. . 32. .. .. 1.20. 5059.) Kansikuvan otti, Eero Murtomäki SISALLYS Yya-sopimus, metsäpeura, Suomenlahti, Heimo Rekonen . 109 Summaries of the mam articles in this iss ue 111. .. . .. . 60 Suomen maakotkat v. kand., H: ki Lasse Blomberg, toiminnanjoht., H:ki Antti Haapanen, vt. . .. . . . . Paavolainen Hannu Hautala Urpo Häyrinen Naturalist 1 /1969 Antti Haapanen Matti Tuomisaari Antti Haapanen Martti Reinikka S. 80 Vanhojen metsien asema ja merkitys: Luonnonsuojelualueiden metsät, Urpo Hä]rinen . . . . .. . 1972 ............ . 106 Uusia rauhoituksia ....... . 1973 .. . . .. . 49 Suomen muuttohaukat v. 1972, Pertti Sulkava .. . . . 50 Suomen kalasääsket v. . . . 78 Vanhojen metsien asema ja merkitys: Vanhojen metsien dynamiikka, A ntti Haapanen . . . Vuoden 1972 numeroita myydään 2,50 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. 68 Yellowstone National Park sata vuotta, Eero Pekka Paavolainen 70 Vanhojen metsien asema ia merkitys: Kansallispuistojen metsät, Reino Kalliola 76 Vanhojen metsien asema ja merkitys: Valtionmaiden vanhat talous metsät, Heikki Kari111aa . vuosikerta Suomen Luonto no 2 1 .973 .fULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 64 Kanahaukan rautakausi jatkuu Pohjanmaalla, Seppo Koivisto . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-16, kesäkuukausina klo 9-13. Suomen luonnonsuojeluliitto teetti viime vuonna selvityksen Suomen nykyisestä muuttohaukkakannasta ja tunnettujen pesimäpaikkojen· luonnontilaisuudesta. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99 Kirjallisuutta .......... .. 1972 ...... tri Pekka Borg. . . . . .. .. . 92 Uutisia ja tiedotuksia . . . . . . . . . 87 Huutoja korvesta . 498 159. . . . . . . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. . 94 Suomen luonnonsuojeluliitto 1. . Taitto: Timo Tanttu TAMAN NUMERON KIRJOITTAJAT Markku Aro, fil. .......... . Tulokset julkaistaan tässä numerossa (s. 108 Virallinen luonnonsuojelu: Yhteenveto valtion luonnonsuojelunvalvojan toimintakertomuksesta v. . .. . . prof., H:ki Urpo Ha)rinen, fil.kand., H:ki Reino Kalliola, prof., H: ki Heikki Kari111aa, metsäneuvos, H :ki Seppo Koivisto, fil.kand., Alajärvi Eero-Pekka Paavolainen, varatuom., H:ki Heimo Rekonen, kansaned., H :ki Pertti Saurola, fil.kand., H:ki Pertti Sulkava, leht., Haapamäki T AMAN NUMERON KUVITUS kansi Eero 1urtomäki SlVU 50 Teuvo Suominen 5152 Eero Murtomäki 53, 55 T euvo Suominen 57 59 60 63 65 67 69 71 7074 76 77, 79 80 81 83 88 90 93 J orma Luhta Pertti Sulkava, Eero Murtomäki Jorma Luhta Veli Kauppinen Eero Murtomäki Hannu Hautala Seppo Koivisto Yrjö Haila Teuvo Suominen E.-P. . . . . .. .. . . . ........ . . 66 Naturoch miljövård, Lasse Blomberg . . . .. Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuoj elun kentästä. 97 Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toimintakertomus V. . . .. ..... . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 10 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. Osaston kustantaa maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto. . . . . 4. .. . . . .. . 91 Salametsästystä luonnonsuojelualueilla . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 600 mk 1/2 sivu 350 mk 1/4 sivu 200 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto: Urpo Häyrinen Harri Dahlström Jouko Mättö Sauvo Henttonen Olli Järvinen Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: fil. . . . Salomaa 95 Lauri Sivonen 96 Arno· Rautavaara, Hannu Hautala, Eero Murtomäki 106 Ilkka Koivisto 107 Teuvo Suominen, Timo Tanttu, Teuvo Suominen 110 Urpo Häyrinen T AMAN NUMERON KANSI esittää muuttohaukkaa. 86 Luonnonsuojelun linj a......... . . .. . .. . . .. . . . . . . ..... . . . . . . . 103 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto . . . . . . . . . . . Irtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1973 aikana kuutena numerona. . 82 Keskustelua vanhoista metsistä ja luonnonsuojelusta . .. . . . . . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. . . 84 Keskustelua metsähallituksen moninaiskäytön muistiosta . .. . . .. .... 1972, Pertti Saurola . . . . . .. . . . 1972, Markku Aro .. . . .
Yya-sopimuksen hengen mukaisella yhteistyöllä voidaan parhaiten löytää ne keinot, joiden avulla voidaan ratkaista Itämeren ja Suomenlahden uhkaava saastuminen. Sopimus loi perustan maittemme väliselle laajalle ja monitahoiselle yhteistyölle ja yhteistoiminnalle taiteen, tieteen, tekniikan ja kaupan alalla. Tällainen kysymys voitaneen kuitenkin ratkaista Suomen ja Neuvostoliiton peurantutkijoiden kesken. On kuitenkin selvää, että yhteistyötä ympäristönsuojelun alalla on laajennettava ja monipuolistettava, sillä maassamme on useita luonnonsuojelullisia ongelmia, jotka ratkeavat vasta kansainvälisen yhteistyön avulla. Toinen merkittävä yhteistyöalue muodostuu Itämeren suojelutoimenpiteiden ympärille. Myös ympäristönsuojelun kannalta yya-sopimus on erittäin merkittävä, sillä siihen liittyvien erillissopimuksien avulla on pystytty luomaan perusta Suomen ja euvostoliiton väliselle yhteistyölle ympäristönsuojelun alueella. Jo aiemmin mainittu Suomenlahden suojelua käsittelevä työryhmä Suomen ja euvostoliiton välillä muodostaa hyvän pohjan tuleville toimenpiteille. Metsäpeura oli tärkeä riistaeläin, joka kuitenkin voimakkaan metsästyksen vuoksi hävisi maastamme 1800-luvun lopussa. euvostoliitosta Suomeen ja muihin Skandinavian maihin suuntautuvan öljyjohdon rakentaminen. Eräänä hyvin ratkaisevana toimenpiteenä öljyvahinkojen estämiseksi olisi esim. Heimo Rekonen 49. Siksi onkin ilolla otettava vastaan Suomen hallituksen aloite Itämeren maiden konfrenssista. K un Suomen peurakanta lisääntyi, alettiin vaatia sen säilyttämistä. On kuitenkin todettava, ettei pelkkä konfrenssi takaa meille elintärkeän Itämeren säilymistä puhtaana, vaan siihen tarvitaan tiukkoja säännöksiä ja kaikkien maiden yhteistä valvontaa. On kuitenkin merkillistä, että samaan aikaan, kun voimakkaasti pidetään meteliä oman pienen peurakantamme puolesta, unohdetaan miltei tyystin ne mahdollisuudet, jotka tarjoutuisivat, jos peuroja alettaisiin suojella Suomen ja euvostoliiton yhteistyönä ja maittemme välisin, esim. On luultavaa, että Neuvostoliiton tiedemiesten käsitykset poikkeavat suomalaisten virkaveljien vastaavista, joten vaikeuksia voi tulla suojelutoimien laajuutta määriteltäessä. Itämeren ja Suomenlahden puhtaana säilyttämisen kannalta on tärkeätä, paitsi se, että teollisuus ja asutusjätevesiä ei puhdistamattomina lasketa näille merialueille, myös se, miten parhaiten kyetään estämään merellä tapahtuvat säiliöalusten haaksirikot tai vauno1tumiset, joiden seurauksena saattaa joutua öljyä mereen hyvinkin suuria määriä. Kun muutamia yksilöitä ilmestyi maahamme 1950-luvun kuluessa, on täysi syy olettaa, että euvostoliiton puolella oli elänyt pieni peurakanta vuosikymmeniä ilman suurem~aa huomiota. kulttuuriyhteistyötä koskevin sopimuksin. Maakaasun käytön lisääminen ja sen nykyistä suuremman tuonnin turvaaminen euvostoliitosta maahamme, kuten muihinkin Skandinavian maihin, vähentäisi suuresti Itämeren saasteongelmia. Kun Tukholman ympäristönsuojelukonferenssista jäivät sosialistiset maat pois länsivaltojen taktikoinnin tähden, kävi selväksi, että Itämeren suojelukysymyksiä ei voitu siellä täysipainoisesti käsitellä. Suomalaiset luonnonsuojelijat ovat syystäkin huolissaan metsäpeuran säilymisestä Suomen itärajalla (Suomen Luonto 6/1972). Suomenlahden pilaantumisen estäminen edellyttää kaikkien Itämeren maiden yhteistä toimintaa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä metsäpeuraa voidaan pitää Suomen kansalliseläimenä. Vaikka Kuhmoon saataisiinkin suojelualue, niin metsäpeuran lopullinen tulevaisuus ratkeaa ilmeisesti vasta Suomen ja L:n yhteistyön avulla. Ongelmana lienee kuitenkin se, että peurojen rotujen määrittämisessä on vaikeuksia. Uusien ydinvoimaloiden sijaintia ja tyyppiä harkittaessa olisi myös otettava huomioon merensuojelun näkökohdat. Metsäpeura on eläinlaji, jonka merkitys on maamme väestölle olYya-sopimus, metsäpeura, Suomenlahti lut suurempi kuin minkään muun villieläinlajin. Maiden välillä on solmittu sopimukset yhteisten rajavesien suojelusta ja valvonnasta sekä perustettu työryhmä tutkimaan Suomenlahden suojelukysymyksiä. Tuo sopimus lopetti sen molemminpuolisen epäluottamuksen kauden, joka oli vallinnut maittemme välisissä suhteissa aina itsenäisyytemme alkuvuosista lähtien. Peurakysymys on malliesimerkki sellaisesta ongelmasta, joka pystytään ratkaisemaan yyasopimuksen hengessä. Suomen Luonto o 2 1973 Huhtikuun 6 päivänä tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun allekirjoitettiin Suomen ja euvostoliiton välinen sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta
VUOSILTA 196470 SAATIIN VAIN HA JAHA V AINTO JA äiden tulosten paljastuttua uskottiin jo sangen yleisesti, että muuttohaukka oli menetetty. Hälyttäviä merkkejä taantumisesta oli todettu jo vuodesta 1945 lähtien, kun laji katosi rengastustilastoista, mutta romahdusmaiseksi ei kannan pienentymistä kuitenkaan aluksi varmuudella tiedetty. Markku A ro Suomen muuttohaukat V. Vastaavanlaisia selvityksiä muuttohaukasta on tehty muuallakin Euroopassa. Monet asumiskelpoisinakin säilyneet pesimäpaikat, joita muuttohaukkojen tiedettiin edelleen käyttävän, jäivät säännöllisten tarkastusten ulkopuolelle. ämä olivat antaneet aiheen epäillä, että muuttohaukkakanta olisikin taas jostain syystä vahvistumassa maassamme. Viimeisimmässä muuttohaukkakirjoituksessaan Linkola puhui jo »historiankirjoituksesta », sillä vuosien 196163 tarkastuksissa oli havaittu vain 50 kymmenkunta pesivää paria vuosittain. O lisi ilmeisesti vain muutaman vuoden kysymys, milloin laji lopullisesti häviäisi linnustostamme. Työ"tii on johtcnut Mc.rkku A ro, ja varat selvitykseen on saatu Suomen luonnonsuojeluliiton postikorttisarjoien 111_yyntituloilla. Huolimatta tehokkaasta havaintojen keräilytyöstä jälkeenpäin ei muuttohaukkatilanteesta ole vuosilta 1964-70 saatu arkistoiduksi kuin yksittäisiä, satunnaisen tuntuisia havaintoja vuosittain. Erityisen ansiokas oli Linkolan panos ; varsinkin paikallisia asukkaita haastattelemalla hän saavutti paljon hyviä tuloksia. Tunnettuja pesimäpaikkoja tarkastettiin vuosittain, vaikka pääosa niistä oli tuolloin jo autioitunut. Yhden vuoden ku1 uessa haluttiin myös nopeasti selvittää paikat, jotka luetteloitaisiin vuosittaista tarkastamista varten. Taantumista seurattiin varsin tarkasti 1950-luvun lopulla lähinnä SuomenLuonnonsuojeluyhdistyksen ja Pentti Linkolan johdolla. Ehkä tästä syystä lajiin ei tämän jälkeen kiinnitetty mainittavasti huomiota : havaintoja ei kerätty arkistoihin systemaattisesti, pesimäpaikkoja ei tarkastettu järjestelmällisesti, uusia paikkoja ei etsitty juuri lainkaan. Ennen elinvoimaisesta ja kohtalaisen runsaastakin muuttohaukkakannasta jäi jäljelle vain vähäisiä rippeitä. Joillakin paikoilla oli lisäksi tavattu yksinäisiä lintuja. Nykytilannetta on selvittän_yt s11uri ornitologien joukko. Suurin osa vanhoista pesimäpaikoista tiedettiin luonnollisesti asumattomiksi. Ruotsissa järjestettiin vuonna 1972 inventointi Suomen tapaan. nistää vuonna 1972 mahdollisimman laaja tutkimus kannan suuruudesta Suomessa. Pontta hankkeelle toivat myös kesällä 1971 tehdyt yksittäishavainnot pesivistä pareista entuudestaan tuntemattomilla paikoilla. AIKAISEMMAT SELVITYKSET Tutkimus perustui vuosina 1958 63 eläinmuseon avustajaverkostoon, riistantutkimuslaitoksen havainnoitsijoihin sekä muutamiin pienempiin tiedonantajaverkostoihin. Toisaalta oli siis varsin omituista, ettei viimeisten parien vaiheita Suomessa katsottu aiheelliseksi seurata. niin niitä tulisi tietysti pitää menetettyinä. 1972 Muuttohaukat ( Falcoperegrinus) romahtivat Suomessa jokseenkin täydellisesti 1950-luvulla. Tästä syystä päätettiin Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta käynM11uttoha11kka on tunnetusti parhaita esimerkkejii siitti, 111iten ih111inen /J/yrkkyjii kylviimiillä on vähentiinyt eläimiii. Olisihan Iin tu tieteelle avautunut mahdollisuus silloisen käsityksen mukaan -seurata tar koin yhden lintulajin häviämistä Suomesta. Sen tulok. Suomen muuttohaukkakannan romahduksen loppuvaiheista ehdittiin Suomen Luonnossa viidesti julkaistakin (Linkola 1959a, 19596, 1960, 1961, 1964). SNomen 111Nuttohaukat alkoivat viihetii katastrofaalisesti 19 50-luvulla. Mahdollisimman monen tarkastus kesällä 1972 katsottiin kuitenkin välttämättömäksi, sillä Suomen luonnonsuojeluliitto halusi arkistoonsa tiedot kunkin paikan luonnontilaisuudesta. Vuoden 1963 loppuun mennessä oli Linkolan (sittemmin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen) arkistoon kertynyt tietoja kaikkiaan 377 pesimäpaikasta, joiden tiedettiin olleen muuttohaukan asuttamia. Englannista on valtakunnallinen selvitystyö vuodelta 1971 (Ratcliffe 1972). SELVITYKSEN TARKOITUS Kai ken kaikkiaan käsitykset maamme muuttohaukkakannan suuruudesta olivat 1970 luvun alussa jokseenkin epämääräisiä. Jos vanha pesimäkallio olisi esimerkiksi muuttunut suosituksi näköalapaikaksi, pesimäsuo ojitettu tms. Niiden lukumiiiirän 111u11toksia seurattiin Suomen Luonnossa vuosina 19591964
Osa niistä paljastui vuoden 1972 inventoinnin yhteydessä (taulukko 1). Tarkkaa vuotta ei tiedetä, koska lajista tehtiin tuona aikana vain vähän järjestelmällisiä havaintoja. Poikasmäärä onnistunutta pesintää kohden oli 2,12,3 ja poikas52 tuotto kaikkiaan oli 2326. S OME AI EISTO 1972 Tutkimuksen aineisto on koottu kokonaisuudessaan vuonna 1972, touko-syyskuun aikana. Kaikkiaan todettiin maassa 14-15 pesivää muuttohaukkaparia, joista kolmen munat jäivät kuoriutumatta. Kannan pienentyminen päättyi meillä vuosien 196368 välillä. Toisaalta selvitys paljasti ennestään t11nte111atto111ia 1111111ttoha11ka11 pesäpaikkoj a. 1972 set julkaistiin 'Sveriges atur' -lehden numerossa 2/1973. 1972 20 3 65 55 37 33 29 25 37 23 32 23 72 47 8 7 22 19 10 9 (66) 46 (57) (44) 10 442 1 300 (310). Cade ym. Meillä on tehty samansuuntaisia havaintoja kuin Englannissa, kun aiemmin autioituneille pesimäpaikoille tuli uusia asukkaita. Tt1n11ett11jen pesäpaikkojen kokonaismäärä Suomessa (vasen numerorivi ) j a v. Kannan pienentyminen alkoi sielläkin vuoden 1955 paikkeilla. Pesimishavaintojen lisäksi todettiin muuttohaukkoja yksittäin ja kaksittain muutamilla paikoilla. 1972 tarkastettuj en paikkoj en 111äärä ( oikea numerorivi) lääneittäin. Lääni Ahvenanmaa Turun ja Porin lääni Uudenmaan lääni Kymen lääni Hämeen lääni Mikkelin lääni Vaasan lääni Keski-Suomen lääni Kuopion lääni Pohjois-Krajalan lääni Oulun lääni Lapin lääni Koko maa Tat1!ukko 1. Varhaisempien meillä suoritettujen muuttobaukkatutkimusten jälkeen on tietoon tullut aiemmin tuntemattomia paikkoja 65 kpl. Suomen v111t1ttoha11kat v. ENGLAN I MUUTTOHAUKAT Englannissa muuttohaukkapopulaatiota on seurattu tarkasti 1930-luvulta lähtien. Kaikkiaan uskotaan kuitenkin, että Ruotsin pesivä muuttohaukkakanta v. RUOTSI MUUTTOHAUKAT Myös Ruotsissa selvitettiin v. Osa näistäkin oli mahdollisesti pesiviä. Tunnettujen paikkojen minimilukumäärä on nykyisellään siten 442 kpl. joillekin autioiksi jääneille paikoille on ilmestynyt uusia asukkaita, jotka ovat onnistuneet pesinnässäänkin. Romahdus ei vain ollut läheskään niin tyrmäävä kuin Suomessa. 1972 oli korkeintaan vain 20. Pesimistulos oli maan pohjoisosissa jonkin verran parempi kuin etelässä. (1971) ja White & Cade (1971) ovat tutkineet Alaskan populaatiota. A jan, varojen ja tarkastajien puutteen vuoksi aivan kaikkia paikkoja ei saatu tarkastettua. Suurin osa uusista paikoista sijaitsee Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Englannissa tiedetään kannan romahduksen näet pysähtyneen vuoden 1965 tienoilla ja kannan kohentuneen tämän jälkeen jonkin verran; mm. 1972 muuttohaukkatilanne. Aineistoa kerättiin kaikissa lääneissä; tehokkuus ei vain ollut kaikkialla sama. Oulun ja Lapin läänien paikkaJJ1äärät ovat sulkeissa, koska entiset tiedot ;iedettiin erittäi11 p1111tteeflisiksi. Tälläkin hetkellä Brittein saarilla on suhteellisen elinvoimainen ja viime vuosina hieman voimistunutkin pesivä muuttohaukkakanta. paikkoja 1 tark. 011fu11 fdänin tarkastuksista 11 :sta ei saatu kaavakkeita. Laajoja selvityksiä muuttohaukasta on myös Pohjois-Amerikasta
53
Suomen luonnonsuojeluliiton arkiston pohjalta laadittiin muuttohaukan pesimäkunnista lääneittäin luettelo, joka toimitettiin kaikille rengastajille. (5) H ario, M. (1) 54 Lundberg, C.-A. (7) Tiainen, J . (2) Liukkonen, 0. Saurola, Suomen Luonto 23/1972). (2) Michelsson, R. (4) Stjernberg, T. Kaikki m1111t p esät olivat suolla. (6) Mela, M . (1) Å berg, R. Esitän parhaat kiitokseni kaikille avustajille. (2) Miilumäki, H. (2) Lisäksi saatiin erilaisia täydentäviä tietoja mm. (5) Lokki, J. Munintaja haudontavaiheessa löydettyjä pesiä oli vain muutama. (2) Kuokka, R. (1) Grönlund, S. (1) Sipari, J. &A. (9) Karjalainen, Y. M1111ttohaukan pesiJ11åaikainen esiintyminen Suomessa v. (5) M ähönen, R. (1) Luhta, J. Oulun ja Lapin läänin, sekä joidenkin Vaasan, Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänin paikkojen osalta Oulusta, jossa paikallisena yhdysmiehenä ja järjestelijänä toimi Olli Koskinen. (1) Proco pe, (5) Rantamäki, V. (15) Eskelinen, . (3) Ekberg, L. (3) Unhola, Leikkonen, L. (2) Kolunen, H . (6) Talvitie, E. (2) Helle, E. (1) Hallman, H . (6) Kauppinen, J. (2) K o mppa, V. Suomen muuttohaukat v. J. Tämän lisäksi osallistui tarkastustyöhön muutamia muita henkilöitä. (3) Lappi, E . (2) Huhtala, K. (1) Hiltunen, T. (4) J o hansson, P.-A. (4) Heinonen, E. (8) Koskinen, . Pohjana oli täälläkin Suomen luonnonsuojeluliiton arkisto, jota K os kinen oli täydentänyt. (3) Vasa ma, V. (3) Manninen, H. (3) Parviainen, V. (2) Mättö, J. (1) T urunen, J. (1) Reponen, J. (7) J o utsamo, E. Kertynyt aineisto käsittää enimmäkseen tietoja pesimäpaikkojen 1 uonnon tilaisuudesta. (1) D ahlqvist, M. Oulun ja Lapin läänit eivät olleet luettelossa. (5) Väätäinen, H. (1) Korpimäki, V.-M. (10) Nikkinen, M . (3) A .-M. (7) Häkkinen, I. (1) Ti usa, J. (6) Jussila, S. 1972 Tutkimuksessa käytettiin apuna Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastajia. (1) Rehell, J. (8) Seppänen, H. (1) Kannosto, H. MENETELMÄT Tutkimus ohjattiin Eteläja KeskiSuomen paikkojen osalta Helsingistä. (2) Pihlasalo, H. (2) Savolainen, J. (8) H aapala, R. (3) Hagback, I. (2) H ärö, L. (11) Hedenström, K. Tutkimusta varten laadittiin erityinen tutkimuslomake vastaavasta kalasääksilomakkeesta mukailemalla (vrt. Kullekin tutkimukseen ilmoittautuneelle rengastajalle lähetettiin myöhemmin tiedot ainoastaan niistä paikoista, Vain yksi ainoa ka//iopesäpaikka lbjtyi SuoJJ1esta v. (2) Paasivirta, P. (4) urmi, T . (11) Räsänen, T. (1) Tast, J . (1) Linko la, M. (2) Casen, R. Näin saataisiin luetteloiduksi ne paikat, joilla muuttohaukan pesiminen olisi vielä mahdollista. (8) Ekstam, B. (2) Munne, P. (1) Kauppinen, T. (13) Kangas, T . 1972 tehtyjen i/111oit11sten 11111k.aan. (2) Ryhtä, M. (2) Saikku, P. Siksi ei varmoja päätelmiä muuttohaukkakannan nykyisestä tilasta ja suuruudesta Suomessa voi tehdä. (3) Lappalainen, Tuhkanen, P. Muualla 111aai!JJ1assa kalliot ovat 11111uttoha11kan luonteenoJJJaisia asuinpaikkoja, JJ111tta Itämeren rannoilla esiin!J'J' suopesintäii. (8) Fredriksson, C.-A. (1) Mäntylä, K. (2) Kalinain en, P. jotka hän oli ilmoittanut tarkastavansa. (9) Miettinen, T. Kaavakkeessa pyydettiin pesimistietojen lisäksi ilmoittamaan muuttohaukan saalislajeja, sekä ottamaan talteen pesimäpaikoilta löy. 1972. (1) Kiviv uori, 0. (3) Marjomäki, T. (13) Anti kainen, E (2) Blomq vist, R. (1) Kaakinen, K. (1) Mustakallio, P. (1) Lo unamaa, Väätäinen, A. (3) Väisänen, T. (13) Po utanen, T. (3) Markkola, J. (7) Excell , J . (1) Saranto, R. (1) K. (1) Näsman, R. (4) Kairisalo, N. (5) J aa kola, H . (1) K arhumäki, J. (1) M. (4) Länsisyrjä, E. (7) Rinne, J. (3) Helske, T. (1) K o ivisto, S. muuttohavaintoja seuraavilta henkilöiltä : Halme, J., Haukioja, M., Härkölä, 0., Koivusaari, J., Lahtinen, T., Moilanen, P., Orell, H. (2) Lyytikä inen, A. (7) Murtoniemi, S. Niiden tarkastm järjestettiin Oulusta. (2) Tenovuo, J. Seuraavat 109 henkilöä tarkistivat pesimäpaikkoja (suluissa kunkin tarkistamien paikkojen I ukumäärä): Alho, P. Pesintätietoja ei vuode! ta 1972 eikä aikaisemmiltakaan vuosilta juuri saatu. Niukka aineisto on myös varsin epäyhtenäinen. (2) Sarkanen, M. ja Pellinen, M. & P. Tarkastaj ien tuli ohjeiden mukaan ensisijaisesti kiinnittää huomiota paikkojen luonnontilaisuuteen, kun tiedettiin, että suurin osa niistä oli ollut autiona jo vuosia. (1) Helle, T. (7) Saari, S. (5) Söderströ m, E. (19) Timonen, P. & K. (1) Wikman, M
55
15 kpl) olisi voinut jättää käsittelyn ulkopuolellekin . Kohta »muita havaintoja» tarkemmin tekstzssä. 5j! pes.aik. Palautetuista kaavakkeista koottu tiivistelmä mt1uttoha11kan pesi11ns_t11lo_ksesta_ Suomessa vuonna 1972. Tutkimuksen kannalta tällaiset lomak56 keet olivat lähes hyödyttömiä. Muuttohaukkalomakkeet pyydettiin palauttamaan viimeistään elokuun 15. perusteellisia erimielisyyksiä oli joitakin, lisäksi kaavakkeista löytyi lievemmin toisistaan eroavia näkemyksiä. Em. munia pull. Olivathan kahden edellisen vuoden havainnot antaneet aiheen uskoa kannan ehkä olevan jälleen elpymässä. Molemmilta vuosilta oli kuultu T~tilukko 2. hav. Eräällä Lapin läänin paikalla kävi nimittäin kesällä 1972 kaksi tarkastajaa ; vain toinen heistä löysi suolammen saarekkeessa kaarrolla olleen pesän, jolle päästäkseen » ... Kaavakkeita ei tässä yhteydessä katsottu voitavan palauttaa täydentämistä varten, koska lisätietojen saanti olisi välttämättä edellyttänyt uutta käyntiä paikalla. » ja »ientopo1kas1a>! es~tetyt_ l11kuarvot ovat 111ini111iarvoja. Kohdissa »1111miall, »pull. Useita kaavakkeita oli selvästi kuitenkin täytetty jälkikäteen. 2 1 Oulun lääni 4 3 3ad. Aikaa vievää ja vaivalloista karhuamistyötä jouduttiin tekemään joulukuuhun saakka. St101JJen 1m111ttohat1kat v. On näet syytä muistaa ettei muuttohaukkapari läheskään aina ole pesimäpaikallaan »äänekäs » ja »näkyvä» kuten esim. Monille eteläisen Suomen paikoille ilmoittaui tui useita halukkaita tarkastajiksi, joten koemielessä lähetettiin samasta paikasta tarkastuspyyntöjä useille eri henkilöille. Kaikki ristiriitaisuustapaukset tullaan jälkikäteen kontrolloimaan ainakin mahdollisten hyväkuntoisten paikkojen osalta. Sen sijaan kaavakkeen kohdassa »lähiympäristön tila » joka erityisesti haluttiin kustakin paikasta selvittää esiintyi jopa selviä ristiriitaisuuksia. päivään mennessä. Vain yksi muna lähetettiin; tutkimustulokset siitä eivät ole vielä valmistuneet. Vaasan lääni 2 2 00 2 Kuopion lääni 1 . 1972 tyneet saalisjätteet ja toimittamaan ne määritettäviksi. Kysymysmerkki (?) tarkoitt~a, ettez aszaa ttedetä varmasti. Suurin osa tarkastajista oli kuitenkin täyttänyt kaavakkeet tyydyttävästi tai hyvin. 'Pohjolan linnut värikuvin' mainitsee. Linkolan aikoinaan menestyksellisesti käyttämään haastattelumetodiin ei monikaan tarkastaja ollut turvautunut. USEIMMAT V AST ASIV A T HYVI Muuttohaukkakaavakkeiden mukana lähetetyissä tarkastusohjeissa korostettiin erityisen selvästi, että kaavakkeet tulisi täyttää maastossa, jotta kaikki oleelliset tiedot saataisiin ehdottoman oikeina talteen. Kaavakkeen kohdissa »pesän sijainti » ja »pesäpaikan kuvaus » vastaukset olivat hyvin yhteneviä, eikä erilaisia tulkintoja juuri esiintynyt. Niinpä joku saattoi ilmoittaa paikan aivan »luonnontilaiseksi » joku toinen taas »avohakkuualueeksi »! Myöhemmissä taulukoinneissa pesimäpaikan tila tällaisissa tapauksissa on aina johdonmukaisesti (mutta mielivaltaisesti) huomioitu negatiivisemman vaihtoehdon mukaan, vaikka mainitut pesimäpaikat (n. 4 5 57 3 Lapin lääni 5 2ad. Kuten odottaa sopi, rajapäivämäärää ei noudatettu kovinkaan tunnollisesti. piti uida 100 metriä turpeisessä vedessä »! Tässä yhteydessä voisi muistuttaa _tarkastajien vastuusta. Tämä johtunee aiemmin mainitsemastani seikasta vuoden 1963 jälkeen ei muuttohaukkaan ollut ennen v uotta 1971 kiinnitetty juuri laisinkaan huomiota. Yhdessäkään haastattelutapauksessa ei lisävalaistusta paikallisiin pesimistapahtumiin juuri saatu. 7 6 1 2 1 Yhteensä 10 5 7 11 13 68 3 6. Monet tarkastajat palauttivat vain pelkällä pesimäpaikan nimellä ja negatiivisella pesimisilmoituksella varustetun, mutta muuten tyhjän lomakkeen. On mahdotonta sanoa, kuinka monta pesivää paria jäi havaitsematta. lentopesiä muita o 5i! mätön poik. tuh. Yleensä siis tehtiin se mikä oli luvattu. Näin päästiin vertailemaan eri tarkastajien tapaa ilmoittaa tietoja. Paikka pesivä pesiyksin. Epäselvyyksien ja virheiden vaara olisi ollut liian suuri, jos kaavakkeiden täydentäminen olisi ollut vain pelkkää kirjoituspöytätyötä. Aikaisemmilta vuosilta pystyivät vain muutamat tarkastajat antamaan täysin uutta, aikaisemmin arkistoimatonta tietoa. Vain joistakin kaavakkeista löytyi mainintoja saalislajeista, ja vain muutamat tarkastajat olivat tallentaneet saalisjätteitä ja lähettäneet ne edelleen analyyseihin. Erityisen ilahduttavaa oli, että vain muutamassa tapauksessa tarkastaja jätti !upa~mansa paikat käymättä syytä ilmoittamatta. Viimeiset vastauskirjeet tutkimuksen tiimoilta saatiin huhtikuun alussa tänä vuonna! MUUTTOHAUKKAKA TA SUOMESSA VUO A 1972 Lievän optimismin vallassa ryhdyttiin työn vaatimiin järjestelyihin huhtikuussa 1972. Materiaalia myrkkymäärityksiä varten (kuoriutumattomia munia, kuolleita pesäpoikasia, emolintujen sulkia) pyydettiin myös lähettämään
Ahv. Suot ovat muuttuneet kuivatusten ja metsänistutusten takia. Varsinkin vuosi 1971 näytti pesinnän kannalta olleen hyvä. Kolmen pesän todettiin varmuudella tuhoutuneen täysin, ja poikastuotto muodostui vuonna 1972 masentavan vähäiseksi, ilmeisesti ei edes yhtä poikasta todettu pesää kohti. Näistä oli pesivä pari kymmenessä, pesimätön pari viidessä sekä yksinäinen lintu seitsemässä paikassa. MUUTTOHAUKAN PESIMÄPAIKKOJEN LUONNONTILAISUUS Erään vakavan uhkan muuttohaukkakantamme rippeille muodostaa sopivien biotooppien tuhoutuminen; onhan asumiskelpoisten pesimäpaikkojen määrä viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa vähentynyt merkittävästi. Tämä koskee ennen muuta kallioita, mutta myös soita. Eräs tarkastajista arvelee kahdella asutulla suopaikalla Lapin läänissä tuhoutumisen syyksi vuonna 1972 vallinneet poikkeuksellisen korkeat lämpötilat poikasten kuoriutumisajankohtana. Eräs mahdollisuus näissä voisi olla se, että korkeaan lämpötilaan yhdistyisi esimerkiksi ihmisen aiheuttama häirintä pesimäpaikalla, jolloin emot olisivat joutuneet olemaan pitkiä aikoja poissa pesältä, ja poikaset olisivat tämän seurauksena jääneet auringonpaahteen tuhoisaksi muodostuneelle vaikutukselle alttiiksi. Taulukossa 2 on eriteltynä pesimistulos Suomessa vuonna 1972 palautettujen tietojen osalta. Tarkastettujen muuttohaukan pesimapaikkojen luonnontilaisuus lääneittäin vuoden 1972 tutkimusten mukaan, selitykset tekstissä. Ilmeisesti ei korkea lämpötila yksin ole kuitenkaan riittävä selitys tuhoutumiseen. Kesä-heinäkuussa Lappi oli lähes pysyvästi vahvan korkeapaineen alueessa, ja lämpötilat olivat erittäin korkeita. Taulukko 3. Kaikkiaan muuttohaukoista löydettiin merkkejä 28 eri pesimäpaikalta. useista uusista pesimäpaikkahvainnoista ja onnistuneista pesinnöistä. Kuudella eri paikalla todettiin muita tuoreita muuttohaukan jälkiä. run maa keli pio Suo luonnontilassa 8 3 1 1 15 1 22 4 55 Suo osaksi käsitelty 4 1 3 18 1 2 9 11 2 43 Suo täysin käsitelty 12 3 1 7 9 1 3 1 37 Suo tarkistettu, ei tietoja 7 1 1 1 3 1 1 1 2 18 Suot yhteensä 31 8 3 12 45 2 2 4 37 9 153 Kallio luonnontilassa 2 6 4 4 2 8 1 2 1 7 37 Kallio osaksi käsitelty 7 3 4 1 3 1 3 3 26 Kallio täysin käsitelty 1 8 13 12 7 6 2 7 1 57 Kallio tark., ei tietoja 5 2 1 6 5 19 Kalliot yhteensä 3 21 25 22 11 23 1 3 17 5 7 139 Ei biotooppitietoja 3 1 2 2 8 Kaikki yhteensä 3 55 33 25 23 23 47 7 19 9 46 9 300 57. Neljässä paikassa pesäkuoppaa tai -kuoppia oli raavittu, yhdessä oli todettavissa tuoretta ulostekalkkia, yhdellä oli saalisjätteitä. TuUusiKymi Häme MikVaasa K-S KuoP-K Oulu Lappi Yht. EDELLINE VUOSI OLI EHKÄ PAREMPI Pesinnän menestyminen näyttää kaavakkeissa olleiden yksittäistenkin tietojen perusteella muodostuneen vuonna 1971 tuntuvasti paremmaksi kuin vuonna 1972. Selityksen keksiminen tälle on vaikeata. Pesimisaikana kesällä 1972 muuttohaukkoja nähtiin vain 22 eri paikassa. Odotuksissa petyttiin hieman. Kalliot ovat kärsineet rakentamisesta, kun taajamat ja huvila-asutus ovat työntyneet läheisyyteen, mutta myös retkeilystä (kalliot ovat usein hyviä näköalapaikkoja) ja metsätaloudesta. Tiedot muna-, pesäpoikasja lentopoikasmääristä eivät anna mahdollisuutta pohdintaan
1972. Yläkt1va vuodelta 1958, alakt,va 1971. Vuoden 1972 tarkastuksissa kiinnitettiin yhtä lailla huomiota sekä kallioihin että soihin. Yhtäältä myrkkyjen käytön rajoittaminen ja Vanhoina hyvinä aikoina mm,ttohaukat saivat säännijlfisesti kolme ja joskt,s neljäkin poikasta. J oissakin tapauksissa täysin käsiteltyjen kallioiden lähistöllä oli muunkinlaisia häiriötekiöjitä, kuten esim. Länsija Pohj ois-Suomessa tilanne oli toinen; kalliopesintää tavattiin vähän ja suurin osa kannasta pesi soilla. Kahdeksasta paikasta ei saatu biotooppitietoja. Suomen Luonto 19: 2023. Linkola mainitsee kirjoituksessaan v uonna 1959, ettei autioksi jääneelle pesimäpaikalle kannata odottaa uusia asukkaita. Taulukossa 3 on esitetty tarkastettujen paikkojen luonnontilaisuus lääneittäin. Matka valittiin mielivaltaisesti, vaikka on todettava, että kolmea tapausta luku un ottamatta tarkastajat eivät ilmoittaneet paikkaa luonnontilaiseksi, jos asutusta, tietä tai rakennustoimintaa oli alle yhden kilometrin päässä pesimä[ aikasta. Tätä nykyä perhettä voi pitää menestyvänä, jos se saa yhdenkin poikasen varttumaan tåjsikasvuiseksi. Kalliopaikoilla määritelmä edellytti hakkuita, rakennusta tai tietä 0,51,0 km:n etäisyydellä pesimäpaikasta. A. Suomen Luonto 18 : 34-48. venesatama tai uimaranta. Asutusta, muita rakennuksia eikä tietäkään ollut yhtä kilometriä lähempänä. Myös turpeenottopaikkana oleva suoalue katsottiin luonnollisesti täysin käsitellyksi. Jalohaukka 1960. Suomen Luonto 23: 511. Pari v uotta myöhemmin tehtiin kuitenkin jo muutamia päinvastaisia havaintoja meillä, ja myöhemmin Englannissakin (Ratcliffe 1972) sekä uudestaan Suomessa 1970-luvun alussa. Jalo haukka 196163. MUUTTOHAUKKAKA TAMME TULEVAISUUS O n tietysti epäkiitollista ryhtyä ennustelemaan muuttohaukkakantamme tulevaisuutta. Kaikki tarkastamisen arvoiset pesimäpaikathan esitettiin tutkittaviksi. Tulevat tarkastukset tulisi voimakkaimmin keskittää juuri näille 98:lle alueelle. Suomen muuttohaukat v. ilta oli tutkittujen paikkojen joukossa kaikkiaan 55 kpl. Olkoon muuttohaukkakantamme sitten ennallaan, no usussa tai laskussa, sen vaiheiden tarkka seuraaminen on ensiarvoisen tärkeä ja vastuunalainen tehtävä. 19596. Määritelmä »luonnontilassa» tarkoitti sekä soiden että kallioiden osalta ehdotonta luonnontilaisuutta, jolloin siis pesimäpaikalla tai sen lähiympäristössä ei ollut tehty mitään luonnon muuttamiseksi. Osaksi käsiteltyjä suoalueita todettiin lisäksi 43 kpl. Viimeisiä muuttohaukkojamme voidaan tehokkaasti suojella myös siten, ettei löytöpaikkatietoja ilmoiteta julkisesti edes kunnan tarkkuudella. Tarkastuksen piiriin jäisi siten vuonna 1972 kontrolloiduista paikoista 130 kpl. Suomen Luonto 18: 319. Nämä havainnot on tulkittu meillä siten, että muuttohaukkakanta olisi voimistumassa. Jalohaukan kohtalo Suomessa. T ARKKAIL TA VIA PAIKKOJA ON ALLE 200 L uonnontilaisia suoalueita löytyi kuten odottaa sopi varsinkin Turun ja Porin, Vaasan, O ulun ja Lapin lääneistä. Yhteensä tarkastettiin 300 paikkaa, joista eri laatuisia kalliopesimäpaikkoja oli 139 ja soita 153 kpl. 1973. Määritelmä »osaksi käsitelty » tarkoitti soista sitä, että se oli joko osittain ojitettu, 0,51,0 km:n päässä pesimäpaikasta oli rakennuksia, lähiympäristössä oli suoritettu hakkuita, tai sitten lähistöllä oli tie. Luonnontilassa olevia kalliobiotooppeja kirjattiin muistiin 32 kpl jokseenkin tasaisesti eri puolilta maata. T ans kassa ammuttiin talvella 1971 / 72 meillä pari vuotta aikaisemmin rengastettu muuttohaukka) heikentävät joka hetki muuttohaukkojen säilymisedellytyksiä. Ratcliffe, D . 1961. 1972 Valtaosa muuttohaukan tunnetuista pesimäpai kaista Eteläja Itä-Suomessa oli kallioilla. 1960. Suomen Luonto 20: 39-41. Bird Study 19: 11 7156.. 1959a. 25-40 olevan pesimiskelpoisia, joten pesimiseen soveltuvien, tiedossa olevien muuttohaukkapaikkojen kokonaislukumäärä Suomessa lienee 155170. Li nkola, P. Myös uusien paikkojen etsintä tulisi vielä kysymykseen kappaleen alussa mainituissa lääneissä, sillä jotkus kunnat niiden alueella ovat linnustollisesti heikohkosti tunnettuja. T ämän lisäksi arvioisin tutkimuksen ulkopuolelle jääneistä paikoista arkistotietojen perusteella vielä n. 1964. The peregrine population of Great Britain in 1971. vainon lopp uminen pesimäpaikoilla lisäävät kannan menestymisen mahdollisuuksia, toisaalta kuitenkin pesimäbiotooppien tuhoutuminen ja vaino ulkomailla (mm. Jalohaukan kohtalo Suomessa. »T äysin käsitelty» kallio oli joko paljaaksi hakattu, jäänyt rakentamisen vaikutuspiiriin, tai muodostunut retkeilykohteeksi. Vain yksi kalliopesintä todettiin vuonna 1972. KIRJALLISUUTTA Lindberg, P. iidenkin tarkastaminen säännöllisesti voisi tulla kysymykseen, sillä eräs tarkastaja totesi v uonna 1972 Vaasan läänissä yhdellä kalliopaikalla tuoreita raaputusjälkiä muuttohaukan vanhassa pesäkuopassa! »Osaksi käsitellyillä» kalliopaikoilla pesintä ei tulle enää kysymykseen biotoopin häiriöalttiuden vuoksi. Jalohaukka 1959. Sveriges Natur 64: 6973. »Täysin käsitelty » suo oli ko58 ka naan ojitettu, kuivatettu tai metsitetty. Pilgrimsfalken i Sverige 1972
59
Jo ny~1isten tietojen ansiosta kalasääski kuuluu maamme parhaiten tunnettuihin lintuihin. Lähes sata lintujen rengas/ajaa piti viime kesänä silmällä kalasääskiä. Silti tietenkin on vielä suuria aukkoja tietämyksessä ja kaikkien aktiivisten luonnonharrastajien apu uusien pesäpaikkojen löytämisessä on erittäin tarpeellinen. MyiJs Suomen Luonnon lukijoita pyydetaä'n auttamaan tietojen kerääfllisessä. Pertti Saurola Suomen kalasääsket Vai ta kunnallinen kalasääskilaskenta onnistui vuonna 1972 vielä paremmin kuin vuonna 1971. Vuoden 1972 arviossa päädytään hieman suurempaan lopputulokseen kuin yhdessäkään vuoden 1971 arvioista, jotka epäilemättä ovat hieman todellista parimäärää pienempiä. Luultavasti arvio »900. Suuret käyttökustannukset ja ennen kaikkea käytön aiheuttama kohtuuton luonnonvarojen tuhlaus rajoittavat kuitenkin lento koneen käytön kalasääskitutkimuksessa lähes olemattomaksi, ellei sattumalta löydetä johonkin muuhun tarkoitukseen lentokonetta käyttävää sopivaa yhteistyökumppania. Taulukon tulokset laskettiin rengastajien ilmoittamista todennäköisistä parimääristä: Oulun ja Lapin läänien osalta arvio on enintään suuntaa antava. Alkavan pesimäkauden jälkeen tunnettaneen tilanne vieläkin paremmin. Voidaankin sanoa, että O ulun ja Lapin läänien tiettyjä alueita lukuunottamatta likipitäen kaikki yleisöltä tietoon tulleet kalasääskeä koskevat pesimistiedot on saatu tarkistetuksi. T oisaalta vuonna 1972 suuren rengastajajoukon tekemä arvio kalasääsken todennäköisestä parimäärästä on ilmeisesti liian optimistinen, huolimatta siitä, että sama joukko päätyi parimäärän maksimin arv101nnissa lukuun 1 300. Pesiviä pareja lienee Suotllessa kaikkiaan noin tuhat. Viime kesän tarkkailutybn tuloksena kuva on täydentynyt. Tutkimukseen osallistui tällä kertaa 97 henkilöä (lähes kaikki Eläinmuseon rengastajia). Vuonna 1971 tarkastustyöhön osallistuneet ornitologit lueteltiin edellisessä kalasääskiraportissa (Suomen Luonto 23/72). 60 TARKASTUKSEN TEHOKKUUS KASVOI E D ELLISESTÄ VUODESTA Tarkastettujen pesäpaikkojen lukumäärä oli vuonna 1972 n. kokeilumielessä tehdä vertaiSuomen Luonnon viime vuoden numerossa 2-3 Pertti Saurola esitti perusteellisen katsauksen Suomen vuoden 1971 kalasääskitilanteeseen. Vastaava luku edellisenä vuonna oli 94. luetsintöjä lentokonetta apuna käyttäen. Vuonna 1972 Uudenmaan, Kymen, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä anottiin ja saatiin eräiltä liikelaitoksilta taloudellista tukea kalasääskilaskennan suorittamiseen. Kaikille Suomen rengastajille lähetettiin kysely, jossa heitä pyydettiin maastokokemuksensa perusteella arvioimaan retkeilyalueensa todennäköinen sekä pienin ja suurin mahdollinen kalasääskiparien lukumäärä. Menetelmä osoittautui erinomaiseksi nimenomaan kalasääsken pesien etsintään. MYÖS ARVIO KANNAN SUURUUDESTA KASVOI HIEMAN Taulukossa 1 on esitetty v uoden 1971 yhteenvedon kolme eri tavalla saatua arviota Suomen kalasääskikannan suuruudesta ja v uoden 1972 tulosten perusteella tehty uusi arvio. Saadun tuen turvin voitiin mm. 900 eli lähes 50 % enemmän kuin edellisenä vuonna. ja Töytäri, 0. Vuonna 1972 mukaan tulleet uudet pesien tarkastajat olivat: Ahola, A., Alftan, E ., Eklöf, K., Ericksson, J., Haapasalo, S., Hakanen, R., Haukioja, M ., Helppi, K., Jussila, S., Kapanen, M., Koskinen, L., Nyholm, E., Ormio, T., Pekkala, S., Rassi, P., Reponen, J., Sjuls, G., Soikkeli, M., Sojamo, E., Sola, H., Sorva, A., Stranden, T., Sten, I., Sulkava, P., Tasihin, 1
61. ~.. !.· . ' _, .. . ' "·' r.
asuttu kaslu kum. Ahvenanmaa 20 30 6 15 Uudenmaan 48 68 80 90 77 131 Kymen 33 54 60 70 45 83 Turun ja Po rin 90 129 150 170 128 172 Hämeeri 104 163 155 175 115 141 Mikkelin 61 87 70 78 102 Vaasan 29 63 50 60 39 60 Keski-Suomen 21 44 45 55 29 46 Kuopion 20 36 65 22 41 Pohj ois-Karjalan 10 21 25 11 25 Oulun 14 61 60 80 17 100 Lapin 5 22 30 50 35 100 Yhteensä 437 754 748 810 940 602 1 015 Taulukko 2. 1972 1 000 pana » osuus aika lähelle oikeaa. Asuttuja PoiLääni 4 3 2 1 yht. p01t oikasten määrä yht. Varsinaista pesimistulosta eli poikasten lukumäärä/asuttu pesä laskettaessa pyrittiin ottamaan mukaan vain ne parit, joiden pesinnän onnistuminen tunnettiin ja jotka olivat ainakin yrittäneet aloittaa pesinnän normaalilla tavalla. Joka tapauksessa tulos näyttää ensi silmäyksellä melko hyvältä, kun sitä verrataan amerikkalaisen kalasääskirodun (Pandion haliaetus carolinensis) rengaslöytöaineistosta laskettuun kannan säilymisen edellyttämään minimituottoon 1,221,30 poikasta/asuttu pesä. Tulokset vaihtelevat jonkin verran alueittain, mutta tässä vaiheessa erojen syiden spekulointi on viisainta jättää tekemättä. enint. On kuitenkin muistettava tosiasia, että käytettävissä olevien tietojen mukaan kalasääskikanta on viimeisten kahdenkymmenen v uoden aikana selvästi vähentynyt lähes kaikkialla Suomessa. Poikasten lukumäärä/poikasia tuottanut pesä on koko maan aineistosta laskien molempina tutkimusvuosina lähes täsmälleen sama, 1971 2,07 ja 1972 2,08. Ts. kasia kasia/ pesiä, poikaspesiä pesiä kasia/ yht. Kalasääsken pesimistu/os 1972 Poikaspesien jakautuma PoiPoiOnnistun. 12) eivät sisälly tässä yhteydessä asuttujen pesien joukkoon. PESIMISTULOS SAA TII J MÄÄRITETYKSI TARKEMMIN Taulukossa 2. pesä pesä epäselvä A hvenanmaa 3 3 6 2,0 2 10 1 6 1,67 Uudenmaan 15 22 13 50 102 2,04 4 110 18 72 1,53 K ymen 11 18 7 36 76 2,11 1 78 9 46 1,69 Turun ja Porin 26 24 21 71 147 2,07 4 155 44 119 1,30 Hämeen 1 23 33 16 73 155 2,12 2 159 34 109 1,46 Mikkelin 11 20 11 42 84 2,00 6 96 27 75 1,28 Vaasan 6 9 7 22 43 1,95 2 47 14 38 1,24 Keski-Suomen 1 6 11 1 19 45 2,37 2 50 7 28 1,78 Kuopion 5 3 4 12 25 2,08 2 29 8 22 1,32 Pohjois-Karjalan 1 4 3 8 14 1,75 2 18 1 11 1,64 Oulun 2 5 2 9 18 2,0 5 28 3 17 1,65 Lapin 7 10 3 20 44 2,20 1 46 11 32 1,44 Yhteensä 2 113 162 88 365 759 2,08 33 826 177 575 1,44 62. on esitetty ensinnäkin rengastusikäisten kalasääskipoikueiden kokojakautumat lääneittäin. Kokonaisjakautuma on hyvin samanlainen kuin edellisenä v uonna. 21 kpl) ja muuten epämääräiset pesät (yht. niin sanotut »kesäpesät » (yht. todett. Vasta kun suomalaisesta rengaslöytöaineistosta voidaan riittävän tarkasti laskea kalasääsken kuolevuus, päästään tekemään perusteltuja ennusTaulukko 1. Suomen kalasääskikannan suumuden arviot vuosina 1971 ja 1972 1971 Vuoden 1971 arviot 1972 1972 Lääni lasI II III lasarvio kenn. Jos ne otetaan huomioon, muuttuu nyt saatu koko maan pesimistulos 1,44 poikasta/asuttu pesä luvuksi 1,36 poikasta/asuttu pesä. S110111en kafasääsket v. vähint. Korjattu Tuhout. todett. Mainittakoon, että Hämeen läänin poikkeukselliset 4 poikasta tuottanut pari ylti myös viime v uonna samaan suoritukseen. kenn
(ainakin 9 tapausta) ja muutaman kalasääskiemon ja poikueen joutuminen huuhkajan saalislis talle. 13, 00100 Helsinki 10. Ainakin yhdeksässä tapauksessa epäiltiin ihmisen tahallisesti syyllistyneen pesän hävittämiseen (Dragsfärd 3 tapausta, Korppoo, Lohtaja, Pietarsaari, Puumala, Sääksmäki ja Vironlahti kussakin 1 tapaus). TUTKIMUS JATKUU TANÄ VUONNA Koska tähänastiset kokemukset kalasääskitutkimuksesta ovat olleet erittäin myönteiset, tutkimusta on päätetty jatkaa vuonna 1973. Tästä syystä toivotaan kaikkien luonnonharrastajien viipymättä ilmoittavan, mikäli sattuvat saamaan tietoja kalasääsken pesästä ja pesäpuusta, johon ei ole kiinnitetty lasikuituista rauhoituskylttiä. PESIEN TUHOUTUMISEN SYYT Vuonna 1972 noin kolmasosa kalasääsken pesistä tuhoutui. teita Suomen kalasääskikannan tulevaisuudesta. 63. Kuoreen merkintä »Kalasääskitutkimus». Tiedot tulee lähettää osoitteella: Eläinmuseon Rengastustoimisto, P. Muista kuin ihmisen välittömän vaikutuksen aiheuttamista tuhoista mainittakoon myrskytuhot 8. Valitettavasti vain harvoissa tapauksissa voitiin edes arvailla, mikä oli ollut tuhoutumisen todennäköinen syy. Seuraavat merkinnät ihmisen enemmän tai vähemmän tahattomasta typeryydestä mahdollisesti johtuvista tuhoista löytyivät vuoden 1972 aineistosta: harvennushakkuu tai puutavaran korjuu pesän juurella haudonta-aikana (Dragsfjärd ja Parainen), häirintä muna-aikana (Rantasalmi ja Ikaalinen), leiriytyminen pesäpuun juurelle (Hartola, Kullaa) pesäpuun juurelle asetettu öisin palavat hirvilamput (Lempäälä) jne. 7. Rautatiek
Läheinen keinopesä ei kelvannut. Lisäksi muutama muu pari (tai yksinäinen) koristeli pesiä. Sen sijaan Lapissa ja varsinkin eteläisillä pesimäalueilla pesimistulos heikkeni. Toisin sanoen Tulokset kotkanpesien tarkastuksista kesällä 1972. HEIKENTYNYT PESIMISTULOS Vaikka taulukossa olevat tiedot vuosilta 1971 ja 1972 eivät olekaan täysin vertailukelpoiset, taulukko antaa kuitenkin selviä viitteitä kehityksen suunnasta. Erityisesti tämä näkyy rengastusikäisten poikasten määrissä. Suojelutoimenpiteitä tarvittaisiin edelleen, ja erityisen kiireellistä olisi vihdoin saada jonkinlainen yhteisymmärrys aikaan myös poromiesten kanssa. 1972 Kesällä 1972 luonnonsuojelunvalvojan valtuuttamat kotkanpesien tarkastajat kävivät tähän saakka saapuneiden tietojen mukaan 55 sellaisella kotkareviirillä, jolla on vähintään yksi puussa oleva kotkanpesä tiedossa. Pertti Sulkava Suomen kotkat V. Vastaavasti v. Eräällä Pudasjärven pesällä kotkat yrittivät rakentaa pesää edellisenä kesänä pudonneen paikalle, mutta pesäntekele ei pysynyt alkuunkaan. Pienen valonpilkahduksen tähän muuten synkkään kuvaan toi se, että eräs kotkapari yritti talviruokinnan ja keinopesän houkuttelemana pesintää selvästi viime vuosien kotkaalueiden eteläpuolella.. Lähetysosoitteet selviävät oheisen artikkelin lopusta. Niitä todettiin v. Edelliseen vuoteen verrattuna pesimistulos on selvästi heikompi. Ilmeisesti siis noin 25 % pesintäyrityksistä pilaantui ihmisen tahallisen tai tahattoman häirinnän vuoksi. Isoja pesiä pesiä reviirejä pesiä poikasia Lapin lääni 13 (13) 6 ( 5) 3 ( 8) 4 (1) 6 (13) Oulun lääni 8 ( 7) 9 ( 8) 9 ( 7) 1 (1) 10 (10) Muut läänit 2 ( 6) 3 (-) 1 ( 4) (-) 2 ( 7) Yhteensä 23 (26) 18 (13) 14 (19) 5 (2) 18 (30) 64 kotkat pesivät nyt entistä täydellisemmin poronhoitoalueella. neen pesinnän (Posiolla ja Vaalassa). Edellisenä kesänä tarkastettiin 57 reviiriä, joista nyt jäi kymmenkunta käymättä. Lisäksi todettiin vielä kaksi epäselvää pesinnän pilaantumista. Poroalueen eteläpuolella pesi kesällä 1972 tiettävästi vain 3 kotkaparia. MELKEIN KAIKKI PORONHOITOALUEELLA Kotkat näyttivät menestyvän suhteellisen hyvin nytkin Suomen parhailla kotka-alueilla Oulun ja Lapin läänin rajoilla. Asuttuja Korist. Kahdella pesällä voidaan katsoa metsätöiden pilanVuodesta 1958 lähtien Suomen maakotkien vaiheita on seurailtu ja settranta jatkuu vastaisuudessakin. Aivan ilmeisesti poromiesten tahallisesti tuhoamia pesiä todettiin 4 (Posiolla, Ranualla, Kemijärvellä ja Pelkosenniemellä). Ainakin Ranuan ja Posion poromiehet ovat suhtautuneet myönteisesti ajatukseen, että paliskunnalle korvattaisiin jollain sopivalla summalla sen alueella pesivän kotkaparin tekemä vahinko. Toistaiseksihan ei ole voitu todistaa, että kotka ei tekisi vahinkoa syömällä vasoja. 1972 vain runsaat puolet edellisvuoden määrästä. 1972 tarkastettiin muutamia uusia reviirejä. Tyhjiä Tuhout. Jälleen kerran Suomen Luonto vetoaa lukijoihinsa, jotta maamme kaikki pesimäja muut havainnot saataisiin koottua yhteen paikkaan. Kun reviirejä, joilta tavattiin vain koristeltuja pesiä, tavattiin nyt enemmän, tämä viittaa siihen, että osa kotkista jätti pesimättä. Myös asuttuja pesiä oli jonkinverran vähemmän. Suluissa edellisen kesän (1971) tulokset. Edellisvuotta huonommin menestyivät myös Oulun läänin eteläosien kotkaparit. Toinen pesimistulokseen vaikuttava tekijä oli pesien tuhoutuminen
42800 Haapamäki kp 3). Entistä enemmän pyritään siihen, että tarkastajina toimisivat henkilöt, jotka asuvat vakituisesti kotka-alueilla, jossa he voisivat tehokkaammin seurata tapahtumia, mm. 65. hakkuuja tiesuunnitelmia. Kaikki kotkia koskevat tiedot ovat edelleen tervetulleita, ja ne voi lähettää joko Erkki Kellomäelle (os. Toivottavaa on, että kaikki viimevuotiset tarkastajat seuraavat entisiä alueitaan, mutta myös uusia lupia myönnetään. Kaikkia niitä, jotka aikovat pesillä käydä (tai ovat ehkä jo ehtineet käydä) kehoitetaan kiireesti ottamaan yhteyttä Erkki Kellomäkeen (os. Optimismiin lieneekin syytä, päätellen kotkapariskunnasta, jonka Hannu Hautalan kamera tavoitti parittelemassa kevättalvisen ruokailupaikan tuntumasta. Yksi pariskunta y ritti viime kesänä ruokinnan ja keinopesäu houkuttelemana pesiä varsinaisen kotka-alueen eteläpuolella. yllä) tai Pertti Sulkavalle ( os. Kotkien suojelutoimenpiteet ovat tehostuneet pesimäalueiden rauhoittamisen ja vartioimisen sekä talviruokinnan avulla. Maaja metsätalousministeriö, Luonnonvarainhoitotoimisto, Hallitus katu 3 A, 00170 Helsinki 17). TARKKAILU JATKUU Kotkatilanne siis näyttää muuttuvan jatkuvasti, ja sen kehittymistä on syytä edelleen seurata. Tulevana kesänä pesien tarkastustyö tapahtuu viime vuoden tapaan. Kotkan ystävät odottavat toiveikkaana kesän 1973 pesimistuloksia
Viimeisen aiheen erimielisyyteeni antoi luonnonharrastaja, jonka kanssa satuimme samoille kanahau kkamaille kylläkin vallan eri aatoksin. äiden pyyntilaitteiden ja -menetelmien lisäksi minul la on oll ut vuosien aikana tilaisuus jossain määrin seurata metsäkanalintupoikueiden varttumista, liikkumista ja kohtaloita myös kanahaukan ja huuhkajan elinpiireillä. 1971, mutta kåjtå'nnå'ssä /JJ,Ynti jatkuu, 111yås tolpparaudoilla. äillä laitteilla pyynti kohdistui nimenomaan lajin täysi-ikäisiin ja elinkykyisimpiin yksilöihin, koska pesät ja reviirit pyrittiin pitämään raudoitettuina vuodenajasta riippumatta. Tulkinnan ja asenteen seuraukset eivät mielestäni lisäselvityksiä kaivanne, etenkin kun toimintaan edelleenkin kannustetaan tunnustuspistein ja tapporahoin. KANAHAUKKAKIN ON KANSALLISOMAISUUTTA Asenteeni perusteena kanahau kankin vainoa vastaan on myös ajatus, että tämäkin laji on luontoomme 66 rautakausi kuuluvaa »kansallisomaisuutta», jonka järjestelmällinen tuhoaminen ei tulisi kuulua minkään harrastuksen toimintaan, eikä kannustimina tule olla kansanperinne, ei väärät yleistykset, ei riistapalstatoimittajien »asiantuntemus» eikä ansiomi talien tavoittelu, vaan yksinomaan pyrkimys biologiseen totuuteen, jota ei asetusten mukainen enemmistöpäätös mielestäni aina suinkaan takaa. Kaiken kaikkiaan pidän asiantuntijoittemme esittämää loppupäätelmää rautapyyntikautemme myönteisistä vaikutuksista kanahau k kakan taam me virheellisenä, koska todellisuudessa on havaintojeni mukaan käytetty pääasiassa sokeasti pyytäviä välineitä (pesäja paaluraudat) sekä jalostusmielessä täysin väärin valittuja pyyntipaikkoja (pesät ja reviirit). alueen pyyntivälineistä noin 80 %UMPIMÄHKÄISTÄ »RODUNJALOSTUSTA » On varmasti totta, että vainon täydellinen loppuminen olisi aiheuttanut lajin luonnollisen kuolleisuuden huomattavaa kasvua, mutta en usko, että rautapyytäjät ovat Suo111en Riistan numerossa 23 Erkki ia Markku Haukioja pohtivat kanahaukkojen vainoamisen vaik.J1tt1sta ja päätyivät käsitykseen, että vainolta voisi olla »kantaa ja/ostava» vaikutus. Siirtymisen tekee mahdolliseksi usein varsin helpoksi, esim. Tällöin olen tullut täysin vakuuttuneeksi poikueille kehittyneen aikojen ku1 uessa vaistotoiminnat näitäkin vihollisia välttääkseen ja lajin säilymisen turvatakseen kuten luonnollista onkin. teeri kanojen pesinnassaan osoittama sosiaalisuus, populaation poikueiden kuoriutumisen samanaikaisuus sekä vain tiettyjen maastotyyppien suosiminen. 13 raudoilla pyydettyä muuttohaukkaa läheisiltä suoalueilta. 26) kaikenlainen haukkojen rautapyynti lopetettiin Pohjanmaalla 1. Esimerkiksi kanahaukan pesintäaikaista vainoa puolusteleva perimätieto kanalintupoikueen täydellisestä menehtymisestä välittömästi emon tuhouduttua, ei »biologisena totuutena » pidä paikkaansa. Jonkinlaisen näytön menetelmien vaikutuksesta muihin lajeihin antoi harrastelija-nahkurin kokoelma, johon kuului mm. Tapaamieni paaluja pesärautojen osuus oli 1964-68 ko. rautapyyntikautemme vaikutusta kanahaukkakantaamme rengastuslöytöaineiston pohjalta vuosilta 195069. e.m. Pohjan111aa11 riistapäällikå'n fllt1kaan ( Suomen Luonto 1 / 1971, s. Tuloksena oli vainon myönteisten seikkojen, jalostavan vaikutuksen painottaminen ja täten vainon tekeminen oikeutetuksi jälkikäteen. En näe mitään perusteltua syytä kanahaukankaan »pitkään jatkuneen intensiivisen vainon» ylläpitoon, koska toiminta ei ole tietääkseni tuottanut toivottua tulosta lajin ratkaisevaa vähentymistä. Yksilöllisesti merkittyjen poikasten avulla olen ehdottoman kiistattomasti voinut todeta poikasten siirtymistä toiseen poikueeseen, jolloin ne menestyvät täysin normaalisti. Seppo Koivisto Kanahaukan jatkuu Pohjanmaalla Riista-alan julkaisuissa on viime aikoina käsitelty mm. iiden havaintojen perusteella, mitä olen saanut kauden lopulla erään maankuulun rautapyyntialueemme Pohjanmaan pyyntivälineistä ja -menetelmistä, saanen olla tosin vain harrastelijana eri mieltä asiantuntijoittemme kanssa, puuttumatta edes välineiden laillisuuteen kyseisinä vuosina. Hän oli ystävineen tutustunut esitettyihin ajatuksiin ja tullut loppupäätelmään, jonka mukaan muidenkaan petolintulajien vainoaminen ei voi olla niin tuomittavaa kuin on uskoteltu viime vuosina. 4. Pohjanmaan rautapyJmtiin retkillään perehtynyt Seppo Koivisto on toista mieltä. O. laitteillaan pystyneet minkäänasteiseen positiiviseen valintaan saatikka, että olisivat olleet luonnon omia valintatekijöitä pätevämpiä. Vuosien aikana tapasin maankuululla rautapyyntialueella sen verran suurten haukkojen pesiltä ketunrautoja, nevamäntyjen latvoista paalurautoja sekä teerenkuva-ketunrautayhdistelmiä, että kyseessä on mielestäni pikemminkin ollut täysin sokea, kaikkiin lajeihin kohdistettu totaalinen tuhoaminen kuin kanahaukan rodunjalostuksena tai nykyaikaisena luonnonharrastuksena pidettävä, asetuksin kannustettava toiminta
Viimeksimainittu jäsen luo arvokkaan siteen muuten itsenäiseen ja vaikeasti tavoitettavaan maakuntaan. Toisaalta nykyinen määrärahameSuomen luonnonsuojeluliiton rinnalla toimii vastaava valtakunnallinen, mutta ruotsinkielinen järjestij, Naturoch miljbvård. Onhan selvää, että luonnonsuojelun ainoa perusta on itse luonnon suojelu. Mitä aiheuttaa se, että jär:jestbn puheenjohtaja on aktiivipoliitikko. VarsinaisSuomen luonnonsuojeluyhdistys on periaatteessa kaksikielinen, mutta samalla se on esimerkki siitä, että ruotsinkielistä väkeä ei ole saatu riittävästi mukaan. NoM :lla on noin 400 henkilöjäsentä, 60 yhdistysjäsentä ja 25 kuntajäseotä. Samalla toimintakin keskittyi luonnonja ympäristönsuojeluun, joten järjestöstä tuli Suomen luonnonsuojeluliiton ruotsinkielinen vastine. Sama järjestö oli ennen ruotsinkielisten kotiseutuyhdistysten katto-organisaatio, ja sen nimi oli »Delegationen för hembygdsvärd». Miten yhdistyksen totmznnassa toteutuvat sen nimen eri osat. Myös valtion informaatiota varten jakamat määrärahat puoltavat erillisen ruotsinkielisen järjestön olemassaoloa. Suuri osa ruotsinkielistä väestöä elää jo pilatussa ympäristössä. Luonnonsuojeluliitossa se tuskin onnistws1, mutta kylläkin NoM:issa. Järjestö nauttii valtionapua, jonka suuruus on 10 000 mk/vuosi. Useinkaan ei muisteta, että maamme herkimmin haavoittuvaa luontoa, saaristoa, on juuri ruotsalaisalueella. Haastateltavana Lasse Blomberg Naturch miljövård Naturoch ·,niljbvård'in ryntyhistoria. :Tarvitaanko Suomessa todella erikseen ruotsinkielinen luonnonsuojelun keskusjärjesto·. Ruotsinkielisten keskuudessa ei ilmene samaa ristiriitatilannetta kuin Sll :ssa. Sen toimisto sijaitsee samassa huoneistossa ja osoitteessa kuin Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton, joiden kanssa sillä on runsaasti yhteistoimintaa. Tänä vuonna olemme voineet anoa eri määrärahoja Sll:lle ja NoM:lle. Suomen Luonnon esittämiin k:Yrymyksiin vastasi Naturoch miljo·vård'in toiminnanjohtaja Lasse Blomberg. Suomen Luonto ja Finlands Natur eivät ole varsinaisia tieteellisiä julkaisuja. Yhdistysjäsenistä mainittakoon »Sydbottens natur och miljö», joka toimii SiipyynKorsnäsin alueella, »Ingä-SjundeäKyrkslätt miljövårdsförening», »Pidä Saaristo Siistinä ry» ja »Svartbäckin luonnonsuojelukomitea». Ennen Naturoch miljövärd'ia ruotsinkielinen luonnonja ympäristönsuojelun informaatio oli lähes nollissa, vaikka Sll julkaisikin vuodessa yhden numeron Firilands Natur'ia. Ympäristönsuojelun huolestuttava tila olikin painavim. Tämä oli tietenkin ymmärrettävää, koska paine myös suomenkielisellä puolella oli ja on edelleenkin valtava. Henkilökohtaisestiolensitämieltä, että järjestömme on säilytettävä nykyinen liittoluonteensa, vaikka se siirtyisikin luonnonsuojeluliiton jäsenjärjestöksi. Heille käytännön ympäristönsuojeluinformaatio on elinehto. 68 Sitä paitsi ruotsinkielinen väestö on tottunut siihen, että heillä on oma keskusjärjestönsä. Vuonna 1969 nimeksi tuli »Hembygdsvärd» ja v. Informaation maksimaalinen leviäminen on luonnonsuojelun kannalta paljon tärkeämpää kuin pienen ryhmän vaikka kuinkakin valistuneen omaan napaansa tuijottaminen, joten vastaus kysymykseen on pakostakin myönteinen. Takapajuinen valtakunnansuunnittelu on jo sallinut saastuttavan teollisuuden asettua sinne ja pilata luontoa. Sll :lie liittyminen voisi olla pulmallisempikin, koska NoM :n jäsenmäärä on niin suuri (kun yhdistys jäsenet otetaan huomioon), että sille tulisi liitossa suuri vaikutusvalta. 1970. Liittyminen olikin esillä jo v. Tämä johtunee Ruotsin lehdistön voimakkaasta ympäristönsuojelulinjasta. Kun nytkin monet ympäristönsuojeluun liittyvät lait pyörivät eduskunnassa ja kun laaditaan alan hallinnollista perustaa, niin kansanedustaja-puheenjohtajasta on vain hyötyä. Lehden levikki oli pieni, eikä sitä yritettykään lisätä. Tämä johtunee ruotsinkielisten vähemmistöasemasta, joka suosii voimien keskittämistä. 1970 nykyinen »Naturoch miljövård». netelmä ei vastaa tarkoitustaan. Kuntajäsenistä ovat esimerkkeinä pari ahvenanmaalaista kuntaa sekä itse Ahvenanmaan maakuntahallitus. NoM:n toimintamalli kunnille onkin: ensin inventointi ja kiireellisimpien rauhoituksien toteuttaminen, sitten ympäristönsuojelusuunnitelma, jossa inventoinnin pohjalta pyritään ilman, veden ja maiseman suojeluun, virkistysalueisiin, jätehuollon ratkaisuun jne. Ruotsinkielinen informaatiomateriaali aiheuttaa omat huomattavat lisäkulunsa, ja sille voidaan anoa varoja erikseen. Päin vastoin, väestön keskuudessa saattaa ilmetä aivan hämmästyttävää ekologista valveutuneisuutta. Jos siltä puuttuu kokonaiskuva, se ei voi olla tehokasta. Jäsenmäärä, budjetti ym. Niiden julkaisun tukemisen pitäisi nykyisen Suomen akatemian asemesta kuulua erityiselle valtion budjetin kohdalle »ympäristönsuojelun tiedotustoiminta»
Luonto-Liitto on luvannut avustaa siinä. 1971. pia syitä siihen, että pyysimme Stenbäck'iä puheenjohtajaksemme v. Miten ruotsinkielinen väestö· suhtautuu luonnonsuojeluun ( verrattuna suomenkieliseen) . NoM on antanut esim. Oliko NoM:lfa vaikeuksia ottaa kantaa Nesteen kolmannen jalostamon sijoituskysymyksessä, kun jokaisessa vaihtoehdossa joku ruotsinkielinen inressiryhmä joutui kärsimään . Yhteistyötä on senkin jälkeen jatkettu ja on ilmeistä, että Porin kaupunki liittyy sekä Satakunnan luonnonsuojeluyhdistykseen että NoM :iin. Kielen lisäksi tämän järj estön erottaa suomenkielisistä järjestbistä melko selvästi rajautuva toimialue ja erilaiset luonnonolot. Jos jalostamo olisi sijoitettu Kaskisiin, olisi näiden seikkojen poisjääminen vaikeuttanut paikallisen väestön mahdollisuuksia suojella edes välttävästi teollisuuden uhkaamaa ympäristöään. Luonnonsuojelun pahin vihollinen on poliitikko, jolta tämä informaatio puuttuu. Millaista on järjestön nuorisotoiminta. Talouselämässä ruotsinkielisillä on vahva osuus. 1969 Utön pohjoispuolella vuotanutta ö'ljyä. Millaista on yhteistoiminta suomenkielisten kanssa paikallisella tasolla. Perusero on siinä, että ruotsinkielisellä puolella ei tunneta jyrkkää rajaa luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun välillä. Toistaiseksi sitä ei ole, mutta tänä vuonna aiomme käynnistää kampanjan, jonka tarkoituksena on Luonto-Liiton malliin perustaa kerhot ruotsinkielisiin kouluihin. Suurin osa arasta ja haavoittuvasta saaristoluonnostamme kuuluu tämän järjestön toimialueelle. Meillä oli voimakasta informaatiotoimintaa sekä Inkoossa että Kaskisissa. Porin kaupungin ympäristönsuojelun neuvottelukunnalle lausunnon Reposaaren voimalahankkeesta. Luonnonja ympäristönsuojelijoiden on herkeämättä toimittava niin, että kaikki poliittiset tasot saavat maksimaalisen määrän iPformaatiota. D 69. Sen sijaan poliitikot ovat nykyisin hyvin alttiita luonnonja ympäristönsuojelun informaatiolle. Ei politiikka kaada luonnonsuojelua. Kansainvälinen yhteydenpito . Miten suomenkielinen voi osallistua NoM:n toimintaan. Edellisen puheenjohtajan, Johan Standertskjöldin aikana luotiin hyvät yhteydet muihin pohjoismaihin. Heijastuuko tämä· millään tavalla järjestön toiminnassa. Ei edes avustuksina. Jäsenmaksun suuruus on 6 mk ja sen voi maksaa postisiirtotilille n:o 433590 -4. Olin silloin itse NoM :n edustajana Ympäristönsuojelun neuvottelukunnassa. Nämä ovat jatkuneet ja NoM on usein edustanut myös Suomen luonnonsuojeluliittoa kokouksissa. Tein tämän, vaikka pidin Kaskisia parempana vaihtoehtona kuin Pyhämaata. Kuvassa poltetaan öljynku(jetuslaiva Palvasta v. Entä tiedotusvälineet. Liittymällä jäseneksi. Jouduin yksin painostamaan muita niin, että Kaskisten luonnon kannalta tärkeät perustiedot otettiin mukaan. Tätä pidettiin eräillä tahoilla kaksinaamaisuutena, mutta on selvää, että jotkin käytännön esteet eivät saa olla alkuperäisten ympäristöolosuhteiden täydellisen selvittämisen tiellä. Periaatteellisissa kysymyksissä olemme usein ottaneet kantaa yli rajojen. NoM lähti alun alkaen siitä, että uutta sijoituspaikkaa ei tarvita. Onko järjestö· käsitellyt asioita, jotka koskevat puhtaasti suomenkielisiä alueita. Lähemmät toimintaohjeet löytyvät lehdestä ja kiertokirjeistä. Miljö och politik . Samalla hinnalla tulee myös lehti, Finlands Natur, joka ilmestyy tänä vuonna kolmesti. Henkilökohtaisesti katson, että ympäristönsuojelu vailla poliittisia kontakteja on kuin seisovaa vettä. Nykyinen erittain hyvä yhteistyö Sll :n kanssa estää turhaa päällekkäisyyttä. Oiva esimerkki on Ostrobothnia australiksen ja Vaasan Ympäristökomitean yhteinen diasarja Merenkurkun meritiestä. Suomen ruotsinkielisellä alueella toimii itsenäinen luonnonja ympäristönsuojelun keskusjärjestö·, Natur-och miljö'vård
Yhä edelleen sitä pidetään kansainvälisen kansallispuisto-ohjelman esikt,vana. Puiston keskellä on suuri Yellowstonen järvi, joka on 2 350 metriä merenpinnan yläpuolella, sen pinta-ala on 363 km 2 ja syvyys paikoitellen yli 100 m. Allasaluetta reunustavat vuoret nousevat aina 3 600 metrin korkeuteen. äillä kolmella puistolla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne sijaitsevat Kalliovuorilla ja ne ovat näytteitä vuoristojen ja havumetsien luonnosta. kansallispuistojen konferenssi jatkui vielä viikon Grand Tetonin kansallispuistossa, joka on niin lähellä Sata vuotta sitten perustettiin maailman ensimmäinen kansallispuisto, Yhdysvaltain Yello1vstone. Alueen tuliperäisyys ilmenee siten, että siellä on lämpimiä lähteitä useita tuhansia, lämpimiä »mutakattiloita », geysireitä ym. 60 000 km 2 ja Yellowstone on puistoista suurin. Kansallispuistohallinnon puitteisiin kuuluu vielä suuri määrä erilaisia historiallisia suojelukohteita sekä myös virkistysalueita, kuten »National Lakeshores » ja »National Recreation Areas ». YELLOWSTONE LÖYDETTIIN VASTA v. Kansallispuistojen kokonaispinta-ala on n. Yellowstonen parin juhlapäivän jälkeen 2. 1872 muodostettiin maailman ensimmäinen kansallispuisto, Yellowstone National Park. John Colter -niminen yksinyrittäjä löysi alueen v. Sen jälkeen alue pysyi useita vuosikymmeniä sivussa metsästyksen ja kullanetsinnän valtaväyliltä; sen tuliperäisyydestä vain saatiin aihe uskomattomiin tarinoihin. Muutamat tiedot Yellowstonen puistosta ovat kuvaavia. Eero-Pekka Paavolainen Yellowstone National Park 100 vuotta Pohjois-Amerikan kansallispuistojen tunnetuimpiin nimiin kuuluvat sellaiset suurpuistot kuin Y ellowstone ja Grand Teton Yhdysvalloissa sekä Banff Kanadassa. Kansallispuiston keskusta on tuliperäisellä allasalueella 2 0002 400 metrin korkeudessa, pääosaksi Wyomingin valtiossa. 1807 Turkismetsästäjät ja muut Iän70 nen pioneerit tavoittivat ensimmäisinä Yellowstonen kaukaiset metsät, joskin tämä tapahtui varsin myöhään. V. Nyt siellä on vankka biisonikanta. 1870 lähetettiin alueelle tieteellinen retkikunta, jonka eräät kaukonäköiset jäsenet ryhtyivät ajamaan alueen varaamista kansakunnan yhteiseen käyttöön. SUURTEN MITTOJE PUISTO Suuria kansallispuistoja ei U SA:ssa ja Kanadassa ole mitoitettu kitsaasti, mutta eipä ole luontokaan säästänyt suuripiirteistä muotoamistyötään. Niitä on 84, niiden yhteinen pinta-ala on noin 42 000 km 2• Alunperin ne ovat olleet pieniä luonnonmuistomerkkialueita, mutta kehitys on sittemmin johtanut myös suurten alueiden muodostamiseen tässä ryhmässä. 1807. Sen piiriin kuuluu 285 kohdetta, joista 38 on kansallispuistoja. K ANSALLISPUISTO) ÄR JESTELMÄN HALLI TO USA :n kansallispuistohallinto, joka luotiin 1916, on paljolti jotakin muuta kuin eurooppalainen, saatikka pohjoismainen. Kunnes vihdoin v. V aikka eläimistiinsuojelu ei alunperin ollutkaan sen perustamisen y htey dessä erity isesti esillä, puisto osoittautui korvaamattomaksi 111111. edellistä, että päätös niiden yhdistämisestä on tehty. Puiston suurimpiin nähtävyyksiin kuuluu joen melkein 40 km :n pituinen kanjoni, joka on paikoin 400500 metrin syvyinen ja jossa joen suurin putous, Lower Falls, on 94 m korkea. Sitä ennen olimme viettäneet viikon Kanadan Banff'in kansallispuistossa Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton, IUCN :n yleiskokouksessa. Sen pinta-ala on 8 904 km 2 • Vaikka sinänsä mittasuhteet Suomessa ovat miniluokkaa verrattuna Yhdysvaltoihin eivätkä siis vertailukelpoiset, mainittakoon puiston suuruuden hahmottamiseksi, että Suomeen ehdotetun Koilliskairan kansallispuiston pinta-ala olisi 2 900 km 2• KANSALLISPUISTOKOKOUS Yellowstonen kansallispuiston 100-vuotiasta ikää oli eri puolilta maailmaa saapuneiden vieraiden joukossa kunnioittamassa ja juhlistamassa syyskuussa 1972 myös kolme suomalaista, professori Peitsa Mikola, fil.tri Pekka Borg ja varatuomari Eero-Pekka Paavolainen. Kun 111aan biisonit olivat tuhon partaalla /Jtlosisadan vaihtuessa, Yelfo}}Jstoneen kerättiin Yhdysvaltain kaikki biisonit, kaikkiaan 21 yksifå'ä. Kansallispuistot ovat alkuperäisluonnon nähtävyyksiä ja pääsääntöisesti täysin rauhoitettuja. biisonin suojelussa. USA:n kaikkein suurin suojelualue, noin 12 000 km 2 :n laajuinen Glacier Bay Alaskassa on »National Monument », vaikka tarkoitus lon pyrkiä muodostamaan siitäkin kansallispuisto. River, 1 600 km :n pituinen Missourin sivujoki latvaosissaan. luonnonihmeitä. Lähinnä kansallispuistoja ovat »National Monuments » -alueet, nekin alkuperäisluonnon alueita, joissa kuitenkin kaivostoiminta on sallittu. Vain yhdessä puistossa on vielä sallittu rajoitettu metsästys. Järven läpi virtaa Y. Sitä vastoin tähän hallinnonhaaraan eivät kuulu erityiset eläimistön suojelualueet, »Wildlife Refugees », joita USA:ssa on 330, pinta-alaltaan n.
MILJOONIA KÄVIJÖITÄ TUHANSIA TYÖNTEKIJÖITÄ SATOJA MILJOONIA DOLLAREITA Yellowstone on kansallispuistoista vanhin, suurin ja arvossapidetyin. Smk. Pienikin välähdys eläimistä riittää muistoksi. Maisemallisesti puisto on monin paikoin mahtava, vaikka metsät ovat suomalaisittainkin yksitoikkoisuuteen saakka havupuuvaltaisia; yleisin puulaji on Lodgepole pine, Pinus contorta. NÄHTÄVÄÄ RIITTÄÄ Mitä miljoonat ihmiset käyvät katsomassa. Jätehuoltoym. Kansallispuistohallinnon palveluksessa on 7 800 täystoimista ja 6 700 kausiluonteista työntekijää. Puistossa on 10 00015 000 wapitihirveä, 500 mustakarhua, 250 harmaakarhua, 500 hirveä (moose), 500 hanka-antilooppia (pronghorn), 71. Hotelleissa ja majoissa olevia yöpymismahdollisuuksia on 8 586 henkilölle. Suuri osa maasta on matkailullisesti verraten yksitoikkoista, historiallista nähtävää on verraten vähän ja yleistä jokamiehenoikeutta liikkua vapaassa luonnossa ei tunneta. Budjetti on nykyisin 225 miljoonaa dollaria, noin 920 milj. Kesän huippupäivinä puistossa käy 30 00040 000 ihmistä. vierasta ja Grand Tetonin puistossa noin 2,97 milj. 120 000 km 2 • Niitä voidaan rajoitetusti käyttää myös metsästykseen. Seuraavana lienee Yosemity Kaliforniassa, noin 6 miljoonaa. Kansallispuistohallinnon alueilla oli vuonna 1971 180 miljoonaa kävijää, ja viime vuonna luvun arvioitiin nousevan 212 miljoonaan. Big business. Siellä on 54 ruokailupaikkaa ulkona, 3 143 leirintäpaikkaa, 17 000 liikennemerkkiä. 1 200 km ensiluokkaisia teitä, 2 100 erilaista rakennusta, 7 ulkoilmateatteria, 24 vesihuoltolaitosta, 30 viemärilaitosta, 10 sähkölaitosta. Sen sijainti on kuitenkin sen verran kaukainen, että eräät muut kansallispuistot, jotkaovatlähempänä urbanisoitunutta USA :ta, ovat suositumpia. V. 1968 Yellowstonen puistossa kävi noin 2,23 milj. Eläinmaailma ei ole erityisen runsas, mutta muualla se alkaa olla vielä köyhempi. Niinpä Yellowstonen kansallispuistossa on mm. ongelmia siis on. KÄ YTTÖPAINE KASVAA Korostetusti juuri Yhdysvalloissa ovat eräät muuallakin yleisesti tunnetut tekijät synnyttäneet tavattoman matkailupaineen kansallispuistoja kohtaan. Kansallispuistoista on suosituin Great Smoky Mountains itä-USA:ssa, noin 7,5 miljoonaa kävijää. vierasta. Geysirit ovat suurin houkutus. Ja kansallispuistoja on nimenomaan kehitetty vastaanottamaan kävijöitä, vieraita on houkuteltu. Kaikki tämä on alueella, joka peittää 5 % koko puiston pinta-alasta. Mutta eräät erityispiirteet ovat USA:ssa lisänneet painetta. Noin 75 % ihmisistä asuu kaupungeissa, autoja on miljoonittain, varallisuutta ja vapaa-aikaa on jne
Sight-seeing-veneily suurella järvellä on häiritsevää. Excelsior Geysir suihkutti patsaansa melkein 100 metrin korkeuteen vuonna 1888 ja sammui sen jälkeen. 250 kpl. Sen pesiviin lintuhienouksiin kuuluvat vielä valkopäämerikotka, kalasääski (sama laji kuin Euroopassa) ja sikäläinen sukupuutosta pelastettu joutsen (Cygnus buccinator) jne. :;_r.,;~ ' 72 tusta ja valistusta on paljon ja erilaisia esitteitä monenlaisia. Vähempään tyytyjille koulutetut oppaat järjestävät lyhyitä ja pitkiä kiertokäyntejä. »Rangereista», puistojen vakinaisesta valvontaväestä on tullut kovia järjestyksen pitäjiä. Kieltoja ei aina noudateta. KARHUJA JA KARATEA On selvää, että kehitys on aiheuttanut ongelmia. Molempia esitellään y leisölle esittein, vihkosin, kirjoin, museoin sekä sopiviin paikkoihin sijoitetuin opastustauluin. Myös jokien eläinmaailma kärsii. Ilman sanottavia muutoksia tämä on jatkunut läpi koko puiston historian. Keskustelu kansallispuistopolitiikasta käy kuumana. Yellowstone N ational Park 100 vuotta 1 000 sikäläistä peuraa (mule deer), 600 biisonia, 200 »bighorn»-lammasta ja parisataa pelikaania. Vain pieni osa kävijöistä lähtee kaukovaellukselle, mutta totuuden nimessä on sanottava, että näitä urheita on heitäkin tuhansia. Myös varsinainen saastuminen on tunkeutunut puistoon. Polkuja on 1 600 km. Ulkoiluun ja virkistykseen soveltuvia alueita on muuallakin kuin kansallispuistoissa. On pihinää, porinaa, sihinää ja suhinaa. TULIPERÄISTÄ Old Faithfull Geysir kerää kesällä satoja ihmisiä ympärilleen joka tunti. Karhujen syöttäminen on nyttemmin ankarasti kielletty, ja karhut ovatkin häipyneet syviin metsiin. noitava kokonaan. Nämä kaverit .. Mutta käännekohta on tulossa. Koska monet piirteet ovat aitoamerikkalaisia, kannattaa tässä yhteydessä mainita vain pari asiaan vaikuttavaa yksityiskohtaa. Lähistöllä on parin mailin matkalla kymmeniä geysireitä ja höyryäviä lähteitä. Tämä voi vaatia voimakkaita rajoittavia otteita, jossa perinteellinen amerikkalainen matkailumuoto, perhe matkaamassa omalla autollaan, voi kärsiä kolauksen. ammutaan nukuksiin ja siirretään metsiin. Eräänä vuonna laskettiin puolentoista kesäkuukauden aikana pääjoen varrella 40 000 kalastajaa runsaan 10 kilometrin matkalla. Yellowstone-joen mahtavan kanjonin seinämät loistavat keltaisina ja punertavina. Keskimäärin 65 minuutin väliajoin se työntää vesihöyrypatsaansa 30-50 metrin korkeuteen. Monet toiminnoista on ohjattavissa pois puistoista. Eräät suureläimet ovat hylänneet alueita pääteiden varsilla. Matkailun kielteinen vaikutus luonnonvaraiseen eläimistöön ei Yellowstonessa vielä ole kylläkään kovin suuri. He saavat opetusta huumeongelmien parantajina ja karateotteissa. Keskellä mäntymetsiä maisema on yht'äkkiä epätodellisen fantastinen. Kansallispuistojen ongelmat eivät ole ensi sijassa kävijöissä, vaan heidän autoissaan ja trailereissaan. Vuodesta 1968 on ammuttu kuoliaaksi 68 karhua näistä syistä. Liikenne tuottaa vaikeuksia. SUOSITUIMPIA PUISTOJA ON KOHTA SUOJELTAVA KÄVIJÖILTÄ USA :n kansallispuistot ovat hukkumassa suosioonsa. Jos ne tulevat uudelleen, ne on elimiYellowstonen suuritJJpia vetonauloja ovat geysmt, kuutJJat lähteet, höj rylähteet ja muut tuliperäiset ilmiö"! sekä varsin monipuolinen eläimistö'. » Yello1vstonessa niitä on n. Leirintäpaikkojen jätteet houkuttelevat nykyisin vaarallista harmaakarhuakin eikä vain harmittomampaa mustaakarhua. Alakuvan teksti k ertoo: »Harmaakarhu on täällä kuningas, j onka kodissa ihmisen tulee olla kunnioittava vieras. Toiset geysirit purkautuvat epäsäännöllisesti ja harvakseen, toiset kellon tarkkuudella. Väri johtuu tuliperäisen kiven rautayhdisteistä, jotka läpi pursuava höjry on hapettanut. »Check-list» käsittää noin 250 lintulajia. Retkeilijää odottaa koskematon erämaa. Vielä ei ole mitään lopullista menetetty. Jotkut kuumat esiintymät voivat mennä epäkuntoon. Mutta silti ongelmia on tässäkin asiassa. Erinomaista opas» Yellowstone»merkitsee keltaista kiveä. Hotelleja ja mui. Mutta merkkejä on näkyvissä
Hotelleja ja muuta korkeahintaista matkailupalvelua ei tule sijoittaa puistojen sydänosiin. Suurpuistojen luomiseen ei Suomessa yleensä ole mahdollisuuksia. ILTANUOTIOLLA 100 VUOTTA SITTEN Syyskuun 19 päivänä 1972 miltei 300 ulkomaista vierasta oli isäntineen kokoontunut samalle paikalle, jossa Cornelius Hedges, lakimies Montanasta, iltanuotion tunnelmassa herätti ajatuksen, joka johti Yellowstonen kansallispuiston syntyyn. Kansallispuistokäsitteen tulee pysyä uskollisena alkuperäiselle idealleen; puistoihin tulisi sisällyttää näytteitä maan luonnon eri aineksista. Kaikkien asema ei ole varmistunut, mutta toiset ovat maailmankuuluja. Puiston alkuvaiheet Ennen Yeffeowstonen satavuotisjuhlallisuuksia pidettiin Kanadassa Banff'in kansaffispuistossaKansainvä"lisenLuonnonsuojeluliiton yleiskokous, johon kirjoittajakin osallistui. Kansallispuistojen 1 uskotaan r , 74 elähdyttävän koko kansakuntaa ja niistä on tullut osa sosiaalista parannustyötä. Jos USA:n kansallispuistoihin liittyy tällä hetkellä vaikeuksia, vika ei ole puistoissa vaan niiden käytössä. Vaikka kansallispuistojen tulee olla avoimia kaikille, ei tämä merkitse sitä, että kaikkien pitäisi niissä käydä. Niitä on rakennettava tulevaisuudessa laidoille tai ulkopuolelle. Mutta kansallispuistoidea on mennyt eteenpäin. Autoiluun kansallispuistoissa tulee suhtautua rajoittavasti. Luonnon tarjoamassa virkistyskäytössä ei kansallispuistoja tule kehittää matkailun pääpisteiksi, vaan päinvastoin ne tulee sisällyttää kokonaisohjelmaan oman erikoisluonteensa mukaisesti. Vilkas keskustelu käy siitä filosofiasta, joka on tämän pyrkimyksen pohjalla. iille, jotka löytävät näitä lähteitä luonnosta, kansallispuistojen merkitys on itsestään selvä.. Sen Jackson Hole'n tasangolta, johon liittyy paljon amerikkalaisen uudisasutuksen vaiheita, nousevat Grand Teton'in huiput vaikuttavasti ja yht'äkkiä yli 2 000 metriä aina 4 100 metrin korkeuteen merenpinnasta. TERVEISIÄ SUOMEE Mitä mietelmiä muutamassa Yhdysvaltojen ja Kanadan suurpuistossa vieraillut pikakävijä voi tuoda SuoII).en kansallispuistojen hoitajille ja kehittäjille. Puistot eivät ole romanttisia muistoja amerikkalaisen uudisasukkaan raivaaja-ajoilta, vaan puistojen merkitys on niiden , tulevaisuudessa. Merkit viittaavat siihen, että henkisten virikkeiden ja täysipainoisen virkistyksen lähteiden tarve tulee kasvamaan. Kävijämääränkin rajoittaminen saattaa vihdoin olla tarpeen. Vaikkapa vain sen vuolaana virtaavat joet ja purot, kosket ja putoukset tarjoavat sekä herkkää että mahtavaa luonnonkauneutta. Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton hyväk symät kansallispuistoehdot täyttää nykyisin 1 422 puistoa 101 maassa. Mutta kansallispuistoilta ei voi vaatia liikaa. Yellowstone National Park on suurenmoinen paikka. Puistoja ei tule tehdä tunnetuksi, ennenkuin niiden hoito, opastus ja valvonta on järjestetty. Grand Teton on vuoristoretkeilyn mahtava paikka. eivät olleet helpot; se oli itse asiassa pitkät ajat olemassa vain paperilla. Uusia kansallispuistoja ei pidä perustaa pelkästään sinne, missä matkailua pyritään voimakkaasti kehittämään. Johtavien puistoviranomaisten puheenvuoroissa on voimakas eettinen paatos. Kuvassa puiston hallintorakennus. Sen samoin kuin monien muidenkin puistojen luonnontilaa on yritetty järkyttää erilaisilla hankkeilla. Eläimistön suojelemiseksi on pyrittävä tarpeeksi laajoihin aluekokonaisuuksiin, jos ei muulla tavalla, niin saamalla puistojen ulkopuolellakin olevat alueet mukaan eläinten turvaksi. PUISTOJEN MERKITYS ON TULEVAISUUDESSA Yksimielisiä ovat kaikki siitä, että kansallispuistot on säilytettävä ja niitä lisättävä alkuperäisen luonnon näytteinä. Suomen oloissa matkailua varten on yllin kyllin tilaa muutenkin ja jokainen saa meillä liikkua vapaasti luonnossa. Aluekokonaisuuteen liittyy Grand Teton National Park, joka tosin on »vain» noin 1 250 km 2. The Spirit of America on murrostilassa. Pienehköt puistot tulee varata ensi sijassa retkeilytarkoituksia varten. Eläimistön tulisi myös elää omissa oloissaan. Kansallispuistojen merkityksen ymmärtäminen edellyttää näkemystä niiden tulevaisuudesta. Yellewstone National Park 100 vuotta ta yöpymispaikkoja on rakennettu liikaa puistojen ydinosiin. iinpä miltei olemattomiin hävitetyt susi ja puuma yritetään elvyttää takaisin Yellowstonen puistossa. Jo sen suuruus on häkellyttävä
Jos kuvaaja haluaa käyttää nimimerkkiä, voi oikean nimen peittää lapulla, jossa näkyy vain nimimerkki. Palkinnot: Kolme parasta kuvaa palkitaan (500 mk, 300 mk ja 200 mk). Palkitut ja lunastetut kuvat säilytetään luonnonsuojelujärjestöjen kuva-arkistossa. Vapaaehtoiset luonnonsuojelujärjestöt tarvitsevat tiedotus-, valistusja julkaisutoimintaansa varten valokuvia. Käyttämättömät kuvat palautetaan vuoden 1973 loppuun mennessä. maisemista ainakin kunnan tarkkuudella: rakennelmista, tuhoamisesta ym. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Luonto-Liitto ry Naturoch miljövård rf 75. paikka ,v ja asianomaisten nimet). Kilpailuehdot: Kilpailu on avoin kaikille. Arvostelulautakunta: Arvostelulautakuntaan kuuluu neljä henkilöä, joista kukin järjestäjä asettaa yhden ja Suomen Lehtikuvaajain Liitto yhden. Niiden saamiseksi Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Naturoch miljövård julistavat luontoaiheisen VALO KUVA K I L PA I L U N Kaunis luonto: Kuvia tarvitaan kauniista maisemista, metsistä, vesistä, kasveista, eläimistä, harjuista ja muista geologisista muodostumista, luonnon virkistyskäytöstä jne. Niiden myöhempää käyttöä ei korvata erikseen, jos kuvan käyttäjänä on joku järjestäjistä. Varojen salliessa lunastetaan kuvia enemmänkin. Ruma luonto: Kuvia tarvitaan ympäristön pilaantumisesta, saastumisesta, roskista, jätteistä, sorakuopista, turmelluista maisemista, haaskauksesta, luonnon tuhoamisesta jne. Kunkin kuvan takana tu!ee olla riittävä selvitys kuvan esittämästä aiheesta (esim. Kuvien tulee olla mustavalkoisia ja vedostettuja valkoiselle sileälle paperille. Jos kuvan käyttäjä on joku muu kuin järjestäjä, järjestäjät edellyttävät, että käyttäjä suorittaa käyvän korvauksen suoraan kuvaajalle. esim. Lisäksi lunastetaan ainakin 100 valokuvaa, a 50 mk, säilytettäväksi vastaista käyttöä varten. Kuvat tulee toimittaa Suomen luonnonsuojeluliittoon (Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10) lokakuun 1973 loppuun mennessä. Kunkin kuvan takana tulee olla kuvaajan nimi ja täydellinen osoite. Arkistoinnin vuoksi suositellaan paperikokoja 18 x 24 tfl i 24 X 30 cm (tai niistä leikattuj2 kokoja)
Asia on kuitenkin sillä tavalla, että kansallispuisto merkitsee luonnon täydellistä koskemattomuutta sillä tavalla kuin se on USA:ssa alunperin syntynyt. 1872 perustettiin Yellowstone ja juuri vuosi sitten pidettiin sen 100-vuotisjuhlat ja kongressit Amerikassa. Ilmeisesti metsähallituksen mielestä vain luonnonpuistot ovat varsinaisia luonnonsuojelualueita. kliimaksmetsiä, voidaan säilyttää. Tuli, oli se sitten salaman tai ihmisen sytyttämä, tekee kai luonnossa jokseenkin samanlaista jälkeä. Se tulee säilyttää luonnon omien voimien näyttämönä kaikkine taistelun jälkineen. Seurauksena on nyt Pyhä-Häkin kaltaisia merkillisiä muotoja. Sen sijaan kansallispuiston nimellä on todella hyvinkin eriasteisia alueita. 3. Mutta virhe on sellainen, jota aikanaan filosofian koulukirjassa sanottiin »psykologiseksi virheeksi». Ensim1JJäisen piti professori Reino Kalliola, pitkäaikainen, nyt eläkkeelle siirtynyt valtion l11onnons11ojelunvalvoja. Mutta jos näin on asianlaita, niin kyllähän tulta voidaan käyttää. 1973 Kevät1JJetsäviikolla keskustelutilaisuuden vanhoista 1JJetsistä. On ei,im. Reino Kalliola Vanhojen metsien asema ja merkitys: Kansallispuistojen metsät Otan esille tuoreen ja mielenkiintoisen dokumentin, Koilliskairatoimikunnan komiteanmietinnön. He ajattelivat, 76 että samaa voitaisiin soveltaa Suomessakin. UUDISTAMISE TARVE Mutta sitten on tullut toinen huomautus, jota ihmeellistä kyllä on perusteltu ikäänkuin biologisilla perusteilla, geneettisen informaation ja muitten hienojen termien takaa. Siellähän v. Suomestakin oli siellä edustajia, valitettavasti tietääkseni ei ketään metsähallituksesta. Myönnän itsekin, että PyhäHäkin mahtavuus on osaksi juuri sen masentavan painostavassa tunnelmassa. On sanottu, että meidän kansallispuistoissamme ei ole nuoria asteita ja metsän uudistumista, että niistä puuttuvat nämä mielenkiintoiset s u kkessiovaiheet. Se on tässä muinaisaikaisuudessaan erittäin vaikuttava nähtävyys, samantapainen kuin Olavinlinna. Englannissa esimerkiksi on kansallispuistoja, jotka meikäläisen käsityksen mukaan ovat tavallista rauhallista maaseutua. Tällä ja kolmella seuraavalla aukea111alla julkaistaan tiivistelv1ät alustuspuheenvuoroista. e ovat juuri sellaisina erinomaisen arvokkaita ja juhlavuudessaan maallikkoakin kiinnostavaa nähtävää. Tämän kauniin kirjan kannessa on kuitenkin painovirhe; tässä sanotaan: »Ehdotukset Koilliskairan suojelualueesta, Koitilaisen luonnons11ojel11puistosta ja Oulangan kansallispuiston laajentamisesta. selitetty, että tulen eliminointi on johtanut siihen, että metsät nykyään ovat »luonnontilaisempia» kuinkoskaanluonnossa ovat olleetkaan. Tatran kansallispuiston miehet itse valittavat tilannetta sanoen, että Keski-Euroopassa yleensäkin mahdollisuudet täysin koskemattomien alueitten rauhoittamiseen ovat paljon pienemmät kuin muualla. antavaa nähtävää. Tämä amerikkalainen luonnonsuojeluajatus että kansallispuisto säilytetään täysin koskemattomana on toteutettu myöskin Sveitsissä ja kaikissa Pohjoismaissa. Se on hyvin valaiseva. On todella ollut korkea aika, että metsähallitus, jonka välittömässä hallinnassa ja hoidossa kansallispuistot ovat, on itse paneutunut tähän tehtävään ja tutkinut asioita. » Tässä tarkoitetaan luonnonpuistoa. Vaikka näin onkin, olen itse valmis myöntämään, että olisi hyvä, jos luonnonja kansallispuistoissa olisi erilaisia asteita. Tämä on tavattoman mielenkiintoinen paperi. TATRAN KOKEMUS On julkinen salaisuus, että eräät metsähallituksen johtomiehet Tsekkkoslovakian ja Puolan rajalla Tatran kansallispuistossa liikkuessaan näkivät siellä ihmeekseen metsähakkuita. Tässä minusta merkillisellä tavalla paljastuu pukinsorkka, kun. Hän painotti kansallispuistojen ase1JJaa vanhojen metsien säilyttäjinä. Kansallispuistot ovat jotakin muuta. On todettava, että kansallispuistot ovat lähes ainoita alueita, joissa loppuasteita, ns. Ei Pyhä-Häkki sen enempää kuin muutkaan kansallispuistot kerta kaikkiaan ole yksinomaan ulkoilualue, vaan se on näyte luonnontilaisesta metsästä, joka tarjoaa luonnosta kiinnostuneelle kävijälle runsaasti opettavaista ja ajatuksia Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti 28. KA SALLISPUISTO JE OLEMUS Sen sijaan että metsähallituksen johtajat olisivat tehneet matkansa USA:han, missä kansallispuistoajatus on saanut alkunsa, tämä onneton Keski-Euroopan kokemus juurtui heidän mieleensä ja johti heidät väärille jäljille. Ei siihen sen sijaan mitään hakkuita tarvitse yhdistää
Kun suurin osa metsistä sentään on puutalouden suojissa, ja kun metsiä on hoidettu niin, että niissä on tavattomasti vajaatuottoisia alueita, niin luonnonsuojelumies toivoo, että ne pantaisiin kuntoon ja käännettäisiin katseet pois luonnonsuojelualueista. Mutta tämä, ettei tyydytä käyttämään tulta, panee sittenkin epäilemään, että hankintamies on näiden »luonnonsuojelumiesten» selän takaa vilkuilemassa. halutaan biologisilla syillä, metsien uudistamisen nimessä, saada kansallispuistoihin hakkuita. Jos on huoli vain tästä biologisesta seikasta, niin tulta käytettäköön, mutta ei mitään hakkuita, sillä ne muuttavat asiain tilan. Metsätalouden alati kiihtyvästä toiminnasta johtuu, että näitä alueita ei kohta enää muualla olekaan kuin kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelu alueilla. Ne kuuluvat osana luonnon monimuotoisuuteen ja niiden olemassaolo on edellytyksenä mm. 77. Se nyt vielä puuttuisi, että kun muu on revitty rikki ja vajaatuottoista, niin vielä luonnonsuojelualueistakin tehtäisiin sellaisia. tnonien eläinja kasvilajien säilymiselle. Jopa johtava metsämieskin prof. Kullervo Kuusela, on iskenyt silmänsä luonnonsuojelualueisiin ja ruvennut tekemään laskelmia siitä, kuinka paljon menee puuta hukkaan. LUONNONSUOJELUALUEITA TARVITAAN Vuosikymmenien aikana olen joutunut keskustelemaan paljon talouselämän johtomiesten kanssa, ja ymmärrän hyvin, että erilaisten metsien välillä täytyy olla tietty suhde. D Luonnonsuojelun kannalta ei ole mitään kielt;istä siinä, että kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden metsissä on kaatuneita, kuolevia ja lahoavia puita. Koilliskairatoimikunnan mietinnössä selostetaan, että Koilliskairan suojelualueelle suunnitellut hakkuut eivät missään tapauksessa ole taloudellisia, vaan vain luonnonsuojelusyistä johtuvia. Kysymys on vain suhteesta, ja siitä keskustellaan. Talousmetsiä tarvitaan ja luonnonsuojelumetsiä myös
Erikoismetsissä arviolta talousmetsien lakimailla (yli 300 m) 45 % 55 000 ha suojametsien )) (yli 300 m) 55 % 110 000 ha luonnonja kansallipuistoissa 65 % 32 000 ha aarnialueilla 65 % 18 000 ha luonnonhoitometsissä 45 % 35 000 ha Yhteensä 58 % 250 000 ha Kaikilla metsämailla n. Sitä noudattaen tulevat edellä selostetut vanhat puustot (1 050 000 ha) talousmetsistä uudistetuiksi 40 vuodessa, jona aikana koko joukko nuorempia metsiä ehtii kehittyä uudistuskypsiksi. 26 000 ha vuodessa. Lähemmin tekstissä. Metsähallituksen tulee erityisesti hoitaa, suojella ja käyttää 19 % 510 000 ha 14 % 360 000 ha Yhteensä 33 % 870 000 ha 2. Siihen sisältyy uudistaminen sekä luontaiseen että keinolliseen metsittämiseen tähtäävillä hakkuilla. Metsähallituksen soveltamat kiertoajat ovat Lapissa 120180 vuoteen, keskimäärin 150 v., Pohjanmaalla ja Kainuussa 110130 vuoteen, keskimäärin 120 v sekä Etelä-Suomessa 80110 vuoteen, keskimäärin 95 v. pykälien mukaan velvoittaa metsähallituksen pyrkimään erityisesti valtion metsissä kohoavaan puun tuottoon kestävästi ja saattamaan vajaatuottoiset alueet tuottoisiksi sekä tavoittelemaan liiketaloudellisesti edullista tulosta, seuraa näistä säädöksistä suoranaisesti vanhojen, uudistuskypsien ja etenkin yli-ikäisinä vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Koska laki em. Näitä kiertoaikoja edellyttäen luokittelemme vanhat metsiköt ensinnäkin kehitysluokkaan 4 eli uudistuskypsät ja toiseksi luokkaan 6 eli vajaatuottoiset, joista valtaosa on yliikäisiä puustoja. Käyttöryhmittäin tarkastellen on vanhoja puustoja metsämailla oheisen taulukon osoittamat määrät. Suojametsien talousosan piirissä keh.luokka 4 28 % 110 000 ha keh.luokka 6 17 % 70 000 ha Yhteensä 45 % 180 000 ha 3. Kaikkien talousmetsien uudistamistavoite on nykyisin n. LAIN SÄÄDÖKSET Laissa metsähallinnosta säädetään: 1 §. Metsätalouden edistämiseksi valtakunnan metsiä on pyrittävä niin käsittelemään, että taloudellisesti edullinen, kohoava puun tuotto tulee kestävästi turvatuksi ja maan tuottokyky mahdollisuuden mukaan hyväksikäytetyksi. hallinnassaan olevaa valtion metsäja maaomaisuutta päämääränä kohoava puun tuotto ja liiketaloudellisesti edullinen tulos, pitäen samanaikaisesti silmällä yleistä etua. Siis asetettu uudistamisvauhti on varsin verkkainen ja tavoitet. 3 §. Tämän illan aiheeseen niistä liittyvät ainakin seuraavat: 1. METSÄHALLITUKSEN KANNAN MÄÄRITTELYT Metsähallitus on tehnyt päätökset tietyistä metsänkäsittelytavoitteista ja -ohjeista. 37 % 1300000 ha 78 Metsäviikon luonnonsuojelukeskustelun alustuspuheenvuorossaan metsäneuvos Heikki Karimaa käsitteli valtionmaiden metsien vanhoja osia. Varsinasten talousmetsien piirissä keh.luokka 4 keh.luokka 6 MÄÄRÄ Vanhojen metsien määrä metsähallituksen metsissä on 1950ja 1960lukujen laajoista uudistushakkuista huolimatta yhä varsin runsas. Vanhojen 1mtsien osuudet tällä hetkellä valtionmai!!a erilaisissa metsissä. 1. · Heikki Karimaa Vanhojen metsien asema ja merkitys: · Valtionmaiden · vanhat talousmetsät KÄSITE Aiheen tarkoittamassa mielessä voitaneen vanhojen metsien käsite rajata sovellettavan metsätaloudellisen kiertoajan perusteella siten, että iältään kiertoaikaa lähenevät ja sitä iäkkäämmät katsotaan vanhoiksi, joista selvästi kiertoajan sivuuttaneita nimitetään yliikäisiksi. Vuotuinen uudistamistavoite on vahvistettu noudatettavaksi sekä hoitoaluekohtaisesti että kaikille metsähallituksen talousmetsille. Luonnonsuojelusuunnitelmien kannalta on keskeistä muistaa, että metsä,joka metsätalousmiehen mielestä on vanha tai jopa yli-ikäinen, ei välttå"mättä ole sitä" vielä luonnonsuojelun kannalta. Niin ikään on sellaiset vajaatuottoisessa tai tuottamattomassa tilassa olevat maat, jotka tarkoituksenmukaisimmin voidaan käyttää metsätalouteen, pyrittävä saamaan täyteen metsän kasvuun. Kuitenkin vähitellen niin, että puun saanti pysyy kestävästi turvattuna, sillä suurin osa korjattavasta puusta kertyy toistaiseksi juuri vanhojen metsien hakkuista
1970 hyväksytyllä kiertokirjeellä erikoisja varausmetsistä erotetaan sekä varsinaisen talousmetsäalueen että suojametsäalueen lakimaat ns. Niissä tosin uudistaminen ei ole kiellettyä, vaan sitä viivytetään soveltamalla ylipitkää kiertoaikaa. ta nykyisin myös noudatetaan. toimenpiderajan rajaamiksi erikoismetsiksi, jotka ovat varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolella. V. Erityisen vanhoja kutsutaan y li-ikäisiksi. Metsänhoito-ohjeet nimittäin määräävät, että suojametsien lakialueilla ei yleensä suoriteta hakkuita ja uudistushakkuisiin tarvitaan aina metsähallituksen erikoislupa. e siis säästetään kaikelta toiminMetsätalouden kannalta metsä on vanha jo silloin, kun se on saavuttanut kasvussaan vaiheen, jossa se edullisimman puuntuoton saavi.ttamiseksi olisi syytä hakata. Yhteenvetona saanen todeta, että metsähallitus maamme huomattavimpana luonnonsuojelijana on turvannut vanhojen metsien suojelun, mutta myös niiden tasaisen käytön teollisuutemme raakaaineeksi varsin järjestelmällisesti ja pitkälle tulevaisuuteen tähtäävällä suunnittelullaan. 3. Tämä metsänrajan turvaamiseen erityisesti tähtäävä toimenpide on omiaan säilyttämään myös lakimaiden vanhat metsät. nalta niin kuin lakisääteiset luonnonja kansallispuistommekin. Siten pyritään aktiiviseen luonnon hoitamiseen, vaikka valitut aarniosat jätetäänkin hoitamattomina luonnontilaan. Luonnonhoitometsä on metsä, jossa sovelletaan ylipitkää kiertoaikaa. Vain aarnialueilla ja niihin verrattavilla suojelualueilla annetaan metsän olla täydessä luonnontilassa. Talousmetsien lakialueilla taas supistetaan hakkuut uudistamisen ongelmallisuudesta johtuen minimiinsä. Myös luonnonhoitometsissämme, jotka nekin erotetaan talousmetsistä metsähallituksen päätöksillä, säilyy runsaasti vanhoja puustoja luonnonsuojelun, maisemanhoidon ja virkistyskäytön tarkoituksiin varattuina. D. Myös aktiivisen luonnonsuojelun eli luonnonhoidon saralla metsähallitus näyttää joutuneen uranuurtajaksi. Aarnialueet ja erikoisesti niiden vanhat metsät taas säilytetään metsähallituksen päätöksien perusteella alkuperäistä, koskematonta luontoa edustavina näytteinä erämaa-Suomen metsäluonnosta. Mikäli lakimetsiä erikoissyistä kuitenkin aiotaan käsitellä suojametsäohjeiden periaatteita voimakkaammin, tarvitaan siihen piirikuntakonttorin lupa ja ennen hakkuseen ryhtymistä informointi metsähallitukselle. 2. 4
KULOJEN MERKITYS SUOMESSA Kulojen merkitys on ollut suomalaisille metsäekologeille tunnettua. Leopoldin & al. 8090 % luonnonmetsistä on voitu todeta olevan kulojen jälkeen syntyneitä. Y mpäristönsuojelun laitos on nyt aloittamassa kuloekologiset tutkimukset Suomen kansallisja luonnonpuistoissa. Vanhimmat väliajat jollakin alueella ovat olleet 200300 vuotta. ' via ja voimakkaampia. On todettu mm., että maailmankuulut mammuttipetäjät ovat 80 sopeutuneet kuloihin ja niiden uudistuminen on kuloista riippuvaista. niiden kehityksestä, uudistumisesta ja muuttumisesta, on lähtenyt käyntiin sen jälkeen, kun amerikkalainen ekologikomitea suositteli kulotuksen käyttämistä kansallispuistoissa (Leopold & al. K ulot ovat toistuneet 550 vuoden väliajoilla ainakin v uosien 1600 ja 1920 välisenä aikana. Vanhin todettu kulo oli ollut vuonna 1595. Sen sijaan mosaiikkimaisessa ympäristössä kulot ovat saattaneet olla hyvinkin pienialaisia. Leopoldin komitea ehdottaakin, että Yhdysvaltain kansallispuistojen hoidossa olisi otettava päämääräksi sellaisen luonnon säilyttäminen ja milloin tarpeellista kehittäminen joka ko. Cajander (1916) toteaa: »Vanhoina aikoina on varsinkin kulojen merkitys ollut erittäin suuri. Laajoilla, karuilla kanervakankailla kulot ovat olleet intensiivisimpiä ja laajoja. Ilmeisesti ne ovat polttaneet aikoinaan koko puuston. Kairausnäytteitä ei valitettavasti ole vielä käsitelty, mutta eräitä havaintoja niistä voi jo esittää. Sen sijaan monissa tapauksissa voitiin havaita, että kaksi vierekkäistä metsäsaareketta olivat puustorakenteeltaan aivan erilaisia. Heinselman (1969, 1970) on todennut, että kyseisellä alueella kuloilla on ollut erittäin tärkeä merkitys metsien uudistajana ja sen nykyisen rakenteen muovaajana. Kyseessä oleva alue Minnesotan ja Kanadan rajalla on säästynyt ainakin osittain viime vuosisadan ja tämän vuosisadan laajamittaisilta hakkuilta ja sitä voidaan niin muodoin pitää täysin luonnontilaisena (Ohman and Ream 1971). Huoleti voinee väittää, että Suomessa tuskin on sitä metsäalaa, jota kulot eivät olisi koskaan polttaneet ja lukemattomia metsäaloja ovat kulot kerran toisensa jälkeen korventaneet. Toisella riehunut kulo ei ollut vaikuttanut toisen saarekkeen puustoon. Pyhä-Häkistä ei löytynyt muutamaa harvaa kuviota lukuunottamatta yhtään sellaista laajahkoa aluetta, josta ei olisi löydetty vanhan kulon merkkejä. MINNESOTAN SELVITYKSET Suomen kannalta erityisen merkittäviä ovat havumetsävyöhykkeessä Minnesotan osavaltion pohjoisosissa Boundary Waters Canoe -aarnialueella tehdyt kuloekologiset selvitykset. Eräissä tapauksissa pintakulo saat. Antti Haapanen Vanhojen metsien asema ja merkitys: Vanhojen metsien dynamiikka Keskustelu vanhojen luonnontilaisten metsien dynamiikasta, s.o. On tietenkin erittäin vaikeata erottaa, milloin on kysymyksessä kaskeavan ihmisen vaikutus, milloin luonnonkulojen vaikutus. Minnesota, Boundary Waters Canoe -aarnialue ( kuva Naturalist-lehdestä 20: 1 1969) . Toisaalta on vaikeata sanoa milloin luonnonkulot, milloin ihmisen, myös primitiivisen ihmisen aikaansaamat kulot, ovat olleet vaikuttavin tekijä. Toisaalta monet Heinselmanin toteamukset pätevät myös Pyhä-Häkin tapauksessa. Kyseessä olevassa selvityksessä todettiin, että luonnonoloissa metsäkuloilla on ollut erittäin huomattava merkitys luonnontilaisten metsien luonteen säätelijänä. » Asia lienee ollut niin itsestään selvä, ettei Suomessa ole sen tarkempia selvityksiä kuloekologiasta tehty. Nuorimmat kulot ovat olleet tämän vuosisadan alkupuolella niinkuin Pyhä-Häkin oppaissa todetaan. alueella oli intiaanikulttuurin aikana ennen valkoista ihmistä. Toisaalta ehkä kaskeamisen laajamittaiset vaikutukset ovat vähentäneet innostusta kuloekologisiin tutkimuksiin. Luonnon kasvillisuus ja eläimistö ovat monilla tavoilla sopeutuneet nimenomaan oloihin, joissa kulot vaikuttavat. 1963). Laajoilla, yhtenäisillä metsäkuvioilla kulot ovat olleet useimmin toistuMännyn rungon poik kileikkauksessa näkyvät neljän kulon jäljet. Kesällä 1972 tehtiin kenttätöitä Pyhä-Häkin ja Lemmenjoen kansallispuistoissa. (1963) ehdotukset johtivat moniin kuloekologisiin selvityksiin Pohjois-Amerikassa. Samaten kulon vaikutus yksittäisiin puihin on hyvin monimuotoista
Hinta 8 mk. uuintiioicn 1uho•mincn ,rmpar11tön myrkyt11mincnl1i11omr.1 11.ukaukKt ,r / petin,rös101: B\111• pyymi. Mitat 34 X 85 cm, nel iväriset. Jul iste kiinnittää huomiota siihen t uhoon, mitä ampuminen, rautapyynti ja myrk yt aiheuttavat petolinnuille. elämän oikeus. Alhaalla kuvatun julisteen ELii.Mii.N O IKEUS on suunnitellut Erik Bruun . / Ylhäällä ku vatun julistesarjan POHJOLAN LUONTO PO HJ OLAN TULEVAISUUS on suunnitellut Luonnonsuojelu v uosi 1970 :lie Erik Bruun. Kaikkien julisteiden tilaus oheisella tilauslomakkeella. !~ !~ • ~ · E¾>f:>"".C,,V;,,t.,ll'I 11<!(,f!k,,l .... POHJOLAN TULEVAISU'J suojele ••• !ffe;I~· anna niid~n, ..... Värillisen julisteen mitat o vat 70 " 100 cm. )V:', (>r, ,.,olll.~0"1,1 POHJOlAN LUOfrffO. Mitat 78 X 118 cm, nelivärinen, hinta 4 mk. Saatavissa myös ruotsinkielisin tekstein . i'l>!r~ ~.Me~>· "' ~~.li\,.•aJlll.f',t'li\. Erik Bruun/Frenckell. m1Jovi , romu, e, t1envt erille e, luont oori , vaan k a at o paikoille -Alhaalla kuvattu Kyösti Variksen suunnittelema MAAPALLO JULISTE on y ksi Luonnonsuojeluvuosi 1970 :n suuren suosion saavuttane,ista julisteista. Kappalehinta 1 mk , koko sarj an 4 mk
Pohjustettuna näyttel yn hinta on 50 mk. Nävttel yn hima on 15 mk. Ihminen tuhoaa lintujen asuinpaikkoja, vainoaa niitä Ikivanhojen uskomusten vuoksi, myrkyttää nli!A. Tämä jul.i·s,te on valit:tu yhdeksi vuoden 1972 parhaista julisteita. Näyttelyn 68 valoku vaa ja ytiimekkäät tekstit sisältävät pähkinänkuoressa Suomen luonnonsuojelun pääkohdat. 10 ,nuunkoroia el kon1,11niaole . joO.usitiisill• 1, ,go,u, Suomenk1nmets11n. yktlk(n vltrallupHlllion luhoin . Julisteen mitat ovat 80 X 130 cm. Näyttel yn voit til ata myös sii sti,s,ri pahveille pohjustettuna, jolloin sen pystyttäminen ja siirtely on helpompaa. Tämä on omakustannushinta, joren näyttelyä ei kannata ,iitse ruveta pohjustamaan. Se sopii myös yksjtyisasuntojen, käytävien yms. -•oJnoollolt ntel .. Näyttelyn tehoa tukee hyvä paperi ja erinomainen painoasu. Julisteen on kustantanut ma(nostoimisto SEK Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahastolle, ja sen myynt.itulot käytetään luonnonsuojelun hyväksj, Julisteen ja siinä olevan tekstin avulla kiinnitetään huomiota metsäpeuran ja muiden uhanalaisten eläinlaj.ien suojelutarpeeseen. linnut LUONNONSUOJELUNAYTTEL Y on va lmistettu Luonnonsuoje\·uvuoden 1970 valoku vakilpai.!un tuottamasta ku va-aineistoista erityisesti kouluja , kirjastoja ja kokoontumistiloja varren. Näyttelyyn kuuluu 12 musta valkoista suurikokoi sta arkkia (60 X 76 cm), hy6ntai1myrkky1i .]Olkl myrkyna~ltHnravlnnon 1<ymmt ni11nparl1on t nli jlljalli JOJ sta kukin on omistettu yhdelle suomalai sen lu onnonja ympäristönsuojelun osa-alueelle (ni,säkkäät, \.innut, kasvit, geologia, suo, metsä, puistot, erämaa, vesi, ilma, öljy ja maisema). Myös Suomessa on tavattu 236 pesivää lintulajla. koristamiseen. erjllisiä arkkeja toimitetaan raJOLtetusti, jolloin arkin kappal ehinta on 2 n,k . Hinta 10 mk.. Uljaimmat lajit ovat uhatuimpia. thdotonta kotir,uhll. Toista sataa lintulajia on vieraillut täällä satunnaisemmin. Useat lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. METSAPEURAJULISTEEN ovat suunnitelleet Erkki Ruuhinen ja Pekka Råman Martti Montosen ottamasta värivalokuvasta
. ... . ..... kpl kpl kpl kpl kpl " Säästäkää Suomenlahti " 8:50 kpl " Suoaapinen " 4:kpl "Tukholman ympäristökonferenssin varjosta" 3:kpl " Ekologia" 2:50 kpl " Ympäristöaapinen" 2:kpl Suomen Luonnon juhlanumero 2-3/68 " Totaaliseen suunnitteluun" 2:kpl " Kololintujemme suojelu " kpl " Myrkyt, joita syömme" kpl Suomen Luonnon tilauskortteja . . .. .. .. ... . Postikulut peritään vastaanottajalta. . . . . Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Ti lauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esittelemää aineistoa. . ...... Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. . ... . kpl Tilaan Suomen Luonnon natur Nordens framtid " 4:serier vuosikerran 1973 Näyttely 12 arkin luonnonsuojelunäyttely pohj ustamattomana pohjustettuna Postikortteja Suomen luonnonsuojelu15:50:liiton korttisarja (12 kpl) 5:Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen korttisarja (10 kpl) 4:50 Kaatopaikkakortti " Mitäpä tästä?" 0:50 sarjaa sarjaa sarjaa sarjaa kpl itselleni (rasti ruutuun) 10:alla mainitulle henkilölle (rasti ruutuun) 10:nimi osoite . . sidottuna nidottuna 33:28:20:16:Til attu määrä nippua nippua nippua nippua nippua nippua .. .... . . Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. .. Julisteita Kappalehinta Metsäpeura 10:Elämän oikeus 8:Merikotka 6:Säästäkää Suomenlahti 5:Pallo on nyt meillä 4:Pidä luonto puhtaana Pois turha melu Anna niiden elää Suojele vesiä Koko sarja " Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus" Häll naturen ren Bort med bullret Låt dem leva Vårda vattnet Hela serien " Nordens 1 :1 :1 :1 :4:1 :1 :1:1 :Tilattu määrä kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl sarjaa st st st st Kirjeensulkijoita Kapp alehinta Karhu (100 kpl nippu) 10:llves (100 kpl nippu) 10:Maakotka (100 kpl nippu) 10:Helmipöllö (100 kpl nippu) 10:Kangasvuokko (100 kpl nippu) 10:Lajitelma, 10 kpl kutakin 5:Kirjallisuutta " Suo" (Kirjayhtymä) 40:" Luonnonsuojelu" (Kirjayhtymä) sidottuna nidottuna " Luonto ja luonnonsuojelu" (Otava) ....:. . osoite. .. Tilaan Finlands Natur'in vuosi kerran 1973 itselleni (rasti ruutuun) 6 :alla mainitulle henki6:lölle (rasti ruutuun) nimi ... . . . . .. . ... . . .........
Suomen Luonto No 2 1973. Vasemmalla kuvattu MERIKOTKA on mimi ltaan 40 X 100 cm . Läh. Hinta 6 mk. nimi osoite Postimaksu 60 p ·······•···-·····Suomen luonnonsuojeluliitto FREDRIKINKATU 77 A 11 00100 HELSINKI 10 l_r_ro_ita täm_ä leht i __ vasemmalla olevaa viivoitu_sta mx~te_n, t_aita täs_tä! _k_iinnitä -~-it_oifllla __ tai _ki rjeern_~ul~_ij_alla, lii_rn_afl J)C>St irn_e_rk_ki ja __ p_o_stita. Suunnjttelu: Erik Bruun. Vuon na 1973 Suomen Luonoo ilmestyy kuutena numerona, jotka ovat keskimäärin 48 siv un la ajuisia. Vuosikerran ru laushinra on 10 mk. Oheisella t ilauslomakkeella voit rilata sen lahjaksi ystävä!lesikin. SUOMEN LUONTO on luonnonsuojelulehti, joka kertoo kasveista, eläimistä, metsästä, vedestä, ~aastumisesta, vmpäristön pilaantumisesta, 1 uonnonvarojen käytöstä ja kaikesm muusta luonnonsuo jel uun liittyvästä
haluaa esitellä sinulle luonnonsuojeluun liittyviä artikkeleitaan. Nämä ovat sinulle: SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SÄ ILYTÄ LUONNON KASVOT SÄ ILYTÄ LUONNON KA SVOT SÄ I LYTÄ I.I JONNON KASVOT SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO ry., FREDRIKlNK. Ne toimitetaan joko 100 kappaleen nippuina, joissa on vain yhtä lajia (hinta 10 mk) tai lajitelmana, jossa on 10 kpl kutakin lajia (hinta 5 mk). nonsuojelun asiaa vireillä ja hankit sille uusia ystäviä. Kaikkien niiden avulla pidät luonKIRJEENSULKIJAT on ohessa kuvattu luonnollisessa koossaan. Korteilla kerätään varoja uhanalaisten eläinlajien suojeluun.. 77 A 11, 00100 H :KI 10 Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Suomen luonnonsuojeluliiton värikkäillä kirjeensulkijoilla ja postikorteilla annat kirjeenvaihdollesi persoonallisen ulkoasun. Samalla tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuoielutyötä. POSTIKORTEISTA on yksi kuvattu alla. iiden kappalehinta on 10 penniä. Tilaukset voit tehdä tämän esitteen tilauslomakkeella. Osa niistä on tarkoitetu sinulle jokapäiväiseen käytöön . Kahdentoista kortin sarjan saat viidellä markalla. Osa niistä on tarkoitettu koristamaan kotisi ja työpaikkasi seiniä. Osa niistä on tarkoitettu levittämään luonnonsuojelutietoa. Muiden kuvat löydät viereiseltä sivulta. Korttien kappalehinta on 50 penniä
, _ _ 1,,, ..... Vihkosia jaetaan maksuttomasti halukkaille. Tällä hetkellä ovat saatavissa " MYRKYT, JOITA SYOMME" (elintarvikkeiden saastumisesta, 20 s.) ja "KOLOLINTUJEMME SUOJELU" (pöntönrakennusohjeita ym, 12 s.) . Julisteen tarkoituksena on kiinni,ctää huomiota niihin vaaroihin, joi.ta lisääntyvät jätevedet, öljynkuljetukset ja suunn·ittelematon rakentaminen muodostavat Suomenlahdelle. Yllä kuvatun julisteen SAASTAKAA SUOMENLAHTI on suunnitellut Kimmo Kaivanto vuoden 1969 julisteensa "Kun meri kuolee" pohjaLta. Vuoden 1973 vuosikertaan kuuluu 3 numeroa. K _ _ _ ,..,. SUOMEN LUONNON vanhoissa numeroissa on monia jatku vasti ajankohtaisia artikkeleita. ...... Mi,tat 60 X 42 cm, nelivärinen, hinta 5 mk. Hinta 8 :50 mk. Vieressä kuvatun kirjan SAASTAKAA SUOMENLAHTI on toimittanut Tapani Eskola lukuisten asiantuntijoiden tukemana. 11.,.1 ;;;;;;-11__.;, V,M,, V. Suomen Luonnon vanhoja numeroita koskevat tilauspyynnöt voi kirjoittaa oheisen tilau slomakkeen reunoille. Irtonumeroiden kappalehinta on 2 :50 mk, mutta koko vuosikerran saa 10 mk:lla. Lehden tilau shinta s.isältyy tämän yhdistyk'se.n jäsenmaksuun, joka on 6 mk. Vain postikulut peri.tään tilaajilta. ,,,, --, __ ,,,,_,,,_,,_ '".,""""'-r..s..---,-11,-,.,.., t;,;,......, ... ...... 1968 ilmestynyt juhlanumero "TOTAALISEEN SUUNNITTELUUN", jonka 152 sivulla luodaan katsaus lähes kaikkiin luonnonsuojelumme erityisaloihin. Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisee ajankohtaisia, pieniä vihkosia luonnonsuojelun eri aloilta julkaisusarjassaan B. --r,,.,, '-•'--...,-;;-;-;,.' Kololintujemme suojelu i,-,,...,,,U,b,-J, _ _ _ ,,_ ""',.... 11/{-.,,;U,I; .r_...,_,..,.,. Vuoden 1971 ja sitä varhaisempia numeroi,ca saa edelleen rajoi.tetusti 50 p kappalehinnalla. SUOMEN LUONNON viime vuoden (1972) koko vuosikertaa on vielä saatavissa. FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelu julkaisu, jota julkai•see N aturoch miljövå rd. Käyttöarvoltaan erityisen pysyväksi on osoittautunut v. Julkai,sua saa edelleen 2 mk hinnalla. Vuosien 1970 ja 1971 numeroista on puolet loppunut, ja niitä vanhemmista on saatavissa vain eräitä numeroita. Tämän esitteen tilaus1omakkeella voit tilata lehden joko itsellesi tai lahjaksi ystävällesi. Ki.rjan 168 :lla sivulla pohditaan vesiensuojelua ja ympäristönsuojelua paljon laajemminkin kuin pelkän Suomenlahden osalta. "",~ .,.,h,,.,..,;,,,,..u,,..:. ,.,.. _,_rl'l!f''",..._,,, .. .. Mukana ovat monet ekologian ja luonnonvarojen käytön periaa,tteet, kustannuskysymykse·t, vesiensuoj.elun erityispiirteet, su.unni,telmat Suomenlahden käyttämi,seksi virkistykseen ja jätevesien vastaanottamiseen sekä toimenpi·teet suojelutoimien tehostamiseksi. V--.. ___ ;,.,.,,,
Sivumäärä 382, Suomen luonnonsuojeluliitosta kirjakauppahintaa halvemmalla 33/28 mk. SUOAAPINEN on Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteise5ti julkaisema tiivis esitys Suomen suotyypeistä, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. Luonnonsuojelu r vm1111:11w..:1 R.:110 Liro Ja t:q>O l la~ n111.·u 1. TUKHOLMAN YMP/i.RISTOKONFERENSSIN VARJOSTA on Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema, Anna-Riitta Wallinin toimi,ttama katsaus Tukholman viime kesän konferenssis.ra Ja sen rinnakkaiskokouksista. monipuolinen katsaus ihmisen ja hänen elinympäris.tönsä välisestä vuorovaikutuksesta. 2. Sivumäärä 240, Suomen luonnonsuojeluliitosta kirjakauppahintaa halvemmalla 20/ 16 mk. 3. LUONTO JA LUONNONSUOJELU on Otavan kustantama, Antti Haapasen, Peitsa Mikolan ja Rauno Tenovuon kirjoittama suomalaisen luonnonsuojelun käsikirja. 2. Ruotsalai5en alkuperäisteoksen on kirjoittanut Perarvid Skoog. i;l l ::,:g~~~ 1 n 1 1] 4. 1. YMP/i.RISTOAAPINEN on Luonto-Liiton julkaisema lyhyt, mutta 6. SUO on Kirjayhtymän kustantama, Urpo Häyrisen kirjoittama ja kuvaama soiden ja soidensuojelun perusteos, jossa asiantuntevaan tekstiin yhdistyy loistava värikuvitus. 6. 5. EKOLOGIA on Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. Sivumäärä 36, hinta 2 mk. Si vumäärä 48, hinta 2 :50 mk. 5. Sivumäärä 153, Suomen luonnonsuojeluliitosta kirjakauppahintaa halvemmalla 40 mk. LUONNONSUOJELU on Kirjayhtymän kustantama, Reijo Taron ja Urpo Häyrisen toimittama suomalais,en luonnonsuojelun perusteos. Si vumäärä 127, hinta 3 mk. 7. 4. Sivumäärä 72, hinta 4 mk. 7.. suo Urpo~nen 3
Maakotka Muuttohaukka Risk ilä Sinivuokko LUONNONSUOJELUN VXRILLISET POSTIKORTIT Naali Metsäpeura Ahma Karhunpesä SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON värilliset postikortit on kuvattu yll ä. Korein hinta on 50 penn iä. K ymmenen kortin ·sarjan hinta on 4 :50 mk. Kahdentoista kortin sarjan hinta on 5 mk. Kaatopaikkakorttia "MITAPA TASTli.?" voit käyttää erityisesti ympäristönsuojel un epäkohtia koskevassa kirjeenvaihdossa (kuva vasemmalla). SUOMEN LINTUTIETEELLISEN YHD ISTYKSEN korttisarjassa on kymmenen lintu kuvaa: kurki, piekana, kanahauk ka, huuhkaja, helmipöllö, metso, isokoskelo, leppäLlntu, Näsiä K ylmänkukka Neidonkenkä Kalasääksi urp1a111en ja punatulkku. Til aukset voi t tehdä tämän esitteen tilauslomakkeel la.. Korttien kappalehinta on 50 penniä. Korttien kappalehinta on 50 penniä. Kortteja käyttämällä tuet uhanalaisten eläinlajien suo jel ucyötä
Kuuman, kaiken tappavan latvuspalon ja nopeasti pyyhkäisevän pintapalon välillä on ilmeisesti kaikkia mahdollisia välimuotoja, jotka aikaansaavat erittäin monimuotoisia metsäkuvioita. Linkola 1968). taa jättää arvet lähes kaikkiin puihin, joitten alitse se pyyhkäisee. Porvoo, 735 s. Conf. Suomen oloisrn ei voida lähteä samanlaisesta ajatuksesta kuin Yhdysvalloissa, jossa valkoisen miehen saapuminen merkitsi ratkaisevaa ekologista muutosta. N., Kimbal T. 2845. .;, ,.~J~·""' :. L., 1963: Wildlife management in the national parks. Viimeisen kulon jälkiä Pyhä-Häkissä. Meillä voitaisiin kuitenkin ajatella, että kansallispuistojen hoidossa omaksuttaisiin tavoitteeksi niiden säilyttäminen ja tarvittaessa kehittäminen sellaiseksi kuin luonto on ollut luontaistalouden aikana erämaa-alueilla. Kellomäki (1969) onkin jo löytänyt erään ehdotuksen tällaiseksi alueeksi. Naturalist 20: 213. R., 1971: Wilderness ecology: virgin plant communities of the Boundary Waters Canoe Area. -. Conf. 1970: Restoring fire to the ecosystems of the Boundary Waters Canoe area, Minnesota, and to similar wildermess areas. KIRJALLISUUS Cajander, A. Heinselman, M. kaikki suosaarekkeiden palot olisivat nimenomaan kaskeajien ja leiritulien aikaansaamia. and Nat. K., 1916: Metsänhoidon perusteet I. Pohjois-Savon Maakuntaliiton tutkimuksia 1970: 1151. A., Cottom, C. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Kun kulot ovat pienialaisia ja paikallisia, ei ilmeisestikään kaskikulttuurin vaikutusta tässä ole syytä liiaksi korostaa. 923. 1_,:, •. Vain palokorot ja aukkopaikkojen tiuha taimikko ovat kulosta muistona. Wildl. Leopold, A. F. Proc. On vaikeata ajatella, että esim. PaPer NC63: 1-55. 81. Trans. Tall Timbers Fire Ecol. and Ream, R. L., 1969: Diary of The Canoe Country's Landscape. M., Gabrielson, I. 28th Northam. Kellomäki, E., 1970: Pohjois-Savon luonnonsuojelun perusselvitys ja alustava suunnitelma. ann. Res. Tämän voi paljastaa eri alueilla suoritetut selvitykset, jolloin voidaan vertailla kulojen toistumista ja ihmisen vaikutuksen todennäköisyyttä. Tämän lisäksi tarvittaisiin maassamme kaskikulttuurin suojelualueita (vrt. Jotkut kuviot on vain yhden puusukupolven metsiköitä. S., Cain, S. Toisella saattaa puusukupolvia olla kolme tai neljäkin, viimeisenä kuusitaimikko. Joissakin tapauksissa ilmeisesti eräät paksukaarnaiset männyt säilyvät näiltä arviltakin. Suomen Luonto 30 (23): 37-44. ;;:;···~ Ohmann, L. Linkola, M., 1968 : Perinteellisen kulttuurimaiseman suojelu. ,: "' ·~{. USDA Forest Serv. Nuorehkotkin männyt olivat tässä tapauksessa säilyneet hengissä. Res
82 joista ei ole tarkoitus muodostaa kansallistai luonnonpuistoja, ovat merkitykseltään niin ikään valtakunnallista luokkaa. Esimerkiksi nykyisiä kansallisja luonnonpuistoja perustettaessa ei tiedetty, millaisten muutosten alaiseksi maamme metsäluonto koneellisen viljelymetsätalouden kourissa joutuu. Pernunnummen, HelvetinjärvenKoveron, Lortikan, Kolin, SuomunPavitsuon, Ruunaan, Seitsemisen, Salamajärven, Lauhavuoren, Hiidenportin, Siikavaaran, Iso-Syötteen-Raatevaaran, Martinkairan ja Koilliskairan ehdotetut kansallispuistot sekä Pyhätunturin, Pallas-Ounaksen ja Lemmenjoen kansallispuistojen ehdotetut laajennukset. mk. V altionmaiden osalta kansallispuisto-ohjelma on nopeimmin toteutettavissa. Aikaisemmat suojelualueet, kuten kansallisja luonnonpuistot eivät ole laajuudeltaan ja sijainniltaan lähestulkoonkaan riittäviä. MARKKAA Erityisesti kansallispuistojen osalta on todettava, että nykyisen 9 puiston verkosto (r;11ta-alaltaan yhteensä 236 OOG ua eli 0,8 % Suomen maa-alasta) on hyvin puutteellinen ja sen täydentäminen ympäristönsuojelun neuvottelukunnan esittämällä tavalla on tärkeä ja kiireellinen tehtävä. Koko maan osalta vastaava luku kohoaa Pohjois-Suomen laajempien puistoehdotusten ansiosta 1,4 % :iin. Luonnonharrastusja opetustarkoituksia varten pienetkin aarnialueet ovat tavattoman tärkeitä. metsäluonnon suojelun runko-ohjelmana 1). Maakunnallisella ja paikallisella tasolla on tutkittava metsähallituksen perustamien aarnialueiden ja luonnonhoitometsien edustavuus ja riittävyys. Vain metsäpalot ja myrskyt ovat näitä metsiä käsitelleet. ALUELUNASTUKSIIN 70 MILJ. Kaikkien ohjelmaan sisältyvien yksityismaiden ostamiseen tarvittaisiin valtion varoja noin 70 milj. Erityisesti laajojen uudistushakkuiden alaisiksi joutuville metsälohkoille on aina tulevaisuudessakin jätettävä käsittelemättömiksi aarnialueiksi vanhaa ikäluokkaa edustavia metsäkuvioita. 290 000 ha. Ehdotettu Koilliskairan kansallispuisto käsittää ohjelman yhteispinta-alasta yli puolet, n. Urpo Häyrinen Vanhojen metsien asema ja merkitys: Metsäluonnon suojeluohjelma Luonnonsuojelun kokonaisvaltaisen tarkastelun ja käytännön metsätalouden tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta on pidettävä välttämättömänä, että metsien suojelemiseksi laaditaan kokonaisohjelma samalla tavoin kuin esim. Yksityismailla tarvitaan aluelunastuksia, koska kansallispuiston perustamisen edellytyksenä on valtion maanomistus. Metsien osalta tämä on tullut erityisen tärkeäksi sen vuoksi, että parafoidut ja mahdolliset muut kauppasopimukset sekä odotettavissa oleva uusien puunjalostustehtaiden perustaminen tulevat lisäämään painetta maamme metsiä kohtaan. Metsäluonnon suojelun kannalta erityisen merkittäviä ovat mm. Erityisesti eläimistön suojelulle tällä toimenpiteellä on tärkeä merkitys. METSÄLUONNON SUOJELUOHJELMA Ohjelma on suunniteltava ja toteutettava siten, että se täyttää valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset suojelutarpeet. Monet metsähallituksen aarnialueet ja luonnonhoitometsät, 1) Tämä ohjelma esitellään pääpiirteittäin Suomen Luonnon seuraavassa numerossa. Sitä täydentävät valtakunnallisina kohteina uudet suunnitellut ja suunniteltavat luonnonpuistot sekä eräiden nykyisten luonnonpuistojen laajennukset. Metsäluontoa edustavia kansallispuistoja tulee perustaa kaikkiin luonnonmaakuntiimme ja metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin. Valtionmaiden osalta puistojen perustamisehdotukset liittyvät suureksi osaksi niihin alueisiin, jotka metsähallitus on aikaisempien esitysten perusteella jo erottanut varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolelle. tarkoituksenmukaisten rajojen aikaansaamiseksi sisällytetty myös äskettäin uudistettuja alueita, joilla on taimistoja ja nuorta metsää. Yksityismaiden alue-ehdotusten osalta metsät ovat kauttaaltaan hakkutoiminnan piirissä. Mainituista alueista useat käsittävät laajoja osia vanhoista erämaametsistä. Neuvottelukunta on ehdottanut 43 uuden kansallispuiston perustamista tai nykyisen puiston laajennusta. Valtakunnallisella tasolla asiaa on äskettäin tarkastellut ympäristönsuojelun neuvottelukunta, jonka laatimaa ohjelmaa »Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen» on pidettävä mm. Aikaisemmista kansallispuistosuunnitelmista poiketen moniin ehdotuksiin ja metsähallituksen jo muodostamiin aarnialueisiin on mm. Erityisesti Lapin alueehdotuksiin kuuluu vankkumatonta luonnonrauhaa tihkuvia ikimetsiä, joissa ei ole suoritettu koskaan hakkuita. Etelä-Suomessa ehdotuksiin sisältyvät metsämaat käsittävät 0,4 % alueen metsämaasta. Metsätaloudelle ehdotettujen kansallispuistojen merkitys on siten vähäinen, mutta alkuperäisen metsäluonnon suojelulle korvaamattoman suuri. Ehdotusten yhteinen maapinta-ala on 560 000 ha eli 1,8 % Suomen maa-alasta. Ehdotettujen kansallispuistojen metsät edustavat siten kaikkia kehitysikäluokkia, joskin ne ovat valtionmaiden osalta tavallista talousmet. soiden säilyttämiseksi on tehty. Tarvittaessa ohjelmaa on näiltä osin täydennettävä sekä valtionettä yksityismailla
Seitsemisen alueeseen sisältyvien vaikuttavien harjunnäköalojen säilyttämiseksi olisi näköalaa voitava edelleen pitää hakkuilla avoimena. Mitään yleisohjeita kansallispuistojen metsien hoitamiseksi ei sen vuoksi voida antaa, vaan tavoitteet ja suojelupyrkimykset on määriteltävä puistokohtaisesti tapaus tapaukselta. KASKEAKIN ON POLTETTAVA Toisaalta eräiden nykyisten ja suunniteltujen puistojen, kuten esim. Pääasia on, että ne ovat täydellisessä luonnontilassa. D 83. hakkaamalla ja polttamalla, mikäli kauniit kaskikoivikot haluttaisiin säilyttää. Kansallispuistojen metsien nykytilaan ei liity mitään luonnonsuojelijaa huolestuttavia piirteitä. Etelä-Suomessa kliimaks-vaiheen metsiä esiintyy lähinnä ehdotuksiin sisältyvillä jo aikaisemmin arvokkaiksi havaituilla aarnialueilla. Mutta on aivan selvää, että nykyisiin ja suunniteltuihin kansallispuistoihin ja muihin luonnonsuojelualueisiin sisältyvät, metsäalastamme häviävän pienen osan muodostavat kliimaksvaiheen metsät edustavat luonnonsuojelun kannalta niin suuria arvoja, ettei niitä voida tähän asti esitetyillä »perusteilla» lähteä uudistamaan. UUDISTUSSUUNNITELMAT ON HAUDATTAVA SADAKSI VUODEKSI Asiat onkin nyt sekä metsähallituksessa että muilla päättävillä tahoilla asetettava tärkeysjärjestykseen. Kolin ja Linnansaaren sekä Rutajärven-Haapasuon alueella olisi metsiä käsiteltävä esim. Kaskikoivikot ovat esimerkki metsästä, jonka säilyminen edellyttää luonnonhoitotoimenpiteitä hakkuiden ja kulotusten muodossa. Sen sijaan tavoitteena ovat ennen kaikkea koskemattoman luonnonmaiseman, alkuperäisen luonnonkuvan ja siihen kuuluvan kasvillisuuden ja eläimistön säilyttäminen. Metsänhoidollisilla tavoitteilla taas sellaisenaan ei ole kansallispuistojen eikä niitä vastaavien aarnialueiden hoidossa mitään sijaa. Esim. Puun lahoaminen ja kaatuminen ilman metsänhoitajan käden apua kuuluu sekin metsäluonnon luonnonmukaiseen kehitykseen eikä metsänkehitys tähän pääty, vaikkei kukaan saavukaan taimipussin kanssa syntynyttä aukkoa paikkaamaan. Ilman uudistamista ne alkavat kasvaa havupuuta. Samalla saadaan automaattisesti niin suuri määrä nuoria metsäikäluokkia suojelun piiriin, että luonnonsuojelualueiden metsien uudistuskysymys voidaan haudata sadaksi vuodeksi pois päiväjärjestyksestä ja antaa samalla asiaa koskeville, pitkiä ajanjaksoja vaativille tutkimuksille työrauha. Entisten erämaa-alueiden »rippeistä nousseiden» kansallispuistoehdotusten kuten esim. KANSALLISPUISTOISSA LAHOAMINEN KUULUU ASIAAN Kysymys kansallispuistojen metsien uudistamisesta on äskettäin tuotu metsähallituksen taholta esiin. Kolin ja eräiden muiden alueiden lehtokasvillisuuden suojelemiseksi on tarpeen aika ajoin poistaa liiaksi varjostavia puita. Tällä hetkellä polttavin kysymys on kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden varaaminen niin kauan kuin tarkoitukseen kelpaavia alueita on käytettävissä. Myöskään retkeilykäytön kannalta tilanne ei vaadi korjaamista. Koilliskairan, Oulangan laajennuksen, Hiidenportin, Ruunaan ja monien muiden alueiden päätavoitteena on erämaaluonnon suojelu, ja tällöin on toisarvoinen kysymys, missä tilassa metsät esim. saa keskimäärin selvästi järeämpiä. Lapin nykyisten ja suunniteltujen luonnonsuojelualueiden metsät täyttävät biologiselta, esteettiseltä ja virkistykselliseltä kannalta katsottuna vaativankin retkeilijän toiveet. metsänhoidollisel ta tai virkistyskäytön kannalta näillä alueilla ovat. Asia ei ole käsittääkseni erityisen ajankohtainen. Mm
erittäin suuret kuloarvet toisessa ja toisesta niitä tuskin löytää. Suon keskellä olevan metsäsaarekkeen luonne, puuston ikärakenne ja lajikoostumus ovat aivan toisenlaiset kuin 50 metiiin päässä olevan toisen metsäkuvion. Ruuhijärvi: Meikäläisessä kositeassa ilmastossa kulot eivät ole esteet1tömästi raivonneet ennen kUJin ihminen on niitä rahallisesti sytyocänyt. 4000 vuotta, eivätkä ne pahemmin ole rappeutuneet. Toisaalta nykyisiä luonnonsuojelualueita on arvosteltu siitä, että niiden "metsät rappeutuvat" ja että niissä harjoitetaan "kuoleman suojelua" (ks. Tämä Oin kuitenkin mitä suurimmassa määrin johtunut ihmisestä. Suunnitelmiin uusien kansallispuistojen perustamiseksi (seu raavassa numerossa) sisältyy koko joukko vanhoja metsiä. Minun nähdäkseni asiasta on tehtävä poliittinen kysymys. Max Hagman (Metsäntutkimuslaitos), järjestösihteeri Sauvo Henttonen (Suomen luonnonsuojeluliitto), fil.tri. ]. Alustuksia seuranneissa kesk1isteluissa tuli esille monia luonnonsuojelun kannalta keskeisiä kysymyksiä. Alustuspuheenvuorot on julkaistu toisaalla tässä lehdessä (s. Metsä on kuitenkin menestynyt. VANHO ]EN METSIEN RAPPEUTUMINEN Keltikangas: Minulla oli oilaisuus 40 vuotta sitten kulkea valta,kunnanmetsia arv101taessa sen aikainen pisin linja. Koska teitäkään siinne ei rakennettaisi tai ei ai,nakaain pitäisi rakentaa niin kulon sammuttamisen mahdollisuudet jäisivät suhteellisen pieniksi. Ylipäänsä ne kyllä olivat vanhoja metsiä. Minä en oikein voi yhtyä kä&itykseen, että luonnontilainen metsä olisi pystyyn kuoleva ja metsikkönä kerrallaan kuoleva. 76-83). Joskus näkee, ettei kulo ole suiinkaan poltna,nut lik,ikään kaikkea. Urpo Häyrinen (maatalousministe riön luonnonvarainhoitotoimisto ), metsänhoitaja Esko ]outsamo ( Metsätiedotustoimisto ), prof. Vielä on huomattava se, että kulon vaikutus eri tapauksissa on hyvin erilaiinen: joskus se poltta,a puuston niin, että koko puusto on syntynyt viimeisen kulon jälkeen. Huhta: Tuntuu aika vaikealta uskoa, että kulon todennäköisyys Koi!lliskairan alueella olisi nyt pienempi tai ainakin tulisi pienentymään, kun siellä retkeily rupeaa enti·sestäänkiin li,sääncymään ja lisäksi on tarkoitus, että retkeilijöille ainakin merhcyillä tulenrekopaikoilla sallittaisiin tulen tekeminen. TYÖLLISYYS JA POROJEN SYYSLAIDUN Klemola: Kysymys kansaföspuistojen uudistushakkuista on ymmärrettävästi monitahoinen. 7 3 perinteiseen tapaan luonnonsuojelutilaisuuden, jonka aiheena oli "Vanhojen metsien asema luonnonsuojelussa ja metsätaloudessa". Toisessakin yhteydessä olen joutunut lähestymään kysymystä. Keskustelua vanhoista metsistä luonnonsuojelusta Kuluvan kevään Metsäviikolla Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti 28. KULOJEN VAIKUTUSTAPA Haapanen: Katsellessani viii.me kesänä Pyhän-Häkin kansalliispuiston metsiä huomasin aivan saman minkä Marel Heinselman Minnesotassa, sen, euä kaksi eri metsäkuviota voivat olla lyhyestä välimatkasta huoLimatta aivan erila,isia. 86). Tuntuisi siltä, että kulon todennäköisyys paremminkin suurenee. puheenvuoroja tässä ja edellisessä Suomen Luonnon numerossa). Tässä mielessä avohakkuumenetelmä ei varmastikaan ole ainoa mahdollisuus jäljitellä kulon vaikutuksia. Jos se puolue, joka lähinnä väittää edustavansa maaseutuväestöä, katsoo, entä me olemme ajautuneet siihen tilanteeseen, että maas.eud\1111 väestön t~eentulomahdoll~uuksien turvaa. Valter Keltikangas, metsänhoitaja Kaarle Klemola (Puolustusministeriö) ja apul.prof. kand. emer. s. Olen päätynyt sellaiseen arvioon, että Pohjois-Suomen olosuhteissa sama metsä on palanut enintään 500 vuoden välein. Veikko Huhta (H :gin yliopiston eläintieteen laitos), fil. Soitten turvekerroksiin jääneen hiilen avulla olen päätellyt kulofrekvenssistä joissakin Suomen laitaosissa. KULOJEN TIHEYS Ruuhijärvi: Lammilla metsähallituksen aarn,ialueella on elossa muutamia 84 400-450-vuociaita petäjiä. vt. Se alkoi Ma,a.t<0ivuooosta Jäämeren rannalta ja päättyi Olosjoen suuhun, 550 km. Antti Haapanen ( H :gin yliopiston ympäristönsuojelun laitos), prof. Koilliskairan eteläreunoilla kuusikot ovat ka,svianeet n. Tämä on ilmeisesti varsinainen luonnontilanne. Olen keskustellut eri puolueineen kanssa. Rauno Ruuhijärvi ( H:gin yliopiston kasvitieteen laitos). Keskusteluun osallistuivat mm. Tällä matkahla minä en nähnyt ainoatakaan keloontuvaa metsikköä. Yksinäisiä keloja näin, mutta en sellaista, jota voisi sanoa keloutuvaksi metsiköksi, enkä myöskään nähnyt paloalueita. Keskustelu pohjaut1ti osittain myös metsähallituksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän vastineeseen, joka oli jaettu läsnäolijoille (ks. N~enomaan Keskustapuolueen taholta on eri yhteyksissä ilmoiteotu, että he todella tutkivat kansallispuistojen hakkuutarvetta ja -mahdollisuuksia päämäärinä turvata väestön työllisyys ja toimeentulo. Vanhat metsät ovat luonnonsuojelun kannalta ajankohtaisia monestakin syystä. N i,iitä kaiiraamalla olen voinut todeta, että 4 tai mahdollisesti 5 kevyttä kuloa eivät kaikki niin keveicäkään on mennyt alueen yli, viimeiinen joskus vaj,aac 100 vuotta sitten. Kaksi vie-rekkä~stä puuta saatltavat olla hyvinkiin erila,isia, ts. Hämeessä, miss·ä kaskiviljelys on kukois,tanut, kulot ovat toistuneet vähintäänkin 100 vuoden välein. prof
Kuusela peräänkuulutti sitä, miksi luonnonsuojeluväki ei koskaain ota huomioon kokonaisvaltaisia vaikutuks.ia suunnitellessaan luonnonsuojelualueita. UUSIEN PUISTOJEN TARVE JA HINTA Ruuhijärvi: On vaarallista antaa sellainen kuva, että uusia luonnonja kansallispuistoja ei tarvittai•si maassamme. Tästä vo1s1 prof. Niiillä suoritetuista hakkuista ja aur,auksista on ollut näille toiminnoille yksinomaan haittaa. Se lähtisi varmasti suuremmallakin voimalla liikkeeHe, jos ensiksi täsmennettäisiin asetuksella, että moninaiskäyttö on osa Suomen meosätaloutta. On pilkkaa vaatia muutamaa tusinaa henkilöä suoriotamaan koko valtakuntaa koskevia inventoivia tutkimuksia, joiden pi•täisi luontaises,ti kuulua metsäntutkimuslaitoksen toimi.alaan. Kansa olisi kauhuissaan, jos tietäisi, mitä suojametsissä nyt todella tapahtuu. Haluaako se nähdä vanhoja metsia, vanhoja puita, haluaako se nähdä kontrastin vanhan ja uuden välillä, vai ainoastaan pelkkää vanhaa. Jos vajaat 500 000 ihmistä on s.en voinut tehdä, n~in vajaat 5 milj. mi= ei voida hoitaa mui,lLa toimenpiteillä kuin kansallispuiiSwjen metsien saattamisella uudistushakkuiden piiriii,n, sanoisin, että metsätalous on maassamme kärsinyt ankaran konkurssin. Senhän, eikä luonnonsuojelijoiden, pitäisi tutkia, mitä muuta metsäLtä vaaditaan kuin puustoa. Ulkopuolelle jäävät Salamanperä ja UlvinsaJo. Vetäkää kortit esille! Minä sanon, että kyllä metsuri nauraa, jos Koilliskaira pannaan hakkuuroimen piiriin mukamas sillä varjolla, eotä heitä työllistetään, kun sinne hankiitaan toista miljoona,a maksava mon,itoimisysteemi. Suojametsät eivät ole luonnonsuojelualuetta, mutta niiden erityisluomeen takia niitä pitäisi käsitellä nykyistä varovammin. Nähdäkseni tämä on nykyoilanteessa pelkkää pilkantekoa, kun jokainen kumminkin tietää, mikä virallisen luonnonsuojelun asema on Suomessa. Hagman: Kiitos vain neuvoista. Tässä korostaisin sita, että kysymyks.essä olivat henkilöt, jotka katsovait metsää enemmän esteettiseltä kuin tuottavalta kannalta, vaikka eivät ole luonnonsuojelijoita. SUOJAMETSKT Häyrinen: Suojameosäalueiden vanhoilla metsillä on tärkeä merkitys porotaloudelle sekä ulkoiluja retkeilytoiminnalle. Vastauksien saaminen on ti·etysti hyvin tär,keää, kun lähdetään miettimään, mikä on vanhojen mets.ien asema ja miten niitä pitäisi käsitellä. Hagman viedä tervei~iä metsäntuokimus·Laitokselle. Tai haluaako joku nähdä vain pelkkää uutta. Ehkä se, kun sopivasti pai.nostetaan, saadaan takaisin. J outsamo: Lasse Loven on telmyt Tampereen alueelta tutkimuksen. Jos tämä tehtäi,siin valtiovarainmini,s,teriöllekin selväksi, niin luulisin, että lähti,simme hyvin leveällä rintamalla tälle linjalle. Nykytilanne johtuu suojametsälain heikkoudesta ja vanhanaikaisuudesta. Luonnonsuojeluväen pitärsi muka tutkia kaikki, kuten vaikutukset työllisyyteen ja muut kerrannausvaikutukset. Tämä sama ilmiö esiintyy muuten monessa muussakin asiassa. Minä vi,en kyllä nämä terveiset. Hän totesi, että Pomokairan metsiä pidetään lahoina "itsemurhametsinä". tällainen 3040 puuston ohjelma voidaan toteuttaa verraten kivuttomasti, johtuu siitä, että pääosa näi,stä valtion maiden alueista on esim. Hän nimesi monta ka•svia, joita siellä pinnassa kasvaa ja selitti, että tällainen metsä on porotalouden parhainta syyslaidunaluetta, jonka hakkuut turmelisivat. eilen prof. Tämä jo osoittaa, että ni·itä tarvitaan. D 85. Jos oilanne todella on ajettu sillä uavalla, eotä erilaisilla poppakonsteiUa perustellen väitetään, että meidän täytyy ruveta kansalLispuistojamme hakkaamaan ja että se on erää1~lainen pelastus työlli,syysongelmi·en ratkaisemiseksi, niin minä sanon, että se täytyy ajaa niin lujaksi poliitti•seksi kysymykseksi, että tämä kansakunta tekee ratkaisunsa. Si,inä oli haastateltu ihmisiä, jotka käyttävät metsaa virkistysalueena. Muuta yleensä vanhojen puiden huomattavaa osuutta arvostettiin. Joutsamo: Minun mielestäni tämän kysymyksen selvittely kuuluu juuri metsämutkimuslaitokselle. Mitä tulee yksityismaihi:n, ninn on syytä muistaa, että se Häyrisen esittämä arvi,o aluelunastuksiin, nrun 70 miilj. Mukana oli saamelainen. Kaksi vuotta sitten keväällä Sodankylässä asuva aluemetsänhoitaja toivotti tervetulleiksi Metsäyhdistyksen retkeilijät Pomokairaan esiittäen toivomuksen, että retkikunta pyikisi vaikuttamaan metsähallitukseen s:1ten, että Pomokairan uudistushakkuiita joudutettaisiin. VIRKISTYMISMETSA T Hagman: Mitä luonnonsuojeluväki haluaa todella nähdä, se sumi osa kansasta, joka on kiiinnostunut luonnosta. soidensuojeluohjelman yhteydessä jo muodos.tettu aarnialueiksi tai muunla~ ibi luonnonsuojelualueiksi, vähintäin luonnoohoi·tometsiksi. Se, että esim. Samanaikaisesti todetciån, että pi,täisi olla myös helppo liikkua. Henttonen: Kun taideteollisen oppilaitoksen oppiLaika kysyttiin, minkälaisissa metsissä he mieluiten liikkuisivat, niin vastaajat halusivat noin 70-75 0/o:sti vanhaa metsää. Minä kyllä kuuluin niihin, jotka vastustivat metsäntutkimuslaitoksen biologisen osaston lopettamista. Olisi pyrittävä muuttamaan koko suojametsäalue luonnonhoitometsäksi, jossa selväs,ci määritellään en tarkoituksia varten suojeltavat osat sekä metsätalouden käytössä olevat osat. Olen tänään laskenut, että Etelä-Suomessa, eteläsuomalaisten metsätyyppien alueella, on luonnonpuistoissa 480 ha metsää. Herra varjelkoon, me olemme lyöneet rintoihimme, kuinka me olemme edistyksellinen valtio metsänhoidon alalla ja '11Yt olemme tässä tilanteessa! Mitä kansallispuistojen vamhojen metsien uudistamiseen tulee, niin en ole pystynyt itselleni selvittämään, pelleilevätkö meidän päätöksentekijämme tässä kysymyksessä. Moninaiskäytön tutkimushan on toi·saalta verrattain äsken tullut ohjelmaan. Loput on sitten suota ja vesiosuuksia. Kovin suurta iskua e,i valtion maihin sii.nä tule. Mm. Kysyotiiin, mitä he sieltä odottavat ja minkälaisissa metsissä he haluaisivat liikkua. mk, on suunnilleen sen verran, mitä Helsingin kaupunki on parin kolmen viime vuoden aikana investoinut Finlandiataloon ja Kauipungmteatteriin. Vanhojen metsien arvostus oli vastauksissa aika korkealla. voi nyt lunastaa muutaman ka,nsallispuiston
Kappaleesta 3 voidaan lyhyesti todeta, että se e.i kuulu metsähallituksen toimialan piiriin. Samassa yhteydessä arvosteltiin muistiossa esitettyjä näkemyksiä. Kansallispuistojen hoito Metsähallituksen moninaiskäytön pysyvä työryhmä toteaa, että luonnossa tapahtuu tietty luonnonmukaiinen kehitysprosessi, metsät kehittyvät, pysyvät tai taantuv,at. Tämä on aiheu,ttanut näissä luonto-olosuhteissa olevien kiansallispuistometsien uudistamistarpeen, mistä on keskusteltu jo vuosikausia. Maailmassa on monin paikoin ni.iden uudiscamireen ryhdytty syystä, että metsien puusto on muuttunut tai on muuttumassa kauttaaltaan yli-ikäiseksi nai muUltoin s.ellaiseksi, että se ei enää vastaa alkuperäistä tarkoitustaan kansallispuistona. Luonnonsuojeluliitto on tulkill1nut epätäsmällisesti ja jopa väärin metsähallituksen moninaiskäyttöryhmän muiscion kahta kohtaa: 1. Työryhmä on todennut, että EteläSuomessa tarvitaan luonnonsuojelualueita nykyistä enemmän, mutta valtionmais.ta niitä ei enää ole muodostettavissa, sillä ulkoilu ja virkistystoiminta asettaa omat, tähdelli,set vaatimuksensa metsien sij,ainniUe,. luonnontuotteiden tuotantoalueita. Tämän oikeutuksen luonnonsuojelu1ii1tto kiistää. Tällä perusteella toimikunta yrittää kumota retkeilyalueiden tarvetta. Toimikunta on siitä paitsi täysiiin ris,ti·riitainen esintäessään samalla sivulla, ettei metsäneläimistön säilyttäminen ole mahdoUista meidän luonnonpuisto.issamme. Sekä nyt että tulevai,suudessa meillä tulee olemaan nuoria metsiä varmasti riittävästi. Varsinkin pohjoisten metsien kiertoaika on erittäin pitkä: 300500 vuotta, joten metsätalouden nykyinen pyrkimys kiertoajan m1mmo~m1seen on tietysti ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa: metsien hak86 kuut ovat jo nyt nuorentaneet maamme metsien ikäluokkia niin voimakkaasti, enä vaiin suojelumetsissä voidaan enää tavata vanhoja ikäluokkia. Tultaisiinko nämä alueet myymaan tai vuokraamaan esim. ns. Ns. elintarviketeollisuudelle, ei sen sijaan ilmene muistiosta. kansallispuistojen metsien hoitoa koskevan ja 2. Rauhoiitukset eiväit ole vaikeuttaneet metsän uudistumista, mutta kylläkin uudistamista. LUONNONSUOJELULIITON KOMMENTIT MONINAISKKYTIJN TYOR YHMKN MUISTIOON Toimikunta on lähtenyt vastustamaan kansallispuistojen s,uullllliittelua ja perustamiista pyrkien ilmeisesti hakkuiden suorittamiiseen samalla jo alemassaolevi.ssa puistoissa. Rauhoj.tusten tarkoitus on tähän asti ollut turvata metsäluonnon monipuolisuus j,a ympäristön vaihtelevuus. Sen sijaan luonnonsuojeluliibto on vihdoinki.n todennut myös nuorten luonnonmukaisesti syntyneiden metsien hankkimisja suojelutarpeen. Mikäli metsien käsiitnely jatkuu edelleen tällaisena kuten tähän asti ja voimistuu edelleen Mera-lII -ohjelman toteutuessa, tulevat kansallispuistot olemaan ai.noita täysipainoisen ulkoilun turvaavia tukialueita kaupunkien pienten ulkoilualueiden ohella. jokamiehen oikeudesta toimikunta olettaa automaattisesti seuraavan, että useimpia maamme metsäalueita voitaisiin sellaisenaan käyttaa kansallispui•stonm,isn,na ret:ike.ilyalueina huolimatta yhä tooaalisemmasta metsän muokkalllkisesta. Keskustelu jatkuu tässä. Luonnonpuistojen vähälukuasuus ja pieni koko osoittavat selvästi, etrei edes valtion metsien suojelu ole rii,ttävän pitkälle toteutettu. Kulot, mitkä ovat kuuluneet luonnonmukai,seen kiertokulkuun, ovat ihmisen toimesta lähes loppuneet, eikä luonnon kiertokulkuun kuuluva, metsiä uudi·stava kulo pääse enää merkittäväsci tapahtumaan, eivätkä taantuvan kehityksen alaiset metsät uudistumaan. Tämä on erm:äin vakava haaste metsien moninaiiskäyntötoimiikunnalta Ja osoitus siitä, miten se toimii tehnävänsä vastai•sesti. Keskustelua metsähallituksen moninaiskäytön • • mu1st1osta Suomen Luonnon edellisessä numerossa julkaistiin metsähallituksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän muistio, jossa käsiteltiin mm. Näiden mensien säilyminen on ehdoton edellytys metsäekosy,steemin geeniperinnön kannalta, mtta asiaa tama moninai·skäytön toimillmnta on todella tulkinnut täysiin harhaanjohtavasti omien tavoiitteidensa saavuttamiseksi. Marjastus ja sienestys jos mitkään kuuluvat nimenomaan tärkeänä osana me.ts.ien moninaiskäyttöön, minkä käytön tämä toimikunta on ensirnmäi·seksi selvin sanoin poistamassa. Lopuksi työryhmä esittää käsittämättömän hyökkäyksen jokamiehen oikeuksien ~aventarniseksi pyrkimällä erottamaan erityisiä marjanja sienenym. Ihmiren vaikutus metsien käyttöönotossa on oLlut sekä edistävä että taantuva. Metsähallituksen luonnonhoiwmets.ä-terrni on kehiteny taloustoiminnan ulottamiseksi eriJaisiin tähän a·sti hakkuuto.iminnan ulkopuolella olleisiin suojelumetsiin. kansallispuistojen hoitoa, niiden metsien uudistustarvetta sekä jokamiehen oikeuksia. Suomen luonnonsuojeluliitto MONINAISKKYTIJN TYOR YHMK VASTAA Luonnonsuojeluliiton esittämään kannanottoon metsähallituksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän muistiosta, työryhmä haluaa esittää vastineenaan seuraavaa. jokamiehen oikeutta koskevan kohdan. Muistion sivulla 2 on luenteloiitu &elä-Suomen luonnonpui•stot sisälly,ntämällä niihin vi.rheellis.esci Ulvinsalo
Mitä tarkoittavat "yhä useammin" esiintyneet tapaukset, joissa jokamiehen oikeudesta on rungittävä. Ympäristönsuojelun neuvo~telukunnan suunnitelma uusien kansalli-spuistojen perustamiseksi sisältää useita ehdotuksia EteläSuomeen, myös valtion Onko sen toteuttaminen män mielestä mahdoton. Tätä kohtaa ei suinkaan tarkoitettu kädenojennukseksi metsähallitukselle: kädenojennusta luonnonsuojeluviranomaisilta metsähallituk87. Nykyinenkin luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuuden tähän. Ovatko ne vielä mukana Yhdi ,tyneinen Kansakuntien uudessa kansallispuistoluettelossa. Turismin luontoa tuhoava va·ikutus herkästi haavoittuvilla virkistysalueilla täytyy voida välttää ohjaamalla ja jopa rajoittamalla vapaata liikkumisoiikeutta sekä keskittämällä ja kanavoimalla si<tä siinne, missä se luontoa vaurioittamat-ta voi tapahtua. Hel~~sä 19.3.1973 Moninaiskäytön pysyvä työryhmä TOIMITUKSEN KOMMENTIT JA KYSYMYKSET TYiJR YHMKLLE 1. 12. työryh4. Tällaisia tapauksia on jo ollut yhä useammin viime vuosina ja jatkuvas.ni tulossa muiden metsätuotteiden tuotannon kehuttyessä. Ellei tällaisia oikeuksia voida viljelijälle taata, hän tuskin ryhtyykään työhön, jos muut vapaasti saavat korjata työn hedelmät. Luonnonsuojeluliiton es1ttama syyte taJoustoi:minnan ulo~amises.ta suojelumet!S.i.in kumoutuu syystä, että kansallispuiistometsien uudistaminen huole!Li•sten ·se! vi<tysten jälkeen on ter dettu olevan epätaloudelJi.sta ja joka tapauksessa siihen tarvitaan yleisiä varoja. Mikä on moninaiskäytön työryhmän käsityksen mukaan "kansallispuiston alkuperäinen tarkoitus". Lopuksi vielä todettakoon, että meosähalLiitus on toiminta-aikanaan jo viime vuosisadalta lähtien varannut useimmiten omasta aloitteestaan luonnon säilyttämiseksi laajempia ja useampia alueita kuin kukaan tässä maassa siirtäen ne taloustoimi1JJJnan ulkopuolelle. 3. Toimitus Luonnonsuojelun linja Tällä palstalla julkaistaan artikkeleita siitä, millaisena nähdään vapaaehtoisen luonnonsuojelun työkenttä. korvasieruen sato. Moninaiskäytön pysyvä työryhmä toteaa, että luonnonsuojelulaki on jo aika uusia kehityksen vaatimalle tasolle. 2. Luonnonsuojeluväen tiukka kritiikki on jo tuottanut tuloksia. Haluan kuitenkin ensin todeta, että Metsähallitusta käisi~televä lyhyt osa mainitussa esityksessä on sekä lehdistössä että Jorma Kaukon kirjoituksessa tarpeettomasti 1rr01oettu kokonaisuudesta ja korotettu erikoisuudeksi. Esitykseni käsitteli yleensä luonnonsuojduväen yhteis,toimintaa metsasta)len, virkisty~kalastajien ja metsäammattimiesten kanssa. Mi,nkä maan kansallispuistoja hakataan. maaperälle ja laadulle, ei!kä sellaifila enää ole valtion metsissä ellei niitä varta vMten tätä tarvetta varten hailllki1a. r.iaille. Metsähallituksesta totesin, että se on nykyisin täyttamassa velvollisuuttaan yhteisen maaomaisuutemme hoidossa. S. Minkälaisten toimenpiteiden jälkeen tavallinen metsä (jossa jokamiehen oikeudet va!Litsevat) muuttuu "sienien ja maqoJen tuotantoalueeksi". Marjojen, sienten yms. Vaikka se on syyllistynyt aiemmin lukuisiin virheisiin metsiemme käsittelyssä, meidän ei jatkuvasoi kannata katseHa pelkästään taaksepäin. Luonnonsuojeluliiton tulkinnan johdosta moninaiskäytön pysyvä työryhmä toteaa, että metsähallbtus on varsinainen luonnonhoitoja -suojeluviranomamen, joka on jatkuvais.ci pyrki,nyt myös vilpittömään yhteic<;työhön luonnonsuojeluväen k,anssa, munta metsähallituksesta r.iippumaittornista syistä se on osi,ntain epäonnistunut. Suomuuraimien kaupallisessa poiminnassa on jo pyritty paikkaikuntalaisten oikeuksia parantamaan eräissä pohjoisissa kunnissa lähinnä ulkomaalaista poimijaryntäystä vasta•an. Metsähallitus on viime aikoina maamme luonnonsuojelun historiassa ainutlaatuisella tavalla huolehtinut monien luonnonelementtuen suojelusta ja hoidosta. Missä voi käydä tällaiseen mensään tutustumassa. Kenelle JalSI oikeus marjaja sienisatoon, joka kasvaa valtion mailla tehtyjen toimenpiteiden jälkeen. Näiden alueiden pinta-ala yliittää niiden rauhoitusten pinta-alan, jotka perustuvat luonnonsuojelulakiin. Jokamiehen oikeudet Jokamiehen oikeutta on mornna~skä ytön pysyvä työryhmä pyrkinyt kaikin tavoin vaalimaan ja tekemään sen mahdolliseksi vastakin. Jopa LuonnonsuojelWl nykyhetken vaikeimman ongelman, yksutyusmaiden soidensäilytyksen, toceuotami·seen metsähallitus on 7. Lisäksi tämä johtuu siitä, e•ttä kaikki ulkoiluun ja vi,rkistykseen sopivat alueet on jo varattu luonnonhoitometsiksi tai tehostetun maisemanhoidon metsiksi, ja siiitä valvnettavasta asiain tilasta, että eteläosa•ssa maata valtion maita on vähän. 6. Tuotantoalueilla moninaiskäytön pysyvä työryhmä tarkoittaa sellai•sia suotai metsämarjojen viljelyksiä, joissa viljelijän sijoituspanostaan vastaavasti pitäisi saada korjata sienitai marjaviljelyksiensä suonai metsämarjoj·en tai esim. Mihm perustuu työryhmän käsitys, että kulot ovat vähentyneet (eivätkä lisääntyneet) ihmisen vaikutuksesta. SUOMEN METSKPOLITIIKKA JA LUONNONSUOJELU Jorma Kauko on kirjoituksellaan (Suomen Luonto 1/1973) saanut minut tarkastelemaan maamme meosäpolitiikan ja luonnonsuojelun suhtei•ta hieman laajemmalti kuin Suomen luonnonsuojeluliiton syysli,i,ttopäivillä Lammilla pitämässäni esiitykseS1Sä. Millainen metsä on moninaiskäytön kannalta "taantuva". niiden vrljelyyn varattujen tuotantoalueiden kohdalla on jokamiehen oiikeude~ta kuitenkin tingittävä. 1972 tekemällään päätöksellä ja sen jälkihoidolla myötävaikuttanut käänteen tekevällä tavalla
Myös sellainen metsämaan käsittely, j006a ainoastaan rikotaan humuskerros, mutta ei käännetä kivennä.ismaata, on hyväksyttävi~ä, koska sen jäljet häviävät pi,an näkyvistä. Onko täysin mahdoton se ajatus, että meusäammattikunta voisi hyväksyä ja kunI11L01,otaa luonnonsuojeluväen näkemystä metsästä, joka on monipuolinen ja sLSähää eri-ikäisiä elementteJa, keloja, kolopuita, reunoja, Lehtipuita, lahoja ja sairaitakin puita. Luonnonsuojelun linja selle e1 tarvi·ta, si'llä yhteistoiminta on ollut jo kauan moitteetonta. Kuitenkin tiedetään, että luonnonsuojelun tavoitteena on yleisen edun turvaaminen ja näkökulman laajentaminen puhtaasti puutaloudellusesta ajattelusta moninaiskäytölliseen suuntaan. Kaikkien metsien ei toki tarvutse oUa tällais,ia, mutta autta.1s1 paljon, jos lopetettaisiin edes reservaaoiometsien oilan arvostelu. Jos 1u.onnonsuojeluväki ymmärtää " ... Kulotuksen palauttamista kunniaan toivoisi, sillä kulotus on ekologisesti terve metsänkäsittelytapa. Luonnonsuojeluväestä osa m näytä voivan hyväksyä minkäänlaisia taloudellisia toimenpiteitä metsissämme, vaikka metsäteollisuus on taloutemme tukipylväitä. Sen sijaan avohakkwissa en näe eri,tyistä vaaraa luonnolle, kunhan pysytään alueiHa, joilla avohakkuun jälkeinen välitön taimettuminen varmasti onnistuu. Yksipuolisesti surunnitehu soiden ojitus ja metsämaan auraus ovat peruuttamatto88 m1a luonnonturmelutoimenpiteitä, joiden suhteen luonnonsuojeluväen on tosiaan syytä olla jatkuvasti valppaana. Taloudellisesta tuloksesta ei todennäköisesti jouduta paljoa tinkimään. Yhteisuoimintaa eivät ole voineet rikkoa eräiden yksittäisten metsävirkamiesten vi.ime aikoina esittämät epäilyt j-a tendenssimäiset mielenilmaukset. Jo varsin pienillä asennemuutoksma voitaisiin yhteistoimintaa saada nykyis.tä paremmaksi. Perussyyt erimielisyyksiin kentällä on haettava ylemmältä tasolta. meosam]esten ihanteen hyvin kasvavasta ja säännöllLsestä metsästä, toivoisi myös metsämiesten ymmärtävän luonnonsuojeluväen näkemyksen monimuotoisesta ja runsaasti ekotoimia sisältävästä metsästä. Eikä 1i.ene kohtuutonta, jos uudustamisen yhteydessä jätettäisiin monimuotoisuutta LLsääviä elementtejä jäljelle. toivoisi myös metsämiesten ymmärtävän Luonnonsuojeluväen näkemyksen monimuotoisesta ja runsaasti ekotoimia sisältävästä metsästä ... Meusäammattikunta on ymmärrettavaso1 huolestunut arvos-reluista; kohdistuuhan se ammattimi.ehiin ja tärkeään teollisuuden alaan. Metsähallituksen ja luonnonsuojeluviranomaisten välillä on jatkuva, lähes päivittäinen ja hyvä yhteys. J oustamisen taloudelliset menetykset eivät voi olla huomattavan suuria. Ne johtunevat toisaalta tietämättömyydestä sij,rä, mihin luonnonsuojeluviranomaiset todella pyrkivät sekä toisaalta yleisestä ennakkoluulosta luonnonsuojeluväkeä kohtaan. Pidän hyvin valitettavana metsäammatt1m1esten ja luonnonsuojeluväen välillä vallitsevaa luottamuskuilua. Syypäitä kuilun avautumiseen ovat selvästi molemmat osapuolet. ole täysin raivattu. Metsä voi myös nuorena ja hoi,dettuna olla monimuotoinen, kunhan se ei ole monokulttuuri eikä kaikkia yLispuita, keloja, ym. Useiin es1ttamaarui toivomukseen saada kuulla lukuja myös metsikön muusta käytöstä: marjaja sienisadosta, riistamääristä, luonnontilassa säilytetyistä kasvillisuustyypeistä, Linnuston koostumuks.esta ja määrästä, on säännöllisesti suhtauduttu hämmästyksellä päätä pudistaen. Korkeimmalla suunnittelevalla ja päättävällä tasolla maamme metsäpolitiikkaa on pitkään vaivannut se, ettei ekologian ja luonnonsuojelun ammattimiehiä hyväksytä osallistumaan metsäpolitiikkamme muotoiluun. Aukkojen koossa ja muotoilussa topografian mukaan on tietenkin toivom.iisen varaa. Arvostelulla on taipumus levLtä laajemp.iJin kansankerroksiin; tästähän on selviä merkkejä meillä jo nyt, puhumattakaan Ruotsista, jossa yleinen mielipide on paljon pitemmällä eräitä met~änkäsittelytoimenpiteirtä vas•taan. En ole katsonut tarpeelliseksi yrittää o~koa virhekäsbtyksiä ja voimakkaitakaan asiattomia hyökkäLlyjä, s,i,llä aika ja luonnonsuojeluv,iranomaisten toiminta tulevat joka ,tapauksessa osoiotamaan niiden perusteettomuuden. Virheehlisillä käsityksillä on yleensä taipumus 01,eta asiantuntemuksen edessä. Metsäretkeil yillä es.i tellään ta valliisesti metsiköiden puuntuotosJukuja, ikäj,a puulajijakautumia, kä&ittelyn tekniikkaa, ym. Ei ehkä luoteta siihen, että ekologus.en kouluwksen saaneet luonnonsuojelun ammattimiehet tuntisivat metsän rakennetta ja toimintaa sekä yhteiskunnan metsille asettamia vaatimuksia. " (Pekka Borg; Kuvassa Ulvinsalon luonnonpuistoa). Vaikka eräiden metsämi,esten viiime aikoina ilmaisemat kannanotot metsien moninaiskäytöstä ja uudistumiskysymykSlistä ovat -saaneeit luonnonsuojeluväen varpailleen, tahtoisin kuLtenkin uskoa, että tällaiset puutteellisen ekologisen asiantuntemuksen aiheuutamat kannanotot korjautuva.r erunen pitkää, kun niihin osoitetaan r,bLOtavast1 asiallista ja ekologi•sesci o~eaa kritiikkiä. Tulos luonnonsuojelun laiffiLnlyönnustä näkyy kentällä vakavina häiriöinä, joilla voi olla laajoja seu. Useat metsäammattimiehet ova,t ilmaisseet epäilynsä siitä, että luonnonsuojelun mukaan ottaminen metsäpoli,ciikan muotoiluun johnaisi r~stiriiitoihin. Kysymys on pikemminkin a:senteista kuLn menetyksistä. Asiaa ei kuitenkaan korjata luonnonsuojeluväen jatkuvalla moit11imise1la, vaan joustamalla muutamissa edellämainituissa kohdissa
1960-luvun puolivälin jälkeen luonnon saastuminen oli klllitenkin edennyt jo niiin pitkähle, entä Suomen luonnonsuojeluliitonkin (silloisen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen) o1i pakko ryhtyä kiinnittämään siihen huomwta. Pitkälle 1960-luvu,lle saakka maamme luonnOU11Suojelujärjestöt kiinnittivät pääasiassa huomiota vain yksittäisten kasvija eläinlajien suojeluun, rauhoitusalueiden lisäämiseen sekä maisemansuojeluun. Luonnonja ympäristönsuojelun tehtäväJt on eri aikoina ja eri paikoi,ssa sekä eri henkilöiden toimesta ymmärretty eri tavoin. Varsinaiisilla luonnonsuojeluvirkamiehillä ei sen sijaan ole käytännössä päätäntävaltaa lainkaan todelLlsissa luonnonsuojelukysymyksissä. Valtion varois•ta paattav1en virkamies·ten punakynä on se työkalu, joka käytärrrnössä voimakkaasti säätelee esim. Onpa Suomen luonnonsuojeluluttoakin vaadiuu palaamaan nykyiseltä edIBty~selliseltä linjalta takaisin entiseen. Ajank•ohtai•seksi noussutta kansalLiispuiswkeskusrelua seuratessa on usein tullut mieleen, emä kansallispuistopolitiikka mei!Jä Suomessa on varsin vanhanaikaisella tasolla. Yhä vielä on maa,mme eteläosissakin järjestöjä, jovka puuhai,levat etupäässä klassillisen luonnonsuojelun parissa j.a ovat tuskin lainkaa,n kajonneet nykyaja,n esiin tuomi.in ympäristönsuojeluongelmiin. Luonnonsuojelualueiden on, paiJmllisen väestön elinehtoja vaarantamatta, kyettävä täyttämään ni.ille asetetut kaksi päävaa•timusu: säiilyttää luonto luonnonnilaisena ja palvella ihmisten opetus-, tutkimustai vi.kiist~tarpeiu. Objektiivisen historiahli5en kerutyksen pakottama muutos oli mahdollinen vasta kun subjektiiviset, S1is henkilöihin LiJLttyvät esteet, oli saatu poisteruksi. Luonnoosuojelualueittemme erityiskäytöllinen alennustila ei ole voinut olla vaikum:amMta yleisvin asenteisiin. Tähä,n päästiin kunnolla vasta sitten, kun liiton johto oli täysin uusittu. Objektiivisista syistä voidaan mainita luonnonsuojelutyön historiallisesti muuttuneet tarpeet maassamme. Kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden penwnami:sessa nähdään varsin yleisesti kielteisiä piirteitä: metsä työpaikkoja menetetään, kuntien verotulot vähenevät, tiloja pirstoutuu elinkelvottomiksi, ihmiset joutuvat muuttamaan pois, jne. Luonnonsuojelualueiden ja e,ityisesti kansallispuistojen perustamisessa on vahva annos kehitysaluepolitiikkaa, jos asiat halutaan hoitaa oikein. Kuitenkin nykyaikainen luonnonsuojelu ei voi eikä saa toimia tällä tavoin. rauksia. Näin ollen luonnonsuojelutyön tekemiselle on sekä objektiivisesti että subjektiivisesti erilaisia lähtökohtia. Kun as1anomainen budjetnisihteeri saotuu olemaan sitä mieltä, että esim. Se, e,ttä nykyiset Luonnonsuojelualueemme eiväJt täytä jälkimmäistä vaatimusta, on johtanuit ase111teiden v,inoutumiseen, mikä puolestaan heijastuu lainsäädännön, varojen ja henkilökunnan vähäisyytenä. Luonnonsuojelualueiden erityiskäyttö, varsinkin opetus ja matkailu, on suunnuttelematta ja toteuttamatta varojen ja henkilökunnan puutteen takia. Tässä tulee taas subjektiivisten tekijöiden merkit~ esille. Objektiiviset ja subjektiiviset tekijät Liittyvät siis tässä ku~en kaitkassa muussakin inhimillisessä toiminnassa erottamanroma,sti toisiinsa. Ei liene oikein, etJtä metsäluonnon hoidosta ja suojelusta eli maa,mme luonnonsuojelun yhdestä oärkeimmästä alasta päätöksiä tekevät ainoastaan pol~itikot ja metsäammattimiehet. Sa,astumisen v,astainen toiminta ol[ v.i-elä verra,ten helppo saada käyntiin 89. Etelä-Suomessa saastuminen, 1ili.kenne ja muut asutuskeskusten ongelmat ovat päällimmäisinä. v,irallisen luonnonsuojelun toimintaedeUy,tyksuä. Pohjoisessa taa,s mensten liikahakkuut, s01den ja vesistöjen luonnon laajamittainen muuttaminen, maaseudun rappioituminen ja muut kehitysalueiden ongelmat koskentavat myös ympäristönsuojelun sektoria. Kun metsähallituksen työryhmä ilmovntaa, että metsähalliwksen hallinnassa oleville vainion maille ei pidä enää perusnaa uusia kansallispuistoja, se ta11koittaa nimenomaan nykyisentyyppisiä kansahlispui•stoj,a, jolloin tämän asenteen voi jopa ymmärtää. Mutta nykyinen tapa, jolloin luonnonsuojelu-, metsäja maatalouspolitiikan muotoiluun ei hyväksytä ekologeja ja luonnonsuojelun ammattimiehiä, ei myöskään johda oikeaan tulokseen. Kun kansallispuiston perusnaminen luo uusia työpaikkoja puiston alueella, menetetyt metsätyöpaiika.t korvataan mu~Ma työpaikoilla, kun kuntien verotulot nousevat, matkailu ja opetuskäyttö kasvavat, peruselmkeinojen harjo~ttajat saavat valtiolta tukea elinkeinojensa harjoittamiseen kulttuurimaisemien säilyttämiiseksi kansallispuiston alueella nai sen liepeillä, jne., vasta silloin ollaan oikeassa kansa!Llspuistopolitiikassa. On vain Jmnsaföspuustoåksi kutsutouja aluein:a, jotka on erotettu talouskäytöstä. Meillähän on pitkään vallinnut sellainen tilanne, et•oä ma,an tärkein luonnonsuojeluviran.oma,inen on käytännössä ollut ja on edelleenkin vaLtion keskushallinnon met>Saasio1ta käsittelevä osasoo, jonka palveluksessa ei ole yhtään ekologisen koulutuksen saanutta henkilöä. 19. Pekka Borg MAAKUNNALLISEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN TEHTAVAT JA SUHDE VALIPORTAAN HALLINTOON Alustuspuheenvuoro Suomen luonnonsuojeluliiton syysliittokokouksessa 18. Maamme eri osien luonnonsuojelutyö ei kuitenkaan nouda,ra näitä alueellisia eroja. MeiJlähän ei ole yhtään kansalli,spuistoa sa,nan varsinai;sessa ja kansainvälisessä mielessä. 11. Objektii~sista lähtökohtaeroista voidaan mainuta myös erot luonnonsuojelutyön tarpeissa maamme en osIBsa. Näin voidaan tosiaan ajatella, kun lähtökohtana ovat nykyiiset luonnonsuojelualueemme. 1972. erikoi,smetsien moninaiskäyttöselvityksien laatimiseen, luonnonsuojelualueiden h01toon ja valvontaan, kansallispuistojen käyttösuunn~telmien laatimiseen, vaLtakunnallisen lintuvesi-inventoinnin kenttätöihin, maisemanhoidon koordinointitehtäviin tai vaikkapa Luonnonsuojelualuekilpien teettämiseen ei tarvita varoja, niitä ei myöskään saada. Kysymys on valtion menoissa niin pienistä määrärahoista, etteivät korkeammat valtion elimet halu,a niniJilä päätään vaivata. Asian laita on samalla tavoin myös useimpien muiden luonnonsuojelualueiden kohdalla. Alkuperäisen luonnon suojelu ja laajojen virkistysalueiden varaaminen <tuleville sukupolville ovat s.idlä vielä tärkci1:ä työmuotoja
Se, euä tähän ympäristönsuojelun eriiocäin tärkeään osasektoriin ( työja asuinolosuhteisiin) ei ole puucuotu, ei suinkaan johdu objektiivisista, vaan puhtaasti subjektiivisista tekijöLstä. Tällaisissa tapauksissa maak unnallisten järjestöjen tehtävänä on ollut kri tiikin esittäm inen ja ympäristöystävä llisten vaih coehtojen esi lle tuominen. Luonnonsuojelun linja luonnonsuojel ujärjestöissä. Tämä ei merkitse sitä, etteiikö juuri cyovaestön keskuu.dessa parha,iten ymmärrettäisi myös klassillisen luonnonsuojelun merkitys. Tämän valppauden ne voivat saa vuttaa ainoastaan olemalla akciivisesci mukana kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä järjestöinä että yksityisinä henkilöinä. Syy tämän sektorin laiminlyömiseen onkin siinä, että luonnonsuojelutyöstäkin muodostuu sellaista, miksi siitä toteuttava luokka sen muovaa. Jotta elinympänscoomm e hyötymistarkoituksessa kohdistu va toi minta ei kääntyisi lopul ta ihmistä itseään vastaan, on kaikes a coiminnassa pyrittävä aikaansaamaan työskentelytapa, joka ottaa joka suhteessa huomioon elinympäristöm me säil ymisen, viihtyisyyden ja terveell isyyden vaatimukset. Siinä suhteessa Ls-järjestöillä on tänä päivänä erityisen suuret velvoitteet vapaaehtoisen kansalaiskasvatuk,sen ja koutlulaitoksen sekä tiedotusvälineiden sektorilla. Metsähallinnon, mecsänparannuspiirien, vesipiirien yms. Tottakai ihmiset, jotka asuvat tehtaan varjossa ja joilla ei ole riåotävästå l,i<ikkumismahdolli,sm1ksia puhtaaseen luontoon, ymmärtävät parhairen sen, että luontoa on suojeltava. Näm ä kysymykset ovat olleet maamme cyovaestön ylivoimaisesti kipeimmät ympär,istökysymyk•set koko sen ajan, mitä maassa,mme on järjescöUiscä ympäriscönsuojelutyötä tehty. ykya ikana käynnissä oleva tieteell is-tekninen va llankumou sekä yhtei kunnan valtavan nopea muu ttuminen suo ihm iselle mahdoll i·suuden muuttaa koko maapallon luonco hyvin lyhyessä ajassa. Vaikka luul isi oleva.n itsestään selvää, että työja asuinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden picäisj olla ai van keskeisiä ympär,scönsuojelun kysy myksiä, ei näihin sektoreihin juuri ole puututtu. Tämä johtuu edellä esioetystä syystä, siis siitä, että näiden jä,rjestöjen työ on ollut luonteeltaan taantumuksellista ja joutavanpäiväistä työväenluokan näköku-lmasta katsoocuna. Mutta kun työ rajoittuu vai11 90 tähän eikä kosketa heille vidä paljon tärkeämpi ä ympä ristökysymyksiä, e,vac kyseiset p qestöt vo, aada luottamusta tältä taholta. ympäristönsuojelun alalla edellyttää. Näissä kysymyksissä on ku itenkin aivan liian suuressa mää rin jouduttu olemaan perässätulijan asemassa, sillä usein asiat tule vat luonnonsuojelujärjestöjen tiecoon vasta suna va.iheessa, kun mitään ei ole enää muutettavissa. Se, että muutamilla hallinnonaloilla nykyi,sin jo meLkein kaikilla on viranomaisille sisällytetty muun työn lisäksi myös ympäriscönsuojeluU111 liittyvät tehtävät, on paljolti helpottanut tilannetta. Väliportaan hallinto ja sen uudistaminen Kun maamme väliportaan hallmnossa ei ole ollUJt mitään elimiä, joille ympäristönsuojelu suoranaisesti kuuluisi, on maakunnalliseen luonnonsuojelujärjestöjen osana ollut laajuudessaan niin mittava työkenttä, etteivät ne ole vapaaehtoi~in voimin siitä pystyneet selviytymään. Pitkäjänn.imteinen kasvatustyö kuuluu tämän sektorin piiriin. Ennen kaikkea tämä valppaus ja sen myötä toiminnallinen voima on saavutettavissa yhteistyössä aikakautemme edistyksellisimmän luokan, proletariaatin ka nssa. Luonnon.suojelutyö on peninteisesci omistavan luokan ja sen liittola,isten käsissä, eivätkä nämä ole halunneet puuotua oman luokikansa etujen vastaii&i.i111 kysymyksiin. Sen sijaan ympäri cönsuojelun kehittäminen koskemaan koko ihmisen elinympäristöä on kohdannut ·sitkeämpää vastustusta. Keskushallinnon, esim. Usein kuu1lee valitettavan sitä, että työväenluokka ei ri,ittävän aktiiivisesti osallistu luonnonsuojelujärjestöjen työhön. opetusmini·steriön toimeenpa,nemat uudistukset ympärLstönsuojelunopetuks·en tehostamiseksi jäävät puolinaisiksi, ellei maakunnissa j,aiokuvasti tehdä työtä coiminnal1isen valmiuden ja asianharrastuksen kehittämiseksi. Lääninhallicuksi~a ja seU,tukaavaliiitoissa sekä toisaaLca ympäristöämme käsitrelevissä väliportaan erityissektoreissa (metsät, vedet jne.) tehtävään sull!llnit,telutyöhön osallistuminen on eri t,täin tärkeä työmuoto maakunnallisilla järjestöillä.. Siellä, missä hallinnon ja tuotantoelämän piirissä ei vielä haluta tai osata ottaa huomioon ympäristönsuojelun vaatimuksia, luonnonsuojelujärjestöillä on ollut edelleenki n suuri tehtäväkenttä yleisen mielipiteen muokkaamiseksi elinympäristöä turmelevan toiminnan vastaisek,si. virkamieskunta on suurelta osm vanhakantaisesti ajattelevaa, aukwritaarisesci omaan toimialaansa suhtautuvaa sekä demokra,tiaa ymmärtämätöntä eikä näin ollen ole joka paikassa pystynyt omaksumaan niitä uusia työskentelytapoja, joita ny1kyaikainen yhteiskunta mm. Yhteiskunnallisen suunnwttelutoimen kehittyessä ovat myös luo nnonsuojelujärjestöt jossain määrin voineet va.ik.u.otaa a,lueensa kokonaissuu.nnittelun avulla siihen, että ympäristönsuojelun vaatimuksia enenevässä määrin otetaan huomioon jo suunniaeluvaiheessa. Tämäkin on eri alueilla ollut erilaista. Meidän maassamme, jonka hallin tokoneisco ja talouselämä ovat tässä suhcees·sa vielä takapajuis,ia, edel lytetään luonnonsuojeluy hdisty ksil tä tavattoman suurta valppautta
Jo tässä vaiheessa olisi piitänyt perustaa läänunhalLituksiin ympäristöneuvostot, jotka oli-sivat tmmmeet laaja-alaisina asiantuntijaeliminä kaikissa väliportaa,n halhntoa koskevissa ympäristökyisymyksissä metsäha1linnon, maanifahalli:nnon, tieja vesirnkennushaJl!innon, i,lmailuhallinnon, lääkintöhallitnnon, sosiaalihallinnon, työsuojeluhalLinnon, merenkulkuhallinnon, rnkennushallinnon ja asuntohallinnon aloilla. suhteesta luo:nnonsuojeJ,uun. Kui,tenkin suurin työvoima ja läheisemmjn lmi,~kinaisten ympäristökysymysten kanssa tekemisiin joutuva joukko on juuri maakunnallisten yhdistysten pji,rissä. 76, Kansan Raamautu.seuran Säätiö). Tämänkaltainen suunnittelutyö on maassamme vielä ni.in kehittymätöntä, e,ute,i ympäristönsuojelua tuntevia suunnitce.l.ijoita ole juuri nimeksikään olemassa eivätkä maakunnaföset järjestötkäätt1 ole voineet riinävän monipuoLisDa apua antaa. Sekä marx1sm1 että kristinusko 91. On yksi ideologia, kris,cinusko, joka nimenomaan vapauttaa hyödylli,seen toirmntaan. Edellä on oLlut puhetta monist·a muista yhteistyömuodoista. Nä,i n ollen maakunnallisilla järjestöillä on valtakunnallinen tehtävä. Koko maata käsittävä luonnonsuojelutyö on liiton ja sen järjestöjen toiminnan summa. Mainittu ympäristönsuojelun hallinnon Laajentaminen väliportaan hal1intoa koskevaksi tulee tietysti helpolltamaan ja auttamaan maakunnallisten ls-järjestöjen työtä. Ensi vuonna (-73) tapahtuu merki·ttäviä edistysaskeleita ympäristönsuojelun väliportaan hallinnon järjestämiseksi. Toiminta suhteessa valtakunnalliseen ja kunnallisiin järjestöihin Maakunnallisten luonnonsuojeluj,ärjestöjen tehtävien arvioinnin yhteenvetona voidaan todeta, että nimenomaan maakunnalliset järjestöt muodostava,c tällä hetkellä m unmman luonnonsuojelun hyväkSii to1m1van voiman. Suomen luonnon,suojelul.i,irnn saatua luoduksi tämän organisaation sen oma keskeinen asema on väistymäissä. Vaikuttaminen tuotant0elämään toisaalta työympäristön osalta ja toisaalta tuotannon muulle ympäristölle aiheuttaman saastumisen osalta tuottaa parhaiten tuloksia, mikäli ls-järjestöt asettuvat yhteisrintamaan niiiden voimien kanssa, jotka näissä kuten muissakin tuotantoelämää koskevissa kysymyksissä pyrkivät todella syvälle käyviin yhtei,skunnallisiin uudistu1ks,iin. luontoon palauouu oikeaan uomaansa. Yhä vielä liiton osuus toiminnan koordinoinnissa sekä etumaisen kosketuk,sen luomisessa ja välinämisessä maakunti,in on tärkeä. Se yhtei,skunnalLiises,ta to1mmnasta ernstaytymin en, joka monilla järjestöillä on ollut pyrkimyksenä, ei varmaan ole edesauota,nut niiden mahdofösuuksia osallistua yhteiskuntamme kokonai svaltaiseen ja ympäristönsuojelunäkökohdat huomi oivaan suunnitteluun. Päinvaistoin sanoisin tämän vastuun ja työn tämän toimenpiteen vuoksi vain 1iisäämyvän, sillä saataessa työhön li,sää palkattua asiamumijatyövoimaa voidaan myös paremmin vastata ni.iistä tehtävistä, jotka ls-järjes1öille ovat kuuluneet. Pystyäkseen toimimaan työja asuinympäristön viihtyi,syyden ja terveellisyyden parantamiseksi järjestömme toimivat yhdessä monien muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Tässä kohdassa olette erehtynyt. Se ei kuitenkaan tule paljoakaan siirtämää-n näiJci järjestöiltä sitä moraaliista vasouu1,a, joka niillä luontomme ja elinympäristömme suojelussa on ollm. Ennen kuin vastaaute, kehoi,tan Teitä lukai,semaan: Francis A. käsityksistäni idelogioiden, dogmaautisuuden jne. Heikki Haapala Huutoja korvesta PERTTI SALOLAISELLE Kirjo,icuksessanne Suomen Luon to n:o 4 :ssä 1972 mainitsitte mm, että mikään ideologia, dogmi tai uskonto ei vapauna ihmistä toimimaan luontoa hyödyttävällä taval la ja että ne ovat luonnonsuojelun kannalta haitallisia. Maakunnallisten järjestöjen tuleva keskeinen merkitys korostuu myös luotaessa kunnal1i,sta ympäris-tönsuojeLuorganisaatio ta toisaalta vapaaehroi,sten järjestöjen muodossa, toi~aalua hallinnoll1,sella tasolla. Lääninhallituhiin perustetaan 11 ympäristönsuojelun tarkastajan virkaa. Tästä myönteisestä kehityksestä on kuitenkin todettava sen olevan vasta ensimmäinen askel a,s~an järjestämiseksi. Schaeffer: Krisci,tty ja ~aastuva luonto (s. Perusväittämäni oli tuolloin 111iinkuin nytkin, että sokea usko ihmiskunnan pelastukseen jonkin poli~tti,sen ideologian, uskonnollisen ideologian tai muunlai,sen dogmaa,rtisuuden kautta on tämänhetken luonnonsuojelun tarpeiden kannalta haitaJli,sta, sillä se ei herätä ihmiisiä ajattelemaan ja tOLmLmaan tassa Ja nyt, vaan monissa tapau 1 ksi,ssa lupaa ratkausun ongelmiin vas,ca sillmn, kun "ihminen voi nousta nykyiseltä tasoltaan elämään jotain oleellises'ti korkeampi,luokkaista elä.mää kuin se mitä hän elää nyt". luonnonsuojeluterveisin Jarmo Vajesoja PERTTI SALOLAINEN VASTAA Suomen Luonto 4/72 :·ssa kirjoiitin mm. MaM{unnallisten J.s-järjestöjen työ yhteiskunnassa ei tietenkään saa rajoi,urua vain yhteistoimintaan hallinno1listen elinten kanssa. Tällöin juuri ammatillinen ja poliittinen työväenliike ovat Luonnol lisia yhteistyökumppaneita. Biologia ei hyv~ksyne näi·n totaali,sta ihmiskunnan mutaatiota. Tämän toirojnnan käynciinsaattami'sessa ja varustamisessa hankuculla kokemuktiella maakunnallisiL!a järjestöillä on tehtävä, jos·sa on osattava tarkoin käy,rtää hyväksi kunnissa ilmenevä mielenkiinto ympäristökysymyksiä kohtaan . Jos on omaksunut Uuden Testamentin mukai 1 sen uskon, siLloin asiait palautuvat oikeaan tärkeysjärjestykseen j,a suhde kaikkeen ympäris-töön, lähimmäisiin, mm. TälJöin maakunnallisten järjestöjen tehtävä on kiinruiintää huomiota myös valtakunnaJlisiin kysymyksiin sekä suhteuntaa toimintansa valtakunnalliseen taustaan
20. 1971-73, ajaka edustavat Urja1an runsasriist'o1isinta ja tehokkaimmin vaivattua yhtenä,istä aluetta, joka pinta-alallisesti on noin 5 °/o Urjalan rirustanhoiooyhdistyksen (UrjaJ.an piltäjä) koko alueesta. 10.1971: Kaakkosuon luonnonsuojelwalueella ajoi ajokoira peuraa kahteen onteeseen, ensin aamupäivällä n. klo 10-12 ja sitten iltapäivällä klo 15-19. 2-vuotiasta hirveä Kaakkosuon luonnonsuojelualueella ajanut suomenpystykorva otettu kiinni. 10. 1971: Nuutajärven kantanolta vuokratu.lla maalla luvattomasti metsästäjiä. 11.1971: Kaksi suomenajokoiraa ajoi peuraa Kaakkosuon ja Kivijärven luonnonsuojelualueella. Oheiset havainnot kahden vume metsästyskauden, v. Ko~at kiersivät kuitenkin järven pohjoispään ympan ja raaitelivat rannalle noussutta peuraa. 11. Varkka en haluakaan olla uskonnonvastainen smansä, voin hyv,in kysyä: eikö kristinuskolla ole ollut pari tuhatta vuotta aikaa osoittaa oma luonnonsuojeluolemuksensa ja eikö koko tuhoisa eurooppalainen teknokulttuuri ole syntynyt sen piirissä. Poliisiviranomaiset lopettivat sen. 10. 31.10.1971: Kahta hirven (kaksois-) vasaa ja yhtä vanhempaa n. Peura pelasmi väl~aikaisesoi lähtemällä uimaan yli järven. Suojelualueille keraantyvå riista houkuttelee näet myös salametsästäjiä. 1971: Rakkikoirat ajoivat valkohäntäpeuraa Tuoksun tilalta vuokracuilla maitla n. 11.1971: Kaksi suomenajokoiraa peuran kimpussa Kivijärven luonnonsuojelualueella lähellä kartanon päärakennusta. 24. 10. 13. 17. 11.1971: Otettu kiinni suomenajokoira Kivijärven luonnonsuojelualueen pohjoLSpuolelta (rLlstanhoiooaluetta). Toinen kysymys: miten sosialististen maiden kiihkeä kansantalouden ja väeswn kasvuajattelu voiisi oHa ratkaisu luonnonsuojeluongelmiin. Alue käsittää Kivijärven ja Kaakkosuon luonnonsuojelualueet sekä näiden ympärille metsästysvuokrasopimuksilla yhtenäiseksi suojaavaksi riistanhoitoalueeksi muodostetut alueet, joilla vähäistä vahinkoeläinten hävitystä lukuunottamatta e1 ole useaan vuoteen suor~tettu varsinaista ritistaeläinten metsästystä. Klo 15.30-17. 1971: Kaksi suomenajokoiraa peuran kimpussa Nuutajärven etelärannalla. Kivijärven luonnonsuojelualueella ,sain toisen koiriista otetuksi kiinni. 14. 26. Huutoja korvesta ovat tässä mielessä "pelastususkontoja". Siitä on kokemuksia Urjalan Kivijärven ja Kaakkosuon luonnonsuojelualueilta. 1971: Koirat ajoivat peuraa Kaakkosuon luonnonsuojelualueella ja Palkkimäessä (riistanhoLtoaluetta). Kaikkien ideologiswn järjestelmien on vielä sopeutettava itsensä teknisten innovaatioiden a,settamaan haaistees·een, joka uhkaa luonnon tasapainomekanismeja. 23. 30. Toista ajaneista koirista ei saatu ki~nni. Ideologiat ja dogmit pikaisesti nurkkaan ja pikaiseen toimintaan asennemuutokisen ja toiminnan aikaansaamiseksi. 1943 syntynyt Jouko Pullinen lisäksi vahvasti juovuksissa. 28. 400 metrin päässä Kivijärven luonnonsuojelualueesta. 1971: Useita metsästäjiä Nuutajärven kartanon reuna-alueilla ja 23 suomenajokoiraa ajoivait peuroja mm. Ammuttuani useita ker-toja toista koiraa kohti (kuitenkaan pitkän matkan vuoksi osumatta) jättivät koirat peuran joksikin aikaa rauhaan jolloin se pääsi pakenemaan. Selvyyden vuoksi todentakoon, etten ole länsimaiden aatepolitiikan suh·teen sen optimistisempi. Tästä pääsenkin takaisin perusväittämääni. Kaakkosuon luonnonsuojelualluee11a.. Kiinnisaaru, v. 28. 10. 92 Pertti Salolainen Pipä melua melusta, että pääsisit melusta! Suomen Punainen Risti Salametsästystä luonnonsuojelualueella Jos ja kun (toiv ottavasti) suunnitelmat uusista luonnonsuojelualueista toteutuvat, on samalla huolehdittava siitä, että niiden vartiointi alusta alkaen on riittävää. 11.1971: Peuranajo Kaakkosuolla (Nuutajärven kartanolta riistanhoitoailueeksi vuokrattu) sekä myös Kaaikkosuon luonnonsuojelualueella. Myöhemmin samana päivänä ajo kuitenkin jatkui Kivijärven länsirannalla ja Kaakkosuon luonnonsuojelualueella. Koiran omi~taja tuli sen luna,stamaan. Koiraa ei saatu otetuksi talteen. Tällä en suinkaan halua sanoa s1ta, että kristitty tai marxilainen ei voisi olla tämänpäivän tehoka,s luonnonsuojelija, mutta jos hän on, hän on päätynyt tähän rankaisuun mitä todennäköisimmin muuta kuiin puhtaasti ideologista tietä. Koiria ei saaitu kiinni
päivänä huhtikuuta 1973 S. Koiraa ei saatu ki,inni. 11. 9. vuokratuilla riistanhoitoma.~lla. 31.12.1972: Ajo Kivijärven luonnonsuojelualueen länsipuolella (lähimmät maat, missä metsästys voisi tapahtua ovat tässä su\llI11lassa n. Heikon lumipe~tteen vuoksi ei kaatopaikkaa voitu jäljittää; ampuja oli myös ehtinyt poistua paikalta. 3.1973: Kaakkosuon luonnonsuojelualueella muualla Kaakkosuolla Tuulensuun alueella (kaikki vuokrattu riistanhoitoalueeks.i) a101 kaksi suomenajokoiraa ensin peuraa, sineen toinen sai jäniksen.ajon, toinen jatkoi edelleen peuranajoa. 28. 1. 23.4.1972: Suomenajokoira juoksenteli tiellä Kivijärven luonnonsuojelualueella. 3. kuitenkaan löytynyt. 17.4.1972: Koirien rep1ma peumn raato löydenty riistanhoitoalueelna Nuutajärven kartanon maalla. Toinen koirista jäi auton alle, toinen lähni takaisin tulojälkiään kadotettuaan peuran jäljet luultavrusti (Turku Tampere-) tielle. 1. Kumpikin koira oli arka, eikä niitä saatu otetuksi kiinni. 1. 2. 1972: Kaksi haulikon laukau~a Kaakkosuon luonnonsuojelualueen JJtaosassa (alueet laajalti vuokrattu rii.stanhoitoalueeksi). Ajon kohteena peurat. 1972: Nuorehko suomenajokoira a101 kettua 4-5 tuntia Kivijärven ja Kaakkosuon luonnonsuojelualueilla sekä ympäröivillä riistanhoitomailla. 22. 1972: Kaksi mieshenkilöä ottainut mailtamme kiinni suomenajoko.iiran sekä luvattomasti luovu~neet sen omistajalle. 197 3: Ajo Kaakkosuon luonnonsuojelualueen Väkkärän maastossa n. 27. 17. 14. 2. 3.12.1971: Ajo Mansikkamäen ympäristössä (riistanhoitoaluetta laajalti). 1972: Aänenvaimentimella varustettu pienikaliiperinen kivääri suojattomana autossa metsästy,sseurueella, joka ajeli Nuutajärven kartano1ta ym. 1. 29. 4, 11. 3. kello 16-21. klo 07.30 :stä 12 :aan. 197 3: Kaksi suomena jokoiraa (luultavasti samat kuin 1. Ammuttuani kohci koiria ne lähtivät pois rannalta (länteen) ja peura sillä kertaa pelastui. 500 metrin päässä Kivijärven luonnonsuojelualueesta a101 rakkikoira peuraa n. 1972: Ajo Kivijärven luonnonsuojelualueella ja lähiympäristössä riistanhoitoalueella. 1973: Kaksi suomenajokoirna peuran kimpussa Kivijärvellä (luonnonsuojelualuetta). Metsästyksenvartijaa ei riistanhoitoyhdistyksellä ole useampaan vuoteen enää ollut. 9.1972: Nuorehko mieshenkilö sorsastamassa Nuuitajärvellä, aseenkantolupa ja kuitti riistanhoitomaksoo suori,tnamisesta kunnossa, mutta järvellä on metsästys kalastuskunnan päätöksellä 27. Sen ajoivat uuvuksiin ajokoirat, jotka olisivat saman tien repineet sen, ellei riistanvartija olisi pyssyineen pitänyt niitä loitolla. 18. 25. Valkohäntäpeura lepää Kivijärven jäällä 1. Myöhemmiin illalla ajo kUiitenkin, toisen peuran ollessa ajon kohteena, jatkui Kaakkosuon luonnonsuojelualueella myöhään iltaan. Ajajana suomenajokoira ja takaa-ajettuna valkohäntäpeura tai rusakko. 3. 5. 19. Myöhemminkään en saanut otetuksi sitä enää kiinni. Ajo kesni pienin keskeytyksin n. Ilmoituksentekijä V. klo 14-15. 2. Koira saatiin kiinni. 1.) ajoi peuraa Kaakkosuon luonnonsuojelualueella ja Menosen kylän alueella. 10. Ajo loppui Kaakkosuoo luonnonsuojelualueelta kuuluneeseen laukaukseen. 1.1973. Ilola Raikonsuolta (joka oli läheisyydessä metsätöissä). 197 3: Suomenajokoira kiinni riistanhoito(vuokra-)maalta. Tehty rikosilmoitus. Tiukasti on pysyttäydytty myös omalla aluee1la ja monen metsästy,slain rikkomuksen selvittäminen on täytynyt jättää kesken syyllisten siirryutyä vieraalle maalle. Valtakirjaa ei koko riistanhoitoyhdistyksen alueelle ole useista yrityksistä huolimatta myönnetty. 17.12.1972 : Kaksi suomenajokoiraa peuranajossa riistanhoLtoalueella lähe1lä Humppilan Urjalan rajaa. 3 kilometrin päässä) 1. Mahdollista kaatopaikkaa e1 2. Tässä luetellut tapaukset ja otteet valV'ontapäiväkirjasta edustavat ehkä noin puolta (50 0/o) tämän laatuisista tapahtumista, osaa ei ole merkitty muistiin ja kaikki epävarmat tapaukset on jätetty pois luettelosta. 10. Koirat kadottivat jäljet järven rantaan ja peuran maaressa paikallaan järven jäällä eivät sitä huomanneet. Koira puraisi käteeni ja oli päästettävä irtii. Huomattavaa tässäkin tapauksessa oli se, että ajo alkoi luonnonsuojelualueelta. Urjalassa 3. 1971: Ri,istanhoitoalueella n. 1.1973: Luvattomia metsasta11a Nuutajärven kartanon maalla (vuokrantu riistanhoitoalueeksi). 9.1972: Karjalan karhukoira ajamassa hirviä Kaakkosuolla (riistanhoitoaluetta). Osaksi ketun, osaksi peuranajoa ajajana suomenajokoira. Salomaa (päätoiminen) riistanhoitaja Raikon kartano 93. 1972 kielletty. 197 3: Ajo Kivijärven luonnonsuojelualueella klo 09.30-22. 30
Niitä ovat Ponin edustan kalastajat joutuneet näkemään pyydystämiensä kalojen kiduksissa ja verkkojensa pi·nnas~a enemmänkin kuin tarpeeksi. Jos mereen johdetaan riikkihappoa, ei muodosou ruokasuolaa vaan rikkihapon suoloja eli sulfaatteja. yksi kuutiometri veotä "kestää" neutraalikohtaan 62 g 100 0/o rikkihappoa. Tästä ei ole pelkoa, siillä meriveden pH-arvo pysyy kokonaisuucten huomioonottaen vakiona. Selvityksen on laatinut Rikkihappo Oy:n Vuorikemian tehtaitten tutkimuslaboratorion tieteellinen asiantuntija, tekniikan tri Seppo Wilska. Näitä peittecta muodostuu myös silloin, kun rikkihappo (voimakkaasti laimentuneenakin) pää,see vaikuttamaan kal.ojen kidu1ksiin. Ne "suola,r" . Eikö tällainen hapon johtaminen kui94 renkin ajanmittaan voi johtaa meriveden happamuuden lisääntymiseen. On muisteotava, että vedessä oleva rikkihappo karkottaa kaloja, jo varsi:n vähäisi11cä pitoi,suuksina. Vesitekniikan tuokimus kertoo tämänlaatuisia ha,ittoj,a esiintyvän n. Kalojen kidusten pinta on nimittäin emäksinen kuten merivesikin. Kipsi, samoin kuin monet muu,tkiin "suolat", joita muodostuu rdkkihapon ja meriveden yhteydessä, ovat vaikeali,ukoisia. Kun samalla mainitaan, että Pohjanlahden suolapitoisuus on vain kymmenesosa valtamerten vastaa vasta, niin maallikko joutuu helposti käs,itykseen, enä kaikista hapoista muodostuu mereen johdervaessa ruokasuolaa (tai ainakin meren normaaleja suoloja) ja vettä. joi,ra rikkihappo mereen johdettuna muodostaa, eivät sii~ ole mitään vaarntonta meren suolaa, vaa,n kalo1ile ja muille eliöi,lle jopa oappavan haitallisia sulfaattisuoloja. .. Seuraavassa julkaistaan pääkohdat molemmista puheenvuoroista, koska tehtaan edustajan puheenvuorolla on yksipuolisuudessaan ja näennäistieteellisyydessään laajempaakin merkitystä. Kun tohtori Wilska tiesi porilai,s.ten olevan kiinnostuneim nimenomaan rikkihapon hairotavailkuruksista, oli melkoi·sen harhauttavaa vaieta tämän hapon suolojen erikoisominaisuuks,ista. Jätevedessä kun on ni.i-n tavattoman monia mu.itakin elolliselle luonnolle haatalliisia aineita. Samom monet ni.kkihapon suolat. " Seppo Wilska NUORTEVA VASTAA "Ylläolevassa tohtori Seppo Wilska:n lausunnossa on kohtia, jonka nähdäkseni ovat omiaan johvamaan maallikon virhekäsitykseen meriveteen johdetun rikkihapon haittavaikutuksista. Hänelle antoi vastineen samassa numerossa dos. Jokainen happamuuden lis.ääntymisyrurys aiheu,traa vai,n tältä rahoita tulevan vastahyökkäyksen, kaikkihan on emäksisesri vaikuotava aine. Meriveteen ~iuenneeseen kalkkiin yhtyessää,n muodosoaa rikkihappo kalsiumsulfaatcia eLi kipsiä. .. Lisäksi muodostuu suoloja, joita merivedessä on suhteellisen vähän meidän rannikollamme, onhan Pohjanlahden veden suolapi,toisuus varn noin kymmenesosa valtamerien vastaa vasta. 3. ... Lopputoteamuksessa taas mainitaan, että mereen johdetusta hapos,ta muodostuu siitäkin vettä ja suoloja. 1973. 5-6 km:n säteellä jätevesien purkupaikan ympärillä." Pekka Nuorteva KEMIRA LIKAA OULUA Oulun Pyykösjärven seutu on pari:n viikon ajan ollut mustana ra~vaisesta noesta, mikä ei lähde irti vaatteisoa tai lattioista pesullaikaan. Uutisia Ja tiedotuksia TIETEELLISTA HAMAYSTA Rikkihappo Oy:n Vuorikemian tehtaiden päästämät jätevedet Porin edustan merialueelle ovat herättäneet lehdistössä vilkasta keskustelua. Tällä oarkoitetaan sitä, ettei happamuus muutu lainkaan niin paljon kuin puhtaissa vesissä happoa lisättäessä. Kalojen k,a,i,kkoaminen tuntuu kalastajan ku.kkarossa lähes yhtä pahana kuin kalojen kuolema. Oljynoki. menves1 on emäksistä, tyypi!Linen pH-arvo on rannikon edustal'la hiukan yli 8, ja lisäksi merivede&sä runsaasti esiintyvät suolat saavat a,ikaan nunsanotun puskurivaikumksen happoja vastaan. Pekka Nuorteva todeten, että Wilskan kirjoitus oli tieteellistä hämäystä. Näin ei kuitenkaan ole laita. Lisäksi on todetnava, ettei meriveden happa:muusoasapa,ino loppujen lopuksi riupu ihmi•sen ai.kaansaannok51ista, vaan pohjimmiltaan sitä säätelee miittasuhteiiiltaan valtavasti laajempi ilmiö, meren kasvija eläinkunnan vuorovaikutukseen perustuva kaLkin, Liuenneen hi,iJihapon ja sen suolojen tasapainotila: Jos siis kysytään, mitä hapolle tapahtuu sen joutuessa mereen, voidaan lyhyesti sanoa, että hapon akoiiviinen, happamuutta aiheuorava osa yhtyy merivedessä olevan emäksisen osan kanssa, jolloin syntyy pelkkää vettä. Merivesi on jatkuvassa kosketuksessa kaLkkipitoisten kivilajien ja muiden kalkkikerrostumien kanssa. Meri veden emäksisyys taas täydenty y luonnollis,ra tietä kalkknkerrosten vaiku,tukses.ra, joten happamuus ei pääse lisääntymään ... Siksi nuta saostuu helposti kalojen kiduksiin tukahduttaviksi peitteiksi. "Käytännössä on ha va.i-ttu, ertä meriveteen voidaan johtaa huoma,ttavan suuria määriä happamia aineita, esimerkiksi rikkihappoa, i 1 lman, ent,ä havaittavaa happamuuden lisäystä on todettavissa kohtuulli 1 sen aLkulanmenemisalueen ulkopuolella j1a joka tapauksessa ilman pysyvää muutosta meri veden happamuusti-lassa. Oy Vesitekni_ikka Ab:n suorittamien tutkimusten mukaan Vuor,ikemian jäteputken suulla on 1200 hehtaar.i.n suuruinen kuollut alue. . Siksipä seuraavat selvennykset: Wilskan kirjoituksessa kerrOltaan aluksi, miten suolahapon ja Lipeän yhtyessä syntyy vettä ja ruokasuolaa. Ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa tämän alueen syntyneen nimenomaan rikkihapon vai,kutuksesta. Tehtaiden asiasta antama selvitys julkaistiin "Satakunnan Työ" -lehdessä 21
441 632 VIIMEINKIN VIRKANIMITYKSIA Maamme luonnonja ympäristönsuojelun hallimo-organisaation kehit95. 73). Tämän takia on Pelkosenniemen kunnan keskustaajama ollut pakotettu luopumaa.n jokiveden käytöstä ja rakentamaan pohjavedenottamon, minkä kokona.i,skusta.nnusarvio on 350 000 mk. asiantuntijoiden johdolla tarkastellaan ympärrstökulttuuria. on peraLsrn Kemira Oy:n (ent. Erityiskohtei•na ovat mm. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto on huolestu.nut ns. Rauno Tenovuon johdolla, rutusruminen Kuscavi,n geomorfologiaan apul.prof. Tämä pahainen laitos ei kykene rnrvaamaan edes kuusamolaisill,e s-äännöllisen tasaista energian tarjontaa, mutta on kyennyt k ylläkin monella ta vaLla sekoittamaan koko itäi,sen järvialueen elämänrytmin estämäl1lä kalannousu,n itärajan takaa ( K oillis-Sanomat pääkirjoituksessaan 3.3. LUONNONHARRASTAJAN LOMAKURSSIT Kuten Suomen Luonnon edellisessä numerossa todettiin, järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kansanvalistusseura yhteisesti ensi kesänä perinteiset lomapäivät, tällä kertaa kahdessakin paikassa: 15.-19.6. 3. V. Eräs len,colannoitu.ksen rehevöittämä järvi on Salkola.njärvi ( Hämeen Sanomat 3. O sanottomaksuihin sisältyvät majoitus, ateriat sekä ohjelma siihen kuuluvine matkoineen. Orvokki Ravannon johdolla, linmretki Isokarille j;a ulkosaari,stooo apul.prof. 3. 3. UIVAT MOKIT PURETTAVA Ilomantsiin rakennus.lautakunta on tehnyt päätöksen, minkä mukaa.n uivat kesämöki,t on purettava coukokuun loppuun mennessä eikä uusien rakennelmien tekoon myönnetä lupaa pitäjän alueella. Korkein hali.i-ntooikeus on todennut, ettei uivien mökkien luville ole perusteita ( Karjalainen 24. Iijoen alajuoksu on jo va ljastettu voimala.icoks.illa j,a yläjuoksulle on vidä alustavien suunnitelmien mukaan Taivalkosken ja Pudasjärven välille suunnitteilla v11s, voimalaitosta: Jongun, Honkasen, Parviaisen, J urmun Ja Haara karin voimalaitokset. Lannoitetta on joutunut suoraan veteen sekä käytettäessä järviä lentokenttinä e-ttä i.lmasta. Alueella on runsaasti pienivirtaamaisi,a vesialueilta, joissa joidenkin järvien osalta on jo tapahtunut selvää rehevöitymisen lisääntymistä aikaisemmin suoritettujen lentolannoimsten seurauks.ena. Kemijoki O y väittää kuitenkin, ettei määrä ole tavallista suurempi ( Lapin Kansa 20. Vesi joudutaan johtamaan tähän as.taajamaan 9 km päästä. 6. Käymi Purnussa ja laivamatka Muroleen kanavalta ovat niinikään ohjelmassa. mennessä. LENTOLANNOITUKSET UHKAAVAT VESO\ Maaiilrnanpankin lainasta puhtia saava Mera III :n toteuttamisohjelma tuo mukanaan voimakkaat lannoirtukset, joissa lentokoneiden käyttö tullee näyttelemään merbttävää osaa. 1. kahn tuorekä,siittelyä ja iltaöistä perhoseen pyyntiä. Lautakunnan tarkoituksena on suojella vesistöjä ja parantaa maisemia. ILmoittautumisia kaikille em. lis. Niittylahdessa Pohjois-Karjalan Opistossa: kirkkaan Pyhäselän rannalla s1p1tsevaista kurssLpaikasta käsitn tavo,itellaan kokonaiskäsitystä Pohjois-Kairjalan luonnosta ja hiswriasta. 2. 73 ). T ypp; Oy) voirnalai,roksen vanhoista katuiloista. Ruovedelle ja Tampereelle. O sa nottomaksu on 140 mk. Mikkola. Osanottomaksu 210 mk. Osanottomaksu 195 mk. 73) KEMIJOEN VESI PILAANTUU Luiron ja Kitisen veden laatu on Lapin vesipiirin tutkimuksissa todettu taisaisesti huonontuneen. päivi lie ottaa vastaan Kansanvalistusseura Museokatu 18, 00100 Hki JO, puh. Veden laadun huonontuminen katsotaan johtuvan Lokan ja Porttipahdan tekoakaista aiheutuneen humuspitoisuuden nousun seurauksena. Risto Lemmetyinen, sekä edelleen mm. 25. Ilmoittautumiset mieluimmin coukokuun aikana. Kurssipalikkana on Oriveden Opisto, mistä käsin tehdään matkoja mm. "Iijokialueen rannanja vesi-enomistajien sekä kaikkien sää.n,nösitelyn haicoista kärsivien olisi noustava ponnekkaasti sotaan voimayhtiöi,tä vastaan. V. Tehtaitten johtajan Paavo Martikaisen mukaan yhtiö ei kat6'o olevansa korvausvelvollinen aiheuttamistaan nokivahingoista ( Kansan Tahto 6. Li·säksi KVS järjestää 2. lomakurssin "Kuvan ja ympäristön näköaloja", jolla toimittaja Severi Parkon ym. Kustavin Lomavalkamassa: Ohjelmassa on mm. ... Koli, Ilomantsin Petkeljärvi, Kesonsuo, Sonk,ajan koulun monipuoliset elä,inkokoelmat sekä Petrun päivän Praasniekat ja edelleen Pyhäselkä ynnä Onkamon metsäkoulu ja metsälöt. Aikaisemmin rakennetuit voimalaicospadot ovat estäneet vaell uskala:n pääsyn padon yläpuolella oleville Iisääntymwalueille ja katkaisseet kalojen kulkureitit syönnösalueilla. Birger Ohlsso111in johdolla, tutusrnminen luonnonja ympäristönsuojelun kannalta Rahin aarrualueeseen ja Kustavin huviJaasuruk•seen asiantuntijaoppaana fil. Seuraus on, enä vaelluskalakannat oviat hävinneet ja arvokalakanna.t taantuneet (Koillis-Sanomat 2. Myllykosken pikkuvoimala Kuusinkijoessa on oiva es.imerkki kieroutuneesta energiapoli,tiikasca. Päivi-en yleisjohdosta vastaa rehr. 6. 73). Tammelan ylängön suunni,telluista lentola.nnoirnksi&ta. 73). tri Veijo Saloheimo, lehtorit Jorma Lehtonen ja Jouko Solonen sekä Pohjois-Karjalan vesipiirin limnologi Ahtiainen. 1. 7. Päivät johtaa agronomi Aarne Lindblom ja erikoisasiantuntijoina ovat mukana mm. Matkailuasiamies Ilmo Jaramo esittelee Kustav1a. kasviretkiä, joilla tutustutaan lehto.kasvillisuuteen, tyypillisiin ulkosaanistoka.sveihin sekä vedenalaiseen leväkasvillisuuteen dos. 6. Ilmoittauduttava 11. 7. 73). A. IIJOEN KOHTALO Kuusamon , Iijoen Ja Kiiminkijoen vesistöis,sä on aloitettu vesihallituksen toimesta vesien käytön kokonaissuunni,ttelu
Ojala on aikaisemmin toiminut Eläinlääketieteellisen Korkeakoulun elintarvikehygienian assistenttina ja yliassistenm:ina 1960-71 sekä vuodesta 1971 ympär~tönsuojelun neuvottelukunnan suunnittelijana ja pääsihteerin sijarisena. Kaikissa epäonnistuneissa pesinnöissä oli syynä ihmisen häirintä. Nekin täytettäneen toukokuun alkupäivinä, joten lehden ilmestye55ä ympä6stönsuojeluosasto työskennellee jo täydellä teholla. MUISTA LIITO-ORAVAA KOSKEVA KYSELY! Suomen Luonnon edellisessä numerossa olleen Asko Kaikusalon kirjoituksen "Lisätietoja liito-oravasta" johdosta on jo nyt tullut useita kymmeniä vastauksia lukijoilta. Martikainen on ollut Suomen luonnonsuojeluliiton neuvoston jäsen 1970-72. täminen on nyt lähtenyt käyntiin myös virantäytto;en osaha. Saman osaston ylitarkastajan virkaan nimitettiin metsänhoitaja, lainopin bndidaatti Viljo Olavi Martikainen (s. Erään huuhkajaparin osalta havainnot viittaavat jopa siihen, että kyse-isen parin uusintapesintäkin epäonnistui jatkuvan häi,rinnän vuoksi. Jos siis mielessäsi on jokin a,ikaisempi havainto, vaikka kuinka,kin vanha, tai jos nyt vaalenevina kevätja kesäöinä näet 1iitooravan, niin lähetä tietosi Suomen luonnonsuojeluliittoon (Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10). Tosin jotkut huuhkajayksilöt saattavat sietää häiirintää enemmän kuin toi-set, mutta koska tätä seikkaa ei etukäteen voida tietää, olisi väLtettävä liiikkumista kaikilla tunnetuilla huuhkajan pesäpaikoilla ennen kesäkuun alkua. Huuhkaja on pesällään haudonnan ja pienten poikasten aikana hyvin arka, ja jo yksi käynti saattaa aiheuttaa pesän hylkäämisen. Ylläm. Kaikusalo palaa samaain aiheeseen näiden lis.ätietojen pohjaLta taman vuoden syyspuolella. Hän on toiminut metsähallituksessa en tehtävissä 1950-71 sekä ympäri,störumojelum neuvottelukunnan päätoimisena sihteerinä vuodesta 1971. 1934) toukokuun alusta lukien. Tutkimuksessa mukana olevien Lintutieteilijöiden käynnit pesillä tapahtuvat kuitenkin ennalta anneotujen ohjeiden mukai·sesti mah. Presidentin esittelyssä 18. apulai•sluonnonsuojelunvalvojana filosofian kandidaiaitti Erkki Kellomäki. Ojala toimi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana 197072. Sisäasi,a,inminister-iö on määrännyt osas96 toon esittelijäksi yhteiskuntacieteiden kandidaatti Matti Vehkalahden ja ekonomi Kati Kemiläisen sekä suunnittelijaksi metsänhoitaja Markku Haukiojan ja valtiotieteiden kandidaatti Sirkka-Liisa Paikkalan. 04. 1918). nimitettiin vasta perustetun sisäasiainmin.isteI'iön ympäristönsuojeluosaston osastopäällikön viI'kaan eläinlääketieteen Li5ensiaaoti Olli Ojala (s. Uutisia ja tiedotuksia Luonnonja ympäristönsuojelun asema valtion hallinnossa vakinaistuu, mutta puutteellisesti keskitettynä. Tätä aikaisemmin valtion luonnonsuojelunvalvojan vir,aksi kutsuttua vil"kaa on vt:nä hoitanut dosentti Pekka Borg. Niiden ansiosta kokonaiskuva liito-oravan esiintymisestä maassamme on jo selki,intynyt huomattavasti. Tasavallan presidentti on nimittänyt sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosaston osastopäälliköksi Suomen luonnonsuojeluliiton edellisen puheenjohtajan Olli Ojalan (kuvassa), maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston toimistopäälliköksi ( ent. Maaja metsätalousministeriö on jo aikaisemmin nun1~tanyt samaan toimistoon apulaisluonnonsuojelunvalvojahi dosentti Antti Haapasen sekä tarkastajiksi filosofian kandidaatti Urpo Häyrisen ja luonnontieteiden kandidaatti Hannu Ormion. valtion luonnonsuojelunvalvojan virkaan) metsähallituksen moninaiskäytön ylitarkastaja Pertti Seiskarin. Tätä kirjoitettaessa ovat vielä täyuämättä osason nuoremman hal1irnssiheerin, yhden esittelijän, yhden suUJnnittelijan ja tiedotussihteerin toimi. Dosentti Haapasen hoitaessa ympäri,stönsuojelun professorin virkaa toimii vt. Va1tioneuvosto on puolestaan nimittänyt ympäristönsuojeluosaston suunn~ttelijan virkaan filosofian tohtori Elisabeth Helanderin ja filosofian kandidaatti Olli Paasivirran. Pari·ssa tapauksessa on ollut syytä epäillä myös pesänryöstöä. ALA HAIRITSE HUUHKAJAN PESINT.A.A! Tu-run LintuoieteeUisen Yhdistyksen tutkimuksissa (Esko Joutsamo) on hava:irttu, eotä suurin syy huuhkajan pesinnän epäonnistumiseen nykyisin on ihmisen aiheuttama häirintä pesäpaikoilla. presidentin esittelyssä nimi,tettiin maaja metsätalousministeriön yleisen osaston luonnonvararinhoitotoimiston toimistopäällikön v•iirkaan ylitarkastaja, dosenoti Pertti Seiskari metsähallituksesta toukokuun alwsta lukien. Voidaan aiheellisestikin esittää kysymys, eivätkö myös lintutieteilijöiden käynnit pesillä aiheuta hylkäämisen riskiä. Viime vuonna huuhkajan pesintä jä todettiin 26 kpl, jois,ta viisi tuhoutui. Sitä ennen oMi saatava mahdollisimman paljon täydentäviä tietoja
Kornit maksavat 50 p/ kpl, 12 koI'cin sarja 5 mk. Kirjelmä sisäasiainministeriölle Pernajanlahden suojelua uhkaavista suunnitelmista yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa Pernajan Suur-Pernajanlahti on kokonaisuutena rantojen luon nontilansa, ku lttuurihistor.i.ansa, rakennushiistoriansa ja mai,semansa takiia aivan e~ikoisessa asemassa eteläranniko!Ja. Liitto osoittaa tutkinmksen si·sällön ja johdannon ristirii,taisuuden. atomirengas) vuoksi suunnitelmien roteu tuessa. Hu uhkaja on myös variksen merkuttävin luontainen vihollinen. Mm. Joka tapauksessa Varsinais-Suomen huuhkajien poikastuotto on hyvä verrattuna muihin tutkimuksiin ja tilanteeseen esim. Liikennetaloudellinen tarka5te<luosa p yrki·essään hyöty hai,toaanalyysiin käsittelee vain ,tien kunnossapito-, rakennusja aikakustannuks.ia unohtaen täysin ympäri•stöja onne,ttomuuskustannuk•set. 1. Kokon,aisuuKIRJEENSULKIJAT POSTIKORTIT Suomen luonnonsuojeluliJLton värilliset posniikoI'ti1t ja kirjeens.ulikijat ovat edeJ.leen ruiiden käytettä,aissä, jotka haluavat pitää luontoa esillä kujeenvaihdossa,an. Lausunto Kanta-Hämeen tieverkkosuunnitelmasta, Kanta-Hämeen seutukaavaliitolle . Tutkimus palvelee vain autoLiikentCC!ll kehittämistä, vaikka johdanto lupaa erityisesti vai voa kevyen lirukenteen etua. julkilausuma kansakuntien oikeudesta käyttää omia luonnonvarojaan Liitto tukee YK :n 27 . 2. Eräi•tä nii•stä on kä,sitelty yksityiskohtaisesti Suomen Luonnossa. Ne voi tilata, posti.kulut maksamalla, Suomen luonnonsuojeluli•i•tosta p uhelimeLLa 448 439 tai kirjeellisesti (mieluimmin kirjeellisesti) . Myös alueebuset luonnonsuojeluta voitteet ovat jääneet vähälle huomiolle, sil,1ä monet niesuunnat uhkaavat arvokkailta suojelukohteita. l .197320. Liitto kritisoi TVH:n ylei5esti käy,tuämiä amerikkalaisia aik=a elänei,tä liikennesuunnit telumenetelmiä. Se verottaatkin tehokkaasti nykyi~in ihmisen to1rrunnan johdosta ylisuuriksi paisuneita vari.s.laumoja. Lahti uhkaa pilkkoutua osiin moottoritien ja 400 kV voimaLinj,an (ns. Kirjeensulkija,t ma ksa va,t 10 p/kpl, vii,denkymmenen merkin sarja 5 mk (viittä erilaista). 17. 17. Liitto pyytää ministeriötä ryhtymään kii reclLi,si,in toimenpiteisiin osaseutukaa van laatimiseksi ja sen vahvistamiseksi lahdelle. 17. .istuntokauden päätöslauselmaa, jossa vahvi•stetaan valtioiden pysyvä oikeus omiin luonnonvaroihinsa, jolloin niihin puuttuminen muiden valtioiden taholta on kansainvälisten periaatteiden loukkaamista. main. Ruotsi,ssa. 22. Huuhkajan saalislajisto koostuu valtaosaltaan jyrsijöistä sopivimman koon ollessa rotan ja ojamyyrän s·uuruusluokkaa. Kolmen poitkasen pesiä oli kuusi, kahden poikasen seitsemän ja yhden poikasen pesiä kuusi kpl (sis. Variksen sula,t ovaukin yleisimpiä saali,sjäoteitä lähes karukilla huuhtkajan pesillä VarsinaisSuomessa kuten muillakin kuLttuurialuei'1la. Huuhkaja on nyky isin rauhoiteutu vain pesimäkauden aitkana (1. Islanni·ssa on vieraiden valtioiden harjoittama kalastus rilkkonut luonnonvarojen kestävän tuoton periaa,tetta. 2. ed. 8.), vaikka järkisyyt puoltavat ympanvuotista rauhoimsta. 4. doLlisimman vähän häiriötä aiheuttaen ja huuhkajan poikasten ollessa jo su:uria. Mi:käli ka,i:kesita huolimatta alkaa ilmetä tapauksia, joissa varmuudella voidaan todeta lintutieteilijöiden aiheuttaman häirinnän johtaneen huuhkajan pesinnän epäonnisrnmi•seen, joudutaan harkit•semaan koko tutkimuksen lopettamista. varauks.en). Kaikista on saata v1ssa (rajoi.tetus•ci) täydelliset lauSU!llnot. 1. 97. Vihme vuonna Varsinais-Suomessa onnis,tunei~ta huuhkajan pesinno1,sta lähti lentoon yhteensä 46 poikasta, mikä merkiosec kaikkien todettujen pesintOJen tuottaneen keskimäärin 1,8 lentopoikasta/pe-sintä. Lii·uto paheksuu Suomen YK :n yleiskokouksen äänestystä (päätöslauselmasta 20 ma:JJta äänesti tyhjää, Suomi muka,anlukien, kwkaan ei vastustanut) varsinkin kl.lill on toisaalta annettu ymmärtää maamme haluava n tukea Islancia sen ponnistelussa oikeuksi•sta luonnonvaroihinsa. 31. 2. Liitto nojautuu edelleen aikaisemmin antamiinsa lausuntoihin ja näkee ainoana realistisena vaihtoehtona Sköldvikin laajentami•sen. 1973 Suomen luonnonsuojeluli,itto on alkuvuoden aikana tehnyt seuraavat kannanotot luonnonsuojeluun liittyvistä kysymyksi>Stä. Lausunto mahdollisen kolmannen öljynjalostamon sijoittamisesta, kauppaja teollisuusministeriölle. Lintutieteilijät eivät ole aiheuttaneet yhdenkään pesän tuhoutumista, vaan syynä ovat olleet ennenkaikkea paikallisten amkkaiden ja ymmärtämättömien retkeilijöiden Liian varhaiset ja muutenkin tarpeettomat käynnit tunnetuilla huuhkajan pesäpaikoilla. Luku on hieman todellista pi•enempi, koska parissa tapauksessa lentopoikasten tarkkaa lukumäärää ei saatu selville ja näistä on laskettu tulokseksi 1 poikanen/pesintä. Mikäli tämä ei tuLisi kysymykseen, on rntkaisu tehtävä aluepoluittisilla perusteilla. Nhinpä viime vuonna todettiin kaksi pesintää, jotka tuottivat neljä lentopoikasta, mitä pidetään jo hyvi•n harvinaisena. Turnn Lintutieteellinen Yhdistys Suomen l11onnonsuojeluliitto l. Kesäku,un alussa, jolloin juuri pesäinsä Jattäneet variks.enpoj,at ovat helppoja saaföta huuhkajalle, ovat myös sen omat poitkase,t jo suuria ja näbkäisi mmillään
Lutto on tyytymätön moottoritien linjausvai htoehtojen valiinoaan, sillä jarkosuunnittelun pohjaksi valituista kahdesta suunnasta toinen ylittää lahden hyv in ikäväUä tavalla ja toinen on muuteotu alkuperäisestä ns. 4. Liioto esittää tutkittavaksi kallioiden moninaiskäyttöä niin, että louhe otettaisiin kallioiden sisälle kaivettavista varastoista, rikkomatta kallion pintarakennetita. Moottorikelkan vapaata käyotöä ei tule lukea ns. Tutkimus jakaantuu käyttöennusteeseen ja tasetutkimukseen. Suomen Luonto 1/73 s. Lähetystökäynti liikenneministeri Tarjanteen luona Pernajanlahden suunnittelutilanteen takia, yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa. Liiton edustajaksi neuvostoon esitetään puheenjohraja D ahlström ja varalle varapj. 2. Toimikunnan työ on hyvää. 23. 4. 2. 2. s. Suojelualueiden toteutuksessa on kiire saada ~ikaan käyttöoikeuden rajoi tuksia ja olisi tehtävä mahdolliseksi tehokas väliaikainen rauhoitus. Lausunto voimalinjasta välillä Inkoo Nu rmijärvi, Imatran Voima Oy:lle. 14. Tiedotustilaisuus Saaristomerelle toukokuun lopulle suunnitellun sotaharjoituksen johdosta. 1.1973 -20. 3. Liitto kannattaa kelkan käyttöä poronhoidossa ja viranomaisten rehtäV'issä, kuten on esitetty. Neuvoston toiminnan kannalta liioto 98 pitää suotavana neuvoston kokoonpanon tarkistami·sta. 6-vaihtoehdosta Koskenkylän maatalousaluetta vaurioittavaksi suunnaksi. Liitto esittää otettavak•si uu.deUeen tutkittavaksi alkuaan edu!Jiseksi havaittua kuutosvaihtoehtoa, mikä olisi liiton esittämän suunnan mukaan ehdottomasti paras sekä luonnon että asutuksen kannalta. Lausunto Uudenmaan soratutkimuksesta, Uudenmaan seutukaavaliitoille. Liitto korostaa, että suojelutarkoi tubiin otettavi•sta aluei.sta on kaikissa tapauksissa suoritettava IUJ1 astushetkellä vallitseva käypä hinta. Maaseutumaiseman tutlk.iminen vaatii kuitenkin myös uusia tavoittei ta. 4. 2. 17. Liitto pitää lisäksi tärkeänä järjestöjen ulkopuolella toimivien aktiivisten ympäri tönsuojeJ.i ja-asiantuntijoiden edustusta. MoootorikeLkasta on tullut ympäristönsuojelullinen ongelma. 3. Liitto esittää soran esiintymäluokituksen tarkiistamista siten, että III lk esiintymiltä vaaditta1sun myös hyväksytty ottosuunnåtelma ja II lk esiintymiä siirrettäisiin I lk :aan, koska muutoin ei eräiden arvokkaiden esi~ ntymien säilymistä voitaisi taata. Liitto kannattaa sii rtymistä kalliomurskeen ja merihiekan käyttöön era111 edellytyksi111. 5. Lausunto " Kestääkö maisema?" -kirjasta, Uudenmaan seutukaavaliitoille. Se osoittaa vääjäämättömästi sen, että Hels.ingin seudUJ11 soravarat tullaan käyttämään Loppuun 1980-luvun alussa, ja vuosituhannen lopussa meiUä ei enää olisi Salpausselkää Lohjan Hyvinkää.n välillä. Yhteiskunnan suunnitelmallista maapolicii•k'kaa totellitettaessa lunastuslai nsäädäntö on keskeinen. Murskausascmi a ei saa sijoi'ttaa U1Lkoilualueiden tuntumaan ja louheen välivarastoinnilla ja pienehköillä murskaarnoilla tulisi pyrkiä ma ojcn tehokkaaseen käy,ttöön. 23. D. Toimikunnan mieti ntö on pääpiirteissään hyvä lainsäädännön pohjaks.i, mutta asetusta olisi laajennenava erillisillä paikalliskysymy ksi llä ( ryöstökalastus tunturijärvillä ja hylkeenmetsästys merialueilla). Viranomaiset ovat syq ayttäneet luonnonsuojelun kannalta keskeiset kansalaisjärjestöt Naturoch miljövårdin ja Luon,toLiiton sekä metsästystä ja kalastusta edustavat järjestöt. Lausunto lzmaswslainsäädännön uudistamisehdotuksesta, oikeusministeriölle. Tutkimuksella voidaan katsoa olevan valtakllillnallista merkicystä, joten s.i tä tulee levittää tehokkaasti eri suunnitteluelimiin. Myös kesäkäyttöisten maastoajoneu vojen yleistym iseen on lainsäätäjän varauduttava mitä pikimmin. jokamiehen oiikeuks,iin. OngelmaJ.Liset ti.Janteet koskeva,t luonnonsuojelussa virkistysalueiden sekä luonnonja kansaLLl5puistojen lunastamista ja li ittyvät osaltaan rakennusla.insäädännön p11ri,in. 87 ). Ammunta ja liikkuminen häiritsee pesinnän lisäksi arktisten lintujen muuttoa ja kalastuselinkeinon harjoitusta. Liiton kommentit metsähalliwksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän muistioon (ks. Kirjelmä Maailmanpankin Mera-lainan käytöstä valtioneuvostolle (ks. 3. 3. 17. 39). Ulkosaaristo on erittäin haavoittuvaa, Lappiin verrantavaa aluetta, jossa eletään biologisilla äärirajoilla. Linjasuunni<telman toisella osalla urmijärvi Anttila tarvitaan lii ton mukaan suurempia muutoksia mm. Yleispiirteiltään linjaus on aiikai~mmin tehtyjen korjausten jälkeen melko hyvä. Suomen luonnonsuojeluliitto 1. Liiton käsityksen mukaan uudistusehdotus toisi huomattavan parannuksen nykytilanteeseen. uuden linjan hakemista Pernajanlahden pohjoispuol·itse. Luonnonja ikansallii•spui tojen alueella virkistyskelkkajlu on ehdottomasti torjuttava. VirkistyskelkkaiJ u on sen sijaan ohjattava tarkoin rajoitetuille reiteille. K aavaehdotusten mukaisten uojelualueiden toteuttaminen käy kyseenalaiseksi maanomistajien vastatoimien takia. Tutkimus on ansiokas pyrkiessään ympär~stön kokonaisvaltaiseen käsittelyyn siten, että kunnallinen luottamustai virkamies sen seLke:isti tajuaa. H äyrinen. Lausunto moottorikelkkatoimikunnan mietinnöstä, maaja metsätalousministeriölle. Liitro esittää pieni ä muutoksia Inkoon Stormossenin, Siuntionjoen lähistön ja Espoon Grundträskin kohdall a. 23. Lausunto asetettavan ympäristönsuojeluneuvoston kokoonpanosta, sisäasiainministeriölle. 1973 de saan tunkimus palvelee parhaiten dokumenttina Kanta-Hämeen tJiestön nykyisestä tilasta, mutta tiestön kehi tysta voitteeksi sitä ei tulisi seUaienaan yksin asentaa. 19. Liitto on huolestunut parhaaseen pes.i mäaiikaan tapahtuvasta sotila toiminnasta Utö Orö -väli6essä ulkosaaristossa. Kallioista tultaneen tulevaisuudessa taistelemaan kuten nyt kiistellään harjuista. 3. 17
Koilliskairan ja Koitilaiska~ran alueita koskevien yleisluontoisten suunni telmien saattam inen toteuttamiskelpoisten moninaiskäytöllisten ehdotusten muotoon ekä Oulangan kansallispuiston laajennuksen suunnittelu. Valtion tuloja menoarviossa vuodelle 1972 oli luonn onsuojelualueiden lunastamiseen varattu vain 490 000 mk, kun samaan aikaan oli kauppoja " vireillä" n. Vuoden atkana saivat työnsä päätökseen mm. Tukholman konferenssilta odotettun etukäteen paljon. Esityksen mukaan kehitetään myös väliportaan hallintoa perustamalla 11 ympäristönsuojelun tarkas•tajan virkaa läänånhallituksiin sekä 6 ylitarkas.rajan virkaa vesihallånnon vesipiireihin. Sen mukaan on sisäasiainmirui:steriöön perustettu ympäristönsuojeluosasto ja aikaisemmin valtioneuvoston kanslian alainen ympäri tönsuojelun neuvottelukun ta siirretty sisäasiainministeriöön. Uuden enemmistöhallLtuk,sen valtion vuoden 1973 ruloja menoarvion yhteydessä esittämä ratkaisu on kompromissi. Niide11 levittämä informaatio täydensi merkiotävästi pääkokouksen lai haa tiedollista antLa. Näin olle11 konferenssi täytti tarkoituksensa vain osittain. 1972 1. Uusien luonnonsuojelualueiden perustam1•soa on edelleen vaikeuttanut pääasiassa kaksi seikkaa: tarkoitukseen varattujen va rojen puute sekä lunastusmenettelyn hitaus. YLEISTÄ Vuoden 1972 tapahtumia luonnonja ympäristönsuojelun alalla hallitsi yhtäältä maamme ympan stonsuojelun halli nnon järjestämistä koskeva pohdinta, toisaalta Yhdistyneiden kansakuntien ympäri tökon fere nss•i Tukholmassa kesäkuussa ja sen v1riotämä kesk ustelu. Luonto-Li·ioon toi mesta kerätty yli 100 000 allekirjoit usta käsintävä kmsalaisadre si luovutettiin pääministeri Paasiolle keväällä. Jonkinl aista edistystä siis tapahtuu ympäristönsuojelun hallinto-organisaatiossa, mutta hallinnon ha janaisuus ei ainakaan vähene. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen to1m1ntakertomus v. Pitkään vireillä ollut Koilliskairan kan alljspuistohanke oli vuoden a ikana laajalti esillä. Tältä osin konferenssilta puto i pohja pois jo etukäteen, kun Saksan Demokraattisen Tasa vallan osanottokysymystä ei saatu järjestetyksi. Uusi laki aluksista aiheutuv~en öljyvahunkojen torjunn asta säädettiin. Olennaisimmat muutokset säännöissä tapahtuivat äänim ääräpykälässä. Pitihän sen olla ensimmainen tilaisuus, johon kaiiikki valtiot kokoontuisivat keskustelemaan ja päättämään suuntaviivoista ihmiskunnan elinehtojen turvaamiseksi. H allitus joutui kesällä peruuttamaan 1isämenoarvioon liittyneen lakiesitykse11, jonka mukaan ympäristönsuojelu valtion hallinnossa olisi kokonaisuude saan keskitetty si äasiainministeriöön. MyönteLSenä ilmiönä on pantava merkille hallitussopimukseen sisältyvä maininta pyrkimyksestä keskittää ympäristönsuojelu11 hallinto kokonaan omaan ministeriöönsä. Toimikunnan esityksen mukaan jaettaisiin suojelualue eriasteisiin vyöhykkeisiin, joista era1ssa olisi sallittu rajoi,tettu mensänhoito ja ka.iikissa matkaiJua palveleva rakennustoiminta. 12. Parin vuoden ajan lainehtLnut keskustelu maamme y mpäristönsuojelun hallmnon järjestämisestä jatkui kiivaana. Jo tata ennen oli metsähallituksen toimesta perustettu Koiilliskairatoim~unta, jonka tehtävänä oli ns. Luonnonja ympäristönsuojelun lainsäädännön alalla oli edistys jokseenkiin olematonta. Tukholman konfe ren&Sin yhteydessä järjestettiin puolivirallinen ympäristöfoorumi, johon liitonkin edustajat osallistuivat, sekä useita epävi.ralli ia "varjokonferensseja". Sen sijaan vesihallit us on edelleen maaja metsätalousmini teriössä samoin kuin entinen valtion luonnonsuojelunvalvojan toimisto, joka nykyisi n to1m11 m1mstenon yleisen osacston alaisena luonnonvarainhoitotoimistona. vesihuollon ja vesiensuojelun rahoituskomitea sekä maa-alueiden öljyvahinkotoimikunta. Ulkoilu,lakiiesiitys makasi koko vuoden eduskunnassa. 10. Mietintöön l~ttyy vt. Onkin pohdit tu työn siirtämistä mecsähallitukselta maatilahallitukselle, jolla on tarkoi,mkseen soveltuva organisaatio. 2. Se päätyi va toin luonnonsuojelujärjestöjen lausunnoissaan esittämää kantaa esittämään Koiiliskai ran suojelualueen muodostamista erityislailla. Konfe renssi ei myöskään onnistunut ul ottamaan keskustelua eräille ympäristönsuojelun kipeimmille osaalueille. 20 miljoonan mk :n edestä. Suomen luonnonsuojeluliiitto puuttui vuoden aikana lausunnoi55aan ja kannanotoissaan sekä Tukholman konferenssin järjestelyi hin että ympä~istönsuojelun hallintoon. Valitettavaa on myös, että valtion luonnonsuojelun val vojan arvostettu virka lakkautetaan. Paha ti vanhentuneen luonnonsuojelulain uudistamisesitys taas pölyttyy maaja metsätalousminisreriös.sä. Toimikunta jätti mietintönsä 29. Tämän seurauksena peruuttivat useimmat Euroopan sosialistiset valtiot osallistum isensa kon feren siin . Marraskuussa järjestettiin ensimmäinen uusien sääntöjen mukainen syysli,iuokokous. apulaisJuonnonsuojelunvalvoja E rkki Kellomäen enava mielipide, joka vastaa suurin piirtein liitonkin asiasta e ittämää lausuntoa. Lisäksi neuvosto poisteroii.i1 li.Lton organisaatiosta. Yhdist ysrekisteriiJ1 sääntöjen muuto merkittiin 25. Liiton varsinaiseksi jäseneksi hyväksyttiin vuoden aikana Porvoon Luonnonhistoriallinen Yhdistys ja Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys. ORGANISAATIO JA Si\i\NNOT Li.iton sääntöjen uudistaminen saatim vuoden aikana päätökseen. Loun ais-Hämeen Luonnonsuojeluyh99
Kokouksen yhteydessä käytiin vilkas keskustelu aiheesta "EuroopaJ1 talousyhteisö ja ympäristönsuojelu" sekä kuulciin selostus Yhdistyneiden kansakuntien ympärisrökonferen,ssin valmisneluista. Hallitukseen valitoi~n uudelleen fil.kand. Esbteryisrä toivomuksista huolimatta ei vuoden aikana juuri edistytty organisaation kehittämisessä nimenomaan paikallisella tasolla. 100 henkilöä, jobsta 57 äänioikeutettua edustajaa 29 jäsenjärjestöstä. Sen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti maat.-metsät.kand. päivänä Tieteellisten seurojen talOStSa Helsingissä. VUOSIKOKOUS JA SYYSLIITIOKOKOUS Vuosikokous järjesrerti,in maaliskuun 19. Pöytäkirjan pykäliä kertyi 352 kpl. Vuosikokous hyväksyi riesuunn~celua ja liikennepolitiikkaa sekä vesakkomyrkkyjä koskeva,t julkilausumat. Alustajina toimivait Olli Pa.asivir•ta ja Heikki Haapala. Kokokuksessa jaettiin liiton ans10merkir seuraaville henkilöille: kultainen: ylimecsänhoiraja Yngvar Blomgren (Helsinkii) hopeinen: rai,teilija Er~ Bruun (Helsinki) toiminnanjohtaja Harri Dahlström (Helsinki) valokuvaaja Hannu HaUJtala (Helsinki) dosentti Marttii Markkula (Vantaa) metsänhoiJraja Kaarle Klemola (Helsinki) varatuomari Eero Rantakokko (Espoo) 100 kansanedustaja Pär Stenbäck (Vantaa) Mui,ssa tilaisuuksissa luovutettiin seuraavat ansåomerkit: kultainen: agronomi Johan Standertskjöld (Helsinki) hopeinen: vt. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toimintakertomus v. Vuoden lopussa li~ttoon kuulun näin ollen 29 varsinai·sra ja Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen erottua 20 ulkojäsentä. Holger Ahlqvist. luonnonsuojelunvalvoja Pekka Borg (Kirkkonummi) preparaattori Johan Grönvall (Lov:iisa) mecsänhoiraja Pertti Hokaj,ärvi (Rovaniemi) lisensiaatci Matti Lähdeoja (Hel~ink.i) metsäiteknikko Pauli Pahcaja (Rovaniemi) maisemanhoidonvalvoja Lauri Ru.ippo (Tampere) lehtori Juhani Santanen (Mikkelii) kauppa.lanjohtaja Sigurd Släni.5 (Karja.a) apulaisprofessori Rauno Tenovuo (Turku) Liiton ha!Li.mksen puheenjohtajaksi vali~tiin vuostlkokouksessa edelleen yksi mielisesti eläinlää,k,et.lis. Uusien sääntöjen tultua voimaan jouduroi,i:n kokouksessa valitsemaan koko liittohallitus uudelleen. Osapäivätoimisena ,toimistoapulaisena työskenteli koko vuoden abituri~ntti Sisko-Liisa Tamminen. Harri Dahlström, maat.-metsät.tri Erkki Huokuna, prof. Kahdelta kilpailevalta ehdokaslistalta valittiin seuraavat henkilöt: fil.kand. 4. Kokoukseen osallistui n. Urpo Häyrinen, fil.kand. Pasi Lehmusluoto sekä varalle samoim edelleen kauppat.maist., KHT Erkki Palmu ja fil.maist. HALLITUS, NEUVOSTO JA TOIMIHENKILOT Uu~ien sääntöjen myötä liiton organisaatiosta poistunut neuvo~to ei kokoontunut kertomusvuoden aikana. Tilinrarkastajiksi val~cciin edelleen ekonomi, HTM Mauri Marikainen ja metsänhoit., fil.mai·st. HaHbtuksen jäsenten vaalissa käyre,ttiin ensimmäisen kerran liiton histori,assa suhteellista vaalitapaa. kand. Tilapäisinä toimistoapularsina työskencelivät ylioppilaat Lasse Kosonen, Kaija Hiekkamäki ja Hannele Santanen. kand. 1972 distys ja Itä-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys pysyttäyryivät edelleen liiton ulkopuolella. Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla. Olli Ojala. Einari Valleala. Kokous antoi julkilausumat ydinvoimaloista, mahdo!Li&esta vapaakauppasopimuksesta ja luonnonsuojelualueiden lunastamisesta. Ha.Uituksen varapuheenjohtajaina oli Urpo Häyrinen ja sihteerinä Olli Paasivirta. Urpo Häyrinen ja erovu.oroisten sekä yhden eroa pyytäneen tilalle fil.kand. 11. Martti Linkola, fil. Monen varsinaisen jäsenyhdisryksen alueelle on osin oma-aloitteisesti, os.in alueyhdisryksen toimesta syntynyt paikalli,syhdistyksiä tai -osastoja. Uu,sina jäseninä valietiin neuvostoon kansanedustaja Ilkka-Chris.oian B jörklund, kalastaja Pentti Linkola ja metsänhoit. 3. Vuosikokouksessa hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukainen ens.imrnäinen syysliittokokous pidettiin 18. Rauno Ruuhijärvi. Neuvoston erovuoroisusra jäsenistä valittiin uudelleen maat.-metsät.kand. Peiu;a Mikola, kansanedustaja V. Teuvo Suominen, oik.yo Anna-Riitta Wallin, yhtebSkuntat. Toimin,nanjohtajana oli edelleen luonnonr.kand. Hallicus kokoontu.i vuoden aikana 14 kertaa. Sääntömääräisten asioiden ohella keskusteltiin kokouksessa vapaaehtoisen ja virallisen luonnonsuojelun tehtävistä ja suhteista valtakunnallisella ja maakunnallisella tasolla. 19. Harri Dahlström. Siihen otti osaa 63 äänioikeutettua edustajaa 29 jäsenjärjestöstä. Hallituksen apuna toim1v1sra valioku,nni~ra kokoontui säännöllisesti maisema valiokunta. Ulkojäsenek:si hyväksyttiin Kokoomuksen Nuorten Liirto ja Suomen Lääkärilibt,to. Martti Liinkola, mM•s.emanhoidonvalvoja Laucri Ruippo, kaupungineläinlääkäri Sulo Rahko, lehtori Juhani Santanen, fil.kand. yo Pentti Vä,isänen. Olli Paasivirta, oik.yo AnnaRiitta Poranen ja maisemanhoidonvalvoja Lauri Ru.ippo. 0. Mäkinen ja apul.-prof. Muut halLimksen jäsenet olivat fil.yo Yrjö Haila, kalastusmestari Jouni Kitti, fil.kand. Juha Hämäläinen ja toimi~tonhoitajana rouva Eini Nordman. Ulkomaansihteerinä toimi Anna-Riitta Wallin. Liiton aloitteesta työskenteli koko vuoden 16-jäseninen enecrgianhuollon. Matti Vehkalahti ja varajäseniksi ylilääkäri Jaakko Savola ja fil.yo Yrjö Haila. Teuvo Suominen ja valtiot
Niiden saamaa julkisuutta voidaan pitää välotä vänä. ympä~istöpouitti.nen työryhmä, jonka sihteeriksi liitto palkkasi tekn.yo Seppo Välimäen. Valtion luonnonsuojelun valvojan, professori Reino Kalliolan jäädessä eläkkeelle tammikuun lopussa järjesti hitto hänen kunniakseen kansalaispäivälliset Kalastajatorpalla 05. Kustannukset jaettiin Li~ton ja Naturoch miljövårdi.n kesken voimassaolevan yhteistyösopimuksen mukai,sesri. vuosikerta käsitti kaksi numeroa, joista ensimmäinen ilmestyi 32-·sivuisena huhtikuussa 1972 ja t0inen maaliskuussa 1973. Kesäkuussa laadittiin suppea yhteenveto varsinaisten jäsenten toiminnasta vuonna 1971. Suomen Luonnon sisällön suunnittelussa noudatettiin marraskuussa 1971 ylimääräisessä kokouksessa hyväksyttyjä yleisperiaatteita. B-sarjan julkaisuja on jaettu ilmaiseksi yhteensä useita tuhansia kappaleita. Vuoden aikana painatettiin yksi uusi juliste, joka es,ttaa hiirihaukkaa. HaUituksen puheenjohtaja kuului Suomen viralliseen valtuuskuntaan asiantuntija101. Hinnankorotuksesta huolimatta tilaajamäärä kasvoi. Julisteen on suunnitellut taiteilija Erik Bruun. Omaa luokkaansa ylueydenpidon tehostajina olivat vuosikokous ja etenkin em;.immäinen kaksipäiväinen syysliittokokous. Liitto es.ittää lahjoiittajiUe parha,immat kiitoksensa. Avustukset ja lahjoiirukset muodostivat yhteensä lähes kolmanneksen liiton tuloista. ai heena "saaristometsät''. Vuoden viimeisenä numerona ilmestyi eri.tyisnumero, jossa keskityttiin metsäpeuraan ja sen suojeluun. Alivuokralaisina olivat koko vuoden Luonto-Liino ja Naturoch miljövård. Jäsenet tiedottivat omasta toiminnastaan lii,tolle entistä paremmin. Lehden toimitusneuvostoon, joka kokoontui kertomusvuoden aikana yhden kerran, kuuluivat Urpo Häyrinen, Harri DahLström, Jouko Mättö, Jouni Kitti ja Hannele Pohjanmies-Nurmi. Lehden painoksen suuruus oli 10 000 kpl. Jäseni!Je läheteotiin säännölLisestii hallituksen kokousten pöytäkirjat sekä lausunnot ym. Vuoden aikana pantiin alulle myös A-sarjan toisen julkaisun, maisemaoppaan, suunnittelu. Perinteiseen tapaan liiton antamat lausunnot ja julkilausuma,c toimitettiin julkaistaviksi etupäässä tietotoimistojen kautta. Hallituksen jäsenet ja toiminnanjohtaja vierailivat vuoden aikana muutamien jäsenyhdistysten vuosiyms. Liiton hallituksen jäsenet ja muut liit0n edustajat osallistuivat vuoden aikana kymmeniin luonnonsuojelutilaisuuksåin alustajina ja keskustelijoina. 03. Liiton toiminnanjohtaja vieraili yhdessä valtion vt. 30 henkilöä. Se oli 8 300 tilaajaa. Painos oli 10 000 kpl. 5. Matkan seurauksena pantiin mm. Avustusta ei kuitenkaan nostettu vielä kerromusvuonna. Jenny ja Antti Wihurin Rahastolta •saatiin 5 000 mk maisemansuojeluoppaan julkai,semiseen. YHTEYDENPITO JASENYHDISTYKSIIN tapahtui edelleen pääas,iassa postitse. 8. Kirjasta on myyty omakustannll!shintaa,n 2,50 mk/kpl. Vuosikerran kokonaissivumäärä kasvoi jälleen edellisvuotisesta ollen nyt 272. MUU VALISTUSTOIMINTA Keväällä julkaistiin sarjassa Luonnonsuojelujulkaisuja A sen ensvmmäisenä numerona ruotsalaisen alkuteoksen pohjalta oloihimme muokattu 48-sivui.nen kirjanen "Ekolog,ia". vuOS!lkerta ilmestyi kuutena numerona, JO ts ta numerot 2 ja 3 oli yhdistetty kaksoisnumeroksi. 06. Suomen Luonnon vastaava toimiittaja oli edelleen Teuvo Suominen ja oa,ittaja Timo Tanttu. alulle useita merkitykse!Li'9iä rauhoimshankkeita. 6. Päivät ohjasi yo Arno Rautavaara ja njille osallis-rui n. Suomen Luonnon metsäpeuranumerosta otettii,n saa,tujen lahjoitusten mrvin 10 000 kpl :n y Ii painos, joka levitettiin kaikille kansaja oppikouluille, Luont0-Lii-ron kerhoille, peura-alueen kunnille ja rajavartiolairokselle, metsästäjille, sanomalehdille ym. kokouksissa. Marra•skuussa tehtiin vastaava kahden päivän matka Vammalan seudun ja Satakunnan luonnonsuojeluyhdistysten toimialueelle. Muut tulot saatiin pääasiassa Suomen Luonto -lehden oilausmaksu.ina sekä entisestään kasvaneesta myyntitoiminnasta. luonnonsuojelunvalvojan Pekka Borgin kanssa toukokesäkuussa Itä-Suomessa tutustuen yhdeksän jäsenyhdistyksen to1m1ntaan ja toimialueeseen yhteensä kolmen viikon ajan. B-sarjassa ilmestyivät vuoden aikana Olli Ojalan "Ympäristömyrkyt" ja "Muovien aiheuttama,r ympäristöhaitat", Antoi Haapasen ja Vi,lho Vaarnan "Kololintujemme suojdu" {uusi painos) sekä Päivi Ylikosken "Myrkyt, joita syömme". 02. 9. 10. Tilanahtaus liiton toimitiloissa helpottui jonkin verran Symbiooså ry :n muutetrna huhtikuun alussa. 21. Liiton t0imistosta jaettiin vuoden aikana korvausta vastaan ennätysmäärä luonnonsuojeluaiheis.ia postikonr.teja, kirjeensulkijamerkkejä, julistei,ta ja kirjoja. Painos oli 2 000 kpl. Heldt (suurpetojen suojeluun), Oy Schildt & Hallberg Ab (kotkan suojeluun) sekä Neste Oy. Lisäksi tukivat Liiton toimintaa taloudellvsesti seuraavat liikelaiwkset: Oy Insinööritoimisto K. KURSSIT JA KOKOUKSET Kevätmetsäviikolla järjestettiin perinteinen keskustelutilaisuus Tieteellisten seurojen talossa 22. Suomen Akatemia myönsi Suomen Luonto -lehden julkaisemiseen 13 000 mk. Yhdessä Kansanvalistusseuran kanssa järjeste-ttiin jälleen Luonnonharrastajan lomapäivä-t, tällä kertaa Föglös5ä Ahvenanmaalla 16. 16. Siihen anott:ii,n Jenny ja Anoti Wihuri,n Rahastolta apurahaa ja saatiinkin 5 000 mk. TALOUS Valtion vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle myöntämä avustus oli edeLleen 60 000 mk, mistä liiton osuus oli 50 000 mk ja Naturoch miljövårdin 10 000 mk. KANSAINVALINEN YHTEISTYO Keskeinen kansainvälinen tapahtuma oli Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökonferenssi, joka pidettijn Tukholmassa 05. 7. asiakirjat monisteina. Lehden toimi,tti Lass.e Blomberg. Finlands Naturin 31. Erityistä huomiota kiinnitettiin keskustelun aikaansaamiseen vapaaehtoisen luonnonJa ympäristönsuojelun tehtävistä ja toimintatavoisva. SUOMEN LUONTO JA FINLANDS NATUR Suomen Luonto -lehden 31. 06. Kuitenkin vain kymmenkll!nnan yhdisty<ksen toiminnasta oltiin liiiton toimistossa perillä riittävän hyvin ja toi,saaliva kolmen yhdi·styksen olemassaolosta ei saatu minkäänlaista viesriä. Suomen Luonnon vanhoja numeroita on jaettu eri tilaisuuks.issa ilmaiseksi useita sa,toja kappaleita
06. 19 72 Jascnenä. 03. lausunto ti eja vesirakennushallituksell c Helsingin ja Tampereen välisen moottoritien yleissuunnitelmasta. 19. tri Pekka Borg, va ratuomari Eero-Pekika P aavolainen ja professori Peitsa Mikola, jotka osalli,stuivat myös Yhdysvalloissa pidettyyn Maailman tois.een kansallispuistokonferenssiin. 11. Lisä ksi liitto on kymmenen muun järjestön kanssa yhtynyt Suomen ja Euroopan talousyhtei,sön vä listä vapaakauppasopimushanketta koskevaan, 19. LAUSUNNOT JA ALOITTEET Kertomusvuoden aikana liitto on antanut lausunnot ja tehn yt seuraavat aloitteet: 25. Hallituksen puheenjohtaja on ollut kuultavana eduskunnan perustuslakiv aliokunnassa 21. Pohjoismainen yhteistyö on edelleen jatkunut vi,lkkaana. kirjelm ä valtioneuvostolle yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa rannikkoalueen, eri,tyisesti Hankoniemen, suojeJuk ysy myksistä 06. Konferenss·in, foorumin ja muiden rinnakkaistapahtumien pohjalta on valmistettu yli 100sivuinen julkaisu "Tukholman ympäristökonferenssin varjosta", joka ilmestyi maaliskuu.ssa 1973. 12. 08. julkilausuma puunjalostusteollisuuden laajennushankkeista Länsi-Suomessa 18. 01. kirjelmä kansanedustajulle ympäristönsuojelun hallinnosta 25. ympäristönsuo;elun hallintoa koskevassa asiassa sekä talousvaliokunnassa 14. 05. 11. päiväotyyn julkilausumaan. 06. lausunto Itä-Suomen vesioikeudelle Punkaharjun tiesuunnitelmasra 28. 12. 01. lausunto Helsingin rakennusviraston puhtaanap uto-osasrolle Vanhankaupunginlahden kaatopaikkasuunnitelmasta 29. Kansainvälisen nuorten ympäristön suojelujärjestön (IYF) v uosikokoukseen osallistui Anna-Riitta Wallin, joka on myös uoiminut jäsenenä kansainvälisessä nuorten Itämeren kokousta valmis,televassa työryhmässä. Konferenssin yhteydes5ä järjestettyyn ympär.iistöfoorumiin liitto lähetti seitsemän edustajaa (Sauvo Henttonen, Anna-Riitta Wallin, Kimmo Hänninen, Pekka Ma.ttelmäki, Camilla von Bonsdorff, Hannele Pohjanmies-Nurmi ja Yrjö Haila) ja siihen osallistuivat lisäksi valtioneuvos.ton kansl,ian ja ym päristönsuojelun neuvottelukunnan edustajina hallituksen jäsenet Olli Paasivirta ja Pentti Väisänen. Ensimmäiseen, Ruotsissa 18. yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa kannanotto YK :n ympä.ri,stökonferenssin järjestelyihin 28. Liiton kansainv älinen toiminta on tähän asti pääasiassa suuntautunut akcuiv isesti pohjoismaiseen yhteistyöhön; myös Kansainväliseen LuonnonsuojeluJiittoon on enti•stä ti~v iimmin pidetty yhteyttä. Opetusministeriöltä saatiin tähän tarkoitukseen 2 100 mk. lausunto tieja vesirakennushallitukselle Helsingin Lahden moottoritien I rakennusvaiheen toteuttamisesta moottoriliikennetienä Arolan ja Mäntsälä E:n välillä 20. 03. kirjelmä valtioneuvostolle yhdessä Naturoch miljövårdin kanssa luonnonsuojelun hallinnosta ja lainsäädännöstä 29. lausunto maaja metsätalousministeriölle vesiensuojelun Ja vesihuollon rahoituskomitean mietinnöstä II 13. lausunto Helsingin seutukaavaliitolle Hels·ingin seudun yleisilmai!ututkimuksesta 05. lausunto Bio-Dynaamiselle yhdistykselle biodynaamisen vi ljelyn edistämisestä 01. pidettyyn kokoukseen osallistui lifron ja Naturoch miljövå rdin yhteisenä edustaj-ana toiminnanjohtaja Lars Blomberg. 11. 12. 01. 11. lausunto metsähallituksen Koilliskairatoimikunnalle toimikunnan käsiteltävinä olevista luonnonsuojelualuehankkeista 29. 12. 11. tieja vesirakennushallitukselle lausunto Tirmon ja Pellin gin väli.sen paikallistien yleissuunnitelmasta 23 . 09. ULkomaisina v1era111a liitolla on oI!ut joukko eestiläisiä vapaaehtoisen ja vi rallisen luonnon suojelun edustajia. 12. 01. Tukholmassa marraskuussa pidetyssä kokouksessa liittoa edusti vat Blomberg ja Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Hannes Ignatius. Lisäksi liitolla ja Naturoch miljövårdill a oli Svenska naturskyddsföreningenin v uosikokouks.essa Uumaja&Sa yhteLSenä edustajana Leif O sterblad 22. lausunto Itä-Suomen vesioikeudelle Ki,teen Meijeri Oy:n hakemuksesta jätevesien päästämiseksi H yypiänjärveen Kiteen kunnassa 20. Vuoden a,ikana järjesteniin kaksi kokousta. Luonnonsuojelua koskeva julkilausuman osa hyväksyttiin hallituk sen kokouksessa 10. 09. 12. Samassa yhteydessä järjestettiin toimittajien kokous, johon Suomesta osallistui Teuvo Suominen. Vuoden aikana pyri otiin yhteyksiä Ji.säämään erityisesti Itämereen rajoittuvien valtioiden luonnonsuojelu järjestöihin. 03. 04. 12. luonnonsuojelun vaivoja, fi 1. lausunto tieja ves1rakennushallitukselle moottoritievaihtoehdoista välillä Porvoo Pernaja 28. pungm tolle lausunto Helsi ngin kaukaupunkisu un nittelu vi rasVuosaaren kaacopaikan y lei,ssu un 11i:celmasta 31. Suomen /uonnons11ojeluliiton hallituksen toimintakertomus v. asiassa, joka koski hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi matk ai lun edistämiskeskuksesta.. lausunto kauppaJa teollisuusministeriölle energiapolitiikan neuvottelukunnan mietinnöstä I, "Suomen energiantarve 1970luvulla" 05. 102 Kansain välLSen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) yleiskokouksessa Kanadassa elokuussa liittoa edustivat vt. korkeakouluneuvostolle aloite monitieteellisen ympäristötieteiden laiJtoksen perustamise .ta Helsingin ja Oulun y liopiston yhteyteen 27. 09. kirjelmä Maailman terveysjärjestölle (WHO) DDT:n käytöstä 10
Tarkemmin tämän lehden keskiaukeaman liitteessä. Tuntuu kuitenkin siltä, että osanottajien hankinta on kohdannut muunkinlaisia vaikeuksia, kuntien ja valtiohallinnon piirissä esim. Paljon on keskusteltu s1<1ta, millä tavoin sanotun hankkeen osanottajat on valittu ; kuka jakoi vuohet ja lampaat. Markku Rämö SAASTiX.K.Ai\ SUOMENLAHTI Toim . Helsingin kaupungin poi jääminen tai jättäminen kummastuttaa erityi•sesti; onhan H elsingin kaupunginvaltuusto antanut Itämeren suojelusta ervtyisen ohjeenkin (H gin kvston päätökset, asia 14, kokous 3/1970). "Puiden varjo" on katkelma ihmien ja luonnon vuorovaikutukse ta, mietteitä evoluutiosta ja kipeimmistä ongelmistamme: sosio-ekologisesta krii istä, peru asennoitum isesta luontoon, sen asukkaisiin, kanss:iihmisiimme sekä omaan elämäämme. Ravinnossa on muutama 0/o metsäkan alintujen poikasia ja vähän enemmän sorsalintujen poikasia, mutta ei lainkaan jäniksiä. Kirjallisuutta PUIDEN VARJO Rolf Edberg (WSOY), 185 s. Niitä ovat : " Luonnonsuojelu", "Luonto ja luonnonsuojelu", "Suo", "Sääst.äkää Suomenlahti" sekä luonnonsuojelujärjestöjen omat julkaisut ("Ekologia", Suoaapinen", "Ympäristöaapinen", " Tukholman ympäristökonferenssin varjosta" jne.). Toi aalta kirjan tekijöille näyttavat hyvin kel vanneen Helsingin uorittamiCJ1 vesistöja puhdistustutkimu ten tulokset. Sillä minä sanon teille: se ei ole mikään turha kirja. Molemmissa teoksissa on yhnälailla tiedemiehen, filosofin, mnoilijan kuin avaramieli5cn maallikonkin syvää näkemy,stä, johdonmukaisuutta eli tervehenkistä yksinkertaisuutta va takohtana rikkiviisaiden ja muiden ammartihöperöiden älystelylle ! Evoluutio on "Puiden varjossa" keskeisimpiä teemoja. Se eotä nieto ja vastuuntunne sovellettuna päätöksentekoihin tulevat valtaakäyttävien ohjenuoraksi mikäli emme tuhoa näitä mahdolliStt1lksia lienee Edbergin johtoajatu ihmisy hteisön evoluuniosta. Lukekaa, viisastukaa ja säilyttäkää mui toksi ajasta, jolloin Suomenlahdella oli laajoja pilaamat tornia alueita. Monet merensuojelun Oikeat Asiantuntijat, joiden kanssa tämän kirjoittaja on asiasta kesku~tellut, ovat enemmän tai vähemmän lonkalta teilanneet Säästäkää Suomenlahti -hankkeen julkaisun. Paavo Rajala ja Tapio Raitis, (Suomen Riistanhoito-Säätiö 1972), 127 s. 103. Suurin piirtein kaikki tärkeät asiat on otettu mukaan. Moraalisena tendenssinä on siis pyrkiä päämäärään "Ei valtaa vastuuttomille". Väreistä, aamS'ta ja muodoista Edberg muovaa taiteilijan tavoittelemaa luovaa sopusoi ntua eri elementeistä. Huonoina myy räv uosina suhde on päinvastainen. " Puiden varjossa" kirjoittaja jatkaa edellisen "Siru linnunrataa" -kirjansa teemoja. Rolf Edbergin tapaista käsialaa kaivattaisiin kipeästi enemmän keskelle ny;kyistä runotonta, kui vakiskoista ja y,lia,siallista informaaciosotaa. p. Oivallettu on myös ihmisen syvimmät biologiset cahi vaikkapa psyko-biologi et tarpeet, jotka kohtaavat vastaa vuutensa so iologis-ekologisessa ajattelussa, kaiken elollisen yhteenkuuluvuude ta, kunkin määrätyi tä tehtävistä ekosysteemis ä eli kaikenkäsittävästä sy mbioosista luonnossa. Ylimmän noteerauksen vetäisi se Asiantuntija, joka onnistui arvostelemaan kirjan pelkästään kansikuvan botaanisten arvojen perusteella; kiireen, lukutaidottomuuden ja ennakkoluuloisten primitiivireaktioiden verraton yhdistelmä. "Tuuli ja vesi ovat maapallon perussoittimet luonnonvoimien suu ressa infoniassa". Pe imäkautenaan piekanaperhe syö ruokaa noin 35 kg. Byrokratius on joissakin tapauksi a varmasti ollut asialla. Tärkeimpänä kehityksen linkkinä tällä hetkellä on saavuttaa tietoisuus va tuumme tärkeydestä teoissamme. Vesakkohävitteen 2,4,5-T vaikutuksesta metsäkanalintuihin ta1m1stoaloilla ( Paavo Rajala ja Tapio Raitis): Käsiteltyjen alueiden metsäkanaLinnut siirtyivät käsittelemättömille alueille siinä vaiheessa kun ka villisuus kuihtui. likka Viitasalo SUOME RIISTA 24 Toim . Kirja on ulkoasultaan kompakti: kaunistaittoinen mutta vaikealukuinen. Lähdeviitteet on ilmeisen tahallaan jätetty tekstistä pois, kirjan arvo siis alennettu puoleen. Tapani Eskola (Suomen Arkkitehtiliitto 1972), 168 s. kuvitettu Riistantutkimuksen vuosikirja on iJmestynyt ulkoasul taan uudistuneena, mutra sisällöltään entisen kalta.isC'Jla, pätevänä artikkelisarjana, jonka englanninkieliset yhteenvedot välittävät suomalaista riistatietoutta kansainvälisellekin lukijakunnalle. Alustava selvitys hirven nenäsaivartajan y leisyydestä ja levinneisyydestä Suomessa (Matti Valtonen ): N äytteiden perusteella täysik asv uisista hirLUONNONSUOJELUKIRJOJA Suomen luonnonsuojeluliiton kautta saat kirjakauppahintaa halvemmalla kirjoja, joitten leviämistä liitto haluaa erityise ti tukea. Jo tapahtuneen kehityksen taustaa va ten tekijä pohtii, mitä evoluutio tulevaisuudessa saattaa tuoda ilmi. Seuraa vinakin vuosina alueen kanta oli vähäinen, ja pesiä löydettiin vähän. Onhan mahdollista, että poispaminen tulkitaan myöhemmin suojeluhalukkuuden puutteeksi. Vusinai,sten asia virheiden metsästämisen jätän muille, ainakaan haitaksi asti niitä ei kuitenkaan ole. Mitä ihmisen evoluutioon tulee, Edberg päätyy ajatukseen lähinnä tietoisuutemme kehityksen ja kasv un mahdollisuuksista. Siinä on luonnontietoa puertuna soi,ntuihin ja väreihin ja se tempaa lukiijan mukaansa "vaeltamaan syk yn maille". euraa vassa muutama poiminto sisällöstä: Piekanan ravintobiologiasta MetsäLapissa (Seppo Pasanen): Keskinkertaisina myyräv uosina pikkunisäkkäiden osuus on 80-90 0/o ja loput lintuja, pääas.iassa kahlaaj,ia. Syynä lienee sekä ravinnon että suojan väheneminen
1966), aoo 30 (v. Monia lajeja on suruttomasti ammuttu pohtimatta sen enempää ekologisia järjestelmiä; samoin on monien lajien pesäpaikkoja häikäilemättä tuhottu. Suomen Luonnon lukijan peruuttamattomia oikeuksia hänen lukiessaan lintukirjoja käsitteleviä arvosteluja lehdestään ovat mielestäni seuraavat : Ensiksikin arvostelun tulee sisältää vähemmän tek nisiä näkökohtia kuin ammatti lehtien (Lintumies, Luonnon Tutkija, Ornis Fen nica) vastaavat katsaukset. Suomen Linnuista on kuitenkin nyt saatu tarpeellinen hakuteos, ankarallakin mitalla punniten laadukas tuote. Kolmanneksi luonnonsuojelijan tulee paasta selville lintutieteen ja luonnonsuojelun väl isistä yhteyksistä: onko " Pohjolan linnut värikuvin" s.uuren luokan postimerkkikataloogi vai vo•immeko odootaa siltä jotakin muuta. Suomen Riistan voi tilata osoitteesta Unioninkatu 45 B 42, 00170 Helsinki 17. Metsäkanalintukannat 1970-71 elokuisten reittiarviointien mukaan ( Paavo Rajala ja Harto Linden): Vuodet 1966 ja 1967 oliva.c hyviä meoso-, teeri-, pyyja riekkovuosia. Tällä hetkellä kannat 1ienevä.t alimmillaan, joten nousua lienee luvassa. "Pohjolan linnut väriku vi,n" -teoksen synn ytys on päättynyt ja kirjan elämäntai vai on alkanut. Kanadanhanhi soveLtuu hyvin myös tarhakasvatukseen. Tämä on helppoa: "Pohjolan linnut vär,ikuvin on vakavan harrastajan ja tutkijan teos, käytännön maar11tysoppaak,si se sopii vaikeis,sa tapauksissa, joissa pienemmät teokset (esim. Syynä tähän ovat ihmiset tarjoama.t jätteet, joita lokit syovat, merikotkan, muuotohaukan ja huuhkajan väheneminen sekä lokinmunien keräilyn lopettami!llen. Pohjoisessa se näyttää jo alkaneen. Hinta 17 mk. Viimeksimainittu maara jakautui alueel1Lisesti: Lap,iin lääni 9, Oulun lääni 18, Pohjois-Karjalan lääni 3. Kloraloosi on myrkky, joka vaikuttaa nukutusaineen ta voin. / äniksen sisäloisista (Tapio R aitis ja Aslak Ermala): J äniksissämme näyttää olevan hyvin usein ja varsi!ll runsaas'tli erilaisia sisäloisia. Kannattaa. Saimaan vesistön alueella on noin 500-800 ja Lapissa 150240 majavaa. kalasyötin mukana. Suomessa vuonna 1970 kaadetut karhut ja ilvekset ( Erkki Pulliainen): Vuonna 1970 karhun metisästysaikaa oli aikaisempaan verraten lyhennenty niin että pyyntiä ei juuri voutu harJ01ttaa lumikelin aikana. Toiseksi arvostelun tulee es1 ttaa luonnehdinta kirjan käyttötilanteista. Edellinen ilmiö on kaiketi innostanut luonnonsuojelijoita puhumaan biologisiin tosi-asioihin perustu van luonnonnäkemyksen puolesta; jälkimmäinen on taas kouriinrnntuva esimer-kki siitä, että eliöt tarvitsevat säilyäkseen soveliaan elinympäristön ja että näin ollen vaikkapa nykyaikainen metsänhoito merki,tsee suunnatonta luonnonmullistusta. Nämä luonnonsuojelun ja li11Jtutieteen suhteet ovat ilmeisiä; useat ovat ne petolin,tuaroi,kkelit,. Tuloksia kanadanhanhen istutuskokeilusta (Simo Korhonen): Vuonna 1964 Suomeen tuotiin ensimmäiset kanada!llhanhet. Vuosi!lla 1965-1970 kaadettiin ainakin 399 karhua, ja vuotuisista kaait0määri6tä korkej,n oli 97 (v. Kloraloosi harmaaJa merilokkimyrkkynä (Olavi Stenman, Risto Komu ja Aslak Ermala): Mainitut lokkilajit ovat paikoin saaristossa lisääntyneet nhln paljon, että niistä on muille lintulajeiUe haiotaa. Kloraloosi annetaan esim. Teuvo Suominen SUURIN LINTUKIRJA Pohjolan linnut värikuvin l-1/, luoneet Lars von Haartman, Olavi Hilden, Pentti Linkola, Paavo Suomalainen ja Rauno Tenovuo (Otava 1963-1972); yhteensä 1092 tekstisivua, joiden lisäksi 192 sivua kuvatauluja. H yvä niin. Majavakannassa tapahtuneet muutokset (Seppo Lahti ja Matti Helminen): Suomessa lienee tällä hetkellä noin 1800-3200 majavaa, näistä 1000-2000 Itä-Suomessa (IlomancsiPielisjärvi). Majavat ovat paikoin kuorineet tyvestä myös suuria mäntyjä. Ilveksiä pyydettiin (ministeriön lu valla) 6 kpl, joista 4 Kymen läänissä, muut Oulun ja PohjoisKarjalan lääneissä. Kirjallisuutta vistä on noin 57 0/o ja nuorista noi!ll 90 0/o saivartajan lois.imia. Suureen annokseen kuollu,t lokki on vaaraton raadonsyöjiJle. Loisten mahdollisista haitoista hirville t ämä selvitys ei anna tietoa. Ilmeisesti ne 104 eivät kuitenkaan haittaa eläimiä, sillä vahvastikin loisistut eläimet ovat painavia ja hyväkuntoisia. 1970). PetoLi,nnut ovat eri tavoin oHeet konkreettisia ilmaisimia ihmisen vaikutuksesta luontoon. Vuoteen 1965 verrattuna Suomen majavien lukumäärissä ei liene tapahtunut maini·t.tav,ia muutoksia suuntaan eikä toiseen. P yy ntilupien myöntämisellä voidaan kannan vastaista kehittymistä ilmeisesti säädellä. Porvoon lähistölle on muodostumassa luonnonvara.inen kanta. Totean vain pari mui~a yhtey ksissä monesti esille tullutta huomautusta : Pohjolan lintujen kuvata ulut eivät ole yh tä ajankohtavsia kuin teksti, eivätkä levinneisyyskartat häviävän pienen kokonsa puolesta ole riittävän selviä yksityiskohtaiseen tarkasteluun. On myös mllu,c esun luontoon syydettyjen myrkkyjen ekologisia seuraamuksia, ku,cen muuttohaukkakannan romahdus ja merikotkien ankara harvinaistuminen. Pienet annokset nukuntava.t linnun ja sen uhreiksi vahingossa joutuneet muut lajit saadaan toipumaan täydelli,sesti. Voimme alkaa ilmeisimmistä suhteista lintutieteen ja luonnonsuojelun välillä: sukupuuton uhkaamista tai huolestuttavasti vähentyneistä petolinnuistamme. Euroopan lintuopas) e1vat rnta; maasto-oppaaksi Pohjolan linnut väriku v,vn ei sovi. Isät ja lapsi voivat hyvin, kustantaja kärsånee tappiota niin että roikuu. Vuosina 1970 ja 1971 tuolloi!ll alkanut lasku jatkui. Majavien tuhoaman metsän alaksi ilmoitettiin 900 ha ja veden vaivaamaksi (majavien vuoksi) 1 600 ha. Laji tuntuu sopeutuvan hyvin Suomen oloihin
Lukuisia kuvia katselisi isommassakin koossa, mutta yhtä mieluisaa ei ehkä oli si maksaa tästä ilosta koitu via lisäk ustannuksia. Tarkoitusta varten on kansa,invälisesti laadittu laskentaohjeet, jotka on suomeksikin julkaistu (Liintumies 4/ 1970); ideana on yksinkertaisesti selvittää samoi.Ua alueilla joka vuosi toi'stuvien laskentojen avuUa Linnustossa tapahtuneet muutokset ja tutkia muutosten syitä. Kiitosta heitiäisi enemmänkin, jos pai natuskin olisi moitteeton mustavalkoisten kuvien harma us on yksi kirj,an "vanhaluavista" piirteistä. Muutaman sivun Lähdeluettelolla väärink äsitykset oLisi estetty. Toi saalta pi tkästä painatusvaiheesta johtuu, että kirja on eräiltä osin vanh a jo ilmestyessään. Juuri tämän vuoksi "Pohjolan linnut värikuvin" on paljon enemmän kuin kirjahyllyn koristus ja harrastajan v iihd yke, paljon enemmän ku un suppean aktii viornitologilauman kummaj~isten yllyke. Alkusanoissa neuvotaan turvautumaan "Pohjolan ni säkkä isi in", mutta sitä va illa oleva lukija jää ymmäll e. K ahdenk ym menenkahdek san suomalaisen tutkijan tukema Lauri Siivonen on suorittanut melkoi5en u.rakan. Yllättävin puute Suomen nisäkkäissä on se, ettei teoksessa ole lainkaan nisäkkäiden mää riitysosaa. Asko Kaikusalo Teuvo Suominen 105. Edellä paisutellu ista puutteista huolimatta " Suomen ni-säkk äät" on hyvä kirja. Teos on oikeastaan ajanmukaistettu laitos vanhasta edeltäjästään, "Suuresta nisäkäskirjasta" (1956). Sekä tekijä että kustanroja ansaitsevat kiitosta kuvitu ksen Lisäämi,sestä (2 1 värikuvaa, 322 tekstiku vaa ja 57 karttaa). Muuan syy on, että lintujen systematiikka tunnetaan hyvin : maastossakin p ystytään mää rittämään hämmästyttävän monet linnut. Ei ole merkityksetöntä sekään, että linnut ova.t jokseenkin vaivattomasti havainavia ainakin johonkin vuodenja vuorokauden aikaan . " Pohjolan linnut värikuvin" on ilmestynyt ; linrntieteilijöiden osuutena on todistaa, että he pystyvät sitä käyttämään. Tämä selittänee monet vanhahtav uudet; on ollut va ikea ratkaista, kwinka paljon vanhasta on käyttökelpoista ja kuinka paljon on teh tävä uudestaan. Ainakin pikkun,isäkäsha rrastajilla olisi ollut pöytälaati•koissaan kosolti syystä tai toisesta julkaisematta jäänyttä aineistoa. Toinen arveluttava puute koskee lähdekirjallisuutta. On sa ngen harmittavaa lukea esimerbksi, että Fennoskandian peltom yy6 on kahta perua ja eri osissa maatamme mellastaa eri faunatyyppiin kuuluvia myy ri ä, kun ei kuitenkaan kerrota, miten nämä elikot eroavat to1s1staan. Ai van itsestään selvää ei ole, mi,ksi nimenomaan linnut soveltuvat luonnonmuutosten seurantaan erityisen hyv in. J os puolivalmiita lukuja olisi vaihdeltu tai näytetty useammille asianharrastajille, täydentävää tietoutta olisi varmasti löytynyt paljon ja joitakin epäolennaisuuksia oli·si samalla karsiutunut tekstistä. Teoksen lu vut ovat y leensä asianomaiseen lajiin erikoistuneen tutkija n käsialaa. JOita luonnonsuojelija tänäkin v uonna ih,ainsa karmaisevaksi viihteeksi Suomen Luonnosta lukee. Kustannustekijät liene vät ratkaisseet edellisen näkökohdan eduksi. Teksti&Sä ky!Lä viitataan melko tunnollisesti as1a11omaisiin tutkijoihin, mutta pelkän nimen perusteella on va rsin vaikea jälj,ittää jonkun erikoisaiheen tai yksityiskohdan selvittän yttä tutkijaa. On myös selvää, ettei levinneisyystietojen kohdalla voida luetella erikseen jokaista havaintoa tai sen alk uperää, mutta varmaan kin muutamia msakäsha rrastajia hieman kaivelee, että heidän henkilökohtaiset saav utuksensa on tyy nesti työnnetty karttam, jonka kuvatekstissä kerrotaan levinneisyyden perustuvan L. "Pohjolan linnut värikuv in" on perusteellinen ja huolellinen käsikirja, johon on koottu valtava määrä vä lttämätöntä tietoaineistoa, sellaista tietoaineistoa, jonka täytyy olla käytettävissä, kun limutiedertä pyritään kehittämään edelleen luonnonsuojelijankiin kannalta •tärkeisiin suuntiin. Lauri Siivonen (Otava 1972), 909 s. Pelkkää hyvää sen sijaan on sanottava siitä, että teoksen alkuun on Liitetty va rsi n monipuolinen katsaus Suomen nisäkkäiden varhaisempiin vaiheisiin, niiden ekologiiiaa n, etologiaan, sukulaisuussuhteisiin sekä vuorovaikutuksiin ihmisen kan&Sa (turk,ikset, riista, suurpedot, jyrsijätuhot, taudinlevittäjät ja lai11säädäntö). Kerätessään, yhdistellessään ja muokatessaan tälla,isen määrän monenkirjavia nisäkästietoJamme Lauri Siivonen on tehnyt suurtyön. Olli Järvinen SUOMEN NISAKKAAT 1 JA 2 Toim. Siihen on koottu suwn nautomasti asiaa, ja alan viimeisi mpänä teoksena sitä tull aan taatusti siteeraamaan miltei jokaisessa nisäkkäitä käsittelevässä kirjoituksessa lähi,rnlevacsuudessa. Teoksen lehdille on koottu osapuilleen kaikki se tietous, m1 ta maamme läm minverisistä nelijalkaisista oli v iime v uosikymmenen lop puun mennes'Sä koottu. Muut harvin aistuvat l,imulajiit ovat myös luonnonsuojelijan sydäntä lähellä. Siivosen tutkimuksiin. Lisäksi linnut ovat monipuolinen ryhmä, ne ovat sopeutuneet hyvin monenlaarnisiin elämänoloihin niin ravintonsa (linnuissa on kasvinsyöjiä ja useanastei,sia lihansyöjiä) kuin elinpaikkojensakin suhteen (lintuja esiirntyy miltei kaikenlaisissa y mpäristöi ssä). Viime aikojen lintuti,eteessä on ku,itenkin löydetty v ielä tärkeä yhtymäkohta, joka on tavallaan edellisten y leistys: seuraamalla lintukantojen vuosittaisi,a muutoksia voidaan täsmälli,sesti selvittää ihmisen vaikutusta luontoon. Alkusa noissaan Siivonen lohduttaa lu kijaa tarjoamall a kenttäkäyttöön joku vuosi sitten ilmestynyttä teostaan " Pohjolan nisäkkäät". Menetelmä on mielekkäin, mutra tulosta olisi ilmeisesti v iel ä parantanut avarampi yhtei,styö kirjointajien kesken. Yleensä ovat kysymyksessä elinpaikkojensa suhteen varsin vaacivat laji,t: va lkoselkätikka on käynyt tutuksi esimerkiksi. On sinänsä hyvä, että puhtaasci tieteelli siä tosiseikkoja ku vaavaa tekstiä kevennetään lajien käyttäytymistä tai luonnetta valaisevilla "kansanmiehen hajaha vainnoi1la"; mun,a joissakin kohdi-ssa tasoero on liian räikeä. Muutamien lajien kohdalla mukana on vieläkin roikkunut turhana painolastin a lähinnä eläinsatujen osastoon kuulu via tarinoi.ta. "Suomen ni säkkäiden" hinta on kuitenkin 1mn korkea, että ta va llinen lukija varmaan toivoisi samojen kansien välistä löytyvän myös määri,tysohjeet ja kunnon lajiku vaukset
Läsnä olivat mm. Erik Serlachiuksen säätiö. syyn vuoksi. Ldkakuun lopussa pääsihteeri osallistui WWF:n vuosikokoukseen Morgesissa, Sveitsi,ssä ja marraskuussa WWF :n uusi varapääjohtaja Francis M. Joulukuussa i•l.mestyi "SUOMEN LUONTO" -lehdestä metsäpeuralle omiistettu eri1koiisnumero ja mainostoimisto SEK painatti omana joululahjanaan mevsäpeurajulisteen, josta Lahjoitectiin Suomen Rahastolle 5000 kpl :een ylipainos. Nuorisovaliokunta ei kokoontunut ennen vuoden loppua. Kohdevaliokunta ehdotti ja Rahaston hallitus vahvisti toiminnan kotimaisiksi pääkohteiksi metsäpeuran, saimaannorpan, merikookan, suden ja muuttohaukan, sekä aluekohteena Ilomanusi·ssa sijaitsevan Kesornsuon . Näistä viisi on valittu eri,tyisen selv,uty,k•sen ja toiminnan kohteiksi (sulu,issa lrsätietojen lähteitä). Tähän ryhmään kuuluvat mm. ja 28. Suomen Rahasto perustettiin 16.10.1972 Helsingiissä. Kesäkuussa WWF:n kansainvälinen pääjohtaja Fritz Vollmar kävi Hels,ingissä tutustumassa valmisteluihin sekä neuvottelemassa wimikunnan edustajien kanss,a. Peruspääoma mk 30 000:kerätoiin lahjoituksina liikelairnks.ilta ja yksityisiltä. Näihin kuuluvat esim. Luet6: telossa on 60 sellaista lajia, joiden kanta on ratkaisevasti vähentynyt viime vuosina metsästyksen, eli,npaikkojen tuhoutumisen tms. 270 lajia, joista lähes puolet on vaarassa kuoJla sukupuuttoon lähivuos.ina, ellei jotain tehdä niiden hyväksi pikaisesti. 12. Näiden, samoin kuin muiden uhanalai•sten alkuperäi,sen luonnon osien pelastamiseksi Maailman LuOlllnon Säätiö (WWF) pyrkii hankkimaan varoja. Saimaan norppa, kääpiövirtahepo ja WWF:n kansainvälinen tunnuseläin jättiläi~panda eli bambukarhu. Hän oli hoitanut Rahaston toimistoa jo lokakuun alusta lähtiien. Huomattavimmat lahjoiittajat olivat Esso Oy, KansallisOsake-Pankki, kalastaja Pentti Lilllkola, Oy Pohjoismaiden Yhdyspankki ja vuor,iiieuvos R. 1973. Vuoden 1972 lopussa uusittu IUCN :n nisäkäsluettelo käs.i,ttää yhteensä n. SUOMEN UHANALAISET ELAIMET WWF :n Suomen Rahaston suojelukohdevaliokunta on laatinut Suomen uhanalaisista eläimistä alus,tavan luettel0n, joka käsittää noin 60 lajia. HaHirns on perustanut neljä valiokuntaa, joista talous-, kohde ja tiedotusvaliokunnat pi,tivät ensimmäiset kokouksensa ja järjestäytyivät vuo106 den 1972 aikana. MAAILMASSA ON 1000 UHANALAISTA ELAINLAJIA Kansainvälisen Luonnonsuojelulii,ton (IUCN) laatiman luettelon mukaan maapallolla elää nykyään tuhatkunta selLa,i,sta selkärankaislajia, joiden tulevaisuu~ on syystä tai toisesta uhattuna. Tällaisia lajeja ovat mm. 11., 4. Joulukuun 12 päivästä alkaen rva MarjaHa Lehtovaara on toimiinut Rahaston toimistossa vapaaehtoisena osapäiväisenä toimisrnapulai,sena. Suomen Rahaston hallitus on kokoontunut perustavan kokouksen jälkeen kolmasti: 6. Peel vieraili HelsingiiSsä. S. Rahaston perustamista ja sen toiminnan aloittam is-ta tukivat myös lukuisat muut li,ikeyri-tykse,t, joilta ,saatiin lahjoituksina toimistoc,ilat, -kalusteet ja -tarvikkeet. WWF:n kiamainvälinen presidemti, Alankomaiden Prinssi Bernhard sekä Suomen Rahaston kunniapuheenj.ohtaja, Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. mersäpeura (Suomen Luonto 6/1972) saimaannorppa (Suomen Luonto 5/1968) merikotka (Suomen Luonto 5/ 1972) SUSI (Suomen Luonto 1/1968, 4/ 1970) muuttohaukka (tässä numerossa) OPERAATIO MERIKOTKA Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahasto aloi-ttaa huhtikuussa 1973 yleisen varojenkeruun, jonka tuotolla on tarkoi,tus turvata lähes sukupuuttoon kuolleen merikotkan ehnmahdolliisuuder Suomessa. oranki ja vuorigorilla, neljä sarvikuonolajia, yli 40 hirvieläintä ja anti,looppia, neljä valasta sekä 19 kissaeläintä, näiden joukossa tiikeri, joka on nimetty WWF:n kansainväliseksi pääkohteeksi v. susi, jääkarhu, useat hyljelajit, jaguaari, lumileopardi, gepardi ja intialainen norsu . Lähes 60 lajia on myös siinä ryhmässä, johon on otettu harvalukuiset lajit. Perustavassa kokoukses,sa vahvistettiin maisteri Kalevi K. 12. Malmströmin mm1tys Suomen Rahaston pääsihteeriksi. Keräy s toteutetaan siten, että eräs parhaillaan uhattuna oleva merikotkan pes,imäsaa,ri Ahvenanmaalla "myydään" lahjo-i,c,rajille hintaan 1 mk/m 2• Lahjoitukset keräJtään Rahaston pos,ci. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1972 Vuoden alkupuolella syntyi Maailman Luonnon Säätiön Rahaston perustamista valmis,celeva toimiikulllta, jonka puheenjohtajana toimi Pertti Salolainen
Vain pesäpaikkojen rauhoi,utaminen ja suojelu rinnan lintua uhkaavien muiden vaaratekijöi,den vähentämi,sen kanssa voi johtaa pysyv.aan myönteiseen -tulokseen. Tästä syys.tä keräyksellä on nyt kiire, samoin kui-n mui,Uakin me,rikotkan suojdutoimilla niin kauan kuin Suomessa viielä merikotkia on. KERA YSTA VOITE 300 000 MK Menikotka on tällä hetkellä uhattuna monessa muussakin maassa kuin Suomessa, ja WWF:llä on käynnissä k,ansainvälinen merikotkaprojekti, joka käsittää kymmenkunta Luooei:sEuroopan maata. Suomalaisen asiantuntijaryhmän laa,timan Suomen oman merikotkaprojektin kus,tannusarnuo on mk 300 000:-, mikä on myös tämä.n keräyksen keräystavoite. Huhtikuun alusta lähtien peura-alueella on liikkunut näitä sei,kkoja cunkima•ssa Timo Helle Oulun yliopis.con eläintieteen laitokselca. NELJÄ POIKASTA V. 1972 Suomen merikotkakanta käsittää nykyään muutamia kymmeniä lintuja. Alhaalla kuva metsäpeurajulisteesta. on palkiinnut sen kunniakirjalla. Merikotkat ovat pesimi-skierron tietyssä vaiheessa erittäin arkoja ja voivat hyljätä pesänsä pien,immänki.t1 häiriön sattuessa. Merikotkatyöryhmä onkin ehdottanut, että kiaikille vielä asuttuina oleville pienehköille merikotkan pesäsaarille p1ta1s1 saada aikaan pesimäkauden (maaliskuusta heinäkuuhun) kestävä maihi,nnousukielto, ja myös pesien valokuvausta ehdotetaan jyrkäs,ti rajoitettavaksi. perustutk,imuksia. Malmström pääsihteeri. PESASAARET RAUHAAN Huonoon pesimätulokseen vaiikuttava toinen merkittävä seikka on pesäpaikkojen häirintä. Kalevi K. Keräy,kisen pääkohteena olevan saa ren puusto lei.mattiin hakkuuta varten syystalvella, mutta alueen maanomistaja on suostunut jättämään puut pystyyn ja rauhoittamaan saaren mel'i,kotkille, jos hän saa korvauksen puiden myymiarvosta. Maailman Luonnon Säätiön kansainvälinen tunnus on jättiläispanda (vas.) Muut kuvat esittävät Suomen Rahaston kohteikseen valitsemia laje1a: saimaannorppa, merikotka, susi ja muuttohaukka. METSAPEURAJULISTE Mai,noscoimi·sto SEK:in viime jouluksi painattama metsäpeurajuli,ste on arvostettu vuoden 1972 parhaiden suomalaisten juli,steiden ryhmään, ja Mainoshoi1ajien Yhdistys ry. METSAPEURATUTKIMUS Metsäpeuran suojelun edel.lytyksenä on, että lajin eli'!lltavat ja nyky,iset asuinpaikat tunnetaan tal'k,asni. Vuonna 1972 Suomen merikotkien tiedetään saaneen lentokykyiisiiksi yhteensä neljä poikasta. Suurin osa meidän merukotkistamme on jo huomattavan vanhoja ja useimmat monien vuosien aikana mel'een joutuneiden monenlaisten ympäristömyrkkyjen vaivaamia, joten ne eivät enää pysty menestyksellise•sti lisääntymään. siirtotilille 28 400-4, ja jokai,selle vähintään 10 m 2 lunastaneelle lahjoitrajalle lähetetään erityinen todi,stus. Hakkuiden Jaqestelyistä merikotkan pesimäalueilla neuvotellaan metsäammattimiesten kanssa. SUOJELUTOIMILLA ON KIIRE Merikotka on lain nojalla täysin rauhoitettu lintulaj,i, mutta se ei vielä riitä turvaamaan lajin säilymistä, kut,en viime vuosien kehitys on osoiutan,ut. Julistetta voine edelleen tilata Rahaston toiimi'srnsta tai Suomen luonnonsuojeluLlicos-ca (hinta 10 mk/kpl + pos.tikulut). SuU!llniHeen puolet tunnetuista pesäpa,ik,oi·sta sijaitsee Ahvenanmaan saanistossa. Sen avuHa on tarkoitus kustantaa eri'1aisia suojelutoimia, kuten pesimäaJueiden lunastus<t.a, pesäpa,ikkojen vartiointia, talviruokintaa, kannan inventointia ym. TäS1:ä syystä nyt keräyksen pääkohteena olevan saaren oikea.ta nimeä ja tarkkaa siijaintia ei ai:ota ilmoittaa. Tutkimukset rahoi,naa Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto saamiensa lahjoitusten avulla
Kaavi, Niinivaaran serpentnmkalJio. alueet yli 1 ha 3 6 pi1J11Va-ala 71 ha pikkualueet alle 1 ha 2 luonnonnrntstomerkit 1 5 5 11 2 18 2 2 5 52 Huomio kiinnittyy erityLSesti Kuopion lään~ssä viri nneeseen tehokkaaseen rauhoitustoimintaan, jonka ansiosta mm. Maanomisvajat Heikki ja Margit Ropponen. 50 kpl "' 50 60 61 02 6) 6, 65 <>6 67 08 69 70 71 72 Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitttspäätökset v uosina 7972. Pinta-ala 37 ha. 7. Alue säilytetään koskemattomana aarn1alueena. Luonnonmuistomerkkeihin s.isäLryy mäntyjä tai sen erikoismuotoja 28, lchmuksia 21, kuusia tai sen erikoi·smuotoja 17, lohkareita tai lohkaretai kalliomuodostumia 8, katajia 3, tervaleppiä 3, tammia 2, harma.aleppi:i 1 ja kalasääksen pcsäpuit:1 1. 72. Nyt kun suurin osa yksityis.maasta rauhoiteooiin luonnonsuojelu lain nojalla, muodosti metsähallitus valtion osuudesta (54.5 ha) aarnialueen 20. Peruskamalehti 3023 12; 02/ 91. 4. Toisaalta tiedetään, että vireillä on varsin runsaasti erilaisia aluerauhoituksia, ja kuluvana vuonna on rauhoituspäätöksiäkin jo tullut huomattavasti enemmän kuin aikaisempina v uosina.. Sisältyy va ltakunnalliseen soidensuojeluohjelmaa n. Kangasala, Pähkinäkallio. Muutamia pieniä ulkosaariston lintuluoroja. Rauhoitettu kahdessa osassa : 4.5 ha (maanomistaja ja Kaavin kunta) ja 1.2 ha (maanomistajat Ilmari ja Edith Savolainen). Asiaton liikkuminen on kielletty. kuluvan vuoden kahden en,simmäisen rauhoitettu aluena. Maanomistaja rouva Kerttu Kellomäki. Peruskamalehti 2141 02; 17/00-01. Peltojen keskellä ole va kallioinen metsäsaareke, jossa on mm. Peruskarnalehri 2013 03; ruutu 52/98. pähkinälehtoa. Liikkuminen kielletty ilman maanomistajan lupaa. Maanomistaja lääk.kir.tri Sten Stenius. Pinta-ala 12 ha. Maanomistaja taiteiLija Eva 01soni. Alue säilytetään koskemattomana aarnialueena. Peruskarrtalchti 2223 10; 21 /98. Alue muodostaa pohjoisosan pääosiltaan va ltion omistamasta Niininevasra. tehdyt 1960kuvaavalkeat Huolimatta viime vuosien vilkkaasta luonnonsuojelukeskustelusta ei vapaaehtoisessa rauhoitrtstoiminnassa ole v ielä tapahtunut sanottavia muutoksia. Kauppislammen rantaan rajoittuva suoyhdistymä, joka käsittää pääasiassa cri>tyyppisiä nevoja ja isovarpurämettä. Virallinen luonnonsuojelu: Uusia rauhoituksia v. Pikkualueet: Konlca Pyhtää, Sarvenniemenkari. 1972 Luonnonsuojelulain nojalla tehtiin vuonna 1972 yhreensä 60 rauhoituspäätöstä. Ahtäri, Niinineva. Karttul a, Kauppisneva. Maanomistajat Arvo Kaisko, Leena Miettinen sekä Kalle, Anna-Liisa, Mirjami ja Osmo Nikkilä. Pieni metsäinen saari, jossa on merkittävää merenrantaniittyjen kasvi llisuutta. Pääasiassa puutonta ja harvapuista rahkancvaa. Porvoo, Pellinki. 15. Korkea serpentbinikallioal ue, jossa esiintyy reliktiluonteisina harv in aisia eteläisiä, pohjoisia, merenrantaja kalkkikasveja. Peruskarttalehti 3012 09; 76/40. A lueen metsää hoidetaan lentokasvillisuuden ja maisemankauneuden säil yttäm istä silmäll ä p1taen luonnonvarainhoitotoimiston hyväksy mällä ravall a. Ne jakautuvat lääneittäin seuraavasti : u TP Ä H Ky Mi PK Ku KS V L yhr. Maihinnousu kielletty 1.5. Pylväiden mustat osat vat luonnonsuojelualueita, osat luonnonmuistomerkkejä. Pinta-ala 10.2 ha. Pinta-ala 4.7 ha. Sisäsaariston metsäja suotyyppejä. Niinineva oli ehdolla suojelukohteeksi va ltionmaiden soidemuojeluohjelmaa laadittaessa, muna jä,teniin silloin pois yksityismaiden huomattavan osuuden vuoksi. Maanomi rajalla on rajoitettu metsänkäyttöoikeus. Alueet: kuukauden aikana on jo neljä merbttävää suo108 Tammisaaren mlk, Gullö. Edesbackan luonnonsuojelualue. Alue säil yterään koskemavtomana aa rm alueena
Virallinen luonnonsuojelu: Yhteenveto valtion luonnonsuojelunvalvojan toimintakertomuksesta v. MATKAT Toim iston vakituinen, kokop äiväinen henkilökunta (5) käytti v uoden aikana virkamatkoihin 402 työpäivää, ajoi autolla 40 000 km ja käveli maastossa 2 200 km. seuraavat : kurkien ja karhujen viljelyksille aiheutta mien vahinkojen korvaus (maaja metsätalousm inisteriö); petoeläinten porotaloudelle aiheuntamien vahinkojen korvausperustei den muut-taminen ja korvausten lisäämin en (maaja metsätalousmin isteriö); polttoturvesoiden varaus ja s01densäilytyssuunnitelmat (kauppaja teollisuusminist•eriö ja va ltion p ol ttoainetoimisto); valtion omistamien sorakuoppien maisemallinen kunnostus (liikenneministeriö); rantakaava-alueen koko ja y ksittäisr akentaminen yleiseen v i,rkistyskäyttöön suunnitelluill a rantaalueilla (sisäasiai,nministeriö); maisemanhoitonäkökohtien huomioon otto deta!jikaavoituksessa (sisäasiainm inisteriö); rakennuslain 135 § :n mukaan suojeltav ien soiden in ventointi (metsähallitus Ja seucukaava liitot); koski luonnon sä il ytys ja mo111naiskäyttö (vesih all itus); valiti,on ranta-alueiden käyttö y leisen edun hyväksi (maatil ahalli tus); tirenvarsimainosten in venn:int i (ti eja vesirakennushalli tus) ; laill a rauhoitettujen luonnonsuojelualueiden merkitseminen merikartoille (merenkulkuhalliitus); P at vinsu.on suunni•tellun kansalli.spuiston viereen ehdotetun ampuma-alueen siirtäminen muualle (puolustu smini·steriö); uusien arseenija kl oraloosi·lupien myöntämisessä käytettävä lausuntomenettely (lääkintöhall itus); rantarakentaminen ja yleinen etu (H ämeen lääni1nhaUirns); kanahaukkak ysy mys ri•istanh oitotyössä (Metsästäjäin K eskusjärjestö); ympäristönsuojelunäkökohllien huomioon ottaminen kehitysalueluottoja myönnettäessä (kehitysaluerahasto); preparaattoreille on lähetetty vuoden aikana uudet ohjeet rauhoitettujen eläi nten täyttämisestä ja po~k keuslui•ien myöntämisestä tavoi tteena täytettävien eläin lajien maaran vähentäminen kouluhalLl.tuk•sen suosittelemalle ta·solle ; Maailm anpankille on lähetetty MERA-lainaan liittyv iä luonnonsuojelun äkökohtia koskeva kirjelmä; luonnonsuojelunva lvoja on joutu nut valittamaan K orkeimpaan hallin,to-oikeuteen Turun ja Porin lääninhal lituksen kolmest a kielteisestä päätöksestä, jotka koski vat kahta luonnonmuistomerkki ja y htä aluerauhoitushakemusta yksityismaalla. Va!tionmaiden luonnonsuojelualueita ja luonnon moni naiskäyttösuunn ittelua koskevat ky109. TUTKIM US Luonnonsuojelutoi miston harjoittamasta luonnonsuoje lun edistämiseen tähtäävästä tutkimustoiminnas:ta mainittakoon mm : seutu tason suojelusuunnitelmien koordinointi (y htei•s·toiminnassa seutukaavalii ttojen kanssa); ha rjuluonnon va ltakunna llinen moninais.käyttötutkimus (yhteistoim i·nnassa tieja vesi rakennushall ituksen ja Geologisen tutkimuslaitoksen kanssa); pohjoismaisen tason luonnonsuojelukohteet (Geologinen tutkimu slai,tos) ; valtionmai den erikoismetsien mon_inaisk äyttötuckimus (metsähalli tus); valtion omistamien saari stoalueiden moninaiskäyttöselvi•tys (vesihallitus); korkanpesien in ven tointi ja vart1 01nti (metsähallitus, Hels.ingiin yliopisto, Luonto-Liitto ja yksityiset harrastajat) ; metsästyslain noja!J.a rauhoitettu jen saaristoalueiden luettelointi (l ääninhallitukset). Aloitteista ja ni,iden vastaan ottajista mainittakoot mm. YHTEISTOIMINTA Luonnonsuojelutoimisto on ollut hyvassa yhteistoiminnassa valtion ja yksityisten elinten kanssa mm. N e kuvastava.r osaltaan virallisen luonnonsuojelun tavoittei ta ja yleistä linjaa. seu. Virkamatkat suuntau tuivat joka puolelle maata sekä P ohjoismaihin, Keski-E uroop paan ja Pohjois-Amerikkaan. 1972 aikana joukon laajakantoisia aloitteita. Toimiston henkilökuntaan kuului 2 v ir kamiestä, 3 päätoimi sta tutkijaa, 2 osapäiväistä projektirnrkijaa, 11 kenttäapulaista ja 2 kansliahenkilökuntaan kuuluvaa. 1972 Vuonna 1972 vakion luonnonsuojelunvalvojan toimipaikka, luonnonsuoje!utoimisto, sijaitsi metsäntutkimusl.airnksessa. . . ALO ITTEET Luonnonsuojelutoim isto teki v. Toimiston budjetin suuruus oli 230 000 mk. raa v1ssa as101ssa : Metsähallitus. Al oitteiden pohjalta työskentely jatkuu ja on jo osi,ttain johtamassa tuloksiin
Yhteistrumima tiesuunni,ooelussa sekä menvarsdmaisemien hoidossa; Maatilahallitus, Maatalousmaisemien hoitoon sekä va ltio,n rantaalueiden käyttöön liittyvät kysy mykset sekä luonnonsuojelualueiden hankinta val,tiolle; Ympäristönsuojelun neuvottelukunta: KansaLlispuistojen suu,nnittelu, javkuva yhteydenpito ja vuorovaiikutus ympäl'istönsuojeluasioi•ssa; Museovirasto. To,imistojen harjouovama ti,edotustoiminta on ollut pääosaltaan virkamiesten ja tutkijain omakohtaisen harrastuksen varassa; jatkuvasti kasvaneen työpaineen takia tiedottaminen on käynyt vuosi vuodelta yhä vähäisemmäksi. Kurnnolliset lausunnot tiesuunnitelmista edellynäis1vät laajoja selvi•tyk&iä myös maastossa. Luonnonsuojelutoimisto on pqestänyt seuraavia Laajempia yhteisrnimintaja neu vottelurilai·suuksia: Valtiolle hankinavi,en alueiden lunastamiseen 1ii ttyviä ongelmia ; yhteisneuvotteluja eri osapuolten kanssa; Soideföäi lytyssuunnitelmien koordinointi; yhteisneuvotteluja metsähallituksen ja seutukaa valåi,otojen kanssa; Metsäpeuran suojelua 1a.i,suudet Kuhmossa gussä; koskevat eija HelsinMeriik,ockan suojelun koorddTioimi, Hdsinki; Kuusamon Kirkaja Oulankajokivarsien kansallispuistosuunni.oeJmat; yhtei~neuvotteluja eri osapuolten kanssa Kuusamossa; Liminganlahden ,suojelualuesuunnitelmat; yhteisneuvotteluja en osapuolten ka nssa. Tiedotustoiminta. Yksityiismailla s1Ja1tsevien luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien hoito ja valvonta on järjestämättä. Muutama,t vapaaehtoiset järjestöt ovat toimi,ston maksaman pi,enen korvauksen tuirvin suorrttaneeit valvontakäyntejä suojelualueiLle. LuonnonsuojeltLvalis,tus; Lääninhallitukset, läänien maanmittauskonttorit, tuomiokuntien arkistot ja piirimetsälautakunnat. 4. Suojelus,uurunittelun koordinointi, soidensäilytysohjelma; Matkailuneuvosto ja Suomen Matkailuliitto. Nykyiset rauhoituskilvet ovat si,täpaitsi i,nformaatioltaan riittämättömiä, si Hä niistä ei ilmene rauhoutuksen laaitu, kohteen luonne eikä voimassa olevat säännökset. Myös tieja vesiirakenn.ushallituksen pyytämiä tiesuunni<oe]mien lausuntoja on jouduttu laiminlyömään luonnonsuojelu toimLston henkiJökunnan vähäisyyden takia . Kansallispuistojen tarkoituksenmukaisen hoidon ja käytön edellyttämiä, luonnonsuojelutoimi.ston ja puistojen haLli.nnasta vastaavien vim nomaisten yhteistyönä hoidettavia tehtäviä, kuoen käyttösuunnitelmien laaitiminen, oppaiden koulutus sekä esitteiden ja opaskirjasten laatiminen on jäänyt käytännöllisesti kaitsoen hoitamatta henkilökunnan ja varojen niukkuuden taki-a. Juuri luonnonsuojelusta ja luonnonvarain hoidos,ta päätöksentekijöillä ja suurella y leusöllä on mnsaaso1 epäselvyyksiä, joiden korjaaminen vaatisi jatku,vaa ja as,ial!i..,ta vuedoncamista. Koskiluonnon mo,rnnaiskäytön suunnuncelu, vesien käytön kokonaissuu,n n•Lttelu, saa rvstoalueiden käytön suunnivtelu ; Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiain osasto : maankäytön suunnittelun koordinoi11Jni, seutuja der,aljåkaavoitukseen sekä rakennus~ lain uudistukseen liittyvä,t kysymykset; Tieja vesirakennushallitus. Lentokenttien perustamiseen liittyvät kysymykset; Kunnat. J opa rauho1tuski.lpien hankkiminen on tuottanut vaikeuksia mää rärahojen niukkuuden taikia. Kulttuurimaisemien hoLto ja suojelu; Seutukaavaliitot ja Seutusuunnittelun keskusliitto. D. Suurena puutteena on pidettävä sitä, että eräiden uudiistuviien luonnonvarojen hoito, Lähinnä meosäluon non ja maatalousmaå,semien hoito, ovat luonnonsuojelutoimiston vähäus.en työvoiman ja hei'kon hallinnollisen aseman itakia jääneet liia n vähälle huomiolle. Aluesuunnitteluun liittyviä kysymyksiä ; Keskusmet.sälautakunta Tapion metsänparannuspiirit. Luonnonsuojelutoimistolla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää edes alueiden ja kohteiden nykyti laa ei 1 kä järjestää niiden hoitoa. 2. PUUTTEITA 1. Luonnonsuojelualueiden perustamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä; Ilmailuhallitus. 3. Soidensäilytyssuunn1telmien koordinointi; Edelleen 'Juonnonsuojeluooimi·stoUa on ollut tiivi,stä yhteistyötä eräiden suunniuttelutoimi,stoj'en, metsäyhtiöi110 den ja seuraavien järjestöjen kanssa: Suomen luonnonsuojelu-uitto sekä sen pa,ikallisjärjesröt, Naturoch miljövård, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, Suomen Lintuticteellinen Yhdiistys ja paikalliset linitutieteelliset yhdi·stykset, maakuntaliåtot, Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto, Luonto-Liir,ro sekä yiksittä.iset luonnonharrasrajat. Virallinen luonnonsuojelu symykset, luonnonsuojelualueiden osto valciolle, luonnonhoito sekä yksi,tyi~ma iden soidensäilytyssuunnitelmat; Vesihallitus
There is very little i11Jor111atio11 for the years bel111ee11 1964 a11d 1970. The mrvey sho1ved thai out of the 300 sites 98 bog siles a11d 32 clif f siles are sti/1 i11 reaso11ab/e co11ditio11 to a//o,v the peregri11es to 11est. Altogether at leat 28 peregri11e sites 111ere either i11habited or visited by Jalcom. There are, ho/llever, other i111por/a11t a11d 11rge11/ proble111s 111hich could be solved 011 the basis oj the agree111e11/. Fi11la11d is largei_y depe11de11t 011 energy so11rces produced i11 the Soviet U11io11. The present survey does 110/ sho/11 /llhether the Fi1111ish peregri11e pop11latio11 is b11ildi11g 11p, relllai11i11g stable, or decli11i11g. Altho11gh the golde11 eagle is lotally protected, it is impossible to co11trol the destructio11 111ork still goi11g 011 i11 the 11orthem 1/Jildemess. !n aaditio11, there are probabl.J, 25 40 other sites i11 reaso11able shape, b11t lhese /llere 110/ checked i11 1972. Prelimi11ar_y results sho1ved the11 thai lhc probable osprey pop11/atio11 of Fi11/a11d 1vas about 800 11esti111g pairs; 11e1v resulls i11dicale 1101v a higher eslimate of 900 1 000 pairs. The 11u111ber oj fledged yo1111g ,vas /0111 ( 6 8 recorded cases), appare11tly less tha11 011e yo1111g per occupied mst. 1 t is urgentl.J, required thai the co11flicti11g i11terests of co11servatio11 of the eagles a11d the rei11deer eco11omJ' are settled. 60 67) . The co11servatio11 of the Baltic Sea is oj great i11terest for all co1111tries livi11g 011 its shores. As lo11g as this has 1101 been determimd the degree a11d 11rge11cy of preservi11g lhis partic11lar pop11/atio11 remai11s ope11. Si111ilarly, 11at11ral gas u k110/1111 to be 011e oj purest e11ergy prod11cers; it is of great i11terest for Finland to pro111ote its imporl Jrom the Soviet U11io11. 111 197 1 at !east 30 yo1111g eagles f!edged; the 11u111ber for 1972 //JOS 18. 111 1971 there 111as so111e i11dicatio11 thai the peregri11es 111ere possibl.J, havi11g a slighl recovery. For i11sta11ce, thc co11servatio11 progra111 of the s111al/ pop11/atio11 of ,viiri 1voodla11d rei11deer livi11g 011 bolh sides of the eastem border of Finland rould be saved 1vith cooperatio11 behveen the 11110 co1111lries. Allogether 3 77 11tsti11g sites /llere the11 recorded, b11t 0111.J, abo11/ Ien of the111 1vere occ11pied i11 I 961 63. 11 111as most 1111Jort111zate thai due lo certain IP'estem co,mlries the S ocialistic co1111tires of E11rope 1vere 110/ able lo attend the Stockholm Co11fere11ce last s11111111er. There are certai11 obstac/es 1101v: the racial status of tbe pop11/atio11 has 110/ bee11 studied by the Soviet scientists. For i11sta11ce, //Jhe11 co11s/ructi11g 1111clear pla11ts the type 011d /ocatio11 of the reaclor are esse11tial Jactors i11 enviro11111e11tal policy. This figure ca11 be comidered satisfactory fo r 111ai11tai11i11g a stab/e pop11latio11. The e11viro11111e11tal quality is i11 ma11y 1/JaJ•s lied to the e11ergy prod11ctio11 011d tra11sportatio11. The crosses i11dicate all)' Jresh evide11ce of peregri11e ( 6; droppi11gs, prey kills, etc.) . Peregri11e Jalco11s i11 19 72 by Markku Aro Pages 50 59 !n the mid-1950' s the Fi1111ish peregri11e Ja!co11 populatio11 had a rapid decli11e. This agreeme11t is oj great importa11ce i11 the Jield oj e11viro11111e11ta/ co11servatio11. Summaries of the main articles in this 1ssue The 11eed of joinl 1vork behvec11 Finland a11d the USS R (editorial } by H ei1110 Rekonen Page 49 A pril 6th, 1973 1vas the 25th a1111iversary of a11 agree111enl behvee11 Finland a11d the USS R abo11t ji·iendly cooperatio11 in scie11ce, arls, lechnologJ' a11d trade. The existi11g for111s of this ki11d of cooperatio11 are the progra111 to protect the bo1111dary lakes a11d to establish a co111mittee for the co11servalio11 of the Gulf of Fi11/a11d. The year 1971 1vas a fairly s11ccesf11I 11tsli11g year, a11d it caused so111e opti111is111 of co11trolli11g the decli11e. Finland a11d the USS R have similar i11terests co11cemi11g this sea area 1/Jhich is k11011J/I to be extre111e1J, vul11erable for a1iy ki11d of poll11tio11. Abo11t 011e fo11rth of the occupied 11ests 1vere destroyed by ma11. Black dots i11dicate a 11tsti11g pair ( 10 ), ope11 circles 11011-11esti11g pairs ( 5), se111i-circles single birds duri11g the 11esli11g seaso11 011 peregri11e habitat ( 7 ) . Eco110111ic co111pensatio11 jor esti111ated losses has bem s11ggested, 111. This 111ea11s thai practically the /llhole ra11ge of the golden eagle 110111 coi11cides 111ith the rei11deer eco110111J' area. This res11/ted i11 a more detailed st11dy i11 1972. 111 hvo more cases the reaso11 re111ai11ed obscure. The agreemmt gives a good basis for i11creased cooperatio11. The 111ajorily of sites have bee11 ope11 bogs; lhese are 1101v i11te11sely exploited by drai11age. Ho/l)ever, 110 111ajor cha11ges appare11tly have occurred d11ri11g the post Ien _years. As abo11t 011t third of the pairs 11ested 1111mccesf11/lj1, d11e to h11111a11 dist11rba11ce, predatio11 by eagle, o//JI, stor111s, ele., the 1111mber of yo1111g produced per 11esl 1vas 1.36. The lllai11 goal of the mrvey //JOS, bo1vever, to check the co11ditio11 oj 11esti11g siles. Golden cagles in 19 72 by Seppo Sulkava Pages 64 65 The Finnish pop11/atio11 of golde11 eagle has bee11 steadil.J, decli11i11g si11ce the lasi ce11t11ry. Out oj these, 300 1vere checked lasi su111111er. The 111111,ber of occ11pied 11ests declimd, too. Fo11r 11ests 1vere p11rposel.J1 destroyed by reindeer keepers, //110 others by activities of forestry. 422 peregri11e siles are 1101v k1101v11 i11 Fi11/a11d. D11ri11g the 11ext years these siles sho11/d be caref11IIJ' observed, a11d they 1/)ill probably be the best places 1/Jhere the rei11trod11ctio11 of peregri11e Jalco11 co11/d he s11ccesfully carried 011/. The average productio11 of yo1111g per mccesjit! 11esli11g 1vas 2.08 (2.07 i11 1971 ) . Osprep i11 1972 by Pertti Saurola Pages 60 63 The s11rvey of Finnish ospreys started i11 1971 (S110111e11 L11011to 2 3/ 1972, pp. The :llap 011 page 54 sho1vs the peregri11e observatio11s. Exte11sive 111ethods of foreslry 111ay prove fata/ for both habitats. This 111as revea/ed by a ce11ms i11 1958 1963. The observations of I 972 do 110/ allo1v si111ilar optimis111. /11 1971 il 1110s 27, i11 1972 23. Gmerally speaki11g lhe 111ore so11them sites see111 to become deserted. A litt/e /ess Ihan 50 per ce11t of the Finnish peregri11e sites have been of the tradilio11al cliff type; this la11dscape is 111111s11al i11 Fi11/a11d, a11d threatmed by to11ris111. The tra11sportatio11 of oil 011 sea i11volves risks; a pipelim Jrom the Suomen Luonto (Nature of Finland) l'ublished by thc Finnish Association Jor Nature Protection ( Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10, Finland Editor: Teuvo Suominen Soviet U11io11 1/JOll!d offer a Javorablc sol11tio11
The gosha,vk pop11/atio11 of Fi11/a11d is siili relativel)' stro11g, in spite of the !011g period of perseC11tio11. The so11them parks 1vo11/d be rather small. The ti111ber is used but the trees are all01ved to reach a relativel_y old age before logging. The a11thor stro11gl_y suspects thai the i11creasi11g de111a11d for timber is the rea/ background for demands to cut the forests of 11alure reserves. The attthor a former State lnspector for Co11sevatio11 strongl_y attacks these opi11io11s. The i11creasi11g 1111mber of visitors co111i11g every J'Car to the parks is a 1vell k1101v11 problem in Fi11/a11d, a11d the experie11ces of AfJ/erica11 parks i11 112 solving them is of great interest. 011 the other ha11d, it also sho,vs thai the trappi11g has 110/ bee11 effective i11 its goal to reduce the gosha11Jk 1111mbers. This ca11 be seen as a11 evide11ce of the persecutio11 havi11g 110 detrimmtal cffect on the pop11/atio11. This means thai J'Ollllg tree generations mo11/d be included JVithin the 11e1v parks. This l)'pe of forest serves varios purposes of multiple use, i11cl11di11g conservation. The /ota! suggested area is 560 000 hectares or 1.8 per ceut of the /a,u/ area. The role of 111ature Jorests: Eco110111ic me bJ' Heikki Kari111aa Pages 78 79 The defi11itio11 »old forest » i11 a11 eco110111ic se11se refers to a stand 1vhich does 110/ OIIJ' more gro1v JVith fJlaxifJ/11111 rate. The role of mature forests: A co11servatio11 pian Jor Jorest ecosystem by Urpo Häyrinen Pages 82 83 The i11creasi11g economic pressure to utilize the forests has caused thai a pian to conserve typical and representative parts of Fi1111ish forests is 1101v urgent. The type of fire has its effect 011 the vegetation. Although the goals a11rl mea11s are largelJ, thc sa111e as those of Fi1111isl1 spcaki11g co11servatio11ists the 11at11re and the prob!efJls of the S,vedish speaking areas of Fi11/a11d have their 01v11 characteristics. The 11e1v pian i11cl11des 4 J 11e1v parks or extmsions of old 011es. Most of them are exploited f11II)' ( 8 70 000 hectares) or partiall_y ( 180 000 hectares) b)' Jorestry. 011 theoretical /e,1e/, however, it is possible to ttse fire, 110! logging, in order to preserve stages 11Jhich would othenvise disappear. Therefore it is essential to remind abo11t the origi11al idea of 11atio11al parks as it 1vas born a h1111drerl )'ears ago. Equall)', it is i111porta11t thai the i11Jor111atio11 111aterial about co11scrvatio11 is available i11 evcryone' s 01v11 la11g11age. The largest 011e, Koilliskaira National Park i11 eastem Lapla11d, )l}Ottld cover more tha11 half of this, 290 000 hectares. The role of 11atio11al parks a11rl other 11at11re reserves is 1101v 1111der a vivid disc11ssio11 i11 Finland. Another excuse Jor logging has bee11 that the presmt parks are degrading because the)' rlo 110/ co11lai11 )'Ollt1ger stages of fo rest successio11. Yel/01vsto11e 1Vatio11al Park 100 )'ears bJ' E.-P. There may be a series of light gro111ul fires having little i11jlue11ce 011 mature trees; ho,vever, a Jter hoi top Jire the 11e111 staml is quite ,miform and ali the members are of about the samc age. The ro/e of mat11re forests: National Parks b)' Reino Kalliola Pages 76 77 D11ri11g the past fe,v )'Cars some of the leadi11g experts of foreslr)' i11 Fi11/a11rl have sho1v11 interest i11 the 11atio11al parks. The Advisory Board Jor E11viro11mental Co11servatio11, establuhed immediatel_y after the E11ropea11 Co11servatio11 Year 1970, has released a comprehe11sive pian to create 11e1v 11atio11al parks in Finland. S,vedish orga11isatio11 for co11scrvatio11 bJ' Lasse Blomberg ( i11tervie111) Pagcs 68 69 Abo11t seve11 per cc11t of the pop11/atio11 of Fi11/a11rl speaks S1vcrlish as their 11ative to11g11e. The exc11se has bee11 thai the forests there are getting too old for co11ve11iwt hiki11g. lt has bee11 preswted b)' sofJ/e authors thai the pcrscc11tio11 of the gosha,vk 111ay have a selcctive a11rl Javorablc effect on the goshaivk popttlatio11. A special categor)' of forest has bee11 created as an intermediate behvew Jree commercial exploitation and /ota/ protectio11. 11/egal trappi11g of gosha1vk b)' Seppo Koivisto Pages 66 67 The goshaivk has traditio11a!IJ1 bew co11sidered as a vermi11 Jor game. The 11ational parks a11d sifJlilar reserves wi/1 soon be the 0111.J, places 1vhere mature forest.r ca11 be fo1111d, a11d the)' are ifJlportant for recreatio11, ed11catio11 a11d 1vildlife co11servatio11. About J 7 per cwt ( 1 JOO 000 hectares) of the total state 01v11ed forest area of Fi11la11d belongs to this category. Co11seq11mtly, the t)'pe of Jorest i11 each place is profo1111dly dependent 011 t/j'e Jire history of thai particular area. 250 000 hectares are partially or totallJ1 protected as 11at11re reserves, or d!IC to climatic factors. Paavolainen Pages 70-74 The a11thor gives a short dcscription of this anti other America11 11atio11al parks, i11cl11di11g the histor)' anti admi11istratio11 of the park SJ'Sle111. Brutal mcthods have been e111ploj1ed Jor co11trolli11g it, i11cl11di11g the pole traps. Prelimi11ary results of the studies made i11 Fi1111ish 11atio11al parks sh01v thai fJ/Oll)' aspects of fire ecology fou11d bJ' H ei11selma11 are valirl i11 Fi11/a11d. According to the eco110111ists' defi11itio11, cz forest i so11them Fi11/a11d exceedi11g 95 )'Cars and 150 J'Cars i11 11orthem Finland is considered old. This defi11itio11 is broader Ihan thai of co11servatio11ists 1/}ho consider other for111s of !,je, t)'pical Jor pri111eval Jorests, esswtial elements of old forset ecos)'Slem. Logging has bee11 mggested to replace the fire. The experie11ces oj the author of this article sho,v the opposite; the methods are 11011-selective. The origi11al idea of the Jirst 11atio11al park, Yell01vsto11e, 1vas to preserve intact 11at11re, and there is no reaso11 to alter this idea. A considerable partion of the areas is llOJV in private oJVnership. The preswt forest eco110111J' is based 011 a pian according to 1vhich the present old forests 1vill be c11t and reforested 1vithi11 40 )'Cars. The present 11atio11al parks anti strict nature reserves comprise 236 000 hectares or 0.8 per cent of the /ota/ la11d area of Fi11/a11d. The total amo1111t of mone)' 11ecessary Jor this is estimated to be about 70 million Fmk ( US $ 17 mii/.). but there are 110 ftmds available for this ki11d of purpose. The role of mature forests : Forest dj111amics i11 1vilderness b)' Antti Haapanen Pages 80 81 The ef Jects of 11at11ral Jires i11 the Finnish Jorest ecos)'slem are discussed anti referred to the stttdies fJlade b )' Hei11selma11 i11 11orthern Mi1111esota, U .S.A. This orga11isatio11 p11blishcs a magazi11e, various pa111phlets ele., and it mai11tai11s close co11tacts mith 11atio11al and local authorities. The)' are used on 11ests a11d perchi11g places of haivks. Thcrc is a special comervation orga11isatio11 ( Naturoch fJli/jövårrl) a111011g thefJI. A recentlJ, expresserl opi11io11 s11ggested b)' a group pla1111i11g the multiple use oj Jorests has bee11 thai the 111at11re Jorests are 111111at11ral since the forest fires are 1101/1 controlled. D. The traps capture birds of pre)' of a11)' species, age and sex. Altho11gh il!ega/ 1101/1, the)' arc still 11sed a/011g the flat coasta/ area of ,vestem Fi11/a11rl. According to the la1v the)' 1JJ/ISI be purchased bJ' the state before they can be preserved as 11atio11al parks. J\lfost of them live 011 the coastal area. Almost a/1 present stands are bom after fires. Jn the north there are really old, intact Jorests to preserve; in the south practicall_y ever)'thing has already been exploited
POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, 90100 Oulu 10, puh. KOILLISMAA N LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. LAHDEN LUONNONYSTAVAT, elo Veli Haikonen,. Sulo Rahko, kaupungineläinlääkäri LauriRuippo, maisemanhoidonvalv. POHJOIS-SA VON LUO O SUOJELUYHDISTYS, elo H eimo Mikkola, Kuopion korkeakoulu, pl 140, 70101 Kuopio 10. 448 439 Toimistonhoitaja: l:,"ini N ordman puh. 939-23 316. KANTA-HAMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pentti Andsten, Armas Launiksentie 5, 13130 Hämeenlinna 13. ETELA-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Seppo Ojala, Petäjätie 2 A 2, 60550 Nurmo, puh. ITA-SA VON LUONNONSUO JELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. Anna-Riitta W allin, oik.yo; siht. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSI GFORSREGIONE S ATURSKYDDSFORENING, elo Kaarle Klemola, Merikorttitie 4 a 589, 00960 Helsinki 96, puh . ULKOJASENET Bio-D)'naaminen Yhdistys Eidos Enemmistö· F)')'sikkokilta Hämäläis-Osakunta Kansan Raittiusliitto Koe-eläinten suojelu Kokoo111uksen Nuorten Liitto Maantieteen Opiskelijat Marttaliitto MetsäJ1lioppilaat MJy Päijät-Hä111een Maakuntaliitto Rakennusinsinö·ö-rikilta Sosialistinen Opiskelijaliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen Arkkitehtiliitto Suo111en Kalamiesten Keskusliitto S110111en Lääkäriliitto Suoll/en Metsästäjäja Kalastajaliitto Suomen Mielenterve_ysseura Suo111en Rakennusinsinö"ö"rien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitf() St101JJen Voimalaitosybdistys Suomen )'lioppilasktmtien liitto S)'111bioosi SJI//Op Vihreä Risti SUOMEN LUONNONSUO J ELULJJTON HALLITUS 1-larri D ahlströ·m, maat.-metsät. 554. 90490 961. J aakko Savola, ylilääkäri, varajäsen } '1jö. KUOPION LUONNON YSTAVAIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS. 23208. PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYt{DISTYS, elo Lauri Ruippo, Kuusam·akuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATURVÄRDSFORENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. (915) 941-10 920. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoi vistontie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. 498 159. 90-315 243. PIEKSAMAEN SEUDUN LUONNONYSTAVAT, elo Jaakko Savola, Kaleval ankatu 48, Pjeksämäki, puh . Suomen luonnonsuojeluliitto VARSINAISET JASENJARJ.I:;--STÖT ETELA-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Ari Kultanen, Sosk ua, 53100 Lappeenranta 10. 13 860. Martti Linkola, fi.l.kand. LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pauli Lisitzin, Valtakatu 2, 96100 Rovaniemi 10, puh. varapuh.j. Haila, fi.l.yo, varajäsen S UOMEN LUON NONS UO j ELULJ JTON TOIMISTO Toiminnanjohtaja: J11ha Hämäläinen, puh. KESKI-SUOME LUONNONSUOJET.UYHDISTYS, J yväskylän yliopiston biologi;i.n laitos, Vapaudenkatu 4, 40100 J yväsky lä 10, puh. Helsinki 1973 Kirjap,lno Libris Os,keyh1,o onset KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, Itäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh. PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10. kand., puheenjohtaja Urpo Hä)'rinen, fi.l.kand. Kaivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24. 981-22710. 5093. (9-15.30) 971-12 082. 448 439 Järjestösihteeri: Sauvo Henttonen, puh. maist. (10-15) 921-335 5991522. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTAVAT, elo Olli Laamanen, 80510 Onttola. Matti Vehkalahti, yhteiskuntat. LANSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VAST-NYLANDS NATURVÅRDSFORENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. IISALMEN LUONNON YSTAVA IN YHDISTYS, elo faro Annikainen, Rintecntie 28, 74130 Iisalmi 3. (16.30-) 952-16 767. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). 931-62 531. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFORE ING, elo Rauno Teno vuo, Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. SUUR-SAVON LUON ONSUOJELUYHDISTYS, elo Niilo Ruuth, Sokkalar.tie 23, 50600 Mikkeli 60. Juhani Santanen, lehtori Teuvo Suominen, fi.l.kand. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. KAI UU LUONTO, Huoltokatu 1, 87100 Kajaani 10, puh. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Helmer Tuittila, Sylväänkatu 4 A 8, 38200 Vammala. 10000. 958-11 956
.. . Sekä sisällöltään että raken• yli 3.000 hakusana-artikkelia teeltaan u~denlainen eläinkirja • selostukset yli 6.000 eläinlajista aakkosellinen hakuteos luku• 3.500 kuvaa, joista suurin te_?s.,_ opis~elut~os, katseiukirja. 475: myöhemmin 525: , ' säästö 50: . K t 8 9 Otavan perinteellistä tietosanakirjatuotantoa Otavan~ .,....,iso eläintietosanakirja Tilattavissa nyt edulliseen ennakkohintaan: ovh. Lisäetuna ilmaiseksi taiteilija Kosti Antikaisen laatima nelivärinen eläinjuliste. • laaja systemaattinen taulukko Tekijöinä aktiivisesti toimivia eläinkunnasta tutkijoita eri puolilta maailmaa sekä arvovaltainen Suomen-toimituskunta johdossaan Helsingin yliopiston eläintieteen professori Ernst Palmen.. , l11ttyv1a karttoJa JO .. Ta_han asti laa11n suomeksi julkuvat pa~~s1~~sa Teu~o Suomisen ka1stava erikoistietosanakirJ·a • ~ym~~nia ela.mmaant1eteeseen · k • . osa nel\y~ri~iä suomalaiset . _selvl~':)lee _yks1tta1sten • ainoalaatuinen hakemisto, ~l~_m-_ Ja ela1nryhmakuvausten jossa 17.500 hakusanaa llsaks1 perusteellisesti eläintie• termisanasto teen ja yleisbiologian käsitteet