SUOMEN LUONTO No 2 1969 ; ·'~ < ~"'> . :,~{~i~ ··•·.
Puh. Jäseneksi ilmo ittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Postisi irto 6882. 64 Julkaisija: Suomen Luonno nsuojeluyhdistys r.y. E .-P. Tilaushinta vuonna 1969 on myös 8 mk. To imituskunta: mets.hoit. Pekka N11orlcva (vastaava), fil.kanJ, Teuvo S110111i11e11 (toimitussihteeri). Suomen Luonto ilmestyy v, 1969 aikana kuutena nu111crona. Toimisto avo inna arkisin klo 913. foistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muuto ksesta. 1 apinlahdenkatu 29 B 22, Hei inki 18. Osasto "Virallisen luonnonsuojelun alalta": prof. Vu ijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 5 mk, aina isjäsen 160 mk. Paavolai11m, mets.hoit. Pmlli Salan/erä, agrono mi Johan Sta11dertskjöld ja fil.kand. Toimitus : dos . 57 Tämän numeron kirjoiccajac 64 Summaries of the main arcicles in this issuc . llmoitushinnat 1/1 SIVU 1/2 sivu 1/4 sivu 280 mk 170 mk 100 mk Kannen vcsistökarua julkaista~m l\{ 1,1nmiuaushallitukscn lu\•alla.. Irtonumerot 2.50 mk. 64 37 19. Reino Kalliola. 54 Virallisen luonnonsuo jelun alalta 54 Uutisia ja tiedotuksia . Lehti jaetaan Suomen Luonno nsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. 54 Kirjallisuutta . Sisältää: Kun kukkia vielä on 33 Järven pilaantumisen biologiset perusilmiöt, Paavo Seppä11m 35 läkymiä jätcvesipuhdistuksen nykytibntecsta, Raimo Määl/ä Itämeri, }11/i11s Lassig Jo utsenen esiintymisestä 19661968 ja kannan kasvumahdo llisuuksista Suomessa, Matti f--Jelmi11e11, 41 45 A ntti f-laapanen ia Hannu Suo111alai11e11 49 Uusille ja vanhoille jä; enille . T euvo S110111i11m. Kari Almta11oja, varat
Samaan aikaan viimeinen metsäpeura ammuttiin Suomessa. Mutta onko heillä enää 1JJitään mitä suunnitella ja 1JJistä päättää. 1930-luvulla alkoivat pilaantu1nisen seuraukset monin paikoin tuntua vakavina. viimeisten sisämaahan rakennettigen puu'!/alostustehtaiden sijainti on virheellinen. (Jukka Pakkanen: Luonnoton ~vinvointi) Teollinen vallankumous on teh,ryt ihmisestä turmiollisen olennon. Silti esimerkiksi Kemijoen, Kokemäe'!foen, Oulu'!/oen, Kymijoen ja Vuoksen vesistol ovat paikoin jo pitkälle pilaantuneita ja laqjoilla alueilla vakavan pilaantumisuhan alaisia. Puhdistukseen ei meillä 33. Vuodelta 1961 oleva uusi vesilaki ei ole mitenkään estä,ryt vesien pilaantumisen jatkumista, tuskin edes hidastanut sitä'. Uimaharjun tehdas tulee likaamaan Pieli{fokeaja Savon Sellu Kallavettä. Näiden tehtaiden jätevesien puhdistusta ei tehdä tai ei ole suunniteltu tehtäväksi siten, että vastaanottqana oleva vesisto· ei likaantuisi. Sillä meidän itsekkyytemme on niin rqjatonta, että 1JJittaamme omien laste1JJmekin onnellisuuden sellaisilla arvoilla kuin elintaso, tehokkuus ja pankkitili. (Teuvo St1ominen: Omakin pesä likaantut1) Vuoden 1902 vesioikeuslaki kielsikin jo vesien pilaamisen vesiensuo/'e/u oli mt1odostumassa ongelmaksi. (Ilppo Kangas: Saasta Suomeni maa) Vesiensuqjelun kannalta mm. Tänään ryntyvät ihmiset voivat osallistua suunnitteluun ja päätokscntekoon vielä tämän vuosituhannen aikana. Samalla kun ihmisen kiistämäton riippuvuus ekorysteemin toiminnasta on tullut yhä selvemmäksi, ekologiasta on tullut aikamme tärkein tieteenala,johon poliitikko/·en, talousmiesten, sotapäå'lliko'iden ja kansakuntien mt1iden johtfffien olisi mitä kiireimmin tutustuttava. Puhtaita vesiä on tosin maassamme vielä runsaasti, sillä pilaantuminen on keskitty,ryt tiheimmin asutuille seuduille. VUOSIKERTA Kun kukkia vielä on ... Ympäriston kaikkinainen saastuminen ja turmeltuminen on teh,ryt ekologiasta tieteen, joka ei saisi jäädä vain suppea-alaisten spesialistien tiedoksi. Virkkalan Kirkniemen tehdas laskee jätevetensä Lol!Ja'!J'ärveen, Kemijärven tehdas pilaa kesällä Kemijärveä;a talvella sen vaikutus haisee ja maistuu Kemijoen vedessä lähes Rovaniemelle asti. Muutosta parempaan on tuskin näkopiirissä. Laki oli kuitenkin tehoton ja siinä olleen poikkeuslt1pamenette(yn myolåjatkui vesien pilaantuminen. Tilanne on surkea. Vieraan taivaankappaleen asukkaan silmissä ihmiskunta näyttäisi itsemurhakandidaatilta, joka haluaa viedä kanssaan hautaan koko !t1omakunnan. Mitä merkitystä on tuollaisilla asioilla silloin kun jokaisen elämä on todellista taistelua ravinnosta, vedestä, ilmasta, suo/asta ja elintilasta olemassaolosta. SUOMEN LUONTO No 2 1969 28. Ihminen on alkanut käyttää aivqjaan liian tehokkaasti ryhtyessään riistämään luonnonvaro/a yhä nopeammin, yhä' tuhlailevammin ja yhä ly~tnäkiiise1111nin. Tämä tapahtui samaan aikaan kun ilves ja näätä ammuttiin kqytänno'/lisesti katsoen sukupuuttoon Suomesta
Lapin vanhat metsät ovat hänen ekologiansa mukaan luonnon itsemurha. Sen mukaan metsäluonnossa ja soilla kehitys johtaa luonnontilaisena jatkuessaan lajien ja yksilå"iden vähittäiseen kitumiseen ja kuolemaan. Ja moottori kärsii. Kun tiedetään, että Helsingissä ilman myrk'9pitoisuus on viiden vuoden aikana no1wut 18 prosentilla, ei ole syytä ihmetellä 1965 pääkaupungissamme pistqytyneiden saksa34. Tällä perusteella hänellä on otsaa väittää, ettei vanhoissa luonnonmetsissä ja soilla ole riistaa eikä pa!fon ,m,utakaan elämää. Hänellä ei ole luonteen kapeuden vuoksi mahdollisuuksia useiden ja rinnakkaisten arvojärjestelmien punnitsemiseen. haluta sijoittaa riittävästi rahaa. (Jaakko Ylinen: Suomalaisen suunnittelun illuusiot) Jos auton tappavaa vaikutusta voi verrata pommiin, niin ihmisten myr'9ttä"mistä autojen pakokaasuilla voi lähinnä verrata biologiseen sodankqyntiin: kaasut eivät tapa hetkessä, mutta niiden kumulatiivinen vaikutus on sitä vaarallisempi. Vesioikeuksissa on nykyisin vain juristfja ja teknikkoja, mutta ei biologfja ja limnologfja. Jottei onnettomuuksia pääse luonnossa111me tapahtumaan, hän koettaa suqjella ;a elvyttää alkuperäistä luontoa käytettävissään olevin keinoin. Se että joissakin yksiryistapauksissa olemme ympäristön suunnittelussa onnistuneet, ei muuta sitä tosiasiaa että useimmiten olemme avuttomia, kö·mpelö"itä,jopa törkeitä; emme tajua mitään ympäristöllisestä kokonaisuudesta emmekä· pysty organisatorisesti hallitsemaan ympäristömme suunnitelmia. Perinteinen luonnonsuojelu on näin ollen itse asiassa kuoleman suqjelua. Tämä kuvastuu voimakkaasti suhtautumisessamme luontoon. Toisen maailmansodan jälkeen olemme rakentaneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja muuttaneet ympäristöämme voimakkaammin kuin ennen. Yksilöiden vähittäisen kitumisen hän estää kääntämällä oja-aurallaan turveviilun viklon pesien päälle, jyskyttämällä pillarillaan metson munat rikki ja rysäjttämällä monitoimikoneensa gi(jotiiniterällä puut oksattomiksi niin että päättämät kuukkelinpojat sinkoilevat. Vesituomioistuinten rakennetta olisi muutettava, jotta vesioikeuksien päätöksenteossa ei qjauduttaisi luonnonsuqjelullisesti tai yleisen edun kannalta katsoen /yf?ytnäkö"isiin ja myö"hemmin vaikeasti korjattaviin ratkaisuihin. Hän pelastaa paksusammalkuusikot itsemurha/ta ku!f ettamalla ne ajoissa selluloosatehtaalleen. Tarkoitan suomalaisen johtavan talousmiehen keskivertotyyppiä. Veden ja siihen liitryvien luonnonvarojen käyttö·muotojen arvoa ei lasketa mukaan intressivertailuissa. (Harri Dahlströ·m: Vesiemme pilaantuminen välinpitämättö"myyttä?) Hänellä on kokonaan oma eläinja kasviekologiansa, jota hän julistaa mahtipontisesti luonnonsuojelua käsittelevissä yhtryksissä. Tämän vuoksi valtioautoa valtiolaivasta voi tuskin enää puhua! ajetaan moottori ylitrimmattuna ja ylikierroksilla. Hänelle taloudellinen aspekti on yksin määräävä eikä hän tule edes ajatelleeksi, että on tärkeitäkin arvomaailmqja, joille ei voida osoittaa mitään reaalista hintaa. Luonnonmetsien riistakadon hän korvaa tundraeläimistön rynnäköllä. ( Martti Linkola: Suomen ikävät ilmeet) Suomessa siirryminen maatalousyhteiskunnasta teollistuneeseen ja kaupungistuneeseen yhteiskuntaan on tapahtunut niin nopeasti, että henkinen kehityksemme ei ole ehtinyt mukaan. (Urpo Hqyrinen : Metsäammattimies panssaroitu tuhooja) Tätä kansaa, jonka hengenelämä ja taide kautta historiansa todistavat nimenomaan tunteen voimasta ja syvyydestä, mutta joka rationaalisen ä(yllisyyden osalta nqyttää esimerkiksi läntisen naapurikansan rinnalla alivertaiselta,johtavat nykyään ihmiset joilla normaalin vihaisuuden ja sukupuolisuuden lisäksi harvoin on mitään kehittyneempää tunne-elämää"
Lääke on tietenkin se, että pidälymme koskemasta luonnonvarojemme pääomaan, että kåjtämme vain korot. Suomen järvet ovat aivan erityisen alttiita kaikille pilaantumista aiheuttaville vaikutuksille. patoaminen, säännöstely tai jätevesien lasku, on siten aina vaikutus veden biologiaan. Toinen pilaantumisalttiutta lisäävä tekijä on Vedessä tapahtuvat biologiset ilmiöt ovat suuresti riippuvaisia fysikaalisista ja kemiallisista ympäristötekijöistä. 35. E dellisistä voidaan mainita tärkeimpinä lämpötila ja siitä riippuvat veden ominaisuudet (tiheys, viskositeetti), valo tai pikemminkin valon puute sekä virlaisten liikenneasiantuntijoiden yksimielistä kehotusta pääkaupunkimme liikenteestä päättäville: rqjoittakaa yksityisqjoneuvoliikennettä. (Lasse Sammalisto: Nä'kiJala voivuorelta) Olen joskus kirjoittanut, että olemme vasta elämänkunnioituksen ensi askelmilla silloinkin, kun olemme päässeet, sekä huulilla että {Ydämessä, aitoon ve!Jeyssuhteeseen pummien ja puliukkojen, vietnamilaisten ja neekerien kanssa. Vesistöissä humus muodostaa luontaisen orgaanisen kuormituksen, joka mm. Järven pilantumisen biologiset perusilmiöt Paavo Seppänen Vesistöjen samoin kuin muunkin luonnon pilaantumisessa on ennen kaikkea kyse vuosituhansien aikana kehittyneen biologisen tasapainotilan järkkymisestä. Ihminen on vain yksi eläinlqji niiden lukemattomien joukossa, joita varten maapallo on olemassa. .. (Rainer Nordberg: Auto tappava leikkikalu) Jos joku tuntee itsensä sairaaksi ja kieltäytyy menemästä hoitoon tai ottamasta lääkkeitä, häntä varmasti pidetään hulluna. Varsinkin jätevesien laskun ollessa kyseessä tämä vaikutus useimmiten on tuhoisa, ja tällöin tuloksena on vesistön pilaantuminen. (Pentti Linkola: Minkä tähden?) Lainaukset ovat peräisin Tammen Huutomerkki-sarjan pamfletista »minne kukat kadonneet>> (toim. tausnopeus. Suomessa on hakattu metsää niin tarmokkaasti, että rrykyinen kasvuvqjaus, kolme mi!Joonaa kuutiometriä, tuodaan Neuvost(J/iitosta. Metsää me hakkaamme enemmän kuin vuotuinen metsänkasvu sietää . Jos humusvesiin lisätään typpeä esim. lannoitteiden tai jätevesien mukana, aiheuttaa humus huomattavaa lannoittumista toistaiseksi vielä tarkoin tuntemattomalla tavalla. Jukka Pakkanen). Maamme pinta-alasta noin kolmannes on suota, josta huuhtoutuu runsaasti ruskeita humusaineita vesistöihin. Jos po!Jemme ihmisen omal!Jväi{Yydellä näitä muita jalkoihimme tai riistämme häikäilemättömästi niiltä elintilan itsellemme, olemme korkeintaan hitusen verran USA:n Vietnam-kenraaleita tahi apartheid-ministereitä edellä' elämänkunnioituksessa. M11tta näin me teemme jatkuvasti luonnon pääomalle. Mutta luonnonvarojen suhteen käytt4Y4Ymme tuollaisen sairaan tavoin; emme suostu ottamaan lääkettä. Erityisen merkityksellinen meidän oloissamme on järvialtaissa kaksi kertaa vuodessa esiintyvä tiheydeltään erilaisten vesimassojen kerrostuminen, joka johtuu vertikaalisista lämpötilaeroista. Tähän johtavista tekijöistä voidaan mainita ensinnäkin humus. kuluttaa happea. Jälkimmäisistä tärkeimmät ovat liuenneitten ravinnesuolojen pitoisuus ja vetyionikonsentraatio eli happamuus. Näinhän talouselämässä tehdäänkin,ja hui/uhan sellainen talousmies olisikin joka pääomaansa koskisi. Vesistöissä tapahtuu runsaasti erilaisia reaktioita, mutta eräitä poikkeuksia lukuunottamatta ne ovat biologisten ilmiöiden seurauksia, toisin sanoen eliöiden aiheuttamia. Vesistöön kohdistuvalla toimenpiteellä, olipa kyseessä sitten esim. Samalla ovat ihmiset jääneet lyiittiimiksi, koska metsät on niin aukeiksi hakattu että metsä"tö'itä ei enää' riitä
Täten pohjalle kulkeutuneet ravinteet pidättyvät bakteeritoiminnan lopputuloksinakin osittain pohjalietteeseen ja ainoastaan osa ravinteista pääsee palautumaan kiertokulkuun. JÄRVI EKOSYSTEEMINÄ Järven biologiset tapahtumat saavat alkunsa auringon säteilyn langetessa veteen. Kolmantena tekijänä voidaan vielä mainita lämpötila. Osa hajoamistilassa olevaa orgaanista ainesta ehtii ennen hajoamistaan laskeutua pohjalle asti. Hajoittajaportaan mikroskooppisen pienten eliöiden suuri tehtävä on hajoittaa kuollut orgaaninen aines uudelleen ravinnesuoloiksi. Täten on vesien tuotantoketju tavallaan kaksihaarainen. Perustuotantovaiheen eliöt kuuluvat kasvikuntaan, ja ylivoimaisesti merkittävin osa niistä elää vapaasti vedessä keijuen. Puhekielessä usein käytetään hajoittajaportaan eliöistä yleisnimeä >>bakteerit>>, mutta näin tehtäessä on pidettävä mielessä, että ankarasti tieteellisessä mielessä ryhmään kuuluu muitakin eliöitä kuin varsinaiset bakteerit. Näin ei kuitenkaan ole laita vesistöissä. Orgaanista ainetta rakentavan perustuotantoportaan vastapainona toimii vesistöissä niin 36 ELÄINPLANKTON HIILIDIOKSIDI POHJA ELIÖT LIUENNEET RAVINTEET E] kuin muuallakin luonnossa orgaanista ainetta hajoittava heterotrofinen eliöstö, joka koostuu bakteereista, sädesienistä, hiivoista ja homeista. Käyttäen hyväkseen vedessä liuenneena olevia kasvinravinteita nämä lehtivihreälliset eliöt rakentavat elimellistä eli orgaanista ainetta. Jääpeite voi ilmestyä heti järven jäähdyttyä neljän asteen lämpöiseksi. Tästä johtuen jään kattamissa järvissämme on talvisin biologisen toiminnan kannalta merkitsevästi korkeampi lämpötila kuin Keski-Euroopan yleensä jäättömänä pysyvissä järvissä. Tällaista elintapaa nimitetään planktiseksi ja täten muodostuvaa eliöyhteisöä planktoniksi. ämä puolestaan muodostavat ravinnon planktonia syöville kaloille, jotka taas ovat petokalojen ravintoa. Biologinen toiminta jään eristämässä järvessä puolestaan johtaa pilaantumisilmiöiden nopeuttamiseen. Kuoltuaan pohjalle painunut plankton muodostaa ravinnon pohjaeläimille, jotka ovat myös erittäin tärkeä ravinnon lähde kaloille. Varsinaisten perustuotanto-organismien lisäksi planktoniin kuuluu suuri joukko erilaisia pienikokoisia eläimiä, jotka käyttävät perustuotantoa ravinnokseen. Suomen luonnon herkkää haavoittumista perustellaan oikeutetusti ilmastomme kylmyydellä, joka vaikuttaa jätteiden hajoamista hidastavasti. Kuvamme ravinteiden biologisesta kiertokulusta täydentyy nyt seuraavanlaiseksi:. Tästä säteilystä saamansa energian avulla mikroskooppisen pienet vedessä keijuvat eliöt pystyvät yhteyttämään veteen liuennutta hiilidioksidia. Lyhyemmin ilmaistuna perustuotannon muodostavat veden autotrofiset organismit. järvialtaittemme pinta-alaan verrattuna pieni tilavuus ja kuitenkin riittävä syvyys kerrosteisuuden syntymiselle. Tätä nimitetään vesien perustuotannoksi. Täten syntyy vesistöissä tapahtuvan ravinteiden biologisen kiertokulun perusasetelma seuraavasti: ORGAANINEN A INES HAJOITTAJAT PERUSTUOTANTO LIUENNEET RAVINTEET Todellisuudessa ovat tapahtumat kuitenkin palj on monimutkaisempia. On muistettava, että vesien perustuotantoon kuuluvat planktisten levien lisäksi myös kasvualustaan kiinnityeet levät samoin kuin varsinaiset vesikasvit. Kalat ovat täten vesien >>tuotantoketjun» pää ja tavallaan siten vesien lopputuotantoa, jota ihminen pystyy käyttämään hyväkseen
POHJALIETE Luonnontilaisessa järvessä voidaan katsoa pohjalietteeseen vuosittain pidättyvien ravinteiden määrän olevan karkeasti samaa suuruusluokkaa kuin järveen lisävesien mukana tulevien ravinteiden määrän ja järvestä luusuan kautta virtaavan veden mukana poistuvien ravinteiden määrän erotuksen. Vaikka muutkin tekijät, kuten valo ja lämpötila ovat veden biologisiin tapahtumiin oleellisesti vaikuttavia, on ravinnepitoisuus pilaantumiskysymyksissä katsottava ensisijaisen tärkeäksi. Osa biologisesti sitoutuneita ravinteita palautuu kiertoon myös eläinten eritteiden mukana. Kuva esittää ravinnepitoisuuden eräänlaisena akselina, jonka ympäri kaikki veden biologiset tapahtumat pyörivät. biologisesta puhdistumiskyvystä, tarkoitetaan sillä juuri tällaista POHJALIETE ves1sto1en kykyä poistaa lisävesien mukanaan tuomia ravinteita pohjalietteeseen kaavion osoittamalla tavalla. Tällöin ei kaaviossa vuosien kuluessa tapahdu oleellisia muutoksia ja järven tila säilyy ennallaan. E dellä on jo viitattu siihen, kuinka suuri merkitys vesipatsaan kerrosteisuudella on järven koko biologialle. Koska päällysvedestä laskeutuu jatkuvasti kuolleita organismeja alusveteen, johtaa tämä kerrosteisuuskauden ELÄIN PLANKTON KALAT POHJAELIÖT 37. Perustuotanto rajoittuu tavallisesti yksinomaan päällysveteen, jolloin alusvedestä muodostuu vallitsevan hajoitustoiminnan vyöhyke. Muodostamamme kuva ravinteiden kiertokulusta pätee kyllä yleisesti ottaen myös kerrosteisessa järvessä, mutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan yksityiskohdissa ratkaisevia eroja. Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että edellä esitetyt tuotantoketjun ja ravinteiden >>alkeiskaaviot>> ovat löydettävissä sellaisinaan myös tästä >>lopullisesta>> kaaviosta. Bakteeritoiminnan välityksellä alusvedessä vapautuvat ravinteet eivät kerrosteisuuden vallitessa pääse palaamaan päällysveteen. Milloin varsinkin epätieteellisessä tekstissä on puhe vesistöjen ns. Jos tämä sekä edellä mainittu pohjaeläinten osuus lisätään kaavioomme, saamme alla esitetyn lopullisen kuvan ravinteiden biologisen kiertokulun päävaiheista yksinkertaistetussa muodossa
Puhdistuminen ja sieto voidaan puolestaan täsmällisemmin määritellä seuraavasti: vesistöjen biologisella puhdistumisella tarkoitetaan ravinteiden pidättymistä sedimentoituvan biomassan mukana pohjalietteeseen. RAVINNEKYSYMYS JA VESIEN SIETO Ravinteita joutuu luonnontilaiseen järveen sadeveden maaja kallioperästä huuhtomana ja liuottamana jokia, puroja ja ojia pitkin saapuvien lisävesien mukana, mutta myös jossain määrin järvialtaaseen purkautuvien pohjavesien mukana. Tämä ilmenee käytännössä siten, että kun järven ravinnepitoisuus kasvaa, sen vedessä pystyy samanaikaisesti tulemaan toimeen aikaisempaa suurempi määrä perustuotantoasteen planktereita. JÄRVEN PILAANTUMINEN JA POHJALIETE Edellä on jo viitattu ravinnepitoisuuden keskeiseen merkitykseen järven biologiselle tasapainolle. Ravinteita poistuu vedestä myös pyydettyjen kalojen mukana, ja tehokas kalastus on täten paitsi kalavesien hoitoa myöskin samalla merkittävää ravinteiden poistoa vedestä, vaikka tätä puolta asiasta ei yleensä tulla ajatelleeksi. Eloperäisen aineen hajoamista luonnossa kutsutaan lahoamiseksi tai mätänemiseksi riip39. Viimeksi mainitusta ravinteiden poistumismekanismista voidaan mainita kuolleiden järvikaislojen ajautuminen rannalle syksyisin kasvukauden loputtua. Biologisella ravinteiden poistumisella ymmärretään ravinteiden sitoutumista tuotantoportaan eliöihin ja näiden mukana joko järven pohjasedimentteihin tai rannoille. On huomattava, että planktonin biomassaan sitoutuneet ravinteet on tässä yhteydessä katsottava vedessä oleviksi elleivät ne ole laskeutuneet pohjalle eli sedimentoituneet. Pieniä ravinnemääriä voidaan lisäksi katsoa tulevan eläinja kasvikunnasta peräisin olevien jätteiden mukana ja jopa suoranaisestikin sadeveden mukana. Planktoneliöstö kehittyy virtaavassa vedessä vain heikosti, ja tästä syystä ei autotrofisilla organismeilla ja siis orgaanisen aineen tuottajilla ole merkitsevää osuutta tapahtumiin joessa. Jos ajattelemme järven >>terveydentilaa>>, on lisääntyneen perustuotannon tärkein seurausilmiö pohjalle laskeutuvien kuolleiden planktoneliöiden lisääntynyt määrä. Mekaanisella poistumisella ymmärretään järven veden vaihtumisesta aiheutuvaa huuhtoutumista, jolloin ravinteet poistuvat järvestä valuvan veden mukana. Laajemmassa mielessä on sekä puhdistumista että sietoa määriteltäessä otettava vielä huomioon mekaaninen huuhtoutuminen, mikä aiheuttaa sen, että veden vaihtumisen ja virtausnopeuden lisääntyessä >>kokonaissieto>> kasvaa. Ravinteiden poistuminen järvestä tapahtuu sekä mekaanisesti että biologisesti. Tämä merkitsee sitä, että joen veden saama ravinnekuorma kulkeutuu käytännössä vähentymättömänä aina seuraavaan järvilaajentumaan asti, jonka trofogeenisessä kerroksessa perustuotantoeliöt, produsentit, voivat sitoa ravinteita. Vesistön biologinen sieto on suurin määrä ravinteita, jonka biologinen puhdistuminen pystyy vedestä poistamaan. Virtaavassa vedessä tapahtuva puhdistuminen rajoittuu siis periaatteessa heterotrofisten eliöiden aiheuttamaan orgaanisen aineen mineralisoitumiseen ravinteiden eliminoitumisen jäädessä minimaaliseksi. Virtausnopeuden kasvaessa muuttuu veden elinyhteisön koostumus jyrkästi, ja tästä syystä suhtautuvat järvi ja joki eri tavalla jätevesien aiheuttamaan kuormitukseen. Koska valo, lämpötila ja muut tekijät eivät >>terveessä>> järvessä kesäkautena muodostu perustuotantoa rajoittaviksi, on perustuotannon runsaus täten riippuvainen veden ravinnepitoisuudesta. Joki onkin katsottava kokonaisuudessaan trofolyyttiseksi alueeksi, jolla vallitsevat orgaanista ainetta hajoittavat bakteerit, redusentit. Luonnontilainen, tuotantobiologisessa mielessä >>terve>> järvi voidaan nyt määritellä tulevien ja poistuvien ravinteiden keskinäisen suhteen avulla seuraavasti: järvi on >>terve>> niin kauan kun sen vedestä mekaanisesti ja biologisesti yhteensä poistuu sama määrä ravinteita kuin siihen lisävesien mukana vuosittain tulee. Tämä nimittäin merkitsee hajoittajaportaan bakteereille entistä suurempaa määrää hajoitettavaa orgaanista ainetta, millä seikalla puolestaan on suorastaan ratkaiseva merkitys järven kehitykselle. jätevesien käsittely ja tälle käsittelylle asetettavat tavoitteet määräytyvät erilaisiksi sen mukaan, onko resipienttinä järvi vaiko joki. Tästä syystä esim. Tavallaan voidaan mekaaniseksi katsoa myös järvessä tapahtuvien kemiallisten reaktioiden seurauksina syntyvien saostumien laskeutuminen pohjalle, mutta tällä ilmiöllä lienee ravinteiden kiertokulussa vähäinen merkitys
Näistä teistä tärkein on maaperästä tapahtuva huuhtoutuminen. Etenkin metsämaan kyky pidättää ravinteita on huono. Suurten vesistöjemme pääväylillä on useissa tapauksissa tilanne tässä mielessä jo toivoton.. Etelä-Suomen alavilla seuduilla lienee paljon sellaisia pikkujärviä, joihin kulkeutuu ravinteita tällaisia kontrolloimattomia teitä niin paljon, että aktiivisillakaan vesiensuojelutoimenpiteillä ei voida toivoa voitavan järven tilaan paljonkaan vaikuttaa. Tällaisella puhdistumisella onkin meidän järvissämme merkitystä ainoastaan niin kauan, kuin pohjalietteen yläpinta ja siihen rajoittuva vesimassa pysyvät hapellisina. Tätä ilmiötä, pohjalietteen yläpinnan ja siihen rajoittuvan vesikerroksen pelkistymistä, voidaan pitää järvessä alkavan pilaantumiskehityksen ensimmäisenä ja kaikkein tärkeimpänä vaiheena. Mikäli valuma-alue järven ympärillä on suuri, on ravinteiden huuhtoutuminen maaperästä luonnollisesti runsaampaa kuin valuma-alueen ollessa pieni. POHJALIETE 40 Järven ravinnepitoisuuden lisääntymistä ja sen mukanaan tuomaa perustuotannon kasvamista nimitetään järven eutrofoitumiseksi. Kymmenistätuhansista järvistämme valtaosa on juuri tällaisia, ja lähitulevaisuudessa voidaan odottaa veden virkistyskäyttöön kohdistuvan paineen suuntautuvan nimenomaan järviin. Edellä on jo todettu, että osa järveen tulevista ravinteista kulkeutuu sellaisia teitä, joihin ei toimenpitein voida ainakaan helposti vaikuttaa. Kun järven pohjalietteeseen kertyvän eloperäisen aineen määrä perustuotannon lisäännyttyä alkaa kasvaa, kiihtyy myös lietteessä tapahtuva mikrobien suorittama hajoitustoiminta. Pelkistyneestä lietteestä liukenevat nimittäin siihen aikojen kuluessa biologisen puhdistumisen avulla rikastuneet ravinteet takaisin veteen. Tällöin on jouduttu tilanteeseen, jossa järven veteen vuosittain tulee enemmän ravinteita kuin mitä siitä vuosittain poistuu. Jo nyt on kiinnitettävä huomiota näiden järvien huonoon sietoon ja pyrittävä ohjaamaan vesien käyttöä siten, että sietoa ei ylitetä. E delläesitetyn perusteella voidaan todeta, että huonoimmin jätevesien vaikutusta sietävät vedenjakajaseutujen humuspitoiset järvet, joissa valuma-alueen pienuudesta johtuen veden vaihtuminen on hyvin hidasta. puen siitä, tapahtuuko se hapen läsnäollessa vaiko hapettomassa tilassa. Eutrofoitumisilmiön silminnähtäviin tunnusmerkkeihin kuuluvat rantavyöhykkeen vesikasvustojen rehevöityminen ja veden muuttuminen perustuotantoeliöiden vaikutuksesta vihertävänsameaksi. Hellekausina ilmenee lisäksi usein sinilevien massaesiintymiä siinä määrin, että järven pinta peittyy sinivihreään >>vedenkukkaarn>. Seurauksena on, että siellä, m1ssa hajoamisilmiöitä tapahtuu, tapahtuu myös hapen kulumista. Seurauksena on hapen kuluminen pohjalietteestä ja siihen välittömästi rajoittuvasta vedestä. Seuraava kaavio havainnollistaa tilannetta järvessä, jonka sieto on ylitetty. Voidaan todeta, että järven >>terveys>> riippuu ratkaisevasti pohjalietteen >>terveydestä>>, mikä puolestaan on vaarassa välittömästi, kun veteen joutuvien lannoittavasti vaikuttavien ravinteiden lisääntyminen johtaa perustuotannon kasvamisena ilmenevään eutrofoitumiseen. Järven sieto on ylitetty, eikä puhdistumista enää tapahdu. Limnologisin tutkimusmenetelmin voidaan lisäksi osoittaa syvemmissä vesikerroksissa vallitseva hapenvajaus tai täydellinen hapenkato samoin kuin pohjalietteen mädäntyneisyys. Ravinteiden huuhtoutumista luonnollisesti tehostavat metsäja viljelysmaiden ojitus sekä maan lannoitus. Luonnossa tapahtuu eloperäisen aineen hajoaminen aina mikrobitoiminnan välityksellä, ja hajoittajamikroobit saavat omiin elintoimintoihinsa tarvitsemansa energian juuri tästä palamisilmiöstä. Käytännössä tämä havaitaan perustuotannon huomattavana lisääntymisenä, ja ravinteiden kiertokulku pohjalietteen edelleen pelkistyessä muuttuu noidankehäksi, josta ei ulospääsyä helposti löydy. Sekä lahoaminen että mätäneminen ovat energiaa vapauttavia palamisilmiöitä, ja palaminen puolestaan on kemiallisesti ilmaistuna aineen yhtymistä happeen
6 500 miljoonaa asukasta. Lähes yhtä suuri määrä jätteitä syntyy elintarviketehtailla yhden ihmisen päivittäistä ravintoa jalostettaessa. Totuttautumisvaihe ja lisääntyvän kasvun vaiheet ovat ihmisellä tosin kestäneet kauan, mikä johtuu alkuihmisen suurista vaikeuksista sääolosuhteita, tauteja ja ravinnon puutetta vastaan. Ihmisten lukumäärän lisääntyminen on ihmisen historian aikana noudattanut mikroorganismien tunnettua kasvukäyrää. Ihmisten lukumäärän kaksinkertaistuminen vaatii myös elintarvikkeiden määrän kaksinkertaistumisen, jotta maapallon nykyinen ravitsemustilanne (joka on tälläkin hetkellä jo hyvin heikko) säilyisi. Samoin muodostuu 41. Näkymiä jätevedenpuhdistuksen nykytilanteesta Rai!JJO Määttä Valokt1va: Paavo Seppänen Kaupunkilaistuminen ja asukasmäärän nopea kasvu ovat viime vuosikymmenien aikana tuoneet mukanaan monia epäkohtia, joista suurimpia lienevät jätteiden ja jätevesien määrän jatkuva lisääntyminen. Voidaankin lyhyesti todeta, että kaikkien ihmisen valmistamien tuotteiden, olivatpa ne sitten elintarvikkeita tai muita hyödykkeitä (vaatteita, autoja jne) lopullinen päämäärä on jätteiksi muuttuminen. Nykyään kaksinkertaistuu ihmisten lukumäärä 35 vuoden kuluessa niin, että v . 2000 maapallolla on jo n. Ihminen tuottaa jätevesiä hapenkulutusarvona mitattuna keskimäärin 50-60 g BHK/vrk/as. Elintarviketuotannon kasvaessa lisääntyy myös jätteiden määrä ja ympäristön likaantuminen, sillä kaikkia teollisia tuotteita valmistettaessa muodostuu samanaikaisesti suuri joukko hyödyttömiä sivuaineita
Jo ihmisen pyrkimys pitää jatkuvasti kehittyvien teknillisten välineiden avulla ympäristö puhtaana merkitsee moninkertaista likaantumista hieman kauemTULEVA VESI, 100 % 102 % pana. 2000 vaiheilla tulemme vaiheisiin, joita biologiassa kutsutaan hidastuvaksi kasvuksi ja kuolemiseksi. elintason iatkuvasta kohoamisesta. Toisena esimerkkinä mainittakoon, että synteettisten pesuaineiden käyttö on nostanut jätevesien fosforipitoisuuden muutamssa vuodessa lähes kaksinkertaiseksi, mikä on lisännyt vesistön planktontuotannon samassa suhteessa. Esimerkiksi 1 kg pyykin pesettäminen pesulassa tuottaa likaa yhtä paljon kuin yhden ihmisen päivittäiset jätevedet. Tämä johtuu mm. Esimerkkejä elintason aiheuttamasta jätteiden ja jätevesien määrän lisääntymisestä voisi mainita kuinka paljon hyvänsä. JÄTEVE SITUTKIMUKSEN KEHITYKSESTÄ Viime v uosisadan loppupuolelle asti use1mPOISTUVA VESI, 92 % t 1 LMASTUS LIETEHAUTOMO 13 % MAANPARANNUKSEEN, 8 % LIETE LAVA LIETEVESI, 10 % J.L-5_'¾_•----------J, K uva 1. Jäteveden orgaaninen aines saadaan poistettua tehokkaasti, mutta ravinteet pääsevät läpi. Varovaisenkin arvion perusteella voidaan olettaa, että ihmisten lukumäärän maapallolla kasvaessa kaksinkertaiseksi jätteiden määrä kasvaa samassa ajassa nelinkertaiseksi. suunnattomasti jätteitä jo näitä hyödykkeiksi valmistettaessa. 42. Luonnontieteilijän silmin katsottuna ihmisen toiminta maapallolla muistuttaakin mieletöntä ja samalla pelottavan tehokasta luonnon muokkaamista epäterveelliseksi elinympäristöksi. Poistuva vesi sisältää vielä 92 % tulevan veden fosforista. Jäteveden puhdistus "normaalia" biologista puhdistusmenetelmää käytettäessä. Eräiden asiantuntijoiden mukaan jo v. Mikrobeilla se merkitsee sitä, että ravinto on loppunut ja elinympäristö saastunut myrkyllisillä eritteillä. Jo nyt on lukuisia esimerkkejä siitä, että jätemäärän kasvu on suurempi kuin ihmisen lisääntyminen. Kuvassa olevat prosenttiluvut ilmaisevat fosforin suhteellisia määriä
Esiselkeytys ja lietehautomo on poistettu, ja fosforin saostamiseksi prosessiin lisätään ferrosulfaattia. Juomaveden bakteriologisista tutkimuksista siirryttiin vähitellen havaitsemaan jätevesistä aiheutuvia muitakin haittoja. Parannettu biologinen puhdistusmenetelmä. Menetelmä poistaa tehokkaasti fosforin, josta vain 5 % pääsee läpi. Esim. Vielä keskiajalla oli kaupungeissa varsin tavallista, että ulosteet heitettiin ikkunasta suoraan kadulle. Sen sijaan otettiin käyttöön erilaisia raakaveden puhdistusmenetelmiä. Nykyajan keskieurooppalaiselle lohi on suuri harvinaisuus, sillä lähes kaikki kalalajit ovat kuolemassa sukupuuttoon Euroopan joista. Nykyään lasketaan, että keskieurooppalaiseen jokeen pudonnut henkilö suuremmalla todennäköisyydellä saa tarttuvan taudin kuin hukkuu. Ainoastaan noin sadan vuoden ajan on tunnettu syvempää mielenkiintoa jätevesistä johtuvaa likaantumista kohtaan. mat Euroopan suurimmista Joista tuottivat suuria lohisaaliita. KEMIKALIOINTI TULEVA VESI, 100 % ILMASTUS Lääkärikunta kiinnitti ensimmäisenä huomion jätevesistä aiheutuviin terveydellisiin haittoihin. Jätteet valuivat ojia pitkin kaivoihin, joista ihmiset ottivat talousvetensä mukana usein myös lavantaudin bakteerit. % YLIJÄÄMÄLI ETTE EN KÄSITTELY MAANPARANNUKSEEN, 95 % Kuva 2. 43. Hyvin voimakkaan sysäyksen jätevesitutkimusten kehittymiselle POISTUVA VESI, 5 % POISTUVA VESI. Rotterdamissa työhön pyrkivät palvelustytöt toivoivat, ettei heidän tarvitsisi syödä lohta useammin kuin kahdesti viikossa. 1900-luvun alkupuolella todettiin Zlirich-järven tutkimuksissa, että järveen joutuneet jätevedet aiheuttivat tiettyinä aikoina kasviplanktonin voimakkaan lisääntymisen. Jätevesien puhdistamiseen ei kiinnostus siinä vaiheessa kuitenkaan vielä yltänyt. Lavantautitapaukset vähenivät selvästi, kun hiekkasuodattimet otettiin käyttöön ja lopullisen iskun lavantaudille antoi raakaveden klooritus. Mihinkään toimenpiteisiin tämän havainnon johdosta ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa ryhdytty
Havaittiinhan näistä johtuvat haitat kaikkein selvimmin. Jätevesien laskupaikoilla todettiin kalojen kuolevan hapen puutteeseen ja ympäristön ilma haisi pahalta, joka johtui rikkipitoisten orgaanisten aineiden anaerobisesta hajoamisesta. ASUMA JÄTEVESIEN PUHDISTAMISESTA Kuvassa 1. Kuvan mukainen aktiivilietemenetelmä on vakiintunut yleiseen käyttöön lähinnä sen vuoksi, että sen avulla saadaan jäteveden sisältämistä orgaanisista aineista poistettua parhaimmassa tapauksessa yli 95 %Menetelmää käyttöön otettaessa ei kuitenkaan vielä ymmärretty, mitä jätevedestä oikeastaan pitäisi poistaa. 50 v. Fosfaatti liittyy lisäksi hyvin läheisesti limniseen aineenvaihtoon, ja sen tähden nämä haitat uusiutuvat säännöllisesti vuosittain. Ei, ei hän ajattele niin. YHTEENVETO Nykyisten jätevedenpuhdistamoiden toimintaa tarkasteltaessa toteaa pian surullisena, että kehitys >>pimeästä keskiajasta>> nykyaikaiseen >>tekniikan aikakauteem> on ollut varsin hidas. Ravinteiden poistoa jo rakennetuissa bio~ogisissa puhdistamoissa voidaan myös huomattavasti parantaa. 3). Orgaanisia aineita pidettiin n. & Wickstriim, P-G. Suomessa vielä ole rakennettu yhtään jätevedenpuhdistamoa, jossa päätavoitteena olisi tehokas ravinteiden poistaminen. >>. Kun jäteveden fosfaatit joutuvat vesistöön, lisääntyy nimittäin planktonin määrä, joka pohjaan vajotessaan ja valaistuksen vähentyessä kuluttaa jopa 56 kertaa enemmän happea kuin mitä käsittelemättömässä jätevedessä alunperin olleet orgaaniset aineet. >>Kaikkea sitä keksitäänkin ! Kalojako kuollut. Vesitekniikka 1/1968, s. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että jäteveteen jää tehokkaankin biologisen puhdistuksen jälkeen kasviravinteita runsasti jäljelle (n. 4-5 mg P/1), joista aiheutuvat hajuja happihaitat voivat olla myöhemmin moninkertaiset jäteveden orgaanisiin aineisiin verrattuina. on antanut useiden Pohjois-Amerikan järvien eutrofoituminen ja Keski-Euroopan jokien muuttuminen likaviemäreiksi. Esimerkiksi esiselkeytysaltaan poistaminen merkitsee n. sitten pahimpina vesien likaajina. 54 % tulosta 44 fosforireduktiossa, joka merkitsee n. Eräiden tutkimusten mukaan yhdistetty biologis-kemiallinen puhdistus (kuva 2) tulee kaiken lisäksi halvemmaksi kuin pelkkä biologinen puhdistus, kun kustannusperustaksi otetaan kokonaisBHK-vähenemä (Raunta, P., Tallberg, 0. Hän ajattelee sen sijaan, että pääsinpä jätevedestä eroon mahdollisimman kivuttomasti. Keskiaikaisen kaupungin palvelustyttö heitti yöastian sisällyksen ikkunasta kadulla kulkijoiden niskaan. 46 prosenttiyksikön parannusta tavanomaiseen puhdistusmenetelmään nähden. Nykyinen >>kunnan palvelija>> syytää jätteet suoraan järveen ajattelematta lainkaan, että vastakkaisella rannalla leikkivistä lapsista joku saattaa vaarallisesti sairastua, tai että kalat voivat kuolla, tai että järven veden väri muuttuu epämiellyttäväksi, tai että ympäristö haisee, tai että jätteet voisivat mieluummin rehevöittää läheistä viljapeltoa, tai että joku mahdollisesti käyttää järven vettä juomavetenään ... on kaavio biologisesta jätevedenpuhdistuksesta. Niin eihän puhdistustulos kovin hyvä ole, mutta kuitenkin ... Mutta meillähän on biologinen puhdistamo. Huolimatta siitä, että fosforista ja typestä aiheutuvat haitat ovat useiden tutkimusten perusteella selvästi osoitettavissa, ei esim
Vesimassojen suuresta alkuperäisestä tiheyserosta johtuu, että ne pysyvät erillään tietystä sekoittumisesta huolimatta suolaisen veden virratessa sisäänpäin. Tanskan salmet ovat ahtaat ja matalat. Keskialtaan pohjoispuolella on korkeitten kynnysten erottama Ahvenanmeri. Kesällä esiintyy vesirungon yläosassa termistä kerrostuneisuutta. ULOS VIRTAUS 920 km 3 HAI HDUNTA 180 km 3 Kuva 1. Itämeren vähäsuolainen murtovesi on koostunut jokien tuomasta vedestä, alueen omasta sadevedestä sekä Tanskan salmien kautta tulleesta merivedestä. Itämeren vuotuinen vesitase selviää oheisesta kaavakuvasta (kuva 1), jonka olen laatinut käyttämällä Brogv111ksen esittämiä arvoja. Myös ilmanpaineen muutoksista aiheutuu vedenpinnan kallistumisia. Tanskan salmissa on yleensä vallitsevana Itämerestä ulospäin suuntautuva kevyen pintaveden virta. Kerrosten välinen raja, termokliini, siirtyy kesän mittaan yhä syvemmälle. Itämeri Julius Lassig Itämeren ja sen lahtien pinta-ala on noin 400 000 km 2• Sitä voidaan pitää sisämerenä, joka monessa suhteessa muistuttaa laajaa vuonoa. Itämeren kokonaisvesimääräksi on laskettu noin 20 000 km 3 • Ulosvirtauksen ollessa noin 1 000 km 3 vuosittain vaihtuva vesimäärä on noin 5 % kokonaisvesimäärästä. Syvemmällä virtaa raskaampi suolainen vesi sisään. Ulosvirtaus Itämerestä on sisäänvirtaukseen nähden noin kaksinkertainen. Itämeren vuotuinen vesitase. Keskialtaan haara kaartuu Gotlannin pohjoispuolitse saaren länsipuolelle asti. Kynnyssyvyys on J uutinraumassa vain 7-8 m ja Beltien kohdalla 16-18 m. Syvimmissä altaissa esiintyy vielä toinen tiheyserojen aiheuttama harppauskerros, ns. Vain harvoin, usein vasta kymmenien vuosien välein, tapahtuu niin voimakkaita suolaisenveden purkautumisia Itämereen, että ne pystyvät olennaisesti muuttamaan keskialtaan pohjaveden tilannetta. Se on Tanskan salmien, Kattegatin ja Skagerakin kautta yhteydessä valtamereen. Coriolis-voiman vaikutuksesta horisonVALUNTA 470 km 3 SISÄÄ NVIRTAUS 430 km 3 SADANTA 200 km 3 _,....._..,. Tämä on kapean mutta syvän uoman kautta yhteydessä Pohjanlahteen, jonka puolestaan Merenkurkku jakaa Selkämereksi ja Perämereksi. Vasen pylväs kuvaa tulevan ja oikea poistuvan veden määrää. Kerrosten välisenä rajana on harppauskerros eli halokliini, jossa suolapitoisuuden lisäksi lämpötila ja kasvinravinteiden määrä jyrkästi muuttuvat. Itämeren hydrografian peruspiirteet johtuvat meriyhteyden ahtaudesta, altaan muodosta ja alueen eri osiin purkautuvista vesimääristä ja niiden ilmastollisista tekijöistä. sekundaarinen halokliini. Tuuli aiheuttaa suunnilleen suuntansa mukaisia virtauksia sekä tuulen voimakkuudesta ja kestoajasta johtuvia kallistumisilmiöitä. 45. Huomattava osa Itämeren pilaantumisongelmista liittyy tavalla tai toisella näiden kahden komponentin väliseen pysyvyyteen. Itämeren pintakerroksissa vallitsee pysyvä, Itämerestä ulos, ts. Halokliinin yläpuolella olevan vesimassan sekoittumisja kerrostuneisuusilmiöt ovat pääasiassa termisistä olosuhteista riippuvaisia. Syksyisin ja keväisin tapahtuu sekoittumista halokliiniin asti, kesällä sen sijaan vain termokliinin yläpuolella. Edellämainittuihin termisiin tapahtumiin liittyvien konvektiovirtausten lisäksi horisontaalivirtaukset vaikuttavat veden sekoittumiseen. etelään ja länteen, suuntautuva virtaustendenssi, joka on välttämätön vesitaseen saavuttamiseksi. Itämeressä on kynnysten erottamina seuraavat suuret altaat: Arkonan allas, Bornholmin allas sekä Itämeren keskiallas, joka ulottuu Gdanskin lahdesta Gotlannin itäpuolitse pohjois-Itämereen ja täältä vähitellen madaltuen Suomenlahteen
Laivoista mereen lasketuilla jätteillä, vahingossa tai tahallisesti päästetyllä öljyllä sekä ilman välityksellä meriin leviävillä haitallisilla aineilla on toistaiseksi vähäinen merkitys. Edelleen huomio kiinnittyy puunjalostusteollisuuden ja jokien happea kuluttavaan vaikutukseen varsinkin Perämeren alueella. On syytä kiinnittää Kuva 2. Teollisuusjätevesistä puunjalostusteollisuuden jätevedet muodostavat toistaiseksi ylivoimaisesti tärkeimmän osan. Atomiteollisuuden mahdollinen jäterasite kohdistuu ennen kaikkea mereen. On otettava huomioon, että Leningradin vaikutusta Suomenlahteen ja sen kautta Itämeren keskialtaaseen ei ole otettu mukaan taulukkoon. Suomen alueelta Itämereen kohdistuva kuormitus ilmenee kuvasta 2. ;:;:;Merialue Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Perämeri Yhteensä Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Perämeri Yhteensä huomiota etenkin asumajätevesien dominanssiin vesien rehevöittäjänä, sekä siihen, että fosforin purku kohdistuu ylivoimaisesti Suomenlahteen. LIKAANTUMISLÄHTEET Itämeren likaantumista aiheuttavat ennen kaikkea asumaja teollisuusjätevedet. On lohdullista, että alan asiantuntijoiden mukaan ydinenergiatuotannossa pystytään saavuttamaan sille asetetut ankarat turvallisuusnormit. Ylirehevöitymisen esteettiset vaikutukset ovat niin tunnetut, ettei niitä tarvitse lähemmin selostaa. Puunjalostusteollisuuden jätevedet sisältävät paitsi happea kuluttavia myös suorastaan myrkyllisiä aineita. Suomen maaperältä Itämereen kohdistuva kuormitus esitettynä biologisena hapenkulutuksena ja fosforin lisäyksenä. Asumajätevedet sisältävät runsaasti happea kuluttavia orgaanisia aineksia, kasvituotantoa edistäviä ravinteita sekä joissakin tapauksissa ihmisen terveyttä uhkaavia mikro-organismeja. Lisäksi tapahtumat Itämeressä poikkeavat sekä valtameren että makeanveden olosuhteista. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon tutkimustyötä, ennenkuin riittävän hyvin tunnetaan kaikki ne seikat, joiden perusteella ydinsaasteen käyttäytyminen ja kulkeutuminen elollisessa ja elottomassa ympäristössä voidaan ennustaa ja hallita. Tutkimukset ovat jo käynnissä eri viranomaisten yhteistyönä. Virtausten kulkuun vaikuttavat kaiken lisäksi vielä altaiden reunojen muoto ja eräät muut ilmiöt. Ehkä voimalan rakentamisen siirtäminen on siinä mielessä ollut positiivista, että ehditään paremmin ja perusteellisemmin syventyä tutkimuksiin. Vaikkakin Suomen ydinvoimalahankkeita on toistaiseksi lykätty, ei kestäne kauan, ennenkuin sähkönkulutuksen kasvava tarve vaatii ydinvoimalan rakentamista. Syy siihen, ettei tämä kuormitus ole vaikutukseltaan kohtalokkaampi, on löydettävissä Perämeren hyvistä sekoittumisolosuhteista sekä siitä, että nämä purkaukset sisältävät suhteellisen vähän varsinaisia ravinteita. Veden eliöstön kokoonpano muuttuu, lajimäärä pienenee, mutta eräät tulokaslajit tai muuttuneita oloja hyvin kestävät lajit saattavat lisääntyä >>massoiksi>>. ö :2 >O Cl :,. (A. Varsinkin raskaat metallit tulevat todennäköisesti aiheuttamaan huolia jo 70-luvun vedenpuhdistajille. On oletettavissa, että tulevaisuudessa muun teollisuuden kasvu tulee olemaan suhteellisesti voimakkaampaa kuin selluloosateollisuuden, jolloin myös jätevesien keskimääräinen koostumus muuttuu sekä laadultaan että määrältään. Voipio11 mukaan) 46 2::. taalisilla virtauksilla on pyrkimys kääntyä oikealle. Laivaliikenteen aiheuttama normaali likaantuminen on muihin likaantumislähteisiin verAsuma Puunjätevedet jalostusJoet Yhteensä teollisuus 18 000 30000 60 000 108 000 4 500 20 000 24 500 3 750 45 000 75 000 123 750 4200 43 000 200 000 247 200 --------30 450 118 000 355 000 503 450 900 45 30 975 260 40 300 190 110 30 330 200 80 100 380 --------1 550 235 200 1 985
K ökarin eteläisille luodoille. Miltei tyynessä säässä varhain vapunpäivän aamuna sai este O y :n 15622 dwt:n vetoinen tankkilaiva Palva pohjakosketuksen Saaristomerellä Eglonskärin loiston luona 4 meripeninkulmaa Utöstä pohjo iseen. Suurin vaikutus sillä o n rantojen likaajana. Laajalle levinneen ölj yn lähes toivottomassa häv itystyössä käytettiin monenlaisia menetelmiä: kehnosti rattuna määrällisesti vähäpätöinen. Öljyä kasautui tiheiden luotoryhmien pikkupoukamiin ja jäävyöhykkeisiin siten, että rantoja ja jäitä reunusti parin sentin paksuinen ja noin metrin leveä synkkä ölj yvyö. Raakaöljylastissa olleen Palvan tankeista repeytyi kaksi, ja toista sataa tonnia raakaöljyä valui mereen. Onhan selvää, että samantapainen katastrofi Itämerellä merkitsisi 47. On ilmiselvää, että tankkilaiva Palvan öljykatastrofi oli varsin vaatimaton verrattuna esimerkiksi kuuluun Torrry Cmryonin tapaukseen, jolloin mereen joutui noin 100 000 tonnia raakaöljyä. Varsinkin tankkialus Torrry Cat[Jonin haaksirikko E nglannin rannikolla on herättänyt keskustelua suurten tankkilaivojen päästämisestä Itämerelle. Varustamot ovatkin osoittaneet ilahduttavaa edistymistä tässä asiassa. On myös yhtä ilmiselvää, että veteen tavalla tai toisella joutuneen öljyn torjunnassa ollaan Suomessa hataraakin heikommalla pohjalla tällä kertaa todettu ko keileva, suorastaan hapuileva to rjuntatyö ei auta kerrassaan mitään, jos (ja kun) joskus jossakin tankkilaivaonnettomuudessa Itämereen joutuu kymmentai satakertainen määrä ölj yä. Vallinneesta suotuisasta säästä huolimatta kaikki öljy pääsi karkuun, ja aluksi jopa 10 cm paksu, pari meripeninkulmaa pitkä ja leveä ölj ylautta kulki itätuulen mukana osittain ohuina ölj yvanoina avomerelle, osittain Ahvenanmaalle, mm. palavaa raakaölj yä yritettiin polttaa, sitä yritettiin kerätä ja siihen yritettiin lisätä emulgoimisainetta, jonka vaikutuksesta öljy painuisi pohjaan. Biologisilta vaikutuksiltaan saattaa mainittu emulgoimisaine olla ölj yä verrattomasti tuhoisampi, sillä aine on kaikkea muuta kuin vaaraton pieneliöstölle. Onneksi laivojen likaamisosuus on kuitenkin suhteellisen helposti poistettavissa, ainakin periaatteessa. (Olli Järvinen & Yrjö Haila). Voidaan siis todeta, että monen ulkoluodon rannat ovat auttamatta pilaantuneet. Veneilijöiden ja retkeilijöiden kasvattaminen siisteyteen on paljon vaikeampi pulma. Öljytuhot ovat koskeneet raskaasti etenkin haahkoja, jo ista suu rin osa tuhriintui (lue : tuhoutui) öljyyn. Mikäli emulgoimisaine on huonosti luonnossa hajoavaa, se aiheuttaa alueella pitkäaikaisen biologisen häiriötilan. Ölj yn laskeminen mereen tahallisesti tai vahingossa, ennen kaikkea laivoista, mutta myös teollisuuslaitoksista, on kauan huolestuttanut laajoja piirejä
Lyijyn määrä merien pintavesissä on noussut huomattavasti, mutta mitään haittavaikutuksia ei ole toistaiseksi tiedossani, eikä hiilidioksidistakaan ole vielä aiheutunut näkyvää haittaa. näiden suureen ravinnerikkauteen ja happikatoon. Itämeren tutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että nykyisten jätevesipurkausten haittavaikutukset pintavesiin ovat jääneet melko paikallisiksi. Huomattava osa tutkimustyöstä, varsinkin meribiologian osalta, suoritetaan tilapäisen työvoiman turvin. Tutkimuksen tarpeen jatkuvasti kasvaessa on masentavaa nähdä, miten määrärahojen puute meillä jarruttaa tutkimustyötä. On helppo kuvitella, miten tämä vaikuttaa suunnitteluun ja pitkäjännitteisten tutkimusten läpiviemiseen.. Julkisuudessa on esitetty, että noin kymmenesosa rannikkovesistämme on häiriintynyt. Toisaalta voimme olla myös täysin varmoja siitä, että jätevesikuormitus pahentaa tilannetta halokliinin alla. 1960-luvun alussa suoritettuja useita ydinkokeita seuranneen laskeumahuipun jälkeen on radioaktiivisuus taas pienentynyt. Ydinkokeiden seurauksena syntynyt radioaktiivinen saaste on levinnyt käytännöllisesti katsoen kaikkialle maailmassa, myös meriin. Itämeressä saasteiden määrää ei ole koskaan todettu hälyttäväksi. Ilman välityksellä meriin leviävistä aineista huolestuttavat eniten autobensiinissä käytetty lyijytetraetyyli ja yleisesti tunnettu radioaktiivinen saaste. Rehevöitymisen aste tulee silloin osoittamaan, miten meidän on suhtauduttava jätevesien purkuun Itämereen. Itämeren likaantumispulmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä mertamme ympäröivien maiden kesken sekä laajemmalla kansainvälisellä tasolla. ITÄMERIPILAANTUNUT VAI PILATTU. äihin seikkoihin on silti syytä kiinnittää riittävästi huomiota. Tällöin pohjaveteen varastoituneet ravinteet vapautuvat ja aiheuttavat ylempien vesikerrosten rehevöitymisen. Ilmakehän välityksellä meriin leviävät saasteet ja vieraat aineet muodostavat globaalisen ongelman, jota ei voida kansallisella tasolla tai edes Itämeren piirissä ratkaista. Tietysti tämäkin on liikaa, varsinkin kun likaantumisrasitus kohdistuu lähinnä vesiin, joiden virkistysarvo on suurin. Mainittakoon vielä, että pohjoismaiset U ESCO-toimikunnat ovat osoittaneet mielenkiintoa pohjoismaiselle yhteistyölle merentutkimuksen alalla. Olisi löydettävä keino, jolla öljy saadaan poistetuksi detergenttejä käyttämättä. Miten suuri on ihmisen aiheuttama osuus ja onko se kenties ratkaiseva, on vielä selvittämättä. Jopa aivan välttämättömiin tarpeisiin ei määrärahoja ole riittävästi. Torrry Cmryonin tapauksessa oli tragikoomista todeta, että puhdistustoimenpiteet, nimenomaan detergenttien käyttö, lopullisesti hävittivät rannoilta ja matalasta vedestä öljyn jäljiltä eloon jääneet kasvit ja eläimet. Eräillä tahoilla on väitetty, että ihmisellä olisi huomattavakin osuus Itämeren keskialtaan syvempien vesikerrosten nykyiseen huonoon tilaan, ts. On tiettyjä toiveita siitä, että uusi suolaisen veden purkaus piakkoin aiheuttaa keskialtaan hapettoman veden ainakin osittaisen uusiutumisen. Sen merijaosto, jonka ohjelmaa jouduttiin taloudellisista syistä tuntuvasti supistamaan, selvittää puhtaiden rannikkovesien tuotantoa. Mainittakoon vielä fosiilisten polttoaineiden kasvavasta käytöstä lisääntyvä hiilidioksidipitoisuus. Ruotsissa lienee kokeiltu turpeen käyttöä vastaavaan tarkoitukseen. Itse asiassa on pulsaatioilmiötä ja sen nykyään hyvin tunnettuja vaikutuksia suolaja happipitoisuuteen pysyvän halokliinin alaisissa vesikerroksissa tutkittu jo tämän vuosisadan alusta lähtien. Tällaiselle yhteistyölle on jo olemassa varsin hyvät puitteet. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on hiljattain asettanut työryhmän käsittelemään Itämeren alueella tapahtuvaa tutkimustyötä ja sen järjestelyä. Tärkeä yhteistoiminnan muoto on myös määräajoin kokoontuva >>Itämeren tutkijain konferenssit>>, jossa biologien osuus on viime aikoihin asti ollut varsin vähäinen. Neuvostoliitto ja Suomi ovat ryhtyneet yhteistyöhön Suomenlahden likaantumiskysymysten selvittämiseksi. kuolemaa tuhansille merilinnuille ja tuhoa laajoille ranta-alueille. On jopa arveltu, että stagnaatioilmiö sinänsä olisi ihmisen aikaansaama. Suomessa on kokeiltu menetelmää, jossa käytetään hyväksi lasivillan imukykyä. Myös Kansainvälinen biologinen ohjelma, IBP, on meillä edustettuna. Nämä pulsaatioja stagnaatioilmiöt eivät siis merkitse mitään uutta, ja niitä voidaan epäilemättä pitää luonnon itsensä aikaan48 saamina. Suomessa säteilyfysiikan laitos ja merentutkimuslaitos tarkkailevat Itämeren radioaktiivisuutta
Savossa ja Keski-Pohjanmaalla. Pääosaltaan tiedot perustuvat tiedusteluihin, joita Valtion luonnonsuojelutoimisto ja Valtion riistantutkimuslaitos ovat yhdessä suorittaneet vuodesta 1964 lähtien. 1963. Ehkäpä juuri tämän alkuperäisen parin jälkeläisiä on asettunut pesimään naapuripitäjiin siten, että kesällä 1968 kaikkiaan 4 paria pesi tai yritti pesiä tällä eteläisimmällä joutsenalueellamme. Erilliset pesimäja pesintäyrityspaikat merkitty pistein. Oheiseen levinneisyyskarttaan on merkitty joutsenen yhtenäiseksi katsottavan pesintäalueen rajat kesällä 1968 sekä eräitä erillisiä pesintätai pesintäyrityspaikkoja. Keski-Pohjanmaalla on parimäärä samaten kasvanut. Tiedusteluin kerättyjä tietoja on pyritty täydentämään ja tarkistamaan käymällä monilla pesintäpaikoilla sekä Lapissa kesällä 1968 tehdyin lentohavainnoin. Mitään jyrkkää muutosta ei ole tapahtunut sitten vuosien 1964--65, joilta olemme aikaisemmin esittäneet tietoja (Suomen Luonto 1/1965; 2/1966). Tiedusteluihin ovat vastanneet lukuisat joutsenista kiinnostuneet luonnonharrastajat ja mm. Haapavedellä pesi viime kesänä jo 2 paria. Pieksämäen mlk :aan ilmestyi aluksi yksi pesivä pari v. Esitimme aikoinaan arvion, että kesällä 1964 Lapin läänin eteläpuolella pesi 20 joutsenparia. joutsenparin pesineen maan eteläpuoliskossa. rajavartiostojen vartioasemat, joille kaikille esitämme parhaat kiitoksemme. Tosin olemme tiedusteluihimme saaneet Lapista erittäin hyviä vastauksia, mutta aineisto vaikutti epätäydelliseltä erityisesti siitä syystä, että hyvin laajoilta alueilta emme olleet saaneet mitään tietoja joutsenten pesimäaikaisesta esiintymisestä. Sanomalehtiuutiset on samaten tarkistettu. Karttaan on merkitty yhtenäisenä pidettävän pesintäalueen länsija pohjoisraja sekä varjostaen ne alueet, joiden pesivä joutsenkanta on tihein. Erityisen kiinnostavaa on pesivien parien määrän lisäys mm. yt rohkenisimme esittää viimevuotiseksi joutsenmääräksi 30-35 paria. Tällä hetkellä tiedämme, että niitä oli ainakin 21 paria ja että kuluneina vuosina kanta on kasvanut niin, että kesällä 1968 tiedämme ainakin 30 Joutsenen levinneisyys kesällä 1968 tehtyjen havaintojen mukaan. Joutsenen esiintymisestä 19661968 ja kannan kasvumahdollisuuksista Suomessa Matti Helminen, Antti Haapanen ja Hannu Suomalainen Valokuva: Teuvo Suominen Joutsenkannan viimeaikaista kehitystä seurattaessa on ilmennyt, että pesivien parien määrä on edelleen noussut ja että lajin pesintäalue on laajenemassa Lapista ja itärajan tuntumasta etelään ja lounaaseen. Esim. LAPIN JOUTSENKANTA LENTOTIEDUSTELUN VALOSSA Tiedot Lapin läänissä pesivien joutsenten määrästä ja pesimäpaikoista ovat olleet puutteellisia. Aikaisemmassa kirjoituksessamme esitimme varovaisen arvion: >>Ottaen huomioon 'hyvin tutkittujen' alueiden joutsen49
Lentojen aikana kävi selväksi, että joutsenet eivät ole suinkaan tasaisesti levittäytyneet yli Lapin, vaan että niille sopivat pesimäpaikat ovat keskittyneet oheisessa kartassa varjostaen merkityille alueille. Tunturi-Lapin järvet ovat vain poikkeuksellisesti riittävän reheviä ja lisäksi jäidenlähdön myöhäisyys asettaa rajoitukset joutsenen pesinn'ille. Kun nyt on osoittautunut, että vuoden 1965 raportissa esiintyneet tyhjät alueet ovat todellisia tyhjiöitä tai vain erittäin harvan joutsenasutuksen alueita, voidaan aikaisemmin esittämäämme arviota 50 paria pitää selvästi liian suurena, mihin määrään joutsenkanta tälläkään hetkellä tuskin yltää Lapin läänissä. pesäpaikoilla suoritettavia tarkistuksia varten oli anottu lupa käydä alempanakin. Yhteensä lensimme noin 8 tuntia, jolloin matkaa kertyi pyöreästi 1600 km. On syytä korostaa, että laulujoutsen on nimenomaan hav umetsävyöhykkeen laji, jonka levinneisyys vain poikkeuksellisesti ulottuu tundralle, joka taas on pikkujoutsenen tyypillistä pesintäaluetta. Lentäjä E. Alueella havaittiin peräti 9 joutsenparia, ja sen ainakin kesäkuussa hyvin vetiset suot tarj oavatkin joutsenille ilmeisesti erittäin hyvät pesintämahdollisuudet. Paikan tulee tarjota mahdollisuus rakentaa pesäkumpu siten, että se on joka puolelta veden ympäröimä. Jaakkolan kellukkein varustetulla 4-paikkaisella Cessna-ylätasokoneella. Lennot suoritettiin 1718. Jaakkolan suurella paikallistuntemuksella ja hänen joutsenia kohtaan tuntemallaan kiinnostuksella oli tärkeä merkitys lentojen onnistumiselle. Poikaset kasvatetaan lähes poikkeuksetta hyvin rehevissä, runsaskasv uisissa järvissä tai lammissa, joissa usein kasvaa kortetta. Niinpä esim. jäidenlähdön myöhäisyyden tähden.. Vaikka havaitut joutsenet olivat pareina, on todennäköistä, että ne kaikki eivät olleet pesiviä. PESIMÄ YMP ÄRISTÖV AATIMUKSIST A Havainnot osoittavat, että joutsen on pesimäpaikkansa valinnassa varsin vaativa. Ilmeni, että joutsenten havaitseminen lentokoneesta on suhteellisen helppoa. 6. Tällöin poikaset johdetaan pian kuoriutumisen jälkeen jollekin lähistön lintujärvelle, joka palvelee poikasten kasvuympäristönä. Vain viidessä tapauksessa nähtiin toinen joutsen pesällä hautomassa. Toisaalta on muistettava, että runsaskasvustoiset järvet tarjoavat niin poikasille kuin sulkasatoisille emolinnuillekin hyviä kätkeytymismahdollisuuksia. Toisaalta ilmeni selvästi se seikka, että lajille sopivaa elinympäristöä on Lapissa vain rajoitetusti ja että suurin osa maakunnasta tuskin tarjoaa lajille minkäänlaisia pesimismahdollisuuksia. tiheyden ja tutkitun alueen pinta-alan voitaneen 50 paria pitää ylärajana.>> Lisätietoja Lapin joutsenista kerättiin lentotiedusteluin kesällä 1968. Karttaan hahmottelemamme levinneisyyden pohjoisrajan takana pesintä voineekin onnistua vain poikkeuksellisen lämpiminä kesinä. Kaikkiaan havaittiin lentojen aikana 18 jout~enparia. Vain muutamassa tapauksessa tiedetään pesän sijainneen siten, että se on vain haudonnan alkuvaiheessa ollut kokonaan tulvaveden saartamana, mutta myöhemmin tulvan laskettua maayhteydessä rantaan. e ovat suurikokoisina ja valkeina selvästi erottuvia. Läheskään kaikilla ilmasta sopivan näköisillä paikoilla ei joutsenia havaittu, mikä viittaa siihen, että joutsenkannalla on vielä >>kasvutilaa>> Lapissa. 1968 Inarista länteen, pohjoiseen ja etelään. Eniten pesimismahdollisuuksia tarjoaa selvästi kuitenkin ns. Muualla lennettyjen reittien varsilla ei tavattu läheskään vastaavaa suotuisan elinympäristön keskittymää, vaan muualla joutsenparit olivat enimmäkseen yksitellen rehevien järvien tuntumassa tai hyvin vetisillä soilla. Lennot suoritettiin inarilaisen taksilentäjän E. Poikasten nopea kasvu untuvikoista lentokykyisiksi edellyttäneekin runsasta ravinnonsaantia. Jaakkola on tämän lisäksi ilmoittanut tiedot 4 joutsenparista, joista aiqakin 3 oli pesiviä. Näissä tapauksissa veden ympäröimän pesäkummun rakentaminen järvelle on saattanut olla vaikeata esim. E hdottomasti tihein joutsenten keskittymä löydettiin K oitilaiskairan alueelta Lokan altaan eteläpuolelta. Lyhyenkin lentokokemuksen perusteella oli varsin helppoa tunnistaa sellaiset suot ja järvet, joilla joutsenia saattoi olettaa olevan. metsä-Lappi. Eräissä tapauksissa pesäkumpu sijaitsee rimpisellä suolla, joka saattaa olla varsin karukin. 6. Esim. Inarinjärven pohjoispuolella olevat järvet olivat vielä 18. Lentokorkeus vaihteli 200300 metriin, mutta esim. laajasta Pomokairasta näyttivät 50 sopivat pesimispaikat lähes täysin puuttuvan. 1968 suurimmaksi osaksi jäässä siis ajankohtana, jolloin poikaset usein jo Lapissakin kuoriutuvat
Joutsenparilla näyttää olevan suuri taipumus palata vuosi vuoden jälkeen samalle paikalle pesimään, ja ainakin viimeaikaiset havaintomme viittaavat siihen, että poikaset sukukypsiksi tultuaan valitsevat pesimispaikkansa syntymäseudultaan. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Ei kuitenkaan riitä, että suojelemme pelkästään joutsenta, mutta unohdamme sille sopivien pesimäjärvien ja muuttoaikaisten levähdyspaikkojen suojelun. Vesilintujen metsästyksen, hoidon ja suojelun yleinen kehitys niin pesimäkuin talvehtimisalueillakin ratkaisee viime kädessä sen, voiko Pohjois-Euroopan joutsenkanta edelleen kasvaa vai alkaako se jälleen supistua. Edelleen on ilmennyt, että vain harvat joutsenen ampumistapaukset ovat tahallisia. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. J outsenkannan tuleva kehitys meillä riippuukin ratkaisevasti siitä, miten tulemme suhtautumaan vesilintualueisiimme yleensä, sillä hyvät joutsenjärvet ovat poikkeuksetta muidenkin vesilintujen suosimaa ympäristöä. Laajamittainen jout. Joutsenten tahallinen häiritseminen pesimäpaikoilla onkin jo jäänyt hyvin vähiin. Tästä syystä joutsenen suojelu on ollut ja tulee olemaankin edellytyksenä kannan täällä tapahtuvalle kasvulle. Tyydytyksellä onkin pantava merkille, että suojeluun tähtäävään vesilintualueiden luettelointiin on jo ryhdytty niin meillä kuin muuallakin Euroopassa (ks. Lampio 1968, Suomen Riista 20, 32-36). senten ruokkiminen talvehtimisalueilla on vaikuttanut edulliseen suuntaan (ks. esim. Yleistyvä pesintä asutuksen liepeillä lisää suuresti lajin mahdollisuuksia levitä esim. Savon reheville lintujärville. Suurin vaara lienee nyt siinä, että nuoria, harmaita joutsenyksilöitä ammutaan erehdyksessä hanhina (Haapanen, Helminen ja Suomalainen 1969, Suomen Riista 21, 76-81). Ensinnäkin koko Itämeren kautta muuttava ja sen piirissä talvehtiva joutsenkanta lienee kasvanut viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Onhan selvää, että suuri talvikuolleisuus voi jyrkästikin rajoittaa lintujen määrää, olivatpa pesimismahdollisuudet miten hyvät tahansa. Toisena tärkeänä tekijänä on luonnollisesti otettava huomioon juuri pesimismahdollisuudet omassa maassamme. Tämä joutsenten määrän lisääntyminen on aiheuttanut >>leviämispainetta>> myös pesintäalueen länsilaidalla siis aluksi Itä-Suomessa ja Lapissa sekä nyttemmin yhä lännempänä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Helsi nki 18, Lapinlahdenkatu 29 B 22 52. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Kuten jo aikaisemmin olemme korostaneet (Suomen Luonto 1/1965), joutsen ei suinkaan ole tuomittu pelkästään erämaalinnuksi. Sillä on voinut olla myös se vaikutus, että joutsenet Suomessakin suhtautuvat ihmiseen luottavaisemmin kuin aikaisemmin. esim. Schmitz A., 1968, Skånes Natur 55, 74-76). Soilla on ehkä tarjolla veden ympäröimiä sulia mättäitä jo silloin kun järvet vielä ovat jäässä. Tämän yleisen kannankasvun jatkuvuus riippunee lähinnä kehityksestä talvehtimisalueilla. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 %:n alennus). Merkin hinta on 3 mk 50 p. JOUTSENKANNAN KASVUN EDELLYTYKSET Joutsenkannan kasvu Suomessa perustuu lähinnä kahteen seikkaan. Eräät havainnot viittaavat myös siihen, että ihmisiin tottuneet joutsenparit hylkäävät harvemmin pesänsä kuin varovaiset erämaapesijät, joille ehkä satunnaisesti pesää lähestyvä ihminen merkitsee jo paljon suurempaa häiriötä kuin säännöllinen liikkuminen pesän läheisyydessä siihen tottuneille
Kuvat palautetaan vain kuvaajan nimenomaisesta toivomuksesta, jolloin hänen tulee liittää osoitteella ja postimerkillä varustettu palautuskuori. Palkintoina jaetaan 5 000 mk.Jakamisesta päättää arvostelulautakunta, jossa kullakin järjestäjällä on yksi edustaja. Kuvat on toimitettava 1. VALOKUVAUSKILPAILU Luonnonsuojeluvuosi 1970 LUONTO JA IHMINEN Euroopan maat viettävät ensi vuotta luonnonsuojelun merkeissä. Kilpailu on avoin kaikille. Kuvia ei tarvitse pohjustaa. Kilpailuun osallistuvien kuvien määrää ei rajoiteta. Jokaisen kuvan tulee olla yksilöllisesti tunnistettavissa. Päällykseen tunnus " Luonto ja ihminen" . Kustannuksista vastaa "Luonnonsuojeluvuosi 197 .. 3. Kuva-aineiston keräämiseksi neuvottelukunta järjestää kilpailun yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Suomen Kameraseurojen Liiton, Suomen Lehtikuvaajien, Suomen Mainosvalokuvaajien, Suomen Valokuvaajain Liiton, Aikakauslehdentoimittajain Liiton, sekä Kouluhallituksen kanssa. 6. 9. Kuvaajalla on oikeus liittää kuvaansa sen julkaisemista koskeva ehto. Kaikista aihepiireistä toivotaan esimerkkejä sekä onnistuneista että epäonnistuneista ratkaisuista ja toimenpiteistä. KUVIEN AIHEPIIRI Kuvien aihepiiri on laaja, ja osviittana aiheista mainittakoon: kasvit, eläimet, geologiset muodostumat, maisemat, kulttuurimuistomerkit luonnon saastuminen ja muu turmeltuminen (veden, maan ja ilman saasteet, myrkyt, roskat, jätteet, romut, sorakuopat jne.) luonnonvarojen hyväksikäyttö (esim . -neuvottelukunta. Euroopan luonnonsuojeluvuoden 1970 tarkoituksena on havahduttaa ihminen tajuamaan vastuunsa ympäristön vaalimisessa. Muiden kuvien käytöstä maksetaan kuvaajalle korvaus julkaisemisen tai muun käytön yhteydessä. 10. Kuva-aineisto on Luonnonsuojeluvuoden 1970 käytettävissä, jolloin palkittujen kuvien käyttöä ei erikseen korvata. Kuvien aikaisempi käyttö ei estä niitä osallistumasta. 8. Arkiston käyttäjät velvoitetaan suorittamaan julkaisukorvaukset lyhentämättöminä valokuvaajille. Ihmisen vaikutus kohdistuu yhä raskaampana luontoon, jopa siinä määrin, että ihmisen omat elinehdot ovat vaarassa. 11. 1969 mennessä osoitteeseen "Luonnonsuojeluvuosi 1970, Unioninkatu 40 A, Helsinki 17". Suomen valtioneuvoston asettama "Luonnonsuojeluvuosi 1970'' -neuvottelukunta tulee tarvitsemaan mustavalkoisia ja värillisiä valokuvia ensi vuoden aikana näyttelyihin, painotuotteisiin sekä diapositiivisarjoihin. Kuvien valinnassa kiinnitetään huomiota sekä kuvien asiasisältöön että niiden taiteellisiin arvoihin.. SÄÄNNÖT 1. 7. S. Parhaat kuvat liitetään myöhemmin Suomen luonnonsuojeluliiton arkistoon käytettäväksi liiton tarkoitusperien toteuttamiseen . Värikuvat tulee kehystää SxS cm tai 7x7 cm kehyksiin. 2. 4. teollisuus, maaja metsätalous, kalastus, metsästys) tiheän asumisen ongelmat (liikenne, melu, ahtaus, kiire) Pkentaminen ja luonto (yhdyskuntasuunnittelu, yksittäiset rakennukset, tiet, sillat, ulkomainokset jne.) ulkoilu, retkeily, matkailu. Mustavalkoisten kuvien lyhimmän sivun tulee olla vähintään 10 cm
ViitaJ'alo, yo. 1969 maatalousministeriö kirjeellään Paliskuntain yhdistykselle peruutti vanhan lain perusteella paliskuntien edustajille myönnetyt lu vat maakotkien metsästämisestä. V . T. Keltikangas, prof. Yhdyskuntasuunnittelu valiokunta : A hlqvist, dipl. Dahlström, fil.kand . Arvonnan suorittivat agr. Mikola, metsänhoit. ins. S. Mikäli kotka (tai jokin muu eläin) on jollakin paikkakunnalla haitallisesti lisääntynyt tai muuten osoittautunut vahingolliseksi, voi maatalousministeriö edelleenkin luonnonsuojeluvalvojaa kuultuaan myöntää poikkeuksia säädetystä rauhoituksesta, mutta tällaiset tapaukset käsitellään kukin erikseen. G. Pertti Uotila, rouva E ini Nordman ja neiti Marianna Valtasaari. ]. L inkola. P. Kun kotkaa ei mainita mainitussa § :ssä (AsK 292/62, 13 §) kotka o n siis täysin rauhoitettu laji. Uutisia ja tiedoituksia Hallituksen työpöydältä J ärjestäytymiskokouksessaan 24. Uhanalaisten eläinlajien valiokunta : fil.tri. Suominen, lis. Veikko Huhta. 2. T alousvalio kunta (vuosikokouksen valitsema) : R an54 Kotka on siis poistettu metsästyslain ja riistaeläinten piiristä ja sitä koskee ainoastaan luonnonsuojelulain määräykset. H . Suominen. T . Ilmansuojelu valiokunta: Ahlqvist, Huhta, Väisänen, fil.kand. Tähän mennessä on nimitetty seuraavat valiokunnat: Yleisvaliokunta: Nuorteva, Huhta, Uotila. E. Sihteerinä toimii edelleen fil.lis. Sanaksenaho. M . T. Johan Standertskjöid, fil.kand. E . V. 1. Lisääntyneen työtaakkansa vuoksi hallitus on päättänyt asettaa pysyviä valiokuntia, joissa asiat valmistellaan, ennen kuin ne tulevat hallituksen käsiteltäviksi. Virallisen luonnonsuojelun alalta Maakotka kokonaan rauhoitettu 31. Häsänen.. Mmtanoja, yo. takokko, Uotila, agr. kand. j\t(a/mberg. 1969 annetussa laissa metsästyslain muuttamisesta lain 27 § :stä on poistettu maakotka niiden lajien joukosta, joiden metsästyksen maatalousministeriö vo i sallia määrättynä aikana koko maassa tai jossakin sen osassa. Metsävaliokunta (entinen metsärasekysymyksiä käsitell yt komitea) : M . Pulliainen, Häyrinen, fil.kand. Kellomäki. Bergman, fil. 3. T. S. 12. 0. E. vuosikokouksen valitsema hallitus nimesi varapuheenjohtajakseen metsänhoitaja Matti Keltikankaan. Standertskjöld, metsänhoitaja K. Vuodesta 1962 luonnonsuojelulaissa on otettu se periaate, että laissa mainitaan ainoastaan rauhoittamattomat lajit. Martikainen. Uusille ja vanhoille jäsenille Kahden viikon kuluessa Suomen Luonto 1/69 ilmestymisen jälkeen jäsenmaksunsa maksaneitten henkilöitten välisessä arvonnassa onni suosi Hilkka Mannista (Saarijärvi) ja Crister Nyströ'miå" (Borgå), ja heille on lähetetty Teuvo Suomisen kirja >>Lintujemme katoava aateli>>. Biosidivaliokunta : N uorteva, dos. Keltikangas, prof. Montonen, luonnont.kand . M. T akatalo, Luonnonsuojelualuevaliokunta: Häyrinen, Haapa'len, hum.kand. Vesi valiokunta : maat.-metsät.kand
H arri Dahlström. R outamo, lääket. kahdella esitelmällä (kansliapäällikkö Ha1111us: Luonnonsuojelu väliportaan hallinnossa ja kunnallishallinnossa; dipl.ins. Hallitus on myös nimennyt valiokunnan laatimaan yksityiskohtaisempaa ilmansuojelumuistiota. »Luonnonsuojelupäivät•>, kuten tilaisuus otsikoitiin, alkoivat lauantaina 15. Valtioneuvostolle esitys luonnonsuojelunäkökohtien huomioonottamiseksi torjunta-ainelakia ja myrkkylakia täydentävissä asetuksissa . Liiton rungon tulevat muodostamaan nyt toiminnassa olevat luonnonsuojelujärjestöt, joita myöhemmin pyritään perustamaan lisää, kunnes koko maan kattava verkosto on saatu aikaan. Hallitus on kutsunut luonnonsuojelualan järjestöt uuden valtakunnallisen keskusliiton perustavaan kokoukseen, joka pidetään Helsingissä toukokuun 4. Itä-Lapin kansallispuisto Suunnitellun Itä-Lapin kansallispuiston alueella ryhdytään Suomen Luonnonvarain Säätiön tukemana suorittamaan tutkimusta : >>SaariselänItäkairan alueen vaihtoehtoisten käyttötapojen taloudellinen vertailu>>. Huhta, S. päivänä. Riihinen, ja metsänhoitajat M. M. E. Metsäviikon yhteydessä 17. T oivottavasti alueen metsätaloudellista käyttöä rajoitetaan ainakin tutkimuksen ajaksi. A nnanpalo: Luonnonsuojelu aluesuunnittelussa) ja niihin liittyvällä keskustelulla. Metsähallitukselle aloite suunnitellun Itä-Lapin kansallispuiston alueen rauhoittamiseksi kaupallisilta hakkuilta ja tienrakennukselta siksi ajaksi, kunnes lopullinen päätös asiassa saadaan aikaan. SteYhteistyövaliokunta (yhdessä Luonto-Liiton ja Biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Symbioosin kanssa): Huhta, Uotila. Keltikangas ja 0. Tämän jälkeen yhdistyksen yleiskokous kutsutaan koolle asiaa käsittelemään ja organisaatiouudistuksen lopullista kohtaloa ratkaisemaan. Organisaatiovaliokunta (jatkaa työtään): Uotila, oikeust.tri . Yhdistyksen tämän hetken keskeisimpiä kysymyksiä on kauan vireillä olleen organisaatiouudistuksen toteuttaminen. 4. Ilpp o Kangas, LuK L auri Paasivirta, tri Sten Stenit1s ja maat.metsät.kand. Alustajina olivat kansanedustaja Arvo Salo, maat.metsät.lis. P. L ähdeoja. Saastamoinen. Yleisömäärät eivät näissä tilaisuuksissa tosin olleet kovinkaan suuria, ja jakautuma aamupäivän suunnittelijoiden ja iltapäivän biologivaltaisen osanottajajoukon välillä oli selvä, mutta rohkaisivat kui55. ja kir.tri ni11s, fil.lis. antoi hallitukselle valtuudet liittää yhdistys perustajajäsenenä uuteen keskusjärjestöön. H allitus velvoittaa valiokunnat tarkkailemaan oman toimialansa yleistä kehitystä sekä laatimaan hallitukselle muistioita ja tekemään esityksiä havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Hallitus tutkii asiaa edelleen ja harkitsee, mihin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä. 4. Valiokunnat valtuutetaan täydentämään itseään sopiviksi katsomillaan asiantuntijoilla. Alkuvuoden aikana yhdistys on tehnyt seuraavat aloitteet: Suomen Kaupunkiliitolle ehdotus puistometsien hoitoa käsittelevän seminaarin järjestämisestä. Iltapäivällä käytiin vilkas keskustelu luonnonsuojeluyhdistyksen ja luonnonsuojelun valmiudesta 1970-luvulle siirtymiseen. Teknilliselle Korkeakoululle aloite luonnonsuojeluopetuksen aloittamiseksi arkkitehti-, maanmittaus-, rakennusja sähköinsinööriosastoilla. Tutkimusryhmän muodostavat prof. Vuosikokous Maaliskuussa pidetyn vuosikokouksen yhteyteen järjestettiin tänä vuonna kokeilumielessä muutakin ohjelmaa kuin virallinen vuosikokous esitelmineen. Valtioneuvostolle aloite tutkimuselimen perustamiseksi luonnossa esiintyvien myrkkysaasteiden ja niiden aiheuttamien haittojen seuraamiseksi. Hallituksen valitsema toimikunta on käsitellyt asiaa ja laatinut mm. yhdistys järjesti keskustelutilaisuuden aiheesta >>Lapin metsien kohtalo>>. 6. Valiokuntia voidaan myöhemmin lisätä, ja pysyvien valiokuntien lisäksi hallitus voi asettaa tarpeen mukaan komiteoita yksityisiä kysymyksiä selvittämään. muistion suojametsävyöhykkeen käsittelystä. On käynyt ilmi, että Lapin metsiä ei nykyisellään hoideta kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti eikä niiden käsittelyssä oteta riittävästi huomioon metsän muita käyttömuotoja, kuten porotaloutta, matkailua, virkistyskäyttöä jne. Yhdistys järjestää yhdessä K ansanvalistusseuran kanssa >>Luonnonharrastajan lomapäivät>> Kuusamossa 2528. T arkempi ilmoitus toisaalla tässä lehdessä. Keskustelun alustivat metsänhoitaja Matti Keltikangas ja hum.kand . Pohjois-Suomen metsätasekysymykset ovat olleet hallituksen ja neuvoston käsiteltävinä useissa kokouksissa alkuvuoden aikana. SL Y :n yleiskokous 22. Lähemmät tiedot tähän mennessä laadituista suunnitelmista ilmestyvät seuraavassa Suomen Luonnon numerossa. 3. Helsingin Saastaviikon järjestelyihin yhdistys osallistui laatimalla lyhyen julkilausuman niistä toimenpiteistä, joihin ilman saastumisen ehkäisemiseksi tulisi ryhtyä . Porvoon maalaiskunnan kunnanvaltuustolle esitys rantamaisemain säästämiseksi Svartbäckin alueen teollisuuslaitoksia sijoitettaessa. Martti L inkola. K ansainväliselle Luonnonsuojeluliitolle (IUCN) kirjelmä sotilasherbisidien käytöstä Vietnamissa
Tämä ehdotus Suomessa vuoden 1969 aikana suoritettavista tai aloitettavista elohopeatutkimuksista on seuraavanlainen: 1. Korkean metyylielohopeapitoisuuden johdosta mahdollisesti esiintyvien myrkytysoireiden selvittäminen (Työterveyslaitos). Elohopeatutkimus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen valtioneuvostolle 21.10.1968 esittämän kirjelmän johdosta vesiensuojelun neuvottelukunta esittää kirjelmässään 1. Nuortevaa ja fil.lis. Reino Kalliola, kansanedustaja V. Kokouksen pituus ylitti aikaisemmat: 4,5 tuntia. Peitsa Mikola, maat.metsät.kand. Ilmari Hustich, apulaismetsästyksenvalvoja Heikki Suo11111s, varatuomari Eero-Pekka Paavolainen, apul.prof. Kalojen elohopeapitoisuuden tason seuraaminen, eri kalalajien elohopeapitoisuuserojen ja voimakkaasti elohopeapitoisten kalojen alueellisen esiintymisen selvittäminen. Minamataoireiden mahdollisen esiintymisen selvittäminen potilaskortistoista (Lääkintöhallitus). Aineenvaihduntafysiologiset eläinkokeet. Muut hallituksen jäsenet ovat fil.lis. Veikko Huhta, metsänhoitaja Matti Keltikangas, Luk Urpo Häyrinen ja fil.tri Antti Haapanen. Ennen varsinaisen vuosikokouksen alkua jaettiin yhdistyksen hallituksen myöntämät ansiomerkit, joista kultaisen sai prof. Heikki l/{'uorenrinne. Peitsa Mikola sekä hopeiset maat. 2. Vesistötutkimukset (Maataloushallituksen vesiensuojelutoimisto). Ruokintakokeet kissoilla elohopeapitoisen kalan myrkyllisyyden toteamiseksi (Eläinlääketieteellinen korkeakoulu). Kalatutkimukset (Maataloushallituksen kalataloudellinen tutkimustoimisto). Vesistöön joutu vien elohopeamäärien selvittäminen (ei määrärahaesitystä). Neuvoston erovuoroisten jäsenten vaalissa muodostui neuvoston kokoonpano seuraavaksi: dosentti Göran Bergman, prof. Ihmistutkimukset. Pohjalietteen elohopeapitoisuuden määrittäminen (ei määrärahaesitystä). 3. Muun hallituksen kokoonpano muuttui jonkin verran: uusina henkilöinä tulivat toimintaan mukaan arkkitehti Richard Ahlqvist, varatuomari Eero Rantakokko ja yo Pentti Väisänen. Neuvottelukunta pitää esitettyjen elohopeatutkimusten suorittamista välttämättömänä ja kiireellisenä. Ravinnoksi käytettävän kalan elohopeapitoisuuden turvallisuusrajan määrittäminen (Lääkintöhallitus).. Mäkinen, prof. Veikko Huhtaa. Ra11110 Ru11hijärvi, arkkitehti Olli Lehtovuori. Voimakkaasti elohopeapitoista kalaravintoa käyttävien lintujen pesimätuloksien, kantojen runsaudessa esiintyvien vaihteluiden sekä kehittymättä jääneiden munien elohopeapitoisuuden tutkiminen. Parempaa taloutta kehittelemään perustettiin toimikunta, johon valittiin yo Tarmo Malmberg, metsänhoitaja Kari M11sta11oja, varatuomari Eero Rantakokko, agronomi Johan Standertskjöld ja toiminnanjohtaja Pertti Uotila. Yhdistyksen puheenjohtajaksi ehdotettiin dos. Korkean metyylielohopeapitoisuuden mahdollisesti aiheuttamien perinnöllisten häiriöiden selvittäminen (Työterveyslaitos ja Helsingin yliopiston perinnöllisyystieteen laitos). Huhta kieltäytyi ja valituksi tuli dosentti Pekka N11orteva. metsät.lis. Hyljeja vesilintututkimukset (Valtion riistantutkimuslaitos). 4. Metyylielohopean oton ja jakaantumisen kaloissa sekä sen aiheuttamien histopatologisten muutosten tutkiminen (Helsingin yliopiston radiokemian laitos). Tutkimus ihmisen metyylielohopeapitoisuuden suhteesta ravinnoksi käytetyn kalan ja tämän pyynti vesistön elohopeapitoisuuteen (Työterveyslaitos ja Valtion seerumlaitos). Harri Dahlström, agronomi Johan Standertskjöld, prof. 56 Pohjalietteestä tapahtuvan elohopeamobilisaation selvittäminen Helsingin yliopiston radiokemian laitoksessa. Ilppo Kangas, metsänhoitaja Olavi Martikainen, maisteri Martti Montonen, metsänhoitaja Kari Mustanoja, maisteri Pertti Sulkava ja fil.lis. tenkin jatkamaan luonnonsuojelupäivien järjestämistä ensi vuonna, toivottavasti paremmalla menestyksellä. 1969 toteutettavaksi yksityiskohtaisen tutkimusohjelman. Valter Keltikangas, prof. 5. 3. Vilkkain keskustelu vuosikokouksessa käytiin yhdistyksen huonosta taloudellisesta tilasta ja hallituksen jäsenten vaalista. 0. Sunnuntain vuosikokoukseen otti osaa 105 henkiölöä. Metyylielohopean biologisen puoliintumisajan määritys norpalla (Helsingin yliopiston radiokemian laitos). Hylkeen ja vesilintujen elohopeapitoisuuden tason seuraaminen. Voimakkaasti elohopeapitoisten kalojen kalastuksen tuoton ja saaliin jakautumisen selvittäminen
Muus ja Preben Dahlstro111: Merikalat ja kalastus. Kirjoihin on mahdutettu tärkeimmät perustiedot käsitell yistä lajeista, joten niiden mainostaminen käsikirjoina ei ole vailla perusteita. Otava 1966. »Sisävesien kalat,> ei kuitenkaan kata koko E uroopan aluetta, sillä Kaspian meren ja Mustan meren lajista on jätetty pois. J aoston puheenjohtaja toimii myös Keski-Suomen Seutukaavaliittoon keväällä 1969 perustetun luonnonsuojelutoimikunnan puheenjohtajana. Kutuympäristö on määrännyt kummassa kirjassa laji on perusteellisemmin käsitelty. Suomenkieliset painokset ovat asiasisällöltään yhdenmuka iset alkuperäisten tanskalaisten kanssa, mutta suomentajien mukaan on tilanpuutteen vuoksi >>Sisävesien kalojen>> tekstiä paikoin melkoisesti lyhennetty. 224 s. Kirjojen tekstin on laatinut T anskan kalastusja meritutkimuksen palveluksessa työskentelevä fil.tri Bent J. Teosten sivumääristä on n . Eduskunta-alotteita SL Y :n toimesta on kuluvan vuoden helmikuussa jätetty E duskunnalle toivomusalotteet, että Hallitus asettaisi toimikunnan selvittelemään mahdollisuuksia estää PCB :n leviämistä luontoomme ja täydentäisi vesilakiamrne asetuksella, joka kieltää PCB:n päästämisen tehdaslaitoksista vesiin ennenkuin on sel vitetty, millaisina määrinä tätä myrkkyä voidaan sallia esiintyvän elintarvikkeina käytettävissä luonnontuotteissa. Jaostoon kuuluvat nyt puheenjohtajan lisäksi sihteerinä fil. Kunkin esitetyn lajin kohja että H allitus luonnonsuojelulain valmisteluun liittyen tutkicuttaisi nykyaikaisen ympäristön suojelun ja -hoidon biologista asiantuntemusta edustavan työvoiman tarpeen ja suunnittelisi heidän ko ulutuksensa. >>Merikaloissa>> on ku vattu kaikkiaan 161 kalalajia sekä 12 muuta meren elävää (mm. Suomeksi toimittaneet H eikki Pitkä11en ja E rk ki Siltamaa. L eo Kamunen (Jyväskylä) ja muina jäseninä maist. että H allitus ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen rahaston aikaansaamiseksi, jonka varojen turvin voitaisiin tilaisuuden tarjoutuessa lunastaa luonnonalueita yleiseen virkistyskäyttöön ja samalla valtion hallintaan. äiden tanskalaista alkuperää olevien kirjojen tarkoituksena on »antaa tiivistetty ja asiallinen, mutta samalla helppotajuinen kuva» koillisen Atlantin ja E uroopan sisävesien kaloista, niiden pyynnistä ja käytöstä. 1966 perustettu K otiseutuliiton luonnonsuojelujaosto toimi Helsingissä kaksi vuotta kokoonpanossa M artti L inkola (puheenjoht.) Pentti A 11dste11 Urpo H äyrinen Osmo Kivivuori. Meidän alueeltamme on tavattu 46 kuvatuista lajeista . Muus. yo. Kotiseutuliiton luonnonsuojelujaosto V. T ähän on ollut syynä (aiheeton ?) pelko teoksen liiallisesta paisumisesta. että H allitus asettaisi Lapin talouselämän ja luonnonkäytön yleissuunnittelutoimikunnan, jonka tehtävänä olisi mm. O tava 1968. Vaelluskalojen ja eräiden sekä sisävesissä että murtovedessä tavattavien lajien kohdalla ei kirjoissa ole voitu välttää päällekkäisyyttä. Kirjallisuutta Kalat ja kalastus Bent J. että H allitus huolehtisi siitä, että Porttipahdan alueelta otetaan talteen kaikki teollisuuden raa kaaineeksi soveltuva puu ja että altaan pohja raivataan siten, että järveä voidaan myöhemmin käyttää urheilukalastusja vesiretkeilyalueena ja että alueen maisemallinen kauneus muodostuu mahdollisimman suureksi. >>Sisävesien kalat>> sisältää 130 kalalajin sekä neljän äyriäisen ja jokihelmisimpukan esittelyn. Pitäisin erinomaisena seikkana sitä, että kalojen taloudellista merkitystä on korostettu . 3/4 annettu lajikohtaiselle esittelylle. K otiseutuliitto on jaoston välityksellä ollut mukana Luonnonsuojeluvuoden 1970 valmisteluissa. 57. Helsingissä helmikuuta 1969. katkoja, hummeri, taskurapu, kalmari, osteri ja sinisimpukka). Sisävesien kalat ja kalastus. T ärkeimpien saaliskalojen esittelyyn on ku vat mukaan luettuna käytetty viisikuusi sivua, kun vähempiarvoisten lajien esittely on supistettu jopa neljännessivuun. Jaosto on keskittynyt kulttuurimaiseman suojelukysymyksiin, kotiseutuyhdistysten luonnonsuojelutoiminnan vireyttämiseen ja yleiseen luonnonsuojeluvalistukseen. 224 s. Puheenjohtajan muutettua J yväskylään jaoston ko koonpanoa muutettiin sen pitämiseksi riittävän toimintakykyisenä. Lapin kansallispuistojen laajentamisja uusien perustamissuunnitelmien laatiminen sekä myös Saamelaiskulttuurin säilyttämiseen liittyvät toimenpiteet. Kumpaakin kirjaa voidaan esipuheen mukaan käyttää itsenäisenä käsikirjana, vaikkakin >>Sisävesien kalat>> on samalla jatkoa »Merikalat>> -teokselle. N äistä on meillä tavattu 50 kalalajia, kaksi äyriäislajia sekä jokihelmisimpukka. Piirroksista ja sommittelusta vastaa Prebe11 Dahlstrom. Kyösti Jaakonsaari (Jyväskylä) ja lehtori Pentti A ndsten (H yvinkää)
Kuvitus on suorastaan häikäisevän korkeatasoista. vinssistä roikkuvan isokokoisen tonnikalan koon havainnollistamiseksi on kalan alapuolelle piirretty pää kallellaan kalaa katseleva kissa ja jättiläishain niskassa levittelee lokki siipiään. dalla on kerrottu mm. Niinpä esim. Pyrkimyksenä on ollut kuvata kalat sellaisina kuin ne yleensä nähdään, hiljattain pyydettyinä, jolloin niiden värityskin jo on saattanut jonkin verran muuttua. Kalastus-, perhokalastus-, rannikkokalastusja ongintavälineet on käsitelty erikseen ja esitelty kuvin sekä piirroksin. Tämä on mielestäni täysin perusteltua, koska kalastusvälineet ja puuhailu niiden parissa on jo sinänsä tärkeä osa harrastuksesta. Kirjoittajan esipuheen mukaan >>vasta sitten kun kalamies hallitsee koko laajan kalastuksen alan niin teoriassa kuin käytännössäkin ja tuntee luonnon salaisuudet, vasta sitten hän pystyy saamaan siitä täyden tyydytyksen>>. •>Tavallisimmat saaliskalamme•> -otsikon alla on käsitelty lyhyesti 18 kalalajin elintavat, elinympäristöt ja levinneisyys Suomessa. Suurin osa kaloista on piirretty vasta pyydetyistä yksilöistä Norjan, Tanskan ja Ranskan meribiologisilla asemilla ja kalasatamissa nimenomaan näitä teoksia varten. N eljäsosa kirjojen sivumäärästä sisältää runsaalla kuvituksella elävöitetyt, tosin melko suppeat katsaukset kalastu ksen historiaan, pyyntitapoihin, kalanjalostukseen ja kalabiologiaan . Painopiste on teoksesta riippuen jo ko merialueella tai sisävesialueella. Pienikokoisuutcnsa ja epätäsmällisyytensä vuoksi kartakkeista ei ole mainittavaa hyötyä lukijalle, joka haluaa saada tietoja Suomen alueella tavattav ien kalojen levinneisyydestä. Kummankin kirjan alussa on melko samanlaiset luvut kalojen rakenteesta ja elinten toiminnoista. Piirrokset tekevät kirjoista selkeitä ja helposti ymmärrettäviä myös sellaiselle lukijakunnalle, jolla ei en nestään ole mainittavia tietoja kaloista ja kalastuksesta. Kai Westman Kalamies Olle Birkesten: Nuori kalamies. Lukija saa heti selvän kuvan siitä, minkälaisia olioit.1 ovat kalojen tärkeinä ravintoeläiminä mainitut sukamadot, kaislakorennon toukat tai raakkuäyriäiset ja minkänäköisiä ovat esim. Suomeksi toimittanut Mauri Soikkanen. Isokokoiset kuvat ovat hyvänä apuna oikean heittotavan opettelemisessa, samaten luettelomaisesti esitellyt tavallisimmat virhelähteet. K oska »Nuori kalamies>> on nimensä mukaisesti tarkoitettu nuorille, (vetävän kansikuvan perusteella arviolta 1015-vuotiaille) kirja ei ole saanut paisua tiiliskiveksi, mutta toisaalta on oppaaksi tarkoitetusta teoksesta löydyttävä vastaukset mahdollisimman moneen urheilukalastusalaan liittyvään kysymykseen. Kirjan tarkoituksena on auttaa lähinnä nuorisoa tämän päämäärän saavuttamisessa. Kilpaheitto on saanut oman lyhyen lukunsa. K oska urheilukalastajan tulisi mielellään myös osata käyttää välineitään, on erilaisten heittojen suoritus ja harjoittelu eri vapaja kelatyypeillä sekä perholla käsitelty varsin perusteellisesti. Kunkin lajin levinneisyys on esitetty pienellä, vähän turhankin pienellä kartakkeella laj in esittelyn yhteydessä. Weilin & Göös 1968 (136 siv.). Opas urheilukalastuksen harrastukseen. K alojen lisäksi esitetään erinomaisin pikkupiirroksin kunkin lajin eri kehitysvaiheita, tärkeimpiä ravintoeläimiä, pyyntimenetelmiä ja käyttöä. Molempiin teoksiin sisältyy myös määrityskaava. kierrenuotta ja pohjatrooli sekä miten niillä kalastetaan. Koska alimmat pyyntikoot on. Vaikka markkinoilla onkin nimenomaan meikäläisiä kaloja kuvaavia teoksia, olisi kirjojen käyttökelpoisuutta lisännyt niiden soveltaminen olojamme vastaaviksi Suomen alueelta tavattujen lajien osalta, etenkin kun on kyse käsikirjoista. Loistavan kuvituksensa sekä kalastuksen ja kalan käyttötapojen saaman runsaan huomion vuoksi on kirjojen suomentaminen erinomainen asia. Taitto on huolellisesti suunniteltu. L isäksi suomenkielisenä ei ole aikaisemmin ollut saatavissa tiivistä ja asiapitoista esitystä E uroopan sisävesikaloista ja kalas tu kses ta. Suomentajat ovatkin aiheellisesti kehoittaneet tällaisia tietoja hakevia tutustumaan nimenomaan maamme kaloja esitteleviin teoksiin. Epäjohdonmukaisesti on viikatekalan tekstiosaan liitetty välittömästi sillikuninkaan esittely, vaikka muuten kaikki kalat on numeroitu ja selvästi eroteltu toisistaan. Kirjoittaja on ratkaissut kysymyksen käsittelemällä 136 :lla sivulla 12 eri aihepiiriä, jotka on jaettu peräti 67 lukuun. tuntomerkit, koko, elintavat, elinympäristöt, ravinto ja lisääntyminen. Erilaisiin kalastusolosuhteisiin parhaiten sopiviin välineyhdistelmiin on kiinnitetty erityistä hu9miota. •>Sisävesien kaloissa,> on kuvien ja määrityskaavan yhtey58 teen merkitty, kuuluuko laji kalastoomme, tavataanko sitä satunnaisesti vai onko se istutettu meille. Urheilukalastusvälineille, niiden valinnalle ja hoidolle sekä oikean heittotavan o pastukselle on annettu kolmannes kirjan sivumäärästä. Tekstiin liittyvät kuvat ja piirrokset on sijoiteltu samalle aukeamalle tekstin kanssa elävästi ja kaavamaisuutta välttäen. Suomentajat ovat valitettavasti säilyttäneet tieteellisen nimistön alkuperäisenä, vaikka se poikkeaakin meillä käytetystä. >>Merikalat>> kirjassa on tekstiin lisätty lyhyt maininta, mikäli laji esiintyy vesillämme. T ärkeimpien saaliskalojen osalta yksittäisiä piirroksia on jopa 30-40 kpl
Jostain syystä on nieriästä käytetty tämän Vanamon hyväksymän nimen ohella pohjoisessa yleisesti käytössä olevaa »rautw> nimeä (kerran myös >>tunturirautu>>). Kirjoittaja on mielestäni onnistunut laati~aan hyvän urheilukalastuksen oppaan nuorisolle. Vaikka markkinoilla onkin hyviä kalakuvastoja, olisi tällaisen opaskirjan käyttökelpoisuutta lisännyt esiteltyjen saaliskalojen hyvät kuvat. Alussa on lyhyt selostus hevosen polveutumisesta, siitä siirrytään rotuihin, rakenteeseen, hoitoon, sairauksiin, kasvatukseen. Mannix: Kettu ja koira Suomentaja H eidi Järvenpää Otava 1968 Ewa Munsterhjelm Kirja on palkittu Amerikassa vuoden 1967 parhaana eläinkirjana, ja varmasti se on palkintonsa arvoinen. A nja Kari 59. On luultavaa, niinkuin kirjoittaja itsekin loppusanoissaan toteaa, että tieteellisen spesiaalikoulutuksen saanut biologi havaitsee tekijän huomioissa virheellisyyksiä, mutta tavallinen luonnonystävä pitää kerrontaa mielenkiintoisena, uskottavana ja paikkansapitävänä, ja kirjan luettuaan koiranomistaja ainakin suhtautuu entistä ymmärtäväisemmin ja suvaitsevaisemmin nelijalkaisen ystävänsä ,,hajujen maailmaan». Missään kohdassa opasta ei ole kuitenkaan kerrottu, mistä lajista on kyse. Kettu ja koira Daniel P. Kirjan loppuun on liitetty varsin käyttökelpoinen sanaluettelo tärkeimmistä kalastukseen liittyvistä sanoista ja erikoistermeistä selityksineen. Se olisi ehkä tehnyt kirjasta vieläkin mielenkiintoisemman. Voisi melkein sanoa, että se on ketun ja koiran psykologiaa ja käyttäytymistä käsittelevä etologian oppikirja, jossa on juonena kahden viisaan eläimen elinikäinen kamppailu paremmuudesta, ja joka siten on paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa sekä helpompaa luettavaa kuin pelkkä kuiva ja asiapitoinen oppikirja. »nuoren kalamiehen on kuitenkin syytä olla vanhempia kohtaan pidättyväinen, sillä kalastuksessa kuten muussakin aloite kuuluu vanhemmille,>). kirjolohta markkeeraava piirros s. Monipuolisuudessaan kirja hakee vertaistaan. Suomenkielinen laitos on sovellettu kotoisiin oloihimme. Vaikka useimmat kalat onkin helppo tunnistaa, saattavat esim. Varsinkin metsämiehelle kirjan luulisi olevan kiinnostavaa luettavaa, sillä koko sen juoni rakentuu erilaisten ketunmetsästysja pyyntitapojen kuvaamiseen. Ilolla todettakoon hänen ennakkoluuloton halunsa omalta osaltaan edistää hevosurheilua sen kaikilla saroilla. eräät lohikalat tuottaa etenkin nuorelle kalamiehelle vaikeuksia. Esim. mainittu, olisi samalla vaivalla voitu myös mam1ta, mikäli kalat on meillä rauhoitettu, sekä rauhoitusajat. Kirjassa olevat viisi piirrosta ja yksi kuva saaliskaloista eivät mitenkään korvaa kuvia. Lukijat kenties olisivat toivoneet kirjaan enemmän kotimaista kuva-ainesta, jota varmasti olisi ollut saatavissa. Kirjan on toimittanut tunnettu ratsastaja S. Oman hauskan yksityiskohtansa muodostavat siellä täällä kirjan tekstissä esiintyvät ajuekoirien nimitykset, trigg, treeing walker, july, plott, adirondack, hudspeth, birdsong, spaulding, travis, joille taitava ja kokenut kielenkääntäjä ei ole yrittänytkään keksiä suomenkielisiä vastineita. Kuvamateriaali on muutamaa suomalaista ravikuvaa lukuunottamatta ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta. Tuskin on montakaan suomeksi käännettyä kaunokirjallista eläinkirjaa, josta lukija löytäisi yhtä varman ja luotettavantuntuisen asiantuntemuksen yhtyneenä puhdastyyliseen ja jännittävään kerrontaan. Suomennos on hyvin tehty ja kieli on varsin elävää. Suppeasti, mutta varsin havainnollisesti on selvitelty ravintoketjun käsitettä, luonnollisen kalakannan hoitoa, vesistöjen säännöstelyä ja kalastusta, kalavesien myrkyttämistä ja hoitoa jne. Kai IPestman Mitä-missä-milloin hevosharrastuskirja Suomeksi toimittanut S. T alaskiven asiantuntenuksella suorittama käännöstyö tuskin jättää mitään tulkinnanvaraisuuksia. 43 on varsin avuton. Talaskivi ruotsalaisen alkuperäisteoksen (Hästen som hobby, 1964) mukaan. Talaskivi. Lisäksi käsitellään ajokoulutusta sekä raviurheilua, ja kirjan lopussa on lyhyt selostus Suomen hevosjalostuksesta. Otava 1968. Helppolukuisuutensa ja selkeytensä vuoksi ei runsas tietoaines tee kirjasta raskasta. Kirjan tekstiä täydentää John Schoenherrin kaunis mustavalkoinen piirroskuvitus. Kolmannes kirjasta käsittelee kalastusbiologiaa. Omina lukuinaan on käsitelty kysymyksiä mistä mitäkin kalalajia on etsittävä sekä taktiikkaa kalavesillä (kalan väsytystä, haavimista jne.). Valitettavan harvalukuiseen suomenkieliseen hevosalan kirjallisuuteen saatiin viime vuonna tervetullut lisä Mitä-MissäMilloin -sarjan Hevosharrastuskirjan ilmestyessä markkinoille. Ratsastusosa sisältää kaikki ratsastuslajit täysin selventävästi selostettuina. Oppaaseen on myös siroteltu sinänsä hyvää tarkoittavia, mutta vähän >>tanttimaiselta» tuntuvia kehotuksia nuoren kalamiehen käyttäytymisohjeiksi (esim
Lintujen pesimäbiologinen käyttäytyminen on inhimillistetty. . Suoranaisista virheistä mainittakoon seuraavat : Varpuspöllöä esittävä kuvasarja on helmipöllöstä. T aitto on niin onnistunut, ettei toisenkielisen tekstin olemassaolo pääse häiritsemään yksikielistä lukijaa. Suomen hengestä herännyt, siementämättä siennyt, itsestänsä ilmestynyt.>> Mati11 kuollessa v . Hän käytti herkän ihonsa takia mieluimmin naisten vaatteita ja ilmensi lyriikassaan enemmän 'feminiinisyyttä' kuin rujoa murjovaa 'maskuliinisuutta'. K ovin tunnepitoiselta tuntuu ilmaisu >>kaunis ja kavala kihokki,>. .. kuvaa/svart-vita foton. Varsinainen teksti on kaunosanaista ja vangitsee hyvin kesän elämän sykkeen, mutta sisältää liikaa kömmähdyksiä asiatiedoissa. Saaren paikallistaminen on jätetty lukijain arvailujen varaan . Puhutaan äidistä, isästä, sisarista, veljistä ja lapsikatraasta, sanaa poikue ei esiinny. / Ois olla onni ihmisillä, / autuus aina Aatamilla, / jos ei E eva ensimmäinen / ruuanlaittohon ruvennu, / emännäksi esiintyny.>> M yöhemmät, paljolti katkerat elämänvaiheet saattoivat tulokseksi enemmän ironisia pistoja kuin luontoa ylistäviä säkeitä, M atti oli kuitenkin monipuolinen ja teki runon yhtä sujuvasti asiasta kuin toisestakin . H ämmästyttävää on, että näin korkeatasoinen ku vateos on saatu aikaan tähän asti melko tuntemattoman yrityksen painossa. Toimittanut Hilkka M erikallio Pohjoinen 1968, 125 sivua, 5 kuvaa Omaleimaisimpia ja alkuvoimaisimpia runoilijo itamme on vatjusjärveläinen Matti Wiinamaa joka ilman opastajaa, aivan omasta luonnostaan sepitti suurenmoisia runoja. K ertomus alkaa huhtikuusta ja esittää teeren soidinmenot vesilintujen pesimäpuuhat, haudonnan, poikasten kuoriutumisen ja kasvamisen ja vihdoin syksyn saapumisen ja talven odotuksen. E rikoisen onnistunut on mustavalko inen kuvasarj a kalatiirasta. Kaksikielisyydestään huolimatta teos on helppo lukea. Usko T1111kko 60 Kajakulman kesä Kajakulma. lvfa,jalla H aapanen. Teksti/text Vapp11-E rika Koski11m , Bertil Blomqvist. •>Runo Matolakeista>> osoittaa M atin syvät juuret, luonnon läheisyyden aistimisen ja ilmaisun paino kkuuden: »Koska katson kaikkialle, / tutkin luonnon tuottehia, / siell' on sieni, siisti kasvi, / luonnonhelmasta hedelmä, / ... . Tuotanto/produktion : Painorauman offsetpaino ja litografinen laitos, Rauma 1968 ; 120 sivua/sidan, 110 värikuvaa/färgfoton, 5 mustavalk. Kukkien värikkyys lumosi Mati11 niin, että hän saattoi syventyä päiväkausiksi tarkkailemaan niitä. 36 kukaan ei juuri häntä tuntenut, eikä nyt tilanne ole paljon parempi, mutta onneksi saatiin edes tämä miniatyyriteos tuomaan tieto ja muisto lyyrikosta, joka jo utui elämään aivan oman onnensa nojassa ja jäi siten pakostakin raakileeksi, vain kalpeksi aavistukseksi siitä mitä hänestä kenties olisi voinut kehittyä. / Se luonnon ja sydämen lumoaa / kuin aikana Väinämöisen.>> Paluu Kalevalan maisemiin yhdessä loppusoinnuttelun kanssa muodostivat Mati11 runouden rungon. Muutoinkin hän järjesti pientilallaan asiat omin päin. 27) alkaen syvämietteisestä taruaiheisesta >>Satujen mukaan•>runosta : >>K antelo tuollainen kaiullaan / on poistavi vallan öisen. Kevään tunnelmia elävöittää >>Kevätruno•> (loppusäe) : >>Siell' luonto leikkii tosityössä / elämätä edistäin / ja taivas juhlii kultavyössä / kuin entisinä kesinäin.>> Paluu luontoon -teema taas putkahtaa näkyv iin •>Kasvitarharunosta>> mikä on tehty niin varhain kuin v . T yrnipensas sijoittaa saaren Pohjanlahdelle, kyhmyjoutsen sen eteläosiin. T ämän harvinaisen kauniisti toteutetun teoksen tarkoituksena lienee ollut Kajakulman suojelun korostaminen ja saaren luonto näyttääkin olevan monipuolinen ja edustava. Kuvien taso :1 yleensä korkea. Loistava luonnon lyyrikko M atti IViinamaa: Viina-Matin veisuja. 1897 eli M atin ollessa vasta 38-vuotias. T ämän aikajärjestyksen rikkovat eräät kuvaparit kuten esim. toukokuun ilta ja kukki va kanerva; syysmaitiainen pikku tyllin pesän teon aikana; kukkiva ramakukka-kottaraisten poikasten lentoharjoitukset. K artan ja alueen laajuuden esittämistä jää kaipaamaan. Luonto on ollut hänen sydäntään lähinnä, sillä harvoista säilyneistä runoista monet käsittelevät luontoa (suurin osa paloi hänen kotinsa mukana v. N ämä ovat ainoat vihjeet lukijalle. Lausuma : •>T ämä on kertomus koskemattomasta luonnosta ainutlaatuisesta paratiisista meren syleilyssä aavan ulapan reunamalla>> ei tuo selvitystä asiaan. Tilasipa hän pihaansa omenaja kirsikkapuun taimia, mutta kateudesta vihreät naapurit tuli vat ja tuhosivat ne ! M atti katkeroitui tästä kovin ja hänen runonsakin muuttuivat heti rumemmiksi . Kuvaus/bildmaterial Pentti V a/11111ne11. Pääosa kuvista on linnuista, mutta jo ukkoon mahtuu viehättävät ku vat muustakin luonnosta, lähikuvat kasvien ja hyönteisten maailmasta sekä kuvat aamun ja illan tunnelmista. Lokit ovat pesäjättöisiä, eivät niiden poikaset odottele pesässään •>äidin•> tuloa . Sen lennokas loppu: >>Ihmisluonto ikävöipi / paratiisiin palata, / yrttitarhaan takasi, / johon on luotu Luojaltansa / olekkaa ksi, onnekkaaksi, / autuaaksi asukkaaksi. Sorsalintujen (tässä tapauksessa joutsen) poikaset etsivät pienestä lähtien itse ravintonsa
Teoksen kirjoittaja, tri Jean D o r s t on Pariisin luonnontieteellisen museon nisäkäsja lintuosaston museon hoitaja. JEAA 1)0/?.!iT/ Nyt kaupoissa 5. KIRJAYHTYMÄ. Hän on tunnettu ornitologi ja kirjoittanut useita varsinkin Etelä Amerikan lintuja ja nisäkkäitä käsitteleviä teoksia. MAAILMAN LUONTO 1-6 PIAN VALMIS AAILMAN LUON KESKI-JA ETELA"-A M ERJKKA . osa •• KESKIJA ETELAAMERIKKA Luonnontieteellinen tietoteos, jonka veroista ei Suomessa aikaisemmin ole julkaistu
Suom. 9:50 Luonnon puolesta Luonto-Liiton 25-vuotisjuhlakirja, jossa tarkastellaan luontoa laajasta näkökulmasta. 136 s. Taskutieto -puheenaihe NALLE VAL TIALA Varokaa ihmistä Ravisteleva pamfletti, joka avaa silmät näkemään kuinka ihminen turmelee elinympäristönsä, saastuttaa ilman ja veden, myrkyttää kasvit ja eläimet tuhoaa jopa itsensä. 9:62 \VSOY ja pysytte hyvissä kirjoissa. Martti Linkola. 126 s. Kaikilla kirjoittajilla on yhteinen lähtökohta: luonto ja ihminen. Artikkelien aihepiiri liikkuu metsiemme kohtalosta avaruudensuojeluun
Tärkeä kirja, lukekaa! Huutomerkki-sarja, nid. 8,63. Tu!eeko tuhansien järvien maasta tuhansien jätevesialtaiden maa. Jukka Pakkanen Tammi minne kukat kadonneet Saastutammeko itsemme ja ympäristömme vähitellen hengiltä. Tämän kirjan kirjoittajat ottavat esiin kovia tosiasioita he puuttuvat luonnon väärinkäytön karkeimpiin muotoihin, osoittavat syyllisiä, etsivät parempia vaihtoehtoja. Kysymys alkaa olla luonnon elämästä ja kuolemasta. Toim
Therefore our former estimation 111as probably too high. . Raimo Määttä, tekn. There are, h0111ever, vast areas in Lapland 1vhere suitable habital is 110/ fotmd. maist., Vesitekn iikka, Helsinki. The population is gro1vi11g. The nutrienl content is bigb in tbe deeps. The Baltic Sea Julius L assig Pages 45---48 A brief description of the most imporlant hydrographical feaTämän numeron kirjoittajat A ntti Haapanen, fil.tri., Valtion luonnonsuojelutoimisto, Helsinki. There is a greal need of i11lernatio11al cooperation in research a11d pla1111i11g in the Baltic area. No atte11lio11 al a/1 is paid to the need of re111ovi11g phosphoms and other pian/ 1111/rimts from the 11)asles. Julius Lassig, fil.lis., Merentutkimuslaitos, Helsinki. Hannu S11omalai11e11, opisk., Helsingin yliopisto.. Most evidently the protection of the species botb i11 tbe breeding a11d i11 the 11)i11teri11g grouds bas had favo11rable effect 11po11 tbe pop11latio11 gro1vlh. !11 1964 1ve estimated the northern population to be 50 pairs. Paavo Seppänen, fil. -metsät. Be/01v the halocli11e conservatio11 problems i11 Finland, are given (" Minne kukat tbe conditions for animal life are bad became of lo1v oxyge11 kadonneet", edited by Jukka Pakkanen, Tammi publishing contenl. F11rther the 111ai11 so11rces of l/9'hen there still are f/0111ers . . !11 the soutbern half of the co1111try 30 pairs were fo1111d breeding (in 1964 21 pairs). Matti H elminen, fil.tri., Valtion Riistantutkimuslaitos, Helsinki. The p11rificatio11 of mvage and other 1/Jastes is fo11nd lo be most tmsatisfactory in Finland. Summaries of the Main Articles 1n This Issue 1::.ditorial t11res of the Baltic is give11. 64 degree the co11ditio11s are i11fl11e11ced by man. pollution are listed. Pages 3335 In the southern and central parts of the Baltic i11c/11ding the Quotatio11s of a ne11,/y p11b!ished pamph!et dealing 11)j/h nat11re Gulf of Finland there is a sbarp halocline. kand ., Helsingin kaupungin vesicnsuojelulaboratorio. Tbese factors lend to increase the susceptibility of the Finnish lakes to differe11t so11rces of water poll11tio11. Hy drogen mlphide occurs i11 vaste areas of the Central company, Helsinki 1969). lis., maat. One of the main tasks of tbe oceanographers is lo find 0111 to 1/Jhich The biological backgro1111d of 1vater poll11tio11 Paavo Seppäne11 Pages 35---40 A ralher detailed description 011 the topic is given. Special atle11tio11 is paid lo the local Finnish conditio11s, i11c/11di11g the shallow, 111ai11/y bro1v11 1valers, and long 1vi11lers wilh ice coverage. The pop11lation stat11s of whooper nvan in Finland in 1966-68 Matti Helminen, A ntti Haapanen and Han1111 S11omalainen Pages49-52 The report is based 011 questionnaire data sent in by vohmtary observers, 011 fie!d observations by tbe authors and most recent/y also on aerial survrys made in the northernmost Lapland in tbe summer 1968. Ba!tic. The Ime figure for 1968 bardly exceeds 40 pairs. Some aspecls of the p11rificalio11 of ,vaste ,vaters i11 Finland Raimo Määttä Pages 41---44 The principles of problems of ,vaste prod11ctio11 and release are dismssed in general
Oli elämä. Koko 80 x 120 cm. (Painos ainoastaan 350 kpl) . Postiennakolla. Tuskin tajuttavasti. DiDiTyy! Linnut lauloivat titityy. Yhä harvemmat laulavat. Tilaa osoitteella SARL, Leppäsuonkatu 9 C, Helsinki 10. Hinta 5 mk + postikulut. Jos pystyvät. Se laulatti. DiDiTyy! Radikaali POP-juliste ympäristön saastumista vastaan sarl Kaksivärinen . nimi osoite
64 37 19. PITÄMÄÄN karun pohj oisen luontomme niin edustavana ja monipuolisena kuin mahdollista. J uhlaj ulkaisumme ,>TOT AALISEE SUU ITTEL >> esittelee monipuolisesti nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtäviä. K yllä ja ei. VA RAAMAA riittävästi luonnonalueita työn ja kiireen rasittamien ihmisten ulkoiluun ja virkistäytymiseen erityisesti suurten asutuskeskusten liepeiltä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenenä voit tukea toimintaamme yhteisen ympäristömme hyväksi. Ne tarvitsevat oman keskitetyn hallinnon. Se tekee luonnonhoitoa koskevia alotteita, kuulee eri alojen asiantuntijain lausuntoja ja jakaa luonnonhoitoa koskevaa valistusta. SÄILYTT ÄMÄÄ kotimaamme maisemat kauniina ja koskemattomina siellä, missä ihmisiä on harvassa, ja sopusointuisina omien aikaansaannostemme kanssa asutuksen ja taloudellisen toiminnan piirissä. Jäseneksi voit liittyä maksamalla postisiirtotilille 6882 jäsenmaksun 8 mk (koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk, perhejäseniltä 3 mk). opeasti muuttuva yhteiskunta on luonut joukon uu sia ongelmia, joita edelliset polvet eivät voineet tuntea. EST ÄMÄÄN luonnon saastumisen ja turmeltumisen roskilla, jätteillä ja m yrkyillä, jotka eivät uhkaa ainoastaan viihtyisyyttämme, vaan jopa terveyttämme. Yhdistyksen osoite on Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18, puh. Ne ovat niin kiinteästi toisiinsa nivoutuneet, että niiden toisistaan erottaminen on mahdotonta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on vapaaehtoinen järjestö, joka pyrkii osallistumaan vhteiskunnan suunnitteluun siten, e·ttä luonnonhoidon näkökohdat otetaan huomioon tärkeitä ratkaisu ja tehtäessä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on viime vuonna täyttänyt 30 v uotta. Liity jäseneksi Tilaa Suomen Luonto ykyaikainen luonnonsuojelu pyrkii OHJAAMAA luonnon taloudellista hyväksikäyttöä siten, että käytettäviä luonnonvaroja ei lyhytnäköisesti riistetä, vaan että ne myös pitkällä tähtäyksellä tuottavat suurimman mahdollisen hyödyn. Asioita, joista >>viranomaiset» huolehtivat . Tehtäviä, jotka kuuluvat >>yhteiskunnalle>>. 150 sivua, hinta Smk. OSALLIST UMAA yhteiskunnan suunnitteluun siten, että edellä mainitut näkökohdat otetaan kaikessa toiminnassa huomioon. Eräs sen tavotteista on luonnonsuojeluviraston saaminen Suomeen. SUOMEN L U ONNONSU O JEL UYHDISTYS TILGMANNIN KI RJAPA INO HELSINKI 1969. Ongelmia on liian paljon, että ne voitaisiin säilyttää entisten virastojen työtaakkaa lisäämään