Nllsill (Daphne mezereum : ylhllllllll oikealla) ja rohtoimikkll (Pulmonaria officinalis; alhaalla vasemmalla) ovat lehtokasveja, joiden kasvupaikat ovat monesta syystll vaarassa. Jllrkevllmpllll on koristaa puutarhan kukkamaa lllhisukuisella lajilla (Pulsatilla vulgaris), jota saa siemenkaupoista. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittll!I kangasvuokkoa eli kylmllnkukkaa (Pulsatilla vernalis). Poiminta on jo hllvittllnyt sen suurimpien asutuskeskusten lä heltä.. Se on rauhoitettu, mutta sitll uhkaavat samat vaarat kuin kangasvuokkoakin. Sormilehtinen kylmllnkukka (Pulsatilla patens; vasemmaila ylhllllllll) on kangasvuokon harvinainen sukulainen. Se on oikeastaan arojen kasvi, mutta meillll sitll kasvaa muutamassa paikassa Hllmeenlinnan lllhellll. Se on harjujemme, etenkin Salpausselkien, kaunis kevlltkukka, jota uhkaa rauhoituksesta piittaamaton soranotto ja poiminta. Usein sitll yritetlllln siinllll juurineen puutarhoihin, mutta tllmll ei onnistu . Niiden kaupittelu on kielletty. Tllllll sivulla on esitelty joukko muita suojelua kaipaavia kevlltkasveja
Esimerkiksi syöpymisongelmat ovat yhtälaisesti yllättäneet rak~ntajat sekä idässä että lännessä. Ydinvoimaa rakentava maa ilmoittautuu ydinhyökkäyksen uhriksi. Ennakkolaskelmienkin mukaan kolmannes voimalan tuotfärrtasta energiamäärästä on itse 'asiassa jo käytetty sen rakentamiseen. Jokaiselle meistä on päätetty antaa meitä kuulematta ydinenergiaa määrä, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Mitä aikovat voimaloiden rakentajat tehdä, jos mikään kunta ei vapaaehtoisesti suostu ottamaan vastaan ydinvoimalaa . Sillä tuotetaan ruokaa ja tekniikkaa, sillä käydään kauppaa ja sotaa, sillä lahjotaan ja uhataan . Maailmanmarkkinoiden vaihtokelpoisin valuutta on jo nyt energia. D 65. Toisen lihottaminen lihottaa toista. Loviisan kaupunginjohtaja ilmoittaa saaneensa jo nyt tästä riittävästi todisteita. vuosikerta ostam~e ulkoa voimaloita ja uraama. Käytännössä ydinvoimala tuottaa hädin tuskin se verran energiaa, että sillä saadaan pystyyn uusi ydinvoimala. Tulevaisuudessa energian merkitys kasvaa. Kansamme ei näytä luottavan ydinvoimaan. Tämä näkyy voimalanrakentajien esitteissä, tyynnyttävissä turvallisuuslaskelmissa ja optimistisissa odotuksissa . Suomen Luonto N:o 2 1975 Atomiajan ihmisen tragedia Energiasuunnitteidemme käyrä kohoaa kiihtyvänä tulevalle vuosituhannelle, eikä tasaantumista näy. Kun voimaa tarvitaan, ei pitäisi valita kallista ja vaarallista . Suomessakin ajankohtaisi SUOMEN LUONTO 2/ 75 ydinkysymyksiä ovat taloudellisuus ja demokratia, kansan valta. Tukalimmassa asemassa on maa, joka käyttää paljon energiaa, mutta ei pysty sitä itse tuottamaan. Suomeen rakennettavien voimaloiden hyötysuhteesta ei ole annettu tietoja, mutta fysiikan lait ovat kaikkialla samat. Kun kuullaan sijoitussuunnitelmista, paikkakunnan väki nousee kapinaan. Hän sanoi selvästi, että hän ei usko ainakaan nykyisentyyppisen ydinvoiman mahdollisuuksiin. Jos nykyisiä heikoiksi arvioituja turvallisuusjärjestelyjä tehostetaan, kulutetaan lisää energiaa. Kauniin kuoren alla piilee vaaroja. Ruotsissa onkin alettu hieman ilkeästi puhua öljyllä käyvistä ydinvoimaloista. Hänen asiantuntemustaan ja motiivejaan ei voitane epäillä eikä Hannes Alfveninkaan, josta on tullut eurooppalaisen ydinvoimaa vastustavan liikkeen näkyvin hahmo. On luonnollista, että öljyn hinnannousu käänsi katseet ydinvoimaan . Tarvitaan vain tarkasti tähdätty ohjus tai pommi . Voimmekin pian ruveta laskeskelemaan, miten suuri osa ydinvoimaloistamme toimii turpeella ja miten paljon energiaa olisi syntynyt, jos olisi poltettu halkoina se puutavara ja -jaloste, jolla nyt 34 . Hyökkääjä voi olla omankin maan asukas, joka väkivalloin tai asemaansa hyväksi käyttäen pääsee käsiksi voimalan sydämeen. Voimaloiden suojakupuunkin saattaa liittyä tiettyjä esteettisiä arvoja. On surkeaa, että tiedämme enemmän Ruotsin ja Yhdysvaltain voimaloiden turvallisuudesta ja hyötysuhteesta kuin siitä, joka kohta käynnistyy Loviisassa. Tällainen maa on Suomi. Vain hölmöläinen rakentaisi entisellä energialla ydinvoimalan, josta saa energiaa vain sen verran kuin voimalaan tarvittiin. On yksinkertaisempaa tyytyä pelkkään hiilivoimalaan. Salaiset neuvottelut ja tietojen pimitys puhuvat omaa ikävää kieltään. Ydinvoima ja ydinase ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi siamilaisiksi kaksosiksi, jollaisiksi ruotsalainen nobelfyysikko Hannes Alfven niitä on epäillytkin. Yhdysvalloissa alan tiedemiehillä on ydinaseita ja ydinenergiaa vastustava !ehtikin, the Bulletin of the Atomic Scientists. Ydinenergian julkisivua yritetään pitää kauniina. Ydinvoimalan rakentamiseen tarvitaan paljon työtä ja raakaainetta, toisin sanoen energiaa. Ydinvoiman arvostelijat muistuttavat, että ydinvoiman käyttöönotto johtaa väistämättä tiukkaan valvontaan ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Taannoin vieraili maassamme neuvostoliittolainen ydinvoiman kehittäjä, akateemikko ja sosialistisen työn sankari Pjotr Kapitsa. Yhdysvalloissa on havaittu sama asia, ja halvaksi mainostetun ydinvoiman hinta on nopeasti kohonnut kivihiilen tasalle. Voimaloiden tilaajat peruvat kauppojaan. Kokemus on osoittanut voimaloiden tehon ja käyttöiän odotettua paljon alhaisemmaksi
. . . . . 123 Yhtenäiskoordinaatisto havaintojen tarkka ilmoittamistapa 124 Summaries of the Main Articles in This Jssue .. . . . . S. . . 121 Uut1s1a ... 7 2 tuurin tielta, · · V. . . .. . 126 TÅ°MAN NUMERON KIRJOITTAJAT Pekka Borg, fil.tri, Suomen Akatemian tutkija, Kirkkonummi V. Ilmo itushinnat : 1/ 1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 300 mk 4-väri-ilmoitus 1 200 mk, takakansi 2 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vas taava) Riitta Jokiranta Tai tto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Jouko Pettersson Helmi-Irene Saurola AnnaRiitta Wallin Painopaikka : Forssan Kirjapaino O y Forssa 66 SISALLYS Atomiajan ihmisen tragedia . . . . . . . . . . MalmJtröm, Maailman Luo nnon Säätiön Suomen rahaston pääsihteeri, Helsinki Tiit Randla, biologi, jääkarhuntutkija, Tallinna, Eestin SNT Amo Rautavaara, fil.yo . . . . . yo., Helsinki Ari Lyytikäinen, tutkimusapulainen, Suomen Aka temian kansallispuistotyöryhmä, Kuopio Kalevi K. . 81 Suomen sääkset v. Lii ton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 9-15. . . .. 498 159. ........ . . . .. SUOMEN LUON TO A J ULKA ISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . Pimlott, Pasi Haaranen, Pekka Nurminen ; 83 J. . . . . . . . . . . . . . . 7 7 Suomen uhanalaiset eläinja kasvilajit on luetteloitu, Kalevi K. . . . Suomen Luonnon vuoden 1974 numeroita myydään 3 mk/kpl , vuoden 197 3 numeroita 2,50 mk/kpl , vuoden 19 7 2 numeroita I mk/kpl , sitä vanhempia 50 p/kpl. . . . 88 Aspskär ulkosaariston luonnonsuojelualue, Amo Rautavaara . . . . . . . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 197 5 aikana kuutena numerona. . . . . . . . Erkamo ; 79 Mauri Korho nen ; 82 Douglas H . . . 1974, Pertti Saurola . . 94 .Jääkarhun maailma, Tiit Randla . . . . . . . . . . . . . . . 1974, Seppo Kuwela . Grönvall, Mauri Korhonen; 85 Helmi -Irene Saurola ; 87 Mauri Peltonen; 89 Teuvo Suominen ; 91-97 Arno Rautavaara ; 99-100 Tiit Randla ; 101 Teuvo Suominen ; 103 Ari Lyytikäinen, Urpo Häyrinen ; 104 Ari Lyytikäinen ; 105 Ilkka Koivisto , Jorma Luhta, Hannu Hautala; 109 Urpo Huhtanen ; 110-111 Osmo Kontturi; 115 Lauri Hatakka, Teuvo Kanerva, Markku Tanttu ; 116 Teuvo Suominen, Riitta Jokiranta ; 118 Teuvo Suominen, Hannu Lindroos, Teuvo Suominen, Kaius Hedenström ; 124 Teuvo Suominen. . . . . . . Erkamo . Erkamo, apul.prof., Kasvitieteen perusopetuksen laitos, Helsingin yliopisto J ouni Kitti, kalastusmestari, Helsinki OJmo Kontturi, fil.kand ., Espoo Seppo Kuwela, fil. toimittaja, Luonto-Liitto, Helsinki Pertti Saurola, fil.kand ., Eläinmuseon rengastustoimisto, Helsingin yliopisto J uha Suominen , fil.tri, Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Pekka Suominen, fil.tri, Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto • Teuvo Suominen, fil.kand. M almJtröm . . . 108 Harjujamme tutkitaan, Pekka Borg ja OJmo Kontturi 111 Luonnosta ja ympäristöstä, biosfääristä ja ihmisestä, Teuvo Suominen . . . . . . . . . 99 Koloveden kansallispuistosuunnitelma, Ari Lyytikäinen . . . . . .... . Tilaushinta Pohj oismaiden ulkopuolelle o n 20 mk. . I rtonumerot 4 mk. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00100 Helsinki 10, puh . . . . . . . . . . . . 6 7 Euroopan kasvikartoituksesta ja lajiston köyhtymisestä, J uha Suominen . . . . 85 Suomen tuulihaukat v. . 115 Kirj~l)isuutta . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2/75. . . 65 Plutonium säteilevä tulevaisuutemme, Pekka Suominen . . . . . . .. Punavuorenkatu 4 :n myymälä on avo inna maanantaista perjantaihin kl o 9-17, lauantaisin klo 10-13. . . . . , toimittaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, Helsinki TAMAN NUMERO N KUVITUS kansi Teuvo Suominen kansi II Teuvo Suominen, Mauri Korhonen, Mauri Korhonen, Teuvo Suominen sivu 67 The Bulletin of the Atomic Scientists; 68 Suomen Voimalaitosyhdistys; 78 V. . . . . . Leht i voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 17 mk postisiirtotilille no 608 21-1 . . . . . . . 103 Kenelle kuuluvat saamelaisalueen luonnonvarat, Jouni Kitti . . . . . 91 Arktisten lintujen muutto loppukevään mahtava luonnonnäytelmä, Pertti Saurola .
1945 Yhdysvalloissa vastustamaan ydinaseita. "Eräs ydinvoiman haitta, jonka muutamat arvostelijat ovat viime aikoina tuoneet esiin, on se, että reaktoreissa muodostuvaa plutoniumia v01ta1s11n käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Uraanin "polttaminen" tuottaa jäteaineena mm. halkeamistuotteista. Nykyiset reaktorityypit käyttävät pääasiassa uraania, jonka varannot tiedetään melko pieniksi, ja niiden varaan ei voida energiahuoltoa laskea. Lehden kannessa oleva kello kuvaa totaalisen ydintuhon lllheisyyttll; viime syksynll se eteni kolme minuuttia, koska neuvottelut ydinaseistuksen vllhentllmiseksi eivllt edistyneet ja koska rauhanomaiseksi sanottu ydinvoima laajeni lisllten myös sodan vaaraa. Plutonium voidaan (kursivointi kirjoittajan) käyttää polttoaineena uusissa polttoaine-elementeissä. Tämä keinotekoinen alkuaine on ehkä vaarallisin maailman kaikista aineista. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyisi ko . nopeissa hyötöreaktoreissa, joiden polttoaineeksi se paremmin soveltuu. Ongelma v oidaan ratkaista siten, että ne harvat jälleenkäsittelylaitokset, joita maailmassa tarvitaan, asetetaan kansainvälisen tarkkailun tai mahdollisesti kansainvälisen johdon alaiseksi. Ydinenergiasuunnitelmamme ovat maailman suurimpia, kun lasketaan asukasta kohden tuotettava ydinenergian määrä. Sen vuoksi se on arvokas aine ja erotetaan yhdessä uraanin kanssa SU OMEN LUONTO 2/ 75 öulletin OF THE ATOMIC SCI ENTISTS •mllQaz1oeofsc:,ence,nd publicatlalrt s1 .z SEn EMBEf 9 MINUTES TO MIDNIGHT Atomitiedemiesten aikakauslehti perustettiin v. Se kertoo : "Plutonium on myös halkeava aine ja antaa haljetessaan likimain yhtä paljon energiaa kuin polttoaineeksi sopiva uraani . On hyvin kyseenalaista pystytäänkö tällaista, nimenomaan uuden plutoniumin tuottamiseen suunniteltua hirviötä milloinkaan tyydyttävästi kesyttämään. Ydinvoima on saanut lehden ja sen takana olevat tiedemiehet huolestumaan myös rauhanomaiseksi tarkoitetusta ydinenergiasta. Ei olekaan realistista jättää käyttämättä ydinvoimaa sen vuoksi, että samalla voitaisiin valmistaa plutoniumia sotilastarkoituksiin, koska tämä energialähde on välttämätön tulevaisuuden energiahuollolle yhtä hyvin 67. Tähän ongelmaan ei vaikuta se, käytetäänkö Suomessa ydinenergiaa vai ei . PLUTONIUM Suomen Voimalaitosyhdistys ry. Plutoniumin haittapuolena on sen voimakas myrkyllisyys ." Hyötöreaktori on nykyisellään huonosti kesytetty ydinpommi. maalla kuitenkin olla ei vain ydinvoimalaitoksia, vaan myös jälleenkäsittelylaitos. Ydinenergian rakentajat lohduttavat yleisöä sanomalla, että jäteplutonium kelpaa uudelleen poltettavaksi joko nykyisissä tai uudentyyppisissä ns. hyötöreaktoreissa. Näin päästäisiin yhdellä iskulla sekä polttoainepulasta että jätteestä. Se voidaan kuitenkin varastoida käytettäväksi myöhemmin kehittyneemmissä reaktorityypeissä, ns. Pekka Suominen Plutonium säteilevä tulevaisuutemme Suomi on nopeasti siirtymässä atomiaikaan. on levittänyt mm. Kirjoittaja toteaa, että säteilyvaara ei uudelleen käytössä vähene, vaan se päin vastoin lisääntyy fysiikan lakien mukaan. yliopistoihin väri esitettään "Ydinenergia ja ympäristö" . Siirtyminen ydinaikaan merkitsee, että maapallon elämä joutuu sitä suurempaan vaaraan, mitä enemmän reaktoreita rakennetaan ja mitä pontevammin jätettä "hävitetään" uudelleenkäytöllä. plutoniumia
Ongelmallisimpia ovat ne, joiden puoliintumisaika ·on ihmisikää pitempi, mutta vuosimilj"oonaa lyhyempi. Voidaanko plutoniumongelmat katsoa tällöin ratkaistuiksi. Lyhytikäisimpiä ja siten kaikkein vaarallisimpia isotooppeja pystyttäneen säilyttämään niin kauan, että radioaktiivisuus ehtii hävitä. Näitä on varastoitava turvallisesti kuudensadan vuoden ajan. Aineen vaarallisuus on kääntäen verrannollinen sen puoliintumisaikaan . Reaktorijäte on varastoitava turvallisesti . Am-242 . Np. Siitäkin tulee plutoniumia, ja välivaiheina esiintyy neptuniumia, plutoniumia, amerikiumia ja curiumia. Niiden merkitys on täss~ yhteydessä vähäisempi kuin yllämainittujen transuraanien. Am-241 . Halkeamistuotteet ovat radioaktiivisia, ja näistä fissiojätteistä ongel68 mallisimpia ovat kesium-137 ja strontium-90. misaikaa riittää, jolloin radioaktiivisuus vähenee miljoonasosaan alkuperäisestä . säteilyhiukkasten määrästä. Yllämainitut transuraanit ovat kaikki ns. SU OM EN LUO NTO 2/75. Mustin tllplin on merkitty lllhiajan sijoituspaikat, ja renkaat osoittavat vllhlln myöhemmllt paikat. 7 %. Koska muut energianlllhteet tiedetlllln rajallisiksi, kuvitellaan yksioikoisesti, ettll puuttuva osahankitaan pllllasiassa ydinenergialla (Suomen Voimalaitosyhdistys ry:n esitteestll "Ydinenergia ja ympllristö"). 238 . Paksulla painetut transuraanit ovat ongelmallisimpia jätteitä, ja niitä tarkastellaan seuraavassa. Pu 241 . Pitkäikäisimpien säteily taas jakautuu niin pitkälle ajalle, että ympäristövahingot jäävät pieniksi . U-237 . alfasäteilijöitä ja niiden energiat ovat suunnilleen samat (5-6 megaelektronivolttia). Niitä syntyy reaktoreissa ja ne ovat radioaktiivisia. Pu-240 . Pu-239 . U-239 . Niitä syntyy rikastetun polttoaineuraanin molemmista isotoopeista. Vielä raskaampia, mm. mitä lyhyempi on puoliintumisaika. Luonnonuraanista kelpaa reaktoripolttoaineeksi vain yksi isotooppi, U-235, jota on kaikesta uraanista 0. Edellä kuvattujen tapahtumaketjujen lihavalla painetut transuraanit kuuluvat juuri tähän ryhmään. plutoniumia, Sanotaan transuraaneiksi. TRANSURAANIT Uraani on luonnon alkuaineista raskain . Suurimman ja kauaskantoisimman ongelman muodostavat kuitenkin transuraanit. Yleisesti arvioidaan, että kaksikymmentä puoliintu,.,.,.' LÄHEMPI SUAINTI MÄÄR ITTELEMÄTTÄ / / / / VAHTEAPM / ; ; ; Pitkin merenrannikkoamme aiotaan sijoitella ydinvoimaloita. Niiden vaarallisuuserot johtuvat siten lähinnä viimeisestä tekijästä eli siitä, miten paljon tietystä ainemäärästä lähtee alfahiukkasia. Loppu on palamatonta (U-238 ). Yllämainittuihin ketjuihin liittyy myös haaroja, jotka tuottavat muita jätteitä. Tätä ketjureaktiota kutsutaan uraanin palamiseksi. Cm-242 . Miljardia SAHKÖENERGIAN TARVE SUOMESSA kWh vuodessa AJANJAKSONA 1960-20CX) 200------------~ Ydinvoiman rakentajien ja muiden voimamiesten mukaan Suomen energiantarve kasvaa kiihtyvllsti. Säteilyn vaarallisuus riippuu kolmesta tekijästä : 1. Np-237 . Kaikki palamiskelpoinen uraani (U-235 ) ei itse asiassa pala, vaan noin 1_5 % suta muuttuu neutronien vaikutuksesta uusiksi uraani-isotoopeiksi, osa edelleen neptuniumiksi ja viimein plutoniumiksi. Maapallon ikään verrattuna ne ovat suhteellisen lyhytikäisiä, ja siksi niitä ei enää ole luonnossa, vaikka niitä joskus planeettamme syntymisen aikaan olisi ollutkin. " maissa. Voimaloiden puoltajat rajoittavat ydinjätekeskustelun mielellään tähän melko lyhytaikaiseen ongelmaan. Pu-238. säteilyhiukkasten laadusta 2. Niitä lähtee sitä enemmän, mitä nopeammin aineen radioaktiivisuus purkautuu, ts. Näistäkin jälkimmäinen muuttuu melko nopeasti (puoliintumisaika on 14 vuotta) amerikiumiksi . Kappaleessa "Radioaktiivisen polttoainejätteen käsittely ja säilytys" on ongelmien ratkaisuna esitetty "voidaan" -ratkaisu keskimäärin joka kolmannessa lauseessa. Suurimmat transuraaniongelmat aiheutuvat toisesta tapahtumaketjusta. säteilyhiukkasten energiasta 3. Oheisessa taulukossa verrataan näiden aineiden keskinäistä vaarallisuutta ja niiden vaatimaa turvallista varastointiaikaa. Transuraaneista vain kaksi plutoniumin isotooppia, Pu-239 ja Pu-241, kelpaavat ydinpolttoaineeksi. Halkeamisessa eli fissios sa syntyy uusia neutroneja, jotka edelleen halkaisevat polttoaineuraanin ytimiä. Ydinvoimaloissa poltetaan uraania, jonka U-235-pitoisuus on rikastettu 2-4 prosenttiin. Reaktorisydämen neutronit muuttavat myös palamatonta uraani-isotooppia, jota polttoaineseoksessa on 96-98 %. Reaktorin käydessä U-235 :n ytimet halkeavat, jolloin vapautuu iämpöä, ydinenergiaa. Np-239 . Tapahtumaketju on seuraava : U-235 . Suomessa kuin muissakin . Pu-238. Kaikki muu on arvotonta ja vaarallista. Ketju on seuraava : U-238 . U-236 . Käytännössä tämä merkitsee, että nykyisten uraanireaktoreiden jätteistä vain yksi plutoniumisotooppi, Pu-239 , kelpaa tulevaisuudessa uuteen käyttöön
Käytännössä tämä merkitsee, että siviilireaktorin transuraanit ovat kymmenen kertaa vaarallisempia kuin sotilasreaktorin tuottama plutonium. Sotilasreaktoreitten annetaan käydä vain muutamia kuukausia, jotta saataisiin mahdollisimman puhdasta plutonium-239 :ää ato mipommeja varten. Vaarallisuus kasvaa nelinkertaiseksi, mutta varastointiaika lyhenee pariksi vuosituhanneksi. Nämä tappiot ovat prosentin suuruusluokkaa. UUDELLEENKÄYTTÖ Jälleenkäsittelyssä erotettu plutonium aiotaan joskus tulevaisuudessa lisätä uraanireaktoreiden polttoainelataukseen. Samalla vaarallisuus kasvaa. Koska tämä säteilee neljä kertaa voimakkaammin kuin lähtöaine, vaarallisuus säilyy tässä reaktiossa jokseenkin ennallaan. Menetelmän haittana on se, että reaktorissa olisi varsinaisen polttoaineen lisäksi pidettävä suuria määriä turhaa jätettä. Jo nyt USA:ssa on tietyrnättömissä usean pommin valmistukseen riittävä raaka-ainemäärä, eikä tiedetä, onko kysymyksessä kirjanpitovirhe, käsittelyn mittatappio vai varkaus. Kun plutoniumia ruvetaan käsittelemään kymmenin tonnein, yhden prosentin epämääräisyys merkitsee satoja kiloja. Jos edellä kappaleessa "Jälleenkäsittely" mainittu amerikium siirretään plutoniumin mukana uudelleen reaktoriin, siitä syntyy Pu-238. Ellei sitä poisteta (minne. Ydinvoimalamiesten väitteet siitä, että transuraaniongelmasta selvitään uudelleen polttamisella, on yhtä totta kuin väite, että kaikki musta kivi kelpaa polttoaineeksi, koska kivihiili on mustaa. JATKUVA KIERRÄTYS. Mitä pitempään polttoainelatausta pidetään, sitä pitemmälle etenee alussa mainittu jäteketju ja sitä enemmän Pu-240 ehtii muuttua Pu-241 :ksi. Sadan kilon plutoniumvarkaus pysyy huomaamatto mana ehkä siihen asti, kunnes se ilmenee viitenä ydinräjähdyksenä. Voimaloita taas käytetään useita vuosia, jotta saataisiin paljon energiaa. Tämä perustuu siihen, että palamiskelvoton Pu-238 muuttuu reaktorissa neutronien vaikutuksesta hitaasti palamiskelpoiseksi Pu-239 :ksi. Käsittelyn aikana osa aineesta jää laitteisiin, kemikaaleihin ja · pesuvesiin. JÄLLEENKÄSITTELY Virallisia jälleenkäsittelylaitoksia maailmassa on vain muutamia; Suomeen sellaista ei ole suunniteltu lainkaan. Varastointiaika tosin lyhenee, mutta pysyy edelleen nykytekniikalle ylivoimaisena. Isotooppi Puoliintumisaika Pu-239 24 400 vuotta Pu-240 6 500 Am-241 430 Pu-238 88 Taulukosta selviää, että ketjun loppupäätä kohden aineet muuttuvat yhä vaarallisemmiksi. Jos latauksen polttoaikaa lyhennetään, saadaan tavallisestakin ydinvoimalasta erinomaista raaka-ainetta plutoniumpommeihin. Näin transuraaniketju muuttuu suljetuksi piiriksi, josta ainetta poistuu fission kautta. Ydinjätteen koostumus vaihtelee huomattavasti . Varastointiaika tosin lyhenee puolesta vuosimiljoonasta sadaksi tuhanneksi vuodeksi . On sittenkin turvallisempaa pitää transur;i_anijätteet varastoissa kuin kuljetella niitä eri puolille maailmaa. Transuraanijätteiden uudelleenkäyttö ei siis poista ongelmia, kuten yleisesti väitetään, vaan se ,päin vastoin lisää ne 2-3 kertaisiksi. Palamiskelpoisesta plutoniumista (Pu-239 ) noin kolme neljännestä palaa ja yksi neljännes muuttuu Pu-240 :ksi . J äljellejäävää osaa olisi vielä varastoitava yli 100 000 vuotta. On myös ehdotettu, että kaikki transuraanijätteet voitaisiin hävittää pitämällä ne jatkuvassa kierrossa reaktoreissa. Uuteen käyttöön sopivan isotoopin, plutonium-239 :n, osuus on vain 5-6 %. TRANSURAANIEN LEVIÄMINEN Suurin osa tähän asti luontoon vapautunees.ta plutoniumista on peräisin ydinasekokeista (Pu239 ). Siviilireaktorin jätteiden vaarallisuudesta noin 50 % aiheutuu amei:ikiumista, lähes 40 _ % plutonium-238 :sta ja noin 5-6 % plutonium-240 :stä. Yhteensä luonnossa on nyt vii69. Reaktorin sisällä olisi tonnikaupalla erittäin vaarallisia transuraaneja, joiden vaarallisuus mykyisiin transuraaneihin verrattuna olisi kymmentai satakertainen. Vaikka se erotettaisiin täydellisesti reaktorijätteestä, vaarallisuus vähenisi vain muutamalla prosentilla. ), myös tätä "lyhytikäistä" jätettä on varastoitava lähes 10 000 vuotta, eikä vain 600, kuten tavallisesti väitetään. Samalla jätteiden varastointiongelmatkin helpottuisivat. Sotilasreaktoreissa tätä ongelmaa ei ole, koska niissä reaktio keskeytetään ennen kuin amerikiumia ehtii muodostua. Laitoksessa eroteSU OMEN L U ONTO 2/ 75 Suhteellinen Varastointiaika vaarallisuus 1 480 000 vuott.a 4 130 000 53 8 600 270 1 800 taan käytetystä polttoaineesta palamaton uraani sekä plutonium. Lisäksi ainakin yhdestä satelliittionnettomuudesta on vapautunut pieni määrä plutonium-238 :aa, joka suuremman vaarallisuutensa vuoksi vastaa 10-20 ydinpommin päästöä. Jäteketju etenee sitä pitemmälle, mitä kauemmin polttoainelataus saa olla reaktorissa. RISKIT KASVAVAT Jälleenkäsittely, uudelleenkäyttö ja jatkuva kierrätys lisäävät käsittelyn ja kuljetuksen riskejä. Reaktorissa syntynyt amerikium jää fissiojätteiden kanssa samaan happoliuokseen. Varastointiaika tosin lyhenee, mutta lyhinkin niistä, Pu-238 vaatii 1 800 vuotta, mikä on ihmisen kannalta kyllin "ikuinen"
Vaara on torjuttava estämällä aineiden tulo. Esimerkiksi iholle joutunut alfasäteilijä ei aiheuta välitöntä vaaraa, sillä säteily pysähtyy ihon kuolleeseen pintasolukkoon. Arviot ovat tämänkin vuoksi keskenään ristiriitaisia. reaktorionnettomuudesta vapautunut plutonium esiintyy. Mutta jos hän heittää paperinpaperikoriin, ei tapahdu nykyisen maailmanjärjestyksen vallitessa muuta kuin, että hän saa uuden paperin heitettäväksi samaan paperikoriin." Intian johtomiehet (ja -nainen) ovat heittäneet paljon paperia paperikoriin, sillä vain vuosi Alfvenin kirjoituksen julkaisemisen jälkeen Intia räjäytti ikioman ydinlatauksensa viime vuo den toukokuussa. Radioaktiivisten aineiden tiedetään kulkeutuvan ja rikastuvan biologisissa prosesseissa, mm. alfasäteilijöitä. Vaarallisuutta lisää vielä reaktoriplutoniumin ennalta-arvaamaton kemiallinen ja biologinen käyttäytyminen, sillä reaktorista mahdollisesti karkaava plutonium ei ole pelkästään oksidia. Säteily aiheuttaa paikallisia soluvaurioita, jotka lisäävät valtavasti syövän todennäköisyyttä. Kolmekymmentä vuotta sitten Nagasakin plutoniumpommiin tarvittiin todella valtavasti varoja ja paljon uusia tietoja. Osa laskelmista perustuu passiiviseen plutoniumoksidiin, osa aktiivisempiin yhdisteisiin. Veden, ravinnon tai ilman mukana elimistöön kerran tullut plutonium ei käytännöllisesti katsoen koskaan poistu . Vai ovatko ne siamilaisia kaksosia, aina erottamattomat niin, että myös toinen kasvaa voimakkaammaksi, jos me lihotamme toista?" Tavanomaisesta reaktoriplutoniumista voi tehdä ydinpommin. Plutoniumin kulkeutumista on vaikeata ja vaarallistakin tutkia kokeellisesti. Valmistuksen pahin pullonkaula, plutoniumin saanti, on ydinvoiman myötä häviämässä. Vasta elimistön sisällä transuraani paljastaa olemuksensa. Jos plutonium ja tätäkin arvoituksellisempi amerikium todella käyttäytyvät rikastuvien ympäristömyrkkyjen tapaan, nykyisiä transuraanien turvallisuusrajoja on tuntuvasti kiristettävä. Niistä lähtee heliumytimiä, jotka pysähtyvät jo ohueen ainekerrokseen. Saattaa olla, että ympäristöön päässyt epäorgaaninen plutonium tai amerikium ilmestyy eläviin olentoihin jonakin tähän asti tuntemattomana yhdisteenä yhtä yllättävästi kuin vesiin päästetty epäorgaaninen elohopea on palannut metyylielohopean_a .. Mutta tiukoistakaan turvarajoista tuskin on paljon iloa sodan, sabotaashin tai vakavan voimalaonnettomuuden sattuessa. Nyt on sekä rahaa että tietoja paljon useammilla. ravintoketjuissa. Hiukkasten energia on miljoonia kertoja suurempi kuin solujen elämää säätelevät kemialliset energiat. Koska tämä "siviiliplutonium" on kymmenen kertaa vaarallisempaa kuin pommiplutonium, yhden reaktorin sisältö vastaa kaikkien tähänastisten ydinkokeiden plutoniumpäästöjä. Ehdoiksi asetetaan ainoastaan, että hän allekirjoittaa paperin siitä, ettei hän tee atomipommeja ja että hän alistaa laitokset IAEA:n (International Atomic Energy Agency, Wien) tarkkailtaviksi. jäkälät ottavat aineita suoraan ilmasta. Kokeissa on todettu, että myös rotta, koira ja ihminen rikastavat itseensä ravinnon plutoniumia. Jo 1-10 miljoonasosagrammaa reaktoriplutoniumia elimistöön päästessään aiheuttaa monen kymmenen prosentin todennäköisyydellä syövän seuraavan kymmenen elinvuoden aikana. Tämä "vaarattomuus" on kuitenkin pettävää ja se voi johtaa katteettomaan turvallisuudentunteeseen. Alfven jatkaa: "Ihan yksinkertainen asia se ei tosin ole, mutta jokainen valtiota suvereenisesti hallitseva pikkudiktaattori voi kyllä ilman suurempia vaikeuksia tehdä atomipommeja, kunhan hänellä on atomireaktori ja jälleenkäsittelylaitos. Kanada oli vuosien ajan avustanut Intiaa rauhanomaisen ydinenergian kehittämiseksi. Ongelma on sekin, että yksinkertaiset säteilymittarit eivät voi havaita plutoniumvaaraa . Vaarallisimmillaan plutonium lienee kuitenkin orgaanisina yhdisteinään. Intia sanoo ydinkoSUOMEN LUONTO 2/ 75. S_e aiheuttaa keuhkosyöpää, maksasyöpää, luusyöpää tai leukemiaa 70 riippuen siitä, mihin elimeen säteily kohdistuu. Onneksi se on mahdollisimman vaarattomassa muodossa, lasipölyn kaltaisena oksidina, joka ei helposti joudu mukaan luonnon kiertokulkuihin. Prisma 19 7 4): "Atomipommi ja rauhanomainen atomienergia syntyivät kaksosina. RAUHANOMAISET YDINPOMMIT Ruotsalainen nobelfyysikko Hannes Alfven kirjoittaa (" Energi tili döds. tisen tonnia tätä luonnolle ennestään tuntematonta alkuainetta. Suomalaisten porojen maksassa on huomattavan suuria plutoniumpitoisuuksia. Plutonium ei ole poikkeus. Ydinvoiman edustajat sanovat kuitenkin vaaraa pieneksi, koska pommin valmistukseen tarvitaan paljon varoja ja erikoistietoja, ja koska sen hyötysuhde ja tuhovaikutus jäävät pieniksi. Esim. Yhdessä 1 000 megawatin voi malassa on jatkuvasti puoli tonnia transuraaneja. ELÄMÄ, TRANSURAANIKAUDEN PULMALLINEN RASITE Transuraanit ovat ns. kaloihin, lintuihin ja ihm1s1m. Pommi oli kieltämättä nykyisiin verrattuna pieni ja alkeellinen. Ja reaktori teollisuudella monissa maissa ei vähiten Ruotsissa on kiire myydä sellaisia ja antaa hänelle mielihyvin rahallista luottoakin. Onko mahdollista erottaa ne, pelätä ja vihata toista ja samanaikaisesti jumaloida ja käyttää hyödyksi toista. Lisäksi ei tiedetä, missä kemiallisessa muodossa esim. Elimistöön kerran joutuneen transuraanin tuhojen torjumiseksi ei ole mitään tehtävissä
Tästä ei muistiossa kerrota. Kellon minuuttiosoitinta siirrettiin viime kesän aikana kolme minuuttia lähemmäksi keskiyötä. plutoniumia kuin mitä Japanin pommeista aikanaan levisi. Jos voimavarat eivät riitä vaikeimman ongelman ratkaisemiseen, ei pidä käynnistää yhtäkään voimalaa. Plutoniumtutkimuksissa käytettyjen aineiden kemiallista luonnetta ei juuri käsitellä. Autammeko me osaltamme siirtämään jäljelläolevat yhdeksän minuuttia. Onhan pienessäkin ydinvoimalassa suuren paineen alaisena kymmenkunta kertaa enemmän radioaktiivisuutta mm. Pääasiallisena lähteenä Laaksonen on käyttänyt USA :n atomienergiakomission viime elokuussa ilmestynyttä raporttia WASH-1327, jonka syyksi muistionkin puutteet lienee katsottava. 7 4) tai että Imatran Voiman projektipäällikkö K. Pieni ja epäonnistunutkin terroristipommi saa aikaan mittavia seurausvaikutuksia, vaikka välittömät vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Ranska. Voiko tehokkaampaa kiristyskeinoa keksiä kuin reaktorin tuhoamisella uhkaaminen. Raportti ei kerro syövän tappamista plutoniumin uhreista. Muistion mukaan alueella ei ole havaittu m1taan plutoniumin haittavaikutuksia. Haittavaikutuksiksi ei siis katsota sitä, että onnettomuuden jälkeen kaikki kasvillisuus ja .maan pintakerros poistettiin alueelta ja että kaluttu maa vielä kynnettiin plutoniumjäämien hautaamiseksi syvälle maan alle. Nykyään sekä USA että Neuvostoliitto ovat lisänneet sekä poliittista että aseidenvientiaktiviteettia toisaalta Pakistaniin ja Intiaan, toisaalta arabimaihin ja Israeliin, ilmeisestikin ylläpitääkseen jonkinlaista (kauhun) tasapainoa. Miten tällaiseen tulevaisuudenkuvaan sopii johdantokappaleen lause: "Korostettakoon kuitenkin voimakkaasti, että plutonium ei ole suomalaisten ongelma eikä siihen tällä hetkellä ole syytä kiinnittää enempää säteilyturvallisuusviranomaisten rajoitettuja voimavaroja." Plutonium on suomalaistenkin ongelma heti, kun ensimmäinen ydinvoimala käynnistyy. Projektia on avustanut mm. . Jo miljoonasosagramma voi olla ihmiselle kohtalokas. Kerrotaan myös Espanjassa tapahtuneesta ydinpommikoneen maahansyöksystä, jolloin plutoniumia tuli maaperään tavanomaisten räjähteiden levittämänä. Kuinka pitkälle tulevaisuuteen ulottuu Säteilyfysiikan laitoksen turvallisuusvastuu. Salt-neuvottelujen alkaessa arveltiin maailman ydinaseuhan lievenevän. Muuten ei voi ymmartaa, että Teollisuuden Voimaa edustava tekn. 11. 1975). Numminen sanoo plutoniumkysymyksiin liittyviä fysikaalisia lainalaisuuksia demagogiaksi (Suomen luonnonsuojeluliiton syysliittokokouksessa 23. Mainitaan vain pommeista levinnyt plutoniumoksidi, jonka tärkeimmäksi ongelmaksi todetaan, ilmeisesti aivan oikein, hengitysilman plutonium. 2. ettaan rauhanomaiseksi . Viime vuoden lopulla Israel ilmoittikin omaavansa ydinasevalmiuden. Huolestuttavampaa on jo, että turvallisuudesta vastaavan Säteilyfysiikan laitoksen apulaisjohtaja Vuorinen tuki Vapaavuoren kuvitelmia em . ISÄT MEIDÄN Ydinvoimaloiden rakentajat saanevat kaiken tietonsa pääasiassa atomienergiakomissioiden, SUOMEN LUONTO 2/ 75 reaktorinvalmistajien, ja voimayhtiöiden raporteista sekä muista mainoslehtisistä . Neuvottelujen kuluessa Intia on räjäyttänyt rauhanomaisen ydinpomminsa ja Israelin pelätään käyttävän ydinasetta jo ehkä kuluvan vuoden aikana. Onko houkuttelevaa, että Suomenkin reaktoreissa ja liikenteessä kiertäisi jatkuvasti 7 5 tonnia nykyistä reaktoriplutoniumia vaarallisempaa transuraanijätettä. Loppukappale alkaa jälleen rehellisesti toteamuksella: "korkea-aktiivisten jätteiden hävittäminen on vielä täysin avoin kysymys ." Itse kappaleessa esitetyt mahdolliset ratkaisut ovat spekulaatioita, joiden epävarmuuden ~irjoittaja itsekin myöntää. Säteilyfysiikan laitoksen tammikuussa 197 5 julkaisema Jukka Laaksosen kirjoittama muistio "Plutonium, LWR-teollisuuden pulmallinen sivutuote" on jo realistisempi (osa tämänkin kirjoituksen tiedoista on peräisin tästä muistiosta). 74). Israelilla on ollut kymmenen vuoden ajan käynnissä pieni reaktori, jonka vuotuinen plutoniumtuotto riittää yhteen Hirosima-tehoiseen pommiin. yleisötilaisuudessa ja että hän vielä myöhemminkin levitti julkisuuteen samansuuntaisia ajatuksia (Keskisuomalainen 20 . Hämmästyttävimpänä voidaan pitää loppukappaleessa esitettyä ajatusta, että transuraanien jälleenkierto olisi houkuttelevaa. Intialla ei ole "virallista" jälleenkäsittelylaitosta. Plutoniumin biologista vaarattomuutta todistellaan kertomalla parista plutoniumonnettomuuteen joutuneesta ihmisryhmästä, jolloin eivät (ainakaan vielä) ole kuolleet. lis . Amerikkalainen, alunperin jo 40-luvulla havahtuneiden tiedemiesten toimittama lehti "The Bulletin of Atomic Scientists" arvioi jatkuvasti maailmanlaajuisen ydinsodan läheisyyttä oman tuomiopäiväkellonsa avulla. Plutoniumista kerrotaan siinä jo aivan oikein "että pelkkä plutoniumin uudelleenkierto kevytvesireaktoreissa ei tuo ratkaisevaa apua transuraanien muodostamaan jäteongelmaan." Biologisia vaikutuksia käsittelevissä kappaleissa lienee eniten WASH-raporteille tunnusomaista valkopesua. Aiotaanko ongelmat ja niiden ratkaiseminen antaa jossain vaiheessa esimerkiksi Jumalalle ja onko Hän lupautunut huolehtimaan näistä ongelmista seuraavat puoli miljoonaa vuotta. Vielä pahempaa on, kun ydinreaktori rikkoutuu tai rikotaan sop1v1en sääolosuhteiden vallitessa. 11. Vapaavuori väittää plutoniumin talteenoton ja uudelleenkäytön ratkaisevan transuraaniongelmat {Kriittinen korkeakoulu 9. 71
Välimeren isot ja kasvistoltaan omaleimaiset saaret ovat omina yksikköinään. Perringin toimesta tehtiinkin Englannista käsin alustava koko Euroopan käsittävä kokeilu . Tuhoalue laajenee koko ajan itään ja pohjoiseen. 1 200 vakinaista lajia. Teoksessa on heimo-, sukuja lajitutkimuskaavat sekä lajien ja alalajien kuvaukset muutamin rivein. Niin kävikin, että ensimmäinen päätökseen saatu todella suuren alueen kasvioteos on w. Parhaiten tunnetaan Euroopan pohjoisja keskiosat, joiden lajimääräkin on melkoisen pieni, esim . Flora Europaea -teoksesta sekä Euroopan kasviston kartoituksesta on aikaisemmin kirjoittanut suomeksi Jalas (1969 ). Flora Europaea on englanninkielinen, mutta käyttää varsin suppeata sanastoa ja latinaan pohjautuvaa kansainvälistä terminologiaa, joten koko Euroopan kasvitieteilijöillä alkaa vihdoinkin olla maanosansa kasvio . Melkoisen osan Flora Europaeasta täyttävät liitteet ja runsaasti toisintonimiäkin sisältävä hakemisto. Melkein yhtä mahtava opus on saksalaisen perusteellinen Hegin Illustrierte Flora von Mitteleuropa, jonka osista aika ajoin on ilmestynyt uusia painoksia . Lajimääräkin on suhteellisen pieni; putkilokasveja (kukka1. 1934-64 ilmestynyt 30osainen ja puolitoista hyllymetriä käsittävä Flora URSS. FLORA EUROPAEA EUROOPAN KASVIO Brittiläinen kasvitieteilijäryhmä muissa Euroopan maissa olevien tutkijain avustamana ryhtyi 1950-luvulla laatimaan koko Euroopan kasvioteosta Flora Europaea. Valmiina on kaksi nidettä, joihin sisältyy noin kaksi prosenttia maanosan lajistosta. Euroopan puoleinen Neuvostoliitto on kuitenkin jaettu kuuteen osaan, ja esim. osan ilmestyttyä, semminkin kun vähän aikaisemmin oli ilmestynyt Brittein saarten putkilokasveista 10 x 10 km ruuduin tehty levinneisyyskartasto Atlas of the British Flora (Perring & Walters 1962). Neljäs osa _on jo painossa, ja viimeinenkin osa (yksisirkkaiset) valmistunee lähivuosina vakavista rahoitusvaikeuksista huolimatta. Tutkimuksen kohtalaisesta yleistasosta ja monista erinomaisistakin paikallisista floorateok72 sista huolimatta Euroopan kansallinen, kielellinen ja valtiollinen rikkonaisuus on haitannut kokonaiskuvan luomista maansan kasvistosta. siemenkasveja sekä sanikkaisia, so. Sen tulokset esiteltiin elokuussa 1965 Flora Europaea kokouksen yhteydessä Århusissa Tanskassa, missä perustettiin Euroopan putkilokasvikartoitustoimikunta (The Committee for Mapping the Flora of Europe) ajamaan asiaa eteenpäin . Juha Suominen Euroopan kasvikartoituksesta ja lajiston köyhtymisestä. Suomessa n. Ja Neuvostoliittoon kuuluu myös iso osa Eurooppaa . Mm. ATLAS FLORAE EUROPAEAE LEVINNEISYYS KARTASTO Levinneisyystietojen täsmentämisen tarve tuli ilmeiseksi heti Flora Europaean 1. 250 000 lajia . Euroopan kasvisto on jo vanhastaan tunnettu verrattain hyvin. Kartoitustyönkin yhteydessä on selvinnyt, miten rajusti ihmisen toiminta on köyhdyttänyt Euroopan kasvilajistoa. Toht. Metsien häviäminen, peltojen raivaus, rakentaminen, saastuminen, kuivaaminen ja tallaaminen ovat hävittäneet satoja lajeja valtakuntien laajuisilta alueilta. juuri keskeneräisen Flora Europaea -työn takia brittiläiset eh dottivat kartoitus toimikunnan sihteeristön sijoittamista muualle SUOMEN L UONTO 2/75. H . Siitä on jo ilmestynyt kolme osaa, 1964, 1968 ja 1972. Vuonna 1965 perustettiin Euroopan kasvikartoitustoimikunta kartoittamaan koko Euroopan putkilokasveja. 15 000, kun koko maailmassa on n . Mutta varsinkin Välimeren maiden rikas kasvisto ja ennen kaikkea lajien levinneisyys on yhä jopa heikosti tunnettu . Päävastuu annettiin parille suomalaiselle tutkijalle toinen heistä on artikkelin kirjoittaja jotka nyt ovat yhdeksän vuoden ajan koonneet eurooppalaisten virkaveljiensä tutkimustuloksia yksiin kansiin. F. Suomenkin sisältävä, edellisiä vaatimattomampi Hylanderin Nordisk Kärlväxtflora (1953, 1966) jäi toisen osan jälkeen kesken tekijän kuoltua. Kuvia ei ole, mutta eri!linen kuvateos on tekeillä Tsekkoslovakiassa. Lajien levinneisyys luonnehditaan yleispiirtein sekä erikseen kaksikirjaimisin lyhentein, jotka yleensä tarkoittavat valtioita . saniaisia, liekoja, komeita ym .) on "vain" n
+ osoittaa lajin varmaa, x todennäköistä katoamista ao. Häviämisvaara on suurin esiintymisalueen laitaosilla sekä tiheimmin asutuilla ja viljelykseen otetuilla alankoseuduilla. Ja monikymmenpäistä joukkoa professoreita ja muita kasvitieteilijöitä on melkein mahdoton paimentaa. Huomattavia osia Euroopasta peittäviä levinneisyyskartastoja on Hultenin (1950, 2. Tästä on ilmestynyt osat 1 (sanikkaiset, 19 7 2) ja 2 (paljassiemeniset, siis lähinnä havupuut, 1973) . Kartoituksen alueyksikkönä on ns. Ja kaiken yllä kukkii byrokratia, postilakot tai muut paikalliset harmit. Ensi vuodet kuluivat kartoituksen jatkokokeiluissa, menetelmän hiomisessa sekä yhteyksien luomisessa ja varmistamisessa kaikkiin Euroopan maihin. On individualisteja ja arvaamattomia temperamentteja, yksi on kiireinen, toinen matkoilla, kolmas sairaana, neljäs ja viides keskenään riidoissa, joku ei vastaa kirjeisiin tai ei osaa lukea almanakkaa. Vuoden 1966 alussa sihteeristö aloittikin työnsä Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksella, puheenjohtajana Jalas ja sihteerinä Suominen . Joka maassa on edustaja, joskus parikin, joka huolehtii maansa kasvistotietojen kokoamisesta 50 x 50 km ruutujen tarkkuudella sekä tietojen toimittamisesta Helsinkiin. Häviämistä lienee tapahtunut paljon enemmänkin, mutta tietojen puutteellisuuksien vuoksi sitä ei voida aina todeta. n. UTM-järjestelmän (Universal Transverse Mercator) 50 x 50 km ruutu, joita Eurooppaan mahtuu n. Ja kuitenkin, joka maan omalla edustuksella on arvokkaita etuja: tulosten kattavuus ja ajankohtaisuus, museoaineistojen ja erikielisen pikkukirjallisuudenkin hyväksikäyttö, paikannimien hallinta, virheellisten "perimätietojen" karsinta, kasvien vakinaisuusasteen arviointi ja erityisesti myös hävinneiden esiintymien ilmoittaminen. / . 50 x 50 km ruudusta. Lajeja on keskimääräistä runsaammin pohjoisessa ja län nessä. MUITA KARTASTOTÖITÄ Vaikka Atlas Florae Europaeae milloin milläkin taholla Eurooppaa ilmenevien vaikeuksien takia ilmestyy valitettavan verkkaan, se on kuitenkin ensimmäinen kasvikartasto, joka sekä kattaa koko Euroopan alueen että etenee systemaattisessa järjestyksessä valikoimatta lajeja kasvimaantieteellisillä tai muilla perusteilla. Jaakko Jalakselle ja tämän kirjoittajalle. ja tarjosivat sitä paikalla olleille suomalaisille, prof. 30:stä maasta viivästyttää kokonaisuutta. Valmistumista hidastaa pahasti se, että yksikin aikataulusta myöhästelijä Euroopan n. Osittain kartassa näkyvät "rajat" johtuvat tietojen epätäydellisyydestä. 4 400 . Sihteeristö kokoaa osakartat yhdenmukaisiksi (usein kaikkea muuta kuin mutkatonta! ) Euroopan kartoiksi, korjaa ja tarkistaa yksityiskohtia, laatii karttoihin liittyvät tekstit, jakaa konseptikartat ja -tekstit joka SU OM EN L UONTO 2/75 '?, ·1 ' \ ' , ,. : : .. osan teko aloitettu. Kustantaja on Suomen Biologian Seura Vanamo. maahan tarkistettavaksi sekä lopuksi toimittaa tulokset teoksena Atlas Florae Europaeae. paranneltu painos 19 71) Luoteis-Euroopasta, Suomi mukaanlukien, edelleen em . "Eurooppa" on rajattu samoin kuin teoksessa Flora Europaea, jonka lajijärjestystä ja nimistöäkin seurataan. 1966 ja jälleen 1975 alusta Valtion luonnontieteelliseltä toimikunnalta. osa (pajukasvit ym . Sanikkaislajien (yht. Kartaston 3. Atlas of the British Flora sekä sen täydennysosa (Perring & Sell 1968 ) ynnä 73. Teknisten avustajain palkkioita sekä postija tarvikemenoja varten on saatu varat Opetusministeriöltä, v. Korven alvejuuren (Dryopteris cristata; vasemmalla) ja ormion (Pilularia globulifera) levinneisyyden teokset Atlas Florae Europaeae mukaan . 160) lukumäärät 50 x 50 km ruuduittain. kaksisirkkaisten alkuheimoja) on pitkälle edennyt ja 4. Vuoristojen vaihtelevissa maas toissa on myös sijaa monille lajeille. ~ 1;<
Puhtaiden rotujen esiintymisalueitten selvittämisellä olisi kiire, sillä metsänuudistuksessa käytetään usein yksipuolista, vierailta alueilta tuotua tai jalostettua taimiainesta. Niklfeld 1971 ). 000) ja malli ruudutetusta kartasta taka-sisäkannessa. korven alvejuuresta (Dryopleris crislala) ja ormiosta (Pilularia globulifera) . Alkuperäisrotujen säilyttäminen on eräs suurten luonnonsuojelualueitten luomisperuste. Tl!ma lyhytoksaisempi ja kapeampi alalaji, "karvakuusi", esiintyy myös Suomen pohjois ja koillisosissa. Tarvittaessa paikka voidaan ilmoittaa vaikkapa 10 metrin tarkkuudella. 12 x 11 km ) KeskiEuroopasta, joka sisältää Saksat, Sveitsin, Itävallan, pääosan Tsekkoslovakiasta sekä pohjoisinta Italiaa ja Jugoslaviaa (ks. Korven alvejuuri ja ormio ovat tyypillisiä tapauksia sikälikin, että eräs pahimmin kärsineistä kasviryhmistä on erilaisten märkien paikkojen lajisto, vesien, soiden, korpimetsien ja kosteiden niittyjen kasvit. EUROOPAN UHATTU KASVISTO Teoksessa Atlas Florae Europaeae on kartta mm . Suominen & Isoviita 1969, kartoissa vielä käytöstä poistettu 10 x 12 km ruudukko ) edes auttavasti tutkituiksi . Sekä levinneisyyskartoitusta että muuta käyttöä silmälläpitäen Suomen putkilokasvien levinneisyystietoja on 10 vuoden ajan koottu reikäkorteille Helsingin ja myös Oulun yliopiston kasvimuseossa . Ruudukko on punaisin viivoin ja numeroin painettu mm . ( 1965), arktisen ja muun pohjoisen lajiston alueita Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa Hulten ( 1958 , 1964, 19 71 ). Karttojen ennakkotilaustarjous on toisaalla tässä lehdessä (s. SUO M E L U O TO 2/75. saadaan korteille ja vaillinaisimmin tunnetut seudut (ks. Yhtenäiskoordinaatisto painetaan erikoistilauksena myös uudelle Suomen GT-tiekartalle. YHTENÄISKOORDINAATISTO SUOME KASVISTON JA ELÄIMISTÖN KARTOITUKSEN PERUSTA Suomen kaikkien biologisten havaintojen alueelliseksi perusyksiköksi on äskettäin sovittu pituuspiiriin 27°E pohjautuvan ns. Tekeillä olevista on enty1sesti mainittava asteverkkoon perustuva ruutukartoitus (ruutu n. eräiden neuvostoliittolaisten teosten kartat. Levinneisyystiedot ovat myös Suomen alueelta hyvin puutteelliset. Keskieurooppalaisen lajiston kokonaislevin. Raivaukset, kuivatukset, ojitukset, järvenlaskut, vesistöjärjestelyt ja vesien likaantuminen ovat tähän syynä. neisyyksiä esittelee Meusel ei al. Koossa on suurin osa kirjallisuustiedoista ja julkaisemattomasta arkistoaineistosta sekä melkoinen osa näytetiedoista. Lähiaikoina julkaistaan aikakauslehti Luonnon Tutkijassa kymmenkunta 10 x 10 km ruutukarttaa, jotka kuvaavat myös lajien leviämistä, taantumista ja eräitä kasvupaikkapiirteitä . Nämä saniaiset ovat hävinneet monesta paikasta Keskija LänsiEuroopan tiheästi asutuissa, intensiivisesti viljellyissä ja voimakkaasti teollistuneissa maissa. Kasvien levinneisyyskartaston teko tulee mahdolliseksi, jos loputkin tiedot (poislukien ehkä eräät laajat ja helppokäyttöiset kirjallisuustietokokonaisuudet) 74 Meikäläisen kuusen nimialalaji (Picea abies abies; ylempi kartta) elää vain Euroopassa, mutta toinen alalaji, siperiankuusi (P. obovata) kasvaa myös Aasian puolella. Varsinkin alalajien kohtaamisvyöhykkeellä on runsaasti välimuotoja. Mainittakoon vielä 50 Euroopan suursienilajin äskettäin ilmestyneet kartat (Lange 1974), joille tanskalainen kartoitussihteeristö toivottavasti saa pian jatkoa. perusja topografikarttoihimme kohta kymmenen vuoden ajan. yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km ruutu (Heikinheimo & Raatikainen 1971). esim
Ruotsistakin (Nilsson 1972 a ) on 1900-luvulla hävinnyt n. 20 putkilokasvilajia . Lajien _ja kasviesiintymien häviäminen ei yleensä suinkaan _johdu suoraan kasveihin kohdistuvasta poiminnasta, vaan elinympäristöön, biotooppiin kohdistuvasta ihmisen aiheuttamasta milloin vähittäisestä muuttamisesta, milloin äkillisestä tuhoamisesta. 50 putkilokasvila_jia, ja 1/3 runsaasta tuhannesta lajista ilmoitetaan taantuneeksi. Laajemmalta alueelta, Saksasta on vain kymmenkunta lajia (0.4 %) kadonnut, mutta osista sitä paljonkin enemmän. Tilannetta kuvaa sellainenkin nurinkurisuus, että eräin seuduin rautateiden ja maanteiden varret o_jineen ovat alkuperäisen ruohikko_ja pensaikkolajiston ja SU OM EN L U O N TO 2/75 vesikasvienkin viimeisiä turvapaikkoja . 100 äärimmilleen harvinaistunut. Entiset niittotai laidunniityt ja -pensaikot joko raivataan pelloksi tai metsitetään, usein seudulle tai Euroopallekin vierain havupuin . Peltoja on Suomessakin raivattu, soita ojitettu ja järviä laskettu jo kauan, mutta vasta aivan äskettäin ovat tähän saakka koskemattomina säilyneet laajat metsä_ja suoalueet nimenomaan myös maankamara ja kokonaiset vesistöt joutuneet aineellista hyvää ahnehtivan ihmisen koneiden ja kemikaalien turmeltavaksi. Siis 28 % la_jistosta on joko hävinnyt tai ilman suojelutoimenpiteitä vaarassa. Pohjoisempana Saksassa vastaava kokonaisprosentti onkin 30 ja 50 välimailla. Tanskan rajalta Schleswig-Holsteinista arvioidaan 2-3 % lajeista hävinneen, Baden -Wiirttembergistä on hävinnyt 59 lajia (3.3 %), Nordrhein-Westfalenista 56 (4.3 %) , Siid-Niedersachsenista 106 ( 10 %) _ja Saarin alueen itäosasta 153 lajia (24 %). Mutta vuoristot ja rikkonainen topografia ovat sentään suoneet turvapaikkoja kasveille. Ja Baijerissa on sentään korkeata vuoristoakin. LAJISTO KÖYHTYY Seuraavassa on numerotietoja Keski_ja Länsi-Euroopassa suunnilleen sadan vuoden aikana tapahtuneesta kasviston taantumisesta. pihtakuusi (Abies sibirica) ja Siperian lehtikuusi (Larix sibirica). Puolan kasviston tappioiden sadan vuoden aikana arvioidaan seuduittain ylittävän 10 % lajistosta. Lisäksi 307 lajia (15.1 %) pidetään uhattuina, joskaan ei välittömässä vaarassa olevina, ja 79 huomiotaherättävän lajin (3.9 %) katsotaan säilyneen lähinnä keräilykiellon ansiosta. Laihat hietikkokedot ja nummet lannoitetaan, pientaret häviävät. Kaksi taigan havupuuta, joiden alueet ulottuvat varsin lähelle Suomea, Siperian jalokuusi 1. Kulttuurin voimakkaasti vaikuttamia alankoja pitkin alkuperäisen kasvillisuuden ja lajiston köyhtyminen etenee kohti itää ja pohjoista. Baijerin n. Olemme toki Keski-Euroopasta _ja Etelä75. Iso-Britanniasta on 20 putkilokasvilajia hävinnyt ja n. Berliinistä on kadonnut 114 lajia (12 %). Alankomaistakin on hävinnyt n. Luontaisen alueen läheisyys tekee ymmärrettäväksi erinomaisen viihtymisen ja lisääntymisenkin siemenestä. Vanhanajan peltorikkaruohostokin on kaikonnut modernien viljelymenetelmien _ja myrkkyjen takia, osittain toki korvautunut uusilla rikkakasvitunkeilijoilla. Toinen vahvasti kärsinyt ryhmä on erilaisten puolikulttuuriruohikoiden lajisto . Ja hiekkaisten merenrantojen kasvit on turismi sotkenut henkihieveriin . Se on selvästi todettavissa ainakin Puolassa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa asti, ja tuntuu Suomessakin. On vain kynnettyä peltoa, taajaa puupeltoa, asutusta, tietä _ja teollisuutta, ei mitään puolinaista, hoitamatonta, vedenvaivaamaa, vajaatehoista, vanhanaikaista. 2 000 lajista on tällä vuosisadalla 32 ( 1.6 %) hävinnyt tai "tietymättömissä", ja pahasti uhanalaisten luettelossa on 148 lajia (7 .3 %) . Tallaus ja kulutus uhkaavat viherja suojelualueitakin . Sveitsin Aargaun kantonista sanotaan 200 lajin hävinneen. Kylien seinusto_jenkin lajien on käynyt huonosti; jätteet viedään tai valutetaan loitommas, pois silmistä. "J outomaa" on otettu käyttöön . Välimeren maissa ihmisen vaikutus luontoon ja kasvistoon on vanhaa ja voimakasta, alkuperäinen luonto melkeinpä menetettyä. Pienestä _ja tiheään asutusta Belgiasta on peräti 59 lajia (4.5 % kaikista) hävinnyt ja 71 on vakavasti uhattuna; sammalista on hävinnyt 1/5 . Tätä etua Euroopan tasankoalueilla ei ole. Kumpaakin on Suomessa yleisesti istutettuna, jälkimmäistä metsikköinäkin
Tutin , V. G. Stockholm. Jalas & J. 197 2 b: "Projekt Linni" bevarandet av ul rotningshotade växtarler. 66:29 1-293 . , 1974 : The distribution of Macromycetes · in Europe Dansk . H . Taxon 20 :545-5 7 1. H eikinh eimo , . & M. Monia la;:.jahkoalaisiakin vesien ja märkien kasvupaikkojen lajeja pidetään varsin uhanalaisina, ja Ziirichiin suunnitellaan vuodeksi 19 7 6 kokousta pelkästään tästä aiheesta. H eywood e t al.) . Ja Euroopan asutuksen ja teollisuuden ydi nalueiden jäkäläautiot ovat jo kirjaimellisesti "ylikansallisia" . Stockholm. & S. H . Svensk Bot. & P. Arkiv 30( 1): 1105. Svenska Ve t. Flora Europaea -teos sekä levinneisyyskartat ja varsinkin -kartastot ovat hyviä esimerkkejä tällaisista synteeseistä. Isoviita, I 969: Kasvistomme levinneisyystietojen täy dentämi.1estä ja kartastosuunnitelma.1ta. Kungl. Fennici 3 7:1 2 7. Ko rhone n , M. Jalas, J., 1969: Flora Europaea ja Euroopan putkilokasvien kartoitus/yö. 4, 7( 1) : 1-3 40. Entomol. , 197 2 a : Bevarandet av ulrotningshotade svenska växter en vädjan om deltagande i ell nystarlal projekl. J ena. T . 76 Yhdessä vastaavien eläinluetteloiden kanssa kasviluettelo on Suomen Luonnon tässä numerossa (s. Kartoilla yhden maan tai koko maanosan kattavilla on sekin hyvä puoli, että ne tehokkaasti ärsyttävät täydentäviin tutkimuksiin, koskivatpa nämä sitten puhdasta tiedettä, levinneisyyskartoitusta itseäänkin, tai tieteen sovellutuksia, esimerkiksi luonnonsuojelua. Suominen) 1 Pteri do ph yta, 1972; 2 Gymnospermae, 1973 . Levinneisyyskartoilla on siis "puhtaasti" tieteellisten ja käytännön elämää palvelevien tarkoitusperiensä lisäksi myös kasvavassa määrin merkitystä kasvien ja koko luonnon suojelun eräänä lähtökohtana. Esit. Kuten yleensäkin, runsaasta tutkimuksesta ja tieteellisestä informaatio tulvasta on vaikea löytää tai edes arvata etsiä kaipaamaansa tietoa . 1970 : Sienien suojelu. H yla nder , ., 1953, 1966: Nordisk kärlväxtjlora. Tarvitaan synteesejä, yhdistämistä, jo olemassa olevan tiedon kokoamista ja järjestämistä helposti käytettävään ja löydettävään muotoon. Sen järjestäjien toivomuksesta on sovittu , että Euroopan putkilokasvikartoitustoimikunta kartoittaa säännönmukaisen ohjel mansa ulkopuolella viisi taantuvaa vesikasvilajia, jotta Ziirichin kokoukseen saataisiin mahdollisimman ajanmukaisia esimerkkejä koko Euroopasta. Perring, F. Cambridge. , Ser. Distributi o n of vascul ar plants in Europe. 1 Lycopodiaceae to Plata na ceae, 1964 ; 2 Rosaceae to Umbelliferae, 1968 ; 3 Diape nsiaceae to Myoporaceae, 1972. . H elsinki . H . kasvipankeissa elossa sekä geneettisesti puhtaina ja muuttumattomina. Luonnon Tutkija 73:8 192. 4, 8(5): 1280 ; 13( 1): 1463. Sell (toim. -Akad . J. tuloksia Suomen Luonnossa 1973 olleesta tiedustelusta uhanalaisista kasveista. Walters (toim. Ruotsissa Projekt Linne (Nilsson 1972 a ja b ), uhanalaisten ja harvinaisten kasvien selvitysja suojeluohjelma, jossa viimeisenä hätäkeinona tulee kysymykseen lajien "säilyttäminen" kasvitieteellisissä puutarhoissa, ns. Jäger & E. Flora Europaea . Suom. SUOMEN L U O TO 2/ 75. Suomessa Maailman Luonnon Säätiön (WWF) toimesta tehty uhanalaisten putkilokasvilajien luettelo, jota laadittaessa käytettiin hyväksi mm. Paikallisia hankkeita on eri maissa, esim. & M. Handl., Ser. Luonnon Tutkija 79 . Handl. Ann . London, etc. I, II. , 1974 : Aarnimetsien runsas sienimaailma. Kesän 19 7 5 Leningradin kansainvälisen kasvitieteellisen kongressin eräänä osana on kasvilajien ja kasviyh dyskuntien suojelu. Erityisen välttämätöntä ja kiireellistä tämä on vanhojen luonnontilaisten metsien sienien kohdalla, Suomessakin (Hintikka 1970, Korhonen 1974). SUOJELUSUUNNITELMIA Tämäntapaisissa tunnelmissa on herännyt vakava huoli eri maiden ja koko Euroopan kasviston kohtalosta. 1968: 12 1136. Text und Kanen . (Toim . ), 1962: Allas of the British Jlora . Tästä alustavaksi tarkoitetusta lähtökohdasta on aikomus edetä toisaalta pohjoismaiseen ja kansainväliseen suuntaan, toisaalta läänikohtaisiin ym . 84) ja perusteellisemman saatetekstin kanssa Luonnon Tutkijassa (Borg & Malmström 1975). ), 1968: Critical supplement lo the Atlas of the British Jlora . Tied eakat. Svenska Vet.-Akad. Suomen Luonto 33:207 209. ja Pöytäk. M. Me usel, H ., E. Bot. alemmat kasvit eivät suojeluhankkeisiin yleensä suoranaisesti sisälly. London, etc. Hulten, E. Nilsson , Ö. KIRJALLIS UUTTA Alla.1 Florae Europaeae. Kungl. Silti esim . (Toim . Sveriges Natur 63:153 155. Muuten ei tieto löydä tarvitsijoitaan. Hintikka, V. I, II. sammalet ja jäkälät ovat yhtä kaikki suojelun tarpeessa ja tulevatkin suojelluiksi samalla ja vain siten jos muodostetaan riittävän monipuolisia ja ehyitä rauhoitusalueita. D. 1964 , 1971: The circumpolar planls. Bo rg, P. paikallisiin selvityksiin. Raatika inen , 19 7 1 : Paikan ilmoittaminen Suomesta talletetuissa biologi.sissa aineis toissa . Tidskr. Malmström , 197 5 : Suomen uhanalaiset eläinja kasvilaj i! . Pe rring, F. Niklfeld , H. & K. SAMMALET, JÄKÄLÄT JA MUUT Ns . Suominen, J. Juuri Flora Europaea -teos lähtökohtana inventoidaan parhaillaan Euroopan harvinaisia ja endeemisiä (kotoperäisiä, ei muualla kasvavia, usein pienialaisia) kasveja, jottei kokonaisia lajeja pääsisi kaikessa hiljaisuudessa katoamaan ja jotta siis suojelu voitaisiin hoitaa oikein ja ajoissa. La nge, L. Weinert, 1965: Vergleichende Chorologi.e der u ntraleuropäischen Flora . K. Ruotsistakin jäljessä, mutta kuljemme vakaasti samaa edistyksen latua ja pyrimme kaikin keinoin ohikin, ensimmäisenä maaliin tundran rajalle.Ja saman tien perinteinen laidun-, viljelyja kyläalueiden kasvimaailma joko vasiten tärvellään tai jätetään oman onnensa nojaan menehtymään. 1958: The Amphi-Atlantic plants. , 1950, 1971: Atlas över växtemas utbredning i Norden . Suome n Luonto 29: 15515 7. , 1971: Bericht uber die Karlierung der Flo ra Mitteleuropas
Tämänkin tekijäryhmän vaikutus on selvästi sentripetaalista ilmeten selvimmin lähimpänä kaupungin keskustaa sijaitsevilla luonnonalueilla . Monet alkuperäisissä metsissä tavalliset kasvit, kuten vanamo , talvikit, lieot ja pallosara (Carex globularis) olivat tuolta alueelta lähinnä raivaustoimien vuoksi ja kasvupaikkojen turmelun ansiosta jo kokonaan hävinneet. Tuntui tärkeältä saada tietää, mikä oli senhetkinen tilanne tuossa ihmisen aiheuttamassa alkuperäisen kasvillisuuden poisvetäytymisessä, jota tietysti oli kaupungin alinomaa kasvaessa _jatkuvasti tapahtunut. Tätä likaantumista, kulttuurisaasteita, e1vat monet luonnonkasvit voi sietää, vaan häviävät ennen pitkää kokonaan kaupungin alueelta . Tällaisen raivaustyön tuloksena alkuperäinen luonnonkasvillisuus "siirtyy" kaupungin keskuksesta yhä kauemmas . Erittäin selkeästi tämä luonnon tuhoutuminen näkyy kasvipeitteen osalta, joka raivataan useimmiten kokonaan pois , paikka tasoitetaan ja kasvualusta muunnetaan useimmille luonnonkasveille täysin sopimattomaksi. V. Yksi niistä on alkuperäisen kasvillisuuden jatkuva supistuminen ja köyhtyminen. Lähes 40 vuotta myöhemmin tämän ki~joittaja (Erkamo 1944) kiinnostui samoista ongelmista, _joita Brenner oli kosketellut. RAIVAUS Pääkaupunkimme jatkuva alueellinen kasvu, uusien asunto, teollisuus-, satama-, liikenne-, urheiluym. Erkamo Helsingin kasvit väistyvät kulttuurin tieltä Pääkaupunkiseudun nopea kasvu aiheuttaa monenlaisia ympäristöhaittoja. Tällainen on vielä säilyneillä luonnonalueilla ilmenevä suurten ihmisjoukkojen aiheuttama kasvillisuuden kulutus, joka osaksi voi sekin olla tahallista, esim . Tässä yhteydessä tarkastelemme lähinnä vain ensimmäiseen ja toiseen ryhmään liittyviä seurausilmiöitä ja rajoitumme pääasiassa metsäkasvillisuuteen . myös 1921). jätteiden aiheuttama luonnonelementtien ilman, maan ja veden likaantuminen. Vastaavanlaisia tutkimuksia olisi syytä tehdä myös muualla, missä ihmisen toiminta muuttaa nopeasti olosuhteita. Pääosaltaan silloinen tutkimus jäi kuitenkin kesken, mutta ennätin kuitenkin kartoittaa aikoinaan Helsingin kaupunkialueen yleisimmän metsäpuun, männyn, _jäljellä olevat hajalliset esiintymät kaupungin laidoilla. KULUTUS , SAASTUTUS Raivaus, tasoitus-, täyttö-, SUOMEN LUO NTO 2/ 75 ojitusja muun aktiivisen kasvupaikkojen hävittämistyön rinnalla on osoitettavissa muitakin tekijäryhmiä, jotka vähentävät luonnonkasvien esiintymismahdollisuuksia kaupungissamme. Sitä on löydettävissä lähinnä vain kaupungin reunaosista tai kenties _jossain määrin säilyneenä myös _joiltakin rakennetun alueen sisään jääneiltä suljetuilta viheralueilta, joita ei vielä ole kokonaan tasoitettu ja "siistitty" kulttuuripuistöiksi . Samalla 77. Brenner (1906 a ja b, 1907, ks . Kirjoittaja on tutkinut kolmenkymmenen vuoden aikana Helsingin alueen kasveja ja todennut, miten varsinkin metsälajit ovat "vetäytyneet" yhä kauemmas. Hän totesi, että tuo kasvillisuus oli jo vuosisadan alussa melkein kokonaan hävinnyt pääosasta rakennettua kaupunkialuetta, joka ulottui silloin Länsi-Helsingissä Kaivopuistosta jonnekin Rautatienkadun tienoille. Pääasiallisesti se on kuitenkin tahatonta luonnossa kulkemisen aiheuttamaa kasvipeitteen kulutusta, jota eri kasvit sietävät eri määrin. alueiden perustaminen merkitsee tunnetusti seu dun alkuperäisen luonnon elintilan kavennusta. kukkien poiminta ja oksien katkominen . Vain siellä täällä etupaassa alueen reunamilla nähtiin yksittäisten alkuperäispuiden kuten männyn, kuusen, haavan, tuomen ja tervalepän esiintymiä ja alkuperäisen metsä, kallioja suokasvillisuuden sirpaleita. ILMIÖ EI OLE UUSI Ihmisen aktiivisen toiminnan tuloksena tapahtuneeseen alkuperäiskasvillisuuden tuhoutumiseen _ja väistymiseen Helsingin kaupungissa kiinnitti ensimmäisenä yksityiskohtaista huomiota M. Kolmantena kasvillisuuteen vaikuttavana tekijäryhmänä on vielä mainittava kaupungin asutus-, teollisuus ym . Kaikkien näiden tekijäryhmien vaikutuksia Helsingin alueen kasvi lli suuteen ja kasvistoon on jossakin määrin jo tutkittu
osoitin, että vaikka monet yksittäiset metsäkasvit o livatkin jo kokonaan hävinneet silloisen raken netun alueen piiristä, noilla kaupungin laitamilla kasvoi kuitenkin vielä paikoitellen " todellista" metsäkasvillisuuttakin, jonka luonnehtijaksi katsottiin kangasmaitikka (Melampyrum pratense) . Männyn (Pinus silvestris) levinneisyys Helsingin kantaka upungin alueella vv. 1970-72 (rasteri+pisteet). Tutkimusalueena o n toistaiseksi ollut lä hinnä varsinainen HelsinginSU OME N L U ONTO 2/75. SAMA SUUNTAUS JATK UU Myös itse o len viime vuosina j ä lleen ryhtynyt jatkamaan aikaisempia tutkimuksiani . teissa (esim . Me1sälauhan (Deschampsia fl ex uosa) löy1öpaika1 cutkimusalueella v. V :n 1944 esiimymisalueen raja merkitty pilkku viivalla ja erilli se1, ny1 hävinnee! yksi11äispuut vinoris1ein. Mikola ja A 3/1974, Pirkko Pulkkinen). Saasteiden ja cuhohyöntei sten turmelemia mäntyjä Helsingin Mäntymäellä. 1974 . 2/19 72, Sirkka Havuka inen, B 197 3, Hel singin Kes kusp uisto, P. Myöhemmin ja erityisesti viime vuosina Helsingin a lueen 78 alkuperäisen kasvipeitteen häviämistä ja muuttumista ihmisen toiminnan seurauksena on sivuttu m yös era1ssa luonno nsuoj elu ja virkis tysa lues uunnitelmissa (Erkamo 1949, Hai la & H enttonen 1970, Vuolanto 19 70), eräässä kasvillisuuden kulutuskestävyyttä koskevassa tutkimuksessa (Holmström 1970) sekä tietyissä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston raporTöölön sairaalan kornelin viimeiset män ny1 ja kuusi (tauscalla). Männyn levinneisyysalueen raja merkiu y yh1enäisellä ja cu1kimusalucen raja solmuviivalla
Keskuspuiston eteläosa, missä tunnetusti on vielä verraten hyvin säilynyttä metsäkasvillisuutta. SU OM EN L U O NTO 2/15 tutkimusalue on kuitenkin ollut laaj em pi. Vanamon (Linnea borealis ) löytöpaikat tutkimusalueella V. 1944 todetut, nyt hävinneet esiintymät merkitt y renkain. Vanamo on hävinnyt Helsingistä laajoilta alueilta. Nä iden ken ttätutkimusten tu lo ks ena voidaan ensinnäkin esittää kartta (kuva 1), joka osoittaa männyn esiintymät ja levinneisyysrajan v. Puiden kohdalla 1 ) Kartoissa tutkimusalueeksi merkitty on kuitenkin hi eman p ienempi. 1974 . V. Kuusen vastaava esiintymisalue on melkoista suppeampi ja kataja osoittautuu suorastaan harvinaiseksi ; se on säilynyt enimmäkseen vain aidatuilla luonnonalueilla. 1970-72 Helsingin kanta kaupungin alueella (vrt. 1974. Sen piiriin on siis kuulunut pääosa kantakaupungin rakennettua aluetta ja ns. Erkamo 1974 ). Verrattaessa sitä v:n 1944 karttaan todetaan puun esiin tymisalueen jonkinverran supistuneen, mikä osaksi on seurausta aktiivisesta hävittämisestä, osaksi saastevaikutuksista yms. Kangasmaitikan (Melamp.yrum pratense) löytöpaikat tutkimusalueella v. Metsän aluskasvilli suud en edustajista on metsälauha ( Deschampia jlexuosa, kuva 2), Suomen metsien yleisin heinälaji, löydettävissä vielä 79. niemi ilman lähisaaria ja sen tyven lä nsiosa idässä rautatielinjalle ja pohjoisessa Ruskeasuon urh eiluhallei!le saakka.' )
Helsingin yliopiston Kasvitieteen perusopetuksen laitoksen monisteita 2, 147 . Korkeampien kasvien kohdalta ei sellaisia tiettävästi ole juuri suoritettu, jäkälistä niitä saastetutkimuksia on sen sijaan tehty useita (ks . , 1906a: l nom Helsingfors .1/ad.1 område fö rslörda växllokaler. monin paikoin nykyisen mäntyalueen ufkopuoleltakin, joskin aina vain niukasti esiintyvänä. esim. Helsinki . Soc. Vu o lanto, S., 1970 : lläisel kaupunginosa/, biologinen lulkimus . Soc. 50, 15-30. , 26 kuvaa , 6 karttaa. Fenn. 3 1, 1214. Useimmiten häviäminen johtunee kasvupaikan luonteessa tapahtuneista, ihmisen aikaansaamista muutoksista, muuttuneista kilpailutekijöistä, suoranaisesta hävittämisestä jne. Brenner, M. Fenn . Hel.,ingin keskuspuislo. Fl. Helsinki. Mustikka ja puolukka, jotka nekin ovat tietysti olleet aikoinaan yleisiä koko Helsinginniemellä, esiintyvät nyt vain kaupungin laidoilla suunnilleen samalla alueella kuin mänty. Eräät talvikkilajit ja vanamo (kuva 4), joiden Brenner mainitsee kadonneen kokonaan silloiselta kaupunkialueelta, ovat nykyisin tavattavissa vasta tutki musalueen pohjoisosan parhaiten säilyneissä metsissä. SUO MEN LU O NTO 2/ 75. Tällaisia ovat mm. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yl eiskaavaosaston julka isuj a , 101 s. Käsillä oleva selvitys pyrkii olemaan tietynlainen ennakoiva tiedonanto näistä tutkimuksista . Zoo!. keltalieko, Lycopodium complanatum korpisara, Carex loliacea valkolehdokki, Platanthera bifolia herttakaksikko, Listera cordata yövilkka, Goodyera repens harajuuri , Corallorhiz.a trijida näsiä, Daphne mez.ereum sarjatalvikki , Chimaphila umbellata tähtitalvikki, M oneses uniflora keltatalvikki, Pyrola chlorantha mäntykukka, M onotr_opa hypopitys kalliovillakko , Senecio silvaticus Ns . Brenner, M ., 1907: Tili J rågan om nalurfomminnens j redande. A. Vihera lueselvitys. Ehkäpä tältä pohjalta löytyisi myös sopivia luonnonalueita asutuskeskusten liepeiltä ajoissa rauhoitettaviksi. Aikomuksenani on kuitenkin lähitulevaisuudessa laatia koko ongelmakompleksista laajempi tutkimus, joka koskee kaikkia alueen alkuperäisiä kasvilajeja ja myös kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia. Ibid. Tässä ei siihen voida tarkemmin puuttua. Medd . Laaksovirta 1974). Bo t. 39 s. , 1949 : Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuo1elunliohleilisi. korkeampien kasvien (putkilokasvien ) ohella metsien, soistumien ja kallioiden sammalet, jäkälät ja sienet ovat laajalti tuhoutuneet. Erkam o, V., 1944 : Ober die unprungliche Vegelalion im Sladlgebiel von Helsinlii und ihr Verschwinden . Helsinki. Haila, Y. 1910: Van hoja kasvilullavia hyvästelemässä. Viikki Ki vikko Vanhankaupungin lahli. Luonnon Ystävä 14: 22 9-232 . fl ebingin kaupungin maisemainvenloinli ja analysointi, J. Uudenmaan j a Lo unaisSuo men seutukaavaliittoj en tutkimuksi a, 53 s. vaihe. Aineistoa tähän tutkimukseen on koossa jo runsaasti . Erkam o, V. Wecksell , J. Vuosien ja vuosikymmenten päästä tulee sitten olemaan jälleen kiintoisaa selvitellä, miten ja miksi kasvien esiintymisalueet ovat kulttuurin puristuksessa muuttuneet, mitkä lajit ovat säilyneet kauimmin, mitkä paenneet kauas periferiaan. . H elsingin kaupunkisuunnitteluviraston julka isuj a A 3/ 1974 , 49 s., 4 karttaa . Samoin Helsingin lähivesien sekä leväettä muu vesikasvisto ja merenrantakasvillisuus ovat perin juurin muuttuneet tai suuresti vähentyneet. (Vo rl ä ufige Mitteilung.) Ann. Va namo 19 , No tulae, 27-33. Brenn er, M ., 19066 : Förändringar i He/Jing(on slads flora . H elsinki. Kangasmaitikka (Melampyrum pratense, kuva 3), edellisiä herkempi laji, on hävinnyt useilta 1940-luvun kasvupaikoiltaan. Bot. Helsingin kaupunki suunnitteluviraston yleiskaavaosaston julkaisuja B/197 3, 69 s. Helsingin kaupunkisuunnitteluviras ton yleiskaavaosa ston julkaisuja , 50 s. , 117 135. H elsinki. Erkam o, V. F. (toim .), 1974 :j äkäläl ja ilman saastuminen Suomessa. 33, 120122. F. Helsingin ka upunki suunnitteluviras ton asemakaavaosaston raportte ja 2/19 7 2, 150 s. 47 , 23-30 . Ibid. , 1970 : Eräiden EleläSuomen vapaa-aika-alueiden kasvillim11de11 kululuslieslävyyden lullii mw. H o lmström, H. Liekolajeja Lycopodium annotinum ja L. Helsinki. Ja sitten on melkoinen joukko metsän kasveja, jotka todennäköisesti ovat kaikki aikoinaan kasvaneet tutkimusalueella, mutta joita nyt en ole sieltä lainkaan löytänyt. KIRJALLIS UUS Brenner , M. JATKOTUTKIMUKSIA SUOJELUSUUNNITELMIEN POHJAKSI Syyt, miksi kaikki nämä kasvit 80 ovat tutkimusalueelta hävinneet tai harvinaistuneet, ovat yksityiskohdittain selvittäen varsin moninaisia ja lajikohtaisesti erilaisia . clavatum olen toistaiseksi tavannut tutkimusalueelta vain 1-2 paikasta. Ibid. Helsinki. Sinivuokkoa, linnunhernettä ja maariankämmekkää on enää vain muutamilla harvoilla paikoin ja niissäkin hyvin niukasti. Fenn. & Henttonen , S., 1970 : Helsingin pohjoisten ja länlislen lw11p11nginosien biologinen /ulliimus . , 1974: Kolimaislen hauvpuidm esiintymisestä ja niiden viihlymi.1eslä Helsingin liaup11nliialueella. Laaksovirta, K. Tällä kirjoituksellani on toinenkin tarkoitus : innostaa nuoria tutkijoita suorittamaan kotipaikkakuntiensa asutuskeskuksissa vastaavanlaisia tutkimuksia alkuperäisen kasvillisuuden syrjään vetäytymisestä ihmi sen toiminnan tuloksena. Fl. So c. Mem o r. , 1921: Nalunliövlingen på Sandvilislwlmama vid Helsingfors och de.1.1 inverlian på vegelalionen
Sen avulla on voitu selvittää monen lajin asema ja suunnitella tarvittavat jatkotutkimukset ja suojelutoimenpiteet. Maailman Luonnon Säätiö ei ole tieteellinen järjestö, mutta se pyrkii aina perustamaan kaikki suojelutoimensa ja niihin mahdollisesti liittyvän varojenkäytön parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen asiantuntemukseen. suojelualuesuunnitelmien merkitystä uhanalaisten kasvitai hyönteislajien säilymiselle. Punaiseen Kirjaan . Kasveista ei ole otettu nyt jul7 6 21 9 37 54 1 4 6 26 40 84 1 1 47 83 167 46 62 kaistuun luetteloon lainkaan mukaan H-ryhmää, koska tiedot meillä niukasti esiintyvistä lajeista ovat kovin epäyhtenäisiä. Valiokunnan oma asiantuntemus ei olisi riittänyt kovinkaan pitkälle, mutta yhteensä 15 eläintieteilijän ja 12 kasvitieteilijän yhteistyön tuloksena luettelot saatiin valmiiksi viime vuodenvaihteen tievoilla. Tässä mielessä sitä on jaettu kaikille niille viranomaisille, laitoksille ja järjestöille, jotka jokapäiväisessä työssään joutuvat tekemisiin luonnonja luonnonvarojen suojelun ja järkiperäisen käytön kanssa. Kun Suo· men Rahasto perustettiin vuoden 19 7 2 lopulla, sen ensimmäisiä tehtäviä oli selvittää, mitkä ovat Suomen uhanalaiset lajit ja luonnontilaiset alueet. Mutta puutteineenkin luettelo on epäilemättä hyödyksi pohdittaessa erilaisten suojeluohjelmien kiireellisyyttä tai arvioitaessa esim. Alustava luettelo niistäkin on to sin olemassa, mutta sen yksityiskohtaisempi käsittely tapahtunee samalla, kun luetteloita muutenkin yksilöidään esim. ASIANTUNTIJOIDEN YHTEISTYÖLLÄ Kohdevaliokunta paatti , että luettelon pohjana käytetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN ) laatimissa "Red Data Book" -luetteloissa noudatettua kolmijakoa: erittäin uhanalaiset (E, "endangered" ), vaaravyöhykkeessä olevat (V, "vulnerable" ) ja harvinaiset (H , "rare" ). Maailman Luonnon Säätiön (WWF) toiminnan päätarkoitus on uhanalaisten eläinten ja kas·vien sekä vaarassa olevien alkuperäisten luonnonalueiden säilyttäminen ja suojelu. maakuntatasolla. Mukaan otetut lajit jakaantuvat eri ryhmiin oheisen taulukon mukaisesti. Luettelo ei tietenkään ole täydellinen eikä lopullinen; tiedot karttuvat ja lajisto muuttuu kaiken aikaa. Sitä voidaan käyttää ja toivottavasti myös käytetään alan lainsäädän81. Koska mikään viranomainen tai järjestö ei ollut aiemmin tällaisia tietoja johdonmukaisesti koonnut, SuoSU OM EN LUONTO 2/75 Erittäin VaaravyöHarvinaisia Yhteensä uhanalaisia hykkeessä Nisäkkäät 8 Linnut 8 Matelijat 1 Kalat 2 Hyönteiset 18 Nilviäiset Eläimet yhteensä 37 Kasvit 16 men Rahaston kohdevaliokunta sai tehtäväkseen Suomen uhanalaisten eläinten ja kasvien alustavan perusluettelon laatimisen. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on ryhtynyt rakentamaan kansainvälisen mallin mukaan suomalaisten lajien "Punaista Kirjaa". Malmström Suomen uhanalaiset eläin ja kasvilajit on luetteloitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tehokkaaksi osoittautunut toimintamuoto on tietojen kerääminen ns. TUKEA TUTKIJOILLE JA VIRANOMAISILLE Suomen uhanalaisten lajien luettelo on tarkoitettu ensi sijassa hakemistoksi, johon johdonmukainen suojelutoiminta voidaan perustaa. Kalevi K
Pari vuotta sitten pidettiin Washingtonissa kansainvälinen konferenssi, jonka tuloksena laadittiin uhanalaisilla lajeilla käytävää kansainvälistä kauppaa koskeva sopimus, _jonka Suomi on allekirjoittanut, vaikkei vielä ratifioinut. Susi on nisäkkäistämme uhanalaisimpia. Lajien levinneisyys ja runsaus vaihtelee luonnon oman rytmin mukaan, ihmisen monenlaiset toimet vaikuttavat niihin, _ja uudet tutkimukset tuovat uutta tietoa. LUETTELO ON PIDETTÄVÄ AJAN TASALLA Tällainen luettelo ei voi koskaan olla lopullisesti valmis. Uhanalaisen lajien luettelo on luonnollisesti vain ensimmäinen vaihe suojelutoimien kerjussa. D 82 Apollo on erittäin uhanalainen. Seuraavana tavoitteena on yksityiskohtaisten tietojen (levinneisyys, elintavat, kannan suuruus _ja kehitys, suojelutoimet ja toimenpide-ehdotukset) kerääminen asiantuntijoilta kustakin luettelon lajista _ja varsinaisten suojelutoimien suunnittelu niiden pohjalta. WWF toivoo, että ne olisivat omiaan edistämään myös tämän alan tutkimusta _ja viime kädessä suojelutoimia. Nyt laaditut luettelot voisivat toimia tällaisen kansallisen luettelon perusaineistona. Tunturihaukka on yksi niistä kahdeksasta suomalaisesta lintulajista, jotka katsotaan erittäin uhanalaisiksi. Luettelot yritetään pitää ajan tasalla nyt, kun ne on saatu aikaan . SU OM EN L U O NTO 2/75. nön _ja muiden virallisten suojelutoimien tukena. Kun se aikanaan meillä ratifioidaan, pitäisi sen liitteeksi laatia luettelo niistä Suomen omista lajeista, jotka halutaan kansainvälisen valvonnan piiriin
vemalis Siperian metsäköynnös Clematis alpina np . amithopada Kima la iso rh o Ophrys insectifera Mes ikukka Herminium manorchis Kiil tova lkku Liparis laeselii Punava lkku Cephalanthera rubra Ta lvik inleh tinen paju Salix pyralifalia Kelta h iera kka Rumex maritimw Ta po nl ehti Asarum eurapaeum Pikkuha nhikki Patentilla tabemaemantani Tup supä inen linnunruo ho Palygala comasa Vuo rikui sma Hypericum mantanum Värima ra tti Galium triandrum Vaaravyöhykkeessä o levat (vulnerable) Lehw no ida nlukko Botrychium virginzanum Kampasania inen Blechnum spicant Heinäsarpi o Alisma gramineum ssp. lepidocarpa Käärmeen lau kka Allium scoradaprasum Kirjava pikari lilja Fritillaria meleagris Tikanko ntti Cypripedium calcealw Tumma neidonvaippa Epipactis atrarubens Su o ne id o nva ippa E. sincera Jää tikö n ka ngasyökkö nen Archanarta lank.ialai Ruskea tarhayökkönen Mamestra w-latinum Zetterstedtin maayökkö nen Sympistis uttentedti Punanharmaa o lkiyökköne n Mythimna pudarina H opea täplä kaap uyökkö nen Cucullia argentea Vaal ea puuyökkönen Lithaphane amithopw Piil oyö kkönen Canistra erythrocephala Pensasyö kkönen Amphipyra berbera Etelä n suoyökkönen Athetis gluteasa Tyviju ovainen heinäyö kkö nen Phatedes brevilivea Linnunruohoyökkönen Phytometra viridaria Ko nna nmarj am ittari Baptria tibiale M usta nruskea lämssämitta ri Philerema transvenata H äpykannukse n kenttämittari Xant harhoe biriviata Nuo limerkkinen kenttäm ittari C oenotephria sagittata Jalavan kenttämi ttari Discoloxia blameri Suo nimittari Aspilates gilveria Po hj an siilikehrääjä Acerbia alpina Varj o lasisiipi Paranthrene tabanifarmis 84 Ko ivun lasisiipi Aegeria scoliaefarmis Po hj o inen lasisiipi A. lenuissima Leh tokatta ra Bromw benek.eni H ajasa ra Carex remota Räpyläsara C. angustiflarum Kangasra uni kki Gypsaphila Jastigiata Puna lumme Nymphaea candida J rosea Pikku lumme (puna teriö ine n mu oto ) N. hartmanii Nokkasara C. sibirica Idän kynsimö Draba cinerea Metsä litukka Cardaminex jlexuasa Sa kara ha nhikki Patentilla subarenaria Lehtova tukka Rubw pruinasw Idä n verijuuri Agrimania pilasa Po mmerin virna Vicia cassubica Nä tke lmävirna V. lunastetaan ainakin kolmesataa valokuvaa Suomen luon nonsuojeluliiton valokuva-arkistoa täydentämää.n. Katso tarkemmin kilpail uohjeita sivulta 126. wahlenbergii Rantakaura Ammaphila arenaria Kääp iö lauha Aira praecax Tä hkähelm ikkä Melica ciliata Röyhyhelmikkä M. bottnica Vanakeltto Crepis praemana Muista Suomen luonnonsuojeluliiton valokuvakilpailu! Syksyllä. palaris Pieni puuntuh ooja Lamellacinus terebra Po hj a n juuriperhonen Hepialw Juscoargentew Ko isaperh o nen Cataptria Julcidella NILVIÄISET (Mollusca) Vaaravyö h ykkeessä o levat (vulnerable) Helmisimpukka M argaritifera margaritifera Suomen uhanalaiset putkilokasvilajit Erittäin uhanalaiset (endangered) No tkea nä kinru o ho Najas jlexilis H ento näkinru o ho N. uniflara Litteä ka isla Blysmw campressw Taarna Cladium mariscus Ruos teheinä Schaenw Jerrugineus Sarake Kabresia simpliciwcula Lähd esa ra Carex paniculata Hartman in sara C. palwtris Mi ekkava lkku Cephalanthera langifolia Kynä ja lava Ulmw laevis Meritatar Palyganum axyspermum Hyvä He ikin savikka Chenapadium banw-henricw Jä ämeren tä htim ö Stellaria humifusa Merih aarikko Sagina maritima Tunturi lakki Melandrium Jurcatum ssp. lathyroides Luhtao rvo kki Viala uliginasa Pikkupunka Centunculw minimw Pelto maitikka M elampyrum arvense Sinikuusama Lanicera caerulea Sammako nkel lo Campanula aparinaides Peräm eren maruna Artemisia barealis np. Pikkuapo ll o Pama.ssius mnemosyne Tumma verkko perh o nen Melitaea diamina Lehtohopeatäp lä Classina titiana Aurinkoyökkö nen Panemeria /enebrata Harm aa tyttö perh o nen Brephas natha Kaa ko n las isiipi Aegeria mesiaefarmis Ko iperh o nen Aplata Ji.adeniella Ko ip erh o nen Aganopteryx laterella Jä ttilä iskää päko i Scardia baletella Ves iperho nen Arctapsyche ladogensis Ves iperh o nen Glassasama nylanderi Kukkakärpäne n Daros canapsew Herhilä iskärpänen Asilw crabranifarmis Vaapsassääs ki Ceraplatw miaides H arvinaiset (rare) H o ikka sinikorento Orthetrum caerulescens Punainen syyskorento Sympetrum sangumeum Nuij asarvipistiäine n Praia tacwnawsk.ii Uko nh a ttukimalaine n Bambw consabrinw Maakiitäj ä inen Carabw canvexw Kurekiitäj ä inen Aganum bagemanni Ko vakuo riaine n Eucinetw caucasicw Sysipimikkä Upis cerambaides Ja lavaj ää rä Rhamnwium bicalar Sarvij äärä Mesosa myaps Tundras inisiipi Plebejw glandan Kalli os inisiipi Scalitantides orian H arju sinisiipi Philates vicrama Ma itia iskehrääjä Lemonia dumi Ku o lla n maayö kkönen Anomagyna barealis Havumetsän maayökkö nen A. SU OM EN L U O NTO 2/75. tetragana J colarata Sormil eh tine n kylmänkukka A nemane pate,u Ka ngasvuo kko A
ja Tiussa J. Edellisenä vuonna asutuiksi todetuista lähes 600 pesäpaikasta jäi 35 paikkaaa kokonaan tarkastamatta . Kesällä 1974 tarkastettiin kahden edellisen vuoden tapaan yli 900 pesäpaikkaa, _joista asutuiksi todettiin _jälleen n . ASUTTUJEN PESIEN MÄÄRÄ VÄHENEE EDELLISVUOTISTA HITAAMMIN Edellisessä sääksiyhteenvedossa yritettiin aineiston sallimissa rajoissa arvioida asuttujen pesien lukumäärän muutoksen suuruutta ja suuntaa yhden vuoden aikana. Kesällä 1974 tutkimukseen osallistuivat aikaisemmissa yhteenvedoissa mainittujen lisäksi seuraavat ornitologit: Alanen, M., Finnlund, M., Forsman, D., Jokinen, J., Korpimäki, V-M ., Leinonen, A., Missonen , T ., Revahl, T. Muiden teollistuneitten maitten kalasääksien tilanne on pitkään ollut äärimmäisen huolestuttava, mutta Suomen sääkset tuntuvat yhä voivan melko hyvin. Vuonna 19 7 2 todettiin n. Ensimmäisenä tutkimusvuo tena tutkijoilla oli tiedossa kaikkiaan 442 varmasti asuttua sääksen pesää. Läänikohtaisen tarkastelun tuloksista mainittakoon , että n . 140, 1973 86 ja 1974 55 tutkimukselle uutta pesää, jotka varmasti ovat olleet tai voineet olla asuttuja jo vuonna 197 1. 5-10 % vuodesta 1972 vuoteen 1973. Samaa menetelmää käyttäen saatiin vähenemisnopeudeksi aikavälille 19 7 3 1974 noin 0-5 %. puolet Uudenmaan läänin vuonna 1973 autioiksi jääneistä pesistä oli _jälleen asuttuja vuonna 1974, joten vuosi sitten äärimmäisen huolestuttavalta näyttänyt suuntaus on edes osi'ttain korjaantunut. Poikastuottoa laskettaessa on jouduttu käyttämään lentopoikasten lukumäärän asemasta rengastusikäisten poikasten lukumäärää, koska useimpia pesiä ei ole voitu tarkastaa uudestaan lentopoikasvaiheessa . 800-900 paria, mikä on erinomaisesti sopusoinnussa aikaisemmissa sääksikatsauksissa esitettyjen, täysin muilla perusteilla tehtyjen arvioiden kanssa. Pertti Saurola Suomen sääkset v. M., Solonen, T . SÄÄKSITUTKIMUKSESTA ON TULLUT TRADITIO Sääksitutkimus näyttää saavuttaneen eräänlaisen tasapainovaiheen , niin tutkimuksen toteuttamisen kuin tulosten suhteen (taulukko 1. Vuosi vuodelta sääksitietomme tulevat yhll täsmällisemmiksi. PESIMISTULOS EDELLEEN SAMA Koko maan pesimistulos on ollut kaikkina tutkimusvuosina suurin , piirtein sama, ilmaistaan se sitten poikastuottona poikaspesää, asuttua pesää tai asuttua reviiriä kohti (taulukko 1.). 85. Jos näiSUOM EN L U O NTO 2/75 Kilpikaarnainen pesllpetlljll romahti sllllksenpoikineen maahan, kun metsllhallinnon paljaaksihakkuut jllttivllt Kuhmossa puun suojattomaksi ja alttiiksi myrskyille. ). On kuitenkin muistettava, että jos sääksikanta _jatkuvasti pienenee edes muutaman prosentin verran vuodessa, suomalainen järvimaisema on melko lyhyessä ajassa yhtä ylimyslintuaan köyhempi. 2/3 tuotti isoja poikasia . 2/3, joista edelleen n. Vuonna 1971 aloitettua valtakunnallista sääksitutkimusta _jatketaan edelleen. , Revahl , J. Saadun tuloksen mukaan 1974 Suomen sääksikanta oli pienentynyt n . den lukujen oletetaan kuvaavan edustavasti tutkimuksen tehostumisesta johtuvaa pesätietojen täydentymistä ja tähän nojautuen arvioidaan Suomen sääksien parimäärä, saadaan tulokseksi n. Syytä ei ole huolettomuuteenkaan; kanta näyttää kaikesta huolimatta hiljalleen heikkenevän. Ainakin kolmena viime vuotena tämä menettely on _johtanut varmasti todellisuutta paremmalta näyttävään lopputulokseen , koska kaikkina mainittuina vuosina heinäkuussa raivonneet ukkosmyrskyt varmasti tuhosivat _joitakin pesiä vielä rengastuksen jälkeen, ennen poikasten varttumista lentokykyisiksi
Nykyisenä ylitehokkaana metsien käytö n aikana pesäpuuta ympäröivän suojametsän ja pesäpuun vankan latvarakenteen merkitystä sääksen pesinnän onnistumiselle ei voi kyllin korostaa. ·s: "' (1.) (1.) -~ 0.. Rautatiek. 86 tenkin tällä hetkellä tärkeydestään ja/tai typeryydestään huolimatta sääksen tulevaisuuden kannalta melko vähän merkitseviä yksityistapauksia. Yksinomaan ilahduttavia ovat ne harvat viime kesänäkin havaitut tapaukset, jotka osoittavat, että sääksen jälkeen luonnonmukaisessa suomalaisessa ravintoketjussa on edelleenkin kaksi lintulenkkiä huuhkaja ja kotka . "' Q.. 13 00100 Helsinki 10 TARKASTETUT PESÄT '"' ·;;; :ei-"' . . <.., Ahvenanmaa 4 1 Uudenmaan 57 17 1 3 2 37 Kymen 27 15 33 Turun ja Porin 68 45 5 11 40 Hämeen 78 1 7 1 4 11 66 Mikkelin 47 18 4 3 21 Vaasan 28 9 1 1 1 20 Keski-Suomen 19 12 2 2 18 Kuopion 14 8 2 6 Pohjois-Karjalan 7 1 6 Oulun 24 9 1 1 15 Lapin 32 11 3 1 1 14 Yhteensä 1974 405 164 7 22 32 276 1973 Taulukko 1. 00) 2. 1974 tarkastettujen sllllksen 1972 pesien jakautumat sekll pesimistulokset 1971 lllllneittllin. ::i ·c: '"' "'·cs, .., :CS, E -~ '5 0.. Vaasan läänissä, jossa edelleen on Turun ja Porin läänin ohella sääksikannan tulevaisuutta ajatellen todella huolestuttavan huono pesimistulos, todettiin jälkitarkastuksessa joissakin pesissä isot poikaset kuolleina ilman, että mitään erityistä syytä tuhoon (m yrs ky, hävitys, emojen kuolema tms. 0.. :: "' "' §:s ,~ Lääni ...:.: :_ ::l (1.) ::i E ·"' (1.) "'·,,,:.:: · (1.) (1.) "' Q.. 00) (2. ·"' "' g ~ 2 "'"' "' "'...:.: ...:.: ...:.: .., ..,:.: __ 'ö · ::l ::l "' " ' Q..O,. 0.. <w <2 : ,-l .... -~ ~ "' 0.. Tämän tosiasian pääsi mm . 1 7 (2.00) (1.75) ( 1.75) 1.95 1.42 1.38 1.58 1.40 1.33 2.00 1.42 1.30 2.14 1.4 7 1.37 2.08 1.44 1.36 2.07 1.44 -1.19 SUOMEN LUONTO 2/75. "' (2.5) (2. 1 7 2.00 1.22 1. 0.. 17 1.65 1.55 2.00 1.29 1.29 1.95 1.18 1.03 2.03 1.65 1.45 2.07 1.49 1.35 1.54 1.16 1.10 2.16 1.32 1. Sen sijaan seuraavat vuoden 19 7 4 tarkistuslomakkeilta poimitut maininnat, jotka kertovat ihmisen välittömästä vaikutuksesta sääksenpesien tuhoutumiseen, ovat osoituksia atomiaikanakin havaittavasta inhimillisestä alkeellisuudesta: tarkoituksellinen hävitys (Korpilahti, Maksamaa (2 kpl), Ranua, Tammisaaren mlk) metsänhoidolliset toimenpiteet pesän läheisyydessä pesimisaikana (Hanko, Keuruu ) huvilatien rakentaminen pesän alta pesimisaikana (Parainen, Uusikaupunki ) armeijan harjoitukset pesän vieressä pesimisaikana {Inkoo , Taipalsaari ) telttailu pesän alla pesimisaikana, toistuu tiettävästi joka vuosi (Pernaja) Mainitut esimerkit ovat kuiMUISTA : SÄÄKSEN PESÄ, JOTA EI OLE MERKITTY ASIANMUKAISELLA LASIKUITUISELLA RAUHOITUSTAULULLA, EI OLE TUTKIJOIDEN TIEDOSSA! JOS HALUAT AUTTAA SÄÄKSEÄJA SÄÄKSITUTKIMUSTA, ILMOITA PESÄN TARKKA SIJAINTI OSOITTEELLA: Sääksi tutkimus Eläinmuseon rengastustoimisto P. "' (1.) ' ' , ;..:...,...:.: ..., : : : Q,) ;;; "' ::l ·' ;:i"' n. Suojuspuiden ympäröimänä, saati sitten oikeassa metsässä, sääksipetäjä olisi vielä pitkään pysynyt pystyssä. ) olisi voitu havaita. allekirjoittanut erityisen kouriintuntuvasti jälleen kerran kokemaan kesällä 1974 Kuhmon Lammasperän Kuikkajärvellä, missä mykistyttävälle aurauslakeudelle ainoana puuna pystyyn jätetty huikea hevosmuurahaisten vaivaama sääksien ikipetäjä oli jyhkeydestään (läpimitta m e trin korkeudelta 54 cm ) huolimatta joutunut sanamukaisesti taipumaan haudonta-aikana yllättäneen myrskyn kourissa . . PESIMISTULOS :~ '"' :!:; "' -... PESIEN TUHOUTUMISEN SYYT Useimmat pesät on valitettavasti edelleenkin voitu vain todeta tuhoutuneiksi, ilman vähäisintäkään vihiä tuhon aiheuttajasta. Suomen sääksienkin säilyminen on täysin riippuvainen toisaalta ympäristömyrkkyjen käytöstä, toisaalta ennen kaikkea metsäammattimiesten asiantuntemuksesta ja vastuuntunnosta. Q.
kunnassa vuonna 1973 asuttu pesll., jota ei tarkastettu 1974 000" ~: ';,;J/i::~.~. • ... ' ' •• OME I L UO TO 2/ 75 87. ei asumaton pesäpaikka Nollakunta = kalasll.ll.ksi ei pesi ko. ~.': .~ : . V f8l poikaspesll. 6. asuttu, tulos epll.selvll. asuttu, tiedot maallikoilta tms. . { M , . . ::!' ·:"" ~ 'f-. ~ 6 .:.&4. --~~~ ! ~ · •• • • ~f\,.,o·.;~~•1: / t"-' O O M ~ • . Mo o, ö .. asuttu, ei poikasia kesll.pesll. • r.2J?.. reviiri asuttu, pesll. . ~~t•· ~: ·o•.
Tähänastisten selvitysten mukaan maassamme sentään vielä pesii tuhatkunta tuulihauk kaparia, mutta tämä on vain pieni osa siitä määrästä, mikä maassamme pesi ennen kestävien ympäristömyrkkyjen aikakautta. "Reviirien" vllhin tlllln j a enintlllln luvut johtuvat havaintojen tulkintavaikeuksista. Tuulihaukkatutkimus jatkuu. Tu tkimus suo ritettiin Luo nto Lii to n , Lintutieteellisten Yhdi stysten Liito n j a Helsingin ylio pisto n elä inmu seon rengas tustoi mi ston yhteistyönä ; a ineistoa karttui m yös ULP-proj ektin in fo rmaati o kampanj a n avulla . Metsäntutkimuslaito ksen Ojaj oen koeasem an j o hdolla analysoidaan parhaillaan inventaario n yhteydessä ko ottuja ravintonäytteitä . 1974 Petolinnut ovat vuodesta 1958 lähtien olleet Suomen luonnonsuojeluväen erityisen huolen ja tarkkailun kohteena. Tutkittavien joukkoon kotkien, muuttohaukan ja kalasääksen seuraan liittyi viime kesänä tuulihaukka, jonka lukumäärän tiedetään jyrkästi vähentyneen samoihin aikoihin kuin muuttohaukat vähenivät ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta. Poiketen muuttohaukka ja ko tkatutkimuksista oli tarko ituksena koota tietoja jo ennen kuin laji o n katoamaisillaan 88 Lää ni Laskennassa todettu Arvio vähintään enintään Ahvenanmaa 2 4 (0) 15 20 Uudenmaan 52 62 (9) 90 105 Kymen 44 59 (1 0) 70 95 Tu run ja Porin 49 55 (1 7) 170 17 5 Hä mee n 72 80 (9) 135 150 Mikkelin 10 (1 ) 40 50 Vaasan 88 94 (34) 220 240 Kes ki-Suo men 10 (5) 40 50 Kuo pion 14 16 (2) 40 50 Po hjois-Karjalan 37 44 (2) 50 60 Oulun 71 77 (16 ) 145 160 La pin 1 7 (3) 40 50 Yhteensä 466 528 (1 08 ) 1055 1205 Vuonna 1974 tuulihaukkatutkimuksessa todettujen " reviirien" lukumllllrll (suluissa peslllöydöt) sekll pesivien parien suuntaa-antava arvio ll!llneittllin. Vai kka ensimmä isen tu tkimusvuoden tul o kset eivät o le kovin kattavia, varsinkaa n Itä ja Po hj o is-Suo m en osalta, saa tiin j o runsaasti li sävalaistusta tuulihau ka n nykyisestä esiin tymisestä . Luonto -Liito n ja Suo men luonnonsuoj eluliito n viime keväänä käynni stämän " Uhanalaisen Luo nno n Puolesta" (ULP ) -kampanj a n yhteydessä alkoi m yö s ensimmä inen valtakunna llinen tuu lihaukkatutkimus . Tuulihaukkaa ei voi pitää sellaisena suurena harvinaisuutena, joksi monet isot petolinnut ovat käyneet. Tuulihaukkatietojen kerää mistä varten muodostettiin keväällä 7 4 valtakunnallinen proj ekti o rgani saatio . Seppo Kuusela Suomen tuulihaukat v. SU OM EN L U O N TO 2/75. Seuraavat hen kil ö t to imiva t vapaaehtoisesti tutkimuksen as iamiehinä: Veli -Ma tti Korpimäki (Kemi ), Ilkka Tolpanniemi (Oulu ), Arvo Oh to nen (Kaj aani ), Harri Hongel l (Ko kko la), J arl-Gunnar An derso n (Vaasa), Tapani Piikkilä (Teuva), Ma tti Aho la (Vilppula, Ylä ko lkki), J yrki Manter e (Jyväskylä ), Ari Lyytikä inen (Ku o pio ), Reij o Ero la (Eno , Uimaharju), Olli Salm inen (Po ri ), Ma rtti Lagerströ m (Tampere), Pekka Moi la nen (H a usj ärv i, Ryttylä ), H eikki Kolunen (La hti), Ilkka Sten (Mik kel i), Ri sto Höglund (Savo nlinna ), Gö ra n Andersso n (Ahvenan maa, Godby), Seppo Ko tiranta (Turku ), Pertti Koskimi es (Lap peenranta ). Kaikki pesimäaikaiset havainnot pyydetään lähettämään Helsingin yliopiston rengastustoimistoon. pesimälinnustostamme. Vaikka tä mä peto lintulaji ei vielä ole esimer kiksi muutto haukkaa n tai merikotkaan verrattava lintuharvinaisuus, katso ttiin invento innin suorittaminen tarpeelliseksi, sillä Suomen tuulihaukkojen tulevaisuudes ta o n viime vuo sikymmenenä esitetty varsin synkkiä arveluja
,.ip . .• . .. • Peslllöytö • Pesintlllln viittaava havainto; todennllköinen reviiri Pesimllaikainen havainto, joka ei ilmeisesti pesintllll t ,~,M~•• .......... >· :._·" .... ~. SUOMEN L UONTO 2/ 75 89
1974 Viime vuoden tuulihaukkatiedot selviävät pitäjittäin oheisesta kartasta. Muita järkeviä selityksiä tuulihaukan vähentymiselle kuin kaikkialle levinneet ympäristömyrkyt on vaikea löytää. Tämä on luonnollisesti niiden lähes 400 luonnonharrastajan ansiota, jotka ovat lähettäneet tuulihaukkatietojaan . TUULIHAUKKATUTKIMUS JATKUU Luonto-Liitto, jonka aloitteesta tuulihaukkaprojekti käynnistettiin , on päättänyt jatkaa valtakunnallisesti tuulihaukan kohtalon selvittämistä. Lähetettyjen raporttien perusteella laji oli kuitenkin lähes kaikkialla harvalukuinen : keskimäärin vain kahdesta neljään tuulihaukkapariskuntaa pitäjää kohti. Todennäköisesti myös PohjoisKarjalan pakettipeltojen ja hakkuualojen yllä ovat haukat saalistaneet lähes entisaikojen tapaan. Siis: jos saat tietoosi tuulihaukan pesän tai vaikka vain havaitset tuulihaukan pesintäaikaan, ilmoita tarkat tiedot tästä osoitteella: Eläinmuseon rengastustoimisto, P. Tämänhetkisten tietojen perusteella melko luotettavasti voidaan ehkä otaksua, että vuonna 19 7 4 Suomessa pesi tai oleili reviireillään vähintään 500, tuskin kuitenkaan enempää kuin puolitoista tuhatta tuulihaukkaparia . Kyseinen tarkastelu sisältää lukuisia perusteettomia oletuksia . Ensimmäisen vuoden laskentatulokset eivät mahdollista tieteellisesti pätevien lukumääräarvioiden suorittamista. Odotetusti vahvimmat tuuli90 haukka-alueet olivat Pohjanmaalla: Närpiö (8 pesälöytöä) ja Ylivieska (6 pesälöytöä) edustavat vankimpia tuulihaukkapitäjiä. Rautatienkatu 13, 00100 Helsinki 10. Kesän 19 7 4 pesimistulos , keskimäärin noin neljä poikasta poikaspesää kohti (n = 64 ), ei ensi silmäyksellä anna aihetta huoleen, mutta esimerkiksi munavaiheessa tuhoutuneiden pesien kohtalosta on varsin työlästä saada tietoja. SUOMEN L U ONTO 2/ 75. Päinvastoin useat lintuharrastajat ovat raportoineet, että tuulihaukat ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet heidän retkeilyalueeltaan vasta 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun alussa. Lukuarvioita ei voi suoraan verrata mihinkään aikaisempaan, mutta mikäli varhemman kirjallisuuden runsausilmaisut pitävät paikkansa, ei tuulihaukkojen vähäisyyttä vuonna 19 7 4 voi selittää pelkästään Etelä-Suomen heikoilla myyräkannoilla tai muilla vuosittaiseen vaihteluun vaikuttavilla seikoilla laji on romahdusmaisesti vähentynyt viimeisenä vuosikymmenenä. HANKALAHKO TUTKITTAVA Tuulihaukan väljät biotooppivaatimukset, tapa vaihtaa pesän sijaintia lähes vuosittain sekä oikulliset kannanvaihtelut vaikeuttavat luotettavien esiintymistietojen kokoamista. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on myöntänyt selvitystyöhön varoja, joten järjestelmällistä tutkimustakin voidaan tänä vuonna organisoida. Taulukossa 1. Osittain hankaluuksia yritettiin poistaa kokoamalla pelkkien pesälöytötietojen ohessa mahdollisimman runsaasti havaintoja tuulihaukkojen pesimäaikaisesta esiintymistä . Ja vaikka tuulihaukan vähentyminen on ollut ilmeistä, ei ensimmäisen tutkimusvuoden tukena ole paljon vertailukelpoista aineistoa lajin esiintymishistoriasta. Viime vuoden tapaan kootaan kaikki pesätiedot ja pesintäaikaiset havainnot tuulihaukasta. Järvi-Suomessa, Eteläja KeskiSavossa, tuulihaukat ovat ilmeisesti olleet kesällä 7 4 todellinen harvinaisuus, vaikka sopivia pesäsijoja löytyisi varmasti vesistöjen pikkusaarista. Kirjoittajan oma käsitys on, että tämä arviointitapa johtaa yliarvioon Etelä-Suomen osalta; Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin läänin luvut osoittanevat vain kannan vähimmäisarvon. TUULI HAUKKOJEN ESIINTYMINEN v. on kuitenkin yritetty havainnollistaa lääneittäin tuulihaukkatilannetta lukijoille kylmillä luvuilla soveltaen erästä Pertti Saurolan sääksilaskennassa käyttämää arvioperustetta : on oletettu, että kaikki tuulihaukasta vuonna 1974 pesintäaikana tehdyt yksittäishavainnotkin edustavat pesälöytöjen ohella asuttua reviiriä, ja että kaikista kunnista, joista havaintoja on ilmoitettu, on saatu näin selville kaikki "reviirit" ja että niiden kuntien parimäärä, joista ei ole havaintoja, on sama kuin kuntien, joista on havaintoja. Eteläisimmät tuulihaukat tavattiin Turun saariston pikkuluodoilla ja Ahvenanmaalla, pohjoisimmat havainnot ilmoitettiin Utsjoelta. Tuskin maatalouden voimaperäistäminen esimerkiksi salaojitusta lisäämällä on voinut jyrkästi heikentää lajin elinolosuhteita Suomessa. Lajin harvalukuisuus ei myöskään luo kovin hyviä edellytyksiä otantatutkimusten suorittamiselle. Myyrien tavattomasta runsaudesta huolimatta Lapissa vaeltaneet eivät ole tavanneet juuri lainkaan "tuulenpieksijöitä" lekuttelemassa. Myös yhä useammat lintuharrastajat ovat lupautuneet mukaan. TUULI HAUKAN TULEVAISUUS Eräiden ornitologien arvelut, että tuulihaukkakanta olisi 1960-luvun alun aallonpohjavuosien jälkeen vähitellen elpynyt näin on tapahtunut paikoin Ruotsissa elohopeamyrkkyjen käyttökiellon jälkeen eivät saa tukea vuoden 1974 tuulihaukkatutkimuksesta. Mikäli näin todella on, on aihetta synkkiin päätelmiin: tuulihaukan, joka Suomessa pesii levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla, vähentyminen on jälleen uusi oire luonnon tasapainon järkkymisestä. Esimerkiksi koko Hämeen läänissä, jossa Pentti Linkola yksin vielä 1950luvulla suurempaa vaivaa näkemättä paikallisti parikymmentäkin tuulihaukan pesää muutaman neliökilometrin alalta, ei viime kesältä tullut tietoon kymmentäkään varmaa pesälöytöä. Myös viimevuotiset havainnot kaipaavat täydmn~tä !
Tämä poikkeuksellisen runsaslintuinen ja maisemallisesti kaunis saariryhmä on merensaaristomme arvokkaimpia ja samalla myös parhaiten hoidettuja rauho itusalueita. Itä isellä Suomenlahdella, noin 30 km Loviisan kaupungista etelään Pernajan kunnassa sijaitsee Aspskärin luonnonsuojelualue . 1953 itäisen Suomenlahden yksinäinen saariryhmä lintujen ja muun saaristoluonnon suojelualueeksi. Tehokkaan vartiointinsa ja hyvän hoitonsa vuoksi Aspskär on esimerkillinen luonnonsuojelualue, joka samalla palvelee arktisten muuttolintujen havaintopaikkana. Aspskär tunnetaan maamme ylivoimaisesti suurim man ruokkiyhdyskunnan tukikohtana ja ainoana vakituisena etelänkiislan pesimäpaikkana. Aspskllrin lintuparatiisi on arimpaan vuodenaikaan rauhoitettu lähes tä ydellisesti. Varsinaisen Aspskärin ydinalueen muodostavat viisi pienehköä saarta, Aspskär, Enskär, Ören, Aspskärskobben ja näistä hieman erillään oleva Västra Båklandet. Amo Rautavaara Aspskär ulkosaariston luonnonsuojelualue Ulkosaaristomme yksinäiset luodot ja pienet saariryhmllt ovat llllrimmllisen herkästi häiriintyviä luonnonelementtejä, joiden turmeltumiseen voi riittllll pelkkä innokas harrasteluornitologia. Aspskärin aluekokonaisuuteen kuuluu myös puuton kallioluoto Haverören, 91. Koska Aspskärin luonnonsuojelullinen arvo perustuu juuri sen arkaan saaristoluontoon, erityisesti runsaaseen linnustoon, maihinnousu sinne on kielletty kevään ja alkukesän aikana. Kuvassa sepelhanhia matkalla arktisille tundroille. Toukokuun loppuviikkoina siellll oleskelevat muutonhavainnoitsijat näkevät päivittäin satoja tuhansia vesilintuja ja kahlaajia. Suomen yli muuttavien arktisten lintujen havainnointiin Aspskllr on ihanteellinen paikka. Kolme ensiksi mainittua rajoittavat noin 200 metriä pitkää laguunia, joka on vesilintupoikueiden ja vartijan veneiden suo jainen satama. Poikkeuslupa on vain vartijalla ja muutamilla muutontarkkailijoilla. SUOMEN L U ONTO 2/75 Lääninhallituksen pll.ll.töksellä rauhoitettiin v
Lapi ntiira l O l Ruokki 300 Etelänkiisla 14 Riskilä 471 Edellä lueteltujen lajien lisäksi saarilla pesii joukko varpuslintu_ja, mm. Sorsalinnut menestyvät alueella huonosti. l 97 4. Maamme ainoat etelllnkiislat pesivllt Aspskllrin Haverörenillll. Noin neljä kilometriä Haveröristä pohjoiseen pesii Rundskarvenilla yli 50 paria. Haverörillä pesii 25 räyskäparin yh<lyskunta . varis (muiden riesana), talitiainen, mustarastas, kivitasku, pajulintu, niittykirvinen, luotokirvinen, västäräkki, kottarainen _ja peippo. Kaiken kaikkiaan alue tarjoaa hyvän pesimäsijan runsaalle saaristolinnustolle: lokeille, tiiroille, kahlaajille, sorsalinnuille _ja ruokkilinnuille. Kun samassa puolen hehtaarin suuruisessa louhikossa tämän lisäksi pesii 250 riskiläja 14 etelänkiislaparia, voidaan paikkaa pitää täyteen asutettuna, eikä kantojen voimakasta nousua ole odotettavissa. Muut saaret ovat metsättömiä. _joka on juuri ruokkien ja etelänkiislojen pesimäpaikka. Seuraava luettelo ilmaisee eri lajien pesivien parien määrän v. Laskelma perustuu löydettyjen pesien, poikueiden ja reviirien määrään. 1950-luvulla Haverörin räyskäkanta oli parhaimmillaan noin 70 paria. Vuonna 1974 oli haahkanpoikasten tuhoutumisprosentti 48, heinäsorsan 7 5, tukkakoskelon 97 ja muiden sorsalintujen l 00. Heinäsorsa 2 Haapana 3 Tukkasotka 6 Pilkkasiipi 8 Haahka 12 Iso koskelo 9 Tukkakoskelo 11 Teeri Meri harakka Karikukko Punajalkaviklo Rantasipi Merilokki Selkälokki Harmaalokki Kalalokki Räyskä Kalatiira 92 l l 18 7 2 l 88 151 439 25 10 Keltamaitteen kukinta-aikaan karun ulkoluodon luonto on kesllisimmilllllln. Enskärillä on haavikkoa . RUNSAS PESIMÄLINNUSTO Biotoopeiltaan alue on tyypillistä Itä-Suomenlahden ulkosaaristoa: silokallioita, kivikkoa, kata_jikkoa _ja heinikkoa . Viime kesllnll (1974) Aspskllrillll pesi ainakin 471 riskilllparia. Suomen suurin ruokkiyhdyskunta käsittää nykyisellään noin 300 paria. Osin tämä johtuu ankarista merellisistä olosuhteista, osin harmaalokista, joka on lisääntynyt voimakkaasti ja muodostunut rasitteeksi. Pitkään saarella pesi yksi ainoa pari , mutta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana kanta on voimistunut. Ajoittaiset ankarat talvet sen sijaan saattavat verottaa Itämeren ruokkikantaa SU OMEN L U ONTO 2/75. Kuvassa Enskllrin rantaa. Aspskärillä _ja Västra Båklandetilla kasvaa mäntymetsää, Aspskärillä myös lepikkoa . Pesivien lintuparien määrä on kasvanut, ja se oli vuonna 1974 ilman varpuslintuja 1680 paria . SkarveninHaverörin räyskäesiintymä onkin yksi maamme merkittävimmistä
Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista muodostaa Aspskäristä virallista lintuasemaa, sillä silloin siihen kohdistuisi turhan suuri paine, jolloin alueen suojelu vaikeutuisi . Aspskärin räyskä.parien lukumäärä on vaihdellut vuosittain. Haveröriä on kuitenkin alusta lähtien suojeltu samojen periaatteiden mukaan kuin muitakin saaria. Aspskärin esimerkki osoittaa kuitenkin, että varojakin löytyy, kun aktiivisesti tartutaan tuumasta toim~n . Vuonna 1956 havaittiin ensimmäisen kerran etelänkiisla. Seuraavana vuonna laji jo pesi, ja nykyinen kanta on 14 paria. 8. Syyksi etelänkiislan äkilliseen levittäytymiseen näin kauas itään on esitetty tilanpuutetta lajin tärkeimmällä Itämeren piirissä sijaitsevalla pesimäsaarella, Gotlannin Stora Karlsöllä. Järjestelmällistä havainnointityötä ja ornitologista tutkimusta vartioinnin lomassa on tehty vuodesta 1948 lähtien. Rakennus pystytettiin entisen eestiläisten kalamajan paikalle Enskärin saarelle. Näistä mittavimman työn on tehnyt yhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja, edesmennyt luotsivanhin Anton Forsell. Aspskär ei muutenkaan soveltuisi perinteiseen lintuasematoimintaan, rengastukseen ja muutonhavainnointiin mitenkään erinomaisesti . Parina viime v°uotena kanta on ollut 23-25 paria. Yhdistys on hankkinut alueen käyttöön perämoottoriveneen ja soutuveneen, kustantaa näiden huollon ja polttoaineet, hankkinut vartiotuvan varusteet ja maksaa vahtien päivärahat. Vuonna 1953 alue rauhoitettiin virallisesti luonnonsuojelulain SU OMEN L U O NTO 2/75 nojalla. Maanomistajat suhtautuivat suojeluhankkeisiin myönteisesti . Arvokkaita lintusuojelualueita tulisi kyetä vartioimaan pesimäkauden ajan . Tästä lähtien, lukuun ottamatta vuosia 1941-1947, aluetta on vartioitu milloin luonnonharrastajien, milloin saaristolaisukkojen toimesta. Monena vuonna saaret sattuvat lintujen vilkkaimmalle muuttoreitille, ja parhaina päivinä voi nähdä pitkälle toistakymmentä tuhatta hanhea ja yli satatuhatta pienempää vesilintua. Kerätyillä varoilla ostettiin Loviisan kaupungin vanha pumppuhuone, joka hevosvoimin kuljetettiin jäätä pitkin saarille ja kunnostettiin vartiotuvaksi. Arktisten vesilintujen, hanhien ja kahlaajien keväistä massamuuttoa on tarkkailtu alueella jo toistakymmentä vuotta . ALUEITA VARTIOIDAAN Vuonna 1923 muutamat loviisalaiset luonnonystävät kiinnittivät huomiota Aspskärin suojelutarpeeseen, koska alueella harjoitettiin kalastuksen ohella metsästystä ja munienkeruuta. Jotta suojelu olisi tehokasta, päätettiin aluetta ryhtyä vartioimaan pesimäkauden ajan. Hieman huolestuneita on oltu mahdollisesta alueeseen kohdistuvasta virkistyspaineesta, joka_ saattaa syntyä Loviisan kasvaessa mm. Vartiointia on yleensä kyetty järjestämään vasta toukokuun puolivälistä alkaen, joskin satunnaisesti saarilla on käyty jo huhtikuussa ja toisaalta syksyllä tarkkailemassa muuttoa ja rengastamassa. Rauhoitus ei välttämättä aina ole mielekkäin saaristoluonnon suojelutoimenpide, mutta kun kyseessä on niin ainutlaatuinen lintujen pesimäalue kuin esimerkiksi Aspskär, on rauhoitus välttämätön. Poikkeuksen tästä tekee toukokuun lopun arktisten lintujen muutto, jonka tarkkailun kannalta Aspskär on ihanteellisella paikalla. Aspskärin alue on ollut rauhoitettuna niin kauan, että se yleisesti tunnetaan luonnonsuojelualueena, jonne ei saa mennä. Tämän vuoksi niin alueen linnut kuin vartijatkin ovat saaneet olla melko rauhassa . D 93. RAHOITUS JA KÄYTÄNNÖN ASIOIDEN HOITO Vuonna 1951 perustettiin Östra Nylands Fågeloch naturskyddsförening -niminen luonnonsuojeluyhdistys, jonka päätehtävänä on ollut ja on edelleen huolehtiminen Aspskärin alueen suojelusta. 4.-15. Halukkaille on kuitenkin pyritty näyttämaan saaria ja valistamaan heitä saariston suojeluun liittyvissä asioissa, mutta yöpymään ei ulkopuolisia päästetä. atomivoimalan valmistuttua. Tällöin on Aspskärin miesvahvuus jopa viisi-kuusi henkeä; yleensä henkilöitä, jotka ovat itse olleen myös vartiointitehtävissä ja näin ollen tietävät, miten liikkua ja toimia saarilla aiheuttamatta kohtuutonta häiriötä pesimälinnustolle. Haverörin rauhoitushanke on vireillä ja asia vahvistettaneen vielä kuluvan kevään aikana . Aspskär on siis malliesimerkki hyvin hoidetusta luonnonsuojelualueesta . Ongelmana on tietenkin aina toiminnan rahoitus . huomattavasti, ja tämä heijastuu myös Haverörin määrissä. Monet henkilöt ovat antaneet vapaaehtoisen työpanoksensa Aspskärin hyväksi. Nykyään on maihinnousu kielletty 15
Monipuolisimman kuvan taatusti unohtumattomasta tapahtumasta saa Suomenlahden ulkosaaristossa; sisämaassa tarkkaavainenkin havainnoitsija saa tyytyä vain rippeisiin. Aivan Suomen kesän kynnyksellä rynnistävät Venäjän mittaamattomilla tundra-alueilla pesivät rantaja vesilinnut taivaan pimentäen Jäämeren tuntumaan, kohti talven kahleista vapautuvia pesimisalueitaan. Kuvan tundrakurmitsat matkaavat Suomen yli kaikkein arktisimmille tundroille pesimrutn . e molemmat tarkoittavat toukokuun jälkipuo liskolla j a ke94 Arktisten muuttolintujen lentäessä Suomen yli meillä nähdään ja kuullaan monia sellaisia lajeja, jotka eivät alueellamme pesi. MITÄ " LOPPUKEVÄÄN MUUTTO " ELI "A RKTIKA " Nämä ka ksi sa nontaa ovat lintuharrastaj ien kiel enkäy tössä vakiintun ee t yksiselitteisiksi käsitteiksi . Pertti S aurola Arktisten lintujen muutto loppukevään mahtava luonnonnäytelmä Suomen luonnon moni-ilmeiset kasvot saavat joka kevät lisäväriä ilmiöstä, joka vaikuttavuudestaan ja säännönmukaisuudestaan huolimatta ei varmaankaan ole tuttu kuin pienelle osalle Suomen Luonnon lukijakunnasta. sä kuun alussa tapahtuvaa, Vi enanmereltä Taim yrin ni em imaalle ul ottuvan tundra-a lueen rantaja ves ilintuj en muuttoa Suo men yli . O sa kyseisistä la j eista talvehtii Itämeren piirissä (a lli ), osa muuttaa Länsi ja Lo unai s-E uro opan ra nn o ill e ja Po h_janmere ll e (kaakkuri , valkoposkihanhi, sepelha nhi , musta lintu , punakuiri ja suosirri ), eräät kahlaajat muuttavat pääosaksi Afrikkaan saakka (tundrakurmitsa), kihut viettävät talvensa matSUOMEN L UONTO 2/ 75
0. Kuvan pitkäpyrstöiset linnut ovat koiraita. A. Tällä hetkellä voidaan puhua peräti "arktikavillitykses tä ", jonka riivaamina lukuisat Etelä Suomen o pi skelijat ja koululaiset pitävät toukokuun pari viimeistä viikkoa viralli sta tai epävirallista lo maa voidakseen liittyä Porkkala nniemen kärjessä aamuhämäräs tä iltamyö hään uskollisesti m erelle kiikaroivaan satapäiseen samanh enkisten joukkoon. Muuto ntutkimuksen kulmakiviin kuu luvan Pa lmenin teoksen jä lkeen mainittakoon mm. 7' l" Mustalinnut ovat pilkkasiipien pohjoisia sukulaisia. harvinaisten satunna islajien) näkemises tä muuton seuraamisen ohessa . Palmenin vä itöskirj a " Die Zugstrassen der Vögel", j ossa käsiteltiin arktisten a lueiden lintuj en muuttoa. Kuikkien lentomuodos telmassa o n jotakin hyvin arvo kasta ja samalla a lkeellista. ka ten ympan va ltameriä ja kuikka talvehtii muista poiketen Mustan meren a lueella . Donnerin tutkaa apuna käyttäen tekemä a llin j a mustalinnun muuton analyysi, joka o n eräs merkittävimmi stä vi imeisen kymmenen vuoden a ikana ilmestyneistä lin tuj en suunnistautumista koskevista tutkimuksista. ). Kuikkalinnuth a n ovat kehitys historiallisesti hyvin vanha ryhmä, jonka edustajat ovat kyllä kin nopeita ja kestäv iä , mutta melko yksiviivaisia ja taitamattomia lentäjiä . AI NUTLAA TUI N EN HAVAINNOINTIVERKOSTO Onneksi kuitenkaan kaikki loppukevään muutosta kiinn ostuneet eivät o le tyytyneet joukkosielun roo liin Porkkalan kärjessä, vaan ovat hakeutuneet todellisen tutkimusmatkai lijahengen ajamina Suomenlahden ulkosaaristoo n rauhallisemmi lle ja muutto reittien selvittelyn kannalta järkevä mmille havaintopaikoille. Tinkimällä yömuuton seuraa misesta tarkkailij a voi varata itselleen neljän tunnin un en . Allien " laulu" kuuluu kauas, kun nllmll pohjoisten seutujen sorsat muuttavat Suomen yli . Järjestelmällistä havainnointia o n suoritettu kaikkiaan paristakymmenestä eri pisteestä, joista 510 o n ollut vuosittain tehokkaasti miehitettyjä . muuttoon liittyvää ei ollut vielä selvitetty, ja to isaa lta to iveet hyvien " pinnoj en" (so . Ne muuttavat monia muita lajeja verkkaisemmin, ja niitä nllhdä!\,.n kauan merensaari stoissamme. UORTEN LINTU HARRASTAJIEN LOPP U KEVÄÄN ELÄMÄNMUOTO Suunnatto massa innostuksessaan muuton tutkimukseen muutamat hel si nkiläiset nuoret lintuharrastajat keksivät parikymm entä vuotta sitten lähteä aivan toukokuun lo pussa seuraamaan muuttoa Helsingin ulkosaaristoon. Pieni kanta pesii Suomenkin alueella, mutta valtaosa jatkaa muuttoaan Suo men yli arktisemmille seuduille. Kuikkien muutto kes kittyy muutamaan a uringonn o usun jälkeiseen tuntiin, hanh et ja kahlaajat muuttavat pitkin päivää, ja vesilinttimuutto saavuttaa huippunsa muutaman tunnin aikana ennen auringo nlaskua . Vain murtoosan niistä voi määrittäää lajilleen , mutta näistä on Suom en o loissa selvä enemmistö kuikkia. Jokunen niistä pesiikin Suomen Lapissa. saksala isen Schi.itzin kuikan silmukkamuuton selvittä neet tutkimukset ja G. Ehkä juuri tästä syystä ne joutuvat, selvästä sosiaalisuudestaan huolim a tta, lentämään tyypillisessä Seuraavalla au keamalla: sepelhanhia Aspskärin yllä matkalla pohjoisille pe-· simäseuduilleen. Bergmanin ja K. 95. H eidä n virikkeenään oli toisaalta vankkumaton usko siihen, että kaikkea loppukevään SUOME L UO TO 2/75 Valkoposkihanhet ovat yhdessä lähisukulai stensa sepelhanhien tavoin meillä vain muuttovieraita. KUIKAT PITÄVÄT AAMUVI RKK UI NA Täydellinen havainnointi edellyttäisi yhtämitta ista kolmen viikon va lvo mista toukokuun lopussa. Joka aamu kello kahdesta yhdeksään tunnollises ti taivaanrantaa kiikaroiva tarkkasilmäinen hava innoitsija saa merkityksi muistiin koko kevätmuuton yhteiss ummana noin 20 000 kuikkaa j a/tai kaakkuria (Gav ia sp . ARKT ISTEN LINTUJEN MUUTON TUTKIMUKSELLA ON VANKAT PERINTEET J o lä hes tasan sata vuotta sitten ( 18 76 ) ilmestyi maineikkaan eläinti eteilijäm me J
Niinpä sepelhanhen talvehtimisajan pääravintokasvia, meriajokasta (Zostera marina ) kaikkialla esiintymisalueellaan niin Tyynenmeren kuin Atlantin rannikolla kohdannut omituinen tuho johti 1930-luvulla myös sepelhanhikanwjen lähes täydelliseen romahdukseen kaikkialla maailmassa. Ulkopuoliselle on täysin mahdotonta välittää niitä ristiriitaisia tunnekuohuja, jotka riehuvat illan viileyden aiheuttamassa horkassa värisevän, karrelle kärventyneen havainnoitsijan rinnassa vesilintupäivän auringon laskiessa. D SU OMEN L UONTO 2/ 75. Tutkijaminä sadattelee: "arviot jouduttiin tekemään liian nopeasti, lajien välistä suhdetta ei ehditty aivan läheltäkään menneistä parvista laskea, ja osa parvista jäi kokonaan merkitsemättä". Aivan viime vuosina sepelhanhikanta on muutaman onnistuneen pesimiskauden ansiosta vihdoin osoittanut elpymisen merkkejä. MILJOONAT ALUT JA MUST ALINNUT Yhdistämällä Bergmanin ja Donnerin tutkimustulokset ja kenttähavainnot on arvioitu, että Suomenlahden kautta muuttaa joka kevät yhteensä pari miljoonaa allia ja mustalintua. Sepelhanhi oli nimittäin aivan vähällä menettaa yhden tärkeimmistä talvehtimispaikoistaan Lontoon kolmanneksi lentokentäksi, mutta onneksi öljykriisi ja muut taloudelliset syyt tulivat avuksi, kun luonnonsuojelijoiden ponteva taistelu ei näyttänyt enää auttavan. Johon luonnonihailijaminä säälittelee: "ukko rukka, jo ties monettako kertaa olit vähällä kokea allin ja mustalinnun kevätmuuton, mutta näitkin vain lentäviä numeroita." Näiden kahden minän summa on kaikesta huolimatta yhtä kokemusta rikkaampi ihminen, joka kämpälle laahustaessaan ja silmiään ummistaessaan kuulee herkeämättömän allin ja mustalinnun laulun tummenevalta taivaalta ja joka taatusti vielä unissaankin näkee loputtomien aurojen, rykelmien ja jonojen virtaavan koillista kohti. Länsi-Euroopan tulevalla betonirannikolla eivät arktiset, sen paremmin kuin muutkaan rantaja vesilinnut pitkään viihdy. Huolimatta siitä, että meriajokaskasvustot vähitellen toipuivat ja että sepelhanhi rauhoitettiin metsästykseltä lähes kaikissa Euroopan maissa pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, kannan palautuminen on ollut erittäin hidasta . Vieläkin täysin arvoituksellinen laji on mm. Erityisen ilahduttavaa on todeta sepelhanhikannan selvä voimistuminen juuri nyt, kun tilanne aivan vähän aikaa sitten näytti hyvinkin synkältä . 50 000. Vähänkin normaalia huonommat sääolosuhteet saattavat aiheuttaa sepelhanhen pesinnän jopa täydellisen epäonnistumisen. Toiseksi sen on todettu käyttävän talvehtimisalueella ravintonaan vain muutamia kasvilajeja . tundrakurmitsa ja punakuiri mainittiin kaikissa käsikirjoissa "sangen harvinaiseksi" , "erakoksi". Sen sijaan masentavaa on tiedostaa, että tyrmistyttävän Waddenzee-projektin lisäksi ihminen uhkaa vakavasti jo muitakin vuorovesirannikon lieterantoja, ekosysteemejä, joiden olisi luullut vielä saavan kuulua luokkaan "käyttökelvoton joutamaa". Seuraavan 15 vuoden aikana sepelhanhikanta hädin tuskin kaksinkertaistui, mutta joulukuussa I 97 2 arvio oli jo 45 000 ja vuotta myöhemmin peräti 80 000 yksilöä (The Wildfowl Trust: Brent Bulletin Two ). Ensinnäkin sille välttämätön pesimisajan pituus on täsmälleen sama kuin levinneisyysalueen sääolosuhteiden puolesta ainoa mahdollinen pesimisaika. SALAPERÄISET KAHLAAJAT Kahlaajien osuus loppukevään muutosta tunnetaan edelleenkin huonoimmin, ja tästä syystä se on myös jännittävin. isosirri , joka ehkä pian lopullisesti osoittautuu samanlaiseksi maamme kautta muuttavaksi massalajiksi kuin edellämainitut. Kolme runsaslukuisimmaksi havaitun kahlaajalajin suurimmat vuosisummat yhdestä havaintopisteestä ovat: suosirri lähes 50 000, tundrakurmitsa ja punakuiri molemmat pitkälti yli 1 O 000 yksilöä . Eräinä vuosina, jolloin kahlaajien muuttoa erittäin tarkasta havainnoinnista huolimatta ei ole lainkaan havaittu, on voitu tutkalla todeta juuri normaaliin kahlaajamuuton aikaan vilkasta lintuparvien liikettä koilliseen päin yli kolmen kilometrin korkeudessa, mistä punakuirin veukutus ja tundrakurmitsa pi-yvi eivät enää kanna tarkkakuuloisimmankaan havainnoitsijan korviin . Parinkymmenen vuoden tehokkaan havainnoinnin ansiosta tiedetään nyt, että muutamien arktisten kahlaajalajien massamuutto Suomen yli on täysin säännöllinen ilmiö, mutta sitä ei välttämättä joka vuosi päästä näkemään. kana JOUtunut enKOL>LUlllddll ddriolosuhteisiin. Viimeisen viiden tunnin aikana havaintopisteen on ohittanut sata-, kaksi-, ehkä viisisataacuhatta allia ja mustalintua, eikä muuttoa pystytty usean havainnoitsijan äärimmilleen viritetystä yrityksestä huolimatta kirjaamaan täydellisesti mu1st11n. avoparvessa, jossa yksilöiden väliset etäisyydet saattavat olla jopa satoja mecrejä. bemicla -kannan suuruudeksi 16 500 yksilöä . Kun v. 1955 aloitettiin talvehtimisalueella säännölliset sepelhanhilaskennat, arv101tun Branta b. Esim. Vielä 1950luvun alussa uskottiin, että toukokuussa nähtävä kahlaajamuutto rajoittuu muutamiin sa98 toihin suosirreihin sekä joihinkin kymmeniin suokukkoihin ja liroihin. Vastaavasti nähtiin Suomen etelärannikolla 1960luvulla keväinä yhteensä n. 15 000-20 000 sepelja valkoposkihanhea, kun vastaava luku keväällä 19 7 4 oli n
SU OM EN L UO N TO 2/75 Jllllkarhuemo kurkistaa kevllllseen lumisesta luolastaan. Kaksikymmentä vuotta sitten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto huolestui jääkarhun tulevaisuudesta, sillä yhä kiivaammaksi käynyt metsästys yhä tehokkaammin asein uhkasi tehdä siitä lopun. Niistä 5 7 000 elää Neuvostoliiton alueella. Tiit Randla Jääkarhun maailma Jllllkarhu elllll laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon saarilla ja rannikoilla. Eestiläinen Tiit Randla on osallistunut jääkarhututkimuksiin Wrangelin saarella Sir.erian koilliskulmalla. Yksi nllistll on Neuvostoliitolle kuuluva Wrangel. Alaskassa Tsuktsien ja Beaufortin meren ympäristössä jääkarhuja on arvioitu olevan lähes 5 000 (Broo ks , 1972). Niistä ahtojääalueella kiertelee suunnilleen 3 800 yksilöä . Tehokas suojelutyö alkoi Neuvostoliiton jääkarhualueella, ja kansainvälisen yhteistoiminnan tuloksena koko maailman jääkarhut on nyt rauhoitettu lähes kokonaan. Naaraat vaeltavat talveksi vakituisille "pesimissaarilleen" synnyttllmll.lln. Saari on Jääkarhujen vakituinen lisääntymisalue. Kunkin eläimen asuinalue lienee keskimäärin 130 km 2 • Monien muiden suurten peto99. Toisten tietojen mukaan (Larsen, 197 2) jääkarhuja on noin 20 000, joista Huippuvuorilla elää noin 2 000 . Maapallon arktisilla alueilla elävän jääkarhun kokonaiskannaksi arvioidaan 10-15 000 yksilöä (Uspensky, Shilnikov, 1969 )
Kun lukumäärä oli pienimmillään, jääkarhuja eli planeetallamme yhteensä vähemmän kuin 10 000. SUOJELUN ALKUVAIHEET Huoli jääkarhujen tulevaisuudesta ilmeni ensimmäisen kerran käytännössä jo v. JÄÄKARHUMAIDEN YHTEISTOIMINTA Sodanjälkeisinä vuosina jääkarhutilannetta pohdittiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) pääistunnoissa v. Kuluvan vuosisadan 30-luvulla kaadettiin jopa noin 1 300-1 500 karhua vuodessa. Luonnollisesti tämä hävitys vähensi tuntuvasti niitä. 1956. 1926. Kaikkiaan maailmassa hävitettiin samaan aikaan vuosittain noin 2 000 jääkarhua. jen tapaan jääkarhujenkin kohtalo riippuu ihmisen toiminnasta. Rinnakkaiseloon tähtäävän toiminnan seuraava askel oli jääkarhumaiden (Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Kanada, Tanska, No~ja) ensimmäinen neuvottelu Alaskan Fairbanksissa v. Siellä ammuttiin 1930-luvulla vuosittain noin 70 täysikasSUOMEN L UONTO 2/75. Tapettujen jääkarhujen kokonaismäärä 1800-luvun alkupuolelta 1950-luvulle voi nousta 150 000 yksilöön (Uspensky, 1969), joista 60-65 % kohtasi lappunsa Barentsin merellä. Euraasian pohjoisosien • jääkarhujen hävittämistahti kiihtyi. Tämäkin toimenpide turvaa jääkarhujen tulevaisuutta . Norja on kieltänyt kaikenlaisen jääkarhun metsästyksen vuodesta 19 7 3 alkaen. Vuonna 1972 solmitulla kansainvälisellä sopimuksella on anLuolastaan pelästytetty jllllkarhu kaivoi ihmisten katsellessa uuden lumiluolan itselleen ja pennuilleen. 1954 ja 1956. 1972. 1914 asianomaisten maiden Oslon konferenssissa ja asiaan suhtauduttiin myönteisesti, mutta laajempaa kansainvälistä pohjaa se ei valitettavasti saanut. Siitä saivat alkunsa ponnistukset, jotka ovat merkittävästi edistäneet maailman jääkarhujen suojelua. 1911 , kun tunnettu sveitsiläinen luonnonsuojelija ja yhteiskuntatieteilijä Paul Sarazin kääntyi Norjan, Venäjän ja Ruotsin hallitusten puoleen ehdottaen näiden valtioiden hallinnassa olevien Huippuvuorten luonnon suojelua. Päätettiin perustaa pysyvä työryhmä jääkarhujen tutki100 Vaikka jllllkarhulla on vaarallisen pedon maine ja vaikka lllhes kaikkien petojen sanotaan puolustavan raivokkaasti pentujaan, Wrangelin saaren jllllkarhututkijat eivllt koskaan havainneet niiden kllyttllytyvlln uhkaavasti. Viimeisten vuosikymmenten metsästystilastoista ilmenee, että 1950-luvulla maailmassa tapettiin vuosittain lähes 1 500 jääkarhua, 60-luvulla vielä 1 200. Alaskassa kiellettiin metsästys lentokoneesta käsin v. Norja kielsi samaan aikaan metsästyksen keskeisellä poikimisalueella Prinssi Kaarien saarilla Huippuvuorilla . 1800-luvun alkupuolelta lähtien niitä pyydettiin vuodessa keskimäärin 400-500 . WRANGELIN SAAREN JÄÄKARHUT Neuvostoliiton napaseudulla jääkarhu on vielä melko tavallinen Frans Joosefin maalla, Novaja Zemljan pohjoisja itäosissa, Karan meren pohjoisilla saarilla, Severnaja Zemljan ja Uuden Siperian saariston pohjoisosassa, Taimyrin koillisosassa, Heraldin saarella ja Wrangelin saarella. 1965 . Jääkarhututkijoiden yksimielisen käsityksen mukaan lukumäärän lasku pysähtyi 50-luvun lopulla, ja seuraavan vuosikymmenen alusta lähtien se on jopa jonkin verran noussut. Kysymystä pohdittiin kyllä v. 70-luvun alkaessa metsästystä rajoitettiin tuntuvasti myös Huippuvuorilla, Grönlannissa, Alaskassa ja Kanadassa. miseksi ja suojelutoimenpiteiden järjestämiseksi. Ensimma1senä kielsi jääkarhujen metsästämisen kokonaan Neuvostoliitto v. karasti rajoitettu myös jääkarhun nahkojen myyntiä, joka välillä oli Alaskassa erittäin laajaa. Wrangelin saaren jääkarhujen säännöllinen metsästys alkoi v. Ensimmäiset konkreettiset yritykset jääkarhujen suojelemiseksi tehtiin vuosina 1938 ja 1939, jolloin Neuvostoliiton napa-alueella kiellettiin jääkarhujen tappaminen laivoista ja tutkimusasemilla
päivän välisenä aikana. Seuraavaan tutkimusmatkaan, jota johti S. Viimeisen lumikuo101. Vuosina 19567 2 ammuttiin vuosittain kymmenkunta emokarhua ja niiden pennut, yhteensä 15, otettiin kiinni. päivänä v. Se vilkastutti aivan ilmeisesti karhuperheiden liikkumista. Jääkarhun lukumäärän ja biologian säännöllinen tutkiminen Wrangelin saarella alkoi 1960-luvulla Neuvostoliiton jääkarhututkimuksen isän, professori Sawa Uspenskin johdolla. Emokarhut lähtivät pentuineen lumiluolista ja vaelsivat avoveteen kymmenkunnan kilometrin päähän rannasta. Pitkä oli myös viimeisellä viikolla tapahtunut karhunpoikien uloslähtöä edeltänyt liikehdintä. Vuodesta 1932 lähtien Wrangelilta pyydettiin jääkarhun pentuja maailman eläintarhojen tarpeisiin. Pisin niistä oli keskellä päivää. Erään luolan ilma-aukosta pälyily karhunpoika. 1974 valiten tukikohdaksi Dreamt Headin vuoret Wrangelin saaren luoteisrannikolla. Jääkarhu on pohjoisen pallonpuoliskon suurin peto, jonka tärkeintä ruokaa ovat hylkeet, etenkin norppa, Nykyisin lähes kaikki maailman jllll.karhut on rauhoitettu; Kanadan ja Alaskan eskimoilla ja intiaaneilla on kuitenkin perinteisesti oikeus jlliarhunmetsästykseen. Tavanomaisen parin-kolmenkymmenen asteen pakkasen asemesta lämpötila nousi parina päivänä -7°:seen. päivän ja huhtikuun 5. vuista karhua. päivänä. Maaliskuun keskivaiheilla Wrangelin sää oli lyhyen aikaa melko lämmin. Jälkien ikää oli sataneen lumen vuoksi vaikeata arvioida, mutta oletimme, että kysymyksessä olivat sattumalta paikalle osuneet yksilöt. Belikov Luonnonsuojelun keskuslaboratoriosta MoskoSU OMEN L U ONTO 2/ 75 vasta, oli myös kirjoittajalla onni osallistua. Pyyntimiesten onnistui 1930-luvulla tappaa päivässä jopa 11 karhua. Ensimmäiset emokarhut olivat jäljistä päätellen jo lähteneet lumiluolistaan. Antureiden mittaamat arvot luimme monen kymmenen metrin päähän rakennetussa iglussa. Asetimme aukkoon lämpömittareiden ja valomittarin anturit ja järjestimme moniviikkoisen ympärivuorokautisen tarkkailun. Yksistään 19261934 siellä ammuttiin yli 1 000 eläintä. Jääkarhujen lähtö lumiluolista tapahtui pääasiassa maaliskuun 10. Sodanjälkeisinä vuosina metsästäminen väheni, ja vuodessa ammuttiin keskimäärin 20-30 eläintä. Ensimmäiset lumiluolat havaitsimme maaliskuun 10. Vuorenrinteiltä löytyi tuoreita karhunjälkiä kaikkein runsaimmin huhtikuun ensimmäisel!;;, puoliskolla. MITTARIT KARHUN PESÄÄN Kenttätyöt aloitimme maaliskuun 1. Alussa havainnot näyttivät, että karhunpesän keskimääräinen lämpötila oli vain vähän pakkasen puolella. Päivän kuluessa esiintyi useita vilkkaampia kausia. Etevin karhunkaataja Tajan tappoi ennätysvuosinaan yksin 30-35 karhua. Ilmeisesti tämä lopetti jääkarhujen lukumäärän vähenemisen
päivä nä löys imme lumionkalon, jossa oli kaksi emokarhu a ja mo lemmilla kaksi pentua. päivänä löys imme ilmeisesti tiineen 270 kg painavan emo karhun. pä ivä nä, mutta toinen viipyi samassa luo lassa vielä huhtikuun 20. Uspe nsky, S. Luolanlaen pienestä aukosta karhunpojat alkavat tirkistellä ulos, varsinkin aurinkoisina keskipäivinä. J ää karhuj en lisäksi Wrangelin saarella eli oleskelumme aikana villipeuro_ ja, naaleja j a sopuleita . SUOMEN LUONTO 2/75. 1971. pä ivää n asti. Nämä lumiluolat, jotka monine käytävineen muistuttavat entisaikojen labyrintteja, kuuluvat ilmeisesti eläimille, joita talvehtimisolot eivät ole tyydyttäneet. Polar bear research in Norway . M. Tarjosimme pennut toiselle emokarhulle, jo lla o li m yös kaksi pentua. Polar bear research and conservation measures in the USS R, 1970 . päivä nä, jolloin vuorenrinteille ilmestyivät ensimmä iset pälvipaikat, saapuivat ensimmäiset pulmuset. Paikoittain luolat sijaitsivat hyvin tiheässä : eräältä suotuisasti sijaitsevalta, ts. Hunting of the Polar Bear in the North of Eurasia in the 18 ... Huhtikuun 12. " The Pola r bea r a nd its co nserva tion in the Soviet Arcti c", 122 .. M ., Shilnikov, V. 197 2. Mutta kuopan suuaukko on nyt niin avara, että karhuemokin ylettyy katselemaan ulos, seuraamaan poikasten tekemisiä ja kutsumaan niitä takaisin. 8 7. 1969. Tutkimusalueellamme n. Uspensky, S. 102, Leningrad. Jaloittelu voi ulottua jopa monen kymmenen metrin päähän. päivänä ja kolme päivää myöhemmin se o li o llut pentuineen liikkeellä . Muutamia erikoisia tapauksia kannattanee mainita. Huhtikuun 13 . Toinen perhe lähti huhtikuun 9. päivänä. ~päonnistuneen paikanvalinna n seurauksena jääkarhu voi talven mittaan perustaa useita luo lia . ", Nr. 141 , Leningrad. " IUCN Publs New Ser.", Nr. IHMINEN EI KIINNOSTAN UT JÄÄKARHUJA Vaaralli sta aggress iivisuutta emme huomanneet; häiri tyt em o karhut eivät lähteneet pentuj ensa luo ta kuin korkeintaan parinkymmenen metrin päähän . Lähimmillään talvipesien aukot olivat toisistaan vain parin kolmen metrin etäisyydellä. 35, 60 ... M., Kistchinski , A. Sitä vastoin häiri tyt eläimet voivat hylätä talvipesänsä heti , jopa yö n pimeydessä ja tuiskussa . Merkitsimme ne ja niiden pennut, yhteensä 34 karhua. J ä ljet eivät tavallisesti vie heti valtamerelle avoveden suuntaan . " The Po lar bear and its co nservation in the Soviet Arcti c", 89 ... lämpömittari näytti -11°, kun tavallinen lukema vaihteli 15 j a -25°C välillä. Lähes viikon se viipyi lakealla tundralla ja lähti vas ta sitten neljine poikineen valtameren suuntaan. JÄÄKARHUJEN ASl)TUST AAJAMA Kuusijäsenisen tutkimusryhmämme onnistui kaikkiaan kirjata 36 lumiluolaa . lumiselta rinteeltä löysimme noin yhden hehtaarin alalta 8 koloa. Ihminen ei mitenkään tuntunut kiinnostavan tätä muuten uteliasta eläintä. 35, 79 ... Talve htimaan saapuvien tiineiden jääkarhujen ko ko naismääräksi arvio itiin vuosina 196970 Wrangelilla 180-200 yksilöä (U spenski, Kistchinski , 1972). Myöhemmin tapahtuvaa iän määrittämistä varten vedimme jokaisen emokarhun alaleuasta ensimmäisen pienen poskihampaan . Nr. D KIRJALLI SUUTTA Broo ks J ames W. " IUCN Publs New Ser." , Supp l. Larsen Thor. 25 km 2 talvehti 30-40 jääkarhua. Huhtikuun 7. .. passa olleen karhun näimme huhtikuun 20 . 35, 40 .. 19th Centuries. 1972. Talvella 1973-74 niitä eli saarella huo ma ttavasti enemmän yli 250. "IUCN Publs New Ser. Löys imme myös yksinkertaisia, yhden pesäkamarin muodostamia lumionkaloita, missä talvehtiminen ja poikasten kasvatus oli sujunut häiriöttä . Eräällä talvehtineella emokarhulla ei ollut pentuja se oli kai syönyt ne tai saanut kes kenmenon ( ?). Tähän asti Neuvostoliiton napa -alueella o n merkitty noin sata jääkarhua. Distribution and Numbers of the Polar Bear in the Arctic, According to the Data of Aerial Ice Surveys. Se otti orvo t hyv in vastaan ja a lkoi hoitaa kaikkia neljää . Uspensky, S. 197 2. .49. To isen emo n o limme merkinneet huhtikuun 2. Emokarhut kaivelevat lumen a lta kasveja, pääasiassa sammalia, joita ne syövät. Karhuperhe kiipeää enimmä kseen vuorenrinteille, liikkuu har janteita ja tasankoja pitkin , las keutuu tundralle ja lähtee vasta sitten saarelta . A. Pennut painoivat 7-18 kg. 65. . Ilmeisesti karhunpoikasten liiallisen uteliaisuuden pakottamina emokarhutkin tulevat ulos, ja jos ne saa102 vat o lla rauhassa, ne kuljeskelevat kes kipäivis in luolan lähistöllä ympäri insä noin sadan metrin säteellä. Niistä meidän onnistui sernilaanin ( fentsyklidiini-hydrokloridi ) avulla nukuttaa 13 emokarhua. Polar bear investigations in Alaska. 1969. Työohjelmaamme kuului merkitsemisen lisäksi vielä eläinten tarkka mittaaminen, punnitseminen ja ulkonainen kuvaileminen. Siitä lähtien karhuperhe alkaa totuttautua ulkoilmaan . Tutkimme yksityiskohtaisesti lumiluolien rakennetta ja seurasimme eläinten käyttäytymistä . Muuan nukutettu emokarhu hylkäsi kaksi päivää m yöhemmin poikasensa lumikuoppaan. Lähtöpäivänämme huhtikuun 2 1. I. OMIN VOIMIN ENSIMMÄISEEN KEVÄÄSEEN Jääkarhujen "heräämisen" tärkeimpänä vaiheena voi pitää hengitysaukon syntymistä maaliskuussa. Punnitsemamme jääkarhut painoivat 185-270 kg. Noin pariviikkoisen avoimessa lumikuopassa vietetyn kauden jälkeen karhut jättävät hyvästit talvipe sälle. Takaa-ajettaessa se ottaa pennut allensa ja kuopii ihmisen katsellessa (noin sadan metrin päässä) uuden tilapäisen suojan . Pian pennut kiipeävät omin voimin aukosta ulos ja tutustuvat ympäristöön
1974 aikana yksityiskohtaisesti Suomen Akatemian rahoittaman kansallispuistotutkimuksen puitteissa . Kuvassa näkyy Vaajasalon Ukonvuoren aarnialuetta. Ari Lyytikäinen Koloveden kansal~ispuis tos u unn1 telma Suuret korkeuserot, j yrkät rannat ja vuonomaisen kapeat lahdet ja salmet luonnehtivat Suur-Saimaan Kolovedelle suunniteltua kansallispuistoa. Osa metsistä on vanhoja aarniometsiä. SUOMEN L UONTO 2/ 75 Vaikka järvet ovat Suomelle tyypillisiä, maamme järvialueella on nykyisin vain yksi kansallispuisto, Linnansaari. Näistä Linnansaaren ja Pihlajaveden alueita luonnehtivat laajat järvenselät ja saaret. Lähimmät kaupungit ovat Savonlinna (etäisyys n . Yhdessä nämä SuurSaimaan suojelualue-ehdotukset muodostavat kokonaisuuden, joka sijoittuu kansainväliseltä merki tykseltään arvokkaimpien suojelukohteittemme joukkoon. Koloveden vedet ovat puhtaat ja kirkkaat ; rannoilla ja saarilla kasvavat metsät ovat pääasiassa karuja. Suomen kansallispuistoverkon kehittämisohjelmassa SuurSaimaan alueelle on esitetty perustettavaksi kaksi uutta kansallisp uistoa , Koloved en ja Pihlajaveden kansallispuistot, sekä laajennettavaksi nykyistä Linnansaaren kansallispuistoa Haukivedellä . 70 km ),Joensuu 103. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan v. 1973 tekemässä kansallispuistoverkostomme kehittämisohjelmassa ehdotetaan Suur-Saimaan alueelle kahta uutta kansallispuistoa ja Linnansaaren kansallispuiston laajennusta. LUONTO JA MAISEMA Ko loveden alue sijaitsee PohjoisSavossa Mikkelin läänin koillisosassa käsittäen osia Enonkosken, H einäveden ja Savonrannan kunnista. 50 km ), Varkaus (n . Alueita on tutkittu v. Koloveden kansallispuisto olisi kapeiden salmien ja lahtien pirstomaa "sisäsaaristoa", jossa on jylhän erämainen leima
KASVIT JA ELÄIMET Vesien ja rantojen kasvillisuus on luonteenomaisen karua ja vähälajista. Maasto on hyvin rikkonaista ja vaikeakulkuista kalliojyrkänteiden ja yleisesti esiintyvien laajoj en louhikoiden takia. Asutusta on vain vähän, eikll sanottavaa kilpailua ole suojelun ja muiden käyttösuunnitelmien vlllillä. 7 5 % on erilaisia korpia . Suojelun kannalta tärkeimmät alueet ovat valtion mailla, ja metsähallitus on suhtautunut niiden säilyttämiseen suopeasti. Suhteelliset korkeudet ovat siten varsin mittavia : Vaajasalon saaren korkeimmassa osassa voidaan puhua todellisesta vuorimaasta, jossa korkeuserot lähentelevät 100 metriä. 400 ha, josta n. Tasarakeisista graniiteista rakentuneen kallioperän muodot määräävät täydellisesti pinnanmuodot. Suota sisältyy tutkittuun alueeseen n . Vallitseva maalaji on moreeni , joka sisältää erittäin runsaasti kiviä ja lohkareita ollen paikoin todellista lohkaremoreenia. Sitävastoin Koloveden alue on sisäsaaristomaista savolaista järvimaisemaa parhaimmillaan. Yleisesti maisematyyppiä voidaan luonnehtia pienivuoriseksi . 75 km ) sekä Kuopio (n. 40 % maa-alasta) on puolukkatyypin metsä. Limnologisesti dys -oligtrofista järvityyppiä edustavan Koloveden veden laatu on säilynyt erittäin puhtaana. Karuilla kallioalueilla koristeellisen vänkyräiset, kitukasvuiset männyt ovat korostamassa maiseman karua luonnetta. Metsät ovat suureksi osaksi luonnontilaisia, pääosin vanhoja ikäluokkia. Pihlajavesi ja Haukivesi edustavat tyypillistä suurjärvien maisematyyppiä avoimine selkävesineen ja saariryhmineen. Metsien kasvisto on tyypillistä kangasmetsien lajistoa. Erityisen vaikuttavia ovat vanhat MTja OMTkuusikot, joissa paikoin esiintyy vanhojen haapojen ryhmiä. (n. Koloveden lisäksi kansallispuistoehdotukseen sisältyy pari ruskeavetistä sisäjärveä sekä lukuisia pieniä lampia. Mahtavimmat jyrkänteet kohoavat suoraan vedestä jopa 40 metrin korkeuteen . Ikäluokkajakautumaa tasoittavia metsien nuoria kehitysvaiheita, avo1m1a aloja 104 Koloveden kansallispuistosuunnitelma on koko puisto-ohjelman helpoimmin toteu tettavia osia. Maisemilla on karu, jylhänkaunis, paikoin suorastaan juhlava yleisleima. Lähimpiin kirkonkyliin kertyy matkaa maanteitse 20-35 km. Vastaavasti vuonomaisten lahtien ja kapeiden väylien syvyys ylittää monissa tapauksissa 30 m . Aarniometsän tuntu on vahva monilla alueilla. Eräillä viljavilla kasvupaikoilla on tavattu lehmusta SUOMEN LUONTO 2/75. Maininnan ansaitsee Siperian sinivalvatin (Lactuca sibirica) esi intyminen rannoilla. Pystysuorat jyrkänteet ovat kallioperän voimakkaasta ruhjeisuudesta johtuen erittäin yleisiä. Vedet ovat luonteenomaisen kapeita väyliä, joita jyrkkäseinämäiset vuoret monin paikoin reunustavat. sekä taimistoja esiintyy jonkin verran, pääasiassa eräillä Kolovettä reunustavilla ranta-alueilla. 140 km ). Vallitsevana kasvillisuustyyppinä (n. Koloveden kansallispuistolla tulee näin olemaan varsin huomattava merkitys korpisoiden suojelualueena
Metsähallituksella on alueella kaksi kämpää, toinen Mäntysalon pohjoisosassa ja toinen Huhtiniemessä lounaisella manneralueella. Siitä puuttuu oikeastaan vain muuttohaukka. (Tilia cordata ), leveälehtistä neidonvaippaa (Epipactis helleborine) sekä mustaan konnanmarjaa (Actaea spicata). Hylkeet suhtautuvat varsin luottavaisesti ihmiseen, ja rauhoitettuna vedet tarjoaisivat tlllle eläimistömme erikoisuudelle hyvät ruokailu ja lisääntymismahdollisuudet. Linnustolla on osittain pohjoinen, kainuulainen leima: soistuvissa kuusikoissa saattaa tavata pohjantikan kuorimassa lahoa kuusta, jonkin matkan päässä havahtuu pohjansirkku varoittelemaan kulkijan häiritsemänä ja korven ja rämeen välimailla liikehtii vilkas kuukkelipoikue. Luonnontilaiset, soistuvat kuusikot tarjoavat suotuisia elinympäristöjä monille pikkunisäkkäille. Kolovesi on säästynyt varsin hyvin huvila-asutukselta . Hirvikanta on sangen vankka, samoin jänistä esiintyy runsaasti muutamilla alueilla vallitsevien metsien nuorten sukkessiovaiheiden ansiosta. Alue on hyvin harvaanSU OMEN LUONTO 2/75 Saimaannorppa on Koloveden alueen eläimistön arvokkain edustaja. Varovainen soutelija joutuu melko varmasti uteliaan norpan tarkasteltavaksi. Seudun historiasta kertovat monet mielenkiintoiset paikannimet. Maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi metsätaloudellinen toi105. Omistus jakaantuu muutamien yksityisten (mm. Vanhojen metsien lajistoa edustaa mm. Alueen karuuden vuoksi kaskeaminen on jäänyt hyvin vähäiseksi. Kieluu tai kielua tarkoittaa muinaissuomalaisten peuran pyynnissä käyttämää ansaa. Loput 39 % sijoittuvat maisemallisena kehyksenä Koloveden ympärille. Jälkimmäisen hoitoalue on vuokrannut kesälomalaisille. Kaskitalouden a_ikakauteen liittyy Huhtiniemen eli Huuhtiniemen nimi: huuhtakasket. asuttua syrjäseutua. perikuntia ) ja metsäteollisuusyhtiöiden kesken. Joitakin huvilapaikkoja tulisi kuitenkin lunastaa ja purkaa niiden keskeisen sijainnin vuosi. Tyypillisinä vanhoja metsiä suosivina lajeina tavataan mm . Siihen kuuluvat puiston keskeisimmät osat: Mäntysalon, Vaajasalon ja Kivijärvensalon-Nahkiaissalon sekä Kieluansalon alueet. Metsäpeuran esiintymiseen ja sen pyyntiin liittyy mahd'Jllisesti Kieluanjärvi. Kalasääksi ja korppi esiintyvät pesivinä, mahdollisesti myös huuhkaja. Korppi ja pohjantikka ovat luonteenomaisia syrjäisten erämaiden asukkaita. Savon kiinteän asutuksen ·syntyessä 1400ja 1500-luvuuilla Koloveden alue on ilmeisesti ollut lappalaisväestön viimeisiä tukikohtia . Se jää kansallispuiston ulkopuolel(e omistajien jatkaessa tilansa hoitoa. Eteläistäkin lajistoa toki esiintyy ; pyrstötiainen ja mustarastas pesivät Mäntysalossa kesällä 1974. Niiden runsas esiintyminen Koloveden alueella luonnehtii sanoja paremmin alueen topografiaa ja metsien luonnetta. Vesilintulajeja on vähän: luoteenomaisimpina lajeina kuikka, selkälokki ja kalatiira . kanahaukkaa, varpuspöllöä, viirupöllöä , helmipöllöä ja palokärkeä. näätä. Peuran liikkumiseen liittyy ahman esiintyminen samoilla seuduilla : Mäntysalosta löytyy Ahmokaarre. Tähän viittaavaa nimistöä löytyy pieni tihentymä Koloveden itärannalta: Ylä-Lappi ja Ala-Lappi -nimiset järvet, Lapinniemi, Kotalahti, Lapinmäki ja Kotaselkä. Kolovedellä on tällä hetkellä yksi asuttu maatila Mäntysalon eteläkärjessä. Karjalaisten erämiesten tiedetään nousseen Heinäveden kuuluille lohikoskille Koloveden länsiosien kautta ja jättäneen jälkensä nimistöön: Karjalansaari ja -lahti, Vahtisaari. Alueella on ilmeisen selvä tämän lajin entinen pesävuori (Haukkal'8.hti ). OMISTUSSUHTEET JA MAANKÄYlTÖ Ehdotetusta kansallispuistosta on 61 % on valtion omistuksessa. Elämistössä on huomattavinta saimaannorpan varsin vahva kanta . Linnuston arvokkain osa on alkuperäistä vuorisen järvialueen lajistoa. Ukonvuori lienee muinainen pyhä paikka ; pakanallisiin palvontamenoihin viittaa myös Koukunvirran länsipuolella sijaitseva Uhrikivi
Kolovesi on itseisarvo ; kansallispuiston perustaminen on ainoa todellinen vaihtoehto . alueen tuntumassa, Savonrannan Leipämäessä sijaitseva metsäteknikon virkatalo , mahdollisesti ajoittain Kolovedellä sijaitsevat kämpät. Koska tavoitteena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen, kävijöitä palvelevat rakenteet rajoitetaan mahdollisimman vähään. . Puistonhoitajalra edellytetään metsäteknikkotason tai vastaavaa koulutusta. on oltava kunnossa jatkuvasti avaamishetkestä lähtien . Nykyisen lainsäädännön puitteissa ei muutoin ole mahdollista muodostaa riittävän tehokkaasti valvottua suojavyöhykettä, joka nimenomaan järvikansallispuistojen maisemallisen eheyden säilyttämiseksi olisi välttämätön . Paikallinen väestö ja lähiseudun huvilaasukkaat harjoittavat jonkin verran puolukan poimintaa ja kotitarveja vapaa-ajan kalastusta (kalastossa esiintyvät mm. osaksi tilapäinen henkilöstö . Matkailulla ja turismivirkistyksellä ei Koloveden alueella ole merkitystä, mutta sitäkin enemmän vaativalla luonnontutkimusja harrastusretkeilyllä . Koloveden valtionmaita lienee myös säästettlty suojelutarkoituksiin. Koloveden kansallispuiston rajauksessa on päädytty maisemalli.sesti ehjään kokonaisuuteen sisällyttämällä vesialuetta reunustavat mantereiden rannat näkymäalueen mukaisena, keskimäärin 05.-1 km leveänä kehyksenä kansallispuistoon. Kansallispuiston valvonta-, huoltoja vartiointitehtäviä kentällä suorittaisivat valvojat ( 1-2) tukikohtanaan esim . Veden puhtaana säilyminen on varmistettava noudattamalla Koloveden valumaalueella sekä yläpuolisilla vesillä tiukkoja vesiensuojelumääräyksiä. Matkailun ja virkistyksen painopiste on Haukivedellä, osittain myös Pihlajavedellä laivaja vesibussiristeilyinä. Koloveden alueella on vettä n. Soutuveneretkeily olisi mahdollista kullakin alueella. KANSALLISPUISTON SUUNNITTELUSTA JA TAVOITTEISTA Kansallispuistojen päätehtävien suojelun, opetuksen ja valistuksen, tutkimuksen sekä virkistyksen mukaan Suur-Saimaan alueen kansallispuistoille muotoutuu selvä, alueiden luonteen ja erityisolosuhteiden määräämä toiminnallinen työnjako. Koloveden kansallispuiston vastaavan puistonhoitajan toimipaikka olisi hoitoalueen toimistossa Savonlinnassa. Syrjäisen sijainnin ja huonojen rantojen takia virkistyskäyttö on varsin vähäistä. Suur-Saimaan alueen kansallispuistot pitää kuitenkin nähdä kokonaisuutena, jossa kaikki kolme täydentävät toisiaan ja muodostavat kansainvälisestikin arvokkaan suojelualuekokonaisuuden. Mäntysalon ja Huhtiniemen kämppiä voidaan käyttää paitsi tutkimustukikohtina myös tilapäiseen yöpymiseen. Koloveden kansallispuiston päätehtävät ovat kuitenkin suojelu ja tutkimustoiminta. Tämä on tarkoituksenmukaista puiston vesialueiden suojaamiseksi uhkaavalta loma-asutukselta ja maisemaa turmelevalta voimaperäiseltä metsien käsittelyltä . 61 %) . 81 ha). Laivamatkailureittinä varsin tunnettu Heinäveden reitti Kuopiosta Savonlinnaan kulkee alueen pohjoisosan halki; Mäntysalon, Koukkuniemen ja Loikansaaren 106 välinen ahdas ja mutkainen Koukunvirran väylä (Koukunpolvi ) on sisäve,ireittiemme huomattavimpia nähtävyyksiä. muikku, siika, hauki, ahven, kuha, lahna ja säyne). Eräät ekologiselta kapasiteetiltaan heikot alueet (elämistönsuojelukohteet) suojellaan suljettuina vyöhykkeinä. Asiallisella tiedonvälityksellä on huomattava merkitys kansallispuiston opetusja valistus tavoitteiden toteuttamisessa. Tähän tarvitaan tehtäviensä tasalla olevaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. Kermajärvi ja Ruokovesi mudostaisivat näin Koloveden suoja-altaat. 1 500 ha. Painavin peruste kansallispuiston muodostamiselle on tietenkin alueen suojeluarvo; ei ainoastaan järviluonnon suojelukohteena vaan m yös huomattavana metsäluonnon ja erilaisten korpityyppien suojelualueena. Valtion alue voitaisiin joko muodostaa välittömästi kansallispuistoksi, jota lunastusmäärärahojen sallimassa tahdissa täydennettäisiin, tai varata se aarnialueena odottamaan maanostojen loppuunsuorittamista ja perustaa kansallispuisto kerralla. Puistorajauksen sisälle jäävä maapinta-ala on n. Keskusvirastoon tulisi perustaa kansallispuistotoimisto , piirikuntatasolle sijoittuisivat kansallispuistointendentti , -tutkijat ja -suunnittelijat sekä hoitoalueisiin Koloved en tapauksessa Savonlinnan hoitoalueeseen kansallispuiston hoitaja sekä valvojat, oppaat ym. Tiedotuspisteet sijoitetaan keskeisiin paikkoihin tuloväylien varsille. minta on rajoittunut hyvin suppeille alueille. Esimerkiksi saimaannorpan ekologian tutkimiselle on hyvät edellytykset. Matkailukaan ei jää Kolovedestä täysin osattomaksi. 5 600 ha, josta valtio omistaa tällä hetkellä runsaat 3 400 ha (n . Kansallispuistojen hallinto niveltynee luontevimmin metsähallinnon yhteyteen. PERUSTAMISESTA Koloved en kansallispuisto on toteuttamiskelpoisimpia suunnitelmia uusia kansallispuistoja perustettaessa. Kansallispuiston perustamisen jälkeen on myös moottoriveneily rajoitettava tälle merkitylle väylälle, sillä se häiritsee erityisesti kapeilla väylävesillä. SU OM EN L U ONTO 2/75. Alueella on jo nyt kaksi erikoismetsää: Ukonvuoren vaikuttava aarnialue (35 .2 ha ) ja~ JSoukkuvirran luonnonhoitometsä (n. KANSALLISPUISTON ORGANISAATIO Kansallispuiston toimivuuden ja tavoitteiden saavuttamiseksi puiston valvonnan ja huollon on toimittava moitteettomasti ja rakennuksien ym
Uudisasukkaiden harjoittama kaskiviljely tuhosi jäkäliköt, ja savut karkoittivat riistan . lapinkyläjärjestelmän avulla. Jos s.aamelaisperhe jäi paikoilleen uudisasukkaan tavoin, se suomalaistui yhdessä sukupolvessa. Kasvukausi lyheni ja maat kävivät karuiksi vedenjakaja-alueiksi. Se oli tuomittu hiljalleen häviämään uudisasukkaiden edessä. Myöhemmin saamelaisten oli korvattava riistan vähenemisestä johtuva tappio kesyttämällä villi tunturipeura poroksi. Suomessa saamelaiset ovat olleet ankaramman paineen alla kuin Skandinaviassa. Ruotsissa tällä on edelleen tietty merkitys; valtio ja saamelaiset hallitsevat lapinrajan (nykyisen maanviljelysrajan) länsipuolisia alueita yhdessä. Mitä pohjoisemmaksi saamelaiset vetäytyivät, sen pienemmäksi kävi luonnon tuotto. He ovat hyödyntäneet elinympäristönsä luonnonvaroja pääasiassa ns. Järjestelmä lienee toiminut Suomen alueella tehokkaasti ainakin vielä 1 700luvulla . Lapinkylän hävitti kalastusja metsästysalueitten menetysten lisäksi myös uudisasukkailta omaksuttu karjatalous, joka sitoi perheen paikoilleen. Heitä asui Suomessa jo 2 000 vuotta sitten . Lapinkyläjärjestelmä oli kuitenkin huomattavasti laaj empi . LAPINKYLÄ Saamelaiset ovat tiettävästi Skandinavian alkuperäistä väestöä . Suomalaisista tuli siis saamelaisten kilpailijoita kaikilla aloilla. Kun nykyaika pyrkii korjaamaan yhll tarkemmin maan ja vesien tuoton, saamelaiset ovat jllllmllssll kokonaan vaille oikeuksia niihin luonnonvaroihin, joita heidlln asuinalueellaan on. Kun suomalainen uudisasukas asettui asumaan sen siikajärven rannalle, jossa saamelaiset joka syksy kalastelivat, kylän vuotuiskienoon tuli suuri lovi , joka varsinkaan vähäjärvisillä alueilla ei ollut korvattavissa. Lapinkylässä perheet elivät kaikella sillä, mitä luonto tarjosi eri vuodenaikoina koottavaksi ja nautittavaksi . Sen pohjoispuoli oli saamelaisten yksinomaista nautintaaluetta. Kun suomalaisasutus levisi, vllistyivllt saamelaiset. Ruotsin lapinmaiden o lojen pohjalta suunnitellut toimenpiteet ulotettiin koskemaan myös Suomessa asuvia saamelaisia 1700-luvulla. Koltat ovat mukautuneet vallitseviin oloihin ja muodostaneet uudellakin asuma-alueellaan aikaisempaan lapinkyläjärjestelmään kuuluneen kesäkalastusjärj estelmän. Suomessakin käytiin tuolloin lapinraja, mutta sillä ei ollut koskaan samaa merkitystä kuin Ruotsissa . Saamelaiset saivat elantonsa pääasiassa kalasta ja riistasta. RUOTSISSA SAAMELAISOIKEUDET OVAT SÄILYNEET PAREMMIN Ruotsissa saamelaiset olivat lähempänä hallinnollisia keskuksia, ja valtion oli siellä helpompi valvoa heidän oikeuksiaan kuin Suomessa. Mutta peurat ja majavat katosivat uudisasutuksen tieltä . Skandinaaveilla ei ollut niin voimakasta vetoa erämaihin kuin suomalaisilla. SAAMELAISET JÄIVÄT ILMAN MAATA Maanomistusjärjestelmän tulo 107. elinkeinoja. Kun lapinkylä rikkoontui , perheet köyhtyivät, miehestä tuli uudisasukkaan renki tai koko perheestä kiertävä kerjäläisjoukko . Täten luonto säilyi ja uudistui. Vielä muutamia vuosisatoja sitten saamelaiset olivat metsästäviä ja kalastavia nomadeja. Siksi nautintakohdetta, kalajärveä, majavaojaa yms . Lapinkyläjärjestelmä hävisi kokonaan, kun Petsamon koltat asutettiin viime sodan jälkeen. Nämä eivät tyytyneet pelkästään talonpitoon, vaan he tunkeutuivat jatkuvasti saamelaisten riistamaille ja kalavesille. Sitä voisi sanoa vuotuiskokonaisuudeksi . Lar,in niukkatuottoiset ja osaksi va1keakulkuisetkin alueet ovat kauan antaneet jllljellllolevalle saamelaisvllestölle mahdollisuuden harjoittaa perinteellisill. Myös pohjoisille alueille tulleet suomalaiset harjoittivat riistanja kalanpyyntiä, mutta he asuivat kiinteästi . Jouni Kitti Kenelle kuuluvat saamelaisalueen luonnonvarat Saamelaiset asuivat tllssll maassa ennen suomalaisia. ja asuntoa oli vuodenaikojen mukaan muutettava joka SU OME N L U ONTO 2/75 vuosi . Villistä luonnosta suoraan ravintonsa hankkiva perhe tarvitsi elääkseen laajan alueen . Niinpä Ruotsissa määrättiin erityinen lapinraja. SUOMALAISASUTUS TUHOSI LAPIN KYLÄT Lapinkylä oli helposti haavoittuva
Saam ela isten p yrkim ykset yksity iseen m aa no mistukseen alka va tkin ilmetä vasta sillo in , kun heidä n perinteelli set elinkein o nsa oso ittautuvat j os ta kin syys tä ka nn a ttam a tto miksi j a kun heidä n o n hengissä pysyä kseen muututtava m aaja karjata loud en harjoittajiksi. MASSAT URI SMI N UHKA Tä ll ä hetkellä m yös ka nsallispui sto t ova t vaarassa j o utua pois a lkuperä isestä tarko ituksestaa n eli a lkuperä ise n luon no n säil yttä mi sestä, sillä esim . Li sä ksi säänn ös telya lta iden a iheu tta m a ka latu oto n väheneminen a iheu ttaa ka lastaj ill e pal j o n ylimää rä isiä ras ituksia kuten p ide n tyneitä ka lastusm a tkoj a , ko ho nn eita ku sta nnuksia ja sii rtymi stä muihin elinkeino ihin . Kun pääväes tö o n para ntanu t saam ela isaluee n kulkuyhteyksiä, mu tta saamela isten o ikeud et luo nno nvaro ihin ovat pysyneet muuttuma tto mina, pa ine ko h distuu saam elaisten kotiseutualueille enti stä vo ima kkaa mp a na. Tästä seurasi, ettei uudis as ukkaaksi ryhtymättömille, maatto mille saamelaisill e o le vielä tä nä kään pä ivä nä tunnustettu o ikeuksia m aa han ja veteen. Tä mä taas a iheuttaa sen, etteivä t nykyiset lapinkylät pysty sää telemään ymp äri stöään . LAKI EI OL E SAAMELAISTA VARTEN Saa melaisten elinymp äri stö n tilaa j a luo nn o nvaroj a koskevat la it ovat muiden kuin saam elai sten laatimia. Lap in luo n to tuh o utuu kuitenkin herkäs ti j a pa lautuu ennallee n hi taas ti , j os o llenkaa n. Siih en pitää vas ta ta la insääd ä nn ö n valossa, sillä sehä n sää telee saam ela isten o ikeuksia kotiseu tu nsa luo nn o nvaroihin . Tällä tavalla saamelaisalueelle on syn tynyt rikkaita ja köy hiä, j a sinnekin o n syn tynyt varalli suuteen peru stuva vaiku tusvalta . Pa llas -Ou nas tunturin kansallispui stoo n o n sy n tymässä m atka ilukes ku s. Maa no mi stussysteemin se ura uksista pa hin lienee nykyää n se, että lä hes ka ikkien saamela isten na utintamaiden ha llintao ikeus kuuluu j o muill e kuin saamelaisille. mukaan . 196 2 61 % saam ela isväestöstä sa i luo nta isista elinkein o ista toimeentulo nsa, mutta vuo den I 970 alussa enää 45 %. Se po ikkeaa j yrkäs ti lapinkyläj ärj es telmas tä, joka pe ru stui siihen, että kylä kunnat ha llitsiva t ma ita ja vesiä yhteises ti j a j ossa kyläko kou s pää tti luon no nvaroj en käytöstä . On va ikeaa ku vitella saamela isten a lkava n elää turi smi sta siinä va iheessa, kun luo nto on turme ltu . Se kave ntaa saamela isten mahdo llisuuksia m m . Ne palvelevatkin m uiden etuja . Saamela isten ei sii s vä lttämättä tarvinnut as ua kiinteästi . Maanomistus o ikeuttaa maa-alan hankkineen luovuttamaan sen toiselle. Kun uudi sasutus eteni saam ela isten as uma -alueille, nämä saatto ivat sam aan aikaan a nsaita elatuksensa m etsästyksellä ja ka las tuksella. Ka las taj a n amma tinva ihdosta las ketaan ko ituva n yhteiskun na ll e ku sta nnuksia no in 20 000 mk . luo nta isten elin keinoj en ha1jo ittamiseen. Sa m ansuuntaista li säys tä o n vielä o do tettavissa, sillä uu si poro tilal aki m a hd o lli staa po ro miehille m aa j a m etsäta lo ud en harj o ittami sen . Nä in ta pa htui runsaasti 1700ja 1800 -luvuilla j a tapa htuu 1970luvuill a. Sen sij aan m aa j a m etsätalo ud en os uu s vastaa va na aj a nko htana o li li sääntynyt 58 %:iin . Metsä ta lo ud elli sella to iminna lla saa ttaa o lla pitkäaika isia haitalli sia va iku tuksia saam ela isten po ro nh o ido lle j a m etsäraj an säil ymi selle. Turi smi o n Lapi ssa nä hty itseisarvo na, j o ta o n li sättävä, kos ka yhteiskunta ei tunne muu ta kaa n keinoa käyttää näitä " käy ttä mä ttö miä" m aita m ah do lli simma n suuren ta lo ud el li sen hyödy n saavutta mi seksi. Tekojärvi en a lle o n hukkunut, pa itsi kymmeniä saamela isten tiloj a, m yös va lti o n m a ita, j o illa saam ela isten poro t ovat pa lkin eet. TU LEVAI SUUS Pääväes tö n kes kuud essa o n viime a iko ina herä nn yt kysym ys sii tä, m ill a inen o n saamela isten tul e va isuus. Suo m essakin on muutamia lakej a, joilla pitäisi o lla saam ela isten perinteisiä elinkein oj a suoj aava m erki tys, nimittä in laki suoj am etsäalueista ja lait Lemmenj oe n kansallispuistosta j a Kevon luo nn o npuistosta . La idunma iden menetysten ko rvaami sessa ei o le kysym ys pelkäs tää n j ä kä lästä, sillä po ro syö mui ta kin kasvej a. La itumien arvio iminen ei o le m yös kää n va in kasv iti eteellinen tehtävä, vaa n la itu m ien merki tykseen vaikuttavat myös poro n tavat j a siitä riip p uva poron ho itotekniikka. Täm ä saa ttaa o lla enn akko tap aus saamela isa lu eenkin ka nsalli sp ui stoj en j o utumi ses ta massama tkai lun piiriin . 108 Suoj am etsäla in tark o itus o n turva ta m etsäraj a n säilyminen hav um etsäa luee n po hj o iso sissa . Saa m ela inen o n tästä luo nn os ta riippu va inen . Yhtä la illa vaellu ska loj en po ikastu o ta nn o n arvi o iminen ei o le pelkäs tää n ka labi o lo ginen tehtävä, sillä vaelluskaloj en kalastustekniikka va ihtelee elinymp äristö n , kuten j o ki a luee n, vuono alu een, avomeri aluee n jne. J o nyt turi smi sta elävä t lä hinnä vara kkaa t etelälä iset ; saam ela iset m a tkailun pienyrittäj ät tul eva t ilmeisesti vähenemään . On ha ka ttu m etsiä etel ä n puunjal ostusteo lli suud ell e. TE KOALT AAT, HAKK UUT , AU RA U KSET Mitä tii viimpään käyttöö n saa mela isten ko tiseudut ovat tulleet, sitä kii ree lli semmä ksi o n tullut selvitys saamel aisten o ikeud es ta maa nsa luo nn o nvaro ih_in . saamelaisten asuma-alueille on a nta nut suo mala isille ava imet saamelai salueen uudistuvien luo nnonvaroj en käyttöön. SUOM E L U ONTO 2/75. Metsäma ita o n a ura ttu m etsänh o id o n nimissä, j o ll o in j ä kä lää , poro n tärkeintä ta lviravintoa, o n tuh o utunut. Suoj am etsäalueell e o n kuitenkin la in es tä m ä ttä syntynyt m o nentyyppi siä ta lo usm etsäalueita. Vielä v. Tällä tavalla saamela iset kyllä hyväksytään . Lap piin o n rakennettu viimeisen kymmenen vuo d en a ika na 700 km 2 tekoj a säännös tel yaltaita vo ima ta lo ud en tarp eisiin
Tosin nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole o llut sijaa kuin luontaiselinkeinoja harjoittavalle saamelaiselle. Näin kävi jo aikaisemmin asuttamisen yhteydessä. Koko saamelaisten tulevaisuudelle voi o lla erittäin epäedullista, että he luonta iselinkeinoineen ovat pääväestön silmissä vain menneen, häviävän kulttuurin edustajia. Porotiloilla on kuitenkin laaj emp ia vaikutuksia. Porotilalailla yritetään täydentää isojaossa tehtyjä ratkaisuja. Luonnontaloudessa saadulla tai hankitulla tiedolla ja kokemuksella ei ole käyttöä silloin, kun alueen vesi-, metsäym. Koska kalastusoikeudet Suomessa määritellään maanomistuksen mukaan, saamelaisten SUOMEN LUONTO 2/75 nautintaoikeus kalavesiinkin murtuu lopullisesti. Saamelaisuuden perusta kaventuu vielä tästäkin, kun luontaiselinkeinoj en harjoittaminen käy entistä hankalammaksi lisääntyvän ja säätelemättömä n turismin takia sekä metsäja voimatalouden toimenpiteiden vuoksi. kysymykset ratkaistiin jo ns. asutuslakien yhteydessä. Iso jaossa saamelaisten nautintaoikeudet sivuutettiin, ja siitä syystä valtio om istaa saamelaisalueella 97 % maasta. Saamelaiset eivllt omista maata, jolla heidlln poronsa laiduntavat, eivlltkll he pysty estllmlllln vahinkoja, joita metslltalous, voimatalous, turismi ja muut toiminnat aiheuttavat porolaitumille. Sillä yr itetään ratkaista myös saamelaisalueen kalavesien jakokysymys. Jos saamelainen on halunnut harj o ittaa muita elinkeinoja, hänen o n täytynyt omaksua pääväestön elintavat ja arvot ja siten menettää kansalli suutensa. Pääväes tö kytkee saamelaisuuteen luontaiselinkeinot ottamatta huomioon, että saamelaiset kuten muutkin muuttuvat olosuhteiden muuttuessa. Pitäisikin lähteä siitä, että saamelaiset ovat yksi pohjoisista kansoista, joilla alueensa kantaasu kkaina on oikeus kansalliseen elämäänsä monipuolisen elinkeinorakenteen pohjalta. luonnonvarat siirtyvät pääväestön o mistaman teollisuuden käyttöön ja saamelaisten osana on olla aputyövoimaa. Suuri osa saamelaisten omistamista maista on maakauppoj en kautta liukunut Etelä-Suomessa asuville. Porohoito on saamelaisten elinkeinoista tllrkein, vaikka kaikki saamelaiset eivllt ole poromiehill eivlltkll kaikki poromiehet saamelaisia. Isojako käyti in loppuun saamelaisalueella 1950luvun lop ulla. On valitettavaa, että se tieto , mikä saamelaisilla o n omasta elinympäristöstään, menee täysin hukkaan , kun he muuttavat asutuskeskuksiin. Näin tulee käymään myös porotilalain toteutumisen yhteydessä, sillä alun perin saamelaisten asuntoja elinolosuhteita parantamaan tähtäävä esitys ulotettiinkin koskemaan koko Suomen poron hoitajia, vaikka muun Suomen poronhoitajien asuntoym. Silloin erotettiin uudisasukkaiden maat lopullisesti erilleen valtion maista. Saamelainen voi toki olla myös harjoittamatta luontaisia elinkeinoja. Kalavesien omistussuhteet tulevat myös olemaan tämän mukaiset. POROTILAKI EI AUTA Koska Suomen laki ei virallisesti tunnusta saamelaisten o lemassao loa, kaikki luonnonvaroja koskevat lait saamelaisten toimeentulon parantamiseksi tuovat saamelaisten asuma-alueille myös lisää suomalaisia. G 109
Syntytapansa takia harjumaisema voi olla hyvin vaihtelevaa. Jäätikön synnyttämää maisemaa rikastuttavat suppaja kumparemaastot järvineen ja soistumineen, muinaisrannat, erikoiset kasvillisuustyypit sekä usein muinaistieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät tekomuodot. Tavallisimpia ovat erityyppiset selänteet ja kumpareet sekä laajat tasaiset nummialueet. Keskiosaa (2) esitetään luonnonsuojelualueeksi, jossa liikkuminen sallittaisiin vain määrätyillä reiteillä. Puistoja perustettaessa ei ole osattu aavistaa tulevaa kehitystä: harjuluontoa tuhoutuu ennakkoarviointeja nopeammin tienrakennuksen ja voimakkaasta kaupungistumisesta johtuvan rakennustoiminnan takia. Lounaisosaa (1) esitetään maisemansuojelualueeksi, jolla rakentaminen tulisi kieltää ja liikkuminen rantavyohykkeen ulkopuolella kanavoida. Pekka Borg ja Osmo Kontturi Harjujamme tutkitaan Vaikka harjut ovat suomalaisen maiseman erittäin luonteenomainen piirre, niiden suojelemiseksi on toistaiseksi tehty hyvin vähän. Samaan aikaan holtiton soranotto ja muu kaivuutoiminta tuhoaa peruuttamattomasti harjujamme. Koillisosaa (3) ehdotetaan maisemansuojelualueeksi, jossa lisärakentamista tulisi rajoittaa ja puustoa hoitaa puistomaisesti. l lO Ensimmäisen Salpausselän reunaa Hallfjärdenin rannalla Tenholan Lappohjan kylässä läntisellä Uudellamaalla. rantakauraa {Ammophila arenaria). Muillakin rauhoitusalueilla harjuja on suhteellisen vähän. HARJUJEN SUOJELU ON LAIMINLYÖTY Luonnonja kansallispuistoissamme soita ja harjuja on vähän. Erityisesti jääkauden sulamisvaihetta osoittavat reunamuodostumat salpausselät ja eräät saariston ja Järvi-Suomen maisemallisesti komeat harjut ovat merkittäviä kansainvälisinäkin suojelukohteina. Valokuvassa näkyy osa kaarevaa, jyrkkärinteistä hiekkarantaa. Koska kohde on geologisesti ja kasvitieteellisesti arvokas, monipuolinen ja lähes luonnontilainen kokonaisuus, sitä on pidettävä valtakunnallisesti merkittävänä {arvoluokka II). Alueella on dyynejä (kartassa katkoviivoin) sekä harvinaista rantakasvillisuutta, mm. SUOMEN LUONTO 2/75. Harjuja on siten välttämätöntä säilyttää monestakin syystä. Suojeltava alue on merkitty oheiseen karttaan . Virkistyksellisestikin se on arvokas, mutta kasvillisuus on arkaa. Vuonna 1972 alkaneen valtakunnallisen harjuselvityksen tarkoituksena on luoda perustaa harjujen suojelulle
Erityisen ruma on jlllki silloin, kun kokonainen muodostuma katkaistaan veden llllrellll. Sopan pohjalle on muodostunut suurista lohkareista sellinne. 111. Tunnetuimpia niistä ovat Punkaharju, Pulkkilanharju, Vehoniemen-Keisarinharju, Pitkäviiran harjusaari, Seitsemishatju, Rutajärven Joutsniemen harju, Kuijärven kannas, Lieksan, Nurmeksen ja Kuhmon monet särkkäalueet, ManamanKiipulan harjumaastoa Kanta-Hllmeen Janakkalassa. Harjututkimuksessa esitetlllln jllljellllolevaa osaa maisemansuojelualueeksi. Koska alueella on erityyppisiä geologisia muodostumia kuten selllnteitll, suppia ja monipuolisia rantamuodostumia, ja sen kasvillisuus on sllilynyt suhteellisen hyvin ja alue on laaja (45 ha), sitll on pidettllvll maakunnallisesti merkittllvllnll (arvoluokka III). Soranotto uhkaa erityisesti niitll harjuja, joissa on runsaasti tasalaatuista ainesta ja siinll erilaisia lajitteita. Nllin on käynyt III Salpausselklllln kuuluvalle Strömman harjulle Kemiön kunnassa Varsinais-Suomessa. Tlltll kohdetta esitetlllln suojeltavaksi tiukoin mllllrllyksin maisemansuojelualueena, jossa soranotto ja suuret maansiirtotyöt kielletlllln ja jossa metsllll kllsitelllllln vain harvennushakkuin. Run saan jllklllikön vuoksi kasvillisuus ei juuri kestä kulutusta (luokka 2). Metsähallituksen ja metsäntutkimuslaitoksen erikoismetsäalueilla sitävastoin on monia edustavia harjujaksoja, erityisesti kauniita pitkittäisharjuja. SUOM EN LU O NTO 2/ 75 Luonnon_ja kansallispuistoissa harjumuodostumia on lähinnä vain Rokuan, Petkeljärven ja Lemmenjoen puistoissa
Sorankäytössä on kuitenkin huomattavia alueellisia ernja. Sellaista tarvitaan erityisesti silloin kun maankamaran ainesten ottoa käsittelevä lainsäädäntö on saatu aikaan. salo , Kylmäluo ma, Soiperoharju ja Loukusenharju. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja harjualueita on varsin vähän. Niukkasoraisilla Vaasan, Porin ja Lounais-Suomen alueilla on nykyisin vaikea löytää luonnontilaista, alkuperäisessä muodossaan olevaa harjua; kymmenien kilometrien pituiset jaksot on kokonaan viety suuriin soran kulutuskeskuksiin. marjasmetsät, aarnialueet tusta varten , lähteiden ympäristöt 3 kestää jonkin alueet, joilla pyritään säilyttä maisemansuojelu verran kanavoi mään kasvillisuuden ja puuston alueet, virkistysmatonta kulu yleispiirteet, kivikkoiset mui alueet tusta naisranta -a lueet 4 kestää hyvin alueet, joilta alkuperäinen kasvinurmetut puistokulutusta peite on tuhoutunut, puolikultja leirintäalueet tuuritai pelkkää kulttuurikasvillisuutta käsittävät alueet !aa n käynnissä olevaan Geologisen tutkimuslaitoksen soravarainventointiin . tärkeitä reunamuodostumia ei niihin juuri kuulu . Ensimmäisenä käytiin läpi Turun ja Porin lääni sekä Uudenmaan läänin länsiosa. Arvoluokitus ja sen tunnukset luokka nimike tunnukset 1 kansainvälisesti kansainvälisesti luonnonsuojelun kannalta tärarvokas keä muodostuma, tieteellisesti arvokas, geologisesti ja ekologisesti ehjä kokonaisuus, monipuolinen, luonnontilainen tai lähes luon nontilainen 11 valtakunnallisesti valtakunnallisesti luonnonsuojelun kannalta arvokas tärkeä muodostuma , geologisesti tai ekologisesti ehjä kokonaisuus, merkittävä opetuskohde . Yksityiskohtaisia tietoja harjujen nykytilasta, arvosta ja säilyttämistarpeesta ei ole. TUTKIMUSTA TARVITAAN Suomen soravarat ovat miltei ehtymättömät. Yksityismaiden luonnonsuojelualueiden pinta-alasta harjuja on vain 4 %. Myös melko kaukana kulutuskeskuksista sijaitsevista harjuista, joista monet ovat tun nettuja geologisia harvinaisuuksia ja matkailun näköalapaikkoja, on viime aikoina alettu ottaa soraa. Har:jututkimus jatkui 19 7 4 Suomen Akatemian rahoittamana pääosassa Hämee n lääniä . variksenmarja taan säilyttää kokonaan kasvustot 2 kestää kanavoi kovassa käytössä kuluva kasvilli kanervaja puotua kulutusta suus; alueet, joilla luonnontilai lukkatyypin kasvussen kasvillisuuden yleispiirteet tot, luonnonhoitohalutaan säilyttää esim . Selvitystä kaivataan jo nyt seutukaavo ituksessa ja soravaro jen käytön suunnittelussa . Nykyisessä tilanteessa, jossa harjuj en käyttö on ohjailematonta ja kasvaa koko ajan, tarvitaan kip eästi yhtenäisin perustein laadittua selvitystä koko maan harjuluonnon tilasta ja soveltuvuudesta eri tarkoituksiin. Ainoat laajahkot selvitykset liittyvät pääasiassa seutukaavaliittojen teettäm11n tutkimuksiin sekä parhail11 2 TA ULUKKO 1. Hämeenkyrön Vatulanharju ja Pusulan Mykämäki . Valitettavimpia esimerkkejä tästä ovat esim. AkateSUOMEN L U O NTO 2/ 75. Valtaosa suojelluista harjualueista on pitkittäisharjuja; mannerjään liikkeiden ja geologisen tutkimuksen kannalta korvaamattoman . 1 uon nontila isu udessa IV paikallisesti paikkakunnalla tyypillinen muodostuma tai arvokas sen osa : mikäli kyseessä on paikkakunnan ainoa hyvin säilynyt muodostuma, puutteita sallitaan (pienikokoinen , yksipuolinen) TAULUKKO 2. Kulutuskestävyysluokitus ja sen tunnukset luokka nimike tunnukset esimerkkejä 1 ei kestä kuluharvinaista tai helposti rikkurjen herne-, tusta koutuvaa kasvillisuutta , jyrkkä kylmänkukka-, rin teiset alueet; alueet, joilla poronjäkäläja luonnontilainen kasvillisuus halu. Tunnetuimpia ovat seuraavien harjujen osat : Ahvenistonharju, Hytermän harjusaaret, Puuskankankaan ·_ harjualue, Hyyppäränharju, Kaukolanharju ja Kotkanharju . Valtionmaiden erikoismetsärauhoitusten piiriin niitä ei myöskään saada, koska ne sijaitsevat enimmäkseen yksityismailla . tarkkoj a tietoja harjumuodostumista. monipuolinen 111 alueellisesti maakunnan tai läänin alueella merkittävä tai arvokas harvina inen muodostuma, maisema llisesti ehjä kokonaisuus : puutteita sallitaan mm . Erikoismetsärauhoituksiin kuuluu yleensäkin runsaasti erilaisia luonnonelementtejä, mutta tarkkaan niitä ei ole selvitetty. Soravarojen ottamista ohjaavat lääninhallitusten viranomaiset tarvitsevat tällöin VALTAKUNNALLINEN TUTKIM US ON ALOITETTU Metsäntutkimuslaitoksen luonno nsuojelutoimisto aloitti 1972 valtakunnallisen harjututkimuksen . LohjanH yvinkäänLahdenHämeenlinnanTampereen seuduilla sekä laajoilla alueilla Helsingin ympäristössä ei juuri enää ole ehjiä harjuja
TAULUKKO 3. Näiden tietojen perusteella kukin muodostuma luokitellaan geologiskasvitieteellisenä kohteena ja ar111/4, IV/ 3-4 vioidaan sen kulutuskestävyys moninaiskäyttöä varten. Tähän asti tutkittujen harjujen jakautuminen arvoluokkiin seutukaavaliinojen toimialueittain seutu 11 kaava liitto kpl ha kpl ha VarsinaisSuomen 120 2 380 Satakunnan 2 1600 6 870 Läntisen Uudenmaan 8 582 LänsiUudenmaan 5 685 Helsingin 170 3 490 KantaHämeen 2 1080 9 2125 Tampereen 5 356 mian tuen avulla tutkitaan tänä vuonna (197 5) lähinnä Mikkelin, Uudenmaan _ja Kymen lääneissä. Tavoitteina ovat myös toimenpide-ehdotukset suojelua, tutkimusta, virkistystä _ja soranoton kanavointia varten. Vuonna 1974 on samalla selvitetty Suomen Akatemian rahoittamaan kansallispuistoprojektiin kuuluvien alueiden glasifluviaalimuodostumat. Tavoitteena on kartoittaa kaikista lääneistä ainakin valtakunnallisesti merkittävimmät harjualueet. Toimenpideluokitus ja sen tunnukset luokka nimike tunnukset esimerkkejä suositukset (arvo/ kulutuskestävyys) 1 tiukat lakisääteiset arvokkaat, kulutuskestämääräykset vyydeltään arat alueet 1/ 12, 11/1 liikkumisrajoituksia, rakennusja maansiirtokieltoja, metsän käsittelyrajoituksia 2 lievät lakisääteiset arvokkaat kanavoitua kulutusta määräykset kestävät alueet 1/ 3, 11/ 2-3 vähemmän arvokkaat, mutta kulutuskestävyydeltään arat alueet 111/1 rakennuskielto, maansiirtokielto 3 kaavalliset määräykset vähemmän arvokkaat kulutusta kestävät alueet 111/ 2-3, IV/ 1 metsän käsittelyä koskevat rajoitukset, rakentamisen rajoitus tai ohjaus, maiseman rakennetta muuttavien maansiirtotöiden kielto 4 ei erityismääräyksiä vähemmän arvokkaat, hyvin kulutusta kestävät alueet suosituksia maiseman kunnostamiseksi TAULUKKO 4. Tulokset julkaistaan kunkin kansallispuiston in113. Samalla on todettu niiden nykytila, _joka eräiltä osin on nopeasti huonontunut suojeluohjelman tultua julkisuuteen. Pohjoismaisen tason tutkitut kohteet ovat Etelä-Suomen reunamuodostumavyöhyke (Solttilannummi, Hikiä, Sairakkala-Työtjärvi, Pajari, Tapelsåsen _ja Sattala malm, Kyläniemi, Selänpään deltta, Hyrtiälänkangas, Selkäkangas _ja Luutasuonharju) _ja Hämeenkankaan-NäsijärvenJyväskylän reunamuodostumavyöhyke (Hämeenkangas-Vatu lanharju, Muuramen harju) . Näitä tutkimuksia selvitellään tarkemmin Terra -lehdessä tänä vuonna. Päätutkijana on toiminut FK Osmo Kontturi _ja tutkimusapulaisena LuK Jukka Arohonka. Tutkimusta on tehnyt dos. Pekka Borgin _johtama työryhmä. Tutkimusalueiden seuSU OMEN L U ONTO 2/ 75 111 IV yhteensä kpl ha kpl ha kpl ha 20 670 16 250 39 1420 14 730 8 150 30 3350 6 191 10 194 24 967 5 645 5 64 15 1399 5 370 10 10 1040 20 1488 45 1514 76 6207 14 645 26 1253 45 2254 tukaavaliitot ovat myös antaneet harjututkimukselle merkittävää rahoitus_ja materiaalitukea. Harjututkimuksen yhteydessä on myös tarkemmin luokiteltu ja rajattu Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan sisältyviä geologisia kohteita. Työryhmää suurennetaan tänä vuonna. Valtakunnallisessa tutkimuk.sessa selvitetään yhtenäisin perustein harjumaisemaan vaikuttavia tekijöitä, _joita ovat itse glasifluviaalinen muodostuma, sen kasvillisuus, maisemallinen arvo, maankäyttö _ja nykytila
Tutkimus on pääasiassa tehty maastossa. Siihen , vaikuttavat sekä kohteen arvo että kulutuskestävyys . Luokittajalla on oltava varsin selvä käsitys harjumuodostumien levinneisyydestä ja tasosta koko maassa, kyseisessä maakunnassa _ja kunnassa, sillä käytettävä luokitus vaihtelee alueellisesti . TULOKSIA Harjututkimuksen tähänastiset tulokset on yhdistetty seutukaavaliittojen toimialueittain taulukkoon 3. Jos alueella on harvinaista tai helposti rikkoutuvaa kasvillisuutta tai kohteen pienmuodot ovat vaarassa tuhoutua, on katsottu , että se "ei kestä lainkaan kulutusta". Jokaisessa paikassa lomakkeelle on merkitty sijaintitiedot, pinta-ala, yleiskuvaus, geomorfologiset tiedot, kasvillisuus, vedet, maisema-arvio, moninaiskäyttötiedot, arvio suojelun tarpeesta, toimenpideehdotukset sekä valokuvien selostukset. Maanomistajille tulee luonnollisesti täysin korvata rajoituksista koituva haitta. Pienmuodoista (muinaisrannat, siirtolohkareet, dyynit, supat) on määritelty korkeus, luonne ja koko. Suurmuodoista (selänne, deltta, reunamuodostuma, drumliini) on selvitetty laatu, koko ja sijoittuminen kokonaisuuteen. TYÖMENETELMÄT Aluksi on koottu valmis tieto seutukaavaliitoilta, kartoilta, julkaistuista tutkimuksista ja alan tutkijoilta. . Tavoitteena on, että soranotto ja rakentaminen voitaisiin suunnitelmallisesti ohjata sellaisiin paikkoihin , _joissa toimenpiteet eivät vahingoita geologisesti arvokasta kohtaa, maisemaa tai tärkeää kasvillisuusaluetta. ventointija suunnitteluraportissa. Sen mukaan todella arvokkaita kohteita on lukumääräisesti vähän, mutta pinta-alaltaan ne ovat varsin laajoja. Toimenpideluokituksella pyritään antamaan ohjeita kohteen tarvitseman suojelun asteesta. Arvokkaimpien kohteiden ympärille on yritetty varata kapea suojavyöhyke; muutoin rajaus käsittää ainoastaan itse kohteen. Kasvillisuudesta esitetään tyyppien sijainti ja lajiston harvinaisuudet. Rajaus on yleensä tehty suorin viivoin, mikä helpottaa pinta-alojen mittausta ja kohteen siirtämistä muille kartoille. Neljänteen luokkaan kuuluvat ilman erityismääräyksiä säilyvät alueet;jos tähän luokkaan kuuluva kohde sattuu tuhoutumaan, menetys ei ole korvaamaton, koska lähistöllä on tavallisesti muita vastaavanlaisia kohteita . kulutuskestävyyteen _ja toimenpideluokitukseen. Luonnon kulutuskestävyyden perusteella arvioidaan matkailun, retkeilyn, urheilun, leirinnän, loma-asutuksen ja metsätalouden mahdollisuudet. Huomioon on otettu m yös luonnontilaisuus, yhtenäisyys, monipuolisuus, muinaisja kulttuurihistorialliset arvot, maisema-arvot sekä kohteen mahdollisuudet säilyä tulevaisuudessakin . On pyritty käymään kaikilla peruskartoista etsityillä harjukohteilla. Monilla alueilla seutukaavaliittojen omien harjuselvitysten tiedot paljastuivat tässä tutkimuksessa pahasti vanhentuneiksi soranoton, rakenta misen ja avohakkuiden takia . Sen takia yksityiskohtaiset tulokset on saatettu ainoastaan asianomaisten viranomaisten ja suunnittehjoiden käyttöön. Arvoon sisältyy tieteellinen ja opetuksellinen merkitys, harvinaisuus tai ainutlaatuisuus. Niiden tunnukset esimerkkeineen on koottu taulukoihin 13. muinaishaudat, käräjäpaikat, piilokirkotja historialliset tiet). Har_juilla, _joiden kasvillisuus on täysin tuhoutunut tai joilla on kulttuurikasvillisuutta, voidaan sallia jopa kuluttavia toimintoja. Arvokkaimpia ovat valtakunnallisesti _ja kansainvälisesti merkittävät kohteet. Kussakin luokituksessa on neljä luokkaa. Mikäli tavoitteena on ainoastaan maiseman muotojen tai geomorfologisen kokonaisuuden suojelu , alueella voidaan sallia kanavoitua kulutusta. On painokkaasti huomautettava, että nyt saatuja tutkimustuloksia voidaan käyttää ja epäilemättä käytetäänkin väärin, mikäli ne _joutuvat asiattomiin käsiin . Suojelukohteen rajaukseen on kiinnitetty suurta huomiota: vain kaikkein olennaisin _ja parhaiten 114 säilynyt osa on pyritty saamaan mukaan. Myös tä män tutkimuksen tu lokset vaatisivat jatkuvaa seurantaa. Arvokkaimmat _ja heikosti kulutusta kestävät alueet edellyttävät tiukkaa lakisääteistä suojelua . Yleiskuvaus esittelee muodostuman maisemalliset piirteet, kuulumisen suurempaan kokonaisuuteen sekä tärkeimmät geomorfologiset muodostumat ja kasvillisuustyypit. Maastoretket on suunniteltu matkakilometre1a säätäviksi. Arvokkaimpia harjuja on suojeltava m yös rajoittamalla metsänkäsittelyä. Harjumuodostumien tila muuttuu _jatkuvasti . Luokkaa ei ole määritetty täysin kaavamaisesti, vaan huomioon on otettu virkistystarpeen vaikutus esim . HARJUJEN LUOKITTELU Harjut on luokiteltu kolmella perusteella : arvon, kulutuskestävyyden ja toimenpiteen mukaan . SUOM EN L U O NTO 2/ 75. Maisema-arviossa otetaan huomioon muodostuman ympäristö _ja sen häiriöt, kuten soranottopaikat _ja avohakkuualat. Maakunnallisesti ja paikallisesti huomionarvoiset kohteet on myös erotettu omiksi luokikseen. Kulutuskestävyyteen vaikuttaa maaperä _ja kasvillisuus sekä suunnitellun käytön laatu. Selvitysten perusteella pyritään esittämään suojelutoimenpiteitä (luonnonja maisemansuojeluaueet, rakennuskiellot sekä maansiirtotöiden, soranoton ja avohakkuiden rajoittaminen). Lisäksi mainitaan kohteeseen liittyvät muinaisja kulttuurihistorialliset muistomerkit (esim. Toiseen luokkaan kuuluvat ne alueet, _jotka tarvitsevat lieviä lakisääteisiä rajoituksia. Kolmas aste on pelkin kaavoitusmääräyksin suojeltava alue
Samaa n a ikaan kuitenkin so sia li stisten ma iden luo nnonsuoj elija t, ti ed emiehet ja insinö örit po nnis televat a iva n sam a nlai sten o ngelmien ka nssa kuin heidä n kapita listi set ko llega nsa . " Kaikkea hyvää ka ikille ?" Juuri tä ll a in en tilanne lamauttaa nyt Suo men vapaaeh to ista luo nno nsuojelutyötä . J os luo n toa o lisi myös ihminen ko neineen, kaupunkeineen ja muove inee n, ei enää olisi eroa sa no illa " luo nto" ja " kaikki ". . Tuloksia ei näy läheskään niin paljon kuin pitäisi. Yh den sydäntä lä hellä ovat maa ilma n nä lkää nä kevä t, to inen o n hu o li ssaan valaista, ko lmas yd inaseva ru stelui sta, nelj äs Suo men so ista ja suo jametsistä , viid es SU O ME N L U O T O 2/75 Koskematon luonto voi olla ihmisen ympllristöll . Luonnosta ja ympäristöstä, biosfääristä ja ihmisestä Suomen luonnonja ympäristönsu~jelua koskeva keskustelu on merkillisen repaleista. Ih m isen ympäristöstä puhuttaessa vo id aa n vä itell ä siitä, miten laaja a lue kull oi nkin on "ympäristöä'. Ympäri stö nsu ojeluteknolo gias ta o n tullut idä n ja lä nnen välisen kulttuuriva ihdo n keskein en osa. Luo nno nsuo jeluliikkeen vo il eipä o n niin pa ksu, että leuat eivät aukea tarpeeksi siitä ha ukkaa mi see n. Pi r ka nmaa n ka ikensuojeluyhdi styksen tehtävä. . . · J opa sa no nta " ihmisluo nto" viittaa o mina isu uksiin , jo tka ova t ta hdon ul o ttuma tto mi ssa·. EKOLO G I NEN KRIISI O N TOSIASIA So pui sa rinnakka iselo lu o nnon kanssa on ehkä todellisuutta bushmanni en Kalahari ssa, Uuden 'G ui nea n vuorilla ta i Amazo nin vii da ko issa, mutta teo lli suusma issa sellaista ei o le. . . . Jokapä ivä isessä kielenkäytössä luo n toa on ka ikki se, mikä o n ihmises tä riip p umato nta ja ihmi sen ulko pu o lel la. Rea ktori_jä tteiden käyttäytyminen no u da ttaa ydinfys iika n la keja, ei ihmi sy hteiskunnan . Ri ittävän etää ll e mentäessä tul ee epä il emä ttä vas taan pelkkä " lu onto". J o ka in en ha luaa suojell a itsell een lä heistä as iaa. Syysliittokokouksessa korostettiin Suomen Luonnon asemaa luonnonsu~jelun teoreettisena ja ympäristöpoliit_tisena keskustelupaikkana. 11 5. Miltä kuul os taisi Suo men kaikensuoj eluliitto . Esimerkiksi kuullaan yhä uudell ee n, että ympä ristöo ngelmia on lä hinnä va in markkinata lo us ma issa. Avauspuheenvuoro on tässä ja jatkoa odotetaan. mut\a kaupunkiympllristöll ei juuri voi sanoa luonnoksi. Järjest~jä on paljon, mutta liian suuri osa energiasta kuluu keskinäiseen kahinointiin. ja teknistyneessllkin maailmassa on vielll luontoa . MIKÄ O N LUO NTO A, MIKÄ O N YMPÄRI STÖÄ . Tä llä hetkellä sen päävirta käy lännestä itään ilmeises ti siksi, että o ngelmat o n ensin ko hda ttu lä nnessä. Mikä o li si es im . Po liittise n tarko ituksenmuka isuuden vu o ksi j o skus kiell etää n teo lli suu sm aiden ympäri stö krii sin lu o nne. Ko nkreetti sta saadaan joka a lall a aikaan va in vähän , ja tur hautuminen purkautuu ka tkeruutena " vää rä n linj a n mi ehiä" vastaa n. On vakavas ti epäiltävä niid en jä rkeä ta i rehelli syyttä , j o tka muuta vä ittävä t. Ekosysteemien kanna lta m erkitsee melko vähä n, miten ihminen o n järjestänyt keskinäiset suhteensa, jos hä n ku itenkin tu o ttaa energiansa po lttam all a ö lj yä , hiiltä, m aakaasua ja uraania, j os hän hyö dyntää kova lla tekno logia ll aa n tundran tai aavikon la id a n m arginaalisia ekosysteemejä ta i pyydys tää m erestä eläinvalkuais ta enemmä n kuin m eri tu o ttaa . Meillä kin aja nko htai sessa ydinvo imakes kustelu ssa pitäisi mui staa , että radio aktii visuuden teho stam a korroosio syö yhtä tehokkaasti neuvos,toliittola ista ja ruo tsalaista valio teräs tä . Mutta jos ymmärretään tosikko ma isesti iskulause " ih m inen o n osa luo ntoa", ajaudutaan mahdotto m.uuksiin . . . koti seu tu nsa vanh o ista rakennuksi sta ja kuu des ets ii kadmiumia sä ilykepur ki staa n
mutta rauhanomainenkin tekniikka voi vaurioittaa ekosysteemejä. Sitten riittää huolta _j o roskaantumisell e sekä ilman _ja veden laadu ll e, niiden _j ä lkeen lä hivirki stysalueill e _ja maisemankauneudelle. J o htuuha n esimerkiksi aavikoituminen pääasiassa ih misen yrityksistä kohottaa ravinnontuotantoa _ja elintasoa. .. IHMISEN VÄLITÖN ETU El OLE BIOSFÄÄ RI N ETU Ih m isen vä li ttöm ien tarpeiden tyydyttäminen_ ei mite~kään e~listä b!osfäärin suo1elua. kansallispuistoina. Samantapainen on humuseroosion vai kutus. Mutta kon kreettiset ongelmat osoittavat, että myös sos ialistiset maat tarvitsevat parempaa suunnittelua _ja parempaa teknologiaa. Seuraavina _järjestyksessä li enevät työ_ja asu inympäristö . Teollistuneitten maiden yhteinen keino ympäristönsuojelu ssa on kasvun ra_joittaminen , sääs täminen, vaivannäkö _ja ekol ogisten laina laisuu ksien kunnioittamine n. . Tavanoma inen sota voi myös synnyttää "aavikon" , _jonka kesto riippuu aseista ja il mastosta . Astetta lievempiä ovat ne menetykset, _j oita biosfääri ko kee ihmisen tu hotessa yksittäis iä la jeja tai vaurio ittaessa ra_juilla menetelmillään suuria ekosysteeme jä, kuten aroja , metsiä _ja ves istöjä. Yksilön läh in maailma, vä litön elinympäristö, on se, _j o nka suojeluun hänen motivaationsa on suurm. Kun taloude lli set tarp eet _ja virkistäytymisen vähimmäisvaatimukset on tyydytetty, ihminen vo i _jo pohtia, miten paljon hä n haluaa säästää laa_jah koja ekosysteeme jä luonnontilais ina, es im . Myös ihmisyksi lön tarpee t voidaan asettaa _järjestykseen , _joka tosin osittain riippuu o los uhteista. Jos ilmakehän om inais uudet muuttuvat es im . Vietnamin aseet ovat tuhonneet elllmän laajoilta alueilta . Aavikkorotat, kaktukset _ja kap ustarinnat vo ivat tosin o lla mieli ssään, mutta alueen ylläpitämän elämän määrä, biomassa, pienenee ratkaisevas.ti. . Ilman ja sisävesien suo jelu teollisuussaastei lta hyödyttää paikallisia ekosys teeSUOMEN LUONTO 2/75. Kaikki biosfäärin vaarat ovat tietysti myös ihmisen vaaroja. Esimerkiksi suoma la inen ei _juuri ole huolissaan ruokansa määrästä .Mutta hänkin pelkää _jo ravintonsa DDT :tä, metyylielohopeaa tai syklamaattia. radi os trontiumin vapa utuminen suurina määrinä maaekosysteemeihin voi m yös _j ohtaa mittaviin katastrofe ihin . Jos maailman m eret myrkyttyvät, seuraukset ulottuvat tuhoisina myös maaekosysteemeihin. Mutta mitä kauemmas edetään ihmisen lähimmäs tä ympär' stöstä, sitä enemmän ihmisen tarpeet yhtenevät biosfäärin etuihin . PCB :n ka ltaisen ympäristömyrkyn tai esim. On mahdotonta sanoa, m iten pal_jon aavi ko iden nykyin en lev iäm inen Saharakin laa_je nee etelään vuos itta in vii tisenkymm entä kilometriä -_johtuu teo lli suusmaiden fossiilisten energianlähteiden synnyttämästä hiilidioksidista. Plutonium PCB DDT Metyylielohopea Ympäristömyrkkyihin liittyy totaalisen tuhon uhka . Mutta sen vaikeinta ongelmaa , pitkäikäisiä transuraanijätteitä, on ilm eisesti mahdotonta ihmi svoi min hoitaa niin, että ne eivät _joskus , ensi vuonna ta i tuhannen vuoden kuluttua , a ih euta maailmanlaajuista sätei lykatastrofia. Vietnamin pommit _ja kemikaalit ovat tuh onneet ekosysteemeitä ainakin kymmeniksi vuosiksi. Aavikon _j a tu ndran leviämi stä voidaa n myös pitää luonnontalouden tappioina. Mutta useimmat edelläma ini tut sei kat ovat samalla niin etä isiä, että niitä ei koeta polttaviksi. J o vuosisadan kuluttua tuhotun pello n tai metsän pohjana voi o lla uusi humus , jos maata hoide taan o ikein. Luonnonvarojen a hne, lyhytnäkö inen hyödyntäminen _johtaa aina ekosysteemien tappioihin. . Jossakin vaiheessa on pakko huolehtia metsän ja veden jatkuvasta tuotosta. ja eroosio tuhoaa peruuttamattomasti laajoja ekosysteemejä. Nii ssä vo i tutkia lu onnon lainalaisuuksia, hiljentyä pohtimaan syysuhteita _ja saada virikkeitä lu ovaa työtä varten. Maapa ll on elämää uhkaavat vaarat voidaan asettaa likimääräiseen tärkeysjärjestykseen. 116 Sosialistinen suunnitelmatalous on sinänsä verraton keino torjua ympäristöongelmia, _ja _joitakin kunnioi tettavia tu lo ksia on saatukin. . . Paten tti ratkaisuj a e1 o le. Jo _järkevä _jätehuolto sääs tää ekosysteem ejä. Suu nnittelukin on usein vain ongelmien lykkäämistä, siirtämistä tai laimentam ista. Foss iilisten polttoaineiden loppum inen ei kä suinkaan ilmakehän muuttuminen on saanut teknologian etsimään ratkaisua ydinvoimasta. Pienikin yd insota lo isi erää nla ista aav ikkoa, mutta se saattais i väh itel len palata ennalleen. MIKÄ UHKAA BIOSFÄÄRIÄ . hiili d io ksidin li sääntyessä tai otsonin vähentyessä, ko ko elämä on vaarassa liiallisen lämmön _ja tappavan ultravio letti säteilyn vuoksi. Asia on p1kem mmkin päin vastoin. Usein siihen liittyy energian käytön lisäys, mikä aikanaan vain li.asaa ongelmia . MIKÄ H UOLESTUTTAA IHMI STÄ. Niiden _jälkeen ovat ehkä vuorossa elämisen kustannukset, jotka yhä enemmän perustuvat energiaan _ja muihin uusiutumattomiin lu onnonvaroi hin . ..
Tätä korostaa mm . Vielä huolestuttavampaa on se, että niistä p1,1hutaan "laajana" tai " kokonaisvaltaisena" luonnonsuojeluna . Kansallispuistot säästävät laajojen alueiden ekosysteemejä. Aurinkokeskisyyden oivaltaminen antoi o ikeammat mittasuhteet. DDT-kirjoittelussa korostetaan a ina sen ihmiselle aiheuttamia vaaro ja. Vilkas keskustelu _ja laaja tutkimustoiminta _johti tiukkoihin rajoituksiin. Näytti siltä, että maiden hallitukset olivat kerrankin tehneet kaukonäköisiä ratkaisuja torjuakseen koko biosfääriä uhkaavan myrkyn . Merien kuoleminen 10. jo.Bakin vaiheessa siitä tulee ihmisen kuolinympäristö. SUOMEN LUONTO 2/75 Samaa oivallusta tarvitaan nyt suhteessa biosfääriin. Luönnonsuojelulla ei voi olla tärkeämpää tavoitetta kuin elämän jatkumisen, ekosys teemien tasapainoisen toiminnan turvaaminen. Reino Rinne ilmaisee asian sattuvasti: "Ihmisen elinympäristö" miksi vain siitä huolehditaan, miksi ei koko ekosystee mistä, elämänkentästä .1 "Ihmisen elinym päristö", jossa luonnon tasapainolla ei muutoin ole väliä, ;ossa muut eliöyhteisöt saavat tuhoutua miten tahansa, ei kestä. "SAASTEVUOSI" Eurooppa laisen Luonnonsuojeluvuoden 1970 englanninkielinen nimi (Conservation Year) viittasi ekosys117. Perus teellisten tutkimusten jälkeen sitä voidaankin pitää sairauksi ll e altistavana tekijänä. Monilla muillakin ympäristökysymyksillä on kahtalainen luonne. Uusiutuvien luonnonvarojen ehtyminen 4. B I O S F A A a 1 .... VÄÄRINKÄSITYS , JOKA ALKOI DDT :STÄ Kirjassaan " Äänetö n kevät" Rachel Carson sa noi kansa ntajuisesti sen, mikä tiedemiesten sanomana ei ollut a ikaisemmin mennyt perille. Mutta ilman pahoja työtapaturmia se ei koskaan voi aiheuttaa ihmiselle sitä, mitä se o n tehnyt muuttohaukoille. Asutuksen ja teollisuuden jätteet 3. Edelläluetellut tekijät voidaan silloin sijoittaa samaan asteikkoon, joka alkaa ihmisestä ja päättyy biosfääriin. Maaekosysteemien tuhoutuminen 9 . Kun luonnonsuojeluväki sanoo tavoitteekseen myös ihmisen toimeentulon turvaamisen, sen on nähtävä ongelmien kokonaiskentässä juuri se 0.1a, jossa se on asiantuntija ja ;osta muut eivät huolehdi. Osasyynä o li ti etys ti ekologisen tiedon puute. Tästä syntyi väärinkäsitys, että luonnonsuojelua on ihmi sen ravinnon tarkkailu. Ravintoketjun myrkyttyminen 11. Työja asuinympäristön puutteet 1. Humuseroosio 6. Hiilidioksidi ja hiukkassaaste ovat globaalisia jättiläisluokan ongelmia, joita ei yritetäkään ratkaista. Elämän suojelussa o n keskitettävä päähuomio biosfäärin ja sen toimivien yksiköiden, ekosysteemi en, suojeluun. Tarkka järjestys riippuu olosuhteista, joten kaavio on vain likimääräinen. DDT-kiellon syynä ei siis ollutkaan bi osfåä rimyrkky (oheisen kaavion n:o 12) vaan ihmisravinnon laatu (n:o 1), jo ka vielä Borlaugin mukaan on toisarvoinen tekijä ravinnon määrän rinnalla. Tämä ennen Galileita vallinnut näkemys oli vääristynyt, koska ihminen kuvitteli itsensä kaikkeuden keskukseen. Ravinnon puutteet • ihminen Kaavio havainnollistaa erilaisten ympäristöongelmien merkitystä elämänsuojelun kannalta. DDT ja muut kestävät yleismyrkyt kulkeutuvat arvaama ttomilla tavoilla biosfäärissä _ja rikastuvat o dottamattomiin paikkoihin a iheuttaen tuhoja . mejä. Ihminen kokee tärkeiksi häntä lähellä olevat asiat, mutta biosfäärin kannalta ulkokehän tapahtumat ovat tärkeimpiä ja kauaskantoisimpia. Kaaviota voidaankin pitää eräänlaisena ympäristönsuojelijan "tiedostamisen tikapuuna". 13. Edelläolevasta selviää, että koko ympäristönsuojelun kentässä juuri näillä seikoilla on kaikkein vähiten tekemistä todella laajan, biosfää ri ja ekosysteemikeskeisen suojelutyön kanssa. Geneettisten luonnonvarojen menetys 8. Ilmakehän turmeltuminen 12. Liiallinen keskittyminen ihmisen välittömiin tarpeisiin on osoitus vääristyneestä maailmankuvasta. Niiltä koetetaan suojautua. Sodat 5. vihreän vallankumouksen 1sa Bo rlaug vaatiessaan DDT:n käytön jatkamista, koska sillä voi daan lisätä ravinnontuotantoa. Suurimpia, kauaskantoisimpia ja vaikeimpia ovat ne ongelmat, jotka ovat ylinnä, lähinnä biosllläriä, mutta ihmisellä on taipumus kokea tärkeimmiksi ne, jotka ovat häntä lähinnä, vaikka niillä ei olisi sanottavaa merkitystä elämänsuojelun kannalta. Aavikon ja tundran leviäminen 7. Oheisessa kaaviossa tämä on tehty samankeskisten kehien avulla. Valitettavan yleisenä elää meillä käsitys, että ~hmisen välittömistä tarpe ista huolehtiminen olisi luonnonsuojelua. Osoittaa yhteiskunnallisen vastuuntunnon puutetta, jos päähuomio ekologisessa kriisitilanteessa kohdistetaan toisarvoisiin seililioihin. selvitti syysuhteita ja päästi tieteen kehittymään. Tästäkö o li kysymys . Edellisellä ei ole mitään ekosysteemitason va ikutuksia ja jälkimmäinenkin vaikuttaa vain melko paikalli sesti. Uloin kehä on biosfääri, elonkehä, joka sulkee kaiken sisäänsä. Ilman saastumisessa kiinnitetään paljon huo miota häkään ja rikkidioksidiin . Kuvio tuo mieleen entisaikojen maakeskisen maailmankuvan . YMPÄRISTÖNSUOJELUN KOKO KENTTÄ Sekä ihmisen vä littömän läheisyyden että biosfäärin suojelua voidaan yhteisesti kutsua ympäristönsuojeluksi. Myös voimaloiden radioaktiivisuudesta puhum inen yritetään väkisin rajoittaa koskemaan nykyisiä välittömiä sä teilyriskejä. Uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen 2
Suomen luonnonsuo jeluliiton kulta inen a nsio m erkki myo nnettiin V. Monet suoj eluohj elma t kulkeva tkin IUCN/ WWF-projektien nimellä. Muualla maailmassa keskusteltiin eko systeemeistä _ja luonno nvaroista (_ja mainittiin o sakysymyksenä teo llisuussaasteetkin ), mutta meillä vietettiin pelkkää " saastevu o tta" _j a kartettiin luo nno nsuojelu a. Vastaavaan menettelyyn ei Suomessa o le päästy, koska Suo men luo nno nsuojeluliitolla ei perustami sen aikaan yksinkertaisesti o llut luonnonsuojeluohjelmia rahoitettavaksi. Suomen luonnonsuojelun polttavimpia ongelmia on suojametsien . Ehkä _juuri tämän vuoksi saastumi seen tunnettiin ko profilian ka lta ista kiinnos tusta . Epäluul o t kytevä t yhä . Siksi puhutaa nkin geneetti sistä , kaikkein arvo kka immista luo nnonvaroi sta . . Meillä vuoden sa no m a " luo nno n su oj elu on ihmi se n suoj elua" käsitettiin a iva n nurinkuri sesti . Tutkimukset pa lj astiva t elo ho pealä hteitä ja saastuneita ves ialueita. . Lisä ksi niillä on erittäin kauas ka nto inen merkitys indikaattorila_je ina (meriko tka n tapaan ) _j a eko logisen ti edo n lähteinä. KLASSISE N LUONNON SU OJEL UN PAIKKA Luo nno nsuo jeluvuoden _ja parin sitä seuraavan vu od en kiinnos tu s ihmi sen välittö mää n elinympäristöön o li sikä li vä lttämä töntä , että silloin lu o tiin perustaa nykyisell e ympäristö nsuo jelun ha llinnollemme. . Maankamaraan kajoamisella voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset ... Kun vuosi o li kulunut ensimmäisestä o nnetto mas ta pää tö kses tä , Suo m en luonno nsuoj elulii to n ha llitus vi elä huo ma utti Ko tkarahastolle siitä, että kerä ttyjä varoj a ei o llut jaettu po romiehill e. . Ekosys teemi kes keisen luonnonsuo jelun kanna lta kysymys o n kuitenkin luo nno nta louden perusyksikö istä . Sitä löytyi. Lopullisena tavo itteena o n ti etenkin meriko tkankin suo jelussa pidettävä Itämeren puhdi stamista. ja myrkyt tai vaino voivat hllvittllll sukupuuttoon lajeja. Mutta ihmisen sij a iskärsijä _j a myrkynmaista_j a m erikotka _jätettiin o man onnensa nojaan tuho utumaan. Suo men Rahasto rakensi no peasti omat ohjelmansa kotimaisten ko hteiden (mm. Ko tkaa pidettiin niin vähäpätöisenä yksityiskohtana, että liiton arvovalta o li si siitä vaarantunut . Kotka kampanja toteutettiin sitten muilla vo imilla, _ja siitä syntyi ensin Kotkarah asto, sitten ULP _ja nyt lopuksi Suo men Lu o nno nsuolejun Säätiön pääosa (yli 100 000 mk ). Mutta sen ei pitä isi itse ha rhautua liia n pitkä ll e, sillä sill o in o mat työ t _jäävät tekemä ttä. merikotka, metsäpeura, Kesonsuo ) ympärille, ja se SU OM EN L U O NTO 2/75. 118 teemi en sä il yttä miseen. Hä nell e se o n elitististä puuhaa, _jotakin sellaista, mille riittää a ikaa vasta kun ihmisyhteisön sisäiset o ngelmat o n ra tka istu . . Luo nno nsuo jeluvuonna la iminlyötiin suo malaisten ekosysteemien suo jelu täydelli semmin kuin kos kaan a ika isemmin . On siis kysymys myös ihmi syyden suojelusta, ihmise n suo_jelun korkeimmasta asteesta. Yhtä ja to ista saa tiinkin a ikaan elohopeavirtoj en tyrehdyttämiseksi. Tarko itettiin , että ihminen vo i elää va in terveessä ekosysteemi ssä , mutta se ymmärrettiin keho itukseksi hu o lehtia ihmisen terveydestä . Maa_ja merikotkiemme lähihi storia ta rj oaa monta opetusta , se kä hyvässä että pa hassa. KOTKIEN OPETUKSET Ekosysteemi keskeisestä aj a ttelusta hu o limatta luo nnonsuo_j eluvä en on ti etenkin pid ettävä aina yhteyttä sinne, mi ssä ti etoa tarvitaan . l 970 Jun Uill e, japa nil a iselle lääkärille. On myös mui stettava koskemattoman luo nn o n merki tys esteettisten elämysten anta ja na ja mielenterveyden ylläpitäjänä . Luo nno nsuo jelukes ku stelumme eksyi ahta ille syrjäkujill e, _j o ilta se ei vi eläkään o le löytänyt takaisin . Tämä säätiö rahoittaa Kansa invä lisen luo nnonsuojeluliiton (IU CN ) to imintaa. ja Itllmeren suojelu peruuttamattomilta vaurioilta. Vuosikymmeni ä to iminee t aktiiviluonnonsuo jeli_j a t tun siva t keskusj ärj estö nsä pettä neen heidät " luo ntoa unohtava n" luonno nsuojelun vuosina . . , . Lu o nno nsuo jelun kipeimmäksi ongelmaksi koettiin " tehdas" _ja sen päästämä '' saas te''. Vuo nna 197 l Suomen luonnonsuo jeluliiton ha llituksen enemmistö kieitäytyi yhteistoiminnasta Munkkini em en yhteiskoulusta lähteneen ko tka nsuo_jelukampanjan kanssa . Hallitus askarteli sill o in ihmisen välittömän ympäristön o ngelmien kanssa. Sen suoj elu käynnistyi vas ta Maailman Luonnon Sää tiön (ja myö hemmin Luo nto-Liiton ) o ttaessa sen hoiviinsa v. Kun Ruo tsin linnut _ja Japa nin ihmi se t a lko iva t kuo lla metyyli elo hopeaa n, alettiin elo hop eaa etsiä myös Suo men lisää ntymiskyvyttömi stä meriko tkista . Kiitos ta ei annettu siitä, että Suo men maako tki en vu os ikym meniä ja tkunut rom ahdus o li vihdo inkin saa tu pysä h tymää n. MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖ Syksyllä 1973 perustettiin World Wildlife Fundin (WWF) Suomen Rahas to . Henkilön, _jonka maailmankuva o n ihmiskes keinen, o n va ikea ta ymmä rtää kasvien, eläinten _j a luonno na lu eid en suo jelun m erkitystä. l 972. Mutta vapaaehtoi seen luo nnonsuo jeluliikkeeseen se _jätti pahan arven
Opetus: mitä tärkeämpi jokin ongelma on elämän suojelun kannalta, sitä vaikeampaa on kerätä sen taakse joukkoliikettä ja sitä tärkeämpää on levittää siitä asiallista tietoa. Ihmisen ruokaa _ja asuntoa voidaan korjata pikkusummilla. Korkea _jäsenmaksu karkottaa jäsenet, varsinkin kun työn tulokset hyödyttävät ehkä tulevia polvia tai ne ja kautuvat huomaamattoman laimeina hyvin suurelle ihmisjoukolle. Ekonomit laskevat kaiken rahassa. Osa paperisodastakin voi edistää ympäristönsuojelua muokkaamalla asenteita ja samalla mutkien kautta jotakin konkteerttista aikaan. Tämäkin vainoharhainen epä luulo elää yhä, vaikka WWF on tämän päivän maailmassa ainoa organisaatio, _joka on pystynyt toteuttamaan laji en ja ekosysteemien suojelua kehitysmaissa. Teollisuudessa, liikenteessä, maatalo udessa _ja muissa elinkeinoissa on kaiken aikaa pyrittävä yhä "pehmeämpiin", ympäristöystävällisempiin menetelmiin. Ekosysteemien varjeli_jan korviin kantautuvat vieläkin "saastevuoden" jäämistönä syystökset "ihmisen unohtamisesta". On kuitenkin selvää, että esim. Parempaa käyttöä maamme metsävaroille silloin tuskin on. Jo vähäisillä puunjalostusteollisuuden prosessimuutoksilla on vähennetty sellutonnista syntyvää jätemäa119. jätehuolto, liikenne, energia, suunnitteluja sijoittamiskysymykset sekä lähivirkistysalueet. Mutta "luonnontalouden säätdyjär_jestelmä ei tunne rahaa . SUOMALAISET EKOSYSTEEMIT Ekosysteemikeskeisen suojelutyön on kohdistuttava sekä koskemattomiin luonnonalueisiin että ihmisen käytössä olevien ekosysteemien jatkuvan toiminnan turvaamiseen. ELÄMÄNSUOJELUN ONGELMAT Luonnonsuo_jeli_ja tarvitsee tuekseen _j o ukkoliikkeen. On kysymys vain siitä, keneltä insinööri saa ohjeensa. Tähän asti ohjeet on antanut ekonomi ja tuloksena on lyhytnäköi!!en rahallinen etu, haaskaus ja kova teknologia . Luonnonilmiöt ovat konkreettisia: aine, energia ja elävät olennot liikkuvat _ja muuttuvat. Mutta inisnöörin kanssa ekologi kyllä pystyy puhumaan, sillä tämäkin puhuu aineesta, energiasta _ja niiden muutoksista. metsien tai vesien moninaiskäytön laa_jakaan toteuttaminen ei voi poistaa koskemattomi en ekosysteemien tarvetta, vaan tavoitteena on maan eri osissa sijaitseva, erilaisia ekosys teemejä käsittävä luonnonalueverkosto nyt vireillä olevan kansallispuistosuunnitelman periaatteiden mukaisesti. Pi enenkin pilaantuneen _järven kunnosta miseen hupenee helposti mil_joonia. Aavikon tai tundran tuhoaman metsän valtaaminen takaisin on vielä kaliimpaa. "Saastevuoden" taustaa vasten monet näkivät säätiössä _jonkinlaisen raha piirien vastaiskun "edistykselliselle" tai " ihmiskeskeiselle" luonnonsuojelulle, yrityksen siirtää huomio saastekysymyksistä vaarattomiin kohteisiin. Mitä tärkeämpi ja kauaskantoisempi jokin ongelma on, sitä kaliimpi on sen ratkaisu. Tärkeitä ovat myös luonnonvarojen (e tenkin uusiutuvien ) suojelu ja niihin liittyvät ilman ja veden pilaantumisongelmat, mutta näiden suojelu alkaa yhä enemmän siirtyä viranomaisille. Toinen ongelma on raha . Se on tapahtunut IUCN :n parhaiden asiantuntijoiden _johdolla _ja kyseisten maiden hallitusten ja asukkaiden ehdoilla. WWF:n hiljattain käyn nistämän tiikerinpelastusohjelman kustannusarvio pelkästään Intian osalta on kahdeksankymmentä miljoonaa dollaria. Jos eskosysteemitason ainoaksi konkreettiseksi muutokseksi _jää paperipuun hakkuu _ja vastaava vesistöjen _jätekuorma, olisi ilmeisesti parempi, että lausunnon sorvaajat menisivat metsään ja ripustaisivat kukin edes yhden linnunpöntön. Tästä _johtuu, että ekonomit ja -logit eivät ymmärrä toisiaan, vaikka molemmat puhuvat taloudesta. Vapaaehtoisessa .1ar.1estöto1mmnassa rahakysymys merkitsee sitä, että muodollisilla _jäsenmaksuilla ei koskaan päästä käsiksi todellisiin ongelmiin. Luonnon suojelua on siten vain sellainen toiminta, jota vastaa jokin myönteinen ilmiö ekosysteemissä. Myös nämä kysymykset kuuluvat nykyisin yhä enemmän viranomaisille. Se merkitsee säästämistä, kierrätystä , pienten yksityiskohtien huomioonottamista, järkevää hajasi_joitusta _ja kokonaisuuden oivaltamista toiminnan kaikissa vaiheissa. on lyhyessä a_jassa päässyt lupaaviin tuloksiin. Mutta ihmisten enemmistö on kiinnostuneempi omasta lähiympäristöstään ja elintasostaan kuin tulevien polvien tai kaukaisten paikko_jen ongelmista. Vain kustannuksista huolehtiminen on _jätetty pahamaineisille raha_ja teollisuuspiireille. INSINÖÖRIN UUSI TULEMINEN Luonnonsuojeluväki on perinteellisesti pitänyt vihollisinaan penseiden virkamiesten ohella ekonomeja ja insinöörejä. Mutta mitä tapahtuu luonnossa, kun kirjoitetaa n: "Neuvoston mielestä on olemassa ilmeistä tarvetta kehittää ja soveltaa näitä yhteiskunnallis-taloudelli sia kustannus-hyötytarkasteluja _jotka kattavat menetemät ja tekniikat, kuten sosiaali-indikaattorit, kustannushyötyanalyysi, panos-tuotosmenetelmä, materiaalija energiakirjanpito-ope_raatioanalyysi siten, että niitä voidaan osaltaan käyttää ihmisten hyvinvointia ja elinympäristöä koskevien päätösten pohjana" (Ympäristönsuojeluneuvoston lausuntoa Suomen Akatemian laatimasta ympäristötutkimuksen toimintaoh_jelmasta). Jälkimmäisiin on lisäksi sovellettava mahdollisimman pal_jon moninaiskäytön SUOMEN LUONTO 2/75 periaatetta, _joka yleensä onkin hyvin sopusoinnussa sekä taloudellisen käytön, ekologisen monimuotoisuuden että alkuperäisluonnon suojelun kanssa . MIKÄ ON LUONNONSUOJELUA. WWF-keskusteluakin on moneen kertaan yritetty muuttaa ihmisen välittömän ympäristön suojeluksi, vaikka säätiö _jo nimeä myöten on perustettu juuri luontoa suojelemaan (wildlife = "villielämä"). Näitä ovat esim. Esimerkiksi linnunpöntön ripustaminen merkitsee es kosys teemin konkreettista ja ilmeises ti myönteistä muutosta. Näiden valvomisessa ja auttamisessa luonnonsuojelujärjestöillä on yhä edelleen mittava tehtävä . Ihmisen välittömän elinympäristön suojelu ei ole juuri lainkaan ekologinen kysymys, mutta siitäkin johtaa lukuisia yhteyksiä myös luonnon ja luonnonvarojen suojeluun. VAPAAEHTOISEN LUONNONSUOJELUTYÖN PAINOPISTEALUEET Sivun 11 7 kaaviosta voidaan hahmotella suomalaisen ekosysteemisuo_jelun tärkeimmät tehtävät.Jos jätetään huomiotta ilmakehän hiilidioksidi , sodat _ja muut meistä suurimmaksi osaksi riippumattomat tekijät, havaitaan keskeisiksi Itämeren _ja Lapin suojametsien suojelu, ydinvoimalat, DDT:n _ja PCB :n kaltaiset ekosysteemim yrkyt sekä Suomelle ominaisten luonnonelementtien suojelu. Suojelun avulla yritetään pitää tapahtumat oikeilla raiteilla. Jos ohjeet antaisi ekologi, voisi syntyä pehmeämpää teknologiaa _ja luonnontaloudellista säästöä. Raha antaa väärää informaatiota luonnonvaro_jen tilasta _ja luonnon tasapainoista" (Jussi Raumolin , Katsaus 2/1973)
Suuntausta voidaan varmasti _jatkaa . Ne muistuttavat erehdyttävästi toisiaan . Yksilötason to1mmtaa pyntaan _joskus vähättelemään, mutta ainakin tähänastiset tulokset ovat syntyneet pääasiassa yksilöiden tiedon, sisun ja alo itekyvyn pohjalta . Jätteiden erilliskäsitteiyllä päästään kyllä tuloksiin . Tärkeät kysymyksethän eivät edellä esitetyistä syistä voi kerätä suuria äänestäjämääriä, ellei niihin liity suurta ja kallista valistuskampanjaa. Ekologian lakeja loukkaavaa lainsäädäntöä on oikaistava . J okseenkin jokaisella puolueella on ympäristöpoliittinen ohjelma. Jakoa ei ole koskaan perusteltu. Työn sankareita on toki muitakin. Ainakin nykyisellään puoluepolitiikan mukaantulosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. MITEN SUOJELLAAN . Maamme vesistöjen tilasta puhuttaessa ei pitäisi unohtaa, että noin kolmannes hapenkulutuksen lisäyksestä (BHK) johtuu asutusjätevesien ravinteista eli yksilöiden päästämistä viemärijätteistä . Järjestötasolla voidaan odottaa pal_jon meneillään olevalta organisaatiouudistukselta. Luonnon mekanismit perustuvat pieneen yksikköihin, erityisratkaisuihin ja paikallisiin olosuhteisiin, ja niitä ihmisen on pehmeällä teknologialla jäljiteltävä. Hallinnon viisaita toimenpiteitä on kiitettävä _ja tyhmiä moitittava . Yhteistä on sekin , että mikään puolue ei ole keskittynyt luonnontalouden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Sen piirissä riittää työtä kaikille , sekä moniin ongelmiin perehtyneille yleismi ehill e että suppeille spesialisteille. Tuloksiin päässeet luonnonsuojeli_jamme eivät koskaan liene puhuneet suuria sanoja kokonaisvaltaisuudesta, vaikka heidän työskentelytapansa on edellyttänyt suurten kokonaisuuksien ymmärtämistä. Käytännössä puolueet ovat tulleet luonnonsuojeluliikkeeseen esittämään omia ahtaita näkemyksiään. Poliittisten puolueiden kiinnostus ympäristönsuojeluun on sinänsä myönteistä. Mutta käytäntö osoittaa toista. Jos koko se suunnaton energiamäärä, _joka nyt on käytetty_junttaukseen _ja _juonitteluun , olisi käytetty luonnonsuojeluun, voisi luontommekin tila olla toinen. Mitä Suomessa tiedettäisiin metyylielohopean biologisista vaikutuksista ilman Pekka Nuortevaa, mitä olisi soidensuojelu ilman Urpo Häyristä _ja mikä olisi Kuusamon koskien tila ilman Reino Rinnettä tai metsäpeuran asema ilman Martti Mantosta. Masentavin piirre viime vuosien luonnonsuojelukeskustelussamme on kuitenkin se, että niitä, _jotka eniten tekevät, eniten haukutaan. Tämä johtunee siitä, että jokainen puolue pyrkii kartuttamaan kannatustaan asettamalla syötiksi vain ihmisen välittömän ympäristön kysymyksiä. KUKA SUOJELEE . Se edellyttää tietoa, vaivaa, _joustavuutta _ja nokkeluutta. LUONNONSUOJELUN LINJA Vuodesta 19 7 2 lähtien Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukseen on valittu _jäseniä kahdelta listalta. Vastainen työ on keskitettävä konkreettisiin kysymyksiin _ja menetelmät on siten valittava, että _jotakin konkreettista ilmenee ekosysteemien tasolla. . kanssa. KOKONAISVALTAISESTI. Jokainen heistä on asettanut selkeän tavoitteen ja pyrkinyt siihen tilanteen vaatimilla 'keinoilla. Jäsenkanta vaihtuu , syntyy kiistoja ja hajaannusta , toiminta lamautuu . Yksi vesienpuhdistuksen ongelmista on se, että puhdistamon altaisiin tulee asutusjätevettä, jonka puhdistamiseen sopii biologinen menetelmä, mutta sinne tulee myös teollisuudesta ja laboratorioista myrkyllisiä aineita, _jotka tappavat puhdistajamikrobit. Myönteistäkin siinä voidaan nähdä: nyt voi suunta olla vain ylöspäin. Ylläolevan perusteella on selvää , että luonnonsuojelussa on vain yksi linja, ekologinen. Kun saadaan aikaan yhden tai muutaman kunnan alueella toimivia luonnonsuojelusjärjestö_jä, voidaan asettaa selvät aiueelliset tavoitteet ja pyrkiä niihin yhdessä kunnanviranomaisten, koulujen, muiden alojen _järjestöj en jne. "Kokonaisvaltainen" kuuluu _jo kielemme epäsanoihin. Laiskaa ihmistä kiehtoo ajatus , että yksi keino ratkaisisi monta ongelmaa "kokonaisvaltaisesti". On puhuttu ''ihmiskeskeisestä,' ' "edistyksellisestä" , "demokraattisesta", "laajasta" _ja "kokonaisvaltaisesta" luonnonsuojelusta ja sen vastakohtana yleensä· "tavallisesta" tai "oikeasta" luonnonsuojelusta . Luonnonsuojelulla on vain yksi linja, luonnon suojelu sen omilla ehdoilla. Enimmäkseen se merkitsee tyhjiä sanoja tai teoreettisia kaavioita , _joissa salaperäiset nuolet, palautteet _ja informaatiovirrat johtavat neliöistä ympyröihin ja kolmioihin. Keskustelun pohjalukemat saavutettiin taannoin, kun "Phtirius" (Seppo Hannus ) hyökkäsi tekopyhästi Pentti Linkolaa vastaan Molekyylissä 6/74 . Tavallisin syytöksen sisältö on "oikean näkemyksen" puute. Ympäristön epäkohdat määrittelevät ne keinot, joita kulloinkin on käytettävä , mieluimmin lainsäädännön sallimissa puitteissa. Ällistyttävän suuri osa suomalaisen luonnonsuojelu työn saavutuksista on muutamien sisukkaiden yksilöiden työn tulosta. Asioihin perehtymättömässä tämä sana luonnonsuojelun yhteydessä voi kuitenkin herättää toivon viisasten kivestä , joka kertaheitolla ratkaisee kaikki ongelmat. Ekosysteemissä kaikki tapahtuu kuten ennenkin. Energian hinnannousuun liittyneen säästöohjelman menestys johtui pääasiassa yksilötason uhrauksista. Suomen vapaaehtoinen luonnonsuojeluliike alkaa päästä tuloksiin, kun sen edustajat unohtavat ahtaat kuppikuntaetunsa ja keskittyvät y~dessä miettimään niitä konkreett1s1a keinoja, joiden avulla autetaan sovittamaan ihmisen taloutta luonnon talouteen. Kuitenkin sekä liittokokouksiin että _jäsenjärjestöjen vuosikokouksiin on liittynyt katkeraa taistelua, jota on osaksi käyty peitetysti, osaksi avoimesti puoluepoliittisin tunnuksin. Ekologista tietoa on levitettävä. rää _ja säästetty sekä raaka-ainetta että energiaa. Tuloksena on luonnonsuojeluliikkeemme nykyinen hajaannus, jolla tuskin on vastinetta missään muussa maailman maassa. Osoittaahan se, että kysymyksiä pidetään tärkeinä. Kerran uskottiin myös , että DDT ratkaisisi " kokonaisvaltaisesti" tuholaisongelmat. Teuvo Suominen SU OMEN L U ONTO 2/ 75. Samalla voi tietysti itsekukin ajankulukseen _jupista _jotakin kokonaisvaltaisuudesta ja toisinajattelevi en typeryydestä , jos tekee sen kyllin hil_jaa, eikä sen vuoksi keskeytä omaa tai häiritse toisen varsinaista työ tä . Järjestään on moittijana joku teoreetikko, joka ei itse ole saanut mitään 120 vastaavaa aikaan. Kun luonnonsuojelujärjestöjen valta siirtyy erilaisten kaappausten kautta kuppikunnalta toiselle, vieraantuu joukosta ensimmäiseksi rivityöntekijä. Teoriansa luonnonsuojelijoiden pitäisi mennä poliittisiin puolueisiin antamaan laajaa tietoa luonnontaloudesta. Piiritason _järjestöt vciivai puolestaan ohjailla _ja niveltää toisiinsa pienempien yksiköiden toimintaa
Luonnorivaraongelmia käsitellään suorastaan koomisen kaavamaisesti: myönteisinä esimerkkeinä lainataan sivukaupalla Neuvostoliitto-lehden ympäristönumeroa _ja todetaan, että ympäristön tila itäisessä naapurissamme tieteen ja tekniikan ansiosta kaiken a ikaa paranee; kielteisenä esimerkkinä mainitaan moneen kertaan USA ja Vietnamin sota. Teuvo Suominen ') Laine sai raastuvanoikeudessa 5. Yhteiskuntaa käsitellään marxilaisen yhteiskuntateorian kannalta. . 121. Eri asia sitten on, miten moni käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta. Kirja ei varsinaisesti opasta vesien suojeluun eikä tutkimiseen, vaan antaa sellaista perustietoa, jonka avulla maallikkokin ymmärtää, miksi jokin toimenpide on vesille turmiollisempi kuin toinen ja millaisin yleisperiaattein vesien likaantumista olisi torjuttava. 3. Kirjan nimen keksiminen lienee tuottanut tekijälle vaikeuksia. Muut liitteet esittelevät lainsäädäntöä, hallintoa, tutkimusta jne. Teuvo Suominen YHTEISKUNTA ILMAN EKOLOGIAA Heikki Haapala, Yrjö Haita, Mikko Ojanen Ja Pentti Sepponen: Ekologia ja yhtmlwnta ( Pohjoismaisen Kesäalwtemian Oulun osaston "Ekologia j a yhteiskunta ' ' -piiri , Oulu 1974), 108 s. Havainnollisista kaavioista on karsittu epäolennaiset yksityiskohdat. Kirja herättää joukon ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta se teoreettisuudessaan , ahdasmielis_yydessään ja fraseolog1assaan tuo mieleen epäilyksen nerokkaasta parodioinnista, mutta toisaalta siitä henkii vakava ja ideahsu_~en luottamus siihen, että ympänstokysymysten lopullinen ratkaisu on löyrynyc. Kirjan v11s1to1sta lukua esittelevät Suomen sisävesien erityispiirteitä, vesien käyttöä , kuormitusta, jätevesien käsittelyä, järvien kunnostusta, vesistötutkimusta ja vesiensuojelun organisaatiota. Melkein ka ikissa muissakin luvuissa käsitellään tuohtuneesti Linkolan ajatuksia. Brander esitetään "demokraattisen ympä ristönsuojeluliikkeen'' vastustajina. tämänkaltaisista kirjoista. vesien fysiik~sta, _kemiasta ja biologiasta. "Yhdistystoiminta suuntautui siis saavutettujen luokkaetujen säilyttämiseen. Suomen vesien tila ei ole kehuttava eikä nykysuuntaus ilahduta. Eko logian puute ilmenee myös siten,_ että kirja keskittyy työja asumympäristön suojeluun eli alaan , jolla ei juuri ole kosketuskohtia ekologian kanssa. Kirjallisuutta VESITIETOA Pertti Heinonen: Vesiemuojelun ja vesislötutkimuluen perusteita ( Kunnallinen terveydenhoitoyhdistys 19 7 4), 17 4 s. Toinen niis_tä on kirjoitus, jota tarjottiin myos Suomen Luonnolle, mutta joka virheellisten lähteidensä ja herjausluonteensa vuoksi jäi julkaisematta (tä_mä tapaus esitetään kirjassa sensuromuna ; Molekyylissä julkaistu vastaavanlainen nimetön häväistyskirJOitus mamitaan kiittäen). Kun Suomen vapaaehtomen luonn_on5.~oj_elu_li_ike vaatiiparannuksia lamsaadantoon Ja hallintoon , se tarvitsee tietoa, ja sitä se saa . Antaumuksellisimmin lyödään kuitenkin Pentti Linkolaa. Ympäristöongelmien perussyynä nähdään omistussuhteet. Saatavana Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuo jel uyhdiscyksestä. Suomenkin ympäristökysymyksiä käsitellään oudon teoreettisesti. Aineistoa lienee karsittu melkoisesti kirjaa varten, koska kirjassa ei enää o le ekologiaa lainkaan. Tekijän kyky sanoa a·siansa lyhyesti , ytimekkäästi ja helppotajuisesti on ihailtava. Arvqitµksellisimmalta tuntuu kirjan pen.isnäkei:nys, että ne, .Jotka työskentelevät käytännössä luonnonsuojelun hyväksi, cekevät sitä väärältä pohjalta,ja ne,_jotka teorian mukaan tekisivät sitä oikealta pohj a lta, eivät käytännössä tee sitä lainkaa11. Osaksi luvut ovat muulla tavoin _ja myöhemmin syntyneitä. Siksi tuntuu ristiriitaiselta samanaikainen puhe "demo kraattisesta joukkoliikkeestä", jonka taakse kuitenkin pitäisi saada mahdollisimman suuri osa kansaa. " Nuorkauppakainarien ja Suomen Punaisen Ristin ympäri·stönsuojelukampanjat saavat tuomion , ja Maailman Luonnon Säätiö ilmoitetaan perustetun maahamme "passivoimaan" suomalaista luonnonsuoj elua suurpääoman voimalla. Näitä ovat tiedon , hallinnon ja lainsäädännön puutteet. Yhtällä todetaan , että tuloksiin päästään vain demokraattisen joukkoliikkeen ja erityisesti työväenluokan avulla, toisaalla sanotaan, että työväenliike ei ole meillä kiinnostunut ympäristönsuojelusta. 197 5 kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankilatuomion 8 2 :sta petoksesta. J ?hdannossa kerrotaan , että kirjan a 111e1sto perustuu osaksi julkaisijan järjestämien yleisötilaisuuksien aiustuksiin. Jokaisen luvun lopussa on mittava kirjallisuusluettelo, jonka avulla lukija voi hakea syvempää tietoa kotija ulkomaisista julkaisuista. vahingoitakaan. Osuvin olisi ehkä ollut "Limnologian perusteita ja sovellutuksia", mutta se olisi varmaankin vieroittanut lukijat. Tämä selitetään siten, että eliitti ja suurpääoma on tahallaan C>hjannut suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen "pikkuporvarilliseen näpertelyyn" ja siten tarkoituksellisesti vieroittanut muut työstä. ~uonnonsuojelutyömme uranuurtapm .Ja voimaiehiin kohdistetaan myös henkilökohtaisia syytöksiä . Kirjan viidestä liitteestä ensimmäinen on Paavo Seppäsen upea 29sivuinen valokuvakokoelma vesiemme mikroskooppisista planktonlevistä. Kun ongelma nyt kuitenkin yleisesti tunnustetaan ja kun vesistöjen suojelun kustannukset eivät tunnetusti ole "saavutettuun hyötyyn nähden kohtuutSU OMEN LUONTO 2/75 tomat ", pitäisi keskittyä jäljelläolev1en esteiden poistamiseen. Värikkään ympäristönsuojelukeskustelumme yhtenä puheenvuorona sitä voi kuitenkin lämpimästi suositella. Mutta tama on suppea; olisiko kohtu_uconta, toivoa, että sama tekijä ryhty1s1 m yo~ laaJemman, yhtä selkeän ja h~lppotaJu1sen vesiensuojelun käsik1qan laadmtaan . Ku_u samo~1 erämaiden puolustaja Remo Rmne p Lounais-Hämeen luo nnonsuojelun veteraani T . Todellisten ongelmien aikana .tällainen päättely on pelkkä elitistinen ajatusleikki. Valokuvien käyttö on myös selkeän johdonmukaista; vähän, mutta isoja kuvia, joissa esitettävä asia näkyy selvästi. Konkreettista ympäristönsuojelutrföä tämä kirja tuskin edistää, mutta e1 se si[. Pienehköön sivumäärään on mahtunut paljon asiaa mm. 1uun .. Kirjan seitsemästä luvusta kaksi on omistettu pelkästään hänelle. Luonno nsuojelua kilpenään käyttänyt monitoimirikollinen Leo Laine• osoittaa kirjan mukaan, että "suurpääoma ei jätä mitään keinoa käyttämättä" . Viimeisenä on neljän sivun aakkosellinen käsitehakemisto. Useammassa kin paikassa vaaditaan S_uom_en luonnonsuojelutyöh aatteell1seks1 poh1aks1 "tieteellistä maa_ilman~~-tsom~sta", _mutta yhteydesta selv1aa, etta kysemen tiede ei ol e ekologia tai muukaan luonnontied e, vaan eräs yhteiskuntatieteellinen näkemys
Laaja maa, Siperian rikkaudet ja moniin muihin teollisuusmaihin verrattuna suhteellisen alhainen kulutustaso ovat säästäneet Neuvostoliiton monilta polttavilta ongelmilta. Energialähteiden ehtymistä Fedorov ei pelkää ollenkaan. Kun ruoka valtameristä loppuu, siirrytään joustavasti valtamerien viljelyyn . Tavanomaisen ydinvoiman ohi hän siirtyy suoraan fuusioenergiaan. Mutta on ehkä ymmärrettävää, että juuri Neuvostoliitossa tämä optimismi on säilynyt kauemmin . Hänkin tarkastelee ongelmia globaalisesti . Koko maapallo otetaan muutaman vuosikymmenen kuluessa ihmisen viljelymaaksi. Samanlaisia loppuunkaluamisen profeettoja molemmat. TEKNOKRAATTINEN NEUVOSTO UNELMA j. Valituissa Paloissa niitä oli runsaasti 50-luvulla. Säiden säätelyn ainoana amerikkalaisena esimerkkinä hän mainitsee kylmän sodan aikaiset ajatukset vaikuttaa Neuvostoliiton vljasatoihin. K. Feäorovin arvokkain sanoma on se, että hän pitää ainoana mahdollisuutena ratkaista ihmiskunnan suuret ongelmat maailmanlaajuisen suunnitelmatalouden avulla. Luonnonvarojen väärinkäytön yhteydessä hän mainitsee sodat ja sotavarustelut ja niistä esimerkkeinä ainoastaan Yhdysvaltain sotilasbud_jetin _ja amerikkalaiset asemonopolit. Ne käsittelevät maapallon nisäkkäitä melko monipuolisesti, tiiviisti ja asiantuntevasti. Voimme hyvin kuvitella kaupunkeja rakennettavan kelluville alustoille merelle tai paalujen päälle rannikkovesille. Paikoin häiritsee eläinten käyttäytymisen inhimillistäminen. Hän uskoo tekniikkaan: "Kuitenkin _jo nyt, paljon ennen sitä aikaa jolloin oman planeettamme varannot voivat saavuttaa äärimmäisen rajansa , ovat tiet jo avoinna kaukaisille a\ .iruuslennoille, kohti aurinkokunnan toisia planeettoja. Fedoro v: Yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutus (A PN 19 72, Kansankulttuuri 1974), 150 s. Melkoinen joukko esim. Nopeasti vaikeutuneet ympäristöongelmat ovat tehneet uudella tavalla ajankohtaiseksi maailmassa vallitsevien talousjärjestelmien vertailun. Väestökysymystä hän ei pidä varsinaisesti ongelmana. Joissakin kohdissa tuntuu siltä kuin vanhat tarut olisivat olleet tietolähteinä, ehkäpä tutkimusten puuttuessa. Näin ollen mielestämme pitkällä tähtäyksellä maan väkiluku ja yleensä ihmislajin määrä ovat kaksi eri asiaa." Ravinnontuotosta hän toteaa, että se on tähän asti jatkuvasti tehostunut ja niin hän uskoo sen jatkossakin kehittyvän. Australian pienistä pussieläimistä ja Etelä-AmeSUOMEN LUONTO 2/75. Järjestys on systemaattinen, mikä puolustaakin paikkaansa erinomaisesti tämäntyyppisessä tietokirjassa. Runsas piirroskuvitus esittelee sellaisiakin lajeja, joista meillä ei ennen ole kuvia juuri nähty. Mutta muuten esimerkit ontuvat. Fedorov torjuu tarmokkaasti "konvergenssi teoriat" lännen ja idän yh teisistä ongelmista. Riittääkö pätevyys. Yleensä APN valitsee kirjoittajansa hyvin ; nyt näyttää sattuneen kömmähdys. Clarken näkemyksiin; lieneekö kysymyksessä sama amerikkalainen tieteisromaanien mestari , _jonka mielikuvituksen tuotteita ovat esim. Kun neuvostoliiton asiantuntijat ja tiedotusvälineet käsittelevät suhteellisen avoimesti maan vaikeitakin ympäristöongelmia, jäänee johtopäätökseksi , että Fedorov on kömpelöllä tekniikallaan tehnyt maalleen karhunpalveluksen . Maapallon ja ihmiskunnan tila on nyt vaientanut useimmat tällaiset äänet. Niinpä Fedorov päätyy ajatukseen, että elintila saattaa muuttua rajoitukseksi, mutta sekään ei ole vielä uhkaava : "Suurkaupunkien nykyinen asumistiheys ei ole vielä läheskään äärirajalla. Oma merkityksensä on myös maan suunnitelmataloudella, joka epäilemättä säästää melkoisesti luonnonvaroja. Näille keinoille on ominaista suunnaton energiankulutus; jokaista uutta saavutusta viljakiloa, peltohehtaaria vastaa yhä suurempi energian kulutus . Lajimäärä on huomattavasti suurempi kuin meillä aikaisemmin ilmestyneissä vastaavanlaisissa kirjoissa. Tähän asti on saatu lukea lähinnä länsimaisten kirjalijoitten ja tiedemiesten tuotteita, jotka eivät lupaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Kun markkinoille ilmestyy jälleen yksi uusi eläinkirja, on vakavasti kysyttävä sen syntymisen oikeutta, sillä tungos uhkaa silläkin suunnalla. Muutamaa riviä myöhemmin hän mainitsee siitä esimerkkinä valaat, joiden pyynti on nykyisin paljon yli niiden vuotuisen lisääntymisnopeuden" mutta jättää sanomatta, että Neuvostoliiton nykyinen valaanpyynti on 42 % maailman valaiden ryöstöpyynnistä. Riittämättömän ravinnontuoton perussyyksi hän mainitsee kapitalismin, mutta ei kerro, miksi hänen omassa maassaan toistuvasti on vaikeita katovuosia, joihin haetaan apua kapitalististen maiden ylituotannosta. Barry Commonerin "Ympyrä sulkeutuu" ja Ro0,nan Klubin "Kasvun rajat" ovat tuttuja myös neuvostoliittolaiselle Fedoroville. Esim . Ainakin osilla 1 ja 2 on elämisen oikeus. Suunnitelmatalouden merkitystä ja keinoja hän esittelee Neuvostofiiton tähänastisilla, sinänsä erittäin kunnioitettavilla saavutuksilla. Suomenlaneet: Otto Pöyhönen ( osat 1 ja 2, nisäkkäät) , Heimo Mikkola ja Kai Peltonen ( o.wn J , linnut), Eino Erkinaro (osan 4, matelija/, sammakkoeläimet ja kalat) sekä Juha Viramo (osan 5, selkärangattomat). Hän luottaa vihreään vallankumoukseen ja ehkä jopa kasvien yhteyttämisreaktion tehostamiseen. Ulkonäön ja elintapojen kuvaukset ovat myös varsin seikkaperäisesti. Mutta levinneisyystiedot ontuvat. Voimme kuvitella asuntoja olevan meren pohjassa ja jopa maan allakin." Raja kohdataan vasta, kun "yhteiskunta säätää tietyn 'tilanormin ' , joka katsotaan välttämättömäksi ja riittäväksi ihmisen normaalille toimeentulolle." Itse asiassa Fedorovin ajatukset ovat niiden tulevaisuusfantasioiden muunnelmia, joita länsimaisessa kir_jallisuudessa on vilissyt Jules Vernestä alkaen. Kysymykseen oikeuttaa myös se seikka, että yksi ainoa mies ilmoitetaan koko kirjasarjan tekijäksi. Koska tunnetut energiavarannot ovat tähän asti kasvaneet kiihtyvästi , hän päättelee niin käyvän tulevaisuudessakin. Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidija reaktoreiden ydinjäteongelmia hän ei juuri mainitsekaan. Tässä hän puhuu samaa kieltä kuin Commoner ja Rooman klubi, mutta hänkin jättää keinot avoimiksi. Aavikot kastellaan. Fedorovilta jää oivaltamatta, että lähes kaikki hänen ratkaisunsa ovat "kovan teknologian" keinoja, työskentelemistä luonnon omia prosesseja vastaan. venäjänkielestä suomensi Mirja Ruonaniemi. Teu vo Suominen ELÄINTIETOA (Hans-Wilhelm Smolik: Eläintieto 1-5 (Otava 1974 ) , yhteensä 1586 s. " Childhood's end" ja elokuva "Avaruusseikkailu" ?) myös epärehellisellä vertailutekniikalla. Mutta itse hän on sellaisesta todiste: länsimaiden ympäristönsuojelijoilla on vastuk~enaan Beckerman, sosialistisilla Fedorov. Valitettavasti Fedorov sabotoi omat viisaatkin ajatuksensa, paitsi alussa mainituilla yltiöutopistisilla näkemyksillään (kirjallisuusviittausten mukaan eräät ajatukset perustuvat "tiedemies" A. Valtamerien luonnonvarojen ryöstökäytössä näkyy hänen mukaansa "kapitalismin ydinolemus". Rakennusten kerrosluku kasvaa, ja jo nyt on teknisesti riittävän vahvasti perusteltuja suunnitel122 mia kaupunkitaloista, joissa on korkeutta satoja metrejä
Maaja metsätalousLUONNONJA YMPÄRISTÖNSUOJELUN APURAHAT Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus julistaa yksityisten henki löitten, yhteisöjen sekä työryhmien haettaviksi v. Viimeinen, selkärangattomia käsittelevä osa on aiheen laajuuden vuo ksi pakostakin suppea. Stipendietuihin kuuluu elinkustannukset kattava apuraha, lääkeja lääkärih oito sekä kohdemaassa tutustumisoh_jelmaan liittyvät matkat. 11. SUOMEN LUONTO 2/ 75 Uutisia OPINTOMATKOJA SOSIALISTISIIN MAIHIN Elinkeinoelämän asiantuntijat voivat hakea apurahoja Bulgariaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan , Tsekkoslovakiaan _ja Unkariin tehtäviä op intomatkoja varten. Matkat toteutetaan hakijoiden toivomana a janko htana vuoden sisällä 1. 4. 197 5 Uhanalaisen Luonnon Pu olesta -kampanjalla kerätyistä varoista ensimmäisen erän 100 000 mk Suomen Luo nnonsuojelun Säätiölle. ULP -projekti aloitettiin keväällä 1974 (ks. 90-7 1 6J 11 ja työvoimatoimistot . Puolangan ilveksestä, Pohjanmaan kanahaukoista ja susista sekä kuullaan nauhoja petokysymyksestä. 2. pystyvät sopeutumaan ihmisen ruohoja puuviljelmille _ja 3. voivat myös anoa apurahaa 37 asiantunti_jansa lä hettämiseksi opintomatka lle. Metsähallitus on kehottanut v. Apurahojen hakuaika on 1. Suositeltavia aloja ovat esim. 4-30. Puolet jaettavasta määrästä on varattu metsien mon inaiskäyttöä koskeviin tarkoituksiin . Rahaa kertyi korttisarjoista, julisteista ja susipaidoista lähes 200 000 mk. 1975. Matkoista Suomen ja kohdemaan välillä sen sijaan vastaavat asiantuntijat itse. asuvat niin hankalissa paikoissa, että ihmisiä ei siellä ole, 2. Kuuntelijat voivat ohjelman aikana soittaa numeroon 90-1381 1 ja kysyä pedoista. Ensimmäinen erä sii tä luovutetti in nyt Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Elämisen oi keus sillä on sikäli, että maailman kaikki eliöryhmät o n saatu yhteen yksi kköön , pienikokoiseen suomenkieliseen käsikirjanippuun. 18 _ja 5/74, s. Asiantuntijat vierailevat ko hdemaassa yleensä 1-6 kuukautta. 123. Tämä puute tosin ei ole vain käsill ä o leva n kirjan vika, vaikka se tässä tul ee selvimmin esille kirjan suuren lajimäärän vuoksi . Ohjelmassa keskustellaan mm . Myönteistä on se, että nämä eläinryhmät esitellään varsin tasapuolisen tuntuisesti kai ki sta maanosista ja kaikilta maailman meriltä. 197 5 alkaen (U nkarissa 1. Metsähallitus ei ole myöskään myöntänyt metsänparannusvaroja töihin näillä alueilla. METSÄNPARANNUSTYÖT JA SOIDEN SUOJELU Seutukaavaliitot ovat prJestäneet suojeltavia soita koskPvat ns. 76 alkaen). Hakulomakkeita _j a lisä tieto ja antaa Työvoimaministeriön harjoittelijainvaihtotoimisto, M esseniuksenkatu 1 b, Pl 5, 0025 1 Helsinki 25 , puh. Suomen Luonto 1/74, s. Asiantuntijoina ovat dos. Yritykset, amma ttijärj estöt yms. 1972 metsänparannuslain toimeenpanijoita pidättäytymään metsänparannussuunnitelmien laatimisesta suojeltavaksi suositelluilla soilla. Maailman kansoittaa tällä hetkellä melkein kaikkialla ihminen, ja eläimistä ovat _jäljellä vain ne, jotka 1. 4. 24 7). ovat saaneet suojakseen kansallispuiston tai muun laaja n suojelualueen. Eläinkirjoihin tämä oivallus ei näytä päässeen . 1975 Isäntinä Veikko Neuvonen ja Juha Kuronen . Kirjan to inen _ja kolmas osa ovat nekin suhteellisen seikkaperäisiä, va ikka niihin ei enää sisälly paljonkaan sellaista, mitä ei aikaisemmin jo olisi suomenkielellä sanottu. 1. rikan apinoista o n _jo saattanut kuolla sukupuuttoon hakkuiden, laidunnuksen _ja eroosion myötä, vai kka kirj an mukaan ne asuvat yhä siellä, missä ne ovat kautta aikojen asuneet. 1975 mennessll Sää tJOn asiamiehelle Anna-Riitta Wallinille, Leikkikuja 3 A 27, 00940 Helsinki 94, joka myös vastaa mahdollisiin tiedusteluihin , puh . Opintomatko_jen tarkoituksena on lähinnä teollisuuden, maa_ja metsätalouden sekä kaupan alojen tutkimukseen, suunnitteluun _ja tuotantoon tutustuminen. työ 90-737 166, koti 90305 263. UL P-RAHAT LUOVUTETTIIN Suomen luonnonsuoj eluliitto ja sen nuorisojärjestö Luonto-Liitto luovuttivat 25. 90498 159. Heikki Suomus. Eläinja luonnon kirj o_jen tekijöiden olisi totisesti aika selata myös vaikkapa Kan sai nvälisen lu o nnonsuojeluliiton Punaista kirjaa ennen kuin _julistavat, että gepard i elää laajoilla alueilla Afrikassa _j a Aasiassa tai että tiikereitä on ] aavalla, Balilla ja Sumatralla. Säätiön halli tuksessa ovat Sll :n ed ustajina Matti Lähdeoja ja Teuvo Suominen, Luonto-Liiton ed ustaj ina Seppo Hannus _ja Ilp o Kuronen sekä muina _jäseninä Veikko Huhta, Olli Ojala ja Harri Dahlström. Näiden perusteella liitot ovat antaneet metsähallitukselle suosituksen soista, joilla ei tulisi suorittaa metsänparannustöitä. Laaja hakemisto _ja _jokaisen osan loppuun liitetty käsitesanasto vaikuttavat erittäin tarkoituksenmukaisilta _juuri tä mäntyyppisessä kirjassa. Apurahahakemukset on tehtävä eri tyiselle kaavakkeelle, joita saa Suomen luonnonsuojeluliiton to imistosta, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh . 5. ko neen_ja talo nrakennus, ympäristönmojelu _ja _jätehuolto, voimatalous, elintarviketeollisuus, yhteiskuntaja taloussuunnittelu sekä maksuliikenne _ja markkinointiorganisaatiot. Säätiön pääasiallisena tehtävänä on maamme vapaaehtoisen luonnonja ympäristö nsuojelutyön rahoittaminen . Matti Helminen, fil.tri Ilkka Koivisto, maist. Tällaisen asiantuntijaryhmän matka kestää n 5-14 vuorokautta. Hakemukset on lähetettävä 20. Teuvo Suominen Petoilta radiossa 26. suokokoukset eri puolilla maata Kainuuta ja Lappia lukuunottamatta. 197 5 apuraha t luonnonja ympäristönsuojel un tutkimusja valistustoimintaan sekä luonnonja ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin. Teuvo Suominen, kaksi henkilöä Lapista ja osastopääll
Havainto voidaan tämän avulla peruskartalla 1 :20 000 ilmoittaa hyvinkin 10 m tarkkuudella. sijoitettaessa havaintoa koko Suomen karttapohjalle. ministeriö p1taa menettelyä sellaisenaan oikeutettuna metsähallitukselle maaliskuussa 197 5 antamassaan lausunnossa. Myös kertakaikkisen korvauksen maksamista suon rauhoittamisesta lääninhallituksen päätöksellä suunnitellaan ministeriössä maanoston vaihtoehdoksi . itäistä pituuspiiriä pitkin, länsi-itäarvoksi tälle meridiaanille on sovittu 500 km. HAVAINTOPAIKKOJEN ILMOITTAMISEN VAIKEUDET Biologisten havaintojen, kasvija eläinnäytteiden sekä muistiinpanojen, paikan ilmoittaminen on ongelma. Paikannimeä ei kartasta löydy, tai sama nimi löytyy useastakin paikasta. Hän ansaitsi palkintonsa hienolla kirjallaan Suomen peura, joka katsottiin sekä biologisesti, ekologisesti ja kansatieteellisesti arvokkaaksi. Ilmoituksen johdosta ministeriö antaa kunkin ristiriitatapauksen osalta tarkemmat ohjeet menettelystä. Sen sijaan ministeriö on lähettänyt metsähallitukselle 800 suota käsittävän luettelon, jota koskevista aiotuista metsänparannustöistä on tehtävä ilmoitus ministeriölle. Paikan ilmoittaminen Suomesta talletetuissa biologisissa aineistoissa. Ja kovin usein käytetään yksinomaisina liian pienten yksiköiden nimiä , talojen, kallioiden, pikkusoiden tms. Raatikainen. ilmoitetaan samalla yhtenäiskoordinaatistolla, jolla pelkkiä numeroita käyttäen päästään vähintään 10 metrin tarkkuuteen. Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosan ja Lapin osalta luettelo suojeltavista soista annetaan myöhemmin. Havaintopaikka voidaan haluttaessa määrittää maastossa erittäin tarkasti. 3. Koska se on samalla paras saatavilla oleva Suomen tiekartasto, sen hankkimista voi suositella sellaisellekin, jonka omat havaintomäärät eivät välttämättä edellytä oman kartan hankkimista. Kartan saa vain ennakkotilauksella. YHTENÄISKOORDINAATISTO AVUKSI Toisaalta karttalaitoksemme on kaiken aikaa kohentunut. Ns . 197 5. Jo nyt on vanhojen havaintojen paikallistaminen vaikeata. Peninkulmaruutu on käytännössä yleensä riittävä, mm . Käytännössä muutos ei vaaranna suojelun arvoisten soiden säilymistä, koska ristiriitatapauksessa ministeriö pyrkii käynnistämään alueen oston valtiolle. Valokuvakilpailuohjeet löydät sivulta 126! 124 Yhtenäiskoordinaatisto havaintojen tarkka ilmoittamistapa Kenttähavaintojen tarkka ilmoittaminen on luonnontutkijan ja -suojelijan jatkuva ongelma. yhtenäiskoordinaatisto on yhteisesti sovittu käytettäväksi kaikkien Suomen biologisten havaintojen paikan ilmoittamisessa (0. Niinpä sitten onkin usein vaikeaa tai mahdotonta paikantaa havaintoa jälkikäteen. Suomen Hyönteistieteellinen Aikakauskirja 3 7: 1-27 , 1971 ). Eteläpohjoissuunnan arvona on etäisyys päiväntasaajasta 27. Yhtenäiskoordinaatisto on meridiaaniin 27° E perustuva säännöllinen neliöruudukko koko Suomesta. Peruskarttaruutu on siten tavallaan tulossa korvaamaan kuntaa (pitäjää) perusSU OMEN L U ONTO 2/ 75. Ps. Nimet muuttuvat, uusia kyliä syntyy, entisiä autioituu. Erityisen tärkeää on, että se on kaikkien aktiivisten kenttämiesten ja -naisten ulottuvilla ja kaikkien kerhojen, järjest~jen ja yhdistysten kirjastossa nähtävissä. YLI 3000 RUUTUA "Perustarkkuutena" on kuitenkin 10 x 10 km ruutu, viidellä numerolla ilmoitettava. Havainnot sopivat erinomaisesti myös tietokonekäsittelyyn. Tällä kertaa yksi palkinnon saajista oli maisteri Martti Mantonen. Opetusministeriö palkitsi tiedonjulkistamispalkinnolla Martti Montosen erittäin perusteellisen työn tuloksena syntyneen teoksen Suomen peura. Viime aikoina tilanne on aivan erityisesti hankaloitunut, kun kuntia on ruvettu yhdistelemään ja niiden rajoja muutenkin enenevästi muuttelemaan. Heikinheimo ja M. Maastot ja kartat muuttuvat. Näistä soita on ministeriön mielestä pidettävä luonnonsuojelukohteina. Kuvassa tekijä ottamassa kuvaa peuran lantasannalesta Elimyssalon peurasuolla. METSÄPEURATIEDON JULKISTAMINEN PALKITTIIN Valtion tiedonjulkistamispalkinnot jaettiin 21. Kaksikielisillä alueilla paikannimistön kirjavuus on erityisen suuri. Näitä ruutuja mahtuu Suomeen yli 3000, joten se on varsin sopiva perusyksikkö eliölajien levinneisyyspiirteiden esittämiseen ja toisekseen tämän ruutumäärän floristinen ja faunistinen tutkimus on mahdollisuuksien rajoissa. Tämän ilmoittamisessa auttaa suuresti uudemmissa kartoissa yleisesti oleva koordinaattiverkosto. nimiä. Luonnonystäviä varten uudesta tiekartasta painetaan erikoispainos, jossa yhtenäiskoordinaatisto painetaan punaisena I O x 10 km ruudukkona. Vastedes kaikki havainnot kasvit, eläimet, kivet jne. Erilaisten ja eri-ikäisten kartwjen paikannimet ovat hyvinkin erilaisia ja usein paikkakunnalla yleisestikin käytetyistä poikkeavia
Hyvin huomattava parannus aikaisempiin samantapaisiin karttoihin verrattuna on korkeuskäyrien mukanaolo , 20 m välein. 125. Ensiksi ruudusta painetaan jo julkaistuille 11 lehdelle (arviohinta 180-200 mk). 270-300 mk. Vaikka laitoksilla tms. Yhtenäi skordinaatiston käytön vuoksi olisi suotavaa, että jokainen korkeakouluj en biologinen ja lähitieteiden laitos, alan kirjastot, mu seot, tutkimusasemat, yhdistykset ja seurat sekä koulut hankkisivat ainakin yhden täydellisen karttasarjan sijoitettavaksi pysyvästi näiden toimitiloihin aina saatavissa olevana. Koko 16 lehden karttasarjan arv101tu hinta on n. Jokaisen biologin ja kasvien ja eläinten harrastajan kannattaa olla mukana nyt, sillä kustannussyistä ei voida painattaa ylimääräisiä karttoja. olisikin mahdollisuuksia hankkia ylimääräisiä karttasarjoja työkappaleiksi ja henkilökunnalleen tai tutkijoille lainattavaksi, maastokäyttöönkin, yhtenäiskoordinaatiston käytön vakiintuminen edellyttää kuitenkin, että jokainen tällä hetkellä toimiva biologi tai harrastaja hankkii oman koko Suomen kattavan karttasarjansa. Edellytyksenä on vähintään 200 kpl painos. Helsingin yliopiston kasvimuseossa on jo vuosikymmenen ajan etsitty 10 x 10 km ruutuja jälkikäteen melkoisenkin epätarkkuuden uhalla näyte-, kirjallisuus ja arki sto tiedoille ja talletettu nämäkin havainnot eräine muine keskeisine yksityiskohtineen reikäkorteille. Tämä mahdollistaa myös yleiskuvan laatimisen kunkinhetkisestä tutkimustilanteesta koko maassa , jolloin voidaan ohjata inventointityö vielä selvittämättömiin ruutuihin ja seutuihin. Painosmäärän suurentuessa lisäkustannus lehteä kohti pienenee. Karttojen tekeminen on tietysti vain eräs , joskin varmasti tärkeimpiä tämän kasvistotietorekisterin käyttötavoista. Hiljakkoin on kuitenkin alkanut ilmestyä uusi Suomen tiekartta, GT-kartta mittakaavassa 1 :200 000 (2 cm=2 km , Pohjois-Lapin lehti mittakaavassa 1 :400 000), jonka 16 kätevästi laskostettua ja monivärisenä hyvälle paperille painettua lehteä vuonna 197 7 peittävät koko maan. Samalla se nimensä mukaisesti on erinomaisen tarkka ja ajanmukainen (uusin ) tiekartta, jollaisen hankkiminen lienee monilla muutenkin suunnitelmissa. Kartta soveltuu kohtalaisen hyvin jopa maaswssa liikkumiseen . UUSI SUOMEN TIEKARTTA Yhtenäiskoordinaatiston käytön yleistymistä on tähän saakka pahasti haitannut se, että sitä ei ole ollut missään käyttökelpoisessa koko Suomen kattavassa kartassa. Ennakkotilaukset, joista tulee ilmetä tilaajan nimi, postiosoite ja tilattavien sarjojen lukumäärä (tai lehtien numerot) pyydetään lähettämään ensi tilassa ja viimeistään toukokuun 31 päivään 1975 mennessä apulaiskonservaattori Mauri Korhoselle (oso ite : H elsingin yliopiston Kasvitieteen laitos, Unioninkatu 44 , 00170 He/Jinki 17, puhelin (90-) 65 01 88. Karttojen lopullinen hinta määräytyy (ja ilmoitetaan ) painoksen suuruuden mukaan. Voitaneen päästä 2-4 markan lisähinnalla leh teä kohti (normaalin karttalehden hinta on 15,). Maksu suoritetaan myöhemmin tarkoitusta varten perustetulle karttatilille lähempien ohjeiden mukaan. Kyseessä on siis koko Suomen kartasto varsin suuressa mittakaavassa ja yksityiskohtia o n vastaavasti runsaasti. Ja kasvupaikan , biotoopin, laatua pitäisi luonnehtia jopa nykyistä seikkaperäisemmin. Ruutujen avulla päästään riippumattomiksi kuntien rajojen ja paikannimistön muutoksista ja vältetään näistä aiheutuvat hankaluudet ja virheet sekä voidaan käsitellä levinneisyystietoja koneellisesti , ilman aikaaviepää paikan etsintää ja pisteen sijoittelua levinneisyyskartalle. Jotta varhemmin tehtyjä havaintoja voitaisiin käyttää samalla tavalla, mm. tietysti edelleenkin kuuluu kunta, kylä tms., tarkempikin paikka. havaintopaikat jopa kymmenen metrin tarkkuudella. Katso tarkemmin takakannessa olevaa värimallia ja kartan käyttöohjetta! tai ses ti , metsät, suot ja pellot erikseen es itettyinä, kylät ja asutuskeskukset sekä runsaasti paikannimistöä. Loput (no 1 Ahvenanmaa, 8, ja 11 Itä-Suomesta ja 25 Lappi) kartat valmistuvat viimeistään vuonna 197 7. ) TIETOKONEKÄYTIÖÖN SOPIVAT YKSIKÖT Yhtäs uurien, neliömäisten ja suorissa pystyja vaakariveiss_ä olevie_n alu_e yksiköiden, yhtenä1skoordmaauston· IOxlO km ruutujen suuri etu on soveltuvuus tietokonekäyttöön. alueyksikkönä. Kartassa on tiestön lisäksi ves istöt varsin yksityiskohSUOMEN LUONTO 2/ 75 49 50 51 52 Tekeillä olevassa GT-tiekartan erikoispainoksessa on ' yhtenäiskoordinaatisto, jonka avulla on mahdollista ilmoittaa kasvien, hyönteisten ym. KARTTOJA SAA VAIN ENNAKKOTILAUKSIN Yhtenäiskoo rdinaatiston lisäpainatus ruutunumerointeineen maanmittaushallituksessa GT-karttalehdille on suoritettava tilaustyönä ja on toteutettavissa vain yhteisellä ennakkotilausjärjestelmällä. Koska jälkikäteen tehty ruudunhaku on kovin työlästä ja sitäpaitsi usein epävarmaakin, olisi erittäin tarpeellista, että tästä lähtien jokaisen Suomesta kerättävän kasvitai eläinnäytieen tai muun havainnon yhteydwä ilmoitettaisiin myös yhtenäiskoordinaatistoruutu, ensi sijassa 10 x 10 km ruutu , mutta tarvittaessa tai haluttaessa 1 km 2 ruutu tai tarkemminkin koordinaattinumeroin. Suotavinta olisi kokonaisten karttasarjojen tilaaminen. (Sanottakoon selvyyden vuoksi, että näyte-etiketteihin ym
Th e energy producers try to calm the pub li c by saying that plutonium is valuable as fuel for second genera tion nuclear reactor. Nnden myöhempää käyttöä ei korvata erikseen, jos käyttäjänä on joku luonnonsuojelujärjestö ja käyttötarkoittH palvelee järjestöjen toimintatavome1ta. Our Future Life with Plutonium by Pekka Suominen Pages 67-7 1 Nuclear reactors are coming to Finland. The destruction has begun in the most densely populated areas of Europe and the waves of destruction are moving eastward and northward. Several locations in Finland have been suggested as si tes for a nuclear reactor. The local inhabitants have always reacted fiercely . So far , two volumes have appeared (Pteridop hyta, Gymnospermae). The experiences gathered abroad seem to indicate that the nuclear reactors have a far lower efficiency than expected . In the course of collecting information and preparing maps , the a uthor has become fami liar with the drastic changes now occurring in European vegetation. Arvostelulautakunta Arvostelulautakuntaan kuuluu kolme henkilöä, joista yhden asettaa Suomen luonnonsuojeluliitto, yhden Luonto-Lntio ja yhden Naturoch miljövård . aikana mahdollisesti koituvista vahingoista. They do not trust nuclear plants. The author points out the increasing risks of escalating the availability of nuclear weapons. Jokaisen kuvan takana tulee olla ku vaajan nimi ja täydellinen osoite. European Plants, their Distribution, and Disappearance byjuha Suominen Pages 7~-7fj At a meeting of European botamsts m I 965, the cask of combining the present knowledge of distribution of European p lants was given to two Finnish botanists. Kuvat toimitettava Suomen luonnonsuojeluliittoon marraskuun 19 7 5 loppuun mennessä. Kuvia tarvitaan myös luonnon tuhoamisesta, luonnonvarojen haaskauks~sta, saastumisesta, pilaantumisesta, rosk1st~, jätteistä, sorakuopista, turmelluista maisemista jen. . L1sak_s1 lunastetaan ainakin 300 valokuvaa, a 50 mk, liiton arkistoon vastaista käyttöä varten. The national maps are umted m Helsinki University, and are bemg published as a book, Atlas Florae Europaeae. This is seldom caused by deliberate action; usually it is an uninte ntio nal result of construction, pollution, drainage, farming, etc. But they do not mention that plutonium reactors are inherently much more dang~~ous than uranium reactors . Järjestäjä sitoutuu kohtelemaan kuvia huolellisesti, mutta ei ota vastuuta lähettämisen, käsittelyn, arvostelun ym. . A total of abo ut 4 400 such squares exist in Europe. Jos kuvia käyttää joku muu , ~äyttäjältä edellytetään korvausta, JOSta 1/2 kuuluu järjestäjälle ja 1/2 kuvaajalle. The present plans indicate that the amount of nuclear energy produced per capita will be aJllong the highest in the world . Kuvia tarvitaan enty1sesu luonnon " tavall isesta" hyväksikäytöstä, kuten retkeilystä, marjastuksesta, sienestykse~tä, kalastuksesta ; samo in maaseudun, kylien ja kaupunkien näkymistä , peruselinkeinoista, luontaistaloudesta ja sen luomista maisemista jne. The basic unit is the Universal Transverse Mercator 50 x 50 km square. Kilpailuehdot Kilpailu on avoin kaikille Kuvien lukumäärää ei rajoiteta Kuvien tulee olla mustavalkoisia ja valkoiselle, sileälle paperi lle vedostettuja. Recent experiences from India and Israel have confirmed the theory that " peaceful " nuclear power can easi ly be utilized for preparing a bomb . Jos kuvaaja haluaa käyttää nimimerkkiä, voi o ikean nimen peittää lapulla, jossa näkyy vain nimimerkki. The problem of plutonium disposal has not yet been su ccesfully so lved anywhere in the world. Clear ev1dence 1s the fact that the price of nuclear energy is comparable to the price of energy produced by coal. According to the manufacturers and energy producers, the reactm:s are completely safe. Suomen luonnonsuojeluliitto ry 126 Summaries of the Main Articles 1n This Issue Suomen Luonto ( Nature oJ Finland) Published by the Finnish Association .for N ature Protectwn (Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki JO, Finland Editor: Teuvo Suominen The Tragedy of the Man of the Nuclear Age Editorial Page 65 Nuclear energy is expect~~ to play an increasing role m the nsmg energy production of Finland . SUOMEN LUONTO 2/ 75. This woul d mean that a nuclear reactor is not ab le to produce much more ener~ than is required for its cöns~rucuon_ and maintenance. Arkistoinnin vuoksi suositellaan erityisesti kokoa 18 x 24 cm. Käyttämättömät kuvat palautetaan tammikuussa 1975. Scores of plant species have totally disappeared from many European co un tries and several hundred species have become extremely rare . . The author maintains, however, that no abso lute guarantee can be given, especially when the risks of war, sabotage, and terrorism are taken into consideration. Secret negotiations, lack of reliable information, etc., are typical of the present discussion of nuclear reactors m Finland . maisemista ainakin kunnan tarkkuudella; epäkohtia esiteltäessä selvitys paikasta ja tekijöistä jne.). Palkinnot Kolme parasta kuvaa pa!kitaan (500 mk, 300 mk ja 200 mk). Jokaisen kuvan takana _ tulee ~lla mahdollisimman täydellinen selvitys kuvan aiheesta (esim. In add1uon, plutonium reactors have their own disposal problems which are even more difficult to solve than those of a co nventional uranium reactor. One, sometimes two, represen tatives in ea~hcountry are responsib le for prov1dmg mf?rm~tion . Serious doubts exist concerning the safety of nuclear energy. Niiden saamiseksi Suomen luonnonsuojeluliitto julistaa luonnonja ympäristönsuojeluaiheisen VALOKUVAKILPAILUN Kuvia tarvitaan kauniista maisemista, metsistä vesistä, saaristosta, kasveista, eläimistä, harjuista, kallioista, soista jne. The author, secretary of the Committee for M_apping the Flora of Europe, descnbes the method of expressing the distribution of each species. Varojen sall iessa kuvia lunastetaan enemmänkin. Palkitut ja lunastetut_ kuvat sä!~ytetään liiton kuva-arkistossa. It is only natural that the sudden rise of oil prices was reflected in the increased interest in nuclear e nergy. In addicion, the problems of economy and democracy are now acute in Finland
The islets harbo ur, by far, the greatest razorbill colony and the only colony of guillemot (Uria aalge) in Finland. 127. It has been shown that some species of the original plant occur frequently, others, rarely (cf. The Estonian author describes the expedition of the Central Laboratorium of Nature Protection of Moscow to Wrangel Island in spring, 197 4. · !n 1974, there were twelve cases where the failure of nesting was caused by man, either deliberately or due to ignorance. In 1974, about 50 000 migrating brent and barnacle geese were recorded. In Norway hunting is no longer allowed. Five to seven thousand live in the northern part of the Soviet Union. The populations of this species were low in the l 930's, apparently due to the shortage of their winter food (Zostera marina). Erkamo Pages 77-80 Helsinki's original vegetation has vanished from the main parts of the populated area of the city. It certainly has many shortcomings and must be consta ntly revised according to the changing situation and increasing knowledge. Now there is a well established chain of observers every spring along the coas t of the Gulf of Finland making comparative studies on subseq uent years. The role of toxic chem icals in nesting failure has not been suffi ciently studied as yet. This number seems to be declining. The . Malmström Pages 8 1-84 The Finnish Appeal of the World Wildlife Fund has compiled, in close co-operation with scientists, a "Finnish Red List" concerning the endangered, vulnerable, and rare plant and animal species. The author also refers to his own study from 1944, and to the changes in occurrences after that (maps 1-3). The purpose of this list is to promote research, legislation, a nd conservation of the respective species. maps 1-4). (Other estimations indicate that the total is about 20 000 ). In 1974, a total of 1 680 breeding pairs of various birds (excluding passerines) were counted. It was only about twenty years ago that the magnitude of the migration became evident when young enthusiastic ornithologists went to the outer islands of the Gulf of Finland in late spring. In March and April they "wake" and leave for the open sea in the north. The results indicate that about 800-900 pairs nest regularly throughout the country. A survey made in 19 7 4 was the first o ne, and the results are only tentative. The Mass Migration of Arctic Birds by Pertti Saurola Pages 94-98 It has long been known that many of the birds of Arctic Russia pass over Finland during their spring migration in late May. The highest density was found in the flat western areas of Finland. At the beginning of the 1970's, hunting was also limited in the Spitzbergen, Greenland, Canada and Alaska. Bears come to the island for the winter and to breed . It was estimated that there were 250 polar bears on Wrangel Island during the winter of 1973-74. The Retreating Vegetation of Helsinki by V. Far more important , however, are the indirect consequenses of forestry which alters the habitat, exposes the nesting trees to SUOMEN LUONTO 2/ 75 storms, etc. Reasons which, in different cases, have affected the changes will be explained more clearly by the author as a result of more extensive study. This can be compared with the figure of 15-20 000 in the 1960' s. The polar bear has been extensively hunted since the 19th century and this practice has continued extremely vigorously in this century. It can be found only in the outskirts in small fragments, wooded patches, or as solitary trees . They found quite a few polar bears and their dens in the snow. One of the interesting di~coveries of such observations is the recovery of brent goose (Branta bernicla bernicla). populations of this race were still low in the l 950's.The recent observations show that during the past few years they have rapidly recovered . The results indicate that the breeding population is still 5001500 pairs, but a gradual decline seems to be taking place. Finnish Kestrels in 1974 by Seppo Kuusela Pages 88-90 During the past twenty years, the kestrel population of Finland has greatly declined. About 1 200-1 500 bears were killed annually during the past twenty years. In order to guarantee succesful nesting, no trespassing is allowed between mid-April and mid-August. They discovered that millions of Arctic birds were passing, including ducks (long-tailed ducks , common scoters), geese (brent, barnacle), divers (blackand red-throated), and many species of shorebirds. The list, with scientific names, is published on pages 83-84). The kes trel is not exceedingly rare. Endangered Species of Finland have been listed by Kalevi K. In the western part of Finland the number of unsuccesful nes tings is particularly alarming. Reaso ns for this are not fully understood. Aspskär is ideally located for observa tion of the mass migration of the Arctic birds. Of course, the present list is not final. Aspskär A Bird Sanctuary in the Gulf of Finland by Amo Rautavaara Pages 9 1-93 A small group of islets, situated in eastern part o! the Gulf of Finland, just south of the town of Loviisa, was legally protected in 1953 . Polar Bear's World by Tiit Randla Pages 99-102 The present world population of the polar bear is about 10-15 thousand individuals . Finnish Ospreys in 1974 by Pertti Saurola Pages 85-87 Since 1971 , an extensive survey of the Finnish ospreys has been made annually. The national average per successful nest seems to remain fairly constantly at a satisfactory level (2.1). Reasons for this are unknown, but it seems probable that pesticides are responsible since they play a major role in the near-extinction of the Finnish peregrine falcon and white-tailed eagle. Further studies will hopefully bring more accurate information. Hunting was prohibited in the Soviet Union in 1956. About 400 amateur ornithologists have contributed to the study. The average number of young produced by succesful nesting was four a satisfactory figure . Now their numbers seem to be comparable with those before the decl ine. Numerous plants have not vanished entirely from the research area (list on the page 80). The decline from 1973 to 1974, was 0-5 per cent, which is less than the previous year (5-10 per cent). Immense flocks of geese, ducks, and shorebirds pass the islets towards the end of May on their way to their breeding grounds in the Russian High Arctic. Only a warden and a few ornithologists are permitted . The sanctuary is the nesting area of a great number of waterfowl and shorebirds
LINNUN PÖNTTÖJÄ Myymme Sopukka-linnunpönttöjä . One of them is Kolovesi . When the Finns came to Lapland they ga ined ownersh ip of the land and started to compe te with the Lapps for fish, game, reindeer, etc. . During the past ten years about 700 square kilo_meters of land has been drowned by huge water reservoirs. occur. The rest is owned by private individuals and forest companies. The Lappish system of life was based on co ll ective ownership of the land and its resources . Pine forests are typical. A few Lapps became land-owners, but a major part of the northern Finland now belongs to the state. However, relatively few eskers are included in the present system of nature reserves. Hinta 3 mk. Who owns the Natural Resources of Lapland. Among others, two new national parks are proposed for the region of the system of Lake Saimaa, -the largest lake in Finland. A viable population of Saimaa seal, a freshwater race, is of particular interest. Pönttö kiinnitetään puuhun säänkestävällä kumiremmillä, joka joustaa , eikä missään vaiheessa vahingoita puuta. The proposed park area covers 5 600 hectares of land and 1 500 hectares of water. A Survey of Eskers in Finland by Pekka Borg and Osmo Kontturi Pages 11211 5 Due to the recent history of glaciation , vario us sand and gravel formations are an essential part of the Finnish landscape. They were pushed northwards to an area now known as Lapland . A L K E E T Luonto-Liiton julkaisema vihkonen kertoo havainnollisin sarjakuvin ja tekstein luonnon toiminnan perusteista . The waters are unpolluted . SUOMEN LUONTO 2/ 75. Extens ive forestry has decreased the value o f grazing lands, and the advancement of _mass tourism is an ever-increasing threat to the Lapps' economy. There are practically no inhabitants. The first goal is to map , classify, and :describe the geological formations, thelr present state, vegetation, use, etc. The next stage is to pian the future ·of the formations by suggesting different degrees of protection, recreational, scient ific, or ed ucatio na l use, etc. Bird life is typical for this kind of habitat : peregrine falcon is now ectinct, but osprey, raven, goshawk, pygmy owl, Ural owl, woodpeckers, etc. The new pian ( 19 7 3) tries to improve that situation. Kolovesi A Proposed National Park by Ari Lyytikäinen Pages JOJ 107 The present national park system of Finland includes very few lakes. The Lapps are free to use the forests and bogs for reindeer grazing, but they are totally defenseless against the intrusion of modern economy. Kolovesi is a labyrinth of water intersected by steep rocky islands and cli!T. The soi! is rocky and in fertile. 128 Luonnontiedon alkeet on tarkoitettu erityisesti 7-12-vuotiaille sekä heidän opettajilleen ja vanhemmilleen. Pöntöt on tehty kuorellisista koivun ja lepän pöl leistä poraamalla sisäosa pois. The Lapps gradually lost their rights. Each village made use of the natural products of a given area of land and water. Animal life includes moose, marten, and hare. Pönttöjä tehdään viittä eri mallia ja ne sovel tuvat tiaisille, siepoille, leppälinnuille, västä räkeille ja kottaraisille. 91450160. · !n 1972 , the a uthors initiated a nat ion-wide survey which still continues and is currently financed by the Academy on Sciences. About 61 % of the area is owned by the state. As a result, many of the large and representative formations are in danger of being destroyed by the taking of gravel. Katto ja avattava pohja ovat vesiliimattua vaneria . Thus very few controversies wou ld L u N N N T 1 E D N arise if the area was to be declared a national park. Tiedustelut ja tilaukset osoitteella: Metsänjalostussäätiö Haapastensyrjän metsänjalostuskeskus, 12600 Läyliäinen puh . by jouni Kitti Pages 108-J 11 When the Finns came to Finland about 2000 years ago, the land was inh abited b y Lapps
Pikatarkennuskahvaan saatavana kolme vaihto-objektiivia : 280 mm / 5,6 400 mm / 5,6 600 mm / 8 Objektii veilla voi kuvata myös tarpeeksi läheltä : Esim . " Ruisrääkkä" K. 400 mm / 5,6 lyhin tarkennusetäisyys on n. VASTAVALOSUOJA. Soveri Kokeile ja totea Novoflexin edut: Novoflex 400 mm/5,6 pikatarkennusobjektiivilla on helpompi tarkentaa liikkuvaan kohteeseen kuin tavallisella 200 mm teleellä! KAMERA Novoflex sopii kaikkiin verhosulkimella varustettuihin järjestelmäkameroihin . Tässä systeemin salaisuus: Pikatarkennuskahva: Erikoispa lje BAL-U liitetään kameran ja pikatarkennuskahvan väliin kun hai utaan ilman erillisiä lisälaitteita kuvata ja tarkentaa portaattomasti äärettömyydestä lähikuvii n aivan lyhyeltä etäisyydeltä. 1,8 m
Tämä saadaan, kun ensin lasketaan asianomainen 10 x 10 km ruutu (67651) ja sen pohjoislukuun lisätään 6 km ja itälukuun 1 km . (Oheinen kartta karttalehti 6, mittakaava 1 :200 000 on julkaistu Maanmittaushallituksen luvalla) Paikka ilmoitetaan esimerkiksi : a) Tuohikotin kylä sijaitsee 1 x 1 km ruudussa 67750. Yhtenäiskoordinaatistollisen GT-tiekartan ennakkotilausohjeet löydät sivuilta 124 125 ! Suomen Luonto/Irtonumero 4 mk. Kaksi viimeistä osoittavat, että ruudun länsireuna on 50 peninkulmaa itään pituuspiiristä 27°E, joka on sovittu perusmeridiaaniksi. Kuvassa on ote tekeillä ole.vasta yhtenäiskoordinaatistokartasta. Se on tehty Suomen tiekartan GT-painoksesta lisäämällä siihen punavioletein viivoin ja numeroin yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km ruudukko. Kolme ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että ruudun eteläreuna on 677 peninkulmaa päiväntasaajasta. Pitkässä numerosarjassa on selvintä erottaa pohjoisja itäluvut toisistaan kaksoispisteellä. bi Nikkarin talo sijaitsee 1 x 1 km ruudussa 6766:511. Numerosarjoja jatkamalla päästään vielä suurempaan tarkkuuteen. Tämän kartan avulla voidaan helposti ilmoittaa vaikkapa kasvin kasvupaikka 10 x 10 m ruudun tarkkuudella . 677 676 49 50 51 Yhteiskoordinaatistollinen kartta auttaa havaintojen paikallistamisessa