Suomen muuttohaukat v. Tigerstedt, professori, Kasvinjalostusti•eteen laitos, H :gin yliopisto Heikki Toivonen, fil.kand ., Kasvitieteen laitos, H :gin yliopisto TAMAN NUMERON KUVITUS kansi Pasi Haaranen SIVU 54 H . . . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 300 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1200 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto: Urpo Häyrinen, puh.j. Pitkänen Urpo Huhtanen Teuvo Suominen Suomen Hyönteistieteellinen Aikakauskirja, Eero Karvonen Biologioal Section, Queensland, Department of Lands, kirjasta "Man and Insects", Aldus Books Ltd, London Hannu Hautala Ilkka Virkkunen Eero Murto.mäki 86-87 Hannu Hautala 90 Jorma Luhta 91 Jorma Luhta 92 Hannu Hau~ala 93 Mal'\kku Nygård 94 Hannu Hautala 95 Hannu Hautala, Sauli Sarkanen 96 Eero Murtomäki 99 Eero Kemilä 100-101 Jorma Luhta 102 Jorma Luhta 105 Mal'\tti R ikkonen 106 Lehtikuva/Erkki Laitila 110 Seppo Vuolanto 113 Eero Murto.mäki SISALLYS Myös geenejä on ,suojeltav,a .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 197 4 aikana kuutena numerona. .. . ...... TAMAN NUMERON KIRJO/TT AJAT Urpo Häyrinen, fil.kand., apulaisluonnonsuojelunvalvoja, . . Luonnon populaatioiden perintöai,neksen suojelu, Olli Järvinen ......... Summaries of the main artides in this issue . ...... .. . . . Vuoden 1973 numeroita myydään 2,50 mk/kpl, vuoden 1972 numeroita 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. ....... ... . 498 159. . 33. . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 12 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. . .. Kuva liittyy sivulta 78 alkavaan artikkeliin. . ... ... Muut lehdet ... . . . 1973 Pertti Sulkava .... Apollon valokuvasi Etelä-Savossa ruusuruohon kukalta Pasi Haaranen . . . . . ... . . Metsäpui~emme peri.n'töa:ineksen tulevaisuus, P. . . Tigerstedt .. . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. .. .. Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-16, kesäkuukausina klo 9-13. Uudenmaan huuhkajat .... M. Suomen sääkset v. . Suomen geneet-ti:sten luonnonvarojen kartoitus ja suojelu, Heikki Toivonen ..... . ... . A. ...... . Vihreä vallankumous, Peter J ay ............... M. 53 54 60 66 71 78 82 90 94 96 100 103 107 110 112 113 114 116 117 118. . . .. Hyönteistemme perintöaineksen suojelu, Kauri Mikkola . Valkoselkä,ti'kan suojelu, Sauli Sarkanen . Järjestösihteerin palsta Uutisia ja tiedotuksia ... Suomen kotkat v. . 'A. ........ . .. luonnonvarainhoitotoimisto, H:ki Peter J ay, opiskelija, Kasvinjalostustieteen laiws, H :gin yLiopjsto Olli Järvinen, fil.kand., Perinnöllisyystieteen laitos, H :gin yliopisto bkki Kellomäki, ympäristönsuojelun tarka,staja, Hämeenlinna Kauri Mikkola, dosentti, H:gi.n yliopi•sto Pekka Salminen,· LuK (eläintiede), Helsingin yliopisto Sauli Sarkanen, maanviljelijä, KuhmaLahti Pertti Saurola, fil.kand., Eläinmuseon rengasmstoimi sto, H :gin yliopisto Pertti Sulkava, lehtori, Haapamäki Teuvo Suominen, fil.kand., Suomen luonnonsuojeluliitto, H :ki P. Kullervo Kuusela, kansallispuistosuunnitelmat ja Lapin elinkeinot ... Pienen öljyvahingon opetukset . .. ........... . Irtonumerot 3 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . 1973, Urpo Häyrinen ja Pekka Saiminen Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston ensimmäinen toimintavuosi ............. . . . . vuosikerta Suomen Luonto no 2 1974 JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 1973, Erkki Kellomäki ja Pertti Sulkava .......... . Luonnonvalokuvaajan va-stuu, Teuvo Suominen .. ... .. Strickland, 1848 55 Illustrated Sporti.ng and Dramatic News 56-57 Esko Parkkonen 57 Teuvo Suominen, Hannu Hautala, Mauri Korhonen 59 Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi, 1642 61 Ilkka Koivi,sto, Teuvo Suominen 63 Harr.i Kannosto 65 Teuvo Suominen 67 68 69 70 75 79 80-81 84-85 83 84 Metsätiedotustoimisto, Tapio Väinölä Teuvo Suominen Matti A. Ulkomaan uutisia . Pekka Borg Juha Hämäläinen Pekka Nuorteva Anna-Riitta Wallin Taitto: Timo Tanttu T AMAN NUMERON KANSI esittaa apolloperhosta (Parnassius apollo) joka on yksi monista harvinaistuvista hyönteisistämme. .
Mutta samalla ryhdyttiin oikoteiden etsintä än . va rattava lähivuosina nykyistä hu omattavas ti enemmän varoja. Myös valtion tilintarkastajia "asiantuntijat" ovat onnistuneet harhauttamaan: "tulisi erityisesti raJOlttaa ja välttää sellaisten luonn onpuis tojen perustamista, joilla mm. Häiriintymättömien ekosysteemien arvo on huimassa nousussa. Luonnontieteilijöiden suppea ryhmä oivalsi, että yhden lajin, ihmisen, rooli maailmassa oli käynyt tuhoisaksi. Varoja ei tarvi ta vain oikean ekologisen tiedon jakamiseen, vaan paljon syvemmän luonnontieteellisen ajattelun levittämiseen, niin laajalti, että tieto saavuttaa myös vakion tilintarkast ajat. Konferenssi käsitti alkuperäiseen luontoon sisältyvän perinnöllisen monimuotoisuuden rikkaudeksi, josta void aan ammentaa ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin. jos synteettisiä lannoitteita t äydennetään komp os tilla ja puhdistamolietteellä, jos kestävät myrkyt korvataan kestävillä viljelykasveilla, hajoavilla myrkyillä ja biologisen torjunnan menetelmillä. Luonnonvaraisten eliöiden perintöaineksen suojelu vo id aan toteuttaa vain riittävän laaJO!Il aluerauhoituksi n ; puutarhat, eläintarhat ja spermapakasteet ovat korkeintaan äärimmäisiä hätäratkaisuja. Pidettiin eettisesti tuomittavana tuhota luontoa "tarpeettomasti". Koskematon luonnonalue on se takuusum ma, joka on maksettava, jotta muualla voitaisiin harjoittaa intensiivistä t aloustoimintaa. T ämän oivaltaen Tukholman ympäristökonferenssi kehoitti YK:n jäsenmaita kiireesti selvittäm ään omat eliöstönsä ja niiden suojelutarpeet. Suomen Luonto N:o 2 1974 Myös geenejä on suojeltava Luonnonsuojelu alkoi luonnon itseisarvojen puolust amises ta. . Se saattaa häpe ään omatekoiset ekologit, joiden mukaan luonnonsuojelua ja metsän taloudellista hyödynt ämis tä voidaan harjoittaa samoilla alueilla. D 53. . Syntyi ajattelutapa, jonka mukaan viljelyalojen kasvu, lajien ja lajikkeiden yksipuolistuminen ja metsien muuttuminen puupelloiksi eivät haittaa, jos viljelymen etelmät vain muutetaan "ekologisemmiksi", ts. 2. 254) . Alkaa olla puutetta siitä luonnosta, jonka avulla tutkitaan ekologiaa, kehitetään ympäristöystävällisiä keinoja ja josta saadaan kantamuodot uusille viljelykasveille, biologisen torjunnan keinoille ja muille tulevaisuuden h yö t ye liöille. Geenipankkijaoksen mietinnöstä erottuu kaksi selkeää pääperiaatetta: 1. Niillä ei ole vain tieteellistä, esteettistä ja vi rkistyksellistä arvoa, vaan ne ovat myös aineellisen toimeentulomme perusta. Siksi tilintarkastajien tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Syynä olivat "taloudelliset realiteetit" kuten juuri nyt "energiakriisi", joka uhkaa soita ja ikimetsiä. Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunta asetti asiantuntijaryhmän selvittelemään Suomen geneettisten luonnonvarojen suojelutarvetta. Muuten on vaarana, että niin geneettiset kuin muutkin luo nnonva ramme tuhoutuvat nä ennäistieteellisten "teknoekologien" puoskarointiin. Tämä edellyttäisi järjestöille annettavien val ti onapujen tuntuvaa korotit.amista." Maamme kulttuurihistoria llisesta perinteestä johtuu, että juuri luonnontieteellinen yleissivistys on luvattom an heikko. Se ehkä riittäisi maailmassa, jossa viljelyksiä ymp äröisi laaja koskematon luonto . . Tällä h etkellä on mahdotonta tietää, mitä eliöitä tulevaisuus tarvitsee, joten on suojeltava kaikkia. Mutta nyt erilaiset viljelmät valtaavat lähes kaiken käyttökelpoisen pinta-alan. Syntyi käsite " geneettinen luonnonvara". Jo nyt on päivänselvää, että tämä ei riitä. Geenipankkijaos on nyt saanut työnsä va lmiiksi ja sitä esitellään tässä numerossa Suomen Luonnon luk ijoille. Keksittiin taikasana "ekologia . Vuosikymmenten varrella tuli yhä " tarpeellisemmaksi" tuhota luontoa. Kaloja koskeva osa o n esitelty jo aikaisemm in (Suomen Luonto 6/ 1973, s. Geenipankkijaoksen m1etmtö antaa uutta taustaa vaatimuksille, että edustavat kappaleet maamme eri osien koskematonta luontoa o n säilytettävä kansallispuistoina ja muunlaisina suojelualueina. . Lääkkeeksi esitettiin, että ekologiset lainalaisuudet tuntemalla luontoa voitaisiin käsitellä oikein. kaikki h akkuutoiminta o n kiellet,~y." Toisaalla tilintarkastajat esittävät, että "ymp äristönsuojelun valistustoimi11J':aan olisi
Perinnöllinen informaatio sisäl1tyy geenien DNA:han; viime kädessä geenit säätelevät kaikkien elävien olentojen biologisen rakenteen laadun. 1681. eri,-:yisesti Elton 1958). Olennaista ei ole esimerkiksi tuotettujen munien, siementen tai syntyneiden jälkeläisten maara, vaan lisääntyviksi yksilöiksi kehittyvien jälkeläisten luku. Luonnon valinnalla tarkoitetaan tunnetusti sitä, er.':.ä lajin toiset muodot saavat seuraavaan sukupolveen suhteellisesti enemmän jälkeläisiä kuin toiset. Luonnon populaatioiden perintöaineksen suojelu "Luonnon kasvit ja eläimet ovat mittaamattoman arvokas perinnöllisen aineksen varasto ja ihmiskunnan tulevaisuuden takeena yhtä tärkeitä kuin viljelyskasvit ja kotieläimet." Virolainen luonnonsuojelija ja tutkija E. Helpoimmin kenties tulee ajatelleeksi sellaisia suurilmaston muutoksia, JOita seuraavat jäätiköiden, kasvill i,L suuden jne. Euroopasta on lajeja hävinnyt vähemmän kuin muista maanosista siksi, että muutokset, jotka muualla tapahtuivat vuosisadassa tai kahdessa, ke~tivät Euroopassa parituhatta vuotta (Dorst 1970: 42). muutokset. Osa niistä on yksinkertaisesti kehittynyt yhdeksi tai useammaksi uudeksi lajiksi. Ympäristön muutoksia on monenlaisia. Vavahduttavia ovat myös Björn Kurtenin (1972) Jääkausi-teoksen tiedot nykyihmisen metsästäjäkulttuurien syntyessä tapahtuneesta suureläimistön tuhosta. Erilaisissa ympäristöissä samat geenit voivat tuottaa erilaisia lopputuloksia, mutta kaikissa ,tapauksissa geenit asettavat rajat erilaisten mahdollisuuksien toteutumiselle. Häviöön on ollut syynä ympäristön niin voimakas muuttuminen, ettei lajien enää ole onnistunut sopeutua uusiin oloihin. Tämä johtuu siitä, että kullekin lajille on kehittynyt sille ominainen, hyvin monien geen ien ja, mikä tärkeintä, erilaisten geenijaksojen ja -yhdistelmien suh. Lajin penma, geemsto, on miltei aina syntynyt hyvin monen sukupolven ajan jatkuneessa muutosten ketjussa, jossa keskeisenä voimana on luonnon valinta. Osa lajeista on hävinnyt sammuttaen elämän sukupuun jonkin oksan. Hävinneitä lajeja on ennen ihmisen aikaa astunut miltei aina korvaamaan vähintään saman verran uusia. LAJIT OVAT AINUTKERTAISIA Lajien säilymisen välttämättömiä edellytyksiä on kaksi: lajin perimän (geenien, "DNA-informaation") säilyminen ja lajille soveliaan ympanston säilyminen. Nimenomaan muutoksen nopeus on tärkeä. Arviot ihmisen tuhoamien eliölajien lukumäärästä vaihtelevat tuntuvasti. Esimerkik si sopii ihmisen ja ihmisen toimesta levinneiden lajien maailman valloitus, jonka seuraukset ovat olleet kohtalokkaat etenkin useille eristyneiden saarten alkuperäisille lajei lle, mutta myös manneralueiden eläimille ja kasveille (ks. Syynä oli metsästys sekä rottien Ja sikojen villiintyminen saarelle. Koska maa pallolla t ällä hetkellä elää puolisentoista miljoonaa tieteen tuntemaa ja kenties saman verran t un tem attomia lajeja (etenkin pieniä selkärangattomia), lajie n sukupuuton taajuus on keskimäärin yksi laji vuodessa. 54 Mitä hävinneille lajeille on tapahtunut. Ympärist ö muuttuu myös silloin, kun alueelle asettuu uusia, tavalla tai toisella lajin eläm än kannalta merkityksellisiä eliöitä. Dorstin (1970) mukaan noin 150 lintulajia tai -rotua ja 120 nisäkäsmuotoa on saanut loppuma ihmisen toimesta viime vuosisatojen aikana. Kaikkiaan elämänmuotojen runsaus on useimpina ajanjaksoina kasvanut. Luonnon valinnan seurauksena tietyt geenit runsastuvat toisten kustannuksella tietyssä populaatiossa. Nisäkkäistä ja linnuista on parhaat tiedot, koska ne toisaalta saavat eniten huomiota osakseen, toisaalta suuren kokonsa vuoksi elävät usein pieninä, häviämiselle alttiina populaatioina. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta tietyn lajin perimää ei millään käytännöllisellä keinolla saada kehitetyksi toisten lajien perimästä. Sitten kambrikauden noin 500 miljoonaa vuotta sitten on maapallolla elänyt arviolta 500 miljoonaa eliölajia. Kumari (1973: 778). Tähän on syynä elinympäristöjen lakkaamattoman muuttumisen edellyttämä lajien jatkuva muuttuminen. Olli Järvinen Mauritiuksen lentokyvytön jättiläiskyyhky dodo hävitettiin sukupuuttoon v. Ihmisen aiheuttamat sukupuutot ovat luonteeltaan erilaisia, koska h ävinneet lajit ovat vain sammuttaneet eri kehityslinjoja. Suurimpina syinä miuavaan lajisurmaan ovat olleet luontaisten elinympäristöjen h äv itys ja metsästys. SUKUPUUTTO Sukupuuton luontaisen esiintymistiheyden voimme arvioida tarkastelemalla geologisesti pitkiä ajanjaksoja
Itse asiassa lajin · ··-:.S: ... Tässä muuntelevassa perimässä muutoksia voi tapahtua useasta syystä edellä jo todettiin luonnon valinnan vaikutus . Kumari 1973). Mutaatioiden esiintymistiheys on hyvin pieni: tieu:y geeni on muuttunut rakenteeltaan toisenlaiseksi ehkä yhdessä sukupuolisolussa sadastatuhannesta. Eräiden rotujen taloudellinenkin merkitys on suuri. Tämä ei mitenkään ole ristiriidassa sen kanssa, että koko eliökunta on aivan ilmeisesti samaa sukujuurta evoluutio vain on ihmisen kannalta epäkäytännöllisen verkkainen. Järkevästi hyödyntäen tämä luonnonvara olisi voinut tuottaa jatkuvasti. Tämä merkitsee, että rotujen säilyttäminen on varsin hyvin verrattavissa lajien säilyttämiseen, joskin koko lajin häviäminen merkitsee geeniaineksen suojelun kannalta mittavampaa tappiota. Olemassa olevat mutaatiotaajuudet ovat lajien kannalta luultavasti ainakin lä55. Meillä ei ole mitään keinoa arvioida, onko juuri tietyn kasvilajin perimän säilyttäminen• taloudellisesti kannattavaa, mutta kuten Tinker (1973) niistä toteaa: "Sen sijaan on tilastollisesti varmaa, että 20 000 kasvin joukossa on satoja ihmistä suoranaisesti hyödyttäviä kasveja." Lajien säilyttämisellä on muutakin merkitystä. Viime kädessä kaikki muuntelu on peräisin mutaatioista, geenien DNA:ssa tapahtuneista kemiallisista muutoksista. Saman populaation yksilöt eroavat toisistaan usein hyvin monen geenin suhteen. Tämä luku vaihtelee sekä eliölajista, eliöyksilöstä että geenistä riippuen varsin paljon . Lajien säilyttämistä on eettisesti puolustettu elämän kunnioituksen periaatteella (esim . luonto on sekä aineellisten arvojen lähde että korvaamaton terveyden, ilon, elämänrakkauden ja henkisen rikkauden lähde" (Haila 1973). Rodut ovat toisistaan suhteellisen paljon poikkeavia lajin "alayksiköitä". Sen monimiljardiset muuttoparvet olivat ~ häikäilemättömän metsästyksen koh···· · Ii<'.". GEENIT JA GEENISTOT MUUTTUVAT Lajien perimässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Kasvilajeista on 20 000:n arvioitu olevan uhanalaisia. Pohjoisamerikkalainen muuttokyyhky kuoli sukupuuttoon v. Luonnon rikkaus on tärke ää myös ihmismielen luonnon moninaisuuteen kohdistuvan kiintymyksen vuoksi : " ... Eliöyhteisöjen monimuotoisuuden säilyttäminen voi edistää eliöyhteisön vakautta . " . seena ja tuhannet ihmiset saivat elan-~ tonsa siitä. Ellei mutaatioita tapahtuisi, eliöpopulaatiot eivät saisi uutta perinnöllistä ainesta, joka on välttämätön sopeuduttaessa alati muuttuvaan ympäristöön. 1914. ,, -·perimä ei ole tiukasti määriteltävissä oleva ilmaus toisestakaan syystä: ainakin miltei kaikkien suvullisesti lisääntyvien lajien miltei kaikki populaatiot ovat perimältään huomattavan muuntelevia. R odut ovat kuitenkin tärkeitä esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen kannalta. teen toisista lajeista jyrkästi poikkeava kokonaisuus. Äärimmäisiä esimerkkejä ovat erikoisiin olosuhteisiin sopeutuneet rodut, kuten Itämeren murtovedessä elävä sillin rotu silakka ja PohjoisSuomessa vallitseva kuusen alalaji siperiankuusi. LAJIEN JA ROTUJEN HAVIAMINEN ON KORVAAMATON TAPPIO Lajien ainutkertaisuuden vuoksi jokainen hävinnyt laji merkitsee korvaamatonta tappiota. Mutaatioiden määrää säätelee ainakin osittain luonnon valinta
Haitallisuus johtuu siitä, että lajit ov;,1; pitkällisen kehityksen tuloksia, joten mutaatiot täysin umpimähkäiset tapahtuma.~ useimmiten heikentävät kokonaisuuden toimintakykyä. Vuositu\a nsiin ei ole tapahtunut muutoksia, ja kaikkinaiset mutaatiot >vat vain pahasta. Konservatiiviset futurologit sanovat, että ihminen on valmis. Vasemmalta: keuhkojäkälä, varpuspöllö, raidan tuoksulääpä.. PIENISSK POPULAATIOISSA GEENIAINESTA HKVIAK Kaikissa populaatioissa tapahtuu sattumanvaraisia ilmiöitä. Tilannetta verrataan usein kelloon: vain harvoin kellonkoneiston rakenteeseen kohdistuva umpimähkäinen muutos parantaa kellon toimintakykyä. Pienissä populaatioissa eivät uudet mutaaUseimpien populaatioiden perintöainesta voidaan suojella vain suojelemalla kokonaisia elinympäristöjä. Tilanne on periaatteessa samanlainen kuin se, että muutaman umpimähkään valitun suomalaisen ihmisen ammattijakauma voi olla hyvinkin erikoinen, mutta kun näytettä suurennetaan, saadaan tulokseksi paljon lähempänä todellista jakaumaa oleva arvio. Enin osa ehkä 99 prosenttia elinkykyyn vaikuttavista mutaatioista on haitallisia. Erona kellon ja eliöiden välillä on kuitenkin eliöiden ympäristön muuttuminen. hellä kaikkein edullisimpia. Erityisesti on suojeltava niitä ekosysteemejä, jotka ihmisen vaikutuksesta vähenevät . Kyllä ihmistä Jn jatkuvasti muutettava eteenpäin, jotta hän kykenisi sietämään sen elinympäristön, jonka hän itselleen on laatinut." Lajien perimän suojelun kannalta on olennaista, että pitkän evoluution tuloksena syntyneitä geeniyhdistelmiä ei aseteta alttiiksi enentyvien mutaatioiden aiheuttamalle vaaralle. Suomessa tarvitsevat suojelua mm. Mutaatioita lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi säteily ja monet luonnolle vieraat kemikaalit (saasteet), jotka lisäksi asettavat eliöt alttiiksi uudenlaisille valintapaineille. Ihmisen aikaansaamat äärimmäisen sukusiitetyt jalostuskannat voivat olla poikkeus, mutta näissä ei olekaan kysymys luonnon populaatioista. Tämä väite lienee perustunut siihen, että mutaatioiden tapahtuminen on onnettomasti käsitetty rahanheittoon verrattavaksi tapahtumaksi (Patoharju 1971: 73): " Kes kisnääräisesti joka toinen mut aatio on hyvään ja joka toinen huonoon suuntaan. Suurissa populaatioissa sattumanvaraiset muutokset käytännössä tasapainottavat t oist ensa vaikutukset. Pienten populaatioiden alttius sattumanvaraisille muutoksille merkitsee paljon geeniaineksen suojelun kannalta. Pienissä populaatioissa ne ovat merkittävämpiä kuin suurissa. Sattumanvaraiset muutokset hävittävät perinnöllistä muuntelua, mistä seuraa populaatioiden perintöaineksen yksipuolistuminen. vanhat metsät, joissa on erikoislaatuinen, runsas lajisto. PERIMKK EI VOI PEUKALOIDA Jopa luonnonsuojelukirjallisuudessa on esitetty "mutaatioradikalistisia" väitteitä, joiden mukaan säteilyn ja saasteiden vaikutuksesta kasvavaa mutaatioiden määrää ei pitäisi varoa. Pienissä pnpulaatioissa lopputulos määräytyy vain piene~':ä JOUkosta tapahtumia, joiden keskimääräinen vaikutus voi olla varsin yllättävä. Pohjimmiltaan on kysymys todennäköisyyslaskennan avulla käsiteltävistä satunnaisilmiöistä. Mutaatioiden suuntaan ei voida vaikuttaa, eikä niiden tapahtumista minkään lajin po56 pulaatioissa voida säädellä siten, että sopeutumiskyky lisääntyisi. Sattumanvaraiset perinnölliset muutokset ovat sellaisia, joissa jokin tyyppi satunnaisesti lisääntyy tehokkaammin tai vähemmän tehokkaasti kuin voisimme odottaa keskiarvoihin perustuvan ennusteen pohjalta. Kysymys on perimän peukaloinnin ehkäisemisestä . Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että eliöiden perimän muutokset pyntta1snn estamaan. Tämän vuoksi eliöiden perinnöllisen rakenteen on jatkuvasti muututtava, vaikka hintana onkin koko joukko kehnoja muutoksia. Samat tekijät voivat, kuten tunnettua, aiheuttaa populaatioiden vaarantumisen ja häviämisen ilman perinnöllisiä vaikutuksiakin, joten syyt luonnon saastumisen vastustamiseen ovat moninkertaiset
57
Tästä todistavat esimerkiksi Suomen voimassa olevat luonnonsuojelumääräykset, jotka heijastavat voimakkaimmin juuri klassisen luonnonsuojelun sinänsä arvokkaita päämääriä. Hämmentävyys johtuu siitä, että Seiskarikin on ollut kiinnostunut geeniaineksen, "DNA-informaation" suojelusta, ilmeisesti päinvastoin kuin tilintarkastajat. ELINYMPARISTOJEN SUOJELU ON KESKEINEN TEHTAVA Klassisen luonnonsuojelun tärkeimpänä päämääränä on ollut harvinaisten lajien rauhoitus. Yhden populaation geeniaineksen muuntelevuuden turvaamiseksi populaation asuttaman ympäristön monipuolisuus on olennaista, koska ympäristön monipuolisuus ylläpitää perinnöllistä muuntelua (Levins 1968). Elinympäristöjen suojelu on monella tavalla tehokkain keino uhanalaisen geeniaineksen suojelussa. Mikäli elinympäristöjen suojeluun ei kiinnitetä kaikkea mahdollista huomiota, saattavat kokonaiset eloyhteisöt hävitä eivätkä vain yksittäiset lajit. Eri58 laisten ääripopulaatioiden geeniaineksen suojelu on siis välttämätöntä. Geeniaineksen suojelu edellyttää paikallisen muuntelun säilyttämistä. Ym päristön muuntelevuuden turvaaminen edellyttää kunkin lajin biologian hyvää tuntemusta. Tilintarkastajien ehdotus muistuttaa hämmentävästi luonnonsuojeluväelle liian tuttua seiskarointia. Jos tämä näkökohta yhdistetään edellisessä kappaleessa esitettyyn, voimme todeta, että tulee pyrkiä säilyttämään suhteellisen suuria populaatioita usealla alueella toisin sanoen tarvitaan sekä suuria että lukuisia suojelualueita. Edelleen monet äärialueillaan esiintyvät yhteisöt saattavat olennaisesti köyhtyä, mikäli niitä suojellaan vain niukoin rauhoituksin. Sattumanvarainen perinnöllinen köyhtyminen lisää populaation sopeutumiskykyä tuskin koskaan, mutta useinkin se vähentää sitä. Vaikka jättäisimme huomiotta ympäristön muutosten vaikutukset, muutaman kymmenen yksilön populaatiot tuhoutuvat paljon helpommm aivan sattumanvaraisista syistä kuin suuremmat populaatiot. Luonnonsuojeluliikkeen ja Seiskarin mielenkiinnon kohteet tosin poikkeavat toisistaan. Dorst 1970, Taro & Häyrinen 1970, Kumari 1973). Näin ainakin jotkin osapopulaatiot säilyvät, vaikka osa häviäisikin. Samalla kuitenkin hävitetään ne lukuisat lajit, jotka eivät selviä missään muualla kuin "kunnon metsissä". Geeniaineksen suojelun kannalta on niin muodoin välttämätöntä turvata populaatioiden riittävä koko. Erot eri alueiden populaatioiden välillä eivät tavallisesti ole kovin suuria, kun tarkastellaan lajin yhtenäistä levinneisyysaluetta. Minkä tahansa uhanalaisen lajin suojaus edellyttää kokonaisen elinympäristön suojausta.Monet lajit voivat elää vain hyvinkin erikoislaatuisissa ympäristöissä esimerkkeinä monet ikimetsien linnut ja hyönteiset (ks. Sen sijaan eristyneet populaatiot, joita esiintyy 'varsinkin lajin levinneisyysalueen reunamilla, ovat usein perinnöllisesti kovin omaleimaisia. tiotkaan juuri paase estamaan _geenistön köyhtymistä. Mikäli yhteisöjä kuris.tetaan liiaksi, on odotettavissa, että myös jäljelle jääneet muuttuvat köyhiksi. SEISKAROINTI JA GEENIAINEKSEN SUOJELU Elinympäristöjen suojelun välttämattomyyttä eivät lainkaan ole ymmärtäneet hakkuiden välttämattomyyttä kansallispuistoissa korostaneet, useimmiten ensi sijassa puupulasta huolestuneet henkilöt viimeksi valtion tilintarkastajat, jotka toivovat, ettei hakkuika suojattuja alueita perustettaisi (HeSa 16.3.1974, s. Mahdollisia esimerkkejä ovat eteläisen Suomen iäkkäiden metsien lajista, josta jäljellä on vain pirstoja, sekä eteläisen Suomenselän alueen, varsinkin nevojen, linnusto, jota luonnehtivat monet levinneisyysalueensa eteläisellä rajalla olevat lajit. Luonnonsuojeluväkeä kiinnostavat etenkin uhanalaiset lajit ja yhteisöt. Lajin eri populaatioiden perintöaineksen erilaistumista voidaan nykyisin mitata täsmällisellä tavalla. Seiskari (Suomen Luonto 4/ 1972, s. Tyhjentyneet paikat täyttyvät ajan mittaan jäljelle jääneiden osapopulaatioiden yksilöistä. 138) on taas kiihtynyt siitä, että "koivu, leppä ja haapa" ovat vähentyneet geeniaineksen suojelun kannalta huolestuttavasti; "muuttohaukan, merikotkan ja kämmekät" voimme Seiskarin mielestä sen sijaan jättää oman onnensa nojaan kummallista geeniaineksen suojelua, joka on Seiskarilta saanut nimen "aktiivinen suojelu".. Ihmistoiminnan ulottuessa yhä laajemmill~ alueille klassisen luonnonsuojelun keinot ovat vanhentuneet: katkerien tappioiden vuoksi sekä kasviston että eläimis.tön suojelussa korostetaan nyt suojeltavien lajien elinympäristöjen säilyttämisen välttämättömyy.ttä (ks. Muuntefun häviämisen seurauksia populaation menestymiselle ei täsmällisesti tiedetä. Populaatiot ovat yleensä sopeutuneet hiukan eri tavoin, kukin sille ominaiseen elinympäristöönsä. Mikkola 1974). Taloudellisesti merkityksellisintä tämä lienee metsäpuidemme osalta; myös esimerkiksi hillan eri soilla elävät populaatiot voivat poiketa toisistaan hyvin paljon lajin lisään.tymistavan vuoksi (ks. PAIKALLINEN MUUNTELU ON TARKEAA Populaatioiden vakautta lisää erityisesti se, että osapopulaatioita on useassa paikassa (esim. Geeniaineksen säilymistä ei takaa muutaman yksilön tai muutaman kymmenen yksilön turvaaminen. Popul aatioiden riittävä koko torjuu m yijs muunlaisia sattumanvaram v aikutuksia. May 1973: 7). 16): "Kunnon metsät on saatava tilintarkastajien mielestä tuotantotoimintaan." "Kunnon metsien" siirtäminen tuotantoon ei tietysti siinä mielessä ole peruuttamatonta, etteikö alueelle vuosikymmenten kestäessä varttu1s1 uusi männikkö tai kuusikko. Haapala & Väisänen 1971)
Sivut 63-89 teoksessa: J. Elton, C. Tammi, Helsinki. Haapala, H. GEENIEN SKILÖNT.i\ Geeniainesta voidaan suojella myös spermaa säilömällä ja uhanalaisten lajien yksilöiden tarhauksella. Munasolujen pakastaminenkin on ratkaisuvaiheessaan. Geneettinen luonnonsuojelu. Mikkola, K. Geeniaineksen säilyttämisen kannalta tärkein suomalainen kohde on epäilemättä suhteellisen kehittyneiden ekosysteemien mm. &. 1974. Monimuotoisten eliöyhteisöjen turvaaminen takaa tehokkaimmin eliöyhteisön yksittäisten lajien säilymisen pitkälläkin tähtäyksellä. Säilöttyjen geenien merki.tystä rajoittaa ympäristön jatkuva muuttuminen, mutta ensisijaista on tietenkin säilyttää laji edes jollakin tavalla. Kolmannen alan tehtäviin kuuluisi tutkia muita populaatioiden säilymiseen ja luonnon monipuolisuuteen liittyviä kysymyksiä. KIRJALLISUUS Dorst, J. 1973. The ecology of invasions by animals ano plants. Looduskaitse. 1973. Luonnonsuojelu. Tärkeimmät toisiaan täydentävät alat lienevät luontoon joutuvien kemikaalien ym. "Nollakasvu" ja ympäristönsuojelu. Kasvien uhanalaista geemamesta voidaan jo hyvinkin suojella siemeniä säilömällä (Thompson 197 4 ). Conservation 6, 15-19. M. Tässä suhteessa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton esimerkiksi muuttohaukkaa koskevat selvitykset ovat korvaamattomia. 1973. Tinker, J. 1973 . Haila, Y. Dorst 1970: 334 -338; Kumari 1973: 415-421). S. Uhanalaiset kasvit. A. vanhojen metsien säilytys, koska nimenomaan näitä on niukasti. 1970. Thompson, P. Princeton University Press, Princeton. 1971. D 59. Maailman ensimmäisen geenipankin perusti tiettävästi Ukko Noa . Vielä on mainittava tutkimusala, jonka välttämättömyys on ilmeinen: on jatkuvasti selvitettävä uhanalaisen lajistomme kohtaloita. Kirjayhtymä, Helsinki. Hänen menetelmäänsä, kahden yksilön säilyttämistä, ei kuitenkaan nykyisin pidetä riittävänä, koska pienessa populaatiossa ei ole riittävää perintöaineksen vaihtelua, mikä kuitenkin olisi välttämätön lajin vastaiselle sopeutumiskyvylle. Suomen Luonto 33(2), 78-81. Bio!. Evolution in changing environments. Levins, R. Soihtu 37 (1), 40-51. Taro, R. Met' · •ien, London. rasituksen vaikutusta populaatioiden geenistöihin, so. Ennen kuin luonto kuolee. lähinnä selvittää ihmisen aiheuttamien uusien valintapaineiden laatu ja voimakkuus. Patoharju, 0. & Häyrinen, U. Sitwell (toim .), Uhanalainen villi luonto. 1974. 1971. 1968. Jääkausi. Stability and complexi,~y in model ecosystems. "Valgus", Tallinn. Suomen Luonto 30(2-3), 55-61. Hyönteistemme peri,ptöaineksen suojelu. May, R. Pakkanen (toim.), Lisälehdet luonnontietoon. Princeton University Press, Princeton. 1958. Eräät häviämässä olevat maaseutukulttuurin tuottamat luonnontyypit lienevät toinen tärkeä kohde. Tammi, H:ki. Mistä sähkö tulee. WSOY, Porvoo, Helsinki. (toim.) 1970. mutaatioita aiheuttavan ja geenito1mmtaa muuttavan vaikutuksen selvitys ("saastegenetiikka"), luonnon populaatioiden geneettisten muutosten selvitys seurantatutkimukseen soveltuvin menetelmin (erityisesti elektroforeesimenetelmä, jonka avulla voidaan seurata hyvin monia muutoksia samanaikaisesti) sekä luonnon populaatioiden koon säätelyyn ja eliöyhteisöjen monimuotoisuuteen liittyvä tutkimus. Ensimmäisen mainitsemani tutkimusalan tehtäviin kuuluisi selvittää ihmistoiminnan välitön vaikutus eliöiden geeneihin ja niiden toimintaan. Kurten , B. WSOY, Porvoo-Helsinki . Kumari, E. Ainakin usein eliöyhteisöjen monimuotoisuus ja vakaus kulkevat käsi kädessä. Toisen alan tehtäviin kuuluisi tutkia populaatioihin kohdistuvan hyvin moninaisen saastumisym. 1972. Sivut 116-119 teoksessa: N . Väisänen, R. Monen lajin suojeluun tarhaus ei valitettavasti sovellu: joka tapauksessa on kysymys hätäratkaisusta, joka ei mitenkään voi täysin korva.~a lajin säilyttämistä luonnossa (ks. TUTKIMUSTA TARVITAAN Useat biologiset tutkimusalat ovat olennaisia luonnon populaatioiden geeniaineksen suojelussa. A. The use of seed-banks for conservation of populations of species and ecotypes
YK:n YLEISKOKOUS KEHOTTI Tukholman v. geenikokoelmien perustamista sekä eriasteisten suojeluja rauhoitusalueiden muodostamista. Tämän elimen toimintaa on sittemmin jatkanut Pohjoismaiden Ministerineuvoston alainen virkamieskomitea, Nordiska ämbetsmannakommitten för miljövårdsfrågo r (näistä tarkemmin mm. Kalle Maijala, dos. Tämä edellytdä inventointija tutkimustyötä, tutkimuksen käyttäminen aineistojen säilyttämistä, geem60 pankkien tms. Luonnossa tama yksipuolistuminen uhkaa ekosysteemien toimintaa ja tasapainoa. Kaikki toimenpiteet tulisi suorittaa kansainvälisenä tai alueellisena yhteistyönä. Environmental aspects of natural rescources management, paragraphs 68-120; United Nations General Assembly, resolution 15 . Pohjoismaissa kysymykseen on kiinnittänyt huomiota pohjoismainen ympäristönsuojelun yhteistyöelin (Nordiska kontaktorganet för miljövårdsfrågor), joka perusti asiaa selvittämään erityisen geenipankkiryhmän. Suomen Luonto 6/ 1973). Sittemmin YK:n yleiskokous hyväksyi suositukset toimenpiteiksi, joihin valtioiden tulisi ryhtyä maapallon arvokkaan geeniaineksen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi (tarkemmin kokousasiakirja A Conf. 48 /7. Jaoston puheenjohtajana toimi suunnittelija Olli Paasivirta, jäseninä ja asiantuntijoina FL Gunnel Carlberg, FT Ilkka Koivisto, prof. Elollisten luonnonvarojen suojelussa on siis kiinnitettävä huomiota siihen, että kullekin eliölle ominainen perintöaines säilyy sellaisena, että lajin toimeentulo ja sopeutumiskyky säilyvät. Niiden olemassaolo ja uusiutuminen riippuvat perintötekijöistä, geeneistä, jotka määräävät kunkin eliön biologiset ominaisuudet. 12.1972 "Action Pian for the Human Environment", recommendations 37-45 for international action) . vetta ja -mahdollisuuksia, tehdä asiaa koskevia toimenpideehdotuksia, sekä kartoittaa alan jatkoinventointija tutkimustarvetta ." YLEISPERIAATTEET Eri eliöryhmiä on syytä käsitellä erillisinä, koska ryhmiä käytetään eri tarkoituksiin eri ryhmien suojelu vaatii erilaisia toimenpiteitä ryhmät ovat myös kansainvälisesti eri ohjelmien kohteina Käytännön syistä geenipankkijaosto päätyi seuraavaan jakoon: kotieläimet koe-eläimet mikrobit vesien hyötylajit hyötykasvit luonnonvaraiset korkeammat eläimet h yön teiset luonnonvaraiset kasvit Eri ryhmien suojelusta ja säilömisestä tulee tehdä erikseen päätös. Luonnonvaraisten eliöiden sekä kotieläinten ja viljelyskasvien perinnöllinen monimuotoisuus on huomattavasti pienentynyt; ajateltakoon vain monien maatiaislajikkeiden häviämistä tai kotieläintemme yhä selvempää polveutumista äskettäin maahamme tuoduista kannoista. Näiden suositusten pohjalta pyntaan säilyttämään uhanalaisten eliölajien ja -kantojen geneettinen vaihtelu sekä niiden elinympäristöt. Samoin geenivarastojen kartoitus, seuranta ja tätä koskeva tiedonvälitys tulee hoitaa kunkin alan viranomaisten ja yhteistyöjärjestöjen toimesta. Geneettisellä monimuotoisuudella on lisäksi korvaamaton esteettinen, koulutuksellinen ja tieteellinen arvo. uudistuvina luonnonvaroina. Peter Tigerstedt, FL Kai Westman sekä sihteereinä FK Heikki Toivonen ja FK Pentti Vanamo. Jokaiselle geeniaineksen hoitoon ja säilyttämiseen liittyviä asioi ta käsittelevälle viranomaiselle tulisi antaa riittävät ohjeet korvaamattomien geneettisten luonnonvarojen säilyttämisestä.". Marja Sorsa, prof. Heikki Toivonen Suomen geneettisten luonnonvarojen kartoitus ja suojelu Ihmisen toiminta aiheuttaa huomattavaa perintöaineksen, geneettisen materiaalin, vähenemis,~ä. Kauri Mikkola, dos. Jaoston tehtävä nä oli "kartoittaa Suomessa olevat geeniaineksen varastot ja verrata näiden edustavuutta maassa esiintyviin populaatioihin sekä käsitellä geneettisesti korvaamattoman aineksen suojeluja säilyttämistarEläimiä ja kasveja pidetään ns. SUOMEN AKATEMIA KAYNNISTI Suomen akatemian tieteen keskustoimikunta asetti keväällä 1973 määräaikaisen geenipankkijaoston selvittämään Suomessa oleva n uhanalaisen geeniaineksen varastoa ja tekemään asiaa koskevia ehdotuksia. "Suojeluja tutkimusaktiviteetin kehittämisen ja suuntaamisen tulisi tapahtua nykyisen toimialajaon puitteissa ja toimintaa tulisi edistää osoittamalla tähän tarkoitukseen riittävästi määrärahoja. 1972 ympäristönsuojelukonferenssi kiinnitti erityistä huomiota geneettisen materiaalin suojeluun ja säilyttämiseen
Geenipankkijaosto esittikin tutkimuslaboratorion perustamista kehittämään sperman ja munasolujen käsittelvmenetelmiä . Viime aikoina hedelmöitettyjen munasolujen pakastaminen on myös huomattavasti edi~tynyt. Muiden eliöryhmien säilömistarpeesta ja -keinoista saa tietoja geenipankkijaoston mietinnöstä ja sen liitteistä sekä eräistä Suomen Luonnon kirjoituksista (Mikkola 2/ 197 4, Tigerstedt 2/ 197 4, Wes.~man 6/ 1973). Kumpikin säilytyskeino on tärkeä: edellinen painottaa geneettisten luonnonvarojen hyödynnysmahdollisuuksia, jälkimmamen turvaa nämä mahdollisuudet pitkällä tähtäimellä sekä palvelee tämän lisäksi luonnonsuojelun päämääriä. Lisäksi kotimainen tarhausk~pasiteetti on selvästi riittämätön täiErityinen vastuu Suomella on luonton sa ainutlaatuisten eliöitten, kuten saimaannorpan ja metsäpeuran säilyttämisestä . Näitä ovat ainakin metsäpeura, susi ja saimaanorppa. Tämä osoittaa, että säilömistoiminnalla pyritään pääasiassa valikoivasti säilyttämään taloudellisesti merkittävää eliöstöä. LUONNONVARAISET ELÄIMET: LUONNONSUOJELUTOIMET Mikään Suomessa luonnonvaraisena tavattava nisäkästai lintulaji ei liene tällä hetkellä vaarassa kuolla lajina sukupuuttoon. Luonnonvaraisten nisäkäsja lintulajien geenivarastojen säilyminen tapahtuu parhaiten yleisten ja alueellisten luonnonsuojelutoimenpiteiden avulla. laiseen toimintaan. LUONNONVARAISET KASVIT Ihmisen luonnonvaraisten kasvien geneettistä vaihtelua vähentävä vaikutus on joko välitöntä (kasvi hävitetään keräämällä tai muuten hävittämällä kasvupaikaltaan) tai välillisti, kasvin kasvupaikkoja muuttavaa tai pilaavaa. Sen sijaan maassamme tavataan eräistä lajeista rotuja, jotka edustavat ainutlaatuista ja omatyyppistä geeniainesta. Pa ras keino eläinten ja kasvien olemassaolon turv aamiseksi on riittävän suurten luonnonpopulaatioiden säilyttäminen. Seuraavassa tarkastelen eliöiden geeniaineksen säilömistä luonnonsuojelun kannalta, siis pääasiassa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien osalta. Näitä toteutettaessa tulisi kiinnittää huomiota useiden lajien häiriötöntä ympäristöä vaativiin elintapoihin. jalostustoiminnan, biologisen torjunnan ja tutkimuksen kannalta ,käytt9kelpoista geeniainesta. SAILOMISMAHDOLLISUUKSISTA YK:n suosituksissa on maailman ravintoja elintarvikejärjestölle FAO :lie annettu päävastuu geneettisen materiaalin säilömisestä. Myös vesikko ja saukko ovat vähentyneet huolestuttavan nopeasti. naali ja tammihiiri ). Kotieläinten siemennestettä on jo pitkään pakastettu. KAKSI SAIL YTTAMIST AP AA Geneettisen materiaalin säilyminen voidaan turvata kahdella tavalla: perustamalla geeni aineksen varastoja säilyttämällä geeniaines. Tulevaisuudessa tämä tutkimustoiminta voisi kohdistua myös luonnonvaraisiin korkeampiin eläimiin sekä kaloihin. susi, ahma, vesikko, saukko, halli, saimaannorppa, metsäpeura, tammihiiri, merikotka ja muuttohaukka. TARHAUS JA PAKASTUS Villieläinten tarhaamiseen liittyy kuitenkin huomattavia vaikeuksia. Biotooppien säilyttäminen puolestaan turvaa eliöiden luonnonkantojen säilymisen. Luonnonpopulaatioiden säilyttäminen on käytännössä varmin ja usein ainoa keino luontaisen geneettisen vaihtelun säilyttämiseksi. ole saatu vankeudessa lisääntymään. Joidenkin lajien osalta voidaan lisäksi pyrkiä säilyttämään geenivarastoja myös riittavan tarhaustoiminnan avulla. Samoin on laita eräiden lajien paikallispopulaatioiden (esim. Kasvupaikkoihin 61. Sukusolujen säilyttäminen yhdessä tarhaamisen kanssa voisi jo tarjota vakavasti otettavan keinon luonnonvaraisten eliöiden geeniaineksen suojeluun. Edellisessä tapauksessa häviävät yksittäisten lajien paikalliset kannat. Tällaisia lajeja ovat mm. luonnonpopulaatioina omilla biotoopeillaan Geeniaineksen säilöminen sopu lähinnä kotieläinten, koe-eläinten, vesien hyötylajien, hyötykasvien ja mikrobien sekä kaikkien ryhmien tutkimusja koekantojen säilyttämiseen. Taloudellisuus on tässä yhteydessä ymmärrettävä laajasti; paitsi hyötykasveja ja -eläimiä, korostetaan potentiaalisesti merkittävää geemamesta, esim. Mahdollinen tarhaus tulisikin suorittaa kansainvälisenä yhteistyönä, jolloin kustakin lajista pidettäisiin kantakirjaa eri lajien maanti~teellisten rotujen puhtaana pitämiseksi. Lisäksi geneettinen monimuotoisuus nähdään sinänsä merkittävänä luonnonvarana. Useita lajeja ei esim. Tarhaukseen soveltuisivat parhaimmin laajat, osittain luonnontilaiset tarhat
Seuraavilla alueilla geeniaines säilyy tavallista paremmin: Luonnonsuojelulain perusteella rauhoitetut alueet:. Myös maisemanhoidollisesti tämä olisi hyvin terve toimenpide (tarkemmin esim. Kasvitieteellisten puutarhojen säilytysmahdollisuudet ovat toki raJ01tetut: ristisiittoisten lyh y t ikäisten kasvien vaihtelun säilyttäminen on niissä mahdotonta. Rajoituksistaan huolimatta kasvitieteellisiä puutarhoja voitaisiinkin käyttää uhanalaisten sekä ihmisen kannalta hyödyllisten tai mahdollisesti h y ödyllisiksi osoittautuvien kasv ilajien suojeluun. Vanhojen viljelyskasvilajikkeiden sekä niiden geneettisesti usein varsin erikoistuneen seuralaislajiston (esim. Näitä ovat ennen muuta kotimaiset marjakasvit ja niiden paikalliset kannat, lääkekasvit, kotimaiset 62 nurmikasvit sekä vanhat mausteja koristeym. Ruotsissa on dos. T ärkeid en metsäpuid en säil ö mi ses tä ja säil yttämisestä hu olehtii IUFRO (International U ni on o f Fo rest Research Organ isa tio n s), jok a on p eru stanut erit y is en t yö ryhmän " conservation of gene rescources". Tämä koskee erity ises ti laidunketojen, ahojen, pih ojen, sat ama-alueiden ja ratava rsien k asv istoa. säännös ei turvaa kasvien kasvupaikkoja vahingoittavalta maankäytöltä. KASVIEN SIIR TOISTUTUKSET Kontrolloidut siirtoistutukset voisiv at olla myös eräs suojelukeino. Klooneja muodostav ille kasveille tämä keino tuntuisi sopivan erityisen hyvin. PUUTARHAT Laajamittaiseen luonnonvaraisten kasvien suojelussa geenipankkitoimin.~a on tuskin mahdollista. J. Edelleen peltojen usein hyvin erikoistunut rikk akasvil aj isto on merkittäv ästi hupenemassa (tarkemmin mm . Orjan Nillsson ehdottanut kasvitieteellisten puutarhojen käyttämistä uhanalaisten kasvilajien suojeluun ja säilyttämiseen (Projekt Linne, tarkemmin Sveriges Natur 3/ 1972). ekologisesta viljelystä, jolloin laji siirretään kontrolloidusti mah dollisimman tarkkaan alkuperäistä vastaavaan kasvupaikkaan ja sen annetaan muodostaa siellä luonnonkasvustoja. Tähänastinen sinänsä laaja rauhoitustoiminta (mannerSuomessa on rauhoitettu 108, Ahvenanmaalla 30 lajia) ei ole kuitenkaan turvannut riittävästi lajien säilymistä, koska ko. kohdistuva toiminta voi sen sijaan hävittää lajin laajoilta alueilta ja muuttaa samalla kasvillisuuden luonnetta ja sen lajiston runsaussuhteita. Tämä toiminta edelly ttää kasvitieteellisten puutarhojen henkilökunnan lisäämistä sekä niiden toiminnan uudelleensuuntaamista: perustettavien puutarhojen tulisi esitellä ja säilyttää paikallista ja sitä vastaavien alueiden kasvistoa. hyötykasvit. Suomessa asias t a hu olehtii metsäntutkimuslaitoksen m atsänjal os tuk sen tutkimu sosas to, jossa o n myös metsägeneettin en rekisteri . Tähänastisessa rauhoitustoiminnassa ei ole kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota alueiden geneettiseen diversiteettiin. pikkulajeiksi erikoistuneita itsesiittoisia kantoja). KASVUPAIKKA ON SUOJELTAVA Kasvien säilyttämiseksi tulisikin pyrkiä niiden kasvuympäristöjen suojaamiseen. Sen sijaan itsesiittoisesti tai kasvullisesti lisääntyvien kasvien kannalta säil y tysmahdollisuudet ovat huomattav asti p aremmat. Blixt & Kraft, Lund botaniska förening, medlemsblad 1/ 1973). Erityisesti rehevien soiden, erilaisten niittyjen, lähteiden, lähdepurojen ja puhtaiden v esien sek ä lehtojen lajisto on t äll ä h etkell ä v ähenem ässä. pellavan seuralaislajisto) säilyttämistä voitaisiin turvata siten, että erilaisin r.ukitoimenpitein saataisiin jotkut maanviljelijät viljelemään ja/ tai laiduntamaan maitaan vanhojen luontaistalouden aikaisten käyttömuotojen (niitto, lehdestys, kaskeaminen) mukaan. Ihmistoiminta vähentää myös kulttuuribiotooppeja, mikä vaikuttaa t aannuttavasti kulttuuriv aikutusta vaativaan ihmisen seur alaislajistoon . Luonnonvaraisen eliöstön suojelu edellyttää riittävän laajojen, biotoopeiltaan monipuolisten alueiden säilyttämistä luonnontilassa tai tietynasteisen kulttuurivaikutuksen piirissä. Rauhoitussuojasta huolimatta kasvistostamme on hävinnyt äärimmäisen harvinainen siperianlillukka ja mahdollisesti maailman ainoa visapihlaja. SUOJELUJA RAUHOITUSALUEET Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten suojelu voidaan parhaiten toteuttaa niiden elinympäristöjen laajamittaisella säilyttämisellä. Harvinaisten kasv ien kasvupaikat voitaisiin lainsäädännössä rinnastaa muinaismuistoihin, jolloin ne voitaisiin väliaikaisesti rauhoittaa ennen varsinaisen luonnonsuojelualueen muodostamista. Tällöin tulisi ottaa huomioon luonnon vyöhykkeellinen vaihtelu sekä eteläpohjoisettä itä-länsisuunnassa. Voidaankin puhua ns. Suuria v iljapankkeja ov at m m . H YÖTYKASVIT G eenipankkitoimintaa on hyötyk asvien kohdalla suoritettu jo k au an . perinnöllisesti esim. Tutkimusta varten voitaisiin lisäksi säilyttää usein pienialaisia apomiktejä kantoja (so. Usein täm ä voisi tap ahtua muodostamalla pienialaisia luonnonsuojelualueita. USDA :n viljapankki Beltsvill essä M ar ylandissa sekä Vav ilovinstituutin v ilj apankki Lenin gr adi ssa. Tähän olisi nyt ilmeisen hyvät mahdollisuudet, koska parhaillaan on vireillä Joensuun ja Jyväskylän kasvitieteellisten puutarhojen perustaminen sekä Oulun y liopiston kasv itieteellisen puutarhan siirto uuteen paikkaan. KASVIEN RAUHOITTAMINEN EI YKSIN RIIT.i\ Luonnonsuojelulain perusteella on Suomessa rauhoitettu harvinaisia kasveja. Suomin en, Suomen Luonto 5-6/ 1970, Mitä-Missä-Milloin 1973)
Seuraavassa mainitaan sellaisia alueita ja biqtooppeja, joiden ekosysteemien suojeluja säilyttämistarve on tällä hetkellä kaikkein ilmeisin. Lisä ksi Etelä-Suomessa tulisi säilyttää karuja y li-ikäis iä kank ai ta sekä koko maassa erilaisia viljavien maiden metsätyyppejä sekä harjuja ka skimetsiä. Su ojeluja rauhoitustoiminnassa tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä sukkessioettä kliimaksvaiheiden säilyttämiseen. Alueiden luonnonelementtien alueellisesta tai tyypittäises tä edustavuudesta on niinikä än esitetty toistaiseksi vain muutamia pintapuolisia arviota. SUOT Kiireellisimmin suojeltavia suoyh_ distymätyyppejä ovat SaaristoSuomen keidassu ot, RannikkoSuomen kermikeitaat sekä SisäSuomen keidassuot. Näitä ovat mm. Suotyy peistä Suomalaisen maaseutumaiseman muuttuminen Ja rappeutuminen aihrnttaa väistämättä myös geneettisten luonnonvarojen hupenemista. (Es im . Häyrinen & Ruuhijärvi, Suomen Luonto 2/ 1966 ja 4/ 1969, Toivonen & Vuokko 1972, Luonnon Tutkija 4/ 1972, Ympäristönsuojelun neuvo ttelukunnan ehdotus Suomen kansallispuistoverkon kehittämiseksi, Suomen Luonto 3/ 1973). luonnonpuistot (yleisiä luonnonsuojelualueita) kansallispuistot ( erityisiä luon nonsuojelualueita) muut luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet (yleensä yksityismailla) Edellisiin verrattavia ovat metsähallituksen päätöksellään rauhoittamat alueet: aarnialueet luonnonhoitometsät ojitusrauhoitukset Edellämainittujen luonnonsuojelualueiden lisäksi on muita intensiivisen taloustoiminnan ulkopuolella olevia alueita, jotka turvaavat myös ta va llista paremmin geeniaineksen säilymistä. Näitä ovat: saariston linnustonsuojelualueet suojaja talousmetsien lakialueet metsänjalostusja tutkimusmetsät Eräät ministeriöt ja keskusvirastot ovat edelleen varanneet alueita. Sukkessiovaiheiden esiintymisen turvaamiseksi ei nykyisiä luonnonsu ojelualueiden mets1a kuitenka an pidä käsitellä. Vanhat viljelytavat, kauppareitit ja käytöstä jo hylätyt viljelykasvit merkitsivät kulttuuriympäristön monimuotoisuutta. METSAT Luonnontilaiset hemija eteläboreaalisen vyöhykkeen lehtija havumetsät tarvitsevat erityisesti suojelua. , Nykyisiä ja myös suunniteltuja rauhoitusja suojelualueita koskevat tiedot ovat hajanaisia ja summittaisia, mistä syystä niiden edustavuutta maamme eläimistön tai kasviston kannalta on vaikea arvioida. kalastuslain mukaiset rauhoituspiirit sekä riistalinnuston pesimäaikaiset suojelualueet. 63
Erityisesti tarvitsevat suojelua Ahvenanmaan kulttuuribiotoopit, varsinkin lehtonii,':.yt , Kuusamon paiseniityt, laidunnetut hakamaat ja ahot sekä kulttuuriperäinen kalliokasvillisuus. Päävastuu tästä tyosta kuuluu luonnonvaroista huolehtiville viranomaisille. Kivinen) TUTKIMUSTA TARVITAAN Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu tarvitsee inventointia ja tutkimusta. Maankohoaminen aiheuttaa lisäksi jatkuvaa ekosysteemien sukkessiota. Nykyisin kunnostuksen yhteydessä usein hävitetään vuosisatoja paikalla ollut kulttuurilajisto. Genet. Suojelutarpeessa ovat Lounais-Saariston luonto sekä etelärannikon sisäsaaristo, josta vain pieniä alueita on enää luonnontilassa. Uhanalaisten eliölajien seuraamista voitaisiin suorittaa mm. J A.RVET Maamme järviluonnon suojelu on kansainvälisestikin merkittävä tehtävä, johon tulisi vastaisessa suojelutoiminnassa kiinnittää erity1sta huomiota. Myös vanhat kulttuurimuistomerkit ovat usein kasvistonsa ja eläimistönsä kannalta mielenkiintoisia, mistä syystä säilytysja kunnostustyössä tulisi ottaa riittävästi huomioon myös tällaisten alueiden ja muistomerkkien kulttuurivaikutteinen luonnonympäristö. Se!. Maijala 1970, Ann. Edelleen pitäisi säilyttää näytte1ta maankohoamisrannikon sekä suistoja hietikkoalueiden ekosysteemeistä (mm. Tämän voisivat ilmeisesti muodostaa paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset, erilaiset kerhot ym. Ohjelmaa olisi kiireellisesti täydennettävä valtakunnalliseksi vesiekosysteemien suojeluohjelmaksi, jolloin olisi kiinnitettävä riittävää huomiota myös virtaavien vesien ekosysteemien säilyttämiseen. Geeniaineksen suojelun kannalta tulisi selvittää myös se, missä määrin ihminen on tuonut maamme eliöstöön uutta geeniainesta ja missä määrin tämä on syrjäyttänyt tai sekoittunut alkuperäiseen. Tärkeimmät suojelukohteet ovat toisaalta suuret reittivetemme sekä toisaalta erilaiset niukkaravinteiset sekä luontaisesti runsasravinteiset järvityypit. KULTTUURIBIOTOOPIT Useiden eliölajien esiintyminen ja runsaus riippuvat määrätynlaisesta kulttuurivaikutuksesta. Hankoniemellä). Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan ehdotus Suomen kansållispuistoverkon kehittämiseksi (Suomen Luonto 3/ 1973) Pohjoismaisen tason suojeluohjelma (Suomen Luonto 6/ 1973) Project AQUA; (Luther & Rzoska 1971, IBP Handbook 21) Tätä IBP:n, IUCN:n ja kansainvälisen limnologiliiton aloittamaa vesien suojeluohjelmaa toteuttaa Suomessa vesihallitus ja Suomen limnologinen yhdistys. 64 SUOJELUTOIMINTAA EDISTA.VA.T OHJELMAT Monet luonnonsuojelulliset ja tieteelliset ohjelmat edellyttävät erilaisten suojeluja rauhoitusalueiden muodostamista. oikein aktivoituina. Nykyään kulttuuribiotooppiemme suojelutarve lisääntyy nopeasti tuotantotoiminnan rationalisoitumisen seurauksena. Hyötyeläimiä ja -kasveja koskeva tutkimustoiminta on suhteellisen helposti tehostettavissa lisääm ällä jo olemassaolevien tutkimusyksikköjen (maatalouden tutkimuskeskus, riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, metsäntutkimuslaitos) resursseja. Anim. Esim. MERI JA SAARISTO Suomen rannikkoalueet ovat murtovesiekosysteemiensä takia ainutlaatuisia: pienellä alueella voidaan havaita muutos makean veden eliöstöstä murtovesilajistoksi. 2: 403-415), mutta luonnonvaraisen eliöstön osalta tilanne lienee kokonaisuudessaan huonosti tunnettu. Project MAR ja siihen liittyvä pohjoismainen ja valtakunnallinen lintuvesien inventointi ja arvoluokitus (Lintumies 3-4/ 1973, Suomen Luonto 6/ 1973) Project SILVA -ohjelma palvelee sekä metsäntutkimusta että luonnonsuojelua. Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten osalta tilanne on huomattavasti hankalampi: tutkimusta suorittaneet viranomaiset (aiemmin valtion luonnonsuojeluvalvoja toimistoineen, nyttemmin luonnonvarainhoitotoimisto) eivät ole voineet tehdä paljoakaan riittämättömien resurssiensa takia, eivätkä yliopistotkaan ole liiemmälti näitä kysymyksiä käsitelleet. Esimerkiksi kasvistossam. uhanalaisimpia ovat rehevät korvet, nevat ja letot, erityisesti Etelä-Suomessa. Tätä tOISla metsäalueita täysin luonnontilaisena säilyttävää ja toisilla tiukasti rajattuja hoitotoimenpiteitä sallivaa tutkimusohjelmaa toteuttaa Suomessa metsäntutkimuslaitos Project TELMA ja siihen liittyen valtakunnallinen soidensuojeluohjelma (Eteläja Pohjois-Suomen soidensuojelusuunnitelmat, Suomen Luonto 2/ 1966 ja 4/ 1969, Ruuhijärvi 1972, Finnish Peatlands and their Utilization, toim. Kotieläinten ja hyötykasvien osalta tilanne on jossain määrin tunnettu (esim. Suominen & Isoviita, Luonnon Tutkija 3/ 1969) mahdollistavat lajiston ja sen levinneisyyden muutosten seuraamista. Ongelmana ovatkin lähinnä toimintaan tarvittavien varojen puute sekä riittävän havainnointiverkon puuttuminen. yliopistojen biologisten museoiden toimesta. Nimenomaan kasvimuseoiden kokoelmat ja niiden suorittama kasviston levinneisyyden kartoitus (esim. riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulisi suori.':.taa uhanalaisten lajien ja kantojen seurantaa ja niitä koskevaa tutkimusta. Lisäksi yliopistojen tulisi entistä enemmän osallistua tähän tutkimustyöhön. Seuraavassa mainitaan tärkeimmät ohjelmat, jotka tulisi kiireellisesti täydentää ja toteuttaa
Erityisesti tarvitaan itiökasvien tutkimus-~a, inventointia ja suojelua. Soc. Monien ekosysteemien säilyminen vaatii jatkuvaa kulttuurivaikutusta, minkä takia eräitä suojelualueita tulisi hoitaa sopivalla tavalla. Suojelualueiden sm~nnitteluun ja perustamiseen liittyy huomattava inventointitarve. Hintikka, Suomen Luonto 5-6/ 1970). Suojeluja rauhoitusalueiden hoito onkin nähtävä yhtenä tutkimuksen painopisteenä. Vaikka esim. Edellä hahmotellusta mventointija sel vitys t yöstä kuuluu vastuu luontevimmin luonnonvarainhoitotoimistolle, mutta tutkimusten käyntiinsaamiseksi tulisi käyttää mvös yliopistojen tutkimusmahdollisuuksia. me on havaittu selviä ku!ttuuriperalSla introgressiotapauksia, mutta ilmiötä, kuten muitakin luonnontilaisten kasvien geneettisen variaation muutoksia on tutkittu riittäm ättö mast1 (esim . Fennica 48 : 35-44). Jalas, Luonnon Tutkija 2/ 1960 ; Mem. Sienten tutkimusta puoltaa vielä niiden keskeinen merkitys ekosysteemissä sekä m1den monet käyttömuodot. Fl. ltiökasvien häviämiseen on meillä kiinnitetty vähän huomiota, vaikka ihmisen toiminta on aiheuttanut niille usein suurempaa vahinkoa kuin kukkakasveille (esim. häiriöt öntä elinympäristöä vaativan lajiston, esim. 65. Selvitystä vaatisi mm . ns. vesien rehevottyminen suosii tiettyjä lajeja, se vaarantaa niukkaravinteista ympäristöä vaativien lajien toimeentulon . Edelleen tulisi laatia selvitys maamme luonnonja kulttuuriekosysteemeistä sekä niiden suojeluja säilytystarpeesta ja -mahdollisui.'iksista. Suomen akatemian määrärahoja. Vesien saastuminen ja ympäristön muunlainen muuttuminen muuttavat la jistoa . "yli-ikäisten" metsien itiökasvien biologia ja levinneisyys. F. Olemassaolevien ja suunniteltujen alueiden kasvisto, eläimistö sekä niiden biotoopit tulee kiireellisesti inventoida. Rahoituksessa voidaan t ällöin käy ttää hyväksi esim. Monille geneettisten luonnonvarojen kannalta arvokkaille alueille kohdistuu eri maankäyttömuotojen taholta lisääntyvä paine
A . Tapahtuu geeniaineksen kaventumista eli geneettistä eroosiota. Tämä johtuu siitä, että ollaan vasta tapahtumien alussa. On syntynyt kokonainen uusi tieteenala, ekologinen genetiikka, jonka tiedoilla toivottavasti pystytään estamaan suurempien katastrofien syntyminen tulevaisuudessa. Tämän ansiosta ekosysteemien häiriöiden syitä on voitu paikantaa geneettisiin tekijöihin. Samansuuntainen eroosio on meneillään myös luonnonvaraisessa kasvija eläinlajistossamme, kuten Suomen Luonnon tästäkin numerosta ilmenee. MAA TIAISLAJIKKEET SOPEUTUVAT HYVIN Varsinaisten viljelykasvien, esim. Tällä tavoin syntyy helposti vaurioituva populaatio, jonka yksilöt ovat lisäksi keskenään sukua. Täll:isesta metsänviljelystä on vakavia seurauksia, sillä n ämä populaatiot ovat sekä geneettisesti että ekologisesti tasapainottomia. Toistaiseksi Keski-Euroopan metsissäkään ekologiset h aittavai kutukset eivät ole olleet tuhoisia. niiden "kesyttäminen" on vasta alullaaan. Mm. Ensimmäiseksi olisikin luovuttava tästä vimmasta ja otettava sen tilalle optimointiajattelu, jossa otetaan huomioon sekä tuotannon jatkuvuus (Kuusela 197 4) että puulajien sopeutumiskyky. P. Ylläoleva koskee erityisesti metsäpuiden "kesyttämistä". Puut tarjoavatkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia tätä tapahtumaa juuri ekologis-geneettiseltä kannalta. On kuitenkin selvää, että samat ekologis-geneettiset lait pätevät myös pitkäikäisiin metsäpuihin. Toisaalta tuotannon maksimoint1v1mma aiheuttaa meille vaikeita pulmia. Puulajistomme on suppea, mutta kunkin la jin sopeutum ista monenlaisiin olosuhteisiin on helpottanut se, että on syntynyt suuri joukko paikallisia, tiettyyn biotooppiin tai ilmastoon sopeutuneita rotuja. JALOSTEET SOPEUTUVAT HUONOSTI Viljelykasvien geneettisestä erosiosta ja sen seurauksista on viime vuosina suoritettu koko joukko tutkimuksia. Jalostustyö ja siirtyminen viljelymetsätalouteen voiva t kaventaa vaarallisesti sitä perintöainesta, johon perustuu puittemme sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Viljelykasvit ovat pitkällisen, intuitiivisen jalostustyön tulosta . Kukin puulaji on hakeutunut juuri sille sopivalle k asvupaikalle. Näin syntyneille maatiaiskannoille on luonteenomaista suuri geneettinen vaihtelu ja suuri heterotsygotia. Tarvittavat tiedot on saatu oikeastaan vasta viime vuosien aikana yhdistämällä ekologiset ja geneettiset näkökohdat. Tigerstedt Metsäpuittemme perintöaineksen tulevaisuus Viime aikoihin asti Suomen metsäpuut ovat enimmäkseen saaneet kasvaa omia aikojaan. EKOLOGINEN GENETIIKKA Uusi tehokas kasvien ja kotieläinten jalostus ei valitettavasti ole aJ01ssa ottanut huomioon vaaroja, J01ta perintöaineksen köyhtymisestä seuraa. MILLAISTA METSKNVILJEL YK SUOMEEN Mihin suuntaan kehittyy metsänviljely. riisin, vehnän, maissin, ja kauran "kesyttämiseen" eli domestikaatioon liittyvä jalostusprosessi on jo tapahtunut. Puusukupolvi on pitkä ja ekologiset seuraukset ilmenevät hitaasti. M. V ali tetta vasti metsiä uudistettaessa on usein suoritettu siemensiirtoja, joten varsinaisia luontaisia metsäpopulaatioita on vain hyv in vähän jäljellä. Tietomme vuoksi olemme onnellisemmassa asemassa kuin tuhansia vuosia sitten eläneet kasvinjalostajat. Metsien ekosysteemin tapahtumien hitauden vuoksi tilannetta on arvioitava lyhytikäisemmillä kasveilla saatujen kokemusten valossa. nykyisen Thaimaan ja Lähi-Idän alueelta on löydetty yli 10 000 vuoden 66 tak aisia todisteita ihmisen suorittamasta jalostustyöstä. Nämä kokemukset on otettava vakavasti huo. Metsäpuut ovat viljelyn kannalta luonnonvaraisten ja kauan viljeltyjen kasvien välimailla, ts. Jo nyt vo idaan osoittaa täll aista ekosys teemien vaurioitumista. Miten voimme vaikuttaa siihen siten, että se kehittyisi sekä ekologisesti että geneettisesti oikeaan suuntaan. Ensiksi haittavaikutukset ilmenevät tautien muuttumisena epidemiatyyppisiksi. Esimerkiksi muuan kotelosieni (Rhabdocline pseudotsu gae) on aiheuttanut tuhoja Keski-Euroopan douglaskuusikoissa. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomi on sikäli edullisessa asemassa, että meillä vielä kasvaa luontaista metsää hyvin suurilla pinta-aloilla. Siihen on kuulunut jatkuvaa valintaa, sattumanvarama risteytymiä Ja jälleen valintaa. Perinteellisten viljelyskasvien ja kotieläinten perintöaines köyhtyy tällä hetkellä vaarallisesti. Tämä selittää maatiaislajikkeiden hyvän sopeutuvuuden uusiin olosuhteisnn. Sen sijaan Keski-Euroopan metsät ovat suureksi osaksi ihmistyön tulosta. Metsiä on perustettu vain muutaman yksilön siemenestä eikä siis ole otettu huomioon perintöaineksen eroosion vaaroja
Ne ovat tuottoisia vain silloin kun ympäristöä, esim. Maksimointivimmassa siv uutetaan helposti metsäpuittemme perintöaineksen suojelun tarve . LOISTA UDIT LIS.i\.i\NTYV .i\ T Luonnontilassa isännän ja loisen välillä vallitsee varsin vakaa tasapainotila, koska loiselle ei ole edullista rasittaa liikaa isäntää. Jalostettujen muotojen korkeampi tuotto johtuu perintötekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. M aksimointiajattelun tilalle on otettava optimointiajattelu. 3. 2. veden ja ravinteiden saantia, säädellään tarkasti. Pääo man kuluttaminen huonontaisi loisen omia toimeentulomahdollisuuksia. 1972, Frankel & Bennet 1970): 1. 5. 4. Alkuperäinen, luontainen suhde, joka on saavuttanut 67. Pitkälle jalostettujen, korkeatuottoisten lajikkeiden sopeutuneisuus luontaiseen ekosysteemiin on lähes olematon. J alosteet eivät sopeudu luontaiseen ekosysteemiin, mikä näkyy ensimmäiseksi loisten aiheuttamina tasapainohäiriöinä. J aloiuen ekologinen sietoky ky on yleensä heikko, koska jalostajan tavoitteena on tasainen, perinnöllisesti yhtenäinen lajike. Metsätaloutemme tavoitteenasettelu pohjautuu aivan liiaksi yrityksiin maksimoida puuntuotanto. Voimaperäisen metsänhoidon ja -jalostuksen piirissä voidaan erottaa kolmenlaisia isännän ja loisen välisiä suhteita: 1. Taudinaiheuttaja elää tavallaan isäntäkasvin "koroilla", mutta ei koske pääomaan. J alosteen perintöaineksen köyhyys johtaa evolutiiviseen umpikujaan, ts. Käytännössä tämä johtaa siihen, .että uudet, yksipuolisten tavoitteiden määräämät jalosteet sopeutuvat huonosti uusiin olosuhteisiin ja ne joutuvat alttiiksi tuholaisille ja loisille. lajike ei pysty sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön perinnöllisesti. mioon seurattaessa metsäpuiden domestikaatiota (NAS pubi
Niiden jalostusmenetelmissä on otettu varsin tarkkaan huomioon geneettiset näkökohdat. Sen sijaan erästä metsänjalostuksen viimeaikaista suuntausta kannattaa tarkastella lähemmin. Jo nyt saadaan viljelymetsien taimiaines rodullisesti parhaista siemenkeräysmetsistä. Tällaisia ns. SUVUTTOMAN MONISTUKSEN VAARAT Viime aikoina on kehitetty me,netelmiä puuvartisten kasvien monistamiseksi solukkoviljelyksillä ja muilla kasvullisilla keinoilla, jolloin voidaan käyttää hyväksi ns. SIEMENVILJEL YN VAIKUTUKSET Käytettäessä ensimmäisen asteen ns. Vieraita puulajeja ei yleensä kannata tuoda Suomeen. Siemenviljelymenetelmä ei siis juuri vähennä perintöaineksen monipuolisuutta eikä aiheuta ekologisia haittoja. Ainakin kuusen ja männyn siemenmetsät peittävät edustavana, säännöllisenä verkkona koko Suomen metsäalan. Lisäksi kussakin siemenviljelyksessä on niin laajaa perinnöllistä vaihtelua, että varsinaista sukurasituksen vaaraa ei ole. 68 Esimerkiksi Siperian lehtikuusta voidaan käyttää menestyksellisesti Lapin metsänviljelyssä sen hyvän talvenkestävyyden vuoksi. Yhteensä näitä metsiköitä on toistakymmentä tuhatta ha. Sen sijaan lasketaan, että 1980-luvulla tullaan saamaan kaikki viljelyn tarvitsema siemen joko valikoiduista siemenkeräysmetsistä tai kotimaisesten puulajien siemenviljelyksistä. 250 000 300 000 ha viljelemällä. Valiosiemenviljelyksiin suunnitellaan otettavan noin 10 0/o parhaista ns. Nykyiset kokeilut johtavat todennäköisesti niiden viljelyn yleistymiseen, jolloin suurimpia vaaroja voidaan odottaa juuri uusien isäntä-loissuhteiden syntymisestä. On selvää, että suhde on tasapainoton. 2. Risteyttämällä voidaan valmistaa muutamia edullisia heteroottisia yksilöitä ja sitten monistaa niistä tuhansia yksilöitä, joiden perintöainekset ovat täsmälleen samanlaiset. Vierasperäisissä lajeissa voi myös olla muotoja, jotka saattavat täydentää edullisella tavalla poikkeuksellisen köyhää metsäekosysteemiämme. Jälleen kannattaa tutustua maatalouden parissa tehtyyn tutkimustyöhön.. Tämän vuosisadan lopulla aiotaan perustaa ns. Niiden käyttö ei s11s tule sanottavasti vaikuttamaan metsiemme ekologis-perinnöllisen rakenteeseen. Vierasperäisten lajien viljelyä on kuitenkin ohjattava niin, että ne eivät pääse häiritsemään luontaisia ekosysteemejä. On selvää, että kaikki nämä systeemit ovat tasapainottomia. klooneja on saatu aikaan ainakin kuusesta, lehtikuusesta ja monista lehtipuista. heteroosi-ilmiötä eli ensimma1sen polven risteytymän elinvoimaisuutta. Vierasperäisen 1sal)nän ja vierasperäisen loisen suhde. kantatai pluspuista, joita meillä on valittu lähes 10 000 kpl. Niitä käytettäköön vain siellä, missä luontainen systeemi on jo muutenkin rikkoontunut. 3. yllämainitun tasapainotilan luonnon valinnan seurauksena. fenotyyppisiä siemenviljelyksiä on tilanne jokseenkin sama kuin siemenmetsämenetelmässä. SIEMENMETSIEN VAIKUTUKSET Suomessa suunnitellaan metsitettävän 1980-luvulla vuosittain n. Loinen ja isäntä voivat myös olla ennestään "tuntemattomia" toisilleen. On jokseenkin varmaa, että metsien perintöaineksen monimuotoisuus ei tule sanottavasti kaventumaan siemenmetsien käytön takia. Alkuperäisen isännän ja muualta tuodun loisen (tai päinvastoin) suhde. Joissakin tapauksissa tämä saattaa johtaa suoranaiseen viljelykieltoon, mutta joskus taas vieraan lajin viljely voi olla niin edullista, että riskit otetaan. Eräs mahdollinen poikkeus on Siperian lehtikuusi, joka kestää hyvin Lapin talvea. Populaatiogeneettisesti on laskettu, että sukurasitusriski vältetään, jos samassa siemenviljelyksesä on noin 50 erilaista heterotsygoottista genotyyppiä perinnöllisesti toisistaan tuntuvasti poikkeavaa risteytymätyyppiä. Vilkkaan siemenvaihdon ja lajikokeilun vuoksi tällaiset tilanteet yleistyvät nykyisin nopeasti. VIERAAT PUULAJIT Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon nopeakasvuisten, vierasperäisten puulajien, kuten lehtikuusten, poppelien, haapojen ja pohjoisamerikkalaisen kontortamännyn (Pinus contorta), kasvattamisesta. Sovellettaessa tätä menetelmää käytäntöön tulisi ottaa tarkasti huomioon ekologis-geneettiset näkökohdat, sillä yhden ainoan kloon1n muodostama viljelmä olisi ilmeisesti erittäin altis häiriöille. valiosiemenviljelyksiä, joiden perintöaines on testattu. Olisikin käytettävä useita, toisistaan riittävästi poikkeavia klooneja, jotta sopeutuvuus ja vakaus olisivat hyvät. Voidaan arvioida, että vierasperäisten puulajien osuus tästä tulee olemaan korkeintaan muutama prosentti. Siemenviljelyksiä perustettaessa on puulajien maantieteellinen perinnöllinen erilaistuminen otettu huomioon mahdollisimman tarkkaan. Monessa tapauksessa voidaan jopa odottaa geneettisen pohjan laajentuvan, koska luontaisessa uudistumisessa muutamat puuyksilöt saattavat siementää varsin laajoja alueita. geneettinen drifti. Edellämainitussa douglaskuusi-kotelosieni-esimerkissä isäntä ja loinen olivat ennestään "tuttuja", mutta ympäristö oli uusi. Niiden populaatiot tullaan pitämään niin suurina, että vältetään pienten populaatioiden perintöaineksen sattumanvaraisen köyhtymisen vaara, ns
vakaampia kuin yhden kloonin viljelykset. Kuvassa Lemmenjoen metsää. Tämä on hyvä käytännön esimerkki ekologian tunnetusta diversiteetin ja stabiliteetin välisestä suhteesta eli si~~ä, että monimuotoiset järjestelmät pysyvät hyvin tasapainossa. Näistä kokeista voi myös metsänjalostaja ja -viljelijä tehdä tärkeitä päätelmiä: 1. Yksittäisiä puhtaita linjoja käytettäessä variaatiokerroin oli 11.6 0/o. Lisäksi klooniseokset tuottivat keskimäärin 3 5 0/o enemmän kuin vastaavat puhtaat linjat keskimaarm (Simmonds 1962). VEHNKNVILJEL YN OPETUS Eräässä Englannissa tehdyssä kokeessa todettiin, että vehnän tuotto vaihteli vähemmän vuodesta toiseen (variaatiokerroin oli 7.3 0/o), kun kysymyksessä oli usean kloonin seos. Monen kloonin muodostamat seokset ovat fenotyyppisesti Takavuosien ikävät kokemuk set osoittivat, että eteläsuomalainen siemen ei kelpaa Lapin metsien viljelyyn. Pohjoiset puut ovat sopeutuneet perinnöllisesti paikalliseen ilmastoon ja vain niiden siemen kestää sikäläisiä olosuhteita. Monen kloonin viljelykset 69. 2
Näitä alueita ovat pohjoiset metsäraja-alueet, lakimetsäalueet sekä saariston rajapopulaatiot. louteen siirryttäessä on kuitenkin syytä olla varovainen, jotta vältyttäisiin tuhoilta. 1962: Variabili:~y in crop plants, its use and conservation. KUUSELA, K. Erityisesti olisi lopuksi kiinnitettava huomiota rajametsäalueiden säilyttämiseen ja hoitoon. "gene-forgene" -periaatetta, ts. Ilmeisesti joudutaan entistä huolellisemmin arvioimaan näin syntyvien lajikkeiden sopeutumiskykyä. Luonnonvalinta on yleensä näillä alueilla niin ankaraa, että metLuonn onsuojelua lueiden m etsissä säilyy monipuolinen perintöaines, jota myös tulevaisuuden rodunjalostajat voiva t käyttää hyväkseen. D. ovat ekologisesti turvallisempia ja sietävät paremmin häiriötekijöitä kuin yhden kloonin viljelykset. siä uudistettaessa olisi turvauduttava luontaiseen uudistukseen, jossa valinta saa tilaisuuden vaikuttaa populaatioiden geneettiseen rakenteeseen. eds. Luonnonsuo jelualueiden m etsissä säilyy monip uolinen perintöaines, jota m yös tulevaisuuden rodunjalostajat voiva t käyttää hyväkseen. K uvassa K oilliskairaa. On hyvin vaikeata laskea tarkoin, miten monta kloonia olisi vähintään oltava tällaisessa seoksessa, mutta juuri isännän ja loisen välisiä suhteita koskevien tietojen perusteella voidaan suorittaa karkea arvio. Ellei luontainen uudistaminen ota onnistuakseen, olisi näillä alueilla turvauduttava kylvämällä suoritettuun keinolliseen uudistamiseen, jossa luonnonvalinnalle jää lopullinen ratkaisuvalta. Luonnonsuojelualuet ovat paras tae siitä, että arvokasta perintöainetta ei men etetä. loisen tuhovaikutus perustuu yhteen geeniin ja isännän sietokyky samoin yhteen geeniin. Tämä koskee etenkin isännän ja loisen välisiä suhteita, jotka hyvin usein noudattavat ns. H. Mitä en emm än viljelymetsät alous edistyy ja tehostuu, sitä enemm än on lisättävä m yös luonnonpopul aa tioid en suojaustoim enp1te1ta. Luonnonsuojelu liittyy t ässä saum attomasti met säpuiden jalos tukseen . and BENNET E. Näiden tuhojen ei suoranaisesti tarvitse johtua geneettisen vaihtelun kaventumisesta, vaan merkittävämpänä tekijänä voi olla kokonaisten ekosysteemien muuttuminen yksinkertaisemmiksi ja tästä syystä herkemmin vaurioituviksi. Täydelliseen metsien viljelyta. D .C. IBP Handbook No. Monen kloonin seokset pystyvät todennäköisesti tuottamaan parempia satoja kuin yhden kloonin viljelykset, koska niiden ekologinen lokeroituminen tapahtuu paremmin. On kuitenkin huomattava että karut kankaat tai rajametsäalueet luonnostaankin muodostuvat "monokulttuurimaisiksi" yksinkertaisesti siitä syystä, että ekologinen lokerovaihtelu on näillä alueilla hyvin vähäistä. On selvää, että juuri raja-alueilla olisi myös erikoisen tarkoin huolehdittava luontaisten ekosysteemien säilyttämisestä suojelualueiden avulla. 1974: Metsätalous teollistuvassa Suomessa. 11. SIMMONDS, N .W. SITRA julkaisu, Sarja B, N:o 12. LUONNONTILAISTEN METSIEN MERKITYS Yhteenvetona todettakoon, että mitä luonnonvastaisemmiksi metsänjalostajan ja -viljelijän menetelmät käyv ät, sitä tarkemmin hänen on otettav a huomioon ekologis-genee ttiset näkökohdat. Blackwell Pubi. Vaihtelevilla kasvualustoilla olisi siirryttävä entistä enemmän sekametsien suosimiseen. NAS pubi. Luonnollisen varotoimenpiteen erehd yk sien varalta tarjoavat luonnontil aiset mets äpuu populaatiot . Jalostajan tulee lisäksi toimia niin, että kasvin geneettinen pohja säilytetään niin laajana, että hänen toimenpiteensä eivät vaaranna lajin normaalia suvullista lisääntymistä. Suom en metsäpuiden geneettin en edust av uus säil yy v arsin hyvin t äm änhetkist en jalostus70 ' · toimenpiteiden sekä erilaisten luonnonsuojelualueiden ansiosta. Tässä suhteessa tulee metsänhoidon tulevaisuudessa ottaa oppia yleisen ekologian tiedoista ja tutkimuksista. Puiden kasvullinen monistaminen tulevaisuudessa aiheuttaa siis hyvin vakavia ekologis-geneettisiä ongelmia. National Academy of Science, workin g group report, NAS, Wash . 3. Laajat yhden puulajin viljelyt, jotka lisäksi ovat tasaikäisiä ovat luonnollisesti ekologiselta kannalta helpommin häiriintyviä kuin monimuotoiset luonnonmetsät monine lajeineen ja eri-ikäisine puineen. KIRJALLISUUS FRANKEL . Taimien istuttamiseen ei näillä alueilla olisi ryhdyttävä muuta kuin poikkeustapauksissa, sillä menetelmä ei anna luonnonvalinnalle vaikutusmahdollisuuksia. Sen mukaan tarvittaneen muutamia kymmeniä erilaisia klooneja. 1970: Genetic resources in plants their exploration and conservation. 1972: Genetic vulnerability of major crops
referenssivalkuaista eli aminohappokoostumukseltaan ihanteellista valkuaista. Kun risteytetään esim. FAO:n mukaan tarjolla on noin 83 milj. 10 0/o menee hukkaan ruoan valmistuksen yhteydessä. Kysymyksessä on lähinnä ko lme viljalajia: veh n ä: Intia ja Bangladesh maissi: Intia ja Bangladesh n1S1: Bangladesh, Filippiinit, Ceylon ja Indonesia Päähuomio on kiinnitetty vehnään. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt hehtaarisatojen lisääminen . Kuva osoittaa, että typpilannoitteiden käyttö on noussut paljon no peammin kuin viljasadot. Irakin elohopeakatastro/issa eräänä vaikuttavana tekijänä oli, että elohopealla peitatun viljan pakkausten varoituksia talonpojat eivät osanneet lu kea, vaikka merkit olivat sekä irakiksi eaä englanniksi. RUNSASSATOISET VILJAT On ollut pakko keksiä keinoja tyydyttää ravinnon kasvava tarve. Samanlainen on tilanne myös lisättäessä fosforin tai kalin käyttöä. 3,7 miljardia ja tarvitsemamme vuotuinen valkuaismäärä on n. Malaria on alkanut uudelleen levitä, on ruvettu viljelemään vain vehnää, jolloin aliravitsemus proteiinien suhteen säilyy. Moderni tekniikka vaatii modernin yhteiskunnan" (kirjasta "Tukholman ympäristökonferenssin varjosta", toim. Lisäksi nämä risteytykset eli hybridit on kehitetty lyhytkortisiksi, jolloin ne voivat käyttää hyväkseen runsasta t yppilannoitusta korren lakoontumatta. Epäonnistuminen vv:ssa voi merkitä todellista romahdusta, epäonnistuminen voi tulla ennalta tuntemattomasta tekijästä ( herkät viljat, monokulttuurit). Meitä on tällä hetkellä n. Näiden maiden viljelyalaa ei enää ole mahdollista lisätä paljonkaan, koska kaikki sopivat ja osaksi sopimattomatkin alueet on jo otettu käyttöön. Vuonna 1970 Intian viljelymaa oli 14 milj. 80 miljoonaa tonnia. VIHREAN VALLANKUMOUKSEN YMPARISTOONGELMIA: LANNOITUS Viidessätoista vuodessa Intian väki lannoitteiden käyttö on lisääntynyt moninkertaiseksi . Lisäksi n. varastotuholaisten vuoksi. Tämä johtuu suotuisien perintötekijöiden yhteisvaikutuksesta . Anna-Riitta Wallin, Suomen luonnonsuojeluliitto 197 3 ). 71. Ihmiskunnan kiihtyvä kasvu on aiheuttanut vaikeita ravinto-ongelmia. puhtaat vehnälinjat, syntyy ns. Valitettavasti näiden jalosteiden tuotantokyky ilmenee · ainoastaan siinä tapauksessa, että käytetään erittäin suuria lannoiteja vesimääriä. Sivun 73 käyrän perustana on oletus, että Intian käyttämät t yppi-, fosfori ja kalilannoitteet on käytetty tas aisesti maan vehnä-, maissija riisipelloilla. Hyviä vaikutuksia vihreästä vallankumouksesta ovat kaksin-kolminkertaiset sadot; muina vaikutuksina esim. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä mahdollista, että jopa valkuaisvaratkin riittäisivät koko maapallon väestölle, jos vain jokainen saisi suunnilleen saman ruokamäärän. Vihreä vallankumous on yritys ratkaista kehitysmaissa ruokaongelmat. Suurista lannoitemääristä on ilmeisesti hyötynyt vain pieni osa maan vehnänvil ielyalasta, nimittäin juuri hybridivehnä, jota on lannoitettu valta villa typpimäärillä (useita satoja kg /ha ). ha eli noin 20 0/o koko vehnäalasta. Suo rien vaikutusten lisäksi vihreällä vallankumouksella on sivuvaikutuksia: pitkälle jalostetut lajit vaativat hyvin suuria annoksia torjuntaaineita (DDT :tä ja parationia), malariasääski tulee vastustuskykyiseksi niille ja lisä~si sen loiset ja parasiitit kuolevat. Peter Joy Vihreä vallankumous "Se koostuu viidestä elementistä: uusista viljalajeista, keinokastelusta, keinolannoitteista, torjunta-aineista sekä asiantuntija-avusta. ha. Lisäksi niiden viljely edellyttää tehokkaita toimenpiteitä tuholaisten torjumiseksi. 1969-70 oli 3 milj. Sitä paitsi melkoinen osa ravinnosta tuhoutuu ja pilaantuu eri syistä, mm. Typen käyttö nelinkertaistui vuodesta 1961 vuoteen 1970, mutta samana aikana vehnäsato kasvoi vain 1.4-kertaiseksi. ha, Bangladeshin (Pakistanin) 6 milj. Valitettavasti tämä ruokamäärä ei ole tasaisesti jakaantunut. Ihminen tarvitsee vuorokaudessa keskimäärin 35 g ns. Suuri osa niistä käytettiin hvbridivehnälle, jonka ala v. Maaperän rakenne muuttuu; uudet lajit ovat alttiita yllätyksille, koska ne ovat herkkiä. heteroosivaikutuksen vuoksi jälkeläistö, jolla on erittäin korkea tuotantokyky. Aikaisemmin viljellyt sadat erilaiset viljalajit on usein hävi tetty. Vihreän vallankumouksen "i sän", E. Koska suurin osa valkuaisesta on jossakin suhteessa puutteellista, tarvitaan todellisuudessa enemmän. syntyy uusi sosiaalinen kerrostuneisuus, koska menetelmät vaativat suuria tiloja: pientilallisista tulee maatyöläisiä suurtiloille, rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy; pääoma kasaantuu harvoille kehitysmaat tulevat riippuvaisiksi ulkomaiden kemian teollisuudesta ja rahalaitoksista. tonnia eli kutakuinkin riittävästi. Vaikka se olisikin, väestön nopea kasvu vaikeuttaa tilannetta edelleen
Bangladeshissa pohjavesi on monilla mailla liian korkealla. On ilmeistä, että voimaperäinen tuotantotekniikka häiritsee perusteellisesti pieneliöiden suhteita. Fosforin ja kalin kohdalla tilanne on toinen, sillä ne pidätt yvät maj han yleensä tehokk aammin kuin typpilannoitteet. Tästä huolimatta harvat enää uskovat DDT:n vaarattomuuteen. Subtro oppisissa olosuhteissa kaivoved en käytöstä voi olla myös myönteisiä seurauksia. 1910 talletetuista maanäytte1sta ajalta ennen DDT:n olemassaoloa. KASVINSUOJELUAINEET Uusien hybridilajikkeiden vastustuskyvystä tauteja ja tuhoh yönteisiä vastaan on esitetty monenlaisia mielipiteitä. Kokemus kuitenkin osoittaa, että suurempia satoja ei saada, ellei viljelyyn liity tehokasta kasvinsuojelua. Eräiden tuhohyönteisten hävittämiseen käytetään mm. O n hyöd ytöntä antaa kasveille kerrallaan enemmän typpeä kuin mitä ne p ystyvät käyttämään. Se raJOittaa viljelykasvien kasvua, mutta aiheuttaa samalla maan suolapitoisuuden nousua haihdunnan vuoksi. Niin kuan kuin maa pysyy kasvien peitossa ja ne ottavat siitä tehokkaasti ravinteita, suuretkaan typpimäärät eivät sanottavasti huuhtoudu vesiin. Seuraa eroosio ja edelleen jopa suuna ilmaston muutoksia. On tuhlausta käyttää hybridivehnälle (20 0/o vehnäalasta) 300 kg typpeä/ha ja saada siitä 3 tonnia viljaa, kun maatiaisvehnät (80 0/o vehnäalasta) saavat 20 kg/ha ja tuottavat 0.6 tonnia viljaa. Muiden tekijöiden (veden puute, tuholaiset, kasvitaudit, rikkakasvit jne.) merkitystä on pienen nettav a, jotta lannoitteiden k äytöstä saataisiin täysi hyöty. Vaikka emme ymmärrä täydellisesti sen haittavaikutuksia eliöille ja ekosysteemeille, tiedämme, että: DDT on biologisesti aktiivinen aine, DDT on vieras aine, johon mikään eliö ei ole geneettisesti sopeutunut, DDT:n hajaantumistuotteet DDD ja DDE hajoavat edelleen hyvin hitaasti ekosysteemeissä, DDT:llä on taipumus rikastua ravintoketjuissa.. Lisäksi käyrät viittaavat siihen, että lannoitus ei ole ainoa rajoittava tekijä. DDT:tä. On ilmeistä, että Intian lannoitemäärät voitaisiin käyttää tehokkaamminkin, jos ne jaettaisiin viljelmille tasaisemmin. N. Toisin sanoen, jos kasvit eivät käytä ravinteita tehokkaasti, väkilannoitteiden runsas käyttö johtaa vesien rehevöitymiseen. Tällaisissa olosuhteissa laajamittainen kaivosysteemi voi alentaa pohjaveden korkeutta, jolloin liiat suolat pääsevät huuhtoutumaan pois. Niiden täh~nastinen viljely on ollut sen verran kannattavaa, että monet viljelijät ovat voineet sijoittaa osan tuloista kaivoihin. Tämä johtuu "vuotavien kanavien" verkostosta. Borlaugin mukaan uudet jalosteet pystyvät kävttämään hyväkseen suuria väkilannoitemääriä paljon tehokkaammin kuin Intian maatiaislajikkeet, joita viljeltiin ennen vuotta 1965. Orgaaniseen ainekseen kuuluu myös pieneliöstö, jolla on tässä erittäin keskeinen tehtävä . Maatiaislajikkeiden käyttötehokkuutta emme tiedä, koska lannoitteet on annettu pääasiassa hybridivehnälle. Sama tila voidaan saavuttaa paljon nopeammin subtrooppisissa olosuhteissa. Suomen tai Hollannin). Sekä savi että orgaaninen aines (humus) vaikuttavat maan rakenteeseen sitomalla maahiukkasia ja säännöstelemällä kolloidien ;ivulla kasvien ravinteiden saantia. Pieniä fosforimääriä karkaa myös vesistöihin. 72 Suurempi haitta lienee se, että maan rakenne ja ravinteiden puskurointikyky kärsivät aina käytettäessä pelkkiä väkilannoitteita. Pintavesien kivennäispitoisuuden ei tarvitse olla suurikaan, kun tämä jo tapahtuu. Lannoitteiden huono teho ei johdu siitä, että Intian käyttämät lannoitemäärät sinänsä olisivat kohtuuttomat (ne ovat huomattavasti pienemmät kuin esim. VESI Kuumissa maissa vesi on ra101ttavista tekijöistä tärkein. Ne, jotka ovat kiinnostuneet ennen kaikkea suurten ravintomaanen tuottamisesta, kuten Borlaug itse, väittävät, että DDT on lähes vaaraton ihmiselle ja melkein kaikille muillekin eliöille. Kuvan käyrät osoittavat kuitenkin, että hybridit eivät pysty käyttämään tehokkaasti niille annettuia lannoitemääriä. Syntyy uusi, keinotekoinen ja ilmeisesti alkuperäistä paljon yksinkertaisempi maa perän ekosysteemi. Veden ravinteiden, etenkin fosforin, vähäinenkin nousu kiihdyttää voimakkaasti !evien kasvua. Laajamittainen veden käyttö voi vaik uttaa haitallisesti myös viljel ym aiden ulkopuolella olevin ekosysteemeihin. Veden lisääntyvä käyttö voi alentaa pohjavesitasoa niin paljon, että luonnollinen (ja ihmisen istuttama) kasvipeite muuttuu tai häviää . Tällä hetkellä esim. Lisäksi Borlaug arvostelee nykyisiä DDT:n analyysimenetelmiä ja viittaa kloorattujen hiilivetyjen hajoamistuotteisiin, joita on löydetty jo v. Hän sanoo, että DDT on eräille eliöille yksinkertaisesti "viimeinen korsi, jotka katkaisee kamelin selän", tekijä, joka tekee lopun lajeista, jotka on jo tuomittu tuhoutumaan olemassaolon taistelussa. T ilannetta on kuitenkin arvioitava laajemmin kuin pelkän tuotannon kannalta. Kuumissa maissa maan suolapitoisuus nousee jyrkästi, koska pintavedet voivat poistua vain haihtumalla. Borlaugin kehittämät viljajalosteet vaativat paljon vettä. Tämä johtuu pitkäaikaisesta väkilannoitteiden käytöstä. Borlaug ilmeisesti pelkää, että ympäristönsuojelijat jatkavat kieltämällä kaikki muutkin torjunta-aineet ( orgaaniset fosfaatit, karbamaatit jne.) onnistuttuaan kerran kieltämään DDT:n . Väitetään, että Englannin viljelymaa on jo siinä pisteessä, että lannoitusta on vuosi vuodelta lisättävä, jotta sato saataisiin pysymään samana
1.2 1.0 0.8 HAISSI . Tuottamalla tehokkaasti ihmisravintoa vihreä vallankumous saattaa lieventää painetta ja rasitusta, joka kohdistuu y mpäröiviin ekosysteemeihin . Tasaisuus on tietysti edullista teknosysteemin kannalta, mutta ei ekosysteemin. Toiseksi pohjakerroksessa elää monipuolinen kasvisto ja eläimistö, ja juuristossa elää symbionttisia sieniä. Tämän perintöaineksen menetys merkitsee pysyvää menetystä koko lajin sopeutumiskyvylle. Vielä huolestuttavampaa on se, että ne, jotka eniten tarvitsevat ruokaa, eivät ilmeisestikään hyödy eniten vihreästä vallankumouksesta . Niihin sisältyy siis valtava perintöaineksen varasto . Toivottavasti nämä mielipiteet kuuluvat vähemmistöön. Monet ovat huolissaan siitä, että vihreä vallankumous saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä se ratkaisee. Vaikka huomiota ei kiinnitettäisi torjunta-aineiden ja väkilannoitteiden käytön seurauksiin, kasvusta itse on erittäin homogeeninen, sillä tasaisuus on eräs ensimmäisen polven risteytymien (joita hybridiviljat ovat) tyypillinen ominaisuus. Tämä pakottaa köyhimmät muuttamaan maalta kaupunkeihin, missä olot huononevat entisestään . · ·•, 12 jasta, joten niiden geneettinen muuntelu on suppeata. ja työnsaantimahdollisuudet paranevat . V"tN~i .. . On hämmästyttävää, että Borlaug ekologina va1ttaa havumetsää yhtenäiseksi, homogeeniseksi kasvustoksi. Kolmanneksi metsässä vain olosuhteisiin parhaiten sopeutuneet voivat jäädä eloon. Äärimmäiset geneettiset mekanismit, kuten täydellinen apomiksi ja kom pleksiheterotsygotismi, jotka johtuvat tällaisista rasituksista, vain siirtävät lajin tuomiopäivää tuonnemmaksi. EKOSYSTEEMIEN YKSINKERTAISTUMINEN: GENEETTISEN MATERIAALIN MENETYS Uuden tuotantoteknologian ekosysteemi on hyvin yksinkertainen. Tasaisinkaan kuusikko ei ole niin yhtenäinen kuin hybridivehnäpelto. On käytettävä makkilantaa ja kasvien jätteitä maanparannukseen . Uudentyyppisen pellon kaikki yksilöt ovat peräisin kahdesta joskus neljästä puhtaasta Iin24 21. Sitä paitsi on olemassa eräs ihmisryhmä ilmeisesti Borlaug on tässä väitteessään oikeassa -joka on kiinnostuneempi luonnon kauneuden säilyttämisestä kuin nälkäisten auttamisesta. Jos näiden hybridien käyttö yleistyy, se tapahtuu tietysti vanhojen maatiaislajikkeiden kustannuksella . Mutta tämä johtuu tietenkin epäoikeudenmukaisista maanomistussuhteista eikä vihreästä vallankumouksesta sinänsä. MAHDOLLISUUKSIA ONGELMIEN LIEVENTÄMISEEN: JÄTTEIDEN KIERRÄTYS Jos hybridilajikkeiden viljelyn li säämistä jatketaan, edellä lueteltujen varjopuolien merkitys tulee ilmeisesti kasvamaan. ... Ensinnäkin metsä on geneettisesti erittäin kirjava, koska havupuut ovat ristisiittoisia. Maan hinnat ja vuokrat nousevat. : ·. Sitä pidetäänkin väliaikaisratkaisuna, jonka aikana koetetaan saada väestönkasvu kuriin. .. Vihreällä vallankumouksella on my ös hyviä puolia. 18 15 .. Yleensäkin jätteet _ on nähtävä maanparannuksen apuna, eikä niitä saa sekoittaa yhteen teollisuusjätteiden kanssa, jolloin fe73. Mutta täysin vaarattomina hänkään ei niitä pidä. . Eri tekijät voivat tällöin aiheuttaa monimutkaisia yhteisvaikutuksia. ··• ... Eliöitä ei voi pitää täysin uudistuvina luonnonvaroina, vaikka näin usein tehdäänkin. Jos sen ainoaksi tulokseksi jää, että väestön kasvu jatkuu, mutta aliravitsemus ei vähene, niin eikö sen arvo ole kyseenalainen. Ainoastaan varak kaimmilla viljelijöillä on varoja investoida hybridisiemeneen, lannoitte1sun, kasvinsuojeluun jne. Sen ansiosta rakennetaan enemmän asuntoja, kouluja jne. Näissä maatiaisissa on usein moma arvokkaita ominaisuuksia, koska ne ovat ehtineet sopeutua perinnöllisesti ympäristöönsä. 0.6 -52 54 Julkaisussaan Borlaug puolustaa myös elohopeayhdisteiden käyttöä paperiteollisuudessa ja siementen peittauksessa. . Veden ja lannoitteiden käyttöä on säännösteltävä siten, että maan suolapitoisuus ei kohoa, ja että ravinteet, ennen kaikkea fosfori, eivät pääse vesistöihin. VIHREÄN VALLANKUMOUKSEN TOIVOTTOMUUDESTA Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että vihreä vallankumous ei voi olla pysyvä ratkaisu maailman nälkäongelmille. Mutta monet uskovat, että vihreä vallankumous ei edes lyhyellä tähtäyksellä ole paras tapa tyydyttää ruokavajausta
Olisi syytä kokeilla erilaisia siemenseoksia sekä yksivuotisten että monivuotisten viljelyssä, myös nurmilla. Tämä pitäisi heti lopettaa. makkilantaa lasketaan nykyisin noin 200 milj. Palkokasvien sisältämä valkuainen on yleensä monipuolisem paa kuin viljojen. Orgaaninen jäte parantaisi maan kykyä pidättää ravinteita, jolloin hyvät sadot saata1s1m pienemmilläkin väkilannoitemäärillä. Rikkaruohoja voidaan torjua käyttämällä puhdasta siementä ja oikeaa kylvöaikaa. Puumaisia hernekasveja vo1ta1snn käyttää peltokasvien varjostukseen ja näin estää vettä haihtumasta. Kuvassa Indonesian riisiviljelmiä. sinimailasta, vo1ta1snn viljellä maan rakenteen parantamiseksi. HERNEKASVIT AVUKSI On h ämmästy ttävää, että palkokasveihin ei ole kiinnitetty enempää huomiota. Toisessa vaiheessa tämän hormonin taas täytyy olla poissa, jotta normaali kehitys jatkuisi. Mahdollisuudet tuholaisten ja tautien torjumiseksi olisivat paremmat, jos kasvinjalostajan aineistossa ja viljelijän pellossa olisi enemmän geneettistä vaihtelua. Ekologisesti järkevämpää olisi vastaavan t yppimäärän tuottaminen hernekasvien avulla, koska niiden juurien bakteerit sitovat ilmasta typpeä. Huomattava osa näistä ravinteista saataimn asutuksen ja teollisuuden jät74 teistä, jotka nykyisin paastetaan vesiin. Tämä on merkinnyt ekosysteemin melkoista yksinkertaistumista ja häiriöalttiuden lisääntymistä. tonnia fosforia ja 14 milj. Esim. Jos lajin munat tai täysikasvuiset toukat käsitellään tällä hormonilla, niiden kehitys ei pääse jatkumaan. Tuholaiskantojen tarkkailu, hygienia ja oikeat viljelyajat auttavat myös vahinkojen torjunnassa. Onhan valkuaisaineista suurempi pula kuin hiilihydraateista. Esimerkiksi kasvin karvaisuus voi pysyvästi estää hyönteisen pääsyn ja munimisen kasville. Borlaug on ehkä oikeassa va1ttäessään, että tällaiset keinot eivät voi kokonaan korvata väkilannoitteiden käyttöä, mutta varmasti ne voisivat lieventää yksipuolisen viljelyn haittavaikutuksia. nolit, raskasmetallit Ja muut myrkyt estävät niiden järkevän hyv äksikäytön. Monipuolisuutta voi lisätä edelleen vuoroviljelyllä. tonnia kalia väkilannoitteina. LANNOITTEITA HAASKATAAN Maailmassa käytettiin v. Niiden poistamisen ei kuitenkaan pitäisi olla ylivoimais ta kasvinjalostajille. Juuri nämä puut ovat säilyneet luon. tonnia vuodessa vesiin. Sama epäterve kehitys jatkuu edelleen, jos maatilaislajikkeet korvataan vihreän vallankumouksen geneettisesti yksipuolisilla jalosteilla . Silloin syntyy usein kasvinjalostajan ja tuholaisen kilpajuoksu, mutta näissäkin olosuhteissa jatkuva jalostustyö voi olla kannattava vaihtoehw. LUONTAISET VIHOLLISET Luontaiset loiset ja taudit ovat myös käyttökelpoinen tuholaistorjunnan muoto. Tärkeintä on, että viljelykasvin tulee olla sopeutunut kasvupaikkaansa. 197071 31 milj. Monipuolinen viljely monokulttuurien välttäminen vaikeuttaa tautien leviämistä. Niissä on yleensä runsaasti lysiiniä, mutta vähän tryptofaania ja rikkipitoisia aminohappoja. Kehittyneet maat haaskavat valtavia fosforimääriä päästämällä pesuaineita meriin . Havupuiden ke~~ävyys tuholaisia vastaan johtunee eräissä tapauksissa niiden sisältämistä hormoneista tai na1ta paljon muistuttavista kemikaaleista. Menetelmiä on paljon, ja ne riippuvat suuresti kasvilajeista, viljelypaikasta jne. Hernekasvit voivat sitoa huomattavia typpimääriä ihmisravinnoksi. Monivuotisia hernekasveja, esim. RESISTENSSI JALOSTUS Resistenssijalostus on erittäin tehokas menetelmä, jos tuholainen ei pysty kehittämään resistenssiä uutta ominaisuutta vastaan. tonnia typpeä, 9 milj . TUHOHYONTEISTEN ELAMANKIER TO VOIDAAN SOTKEA Hyönteisten nuoruushormonit tarjoavat lupaavalta näyttavan mahdollisuuden. Yksinkertaisessa peltoekosysteemissä on kuitenkin vaikea saada pysyvää tasapainoa aikaan tuholaisen ja sen loisen välille; tällöin on ilmeisesti lisättävä loisia jatkuvasti. Eräs palkokasvien haittapuoli o n se, että eräät niistä sisältävät myrkyllisiä aineita, toksiineja. Kannattaa muistaa, että yhden nitraattitonnin (typpilannoite) valmist.ukseen tarvitaan 600 tonnia vettä. Jo nyt on tiheään asuttujen maiden lähes kaikki käyttökelpoinen pintaala on otettu viljelykseen. Loiset sopeutuvat paremmin isännän kannanvaihteluihin, minkä vuoksi ne ovat usein tehokkaampia kuin pedot. Jokaisen hyönteislajin kehityksessä on vaiheita, jolloin se tarvitsee välttämättä tiettyä kehityshormonia. Soijan a1, ino happokoostumuksessa on pal jon perinnöllistä vaihtelua, jota kasvinjalostajien olisi käy tettävä hyväksi. Ilmeisestikään tuholainen ei voi tulla resistentiksi omalle hormonilleen. Hitaasti häviävät aineet, kuten DDT ja elohopeayhdisteet, on korvattava ekologisesti turvallisemm illa torjuntamenetelmillä. Borlaugi n mukaan tällaisia biologisempia menetelmiä ovat mm: parannetut viljelymenetelmät tuholaisten luontaiset taudit, loiset ja pedot resistenssi jalostus hyönteisten hormonit geneettinen koirassteriliteetti va loja äänipyydykset nopeasti hajoavat kasvinsuojeluaineet PAREMPI VILJEL YTEKNIIKKA Käytännössä helpoimmin toteutettavia menetelmiä ovat parannetut viljelymenetelmät. Usein tuholaiset kuitenkin sopeutuvat geneettisesti kasvin uusiin ominaisuuksiin, etenkin jos ne lisääntyvät nopeasti ja kasvin resistenssin geneettinen pohja on kapea
Suomessakin on menetetty monta vanhaa ja mahdollisesti arvokasta viljakasvien maatiaiskantaa, kun muutamat suositut lajikkeet ovat yleistyneet. Tähän täytyy useimmiten käyttää keinosterilant':eja kasvustoon ruiskutettuna. Minkä tahansa tuhoeliön torjunnassa voidaan ainakin periaatteessa käyttää perinnöllisesti steriilejä koiraita. Pyrittäessä lievittämään kehitysmaiden nälkää on todennäköisesti käytettävä useita eri menetelmiä. Pelkkä pankki ei kuitenkaan yksin riitä, sillä kukin populaatio on parhaiten sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin. Viljan valkuaisesta puuttuu kuitenkin eräitä välttämättömiä aminohappoja, etenkin lysiiniä, metioniinia ja tryptofaania. Steriliteettitekniikasa on kaksi mahdollisuut,':a: Toisessa osa luonnonpopulaatiota, sekä koiraat että naarat steriloidaan. non valinnassa ja ne ovat tutkimuksen kiintoisa kohde. Tiettyjä haittoja on myös orgaanisten fosfaattien suuresta akuutista myrkyllisyydestä. Eläimet voivat silti olla arvokkaita valkuaislähteitä silloin, kun. Hormonien vaikutus on erittäin spesifinen; tietty aine vaikuttaa vain yhteen lajiin tai muutamiin lähisukuisiin. Tämä menetelmä ei aiheuta niin jyrkkää tuholaispopulaation kannanromahdusta kuin edellinen, mutta sen tehokkuus lisääntyy sitä mukaa kun luonnonpopulaatio supistuu. Niiden tehdasmainen synteesi on tosin mahdollista, mutta melko kallista. Säilyäkseen muuttumattomana sen on saatava kasvaa edelleen samassa ympäristössä. Riittävän suuret maatiaispopulaatiot on myös pyrittävä hoitamaan jokseenkin samoilla viljelymenetelmillä, joilla ne ovat kehittyneet. orgaanisilla fosfaateilla, tuntuu teoriassa helpolta. Kaikista näistä on kova pula. Lisäämällä puuttuvia aminohappoja viljaan voidaan sen ravinarvoa parantaa huomattavasti. Käytännössä tällä menetelmällä on tiettyjä rajoituksia. Toisessa vapautetaan luonnonpopulaatioon suuri ylimäärä röntgensäteilytettyjä yksilöitä, tavallises•ti koiraita. Kasvinjalostajan velvollisuutena on varmistaa, että viljelykasvien geenivaihtelua ei uhrata tuotantokyvylle. Toistuva valinta ja synteettiset lajikkeet ovat ristisiittoisten lajien kohdalla suositeltavampia vaihtoehtoja kuin ensimmäisen polven hybridit, joiden perinnöllisen muuntelu on suppeata. J alostusmenetelmät on valittava siten, että tietyn ominaisuuden muuttuessakin säilyy geneettistä vaihtelua. Sekä viljelykasvien että luonnon populaatioiden arvokkaat geenit ja geenivaihtelut on pyrittävä säilyttämään. Geenipankit on siis perustettava kasvien alkuperäiselle kasvupaikalle. ELÄINVALKUAISTA Arvokkaan eläin'(alkuaisen saantia vaikeuttaa suuresti se, että eläimet käyttävät kasvien valkuaista hyvin epätaloudellisesti. Oikein käytettyinä ne tarjoavat kuitenkin selvästi turvallisemman keinon p1taa tuholaiset kurissa. On tiedettävä tarkoin luonnonpopulaation ominaisuudet, sääolosuhteet, vuodenaikaisvaihtelut jne. HAJOAVAT MYRKYT Vaikeasti hajaantuvien torjuntaaineiden kuten DDT:n korvaaminen helposti hajoavilla aineilla, esim. Vastaavasti myös luonnon populaatioiden geenivaihtelua on säilytettävä perustamalla riittävän paljon suuria ja edustavia kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita. Edellytyksenä on kuitenkin, että käytetään paljon aikaa ja varoja koulutukseen ja tutkimukseen. Tilanne on siis niiden kohdalla päinvastainen kuin DDT:n. Toistaiseksi ei ole käy,tettävissä ekologisia jalostusmenetelmia itsesiittoisille kasveille vaikka tällaisia parhaillaan kehitetäänkin Yhdysvalloissa. Oheisen taulukon luvut valaisevat ,tilannetta. Vapauttaminen voidaan siis suori.ttaa sen jälkeen, kun luonnonpopulaation koko on saatu pieneksi jollakin muulla tavalla. Eliöiden kasvatus on kallista ja niihin leviää helposti tauteja. Esim. Niitä varten on tunnettava tarkasti tuholaisten ekologia, käyttäytymispiirteet ym. Tulokset ovat usein olleet kuitenkin erinomaisia. Valitettavasti ne ovat kuitenkin kalliimpia. Valoja äänipyydyksiä sekä muita houkuttimia voidaan tietyissä tapauksissa käyttää tuholaisten torjuntaan. Vaara on tunnustettu, ja useimmissa maissa on perustettu geenipankkeja geenikantojen säilyttämiseksi. Niiden väärinkäyttö voi olla ekosysteemille yhtä tuhoisaa kuin tavanomaiset menetelmät myrkyillä. 76 Lisäksi malationia pitää ruiskuttaa useammin, koska se hajoaa nopeasti luonnossa. MUTTA DDT ON HALVIN RATKAISU Yllä lueteltuja menetelmiä kutsutaan usein "biologisiksi", mutta se ei silti merkitse, että ne olisivat täysin "luonnollisia". Hormonien väärinkäyttö voi aiheuttaa vakavia vauno1ta ekosysteemeille, joten niiden käytön edellytyksenä on perusteellinen tutkimustyö. MUITA TAPOJA HANKKIA LISÄÄ RUOKAA Suurin osa ihmisen saamasta valkuaisesta tulee viljasta. Kehitysmaiden on paljon helpompi levittää DDT:tä viljelyksille ja korjata hyvä sato! ARVOKKAAT P AIKALLISKANNAT MENETETÄÄN Kaikkia voimaperäisiä maataloussysteemejä uhkaa arvokkaiden perintötekijöiden menetys, eikä vihreä vallankumous ole poikkeus. Olisi pynttava välttämään menetelmiä, joiden lähtöaineksena on geneettisesti suppea aines, joissa valinta on liian voimakasta ja joissa ristisiittoiset lajit muutetaan sisäsiittoisiksi. Yksi näistä on Borlaugin hybridivilja, mutta sen rinnalla on tutkittava myös muita mahdollisuuksia. malarian torjuminen malationilla olisi noin kolme kertaa kalliimpaa kuin DDT:llä. Yleensä se on rajoittunut vain hyönteisiin
The Ecologist. 1970: Plant Agriculture. Simpukat ja äyriäiset tarjoavat paikoin hyvän valkuaislähteen, ja saaliita voidaan lisätä viljelyn avulla. Maaöljyn fenolipitoisuus haittaa hiivojen kasvua. Suurinta osaa tästä valkuaisesta ei kuitenkaan käytetä ihmisravinnoksi. Niiden muodostama valkuainen on korkealaatuista, mutta sen käsittelyn vaatimat menetelmät ovat monimutkaisia ennen kuin se saadaan ihmiselle sopivaan muotoon. veteen huuhtoutuneiden väkilannoitteiden avulla. W. Pane! Proceedings Series 1969: Sterile Male Technique for Eradication or Control of Harmful Insects. Tigerstedt, P., 1972: Kasvien proteumsynteesi jalostuksen kohteena. Esimerkiksi sekoittamalla eri lähteistä saatuja, sinänsä vajavaisia valkuaisia, voidaan saadaan aikaan täysipainoista valkuaista. W. Voi 2 No 1 January 1972. Jo saatavilla olevat ravintomäärät saataisiin riittämään paremmin, jos parannetta1sun varastointimenetelmiä, kuljetusyhteyksiä, ruoanvalmistustapoja ja poistettaisiin tietämättömyyttä. Eräät hiivat kasvavat nopeasti käyttäen energialähteenään hiilimilj. J. Lisätietoja saatavissa kirjasta: Ramser 1972: Die Griine Revolution. and Probert, A. M., Ford, J. Sitä paitsi öljy käytetään nykyisin polttoaineena, vaikka sita voitaisiin käyttää tehokkaasti ravmnon tuottamiseen. Readings from Scientific American. B., Herbert, I. Woods, F. Cherre.t Y. 1971: Mankind and Civilization at Another Crossroad. kasvivalkuainen 60.1 maaekosysteemien valkuainen 149.1 vesiekosysteemien valkuainen 2000 ekosysteemin perustuotanto, kasvillisuus, ei kärsi voimakkaasta hyväksikäytöstä, ts. Eräät sienet (varsinkin vaillinaissienet, Fungi imperfecti) pystyvät käyttämään ammoniumia ja tekemään siitä ja hiilihydraateista arvokasta valkuaista, jolloin alkuperäisen kasviaineksen (maissi, jamssi, bataatti) valkuaispitoisuus kohoaa 2-3-kertaiseksi. Valitettavasti sireenieläimet on jo surmattu hyvin vähiin, ts. W., Ruttan, V. 60.1 1 : 1 21.3 1 :7 4.0 1:500 vetyjä (maaöljyä). D 77. 1971: The Control of InJUnous nimals. V. öljykasvien, kuten SOI Jan, maapähkinän, puuvillansiemenen ja auringonkukansiemenen jätteet sisältävät noin 20 milj. YKSISOLUVALKUAISTA Eräät bakteerit menestyvät epäorgaanisella kasvualustalla ja käyttävät hyväkseen ammoniumia typpilähteenään. International Atomic Energy Agency, Vienna . Esimerkiksi sireenieläimet (merilehmät, dugongit, manaatit) ja eteläamerikkalainen jyrsijä kapybara käyttävät hyväkseen vesikasveja, jotka voivat kasvaa esim. tn. tn . niihin sisältyvä geenivarakin on melkein tuhottu. Niiden hyötysuhde on hyvä ja eräiden lajien valkuaispitoisuus on jopa 14 0/o. Me. Erityisen paljon parantamisen varaa olisi ravinnon tasaisemmassa jakamisessa. tonnia valkuaista, joka on paljon enemmän kuin mikä on nykyinen valkuaisvajaus. liikalaidunnuksen vaaraa ei ole. Luentosarjan moniste. 500 kg hiivaa tuottaa samassa ajassa 1 250 kg valkuaista. Erään mahdollisuuden tarjoaa synteettisen ravinnon naamioiminen tutun ravinnon kaltaiseksi. N. Dougall Memorial Lecture. Osaksi tämä johtuu jätteessä olevista vahingollisista aineista, mutta niiden poistaminen ei liene mahdotonta joko kemiallisin menetelmin tai kasvinjalostuksen tuntemin keinoin. Yleensäkin on kehitettävä menetelmiä kasvien sisältämien valkuaisten käytön tehostamiseksi. Myös hetulavalaat käyttävät tehokkaasti hyväkseen meriekosysteemin perustuotantoa, mutta nekin on surmattu hyvin vähiin. Janick, J., Scherry, R . Eräs suuri vaikeus on se, että ihmiset e1vat suostu syömaan heille outoa ravintoa, vaikka heidän ravitsemustilansa olisi erittäin huonokin. Hiilivedyn lisäksi hiiva tarvitsee tietenkin mineraaleja ja ammoniumia. Joissakin tapauksissa tämä keino on onnistunutkin, mutta tavallisempaa on, että vauraiden maiden ihmiset ihmettelevät, miksi aliravitut ihmiset eivät suostu syömään ruokaa, jota he eivät itsekään suostuisi syömään! KIRJALLISUUS Blueprint for Survival. SÄÄSTÖ JA TASAJAKO Myös aivan tavanomaisilla menetelmillä voitaisiin maailman ravintotilannetta parantaa. perustuotannon ihmisen saama hyötykasvivalkuainen valkuainen suhde milj. Hiivan valkuaisen koostumus on erittäin hyvä, ja hiivatuotannon tehokkuus selviää oheisesta vertailusta: 500 kg painava lehmä tuottaa hyvin ruokittuna vuorokaudessa 0.5 kg valkuaista. Borlaug E. Valitettavasti ne ovat erittäin herkkiä DTT:lle, elohopealle ja muille myrkyille. Lehtivalkuaisen hyväksikäytön estää korkea kuitupitoisuus, mutta parhaillaan tutkitaan keinoja valkuaisen eristämiseksi. Kookospalmun lehdissä ja pähkinöissä on runsaasti valkuaista
Sama koskee tietenkin muitakin selkärangattomien ryhmiä. Eikö suureen lajimäärään sisälly paljon enemmän häviäviä lajeja kuin pienempiin ryhmiin. Tällaisten suojeluhan on luonteenomaista klassista luonnonsuojelua. Onko itse asiassa pieni eläin mitenkään vähäarvoisempi kuin suuri. Eristyneiden elinympäristöjen, vaikkapa seudun amoan suon tai hietikon tai vaikka Manner-Ahvenanmaan amoan lehmusmetsikön suojelu on tärkeää sillä perusteella, että paikallisten hyönteispopulaa tioiden geneettiy.en muuntelu todennäköisesti eroaa muista ko. apollolajien ja joidenkin kovakuoriaisten rauhoitukset ehkä aiheellisiksi ja samalla painotettiin elinympäristöjen säilyttämisen tärkeyttä. Tanskassa Haarl0v ( 1972) on kirjoittanut hyönteisten rauhoitettuna. Tässä mielessä sekä arvosteltaessa biotoopin arvoa yleensä ei ehkä aina välttämättä tarvita konkreettista tietoa jonkin paikan hyönteisistä, sillä monesti on riittävän varmasti arvioitavissa, että paikan hyönteisfauna on suojelemisen arvoinen. Ympäristömyrkyt tietenkin ovat paljon vakavampi vaara monille lajeille. Luonnonsuojeluohjelmissa nimetään suojeltaviksi lajeiksi useimmin nisäkkäitä, petolintuja ja harvinaisia kasveja. lajien populaatioista. valkoselkätik an menestyminen riiopuu koivun kaarnan alla elävistä sarvijäärien toukista. oheisia kuvia). On kuitenkin korostettava, että suojelua ei saisi kohdistaa pelkkiin harvinaisuuksiin, vaan myös tavallisempien lajien paikallispopulaatioihin omine geneettisine muunteluineen ja vielä mieluummin tiettyjen biotooppien täydellisiin faunakokonaisuuksiin. Englantilaisilla on oma tiukka hyönteistenkeräilysääntönsä ( Anon. Hyönteisten liikkuvuudesta sekä luontaisista kannanvaihteluista ja jopa häviämis1sta seuraa myös tiettyä epävarmuutta ehdotusten tekemisessä. Apila antaa kunnollisen siemansadon vain, jos pölyttäjiä on tarpeeksi. Paljon vähemmän puhutaan hyönteisistä, joita on yli 3/4 maapallon noin miljoonasta eläinlajista. kahden pitäisi selvitä lisääntymisvaiheeseen, jotta populaatio pysyisi ennallaan) ja ilmeisen vahvasti tiheydestä riippuvasta populaatioiden koon säätelystä seuraa, ettei keräily tai muu hetkellinen väheutäminen yleensä olennaisesti vaikuta hyönteispopulaatioihin. Tiedämme kyllä mm.. Pahin uhka kuitenkin on. KERAIL YSTA ON HARVOIN HAITTAA Hyönteisten suuresta lisääntymiskapasiteetista (tavallisesti 100 -1000 munaa naarasta kohden, joista keskimäärin n. Ilmeistä on kuitenkin, että lähes jokaisessa ekosysteemissä hyönteisillä on tärkeä osansa. Eräiden eläinten suojeleminen ei auta, ellei samalla pidetä huolta hyö nteisistä: mm. Kauri Mikkola Hyönteistemme Hyönteisf aunamme köyhtyy kaiken aikaa samalla tavoin kuin koko muukin luontomme, vaikka siitä ovat ylensä perillä vain muutamat asiantuntijat. Tietyt loispistiäiset ja -kärpäset pitävät tehokkaasti kurissa monien viljelykasvija metsätuholaisten populaatioita. 45) harvinaistuvista kovakuoriaisistamme "Kovakuoriaisfaunamme erikoisuuksia luonnonsuoielun kannalta". Hyönteisten suureen lajimäärään nähden tietämvs on hyvin puutteellista, ja väkisinkin suojeluehdotukset ovat esimerkin luontoisia, aika lailla sattumanvaralS!a otoksia, jotka koskevat parhaiten tunnettuja ryhmiä, kuten perhosia ja kovakuoriaisia . Vai luokitellaanko hyönteiset joko tuholaisiksi tai yhteiskunnallisesti merkityksettömiksi olioiksi, joita ei suojelutoimissa tarvitse ottaa huomioon. että 'turhanpäiväisen näköisesti' ilmassa tanssivat surviaissääsket ja päivänkorennot kuuluvat toukka-asteellaan kalojen tärkeimpiin ravintokohteisiin. Kasviyhdyskuntien lajien välinen tasapaino saattaisi pahoin järkkyä , jos hyönteiset poistettaisiin, sillä kilpailutilanne olisi tällöin toisenlainen (vrt. 1974 Suomen Luonnossa (s. HYONTEISTEN GEENI AINEKSEN SUOJELUN LUONNE H yönteisten säilytettävien geemvarastojen inventointi on useasta syystä erittäin vaikea ja oal iolti mahdotonkin tehtävä. 1972). perintöaineksen suojelu Meillä on hyönteisten rauhoittf mistarvetta käsitelty Suomen Hyönteistieteellisen Seuran ja Helsingin Hyönteistieteellisen Yhdistyksen yhteisessä kokouksessa 2.11.1961 (Lindberg 1962 a ja b ), jolloin todettiin mm . Meillä taas Keynäs ( 1970) on kritikoinut perhosten keräilijöiden tottumuksia . Tanskassa Haarfov huolestuneita muutamien meilläkin tavattavien suoperhosten häviämisestä Ardenneilta biotooppiensa mukana (Dauphin 1972). Esimerkiksi professori Esko Kangas kirjoitti jo v. Erityisesti olisi siis suojeltava kokonaisia ekosysteemep. Hyönteisfaunaa voitaisiinkin käyttää nykyistä paljon useammin rauhoitusten yhtenä perusteena . Ne hyönteisten "säilytettävät geeniaineksen varastot", joiden määrittelyyn tietomme riittävät, ovat yleensä suppealla alueella ja/ tai harvinaisessa elinympäristössä eläviä, useimmiten harvinaisia lajeja. Onko hyönteisiä niin paljon, että ne eivät kaipaa suojelutoimenpiteitä. Hyönteisten osuudesta tomme ·ekosysteemien sekä 78 luonviljelystemme energiataloudessa ja säätelyssä ei ole muodostettavissa kunnollista kokonaiskuvaa. Ruotsissahan muutama perhosja kovakuoriaislaji on ollut jo kauan rauhotettuna
hietikkopopulaatioiden, jollaisia ovat esim. Oikealla: Innokas keräily saattaa koitua turmiolliseksi Enontekiössä elävälle harvinaiselle pohjan siilikehrääjälle ( Acerbia alpina). ekologisina malleina sekä koeeläinten varastoina. Kauniin Baptria tibiale -mittarin toukka elää harvinaistuvalla konnanmarjalla ja lajin populaatiot ovat siten hyvin paikallisia. Ikääntyneen puuston on sallittava luonnonmukaisella tavalla kaatua rydöiksi tai kuolla pystyyn, sillä näihinkin vaiheisiin sisältyy runsaasti hyönteisten lajiominaisia elinympäristöjä. mnemosyne), Glossiana titania -hopeatäplä, Melitaea diamina -verkkoperhonen sekä sinisiipilajit Philotes vicrama ja Maculinea arion. Monet lajit ovat arkoja metsänhoitotoimenpiteille; mainittakoon Itä-Lapin kosteiden kuusikoiden Anomogyna borealis -yökkönen, jota ei Suomen ulkopuolelta ole tavattu kuin muutama yksilö sekä todennäköisesti Itäja Keski-Suomen aarnimetsissä elävä siilikehrääjäharvinaisuus, Callimorpha menetnes11. Jos myös lajin ravintokasvi on arka ympäristön muutoksille, tilanne voi olla hyvin herkkä. Pachytelia villosella. Ilman saastuminen välillisenä seurauksena kehittyvä ns. Hyönteisten suojelussa ei siis tule keskittyä lajien, vaan niiden elinympäristöjen suojeluun. Kuusamolaiset aikuiset ovatkin helposti erotettavissa hämäläisistä Ja nama taas skandinaavisista Ja keskieurooppalaisista. Anon. Hankoniemen Melissoblaptes zellerija Catoptria ful79. 1972.) LUONNONTILAISTEN METSIEN SUOJELUA TARVITAAN Monet hyönteislajit ovat elinympäristönsä suhteen erittäin vaativia, stenotooppisia, ja vähäisetkin muutokset voivat heikentää niiden elinmahdollisuuksia. ON SUOJELTAVA KOKONAISIA EKOSYSTEEMEJ 'A Kokonaisten ekosysteemien suojelemisen eräs peruste on, että nam suojellaan yhdellä kertaa suurehkoa lajimäärää, myös mahdollisia hyötyhyönteisiä. Tilanteen kartoittamiseksi ja "säilömiseksi" kerätään parhaillaan kuollutta aineistoa, mutta alkuperäinen geeniaines tulee varmasti häviämään, sillä edustavien populaationäytteiden jatkuva kasvattaminen on selvä mahdottomuus. runsas liikkuminen aroilla lehtomailla tai valorysien jatkuva polttaminen suppeilla biotoopeilla voi häiritä populaatioita ja koko ekosysteemiä; liiallista tappavien rysien käyttöä pitää välttää, varsinkin kun materiaalin ja muistiinpanojen laatu tästä voi kärsiä, vrt. Suofaunat sisältävät paljon suojeltavaa perinnöllisen eristyneisyyden vuoksi; esimerkkeinä mainittakoon Oeneis jutta -kylmänperhonen, Orgyia ericae -kehrääjä, Aspilates gilvaria -mittari sekä useat pussikehrääjät, mm. biologisessa torjunnassa tarvittavat loiset ja pedot sekä kenties mikrobien substraattina tarvittavat lajit. Nämä näkökohdat ovat erityisen tärkeitä hyönteisten kohdalla, koska niistä tiedetään suhteellisesti niin t,aljon vähemmän kuin useimmista muista eliöryhmistä. pooleja. yleensä elinympäristöjen muuttuminen ihmisen toiminnan seurauksena tai suoranainen sopivien elinympäristöjen häviäminen. Erityisesti meillä tarvitaan eri tyyppisiä koskemattomia metsiä, sillä huomattavan monien lajien kannalta varovaisetkin metsänhoitotoimenpiteet huonontavat biotooppia ratkaisevasti. apollo (Parnassius apollo), pikkuapollo (P. Hyönteisten elinympäristön rauhoittaminenhan ei suinkaan aina merkitse laajan biotoopin rauhoittamista, vaan toimenpide voi kohdistua myös puuryhmään, suppeaan kasvustoon, yhteen puroo_n tai muuhun vastaavaan pienehköön kokonaisuuteen. teollisuusmelanismi, perinnöllinen tummuminen tai mustuminen, tulee ilmeisesti muuttamaan varsin perusteellisella tavalla useiden meikäläistenkin perhospopulaatioiden geeniVasemmalla: Nahkuria (Tragosoma depsarium) ei ole Suomesta tavattu aikoihin muualta kuin näistä Ruovedeltä olevista pitkospuista. Samoin on laita mm. Maantieteellisesti selvästi eristyneitä populaatioita ovat Karkalinniemen ilmeiset litorinareliktit, toukkana lehmuksella elävä Dyserga coronata -mittari sekä aarin kokoisella alueella esiintyvä Aplota kadeniella -koisaperhonen. PERHOSET Eräiden päiväperhosten populaatiot ovat niin paikallisia, että suojelu saattaa olla tarpeen joko paikallisen perinnöllisen muuntelun tai koko lajin säilyttämiseksi. Tällaisia saattavat olla mm. Sanomattakin on selvää, että opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen kannalta kokonaiset ekosysteemit ovat tärkeitä, mm. Joskus kuitenkin saattaa tulla kysymykseen jonkin paikallispopulaation tai useampien ensisijainen rauhoittaminen, mutta tällöin on elinympäristö rauhoitettava samalla kertaa. Tällaisia ovat mm. (On kuitenkin huomattava, että liiallinen keräilytoiminta, esim
Näitä ovat mm. KOV AKUORIAISET Myös kovakuoriaisten punssa on joukko vanhoissa puissa eläviä lajeja, jotka ovat käyneet hyvin harv inaisiksi, jotkut ehkä aina sell aisia olleetkin. Vanhoissa lehtipuissa toukkina elävät lajit ovat nykyään harvinaistumassa tehokkaan metsänhoidon sekä vanhojen puiden tarpeettoman kaatamisen vuoksi, mainittakoon Lamellocossus terebra -puuntuhooja (haapa) sekä Aegeria melanocephala (haapa), Sphecia bembeciformis (raita) ja Synanthedon mesiaeformis (leppä) -lasisiipiset. Ilmeisen isoloituja populaatioita ovat myös Arenostola brevilinea -yökkönen eräissä Hankoniemen ruovikoissa ja Lobesia euphorbiana -kääriäinen Itä-Uudellamaalla Euphorbia palustris -tyräkillä. Cucujus cinnaberinus (haapa), Upis ceramboides (koivu), Boros schneideri (koivu), Rhamnusium bicolor (jalava), Osmoderma eremita ja Mesosa myops (tammi) sekä Hololepta Jana (kuusi). Mainittakoon vain, että Pelecotoma fennica -kuoriaisen tiedetään Suomessa elävän vain Kuhmoisissa yhden haapaiRO. Pient ä Eucinetus caucasicus -lajia on ,tavattu kolme yksilöä Kaukaasian ulkopuolelta, kaikki suomalaisilta aarnialueilta. Haltiatunturin seudun kuuluisa siilikehrääjälaji Hyphoraia (Acerbia) alpina saattaa joutua keräilijöiden taholta liian raskaan verotuksen kohteeksi, mikäli sen populaatio osoittautuu kovin paikalliseksi. Saalaan (1932) julkaisemat isänsä isoisän muistiinpanot Yläneen aarnimetsistä 1800-luvun alusta kuvastavat suurenmoisella tavalla silloisen kovakuoriaislajiston loistokkuutta. Varsinkin kovakuoriaisten suojelussa saattavat myös erilaiset kulttuuriympäristöt tulla kysymykseen. gidella -koisaperhoset sekä Scopula decorata -mittari, Haminan Cucullia argentea -yökkönen sekä Utsjoen Pseudeucosma guentheri -kääriäinen. Eräiden Solenobia-pussikehrääjien, varsinkin partenogeneettisten lajien populaatioiden suojelu saattaa tulla ajankohtaiseksi
Ann. 1967: Observations on wood-destroying insects living in the footbridge over Siikaneva bog. Mm . Fenn. Eräiden h arvinaisten ja paikallisten sudenkorennoisten elinympäristöjen suojelu saa ttaa myös osoittautua tarpeelliseksi . 260-264 . 1935-1937. 28: s. Kol mea vuotta myöhemmin vitsaus oli torjuttu kahden kaktuksia syövän hyönteislajin (Cactoblastis cactorum ja Da ctylopius opuntiae) avulla. 33: s. 1962 a: Alustuksen selostus. 1972: Le mort des mara1s de Ardennes. Meddelelser 40: s. Suomen Luonto 29: s. Entomol. Notulae Entomol. Lindberg, H . Tämä amerikkalainen ka svi uhkasi metsiä ja laitumia. Entomologiste 28: s. Dauphin, C. Keynäs, K. Gaz. Hyön teisten m erkitystä ekosysteemille havainnollistavat dramaattisesti oheiset kuvat Australiasta. Entomol. 81. Yläkuvassa näkyy kaktuskasvustoa v. MUUT HYONTEIS-E~ Puutteellisen tietäm yks en vuoksi perusteltuja esim erkkejä on vaikea esittää muista kuin jo käsitellyistä ryhmistä. sen ladon seinässä ja että Tragosoma depsarium elää vajn Ruovedellä erään suon pitkospuissa. KIRJALLISUUTTA Anonyymi 1972: Joint committee for the conservation of British insects: A code for insect collecting. Löyttyniemi, K. 104-105. 28. Ann . Fenn. 1972: Fredning af insekter i Danmark mål og midler. 1932: Muistiinpanoja hyönteisretkiltä Yläneen Kolvassa ym. 1970: Pitääkö perhosia suojella. Haarl0 v, N . 91. Entomol. 23: s. Entomol. toistasataa vuotta sitten. 42: s. 1926. Lindberg, H. Luonnon Ystävä 36: s. 1962 b: Alustuksen selostus . 190-193 . Saalas, U. Sphingonotus caerulans -heinäsirkan hietikoilla elävien populaatioiden tiedetään olevan hyvin eristyne1ta ja niiden geneettinen muuntelu pitäisi säilyttää. 166-167. 1-8
Pahimmassakin tapauksessa valokuvaaja tuhoaa vain yhden tai muutaman pesän ja vain yhden pesimäkauden ajaksi. Järkevälle ihmiselle ja etenkin luonnontalouden alkeita tuntevalle, kuten metsäammattimiehelle luulisi olevan itsestään selvää, että metsätalouden toimenpiteet ja valokuvaajien puuhat eivät sittenkään ole rinnasteisia . 50) pesimistuloksia ja asuinpaikkoja koskevat selvitykset. Toistaiseksi en ole saanut yhtään tietoa . Ylläolevat esimerkit eivät tietenkään todista, että vahinkoja ei olisi sattunut, vielä vähemmän sitä, että niitä ei voisi sattuakaan. Kysyin tällöin, oliko läsnäolijoilla tiedossa valokuvauksen aiheuttamia kotkatuhoja. Peitsa Mikola k äsitteli puheenvuorossaan metsätalouden ja luonnonsuojelun suhdetta. 65), merikotkan (Suomen Luonto 5/ 1972 s. niihin hakkuurajoituksiin, joilla nykyisin suojellaan kotkan pes1mamaastoa (metsähallituksen ohjekirje No. Hänen yleisnäkem yksensä oli, että Suomen metsät ovat erinomaisessa kunnossa ja että luonnonsuojelun tavoitteet toteutu vat niissä mm hyvin, että luonnonvalokuvaaja on luonnolle jo suurempi uhka kuin metsätalous. On todennäköistä, että joskus ja jossakin on niin tapahtunut, mutta metsät ja valokuvaajat ovat säilyttäneet salaisuutensa, ainakin minulta. Tätä pidettiin niin merkittävänä vaarana, että eräiden läsnäolijoiden käsityksen mukaan kotkansuojelu on aloitettava valokuvausta rajoittamal82 la ja vasta sen jälkeen voidaan puhua metsätalouden muodostamasta, paljon pienemmästä vaarasta. Pohjanmaan muuttohaukka "epäonnistui" pesinnässään valokuvaajan käynnin jälkeen, mutta jo kuvausajankohtana haukanmunat loiskuivat mädäntyneinä kuten niin monella muullakin muuttohaukan pesällä viime vuosikymmeninä. Elettiinh än luonnonsuojeluvuotta. Kuusamolainen, valokuvaajan tuhoamaksi ilmoitettu kotka löydettiin kuolleena, luodinreikä siivessä. Kokous oli monin tavoin tuloksellinen ja se johti mm. Puheenvuoron muista näkemyksistä keskusteltiin paljon ja kiihkeästikin jälkeenpäin. Kaksi henkilöä ilmoitti, että heillä on niitä "useitakin". Erityisesti näitä mielipiteitä on vinaistuvista petolinnuista, joiden kuvaamisinnostus kieltämättä onkin suhteettoman suuri. Niistä selviää, että hakkuut, suo-ojitukset, tienrakennukset ja muut häiriöt ovat tuhonneet kymmeniä ja satojakin pesäpaikkoja, enimmäkseen lopullisesti. Teuvo Suominen Luonnonvalokuvaajan vastuu Vuonna 1970 oli Jyväskylän Kesän te emana luonnonsuojelu. KOTKAKOKOUS Vuoden 1971 kevätpuolella pidettiin Helsingissä kokous kotkan suojelun merkeissä. Keskustelun aiheena oli luonnonvalokuvauksen tuhoisa vaikutus maamme kotkakantaan. METSAT ALOUDEN KIINNOSTUS Olisi kiinnostavaa selvittää, miksi Juuri metsätalouden piirissä työskentelevät osoittavat erityistä kiinnostusta luonnonkuvaajien puuhiin. toteamusta s. Tästä antavat hyvän kuvan esim. 3. Luonnonvalokuvaajaa ja etenkin lintujen kuvaajaa syytetään usein siitä, että hän aiheuttaa puuhillaan luonnolle · enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Toisaalta juuri näiden lajien kuvaaminen on selvästi myös edistänyt niiden suojelua (ks . Pyysin yksityiskohtia, mutta he eivät niitä muistaneet. Metsäkeskustelussa prof. Mutta yrityksistäni huolimatta en toistaiseksi ole saanut tietooni ainoatakaan tapausta, jossa valokuvaajan toiminta olisi kiistatta johtanut petolinnun pesinnän epäonnistumiseen. Kokoonkutsujana oli valtion luonnonsuojelutoimisto ja kutsuttujen joukossa oli sekä metsätalousettä luonnonsuojeluväkeä. Puhumattakaan asuinympäristön ja saalistusmaaston niin täydelli. 92 ). VESIPERA Samanlainen vesiperä on tullut kaikissa muissakin tapauksissa, J01ssa olen etsinyt varmistusta huhuille, joiden mukaan valokuvaajat ovat tuhonneet suurten, harvinaisten petolintujen pesinnän. Kokouksen väliajalla Säätytalon aulaan kerääntyi joukko metsäalan ammattimiehiä. 28.3.1972). Metsätalouden toimenpiteet taas voivat tuhota laajan alueen lähes kaikkien lintujen pesimismahdollisuudet ja vähintään vuosikymmenien ajaksi, usein lopullisesti. Muuan Merenkurkun merikotkatapaus osoittautui kalasääkseksi. Mutta luonnonvalokuvauksen osalta ei liene syntynyt kommentteja, vaikka moinen mielipide ei siedäkään kriittistä tarkastelua. maakotkan (Suomen Luonto 23/ 1971 s. Valokuvaaja oli jo ennen pesimäkautta rakentanut piilopaikkansa pesäpuun viereen ja sääksi ehkä piiloa vieroksuen pesi menestyksellisesti läheisessä vaihtopesässä. Jätin heille nimeni ja osoitteeni pyytäen heitä lähettämään kirjalliset raportit, koska asia kiinnosti n1inua suuresti. 186) ja muuttohaukan (Suomen Luonto 2/ 1973 s
Pesän äärellä työskentelevä valokuvaaja aiheuttaa lähes aina jonkinasteista häiriötä. Ilmapiiri on selvästikin altis ylikuumenemiselle. Läheskaan yhtä tärkeätä ei ole sen sulautuminen maastoon. Luonnonkuvaajalle tämä tilanne ei tietenkään anna synninpäästöä. Mukana on kenties annos kaunaa valokuvaajia kohtaan, koska juuri valokuvaajat ovat tehokkaasti tuoneet yleisön tietoon ja lehtien palstoille rannattomia avohakkuunäkymiä, maisemallisia törkeyksiä ja muista arvoista piittaamatonta tehometsätaloutta. IImoitukset on tehtävä kirjallisesti osoi~teella: Hallituskatu 3 A, 00170 H:ki 17. Yllä lueteltujen lajien valokuvaamiseen ei siis pidä ryhtyä ilman lupaa. Tämän vaaran torjumiseksi luonnon varainhoi totoimisto on omaksunut kannan, er.~ä kotkien, sääksen, huuhkajan ja joutsenen pesäkuvaukseen ei pidä ryhtyä ennen kuin kuvaaja on ottanut toimistoon yhteyttä ja esittänyt kuvaamisen päämäärät. sekä kuvaajan edellytykset häiriötä tuottamattomaan työskentelyyn. toimivat luvanvaraisesti ja heidän toimin ta ansa vai votaan; lisäksi rengastajat yleensä viipyvät pesällä vain hetken). Päin vastoin, se antaa hänelle vakavan vastuun s11ta, että vastaisuudessakaan ei ilmenisi katetta alussa mainitun kaltaisille puheille. MUUT LAJIT Useimmat lintumme ja monet nisäkkäätkin on rauhoitettu luonnonsuojelutai metsästyslain nojalla. Saman näkemyksen mukaan myös rengastaja olisi rikollinen (tosin rengastajamme Lintukuvauksessa käytetyn piilokojun pääasiallinen tehtävä on estää lintua tunnistamasta ihmistä . Lain henkeen kuuluu myös häirinnän kieltäminen. Vaikka tällainen ilmoitusmenettely voi tuntua hankalalta ja JOldenkin kuvaajien kohdalla tarpeettomaltakin, on nähtävä sen tarpeellisuus aikana, jolloin innostusta ja kohtuuhintaista välineistöä on runsaasti liikkeellä ja luontomme jatkuvasti köyhtymässä. KIELLETYT LAJIT Ainakin Ruotsissa ja Saksan liittotasavallassa on jo pitkään keskusteltu harvinaisten ja arkojen lajien valokuvauksen rajoittamisesta, koska on haluttu ennakolta varautua niihin vaaroihin, mihin luonnonkuvauksen yleistyminen voi johtaa. Suhteellisen harvat lajit häiriintyvät ympäristönsä tämänkaltaisesta muuttumisesta, vaikka asiaa tuntematon ihminen voi kauhistellakin esim . Rauhoitus koskee myös pesiä. Jos valmistelut ovat huolelliset, ajankohta oikea ja kunkin lajin aiheuttamat erityisongelmat on otettu huomioon, ei lintuperheelle synny suurtakaan järkytystä kuvaajan puuhista. Vaikka tunnenkin myötätuntoa niitä kohtaan, jotka haluavat kieltää kaiken pesäkuvauksen (ja usein rengastuksenkin), perusteet eivät mielestäni riitä. Tiukan laintulkinnan mukaan hän syyllistyy lain rikkomiseen. Edellämainittu uhkaus johtuu pelosta, että kotkaja haukkakuvien julkaiseminen innos.tam kokemattomia kamerankäyttäjiä yrityksiin, jotka voivat koitua tuhoisiksi harvinaisille lajeille. Kun kuvaaja on pujahtanut piiloonsa mieluimmin hetkellä, 83. sestä muuttamisesta, että kokonaisten populaatioiden toimeentulo vaarantuu (pöllöt ja muut kololinnut). oheista muuttohaukan pesäjyrkänteelle ripustettua piilokojua. Ruotsin nuorten luonnonsuojelijain järjestö Fältbiologerna uhkaa kansainvälisen painostuksen avulla puuttua harvinaisten lajien kuvien julkaisemiseen suomalaisessa kirjallisuudessa. Alussa mainittujen metsäammattimiesten huoli lieneekin tulkittava lähinnä huonon omantunnon ilmaukseksi, ehkä tiedostamattomaksi yritykseksi suunnata petolinnuista ja muista harvinaisuuksista huolestuneitten suojelijoiden kiinnostus toisaalle
HUUHKAJA Selvimmän poikkeuksen tasta periaatteesta muodostaa tietenkin huuhkaja. Niiden pesillä tuntuvat toisenlaiset häiriöt: moottorisahojen ja traktoreiden pörähtelyt, taivaalla ujeltava suihkukone, etäiset räjäytykset ja metsän omiinkin tapahtumiin liittyvät salaperäiset kahahtelut, jotka tekevät kotkan tai haukan aanmma1sen epäluuloiseksi pitkäksi aikaa. On mie84 lestäni täysin kiistämätöntä, että asiallisesti toimiva luonnonkuvaaja ei puuhillaan aiheuta kuvattavilleen mitään sellaista järkytystä, mikä ei olisi luonnon asukkien jokapäiväistä elämää. Yhtä selvää on, että näitä luonnon jokapäiväisyyksiä ei pääse kokemaan juuri muu kuin luontoon piiloutunut kuvaaja, sillä retkeilijän ja kiikarimiehen ympärillä kaikuu jatkuvia varoitushuutoja, ia muu toiminta hiljenee laajalla alalla. On helppoa säikäyttaa muuttohaukka pahanpäiväisesti, mutta lienee äärimmäisen vaikeaa saada sitä hylkäämään pesäpaikkaa muuten kuin tekemällä se jatkuvasti rauhattomaksi (tie, huvila) tai tuhoamalla sen luonne esim. Se tunnetusti hylkää pesänsä äärimmäisen herkästi jo yhdestäkin käynnistä, varsinkin munavaiheessa ja poikasten ollessa pieniä. Tämän idyllin katkaisee muutaman tunnin väliajoin sekasorto, jonka aiheuttaa pesänryöstöretkellä liikuskeleva orava, kivenkolon kärppä tai ohi sujahtava varpushaukka. Tämä kuva samoin kuin Eero Murtomäen kirja "Huuhkaja" on osoitus siitä, että äärimmäisen varovasti menetellen ja huolella valmistautuen päästään tuloksiin.. ojituksella. Päin vastoin, hylkäämisen vaara on huuhkajan pesällä aina suuri. Parin minuutin kuluessa vaikenevat lähistöltä kuuluvat varoitusäänet ja metsän elämä jatkuu häiriintymättömänä. Luonnonvalokuvaajan vastuu jolloin pesällä ei näy liikettä tilanne rauhoittuu nopeasti. PETOLINNUT Suuret petolinnut e1vat toki järkyty oravasta ja kärpästä; pikemminkin päin vastoin. Tästä lienee koTätä kuvaa älköön käsitettäkö kehoitukseksi kuvata huuhkajan pesää. Kuvaajan aiheuttamat häiriöt ovat yleensä suuremmat, mutta vastapainoksi on todettava, että näiden lajien pesintämenestys ei päinvastaisista käsityksistä huolimatta sittenkään ole altis lyhytaikaisille häiriöille. Näitä tilanteita seuratessani lähes joka kerta on tullut mieleeni, miten vaikeata luonnonkuvaajan on itse aiheuttaa toimenpiteillään yhtä suurta hämminkiä
Ta_ han asti laajin suomeksi jul~a1stava ~rikoistietosanakirja, Joka selvittelee yksittäisten eläinja eläinryhmäkuvausten lisäksi perusteellisesti eläintieteen ja yleisbiologian käsitteet. Tekijöinä aktiivisesti toimivia tutkijoita eri puolilta maailmaa sekä arvovaltainen Suomen-toimituskunta johdossaan Helsingin yliopiston eläintieteen professori Ernst Palmen . 475: myöhemmin 525: , ' säästö 50: . • yli 3.000 hakusana-artikkelia • selostukset yli 6.000 eläinlajista • 3.500 kuvaa, joista suurin osa nelivärisiä suomalaiset kuvat pääasiassa Teuvo Suomisen • kymmeniä eläinmaantieteeseen liittyviä karttoja • ainoalaatuinen hakemisto jossa 17.500 hakusanaa ' • termisanasto • laaja systemaattinen taulukko eläinkunnasta. 2 osaa ~almiina ~ ~ t 8 9 Otavan perinteellistä tietosanakirjatuotantoa 1s0 e n 1eto 1na Tilattavissa nyt edulliseen ennakkohintaan: ovh. Sekä sisällöltään että rakenteeltaan uudenlainen eläinkirja aakkosellinen hakuteos lukute_~s_,_ opis~eluteos, katselukirja . Lisäetuna ilmaiseksi taiteilija Kosti Antikaisen laatima nelivärinen eläinjuliste
Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. .. . . . . ...... . . . . . .. . KappaleTi lattu Julisteet hinta määrä Kotkanpesä 10,kpl Myrkky kasveja 10,kpl Suomen uhanalaisia kasveja 10,kpl Lapin uhanalaisia kasveja 9,kpl Elämän oikeus 8' kpl Merikotka 8,kpl Saimaan norppa 8,kpl Kalasääksi 8,kpl Säästäkää Suomenlahti 5,kpl Suomen Luonnon keskiaukeamat 5,sarjaa Vielä niitä honkia humisee 4' kpl Maapallojul iste 4' kpl Postikortit Perinteellinen kortti sarja (12 kpl) 5,sarjaa Kasvi aiheinen korttisarja (12 kpl) 5' sarjaa " Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -korttisarja (12 kpl) 5,sarjaa Kirjeensulkijat Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) Kasviaiheinen sulkijaKappalehinta 5,Tilattu määrä sarjaa sarja (50 kpl) 10,sarjaa Tilaan pelkästään sulkijaa, jonka aiheena on ... Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. . On edullisempaa tehdä kerralla suuri tilaus , koska kesäkuun alusta lähtien jokaisesta lähetyksestä peritään pakkauskuluina kaksi markkaa . . .. . . 5,. (perinteelliset 10 p/kpl , kasviaiheiset 20 p/ kpl , kpl Kirjallisuus Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran 1974 itselleni rasti ruutuun) 12,D alla mainitulle henkilölle (rasti ruutuun) 12,D nimi . . . ... . .. ... . Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolel le! Ti lauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esi ttelemää aineistoa. ..... . 2,50 kpl 4' kpl 3,kpl 3' kpl 3' kpl kpl kpl Muita toivomuksia : .......................................................................................................................................................... ... .. . . Tilaan Finlands Naturin vuosi kerran 197 4 itselleni (rasti ruutuun) yllä main itulle henkilölle (rasti ruutuun) Tilaan Molekyylin vuosi kerran 197 4 itselleni (rasti ruutuun) yllä mainitulle henkilölle (rasti ruutuun) Ekologia Suoaapinen Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnon harrastuksen perusteet Kierrätystä. .. . . 7, . . . . . ..... . . . ... . osoite . . . Postikulut peritään vastaanottajalta. .. P.S. Kololintujemme suojelu Suomen Luonnon tilauskortteja 7,. 5' . . . Näin ei myöskään postimaksujen osuus tule kohtuuttomaksi.. . . ... .
Postimaksu 80 p Suomen luonnonsuojeluliitto FREDRIKINKATU 77 A 11 Läh . SAIMAANNORPPA (Erik Bruun) 100x40 cm, 8 mk. KALAS.K.KKSI (Erik Bruun) 100x40 cm, 8 mk.. nimi _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 00100 HELSINKI 10 osoite Jrroita koko liite, laita tästä nelin kerroin, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita MERIKOTKA (Erik Bruun) 100x40 cm, 8 mk
Lähettäjän nimi Uskon, että seuraavat henkilöt ovat kiinnostuneet Suomen Luonnosta ja että heille kannattaa lähettää Osoite lehden näytenumero ja ti laustarjous: Nimi Lähiosoite PostiPostitoimipaikka ei varmasti numero tilaaja
Tähän ei ole haluttu mennä, vaan tilaushinta pyritään kaikin keinoin pitämään mahdollisimman alhaisena. Suomen Luonto kääntyy nyt lukijoidensa puoleen tällä kirjeellä pyytäen yhteistyötä. Sama suuntaus voi tietenkin jatkua, mikäli tilaajamäärää pystytään edelleen kartuttamaan. Tilaajamäärän kasvua Suomen Luonto saa puolestaan kiittää siitä, että lehteä on voitu kehittää (painoasu , sivumäärä, kuvitus), vaikka tilaushinta on kohonnut paljon hitaammin kuin lehdenteon kustannukset. SUOMEN LUONNON YSTAVA! Suomen Luonnon lukijat ihmettelevät usein, miksi lehteä ei juuri lainkaan mainosteta. Tämä menettely on tuottanut tuloksia. Yhteistyöstä kiittäen Suomen Luonto Suomen luonnonsuojeluliitto ry P.S. Palkkioksi vaivoistasi ja korvaukseksi postikuluista saat Suomen luonnonsuojeluliiton perinteellisen korttisarjan (arvo 5 mk).. Kovin monen lahjatilauksen tekeminen tulee kalliiksi. Tiedossasi on varmasti henkilöitä, joita kiinnostaa tieto luonnosta ja luonnonsuojelusta, mutta joille Suomen Luonto ei vielä tule. Siksi Suomen Luonto ei pelkästään tähän keinoon turvautumalla pysty levittäytymään yhtä nopeasti kuin mihin olisi tarvetta. Keskimäärin joka kuudes tilaaja on tällä tavoin hankkinut lehdelle uuden lukijan, josta hyvin usein on tullut vakituinen tilaaja ja joka on edelleen saattanut kartuttaa lukijakuntaa seuraavana vuonna. Jos tiedät varmasti, että he eivät ennestään tilaa lehteä, piirrät perässä olevaan ruutuun rastin. Lahjatilauksen maksaa luonnollisesti lahjan antaja. Mikäli ilmoitat liittoon heidän nimensä ja osoitteensa, heille lähetetään maksuton näytenumero ja tilaustarjous. Mainostamisen asemesta on tu·rvauduttu lehden lukijoiden apuun. Tämän kirjeen yhteydessä on tilauslomake, jonka avulla voit tilata kaikkea sitä aineistoa, mitä esiteltiin edellisen numeron sisällä olevalla liitteellä. Syy tähän on aivan yksinkertaisesti se, että vähänkin merkittävä mainonta vaatii niin suuria kustannuksia, että Suomen luonnonsuojeluliitolla ei olisi siihen varaa ilman tilaushinnan huomattavaa korotusta. Loppuvuoden numeron väliin on sijoitettu erityinen lahjatilauskortti, jolla entinen tilaaja voi tilata lehden lahjaksi ystävälleen. Kääntöpuolelle on varattu tilaa nimille ja osoitteille
Kahdessa on sisällä värifilmiä ja kolmannessa mustavalkoista. Arno Rautavaara Saadaksesi tällaisen kuvan tarvitset muutakin kuin onnea. Jokainen hyvä valokuvaaja myöntää, että hyvän valokuvan saamiseksi tarvitaan aina onnea : pitää olla oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan . Pitäessään kuvausretkellä kamerat ,joka hetki kuvausvalmiina hän varmistaa, ettei eteen sattunut tilanne jää ikuistamatta. Karikukoilla oli poikaset ja Arno pääsi 5 metrin päähän kuvausta varten. Tarvitset myös kameran, johon voit luottaa. Arno työskentelee Luonto-Liitossa ja on innostunut luonnonkuvaaja. Karikukot luodolla. Kun sinä alat harrastaa valokuvausta, et suinkaan tarvitse heti alkuun ni in täydellistä välineistöä. Arnolla on aina mukanaan kolme kameraa: kaksi Canon F-1 :tä ja Canon FTb. Yleensä nämä linnut ovat erittäin arkoja. Tarvitset vain hyvän kameran. Canon F-1, Canon FTb, Canon FD-objektiivit Canon johtava kameroiden valmistaja. Esimerkiksi Arno Rautavaaralla oli onnea, kun hän osui Pernajan Aspskäril le juuri oikeaan aikaan . Sen vuoksi hänellä on myös laaja valikoima objektiiveja ja muita lisävälineitä. Sellaisen kuin Oanon . Mutta se ei riitä
tikat ja pöllöt hupenevat vanhoja metsiä "uudistettaessa" . 89. Paljon on keskusteltu siitä, miten paljon voidaan käyttää lavasteita esim . Ylläolevasta selviää, että huuhkajan pesäkuvaukseen ei saa ryhtyä lainkaan. Tämä on totta; esimerkiksi västäräkki on tavattoman kuvauksellinen lintu, sekä mustavalkoisessa että värillisessä kuvassa . Hakkuiden siirtyminen ympärivuotisiksi koneistuksen myötä tuhoaa luonnollisesti meneillään olevat pesinnät. julisteessa "Kotkan pesä") voidaan selvästi nähdä, että kuvien propaganda-arvo luonnonsuojelutyölle on niin suuri, että tietty epäonnistumisen riskikin voidaan ottaa. Vasta sydäntai loppukesällä voi tehdä tarkistuskäynnin enimmäkseen toteamaan keväällä sattuneen onnettomuuden. MUU LUONTO Vaikka luonnonkuvauksella nykyisin usein tarkoitetaan lähes pelkkää lintukuvausta, vastaavan laajuinen ongelmakenttä tunnetaan myös muilla aloilla. Nurinkurista on tietenkin, että esim. Luonnonvalokuvaajan vastuu ulottuu sekä menetelmiin että tuloksiin. Mutta yhä enemmän tarvitaan kuvia opetustarkoituksiin. Kotkakuvilla on selvästi enemmän käyttöä, koska suurena, harvinaistuvana, riistaa ja poronvasoja syovana, metsätaloudesta kärsivänä ja tarunomaisena lintuna kotkaa kohtaan tunnetaan paljon enemmän mielenkiintoa kuin västäräkkiä. Varsinkin luonnontieteitä koskevassa tiedonvälityksessämme oli sitten kysymyksessä lehtiuutinen, radiotai televisio-ohjelma tai valokuva esiintyy yhä edelleen ajattelua, jonka mukaan virheistä ei tarvitse välittää, koska niitä eivät huomaa muut kuin asiantuntijat. Aiheuttaahan jo vaatimatonkin h akkuutoimenpide satojen lintulajien pesintämahdollisuuksien tuhoutumisen, ja useimmat lajit ovat rauhoitettuja. Mutta jonakin päivänä voi luonnonsuojelijainkin pohdittavana olla kysymys, onko hyvää tarkoittavan ja luvanvaraisesti työskennelleen kuvaajan epäonnistumisesta nostettava syyte . Mutta peltomyyrän kuvaaminen ilman terraariota on lähes ylivoimaisen va ikeata. pikkunisäkkäitä, hyönteisiä ja kasveja kuv attaessa. Mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, jos samanlainen laintulkinta halutaan ulottaa esim. "esinekuvaus", tälle menettelylle voidaan esittää vankat perusteet. kemuksia yhtäläisesti n iin va lokuvaaiilla kuin "viattomilla" retkeilijöillä, rengastajilla ja metsäammattimiehilläkin. Luonnonsuojelijat ovat jo kauan olleet selvillä siitä, että esim. Todella hyvän västäräkkikuvan saam inen teettaa myös paljon työ tä, joten asian "urheilullinenkin" puoli on verrannollinen. On äärimmäisen edesvastuutonta palata käymä änkään huuhkajanpesällä, jolle joskus kevätretkellään on sattunut törma amaa n. kirjassa "Huuhkaja", WSOY 1971). Periaatteessa on tietenkin suhtauduttava torjuvasti kaikkiin toimenp1temm, jotka vähentävät kuvan aitoutta. KUVIEN TARVE Usein sanotaan, että yleiset linnut ovat yhtä kuvauksellisia kuin suuret ja harvinaiset. Sitä paitsi västäräkkejä näkee luonnossa lähes joka rannalla ja halkopinossa, kotkaa kohta vain kuvissa . Esimerkiksi siinä uhanalaisia eläinlajeja esittelevässä kirjasessa, jonka tekeminen on juuri aloitettu kampanjan "Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -kampanjan tuottamin varoin. Esteettisiä tarpeita se tyydyttää siinä kuin kotkakin. On päivänselvää, että opetuskuva ei saa olla lavastettu ainakaan opetettavan asian puolesta. Vielä törkeämpää on käydä paikalla uudelleen seuraavana keväänä, koska huuhkaja erittäin todennäköisesti pesii uudelleen paikalla. . Onneksi nisäkkäiden on usein paljon helpompi s11rtaa perheensä uuteen ja turvallisempaan paikkaan, mutta kuvaajan tulosten kannalta tämä on tietenkin ikävä vaihtoehto. MAANOMISTAJAN OIKEUDET Luonnonkuvaajan on helppo saada maanomistajan sappi kiehumaan. metsien talouskäyttöön . Yhtä pätevästi vo1ta1s11n vaittaa, että opettaja saa opettaa väärin, koska oppilaat eivät sitä huomaa. peiposta ei ole saatavilla kunnon kuvaa, mutta muuttohaukasta sadoittain. Tämä tilanne on korjattavissa lisäämällä peipon kuvaamista, mutta samanaikaisesti luonnonsuojelu propaganda tarvitsee myös haukankuvia. Tässä ja Hannu Hautalan kotkakuvissa (esim. Mutta jos ajatellaan kuvien käyttötarvetta, todetaan ero. Nisäkkäät ovat pesimäpaikoillaan vielä paljon herkemmin häiriintyviä kuin linnut, koska niiden va inult.a ihmisen on hyvin vaikea piiloutua. Kärsivällisen työskentelyn kauniina osoituksena ovat Eero Murtomäen huuhkajakuvat (esim. Samaa voidaan sanoa eläin tar haku va uksestakin. Pitäisikö leimakirveen heiluttaja tai moottorisahamies panna syytteeseen luonnonsuojelulain rikkomisesta. Jos kysymyksessä on ns. Syytteen nostamiselle on olemassa tietty peruste, vaikka yksittäistapauksella ei smansä ole merkitystä niukankaan kannan toimeentuolle. Ainoan mahdollisen poikkeuksen voivat muodostaa ihmiseen hyvin tottuneet "pihahuuhkajat" tai vuosikausien huolellisiin valmisteluihin ja huuhkajan käyttäytymisen tarkkaan tuntemukseen perustuvat yritykset. Taitettu taimisto, katkottu ja n aulainen puunrunko, häiritty riista ja rojuinen maasto ovat harvoinkin esiintyvinä pitkä miinus luonnonkuvaajien koko "ammattikunnalle". Hyönteiskuvaajat ja kasvikuvaajat siirtävät joskus mallinsa uuteen paikkaan, jossa valo tai tausta on parempi. Maanomistajan suopean suhtautumisen hintana ei u seimmiten ole muu kuin ennakkoon otettu yhteys, varovaisuus ja harkinta . SYYTTEESEEN. Ei riitä, että lajitunnukset näkyvät; ympäristön merkitys on kasvanut nopeasti
Hoitoalueiden vastaukset ja metsänhoitaja Pertti Hokajärven antamat täydennystiedot tuottivat myös runsaasti uusia vihjeitä mahdollisista reviireistä ja pesäpaikoista ja eräitä uusia asuttuja pesiä. Erkki Kellomäki ja Pertti Sulkava tarkastivat lähinnä metsähallinnon ilmoittamia pesäpaikkoja Lapissa maaja metsätalousministeriön virkamatkana. Erkki Kellomäki ja Pertti Sulkava Suomen kotkat V. Samanaikaisesti edellä selostettu jen kyselyjen kanssa ministeriö pyysi metsähallinnon Peräpohjolan piirikuntakonttorilta tietoja Qf'I tavast1, mutta laajoilta alueilta kuten Koilliskairasta ei saatu vihjeitä juuri lainkaan. LuontoLiiton myöntäm1a opastuspalkkioita käytettiin vain muutaman pesän etsinnassa. Alueellisesti paliskuntien vastaukset jakautuivat siten, että koko länsi-Lapista (Tervola, Muonio, Kittilä) ei tullut yhtään vastausta ja samaten poronhoitoalueen itäja kaakkoisosan ( Kemijärvi, Salla Kuusamo, Suomussalmi) paliskunnat jättivät lähes kokonaan v astaamatta. maakotkan esiintymisestä valtion mailla. Pesien etsimiseen ja tarkastamiseen käytettiin yhteensä yli 300 miestyöpäivää.. Myös metsähallinnon ilmoittamien vihjepaikkojen tarkistaminen jäi kesällä 1973 pahasti kesken, joten työtä olisi välttämättä jatkettava kesällä 1974. Esitämme tässä yhteydesä parhaat kiitokset kaikille kyselyihin vastanneille. nen määrän asuttuja kotkanpe;: ~ siä, mutta vanhoja pesäpaikkoja ja arvokkaita vihjeitä kysely tuotti niin runsaasti, että niiden kaikkien tarkistamiseen ei kesän 1973 aikana ollut mah<;iollisuuksia. Luonto-Liiton Kotkatililtä maksettiin matkaja päivärahoja opettaja Ahti Pasaselle (toimialueena Länsi-Lappi) ja opisk. Kyselyjen perusteella täydentyi kuva maakotkan levinneisyydestä Lapissa eräiltä osin merkitKotkat paritielevat kevättalvella ,. Pekka Virtaselle (Rovaniemen ympäristö). ruokintapaikan ~rellä . Kyselykaavakkeista palautettiin noin 48 °/o (paliskunnat 47,7 0/o, riistanhoitoyhdistykset 35,8 0/o, havainnoitsijaverkosto 39,8 0/o ja rajavartiosto 65,9 0/o). Tiedusteluissa pyrittiin erityisesti selvittämään kotkan porotaloudelle mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja . Pesien tarkistamiseen osallistui 35 maaja metsätalousministeriön valtuuttamaa pesien tarkastajaa, jotka saivat tehtäväänsä · yksityiskohtaiset ohjeet ja valmiit kaavakkeet erilaisten tietojen (pesäkortit, saalisjätteet, rauhoituskilven kiinnittäminen ja opastuskorvauksen maksaminen) ilmoittamiseen. Pääosa tarkastajista toimi omalla kustannuksellaan. Tältä kannalta paliskuntien vastausprosentti jäi valitettavan alhaiseksi. Tiedustelut tuottivat melko pier1,.• . Muiden vastaajaryhmien vastaukset jakautuivat melko tasaisesti. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista selostaa kyselyjen tuloksia tarkemmin. 197 3 ensimmäisen kerran laa1assa mitassa kyselykaavakkeiden lähettämistä. 1973 Kotkakannan selvittämisessä käytettiin v . Maaja metsätalousministeriö lähetti tiedustelut paliskunnille (58), Oulun ja Lapin läänien riistanhoitoyhdistyksille ( 53 ), riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen hav ainnoitsijaverkostolle Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin lääneissä (108) ja rajavartiostolle samoissa lääneissä (85 )
koristelureviirejä todettiin 31. 91. Kun ne aloittavat lisääntymisen aikaisintaan neljän vuoden ikäisinä, jää niille 2-3 kesää kihlajaisaikaa. Eräästä rengaslöydöstä ja muutamista näillä pesillä soidinta esittävistä nuorista kotkapareista päätellen on selvää, että ainakin osa kotkista asettuu reviireille jo yksitai viimeistään kaksivuotiaina . POHJOISESSA JATKUU H.i\ VITYS Alueittain voidaan todeta, että Lapin kotk aka nnan selvittämisessä otettiin nyt ratkaisevat edistysaskeleet. Vielä ilhduttavampiM on se, että turvattu ravinnonsa·anti aivan ilmeisesti innost myös maan eteläisimpiä kotki yrittämään pesinolliselta, että kotru peaa jälleen laajenemaan. Kaikkiaan siis 49 elävää reviiriä. Esitämme tassa parhaat kiitokset kaikille työhön osallistuneille. Lukuun sisältyvät vain sellaiset reviirit, joilla tiedetään puussa oleva kotkan pesä. vuosi 1971 oli parempi. 38 pesällä kotkat munivat. Tilanne siellä osoittautui varovais ia odotuksia paremmaksi. Kesällä 1973 tarkastettiin 95 pesäpaikkaa, mikä on selväs~i suurempi määrä kuin minään aikaisempana tutkimusvuonna. Näiden pesien ongelma sai myös vuoden 1973 aikana uutta valaistusta. Kuva kotkatilanteesta alkaa nyt hahmottua, joskin edelleen on laajoja tutkimattomia alueita. Toisaalta voitaneen pitää jo varmana myös sitä, että aikuisetkaan kotkat eivät muni joka vuosi. Näistä reviireistä 25 todettiin täysin asumattomiksi. Oulun läänissä jäi vakituisten tarkastajien tilapäisten esteiden vuoksi huomattava osa pesistä käymättä v. Poikastuotto pesää kohden oli 1971 kaikki asutut pesät huomioonottaen 1,12 ja vai n onnistuneet pesät huomioiden 1,21. Pahin aukko on nyt Itä-Lapissa (Koilliskaira ympäristöineen), josta tuoreita tietoja ei juuri ole. Oli pel ätty pahempaakin. 2-3 VUODEN KIHLA-AIKA N s. Näillä vähintään yks i kotka oli paikalla, mutta munintaa ei todettu . 1973. Isoja poikasia todettiin tunnetuilla pesillä kaikkiaan 41. Näistä 7 tuhoutui, joten 31 pesällä poikaset varttuivat isoiksi ja todennäköisesti selvisivät lentoon. Tulos on kokonaismäärältään paras koko kotkatutkimuksen aikana, mutta t'arkastettujen pesien määrän huomioon ottaen esim. Täten selitt yy ehkä pääosa näistä koristelluista pesistä. Muilla reviireillä (70) havaittiin kotkia olevan paikalla. Näiden hyv ien vuosien väliin jäävä kesä 1972 oli selvästi heikompi (0,78 ja 1,00). Vuonna 1973 vastaavat luvut olivat 1,08 ja 1,32. Lapin läänin alueella tarkastettiin 27 asuttua pesää ja lisäksi 22 koristeltua reviiriä. Silloin 58 tarkastetulta pesältä lähti 29 poikasta. Monet nusta ovat ollet tyhjinä jo yli kymmenen vuotta. Kotka siis näyt• Kotkien talviruojinta yleistyy nopeasti. Karkean arvion mukaan Lapissa on edelleen noin 40 varmistamatonta reviiriä, joista osa va rmasti osoittautuu asutuksi. Tiedossa olleista pesistä tuhottiin 6, siis noin 20 0/o, mikä sekä än ei ole aivan masentava tulos. AINAKIN NELISENKYMMENT.i\ POIKASTA L.i\HTI LENTOON Kaikkiaan siis tarkastettiin 95 pesäpaikkaa
Asuttuja pesiä varmistettiin nyt 7, mikä on suurin määrä viimeisen 10 vuoden aikana. Poikastuotto oli kaikilla asutuilla pesillä vuosina 19671973 keskim. ETEL.A-SUOMEN KOTKILLA ON EHK.A LUVASSA PAREMPI TULEVAISUUS Oulun läänin eteläpuolella kotkatilanne näyttaa olevan paranemassa. Kotkat ovat palanneet jopa vuosia tyhjinä olleille alu eille. Oulun läänin tarkastustyö jäi vaillinaiseksi, mutta ilmeisesti kotkien pesintä onnistui täällä heikommin kuin muualla. 50 pesäpaikkaa, joten yhteensä maassamme lienee n. 150 kotkareviiriä. Viime vuonna tarkastettiin noin 100 sellaista reviiriä, joilla kotkien pesintä edelleen on mahdollista . Tarkastamatta jäi noin 20 mahdollista, osittain melko varmaakin, pesäpaikkaa. Viime vuosien tarkastustyön perusteella naista reviireistä on asuttuna vuosittain noin 40 0/o. Asuttuja pesiä oli vain 4, sensijaan enimmäkseen lujasti koristeltuja pesiä oli 7. tää kestäneen tahaflisen hävityksen ja metsätalouden häiriön toistaiseksi odotettua paremmin . 58. Suomen kotka-alueen painopiste on selv ästi Lapissa ja Pohjois-Suomessa. V tajärveläisen pesän juurella oli poltettu nuotiota v . Mutta eräät havainnot Asuttuja KoristeluTyhjiä Tuhottuja Isoja pesiä reviirejä reviirejä pesiä poikasia 27 22 12 6 28 4 7 8 5 7 3 5 1 8 38 32 25 7 41. 0,98 (±0,06), joten poikasia varttuu vuosittain keskim. \Tarkastettuja reviirejä yht. 1972. Lisäksi kolmella reviirillä pesää koristeltiin. Niistä n. pesään. Lapin lääni 61 Oulun lääni 19 Muut läänit 15 95 92 Varmoihin tietoihin on melko kitsaasti lisätty 'arviopesiä'. 40 °/o eli 60 pesää tuottaa vuosittain poikasia, keskimäärin yhden poikasen pesää kohden. H.AVITYS VÄHENEE T;edossamme olevien seikkojen perusteella emme pysty tarkkaan arvioimaan, riittääkö tämä poikastuotto säilyttämään kotkakannan. Reviirien koko naismäärä voi siten olla noin 150. ENTISET ARVIOT ON TEHTY ALAKANTTIIN Suomen Luonnossa edellisinä vuosina julkaistuja kotkakatsauksia on arvosteltu siitä, että ne ovat liikkuneet liikaa minimilinjalla. Viime ke sänä tarkastetuista 9 5 pesäpaikasta 80 sijaitsee Lapin ja Oulun lääneissä. tiedossa, on erittäin mieluisaa todeta, että arvostelijat ovat olleet ainakin osittain oikeassa. Jos pesiä ei tuhottaisi (tuhoutumis-0/o oli vuosina 1960 -1973 33 0/o), poikastuotto paranisi huomattavasti, noin 70 yksilöön. Kotkat munivat siten noin 60 Joskus on vaikea päätellä, onko kotkan pesän autioituminen aiheutettu tahallisesti. Ilmeisesti myös pyssymiesten suhtautuminen kotkiin on muuttumassa pidättyvämmäksi, mistä saanemme kiittää lintukuvaajien ahkeraa kirjoittelua lehdistössä. Kotkaparien lukumäärä asettunee selvästi aikaisempien arvioiden yläpuolelle. Nyt kun todellinen tilanne alkaa vähitellen olla. Talviruokinta ja keinopesien rakentaminen ovat aivan ilmeisesti alkaneet tuottaa tuloksia. Tarkastamatta jäi lisäksi noin 50 muuta reviiriä, joilla kotkien pesintä voi olla lähes yhtä todennäköistä. Tarkastamatta jäi n
Tilanne on varsin mielenkiintoinen. siksi, että pesien tuhoutumisprosentti on edelleen varsin suuri (lähes 20 0/o)"°. Korvauskysymyksen kuntoon saattaminen varmistaisi omalta osaltaan kotkakannan tulevaisuutta . Näin mm . Kotkan ja poro talouden vä linen ristiriita on va ltiovallaf\ taholta edelleen ratkaisematta. Ehkä juuri tämä viimeisten 5-6 vuoden kuluessa tapahtunut paraneminen pesien säilyvyydessä (ja väheneminen ehkä muussakin kuolleisuudessa) näkyy nyt siinä, että kotkat ovat ainakin levinneisyytensä etelärajoilla palaamassa uusille, vuosia asumattomina olleille reviireille. mukaan. Vaikka kotkan tappamina korvattaisiin myös kaikki kotkan pesälleen tuomat muulla tavoin kuolleet vasat, eivät korvaussummat nou s1s1 kovin suuriksi verrattuina muihin petova hinkokorvauksiin . Halukkaat ottakoot kiireesti yhteyttä. viittaavat siihen, että kotkatilanne on tyydyttävä. Kotkat n äy ttävä t k es täneen tämän melko h yvin . Kun voidaan pitää todistettuna, että kotkan pesiltä löy tyy silloin täll öin poronvasojen luita ja kotka pystyy tappamaan vasan, ei korvausjärjestelyjen hoitamista pitäisi viivyttää sillä perusteella, että ei voida varmistaa pesiltä löytyvien vasojen kuolinsyytä. Kateissa olevat pesäpuut lö ytyvätkin tavallisesti hakkuiden yhteydessä, jolloin kyseinen pesäpaikka on samalla jo menetetty. Mutta myös uusi a hyväkulkuisia lintumiehiä tarvi taan mukaan. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa pesän olemassaolosta on ajoissa ilmoitettu metsähallitukselle , on pesäalue voitu säästää metsähallituksen hyväksymien kotkan pesimäalueiden hoito-ohjeiden mukaisesti. Ensinnäkin kotkia on n äihin aikoihin saakka tapettu vuosittain melko paljon sekä poronhoitoalueella että muuttomatkoilla. TARKASTUSTYO JATKUU Ilmeisesti kotka kuuluu niihin lajeihin, joiden kaikki pes ät on pyrittävä saamaan tietoon, ja jonka pesiä lisä ksi on syytä jatkuvasti tarkkailla. To isaalta pesien tuhoaminen on selvästi vähenemässä, mikä näk yy siinä, että kaikkien asuttu jen pesien poikastuotto oli vuosina 1960-1966 vai n 0,59, mutta vuosina 1967-1973 0,98 (ero on tilastollisesti merkittävä) . Tutkimusta koordinoi edelleen Maaja metsätalousmin is teri ön Luonnonva rainhoitotoimisto, johon kaikki kirje envai hto osoitettakoon (Hallitusk. Palaako kotka sittenkin, kuten Pentti Linkola tässä lehdessä vuonna 1962 toivoi, vielä kerran Hämeenkin suurimpiin takamaihin. Päällekkäi nkulkemisten vä lttämiseksi pidämm e tärke änä, että jokainen pesill ä kävijä ilmoittaa tämän luettuaan, mitkä pesät hän voi kesällä 1974 hoi.taa . Ainakin muutamalle henkil ölle voitaneen taas järjestä ä myös matka-avustuksia (er it yises ti Itä-Lappiin). Niinpä .~utkimus jatkuu edelleen. Toivomme, että kaikki entiset, kokeneet ja luotettavat, pesien tarkastajat tulevat edelleen '') Emme voi yhtyä siihen käsitykseen, että piilossa olevat kotkanpesät säilyvät parhaiten . Ellei hän itse voi käydä pesillään, toivomme esityksiä sijaisista, joille pesät o n va lmiiksi ilmoitettu . 90-1603330) . Sensijaan poikasten määrä onnistuneilla pesillä (biologinen poikastuotto) on pysynyt lähes muuttumattomana, poikastuotto niill ä oli 1960-1966 1, 16 ja vuosina 1967-1973 1,17. 3 A, 00170 H elsinki 17, puh. D 93. Ainakin lintumiesten ja luonnonsuojelijoiden kannattaisi siihen nyt pyrkiä. Tahallista hävitystä esiintyy edelleen Lapissa, vaikka sen merkitys vähenee vuosi vu odelta . Kuolinsyytä ei tiedetä. VALTIO VETKUTTELEE PORO KYSYMYKSESSÄ. Utsjokelaisen kotkanpe sän juurelta lö ydettiin viime kesänä kuollut poikanen
Mukaan ei ole otettu niitä lukuisia tapauksia, joissa valkoselkä on ollut esim. sen käyttämistä ravintoja oleskelupuista. Vesijaon luonnonpuistossa se on aiemmin pesinytkin, mutta oman kokemukseni mukaan se on lajille liian sulkeutunut, huolimatta puiston runsaasta pökkelövarastosta. Vehkajärvellä pökkelöiden asettelua tullaan jatkamaan ja saattaisi olla hyväksi tehdä sitä myös niillä seuduilla, joilla laji on ennen pesinyt. Havupuista se on tavattu vain männyssä muutaman kerran (tauluk94 ko 1 ). Ja laiduntami sen ollessa käynnissä näiltä alueilta harvemmin otetaan puuta suuremmassa määrin, jolloin niille ehtii kehittyä vanhaakin puustoa. Kaikki Vehkajärven pesät ovat olleet pökkelöissä. Linkolan (kirj. Ruotsalaiset Andersson & Hamilton (1972) mainitsevat kaikille heidän tutkimilleen valkoselkäbiotoopeille olleen ominaista lehtimetsän iäkkyys. Jo saman vuoden aikana niihin ilmestyi runsaasti syöntiiälkiä ja erääseen ilmestyi pikkutikan kolon alku. Kertyneistä 60·:sta ruokailu puusta olen 27 °/o merkinnyt osaksi tai kokonaan kuolleeksi, sen sijaan havaituista koivuista oli peräti 40 °/o kuolleita. Aivan ilmeinen laidunhakojen käyttö pesimäpaikkoina johtuu osaksi siitä, että metsälaitumet siJa1tsevat yleensä rehevimmillä paikoilla ja ainakin jonkinlainen vedensaantimahdollisuus on lähellä. Lisäksi molemmilla alueilla on harjoitettu laiduntamista ja ne ovat vesistöjen välittömässä läheisyydessä. POKKElöT AUTTAVAT Valkoselkätikkojen opettaminen lintulautojen tali paloille tuskin suuremmassa laajuudessa onnistuu. Kellomäki ja tämän kirjoittaja pystyttivät keväällä 1973 Vehkajärven alueelle suurehkon traktorikuormal1isen eräältä hakkuulta keräämiään koivupök kelöitä. Ja useimmissa tapauksissa alueita oli aiemmin käytetty hakalaitumina. Yhdisteltäessä tietoon tulleet pesintäpuut Alatalon (1972) ilmoittamien lisäksi saadaan tulokseksi taas selvä koivun ja haavan etuasema. Virkkunen (1967) sai valkoselkätikat pysähtymään talveksi samalle alueelle asettelemalla niille pökkelöitä. 1964, 1969, 1970, 1971 ja 1973 ovat kaikki olleet koivuissa. Oheisessa kirjoituksessa tarkastellaan mahdollisuuksia parantaa valkoselän toimeentulomahdollisuuksia. Jokainen haapa, jossa lajin tapasin, oli terve elävä puu. Ilmeisesti valkoselkäalueita olisi määrätyllä tavalla varovaisesti hoidettava ja. Sekä omat pesälöytöni vv. Kerätyn aineiston perusteella valkoselkätikka ruokailee selvästi yleisimmin koivuissa ja seuraavalle tilalle on tullut haapa. Linkolan pesistä kaksi on ollut terveessä, mutta latvapuoleltaan katkenneessa koivussa. Ikäänkuin osoituksena puuhan kannattavuudesta nähtiin Vehkajärvellä joulukuussa -73 valkoselkä. 1970 -1973 että P. Vuosittain maassamme sentään pesii vielä jokunen valkoselkätikkapari. Myös käoytikka kävi niitä tutkimassa . Kesällä 197 3 tuli tietoon peräti kolme pesintää (Sääksmäe llä, Kuhmalahdella ja Heinolassa ). Aineiston 32 pesasta on 15 ollut koivussa ja 10 haavassa (taulukko 2). esim. Aiemmin ei seudulla ole sitä marrastammikuulla tavattu. Lisäksi he mainitsevat yhteisenä piirteenä veden tai soistuvien maastojen läheisyyden. E. Sauli Sarkanen V alkoselkätikan suojelu Valkoselkätikka on tunnetusti kaikkein harvinaisimpia ja uhanalaisimpia lintujamme (ks. Kiireisimpänä tehtävänä on tietenkin varmistaa sen nykyisten asuinpaikkojen luonnontilan säilyminen. KUOLLEET KOIVUT, HAAVAT JA HAKAMAAT Seuraillessani valkoselkätikkaa Kuhmalahden Vehkajärvellä olen tehnyt merkintöjä mm. Sen vähentymisen syynä on aivan ilmeisesti se, että nykyaikaiset elinkeinot, etenkin tehometsätalous, hävittävät biotoopin, jota valkoselkä tarvitsee sekä ravinnonhankintaan että pesintään. ilm .) pesälöydöt Sääksmäeltä vv. Aineisto on vuosilta 1970-1973, etupaassa kuitenkin vuodelta 1973. Usein laihdunhaat ovat lehtipuuvaltaisia ja ainakin lampaat pystyvät vähentämään havupuiden taimia. Suomen Luonto 5/ 1972 ). Valkoselkätikkakanta on romahdusmaisesti vähentynyt tehokkaan metsänhoidon ripeästi edistyessä. V ALKOSELKAMETSIEN HOITO Nykyiset Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat aivan riittämättömät säilyttämään valkoselkäkantaa. Lajin pesimäpaikkavaatimuksina ovat vanhat lehtipuumetsiköt, joista löy tyy iäkkäitä koivuja sekä lahopökkelöitä. rummuttamassa koivussa ollutta pönttöä
KIRJALLISUUS Alatalo, R . Vår fågelvärld 31: 257-262 . V alkoselkätikan käyttämät ravintopuut Vehkajärvellä vv. Ethological observations on winteri n g woodpeckers, with special referen ce on the interactions between different species. Yh teenveto tunnetuista valkoselkätikan pesintäpuista. ehkä helpoimmin se kävisi juuri laiduntamalla, iäkkäiden lehtipuiden ja yleensä kaikenlaisen lehtipuuston säästämisellä sekä mahdollisella h avupuuston kurissa pitämisellä. 44: 73-77 . 1 koivu 1970-72 6 1973 29 Yht. 35 lkoivu Alatalo (1972) 10 Julkaisemattomat löydöt 5 haapa leppä mänty 3 6 4 10 2 13 8 4 haapa leppä mänty 10 6 1 95. 1972 . 1967. Virkkunen, I. Ornis Fenn. Valkoselkätikka vähenee. Lähemmin tekstissä. & Hamilton, G. D V alk oselkätikan mielimaastoa, jossa vanhat, katkenneet koivupökkelöt jököttävät leppien keskellä. Taulukko 2. 19701973 .. Taulukko 1. Suomen Luonto 31: 178-179. Andersson, Å . Vitryggiga hackspetten Dendroco pos leu ctotos i Ostergötland. 1972
Koko maan osalta pesimistulos vuonna 1973 (1.47 poikasta asuttua pesää kohti) oli lähes täsmälleen sama kuin vuonna 1972 (1.44 ). Viime vuonna tehty arvio ·pesivän kannan suuruudesta (n. 90 uutta asuttua pesäpaikkaa. PESIMISTULOS :ol :s :ol "' ·:: ~ ~ --... Koko maan yhteenvetona voidaan sanoa, e,~tä n . Laskettu t asapainomalli, joka sisältää useita perusteettomia olet:amuksia, Taulukko 1. p.. 2/3 tuotti rengastusikäisiä poikasia. 0.. Vuonna 1972 asuttuja pesäpaikkoja jäi tarkastamatta vain 10. Tarkastustyöhön osallistuivat aikaisemmissa yhteenvedoissa lueteltujen lisäksi seuraavat ornitologit: Degerstedt, K., Harja, M ., Helle, T., Helske, T ., Keynäs, K., Koponen, U., Painilainen, ! ., Pasanen, A., Rauste, V., Rikkonen, M., Saari, L., Savolainen, T ., Siltaloppi, M., Sipari, J., Svanbäck, C. 900. 2/ 3 tarkastetuista pesäpaikoista oli asuttuja; niistä n. Jos kesä pesät ja sellaiset reviirit, joilla on säännöllisesti oleskellut TARKASTETUT PESAT Lääni Ahvenanmaa Uudenmaan Kymen Turun ja Porin Hämeen Mikkelin Vaasan Keski-Suomen Kuopion Pohjois-Karjalan Oulun Lapin Yhteensä 96 5 49 29 58 69 52 25 27 15 13 23 24 1 13 13 53 31 18 16 6 9 1 2 14 177 1 2 1 1 2 1 3 11 5 1 2 9 1 3 1 2 25 3 6 4 2 1 16 1 .., ol s -~ ;::l s "' <:.., 47 21 40 45 34 18 18 12 5 20 18 278 lintu/lintuja vaikka reviirillä ei varmasti pesää olekaan, otetaan mukaan, saadaan tulokseksi 1.37. Etupäässä suurelta yleisöltä saatujen vihjeiren perusteella saatiin tutkimuksen p11r11n n. Näyttää siis jälleezi siltä, ettei pitäisi olla mitään syytä huoleen, koska pesimistulos koko maan osalta ylittää selvästi amerikkalaiselle sääksirodulle lasketun kannan säilymiseksi tarvittavan minimiarvon 1.22-1.30 poikasta asuttua pesää kohti. "' "' "' ;::l ;::l ol ol ol ol ~~ ~ .., ~ .., .., .., 'ö 'ö 'ö ;::l 'ö ;::l "' "' p.. ol p.. Pertti Saurola Suomen sääkset V. 1000 paria) saattaa olla hieman liian suuri, mutta jää kuitenkin edelleen voimaan. Kuitenkin eri puolilta Suomea esitettyjen yleiskäsitysten kuin myös tiedossa olevien muutamien tarkempien havaintosarjojen mukaan sääksikanta on selvästi vähentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. PESIMISTULOS Taulukkoon 1 on merkitty myös pesimistulos lääneittäin. -~ 0.. Edellisenä vuonna tarkastetuista pesäpaikoista ptettiin tarkastamatta ne, jotka ovat nykyään sääksen pesäpaikaksi täysin kelvottomia tai joilla sääksiä ei ole enää vuosikausiin tavattu. Taulukosta 1 tarkastuksen tulokset lääneittäin selviävät. 197 3 tarkastettujq sääksen pesien jakautumat sekä pesimistulokset lääneittäin . -~ ... --... ol 2.50 2.08 2.08 2.13 1.69 1.56 2.23 1.54 1.40 2.09 1.09 1.02 2.09 1.44 1.27 2.12 1.57 1.55 1.84 1.12 1.05 2.36 1.93 1.87 2.20 1.38 1.27 2.08 1.93 1.93 2.47 2.27 2.02 2.09 1.32 1.28 2.14 1.47 1.37. ja Uotila, P. TARKASTETTUJEN PESIEN MAARA Kaikkiaan tarkastettiin vuonna 1973 yhtä monta pesäpaikkaa kuin edellisenä vuonna eli n. 1973 Valtakunnallista sääksitutkimusta jatkettiin vuonna 197 3 edelleen tehokkaasti. -~ 0.
• poikaspesä asuttu, tulos epäselvä T asuttu, ei poikasia 6. kunnassa vuonna 1972 asuttu pesä, jota ei tarkastettu 1973 97. kesä pesä V tiedot maallikoilta tms. ~ reviiri asuttu, pesä ei O asumaton pesäpaikka Nollakunta = kalasääksi ei pesi ko
Muutos koostuu seuraavista vähennyksistä ja lisäyksistä: Vähennykset sa r ake 2: pesät, jotka olivat asuttuja 1972, m utt a täysin asumattomia 1973 sarake 3: reviirit, joilla oli asuttu pesä 1972, mutta joilla 1973 oli enintään kesäpesä, mahdollisesti vain lintuja nähtiin pesimisaikan reviirillä Lisäykset sarake 4: pesät, jotka olivat varmasti asumattomia 1972, mutta asuttuja 1973 sarake 5: reviirit, joilla oli emntaan kesäpesä 1972, mutta asuttu pesä 1973 sarake 7: pesät, joista e1 ole tietoja vuodelta 1972, mutta jotka olivat asuttuja 1973 Täydellisyyden vuoksi mukaan on otettu seuraavat täysin tekniset muutokset, joilla ei ole mitään tekemistä kannan todellisen muutoksen kanssa: sarake 9: pesät, jotka ov,.': tulleet tietoon vasta 1973, mutta jotka nyt tiedetään varmasti asutuiksi myös 1972 sarake 10: pesät,jotka olivat asuttuja 1972, mutta jotka jäivät tarkas tamatta 1973 sarake 11 : pesät, jotka sijaitsevat 1973 eri läänissä kuin 1972 Kun arvioidaan muutoksen suuruus siten, että lasketaan yhteen luvut sarakkeilta 2, 3, 4 Ja 5 (sarake 6), päädytään varmasti liian pess1m1st1seen tulokseen, koska osa vaihtopesistä aina jää varmasti löytämättä. ,.., ~ ·~ ~ < 0. 1972 Poik aspesä 241 (640/o) As uttu, mutta 55 tuhoutui (340/o) Kesä pesä 2 98 "' "' ';N ' ; .E N " ';"' ::, B § w s ~ w ::, < < ::, :E 4 5 6 + 3 +2 -280/o + 3 -180/o +s -120/o +4 + 1 -130/o +6 -160/o +5 + 1 -160/o + 2 + 1 30/o + 3 50/o + 1 90/o + 1 -350/o + 1 90/o +34 +s -150/o PESINTli. Varmuudella asutuiksi todettujen sääksen pesien lukumäärän muutos lääneittäin 1972-1973. ASUTTUJEN PESIEN LUKUMAARAN MUUTOS 1972-1973 Käsillä olevan aineiston perusteella ei voida esittää tieteellisesti pätevaa selvitystä sääksikannan muutoksista viimeisen vuoden aik ana. T ästä syystä taulukossa 2 on analysoitu minkälaiset vähen"VARMOJA" nykset ja lisäykset johtavat vuoden 1972 asuttujen pesien lukumäärästä (sarake 1) vuoden 1973 asuttujen pesien lukumäärään (sarake 12). Kun tarkastellaan pesimistuloksen alueellisia vaihteluita, kiinnittyy huomio erityisesti Turun ja Porin läänin ja Vaasan läänin pesimistuloksiin, jotka vuonna 1973 jäävät selvästi yllämaintun kriittisen rajan alapuolelle. Pesien jakautumat edellisen vuoden pesimistuloksen mukaan .. = tiedot ko . ( Sarakkeilla 3 ja 5: Ei. ei siis ilmeisesti täysin päde Suomen sääksipopulaatiolle. 12 6 64 43 111 101 70 41 35 24 14 25 41 + 50 60/o 1 + 40 -10 575 Asum aton 39 (100/o) 55 (340/o) 8 Taulukko 2. Kun taas sarake 7 otetaan laskuihin mukaan (sarake 8), tehdään päinvasMUUTOKSIA MAHDOLLISET LISAYKSET TEKNISET MUUTOKSET Vähenny,k set Lisäy,kset Lääni N N ';" "' ' "' "' ';';·a B ::, .., ·t: ~' ' : ~ N ~w ~~ E! '[~ <: <: <: 1 2 3 Ahvenanmaa 6 Uudenmaan 72 -21 4 Kymen 45 9 2 Turun ja Pori n 121 17 5 Hämeen 109 -10 9 Mikkel in 76 -17 1 Vaasan 38 9 3 Keski-Suomen 29 4 Ku o pion 22 4 Pohjois-Karjalan 11 2 Oulun 20 6 2 Lapi n 33 4 Yhteensä j5s2 -103 -26 Poikaspe sä PESINTli. vuodelta puuttuvat.) Taulukko 3. = reviirillä lintuja, kesä pesä jne; Sarakkeilla 7 ja 10 : . 1973 Asuotu, mutta Kesäpesä tuhoutui 90 10 (240/o) (20/o) 48 4 (300/o) (20/o) 4 2 + 6 + 8 + 2 + 4 + 2 + 4 + 3 + 1 + 1 + 9 + 10 190/o -100/o 90/o -130/o 50/o + 70/o + 10/o +210/o N N<'> " " ' ' ~ ~ .:.!! nl ::, ::, u U'l ~ g "> .g v, VI • dJ < < w ·;: 9 + 6 + 1 + 3 + 1 + 2 + 5 + 4 + 2 + 3 + 6 + 7 1 3 6 .5 C ~ :ns :-5 :ns ns ....l > 11 -2 -1 + 1 + 2 "' '@, .. Uhanalaisten lajien kohdalla on kuitenkin erittäin tärkeätä, että yritetään käytettävissä olevan aineiston sallimissa rajoissa pysyä koko ajan tilanteen tasalla
seuraavat kymmenen vuotta, Suomen sääksikanta on silloin ehkä kolmanneksen verran nykyisestään. Tämäkin tosiasia vahvistaa näitä synkkiä näköaloja. Näin paljon voidaan aineistoa tässä vaiheessa objektiivisesti analysoida, johtopäätökset jäävät jokaisen oman subjektiivisen näkemyksen varaan. pesistä on varmasti ollut asuttuja jo vuonna 1972. Oma käsitykseni on, että asuttujen pesien lukumäärä koko maan osalta oli vuonna 1973 n. 5-10 °/o pienempi kuin vuonna 1972. D SIIS: JOS SAAT TIETOOSI SAAKSEN PESAN, JOTA EI OLE MERKITTY ASIANMUKAISELLA LASIKUITUISELLA RA UHOITUST A UL ULLA, ILMOITA PESAN TARKKA SIJAINTI OSOITTEELLA: Sääksi tutkimus Eläinmuseon rengastustoimisto P. puolet. Tekopesien rakentaminen on tuottanut hyviä tuloksia ja varmasti laajenee entisestään. Sen sijaan ei ole minkäänlaista syytä riemuun Lapin läänin osalta, josta tiedot ovat vielä niin puutteelliset, että sarakkeen 7 antama lisä sisältää varmasti useita sellaisia pesiä, jotka ovat olleet asuttuja jo 1972. kaan. Sääksihän alkaa rakentaa uutta pesää tuhoutuneen tilalle vielä saman vuoden aikana. L ymyksessä on monen eri tekijän yhteisvaikutus. Seuraavana vuonna se tosin voi kuitenkin korjata vanhan pesän ja pesiä edelleen snna. Myös varsinainen pesien tarkastus jatkuu vuonna 1974 ja toivon mukaan myös ,tulevina vuosina yhtä tehokkaasti kuin tähän asti. Esimerkkinä yleisestä myötämielisestä suhtautumisesta mainittakoon, että esim. Sääksen kohdalla saar.~aa nyt olla osittain kysymys samasta kehityskulusta, mikä koitui muuttohaukan osalle. VUODEN 1972 PESIMISTULOKSEN VAIKUTUS PESINTAAN VUONNA 1973 Taulukossa 3 on esitetty vuoden 1973 pesät ryhmiteltynä edellisen vuoden pesimistuloksen muVaalalaisen sääksen pesimäsuo ojitettiin ja sääksi jätti paik ikka sääksikantamme selvästi hupenee, tämän syitä ei tiedetä. Alueellisesti on syytä erityisesti huolestua Uudenmaan läänin erittäin huonosta tilanteesta, jota ei mitenkään voida selittää kokonaisuudessaan virhetekijöistä johtuvaksi. tainen virhe, koska osa ko. Havaitaan ensinnäkin, että vuoden 1972 poikaspesistä oli aut1oma vuonna 1973 n. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että havainnot esim. Kan.~a-Hämeessä sadan tekopesän rakentamiseen tarvittavan materiaali on saatu lähes kokonaan lahjoituksina. kolmannes, kun taas vuonna 1972 tuhoutuneista pesistä tuhoutui vuonna 1973 n. 10 0/o, kun taas vuonna 1972 tuhoutuneista pesistä on autioitunut peräti 34 0/o. Rautatiek. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että linnut saattavat vaihtaa pesäpaikkaa nimenomaan silloin, kun pesä on edellisenä vuonna tuhoutunut. muuttohaukan kohdalla osoittivat pesimisen ensin epäonnistuneen monena vuonna peräkkäin, kunnes aikuiset linnutkin vähitellen hävisivät pesäpaikoiltaan. Jos tarkastellaan vain vuonna 1973 asuttuja pesiä, voidaan todeta, että vuonna 1972 poikasia tuor.~aneista pesistä tuhoutui vuonna 1973 n. Jos väheneminen todella Ön näin nopeata ja jatkuu esim . Kloorattujen hiili vetyjen analysointi kuoriutumattomista munista on käynnissä ja Ilmari Häkkisen johtama elohopeatutkimus on valmis aivan lähiaikoina. SAAKSITUTKIMUKSESTA ON TEHTY TRADITIO Epäilemättä sääksi tutkimusta kannar.~aa edelleen jatkaa ja laajentaa. 13 00100 Helsinki 10 99
lentopoik. PESIMJ>i. Kesällä 1973 todettiin 17 pesivää paria, kesällä 1972 vain 10. Kesällä 1973 muuttohaukkatutkimus oli edelleen organisoimatta ja havaintoja tehtiin enemm~n t~i vähemmän sattumanvara1sest1. Tämän perusteella on ilmeistä, että kesän 1972 tutkimusaineiston muodostivat normaalia heikommin lisääntyvät parit. 1973 Muuttohaukkakantamme romahdus on ollut ,tiedossa vuosikausia. Tänä keväänä (1974) lähetimme kyselyn niille lintumiehille, joiden tiesimme tai oletimme liikkuneen muuttohaukkamaastoissa. Sulkeissa vertailun vuoksi kesän 1972 aineisto. Urpo Häyrinen ja Pekka Salminen Suomen muuttohaukat V. Ilahduttavaa vuoden 1973 aineistossa oli, että kolmen poikasen pesiä löydettiin pesäpoik. Lausumme Saatujen tietojen perusteella tehty tiivistelmä muuttohaukan pesivästä kannasta ja pesimistuloksesta Suomessa 197 3. (1) (0) Oulun 6 (4) 1 (3) Lapin 10 (5) 1 (0) Yhteensä 117 (10) 3 (5) 100 parhaat kiitokset kaikille tiedusteluun vastanneille. Arvelut kesän 1972 epäedullisuudesta voidaan siis jättää puutteellisen aineiston tiliin. Kesällä 1972 suoritetun laajahkon muuttohaukka tutkimuksen ilmeisten puutteiden vuoksi katsottiin aiheelliseksi kerätä täydennykseksi kesän 1973 havainnot. Ero ei j,ohdu kannan kasvusta, vaan henkilöyhteyksien tehostumisesta ja eräiden aikaisemmin tuntemattomien pesäpaikkojen löytymisestä. pesiä tuh. Mainittakoon, että kesällä 1973 saatiin tarkastetuksi kuusi kesän 1972 pesistä kuin onnen kaupalla innokkaimpien lintumiesten toimesta. Vuoden 1972 selvitykseen käytettiin pääasiassa rengastajien apua. (0) 2 (0) (0) (2) (0) (1) 3 (5) 5 (5-7) 2 (0) 13 (6) 5 (1) 1 (2) 16 (13) 12 (6-8) 3 (3). Kummassakin tapauksessa keskimaaramen poikasmäärä pesaa kohti oli 1.0, kun taas vuoden 1973 koko aineistossa se oli huomattavasti korkeampi, 1.6. TULOS OLI ODOTETTUA PAREMPI Verrattaessa taulukon kahden kesän aineistoja havaitaan kokonaismäärässä selvä ero. Näiden pesien poikasmääriä verrattaessa voitiin todeta, että kesien välillä ei ole havaittavissa merkittävää eroa. Jäljellä olevaa parimäärää ei ole kuitenkaan pystytty selvittämaan, saati sitten seuraamaan kannan kehitystä vuosittain. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet; niinpä useat tunnetut pesäpaikat jäivät tarkastamatta joillakin tosin käytiin ei-rengastajien toimesta, mutta näihi~ henkilöihin ei pidetty riittävästi yhteyttä. Pikaisesti suoritetusta havaintojen keruusta huolimatta vastausprosentti oli korkea. Lääni lp;s~ä pesimätön ~~ Vaasan 1 (0) 1 (2) Kuopion
Näin tapahtui myös kesällä 1973. Aron tutkimuksessa (Suomen Luonto 2/ 1973) todetaan, että joillekin vanhoille, autioina olleille pesimäpaikoille on ilmestynyt uudet asukkaat. ARVIOITU PESIVA KANTA Mainitun kuuden "yhteisen" pesän lisäksi kesinä 1972-1973 löydettiin yhteensä 14 pesää, joten pesivien parien kokonaismäärä nousee 20 :een. On päätetty, että jatkamme muuttohaukkakannan selvittämistä kesällä 197 4 eri maakunnissa työskentelevien työryhmien avustuksella. 197 3 neljä. Kaikki tunnetut ja todennäköiset pesäpaikat olisi vain saatava vuosittaisen järjestetyn tarkkailun piiriin kotkien ja kalasääksen tapaan. Tosin on huomattu, että jotkut muuttohaukkaparit vaihtavat revuna vuosittain, mikä on saattanut aiheuttaa joillakin tahoilla perusteetonta optimismia. ?. Kuitenkin parin viime vuoden havainnot viittaavat siihen, että lasku on hidastunut tai ehkä jopa pysähtynyt kokonaan. MUUTTOHAUKAN TULEVAISUUS ON EDELLEEN EPAVARMA Hajanaisista tiedoista huolimatta verrattaessa havaintoja 1960-luvun lopul,':.J. Muuttohaukkatutkimuksen yhteydessä pyritään myös suolinnustotietojen keräämiseen, jolloin inventoinnista saadaan luonnonsuojelutyöllemme entistä monipuolisempi hyöty. Näistä kahden "pesällisen" todettiin varmuudella selviytyneen lentoon. Myös levinneisyysalueen eteläraja on siirtynyt jatkuvasti pohjoisemmaksi. Kun otetaan lisäksi huomioon havaintojen mukaan todennäköisesti asutut sekä kokonaan tarkastamatta paneet todennäköiset (lähivuosilta onnistuneita pesintöjä) 510 pesimäpaikkaa, tullaan eittämättä , siihen päätelmään, että Suomen muuttohaukkakanta on nykyään vielä vähintään 25-30 pesi vää paria . Viime kesänä todettiin pesintä niin "vaatimattomalla" biotoopilla, ettei sellaiselta ole viime vuosina osattu muuttohaukkaa edes hakea. Vasta tällöin voidaan varmasti muutaman vuoden kuluessa saada tieto siitä, onko muuttohaukkakantamme elpymässsä vai kitumassa edelleen sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Suomen muuttohaukat v . Varaus "vähintään" on sikäli oikeutettu, että koko102 naan tarkastusten ulkopuolelle on jäänyt ainakin puolet Pohjois-Pohjanman, Kainuun ja Lapin suurista suoalueista. Jotkut parit on voitu näin leimata uusiksi, vaikka ne ovat saattaneet siirtyä paikalle jostakin lähialueelta. 1970-luvun alkuun näyttää ilmeiseltä, että muuttohaukkakanta on laskenut koko ajan. Metsähallituksen toteuttama soidensuojeluohjelma lisäksi takaa monien alueiden luonnontilan säilymisen tulevaisuudessakin. Muuttohaukalle sopivaa pesimäbiotooppia on Suomessa runsaasti. Lappi on huonoimmin tunnettuja alueitamme; pes1v1en parien määrä saattaa olla siellä selvästi otaksuttua suurempi
Kohd evalioku nnan puheenjohtajana on toiminut Pekka Borg, ja muina jäseninä Harri Dahlström, Antti H aapanen, O smo Kontturi ja Teuv o Suominen. Säätiölle tulleista lahjoituksi<ta ylivoimaisesti suurin osa on kertynyt 1.4.1973 aloitetun merikotkakeräyksen tuotosta. Talou sva liokunnan puh eenjohtajana on toiminut Simo Kärä vä, ja jäseninä Seppo Jyrkämä ja Seppo Sorat ie, jotka kaikki ovat Suomen Raha ston hallituksen jäseniä. Kokouksissa kä siteltiin neu voa -antavien va liokuntien tekemiä ehdotuksia sekä muita juoksevia asioi ta . TIEDOTUSTOIMINTA Suomen Rahaston hallintoelinten jä103. Tiedotusvaliokunta on vuoden aikana kokoontunut kerran. Syyskokouk sessa valittiin uudelleen hallintoneuvoston ja hallitukse n erovuoroiset jäsenet sekä tiLintarkastajat. Alu stava eläinlu ettelo käsittää noin 60 lajia, ja kasviluettelo noin 200 lajia. TALOUS Maailman Lu onnon Sä ätiön Suomen Rah aston kokonaistulot vuoden 1973 aikana olivat noin 210 000 mk. Kuopiossa perustettiin 11.10.1973 Jorma "Hako" Ollikaisen rahasto, joka liittyi Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahastoon maakunnalli sena nimikkorahastona. Sa a rilammen suo on tunnettu eraan sa ralajin, taarnan (Cladium mari scus) ainoana kasvupaikkana Suomen mantereella . Nuori sova liokunta on kertomu svuonna kokoontunut kaksi kertaa. Ahvenanma alaise n merikotka saaren puuston lun as tuk seen varattua summaa e, maksettu kerto mu sv uoden aikana, koska rauhoitussopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. Pentti Linkolan huhtikuussa Kuhmoisi ssa Jar;estama "Kurkijuhla" sekä Matti Viherjuuren omien töiden myyntinäyttely H elsingissä toukokuussa tuotti va t Säätiölle yhteen sä runsaat 20.000 mk. Vuoden aika na käytettiin metsäpeuratutkimuk sii n lähes 14 000 mk, merikotkatutkimuk siin run saat 9000 mk , taarna suon omi stajalle korvauk sena 4000 mk se kä susityöryhmän tarpeisii n noin 400 mk. Lisäksi toimii Ilomantsissa Kesonsuon rauhoittamista valmisteleva paikallinen työryhmä, jonka toimintaa Suomen Rahasto kiinteästi seuraa ja tukee . Kohdevaliokunta on kertomu sv uoden aikana kokoontunut kolme kertaa. Eräät Suomen Rahaston hallintoneu vos ton jäsenet ovat myös aktiivisesti osallistuneet varojen hankintaan. Tämä rahasto keskittyy Sää tiön toimialaa käsi ttelevän tiedotustoiminnan tukemi seen, ja se kerää varoja markkinoimalla Suomen ainoata luonnon suojeluadressia. Kansainvälisen saation yleisten periaatteiden mukaan Suomenkin rahasto tukee kansainvälisiä luonnon suojeluohjelmia, erityisesti kehitysmaiden villieläinten ja luonnonalueiden pelastamiseksi, mutta samalla sillä on omia kotimaisia projekteja. Talou sva liokunta on kokoontunut kerromu svuoden aikana kerran. Myös metsäpeuratutkimuksiin on saatu lahjoituksia eri liikeyrityksiltä ja rahalaitoksilta. T ästä saa tiin erilaisi na lahjoituk sina run saat 140 000 mk, va ltionapuna 40 000 mk. Seuraa vassa esitetään toimintaa ja tuloksia. ORGANISAATIO Hallitu s kokoontui vuoden 1973 aikana yhdeksän kertaa. TOIMINTA VUONNA 1973 Suomen Rahaston hallintoneuvosto piti toimintavuoden aikana sää ntömääräi se t kevätja syyskokouksensa. Nuorisovaliokunnan puheenjohtajana on toiminut Ilkka Koivisto, ja muina jäseninä Hannu Penttilä, Jorma Pilke, Arno Rautavaara ja Helmi-Irene Saurola. Vajaat 30 000 mk kertyi myy nti-, korkoym. tuloista. Sen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi on nyt päättynyt . Jäljempänä esitetaan katsa us eräisiin Suomen Rahaston tä rke impiin kohd elaje ihin. Kohdevaliokunta on myös asettanut kolme asiantuntijatyöryhmää, joiden erikoiskohteina ovat metsäpeura, merikotka ja susi. Kevätkokouk sess a tarkasteltiin Säätiön vasta -a lk aneen to iminnan suuntavii voja. Kotimai sen suojelutoiminnan pääkohteet ova t olleet merikotka ja metsäpeura, mutta sen li säksi on osa lli stuttu myös J oroisten Saarilammen suon rauhoitushankkeeseen korvaamalla maanomi stajalle rauhoituksesta ai heutunut taloudellinen menetys. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston ensimmäinen toimintavuosi Maailman Luonnon Säätiön, World Wildlife Fundin, Suomen Rahasto perustettiin 16.10.1972. KOHTEET Kohdevaliokunta on toimintavuoden kuluessa asiant unti joiden avustuksella laatinut luettelot uhanalaisista eläinja kasvilajei sta. Säätiön kansainvälisiin kohteisiin nimettyjen lahjoitusten vähäisyys (1902 mk) johtunee osittain siitä, et tä Suomen Raha·sto on toimimansa alkuvaiheessa keskittynyt kotimaisiin kohteisi in . T i.edocusvaliokunnan puheenjohtajana on toiminut Kari Mannerla, ja muina jäseninä Mauri Soikkanen, Teuvo Suominen ja Asko Vuorjoki
Säätiön kongressii n ja vuosikokoukseen lokakuussa Bonnissa osallistuivat Suomen Rahaston hallituksen puheenjohtaja Hannu Tarmio sekä pääsihteeri Kalevi K. Yhteensä 124 koulua osa lli stui tähän kilpailuun ja siihen saatiin lähes 2 500 työtä . Metsäpeura tutkimukset (Timo Helle) Metsäpeuroja on tutkimuksi ssa tava ttu sää nnöllisesti Kuhmossa Neuvostoliittoon rajoittuvalla n . METSli.PEURA Kohdevaliokunnan ase ttaman metsäpeuratyöryhmän puheenjohtajana on toiminut Pekka Borg, ja hänen lisäkseen siihen on kuulunut kuusitoista muuta asiantuntijajäsentä. Peurat suorittavat säännöllisiä vuodenaikaisia vaelluksia, ja melkoinen osa. Osoituksena tästä prinssi Bernhard luovutti virallisen tunnustu ski rjan puheenjohtaja Tarmiolle Bonnissa lokakuun 5. Suomessa näihin kohteisiin käytetyt varat voidaan myös lukea Säätiön tilei ssä Suomen Rahaston kansainväliseksi osuudeksi. Kolmessa tiedotteessa käsiteltii n Maailman Luonnon Säätiön merikotkakampanjaa ja maamme merikotkatilannetta, kahdessa sus1kysymyksiä, yhdessä metsäpeuraa, ja yhdessä kansainvälistä uhanalaisten lajien luetteloa sekä Suomen Rahaston nimeämiä kot imaisia suojelukohteita . päivänä. Timo Helle aloitti Kuh mossa metsäpeuratutkimukset, jotka jatkuvat edelleen. Helteen palkka on osittain saatu Suomen Kulttuurirahaston apurahana. Rajava rtiolaitos ja metsähallitus ovat antaneet apuaan Säätiön metsäpeuratutkijoille. Ka nsainvä lisellä tasolla solmittiin vuoden aikana yhteistyösopimus Maailman Luonnon Säätiön pä ämajan ja kansain välisen Partioliikkeen päämajan kesken. Tämän seurauksena ovat yhteydet Suomen Raha ston ja Suomen partioliikkeen välillä myös li sään tyneet, ja Suomen partiolai set ovat luvanneet osa llistua tehokkaasti esimerkiksi parhaill aan käynni ssä olevaan kansainväli see n Tiikerikampanjaan. Peurojen tärkein vasomisalue on toistaiseksi rauhoitettu luonnontilainen me.tsäerämaa, Elimyssalo, ja tärkein talvehtimisalue on Viiksimon särkillä. Pohjoismaisten rahastojen paasihteerit ovat pitäneet yhteisiä kokouksia toimintavuoden aikana kolme kertaa. Esimerkik si merikotkien tal vi ruokinta on rahoitettu puoliksi Luonto-Liiton Kotkatililtä, puoliksi Säätiön keräämi stä merikotkavaroista. Kongressin yhteydessä Suomen Rahasto hyväksyttiin virallisesti kansa invälisen Maailman Luonnon Säätiön edustajaksi Suomessa. Niiden yksilömäärä vaihtelee vuodenajoista riippuen 100 300:aan. Toimintavuoden aikana on lisäksi pidetty yhteinen neuvottelukokous Suomen luonnonsuojeluliiton, LuontoLiiton ja Naturoch miljövårdin työvaliokuntien kanssa. YHTEYDET MUIHIN Jli.RJESTOIHIN Suomen Rahaston hallintoelimissä on usei mpien alan pqestoJen edustus. Malmström. Urospeurojen kesäravinnosta noin 90 0/o on maitohorsmaa. POHJOISMAINEN YHTEISTYO Maailman Luonnon Säätiön pohjoismaisten rahastojen keskinäinen yhtei styö on ollut erittäin vilkasta Suomen Rahaston perustamisesta lähti en. Naaraiden ja vasojen kesäravinnon pääosan muodostavat suokasvit järvikorte, raate ja suoleväkkö. Maailman Luonnon Säätiötä Ja se n toimintaa on li sä ksi esi telty lukui sissa näyttelyissä, kokouk sissa ja seminaareissa eri puolilla maata. Prof. Suomen Raha ston kotimaisista kohdelajeista merikotka, saimaannorppa ja susi ovat myös Maailman Luonnon Säätiön kansai nvälisten projektien kohdelajeja. Maastotutkimusten tarkoituksena on ollut peurakannan suuruuden selvittäminen sekä metsäpeuran elintapojen ja tärkeimpien käyttäytymi spiirteiden tutkiminen. Vuoden aikana julkaistiin yhteensä seitsemän lehdistötiedotetta. Näissä kokouksissa on keski tytty kaikkia Pohjoismaita kiinnostaviin yhteisiin kysymyksiin, kuten suurten pt>tonisäkkäiden ja -lintujen rauhoituskysymyksiin, Pohjoismaiden uhanalaisten eläinten ja kasvien luettelointiin, yhteisiin PRja tiedotu starpeisi in sekä yh tei siin esityksii n kansainväliselle päämajalle. Lehdistöön ja muuhun julkiseen sanaan suunnattu tiedotustoiminta aloitettiin maaliskuussa. Varsinkin merikotkaja susiasioissa on pidetty tiiviisti yhteyttä muiden maiden vastaaviin työryhmiin ja tutkijoihin. Tämän li säks i Rahaston kohdeja tiedotusvaliok unnassa on Suomen luonnonsuojeluliiton edustajia,ja nuori sova liokunnassa on Luonto-Liiton ja partiolaisten edustajia. KANSAINVi\LISET YHTEYDET Maailm an Luonnon Säätiön pääma104 jan ja Suomen Rahaston välistä yhteyttä on pidetty tiiviisti vuoden varrella sekä kirjeenvaihdolla että säännöllisillä kuukausiraporteilla. Lauri Siivonen on tutkinut metsäpeuran rotukysymyksiä ja vahvistunut yhä enemmän käsi tyk sessää n, että metsäpeura on selvästi erottuva oma rotunsa; eräät tutkijat jopa haluavat pitää sitä omana lajinaan. Huhtikuu ssa 1973 Säätiön palkkaama tutkija mai st. Vasa llisten naaraiden tärkeimmät kesälaitumet ovat Elimyssalon kuu sikoita ympäröivät luonnontilaiset suot. NUORISOTOIMINTA Suomen Rahasto on kertomusvuoden kuluessa ollut läheisessä yhteistyössä luonnosta ja sen suojelusta kiinnostuneiden nuori sojärjestöjen kanssa. Maist. Radion suomenja ruotsinkielisissä ohjelmissa on vuoden 1973 aikana esitelty Suomen Rahaston kotimaiset suojelukohteet omana ohjelmasarjanaan. Urospeurat viettävät kesänsä laajemmalla alueella, osa niistä on nähty jopa 25 km päässä valtakunnan rajasta länteen. Vasomishavaintoja tehtiin vuoden 1973 aikana kaikkiaan 34. senille tarkoitettuja sisäisiä tiedot""""" Juuca1st11n vuoden aikana v,1., 'tappaletta. Suomen partiolaiset järjestivät sen li säksi omassa p11nssaan vastaavanlaisen kilpailun, johon tuli toista tuhatta kilpailutyötä. 1000 km 2 laajuisella alueella. Vuosikokouksen yhteydessä pidettyihin kan sa invä listen neuvoa antavien valiokuntien kokouksiin osallistui pääs ihteeri Malmström, joka edustaa Suomea kaikissa kansainväli sissä valiokunni ssa. Peurojen tärkein talviravinto on jäkälä. Tiikerikampanjaan liittyen järjestettii n maamme oppikouluissa ja vastaavissa oppilaitoksissa vuoden lopulla maalau skilpailu, jossa tehtävänä oli piirtää tai maalata kuvia tiikeristä ja viidestätoista muusta sen naapurina asuvasta harvinaisesta eläinlajista
Talviruokinnan tarkoituk sena on tarjota Suomessa eläville merikotkille saasteetonta ravintoa vuoden vaikeimpana aikana, ja siten mahdolli sesti parantaa kotkien pes.imätulosta tul evina vuosi na. tu tkimusten peru stee lla nimettiin kolmi senkymme ntä läpi talven ylläpidettavaa ruokintapaikkaa Hankoniemes tä Ahvenanmaalle ja Merenkurkkuun ulottuvalla alueella. Varojen avulla on tarkoitus kustantaa erilaisia suojelutoimia, kuten pesimäalueiden lunastusta, pesäpaikkojen vartiointia, talviruokintaa, kannan inventointia ym. Vuonna 1972 Suomen merikotki en tiedetään saaneen lentoon ne! jä poikasta. Kaikkiaan käytiin 15 reviirillä ja tarkastettiin 20 puussa pysynyttä pesää. Näissä siis ainakin toinen emolintu on paikalla. Ohjelman rahoittamiseksi aloitettiin huhtikuussa 1973 yleinen varojen keräys Si säasi ainministeriön ja Ahvenanmaan Maakuntahallituksen luvalla. Siten alueella on vielä 11 asuttua revi,iriä, ja neljä on autioitunut. Ahvenanmaalla tarka stettiin vain osa saa rista. Niiden tarkoitztksena on selvittää metsäpeurakantamme asuinalueita ja peuran ympäröstövaatimuksia, jotta tarkoituksenmukaiset suojelutoimenpiteet voitaisiin suunnitella . Kori ste!tu je n pesien tai muuten asutuiksi todettujen reviirien määrä oli 6, joten neljä reviiriä nä yttää autioituneen. Merenkurkun alueella tarkastustyöstä vasta·sivat Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokan gas. Yksi pari onnistui pe sinnässää n ja sai lentoon ennätysmäiset kolme poikasta. Kaikkiaan käytii n 11 revi,irillä ja tark astettiin 21 puu ss a olevaa pesää. Merikotkaprojekti (Esk Joutsamo) Pesien tarkastusta suoritettii n tehokk aimmi n Merenkurkun ja Saaristomeren alueilla. Suomen merikotk aohje lman kustannusa rv io on 300.000 mk. Metsäpeuratutkimuksia on tarkoitu s jatkaa edelleen ja tavoitteena on peru steellisen suojelusuunnitelman laatiminen sekä metsä peuran saam inen kan sainväliseen uhanalaisten lajien luetteloon. Syksyllä 1973 päätettiin tehostaa merikotkien talviruokintaa. Talviruokintaan on käytetty etupäässä sikaloista ja teurastamoista saatuja eläinten ruhoja. Kun edellä mainitut reviirit, joissa voitiin todeta joko onni~tunut tai epäonnistunut pes~ntä, lasketaan mukaan, päädytään koko maan osalta 24 asuttuun merikotkareviirin . Yhteenvetona koko maan osalta voidaan todeta, että onnistunei,ta pesintöjä oli kak si, ja ne tuottivat yhteensä viisi lentopoikasta. Saaristomeren alueella pesi en tarka stusta suorittivat Esko Joutsamo, Kaius Hedenström ja Torsten Stjernberg sovitun tyOnJaon mukaisesti. Keräys toteutettiin siten, että eräs Ahvenanmaalla uhattuna oleva merikonkan pesimäsaari "myytiin" symbolisesti lahjoittajille hintaan 1 mk/ m 2 • Jokaiselle vähintään 10 m 2 lunastaneelle lahjoittajalle lähetettiin erityinen todistus. seikkojen perusteella asumiksi voitiin laskea 20 reviiriä. Suomen metsäpeurakannasta viettaa osan vuodesta itärajan takana . Kahdessa tapauksessa pesi ntä epäonnistui haudontavaiheessa ja kahdeksalta reviiriltä löydettiin vain koristeltuja pesiä. Yhteen sä al ueella näyt tää siis olevan 7 asuttua reviiriä ja ainakin neljä re viiriä on autioitunut. MERIKOTKA Kohdevaliokunnan asettaman menkotkatyöryhmän puheenjohtajana on toim inut Pekka Borg ja hänen lisäkseen siihen on kuulunut kahdeksantoista muuta asiantuntijajäsentä. O sa haa skoilla nähd yistä kotkista on todennäköisesti kauempaa, esim. SUSI Kohdevaliokunnan asettaman susityöryhmän puheenjohtajana on toiminut Erkki Pulliainen ja hänen lisäkseen siihen on kuulunut 11 muuta asia ntuntijajäsentä. Kuitenkin on huomattava, että Ahvenanmaan alueesta tarkastettiin vain pieni osa. Tarka stettuja reviirejä oli Ahvenanmaalla 10 ja nä issä tarkastettiin yh teensä 22 puussa olevaa pesää. Vuoden vaihteeseen menness ä näillä ruokintapaikoilla oli todettu yhteen sä 26 merikotkaa ja 34 maakotkaa. Epäonnistuneita pesintä y rityksiä todettiin kak si ja koristeltujen pesien ym. Ryhmä on toista.iseksi keskittynyt tietojen keräämiseen ja tiedotustoimintaan sekä pitämään yhteyttä kansainväliseen susityöryhmään, jonka jäse n dosentti Pulliainen 105. Alueella onnistui pesinnässään yksi pari, joka sai kaksi lentopoikasta. Vienanmeren rannoilta Suomeen talveksi vaeltaneita nuoria lintuja. Työryhmän valvomat merikotkarutkimukset aloitettiin jo vuoden 1972 aikana . Kesän Suomen Rahaston metsäpeuratutkimukset ovat nyt jatkuneet vuoden. Ahvenanmaalla tarkastustyötä suoritti vat H enrik ja Thomas Wall gren. Ahvenanmaalta ei tullut tietoon yhtään onnistunutta pe si ntää . Työryhmä laati 5-vuotisen Suomen merikotkien suojeluohjelman, joka kuuluu osana WWF:n kansainväliseen merikotkaprojektiin. Kuudelta reviiriltä löydettiin vain koristeltuja pesiä. perustutkimuksia
Syksy llä liikkui susia Etelä-Suomessa Janakkalan, Orimattil a n, Lapinjärven ja Heinolan tienoilla . Saman vuoden keväällä syntyneitä pentuja liikkui ainakin Koillis-Lapi ss a ja mahdollisesti Pohjoi s-Karjalassa. Syyskuussa annettiin asetus, jolla susi rauhoitettiin poronhoitoalueen ulkopuolella vuoden 1977 loppuun . Eniten tasta on havaintoja H aukivedeltä. JOUTSEN Marraskuussa Maailman Luonnon Säätiön Suomen R ahas to osa lli stui t alven k ynsi in jää neiden y hdek sän joutsenen si irtä miseen Hankoniemelle ja niiden päästämi seen vapaaksi siellä. Suomen Soroptimistiklubit keräsivät li säksi varoja joutsenten surron aiheuttamiin kustannuksiin . Vuoden loppupuolella metsästyksen painopi ste oli Koilli s-Lapissa Sallassa. Aamulla linnut vielä punnittiin ja rengastettiin ja päästetti.in sen jälkeen mereen, missä ne liittyi vä t p aika lla levähtäviin muuttaviin joutsenparviin. Lisäksi susia esiintyi PohjoisKarjalassa, Kainuussa, Koillismaalla, Koillis-Lapi ssa ja Saariselällä. Edellisenä kevä änä saatiin epävarma tieto siitä, että se oli si tuhottu moottorikelkoilla. Hämeessä . 1. Inarin H ammastunturin kotimaisesta susikannasta ei saatu tietoja syksyllä 1973. Kesän aikana niiden kerrottiin saaneen jälkeläis iä, mutta lopullista vahvistusta ilmoitukselle ei sa atu. Työhön kului aikaa noin kaksi viikkoa ja lähes kaikki norppi en esiintymisalueet saa tiin tarkistetu iksi. Suomen luonnonsuojeluliiton toi mesta vuonna 1972 tehdyssä selvit yksessä on todettu, et tä Suomen pesivä muuttohaukkakanta käsi ttää nykyään vähintään parirkymmentä pari a, kaikki Pohjois-Suomessa. Työryhmä perehtyi poikasten katastrofaaliseen kevätsurmaan Suomenlahdella kevää llä 1973. Suomen sudet vuonna 1973 (Erkki Pulliainen) Talvella 1972/73 susia siirtyi aikaisempaa runsaammin Neuvostoliiton puolelta Suomeen. Karjalan Neuvostotasavallan alueella arv101tiin olleen vuonna 1972 noin 300 sutta (D . Yksi joutsen tuli Liek sasta, mi ssä rajavartijat olivat ottaneet sen hoitoon ja lähettäneet junalla Helsinkiin. SAIMAANNORPPA Hyljetutkimukse t 1973 (Ilkka Koivisto) Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turv in suoritettiin Sa imaan ves istöalueen norppien laskenta kevää llä. T yöhön osalli stui vat Ilkka Koivisto, Esa Niemelä, Yrjö Paasikunnas ja Toimi Tolv anen . Kalevi K . Sen sijaan Ruotsin ja Norjan vastaisilla rajoilla susia ei ole liikkunut juuri lainkaan. Osaksi nuoria yksilöitä kuolee kal anpyy dyksii n, osaksi kuolinsyy jää tuntemattom aksi. Kasvua hidastava tek ijä on nuorten yksilöiden k antaan nähden suuri kuollei suu s. Norppien lukumääräksi saatiin laskennan perusteella 120-125 yksilöä. Poikkeuksellisen niukoissa lum iolosuhteissa sudet saattoivat helposti siirtyä Neuvostoliiton puolelta Suomen sisämaahan. Apurahaa kä y tettiin myös merihy lkeiden, nimenomaan hallin tutkimiseen . Tarkastamatta jääneillä alueilla voi aikaisempien havaintojen perusteella elää noin 15 yksilöä . Bibikovin mi.:.kaan) . Tämä vierailu sekä maaja metsätalousministeri Heimo Linnan tapaaminen sen yhteydessä osaltaan edistivät suden rauhoitushankkeita Suomessa. MUUTTOHAUKKA Muuttoh aukk a on yksi nii stä viidestä eläinlajista , jotka on nimetty Suomen R ahaston kotimaisiksi suojelun p ääkohteiksi , mutta si lle ei toistaiseksi ole asetettu omaa erikoistyöryhmää . Täm än ilmiön tarkempaan tutkimiseen ei ole mahdolli suuk sia vuonna 1974, koska varoja työh ö n ei ole kä y tettävi ssä. Ne kuljet ettii n Seutulasta katetulla kuorma-autolla Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle, mi ssä niitä tarkkailtiin yön y li . Malm ström. Viimeksi mai nitulla alueella liikkui vuoden alu_ssa edellisenä keväänä syntynei,tä su sia . Kansainvälisen susityöryhmän puheenjohtaja kanadalainen professori Douglas Pimlott vieraili Suomessa kesällä 1973. Tapporahaa tuon alueen susista ei kuitenkaan nostettu. Vuoden aikana saaliiksi joutui ainakin 18 sutta, joista yhdeksän Lapin, neljä Oulun, neljä Pohjois-Karjalan ja yksi Uudenmaan lääni ssä. Suden metsäst ystä harjoitettiin vuoden f973 syyskuuhun saakka kaikkialla siellä, missä susia esiintyi. myös on. 106 Vuoden 1973 lopu ssa Suomessa oli varmuud ella yli 30 sutta . Kahdeksan näistä joutsenista tuotiin Sod ankylä stä, ja Finnair kuljett i ne ilmaiseksi Rovaniemel tä Seutul aan . Yhtään ·sudenpesää ei löydetty Suomesta vuonna 197-3 . Keväällä 1973 jäi ainakin kaksi sutta Hämeeseen . Niinpä susia tavattiin mm . Tämänhetkiseksi kokonai smääräksi voidaan arvioida varsi n suurella tarkkuudella 135-140 yksilöä. Määrä on pieni, mutta ilahduttavaa on kannan kasvu, joka ei ole suuri, mutta merkittävä kuitenkin. Erityisen tunnustuksen Lapin joutsenten pelastamises ta ansaitsevat maanviljelijä ja rouva Onni Huttunen , joide n navetassa joutsenet ovat ennenkin saa neet turvapaikan, sekä Lapin riistamiehet ja luonnonsuojelijat, jotka ovat auttaneet heitä täss ä työssä. Lapin joutsenet tulivat kahdessa erässä, neljä kummallakin kerralla
Jos vaatim us toteutetaan, se vähentää tuhansien maati!atalouksien tulonsaantimahdollisuuksia Ja koska peltoviljely, karjatalous, asum1107. YLivoimai~esti tärkeimmät tuotannon muodot ovat maatalous ja metsätalous, joiden kansantuoteosuudet ovat olleet likimain yhtä suuret, ja joista maatalous on pääelinkeino, Lisätuotteita ja -tuloja antava.t koko maassa kalastus, metsästys, marjastus ja sienestys sekä alueellisesti poroja jäkälätalous sekä palveluel Lnkeiaot, eri,tyisesti ne, jotka li•ittyvät matkailuun . Lisäksi on rajoi.tettu metsänparannustuen antamista niille yksityistiloille, jotka kuuluvat pui stojen varausaluei,siin. Julistuksen totuudellisuusarvoa on kuitenkin syytä tarkastella tapahtumien taustaa vasten. Kirjeessä vaaditaan, että metsaOJ1tusto1m1nta lopetetaan ko. Lapin Kansassa käytiin taannoin mielenkiintoinen keskustelu, joka julkaistaan oheisena. Tätä linjaa hän on jatkanut myös kansallispuistokysymyksessä. Vuoden 1973 lopulla käynnistettiin toinen suojeluoperaatio, joka on kehitysalueiden maatilaväestön kannalta vieläkin merkittävämpi kuin kan sallispuisto-ohjelman. Maatilaoaloudet säilyvät elinkelpoLSina vain, jos maankäyttöpofö,iikka •turvaa peltoviljelyn, karjatalouden ja mensätalouden tehokkaan harjoittami,sen edellytykset. alu eiden va lt ion metsissä ja että yksity ismetsi in ei myö nnetä metsänparannustukea. Kehitysalueiden väestön toimeentuloa on kavennettu keinoilla, jotka ovat aivan kuin demokraatti~ta päätöksentekoa kiertävää, pimennossa hoidettua manipulointi•a. ItäLapin kunnat nousseet puolu stamaa n asukkaittensa oikeutta työhön ja toimeentuloon. Kullervo Kuusela, kansallispuistosuunnitelmat • Ja Lapin elinkeinot SANAT JA TEOT LUONNONSUOJELUSSA Kullervo Kuusela: Luonnonsuojelun Ja ympäristönhoidon juhlallisissa julistuksissa toistuu ajatus, jonka mukaan suojelun periaatteet huomioonottava luonnonvarojen hyödyntäminen ja maankäytön suunnittelu turvaavat alkutuotannon elinkeinojen harjoittamisen. Sen sijaan todetaan, että koska ehdotetut puiistot sijaitsevat valtaosaksi Lapissa ja maan itärajaan liittyvissä maakunnissa, jotka ovat pahimpia kehitysalueita, ehdotuksen toteutuksesta ei saa aiheutua työn ja tulojen menetystä eikä mu ~ta haittoja paikalliselle väestölle. elinkeinojen harjoittaminen puistoiksi ehdotetuilla alueilla. Sallan kunnan ilmoitettua, että se ei voi noud attaa edellä mainittua sisäas~ainministeriön kirjettä, Luonto-Liiton 30-vuotisnumerossa Molekyylissä vaihdettiin teeskentely suoraan uhkauk seen: "Sallan kunnan ylimielistä menettelyä on pidettävä erittäin epäonnistuneena. Muonion-Tornionjoki. Ehdotus ei sisällä arvio~ta sen toteuttamisen kustannuksista eikä tuooannolli,s-taloudellisista seurauksLsta. Vaikka toisaalta vakuutetaan, että kansallispuisto-ohjdman toteuttamisen hint aa ei saa sälyttää kehitysalueiden väestön kannettavaksi, n-iin todellisuudessa näin on jo suuressa maarassa tapahtunut . Kiirninkijoki, Oulank ajoki, Kitkajärvi ja IsojokiLap väärtinjok i. Kokonaismaa-ala on likimääräisesti 2 milj. Sisäasiainministeriö on saatu lähettämään ohjekirje, jolla lääninhallituksia kehotetaan rakennuslain ja kaavoituksen keinoilla estämään nykyisen luonnontilan muuttaminen, so. toa laajoilla alueilla ja iskee ennen pitkää myös teollisuuden työpaikkoihin Lapin läänissä, ovat mm. Alkutuotannon eli,nkeinoja harjoitetaan pääasi,assa maatilatalouksina. Jo pitkän aikaa ennen ehdotuksen valmistumi sta on metsähallitus painostettu jättämään suojelusuunnitelmien kohteena olevat alueet taloustoiminnan ulkopuolelle. Lisäys käsittää metsämaata 247 000 ha ja kaikenkaikkiaan pääosaksi metsätalouden piiri,ssä olevaa maata 567 000 ha eli n0in puolet Uudenmaan läänin alueesta. Uhkaus voidaan toteuttaa piankin, si ll ä kom~tean jäsenistöön -ei kuulu metsätalou•selinkeinon eikä kehitysalueiden ·edustajia. hehtaa ria. Asianomaiset vira nomaiset saivat kirjeen, jossa ilmoitettii n, että kansainvälinen ohjelma Project Aqua pyrkii pitämään lähes tai täysin luonnontilassa 13 vesistöaluetta. Erilaisisoa yleiseen mielipiteeseen kohdistetuista painostuskeinoista on omalaatuisin ajatus, että Suomen osallistuminen ympäristönsuojelun kansainvälisiin sopimuksiin velvoittaa toteuutamaan kansallispuisto-ohjelman. Seurauksena työtulojen saaminen on vähentynyt näillä alueilla ja metsätalouden harjoiotaminen on vaikeutunut myös yksi tyi smetsissä, jotka liittyvä t valtion maihin. Se ei ainakaan p•alvele pyrkimyksiä, jotka tähtäävät si,ihen, että etelän päätöksentekijät vastaisuudessa kuuntelisivat pohjoi•sen ääntä." Etelän päätöksentekijät ovat asettaneet komitean valmiste lem aan k,ansallisp ui stojen laajentami sta. Alueeseen kuuluvia vesistöjä ovat mm. Ympäris5-tÖnsuojelun neuvottelukunta sai 1973 valmiiiksi ehdotuksen uusiksi kansalli,spuistoiksi. Koska ilman demokraattista päätöksentekoa toimeenpantu syrjäse utujen väestön toimeentulon kuristaminen jouduttaa väestön poismuutHuojahtelevasta luonnonsuojelukeskustelustamme on poikennut edukseen Metsäntutkimuslaitoksen metsänarvioimisen tutkimusosaston päällikkö, professori Kullervo Kuusela, joka eri yhteyksissä on selkeästi julistautunut luonnonsuojelun vastustajaksi. Tämä koskee erityisesti niitä seutuja, missä väestön varallisuus on vähäisin ja toimeentulon mahdollisuudet harvalukuisimmat
Ovatko nekin luonnonsuojelun aikaansaannoksi,a. Täällä on pantu ja ilmeisesti pannaan tuhansia neliökilometrejä porojen ruokamailta veden alle. Joka kerran on nähnyt monitoimikoneen jäljet maastossa on vakuuttunut Sllta, että paikallinen asu j•aLmisto hyvin pian nuolee jälleen näppejään ja ties Luoja kuinka monennen kerra•n, jos prof. Muitakin syLtä oli ja on edelleenkin. Niin huonomuistinen täkäläi,nen väestö ei ole etteikö se pystyisi vastaamaan kysymykseen. En todella ihmettele, miksi nuoriso on huoli ssaan sii-tä minkälaisessa maailmassa he aikuisina joutuvat elämään. Muun muassa siitä, että metsänhoidollisilla toimenpiteillä häviteotiin laajoja porojen ruoka-, rykimäja vasomisalueita. Mistä sen vaikeudet alkoivat. Lisitzin Lapin Kansa 12.2.1974. Prof Kuusela sanoo: "On myös syytä ihmetellä, ku,inka kauan kehitysalueiden väestöä edustavilla luottamushenkilöillä ja pol,iiotisilla voimilla on varaa antaa h e I s i n k i 1 ä i •< t e n painostusryhmien käsitellä maaja metsätaloudessa toimivia ihmis,iä pelinappu· Joina, jotka voidaan uhrata retkeilytarpeen tyydyttämisen, luonnontiet-een harrastuksen ja kansainvälisten suojelu suunnitelmien alttarille, ilman että edu skunta •edes tietää, mitä tapahtuu". Vastapalveluna voi sin jopa minäkin näyttää Koivistolle melkoisen maaran metsiä, jotka ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi on tuhottu. Sitä se todella on. Voi,sin myös näyttää kauniisti nousevaa uuota satoa. Oltakoon mitä mieltä tahansa luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon tarpeelLLsuudesta, niin ei voida olla kiinnittämäittä huomiota suojelupolitiikan menettelytapoihin. Kehitysalueiden väestön toimeentuloa on kavennettu keinoilla, jotka ovat aivan kuin demokraatt,ista päätöksentekoa kiertävää pimennossa hoidettua manipulointia". Prof. nen ja teollisuus muuttavat vesistöjen luonnontilaa monin verroin enemmän kuin puun kasvattaminen, olisi metsänparannuksen lopetettamisen jälkeen johdonmukaista ryhtyä toimenpiteisiin kaiken inhimillisen toiminnan lopeotamiseksi koko edellä todetulla 2 milj. Ja kuka tämän menetyksen aiheutti luonnonsuojeluko?. Ja kerma pohj,alla. Kuuselan mielestä kai Pallas-Ounastunturin kansallispuiston muodostamisesta. Niillä vempeleillä Koilli,skai,ra on puhallettu tyhjiin puun kasvuaikaan nähden hetkessä. Mutta itse aiheeseen ja professori Kuuselan (osoLte Munkkiniemen puistotie 6, Helsinki) artikkeliin, missä hän käsittelee Lapin elinkeinoelämää ja kuinka luonnonsuojelu sen tuhoaa. Kuuselan kirjoittelu s1ta. Helmikuun vii dennen päivän Helsingin Sanomissa oli Yhtyneiden metsänhoitajan Väinö Koiviston komea kirjoitus, joka otsikoitiin "Luonnonsuojelu tuhoaa metsät". Olkoon tämä kirjoirns omassa arvossaan Kuitenkin toivoisin, että Koivisto näyttäisi täällä Lapissa edes yhden metsän, jonka luonnonsuojelu on hävintänyt. On myös syytä ihmetellä, kuinka kauan kehitysalueiden v äestöä edustavilla luottamushenk,ilöillä ja poliittisilla voimilla on varaa antaa helsinkiläisten pa inostusryhmien käsitellä maaja metsätaloudessa ,rnimivia ihmisiä pelinappuloina, jotka voidaan uhrata retkeilytarpeen tyydyttämisen, luonnontieteen harrastuksen ja "kansainvälisten" suojelusuunnitelmien alttarilla, ilman että eduskunta edes ti·etää, mi,tä tapahtuu. Ellei, niin kenen. Jokainen meistä ,täällä asuvi,sta oajuaa, että tasapaino on järkkynyt. Tunnen useita Lapin metsänhoitajia ja 108 metsäteknikkoja, jooka ovat vilpittömän huou•ssaan Lapin metsistä. Onko 'Sekin luonnonsuojelun syytä. "Vaikka toisaalta vakuutetaan, että kansallispui sto-ohjelman toteuttamisen hintaa ei saa sälyttää kehitysalueiden väestön kannett,avaksi niin näin on jo todellisuudessa suuressa maarassa tapahtunut . Lapin luonnonsuojelun lääke on Lapin elinkeinoelämän tasapainottami•sessa, ja s.iihen kuuluu mm. Epäilen, edistääkö prof. Ympäristösuojelun neuvottelukunnan uusi,a kansa!Lispuistoja koskevaan ehdotukseen sisältyvä toteamus, ettei ko. Sopineeko kysyä mistä Lapin maatilatalouden vaikeudet alkoivat. Kuusela puhuu naivisti Luonto-Liitosta ja kuinka se jo kohta uhkaa eduskuntaakin. hehtaarin alueella. Jokainen tietää, että Luonto-Liitto on nuorison luonnonsuojelujärjestö, joka toimii aktiivisesti. Prof. fakö jo olisi piitänyt selvittää sen lailli suus. voimakkaasti työllistävien, luon,non järkevään käyttöön perustuvien luontaiselinkeinojen tekeminen elinkelpoisiksi. Todellisuudessa ne alkoivat siitä ja silloin, kun maatilatalous menetti talviset li-säansionsa. Lapin luonnonsuojeluyhdistys P. Prof. Kuusela kuuluu. Hän sanoo mm. Mihinkä he 1 s i n k i 1 ä i se e n painostusryhmään prof. Näin prof. Prof. En ole metsäalan as.iantuntija, joten en puutu pitemmälti siihen artikkeliin. Kuuselan lääkkeet eivät siihen tautiin auta . Jotkut vastoin tahtoaan. Nuorisolle kaikkina aikoina kuuluvaan avoimeen tapaan se myös sanoo mitä ajat-telee. PROFESSORI KULLERVO KUUSELALLE Viime aikoina on lehdistössä julkaistu kaksi osaa siitä tavanmukaisesta kolmiosaisesta julkaisusarjasta, jota virkamiestyönä tehdään luonnonsuojelua vastaan. Kuusela puhuu aLkutuotannnon elinkeinoista, maati.Jataloudesta ja lopuksi myös poroja jäkälätaloudesta. Entä ne poromies Oula Aikion kivenkuivaamoiksi kutsumat alueet, joita täällä paLkoitellen näkee silmänkantamattomiin . Painostusjärjestöissä kehitellään suunnitelmia, joiden toteuttaminen heik,entää elinkeinonharjoittajien toimeentuloa niin paljon, että ilman edu skunnan päätöksiä se ei voine olla yhteiskuntajärjestyksen mukai sta . Toiminta on jo aiheuttanut kymmenien tuhansien ihmisten toimeentulon heikkenemistä. Lapin maaherra Asko Oinas on sanonut, etä muuttoliike Lapista on sairaus. VIELA KULLERVO KUUSELALLE Professori Kullervo Kuuselan 8.2.-74 tässä lehdessä julkaistun luonnonsuojelupiirejä vastaan rajusti hyökkäävän kirjoLtuksen johdosta on syytä esittää vielä muutamia kommenttej,a. pui,stoja muodostet. Kuusela tippa silmässä Lapin köyhän väestön puolesta. Porot tunkeavat yhä edelleen vanhoille ruokamaiUeen, mutta ,törmääväit aitoihin ja nälkään. Jos eiväit, niin kenen. Entä poroja jäkälätalous. Tämä ei ole Lapin metsäalan ammattimiesten arvostelua, he ovat olleet toteuttajia. Porotalouden ja Metsähallinnon välille on nykyisen Metsähallinnon pääjohtajan aikana kehiotymässä järkevää yhteistoimintaa . Kuuselan ja hänen kaltaisensa saavat määräitä
SISKASIAINMINISTERION YMPKRISTONSUOJELUOSASTON PUHEENVUORO: Prof. Kokoontuihan suositustoimikunta Helsingissä, Lapin Kan sa taas ilmestyy Lapissa. Tämän siitä syystä, että prof. Luonnonsuojelijat ovat vaatineet, että yksityisiltä lunastettav,ista suojelualueista on maksettava niin hyvin, ettei maanomistajilla ole houkutusta lähteä hätäisesti hyödyntämään maitaan. 4.1974: "Onneksi vallitsee lainalaisuus: Sokaiseva demagogia on bumerangi, joka palaa silmien auettua takaisin ja iskee esittäjäänsä." 109. Project Aqua-suunnitelmasta Kuusela esittää, että "metsäojitustoiminta lopetetaan ko. Ei ole luonnonsuojelijoiden vika, ellei näin tapahdu . "toimikunta katsoo, että ympäristönsuojelun neuvottelukunnan esittämän kansallispuisto-ohjelman toteuttaminen turvataan siten, että a) valtion kyseisillä alueilla pidättäydytään hakkuista yms. Kirjoittajan ihmettely sen johdosta, että ehdotukseen sisältyvien alueiden luo.nno.ntilaisuutta on pyritty jo nyt suojelemaan, on täysin käsittämätöntä. Kullervo Kuuselan kirjoituksen "Sanat ja teot luonnonsuojelussa" (Lapin Kansa 74-02-08) johdosta pyydä.n, että julkaisette seuraavan vasnneen. Kuusela olkoon itse mitä mieltä hyvänsä siitä kuka ohjaa metsähallituksen ja sisäasiainmini,stenon toimintaa. Kuuselan mielipiteet muuttuvat etäisyyden kasvaessa. Olisi tietysti turhaa tehdä mitään suojeluehdotuksia tietäen, eotä heti suunn~telmien tultua julkisuuteen maanomistajat pyrkivät ontamaan kaiken hyödyn (kuvitellunkin) suojelun kohteeksi aiotuista alueista. Kuusela esittää edellä mamttussa kirjoituksessaan voimakasta kritiikkiä ympäristönsuojelun neuvottelukunnan laatimaa kansallispuisto-ohjelmaa ja käynnissä olevaa Project Aqua-suojelusuunnitelmaa kohden. Hän väittää, että metsähallitusta on painostettu jättämään ehdotetut suojelualueet taloustoiminnan ulkopuolelle jo ennen ohjelman valmistumista, ja että sisäasiainministeriö on saatu lähentämään ohjekirje, jolla lääninhallituksia kehotetaan estämään nykyisen luonontil an muuttaminen ehdotetuilla alueilla. alueiden valtion metsissä ja että yksityismetsiin ei myönnetä metsänparannustukea. Jos joku ei sattuisi tietämään asioiden oikeata laitaa, niin todettakoon vielä pari asiaa: luonnonsuojelijat eivät suinkaan ole "etelän päätöksentekijöitä" eivätkä komiteat päättäviä elimiä. Jorma Halonen Lapin Kansa 16.2.1974. M etsänparannusvaroja ei tulisi myöntää metsäojituksiin Project Aqua-ohjelman kohteiden vesistöalueilla ." Totean, entä Kuuselan hyväksymät toimenpide-ehdotukset ovat jyrkäss,ä ri stiriidassa hänen Lapi,n Kansassa esittämiin mielipiteisi,in. On kerrassaan omituista, että korkean tason metsäalan virkamies, puunjalostusteollisuuden äänitorvi ja "etelän päätöksentekijä" heittäytyy niin kovin tunteelliseksi ja pohjoisen ihmi,sten puolestapuhujaksi kuin Kuusela kirjoituksessaan! Sen sijaan, entä hän tuhlaa energiaansa luonnonsuojelijoiden panetteluun, hän voisi tehdä tosi palveluksen pohjoisen ihmisille esimerkiksi ajamana yhtä ponnekkaasti korkeampaa kantorahaa täkäläiselle puuhalle. Tämä ei kuitenkaan ole Kuuselaa lähellä olevan puunj,alostusteollisuuden edun mukaista. Näihin aikoihin asti metsäalan väki ja puunjalostusteollisuus on saanut mellastaa Pohjois-Suomessa mielin määrin ilman sen kummempaa demokraattista valvontaa. alueiden luonnontilaisuus on pahimmassa tapauksessa vain etäinen haave suojelun saadessa lain voiman. SANOI Lars Blomberg tiedotussihteeri Y mpäristönsuojeluosasto professori Kullervo Kuusela professori Olavi Huikarille metsäpolitiikkaa ja -tutkimusta koskevan keskustelun päätteeksi Helsingin Sanomissa 3. Kuuselan menettelytapoihin . Lisäksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunnan ehdotuksen toteuttamiseksi, joka koskee mahdollisuutta julistaa väliaikaiseksi luonnonsuojelualueeksi sellainen alue, joka myöhemmässä vaiheessa tultaisiin ostamaan valtiolle tai rauhoittamaan maanomistajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Toimikunnan mielestä tulisi ( 37) käyttää vesilain antamia mahdollisuuksia Project Aqua-vesistöjen ja perustettavaan vesistökohteiden suojeluohjelmaan sisältyvien veszsto1en luonnontilan säilyttämiseksi tai, jos niitä on perattu tai muutoin luonnontilaa muutettu, niiden korjaamiseksi luonnontilaa vastaaviksi. Vaikuttaa si lti kuin prof. Jos vaatimus toteutetaan, se vähentää tuhansien maatilatalouksien tulonsaantimahdollisuuksia." Prof. Demokraattinen päätöksenteko, jota Kuusela peräänkuuluttaa vie näet niin pitkän ajan ajan, että ko. Uskon, että useimmat PohjoisSuomen ihmi set ovat kyllin järkeviä huomaamaan, että vähänkin pitemmälle tähtäimellä heidän ja luonnon suojelun edut ovat yhteiset. toimenpiteistä, jotka vaarantavat ohjelman toteuttamista ja b) muillakin alueilla saadaan aikaan väliaikainen tehokas kielto edellä mainittujen toimenpiteiden suorittamiselle asian käsittelyn ollessa kesken. Nyt kun tuohon toimintaan on tulossa jonkinlaisia rajoituksia ja luonnonsuojeluperiaate on vallannut pienen Jalansijan jopa Metsähallituksessa ja Metsäntutkimuslaitoksessa, alkaa arvon professori etsiä Pohjois-Suomen vähäväkisten etua(?) ja laillisuutta, joita vastaan muka luonnonsuojelu sotii. taessa saa aiheutua työn ja tulojen menetystä paikalliselle väestölle, on ilman muuta lähtökohta, jonka v,armasti jokainen luonnonsuojelija hyväksyy. Täten ei myöskään voi olla kiinnittämättä huomiota prof. Sen sijaan haluaisi n tuoda esii n kaksi toimenpide-ehdotusta YK :n ympäristökonferenssin 1972 suositustoimikunnan mietinnöstä. Kuusela oli toimikunnan jäsen ja ollut mukana hyväksymässä seuraavat toimenpide-ehdotukset jättämättä eriävää mielipidettä
Luonto itsessään sekin on mestari kasvattamaan. Se läheinen yhteistyö, joka aikanaan vallitsi metsänhoidon ja luonnonsuojelun välillä, palautuneekin varmasti ennalleen kunhan tämän asian yhteydessä esiintyvä hölynpöly vaimenee.". Kun luonto uhrataan, murtuvat helposti myös vahvimmatkin siteet kotiseutuun ja isänmaahan." YHTEISVASTUUN AALLONPOHJA Metsänhoitaja-lehdessä 3/ 74 Aarne Reunala kirjoitti metsäammattikunnan yhteisvastuusta otsikolla "Yhteisvastuun aallonpohja": "Kullervo Kuuselan yhteisvastuukäsitys näyttää kytkeytyvän viime vuosisadalta peräisin oleviin arvojärjestelmiin, joiden mukaan ammattikunnan yhteisvastuu tarkoittaa yhden isännän nöyränä yhtenäisenä palvelijana toimimista . Suomen Luonto aloittaa tässä numerossa muiden lehtien luonnonsuojelukirjoitusten seuraamisen, millä toivottavasti tulee oleva aktivoiva vaikutus sekä lehtiin että lukijoihin. Nyt tämä metsä on muodostettu taloudellisten mallien mukaiseksi, se on menettänyt identiteettinsä. Pitäisi olla edes pieni kohde, joka on aivan Luojan käden jäljeltä." "Tuskin tältä kirjanoppineelta sukupolvelta jää mitään vanhaa ja arvokasta jäljelle. Niillä tiloilla millä on hiukankin enemmän metsää, löytyy jokin suojelukohde. Kehitystä tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa. Jaakko Säkö Puutarhantutkimuslaitokselta kirjoitti Pellervo-leh110 Luonnonsuojelu on ilahduttavasti päässyt patvaja aikakauslehtien palstoille . "Voimaperäisten ja tunteettomien metsätaloudellisten toimenpiteiden takia maaseutu köyhtyy ja tyhjenee. Isäntänä on, vähän karrikoiden, ollut tähän asti metsäteollisuus." "Ajat ja arvot ovat nyt toiset. Yhteisvastuu pitäisikin nyt tulkita siten, että me ammattikuntana pyrimme realistisesti ottamaan huomioon isäntämme ristiriitaisuuden ja keskustelemme avoimesti ristiriitojen ratkaisuista ammattikuntamme puitteissa, pyrkimättä sen enempää yksi kuin toinenkaan omistamaan ehdotonta ja oikeaa totuutta." SANOI vuorineuvos Paavo Honkajuuri Metsäviikon avajaisissa 2.4.1974: "Ns. Esimerkiksi pieni ala voitaisiin jättää aivan bionnon tilaan, koskemattomaksi. Ja kuitenkin luonnossa itsessään on jo kaikki olemassa salattuna, sellainenkin, jonka me sitten neroudessamme muka keksimme." LUU KURKKUUN BIODYNAAMIKOILLE Prof. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi Suomessa on kasvavassa määrin turvauduttu metsästä saataviin tuloihin. Kun on nälkä, ei noituminen auta. Metsä ei o I e sama kuin monet puut." "Kansan perinnäisen kulttuurin on tulevaisuudessa yhä vaikeampaa saada kaikupohjaa sieltä mistä tähän asti. Suuret metsät antoivat aikaisemmin voimakkaan leiman kansan tunneelämälle ja ajatuksille. Metsä oli se elementti, joka koettiin turvalliseksi ja läheiseksi. Tällöin puun kuolinkamppailu kestää 3-4 vuotta. Muut lehdet LISKA KELOA Lapin Kansassa 22.2.1974 Veikko Parviainen tarkasteli kelon merkity stä LapiUe ja kehotti jalostamaan kelopuun maakunnan sisällä sekä nopeuttamaan luontaisu keloutumista: "Kätevimmin se tapahtuu moottorisahalla siten, että sahataan kannon korkeudelle ympäri puun ulottuva, muutamat pintalustot katkaiseva sahausviiru. Kun tästä lopputuloksena on metsämaisema, jota on vaikea enää tuntea suomalaiseksi maisemaksi, ollaan selvästi v i r he e l lis e 11 ä tiellä". Tätä taustaa vasten ei biodynaaminen viljely ole mikään vaihtoehto. Kun muuan kulttuurimme vahvimpia koossapitäviä voimia, metsäluonto, on mullistettu, tie on aukaistu kaupallisuuden hajottavalle toiminnalle. Hufvudstadsbladetissa Johan Witting kirjoiot,i 6.3.1974 otsikolla "Måste ·skogen offras?": "Yhteiskunnassamme pyritään saamaan kaikille kansalaisille monenlaista taloudellista turvallisuutta . Biodynaaminen viljely on hyvä harrastus, missä yhdistyvät maanviljely ja mystiikka, ja se sopii opettajille, eläkeläisille ja perheenemännille, mutta ei sitä muuten pidä ottaa vakavasti." TKYTYYKO METSK UHRATA. Isäntänä alkaa enenevassa määrin olla koko ristiriitainen yhteiskuntamme. Nykypäivän luonnosta ei löydä rakkauden, ilon ja muiden tuntemusten tunnuksia. dessä n:o 5, 1974 ylläolevalla otsikoll a: "Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä kärsii nälkää, piankin saattaa elintarvikepula tulla yleismaailmalliseksi. Myös aktiivisen kulttuuripolitiikan avulla yritetään luoda ihmisille monipuolinen ja rikas elämänympäristö. Rikkirevitty metsäluonto jättää varmasti ikäviä seurausvaikutuksia kansamme kulttuuriin ja tunne-elämään . Kuoristaan se ehtii vapautua ja kelon harmauden saavuttaa muutamien tähänastisten havaintojen mukaan 10 vuodessa. MERA-ohjelmaa toteutettaessa on tietysti luonnonsuojelulliset näkökohdat otettava h11.1omioon. Tosin kirjoitusten tasossa ei aina ole kehumista, mikä selvästikin johtuu perustietojen puutteesta. Tuon, samoin kuin tutkimuksenkin aikanaan antaman tiedon merkitys jää kuitenkin olemattomaksi, ellei hakkuissa ruveta säästämään ainoata näihin tarkoituksiin sopivaa puuta, punahonkaa ." LUONTO ITSE KASVATTAA Metsäteknikko Einari Särkkä kirjoitti Etelä-Saimaassa 24.3.1974: "Metsissäkin tulisi suojella joitain vanhoja ja arvokkaita kohteita silmänruoaksi
Emme myöskään jätä välittämättä autonasentajan ohjeista moottoriajoneuvon hoitamisessa mikäli haluamme ajoneuvon palvelevan hyvin. .. ympäristönsuojelua kohtaan ovat olleet leimaa antavia Kullervo Kuuselan julkiselle esiintymiselle, tapahtuipa se SANOI ylimetsänhoitaja Väinö Koivisto Tampereen luonnonsuojelupäivillä 30.3.1974: Kotka on eräs nykyisen väärän luonnonsuojelun uhreista. Puunjalostusteollisuuden talutushihnassa kehittyneet ja totuusarvoltaan hämärtyneet mielipiteet ovat jo pitkään monenlaisten "tutkimusten" muodossa aiheuttaneet arvojen vinoutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Muilta osin se on katsottava enemmänkin selvitykseksi ja varsin suurelta osin yksityisen henkilön, kirjoittajan, mielipiteeksi. Sama teknokraattisuuden perussävy on havaittavissa mm . Kotkien yhä selvempi keskittyminen pesimään luonnonsuojelualueiden koskemattomiin metsiin johtuu siitä, että suojelualueiden ympäristön metsät ovat talouskäytössä ja kotka saa niiltä ruokaa. sitten lehdistössä tai "tutkimuksissa". Kullervo Kuuselaa moitti Maaseudun Tulevaisuus, joka pääkirjoituksessaan 2.3.74 tarkasteli SITRAn rahouttamaa ja Kuuselan kirjoittamaa julkaisua "Metsätalous teollistuvassa Suomessa": "Rahoittajan taholta sitä on kutsuttu tutkimukseksi. TUTKIJA TUTKII, RAHAA SAA . Emmehän kiistä lääkärinkään asiantuntemusta sairaanhoidon alalla, vaikka joudumme sopeutumaan ikäviin hoitotoimenpiteisiin parantuaksemme. Vesirakentaminen on mieluummin ympäristöä parantava kuin haittaava tekijä. SANOI vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen Kyrönjoen kolmen voimalaitoksen rakenta-missopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Kurikassa 8.3.1974: "Vesivoima on halpaa ja ympäristöystävällistä, mma näkisin, että voimalain rakentaminen ei ole ristiriidassa ympäristöpolitiikan kanssa. Siinä joutuu helposti ristiriitoihin poliitikkojen kanssa . Samaan sävyyn moitiskeli prof. . Ei voida siten vaatia, että luonnonsuojelijå tinkii pitkän koulutuksen kautta hankkimistaan tiedoista ja ohjeista, jotka koskevat luontoa ja sitä ympäristöä, johon me itse kuulumme ja josta olemme suuressa määrin riippuvaisia . Mitä itse kan salli spuistopolitiikkaan tulee, asiahan on toki niin, ettei kansallispuistojen perustaminen saa vaarantaa alu een työllisyyttä . Luonnonsuojelu on köyhdyttänyt metsiemme eläimistöä niin, että kotkan tarvitsemat hiiret, myyrät ja muut saaliseläimet ovat vähentyneet ja kotkanpoikasia kuolee nälkään. Elintaso-käsitteen yksipuolisuus sekä henkilökohtainen sitkeä pahantahtoisuus eräitä tärkeitä yhteiskunnan aloja, mm. .. saavutuksien eteen on aina uhrattava." kraatiit tuntisivat todellista myötätunoa väestöä kohtaan , heidän kait p itäisi olla ensi mmäisinä vaatimassa uusia työpaikkoja rationalisoituneen metsäteollisuuden aiheuttamien työtilaisuuk sien menetysten tilalle. Mutta kun heillä kysy mys ei olekaan ihmisestä vaan puusta. eräissä metsäpolitiikan uudistamista koskevissa mielipiteissä. . Jos julkaisun rahoittaja pitää mielipidettä totuusarvoltaan tutkimuksen veroisena, mm tällaista "arvostushämärtymää" voi vam valittaa." "Puunjalostusteollisuuden ja julkisen metsänomistuksen laajentamisen suosiminen ilmentää liian suppeata Ja teknokraattista suhtautumista metsätalouden kehittämiseen, jolloin on unohdettu maaseudun ja maatilaväestön olosuhteet ja tarpeet. Pelkosenniemen allashankkeen toteuttamiseen olisi päästävä ja Tornionjoen valjastamismahdollisuuksia tutkittava . Luonnonja ympäristönsuojelijan työ on epäkiitollista. Tähän päästään riittävällä valtion tuella ja uusien työpaikkojen luomisella. 1974 sekä Ilkka 10.3.1974: "On mielenkiintoista, että myös maataloustuottajat alkavat huomata , mikä mies professori Kullervo Kuusela oikein on. " Edellisiltä sivuilta jo selvisi, että Kuuselan käsi tykset kansallispuistojen tarpee!Li·suudesta vaihtelevat sen mukaan, missä asiasta puhutaan. Kuuselan julkai·sua myös Landsbygdens Folk pääki rjoituksessaa n 1.3. Kuitenkin julkaisu sisältää vain osaksi tutkimuksiin perustuvaa tietoutta. Mutta puistojen perustaminen ei tietenkään sovi puunjalostusteollisuuden piirustuksiin. O ikealla ovat maanomistajat, vasemmalla yhteiskunnan rakentajaintoilijat." 111. Kun hän nyt puunjalostttsteollisuuden puolesta käy vielä suomalaisen maatilatalouden kimppuun, pitäisi kaikilla silmien lopullisesti aueta näkemään, mistä oikein on on kysymys." LUONNONSUOJELUN ARVOSTUS Rakennusmestari ja kunnalli sva ltuutettu Sven-Oskar Pihlström pohti Kyrkslätt i Dag-lehdess ä 1/ 1974: " Jo tta voisimme ymmärtää luonnonsuojelijaa, erityisesti pitkälle koulutettua luonnonsuojelun ammattimiestä, on meidän osattava antaa arvoa erikoismiehen tiedoille. Jos nämä tunteettomat teknoSANOI Koillis-Lapin Sähkön toimitusjohtaja Rafael Nyqvist Kalevassa 25.11.1973: "Lapin jäljellä oleva vesivoima pitäisi rakentaa mahdollisimman pian. Siksi Kuusela kumppaineineen on liikkeellä lie~somassa kiihoitusta työllisyyskysymyksissä. Ja lisäksi tämä sopii mitä parhaimmalla tavalla energiapolitiikkaan; nyt pyritään mitä spurimmassa määrin luonnonvarojen hyväksikäyttöön." KAMELEONTTI Koillis-Lapissa samarnen Kullervo Kuu sela 26.2.1974 on kääntänyt kelkkansa täy sin ympäri: "En ole kuulunut enkä kuulu painostusryhmiin, jotka ajavat tai vastustavat puunjalostustehtaiden tai rauhoitettujen metsien perustamista. Tutkin ja esitän metsätalouden tietoja, jotta ne olisivat mahdollisimman runsaat ja luotettavat . Ihmisestä kuitenkin viime kädessä riippuu, mihin suuntaan ja millä vauhdilla "kehitys kehittyy". Prof
Kyseinen tapaus on ainoa 7 mnkiimuskesän aikana, jolloin tyllin hedelmöi.tyneet, haudonnan loppuun saakk,a säilyneet mU111at jäivät kuoriutumatta. Oljyvahi111gon tapahtumahetkellä saa ren koko •tylli-, karikukkoja vföipää skykanta ol~ värirenga,stentu, joten jokoinen yksilö oli mahdolljsta erikseen tunnistaa . Tästä syys,tä tarjoutui tilai·suus havainnoida yk-s,ityiskohta1sest1 öljyn vaikutusta eri lintulaje ihin. Myr,sky tuhosi haahkapoikueet melko peru steelhses.ti, sillä my rskyn jälkeen löyty,i lähivesiltä vain 15 elävää poikasta, kun niitä mutamia päiviä aikaisemmin oli ollut satoja (osa näistä lähiluodoilla kuoriutuneita). 1973 voimakkaassa erel-äja lounai smy rskyssä pieni mä ärä paksua jäteöljyä. Koska kaikki parit yhtä lukuun ottamatta hautoivat, tarntui öljyä muniin vat•sahöy henistä ja tyllinpesät alkoivat tapauksen jälkeen haisna öljylle. Naapuri,saarella havaitsin yhden pahasti öljyyntyneen ti uran. Toinen kahlaaja, joka tahriintui öljyyn, oli karikukko. 6. Mui•sta pesimäli,nnuista kabi kalalokkia tahri pään sä öljyyn. TYLLIN MUNAT TUHOUTUIVAT Oljy n vaikutus tyll ukantaan oli varsin y llättävä. Pa hiten tahriintuneen tyllin pesyeestä kuoli kolme alkiota ja vain yksi poikanen kuoriutui 21. Norrskär (eli Västra Norrskär) on karu, merellinen puuton ulkosaari, jonka pinta-ala on n . Pienen öljyvahingon opetukset Raippaluodon Norrskänille ajautui 14. Muita öljyn tahrimia vesi,J.imuja ei havaittu . OLJYN VAIKUTUS HAAHKOIHIN Oljyn vaikutus pesimälinnus,toon kokonai·suudessaan oLi varsin pieni. Pesivä•stä 86 linnusta viidellä ( = 5.8 0/o) ol~ tahroja vatsassa tai päässä, näistä kolmella vaun pieniä öljyjälkiä. Kuolleiden alkioiden kehitysasteen perusteella arv ioin niiden kuolleen juur,i myrskyn aikoihin. Pää.n tahri unt uminen johtui kalalokki,en tavasta kalastaa uiden ma taliss a ra ntavesicssä kovatuuli sina päivinä. 6. Vesilinnuista yhden haahkan havaittiin saaneen öljyä vatsaansa, ja lisäksi löytyi 7 öljyn tahrimaa ja kolme tahriintumatonta kuollutta haahkanpo-ikasta maihin ajaumneena. Pesivästä 20 yksilöstä vain 5 säilyi puhtaruna ja 15 (75 °/o) joutui kosketuk:sii un öljyn kans~a. P unajaltk.a vuklon tahriintumtsta on huomatta vast•i vaikeampi havaita, koska tummankirjavassa vatsassa e1vat pi.enet öljytäplä,t näy. Tahriintunei•sta linnu i•s,oa 7 sai pieniä jälkiä vatsahöyheniin, 5 y;ksilöä tahri vatsansa puolintain ja kaihi hieman vähemmän sekä yks,i lintu koko vatsansa. Kaikk i muut lajit, mm . runsasl ukuinen lapintiira, säilyivät ilman öljykosketulksia. Vaikutti kuirenkun ilmei·seltä, että tämä laji ei tahriintunut lainkaan, sullä huolellisessakaan tarkastelussa pah~ten saastuneilla rannoilla ei todettu yhtään öljyyntynyttä Hntua eikä liioin muniin tarttunutta öljyä. Oljyä oli nii,n vähän, että si,tä jäi tuu.Lenalaisille rannoille vain paikoitellen k,iviin , maahan ja ruohoon se lvästi havaittaviksi lä isk ik si. Rantaan ajautuneen öljymäärän pienuutta kuvaav,aakun ehkä parhaiten vesili.ntujen kärsimät vähäi,set vahingot. 01JYn osuutta poikasten kuolleisuuteen on mahdooonta arvioida, sillä voi112 makas myrsky on y ksinäänkin tuhoisa poikasille. Norrskä rin rantaan myrskyssä ajautunut suurin jäteöljyläikkä.. Oljy tarttui korkean vedenpånnan vuohi noun puoli metriä tavanomai sen vesiraja.n yläpuolelle hajoten samalla pieni in pisaroihin. Saaren j,a koko lähi·saari•sto,n linnu sto on vuodesta 1966 lähtien vuosittain la skettu ('ks. Hilden & Vuolanto: Norrskär·s fågelvärd i K vark,en, Finlands Natur 27 1968, ss . U skonkin emosta tarttuneen öljyn aiheuttaneen kuoleman joko tukkimalla munankuoren ilmahuokoset tai suoraan my rkyttämällä alkiot. Ohessa on ku vattu suurin löyd ett y öljyjälki . 2-5). 25 ha
Pekka Salminen 113. Onnek si huuhkaja on osoittanut yllättävän hyvää sopeutumi skykyä joillakin alueilla aivan Helsingin v aikutuspiirissä. Perusaineisto kerättiin lähettämällä satoja kyselykaavakkeita henkilöille, jotka työnsä tai harrastuksensa puolesta liikkuvat paljon luonnossa. Vaiku.ooi ilmeiseltä, että kaikki saasteen uhrit selviäisivät hengissä. Näinkin pieni öljysaaste saa-ttaa johtaa linnu stossa ja sen lajisuhteissa tapahtuviin muutoksiin, varsinkii-n sellaisilla rannoilla, joilla tällaiset vahingot o vat suhteelli sen yleisiä. Myöhemmin pääosa havainnoi&ta on saatu aktiivisilta lmtuharrastajilta, jotka ovat hoitaneet myös perusvaihtojen tarkistamisen maastossa. Huuhkaj an suojelun kannalta olisikin tärkeää saada vuosittaisen tarkkailun piiriin ainakin uhatuimmat reviirit . Luvut ilmoittav at pesivien yksilöiden määrän, haahkan, isokoskelon ja suokukan osalta kuitenkin vain poikasiaan hoitavien tai hautovien naaraiden määrän. Huuhkajan tulev ai suu s näy ttää vielä melko turvatulta Uudellamaalla, vaikka lääni ssä on myös toi saalta alueita, joilla laji ei ole antanut mita an elonmerkkejä. kesällä 1973 löydettiin 14 pesaa, joiden keskimääräinen poikas tuotto oli 2,3/ poikue. Vaikka arvio on todennäköisesti ,todelli sta korkeampi, pesimätulos näyttää olevan "normaali" Uudellamaalla e(kä häl y ttävää la skua Etelä-Ruotsin malliin ole havaittavi ssa. 25 Töyhtöhyyppä 2 Tylli 20 Karikukko 86 Suokukko 1 Puna jalka viklo 48 Kalalokki 12 Lapintiira n.200 Vesipääsky 10 Kuukauden kuluttua saaresta poi•stuessaini tahriintunei·ssa linnuis5a olleet öljyjäljet olivat pienentyneet ja osa.ks.i kadonneet. Aikaisemmat tiedot näet supistuvat 1958 kerätyn materiaalin perusteella tehtyyn asuttujen revunen lukumääräarvioon (ks. Läntisen Uudenmaan kunnat ovat verrattavissa huuhkajatiheydeltään hyviin Varsinai s-Suomen ja Satakunnan huuhkajapitäjiin. Nykyi sen materiaalin peru steella Uudenmaan huuhkajareviiri•en min•imimäärä on 60 kpl , mutta todelli suudessa luku sa attaa nomta jopa 80 :een. Tätä ei pidä tulkita siten, että laji olisi yleistynyt alueella. Suomen Luonto 1/67, 4/ 70, 2-3 / 72 ja 2/ 73 sekä Porin Lintutieteellinen Yhdi stys vuosikirja 1968), joten vähintäänkin lintuja luonnonharra stajilta voi vaatia asiall ista suhtautumista tähän luontomme uljaaseen edu stajaan. Eri lintulajit ovat eri tavoin altti ita öljyvahingoille. Ainakin seuraavat seikat: Jäteöljyä pääsee tai päästetään laivoista myrsky s·sä, jolloin sitä on mahdotonta havaita meressä . Tällöin pesien etsintä voidaan aloittaa aikai sintaan toukokuun lopu ssa ja tiukan kontrollin alaisena siten, että yhdellä pesällä käydään vain kerran, jotta häiriö jäisi mahdollisimman pieneksi . Vähäinenkin öljyvahinko voi va.ikuttaa li·nnustoon, vaikka vesilinnut välttyi sivätkin kosketuksilta. Siitä ei voida osoittaa yhtään v armaa todistetta pamva stoin viime vuosina on useilla tunnetuilla pesimäpaikoilla mahta va huhuilu v aiennut. Vuoden 1958 ainei stossa mainitaan 17 reviiriä, mikä osoittaa havaintojen hyvin suuret puutteet. Huuhkajan suojeluun liittyvi stä asioista on kirjoitettu paljon (ks. Syynä tähän lienee lämmin, kuiva kesä sekä se, et-rä paksu öljy ei ilmeisesti tunkeutunut kovin paha sti puvun lävitse, vaan tahri vain uloimpia höyheniä. Todella vähi ss ä laj,i tuntuu olevan Itä-Uudenmaan pohjoi sissa kunn issa sekä Luotei s-Uudellama alla. Vaikka neljän vuoden aikana kertynyt materiaali on epäyhtenäistä ja kokonai suutena vaikea käsitellä, lienee aiheellista tarkastella 1970-luv un alun tilannetta kootun aineiston pohjalta edellämainituista rajoituksista huolimatta . Norrskärin pesivä vesija rantalinnusto 197 3. Viime vuosi,in asti tähän on päästy vain muutamissa kunni ss a, mutta onn eksi nyt pesien tarkkailu on tehostunut myös eräillä uu silla paikkakunnilla. Pes,imäaikai nen öljyvahinko voi vaikuttaa poikastuottoon tappamalla haudottavissa mumssa olevat alkiot, vaikka emolinnut selviytyisivätkin suuremmitta vaurioitta . Vii-leässä ja kosreassa säässä, toisena vuodena,~kana, vahinko olisi varmasti aiheutrnnut a.ikui-sten lintujen keskuudessa kuolleisuutta. Seppo Vuo/anto Uudenmaan huuhkajat Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ooimesta aloitettiin 1969 hunhkajahavaintojen keruu Uudellamaalla. Voimakas a sutuksen lev iäminen ja teiden rakentaminen on vaka van a uhkana monille pesiville pareille. Suomen Luonto 2/ 1965) . es,m. OPETUS Mitä voimme oppia tapahtuneesta. Sinisorsa 6 Jouhisorsa 4 Lapa sorsa 2 Lapa,sotka 56 Tukkasotka 10 Pilkkasiipi 10 Haahka n.20 Isokoskelo 6 Tukkakoskelo n. Täydellä syyllä voidaan sanoa, että koko läänin rannikkovyöhyke on vielä melko hyvää huuhk ajamaastoa. Valitettavasti massaornitologian on todettu aiheuttaneen häiriötä huuhkajan pesimärauhalle pa ikoin Hel sin gin retkeilyalueella. Valitettava st:i pesä materiaali Uudeltamaalta on melko pieni, esim
Tämän vuoden tavoitteena on 5000 uuden jäsenen liit>tämililen paikallisyhd~tyksiin. Eerola Hämeenlinnasta), Keski-Pohjanmaan lsy (metsänhoitaja Pertti Saajoranta Kaarlelasta), Keski-Suomen my (LitK Olli Manninen Jyväskylästä), Lapin lsy (metsäntutkija Eljas Pohtila Rovaniemeltä), Luonto-Lii•rto (DI Seppo Hannus Espoosta), Länsi-Uudenmaan lsy (opisk. Etelä-Pohjanmaan lsy tekee innolla työtä oman luonnonsuojeluvalistusta jakavan mu seon kunnostamiseksi. YHDISTYKSET TOIMIVAT Kanta-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys on antanut julkilausuman Hausjärven Hikiän pohjoi smai sen harjunsuojelualueen säi ly,ttä miseksi . Merkille pantavaa jäsenmäärien kasvukeh itystä on ollut myös Sa.takunnan, Keski-Suomen, PohjoisPohjanmaan ja Lapm luonnonsuojeluyhdistyksissä. Tämän mukaan luonnonsuojelutyön perusyksiköksi tulevat yhden tai tarpeen mukaan useamman kunnan alueella toimivat perusjärjestöt, jotka tulevat edelleen muodostamaan ma akuntapohjaiset piirit. maanmit:t.ins. Pieksämäen seudun luonnonystävät ovat lähettäneet kirjelmän vaLtioneuvoston asettamalle kansallispuistokomitealle perustettavaksi ·ehdotetun Naarajoen k•ansalli·spuiston poisjättämisestä Etelä-Savon seutukaavaliiton runkokaava.sta sekä pyytää komiteaa tutustumaan alueeseen ja laatimaan sille pikaisesti alueen luonnontilan säilyttävän rnnkaisUJmallin. 114 Järjestörakenteen kehittämisellä livtto pyrkii saamaan enti stä laajemmat kansalaispiirLt tehokkaasti mukaan luonnonja ympäristönsuojelutyöhön. 1973 aikana 39 0/o. Li vtto hyväksyi uudeksi ulkojä.senekseen Biologian ja maantieteen opettajat r.y:n ja liittyi Demokraat>tisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteistyöjärjestöön. Se merki,rsee 2557 jäsenen eli 38,8 0/o ka•svua edelli-svuoti-seen määrään. Viimei stään tämän vuoden lopussa päästään myös peru stamaan uusia piirejä, joita on suunniteltu muodostettavaksi 16 kpl. Jäsenyhdi,styksissä ova t tapahtuneet seuraavat puheenjohtajavaihdokset: Eitelä-Pohjanmaan lsy (T,imo Weokroth Vaas~ta), Kanta-Hämeen lisy (m .11:clrn. Kimmo Hänninen Lohjalta), Pohjois-Savon lsy (limnol. Lii>tosta voivat asiasta kiinnostuneet ti!lata sääntöl uonnosmallit. Gunnar Gröndahl Kristii,nankaupungista, varastonhoitaja Rudolf Johansson Dragsfjärcfutä ja perämies Erkki Reinilä Iistä. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistysten henkilöjä·senten määrä on kasvan1.11t v. Kuitenkin vanhat y hdisty kset voivat jatkaa edelleen liiton jäsenyy dessä, mutta on toivottavaa, että niiden jäsenet siirtyvät omaan paika ll isyhdistykseen sitten kun se ll ainen on perustettu. NUMEROTIETOJA Suomen luonnonsuojeluliiton vars1na1,s1ssa jäsenyhdisty ksissä (28) oli 31.12.73 kaikkiaan 9648 henkilöjäsentä. Käytännössä nämä luvut merkitsevät sitä, että nyt on vasta joka viidessadas kansalainen "järjestäytynyt" luonnonsuojelija. Viime vuoden lopussa liitossa suoriuetun Suomen Luonnon levikk]tarkastuksen yhteydessä todettiin, että lehden maksaneita tilaajia oli melkein saman verran eli 9750. Hopeisen meikin saivat ent. Eniten jäsenmääräänsä lisäsi Luonto-Liiitto, joka kasvoi liki puolella. UUSIA JOHTOTJi.HTIJi. Piirit tulevat myöhemmin avustamaan yhdistyksiä käytännön rutiini.tehtävien hoidossa ja antamaan palveluksiaan jäsenilleen. SANOI kamreeri Kananen Savon Sanomissa 15.3. Piirihallitukset tull aan valitsemaan näi den pa ikalli syhdi stysten edustajista. E. Uusissa yhdistyksissä tulee jäsenmaksuja määritekäessä huomata, että piiriha llituksen päätöksen mukainen osa tulee tulouttaa piirin tilille vuosittain paikallisyhdistyksen Ja senmaksuna. Petri Shemeikka Kuopiosta) ja PohjoisUudenmaan lsy (Dl Jukka Matinvesi Kera valta).. Järjestösihteerin palsta UUSIA YHDISTYKSIA PERUSTAMAAN Suomen luonnonsuojeluliiton kevätlii1ntok01kous hyväksyi peria.11tepaatöksenä liitton siirtymisen nykyisestä kaksivaiheisesta järjestökentästä kolmiportaiseen. Käytännössä tämä merkitsee vapaaehtoi,sen Luonnonsuojelutyön vo1maikasta akriv0Ltumi1sta aina.kin niillä alueilla, joilta löytyy voi mavaroja oman kuntatason y hdistyks en pyönttam1seen. Piirit voivat myös ottaa tehtä väkseen jäsenkirjeiden toimuttamisen. metsien moninaiskä yttöpäi vänä: "Metsien moninaiskäytön keskeisin tavoite on mahdollisimman korkea puuntuotanto." Pohjois-Uudenmaan lsy on lähettäny t Keravan kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa arvostellaan Alikeravan teollisuusalueen asemakaavaluonnosta. Ansioituneina luonnonsuojelijoina palkirtiin lii•ton kultaisella ansiomerkillä Pohjoi~-Suomen koskien lannistumaton puolustaja, kirjailija Reino R ittme Kuusamosta. Kokouksessa hyväksyttiin myös liiton liikennepoli i,rtinen ohjelma ensimma1·senä valmistuneena osana luonnonsuojelun periaateohjelmasta. Näistä piirei·stä tulee luonnonsuojeluliiton varsi•naisia Jasema Ja ne tullaan rekisteröimään samoin kuin pa ikallisyhdistyksetkin
Vuosikerran tilaushinta vain 20 mk tilaa oheisella kortilla. 240 sivua. Nykyaikainen kotiseututyö: toimintaa elinympäristön viihtyisyyden ja väestön viihtyvyyden lisäämiseksi lähtökohtana paikalliset erityispiirteet ja alueellinen omaleimaisuus konkreettista toimintaa tämän päivän kotiseudun kehittämiseksi. Kotiseutu ilmestyy kuutena numerona vuodessa, yhteensä n. LO '<:!" " 0) .."iii .:.: Q) 'O ::::, > Leikkaa irti ~ :::i ::) ~ ::) w u, ,j:: :i2 ~ Q) .5 ::::i .!!! z ,... 90-654 063 kokonaisvaltaisen kotiseututyön valtakunnallinen keskusjärjestö yli 400 jäsenyhdistystä, -järjestöä ja kuntajäsentä kaikkialla maassa Liity kotiseutuyhdistykseen toimi viihtyisämmän kotiseudun hyväksi! z ::, Cl w (J) j:: ::.::: C ca ~ i= C. KOTISEUTU Kotiseutupoliittinen aikakauslehti joka esittelee monipuolisesti kokonaisvaltaisen kotiseututyön eri alueita: ympäristönsuojelu ja miljööpolitiikka perinteen tallennus ja museotoiminta kotiseutututkimus alueellinen kehittämispolitiikka ja yhdyskuntasuunnittelu kulttuurimatkailu . SUOMEN KOTISEUTULIITTO Kluuvikatu 8, 00100 Helsinki 10 Puh. GI w l:! ::c ::E: ·s: ::::i ::) ::::i , o u, ~ o
Raippaluodon päivät pidetään 3.7.7. Paluumatka on mahdollista suorittaa yhteisenä bussikul jetuksena Rovani emelle, jolloin tästä peri rään eri maksu. Inarin päivä t järjestetään 24.-29. Hänen mukaansa Suomella olisi hyvät mahdollisuudet toimia esimerkkinä, koska sen omat ympäristöongelmat ovat moneen muuhun maahan verrattuna vielä vähäiset ja sen elintaso ja sivistystaso ovat korkeat. UIVAT RUMILUKSET ON PURETTAVA Korkein hallinto-oikeu-s on määrännyt Saimaan Lietveden uivat lomamökit (ks. Bulleråsin täysi hoitolassa, jonne myös majoitus on järjestetty. O sanottomaksu on 150 mk, johon tulee li sänä er illinen retkeilymaksu 60 mk . 11moiotautuminen on suoritettava 14.6. Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaiden edustalla on kuitua paikoin jo 10 m paksuudella (Etelä-Saimaa 6. Suomalaisten asiantuntijoiden toiminta sekä kansainvälisissä järjestöissä että kehitysmaissa ei olisi uskottavaa, ellei maa samalla voisi osoittaa hoitaneensa kotimaansa ympäristökysymyksiä kunnolla. ·Tässä mielessä aletaan kesäkuun alusta lähtien periä kaksi markkaa pakkauskuluina jokaisesta lähetyksestä. Maksimimäärä Inarin päiville on n. Yhtiön jäteveden laskulupa sallii nykyisin 11 tonnin kiintoaineshäviön vuorokaudessa, minkä määrän ei tulisi kasvaa uuden rakenteilla olevan paperitehtaan käynnistyttyä 1975. Osanottajat päiville otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. 30 henkeä. Talouden kannalta niillä varmasti on markoissa mitattuna suurempi arvo kuin voimalaitoksiksi rakennettuina." •. Lisäksi jaettiin yhdeksän muuta kirjapalkintoa lohdutusvoittoina. Ilmoittautuminen Inarin päiville olisi suoritettava 7.6. 240) purettaviksi. AKATEEMIKKO LAURILA KOSKIEN RAKENTAMISESTA Metsä ja Puu -lehden numerossa 3/ 197 4 sanoi akateemikko Erkki Laurila kysyttäessä energiataloudesta: "Ei ole mahdollista löytää kyllin vahvaa ilmaisua sille tosiasialle, että näillä jäljellä olevilla koskilla ei ole käytännöllisesti katsoen yhtään mitaan me'rkitystä maamme energiatalouden kannalta. OTTAA JA ANTAA Kaukaan tehtaan edustalle Saimaan pohjaan joutunutta sellukuitu a on ruopa,ttu ja tullaan ruoppaamaan tai.teen myöhempää käyttöä va rten. Osanottomaksu on 170 mk. 90-441 632, ja sieltä saa myös tarkempia tietoja päivistä. Kurssipaikalle saapumisen toi votaa n tapahtuvan 24.6. MAAILMA TARVITSEE ESIMERKKEJÄ siitä, että ympäristökysymykset voidaan hoitaa, totesi YK:n ympäristöohjelman, UNEP'in ympäristösihteeristön pääjohtaja Maurice Strong vieraillessaan Suomessa Ympäristönsuojeluneuvoston kokouksessa 23.4.1974. mennessä. Urpo Myllymaa, löytyi Oulun vesipiiristä. Saamelaisten Kristillisessä Kansanopistossa. Tätä ikävää ratkaisua koetetaan kuitenkiin viivyt tää mahdolli simman kauan. Päivillä tutustutaa n Pohjanmaan rannikon saaristo luontoon, erityisesti linnu stoon, sekä alueen kalastuskulttuuriin. Uutisia Ja tiedotuksia LUONNONHARRASTAJAN LOMAPÄIVÄT RAIPP ALUODOSSA J A INARISSA Kansanvalistu sseura ja Suomen luonnonsuojelul iitto järjestävät jälleen perinteiset luonnonharrastajan lomapäi vä t, tällä kertaa Raippaluodossa ja Inari ss a. 6. ja 11.4.74 ). Samaa,n aika an, kun yhtiö ruoppaa tätä raaka-aineeksi kelpaavaa massaa vedestä, se anoo Itä-Suomen vesioi keudelta lupaa jopa 30 tonninkiintoainehäviöön vrk:ssa eli ylittää nykyisen luparajan kolminkertaisesti! (Maallikkojärjellä ajatellen yht iölle on siis ed ullisempaa kerätä nollakuitu Saimaan pohjasta kuin taltioida se omassa puhdistuslaitoksessa). 40 henkeä ja Raippaluotoon n. Kenian matkan voittaja, maist. Ilmoittautum inen tapahtuu Kansanvali·stusseuran osoitteella: Museokatu 18 A 2, 00100 Helsinki 10, puh. Kilpailun pääpalkinto meni Ouluun. Suokirjat menivät seuraaville: Raimo Lilja (Helsinki), Reijo Linkoaho (Pirkkala) ja Tiina Notko (Helsi nki). klo 17 mennessä. 2 MARKKAA JOKA LÄHETYKSESTÄ Kustannusten nousun vuoksi Suomen luonno11JSuojelul~iton on kohta nostettava julisteiden, vihkosten ja muiden pa unotuotteiden hintoja. Tämän toivotaan johtavan suur-empi·Lll tilausyksikköi hin ja siten työn ja kustannusten säästöön. mennessä. Suomen Luonto 6/ 1973, s. Pa.ri vuotta jatkunut kiista on suten saanut luonnonsuojelun kannalta myönteisen päätöksen . Uusia ti lauks.ia kirjattiin kilpailun yhteydessä 320 kpl. Aikaisempien vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että päivät ovat olleet erittäin suosittuja, joten on parasta pitää kiirettä ilmoittautumisessa. O hjelma käsittää tutustumi sta Lapin luontoon, kulttuuriin ja luontai se linkeinojen harjoittamiseen. 116 SUOMEN LUONNON TILAUSHANKINTAKILP AILU Lehden numeron 6/ 1973 ilmestymisvaikeuksien vuoksi osanotto kilpailuun jäi odotettu vähäisemmäks i. Yhtiö käyttää nykyisin tätä kuituaines,ta raaka-aineena 4 t ja polttoaineena 20 t/ vrk :ssa
Jos vajaat 500 000 ihmistä on sen voinut tehdä, niin vajaat 5000 000 ihmistä voi nyt sitten lunastaa muutaman kansallispuiston." Säätiö on vedonnut Itävallan hallitukseen ja todennut, että suunnitelma on vakava uhka Seewinkelin luonnontilan säilymiselle. Professori P oluninilla on apunaan 30 neuvoa-antavaa toimittajaa. 117. Sisämaan jäätikköinen ja ympäröivi ne merineen pu iston kokonai sp inta-alaksi tulisi 700 000 km 2 • Tällä hetkellä maailman laajin kansallisp uisto on Wood Buffalo (44 807 km 2 ) Kanadassa. Näi llä toimenpiteillä py ritään estämään maailmanlaajuisestikin arvokkaiden kalaja villieläinresurss1en joutuminen "kehityksen" jalkoihin. Se on myös kymmenien tuhansien sorsien ja hanhie n tärkeä levähdyspaikka. jääkarhu, myskihärkä, sopu li , napajänis, kärppä, naali , lyhytnokk ahanhi, tunturihaukka, tuntu ripöllö ja mursu. vanhoja jälkiä ihm isasutuksesta. Alue tulee varmasti tulevaisuudessa houkuttelemaan turi steja. Alue tunnetaan erityisesti lukuisista petolinnuistaan, joita ovat mm . Milligramman sadasosa ri.iittää tappamaan ihm isen. Noin 80 0/o linnuista on botulismin tartuttamia. ITA VALLASSA suunnitteilla olevaa turi stikeskusta vastustaa Maailman Luonnon Säätiö. H aagi n kaupunginvaltuusto on kehottanut koululaisia sekä aikuisia keräämään raadot kaupunkien kanavista sekä lammikoi sta muovikasseihi n ja edelleen jätehuollon hävitettäväksi. Mm. Tätä J an H aagsman sanoo leikiksi kuoleman kanssa (Demeter Mitteilungen, Nr 36, 12/7 3) GRONLANTIIN suunnitellaan maailman suurinta kansallispuistoa. Botuliinibakteeri erittää hermomyrkkyä, joka lamaannuttaa hengityselimet ja johtaa siten kuolemaan . Linnun kuoltua bakteeri jatkaa kehitystään raadossa, johon myrkky rikastuu. Se tarjoaa loistavat mahdollisuudet eläinja kasvitieteelliselle, arkeologiselle ja meteorologiselle tutk imustyölle. Lisäksi Grönlantiin suunni,tellaan kolmen suojelualueen peru stamista hylkeille, jääkarhuille ja merilinnuille. YHDYSVALTAIN luonnonsuojelualueita aiotaan laajentaa. Lomakesk us tulisi lähelle Seewinkelin lu onnonsuojelualu etta, joka sijaitsee Unkarin rajan tuntumassa. Lehden tarkoituksena on vastustaa ylikansoituksesta ja harkitsemattomasta teknologiasta johtuvaa ympäristömme pilaantumista. merikotka ja pikkukiljukotka. 23 0/o Alaskan pintaalasta sisä ltyy ehdotukseen. Sinne on suunnitteilla kolme uutta kansallispuistoa. Al ueen eläimistöön kuulu vat mm . Maailman Luonnon KANSALLISPUISTOMETSIEN LUNNASRAHAT Apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi sanoi kevään 1973 Metsäviikolla niistä kustannuksista, jotka aiheutuisivat kansallispuistosuunnitelmaan sisältyvien yksityismaiden lunastamisesta: "On syytä muistaa, että tämä rahantarve, noin 70 miljoonaa markkaa, on suunnilleen sen verran kuin mitä Helsingin kaupunki on parin kolmen viime vuoden aikana investoinut Finlandiataloon ja Kaupunginteatteriin. UUSI YMP l\RISTONSUO JEL ULEHTI Tänä keväänä alkoi Genevessä ilmestyä neljännesvuosittain kansainväli nen lehti nimeltä Environmental Conservation. Alue tulisi kä si ttämään käytä nnöll isesti katsoen saaren koko luoteisen kolmanneksen sekä sitä ymparo1 va n merialueen. USA:n sisäasiainministeriö on tehn yt kongressille lakiesityksen, joka lisäisi maan kansa lli spuistojen ja luonnonsuojelualueiden nykyisen pintaalan (270 000 km 2 ) yli kaksinkerta iseksi. Bakterologi Jan Haagsman, joka työskentelee Eläinlääketieteen laitoksella Rotterdamin yliopistossa, pitä ä myrkyn lev iämisen ja lintuku.olemien syynä voimalaitosten lauhdevesien aiheuttam aa lämpösaastevaikutusta. Lehden toimittaja on professori Nicholas Polunin ja sen tukijoina ovat IUCN, ICEF ja WWF. Kymmeniä tuhansia sorsa lintuja, kahlaajia , sekä myös harvinaisempia haikaroita on kuollut viimeisten kuukausien aikana. Kysei nen 5 000 turisteille kaavailtu lomakeskus tulisi sijaitsemaan yhdell ä Keski-Euroopan viimeisistä aroista. Puhd as botu:liinibakteerin myrkky on voimakkai n tunnetuista myrkyistä koko maailmassa. Nykyään ei pui stossa ole ihmisiä lukuun ott amatt a yhden lentokentän, kahden säähavaintoaseman ja poliisipartion henkilökuntaa. hirviä, villisikoja ja haikaroita . Botuliin ibakteeri n aiheuttama tartunta tarkoittaa myös hen genvaaraa ihmisille. 5000 v. Jo tällai sen raadon koskettaminenkin voi aiheuttaa tartunnan . Seewinkelin rikkaaseen eläimistöön kuuluu mm. Sieltä on löydetty mm. Ei yhtään enempää. Ulkomaan • • uut1s1a ATOMIVOIMALAN LAMPOSAASTE AIHEUTTAA VESILINTUJEN JOUKKOKUOLEMAA Alankomaiden vesilintukanta on vaarassa ; tilanne on hälyttävä. Grönlannin edu stajainhuoneen kaikki 17 jäse ntä kannattavat yksimielisesti lakieh dotusta puiston perustamiseksi
Any creature may suddenly prove economically important, although it is now impossible to predict what organisms w ill be needed in the future for agriculture, forestry, industry, research, biological contra/, etc . An increasing amount of Finnish forests are now grown from seeds produced by relatively small, carefully selected tree populations. The future of the genetic materia[ of our forest trees by P.M.A. Th e Finnish Academy of Science established a working grou p to outline the needs and methods of conservation of the valuable genetic resources of Finland. Equally, they represent a great genetic diversity w hich means that they are able to adapt to new conditions in future. /n order to preserv e the original div ersity of the forest trees of Finland it is necessary to preserve representative intact forest areas in various parts of the country. This can be partially combatted by using several clones, perhaps as many as 50, in each population to obtain greater diversity, greater resistance and greater ecological adaptability. This article written by one of the secretaries of the working group cov ers only the wild populations. This hazard is increased by the intentional introduction of exotic tree species as w ell as by the unintentional introduction of exotic pests. The author suggests that ecologically safer alternatives would be of fered by employing improved methods of cultivation, biological pest control, resistant strains, sa f e chemicals, etc . This article concentrates tn the hazards caused by the f act that the new hy brides are derived from v ery fe w pure strains. These advantages are lost w hen the local strains are replaced by the strains of green revolution. These goals have definite economic interests, and they are frequently considered more important than the conservation of the natural diversity of the ecosystems. As the shortage of protein is even more critical than the need of calories, it w ould be advisable t o develope new strains of leguminous plants, such as soybean. The only rea sonable method is to guarantee the survival of suf ficiently large wild populations in their natural habitats. Man has thus decreased the natural diversity of the living world. This resulted in UN recommendations to nations to take respective steps ( UN General Assembly, resolu tion 15.12.1972). The conservation of the genetic resources of Finland by Heikki Toivonen Pages 60-65 The Stockholm Conference in 1972 paid special attention to the need of conservation of genetic resources. No such replacement has occurred when man has been responsible for the extinction. Man is know n to have increased this rate. Th is principle is, how ever, contradicted by the short-sighted ef forts to maximize the timber production. These include : mature f orests deciduous forests of rich soi[ eutrophic peatlands habitats created by earlier methods of agriculture. The scope of the working group included ali organisms, wild and domesticated. The new strains and variants wi ll most probably be more sensitive to pests and parasites than the old populations with great diversity. The domestication of our forest trees is only beginning now, and the experiences obtained w ith other plants should be fully utiliz ed. The local strains of cultivated plants are results of a long evolution , and they are generally well adapted to their environment. Large amounts of valuable plant protein is now wasted when vegetable oils. Many populations are already now dangerously small, and small populations are vulnerable. Ti gers tedt Pages 66-70 Recently the dangers of producing new v ariants of cultivated plants with narrow genetic background have been rea li zed. Ev ery organism must be considered as a natural resource with potential value f or human economy. Summaries of the main articles in this issue S11u111c11 Luon to ( Na11t re of Finland ) Published by the Finnish Association f or N atu re Pro tection ( Suo men luonnonsuojeluliitto) Address : Fredrikinka tu 77 A 11 00100 H elsinki 10, Finland Editor : Teu v o Suomin en The genes must be protected, too Editorial Pa ge 53 The idea of conservation started with the idea of preserving wild animals, plants and their habitats. The conservation of the genetic resources of wild populations by Olli Järvinen Pages 54-59 According to paleontological evidence, it can be estimated that during the course of the past 500 million years, each year one species has become extinct. The green revolu tion by Peter Joy Pages 71-77 The negative side effects of the green revolution the ef forts to produce more food by using new hybride wheat, corn and rice with extensive irrigation, fertili zing and pest control are w ell kno w n. The dan gers of losing the diversity must be constantly kept in mind. Here the interests of forestry meet the interests of conservation . There is little hope of changing this unfortunate trend. Thus the conservation of endangered habitats is of greatest importance. Later on, more emphasis was put on the ef forts to preserv e the natural resources and the quality of human environment. /n order to preserve the genetic resources of wild populations it is necessary to save several f airly large populations in different places. As the features of living things can be related with hereditary factors, the genes responsible f or the diversity and complexity of the living world must be considered as an mvaluable natural resource. The dangers are even greater when completely uniform clpnes are used in forestry. The problem is, however, far more complex. /n the natural state each species has been replaced by at [east one 118 new species produced by the evolution
At /east 17 pairs have been nesting mainly in northern half of Finland and three more nests have been inhabited. Conservation of the white-backed woodpecker by Sauli Sarkanen Pages 94-95 The population of this species has shown a dramatic decline, most probably due to the change of its habitat by modern forestry. During many years the number of breeding peregrines has remained very low. Assuming that their succes is comparable with those checked, the total production of young eagles tn 197 3 in Finland was 60. This does not, however, indicate any Jactual increase since several new sites have been f ound in 197 3, and many of the nests active in 1972 were not checked in 197 3. Several examples of beetles and butterf /ies, however, indicate that a large number of insects will be lost in the near f uture unless proper actions are taken f or their conservation. The total breeding population of Finland is estimated to be about 1 000 pairs or somewhat less. Eggs were laid in 38 nests, and 31 nests produced 41 eaglets. Out of these, 25 were uninhabited. The author and some oth ers have had success in attracting the bird by bringing a large number of decaying birch trunks to area s otherwise rnitable f or the white-backed woodpecker. / n some cases young spruces must be removed as the woodpecker does not like dense and dark forests . Another reason of concern is the f act that the Finnish osprey population seems to be declining. The golden eagles in 197 3 by Erkki Kellomäki and Pertti Sulkava Pages 90-93 The traditiona/ survey of golden eagle in 197 3 was more complete than ever. As the ecolo gical role of insects is of ten poorly understood it is important to try to save ali species. Better economy of existing resurces is to be preferred to massive production of food with hazardous methods. The authors have collected the extstmg information in 197 3. The results of the survey indicate that the intentional destruction of nests mainly by reindeer keepers is declin ing. A more detailed study will be made in 1974. Altogether 95 eyries were checked. are extracted from vanous seeds. However, the breeding success along the western coast was alarmingly low. This amount should be sufficient to support a viable population. The authors assume that the breeding population of Finnish peregrines is at /east 25-30 pairs. The responsibility of the nature photographer by Teuvo Suominen Pages 82-89 Photographers have been frequently accused of disturbing wild animals, particularly when rare birds of prey have been photographed at their nests. The present report is the first indication that the desperate efforts of Finnish conservationists to save the golden eagle from extinction are becoming succesful. The insects must be considered as indicators of a rich, poorly known world of man;y other organisms, many of which may prove invaluable f or future methods of forestry, biological control, research, etc. lt seems that a slow decline has continued until the recent years, and the range of this species has become more and more restrict ed to the north. The dangers caused by forestry are now being relatively well controlled. The w hite-backed woodpecker requires decaying deciduous trees for feeding and nesting. About 50 eyries were not checked. The insects are generally very sentitive to minute changes in their environment. Particularly alarming is the disappearance of insects requiring mature forests and rare types of peatlands. About two thirds of the active nests produced young, and the average number of young was 1.47. Formerly it was f airly common in Finland in old deciduous forests; only three pairs are kno w n to have nested in 197 3. The role of insect collectors is generally very sensitive to minute chanf actor is the disappearance of suitable habitats. Photographs showing eagles, falcons and other endangered birds have been widely publicized in newspapers, and they have had an important role in making the public realize the dangers caused by pesticides, destructive methods of forestry and other f actors deteriorating the environment. Frequently an estimate of ten pairs has been expressed although no thorough survey has ever been done. The figures for 1972 were 10 and 5, respectively. The peregrines of Finland in 197 3 by Urpo Häyrinen and Pekka Salminen Pages 100-102 The Finnish population of peregrine f alcons, comprising several hundred pairs, started to decline in the mid1950's. lt seems indisputable that the negative ef fects of disturbing the birds by photography have been more than counterbalanced by the positive ones. Conservation of the genetic resources of our insects by Kauri Mikkola Pages 78-81 The insect fauna of Finland is relatively poorly known, and it is dif ficult to make a comprehensive pian for its conservation. Sev eral possibilities exist, including the presence of toxic chemicals in fish and the destruction of habitats. The preliminary reports of the nesting season 1974 indicate that the range of golden eagle has started to expand towards south. The feeding of eagles in winter seems to have resulted in improved nesting success. The author suggests that the few remaining habitats must be preserved in their present state. 119. The ospreys of Finland in 197 3 by Pertti Saurola Pages 96-99 The traditiona/ survey of Finnish ospreys showed that about two thirds of the nest sites visited in 197 3, totalling 900, were inhabited. Despite of repeated occurrence of such reports, the author has never obtained unquestionable evidence of f atal cases. However, some evidence indicaies that the decline has now stopped. The only method for preserving the diversity of insect fauna is to preserve the diversity of their habitats. · The reasons are not clearly understood. Apparently in 1973 some 5-10 °/o fewer pairs were breeding than in 1972
k. 13 860 . KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, PL 23, 48101 Kotka 10, puh. 448 439 Järjestö sihteeri: Sauvo Henttonen, puh. 917-23 501. 958-11 956. LANSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VAST-NYLANDS NATURVÄRDSFORENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. 498 159. Suomen luonnonsuojelu liitto VARSINAISET JÄSENJÄRJESTÖT ETELA-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Ari Kuivanen, Soskua, 53100 Lappeenranta 10. POHJOIS-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, Kau,ppakatu 23, 70100 Kuopio 10. (9-15 .30) 971-12 082. SALPAUSSELAN LUONNONYSTAVAT, el o Veli Haikonen, Kaivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24, puh. 981-38770. 15 721). 939-16 978. PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, el o Pentti Åman, Välkkylä 4 A 3, 90100 Oulu 10, puh. PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh . 90490 961. ULKO JÄSENET Bio-Dynaaminen Yhdistys Biologian ja maantieteen opettajat Eidos Enemmistö F yysikkokilta Hämäläis-Osakunta Kansan Raittiusliitto Koe-eläinten suojelu Kokoomuksen Nuorten Liitto Maan tieteen Opiskelijat M arttaliitto Metsästäjäin keskusjärjestö Metsäylioppilaat Myy Päijät-Hämeen Maakuntaliitto Rakennusinsinöörikilta Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto Sosialistinen Opiskelijaliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen Arkkitehtiliitto Suomen Kalamiesten Keskusliitto Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Metsästäjäliitto Suomen Metsästäjäja Kalastajaliitto Suomen Mielenterveysseura Suomen Rakennusinsinöörien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitto Suomen Voimalaitosyhdistys Suomen ylioppilaskuntien liitto Symbioosi Synop Vihreä Risti SLL:N HALLITUS Harri Dahlström, maat.-metsät. 305 590. Seppo Kellomäki, maat.-metsät.lis. 931-62 531. Vammala. 90-244 464. (16.30-) 952-25 424. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFORENING, elo Kaarle Klemola, Merikorttitie 4 a 589, 00960 Helsinki 96, puh. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Jukka Matinve si, Männiköntie 31 B 39, 04260 Sa vio, p . KOILLISMAAN LUONTO, el o Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 KuuLAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Eteläranta 55, 96300 Rovaniemi 30 (pj. PIEKSAMAEN SEUDUN LUONNONYSTAVAT, el o Jaakko Savola, Kalevalankatu 48, 76100 Pieksämäki 10, puh. 3 A, 28100 Pori 10, puh. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, el o Olli Manninen, Petäjätie 11, 40720 Jyväskylä 72, puh. KUOPION LUONNON YSTAVARSINATS-SUOMEN LUONVAIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. 23 208. ITA-SA VON LUONNONSUO JELUYHDISTYS, el o Taisto Piiparinen, Paukkusilta, 57600 Savonlinna 60, puh. LENTUA -SEURA, elo Markus Ala Heikkilä, 88900 Kuhmo, puh. 964-22 991. 90-315 243. Yrjö Haila, fil.yo, varajäsen Ka arle E. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTAOSTERBOTTENS NATURVARDSFORENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. 448 439 Toimistonhoitaja: Eini · Nordman, puh. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTAVAT, el o Olli Laamanen, 80510 Onttola. KANTA-HAMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, el o Eino Eerola, Kirkkorinne 4 A, 13100 Hämeenlinna 10, puh. t. KAINUUN LUONTO, Huoltokatu 1, 87100 Kajaani 10, puh. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Asko Mäkelä, Puistokatu 6, 38200 samo. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. IISALMEN LUONNON YSTAVAIN YHDISTYS, elo Eero Antikainen, Rinteentie 28, 74130 Iisalmi 3. E. SUUR-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Niilo Ruuth, Sokkalantie 23, 50600 Mikkeli 60. 554. kand., puheenjohtaja Juha Hämäläinen, ympäristönsuojelun tarkastaja Urpo Häyrinen, fil.kand. Klemola, metsänh., varajäsen SLL:N TOIMISTO Toiminnanjohtaja: Esko Joutsamo, puh. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Markku Eskola, Tasavallank. 5093. 941-10 210. (10-15) 921-335 5991522. Pohtila, puh. ETELA-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Raimo Kapanen, PL 10, 60100 Seinäjoki 10, puh. Sulo Rahko, kaupungineläinlääkäri Lauri Ruippo, mai semanhoidonvalvoja Juhani Santanen, lehtori Teuvo Suominen, fil.kand., varapuheenjohtaja Matti Vehkalahti, fil.maist. 120 NONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFORENING, elo Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh
Soutuvauhtiin riittää aivan kevyt tuul i. Liisa Ruusuvaara 150 :00 Hirvenpää (kirjasinmetallia) malli Huittisista 150 :00. Tarrat Panda 35 mm, vihreä (20 kpl arkki 10:) Panda 75 mm , vihreä hinta/koi :50 2:Tekniset tiedot: Teryleenipurje 3.5 m 2 , masto ja puomi eloksoitu , köli vesivaneria, kokonaispaino n. Viereisestä hinnastosta löydät varmasti jotakin itsellesi tai lahjaksi sopivaa. Ohjausliike antaa kölille automaattisesti oikean kohtauskulman . Jokaisen peräpurjeen mukaan on yksityiskohtainen käyttöohje . Purjetta hallitaan ohjaustankoon viedyllä jalusköydellä. Tilaukseksi voit postittaa osoitteella: Maailman Luonnon Säätiö, Suomen Rahasto, PL 185, 00131 Helsinki 13. Turvajoustin voidaan säätää siten , että purjeen asento on aina " automaattisesti" lähes oikea. Rinta neula Panda-merkki Paidat 5:(rinnassa panda + teksti) T-paita, omenanvihreä tai oranssi lasten koko 90--110 120--140 150--160 aikuisten 38-56 College-paita, harmaa lasten 90--110 120--140 150--160 aikuisten 38-56 11 :40 13 :40 15 :80 18:00 36 :00 39 :00 42 :00 45 :00 MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖN SUOMEN RAHASTO Postikortit ( 4-väriset) Merikotka, 2-osainen , kuorineen 2:00 Tiikeri , 2-osainen, kuorineen 2:00 Juliste (4-värinen) Metsäpeura 80 x 120 cm, vaakatasossa 10:00 Adressi (A4-kokoinen) Jorma "Hako" Ollikaisen Rahasto , Kuopio 10:00 Pienoisvesitokset Metsäpeura (kirjasinmetallia) tait. Peräpurjeen voi kiinnittää perämoottorin tapaan kaikkiin veneisiin , joiden perälauta kestää vähintään 5 hv perämoottorin . Suunnittelussa on kiinnitetty huomiota käytön helppouteen. Vene ei tarvitse köliä , sillä laitteessa on oma köli. Toimituksista perHään lisäksi pakkausja postikulut. Purje ja puomi muodostavat muusta rakenteesta helposti irroitettavan kokonaisuuden. 12 kg . Reippaalla tuulella se vastaa 2 hv perämoottoria. Liisa Ruusuvaara 150:00 Merikotka (kirjasinmetallia) tait. 103) toimintaa voit tukea käyttämällä sen tuotteita. Liisa Ruusuvaara 150:00 Muuttohaukka (kirjasinmetallia) tait. Hinta 895,Tilaukset ja tiedustelut suoraan valmistajalta : Meka-Tuote Oy, Luotelsväylä 7 B, 00200 Helsinki 20 Toimitamme mielellämme lisäaineistoa. Luoviminenkin on mahdollista. Venettä ohjataan ohjaustangosta , joka vaikuttaa kölin ja veneen väliseen kulmaan . Nostokölin syväys säädetään köydellä . Turvallisuuden takaa tuulen kallistusta rajoittava turvajoustin , joka päästää li ian kovan tuulen pois. s. Perä purje luonnonystävän perä moottori Suomessa on keksitty ja kehitetty ympäristöystävällinen vesikulkuneuvon voimanlähde. Peräpurje ei vähennä veneen sisätiloja , joten samanaikainen soutaminenkin on mahdollista. Purjehtijan tehtäväksi jää vain ohjaaminen . Käyttäjä ei tarvitse esitietoja purjehduksesta. Pandatuotteita Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston (ks. Liisa Ruusuvaara 150 :00 Saimaanhylje (kirjasinmetallia) tait. Laite on helposti pakattavissa pieneer:i tilaan . Säädettävä turvajoustin vaikuttaa jalusköyteen
Julisteet sommitteli Erik Bruun ja 'painoi Frenckellin Kirjapaino. Suomen Luonto Irtonumero 3 mk Uusia kasvijulisteita kesään ja maalle: SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (ohessa mustavalkoisena), koko 91 x 62 cm, hinta 10 mk LAPIN SUOJELTAVIA KASVEJA, koko 70 x 44 cm, hinta 9 mk VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA, koko 91 x 62 cm, hinta 10 mk Suomen luonnonsuojeluliiton levittämien tietoa-antavien värijulisteiden kasvikuvat maalasi Sirkka Linnamies. tämän lehden keskellä olevalla tilauslomakkeella SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10 Lapin suojeltavien kasvien juliste (70 x 44 cm, 9 mk) valmistuu painosta samaan aikaan kuin tämä lehti.. Uudet julisteet voit tilata entisten tapaan esim