Ruskosuohaukka edustaa Suomen eläimistössä sitä lajistoa, jonka asuinalueiden pelastamiseksi Euroopan Neuvosto on julistanut kuluvan vuoden kosteikkojensuojeluvuodeksi. Ylikansoittuneessa, saastuneessa ja teknistyneessä Euroopassa ei kohta enää ole nimeksikään veden ja maan luonnollista liittymäkohtaa, rantaa. Tämän numeron kansi esittää ruskosuohaukkaa, ruovikkorantojemme harvinaista petolintua, jota uhkaavat ympäristömyrkkyjen ohella myös asuinpaikkojen tuhoaminen ja tahaton häirintä. Samalla katoavat kosteikkojen ainutlaatuiset kasvit ja eläimet. Suomessa on vielä rantoja, luonnontilaisiakin. Mutta luontomme omaleimaisimmat "kosteat maat" ovat vaarassa. Siksi Suomi viettää vuotta 1976 ennen kaikkea soidensuojeluvuotena.
W. Optimoinnin asemesta sen peruslinjana on maksimointi eli hieman vapaasti suomentaen ahne rääpimistalous. J. Sen tekijät, Maaja metsätalousministeriössä toimivan metsätalouden neuvottelukunnan jäsenet eli kansanedustaja Aimo Ajo, johtaja Yrjö Hassi, ylijohtaja Viljo Holopainen, pääjohtaja P. Tämän näkemyksen perusfilosofia on optimointi, luonnonvarojen järkevä ja kestävä hyväksikäyttö. sekä ennen kaikkea tietenkin luonnontalouden terveen toimivuuden vaatimukset. 19 72) jälkeen. Palosuo, toimistopäällikkö Asko Saviaho, kansanedustaja Jouko Siikaniemi, metsänhoitaja Juhani Viitala ja puheenjohtaja Pekka Virtanen, kukin henkilökohtaisine varamiehineen tai -naisineen, eivät näytä mitään oppineen. Entä suppea näkemys. vuosikerta maiden metsäojitusta olisi jatkettava lähes nykyistä vauhtia. Kun arvostelijoiden kuoroon on liittynyt myös metsäalan ammattilaisia, on turha enää yrittää torjua arvostelua vetoamalla sen asiantuntemattomuuteen. Korkeintaan voidaan valonpilkahduksena pitää sitä, että ohjelmassa nyt ensimmäisen kerran edes mainitaan luonnonsuojelu, tosin lähinnä kielteisessä äänilajissa ja pitkin hampain. On olemassa monenlaisia luonnonsuojelunäkemyksiä. Siinäpä luonnonsuojeluliikkeellemme avaraa työkenttää. Niinpä luonnonsuojeluväellä oli aihetta jopa optimismiin, kun odoteltiin seuraavaa metsätaloudellista ohjelmaa. Nykyaika on kärsivällisempi: se uskoo ihmisen kehityskykyyn ja tarjoaa tukiopetusta. Onhan moninaiskäyttö aikaisemmissa suunnitelmissa tunnettu korkeintaan fraasina ja luonnonsuojelu tykkänään unohdettu. Mittavat virheinvestoinnit ovat olleet kansantaloudellisesti tuhoisia. D 65. Olihan ainakin SUOM EN LUO NTO 2/75 koottu aineksia avarampaan näkemykseen. Hiljan valmistunut "Puuntuotannon tavoiteohjelma vuosille 19 7 7-1981" on menneisyyden haamu. On hämmentävää huomata, että kaiken keskustelun jälkeenkään arvovaltaisen ohjelman tekijöille eivät ole valjenneet edes peruskäsitteet. Ristiriitojen syyksi on helppo oivaltaa yksipuolinen, metsän muista käyttömuodoista ja luonnon lainalaisuuksista piittaamaton suunnittelu. Edelleen esitetään, että intensiivinen metsänhoito on levitettävä kaikkiin metsiin, että metsätaloutta ei tulisi rajoittaa alueilla, jotka siihen parhaiten soveltuvat, että metsätaloutta olisi harjoitettava normaalilla tavalla myös luonnonsuojelualueiksi suunnitelluilla alueilla ja että yksityis35. Avaraksi voidaan sanoa näkemystä, joka ottaa huomioon metsän eri käyttömuodot, aineellisten arvojen ohella myös aineettomat, kuten esteettiset, kulttuurihistorialliset, tieteelliset jne. Näitä ovat olleet Teho, Mera 1-111 sekä Kansainvälisen jälleenrakennuspankin laina. Suomen Luonto N:o 2 1976 Tarvitaan tukiopetusta Kahdeksantoista vuoden aFn Suomen metsätaloutta on rahoitettu erilaisin ohjelmin. Vielä joitakin aikoja sitten koululaitoksemme paiskasi pellolle toivottomina pölkkypäinä ne kansalaiset, jotka vuosikausienkaan aikana eivät pystyneet omaksumaan uusia näkemyksiä. Mutta toisin kävi. Sadat arvovaltaiset järjestöt ja kokoukset ovat painottaneet tätä näkemystä ihmiskunnan elinehtona, etenkin Tukholman ympäristökonferenssin ( v. Yhä äänekkäämmin näitä ohjelmia on arvosteltu siitä, että ne yksipuolisuudessaan ovat unohtaneet metsän muut käyttömuodot kuin puuntuotannon. Samalla on menetetty peruuttamattomasti korvaamattomia luonnonarvoja sekä kallisarvoinen osa kulttuuriympäristöämme. Erästä näkemyseroa luonnehtivat laatusanat " suppea" ja "avara" . Arvostelun keskittyminen tälle vuosikymmenelle johtuu pääosin siitä, että lyhytnäköisyyden ja yksipuolisuuden hedelmät ovat alkaneet kypsyä vasta äskettäin. Sen malliesimerkki on " Puuntuotannon tavoiteohjelma vuosille 1977-1981". Jokinen, johtaja Sigurd Lillandt, kansanedustaja Heikki Mustonen, metsäneuvos V. Millainen käsitys neuvottelukunnan jäsenillä on nykyajan luonnonsuojelusta, kun he voivat julistaa, että "metsätalouden merkitys yhteiskunnan kannalta on suurempi kuin luonnonsuojelun". Lukemattomat kansalaiset, joille metsät ja suot ovat merkinneet tulolähdettä tai virkistäytymisympäristöä, ovat havahtuneet huomaamaan yksipuolisuuden seuraukset omassa elämänkentässään. On helppo ennustaa, että ohjelman soveltaminen käytäntöön tulee entisestään kärjistämään ristiriitoja ja kiihdyttämään arvostelua
. . 110 Pekka Suominen: Ympäristöenergia 1 Entropian käsite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 Marcus Wikman: Suomen muuttohaukkojen tulevaisuus . . . . . . . . . . . . 126 Summaries of the Main Articles in This lssue . . . . . . . . . . krs. . . 83 Pertti Saurola: Suomen sääkset v. . . . . Bishop ; 90 Kauri Mikkola; 93 Pekka Vesterinen; 94 Rauno Lähdekorpi ; 9697 Hannu Hautala ; 99 Ari Lyytikäinen ; 100 Urpo Häyrinen ; 100101 Ari Lyytikäinen; 101 Pekka Borg; 103 Tuula To ivanen ; 104 Tuula Toivanen, Risto Cajander; 106 Tuula Toivanen; 107 Risto Cajander; 108 Seppo Keränen ; 111 Kiinan suurlähetystö, Kalevi K. . . . . 11 6 H annu Weslerinen: Fluori saasteena ........ . . . . . . . . . . . . . . . A. . . . . . . 65 Ris_to Cajander, Pentti Halenius ja Mikko Pryl: Pohjo lan nisäkkäiden levinne1syysmuutoks1sta . . . . 6 7 Pekka Salminen: Muuttohaukkojemme kohtalonhetket . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103 Antti H aapanen: Kalottialueen vesilinnusto on invento itu . . . . . . . . . Suomen luo nno nsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luo nnonsuojelu työn valtakunnallinen keskus järjestö. . . . . . 125 Kirj allisuutta . . .... . . . 00120 Helsinki 12 puh. . . . . . .... . . . ·.. . 197 5 . . . . . . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . . 11 3 Suomen luonnonsuojeluliiton energiapo liittinen ohjelma . . . . . . . Osoitteenmuu tokset pyydetään toimittamaan kirj allisesti Suomen luonnonsuojeluli iton toimistoon (osoite yllä) riittävän ajoissa ennen seuraavan numeron ilmestymistä. 35 D 2. . . . . . . . . TILAUKSET J A OSOITTEENMUUTO KSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. . 78 Seppo Kuusela: Suomen tuulihaukat v. . . . . . . . . . . . . . . . . . . lrtonumerot 4,50 mk. . . . . . .. . 90-498 159. . . . . . . . . . . . . . . 86 Kauri Mikkola: Perhosten melanismi kertoo ilman saastumisesta 89 Antti H aapanen ja Malli Helminen: j outsen, luo nno nsuojelun lempilapsi 94 Ari Lyytikäinen: Patvinsuon-Ko i~ereen kansallispuistosuunnitelma . . . . 124 Uutisia . . . . . . . . . . . . . . . . Tilaushinta Po hjoismaiden ulkopuolelle o n 25 mk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Malmström ; 114 Kalervo Ojutkangas; 11 5 piirros Markku Tanttu; 12 1 p iirros Hannu Westerinen; 123 Esko Lehmusvuori ; 124 Hans Viitasola. . . . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. . . 98 Risto Cajander: Leivonmäen suunniteltu kansallispuistoalue KeskiSuomi pienoiskoossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . 1975 . . . . . Lehti vo idaan tilata maksamalla tilausmaksu 21 mk postisiirtotilille no 608 211. . . . . . . . . . . . . 120 Malli Sipponen: Uuteen talousjärjestelmään . . . . . . ... . . . . . . . . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh . 127 KIRJOITTAJAT Risto Cajander, biol.yo., Helsinki Antti H aapanen, FT, apulaisluon nonsuojeluva lvoja, maaja metsätalousministeriön luon nonvarainhoitotoimisto, Helsinki Pentti H alenius, biol.yo., Nurmijärvi Malli Helminen, FT, ylitarkastaja, Metsähallitus, Helsinki } ao Tshin-hua, Kiinan kansantasavalta Seppo Kuusela, fil.yo ., Helsinki Ari Lyytikäinen, tutkimusapulainen, Suomen Akatemian kansallispuistotyöryhmä, Kuopio Kauri Mikkola, dosentti, Helsingin yliopiston eläintieteen laitos, Helsinki Mikko Pryl, LuK, Vantaa Pekka Salminen, suunnittelija, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto, Helsinki Pertti Saurola, FK, Helsingin yliopiston Eläinmuseon rengastustoimisto, Helsinki Malli Sipponen, ympäristö nsuojelutieteen yo., Helsi nki Pekka Suominen, dosentti, J yväskylän yliopisto n fysiikan laitos, Jyväskylä H annu Westerinen, lää k.kand ., fil.yo. . . . . . . . . . . . . . . . . . , Helsinki Marcus Wikman, Riistaja kalatalouden tutkimuslai tos, Helsinki KUVITUS Kans i Seppo Keränen ; kansi II Seppo Keränen, J orma Luhta ; 70 Petri Kapanen; 71 Asko Kaikusalo, Seppo Lammi; 73, 75 J orma Luhta; 79, 8 1 Peter Lindberg; 83 Mauri Peltonen ; 85 Pekka Helo; 87 Mauri Peltonen ; 88 Juhani Koivu ; 89 J. . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2/75. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 19 7 6 aikana kuutena numerona. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 }ao Tshin -hua: Jättiläispandan kotiseudulla . . . . . . . . . . . . . 90-625 475 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta J okiranta Taitto: Markku Tanttu TOIM I TUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Seppo Kellomäki Jouko Pettersson Helmi-Irene Saurola Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 66 S ISALLYS Tarvitaan tukiopetusta . . . . . 122 Suuri siilikysely: o letko nähnyt siilejä . . . . . . . . . . . .
ELÄINTEN LEVIÄMISEN YLEISIÄ PIIRTEITÄ Mikään eläinlaji ei esiinny kaikissa osissa maapalloa eikä kaikissa biotoopeissa. Pienimmistä ei ole paljonkaan tietoja, mutta isoja on tarkkailtu kauan, jopa satojen vuosien ajan, koska ne ovat monin tavoin olleet mukana ihmisen kulttuurihistoriassa. Ensimmäisessä osassa käsitellään nisäkäskantoihin vaikuttavia vleisiä tekijöitä sekä yksityiskohtaisemmin paria eläinryhmää. Näin boreaalinen havumetsä sekä Fennoskandian pohjoisimmissa osissa että vertikaalisesti koko Skandien vuoriston alueella vaihettuu arktis-alpiiniseksi tundraksi (8). Merei nen ilmasto kilpistyy Skandien vuorijonoon, ja siirryttäessä itäänpäin mantereiset ominaisuudet alkavat kornstua (kasvavat vuotuiset lämpötilaerot ja pienemmät sademäärät). Risto Cajander, Pentti Halenius ja Mikko Pryl Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista Fennoskandiassa elää kuutisenkymmentä nisäkäslajia,joista puolet on n. koivuilmasto, jonka kasvillisuus kuuluu boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Tässä numerossa julkaistaan ensimmäinen kolmen artikkelin sarjasta,jossa käsitellään Fennoskandian nisäkäslajiston muutoksia 1800-luvun alusta lähtien. Tyyppilajien levinneisyyksien poh joisrajat ulottuvat Fennoskandian eteläja keskiosiin (esim. Eurooppalaisen faunatyypin painopiste on Keskija Länsi-, osittain myös Etelä-Euroopassa, josta monet lajit ovat levinneet suurimpaan osaan Eurooppaa. Seuraavissa osissa jatketaan eri nisäkäslajien ja -ryhmien yleisyyden ja levinneisyyden muutoksia systemaattisessa järjestyksessä. "hiirenkokoisia". Valtaosa Fennoskandiaa kuuluu lumija metsäilmastoon, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpö ylittää !0°C ja kylmimmän alittaa -3°C. Mitä lähemmäs !0°C rajaa lämpimimmän kuukauden keskilämpö laskee, sitä heikompikasvuisemmaksi, harvemmaksi ja huonommin uusiutuvaksi muuttuu havumetsä. Etelä-Norjan länsirannikko sekä eteläisin Ruotsi kuuluvat kosteanlauhkeaan, lämminkesä iseen pyökki -ilmastoon, jossa kylmimmän kuukauden keskilämpö on yli -3°C ja lämpimimmän alle 22°C. Siperialaisen faunatyypin edustajat ovat havumetsävyöhykkeen (taigan) lajeja, ja niitä on luonnollisesti eniten Fenno _skandian itäja pohjoisosissa (esim. FENNOSKANDIAN ILMASTO JA KASVILLIS UUSYYÖ HYKKEET Suuressa osassa Fennoskandiaa luonnonolot ovat edullisemmat kui n mitä alueen pohjoinen maantieteellinen asema edellyttäisi. Ympäröivien merien vaikutus estää kuitenkin varsinaisen ankaratalvisen mannerilmaston syntymisen alueen itäisimpiinkään os11n. Myös Keski -Norjan rannikkoaluSUOM EN LUO NTO 2/75 eella talviset keskilämpötilat kohoavat yli -3°C, mutta kesät ovat viileämmät. liito-orava, ahma, metsäpeura ja hirvi). Tunturisopuli, naali ja tunturipeura kuuluvat tähän faunatyyppiin (15). Kullakin lajilla on oma levinneisyys67. Fennoskandian eläimistössä esiintyy kolmen faunatyypin edustaj ia : eurooppalaisen, siperialaisen ja arktisen. Tämä johtuu Pohj ois-Atlantille tulevan lämpimän merivirran ja merellisten länsituulten leudontavasta vaikutuksesta. näätä). Arktisen faunatyypin alue sivuaa edellistä pohjoisessa. Kasvimaantieteellisesti alue on keskiaurooppalaista lehtimetsävyöhykettä. siili, rusakko, tammihiiri, hilleri ja metsäkauris), eräillä lajeilla yli koko alueen (esim. nykyiselle ja tulevalle suojelutyölle. FE NOSKANDIAN ELÄINMAANTIETEELLISET ALUEET Fennoskandia on osa laajastapalearktisesta eläinmaantieteellisestä vyöhykkeestä, johon Eurooppa, Pohjois-Afrikka ja osa Aasiaa kuuluvat. Sekäsittää tundran ja tunturiylängöt. :usi, karhu, kärppä, saukko, ilves _Ja orava. Ilmastoalueen eteläosasta on erotettavissa Norjassa kapeana, Eteläja Keski -Ruotsissa levenevänä ja myös eteläisimpään Suomeen ulottuvana pitempikesäinen tammi-ilmasto, jota vastaa pohjoiseurooppalainen sekametsävyöhyke. Koko Keskija Pohjois-Fennoskandiassa vallitsee lyhytkesäinen tyyppi, ns. Menneisyyden historiankirjoitus antaa viitteitä mm. Palearktisen alueen laajalti levinneitä lajeja ovat mm
valkohäntäpeura ja piisami). Esimerkiksi villisika on viime vuosina saapunut usein kaakosta Suomeen, mutta ei silti ole pystynyt pysyvästi asettumaan maahamme. alueensa ja omat mielibiotooppinsa. Tästä ovat osoi tuksena monet onnistuneet riistaeläinten siirtoistutukset Atlantin yli (esim. Luonnossa jatkuvasti tapahtuvat suuret ja pienet muutokset (ilmastomuutokset, ihmisen vaikutus, erilaiset sukkessiot jne. Rajan eli leviämisesteen ulkopuolella voi olla runsaastikin sopivia biotooppeja, jos laji vain kykenee esteen ylitykseen. Ennen pitkää tulee kuitenkin vastaan ulkoisten olosuhteiden määräämä raja, jota eläimet eivät kykene ylittämään. esittää Fennoskandian kasvil lisuusvyöhykkeitä. dellista levi nneisyysmuutosta, vaan eläinlajin voidaan katsoa levinneen tietylle seudulle vasta, kun se kykenee jatkuvasti (ei kuitenkaan välttämättä vuosisatoja) ylläpitämään elinvoimaista kantaa. rusakko, hilleri ja metsäkauris). Kartta 1. SUOM EN L O 'T O 2/75. Mikäli ulkoiset olosuhteet (sää, kasvi llisuus, toiset lajit jne.) sallivat, eläimet lisääntyvät ja pyrkivät valtaamaan kaikki niille sopivat biotoopit parhaimmasta huonoimpaan. ja Siivosen mukaan). Mustalla on merkitty keskieurooppalainen lehtimetsävyöhyke, pystyviivoituksella pohjoiseurooppalainen sekametsävyöhyke, vaakaviivoituksella boreaalinen havumetsävyöhyke ja valkoisella arktis-alpiininen vyöhyke. Kylmenemisen on otaksuttu vaikuttaneen taannuttavasti esimerkiksi metsäkauriin levinneisyyteen. Eräinä tärkeinä ominaisuuksina leviämisen kannalta voidaan pitää nopeaa lisääntymiskykyä ja vähäistä koti paikkauskollisuutta ( 1, 5, 6, 1 7). Katkoviivareittejä myöten on saapunut eurooppalaisen lajiston edustajia. 1952. Viime vuosisadan puolesta välistä alkoi PohjoisEuroopassa nouseva lämpökausi, joka huipentui 1930-luvulla. Nisäkäslajin saapuminen uudelle alueelle ei vielä merkitse toKartta 3. näyttää nisäkkäiden saapumistiet Fennoskandiaan. Vastaavasti monet lajit joutuvat vetäytymään entisiltä esiintymispaikoiltaan (3, 12, 1 7). Ensimmäisessä tyypissä tapahtuu leviäminen joko siten, että jälkeläisten ylimäärä sirottautuu lisääntymisajan alussa syntymäpaikkansa läheisyyteen tai siten, että eläimet vaeltavat lisääntymisajan jälkeen päämäärättömästi ja joutuvat näillä retkillään uusille alueille. Pystysuoralla viivoi tuksella on osoitettu siilin esiintymis alue Suomessa v. Luonnossa on harvoja jos lainkaan sellaisia leviämisesteitä, jotka ehkäisevät kaikkien eläinlajien kulkua. selvittää siilin levinneisyyttä Fennoskandiassa (Kristolferssonin et al. Mustat täplät ovat erillisesiintymiä. Toinen tapa on säännöllisin tai säännöttömin väliaj oin tapahtuvat vael1 ukset. J o 1500-luvun lopulta alkoivat talvet kylmentyä, ja tämä suunta jatkui 1 700-luvulla olleen ns. 1972. Yhtenäinen viiva osoittaa siperialaisen lajiston saapumistiet. Esimerkiksi sisävedet edistävät saukon, mutta estävät maamyyrän leviämistä. viljalastien mukana ne kul keutuvat passiivisesti paikkakunnalta toisel le. ) avaavat monille lajeille uusia mahdollisuuksia laajentaa asuma-aluettaan. Eri nisäkäslajien kyky levitä o n erilainen. Nisäkkäiden leviäminen tapahtuu yleensä aktiivisesti eli ne käyttävät liikkumiseen omia raajojaan. isäkkäiden leviämismekanismit vo ivat olla kahta perustyyppiä. Tämä johtuu siitä, että niiden populaatioiden ja yksilöiden ominaisuudet (koko, rakenne, toiminta, suhde muuhun luontoon) vaihtelevat lajeittain ja jonkin verran laj in sisälläkin . 68 Kama 2. Vain poikkeustapauksissa esi m. Niiden edellytyksenä on levinneisyysalueen keskuksessa tapahtuneet suotuisat ympäristömuutokset, jotka ovat johtaneet lajin massaesiintymiseen (5, 6, 1 7). Vaakasuorat viivat kertovat siilin levinneisyyden v. Levinneisyysalueissa tapahtuu jatkuvasti muutoksia suuntaan tai toiseen. Tälllöin eläinlaji on saavuttanut laajimman levinneisyytensä tietyllä rajoittuneella alueella. Linnen lämpökauden jälkeenkin. Lämpötilan kohoamisen ja ilmaston mereisyyden lisääntymisen voidaan osoittaa vaikuttaneen ainakin osatekijänä momen yleislevinneisyydeltään eteläisten lajien pohjoista kohti suuntautuvaan leviämiseen (esim. ILMASTON VAIKUTUS Ilmaston on todettu olevan tärkeä lajipopulaation runsauteen vaikuttava tekijä. Viimeisten parinsadan vuoden aikana esiintyneillä kylmäja lämpökausilla on ollut sekä välillinen että välitön vaikutuksensa joidenkin nisäkkäiden levinneisyysmuutoksiin
Sola Jämtlandista Trondheimin seudulle on pohjoisin, jossa vielä on havupuita. Sitten ne lämpenivät voimakkaasti, aluksi epätasaisemmin ja sitten yhtämittaisesti 1920-luvun alusta alkaen. Tätäkin pohjoisempana tunturipaljakan katkaisee monessa kohdin alpiininen tunturikoivuvyöhyke. Trondheimin kohdalla tunturiketjun katkaisevat kaksi solaa. Mahdollinen leviämistie on myös Maanselän vedenjakajan itäpuoli Itä-Karjalan rehevät alankomaat, joilta eläimet ovat ehkä kulkeneet aina Kt,1usamoon ja Vienanmerelle saakka (14). PINNANMUOTOJEN pikkunisäkkäille, paksusta lumiVAIKUTUS peitteestä on huomattavaa hyöItämeri lahtineen estää useiden tyä. naali ja metsäpeura) (5, 15). Toisten nisäkkäiden talvisia elinehtoja runsas lumi taas heikentää (esim. Tämä sola toimii ehkä leviämistienä niille lajeille, jotka selviävät ylimmällä havupuuvyöhykkeellä. 1930-luvulla todettiin asteen suuruinen nousu (9). Kyseessä ovat tammikuun keskilämpötilat. Niinpä ItäKarjalan ja Suomen nisäkäsla_jisto on eräiltä osin rikkaampi kuin Skandinavian maiden. Esimerkiksi Helsingissä talvet olivat verraten SUOME N LUO NTO 2/75 nisäkäslajien leviämisen idästä ja etelästä. Kesät pysyivät sadan vuoden ajan (1830-1930) yhtä lämpiminä (n. Talvi on eläimistön kannalta kriittisin vuodenaika. oc +6 +5 +4 +J Kaavio B kertoo vuotuisen keskilämpötilan kymmenvuotisvaihteluista Helsingissä vuosina 1828-1970. Karjalan kannaksen kautta saapuneet lajit ovat ensin asuttaneet Kannaksen itäosan ja vasta, kun kannat ovat saavuttaneet huomattavan suuruuden, ne ovat purkautuneet yli karuhkon Länsi-Kannaksen kohti rehevää länttä (esim. Ankarina talvina koko Itämeri jäätyy ja silloin sen ylittäminen on mahdollista varsinkin Tanskan salmien kautta (esim. Sittemmin ihmisen kai69. Länsija Itä-Euroopasta pohjoiseen ja luoteeseen leviävät lajit joutuvat kiertämään Baltian maiden kautta, ja niiden saapuminen Fennoskandiaan tapahtuu siten Karjalan kannaksen ja/ tai Aunuksen· kautta. IHMISEN VAIKUTUKSESTA NISÄKÄSELÄIMISTÖN KANTOIHIN JA LEVINNEISYYKSIIN Vielä muutama vuosisata sitten ihmisen voidaan katsoa olleen Fennoskandiassa elollisen luonnon eräs tärkeä, mutta ei mitenkään hallitseva osanen. kenttämwä, peltohiiri, rusakko, supikoira, hilleri, metsäkauris, villisika). Mahdollisesti jotkut mantereista ilmastoa suosivat lajit eivät leviäisi Norjan länsirannikolle, vaikka Skandien vuoristoa ei olisi olemassakaan. 15°C). C C\ .::t l./"\ \0 tC'.) (]\ ,,('J n l./"\ \0 t1 1 -1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 C"; .::t lI'\ \0 tCO C\ ,C'~ n .::t lI'\ \._:; CO CO O'J CO C-0 CO O'J C\ C-, C\ c-, C\ C\ ,::;, ,oc -4 --+--+--+--+--+---lf---+---lf---+----ii-,w.4----1---1--5 --+--t--+--+--+----lll-----+-+-L----<.....-1-4---+----+---Alr-l -7 --~--H--+4-#--.l--#----------1----+-----1-1 -8 --+------.+-----'-----------------Kaavio A osoittaa lämpötilan kymmenvuotisvaihtelut Helsingissä vuosina 1828-1970. -4,5°C). Lumi eristää ter.01<.kaasti lämpöä, tarjoaa suojan vihollisia vastaan _ja mahdollistaa ruokailun lumen suojassa. 1930-luvulla talvet olivat EteläSuomessa n. 2,5°C lauhempia kuin viime vuosisadan puolivälissä. ekologinen tekijä. Toisaalta pohjoisille ja mantereisille lajeille ilmastomuutos on saattanut aiheuttaa kantojen pienenemistä ja levinneisyyden supistumista (esim. Tuulisuhteilla ja sademäärillä tuskin on suoraa vaikutusta nisäkkäiden levinneisyyksiin, mutta lumisateen määrillä on merkitystä, koska lumipeite on kaikille Fennoskandian nisäkkäille tärkeä talvehtimiskylmiä 1830-luvulta 1870-luvun loppuun (n. Silloisen nisäkäseläimistön kantoihin hän saattoi vaikuttaa lähinnä vain paikallisesti eräänä säätelevänä tekijänä. rusakko) (2). Norjan tunturiketju on ilmeinen leviämiseste niille lajeille, joiden levinneisyys tunturialueen itäpuolella ulottuu kauemmas pohjoiseen kuin sen länsipuolella. Eteläja Lounais-N orjan jyrkät vuorenrinteet ja suuret sademäärät saattavat estää joidenkin nisäkkäiden etelästä pohjoiseen suuntautuvaa leviämistä (2, 17 ). rusakko, hilleri ja sorkkaeläimet peuraa lukuunottamatta) ( 15). Joillekin, esim
Kuitenkin viime vuosina lihariistalajien merkitys virkistysmetsästykselle on ollut lisääntymässä, vaikka pyynnin mielenkiinto kohdistuu kin yhä enemmän linturiistaan. Tässä yhteydessä ovat vaikuttaneet myös tunnepohjaiset, usein jo vuosisatojen takaa periytyvät uskomukset. Sittemmin turkismetsästyksen merkitystä on huomattavasti pienentänyt sopivien lajien tarhaus 70 Siilin esiintymiseen Pohjolassa on aina vaikuttanut suuresti ihminen. Kai kenkaikkiaan nämä vihamieliset asenteet ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että suurpedot on laajoilta alueilta hävitetty sukupuuttoon. ahma). kettu, minkki) ja keinoturkisten valmistus. Turkin suosio ja arvo ovat voineet tehostaa pyyntiä niin suuresti, että laji on joutunut sukupuuttoon (majava) tai sen partaalle (esim. Metsästyksen tehoa ovat lisänneet aseiden ja eräiden metsästystä helpottavien tekijöiden nopea kehittyminen (kulkuyhteydet, liikkumisvälineet ym. Sen murhanhimo ja vahingollisuus ovat niin suuret" ( 14). Tähän satujen ja myyttien joukkoon kuuluvat suurpetojen aiheuttamien kotieläinja porovahinkojen liioittelu ja vääristely (esim. (esim. Lisäksi nisäkkäiden elinmahdollisuuksiin vaikuttaa yhä enemmän välillisesti niiden elinympäristön tuhoutuminen ja muuttuminen sekä lisääntyvä saastuminen. Tällä hetkellä ihminen vaikuttaa hallitsevasti lähes koko Fennoskandian nisäkäseläimistöön. Nisäkkäitä metsästetään myös lihariistana, mutta tämä ei ole yleensä merkinnyt niiden kanno ille sellaista rasitusta kuin turkispyynti, ehkä metsäpeuraa ja hirveä lukuunottamatta. Niinpä parikymmentä vuotta sitten kirjoitettiin: "Susi on ainoa nisäkäslajimme, jonka vähäisenkään luonnonvaraisen kannan suosimista on vaikea perustella. Pyynnin suuntautuminen ja laajuus ovat selvästi heijastelleet kulloisiakin muotivirtauksia. Nisäkkäiden pyyntiä on lisännyt eräiden lajien ihmiselle ja hänen taloudelleen (kotieläimet) katsottu vahingollisuus. Tunnepohjaisia käsityksiä suurpetojen pahuudesta on esiintynyt vielä viimeaikaisessakin nisäkäskirjallisuudessa. RauhoitukSUOMEN LUONTO 217 5. Hänellä on vastuu eräitten lajien menestymisestä ja säilymisestä myös tulevina vuosikymmeninä. Metsästyksen kannustimena on varsinkin aiemmin ollut turkisten saaminen. VÄLITTÖMÄT VAIKUTUKSET Voimakkaimmin ihminen on vaikuttanut nisäkkäitten kantoihin ja levinneisyyksiin metsästämällä. Tähän asti ihmi nen on auttanut siiliä laajentamaan asuinalueitaan; nyt siilit näyttävät ,,ähenevän (katso kyselyä s. kettu, saukko, näätä, naali) (15). ). Vielä viime vuosisadalla turkiksilla oli verrattoman suuri merkitys kotikäytössä ja kaupankäynnissä. Metsästyslainsäädäntö parantaa nykyään monien nisäkäslajien elinmahdollisuuksia. kenlaatuisen kehityksen v01maperäistyessä nisäkkäisiin kohdistuvat välittömät vaikutukset ovat luonnollisesti monipuolistuneet ja osittain kasvaneetkin. Korvayököstä ja muista Pohjolan lepakoista on tietoja varsin vähän. 124)
Nykyinen intensiivinen, puuston keh ityskiertoa nopeuttava SUOMEN LUONTO 2/ 75 metsätalous muuttaa luonnonmaisemaa laajamittaisesti tuotantomaisemaksi. diversiteetin pieneneminen ja pesäpaikkojen väheneminen ( 15). ) ( 11 ). Toisaalta pyyntiä on yritetty kiihdyttää tapporahoilla (esim. Viime vuosisadan jälkipuoliskolla siili oli vielä Etelä-Suomessa harvinainen. suurpedot, hylkeet ja kettu). Haitallisia aineita ovat lähinnä maaja metsätaloudessa käytettävät hitaasti hajoavat tuholaistorjunta-aineet sekä vesakkomyrkyt. Vuosisatamme alkupuolella sitä todettiin esiintyneen jokseenkin yleisenä Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen saaristoalueilla ja harvinaisempana Suomenlahden rannikkoseudulla. kettu, isorotta, kotihiiri ). 1940-luvun lopulla siili esiintyi vakituisesti Norrbottenin rannikkoalueella, jonne sen nykyinenkin levinneisyysraja kiilamaisesti työntyy ( 13). 1940 siilin huomattavasti viime vuosikymmeninä levinneen mainiten useita löytöpaikkakuntia Etelä-Hämeestä sekä pohjoisimmat havainnot Etelä-Pohjanmaalta Alavudelta ja Kauhajoelta. ovat tarjonneet suojaa ja ravintoa (esim. Ruotsissa siilin tiedetään esiintyneen viime vuosisadalla maan eteläja keskiosissa, Skånesta Gästriklandiin. 1900-luvun alkupuolella mainittiin lajia saatettavan tavata jopa Norrlandissa. Ehkä huomattavin ihmisen Fennoskandian luonnolle aiheuttama muutos on ollut metsien raivaaminen ja kaskeaminen viljelymaaksi (7). Metsllpllllstllinen elllll koko Fennoskandiassa. silla ja erilaisilla metsästysrajoituksilla sekä riistanhoidollisilla toimenpiteillä on ollut suuri merkitys eräiden lajien säilymiselle ja paikallisten kantojen elpymiselle (esim. Siilin nopean leviämisen tämän vuosisadan aikana ovat ai7 1. Suomen maamyyrllt näyttävät viimeksikuluneen vuosisadan aikana laajentaneen levinneisyysaluettaan pohjoiseen. myyrät ja rusakko). Yksittäisiä sisämaan havaintopaikkoja mai nitaan esim. hirvi, saukko, ilves, näätä). Lajin viimeaikaista leviämiskehitystä valottavat 1950-luvun alussa ja vuosina 1964-65 tehdyt tiedusteluihin perustuneet tutkimukset (kartta 3. Leviäminen alkoi viime vuosisadan loppupuolella, ja 1900, luvun alussa siiliä tavattiin rannikkoalueella jo Trondheimin seudulla asti (2, 4). asutuksen ravinteet ja puunjalostusteollisuuden orgaaniset jätteet) saattavat vaikuttaa nisäkkäisiin. Istutukset ja tarhoista karkaamiset ovat lisänneet nisäkäseläimistön lajimäärääkin. VÄLILLISET VAIKUTUKSET Ihminen vaikuttaa ympäristöönsä muokkaamalla sitä itselleen soveliaammaksi ja tuottoisammaksi. harmaarotta, piisami, minkki, supikoira) (15). Kivirikko totesi v. Arat lajit ovat kärsineet asutuksen ja liikenteen leviämisestä yhä etäisemmille seuduille, toisille lajeille taas ihmisten asumukset, varastot, kaatopaikat jne. Näissä tapauksissa leviämisen onnistuminen on riippunut lajille tarjolla olevan ekologisen lokeron soveltuvuudesta ja lajin omasta kilpailukyvystä (esim. Tämä toiminta heijastuu myös välillisesti luonnon muitten elollisten osien elinmahdollisuuksiin ja keskinäisiin suhteisiin. Hausjärveltä, Tuusulasta _ja Mäntsälästä ; idem pänä lajia tavattiin Laatokan saaristossa ja Sortavalassa. ilves ja karhu). Myös eräät teollisuussaasteet, kuten raskasmetallit (elohopea, kadmium, kromi ) tai vesiä yleisesti rehevöittävät aineet (esim. sa ukko, vesikko, kärppä ja hylkeet). Niittyjen ja peltojen määrän lisääntymisestä ovat monet nisäkkäät hyötyneet (esim. Suurimmassa vaarassa ovat tällöin kaloja ja pikkunisäkkäitä ravintonaan käyttävät petonisäkkäät (esim. Tällä hetkellä ei täysin tiedetä, mikä osuus ympäristön saastumisella on eräiden nisäkäskantojen pienenemiseen. toimenpiteet muuttavat luonnontilaisen metsän tai suon hyvin erilaiseksi elinympäristöksi. HYÖNTEISSYÖJÄT Siili (Eri11,aceus europaeus) 1700-luvulla siilin levinneisyysalue Norjassa supistui, kunnes se lopulta rajoittui Etelä-Norjan itäosiin. Avohakkuut, metsien nuorentaminen ja havupuuvaltaistaminen, soitten runsas ojitus ym. Toisaalta laajoja metsäalueita elinpiirikseen tarvitsevat nisäkkäät ovat maatalouden harjoittamisesta kärsineet (esim. Negatiivisia muutoksia nykypäivän talousmetsissä ovat ainakin kasviston ja eläimistön monimuotoisuuden 1. Harvinaisemmista itäisistä pällstllislajeista on vasta vähän tietoja
Eläimen elintavoista johtuu, että vesistöt, sopimaton maaperä, korkeat selänteet tai laajat metsäalueet rajoittavat tai hidastavat sen etenemistä (2, 15). Rautalammilla on erillinen esiintymä, ja Itä-Karjalassa esiintymisalue kohoaa Vienanmereen asti (1 5). ( 1953): Svenska djur ! . heuttaneet siirtoistutukset, jotka ovat muodostaneet uusia leviämiskeskuksia, sekä 1930-luvun lämpökausi. Maamyyrän esiintymisalueen pohjoisraja on Ruotsissa huomattavasti etelämpän_ä kuin Suomessa. Däggdjuren. ( 1972): Suomen nisäkkäät !!!. Ser. F. SIIPI.JALKAISET Lepakot Fennoskandian alueella on tavattu 12 lepakkolajia, joista Suomessa esiintyy · vakituisesti 4 : viiksisiippa ( M yotis mystacinus); vesisiippa (Myotis daubentoni), pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), korvayökkö (Plecotus auritus); satunnaisia Suomessa ovat ripsisiippa (Myotis nattereri), isolepakko (Nyctalus noctula) ja kimolepakko (Vespertio murinus). isodon) idänpäästäinen (S. Mahdollisesti tähän ovat syynä joskus sattuvat ankarat ja etenkin vähälumiset pakkastalvet, jotka tuhoavat pohjoisimmat maamyyräkannat. Keuruu . Luonno n Ystävä 46 : 53-64. Ann. Voiko siili yhä levitä, riippuu ennen kaikkea siitä, miten sen onnistuu selvitä talvesta, joka näyttää olevan tärkein leviämistä rajoittava tekijä ( 15). ( 1966): The distribution ofthe hedgehog (Erinaceus europaeus L.) in Finland in 1964-65. , 1947 : Norges dyreliv ! . Nykyinen pohjoisraja noudattelee Poria, J yväskylää, Savonlinnaa ja Joensuuta yhdistävää käyrää. Monilla seuduilla siilikannat näyttävät harventuneen voimakkaastikin. 11 Kristoffersson, R., Soivio, A., Suomalainen, P. 3 Fretwell, S. Pan erns in the distribution of species. H. (1922): Djurvärldens utbredningshistoria på sfondinaviska halvön. Lämpökauden onnistuneitten talvehtimisien ansiosta se saattoi vakiinnuttaa asemaansa pohjoisimmilla esiintymisalueillaan. Zoo!. Kyseessä ei olekaan lajien leviäminen, vaan tiedon lisääntyminen. Näin on otaksuttu tapahtuneen esim. Maamyyrä (Talpa europaea) Maamyyrän levinneisyys on Ruotsissa nykyisin jokseenkin samanlainen kuin 1800-luvullakin. ( 195 1): Fauna in Suomi. Siperialaiset taigalajit, korpieli mustapäästäinen, · (S. Oslo . Bot. ( 19 75) : Pohjolan nisäkkäät. SUOM EN LUONTO 2/75. Istutusleviämistä ovat ilmeisesti edistäneet asutuksen laajeneminen (esim. ( 1940): Suomen selkärankaiset. Tämän vuo·sisadan alussa pohjoisraja kulki Pori-Tampere-Mikkeli -linjalla, ja vielä v. (1 97 2): Populations in seasonal environment. ympäristömyrkyt ja lisääntynyt liikenne. Princeton Univ. Ymer 7 8: 5-5 7. New York. 12 MacArthur, R. ( 1972): Geographical ecology. A general handbook of the geography of Finland. Vanamo 10, n :o 3. Syinä tähän lienevät mm. Viime vuosisadan loppupuolella maamyyrää esiintyi Suomen eteläja keskiosissa. ( 1952): On temperature changes in Finland during the last hundred years. Porvoo Helsinki . Kulttuurihakuisuutensa vuoksi maamyyrä on monia muita pikkunisäkkäitä tunnetumpi laji, ja sikäli sen esiintyminen ja levinneisyys_muutokset havaitaan helpommin. 1940 tämä muodosti sen varsinaisen levinneisyysrajan, joskin sitä oli tavattu jo Viitasaarellakin ( 10). 17 Udvardy, M. Helsinki . ( 1942): Eräitä eläinten leviämistä koskevia nykytärkeitä kysymyksiä. Vaikka eraat lajit esim. Stockholm. Päästäiset Koko Fennoskandiassa esiintyvät metsäpäästäinen (Sorex araneus), vaivaispäästäinen (Sorex minutus) ja vesipäästäinen (Neomys fodiens). A IV 102. ( 1969) : Dynamic zoogeography with special rejerence to land animals. ( 1956): Suuri nisäkäskirja. 13 Notini, G., Haglu nd, B. Stockholm. Suomessa lajin esiintymisalue on laajentunut viimeisen sadankin vuoden aikana ; lieneekö sitten kyseessä tietojen karttuminen vai todellinen leviäminen . Helsinki . 14 Siivonen, L. Fennia 7 5 : 516. 16 Siivonen, L. Myönteisen kehityksen vastapainoksi siili on eritoten tällä vuosikymmenellä alkanut taantua. Zoo!. Sci. kylminä talvina 1939-42. KIRJALLISUUTTA 1 Curry-Lindahl, K. Kalela, . Porvoo. caecutiens) ja kääpiöpäästäinen (S. ( 1944): Zur Frage der Ausbreitung der Tiere. Syinä havaintojen lisääntymiselle viime vuosina lienevät parempi päästäistuntemus, selkiintyneempi taksonomia, laajempi aineistonkeruu ja kehittyneemmät tutkimusja pyyntimenetelmät. Acad . kesähuvila-asutus) sekä liikenneyhteyksien paraneminen. 9 Kerä nen, J. Esiintymisaluetta on maan eteläosa järvialueelle asti ( 13). Ann . Fenn . minutissimus) ovat verrattain nuoria löytöjä Fennoskandiassa, ja esiintymistietoja on vasta runsaanparinkymmenen vuoden ajalta. Press, Princeton, NJ. D. New York. 8 Kalliola, R. Lajin luon72 tainen leviämiskyky on myös olennaisen pieni useisiin muihin selkärankaisiin verrattuna. kääpiölepakko, suorittavat pitkiäkin vaelluksia, eivät ne ole Fennoskandiassa johtaneet pysyviin esiintymisalueen laajentumisiin. Soc. Niinpä kyseisten harvalukuisten lajien levinneisyyden tarkempi rajaaminen puhumattakaan mahdollisen leviämisen toteamisesta on ainakin vielä mahdotonta (1 5, 16). Fenn. E. 6 Kalela, 0. 10 Kivirikko, K. (1958) : Djurgeograji, populationsdynamik och nutida Jaunaförändringar. 2 Ekman, S. PaUedyr. Eteläisessä ja loqnaisessa Skandinaviassa tavataan edellisten lisäksi seuraavia lajeja : lampisiippa (Myotis dascyneme), korvasiippa (Myotis bechsteini), mopsilepakko ( Barbastella barbastella), kääpiö lepakko ( Pipistrellus pipistrellus) ja pikkulepakko ( Pipistrellus nathusii). ( 19 7 3): Suomen kasvimaantiede. 15 Siivonen, L. 4 Foyn, B., Huus, J. Toisaalta lepakkojen leviämisestä on mahdo tonta saada riittäviä ja luo tettavia tietoja, koskapa nykyisetkin levinneisyydet ovat puutteellisesti tunnettuja (15, 16). Pohjoisimmat havainnot olivat Sysmästä ja Lappeenrannasta. 5 Kalela,
Tänä aikana laji SUOM EN LUO NTO 2/75 katosikin Eteläja Keski-Suomesta. Etelä-Suomessa yleiset kallioreviirit autioituivat näet ensimmäisinä. Suopesintään tosin kiinnitettiin alkuaan vähemmän huomiota, mikä osaltaan selittänee parimääräarvioiden suuret erot ja jopa eräät virheolettamukset. Voidaan jopa todeta, että moni "uusi" pe73. Tämän vuosikymmenen puoliväliin mennessä lajin levinneisyysalueen eteläraja näyttää vetäytyneen vääjäämättömästi Oulunjärven korkeudelle. Laji on ollut vielä 1940-luvulla yleinen j'.1 näkyvä pesimälintu läpi maan niin jyrkkäseinäisten kalliomaastojen vaiheilla kuin vetisillä avosoillakin. Viimeiset eteläisimmän Suomen muuttohaukat menetettiin 1960-luvun alkupuolella. Niistä tutkittiin 140 kohdetta kesällä 1974. Ensimmäinen muuttohaukkatutkimus käsitti lähinnä Suomen eteläpuoliskon, ja tulokset olivat tästä syystä kovin lohduttomia. Tällöin kiinnitettiin erityisesti huomiota uusiin, potentiaalisiin pesimäalueisiin. 19 72. Erityisesti kalliopesäpaikat alkoivat autioitua romahdusmaisesti 1950-luvun puolivälissä. Siitä on käyty katkeraa kiistaa "riistanhoitajien" kanssa, se on ympäristömyrkkyjen klassiseksi muodostunut esimerkkilaji, ja nyt sen kohtalo on kiinteästi yhteydessä myös soidensuojelun, kalliorantojen mökittämisuhan, vilkastuvan retkeilyn ja jopa kunnianhimoisen lintuvalokuvauksen kanssa. Pekka Salminen M uuttohaukkojemme kohtalonhetket Muuttohaukka eli jalohaukka on laji,jonka suojeluyritykset ovat virittäneet poikkeuksellisen vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tällöin tarkastettiin lähes 450 vanhaa pesäpaikkaa pääasiassa Eteläja Keski-Suomessa. Pesiviä pareja löytyi luonnonharrastajien pieneksi lohdutukseksi 18 kesällä 19 7 3 ja 1 7 kesällä 1974, mutta suureen toiveikkuuteen nämäkään tapaamiset eivät oikeuttaneet. Ensimmäisessä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimeenpanemassa muuttohaukkainventaariossa vuosina 1958-1963 löytyi 33 7 :Itä tunnetulta pesäpaikalta pesiviä pareja enää puolisen sataa! Toivottomaksi katsotussa tilanteessa muuttohaukat jätettiin lähes vuosikymmeneksi hiipumaan oman onnensa nojaan. Toivo muuttohaukan elpymisestä musertui kuitenkin surulliseen tulokseen pesimäpuuhissa olevia muuttohaukkapareja päästiin seuraamaan vain yhdeksällä suolla ja yhdellä kalliopahdalla ! Vuoden 1973 havaintoja kerättäessä käynnistettiin myös pesäpaikkojen tarkastukset uudelleen v. Lajille mainiosti sopivia, vielä osittain tutkimattomia alueita (pääasiassa soita) luetteloitiin Keskija Pohjois-Suomessa noin 400 kpl. Suurimmat "valkoiset alueet" jäivät edelleen Lappiin. 197 4. Muuttohaukkojemme jatkokertomuksen aikaisempia osia on julkaistu Suomen Luonnon numeroissa 1 ja 2/ 1959, 1/1960, 2/1961, 2/1973 ja 2/1974. Keski-Suomen viimeiset muuttohaukat alkoivat olla henkitoreissaan 1960-luvun lopulla. Maamme muuttohaukat O'\<at joutuneet parinkymmenen vuoden kuluessa käymään epätoivoisen taistelun elämästään ihmisen levittämän myrkkytulvan kuristuksessa. Monet viime vuosinakin löytyneet suopesät ovat osoittautuneet kauan asutuiksi, joten Suomessa pesivien muuttohaukkojen suurinkaan arvio (2 000 paria) ei liene ollut aivan vailla perusteita. Merkeistä päätellen useat "uudet" pesäpaikat olivat olleet asuttuina ties kuinka kauan, joten ne eivät kokonaisnäkymiä parantaneet. UUSIMMAT HAVAINNOT HERÄTTIVÄT TOIVOA Kuluvan vuosikymmenen aikana on vuosittain löytynyt uusia pesäpaikkoja, joten uudet, toivorikkaat tutkimukset aloitettiin v. Mutta muuttohaukan "historiankirjoitukseen" ei vielä olisi ollut aihetta 1960-luvun alussa, sillä nyt voidaan arvioida koko maassa tuolloin pesineen vielä kymmeniä muuttohaukkapareja, lähinnä maan huonosti tunnetussa pohjoispuoliskossa. Kalliopesintä hävisi maastamme lähes täysin 1960-luvun aikana
v. Kaikkien muuttohaukkamiesten panos on ollut korvaamaton muuttohaukkakantamme selvittelyssä, josta lausun parhaimmat kiitokset. pohjoisosat jaettiin osa-alueisiin, joiden muuttohaukkatarkastuksista vastasi paikallisorganisaattorina toiminut lintuharrastaja. 9, Kuopion 1. Kaiken kaikkiaan olettamukset todella heiveröisestä muuttohaukkakannasta näyttävät pitävän paikkansa. 2, Pohjois-Karjalan 1. Kuitenkin esim. Mutta näistä mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta jää tosiasiaksi, että maamme tämänhetkinen muuttohaukkamäärä ei taida nousta enää edes kolmeenkymmeneen pariin. 31 , Oulun 1. Voidaan jopa epäillä, että meillä on tällä hetkellä esim. 1975. 4, Hämeen 1. Myrkkyjen runtelemat haukat syövät viime vaiheessa jopa omat munansa ja siirtynevät ennen lopullista tuhoaan päämäärättömiksi vaeltelijoiksi. tunturihaukkatilanne huomattavasti valoisampi. INVENTOINTI TEHOSTUU EDELLEEN Kesällä 197 5 inventointia suoritettiin eruistäkin tehokkaammin. Taulukosta 1. Kaiken kaikkiaan maastotarkastuksia suoritti yli 50 henkilöä, joista merkittävimmän panoksen tutkimuksiin antoivat Tapani Piikkilä Teuvalta, Esko Rajala Seinäjoelta, Jorma Luhta Seinäjoelta, Jouko Tiussa Joensuusta, Kauko Huhtala Sievistä, Arvo Ohtonen Oulusta, Jouni Ruuskanen Kajaanista, Jukka Kauppinen Kuopiosta, Veikko Rantamäki Kemistä, Hannu Huhtala Torniosta, Seppo Saari Kemijärveltä, Ahti Pasanen Kittilästä, Juha Markkola Oulusta sekä Urpo Häyrinen-Ilpo Kuronen-Matti Soini-Pekka Salminen -suomiesryhmä, jonka havainnot kymmeniltä soilta ympäri maan ovat olleet hyvänä perusaineistona ja vihjemateriaalina inventoinneille. Onpa parilla Lapin reviirillä aivan ilmeisesti tapahtunut muuttohaukkojen parisiteiden muuttuminen pesimätulosta parantavaan suuntaan. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön tuki oli eräs tekijä, joka mahdollisti tehokkaan tarkastusorganisaation syntymisen. Lisäksi Vaasan ja Lapin lääneistä saatiin melko lupaavia vihjeitä parista pesimäaikaisesta parihavainnoista. Muuttohaukkojen taistelu elämästään näyttää siis olevan sitkeätä. ilmenevät viime vuosien inventointien tulokset. Tilanteen arvioimista vaikeuttaa se, että muuttohaukan reviirin vaihdoksista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Toisessa tapauksessa taas erään parin pesimätulos laski vuosittain, kunnes v. säpaikka odottaa vieläkin löytäjäänsä Pohjois-Suomessa samalla, kun eteläisimpien haukkaparien elinvoima näyttää jatkuvasti heikkenevän ja sammuvan lopulta kokonaan. Samalla· on kuitenkin todettava, että vaikka viime kesänä löydettiin kaksi "uutta" reviiriä, niin kesän 19 7 4 pesivistä pareista peräti kuusi katosi jäljettömiin. Pesiviä haukkoja löytyi vain 16 paria, lisäksi pesimättömiä tai pesinnässään epäonnistuneita pareja tavattiin kolmelta suolta ja yksinäisistä linnuista tehtiin 15 havaintoa. Säätiön varoista korvattiin 19 henkilölle matkakustannuksia yhteensä 9 000 mk. Erittäin ilahduttavaa oli todeta erään haukkaparin pesivän menestyksellisesti paljon "normaalia" levinneisyysaluetta etelämpänä runsaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. 16, Vaasan 74 1. 1975 pesään syntyi useita virkeitä poikasia. Viime kesän poikastuotanto nousi osittain myös siitä syystä, että aineistossa ei enää ollut 2-3 :a paria, jotka esim. TEHOSTETUN MUUTTOHAUKKAINVENTOINNIN TULOS ON HÄLYTTÄVÄ Maastossa siis liikuttiin selvästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet kovin lohdullisia. Viime kesän naarashaukka oli väritykseltään selvästi edeltäjäänsä tummempi, joten koiras oli ilmeisesti vaihtanut puolisoa ja muodostanut uuden parin nuoremman naarashaukan kanssa. Museovirastoon, sillä tehostettu kalliomaalausten etsintä kohdistui myös hyville muuttohaukkareviireille (hyville reviireille pari vuosikymmentä sitten!). 1974 löytyi pesivä muuttohaukkapari eräältä suolta aivan uudesta pesuOMEN L UONTO 2/75. Viime vuosina löytyneet uudet pesät ovat tosin pääasiassa osoittautuneet vanhoiksi pesäpaikoiksi. 66 kpl. Toisessa tapauksessa koirashaukka oli saanut menetetyn naaraan tilalle uuden. Muuttohaukkainventoinnin kannalta on tietysti valitettavaa, että eräisiin tietoihin ei ole saatu varmistusta, joten tulevana kesänä paikat on tarkastettava väärien tietojen uhallakin. Viime kesän muuttohaukkahavainnoissa oli lohduttavaa kuitenkin poikastuotannon nousu (ks. 1974 "rasittivat" tulosta nollaan pudonneella poikastuotannollaan. (erityisesti Kainuu) 58 ja Lapin 1. 3, Kymen 1. Vaikka yhteensä 3-4 :n parin pesimättömyys kesällä 19 7 5 selittyykin pelkä/,tään heikentyneen lisääntymiskyvyn ilmentymänä, haukkapari on ilmeisesti eräissä tapauksissa pesinyt jossakin muualla. O n kuitenkin huomattava, että taululukko 2 :n luvut eivät ole täysin yksiselitteisiä. Maan keskija. Surullista asiaa tasoittaa kuitenkin kolmella, parin vuoden takaisella pesäpaikalla tapahtunut pesintä v. Joka vuosi nimittäin löytyy uusia tunturihaukan pesäpaikkoja Pohjois-Lapista muuttohaukkainventointien yhteydessä ja viime vuosina pesineiden, tunnettujen tunturihaukk<:Jjen määrä on ollut vähintään saman suuruinen kuin muuttohaukkojen. 18, Keski-Suomen 1. Kaiken kaikkiaan kesällä 197 5 tutkittiin tyydyttävästi nimenomaan muuttohaukkojen takia 206 suota, jotka jakautuivat lääneittäin seuraavasti: Turun ja Porin 1. v. Lisäksi oltiin yhteydessä mm. Sitä todistavat hyvin havainnot vuosittaisesta heilahtelusta eri paikkojen välillä. taulukko 2); poikueet olivat hämmästyttävän suuria ja elinvoimaisia
Suomen nykyiset muuttohaukat pesivät soilla. Kalliopesintöjä ei juuri ole löydetty enää viime vuosikymmenen jälkeen. Kuvan haukka kuljettaa saalistaan pesäänsä kotisuollaan Pohjois-Suomessa. SUOMEN L UONTO 2/75 75
Kesä 1974 oli ensimmäinen, jolloin esim. Pesien tarkastusten yhteydessä kerätään saalisjätteet näytteinä pesimäkauden aikaisesta ravinnosta. Suot ovat ar76 Pesintä Alue Vuosi 1-2 tai Isoja Lentoyks. Tällä hetkellä on maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa luetteloitu noin pari sataa muuttohaukan pesintään erityisen hyvin soveltuvaa suoaluetta, joista monilla on haukkoja tavattu viime vuosina. Suojelun kannalta on tärkeää, paitsi kaikkien pesivien muuttohaukkojen löytyminen, myös mahdollisimman monen haukkapoikueen rengastaminen, poikasten iän määrittäminen ja niiden tärkeimpien mittoj en ottaminen. säkuopasta, mutta viime kesänä alue oli jälleen aivan autio! ELI NVO IMAISIMMAT HAUKAT OVAT POHJOISESSA Eräitä viime kesän iloisia tapahtumia lukuunottamatta muuttohaukkojemme levinneisyysalueen eteläraja näyttää vetäytyvän jatkuvasti kohti pohjoista. Onko kannan taantuminen lopultakin loppumassa, vai ovatko viime kesänä löytyneet uudet pesät vain muuttohaukkojen vielä tuntemattomien ominaisuuksien tulosta . Kehityskulun erilaisuus Eteläja Pohjois-Suomen välillä on ihmeteltävän selvä, mikä voinee johtua saaliseläinten eriasteisesta myrkkypitoisuudesta tai haukkojen erilaisista talvehtimispaikoista. yksi tarkastuskerta ei riitä osoittamaan mahdollista pesintää. Tällaisilla soilla tarkoitetaan tässä pienpinnanmuodoiltaan hyvin kehittyneitä, allikkoisia tai avorimpisiä nevoja. Sulkeissa ilmoitetaan niiden pesien kuoriutumattomat munat tai kuolleet poikaset, joista ei muita havainto ja ole saatu. Pesimätulossarakkeissa on kustakin pesästä viimeisin havainto taulukoitu, ts. Kalliopesinnän täydellinen katoaminen johtuu varmasti osaltaan myös häirinnästä. Tällaisia soita muuttohaukan nykyisellä levinneisyysalueella on noin sata, mutta nykyisistä reviireistä tosin vain kuusi sijaitsee SUOM EN L UONTO 2/15. Näin saadaan konkreettisen suojelun tarvitsemia tietoja pesinnän ajoittumisesta, pesimätuloksesta, epäonnistuneista pesinnöistä ja ainakin epäonnistumisten syistä. Tilanne on niin kiintoisa, että tulevana kesänä on syytä tehostaa tärkeimpien reviireiksi soveltuvien alueiden tutkimista. Erityisesti tullaan kiinnittämään huomiota tiettyjen suurten ja optimaalisten suoalueiden tarkempaan tutkimiseen, sillä varsin usein on voitu todeta, että esim. MUUTTOHAUKKASEURANTA ON EDELLEEN TÄRKEÄTÄ Minkälainen merkitys sitten lienee viime kesän tappioista huolimatta hieman toivoakin herättävillä havainnoilla. Tällöinkin oli koko ryhmä ehtinyt kerran ohittaa pesän sadan metrin päästä havaitsematta mitään merkkejä haukasta. useimmissa tapauksissa pesällä on käyty siten, että pesäpoikasmäärä on jäänyt viimeiseksi havainnoksi. Poikastuotanto on myös laskenut siirryttäessä pohjoisesta kohti etelää. Pesintäsarakkeessa + -merkin jälkeiset luvut tarkoittavat pesintöjä, j otka on todettu mutta tarkemmat tiedot puuttuvat. Vasta neljän joutilaan kurjen veltto lento matalalla pesäpaikan yli kävi koirashaukan kunnialle niin suuresti, että se antoi kurjille rajun häädön paljastaen samalla itsensä harmaassa sateessa rähmiville suotutkijoille. Pesimisen rajoittuminen nykyisin yhä syrjäisemmille suoalueille vähentää ratkaisevasti häirinnän merkitystä. ON TAATTAVA PESIMÄBIOTOOPPI JA -RAUHA Muuttohaukan tärkeimpien suobiotooppien suojelu on toistaiseksi edistynyt vain metsähallituksen omalla päätöksellään rauhoittaminen soiden avulla. Vaasan läänissä ei juuri tavattu onnistuneesti pesivää paria. Organisaatio tulee toimimaan suurinpiirtein entiseltä pohjalta ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö avustaa edelleen inventoinneista koituvien kulujen peittämisessä. Noin neljäkymmentä suota on ehdottomasti tarkastettava, jotta saataisiin tutkituksi kaikki tunnetut pesäpaikat ja pesintään viittaavat havainnot. Pohjois-Karjalassa ei lajia ole tavattu tälla vuosikymmenellä lainkaan. sen yritys Munia poikasia poikasia 197 2 3 3 0+ 2 Eteläja 1973 1 1 2 Keski 1974 3 0+l Suo mi 197 5 4 1 1 3 1972 2 5 4+ 2 2 4 Oulun 1973 2 1 7 (3) 9 2 lääni 1974 5 4 ( 1) 3+(1) 2 1975 3 1 3 1 3 197 2 6 3+(2) 2 Lapin 1973 3 1 10 (4) 13 5 lääni 1974 5 13 3+(4) 19 5 1975 8 1 12 1 7 14 197 2 5 8 10+4 5+(2) 6 Yhteensä 1973 6 2 18 (7 ) 22 9 ko ko 1974 13 17+ 1 3+(5) 22 +(1) 7 rnaassa 197 5 15 3 16 18 20 Taulukko 1. Näiden tietojen kartuttaminen näyttää edelleen olevan vaikeata. vaamattomia; niinpä viime kesänäkin neljän miehen ryhmä sai kulkea eräällä Lapin suolla kolme päivää ennen kuin muuttohaukan pesintä paljastui. Muuttohaukoissa esiintyvien ympäristömyrkkyjen määrittämiseksi pesillä käyntien yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota näytteiden talteen ottamiseen: vesimunat, munankuoret, kuolleet aikuiset linnut ja poikaset sekä höyhenja sulkanäytteet. Tärkeimmät pesimäaikaiset muuttohaukkahavainnot maan eri osissa vuosina 1972-1975
Niinpä muuttohaukan pesimäpiirillä on usein erittäin paljon hanhien ja vesilintujen pesiä. MUUTTOHAUKAN KATOAMINEN OLISI RASKAS TAPPIO Yhä harvemmat luonnonharrastajat ovat onnistuneet viime vuosina näkemään tämän tunnetun ja ihaillun petolinnun. Niitä uhkaavat lisäksi nykyisin voimakkaasti lisääntynyt liikkuminen ja rakentaminen. Rauhallisesti lentävä hanhipariskuntakin saattaa joutua haukan kiusanteon kohteeksi; kummatkin joutuvat vuorollaan "näpäytetyiksi" rimpeen vahingoittumattomina, mutta täydellisesti nolattuina. Pesimäpiirille eksynyt kotkakin saa reippaan läksytyksen ja mikäli ovela korppi erehtyy joskus liian lähelle haukan pesää, ymmärtää se kyllä tarvittaessa kiireen vilkkaa syöksyä suomäftään kupeeseen kwistelemään ja paeta vasta haukan silmän väittäessä. Esimerkiksi aukealla suolla kuvattaessa piilokojuja hyväksi käyttäen voi pesimäpiiri paljastua asiaankuulumattomille henkilöille joko suoran näköhavainnon seurauksena tai suolle syntyneiden, selvästi näkyvien kulku-urien avulla. Tällöin on otettava huomioon metsästäjät, munien keräilijät ja muut asiaankuulumattomat henkilöt, joiden mielenkiinto voi herätä haukkaparin pesinnälle koituvin, ehkä kohtalokkain seurauksin. Tällaisen lajin menetys olisi maamme eläimistölle murheellinen tappio. 901 1603330. Siirtymistä suurempaan poikuekokoon kahtena viime vuotena on ehkä nähtävissä. Voidaan todeta, että myös suopesäpaikat saattavat joutua häiriöille alttiiksi. Avustukset voidaan osoittaa Uhanalaisen Luonnon Puolesta (ULP) postisiirtotilille n:o 1308 92-1. Vaikka kuvaajien aikeet olisivat kuinka haukkaystävällisiä hyvänsä, tässä vaiheessa on jo syytä harkita todella vakavasti, kannattaako muutamia haukkaparejamme enää rasittaa tällä toiminnalla. Muuttohaukan pesäkuvauksesta puhuttaessa on todettava, että kuvauksen aiheuttamaa suoraa häirintää ehkä vaarallisempaa on kuvaustoiminnan paljastuminen. Sulkeissa on aineistossa mukana olevien pesien määrä. tahallinen pesällä käynti ei ole ilman luonnonsuojeluviranomaisten lupaa mahdollista. Toisaalta muuttohaukka toimii varmasti tehokkaana hanhien ja vesilintujen pesien suojaajana. Ylivoimaisesta lento taidostaan nauttien se huvittelee muun linnuston kustannuksella aiheuttaen kauhun hetkiä syöksyin ja leikittelevin raapaisuin. Kaikki havainnot lajista tai halukkuus inventointeihin tai muuhun toimintaan voidaan ilmoittaa kirjoittajalle osoitteeseen: Maa ja metsätalousministeriö, Luonnonvarainhoitotoimisto, Hallituskatu 3 A, 00170 H elsinki 17, puh. Lisääntymistehoa selvittävissä sarakkeissa ovat mukana kustakin pesästä tehdyt kutakin pesimävaihetta "lopullisesti" kuvaavat tilanteet. Tuotanto 1 Poikuekoon jakautuminen (%) Vuosi Munia/ Po ikasia/ Lentopoik./ pesintä pesintä pesintä 1 2 3 4 pesiä 1972 3.3 (3) 1.9 (7 ) 1.1 (7) 20 40 30 10 10 1973 3.0 (4) 2.0 ( 12) 1.1 (9) 1 7 22 33 28 18 1974 2. Maaja metsätalousministeriössä valmisteilla olevan eläimistön ja kasviston suojelua koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä on tähän seikkaan kiinnitetty huomiota. Toisaalla tässä lehdessä valotetaan niitä mahdollisuuksia, joita tarjoaa muuttohaukkojen pesinnän " auttaminen" ja tarhakasvatukset. Muuttohaukkojen munien, poikasten ja lentopoikasten tuotanto todettuja vähintään munintaan johtaneita pesintöjä kohti sekä poikueen jakautuminen vuosina 1972-197 5. 77. Muuttohaukkakoiras nimittäin vartioi pesimäpiiriään mustasukkaisen perusteellisesti. Se on pesimäseutunsa valtias, suon ilmatilan herra. Uusimpien soidensuojelusuunnitelmien mukaisten rauhoitusten toteutuessa näyttääkin muuttohaukan suobiotoopin lähes tyydyttävä säilyminen mahdolliselta. 9 (9) 1.9 ( 12) 1.0 (7) 25 38 3 1 6 16 1975 3.3 (6) 2.4 ( 11) 2.5 (8) 21 33 33 13 15 Taulukko 2. rauhoitetulla suolla. Rahallinen apu on myös tuiki tarpeellista. Kalliopesimäpiirien rauhoitus on huomattavasti vaikeammin toteutettavissa. Saalistuksessa lentotaito ja nopeus ovat sen pettämättömät aseet. Tositteista on syytä ilmetä merkintä: muuttohaukan JUO)elu. Poikuetaulukossa esitetään eri pesäpoikasmäärien (0 poikasta pesässä, 1 poikasen pesä, 2 poikasen pesä jne.) prosenttinen osuus havaintopesien määrästä,. Muuttohaukan merkitys lintukantojen säätelyssä ja terveen geeniaineksen ylläpitäjänä saalispopulaatioissa on ol_lut varmasti erittäin suuri. Tällainen toiminta ei ole kuitenkaan tehokasta ilman mahdollisimman monen luonnonystävän konkreettista apua. Se muodostaa joka tapauksessa riskitekijän, jonka aiheuttamiseen ei tässä tilanteessa ole riittäviä perusteita. Nekin, jotka ovat nähneet sen pikaisesti muuttomatkalla tai pesimäalueen lähistöllä, ovat saattaneet pettyä vaikutelma ei vastaa mielikuvituksessa hahmottunutta kuvaa uljaasta ja jalosta linnusta; tuollainen kyyhkyn kokoinen siivekäs jopa nuolihaukkaan sen voisi kiireessä sotkea! Mutta, kun näkee muuttohaukan saalistamassa tai pesimäpiiriään puolustamassa, ymmärtää hyvin linnun maineikkaan nimityksen, jalohaukka. Tarkoituksena on saada kaikkien uhanalaisten lajien pesimäpuuhat niin hyvin suojattua kuin mahdollista, jolloin esim. Muuttohaukan valokuvaamista ihannoidaan yhä tarpeettomasti, ja siksi on odotettavissa SUOMEN L UO TO 2/75 yhä suurempaa häiriöpainetta näille erittäin harvoille muuttohaukkasoillemme
Brittein saarten muuttohaukkakantojen kehitys on Euroopan parhaiten tunnettuja. Edellisestä kirjoituksesta ilmenee selvästi muuttohaukkojemme surkea nykytila. Tämähän ei lainkaan vastaa yleistä käsitystämme näiden pitkälle teollistuneiden alueiden saastumistilasta. Irlannissa ei, ikävä kyllä, ole todettu kannan elpymistä, ja parimääräksi arvioidaan noin 90, mikä on vähemmän kuin puolet alkuperäisestä kannasta. 1959. Yllättävää kyllä, Länsi-Euroopan maiden muuttohaukkakannat ovat säilyneet parhaiten. Marcus Wikman Suomen muuttohaukkojen tulevaisuus Suomalaiset luonnonsuojelijat aloittivat taistelunsa muuttohaukan puolesta v. Keinoja tilanteen korjaamiseksi on ryhdytty etsimään. Täältä ei tarkkoja lukumäärätietoja ole olemassa, mutta kanta käsittää kuitenkin useita satoja pareja. Vaikka negatiiviset suuntaukset monessa Euroopan maassa ovat kääntyneet, Pohjoismaiden kannat eivät näytä seuraavan tätä kehitystä. On arvioitu, että Ranskan kanta alun perin olisi käsittänyt noin 500 paria. Ranskan kanta on nykyisellään noin 100 paria ja vähentyminen näyttää pysähtyneen. Se ei kuitenkaan estänyt myrkkyjä, oja-auroja eikä muita uudenaikaisia vaaroja jatkamasta tuhojaan. Kuitenkaan emme enää missään tapauksessa saa vaipua viime vuosikymmenen fatalismiin antaen luonnon itse hoitaa omansa. Tätä taustaa vasten tuntuu Pohjoismaiden muuttohaukkakantojen täydellinen romahdus hyvin yllättävältä. Tällä vuosikymmenellä onkin kehitetty erilaisia menetelmiä petolintukantojen elvyttämiseksi, joten meilläkin on kiireesti otettava näistä oppia ja ryhdyttävä tositoimiin, ennenkuin viimeisetkin muuttohaukkamme ovat kadonneet. 1971 , ja Ruotsissa on enää vajaat kymmenen paria, joiden pesimätulos on hyvin heikko. Norjasta ei ole tarkkaa lukumäärää tiedossa, mutta laji on erittäin uhanalainen. Hälyttäviä tietoja on myös Itä-Euroopasta, mutta näiltä alueilta ei tarkempia luku78 määrätietoja ole saatavissa. Saksan Liittotasavallassa on pesiviä muuttohaukkoja vielä 70 paria. Euroopan terveimmät muuttohaukat löytyvät Espanjasta ja Portugalista. On kuitenkin luultavaa, että muuttohaukka 1970-luvulla on hävinnyt ainakin Unkarista ja Romaniasta. Huolestuttavimmat, romahdusmaiset vähenemiset on todettu Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Vuoteen 1961 mennessä oli Englannin kanta pudonnut 258 pariin ja näistä vain kolmannes oli lisääntymiskykyisiä. Romahduksen alkaessa 1940-luvun lopussa oli pesiviä pareja vajaat 500. Tilanne vaatii kipeästi toimenpiteitä muuttohaukan lopullisen menetyksen estämiseksi. DDR :ssä ja Puolassa on vielä joitakin kymmeniä pesiviä pareja. Tsekkoslovakian kanta jäänee noin kymmeneen pariin ja Itävallassa laji on aivan sukupuuton partaalla. Vähäinen voitto oli lajin rauhoittaminen v. Tosin olemme vasta nyt siinä toivottomassa tilassa, josta 1960-luvulla puhuttiin. Italiassa on arvioitu olevan noin 40 muuttohaukkaparia, ja suuremmilta Välimeren saarilta löytyy lisäksi joitakin kymmeniä pareja. SUOMEN L UONTO 2/75. Vuonna 19 7 5 Ruotsissa varttui tiettävästi vain yhdeksän nuorta muuttohaukkaa lentoon. EUROOPAN MUUTTOHAUKAT TÄNÄÄN M uuttohaukkojen lukumäärät ovat vähentyneet kaikissa Euroopan maissa. Tanskasta muuttohaukka hävisi pesimälintuna v. Muuttohaukkakantojen romahdusmainen väheneminen on lähes maailmanlaajuinen tapahtuma, ja monella taholla tunnetaan vakavaa huolta lajin kohtalosta. Vähitellen on kuitenkin saatu kokoon tietoa, jonka perusteella voidaan nyt hahmotella viimeiset epätoivoiset pelastusyritykset, luontevimmin pohjoismaisena yhteistyönä. 1958. Tämän jälkeen on kehitys ollut myönteinen ja kannan vahvuus on nyttemmin noussut lähes 400 pariin. Balkanilta ei ole tietoja, mutta siellä muuttohaukka on aina ollut hyvin harvalukuinen. Muuttohaukkojen suojeluprojekteissa olisikin kehitettävä pohjoismaista yhteistoimintaa ja ryhdyttävä yhteisiin ponnistuksiin muuttohaukan pelastamiseksi. Tosin muuttohaukka on 1970-luvulla hävinnyt Belgiasta ja Luxemburgista, mutta yleisesti ottaen on tilanne näillä alueilla tasaantunut
Maaekosysteemi puhdistuu nopeasti, kun taas vesistöjen osalta tilanne on päinvastainen. Tämä seikka selittänee osittain pohjoisten muuttohaukkojen erittäin heikon lisääntyrnistehon. Tuntuu todennäköiseltä, että haukat talvehtimisalueillaankin suosivat samantyyppisiä saaliita. Lajin tärkeimmät saaliseläimet kesäaikaan ovat meillä vesilintuja ja kahlaajia. Kuitenkin olemme nyt siinä paradoksaalisessa tilanteessa, että pitkälle teollistuneiden LänsiEuroopan alueiden muuttohaukat näyttävät elpymisen merkkejä, kun taas pohjoiset kannat edelleenkin vähentyvät uhkaavasti. Eri puolilla maailmaa kehitetään menetelmiä muuttohaukkojen kasvattamiseksi tarhassa. Eteläiset muuttohaukat ovat paikkalintuja ja näin "puhtailla alueilla" asustavat linnut ovat ilmeisesti suhteellisen turvassa. Nämä linnut käyttävät myös etupäässä maalintuja ravinnokseen, joten niiden lisääntymiskyky voi palautua ennalleen verraten pian, kun tuholaismyrkkyjen käyttöä rajoitetaan. Tämä nuori pariskunta asuu ruotsalaisessa, v. MIKSI POHJOISMAISET MUUTTOHAUKAT OVAT UHATUIMPIA. Syyt tähän tilanteeseen ovat melko varmasti löydettävissä eri muuttohaukkakantojen erilaistuneesta ravinnonkäytöstä. Erilaisten ympäristömyrkkyjen osuus muuttohaukkakantojen romahduksissa on sitovasti osoitettu. Täten ei ilmeisesti ole mitään ratkaisevaa parannusta odotettavissa muuttohaukkojen lisääntymisen suh79. Isompi lintu on naaras. Klooratut hiilivedyt ja erilaiset raskasmetalliyhdisteet häviävät ·vedestä erittäin hitaasti ja niiden vaikutus saattaa vesistössä voimistua vielä senkin jälkeen, kun niiden käyttöä rajoitetaan tai kielletään kokonaan. 1974 perustetussa tarhassa. On SUOMEN L UONTO 2/75 selvää, että lintuja uhkaavat ympäristömyrkyt eivät ole peräisin pesimäalueilta, vaan että sekä saalislinnut että haukat itse keräävät niitä talvehtimispaikoilta. Monessa maassa muuttohaukkakannat ovat jo niin heikot, että ilman ihmisen apua niiden säilymismahdollisuudet ovat kyseenalaiset
Ensiarvoisen tärkeää on tietenkin selvittää Suomessa pesivien muuttohaukkojen tarkka lukumäärä. Muuttohaukkojen niinkuin yleensä petolintujen kuolleisuus on ensimmäisen elinvuoden aikana erittäin suuri. Myöhemmin toimintaa on laajennettu ja uusia tarhoja perustettu. Lajihan on tyypillinen avomaan saalistaja, ja havumetsävyöhykkeellä avonaiset alueet ovat nimenomaan vesistöjä ja soita. Sopivan elinympäristön tarjollaolon takaaminen on tietenkin ehdoton 80 edellytys koko toiminnalle. MITÄ ON TEHTÄVISSÄ . Työryhmän tehtäväkenttä jakautuu karkeasti kahteen eri osaan. Ympäristömyrkkyjen vaikutukset näkyvät ennenkaikkea pienenryneenä poikastuotantona. Myös Kanadassa on toiminut vuodesta 1971 lähtien petolintutarha, joka nykyään tuottaa parisenkymmentä muuttohaukkaa vuodessa. SUOMEN MUUTTO HAUKKA TYÖ RYHMÄ Syksyllä 1974 perustettiin Maailman Luonnon Säätiön aloitteesta työryhmä organisoimaan muuttohaukan suojeluun ja kannan elvyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Pohjois-Amerikassa tuotetaan nykyään noin 60 muuttohaukkaa ja 100 preeriahaukkaa (Falco mexicanus ) tarhoissa vuosittain ja vuodesta 1974 lähtien näistä osa on yritetty istuttaa takaisin luontoon. Viime vuosien tilastot osoittavat kuitenkin, ettei muuttohaukkojemme poikastuotanto ole lähelläkään tätä rajaarvoa . Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa pantiin Tom J . MUUTTO HAUKKOJEN T ARHAKASVA TUS Luonnonvaraisten muuttohaukkojen vähentyessä monet haukkametsästäjät ovat yrittäneet saada lintunsa pesimään ja tuottamaan poikasia vankeudessa. teen vielä moneen vuoteen. Kuolleisuuden ollessa tätä suuruusluokkaa olisi tuotannon kohottava 2.2 lentopoikaseen paria kohti, jotta kanta pysyisi ennallaan. Tilanne ei kuitenkaan tältä osin näytä kovin huolestuttavalta, sillä sopivia pesimäalueita on vielä verraten runsaasti tarjolla. Vanhempien lintujen kuolleisuus on huomattavasti pienempi ja liikkuu noin 20 % paikkeilla. Lintujen oikeaoppinen parittaminen on asia, joka aliSUOM EN LUO NTO 2/75. Tärkeimmän tehtävän muuttohaukan suojelussa muodostavat tulevaisuudessa erilaiset toimenpiteet, joilla haukkojen poikastuotantoa voidaan lisätä. Toisen ryhmän muodostavat varsinaiset suojeluja elvyttämistoimenpiteet. Laskelmien mukaan noin 60 % nuorista linnuista kuolee ennenkuin ne saavuttavat vuoden iän. 1975 myös Tanskassa. Euroopassa ei kuitenkaan vielä ole perustettu laajempia tarhoja luontoon päästettävien muuttohaukkojen tuottamiseksi, vaan tähänastiset tarhapesinnät ovat olleet innostuneiden harrastelijoiden aikaansaannoksia. Olisi teoriassa mahdollista, että valinta siirtäisi muuttohaukkojen saalistuspainetta enemmän maalintujen suuntaan, jolloin myrkkyjen kerääntyminen vähenisi, mutta meillä tuskin on mitään tällaista enää odotettavissa. Euroopassa muuttohaukka on pesinyt tarhassa ainakin Englannissa, Ranskassa, Saksassa sekä v. Työryhmä on eri luonnonsuojelujärjestöjen yhteistyöelin, ja ryhmään kutsuttiin maamme muuttohaukka-asiantuntijoita alan tutkijoita ja kokeneita maastomiehiä. Toisen ryhmän tehtäviin kuuluu mahdollisimman laajan biologisten perustietojen kerääminen, sillä kaikki mahdolliset tukitoimet edellyttävät lajin biologian eri puolien vankkaa tuntemusta. Suuri joukko ongelmia kohtaa kuitenkin jokaista, joka tähän touhuun ryhtyy. Monet Euroopan yksityiset haukkametsästäjät ovat onnistuneet saamaan omat muuttohaukkansa pesimään tarhassa. Nykyisellään ovat tarhaustoimet varsin työläitä ja suurta taitoa vaativia, eivätkä tulokset silti aina ole taattuja. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, vaikka kaikkia menetelmiä ei vielä ole laajassa mittakaavassa yritetty toteuttaa. Tunnetuilta pesäpaikoilta kerätään tietoja munamäärästä, poikastuotannosta, pesinnän ajoittumisesta, ravintoekologiasta jne. Tällä vuosikymmenellä tarhausmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja tähän toimintaan liittyvät ongelmat ovat nyt periaatteessa täysin hallittavissa. Samoihin aikoihin kävi tilanne muuttohaukkarintamalla erittäin hälyttäväksi ja näin nähtiin tarhauksessa ongelmalle mahdollinen ratkaisu. Työryhmä perustettiin varsin sopivaan aikaan, kun ajatellaan sitä työtä, jota eri puolilla maailmaa on tehty käyttökelpoisten pelastusmenetelmien kehittämiseksi. Suoranaisesti kuolemaan johtavia myrkytystapauksiakin on tietysti todettu, mutta nämä eivät ilmeisestikään ole kannan kehitykselle yhtä tärkeitä kuin lisääntymistappiot. Työryhmän ensimmäistä toimintavuotta on luonnehtinut tietty haparointi, mutta tulevaisuuteen on kuitenkin suhtauduttava toiveikkaasti. Tässä työssä olemmekin jo varsin pitkällä, ja nykyisten tietojen pohjalta ei näytä todennäköiseltä, että monikaan pari olisi löytämättä. Kanadalainen tarha on sikäli ainutlaatuinen, että se lienee ainoa valtion suoraan tukema yritys. Tässä yhteydessä en puutu ympäristömyrkkykysymykseen lainkaan, sillä tämä ei varsinaisesti vaikuta suojelutoimien suunnitteluun siitäkin huolimatta, että myrkyt ovat aiheuttaneet vallitsevan tilanteen. Jos siis haluamme lisätä muuttohaukkakantaamme, on lähinnä keskityttävä poikastuotannon lisäämiseen. Myrkytysten uhreiksi joutuneiden muuttohaukkakantojen poikastuotannon lisäämiseksi on etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa kehitetty erilaisia menetelmiä. Caden johdolla alulle laaja tarhausprojekti PohjoisAmerikan itäisen muuttohaukkarodun pelastamiseksi. Ensimmäiset muuttohaukkojen tarhapesinnät saatiin onnistumaan 1960-luvulla harrastelijoiden toimesta
Toivottavasti nimi (Felix = Onnellinen) on enne. Petolintujen keinosiemennys vaatii taiturimaista lintujen käsittelyä eikä tällainen puuha suinkaan keneltä tahansa luonnistu. Jos kuitenkin päästään niin pitkälle, että poikaset onnistuneesti kuoriutuvat, ovat huolet lähimain ohi, sillä itse poikaset ovat hyvin helppohoitoisia. Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista keinosiemennyksen avulla ja joitakin lupaavia tuloksia on tästä menetelmästä saatu. Kuvassa Felix, nuori ruotsalainen tarhassa kasvanut muuttohaukkakoiras. Petolintujen munien haudonta on osoittautunut erittäin vaikeaksi ja suurta tarkkuutta vaativaksi tehtäväksi. Tanskassa ja Ruotsissa on jo aloitettu tarhakasvatus ja pohjoismainen yhteistyö laaJenee myös Suomeen. Suurikokoisempi naaraslintu saattaa helposti vahingoittaa tai jopa tappaa pienemmän koiraan. Ei suinkaan riitä, että koiras ja naaras sijoitetaan samaan häkkiin pesimäaikana, sillä linnut ovat usein hyvinkin aggressiivisia toisiaan kohtaan. Usein on sattunut niin, etteivät linnut kiihkeistä soidinmenoista huolimatta parittele ja tuloksena naaras SUOMEN L UONTO 2/75 munii hedelmöitymättömän pesyeen. Vielä silloinkin kun linnut onnistuneesti muodostavat parin ja ryhtyvät soidinpuuhiin, on olemassa monta epäonnistumisen mahdollisuutta. Poh~oismaid~n muuttohaukkakannat ovat erityisen uhanalaisia. Kun usein vielä halutaan saada kaksi peräkkäistä pesyettä, on useimmiten käytetty haudontakonetta avuksi. POHJOISMAIDEN PETOLINTUKESKUS Muuttohaukkamme eivät enaa omin voimin pysty selviytymään surkeasta tilastaan, ja näin on moraalinen velvollisuutemme turvata lajin perintöaineksen säi81. Itse haudonta tuottaa joskus vaikeuksia, koska tarhalinnut eivät aina näytä suhtautuvan tähän tärkeään tehtäväänsä tarpeeksi vakavasti. tuisesti näyttää tuottavan vaikeuksia
Tama pieni myöhästyminen on edullista sen takia, että pariskunta näin joutuu uusimaan koko resintään liittyvän tapahtumasarjan soidinmenoineen ja paritteluineen, mikä takaa munien hedelnJöitymisen. D SUOMEN LUONTO 2/75. Seppo Saari, joka suoritti itse keräysoperaation, määritti onni~tuneesti lintujen sukupuolet 01kein ja pariskunta kuljetettiin junalla Helsinkiin ja sieltä ede)leen Lopelle, Metsäntutkimuslaitoksen Ojajoen koeasemalle. Laajankin tarhan tuotanto on s1_1s kustannuksiin nähden varsm pieni eikä muutaman kymmenen poikasen lisäys vielä ongelmaa ratkaise. Hunhaukalla ja piekanalla o~ verr~ten samannäköisiä munia kuin muuttohaukalla, eikä ole luultavaa, että nämä epäilisivät vilppiä, vaikka niille tarjoaisi muuttohaukanmunia haudottavaksi. Tätä menetelmää ei vielä toistaiseksi ole systemaattisesti toteutettu laajemmassa mittakaavassa, mutta Yhdysvalloissa ja etenkin Kanadassa suoritetut kokeet ovat olleet rohkaisevia. Hurskas luottaminen muuttohaukan omaan voimaan on tässä vaiheessa täysin moraalitonta, samoin kuin liian tunneperäinen suhtautuminen pelastustoimiin. Luonnonvaraisten muuttohaukkojen poikastuotannon nostaminen olisi huomattavasti parempi ja edullisempi keino. Yhteinen pohjoismainen tarhausprojekti saattaisi olla kaikin puolin edullisin ratkaisu. Keväällä 19 7 5 hankittiin Ruotsiin kolme lintua lisää Skotlannista. Samalla pyntaan myös koordinoimaan P?hjoismaista muuttohaukkatutk1musta, Yhteistyö tässä asiassa on varmasti muuttohaukallekin edullisin ratkaisu, sillä Fennoskandian muuttohaukat muo82 dostanevat populaatiodynaamisen yhteisön. Asia on paraikaa vireillä ja lopullinen ratkaisu tehtäneen vielä kevään kuluessa. Kokeissa on osoitettu, että muuttohaukkapari helposti elättää viittäkin P?ikasta. kun munamäärä on täys1. Tällaisia kokeiluja onkin tehty hyvällä menestyksellä. Petolintujen tarhaus on kuitenkin laajemmissa puitteissa varsin kallista toimintaa, joten on jouduttu harkitsemaan oman muuttohaukkatarhan kannattavuutta. Useimmiten pesye on poistettu 47 päivää sen jälk~en_'. Ruotsalainen lintu pidettiin kuitenkin näistä erillään ja tarkoitus oli hankkia tälle ko!raslinnulle pari kesällä 1975. Moni saa~taa jyrkästi vastustaa tämänkaltaista manipulointia ja pitää ehdotonta suojelua ainoana oikeana vaihtoehtona. Yntys kuitenkin epäonnistui, kun haudottavaksi kerätyistä kahdesta pesyeestä ei kuoriutunut ainoatakaan poikasta. . Parempi vaihtoehto olisi antaa tuottavilta pareilta otettuja munia tunnetusti tuottamattomien haukkaparien haudottavaksi ja varmuuden vuoksi yrittää hautoa heikkotuottoisen naaraan munia koneessa. Uskon, ettei kaikkia edelläesitettyjä toimenpiteitä ilman mL1uta hyväksytä. Myös Suomen muuttohaukkatyöryhmä joutui ensi työk~e~n pohtimaan tarhauskysymysta Ja päätyi yksimielisesti siihen tulokseen, että meilläkin on otettava muuttohaukkoja tarhaan. Munia voidaan hautoa koneessa ja siirtää kuoriutuneet poikaset takaisin luonnon pesiin noin kahden ~iik~~ ikäisinä, jolloin ne selv1ytyvat varhaisen pesäpoikasvaiheen kuolleisuudelta. Haudontaongelma ei ole täysin ratkaistu laajoista haudontakokeiluista huolimatta ja näin menetetään konehaudonnassa aina osa hedelmöitetyistä munista. Parhaat tulokset uusintapesintöjen suhteen on saavutettu ottamalla linnuilta koko pesye sen tultua täysilukuiseksi. Useimpien lintujen tavoin on muuttohaukan todettu munivan uusintapesyeen, jos ensimmäine~ tuhoutuu ~ai häviää. Tämän menettelyn vaqopuolena on kuitenkin verraten suuret haudontatappiot koneellisessa haudonnassa. LUONNONVARAISTEN MUUTTO HAUKKOJEN POIKASTUOTANNON LISÄÄMINEN Tarhauksella voi parhaassakin tapauksessa lisätä poikastuotantoa vain hyvin rajoitetusti. Yhdeltä parilta saatava vuotuinen poikasmäärä on tällä _hetk~llä korkeintaan 4-5. Tarhaus onkin nähtävä todellisena hätäratkaisuna ja varmistuskeinona siltä varalta, että luonnonvaraiset linnut häviäisivät. Mikäli yhteinen tarha perustetaan tämä tulisi sijoittaa Ruotsiin, koska siellä on parhaat taloudelliset edellytykset sekä henkilöitä, joilla on tarpeellinen kokemus tarhauksesta. Munittamalla saatujen lisäpesyeiden suhteen voidaan menetellä eri tavoin. Tämän voimme enää taata ainoastaan ottamalla muuttohaukkoja tarhaan. Po1~aset otettiin noin kolmen vukon ikäisinä eri pesistä Lapissa heinäkuun puolenvälin jälkeen. Niin päätettiin hankkia kaksi pes~poikasta jo kesällä 1975. Petolintujen munat ovat osoittautuneet kananmunia huomattavasti vaikeammin haudottaviksi. Täh~n tulokseen päädyttiin Ruotmsa v. En kuitenkaan aio tässä laajemmalti puolustaa tällaisten toimenpiteiden oikeutusta, vaan tyydyn toteamaan, ett~i pe)kkä suojelu vielä toistaiseksi ole Johtanut minkäänlaisiin tuloksiin. Koneellista haudontaa voidaan kuitenkin välttää käyttämällä jotakin petolintua haudontaan. 1974, jolloin ensimmäinen si~~läinen muuttohaukka otetuin tarhaan. Tämä seikka mahdollistaa periaatteessa luonnonvaraisten lintujen munantuotannon kaksinkertaistamisen. Jos taas munat poistetaan välittömästi täyden pesyeen ilmestyttyä tai muna kerrallaan jo muninnan aikana on olemassa vaara, että naaraan munimat lisämunat ovat hedelmöitymättömiä. Tätä asiaa tullaan käsittelemään yhteisessä kokouksessa Ruotsin ja Norjan edustajien kanssa _v!.~_lä tänä keväänä. Use1mm1ten tuotanto jää 2-3 poikasee~. lyminen. Munitusteemaa voi ehkä muunnella vielä muillakin tavoilla, mutta se on ilmeisesti käyttökelpoinen tapa lisätä luonnonvaraisten muuttohaukkojen poikastuotantoa
Sitkeästi lekuttelevia pikkuhaukkoja tavattiin pesintäaikaan mYYTäjahdissa koko maassa, Ahvenanmaan saaristosta Utsjoen kalliokuruihin, pääkaupungin jalkoihin jääviltä peltolaikuilta Pohjois-Suomen hakkuuraiskioille. Seuraavat henkilöt vastasivat vuonna 19 7 5 tuulihaukkatietojen kokoamisesta eri puolilla Suomea: Göran Andersson (Ahvenanmaa), Seppo Kotiranta (Turku), Lasse Härö (Porvoo), Seppo Grönlund (Kouvola), Olli Salminen (Pori), Martti Lagerström (Tampere), Pekka Moilanen (Hausjärvi), Heikki Kolunen (Lahti), Heikki Korpelainen (Mikkeli), Pertti Koskimies (Lappeenranta), Risto Höglund (Savonlinna), Tapani Piikkilä (Teuva), Jarl-Gunnar An~erson (Vaasa), Harri Hongell (Kokkola), Matti Ahola (Vilppula), J yrki Mantere (Jyväskylä), Ari Lyytikäinen (Kuopio), Reijo EroJa (Eno), Antti Rönkä (Oulu), Arvo Ohtonen (Kajaani) sekä VeliMatti Korpimäki (Kemi). Toista vuotta on myös jatkettu tuulihaukkojen seurantaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiön taloudellisen tuen turvin. Ensimmäisenä tutkimusvuotena luotu yhdysmiesverkosto toimi myös viime kesänä. 1975 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö Luonto-Liitto käynnisti keväällä 1974 valtakunnallisen tuulihaukkatutkimuksen. Kesällä 197 5 tuulihaukkoja on seurattu kaikkialla maassa; haukkahavaintojaan ovat ilmoittaneet sadat luonnonystävät kymmenvuotiaasta luontoliittolaisesta luonnonsuoSUOM EN L UO NTO 2/75 jeluliikkeen varttuneimpiin Jaseniin asti. KANTA VAIHTELEE Tuulihaukkatiedot vuodelta 197 5 on merkitty pitäjittäin oheiseen karttaan. LUONNONYSTÄVÄT VALPPAINA Synkät tiedot tuulihaukan kohtalosta ovat herättäneet luonnonystävät toimimaan. Seppo Kuusela Suomen tuulihaukat v. Niinpä kahden vuoden seurannan jälkeen Suomen tuulihaukkojen esiintyminen ja elintavat tunnetaan varsin hyvin. Varsinkin Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson sekä Tampereen seudun ja pohjoisen Keski-Suomen luonnonharrastajat 83. Tutkimus liittyi "Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -kampanjaan, joka jatkuu edelleen. Tehostuneen tutkimuksen myötä on paljastunut maamme tuulihaukoista yllättäviäkin piirteitä. Haukkojen esiintymisessä oli kuitenkin jyrkkiä alueellisia, aivan paikallisiakin eroja: haukat puuttuivat tyystin laajoilta alueilta tai olivat vähentyneet edellisvuodesta, toisaalla haukat olivat useamman pariskunnan voimin asettuneet verottamaan runsastuneita myyräkantoja
on esitetty vuosina 1974 ja 75 havaittujen, mahdollisten tuulihaukan pesäpaikkojen lukumäärät lääneittäin. Kaikkialla ei kanta sentään vaihdellut yhtä jyrkästi, vaan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla haukat viihtyivät edelleen. Suomen Luonto 2/75) 10 x 10 km:n ruutuja seuraavasti: letetaan, 1) että pesimäaikana havaittu yksittäinenkin tuulihaukka on pesivä, 2) että tiedossa ovat kaikki pesivät tuulihaukat arvioinnin pohjana 84 Lääni Todenujen pesäpaikkojen lukumäärä 1974 1975 Ahvenanmaa 4 ( 0) 6 ( 1) Uudenmaan 62 ( 9) 65 ( 12) Kymen 59 ( 10) 198 ( 61 ) Turun ja Porin 55 ( 20) 7 7 ( 19) Hämeen 80 ( 10) 132 ( 34) Mikkelin 10 ( 1) 8 ( 1) Vaasan 94 ( 35) 123 ( 36) Keski-Suomen 10 ( 5) 52 ( 17) Kuopion 16 ( 2) 20 ( 1) Po hjoisKarjalan 44 ( 5) 2 1 ( 4) Oulun 7 7 ( 16) 47 ( 10) Lapin 17 ( 3) 66 ( 13) Yhteensä 528 (116) 8 15 (209) ·Taulukko 1. VIELÄ KAKSI VUOTTA JNfKETAAN Jotta todella päästäisiin selville, ovatko Suomen tuulihaukat lisaäntymässä vai onko kyse vain kannan vuosittaisesta vaihtelusta, aiotaan tuulihaukan seurantaa jatkaa vielä kahtena seuraava_na pesintäkautena. Koska tuulihaukat vaihtavat pesäpaikkaansa melkein vuosittain ei tiedetä, kuinka suuri osa "reviireistä" oli asuttuna molempina vuosina. 9 %) Ei pesintää 38 ( 32.8 %) Ei tarkastettu 18 ( 15.5%) 116 (100.1 %) Taulukko 2. Tuulihaukkatutkimuksessa vuosina 1974 ja -75 havainujen, mahdollisten tuulihaukan pesäpaikkojen lukumäärät lääneinäin. Eli muista edelleen: jos saat tietoosi tuulihaukan pesän tai vaikka vain havaitset tuulihaukan pesintäaikaan, ilmoita tiedot tuoreeltaan ja tarkasti osoitteella: Tuulihaukkatutkimus, Eläinmuseon rengastustoimisto, P. Tuulihaukkakannan kehitys on silti arvailujen varassa, eikä optimismiin ole liiaksi aihetta : luonnonystävät voivat olla tyytyväisiä vasta, kun jokaisella suuremmalla viljelysalueella on jälleen oma tuulihaukkaparinsa saalistaan kiikuttamassa. Myöskin lajin pesintätulos oli edelleen hyvä. Havaintojen mukaan vain osa pesintäaikaan tavatuista tuulihaukoista on pesiviä eikä tuulihaukkojen tiheys suinkaan ole sama pienelläkään alueella. Toisenkaan tutkimusvuoden perusteella ei ole mahdollista selvittää täsmällisesti Suomessa pesivien tuulihaukkojen kokonaismäärää. Vuonna 1974 löydettyj,:,n tuulihaukan pesä paikkojen tarkistustulokset v. olevilta 10 x 10 km:n tutkimusalueilta ja 3) että laajemmankin alueen (tässä 50 x 50 km) tuulihaukkatiheys on sama kuin sen osana olevien tutkimusruutujen haukkatiheys. 1975 pesäpaikalla Varma pesintä v. Rautatienkatu 1.3, 00100 H elsinki JO. TUULI HAUKKOJEN LUKUMÄÄRÄ Taulukossa 1. Tämä edellyttää, että tuulihaukan ystävät jaksavat olla valppaina vastakin. TUULIHAUKAN UHANALAISUUS Suomen luonnon tulevaisuudesta ei usein ole myönteistä kerrottavaa. Arvoituksellisin on tilanne Mikkelin läänissä, sillä JärviSuomessa ei haukkoja ole juuri kahtena tutkimusvuotena havaittu, vaikka mitä sopivinta pesimäseutua olisi kyllin tarjolla. Kainuussa lukuisinakin tavatut tuulihaukkaparit olivat huvenneet. Suluissa on pesälöytöjen lukumäärä. Pesäpaikka on katsottu asutuksi, jos alle 1 km päässä vuoden 1974 pesästä todettiin pesintä v. Pesivä kanta voidaan kuitenkin arvioida karkeasti käyttäen hyväksi ilmoitettuja haukkatietoja sekä yhtenäiskoordinaatiston (ks. saivat riemuita tuulihaukkojen paluusta: harvassa olivat ne peltoalueet, joilla ei keskikesällä kohdattu pesäänsä kiihkeästi puolustavia tuulihaukkaemoja tai kisailevia haukkapoikueita. 1975. 1975. Vaikka tuulihaukkojen seuranta tehostui, toisen tutkimusvuoden tulokset osoittanevat kuitenkin, että maamme tuulihaukkojen lukumäärä oli vuonna 19 7 5 suurempi kuin edellisenä pesintäkautena. Arvioinnin perustana on kuitenkin virheellisiä oletuksia ja nam saatu kokonaisarvio 3 300 pesivää paria, ylittää varmasti maamme todellisen tuulihaukkakannan lukumaaran. Pesintä v. Koko Suomenniemellä vielä parikymmentä vuotta sitten vallinnutta tuulihaukkatilannetta edustanee Lappeenrannan · tienoon haukkakanta: pesiä paikalliset lintujen rengastajat ehättivät etsiä nelisenkymmentä, tämän lisäksi todennäköisiä pesäpaikkoja oli ainakin kolmin verroin. 1974 Varma pesintä 34 ( 29.4 %) Todennäkö inen pesintä 11 ( 9.5%Mahdollinen pesintä 15 ( 12. Myös pohjoisimmassa Lapissa oli haukkoja vuosien tauon jälkeen useampia. SUOMEN L UONTO 2/75. Täysin pamvasta1s1a tietoja karttui kuitenkin valtaosalta Etelä-Suomen viljelysmaisemia ja edellisenä seurantavuotena Pohjois-Pohjanmaalla ja
• Varma pesintä (pesä.löytö, lentopoikue) Todennäköinen pesintä (pysyvä reviiri) Mahdollinen pesintä (pesintä.aikainen havainto) UOME LUO TO 2/75 tri::Jo ifrjj" "iöo • rn
197 5 jälleen yli 900 . Muuten kesä 1975 ei ollut kovin ilahduttava, sillä pesimistulokset jllivll.t huonoiksi, vaikka asuttujen reviirien ja pesintll.ll. <::: "0... Ympäristömyrkkyjen lisäksi sopivien pesä.paikkojen puute vaivaa sll.ll.ksikantaamme. 26 1.1 8 Kymen 33 14 5 5 28 l.97 1.38 1.14 Turun ja Po rin 58 45 3 2 40 2.04 1. 86 1.1 5 1.1 Keski -Suomen 27 12 1 9 2.24 1.54 1.50 Kuopio n 15 10 1 5 2.00 1.20 1.1 5 Pohjo isKarja lan 7 3 1 1 3 2. 13 00100 HKI 10 S OMEN LUONTO 2/75. 15 1.09 Hämeen 63 42 5 8 36 2.27 1.36 1. Niillä yritti pesintää 622 sääksiparia, jo ista 394 pystyi tuotta86 TARKASTETUT PESÄT PESIM ISTULOS ·c '" '"' :~ -·5 > ·;;; ---" ---" ·~·i -~ r .. V -~ -~ "'0... 1 7 1.50 1.36 Ou lun 33 5 2 2 18 2. 75 2.20 Uudenmaan 57 30 3 5 43 l.94 1. RUNSAASTI ASUTTUJA REVIIREJÄ HUONO PESIMISTULOS Asuttuja reviireitä löydettiin 67 3. 25 Vaasa n 29 18 3 1 1 23 l. Sääksen pesimistulos luo nnonpesissä j a teko pesissä kesällä 1975 H ämeen j a Satakunnan koealueilla. 1975 Suomen kalasll.llksitutkimus jatkuu tehokkaasti: vuosi vuodelta sll.ll.ksiemme_ tilanne voidaan kartoittaa yhä tarkemmin. Rautatiek. :,:: 0... olikin hieman entistä runsaampi. yrittäneiden parien mll.ll.rll. 197 1 2.07 1.44 1. , Koski.mies, P., Ojala, H ., Simola, H ., sekä Sirjola, E. Ilahduttavan lisän toivat lukuun ne sääksiparit, j otka jälleen olivat asettuneet muutamalle j a autioituneelle reviireille ainakin oleskelemaan. Tarkastus oli taas erino maisen tehokasta, sillä vain yksitoista' (alle 2 %:) edellisinä vuosina asutuiksi todettua pesäpaikkaa jäi tarkastamatta. 13 ( 8) 1.70 ( 10) Luo nno n pesät 2.00 ( 8) 1.08 ( 15) Taulukko 2. 92 (26) 1.43 (35) Luo nno npesä t 2.42 ( 12) 1.26 (23) 1.07 (27) SATA KUN NAN KOEALUE Tckopesä1 2. maan isoja poikasia. " ·;;; -~ ::l :~ :; E .::; :": :,:: "' ::, Lääni 3 0... 07 1.79 1.70 La pin 25 12 3 5 12 2.00 1.35 1. Kesän tulokset selviävät taulukosta 1. (Pesien lukumäärä ilmoitettu sulkeissa). Tämä j ohtuu luonnollisesti siitä, että vuo sittain tulee tietoon joitakin ennestään tuntemattomia pesäpaikkoj a. 3 (.J ::, ,:: ..,,,..,,, ~::: -" = 'ö ri <i:J Vl "":= ".J t: g_ < § .ö .ö "ö "ö "0... 19 Yh1eensä 1975 394 218 11 23 22 249 2.08 1.33 1.23 1974 2.00 1.42 1.30 1973 2. """ ""' Ahvenan,naa 4 1 5 3.0 2. 17 1.32 1. 19 Poikasia/ Po ikasia/ Po ikasia/ poikaspesä asuttu pesä asuttu reviiri HÄMEEN KOEALUE Tekopcsä1 2.38 (2 1) l. PESÄT TARKASTETAAN EDELLEEN T EHOKKAASTI Kalasääksien pesäpaikkoja tarkastettiin v. ja oheisesta kartasta. Kesällä 1975 tutkimukseen osallist.uivat aikaisemmissa yhteenvedoissa mainittujen lisäksi seuraavat rengastajat: H akanen, Rainer, Härkönen, P., Jä rnström , K., Kania, W., Kannisto, T. Asuttujen reviirien määrä, samo in kuin pesintää yrittäneiden parien määrä olivat hieman suuremmat kuin aikaisempina vuosina. 21 Mikkelin 42 27 2 4 27 2. Pertti Saurola Suomen sääkset v. Avuksi voidaan kuitenkin rakentaa tekopesiä tarpeeksi tukeviin mäntyihin. 1975 tarkastettujen sääksen pesien j a197'1 2.08 1.44 1.36 ka utumat sekä pesimistulokset lääneittäin. Lä hes kaikki suurelta yleisöltä (lähinnä Suo men Luonno n lukijo ilta) saadut vihjeet aikaisemmin tuntematto mista pesäpaikoista saatiin myös tarkistetuiksi. 14 1.4 7 1.37 Taulukko 1. Kesän 19 7 5 pesimistulos koko maan aineistosta laskettuna ( 1.33 poikasta pesintää yrittänyttä paMUISTA: sääksen pesä, jota ei ole merkitty asianmukaisella lasikuituisella rauhoitustaululla, ei ole tutkijoiden tiedossa! Jos haluat auttaa sääkseä ja sääksitutkimusta, ilmoita pesän tarkka sijainti osoitteella: Sääksitutkimus Eläinmuseon rengastustoimisto P
poikaspesä asuttu, tulos epäselvä asuttu, ei poikasia kesäpesä reviiri asuttu, pesä ei asumaton pesäpaikka vuonna 1974 asuttu pesä, jota ei tarkastettu 1975 SUOMEN LUONTO 2/75. • 6
Englantilaiset otaksuvat, että sääkset saapuivat muutolta viime keväänä huonojen sääolosuhteiden vuoksi niin huonokuntoisina, etteivät tästä syystä pystyneet munimaan. Seppeleet kiinnitetään hyvin alustaan ja pesä sisustetaan mukavasti sammalilla ja jllkälillä. Jos pesintä onnistuu,_ poikueen koko (poikasia / poikaspesä) on keskimäärin sama luonnonpesissä ja tekopesissä. Hyvää tarkoittava tämän alan maallikko voi kokemattomuudessaan helposti tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä niin sääkselle, sääksentutkijoille kuin tietysti itselleenkin. Osa vanhoista reviireistä on autioitunut, koska alueella ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan sellaista pesäpuuta tai -alustaa, johon sääksi voisi edes yrittää risulinnansa rakentamista. Kanta-Hämeessä ja eteläisessä Satakunnassa tekopesiä on rakennettu jo kymmenkunta vuotta ja muuallakin tämä sääksikannan "tekohengitys" on vähitellen päässyt alkuun. TEKOPESÄT OVAT SUOMEN SÄÄKSILLE VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ Aikaisemmissa sääksiyhteenvedoissa on moneen kertaan todettu, että ympäristömyrkkyjen ohella sopivien pesäpuiden puute on sääksien pesinnän onnistumiseen ratkaisevasti vaikuttava tekijä. Sääksen pesintä näyttää siis ainakin tämän pienen aineiston antamien alustavien tulosten mukaan onnistuvan ratkaisevasti paremmin tekopesissä kuin nykypuihin rakennetuissa luonnonpesissä. Jätettäköön sääksenpesien rakentelu sääksimiesten harteille, mutta annettakoon kaikki mahdollinen tuki heidän viivytystaistelulleen Suomen sääksikannan häviämistä vastaan. Edellä on käynyt selväksi, että rakentamalla sääkselle tekopesiä voidaan sääksikannan vähenemisvauhtia merkittävällä tavalla hidastaa. Syytä viimeksi mainittuun voi vain arvailla. Mainittakoon kuitenkin, että Englannista saadun viestin mukaan poikkeuksellisen moni sikäläisistä vähistä pareista ei keväällä 19 7 5 muninut ollenkaan. Huono pesimistulos johtunee osittain siitä, että munapesien tuhoutumisprosentti oli jonkin verran aikaisempaa korkeampi, mutta ehkä vielä enemmän siitä, että tavallista suurempi osa pesintää yrittäneistä pareista (n. Poikaspesien poikasmäärä (2.08 poikasta poikaspesää kohti) oli sen sijaan täysin normaali. koottu viime kesän luvut Kanta-Hämeen ja Satakunnan kokeilualueilta. Jo sääksitutkimuksen alkuvaiheessa Suomen Luonnossa kerrottiin tekopesien rakentamisesta sääksille (Suomen Luonto 23/ 1972). D SUOM EN L UO T O 2/ 75. Kuitenkaan tarkoitus ei ole ollut yllyttää kaikkia intomielisiä luonnonsuojelijoita sääksen pesää rakentamaan, sillä kunnollisen pesän rakentaminen usein yli 20 metriä korkean männyn latvaan on melkoista taitoa ja tottumusta vaativa tehtävä. Samalla tavoin kuin kololintujen asuntopulaa voidaan lievittää pönttöjä rakentamalla, sääksiä voidaan onneksi auttaa tekopesiä rakentamalla. Sääksi hautoo ja huoltaa poikasiaan pesässä yhteensä lähes kolme kuukautta, joiden aikana montakin myrskyä saattaa osua kohdalle. Hyvällä 88 Tekopesllll vanen rakennetaan ensin tukeva alusta sopivan männyn latvaan ja sidotaan oksista pesllseppeleet. syyllä voidaankin sanoa, että tekopesien rakentaminen aut101tuneille ja autioituville sääksireviireille on välttämätön, mutta ei ehkä vielä yksinään riittävä ehto Suomen sääksikannan säilymiselle. ria kohti tai 1.23 poikasta asuttua reviiriä kohti) oli huonompi kuin aikaisempina vuosina. Sääkselle ei myöskään riitä, että se löytää nykymetsästämme riukulatvamännyn, jossa se saa suotuisissa olosuhteissa pesän juuri ja juuri pysymään ja kenties poikueenkin varttumaan lentokykyiseksi , mutta jossa pesintä suurella todennäköisyydellä epäonnistuu rajuilman yllättäessä. Sensijaan tuhoutumisprosentti on selvästi korkeampi luonnonpesissä kuin tekopesissä ja vastaavasti pesimistuloksessa (poikasia/pesintäyritys tai poikasia/asuttu reviiri) on selvä ero. Suuntaa antavaksi esimerkiksi pesimistuloksesta luonnonpesissä ja tekopesissä on taulukkoon 2. Lopputulos ilahduttaa rakentajaa, kun sääksi on hyväksynyt pesän. 8 %) ei pystynyt lainkaan tuottamaan munia
1867, Westfalen v. Jo varsin pitkään on tiedetty, että myös perhoset reagoivat ilman saastumiseen. Tutkimustyössä keskitytään nyt selvittämään, millä lailla ilman saastuminen aiheuttaa melanismia perhosissa. (vasen kuva). Yhä useampi eliöryhmä on osoittautunut ihmiselle arvokkaaksi ympäristön tilan ilmentäjänä eli indikaattorina. Kauri Mikkola Perhosten melanismi kertoo ilman • saastumisesta Keski -Walesin jäkäläisillä ja puhtailla tammenrungoilla luonnollisen värisellä koivumittarilla (Biston betularius) on erinomainen suojaväri, mutta musta muoto (carbonarius) erottuu kauaksi. 1848. ENGLANTILAISET OVAT TUTKIMUKSEN KÄRJESSÄ Ensimmäinen musta koivumittari (Biston betularius, kuva ohessa) todettiin Manchesterista v. Noin 50 vuoden kuluttua tuo populaatio oli muuttunut 95prosenttisesti mustaksi. 1892 sekä Itämeren rannikko ja Tanska v. Teollisuusmelanismilla tarkoitetaan perhosten perinnöllisten tummien tai mustien (melanististen) värimuotojen runsastumista ilman saastumisen seurauksena. Suomen Luonnon viime vuoden numerossa 5 kerrottiin mm. Nykyään Englannissa arvioidaan yli sadan perhoslajin tummentuneen. Vanhojen museonäytteiden, eräiden jäkälähavaintojen sekä Helsingin asukasluvun kehityksen perusteella voidaan päätellä, että korsiyökköset alkoivat muuttua täällä tummiksi jo viime vuosisadan puolella. Ilmiö on todettu lisäksi eräillä muilla hyönteisillä ja muutamilla hämähäkkilajeilla. 1900. 1882, Hannover v. On osoittautunut, että kahden korsiyökköslajin melanismi kuvastaa varsin hyvin ilman saastumisastetta. Tämä ns. Euroopan mantereelta mustia koivumittareita alettiin löytää hiukan myöhemmin, kaiketi silti Englannista riippumatta : Hollanti v. Tämäkin on varmaan aliarvio, sillä kun kirjoittaja lampusti (= harjoitti valopyyntiä) keväällä 19 7 4 Liverpoolin lähellä, saaduista 35 :stä Suomessakin esiintyvasta suurperhoslaji_sta 17 oli meikäläisiä tummempia. Klassiset esimerkit ovat Englannin teollisuusalueilta, mutta "kehitys" on tuonut ilmiön myös Suomeen. 1884, Puola v. jäkälistä ja havupuista ilmansaastumisen indikaattoreina ja vesikasveista vesien tilan ilmentäjinä. 89. Luonnonvalinta suosu tällöin tummia muotoja ja niiden osuus kasvaa. Melko vakiintuneen käsityksen mukaan seliSUOMEN L UONTO 2/75 tyksenä olisi, että ilman saasteet tappavat jäkälät puiden rungoilta ja tummentavat taustaa, joten vaaleille ja kirjaville rungoille sopivat suojavärit eivät "toimi" . Liverpoolin kaupungin paljaalla ja mustuneella tammenkaarnalla taas vaalea koivumittari näkyy selvästi, mutta musta suojautuu hyvin. teollisuusmelanismi on sittenmmin saanut kehittyä lähes huomiotta, ja sitä on vasta äskettäin ryhdytty kartoittamaan
50 km:n päässä 10 %. Jyrkät paikalliset vaihtelut ovat mahdollisia. Kettlewell Oxfordissa. Näiden tekijöiden laadu~ta ei ole mitään tietoa. Geenivirtaa on siis jälkimmäisellä vähän, ja mainitunlaiset jyrkät vaihtelut ovat siksi mahdollisia. Koivumittarin mustan muodon osuus laskee hyvin hitaasti Liverpoolista kohti länttä ja puhdasilmaista Walesia. Samoin merkittyinä saadut tutkitaan. 2. Osoittautui, että koivumittarin melanismilla on merkitsevä positiivinen yhteys paikallisiin rikkidioksidiarvoihin ja ihme kyllä talven kylmyyteen. A. Tuoreet tutkimukset ovat mutkistaneet kuvaa teollisuusmelanismista. D. Bishopin ja Cookin ( 197 5) mukaan lehvämittareita voi olla jopa 50 000-100 000 yksilöä neliökilometriä kohden, mutta koivumittaria vain kymmenisen yksilöä. Melanismin esiintyminen itäisen Englannin maaseudulla johtuu ilman saasteiden kulkeutumisesta vallitsevien tuulien mukana teollisuuskeskuksista. Kaikki koiraat, jotka saadaan rysästä, missä on parittelemattomia naaraita houkuttimena (rysän pällllä on verkkolieriö), merkitään yksilöllisesti. Ilmiötä tutkitaan myös Liverpoolin, Manchesterin ja Cardiffin yliopistoissa, kussakin usean tutkijan voimin. Aivan toisin käyttäytyy lehvämittarin musta muoto (kuva s. 90). Phigalialla taas paikalliset savuarvot selittivät merkitsevästi melanismin esiintymistä. Merkintäkokeissa on huomattu, että koivumittareita tavataan usein kilometrien päästä, lehvämittareita taas ei juuri koskaan yli 150 metrin päässä merkintäpaikalta. Lajien välinen ero johtuu aivan ilmeisesti niiden liikkumista90 Tunnettu perhostutkija J. Osuus on kaupungillakin alle 50 % ja se laskee länsipuolella aivan äkkiä. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy tavallinen lehvämittari ja sen musta muoto (vasemmalla), jotka on merkitty siiven etureunan alapinnalle. pojen ja P<?Pulaatiotiheyksien eroista. 3. K01vumittarin ja Phigalia pilosaria -mittarin melanismiosuuksien vaihtelua on pyritty selittämaan 14 eri ympäristötekijän avulla. Bishop tekee merkintäkokeita lehvämittarilla (Gonodontis bidentata) populaatiotutkimusta varten Liverpoolissa. Vasemmalla näkyvistä pahvipurkeista perhoset piilotetaan uudelleen luontoon. 95 %, mutta vielä n. Suojaväriselitys ei näytäkään riittävän, vaan aineistojen tilastolliseksi selittämiseksi on oletettava, että musta heterotsygootti (melanismia aiheuttava geeni yksinkertaisena) on fysiologisesti elinvoimaisempi kuin musta homotsygootti (geeni kaksinkertaisena) ja melanistiset muodot vaaleaan muotoon verrattuna. Tietokoneen piirtämästä korkokuvasta näkyvät lehvämittarin melanismiprosentit Manchesterin-Liverpoolin alueella. Pohjana on karttakuva siten, että alueen lounaisnurkka on katsojaan päin, ja pystyakselina ovat inustan muodon prosentit. SUOM EN L UO NTO 2/75. B. Melanististen muotojen dominanssi (teollisuusmelansmissa värinmuutosta säätelee lähes aina yksi geenipari, ja melanismi on vallitseva ominaisuus, dominoiva, so. Kaupungilla se on n. mustan ja vaalean risteytymät ovat mustia) johtuu siitä, että melanismi on perhosilla vanha, lajeille hyödyllinen piirre, ja perhosten perintötekijöissä on valmiina ns. Jyrkät paikalliset vaihtelut ovat mahdollisia, sillä 20 km:n päässä erään terästehtaan ympäristössä on taas yli 20 % mustaa muotoa. Lintujen valikoiva saalistus puiden rungoilta selittää melanististen muotojen runsastumisen saastuneilla alueilla. modifikaattoreita, jotka tekevät ominaisuudesta vallitsevan. Kettlewell (1973) on selittänyt monia teollisuusmelanismin ongelmia: 1. Teollisuusnelanismin järjestelmällisen tutkimisen aloitti 1950luvulla H
Esko Suomalainen. 1 47 .9 71.1 (puu11uu alueella ) Joutseno. erityisissä teollisuuslaitoksissa valmistettua savutonta polttoainetta.Julkisia rakennuksia ja kuvapatsaita on voitu pestä, ja ne kyllä pysyvät puhtaina (tosin huomattavan happaman sateen huuhtomina). Leppäkertut ovat näet pahanmaksuisia, eivätkä linnut juuri syö niitä. Tällaisiin tuloksiin päädytään mm. Yleisen korsiyökkösen melanististen muotojen osuuksien kasvuun on kiinnittänyt huomiota prof. ILMANPUHDISTUSTOIMENPITEET OVAT VÄHENTÄNEET MELANISMIA Moniin Englannin teollisuuskaupunkeihin on luotu 1960-luvun alusta lähtien ns. Suluilla merkityistä paikoista hammaskorsiyökkösen näyte on ollut liian pieni. Va llisaari 248 65.3 32. Kettlewell (1973) ei kuitenkaan lue lajia niihin, joilla Suomessa voi olla teollisuusmelanismia. 7 29.9 48 .6 Helsi nki . 10 10 20 20 Km keskustasta länsi itäKaavakuvassa on esiteny korsiyökkösmelanismin poikkileikkaus Helsingin seudulta suunnilleen länsi-itä-suunnassa. mustia tummia melan. Puistossakin on tapahtunut muutos: mustanpuhuvat pyökinSUOMEN LUONTO 2/75 rungot ovat alkineet vihertää, sillä kestävä rupijäkälälaji lecanora coniz.aeoides ja runkolevät ovat palaamassa. Vaaka-akselilla on etäisyys keskustasta ja pystyakselilla melanismiprosentit. Kuvaan on yhdistetty molemmat lajit siten, että 1, 3 ja 5 ovat yleisen yökkösen vaalea, tumma ja musta muoto sekä 2, 4 ja 6 hammaskorsiyökkösen vastaavat muodot. Tästä aiheutuu valintapaineen muutos koivumittarin värimuotojen kesken. HERKEMPI KORSIYÖKKÖNEN ON TUMMUNUT MAASEUDULLAKIN Ensimmäisinä käsiteltiin korsiyökkösnäytteet. Korsiyökkösnäytteitä luokiteltuina mustiin ja tummiin muotoihin, jotka yhteensä muodostavat melanististen muotojen kokonaisosuuden, sekä vastaavat Oligiaindeksit (vrt. Samoin meren lähellä on puhtaampaa kuin sisämaassa (vrt. Kuvan laadinnassa on käytelty jonkin verran arviointia ja interpolointia. Kaksipistepirkon (Adalia bipunctata) melanismi poikkeaa perhosten teollisuusmelanismista siinä, että kyseessä ovat varoituseikä suojavärit. Ne on kerätty vuosina 1972-75 lukuunottamatta Hermannin näytet.tä, joka on 1950luvulta. Kuurmanpohja 81 25.9 30.9 56.8 76 0.0 1.3 1.3 2 1.0 Tammisaaren mlk., G ullö 153 2.6 14.4 17.0 106 0.0 0.0 0.0 4.9 Porvoon m lk .. Kantakaupungista kantautuvat saasteet ovat merkittäviä, sillä etäisyys keskustasta vaikuttaa perhosten väriin enemmän kuin paikalliset olosuhteet. Yhtään varmaa koivumittarin mustaa muotoa ei vielä ole tavattu Suomesta. savuttomia vyöhykkeitä. Cardiff varmaankin selittäisi, että "päivä pääsee taas paistamaan Birminghamiin" . Mainitussa aineistossa lienee koko joukko lajeja, kenties kaikkiaan kymmenkunta, joilla esiintyy teollisuusmelanismia, mutta koko aineiston käsittely vie vuosikausia. Lehvämittarista tavataan silloin tällöin mustia muotoja, mutta mitään riippuvuutta ilman saasteisuudesta ei ole huomattu. Korsiyökkösillä näyttää me91. Niinpä vaaleaa koivumittaria on taas alettu saada Manchesterin keskustasta, mistä se oli jo lähes hävinnyt, ja sen osuus on alkanut nousta myös Liverpoolin länsipuolella. 7 98.0 87 1.1 28. Kaikki näytteet ovat valikoimattomia populaationäytteitä. seminaari 41 31.7 48.8 83.3 (10 0.0 0.0 0.0 ?28.0) Lappo hja, Koverhar 12 1 23. Paikka Yleinen ko rsiyökkö nen, H ammaskorsivökkönen, OligiaO/igia ,1,:igilis Oligia /atrw1cula indeksi yks. Hermanni 1954 35 65. 7 14 .3 100.0 53 50.9 41.5 92.4 82.3 Helsin ki. 7 53.3 80.0 87 3.5 20.7 24.2 33.6 Tammi saari. mustia tummia melan. M;inkby 269 0.4 8.6 8.9 28 0.0 0.0 0.0 2.4 · Taulukko 1. 45:sta 25 %: iin (Creed 1975), viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Se, että ilmanpuhdistusoperaatioiden jälkeen Birminghamin melanismiproseritit ovat pudonneet ·n. tekstiin). Tällöin käytetään lämmitykseen ym. SUOMESTA ON KERÄTrY 50 000 YKSILÖÄ PO PULAA TI ON Ä YITEIT Ä Suomesta kerättiin vuosina 1972-74 valikoimattomia populaationäytteitä 35 :stä melanismiin taipuvaisesta lajista yhteensä yli 50 000 yksilöä. % % % % % % Helsi nki kcskusia 35 85. Laajasalon-Santahaminan "kolo"). Kaksipistepirkon melanismi on ollut tieteellisen kiistan aiheena: Manchesterin tutkijat pitävät sitä lämpötilaeroista johtuvana ei-teollisuusmelanismina, Cardiffin taas teollisuusmelanismina. 7 34.3 100.0 (3 0.0 0.0 0.0 ?41.4) Kuopio ltkonniemi 30 26. Muutenkin suomalaiset koivumittarit ovat vaaleampia kuin tanskalaiset ja eteläruotsalaiset (julkaisematon tieto). saarien populaatioita tutkimalla. c111 . yks. Vanhemmat museoaineistot eivät näet ole kovinkaan käyttökelpoisia, koska ne eivät valikoivan keräilyn vuoksi sovi tilastollisesti käsiteltäviksi
Ahvenanmaan museoaineistossa 1920ja 1930-luvuilta sekä valikoi matto massa näytteessä Vehkalahdelta 1950-luvun alusta on näet vain vaaleita yksilöitä. Nykyään maaseutunäytteissä on yleensä 10-17 % melanistisia yksilöitä, joskus alle 10 % Maaseudun korsiyökkösten tummuminen voi tuskin johtua kotimaisesta saastutuksesta, tuskin myöskään siitä, että melanistinen perintöaines "virtaisi" asutuskeskuksista maaseudulle (vrt. Yhtään ei ole kuitenkaan saatu. Helsingin Isosaaressa, m1ssa yleisen korsiyökkösen melanismiprosentti on 88, puunrungot ovat vielä harmaita jäkälistä, tosin varsin yksipuolisesti yleisestä paisukarveesta (Hypogymnia physodes), mikä on luonteenomaista kohtalaisen saastuneelle alueelle. Yleinen korsiyökkönen (Oligia latruncula) lienee alkuaan ollut Suomessa pelkkää vaaleaa muotoa. Niiden poisjättäminen nostaisi selitysprosentin peräti 97.6:een. Lisäksi Englannissa on lajinmääritystä hankaloittamassa kolmas vaikea laji. On melko ilmeistä, että tähän yhtenäiseen melanismiin on osuutensa Keski-Euroopan teollisuusja asutuskeskuksista kantautuvilla saastukkeilla. Vaalea muoto on käytännöllisesti katsoen hävinnyt koko Helsingin niemeltä. Melanististen muotojen osuus on Helsingin keskustassa jo n. Indeksin maksimiarvo 100 saavutetaan, kun molemmat lajit ovat täysin mustia. Toisaalta esim. Työterveyslaitoksen mittaamat ns. Lähimmät ovat Lauttasaaresta, Korkeasaaresta ja Ruskeasuolta. Kun näyt92 teissä on lähes 90 % mustia ja lo put tummia perhosia ja jos mahdollisia kuolleisuuseroja ei oteta huomioon, voidaan laskea, että vaaleaa muotoa kuoriutuu vielä ehkä yksi yksilö 300-400 kotelosta. Voiko pelkästään jäkälien kuolemisella ja taustan tummumisella selittää melanismin syntymistä . Niinpä Kustaanmiekan ja Vallisaaren (Suomenlinnan saaria) näytteet hammaskorsiyökkösestä eroavat merkitsevästi toisistaan, vaikka etäisyyttä on vain I km, siitä 200 m vettä. ). Mustat muodot ovat vallalla Helsingin alueella ensi kerran n. Ainuttakaan kertaa ei saasteiselta alueelta ole todettu "liian vaaleaa" kantaa. Korsiyökköset heijastavat melanismillaan merkillisen tarkasti ilman saastumisastetta. Melanistisia hammaskorsiyökkösiä (Oligia strigilis) on lähes yksinomaan vahvasti saastuneilla alueilla, kuten n. alla). MUSTANPUHUVIA PERHOSIA KAUPUNGEISSA Lähestyttäessä asutuskeskuksia tai saastuttavia teollisuuslaitoksia yleisen korsiyökkösen tummien muotojen osuus lisääntyy nopeammin kuin mustien (taulukko 1. Määritysvaikeuksia tosin on, ja lajia on voitu heittää naapurilajina pois. Ilmeisen puhtaalta alueelta, Snappertunasta, on sen sijaan löydetty melanistinen saaripopulaatio ( 114 yksilöä yleistä korsiyökköstä, melanistisia 59 %). MIKÄ ON KORSIYÖKKÖSMELANISMIN TAKANA. Tuntuu siltä, että korsiyökköset tummuvat liian herkästi ollakseen pelkästään taustasta riippuvaisia. 10 km :n päässä ·keskustasta ja pienemmissä kaupungeissa vasta keskusta-alueilla. kokonaislaskelma-arvo (muita ilmansaastumisarvoja ei ollut riittävästi saatavissa) selittävät O/igia-indeksien vaihteluita merkitsevästi eli 81 .2 %: n verran. Ulkonäön vaihtelevuus lienee yksi syy siihen, ettei korsiyökkösiä ole tutkittu Englannissa. Hammaskorsiyökkösen vanhin tunnettu melanistinen yksilö on vasta v:lta 1961. Jos yökköset nimenomaan hakeutuisivat jäkälien suojaan, asian voisi ymmärtää helpommin. Muotojen lukumääräsuhteet näytteissä tukevat tätä ajatusta. 7 km :n välein, vaikka lajille sopivaa elinympäristöä on melko yhtenäisesti. lanismin dominanssi olevan vajavainen, sillä niistä on erotettavissa "tummia" ja "mustia" yksilöitä. Käsikirjojen mukaan korsiyökköset istuvat jäkäläisillä alustoilla, kuten rungoilla, osilla ja kivillä yms., mutta myös ruohostossa. Samoin Koverharin tehtaan vierestä Lappohjasta otettu näyte eroaa läheltä eteläja pohjoispuolelta otetuista näytteistä. Kirjoittaja on lapsena tehnyt leikkiviiksiä naavasta LounaisEspoossa, mutta nykyään sieltä hädin tuskin löytää jonkun vaivaisen haivenen. 92 %. KORSIYÖKKÖSTEN KÄYTTÖ ILMAN SAASTUMISASTEEN MITTAAMISEEN Luonteeltaan korsiyökkösmelanismi on samantapaista kuin lehvämittarin, sillä värimuotojen lukumääräsuhteet voivat muuttua lyhyilläkin matkoilla. Edelliset lienevät heterotsygootteja, siis vaalean ja mustan muodon risteytymiä. Tammisaaressa taas yleisen korsiyökkösen näytteissä on eroja 1. Ilman saastumisella on ehkä muitakin vaikutuksia tai sitten korsiyökkösen melanistiset SUOMEN L UONTO 2/75. Koska korsiyökköslajit suhtautuvat saastumiseen eri herkkyydellä ja koska molemmista on "tumma" ja "musta" muoto, niiden hypoteettisia geenifrekvenssejä kuvaamaan (muotoja voitaisiin kyllä muutenkin painottaa näin) laadittiin indeksi: OI = 2 a + b + 2 c + d 4 jossa aja c ovat yleisen korsiyökkösen mustan ja tumman muodon sekä c ja d hammaskorsiyökkösen vastaavien muotojen prosenttiosuudet. Museoaineistossa olevat 20 vanhempaa Helsingistä saatua yksilöä ovat pelkkää vaaleaa muotoa. Toinen lienee, että ne ovat kaiketi muuttuneet siellä tummiksi jo "lepidopterologian aamuhämärissä", ehkä 1700-luvun puo_lella. 15 km:n säteellä Helsingistä, Kauklahden teollisuusalueen lähellä sekä Kuopion keskustassa. Puuston nuoruus voi myös vaikuttaa: puuvanhukset, joilla tuuhea jäkälä ennen kasvoi, ovat nykyään vähissä. Parissa tapauksessa laskeumamittaus on tehty aivan saastukelähteen vierestä
45 1464. -Bot. samasta lajista useita muotoja) tutkimisesta. D. 1973 : The evolution of melanism. 1-32. Asianlaidan pohtimisessa on otettava huomioon ympäristön mosaiikkimaisuus lepopaikkojen suhteen; koskaan ka{kki pa.ikat eivät ole samanarvoisia. & Benham, B. Fennicae Vanamo 5, s. Se saatiin äskettäin Helsingin Laajasalosta. On myös tunnettava yökkösten käyttäytyminen, erityisesti se, pystyvätkö eri värimuodot valitsemaan itselleen edullisimman taustar1. ~nn. Oxford University Press, Oxford. Mikkola, K. Fennici 12, s. Teollisuusmelanismitutkimus tähtää ennen muuta tiedon lisäämiseen lajien kehityksestä, evoluutiosta. Ylärivissä on tavallisia suomalaisia yksilöitä. Scientific American 232, s. Ann. 190, s. Kettlewell , H . Korsiyökkösten värimuotoja. Appi. & Duckett, J. 9099. Lees, D. Taustan vann merkitykseen viittaa, että yleisen korsiyökkösen melanismiprosentti tuntuu olevan alhaisempi Kemiran Siilinjärven tehtaan paljon puhutun kipsivuoren luona kuin tehtaan toisella puolella. Zool. Töitä tehdään muutamilla yökkösillä Suomenlahden saaristoissa sekä Perämeren perukassa. 135148. Tilaisuus on poikkeuksellinen. 1934: Helsingin kaupungin puiden ja pensaiden jäkäläkasvisto. R. Bot. Ecol. R. muodot ovat fysiologisesti edullisia kuten koivumittarinkin. G. 1975: Moths, melanism and clean air. . 1973: Atmospheric pollution and industrial melanism. 1975 : Frequencies of malanic forms oJ Oligia moths (Lepidoptera, Noctuidae) as a measure oJ atmospheric pollution in Finland. Heredity 30, s. Lond . 12, s. Tumma koiras (vasemmanpuoleinen) on tummin maastamme tavattu yksilö,joka onjo aivan lähellä mustaa muotoa. R. Kahdessa ylimmässä rivissä on yleisiä korsiyökkösiä (Oligia latruncula), alimmassa rivissä on hammaskorsiyökkösiä (Oligia strigilis). & Cook, L. KIRJALLISUUTTA Bishop, J. Näyte koivumittarin värimuodoista, vasemmalla koiraita ja oikealla naaraita. Korsiyökkösten melanismiprosentit näyttävät pysyvän kullakin paikalla varsin vakaina vuodesta vuoteen. J . 1975 : Melanism in the lwo spol ladybird: the nature and intensity of selection. 22723 2. R. Ihmisen aiheuttamat ympäristön muutokset aikaansaavat perhospopulaatioissa niin suuria muutoksia, että vastaavanlaiset vaatinevat luonnonoloissa ainakin vuosituhansien ajanjaksoja. Proc. Keskellä on tumman muodon (insularius) edustajia. Tässä suhteessa on tarkoitus saada _apua luonnon polymorfioiden (so. Tumman muodon sanotaan edeltävän mustaa muotoa saasteisilla seuduilla. A. 197-204. B. 1975: Melanism in Adalia bipunctala L. (Col., Coccinellidae) and ils relationship to aimospheric pollution. Zool. Jälkimmäinen vaihtoehto selittäisi herkkyyden : melanistiset muodot voittavat valintakilpailussa vaalean muodon heti, jos ympäristö SUOM EN LUONTO 2/75 sen sallii. Muggleton, J., Lonsdale, D. Vaarna, V. M. R., Creed, E. Ilmeisesti ne ovat tällöin ympäristön laadun sanelemassa tasapainotilassa. Toisaalta muuttuvassa ympäristössä melkolailla nopeat muutokset ovat mahdollisia. Soc. Alinna on Suomessa kasvatettuja Liverpoolin alueen mustia koivumittareita. 93. Creed, E. Vasemmanpuoleiset perhoset ovat puhtaan luonnon vaaleita muotoja, keskimmäiset saasteista kärsineitä, tummia ja oikealla olevat mustia muotoja. B. Soc
Oheisen kartan valossa huomio oli täysin ansaittua. JOUTSEN EI OLE PELKÄSTÄÄN POHJOLAN LINTU . Joutsenesta on Suomessakin ilmestynyt useampia kirjoja; Yrjö Kokon "Laulujoutsen" (1950) ja "Ne tulevat takaisin" (1954) sekä Yrjö Knuutisen "Kurki" (1970). Vuonna 1963 ilmestyi Pieksämäen tienoille ensimmäinen pesivä joutsenpari, joka antoi tämän kirjoittajille sysäyksen tehostaa joutsentutkimusta. Muuttomatkan jälkeen se saapui pesimään Keihäsjärvelle, missä kahden viime kesän aikana on kolmestatoista munasta ilmaantunut kahdeksan poikasta. 1960-luvun puolivälistä lähtien on joutsenen levinneisyyden voimistuminen fnaan länsiosissa tul1 ut yhä selvemmin esille. Yrjö Kokko oli 1940luvun lopulla hakenut epätoivoisesti joutsenen pesäpaikkaa Ultima Thulen maasta Enontekiöstä, mistä hän sen vihdoin löysikin. Tämä on ilmennyt myös joutsenen levinneisyyden muutoksina, jotka näkyvät oheisista kartoista. Einari Merikallio v. Siten sen elämänvaiheita on voitu tarkkailla. Antti Haapanen ja Matti Helminen Joutsen, luonnonsuojelun lempilapsi Joutsenesta voidaan tosiaankin väittää, että se on ollut viime vuosikymmeninä erityinen luonnonsuojelun lempilapsi. Tämän kirjoittajat ovat palanneet aiheeseen vuosina 1965, 1966 ja 1969. Kurussa nyt pesivän joutsennaaraan ollessa ihmisen hoivassa se rengastettiin. 94 Hämeen ainoat joutsenet pesivät Kurun Keihäsjärvellä. Viimeksimainitustakin on kulunut jo sen verran aikaa, että muutoksia on tapahtunut. Kuvassa viime kesän kuusi poikasta seurailevat emoaan. 1953 pesimään melko lähelle Oulua Rellettiin, tämä herätti epäilemättä suurta huomiota. Muut pesäpaikat olivat 1950-luvulla aivan itärajan tuntumassa ja Perä-Lapissa. Vasta 1960-luvulla joutsen runsaammin uskaltautui kauemmaksi länteen. 1949 ja Valter Keltikangas v. Joutsenkannan kasvu on jatkunut 1950-luvun alusta näihin päiviin asti. Naaras on v. Kun laulujoutsen ilmestyi v. Melkoisena yllätyksenä on pidettävä sitä, että joutsen ilmestyi v. Jos katsellaan joutsenen levinneisyyskuvan muutoksia laajemmassa mittakaavassa, Skandinavia mukaanluettuna, joutsenen pesintä Etelä-Suomessa ei ole niinkään hämmästyttävää, sillä joutsen pesii EteläRuotsissa Smålantia ja aina Skånea myöten, tosin varsin harvalukuisena. 1950 ovat Suomen Luonnon palstoilla selvitelleet joutsenen runsautta ja elinpiiriä 1940-luvun lopulla. SUOMEN LUONTO 2/75. 1970 pelastettu Kuusamossa jäätymästä ja ollut sen jälkeen kaksi talvea Aulangolla hoidossa. 1974 pesimään aivan etelärannikon tuntumaan
Lentoinventoinnin perusteella ja muutoin voidaan arvioida, että Suomessa pesii tätänykyä 150-200 paria joutsenia. Perä-Pohjolassa ja Lapissa on todennäköistä, että melkoinen osa poikueista tuhoutuu syksyllä lentokyvyttöminä. Ihmisellä on oma osuutensa joutsenen levinneisyyskuvan laajenemiseen. Kurussa pesivä joutsen on nimittäin syksyllä 1970 Kuusamon poliisien pelastama naaras, joka on talvehtinut kaksi talvea Aulangon lintuhoitolassa. ... I • ,/ VU OSI • . Kajaanin eteläpuolella kesät ovat lähes aina tämän pituisia. Vuoden 1950 tilanne on Merikallion mukainen. Joutsenen pesimäjärven rannalla asuva metsäteknikko Artturi Lähdekorpi on ollut innostunut Kuruun ilmestyneestä joutsenparista ja hän on järjestänyt linnun havainnoinnin ja suojelun erityisen tehokkaaksi. Uusimmassa tilanteessa on vuoden 1970 jälkeen ilmestyneet uudet pesäpaikat merkitty tähdillä. / Kartoissa on esitetty joutsenen levinneisyyskuva vv. 1950, 1960, 1965 ja 1970 sekä 1975. SUOMEN LUONTO 2/75 Syksyllä 197 3 se lähti kuitenkin muuttomatkalle Hattulan Tykölänjärveltä ja ilmestyi keväällä 19 7 4 nelivuotiaana, täysikasvuisena lintuna Kurun Keihäsjärvelle. Ke~ällä 19 7 4 pari muni viisi munaa, joista kuoriutui kaksi poikasta. Nämä varttuivat lentokykyisiksi ja palasivat emojensa kanssa keväällä 19 7 5 pesäpaikalle. Pisteet eivät vlllttllml!ttä merkitse sitä, että paikoilla on joka vuosi havaittu joutsenen pesintä. Emot ajoivat ne kuitenkin pois ryhtyessään pesintään. Suojelutyö on siis tuottanut tuloksia. Kanta on kasvanut 1950-luvun alusta 10-20 kertaiseksi. PESIMISMENES1YS RIIPPUU JÄÄITÖMÄN AJAN PITUUDESTA Olemme voineet todeta, että joutsenen poikasen kehittyminen munasta lentokykyiseksi edellyttää sulan veden kautta, joka on vähii;itään 130-140 vuorokautta. Joutsenen levittäytyessä Etelä-Suomeen sen kannan kasvumahdollisuudet ovat tästäkin syystä huomattavasti parantuneet. 19 7 5 kokonaista yhdeksän munaa, joista kehittyi kuusi poikasta lentokykyisiksi. Parilla oli v. Talvihoidossa kesyyntynyt lintu on säilyttänyt luottamuksensa ihmisiin. 95. Pesimättömiä lintuja havaitaan pesimäjärvien ulkopuolella kuitenkin samoilla seuduilla, missä pesintöjä on todettu. Pilkkijöiden hämmästykseksi lintu laskeutui jäälle kalastajien keskelle. Tämä nähtiin myös muutama vuosi sitten aikaisen syksyn yllättäessä Sodankylässä joutsenpoikueet. Vuonna 1960 uudet pesimäpaikat on merkitty tähdillä. Joutsen saattaa jllttllä jonain vuonna pesimättä Ja ilmestyy samalle järvelle seuraavana vuonna uudestaan. Kuusamossa vain 7 5 96 viime vuosikymmenien kesistä on ollut riittävän pitkiä. Näyttää varsin todennäköiseltä, että Etelä-Suomen joutsenkanta muodostuu lähivuosina melko tiuhaksi, ja on myös todennäköistä, että pesiviä lintuja ja pesimättömiä nuoria lintuja ilmestyy eri puolille maata sopiviin ruohoisiin järviin
Aarnimetsärinteineen se on vaikuttava tausta Lahnasuon avomaisemalle. Suomunjärven ympäristössä ja Nälämänjoen alajuoksulla antavat alueelle karun yleisluonteen. metsäoutotie tai vastaava Patvinsuon-Koitereen kansallispuistosuunnitelmaan kuuluu kaksi aluetta : pohjoisessa Patvinsuo ja Suomunjärvi ympäristöineen sekä etelässä ryhmä Koitereen harjusaaria. Yhdessä Koitereen saarten ja niiden hienojen harjumuodostumien kanssa Patvinsuon alue olisi epäilemättä yksi maamme edustavimmista ja monipuolisimmista suojelualueista. LUONNON YLEISPIIRTEET OVAT KARUT N iukkaravinteinen grannttmen kallioperä (porfyyrija tasarakeiset graniitit) sekä laajat glasifluviaaliset hiekkakankaat mm. Alueen pohjoisosassa esiintyy seudulle tunnusomaista loivapiirteistä vaaramaastoa. 1975. Ari Lyytikäinen Patvinsuon-Koitereen kansallispuistosuunnitelma Pohjois-Karjalan itäosassa, Ilomantsin ja Lieksan rajamailla sijaitseva Suomunjärven Patvinsuon Koitereen alue on monipuolinen näyte Maanselän suo-, metsäja vesistöluonnosta. Kahdentoistatuhannen hehtaarin pinta-aloineen se on koko eteläisen Suomen tärkeimpiin kuuluva kansallispuistoehdotus. vaarojen moreenin hienoainespitoisuus mahdollistaa kuitenkin paikoin suhteellisen viljavatkin kasvillisuustyypi t. Suurin osa Patvinsuon alueesta on korkeuseroiltaan vähäistä suolakeutta, josta kangasmaasaaret nousevat muutamia metrejä. Näitä haarautumia ovat Koiteretta halkova Yppylän Lammassaaren Ruotinniemen harSUOMEN L UONTO 2/75. Maaperän muodot määräävät pinnanmuodostuksen jokseenkin täydellisesti. Useiden Koitereen saarien sekä alueen luoteisja pohjoisosien 98 Suomu n Polv in suon konrnlll ipui,toehdot us -=-=~ O YOSUO • •···· suon jo mehän raja, ekotoni horju konsollispui,ton raja :":"TTT perusvo ihtoehto laajempi rajaus ..........., maantie to i poikollistie ....---. Rauvunvaaran Lakiahon seutu ulottuu 270 m meren pinnan yläpuolelle. Koitereen seudun harjut kuuluvat Ilomantsin Merkijärven Koitereen Lieksan harjujaksoon, joka haarautuu järven kaakkoispuolella Selkäkankaalla. Patvinsuon Lahnasuon laajan suokompleksin hallitsema alue on myös maamme merkittävimpiä soidensuojelukohteita, joka on kansainvälisestikin arvostettu erittäin korkealle ( Convention of Wetlands -luettelo, Project Mar ja Telma sekä Pohjoismaisten biotooppien suojeluohjelma). Se on kuuhmut Suomen Akatemian rahoittaman kansallispuistoprojektin tutkimusja suunnittelukohteisiin v
Koitereen pinta ei siten vaihtele luonnollisen rytmin mukaisesti, vaan vedenkorkeutta säännöstellään jossakin määrin voimatalouden tarpeista riippuen. 40 metriä lähes suoraan rantaviivalta Koitereen pinnan yläpuolelle. Suomunjoen vesistöstä keskusallas, karu, hiekkarantainen Suomunjärvi ja erämaaluonteinen Iso Hietajärvi sekä Suomunjoki aivan ala juoksuaan lukuunottamatta mahtuvat rajauksen sisäpuolelle. Kuvassa nllkymll Lammassaaren Viluvaaralta. Koitereen rannat ovat enimmäkseen kivistä moreenia. Kauniita, loivasti kaartuvia hiekkarantoja on kuitenkin monin paikoin, erityisesti harjujaksojen liepeillä mm. Varsinkin niiden kuljuissa kasvaa vielä useita aapasoiden lajeja. Alue kuuluu sähköntuottoon valjastetun Koitajoen vesistöön. jujakso sekä hivenen pohjoisemmaksi suuntautuvat Petronsaaren ja Ritosaaren harjut. SUOTYYPPIEN RIKKAUTTA Sisä-Suomen keidassoiden ja Pohjanmaan aapasoiden vaihettumisvyöhykkeen luonnetta osoittavat laajan (6 000 ha) suokompleksin alueella rinnakkain esiintyvät aapasuot ja eksentriset keitaat. Patvinsuon pohjoisosien laajojen eksentristen keitaiden kasvillisuus on yleensä puhtaasti sadevedestä riippuvaa 1. 99. Koitereen pohjoisrannalle laskevista vesireiteistä Nälämänjoen vesistö kuuluu kokonaisuudessaan suunniteltuun kansallispuistoon. Harjurinteet ja selllnteet sekll hiekkarannat luonnehtivat Koitereen saaria. Patvinsuon vedet valuvat pääasiassa Nälämänjokeen. Suunnitellun kansallispuiston etelllisen osan maisemassa vaihtelevat maa ja vesi. Suursaraja kalvakkanevat ovat myös tavallisia. Lahnasuon pohjoisosan kehittymässä olevat keitaat ovat tyypiltään mielenkiintoisia. compactum) -nevojen esiintyminen varsinkin Patvinsuon itäosissa edustaa aapasuokasvillisuuden pohjoista vivahdetta. Nykyisten _jokien toiminnan SUOME LUONTO 2/75 synnyttämät muodot meandereineen ja joki uomasta irti kuroutuneine juolU<:>ineen ovat tyypillisiä hiekkakerrosten halki virtaaville Suomunjoelle, Nälämänjoen alajuoksulle sekä Hiienjoelle. Jokivarsilla esiintyy paikoin useita metrejä korkeita hiekkatörmiä. Pieniä, moreenista huuhtoutuneita hiekkoja löytyy useimmista saarista. Suomunjllrven rantojen aihkimllnniköt sekll niemien ja saarten hietikot luovat erityisen arvokkaan maiseman suunnitellun kansallispuiston pohjoisosaan. Epäilemättä merkittävin näistä on Lammassaaren harju, joka geologisesti monipuolisena ja maisemallisesti arvokkaana kohoaa valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi. Laaja-alaisimpia ja alueelle tunnusomaisimpia ovat aapojen vetiset avorimpinevat. Siniheinälaikkuisten tupasluikka-rahkasammal (Sphagnum papillosum ja S. Vähäisten korpisoiden tyyppeinä esiintyvät puronvarsien nevakorvet sekä ruohoja heinäkorvet. ombrotrofista. Avosoiden laitaosien kelokkoiset rämeet hopeanharmaine rungostoineen muodostavat monin paikoin juhlavat kehykset suonäkymille. Lähes samaa luokkaa on Petronsaaren korkea selänne, jonka jyrkkä koillisrinne nousee n. Lammassaaressa sekä järven pohjoisrannalla
Patvinsuo on aapaja keidassoiden yhdistymä, jolle ovat tyypillisiä mm. Pohjoisosaa vallitsevat sen sijaan karut suotyypit keloineen. Susi, ilves ja mahdollisesti ahmakin ovat tilapäisiä vierailijoita, joskin Lieksan susialueet ovat vain päivämatkan päässä. Hirvet laiduntavat soilla, ja parin viimeisen talven aikana myös metsäpeurat ovat liikkuneet vanhoilla asuinalueillaan Suomunjärven ympäristössä. Paikannimistössä Petronsaari, Hirvassaari ja Kaivoslampi osoittavat peurojen eläneen siellä menneinä aikoina. METSÄT Jokseenkin kaikkia Pohjanmaan vyöhykkeen tärkeimpiä metsätyyppejä esiintyy alueella. Monet kulttuuripakoiset lajit ja varsin runsas suolinnusto tekevät alueesta tärkeän eläimistönsuojelukohteen. Metsät ovat pääosaksi mäntyvaltaisia. Nälämänjärven seudulla sekä joillakin Patvinsuon 100 saarilla sekä Nälämänjoen alajuoksua ympäröivillä kankailla. Metsien hakkuuja uudistustoimenpiteitä on suoritettu pääasiassa alueen pohjoisosissa, mm. Puolukka-mustikkatyypin sekametsiä esiintyy sangen runsaasti mm. Karhu liikkuu alueella säännöllisesti, eikä sen vakituinen eläminenkään alueella ole mahdotonta. Ojitettuja soita on vain Nälämänjärven ympäristössä. Suojelualue tulisikin perustaa mahdollisimman laajana, jotta siihen sisältyisivät metsäpeuran eri vuodenaikoina tarvitsemat biotoopit. Nälämänjokeen v. Koitereen saariston !Tietsiä on yleensä käsitelty hyvin säästeliäästi, ja suureksi osaksi ne ovatkin varsin luonnonmukaisessa tilassa. Patvinsuon alueen linnusto on SUOME LUONTO 2/75. Huomattavimmat kuusikot kasvavat Rauvunvaaran rinteillä. Kuivat ja kuivahkot kankaat (variksenmarja-kanervaja variksenmarja-puolukkatyyppi) ovat enemmistönä kuten yleensäkin Pohjois-Karjalan itäosissa. 1945 siirretyistä kahdesta kanadanmajavapariskunnasta on kasvanut vankka kanta, koko Pohjois-Karjalan tiheimpiä. Koitereen saarilla, missä myös Etelä-Suomen vyöhykkeen mustikkatyyppiä on varsin puhtaana; metsäkasvillisuusvyöhykkeiden vaihettumisalue osuu juuri Koitereen seuduille. ELÄIMISTÖ ON ERÄMAISTA Patvinsuon alueen erämaaluonnetta kuvastaa erityisen selvästi sen eläimistö. Iältään metsät vaihtelevat 1950ja 1960-lukujen taimikoista ja nuorehkoista metsistä kliimaksvaiheen kilpikaarnahongikoihin ja hämyisiin kuusisekametsiin. vetiset rimpinevat. Lähivuodet näyttänevät, riittääkö Patvinsuon alue pysyvän peurakannan syntymiselle, sillä se on kuitenkin vain saareke ojitettujen soiden ja paljaaksihakkuiden keskellä
Suoja metsäerämaiden linnuston sekä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien tukikohtana alue on korvaamaton. älämänjoelle istutettiin kolmisenkymmentll vuotta sitten kanadanmajavia, jotka nyt muodostavat tiheän kannan. SUOM EN L UONTO 2/75 Suunnitellun kansallispuiston pohjoisosan pienialaiset suot peittllvllt metsl11sten vaarojen vlllisill alavampia paikkoja. melko runsas ja monipuolinen, joskin lintutiheys jää pienemmäksi kuin varsinaisilla lintusoilla. kuikka, kaakkuri, koskelot, telkkä, tukkasotka, haapana, jouhisorsa ja uivelo, viimeksi mainittu poikkeuksellisen etelässä. Kuvassa majavien patoamaa puronvartta Nlllllmllnjoelta. Alueen lukuisista kahlaa101. Alueen vesilintulajistoon kuuluvat mm. Joutsen, metsähanhi ja kurki edustavat suurlintuja, jotka pesäpaikkavaatimustensa vuoksi ovat joutuneet yhä ahtaammalle
Metsähallituksen henkilökunta käyttää Suomunjärven rantamilla olevia majoja virkistystarkoituksiin. 2 000 ha) tulisi suojella kansallispuiston suljettuna osana, jolla saisi liikkua lähinnä vain talvisin. Alueeseen kohdistuva virkistyskäyttöpaine on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Kansallispuiston perustamisen yhteydessä tulisi rajauksen ulkopuolelle jäävä Suomunjoen vesistöalueen yläosa liittää puistoon suojavyöhykemäisenä luonnonsäästiönä. Ertonniemessä Suomun-Lutin tien päässä, missä sijaitsee myös metsähallituksen käyttämä puutavaran pudotusja niputuspaikka. Tämän ns. Koitereen keskiosan geologisesti ja maisemallisesti arvokas saaristokokonaisuus (n. 82 %, kansallispuistoehdotuksesta on valtion omistuksessa. Linnusto on sekoitus eteläistä (esim. Säästiön alueella metsätalouden harjoittaminen olisi mahdollista, mutta rakentaminen, rantametsien hakkuu, torjuntaaineiden käyttö, vesistöjen perkaus ja ojitusvesien johtaminen vesistöön tulisi kieltää. Suomu-Seura ry on rakentanut metsästysmajan vuokramaalle Suomunjärven Kaunisniemeen. Paikallinen väestö kalastaa pääasiassa Koitereella pitäen veneitään mm. Maanvaihtojen kautta tapahtuva alueen täydentäminen lopullis.een 12 000 ha:n pinta-alaan lienee selväpiirteisten maanomistusolojen vuoksi toteutettavissa. kanahaukka, kalasääksi, viirupöllö ja helmipöllö. Patvinsuon-Koitereen kansallispuisto on pääosiltaan (aarnialue) välittömästi toteuttamiskelpoinen. Suomunjärven vesibiologinen tutkimus, jossa selvitetään erityisesti muikun määrää, tuotantoa ja ravintobiologiaa. Koitereen saariston omistaa suurimmaksi osaksi Enso Gutzeit Oy. Merkittävä maankäyttömuoto on Joensuun korkeakoulun alueella harjoittama tutkimustoiminta, mm. Tutkimusasemana käytetään metsä hallitukselta vuokrattua Suomun metsänvartijan taloa. ekologisen kapasiteetin alueellisen jakaantumisen pitää ohjata alueen käytön suunnittelua. Alueella on huomattava merkitys mm. Kansallispuiston rajaus noudattaa pääosiltaan Suomun Patvinsuon aarnialueen rajoja, joihin on tehty tarkistuksia Rauvunvaaran suunnalla, missä Nälämänjärven valumaalue sisältyy nyt täydellisesti puistoehdotukseen. Patvinsuon eteläosassa on muutamia yksityisomistuksessa olevia vanhoja niittopalstoja. VALTIO JA YHTIÖT OMISTAVAT Pääosa, n. jista mainittakoot molemmat kuovit, töyhtöhyyppä, kapustarinta, suokukko, jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa. Puistoa monipuolistaisi Sarvivaaran entisen vaaraviljelytilan hankkiminen valtiolle ja hoitaminen perinteiseen tapaan maisemamuseona kansallispuiston yhteydessä. kasvillisuustyypin, eläimistön, geologian ja maisema rakenteen yh teisvaikutuksesta. 1968. Valtion maat sijoittuvat Suomunjärven-Patvinsuon alueelle. Koska valtaosa alueesta on ns. Lakkavuosina alueen luonnon kulutuskestävyys on kovalla koetuksella marjastajien saapuessa autoineen Patvinsuon laitamille pitkienkin 102 matkojen päästä. 4 000 hehtaarin laajuiselle alueelle. 1 000 ha maata) monipuolistaisi kansallispuiston luonnonja maisematyyppien valikoimaa ja huomattavan virkistyskäyttöarvonsa vuoksi vähentäisi kulutuspainetta Patvinsuon osalta. joutoja kitumaata, puiston perustamisesta ei aiheudu merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Suomunjärven rannat ja Koitereen saaret ovat tunnettuja retkeilykohteita. Kulutus olisi pyrittävä kanavoimaan mm. Eniten käytetyt paikat ovat roskaantuneet ja kuluneet. Aarnialueen muodostamisesta on tehty päätös v. Voidaan siis perustellusti vaatia, että tämän maamme edustavimpiin kuuluvan suojelualueen perustamispäätös tehdään soidensuojeluvuoden 19 7 6 aikana. Kansallispuiston pääfunktioiksi muodostuvat luonnonsuojelu ja luonnontutkimus. 8 795 ha, on jo suojeltu aarnialueena kansallispuiston perustamista silmälläpitäen. Hyvällä onnella voi nähdä kotkan kaartwemassa suomaaston yläpuolella. SUOMEN LUONTO 2/75. naurulokki, töyhtöhyyppä ja isokuovi) ja pohjoista lajistoa (joutsen, jouhisorsa, kapustarinta, pikkukuovi, pohjantikka, tilhi ja kuukkeli) viimemainitun esiintyessä hallitsevampana. Luonteeltaan Patvinsuon Koitereen kansallispuisto tulisi olemaan erämaapuisto, jonka palveluvarustus on minimaalinen: retkeilyreitistöön liittyvien rakenteiden ohella puiston opastusja tiedotusfunktion edellyttämät reittija luontoopasteet sekä vuokrattavat soutuveneet Koitereella tapahtuvaa retkeilyä varten. LUONNON VÄHÄINEN KULUTUSKESTÄVYYS ON OTETTAVA HUOMIOON Patvinsuon-Suomunjärven alueen pääosiltaan erittäin heikko kulutuskestävyys johtuu useiden osatekijöiden, mm. Sittemmin metsähallitus on tehnyt alueelle hoitoja käyttösuunnitelman. Joensuun korkeakoulun tutkimustoiminnalle. Merkittävin muutos aikaisempaan suunnitelmaan esitetään Koitereella (kartta), jolloin kansallispuisto käsittäisi myös edustavan näytteen Maanselän järviluontoa. Suurin osa, n. pitkospuin varustetun retkeilyreitistön ja siihen liittyvien, asianmukaisesti varustettujen levähdysja telttailupaikkojen sijoituksen avulla. Lisäksi alueen linnustoon kuuluvat useat haukkaja pöölölajit, mm. Aran suoja erämaaeläimistön pesimäalueet (n. Seura on vuokrannut myös kalastusoikeuden Suomunjärveen sekä metsästysoikeuden n. Asuttuja maatiloja ei alueella ole
MAISEMAT Ehdotettu Rutajärven-Haapasuon kansallispuistoalue koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä maisemaelementistä: suosta, metsästä ja vedestä. 1973 kansallispuiston perustamista Leivonmäelle. Suotyyppejä on useita, niiden joukossa myös ravinteisia pienialaisia nevoja ja rämeitä. Luonnonsuojelullisesti arvokkaita ovat monenlaiset luonnontilaiset korpimetsiköt, jollaisia maan eteläpuoliskossa on enää vain niukalti jäljellä. Rutajärvi on PohjoisPäijänteen ves1stoon kuuluva 1 100 hehtaarin suuruinen, puhdas ja pääosin mökittämätön rauhaisa vesialue. Suolta on löydetty velton saran (Carex laxa) SuoHarvinainen punakllmmekkll kukkii Leivonmllen suunnitellun kansallispuiston Haapasuolla. Täällä on myös laajoja aapasuo-osia. Vanhoista ikimetsistä merkittävimpiä ovat kirveenkoskemattomat, kaskikulttuurin jälkeiset lehtipuustot sekä valtionmaiden vanhat petäjiköt. Eteläosista avautuu laajoja näkymiä viereiselle Haapasuolle. Metsät ovat enimmäkseen kuivia ja tuoreita kankaita, mäntytai sekametsää, ja niiden ikärakenne on vaihteleva. Haapasuolla kasvavat mm. Suomen Akatemian ja KeskiSuomen seutukaavaliiton rahoittama työryhmä on tutkinut ehdotettua puistoaluetta vuosina 1974-1975. Suon keskellä on rämereunainen ja erämaatunnelmainen Haapajärvi. Alueella ollaan aloittamassa myös muunlaista maankäyttöä, mm. Risto Cajander Leivonmäen suunniteltu kansallispuis toal ue Keski-Suoini pienoiskoossa Ympäristönsuojelun neuvottelukunta ehdotti maamme kansallispuistojärjestelmän kehittämissuunnitelmassaan v. Tämä Rutajärven-Haapasuon suunniteltu kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen läänissä viitisenkymmentä kilometriä Jyväskylästä etelään, Päijänteen itäpuolella. Itse suo on ensimmäkseen puutonta lyhytkortista nevaa. Valoisien männikkökankaiden peittämä harjujakso on yli kahdeksan kilometrin mittainen. Järven maisemallista arvoa kohottavat metsäiset ja sokkeloiset saarijonot sekä runsaspuustoiset rannat. Pienisoisessa Keski-Suomessa sen juhlava suolakeus on todella ainutlaatuinen, etenkin kun otetaan vielä huomioon, että se sijaitsee suhteellisen etelässä. Nevaa elävöittävät monin paikoin metsäiset saarekkeet. Harjuvyöhykkeellä on useita pikkusoita ja kirkasvetisiä lampia. turveteollisuutta, ja nämä käyttömuodot uhkaavat tämän komean luonnonalueen säilymistä. 103. vaatelias punakämmekkä ja ruskea piirtoheinä. Alueen eteläosaa hallitsee Haapasuo, joka on Keski-Suomen laajimpia (900 ha) ja arvokkaimpia keidassoita. Alueen luonto on monipuolista ja puisto soveltuisi palvelemaan tasapuolisesti sekä luonnonsuojelullisia, tutkimus-opetuksellisia että virkistyksellisiä päämääriä. Ehdotetun kansallispuiston pinta-alasta on kolmannes metsää, toinen suota ja kolmas vettä. Edustavimmillaan harju on työntyessään punkaharjumaisena SUOMEN L UONTO 2/75 kahden kilometrin mittaisena kapeana J outsniemenä Rutajärveen. Haapasuon kehyksenä on ehyt metsäraja kelopuineen, mikä liittää alueen tasapainoisesti harju jaksoon ja Rutajärveen
Haapasuon harju on Keski-Suomen edustavimpia harjujaksoja (yläkuva). 104 SUOM EN LUO NT O Z/75. Lehtimetsien säilyttäminen osassa kansallispuistoa kuuluu suunnitellun kansallispuiston tavoitteisiin . kaskikoivikoiden jatkuvaa hoitoa. Tämä edellyttää mm
Haapasuolla pesivät mm. MAISEMANHOITO Luonnonja maisemanhoidolliset syyt puoltavat alueelle paikoin lieviä metsänkäsittelyja hoitotoimenpiteitä. 3 000 koululaista tulisi vuodessa tutustumaan RutajärvenHaapasuon alueen ekosysteemeihin. Keinollisesti uudistetut tai voimaperäisesti käsitellyt metsäalueet tulee hakkuin ja kulotuksin vapauttaa luonnonmukaisen kehityskierroi1 alkuun, ja "kaskimetsien" kuusettuminen on estettävä. Hyvin säilyneen luontonsa, suojaisen asemansa ja vähäisen asutuksensa johdosta Leivonmäen puistoalue tarjoaa monelle harvinaistuvalle eläinlajille soveliaan elinympäristön. Leivonmäen suunniteltuun kansallispuistoon on alustavasti suunniteltu useita erityyppisiä retkeilyreittejä, joiden pituus on 550 kilometriä. Alueen luonto tarjoaa mahdollisuuksia tämän toiminnan laajentamiseenkin. Leivonmäen puistoalueen Syysjärven autiotila soveltuisi tutkimusaseman paikaksi ja palvelemaan, paitsi yliopiston biologian laitosten, myös kansatieteen ja erilaisten taideoppilaitosten tarpeita. Metsien käsittelyn täydellinen lopettaminen tekisi näet 3-5 metsuria työttömäksi. painotuotteiden, opastintaulujen ja puisto-oppaiden välityksellä. Näitä hoitotoimenpiteitä edellyttävien alueiden osuus Leivonmäen suunnitellusta kansallispuistoalueesta ei ole suuri, mutSUOMEN LUONTO 2/ 75 Haapasuolla on aikaisemmin myös nostettu turvepehkua. Kansallispuiston tunnuslintuna voidaan pitää juhlavaäänistä kuikkaa, joka elää alueella poikkeuksellisen tiheänä kantana. ta oma merkityksensä niilläkin on. Huomattava arvo on puistoalueen runsaalla lakka-, karpaloja puolukkasekä sienisadolla. Hydrologiset, ekologiset ja maisemalliset tekijät puoltavat ojikkoalueiden palauttamista luonnontilaan ojia tukkimalla. Uhanalainen valkoselkätikka viihtyy muitten tikkalajien ohella puiston vanhois§a lehtimetsissä. Kansallispuistojen koskemattomista ekosysteemeistä tulisi muodostaa ympäristömme tilan seurantapisteitä. Ne on tarkoitettu kuljettavaksi pääasiassa jalkaisin, mutta myös veneellä, pyörällä tai jopa hevosella. Jyväskylän yliopiston biologian laitos käyttää jo nykyisin Haapasuota opetusja tutkimuskohteenaan. Niiden vaikutus kunnan työllisyystilanteeseen on myös otettava huomioon päätettäessä siirtymävaiheen hoitotoimenpiteiden määrästä ja laadusta. TUTKIMUS JA OPETUS Jyväskylän seudun eriasteisissa oppilaitoksissa on opetettavia yli 30 000. Kuvassa vanhoja turvepehkun kuivatustelineitll ja pehkun varastoimislato. kurki, kalasääksi, korppi, kapustarinta ja muita suokahlaajia; lisäksi alue on jo vanhastaan tunnettua riistamaata, mm. Virkistystoiminnot eivät saa vahingoittaa . On tärkeää, että puistoissa liikkuvat ihmiset saavat samalla tiedollisi~ ja kasvatuksellisia virikkeitä luonnon monipuolisesta merkityksestä ja sen lainalaisuuksista, esim. VIRKISTYSKÄ YlTÖ Kansallispuistojen tulee ens1S1jaisesti palvella sellaisia virkistäytymismuotoja, jotka eivät yleensä ole enää mahdollisia vapaan maankäytön alueilla, kuten eräretkeilyä, luonnonrauhan kokemista ja erämaisen kasvija eläinmaailman havainnoimista. Näiden luonnonvarojen hyödyntämisoikem tulisi puiston perustamisen yhteydessä jättää ensisijaisesti paikkakuntalaisille, joille ne voivat tarjota merkittäviä lisätuloja. kansallispuiston luontoa tai maisemaa. Turvepehkun otto ei siis pysyvllsti muuta suon luonnontilaa, koska se ei vaadi laajaa ojitusta. Leivonmäelle suunniteltu kansallispuisto tarjoaisi mahdollisuuden opettaa luonnontieteitä nykysuuntauksen mukaisesti konkreettisesti ja havainnollisesti maastossa. Muista merkittävimmistä eläimistä mainittakoot neljä petolintulajia, kuhankeittäjä, korpien varpuslinnusto, mäyrä sekä Rutajärven järvitaimenkanta. Etenkin luonnonhoitovyöhykkeitä voitaisiin käyttää tutkimuksiin, joissa selvitetään uusiutuvien luonnonvarojen monipuolisen hyväksikäytön kysymyksiä. Ottopaikat ovat hyvin palautuneet. Virkistyskäyttöä palvelisivat myös eräät rakenteet, kuten luonnontarkkailutornit, levähdyspisteet ja puistoalueen ulkopuolella sijaitsevat retkeilymajatyyppiset yöpymispaikat (vanhoja kansakouluja) 105. hirvilaumojen talvilaidun ja teerien soidinsuo. Koulujen luontokerhoille tulisi myös varata mahdollisuus pienehköjen tutkimustehtävien suorittamiseen kansallispuistoissa. men eteläisin ja aivan erillinen esiintymä. Näkyvimmät sorakuopat on tasoitettava ja verhoiltava metsäkasvillisuudella; vanhan turvekulttuurin muisto merkkeinä olevat suonkäyttörakennelmat on kunnostettava. Voidaan otaksua, että n. Harjualueilla kasvavat runsaina yövilkka sekä mäntykukka
Kansallispuiston henkeen liittyvät ohjelmapalvelut lisäisivät puiston kysyntää ja tekisivät Leivonmäkeä laajaltikin tunnetuksi. elinkeinorakenne, liikenneyhteydet, keskusaste, keskuksien väkiluku, luonnonnähtävyydet jne. Kansallispuistojen tavoitteena ei tietenkään saa yksioikoisesti olla mahdollisimman suurten kävijämäärien houkutteleminen alueelle. Leivonmäen kansallispuisto on ehdotettu perustettavaksi n. Valtion polttoainekeskus (VAPO) on luvannut Leivonmäelle kymmenittäin työpaikkoja, jos se saa koko suon haltuunsa. Haastattelut osoittavat,_ että paikallisen väestön ja maanomistajien suhtautuminen hankkeeseen riippuu ratkaisevasti näitten kysymysten järjestämisestä. Lääninhallitus on neuvotellut VAPOn kanssa Haapasuon kohtalosta, jolloin VAPO on luvannut säilyttää toimenpiteittensä ulkopuolelle vajaat puolet suoalueesta. . Jotta Leivonmäen puistosuunnitelma toteutuisi, valtion olisi hankittava sieltä maata nopeasti, ensi sijassa vapaaehtoisilla kaupoilla. Maapinta-alaa suta on noin 2 500 ha. D SUOMEN L UONTO 2/75. Suunnitellun kansallispuiston mahdollisen kävijämäärän selvittämiseksi on käytetty ns. Metsäojituksella ja polttoturvetuotantoa varten tehdyillä kuivatuksilla alueen luonnontilaa on jo laajalti tärvelty. Suon luonnontila ehdittäisiin kuitenkin vielä pelastaa tukkimalla nopeasti ojat oikeista kohdin. SÄILYYKÖ ALUE. Haapasuota on osittain jo metsäojitettukin, paikoin yksityisten toimesta ja kustannuksellakin. Varsinkin Leivonmäelle nämä vaiku106 tukset ovat tärkeitä, koska kysymyksessä on muuttotappiokunta, missä palveluvarustus on alhainen ja tuotto vähäinen. Vajaat puolet alueesta on yksityisten omistamaa, runsas -kolmannes kuuluu valtiolle ja loput kunnalle. Arvokkaasta harjujaksosta otetaan edelleen suunnittelemattomasti soraa, vaikka aivan lähiseudulla olisi luonnonsuojelullisesti vähäarvoisempia, mutta soranottoon hyvin soveltuvia alueita. Lukuisat loma-asutuskaavailut uhkaavat Rutajärven rauhaa ja sen vapaita rantoja. Vuotuisista Leivonmäki-päivistä olisi mahdollisuus kehittää ja laajentaa monipuolinen, seudun kulttuuriperinteitä ja omaleimaisia luonnonoloja monin tavoin korostava juhlatapahtuma. On kuitenkin muistettava, että puistojen virkistyskäyttö antaa paikkakunnalle työpaikkoja, rahallista tuottoa palvelupisteille sekä välillistä tuloa seudun elinkeinoelämälle. 3 500 hehtaarin laajuisena. Suunnitellun kansallispuiston luonnon suurin uhka on Haapasuolle suunniteltu turveteollisuus. Nykyisin alueesta on rauhoitettu 250 ha metsähallituksen toimesta. Näin on päätelty, että puistossa kävisi vuosittain noin 26 000 henkeä. Huomattavia luonnonarvoja on jo menetetty, sillä pääosa alueen aapasoista on jo VAPOn toimesta otettu polttoturvetuotantoon. Puisto palvelisi pääasiassa Jyväskylän ja sitä ympäröivien teollisuustaajamien väestöä, mutta sinne on julkisinkin liikennevälinein hyvät yhteydet myös Helsingistä ja Lahdesta. Mieluimmin olisi pyrittävä käyttämään tilusvaihtoja, jolloin maanomistajille luovutettaisiin puistoalueelle jäävien maiden korvaukseksi maata lähiseudulta. Se on myös osoitus siitä, etteivät luonnonsuojelusta huolehtivat viranomaiset pysty käyttämään niitäkään keinoja, joita nykyinen yli puolensadan vuoden ikäinen luonnonsuojelulaki tarjoaa. Kunnalle on tärkeää, että pinta-alapohjaisten verotulojen saannin jatkuvuus taataan myös kansallispuistoalueelta. Haapasuo on Keski-Suomen komeimpia suoalueita, jolla on sekä keidasettä aapasuoosia. Valkoselkätikan pesimäbiotooppi aiotaan "uudistaa", ellei kansallispuiston perustamispäätöstä pian tehdä. sovellettua gravitaatiomallia, jossa otetaan huomioon mm. On myös muistettava, että turvetuotanto on konevaltaista, kausiluonteista ja kesän säistä riippuvaista ja loppuu kokonaan 30-40 vuoden kuluttua. Avonaisia nevojakin on ojitettu metsänkasvulle täysin soveltumattomia alueita, joiden boniteetti (hyvyysluokka) on vain 1-2. Turvetuotannon tarjoamien työpaikkojen määrää ei ole kuitenkaan selvitetty perusteellisesti. Kunnanmiehet ovat tarttuneet tähän syöttiin, ja he uskovat lähes kaikkien kehitysalueongelmiensa selviävän turvetuotannon myötä. Ensin olisi kuitenkin tehtävä tunnetuksi alue sekä sen luonne ja sijainti. Rutajärven-Haapasuon suunnitellun kansallispuiston tapahtumat ovat selvä osoitus siitä, ettei nykyinen luonnonsuojelulainsäädäntö anna riittävästi mahdollisuuksia turvata yksityismailla sijaitsevia arvokkaita suojelukohteita luonnontilaa muuttavilta toimenpiteiltä. sekä leirintäalue ja uimaranta
Haapasuon keitaiden luonnontila on monin paikoin rikkumaton. SUOMEN LUONTO 2/75 107. Rutajärven lukuisat saaret luovat järvimaisemaan lempeän yleissävyn. Kesämökit eivät vielll ole ehtineet pilata suunnitellun kansallispuistoalueen rantamaisemia. Rämeiden vanha puusto ja kelot antavat maisemalle erämaista leimaa
Eräät vesilintukannat ovat varsin pieniä. Norjassa kuitenkin metodiset vaikeudet ovat aiheuttaneet sen, että aivan tähän ei ole ylletty. Nämä korjauskertoimet lasketaan puolestaan vertaamalla maasta käsin tehtyjen inventointien ja lentoinventointien tuloksia. Vuonna 19 7 2 muodostettiin työryhmä, jossa tämän kirjoittajan lisäksi on tri Leif Nilsson Lundin yliopistosta ja Einar Brun Tromssan yliopistosta. Antti Haapanen Kalottialueen vesilinn us to • • on 1nvento1tu Joka kevät innokkaat lintumiehet seuraavat tarkasti arktisten vesilintujen muuttoa Suomen eteläosien läpi. Lapasotkaa ja pilkkasiipeä on tavattu Pohjois-Ruotsissa runsaammin, molempia huomattavasti yli 1 000 paria. Tavi viihtyy pienissä metsäjärvissä ja suolammissa. Lapasotka ja alli ovat jokseenkin kokonaan rajoittuneet Tunturi-Lapin alueelle havumetsävyöhykkeen pohjoispuolelle. Koska inventointimenetelmistä ei Pohjoismaissa ollut kovin paljon kokemuksia, päätettiin järjestää kesällä 1973 Inarissa tutkijaleiri, jossa testattiin menetelmät ja koulutettiin inventoijat. Pohjoisista lajeista tämä koskee ennen kaikkea lapasotkaa, allia, pilkkasiipeä ja uiveloa. Kenttätutkimuksia on tehty vuosina 19 7 37 5. Pohjoismainen riistantutkimuskollegio asetti ensimmäiseksi laajemmaksi tutkimustehtäväkseen Ruotsin, Norjan ja Suomen kalottialueiden vesilintukantojen inventoinnin ja tärkeiden biotooppien luetteloinnin. Sen sijaan sukeltajasorsista lentokoneesta nähdään 60-80 96. Sen sijaan Ruotsissa ja Suomessa tavoite on viime vuonna saavutettu ja osin ylitettykin (kuvio 1.). Pohjoismaisena yhteistyönä tehty vesilinnuston lentolaskenta antaa ensimmäisen kerran täsmällistä tietoa siitä, miten paljon meillä pesii arktisia vesilintuja ja mitkä alueet ovat niiden säilymiselle tärkeitä. Eri lajeille saadaan varsin erilaisia korjauskertoimia. Erityinen arvo tiedoilla on näin eurooppalaisen kosteikkojensuojeluvuoden aikaan. Tutkimuslinjat alkavat Norjan rannikolta ja kulkevat kolmen maan läpi luoteesta kaakkoon niin että ne kattavat pohjoisimmassa osassa aluetta 10 96 pintaalasta ja etelämpänä pääosin vain 5 96 (kuvio 1.). Taulukossa 1. Tavi on kaikkein hankalin laji, jonka kannasta nähdään lentokoneesta vain n. Sen sijaan uivelo on myös Ruotsissa vähälukuinen. Lentäjänä on ollut pääosin Pekka Surakka, v. Aineiston tilastollinen käsittely tullaan suorittamaan tämän vuoden aikana. UivesuoM EN LUONTO 2/75. Seuraavassa esitetyt luvut ovat käKalottialueen vesilintuja inventoitaessa tavin havaittiin olevan toiseksi yleisin vesilintu tavallisen sinisorsan jälkeen. Leif Nilsson oli suorittanut alustavia metodisia kokeiluja Ruotsin 108 Lapissa jo kesällä 197 2 muilla varoilla. Pirkola, Pertti Kalinainen ja Marcus Wikman. Linjat muodostuvat 5 x 5 km suuruisista ruuduista, jotka ovat kulmittain kiinni toisissaan. Paljon muuta niistä ei sitten ole tiedettykä~n paitsi se, että valtaosa arktisista lajeista muuttaa maamme läpi idemmäs tai pohjoisemmas. on esitetty tutkimuslennolla nähdyt vesilinnut ja niiden kokonaisparimääräarviot. sin laskettuja keskiarvoja, joiden varmuusrajat ovat laskematta. Tällä tavalla saadaan tietty pohja-aineisto, josta lasketaan lopulliset tulokset korjauskertoimia käyttäen. Alkuperäinen tehtävä käsitti 65. 1973 Erkki Jaakkola. Ruutujen sisäpuoliset järvet, joet ja rimmet tutkitaan lentokoneella matalalta lentäen, jossa yhteydessä puhutaan lintuhavainnot magnetofoninauhalle. Kysymyksessä on erittäin laaja alue ja ainoaksi mahdollisuudeksi todettiin lentoinventointien suorittaminen. Nyt on ensimmäistä kertaa käytettävissä jonkinlaiset tiedot vesilintukantojen suuruudesta pohjoiskalottialueella. 15 96. Sitä on kuitenkin vaikea havaita lentoinventoinnissa. Joutsenista ilmeisesti nähdään kaikki yksilöt. Mustalintua ja pilkkasiipeä tavataan koivuvyöhykkeessä eniten, mutta niitä on hajaesiintyminä koko pohjoisella alueella. leveysasteen pohjoispuolisten alueiden inventoinnin. Suomessa tämän kirjoittajan apuna ovat olleet Matti K
Laajat alueet näyttävät olevan aivan tyhjiä. lvalonjoen suisto, 4. Joutsenkannasta ehkä 30 % on pesiviä. Havaitut metsähanhet ovat kaikki todennäköisesti pesimättömiä nuoria. Tutkimus on antanut arvokasta pohjatietoa vesilintujen muodostamasta luonnonvarasta. • 12 . Kuvio 1. Hietaniemen suvanto, Ylitornio, 11. O ijärvi ja Mursujärvi, 12. Ivalojoen suisto, Koppelo, 4. Pohjois-Kuusamon jllrvialue (vaikeasti rajattavissa), 9. ~ 10. Kuviossa 2 esitettyjen lintuvesien linnusto. Pohjois-Kuusamo, 9. 1974 1973 1975 1974 1973 197 5 2 3 4 5 6 7 4 8 6 12 18 5 20 24 7 37 8 20 24 22 26 14 2 6 3 1 2 22 26 18 30 11 3 1 4 1 9 15 13 23 21 2 1 3 11 1 + 3 1 5 8 2 1 1 5 3 3 100 100 100 100 100 100 210 99 166 133 35 86 (7) (0) (0) (0) (20) (12) (0) (0) (9) (323) 2 1.8 9.5 39 4.5 79.3 139 15 10 4 30 0,4 0,6 Taulukko 1. Ne alkavat Norjan rannikolta. sinisorsa· (Anas platyrhynchos) tavi (A. Pelkosenniemen Kairanaapa, Kilpiaapa, Sakkaliaapa ja Kokonaapa, 8. Taulukosta 2. Tutkimuslinjat muodostuvat kulmittain toisissaan kiinnioievfsta nmduista, joiden pinta-ala on 25 km'. Aittojllrvi (Pudasjärvi). Luonnonsuojelusuunnittelu on ollut toinen hyötyvä osapuoli. Joutsenen ja metsllhanhen osalta luvut ovat yksilöitä. Pohjois-Kuusamo osoitSUOME LUONTO 2/75 tautui varsin merkittäväksi vesilintujen tuotantoalueeksi. Munajärven tienoot, 6. fusca) 10 tukkakoskelo (Mercus serrator) 20 isokoskelo (M. Lentoinventoinnin kuluessa ilmenneet tllrkeimmllt vesilintujen pesimlltihentymät, 1. crecca) haapana (A. on merkitty tutkimuslennoilla ilmenneet tärkeimmät vesilintujen esiintymiskeskittymät. penelope) 9 jouh isorsa (A. Oijllrvi ja Mursujärvi (Kuivaniemi), 12. Keskimääräiset lintutiheydet olivat kuitenkin moninkertaisia ympäristö·alueisiin verrattuna. (Luvut prosentteja ellei muuta ilmoitettu.) !on esiintyminen on ollut paikka paikoin suhteellisen runsastakin, mutta ilmeisesti sen paikalliskannat esiintyvät vain parhailla lintualueilla. Kuvio 2. albellus) pari määrä 19 300 12 600 8 100 3 200 80 200 7 400 9 700 600 1 100 200 3400 7 100 300 YHTEENSÄ (totall joutsen metsä hanhi 73 100 980 yksilöä 1 430 yksilöä 1. pareja/ kosteikkoala (km') (pairs/wetland) ,, i \ ) 1 / ! • 9. crecca) 16 haapana (A . Kittilän Munajärvi ja ympäröivät muut rehevät järvet, 6. acuta) h einätavi (A.· querquedula) lapasotka (Aythya marila) tukkasotka (A. Aittojärvi. merganser) 2 uivelo (M. Lätäsenon suo, 5. ful igula) 10 telkkä (Bucephala clangula) + all i (Clangula hyemalis) 14 mustalint u (Melanitta nigra) 11 pilkkasii pi (M. merganser) uivelo (M . Lätllsenon suuosa, 5. Kokonaiskannat on tunnettava, jotta niiden verotus voidaan saada järkiperäistetyksi. Kokonaiskanta on suurempi ja pesivien mllllrlistä on vaikea saada arvio ta. Koitilaskaira, 7. Vuotoksen altaan pohjoisosan suot, 8. fuligula) telkkä (Bucephala clangula) alli (Clangula hyemalis) mustalintu (Melanitta nigra) pilkkasii pi (M . Koitilaiskairan suot, 7. Siellä kuitenkin kannat olivat hajautuneet monille hyville pikkujärville, joten tiettyjen alueiden osoittaminen muita paremmiksi on varsin vaikeata. penelope) jouhisorsa (A. albellus) YHTEENSÄ (total ) 100 pareja yhteensä (pairs, totall 71 1 joutsen (Cygnus cygnus) (6) metsä hanhi (Anser faba lis) (25) pinta-a la (area) (km' ) 1125 kostei kkoala (wetland) (km') . D 109. 27 22 4 17 12 3 1 23 17 3 1 13 9 24 + 1 12 3 8 29 10 2 1 2 1 4 5 100 100 100 100 100 153 176 255 136 (0) (0) (0) (0) (0) (0) (0) (0) 20.3 5.8 17.5 20.3 3.3 25 10 15 40 Taulukko 2. Kettujoen ja Vaskojoen suistot, 3. Portimojätvi, 10. acuta) 1 ·heinä tavi (A. Kuviossa 2. Portimojärvi, Ylitornio, 10. Keltajoen ja Vaskojoen suistot, 3. Utsjoen-Inarin skaidi, tundramainen yllltasanko 2. 1974 1974 1975 197 5 8 9 10 11 12 33 54. querquedula) lapasorsa (A. clypeata) lapasotka (Ay,hya marila) 1 tukkasotka (A. lnventointivuosi (year) 1973 Alue (area ) 1 sinisorsa (Anas platyr hynchos) 4 tavi (A. fusca) tukkakoskelo (Mergus serrator) iso koskelo (M . ilmenee eri alueiden vesilinnusto. Utsjoen Inarin skaidi, 2. Pohjoisimman Suomen vesilintukannat lentoinventointien tuloksina. Hietaniemen suvanto, I 1
"Tuo on pandan paras temppu. Me lisäsimme valikoimaa säilykkeillä. Elämä kävi vuodestö. Eräästä luolasta rinteen varjoisalla puolella löysimme kasan, joka varmasti painoi vähintään 50 kiloa. Sitten jatkoimme matkaamme. "Se satuttaa itsensä", joku huudahti. SUOMEN LUONTO 2/75. "Olkaa huoleti", sanoi metsästäjä. Myöhään eräänä iltana muuan vanha tiibettiläispariskunta tuli telttaamme. Mutta vaikka se olikin heikko, niiden tarkat korvat kuulivat sen. Meille tarjottiin tsambaa (paahdettua ohraa), paistettua kanaa ja lammasta. Tämän maultaan moninaisen lounaan aikana tiibettiläiset kertoivat meille varsin paljon paikallisesta villieläimistöstä ja varsinkin jättiläispandan elintavoista. Lopulta janonsa tyydytettyään se alkoi kahlata toiselle puolelle. Jotkut istuivat koivunoksilla. Aivan selvästi olimme pandan asuinpaikalla. Muutamat putosivat päistikkaa alas puista, mutta nousivat nopeasti ylös häviten kiireen vilkkaa bambulehtoihin. Äänekkään kahinan jälkeen koira ryntäsi takaisin kuin takaa-ajettuna. Kirkkaan, vuolaana virtaavan puron molemmin puolin on kymmenkunta puutaloa. ENSITAPAAMINEN Päästessämme luonnonsuojelualueelle huomasimme vuorenrinteillä yhä useam110 pia kallioluolia. Eräästä rinteestä selviydyttyämme tulimme vuorivirra:n putoukselle. Se kulautteli äänekkäästi aivan ilmeisesti nauttien juomisesta. Pidätimme henkeämme ja katselimme silmiä räpäyttämättä, koska emme halunneet ainoankaan niiden liikkeen jäävän meiltä näkemättä. Jotkut taas ajoivat toisiaan takaa tai kirmailivat vain muuten. Rehevästi kasvavat kuuset, männyt ja kiinanruokobambut erottuvat selvästi lumesta valkoisia rinteitä vasten. Sen kiiltävlllehtisissä kiinanruokolehdoissa syvllllä vuoristossa elllll ainutlaatuinen ja ma~ilmankuulu eläin, jättiläispanda. Vapautuksen jälkeen he asettuivat nykyiselle asuinsijalleen, rakensivat nämä talot ja alkoivat viljellä kauraa, tattaria ja ylänköohraa sekä kasvattaa karjaa. Kun saavuimme, kaikki asukkaat, vanhat ja nuoret, ilmestyivät värikkäissä kansallispuvuissaan toivottamaan meidät tervetulleiksi. Oppaamme kertoi meille, että kylässä asuu parikymmentä perhettä, kaikki tiibettiläisiä. Lähdettyään Pingwun piirikunnan pääkaupungista ryhmämme matkasi kolmen päivän ajan hankalia vuoristopolkuja pitkin, kunnes saavuimme Wanglangin luonnonsuojelualueen reunalla sijaitsevaan Paiman kommuuniin kuuluvaan kylään. ÖINEN VIERAILU Päätettyämme tutkimuksen ensivaiheen palasimme kylään keskustelemaan keinoista, joilla jättiläispanda saataisiin kiinni . kartan yläreunaa) Setsuanin maakunnassa Lounais-Kiinassa. Pelästyneiden huutojen myötä ne alkoivat hajaantua. J ao Tshin-hua J ättiläispandan kotiseudulla Wanglangin luonnonsuojelualue sijaitsee Pingwun piirikunnan luoteispuolella Setsuanin maakunnassa Kiinan lounaisosassa. toiseen paremmaksi. Etsiessämme matalaa paikkaa päästäksemme kahlaamaan sen yli yksi meistä huomasi pandan juomassa virran vettä. Ennen vapautusta he tulivat toimeen metsästyksen turvin heimopäiillikön harjoittaman julman sorron pahentaessa heidän puutteenalaisen, kuljeskelevan elämänsä kurjuutta. Toiset tappelivat tammenterhoista. Näin he auttoivat tehokkaasti näiden harvinaisten eläinten suojelemisessa. Ainoana äänenä oli heikko kameroiden napsahtelu. Teimme kui vista oksista nuotion ja valmistimme illallisen. Talvella he lähtivät ryhmittäin rauhoitusalueelle ampumaan punakettuja, jättiläispandan luontaisia vihollisia. Yksi putosi suoraan yhden ryhmämme jäsenen selkään. oli koominen ilme taivaansinisillä naamoillaan ylöspäin pyrkivine sieraimineen. Peittäen silmänsä etukäpälillään ja käpertyen kerälle se vieri alas tasaista rinnettä. Kylän paljasjalkalääkäri oli poissa eräässä kokouksessa piirikunnan pääkjl_upuqgissa. Laaksossa 2 500 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva kylä on kolmelta puolelta korkeiden vuorenhuippujen suojassa. Kiirehdimme askeleitamme ja pian kuulimme joitakin kimeitä kirkaisuja. Sen jälkeen panda il maantui uudelleen näkyviin ja juoksi eräälle rinteelle. He kysyivät, voisiko lääkärimme tulla katsomaan heidän lastenlastaan, joka oli kuumeessa. Hän tarttui sen häntään, mutta se tempautui vapaaksi ja loikkasi puunoksalle. Silmänräpäyksessä kaikkialla vallitsi hiljaisuus. Seurassamme ollut tiibettiläinen metsästäjä päästi koiran irti. Sitten parinsadan metrin päässä tapasimme odottamatta kokonaisen lauman "kultaapinoita" niiden pitkän silkkimäisen turkin kiiltäessä auringossa kuin kulta: Niillä Wanglangin luonnonsuojelualue (lll.hellll. Ilo täytti mielemme. Vähän matkaa kuljettuamme huomasimme joidenkin puiden alla katkenneita tikkuja ja pudonneita lehtiä pureskeltujen koivunoksien ja tammenterhon kuorien joukossa nykerönenäisten " kulta-apinoiden" mieliruokaa. Tuolla tavalla se säästää aikaa ja voimia." ODOTTAMATON KOHTAAMINEN Auringon alkaessa laskea me leiriydyimme erääseen luolaan. Muutamat meistä lähtivät lääkärin mukana valaisten tietä myrskylyhdyillä. Muuan apinaemo pienokainen sylissään heilautti itsensä -puunlatvasta toiseen ja sen häntä sojotti kohti taivasta kuin peräsimenä. Pian näimme pureskeltuja kiinanruo'on oksia ja jättiläispandan ulosteita. Päivänkoitteessa jatkoimme matkaamme vuoristoon. Vuoden 1972 joulukuusta heinäkuuhun 1973 Shanghaista ja Setsuanin maakunnasta olevien eläintieteilijöiden Harvinaisten eläinten tutkimusryhmä, jossa tämän kirjoittaja oli mukana, vieraili rauhoitusalueella, teki tutkimuksia ja otti kiinni harvinaisia eläimiä. Me seurasimme hiljaa sen perässä, mutta se hävisi hämmästyttävän ketterästi bambulehtoon
Vain kiinalaiset ovat saaneet pandat lisllllntymlllln vankeudessa, hekin keinosiemennyksen avulla. Isoisä alkoi kertoa meille kokemuksiaan pandoista. " Muistan aina erään kevätpäivän v. Yläkuvassa kiinalainen pandanpentu, alakuvassa Moskovan eläintarhan uros An-An tuloksettomaksi jääneellll käynnillään Lontoon Chi-Chi -naarasta tapaamassa v. Juuri silloin kaksi kuomintangilaissotilasta tuli paikalle ja käski minut tappamaan sen pandan. He sanoivat, että juuri näitä eläimiä heidän upseerinsa tarvitsivatkin juhlapitoihinsa. " Olin metsästämässä SUOMEN LUONTO 2/75 pohjoisvuorella ja olin saanut kaadetuksi sinilampaan. Äkilliseen suolitulehdukseen sairastunut lapsi poti pahaa nestevajausta. Pysähdyin katselemaan. korkeimman t~son dipl?m~tiassa, Ki~nan k~nsant~savalta näet lahJOlttl v. Jättiläis~a?d.oilla on sijansa, pa~tsi eläi~tarhayleisö~ sydllm!ssll, myös. Tullessani pois metsästä näin jättiläispandan pureskelemassa kiinanruokoa. Aseella uhaten he pakottivat minut kantamaan ne alas vuorelta." Hänen kuvaamansa asiat saivat meidät kiehumaan vihasta. Me jäimme juttelemaan. Toinen löi minua kasvoihin ja sieppasi mukanani olleen lampaan. Vanhus siemaisi voiteetään ja jatkoi : 111. 1972 Yhdysvall01lle kaksi pandaa maiden vllhsten suhteiden lämpenemisen kunmaks1 (vastalahJana oh kaksi myskihärkää). Minä koetin voittaa aikaa, ja panda alkoi juosta poispäin. Lääkäri tiputti hänen laskimoonsa glukooisa ja suolaliuosta, ja pian hän nukkui rauhallisesti. 1946", hän sanoi. 1968. Toinen sotilaista ampui sen kuoliaaksi
Vähitellen saimme yhä enemmän ideoita siitä, miten eläin saataisiin tutvallisesti kiinni. Huusimme hänen nimeään, ja suunnattomaksi helpotukseksemme hän vastasi. Viime vuonna muuan nuori panda tuli taloomme ja vei pöydältämme paistettua lihaa. Kyläämme tuli valistusryhmä selvittämään, miksi meidän tulisi suojella jättiläispandoja, kultaturkkisia apinoita ja antilo<;>ppeja. Isompi määrä länsimaalaisia pääsi tutustumaan pandaan, kun kuusikiloinen urospentu Su-Lin saapui Yhdysvaltoihin v. Laskimme nailonköyden ja kiskoimme hänet ylös. Valtioneusoto antoi määräyksen villieläinvarojen suojelemisesta ja asianmukaisesta lr.äytöstä. Meitä huimasi ja jouduimme haukkomaan henkeämme. Noin kymmeneltä aamupäivällä koirat alkoivat haukkua innoissaan. Metsästäjän käskystä koirat lähtivät ajamaan toista kiivaasti takaa. Iltapäivällä havaitsimme kaksi nuorempaa pandaa ja päästimme taas koirat irti. siitä, että jättiläispanda on kaikkiruokainen. Ensimmäisestä epäonnistumisestamme lannistumatta paransimme suojanaamioimiamme ja paistoimme lihaa, kunnes se tuoksui entistäkin houkuttelevammalta. Päätimme kiirehtiä asioita ja ottaa eläimet kiinni ennen sateiden tuloa. Mutta kun se näki, että meitä oli niin monta ja että niin paljon koiria oli sitä saartamassa, se peräytyi lehtoon. Aivan oikein, pian me näimme suurikokoisen pandan pentu selässään kiipeämässä kuusta ylös. Mutta jatkoimme raskasta nousuamme ylös jyrkkiä rinteitä ottaen tukea köynnöksistä ja bambunvarsista. Puunhaaraan päästyään leikkisä pentu lähti juoksemaan toista oksaa pitkin eikä ollut kuulevinaankaan emonsa kutsuja. Lumisesta talvesta huolimatta panda ei nuku talviunta. Olimme vielä haukkomassa henkeämme, kun silmiimme osui takilauma, joka tallusteli jyrkänteen reunaa pitkin. Kevyen usvan suojissa panimme nukutusaseemme kuntoon ja hivuttauduimme ylöspäin. Me kutsuimme ne pois ja otimme pennun haltuumme. Kutsuimme koirat pois haluamatta pandan vahingoittuvan. "Vapautuksesta lähtien kommunistinen puolue ja kansanhallitus ovat tehneet paljon hatvinaisten eläinten suojelemiseksi. Noin kymmenen metrin päässä meidät huomasi uros, joka oli ollut meiltä piilossa kallion takana. Kun olimme valmiit viemään pandan uuteen kotiinsa Shanghaihin, tiibettiläiset kyläläiset tulivat lentokentälle saattamaan meitä. Mutta juuri siellä näimme paljon pieniä pandanlantakasoja. 1936. Me huusimme ja vihelsimme ajaen pandan kohti ansaa. Kiinalaisten luonnonsuojelijoiden kasvava kiinnostus siihen lisännee kuitenkin tietoja lähiaikoina. Me toimme sen leiriin ja syötimme sille maitojauhetta, jauhoja, glukoosia ja velliä. Pandan vetoava ulkomuoto ja nallemaiset liikkeet ovat aina tehneet siitä eläintarhojen suursuosikin. SUOMEN LUONTO 2/75. Eräällä jyrkänteellä rivistön viimeinen mies astui irtokivelle ja vieri alas rinnettä. Silti sen pienet, vain parikiloiset pennut syntyvät juuri talvella. Pystytimme ansahäkin, ripustimme paistetun lihan esiin ja järjestimme naarnioinnin. Säikähtänyt emo hyppäsi maahan ja kävi meitä vastaan yrittäen pitää meidät loitolla pennusta. Emon hävitessä näkyvistä pentu päästi äänekkään huudon ja säntäsi peloissaan alas puusta ja joutui heti koirien saartamaksi. Se oli varsin nuori eivätkä sen kaikki hampaatkaan olleet vielä puhjenneet. Sitä ei pidetä varsinaisesti uhanalaisena, sillä sen turvana on vuoristoseutujen korkeus (1500-3000 m), lähes läpitunkemattomat bambuviidakot, Kiinan viranomaisten ankarat suojelumääräykset sekä paikallisen väestön myötämielisyys. Valmistauduimme myös eläinten äkillisen hyökkäyksen varalta. Myös niiden lukumäärät ovat kasvamassa. Tosiasiassa se ei syö ainoastaan kiinanruokoa, vaan myös lintuja, käärmeitä ja bamburottia, ja aivan erityisesti se on mieltynyt paistettuun lihaan. Lajm elintavoista tiedetään hyvin vähän. "Ne ovat huomanneet pandan", metsästäjä sanoi. Vilkaisemattakaan paistettuun lihaan se hävisi kiinanruokojen sekaan. Se syöksyi kohti tiibettiläistä metsästäjää. Pandat juoksivat eri tahoille. 1869 siihen tutustui ranskalainen lähetyssaarnaaja Pere David. Sain sen kiinni ja toimitin sen takaisin rauhoitusalueelle. 112 Hän oli saanut putoamisensa keskeyty· mään tarttumalla puolimatkassa joihinkin bambunvarsiin. Jättiläispanda eli pandakarhu elää harvalukuisena hyvin pienellä alueella Kiinassa Setsuanin ja Tiibetin vuorilla. Sitä mukaa kun kiipesimme korkeammalle, ilma kävi yhä ohuemmaksi ja 15 kilon pakkaukset konepistooleineen ym. Tämä "siirtolainen" käynnisti välittömästi valtavan leluteollisuuden, joka jatkuu vieläkin. Eläin horjahti ja säntäsi tiehensä koko lauma perässään. Pian näimme pandan, joka painoi varmasti yli 100 kiloa. Luonnonsuojelualueita perustettiin. VOITTO Tulimme Meitshiakouun, useita kilometrejä pitkään rotkoon, jonka jyrkät rinteet ovat niin tiheästi kuusten ja kiinanruokojen peitossa, että näkyvyys oli enintään kolme metriä. Piirikunnan puoluekomitea kiitti minua sen johdosta." Vaarin meille kertomat seikat antoivat lisätodistuksen mm. Olimme innostuneita hatvinaisesta kohtaamisesta ja valmistauduimme yrittämään joidenkin ouorten eläinten kiinniottoa nukutusaseilla. Sitten äkillinen kaatosade antoi aavistaa sadekauden olevan tulossa. Lumipeite oli niin paksu, että jouduimme nostamaan jalkamme korkealle joka askeleella. He olivat juhla-asuissaan ja tanssivat iloisina nauhoin koristellun häkin ympärillä. Tultuamme puun juurelle ammuimme laukauksen ilmaan. Ryhmän johtajan antaessa merkin koirat ryntäsivät paikalle, mutta panda ei pelästynyt eikä paennut, vaan ryhtyi päättäväiseen taisteluun. Mitään aavistamatta se syöksyi lehdon läpi suoraan häkkiin. Samojen ominaisuuksien vuoksi siitä on tullut Maailman Luonnon Säätiön kansainvälinen tunnus. RYNNÄKKÖ Levättyämme ja tehtyämme yhteenvedon me lähdimme taas luonnonsuojelualueelle. Nykyisin suojellaan monia hatvina1sia eläinlajeja. Ryhmämme jakautui kahtia toisen kulkiessa toisen edessä. Puristimme heidän käsiään, kiitimme heitä avusta ja nousimme koneeseen lähtien kotimatkalle. VAARA Jatkoimme työtä rauhoitusalueella useiden kuukausien ajan. Uroseläin pysähtyi äkkiä, kääntyi ja hyökkäsi ampujaa kohti. metsästysvälineineen tuntuivat yhä raskaammilta selässämme. Yksi ryhmämme jäsen ampui kahdesti ilmaan. Äkkiä edestämme kuului koirien haukuntaa. Sen tiheikköihin raivaamia luolamaisia käytäviä käyttävät muutkin elllinharvinaisuudet, kuten karhut, villisiat, leopardit sekä takit eli härkägemssit. Sydämenlyöntimme nopeutuivat. Sen ravintona ovat kesällä lähinnä bambunvesat ja talvella bambunlehdet, joita se ahtaa suuhunsa käsimäisillä etukäpälillään. JÄTTILÄISPANDA (AILUROPODA MELANOLEUCA) Kiinalaisten kauan tuntema peihsiung on ollut muun maailman tiedossa vain noin sata vuotta, sillä vasta v. Kun lauma liikkui kohti huippua, kuusi punertavanruskean katvan peittämää muhkeata urosta teräväkärkisine sarvineen asettui suurille kiville lauman ympärille valppaan näköisinä kuin vartiomiehet vartioimaan naaraita ja nuoria eläimiä. Kun se oli päässyt vaarallisen lähelle, metsästäjä ampui sen jalkojen juureen
Pohjoisissa olosuhteissamme energiaa tarvitaan paljon ja elintasomme on muutenkin korkea. Jatkuvan kasvun luoman noisu oMEN L UONTO 2/75 dankehän luonne $elviää, kun pidetään mielessä, että energiantuotanto itsessään on_pahimpia ympäristön pilaajia. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on vielä paljon. kalataloutta, tekoaltaiden rakennus laajojen alueiden luontoa ja peruselinkeinoja, turpeennosto tuhoaa ainutlaatuisia luonnonmuodostumia. Jatkossa tarkastellaan sitten mm. Ensimmäinen osa tarkastelee entropian käsitettä, joka liittyy "hyvän" ja "huonon" energian välisiin eroihin. Lähes aina pienikin ns. Mitä "nykyaikaisemmin" tuotantoa harjoitetaan, sitä enemmän kuluu yleensä energiaa. Jos "energiakatto" yllättää ihmiskunnan kovin äkkiä, voi syntyä vaikeita ja väkivaltaisiakin tilanteita. Suomi elää pääasiassa kalliin tuontienergian varassa. Tässä tulevan ja lähtevän energiavirran tasapainotilassa planeettamme 11 3. Suuntaus näyttää jatkuvan edelleen, sillä väestönkasvu vaatii ravinnontuotannon tehostamista ja esim. Jo lähivuosikymmeninä ennustetaan öljyvarojen ehtymisen alkavan tuntua. mineraalivarojen ehtyessä turvaudutaan yhä kaukaisempiin ja heikkolaatuisempiin malmeihin. Sillä on suuri merkitys mm. puutavaran. Pekka Suominen, joka opettaa fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa. Elintarviketuotanto käyttää yhä suurempia energiamääriä lannoitteisiin, tuholaistorjuntaan, koneistukseen, kasteluun jne. Kirjoitussarjan tekijä on dos. Ympäristön turmeltuessa tarvitaan yhä enemmän energiaa saasteidentorjuntaan. Vesivoiman valjastaminen järkyttää mm. Samalla luontomme on erityisen altis energian ympäristövaurioille. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta suunnittelua ja järkevää lainsäädäntöä. elintason nousu lisää suuresti energiankulutusta. Saapunut energia virtaa edelleen erilaisten välivaiheiden kautta avaruuden kylmyyteen. Käytännössä tämä merkitsee, että saatavilla oleva energia on käytettävä taloudellisemmin ja samalla siirryttävä uusiutuvien energiavarojen varaan. öljykuljetukset uhkaavat vesiä, öljyn ja hiilen poltto ilmaa. Energiankulutus ei voi määrättömästi kasvaa. Suomen Luonnossa alkaa nyt tämän vuoden numeroissa jatkuva sarja "Ympäristöenergia" jossa tarkastellaan niitä periaatteita ja käytännön sovellutuksia, joilla nimenomaan meidän oloissamme voidaan säästää energiaa ja ympäristöä. Auringon pinnan 6 000 asteen kuumuudesta virtaa energiaa maapallolle. YMPÄRISTÖENERGIA I Entropian käsite Ekologit ovat jo kauan oivaltaneet, että energia on luonnontalouden tapahtumien tärkein yhteennivoja. asumisen, lämmityksen, kodinkoneiden ja liikenteen energiankäyttöä. Nykyaikainen ekologia onkin itse asiassa lehtivihreän sitoman aurinkoenergian virtojen tutkimusta. Yritykset turvautua ydinvoimaan näyttävät törmäävän aivan uuden suuruusluokan ympäristöongelmiin. sähköntuotannon yhteydessä, mitä tarkastellaan seuraavassa numerossa. Siksi nimenomaan meillä on kiinnitettävä huomiota energian säästävään ja tarkoituksenmukaiseen hyväksikäyttöön. Aurinkoenergiaa on myös fossiilisissa polttoaineissa sekä tuulen, koskien ja aaltojen voimassa. Energia on eräänlainen perusluonnonvara. Todella merkittäviin kansantaloudellisiin säästöihin päästään vasta, kun energiankäyttö optimoidaan valtakunnallisella tasolla siten, että kaupungit, kunnat, teollisuuslaitokset, rakentajat ja yksityishenkilöt oivaltavat kokonaisuuden ja näkevät realistisesti oman osuutensa merkityksen. Luonnontalouden osakkaana ihminenkin on riippuvainen aurinkoenergiasta, joka tuottaa kaiken ravinnon ja huomattavan osan teollisuusraaka-aineesta, mm. Ja viime kädessä, energiankulutuksen yhä lisääntyessä, lähestytään rajaa, jossa maapallon ilmakehän ja lämpötalouden muutokset uhkaavat kaikkea elämää. Teollisuus louhii energialla raakaaineen, jalostaa ja jakelee tuotteet sekä puhdistaa jätteet. Toisaalta yksityiset henkilöt voivat jo nykyisin päästä omassa taloudessaan huomattavaan energianja samalla rahansäästöön. Viime vuosien tap~htumat ovat dramaattisesti osmttaneet, miten kiinteästi myös ihmiskunnan elinehdot ravinto ja ympäristönsuojelu kytkeytyvät energiakysymyksiin. Järkevämpää olisi siirtyä niukan energian talouteen vähitellen
J os entropia otetaan huomioon oikealla tavalla, ihminen voi käyttää kerran erottamaansa energiapuroa hyväkseen monin tavoin ennen sen haihtumista lämpönä avaruuteen. Lämpöenergia voi virrata luonnostaan vain yhteen suuntaan, korkeasta lämpötilasta matalaan lämpöti laan. Energiaa käytettiin kuitenkin vähän, joten ympäristövauriot olivat vähäisiä eikä energian päävirtaus häiriintynyt. Pitkällä tähtäyksellä muut kuin aurinkoenergian eri muodot eivät koskaan tulle näyttelemään merkittävää roolia ihmiskunnan energiakysymyksissä. Nyt näitä hitaasti täyttyviä "energiajärviä" tyhjennetään yhä nopeammin. Juoksullaan se voi virrata rauhallisesti tai eri suuruisina putouksina. Asia havainnollistuu, jos ajatellaan ettll kuvan koskea tarvitaan sekä vesimyllyn pyörittämiseen ettll rinteen eri tasoilla sijaitsevien viljelysten kastelemiseen. Koska energian entropia korkeassa lämpötilassa on pienempi kuin matalassa lämpötilassa, myös lämpöenergiavirtauksessa entropia ai na kasvaa. 4. Käytännössäkin tämä ilmenee mm . Virtauksen alkuvaiheessa, vaikkapa veden tai tuulen liikkeessä, oleva energia on järjestäytynyttä (pieni entropia), mutta lopussa se on pelkkää haaleaa lämpöll (suuri entropia). että entropia säilyy vähintään ennallaan eikä ainakaan pienene. 2. Järjestäytynyt energia voidaan muuttaa muiksi järjestäytyneiksi energiamuodoiksi. Niinpä veden virtausenergia voidaan muuttaa ensin turbiinien ja generaattoreiden pyörimisenergiaksi, sitten sähköenergiaksi ja käyttökohteessa jälleen moottorin pyörimisenergiaksi. (Geoterminen energia ja ydinenergia eivät ole peräisin auringosta, mutta maapallon energiataseen mittakaavassa nämä ovat mitättömän pieniä poikkeamia. T T Periaatteessa on kuitenkin mahdollista, että myös lämpövirtauksen yhteydessä entropia säilyy tilapäisesti muuttumattomana . Epäjärjestyksen astetta kuvataan entropialla, joka si is aina pyrkii kasvamaan. Samoin on edullista ohjata rinteen kastelukanavat siten, ettll selvitlllln ilman turhia kuohuja ja ilman pumppulaitteita. Tällainen energiavirtausten haarautuminen tapahtuu lämpövoimakoneissa, esimerkiksi höyryturbiineissa. Tämä merkitsee, että korkeassa lämpötilassa oleva lämpöenergia on entropian kannalta katsottuna arvokkaampaa kuin matalassa lämpötilassa oleva energia. Entropian turha kasvattaminen on tuhlausta. entropiakäsite. Kasvun määrä saadaan entropioiden erotuksena, kun alkulämpötilaa merkitään T: llä: So S=g__ Q. Matkalla tosin osa energiasta muuttuu kitkan ja siirtohäviöiden vuoksi lämmöksi, joka on "huonoa" järjestäytymätöntä energiaa. Moottorin pyörimisenergia muuttuu sekin useimmiten lopulta lämmöksi. pintalämpötila on asettunut enimmältään 250 ja 300 Kelvin-asteen välille (Kelvin-asteet lasketaan absoluuttisesta nollapisteestä, "täydellisen kylmyyden" tilasta, ja ne saadaan lisäämällä Celsiusasteisiin 273). siinä, että merien ja järvien valtavia, matalassa lämpötilassa olevia lämpöenergiavarastoja ei pidetä arvokkaina energianlähteinä. Olisi jllrjetöntll juoksuttaa vesi suoraan pellolle, koska vesimyllyn lllpi virrannut vesi on mainiota kasteluvettä. Monet energiamuodot, esimerkiksi sisävesien korkeuseroihin sisältyvä energia, ovat arvokasta, järjestäytynyttä energiaa. Energiasisältö on sama kuin alussa, mutta ihmiselle pieni entropiasisllltö on edullisempi, koska energia on silloin monikäyttöisempää. Auringon kasvattama ravinto oli lihastyön polttoaine, puut lämmönlähde, vesi ja tuuli liikenteen ja alkeellisten koneiden käyttövoima. Luonto on vuosimiljoonien aikana tallettanut aurinkoenergiaa fossiilisina polttoaineina. Ennen teollista vallankumousta käytimme vain uusiutuvia, auringosta tulevia energiamuotoja. Tässä vaiheessa entropian kasvu pysyy vielä suhteellisen pienenä. Näiden energiavirtojen hyödyntämis, optimointija viivyttämisasteet olivat pieniä. Viivyttämiskysymys: miten voimme eri vaiheissa mahdollisimman pitkään viivyttää näiden purojen palautumista lämpönä ympäristöön ja edelleen takaisin päävirtaan (tai ehkä pumppaamaankin lämpöä päävirrasta tilapäisesti takaisin käyttöömme). Vastaavanlaiseen energian moninaiskäyttöön pällstlllln, jos polttamalla tuotetun lämmön tuotantoon yhdistetlllln esimerkiksi "sllhkömylly". Yhä tärkeämpää osaa tulee sekä nykyisten että tulevien energianlähteiden valinnassa ja käytössä näyttelemään ns. Niinpä energiankäytössä on palattava menneisyyden periaatteisiin ja keskityttäväuusiutuvien energiavirtojen hyödyntämiseen. Tällaisen energian entropia on minimissään. Eri vaiheissa on järjestäytynyt veden potentiaalienergia siis muuttunut kokonaisuudessaan järjestäytymättömäksi lämpöenergiaksi eli entropia on kasvanut, kuten termodynamiikan toisena pääsääntönä tunnettu luonnonlaki edellyttääkin. Ympäristönsuojelukysymys: miten selviämme edellä luetelluista tehtävistä aiheuttamatta vakavia häiriöitä ympäristölle ja etenkään häiritsemättä aurinkoenergian päävirtausta, koska tämä vaarantaisi koko maapallomme elämän. Hyödyntämiskysymys: miten voimme mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti erottaa päävirrasta meitä hyödyttäviä sivupuroja. Käyttämämme energiamuodot ovat vain vähäisiä auringon energiavirran sivuhaaroja, jotka aikanaan palautuvat päävirtaan. ENTROPIA ON EPÄ JÄRJESTYKS EN MITTA Luonnon spontaaneissa tapahtumissa järjestäytyneet energiamuodot pyrkivät purkautumaan eli epäjärjestys pyrkii kasvamaan. Osa lämpöenergiasta voidaan nimittäin muuttaa järjestäytyneeksi energiaksi. Carnot'in koneen hyötysuhde on TT T Korkeasta lämpötilasta T matalaan SUOMEN LUONTO 2/75. Ihanteellisen lämpövoimakoneen, ns. ) Energiaongelmat voidaan jakaa neljään pääryhmään: 1. Matemaattisesti entropian kasvu So ilmaistaan ympäristöön virranneen lämpöenergian Q.ja ympäristön lämpötilan T (Kelvin-asteissa) osamääränä eli So =g__ To Entropian määrittelykaavan avulla voidaan laskea, että entropia kasvaa sitä enemmän, mitä matalampaan lämpötilaan energia virtaa. Niistä vapautuva hiilidioksidi, rikkidioksidi sekä lämpöja hiukkassaaste ovat uhkana ympäristölle ja koko maapallon lämpötasapainolle samalla tun itse varastot hupenevat. Siksipä ihmisen olisi syytä ottaa käyttöönsä energiaa luonnon energiavirtauksen siitä osasta, jossa energian laatu on riittävän hyväll mutta ei turhan hyvää. Energiapurojen "moninaiskäyttö" vähentää energian kokonaistarvetta, ja jo pelkästään tämä säästää ympäristoä vaurioilta. Optimointikysymys: miten voimme käyttää hyväksemme näitä sivupuroja mahdollisimman monipuolisesti (ja mahdollisesti varastoida niitä "järviksi" ). 114 Vesi virtaa ylhäältä alas. Ihannetapauksessa entropia voi pysyä ennallaan, mutta se ei voi koskaan pienentyä. Kaikki nämä sivupurot alkavat ja päättyvät maan pinnan ohuessa elonkehässä, biosfaärissä. Luonnon energiavirratkin kulkevat vain yhteen suuntaan eli siten, että niiden entropiasisältö kasvaa. 3. Matalaan lämpötilaan o n kuitenkin virrattava niin paljon lämpöenergiaa
Sähköenergiaosuutta voidaan käyttää moneen tarkoitukseen, mutta yleensä sekin muuttuu lämmöksi. Energia itsessäänhän o n häviämätöntä, joten se sopii erinomaisesti moninaiskäytettäväksi. On siis tuhlausta, kun annamme lämpöenergian virrata korkeammasta lämpötilasta matalaan ilman, että virtaukseen liittyvä entropiakasvu samalla hyödyttää mena monipuolisesti . Suurin hyöty energiasta saadaan ottamalla eri tarkoitukseen energiaa juuri siitä kohdasta, jossa sen laatu on riittävä, mutta ei turhan hyvä. Höyryturbiineissa höyryn alkulämpötila saattaa olla n. Näin kuitenkin saadaan koko energia hyödylliseen käyttöön. Tllmä lämpömäärä yhdessä turbiinin "hukkalämmön" kanssa on täsmlllleen yhtä suuri kuin se, mikä olisi ollut saatavissa liekistä ilman sähkönvaomistusta. Tällöin lämpövoimakoneen "ohi" virrannut lämpöenergia menetetään hukkalämpönä. t ! LÅMPÖV/l<TA J +-HiitR'ISTIN Yf'SIP//MPPV TVR8IINI G8/EIIMTIU?/ -Ffs= 100°(, ---...----LAVH[)(J11N A 9 l l l LÅMPÖVIRTA 20°c @11§1 l.QQJ I.QQJ LÅMPOYIHTA_.; Tllmll kaavio havainnollistaa energian moninaiskäyttöä. Erilaisten häviöiden vuoksi hyötysuhde kuitenkin jää yleensä alle neljäksikymmeneksi prosentiksi. sähköenergiaksi. Myös tätä hukkalämpöä voidaan useissa tapauksissa käyttää lämmitykseen. Ylinnä on kuuma liekki, josta energiaa virtaa erilaisten putousten kautta alas ympllröivlllln luontoon. Suuren energiaputouksen saavuttamiseksi monet läm pövo imalat käyttävät lauhduttamiseen suuria määriä kylmää merivettä. Ollaan Persian shaahin edesottamuksista mitä mieltä hyvänsä, hän osui oikeaan· syyttäessään teollistuneita maita siitä, että ne käyttävät uusiutumatonta öljyä tuhlailevasti jopa asuntojen lämmitykseen . Toisin sanoen sähkön ja lämmön yhteistuotanto ei vähennä esim. Energialaskelmissa pitäisi ottaa huomioon energiasisällön ohella myös entropiasisältö. Sllhkö käyttllll erilaisia talouskoneita muuttuen lopuksi lämmöksi. Energiakriisi onkin suurelta osin entropiakriisi. Energiapuron juostessa sen entropia kasvaa ja energia laatu siis huononee. Pekk.a Suominen 11 5. asuntolllmmitykseen saatavaa lämpömällrää, mutta se mahdollistaa sähkölaitteiden käytön mitä erilaisimpiin tarkoituksiin ilman että kokonaisenergian tarve kasvaisi. Toisaalta jokaisessa käyttökohteessa pitäisi pyrkiä mahdollisimman pieneen entropiakasvuun, jotta energian laatu ei eri käyttökohteissa tarpeettoman nopeasti huononisi. 300 Kelvin-astetta, jolloin teoreettiseksi hyötysuhteeksi saadaan (900-300) / 900 =0.6 7 eli lähes 70%. Sen sijaan emme useinkaan tajua, että aivan vastaavanlaista tuhlausta sallimme lämpöenergiaputouksissa. Entropiaa ei siis saada pysymään ennallaan, vaan se kasvaa myös lämpövoimakoneissa. Jos hukkalämpöä halutaan käyttää esimerkiksi lämmitykseen, lämpöputous ja siten myös koneen sähköhyö_tysuhde pienenee. 900 Kel vin-astetta _ja lauhduttimen lämpötila n. Pidämme helposti tuhlauksena sitä, että entropia kasvaa "hyödyttömästi" vapaan vesiputouksen kuohuissa. Samaa energiavirtausta voidaan käyttää sähköntuotantoon, korkeahkoa lämpötilaa vaativiin teollisuusprosesseihin ja vasta eri virtaushaarojen lopussa, kun lämpötila on matala, huonetilojen lämmitykseen. Merkittävä osuus auringon tai tulen liekin lämmöstä voidaan muuttaa monikäyttöiseksi järjestäytyneeksi energiaksi, ja " hukkalämpökin" on silti vielä käytettävissä lämmitykseen matal issa lämpötiloissa. Kaavan avulla voidaan laskea, että läm pövoimakoneen hyötysuhde on sitä parempi mitä suurempi lämpötilaero on käytettävissä eli mitä suurempi on lämpöenergiaputous. Oikealle ohjautuva sivuhaara kuvastaa sähköenergiaa, joka valmistetaan suuren lämpöputouksen avulla höyryturbiinissa. SUOMEN LUONTO 2/75 lämpötilaan virtaavasta lämpöener~iasta tämä osuus voidaan muuttaa JarJeStäytyneeksi energiaksi, esim
Esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton välinen energia-alan yhteistyösopimus tarjoaa tähän mahdollisuuksia. 11. Suomen luonnonsuojeluliiton energiapoliittinen ohjelma Energialla on keskeinen tehtävä sekä luonnon että ihmisen taloudessa. Erityisesti kehitetään energiaa säästävää jätteenkäyttöteknologiaa. Kivihiilen suhteellista osuutta on lisättävä. Seuraavaksi paras vaihtoehto on maakaasun tuonti, jota on myös lisättävä mahdollisuuksien mukaan. Mitä suurempia energiamääriä ihminen käyttää, sitä suurempi on vaara, että siitä aiheutuu luonnontaloudellisia häiriöitä joko luonnon energiavirtausten muutoksina tai erilaisina saastehaittoina. 116 Uusia ydinvoimalahankkeita ei toteuteta ennen kuin niihin liittyvät vakavat turvallisuusja ympäristönsuojeluongelmat on luotettavasti ratkaistu. On käynyt yhä ilmeisemmäksi, että ihmiskunnan energiankäyttö on sopeutettava luonnontalouden asettamiin puitteisiin siten, että energian tuottamisesta, siirtämisestä ja käyttämisestä aiheutuvat haitat pysyvät mahdollisimman vähäisinä ja että rajalliset energiavarat käytetään mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti hyväksi. Molempien tuonnissa on pyrittävä mahdol-lisimman vähärikkiseen polttoaineeseen. Suomessa on käytettävä hyväksi monenlaisia energianlähteitä siten, että ympäristöhaitat kokonaisuutena jäävät mahdollisimman pieniksi. Vastaavanlaisiin pitkäaikaisiin sopimuksiin tulee päästä muidenkin maiden kanssa. talteenottamisessa ja hyväksikäyttämisessä rakennusten sijoittamisessa, rakentamisessa ja käytössä kiinnittämällä jo suunnitteluvaiheessa huomiota pitkäjänteiseen energiansäästöön ja alhaiseen energiankulutustasoon julkisessa valaistuksessa välttämällä mm. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kotimaisten energianlähteiden tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen ja käyttöön siten, että energiantuotannossa päästään mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Voimalinjojen, ö ljyja maakaasuputkien ja muiden lmljetustapojen sijoittelussa otetaan huomioon maisemalliset ja luonnonsuojelulliset sekä maaja metsätalouden harjoittamiseen liittyvät tekijät. LYHYEN TÄHTÄYKSEN TAVOITTEET Fossiilisista polttoaineista poistetaan rikki mahdollisuuksien mukaan jo jalostusvaiheessa. Energiaa säästetään mm. Jäljelle jäävä energianvajaus täytetään tuomalla kivihiiltä ja öljyä. Energiaa kuluttavat prosessit optimoidaan mahdollisimman vähäkulutteisiksi. Ulkomaisiin energianlähteisiin turvauduttaessa on suosittava niitä, joiden ympäristöhaitat ovat pienimpiä. teollisuudessa hyötysuhdetta parantamalla, luopumalla tarpeettomasta tuotannosta ja erityisesti kertakäyttötuotteista jätteiden sekä lauhdeja hukkalämmön ym. Paikallisen väestön mielipidettä sijoituskysymyksistä on kunnioitettava . Lyijystä luovutaan bensiinin lisäaineena. Hyötysuhdetta parannetaan ja energiaa käytetään vain välttämättömään tuotantoon. Energian tuotantoja kulutuspaikat sijoitetaan siten, että ympäristöhaitat jäävät mahdollisimman pieniksi. 1975. Sähköä on tuotava maahamme niin paljon kuin naapurimailtamme liikenee, koska tämä energiamuoto aiheuttaa kaikkein vähiten kotimaisia ympäristöongelmia. Energiakysymysten ajankohtaisuuden vuoksi Suomen luonnonsuojeluliitto on toisena periaateohjelmanaan laatinut energiapoliittisen ohjelman, joka hyväksyttiin Turun syysliittokokouksessa 30. Muillakin· keinoilla pyritään puhtaampiin pakokaasuihin. kehittämällä tätä tukevaa lainsäädäntöä: yhdyskuntasuunnittelussa järkevällä keskityksellä ja järkevällä haJasijoituksella tilanteen mukaan liikenteessä suosimalla julkista, erityisesti raideliikennettä; sekä tiestön tarkoituksenmukaisella suunnittelulla maataloudessa keinolannoitteiden käytön optimoinnilla, koneiden yhteiskäytöllä jne. Rikkipitoisten polttoaineiden käyttö sallitaan vain, jos samalla poistetaan rikkidioksidi savukaasuista. Uusia tekoaltaita ei rakenneta. Erityisen tllrkeää tämä on Suomessa, jossa ilmasto ja elinkeinorakenne edellyttävät varsin runsasta energiankäyttöä ja jossa omat energianlähteet ovat suhteellisen niukat. tarpeettomia ulkovaloja parantamalla rakennusten lämmöneristystä, uunien ja muiden lämmityslaitteiden hyötysuhdetta sekä lämmön talteenottoa tuuletuksessa käyttämällä auringon ja maan lämpöä hyväksi asuntoja työtilojen lämmityksessä SUOMEN LUONTO 2/75. PITKÄN TÄHTÄYKSEN TAVOITTEET Pitkällä tähtäyksellä pyritään energiantuotannossa ja -kulutuksessa sellaiseen tasapainotilaan, joka ei ole riippuvainen uusiutumattomista luonnonvaroista ja joka ei aiheuta vakavia ympäristöhaittoja eikä vaaroja. Myös energianlähteiden rajallisuus on muodostumassa yhä vaikeammaksi ympäristökysymykseksi. Uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvat energianläh teet on pyrittävä korvaamaan uusiutuvilla energiavaroilla. Tämä merkitsee myös pienehköjen energiantuotantoyksiköiden käyttöönottoa ja yhteiskunnan sellaista kehittämistä, että se pystyy käyttämään tehokkaasti hyväkseen tällä tavoin tuotettua energiaa. Samalla kehitetään voimakkaasti uusiutuvien energiavarojen hyväksikäytön teknologiaa. On hylättävä suunnitelmat rakentaa ydinvoimaloita asutuskeskusten lähelle, saariston virkistysja kalastusalueille sekä sisävesien äärelle. Liikenteen energiana, etenkin taajaasutusalueilla, käytetään sähköä ja dieselöljyä. Turvetta nostetaan pääasiassa jo metsäojitetuilta soilta, jotka myöhemmin metsitetään, käytetään viljelymaana tai muutetaan lintuvesiksi. Tähän päästään optimoimalla rajallisten energianlähteiden hyväksikäyttö kaikissa vaiheissa suurimman säästön aikaansaamiseksi. On välttämätöntä, että maamme energiapolitiikkaa lähdetään suunnittelemaan siten, että useita energiantuotantomahdollisuuksia käytetään hyväksi. Jäljelläolevat kosket säästetään
j äte voi olla arvokas energianlähde. Varsinkin karujen soiden ojituksia suunniteltaessa on selvitettävä, kuinka suuret ovat turpeen hajoamisesta ja suon muunlaisesta muuttamisesta aiheutuvat menetykset saatavaan hyötyyn verrattuna. Seutukaavaliittojen suojelualuevarauksiin ja metsähallituksen erikoismetsiin ja ojitusrauhoitusalueisiin kuuluvat suot on säilytettävä koskemattomina. fossiilisia polttoaineita, tai käytetään hyväksi ilman ja veden liike-energiaa. 1 1 7. Myös osa talousjätteestä soveltuu energian tuottamiseen, esim. Erityisesti ilmenee häviötä silloin, kun lämpöenergiaa muutetaan muiksi energiamuodoiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sellaisten raaka-aineen uudelleenkäyttöön, joiden valmistusvaiheessa on käytetty runsaasti energiaa (esim. Tähän energiaan perustuu myös jokseenkin kokonaan se energia, jonka ihminen saa ravinnosta ja joka on hänen lihastyönsä voimanlähde. Ojittamattomilta soilta ei saa nostaa turvetta ennen kuin valtakunnallinen soidenkäyttösuunnitelma on saatu aikaan. Useimmat niistä perustuvat auringon energian hyväksikäyttöön joko siten, että po ltetaan nykyoloissa syntyvää eloperäistä ainetta tai menneinä aikoina syntyneitä hiilipitoisia ns. ENERGIAN MUODOT Energia voi esiintyä eri muodoissa, kuten auringon säteilyenergiana, eloperäisten aineiden kemiallisena energiana, kappaleiden lämpöenergiana, ilman tai veden liike-energiana, korkealla sijaitsevien kappaleiden potentiaalienergiana, atomien ydinenergiana tai sähköenergiana. vaatimalla teollisuudelta ja muilta energian suurkuluttajilta tehokkaita säästötoimenpiteitä levittämällä valistusta energian säästämiseksi kotitalouksien, kuntien, virastojen jne. Energiavarojen hyväksikäytöllä on selvä myönteinen vaikutus elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden tuotannossa. Se on "puhdas" , vähäsaasteinen energianlähde. Turve on paikallisesti ja alueellisesti käyttökelpoinen energianlähde, jota voidaan käyttää myös lämpökeskuksissa ja teollisuudenkin voimanlähteenä. Käytännössä sähkö on energiamuodoista helpoimmin hallittavissa. Muuntamisen eli konversion avulla yksi energiamuoto voidaan muuttaa toiseksi, mutta tässä esiintyy usein konversiotappiota osan energiasta muuttuessa lämmöksi. ENERG IANLÄHTEET Kotimaiset energianlähteet Vesivoima o n jokiveden potentiaalienergiaa. Uusiutuvana luonnonvarana puu on tärkeä kotimainen varaenergianlähde. Energiavarojen hyväksikäyttö säästää ihmisen lihastyötä ja mahdollistaa sellaiset toiminno t, joihin tämä ei riittäisi. edistämällä energian säästämiseen liittyvää tutkimustoimintaa antamalla talouspoliittisissa ratkaisuissa etusija energiaa säästävämmille vaihtoehdoille Ohjelman perusteet ENE RGIAN MERKITYS Energialla on keskeinen merkitys sekä luonnon että ihmisen taloudessa. Käyttöä on tehostettava taloudellisten ja ympäristönsuojelullisten syiden vuoksi. Myös muissa vesistöjärjestelyissä on kiinnitettävä erityistä huomiota perus elinkeinojen jatkuvuuden turvaamiseen, maisemallisiin arvoihin ja alkuperäisluo nnon suojeluun. Energian tuottamiseen ei kuitenkaan pidä käyttää sellaista teollisuuden tai asutuksen jätettä, jonka jälleenkäyttöarvo on suurempi kuin sen arvo lämmöntuottajana. UUomaiset energianlähteet Öljy on maamme nykyisistä energianlähteistä tärkein. Maamme turvevarat ovat suuret. Onnettomuusvaaraa ei pystytä täydellisesti poistamaan. Polttoarvon lisäksi turpeella on nopeasti lisääntyvää käyttöä myös kasvuturpeena, maanparannusaineena ja kemianteollisuuden raaka -aineena. Myös vuoroveden, maan lämmön ja atomiydinten energiaa käytetään voimanlähteinä. Puun polttamisen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vähäiset, ja puutuhka on arvokasta maanparannusainetta. Korkean muunlaisen käyttöarvon vuoksi poltettakoo n vain hukkaja jätepuuta, joiden talteeno ttoon ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Uusien tekoaltaiden rakentamisesta voimatalouden käyttöön on ehdottomasti luovuttava, koska niistä aiheutuu korvaamattomia vaurioita peruselinkeinoille ja koska ne tuhoavat arvokkaita luonnonkohteita. Käyttämättömän yökapasiteetin ja muun reservin hyväksikäyttö pumppuvoimaloilla voidaan hyväksyä, mikäli maisemalliset ja luonnonsuojelulliset seikat eivät ole esteenä niiden rakentamiselle. Jalostamoiden lähellä ilmenee myös meluhaittoja. Jäljelläolevat luonnontilaiset vesistöt ovat arvokkaampi~ luo~no nsuojelt1ja virkistyskohteina kum v01mantuottaJtna. Vesivoimalaitokset aiheuttavat ympäristöhaittoja muuttamalla ja turmelemalla maisemaa, haittaamalla kulkuyhteyksiä ja vahingo iuamalla kalataloutta, etenkin vaelluskaloihin liittyvää. lämmityksessä, lämpimän veden käytössä, valaistuksessa, tuuletuksessa, tuotevalinnassa ym. Ekosysteeminä suo on uusiutumaton luonnonvara, vaikka turve sinänsä on jossakin määrin uusiutuva luonnonvara. Vauraimpien maiden, mm . Ö ljynkuljetuksen yhteydessä raakaöljyä ja jalosteita joutuu säännöllisesti pieniä määriä vesiin. Supertankkereiden tulo Itämerelle merkitsee, että jättiläisonnettomuuden vaara on jatkuvasti olemassa. Maataloudessa oljen poltto voisi paikallisesti toimia energian lähteenä, edellyttäen että koko olkisatoa ei tarvita maaperän humusmäärän ylläpitämiseen. öljynjalostuksen yhteydessä pääsee maahan, vesiin ja ilmaan öljyä, muita hiilivetyjä sekä prosessijätteitä. Säteilyenergiaa ja sähköenergiaa voidaan teoriassa siirtää helposti ja saasteettomasti. Maamme vesivoiman hyödyntäminen on jo johtanut tilanteeseen, jossa haitat vesien rakentamisesta ovat selvästi suuremmat kuin saatava hyöty. rauta, alumiini). Sen lämpöarvo ja sen käytön aiheuttamat päästöt ovat polttopuuhun verrattavat. Puu on perinteellinen lämmityksen energianlähde, jolla on edelleen huomattava merkitys haja-asutusalueilla. Näitä ilmenee sitä enemmän, mitä enemmän energiaa käytetään. Luonnontalouden energia on peräisin pääasiassa auringosta, josta se vihreiden kasvien yhteyttämistapahtuman kautta välittyy kaikkien muidenkin elävien olentojen käyttövoimaksi. Riippuvuuttamme siitä pitäisi vähentää, koska se on arvokas kemianja ravintoteollisuuden raaka-aine, koska sen kuljetukseen, jalostukseen, varastointiin ja käyttöön liittyy vakavia ympäristöongelmia ja koska sen hinta tulee ilmeisesti edelleen nousemaan. Tämän vuoksi muita energiamuotoja on pidettävä arvokkaampina kuin lämpöenergiaa silloin, kun ei tarvita nimenomaisesti lämpöä. Toisilla alueilla, etenkin kehitysmaissa, energiaa on selvästi vähemmän käytettävissä kuin mitä väestön hyvinvointi edellyttäisi. Turpeen hyväksikäytön taloudellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon sen nostamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat. Korvatakseen ja täydentääkseen lihastyötä ihminen o n ottanut käyttöönsä joukon ulkopuolisia energianlähteitä. Vaikeiden ympäristöongelmien vaaran vuoksi on käytettävä vain sellaista jätettä, josta ei vapaudu myrkyllisiä tai muuten haitallisia aineita (PCB, kloorivety, raskasmetallit), tai savukaasut on puhdistettava. Helpon siirrettävyyden ja vähäisten ympäristöhaiuojen vuoksi se on erityisen käyttökelpoinen energian muoto. Turpeennosto aiheuttaa vakavia ympäristö haittoja uhkaamalla luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita, turmelemalla maisemaa ja häiritsemällä maan vesitaloutta. SUOMEN LUONTO 2/75 Edellämainituista energiamuodoista useimmat ovat sidoksissa suuriin ainemääriin, mikä vaikeuttaa niiden siirtämistä ja saattaa aiheuttaa ympäristön kemiallista tai muunlaista turmeltumista. Näidenkin soiden käyttöönotossa on harkittava niiden käyttöä kasvuturpeeksi, kemiallisen teollisuuden raaka-aineeksi tai maanparannukseen luonnonvarojen monikäyttöperiaatetta noudattaen. Kompostointia lisäämällä ja tehostamalla on mahdollista säästää runsaasti energiaa valmistuksessaan vaauv1en keinolannoitteiden käyttöä ja samallaparantaa vihreiden kasvien aurinkoenergian sitomiskykyä. kaukolämmitykseen. Po lttoturpeen tuotanto on keskitettävä jo ojitetuille suoalueille. Maapallon energiavarojen hyväksikäyttö on hyvin epätasaista. Erityisesti tulee kysymykseen teollisuuden, etenkin puunjalostusteollisuuden palamiskelpoinen jäte, jota nykyisin jo melkoisesti käytetäänkin. Patojen ja tekoaltaiden rakentaminen vähentää tuottavaa maapinta-alaa ja haittaa siten peruselinkeinoja, meillä etenkin maa-, metsäja porotaloutta, sekä tuhoaa edustavia luonnonalueita, varsinkin soita. Kuitenkin energian lisääntyvä hyväksikäyttö johtaa myös haittoihin. Suomen, energiankäyttö on kuitenkin jo kasvanut niin suureksi, että haitat ovat merkittävät
Näistä syntyy ultra·violettivalon vaikutuksesta valol<.emiallista savusumua eli smogia. asuntolämmityksessä huomattaviin energiansäästöihin (yli 60 %). Suomessa. Maahan on ostettava kivihiiltä, jossa on vähän rikkiä. fuusioreaktoreihin, joita ei vielä ole olemassa, mutta jotka mahdollisesti pystyvät tulevaisuudessa tuottamaan energiaa keveiden alkuaineiden ytimien fuusiotapahtuman avulla. Hyväksikäyttö ja varastointi tapahtun_evat samaan tapaan kuin tuulienergian. Ydinreaktoreiden käyttö on kriisitilanteissa keskeytettävä suuronnettomuuden ehkäisemiseksi. Maaja vesikuljetuksien yhteydessä jalosteita voi kuitenkin päästä ympäristöön vahingollisia määriä. Saastumista ei aiheutune, ei myöskään maapallon lämpötalouden haitallista muuttumista. Samoin ydinvoiman käyttö energiantuotannossa edellyttäisi maailman rauhankehityksen jatkumista ja voimistumista sekä sitovia sopimuksia ydinvoiman rauhanomaisesta käytöstä. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että maakaasu on myös arvokasta kemianteollisuuden raaka-ainetta. Ydinvoiman laaja käyttöönotto edellyttää tieteellisen ja teknologisen kehittämistyön huomattavaa lisäämistä. Myös sen varastointi on turvallisempaa, joskin siitä voi olla maisemallista haittaa. Koska laitteistot ovat nykyisin jo erittäin luotettavia ja niiden energiankulutus (sähkönä) varsin vähäinen, päästään esim. Maantieteelliset ja ilmastolliset seikat rajoittavat sen hyväksikäyttöä Suomessa. Sekin on uusiutuva luonnonvara. M aaJi.aasu on helppokäyttöinen ja huomattavan puhdas energianlähde. Suomen oloissa näillä tuskin tulee olemaan sanottavaa merkitystä. Lämmönlähteeksi sopii routarajaa syvemmällä oleva maa, kallio sekä pohjaja pintavedet. Maakaasuvarat maapallolla ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset. Sen siirtäminen on maisemallisia haittoja lukuunottamatta ympäristölle turvallista. Koska sitä käytettäessä ei synny rikkiyhdisteitä eikä tuhkaa, sen käyttöä on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan lisäämään. öljyjalosteet eivät ole ympäristölle yhtä vaarallisia kuin raakaöljy. Sekä suurten varastojen että talokohtaisten öljysäiliöiden vuotoja syöpymisvaara uhkaa pohjaja pintavesiä. Kivihiili on öljyä halvempaa ja sen kuljettaminen aiheuttaa paljon pienempiä vaaroja ympäristön tilalle. Kivihiiltä on energianlähteenä syrjitty, vaikka sen ympäristölle aiheuttamat ongelmat ovat helpommin hallittavia kuin öljyn aiheuttamat. Geotermisellä energialla on huomattava merkitys tuliperä1sillä seuduilla. Sama vaara voi kuitenkin aiheutua sodan tai muunlaisen kriisin aikana tai terroristien toimesta. Lajista riippuen päästään noin 1-2 % hyötysuhteeseen. Polttoaineeksi sopivan uraanin hyödyntämiskelpoiset varat arvioidaan, energiamäärän mukaan laskettuina, noin öljyvarojen suuruisiksi. Paikallisen ja talokohtaisen pienkäytön (veden pumppaamiseen, mahdollisesti pienten sähkömäärien tuottamiseen) ohella voitaneen ajatella myös rannikkoseutujemme melko tasaisten ja voimakkaiden tuulten teollista hyväksikäyttöä. Aurinkoenergia eri muodoissaan on käytettävissä olevista energianlähteistä lupaavin, minkä vuoksi sen käyttötapojen kehittämistä ja käyttöönottoa on tuettava. Kivihiilen käyttömahdollisuuksia on kehitetty suhteettoman heikosti, joten sen monia ympäristöhaittoja voidaan epäilemättä vastaisuudessa lieventää teknologiaa kehittämällä. Tuulienergiaa hyväkseen käyttävä teknologia on kuitenkin vielä hyvin kehittymätöntä. Purkuvesistön lämpötilan nousu voi aiheuttaa rehevöitymistä, vähempiarvoisten kalalajien lisääntymistä ja edelleen rehevöitymisen seurauksena lisääntyvää hapen kulumista ja siitä johtuvaa haitallista kalaston ja muun eliöstön muutoksia. Tässä menetelmässä kuljetetaan ja " tiivistetään" lämpöä laajafta alueelta pieneen ti!aan jääkaappikoneiston kaltaisella laitteistolla. nopeisiin hyötyreaktoreihin, jotka käyttävät mm. öl{·yn sisältämä rikki pääsee ilmaan jalostu sen ja polttamisen yhteydessä rikkidioksidina, joka rikkihapoksi muuttuneena aiheuttaa terveydellisiä vaaroja, syövyttää rakenteita, alentaa maan ja veden tuottoa jne. Uraanin kuljettaminen ja varastointi ei aiheuta ympäristölle vaaroja. Reaktoreiden normaalikäytössä tapahtuvat radioaktiivisen aineen päästöt ilmaan ja vesiin ovat varsin pienet. Kivihiiltä poltettaessa ilmaan joutuu jokseenkin samoja aineita kuin ölJynpoltonkin yhteydessä, rikkidioksidia, häkää, palamattomia tai osaksi palaneita hiilivetyjä, typen oksideja, pieniä määriä raskaiden metallien yhdisteitä sekä huomattavia määriä kiinteitä hiukkasia nokena, tuhkana yms. Myös lämmittämättömät kasvihuoneet käyttävät hyväkseen auringon energiaa. Sitä on maapallolla saata118 vissa käytännöllisesti katsoen rajattomasti. Kivihiilestä syntyvä kuona on ympäristölle haitatonta, joskaan sille ei ole löydetty hyödyllistä käyttöä. plutoniumia ja 3. M aanlämpöä sekä maaperään ja vesiin varastoitunulla auringonlämpöä voidaan myös pitää uusiutuvana luonnonvarana. Aaltojen energia on lähtöisin tuulesta ja siten alkuaan auringosta. Tämän energian hyväksikäyttöön saattaa liittyä melkoisia rikkiyhdisteiden ja epämiellyttävän hajun aiheuttamia haittoja. Muita kuin maisemallisia ympäristöhaittoja ei vielä ole tiedossa. Vastaavia käyttötapoja voitaneen vastaisuudessa kehittää enemmänkin, esim. Tuuleen verrattuna aallot ovat sikäli edullisempia energianlähteenä, että niiden liikkeeseen varastoituu huomattavia energiamääriä ja siten energiansaanti on tasaisempaa. hitaisiin termisiin fissioreaktoreihin, joiden polttoaineena käytetään lähinnä erästä uraani-isotooppia (U-235) 2. Tärkein aurinkoenergian sitomismuoto on tietenkin vihreiden kasvien suorittama yhteyttäminen eli fotosynteesi, joka on koko maapallon elollisen luonnon perustapahtuma. Sen käyttö on haitattomampaa kuin öljyn, jonka korvaamiseen maakaasulla tulisi pyrkiä siinä määrin kuin tätä meille tarjotaan. Suomen oloissa varsinaisen maanlämmön eli geotermisen energian hyväksikäytön mahdollisuudet ovat ainakin nykyisin pienet. Kivihiilen käytettävyyttä voidaan parantaa muuttamalla se kaasuksi. Kivihiilen käyttö sopii parhaiten suurille ja keskikokoisille tuotantoyksiköille. Ydinvoima Ydinreaktorit ryhmitetään tavallisesti: 1. Reaktorit vaativat laajoja maa-alueita. Vakavan reaktorionnettomuuden haitat olisivat erittäin laajat ja pitkäaikaiset. Kehitettävät energianlähteet Auringon energia on käytännössä uusiutuva luonnonvara. Jakelu helpottuu, mutta nykyteknologiaa käytettäessä ilmaan pääsee rikkiyhdisteitä ja pahaa hajua. Maapallon käyttökelpoiset kivihiilivarat arvioidaan öljyvaroihin verrattuina kymmenkertaisiksi. Odotettavissa olevista haitoista lienevät maisemahaitat suurimpia. Aaltojen energian hyväksikäytön teknologiaa on kehitetty varsin pitkälle mm. Vakavan reaktorionnettomuuden seuraukset ovat katastrofaaliset, mutta monenlaisten turvalaitteiden vuoksi tätä vaaraa pidetään yleensä pienenä. Sisävesissä haitat korostu vat voimakkaasti. Tuulen vaihtelevuuden ja sähköenergian huonon varastoitavuuden takia olisi käytettävä pitkälle automatisoituja teollisuusprosesseja, joiden teho ja tuotanto määräytyy kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Kasviaineksen suoran polttamisen ohella voidaan ajatella myös metaanikäymistä suljetuissa astioissa, joissa lähtöaineena voidaan käyttää kaikenlaisia orgaanisia tuotteita ja jätteitä sekä mahdollisesti tähän tarkoitukseen kasvatettua kasvimassaa. Tuulienergia on lähtöisin auringosta. Tätä haittaa on torjuttava keskittymällä tuonnissa vähärikkisiin öljyihin, poistamalla rikkiä jalostusvaiheessa ja puhdistamalla palokaasuja. Muita kehitteillä olevia energianlähteitä ovat valtamerien merivirrat, vuorovedet, vuoristoissa ja vesissä ilmenevät lämpötilaerot, sähköpotentiaalit jne. lämpöpumpun avulla. Aurinkoenergiaa sitova teknologia on toistaiseksi varsin kehittymätön. Metaani on hyvää polttoainetta, ja jäljellejäävää kasvimassaa voidaan käyttää maanparannukseen. Öljyjalosteita poltettaessa ilmaan pääsee myös häkää, palamattomia tai osaksi palaneita hiilivetyjä, typen oksideja, lyijy-yhdisteitä ja nokea. Suomen oloissa voi ehkä tulevaisuudessa tulla kysymykseen hyvin syvien kallioperän kerrosten lämmön hyväksikäyttö. Sen sijaan maahan ja vesiin varastoitunutta auringon lämpöä voidaan käyttää hyväksi mm. asuntojen lämmitykseen ns. Tuulen energiaa voitaneen myös varastoida vetynä, jota syntyy, kun vettä hajotetaan tuulienergian tuottamalla sähköllä. Tämä vähentää niiden luotettavuutta energian tuottajina. Suomessa aurinkoenergiaa voidaan sitoa lähinnä juuri kasvillisuuden avulla. kehitteillä oleviin ns. asuntolämmitystä tukemaan. nykyisentyyppisiin ns. SUOMEN LUONTO 2/ 75. Niissä on myös taloudellisesti ja teknisesti mahdollista toteuttaa noen ja rikkidioksidin poisto savukaasuista. Hitaita termisiä reaktoreita on ollut koeja hyötykäytössä noin kaksikymmentä vuotta
Niiden polttoaineeksi sopiva plutonium on kaikista tunnetuista aineista vaarallisimpia. Kaikki edellämainitut radioaktiiviset jätteet (kryptonia lukuunottamatta) ovat tai saattavat olla biologisesti erittäin aktiivisia. Muutaman kymmenen käyttövuoden jälkeen ydinvoimalan käyttö on lopetettava nopean korroosion ja siitä johtuvien lisääntyvien käyttöhäiriöiden vuoksi. Tähän pyritään säästämällä energiaa ja valitsemalla sekä tuotantomenetelmät että energianlähteet olosuhteiden mukaan. Fossiilisten polttoaineiden hinnan kohoaminen tulee kohottamaan myös uraanienergian hintaa, sillä ydinenergian tuottamisessa suurimmat kustannukset aiheutuvat laitteisiin investoidusta energian käytöstä . Näistä syistä fissioenergiaan siirtyminen voi olla ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kohtalokas ratkaisu . amerikiumiksi . Eri energianlähteiden viisaalla kehittämisellä vähennetään riippuvuutta uusiutumattomista energianlähteistä, joiden tilalle otetaan ympäristölle mahdollisimman haitattomia ja luonnonvaroja säästäviä energianlähteitä, jotka perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin. Energianlähteiden hyväksikäytön ja monien tuotannonalojen teknologia on kehittymätöntä. sekä kaasumaista kryptonia, joka päästetään ilmaan). Tästä aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu huomioon taloudellisuuslaskelmissa. Käytön aikana nopea hyötöreaktori on vielä alttiimpi tahalliselle tai luonnonmullistuksen aiheuttamalle suuronnettomuudelle sen polttoainelatauksen räjähtämismahdollisuuden ja reaktorin sisällä olevan radioaktiivisen aineen erittäin suuren määrän vuoksi. Niitä on kehitettävä paremman hyötysuhteen ja pienempien ympäristöhaittojen saavuttamiseksi. Hidas terminen voimala tuottaa jätteinä useita suhteellisen lyhytikäisiä fissiotuotteita (mm. Fuusioreaktorit ovat toistaiseksi vain teoriaa. Siksi ne on eristettävä tehokkaasti biosfääristä. SUOMEN LUONTO 2/75 Nopeat hyötöreaktorit ovat vasta kehitteillä. Tätä syntyy jopa nopeammin kuin alkuperäispolttoainetta kuluu. Hitaisiin termisiin reaktoreihin sopivan polttoaineen loppuminen saattaa pakottaa siirtymään plutoniumia käyttäviin reaktoreihin, esim. Sen varastointi hyvinkin pitkiksi ajoiksi on helppoa. nopeisiin hyötöreaktoreihin. Ydinreaktoreista voi olla myös maisemallista haittaa, etenkin jos jäähdytykseen käytetään ilmaa. Hylättyä reaktoria suojuksineen on vartioitava kymmenien tai satojen vuosien ajan sen vaarallisen radioaktiivisuuden vuoksi. Energian käytössä on pyrittävä mahdollisimman suureen taloudellisuuteen vähentämällä haaskausta, luopumalla tarpeettomasta tuotannosta, ottamalla hukkalämpöä talteen, yhdistämällä sähkön ja lämmön tuotanto, välttämällä sellaista energian konversiota, jossa häviöt ovat suuret ja kehittämällä sellaisia konversiomenetelmiä, joiden hyötysuhde on hyvä. Nopeat hyötöreaktorit ovat kaikissa toimintavaiheissa vaarallisempia kuin hitaat termiset reaktorit. Sen hinnan huomattavakaan kohoaminen ei tule vaikuttamaan ratkaisevasti siitä tuotetun energian hintaan. SUOMEN ENERGIANTARVE JA KASVUENNUSTEET Eri yhteyksissä esitetyt Suomen energiankulutuksen kasvuennusteet perustuvat olettamukseen, että tähänastinen kasvuvauhti, jonka olennaisena tekijänä on ollut sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi, tulee vastaisuudessakin säilymään yhtä nopeana. J o muutaman kilon erinä tämä aine on käyttökelpoista ydinpommin raaka-ainetta. Teoriassa tämä on mahdollista, mutta käytännössä siihen liittyy entisestään kasvavia ympäristöriskejä suurten transuraanimäärien käsittelyn vuoksi, ja niiden taloudellinen toteutettavuus on mitä kyseenalaisin. Niitä on varastoitava turvallisesti satoja tuhansia vuosia. Yhdyskuntasuunnittelun, liikennesuunnittelun, tuotantorakenteen kehittämisen ja erilaisten säästötoimenpiteiden avulla on vähennettävä energiantarvetta. plutoniumia. Energian saanti peruselinkeinoille ja välttämättömälle teollisuustuotannolle on turvattava. Sen purkaminen olisi teknisesti vaikeaa ja taloudellisesti kannattamatonta. Turvallisuutta lisäävät toimenpiteet lisäävät myös laitteisiin investoitavan energian määrää. Lisäksi syntyy pitkäikäisiä raskaita alkuaineita, ns. Käytännössä tämä merkitsisi, että jo 50 vuoden kuluttua Suomen energiankulutus tulisi olemaan yhtä suuri kuin koko Euroopan nykyinen kulutus. Uraanilla tuotetun energian välittömät tekniset tuotantokustannukset ovat nykyään samaa luokkaa kuin öljyllä ja kivihiilellä tuotetun . Joissakin tapauksissa tämä merkitsee suuria yksiköitä (kaukolämpö), joskus pieniä ja paikallisia yksiköitä (talokohtaiset lämmityslaitteet). Laskelmista puuttuvat tuntemattoman suuruiset jätehuoltokustannukset. Käytännössä tämä merkitsee, että luonnonuraanista saadaan hyötöreaktorin avulla noin seitsemänkymmentä kertaa enemmän energiaa kuin nykyisenryyppisillä uraanireaktoreilla. ENERGIAPOLITIIKAN YLEISTAVOITTEET Energiaan liittyvät ympäristöhaitat on pidettävä pienimmillään. Jäteplutoniumin kuljetukseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyy väärinkäytön vaaroja. Teknologian kehitys saattaa parantaa uraanivoimankin hyötysuhdetta. Tämän vuoksi uraanin avulla ei pystytä sanottavasti lisäämään maapallon uusiutumattomia energiavaroja. Transuraanijätteiden muodostaman vaaran poistamiseksi on ehdotettu jätteiden uudelleenkäyttämistä hyötöreaktorissa tai niiden muuttamista säteilyttämällä toisiksi, vaarattomammiksi alkuaineiksi. Deuteriumia, jota pidetään lupaavimpana energianlähteenä, on saatavissa valtameristä lähes rajattomasti. D 119. Käytön aikana vaarallisuus moninkertaistuu, ja vastaavasti jäteongelmat vaikeutuvat. Myös niiden jäteongelmat ovat kertalukua vaikeammat, koska niissä syntyvien transuraanien ominaisaktiivisuus on suurempi. Hyötöreaktorit valmistavat toimiessaan polttoaineeksi sopimattomasta uraaniisotoopista (U-238) fissiokelpoista plu toniumia. Varastoinnin aikana plutonium muuttuu mm. Nopeat hyötöreaktorit saattavat käyttöhäiriöiden sattuessa räjähtää. Tässä suhteessa ne ovat hitaita termisiä reaktoreita vaarallisempia. Fuusioreaktorin toteuttamisen yhteydessä energiantuotannon mahdollisuudet lisääntyvät lähes rajattomasti, mikä merkitsee vakavaa uhkaa maapallon lämpötaloudelle. Tätä vaikeuttaa niiden pitkäikäisyys ja transuraanien suurenerginen säteily, joka haurastuttaa säilytysja eristysmateriaalit. Fuusioreaktorin polttoainetta olisivat kevyet atomiytimet, erityisesti vedyn isotoopit ja litium. Radioaktiivisten jätteiden eristämiseen ja säilyttämiseen ei ole löydetty luotettavaa ja kestävää ratkaisua. Hallitsemattoman kasvun asemasta on siirryttävä suunnitelmalliseen energiankäyttöön, jossa asetetaan tärkeysjärjestykseen energian käyttötarpeet. transuraaneja, mm. On nähtävissä, että rauhanomaisen ydintekno logian kehittäminen mahdollistaa tulevaisuudessa ydinaseitten rakentamisen lähes kaikille maille. Ensimmäiset kokeiluluontoiset pienet hyötöreaktorit on jo käynnistetty eräissä maissa. Fissiojätteitä on varastoitava turvallisesti noin 600 vuotta. strontiumia ja kesiumia, joiden puoliintumisaika on noin 30 v. Uraani on " polttoaineena" nykyisin halpaa. Nämä ennusteet eivät voi toteutua, koska energiaa ei ilmeisesti tule olemaan näin paljon saatavilla, koska energian hinta tulee todennäköisesti edelleen nousemaan nopeasti ja koska energiankulutuksen kasvusta aiheutuvat ympäristöhaitat tulevat nopeasti lisääntymään ja rajoittamaan kasvua. Vaikka itse fuusiotapahtuman " kesyttäminen" onnistuisikin, tämäntyyppisillä voimaloilla voi olla käytännön energiantuotannon kannalta merkitystä aikaisintaan ensi vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Mikäli fuusioreaktoriin liittyvät erittäin suuret tekniset vaikeudet onnistutaan voittamaan, on teoriassa mahdollista, että tämän reaktoriryypin avulla pystytään myös hävittämään uraania ja plutoniumia käyttävien reaktoreiden transuraanijätteet
Valmiiden teelaatujen fluoripitoisuus vaihtelee melkoisesti, mutta yleensä paljon teetä juovat ihmiset saavat fluoria enemmän Kuin muut. Rikin ja typen oksidit sekä valokemiallinen smog on todetty syypäiksi ihmisten sairastumisiin ja kuolemiin. Yksi lisääntyvän fluorisaasteen tuoma vaaratekijä on epäorgaanisen fluorin muuttuminen orgaaniseen ja eläimille vielä moninkerroin myrkyllisempään muotoon kasvien vaikutuksesta. Pahimmilta alueilta jäkälät katoavat tyystin, mutta lievemmin fluorin saastuttamilla voidaan todeta ilmavirtausten vaikutus, niin että saastelähteeseen nähden tuulen alapuolisella rungon sivustalla kasvaa silloin tuuheampi kasvusta. 120 On arvioitu, että · fluorisaaste on jo parempi teollistuneisuuden ilmentäjä kuin enemmän huomiota saanut rikkidioksidi. Fluorin osuudesta ei ole täyttä selvyyttä, mikä johtuu siitä että ilman jatkuva valvonta on fluorin osalta kaikkein huonoimmin hoidettu. On havaittu, että monet muutkin kasvit pystyvät samaan biotransformaatioon, jos maaperän tai ilman fluoripitoisuus kasvaa. Reaktio on verrattavissa epäorgaanisen elohopean metyloitumiseen luonnossa siinäkin tulos on myrkyllisempi kuin lähtöaine. Kasvatuskokein on todettu ainakin tomaatissa ja maississa tapahtuvan kromosomivaurioita, samoin jo ennen silminnähtäviä myrkytysoireita. Joissakin tapauksissa on voitu todeta kasveissa ja valumavedessä kohonneita fluoripitoisuuksia. Kotieläinten herkkyys vaihtelee suuresti lajeittain. Kun lisäksi tehtaiden lc.oko on kasvanut ja piiput pidentyneet, aiemmin paikallisina esiintyneet saasteongelmat ovat alkaneet koskea yhä laajempia alueita. Lyijy, elohopea ja kadmium ovat tunnetuimpia näistä alkuaineista,jotka ihmisen peukaloimassa maailmassa ovat muuttuneet vakaviksi ympäristömyrkyiksi. Kun Nagarjunasagarin pato rakennettiin, ilmaantui samantyyppisiä oireita myös niin monille 67 vuotiaille, että siitä muodostui vaikea kansanterveydellinen ongelma. IHMINEN JA FLUORITALOUS Fosforilannoitteet sisältävät keskimäärin painoprosentin verran fluoria. Hannu Westerinen Fluori saasteena Vaikka jo kauan on tunnettu monien alkuaineiden myrkyllisyys, ympäristönsuojelijoille on ollut melkoinen yllätys, että nämä luonnon omat "luonnolliset" aineet saattavat aiheuttaa samantapaisia ympäristöongelmia kuin DDT ja muut keinotekoiset aineet. Fluorisaasteita päästävä teollisuus on lisääntynyt hyvin nopeasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Kun rikkidioksidi ja hiilivedyt ovat peräisin ensisijassa fossiilisten, eloperäisten energialähteiden polttamisesta, fluorisaasteet ovat lähtöisin kivikehästä. Myös Oulussa on todettu männyissä fluorin vaikutus, joka näkyy neulasen kärjestä alkavana nekroosina. Lehmä ja lammas ovat nopeammin vaarassa kuin siipikarja. Kautta kirjoituksen tarkoitetaan fluorilla hapetusluvulla -1 esiintyviä fluoriyhdisteitä: happoja, suoloja, komplekseja ja kolloideja jne. Yhdysvaltain maatalousministeriön käsikirjassa vuodelta 1972 kerrotaan, että ilman saasteista fluoriyhdisteet ovat maailmassa aiheuttaneet kaikkein eniten vahinkoa kotieläimille. Mehiläiset ovat erittäin herkkiä ja tämä on johtanut niiden katoamiseen varsinkin tehtaiden ympäristöstä. Yleensä aina kun maaperän mineraaleja käsitellään korkeissa lämpötiloissa, vapautuu fluoriyhdisteitä. Kun monissa suhteissa pahimman saasteen kontrollointi on näin aivan järjestämättä, ovat monet amerikkalaiset tutkijat "vihaisina" todenneet, että fluori on saaste, jolle halutaan antaa suosituimmuusasema. Samoin ovat lisääntyneet sen aiheuttamat ympäristöongelmat. Hyönteismyrkyt tuovat tarhaan joukkotuhoa muutamien päivien aikana, kun taas fluori harventaa populaatioita tasaisesti koko kukkimiskauden ajan. Yksi näistä harvoista on teepensas. " SUOSITUIN SAASTE" Yhdysvaltain suurimmissa teollisuuskeskuksissa sattuu silloin tällöin pahoja ilman saasteesta johtuvia katastrofeja. Myös eräs suurpatojen aiheuttamista ekosysteemihäiriöistä on fluoriin liittyvä. Toinen herkkä indikaattori on jäkälistö. Oulussa on tehty tärkeä havainto, jonka mukaan fluorisaaste voidaan todeta mittaamalla hammaskiilteen fluoripitoisuus. Molybdeeni paSUOMEN LUONTO 2/75. 1 ntiassa väestö saa eräillä alueilla liikaa fluoria vedestä ja ilmaan nousseesta maapölystä, jolloin keski-ikään ehtineillä on vaikeita Juusto-oireita. Niiden seuraan näyttää liittyneen myös fluori, maankuoressa yleisesti esiintyvä ja varsin harmittomana pidetty alkuaine. Eräissä kasveissa tämä on normaali reaktio ja muutamien trooppisten kasvien suuri myrkyllisyys perustuukin juuri orgaanisiin fluoriyhdisteisiin, fluoroasetaattiin ja fluorositraattiin. Hampaistoa voidaan siis käyttää indikaattorina. Joidenkin tutkijoiden mielestä fluori olisi ollut muutamissa katastrofeissa tärkein saaste. KASVITKIN OVAT HERKKIÄ limaan päästetty fluori vaurioittaa helposti myös kasvikuntaa. Mehiläiset saavat fluorisaastetta kukista, joihin se on laskeutunut il masta. Jo ennen kuin kasveissa näkyy myrkytyksen merkkejä, niihin on saattanut kerääntyä huomattavia fluorimääriä, jotka siirtyvät ravintoketjun s«;uraavaan portaaseen. Vaikka maaperässä aina on luonnostaankin fluoria, on todettu että lannoitteiden mukana si ihen tuleva on kasveille helpommin liukenevassa muodossa. Epäillään, että pato muutti maaperän vesitaloutta ja pH :ta alkalisemmaksi, jolloin molybdeenia imeytyi enemmän pääravintona käytettyyn durraan. Monet tekijät vaikuttavat fluorin käyttäytymiseen; esimerkiksi maaperän happamuus lisää fluorin liukoisuutta ja boori muodostaa sen kanssa kasveihin helposti si irtyvän kompleksiyhdisteen. Vaikka mehiläisiä uhkaa useammin hyönteismyrkkyjen aiheuttama myrkytys, näiden kahden vahinkotekijän vaikutukset voidaan erottaa toisistaan. Yhdysvalloissa Montanan osavaltion hienot keltamännyt ovat vaurioituneet pahoin eräissä kansallispuistoissa. FLUORISAASTE LÄHTEE KIVIKEHÄ~Ä Pahimmat fluorisaasteen lähteet ovat metalliteollisuus, erityisesti alumiini ja terästeollisuus, fluoripitoisia fosfaatteja käsittelevä lannoiteteollisuus, tiili-, lasija keramiikkateollisuus sekä rakettimoottorit, joiden polttoaineseoksessa on fluoriyhd,steitä. Hollannin kuuluisilla koristekasviviljelmillä ollaan huolestuneita, sillä tulppaanit, gladiolukset, krookukset ja freesiat ovat osoittautuneet hyvin herkiksi. Joillakin kasveilla on kyky imeä erityisen voimakkaasi: fluoria maaperästä
Saattaa ollakin, että erittäin pienet fluorimäärät ovat välttämättömiä ainakin joillekin eläinlajeille, mahdollisesti myös ihmiselle, mutta tiedetään, että nämä ovat murto-osa siitä määrästä, minkä jokainen ihminen päivittäin saaravinnostaan. Eläinten aktiivisesti toimivat kudokset sisältävät yleensä hyvin vähän fluoria. Valtaosa fluoraavista kaupungeista on Yhdysvalloissa. Saasteena esiintyvän fluorin mllllrll on viime vuosikymmeninll lisll.llntynyt huomattavasti koko maailmassa. Elävän luonnon perusominaisuus on, että eliöt eivät ole täysin maaperän tai ravintonsa ainepitoisuuksien armoilla, joitakin aineita kootaan aktiivisesti, toisia taas pyritään poistamaan monin keinoin. D (Tietoja käytetystä kirjallisuudesta sekä -eripainoksia mainitusta artikkelista saa kirjoittajalta.) 121. ASJA Kbl N6N t=,. Tämän vuoksi on tärkeätä varmistautua siitä, että tällä toimenpiteellä ei aiheuteta vahinkoa ympäristölle. Tänä keväänä Vesihallitus on jo lausunnossaan varoittanut mahdollisista ympäristövaaroista. Ne ovat kaupunkeja, jotka laskevat veteen satoja muita myrkyllisiä aineita. Fluoraus pyrkii olemaan nopea korvikeratkaisu, joka ei vaikuttaisi hammasmädän syihin. Yleensä haittavaikutuksia arvioitaessa on1 Fluorin vaikutuksia ihmisen hampaistoon ja ylejseen terveydentilaan olen käsitellyt Medisiinarin tämän vuoden 3. On esimerkiksi todettu, että fluori estää joitakin magnesiumin puutteesta johtuvia oireita rotilla. kin liiaksi kiinnitetty huomiota suoranaisiin myrkylITsyysvaikutuksiin, vaikka lajien ekologiselta kannalta tärkeiden ominaisuuksien muuttuminen voi olla monin verroin tärkeämpää populaatioiden säilymisen kannalta. Suojautumismekanismit toimivat tehokkaasti kuitenkin vain niissä pitoisuuksissa, joihin populaatiot ovat sopeutuneet. 7-1 .4 milligrammaa fluoria. numerossa.H. optimaalisesta fluorin saannista, tulisi selvittU tarkkaan yleisten ja paikallisten tekijöiden vaikutus vllestön saamaan fluorimll.llrll.lln. Erittyminen munuaisten kautta, sitoutuminen epäaktiivisena luustoon sekä kertyminen hiuksiin, kynsiin ja ihon uloimpiin kerroksiin ja sitä tietä poistuminen ovat mekanismeja, jotka normaalisti suojaavat eläimiä. Hieman aiottua suuremmat pitoisuudet ovat laboratoriokokeissa tappaneet kirjolohia, hidastaneet niiden kehitystä tai saaneet aikaan epäkypsien poikasten kuoriutumisen munasta. 1:./<-ASU/.IA/l./€:N JA /-H UK.Jt. Vaikka siis esimerkiksi fluori ei tappaisi yhtään sammakkoa tai kalaa, koko populaatio voi romahtaa, jollei se ehdi kehittyä ennen petojen ilmaantumista tai talven tuloa. SUOMEN LUONTO 2/75 IHMINEN ,,FLUO RI · JA HAMMA~MÄTÄ Nyt kun fluoriyhdisteitä on ruvettu käyttämään hammasmätää vastaan, on painotettava, että tämä ei ole fluorin puutteesta johtuva sairaus, vaan monet muutkin maaperän hivenaineet vaikuttavat joko edullisesti tai haitallisesti hampaiston terveyteen. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan juuri suunniteltu fluoripitoisuus ( 1.0-1.5 mg Fil) hidasti sammakonpoikasten kehittymistä lähes parilla viikolla. FLUORI JA ELÄVÄ LUONTO Valtameret sisältävät litraa kohti 0. Puolet tästä määrästä on sitoutuneena magnesiumiin MgF-ioniksi ja epäillään, että muitakin tärkeitä ionivuorovaikutuksia saattaa esiintyä. Kun laboratoriokokeissa on to· dettu ainakin kalsiumin ja magnesiumin suojaavan vesieliöitä fluorin haittoja vastaan, otaksutaan, että tämä pitäisi paikkansa myös merissä. Ratkaisuna se on tyy· pillisesti kovaa teknologiaa. Huolimatta siitä, että fluoria esiintyy pieniä määriä kaikkialla, sen positiivinen merkitys eliökunnalle on yhä osoittamatta. H l/./6f!M/.-l1',_y[WN'(KSGf /tARJ/t)..J..€: Ihmisen vaikutus fluorin kiertokulkuun luonnossa. FLUORAUS ON LUONNOTONTA Kun fluori on maankuoren kahdenkymmenen yleisimmän alkuaineen joukossa, voi tuntua ihmeelliseltä, miksi se niin herkästi silti aiheuttaa monenlaista vahinkoa. Eläinkokeiden suorittaminen on lisäksi hyvin vaikeata ja tuloksien tulkinnassa on syytä noudattaa varovaisuutta, sillä ravinnon puhdistaminen kaikesta fluorista muuttaa ruoan koostumusta muiltakin osin huomattavasti. Ne, jotka kannattavat yleistä talousveden fluoraamista, kuittaavat ympäristövaikutukset usein väittämällä, ettei toimenpiteestä ole todettu ympäristöhaittoja muualla kuin ehkä laboratoriokokeissa. Jos fluoria lisätään talousveteen, on aina kysymys sellaisesta pintavedestä, jossa aiemmin ei ole ollut juuri ollenkaan tätä alkuainetta ja jossa lisäksi on niukasti muita, fluorin haitoilta suojaavia aineita, esimerkiksi kalsiumia ja magnesiumia. AJ..K.UP6RJJ~ 1-VDNTOöN F-Pl!l>i%-T F05FöR.1,1-,1WNOtrTY:T S"1>€, lfW ~ . hensi liian suurten {luorimäärien aiheuttamaa sairautta. Kun puhutaan (hampaiden kannalta) ns. Tärkeimmät terveyttä edistävät tekijät ovat monipuolinen vähäsokerinen ravinto sekä hyvä suun puhtaus.' Fluorin lisääminen talousveteen hammasmädän vastustamiseksi on otettu kansanterveystyön suunnitelmaan. W. Silloin on vaikeata osoittaa, mikä on kokeessa syntyneen sairauden todellinen syy. Fluorin käyttömuodoista lisäys talousveteen on ainoa, jossa suurin osa menee suoraan luontoon. Suomessa ei pidä tieten tahtoen seurata vaarallista kehityssuuntaa, vaara sille ajautumiseen on muutenkin koko ajan olemassa. Kasvien osalta fluoria ei pidetä välttämättömänä, eikä eläintenkään osalta ole voitu yksiselitteisesti osoittaa yhtään fluorin puutteesta johtuvaa sairautta. Vaikka pienten fluorilisäyksien vaikutusta elolliseen luontoon on tutkittu vasta vähän, selviä tuloksia on kuitenkin niin paljon, että ne kehottavat varovaisuuteen, toimenpiteestä pidättäytymiseen. Tämä osoittaakin oikeastaan sen, miten vähän alkuaineen yleisyyden perusteella voi päätellä sen osuudesta biologisiin reaktioihin. Ihmistyövoimaa välttäen syötetään automaateilla aine veteen, ihmisten saama hyöty ja haitta lasketaan raakoina keskiarvolukuina, toimenpiteen riskiryhmät jätetään kartoittamatta ja hoitamatta ja kustannusarvioissa otetaan huomioon vain lyhyen tähtäyksen vaikutukset. F-P11ri1Sc:-r. Toinen paljolti tuntematon asia on mahdollisten yhteisvaikutusten esiintyminen, esimerkiksi vesistöjen lisääntyvän happamuuden kanssa. Miten siellä fluorilla vaikutusta olisikaan, kun kalat kuolevat muutenkin ! Siitä huolimatta juuri Yhdysvalloista on viime vuosina tullut varoittavia tutkimuksia
Koska markkinamekanismi ei ole johtanut enempää luonnon kuin inhimillisten voimavarojen järkevään käyttöön, on se korvattava. Raportin tekijät, Clevelandin yliopiston professori Mihajlo Mesarovic ja Hannoverin yliopiston professori Eduard Pestel toteavat, että maailmasta on muodostumassa systeemi maailmanjärjestelmä, jossa jollakin alueella paikallisluontoisina tehtävät ratkaisut vaikuttavat ihmisten elämään muuallakin maapallolla. Markkinateorian oletuksen mukaan näet markkinahinta asettuu tasolle, jolla vaihtotapahtumaan osallistuvat yksiköt saavat kaupankäynnistä suurimman hyödyn, koska jokaisella yksiköllä on yhtä suuri mahdollisuus vaikuttaa markkinahintaan. IHMISEN TALOUDEN TAVOITTEET JA KEINOT Taloudellisen toiminnan enstStJatsena päämääränä on inhimillisten perustarpeiden tyydyttäminen, mikä tapahtuu luonnonvaroja hyödyntämällä. Niin liauan kuin tavoitteena oli vain kansantuotteen markkamääräinen maksimointi, se saavutettiin yksinkertaisesti maksimoimalla tuotantoprosessiin otettujen luonnonvarojen määrä eikä markkinamekanismissa juuri havaittu puutteita. Matti Sipponen Uuteen talousjärjestelmään Kun ns. Siten yksittäisten kriisitapausten ratkaisuyritykset irrallaan muista esiintyvistä ongelmista eivät enää onnistu. Tiedämme kyllä periaatteessa, miten monet uusiutumattomat luonnonvarat voitaisiin korvata, mutta korvikkeiden valmistus vaatii valtavasti kallista energiaa sekä kansainvälisessä kaupassa kokonaan uusia suhteita, joista korvikkeiden saatavuus pitkälti riippuu. Köyhempiin lähteisiin siirtyminen kasvattaa myös jalostuksessa syntyvän jätteen määrää pahentaen luontoon kohdistuvaa kuormitusta. Mesarovic ja Pestel ovat kehittäneet korkeimmalle länsimaiselle tietämykselle perustuvan tietokonemallin. Raportin ajatuksia esitellään ohessa. Vaatimukset paremmasta tasa-arvosta sekä elämän henkisen ja aineellisen laadun turvaamisesta ovat paljastaneet markkinamekanismin puutteet. valkuainen, paperi ja pääomatavaratl. Korvikkeiden kehittämistä on hidastuttanut myös monien talousmiesten usko, että kohoava hinta tekee yhä köyhempien raaka-ainelähteiden käytön taloudellisesti kannattavaksi. Myöskään markkinamekanismi ei johda tuotantotulosten tarkoituksenmukaiseen jakoon: poteehan rikkaiden maiden maatalousja teollisuustuotanto juuri niiden tuotteiden menekkivaikeuksia, joita kipeästi tarvittaisiin muualla maapallolla (esim. Ongelmien monimutkaisuuden ja laajuuden takia on mahdotonta arvioida tehtävän ratkaisun vaikutusta tulevaisuudessa pelkän intuition varassa. Vastakehitettyä tietokonetekniikkaa käyttäen raportin tekijät päättelivät, että tähänastinen ohjailematon taloudellinen kasvu johtaa tuhoon vielä nopeammin kuin ankarimmatkaan tuomiopäivänprofeetat olivat uskaltaneet ennustaa. Markkinatalousmaissa on markkinamekanismin eli kysynnän ja tarjonnan perusteella syntyvä hinta opastanut, mihin luonnonvaroja tulisi käyttää ja miten hyvin siinä on onnistuttu. Tarvitsemme kokonaan uutta ajatustapaa, jossa luonnon ja ihmisen syvällinen yhteys omaksutaan taloudellisenkin järjestelmän kehittämisen lähtökohdaksi. Rooman Klubi julkaisi ensimmäisen raporttinsa "Kasvun rajat" (Tammi 1973), vastaanotto ei ollut kovinkaan ihastunutta. Ensimmäisen raportin monien puutteiden joista osa johtui teknisistä vaikeuksista, osa lähtöolettamusten liiallisista yksinkertaistuksista opettamina Rooman Klubi julkaisi viime vuonna ns. toisen raporttinsa, jossa etsitään ihmiskunnalle sellaista tulevaisuutta, joka ottaisi huomioon sekä taloudellisen tasa-arvoisuuden että luonnonvarojen rajallisuuden. MESAROVIC & PESTEL -MALLI Tähän asti on hallituksilta ja suunnittelijoilta puuttunut selkeä tavoite ja keinot ohjata taloudellinen kasvu i_hmisystävällisemmille urille. Uudelleenkierrätys ja synteettisten aineiden valmistus lisäävät luonnonvaran riittävyyttä, mutta jälkimmäiset ovat luonnontaloudelle tuhoisia. On selvää, että tietoSUOMEN LUONTO 2/75. Tuotannon rationointia ja teknistymistä suosimalla markkinamekanismi on aiheuttanut työttömyyttä supistaen siten ihmisten mahdollisuutta päättää tulevaisuudestaan. Sen avulla he arvioivat subjektiivisten valintojen ja erilaisten mahdollisten tapahtumien seurauksia tulevaisuudessa luomalla skenaarioita eli tulevaisuudenkuvia. Monien luonnonvarojen hinta on niin korkea, että vain rikkaat maat voivat ostaa niitä. Jos markkinamekanismi toimisi oletusten mukaisesti, luonnonvaran vähetessä sen hinnan pitäisi kohota, jolloin tuottaja yhä suuremman voiton toivossa lisäisi luonnonvaran tarjontaa nopeuttaen sen loppumista. Raaka-ainelähteen köyhtyessä tarvitaan kuitenkin entistä enemmän pääomaa ja energiaa uusien lähteiden etsimiseen ja jalostamiseen, jolloin uuden lähteen käyttöönotosta saatava markkamääräinen ja energiassa mitattu tuotannonlisä lähenee nollaa. Rooman Klubin toisessa raportissa, jonka kansanpainos on ilmestynyt suomeksi kirjana Ihmiskunta tienhaarassa, osoitetaan yksi tapa muuttaa vallitsevia talousjärjestelmiä. Päätöksentekijä tarvitsee siihen tietokoneen apua. Kohoava hinta puolestaan sopeuttaisi markkinoita kysyntää vähentämällä luonnonvaran loppumiseen esimerkiksi nopeuttamalla korvikkeiden kehittämistä ehtyvälle luonnonvaralle. Olemme tuhlanneet alihinnoiteltuja luonnonvaroja. Näin ei ole tapahtunut, vaan moni luonnonvara on yhtäkkiä todettu yllättävän niukaksi ja siten arvokkaaksi tai käytetty mistään välittämättä loppuun esimerkiksi valaita uhkaa tämä kohtalo. Luonnonvaralle on annettu arvoa vasta sen ollessa tuotantoprosessissa; raakaainevarastona se on ollut jokseenkin arvoton. 122 REAGOIKO MARKKINAMEKANISMI MUUTOKSEEN KYLLIN NOPEASTI. 187). Luonnonvaran niukkuuden muuttuessa suhteellisesta absoluuttiseksi sitä ei enää yksinkertaisesti ole eikä edes markkinamekanismi voi lisätä sen riittävyyttä. Skenaariot helpottavat eri vaihtoehtojen suotavuuden ja todennäköisyyden vertailua; ennusteita ne eivät ole. Samoja kysymyksiä on käsitelty myös ns. Tokion raportissa,jota on aikaisemmin esitelty Suomen Luonnossa (4/1974, s. Ei yksin markkinatalousmaissa ole luotettu markkinahintamekanismin kykyyn ohjata luonnonvarojen käyttöä, vaan myös keskusjohtoisissa talousjärjestelmissä on käytetty ja käytetään edelleenkin markkinatalousmaista saatua hintainformaatiota apuna luonnonvarojen kohdentamisessa. Yksi selitys markkinamekanismin epäonnistumiseen varsinkin uusiutumattomien luonnonvarojen todellisen niukkuuden ilmaisemisessa on se, ettei tuotantoprosessiin otetuille luonnonvaroille ole tehty arvonpoistoja eli kuoletuksia, jotka olisi sitten voitu sisällyttää hintaan. Markkinamekanismi ei hajauta luonnonvaroja koskevaa päätöksentekoa kansainvälisessä kaupassa. Keskeiseksi talousteoreettiseksi ongelmaksi on muodostunut rajallisten luonnonvarojen jako parhaalla tavalla ihmisen lähes rajattomiksi kuviteltujen tarpeiden tyydyttämiseksi
Analyysi paljasti myös ö ljyn hinnan olleen ennen öljykriisiä luonnottoman alhaisella tasolla. Kehitysmaissa öljypula merkitsee mm. (1975): Ihmi;kunta tienhaara;;a. Tarkasteluun ei sisältynyt myöskään markkinamekanismi, joka valitettavasti on luonnonvarojen hyödyntämistä tällä hetkellä ohjaava realiteetti. Rooman Klubin ensimmäistä raporttia arvosteltiin ennen kaikkea siitä, että se tarkasteli homogeenisena kokonaisuutena maailmaa, joka oli pirstoutunut kulttuurisesti, taloudellisesti ja poliittisesti lukuisiksi sirpaleiksi. Nykyistä taloudellista kasvua Mesarovic ja Pestel vertaavat syöpäkudoksen kasvuun. Tämän strategian seurauksena pääoman ja teknologian puute ehkäisisivät köyhien maiden hyvinvoinnin kasvun. Optimihintataso olisi noin puolet korkeampi kuin I970-luvun alussa vallinnut hintataso. ja Pestel, E. Hyvinvoivalla maailmalla ei ole moraalista oikeutta tuomita kehitysmaiden ihmisiä nälkäkuolemaan; kehitysmaille on pienempi paha kärsiä taloudellisen kasvun väistämättömät haitat. Kokonaiskustannukset olisivat tällöin 2 500 miljardia dollaria. Koska soveltuvan politiikan määräisi kulloinkin valitun tarkasteluaikavälin pituus, uutta talousjärjestelmää ei voida rakentaa tälle pohjalle. Koska inhimilliset ja luonnon resurssit ovat erilaiset eri puolilla maapalloa, tapahtuisi orgaaninen kasvukin eri lailla maapallon eri osissa. Mesarovic ja Pestel ovat sovelt:aneet malliaan uuteen talousjärjestelmään johtavan kehitysstrategian löytämiseksi. Toisessa raportissa nämä puutteet on korjattu. kcm~_en i_lm_ai~ema_ tulevaisuus riippuu m~_sta __ _tO~!as101st~ JOtk_a . Nykyään on optimitaso ylitetty moninkertaisesti sillä seurauksella, että öljyä omistamattomat maat eivät voi ostaa riittävästi öljyä. 5. Mesarovic ja Pestel näkevät maailmansysteemin ja orgaanisen kasvun välillä toiminnallisen analogian. Tähän päämäärään pyrittäessä on ajallisesti lähellä olevat ratkaisut tehtävä globaalin tavoitteen sallimissa rajoissa myös meillä Suomessa. Vasta vuoden 2000 jälkeen aloitetun avun kokonaiskusSUOMEN LUONTO 2/75 tannukset olisivat 10 700 mrd dollaria. Mesarovic ja Pestel korostavat, että orgaaninen kasvu saattaa joJ1taa maailman pulmatilanteen ratkaisuun. 6. KIRJALLISUUTTA Mesarovic, M. Tarpeiden ja resurssien muuttuessa myös tavoitteet muuttuvat, joten orgaaninen kasvu on dynaaminen prosessi, jossa jokainen sukupolvi asettaa tavoitteet seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi se hyödyttäisi nykyään rikkaita maita, joiden hallussa on yli 50 % maailman resursseista. Mallin pääpaino on tulevai;uude;;a mahdolli;e;ti ;attuvien tapawten kuvaami;e;;a. uusiutumattomien luonnonvarojen anteeksiantamatonta haaskausta. Toistaiseksi tunnetuista keinoista nopein tapa tasoittaa vallitsevat kehityserot on väestönkasvun säätely ja kehitysmaiden eriytynyt taloudellinen kasvu. Orgaanisen kasvun strategian peruspiirteet ovat kasvutapahtuman luonteen selvittäminen sekä globaalisen kehityksen säätely valtioiden välistä riippuvuutta voimistamalla. Malli;;a otetaan huomioon myö; maailmanjärje;telmän kyky ;opeutua uwiin tilantei;iin. Rooman Klubin toisessa raportissa esitetty analyysi öljyn hinnan korotuksista osoittaa selvästi, että yhteistyö tarjoaa kaikille maille suopeammat kehitysvaihtoehdot kuin ·konflikti. Mikäli investointiapua annettaisiin jatkuvasti 50 seuraavan vuoden aikana, kokonaiskustannukset nousisivat 7 200 miljardiin dollariin. Pelkkä rahallinen apu on kuitenkin kovin laiha lohtu, sillä todelliset ongelmat ovat sosiaalisella tasolla. Mallm olenna1s1mmat piirteet ovat: A. Orgaaniseen kasvuun siirtyminen on ideologisesta spekulaatiosta vapaa tie kohti tasapainoisesti kehittyvää maailmanjärjestelmää. Jos investointiapua ryhdyttäisiin antamaan nyt heti, kehitysmaat voisivat saavuttaa omavaraisuusasteen vuoden 2000 tienoilla. Näi;tä rakennetaan hierarkinen monita;omalli. 3. Vain joihinkin tuotteisiin kohdistuvat hintojen nousut eivät kuitenkaan johda investointien nousuun kehitysmaissa sille tasolle, jolla niiden ongelmat voitaisiin ratkaista. C. ,Resurssien hinnoista voitaisiin sopia sopimuksin eikä luonnonvarojen omistajien kartellien avulla. Maailma on e;itetty toi;tema kam;a vuorovaikutulue;;a olevina kymmenenä alueena. Jos maailmansysteemissä päästäisiin orgaanisen kasvun periaatteen toteutumiseen, tyrehtyisi jossakin esiintyvä epätoivottava eriytymätön kasvu ja sen koko maapallolle aiheuttama uhka eriytyneen kasvun riippuvuussuhteiden avulla. Tulevaisuus näyttää, miten tässä onnistutaan esimerkiksi YK:ssa, jossa on jo sovittu uuden taloudellisen järjestelmän perustamisesta. 4. Muista piittaamattomaan itsenäisyyteen ei kansoilla eikä yksilöillä ole enää varaa. Orgaanisessa eli eriytyvässä kasvussa soluryhmät erila_istuvat rakenteeltaan ja to1mmnaltaan elmten tarpeiden määräämällä tavalla, jotka puolestaan määräytyvät koko eliön tarpeista. Kui lua voitaisiin pienentää investointiavulla rikkaista köyhiin maihin. MESAROVIC & PESTEL -MALLI JA UUSI TALOUDELLINEN JÄRJESTYS Uuden taloudellisen järjestelmän vaatimisen perustana on ollut hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen poistaminen maailmasta. B. Weilin + Göös. elintarviketuotannon välitöntä laskua. Nollakasvustrategia vakiinnuttaisi tämän hetken epätasa-arvon ja johtaisi siten poliittisen jännityksen kasvuun. Lyhykäisesti esitettynä he päätyivät orgaanisen kasvun strategiaan seuraavista syistä: 1. Hidastelulla emme tosiaan voita mitään. Teollisuusmaiden kerskakulutukseen sisllltyy mm. Orgaanisen kasvun vastakohta on eriytymätön kasvu, jolloin solu jakaantuu jatkuvasti ilman solujen organisaatiotasossa tapahtuvia muutoksia. 2. koneen käyttäjä syottaa suhen. Teollistuneissa yhteiskunnissa ~lisi siirryttävä sivistyksellisen ja sosiaalisen kasvun parantamiseen, mutta uusia luonnonvaroja vaativa kasvu olisi keskitettävä kehitysmaihin. Eriytymätön kasvu on vain määrällistä, ei laadullista. Luonnonvaroja omistavien maiden kartelleihin perustuva talousjärjestelmä on periaatteessa toisia hylkivä sekä luo uusia rikkaita ja köyhiä. En tektJÖtden väliset riipp_uvuussuh_teet sitä ~astoin ovat objektiiv1S1a. Voisimme koettaa selviytyä vanhalla järjestelmällä sopeuttamalla sen toiminnan aina uuden tilanteen vaatimalla tavalla. 123. Nykyisen taloudellisen järjestelmän jatkaminen johtaa rikkaiden ja köyhien maiden välisen kuilun kasvamiseen. Työttömyyden lieventämiseksi kehitysmaissa tarvitaan välttämättä niiden oloihin sovellettua teknologiaa. Strategian kustannukset tulevat olemaan enemmän poliittisia kuin taloudellisia, sillä keskinäisen vuorovaikutuksen lisääminen merkitsee myös keskinäisen riippuvuuden lisäämistä. Orgaanisen kasvun strategia ei voi toteutua ilman pitkän tähtäimen päämääriä. Ne on tietoisesti valittava! Asenteiden ja tavoitteiden vallankumous on välttämätön. Orgaanisen kasvun malli on saatu luonnossa esiintyvästä kasvuprosessista. Jako on tehty alueiden taloudellisen kehityksen, ;o;iaali;poliitti;ten ja maantieteelli;ten ehtojen ;ekä tulevai;uuden ongelmien ;amankaltai;uuden pohf1lta. Jotta orgaanisesta kasvusta tulisi maailman suunnittelussa käyttökelpoinen väline, tarvitaan maailmanjärjestelmässä kansainvälistä työnjakoa, joka sisältää tuotannon sopeuttamisen optimaalisesti paikallisiin raaka-ainevaroihin ja työntekijöiden määrään globaalisesti. Teollisuusmaat puolestaan voivat kehittää vaihtoehtoisia energian_ tuotantomenetelmiä tuomansa öljyn turvm. Malli;;a pyritään kuvaamaan tärkeimpien alueel/i;een kehityk;een vaikuttavien tekijöiden joukko
Sittemmin elikot yleistyivät ja olumpialaisten aikaan omakotitalomme puutarhassa saattoi parhaimmillaan marssiskella 510 yksilöä, joskus vielä enempikin. Tämän vuoksi äärimmäisen tervetulleita ovat jokikiset havainnot pi ikkisestä ystävästämme kaikkialta maastamme. Suomen siilikannan nykytilannetta ei ole selvitetty. Kirkonkylän raitilla kirjaston ja apteekin välillä (3 km) näkyy lähes päivittäin ainakin yksi latistettu otus. Tarkoituksenamme on ensinnäkin kartoittaa mahdollisimman tarkoin siilin levinneisyys Suomessa. Mutta korostamme vielä, että kokonaiskuva siilimme nykytilasta voi rakentua vain mahdollisimman monien yksittäishavaintojen varaan. Tiedämme, että siilikantamme ovat muutamassa vuodessa huimasti harventuneet, mutta ainuttakaan selvitystä siiliemme nykytilasta ei ole tehty. A5ko Kaikwalo SUOMEN LUONTO 2/75. Itse asiassa tämän kampanjan tarkoituksena on saada siilistämme irti niin paljon kuin mahdollista .. Runsaslukuiset pesueet ovat harventuneet puutarhoista tai laji on kaikonnut seudulta tyystin. Vähitellen kauppamiesten artikkeleina matkasivat myös elävät siilit. I 960luvun puolivälissä eläimet vähenivät. Ja huikea kirjetulva tulisi osoittaa joko tänne liiton toimistoon (Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Hel5inki 10) tai suoraan allekirjoittaneelle (010.Joki, 12700 Loppi) . Kesäaikana ehdottomasti runsaslukuisin maantielle litistynyt luontokappale on siili, joka piikkiseen suojapanssariinsa turvaten ei osaa noteerata pikitiellä kiitävää moottorihirviötä viholliseksi. On tavallaan paradoksaalista, että samalla kun siili jatkuvasti on laajentanut levinneisyyttään, lajin kannat ovat viime aikoina voimallisesti vähentyneet. Siilinhlln tuntevat kaikki, eikll kukaan toivoisi sen hllvillvlln. Ihmisen ansiosta siilin levinneisyys on laventunut meidän päiviimme asti. Siksi kaikki ovat yhtä tärkeitä riippumatta siitä, lukeeko postileimassa Espoo eli Enontekiö. Siilien liikenneturmien merkitys tiedetään, mutta erityisen tähdellisiä olisivat jälleen lukumäärätiedot, siis määrätyllä tieosuudella todettujen uhrien määrä päivittäin, viikottain tai eri kesinä. Tällä haavaa yhtenäisen levinneisyysalueen pohjoisrajan ounaillaan kulkevan summittain Oulun-Kajaanin korkeudella, mutta yksittäisiä havaintoja on kertynyt paljon ylempää; tiedetäänpä siilin satunnaisesti talvehtineen jopa Utsjoella. Aikoinaan kuulut roomalaiset kävivät kiivasta kauppaa siilinnahkoista, jotka olivat käyttökelpoisia kapineita villan karstaa-. Ja molempiin ilmiöihin merkittävin syyllinen on ihminen. Siilihän kuuluu niihin nisäkkäisiin, jotka kehittyivät nykyiseen muotoonsa varsin varhain. Toisena kohteena on lajin runsaus nyt ja aiemmin, mikä todennäköisimmin tulee kuvastamaan taantumista. Kyselyä johtaa Asko Kaikusalo, joka taannoin aivan vastaavalla menetelmällä hahmotteli liito-oraviemme nykylevinneisyyden (Suomen Luonto 4-5/1973). misessa. Eri syistä siilejä siirreltiin ja istutettiin edelleenkin pihamaan lemmikeiksi yhä uusiin kohteisiin. Sama ilmiö on todettu myös låntisessä naapurimaassamme. Ohjeita ja pyyntöjä on vaikea luetella, mutta ehkäpä jonkinlaiseksi osviitaksi aloittelevalle kirjoittajalle käy seuraava, täysin tuulesta temmattuja vain allekirjoittaneen utopistisia haaveita edustava kirje: "Tänne Kinkisen kunnan Känkämäelle ensimmäiset siilit ilmestyivät ennen sotia, joskus I 930-luvulla. Koirat niitä hätistelivät, vaan tuskin saivat hengiltä. Suomalaiset luonnonystllvllt ovat jo pitklllln olleet huolissaan siilistll, joka tuntuu vähenevän. Sama on todettu Ruotsissa, missll myös tutkimukset ovat vahvistaneet epllilyksill. Jo kauan ennen ensimmäistä kaksijalkaista kelpo piikkiniekat tallustivat kamarallamme suunnilleen samannäköisinä kuin tänä päivänä. Jo muutaman vuoden ajan luonnonharrastajat ovat panneet merkille siilien vähentymisen Etelä-Suomessa. Suomen Luonto palaa vuoden loppupuolella siiliin ja esittelee tuloksia. Erityisen toivottavia olisivat kaikki lukumääräarviot kantojen vaihteluista, ja aina parempi, mikäli tapahtumille osataan kuvailla myös taustatekijöitä. Siksipä Suomen Luonto kllllntyy lukijoidensa puoleen pyytllen kaikenlaista siilitietoa. Suuri siilikysely: letka nähnyt siilejä. Viime vuosina ei siilejä isommin ole näkynyt, toissa kesänä näin kerran yhden, tänä kesänä vähemmin. Nimenomaan jälkimmäisen merkityksen havaitsee jokainen autoilija meilläkin. Kuikkalainen." On selvää, että monen itseään kunnioittavan luonnonharrastajan mielestä moinen siilikysely voi tuntua typerän tarpeettomalta, olletikin kun lajista ei koskaan ole tullut tehtyä kunnon muistiinpanoja. Liekö syynä se, että samaan aikaan naapurin äijä alkoi syytää säkkikaupalla höntiäismyrkkyjä vainioilleen. Tulevaisuudessa sitä on tarkoitus jatkaa muillakin mahdollisilla areenoilla. Kookas piikkiniekka lienee hyönteissyöjistämme historiallisesti merkittävin. Siellä tilannetta on tutkittu, ja lajin dramaattiseen harvenemiseen on keksitty ainakin kaksi syytä: hyönteissyöjien ravintoketjussa rikastuvat ympäristömyrkyt sekä lisääntynyt liikenne. Suojelutyö voidaan perustaa vain tosiasioihin. Viime vuosisadan loppupuolella lajia tavattiin harvinaisena vain Etelä-Suomessa. Osittain otollisen ilmastovaiheen, mutta ennen kaikkea ihmisen ansiosta siilit levittäytyi124 vät yhä pohjoisemmaksi. Sittemmin siilin historia myötäilee kiintoisasti ihmisen liikehdintää. Niitll aletaan nyt koota. Siispä kaikki siilien ystllvllt asialle, kaikenlaisin tiedoin. Terkkuja teitille toivoopi K. Viimeistään keskiajalla ensimmäisten piikkiniekkojen uskotaan kulkeutuneen myös Skandinaviaan. Tämän vuoksi olemme Luonnonsuojeluliiton ja muiden alan harrastajien myötävaikutuksella käynnistäneet siilikampanjan
ETSI MESIMARJOJA TUTKIJALLE YK :n ympäristönsuojelukonferenssissa Tukholmassa v. mennessä. 4) yhteyshenkilön nimi, postiosoite, puhelin. Uutisia NISÄKÄSHARRASTAJAT ALOITTAVAT Tällä haavaa maassamme ei toimi ainuttakaan yksinomaan nisäkkäisiin perehtynyttä yhdistystä. Luonnosta saatavat sadot eivät alkuunkaan vastaa kysyntää. Etsimme henkilöitä kahdelle vakanssille: 1) PÄÄSIHTEERI. Sukupuuttoon ei mesimarja sentään ole vielä katoamassa, mutta maatalouden menetelmien muuttumisen myötä sen kasvupaikat vähenevät, ja samalla menetetään koko ajan lajin arvokasta perinnöllistä vaihtelua. Kuusamon kurssien hinta on 270 ITik ja ilmoittautumisaika 14. 6. 1972 kehoitettiin valtioita tutkimaan ja tallentamaan alueensa geneettisesti arvokkaita luonnonvaroja. Kielitaitoinen tiedotusja kontaktikykyinen persoona. 6. Alkuvaiheessa toiminta keskittyy ennen kaikkea nuorten aloittelijoiden opastukseen käytännön toimissa. Ohjelma sisältää Kuusamon luonnon erikoispiirteiden esittelyä, alustukset kirjailijan suhteesta luontoon sekä vuosikymmeniä käydyn "koskisodan" tapahtumista, esitelmiä eräiden petoeläinten käyttäytymisestä ja luonnollisesti useita retkeilyjä. 75 ) II Markku Tanttu, Helsinki, kuvasta Kotavuori, Jorma Luhta kuvista Kauhaneva74, Isosaaren myllykoski ja Metsäaurattu rinne, Reijo Juurinen, Espoo, kuvasta Ulkoilijoita Espoon Kasavuorella ja Hannu Hautala, Helsinki, kuvasta Saastunut harmaalokki. Kunniamaininnat saivat : Lauri Aarnio kuvasta Sudenmarja, Kalevi K. Palkitut ovat : I M. Aiheesta kiinnostuneille tarjolla on monistepostia sekä nisäkästutkimuksen mahdollisuuksista että viime aikojen tuloksista. Parhaat on kuitenkin nyt saatu selville monien hyvien ja luonnonsuojelu järjestöille käyttökelpoisten kuvien joukosta. Kuoreen merkintä PANDA CLUB. Tähän liittyen selvitän mesimarjakasvustojen perinnöllistä rakennetta. Jos lähiseudulla (muutaman kilometrin säteellä) on marjovakin esiintymä, toivoisin siitä samat tiedot sekä etäisyyden marjomattomasta. Alander kuvasta Mustikassa, Sakari Ekko kuvasta Poromies, Hannu Hautala kuvasta Mäyrä, Tapio Huhtanen kuvasta Imatran omakotiasutusta, Eero Kemilä kuvasta Tilhet ja kuvasarjasta Jäkälänpoiminta, Per Klaesson & Bengt Olsson kuvasarjasta Heinäkurpan soidin, Jorma Luhta kuvasta Talvitulva, Seppo Pelkonen kuvasta Metsällä, Jyrki Savolainen kuvasta Piekanan pesa ja Jukka Vuokola kuvasta Saaste. Lisäksi suoritetaan tietenkin useita retkeilyjä. Heidän tarkoituksenaan ei niinkään ole perustaa virallista yhdistystä, vaan levittää ja kerätä maåmme nelijalkaisiin liittyvää alkeistietoutta. Retk.ikohteista mainittakoon Ruka, K1utaköngäs, Kalliohaisi , Julma Ölkky ja koskenlask.u välillä Käylä Juuma. 7. Suomen sisäisten ja kansainvälisten suhteiden koordinaattori. omistamamme OY NOOAN ARKIN toimitusjohtajaksi ja varainhankintamme vetäjäksi. Luonnonsuojeluihminen. Eräänä peruspyrkimyksenä on samalla luoda maamme nisäkkäitä, niiden levinneisyyttä ja runsautta valaiseva arkisto. Valta, Turku, kuvasta Ketunpentu ja Jorma Luhta, Seinäjoki, kuvasta Muuttohaukan saalistus (ks. 7 500 kuvaa. ja Kuusamossa 12.-16. Kummallekin kurssille ilmoittaudutaan suoraan Kansanvalistusseuraan, Museokatu J 8, 00100 Helsinki JO, puh. Kilpailussa palkittuja kuvia on julkaistu tämän numeron takasisäkannessa. Lisäksi annettiin kunniamainintoja. 1) paikkakunta ja kasvupaikka 2) esiintymän koko, karkea kaavio 3) versojen lukumäärä, tiheys, kasvullinen kunto, kukkiminen, marjominen tms. risteyttämälfä. Päätoimi mielikuvitusrikkaalle ja dynaamiselle henkilölle. Asiasta kiinnostuneita pyydämme ilmoittautumaan huhtikuun 20. Asko Kaikusalo ja Uolevi Skaren ovat ryhtyneet kiinteyttämään nimenomaan alan nuorten harrastajien toimintaa. VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET Suomen luonnonsuojeluliiton valokuvakilpailuun saapui n. Korvaan vastaajien postikulut. s. Tarvitsisin tietoja erityisesti kasvullisesti normaalikuntoisista, kukkivista mesimarjaesiintymistä, jotka kuitenkin tiedetään SUOMEN LUONTO 2/15 marjomattomiksi: esim. Näiden ohella lunastetaan n. Ohjelmassa on tutustumista saanston eläinja kasvilajistoon, sekä kulttuurihistoriaan ja elinkeinoelämään, Saaristomeren suunnitellun kansallispuiston esittely, tietoja Itämeren likaantumisongelmista ja Saaristomeren suunnittelukysymyksiin perehtyminen. LUONNONHARRASTAJIEN KESÄPÄIVÄT HOUTSKARISSA JA KUUSAMOSSA Ensi kesän luonnonharrastajien kesäpäivät järjestetään yhteistyössä Kansanvalistusseuran ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa Houtskarissa 2.-5. Hakemukset käsittelee Säätiön hallitus luottamuksellisina ja yhteyksiä ottaen. Toistaiseksi täysin epäviralliseen "kirjekerhoon" voi liittyä jokainen aiheesta kiinnostunut maksamalla 5 mk ps-tilille n:o 595 05-2, Nuoret Nisäkäsharrastajat / Ojajoki / Kaikusalo, 12700 Loppi, jolloin luvassa on aiheeseen liittyvää monistepostia. Kotimaassamme yksi näistä on varmasti mesimarja, kuuluisan liköörin ja liTenoaromisen hillon lähde, tuhansien suiden suosikki, Suomen marjoista maukkain. Nyt tilanteeseen on odotettavissa vähäinen parannus. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on muuttamassa organisaatiotaan varainhankinnan tehostamiseksi uhanalaisen luonnon pelastamiseksi. 7. Sen geneettisen vaihtelun osittainenkin tallentaminen edellyttää kuitenkin runsaasti perustutkimusta. Osoitteeni on: FL Jussi Tammisola, Kasvinjalostustieteen laitos, Viikki, D-talo, 00710 Helsinki 7 l , puh. 2) TALOUSPÄÄLLIKKÖ mm. Houtskarin kurssit pidetään Houtskarin kristillisessä kansanopistossa. Edellytämme ainakin aluksi sivutoimisuutta. mennessa. Mesimarjasta onkin yritetty Suomessa "kesyttää" uusi, kotimainen viljelykasvi. päivään mennessä esittämällä elämänkertansa ja perustelunsa pätevyyteensä sekä palkkatoivomuksensa osoitteeseen Markkinointi Viherjuuri, Bulevardi 6, 00120 Helsinki 12. 125. 90J 78 0l l . Tämän takia arvostelulautakunnan työ viivästyi valitettavan paljon. Houtskarin kurssin hinta on 200 mk ja ilmoittautumisen tulee tapahtua 7. Palkintoja ei annettu vain kolmelle kuvalle, vaan päätettiin jakaa 2 ensimmäistä ja 6 toista palkintoa. 90-44 l 925. 300-400 kuvaa luonnonsuojelujärjestöjen käyttöön. Kesä-elokuussa 1976 matkustan ympäri Suomea kaivamassa populaatioista näytteitä, joita tulevina vuosina viljellään koekentällä ja tutkitaan tarkemmin mm. Kuusamon kurssit pidetään Kuusamon Kansanopistossa
Elohopeasaastumisen ongelmat asettivat viranomaisemme kokeeseen, josta he eivät puhtain paperein selvinneet. Teuvo Suominen SUOME LUONTO 2/75. Kirjoittajien arvostetut työpaikat, arvostettu kustantaja ja kirjan nimi lupaavat paljon. ruotsalainen nobelfyysikko Hannes Alfven "teoreettisesti" ja Intia plutoniumpommillaan " kokeellisesti". Kirja on valtaosin keskittynyt tavanomaisten energialähteiden (ydinenergia mukaanlukien) vertailuun niin taloudellisten kuin ympäristöongelmien kannalta. Tiedon lähteille pääsemisessä ja tiedon edelleen levittämisessä luettelo varmaankin hyvin vastaa tarkoitustaan. Ja siinähän ydinkysymys onkin : pystyykö tuskallinenkaan kokemus opettamaan asiallisempaa suhtautumista johonkin tulevaan ongelmaan. USA :n ydinenergia-asiantuntijoiden tietämyksen aukkojahan on sittemmin paikkaillut mm. ) Edelleen kahteen osaan (voi. Eri kappaleiden lopussa on lukuisia harjoitustehtäviä. Esimerkiksi pidetään itsestään selvyytenä, että lämpövoimaloiden " hukkalämpö" ::,n aina hyödytöntä lämpösaastetta. Armottoman ruoskintansa lomassa Nuorteva antaa kuitenkin synninpäästöjä todeten, että juuri samoin olisivat kaikki muutkin samassa tilanteessa menetelleet istuessaan virkamiestemme housuissa. Viiteluettelossa on lyhyesti esitelty aihetta käsitteleviä kirjoja, lehtiartikkeleita ja audio-visuaalista materiaalia. Kirjasta saa vaikutelman, että kirjoitta jat ovat asiansa oppineita energiaeksperttejä. Suhtautuminen ydinenergiaan näyttää optimistiselta ja ratkaisemattomien ongelmien ratkaisuiksi esitetään tavanomaisia sr,ekulaatioita. Samoin erilaisia energian tuotantoon, varastointiin ja käyttöön liittyviä teknisiä menetelmiä ja laitteita kuvaillaan havainnollisesti. J okaisen kohdalla erikseen todetaan, että niiden yhteydessä tarvitaan energianvarastointimenetelmiä eivätkä ne osaltaan sen vuoksi voi muodostua mitenkään merkittäviksi energianlähteiksi. Miltä mahtaa nyt tuntua korkeista lääkintöym. Opetusoppaan sivuista puolet on selkeitä kuvia ja piirrostehtäviä, jotka pienin muutoksin sopinevat myös meillä opetusmateriaaliksi esimerkiksi peruskouluissa. Tekstiä lukiessaan voikin vakuuttua, että hän on perusteellisesti ja monipuolisesti perehtynyt niin itse energiaongelmiin kuin sen erilaisiin ympäristövaikutuksiinkin maapallon lämpötasapainosta aina työllisyysongelmiin saakka. : Energy, Society and the Environment, voi. Sensijaan paljon on tutkittu erilaisia kustannuskysymyksiä dollareina ja sentteinä mitattuna. Kirja on omistettu kirjoittajan seitsemälle lapselle, "jotka aikanaan tulevat tarvitsemaan energiaa." Kirjaa voi lämpimästi suositella myös muille energiasta kiinnostuneille. Ihmishengillekin saadaan eri yhteyksissä erilaisia " hintoja". Ekologia taas käsitetään moniselitteisen sanan " luonto" synonyyminä, jota energian käyttö sitten vaurioittaa eri tavoin. J o kirjan nimi antaa aiheen olettaa, että energiaa ja sen virtaamista ympärillämme olisi käsitelty erilaisten ekologisten järjestelmien käyttövoimana kuten ekologit sen ymmärtävät. 1. WSOY 1976, 279 5. Kirjallisuutta ENERGIA JA YMPÄRISTÖ OPPIKIRJOISSA NSTA (National Science Teachm Association, USA): Energy-Environment (J nidettä). Kirjoittaja toteaakin: " Ne päätökset, jotka ovat edessämme, 126 ovat varmasti tämän vuosisada·n tärkeimpiä. Itse energiakäsitettä (joskaan ei entropiaa) käsitellään laajasti. Ydinenergian plutoniumkysymyksistä esitetään joitain "vanhentuneita" tyynnyttäviä tietoja, joita energiaviranomaiset aikanaan levittivät. Tältäkin kannalta katsottuna kirja voi olla varsin hyvä. Pekka Suominen CH,-Hg + Pekka Nuorteva: Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistoHa. Yleensä kirjoittaja ei pyri esittämään mitään valmiita, absoluuttisia energiaohjelmia. "Uusia ', uusiutuvia energialähteitä, kuten vuoroveden, auringon ja tuulen energiaa käsitellään niitäkin muutamilla sivuilla. Itseasiassa, jos kirjan nimessä sana ekologia korvattaisiin sanalla ekonomia, nimi vastaisi jo paremmin sisältöä. viranomaisistamme, kun lukevat muutaman vuoden takaisista val heistaan, vääristä todistuksistaan, juonistaan, sensuroinneistaan, painostuksistaan, ulkomaisten asiantuntijoiden vääristelevistä siteerauksistaan ja luvattomista kirjoituspöytäpenkomuksistaan . 2.: Energy, lis Extraction, Conversion and Use) jakaantuvan lähdekirjan ki1joittajan J ohn M. Kyllähän ympäristökysymyksiäkin laajasti käsitellään, mutta joskus hiukan erikoisella tavalla. Aika vain on kulkemassa hei dän omaksumansa ajattelutavan ohitse. Mutta kun asiaa ei tunneta, tätä ei koeta kovin vakavaksi esteeksi voimaloiden käynnissäpitämiselle. Tosin nimi saattaa johtaa harhaan, jos lukija ei muulla tavoin ole perehtynyt ekologiaan ja ympäristökysymyksiin. Niinpä kerrotaan, että lämpövoimaloiden jäähdytysputkistoihin imeytyvät suunnattomat kalamäärät hau dataan pois näkyvistä, jotta paikalliset ympäristönsu_o_jelijat eivät aiheuttaisi ongelmia. Academic Prrn, Jne, New York. Kirjassa on lukuisia taulukoita, kuvia ja käyriä. Nuortevan kirjan nimi kuvastaa tapahtumien kahta tasoa. ), viiteluettelo (Materials Guide, 34 s.) ja opetusopas (Mini-Unit Guide, 220 s. Virheitäkin tietysti laajasta kirjasta voi löytää. Richard Wilson (Harward Univmity) ja William}. Ei oivalleta, että eri energialähteet yhdessä "vanhojen" energialähteiden kanssa voivat toimia toistensa reserveinä. Näihin syventymällä kirjasta saa myös paljon yksityiskohtaista tietoa. Tämän, itseasiassa juuri ekologisen monimuotoisuusperiaatteen ymmärtäminen ei näytä olevan kovin yleistä energiakeskusteluissa. Ainakin minussa metyylielohopeasoturin sotapäiväkirja herätti syvän säälintunteen. Tällainen on tilanne jonkin aikakauden päättyessä, ja me olemme nyt tulleet tällaiseen päätepisteeseen." Energiakysymyksissäkin olemme epäilemättä uuden aikakauden edessä, millainen se sitten tuleekin olemaan. Edellyttäen tietysti, että energiakysymysten opettaminen katsotaan meillä aiheelliseksi. Onhan kirjassa toki paljon hyvääkin. J ones (Massachusetts Institute of Technology) ( 1974): Energy, Ecology, and the En.vironment. Pakettiin kuuluu itse aihetta käsittelevä tietolähdekirja (Source Book, 280 s. Fowlerin kerrotaan toimineen jo pitkään ympäristökysymysten parissa. Energiaa käsitellään kuitenkin totuttuun tapaan eräänlaisena kertakäyttöhyödykkeenä, jota mitataan pelkästään kilowattitunteina tai kilokaloreina. , J5J 5. Myöhemmin tosin todetaan, että jäähdytysvesistössäkin elämän tasapaino saattaa kyllä vakavasti häiriintyä. Kaikki täsmällisesti kirjattuna, paikkaja päivämäärätietoineen, sanatarkkoine siteerauksineen ja kirjallisuusviittauksineen. Turtumuksesta kai johtui, että nuo rötökset tuoreeltaan ja osaksi aivan vierestäkin nähtyinä eivät silloin tuntuneet yhtä raskauttavilta kuin nyt kirjaan kirjattuina. Kirja lienee tarkoitettu myös oppikirjaksi. Suuresta tietomäärästä huolimatta itse teksti on selk,.ää ja he!Ee_olukuista. Ekologisesti " terveet" vastapainevoimalat näyttävät olevan tuiki tuntemattomia käsitteitä. Energiaongelmia käsittelevää kirjallisuutta on parin viimeksi kuluneen vuoden kuluessa julkaistu paljon myös muille kuin energiakysymysten ammattimiehille. Esimerkiksi energiaa ja ympäristöä säästävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta hän tuo esiin muutamia esimerkkejä ja toteaa sitten, että tällä alueella tarvitaan vielä uusia ajatuksia, rohkeata suunnittelua ja taloudellista tukea . USA:n kansallinen luonnontieteiden opettajien järjestö NSTA on toimittanut energian ja ympäristön vuorovaikutusta käsittelevän "opetuspaketin", EnergyEnvironment. 1975
However, similar surveys will be made in 197 6 and 197 7 in order to confirm the results obtained so far. Changes in the Distribution of Fennoscandian Mammals, Part I by Risto Cajander, Pentti Halenius, and Mikko Pryl Pages 67-72 Generally speaking, the living conditions in Fennoscandia an area roughly equivalent to the combined territories of Finland, Sweden, and Norway are more favourable than in corresponding latitudes. However, since the end of last century, its range has been expanding towards the north, partly by active introduction by man. Southern species expanded their ranges, and northern species retreated. The range of the mole (Talpa europaea) has remained unaltered in Sweden during the past hundred years. Simultaneously, an increasing amount of criticism has been directed to the one-sidedness of such plans. isodon, S. Climatic changes have had a profound elfect on the range of many mammals. Finnish Kestrels in 197 5 by Seppo Kuusela Pages 83-85 I n 19 7 4 a survey of the Finnish kestrels (Falco tinnunculus) was initiated by Luonto-Liitto, a youth organisation for conservation. Only about 50 breeding pairs were found in the surveys of 1958-1963, and practically ali peregrines of southern and central Finland have disappeared. The peregrines of the more polluted countries of Central Europe have recently shown slight tendencies of recovery; no such observations have been made in Fennoscandia. 127. Very little is known about bats either. The remaining peregrines are now nesting in open bogs, and ali clilf sites are vacant. Captive breeding of peregrines was initiated in 1974 in Sweden and in 1975 in Finland. Many traditiona! sites in the central parts of the country are gradually becoming unoccupied. During 1972-1975 the production of young has been alarmingly low. The Future of Finnish Peregrines by Marcus Wikman Pages 78-82 The population crash of the Finnish peregrines (Falco peregrinus) is a part of an almost world-wide phenomenon, caused by toxic, persistent chemicals. Inspite of a normal clutch size (2. Most probably the results reflect a rea! increase in the kestrel population. The reason for this is unknown. Apparently the actual size of the Finnish kestrel population is considerably greater, but so far no accurate figures can be given. !n the pian, conservation is only mentioned as an obstacle of rational forestry, and proper attention is not given to the principles of multiple use. Forests have been turned into fields, peatlands into forests, and young forests have replaced old stands. Originally the survey was initiated because a drastic decline in the Finnish kestrel population during previous decades was evident. The figures for 197 5 were 8 15 and 209, respectively. nattereri, Nyctalus noctula and Vespertio murinus). This is caused by the combination of a warm current along the Norwegian coast and the prevailing western winds. A total of 528 nesting sites and 116 actual nests were recorded in 1974. Dilferent feeding habits may explain this dilference. Young peregrines, bred in captivity, can be introduced into the wild in order to supplement the dwindling wild populations. !n spite of past criticism, the point of view is still very narrow. Their present ranges are not accurately known, .and nothing can be said about the possible changes in them. The hedgehog (Erinaceus europaeus) is a representative of the European fauna! type in Fennoscandia. Recently a new pian to finance forestry in 19 7 7-198 1 has been presented by a working committee of the Ministry of Agriculture and Forestry. 9-3.3 eggs per nest), an average of only one young per nest fledged in 1972-1974. nathusii). Three species of shrews (Sorex araneus, S. However, the result of 1975, an average of2.5 fledglings per nest (eight nests), may be a source of some optimism. Four species are regularly found in Finland (Myotis mystacinus, M. Elforts have been made in several countries to improve the reproduction of wild or captive peregrines. Recently man has become a decisive factor in the distribution of many mammals. Change of habitat has had even more profound elfects on some species. Each year the study areas have included new, previously uncontrolled sites. Timber production has been increased at the expense of the other uses of forests. !n Finland, however, i ts range seems to be constantly expanding towards the north. Three eastern species, representatives of the Siberian fauna! type, have been recently found (S. caecutieru and S. Altogether, the pian is an excellent example of the elforts to maximize timber production, and not to optimize the use of the forest ecosystem, as it should be. H unting has nearly or totally exterminated some fur-bearing and carSUOMEN LUONTO 2/ 75 nivorous animals over vast areas. minutissimus). Accordingly its range is relatively southern. In both countries, the first year was unsuccesful, but in 197 5 a young peregrine fledged in captivity in Sweden. Ten nesting pairs were found in 1972, 18 in 1973, 17 in 1974, and 16 in 1975. The peregrines of Central Europe feed mainly on birds obtaining their food from terrestrial ecosystems whereas the northern populations are heavily dependent on shorebirds. Other indirect elfects may be caused by traffic, pollution, disturbance, etc. The present results are encouraging, and apparently there is no longer any reason for alarm. The present level of knowledge does not allow any conclusions about their distribution and change of ranges. dascyneme, M. daubentoni, Eptesicus nil;;oni and Plecotus auritus) and occasionally three more species (M. Three fauna! types are represented in Fennoscandia: the European, mainly in the south, the Siberian in the east, and the Arctic in the north. Recent results obtained in the USA, Canada, and many European countries are encouraging. During very recent years, their numbers seem to have declined again, at !east in Sweden and Finland. For reasons not fully understood, the North-European and Baltic peregrines have sulfered unusually heavy losses. minutus and Neomys fodieru) occur practically everywhere in Fennoscandia. During recent years, practically ali of the old nesting sites and a number of potential sites have been studied again. The survey was repeated in 1975. (Continued in next issue.) Critical Time for Finnish Peregrines by Pekka Salminen Pages 7 3-77 Since 1958 Finnish conservationists have been anxiously studying the country's last peregrine falcons (Falco peregrinus) . Summaries of the Main Articles 1n This I ssue Suomen Luonto (Nature of Finland) Pu/,/iJhed by the Finnish Association for Nature Protectwn (Suomen /uonnonsuo1elu/iitto) Addrw: Fredrili.inli.atu 77 A J J 00100 H elsinli.i 10, Finland Editor: Teuvo Suominen Maximal or optimal Editorial Pag~ 65 During the past eighteen years, vanous plans to finance Finnish forestry have been presented. Five more species are found in southern and south-western Scandinavia ( M. Generally, the aquatic ecosystems are more heavily and more permanently contaminated by toxic chemicals than the terrestrial ones. Since the mid 1800's the climate of northern Europe started to become warmer and reached a peak in the l 930's. The population, once estimated at 800 or more, perhaps up to 2 000 pairs, suddenly declined in the 1950's. bechsteini, Barbastella barbastella, Pipistrellus pipi.strellus and P. Thus the figure actually reflect a steady decrease in the population. Hopefully, future elforts to save the North-European peregrines will be made jointly between ali interested countries
The proposed national park would serve research, education, recreation, and conservation. Census of Waterfowl of Northemmost Finland by Antti Haapanen Pages 108-109 The waterfowl populations of three Nordic countries were aerially surveyed in 19731975. Melanistic Moths as Indicators of Air Pollution by Kauri Mikkola Pages 89-93 More than a hundred years have elapsed since the first melanistic moth (black Biston betularius) was discovered in Manchesterin 1848. Whooper Swan, The Fabourite Species of Finnish Conservation by Antti Haapanen and Malli Helminen Pages 94-95 In the late l 940's and early 1950's the 128 whooper swan (Cygnus cygnus) was close to extinction. A technical paper on the subject will be published later. However, the figures of the whooper swan (Cygnus ognus) and the bean goose ( Anser Jabalis) refer to number of individuals. The relatively unspoiled beauty o this area, Rutajärvi-Haapasuo, is like a miniature picture of the original nature of Central Finland. Construction of artificial supports for nests has become an essential part of the conservation of osprey. The author has been studying the melanism ofFinnish moths. Practically none of the light colored moths of these species are any longer found in the urban area of Helsinki. This is an unusually high figure. Approximately 30 per cent of the swan population is known to breed. An immature female was rescued from the perils of wimer in 1970 in Kuusamo (eastern Finland). One of the southernmost breeding pairs has an interesting history. Due to the publicity given by newspapers and literature (by Yrjö Kokko, in particular) the species gained a special status in the Finnish conservation movement. It seems probable that every single swan can be spotted whereas only non-nesting geese are seen. The percentage of melanistic individuals of Oligia seems to remain constant during unvariable conditions, but changes in the environment are quickly reflected by the proportion of dark individuals. Among other more obscure species, two species (Oligia latruncula and O. The clutch size of 1975 was nine eggs more than any previously known figure. (A technical paper on the Finnish whooper swan population has been published by Haapanen, Helminen, and Suomalainen in 1973, Finnish Game Research 33.) The Proposed PatvinsuoKoitere National Park by Ari Lyytikäinen Pages 98102 In 1968 Patvinsuo, a large bog area in easternmost Finland, was protected for the purrose of including it in a future nationa park. Finnish Ospreys in 197 5 by Pertti Saurola Pages 86-88 More than 900 traditiona! nesting sites of ospreys were controlled in 197 5. The scaup populations of the Baltic Sea and the Swedish fjell region, however, are more numerous. These include, in addition to forestry, the harvesting of the peat for energy production. The succesful pairs raised an average of 2.08 young per nest (practically the same figure as in 1971 1974). Later on, moths and other insects have frequently been observed to reflect the environmental changes caused by air pollution. !n 1974 it mated with a wild male, and the pair nested succesfully in 1974 and 1975. On Table 2, information is given about nine important breeding areas. In 1973 an Advisory Board for Environmental Conservation recommended the creation of a national park which would include the bog area and ies surroundings. This species was found to be fairly abundant in certain limited areas, but totally absent in vast areas. The interesting variety of different ecosystems of the proposed park area would offer unique opportunities for excursions and studies. !n 1975 the area was studied by a team financed by the Finnish Academy of Sciences. In order to protect the nesting areas of birds and waterfowl it would be necessary to keep some areas closed during the summer months. The main aspect of the future national park would be the preservation and study of a wilderness area. The spew is rare there, too. The results obtained on two experimental areas in southern Finland indicate that the ospreys nesting on artificially supported nests were markedly less susceptible to natural disasters, such as storms, than the ospreys nesting in "natural" nests on the same areas. The maps on page 95 indicate the range of the swan population in 1950, 1965, 1970, and 1975 (the last two situations are shown on the same map). Dark individuals are sometimes found in unpolluted areas, but light individuals have never been found in polluted areas. About eight per cent of the pairs trying to breed were unable to produce eggs. The lack of suitable trees to support the huge osprey nests is becoming more and more evident. The reasons for this are unknown, but in addition to pesticides, climatic conditions are suspected. It !ies relatively close to Jyväskylä where more than 30 000 students are studying in schools of different educational levels, including university. Many territories have become vacant since no suitable trees are available. strigilis) have been found to be melanistic in certain areas in Finland. More open access, however, would be pern:)itted on the islands of adjacent Lake Koitere, a truly beautiful body of water with many sandy islands covered by forest. According to recommendations by the team, the national park would cover a total area of 12 000 hectares of peatlands, forests, lakes, and islands. Even though some of the forests have already been cut, it would be a truly representative sample of the unspoiled wilderness of eastern Finland. Preliminary results are given on Table I (page l09). Unfortunately destructive plans exist to exploit the area. Lake Rutajärvi is a beautiful, still unspoiled lake, particularly valuable for scientific research and recreational use. The species was quick to react. The local inhabitants have greeted these plans enthusiastically since the economy of the area is somewhat "undeveloped" . Simultaneously the project, sponsored by the Nordic Wildlife Council, tried to find out the important reproduction areas. However, no detailed estimates have so far been presemed about the amount and duration of the economic consequenses of such plans. Recent discoveries indicate that the melanistic moths have some additional, physiological advantages over the lighter types, but the quality of such advantages remains unsolved . According to generally accepted theories, the original light colors of the insects have decreasing survival value against predation by birds when lichens have disappeared from tree trunks and made the resting moths more visible. Out of them, 673 were inhabited, but only 394 pairs were able to produce young. The populations of some northern species of waterfowl, notably scaup ( Aythya marila) and smew (Mergus albellus) are very small. In most cases, the figures indicate the total number of breeding pairs in Finland. SUOMEN LUONTO 2/75. The Proposed Leivonmllki National Park by Risto C a10.nder Pages l 0J-107 An area of some 3 500 hectares, some 50 kilometres south of the town of Jyväskylä, consisting of approximately equally large areas of forests, waters, and peatlands, has been proposed as a national rark. The ratio ö f breeding and non-breeding geese is unknown. Haapasuo, a raised bog of some 900 hectares, is one of the few remaining large bogs in the southern half of Finland. It was kept in captivity through two winters
Kaikki ovat nelivärisiä. Sarjan hinta on 5 mk. Niitll on kahta väriä : tummanvihreä ja vaaleanharmaa. Suomen Luonnon kansiot Nyt voit säilyttää Suomen Luonnon vuosikerrat omissa siisteissä muovikansioissaan. SUOMEN LUONNON KESKIAUKEAMASARJA v. Luonnonsuojeluhenkiset MUUMIJULISTEET on Lars Jansson piirtänyt. Kansioiden hinnat: 1 kpl tarroineen 9 mk, seuraavat 7 mk/kpl ilman tarranauhaa.. 1974. Kansioihin kuuluvat myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978). Kooltaan kansio on hieman lehteä isompi. Niitä on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. Yhteen kansioon sopii kuusi lehteä eli koko vuosikerta. Kuusi nelivärikuvaa, kukin 25 x 35 cm. Niiden kappalehinta on 12 mk, sarjana 40 mk
Kirjeensulkijat SÄILYTÄ LUONNON KASVOT Suomen luonnonsuojeluliiton perinteisten värikkäiden kirjeensulkijamerkkien kappalehinta on 10 penniä. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO Taiteilija Sirkka Linnamiehen piirtämien värillisten kirjeensulkijoiden aiheina on 5 kauniskukkaista, suojelua tarvitsevaa kasvia. Viidellä markalla saat sarjan, jossa on kymmenen joka lajia (helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko). LOHI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. Kappalehinta on 20 p. Merkit toimitetaan lajitelmana, jossa on 10 kutakin. Muita julisteita ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun) 100x70 cm, värillinen, 12 mk. Hinta 10 mk.. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI ($:immo Kaivanto) 60x42 cm, nelivärinen, 5 mk. SAIMAANNORPPA (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. MERIKOTKA (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. KALASÄÄKSI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. MAAPALLOJULISTE (Kyösti Varis) 118x78 cm, nelivärinen, 4 mk
VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies) 9lx62 cm, nelivärinen, 12 mk. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala) 60x84 cm, musta-valkoinen, JO mk.. SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x62 cm, nelivärinen, 12 mk. LAPIN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70x44 cm, nelivärinen, 10 mk. Luonnonsuojelujulisteita Suomen luonnonsuojeluliitosta saa korkeatasoisia luonnonsuo_jeluaiheisia julisteita kohtuuhintaan
-11>• -_.._.,.._ 1 .. .......... -r-· ::.::,l;.~-~~==---::.l~::;-..... Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. p,,,_ • 1 . p,d,, , . ... Jokaista tilausta kohden veloitetaan 2 mk postikuluina. •)"""-' ,_u ..... Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. ..._ v,i., ......... ....,,. ,. , ... ,z:: ~ !'i ..... ........ =--------~=~~-·-·1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 2½ 1 25 26 27 28 29 30 ! LUONNONKALENTERI 1976 • aiheina pienet suojelua tarvitsevat luonnonkohteet: purot, suot, kaskikoivikot, ikimetsät, lehdot, kalliojyrkänteet, lintuluodot, korvet, harjut, metsälammet, merenrannat ja jokivarret • 12 suurta maisemakuvaa ja 12 pientä kuvaa alueiden kasveista ja eläimistä tunnettujen luonnonkuvaajien näkeminä • jokaisen kohteen esittelyn lisäksi tiedot joka kuukauden tärkeimmistä luonnontapahtumista • selkeä päivyriosa • suomeksi • 50 x 35 cm, 30 mk • iloksi itsellesi, lahjaksi ystävillesi • ostamalla Luonnonkalenterin tuet suomalaista luonnonsuojelutyötä sekä aatteellisesti että rahallisesti METSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä ja ekonomiasta. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. ... l..._ _ _ _ ~-,---w--,.-,... Kirja sopii kerhoille, opiskelijoille, koululaisille ja kaikille metsänsuojelusta kiinnostuneille. l ....,..Lo11' _ _ l,_.,1~i .. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. ...__,»l>il' 1-. ._. Uhanalaisen Luonnon Puolesta on kampanja, jonka avulla kerätään varoja Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Ns. loWol ""JO .. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen. 631 405 Suon-luonnonsooj.-luliilOII u ~o, ,o/'\t.:AI.E/'\TERI , ....... Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Se levittää luonnonsuojelusta tietoa kaikenikäisille. l w , . ~,.:1,,1<1 ..... ,,.. 160 s., 15 mk.. ULP-artikke[ien tuotto kartuttaa juun tämän säätiön varoja. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuoJeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. _..,...__ on.,,~ ... ..,i,,_ lt•-• ,.11,; td~n..,,h,n _,..._....,l., 1.,.,,,.....,,. . ,v•U• Jl"llool,o " " · · l l o,l ,o J.~ _.._.,.,.. \'llti ._,.,,._,,"" .,._ ... __ _...._,-.,, • ...., _ _ TOUKOKUU 1976 ..__,_M"--'~T~I +---K ~+-'-T=Oc.+-~P'----l~L'-+~--< ;:..-:;;:--...:::...~--====---·:r.:-;:. _ _..,.,_,. -•S-,,~...._...,_,..,._l_ ~-•-,-,----·-• l'-lff•~-•-11••H--~ld ..... Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk. 4, 00120 HKI 12, puh. ~
Julisteen koko on 60 x 86 cm, hinta 12 mk.. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy PUNAVUORENKATU 4 Läh. nimi _____________________ _ _ _ 00120 HELSINKI 12 osoite lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. Suomessa voit tukea soidensuojelua tllllll 4-vllrisellll julisteella, joka esittllll Perll-Pohjolan jllnteistll RIMPINEVAA. Kirjemaksu Nyt on Euroopassa soidensuojeluvuosi
sarjaa 2,.. ... .. .. . ... .. . kpl Kalasääksi 10,...... . sarjaa 4,.. kpl 4,... . ...... .. . kpl ... kpl Myrkkykasveja 12,...... . ... . . . (perinteelliset 10 p/ kpl, kasviaiheiset 20 p/ kpl, . .. .. ..... ... ... . . ... kpl Saaristo 12,...... . . sarjaa 8,...... . kpl .. kpl .... . sarjaa Tilaan pelkästään sulkijaa, jonka aiheena on ..... kpl Roskaantuminen 12,...... .... . . . kpl Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnonharrastuksen perusteet Ympäristör.suojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kerhotyön opas Kololintujemme suojelu Muuta Suomen Luonnon kansiot 1 kpl seuraavat harmaana vihreänä LuontoLiiton hihamerkki Maailman Luonnon Säätiön college paita (harmaa) koot 3856 Panda-tarrat tJ 120cm Ii':! 210 cm kelt. . Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esittelemää aineistoa. . ... Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. kpl Muita toivomuksia: ... kpl Tunturimaa 12,.... . vihr. ... sarjaa Maapallojuliste 4,.... .. vihr. . . kpl ...... .. . ............. . . WWF-hihamerkki Panda-rintaneula 3,5,3,3,3,1,9,7,3,66,25 3,5,2,50 9,50 6,...... . . .. .... . On edullisempaa tehdä kerralla suuri tilaus, koska jokaisesta lähetyksestä peritään pakkauskuluina kaksi markkaa. .. Postikulut peritään vastaanottajalta. kpl Elämän oikeus 12,...... .. . kpl Maisema-julistesarja (4 kpl) 40,...... kpl Lohi 10,...... ... . kpl Pulliainen : Suomen suurpedot sid. kpl Lapin uhanalaisia kasveja 10,... kpl .. ... ... . kpl .... kpl Öljy 12,. . kpl ...... kpl ... . . kpl Kirjeensulkijat Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) 5,... . kpl liman saastuminen 12,... ..... kpl Säästäkää Suomenlahti 5,...... ...... kpl .. . . ... . kpl Suo 12,...... kpl Metsä 12,...... ... . sarjaa Kasviaiheinen sulkijasarja (50 kpl) 10,...... kpl 5,.... .... ..... . kpl Muumijulistesarja (4 kpl) 40,... . 50,...... . ... kpl Suomen Luonnon 1974 keskiaukeamat 5,...... kpl Kotkanpesä 10,...... kpl 30,...... . .................. .. . . kpl CurryLindahl : Elinympäristömme tulevaisuus sid. . . kpl 2,...... kpl Merikotka 10,...... ... Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. ... .... kpl ...... ... .. . ... . kpl ... P.S. .... kpl Postikortit Perinteellinen kortti sarja ( 12 kpl) Kasviaiheinen korttisarja ( 12 kpl) " Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -kortti sarja ( 12 kpl) ULP:n talvisarja (4 kpl) Ilves, taitettu + kuori Huuhkaja, taitettu + kuori Luonnonkalenteri 1976 suomenkielinen Kirjallisuus KappaleTilattu hinta määrä 8,...... kpl Suomen uhanalaisia kasveja 12,.. ... Näin ei myöskään postimaksujen osuus tule kohtuuttomaksi.. . Kappale' Tilattu hinta määrä Julisteet Rimpineva 12,.. ... 7 5,kpl HäyrinenLinkola: Lapinmaa Metsäaapinen Energiantuotanto ja ympäristö Ekologia Suoaapinen nid. kpl ..... . ..... 60,.. . .. kpl Saimaannorppa 10,...... kpl Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran 1976 21 ,Finlands Naturin vuosikerran 1976 Molekyylin vuosikerran 12,1976 12,Montonen : Suomen peura 41 ,... kpl ...... sarjaa 5,... .. .. . : kpl Pesuaine 12,...... .. . kpl 120,15,15,...... kpl .. . Panda-kirjeensulkijat 9 kpl/arkki kelt
127 s., 3 mk. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jä• senmaksuun, joka on 10 mk. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haita ja Olli Järvinen. Siinä käsitellään lyhyesti ympä• ristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. 26 s., 2 mk.. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valkoselkä, räyskä, karhu, metsäpeura, jättiläiskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. Sa~jaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku) ja kaksi väripiirrosta (ilves ja huuhkaja). Lehden tilaushinta sisältyy tämän yhdistyksen jäsenmaksuun, 12 mk. 14 s.,3 mk. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -väripostikortit esittävät uhanalaisia eläinlajeja, joista kahdeksan on kotimaista ja neljä ulkomaista. 48 s., 4 mk. 24 s., 3 mk. FlNLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. 148 s., 15 mk. Sarjan hinta on 4 mk. Niiden kappalehinta on 80 penniä. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille ja aikuisille tarkoitettu ekologian alkeet · opettava kirjanen. 58 s., 5 mk. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. LUONTOPOLKUOPAS on perusteellinen ohjekirjanen luontopolkuprojektiin osallistuville ja muillekin. Aiheina on kuusi rohdosja myrkkykasvia : kallioimarre, ukon tulikukka, kamomillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumunikko. Vuosikerran tilaushinta on 21 mk. MOLEKYYLI on nuorten oma luonnonsuojelulehti, jota julkaisee Luonto· Liitto. Luonnonsuojelukirjallisuutta SUOMEN LUONTO on luonnonsuoje• lulehti. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -kortteihin kuuluu myös Talvisarja, jonka koneissa eläimet esiintyvät talvisessa ympäristössä. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia) maksaa 8 mk. Toinen uudistettu painos. Sarjan hinta on 5 mk. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. Postikortit PERINTEELLISET postikortit esittävät suojeltavia eläimiä ja kasveja. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia : neljä lintua, neljä nisäkästä ja neljä kasvia. ENERGIANTUOTANTO JA YMPÄRIS· TÖ on Suomen luonnonsuojeluliiton energiatyöryhmän selvitys eri energialähteiden ympäristövaikutuksista. 72 s., 5 mk. SUOAAPINEN on tiivis esitys Suomen suotyypeistä, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. LUONNONHARRASTUKSEN PERUS· TEET on Lu~nto-Liiton 1973 julkaisema opintoja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. 1976 kuutena nu• merona, jotka ovat keskimällrin 64-sivuisia. Se on LuontoLiiton julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta "Första naturläran". EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. Se ilmestyy v. TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKO FE· RENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. Korttien kappalehinta on 80 p. Uusi painos
Aiheina ovat metsä, suo, saaristo ja tunturimaa. Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Suomen luonnonsuojeluliiton värilliset julisteet esittelevät suomalaista luonnonmaisemaa. Koko sarjan hinta on 40 mk, kappalehinta 12 mk/juliste.. Jokainen juliste on kooltaan 60 x 86 cm
-~ t ::, z w z 0:: ::, ::, -, -, w 0:: HANNU HAUTALA Saastunut harmaalokki Suomen luonnonsuojeluliiton valokuvakilpailun parhainta satoa. Kilpailun tuloksista kerrotaan enemmän sivulla 125.. l .
SO IDENSUOJELlJVUOSI MYRSKYDDSÅRET • ...:.: s lt') ""' E QJ s ::l C t:: ---... Julisteen koko on 60 x 85 cm ja hinta 12 mk. ' ,. Tule Sinäkin mukaan soidensuojeluvuoden toimintaan! Mukaan pääset ilmoittautumalla paikalliselle luonnonsuojeluyhdistykselle (osoitteet löydät Suomen Luonnon edellisestä numerosta). C ::l ..,J C QJ s ::l <J). Suomen suot ovat vakavassa vaarassa: niiden luonnontilaa uhkaavat metsäojitus, turpeennosto ja vesistöjärjestelyt. Suomessa suojellaan erityisesti soita. 4, 00120 HKI 12, puh. Nyt on soidensuojeluvuosi Tänä vuonna Eurooppa viettää kosteikkojensa suojeluvuotta. Luonnontilaisia soita kuitenkin tarvitaan. Pikimmiten on suojeltava riittävät näytteet kaikista suoja suoyhdistelmätyypeistämme. Suomen luonnonsuojeluliitto .... Kampanjan rahoittamiseksi myydään Rimpineva-julistetta (yllä), jota saat Suomen Luonnonsuojelun Tuelta, Punavuorenk. Monet arat eläimet ja harvinaiset kasvit viihtyvät vain soilla. 90-631 405. Ihmisille suot ovat tärkeitä virkistys-, opetusja tutkimuspaikkoja, eikä niiden marjantai nistantuotantoakaan pidä unohtaa