1. 100 75 50 25 900 800 700 600 500 400 300 200 100 1925 -30 -35 -40 -45 -50 55 -60 1965 toimialueellaan huomattavaa luonnonsuojelutyötä. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen rahoitustoiminta on jo vanhastaan tunnettu (kuva 2). pari pähkinänakkelia, mustapääkertun, sirittäjän, viherpeipon, sinitiaisen, kottaraisia, mustarastaita ja närhen. Myös Hämäläis-Osakunta on suorittanut tamia tervapääskyjä kierteli kattojen yllä, ja kerran näin tuulihaukan lentävän Oopperan yli. Tämä merkitsi samalla tuhannetta luonnonsuojelulakiin perustuvaa rauhoituspäätöstä. Rauhoitusten lukumäärä 19251965. Hämeessä on vaikuttanut lisäksi Hämeen Heimoliiton luonnonsuojelutoimikunta. Mustassapylväässä luonnonsuojelualueita(pinta-ala vähintään 1 ha) ja valkoisessa luonnonmuistomerkkejä koskevat rauhoitukset. Leveän salmen yli lentämään lähtenyt harakan lentopoikanen putosi variksen ahdistamana mereen ja hukkui. 1965 Jaalan pitäjässä niinipuuesiintymä. Leopoldsbergillä, Kahlenbergillä, ja hieman ett'lämpänä Heubergillä tapasimme mm. Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien r au hoitustoi m i nta 1000 ANTTI HAAPANEN Metsähallituksen päätöksellä rauhoitettiin 27. Kesäkuun 20 päivän illalla alkoi kotimatka, eikä sen varrelta ole muuta mainittavaa lintuhavaintoa kuin ynäshamninassa Ruotsissa näkemämme tragedia. Paikalle kertyneet selkäja harmaalokit käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen, ja pistelivät onnettoman uhrin poskeensa.. 8. Näiden lisäksi Hämeessä on myös paikallisia luonnonsuojelukerhoja ja yksittäisiä asianharrastajia tavallista runsaammin. Kun rauhoitustoiminnassa siten on sivuutettu ensimmäinen suuri, tasainen luku, on aihetta tarkastella tähänastisia saavutuksia. Jo seuraavana vuonna annettiin ensimmäinen rauhoituspäätös Ruoveden Siikakankaan Ollinkiven rauhoittamiseksi
Vedet, suot, ym. 61. Rauhoituskohteiden määrän kasvu LounaisH ämeessä (1.) ja Kymenlaaksossa (2.). Vuonna 1960 oli K ymenlaaksossa rauhoitettu ainoastaan kuusi kohdetta. Luonnonsuojelualueita on eniten Uudellaä maalla (kuva 3). uoli osoittaa paikallisten luonnonsuojelutoimikuntien toiminnan alkamisvuotta. Muista luonnonsuojelujärjestöistä ja elimistä ks. / . Tämän jälkeen rauhoitustoiminta on ollut erittäin vireätä, vilkkainta koko maassa (kuva 2). äytteiden on lisäksi oltava siksi suuria, että maisematyypin säilyminen on mahdollista muuttuneessakin ympäristössä. 2. Kohteen laadun m11kaan jakaantuvat ra11hoitukset seuraavasti: pinta-ala pinta-ala Alueet yhteensä kpl keskimäärin (ha) (ha) alueet, joissa monia maisematyyppejä 524.4 2 262.2 luonnontilaiset havumetsät 116.4 15 7.8 harjut ja harjumetsät 81.0 3 27.0 puistometsät ja puistot 725.6 32 22.7 lehdot ja lehtoniityt 179.4 43 4.1 suot 286.5 4 71.6 lähteet 6.5 4 1.6 kalliot 1.6 2 0.8 lintujärvet ja -lahdet 1108.8 8 138.6 saaristoalueet, joista useimmat linnustonsuojelualueita 29 224.1 27 1 082.4 32 254.3 140 230.4 Luonnonmuistomerkit : kpl kpl siirtolohkareet 92 niinipuut 58 hiidenkirnut 15 vaahterat 2 luolat 10 tammet 46 kosket 1 saarnet 5 harjukuopat 3 kynäjalavat 23 männyt 257 vuorijalavat 10 mäntymuodot 19 metsäomenapuut 1 ulkolaiset männyt 3 pähkinä pensaat 7 kuuset 128 muut lehtipuut kuusimuodot 93 ja pensaat 9 ulkolaiset kuuset 9 kasvu paikat 6 katajat 75 kalasääksen ja koivut 55 kotkan pesäpuut 9 haavat 5 muuttohaukan tervalepät 8 pesäpaikat 1 yhteensä 950 110 _,,, ·-·--· 100 / 90 ·-· )(' / BO / 70 1. asetti erityisen luonnonsuojelutoimikunnan, jonka työ pääsi syksyllä 1962 varsinaiseen alkuun. 60 / . Vuonna 1961 K ymenlaakson Luonnon Ystävät r.y. Ohjelman hahmottelua eteenpäin ykyään luonnonvarojen hyväksikäyttö on jokseenkin täydellistä. Metsien ns. Tämän johdosta luonnonsuojelun on otettava vastuu kaikkien mahdollisten luonnon ja maisematyyppien säilymisestä. Luonnonmuistomerkkejä taas on ylivoimaisesti eniten Hämeen läänissä (kuva 3). kuvaa 9. ennen lähes koskemattomina säilyneet maisematyypit otetaan tavalla tai toisella tehokkaaseen käyttöön. 0-rajaa ei enää tunneta. Kokonaisuutena voidaan todeta, ettrauhoituskohteita on eniten maamme lounaisessa osassa, jossa asuu pääosa väestöstämme ja siten myös luontoa muuttavat toiminnat ovat voimakkaimmat. / I 50 40 30 ></ 20 t 10 x-x,...>< 1950 1955 1960 1965 Kuva 2. suojelutoimikunnan työ K ymenlaaksossa
. Yksityismaiden luonnonsuojelualueista edustaa melkoinen osa lehtoja. edellä oleva yhdistelmä) niitä onkin suhteellisen vähän. Tosin paikallisiksi nähtävyyksiksi niitä tarvittaisiin niihin osiin maata, missä ei ole lähellä kansallispuistoja. 'Kuva 3. Tilanne 27.8.1965.. Tämän kuten monen muunkin haavikon kohtalona on ollut kuolla kaulattuna pystyyn. Haapanen. 62 D < I 1-J " > 3 1 Kuva 4. Luonnonsuojelualueet (pinta-ala vähintään 1 ha). Kun luonnonja kansallispuistot sekä metsähallituksen aarnialueet edustavat suurelta osalta havumetsiä, voidaan tämän puolen luonnosta sanoa olevan hyvin edustettuna, vaikka yksityismailla (ks. ~:_,---~;;-;. Luonnonmuistomerkkien (ja alle 1 ha :n luonnonsuojelualueiden) alueellinen jakautuminen. "". Valok. A. Vaikka niiden pinta-ala on usein varsin pieni, ovat ne silti hyvin arvokkaita, sillä valtion mailta niitä ei ole Karkalin luonnonpuiston ja eräiden tammimetsiköiden Kuva 5
On muistettava, että eräät eläinlajit esim. Entisten viljelymuotojen johdosta syntyneet kaskiahot, hakamaat, lepikot ym. vastaavat alueet edustavat häviäviä maisematyyppejä. Kaskiahoa ja lepikkoa Nilsiästä. R. liito-orava ja harmaapäätikka ovat suorastaan riippuvaisia haavikoista ja sangen monet lajit, varsinkin kololinnut suosivat niitä. Kuva Valassaarilta. Kalliola. Joitakin näytteitä näistäkin luonnontyypeistä olisi säästettävä. Järvien rauhoituksista tärkeimpiä kohteita olisivat ns. Paraikaa meneillään olevat soiden suojelua koskevat hankkeet tuonevat sentään jonkinlaista parannusta tilanteeseen. rauhoitushanketta. Lähes kaikki yksityismailla olevat suuret luonnonsuojelualueet ovat juuri merensaaristossa (kuva 6). Rauhoitettujen soiden vähyys on yleisesti tunnettua. Pohjanlahden rannikolla ja Turun 63. Kuntien, yhtiöiden ja yksityisten mailta löytynee vielä paljon suojelualueeksi sopivia alueita. Saaristossamme on useita erittäin edustavia luonnonsuojelualueita. R. Merilinnuston pesimäalueiden suojelu on ehkä paremmin järjestetty kuin minkään muun luonnontyypin. lintujärvet. Kalliola. Uudellamaalla niitä voidaan sanoa olevan jopa melko runsaastikin. lisäksi rauhoitettu kovinkaan paljoa. Urjalan Kaakkosuo on ainoa yksityismailla rauhoitettu huomattavampi suoalue. Toivottavasti ne toteutuvat ja ovat hyvänä esimerkkinä myöhemmälle toiminnalle. Edustava haavikko on aina lintukeidas. Metsäluonnosta lehtimetsät ovat kovin heikosti edustettuna luonnonsuojelualueilla. Valok. Paraikaa on kyllä vireillä parikin kaskimetsien Kuva 7. Tuntuu siltä kuin niiden katsottaisiin edustavan vain ihmiskäden tuotteita, joita ei kannata rauhoittaa. Kuva 6. Edustavien haavikoiden rauhoittamisella olisi suoranainen kiire, siksi huonosti niitä on viime vuosina kohdeltu. Valok. Niiden hankalat omistusolot ovat tähän saakka olleet lähes täydellisenä esteenä rauhoitustoiminnalle
Hämeen Heimoliiton luonnonsuojelutoimikunta, 6. Ne edustavat kuitenkin maisematyyppiä, joka on nimenomaan Pohjoismaille ja erikoisesti Suomelle luonteenomainen. 1. Sisävesillä vesilinnusto ei muodosta nun mahtavia yhdyskuntia kuin merellä, mutta siitä huolimatta myös järvien lintuluotoja tulisi saada rauhoitetuksi. Ilahduttavaa on, että eräät seutusuunnitteluelimet ovat kiinnittäneet huomiota harjuihin, niiden suojeluun ja soravarojen järkiperäiseen käyttöön. Hämeessä Vanajanselällä on paraikaa vireillä joidenkin luotojen rauhoitus. Lapin Luonnonystävät ry. Etelä-Karjalan maakuntaliitto, 10. Varsinais-Suomen maakuntaliiton luonnonsuojelutoimikunta ja Varsinais-Suomen metsänhoitolautakunta, 4. Ostrobothnia Australis, 12. Turunmaan luonnonsuojeluvaliokunta (Utskottet för Naturskydd i Aboland), 3. metsäntuoton kannalta joutomaita, niiden rahoittamiseen ei pitäisi olla suurempia taloudellisia esteitä. eräs sisämaan suurimpia tiirayhdyskuntia. Kymenlaakson Luonnon Ystävät ry:n luonnonsuojelutoimikunta, 9. Oulun luonnystäväin yhdistys ry., 13. Ko. Porvoon Luonnontieteellinen museo, 8. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry., 5. alueella tavataan mm. Ahvenanmaan luonnonsuojelulautakunta (Alands Naturskyddsnämnd), 2. saaristossa olevat entiset alueet vaatisivat ilmeisesti täydennystä. 64 Kuva 9. Kun lintusaaret ja -luodot ovat esim. Kotiseutuja luonnonsuojeluväen yhteinen ja melko kiireellinen tehtävä olisi etsiä edustavimmat vielä säilyneet hakamaa-ahot ja -koivi. Kuopion Luonnonystäväin Yhdistys ry. Viime aikoina rauhoitustoimintaa harjoittaneet järjestöt ja elimet sekä niiden toiminta-alue. Suur-Hollolan kotiseutuliiton luonnonsuojelutoimikunca, 7. Kunnan alueella toimivia luonnonsuojeluelimiä on ainakin seuraavissa kunnissa: Askola, Janakkala, Kristiinankaupunki, Savonlinna, Ilomantsi, Lieksa ja Pielisjärvi. Valok. Harjujen rauhoitus on toistaiseksi ollut melko vähäistä. niinipuu Nous iaisista. ja Pohjois-Savon metsänhoitolautakunta, 11
Määrän lisäys saattaa osittain johtua pesimäpaikkojen tarkemmasta etsimisestä, osittain on kuitenkin kysymys todellisesta parimäärän enentymisestä. ja sen jäsenet ovat tehneet huomattavaa luonnonsuojelutyötä hankkimalla suuren joukon kynäjalavia rauhoituksen piiriin Vanajaveden rantamilta. vastaavat ns. Tunnetuimpia ns. E dellä jo todettiin, että paikallisten luonnonsuojelujärjestöjen ja -elimien vaikutus on ratkaiseva rauhoitustoiminnassa. puolikulttuurialueista ovat ahvenanmaalaiset kukkaloistostaan kuuluisat lehtoniityt. Näitä onkin jo rauhoituksen piirissä, mutta vastaavia alueita mantereelta ei ole rauhoitettu vielä yhtään. Suurin osa männyistä, kuusista ja koivuista on rauhoitettu luonnonmuistomerkeiksi niiden maisemallisen merkityksen vuoksi. Joutsentietoja kesältä 1965 ANTTI HAAPAN EN JA MATTI HELMINEN Joutsenen levinneisyyttä koskevaa tutkimusta, jonka aikaisempia tuloksia selvitimme viime keväänä tässä lehdessä, on edelleen jatkettu. 1950ja 1960-lukujen vaihteen tienoilla alkanut melko nopea pesivien parien määrän nousu näyttää edelleen jatkuvan. Kesällä 1964 arvioitiin Lapin läänin eteläpuolella pesivän 25 joutsenparia. Tästä syystä huomattava osa valtion luonnonsuojelutoimiston työajasta menee näitä koskevien asioiden käsittelyyn. Lapin läänin osalta tiedot ovat ymmärrettävistä syistä siinä määrin epätarkkot, kaskilepikot ja -niityt ym. Kuten kuvasta 9 nähdään, suuressa osassa maata ei ole vielä minkäänlaista järjestettyä luonnonsuojelutoimintaa ja monin paikoin se on vielä peräti heikkoa. Kun luonnonsuojelulakikomiteassa on ehdotettu perustettavaksi läänien luonnonsuojelun valvojat, olisi ehkä sopivaa siirtää luonnonmuistomerkkien käsittely suuremmassa määrin kuin tähän asti läänin tasolle, jolloin luonnonsuojelutoimiston aikaa jäisi valtakunnallisesti tärkeiden luonnonsuojelukysymysten hoitamiseen ja asioiden käsittely myös nopeutuisi. 65. Kuten kuvasta 1 nähdään, nimenomaan luonnonmuistomerkkien rauhoitus on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Kerättyjen tietojen mukaan pesi Lapin läänin eteläpuolella olevassa osassa maatamme viime kesänä lähes 30 joutsenparia. Varsinaisia uusia aluevaltauksia ei kesällä 1965 tullut ilmi, mutta entiset Savossa ja Suomenselällä ovat hyvin säilyneet. Uusien luonnonsuojelujärjestöjen perustamiseen ja entisten vahvistamiseen pitäisi kaikin keinoin pyrkiä. Hämeenlinnan lyseon Calypso-kerho koja, ettei mitään täsmällistä lukua siellä pesivien joutsenten lukumäärästä voida ilmoittaa. Luonnonmuistomerkkien rauhoitus perusteet voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään, maisemallisiin ja biologisiin. Tällainen vanha viljelymaisema on usein erittäin kaunis ja luontonsa puolesta hyvin monipuolinen. puolikulttuurialueet, jotka olivat luonteenomaisia vanhalle maanviljelymaisemalle, mutta nyt ovat vajaatuottoisina alueina häviämässä. Sen sijaan jalojen lehtipuiden, puumuotojen ja isojen petolintujen pesäpuide~ säilyttämisellä on huomattava merkitys kasvilajin, muodon tai lintulajin suojelun kannalta. Luonteenomaista kaskiahoille, hakamaa-lehdoille ja vastaaville alueille on, että ne kaipaavat jatkuvaa hoitoa ja sen järjestäminen vaatii myös vanhojen viljelymuotojen tuntemista
Toivomme vastakin saavamme mahdollisimman paljon apua kaikilta luonnonharrastajilta tämän tutkimustehtävän suorituksessa. On erinomaisen onnekas asia, että osa joutsenista on näinkin hyvin ihmisiin tottuneita. Veden nousu johti joutsenten pesinnän epäonnistumiseen tällä lammella tiettävästi ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Koska tämä pesimäpaikka on ollut yleisesti tunnettu, katsojien määrä on ajoittain ollut paikalla hyvinkin suuri. Vakavammasta joutsenten häiritsemisestä tuli tieto Ilomantsista, jossa maamme ensimmäisellä joutsentensuojelualueella oli pesimäjärvi kalamiesten toimesta keväällä padottu. Erityisen ilahduttavaa on, että tätä vuotta varten on saatu käytettäväksi varoja valtion luonnontieteelliseltä toimikunnalta. Tähänastisille avustajillemme lausumme parhaat kiitoksemme. Syynä siirtymiseen arvellaan olevan liian usein toistuneet käynnit aikaisemmalla pesimisjärvellä, josta oli muodostunut todellinen >>kevätretkien» kohde. Jonkin erämaalammen joutsenet näyttävät häiriytyvän paljon enemmän kahdesta varovaisesta havainnoitsijasta kuin Juurikkalammen linnut linja-autokuormallisesta saksalaisia lintujenharrastajia. Joutsenhan on sikäli mielenkiintoinen tutkimuskohde, että sen pesivän kannan suuruus voidaan selvittää tarkemmin kuin yleensä jonkin lintulajin kanta. Saatujen tietojen mukaan joutsenparin pesintä onnistui hyvin tällä uudellakin paikalla. Joutsentutkimus jatkuu Luonnossa liikkuvia pyydetään edelleen tekemään joutsenesta havaintoja ja lähettämään Valtion luonnonsuojelunvalvojalle kesällä tavatuista joutsenista seuraavanlaisia tietoja: esiinry,nispaikka ja päivämäärä tiedot pesimisestä ja poikasten luvusta kesän eri vaiheissa tiedot yksinäisistä yksilözstä tai linnuista, joiden pesäpaikka ei ole tiedossa esiinrymi{Ympäristö'n laatu tiedot aikaisemmilta vuosilta. Ylimalkaan näyttää siltä, että joutsenet eivät 66 ole läheskään rum arkoja kuin yleisesti luullaan. Tässä vaiheessa tulisikin varsinkin syrjäiset pesimäpaikat jäättää mahdollisimman täydellisesti rauhaan. Ehdottomasti herkimmin ne näyttävät kärsivän häirinnästä aikaisin keväällä pesäpaikalle asettuessaan sekä muninnan ja haudonnan aikana. Erityisen ilahduttavaa on, että joutsen on jo kolmena kesänä pesinyt pienessä Juurikkalammessa aivan vilkasliikenteisen maantien tuntumassa. Havainnot pyydetään postittamaan vume1stään lokakuussa 1966 osoitteella Valtion luonnonsuojeluvalvoja, Metsätalo, Helsinki.. J outsentutkimusta tullaan edelleen jatkamaan. Erityisesti rajavartioston osuus luotettavien ja täsmällisten tietojen keräämisessä on ollut suuri. Tosin Pieksämäellä kahtena aikaisempana kesänä pesinyt pari katosi ilmeisesti siirtyen linnuntietä 16 km :n etäisyydellä, Haukivuoren puolella olevaan järveen. Joutsenet ovat ilmeisen hyvin tottuneet >>yleisöönsä>>, sillä pari johdatteli kuutta poikastansa lammen kortteikossa ainakin ulkonaisesti erittäin rauhallisena. J outsenista kiinnostuneet matkailijat voidaan silloin ohjata juuri tällaisten >>rohkeiden>> lintujen pesimäpaikoille, jotka useimmiten ovat hyvien kulkuyhteyksien varressa, ja siten välttää tarpeetonta häiriötä yksinäisyyteen tottuneiden joutsenten pesimäpaikoilla. Toiminta tulee edelleen keskittymään Lapin läänin eteläpuolella olevaan osaan maata, jossa olevat pesimäpaikat tullaan tutkimaan entistä tarkemmin. Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevista kunnista oli eniten pesiviä joutsenia Kuusamossa, jossa pareja oli peräti kymmenkunta. Rajavartioston ystävällisellä avustuksella tullaan alueelle ensi kesäksi järjestämään tehokas vartiointi
Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys on tehnyt kiitettävän yrityksen maakunnan mineraalivarojen ja geologian esittelemiseksi. Valitettavasti hän ei tarkemmin ilmoita mistä. Aivan näin suuri diskordanssi ei ole maalajien ja kallioperän kuvauksen välillä, mutta on pakko todeta, että toimittaja on valinnut väärän miehen kuvaamaan kallioperää. Huumorikin on saanut sijansa : Salli kirjoittaa löytäneensä niin homogeenista kaligraniittia, että siitä saisi rakennuskiveä. Toimittanut Ilkka Laitakari. Edellisessä kirjoituksessa läpikäyvä omakohtainen tuntemus puuttuu tässä täysin. Aluksi prof. Tutkimus alkaa 1700-luvun alusta, on ensin katkelmallista ja muuttuu nykyaikaiseksi joskus tämän vuosisadan alussa. Svekofenniideistä kokonaisena vuorijonona ei nuorempikaan geologipolvi näytä pääsevän eroon. Tässä ei ehkä pitäisi puuttua syntyihin syviin, mutta eikö nykyisin maankohoamisen syyt yleensä haeta muualta kuin maajään sulamisesta. Urpo Huhtasen reunapiirrokset ovat hyvät. Lo unais-Hämeen irtomaan ja kallioperän välillä on parin miljardin vuoden ikäero. Minulle, joka lasken itseni paikkakuntalaiseksi, tämä luku oli pettymys. Saamme myös hyvän kuvan alueen soista, joita ihminen nykyisin parhaansa mukaan hävittää. N äin on jouduttu ryhmätyöhön, ja sillä on aina omat haittansa varsinkin arvostelijan kannalta; jokainen kirjoitus vaatii osansa. Aarne Laitakari selvittelee Lounais-Hämeen geologisen tutkimuksen historiaa. Kirjan kuvitus on sikäli hyvä, että kuvia on paljon ja ne on tilaa säästämättä julkaistu suurikokoisina. Paljon kirjoittaneista, luonnonarvoja korostavista suojelumiehistä tuskin olisi ollut tiedossa sopivampaa henkilöä käsittelemään viimeisiä erämaita kuin Martti Linkola. Sallin työhuone on eri kerroksessa kuin Aurolan, ja niin ollen paikka kai pysyykin Jatkuu • · 69 67. Niiden painoteknillinen asu ei kuitenkaan ole kauttaaltaan hyvä. Virkkala antanut helppolukuisen ja elävän kuvan. K ysymys onkin vain siitä, onko alkuperäistä metsäja suoluontoamme säilyttäviä näytteitä erotettu lähimainkaan siinä määrin, kuin olisi toivottavaa ja mahdollista. Se on yritetty korvata kivilajien yleiskuvauksella, minkä saa oppikirjo istakin, ja karttalehtiselostuksista poimituilla esimerkeillä. Laaja ja hyvin valittu kirjallisuusluettelo auttaa asiasta kiinnostunutta lukijaa eteenpäin. Suomen viimeiset erämaat ovat suurilla luonnonsuojelualueilla, kansallispuisto issa ja luonnonpuistoissa. Tohtori Aurola esittelee maakunnan mineralogisesti mielenkiintoiset pegrnatiitit. Kirja ei yli 200 sivuisena ole tavallinen opastava selostus luonnonja kansallispuistoista, mutta siinä on pohjalla niin vankka ja järjestelmällinen kiertokäynti kaikissa maan suojelupuistoissa, että niihin perehtymätön lukija joutuu paneutumaan laajalti itse asiaan. Huolellisesti ja järjestelmällisesti eriteltyä tietoa kuvineen ja karttoineen on siis paljon. Maisemakuvitus on aiheiltaan verraten yksitotinen, mutta yksinkertaista vakavuutta on kai puistoissakin. Linkola on sopiva erämaisen luonnon ja ihmisen kuvaaja, sillä hänhän tuntee yhtä hyvin lintujen kuin luonnonihmisten tavat. Paavolainen Lounais-Hämeen Luonto No 21, Geologinen erikoisnumero. E.-P. On kovin hauskaa, että hän tarttui tähän tehtävään. Kaunis kerronta ja kunkin puiston omaleimaisuuden taju yhtyvät henkilökohtaisiin elämyksiin. Voimme seurata esittäjää Urjalan-Koijärven korkeilta, aina merenpinnan yläpuolella pysyneiltä alueilta vedenhuuhtomien moreenimaiden kautta Someron savikoille. Kirjallisuutta Murlti L inkola: Viimeiset erämaat. Tämä pitää miltei sananmukaisesti paikkansa jo tänä päivänä, mutta aivan varmaa se on muutaman vuosikymmenen kuluttua. Aihe on juuri pahimmoilleen laaja, niin ettei yksi kirjoittaja pysty siitä kunnolla selviytymään. Mutta edellä tarkoitetun hyvän lisäksi kirja on parhaimmillaan milloin kuvaus saa elonsa ja ilmeensä Martti Linkolan omista kokemuksista. Maakunnan jääkaudenjälkeisestä kehityksestä ja maaperänmuodostuksesta on tohtori K . Geologisia muodostumia on yleensä rauhoitettu suhteellisen vähän. Weilin & G öös, Helsinki 1966. Viimeiset erämaat ovatkin parhaimmillaan silloin kun niihin liittyy myös taidokas, joskin katoava, ihmisen erämaakulttuuri. Mitä varten puistoja on perustettu, missä ne sijaitsevat, pintaalat, kunkin puiston pääluonne, niiden suuret ansiot ja eräiden alueiden selvät puutteet kuten pienuus, epätarkoituksenmukaiset rajat jne. Kaikki puistot eivät tietenkään ole voineet Linkolaa yhtälailla elähdyttää ja suuremmista on miltei poikkeuksetta enemmän kerrottavaa kuin pienistä. Krysoberyllin probleerniin voidaan lisätä sen verran varmaakin, että sitä o n tavattu Somerniemeltä. Virkkala esittelee alueen nähtävyyksiä myös luonnonsuojelunäkökohtia silmällä pitäen. Ei mitään kuvausta Koijärven vulkaniittijaksosta, ei alueen siirroksista, jotka vaikuttavat maisemakuvaan, ei mainintaa Somerniemen hienosta kordieriittikivialueesta, luultavasti ei tietoakaan. Mutta paras aineisto on antanut erinomaisia kertomuksia, viehättävää on kuvaustan vankka liittyminen paikkakunnan muuhun elämään, on eläviä ja sattuvia paikannimiä ja kansanperinteeseen liittyviä tarinoita. Valtion luonnonsuojeluvalvojan, professori Reino Kalliolan sekä tohtori Anto Leikolan puheenvuorot kirjassa lisäävät sen asiallista ja painavaa leimaa
Tällä alalla Te olette saavuttanut erinomaisen arvokkaita tuloksia. Teidän tutkimustyötänne on samalla luonnehtinut suuri rakkaus kotimaan luontoon ja tietoisuus sen suojelemisen vei voituksesta. johtokunnasta muodostettu lähetystö vieraili prof. Kujala Luonnonsuojeluyhdistyksen kunniajäseneksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistys päätti vuosikokouksessaan 27.3.1966 kutsua prof. Viljo Kuialon yhdistyksen kunniajäseneksi. 12:-/ 15 :WSOY 68 johtajana ollut ansiokkaasti ohjaamassa aatteellista luonnonsuojelutyötämme. 196 sivua. Prof. Maamme luonnonsuojeluväki näkee Teissä suuren luonnon tutkijan ja ystävän sekä velvoittavan esikuvan. Teksti in li ittyy kiinteäst i 90 tek ij än ottamaa harvinaista valokuvaa . Kiitollisuutensa ja kunnioituksensa osoitukseksi yhdistyksemme ja koko maamme luonnonsuojelun hyväksi tekemästänne arvokkaasta työstä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on tänään vuosikokouksessaan päättänyt kutsua Teidät professori Viljo K ujala kunniajäsenekseen.. Te olette ollut luomassa niitä perinteitä, joille virallinen luonno nsuojelumme rakentuu, ja Te olette monien vuosikymmenien ajan toiminut aktiivisesti aatteellisessa luonnonsuojelutyössä. Yhdistyksen ent. Te kuulutte niihin miehiin, joiden aloitteesta Suomen Luonnonsuojeluyhdistys perustettiin, ja Te olette sen johtokunnan jäsenenä ja puheen"Kaunis tarina suomalaisesta metsästä ja erään miehen rakkaudesta siihen" Martti Linkola (US) ALLAN PAULI N PIILOPOLUILLA Allan Paulin tul i luonnonkuvaojono tunnetu ksi teoksen " Kameramme luonnon kätköillä " toisena tekijänä. Uudessa kirjassaan hän kertoo salaperäisestä, om ien lakiensa mukaan elävästä karusta metsästä jo sen aroista eläimistä. Kujalan luona esittäen hänelle seuraavan kirjelmän: Te olette ottanut elämäntehtäväksenne Suomen luonnon, erityisesti metsiemme ja niiden kasvimaailman, tutkimisen
Jo pitemmän aikaa on kaikissa pohjoismaissa ollut iskulauseena: "Yksi jäsen jokaista vanhaa kohti". Maisteri Räsäsen esitys aerogeofysikaalisista tutkimuksista on asiallinen. ensiluokkainen satulareppu , makuupussi, käytännöllinen olkalaukku, luonnonaiheisia kirjoja tai lahjakortteja. Jäsenistöä laajentamalla tehokkaampaan luonnonsuojelutyöhön Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi viime vuonna noin 500 uudella jäsenellä. Hankintaki lpailu päättyy syyskuun 10 päivänä ja palkintoina jaetaan mm. Jäsenhankintakilpailu Yli viisi uutta jäsentä hankkinut pääsee mukaan palkintoarvontaan siten, että jokainen vi iden jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpaan . Jotta yhdistyksemme voisi saada kantavuutta kannanilmaisui l leen yhä lisääntyvissä ja moni naistuvissa I uonnonsuojelu kysymyksissä, on sen jäsenistön kasvuvauhtia nopeasti kiihdytettävä. 67) etsinnän harrastelija näkee, että häiriöitä mahtuu koko valtakunnan alueelle kymmeniätuhansia. KIRJALLISUUTTA (jatkoa s. neljä kairauspaikkaa. Toivo Mikkola 69. Yhdistyksen jäsen määrä on siis edelleen kasvamassa, mutta varsin ve rkkaista vauhtia. Pienestä karttaliitteestä malminProf. Joka viidestätoista uudesta jäsenestä jaetaan ylimääräisenä tunnustuksena yhdi styksen merkillä varustettu hopealusikka. tuntemattomana. Tämä on meidän syytä ottaa tavoitteeksi tänäkin vuonna. Laitakarin mineraaliluetteloon lisäisin borniitin eli kirjavan kuparikiisun ja kuparihohteen Urjalasta. Julkaisun päättää luettelo kokoelmista ja julkaisusarjoista sekä pari kuvaa geologisesta tutkimuslaitoksesta. Olethan muistanut maksaa tämän vuoden jäsenmaksusi ! Käytä maksuja suorittaessasi postisiirtotiliä 68821 Osoitteenmuutoksesta pyydetään ilmoittamaan heti. Malmiaiheisiin olisi kysymällä voitu lisätä puolentusinaa, mm
35) By Urpo Häyrinen and Rauno Ruuhijärvi The Fi1111ish arure Co11servatio11 Society a11d the Peatla11d Development Auociatio11 set up a committee i11 the 111i11ter 1965 to prepare a 11ational peatla11d co11servatio11 pla11 lo meel the 11eeds of 11ature co11servatio11, .nvamp research, ed11catio11, biki11g, a11d tourism. The largest areas i11cluded i11 the committee pla11s sbo1v tbe rich pattern of tbe peatla11ds a11d the forests so well that tbey are proposed as 11ew 11at11re or 11ational parks; tbe smallPr areas will be co11served as virgi11 areas. The State Board of Forestry has sim11lta11Co11sly projected the co11servatio11 of a ca. 011 the hasis of the field work carried out i11 tbe mmmer 1965, the pari of the pla11 co11cerned ivitb the slate la11ds il1 southern Fi11/a11d was completed i11 February 1966. Conservation pian for the peatlands of southern Finland (p. Joistaki n puisto ista o n karllaki n, ja v alokuvat antavat 'etukäteismakua'." 110 mustavalkoista ja 8 monivärikuvaa , 12 karttaa , 215 sivua , hinta 20,-/24,-. The 11Ced for conservation is the most pressi11g for the raised bogs i11 /he privalely owned la11ds of soutbem Fi11/a11d. 33) dimmes the proposed new Nature Co11servatio11 Law, which is described i11 more detail by Prof. This is mai11/y due to local co11servatio11 orga11izatio11s, as show11 i11 Fig. Fig. 100 sq.km peatla11d area. 48). 9. Fig. " Kirja on myös erino mainen opaski rja heille, jotka kenties j o ensi kesänä aikovat tutustua joho nki n näistä puistoista. Niilo Söy ri11ki (p. The 1111mber of 11at11re mo1111111mts per 100 sq km is presenled i11 Fig. Conservation of nature reserves and monuments in Finland (p. 61). 3 sbo1vs tbe 11at11re reserves a11d tbeir localio11. Together 111ilh tbe pealla11ds i11 the cu"ently protecled 11a/11re reserves a11d national parks, these comprise about om per cent of the origi11al peatland area. Accordi11g to the plans, a total of 430 sq.km wi/1 be left 11ndrai11Cd i11 the southern half of the co1111try. The completed pari of the pla11 i11cludes 44 differmt peatla11d areas, totali11g a11 area of 330 sq.km. 60) By Antti Haapanen Nature co11servatio11 activil)• i11 Fi11/a11d has greatly i11creased d11ri11g the lasi few years. The summary (p. P.S., H ämeen San o mat · WEILIN · GOOS Summaries of Main Articles in this lssue The leadi11g article by Prof. R eino Kalliola (p. 4. The commillee is cu"ently engaged il1 working out a pla11 for the co11servatio11 of the peatla11ds of 11orthern Fi11/and a11d of ali private la11ds. 70 Retkeilijöille matkailijoille WEILIN · GOOS 1 uon nonystävi l le MARTTI LINKOLA VIIMEISET ERÄMAAT Suomen kansallisja luonnonpuistojen seikkaperäinen opaskirja. 1 shows tbe total 1111111bers of 11at11re reserves, exc/11di11g 11atio11al a11d 11at11re parks (black co/11111m) a11d 110/11re 111om1111e11ts (white colrmms) eslab/ished d11ring the period 192565
The artic/e aisa disc11sses the ki11ds of 11at11re poor(y represented or lacki11g in the 11at11re reserves i11 Fi11/a11d 011d makes s11ggeslio11s for f11t11re 111eas11res to be taken lo remerly this sit11ation. WINTER OSAKEYHTIÖ omist. ROSENLEW & Co., Oy gives the types of 11al11re reserves and their area (hectares) os 1vell as their n11111ber and 111ea11 area. W. The kinds of reserves f rom top to bottom are as fol/01vs: vario11s landscape feat11res, virgin co11ifero11s sta11ds, eskers a11d esker forests, peatla11ds, spri11gs, rocks, eutrophic bird lakes a11d bays, a11d archipelago areas, mostly islet groups with ab1111da11t waterfowl. 61) are 111ai11IJ1 tali trees (pi11e, spmce, j1111ipcr, birch, /ime, oak, ele.), glacial boulders, dt!vil' s chums, caves and other 1111iq11e nature formatio11s. Takuu on voimassa käytettäessä vähintään 30 1 Wi ntex-takuulateksia oston yhteydessä annettavan maalausohjeen mukaisesti. The 11at11re 11101111mmts (s11m111ary, p. 71
PANKAA TIIKERI TANKKIIN aina matkanne varrella
Sellotape on vahva nimi teippirintamalla. • pakkausteipeistään • suojausteipeistään • maalaustöiden peite• sähköeristysteipeistään ja rajausteipeistään /.6\'-s>'o $ A K EY H T I l) VALKEAKOSKI Myös kotikäyttöön Sellotape I Kodissa on kätevlntä katkohammastuksella varustettu Sellotape-katkokelateippl. Kaikkialla tunnetaan Sellotape mm. MAAILMANKUULU Sellotape on Adheslve Tapes Ltd:n rekisteröimä tavaramerkki.. Kaupoista kaikkialta. Esimerkiksi teollisuus niin meillä Suomessa kuin 120 muussakin maassa luottaa varauksetta siihen. Se on lasinkirkasta, sitkeänlujaa teippiä, joka palvelee Teitä kaikessa kotoisessa käytössä
Synkät korvet, varpuja ja käkkärämäntyjä kasvavat rämeet, vetiset nevat ja hyllyvät letot ovat vielä suurimmalta osaltaan luonnontilassa, ja tarjoavat rauhallisen pakopaikan kovapohjaisilta salomailta häädön saaneille villieläimille. Eero Murtomäki ja Heikki Seppälä ovat kameroineen vaikuttavalla tavalla tavoittaneet suon elämän, sen kasvija eläinkunnan elämän, aidon erämaaluonnon tunnelmat. Kansamme hyvinvoinnin lisäämiseksi vaaditaan nyt suomaittenkin tehokasta käyttöönottoa. Suo kuitenkin elää, vielä. TILGMANNIN KIRJAPAINO HELSINKI 1966. Ilmestyy kesällä. tulossa taideki riankaunis kuvateos otava suo elöö Suo on niitä harvoja koskemattoman erämaaluontomme jäännöksiä, jotka toistaiseksi ovat saaneet olla rauhassa ihmiseltä hänen muuttaessaan tuottamatonta tuottavaksi