Postisiirto 6882. Pentti Salan/erä (toimitussihteeri). Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Toimitus: dos. Sisältää: Luonnonsuojelu laajentumassa ihmisen suojeluksi, Pekka 11orleva 41 Ulkoilijan oikeudet lain piiriin 43 Luonnonsuojelu maanmittarin toin,ikcntässä, Heikki A nnanpalo 47 Puuttuvat ja puutteelliset kansa! I ispuismmme, Urpo Häy rinen ja Martti Linkola 54 Luonnonsuojelututkimuksen metodiikasta scutusuunnittclussa, l--Jrikki IW1rorcnri11110 62 Pohjoismainen luonnonsuojelu kongressi J yväskylässä kesä! lä 1967 67 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous 1967 68 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikcrmmus 1966 69 Uusi hallitus 71 Kirjallisuutta 71 Summaries of Main Articles in this Issue 72 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Tilaushinta vuonna 1967 on myös 8 mk. Kari lvluslanoja, varat. F..-P . KQnsilehden on piirtänyt taiteilija Urpo Huhtanen. 64 37 19. Martli Linkola, mets.hoit. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Toimituskunta: hum.kand. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. R eino Kalliola, mets.hoit. Paavolainen, mets.hoit. Puh. Toimisto avoinna arkisin klo 913. Penlli Salan/erä ja agronomi Jo/Jan S1a11dertskjöld. Pekka Nuorteva (vastaava), prof
Tällä hetkellä ovat polttavimpia kysymyksiä vesistöjemme muuttuminen jäteviemäreiksi, biosiideista johtuva myrkytysvaara, retkeilyja virkistyskäyttöön soveltuvien luonnonalueiden väheneminen, harjujen kauneuden pilaaminen suunnitelmattomalla soranotolla, ennennäkemättömiin mittasuhteisiin paisunut ja seurausvaikutuksiltaan osittain tutkimaton suonkuivatustoiminta sekä ne metsien moninaiskäyttöä vaikeuttavat, maisemakuvaa rumentavat ja luonnon alkuperäistä tasapainoa häiritsevät toimenpiteet, jotka aiheutuvat siirtymisestä harvennushakkuiden luonnehtimasta metsien hoidosta lohkottaiseen metsien viljelyyn. Luonnonsuojelun on entistä tehokkaammin laajennettava toimintansa käsittämään ihmisen itsensä suojelemisen kaikilta niiltä vaaroilta, jotka liittyvät luonnonvarojen väärinkäyttöön tai luonnon saastuttamiseen jätteillä. Luonnonvaroja on tietenkin pyritty käyttämään järkevästi säännöstellen, mutta paljon on esiintynyt myös yhteiskunnan kokonaisedut sivuuttavaa oman edun tavoittelua tai ymmärtämättömyyttä, joka on johtanut luonnonvarojen väärinkäyttöön tai luonnon saastuttamiseen jätteillä. Muuttunut tilanne edellyttää myös luonnonsuojelullisen tutkimustoiminnan laajentamista. Koska alkuperäinen luontomme auttamattomasti häviää lähivuosikymmenien kuluessa, on velvollisuutemme jättää jälkipolville siitä mahdollisimman tarkka kuvaus (inventaarioluettelo ), mutta tämän lisäksi tarvitaan erityisen kipeästi sellaista järjestettyä tutkimustoimintaa, 41. Samalla on ihmistoiminnan luontoa muuttava vaikutus noussut kokonaan uusiin mittasuhteisiin. Näiden pääkysymysten ohella on edessä lukematon joukko muita ongelmia ja uusia on nousemassa. Olemme tulleet vaiheeseen, jossa ihmistoiminnan haittavaikutukset luonnossa ovat saavuttaneet sellaiset mittasuhteet, että ne uhkaavat vakavasti ihmisen toimeentuloa ja viihtyisyyttä. VUOSIKERTA Luonnonsuojelu laajentumassa ihmisen suojeluksi PEKKA NUORTEVA Yhteiskuntamme kehitystä luonnehtiva voimakas teollistuminen ja koneellistuminen on antanut mahdollisuudet luonnonvarojemme tehokkaampaan hyväksikäyttöön ja siten elintason nousuun. SUOMEN LUONTO No 2 1967 26. On selvää, ettei luonnonsuojelutoiminta voi tässä tilanteessa keskittyä pelkästään luonnonsuojelualueiden muodostamiseen tai yksittäisten eläinja kasvilajien suojelemiseen
Oikeat asenteet antava biologinen perustietämys olisi pyrittävä antamaan koko kansalle jo yhtenäiskoulussa. Tueksi ei riitä pelkkä myötätuntoinen asenne, vaan tarvitaan myös todellista työpanosta yhteisen asian hyväksi. Tämä perustietämys olisi oltava kaikilla niillä, jotka yhteiskunnan eri portaissa tekevät päätöksiä luonnonvarojen käyttöön tai jätteiden käsittelyyn liittyvistä kysymyksistä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Viime vuosikokouksessa valittiin suuri osa entisen hallituksen jäsenistä neuvostoon ja uusi hallitus muodostettiin huomattavan nuorista, mutta silti luonnonsuojelutyön tai luonnontutkimuksen alalla ansioituneista henkilöistä. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. joka kohdistuu nimenomaan ihmistoiminnan haittavaikutusten selvittelyyn. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Helsi nki 18, Lapinlahd enkatu 29 B 22 42. Tärkeätä on myös todeta maassamme vuosikymmenien aikana palavan innoituksen vallassa ja vaivoja säästämättä suoritetun luonnonsuojelutyön muodostavan vankan pohjan, jolta on hyvä ponnistaa kohden uusia ja yhäti laajenevia päämääriä. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. On myös saatava ihmisille selvä käsitys luonnon eloyhteisöjen muodostamista kokonaisuuksista, sekä siitä, mitä seurausvaikutuksia ihmistoiminnan eri muodoilla on näihin eloyhteisöihin. Vuosikokous valitsi epäilemättä keski-iältään huomattavan nuoren hallituksen siksi, että se odottaa nuoruuden rivakkuudella ja ennakkoluulottomuudella suoritettavia toimenpiteitä. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Luonnonsuojelun ala on kuitenkin nyt niin laaja ja tehtävät niin monia, ettei rivakoinkaan kahdeksanhenkinen hallitus pysty viemään asioita eteenpäin pelkästään omin voimin, vaan tarvitsee jatkuvasti jäsenistön tukea kaikissa toiminnoissaan. Lisätäkseen toimintakykyään laajentuneella toimialalla on Suomen Luonnonsuojeluyhdistys muuttanut hallinto-organisaationsa käsittämään tieteellistä Ja hallinnollista arvovaltaa edustavan neuvoston ja tehokkaasti toimivan suppeahkon hallituksen. Merkin hinta on 3 mk 50 p. Luonnonsuojeluvalistuksen alalla ei myöskään enää riitä, että herätetään rakkaus alkuperäiseen luontoon ja siten halu sen suojelemiseen. Nämä ovatkin monissa asioissa tarpeen
Pyrittäessä määrittelemään lakisääteisesti näitä oikeuksia ja velvollisuuksia, on muun muassa kiinnitettävä huomiota toisaalta omistusoikeuden oleellisiin piirteisiin ja omistajan asemaa koskeviin oikeusperiaatteisiin ja toisaalta siihen, missä määrin omistajan oikeuksien rajoittaminen on välttämätöntä jokamiehen oikeuksien hyväksi sekä mitä muita mahdollisuuksia ulkoilun edistämiseksi on tarjolla. On katsottu välttämättömäksi varata mahdollisuus kulkemiseen myös kesällä sellaisilla paikoilla viljelyalueilla, jotka eivät ole varsinaisessa viljelykäytössä. Yleisenä käyttäytymissääntönä kuljettaessa metsäalueella olisi, että on vältettävä vahingon tai häiriön aiheuttamista. Kotialueella, jollaiseksi katsottaisiin rakennettu tontti ja rakennuspaikka, puutarha, uimaranta, teollisuusalue sekä niihin verrattava muukin erityiseen käyttöön otettu alue, olisi lakiehdotuksen mukaan kulkeminen ilman lupaa kielletty. Tässä mielessä voidaan maa-alueet jakaa kolmeen pääryhmään, nimittäin: metsämaat, niihin luettuna myöskin joutomaat; viljelyalueet, ja kotialueet. Komitean lakiehdotuksessa määritellään jokamiehen oikeus liikkumiseen ja oleskeluun toiselle kuuluvalla maa-alueella edellä esitettyä ryhmitystä perustana käyttäen. Maan omistajan tai haltijan suojan tarpeen yleistä ulkoilua vastaan voidaan katsoa riippuvan ennen kaikkea siitä, miten hän kyseessä olevaa aluettaan käyttää. Myös metsäja joutomaalla saattaa kuitenkin poikkeuksellisesti olla rajoitettuja alueita sellaisessa käytössä, että on aihetta kieltää kulkeminen tällaisella alueella. Komitean puheef!iohtajana on toiminut maaherra Urho K i u k a s, jäseninä metsäneuvos P a a v o .Jo k i n en, vanhempi hallitussihteeri E r k k i L a a ks o vi r ta, vanhempi hallitussihteeri K a a r I o Te tri, toimiti1!}ohtaja Jo u k o T o 1 o n e n ja toimitu!}ohtqja A 1 p o V a r jo 1 a sekä sihteerinä lainopin kandidaatti, metsänhoitq/a O 1 a v i M a r t i k a i n e n. silloin, kun metsäalueella on suoritettu tehokkaita metsänviljelytoimenpiteitä esimerkiksi kylvämällä tai istuttamalla taikka varaamalla koealoja tieteellisiä tutkimuksia varten. Tällöin tulevat kysymykseen ennen kaikkea mahdolliset polut ja pellon pientareet, aidan vierusalueet yms. 43. Yleisiä säännöksiä Lainsäädäntömme valossa on useasti kovin tulkinnanvaraista ja epäselvää, mitä oikeuksia ns. Mietintö·ön sisältyvässä ehdotuksessa ttlkoilulaiksi on säännö.ksiä muun tlluassa ns. Ulkoilijan oikeudet lain piiriin Ulkoil11/akiko111itea, joka asetettiin vuonna 1963 tekemään ehdot11ksen yleisiä ulkoilual11eita ja ulkoi/11a muutoin koskeviksi tarpeellisiksi säännöksiksi, jätti maalisk11un 2 päivänä mietintö·nsä sisäasiainmir.isteri Martti Viitaselle. jokaflliehen oikeudesta liikk11a ja oleskella toiselle kt1ult,valla al11eella, 11lkoil11reittien perttstamisesta, ulkoilual11eiden muodostamisesta valtion maille sekä säännöksiä yleiseen kqyttö·ön tarkoitettujen leirintäalueiden perustamisestaja pitämisestä. Pellolla, niityllä ja laitumella olisi oikeus kulkea maan ollessa jäätyneenä tai lumen peitossa ja muulloinkin, mikäli kulkemisesta ei aiheudu maan omistajalle tai haltijalle vahinkoa tai sanottavaa haittaa tai häiriötä. jokamiehellä on liikkua ja oleskella toiselle kuuluvilla alueilla ja mitä velvollisuuksia hänellä on maan omistajaa tai haltijaa kohtaan. Ennen kuin kulkeminen tällaisella alueella voitaisiin kieltää tai sitä rajoittaa, olisi siihen saatava viranomaisen lupa. Julkaisemme alla otteita lakiehdotuksen perusteluista. Näin on asian laita mm
Komitea on kuitenkin katsonut, ettei ulkoilun. Pitempiaikaiseen oleskeluun olisi kuitenkin aina saatava lupa. Sen sijaan tiekunta tai tieosakas voivat yleisesti kieltää moottoritai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön, ellei ole kysymys valtion tai kunnan avustusta saavasta tiestä. Lyhytaikainen oleskelu toisen alueella kuten levähtäminen tavanomaisen kulkemisen yhteydessä tai kesäiseen aikaan aurinkokylpyjen ottaminen, ei aiheuta yleensä suurempaa haittaa tai häiriötä kuin varsinainen kulkeminenkaan. Vakiintuneen tavan mukaista on, ettei jalankulkijan tarvitse hankkia lupaa yksityisen tien tilapäiseen käyttämiseen. Lakiehdotuksen mukaan tällainen levähtäminen tai muu lyhytaikainen oleskelu olisi sallittua siellä, missä on oikeus kulkea. alueiden ulkopuolella tapahtuva tilapäisluonteinen telttailu olisi sallittava edelleenkin etäällä asumuksista metsäalueilla, jollei siitä aiheudu maan omistajalle tai haltijalle vahinkoa tai sanottavaa haittaa tai häiriötä. Eräretkeily etenkin laajoilla sydänmailla on käytännössä milteipä mahdotonta tai ainakin erittäin hankalaa ilman tulen käyttämistä ruoan valmistamiseen, kenties lämmittelyynkin. Tältä pohjalta lähdetään myös yksityisistä teistä annetussa laissa. Telttailu ja asuminen mukana kuljetettavassa asuntovaunussa on varsinkin matkailuun ja viikonlopun viettoon liittyvänä yöpymismuotona lisääntynyt viime aikoina merkittävästi. Komitean käsityksen mukaan leirintäyms. Milloin maan omistaja tai haltija katsoo, että edellä tarkoitettu tilapäisluonteinen oleskelu, 44 vaikkakaan siitä ei aiheudu haittatekijöitä, olisi tarkoituksenmukaisempaa esimerkiksi maisemakuvan ehyenä säilyttämiseksi tai muusta syystä ohjata ja keskittää, olisi hänellä oikeus kieltää sanotunlainen oleskelu tietyllä alueella, mikäli hänen toimestaan on osoitettu tai muutoin on käytettävissä yöpymiseen soveltuva alue lähiympäristössä
Ankkuroimisen suhteen on sen lisäksi, mitä vesilaissa on säädetty, pidetty aiheellisena ehdottaa, että pitempiaikaiseen ankkuroimiseen asutun rannan lähellä on saatava rannan omistajan tai haltijan suostumus. ykyistä käytäntöä vastaavasti sekä rikoslain metsänhaaskaussäännöstä selventämään ehdotetaan säädettäväksi, että jokaisella on oikeus, ottaen huomioon mitä kulkemisesta on säädetty, poimia marjoja ja sieniä toisen maalta. Koska ulkoilureittitoimitus olisi samalla jakolain mukainen maanmittaustoimitus ja ulkoilureitti merkittäisiin karttaan, tulisi sillä olemaan määrätty pysyvyys. edun vuoksi ole aihetta antaa pitää tulta ilman maan omistajan tai haltijan lupaa siten, että siitä voi olla seurauksena metsäpalon syttyminen. Etenkin asutuskeskusten läheisyyteen tarkoitetut ulkoilureitit tulisivat palvelemaan lähinnä kunnan omia asukkaita. Tällaisella alueella tulisi alueen taloudellisen käytön, lähinnä metsätalouden harjoittamisen sekä ulkoilun ja matkailun edut saattaa sopivasti niveltymään toisiinsa. Ulkoilualueet Vaikka luonnonsuojelulain nojalla valtion maille muodostettujen luonnonpuistojen ja kansallispuistojen sekä metsähallituksen päätöksillä perustettujen aarnialueiden ja puistometsien suojelu on luonteeltaan biologista luonnonsuojelua, on kansallispuistoissa mahdollista suorittaa eräitä ulkoilua ja matkailua palvelevia rakennustoimintoja, mutta kuitenkin yleensä vain milloin se voi tapahtua alueen luonnonkuvaa rikkomatta. Ulkoilureitin perustaminen ehdotetaan suoritettavaksi siten, että laaditaan ulkoilureittisuunnitelma, joka olisi alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi. ulkoilualue. Kehitys on kuitenkin osoittanut, että varsinaisten luonnonsuojelualueiden rinnalle ja täydennykseksi tarvitaan uusi sosiaalisen luonnonsuojelun näkökohdat huomioonottava aluetyyppi ns. Komitea ehdottaa kuitenkin, että mukana kuljetettavassa retkija leirintäkeittimessä tai lämmitystahi valaistuslaitteessa taikka niihin verrattavassa muussa maapohjasta eristetyssä tulenpitolaitteessa saadaan pitää tulta noudattaen riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. ykyisen laajuiset rakennusmahdollisuudet luonnonsuojelualueilla riittänevät kyllä esimerkiksi patikkaretkeilyyn ja hiihtoon sekä muuhun vastaavanlaiseen toimintaan. Ulkoilulakiin esitetään otettavaksi säännöksiä myös vesistössä kulkemisesta, uimisesta, veden käyttämisestä talousvetenä samoin kuin muustakin tämänkaltaisesta veden ja vesistön hyväksikäytöstä. Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla on metsähallituksen päätöksen mukaan 45. Tästä syystä ehdotetaan, että jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen jalan, hiihtäen tai pyöräillen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi. Maan omistaja tai haltija voisi kuitenkin kieltää niiden poimimisen kotialueensa välittömästä läheisyydestä. Ennen suunnitelman vahvistamista olisi niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen. Komitea on katsonut, että edellä tarkoitettu yleisen ulkoilutoiminnan käytännöllinen järjestäminen kuuluu kunnille. Komitean käsityksen mukaan olisi pyrittävä siihen, että etenkin asutuskeskusten vaikutuspiirissä edellä tarkoitettu liikkuva ulkoilu johdettaisiin määrätyille reiteille ja suurelta osalta myös ohjelmoitaisiin. Ulkoilureitit Mikäli kasvavaa joukkoulkoilua ei voida järjestää tarkoituksenmukaisesti, voi jokamiehen oikeuteen perustuvasta ulkoilusta aiheutua maan omistajille tai haltijoille niin merkittävää vahinkoa, haittaa tai häiriötä, ettei voida kohtuudella velvoittaa heitä hyväksymään alueittensa liian runsasta käyttöä
Kieltotaululla, ilmoituksella tai muulla tavoin ei olisi lupa kieltää, mikä lakiehdotuksen mukaan on sallittua.. Leirintäalueet Lukumääräisesti arvioiden suuressa osassa maatamme on nykyistä tarvetta vastaavasti leirintäalueita. Lakiehdotukseen sisältyykin säännös siitä, että ulkoiltaessa ei maastoon saa jättää näkyville lasia, paperia, romua tai muita jätteitä niin, että siitä aiheutuu roskaantumista. Jätteiden mukaanottaminen tai hävittäminen on ennen kaikkea kasvatuskysymys, mutta myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä tarvitaan. Yleisinä leirintäalueina ei pidettäisi myöskään sellaisia alueita, joita niiden omistajat ovat esimerkiksi muita alueitaan suojellakseen varanneet ulkoilukäyttöön tahtomatta ryhtyä muihin valmisteluihin ja järjestelyihin alueelle saapuvia varten. Erinäisiä säännöksiä Maassamme järjestetään monenlaisia tilaisuuksia, joissa yleisöä kokoontuu toisinaan runsaas tikin määrätylle alueelle. Jotta tällaisten ulkoilualueiden säilyvyydestä ulkoilukäytössä saataisiin riittävä varmuus, ehdotetaan, että ne perustettaisiin asetuksella. Tällaisia olisivat jokamiehen kulkuoikeuden kieltäminen tai rajoittaminen metsäalueella ja maan omistajan tai haltijan antaman oleskelukiellon 46 asiallinen tarkastaminen sekä yleisen ulkoilureitin suunnitteluun, perustamiseen ja pitämiseen liittyvien tehtävien hoitaminen. Eräänä huomattavana toisen alueeseen kohdistuvan virkistyskäytön varjopuolena on se, että alue tällaisessa käytössä monissa tapauksissa likaantuu ja roskaantuu. Kunnille kuuluvia tehtäviä Lakiehdotuksessa mainitaan eräitä ulkoiluun välittömästi liittyviä tehtäviä, joiden hoitaminen olisi kunnallisen viranomaisen asiana. Komitean ehdotuksen mukaan lupa olisi saatava silloin, kun tilaisuuden järjestämisen johdosta voidaan olettaa yleisöä kokoontuvan huomattavassa määrin tietylle alueelle ja siitä voi aiheutua vahinkoa tahi huomattavaa haittaa tai häiriötä. Luokitusperusteet määräisi sisäasiainministeriö. K äytännössä on esiintynyt epätietoisuutta siitä, onko tällaisen tilaisuuden järjestämiseen aina saatava maan omistajan lupa. Johtuen siitä, että yleistä ulkoilua olisi myös valtion alueilla pyrittävä ohjaamaan ja keskittämään, ehdotetaan säädettäväksi, että valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on huomattava yleinen merkitys, voidaan perustaa ulkoilualue. Leirintäalue-käsitteen ulkopuolelle jäisivät sellaiset alueet, joita ei ole tarkoitettu yleisiksi ja jotka ovat vain määrätyn, rajoitetun henkilöryhmän käytössä. Komitean laatima lakiehdotus leirintäalueiden osalta lähtee siitä, että matkailijain ja retkeilijäin käyttöön pysyväksi ja yleiseksi tarkoitetun leirintäalueen perustamiseen ja pitämiseen vaaditaan aina lääninhallituksen lupa. Leirintäalueet jaettaisiin niiden sijainnin, rakennusten, laitteiden ja varusteiden sekä yleisen tason perusteella luokkiin. Lakiehdotuksessa on omaksuttu se periaate, että kulkemista, oleskelua, telttailua tai alueen muuta käyttöä koskeva kielto olisi maan omistajan tai haltijan toimesta annettava tiedoksi selvästi näkyvissä kieltotauluissa tai ilmoittamalla kielto todisteellisesti sille, jota vastaan se halutaan saattaa voimaan. jo nyt noudatettava metsien käsittelyssä maisemanhoidollisia periaatteita. ykyisin käytetään pakkausten päällyksinä lasia, peltiä, muovia ja vahapaperia yms., joista jää näkyviä ja pitkään säilyviä jätteitä metsiin ja rannoille
Luonto ei enää ole innoittava itseisarvo, vaan ihmisten onnellisuus on todettu paljon enemmän tavoittelun arvoiseksi. Siinä mielessä se onkin juuri teollistuneen, hyvinvointiin pyrkivän sivistysyhteiskunnan ilmiö. Myös ihminen on osa luontoa. Uudenkin käsityksen tärkeimpiä luojia ovat olleet biologit. Aivan viime vuosiin astihan tunnettiin vain ns. vesiensuojelun tarpeellisuuteen ja että Maanmittausinsinöörien Liitto on suositellut uuteen ohjelmaamme maisemanhoitoa. Maanmittarilla tarkoitan tässä Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolta valmistunutta diplomi-insinööriä hänen töistään riippumatta. Luonnonsuojelu maanmittarin toimi kentässä HEIKKI A NNA NPA LO Luonnonsuojelua on kauan pidetty biologien ja kaunosielujen yksinoikeutena, johon muut eivät ole uskaltaneet kajota, mutta vähitellen suhtautuminen on muuttunut. Tärkein toimintamuoto on rauhoittaminen. Ilahduttavaa on, että opetuksessamme on kiinnitetty huomiota mm. Yhteensä rauhoitettuja alueita on 0,85 % Suomen koko 47. Kuitenkaan kukaan ei liene vielä pyrkinyt luomaan kokonaiskuvaa, ja siksi olen halunnut muotoilla kirjoitukseni yleisluontoiseksi. He ovat tutkineet kasvija eläinekologiaa, joka selvittää kyseisten eliöitten ympäristövaatimuksia. H änkin on vuosituhansien aikana saanut oman elämäntapansa, jonka vaatimukset tulee täyttää onnellisuuden saavuttamiseksi. Maassamme on tällä hetkellä varsinaisia luonnonja kansallispuistoja 24 kpl eli lähes 200 000 ha, yksityisten mailla rauhoitettuja alueita 112 kpl eli noin 200 ha sekä metsähallituksen aarnialueita lähes 1 000 ha. Sattuvasti tohtori Rautavaara kirjoittaa: >>Ekologisia lakeja ei vielä ole järjestelmällisesti sovellettu ihmiseen ja ihmisyhteiskuntaan. Tällä hetkellä taas ymmärretään luonnonsuojelun merkitys paljon suuremmaksi. Luonnonsuojelun pyrin käsittämään koko siinä laajuudessa, mikä sille on viime aikoina avartunut. Niinpä esimerkiksi Suomen Teknillisen Seuran Maanmittausinsinöörien kerho pohtiessaan aikanaan rantalain tarpeellisuutta samalla käsitteli luonnonsuojelua. Luonnonsuojelu on herännyt huomaamaan, että sitä yhä välttämättömämmin tarvitaan suojaamaan ihmistä itseään teknillisen kehityksen nopeuden synnyttämistä vaaroista. siinä, että kasvija eläinsosiologia on biologinen tieteenhaara, mutta ihmissosiologia kuuluu humanististen tai »valtiotieteiden» ryhmään ikäänkuin ihminen muka kykenisi järkeilemällä asettumaan luonnon lakien yläpuolelle.>> Nyky-yhteiskunta on kaltoin kohdellut ihmisen luonnollisia ympäristövaatimuksia. Tämä ilmenee räikeästi mm. Osaltaan ei-biologisten alojen lisääntynyt aktiivisuus johtuu luonnonsuojelukäsitteen tuntuvasta laajentumisesta. klassillinen eli sivistyksellis-tieteellinen, säilyttävä luonnonsuojelu, jonka tarkoituksena oli luonnon >>Umpioiminem> mahdollisimman alkuperäisenä tieteellistä tutkimusta varten ja ihmisten mielenkiinnon herättämiseksi. Sivistyksellis-tieteellinen luonnonsuojelu Sivistyksellis-tieteellinen luonnonsuojelu on edelleenkin hyvin tärkeä juuri biologeille, mutta maanmittarinkin on otettava se huomioon. J opa perimmäiset oikeudet puhtaaseen juomaveteen ja hengitysilmaan ovat vakavassa vaarassa joissakin kaupungeissamme, jollaisia Helsingin lisäksi ovat jo niinkin pienet kuin Oulu, Kemi, Valkeakoski ja Lohjakin. Luonnonsuojelun tärkeys maanmittarillekin on todettu. Rinnastus saattaa tuntua hyvinkin yllättävältä, mutta sille on kyllä olemassa selityksensä. Vielä vähemmän on huolehdittu sellaisesta ihmisen henkiseen tasapainoon vaikuttavasta tekijästä kuin hänen ympärillään leviävästä maisemasta, joka voi ilmaista kansan sivistystasonkin paremmin kuin lukuja kirjoitustaito
Viljelysalue kuuluu luonnostaan kirkonkyliemme maisemakuvaan, eikä sitä pitäisi pyrkiä sieltä hävittämään. Kuva on Sääksmäeltä. . Siitä annan akateemikko Aallolle kiitoksen. luonnonsur!}eluja muinaismuistoalueita . Luonnonsuojelulain mukaan maanomistaja tekee rauhoitusanomuksen, jonka maaherra luonnonsuojeluvalvojaa ja kunnallisvaltuustoa kuultuaan voi hyväksyä. Näin on tehtykin. . Onhan esimerkiksi nykyinen oppilaitoksemme Otaniemessä rakennettu niin, että vanhaan kartanoon johtanut puukujanne on säilytetty ja sopeutettu uuteen rakennukseen. taikka muusta niihin verrattavasta .ryystä erityisesti su'!}eltava, voidaan kaavassa antaa tarpeellisia määräyksiä.» Rakennusasetuksen 32 § :ssä lupa taas muuttuu pakoksi: >>Sellaisia paikk'!)a, jotka näköalansa, sijaintinsa, kasvullisuutensa tai erikoiste.1 luonnonsuhteidensa vuoksi ovat arvokkaita, on mikäli mahdollista suqjeltava ja säi!Jtettävä eikä ilman pakottavaa .ryytä hävi48 tettävä.>> En tiedä pelkästään rakennuslain perusteella missään rauhoitetun luonnonsuojelualueita, eikä siihen ole edellytyksiäkään jos kaavan laatija on kaikki alat hallitseva mestari, sillä luonnonsuojelualueitten perustaminen edellyttää ehdottomasti biologisen asiantuntijaavun käyttämistä. . ja muita erityisiä tarpeita varten.>> Pykälässä 135 taas sanotaan: >>]os jotakin aluetta on sen sijainnin, luonnonkauneuden tai erikoisten luonnonsuhteiden ... pinta-alasta. . Määrä on varsin olematon. Mutta rakennuslain 36 § antaa mahdollisuuden hieman toisenlaiseen rauhoitukseen: >>Asemakaavassa voidaan määrätä alueita: . Valokuvat kirjoittajan. Niillä voidaan esittää vain vähän suomalaisen luonnon ominaispiirteistä. Valtion alueella presidentti eduskunnan suostumuksella päättää rauhoitusalueen perustamisesta. Samojen pykälien mukaan voidaan perustaa luonnonmuistomerkkien tapaisia alueita tai ainakin suojella niitä. Tällä tavoin on rauhoitettu noin 850 kohdetta.. Itse luonnonmuistomerkeistä luonnonsuojelulain 6 § sanoo: >>]os valtiolle kuuluvalla alueella tavataan yksityinen puu tai puuryhmä taikka muu luonnonmuodostuma, jonka säi!Jttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta, voi se viranomainen, jolle alueen ylivalvonta on uskottu, sen kåjttämisestä vahvistetun suunnitelman estämättä rauhoittaa mainitun luonnonmuistomerkin.>> E delleen 12 §:ssä rauhoitusmahdollisuus ulotetaan yksityisten maille. Olisikin toivottavaa, että joka pitäjään saataisiin edes muutamia edustavia alueita tutkimus-, opetusja valistustarkoituksiin
ruumiin koko ja ruumiinrakenteen piirteet, ja yksilöt, joille elinympäristö on yhdentekevää tai joille se luontaisesti on esim. Yleensäkin maanmittarin olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä kaikkea tarpeetonta luonnon muuttamista, sillä on paljon ihmisiä, jotka saavat koskemattomasta luonnosta yhtä suuren nautinnon kuin joku tl'.usikaalinen henkilö konsertista. ettei puita tarpeettomasti kaadeta eikä vahingoiteta. Rakennusasetuksen 34 § suo mahdollisuuden asemakaavamääräysten antamiseen vesialueen säilyttämiseksi tai järjestämiseksi. uudenaikaisen kaupunkimaaston mukainen, ovat yhtä harvinaisia mutaatioita kuin kädettömät yksilöt.>> Sosiaalinen luonnonsuojelu pyrkii täyttämään meidän tavallisten, kädellisten ihmisten ympäristövaatimukset. huomioitava luonnonsuojelun ja maisemanhoidon vaatimukset. Rakennuslain 36 § antaa luvan: >>Asemakaavassa voidaan määrätä alueita: ... Meidän jakolaistamme voidaan vain edellä esitettyä 69 § soveltaa maisemanhoitoon : >>Kuitenkin katsottakoon, .. Älkäämme siis tuhotko mahdollisuutta luonnon konserttiin! Sosiaalinen luonnonsuojelu Käsitteessä 'sosiaalinen luonnonsuojelu' tullaan lähimmäksi uutta laajentunutta käsitystä: ihmistä on suojeltava suojelemalla luontoa. puistqja, urheilu-, ulkoilu-ja uimarantaalueita sekä muita sellaisia tarkoituksia varten.>> Saman lain 34 § taas määrää: >>Erityisesti on katsottava, että puistqja ja muita virkistysalueita järjestetään riittävästi kaupungin eri osiin ja ettei näihin tarkoituksiin aikaisemmin varattua alaa ilman erityistä ryytä supisteta.>> Valitettavasti kunnanisien on ollut aivan liian helppo keksiä erityisiä syitä! Vesi muodostaa erään tärkeän virkistyslähteen niin kauan, kuin kaikki järvemme ja jokemme eivät vielä ole muuttuneet teollisuuden viemäriverkostoksi. Tämä luonnonsuojelun ala liittyy läheisesti tekniikkaan, maanviljelykseen ja metsätalouteen. Rakennuslain 26 § mahdollistaa alueitten varaamisen yleiskaavassa virkistystarkoituksiin. Puutarhassa tai muussa paikassa, jossa on istutuksia, taikka puistossa älkiiiin puita omistqjan luvatta vahingoitettako tai kaadettako.>> Vihje on hyvin hienovarainen ja on varmasti syntynyt muista kuin maisemanhoidollisista syistä. Myös seutukaavoissa sosiaalisen luonnonsuojelun tarpeet on huomioitava, sillä useinkaan ei muuten saada riittävän suuria retkeilyalueita, joitten minimimittana voidaan pitää 100 km 2• Vähäisen puuntuoton alueilla Lapissa olisi pyrittävä säilyttämään muutamia tuhansien neliökilometrien laajuisia samoilualueita, joista luontoa kaipaavat ihmiset saisivat vuotuisen terveydentarpeensa tyydytettyä. Syntyyhän kulttuurimaisema luonnonmaisemasta ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Kalastaja Pentti Linkola on kirjoittanut ihmisen ympäristövaatimuksista: >>Yksilölliset eroavuudet näissä suhteissa hajoavat samanlaiseksi suhteellisen kapea-alaiseksi tilastolliseksi vaihtelusarjaksi kuin lajin ja rodun muutkin ominaisuudet, esim. Ihmisten käyttöön pyritään varaamaan riittävästi puistoja, viheralueita ja laajoja lomanviettoja retkeilyalueita. Jakolain 69 § koskettelee klassillista luonnonsuojelua kieltämällä puiden tarpeettoman kaadon ja vahingoittamisen. T oimintamuodot liittyvät hyvin läheisesti arkkitehtien ja maanmittareitten toimikenttään. Länsi-Saksan uusjakolain 37 § :n mukaan uusjakoviranomaisten on mm. Yhtenäisiä tyylikkäitä kylänäkymiä ei ole säästetty, vaan taloudellisuuden ni49. Niinpä maanmittarikuntamme mainetta rasittaakin se, että uusjaoissa maaseudun maisemalliset olot on sotkettu kovin sekaviksi. Siten se vähentää henkisiä rasituksiamme. . Maisemanhoito Maisemanhoito uskaltautuu kulttuurimaiseman järjestämiseen sellaiseksi, että jokapäiväinen ympäristömme pystyy tyydyttämään esteettisyysvaatimuksemme
Esimerkiksi järviä kuivattaessa on harkittava, onko lisääntyneen peltoalan tuotto välttämätön, kuinka suuri sadon lisäys loppujen lopuksi on, jos kuivatuksella hallat on houkuteltu paikalle tai järkytetty vesitaloutta, ja onko veden katoamisesta johtuva viihtyisyyden väheneminen korvattu mahdollisesti lisääntyneellä tuotolla. Kuva on Tampereen Vilusenharjulta. Kivijärven vesi murtautui tällöin ulos ja tuhosi myllyn ja myllypaikan. Melkein ~ragikoomilliseksi tilanteen tekee se, että maaseudullakin on huomattu keskittyneisyyden tarpeellisuus nyt, jolloin talouskeskukset on saatu hajoitettua pitkin peltoja ja metsien laitoja. Hyvä kalavesi on nyt tuhottu ja aikaisemmin hallaton tila on tullut hallanaraksi niin, että suurta osaa järvenpohjasta täytyisi pitää näitten menetysten korvauksena.>> Toisessa paikkaa todetaan, että jakokunnasta kalavedet puuttuvat ja että hallatuhoja sattuu usein, melkeinpä vuosittain, enemmän tai vähemmän pahoja. Pohjanmaalla on ruvettu uudelleen patoamaan kerran laskettuja järviä, ja oiottuihin teihin on alettu tehdä uudelleen mutkia. Eräästä vanhasta järvenlaskusta kirjoittaa Rovaniemen pitäjän Kivijärven jakokunnan isojaon pöytäkirjassa komissionimaanmittari Anton Heikel vuonna 1875: >>Aikaisemmin hyväksi kalavedeksi tunnetun järven (Kivijärvi) kuivatus tapahtui melkein sattumalta, sillä Kivijärven asukkaat, joilla oli mylly nykyisessä lasku-uomassa, syvensivät srta saadakseen enemmän vettä myllyynsä. On siis tarkoin harkittava, mitä kuivaa ja mihin tien sijoittaa, sillä yleinen rakentamisen into ei useinkaan muista ottaa kaikkea huomioon. On yllättävän tuntuista, että niissä on koettu samanlaisia keikauksia kuin talouskeskusten sijoittelussa. Uusjakojen yhteydessä joudutaan usein suorittamaan kuivatusja tientekotöitä. mrssa Ja jakolain tuella talouskeskukset on hajoitettu ympäriinsä. Se antoi sitten aiheen kaivamalla nopeuttaa sattumalta alkanutta kuivatusta. Isänmaamme kasvot pintaa syvemmältä: erikoisesti suunnittelijoina maanmittaritkin voivat olla estämässä näin pahojen näkymien syntymistä. 50
Milloin määräystä ei voida antaa sen v11oksi, että se on tnaanomistqjalle kohtuuton, voi valtioneuvosto antaa kunnalle luvan pakkolunastaa alueen.>> Yksityisomistuksen vahvassa maassa tuollainen mahdollisuus osoittaa asian suurta tärkeyttä. Kuva on Aitoosta. Maisemanhoidollinenkin merkitys on huomattava, sillä meillä käytetään vuosittain yksinomaan soraa määrä, joka vastaa 40 kilometriä 51. iiden mukaan asemakaavaa laadittaessa kauniita näköaloja ja muita kauneusarvoja on mahdollisuuksien mukaan suojeltava ja säilytettävä. Rakennuslaki antaa mahdollisuuksia kulttuurimaisemien suojeluun pykälissä 34 ja 135 ja rakennusasetus pykälissä 32 ja 125. Erikoisesti viihtyisyystekijöiden vuoksi läheskään kaikki ei ole rahaksi arvioitavissa, ja juuri siksi asianosaisten ja toimitusmiesten henkilökohtainen katsantokanta on ratkaiseva. Rakennustavan on tyydytettävä mm. Vielä rakennuslaissa korostetaan: »jos jotakin aluetta on sen sijainnin, luonnonkauneuden tahi historiallisesti tai taiteellisesti arvokkaiden vmistqjen, esineiden tai rakennusten takia taikka 1m111sta niihi11 verrattavasta ryystä eriryisesti suqjeltava, voidaan kaavassa antaa tarpeellisia määräyksiä. Vanha suomalainen viljelyskylä on luonnostaan tiivis. Sen hajoittaminen johtui tilan sisäisen liikenneaseman korostuksesta. Tällä hetkellä järven pohja ei enää ole käytössä märkyyden vuoksi ja uusi kuivatussuunnitelma odottaa rahoitusta. Maanmittarit voisivat lohkomisen aikana neuvoa rantarakentajia maisemamme herkimmän kohdan, rantaviivan suojeluun. Jos lakia olisi noudatettu, nykyisen näköinen maaseutumme epäilemättä olisi jäänyt syntymättä. viihtyisyyden ja kauneuden vaatimukset. Nykyisin ulkoisen liikenneaseman merkityksen kasvaessa kootaan tilojen talouskeskuksia jälleen ryhmiin. Huvilatonttien erottamisessa maanmittarilla ei useinkaan ole muuta tehtävissä kuin amenen sanominen, mutta ehkäpä nykyistä villitystä voitaisiin ohjata vähän parempaan suuntaan valistuksella. Taloudellinen luonnonsuojelu Taloudellinen luonnonsuojelu tarkoittaa luonnonvarojen säilyttämistä niin, että uudistuvat pysyvät tuottavassa kunnossa ja uudistumattomia käytetään tarkoituksenmukaisesti hyväksi. Maaseudulla rakennusluvan saannin ehtona on muiden ohella rakennuksen sopusuhtaisuus ja ympanstoon sopeutuvuus sekä rakennuspaikan sopivuus. Periaatteessa probleema voidaan yksinkertaistaa kysymykseksi: >>Korkea elintaso vaiko viihtyisä elinympäristö?>> Tällöin on muistettava, että korkeaan elintasoon välttämättä kuuluu myös viihtyisyys, joten hyvinvointia on nostettava muuten kuin ympäristön kauneuden kustannuksella. Jälkimmäiset jätämme etupäässä geologien ja vuorimiesten huoleksi, mutta sen verran maanmittarinkin on muistettava, että seutuja yleiskaavoja laadittaessa inventoidaan alueen kaivannaisvarat ja suunnitellaan niiden käyttö
E dellinen lausuu yleisajatuksen, ja jälkimmäinen soveltaa sen kalakantaan, mutta ikävä kyllä se lienee ollut varsin tehoton. Länsi-Saksassa. Kuva on Tampereelta. Ainakin voimalaitosten lohihissit ovat olleet täysin tuloksetonta rahan ja vaivan haaskausta. muutoin kt1in kotitarpeiksi . Niinpä esim. Maaperää on suojeltu mm. Metsien osalta myös yksityismetsälain 1 § määrää: >>Metsää 52 älMön hävitettäM; älkö'önkä metsää siis siten hakattako eikä maata hakkauksen jälkeen sellaiseen tilaan jätettäM tahi sillä tavoin käytettäkö·, että metsän luonnollinen uudistuminen sen kautta joutuu vaaraan.>> Perusluonnonsuojelu Viime aikoina valtion luonnonsuojeluvalvoja, professori Kalliola on ruvennut puhumaan 'perusluonnonsuojelusta', jonka kohteiksi hän lukee maan, veden ja ilman. . J akolain 63 § tulee lähemmäksi maanmittaria: >>Kun jakotoimitus on tiedoitettu alettavaksi tai aloitettu, älMiin viijeltyjä tiluksia laskettako rappiolle tai laihdutettako taikka ruokamultaa vietäM pois, älMiinkä puustoa käytettäkö. keskikokoista harjua. . Tulos on siellä melkein poikkeuksetta ikävystyttävän yksitoikkoinen. Pelto ei ole maisemallisestikaan otollinen rakennuspaikka. Mitä edellä on säädetty metsästä, olkoon soveltuvilta kohdin voi111assa myös polttoturpeen, sammalkuivikkeen, suomudan, hiekan, soran ja saven suhteen.>> Lisäksi mainitun pykälän mukaan toimitusmiesten on annettava tarkempia määräyksiä soveltamisesta. 1851 kydön poltto kovilla mailla, koska se uhkasi aiheuttaa laajoja ryöstöviljelyjä erityisesti Etelä-Suomen savilakeuksilla. Näyttää siltä, että puhdas käyttövesi saadaan turvatuksi, mutta määräyksistä ei missään nimessä saa tinkiä, sillä muuten jonkin ajan kuluttua vesistöt tosiaan voisivat olla pelkkää viemäriverkostoa. Vihdin alueilla Salpausselänkin olemassaolo alkaa olla vaarassa. kieltämällä v . Meillä polttavin on tällä hetkellä vesien suojelu, ja niinpä siitä onkin annettu varsin pitkälle meneviä määräyksiä vesilain 1 luvun pykälissä 15, 18 ja 19, 10 luvussa ja asetuksessa vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä. Uudistuvien luonnonvarojen säästämisestä antaa muutaman määräyksen vesilain 2 luku pykälissä 5 ja 22.
Ilmansuojelu on äsken huomattu tarpeelliseksi niinkin lähellä meitä kuin Tukholmassa. Jo nyt ihmiset elävät esimerkiksi Valkeakoskella Onko kuivatusyritys epäonnistunut . Ei, vaan vastaavantapaiseen tulokseen on vienyt lahden pohjukkaan sijoitettu vedenpuhdistamo, joka on rehevöittänyt kasvillisuuden. Niinpä rakennuslain muutoksella on nyttemmin tehty luvalliseksi osoittaa rakennuskaava-alueella maata maaja metsätalouden käyttöön, tosin vain >>erityisestä syystä>>. Pellot ovat tuottavia ja luonnollisia viheralueita, joissa silmä lepää paljon mieluummin kuin harhautuneelta eksotiikalta vaikuttavissa vierasperäisissä istutuksissa. ilmassa, joka lyhyessä ajassa syövyttää metalleja. on katsottu tarpeelliseksi ottaa rakennuslakiin määräys ruokamullan suojelusta: >>Ruokamulta, joka rakennettaessa ja rakennelmia muutettaessa sekä muissa olennaisissa maanpintaa koskevissa muutoksissa poistetaan, tulee säilyttää käyttökelpoisena ja sitä on suojeltava pilaamiselta ja hävittämiseltä. >>Olisi pelottavaa,>> kuten Anto Leikola sanoo, >>jos meillä matkalla kohti hyvinvointia olisi oppaina vain talousmiehiä. Toistaiseksi meillä on vain tyydytty pidentämään savupiippuja. Niistä ei myöskään aiheudu kunnalle kuluja, vaan jopa vero tuloa. Kovin kauan ei kulune siihen, jolloin samat vaikeudet ilmenevät riittävän konkreettisina meilläkin pakottaakseen toimenpiteisiin. Olen varma, että emme koskaan saapuisi perille.>> Tämä johtuu siitä, että ihminen elää yhtä vähän hopeamarkoista kuin suurista seteleistäkään, jos hänen ei ole mahdollista saada oikeaa elinympäristöään. Kuva on Helsingin vierestä Laajalahdelta. Saatuamme näin jonkinlaista kuvaa luonnonsuojelusta, tulemmekin ehkä yllättävään tulokseen: Luonnonsuojelu ei olekaan biologien ja kaunosielujen asiaa, vaan pääosiltaan meidän kaikkien arkista työtämme, jonka onnistuminen riippuu siitä, muistavatko eri aloilla toimivat ihmiset kukin kohdallaan ottaa sen vaatimukset huomioon tavoitellessaan elintasoa. 53. Silmien, suun ja ihon ohella emme saa unohtaa korviakaan. Ehkäpä jonkinlaisena erikoisuutena, mutta kuitenkin paikoitellen tarpeellisena, voidaan mainita Unescon suosituksesta maisemien kauneuden ja luonteen säilyttämiseksi sen 8 §: >>Maisemien kauneuden ja luonteen suojelussa olisi kiinnitettävä huomiota myös niihin vaaroihin, jotka liittyvät eräisiin nykyisen yhteiskunnan töihin ja toimintoihin niiden synnyttämän melun vuoksi.>> Ihmisen suojelussa on kaikki aistit muistettava. E rikoisesti liikenteessä tämä on käynyt tärkeäksi. Rakennusministeri voi antaa määräyksiä ruokamullan suojelun tavoista ja laajuudesta.>> Meillä on nykyisin suurta muotia puhua maatalouden ylituotannosta, mutta sittenkään hyvää peltomaata ei kannata tuhlata rakentamiseen varsinkaan asutuskeskusten lähistöllä, koska siellä maa saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön
Opetustoiminnalle kansallispuistot ovat erinomaisia kohteita. Kansallispuistot on tarkoitettu ensisijaisesti kaikille avoimiksi isänmaan luonnon nähtävyyksiksi, luonnonpuistot lähinnä tieteellisen tutkimuksen työkentiksi. iillä on pysyvä kulttuurimerkitys maamme luonnonhistorian muistomerkkeinä. Tuolloin ei liioin osattu vielä ennustaa vesien kohtalokkaan nopeaa saastumista, valtavia vesistöjärjestelyjä, kesäasuntojen räjähdysmäistä lisääntymistä rannoilla eikä e.m. Toiseksi niillä päinvastoin kuin luonnonpuistoilla on myös huomattava sosiaalinen merkitys. Kansallispuistojen merkitys on paljon suurempi ja monitahoisempi kuin luonnonpuistojen. Maineikas tutkimusmatkailijamme A. Kansallispuistojen koskemattomassa luonnossa retkeileminen tuottaa korkealuokkaisen henkisen ja ruumiillisen virkistyksen. Kansallispuistojen tulee merkityksensä laadusta johtuen sisältää edustavat näytteet maamme kaikkien maisema-alueiden luonnosta ja niiden kaikista biotoopeista. E räs luonnonsuojelun päätarkoitus on sellaisten maan alkuperäistä luontoa edustavien suojelualueiden perustaminen, jotka ovat riittävän suuria ja rauhoitettuja kaikelta luontoa muuttavalta toiminnalta. seikkoja. Ensiksikin ne toimivat tavallaan luonnonpuistoina säilyttäen alkuperäistä luontoa ja tarjoten tutkijoille työkentän. Luonnonpuistojen taulugalleria on suljettu, mutta kansallispuistojen taulunäyttely on kaikille avoin. Nordenskiöld on yhdeksän vuosikymmentä sitten verrannut luonnonsuojelualueita isänmaan muinaisuudesta kertoviin tauluihin. Näiden suhteen esiintyy luonnonmaakunnittain suurta vaihtelua, jonka kaikkien aspektien tulisi olla talletettuina kansallispuistoiksi rauhoitetuilla alueilla. Mutta ne eivät tarjoa materiaalia vain luonnontieteiden opetukselle vaan ne valottavat myös edellisten sukupolvien työtä ja elämää antaessaan kuvan siitä millaiseen maahan asutus on raivattu ja millaisessa miljöössä entispolvet 54 ovat eläneet. Tällaisten alueiden luomista edellyttää luonnonsuojelulakimmekin heti ensimmäisessä pykälässään. Retkeilyväen ja luonnonharrastajien kannalta on välttämätöntä, ettei matka lähimpään kansallispuistoon mistään osasta maata muodostu kohtuuttoman pitkäksi. ollut suorittamassa Soidensuojelutoimikunnan koko maan käsittävää suoinventointia. Lakiin perustuen on valtionmailtamme erotettu suojelualueiksi 9 kansallispuistoa ja 15 luonnonpuistoa. Urpo Häyrinen on m111. E. Jokaisessa maakunnassa täytyy olla edustava kansallispuisto myös toisesta syystä. Ne tarjoavat retkeilytoiminnalle parhaat mahdolliset puitteet. M a r t t i Li n k o I a, joka on perehtytryt erityisesti Poijois-Suomen olosuhteisiin, on tutustunut kaikkiin ,rykyisiin luonnonja kansallispuistoihimme ja kirjoittanut niitä esittelevän kirjan>> Viimeiset erämaah>. ykyinen yhdeksän kansallispuiston >>verkostomme>> on suunniteltu 1940ja 1950-lukujen taitteessa, pokasahan, justeerin ja suokuokan aikakaudella, jolloin ei ollut tietoa metsätyömenetelmien nykyisestä tehokkuudesta ja siitä, että metsätalouden ja metsänviljelyn piiriin joutuu maamme koko metsäala ja melkein koko suoala pohjoista metsärajaa myöten. Puuttuvat ja puutteelliset kansallispuistomme URPO HÄYRINEN JA MARTTI LINKOLA Kirjoittqjat ovat maan joka kolkkaan ulottuneilla matkoillaan ja retkillään perehtyneet eri maakuntien luonnonmaiseman rauhoitustarpeeseen ja kansallispuistoley.rymyksiin
Lounais-Suomessa, maamme viljavimmassa ja asutuimmassa maisemamaakunnassa, on vain Liesjärven tavattoman pieni, retkeilyn kannalta miltei täysin merkityksetön kansallispuisto. Kun tarkastellaan luonnonja maisemamaakuntiamme ja sitä mikä niissä kussakin tapauksa on olennaista ja suhteutetaan täten saatu kuva kansallispuistoihimme, todetaan kansallispuisto->>verkostomme>> suorastaan skandaalimaisen aukkoiseksi. Suomen maailmankuulun väksi näytteeksi maritiimisesta luonnonmaisemerensaariston mastamme. Näin ollen on nyt koittanut aika, jolloin myös aivan tavanomaisen luonnon säilyminen maisemassamme on varmistettava perustamalla suuri määrä rauhoitusalueita kansallispuistoja eri puolille maata. Luonnonja kansallispuistokomiteat ovat lähteneet siitä, että luontoa säilyy rauhoittamattomanakin jossain määrin ja ne ovat toiminnassaan aivan oikein keskittyneet mm. ; · ;l 't .. ~ · '• ' t . Lin11:1.,,toar/; ; • 't' V .c . Suomen nykyiset kansallispuistot. Nykyinen tilanne on kuitenkin sellainen, että kaikki se luonto mitä ei virallisesti rauhoiteta muokataan tavalla tai toisella luonnontilaisesta jyrkästi poikkeavaksi. . Koko saaristossamme ei ole ainoatakaan kansallispuistoa rauhoitettuna näytteenä merialueittemme luonnosta ja tulevien aikojen purjehtijoiden ainoana mahdollisena maihinnousupaikkana, mistä huvilayksityisalueiden tylyt kieltotaulut puuttuvat. Itse asiassa Haminasta Tornioon ulottuva merensaaristomme on niin laaja ja ulkosaaristosta rannikolle vaihtuvine vyöhykkeineen niin monivivahteinen, ettei yksi kansallispuisto alkuunkaan riitä tyydyttäkansallispuistoksi sopivaa saaristoaluetta, mutta Turun saariston ja Ahvenanmaan rauhoitusaluetarve voidaan tyydyttää vain yksityismaita koskevan rantalain puitteissa tai valtion suorittamilla maanlunastuksilla. Ei liioin retkeilyja matkailutoiminnan nykyistä, vuosi vuodelta lisääntyvää luonnonalueisiin kohdistuvaa painetta vielä aavistettu oikeassa mittakaavassa. Tämä 1,5 km 2 :n suuruinen palsta edustaa lounaishämäläistä metsäja rantaluontoa; muut Lounaismaan luonnonmaiseman tyypit SS. ," Liesj&rvi t< ~ ~'/ ,,_ . E räitä pahimpia puutteita ja mahdollisuuksia niiden poistamiseen on luonnonhistoriallisten alueitten mukaan jaet• ~ höluefuri • . tuina poimittu seuraavaan. luontomme suurien erikoisuuksien rauhoittamiseen. myöskään ole sanottavasti otettu huomioon yhdeksää kansallispuistoamme suunniteltaessa. Kartasta käy ilmi niiden sijainti luonnonhistoriallisilla alueillamme, jotka ovat pääosin samat kuin kasvimaantieteelliset maakuntamme ja myös tietynlaisia maisemallisia kokonaisuuksia. Valtionmailla on tällä hetkellä pari arvo on toistaiseksi noteerattu vain juhlapuheissa tai matkailukaupallisessa mainonnassa. Lähtökohta nykyiselle kansallispuistojen määrän ja riittävyyden tarkastelulle on aivan erilainen kuin ennen
Kolin maisema, Suomen matka symboli, on huvilatontitusuhan alainen : kin järvinäkymämme. Matkailijoille tarunhohtoisina mainoste jalan, Kainuun ja Kuusamon erämaat mittaista avohakkuualuetta ellei joitak metsiä pelasteta kansallispuistoiksi. Kaupungin nykyiset 56 Erilaiset välitysliikkeet myyvät kauka erämaajärvien rannat tonteiksi ja johta tien. kokonaisten latva minen olisi siellä mahdollista. Kaupungin varaamien ulkoilualueiden säilymistä ulkoilukäytössä ei ole millään lailla tai asetuksella turvattu. Ainoan pelastusma~ joaisi suunniteltu rantalaki, jonka pe näkyvät rannat ja saaret voitaisiin raul tai näköalapuistoksi. siitä puuttuvat. helsinkiläisiä, joilla ei ole omassa maakunnassaan lain nojalla turvattua isohkoa luonnonaluetta. Saariselän Nuortijoen alue tarjoaa v lisuuden todella suuren erämaan rauh sallispuistoksi. Mm. Lounaismaan asukkaiden kannalta tilanne on erittäin onneton. Valokuvat: Urpo Häyrinen, l'vfarlli L Mantonen. Ajateltakoon esim. Kuva hyvin tuntemalta ja syvästi ihailemalta. Ei ole mitään lal sen turvaamiseksi
On itsestään selvää, että kasvava SuurHelsinki tarvitsee oman enemmän tai vähemmän alkuperäistä luonnonmaisemaa edustavan alueensa. 57. Asia olisi ainakin osittain hoidettavissa siten, että Tervalammin valtionmaa Vihdin ja Espoon rajalla muodostettaisiin kansallispuistoksi. uten 1tille linen mut:inoa , tar) lille allisfartti Karfhtälevia 1dolkan>itta,iden 11 111! 1 P ulkoilualueet eivät sitäpaitsi vastaa luontonsa puolesta edes ulkoilun saati sitten esteettisen luonnonihailun asettamia vaatimuksia. e on saatu kaupungin haltuun sangen luonnontilaisina ja komeina, mutta ne on perusteellisilla hakkuilla ja omituisella maisemanäkemyksellä järjestään pilattu steriilin ja ilottoman näköisiksi. Helsingin kaupungin tulisi ottaa osaa kansallispuiston perustamiseen myös uusien luonnontuntuisten alueiden hankinnoilla; näillä alueilla nykyisestä retkeilytarkoitukselle vastakkaisesta hakkuukäytännöstä tietenkin tulisi luopua. Porkkalan niemen koko kärkiosa puolestaan olisi kuin luotu Helsingin seudun rannikkoluonnon kansallispuistoksi, mutta alue on yksityismaata
Onkin todettava, että kunnollisia järviluonnon suojelupuistoja voidaan saada aikaan vain toivottavasti pian voimaan tulevan rantalain mahdollistamia rannansuojelualueita käyttämällä. Poijanmaan ja Suomenselän alueella, joka ulottuu Kokemäenjoen pohjoispuolelta Iijoelle saakka, tilanne on vielä huonompi kuin Lou58 naismaalla tai Järvi-Suomessa; ei yhtään kansallispuistoa! Näillä luonnonmaakunnilla on kuitenkin täysin omaleimainen luonto, jota ei muualta tapaa ja jonka säilyttäminen pitäisi tajuta maakunnalliseksi velvollisuudeksi ja kunniaksi. Melkein neljänneksen koko maasta käsittävällä alueella on vain kaksi kansallispuistoa, joista vain toinen on järviluonnon suojelualue, kylläkin merkittävä Linnansaari, joka edustaa erinomaisesti Savon suurjärvien saaristomaisemaa ja Itä-Suomelle luonteenomaista kaskitalouden muokkaamaa metsäluontoa. Linnansaaren kansallispuiston rauhoitus ei kuitenkaan takaa alueen veden säilymistä luonnontilaisen puhtaana. Helsingin ja Lounais-Suomen tilanne havainnollistaa sen koko Etelä-Suomea koskevan seikan, että on mahdotonta perustaa riittävää määrää kyllin monipuolisia kansallispuistoja, ellei myös yksityismaita oteta mukaan valtakunnallisiin luonnonsuojelusuunnitelmiin. Varsinaisen Pohjanmaan lakeuksien valtavat viljelykset on raivattu valtaosalta soille; näin siis suot ovat luonnostaan lakeuksien maakunnallisia, raivaajan työn mittavuutta havainnollistavia luonnonmuistomerkkejä. Pohjois-Karjalaan olisi luotava sen mainostusta ja mainetta vastaava kansallispuisto, johon sisältyisi vaaroja metsineen ja ahoniittyineen sekä laaksojen reheviä lehtoja; itse asiassa tällaiseen kansallispuistoon kuuluisi myös perinteellisen vaara-asumusmaiseman. Ikaalisten Kurun rajaseutujen, Isojoen Kauhajoen Lauhavuoren takamaan ja Perhon Kivijärven sekä Oulujärven lounaispuolisten pitäjien valtionmailla sijaitsevat edustavat suoja metsäalueet. Hieman suuremman järvikokonaisuuden rauhoittamiseksi on mentävä kokonaan Järvi-Suomen ulkopuolelle. turvata säännöstelyn vaikutuksilta, saastumiselta ja kesämökkiasutukselta, on kokonainen j ärvi; veden puhtauden säilyminen on sitäpaitsi taattu vain vesistön latvaosassa s11a1tsevassa prvessä. Tasainen, kymmenin kilometrein eksyttävänä jatkuva metsäja suoerämaa on erityisesti Suomenselän vaikuttava erikoisuus, joka ei saisi puuttua kansallispuistojemme kokonaiskuvasta. Mahdollisuuksia tällaisten kansallispuistojen muodostamiseen tarjoavat mm. Vain rantalain avulla pystytään varsinaiselta järvialueeltamme pelastamaan sopivia, toistaiseksi säilyneitä ja edustavia järviä järviluontomme valtakunnallisesti merkittäviksi rauhoituskohteiksi. Lähes sama on tilanne Järvi-Suomessa. Poijois-Karjala, luonnonmaakuntana Maanseläksi nimitetty, on ylistettyä suurten vaarojen ja niiden välisten laaksojen maata. Jos tämänmukaisen järvikansallispuiston luominen pyritään toteuttamaan valtionmailla edes hiukan pientä metsälampea suuremmissa puitteissa, joudutaan sopivaa kohdetta etsimään Järvi-Suomen karuilta laitamilta Kivijärveltä tai Rautavaaran Sonkajärven kulmalta. Alueen ainoa kansallispuisto, sangen pieni Petkeljärvi ei sisällä lainkaan näitä tyypillisimpiä maisemaelementtejä. Onkin muistettava, että pienin yksikkö, jossa järvimaisema ja järven alkuperäinen luonne kokonaisuudessaan voidaan säilyttää, s.o. LakeusPohjanmaan jäljellä olevat suuret suot ovat melkein kaikki yksityisomistuksessa, joten arvokkaiden soiden säästäminen edellyttää valistuneen kotiseutuhengen heräämistä, mistä ensimmäisenä ilahduttavana merkkinä ovat mahtavan Levanevan rauhoitussuunnitelmat Laihialla. Riittävän kuvan saamiseksi tällaisesta metsäja suoerämaasta ja maan koko länsipuoliskon retkeilymahdollisuuksien turvaamiseksi on perustettava kansallispuisto Suomenselän etelä-, keskija pohjoisosaan, kuhunkin erikseen
Niiltä Neva-Kainuun viimeiset kotkaparit löytävät turvapaikan. Pieni ja Kainuun luontoa vain kuriositeettina edustava Rokuan harjunlaita on tämän valtavan maisemamaakunnan ainoa kansallispuisto. jonnekin Utajärven Puolangan ja Simon valtionmaille. Tämä merkittäviä maisemaerikoisuuksia sisältävä kansallispuisto edustaisi sekä pohjoiskarjalaista että kainuulaista jylhänkarua erämaaluontoa. näyte. Kainuun tyypillinen luonto, Vaara-Kainuun vaihtuvien suoja metsäkuvioiden värittämä maisema ja Neva-Kainuun loputtomat suolakeudet hakataan maan tasalle ja ojitetaan kymmenen metrin sarkoihin puuntuottosuunnitelmien mukaan kaikkialta muualta paitsi tulevista kanssallispuistoista. Maakunnan suurenmoisista rotkolaaksoista komeimmat olisivat itseoikeutettuja rauhoituskohteita. Puistoja tarvitaan ennen kaikkea Itärajan tienoille, missä karhujen, joutsenten ja Länsi-Euroopan ainoiden metsäpeurojen elinalueiden suojeleminen vielä on m 1hdollista Kuhmon ja Suomussalmen viimeisissä hakkaamattomissa salomaissa. Ilomantsin Petkeljärveltä Kuusamon Oulankaan ulottuu kohta yhtämittainen valtionmaiden avohakkuualue, joka ei tarjoa kadehdittavia näkymiä ulkomaillakin mainostetun >>Runon ja rajan tien>> matkaajille. Niille joutuvat myös maakunnan muuraimenpoimijat tulevaisuudessa joukoittain hakeutumaan, kun suoojitus tuhoaa tämän perinteellisen ja nautinnollisen harrastuksen ja lisäansion. Linnansaaren kansallispuiston kauniit rannat on turvattu kesäasuntotontitukselta kansalliseksi yhteisomaisuudeksi. Sotkamosta Nurmeksen puolelle ulottuvalle, kuuluisan Hiidenportin salolle, jossa jo nyt on Metsähallituksen pienehkö aarnialue, olisi erinomainen mahdollisuus perustaa suojelupuisto. Valtionmaiden keskellä sijaitsevan autioituvan vaaratilan lunastaminen kansallispuiston täydentäjäksi ei olisi vaikeaa. Eräperin59. Sen sijaan alueen veden puhtautta ei kansallispuistoksi julistaminen pysty takaamaan. Rehevän Kolvanan uuron kuuluisa rotko yksityismetsissä E non Kontiolahden rajoilla kaipaisi epäselvän rauhoituksensa varmistukseksi virallisen suojelupuistopäätöksen. Luonnonmaantieteellisessä Suur-Kainuussa, Tornio-Kainuussa, kansallispuistoasiat ovat perin kehnolla tolalla. Neva-Kainuun suurpiirteiset, mutta taloudellisesti suhteellisen vähäarvoiset maisemat suovat mahdollisuuden laajan kansallispuiston perustamiseen esim
Kuusamolaisen luonnon suurenmoisista erikoisuuksista Ölkky, Juuman Vuomat ja Riisitunturi kaipaavat vielä rauhoitusta. Näistä samoinkuin Äkäsjoen tunturialueen ulkoilutarkoituksiin varatusta arvokkaasta puistometsästä puuttuu kuitenkin suurelta osin maakunnalle sentään luonteenomaisin maisema: alava metsä-, korpija suomaa, joka tällä vyöhykkeellä on aivan erilaista kuin muualla. Peräpoijola, joka ulottuu maan halki Kolarista Kuusamoon, on luonnoltaan tavattoman moni-ilmeinen. Oulangan ja Pyhätunturin kansallispuistot edustavat sen kauneinta ja uljainta luontoa. Maan suurpetokannan rippeiden säilyttämiseksi sen perustaminen on välttämättömyys. teiden, kansantarinoiden, kulttuurihistoriallisesti kuuluisien vaellusmatkojen ja kaunokirjallisuuden kultaama Kainuun salo jää tuleville polville käsittämättömäksi elleivät Kainuun kansallispuistot sitä talleta. Tänne olisi 60 kuitenkin mahdollista perustaa tulevaisuuden vaatimukset täyttävä suurkansallispuisto, jollainen Ruotsissa jo on (Padjelanta-SarekStora Sjöfallet). Itä-Lapissa ei sen sijaan ole lainkaan kansallispuistoa, vaikka juuri siellä on maan suosituin retkeilyseutu. Järven saaria ei kuitenkaan tule jättää vain aarnialuepäätöksen suoman turvan varaan, sillä tällaisella päätöksellä ei ole lainvoimaa ja se voidaan ainakin osittain peruuttaa milloin tahansa. Yleensä koko Pohjois-Suomen luonnonsuojelun suunnitteleminen kytkeytyy valtakunnansuunnitteluun. Inarijärvi, jonka saaret ovat jo nyt Metsähallituksen kaukonäköisen päätöksen tuloksena aarnialuetta, sopii niin urheilukuin talouskalastukselle ja vesiretkeilylle pyhitetyksi kansallispuistoksi, jota se paljossa jo onkin. Tämä puute on helposti paikattavissa vain laajentamalla mainittuja puistoja niitä ympäröiville vielä luonnontilasille valtionmaille; näin myös puistojen näköalapaikoilta avautuvan maiseman säilyminen tulisisi turvatuksi. Itä-Lappiin on myös mahdollista perustaa maan merkittävin järvikansallispuisto. Näillä on pian jo laaja yleiseurooppalainenkin merkitys. Metsä-Lappiin, joka on maisemallisesti suurenmoista mutta yhdessä Tunturi-Lapin kanssa taloudellisesti maan muita osia ratkaisevasti heikommin tuottavaa, kuuluvat luonnostaan loma-ajan matkailun ja retkeilyn vaatimat suurimmat kansallispuistomme. Tällöin voidaan jättää vain pieniä armonpaloja kansallispuistotarkoituksiin, ja samanlainen alkuperäisen luonnon suurimittaisen suojelun totaalinen. Hakkuiden ja Lokan altaan kriisitilaan saattamalle poronhoidolle, luontaiselle Lapin elinkeinolle, se olisi petoineenkin tervetullut tukialue. Sen vapaalle eräretkeilylle yhtä hyvin kuin muulle virkistyskäytölle tarjoamat mahdollisuudet ovat ylivoimaiset. Läntisessä Metsä-Lapissa ovat jo tällä hetkellä maan kookkaimmat kansallispuistot Pallas-Ounas ja Lemmenjoki, joista jälkimmäinen on sitäpaitsi suunniteltu laajennettavaksi yhteispuistoksi Norjan kanssa. Saariselän Nuortijoen metsä-, suo-, jokija tunturierämaa soveltuu ainutlaatuisen vaikuttavan luontonsa, laajuutensa, syrjäisen asemansa ja suhteellisen vähäisen metsätaloudellisen merkityksensä vuoksi parhaiten maan mittavimmaksi ja uljaimmaksi kansallispuistoksi. Täällä olisi sitäpaitsi mahdollista yhdessä Neuvostoliiton kanssa luoda eräänlainen >>Euroopan Yellowstone>>, rauhoittaa koko Euroopan luonnonsuojelun kannalta erittäin arvokas alkuperäinen erämaa. On anteeksiantamaton virhe, jos valtionmetsien hallinnollisen hoitoaluejärjestelmän vuoksi ja kokonaissuunnittelun puutteessa pääsee tapahtumaan suurten luonnonalueiden vähittäinen pilalle rääpiminen erikseen joka hoitoalueessa. Yhdistämällä Äkäsjoen tunturialue ja Metsä-Lappiin kuuluvaksi laskettu Pallas-Ounas yhtenäiseksi kansallispuistoksi turvattaisiin Länsi-Lapin metsävyöhykkeen mahtavin suurmaisema ja sen halki kulkeva eräretkeilyreitti, jonka suosio retkeilymahdollisuuksien muualla kavetessa tulee jatkuvasti kasvamaan
Mikäli nykyiset puistomme vaativat luontoa muuttavia matkailujärjestelyjä ja -rakennelmia, on nämä toistaiseksi pidettävä puistojen rajojen ulkopuolella; esimerkit sitäpaitsi osoittavat, että niille käyttökelpoisia maisemallisesti hyviä maa-aloja on aivan riittävästi tarjolla muualla kuin puistojen sisällä. Pohjois-Suomea koskevia luonnonsuojelusuunnitelmia. Uudet luonnonja kansallispuistot. Porvoo 1958. Helsinki 1966. siten, että osa ulkoilulakiehdotuksen tarkoittamista ns. Varottavia esimerkkejä suurturismin haittavaikutuksista kansallispuistoissa on Yhdysvalloista ja jopa Ruotsista. Helsinki 1953. Metsätaloudellinen Aikakauskirja n:o 5/1926. 1966. Rovaniemi 1966. Vasta sitten kun kansallispuistojemme kokoa ja määrää on täydennetty tulevaisuudenkin tarpeita vastaavaksi, voidaan tiettyjen kansallispuistojen osien turistijärjestelyt ja -palvelut ottaa suunniteltaviksi. Kuitenkin kansallispuistojemme niukan maa-alan ja niihin tietoisesti ohjatun matkailun välillä on räikeä ristiriita. yhtäältä massaulkoilun ja toisaalta yksilön oma-aloitteisuutta ja omaa havaintoja eläytymiskykyä kehittävän ulkoilun ohjaaminen puistojen eri osiin tai peräti eri puistoihin. Kansallispuiston luontohan pyritään säilyttämään mahdollisimman koskemattomana. Kirjallisuutta: Ekholm, Lasse: Möte med nationalparker i norr. Helsingin Sanomat 14.9. 61. L inkola, Martti: Viimeiset erämaat. ykyisten vähäisten kansallispuistojemme turistipalvelun ja -käytön tehostamista on meillä jo esitetty myös virallisen luonnonsuojelun taholta. Sveriges Natur nr 6/1966. Suomen Luonto n :o 1/1957. Luonnonpuistojen täydestä luonnontilaisuudesta ei saa tinkiä. Selvästi uhanalaiset alueet on pyrittävä heti julistamaan aarnialueiksi uuden lakiesityksen valmistelun ajaksi. Massamatkailun luontoa kuluttava ja elämysten laatua alentava vaikutus on pienehköissä kansallispuistoissa väistämätön tosiasia. -Totto 8. Samalla tulevat käsiteltäviksi monet muut Buistojen virkistyskäytön seikat, kuten esim. Suomen Luonto n :o 2/1966. Haapanen, Antti: Kansallispuistot ovat sekä luontoa että ihmistä varten. Kansallispuistot kuuluvat luonnon ystäville. Sen sijaan on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin kansallispuistopuutteemme poistamiseksi toimivan komitean perustamiseksi. Suomen luonnonja kansallispuistot. Kalliola, Reino: Suomen luonto mereltä tuntureille. Luonnonja kansallispuistokomitean mietintö. Tähän asti on miltei aina luonnonja kansallispuistot esitetty yhteisissä esitteissä, jolloin samalla kansallispuistojen katastrofaalisen pieni määrä on jäänyt toteamatta. Hajanaisina palstoina suoritetun ja joustamattomasti organisoidun luonnonkäytön jälkeen kaikki suuret säilytyssuunnitelmat on ikuisiksi ajoiksi tuomittu mahdottomiksi. Suomen Luonto, vuosikirja 1948. Suunnitelma uusiksi luonnon ja kansallispuistoiksi. Tällä hetkellä on kuitenkin kaikki voimat niin vapaaehtoisen kuin virallisen luonnonsuojelun piirissä keskitettävä kansallispuisto->>verkostomme>> riittävään laajentamiseen ja täydentämiseen, millä tehtävällä on nykyään jo tulinen kiire. Suomen Luonto n :o 4/1966 (ss. Ulkoilulakikomitean mietintö 1967. epäonnistuminen, mikä jo Etelä-Suomessa on tapahtunut, on väistämättä edessä. Linkola, K.: Pohjois-Suomeen ja Lappiin ehdotettavista luonnonsuojelualueista. Kansallispuistojen suuria kulttuuriarvoja ei ole syytä rientää uhraamaan matkailuelinkeinolle ennenkuin saadaan käytettäviksi selvät näytteet ja tutkimukset ohjatun massaturismin vaikutuksista puistojen luontoon. Hi!),rinen, Urpo ja Ruuhijärvi, Rauno: Etelä-Suomen soiden säilytyssuunnitelma. 121122). Luonnonpuistojen esittäminen yleisissä tiekartoissa, jota on tapahtunut, on niiden tarkoitukselle ja periaatteelle täysin vastakkainen ja on jo aiheuttanut hankaluuksia. Missään tapauksessa tilanne ei saa puutteellisten kansallispuistojen takia luisua siihen, että luonnonpuistot joudutaan avaamaan yleiseen virkistyskäyttöön. Koko kansallispuistojärjestelmä voidaan kehittää erilaisia tarkoitusperiä joustavasti palvelevaksi esim. ulkoilualueista voi sisältyä kansallispuistoihin
Tämä työ on kestänyt kolme kesää, jona aikana olen kiertänyt kaikki talousalueen 14 kuntaa. Tästä huolimatta onhan kysymys kokonaisen maakunnan tutkimisesta verrattain lyhyessä ajassa jää pakostakin joitakin alueita heikommin tutkituiksi. Samalla olen merkinnyt muistiin, mitä toivomuksia kunnan viranomaisilla on ollut tutkimustyöni suhteen. Lisäksi ne muodostavat maisemanhoidollisen ja maisemakuvasarjan koko talousalueelta. Samalla ne osoittavat, millaisia kohteita olen pitänyt minkinarvoisina. Keskimäärin tähän työhön on kulunut 2-3 viikkoa pitäjän pintaalasta riippuen. Olen ottanut joka pitäjästä sarjan mustavalkoisia ja väridiakuvia. Toivon mukaan tällaisesta julkiseen käyttöön laaditusta valokuvasarjasta on hyötyä matkailulle, brosyyrien laatijoille sekä pitäjänkirjojen, historiateosten ym. Päijät-Hämeen Seutusuunnitteluliiton tarjous laatia koko sen talousaluetta koskeva maisemanhoitoja luonnonsuojeluselvitys antoi minulle sitten tilaisuuden soveltaa aikaisemmin yksittäisten pitäjien alueella käyttämääni metodia kokonaiseen maakuntaan. Tämän kirjallisen esityön olen suorittanut edellisenä talvena. Saavuttuani pitäjään olen ensin kääntynyt kunnanjohtajan tai -sihteerin puoleen, joilta olen saanut keskimäärin parinkymmenen maanviljelijän, metsäteknikon, opettajan tai muun kotipitäjänsä luonnosta tietävän henkilön nimet ja osoitteet. Myönnän, että tällai. Aineistonkeruumenetelmä Sanomalehdet, historiateokset, pitäjänkirjat, valtion luonnonsuojeluvalvojan rauhoituskohdeluettelo ja muut hakuteokset ovat antaneet ennakkotiedot kunkin pitäjän huomionarvoisista luonnonmuodostumista. Lisäksi on syytä muistaa, että luonnonsuojeluselvityksillä on aina kiire varsinkin nykyisessä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Valokuvamateriaali on käsittääkseni osaltaan auttamassa sellaisten seikkojen selvittelyssä, jotka eivät suoranaisesti käy ilmi julkaisun tekstistä. äinollen lienee syytä tarkastella, miten tällaiset tutkimukset käytännössä suoritetaan ja mitä kaikkia seikkoja niissä huomioidaan. Luon nonsuojel ututki m u ksen metodiikasta seutusuunnittelussa HEIKKI WUORENRINNE Johdanto LuonnonsuojeluJa matkailututkimus kuuluu lähes jokaisen seutusuunnitteluelimen ohjelmointiin. Olen pyrkinyt keräämään liiankin paljon tietoja, jotta varmasti mahdollisimman moni huomionarvoinen kohde tulisi mukaan. Tällainen olisi kuitenkin viivästyttänyt tutkimuksen loppuunsaattamista suhteettoman kauan, sillä e.m. talousalueella on jo kaavoitustyöt useissa kunnissa käynnissä. Lisäksi pistokokeet patikkavaelluksena kiintoisimmilta näyttävillä alueilla peruskartan mukaan olisi pitänyt suorittaa tiheämmällä kammalla. Tänä aikana olen kiertänyt autolla ainakin kertaalleen kaikki 62 ajettavissa olevat tiet pitäjän alueella pienimpiäkin kyläteitä myöten. Hämäläis-Osakunnan kotiseuturetkillä 1960luvulla minulla on ollut tilaisuus kehitellä erästä tällaista menetelmää. julkaisujen kuvituksen täydentäjänä• Aineiston käsittely Maastossa keräämäni tiedot olen sitten talven aikana ryhmitellyt taulukko 1 :n osoittamiin luokkiin, josta ilmenee myös Päijät-Hämeen talousalueen luonnonsuojeluselvityksen kohteiden määrä pitäjittäin. Olen aivan varma, että löytyisi runsaasti lisää tällaisia kohteita, jos olisi ollut aikaa haastatella kaikkia niitä henkilöitä, jotka näistä asioista tietävät. Valmiiksi saatettuja selvityksiä on jo muutamalta talousalueelta olemassa. Tavallisesti seurannut haastattelukierros on kestänyt 3-4 päivää ja loppuaika on kulunut kertyneiden tietojen tarkistuksissa maastossa
Esimerkki valokuvakokoelmasta. Klassillisen luonnonsuojelun piiriin kuuluu kolme ensimmäistä luokkaa. Sensijaan jälkimmäiset pitäjät Päijänteen itäpuolella ovat suhteellisen karuja. Perusteluni luonnonmuodostuman sijoittamisesta rauhoittamisen arvoisten ryhmään johtuu pitäjän luonnosta saamastani yleiskuvasta autoretkien aikana. Tähän olen ottanut mukaan myös muinaismuistolain nojalla rauhoitetut rajakivet ja linnavuoret. Luonnontieteen kannalta kiintoisat kohteet ovat vähempiarvoisia, eikä niitä kannata rauhoittaa. Sysmän kirkonkylän seutu, tasapainoista kulttuurimaisemaa. Kulttuurimaiseman suojelualue. Muut luonnontieteellisesti tai kansatieteellisesti kiintoisat luonnonmuodostumat ovat vain oman pitäjän kannalta huomionarvoisia, mutta eivät omaa enää sitä yleistä merkitystä, joka vaaditaan varsinaiselta rauhoituskohteelta. Arviointini kahden seuraavan luokan kohdalla perustuvat yksinomaan omaan harkintaani, jonka on sanellut monivuotinen kokemukseni luonnonsuojelukohteiden luettelointityössä. Asikkalassa ja Padasjoella olen pääosan lehmuslehdoista sijoittanut kolmanteen luokkaan, kun taas Sysmässä ja Heinolassa kaikki lehdot kuuluvat rauhoitettaviin. sessa ryhmittelyssä on paljon makuasiaa mukana; eräitä kohteita voidaan syystä pitää tärkeinä, toisia taas joku muu arvioinnin suorittaja ei olisi ottanut mukaan tai hän olisi siirtänyt ne toiseen ryhmään. Kansatieteellisesti kiintoisat luonnonmuodostumat ovat usein luonnontieteen kannalta merkityksettömiä; niiden mukaanoton perusteena on ollut uskomus, nimi, tarina tai historiallinen tapaus, joka niihin liittyy. Näin ei myöskään pääse syntymään mitään rauhoituskohteiden inflaatiota. Arviointini tämän 63. Lain nojalla rauhoitetut luonnonmuodostumat muodostavat itsestään selvän ryhmän. Kohde 10.4.1/56. Hollolan lehtokeskuksen alueella. Esim. Tämä siitä syystä, että edellisissä pitäjissä niitä on kolmisenkymmentä kummassakin; sijaitsevathan Asikkala ja Padasjoki ns
Isonkiven saaren rannalla. Maisemallisten kohteiden alaryhmittely käynee selville itse ryhmien nimistä. Kohde 13.2.2.1/7. Samoin on asianlaita kauniiden maisema-alueiden kohdalla. Joutsa, Ruorasmäen kylä, Sipilän tila, siirtolohkareen kulutusmuoto, ns. >>Maljakivi>>. Yksittäisten puiden, vuorien, kallioiden ja harjujen maise64 Esimerkki valokuvakokoelmasta. Muut yksittäiset luonnonmuodostumat ovat myös suojelun arvoisia; ne on otettu mukaan myös siksi, että tällä luettelolla voi olla muunkinlaista käyttöä. Maisemansuojelualueiksi olen merkinnyt nimenomaan pitäjälle luonteenomaisia tasapainoisia kulttuurimaisemia ja koko talousalueen kannalta luonnonihania kulttuurija luonnonmaisemia. Kaavoituksen kannalta maisemansuojelualueet kuuluvat ehdottoman suojelun piiriin, muut alueet ja yksittäiset kohteet alemman asteen suojelukohteisiin. On nimittäin suuressa määrin makuasia, mitä pitää maisemassa kauniina. Kaavoitustyön kannalta pidän ehdottoman suojelun arvoisina kahta ensimmäistä luokkaa; niidenhän tosiasiallisena erona on vain, ettei jälkimmäisille ole vielä ehditty hankkia lain suojaa. Porfyyrigraniittilohkare, joka on halennut ja hioutunut neljäksi maljanmuotoiseksi pylvääksi. Sijaitsee EteläSuonteella T olppa-!. Sosiaalisesti ja matkailullisesti huomattavat kohteet kuuluvat varsinaisen klassillisen luonnonsuojelun ulkopuolelle. Näillä alueilla on ihmistoiminnan pyrittävä kaikessa tekomuotojen sijoittelussa ottamaan huomioon maiseman kokonaisuus. Samoin on laita kolmannen luokan alueiden ja jalopuusesiintymien sekä kansatieteellisesti kiintoisten kohteiden suhteen. kotiseutuhistoriallisesti arvokkaan ryhmän suhteen perustuvat siihen käytännön kokemukseen ja tietoon, jota olen saanut HämäläisOsakunnan kotiseuduntutkimusretkillä v :sta 1953 alkaen työskennellessäni folkloren ja suomenkielen tutkijoiden parissa. mallinen merkitys perustuu asutuskeskusja tienvarsimaisemassa silmätasolla tehtyyn arviointiin, joka on siis täysin subjektiivinen. Seutusuunnittelun kannalta nämä klassillisen luonnonsuojelun kohteet muodostavat kaksi ryhmää: ensiarvoisen, ehdottoman suojelun vaativat sekä muut suojelun arvoiset kohteet, jotka on tutkimuksessa eriteltynä kolmannen ryhmän kohdalla. Ne ovat kuitenkin tässä luettelossa mukana osoittamassa, että luonnonsuojeluja maisemanhoito ei ole puhtaasti teoreettista eikä tieteellistä, vaan biologi voi antaa myös arvokkaita vihjeitä kaavoittajalle asukkaiden viihtyvyyteen käytännössä vai
Näinollen on teknillisesti mahdotonta ja yleiskuvan saamiseksi epäviisastakin sijoittaa kaikkia tutkimuksen aikana esiintulleita kohteita yllämainituille kartoille. Lain nojalla rauhoitetut luonnonmuodostumat 1.1 Luonnonsuojelualueet 1 1.2 Luonnonmuistomerkit 1 1.2.1 Geologiset 5 1.2.2 Kasvitieteelliset 2. Rauhoittamisen arvoisia luonnonmuodostumia 2.1 Alueita 2.2 Yksittäisiä luonnonmuodostumia 2.2.1 Geologisia 4 2.2.2 Kasvitieteellisiä 11 3. Yksittäisiä puita 5. Siksi olen tekstiosassa numeroinut ja karttaosassa symbolimerkeillä vastaavin numeroin merkinnyt vain tärkeimmät kohderyhmät. kuttavista luonnonkohteista. I.eirintä-, retkeilyja uintialueita 5.3 Näköalapaikkoja ja kauniita tienvarsimaisemia 7 3 7 2 32 15 2 1 3 7 7 3 7 2 2 17 5 5 3 5 kohde 4 km 2 :llä. Luonnontieteellisesti tai kansatieteellisesti kiintoisia luonnonmuodostumia 3.1 Alueita 7 3.2 Yksittäisiä luonnonmuodostumia 3.2.1 Geologisia 3 3.2.2 Kasvitieteellisiä 1 4. Maisemallisesti huomattavia kohteita 4.1 Kauniita maisema-alueita ja ja maisemansuojelualueita 4.2 Suojeltavia harjuja 4.3 Huomattavia kallioita ja vuoria 4.4 Yksittäisiä kohteita 4.4.1 Geologisia 4.4.2 Kasvitieteellisiä 4.4.2.1 Kujanteita ja puuryhmiä 4.4.2.2. Sosiaalisesti ja matkailullisesti kiintoisia kohteita 5.1 Kansanpuistoja 5.2. Tällaisina olen pitänyt rauhoitettuja ja rauhoitta3 1 2 1 5 4 3 4 4 9 4 3 12 22 14 4 11 1 8 7 6 4 9 2 5 2 8 9 53 4 20 2 11 5 6 4 3 6 2 2 2 2 6 14 20 5 38 9 20 2 8 5 7 2 6 8 7 4 20 14 13 10 6 7 8 9 1 1 5 3 7 2 2 6 6 14 23 2 46 5 11 5 11 7 4 3 11 4 5 12 4 3 20 19 5 6 3 11 7 5 14 3 4 6 10 17 3 12 10 8 3 10 11 12 1 1 3 1 16 6 11 15 7 3 5 1 9 7 5 2 8 2 9 6 18 15 7 1 1. 11 6 9 9 5 7 8 2 1 3 9 15 7 15 18 17 16 10 13 6 6 111 67 69 207 110 182 100 196 102 101 109 2 6 44 Taulukko 1. Luonnonsuojelututkimuksen kohdeluokitus ja kohteiden lukumäärät Päijät-Hämeen kunnissa. Selitys: 1 Orimattila 2 Kärkölä 3 Koski Hl 4 Lahden kaupunki ja Hollola 5 Nastola 6 Asikkala 7 Heinolan kaupunki ja Heinolan mlk 8 Padasjoki 9 Kuhmoinen 10 Sysmä 11 Hartola ja 12 Pertunmaa 65. Tutkimustulosten kirjallinen ja kartografinen esitys Päijät-Hämeen talousalueen pinta-ala on 5605 km 2, jolta olen merkinnyt muistiin kaikkiaan 1400 kohdetta, siis keskimäärin on 1 1 1. Samalla olen pyrkinyt siihen, että tämä osa olisi auttamassa matkailun ja retkeilyn oikeata suunnittelua niin, että se turmelisi mahdollisimman vähän Päijät-Hämeen luonnonkauniita maisemia. Painetun tutkimuksen karttaosa koostuu pitäjänkartoista 1 :200 000 sekä yleissilmäyskarttana käytettävästä talousaluekartasta 1 :400 000
H :ssä on käytetty mittakaavan suomaa mahdollisuutta esittää alueet eri tavoin viivattuina ja yksittäiset kohteet symboleilla, K :ssa on pitäjänkarttoihin käytetty yksinomaan numeroituja symbolimerkkejä. Helsingin Seutukaavaliitto-Regionplansförbundet för Helsingfors sekä Sten S teni11s: K ymenlaakson luonnonsuojelukohteet. Tutkimusmetodi kentällä on paras ja tarkin H :ssä, sillä sen aineisto on koottu patikkaretkillä tarkoin koko alueen haravoiden. Koko tutkimusalue on nim1ttam jaettu luonnollisiin osa-alueisiin, joiden kohteet esitetään luonnonsijaintinsa perusteella tekemättä mitään eroa alueiden ja yksittäisten kohteiden, rauhoitettujen tai rauhoittamattomien kohteiden jne välillä. P:ssä on käytetty K:n käyttämää tapaa. Jätän itse jäävinä arvostelijoiden tehtäväksi pohtia, mikä tutkimuksen kirjallinen esitystapa on paras, käytännöllisin ja monikäyttöisin. Tämä on ollut kenties mahdollista alueen suhteellisen pienuuden vuoksi K :oon ja P :een verrattuna. Yhteenvetona edellisestä vertailusta totean, että Kymenlaakson tutkimus ( = K) vastaa lähinnä niitä periaatteita, joita olen noudattanut Päijät-Hämeessä (= P). K :ssa taas kartat ovat erillisiä pitäjänkarttoja, jotka on piirretty vartavasten tällaiseen esitykseen. misen arvo1s1a luonnonmuodostumia, maisemallisesti huomattavia kauniita alueita ja harjuja sekä sosiaalisesti ja matkailullisesti huomattavia kohteita. Luonnonsuojeluja maisemanhoitotutkimuksen tarpeellisuus ja toteuttamismahdollisuudet Seutusuunnittelu on kokonaan materiaalikeskeistä, se tähtää perimmältään taloudellisen. Päijät-Hämeen Seutusuunnitteluliitto, moniste X). Kohteiden luokituksessa on H :ssä pääpaino asetettu virkistys-, maisemaja luonnonsuojelualueisiin ja ne on esitetty suojelun tärkeyden mukaan kolmena arvoluokkana. Kymenlaakson Seutukaavayhdistys 1966, sarja A:7.) poikkeavat toisistaan että edelläesittämästäni tutkimuksesta (Heikki Wuorenrinne: Luonnonsuojeluja maisemanhoito Päijät-Hämeessä. Helsingin lähialueiden tutkimus ( = H) on kokonaan toisilla linjoilla. Kartat on H :ssä tehty peruskartan pienennyksen pohjalle ruuduittain. P :n menetelmä on haastattelu ja tietojen tarkistaminen maastossa >>autoharavointia>> käyttämällä. E. Sen varsinaista täydellistä käsikirjoitusta valokuvakokoelmineen ja peruskartoille 1 :20 000 tehtyine tarkkoine merkintöineen on säilytettävä seutusuunnitteluelimen toimistossa kuntasuunnitelmien, kaavoitusym. Esitetyn menetelmän vertailu muihin tutkimuksiin Tiedossani olevia täydellisiä jonkin talousalueen luonnonsuojeluselvityksiä on tehty Helsingin ja Kymenlaakson seutusuunnitteluelinten toimialueelta. Tutkimus Helsingin seudun lähialueen virkistysja luonnonsuojelukohteista 1950 ja 1956. H :ssä ei ole kysymys mistään kohteiden ryhmittelystä suoranaisesti, vaan niiden esittelyjärjestys riippuu sijainnista maastossa. Painetun tutkimuksen tarkoituksenahan on antaa vain yleiskuva tilanteesta joka pitäjässä. K:n metodi perustuu taasen enimmältä osalta kuntien antamiin luetteloihin ja yksityisten keräämiin tietoihin, joita on sitten käyty pai66 kan päällä tarkistamassa. Muut kohderyhmät olen esittänyt vain luettelomaisesti ilman numerointia. Erkamo & R. K :ssa taas kohteet on numeroitu kohderyhmittäin kukin pitäjä erikseen. Seuraava esitys ei siis ole mikään yhteenveto koko maasta tässä suhteessa. P:ssä on käytetty K:n menetelmää. Molemmat muut tutkimukset ( V . K :ssa kohderyhmitys rakentuu rauhoittamisen arvoisista kohteista ja maisema-alueista. töiden tekoa varten. Ruotsalo: Selvitys Helsingin naapurikuntien luonnonsuojelukohteista. Käytän seuraavassa näistä kolmesta tutkimuksesta kirjainlyhennyksiä H, K ja P
Kongressin retkeilyt suuntautuvat Pyhä-Häkin kansallispuistoon ja K orpilahden Vaarunvuorelle. Päivö Oksala, maist. Tri Olavi Hildenin sanoja lainatakseni: >>N ykyyhteiskunnassa joudutaan maksamaan kaikesta, miksi siis ihmisten viihtyisä ja luonnonmukainen ympäristö olisi ilmaista?>> 67. Niiden säilyminen luo perustan tiedon kasvulle tiedon itsensä vuoksi, joka vasta on todellista kulttuuripääoman lisäämistä. Itse olen tehnyt luonnonsuojelutyötä PäijätHämeessä siinä uskossa, että sen talousalueella tulee asumaan ainakin joitakin henkilöitä, joille luonnonläheisyys on henkisen terveyden elinehto. Kongressiin osallistuu useita kotimaisia ja pohjoismaisia luonnonsuojelun asiantuntijoita. Me ihmiset olemme edelleenkin luonOhjelmassa ovat mm. Kulttuuripäivien yleisaiheena on >>Tekniikka ja humanismi>> ja siihen liittyvä luonnonsuojeluohjelma on otsikoitu »Luonto maisema ihminen>>. Meillä ei ole oikeutta tarpeettomasti tuhota luonnon rikkautta, jota emme pysty itse luomaan. Kulttuuripäivien pääluento-ohjelmaan on lisäksi luvassa pari luonnonsuojelun ja arkkitehtuurin asiantuntijaa pohjoismaiden ulkopuolelta. Näin ollen muiden kuin rauhoituskohteiden säilyminen ja maisemanhoitoohjeiden noudattaminen jää riippuvaiseksi seudun asukkaiden ja kaavoittajainsinöörien kulttuuritahdosta ja halusta säilyttää tulevaisuudelle mittaamattomien aikojen takaakin säilyneet muistot sekä maakunnan luonnon kauneus. Se tulee varmasti olemaan huomattava tapahtuma pohjoismaisen luonnonsuojelun ja pohjoismaisen yhteistyön alalla. Luonnonsuojelututkimuksen esittämistä seikoista voidaan toteuttaa välittömästi vain rauhoittamisen arvoisten kohteiden suojelu lain nojalla. Kongressin ajankohta on 11. Aineellinen hyvinvointi ei kuitenkaan aina merkitse henkisen hyvinvoinnin olemassaoloa. Hävittäessään luontoa ihminen tuhoaa omaa elintilaansa. Veikko Karsma, agr. hyvinvoinnin kasvuun. E nsimmäisenä perus. Pohjoismainen Kulttuurirahasto on myöntänyt kongressia varten määrärahan. Kongreuiin ovat kaikki asianharrastajat tervetulleita, ja vieraskieliset esitelmät tulkitaan suomeksi. Muut yleiset maisemanhoitoja luonnonsuojelututkimuksen toteuttamismahdollisuudet ovat olemassa vain, mikäli kaavoituksessa ei tuijoteta yksinomaan >>taloudellisiin realiteetteihim>. Kongressin sihteereinä toimivat agr. Pohjoismainen luonnonsuojelukongressi Jyväskylässä kesällä 1967 Jyväskylässä pidetään ensi kesänä pohjoismainen luonnonsuojelukongressi J yväskylän kulttuuripäivien yhteydessä. Martti L inkola. Linkola. 7., mutta kulttuuripäivien luonnonsuojeluaiheinen ohjelma alkaa jo 9. Standertskjöld ja kand. Pentti Linkolan sanoja lainatakseni, olisi suoritettava tutkimus siitä, kaipaavatko ihmiset enemmän luontoa vai tavaraa. Yhteenvetona edellisestä totean, että luonnonsuojelututkimus on syytä huomioida talousalueita kaavoitettaessa vain siinä tapauksessa, että kaavoittajat antavat arvoa kulttuurille sen aidossa merkityksessä osana tulevaisuuden yhteiskunnan viihtyisyyttä. Kongressi käsittää paitsi esitelmiä myös seminaarityyppisiä keskusteluja, korokekeskustelun ja retkeilyjä. Henkisen terveyden edellytyksenä on luonnonmukainen ympäristö. Maastossa säilyneet luonnonmuodostumat ovat arvaamattoman rikkaana aineistona luonnontieteelliselle tutkimukselle. Kongressia valmistelevaan työvaliokuntaan ovat kuuluneet prof. Tietoja kongressista antaa sekä ilmoittautumisia ja majoitusvarauksia vastaanottaa J yväskylän kulttuuripäi vien toimisto, Erämiehenkatu 6, Jyväskylä (puh. Kolmas perustelu on yleisinhimillinen. Osanottomaksu 20 mk oikeuttaa osallistumaan myös J yväskylän kulttuuripäivien muuhun ohjelmaan. Reino Kalliola, prof. luonnonsuojelu yleensä, maisemanhoito, vapaa-ajan käytön ongelmat, luonnonsuojelun yhteiskunnallinen perusta, luonnonvarojen talous, erämaiden ja vesien suojelu, ihmisen suhde luontoon, luonto ja arkkitehtuuri ... teluna luonnonsuojelututkimuksen tarpeellisuudelle on pyrkimys talousalueen asujaimiston kaikenpuoliseen viihtyvyyteen. Kongressin järjestävät yhteistyössä J yväskylän kulttuuri päivät ry, Pohjola-Norden ry, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Delegationen för hembygdsvård ja Kotiseutuliitto ry. 7. 7.15. nonlaeista riippuvalSla kohotkoon teknillinen tai taloudellinen kehityksemme kuinka korkealle tahansa . Toinen perustelu on tieteellinen. 15 624). Johan Standertskjöld ja kand
professori Rm,hijärvi huomautti, että hall itus ei kokoonpanoltaan ole niin monipuolinen ja arvovaltainen kuin asia ehkä vaatisi; mm. Valter Keltikangas (Suomen Metsätieteellinen Seura), prof. Haapasen esitelmä luonnonsuojelualueiden hoidosta Yhdysvalloissa. Jaakko Ylinen. Paavo Pekkanen ja taidemaalari Reidar Särestö11ie111i, sekä kunniakirjan rva Hilkka Paavola. Paavolainen ja sihteeriksi pääasiamies }. Ka11ko Niinisalo, varatuom. Koska kuitenkin vuoden kuluttua puolet hallituksesta on erovuorossa, voidaan mahdolliset puutteellisuudet tällöin korjata. Hän piti myös tärkeänä, että hallitus kykenee hoitamaan yhdistyksen ulkomaiset suhteet ja pystyy hankkimaan 68 yhdistyksen toiminnalle tarpeelliset määrärahat valtiolta. ja kir.tri Sten Steni11kselle. Hän on myös julkaissut useita kansantajuiseen muotoon laadittuja eläintieteellisiä teoksia.. Harri Dahlström, hum.kand. Martti Linkola, dipl.ins. Göran Bergman (Societas pro Fauna et Flora Fennica), prof. Veikko Huhta, luonnont.kand. Valter Keltikankaalle ja lääket. Antli Kankkunen, varatuom. Urpo Häyrinen, maist. Standertskjöldin kautta. Seppo Sanaksenaho, tekn.yo. Kokouksen päätteeksi kuultiin fil.tri A. Standertskjöld. Mm. Vaal ien yhteydessä käydyssä keskustelussa käytettiin joukko puheenvuoroja, joissa käsiteltiin hallituksen asemaa ja tehtäviä sekä näiden seikkojen vaikutusta hallituksen kokoonpanoon. Peitsa Mikola, kaupunginjoht. Jäsenmaksu vahvistettiin 8 markaksi (opiskel. Lisäksi hän huomautti, että hallituksessa ei ole ruotsinkielisen väestön edustajaa. Lis. Heikki Annanpalo. Reino Kalliola avauspuheessaan SL Y:n vuosikokouksessa 26 päivänä helmikuuta. Hopeisen ansiomerkin saivat fil.tri Ilmari Hiitonen, luonnont.kand. Pekka N11orteva (puheenjohtaja), fil.tri A ntti Haapanen, fil.lis. Reino Kalliola (valtion luonnonsuojeluvalvoja), dos. e edellyttävät, että hallituksen rinnalle muodostetaan arvovaltainen asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on ohjata ja neuvoa entistä pienemmän ja toimintakykyisemmän hallituksen työskentelyä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous 1967 Luonnonsuojelu on viime aikoina tullut eri yhteyksissä yhä useammin puheenaiheeksi, totesi prof. Etro-Pekka Paavolainen, maisemanvalvoja A rio R einola, apul. usi hallitus tarvitsee tuekseen neuvoston arvovallan ja asiantuntemuksen. Uusi aika asettaa luonnonsuojelulle uusia vaatimuksia. Hallitus: dos. Urpo Hqyrinm, maat.-mets.kand. 0. metsästyksenvalvoja Heikki S11om11s, prof. Ilmari Hustich (Suomen Maantieteellinen Seura), prof. kasvitieteen edustaja puuttuu hallituksesta. Vuosikokouksessa jaettiin yhdistyksen kultainen ansiomerkki prof. Hänen tutkimustoimintansa on kohdistunut etupäässä maatalousentomologiaan, kasvipatologiaan, hyönteisfysiologiaan, lääketieteelliseen eläintieteeseen, synanthropiatutkimuksi in ja subarktisen alueen biologiaan. Tässä numerossa julkaistusta vuosikertomuksesta ilmenee yhdistyksen talous, joka edelleen on heikko, mutta osoittaa paranemisen oireita. Koska hallituksessa on vain 8 jäsentä, on mahdotonta saada siihen mahtumaan kaikkia asiaankuuluvien alojen edustajia. Huhta korosti, että uuteen hallitukseen on tahdottu valita nuorempaa väkeä, jolla on runsaasti aikaa ja joka pystyy aktiivisempaan toimintaan kuin monilla muilla tehtävillä rasitetut entiset johtokunnan jäsenet. Mäkinen, lis. 5 mk) vuodessa. Se ei voi enää rajoittua rauhoitustoimintaan, kun vesistöjä uhkaa saastuminen, kemikaalit järkyttävät luonnon tasapainoa ja suunnittelemattomuus rakentamisessa ja luonnonvarojen käytössä ovat saamassa kohtalokkaita seurauksia jopa ihmisen oman menestymisen kannalta. Niilo Söyrinki, arkkit. Ruotsinkielisten jäsenten edustus on tällä hetkellä järjestyksessä nykyisen pääasiamiehen, agr. V. euvosto ja uusi hallitus saivat seuraavan kokoonpanon: euvosto: prof. Edellisessä vuosikokouksessa hyväksyttyjä uusia sääntöjä sovellettiin nyt vaaleissa ensi kerran. Rauno R1111hijärvi (Suomen Jäinja Kasvitieteellinen Seura *Vanamo•>), prof. Yhdistyksen uusi puheenjohtaja, dosentti Pekka uorteva on syntynyt vuonna 1926. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin varatuomari E.-P
olisi yksi edustaja Luonnonsuojeluyhdistyksestä. Professori Söyrinki edusti SLY:tä Verein N aturschutzpark'in kokouksessa Regensburgissa toukokuussa. Säännöksellä on suuri merkitys varsinkin karhun pyynnin rajoittamisessa. Kohonnut elintaso, vapaa-ajan lisääntyminen sekä vilkastunut matkailuja retkeilyharrastus ovat asettaneet luonnonsuojelulle uusia tehtäviä. Komitea on laajasti käsitellyt näitä kysymyksiä mietinnössään. Niin ikään on riistaeläimen seuraaminen moottorikelkkaa tai muuta senkaltaista kulkuneuvoa apuna käyttäen kielletty. Kuten muistetaan, on komitealla, jonka puheenjohtajana toimi metsäneuvos Olavi Lin11a111ies, ollut läheinen kosketus Luonnonsuojeluyhdistykseen. Toimikunnan puheenjohtajana on ollut apu!. 7., jossa professori Sö_yrinki edusti Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä ja esitelmöi luonnonsuojeluopetuksesta Suomessa I UC :n kasvatusja opetusjaoston järjestämässä symposiossa. Niistä mainittakoon lausunto luonnonsuojelulakiehdo69. Molemmat asiat ovat valmistelun alaisena ja kertomusvuoden syksyllä sisäasiainministeriön kaavoitusasiain neuvottelukunnan asettama rantalakijaosto antoikin ehdotuksensa rantojen suojelua koskevasta laista. Erityisen ulkoilulakikomitean työ o li vuoden 1966 päättyessä v ielä kesken. Toisaalta komitea on katsonut, että luonnonsuojelulle tärkeät kysymykset rantojen suojelusta ja ulkoilulainsäädännöstä vaativat erikoisratkaisunsa. Komitean mietintöön sisältyy ehdotus uudeksi luonnonsuojelulaiksi siihen liittyvine asetuksineen. Kokoukseen ottivat osaa myös professorit Kalliola ja Luther. Luonnonsuojelukeskuksen yhteyteen olisi asetettava luonnonsuojelun neuvottelukunta, jossa mm. Komitea on esittänyt eräitä luonnonsuojelua koskevia muutosja lisäysehdotuksia myös metsästys-, vesi-, metsä-, rakennusja tielainsäädäntöön. kielletään metsästyksen harjoittaminen koneellista kulkuneuvoa tai ääntä synnyttävää koneellista laitetta välittömästi hyväksi käyttäen. Rauno R1111bijärvi, joka yhdessä luonnont.kand. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus 1966 Luonnonsuojelulakikomitea jätti mietintönsä valtioneuvostolle 31.3.1966. E hdotusta on lähemmin selostettu Suomen Luonnon numerossa 2/1966. muutokset vuonna 1962 tehtyyn kansainväliseen ö ljysuojasopimukseen. Lausuntoja. Etelä-Suomen osalta rauhoitussuunnitelma jätettiin metsähallitukselle maaliskuussa 1966. 6.2. Yhdistys on antanut kymmenkunta lausuntoa erilaisista luonnonsuojeluun liittyvistä asioista. Samalla komitea ehdottaa, että virastoa olisi huomattavasti laajennettava. Asetuksella 17 päivältä kesäkuuta 1966 rauhoitettiin huuhkaja toistaiseksi koko maassa tammikuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun. Tämä tapahtuu kesäkuun alusta 1967. Kertomusvuoden aikana o n soiden suojelua koskevan suunnitelman laatimista jatkettu PohjoisSuomessa. Komitean tehtävänä oli luonnonsuojelulain ja muun luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön sekä samal la luonnonsuojelutoimen organisaation tarkistaminen. prof. Huomattavaa kehitystyötä luonnonsuojelun hyväksi merkitsevät ne tutkimukset ja selvitykset, jotka on tehty niiden suoalueiden inventoimiseksi, jotka valtion maalla olisi jätettävä luonnontilaan. Kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö I UCN piti IX :nnen kongressinsa Luzernissä 25. 2. Pääasiamies Standertskjöld on yhdistyksen edustajana ottanut osaa seuraaviin kokouksiin : SB :n ( ordisk Samverkan för Bygd och atur) konferenssiin T ukholmassa toukokuussa, Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen syyskonferenssiin ja Pohjo ismaisen Öljysuojaunionin kokoukseen, molemmat Tukholmassa marraskuussa sekä asiantuntijana Pohjoismaisen euvoston juridisen valiokunnan kokoukseen Bergenissä, jonka aiheena oli metsästysja rauhoitusaikojen yhdenmukaistaminen Pohjoismaissa. Sopimuksen muutoksella on se huomattava merkitys Suomen osalta, että koko Itämeri ja Pohjanmeri kuuluvat suojeltuihin merialueisiin, joilla öljyn laskeminen mereen on kokonaan kielletty. Kansainvälistä. Edelleen voidaan mainita, että luonnonsuojelun tehtäväkenttä on nykyisin niin laaja ja moninainen, etteivät sitä koskevat asiat sovellu sellaisen viraston käsiteltäväksi, joka on perustettu tiettyä toimialaa varten. Samoihin aikoihin oli muutokset ratifioitu niin monessa sopimukseen liittyneessä maassa, että ne astuvat voimaan. Lainsäädännölle kokonaan uutta aluetta merkitsevät ne lakiehdotuksen säännökset, joilla pyritään rajoittamaan kiven, soran ja muun maankamaran aineksen ottamisen vahingollista vaikutusta maisemakuvaan. E hdotus on Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran asettaman yhteisen toimikunnan laatima. 30 päivänä joulukuuta hyväksyttiin laki metsästyslain muuttamisesta, jolla mm. Edellä selostetut huomattavat ehdotukset, joista varsinkin luonnonsuojelun organisaatiota koskevat kohdat ansaitsevat suurta huomiota, eivät kertomusvuoden aikana johtaneet vielä esityksiin eduskunnalle. K omitea ehdottaa sen vuoksi, että nykyinen valtion luonnonsuojeluvalvojan toimisto, joka on sijoitettu metsäntutkimuslaitokseen, muutettaisiin omaksi virastoksi, valtion luonnonsuojelukeskukseksi. Suomi ratifioi 25. Urpo Häyrisen kanssa on myös vastannut pääasiassa rauhoitusohjelman kenttäja suunnittelutöistä
Palmu ja fil.maist. H. tuksesta, lausunto karhun rauhoittamismääräysten tehostamisesta ja luonnonsuojeluopetuksen kehittämisestä. Paavolainen. Esa Kolanen, 1 000 mk Kittilän järvien kasvillisuustutkimuksiin. Yhdistyksen hopeinen ansiomerkki jaettiin seuraaville henkilöille: Metsänhoitaja Arthur Bockström, Helsinki, Maanmittausinsinööri Bertel Fagerl1111d, Maarianhamina, Metsänhoidonneuvoja Kauko H11oskai11en, Metsäkylä, Metsäteknikko Jaakko Kangas, Pälkäne, Metsäneuvos Bertel Lindroos, Maarianhamina, Dipl.insinööri G111111ar Piponius, Karjaa, Apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi, Helsinki ja Kirjailija Nalle Valtiala, Helsinki. Erovuorossa oleva professori Rei110 Kalliola valittiin uudelleen ja metsäneuvos Olavi Li,mamiehen tilalle, joka oli ilmoittanut haluavansa luopua johtokunnan jäsenyydestä, valittiin maisteri Veikko Huhta. Tahvo Kontuniemi, varatuomari E.-P. apurahat luonnonsuojelun tarkoitusperiä edistävään tutkimustoi70 mintaan. Rauno Ruuhijärvi ja metsänhoitaja Kalevi Raitasuo aiheesta »Ovatko luonnontilaiset suomme häviämässä?,>. Professori Kalliola piti esitelmän luonnonsuojelun alueellisista piirteistä ja pääasiamies Standertskjöld alusti kysymyksen maakunnallisen luonnonsuojelutyön organisaatiosta. Kalliola syysmetsäpäivillä ja varat. Toimitus ja toimituskunta on kokoonpanoltaan ollut entisellään. käsiteltiin ehdotus sääntöjen muuttamiseksi. Muut kokoukset. Lisäksi jaettiin eräitä kunniakirjoja. Finlands Natur ilmestyi ruotsinkielisenä vuosikirjana ja sen toimituksesta on huolehtinut pääasiamies. Vuosikokous. Johtokunnan muut jäsenet ovat olleet professori Niilo S/!)1rinki, puheenjohtaja, professori Valter Keltika11gas, varapuheenjohtaja, professorit Hans Luther ja Peitsa Mikola, fil.toht. Toimistokuluja on ollut 2.962,88 mk, postikuluja 718,03 mk sekä sekalaisia kuluja 537,27 mk. Ahlqvist varatilintarkastajina.. Paavolainen Suomen Yksityismetsänhoitajayhdistyksessä metsäviikon aikana huhtikuussa. Säätiö jakoi seuraavat apurahat: fil.tri Olavi Hilde11, 500 mk metsälinnustoa koskeviin tutkimuksiin, luonnont.yo UrpoHä)'rinen, 750 mk suolinnustoa koskeviin tutkimuksiin, luonnont.yo Pertti Kalinainm, 250 mk huuhkajan levinneisyyttä koskeviin tutkimuksiin, fil. Suomen 38. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakoi 11. Lehti on ilmestynyt 4 kertaa ja toimituksesta on toimitussihteerinä vastannut yhteiskuntatiet.kand. Yhdistyksen johtoiu-ita on kokoontunut 10 kertaa ja kokousten pöytäkirjat käsittävät yhteensä 110 pykälää. kand. Talous. Seminaarin puheenjohtajina toimivat professorit Sö)'ri11ki ja Mikola sekä ponsivaliokunnan sihteerinä maisteri Huhta. E. Yhdistyksen omaisuustaseen loppusumma oli 7.126,72 mk, josta arvopapereita 1.390 mk ja rahavaroja 5.736,72 mk. Yhdistyksen vuosikokouksessa 27. Paavolainen, fil.maist. iilo 1J'rki11en (kolme numeroa) ja metsänhoitaja Pe11tti Sala11terä (yksi numero). Rekisteröimisilmoitus pantiin vireille yhdistysrekisterissä, joka hyväksyi uudet säännöt muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta, Vaaditut muutokset esitetään seuraavalle vuosikokoukselle lopullista hyväksymistä varten. E läinja Kasvitieteellinen Seura Vanamo oli nimennyt edustajakseen yhdistyksen johtokuntaan professori Aarno Kalela11 uudelleen seuraavaksi toimintakaudeksi. Kun varoihin sisältyy jäsenmaksujen ennakkoja vuodelle 1967 2.661 mk ja kun yhdistyksen velka Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle oli 2.192,10 mk, jää yhdistyksen omaksi pääomaksi 2.273,62 mk. Tilintarkastajina ovat olleet ekonomi, HTM Mauri Matikainen ja metsänhoitaja, fil.maist. Kotiseutuliiton, Maalaiskuntien Liiton, Suomalaisuuden Liiton ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen yhdessä järjestämä maakunnallisen kotiseututyön seminaari pidettiin Tuusulan Kunnallisopistossa 2930. Suomen Luonto. Luonnonsuojelulakiehdotuksesta esitelmöi prof. Tilinpäätöksen loppusumma osoittaa pääoman lisäystä 527,27 mk. Tilinpäätös osoittaa jäsenmaksutuottoja 29.705.06 mk, avustuksia 12.000 mk sekä muita tuottoja 5.243,10 mk. 10. Pasi Lehmusluoto varsinaisina ja kauppat.maist. Säätiön hallitukseen ovat edelleen kuuluneet professorit Niilo S/!)lri11ki, K11staa Vilkuna ja Valter Keltika11gas, arkkitehti Ame Ervi, metsänhoitaja Pasi Lehmusl11oto, metsäneuvos Jarl Lindfors ja varatuomari E.-P. Viimeksi mainittu on lupautunut hoitamaan toimitussihteerin tehtäviä vuoden 1967 aikana. Matti Kauppi, 1 500 mk Pohjanlahden rannikon kasvillisuutta koskeviin tutkimuksiin ja fil.kand. metsäviikon yhteydessä esitelmöivät ap.prof. Mauri Soikkanen, maanviljelysneuvos Aatos Tavaila ja lehtori Viljo Vaama. Yhdistys on käyttänyt Suomen Luonnon ja Finlands Natur'in julkaisemiseen 20.126,42 mk, kursseihin ja kokouksiin 1.711,58 mk ja palkkoihin ja palkkioihin 12.424,60 mk. 3. 5. Ehdotus hyväksyttiin eräin muutoksin. Professori Viljo K,!fala kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi
WSOY 1966. Kaikkea ei mitenkään ehdi hoitaa yhdellä kertaa, vaan on tartuttava asioihin tärkeysja kiireellisyysjärjestyksessä. Maatalousministeriölle jätetään kirjelmä petovahinkojen uudesta korvausmenettelystä ja siihen liittyvästä tapporahojen poistosta. M1111s on kirjoittanut tekstin ja kuvat piirtänyt Prebm Dahlström, käsittelee etupäässä Itä-Atlantin kaloja ja eräitä merieläimiä, niiden pyyntiä sekä kalastuksen taloudellista merkitystä. Ryhdytään julkaisujenvaihtoon kaikkien IUCN :n jäsenjärjestöjen kanssa. Veikko Huhta. -P. Toiminnanjohtajaksi nimitettiin agron. Tärkeimpiin sanomaja aikakauslehtiin on toimitettu informaatioluontoisia artikkeleita nykypäivän luonnonsuojelun laajentuneista tehtävistä ja erityisesti luonnonsuojelun merkityksestä myös ihmisen oman toimeentulon ja viihtyvyyden kannalta. Opetusministeriölle ja muille asiaankuuluville elimille lähetetään kirjelmä, jossa esitetään ohjelma tulevan peruskoulun kasvija eläintieteen opetuksen luonnonsuojelullisiksi tavoitteiksi. Vahinko, että sen ulkoasu on niin vaatimaton. Puheenjohtajan laatiman muistion pohjalta keskusteltiin lähitulevaisuuden tärkeimmistä tehtävistä ja muodostettiin sekä hallituksen jäsenistä että ulkopuolisista asiantuntijoista toimikuntia perehtymään eri alojen luonnonsuojelukysymyksiin. 50 sellaista, jotka kuuluvat meidänkin lajistoomme. seuraavia asioita on sisältynyt hallituksen työjärjestykseen. Suunnitellaan Luonnonsuojelyhdistykselle uutta organisaatiota, jonka keskeisimpänä asiana on koko maan käsittävän kenttäjärjestöverkoston muodostaminen. Kirja on mielestäni erinomainen. Ryhdytään kampanjaan laajan kansallispuiston perustamiseksi Itä-Lappiin. Mielestäni kirjan suurin ansio on kuitenkin sen tekstissä taikka siinä kokonaisuudessa, mikä kirjoituksen ja kuvien avulla on saatu aikaan. Piilopoluillaan Paulin on tavannut monet suurten metsien ja soitten suurimmat sankarit, metson ja teeren soitimellaan, kurjen, joutsenen, majavan, kanahaukan, hirven. Paavolainm Tanskalainen korkeatasoinen tietoteos »Merikalat ja kalastus», johon Benl ]. on järjestetty keskustelutilaisuus aiheesta »Johtaako metsänviljely luonnonkatastroofiin ?•> Syksyllä -67 pidetään Tampereella sosiaalisen luonnonsuojelun päivät. Kuvatuista 175 lajista on n. Otava. Hallituksen lähetystö on käynyt keskustelemassa asiasta pääjohtaja Pihan luona Metsäballituksessa. Metsäviikon aikana 5. 3. Helsingin paikallisesta toiminnasta huolehtimaan muodostetaan toimikunta. 244 s. harkittu, mihin toimenpiteisiin yhdistyksen mahdollisesti pitäisi asiassa ryhtyä. Yhdistys on edelleen mukana pohjoismaisen luonnonsuojelukongressin järjestämisessä J yväskylän Kulttuuripäivien yhteyteen heinäkuussa -67. E nsimmäisessä järjestäytymisluontoisessa kokouksessa 2. Yhteistoiminnassa Biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Symbioosin kanssa rakennetaan kiertävä luonnonsuojelunäyttely, joka valmistuu vapuksi ja on sen jälkeen tilattavissa yhdistyksen toimistosta. Tuntuu siltä, että nykyisin voi luontoa lähestyä vain Paulinin tavoin, hänen tapansa kertoa kokemuksistaan jahavainnoistaan on kauttaaltaan ilmeikästä ja vank-,~ti asiantuntevaa, siinä on paljon vaatimatonta myötäelämistä, mutta tuskin jälkeäkään pateettisesta surkutte!usta, tunnelmien ylimaalailusta tai herkuttelusta luonnon muuttumisesta ja tuhoutumisesta ihmisen ylivoiman edessä. V H Tämän numeron artikkelien kirjoittajat Pekka N11orleva, dosentti, Helsingin Yliopisto Heikki Annanpalo, tekn. On pohdittu Lestijärven säännöstelyhankkeen mahdollisia seurauksia luonnonsuojelun kannalta ja Kirjallisuutta A llan Paulin : Piilopoluilla. ylioppilas, TKK, Helsinki Marlli Linkola, hum.kand., Helsingin yliopisto Urpo H qyrinen, luonnont.kand., Helsinki Heikki W'11orcnrinne, fil.lis., lehtori, Toijala 71. Vain tätä tietä muutkin voivat kulkea ja luonto saada uusia ystäviä. Kunkin lajin kohdalla on selostus elintavoista, pyyntimenetelmistä, käytöstä ja taloudellisesta arvosta. Hän ottaa irti sen minkä saa ja tietää, että se voi onnistua vain eläytymisen tietä. Uusi hallitus on kokoontunut maaliskuun aikana kolme kertaa. Työkenttä on laaja ja monitahoinen. Kirjaan otetut satakunta kuvaa ovat ihmeen luontevat ja monipuoliset ja kertovat tekijän oivallisesta tavasta lähestyä luontoa. 4. Isännäksi on lupautunut Tampereen Yliopisto. valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi fil.tri A nlli Haapanen ja sihteeriksi fil.lis. E . j ohan Sta11dcrtskjöld, joka määrättiin hoitamaan myös rahastonhoitajan tehtäviä. Vierailu sai positiivisen vastaanoton. Erilaisten selvitysja orientoitumistehtävien ohessa on päästy jo käsiksi varsinaiseen toimintaankin. Kuluneen maaliskuun aikana mm
In principle, everyone is allowed to be in the forest and 011 the tmproductive areas, passing thro11gh mltivated lands is sovmvhat restricted, and 011/siders are not aff01ved lo come to the home area. Our Nonexistent and lnsufficient National Parks Urpo Häyrinen and Martti L inkola pages 54-61 Finland, sparse!J populated and large!J in the arclic cfi1JJatic zone, is ideal!J located for large E11ropean nat11re conservation areas. 1vith every1JJan' s right to be on another person' s property, the establishment of hiking rOtltes, the deli,11itation of recreation areas in state lands, and the establishment and manage1JJent of pubfic camping areas. Methods in Nature Conservation Studies in Regional Planning Heikki Wuorenrinne pages 62-67 The artide describes a field investigation 1JJethod, developed ry the regional st114Y groups of Hä1JJäläisOsak11nta, for the nalure conservation and landscape management plans of economic districts. Outers' Rights and Law pages 43-46 The committee set 11p in 1963 to work out a recommendation Jor an 011/door recreation law has s11bmitted its 1JJemorandt11n to the Minisler of the Interior. Ho,vever, on!J nine national parks have been established, and a pari of them are quite smaff. He aisa points the necessity to give in general schools s11ch a basic 1111derstanding abo11t the action of biocenoses thai it sho11fd be possible Jor af/ people to 11nderstand the biological consequences of man' s activities. Nature Conservation Aspects in Civil Engineering Heikki Annanpalo pages 47-53 The principles and applications of nature conservation, main!J as they appear in legislature, in civil engineering are dicmssed. The a11thors reco1JJmend the revision of the Finnish national park netJvork to meet Jut11re needs. A cfassification of the objects of interest and their rymbols on 1 :20000 topographic maps are presented and explained to provide a practicable usage. Our national parks represent nal11ral specialities; the ti1JJe has come to establish national parks representing the typical natural landscapes of the vario11s parts of the co1111try. Every1JJan' s rights to pass and be on another' s p roperty depends on the ttse of the land ry the 01vner. The a11thor stresses the importance of nat11re conservation in the proteclion of man' s fllBntal and pf?ysical enviromnent, in 1vhich the effect of civil engineering mC9 be considerable. The discussion foffows the chronological order of the development of the principles, the cultural and scientific, the social, incfuding 72 landscape management, and the economic concepts. The articfe ends 11,'i/h a discussion of the possibilities to execute a pian of this kind.. They do not give a satisfactory picture of the natural Finnish landscape, 1vhich is quick!J disappearing in 1JJachine-c11/tivated forests, drained swa1JJps, and su1111mr-cottage-areas. Thirty three per cent of 011r area is peatland, b11t no large swa1JJps are preserved in the national parks. The articfe summarizes sovie important points of the memorandum. Summaries of Main Articles in this lssue The Protection of Nature Expands to the Protection of Man Pekka N 11orteva pages 41-42 The new chairman of the leag11e slresses the necessity to expand ejfective!J the field of work to include aisa the protection of man against the abuse of natural reso11rces and against chemical poffution of nat11re. The lmv recommendation is concerned e.g. A couple of examples: 011t of Finlands sixty tho11sand lakes, nai ane entire medi11111-sized lake isin the national parks. The resident populations are ryste1JJatical!J questioned, and the compiled information is checked ry driving along ali passable roads. In this respect, three cfasses are distinguished: forest and unprod11ctive land, cultivated land, and the home area. Finnish Lapland stiff has room for really large national parks important fo r the fut11re nature conservation and vacationing of whole Europe
kirjasta tulee epäilemättä muodostumaan suomalaisen lintu-tieteen merkkiteos." (Maaseudun Tulevaisuus) " Pohjolan linnut värikuvin" i,lmestyy 12 vihkona ; jokaiseen vihkoon li ittyy siinä esitet,tyjen lintujen äänet sisältävä EP-levy. . tulee olemaan luettu ,teos." (Turun Sanomat) " Kuva,t ovat suuri•kokois ia ja tarkast i luonnonmukaisia varmaankin parhai,ta Suomessa julOTAVA ' , i / •t /: . 96:-. POHJOLAN LINNUT VÄRIKUVIN " Suomalainen lintujent u,tkija tai harrastaja ei voi olla muu,ta 'ku in iloinen, että meillä näin suurisuuntaisen ,työn tekemiseen on ryhdytty .. . poikkeaa aika isemmista käs ikirjoista nimenomaan si,ks i, e'ltä se ei tyydy toistamaan vanhaa •käsikirjatietoa, vaan on paneutunut esittelemään lukijalle yksityiskohtaisesti kai.ken maas,tamme saatavan tietouden . 81 :, nah,kasel,k. Sen hinta on ·kangaS'k. Levy,t erikseen o,stettuna å 6:05. . }'jokaisen elävästi linnuista kiinnostuneen olisi saatava tämä teo/J (Kansan L ehti). 1'11 ~ , Jl}, ,,· 1~';" -.... Nyt valmiina 6 vihkoa, jotka saatavissa yhteensidottuna suurteoksena. Vihot 1-12 levyineen 182:, ilman levyjä 121 :50. \ .., ) ka istuja ..
PUH . Takuu on voimassa käytettäessä vähintään 30 1 Wintex-takuulateksia oston yhteydessä _annettavan maalausohjeen mukaisesti. TAMPERE 40300, TELEX 22 166 TILGMANNIN KIRJAPAINO HELSINKI 1967. WINTER OSAKEYHTIÖ E PI LÄ