Oikeanpuoleiset kuvat esittävät kahta eläinlajia,jotka käyttävät eri tavoin poroa hyväkseen. Tllmlln numeron kansikuva esittää poroja, villin tunturipeuran jlllkelllisiä. harmaa poronjäkälä), porojen tärkeimpiä talvisia energianlähteitä. Suden (yllä) ja poron suhde on saanut paljon julkisuutta, mutta taloudellisesti paljon merkittävämpiä ovat kuitenkin loiset, joista esimerkkinä kuvassa näkyy poron ihossa loisivia "kurmuja" eli porokiiliäisen (Oedemagena tarandi) toukkia. 5 C: E :, V) 5 " f. Kannen porot kuvasi Jorma Luhta. ), joka välittää rehun ravintoaineet poron elimistölle. Keskellä oleva keltainen sompasammal (Splachnum luteum) tarvitsee kasvaakseen erittäin typpipitoista alustaa,ja tllllaisen se löytää tavallisimmin poron lannasta. Tämän sivun kuvat havainnollistavat poron ja sen elinympäristön monenlaisia vuorovaikutuksia. Vasemmalla oleva mikroskooppikuva esittää poron pötsissä elävää alkuelllintä (Ostragodinium sp. Alinna on poronjäklllä (laji on Cladonia rangiferina 1. Kesytettynäkään poroa ei pidä rinnastaa varsinaisiin kotieläimiin siksi paljon villipeuraa on jäljellä sen elintavoissa ja monissa kytkennöissä pohjoiseen luontoon
Näkökulmaa on avarrettava puolin ja toisin. Poron olemuksen ymmärtäminen voi olla vaikeaa sille, joka on tottunut erottamaan toisistaan jyrkästi kotieläimet ja villieläimet. Poroja luontoväen on ymmärrettävä toistensa ajatukset ja pystyttävä näkemään petokysymys vain osana sitä perin monimutkaista ongelmavyyhteä, johon muuttuva maailma on elinkeinon sotkenut. On muistettava, että ilman ehjää luontoa ei 0le edellytyksiä poroille eikä pedoille. Yhäkin vaikeampaa on tilanteen hahmottaminen sen vuoksi, että poroelinkeino on eri alueilla perin erilaista. Porokseen lappalaiset kesyttivät villin tunturipeuran, joka sekin on maanosassamme jo melkoinen harvinaisuus. Kuluneet vuodet ovat opettaneet, että väittely ja asemasota vain kuluttavat voimia johtamatta mihinkään. Luonnonsuojeluliikkeellä on poroasioissa selvät tavoitteet: poroelinkeinon on saatava arvoisensa asema valtionhallinnossa mitä pohjoisempaa on luonto, sitä tarkemmin on kuultava paikallista asiantuntemusta ja sitä tiukemmin on torjuttava luontaiselinkeinon perusteita jäytävät hankkeet poronhoitoalue on jaettava vyöhykkeisiin, joiden sisäisissä järjestelyissä otetaan huomioon luonnon, väestön ja elinkeinon alueelliset erot; saamelaisalueen järjestelyjen pohja on etsittävä perinteisen lapinkyläjärjestelmän ekologisesti terveestä laidunkäytöstä, joka Ruotsin ja Norjan saamelaisalueilla on osoittanut elinkelpoisuutensa nykyaikanakin. 65. Pohjoisilla saamelaisalueilla poro on lähinnä luontoa. Tätä laiminlyöntiä tuhoisampi on kuitenkin ollut vanhan, ekologisesti terveen lapinkyläjärjestelmän tuhoaminen ja korvaaminen paliskuntajärjestelmällä, joka ei ota huomioon kunkin alueen erityispiirteitä. Hallinnon ja lainsäädännön virheet ja laiminlyönnit lienevät useimpien ongelmien taustana. Luonnonsuojeluväki tuntee usein kätensä sidotuksia poroasioissa, sillä ilman poroa suurpetojen suojelu ei olisi niin kovin vaikeaa kuin se nyt on. vsk. Siihen perustuva elinkeino on luontaiselinkeinoa puhtaimmillaan, ja siksi luonnonsuojeluväen on poroasioissa keskitettävä huomionsa pohjoisen luonnon terveydenhoitoon. Petokysymyksen saama huomio on ollut kohtuuton ja se on vienyt huomion pois pääasioista; sitähän 36. Nyt on vaikeuksissa sekä lappalainen että poro. Vuosisatojen varrella karttunut kokemus vain tiivisti liittoa ja lisäsi riippuvuutta. Sen mahdollisti ihmisen ohjaava ja suojaava toiminta. Itse asiassa poron ja porolappalaisen suhde on ollut perinteisesti niin likeinen, että toinen ei olisi voinut tulla toimeen ilman toista. Poroelo on liitin, joka kytkee ihmiselon vähätuottoiseen luontoon. Konkreettisissa paikallisen tason kysymyksissä se merkitsee kriittistä suhtautumista kaikkiin luontoa pysyvästi muuttaviin hankkeisiin metsätalouteen, suo-ojituksiin, tekoaltaisiin, tienrakennukseen ja massaturismiin. Pornoa se on tullut myös metsäpeuran entisille asuinalueille. Saamelaiskulttuuri on ajautunut vaikeaan murrokseen, kun kilpailevat maankäyttömuodot tuhoavat sen ~_ineellisen perustan, poronhoidon, edellytyksiä. Rodun muuttuminen ja osittainen kesyyntyminen eivät jääneet ainoiksi muutoksiksi; myös eläintiheys kasvoi. Ahtaimmin ajatellen poro ei ole Lapin luonnon alkuperäinen asukas, varsinkaan Metsä-Lapin. Ongelmia on etelämpänäkin, mutta siellä SUOM EN LUO NTO 2/7 7 36. Muodollisesti poronhoidosta huol~htii sivutöikseen maaja metsätalousministeriön kalastusja::metsästysosasto, mutta käytännössä ei juuri kukaan. luonto kestää enemmän, vaihtoehtoiset elinkeinot turvaavat toimeentulon ja siellä porotaloudessa on piirteitä, jotka tuovat mieleen karjatalouden, jopa pelkän harrastuksen. Lopullinen päätäntävalta on annettava paikalliselle väestölle ja nimenomaan sen sille osalle, joka parhaiten tuntee poronhoidon tarpeet. vuosikerta osoittaa sekin, että poronhoidon parhaan kukoistuksen kausina petoja oli enemmän, peto-ongelmia vähemmän. Perustellusti voidaan näet väittää, että vain sen avulla ihminen pystyy sopeutumaan pohjoiseen luontoon ja saamaan siitä elantonsa. Suomen Luonto N:o 2 1977 Luontaiselinkeinon suojelu Poro on muutakin kuin parisataatuhatta puolivilliä peuraeläintä Pohjois-Suomessa. Vielä 1700-luvulla lienee pohjoisimpienkin metsien peurana ollut metsäpeura, nyt perin vähälukuiseksi käynyt villipeuramme. Porot ja poroelinkeino on jätetty omiin oloihinsa kohtaamaan nykyajan ongelmat. Poro on näet jossain välimailla
... . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Mauri Nieminen, Pertti Väyrynen ja Raij'a Väyrynen : Poron ravitsemusfysiologiasta . 90-642 881 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (kokoonkutsuja) Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm Matti Lähdeoja ISSN 0356-0678 Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 66 SISÄLLYS Luontaiselinkeinon suojelu . . . . 98 Hannu Haukiojaja Risto Salovaara: Mistä johtuvat porojen suuret vasakadbt. . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103 Lauri Oksanen: Tunturiporonhoidon ekologiaa . . . . .... . . . . . . . . . ..... . . 124 Juhani Lihtonen: Tuli turismi, tuli moottorikelkka . . . . . . . 65 Veikko Huttu-Hiltunen : Suomen porotalous . . . . . . . . . . ..... . . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. . . . 149 Uutisia . . . . . . . . . . . . 155 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto .......... . . . . . . . . . ............ . 139 Veikko Vasama: Poroja luontoväen yhteistyön esteistä ja edellytyksistä . . . . . .... Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa e?n~n seuraavan numeron 1lmestym1sta. Lisätietoja saat Poromiehestä, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. ... 78 Kaarina H eikkola: Länsi-Inarin poronhoidosta ja muista elinkeinoista . . . . . . . . . . . . Tilaushinta on 15 mk, postisiirtotilin n:o Ro 817-0. . . . .. . . ..... . 158 Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonnon toimitus ovat muuttaneet. . . . . 140 V. . . . . . . . . . . .. 90 Mauri Nieminen: Poron alkuperä . . ...... 88 Seppo Sulkava: Poron tutkimisen tarve . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. . . . . . . ... . . . . . . . . 83 Martti Mantonen: Poronhoitosanastoa . . . 7 2 Jouni Labba: Saamelaisporonhoito Suomen Lapissa . . 135 Erkki Pulliainen (haast.) : Susitutkija vastaa. . .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. . 132 Erik S. . . . . . 154 Suomen luonnonsuojeluliitto . 111 Mikko Punkari ja Markku Va1jo: Enontekiön eroosioherkät alueet 119 Lauri Kärenlampi: Poronjäkälän kasvun rajat . Irtonumerot 7 mk. . . . . . . . 157 Summaries of the Main Articles in This Issue . . Tämä numero antaa sinulle rautaisannoksen porotietoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Olli Saastamoinen: Poronhoito ja puuntuotanto ... . _SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotink. 128 Pauli Lisitz.in: Porojen loisista . . /LMOITUSHINNAT 1/ 1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Lönnrotink. . . . . . . . . . . 67 Pekka Aikio: Saamelaisen ekosysteemin murtuminen Lapin paliskunnassa . Sitä julkaisee Paliskuntain Yhdistys, Koskikatu 33 A, 96100 Rovaniemi 10. . . . . . . . . TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. . . . .... ... . . . . . . . . . . . . . 81 H annu Ormio : Luontaiselinkeinot, luonnonsuojelu ja luonnon virkistyskäyttö . . . . . . . . . . . . ..... .. . . . . . . . . ... . . vsk.. . . . . ..... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Nyholm: Poronhoitoalue petojemme elintilana . . 102 Timo Helle: Porot Metsä-Lapin talvessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . 142 Darrell M . . . . . . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . 156 Huutoja Korvesta ......... . . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. . ...... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ...... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Sequeira: Itä-Afrikan savannien käyttö ja suojelu 144 Timo H elle: Raportti metsäpeuratutkimuksesta ... . .. . 642 881 Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1977 aikana kuutena numerona. . . . . . . ........ Andr~,iev:Laiduntutkimukset Neuvostoliiton poronhoidon perustana ....... . . N . . Uusi osoitteemme on Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puhelinnumeromme 90-642 881. . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12 puh. . . . . . 90-642 881 Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . . . . . . . . . . . . .
Siitä onkirjallisia tietoja 1600-luvulta saakka, kun verotusta varten alettiin ottaa selvaa poroluvuista. Veikko Huttu-Hiltunen Suomen porotalous Suomalaisten enemmistölle poro tuonee mieleen pikemminkin pohjoista eksotiikkaa ja romantiikkaa kuin elinkeinoa, johon suureksi osaksi perustuu pohjoisen väestön toimeentulo Myös valtionhallinnossa porotalous on jätetty oman onnensa nojaan. Poronomistajat ovat omanpaliskuntansa alueella sen osakkaina. Lukeminen tapahtuu siten, että poron kylkikarvoihin piirretään puukolla lukumerkit ja kirjanpitäjä merkitsee lukukirjaan poronomistajan nimen kohdalle poron. Joka vuosi kokoontuu poroasioita pohtimaan poroparlamentti. Metsäalueella pornjen kokoaminen suoritetaan pääasiassa sulanmaan aikana jal. 1948 annettiin uusittu poronhoitolaki ja -asetus. Paliskunta on sen paikkakunnan porojen luonnollinen, rajoiltaan määrätty laidunalue. PORONOMISTAJAT, PALISKUNNAT JA PALISKUNTAIN YHDISTYS Poronhoitoalueella asuva Suomen kansalainen ja paliskunta saavat olla poronomistajia maanomistukseen katsomatta. Lukumiehet toimivat valan velvoituksella. Virallisesti se tosin kuuluu maaja metsätalousministeriölle, jonka metsästysja kalastusasiain osasto sivutöikseen hoitelee myös poroasioita. PORONHOITOTYÖT Kokoaminen, lukeminen, merkitseminen, erottaminen, teurastaminen ja paimentaminen ovat ne poronhoitotyöt, joita poromiehet maastossa suorittavat. vsk. 1968. Näitä on myöhemmin korjattu siten, että v. Paliskunnat muodostavat lain määräyksestä Paliskuntain Yhdistyksen, joka johtaa ja ohjaa Suomen porotaloutta sekä hoitaa porotalouden suhteen valtioon. Viimeksi niitä on tarkistettu v. Sitä osoittaa mm. Vuonna 1898 annettiin Senaatin päätös poronhoidosta valtion omistamilla metsämailla ja määrättiin poronomistajat perustamaan paliskuntia. Samoin erotetaan vie67. Porotalouden todellinen-liallinnollinen keskus on kuitenkin Rovaniemellä sijaitseva Paliskuntain Yhdistys, jonka toiminnanjohtaja oheisessa artikkelissa hahmottelee porotaloutemme nykyisen aseman ja tilanteen. 1769 keskinäisen poronhoitosopimuksen, jossa pykälittäin määrätään poromiesten oikeudet ja velvollisuudet. kaisin ja lumen aikana suksilla liikkuen. se, että Pudasjärven pitäjänmiehet säädösten puuttuessa tekivät v. 1916, jolloin myös määriteltiin pronhoitoalue nykyiselleen ja määrättiin porolukuun perustuva laidunmaksu valtiolle. Erottaminen tarkoittaa sitä, että teurasporot otetaan erilleen eloporoista. Pohjoisesta etelään päin levinnyt poronhoito lienee vuoden 1750 tienoilla saavuttanut suunnilleen sen alueen, mikä sillä nykyisinkin on, nimittäin Kiiminkijoen linjan pohjoispuolella olevat alueet. Näitä säädöksiä tarkistettiin vielä v. mään sakkoa niin ja niin monta hopeataalaria''. Varmemmaksi vakuudeksi asianomainen maarataan kunkin säädöksen rikkomisesta "vetäAlkujaan pudasj!lrvelä.inen HuttuHiltunen on ollut Paliskuntain Yhdistyksessä toiminnanjohtajana vuodesta 1973 lähtien ja sitä ennen lähes kymmenen vuotta hallituksen jäsenenä. Se on myös hallinnollinen yksikkö, jonka johdossa on hallitus ja poroisäntä. Porotalous Suomessa on jo vuosisatoja vanha. Laki ja asetus määrittelevät myös poronomistajan oikeudet ja velvollisuudet. SUOMEN LUONTO 2/ 77 36. Poromiehet ovat säädöksien laadinnassa aina käyneet valtiovallan edellä ja pitäneet aloitteen käsissään. PORONHOITOALUE Vuonna 1948 säädetty poronhoitolaki määrittelee poronhoitoalueen, joka on Suomen pohjoisin osa, Kiiminkijoen pohjoispuolella. Erotusaidassa porot luetaan Ja erotellaan. Poronhoito lienee tuolloin ollut järjestäytymätöntä, vailla kirjallisia määräyksiä ja säädöksiä. Kokoaminen erotusaitoihin tapahtuu tunturialueella lumen aikana moottorikelkkaa käyttäen, kesällä ja syksyllä myös moottoripyörää käyttäen. Poronhoidon käytännön töitä ja hallintoa varten poronhoitoalue on jaettu paliskuntiin, joita on 54. Vuonna 1932 säädettiin ensimmamen poronhoitolaki Ja -asetus
Vasemmalla ylhll.ällll. 1973). on nyt sallittua pienempi. POROMIEHET JA MERKITSEMINEN Jokaisen poron korvaan on leikattava Paliskuntain Yhdistyksen hyväksymä poromerkki. Näistä 68 UTSJOKI: 1 Paistunturi, 2 Kaldoaivi, INARI: 3 Näätämö, 4 Muddusjärvi, 5 Vätsäri, 6 Ivalo, 7 Hammastunturi, 8 Länsi-Inari, ENONTEKIÖ: 9 Näkkälä, 10 Käsivarsi, ETELÄLAPPI : 11 Muonio, 12 Kyrö, KITTILÄ: 13 Kuivasalmi, 14 Alakylä, SODAN KYLÄ: 15 Sattasniemi, 16 Oraniemi, 1 7 3yväjärvi, 18 Pyhäjärvi, 19 Lappi, KEMINKYLÄ: 20 Kemin-Sompio, 21 Sallan pohjoinen, SALLA: 22 Salla, 23 Hirvasniemi, RAUDANJOKI: 24 Kallio, 25 Vanttaus, 26 Poikajärvi, LÄNTINEN: 2 7 Lohijärvi, 28 Palojärvi, 29 Orajärvi, 30 Kolari alanen, 31 Jääskö, ITÄKEMIJOKI: 32 Narkaus, 33 Niemelä, 34 Timisjärvi, 35 Tolva, 36 Livo, 37 lsosydänmaa, 38 Mäntyjärvi, 39 Kuukas, KUUSAMO : 40 Alakitka, 41 Akanlahti, 42 Hossa-lrni, 43 Kuusamo, PUDASJÄRVI : 44 Jokijärvi, 45 Taivalkoski, 46 Pudasjärvi, 4 7 Oijärvi, 48 Livo, 49 Pintamo, 50 Kiiminki, 51 Kollaja, 52 Ikonen, KAINUU : 53 Näljänkä, 54 Halla. Vasojen merkitseminen on pääasiassa kesäaikainen poronhoitotyö. ropaliskunnan porot ja viedään omalle alueelleen. Tunturialueella-se tarkoittaa sitä, että poroja pidetään koossa, so. Paimentamisella tarkoitetaan kahdenlaista työtä. Teurastusta valvovat teurastamon esimies sekä eläinlääkäri, joka myös suorittaa lihantarkastuksen. tokassa melkein ympäri vuoden. Juhannuskesällä porot ajetaan merkitsemisaitauksiin ja siellä eri menetelmin otetaan vasat kiinni ja pannaan korvamerkillä emänsä merkille. on. Ne vasat, joita ei kesällä saada merkkiin, merkitään syksyn _ja syystalven erotustilaisuuksissa. SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Alempi piirros esittll.ll. erll.itten poronomistajien korvamerkkejll. Nykyisin on ruvettu teurastamaan myös teurastamoautoissa. vasen: alta vita, piste! ja pykälä päällä, pykälä alla vasen: halki 1 5 000 poroa oikea: pykälä päällä, hanka alla ja vasen : hangasta halki haa ralla oikea : päältä vita o ikea: piste! alla Kartta Suomen porotalousalueesta. Yhtenll.iset viivat ovat merkkipiirien, katkoviivat paliskuntien rajoja (1. 10. Erotusaitojen yhteydessä on myös kenttäteurastamoja, joissa teurastaminen suoritetaan. Poronvasan korviin leikataan samat merkit kuin sen emällll. Jokaisella poronomistajalla on oma merkkiyhdistelmll.nsll.. Metsäalueella paimentaminen tarkoittaa pääasiassa vahinkojen ehkäisemistä ja porojen vartiointia, niin etteivät ne pääse pois oman paliskunnan alueelta eivätkä tekemään vahinkoa viljelyksille. Täten niitä voidaan ohjata sopiville laitumille _ja estää menemästä luvattomille alueille vieropaliskuntiin ja valtakunnan rajojen yli. vsk.. Urho Kekkosen (Nll.kkälll.n paliskunta) ja Veikko Huttu-Hiltusen (Palojll.rvi), oikealla Olavi Kuoskun (Kemin-Sompio) ja sen alla Tapio Lampelan (Alakylä). Pylvll.ll.n korkeus ilmaisee kunkin paliskunnan suurinta sallittua poromll.ll.rll.ll.; useimmissa mll.ll.rll
Nykyaika on tuonut poronhoitoalueelle monia kilpailevia maankllyttömuotoja, joiden vlllillisiin, usein tuhoisiin vaikutuksiin poronhoidolle ei ole ajoissa kiinnitetty huomiota. Kllytössll oleva alue on laaja ja sen luonto herkllsti vaurioituvaa. Nykyaika on helpottanut sitll mm. tieverkostolla, jllllhdytyslaitteilla ja kuljetuskalustolla. Poro on yhdysside, joka tuo ihmisen ulottuville pohjoisen luonnon niukan tuoton. 69. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Teurastus on poronhoitajan sadonkorjuuta. vsk
... 200 uutta kotia poromiesperheille. Poronhoitoalueella luetaan poroja n. POROTALOUSTÄNÄÄN Poronhoitovuoden 19 7 5-7 6 70 eloon jääneet lukuporot v. Lentokonetta käytetään porojen etsinnässä varsinkin kesän aikana. Jo ensi kesänä (1977) rakennettaneen n. . 1 72 000 poroa, joista teurastettiin n. 35 219 + 15 % (metsään jääneet) ... TEKNISET APUVÄLINEET Moottorikelkka on poronhoitoalueen pohjoisella osalla tärkeä apuväline poronhoitotöissä. .. poromerkeistä Paliskuntain Yhdistyksessä pidetään rekisteriä, _jonka mukaan jokaiselle porolle löydetään omistaja. ...... Niistä on tehty vihantarehua aumoihin. Poronhoitovuosi ei ole kalenterivuosi, vaan aika 1. Niiden käyttötapa vaihtelee hiukan poronhoitoalueen eri puolilla. vslt.. ..... Tätä koetta johtaa prof. ..... Näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa porotuotannon turvaamisen ja varmistamisen taloudellinen ratSUOMEN LUONTO 2/77 36. .. ........ Kullervo Kuuselan kanssa. ... n. Vielä on käytössä tarha-aitoja, joissa poroja hoidetaan ja ruokitaan talvella ja keväällä. 6. kg, jonka rahallinen arvo oli noin 16.5 milj. Poronhoitolaissa ja -asetuksessa on tarkat määräykset merkitsemisen suorittamisesta. 6.-31. 5. Se on iso parannus asunto-oloihin. 1.1 milj . ... Tämän tutkimuksen on suunnitellut lis. Niitä on ·kaikkiaan lähes 2 000 km. Laki oikeuttaa _porotilallisen rakennuskustannusten osalta huomattavaan valtion tukeen, joten sillä on merkitystä myös poromiesperheiden vakavaraisuudelle. Tämä vaihe on porotaloudessa vielä edessä päin. Porotaloudelle on tärkeää tutkimustoiminnan kehittäminen ja porotalouden tutkimusaseman saaminen La13piin. Porotalouden tulee saada oma tutkimuslaitos poronhoitoalueelle. ..................... Mikko Varo. Viljelysten suoja-aidat ovatpaliskuntien rakentamia ja niillä pyritään nimen mukaisesti suojaamaan viljelyksiä porojen aiheuttamilta vahingoilta. 70 % vaatimien luvusta) .. Noin 800 perhettä saa pääasiallisen toimeentulon porotaloudesta ja huomattavan osan toimeentulostaan n. 600700 poromiestilaa. ... 1 500· perhettä. POROAIDAT Poroaidoista suurimman osan muodostavat valtakunnan rajoilla olevat esteaidat. Tähän saakka pitkäaikaisin tutkimus on jalostustutkimus, joka on jo toistakymmentä vuotta jatkunut Inarin Kaamasessa. Tähän saakka porotaloudessa tehdyt tutkimukset ovat olleet hajanaisia ja pieniä erillisiä osasia. Niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaa valtio, käytännössä Paliskuntain Yhdistys. 6 800 poronomistajalle. n. Porot ovat saaneet syksyllä ja syystalvesta kaivaa odelman maasta ja kevättalvella rehu on ajettu aumoista maastoon poroille. Suopunki ja vimpa ovat poromiehen työvälineitä poroaidassa poron kiinni ottamiseksi. erotuksissa luettiin n. Viime aikoina tarhaaminen on lisääntynyt. Niitä on suoritettu eri yliopistoissa, korkeakouluissa ja laitoksissa. Kun muualla Suomessa on vuosikymmenien aikana uhrattu paljon yhteiskunnan varoja asuntotuotantoon, on nyt tyydytyksellä todettava, että poromiehet on tämän lain turvin saatettu muiden väestönosien kanssa tasaveroisiksi. .... Näiden lihatuotto oli n. Se säästää työtä ja helpottaa yhteydenpitoa liikuttaessa metsissä. 102 887 " " vasat " .. Timo Helle yhdessä prof. Parhaillaan on menossa laiduntutkimus, jota hoidetaan valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä. Moottorikelkka on poromiehille hyvä ja sopiva työväline, kun sitä vain käytetään harkiten. Tällä tavalla pyritään tehostamaan porojen löytymistä maastosta. Suunnittelemattomasti käytettynä se saattaa koitua omistajalleen suureksi vahingoksi, sillä se syö käytössä paljon ja kuluu nopeasti. 34 000. .......... Tästä on saatu hyviä kokemuksia. Porotalouden käytössä on noin 600 moottorikelkkaa. .... ..... Erotusaidat ovat kunkin paliskunnan omaisuutta ja ne on rakennettu poronhoitotöitä varten. Tutkimuskenttää kyllä silti riittää edelleen kaikille sitä haluaville laitoksille. 71 000 235 106 Suomen poronhoitoalueen arvioidut poromlUlrllt 15. Niistä yli puolet tulee Tunturi-Lappiin, missä uusien asuntojen tarve onkin suurin. Kenttäradio on varsinkin sulanaikaisissa poronhoitotöissä mainio apuväline. mk. Paliskuntain Yhdistyksen johdolla on käynnissä lisäruokintakokeilu, _jossa yli poronhoitoalueen sen neljääntoista merkkipiiriin on perustettu nurmiviljelyksiä (a 3-5 ha). Kuitenkin niiltä on puuttunut yhtenäinen kokonaisohjelma ja johto. ......... 1976. 26 000 uudet vasat (n. AJANKOHTAISTA POROTALOUDESSA Tämän hetken porotalouden suurin uudistus on poromiestilojen rakentaminen. Vasta sitten voidaan saada tutkimuksiin _ja koetoimintaan tehoa ja käytännön poronhoidolle hyötyä. Porotilalain perusteella lähivuosina poronhoitoalueelle rakennetaan n. 1975-76 .......... Tiedämme, kuinka tutkimusten ja koetoiminnan tuloksena maanviljelyksen ja kotieläintalouden tuotanto on saatu kohoamaan. Tähän saakka tehdyistä suurimmista tutkimuksista ja kokeista mainittakoon Lapin koeasemalla Apukassa suoritetut viljelysvauriokokeet, joita ovat johtaneet tohtori Aimo Isotalo, maisteri Reijo Heikkilä ja tri Arvi Valmari
Petovahingot ovat lisääntyneet jyrkästi, sillä n. Se antaa työtä ja toimeentulon Pohjois-Suomessa tuhansille ihmisille. Sallan miehet, että kun toiset v. Jos se poronhoitolaiksi ja -asetukseksi. vat poromiehiä. Kertovat niinikään tehty loistorjuntakokeita. Se turvaa myös Suomen äärialueiden asutuksen säilymisen. viisi vuotta aikaisemmin löydettyjen raatojen määrä oli vuosittain n. Lisäksi poronhoitotöiden häiriintyminen ja keskeytyminen petojen vuoksi syksyllä aiheuttaa usein vielä suuremman vahingon, jota ei mikään korvaa. Poronhoito käy kannattamattomaksi, tuotto pienenee ja poromiehet katkeroituvat. Sitä Kaamasen koetarhassa on ei itäpaliskunnissa ole. Liikennevahingotkin ovat suuri menetys porotaloudelle, mutta se ei ole niin paha kuin petovahingot. Kotoimeentulon puolustaminen ase keen tuloksena kurmut ja saulakädessä jatkuu edelleen. Tämän lisäksi säännökset, joita kansa ei ymmärrä eikä sen oikeustaju hyväksy, kärsivät inflaation: otetaan oikeus omiin käsiin. Onkin suunniteltu, että vahinkojen määrästä jää tunteedellä mainitun tapainen loistormattomaksi, ymmärtää sen herjunta voitaisiin saada käyntiin mostuneisuuden ja epävarmuukoko Pohjolassa. Tämä on epäkohta, joka vaatii korjausta. Tri Eero Tanhuanpään johdolla 1945 saivat heittää aseet pois ja poroja on "rokotettu" Varbexryhtyä rauhan töihin, niin heillä nimisellä fosforivalmisteella. vaaditaan nykyisin työrauha. POROTALOUDEN MERKITYS Poro jalostaa auringonvalosta peräisin olevan energian ravinnoksi siellä, missä muut eläimet ja kasvit eivät siihen pysty. Mutta raha ei korvaa tuotantokoneiston ja elinkeinon menetystä. Poromiehet odottavat, että rauhoittamisessa _ja metsästyksen säätelyssä pidettäisiin jalat maassa ja muistetSUOMEN LUONTO 2/77 36. vsk. Petojen tappamista poroista maksetaan todistettujen vahinkojen osalta seuraavasti: Paliskuntain Yhdistys esittää vuosittain korvausarvot, jotka maaja metsätalousministeriö vahvistaa. Porotalous tekee mahdolliseksi ihmisen toimeentulon arktisillakin seurluilla. Kun petovahingot kohdistuvat voimakkaimpina itärajan paliskuntiin, niistä on siellä tullut suoranainen uhka elinkeinonharjoittamiselle. Poromiehet haluavat tasaveroiset oikeudet harjoittaa elinkeinoaan rehellisin keinoin rauhassa. Aikaisemmin poroMonia muita tutkimuksia on mies sai porotöissä ollessaan pemyös tehty, joten alku on jo matdon kohdatessaan ryhtyä heti sen kassa. Lain mukaan poron arvo on korotettava 50 %:lla mahdollisesti löytymättömiksi jääneistä vahingoista. aiheuttaa. Vuonna 1976 siitosvaatimen korvaushinta on l 000 mk. Kun takat on saatu häviämään koepodettujen vahinkojen lisäksi osa roista. Korotus menee paliskunnalle. Nlliden vahinkojen torjumiseksi on kllynnistetty tutkimus. Esitys siitä on den tunteen, minkä petokysymys tehty Pohjoismaiden neuvostolle. Suojelun ansiosta pedot ovat lisääntyneet. Karhu ja susi näyttävät levinneen idästä päin yli poronhoitoalueen. Meidän on saa.§ tava tämä asia oikeaan järjestyk:.: seen. Toikäy poron kimppuun, poromies mikunnan mietintö on nyt lauei saa puolustaa omaisuuttaan ja suntokierroksella paliskunnissa. Poromiehet eivät h;;.lua tue ,:J hota luontoa, jonka osa toki heidän elonsakin on. elinkeinoaan! Säännökset sortaVAHINKOJEN TORJUMINEN JA KORVAAMINEN Petojen tappamat porot Vuonna 1974 petojen jäljiltä löytyi l 700 poronraatoa. Ohjailematon massaturismi aiheuttaa porotaloudelle haittaa ja vahinkoa. kaisu on heinäja vihantarehutaisiin, että kaikilla työmailla ruokinta kevättalvisin. Se on saamelaisen kulttuurin vahvin tukipylväs. Ensinnäkin lähes kaikki liikennevahingot todetaan yli poronhoitoalueen luodun järjestelmän avulla ja niistä saadaan osakorvaus. Lisäksi vahingot jakaantuvat petovahinkoja tasaisemmin yli pronhoitoalueen, eivätkä ne aiheuta häiriöitä poronhoitotöissä. metsästykseen. Se pitää Lapin lämpimillä 7 1. Nyt ei saa! Vielä Poronhoitolakitoimikunta on kun peto käy kotieläimen kimpsaanut valmiiksi esityksen uudeksi puun, saa sen heti tappaa. Liikennevakuutus maksaa maanteillä auton alle kuolleista poroista osakorvauksen. 600. Sen asian selvittäminen on kuitenkin niin laaja kysymys, että tämän kirjoituksen puitteissa siihen on mahdoton puutt~a tämän enempää. Vahinkojen määrä on suorassa suhteessa petojen määrään. Kuitenkin on vielä paljon tekemättä vahinkojen ehkäisemiseksi. Vuonna 1975 näitä löytyi l 500. Jos tämä leviää, ollaan huonolla tiellä. Itse korvaushinta on kohtuullinen ja poromiesten itsensä esittämä, joten tämä puoli on _järjestyksessä. Liikennevahingoissa kuolee vuosittain n. Liikenneturva ja Paliskuntain Yhdistys sekä Oulun yliopisto suorittavatkin parhaillaan tutkimusta liikennevahingoista, jotta päästäisiin niitä torjumaan. Runsaat kaksituhatta poroa kuolee vuosittain liikenteessll. Rautatiellä junan alle kuolleet porot korvaa Rautatiehallitus lain mukaan. Myös maakotkat ovat lisääntyneet kovasti. 2 400 poroa
Siellä poronhoito ei ole vain pääelinkeino vaan suorastaan elämäntapa ja samalla ehkä ainoa tapa elää jatkuvasti tasapainossa niukkatuottoisen ekosysteemin kanssa. tekoaltaista, hakkuista ja lisällntyvästä retkeilystä. vsk.. Okko 1969). Artikkeli perustuu Sovelletun Antropologian Seuran kokouksessa Amsterdamissa maaliskuussa 1975 pidettyyn esitelmlllln. ekstensiivisestä poronhoidosta). Pohjoisen napa-alueen ympärillä elävät luonnonkansat intiaanit, inuitit (eskimot) ja Pohjolan saamelaiset ovat ratkaisseet ongelman varsin yhdenmukaisesti sopeutumalla ympäröivään ekosysteemiin. Suuria, asumattomia erämaita ei itse asiassa ole, vaan koko laaja alue lienee jo nyt tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä. SAAMELAISKULTTUURIN aineellisena perustana ovat luontaiselinkeinot eli ekosysteemiin sopeutuneet, luontoa pitkäjänteisesti käyttävät talousmuodot. Toiminta ei pyri suureen alueelliseen tehokkuuteen vaan pitkäaikaiseen, kestävään hyväksikäyttöön. Kallio 1971). Pekka Aikio Saamelaisen ekosysteemin • murtuminen Lapin paliskunnassa Missään ei poronhoito ole kohdannut nykyajan tuomia ongelmia niin kipeästi kuin Lapin paliskunnassa, joka on saanut karvaita kokemuksia mm. .Juuri tällä alueella yhtyvät täydellisimmin poronhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet. 1968, Miiller-Wille ja Aikio 1971, Pelto 1973). Eläminen on ollut lähes omavaraista. Kirjoittaja saamelainen, Lapin paliskunnan poronhoitaja ja biologi on muissakin yhteyksissä painottanut saamelaisen poronhoidon erityispiirteitä, jotka Suomessa on jätetty liian vähälle huomiolle, vaikka juuri tämä poronhoito on koko Fennoskandiassa enemmistönä. Tämän paliskunnan alueella poronhoito on perinteisesti ollut saamelaista poronhoitoa, mikä luontaiselinkeinona olisi erityisesti tarvinnut koskematonta luontoa. Poro on kuitenkin mahdollistanut karjanhoidon ilman sisäruokintaa. 72 vain vähän vaihtoehtoja sopeutettaessa ihmisen taloutta luonnon talouteen. IHMINEN JA POHJOINEN LUONTO Ihmisen riippuvuus luonnosta on muuttunut vain näennäisesti. Muuan edellytys saamelaisen poronhoidon ja koko kulttuurin säilymiselle olisi poronhoitoalueen sisäinen vyöhvkejako, jossa saamelaisalueen aran luonnon_ säilyttllmiseen kiinnitettäisiin eritvistä huomiota . Energiansaantikin olisi tällöin saatettava riippumattomaksi paikallisen ekosysteemin ulkopuolella olevista lähteistä. Hän on toiminut paitsi poronhoidon, myös siihen kiinteästi liittyvän saamenkulttuurin puolesta. Moderneinkin elämämme riippuu täsmälleen yhtä paljon lehtivihreän välittämästä energiasta kuin lajimme kehityksen alkuvai heissa (vrt. Varsinkin ekologit ovat viime aikoina vaatineet ihmisen talouden sopeuttamista luonnon talouteen. Talven pituus ja muut ankarat luonnonolot ovat rajoittaneet karjanpitoa ja estäneet viljanviljelyn. porotaloustutkijana Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksessa Rovaniemellä. On siis syytä kiinnittää huomiota sirkumpolaarisen alueen kulttuurimurroksiin. Saamelaiset ovat vuosisatojen ajan pystyneet elämään paikallisten luonnonvarojen varassa polaarisen alueen reunalla. Biologisestikin tilanne on kiintoisa: on näet varsin todennäköistä, että luonnonkansojen kauan jatkunut talousmuoto on ainoa keino pitää oikumeenin polaariset äärialueet asuttuina (vrt. Juuri nyt teknologinen kehitys ottaa jättiläisharppauksia, jotka entisestäänkin hämärtävät näkemasta ihmisen riippuvuutta luonnosta. Pystyyhän tundra elättämään vain 5 % siitä ihmismäärästä minkä havumetsien tuotanto elättää (Kallio 1971 ). Kallio (1971) onkin syystä luonnehtinut poron kesyttämistä napamaiden kansojen SUOMEN LUONTO 2/77 36. Vasta hyvin myöhään on syntynyt riippuvuus ulkopuolisista energianlähteistä, mistä huomattavin esimerkki on 1960-luvulla alkanut moottorikelkan käyttö (Pelto ym. Erityisesti polaarialueilla on käytettävissä Vuotsolainen Aikio on saamelainen poromies, joka opiskelee biologiaa (LuK) Oulun yliopistossa ja työskentelee nyt vt. Luontaiselinkeinot käyttävät laajoja subarktisia alueita hyväkseen eriaikaisesti ja hellävaroen (puhutaan mm. Paikoin tähän on liittynyt varsin perusteellista perinnöllistäkin sopeutumista, mistä Kallio ( 1971 ) mainitsee esimerkkinä Labradorin naskapi-intiaanit
Ennen sopeutumaa se oli lähinnä riistaeläin. i Uuden organisaatiotason, poron ja ihmisen muodostaman yksikön, sopeutumismahdollisuudet uuteen ympäristöön olivat ilmeisesti paremmat kuin kummankaan erikseen, olkoonkin, että aloitteentekijänä oli ihminen. metsävyöhykkeen petovaaraan, vaihtolaidunten käyttöön niukkatuottoisella alueella ja yleisesti vuotuiskiertoa noudattaviin ekologisiin tekijöihin. liseksi maaekosysteemin tuotosta. suurimmaksi keksinnöksi elämän perustan vakiinnuttamiseksi. Sen jälkeenkään se ei ollut 5 pelkkä hoidettava kotitai hyötyeläin, vaan sen ja ihmisen välille o: syntyi eräällä tavalla tasaver< tainen, mutualistinen, suhde. Lisllksi paliskunta on joutunut kllrsimlllln metslltaloudesta ja voimistuvasta retkeilykllytöstll. Sen avulla saamelainen loi polaarialueen luontoon uuden organisaatiotason, jossa ihminen saattoi toimia aktiivisesti paikallisen ekosysteemin hyvin sopeutuneena osana. Voidaankin puhua saamelaisesta ekosysteemistä subarktiseen luontoon hyvin sopeutuneen ihmisen taloudesta. ::, LAPIN PALISKUNTA on tässä Suomen saamelaisalueen esimerkki ihmisen subarktisesta ekosysteemistä. Seuraavaan olen koonnut paliskunnan poronhoitoon liittyvää aineistoa 1960-luvun jälkipuoliskolta lähtien. vsk. Poro oli hallitseva kytkentä maaekosysteemiin, mutta sen ohella talous kytkeytyi monin muin tavoin maan ja veden ekosysteemeihin. Saamelainen luonnonkulttuuri luontaistalous oli ekologisesti monipuolista toimintaa. Ihminen sai porosta ravinnon, vaatetuksen, kulkuvälineen, sosiaalisen kumppanin jne; poroa taas hyödytti ihmisen apu sen sopeutuessa uusiin ekologisiin olosuhteisiin, kuten mm. Viimeisten 20 vuoden aikana siinä on tapahtunut valtava harppaus ekosysteemiin sopeutuneesta poronhoidosta siitä irtautuvaan porotalouteen. Poronhoita5 jien mukaan ihmisen läsnäolo eli t paimentaminen oli petovaaran x torjunnan tärkein tekijä (Aikio 1972). PORON JA IHMISEN SUHDE Saamelaiset ovat nykykäsityksen (Siivonen 1972) mukaan kesyttäneet poron tunturipeurasta, ilmeisesti tilanteessa, jossa ihmisen ja villipeurojen välinen suhde oli muuttunut ihmiselle epäedulliseksi. Entinen tunturien peura vietiin aivan uusiin ympäristöihin, joihin se tuskin olisi voinut sopeutua ilman ihmistä. Poro ottaa koko energiansa luonnosta ja sen välityksellä ihminen pääsee osa!SUOMEN LUONTO 2/77 36. Nykyisen Lapin paliskunnan alueen poronhoito lienee vielä 73. Ylllkuvassa Lokan allasta ja siihen liittyvllll hakkiota, alakuvassa piloille aurattua talvilaidunta. Lapin paliskunnan alueelle sijoitettiin kaksi suurta tekoallasta, Lokka ja Porttipahta, jotka tuhosivat laitumia ja vaikeuttivat jllljellejllllneiden kllyttöll. Paljon vähäisempi on pienen nautakarjan, lampaiden, riekkojen ja marjojen merkitys
Kuvaa laatiessani olen käyttänyt apuna Nissilän (1970) keräämiä tietoja. Poron biologisten tarpeitten pohjalta alue oli jaettu tarkoituksenmukaisesti vuotuisen kierron eri tapahtumia varten. Poronhoidon tuolloiset pääperiaatteet voidaan kiteyttää esim. vsk.. Nickul (1970) mainitsee lyhyesti tunturiporojen siirron Sompioon. 1889. Vaikka siirto ei ollutkaan porojen ensikosketus metsäiseen tunturialueeseen, niiden oli kuitenkin totuttauduttava uuteen maastoon. Kuvio 2. Lapin paliskunta 1950-luvulla, jolloin muu maankäyttö kuin poronhoito oli vähäistä . seuraavasti: 1. Esimerkki porojen kesäaikaisista liikkeistä Lapin paliskunnassa 1950ja 1960luvuilla. 2. 1852 ja Suomen ja Ruotsin väliltä v. Poroja paimennettiin herkeämättä samalla kun vielä erottamattomia poroja koottiin erotuksiin ja kuljetettiin sieltä eri tokkakuntien paimennettavaksi. Ylänurkan kartta osoittaa paliskunnan sijainnin. Ihminen oli miltei jatkuvasti mukana valvomassa ja ohjaamassa tapahtumia. Osa tokkakunnista vasotti omilla laitumillaan. Vuosisadan lopulla sinne siirtyi poronhoitajasaamelaisia Kaaresuvannon, Kautokeinon ja Enontekiön alueelta. 3. Poronhoitajat olivat yhteistoiminnassa paliskunnan sisällä tokkakuntien kesken ja sen uiSUOMEN LUONTO 2/ 77 36. Suulliset tiedot kerto vat porojen karkailleen 1800-luvun lopulla kesäaikana, jolloin oli tilapäisesti luovuttu paimentamisesta. Osa saamelaisista joutui etsimään uusia laidunmaita syvältä Suomesta, kun rajat suljettiin Suomen ja Norjan väliltä v. <loista saattoi aikaisemmin vasottaa ja merkitä omilla laitumillaan). Keväällä ennen vasama-aikaa porot kuljetettiin yleensä Saariselän tunturialueelle, epäedullisten kaivuusuhteiden takia mahdollisesti varhainkin. ENNEN MUUTOSTEN AIKAA Ennen 1960ja 1970-lukujen muutoksia paliskunnan poronhoito oli entisen saamelaisen siidajärjestelmän ja suomalaisen paliskuntajärjestelmän yhdistelmä. Porojen kokoaminen erotuksiin tehtiin paliskunnan yhteisenä työnä, samoin kesämerkintä ja siihen liittyvät etsintäja kokoamistyöt (osa tokkakunnista/sii74 ~ I /( A~~L Ruotsi Suomi Pääasialliset tokk.ien kuljetusreitit Tärkeimmät talv1laidunalueet (myös luppo kuusikot) d[V Rykimä. Tuolloin muotoutui Lapin paliskunnassa VuotsonSaariselän alueen poronhoidollinen mekanismi, jossa aiemmin muualla harjoitettu poropaimentolaisuus sopeutettiin metsien, soiden ja tunturien luonnehtimaan Sompioon. Kullakin tokkakunnalla oli osaksi omat alueensa. Tässä yhteydessä ei lähemmin eritellä eri tokkakuntien (siidojen) paimennusalueita, jotka sisältyvät talvilaitumiin. ....:.. ja va~alueet (suuralueet) Kuvio I. Kuviossa 1 on esitetty paliskunnan rykimäja vasamaalueet (suuralueena), tärkeimmät tokkien kuljetusreitit sekä talvilaitumet. 1800-luvulla ollut pienimittaista. Erotusten jälkeisten ijoulu-tammikuun jälkeen) talvitakkien paimennus tehtiin siidajärjestelmän mukaisesti erityisillä suvuttain ja asuinpaikkojen mukaan jakautuneiden tokkakuntien omilla talvilaidunalueilla, joita paliskunnassa oli kymmenkunta
Ihminen ja poro viettivät suuSUOMEN LUONTO 2/77 36. Rinnan niiden kanssa tapahtui myös sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia (Asp 1965, Lenstra 197 3). yhteisten vasamaja rykimäalueiden täysimittaisen hyväksikäytön. paliskuntien rajoja. vsk. Lapin paliskunnan ja pohjoisessa olevan Ivalon paliskunnan välinen yhteistyö, joka mahdollisti mm. Muutosten ja niiden välisten moninaisten kytkentöjen erittely olisi tässä vaiheessa vielä uskaliasta. rimman osan vuodesta yhdessä. Poronhoitoon kuuluu siellä paimennus, mistä johtuu mm. Lapin paliskunta 1970-luvulla sen jlllkeen kun suuret tekoaltaat olivat peittäneet tai muuten tehneet käyttökelvottomiksi nelJänneksen porolaitumista. ·Niihin SISältyy erilaisia, eri vuodenaikojen käyttöön sopivia alueita. sen vuoksi, että vanha, pedoilta suojaava paimennusjä,jestelmä on murtunut ja poron ja ihmisen vlllinen läheinen suhde muutenkin löyhtynyt. Kesällä porot liikehtivät varsin säännöllisesti vasama-alueilta suurten jokien varsiin ja taas tuntureille (kuvio 2). se, että ihmisen ja poron suhde on siellä tasavertaisempaa kuin Suomen poronhoitoalueella yleensä. kopuolella paliskuntien kesken. Lapin paliskunnan osuus koko poronhoitoalueen kirjatuista petovahingoista vv. Saamelaista poronhoitoa on muovannut suhde luontoon, ja siitä saatu kokemus on perintönä siirretty nuoremmille sukupolville. Aikaisemmin "avoimen" rajan puitteissa jatkui pitkään esim. Sen sijaan paliskuntalaitoksesta on kehkeytynyt pikemminkin hallinnollinen instituutio, joka on osaltaan muovannut mm. 1957-1974. Tässä yhteydessä sivuutan sosiokulttuuriset tekijät, ja ympäristönmuutoksistakin tyydyn kuvailemaan vain pääpiirteet. Hakkuut, kynnökset ja yhä voimistuva virkistyskäyttö ovat pilanneet suuren osan jäljellejääneistä laitumista tai vaikeuttaneet niiden käyttöä. LAPIN PALISKUNTA 1970-LUVULLA Paliskunnan luonnonympäristön monenlaisia nopeita muutoksia on aikaisemminkin kuvattu (Aikio ja Jaakkola 1970, Järvikoski 1971, Lenstra 1973). (!j} Tärkeimmät talvilaidunalueet F F Hakkuualue ( myös suunniteltu) ,.-..._ / ..... Vuotuiskierron eri vaiheissa valitaan systemaattisesti biotooppi, mm. Ekosysteemitasolla oli merkittävää poron ja ihmisen tasavertaiseen suhteeseen perustuvan organisaatiotason häviäminen. Ensimmäiseen periaatteeseen sisältyy niukan subarktisen luonnon ekologisesti kestävä käyttö. , I / 'L.____..!Pkm p P Hakkuun jälkeinen kynnös // SwnniteltUn retkeilykäyttöalueen raja H H Vesakkomyrkytetty alue (herbisidikäsittely) Käytetyimmät retlceilyreitit Kuvio 3. sukupuolen mukaan. 20 10 Kuvio 4. ne katkaisevat porojen luontaisen liikehdinnän tai estävät tietyn alueen käyttöä. SUOMEN PALISKUNTIEN LUONNOTTOMAT RAJAT Poronhoitolain määräyksistä huolimatta osa paliskuntien rajoista on "luonnottomia", ts. Vahingot ovat kasvaneet mm. Tärkeimmät lisääntymistoirpinnot, kiimaja vasama-aika, edellyttävät aivan erityistä ympäristöä. Vaelluksen "aikataulu" saattoi olla niin tarkka, että poromiehet suunnistivat kalenterin mukaan vaellusreittien määrättyihin kohtiin hakemaan poroja kesämerkintään. Vain vasanmerkinnän päättymisestä rykimänjälkeiseen aikaan porot olivat enimmäkseen vailla silmälläpitoa. Ruotsissa ja Norjassa poronhoito perustuu saamelaiseen perinteeseen, ja sikäläiset paliskuntia vasta;:ivat lapinkylät ovat pitkänomaisia. 75
Luppometsät, joihin porojen ravinnonsaanti aikaisemmin oli kovan hangen aikana perustunut, hävisivät. Vastaavasti poro viettää yhä suuremman ajan "villinä". Saamelainen poronhoito on perinteisesti ylläpitänyt monipuolista laumaa ja välttänyt mm. Niemelä 1974). esittää Lapin paliskuntaa tekoaltaiden rakentamisen jälkeen. Käytännöllistä merkitystä paliskunnan koko porotokalle on lähinnä vain länsija itäosan laitumilla, joiden väliin näyttää jäävän lähes 100 km pitkä "tyhjiö". Luettujen porojen määrä on tosin teoreettinen minimiarvo, koska kaikkia poroja SUOM EN LUONTO 2/77 36. TEKOALTAAT JA HAKKUUT Suomen valtakunnan taloudellinen ekspansio johti 1960-luvulla Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamiseen. Luonnonvaraisen metsäpeuran käyttäytyminen ottaa huomioon petovaaran, mutta poro on tässä suhteessa huomattavan erilainen (Helle 1974). 76 Jäljelläolevat talvilaidunalueet näkyvät kuviossa 3. Altaat poistivat paliskunnan käytöstä monenarvoisia laitumia, myös elintärkeitä talvilaitumia. Paikoin on liian suuria laumoja, jolloin heikot porot menehtyvät. vsk.. Monissa paliskunnissa, etenkin pohjoisissa, koettiin 1970-luvulla huonoja vasavuosia (vrt. Lisäksi noin neljännes paliskunnan alueesta pirstoutuu altaiden vuoksi vaikeakulkuiseksi, muta va1Kuttaa poronhoidon rytmiikkaan ja eri siidojen omien talvilaudunten käyttöön (vrt. VASAONGELMA Neuvonnalla on 1960-luvulta alkaen pyritty lisäämään vasojen ja hirvaiden osuutta teurastuksissa. Hakatuista ja auratuista talvilaidunjäkäliköistä tuli tasoltaan vaihtelevia syyskesälaitumia. Vasamaja rykimäalueiden siirtyminen muuhun käyttöön (paliskunnan pohjoisrajan sulkeutuminen ja Saariselän lisääntyvä retkeilykäyttö; kuviot 1 ja 3) porojen lisääntymistapahtumat ovat häiriintyneet, mikä myös on saattanut johtaa viime aikojen paljonpuhuttuun vasakatoon (vrt. Hirvaiden vähyys voi myös viivästyttää vaatimien tiinehtymistä ja siten siirtää vasojen syntymää myöhemmäksi, jolloin niiden kasvu ja kehitys viivästyvät. Tämä voi johtaa vasojen menehtymiseen tilanteissa, joista normaalisti kehittyneet eläimet selviäisivät. Viitteitä tästä on havaittu mm. Heti Lokan altaan täyttymisen jälkeen v. Hirvaiden osuuden väheneminen on voinut vähentää vaatimien tiinehtymistä ja alentaa näin vasalukua. Ne koki myös Lapin paliskunta, jonka merkityistä vasoista tuolloin tavattiin useimmiten vain noin puolet seuraavan talven tai kevään kuluessa. Systemaattinen ja hienojakoinen laidunkierto lakkasi osaksi kokonaan, samoin erillinen siidajärjestelmä (tokkakunnat). Syväjärven paliskunnassa (Niemelä 1974). Paimentamaton, ihmisen antamaa suojaa vailla oleva "villi" poro on aina petovaaroille altis, riippumatta petokantojen vaihteluista ja alueellisista eroista. Tämä on saattanut johtaa epätasapainoisiin laumarakenteisiin. KERRANNAISVAIKUTUKSET Laki "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ilmeni selvästi biologisen perustan muututtua. s. esittää Lapin paliskunnan osuutta koko poronhoitoalueen petovahingoista 1950-luvun lopulta lähtien. herbisidejä. Kun sopeutumisen perustana on ollut ihmisen ja poron tasavertainen suhde, on johdonmukaista, että suhteen katkeaminen ilmenee nyt poron lisääntyvinä toimeentulovaikeuksina, mikäli poronhoidon laajuus pyritään säilyttämään entisellään. Kuvio 3. Ihmisen mukanaoloaika porovuotta kohti on 1970-luvulla supistunut jo alle puoleen (Siuruainen 1975). Poronhoitovuosina 1965-66 ja 1966-6 7 kirjattiin kumpanakin noin 500 poron menehtyminen tästä syystä pienellä alueella. Laajimmillaan altaat peittävät noin 630 km 2, josta noin 80 % on Lapin paliskunnan aluetta eli sen koko alasta yli 11 %. ja 2.). Paikoin hävitettiin myös lehtipuustoa kylvämällä lentokoneesta ns. Myös jäljellejääneiden laidunalueiden osalta tilanne muuttui monimutkaiseksi ja sekasortoiseksi. Koska aukeiksi hakattujen maiden lumisuhteet ovat erilaiset kuin metsän suojissa, kaivaminen vaikeutui. Vielä 1960-luvun alkupuoliskolla osuus oli keskimäärin 5 %, loppupuoliskolla noin 15 % ja 1970-luvulla jo lähes 20 %. vasojen huomattavaa teurastamista. Sitä edelsi 1950-luvulla aloitettu puuston allashakkuu, joka paikoin ulottui avohakkuuna tulevan rantaviivan yläpuolellekin. epätasapainoisiin laumakokonaisuuksiin. Edellä jo korostettiin poron ja ihmisen välisen suhteen tärkeyttä petojen torjunnassa. Laitumien ja rytmien muutokset ovat vielä johtaneet mm. Muutenkin metsiä hakattiin voimakkaasti ja hakkuiden jälkeen maanpintaa muokattiin voimaperäisesti. Laidunten määrä väheni, poronhoidon rytmi murtui, ihmisen ja poron välinen tasavertainen suhde katkesi. 102104, s. Kuvio 4. Muullakin tavoin ihmisen osuus poron mukana elämisessä väheni. Talvisen ruoansaannin varmistamiseksi poroja on 1960-luvun loppupuolelta lähtien jouduttu pakkokuljettamaan länsiosaan, jolla voi muutaman kuukauden ajan laiduntaa noin tuhat poroa, sekä itäosaan, jonne mahtuvat loput paliskunnan poroista, mutta jonne ovat keskittyneet myös pedot. kuvioihin 1. Laitumien muutokset vaikeuttivat ennen muuta porojen talvehtimista ja rikkoivat poronhoidon rytmin. 109). Sen kerrannaisvaikutuksina laidunpaine lisääntyy muualla ja johtaa mahdollisesti ylilaidunnukseen. Vasakannan elinvoimaisuus on koko poronhoidon avainkysymyksiä. 1968 ilmeni myös voimakkaita pakoreaktioita noin 6 000 Lapin paliskunnan poron siirtyessä yhdellä kertaa pohjoiseen naapuripaliskunnan alueelle. Hakkuualueiksi on siinä kuvattu myös tiedossa olevat hakkuusuunnitelmat
Muller-Wille, Ludger & Aikio, Olavi. Lapin Paliskunta: Arkisto ja henkilö>.ohtaiset tiedonannot. Erään suunnitelman mukaan paliskunnan koko itäinen tunturialue otettaisiin tehostuvaan retkeilykäyttöön, ns. Säännöstelyn vai>.utu/uet Lokan ja Porttipahdan allasalueella. Luonnonympäristö muuttui ja muuttuu yhä monin tavoin. Yhdessä ne näyttävät lopettavan luonnonvaraisen poronhoitokulttuurin Lapin paliskunnassa. Samanaikaiset, toisiinsa kytkeytyvät muutokset näyttävät johtavan talvilaidunten huomattavaan menetykseen, porojen vuosirytmin ja poronhoidon rytmiikan murtumiseen, vaellusreittien pirstoutumiseen. Rovaniemi. ei todennäköisesti saatu kirjoihin. Siivo nen, Lauri. Pohjola 2000 -seminaari, Oulu. M oniste. Kallio, Paavo. Keväinen vasama ja syysruskan aikainen rykimä ovat poron lisääntymistapahtumien tärkeimmät ajat. 1974: Poronhoito SyväJlirven paliskunnas,a, Pro gradu -työ Oulun yliopiston kansantaloustieteen laitos, Oulu. 19 75: HenJ..ilökohtainen tiedonanto. 1971 : Die Auswirkungen der mechanisierung der Renntierwirtschafl in der Lappischen Gemeinde Utsjo>.i (Finni,chlappland). Helsinki. Tämä johtui poronhoitovuonna 1972-73 Pohjois-Lappia kohdanneesta porokadosta, jonka painopiste oli Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueella, missä kuolleita poroja laskettiin yhteensä 6 693 kpl eli 73.1 % koko poronhoitoalueella todetusta kadosta (katoa kosketellaan myös s. 1965. 1974 : Renens anpassning tili skogsforhållanden i Finland Nordkalottens fredsdagar. Turun yliopiston julkaisuja. Oulu. The Sno=bile Revolution: Technology and Social Change in the Arctic. huom.). Menlo Park, California. D KI~A LLISUUTIA Aikio, J ouni 197 2: P,doista ja petovahingoista suunnitellulla Koillis>.airan >.ansallispuistoalueella. Erityisen alhainen oli Lapin paliskunnassa vuoden 19 7 3 vasamäärä samoin kuin seuraavalle keväälle laskettu poikkeuksellisen alhainen vasaprosentti (7.4 %). Ennen muutosta poronhoito oli hallitsevat osa elämäntapaa, sen jälkeen voidaan jo puhua porotaloudesta ammattina. 77. 1971 : Lokan ja Porttipahdan väestön nykyisistä oloista ja toimeentulosta. Se on nyt paliskunnan ainoa laaja ja koskematon poronhoitoalue; suunnitelman toteutuminen olisi saamelaiselle poronhoidolle lopullinen kuolinisku. Lenstra, Menno. Ankarassa retkeilykllytössll oleva Saariselän alue on perinteisesti ollut Lapin paliskunnan porojen tllrkellll rykimll-, vasomaja talvilaidunaluetta, mistll porot ovat kuitenkin osaksi joutuneet vllistymlllln retkeilijöiden tieltä. Pelto, Pertti & Linkola, Martti & Sammallahti, Pekka: The Snowmobile Revolution in l apland. porokannan rakenteen epäedullisiin muutoksiin, vasakadon kasvuun jne. Turku. Okko, Veikko. Käynnistäjänä näyttää olleen nimenomaan luonnonympäristön muutos, kun tekoaltaat estivät paliskunnan alueen neljänneksen käytön ja kun metsät:ilous otti käyttöönsä suuret alueet paliskunnan länsiosasta ja osia paliskuntaa halkaisevan valtatien itäpuolelta, jota kokonaisuudessaan suunnitellaan valtakunnalliseksi retkeilyalueeksi; paliskunnan itärajalla taas on Suomen tiheimpiin kuuluva suurpetokanta. Suomala is-ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 69 :3. Turku. 8182 toim. Retkeilijöiden käyttämältä alueelta löydettiin v. Niemelä, Matti. Saariselän-Itäkairan retkeilyalueeksi (Saastamoinen 1972). 1976 viisi ampumalla tapettua poroa (poromies ei jätä ampumaansa poroa nylkemättä ja käyttämättä). 1970. 19681974.Julkaiumaton aineisto. Poromies 4 Aikio, Pekka. Käytetyimmät reitit ovat entisiä porojen polkuja, joilta retkeily on syrjäyttänyt porot (vrt. Varsin usein sen veräjiä on jätetty auki ja toisinaan rikottu itse aitaa. 1970: Saamelaiset kansana ja kansalaisina, Helsinki. 197 2: Peuran Juvun levinneisyys ja rodut. 1973. Terra 83. 1972: Saariselän-ltä>.airan alueen virkistyskäyttö. tuolloin onkin jo kokemuksia. Aikio, Pekka ja Toivo J aakkola. Lyhyessä ajassa se on, yhdessä sosio-kulttuuristen muutosten kanssa, muuttanut poronhoidon luonnetta. Nickul, Karl. Intensiivinen retkeily vaurioittaa herkästi subarktista luontoa, jossa se on pelkkä häiriötekijä. YHTEENVETO Saamelaisen ekosysteemin muutoksista olennaisin on ihmisen ja poron tasavertaisen suhteen muuttuminen ihmisen dominanssiksi. Nissilä, Pentti: Porotalouden asema Saariselän seudun luonnonvarojen moninaiJk.äytössä. Lappalaiu t ja lappalaisuus. kuvio 3.). Paliskunnan pohjoisen rajan esteaita kulkee eräiden retkeilyreittien poikki. VOIMISTUVA RETKEIL YKÄ YTTÖ Lapin paliskunnan itäinen tunturialue on Euroopan viimeisiä erämaita, ja sinne kohdistuva retkeilypaine kasvaa vuosittain. 1971 : Ihminen Lapin ekosysteemin o,ana. Suomen Luo nto, 197 2 Siuruainen, Eino. 1969: Lapin luonnonolot. Asp, Erkki. C: 2. Pelto, Pertti. Kalevalaseuran vuosikirja 5 1. Saastamo inen, Olli. Helsinki. Helle, Timo. Eniten retkeillään paliskunnan koillisosassa. 1973: Een ondm.oek naar de levensom,tandigheden van de rendierhouders in Sodankylän Lapin paliskunta en naar de mogelijke gevolgen voor hen door de aanleg van de waterreurvoirs Lokka en Porttipahta. Molemmat ovat vilkasta retkeilyaikaa, ja porojen häiriintymisestä SUOMEN LUONTO 2/77 36. J ärvikoski, Timo. Nijmegen. vsk
Tärkeä tekijä oli keskimääräisen poronhoidollisen ammattitaidon erinomainen taso. Nykyään puhutaan poronjalostuksesta uutena asiana. osallistumalla saamenkieliseen yleisradiotoimintaan. Poron kautta hän ymmärsi tietenkin laajemmastikin ympäristöään ja luonnon kokonaisuutta. koko saamelaiskulttuurin jatkuvuuden puolesta, mm. Mitään ei ole porossa pois heitettävää. Saamelaiset eivät ole menettäneet toivoaan, vaan uskovat elämän jatkuvan, kun yhdistetään perinteinen kokemus nykyajan tuomiin mahdollisuuksiin. Kaikki tämä on vienyt huomiota poroelon ja laidunten SUOMEN LUONTO 2/77 36. Mutta lähtökohtana on ollut se, että saataisiin mahdollisimman sitkeitä, elinvoimaisia ja siitoskykyisiä yksilöitä, ei niinkään välttämättä suurikokoisia. Kiusaa on tosin koitunut valtakunnanrajojen sulkemisesta, oloihin soveltumattomasta paliskuntajärjestelmästä, epäoikeudenmukaisista maanomistusoloista ja yhä enemmän myös kilpailevista maankäyttömuodoista. · LÄHTÖKOHTA Poronhoito on ollut ja on saamelaiskulttuurin tärkeä ylläpitäjä ja kehittäjä. Mukana ovat tulleet motorisoituminen ja siitä seuraavat suuret välittömät menot, valitettavasti vielä kertakäyttökerskakulutus. Poroelon tuottavuus on näin saatu mahdollisimman hyväksi, vaikka yksilötasolla ei massa ole välttämättä ollut suurin mahdollinen. On vieraannuttu porosta ja luonnosta, alettu laskea tuntipalkkaa metsässä vietetylle ajalle (kaikenlaisten kaavakkeiden kanssa käytetylle ajalle sitä ei kyllä parane laskea). Porosaamelaisuuden elpyminen edellyttää syvällekäypiä muutoksia myös pääväestön ajattelutavassa, "Helsingin Valtiota" myöten. Koetetaan saada yksilö mahdollisimman painavaksi. 78 eloa kokonaisuutena. Paimennus on hyvin tärkeää silloin kun kaikkia laidunmaita aiotaan käyttää tarkoin hyväksi. Poronjalostus on kuitenkin tunnettu jo pitkään porosaamelaisten keskuudessa. hlln toimii aktiivisesti sekll. MUUTOKSET JA SO PE UTUMISO N G ELMAT Kehityksellä tahtoo olla se paha tapa, että se ei pysähdy; tuntuu siltä, että poronhoidon viimeaikaisella kehityksellä kehittämisellä ja nykyaikaistamisella, niinkuin sanotaan on ollut aivan voittopuolisesti takaperoinen suunta. Paimennus ja laidunkierto ovatkin pitkällä tähtäimellä suhteellisen riskittömän poronhoidon ehdottomia edellytyksiä. Jouni Labba Saamelaisporonhoito Suomen Lapissa Perinteinen saamelainen poronhoito on Suomen alueella parhaiten säilynyt Tunturi-Lapissa ja etenkin Käsivarressa, missä pim. Tämän tuntemuksensa avulla hän osasi käsitellä porojaan yksilöinä ja Poromies Labba el:u! poroineen Enontekiön Kll.sivarressa, missll. Saamelaisen etiikan mukaan poro on syötävä kynsiä myöten. Poromies tunsi poron, oli selvillä sen luonnosta (ajatuksesta) ja ruumiin ominaisuuksista. Luonnon hyväksikäyttömuotona saamelainen poronhoito oli lähes huippuunsa kehittynyttä jo viime vuosisadalla. laidunten uudistumisen säätelyllä) on huomattava merkitys. vsk.. Sen avulla voidaan ohjata elon aiheuttamaa kulutusta myös toisarvoisille alueille ja säästää parhaat maat tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Käsittelytaidolle perustui puolestaan porojen paimennus. Luonnonsuojeluliikkeen on annettava täysi tukensa saamelaisten ponnistuksille, sillä monet seikat osoittavat, että vain sitä kautta löydetään kestävä ja tuottoisa tasapaino asutuksen ja TunturiLapin aran luonnon välille. Tämä koskee erityisesti parhaita talvilaitumia. Porojen hyväksikäyttö on sekin ollut lähes täydellistä. paimennuksella on yhä edelleen tunnustettu tehtävä. On oltu hyvin tarkkoja siitoshirvaiden ja ·-vaadinten valinnassa. Jos suuhun ei jotain saa mahtumaan, on siitä valmistettava käsille tarpeellista ja silmille kauneutta ja tietystikin nahasta ja suonista ruumiille lämpöä. Laidunkierron järjestys pohjautuu pääasiassa eri vuodenaikojen asettamiin vaatimuksiin, mutta muillakin seikoilla (esim. Tärkeinä vaikuttavina tekijöinä ovat olleet teknokratisoituminen ja kaupallistuminen pääväestön kulttuuripaineen ja viimekädessä varmaan kansainvälisen kehityksen tuloksena. Poron avulla saamelainen on voinut sopeutua ottamaan tunturiseudun luonnosta lähes kaiken hyödyllisen, silti vahingoittamatta tai muuttamatta luontoa. elinkeinonsa ettll
1852 halkaisi pahasti saamelaisten vanhat asuin• alueet ja esti laitumien tarkoituksenmukaisen käytön. Toisessa suunnassa jäivät mäntyja kuusioudat paliskunnanrajan taakse. Ongelmaksi on muodostu• massa myös paikallisen asujamiston vieraantuminen luontaiselinkeinon muodoista. Sen seurauksena poromäärät vähenivät, hoitovaivat lisääntyivät ja osa poron• hoitajista joutui hakemaan elantoaan muualta (vrt. Tällaisen ryhmän levittäytymispyrkimyksille antaa Suomen poronhoitolaki täydet mahdollisuudet. Suomen Käsivarressa on saamelaisporonhoito elinvoimaisimmillaan, ja siellä kohtaa nykyajan tekniikka perinteiset menetelmät ja varusteet. Ainoastaan karhakkaoutaa jäi Käsivarren kylille mahdollistamaan edes ··/· onkinlaisen järkevän vuotuisen aidunkierron. Samalla perinteinen hallinto, jossa siidat olivat varsin itsenäisiä, korvattiin paliskuntajärjestelmällä. Näistäkin osan lohkaisee Mallan luonnonpuisto (Mallan aran kasvillisuuden suojelemi• seksi siellä on muista luon• nonsuojelualueista poikkeavasti kielletty porojen laidunnus, toim. Ongelmana ovat myös supis• tuneet alueet. Oman kyläni pe• rinteiset kesäsijat olivat Norjassa, Tromssan lähistöllä Iddonjarg• gassa, talvilaitumet Muonion rajalla. SUOM EN LUONTO 2/77 36. Valtakunnanrajan sulkeminen v. huom) .. huolellisesta hoidosta lyhyen täh• täyksen rahallisen tuotoksen maksimointiin. Norjan ja Suomen va.linen poroaita Haitin juurella. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. 74). Luonnolliset varasäiliöt, parhaat laidunmaat, kulutetaan loppuun ja järkiperäiseltä pai79. s. Tällainen holtiton poronhoito ja laidunmaiden väärä käyttö kostautuu aikanaan kaikille. Yhteisvastuu!§ linen laidunmaiden hoito ei ota :i onnistuakseen, koska paliskuntajärjestelmä ei pane riittävästi painoa paimennuksen tärkeydelle. ::.44 Zia --_ ia:2.·: :_ . vsk. Aina tahtoo paliskunnan johonkin kolkkaan muodostua ryhmä, joka ei välitä paimennuksesta eikä toisille kuuluviksi sovittujen alueiden kunnioituksesta. Rajasulun valvonnan tehostu• minen teki lopun Norjan puo• lelle ulottuvista kesävaelluksista ja pakotti ahtamaan suuret poro• määrät niille vähille heinätuntu• reille, joita Suomen puolelle on jäänyt. 2 . Tämä vuotuinen kierto on jopa niin nuorta kuin isoisäni aikaista. Näin i näyttää käyneen. -
Odotetaan erillisen saamelaislain voimaantuloa. Vesivoiman rakennus ja turismi ovat toistaiseksi saaneet eniten vahinkoa aikaan. Ennen kuin tähän ratkaisuun menee, on mietittävä, miksi yleensä hoitaa poroja. hön kuin kahdeksan tunnin viettäminen liukuhihnan osana viitenä päivänä viikossa. TunturiLapissa altaat ovat katkoneet vaellusreittejä ja haudanneet kesäja syyslaitumena erinomaista jänkää, varsinkin Ruotsin puolella. Tästä sopii esimerkiksi Koutakeinon kuparikaivos. Ainakin saamelaisalueen poronhoidon tulee säilyä ja kehittyä porojen ja poronlaidunten hoitona, paimentaen ja suunnitelmallista laidunkiertoa noudattaen. Jos Suomen valtio haluaa elämää ja toimintaa pohjoisimmille ja korkeimmille seuduilleen, se ei voi jättää huomiotta oloihin parhaiten sopeutunutta elinkeinoa eikä hävittää sitä kulttuuria, jonka osana tämä elinkeino on kehittynyt. Tarvittavan talvirehun hankinta omalta alueelta on tunturiseuduilla mahdotonta. Pudasjärven seuduilla voi aivan toisenlainen ratkaisu olla paikallaan. Teknisten apuvälineiden käyttöön on saatava järki mukaan. Asia on pikaisesti korjattava kouluopetuksessa. Se vaatii aivan toisenlaista asennoitumista eläimiin, luontoon ja työ_. Paliskuntain Yhdistyksessä edustus määräytyy siten, että etelän pienet palkiset hallitsevat yhdistystä. Tämän vuoksi poronhoito olisi tunturialueilla tunnustettava ensisijaiseksi maankäyttömuodoksi vastaavasti kuin metsätalous on hyväkasvuisilla outamailla. Ja, ennen kaikkea, poroelinkeino on jokseenkin turvaton muiden elinkeinojen levittäytyessä alueelle. Vaikka kaivostoiminta pian lopetettaisiin kannattamattomana, poroelinkeinolle on voitu tehdä pitkäaikaista osin korvaamatontakin vahinkoa. Jokamiehen oikeuttakin tulisi käyttää siivosti, kun liikkuu toisen kansan elintärkeän 1 uonnonvaran J<.eskellä. Metsätalous on ongelmana lähinnä etelämpänä, osin kyllä saamelaisalueellakin (Vuotson Inarin seudut). Ongelman perussyy on tältä osin se, että maa kuuluu " Helsingin Valtiolle" eikä saamelaisyhteisölle, niinkuin sen oikeuden mukaan tulisi saamelaisalueella kuulua. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Valoisalta ei siis näytä poroelinkeinon nykytila saamelaisalueen, varsinaisen Lapinmaan, Suomen rajojen sisään jääneessä osassa. Saattaa ongelma pohjoiseenkin levitä, jos tunturikoivulle keksitään käyttöä. Jos pienellä määrällä lisäravintoa voidaan huomattavasti parantaa porojen tilaa, ei tätä sovi moittia. Samaa ajatusta on sovellettava esteaitoihin ja lisäruokintaan. Myös vuoriteollisuuden uhka väijyy tunturiseuduilla. Tarvitaan sellaiset muutokset lakiin ja hallintoon, että saamelaisten kotiseutu saa itse järjestää asiansa, harkita omassa joukossaan mikä olisi tarkoituksenmukaisin paliskuntajako ja miten laidunnus tulisi niiden sisällä järjestää. En halua toisia neuvoa. Pohjoisen poroelinkeinon harjoittajat, joille poronhoito on pääasiallinen toimeentulo, ovat vähemmistönä. Mutta tekniikka on pantava rengiksi, sitä ei saa päästää isännäksi. Jäkälämaista huolehtiminen on kuitenkin saamelaisalueen poronhoidon perusta. Poronhoito on osoittautunut ainoaksi tavaksi, jolla ihminen voi käyttää sitä, mitä tunturissa kasvaa. Tämän vaatimuksen järkeenkäyvyys antaa uskoa saamelaisväestölle. Lomakylien lähistöllä on sotkeutunut hyvää jäkälikköä, ja tekeepä tavallinen 'rinkkaselkäkin' kesällä tuhojaan, ellei ole selviä reittejä kulkua ohjaamassa. Aivan erityisesti on torjuttava ne kaavailut, joissa paimennus ajatellaan lopetettavaksi muka vanhanaikaisena ja talvilaidunten hoito tyystin korvattavaksi keinoruokinnalla. Välillisesti heistä on ainakin ollut haittaa: kämppien käyttö on vaikeutunut ja evästä täytyy ottaa enemmän, kun isot, 80 helposti saatavat kalat ovat käyneet vähiin. Tosin 'poronhoito' -sanaa en haluaisi käyttää, elleivät porot todella ole hoitajiensa valvonnassa. SUOM EN LUO NTO 2/77 36. Ei ole huono asia, että poromiehen työ tuiskussa ja pakkasessa keventyy. Se on elinkeinon loppu alueen poromiehille; tämän ovat Kirunan seudun kylät kokeneet. Poronhoito on elämäntapa. Peuranteurastelu tuntuisi luonnollisemmalta nimeltä sellaiselle elinkeinolle, jossa eläimet vain kootaan vasanleikkoon ja teurastukseen, mutta ovat muutoin valtoimenaan metsassa. vsk.. Muitakin lainsäädännöstä ja hallinnosta aiheutuvia epäkohtia on: muista pohjoismaista poiketen Suomi ei anna saamelaisille mitään erityisoikeuksia poronhoidon ja poronomistuksen suhteen. Suomessa tietysti Lokka ja Porttipahta olivat raskas isku eteläisimmälle saamelaisseudulle. Mutta tehtyjen virheiden seuraukset eivät katoa hetkessä eivätkä itsestään. Turismi tekee eniten vahinkoa kevättalvella, kun etelän moottorikelkkamiehet lähtevät kantavia vaatimia hätyyttämään. Poroja on paljon ja niittyjä vähän. Samalla kesäravinnolla voisi kasvattaa vaikka lampaita tai niitä mustankirjavia lihalehmiä. Talviravinnon ostaminen etelästä merkitsisi riippuvuutta toisten alueiden tuotannosta, myös huomattavaa lisäkustannusta. Poronhoitoon liittyvä perussivistys ei enää siirry luonnollista tietä nuoremmille sukupolville. Parempi olisi jos senkin ajan olisi käyttänyt paimentamiseen. Tärkeimmille laidunmaille tulisi antaa lain suoja, ellei alueen kaikkia luonnonvaroja suostuta antamaan saamelaisyhteisön hallintaan. Mutta poro tulee toimeen juuri sillä talviravinnolla, jota Lapin kankailta voi saada. Mutta tulevaisuuden usko on heraamassa. Toimiva kaivos synnyttää taajaman, ja laajalle sen ympärille levittäytyvät taajamaan liittyvät rajut maankäyttömuodot. Jänkien niittäminen taas antaisi paljon työtä mutta niukasti heinää. mennukselta viedään pohja pois
SUOMEN LUONTO 2/77 36. Yo Heikkola opiskelee biologiaa Helsingin yliopistossa. H.: Millaiset ovat porotalouden ja metsätalouden suhteet .t A. Ja kun näiden vuoksi vähän kerrassaan menetetään vähäisistä marjastus-, metsästysja muista tuloista osa, niin ne jo yhdessä aiheuttavat ison loven meikäläisen leipään. Seuraavassa haastattelee inarilaista poromiestä etelän asukas. Vaan kaiken aikaa ovat Lapin asukkaan elämää köyhdyttämässä ja vaikeuttamassa etelän päätöksentekijät, metsätalous ja yhä kasvava turismi. K. Kaarina H eikkola LänsiInarin poronhoidosta ja muista elinkeinoista Suomi tiedetään pitkänomaiseksi maaksi, jonka asukkaat elävät erilaisissa luonnonoloissa ja ajattelevat eri tavoin. oikeutta rajoittaa petojen määrää. Paliskunnan porojen lukumäärä oli keväällä 1976 yli yksivuotisia poroja 2 765. 1976 kesätyössä Inarin kalanviljelylaitoksella. Porojen heikennyttyä ravinnon puutteen vuoksi ne olivat alttiita loisten hyökkäyksille. Se oli kaikkein suurimpia todettuja katoprosentteja. Niiden työllistävä vaikutuskin taitaa täällä Inarissa olla vähäinen. : Tällä alueella ei toistaiseksi ole minkäänlaisia hakkuita; toivottavasti ei tulekaan. Aarne Sieppi: Katovuosina paliskunnan alueella kato oli liki viisikymmentä prosenttia. Monitoimikoneet vaativat laajoja avohakkuita. Laitumien riittämättömyys ja viime kädessä loiset aiheuttivat kadon täällä Inarissa. S. Aikanaan se ylittää Lemmenjoen ja silloin ovat nämä palkiset menneet. Mutta ehtoina oli tietysti porotalouden mahdollisuuksien säilyttäminen, joka edellyttää mm. Nyt ei yksikään perhe koko Länsi-Inarin paliskunnan alueella tule toimeen pelkästään poronhoidolla. Kysymykset koskevat asioita, jotka usein etelässäkin tiedetään ongelmiksi. Paadarjärven eteläpuolella on metsäautotie, jota Metsähallitus vuosittain jatkaa. LänsiInarin paliskunnan pinta-ala on 5 564 km 2• Se käsittää koko Länsi-Inarin alueen rajoittuen pohjoisessa Utsjoen rajaan, idässä Muddusjärven ja etelässä Hammastunturin paliskuntiin sekä Sodankylän kunnanrajaan. Yhdistäminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan paliskunnat toimivat taas itsenäisinä. Haastateltavana on Aarne Sieppi, nyt jo yli kolmekymmentä vuotta poroja hoitanut Petsamon siirtolainen, joka oli entisen Paadarin paliskunnan poroisäntä ja Länsi-Inarin paliskunnan varaporoisäntä. Tämä (1976) taitaa olla hyvä vuosi: vaatimista ainakin 90 % oli kantavia. Nuo hakkuiden nykyiset menetelmät eivät sovi tänne Lappiin. S.: Paadarin paliskunnan alueella 24 perheestä 10 perhettä eli ennen katovuosia pelkästään porotaloudesta. Se koskisi koko Paadarin ja Vaskojoen välistä aluetta. Paliskunta on ehdottanut kansallispuistokomitealle Lemmenjoen kansallispuistoalueen laajennusta. Siitä lähtien on taas ollut hidasta nousua. K. Tähän tilanteeseen oli johtanut 1950-60-lukujen poron hinnan alhaisuus; runon (= vasaton hyväkuntoinen naarasporo) hinnalla mies sai tuskin sarkahousut itselleen. Poroja oli pidettävä runsaasti ja se johti ylilaidunnukseen. Nyt jälkimmäinen on jo jaettu Sallivaaraksi ja Muotkatunturiksi. Noin kolme vuotta sitten yhdistettiin silloiset Sallivaaran ja Paadarin paliskunnat LänsiInarin paliskunnaksi. Sen lisäksi korjuutraktorit ajelevat kesän aikana jäkäläkankaita, ja niissä jäljet näkyvät vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä. Saavatko ihmiset elantonsa pelkästään poronhoidosta -~ A. Paliskuntien yhdistyessä ennen vuosien 19 7 3-7 4 katoja poro määrä oli lukuporoina yli 8 000, joka todellisuudessa merkitsee yli I 000 poroa. vsk. Haastateltavansa hän oppi tuntemaan ollessaan v. Jos päästäisiin tarkastelemaan asioita viisikymmentä vuotta eteenpäin ja sitä mitä näistä hakkuista silloin ajatellaan, niin luulen, että silloin tuntuu varsin lapselliselta, että niin vähäisen h)Ö81. Tieto ei kulje eivätkä etelän päätökset ole mieleen po~joisen ihmisille. H.: Miten täällä väki tulee toimeen. Hyvin tärkeä ja olennainen osa tämän perän ihmisen elämää ja toimeentuloa poronhoidon lisäksi ovat marjastelu, vähäinen metsästely, kalastelu, maaja karjatalous, mökkien rakentamiset ja muut mitä moninaisimmat puuhat. Saati sitten ne jäljet, joita ne varsinaisesti ovat tulleet tekemään
Tottahan se on lisännyt myös turistien määrää huomattavasti, ja se on melkein aina vain pahasta. Paliskuntien yhdistyessä poroluvusta tuli liian suuri.Joten kadosta oli laitumien kannalta etuakin. H.: Mainitsit tuossa ohimennen poronhoidon todellisista ongelmista. Susia on ollut vain jokunen kulkijoina. H.: Mikä on petotilanne näillä palkisilla ., A. Nyt on kotkakanta tuntuvasti lisääntynyt. Porot seuraavat näitä jälkiä ja niiden hajaantuessa hajaantuvat tokatkin. Näilläkin seuduin ovat porovarkaudet vaikea asia. H. Porohommiin tulijoita kyllä tuntuu olevan riittämiin. Tien mukana olemme tulleet tasaveroisemmaksi muun väestön kanssa. Niiden tuhoja on vaikea rekisteröidä, koska ne liikkuvat kesäisin tehdessään vahinkoa; silloin ei jää juuri jälkiä. Keskustelin tuossa juuri Hammastunturin palkisen miesten kanssa kotkasta. K. Vielä päätöksentekijöistä san01sm, ovat ne Helsingistä tai Rovaniemeltä, että kun he päättävät esimerkiksi näistä Inarin ja Utsjoen asioista, niin tulisivat tänne paikan päälle keskustelemaan asioista. H.: Entä mikä on paliskunnan laiduntilanne ., A. Totesimme, että kotka oli Inarissa ennen sotia varsin harvinainen näky. K. Kevättaivella 82 kukoistaa kelkkailu. Me suosittelemmekin seudun nuorille, että hankkisivat koulutuksen johonkin ammattiin mikäli mahdollista, jotta tänne jäävillä olisi paremmat elinmahdollisuudet tämän elinkeinon piirissä. Vaikka ei ajateltaisi metsien säästämistä edes poronhoidon kannalta, niin on muistettava sekin näkökohta, että muutamien vuosikymmenien kuluttua on varmasti kehitetty menetelmät näidenkin metsien hyödyntämiseen luontoa säilyttäen. Olemme pyrkineet pitämään poroluvun jatkuvasti suhteellisen alhaisena. Tämä kesä on ollut viileä ja porot ovat pysyneet metsissä. Tienvarret ovatkin kesäisin täynnä turistien autoja ja jokivarret vieraita kalamiehiä; P.i siellä enäii rne1käläine11 viihdy. Moottorikelkan jäljet haittaavat porojen koossa pysymistä. Kauppa-, kouluja lääkärimatkat ovat helpottuneet huomattavasti. Niiden mielestä meidän poronhoitomme on huonoa ja kannattamatonta, koska emme ota siitä irti koko sillä hetkellä saatavaa tuottoa. Näin aiheutetaan tahattomasti haittaa, kun tästä ei olla tietoisia. : Minä en todellakaan tahdo vähätellä petoasiaa, mutta tuntuu, että sen peittoon jää monta tärkeää ongelmaa. Tavoitteena ei ole tuottavuuden maksimointi vaan kestävä elinkeino. Jos kettuja on runsaasti, ne saattavat aiheuttaa joskus isojakin tuhoja. Niin poroasiantuntijoita kuin ovatkin, he eivät ole meidän alueemme asiantuntijoita. Pienistä pedoista pahin vasalle on korppi. vsk.. Lämpiminä kesinä sen on helppo siepata tunturien aavoilta rinteiltä räkkää paossa olevia poroja. Karhut ovat näillä seuduin myös lisääntyneet. Kertoisitko niistä tarkemmin.' A. Ne kun eivät ole amatöörien tekemiä ja ovat kaiken aikaa lisääntymässä. Mutta ei sitä pidä väheksyä, sillä jos pedot pääsevät valloilleen, niin se on hyvin nopeasti iso ongelma. Perussyynä oli hhan hinnan alhaisuus, joka johti porokarjojen pääluvun korottamiseen, liikalaidunnukseen ja porojen kunnon heikkenemiseen, jollom loiset alkoivat tappaa poroja. Paliskunnan nykyinen poronhoito perustuu pienehköihin porolukuihin ja laitumista huolehtimiseen. Sieltä on kotkan ollut hankala siepata vasaa. Miten olisi, jos minä menisin vaikka Merenkulkuhallitukseen ja sanoisin, jotta tuosta sen väylän on syytä kulkea. Mutta kun etelästä tulevat tänne, heillä on valta sanoa ja määrätä, että tuosta on rajan kuljettava. Nyt pääsee laiskakin mies hyvien kalavesien ääreen. Vaikka met sen hyvin tiiämme jotta methään menee... Siinä on vaan se ero, että minua ei kukaan kuuntelisi. Käytäntö on osoittanut tämän pidemmällä aikavälillä kuitenkin tuottavammaksi. Olisi hyvä, jos kelkkailurajoitusten myötä pitäydyttäisiin vanhoilla 5 talviteillä, joilta kuljettaisiin jalan -§ kalapaikoille. K. Poronhoidon ongelmat ovat muualla. :, :, -, I K. Poropoliisit auttaisivat tilannetta melkein pelkällä olemassaolollaan. S.: Pedot eivät ole täällä ongelma. Paliskuntain Yhdistys ja Lapin lääninhallitus vaan eivät katso tätä kovinkaan suopein silmin. Ahma on ovela peto. S.: Voisipa melkein sanoa, että meillä on poronhoitoalueen parhaat laitumet. Minusta tuntuu, että jos petoasiassa halutaan ymmärtää toinen toisiamme, niin se ei mikään ongelma tule olemaankaan. D SUOMEN LUONTO 2/77 36. Vuosien 1973-74 porokato kohtasi erityisen ankarana Lllnsi-lnarin paliskunnan, joka menetti r.oroistaan lllhes puolet. Saattavat joutua kauaskin. Liikennettä oli ympäri vuoden; jokea pitkin kuljetettiin rakennustarpeita ja elintarvikkeita, ja sitä pitkin kuljettiin kylästelemässä. Tai se saattaa odottaa niin kauan, kunnes hanki pettää poron alla, jolloin se on helppo siepata. : Mikä merkitys on ollut Angelin polkutien rakentamisella ja sen myötä turismilla., A.S.: Ennen oli Vaskojoki täkäläisten ihmisten tärkein kulkuväylä. Sitten ajan myötä se hyökkää. Se totuttaa porot itseensä asustamalla ja liikkumalla niiden seurassa. S. dyn takia on tärvelty luontoa, jota silloin ei enää voi korvata millään
Maan tallaaminen on suurin häiriö kesämaan aikana. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Useimmille se on kuitenkin vapaa-ajan huvia. N: Ei nyt ole vielä ollut, kun retkeilijät ovat olleet näinkin vähänä. Erämaan suojelemiseksi sinne on perustettu Lemmenjoen kansallispuisto (1 7 20 m 2) . Viime vuosina sinnekin on rakennettu uusia teitä. Nyt vielä ei ole pahempia haittoja, mutta jos tuhansia ihmisiä alkaa kulkea, niin se on kuin iso tokka palkisi poroja, maa tallaantuu varsinkin kuivalla. Kun kevättalvi tulee ja lumet vähenevät, Lemmenjoen laakso on poroille niin tärkeä maa, ettei se kärsisi polkeentua. Varsinkin leirialueiden ympäriltä maa tallaantuu, se on kuin palanut. Toivoisin, ettei tulisi niin paljon. Muuan erämaiden elinkeinoihin vaikuttava uusi ilmiö on teiden ja taajamaväestön lisääntymisen mukana voimistunut ulkopuolisten toiminta: retkeily, kalastus, metsästys, marjastus ja muu luonnon hyödyntäminen lähinnä virkistysmielessä. A. Teiden, moottorikelkan, moottoriveneen ja lentokoneen tulo on synnyttänyt tilanteen, jossa keskusten kuntalaisilla on usein yhtä hyvät tai FK Onnio on metsllhallituksen suunnittelija ( vuodesta 197 4; sitä ennen luonnonvarainhoitotoimiston tarkastaja), jonka alaan kuuluvat retkeilyasiat sekä kansallispuistojen hoito ja käyttö. Vuosittain heitä on useita tuhansia, mutta enin retkeily keskittyy varsin suppealle alueelle Lemmenjokivarteen, tunnettujen nähtävyyskohteiden ja autiotupien välille. Kalastusta harrastavat retkeilijät liikkuvat lisäksi Vaskojoen varrella, joka on Lemmenjoen tavoin urheilukalastusvesi. Oheinen artikkeli tarkastelee tilannetta Lemmenjoen aluetta esimerkkinä käyttäen. vsk. ERÄRETKEILY Ulkopaikkakuntalaisista erämaan käyttäjistä suurin osa on reppuselkäisiä eräretkeilijöitä, jotka liikkuvat kesällä ja kevättalvella. Alue on varsin vilkkaassa virkistyskäytossa. Kyllä sen jo nyt huomaa, mistä on palj'on kulkenut ihmisiä. Etelästä loma-aikoinaan tulevat ulkopuoliset matkailijat ja retkeilijät 3. Tarkastelemamme esimerkki on läntisen Inarin erämaa, joka vielä v. Luontaiselinkeinojen tarpeisiin hän on perehtynyt erityisesti osallistuessaan Lemmenjoen kansallispuiston käytön suunnitteluun. Koska toimeentulo on riippunut luonnon eloyhteisöjen häiriintymättömyydestä, elinkeinojärjestelmän on ollut pakko toimia ekologisesti terveellä pohjalla. Hannu Ormio L uontaiselinkeinot, luonnonsuojelu ja luonnon virkistyskäyttö Saamelaisten ja muiden TakaLapin erämaiden asukkaiden elinkeinot ovat vanhastaan nojautuneet laajalla alueella tapahtuvaan luonnon monipuoliseen hyväksikäyttöön: kalastukseen, poronhoitoon, metsästykseen ja marjastukseen. Retkeilijöiden eniten suosimista jokivarsikankaista osa on Sallivaaran paliskunnan porojen parhaita talvilaitumia. Luonnonkäytön entinen säätelymekanismi on hajonnut. Mutta siitä ei ole epäilystäkään, että haittoja tulee olemaan, jos Lemmenjoen kansallispuiston alueellekin tulee kymmeniä tuhansia kesässä. Kuntakeskusten asukkaat Viimeksi mam1tut katsovat kuuluvansa paikalliseen väestöön, jolle elinkeinojen muuttumisesta huolimatta kuuluvat edelleen yhtä vapaat erämaiden nautintaoikeudet kuin hajallaan asuvalle väestölle. Erämaassa hajallaan tai pikku kylissä asuva alkuperäisväestö, jolla on vanhat vakiintuneet nautinta-alueensa 2. Taka-Lapin jakamattomien vesien vapaa käyttöoikeus on maanomistuksien siirtymisten kautta alkanut levitä myös ulkokuntalaisille. 1974 oli maamme suurin tietön alue (ks. Asiassa on kolme osapuolta: 1. Haastateltavina ovat sekä asianomaisen paliskunnan poroisäntä että varaporoisäntä. Olisi kaikkein paras, jos olisi merkityt varmat reitit,joita turistit kulkisivat, eivätkä villinä joka puolella. Viime aikoina monet nopeat muutokset ovat ravistelleet saamelaisalueen elinkeinoja ja samalla saamelaiskulttuurin perusteita. Olemme nytkin keskitalvella koettaneet sitä säästää, ettei vielä menisi porot. 83. Osaksi tällainen uudissyntyinen moottoroitu kaukonautinta on elinkeinoluontoista kotitarvetai sivuammattitoimintaa. jopa paremmat käytännölliset ja taloudelliset mahdollisuudet paasta erämaiden kalajärville, hillasoille ja metsästysmaille kuin erämaassa asuvilla itsellään. Suomen Luonto 1/1975). Toinen vaara on moottorikelkkakulku, joka on paliskunnan alueella tuntunut lisääntyvän joka vuosi. Onko eräretkeilystä ollut tai odotettavissa poroelinkeinolle häiriötä, Sallivaaran paliskunnan poroisäntä Juhan Antti N äkkäläjärvi ., j
URHEILUKALASTUS Lemmenjoen ja Vaskojoen vesistöt ovat urheilukalastusaluetta, mutta Repojoen, Ivalojoen ja Inarijoen vesistöt eivät ole, lukuunottamatta kahden kilometrin levyistä kaistaa vaellusreitillä Lemmenjoki-Nunnanen. Onko autiotupien käytössä esiintynyt ristiriitoja retkeilijöiden ja poromiesten kesken .1 j. Toistaiseksi ei ole syntynyt vakavia ristiriitoja retkeilijöiden ja väestön kesken, ja kansallispuistoalueen ohjesääntöä suunnitellaan sellaiseksi, että se turvaisi mm. 197 5: 1559 lupaa (P. Kansallispuiston syrjäisemmillä alueilla, ns. 1971 , kun taas muualla Taka-Lapissa sen aiheuttamat ongelmat ovat käymässä sietämättömiksi lainsäädännön yhä viipyessä. Tilanne on tällä hetkellä ;f niin heikko, että me emme saa edes talvikalaa kotitarpeeksi, puhumattakaan sitten myyntiin. vsk.. A. Tuunainen ym. Metsähallituksessa valmistumassa olevan suunnitelman mukaan suurimman kulutuksen alaisella ja talvilaitumena tärkeällä kansallispuiston vyöhykkeellä retkeilyä kanavoitaisiin rajoittamalla leiriytyminen hyvin merkityn polkureitin varrella oleville teltta-alueille. Kun niiden käyttö sitten kiellettiin, myytyjen lupien määrä väheni puoleen (473 v. Koska osa alueesta on kansallispuistoa, retkeilyä voidaan siellä säädellä järjestyssääntöjen avulla sillä tavoin kuin alueen sekä luonnon että luontaiselinkeinojen suojelemiseksi on tarpeellista. erämaaosassa, säilytettäisiin edelleen vapaampi eräretkeilymahdollisuus. Vaskojoen urheilukalastus kohdistuu voimakkaana Inarijärven taimenen keskenkasvuiseen poikaseen, jota virvelöidään ylös 'tammukkana". Seuraavinakin vuosina määrä pysyi alhaisena, kunnes Vaskojoen vartta kulkeva Angelin-Tirron "polkutie" valmistui autolla ajettavaksi v. Ainoa on Enontekiön ja Inarin rajalla oleva poroesteaita. Nyt tilanne on muuttunut sikäli, että Ivalojoesta on kala mennyt karkuun, niin että emme saa siitä kotitarvekalaa. IvalojoenRepojoen latvoilla sijaitsevan Lisman erämaakylän asukas, Sallivaaran paliskunnan varaisäntä Oula Sara: O.S.: Kotitarvekalastus on ollut meillä yleistä. Aikaisemmin kalaa käytettiin vaihtokauppaankin. 1972). Sen veräjiä KaiLemmenjoen alue on yhä vielä Suomen erämaisimpia seutuja ja sinne hakeutuu kasvavin määrin retkeilijöitä. Siitä voi tulla vasatappioita, vaamet vasovat keskenmenoja ja vasat joutuvat hukkaan. Ja sitten kevempänä kun alkaa morakelit, jos siellä kulkee tottumatonta porukkaa kovin palj"on keikoilla, niin nehän kyllä tekevät poroille kiusaa hajottavat ja vasoma-aikana säikytteleväl. Niinpä moottorikelkan virkistyskäyttö kiellettiin luonnonja kansallispuistoissa jo v. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella säätely on nykyisen lainsäädännön mukaan paljon vaikeampaa ellei mahdotonta. Siellä olisi vain nykyiset pari reittitupaa. Urheilukalastajien määrä riippuu olennaisesti vesien ääreen pääsyn helppoudesta; v. Me olemme hyvin sopineet siellä olemaan turistit ja poromiehet yhtaikaa. Tammija helmikuulta alkaa jo olla sellainen aika, että jos siellä ymmärtämättömästi ja asiaankuulumattomasti noin vain sveitaillaan maita halki, niin porot kulkevat niitä teitä pitkin eivätkä enää pysähdy sinne. Tämän on arveltu heikentävän koko Inarinjärven taimentuottoa ja vaikuttavan siten sikäläiseen elinkeinokalastukseenkin. N.: Eivät ole isommasti. A. 1976: Kalastus Inarissa, Utsjoella ja Enontekiöllä). Kevättalvella ja kesällä saatetaan olla yhtaikaa. En kuitenkaan usko, että urheilukalastajat täällä kadon aiheuttavat, vaan Inarinjärven SUOMEN LUONTO 2/77 36. poronhoidon edut. 1971, jolloin moottorikelkan ja lentokoneen käyttö kansallispuistossakin oli vielä sallittu, Vaskojoen-Lemmenjoen alueelle myytiin 93 7 urheilukalastuslupaa. Ovatko retkeilijåt tehneet poromiesten omaisuudelle tai kämpille vahinkoa .1 j. Samoin on käynyt esimerkiksi Huuvajärven ja Skiehttsamjärven, jotka ovat olleet Lisman kylän perinteisiä kotitarvekalastusjärviä. Ne kämpät ovat meidän käytössä etupäässä syystalvena, siellähän ei ole silloin retkeilijöitä. Erämaaosassa retkeilyä ei kuitenkaan pyrittäisi mitenkään lisäämään tai helpottamaan, vaan se jätettäisiin tulevaisuudessakin ilman polkuja ja muuta retkeilyhuoltoa siis todelliseksi erämaaksi. Mikäli tulevaisuudessa osoittautuu tarpeelliseksi, kansallispuistosäädösten nojalla on täysin mahdollista jopa rauhoittaa arimpia vasomistai laidunalueita kaikelta retkeilyltä. N.: Ei siinä vielä tällä turistimäärällä. Sielläkin ovat -~ ryöstökalastajat käyneet ja vieneet kaikki kalat. Tietenkin tilanne saattaa muuttua,jos turisteja tulee payon. Kalatutkimuksissa on ilmennyt, että mm. 84 mankaltion reitin retkeilijät tahtovat unehuttaa aina auki
Kun on hyvä hillakesä, sen merkitys on suuri ainakin täällä Lisman kylässä. Näistä yksi on Lemmenjoenkin kansallispuiston rajanaapurina. En tiedä sitten, löytyykö missään täällä poronhoitoalueella semmoista paikkaa. Ei sen ;äniskoiran luulisi täällä niin tarpeellinen olevan. Vaikka olisi kuinka hiljainen härkä, niin se saattaa säikähtää, katkaista hihnan ja mennä. Lemmenjoen kansallispuisto tuotantoalue. Ja sama juttu se on kaikissa näissä syr;äkylissä. N.: Kerrankin oli Lemmenjoella päässyt karkuun helsinkiläisen ravintolanjohtajan jäniskoira. Missään tapauksessa Lemmenjoen kansallispuist~:ialueen kalastusta ei voi toistaiseksi järjestää kansallispuistosäädösten nojalla, vesiä kun ei voi lukea kuuluviksi kansallispuistoon, ennen kuin Inarin sekavat vesiomistusolot saadaan järjestykseen. useimmissa Lapin kunnissa rajoitettu pienehköille urheilumetsästysalueille. Poroja ajavat koirat tietenkin säikyttelevät niitä. Sellaisia tapauksia on ollut useampiakin. Edellä mainitussa riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksessä pohjoisten kuntien kalastusoloista ehdotettiin, että urheilukalastusta ohjattaisiin nykyistä enemmän kokonaisten vesistöjen sijasta eräretkeilyreittien varsilla olevalle muutaman kilometrin levyiselle vyöhykkeelle. URHEILUMETSÄSTYS Ulkokuntalaisten metsästys on SUOMEN LUONTO 2/77 36. Suomen suurin luonnonsuojelualue, mutta samalla väestön elinkeinojen, mm. poronhoidon, säännöstely ja ryöstökalastus. lnarilaiset itse eivät vielä käytä jäniskoiria. Kun liikutaan poronhoitoalueella, pitäisi vielä ottaa huomioon, että metsäjtysaika on silloin kuin poro;en kiima-aikakin, ja silloin porot häiriintyvät helposti. S.: Sehän on selväjuttu. ja varsinkin kiinniporoille syksyllä saattaa olla isokin haitta. 85. Kansallispuistojen kansainvälisten periaatteiden mukaan urheilukalastuksen pitäisi olla pääsääntöisesti kielletty. Yksi haitta on se, että jäniskoirat lähtevät ajamaan poroja. Tännekin Lismaan tuli kerran tuolta Lemmenjoen urheilumetsästysalueelta. vsk. ennenkuin se tuli Heikkilään tuonne Vaskojokivarteen, jossa otimme sen kiinni. Tai sitten pitäisi valita varmasti sellainen paikka, missä ei tämmöisiä tapauksia tulisi. . Se oli ollut neljä tai viisi vuorokautta metsässä. Vaskojoessa ja muissa paljon käytetyissä urheilukalastusvesissä tilanne voi olla toinen. S.: Sekä urheilukalastusalueet etta urheilumetsästysalueet pitäisi rajata sellaisiin paikkoihin, jotka eivät ole lähellä asutusta, niin että kylien lähialueet varattaisiin kyläläisiä varten. Saa sanoa, että melkein puolet vuosiansiosta tuo silloin hilla. Tästä on tosin paljon poikkeuksia monissa muissakin maissa kuin Suomessa. Matkaa on linnuntietä kuusikymmentä kilometriä.' Tämmöisiä tapauksia kun rupeaa tulemaan enemmän j. Mikä on marjastuksen merkitys erämaataloille ., 0. A. Siitä on matkaa reilut neljä peninkulmaa. Sitten se ei pääse sen hihnan kanssa, vaan tarttuu metsään. MARJASTUS Inarissa on eniten hillasoita länsija lounaisosassa, jonne uudet Pokan, Lisman ja Angelin tiet ovat nyt helpottaneet pääsyä
Tänne ei ole matkailu vielä päässyt niin voimakkaasti leviämään, koska täällä on vain pistoteitä. Keväthangilla ivalolaiset ja inarilaiset ovat vielä tuoneet moottorikelkalla verkkoja jään alle. S.: Kalavesien käytössä on ollut ristiriitaa. Sillä tavalla on pyydetty melkein loppuun, ei sieltä keittokalaa saa enää. Täällä kulkee nimittäin semmoisia seurueita ... Kansallispuistoissa joissa marjasoita on varsin runsaasti voitaisiin järjestyssääntöjen avulla varata paikallisille asukkaille etuoikeus marjastukseen. Se on selvä, semrnoinenkin porukka kun menee johonkin jänkään ja siellä päivän poimii ... Vuosisadan vaihteessa lähes kaikkien kunnan asukkaiden toimeentulo oli erämaiden nautintamahdollisuuksista mppuvainen, ja nautinta-alueet olivat vakiintuneet. Taka-Lappi kuuluu ns. Myös metsästyksen osalta on alkanut olla ristiriitoja. Maaja metsätaYousministeriön päätöksellä on lääninhallituksen esityksestä mahdollista rajoittaa muiden kuin paikkakuntalaisten marjanpoimintaa Lapin valtionmailla. jos se vanha saamelaisten siitajärjestelmä saataisiin vielä ajaksi, niin kyllä se olisi turva niin metsästyksen kuin kalastuksenkin tulevaisuudelle. vapaan metsästyksen alueeseen, jossa kaikilla kunnan asukkailla on valtiommailla vapaa metsästysoikeus. Entiset luontaistalouden ajan oikeudet ovat silti säilyneet. Sallivaaran poroaita Lemmenjoen kansallispuistossa. Sillä pystyttäisiin sitten rajaamaan ne, joilla oikeus on. Yhtään hirvilupaa ei tänä vuonna Lisman kylään saatu, ja edellisenä vuonna tehtiin sama korppu meille. Minhä verran retkeilijät poimivat hillaa., Onko sillä merkitystä paikallisten asukkaiden poiminnalle ., 0. . Siihen olisi kyllä l: puututtava, sillä mehän olemme pääasiassa tuota kotitarvekalastusta harjoittaneet, ja yrittäneet säilyttää kalakantoja niissä järvissä. Mutta jos olisi läpikulkutiet, niin ehkäpä retkeilykin olisi toisenlaista. Me vähän olemme katkeria siitä. yksikin 7-8 hengen porukka ne eivät ole meidän läänin alueeltakaan on täällä Repojokialueella liikkunut vuosikausia. . SUOMEN LUONTO 2/77 36. Kulkuyhteyksien nyt parannuttua lapinkylien asukkaat tuntevat paineen lisääntymisen ylimuistoisilla nautinta-alueillaan. Väestö on siitä pitäen lisääntynyt lähes viisinkertaiseksi. Lisäystä on tapahtunut nimenomaan taajamissa asuvissa muiden ammattien harjoittajissa. Toinen siitä voisi olla Repojoki ja JvalonM atti. Luontaiselinkeinot ja niiden rakenteet ovat olennainen osa kansallispuistoa. Viime vuosina täi86 laisia rajoituksia on vuosittain ollut Utsjoen ja Enontekiön kunnissa. Siihen olisi kyllä aihetta saada jonkinlainen systeemi, että ainakin ulkopaikkakuntalaisilta pystyttäisiin estämään kaupallinen hillanpoiminta. ja ne ovat tyhjentäneet :, 2 lentokonekalastajat. KUNTALAISTEN KALASTUS JA METSÄSTYS Kuten todettiin, pohjoisen vedet ovat jakamatta. Samanlainen oikeus on myös niillä kuntalaisilla, jotka saavat toimeentulonsa maatilatai porotaloudesta. Alussa jo mainitsin, että ·E Huuvajärvi ja Skiehttfamjärvet on tyhjennetty. Luvat menivät ivalolaisille. S.: Kaikki mitä viedään, tietysti vähentää meiltä. S.: Kyllä se olisi varmasti tarpeellista. Mutta en minä näkisi, että retkeilijät ovat kovinkaan suuri juttu täällä meidän perällä, ainakaan tällä hetkellä. Niillä on ollut aikaa tutustua, ja ne tietävät jo ne parhaat hillapaikat. Kotitarveja virkistyskalastukseen on lisäksi oikeus kaikilla kunnan asukkailla lupamaksua vastaan ja eräillä virkamiesryhmillä maksutta. Olisiko siis luontaiselinkeinqjen turvaamiseksi tarpeellista määritellä nautintaan oikeutettu paikallinen asukas 'tarkemmin kuin tähän asti .' Nyt jokainen kuntalainen ammatista ja asuinpaikasta riippumatta on nautintaan oikeutettu "paikallinen asukas" koko kuntansa alueella, joka on eteläsuomalaista lääniä suurempi. Tämän Lisman kohdalla siidan alue olisi ainakin erittäin helppo rajata. Kaarteen keskellä kasvavaa heinää on niitetty aidalle kuivumaan. on siinä harmia meidän tarpeeksi. Kaupallisesta poiminnasta sen sijaan meillä on pahojakin kokemuksia. Kyllä se on tuo maantie joka tänne on sen tehnyt, koppelo ja metso tahtovat olla melkein kokonaan hävinneet. Silloin nämä ihmiset tietäisivät, minkä verran alueelta pystyy saamaan saalista ja sen mukaan pyytäisivät. Näin siis kenellä tahansa Inarin kunnassa asuvalla on halutessaan mahdollisuus kalastaa ja metsästää lähes kaikkialla laajan kuntansa alueella ilman saalisrajoitusta. vsk.. Maanomistajilla on tämän johdosta kaikkialla kunnassa vapaa kalastusoikeus. Nykyisellään retkeilijät poimivat enimmäkseen kämppien läheltä sen mitä syövät
A. Hakkuitten lähestyminen on se pelko, joka varjostaa meidän asumistamme ja toimeentuloamme. Tällainen on täällä vielä niin uutta, että ei ole vielä täyttä käsitystä, ruvettaisiinko retkeilyä varten kouluttamaan poroja. N: Onhan siitä monessa paikkaa etua. Sieltähän on tulossa jo hakkuut Menesjokea ylös, Kutturasta, ja maantietä pitkin Ivalon-Mattiin. Mutta uutena pelkona koko ajan meillä kuitenkin on tulossa ne metsänhakkuut. Mutta sitähän ei tiedä, minkälainen merkitys kymmenen vuoden päästä sillä täälläkin on. Tarvittaessa olisi voitava pysäyttää kulutus . Toinen tulevaisuuden pelko on vesij'ako. Nautintaan oikeutetut paikalliset asukkaat määriteltäisiin asuinpaikan, ammatin ja perinteisten nautinta-alueiden mukaan, jotta oikeudet säilyisivät niillä, joille ne kuuluvat ja jotka niitä edelleen tarvitsevat. S.: Minä uskon, että ne sopivat -~ erittäin hyvin. Elinkeinona maatilamatkailulla tuskin on täällä mahdollisuuksia, SUOMEN LUONTO 2/77 56. S.: Ei ole ainakaan vielä mitään ristiriitoja, enkä usko, että pahempia ristiriitoja täällä tulee. LUONTAISELINKEINOT JA KANSALLISPUISTO Lemmenjoen kansallispuistoa suunnitellaan laajennettavaksi nykyisestään, niin että se ulottuisi etelässä suunnilleen Kittilän ja Enontekiön rajalle asti, jolloin myös Lisman kylä jäisi kansallispuiston sisään. Näissä meidän hommissammekin olisi kyllä siihen aikaa, kun ei aina ole niin sidottu tuohon poronhoitoon. LUONTAISELINKEINOT JA VIRKISTYS Tuntuuko kaiken kaikkiaan mahdolliselta järjestää luonnon virkistyskäyttö erämaissa siten, ettei ristiriitoja luontaiselinkeinojen kanssa tule., 0. Poronhoitohan on meillä parempaan suuntaan menossa ja poromäärät nousussa. Sehän on jo osoitus siitä, että parempaan suuntaan menee. S. ERÄMAAKYLÄN TULEVAISUUDENNÄKYMÄT 0. Talomajoitus ja vuokramökkien pito taas on siinä mielessd suositeltavaa, että siitä ei ainakaan suuremmassa määrin koidu paikallisille elinkeinoille haittaa. j . Retkeilyä helpottavin varustein pyritään objaamaan hikkummen kulutusta kestäville alueille. 87. MATKAILU Miten erämaan asukkaat suhtautuvat matkailun kehittämiseen.' O.S.: Kyllä me periaatteessa olemme matkailua aika pahoin vastustaneet. Mutta petoasia pitää hoitaa poronhoitoalueella kokonaisena eikä suojella niitä kansallispuistoissa erikseen. : Minä näkisin tämän tulevaisuuden kaksipiippuisena asiana hyvänä ja pahana. Telttailuja tulcntekopaikka Morgamjärven ja Ravadasjärven välillä. C: :C J. jos paikallinen ihminen on siinä mukana, en näkisi ohjatussa retkeilyssä mitään kielteistä, ainoastaan hyötyä. ja jos järjestyssäännöillä saa sen turistimäärän pysäyttää, jos se tuntuu kasvavan liian suureksi, niin kyllä uskon kansallispuiston ja luontaiselinkeinojen hyvin sopivan keskenään. Sopivatko luontaiselinkeinot ;a kansallispuisto samalle alueelle., 0. A. ja vaimoväellä olisi aikaa kuitenkin. Pitäisi olla mahdollisuus tehdä tilannearvio vielä sitten, kun nähdään, miten nämä maat alkavat kestää lisääntyvää turistiliikennettä. Virkistyskäyttöä saa kyllä jonkin verran olla. Ne aiheuttavat meidän elinkeinollemme erittäin suuren vaaran. Tällainen maatilamatkailu voidaan ohjata paikallisten ihmisten toimesta, he tietävät, missä turistit kulkevat ja missä ei voi kulkea. Olen kuullut huhuja sellaisista petotarhoista, mutta en ole uskonut niihin. Tämä on myös luonnonsuojelulain hengen mukaista. Myös ohjattu retkeily sopeutuisi varmasti luontaiselinkeinoihin ainakin joiltakin osin. vsk. Kansallispuiston laao jentaminen olisi kyllä aiheellista ja kiireellistä. N .: Uskon, että poronhoito ja retkeily sopivat samalle alueelle, kunhan vain turistimäärät pysyisivät kohtuuden rajoissa. Se on meitä puhuttanut täällä ja se puhuttaa pay·on, koska ei tiedetä, miten vedet tullaan jakamaan. Ainakin metsänhakkuun kansallispuisto estää. Samantapaista askelta on suunniteltu metsähallituksessa valmisteltaessa Lemmenjoen kansallispuiston järjestyssääntöjä. Saamelaiskomitea on ehdottanut siitajärjestelmän palauttamista luontaiselinkeinojen ja erämaaasutuksen tueksi. mutta porotalouden hyvänä lisäansiona ehkä kyllä. jos tämä jako epäonnistuu sillä tavalla, että saamelaisilta ja ennen kaikkea näiltä maattomilla ihmisiltä täällä tullaan ottamaan perinteellinen nautintamahdollisuus pois, niin kyllä silloin on melko synkkä tulevaisuudennäky tämän perän ihmisillä. Mutta uskoisin, että esimerkiksi veneretkeily voisi olla sellainen matkailutoiminnan muoto, että siihen olisi halukkaita. Hotelleita ja sen tapaista emme hyväksy. Siinä on suuri ero hotellimatkailulla ja maatilamatkailulla
O~essa on siitä näyt~eek~i _tavallisimpia, niitä, jotka maallikko useimmm tapaa ke?tällä Ja k1~Jallisuudessa. Torni o nlaa kso n vuosikirja 1965. Suomalaisia poronhoitosamuloa. Suomm lappalaiset vuolreri 1915 . i'. Itkonen. kusikas poro, joka on perso ihmisen virtsalle liivikkö väsynyt, huonokuntoinen poro räkkä lentävät, poroa ahdistavat syöpäläiset kurmupaarma porokiiliäinen, Oedemagena (Hypoderma) tarandi kurmu, permu edellisen toukka saulakantekijä, saulakka, saulalintu poron nenäsaivartaja, Cep henomyia trompe paliskunta, palkinen poronhoi"Peltipailakka". vsk.. SUOM EN LUONTO 2/77 36. On kuitenkin syytä korostaa, että sekä sanoJ_en t~smäll'.?en muoto että merkitys vaihtelevat poronhoitoalueen en osissa. 88 kesakko kesällä syntynyt vasa punavasa vasa niin kauan kuin säilyttää syntymäkarvansa valkko valkea poro mutsikki, musikki tumma poro rusakka, rusakko ruskeankellervä poro luostakka valkeakylkinen poro kalppinokka valkeaturpainen poro nulppo sarveton poro naamasarvet nahan peittämät kasvavat sarvet peura, peurakorva poro, jolla ei ole korvamerkkiä peurakka pitkäsäärinen tai vauhko ja arka poro maanija arka, ihmistä karttava poro k -·· taamoa opettaa, esyttaa pailakka taamomaton poro kesukka kesy poro kisura, kurtsa, kermi, morri pieniä ja raihnaita poroja . Erkki Ti esmaa . 111 POl,' 00 1948 . vasa, vasikka poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmäiseen syksyynsä saakka kermikkä poro toisena kesänään, paikoin ensimmäisestä syksystään saakka vuonelo, vuongeli naarasporo toisella ikävuodellaan vuonelovaadin naarasporo kolmannella ikävuodellaan vaadin, vaain, vaami kolmea vuotta vanhempi naarasporo runo tilapäisesti mahaksi jäänyt naarasporo tainakka ikimaho naarasporo urakka urosporo toisella ikävuodellaan vuorso urosporo kolmannella ikävuodellaan hirvas kolmea vuotta vanhempi urosporo härkä kuohittu urosporo kunteus poro neljännellä ikävuodellaan kosotus poro viidennellä ikävuodellaan maakkana urosporo kuudennella ikä vuodellaan nimiloppu kuutta vuotta vanhempi poro FM Mantonen (suomenkieli) on oppinut tuntemaan poroa ja porosanastoa paitsi lukuisilla lapinretkillään, myös kirjallisuudesta, johon hän on perehtynyt kerätessään tietoja metsäpeuran ja sen su~ulaist~n s~ht~e~ta pohjoisten kansoJen elmke11101h111. topiiri tai -yhtymä palkia kulkea kesälaitumella . kaivos lumisuhteet jäkälän kaivamisen kannalta; myös porojen talvinen ruokailupaikka, sama kuin kiekerö rannio porojen polkema ura hangessa, jokos, tola luppo naava kesämerkitys tilaisuus, jossa keväällä syntyneet vasat merkitään erotus, pykällys tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella p_orot ~erki tään, teurastetaan tai kuoh1taan etto, ettoaminen porojen kokoaminen erotusta varten aita, kaarre, erotusaita, rengasaita johdinaidoin varustettu kierreaita, jossa erotus tapahtuu kirnu erotusaidan pyöreä osa konttori erotusaidan sivukarsina vieroporo aitaan joutunut vieraan palkisen poro, tuntematon poro purra kuohita poro puremalla kaskakka äskettäin purtu poro piettiö vaillinaisesti purtu poro rykimä porojen kiima-aika kulvakko rykimän uuvuttama hirvas tokka suuri porolauma parttio pieni porolauma D KIRJALLISUUTTA T . Tämä lienee yhteydessä ~hnkemon k?kemiin monenlaisiin murroksiin, jotka ovat muutoinkm olleet omiaan vähentämään sen omaleimaisuutta. Martti M antanen Poronhoitosanastoa Poronhoidon ammattisanasto on rikas. Vn~e aikoina poronhoidon sanasto on valitettavalla taval~a k?yhtynyt Ja sen käyttö on vähentynyt
Urakat mittclcvlt. 89. Poro kaivokscllaan. C .§ ::, ::, -, f Vaadin ja valkkovasa. Vimpamics. Peurakorvaksi jllnyt kermikkl. SUOME LUONTO 2/77 36. vsk. Vasakonttori. Naamasarvinen hirvas. Suopunginhcittljl
Vasta viime vuosina on virinnyt poron ja porotalouden tutkimus. hoitotekniikkaa, porotuotteita ja myös poron hoitajien toimeentuloa. SUOMEN ERIKOISOLOSUHTEET Poron elinolosuhteet ja hoitomenetelmät ovat Suomessa monin tavoin erilaiset kuin muiden maiden poronhoitoalueilla : 1. loin epäedulliset talvet voivat Poronhoidon taito on viime muodostua poroille tuhoisiksi. Hyönteiset ilmeisesti kiusaavat poroja enemmän metsässä kuin tuulisemmassa tunturimaassa, missä niitä lisäksi pääsee pakoon si irtymällä korkeammalle. Lapin luonnossa liikkuja ei voimakkaasti ja liiankin nopeasti. tunut nopeasti, ja tutkimukselta Apulaisprofessori Sulkava on Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen tutkija ja opettaja, Poroon hän on perehtynyt erityisesti vuodesta 1970 lähtien omien ja ohjaamiensa tutkimusten yhteydessä. 5. Tolalleen porotutkimukset saadaan vasta sitten, kun niitä johdetaan keskitetysti sitä varten porotalousalueellP: perustetusta laitoksesta. Tekniikka ja ympätinsa. vsk.. Suomen porot eivät useimmiten saa vaeltaa vuodenaikojen mukaan niinkuin tapahtuu useilla muilla poronhoitoalueilla. Erityisen ansiokas on ollut Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen tutkijoiden panos, mutta sitä ei pidä vielä läheskään riittävänä kirjoittaja, joka on itse johtanut ja seurannut monia porotutkimuksia. poron biologia usein kiinnosTutkimuksen tarve on suurentanut tutkijoitakaan. Tästä johtuu, että sillä on paljon _ja hyvin erilaisia tehtäviä. vuosikymmeniin saakka nojauMuutosten myötä perinteiset tunut perinnetietoon, ja porontaidot ovat osaksi menettäneet hoitajat ovat osanneet ammatmerkitystään. kuitenkaan aina tapaa poroja, Porojen paimennus on väljenvaikka niitä onkin keskimäärin tynyt. On saavutettu myös arvokkaita tuloksia, joista osa palvelee jo nyt käytännön porotaloutta. Poron _ja sen hyvinvoinnin perusteiden lisäksi on tarpeen tutkia mm. Keskityn seuraavassa lähinnä porotalouden perustaa eli poron hyvinvointia koskevaan tutkimukseen. Tutkimusta ei elinkeinon ristönrnuutokset ovat toisaalta kannalta paljon kaivattu, eikä aiheuttaneet aivan uusia pulmia. 4. Samanaikaisesti porotiheys kälä on matalaa, naava puuttuu on viime sodan aiheuttaman aalpuiden alaosista, ja pieniä tumlonpohjan jälkeen noussut ymmia papanoita näkyy turistinkin päristön kantokyvyn rajalle, jolpoluilla. Se liittyy usein läheisesti muuhunkin PohjoisSuomen luontoon. Tämä on tapahtunut pääasiassa yksityisten tutkijoiden harrastuksen ja eri korkeakoulujen oma-aloitteisen kiinnostuksen seurauksena. Oleskelun merkit näkyton tarve on kasvanut muutenvät kyllä melkein kaikkialla: jäkin. 90 myös odotetaan paljon. Samaan aikaan tutkijoiden kiinnostus poroon on kasvanut ilahduttavasti. Seppo Sulkava Poron tutkimisen tarve Poronhoito on aina tiedetty harjoittajilleen tärkeäksi elinkeinoksi, ja sen monenlaiset ongelmatkin on tunnustettu jo varsin kauan. Suomalainen biologikuntakaan ei ole juuri ollut porosta kiinnostunut, vaikka poro on biologisesti mitä kiintoisin kohde. Porosta on tullut Pohjois-SuoPoronhoito ja sen edellytyksec men luonnon olennainen osa; se ovat kuitenkin parin viime vuosion asettunut villien peurojen tikymmenen aikana muuttuneet !alle. Suomessa voidaan näistä syistä vain rajoitetusti käyttää hyväksi SUOMEN LUO TO 2/77 36. Siksi on perin outoa, että porotaloutta koskevaa virallista tutkimustoimintaa ei vieläkään ole järjestetty edes yhtä laajaksi kuin esimerkiksi riistantutkimusta tai kalantutkimusta. Suomen porot ovat alkuperältään Skandinavian tunturipeuroja, jotka nyt suurimmaksi osaksi pidetään ympäri vuoden havumetsäalueella. Tekniikkaa on otettu käytlähes kaksi jokaisella neliökilotöön nopeasti, ja rahallisen tuometrillä. Poronhoitoyksiköt, paliskunnat, ovat Suomessa pienialaisia verrattuna muiden maiden hoitoalueisiin. Porontutkimus on samalla poronhoitoelinkeinon tutkimusta. Poro on joutunut sopeutumaan sille uusiin ravintovaroihin _ja lumiolosuhteisiin. Tuloksia käyttäisi vilkastuva poronhoidon koulutuskin. 3. Useissa tämän numeron artikkeleissa käsitellään niiden aiheisiin liittyvän tiedon tarkkuutta ja viitataan tutkimustarpeisiin. 2
Samoin porojen hyönteisloiset ovat olleet sekä perustutkimuksen että torjuntakokeiden aiheina (Jaakkola 1975). Keinorehujen kehittäminen talvista lisäja hätäruokintaa varten. Yksityiskohtaisempia tuloksia esiteltiin v. Poron fysiologia sekä normaalina että nälkiintyneenä. Poron ja metsäpeuran ekologinen ja etologinen vertailu (T. Kansainvälisenä yhteistoimintana oli mm. 1975-76 (Nieminen ym. jatkuneet varsinaisen projektikauden päätyttyäkin. Poikolainen). muualla tehtyä porontutkimusta. Tutkimusteho on usein puutteellinen. Edelleen tutkimuksia on tekeillä porojen yhteydessä usein puheena olevista pedoista, erityisesti kotkan ja karhun ravinno nkäytöstä. 1976). Tilanne ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin näyttää. 197576 valmistunut myös kaksi poron ravintoa käsitellyttä työtä (V. Poron jalostustutkimukset (Varo, esim. Vasama). Poron verenkierron tutkimukset Oulun yliopiston fysiologian laitoksella vv. Ekologisen osan päätutkija T. Tutkimus poron tarhakasvatuksesta pelloilla (Kurkela 1976). 197274 mm. Väyrynen ovat kukin jo tehneet aiheesta mm. ENNEN VUOTIA 1970 Muutamat porontutkimuksen alat olivat Suomessa pitkällä jo 1960-luvulla. 2. Saastamoinen + työryhmä). Kiinnostuksesta huolimatta porontutkimukseen jää monesti liian vähän aikaa. 1969 (Kungl. Erityisesti on tutkittu kuusimetsien porotaloudellista merkitystä. 1976). 4. Porotaloudelliset selvitykset suunnitelluilla allasalueilla vv. Tällöin yhteistuloskin jää porotalouden kannalta helposti puutteelliseksi. Tutkimuksen aktiivinen koordinointi olisi todella tarpeen. lisensiaatti tutkimuksensa vv. laiduntutkimuksia, joista Oulangan alueen tulokset valmistuivat v. Aiheina olivat mm. 1972-74 (T. Tutkimukset _joutuivat suureksi osaksi keskittymään menetelmäkysymyksiin ja koeluonteisiin perustutkimuksiin. Helle 1966). Helle on jatkanut mm. Metsä-ja porotalouden suhteiden selvitys Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla (0. Sulkava & Helle 1975 ja Westerling 1975). Helle ja V. Nieminen sekä P. 1975 lisensiaattitutkimuksena (T. Ohjelman merkittävimpiä yleistuloksia olivatkin tutkimusmenetelmien ja -tarpeiden selvittäminen myös monia jatkotutkimuksia varten. Oma, erittäin monipuolinen tutkimus on välttämätöntä. 1974 loppuun mennessä 20 artikkelissa, useimmat Poromies-lehdessä (muualla mm. 2. Fysiologinen porontutkimus Oulun yliopiston eläintieteen laitoksessa (H. Vasojen kehitys kesän aikana. ja R. Myös varojen saaminen tutkimuksen avustajien palkkioihin tai matkoihin on usein vaikeaa. SITRA:N TUKEMA TUTKIMUS 1970-74 oli meillä ensimmäinen useiden laitosten yhteistyö. Lantbrukstyrelsen 1971 ). pohjoismainen poro tutkijain konferenssi Jällivaarassa v. 1974-7 5 (Timis_järvi 1975). Hyvärinen+ työryhmä). porolaitumet (Ahti 1959, Kärenlampi 1973), poron jalostus (Varo 1971 ), pätsin toiminta (Westerling 1969), lisääntymisfysiologia (Roine 1970) ja porotalous (R. Apukan koeasemalla ovat jatkuneet sekä keinorehututkimukset että laidunnuskokeet heinänurmilla (Syrjälä & Heikkilä 1975 ja Valmari 1976). Helle 1976). Eivätkä siinä olleet edes kaikki yksittäisaiheet. Vasama ja J . TUTKIMUKSEN NYKYTILA Edellä luettelin varsin suuren joukon käynnissä olevia porontutkimuksia. Useat osatutkimukset ovat SUOMEN LUONTO 2/77 36. 91. 3. Nämä aihepiirit olivat pääosiltaan tutkimattomia. Ryhmän jäsenistä M. 4. Myös hyönteisten (räkän) vaikutusta poron ru·okailuun kesällä sekä poron ravitsemusfysiologiaa selvitellään parhaillaan. Helle). seuraavat ekologiset _ja fysiologiset tutkimukset, joista useimmat ovat edelleen käynnissä: 1. Lähinnä tarhakasvatustutkimuksiin liittyi koeporojen tuonti Neuvostoliitosta, mikä antoi mahdollisuuden mielenkiintoisiin risteytyskokeisiin, joskin vieraan tundra-aineksen valvomatonta päästämistä porokantaamme on toistaiseksi syytä välttää. Kemppainen). Porontutkimus on myös vaarassa hajaantua liiaksi yksittäisten tutkijain varaan. Tutkimus oli kuitenkin kokonaisuutena niukkaa ja hajanaista, etupäässä yksittäisten tutkijain mielenkiinnon varassa. Poroon kohdistuu siis huomattavan monipuolinen tutkimus, jota useat yksittäiset tutkijat tekevät monissa laitoksissa. vsk. Oulun yliopiston eläintieteen laitoksessa on vv. Nieminen, S. H elle, M. 3. 3. Poron ravinto sekä tarjolla olevat ravintovarat ja niiden käyttö. Syynä on pääasiassa se, että suurin osa mainitusta tutkimuksesta on tehty ja tehdään siihen osallistuvien henkilöiden usein kovin momen muiden työtehtävien ohella. Eri peurarotujen ja porotyyppien rakenne-erojen selvitys (T. Tutkimusohjelman pääkohtina olivat: 1. MUISTA 1970-LUVUN POROTUTKIMUKSISTA Mainitun SITRA:n projektin vaikutuksesta tai sen menetelmiä hyväksikäyttäen aloitettiin vv. Siinä oli mukana tutkijoita Oulun ja Turun yliopistojen eläintieteen laitoksilta, Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta, Maatalouden tutkimuskeskuksesta ja Paliskuntain Yhdistyksestä. Samaan aikaan on muillakin tahoilla ollut käynnissä merkittäviä poroa koskevia tutkimuksia ; esim.: 1. 2. 4
Olosuhteiden muuttumisen takia tutkimuksen olisi jatkuvasti oltava myös monipuolista. & Vasama, V. Kung-1. 8. arvojärjestyksen vaikutus lisäruokintatarpeeseen). 7. Poromies ·42, 3: 1317 . Porotutkimukmta. 1976. .& R. Po ro mies 43, l : 811 , 2: 273 1. Lisäksi on mm. Poro mies 3 7, 4 : 11 13. 1972 "Ensimmäinen kansainvälinen poro-karibu-symposio" Alaskassa, v. Syrjälä, L. Tutkija pääsee riittävän usein ja kiireellisissä tapauksissa riittävän nopeasti tutkimuspaikalle ja saa näytteet tuoreina lähemmin tutkittavaksi. Varo. 5. Porontutkimusta on Suomessa suoritettu paitsi tilapäisvoimin vasta suhteellisen vähän aikaa. lau,unto l olwnja Porttipahdanpadotu,allaiden alueen porolaitumi.ita. Talvilaiduntut>.imwten nykyvaiheesta. Toisia jo esillä olleita aiheita ei vielä ole edes suunniteltu tehtäviksi. Lantbruksstyrelsen, 1971. & Heikkilä, R. Suotporolaitumina. 2. poron käyttäytymiseen, ruoansulatukseen tai sarviin liittyneitä perustutkimuksia, osaksi taas porotaloudellisia. 1976: Kaivu parantaa nurmen talvehlimi,ta. Kung-1. 1959. Fennia 95, 4: 165. Nieminen, M., Hyvärinen, H., Helle, T., Väyrynen P . Poron eri ikäja sosiaaliluokkien kunto talvella (mm. Matkojen ja muiden kuljetusten kustannukset ovat samalla mahdollisimman pienet. Lång,iktiga renavel.,frågor. Kärenlampi, L. Porontutkimuksen tulevaisuudelle vielä merkittävampi on valtioneuvoston taannoinen (v. mineraalipitouuu)wen muutoluuta metsa-;a lwzturialueilla . Westerling, B. University of Alaska. 1976. 1975. Kurkela, P. Osa viime vuosina valmistuneista tai tekeillä olleista töistä on katkennut vaiheessa, jossa niiden jatkaminen tai täydentäminen olisi tarpeen. 127: 176. 60 : 175. Poromies 42, 3: 2024. 19 73. Westerling, B. Vesistöjen säännöstelyto imisto, H :k.i . Tämä odottaa vain toteuttamistaan. 92 KANSAINVÄLISESTI Po~o1smaisen k.9nferenssin ( 1969) jälkeen on ollut jo useita kansainvälisiä porontutkijain kokouksia. Helle, T. Voidaan myös todeta useiden ulkomaisten tutkijoiden olleen Suomessa porotutkimuksia suorittamassa. 197 5. 9. Kesäravinnon tarkka koostumus (mm. : 1. Poron1alostu,tutkimuk,en tulo,ten sovellaminen Räytän1öön. 1976. Tarhakasvatus sekä peltoja pihaettä maastoaitauksissa, erityisesti sFn t;, 1.-,,,dellisuus. Poromies 43, 5: 1013. SUOM EN LUONTO 2/7 7 36. Effect ofchanges in diet on the reindeer rumen mucosa. Tutkimustarpeiden luetteloa voitaisiin jatkaa tästä paljon sekä perustutkimuksen että varsinkin porotalouden teknisen ja taloudellisen tutkimuksen suuntaan. Suomenporonhoitoalueenjäkälämaiden /mnto, j ä>.älämääräl j<l tuoltoaroot vuonna 1972. Valmari , A. 1970. Poromies 40, 3: 1519. Kutuharjun kuulumi.iia. Roine, K. jäkälän käytön yleisyys sulan maan aikana). Kaikki ovat tietenkin tervetulleita lisiä omiin resursseihimme. Osaksi nämä ovat olleet esim. Samnordi,k mifonkningskonferens, Gällivare 1969. Kungl. . Poroilla moriteltu säiliörehun ja nollaJcuidun maiUavuw -, sulavuu.sJa typpita,ekoe. Reindeer-Caribou Symposium 197 2, s. Proc. Petojen ravinto (osa jo käynnissä). University o f Alaska. 1974) periaatepäätös, jonka mukaan Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteyteen perustetaan porontutkimusosasto. Proc. An investigation of reindeer hmbandry in Finland. TUTKIMUKSEN TARVE Tutkimustarve on tästä eteenpäinkin suuri ja monipuolinen. Lähivuosien tutkimustarve keskittyy suureksi osaksi edellämainittuihin viime vuosina meneillään olleisiin tutkimuksiin. Kevään ja syksyn ravinnon koostumus (mm. Sulkava, S. Kipeimmin poron ja porotalouden tutkimus kaipaa jatkuvaa, yhdistävää ja kokoavaa koordinointia. Tällaisia tekijää tai edellytyksiä odottavia poron ja sen hyvinvointiin liittyviä aiheita ovat mm. Suomen Luonto 35 : 256259. & !> elle, T. Poromies 42, 2: 28-29. Naarruporon li.iääntymisfy,iologiaa koskevista tut/fimuluisla. Rakennetyypit ruumiinmittojen perusteella ja biokemiallisesti paliskunnittain ja naapurimaihin verraten. 3. 19_76. Kansainvälisistä yhteyksistä on porontutkimuksenkin yhteydessä luonnollisesti paljon hyötyä, ja niitä pyritään järrestämään tulevaisuudessakin. Vasojen fysiologia ympäri vuoden, kantavasta vaatimesta alben. Porojen ravinno,ta, ka,vwt_a 1.a seerumin. Kaikkien porontutkimuksen tarvitsemien alojen edustajia, tutkijoita tai laitoksia ei tulevaisuudessakaan ole Pohjois-Suomessa. Range ecology ofthe domeslic reindeer in the Finnish coniferow foresl area. J aakkola, . 278283. Porontutkimukseen tarvitaan yhtä luonnollisesti mukaan jatkuvasti kaikki tutkijat ja laitokset, joilla siihen on mahdollisu1;1tta ja kiinnostusta. Monet kerrat on esitetty porontutkimusasemaa Lappiin käytännön tutkimusta ja kokeilua suorittamaan. Pro,pect,for reindeer husbandry ba,ed on grru, and silage feeding. koeporojen hankinnan yhteydessä tavattu Neuvostoliiton porontutkijoita. 1969. 1974 Kalottialueen porontutkijat kokoontuvat Rovaniemellä. Scand., suppl. KIRJALLIS UUTTA Ah ti, T. Poromies 43, 3: 811. 19 75. Fenn. Varo, M. Lantbruksstyrelsen, Medd., Serie B, nr 88: 3 140. I 966. Mpnet poroa Ja porotaloutta koskevat tutkimukset ovat hyvin suoritettavissa myös Etelä-Suomesta käsin. Lantbrukssryrelsen, Medd., Sen e B, nr 88: 1114 . 4. Poromies 43, 1: 1415. The rumen cilia!e fauna of ,emidomestic reindeer in Finland. Timisjärvi, J 1975. 1971. 3083 15. . Sen perustaminen tapahtuu toivottavasti lähitulevaisuudessa. Poron loiset (myös sisäloiset). Työnjakoakin on Pohjoismaiden kesken suunniteltu jo 1960-luvulla. Helle, T. 1973 pohjoismainen kokous NKV:n hirvieläinsymposion yhteydessä Norjassa ja v. PORONTUTKIJOISTA JA KOORDINOINNISTA Porontutkimusta· voivat luonnollisesti joustavimmin suorittaa tutkijat · ja laitokset, jotka ovat Pohjois-Suomessa. 1975. Vuonna 19 71 oli poro/lumi-suhteiden tutkijain symposio Pohjois-Ruotsissa, v. Reindeer-Caribou Symposium 1972, s. I st I nternat. Acta Zoo!. M. Suuri osa tuloksista vanhenee varsin pian, ja varmasti tulevaisuudessakin ilmenee yhä uusia selvitystä vaativia kysymyksiä. Keskeneräiset on luonnollisesti suoritettava loppuun. vsk.. Yhteistyötä monissa kysymyksissä voidaan edelleen kehittää. 1976. Acta Veter. Olisi todella pian perustettava tutkimusyksikkö, jonka päätehtäviä olisi porontutkimuksen kehittäminen yhdessä rnnirlP11 tutkijavoimien kanssa. 1 st I nternat. heinäja sarakasvien merkitys). 6 Hivenaineiden merkitys. Helle, R
Lilljeborg 18 7 4) mainintoja Skandinavian villistä tunturija metsäpeurasta, joista mm. Linne'n vanhaa, vuodelta 1758 peräisin olevaa peuralajia Rangi,Jer tarandus pidettiin taksonomisesti yhtenäisenä Huippuvuorten peuraa lukuunottamatta aina vuoteen 1909 saakka, jolloin ruotsalainen Einar Lönnberg kuvasi lähes sukupuuttoon kuolleen metsäpeuramme tieteelle uutena peurana. SarSuomen porokarjan kantavanhemmiksi on osoitettu villi skandinaavinen tunturipeura, rotu, jota Suomen alueella ei en:lll luonnonvaraisena ole. Metsäpeuran olemassaolo poronhoitoalueen tuntumassa on jälleen tosiasia; vuonna 1949 ta·vattiin ensimmäiset peurat Suomen puolella, ja viime vuosina Kuhmon peurakanta on ollut ajoittain jopa 250-300 yksilöä (Helle 1974). Metsäpeuran päärangaltaan litistyneet sarvet ovat sensijaan metsäpeuratyyppiä. 93. Siivosen ( l 972a, b) tutkimusten mukaan Fennoskandian ja Kuolan alkuperäisen poron kantamuotona on kuitenkin ollut ainoastaan villi tunturipeura. Vaikka peurojen sarvien perusrakenne määräytyykin perinnöllisesti, niiden kokoon ja muotoon vaikuttavat suuresti myös useat ympäristötekijät, mm. Poroa ja porotaloutta on alettava ymmärtää niiden omaleimaisuuden pohjalta ja yhdistettävä eri aloilta saatu tieto. FL Nieminen työskentelee Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella, missä hän on poron alkuperllä koskevien tutkimustensa ohella osallistunut myös poron ravintofysiologiaa koskeviin tutkimuksiin (seur. Koko Rangi,Jer-suku (poro, peura, karibu) voidaan täten jakaa suhteellisen helposti tundraja metsäalueen peuroihin, joista edellisten sarvien poikkileikkaus on lähes pyöreä (ns. Korkeasaaren kokemusten perusteella tiedetäänkin, että metsäpeuravaadin ja porohirvas voivat risteytyä tarhaoloissa ja saada jälkeläisiä, joiden lisääntymiskyvystä ei ole vielä tietoa. Ekmanin ( 1948) käsityksen mukaan poro olisi kesytetty. Metsäpeuralla on siten ollut _jatkuvasti tilaisuus sekoittua ainakin metsäalueen poroon. artikkeli). Mauri Nieminen Poron alkuperä Poro on sekä taloudellisesti että biologisesti perin merkillinen eläin: se on jossakin kotieläimen ja villieläimen välimailla. Tundapeuroihin kuuluvat sarvien perusteella mm. Oheinen artikkeli, joka keskittyy kesyporon alkuperään, kertoo myös uusimmista tutkimustuloksista, jotka havainnollistavat peuran suvun eri rotujen (tai lajien) perusteellista sopeutumista vaativaan ympäristöönsä. Metsäpeuran verta ei ole löydetty niistäkään poroista, jotka elävät kautta vuoden syvällä oudassa. Lähtökohtana on tällöin tieto poron alkuperästä: villistä tunturipeurasta puoliksi kesytetty ja osittain metsäalueelle tuotu arktinen hirvieläin, jonka synnynnäistä käyttäytymistä säätelee sekä kokemus että ihmisen ohjailu. On vain arvailuja siitä, onko tapahtunut ja tapahtuuko risteytymistä myös luonnossa. ravinnon kivennäispitoisuus. compressicomis-tyyppiset sarvet). Huippuvuorten peura, villi tunturipeura ja meikäläinen poro. vsk. cylindricornis-tyyppiset sarvet) ja jälkimmäisten voimakkaasti litistynyt (ns. Ajatus metsäpeurasta ei tosin ollut aivan uusi, sillä jo aikaisemmin oli yksittäisissä kirjoituksissa (mm. SUOMEN LUONTO 2/77 36. MITÄ SARVET KERTOVAT Varhaisimmissa taksonomisissa kuvauksissa on peurojen koolla, värillä _ja etenkin sarvien muodolla ollut keskeinen asema. vien tärkeimpänä, ja mahdollisesti ainoana, taksonomisena piirteenä onkin pidettävä J acobin jo vuonna 1931 käyttämää päärangan poikkileikkauksen muotoa. Tämän mukaisesti porotalouden ongelmiin ei löydetä valmiita ratkaisuja sen enempää karjatalouden piiristä kuin ekologisen tai etolqgisen perustutkimuksenkaan tuloksista
Myös urospornjen (hirvaat ja härät) ja metsäpeurahirvaiden kallomitoissa on selvä ero (kuvio 2). Tällaisia perusteita olisivat mm. Eri paliskuntien poroissa ei havaita metsäpeuran vaikutusta (Nieminen 1976). 95 ). Huippuvuorten peuralla näyttäisikin olevan useita lajiperusteita, kuten mm. Poron alkuperä käy myös selvästi esille vertailtaessa peurojen ruumiinrakennetta, sillä eri paliskuntien porovaadinten ruhomitat eivät poikkea kirjallisuuSUOM E LUONTO 2/77 36. EUROOPASSA ELÄÄ KOLME VILLIPEURAA Taksonom1st1t ovat yksimielisesti pitäneet peurojen parhaimpiin kuuluvana luokitteluperusteena kallon kokoa ja etenkin muotoa, joka johtuu tärkeimpien aistinelinten sijainnista. Mahdollisina eroina ,oitaisiin pitää juuri metsä peuran korkeita nenäluita. Jotta metsäpeura voitaisiin kirjata omaksi lajiksi, olisi löydettävä ainakin yksi selvä morfologinen ero Rangi,Jer-suvun suuressa muuntelussa. pieni koko, vaalea väri, lyhyt kuona-osa, kallon painauma silmäkuoppien kohdalla ja distaalisesti (eteenpäin) laajenevat nenäluut. Ulkomuodoltaan nllmll tunturipeurat muistuttavat suuresti poroja, joskin ne ovat keskimllllrin niitll tasavärisempiä. PORO O PUOLIKESY TUNTURI PEURA Vaadinten kallomittojen perusteella poromme ei poikkea Skandinavian villistä tunturipeurasta, mutta sensijaan suuresti metsäpeurasta ja Huippuvuorten peurasta (kuvio 1, s. Kallomittojen perusteella voidaankin erottaa kolme toisistaan suuresti poikkeavaa eurooppalaista villipeuraa, nimittäin Huippuvuorten peura (R.t. fennicus) (kuvio 1 ), joita J acobin ( 1931) käsityksen mukaan olisi pidettävä erillisinä lajeina. tarandus) ja metsäpeura (R.t. 94 METSÄPEURA ON LÄHES ITSENÄINEN LAJI Metsäpeuraa voitaisiin monin perustein pitää tunturipeurasta erillisenä lajina. suuri koko, pitkäkoipisuus, kallon pitkä kuona-osa, silmäkuoppien taempi sijainti ja korkeat nenäluut (kuva s. 96). tieto kuvatun hirvaan mahdollisesta ampumapaikasta, Enontekiöstä. Tähän viittaa mm. Tämä Lönnbergin mainitsema piirre johtunee puutteellisesta, jopa osittain virheellisestäkin aineistosta. Metsäpeuran tarkan biotooppivaatimuksen ja Kuolan metsäseuduilta puuttumisen perusteella tuntuukin epätodennäköiseltä, että metsäpeuraa olisi tuolloin esiintynyt Enontekiön tuntu riseud uilla. vsk.. Lönnbergin ( 1909) kuvaamalle metsäpeuran "tyyppiyksilölle" ominaisia ulkonevia silmäkuoppia ei juuri esiinny. Poron ja metsäpeuran "puhtautta" todistavat myös eri kudoksista suoritetut isoentsyymitutkimukset (Nieminen, julkaisematon aineisto). platyrhynchus), ·tunturipeura (R.t . Norjan tuntureilla elllll muutamia kymmeniä tuhansia villejä tunturi peuroja, joihin tosin on jonkin verran sekaantunut kesyporonkin verta. Koska tällaisia nenäluita on myös eräillä Kanadan peuroilla, karibuilla, lienee käsitys alkuasteella olevasta, mahdollisesti lähes itsenäisestä lajista oikea. Banfieldin (1961) mielestä vanhan ja uuden manteren peurat ovat kuitenkin vasta alkuasteella olevia lajeja (incipient species), joista on pisimmällä lajiutumassa Huippuvuorten peura
Huippuvuorten peuralla, jolta puuttuvat jopa luontaiset viholliset (L{lln~ 1959), hajuaisti olisi kehittynein. Useat metsäpeuran tunturipeurasta ja porosta poikkeavat käyttäytymismuodot edellyttävät erittäin tarkkaa hajuaistia ja osoittavat samalla suurta sopeutumista metsäympäristöön ja petoihin. 1971) mukaan villin tunturi peuran ja puolikesyn tunturiporon käyttäytyEuroopan kolmesta peurarodusta suurin ja pitkäsällrisin on metsäpeura (vas.), pienin ja lyhytsäärisin Huippuvuorten peura. SUOMEN LUO NTO 2/7 7 36. Eri peuravaadinten kalloista otettujen röntgenkuvien perusteella metsäpeuran kuona-osan "kyömyisyys" liittyy lähinnä hajukuorikkojen kohoamiseen ja siten aistivan hajuepiteelin lisääntymiseen (röntgenkuva s. JALKOJEN PITUUSEROT Peurojen jalkojen pituuserot näyttävät liittyvän läheisesti ravinnonsaantiin sekä käyttäytymiseen erilaisissa lumiolosuhteissa. Huippuvuorten peuran kesäaikainen lihominen (oik.) lienee sopeutuma erittäin niukkaan talveen. Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella mitattujen kahden aikuisen metsäpeuravaatimen säkäkorkeus oli l 05 cm ja etujalan pituus 7 5 cm. Vaeltaessaan, maatessaan ja ruokaillessaan alati myötätuuleen metsäpeura suojaa siten selustansakin tarkan hajuaistinsa avulla. Mantosen (1974) mukaan nämä lumiolosuhteiden mukaan tapahtuvat vaellukset saattavat olla useita satoja kilometrejä. 96). Kratochvilin ( 1963) mukaan peurojen selviytyminen lähes valottomien talvikuukausien yli ja ennen kaikkea jäkälän paikallistaminen hajuaistin avulla paksun lumipeitteen alta kovassakin pakkasessa. Rakenne on sopeutuma olosuhteisiin, ja näiden rotujen vll.liset suuret erot heijastelevat myös niiden täysin erilaisia elinympänstöjä. Huippuvuorten peurojen talvinen paikallisuus ja jalkojen lyhyys (40-45 cm, Nyholm 1975) osoittaa suurta sopeutumista arktisiin olosuhteisiin ja lyhyisiin vaelluksiin hajanaisten ravintokohteiden välillä, kun lumipeite on miltei ympärivuotinen, mutta samalla muuttuva. Useiden tutkijoiden (mm. Näiden ruhomittojen perusteella metsäpeura on 10-15 cm korkeampi kuin tunturipeura ja poro, sekä jopa 25-35 cm korkeampi kuin Huippuvuorten peura (vrt. Suuri koko ja etenkin pitkäkoipisuus (ks. kuvaa) tekevät metsäpeurasta voimakkaan vaeltajan. Hänen mielestään kylmä hengitysilma ehtii lämmetä hyvin tunturipeuran pitemmässä lihaisessa kuona-osassa, turvassa, ja siten tunturipeuramuotojen lyhyitä nenäluita olisikin pidettävä sopeutumana kylmään ilmastoon ja avoimeen tuuliseen maastoon. HAJUAISTI ON METSÄALUEtLLA TÄRKEÄ Hajuaisti on useiden havaintojen mukaan Rangifer-suvun tärkein aisti. 95. dessa ilmoitetuista tunturipeurojen ruhomitoista (Wollebaek 1926, Banfield 1961). Skuncke 1969, Kraft ym. Pitkiä jalkoja onkin pidettävä eräänä osoituksena metsäpeuran suuresta sopeutumisesta metsäalueisiin. Peurojen hajuaistin tarkkuus näyttääkin olevan yhteydessä nenäluiden pituuteen ja muotoon. Vaikka tämä pitäneekin osittain paikkansa, tuntuu kuitenkin oudolta, että esim. vsk. Degerb~lin (1959) mukaan metsäpeuran pitemmillä nenäluilla ei kuitenkaan olisi merkitystä hajuaistille. Metsäpeuran elinympäristössä on sensijaan ymmärrettävää, että käyttäytyminen perustuu enemmän hajuaistin ympäristöstä antamaan tietoon. Tätä osoittaa mm. Sensijaan metsäalueen vaikeissa lumiolosuhteissa metsäpeurat pyrkivät ravinnon saannin kiristyessä vaeltamaan pitkiäkin matkoja ohutlumisille, ennestään kaivamattomille alueille (Helle 197 4). Porovaadinten (n= 164) vastaavat mitat olivat 91 cm ja 58 cm. Tätä osoittavat myös selvitykset poron käyttäytymisestä. L0'n0' 1959). "Susisopeutumaa" osoittaa myös vaatimen ja vasan piileskelevä, lähes äänetön elämä kuusikoissa läpi koko kesän (Helle 1975). Mantosen (1974 ) käsityksen mukaan metsäpeuran poikkeavan myötätuuleen suuntautumisen on aikojen kuluessa aiheuttanut susi, joka käy tavallisesti hirvieläinten kimppuun tuulen alta ja takaa välttääkseen etukoparoiden iskut
Itkosen (1948) mukaan pororotumme ovat kuitenkin sekoittuneet joissakin paliskunnissa toisiinsa ja samalla myös Norjan ja Kuolan poroihin. Kuvio perustuu 13 kallomitan er<>ttelijoihin (D 1 ja D,, x± S.D.). Sivulta otettuja röntgenkuvia vaadinten kalloista: A = Huippuvuorten peura, B = tunturipeura, C = poro, D = metsllpeura. POROTYYPIT Fennoskandian poronhoitoalueella erotetaan toisistaan tunturija metsävyöhyke. Helteen ( 197 4) mielestä metsäalueellemme pari sataa vuotta sitten tuodun poron tunturipeurasta poikkeava käyttäytyminen johtuukin lähinnä vaikeista lumiolosuhteista, sillä kesällä metsäalueen poro palaa tyypilliseen tunturipeuran rooliinsa. Hajukuorikkojen muoto on selvennetty katkoviivalla. Porotaloutemme kannattavuus perustuu parhaimmillaankin poron kykyyn hyödyntää arktisen luonnon niukkoja ravintovaroja ilman merkittävää ulkopuolista apua. Torniojokilaaksoon on Kfrmolan (op.cit.) mukaan kulkeutunut Ruotsista tunturiporolle läheistä matalaa, tanakkaa ja väriltään tummahkoa metsäporoa. Myös urosten (yht. Tämä tunturipeuran varomaton käyttäytyminen ja metsäpeuraan verrattuna heikompi hajuaisti näyttääkin kostautuvan metsäalueen poroilla _jopa 30 % suuruisina vasakatoina, etenkin ns. vsk.. Ruumiinrakenteeltaan ne muistuttavat suuresti meidän poroamme ja ovat siten mahdollisesti alkujaan villiä tunturi peuraa. Hirvaiden ohella myös porohllrkill voidaan kllyttllll sukulaisuusselvityksiin. petopaliskunnissa. Poron (R.t. tarandus, wild), mutta ne poikkeavat suuresti sekll metsllpeurasta (R.t. Edestä ja takaa katsottuna tunturiporo näyttää leveämmältä ja tukevammalta kuin metsäporot, joita meillä on kahta rotua. Ruhomittausten perusteella sekoittumista on tapahtunut kaikissa tutkituissa paliskunnissa, eikä enää voida puhua tyypillisistä tunturija metsäporoista (kuviot 4 ja 5). 79 kpl; menetelmll sama kuin kuviossa 1.) kallomitat osoittavat, ettll poro on lllhellll tunturipeuraa, mutta kaukana metsllpeurasta. t .t•••"du1 , wlld • ·• • , dome1t R.1.l•n"icut O '-+--4~0----5~0----:6:'":--0 D, Kuvio 1. Metsllpeuralla on selvllsti suurin hajua aistiva epiteeli, mikll lienee sopeutuma elinr,mpllnstöön, jossa nllköaistilla ei ole ped01lta suojautumisessa samaa merkitystll kuin tunturimaastossa. Tämä tunturiporo on kooltaan pieni, lyhytjalkainen ja väriltään yleensä vaalea. Murmanskista tuotujen porojen alkuperää ei tiedetä. puolestaan korkeakoipista, kapeahkoa, väriltään ruskeaa metsäporoa. fennicus) ettll Huippuvuorten peurasta (R.t. misessä ei ole eroa. Eniten tunturiporoa muistuttavaa poroa esiintyy nykyään useimmissa tunturialueen ja myös metsäalueen paliskunnissa. Paremman, lähinnä kookkaamman, poron toivossa on hankittu siitosporoja Neuvostoliitosta ja suoritettu jo eräitä risteytyksiä. Eräiden kirjoitusten mukaan meillä olisi viimeinkin otettava kantaa kysymykseen, onko poro tuottava kotieläin vai puolikesy peura, jonka olemassaoloa turvataan lähinnä luonnonsuojelullisin toimenpitein. Mahdollisen poroaineksen hei l:.:----A Kuvio 3. Itä-Suomessa tavataan 96 D, 40 30 20 10 R.1!1nnic u1 O '-,L---,2.L.0 _ _ _ _,,30,-----4:'-:-0 o, Kuvio 2. Poron selviytyminen vaikeissa talviolosuhteissa edellyttää SUOM E LUO TO 2/7 7 36. Itärajan tuntumassa, kuten Kemin-Sompion ja Hallan paliskunnissa, on todennäköisesti Klemolan ( 1929) mainitsemaa itäistä metsäporoa, johon on myös sekoittunut tunturiporoa ja Kuolan poroa. D, 30 20 10 ÅR.l .plalrrll)'t1Chv1 ~R. Metslllln tuotu poro elllll siten ympllristössll, mihin sen aistit eivllt ole tllysin sopeutuneet. UUTTA "VERTA" POROELOON. Tämä poro muodostaakin poronhoitoalueemme keskeisen porotyypin. platyrhynchusl. Vaadinten (yht. 83 kpl) kallomittojen tietokonevertailu. Kittilän Alakylän pienikokoiset porot näyttäisivät olevan alkuperältään lähi nnä Ruotsin metsäporoa. Klemolan {1929) mukaan tunturiporoa, joka on yleisin Norjan ja Ruotsin tunturialueilla, esiintyy myös jonkin verran Enontekiön, Utsjoen, Inarin ja Sodankylän tuntureilla. tarandus, domest.) mitat ovat hyvin lllhellll tunturipeuraa (R.t. kentymisen, koon pienentymisen _ja viimeaikaisten porokatojen vuoksi meillä on alettu viime vuosina kiinnittää huomiota poronjalostukseen
Jalostuksen tarvitsemaa poroainesta meillä on _jo nyt, sitä osoittavat osaltaan tämänkin kirjoittajan tutkimustulokset. Resultater av de Norske Statunderst\lttede Spitsberge neksped itioner, Bd 1(4): 169. 1959 : Reinen på Svalbard. V;;1n>. 1974 : Suomen peura. Suonwn Luo 1110 1: 2935. SAVU KOSKI, K[l'II N· SO l'IP 10 7 . KITTI LÄ, ALAKYLII ). Terra 11: 137-163. 1969: Rrindeer ecology anti 111anage111rnt in Sweden . Helsi nki, 101 pp. Vicl. 164 kpl) ruhomittojen erotteluanalyysi osoittaa, että porokarjassamme on myös alueellisia eroja. l1koncn, T . Mus. Vilt og vil tstell 5 : 18-32. Dan. 11 3123. 197 2b : Peuran suvun levinneisyys ja rodut. 1975: Uu,in litlo mel,äpeura.sta. 1926: Thr Spit,bergm reindetr ( R.t. . Rangifer). M. suurta ekologista, etologista ja fysiologista sopeutumista, mikä asettaa tiukat rajat jalostukselle. Wissenschaftli che M ittei lu ngcn der Ukrainischen Freien Universität Nr. Porom ies 5: 1014. Lö nnberg, E. 1909: Taxonomic nole, about Palearclic reindeer. Däggdj uren. Ekman. Gaare, E. 197 5: Huippuvuorten peura (R.l. Acad . 97. Po hj o isKarjalan Luon to : 11 13. s. Porvoo, pp. Däggdjuren : 83 1847. Wolld ,aek, A. KALLIOLUO HA 11 . Kuvio on piirretty seitsemän ruhomitan erottelijoiden (0 1 ja 2, x ± S.D.) avulla. 193 1: Da, Renlier: eine toologi,che Mo110/(raf,hie der Gallung Rangifer. 20 2 • 50 55 2 . 1963: NtueJ vom Gtruch.si1111 der Rr11li1•r, (SJ,. 1959: ThL rrindeer, Rangiftr larand1u /,., in Dtnmark. P[LKOS[NN 1 [Ml, PYHÄJÄRVI , . Sk un,·ke. D KIRJ ALLISUUTTA Banficld, A. Montonen, M. 8c Reimers, E. Tuotantokyvyn mahdollisen lisäämisen olisi perustuttava oman poroaineksemme _jalostusvalintaan, ja kasvutaipumustakin korostettaessa olisi annettava porojen kehittyä vapaasti rakenteeltaan luonnon ohjaamaan suuntaan. 1976: Rangifer-suvun peuran evoluutio Ja la}uonomia Euroop(ljsa. 1. 1929: Poronhoido,laja sen ltvinneisyydf!tii Euraa,ia.sm. ) . Skr. 1974 : Umin li,lo met,äpeura.sla: melJäp,urnn 1a havumet,ävyöhyk>.emä elävän poron tkolol(irm vertailu . 8. POSIO, L IVO 12. 69171. L. 1874 : Sverige, och Norge, ryggrad,rlJlir. Coll ege, Alaska 911 Aug., pp. SODA NK't'LÄ, \ ATTA S N l[l'II 6 . 7: 110. Laudatur-tutkidma , Oulun yliopisto, perinnöll isyystieteen lai1os, 72 pp. S1ockholm, pp. 9. Siivoncn, L. Nvholm, E. Suomen Luonto 6: 2 18-223. HYRYNSALHI, HALLA Kuvio 4. m .h.H ., Leipzig, 264 pp. 2. ,pet,bergemis). Poromies 3: 8-11. HYRYNSAUU, HALLA 1), l'I UUR MANSKI 60 Dz Kuvio 5. Lil ljd,org-, W. 1976: Poro,ya/oJ/wlutkimuJlen tu/oJltn ,mw/tnminen kä)'lär,/öön . o f Al;iska 6: 182. W. 1948: Suomtn lappalaistl vuoteen / 94 1. o f the Univ. Lj4nl!. 1. Bio!. 4 . A .. Sii;onC'n. Aikuisten suuri koko ei ole tavoittelemisen arvoinen; tälle asettaa jo talvilaidunten kuluneisuus ja riittämättömyys rajansa. Porovaadinten (yht. 10(4): 1106. Bio!. RUHO Ml TT AUKSET ENONHKI Ö , NÄKKÄLÄ KITTILÄ, ALAKYLÄ SODANKYLÄ, SATTAS N IE H l SODA NKYLÄ, S YV Ä,!ÄRV 1 I N ARI , SODA N KYLÄN LAPPI SAVUKOSKI , KE H IN-SO HPIO PHKOSENNl[/1 1 , PYHÄJÄRVI ROVANl[Ht, POIKAJÄRVI POSIO, LtVO 10 . .J. M . lähinnä vasonnan o nnistumiseen _ja vasojen elinvoimaan, jalostuksella olisi pyrittävä parantamaan näitä ominaisuuksia _ja vain lisäämään vasojen kesäistä kasvunopeutta (Varo 1976). Na t. Zool., 6(4): 118. Paliskunnat, joista on sukulaisuusselvityksiin otettu kallonäytteitä (pallot) ja joissa on tehty ruhomittauksia (neliöt). Ht'lle, T . SUOMUSSALMI, HOSSA 12. • 1 . Reindeer/CarillOu Symp .. Svenska dj ur. 33-40. Kraffi. 196 1: A revi,ion oflhe reindeer and caribou , gmm Rangifer. f. J. .Jaroh i, A. Fauna 2: 170. First lnt. F. Dcg-<'rhl!I , M . 6. 'it·mincn. 197 1: Villrri11r11 på Hardangeroidda. Pap. HC'IIC', T. Krn1ochvil. KUUSAMO. Klemo la , V. 11.. Selsk. 1972a: New mull, on the hi,lory anti lnxonom_v of the mountain, forest and domestic reindrrr in ,iorlhern Europe. F. S. Verlag-. Zoolo gical part. Canada Bul l. Arkiv. 1948: Renen. o 177, 137 pp. vsk. pla()•(hw1d1111 Vrolik ). 2 . Koska koko porotalous perustuu SUOME LUONTO 2/77 36
Tästä johtuu, että poron varastorasvoissa ja maidon rasvassa on suhteellisen vähän kasvikunnasta peräisin olevia tyydyttämättömiä rasvahappoja. Kesän kuluessa poron paino lisääntyy ja talviaikaiset kudosvauriot korjaantuvat, karvapeite uusiutuu ja sarvet kasvavat (kuvio 3). 98 kin havaittavissa selvä vuodenaikainen kahtiajako (kuvio 1). PORO ON KESÄLLÄ " O IKEA" MÄREHTIJÄ Runsas kesäravinto saa potsm toiminnan tehostumaan. Poro on sopeutunut hyvin myös ravinnon määrän ja laadun jyrkkiin vuodenaikaismuutoksiin. nykyisten talvilaidunongelmien ymmärtämiselle, mahdollisen keinoruokinnan järjestämiselle ja epäilemättä monelle muullekin käytännön poronhoidon kysymykselle. Ensimmäisen kesän SUOMEN LUONTO 2/77 S6. haihtuviksi rasvahapoiksi. Kylmään elinympäristöön sopeutumista osoittaa poron tehokkaasti eristävä karvapeite ja hikirauhasten lähes täydellinen puuttuminen. Yhtä kiintoisia, mutta paljon vähemmän tunnettuja ovat poron elimistön sisällä ilmenevät fysiologiset sopeutumat. Tällainen ruuansulatus takaa selluloosan tehokkaan hyväksikäytön, ravintoaineiden tasaisen imeytymisen suolistossa ja mahdollistaa lyhyen kesälaidunkauden tehokkaan hyväksikäytön. Niinpä kesäporo eroaa aineenvaihdunnaltaan talviporosta melkein yhtä paljon kuin yksi eläinlaji toisesta. Niistä se valmistaa maksassa tarvitsemansa sokerit ja rasvat. Loppukesällä ja syksyllä porot syövät mielellään myös sieniä (Ahti 1961 ). Pötsikäymisen vaikutuksesta poron kesäinen ravinto muuntuu suuresti ennen kuin se joutuu suolistoon. Ravinnon valkuaisaineiden pääosa joutuu pieneliöiden hyödyntämiksi pötsissä, ja täten poro saa myös valkuaisaineensa pieneliömuodossa. Kesällä ja alkusyksyllä ruohoja heinäkasvien energia-, valkuais-, kivennäisja vitamiinipitoisuudet riittävätkin tyydyttämään imettävien vaadinten ja kasvavien vasojen suuren ravinnontarpeen (kuvio 2). PÖTSIN AVULLA VUODENAJASTA TOISEEN Arktisessa luonnossa tapahtuu suuria vuodenaikaismuutoksia, joihin poro on hyvin sopeutunut. Poron elimistön aineenvaihdunnan tunteminen on edellytyksenä mm. Mauri Nieminen, Pertti Väyrynen ja Raij"a Väyrynen Poron ravitsemusfysiologiasta Poron käyttäytymisen ja ekologian monet piirteet osoittavat, että se on poikkeuksellisen perusteellisesti sopeutunut käyttämään hyväkseen pohjoisten asuinalueittensa luontoa. Sen pieneliöt lisääntyvät ja saavat ruokasulan käymään tehokkaasti. Juuri pötsin toiminnassa tapahtuvat muutokset ovat mahdollistaneet näin suuren kasvissyöjän selviytymisen alueella, jossa ravinnon saanti on erittäin niukkaa ja ravinnon laatu suuren osan vuotta heikkoa. Nämä ovatkin kesäaikana poron pääasiallinen enrgianlähde. KIIHKEÄ KASVUKAUSI Poron aineenvaihdunta vilkastuu keväällä ja alkukesällä, jolloin ravintokasvien kasvu on nopeimmillaan ja ravintoarvo suurimmillaan. Poroa voidaankin kesäaikana pitää eräänlaisena kaksiportaisena ravintoketjuna, jossa ensin pieneliöt käyttävät hyväkseen suuren osan kasviravinnosta ja sitten poro sulattaa näin syntynyttä pieneliömassaa. Keväällä kasvukauden alussa poron käyttämän ravinnon kasvu on voimakkainta ja ravintoarvo suurin. Vain lyhyen kesän aikana on saatavilla runsaasti korkealuokkaisia ravintoaineita. PORON KESÄRAVINTO Kesäajan ravinto vaihtelee suuresti tärkeimmillä biotoopeilla, joita ovat suot, avohakkuut ja luonnonniityt. v k.. Ravinnon selluloosa ja muut hiilihydraatit sekä rasvat hajoavat bakteeritoiminnan ansiosta ns. Sen ruuansulatuselimistö, erikoisesti pötsi, pystyy käyttämään tehokkaasti hyväksi arktisen luonnon harvat ravintokohteet. Lisäksi on huomattava, että kesäravinnon hiilihydraateista pääosa on selluloosaa (kasvisolujen seinät). Käytetyimpiä ravintokasveja ovat tällöin raate, järvikorte, koivu ja horsma (Steen 1968, Helle 1975). Poron ravitsemusfysiolo_giassa ja pötsin toiminnassa onKirjoittajat ovat yhdessll tutkineet poron ravitsemusfysiologiaa Oulun yliopistossa. Heistll FL Nieminen ty0skentelee siellll edelleen; Väyryset (molemmat FL) ovat nyt siirtyneet Helsinkiin opiskelemaan elllinlllllketiedettll. Kesälläkin poro valikoi vihreistä kasveista tuoreimmat, kasvavat osat
kulvapalnoata Ca/P R A V I N T KESÄ jTALVI RÄKKÄ~ SELLULOOSAN FERMENTAATI KIIHKEÄ RAKENNUSAINEENVAIHOUNTA i TUOTANTO LUMIOLOSUHTEET JÄKÄLÄ N SULATUS+ UREAN TAKAISINKIERTO i SÄÄSTELIÄS PERUSAINEENVA IHOUNTA i YLLÄPITO+ SIKIÖN KASVU 20 1.0 10 o.s K H s " •Raakap rotelln l .,_..Tuhka Kalium .,_..... vsk. Kaavioon on merkitty myös ravinnonsaannin pahimmat rajoittajat, räkkä ja lumisuhteet. Luuston aineenvaihdunta on kesällä kiihkeää, mitä osoittaa seerumin alkaalisen fosfataasientsyymin aktiivisuuden selvä kohoaminen. Ylempi käyrä kuvaa vaadinten painon muutoksia (1973-75), alempi punasolujen tilavuusosuutta niiden veressä (hematokriitti). 55 paino 50 kQ 45 •---I-----1-I 40 35 30 25 20 /./ 15 /" 10 5 60 ~ Hkr 55 "50 45 I 2 4 6 B 10 12 14 16 tB 20 kk fW/fl I c= lumipeite Kuvio 4. Sekä paino ettll veren "sakeus" vaihtelevat voimakkaasti ravinnon laadun vuotuisvaihtelun mukaan. T/ -· ~ 1 [ S /l (=:=•--·-======-•======•=• THMH TICHE 5 LMJ THMHT KHE S LMJ THM)UK HE S LMJ kk 1973 .,,,.2, 1975 vuosi 'l1l11lllJ 'lll111111ll1J m lumipeite SUOMEN LUONTO 2/77 36. typpeä (ureaa). Asian voisi ilmaista niinkin, että kesä ravinnolla poro elllll ja kasvaa, talviravinnolla se pysyy hengissä. Kuvio 2. ,C. 100 9/1 90 80 70 60 50 40 30 20 10 .)~'--._ /1"-i_/I /___ ---•--. Kesäruoassa näitä vlllttllmättömiä aineita on runsaasti (käyrien vasen korkea osa), talviruoassa vain vllhlln. Ylempi käyrä kuvaa painonkehitystä, alempi punasolujen tilavuusosuutta veressä vasojen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Edellytykset tähän ovat hyvät, sillä poron maito on erittäin valkuais(n. Talvella poro käyttllll enemmän omia ruoansulatusnesteitlllln ja kierrllttllä mm. Kysymyksessä lienee muuan sopeutuma talven niukkuuteen; nälkiintyminen on porolle normaalia. 10 %) ja rasvapitoista (n. Kuvio 5. Poron ravinnon raakavalkuaisenja kivennäisten vuodenaikaisvaihtelut. kesä-elokuussa vasojen paino lisääntyy jopa 300-400 g vuorokaudessa, mikä on suhteellisesti nopeampaa kuin muiden märehtijöiden kasvu (kuvio 4). Kiintoisaa on, ettll kokonaisvalkuaisen muutokset johtuvat lähinnä gammaglobuliinista, vaikka muiden eläinlajien nlllkiintyessä laskee lähinnä albumiinipitoisuus. Syksyyn mennessä saavutettu kunto vaikuttaa ratkaisevasti tiinehtymiseen ja sikiöiden talviseen kehittymiseen. Erityisen nopeasti vasa kasvaa ensimmäisenä kesllnälln, jolloin sen ravintona on hyvin valkuaisja rasvapitoista maitoa. Joidenkin viileiden, vähäräkkäis99. 75! paino 70 kg 65 60 55 50 65! Hkr 60 l( 55 50 45 40 35 \'H 1 ,,;;H\ 1 K 1 ~ e 1 s 1 L 1 ,;,,J \'H',).H' r'K. Kalalum Foafori Ca/P Maanesium Lumi elte T H M H T kuukausi Kuvio 1. 20 %). Vaadinten veren seerumin eri valkuaisaineiden pitoisuudet sekll albumiinin ja globuliinin suhde (ylinnä). Vasojen luustossa tapahtuu pituuskasvua, täysikasvuisen poron talvella kulutetut kalsiumvarastot palautuvat ja sarvet kasvavat. 1 H 1 e 1 s\ 'M / r 1 H 1 ,;,_H\ 1 K 1 H 1 E 1 s 1 t ';.,/ k k 1973 1974 1975 vuosi '112tdi1J flllll12011lJ C:::::::::::::: c lumipeite Kuvio 3. Kesällä poro on tyypillinen märehtijä, joka pötsieliöiden avulla käyttllll rehun selluloosaa ja kasvaa
Poron talviravitsemuksen ydinongelmana onkin pidettävä energiansaantia eikä niinkään ravinnon niukkaa valkuaisja mineraalipitoisuutta. elintoiminnoissa kuluttamistaan valkuaisaineista ja sopeutumaan jäkälän vähäiseen valkuaispitoisuuteen. Koska jäkälä sulaa ainakin osittain poron omien ruuansulatusentsyymien vaikutuksesta, poro saa ravinnostaan haihtuvien rasvahappojen lisäksi myös sokereita. heinää niin paljon, että siitä hyötyvä energia riittäisi poron tarpeisiin. Nämä hiilihydraatit ovat lisäksi helposti sulavia, joten poro pystynee käyttämään niitä hyväkseen myös ilman pätsin pieneliöiden suorittamaa hajotusta. Jäkälää heikommalla rehulla porot eivät talvella _juuri menesty. Täten se muistuttaa talviaikana _jossain määrin yksimahaisia kasviravintoa käyttäviä eläimiä. ekologis-fysiologisen laihtumisen ja vasonnan vuoksi vaadinten elopainot putoavat talven aikana 15-20 %. Poron ruuansulatuskanavan toiminnassa ja rakenteessa onkin havaittavissa sopeutumista talviaikana jäkälän hyväksikäyttöön. Tämän ns. Ravintotypen ja -valkuaisaineiden puuttuessa pätsin pieneliöt käyttävät hyväkseen poron omasta aineenvaihdunnasta syntyvää ureaa eli virtsaainetta. Hyvissäkin laidunolosuhteissa on lisäksi havaittu lihaskudosten kuluttamista. vettä). 2) hengitys hidastuu 3) kasvu lakkaa ja aineenvaih d untatapahtumat 1-iidastuvat 4) muu kuin ravinnon etsintää liittyvä liikkuminen vähenee 5) sikiön koon kasvu tapahtuu keväällä vasta vähän ennen vasontaa Näistä sopeutumista huolimatta poro käyttää talven aikana loppuun lähes koko rasvavarastonsa lähinnä energiaja vesilähteenä (rasvan " palaessa" syntyy mm. PORON TALVINEN AINEENVAIHDUNTA Ruuansulatuselimistön lisäksi poron muukin elimistö on sopeutunut talviajan energian puutteeseen. Myös poron kivennäis, hivenaineja vitamiinivarastot vähenevät. Keskimäärin noin 14 % poron pötsin sisällöstä on ripsieläimiä. Vastaavasti poron omien ruuansulatusentsyymien osuus jäkälän sulatuksessa lisääntyy. Toisaalta ailuisten porojen veren punasolubO .s .::: " .., 5 CO SUOMEN LUONTO 2/77 36. Gultsjak (Benedictowin 1963 mukaan) ilmoittaa vastaavasti, että kuivan korsirehun syömiseen kuluu porolta kaksi kertaa se aikamäärä, missä se ehtii syödä saman rehuyksikkömäärän jäkälää. Poro näyttääkin sopeutuneen kudostensa talviaikaiseen hyväksikäyttöön, sillä esim. Kesäiset vihreät ruohokasvit lakastuvat, ja poron ravinnossa lisääntyy varpujen, jäkälän _ja muiden kuituisten kasvien osuus. Kaikki kolme lajia on tavattu vain porosta. Myös pätsin seinämärakenteessa on havaittavissa _jonkinasteiseen lepotilaan siirtymistä (Westerling 1972). Käyttämällä tästä saatua pieneliövalkuaista poro pystyy korvaamaan suunmman osan 100 , Poron pötsissll. Lumen peitettyä kasvillisuuden poro siirtyy käyttämään luontaista talviravintoaan, jonka muodostavat jäkälät ja lupot. seuraabO .s .::: " .., 5 CO vista seikoista: 1) sydämen lyöntitiheys laskeF. bakteerien ohella 19 lajiin kuuluvia ripsielllimill.. J äkälä on helppoliukoisten hiilihydraattiensa ansiosta energiapitoisuudeltaan tiivistetyimpiä arktisen alueen ravintokasveja. Koko aineenvaihdunta on siirtynyt alemmalle tasolle, mikä ilmenee mm. Vaikka hiilihydraattien hajotus talvella poron pötsissä väheneekin, pieneliövalkuaisen tuotto on runsasta. Mineraalien säästeliäs käyttö puolestaan perustuu niiden tehokkaaseen pidättämiseen virtsanerityksen yhteydessä. Tästä on se etu, että veren nestetasapaino ei suuresti muutu, sillä albumiini vastaa noin 80 % veren kolloidiosmoottisesta painef'sta (kuvio 5). Nll.mll. Skjenneberg ( 1965) toteaakin, että poro ei ehdi sulattaa esim. seerumin kokonaisvalkuaisen väheneminen ei ilmene, kuten yleensä muilla eläimillä, albumiinimäärän vaan gammaglobuliinimäärän vähenemisenä (Hyvärinen ym. yksisoluiset eläimet osallistuvat ravinnon sulatukscen ja vll.littll.vll.t sen aineosat porolle. ten (räkkä = kuumuuden ja hyönteisten yhteisvaikutus) kesien jälkeen on todettu jopa osan vasoista tulevan kiimaan jo ensimmäisenä elinsyksynään. Pötsikäyminen eli pieneliötoiminta vähenee ja myös sen kuluttama energia säästyy poron käyttöön. Ostracodinium magnum ja sen alla Diplodinium confluens) ovat hieman pienempiä. Karkea rehu lisää juomaveden tarvetta, ja sen sulattaminen lumesta kuluttaa runsaasti energiaa. Muut lajit (oik. Yllä kuvattu on lähes 0.2 mm mittainen Epidinium gigas, jonka sisll.llä on yleensä runsaasti jäkll.lll.stä lähtöisin olevia viherhiukkasia. 1975). elll.ll. Näiden valkuaisja kivennäispitoisuus on erittäin pieni, mutta energiasisältö on runsaan hiilihydraattipitoisuuden vuoksi korkea (Isotalo 1971 ). SOPEUTUMINEN TALVEN JÄKÄLÄRAVINTOON Syystalven kiima-aikana ja sen jälkeen poro siirtyy vähittäin talviravintoon. vsk.
2 1: 11 7128. jäkälänsulatukseen sopeutunut pötsiekosysteemi joutuu äkkiä tekemisiin hätäruokana annetun heinän kanssa. zool. Kantavilla vaatimilla energia-aineenvaihdunnan järkkyminen ja sitä seuraava mineraalikato aiheuttavat sikiön kehittymisen pysähtymistä ja keskenmenoja (Hyvärinen ym. Luusto vaurioituu ja eläinten liikunta vaikeutuu. Lapin tutkimusseuran vuosikirja 28: 2845. D. Tämä ilmenee kivennäisten ja hivenaineiden voimakkaana menetyksenä virtsan kautta. Tällä hetkellä tärkeimpänä keinona pidetään lisäruokinnan järjestämistä, jolla pyritään korvaamaan puuttuva energia jo hyvissä ajoin ennen nälkiintymisen alkamista. h orn lo, A. R. Lisäruokintaa aloitettaessa porot ovat vielä hyväkuntoisia ja pystyvät yleensä muutamassa viikossa täysin sopeutumaan lisärehuun. Lisäja hätäruokintaa lupaavampia tuloksia on saatu varsinaisilla lääkinnällisillä toimenpiteillä, kuten porokiiliäisten torjunnalla ja puutostiloissa erilaisin mineraalilääkityksin. B<T!(l'nid. Can. Urean uudelleenkäytön vähenemistä tai jopa loppumista seuraava vakava valkuaispuute yhdessä energianpuutteen kanssa aiheuttaa aineenvaihdunnan yleisen häiriintymisen. 1975: Tulkimuluia poron (R.l. 1965: Rein og reindrifl . jen tilavuusosuuden eli hematokriitin (Hkr) muutokset kuvastanevat jossain määrin myös nesteen siirtymistä plasmasta verisuonten ulkoouolelle (Cameron & Luick 1972) (ks. Pitkäaikainen talvinen nälkiintyminen saattaa alentaa porojen painoa jopa 40 %. & Väyrynen , R. Sensijaan poronhoidon piirissä, missä eläintiheys on tavallisesti moninkertainen luonnontilaisiin populaatioihin verrattuna, suurimmat ongelmat liittyvät lumesta ja laidunten kuluneisuudesta johtuviin ravinnonsaantivaikeuksiin. 19701974 . S1cen, E. Viime aikoina on kokeiltu myös tuorerehua. kuviot 3 ja 4). Skjcnneberg, S. larandw L. Can. Talven lumisuuteen suhtautumisessa voidaankin puhua kinoneutraalista tai jopa kinofiilisestä lajista. 101. J. Luonnontilaisissa populaatioissa, joissa petojen saalinta on tarpeeksi voimakasta, talviset olosuhteet eivät kohota edes vasakuolevuutta (Bergerud 197 l ). Poron nälkiintymiseen liittyy herkästi pötsin pieneliötoiminnan häiriintyminen, joka voi johtaa nälkäkuolemaan senkin jälkeen kun poro on taas saanut vatsansa täyteen. Nutr. Wildlife Mo nographs 2.'>: 155. Pötsin "hitaus" lienee ollut syynä tämänkin posiolaisen poron kuolemaan. Oversatt fra russisk for LantlJruksdcpartement, O slo. Esim. 19 72: Ejfecl ofchanges in diel on lhe rPindeer rumen mucosa. säal ueella. 33 : 6372. 1968: Some aspecl< oflhe nulrilion ofsemidrnnr<lir rrindeer. Lo nd. Varsinaisen nälkiintymisen alettua on poroja yritetty pelastaa hätäruokinnalla. Fjell -Ny11, Lesjaskog. H yvärinen, H., Helle, T ., Nieminen, M., Väyrvncn, P. Br. J. Hvvä rinen, H ., Helle, T ., Väyrynen, P. A. .50: 10711 6. & Väyrvnf' n, R. First Int. Lisensiaauitutkimus, Oulun yliopiston cläirni•eteen laitos. Lisäongelmia aiheutuu ravinnon äkillisestä muuttumisesta, kun esim. 196 1: Poron ravinnosta ja laitumista. 19 75: Seasonal and nulrilional effectJ on ~trum proteins and urea concenlralion in reindeer ( R.I. Ensimmäinen hälyttävä merkki nälkiintymisestä on poron ruuansulatuskanavan toiminnan heikkeneminen, mikä saattaa _johtaa vaarallisten suolistotukkeumien syntymiseen sekä pötsin pieneliöstön heikkenemiseen. Ca meron, R. Useimmiten menestys on ollut huono, sillä nälkiintynyt poro ei aina kykene käyttämään sopivaakaan rehua suoliston ja pötsin toiminnan jo osaksi lakattua. tarandus l. Wcsicrling, B. Talviset vaikeudet koettelevat etenkin poronhoitoalueen pohjoisia paliskuntia, joissa porot eivät voi jäkälänkaivun estyttyä siirtyä lupon syöntiin kuten metSUOMEN LUONTO 2/77 36. 1971 : Poron luonnonvaraisten rehuk.a.svim ravintoarvosta. J Zoo!. (1 8 s., paino ssa). Bt·m·dictow, M. Kuusamon seudulla luppokauden pituus on ollut viime vuosina 3-4.5 kuukautta (Helle 1975). 1963: Uldrag av ruSJisk litteralur om laimrPindrifl. Lapi n tutkimusseuran vuosikirja 2: 18-28. Soc. 1976). J lalviusla laidunekologirula Kuwamossa vv. KIR/ALLIS UUTTA A in i, T . Reindeer and Ca rihou Symp., Co llege, Alaska 911 Aug. Poro, kuten koko peuran suku, on erittäin hyvin sopeutunut selviytymään talven ankaristakin olosuhteista. vsk. MIKSI PORO NÄLKIINTYY . NÄLKIINTYMISEN TORJUNTA Nälkiintymisen poronhoidolle aiheuttamien taloudellisten menetysten vähentämiseksi on pyritty kehittämään torjumiskeinoja. 1976: The injluence of nulrilion and seasonal conditiom on the mineral statu.s i11 lhe rei11deer. Haittana on kuitenkin se, että porot tällöin helposti laiskistuvat luontaisen rehun kaivamiseen, ja ruokinta jää taloudellisesti kannattamattomaksi. A.s. Tärkeimpiä lisärehuja ovat heinä, jäkälä ja erilaiset melassituotteet. & Luick, J. Zoo!. Usein toistuva lisäruokinta ja hätäruokinta ei taloudellisessa mielessä liene kannattavaa, vaan nälkiintymisen torjunnassa olisi pyrittävä luonnonlaidunten järkiperäiseen käyttöön, joka turvaa poron luontaisen selviytymisen talviolosuhteissa. Symp. 19 71 : The populalion dynamics of Nrw Fnu11dland caribou. 1972 : Seasonal d1m1!(e.< i11 lotal body wafer, exlracellular Jluid, anti hlood volume in grm.ing reindeer. Metsäalueella poron talvisen kaivuja luppokauden keskinäistä pituutta säätelee ennen kaikkea lumipeitteen laatu. ). Helle, T
Talviset porokuolemat ovat onneksi olleet suhteellisen harvinaisia, luonteeltaan selviä onnettomuuksia. Ilmiön syytä ei tunneta eikä siten sen korjaamistapaakaan. Porotalouden tuottavuus riippuu aivan olennaisesti vasatuotosta. Mielenkiintoisin osa selvityksestä on vasan kesäpainon suhde niiden selviämiseen kesästä syksyyn ja talveen (kuvio 1). Poronvasoja hän on tutkinut vuodesta 1972 lähtien. Siinäkin tosin on omat hankaluutensa, sillä poron ruoansulatuskanavan pieneliöstö ei niin vain sopeudukaan nopeaan ravinnonmuutokseen. Syksyn ja talven erotuksissa on kirjattu vasojen tai jo täysikasvuisten porojen numerot. SELVITYKSET SATTASNIEMEN PALISKUNNASSA Kesinä 1973-75 poronvasoja merkittiin Sodankylässä Sattasniemen paliskunnassa, joka sijaitsee pääosin Porttipahdan tekoaltaan ja Sodankylän kirkonkylän välissä. Haukioja on Suomen Akatemian nuorempi tutkija, joka Turun yliopistosta käsin tutkii mm. Esitämme tässä parhaat kiitoksemme. Vuosien väliset erot prosenteissa ovat selvät, ja ne ovat yhdensuuntaiset talvisin tokissa todettujen vasojen prosentuaalisten osuuksien kanssa. vsk.. Vasakuolemia voidaan lähteä selvittämään myös epäsuorasti tutkimalla, onko tuhoutuvien ja eloonjäävien vasojen välillä ylipäänsä mitään selvää eroa ja jos on, niin mitkä vasat todennäköisimmin tuhoutuvat. Viime aikoina on alettu yhä enemmän huolestua vasakadoista, jotka monissa paliskunnissa hävittävät keväisistä vasoista syksyyn mennessä useita kymmeniä prosentteja, monissa tapauksissa selvästi yli puolet. Nälkiintynyt poro saattaa kuolla nälkään keinoravinnon ääreen maha täynnä. Jo havainnoitsijan läsnäolo saattaa vähentää esim. LuK Salovaara on hänen oppilaansa, jonka pro gradu -tutkielman aiheena ovat vasakuolemat. Useimmiten _jää epäselväksi, kuoleeko vasa "itsestään" vai onko sen kuolemalla jokin selvä aiheuttaja. Niiden saalistus tuntuisi luontevasti selittävän pikkuvasojen katoamisen, mutta saatavilla oleva niukka tosiasia-aineisto ei tue käsitystä, että petojen osuus olisi ratkaiseva. Vasoissa on tietenkin porokarjan tulevaisuus, mutta sen lisäksi kevälln hyvä vasasato mahdollistaa jo samana syksynä vasateurastuksen, jolloin lihantuotto perustuu pelkkiin kesälaitumiin eikä lainkaan rasita niukoiksi tunnettuja talvilaitumia. Aineiston yksityiskohtainen analysointi SUOMEN LUONTO 2/77 36. Ongelmaa pohditaan oheisessa artikkelissa uusimpien selvitysten pohjalta. Varsin voimakkaasti epäilykset ovat kohdistuneet petoihin. MITEN SELVITELLÄ. Tulosta on voitu pitää _jo kohtuullisena, jos puoletkin keväisistä vasoista on myöhemmin saatu teuraiksi. Erkki Haukioja ja Risto Salovaara Mistä johtuvat • poroJen suuret vasakadot. Dos. Taulukossa 1 esitetään Satta~niemen vasojen kontrollointiprosentit talveen 1975/1976 mennessä. Miten vaskuolemia voitaisiin tutkia . arktisia ekosysteemejä ja erityisesti niiden kasvinsyöjien merkitystä. 102 Vasakuolemia on viimeisten vuosien aikana esiintynyt lähes säännöllisesti. Vasat merkittiin korviin kiinnitettävillä, numeroiduilla muoviliuskoilla; samalla vasat myös punnittiin. Kuolinsyyn selvittäminen on toinen hankaluus. Kuolleita vasoja toki löytyy, mutta lähinnä vain satunnaisesti. Vasakuolemien säännöllisyys sekä niiden suuri merkitys porotalouden kannattavuudelle on aiheuttanut paljon keskustelua tappioiden syistä. petotuhojen todennäköisyyttä. Porotaloutta ovat viime vuosina kohdanneet kahdenlaiset tuhot : porojen nälkiintyminen kevättalvisin hangen _jäädyttyä niin kovaksi, että ravinnon kaivaminen on käynyt mahdottomaksi, sekä vasojen heikko selviäminen kesästä syksyiseen teurastuskauteen. Koko työ on ollut mahdollista vain paliskunnan poromiesten, erityisesti poroisäntä Lennart Kaaretkosken myötämielisyyden ja avun ansiosta. Esimerkiksi nälkiintyminen saattaa heikentää vasan vastustuskykyä tauteihin, joten tauditkaan eivät välttämättä ole koko totuus, vaikka ne sitten vasan lopulta tappaisivatkin. Niitä voidaan ainakin teoriassa lieventää keinoruokinnalla. Ensimmäinen mieleen tuleva keino, porojen seuraaminen _ja tilanteen havainnointi maastossa, ei käytännössä juuri ole mielekäs
Sen vaikutuksesta vasojen kuolevuuteen ei kuitenkaan ole tarkempia tietoja, kuten ei myöskään säätekijöiden suoremmista vaikutuksista. Vuosien väliset erot vasojen selviämisprosenteissa näyttäisivät korreloivan vasojen syntymästään kesäerotuksiin mennessä MIKÄ ON SYYNÄ VASAKATOIHIN. Mikäli sää vaikuttaa vasojen selviämiseen, vaikutus lienee epäsuora. tullaan suorittamaan toisaalla, mutta seuraavat päätelmät on syytä todeta jo nyt: 1. 4. 3. ao~---------r----------.------------.ao saavuttamaan keskipainoon. Seuraavassa hahmottelemme eri selitysmahdollisuuksia : I. dennäköisyyteen ei rajoitu vain kaikkein pienimpiin vasoihin. Poronvasojen talvisen tapaamisprosentin suhde vasojen kesäpainoon Sattasniemen paliskunnassa vuosina 1973-75. Vuosi merkitty kontrolloitu keskipaino kesällä (kg) 1973 195 45 (23 %) 12.6 1974 190 72 (38 %) 13.0 1975 271 124 H6 %) 16.0 Taulukko 1. Painon vaikutus selviämisto SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Edellisiä päätelmiä pidemmälle ei yksimielisyys vasakatokysymyksessä ehkä ulotukaan. 1z 20 • • ••• • • • • • • • 20 ·" Hi 20 25 10 15 20 25 10 15 2 25 VASAN KESÅPAINO (kg) Kuvio 1. vsk. Kesäpainojen erot eri vuosina ovat määräytyneet jo kesäheinäkuun vaihteeseen mennessä. Ravinto. siitä, että vasoja on syntynyt liian myöhlllln ja ne ovat menehtyneet rakkaan. Poronvasan syntyessä Lapin kesä on vielä varhainen ja kylmä. Säätekij"ät. Tässä tulevat esille myös luonnonsuojeluväen ja käytännön poromiesten väliset erimielisyydet petojen merkityksestä. Y= -14_70 • 2.19 x 1973 y: 3 _90•2_51x 1974 y:26.85 •1.19x 1975 Tämä käsitys perustuu vain kolr = •0.917* * * r =•0.743* * * • r = •0.533 * * * • men vuoden aineistoon, eikä kol60 • 60 men lukuparin korreloinnista ole 1• • • • • • • ::::i _J 40 a: • syytä tehdä kovin yksityiskoh40 1 taisia pääte miä. Mitä painavampi on vasa, sitä todennäköisemmin se selviää talveen. Sattasniemellä vuosittain merkityt vasat, niiden keskipainot ja myöhemmät tapaamiset. Vasa selviää kesästä eteenpäin s1ta todennäköisemmin, mitä suuremman painon se on saavuttanut kesämerkintään mennessä (kesä-heinäkuun vaihteessa). Suuri kesäpaino näyttllll tässäkin helpottavan selviämistä. Poron kesällä käyttämää vihreää kasvimassaa tun103. 2. Vasa ehtii voimistua ennen kesän räkkäaikaa. Kesät 1973 ja 1974 o livat sangen lämpimät, kun taas kesä 1975 oli kylmä. 2. Vasonnan viivästyminen johtunee puolestaan hirvaiden vllhyydestä, minkä vuoksi lähesklllln kaikki vaatimet eivät tiinehdy ensimmllisen kiimansa aikana. Avoimeksi jää ydinkysymys: mikä vasat loppujen lopuksi tappaa. Viime aikojen vasakadot saattavat johtua mm. Ainakin räkkä on pahempi lämpiminä kesinä
4. Myös sääolot voivat olla merkityksellisiä, joko suoraan tai räkän ja ravinnon välityksellä. Kevo Subarctic Res. Poronhoidon menetelmät. 1974 : Birch comumplion by reindeer (Rangifer larandw) in Finni.!h Lapland. Haukio ja, E. Toinen seikka on lis. Timo Helteen esittämä hirvaiden ja vaadinten lukumääräsuhde. Huomiota on kiinnitetty, paitsi talvilaidunten heikkoon kuntoon (mikä voisi vaikuttaa vasakatoihin lähinnä vaadinten keväisen kunnon välityksellä), myös lähinnä kahteen porotalouden menettelytapaan. W. & Heal, . Siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri sen vuoksi, vasakuolemista on ollut tapana puhua varsin varmoin äänenpainoin. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että pedot saattavat tappaa ehkä huomattavankin osan katoavista vasoista. Helle kiinnitti huomiota siihen, että vasakadot yleistyivät samaan aikaan, kun siitoshirvaiden määriä vähennettiin. 3. Lisäksi loisten ja sairauksien perimmäinen merkitys kuoleman aiheuttajana jää lähes aina avoimeksi. Pedot. KIRJALLISUUTTA Bcrg-erud, A. MISTÄ JOHTUU VASAN KESÄPAINO JA VOIDAANKO SIIHEN VAIKUTTAA. Loiset ja sairaudet. Tämä näkyy varmasti vasan painonkehityksessä kesän aikana. ): Structure and function of tundra ecosystems. Asiaan voidaan periaatteessa vaikuttaa myös talvilaidunten kuntoa parantamalla. 1974 : Rutting behaviour of Newfo 1111dland Caribou. Rep . Ecological Bullelin 20: 19J-22J. Kasvien suorat _ja välilliset vaikutukset vasakatoihin ovat täysin selvittämättä. tuu olevan riittävästi. 8syntymäpainoon vaikuttaa vaatimen talvinen ja keväinen kunto. J aukosta löytyy myös sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat vasojen kesäiseen painoon; siihenhän vaikuttavat perimän lisäksi ainakin vasojen syntymäajankohta, syntymäpaino ja syntymän jälkeinen painonkehitys. vsk.. 197.5: Kevo, Finland. Myös metsätalouden toimet voi vat vaikuttaa talvilaidunten säilymiseen. Syntymäajankohtaan vaikuttaa ainakin tiineyden alkamisaika. Lisäksi vasakatoja esiintyy myös paliskunnissa, _joissa petojen määrät ovat varmasti pienet. Toinen seikka koskee kesämerkintö_jen mielekkyyttä ja kesäerotusten rasittavuutta vasoille; asiaa selvittelee oululainen työryhmä. SUOMI:. LUONTO 2/7 7 36. T. TIEDOISTA ON PUUTETTA Lopuksi hämmästelemme vasakatoja koskevan varsinaisen tiedon vähäistä määrää. Esimerkiksi koivunlehdet, _jotka ainakin pohjoisimmassa Lapissa muodostavat suuren osan poron kesäravinnosta (Haukio_ja & Heino 1974), menettävät valkuaispitoisuuttaan hyvin nopeasti : heinäkuun puolivälissä valkuaispitoisuus on enää 50 % kesäkuun puolivälin arvosta (Kallio 1975). 11: 22-25. Ratkaisu on teoriassa yksinkertainen (_jatkuva paimennus ja laidunkierto); käytännössä se edellyttäisi kuitenkin varsin syvällekäyviä muutoksia porotalouteen. Hypoteeseja vasakadon syistä on jo tarjolla; tieteen yleisten menetelmien tapaan ne olisi nyt testattava käytännön oloissa tehdyin kokein. Jos tämä siirtää _joidenkin vaadinten tiinehtymisen seuraavaan kiimaan, se merkitsee myös vasan syntymän siirtymistä touko-kesäkuun vaihteeseen, normaalin toukokuun alkupuolen asemesta. Kallio, P. Papers of an Internatio nal Symposium o n the Behaviour of Ungulates and its relation 10 rnanagernent: 395435. Teoksessa: Rosswall: T. Meillä on yleisesti enemmän vaatimia hirvasta kohden. Stat. Asioiden selvittäminen ei kuitenkaan olisi ylivoimainen tehtävä, mutta se edellyttäisi koko _joukon hyvin suunniteltuja, riittävän pitkän ajanjakson kattavia tutkimuksia. Vasan painonkehitys alkukesällä on ehkä pulmallisin selviteltävä; toisaalta se voi olla koko vasakatokysymyksen tärkeimpiä selvityskohteita. Koska vasojen selviäminen Sattasniemessä korreloi niiden kesä-heinäkuun vaihteeseen mennessä saavuttaman painon kanssa, ja koska kesäiset keskipainotkin näyttäisivät korreloivan saman vuoden vasojen yleiseen selviämiseen, vasakato_jen perimmäisen syyn täytyy olla _jokin muu kuin pelkät pedot. Ongelman ydin ei kuitenkaan ole pelkässä määrässä; myös laadulla on merkityksensä. Vaadinten hyvä kunto on selvästikin yksi vasan kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Edellä esittelimme niitä tekijöitä, _jotka saattavat suoraan tai epäsuorasti nostaa vasojen tuhoutumistodennäköisyyttä. Käytännön vaikutusmahdollisuudet niiden kohdalla ovat kuitenkin ilmeisen pienet. 5. Poromiehelle tämä on kuitenkin heppoinen peruste, sillä pienikokoisenkin vasan katoaminen merkitsee usean sadan markan lovea palkkapussissa. Amerikkalaisella karibulla on todettu yhden hirvaan pystyvän kunnolla huolehtimaan alle kymmenen vaatimen astumisesta (Bergerud 1974). (toirn. & Heino, J. Morges. Vasatappiot ovat ainakin _joinakin vuosina niin suuret, että pedot eivät riittäne yksin niitä aiheuttamaan. Tähän on helppo vaikuttaa vain, jos sen myöhästyminen johtuu hirvaiden vähyydestä. Käytettävissä ei kuitenkaan ole tutkimuksia, _joiden perusteella voitaisiin arvioida, missä oloissa keinoruokinta on taloudellisesti kannattavaa, missä ei. Kesän alkamisaika, kuten yleensäkin säätekijöiden vuosittaiset vaihtelut, voi heijastua myös ravinnon välityksellä vasojen painonkehitykseen. Jokainen karjankasvattaja tietää, että heinä on syytä korjata varhain korkean valkuaispitoisuuden säilyttämiseksi; poron ravinto ei tässä suhteessa ole poikkeus. Luonnonsuojeluväen tässä tilanteessa käyttämä puheenvuoro sisältää luultavasti ajatuksen, että petojen vaikutus, jos se ylipäänsä 104 on merkittävä, kohdistuu joka tapauksessa heikoimpiin yksilöihin. Tähän voidaan vaikuttaa ainakin keinoruokinnalla. Näiden osuutta vasakuolemissa on sangen työläs selvittää niin perusteellisesti, että aineistosta voitaisiin saada kunnon yleiskuva
Omavaraistaloudella on poronhoidon piirissä edelleen vankka jalansijansa. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Nyt hlln tutkii mm. Saamelainen suurporonhoito on nimittäin syntynyt ja kehittynyt olosuhteissa, joissa lumen kovuudesta tai paksuudesta johtuvat ravinnonsaantivaikeudet on voitu välttää vaihtamalla laidunta tarpeen mukaan havumetsän eli 105. Tavoitteiden yleislinjat sanelee kuitenkin entistä tiiviimpi sitoutuminen yleiseen taloudellis-yhteiskunnalliseen kehitykseen. porolaitumia Suomen Akatemian palkkaamana tutkimusassistenttina metsll.ntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla (ks. Pyrkimys mahdollisimman korkeaan taloudelliseen tuottoon on merkinnyt poronhoidon piirissä laitumien käytön tehostumista, porokannan muuttamista luontaista vaadinvoittoisemmaksi sekä hoitokustannusten minimointia. myös s. 149). Timo Helle Porot Metsä-Lapin talvessa Poronhoitoon usein liitetty ludntaiselinkeinoepiteetti tarkoittaa sitä, että poronhoidon tuotto on peräisin ensisijaisesti luonnon omista ekosysteemeistä. Niiden hallinnassa on kysymys yhtä paljon poronhoidon kannalta välttämättömien laiduntyyppien suojelusta kuin poromiesten ammattitaidosta. FL H~lle _on vuod~sta 1970.!ll?tien tutkinut poron elllmll.n eri puolia yhdessll Oulun yhop1ston mmden tutk1Jo1den kanssa. Siirtyminen metsänrajan vaiheilta havumetsävyöhykkeeseen merkitsi suurta mullistusta poronhoitomenetelmissä. Seuraavassa kirjoituksessa nykyistä talvilaidQntilannetta tarkastellaan ensisijaisesti suomalaisen metsä.poron kannalta. vsk. LUPPOKASKIA JA LAPIOTÖITÄ Vilkastuttaakseen PohjoisSuomen talouselämää Kaarle IX määräsi, että sen eteläisimmätkin osat oli saatettava tunturisaamelaisia vaurastuttaneen poronhoidon piiriin; näin syntynyt suomalaisten harjoittama poronhoito sai alkunsa 250-300 vuotta sitten. Äärimmilleen viedyn tehokkuusajattelun mukanaan tuomat riskit palautuvat useimmissa tapauksissa talvilaidunten kantokykyyn
Poron ravinnonvalinta on opittua käyttäytymistä. Itä-Lapin paliskunnissa hoito ei rajoittunut tähänkään, sillä porot vasotettiin hihnassa. Tästä on kysymys myös ravinnonvalinnassa tapahtuneista muutoksista. V. Syvemmällä havumetsävyöhykkeessä lumen laatu on sen sijaan yleensä samanlainen laajoilla alueilla. Vaadin siirrettiin uuteen paikkaan kolmesti vuorokaudessa ja toukokuun pakkasaamuina hanki täytyi rikkoa lapiolla, jotta "vennettävä" pääsisi käsiksi jäkälään. 0. vsk.. Esimerkiksi Kitkassa arvioitiin vuonna 19 12, että poromiehet olivat hakanneet ns. Ne tekijät, jotka säätelevät laidunnuksen jakautumista poronjäkälien ja lupon kesken, ovat jo huomattavasti monimutkaisemmat. Sulkavan & Helteen (197 5) ja Helteen (197 5) tutkimukset kuusamolaisessa Alakitkan paliskunnassa antavat talviravinnosta kuitenkin täysin toisen kuvan. Alakitkan vapaana kulkevat porot siirtyivät talvella 1970-71 lupon käyttöön, kun kovimman lumikerroksen kovuus ylitti 100 g/cm 2 (sen paksuus oli 16 cm), seuraavana talvena kriittinen raja SUOMEN LUONTO 2/77 36. luppokaskiksi noin 5 % hoitoalueen metsistä (Pohtila 1970). Vaikka eri kasvilajien välillä on selvä suosituimmuusjärjestys, tietyn "hyvältä maistuvan" lajivalikoiman puitteissa käyttö määräytyy suurelta osin kohteen saatavuuden mukaan. jäkälän käyttö voi Kuusamossa olla keskimääräistä vähäisempää; tämä ei kuitenkaan ole aiheuttanut vasta~van suuruista lupon merkityksen ylikorostamista. 1970-75 porot elivät hätäravinnoksi mainitun lupon varassa keskimäärin 4 kuukautta 6.5-7 kuukautta kestävästä talvilaidunkaudesta; lupon käyttöön porot siirtyivät vuodenvaihteen tienoilla. Tällaisia ovat ainakin näiden kohteiden keskinäiset runsaussuhteet, lumen laatu sekä poronhoitomenetelmät. esim. Lokeron puuttuva osa oli korvattava kovalla työllä. Niissä kaikissa poronjäkäliä on pidetty porojen pääravintokohteena niin itsestään selvästi, että selvitykset ovat koskeneet vain jäkäläisiä metsätyyppejä. Se varaus on kuitenkin tehtävä, että poronPoro ei kaiva umpimllhkllisesti, .vaan paikallistaa ensin jllkllllln haistelemalla. Kuusamossa niiden suhteellinen osuus pötsin sisällöstä on ollut noin 40 %, poronjäkälien enimmilläänkin vain puolet tästä (Poikolainen 1975). Tanner 1929, Itkonen 1947). Kevättalvella 197 5 järjestetyn koko poronhoitoaluetta koskeneen kyselytutkimuksen mukaan kuusamolaisia tuloksia voidaan pitää varsin edustavina suuressa osassa eteläistä ja keskistä poronhoitoaluetta (ks. Vanhan metsäporonhoidon työvoimavaltaisuuden ymmärtää, kun muistaa, että tunturiporonhoiqossa vastaava työpanos riitti yli kymmenkertaisen poromäärän hallintaan. Näistä suurimman ryhmän muodostivat heinät ja sarat; tärkeimpänä lajina oli-metsälauha. Vasomisaikana kaksi miestä ehtikin hoitaa vaivatta ainoastaan 80-100 vaadinta. .., V) TALVIRAVINTO ON MUUTTUMASSA \ f Suomessa on tehty kolme koko poronhoitoalueen kattanutta talvilaiduninventaariota (Alaruikka 1936, Paliskuntain Yhdistys 1962, Helle 1966). Runsas metsälauhan käyttö, joka sai alkunsa monilla alueilla 1960-luvun alussa, on selvästi yhteydessä tuoreilla kankailla tehtyjen metsänuudistusalojen vahvaan nurmettumiseen. 106 ,f~ "' ..,, :i V) l •'.,i 0. Koska metsänporonhoito kuului alusta alkaen osana paikallaan pysyvään talollistalouteen, poro pystyi yksilönä käyttämään vain osan havumetsävyöhykkeen alkuperäisen peuran, lumisuhteiden mukaan laajalti vaeltelevan metsäpeuran ekologisesta lokerosta. Jäkälänkaivun vaikeutuessa porojen ravinnonsaanti varmistettiin kaatamalla naavaisia kuusia jättäen ne nojaamaan pitkän kantansa varaan. Porot ~rllllntyvllt hakkuualueille syömlllln luppoa, Jo ennen metsllnhakkuita poromiehet kaatoivat poroille luppokaskia, oudan ja avotunturin välillä (ks. Helle & Saastamoinen 1976). Kaivukauden aikana poronjäkälien suhteellista merkitystä puolestaan vähensi laidunnuksen jakautuminen hyvin monien ravintokohteiden kesken. Vaikka kevättalven 1975 kaivuolosuhteet olivat hyvät ja paikoin jopa erinomaiset, porot elivät yksinomaan poronjäkälillä vasta Pohjois-Salla Muonio -linjan pohjoispuolella, sielläkin eräin varauksin
Tämä selittyy ainoastaan intensiivisellä jäkälän käytöllä lumettomana aikana ja näin myös tapahtuu. ,. . Kuusamolaisten porojen varhainen siirtyminen niukan lupporavinnon varaan (!uppoa on parhaillakin tyypeillä vain noin 10 % keskimääSUOM EN LUO NTO 2/7 7 36. Metsälauhan vuosituotosta porot käyttivät loka-huhtikuussa 0-1 % ja poron jäkälien vuosi tuotosta 6-19 %. . Kaivamisen laukaisevat ravintokohteesta hangen pintaan kulkeutuvat hajuaineet, joiden intensiteetti puolestaan on riippuvainen lumen laadun ohella ravintokohteen määrästä ; sen suhteen erot esimerkkipaliskuntien välillä ovat suuret Kyrön eduksi. • Poro kaivaa hangen alta myös metslllauhaa, avohakkuualueiden tarjoamaa syystalven ruokaa. Esimerkiksi OuVarsinkin kevättalvella tuuli pudottelee hangelle !uppoa myös puiden latvaosista. oli kovuuden osalta 800-1 500 g/cm 2 (10-15 cm) (Helle 1975). Kun kova hanki estllll kaivamisen, naava eli luppo on poron tllrkeintll talviruokaa. Kärenlampi 1973). Talvipaimennusta harjoittavassa Kyrön paliskunnassa PohjoisKittilässä, missä porot päästetään hajaantumaan lupon syöntiin Pallastunturin rinnekuusikoihin vasta todellisen hätätilan vallitessa, jäkälänkaivun kannalta kriittiset lumiarvot ovat suuruudeltaan aivan toista luokkaa. Tärkeä ~äytännöllinen kysymys, missä määrin kaivaminen riippuu lumen alla olevan jäkälän runsaudesta, jää tästä johtuen näiden esimerkkien valossa vaille lopullista vastausta. Esimerkiksi huhtikuussa 1976 Kyrön poromiehet pitivät "kaivosta" hyvänä, vaikka lumen kovuus vaihtelikin jo rajoissa 2 000-4 000 g/cm 2 (25 cm) ja lumen kokonaissyvyys oli 60-90 cm. vsk. Poroja on runsaasti jäkäliköillä ensimmäisten päivien syntyessä huhti-toukokuussa ja toistamiseen rykimäaikana syyslokakuussa. Kutakin ravintokohdetta kulutettiin molempina talvina suunnilleen saman verran ja erot eri ravintokohteiden välillä olivat selvät ja samansuuntaiset. Kaksi asiaa on kuitenkin selvää. Niiden biomassa oli nimittäin vähentynyt vuosien 19 7 1 ja 19 7 5 välillä vähäisestä talvikulutuksesta huolimatta keskimääräisesti 17 7 kg :sta (kuivapaino) 144 kg:aan/ha (Helle 1976). Poron suhde lumeen näyttää sekin olevan tiettyyn rajaan asti opittua tai, kuten Kyrön tapauksessa, opetettua käyttäytymistä. Kuusamolaisen varpu-jäkälätyypin keskimääräinen poronjäkälien biomassa 204 kg/ha vastaa tarkoin Kärenlammen (1973) esittämää koko poronhoitoalueen keskiarvoa. Jatkuvan kulutuksen alaisina ol107. lankajokivarren männiköissä porot kävivät samalla puulla keskimäärin 0.8-2.5 kertaa talvessa, mikä merkitsee erittäin varovaisenkin arvion mukaan sitä, että lupon vuosituotto tuli käytetyksi 80-100-prosenttisesti. ---;>-?:~ , ' ,i., .. KULUTUS JA KANTO KYKY Poronjäkälien, metsälauhan ja lupon käyttötehoa mitattiin Alakitkassa talvina 1971-72 ja 197273 eräänlaista linjamenetelmää käyttäen (Sulkava & Helle 1975). Laidunnuksen vaikutus lupon määrään ei ole Kuusamossa numeerisesti yhtä selvä. Myöhemmin on kuitenkin todettu, että linjalaskentojen antama kuva poronjäkälien kulutuksesta ei vastannut todellisuutta kaikilta osin. Selvästi kovimpana laidunnuspaine kohdistui alueen luppovaroihin. Sateisilla ilmoilla porot nousevat jokivarsilta keskikesälläkin jäkälänsyöntiin läheisille kankaille. ra1sen jäkälikön biomassasta) näyttää ainakin talvina 1970-71 ja 1971-72 johtuneen siitä, että jäkäläisten kohtien paikallistaminen hajuaistin avulla oli mahdotonta tai epävarmaa jo suhteellisen helpoissa lumiolosuhteissa. Se on noin 10 % koskemattoman ja 17-33 % tuottavimmassa tilassaan olevan jäkälikön biomassasta (ks
Tlltll voidaan pitllll sopeutumana talven niukkuuteen, jolloin p~ron _elimistö -~Ol'.1111 sllllstöhekdlll. Bruttoporokarja (aikuiset + vasat) on vaihdellut viimeisten 20 vuoden aikana 170 000240 000 eläimeen. Saamelaiskomitean mietintö 1973). Syntyi paradoksaalinen tilanne, jossa nimenomaan ammatissa jatkaminen edellytti laidunten käytön kiristämistä äärimmilleen. Nykytilanteen arviointi edellyttää vastaavasti poronhoidon lähihistorian tuntemista. ' leissa männyissä )uppoa on nimittäin noin 40 % poroilta rauhassa olleiden mäntyjen luppomäärästä. Vaikka tapahtumien kulku talvien 196-8-69 ja 1972-73 kadoissa lähti liikkeelle poikkeuksellisen vaikeista lumiolosuhteista, yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että niissä tuli samalla testatuksi kestävän poronhoidon kasvun rajat. Poronhoidon kahdessakin mielessä pitkästä "kiertoajasta" johtuen mahdolliset häiriöt jommassa kummassa tuotannon tekijässä heijastuvat poronhoidon tuottoon vuosiksi 108 eteenpam. Tänä aikana poronjäkälien määrä oli vähentynyt suunnilleen puoleen. Käytännössä kysymys on kuitenkin pikemmin siitä, että poro ei pysty syömään )uppoa nykyistä tarkemmin. Kuva ei olisi täydellinen, ellei siihen vielä lisättäisi muiden maankäyttömuotojen, laajojen uudistushakkuiden, ohutturpeisillekin maille ja jopa jäkäläkankaille ulotettujen aurauksien ja tekoaltaiden poronhoidolle aiheuttamia haittoja. Laidunten kasviyhdyskuntien sukkessiossa on varsinkin hidaskasvuisten poronjäkälien ja luppojen osalta kysymys huomattavasti pitemmistä aikaväleistä. V~ikka po_ron.elimistö pys_tyy_kllyttl!I?lllln _hyv~ksee~ my~s k~skinkei:i:aista rehua, porot hakeutuvat kesäisin kaikkein hyvllkasvuisimmille alu_ed!e Ja s~ö~~t vahko_1d~n vam k:U~kem rav1tsev1mp1a kasveja. Kannanvaihtelujen ja laidunten kunnon välisestä riippuvuudesta kotimaisella tutkimuksella on kovin vähän sanottavaa. Talvila1dunten ohella on siis pidettllvll huolta myös korkealuokkaisista keslllaitumista kuten letmsta Ja tulvanuty1stll. vsk.. Pyrkimättä uuteen ajopuuteoriaan on sanottava, että ilmeistä ylilaidunnusta ei voida irrottaa poronhoidon takavuosien taloudellisyhteiskunnallisesta taustastaan. Ainoiksi numeerisiksi lähteiksi laidunten kehityksestä jäävätkin Andrejevin (1971 ) poronhoitoalueen pohjoisosissa vuonna 1957 ja 1970 tekemät poronjäkälien biomassaarviot. Niinpä jäkälikön kehittyminen palon jälkeisestä tilasta käyttökelpoiseksi laitumeksi kestää noin 30 vuotta ja lähes saman vaatii äärimmilleen rasitetun laitumen elpyminen (Ahti 1957, Kärenlampi 19 7 3). Otoksen pienuudesta huolimatta tulosta voidaan pitää ainakin suuntaa antavana, sillä ylilaidunnukseen kiinnitettiin tuolloin huomiota myös muissa yhteyksissä (mm. SUOM EN LUO NTO 2/77 36. PORONHOIDON KASVUN RAJAT Porokannan pysyvintä osaa edustavat siitosvaatimet vaihtuvat keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. EnSISIJaISesti poronhoidosta toimeentulonsa saavan väestönosan siirtyminen lähes täydellisestä omavaraistaloudesta rahatalouteen tapahtui ajankohtana, jolloin porotuotteista saatava hinta oli suhteellisesti erittäin alhainen
Parhaat talvilaitumet on sllllstettllvä kaikkein vaikeimpien aikojen varalle. Bergerud 19 7 1 ). ONKO HIRVAITA LIIAN VÄHÄN. Poronhoidolle jää siitä huolimatta riskinsä, sillä talviset lumiolosuhteet yhtä vähän kuin vasoja rasittavat hellekesät eivät ole ennustettavissa. Mitll ankarammat ovat olosuhteet, sitll paksumpaa tulee olla jllklllikön, jotta poro saisi ravinnostaan enemmän energiaa kuin mitll se tarvitsee pllllstllkseen siihen käsiksi. Luonnontilaisten peurapopulaatioiden sukupuolten lukumääräsuhde, kaksi vaadinta yhtä hirvasta kohti, johtuu hirvaiden puolta alhaisemmasta keski-iästä (mm. J.4J(A,l ll(QT LUPPOMANN IKO T 6J: ">000 POROA Kuvio 1. Katovuosien jälkeen poronhoidossa on ollut entistä tietoisempana tavoitteena vuodesta toiseen vakaana pysyvä taloudellinen tuotto. vsk. H irvaiden suhteellisesti korkeammasta talvikuolleisuudesta johtuen tästä sinänsä hyvin toimivasta käytännöstä ajaudutaan kuitenkin varsin helposti suoranaiseen hirvaspulaan. Näin menetellen poronhoidon tuottoa voidaan nostaa ainakin teoriassa neljänneksellä tai kolmanneksella. Poronhoidossa tätä on käytetty hyväksi siten, että "joutohirvaat" teurastetaan jo ensimmäisenä elinsyksynään ja niiden sijasta talven yli elätetään siitosvaatimia. Tällaisissa tilanteissa osa vaatimista tulee kantaviksi vasta toisesta kiimasta, mikä merkitsee vasonnan myöhästy109. Vaara on erityisen suuri kuluneilla laitumilla tai vaikeina lumitalvina. Riskien ottaminen sellaisissa tuotannontekijöissä, jotka hyvinä vuosina lisäävät poronhoidon tuottoa jonkin verran, mutta kääntyvät huonoina vuosina täysin vastakkaisiksi, ei ole kannattavaa. Kuvio esittllll myös porojen jakautumisen erilaisille laiduntyypeille. SUOM EN LUO TO 2/7 7 36. Niinpä esimerkiksi kesän 1974 paikoin alhaiset vasaprosentit voidaan selittää huomattavalta osin juuri liian vähäisellä hirvasmäärällä. Tavoitteena on ollut meilläkin venäläisten esikuvien mukainen kannan rakenne, jossa 18-22 vaadinta kohti pidetään yksi yli 3-vuotias siitoshirvas ja pari !vuotiasta hirvasta, urakkaa. "' E :ll "' > 2 ..,, ·o:; '-'-~---------------------------------------------> Kun lumikerros on paksu ja hanki kovapintainen, porolta kuluu paljon energiaa ravinnon etsimiseen ja kaivamiseen. Vain pohjoisimmilla alueilla jllkllliköt ovat porojen ainoaa talviruokaa; etelllmpllnll on fupon, etenkin kuusen naavan, osuus hallitseva. Sukupuolisesti hirvaat ovat kuitenkin huomattavasti pystyvämpiä kuin mitä lukumääräsuhde edellyttäisi. Tammi-maaliskuussa 1975 noin 75 prosenttia poroista hankki ravintonsa luonnonlaitumilta. Vasateurastukset ovatkin levinneet koko poronhoitoalueelle eräitä saamelaispaliskuntia lukuunottamatta
Fennia 49. Helle, T. Rovaniemen tutkimusaseman tiedonantoja 12: 114. Suomen poronhoitoalueen Jli· kälämaiden kunto,jäkälämääräl JO. 25: 1-55. LAIDUNTEN HOITO Sodankyläläinen Sattasniemen paliskunta on pyytänyt metsähallitusta hakkaamaan Pomokairan kuusikoita porojen kokoamisen helpottamiseksi ja laiduntilanteen parantamiseksi. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopisto. Lisensiaattitutkimus, Oulun yliopisto. Pori 1970. of on Int. 102). porotalous. Poromies 40:1 519. Tämä ei luonnollisestikaan merkitse sitä, etteikö myös kolmannella vyöhykkeellä, poronhoitoalueen keskija eteläosissa, olisi vielä paljon tekemistä poronhoidon ja muiden maankäyttömuotojen yhteensovittamiseksi. Bergerud 1974). Ääritapauksissa jäkälikköjen kuntoon ei pystytä vaikuttamaan edes porolukua alentamalla, sillä vaikka poroajäkälien suhteellinen merkitys olisi vähäinen, ne ovat kuitenkin porojen eniten suosimaa ravintoa; ne käytetään jo sulan maan tai vähän lumen aikana. Porolaiduntutkimusten nykyvaihee,ta. Metsänrajan vaiheilla tilanne on jo olennaisesti toinen. Porolaitumet ja niiden käyttö. Porosymp. Wild!. Poro;en laitumet ja li.Järuokinta talvella 1974-75. Helle, T. Lapin me/Jät JO. Rovaniemi 1962. Kun varsinaisten jäkäläkankaiden suhteellinen osuus kasvullisesta metsämaasta on Alakitkassa vääräväri-ilmakuvilta tulkittuna vain 1.6 % ja muuallakin Koillismaalla alle 10 %, vastaavat luvut esimerkiksi Inarissa ja PohjoisKittilässä ovat yli 40 %. Tämä olisi otettava huomioon nykyistä tietoisemmin metsätalouden ja muun poronhoitoa rasittavan maankäytön suunnittelussa. Näistä poroista yli kolmannes sai ruokansa luppometsistä, ensisijaisesti vanhoista kuusikoista (kuvio 1 ). vsk.. luottoarviot 1972. & Saastamoinen, O . Poromies 5/1976: 14. 1 Skoltlapporna. Poron ravinnon koo,tumus pölsin sisällön ja metsäpeuran ravinnon koostumus ulo,teiden peru,teella. Selvimmän yhtenäisen kokonaisuuden muodostaa saamelaisen poronhoidon alue. Poroluvun suhteuttaminen laidunten tuottoa vastaavaksi on optimointitehtävä, johon laiduntutkimukset pystyvät antamaan ainoastaan suhteellisia vastauksia: onko jäkälikköjen tila muuttunut, mikä on muutoksen suunta ja nopeus. Helsinki Porvoo 1947 . Tällainen koko poronhoitoalueen kattavaksi tarkoitettu, tietyin väliajoin toistettava laidunten seurantatutkimus pantiin alulle viime kesänä Lapin metsien inventoinnin yhteydessä. , Fairba nks Alaska : 308-3 15. Morges, Schwitzerland 1974. of the 1st lnt. The population dynamic, of Newfoundland Caribou. Vapaalla laidunnuksella saatetaan sielläkin päästä korkeisiin tuottoihin lyhyellä aikavälillä, mutta kestävällä pohjalla elinkeino on vasta kun jäkälikköjen käyttö on säännösteltyä. 1975. Laidunekologisen lähtökohdan muodostaa kaksi tekijää : poronjäkälien suhteellinen merkitys poron ravinnossa sekä jäkälälaidunten sijoittuminen. The Pap. Helsinki 1971. Helle, T. Poronjäkälien merkitys poron talviravinnossa lisääntyy etelästä pohjoiseen ehkä suunnilleen samassa suhteessa kuin jäkäläisten maastotyyppien osuus. Poro;en laidunmaat. Erinomaisena esimerkkinä aktiivisen paimennuksen tuloksellisuudesta ovat jo tienvarsinäkymien komeat jäkäliköt Puljun Nunnasen Hetan välillä Kyrön ja Näkkälän paliskunnissa. Helsinki 1973. 1970-75. Po ikolainen, J. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Pienikokoisten vasojen, joista ainakin osa on todennäköisesti syntynyt toisesta kiimasta, heikot selviämismahdollisuudet varsinkin pahoina räkkäkesinä ovat yleisesti tunnetut (ks. Suhtautumisessaan vanhoihin kuusikoihin Sattasniemi on säännön vahvistava poikkeus. Helle, R. Poronhoitoalueen käsittäminen yhdeksi kokonaisuudeksi ei tee oikeutta sille tosiasialle, että poronhoidon suhteellinen merkitys lisääntyy äärialueita kohti. Alaruikka, Y. Komiteanmietintö 1973:46. 1936. 195 7. 194 7. An inve,tigation of reindeer husbandry in Finland. Rutting behavior of Newfoundland Caribou. Saamelaislwmilean mietintö 19 7 J. Ne ratkaisevat, kannattaako ja onko ylipäänsä mahdollista säännöstellä jäkälikköjen käyttöä aktiivisella puuttumisella porojen laitumenvalintaan. Tanner, V. 19 7 3. 1975. Bergerud, A. Mahdollisuudet tähän vaihtelevat suuresti poronhoitoalueen eri osissa. 1974. Niin metsä vastaa ... PORONHOIDON 'OMAVASTUU' Tällöin on kysymys ens1s1Ja1sesti jäkälikköjen säilyttämisestä tuottavassa ja ihannetapauksessa tuottavimmassa tilassa. 97102. Poronjä>.äliliöi,tä peurojen a.sumaalueilla. Rovaniemellä 1971: 119135. Helteen & Saastamoisen (1976) mukaan noin 7 5 prosenttia koko porokannasta hankki ravintonsa tammi-maaliskuussa 1975 luonnonlaitumilta. Porolaiduntutkimus. , s. myös Haukioja & Salovaara s. D KIRJALLISUUTTA Ahti. Mon. Esimerkiksi kevättalvella 197 5 maastoon järjestettyyn ruokintaan käytettiin heinää yli 500 000 kg, minkä lisäksi noin 10 000 poroa hoidettiin pihatarhoissa. 197 6. 1971. 1 tkonen, T. TuWmuk,ia poron talviekologia.sta KuwamoJsa v. T. Fennia 95 : 1-56. 1970. on the Behav1or of Ungulates and its relation to management : 395435. Pohtila, E. Poromies 3/ 1936:5 1-58. Yleisempi tilanne on se, että jäkäläja toisaalta varsinaiset kesälaitumet sijaitsevat mosaiikkimaisesti toistensa lomassa. Kärenlampi, L. Sulkava, S. Luonnon Tutkija 6 1 :76-79. Hajallaan olevien ravintokohteiden käyttö on mahdollista ainoastaan vapaassa laidunnuksessa, joka onkin vallitseva käytäntö koko eteläisellä ja keskisellä poronhoitoalueella. Paliskuntain Yhdistys 1962. 1929. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että poronhoitoalueen eteläja keskiosissa porojen kevättalvinen ravinnonsaanti joudutaan varmistamaan kasvavassa määrin lisäruokinnalla. Siihen rajoittuvan intensiivisen ja suhteellisesti suurimerkityksisen suomalaisen suurporonhoidon etelärajan vetäminen on jo vaikeampaa, suuni JO taa-antavana voitaneen p1taa Muonio-Pohjois-Salla -linjaa. 197 6. Proc. Symp. Niinpä yli puolet paliskunnista pitääkin luppolaidunten vähyyttä "heikoimpana lenkkinään". mistä kahdella viikolla (mm. 1975. Antropogeografi,ka ,tudier inom PetJamo-området. Range ecology ofthe domestic reindeer in the Finni.sh coniferow Joresl area. Ajatus poronhoidon vyöhykejaosta ei ole uusi ja pohjaa sille on jo olemassa. Suomen lappalai.Jet vuoteen 1945 . Andrejev, A. 1971. 1965. Bergerud, A. Reindeer/Caribou Symp. & Helle, T
Seuraukset näkyvät laidunten kunnon heikentymisenä ja vaikeina katovuosina, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista puhumattakaan. Esimerkiksi Etelä-Norjan tunturipeurakantaan kuuluu suureksi osaksi villipeurasta polveutuvia populaatioita, villiintyneistä poroista muodostuneita populaatioita ja näiden sekoituksia. Saamelainen paimentolaiskulttuuri lienee saanut alkunsa keskiajan lopulla, mahdollisesti vasta 1500-luvulla (M. Lauri Oksanen Tunturi poronhoidon ekologiaa Suomen porokarja on kehittynyt villistä tunturipeurasta, jonka elämänrytmiin kuuluivat pitkätkin vuodenaikaisvaellukset kesäja talvilaidunten välillä. Tllllll hetkellll hlln opettaa ympllristötiedettll Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessll osastossa. esim. Linkola 1972). Tunturipeuran kehitys poroeloksi näyttää siis tapahtuneen varsin nopeasti. Esimerkiksi M. Poronhoidon nopea kehitys voi siis jolitua siitäkin, että tunturi peuran hallinta ei edellyttänyt huomattavia muutoksia sen perintötekijöissä; vaikuttaminen opittuun käyttäytymiseen riitti. Tämä ekologisesti terve elämänmuoto on kuitenkin Suomessa korvautunut yhä vakinaisemmaksi käyneellä asutuksella sekä paliskuntajärjestelmällä, joka ei tee oikeutta saamelaisten kulttuurille sen enempää kuin suurporonhoidon pohjana oleville luonnontaloudellisille periaatteillekaan. VUOTUISKIERRON LUONTAINEN PERUSTA Poron ja villipeurojen, varsinkin uuden manteren karibujen, eräänä erona pidetään vaellusvietin puuttumista porolta. Poromiehen 111. Skuncke 1973: 35). PORO TUNTURIPEURA Lapin suurporonhoidon synty on merkinnyt ihmisen ja eraan eläinlajin välisen suhteen jyrkkää muutosta. Myös Suomen pohjoisimpien porolaitumien käytössä olisi ilmeisesti syytä palata osittain entiseen, toimivaksi osoittautuneeseen laidunkäyttöön. Linkolan (1972) mukaan "Ei ole mitään todisteita ns. 1970). Perinteisessä saamelaisessa suurporonhoidossa tämä laidunkierto otettiin huomioon siten, että ihmiset kulkivat porolaum~ja ohjaten niiden mukana. Päinvastoin: kokenut poronhoitaja vie laumansa tarkalleen sinne m1 nne haluaa. SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Tätä on pidetty joko kesytyksestä johtuvana piirteenä tai Fennoskandian tunturi peuran ominaisuutena. Populaatioiden erottaminen toisistaan vaikuttaa vaikealta (Gaare ym. vsk. Suurporonhoidon nopea kehi-. Poron käsiteltävyys ei kuitenkaan välttämättä osoita kesyyntyneisyyttä, sJta, että eläinten käyttäytymisessä olisi tapahtunut huomattavia, periytyviä muutoksia. Ruotsin ja Norjan porotalous perustuu yhä saamelaiselle perinteelle, eikä siellä tunneta suomalaisen paliskuntajärjestelmän tuomia ongelmia. Porot siirtyvät tutuille vasomisalueilleen jokseenkin itsenäisesti. Sen sijaan· niillä on taipumus siirtyä pois alueelta, jolla ravinnonsaanti on käynyt vaikeaksi. Kuitenkin jo 1700luvun tiedot kertovat ihmisen hallinnassa olevista porokar.JOISta, joten eläinten kesyyntyneisyyden on täytynyt olla nykyisellä tasolla (Skuncke 1973). On myös mahdollista, että poron 'kesyttäminen' oli pääasiassa · tunturipeuran eräid~n ominaisuuksien hyväksikäyttämistä ja vaikuttamista opittuun käyttäytymiseen. Poron perinnölliset ominaisuudet eivät ole aiheuttaneet porolappalaisten monisatakilometrisiä muuttomatkoja. Tähän viittaa poron nopea 'peuraantuminen' paimennuksen lakattua ja käsittelyn jäädessä epäsäännölliseksi. vaellusvietistä Fennoskandian peurapopulaatioissa, enempaa tunturi·kuin metsäpeuroissakaan. Karas, jokelaisten · poromiesten kertoman mukaan normaali kevätvaelluskaan ei ole passiivisen porokarjan kuljetusta. Hän kykenee tekemään "tunturiporolaumasta" "metsäporolauman" ja päin vastoin." Tämäntapaiset käsitykset eivät ole suorastaan virheellisiä, mutta ne kuvaavat yksipuolisesti poron ja ihmisen suhteita. pienistä kesyporokannoista. tys olisi ehkä helpompi ymmärtää, jos poroelon oletettaisiin kehittyneen metsästäjäsaamelaisten FL Oksanen on vuodesta 1970 lllhtien tutkinut poltjoisimpien porokantojen laidunekologiaa, • erityisesti Norjan Lapissa. Poroilla ei tosin ole lintujen muuttoviettiä vastaavaa, suuntaan ja aikaan sidottua vaellusviettiä. Tämä voi laukaista varsin pitkän vaelluksen, jonka estäminen lienee kokeneel·1ekin poronhoitajalle vaikeaa (ks
•
Tuntuu siis todennäköiseltä, että koko peuransuvun muuttokäyttäytymisessä on kysymys periaatteessa samasta asiasta: ravinnonsaannin vaikeutuessa eläimet käyttävät hyväkseen liikkuvuuttaan ja oppivat aluksi ehkä summittaisillakin vaelluksillaan löytämään hyvät ruokamaat ja muut edulliset alueet. Kun aurinko kevättalvella alkaa kovettaa hankia ja jäkälän kaivu käy työlääksi, useimmat metsänrajan seudun peurapopulaatiot alkavat kevätvaelluksen tunturiin tai tundralle. Bergerudin johtopäätös oli, että peuran liikkeet muotoutuvat kullakin alueella laiduntilanteen sekä petojen suhteen turvallisten vasomisalueiden sijainnin mukaisiksi; vaistonvaraista on vain laumakäyttäytyminen ja liikkuvuus sinänsä. 1970, Gaare ja Skogland 1971). Metsänrajan takana tuuli on pitänyt harjanteiden lumipeitteen ohuena, ja näille paikoille muodostuu päiviä jo varhain. Kantavat vaatimet eivät hakeudu mille tahansa metSUOMEN LUONTO 2/77 36. vsk.. Ihminen ei luonnollisesti ole tyytynyt vain seuraamaan ja tahdistamaan elon liikkeitä, vaan on vaikuttanut niihin käyttäen hyväkseen tietoa tarjolla olevista laidunmaista. Kuvaa täydentää Bergerudin ( 1971) selvitys itäisen PohjoisAmerikan peurojen vuotuisista liikkeistä. 114 porojen vaellusvietti ei Espmarkin käsityksen mukaan kehity dittävän voimakkaaksi. Toisena mahdollisuutena hän piti sitä, että kuljetus oli sekoittanut tjon sisäisen sosiaalisen rakenteen eikä tokkien muodostusta tästä syystä päässyt tapahtumaan. Pienissä parttioissa taas Edellisellll aukeamalla: Käsivarren tunturialueella poro elllll yhll vielll samoilla laitumilla kuin sen kantavanhemmat, tunturipeurat. Vaikeudet alkoivat perillä. Tämä lienee villipeuran vuotuiskierron perusta ja samojen ominaisuuksien hyväksikäytöllä on ilmeisesti keskeinen osuus Tunturi-Lapin perinteisessä pronhoitojärjestelmässä. Norjan Hardangerviddan tunturipeurojen vuotuiskierto (Gaare ym. Eräät populaatiot nousevat talveksi vuoristoihin, toiset siirtyvät suoseuduille tai jäkäläkankaille, jotkut taas vaeltavat syksyllä saaren leutotalviselle etelärannikolle. Sen sijaan peurat hajaantuivat (eräille saarille jääneitä kantoja lukuunottamatta) ja hävisivät jäljettömiin ilmeisesti yrittäen umpimähkään vaeltamalla löytää takaisin tutuille alueille. Eräät Labradorin pohjoisosan populaatiot noudattavat samantyyppistä vuotuiskiertoa kuin Kanadan keskiosien tundrakaribut: kevätvaellus suuntautuu niemimaan pohjoisimpien osien tundralle ja talveksi palataan sisämaan metsiin. 'Hätävaellusvietin' lisäksi porolla on siis ilmeinen taipumus noudattaa kerran oppimaansa vuotuiskiertoa. KARIBUTOKKIEN LIIKKEET Vaikuttaa myös mahdolliselta, että uuden manteren peurojen (karibujen) vaelluksissa olisi kysymys samantapaisesta erittäin yleisluonteisen reagointitavan ja opitun käyttäytymisen yhdistelmästä. Ruotsin Lapissa suoritetut kuljetuskokeilut osoittavat ehkä selvimmin, miten sidoksissa poromies on poron luontaisten ominaisuuksien antamiin puitteisiin (Espmark 1970). Mikäli johtavassa asemassa olevat vaatimet (joiden sosiaalista asemaa on edelleen parannettu kellon avulla) ovat suhteellisen hyvin kesytettyjä, eloa on voinut kuljettaa myös normaaliin vuotuiskiertoon kuulumattomalla tavalla. Hajallaan olevien porojen kokoaminen ja vieminen kesälaitumelle oli erittäin vaikeaa ja se onnistui vain osittain. Tarkempi tutkimus (esim. Idempänä on kuitenkin populaatioita, joiden tärkeimpiä talvilaitumia ovat tunturipaljakat. Tutun rytmin noudattaminen on kuitenkin verrattomasti helpompaa ja elon hajoamisen riski on pienempi, joten elon liikkeisiin on tuskin vanhankaan poronhoitotavan vallitessa radikaalisti puututtu, ellei tähän ole ollut erityisen painavia syitä. Kuva : Lauri Oksanen. Uudella alueella ei muodostunut minkäänlaista vuotuiskiertoa. Porojen saaminen tien varteen ja autoihin sujui hyvin, eikä itse kuljetukseenkaan liittynyt suuria ongelmia. huomattavia, sivusuuntaisia siirtymisiä talvilaitumilla), jotka saavat koko liikehdinnän vaikuttamaan samantyyppiseltä kuin esim. Syysmuutto Norjan jyrkkien rantatuntureitten kesälaitumilta Ruotsin puolelle on raskas ja aikaa vievä työvaihe; tätä helpottaakseen eräät lapinkylät päättivät viedä elonsa vain lähimmälle maantielle ja hoitaa varsinaisen kuljetuksen kuorma-autoilla. Kanadan keskisillä tundra-alueilla tapahtuva muutto on tosin mittasuhteiltaan omaa luokkaansa, mutta tämä saattaa johtua maantieteellisistä seikoista: kysymyksessä on suhteellisen laakea alue, ja sopivien talvija kesälaidunten väliset etäisyydet ovat harvinaisen pitkät. New Foundlandin saarella tilanne on vielä sekavampi. työksi jää huolehtia snta, että huonokuntoisemmatkin pysyvät mukana ja että elo ei liiaksi hajaannu. Kelsall 1968) on paljastanut näidenkin peurapopulaatioiden liikkeissä epäsäännöllisyyksiä (mm. Maastotuntemuksen osuus tuli selvästi esille, kun peuroja yritettiin siirtää New Foundlandista Yhdysvaltain koillisosaan (Maine). Normaaleja talvitokkia ei muodostunut; sen sijaan eläimet harhailivat talvilaitumella pikku parttioissa. Porot eivät myöskään kokoontuneet kevätmuuttoon, vaan jatkoivat harhailemistaan muuttoajan jälkeenkin. Espmarkin käsityksen mukaan porot saattoivat yksinkertaisesti olla eksyksissä, kykenemättömiä tunnistamaan talvilaiduntaan, koska ne eivät olleet saapuneet sinne tuttua reittiä myöten. Sen sijaan normaalin kevätvaelluksen estäminen tai sen suuntaaminen uudelle alueelle ovat vaativia operaatioita
Kesän viettäminen rannikolla on muutenkin edullista porolle ja poronhoidolle. Norjan puolella on kesämerkinnästä luovuttu yhä enemmän. esim. Matkan varrella ohitetaan runsaasti maastoa, jonka luonnontilainen peura populaatio olisi todennäköisesti kelpuuttanut kevätvaelluksen kohteeksi. Rantatuntureilla näiden pyrkimysten välille ei synny ristiriitaa. SAAMELAISPORONHOIDON VUOTUISKIERTO: KEVÄTVAELLUS Useimpien Ruotsin Lapin siitojen 0apinkylien) kevätva.elluksen aika ja kohde ovat edellä kuvatun kaltaisia. sänrajan takana olevalle alueelle, vaan johtavat vaelluksen johonkin erityisen jyrkkäpiirteiseen maastoon (Kelsall 1968). Vastaavaa hakeutumista tuulisille, mutta ravinnon saannin kannalta epäedullisille paikoille on havaittu myös mantereisten alueiden tundrapeuroilla (Kelsall 1968). Samat alueet ovat myös mahdollisimman viileitä, ja tuuli pitää sääsket kurissa. Haltit, pitkälle kesään säilyvät lumialueet, ovat pieniä, ja korkeimmat laet ovat enimmäkseen rassaa, lähes kasvitonta kivikkoa. SUOM EN LUONTO 2/7 7 36. Keskikesä merkitsee pahaa katkoa porojen kasvussa. Korkealla tunturissa lumilaikkujen sulaminen jatkuu pitkälle elokuuhun, ja sulavan lumen vierestä löytyy poron tavoittelemia hentoja versoja, joissa on runsaasti valkuaisja hivenaineita. Vaadinten kunnon heiketessä saattaa maito ehtyä, jolloin vasat joutuvat erityisen suuriin vaikeuksiin. Näillä alueilla porot näyttävät pitävän nälkää pienimpänä pahana ja nousevat kuumimmaksi ja sääskisimmäksi ajaksi lakialueiden kivikoille. Kauempana sisämaassa tilanne on hankalampi. Metsä-Lapissa, missä tunturit ovat pieniä ja erityisen karuja, porot saattavat hakeutua n.iokamaina paremmille avosoille. vsk. Skjenneberg & Slagsvold 1968) ja suhteellisen vähän sääskiä. Mereisessä ilmastossa on runsaasti kesäravintoa (saroja, heiniä, koivun ja pajujen lehtiä, ks. Tarkoituksena on ollut 115. Samoin on laita Käsivarressa ja eräillä Norjan Lapin siidoilla. Suurimmassa osassa Norjan Lappia kevätvaellus on kuitenkin oleellisesti pitempi kuin mitä pälvipaikkojen ja sopivien vasomisalueiden löytäminen edellyttäisi: vaellukset suuntautuvat Suomen rajan lähistöltä kauas Jäämeren niemiin ja saariin. Perinteisessä saamelaisessa poronhoitojärjestelmässä vasojen merkintä suoritettiin keskikesällä, ja tämä käytäntö on edelleen vallitsevana Suomen Lapissa. Lisäksi siirtyminen merenrantaan säästää sisämaan jäkälikköjä tallomiselta (Pegau 1969, Oksanen 1976). Porot tulevat, sillll metsien lumi on pehmellmpllll ja helpommin kaivettavaa kuin avoimen tunturimaan. ;.!! -~ :,.: :!'.1,.,-e .., "' Ei ole suoranaisia todisteita siitll, ettll Fennoskandian tunturipeurat olisivat tulleet talveksikaan metsllseuduille. Valinnalla saavutetaan kaksi etua: jyrkkäpiirteisessä maastossa on runsaimmin päivien muodostumiselle otollisia etelärinteitä, ja maasto tarjoaa vaikeakulkuisuutensa vuoksi suhteellisen hyvän turvan petoja vastaan. Pitkät kevätv~ellukset ovat ilmeisesti ihmisen työn tulosta: elon suojaaminen pedoilta sujuu parhaiten niemissä ja saarilla, missä paimennus on helppoa ja laidunmaat kestävät suhteellisen _suuria porotiheyksiä. KESÄN RÄKKÄ Keskikesällä poron liikkeitä säätelee pyrkimys välttää kuumuutta ja sääskiä sekä löytää tuoreita, ·kasvunsa alkuvaiheessa olevia ravintokasveja
Sisämaahan suuntautuvalle vaellukselle olisi ainakin hyvä ravintoekologinen syy. Porojen käsiteltävyys saattaa kuitenkin heiketä, mikäli sekä kesäkäsittelystä että kesäaikaisesta paimennuksesta luovutaan täydellisesti. SYYSMUUTTO JA RYKIMÄ Syyskuun puolen välin seuduilla alkaa verkkaisesti talvilaitumia kohti etenevä syysmuutto. 1975, Kelsall 1968) viittaavat siihen, että kysymys olisi varsinaisesta vaelluksesta eikä vain eläinten sattumanvaraisesta liikehdinnästä, vaikka näitä kahta asiaa onkin vaikea erottaa to1s1staan. Syyskuun lopulla rantatunturit voivat jo olla raskaan nuoskaluSUOME LUO TO 2/77 36. Laidunekologisesti tätä on pidettävä mielekkäänä. Niiden kesämaiden sisäpuolella saattaa olla runsaastikin vaivaiskoivukankaita, kun taas mereisemmillä alueilla vallitsevat mustikkakankaat, joiden sienituotanto näyttää vaatimattomalta. Porojen ei kuitenkaan anneta kulkea pitkälle sisämaahan. Tämä yhdessä sukupolvesta toiseen oppimalla siirtyvän tiedon avulla on luonut kullekin alueelle sopeutuneen laitumienkäyttörytmin, jota ihminen voi tarpeidensa mukaan ohjailla. Sen aluksi porot kootaan johonkin kesälaitumen nurkkaan ja vasat merkitään. Ainakin Norjan Lapissa tähän yhteyteen on pyritty keskittämään muukin porojen käsittely (teurastukset, seuraavana vuonna teurastettavien härkien purenta). välttää turhaa työtä ja olla laukottamatta poroja muutoinkin rasittavan keskikesän aikana. vsk.. Kauimpana sisämaassa olevilla lapinkylillä on parhaat syyskesän laitumet. Porojen paino saattaisi (laitumista riippuen) tosin nousta vielä loppusyksyn aikana, mutta tämä tapahtuisi minimitekijän, jäkälämaiden, kustannuksella. Kuvassa Käsivarren kevättalvista porotokkaa. Heinäkuun jälkipuoliskolla alkaa sieniaika, ja sienten kasvu on erityisen runsasta mantereisten, alavien tuntureiden vaivais116 koivukankailla ja vieläkin alempana, koivuoudassa. _;; ____ ..,, __ -=---------------------------------< Poro ja sen luonnonvaraiset sukulaiset, peurat ja karibut, eivät liene synnynnäisiä vaeltelijoita, muna niillä on taipumus ravinnon loppuessa lähteä hakemaan uusia laitumia. Villipeuraa koskevat havainnot (Gaare ym. Sienet sisältävät runsaasti valkuaista ja muuta porolle tarpeellista ravintoa, joten runsas sienisato kohentaa sisämaan porojen kuntoa nopeasti. LOPPUKESÄN SIENI LAITUMET Heinäkuun lopulla, kun pahin räkkä on ohi, porot alkavat yleensä hakeutua tunturin alaosiin ja vaeltaa sisämaahan päin. Varsin pian ne kohtaavat kesälaidunta rajoittavan aidan rajan, _jonka ylitys sallitaan vasta syyskuun puolella
Usein niiden on vaihdettava laitumensa tuulisten hiekkatievojen ja tunturinlakien paastoon. Tunturiseudulla kevättä jatkuu kaiken kesää. Sienet ovat tärkelltll syysruokaa. Viihtyvyyttä tuskin lisää sekään, että perheen muut jäsenet ovat koulujen alkamisen aikoihin "' yleensä siirtyneet jonnekin SisäRuijan keskuspaikan talvitalolle. vsk. Kesällä on kasvillisuus runsaimmillaan. Kuivinakin kesinä vihannoivat suot ja puronvarret, mutta porojen ruokailua haittaa silloin hyönteiskiusa, räkkll. Sulavien lumilaikkujen vierellä on kasvillisuus nuorinta ja ravitsevinta. 117 "' E "' > ..,,_ ..,,_ J. men peitossa ja syvälle sisämaahan suuntautuva vaellus alkaa. Siellä on myös viilellll ja tuulista, joten hyönteiskiusa eli rllkkll ei pääse sietämättömäksi. Seuraavat pari kuukautta ovat poronhoidon vaativinta ja rasittavinta aikaa. Sekoontumien erottelu teettää run! saasti ylimääräistä työtä vaelluksen loppuvaiheessa. SUOMEN LUONTO 2/77 36. > Juhlalta tuntuu varmaan se marras-joulukuun päivä, jolloin ] oma elo on saatu erotetuksi muiden siitojen poroista, erotuksen yhteydessä mahdollisesti vielä suoritettavat teurastukset ovat ohi, ja elo voidaan siirtää omille Loppukesällä rllkän hellittäessll porot voivat taas palata ruokamaille. Niitll on outamaiden ohella myös korkeaa varpua kasvavilla rinteillä. Säät vaihtelevat pakkasen, tuiskun ja vesisateen välillä; lunta on usein jalkamiehen harmiksi, mutta harvoin moottorikelkan vaatimaa määrää, ja asunnon virkaa tekee kylmä, savuinen laavu. Useat siidat saapuvat po" roineen samoille suhteellisen ka@ peille vaellusreiteille, eikä elojen g sekoamista voi täysin välttää. Rykimä on alullaan ja elolla on taipumus hajota pieniksi ryhmiksi, joita hallitsevat hankalasti käsiteltävät kiimaiset hirvaat. SYKSYSTÄ TALVEEN Myöhäissyksyn olosuhteet e1vat juuri helpota poromiehen työtä
J. Edellytykset ovat olemassa elinkeinon jatkumiselle. Skuncke, F. Mutta metsän mojissa tuulen vaikutus jää vähäiseksi ja lumi säilyy kuohkeampana. Stat. 1976 : Effict, of mmmer and winler grcni11g by rei11dur 011 the liche11 tundra vegetatio11 of 11orthem Finnmarluvidda, Norwegian Lapland. Arc1ic 23 (3): 199-200. 1973: Rrnen i urtid och nutid. Norw. Thomson 1970: Villreine11J 1wering,va11er og aiferd, Hardangervidda. Linkola. IBP-Cornission, Trondheim. 4. Suomen Luonto 31 : 224-226. Tuuli on tiivistänyt tunturin lumipeitteen ja ohuenakin se vaikeuttaa poron ravinnonsaantia. Edellytykset hoitotyön helpottamiselle ovat Suomen puolella verraten hyvät. JÄKÄLILLÄ TALVEN YLI Poronjäkälä on helposti sulavaa ravintoa, ja sen kaloreista poro saa käyttöönsä huomattavan osan. Rajan sulkeminen Norjaan ja hallinnollisia rajoja kaavamaisesti noudattava rajaus ovat näkyvimmät Suomen paliskuntajärjestelmän epäkohdista. E. Pegau, R. Sen sijaan valkuaista ja muita tarpeellisia ravintoaineita jäkälässä on niukasti (ks. 1970: Abnormal migratory pallem in Sw,dfJh r,indeer. Yleensä lumi alkaa kovettua vasta kevättalvella, kun aurinko alkaa lämmittää, mutta yöt ovat vielä kylmät. Utsjoen poroille on suhteellisen niukat jäkälämaat, ja lisäksi Jäämeren läheisyydestä johtuvat oikukkaat säät vaikeuttavat usein talvilaidunnusta. Rep. Valitettavasti ne on luotu tavalla, joka vaikeuttaa laidunmaiden järkiperäistä käyttöä ja kalvaa poronhoidon tuotantoekologista perustaa. Lähes jokainen porolappalaisperhe on parantanut asumistasoaan rakentamalla itselleen talon myös kesälaitumelle, ja kämppiä on rakennettu muuttoreittien varteen. Tunturi-Lapissa ei ole luppokuusikoita; ainoa mahdollisuus on antaa porojen hajaantua tuulen paljastamille tunturinharjoille ja kivikoille, joiden niukka maaluppoja rupijäkäläpeite antaa poroille jonkinlaiset mahdollisuudet säilyä hengissä. Talven edistyessä yhä harvemmat kasviyhdyskunnat täyttävät tämän ehdon, varsinkin kun maan pintajää vie usein alimmat kasvinosat poron ulottuvilta. esim. Ja1111ar Juni 1970. SAAMELAINEN POROTALOUS JATKUU RUOTSISSA JA NORJASSA Edellisestä lienee jo ilmennyt, että perinteellistä saamelaista poronhoitojärjestelmää ja sen perustalle kehittyneitä Norjan ja Ruotsin Lapin poronhoitojärjestelmiä ei voi pitää ongelmattomina idylleinä. Caare, E. P. Jäätynyttä, tuoretta ravintoa säilyy hangen alla koko talven, mutta pinta-alaa kohti tällaista ravintoa on suhteellisen niukasti. Can. Grazing Proj. Aleksandrova ym. 1964). Sisämaassa lunta on yleensä vähän, joten jäätyneiden jänkien raatteet, sarakasvit ja kortteet ovat vielä saatavilla. 1969 : Ejfect, of reindur lrampling and gratin/!, 011 lichm,. Rajasulun jälkeenkin Suomen lappalaisten käyttöön jäi eräitä verraten hyviä kesälaitumia ja runsaasti erinomaista jäkälämaata, jota olisi ehdottomasti pitänyt varjella kesäaikaiselta tallomiselta. PALISKUNTAJÄRJESTELMÄ ON VIERAS SUOMEN SAAMELAISALUEELLE Suomen Lapissa poronhoito on organisoitu oleellisesti toisin. Skogland Se 8. T. Kevo Res. Universitetsforlage1, Oslo-Bergen-Tromso. D. 197 1: The ro/e of e11viro11mtnl i11 t}i, flf!J.fTl'l!,alion. Poro tulee siis jäkäläravinnolla toimeen suunnilleen yhtä hyvin kuin ihminen pelkällä ranskanleivällä. Suojasää voi kuitenkin 118 muuttaa tilannetta ja tällöin elo on vaarassa. movtmtril and diJturbanct bthavior of raribou. M . Slagsvold 1968: Reindrijlen og drn, 11alurgru11nlag. RaSLitel'nost Krajncgo Severa SSS R i ego osvonie 5 : 1481. Range Management 23(2): 9597. (painossa). I BP-CommiJJion, Trondheim. Grating Prfij. Skoland 197 1: Villrei11e11J Nari11g"''""'· 1/ardangervidda, Juli D,u mber. kogland, T. talvimaille. Rcp. B,-rgcrud, A. Se al. Käsivarren paliskunta on saanut eri vuodenaikoina käytettäviksi sopivia laidunmaita jokseenkin järkevissä suhteissa, eikä tilanne ole aivan huono Näkkälän Länsi-Inari n alueellakaan, joskin alueen tunturit ovat kesälaitumiksi kovin vaatimattomia. Sydäntalvella outamaa alkaa olla tunturia selvästi edullisempi laidunnusmaasto. Tuoreiden heinien löytyminen jäkälikön seasta auttaa luonnollisesti tilannetta (Skuncke 1958). Se T. Koulujen lomajä~jestelyjä on sopeutettu poronhoidon vaatimuksiin ja itse hoitotyötä on helpotettu esteaidoilla. 1958: Renbeten och dera., gradering. R. Aluksi sen paino saattaa vielä kohota, mutta jonkun ajan kuluttua valkuaisen, vitamiinien ja hivenaineiden puute alkaa jäytää poron kuntoa, ellei näitä ole kesällä saatu riittävästi varastoon. Inarin puolen paliskuntien porot eivät taas pääse kesäksi Utsjoen tunturija jänkäseuduille. Nords1eds, Stockholm, 95 ss. Se L. lnterna1ional Symposium on 1he Bt·havior or Ungula1es and its Relation to Managernent, University or Calgary, Alberta, Canada. Kr/,a/1, j. Tällöin tunturin pälvipaikat paljastuvat jo lumesta, ja kevätvaelluksen aika alkaa olla käsillä. 1974 : Villreineru habitataiferd, Hardangervidda. Myös kovilla mailla saattaa löytyä heinien, erityisesti si'dnun (metsälauhan) tuoreita lehtiä. Norw. vsk.. E<prnark, Y. Sydäntalvella vankka jäkälikkö alkaa olla ainoa kasviyhdyskunta, jossa ravinnon määrä on riittävä. Lumipeitteen paksuntuessa poron ei enää kannata paljastaa maan pintaa joidenkin heinänkorsien takia. D KIR.JALLJS UlJTTA AIC'ksand rova, V. Sen sijaan suurimmassa osassa Inarin Lappia paliskuntien rajaus on epäonnistunut. IBPCc,mrnission, Trondheim. Caare, E., T. Crazing Proj. 1972: Peura.,taporoluijaporo,tapororlok,i. Rep. Lappväsendet, Renforskningen, Medd. Kiekerön pohjalta on löydyttävä vähintään se ravintomäärä, jonka kaivaminen kulutti. Norw. Oksanen, L. 1968: The migratory Barren Ground Cnribou . Rep. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Skjcnneberg, S. Wildlife Service, Monograph 4., Ottawa, Ontario. Näihin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin lähinnä sosiaalisia, ja niiden ratkaisemisessa on päästy ainakin hyvään alkuun. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta Inarin alangon talvilaidunten kuntoon jäkäläpeitteensä menettänyt musta maa on alueen kuivilla kankailla murheellisen yleinen näky. 1964 : Kom1ovaja haraltl,n~flilta roJltnij ltrapitgo Jtvtra. Poron ravinnonsaannin kannalta suurin osa syksyä on vielä rinnastettavissa kesäkauteen
Vaikka hakkuiden avulla saadaankin puuta teollisuuden käyttöön, metsän harkitsematon käyttö voi johtaa suuriin taloudellisiin tappioihin. Atlanttisella • kaudella pohjaveden pinta nousi Lapissa jopa viisi metriä, mikä edelleen paransi kasvuolosuhteita. Mikko Punkari ja Markku Varjo Enontekiön eroosioherkät alueet Eroosio ja "aavikkopaholainen" yhdistynevllt useimpien ajatuksissa maapallon kuumiin seutuihin, eikll tietenklllln syyttll. Osuutta niiden syntyyn on sekll liikalaidunnuksella ettll lisllllntyvllllll turismilla. vsk. Kasvun äärirajoilla kasvipeitteen uusiutuminen sitävastoin on vaikeaa paljastumisen vaikutuksesta huonontuneiden mikroilmaston, maaperän ja vesitalouden olosuhteiden vuoksi. KASVUMAHDOLLISUUKSIEN ÄÄRIRAJOILLA Pohjoisen metsävyöhykkeen rajoilla kasvillisuus on herkkä ilmastollisille muutoksille. Joidenkin myöhempien aikojen kuivien kausien kuluttavaa vaikutusta lukuunottamatta fossiiliset tuulimuodot ovat säilyneet samanlaisina näihin aikoihin saakka. Ihmisen suorittamat hakkuut yhdessä luonnollisten metsäpalojen kanssa aiheuttavat puuja metsärajan siirtymisen etelään. Nykyisestä aktiivisesta kasvipeitteen kulumisesta ja deflaatiosta voidaan kuitenkin päätellä ilmasto-olojen muuttuneen jälleen huonommiksi. Enontekiön eroosioalueisiin he ovat perehtyneet Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen tutkimusretken yhteydessä. Samalla tuhoutuu myös jäkäläkerrosta ja seurauksena on maan pinnan paljastuminen. Lllnsi-Lapin pohjoisten hiekkakankaiden eroosio tuo jo ulkonaisilla piirteilllllln mieleen Saharan. Esim. Pohjoisilla alueilla tundraja metsärajat siirtyvätkin etelämmäksi nopeammin kuin suurilmastolliset muutokset edellyttäisivät. Monien eri tekijöiden kllynnistllmll ja yllllpitllmll eroosio luo Enontekiöön varsin laajojakin, tllysin kasvittomia hiekka-aavikoita. Vähäisetkin ulkoiset tekijät saattavat johtaa kasvipeitteen rikkoutumiseen ja sen seurauksena maaperän eroosioon. Vanhat havainnot ja mäntyreliktit todistavat mäntymetsien nykyistä suurempaa levinneisyyttä. Jos esimerkiksi männyn metsäraja siirtyy huonontuneiden kasvuolosuhteiden vuoksi vaikkapa vain kilometrin etelämmäksi, se merkitsee koko Lapissa noin 25 000 ha :n metsäalan menetystä. Myös ihminen on tullut kuvaan kasvipeitteen hävittäjänä. Kasvillisuusrajojen siirtymistä on tapahtunut myös etelämpänä kuten Kaakkois-Venäjällä ja Sahelin alueella Afrikassa. Vaikka Lapin kasvillisuusrajojen siirtymisen laajuutta ei voi verrata Saharan laajenemiseen, ongelman luonne on kuitenkin vastaava. Suomen Luonto 4/7 5, s. Samalla vesi täytti dyynien väliset tuulen kuluttamat deflaatioaltaat järviksi, jotka hitaasti soistuivat. Mutta myös Suomen kasvillisuus kuluu ja maaperll syöpyy monin tavoin. Näin laajat alat ovat vähitellen vaarassa tuhoutua. SUOMEN LUONTO 2/77 36. miseen ovat ilmastotekijöiden ohella vaikuttaneet merkittävästi myös yksipuoliset viljelytavat ja karjan liikalaiduntaminen (ks. 119. 226). AavikoituFK Varjo ja LuK Punkari ovat tehneet kaksi matkaa Saharaan tutustumaan sen tuulieroosioon. Runsaiden ravintovarastojensa vuoksi le_ntohietikoiden jäkäläkankaat ovat joutuneet porojen laitumiksi, ja turismin paine kohdistuu yhä enemmän helppokulkuisille lentohietikoille. Sahelissa on viime aikojen kuivuus johtanut vuosittain noin 50 000 km 2 laajuisen alueen aavikoitumiseen ja Sahara on laajentunut useita kymmeniä kilometrejä etelään. Esimerkiksi Kautokeinossa on ollut mäntyä vielä 150 vuotta sitten. Myös Enontekiön Hietatievojen yksittäiset männyt ja lukuisat kelot sekä kannot osoittavat männyn vallinneen nykyistä laajemmalla alueella metsäpuuna. FOSSIILISET TUULIMUODOT KULUVAT HERKIMMIN Eoliset eli tu1,1len toiminnan tue loksena syntyneet muodostumat ovat suurimmaksi osaksi peräisin yli 9000 vuotta sitten vallinneen kylmän ja kuivan periglasiaali-ilmaston ajoilta ja siten luonnonhistoriallisesti yhtä merkittäviä kuin harjumme. Enontekiön Lapin lentohietikot kuuluvat Suomen laajimpiin ja ~dustavimpiin tuulimuodostumiin, joiden hiekkadyynit kohoavat paikoin yli 10 metriäkin ympäristöään ylemmäksi. Bort>aalikaudella noin 8000 vuotta sitten ilmaston parantuessa kasvillisuus sitoi lentohietikot paikoilleen
Niiden maa·} aines voi olla hyvin hienoa ja lajittunutta, minkä vuoksi kasvipeite on niilläkin hyvin ohut. Nämä kasvit kasvavat erittäin kuivillakin hietikoilla, jopa dyynien laella, mutta niiden muodostama kasvipeite on ohut ja herkästi vahingoittuva. Sen sijaan karkearakeinen harjuaines ja moreenimaa eivät ole eroosiolle alttiita. Eroosioherkkien alueiden tyypilliseen kasvistoon kuuluvat mm. Lapin lentohietikot ovat siten herkimmin kuluvia alueita, sillä niiden ravinneköyhä maaaines suo edellytykset vain ohuen kasvipeitteen kehittymiselle. EROOSI OHERKKIEN ALUEIDEN LUONNE Eroosio uhkaa eniten alueita, joiden kasvipeite on löyhä ja epäyhtenäinen, ja joilta maan humuskerros puuttuu tai on hyvin ohut. Kuiva hiekka-, hietaja moreenimaa suovat vähimmin mahdollisuuksia kasvillisuuden kehittymiselle ja ovat samalla herkästi erodoituvia. vsk.. TuuIen kuivaava ja jäädyttävä vaiku:. Erityisen pitkälle on eroosio ehtinyt Enontekiön Pöyrisjärven ympäristössä, missä lähes esteettä puhaltava tuuli on kuluttanut maan pintakerroksia monen metrin syvyyteen. Huonojen pohjavesisuhteiden ja hitaan maannostumisen vuoksi lentohietikoille ei juuri synny humuskerrosta, vaan eloperäisen maapeitteen muodostaa jäkäläsammalkasvusto sekä harva mäntyja koivupuusto. Aivan maan pinnasta ravinteensa saavat kasvit tuhoutuvat helposti lyhyidenkin ilmastonmuutosten takia. Subarktisten seutujen aavoilla alueilla tuuli pääsee yleensä puhaltamaan esteettä. 120 marja (Empetrum), juolukka (Vaccinium uliginosum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), sianpuolukka (A rctostaphylos uva-ursi), riekonmarja ( Arctostaphylos alpina), riidenlieko (Lycopodium annotinum), keltalieko (Lycopodium complanatum), kissankäpälä ( Antennaria dioeca), kultapiisku (Solidago virgaurea), kanerva (Calluna vulgaris) ja vanamo (Linnaea borealis) . Paljastuneen kohdan kuluttajista tärkein on tuuli, joka laajentaa ja syventll.ll. Jäätikön sulamisvesien muodostamien deltaja sandurpintojen eroosioherkkyys on usein lentohietikoita vastaava. poronjäkälä (Cladonia sp.), variksenMaaperän syöpyminen alkaa, kun kasvillisuus jostakin syystä ei pysty sitä sitomaan. syöpymll.ll.. tus näkyy selvimmin tuntureiden laella ja rinteiden kohoutumissa, jotka usein ovat aivan kasvittoSUOMEN LUONTO 2/77 36. Talvella tuuli kuljettaa suojaavan lu·c mipeitteen pois, jolloin maa heli posti routaantuu ja kasvien juu?. Epäedullisimmassa asemassa ovat mäet ja dyynien laet, jotka kesäisin kuivuvat helposti. ret vahingoittuvat roudasta. KASVIPEITTEEN RIKKOUTUMISEN SYITÄ Ilmastollisista· tekijöistä tuuli on tärkein kasvipeitteen vahingoittaja. Useimmiten Enontekiön eroosio alkaa poropoluilta, mutta käynnistäjänä voi olla myös retkeilyreitti, paljaaksi kaluttu porolaidun tai vain ilmaston ankaruuden tappama kasvimätäs. Esii merkiksi laajalla Leppäjärven sandurdeltalla on suuria lähekkäin olevia deflaatiosyvänteitä, joissa eroosion on pysäyttänyt vasta pohjaveden taso. Samoin hienorakeisilla harjuilla kuten Vuontisjärvellä ja Hietatievoilla eroosion vaikutukset on nähtävissä. Kasvipeitteen rikkouduttua eroosion voimakkuus riippuu maalajista, sen reaesuuruudesta ja kosteudesta
Autolla ajettaessa kasvillisuus tuhoutuu vielä helpommin. Tunturimittarien tuhon jälkeen koivikot eivät hevin uusiudu ja seurauksena on usein metsärajan pysyvä siirtyminen alemmaksi tunturien rinteille. Vaikka tuulella ja sateella on suuri kuluttava vaikutus, eläimistö on kuitenkin usein alkuna eroosiolle. Ihmisen aiheuttamat vahingot kasvipeitteelle ovat vielä melko pienet, mutta lisääntyvä turismi tulee ilmeisesti pian muuttamaan herkkiä luonnonmaisemia. Hienorakeinen hiekka lähtee helposti lentoon, jolloin kasvien juuret paljastuvat. Vaikka porojen tekemät polut ovat hyvin kapeita, ne rikkovat ohuen kenttäkerroksen, jolloin eroosio lähtee liikkeelle. Poluilla voi valuvien sadevesien aiheuttama eroosio (uomaeroosio gullying) kuitenkin olla merkittävä. Tuulen toiminnan edistäjänä on sade, joka kuljettaa hienoa ainesta ja uurtaa syviä uomia kalteville pinnoille vieden kasvipeitettä mukanaan. Enontekiössä porot aiheuttavat liikkumisellaan eniten haittaa kasvipeitteelle. 121. Enontekiön eroosioherkät alueet. Viivoitetut ovat melko herkkiä glasifluviaalisia muodostumia eli jääkauden sulamisvaiheen aikaisten jäätikköjokien luomia hiekkamuodostumia. vsk. Puuvartiset kasvit kestävät melko pitkään tällaista paljastumista, mutta kenttäkerroksen ruohovartiset kasvit pyyhkiytyvät helposti tuulen mukana pois. Sateen voimakas kuljettava vaikutus on selvästi nähtävissä myös teillä, jotka on rakennettu lentohiekkakenttien läpi. Toistaiseksi ovat turistivirrat sentään keskittyneet pääväylien varsille ja patikkaretkeläiset kulkevat yleensä maastossa tarkoin merkittyjä polkuja pitkin jättäen ympäristön koskemattomaksi. Esimerkiksi Hetalta Pyhäkerolle vievällä polulla sadevedet ovat uurtaneet glasifluviaaliseen ainekseen jopa kaksi metriä syviä uomia. Tuuli kaataa sitten vähitellen kuivuvat ja paljasjuuriset puut. Sateen jälkeen tuuli taas paremmin pääsee käsiksi uomien reunoihin ja eroosio voimistuu. Lapissa on poroilla ehkä huomattavin merkitys kasvipeitteen tuhoajana, sillä ne voivat syödä jäkälämaan niin puhtaaksi, että kuluttavat voimat pääsevät alla olevaan hiekkaan käsiksi. mia. Asutusta tällaiset alueet eivät kestä lainkaan, vaan muuttuvat helposti paljaiksi hiekkakummuiksi. Ruohokasvit ja tuuheat pensaat toimivat tuuliesteinä keräten hiekkaa ympärilleen. Paljastumiselle pamvastaista ilmiötä eli kasaantumista tapahtuu myös tuulen vaikutuksesta. Lentohietikoiden aines on liian hienoa teiden päällystykseen. Läheisissä painanteissa sen sijaan voi olla melko rehevääkin kasvillisuutta. Mustalla on merkitty erittllin herkät alueet,joita tuuli aktiivisesti kuluttaa. Parhaissakin tapauksissa koivikon uudistuminen kestää vuosisadan, sillä Lapin koivu kasvaa niin hitaasti, että miehen käsivarren paksuuden saavuttanut puu saattaa olla yli sadan vuoden ikäinen. Esimerkiksi 1965 tunturimittarien toukat söivät Lapissa lehdettömäksi noin puoli miljoonaa hehtaaria koivumetsää. Useimmilla Enontekiön hiekka-alueilla on eroosio saanut alkunsa juuri poropoluilta. teen hävittäjä on tunturimittarin (Oporinia autumnata) toukka, joka syö tunturikoivun lehtiä ja niiden loputtua siirtyy vaivaiskoivuihin ja kenttäkerroksen muihin varpuihin. Huomattava osa lehtensä menettäneistä koivuista kuoli varsinkin metsärajalla. Vakavimman uhan kasvillisuudelle aiheuttavat massaturismin myötä syntyvät suuret lomakyläalueet, joita on suunnitteilla ja osin toteutettukin Vuontisjä::ven tienoilla Ounasjokilaaksossa. Siellä herkät dyynimaastot ovat puskutraktorien avulla muuttumassa rumiksi huvilakyliksi. Sateiden jälkeen tiet ovat usein pahasti syöpyneet ja ajokelvottomat. Kasvittomuuteen vaikuttavat tietenkin myös pohjavesisuhteet, nehän ovat epäedullisimmat maaston kohoumissa. Ilmastolliset tekijät vain jatkavat ja voimistavat prosessia. Seurauksena on kasvava haihdunta ja hiekan kuljetus, mikä puolestaan pienentää puiden vedensaantimahdollisuuksia. Jatkuvasti käytetyiltä poluilta häviää pian kasvi peite ja jos alla on hienoja maalajeja, vesi voi syövyttää suuriakin uomia maastoon. Vähitellen ne voivat hautautua kokonaan hiekkaan ja kuolla. Toinen merkittävä kasvipeitSUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Glasifluviaalisilla hiekkaja hietamailla tuulen merkitys maaaineksen kuljettajana on erittäin suuri. Lentohietikoiden kasvipeite rikkoutuu jo muutaman ihmisen kulkiessa samaa polkua pitkin
Sekin on vielä elävä, mutta siinä on hyvin niukasti leväsoProfessori Kärenlampi aloitti v. Neljäs vyöhyke onkin sitten lahoava tyvi, jossa jäkälän rakenne on vielä nähtävissä, mutta jonka jäkäläsolukko on jo kuollut ja lahoaa vähitellen bakteeritoimintojen vaikutuksesta. LANNOITUS TUSKIN AUTTAISI Edelläolevasta voisi päätellä, että jäkälän tuotanto olisi suurempi alueella, jolla sademäärä on suurempi tai paikalla, jonka maaperä on kosteampi. Tulokset viittaavat siihen, että muut tekijät ovat tärkeämpiä, eikä lanSUOMEN LUONTO 2/77 36. Poronjäkälän kasvun ja tuotannon rajat ovat ahtaat; sen elinmahdollisuudet toteutuvat vain tietyissä oloissa. Muutamia senttejä kärjen alapuolella alkaa kolmas vyöhyke. Luonnollisesti myös valoa on oltava riittävästi ja lämpötilan oltava sopiva (parhaiten ehkä noin kymmenen lämpöastetta). Poronjäkälä on sopeutunut ilmastoltaan ja maaperältään karuihin, äärimmäisiin olosuhteisiin. Aktiivisin kärki on varsin lyhyt, vain muutaman millimetrin tai korkeintaan noin sentin mittainen. Jos ylemmät elävät osat on poistettu, kolmanteen vyöhykkeeseen voi muodostua uusia kasvavia kärkiä, vaikka se olisi näyttänyt silmämääräisesti arvioiden jo kuolleelta tyveltä. Varsinkin kuivina aikoina retkeilijäin on pysyttävä visusti jäkälättömillä mailla ja poluilla, jotta vuosikymmenien kasvu ei menisi poroilta kirjaimellisesti sivu suun. Sateen, sumun tai kasteen kostuttamat jäkälänlatvat yhteyttävät ja kasvavat tehokkaasti. JÄKÄLÄN KASVUN NELJÄ VYÖHYKETTÄ Poronjäkälän kasvun tarkastelemiseksi sen sekovarsi on järkevintä jakaa neljään osaan. Vastaavasti sen kytkennät muihin eliöihin ovat yksinkertaiset; se kuuluu häiriöherkkiin ekosysteemeihin. kilpailutekijät rajaavat jäkälän kasvumahdollisuudet yleisesti ottaen kuiville seuduille ja kuivaan maaperään. Tarkasteltaessa jäkälän tuotantoa rajoittavia tekijöitä on kiinnitettävä huomiota lähinnä sen voimakkaasti kasvavan kärkiosan määrään ja tilaan. 122 luja, ja se ei enää tuota mainittavasti. Kaikenlainen maankäyttö, jopa pelkkä liikuskelukin, voi vaurioittaa arkaa jäkälikköll.. Kärjet kuivuvat nopeasti, kun maanpinta alkaa kuivua lämpötilasta, vesihöyryn Vastuu jäkälikköjen kunnosta ei kuulu yksin poronhoitajille. Nykyisin hän opettaa ekologiaa Kuopion korkeakoulussa. Täten ns. Ylinnä on voimakkaasti kasvava kärkiosa, jossa sekä haarottuminen että nivelvälien pituuden ja paksuuden kasvu on voimakkainta. Jossain määrin tämä pitääkin paikkansa, mutta toisaalta kosteampi maaperä ja kosteampi ilmasto elättävät myös muuta kasvillisuutta, joka syrjäyttää jäkälän. Onkin osoitettu, että "märkänäoloajan pituus" on parhaiten jäkälän kasvun määrää selittävä tekijä. Lauri Kärenlampi Poron jäkälän kasvun rajat Poronjäklllä ei ole poron ainoa eikä mällrllllisesti edes tärkein ruoka. 1968 poronjäkälän kasvua ja tuotantoa koskevat tutkimuksensa, jotka on tehty pääasiassa Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalla. Varsin usein onkin pohdittu, voitaisiinko lannoituksella lisätä jäkälän kasvua. VEDENSAANTI ON RATKAISEVAA Useimmat jäkälät kestävät tunnetusti hyvin kuivuutta. vsk.. Koska se kuitenkin on vaikean talvikauden ravintoa ja monin paikoin suorastaan porojen toimeentulon minimitekijä, jäklllämaista huolehtiminen on poronhoidon olennainen osa. määrästä ja ilmavirtauksista johtuvien fysikaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Ekologisesti tälläkin vyöhykkeellä on vielä huomattava merkitys, koska Turun yliopiston Lapin tutkimusasemalla Kevolla suoritetut havainnot osoittavat, että siitä voi vielä tapahtua regeneraatiota. Hiukan paradoksaalista on, että kuivuus on silti niiden kasvua rajoittavista tekijöistä tärkeimpiä. Piloille päässeiden talvilaitumien elpyminen kestää kauan, jopa vuosikymmeniä. Hyvin voimakassateisilla seuduilla, kuten N orjan länsirannikolla näyttää jäkälän kasvua rajoittavan myös ravinteiden puute. Tämän alapuolella on toinen vyöhyke, joka myös on varsin aktiivinen ja nettolisäkasvua tuottava, vaikka sen osuus jäkälän koko kasvusta onkin vähäinen. Oheisessa kaaviossa on lueteltu ne siihen vaikuttavat eri tekijät, joita seuraavassa käsitellään yksitellen
noituksella saada aikaan ainakaan taloudellisesti kannattavaa tuotannon nousua. Tässä vaiheessa taimialue usein SUOM EN LUO NTO 2/7 7 36. Kun taimisto alkaa nousta ja antaa suojaa maanpinnalle, jäkälän kasvuolosuhteet paranevat, ja sillä on myös ollut aikaa toipua. Vaikka parhaissa kaivettavissa paikoissa olisikin esimerkiksi 30 grammaa neliömetrillä ja poro pystyisi saamaan siitä puolet, sen olisi kaivettava noin 66 neliömetriä saadakseen kilon jäkälää, mikä ei vielä riitä sille päivän rehuksi, ja voimat olisivat huvenneet kaivamiseen. Lannoitus lisää helposti myös muuta kasvillisuutta kuin jäkälää, joka tällöin voi kilpailullisesti heikompana peittyä ja vähetä tästä syystä. On varsin ymmärrettävää, että poro ei ole innokas kaivamaan varsinkaan paksun lumen aikana. JÄKÄLIKÖITÄ YLIKUORMITETAAN Edellä sanottuhan on sanottu monesti aikaisemmin, sekä ulkomaisessa kirjallisuudessa että myös Paliskuntain Yhdistyksen toimittamissa julkaisuissa. Noin 4-6 cm korkuinen jäkälikkö lienee parasta laidunmaata. Tämän kirjoittaja ei varmaankaan ole oikea henkilö pohtimaan näitä laidunnuksen järjestelykysymyksiä juuri tämän pitemmälle. Jos taimisto myöhemmin kehittyy liian tiheäksi, sillä alkaa olla jälleen jäkälän kasvua huonontava vaikutus. JÄKÄLÄ JA PORO Jos kuluneella laidunmaalla on jäkälää keskimäärin esim. Oli tallaajana sitten ihminen tai laiduntava poro, jäkälän uudistuminen senkin jäljiltä kestää hyvin kauan. KOHTUULLINEN LAIDUNNUS ON TÄRKEÄ Jäkälä on herkkä ylilaidunnukselle. Palon voimakkuudesta ja maapohjan laadusta riippuen voi jäkälikön toipuminen kestää 50 :stä toiselle sadalle vuodelle. Näyttää olevan kaksi mahdollista vastausta. 200 kiloa hehtaarilla, se tarkoittaa, että neliömetrillä on keskimäärin 20 grammaa. Kaavio havainnollistaa niistä tllrkeimpill. Toiseksi voisi olla niin, että paimennusta ei harjoiteta kyllin tehokkaasti, eikä poron oma luontainen taipumus laidunkiertoon riitä. on keskimääräistä parempi jäkäläpaikka. Mikäli poro syö jäkälästä vain aivan ylimmän kärjen, jäljellejäänyt osa jatkaa kasvua voimakkaasti ja muodostaa pian uuden, täysin entisen veroisen latvan. Edelläolevan jaottelun kolmas vyöhyke tarvitsee yleensä useita vuosia, ennen kuin siitä alkaa haarottua ja kasvaa uusia jäkälänkärkiä. Eikö kuitenkin voitaisi järjestää sekä laidunkiertoa että lisäruokintaa. Täten on selvää, että laidunnuspaine ei saa olla kovin suuri, mikäli jäkälämaat halutaan pitää tuottavina. Mahdollisesti tama kuitenkin muista, sanoisinko jäkälästä riippumattomista syistä johtuen kannattaa. Miksi niin ei sitten tehdä. Tuntuu kuitenkin siltä, että jäkälämaista voitaisiin paremmalla laidunnuksen järjestelyllä saada tuntuvasti suurempi jäkälärehun tuotto, ehkä ei kuitenkaan niin paljon suurempi, että se riittäisi ylläpitämään nykyisiä porolukuja. Jäkälän tuottavuuden kannalta olisi siis parasta laiduntaa kohtuullisesti keskikorkeaa jäkälää ja jättää se sitten toipumaan 3-5 vuoden ajaksi, jolloin se saavuttaa taasen yhtä hyvän kunnon kuin aikaisemmin ja on valmis uuteen laidunnu~seen. Lisäksi jäkälämaa on tämän jälkeen entistäkin huonommassa kunnossa. Loppupäätelmänä, siis jäkälän kannalta, on, että Lapin karusta luonnosta yritetään ottaa irti enemmän kuin se todella tuottaa. Tällöin myös luonnon oma tuottavuus tulisi käytetyksi poronhoidon hyväksi. KOHTUULLINEN SUOJA ON TÄRKEÄ Kasvupaikan liika avonaisuus on pahasta jäkälälle. Mitä pitemmän osan jäkälästä poro syö, sitä hitaammin toipuu jäljellejäänyt osa. vsk. 123. Jos kuivalla kankaalla suoritetaan avohakkuu, jäkälikkö jää liian avonaiseen tilaan. Avoimen paikan lumikin kovettuu niin, että kaivuolosuhteet huononevat. Eiväthän paremmat jäkälikötkään kunnolla ratkaisse kevättalven paksulumista, vaikeaa aikaa, vaan aina tarvitaan lisäruokintaa. Tällöin vuotuinen tuotto on suuri, ja kaivuun uhrattujen voimien vastineeksi poro saa runsaan rehun. Vaikka poronjllkä.lll tyytyy hyvin vllhlllln, se on altis eplledullisille ympllristötekijöille. TALLAAMINEN JA METSÄPALO Jäkälä on vaikeasti käytettävä uudistuva luonnonvara myös sikäli, että se on arka tallaamiselle. Aurinko ja tuuli pitävät sen kuivana, kasvulle edullinen aika vähenee ja kasvuprosentti laskee. Metsäpalossa pahoin tuhoutuneissa männiköissä pääsee aluksi vallalle maanpintaa peittävä hyödytön rupijäkälikkö, sitten alkaa kehittyä neulajäkälää ja vasta kymmenien vuosien kuluttua tulee paikalle poronjäkälää. Muuten uutta, todella tuotannollista vaihetta joudutaan o_dottamaan jopa kymmeniä vuosia. Ensiksi: joko poroluvut ovat suurempia kuin laidunten kuntokyky edellyttäisi; vaikka kiertoa yritettäisiinkin, joudutaan laiduntamaan niin pian uudestaan, että jäkälikkö ei ehdi toipua
vsk.. Ristiriitatilanteiden po~jalla ovat kuitenkin yhä edelleen samat, lopullista vastausta odottavat kysymykset: miten voidaan verrata toisiinsa lihan ja puun arvoa, miten kestävällä pohjalla on nykyinen Lapin metsätalous ja mitä merkitsee uuden radikaalin talousmuodon tulo etenkin saamelaisalueelle, jossa elinkeinot ovat perustuneet ehjään ja luonnontilaiseen pohjoiseen eloyhteisöön. Koilliskaira-toimikunnan työhön. Nyt voimassa olevassa vuoden 1948 poronhoitolaissa todetaan, että "poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maanomistustai hallinto-oikeudesta riippumatta" . Rajoituksista keskeisin on se, että sinä aikana, jolloin poroja on paimennettava, älköön niitä maanomistajain tai -haltijain luvatta päästettäkö yksityisten tiluksille eikä myöskään yli kolmen Varsinkin 1950ja 1960-lukujen tuhlailevat hakkuut heikensivät porolaitumia johtamatta kestävään metsätalouteen. Poro lainsäädännön historia osoittaa, että lainsäädännön tarkoituksena ei ensisijaisesti ole ollut poronhoidon kehittäminen tai sen turvaaminen muilta maankäyttömuodoilta, vaan estää tai vähentää porojen metsille _ja viljelyksille aiheuttamia havaittuja tai oletettuja haittoja. Puutetta on pyritty korvaamaan vapaaehtoisella yhteistyöllä. hehtaarin (pohjoisessa yli 10 ha :n) suuruisille kylvö-, istutus_ja luontaisille uudistusaloille, mitkä sijaitsevat yhteismetsissä tai sellaisilla valtion, kunnan ja seurakunnan alueilla, joihin nähden paliskunnalla on suojaamisvelvollisuus. Myös ensimmäisten yksityiskohtaisempien poronhoitoa koskevien säännösten (v. PORONHOITOLAKI JA METSÄ Asutuksen _ja maanviljelyksen laajentuessa _ja ennen muuta metsien arvon noustessa valtiovalta alkoi säädellä poronhoidon ja metsänhoidon välisiä suhteita lainsäädännöllä. Siitä on seurannut ristiriitoja. Entisinä aikoina metsästys, kalastus _ja poronhoito olivat Lapin pääelinkeino_ja. 1898 ja 1916) tarkoituksena oli antaa määräyksiä porojen laiduntamisesta valtion metsämailla (2). 124 valtion metsämaiden suojelemisesta omavaltaisilta hakkauksilta poronhoidon tarpeita varten. Hän on osallistunut mm. Oheinen artikkeli valaisee ongelmien moninaisuutta uusimpien tutkimustulosten ja selvitysten pohjalta. Vielä joitakin vuosia sitten metsätalouspuolella kiistettiin tykkänään porotaloudelle koituvat haitat, mutta nyt on päästy jo parempaan yhteisymmärrykseen ja yhteistoimintaankin. Ensimmäisiä poronhoitoa koskevia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä olivat Senaatin päätökset Metsänhoitaja Saastamoinen työskentelee metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla tutkien metsien moninaiskäyttöä, etenkin retkeilyn, matkailun ja poronhoidon suhdetta puuntuotantoon. Vastaavia säädöksiä ei löydy myöskään metsälaista. Väestö oli harvalukuinen, porojen laidunmaat olivat hyvät, maanviljely oli vähäistä _ja metsätalous supistui siihen, mitä puuta kotitarpeisiin tarvittiin ( 1). Poronhoitolaista puuttuu siis se, mikä nykytilanteessa olisi metsien moninaiskäytön kannalta tärkeintä: poronhoidon etujen turvaamista koskevat säännökset voimaperäistyvän puuntuotannon oloissa. "Nollarajan" siirtyminen pohjoiseen on johtanut siihen, että porotalousalueesta yhä suurempi osa on muuttunut myös metsätalousalueeksi. Kuvassa Inarin suojametsäalueen hakkuualueita, jossa lahovikaiset puut hylättiin. Metsän ja poron rinnakkaiselo oli rauhallinen. Niinpä vuoden 1916 säännöksiä valmistellut porolaidunkomisiooni katsoi, että tärkeimpänä ehtona porojen laiduntamisoikeudelle kruununmailla oli se, että kullekin paliskunnalle määrätään korkein sallittu poroluku laidunten mukaan ( 1). Olli Saastamoinen Poronhoito • Ja puuntuotanto Valtaosa Suomen porotalousalueesta Sijaitsee havumetsäalueella. Näitä on pohdittu myös yhteisillä eri puolille SUO ME N LUONTO 2/77 36. Ainoan laihan lohdun tilanteeseen antaa metsähallintolain ylimalkainen säännös yleisen edun silmälläpitämisestä. Jos paimennettavia poroja pääsee kielletyille alueille, siitä aiheutunut vahinko on korvattava. Vuonna 197 3 perustettiin metsähallituksen ja porotalouden välinen yhteistyöelin käsittelemään metsätalouden ja poronhoidon keskinäissuhteita koskevia kysymyksiä
Lapin metsätaseen pitkäaikaisen alijäämäisyyden (vuosien 1961 1974 keskiarvona 0.4 milj. Metsien moninaiskäytön kannalta olennainen merkitys on tietysti sillä, että poronhoitolaissa poronhoito ja puuntuotanto vahvistetaan päällekkäisiksi metsänkäyttömuodoiksi. Epäiltiinpä porojen aiheuttavan metsänrajan alenemistakin. •••.t-•o•oo ,i1 t t o. er~cf:AJA Myönteisiä tai myönteisiksi oleKuvio 2. Puuntuotannon alueellisen laajentumisen ohella tärkeä kehityspiirre on ollut metsänhoidon, puunkorjuun ja metsänparannuksen voimaperäistyminen ja koneellistuminen. Porot kelovat sarvia nuoriin puihin ( 1). :fR0NH0ITOTarkastelutapa on luetteloiva. Varsin huomattava osa tiedoista perustuu kuitenkin käytännön poromiesten ja metsäammattimiesten tai tutkijoiden kokemuksiin ja havaintoihin. Valtion metsämailla ja kolmen pohjoisimman kunnan yksityismetsissä paimennusrajoitusta ei ole. Nykyisin lähes kaikki metsät, lukuunottamatta suojelualueita ja pääosaksi suojametsäja lakiSUOMEN LUONTO 2/77 36. kin osittain hypoteettisia . Yksityismetsissä laiduntaminen on sallittu, sen sijaan paimentaminen ilman erityistä lupaa ei. + Jäkälien syöminen vähentää niiden haitallisia vaikutuksia taimien mykoritsasieniin ja edesauttaa uudistumista (4). poronhoitoaluetta suuntautuneilla retkeilyillä. vsk. Männyn ja kuusen metsllnrajat seka suojametsllalue (Peitsa Mikolan mukaan). Osan nykyisistä tiedoista on tuottanut suhteellisen nuori porontutkimus, osa on perinteisen metsäntutkimuksen tai muun biologisen tutkimuksen sivutuotetta. PUUNTUOTANNON KEHITYS Suomen poronhoidon erityispiirre on, että se painottuu metsävyöhykkeelle enemmän kuin missään muualla maailmassa. Puuta tuotettaessa tuotetaan samalla muutakin: hyötyjä tai haittoja metsän muille käyttömuodoille. Metsähallituksen alueet on merkitty tummalla. + Porot rajoittavat uudistusalojen vesottumista. Toisaalta puuntuotantoa, so. alueita, ovat joutuneet taloustoiminnan piiriin. Kuvio I havainnollistaa poronhoitoalueen metsänomistuksen alueellisia eroja, jotka vaikuttavat myös poronhoidon alueelliseen erilaistumiseen. Ehkä kaikkein herkimmin nämä vaikutukset kokee juuri poronhoito, joka ekstensiivisenä elinkeinona hyödyntää lähes jokaista metsätalouskuviota. Uusista tutkimustuloksista epäilemättä merkittävin on juuri Brownin ja Mikolan havaitsema jäkälien haitallinen vaikutus taimille. Tätä vähentää porojen laiduntaminen. Luonteeltaan ne ovat siten aina... Vasta viime aikoina niitä on alettu tutkia järjestelmällisesti . Poronhoidon ja puuntuotannon alueellista päällekkäisyyttä havainnollistaa kuvio 2. Porot voivat vahingoittaa istutustaimia (5). Nykyinen tutkimuksen käsitys on jokseenkin päinvastainen : porojen metsän uudistumista edistävä vaikutus arvioidaan suuremmaksi kuin niiden aiheuttama haitta. Menneiden 125. suhteita. Yksityismetsät ja valtion metsät ovat kuitenkin eri asemassa. Kuvio 1. Nämä seikat selittävät osaltaan porolainsäädännön saamaa sisältöä. Puuntuotannon kehityksellä on ollut ja on huomattavat vaikutuksensa kaikkiin muihin Lapin metsien perinteisiin ja uusiin käyttömuotoihin kuten poronhoitoon, metsästykseen, keräilyyn, virkistykseen, metsien suojavaikutuksiin ja luonnonsuojeluun. PORON VAIKUTUS METSÄÄN Vuosisadan vaihteessa ja vielä pitkään sen jälkeenkin vallitsi käsitys, että poro on -turmiollinen metsälle ja sen uudistumiselle. Poronhoitoon vaikuttavat myös monet muut metsien käyttömuodot kuten virkistys, metsästys ja luonnonsuojelu sekä ennen muuta tekoaltaiden rakentaminen. Tässä artikkelissa rajoitutaan tarkastelemaan vain puuntuotannon ja poronhoidon keskinäisiä tettuja vaikutuksia on merkitty plusmerkillä ( + ), kielteisiä miinusmerkillä (). puun kasvatusta ja korjuuta, harjoitetaan maamme pohjoisilla alueilla laajemmin kuin missään muualla vastaavilla leveysasteilla. m~/v) vuoksi myös viimeksimainitut alueet ovat tulemassa puuntuotannollisen kiinnostuksen kohteeksi. l,I N T .. HAKKUUT Hakkuut vaikuttavat sitä enemmän porolaitumiin, mitä voimakkaampia ne ovat. Vaikutuksia: + Porojen kuopiminen parantaa maan taimettumiskuntoa (3). Poronhoitoalueen metsien omistussuhteet
METSÄOJITUS Poronhoitoalueella ja etenkin Lapissa metsäojitus ei useinkaan ole kovin kannattavaa ilmastollisista syistä. Hakkuiden ympärivuotistuminen on poronhoidon kannalta ollut etupäässä kielteistä. Hakkuilla käsitellyillä alueilla porot hajaantuvat ja niiden kokoaminen vaikeutuu (9). Näin ne tavallaan liittyvät yhteen ja muodostavat ainakin poronhoidon kannalta melkoisen ongelman. Vaikutuksia : + Palteiden kasvillisuus paljas126 tuu lnm<>sta varhain keväällä (10). Kehitys on vienyt kohti voimaperäisiä maanmuokkausmenetelmiä, joita ovat esimerkiksi palleauraus ja jyrsintä. MAAN MUOKKAUS Maan valmistukseen metsänviljelyä tai luontaista uudistamista varten kuuluu kulotus ja maanpinnan rikkominen laikuttamalla, äestämällä tai auraamalla. Joitakin ilmeisesti poikkeusluontoisina pidettäviä vahinkoja on kuitenkin sattunut meilläkin. Kuivilla kankailla jäkälän kasvu vähenee auringon ja tuulen kuivattavan vaikutuksen vuoksi (8). Ns. vuosikymmenien laajoista yhtenäisistä avohakkuista on luovuttu. Hakkuu tähteet peittävät jäkälän ja vaikeuttavat kaivua. Porojen liikkuminen, kokoaminen ja kuljettaminen vaikeutuu (12). On selvää, että poroja ei voida varoitustauluilla pitää senkään vertaa kuin ihmistä poissa vaarallisilta alueilta. Suomessa metsänlannoitusta ei ole pidetty poroille niin haitallisena kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vedensaanti kuivina kesinä saattaa vaikeutua ( 15). Korpien kuivatus vähentää !uppoa ja naavaa (14). vsk.. Ojat vaikeuttavat porojen ja moottorikelkkamiesten liikkumista ( 12). Viime aikoina tieto soiden poroSUOM EN LUONTO 2/77 36. Eräät ravintokasvit vähenevät ja niiden kaivu vaikeutuu ( 12). Maanmuokkauksessa on monta voimakkuudeltaan vaihtelevaa menetelmää. Siitä on nykyisin tullut lähes yksinomainen maan valmistustoimenpide Lapissa. Kilpailevan kasvillisuuden voimistuminen lannoitettaessa saattaa vähentää jäkälää. Kulotusta ei nykyään juuri käytetä. Mahdollista on, että kemiallinen tor_junta voi tulevaisuudessa haitata poronlihan markkinointia puhtaana luonnontuotteena. Kemiallinen vesakontorjunta vähentää lehtipuuta. Poikkeuksia tietysti on. Nämä vaikutukset lienevät yleisesti ottaen vallitsevia. Kuivilla kankailla jäkälä vähenee. Tuoreilla kankailla auraus näyttää vähentävän metsälauhan tuotosta auraamattomiin hakkuualueisiin verrattuna (11). + Koivu lisääntyy voimakkaasti auratuilla uudistusalueilla (1 !). LANNOITUS JA KEMIALLINEN TORJUNTA Metsän lannoitusta on Lapissa laajassa mittakaavassa harjoitettu vasta tällä vuosikymmenellä. Kasvatushakkuissa on suuntauduttu yhä harvempiin, mutta kerralla voimakkaampiin harvennuksiin. Edullisimmat ojituskohteet ovat kuitenkin myös parhaita porolaitumia, ja tämä aiheuttaa ristiriitoja ( 14). Metsäojitusta on Lapissa suunniteltu jatkettavaksi vielä absoluuttisesti varsin laajoilla alueilla. + Marjaja sienisato paranee lannoituksella ( 13). Vaikutuksia : + Karujen soiden kuivatuksen yhteydessä jäkälä lisääntyy (JO). + Erityisesti kuivilla kankailla nuoren metsän harventamin~n parantaa jäkälän kasvuedellytyksiä. Esimerkiksi Sattasniemen paliskunta on äskettäin esittänyt hakkuiden laajentamista Pomokairan alueella nimenomaan porojen kokoamisen helpottamiseksi. Vaikutuksia: + Lannoitus rehevöittää metsälauhaa ja eräitä muita poron ravintokasveja ( 12). Luppoisten metsien hakkuut vähentävät luppovaroja (6). Aurattujen alueiden lumiolosuhteet hakkuutähteiden ja maaston epätasaisuuksien vuoksi saattavat vaikeuttaa kaivamista. + Metsälauha lisääntyy tuoreilla kankailla (7). Kemiallinen vesakontorjunta on 1960-luvun alkupuolella tehtyjä kokeiluja lukuunottamatta vasta viime vuosien ilmiö, joka kuitenkin on kaikesta päätellen laajenemassa. Kemialliseen vesakontorjuntaan liittyy riskitekijöitä. Aurauksen yleistyminen merkitsee pitkällä tähtäyksellä porolaitumille suurta muutosta. Kemiallisen vesakontorjunnan tarve johtuu suurelta osin yleistyneestä maanmuokkauksesta, joka huomattavasti lisää uudistusalueiden vesottumista. Vaikutuksia: + Talvihakkuut lisäävät porojen käytettävissä olevia luppovaroja (6). Karuilla kasvupaikoilla sitä ei tulisi ohjeidenkaan mukaan käyttää. Kemialliseen vesakontorjuntaan liittyviä riskitekijöitä ei ole juurikaan tutkittu poronhoidon kannalta. Aurauksen haitat riippuvat paljon soveltamistavasta. Huomattava osa Lapin soista säästyy ojitukselta. Avohakkuualueilla lumi kovettuu ja vaikeuttaa kaivua (8). Korjuukustannusten vuoksi päätehakkuiden suuntaus on kuitenkin jatkuvasti kohti nykyistä suurempia leimikoita, etenkin yksityismetsissä. Tuoreilla kasvupaikoilla taas aurauksen voimaperäisyys ratkaisee paljon: pohjoisessa jäljet tasoittuvat hitaimmin. navero-ojat voivat olla vaarallisia poronvasoille (12)
Suomen Porotalow. Helsingin ylio piston metsänhoitotieteen lai 1os. Brown, T. AFF 141. mk, johon sisältyvät kantorahatulot, työpaikat ja metsänhoidon kustannukset (18). talouden bruttokansantuote(BKT)-erä Lapin läänissä v. Seloste: Jäkälien va iku1uksesta puiden mykoritsoihin ja taimien kasvuun. .. 17. Porojen talvilaitumi,ta1a niiden kiiWö.<lii Alakilkan pali,kunnas,a talvella 1971172. Tiedonantoja n :o 9. Viimeaikaiselle kehitykselle o n ollut tyypillistä entistä raskaampien ns. I 97 1. Kysymys on paljolti siitä, että karuissa luonnonoloissa mikään biologiseen tuotantoon perustuva elinkeino ei yksin riitä väestön toimeentulon ja työllisyyden turvaajaksi. Mikola, P. Porojen ruokinla me/Jätyömailla . H elsinki 1914. Esimerkiksi 200 työpäivän mukaan laskettuna se merkitsisi 1 5001 7 50 miestyövuotta. 127. 3. Metsäkoneet turmelevat jäkälikköjä. Metsätiet lisäävät turismin ja metsästyksen haittoja. 1972. Metsätalousväestö taas osaltaan lisää poronlihan kysyntää. PorolaidunJwmisioonin mietintö. Porotalouden asema Saariselän Jrudun luonnonvar(!jen. 4. Tämä onkin eräs Lapin metsien moninaiskäytön taloudellinen peruste. Suomen Luonto 5: 1976. 16. I 1. Poromies 3: 1973. Raudu,koivun viljelylulok,ia Lapi.ua . Poromies 3: 197 2. Pro gradu -tutkielma Oulun yliopistossa. Poromies 6: 19 73. + Elinkeinoyhdistelmät: monet porotalouden harjoittajat ovat myös metsänomistajia ja saavat näin tuloja molemmista elinkeinoista. 7. Tärkeätä on havaita, että poronhoidolla ja puuntuotannolla on myös monia taloudellisella tasolla ilmeneviä keskinäisiä riippuvuussuhteita, jotka ovat melkein yksinomaan myönteisiä. I 970. Metsätyövoiman määrä Lapin läänissä lienee nykyään 4 000-5 000 vuosityöntekijää. Summary: Studies conducted in Nonhern Finland on the regeneration of Scots Pine by means of the reed trcc a nd shelterwood methods. Näitä ovat : + Poromiesten ja metsämiesten etu metsäpalojen torjunnassa on yhteinen. + Porotalouden merkitsemä lisä "elintarvikehuollossa" on etu metsätaloudelle. Melsätalouden ympäristövailw.tuluel ja niiden merkitys metsien käytön suunnilteluua . L<tp_in _ Tu1kimusseuran vuosiki ~ja II. Suotporofoitu,n;na. lllpin melJiit JII porotalou,. & Vasama, V. Vaara, L. Llihcie, E. Tarvitaan elinkeinojen yhdistelyä: maataloutta, metsätaloutta, poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta, luonnontuotteiden keruuta sekä matkailua. Aluetilinpidon mukaan poroSUOMEN LUONTO 2/77 36. Helle, T. ja Loven, L. Mo niste. Met,iil.alou,Ja poronhoito. moninaiskäytössä. Nissilä, P. 1976. + Porotalous ja puuntuotanto ylläpitävät yhdessä monia maaseudun palveluita ja infrastruktuuria, joita kumpikaan elinkeino yksin ei yhtä hyvin pystyisi turvaamaan. 9. Urakkapalkkaisessa metsätyössä porojen varominen merkitsee ajoittain yhtä lisähankaluutta työntekijöille (6). Al11Plili11pi10 196011970. 12. T. Sen työllistävä merkitys on kuitenkin varsin huomattava ja äärialueilla suorastaan ratkaiseva. 14. 13. 1975. Pohtila, E. Poron ravinnosta Ja laitumista. + Hakkuutyömaat pitävät teitä aurattuna talvella, mahdollistavat lisäruokinnan järjestämisen ja antavat suojan petoja vastaan ( 16). B. HuttuHiltunen, V. Voi siis sanoa, että osaltaan myös metsänhoidolliset perusteet puoltavat poronhoidon etujen huomioon ottamista metsien käsittelyssä. Kärenlampi. Moniste. Suuntaa antavia suhteita voidaa n kuitenkin esittää. I 976. Mikäli kokonaisten puiden korjuussa ryhdytään ottamaan talteen myös oksat luppoineen, poronhoito menettää hakkuiden yhden myönteisen piirteen. IR. 19 73. D KIRJALLISUUTTA /. 196 1. Poromies 1: 1967. Metsänparannustöidenvaikutw porolailu.miin. P. vsk. 1974. 1969. TALOUDELLISIA KYSYMYKSIÄ Poronhoidon ja puuntuotannon taloudellista vertailua vaikeuttaa näiden elinkeinojen erilainen luonne. 1964. Porotalous työllistänee vuosittain keskimäärin 1-2 työpäivää poroa kohti ja työpäivien kokonaismaara lieneekin 300-350 000 pv. 6. 1973. Ekstensiivisenä elinkeinona poronhoidon taloudellinen tuotto ei voi kohota kovin suureksi . Tutkimuk,ia männyn uudi,tumi.{e.~ta Pohjois•Suomessa siemenpuuja mojwpuumenetelmällä. Aurattu1enalueidrn muuttumisesta LnpiJSa. 1973. L. Rovaniemi . Toim. Ro\'allH'n11. Haukioja, M. Alaru ikka, Y. 1967. 1970 oli 10 milj. Tilastollisia tiedonanto ja .53. Saastamoinen, 0. .5. MTJ 67.4. Pohtila, E. N iin metsä vastaa . Poron vaikutukset metsään havaittiin nykyisen tietämyksen perusteella voittopuolisesti myönteisiksi. Pori 1970. 1976 . Helle, T. Suomen poronhoitoalueen jäkiiliimaiden k11nto, Jtikäliimääriit ja luottoarviot v. 19 72. Aht i. mk,joka sisältää sekä työpaikat että porotalouden "kantorahan". If;. Sen seurausvaikutukset ulottuvat laajalle niin metsätalouteen kuin sen ulkopuolellekin. Vaikutuksia: + Metsäteiden rakentaminen helpottaa poromiesten liikkumista sekä poronlihan tarkastusta ja markkinointia. monitoimikoneiden yleistyminen. Tällä tiedolla on varmasti käyttöä myös metsäojituksen suunnittelussa. The l nfluence of Fruclicoie Soi/ lichem Upon the Mycorrhiwe and S,ed/ing Growlh of Foml Tree,. Metsä111 urkimuslaitos, Rovaniemen tutkimusaseman 1icdonan t~ ja 11 . Hakkuissa poroja jää puiden alle (16, 6). Sekä jäkälikköjen saastymisen että luppovarojen hyväksikäytön kannalta entinen talvikauteen keskitty~yt hakkuutoiminta oli parempi. & Miko la, P. H elsinki . Puuntuotannon BKT-erä samana vuonna Lapin läänissä oli 216 milj. 1972. Poromies 4: 1972. PUUN KORJUU Puun korjuun koneellistuminen on viime vuosikymmenien metsätalouden näkyvimpiä kehityssuuntia. Hakkuulyömai,taporojen ravintolähteenii v uoden 1974 kevättalvella. & Ferm, A. 10. 2. taloudellisesta merkityksestä on laajentunut ja monipuolistunut. 8. Lehto, J. + Paksun _ja kovan lumen aikana porojen kaivaminen helpottuu (17). Raja la. Koneellisen puunkorjuun edellyttä1nä ympärivuotinen hakkuu toiminta "tuhlaa" luppovaroja (6). + Työllisyyskysymys: monet poromiehet tai heidän perheenjäsenensä tekevät myös hakkuutai metsänhoitotöitä, _jotkut metsämiehet taas harrastavat poronhoitoa
Ko me emä mennee. sanottava tuota, että juuri näinä päiMe oomma itteki huomanneet, vinä, niin tästä päivästä etteenpäin vaikka ihminen koittaa parhautensa, vaikka pari kolme viikkoa pitäs olla mutta näkyy, että jääpi vasikka ja rauha vasotusaika kyllä meillä. Se Sen hääyn vielä kyllä sanoa, että en on justiin, semmonen aika, että vaikka mie sitävarten sano miltään tuosta tukylät mastasivat (sekaantuisivat) yhristista. Työssään hlln on välittänyt tietoja etenkin saamelaisväestön elinoloista. Moottoriturismia ei ole saatu kuriin jos on yritettykään. Täällä tämä Suomen niemi on peräti kapea, monen vaaran nokasta näkee yhdellä kertaa Ruotsin lännessä, Norjan idässä. Illuusio loppumattomista erämaista kuoli koneiden matkassa. Ja jättävät niitä sinne, Sinne jääpi palrautanen kova on ympäri ja kantajon vasikoita kulkeille. lonjin ympäristössä, siinä on pälviJa moni muuki ihminen pääsee vielä pilkkoja,ja muualla ei ole yhtään. ja nyt on löyma-aika alkaa, vasama-aika alkaa. Olisin hyvin kiitollinen, jos tästä jonkinlainen huoli tulis olemaan. Turistit saavat kyllä pyytää teen, ei saata erottaa sillan.Joka säälii työksensä, mutta tämä meij"än karja, Toimittaja Lihtonen on Yleisradion Lapin aluekeskuksen palveluksessa. Moottorikelkalla kulkee kevätkeleillä Käsivarren poikki parissa tunnissa. Sitä hauskemmasti jos pääsi sanomia joitakin kuulemaan. Kaukaa viisaat poromiehet aavistelivat pahaa jo kymmenen vuotta sitten. V asoma-aika vat siellä autoilla ja skitoilla. Samaan aikaan ovat kelkat, mönkijätja monenmoiset pörrääjät hävittäneet erämaista rauhan. Vielä viitisentoista vuotta sitten joutui virkakuntakin matkoillaan tunturiSUOMEN LUONTO 2/77 36. Silmä näkkee, mutta ei muuta. Valttij"oesta Anjeon vähän erilainen,jossa met elämmä. Ko lihan maun maistaa. No kyllähän sen tietää kinoksia on pay·o ja pälvipilkkaa o hyvarmaan ko vasikat on olemassa ja vin vähä. Huvikelkkailijoiden määrä on Käsivarren Lapissa vuosi vuodelta kasvanut, mutta Aslak Juuson sanoman tarkoitus ei tähän päivään mennessä ole toteutunut. Ja hyvin tärkeä siitä mennee syrjemmäksi, se on ihan aika olis niin vaan ajatella tästäkin vaalonen kaikki ja jäisevä lumi vielä. Olenpa kuultu noista oomma oltu justiin turistaliikkeen mettän peoista, että niitäki suojellaan päällä, meij"än porot vasovat, niinko laeilla vaikka millä, mutta tämä nyt Haltian juurella. auttaa meitä jollakin lailla. Ensinki nämä skuutterit on vielä pahemmat. Maastoajoneuvolakiakin on tähän maahan valmisteltu jo yli kuusi vuotta. 128 joka on siellä niissä paikoissa, niin me kärsimme siinä sitte. Se on tärkein tuu tämä kevät olevan kohtapa se on aika nyt lapinihmisen olemaan tämä kalhiinlainen porotilale kyllä ko vasama-aika. Moottorikelkan tuomista eduista ja haitoista on puhuttu kauan. Vaikka lumi rakensi sillan tiettömien taipaleitten taakse, ei vieroihminen sinne juuri jälkiään päässyt jättämään. on kalhiin aika mitä mahtaa olla. vsk.. Ihminen joka jaloillas kulkee, niin se ei ole vielä niinkään paha, mutta skuutterit jotka a;avat ja kauhea surina ja hurina kuuluu ;a porotko on näistä kauhean • • arkoja. Selvimmin epäilyksen puki sanoiksi Yliperän vanha porosaamelainen, nyt jo autuaammille palkisille siirtynyt Aslak Juuso: No se on sillä lailla, että nyt kyllä tunvasikoita ja elämää. tyny pay·on,jokka on sen tehnee, kuolja tässä nyt olisi yksi tärkiä juttu vielä leet sinne. Laki ei ainakaan aseta estettä kulkijan keinoille. Juhani Lihtonen Tuli • • tur1sm1, tuli moottorikelkka. Sitä voi lukia koko tämän emät pölkäävät niinko kuolemaa ja Yliperän pälviä, ne on niin vähä. Pitkään, monen miespolven ajan, olivatkin Lapin takamaat sen alkuperäisten asukkaiden, saamelaisten, omaa maailmaa. Taitaa olla niin, että tämä meidän Lappimme on ainoa paikka maailmassa, missä itse kukin saa kulkea missä vain ja millä keinoin tahansa. Meillä ei Me pitäsimme aikeen hyvänä ko täole ittelä kykyä siihen voija miltään, hän saisimma jonkunlaisen rauhotusmutta olemma nähneet ko pororievut ajan, muutamaksi viikoksikkaan kuimenevä ja ;"ättävä vaso;ansa siihen.Ja ten välttämättä, jos kerran porokansen näkevä saman nekki, jokka kulketaa säälimmä ollenkan. Mutta nykyaikana täällä on niin palj"on ihmisiä eikä sanomista puhu miltään, mutta paljon liikkuu. ERÄMAA AUKENI KAIKELLA KANSALLE Tuo Kaijukka-Äijän, Aslak Juuson hätähuuto yhdetoista vuoden takaa taidettiin todella kuulla: monet tulivat katsomaan, pitävätkö äijän puheet paikkansa. Etelästä tulleena "lantalaisena" hän on jo pitkälti toistakymmentä vuotta elänyt Lapissa, erityisen läheisissä suhteissa Käsivarren Juuson kyllllln. Kyllä se sillan ennen oli niin erämaanrauha täällä, ettei sitä vierasta ihmistä nähnykkän
Mutta aika muuttui nopeammin kuin kukaan olisi uskonut. Tekniikka sinlllllllln ei ole hyvll eikll paha oikein kllytettynll se voi olla luontaiselinkeinonkin tukena. SUOMEN LUONTO 2/77 36. maailmassa turvautumaan paikallisten ihmisten apuun. Hiljainen oli sen aikuinen Yliperä, lumi yhdisti ne, jotka kykenivät kulkemaan ja erotti ne joilla siihen oli ollut kykyä eikä keinoa. Kuvassa Aslak asunnollaan yhdessll ahkunsa Ingan kanssa. Lapinihmisillä oli jutonsa, poro, jota muukalaiset eivät koskaan oppineet omin neuvoin käyttämään. Keksittiin kone, moottorikelkka, joka pakeni lumessa niinkuin vene vedessä. Valtoimelleen päästetty moottoritursimi on jokamiehenoikeuksien vllllrinkllyttöä. Se seikka, ettei kukaan oikeastaan tiedä, miten paljon koneet vieroihmisiä tunturiin kuljettavat, kertoo ainakin sen, että valvontaa ei itse asiassa ole 129. "' E "' ..,,_ ..,,_ "Ihminen joka jaloillas kulkee, niin se ei ole vielll niinklllln paha, mutta skuutterit jotka ajavat ja kauhea surina ja hurina kuuluu ja porotko on nllistll kauhean arkoja." Aslak Juuso, Kllsivarren vanha porosaamelainen, aavis.!_eli pahaa jo alun toistakymmentll vuotta sitten. vsk. Muutoinkin talvi oli kovaa aikaa, harvalla oli taitoa taistella talvea vastaan, ei ollut edes sellaisia varusteita, joilla olisi erämaassa selvinnyt. Hiljainen erämaa aukeni kaikelle kansalle, konevoimalla kulkee nyt itse kukanenkin minne mielii, kaukaisimpiinkin maanurkkiin, minne kukaan ei omin voimin olisi ylettynyt
Onhan selvää lisääntyvän turismin tuoma haitallinen liikehdintä poroja häiritsevä. Yhä vain kukin koettaa kykyjensä mukaan. Aslak Juuson tyttärenpoika, Johan-Aslak Ketola, poromies Juuson kylästä Avddsasjärveltä, kirjoitti viime keväänä Kuonjarvankan autiotuvan vieraskirjaan näin : Onhan selvästi lisääntyvän turismin kulkijat täällä ovat paikallisten ihmisten elinkeinon haittana. Mitäpä siihen vähäväkinen lapinmies sanoo. Kaikilla on oikeus kulkea miten mielivät, eikä tässä asiassa tunneta etuoikeusjärjestystä : huvin tai hyödyn, ajankulun tai elannon vuoksi, sillä ei ole merkitystä, mutta pahaa ei toisella pahalla voi korvata. Monet tutkijat ja tiedottajat ovat osaltaan koettaneet kykyjensä mukaan puuttua asiaan, komiteat ovat miettineet päänsä mustelmille, saamelaisaktivistit ovat saaneet vihat päällensä asettuessaan isoisten tielle, ja kuulema lainsäätäjätkin ovat pehertäneet heille niin peräti vieraitten 130 as101tten parissa, mutta turhaan kaikki tyyni. Minä en ainakaan tunne yhtään tutkijaa, tiedemistä, virkakunnan edustajaa enkä ketään muutakaan, joka todella voisi sanoa tuntevansa ja tietävänsä läpikotaisin niin tavattoman monimuotoisen ja monella tavalla hoidetun elinkeinon kuin poronhoito tässä SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. olemassa. Ylen ahneen verokarhun otteiden vuoksi. Usein saamelaisia syytellään valehtelijoiksi, onpa täällä uhattu viedä karjaansa pulustanut poromies perättömistä puheista käräjille. Poronhoidolle vaarallinen Susipulliainen ja meille kaikille vaaraksi käynyt verottajakaartti kun on maassa rauhoitettu niin kyllä siinäkin kestämistä on, sen vuoksi viikko vuodessa täällä tunturissa on se lääke joka auttaa edes siedettävästi kestämään. kehittynyttä maailmaa vastaan selvinneet voittajina. Eihän se poro ole mikään seuraa kaipaava eläin, ei se siten asustele siellä missä ihmiset aina liikkuu." Miten etelän muukalainen tunturikansan valituksiin suhtautuu käy selville vastauksesta, joka oli raapustettu vieraskirjan viereiselle sivulle: "Olen pahoillani, että peruselinkeinonne on lisääntyneen turismin vuoksi vaarassa loppua; niin on myös käymässä monelle muulle elinkeinolle. Kuitenkin olen huomannut ja todennut niin tekevän. Kun markasta viedään 5 0-80 penniä niin aikamoinen vaaratekijä sekin on. Liioittelematta voidaankin sanoa, että sitten 1800-luvun puolivälin rajasulkujen on valvomaton turismi suurin riskitekijä Käsivarren poronhoidolle ja tämän perän saamelaiskulttuurille. Toinen tapa torjua piinalliset väitteet on esittää vastaväitteitä. Ja monet maksattavat parantavat lääkkeensä poromiesten pussista. Pitäisivät huolen itsestään ja omaisuudestaan. Turistit ja huvikelkkailijat ovat jo aikaa olleet ylivoimainen enemmistö keväisillä keleillä, poronhoitajat ja luontaistaloudesta elävät pyytöihmiset ovat jääneet auttamattomasti vähemmistöksi, jonka ääni ei kauas kanna. KULKIJAT ELINKEINON HAITTANA Kahden kulttuurin, länsimaisen ja alkukansojen heimokeskeisen elämänmallin tai rahatalouden ja luontaistalouden kohtaaminen ei ota onnistuakseen missään maanosassa eika millään elämisen alueella. Mutta kuka viisas sanoikaan: "Jos meillä on vain yksi kokemus, eikö se juuri todista, että niitä on liian vähän?" Sitä paitsi poronhoito on, huolimatta siitä, että siitä täällä puhutaan paljon, elinkeino, joka on perin vieras jokaiselle, joka ei itse sitä harjoita. Tuovat ne turistit kaiken roskan tänne, katsokaahan vaikka tämän kämpän ympäristöä. Mutta hyvällä omallatunnolla tässä uskaltaa sanoa ainakin tämän: sadoissa lasketaan niiden koneiden ja tuhansissa niiden ihmisten määrä, jotka yhden ainoan talven aikana Yliperän ja Taka-Lapin tuntureita matkaavat. Hän etsiytyy laaksoihin ja ruohopaikkoihin, missä porot mieluisimmin olisivat kylminä ja sateisina aikoina. vsk.. Tekisivät telttansa Norjan rajan seutuville etteivät tuottaisi meille harmia. Käsivarren paliskunnan lapinkylät ovat alusta alkaen olleet puolustusasemissa motorisoitunutta turismia vastaan. Eikä hyvältä näytä täälläkään. Varmasti ovat kaikki telttapaikat samalla lailla huomattavissa mikä on elinkeinoamme ajatellen kurjaa. Kohta joutuu porolappalaiset pois koko Käsivarresta. Vielä yleisempi on vastaväite, jonka mukaan saamelaiset itse laukottavat porojaan päivästä päivään, piinaavat elikoitaan aivan työkseen. Vähä vähältä ne ovat menettäneet entisiä laidunmaitaan vapaa-aikalaisten määrätietoiselle armeijalle. Vaikka Yliperällä vapun aikaan lasketaan kymmeniä moottorikelkkoja ja alueella oleskelee usean viikon ajan satoja ihmisiä, niin syyllisiä ei löydy mistään. Kaikki puhuvat kokemuksesta. Porot vain pakenevat, osa lumeen hautautuneen poroaidan ylitse Norjaan, osa luo vasikkansa ennen aikojaan. Onhan selvää, että ei kulkij"a tee telttaa tunturin kivien päälle. Rajasulku Norjaan pienensi saamelaisten elintilaa siinä määrin, että monet kyläkunnat muuttivat muualle tai hajosivat kokonaan. Sata vuotta myöhemmin turismi tuo omat joukkonsa tälle pirstotulle alueelle, joka muutoinkin on käymässä pieneksi nousevalle poromäärälle. Lupaan olla hätistelemättä poroja. Tilanne on täsmälleen sama kuin silloin kun Aslak Juuso yksitoista vuotta sitten ensi kertaa julkisesti puolusti karjaansa motorisoituvaa turismia vastaan. Vaikka joku väittää sen, että eihän kävelyä kesällä tee haittaa, eihän se edes peljätä poroja. Historia ei tunne tapauksia, joissa luonto ja luonnosta elävät ihmiset olisivat kamppaillussaan ns. Kukaan ei mielestään ole tehnyt mitään, ketään ei kiinnosta, mitä muut tekevät. Etelän kulkijan verotaakka kun pysyy yhtä suurena, olipa Yliperän tuntureissa poroja tai ei. " Valittelemalla ja osaa ottamalla useimmat kulkijat kuvittelevat pääsevänsä. TIETO JA "TIETO" Yleensä saamelaisten protestit ja syytökset torjutaan, kiistetään kaikki
Vanhusten viisaudet ovat kirjoja. Mutta aineellisten vahinkojen lisäksi on muutakin. Tänäkin päivänä se on osa luontoa, vaikka me emme sitä huomaisikaan. Mutta kelkkaturisteja tämä juttu ei ole sanottavammin huvittanut. En tarkoita maanomistusta maakirjojen voimalla, vaan sitä mystillistä ihmisen ja maan yhteyttä, jota länsimaisen kulttuurin tuotteena en voi järjelläni ymmärtää, mutta jonka voin sydämelläni vaistota. Tämä lapinkylään kuuluvien ihmisten ja maan yhteys selittyi minulle ainaSUOMEN LUONTO 2/77 36. Luettuamme jonkun D. Luonto ei tuhoa itseään, uhka tähänkin tunturimaahan tulee kaukaa muualta muukalaisten matkassa. Pellot elättävät viljelijänsä, missä ne sitten sijaitsevatkin. Kylän laidunalue on kaikkien yhteinen reviiri, josta he puhuvat niinkuin minä puhun Suomesta. Poromies Oula Aikio Vuotsosta on monasti verrannut hyvin kauniisti porolaitumia ja pyytömaita etelän peltoihin. vsk. Emmehän me enää osaa nähdä jälkiä, emme kuulla ääniä ja jos kuulemmekin, me emme tiedä mitä ne merkitsevät. Niitä ei pidä ihmisen toisistaan erottaa. Porolaitumia, riekkoja, kaloja, mitään niistä ei korvata rahalla. Kaukaakin katselleen me voimme ymmärtää täkäläisten luonnosta elävien ihmisten henkisen siteen omaan kotiseutuunsa, kiviin ja kallioihin, jänkäpilkkoihin ja saivojärviin, tievoihin ja vankkoihin. Sattuvana vertauksena tälle jutulle täällä on makeasti naurettu. Ja sittenkin tuntuu kuin täällä ei kulkisi muita kuin tietomiehiä; muut ovat kai typeryyttään ajat sitten nääntyneet jonnekin välille. Mutta eläimet, ravinto, maa jos me menetämme ne, me menetämme ne ainiaaksi, ja samalla me kadotamme itsemme". kin kahdella tapaa: kukaan ei sitä voinut omistaa, se oli kylän yhteistä, ja juuri se hiljaisen sopimuksen lailla yhdistää näitä ihmisiä, kuolleita esivanhempia, nyt eläviä ja niitä, jotka joskus tulevat tänne syntymään. Muulla tavoin ei kukaan voi ymmärtää sitä miten asiat täällä oikeastaan ovat. Intiaanien oikeustaistelu on niinikään vedonnut moniin. Me olemme itse kadottamassa yhteyden luotoon, kaiketi me juuri siksi niin köykäisesti olemme valmiit viemään sen saamelaisilta. 131. Omassa olossaan he ovat aina olleet parempia luonnonsuojelijoita kuin me. Kunpa kansatieteilijät ja antropologit tuntisivat luonnon paremmin, sillä ilman sitä taitoa he pysyvät siellä, missä ovat, kaukana elämän jäljessä. Vai kuvitteleeko joku, että joku muu ottaisi nämä maat suojellakseen. Kuka sivullinen tietää, mitä tuolla porometsissä ja -tuntureissa on tapahtunut, tapahtuu parhaillaan ja päivien paljastuessa tulee tapahtumaan. Tässä ei enää auta biologi eikä kansatieteilijä, meidän tulee kunkin kohdallamme olla ekosofeja, jotka näemme paremmin ihmisen ja luonnon henkisen suhteen. Tämä puolipaimentolainen elämisen malli on yhä edelleen olemassa. Saamelaiset tuntevat, että he ovat menettämässä maansa, johon he ovat sidoksissa ja jonka he kokevat omakseen. Ilman näitä tuntureita nämä ihmiset eivät olisi samanlaisia saamelaisia, mutta myöskään nämä tunturit eivät ilman saamelaisia olisi samoja tuntureita. Kunpa biologit ymmärtäisivät, että täällä ihminenkin luonnon osana tarvitsee suojelusta siinä kuin hukka ja kukka. Ellei näiden kahden kulttuurin peruseroja nytkään oteta huomioon, me epäonnistumme pyrkimyksimme. Mutta kenellä meistä olisi otsaa mennä muina miehinä neuvomaan traktorilla peltoaan kyntävää maanviljelijää. Me haparoimme takaisin umpeenkasvaneella polulla. Vaikka romanttinen kaipuu takaisin luontoon, alkuperäiseen elämään, olisi harha, se ei ainakaan vahingoita ketään; kukapa kaipuunsa kohteen tappaisi. Eivät kaikki traktorinomistajat myöskään mene ajelemaan kenen tahansa pellolle miten tahansa viljelyaikaan. Toisenlaisiakin merkkejä on: Kurosawan filmi "Dersu Uzala" joka menestyksellä pyörii maan elokuvateattereissa, sisältää samoja arvoja, joista minä tässä tarkoitan. Me emme voi suojella luontoa sulkemalla siitä elävät ihmiset sen ulkopuolelle. Heidän tietonsa ja taitonsa tästä maasta, eläimistä, vuodenajoista ja porosta on koko kylän omaisuutta. Ihmisten ja paikkojen nimet ovat viestejä matkalla kylän historiasta nykyisyyden kautta sen tulevaisuuteen. Brownin kirjan "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin" me kauhistelemme kaltaistemme julmuutta, mutta kun samat asiat sitten sattuvat kohdallemme, me kieltäydymme näkemästä ja kuulemasta, me toimimme tnisin kuin tunnemme. MAA JA SEN IHMINEN Motorisoidun turismin haitat taitavat olla jo kaikkien tiedossa, ja jos joku haluaa tarkempia tietoja, niin kylläpä Käsivarren paliskunnan poroisäntä Juhani Valkeapää tietää kertoa porosanomia ja Länsi-Lapin hoitoalueen virkakunta vaikkapa sen, miten monta säkkiä roskaa, peltipurkkeja, pulloja ja ihmisulosteita on valtion toimesta kuljetettu erämaasta, peninkulmien takaa, tienvarteen. Ei kukaan. maassa on. Paljossa on kysymys tästä myös Käsivarren porosaamelaisten kohdalla. Ja poronhoitoa nämä ihmiset harjoittavat paitsi elannokseen, myös puhtaasta kiintymyksestä tätä elämänmuotoa ja näitä eläimiä kohtaan. Täkäläisten auttajiksi heistä ei ole. Epäuskoisille saattaa vielä sanoa, että historia ei tunne tapausta, jossa alkukansat olisivat riistämällä luontoa lopettaneet omat elinmahdollisuutensa. Juusolaiset voisivat kertoa poltetuista laavupuista, varastetuista kesämuonista, turismin vuoksi hylätyistä kesäkentistä jne. Intiaanien puolustaessa omia metsästysalueitaan Kanadan James Bayssa intiaanipäällikkö Josie Sam lausui näin : " Raha tulee ja menee
parasitismia eli loisimista. Tälle toiselle eliölle yhteiselo ei ole tarpeellinen vaan useimmiten haitallinen. Porokiiliäisen elämänkierto selviää oheisesta kaaviosta. Vaarallisin tasapainotilan horjuttaja on sulloutuminen, kuten jokainen poromies tietää. siksi, että luonto koko ajan "kokeilee" eliölajien rinnakkaiseloa. kllytll.nnön elll.inlll.ll.kllrintyössll., Elllinlll.ll.ketieteellisen korkeakoulun parasitologian opettajana sekll. Vaeltelun ja muoSUOMEN LUONTO 2/ 77 36. Muuten tuskin voitaisiin ajatella, että molemmat lajit olisivat säilyneet elinvoimaisina. Loinen ei välttämättä aiheuta merkittävää haittaa isännälleen, vaan lajit elävät eräänlaisessa tasapainotilassa. Naaras munii poron uudelle karvalle riviin 300-500 munaa, joista 1-2 vuorokauden kuluessa kuoriutuva ykköstoukka porautuu nahan läpi. s. hallinnollisissa tehtll.v1ssll.. Muodostuu erilaisia yhteisötyyppejä ja niihin eriasteista energianvaihtoa, mm. Kehitys on johtanut riemastuttavaan monimuotoisuuteen, mm. Vuosimiljoonien kierrossa eläinlajit ovat kehittyneet nykyiselleen. Hyväkuntoiset porot eivät juuri kärsi tästä loisesta. Kuolemantapauksia todetaan harvoin, silloinkin lähinnä vain heikkokuntoisten vasojen. Porojen loiskysymykset ovat kuitenkin jääneet monen muun ongelman varjoon, vaikka käytännön poromiehet hyvin tietävät, että epäedullisissa olosuhteissa loiset voivat aiheuttaa porokarjalle todella tuntuvaa vahinkoa heikentämällä eläinten kuntoa, hidastamalla kasvua, vähentämällä tuottoa ja jopa mittavia porokatoja aiheuttamalla (vrt. ja sitll. Yksinkertaistaen voidaan päätellä näin : jos poron saatavilla ei ole kylliksi ravintoa, sen vastustuskyky heikkenee ja loiset saavat yliotteen. Moshovskin (1964) mukaan loinen on eliö, jolta lajinkehityksen kuluessa on hävinnyt yksi tai useampia elintärkeitä toiminnallisia tekijöitä, jotka se Elll.inlllllkintöneuvos Lisiuin t01m1 v:sta 1971 vuoteen 1976 (elll.kkeelle) Lapin lll.ll.ninelll.inlll.ll.kll.rinll. Loisia pidettäneen usein poikkeuksellisina olioina. Voitaneen kuitenkin ajatella, että esim. Tätä käsitettä on vaikea rajata tarkasti; väitetäänkin, että jokainen parasitologi määrittelee loisinnan omalla tavallaan. Kiiliäistoukka loisii nahanalaisessa kudoksessa. Samoin voi käydä, jos loisia tai loisalkioita on tolkuttomasti. Nykyaikaiselle poronhoidolle ja porotutkimukselle loiset ovat haaste, johon tosin on alettu jo reagoida, mutta ongelman laajuuteen nähden aivan liian vähäisin voimin. symbioosi eli yhteiselo voisi hiljalleen erikoistumisen kautta liukua loisimiseen. Vastaavasti myös porojen terveydenhoidon ja loisten torjunnan perusta ei ole myrkkyopissa, vaan porojen elintapojen tuntemuksessa ja niiden elinehtoihin vaikuttamisessa. Toisaalta tunnetaan symbioosin muotoja, jotka ovat ilmeisesti kestäneet vuosituhansia horjahtamatta kertaakaan loisimiseen. Porokiiliäinen aiheuttaa poronhoidolle tuntuvia tappioita, sillä toukkien hengitysreiät pilaavat vuodan ja suuren toukkamäärän kehittyminen kuluttaa poron muutenkin niukkoja energiareservejä. Eläimen, esim. Lähisukuiset lajit elävät muissa eläimissä, mm. TASAPAINON HORJANTAMINEN Parasitismin syntyaikaa ja -tapaa koskevat kysymykset jäänevät vaille lopullista vastausta. POROKIILIÄINEN ELI KURMUPAARMA (Oedemagena tarandi) on kärpänen, jonka levinneisyysalue on hyvin laaja. 81-82). Syyttähän taas ovat moninaiset, usein poronhoidosta riippumattomat. 132 korvaa liittymällä toiseen eliöön ja yhdentämällä (integroimalla) toimintonsa sen toimintoihin. vsk.. Pauli Lisitz.in Porojen loisista Jotakuinkin kaikilla eläinlajeilla on loisia, niin porollakin. Itse asiassa loisivia eläinlajeja on kuitenkin enemmän kuin itsenäistä elämää viettäviä lajeja. ennen mm. kärpäsloisten leviämistä rajoitti porojen poistuminen koteloitumisalueilta. Varmalta kuitenkin näyttää, että nykyiset loiset ovat kehittyneet itsenäisesti elävistä lajeista. nautakarjassa. Monet merkit viittaavat siihen, että perinteisen saamelaisen poronhoidon oloissa loiset pysyivät paremmin kurissa mm. vuotuisvaelluksen avulla, kun esim. poron todella sairastuessa loistautiin on kysymyksessä tasapainotilan murtuminen
Muuan poromies kertoi minulle, kuinka kiiliäiskoiraat odottelevat naaraita maastotuppailla, missä parittelu tapahtuu. Ruotsin laajoissa kenttäkokeissa menetelmä on todettu tehokkaaksi, mutta loistilanne palautui nopeasti ennalle.e.n. Sääoloista riippuen parittelu tapahtuu 15. POROKIILIÄINEN Kurmupaarman eli porokiilillisen el11.mllnkiertoon kuuluu sekä poron sisällä ettll sen ulkopuolella tapahtuvia vaiheita. 1963 eli ennen kuin neuvostoliittolaiset julkaisivat tätä koskevan tutkimuksen. tainen. donvaihdoksen jälkeen se muuttuu loka-marraskuussa kakkostoukaksi, joka poraa nahkaan hengitysreiän. Satamllllrin esiintyessään kurmut heikentllvllt poron kuntoa, alentavat painoa ja pilaavat nahan (oik.). Siivilleen nouseva hyönteinen on 15-16 mm pituinen kurmupa~r~a, jonka takaruumista pe1ttaa tummanruskea karva. Kuvaa perinteisen porotiedon tarkkuutta, että tämä tapahtui v. Niiden aiheuttamat kohoumat nllkyvllt tll.llöin selvästi. 9. Nahkaan voi jäädä laajojakin haavaumia. Kiiliäisen kotelovaihe kestää 3-7 viikkoa. vsk. Viimeistään kesäkuussa kurmutoukat pudottautuvat maahan ja koteloituvat. Se aiheuttaa nahkaan kurmun, joita on eniten selän sivuilla. Yhdessä porossa on todettu jopa 860 kurmua. Maaliskuussa toukka on 2.5-3 centin mitSUOMEN LUONTO 2/77 36. 6.-15. Ongelmana on, miten voidaan tavoittaa jokainen poro. 10 vrk, joiden aikana sen on löydettävä uusi uhri. Kiiliäisen kiertokulku voidaan katkaista ruiskuttamalla poroon syksyllä orgaanisia fosforiyhdisteitä (esim. Joskus raatokärpäset munivat niihin, ja niiden toukat voivat syödä poron elävältä. Kaavio havainnollistaa kehitystä: 1 = munia poron karvoissa; 2 = munasta kuoriutunut ykköstoukka; 3 = kakkostoukka, joka poraa hengitysreilln poron nahkaan; 4 = tllysinkehittynyt toukka eli kurmu poron nahassa; 5 = kurmut pudottautuvat porosta maahan ja koteloituvat; 6 = lentokykyinen kiilillinen, joka munii pian parittelun jll.lkeen. Warbex). Poron selk:1ja kylkinahassa loisivat porokiilillisen eli kurmupaannan toukat, kurmut, ovat maaliskuussa 2.5-3 cm pituisia. ja naaras elää sen jälkeen n. Lentonopeus on noin 30 km/h. 133 t "O C: "' -"' z C: !/ "'. Sen paras lentosää on 13-15°C
ran vuoksi ehdottomasti siirrettävä uusille laitumille. Tavallisimmin poron aivomatotauti huomataan, kun poro (usein nuori) liikkuu jäykästi, taLiuzan eli poron aivomatotaudin aiheuttaa loismato. tilapäisen harppauksen. Tapaus sekä kiinnosti että kiukutti minua. Onko yhteys syntynyt joskus muinaisu(l_'.dessa ja tauti sitten elänyt huo·E maamattomana poroalueella vai onko loinen jonkun nykykulttuu:ö rin piirteen vuoksi tehnyt pitkän rf. Parin viikon kuluttua sitten Näkkälästä kerrottiin, että härkä oli siirtynyt Tjomahas'in takaisille ikuisille jäkälämaille. Saulakan eli poron nenllsaivartajan toukkaryhmll poron nielussa. Kuvan poro liikkui vaikeasti, koska loisia oli kerääntynyt sen selkäytimeen. Näiden välinen mahdollinen yhteys jäi selvittämättä. C: g Jos tokassa alkaa esiintyä :::; useita aivomatotaudin vaivaamia 1 poroja, porot olisi leviämisvaac.. Saulakankin levinneisyys on laaja. Yli 20 miljoonaa ihmistä on siellä tämän mikroskooppisen loisen vuoksi menettänyt näkönsä. myös saulakkaan, mutta torjunnan organisointi on vaikeaa ellei mahdotonta. Loisen vaivaama poro pystyy vain vaivoin seuraamaan muuta tokkaa, ja suurin osa sairastuneista jääkin erämaihin. Kiiliäisen syöksynopeus poron sieraimiin on hyvin nopea. Ajatuksilla on mukava leikkiä, väärilläkin. En pystynyt määrittämään, mikä härkää vaivasi, joten pyysin omistajaa ilmoittamaan tilanteen kehittymisestä. Saulakan kiertokulku poikkeaa oleellisesti porokiiliäisen kiertokulusta siinä, että saulakka ruiskuttaa elävät, n. Minua pyydettiin Näkkälään tarkastamaan' sairastunutta ajohärkää. Onneksi läheskään joka vuosi ei ole saulakkavuosi. Oireet vaihtelevat niiden kerääntymispaikan mukaan. Tungin pään reppuun ja läksin illan pimetessä hiihtelemään Palojärvelle. Läksin tekemään ruumiinavausta, mutta en löytänyt muuta sairaalloista muutosta kuin pari peukalonpään kokoista nystermää poron kuonolta. vsk.. Sen toukka loisii poron nielussa. (Valotusajalla 1/125 sek. Loismunat säilyvät porolaitumilla yli kaksikin vuotta. PORON NENÄSAIVARTAJA ELI SA T TLAKKA ELI SAULALINTU (Cephenomyia trompe) Myös saulakka on kiiliäisiin kuuluva kärpänen. Vesi edistää saulakoiden irtoamista. Kiinnostavaa tapauksessa on se, että Onchocerca on varsinaisesti tropiikin sairaus. Loisalkiot kiertävät poron ruumiissa. Poro karjan loisongelmien moninaisuutta ja tietojemme vähyyttä osoittaa keväällä 1964 sattunut tapaus. Häiriö johtuu siitä, että loisia on kerääntynyt selkäytimen takaosaan. Mutta mikä oli tuonut trooppisen taudin Näkkälän poroon. Mutta miten ja minne. 134 kajalat koulussa. Jokisokeudeksi kutsuttua tautia lev1ttaa muuan mäkärä. Vasat menehtyvät usein. Si'tä ruiskutetaan poron sieraimiin, kun poro alkaa keväällä yskiä saulakoita. Poromiehet ovat kauan hoitaneet tarhaporoja tupakkavedellä. Loisen kiertokulkua ei liene lopullisesti selvitetty, mutta väli-isäntänä on ilmeisesti maakotilo. 1 mm pituiset väkäsekkäät toukkansa poron sieraimiin. TROPIIKIN TERVEISET. PORON AIVOMATOTAUTI ELI LIUZA ( Elaphostrongylus rangiferi) Aivomatotaudin aiheuttaja on sukkulamatoihin kuuluva ohut vaalea mato, jonka naaraan pituus on 4.5 cm. se ei "tarttunut" filmilleni.) Toukat alkavat välittömästi ryömiä ylöspäin poron nieluun, missä ne pysyvät seuraavaan kevääseen. Edellämainittu Warbex tehoaa Koteloitumisvalmis saulakantoukka poistuu poron sieraimesta. D SUOM EN LUO TO 2/77 36. Poro pelkää "saulalimua" enemmän kuin porokiiliäistä ja koettaa vimmatusti suojautua kuullessaan sen äänen. Laboratoriotutkimus os01tt1, että nystelmissä oli Onchocerca-suvun loisia ja että porolla oli pitkällinen aivotulehdus. Komea eläin oli kuin unessa. Poron nielupussin tienoilla saattaa olla jopa satoja saulakoita
poronhoitovuoden 19741975 virallinen (leimatut) lukuporomäärä oli 155 691 eläintä, kokonaisporomääräarvion (sisältää vasat) ollessa n. Porotalousalueen petotutkimuksella on edessään avaraa työkenttää, kunhan vain olisi tutkijoita ja varoja. Vaikka Pohjois-Suomen riistakannat eivät ole niin voimakkaita kuin eteläisempien alueiden, maamme poronhoitoalueella (kuvio 1) on tarjolla kylliksi sopivaa ravintoa pedoillemme, sillä siellä esiintyvän riistalajiston lisäksi esim. Näin ei kuitenkaan ole tehty. PORONHOITOALUEEN PEDOT Petojen esiintyminen poronhoitoalueella on laikuttaista (kuvio 1 ). SUOM EN L UO NTO 2/7 7 36. 220 000 yksilöä (Paliskuntain Yhdistys 1976). Maastohavaintojen perusteella on todettu, että kaikki suurpetomme ahma, susi, karhu ja ilves sekä niiden lisäksi suurin osa metsiemme muista pedoista käyttävät poroa ravinnokseen. Poro poikkeaa monin tavoin villipeuroista. On todettavissa, että poronhoitoalueemme petokannat saavat tehokasta voimistusta Neuvostoliitosta. käsikirjassa "Suomen nisäkkäät" (Siivonen 1972). Ongelmaa hahmottelee Lapin petoihin perehtynyt tutkija. PETOJEN ELINEHDOT Pohjois-Suomen poronhoitoalue ja Itä-Suomen salot ovat olleet petojemme suoja-alueina meidän päiviimme saakka. Olisi siis luonnollista, että porojen ja petojen suhdetta olisi selvitetty vielä innokkaammin kuin villien peuraeläinten. Tekstin yhteenvedot ovat osia vielä _julkaisemattomasta laajasta aineistosta (Nyholm 1977) sekä alustavia tietoja meneillään olevien tutkimusten uusimmista suuntaviivoista. Lisääntymisrauhan ja viihtyvyyden rinnalla pedoille tärkeänä elinedellytyksenä on tarjolla olevan ravinnon määrä ja laatu. Nyholm Poronhoitoalue • petoJemme elintilana Poro täyttlHl nykyoloissa sen ekologisen lokeron, jossa aikaisemmin eli metsäpeura ja tunturipeura. Poro on tärkeä tekijä varsinkin havumetsävyöhykkeen lajija yksilököyhässä talviekosysteemissä. Petojen toimeentuloa poronhoitoalueella ja kiinnostusta tälle alueelle lisännee, että porot ovat puolivillejä, hoidossa olevia peuraeläimiä. Samansuuntaisiin toteamuksiin viittaavat rajamiesten ja poroaitavalvojien keräämät jälkihavainnot itärajaltamme (Paliskuntain Yhdistys 1970-1976). Sekä kotimaisten havaintojen (Munsterhjelm 1942, Krott 1959, Pulliainen 1962, 1963, 1964, Nyholm 1971, 1977) että naapurimaissamme tehtyjen toteamusten perusteella (Haglund 1964, 1965, 1966, 1968, Myrberget 1969a, b, 1970, Novikov 1968, Blind 1972, SemenovTian-Shanskii 19 72) poro on suurpedoillemme sopiva ja haluttu saaliseläin. vsk. Näillä hirvieläimillä on perinteisesti ollut keskeinen sija ympäristÖJ?Sä suurten lihansyöjien ravinnossa, ja tällaisena tilanne jatkuu yhä edelleen esim. 135. Erik S. Pohjois-Amerikassa, jossa karibun, suden ja muiden eläinten suhde on kasvavan kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena. Moottorikelkkojen aikakauden käynnistyttyä maassamme 1960-luvulla petojen lisääntymisrauhan takaavat erämaat ovat kuitenkin vähentyneet uhkaavasti . Petojemme levinneisyyttä ja elintapojen yleisesti tunnettuja puolia on esitetty esim. Näiden maamme harvaanasuttujen seutujen lisäksi ovat Pohjois-Skandinavian autiot tunturiseudut sekä itärajamme takana sijaitsevat erämaa-alueet suoneet pedoille lisääntymismahdollisuuden voimakkaasta metsästyksestä huolimatta. Kuusi merkki piiriä neljästätoista joutuu kantamaan petojen oleskelusta aiheutuvat vahingot. FT Nyholm on kuusamolainen tutkija, jonka kohteena ovat olleet monet koti ja ulkomaiset pedot, mm. Vuoden 1975 lopusta lähtien hän on tutkinut Paliskuntain Yhdistyksen toimeksiannosta porojen ja petojen suhteita. Puhtaasti kotimaiseen aineistoon perustuvat tarkat tiedot monista lajeista ovat kuitenkin puutteelliset, ja ne perustuvat usein yksittäisiin hajahavaintoih_i_n tai jopa ulkomaisiin lainauks11n. Huippuvuorten jääkarhut. Näistä kuudesta merkkipiiristä viisi rajoittuu itärajaamme. Seuraavassa esitetään kotimaiseen aineistoon perustuvia_ havaintoja petojemme ekologiasta sekä tietoja petojen nykyisistä elintavoista ja elinmahdollisuuksista poronhoitoalueellamme
500 000 ""' 000 300 / 1 ""' 200 1 I -\ I 200 ,oo , ' I ' 1 " -58 -60 -82 -8-4 ·88 ·88 -70 PEDOT SAALISTAJINA Petojemme saalistustavat porokarjassa ovat huomattavan erilaisia. Nyholm 1977), mutta kymmenvuotiskausien 195 71966 ja 196 719 7 6 aikana petojen tappamiksi todettujen korvattavien porojen määrä on noussut 31 %. SAL LA 9. KEHtNKYLll 8. Enontekiöllä vahingot ovat lähes kautta linjan pysyneet pienempinä kuin em. 1. Eniten petovahinkoja kärsineen Inarin merkkipiirin, vähiten kärsineen Enontekiön ja neljännellä sijalla olevan Kuusamon vahinkojen vuotuiset vaihtelut käyvät ilmi kuviosta 2. Näistä ilves, kotka ja naali ovat koko vuoden rauhoitettuja, karhu 79 kuukauden ajan ja susi on rauhoitettu vain poronhoitoalueen ulkopuolella. Lli:NTINEN 12. 75 Kuvio 2. Ahman (--), suden (-) ja karhun ( . Vaikka yleisesti puhutaan petokantojemme romahdusmaisesta laskusta ja nojaudutaan tavallisesti epäluotettaviin kaatotilastoihin, petovahinkojen määrää esittävä kuva koko poronhoitoalueelta osoittaa samanaikaisesti voimakasta vahinkojen lisääntymistä. Inarissa petovahinkojen suuntaus on jatkuvasti nouseva huipun sattuessa vuoteen 19 7 4 ja huippujen vaihdellessa keskimäärin 5. Elävien porojen kimppuun uskaltautuvia petoja on poronhoitoalueella todettu asustavan kahdeksan eri lajia, nim. Kuvio 4. ) tekemiksi kirjattujen petovahinkojen vaihtelut koko poronhoitoalueella vuosina 1957-76. Kuvio 4 osoittaa, että ahman tappamien porojen lukumäärähuiput ovat keskimäärin 3.2 vuoden välein maksimin ollessa 615 löydettyä poroa v. 1974. Kerätyn aineistonja tutkimusmenetelmien luotettavuuden tieteellinen pohdiskelu on liian pitkä tähän yhteyteen (ks. RAUDANJOKI 10. Petojen esiintyminen tällä ns. POROJA 600 400 200 I 1 \ I 1 I 1 600 400 200 1956 -58 -60 -62 -64 -66 -68 -70 -72 -74 . merkkipiireissä, ja huippuvuodet ovat vaihdelleet kolmen vuoden välein maksimivuoden 1963 molemmin puolin. Haartman ym. ) merkkipiireissll kirjattujen petovahinkojen vaihtelut vuosina 1957-76. UTSJOKI 2. 136 SUOM EN LUONTO 2/77 36. PUDASJÄRVI 1" . ,eoo POROJA "00 100 10.....o6-nailln116yderty yh!Nnd 4 9911 poroa IO VUO<MnalUn116ydarty yt,1 ...... Kotkan aikaansaamat tuhot ovat olleet mitättömiä aina 70-luvun alkuun (keskimäärin 8.3 poroyksilöä vuodessa), mutta vuosien 19 7 1-19 7 6 aikana vuoden kesI 1 200 Kuvio 3. KJTTILX 6. INARI 5. Kuusamossa taas petojen aiheuttamat vahingot ovat vaihdelleet huippujen sattuessa keskimäärin neljän vuoden välein maksimivuoden 1962 molemmin puolin. petovyöhykkeellä ei ole joka vuosi yhtä runsasta. .. SODANKYLÄ 7. 7 v. 1976 ja karhun jäljiltä löydettyjen porojen lukumäärän hitaasti kasvaessa vuoden 1974 huipuksi (414 löydettyä poroa), mikä on mielestäni huomattava määrä, koska karhu usein peittää saaliinsa taitavasti ( Semenov-Tian-S hanskii 197 2). 1963, Nyholm 1957, 1961, 1971), ahma ja kettu vähemmän onnekkaita, mutta ahkeria. Merkkipiirit, joista vuosina 1957-76 on vuosittain kirjattu keskimäärin yli 40 petojen tappamaa poroa, on viivoitettu. Koko poronhoitoalueella vuosina 1957-76 kirjattujen petovahinkojen vaihtelut ja kahden kymmenvuotiskauden vahinkojen yhteismUrllt. ahma, susi, karhu, kotka, ilves, kettu, korppi ja naali. Inarin (--), Kuusamon (-) ja Enontekiön( . vsk.. KUUSA:10 \]. .. Suden osalta vastaava keskiarvo on 2.8 vuotta maksimin ollessa 665 löydettyä poroa v. KAINUU Kuvio 1. 91127po,oa '200 000 ,.,,. Toisten petojen aiheuttamien porovahinkomäärien vaihtelut voimme todeta kuviosta 5. Ilves, susi ja kotka ovat tehokkaita pyytäjiä (v. välein
Suden jäljiltä löydetyistä poroista on siten mahdollista selvittää poron omistaja. J äljestämistä voivat haitata kova hanki, lumisade, jopa tuiskulumikin. Kotkan pesiltä kerätystä aineistosta on voitu todeta, että huomattava osa niistä on ollut ns. Kuvassa kirjoittaja. "luotuja" vasoja (Sulkava, suullinen tieto). Haartman ym. Yhden ahman kahden yön saalistusjälkien tuloksia (5 kaadettua poroa) kerlltlllln Kuusamon Tammalenkylllssä v. Niiden rahallinen arvo nousee loppuvuotta kohti. Karhu syö saaliinsa mahdollisimman tarkkaan 1a peittää suuremmat saaliseläiJ .. vsk. Monet yksilöt käyvät yöllä SuoKuvio 5. SUOM EN LUONTO 2/7 7 36. Ahma liikkuu tällöin laajalti, kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa ja voi saalistaa yhdellä retkellä varastoon useampia saaliseläimiä (kuvio 6). Lähellä rajaa häirittyinä ne yleensä suuntaavat kulkunsa suoraan itään. Karhu tekee vahinkoa poroelossa eniten huhti-kesäkuussa, siis kohta keväällä herättyään ja päästyään hangelle sekä lisäksi vasomisaikaan kesäkuussa. Ne ovat vuosittain olleet 1-29 poroa. PETOJEN ELINTAVOISTA Poronhoitoalueen pedoista ovat koko vuoden aktiivisia muut paitsi karhu, joka nukkuu talviunta loka-huhtikuun välisen ajan. Nallen jäljiltä ei tahdo löytyä paljoa, mistä korvausta voisi anoa. ) tekemiksi kirjattujen petovahinkojen vaihtelut koko poronhoitoalueella vuosina 1957-76. Kuvioiden 3, 4 ja 5 perusteella tuntuu väite maamme petokantojen romahdusmaisesta laskusta hätiköidyltä, vaikka kaatotilastot niin osoittaisivatkin, sillä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että petotuhojen ennakoltaehkäisyä · ja tehostunutta vahinkojen etsintää lukuunottamatta muut niihin vaikuttavat olosuhteet ovat säilyneet lähes muuttumattomina (Nyholm 1977). Pehmeästä ja maukkaasta vasasta se ei jätteitä jätä. Talvi on pedoille tehostetun saalistusaktiivisuuden aikaa. Vuodesta 1960 lähtien ilveksen jäljiltä löydettyjen tapettujen porojen määrät ovat vaihdelleet 27 3 yksilön vuosivauhtia huippujen sattuessa keskimäärin 3 vuoden välein ja kettujen aiheuttamat, lähinnä vasatuhot, ovat käyneet merkityksellisiksi vuosien 1967-1968 huipun jälkeen. Kun sillä on taipumus irPOROJA ,oo 80 ' ,1 60 ,--, 1 1 1 1 1 1 1 1 •o 20 -58 60 roittaa saaliistaan paa Ja muitakin osia sekä piilottaa ne, poron korvien kera katoaa tieto omistajasta ja korvaussumma menee paliskunnalle. Ilves on taitava hiipijä, joka kuuntelee usein ympäristönsä ääniä. On hyvä, ettei karhu tapa eläimiä varastoon, mutta koska se on kookas peto, se tarvitsee keväällä monta vasaa tullakseen kylläiseksi. Suden tuottamat vahingot tapahtuvat yleensä vähänlumen aikaan kesä-marraskuulla. Se ei yleensä pyydystä varastoon saalista, mutta se syö joskus vain vähän, jatkaa vaellusta ja ottaa tilaisuuden tullessa uuden saaliin. 1963) ja näiden nuorten kotkien saalistähteitä ei löydetä pesältä. .. 137 E ö z u:i .;:;. Ilveksellä on taipumuksia peittää saaliinsa, jolloin sen löytäminen voi olla vaikeaa. Toinen saalistuskausi on syyskuussa, jolloin karhu viimeistelee talviunikuntonsa. Kesällä sen sijaan jälkien seuraaminen on vaikeaa ja havaintojen teko jo käyttökelpoiseksi toteamallani menetelmälläkin (Nyholm 1974, 1977) on paljon työtä ja aikaa vaativaa (kuva s. Vaikka susi ehkä laumaeläinluonteensa vuoksi voi tappaa koko laumaa varten monta poroa yhdellä kerralla, se ei kätke saalistaan eikä yleensä puutu muuhun kuin sen lihaksekkaisiin ja vereviin osiin. 1974. kiarvo on noussut 94.5 poroyksilöön. Ahman tuhot ovat suurimmillaan vuoden alkukolmanneksella, jo!loin sillä on lisääntymiskausi meneillään. Ilves on mukavuutta rakastava ja voi hyvilläkin saalistusmailla loikoilla päiväkaudet. 138). On selvästi havaittavissa, että pedot ovat oppineet tajuamaan itärajan suoman turvan. Kotkan (-), ilveksen (-) ja ketun (. On kuitenkin muistettava, että vaikka kotka tavallisesti munii vain kaksi munaa (kuvio 8), se tulee sukukypsäksi vasta 4-5 vuoden ikäisenä (v. Talvella petojen käyttämän ravinnon laatu ja osittain määräkin on todettavissa jälkiä seuraamalla (Nyholm 1961a, b, 1970). o uo '20 ,oo 80 80 ,o 20 met, mikä aiheuttaa paljon harmia poronhoitajille
Pullia inen , E. S. 1962: Swim esiintymiJeJ/ä Jll flinta 11oi1ln S11omr.ua m1. Kaikki em. 2:33. Tilaisuuden sattuessa Suomen pedot harvoin jättävät sen käyttämättä. S. 70 % vaatimista) vasatuoton ja kirjatun lisäyksen välillä sekä vielä kesällä merkityissä hyväkuntoisissa ja syksyllä leimatuissa vasamäärissä. S. Suo men Riista 125132. Aquilo Ser. Metsästys ja Kalastus n :o 4, 197 7. E. Mielestäni ei löydy muuta vakavapohjaista ratkaisua kuin osoittaa varoja asioi den nykytilanteen tutkimiseen. lbid. Sum. Tällöin esim. S. messa saalistamassa poroja, mutta palaavat pimeän turvin päivälevolle Neuvostoliittoon. 19 74 : Ka1Jalankarhukoira = murriiltrm koira. S. Vihrevy (4) 3: 8 1299. Itäisen naapurimme rauhalliset erämaat suovat toistaiseksi pedoillemme mttavan turvalliset lisääntymisalueet ja Suomen porokarjat takaavat kylliksi ravintoa. Luonno n Tu1kija (65) 2: 5056. Mvrherget, S. 1972: Storviltjakt i Lappland. Otava Helsinki : 1439. Juuri näissä tapauksissa pedot palvelevat koko pohjoisen havumetsän ekosvsteemiä. 1970: Näädän elintavoista, saaliJtuk~e~la 1a ravinnosta. Nyholm, E. Kun karhu keväällä nälkäisenä on täydentänyt toisten Petojen toimintoja voidaan tarkkailla opetettujen karjalankarhukoirien avulla myös kesällä. Nvho lm. PORO METSÄN EKOSYSTEEMIN OSANA Monessa yhteydessä on virheellisesti tuotu julki, miten pedot saalistavat kulloinkin sen määrän, jonka ne käyttävät ravinnokseen. N. A. Nvho lm, E. ahmanaaras varmistaa vain pesimäpiirissään helpon ravinnonsaannin ja susiyksilö voi käyttäytyä kuin se toimisi lauman osana. R. 1957: Il ves. 19 77: Karhunmelsästykseslä koiran 1 avulla / . Metsästys ja Kal astus n:o 4, 1977 '-" (painossa). Kro1t, P. 1966 : De stora rovdju renJ vintervanor / . H ag-lund 8 . Nord sicd1s S1ockho lm : 115 7. 1964 : Bjö rn och lo. P. suden ja karhun kiinnostus hirveen. Tutkijan pitäisi lisäksi tuntea huomattavassa määrin porotaloutta sekä pystyä saamaan mahdollisimman paljon tukea poronhoidon harjoittajilta ja tutkimuslaitoksilta. Petopaliskuntien kirjanpidossa näkyvät selvästi suuret erot todennäköisen (n. Munstcrhj el m, L. 1942: Rovdjur och rovdjur5Jak lrr i Nordm. Viikko 45: 2225. 197 1: Pyyntimetsistä. E. Sl'm<"nov -Ti a n -Sha nskii , . Ne voivat raadella niin monta poroa kuin on mahdollista. A. Se vaatisi petojen osalta vähintään yhden päätoimisen, täydellisen tutkijakoulutuksen saaneen, rutinoituneen ja ennenkaikkea vaikeita kenttätutkimusmenetelmiä hallitsevan miehen kiinnostumista asiasta ja hänen siirtymistään vaikkapa valtion tutkijana tähän tehtävään vähintään kolmivuotiskaudeksi. NO 62, CamivorouJ Mamma/J. Z O 1ava Helsinki : 1474. 2:32. Kesäaikana kierto nopeutuu. Nvho lm, E. 19 72: Suo men nisä kkää t I, II. Poro on hyödyntänyt ekosysteemiä ja palautunut täydellisesti luonnon kiertokulkuun jättämättä usein mitään korvauksen saamisen mahdollisuuksia. S. TranslaLed in J erusalem: 1278. 1965: j ärv och varg. 1977: T he reindeer and its preda1o rs ,n Fi nland 195619 75. Suo men Riista l!i: 99129. Käsikirjo; :us. et al. Zur Kcn111ni s seiner Naturgeschichte und seiner Brcleutung fur den Menschen. 196 1a: l·lavainloja nää/äeläinlen kiiylliiytymimlä. Haglund. Gummerus .Jvväskylä: 1125. Kuvassa kirjoittaja koirineen, joiden avulla on kiinnitetty radiolähetin kolmeen nukutettuun karhuun. Palis kun1ain Yh d istys, 19701976: Poromi,.<. S. 1758). Suo men Rii sta 22: 10511 8, Nvho lm , E. ibid. S. !bid. Meddelelser fra Statens Viltunderso kelscr 2:29. Nvho lm. vsk.. en Riista 16 : 2330. ) og1;at1pe, Lynx Lynx ( L.) . Pulliainen, E. 1969a: Den norske besland av h1om. H ag-lund , B. Mo nographie rlcr Wil dsäugetiere, J ena: 1157. Sö derst röms, Helsingfors: 1-288. _ Asia on hyvin ajankohtainen sekä porotalouden että petojen suojelun kannalta. No rsted t & Söners fö rlag, Tukho lma: 122 1. Vihrevy (5) 6: 2 1336 1. O Zoologica 13 : 98102. Vain karvaa jää petojen ulosteisiin. S. Petojen ja petojen tappamien porojen lukumäärän välillä on selvä riippuvuussuhde. "'S= Sii vo11c·11. //n111 arctor., L. N\'ho lm, E. S. 138 eläinten suorittamaa puhdistusta syömällä haaskoista jopa luutkin, ja kettujen, korppien, kuukkelien sekä tiaisten lisäksi monet pikkunisäkäslajit ovat kantaneet poronkarvaa pesiensä pehmusteeksi, ei maastossa kesällä ole talvisista kaadoista juuri paljoa havaittavissa. pedot saalistavat poroa, koska se on osa niiden luontaista ravintoa. PETOJEN ELI NMAH DO LLISUUD ET PORONHOITOALUEELLA On luonnollista, että niin kauan kuin poronhoitoa harjoitetaan nykyisessä muodossa, suurten petomäärien ylläpitäminen on poronhoitoalueella epärealistista. Nvho lm, E. SUOMEN LUONTO 2/77 36. 196 1b : Susi. Pullia int'n , E. KIRJ ALLI SUU1TA Blind, P. Mvrhcq,;et. 1968: Destora rovdjurem vinlervanor //. 1962: Fauna ofthe U.S.S. 197 2: The brou.111 E /11m i11 tlt, f,a/J/anr/ rr<mJP l/.S.S.R. Novikov, G. 19 70: Den norske besland av 1erv, G11/o1;11/o ( L. Petojen lisääntymiskausi sattuu ahmaa ja karhua lukuunottamatta yhteen poron vasomisen kanssa niin, että petojen jälkeläiset pääsevät yhdessä emon kera verottamaan uutta poropolvea. Kaadetuista poroista pääsevät osallisiksi kotkat, korpit, ketut, naalit, näädät, kärpät ja jopa päästäiset, myyrät, tiaiset ja kuukkelit. Mitä suurempi on metsän pienriistan kato, sitä suurempi on kaikkien petojen kiinnostus poroon ja esim. H ag-lund 8 . 1963: Karhun f'siinl_ymiuJ/ä Jll elin lmmi~la Suomena . , 1963: Po hjo lan linnut v;i rikuvin 1. L. vi Nyho lm, E. Jos lisäksi kenttätyön kulutustarvikkeet sekä laitteisto korvattaisiin, petotutkijalla olisi mahdollisuus radio-, nukutus-, biokemiallisen ja lääketieteellisen tekniikan avulla päästä hyviin tuloksiin, niin bioniikan kuin lajien säilymiseen tähtäävän perustutkimuksen alueella. 1954/962. 197 7: Karhunmetsästyksestä koiran avulla / . Lapin maa kuntapa ino Rovaniemi. 1969b : Den nonke bestand av ulu, Cnni, !11/,u• ( L.). Myrbcrgc1, S. Haartma n, von L. i'959: Der Vielfrrus (Gulo gulo L. Metsälehti 9: 8 ja 6. 1964: , 1ek.(Pn e.(iir1tymiuJiii Suo fflf\\fl . Karhuko ira 1: 711 . B. 1429
P.: Paimennuksesta on luovuttu, laitumet ovat heikentyneet ja muuttaneet porojen ruokailutottumuksia, ja moottorikelkkojen käyttöönotto on tuonut teknisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka voivat heijastua myös petokysymykseen. Toistaiseksi ne ovat vielä varsin kielteiset, eikä korvausjärjestelmän kehittyminenkään ole tilannetta olennaisesti helpottanut. Onhan mahdollista, että peto on osunut valmiille haaskalle tai sen tulo on merkinnyt vain armoniskua porolle, joka muutenkin olisi pian menehtynyt aliravitsemukseen, vammaan tms. Mitä ongelmia em. Onko porotaloudessa tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka voivat välillisesti vaikuttaa peto-ongelman· kärjistymiseen.' E. Peto-ongelmaa ratkaistaessa on siis kiinnitettävä huomiota myös moniin muihin ongelmiin. Kalliiksi kävisi sekin, jos valtion virkamies lähetettäisiin tutkimaan jokaista porokuolemaa. Tämä yksipuolisuus, samoin kuin monet yhä avoimeksi jääneet petojen elinehtoja ja merkitystä koskevat kysymykset, on luonut ilmapiirin, jossa jokainen toimenpide petojen puolesta ja niitä vastaan herättää kiivaan mutta hedelmättömän väittelyn. On selvää, että korvat, joiden perusteella korvaus suoritetaan, ovat peräisin kuolleesta porosta, mutta yhtä selvää ei aina ole, mihin poro kuoli. Tilanteen laukeamista on turha odottaa ennen kuin kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla on selvitetty toisaalta pohjoisten petokantojemme suuruus ja elinehdot, toisaalta niiden kaikinpuoliset vaikutukset porotalouteen. Suomen Luonto teki Susi-Pulliaiselle muutamia petokysymyksiä: Näyttäisikö nykyisten tietojen pohjalta mahdolliselta säilyttää suurpetojen (karhu, susi, ahma, ilves, maakotka) elinvoimaiset kannat Fennoskandian porotalousalueella ., Erkki Pulliainen: Alueen luonto ei vielä ole muuttunut niin paljon, että lajit eivät vo_isi siellä menestyä. Haastateltavana Erkki Pulliainen Susi tutkija vastaa Porotalouden ongelmista on petokysymys lähes ainoa, jota EteläSuomenkin lehdistö käsittelee säännöllisesti. Mielestäni pitäisi pikemminkin luoda kokonaivaltainen porojen kunnon ja terveydentilan seurantajärjestelmä ja kytkeä siihen korvausmenettely, joka huolehtisi petojen todella aiheuttamien tappioiden korvaamisesta. Pienempiä "petoja", kuten korppeja, naaleja ja kettuja, ei pitäisi mainitakaan puhuttaessa porotalouden ongelmista siksi vähäinen on niiden merkitys. Niinpä nyt käytettävissä oleva tieto perustuu ennen muuta yksityisen aloitteellisuuden varassa tehtyihin selvityksiin, joista tunnetuimmat ovat Erkki Pulliaisen petotutkimukset. P.: Suden luonnollista ravintoa ovat suurikokoiset kasvinsyöjänisäkkäät, kuten villipeura ja sen puolikesy muoto, poro. Miten syntyvät nykyiset tilastot porojen petovahingoista, miten luotettavia ne ovat, ja miten tilannetta voitaisiin mahdollisesti kehittää.' E. vsk. kustannuksista. Tällaisten tapausten vaikutusta nykyiseen tilastointiin ei tunneta. Millainen poro-peto -tutkimus antaisi nopeimmin niitä tietoja, joita tarvittaisiin nykyisten ristiriitojen sovittamiseen.' 139. Valtiovalta on häpeällisellä tavalla laiminlyönyt, paitsi itse porotaloudelliset selvitykset, myös suurpetojen tutkimisen. Sudet tappavat poroja ravinnokseen. Poromiehet ilmoittavat tappo havainnoistaan. petolajit aiheuttavat porotaloudelle ja mitkä muut lajit saattavat olla haitallisia ., E. Suurpetojen tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisen väestön asenteista. P.: Nykyinen tilanne perustuu luottamukseen. Ahma on huono saalistaja, mutta kevättalvella, kun hanki ei kanna poroa, joka muutoinkin on tähän aikaan lujilla, ahma onnistuu paremmin. Suomi ja muut Pohjolan maat eivät myöskään ole niin köyhiä, että ne eivät pystyisi vastaamaan näiden eläinkantojen porotaloudelle aiheuttamistå Professori Pulliainen työskentelee nykyisin Oulun yliopiston elllintieteen laitoksella. Karhu, ilves ja maakotka käyttävät poroja hyväkseen vielä satunnaisemmin, lähinnä niiden vasoja. Ne ja hänen puheenvuoronsa petojen puolesta ovat tehneet "Susi-Pulliaisesta" poroalueella melkeinpä kirosanan, ja sen herättämä kiihko on peittänyt alleen, paitsi porotalouden paljon vakavampia ongelmia, myös poroväen sisäisiä kiistoja sekä sen tosiasian, että Erkki Pulliainen on enemmän kuin kukaan muu omalla työpanoksellaan vaikuttanut siihen, että maahamme on luotu nykyinen petovahinkojen korvausjärjestelmä. Sitll ennen hlln on tutkinut riistabiologiaa ja petoja Helsingin yliopistossa sekll perustamallaan ja johtamallaan Vllrriön tutkimusasemalla Savukoskella. Paliskuntain Yhdistys laskuttaa niistä valtiota, joka ei mitenkään kontrolloi tietoja. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Tappamisen ohella pedot, etenkin sudet, voivat aiheuttaa ongelmia hajottamalla takkia
PETOHYSTERIAN ONGELMA Petokeskustelun toinen vitsaus on tunneperamen lähestymistapa, jonka ruumiillistumana voidaan pitää petohysterikkoa, joka ottaa kiihkeästi kantaa puolesta tai vastaan, jolle ei ole pedoista haittaa eikä hyötyä, joka ei ole nähnyt pedoista jälkeäkään, ja SUOMEN LUONTO 2/ 77 36. 1. Käytännössä yhteistyön esteenä on ollut epäluottamus, joka paljolti pohjautuu petokysymyksiin. On luonnollista, että yhteiskunnan tulee yhteisesti vastata näiden lajien aiheuttamista ruokailumenoista. Tiedon puute ilmenee mm. P.: Susi on laumaeläin, ja Fennoskandiassa tulisi olla niin monta susilaumaa, että sukusiitos ei aiheuttaisi ongelmia. Positiivisena piirteenä voidaan todeta, että yhteistyön tarpeellisuus tajutaan ja tunnustetaan jo varsin yleisesti. P.: Porojen kriittisin vuodenaika on talvi, mutta eri talvet voivat olla hyvin erilaisia. E. seuraavasti: FK Vasama on Oulun yliopiston kouluttama biologi, joka on perehtynyt porotalouden ja luonnonsuojelun suhteisiin mm. Perinteinen epäluuloisuus sekä erimielisyydet peto kysymyksessä ovat ylläpitäneet ilmapiiriä, jonka vallitessa yhteinen esiintyminen ei ole helppoa silloinkaan, kun asiasta ollaan samaa mieltä. Maastoon kuolleet porot on tutkittava tarkoin ja petojen käyttäytymistä on analysoitava jäljittämällä (mutta niiden toimia häiritsemättä). Minkä suuruiset petokannat voisivat olla elinvoimaisia Fennoskandian alueella ilman ulkoa tulevaa täydennystä.' E. 4. Porojen ja petojen mahdollisuuksia esiintyä pysyvästi samalla alueella yliarvioidaan rinnastamalla poro saaliseläimenä metsäpeuraan tai hirveen. 3. Työ on keskitettävä tutkimuslaitokseen. D 140 Veikko Vasama Poroja luontoväen yhteistyön esteistä ja edellytyksistä Poronhoitajien ja luonnonsuojeluväen yhteisistä tavoitteista merkittävin on pyrkimys säilyttää Pohjois-Suomen arka luonto mahdollisimman häiriintymättömänä ja tuottavana. Petojen määristä esitetään jyrkästi toisistaan poikkeavia käsityksiä. Nykyiset kannat ovat tähän selvästikin liian pienet. On ilmeistä, että kumpikin osapuoli on tilanteen vuoksi vain menettänyt. Poromiehet ja luonnonsuoje1 ijat eivät riittävän hyvin tunne toistensa tavoitteita. 2. Aikaa tarvittaisiin siis ehkä 4-5 vuotta. Ahmakanta on vähentynyt tällä vuosikymmenellä, ja lajin säilyminen edellyttäisi nykyistä suurempaa kantaa. Maastotutkijoita pitäisi olla vähintään 4-5 ja lisäksi teknistä henkilökuntaa. Poromiesten ja luonnonsuojeluväen yhteistyö on toistaiseksi jäänyt valitettavan vähäiseksi. Maakotka ei tarvinne vuosikymmeniin muuta kuin tehokasta suojelua. vsk.. Hyvään alkuun pääsee Poromieslehteä seuraamalla. Jos ja kun edellä hahmotellut tutkimukset on suoritettu, niin kenelle kuuluisi kantojen seuranta, säätely ja vahinkojen korvaus ., E. Karhun ja ilveksen osalta voidaan Suomessa jatkaa nykyistä menettelyä; karhun metsästysaikaa ei pidä missään tapauksessa pidentää keväästä eikä syksystä. Karhun ja ilveksen nykyiset kannat ovat elinvoimaiset, mutta nykyistä pienemmiksi niitä ei pitäisi saattaa. Oheinen artikkeli hahmottelee uuden ja toivottavasti menestyksellisemmän yhteistyön strategiaa, jonka keskeisenä osana on, että luonnonsuojeluväki kartuttaa tietojaan porosta ja poronhoidosta. Suorat yhteydet poromiesten kanssa ovat erityisen antoisia. Tutkimusta pitäisi tehdä sekä Metsäettä Tunturi-Lapissa, ja sen osana olisi selvitettävä tarkoin laidunten tila ja porojen ruokailutottumukset. VEDENJAKAJANA PETO KYSYMYS Niin kauan kuin suomalaisessa petokeskustelussa ei päästä alkua pitemmälle, puheet poronhoitajien ja luonnonsuojelijoiden yhteistyöstä kuulostavat pelkältä hurskastelulta. tutkiessaan Kuusamon porojen kesälaitumia sekll niitll porolaitumia, joiden hukuttamista suunnitellaan Siuruan ja Tepaston tekoaltaisiin. Lain mukaanhan yhteiskunta omistaa villieläimet, joten sen on korvausten muodossa huolehdittava siitä, että kaikki niiden olemassaolosta aiheutuvat haitat jaetaan tasan kaikille kansalaisille. Tilanteen korjaamiseksi tältä osin rohkenen ehdottaa lisätiedon hankkimista nimenomaan poronhoitoalueen eteläpuolella asuville asianharrastajille. Suurimpina syinä keskustelun vaikeuteen voidaan pitää perustelujen huonoa yhteismitallisuutta, tunneperäistä suhtautumistapaa ja asiatietojen puutetta. Petojen poronhoidolle aiheuttamien vahinkojen ja haittojen laajuutta, luonnetta ja vaikeaa korvattavuutta ei ymmärretä. Sama koskee maakotkaa. P.: Mielestäni suden ja ahman säätely kuuluisi viranomaisille
Useimmat kiistanalaiset ongelmat ovat selvitettävissä, mikäli tutkimustyölle luodaan riittävät edellytykset. Luonnonsuojelijoilta on puuttunut kykyä tai halua nähdä vaatimustensa seuraukset poronhoidon ja mahdollisen yhteistyön kannalta. On tärkeää huomata, että petoeläinten ihmisille aiheuttaman vaaran liioittelu on poronhoitoalueella harvinaista. YHTEISTYÖN EDELLITYKSET Yhteistyö yleensä ja puheenaoleva erityisesti vaatii keskinäistä luottamusta, joka voidaan vähi:_;; tellen saavuttaa perehtymällä yh"" teistyöosapuolen ongelmiin ja ta" voitteisiin sekä pidättymällä :;: toisen osapuolen etuja tai periaatteita loukkaavista toiminta"' muodoista ja kannanotoista. Luonnonsuojelu§ väen tehtävänä on taistella yh:;: dessä poromiesten kanssa kai] kin voimin perinteisen poronhoidon to_imintaedellytysten turvaamisen puolesta. Ja että poromiesten ja luonnonsuojelijoiden suhteissa on parantamisen varaa. Tämän tavoitteen toteutumisesta riippuu viime kädessä niin poronhoidon kuin petojenkin tulevaisuus. TEORIAN JA KÄITÄNNÖN YHTEENTÖRMÄYS Varsinaiset vakavasti otettavat lähestymistavat voitaneen jakaa kahteen päätyyppiin, jotka ovat taloudellinen (käytännöllinen) ja tieteellinen (teoreettinen). 141. Ehdotukset saattavat tuntua raskailta toteuttaa, mutta luottamuksellisten suhteiden kehittäminen ja ylläpitäminen on aina vaikeampaa kuin niiden rikkominen. Koska tutkimustulosten saaminen parhaassakin tapauksessa kestää vielä vuosia, on tässä tilanteessa käsittääkseni perusteltua jättää petokysymys asianomaisen toimikunnan pohdittavaksi ja suunnata poromiesten ja luonnonsuojelijoiden voimavarat yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Paljon merkittävämmät ovat kuitenkin yhteiset tavoitteet, joita ei saisi hukata kiivaiden petopuheenvuorojen alle. Susi, ahma, karhu ja maakotka ovat ne petoeläimet, joiden suojelun ja porotalouden etujen väliset ristiriitakysymykset ovat eniten näkyneet poroja luontoväen keskustelussa. TARVITAAN TIETOA EIKÄ VAIN PEDOISTA Petokysymys voidaan lopullisesti ratkaista vain luotettavien tutkimustulosten pohjalta. Suhtautuminen petoihin määräytyy tällöin niiden aiheuttamien vahinkojen mukaan. Joka tapauksessa on varmaa, että petokysymyksen ylikorostaminen ei palvele enempää poronhoidon kuin luonnonsuojelunkaan asiaa. Näistä epäilemättä tärkein on luonnonsuojelun ja moninaiskäytön periaatteiden huomioonottaminen Lapin metsien ja soiden käsittelyssä. On nähtävissä merkkejä suta, että talvilaitumien jatkuva määrällinen ja laadullinen huononeminen johtaa ko:_;; tieläinlinjan yleistymiseen po,E rotaloudessa. Luonnonsuojeluväen suhde petoihin on parhaimmillaan lähinnä tieteellinen (kunhan muistetaan, että myytti tieteen puolueettomuudesta on tähänastisen petokeskustelun jäljiltä pahoin kolhiintunut). Luonnonsuojeluväkeä ajatellen tämä tarkoittaa mm: entista tarkempaa perehtymistä poronhoidon ongelmiin, yhteisten tilaisuuksien järjestämistä, suhteiden solmimista _järjestöja henkilötasolla, irtisanoutumista mahdollisista provokaatioista, suurpetojen suojelun tehostamista poronhoitoalueen eteläpuolella, ja paikallisen asiantuntemuksen nykyistä runsaampaa käyttämistä poronhoitoa sivuavien ohjelmien ja kannanottojen valmistelussa. Luonnonsuojelijoiden esittämät periaatteet ja peSUOMEN LUONTO 2/7 7 36. vsk. jo lla ei ole tiedollisia edellytyksiä ymmärtää paljoakaan puheenaolevasta asiasta. Taloudellinen näkökulma on ominainen poromiehelle ja kotieläintalouden harjoittajille. rustelut ovat yleisesti hyväksyttäviä, mutta käytännön sovellutuksilla on taipumus joutua vastatusten taloudellisten näkökohtien kanssa. Tällainen toiminta on samalla myös parasta pitkän tähtäyksen petopolitiikkaa
1970 1-2 cm ja 1 2001 300 kg/ha. "Porolaitumet ovat poronhoidon perusta". Osalfistuessaan pohjoismaiden porotutkijoiden kokouksiin hän on samalla tutustunut läntisempien porolaitumien tilaan. Olin käymässä Lapissa v. Laitumien loppuunkuluminen pysähtyi suunnitelmallisen laiduntamisen toteutuksen jälkeen. 195 7 ja toisen kerran v. Päinvastaisessa tapauksessa laitumet rappeutuvat täydellisesti. POROLAITUMIEN TUTKIMUS reittejä ja alueita. Prikaatien on noudatettava ohjeiden mukaisia Professori Andrejev on Neuvostoliiton johtava porolaidunten tutkija. Näillä alueilla on olemassa vaara, että poronhoitoa on rajoitettava. Erityisesti intensiivisen poronhoidon alueilla laiduntuhot olivat suuria. N. Karttakuvioihin merkitään tuneiden muutosten vuoksi. Tästä huolimatta kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta monessakin mielessä. Varsinkin talviset jäkälälaitumet kärsivät pahoin. InventointiryhLaidunten inventointi suoritemien suunnittelemien laiduntataan helikopterista tai lentomisohjeiden noudattamista vaikoneesta käsin. Kllllnnöksen on tehnyt metsänhoitaja Kullervo Etholen; alkuperäistä esitystä on jonkin verran lyhennetty. Nllin aloitti professori V. Alueen täyvuoden väliajoin suoritetaan uudellisen lentohavainnoinnin sintatarkastus, jonka perusteella lisäksi tehdään myös normaaleja tehdään mahdollisia korjauksia maastotutkimuksia. Andrejev, Neuvostoliiton porotutkimuksen johtaja, Rovaniemen porosymposiumissa v. Koko tutkittava votaan tarkasti. 1971 pitllmllnsll esitelmän. Valtaosa Neuvostoliiton poroista hoidetaan tundralla tai puutundralla, joten sikllllliset poronhoitomenetelmllt eivllt ehkä sellaisenaan sovellu meikäläiseen poronhoitoon; yhtymäkohdat perinteelliseen saamelaiseen poronhoitoon ovat kuitenkin ilmeiset. N. Hyvin selvästi tämä oli nähtävissä Petsikkotunturin seuduilla, Pallastunturilla ym. Järkiperäisen laitumien käytön tavoitteena on saada laitumien ka'.1tokyky ja porotiheys tasapamoon. Ennen valtion porotilojen ja kolhoosien perustamista laitumet kuluivat loppuun laajoilla alueilla. 1970. TOKKAPAIMENNUKSELLA PÄÄSTÄÄN PARHAISIIN TULOKSIIN Parhaisiin tuotantolukuihin pääsevät sellaiset porotalousyksiköt, SUOM EN L UONTO 2/77 36. laiduntyyppi, pinta-ala, eri ravintokasvien määrät (jäkälät, pensaikot, heinikot, sarakasvillisuus ja ruohot) sekä laitumien käyttömahdollisuudet eri vuodenaikoina. Jokaisella porotalousyksiköllä on ohjeenaan kartta, jossa on eri laiduntamiskausien siirtymisreitit ja -alueet kutakin prikaatia varten sekä tarvittavat tiedot kultakin karttakuviolta. Poroluvun suuresta lisäyksestä huolimatta laitumien tila on huomattavasti parantunut vallankumousta edeltäneeseen aikaan verrattuna. vsk.. Tässä on eräs perussyy neuvostoporonhoidon myönteiseen kehitykseen. Andre.Jev Laiduntutkimukset Neuvostoliiton poronhoidon perustana Neuvostoliitossa on tllllll hetkellä noin 3.8 miljoonaa poroa ja niiden mllllrllll lislltlllln jatkuvasti. 142 LAITUMIEN KUNNON KOHENEMINEN JA KASVAVA POROTIHEYS Suunnitelmallisella laitumien käytöllä on ollut suuri merkitys Neuvostoliiton poronhoidolle ja laidunvarojen kestävyydelle. Siellä jäkälän korkeus oli useimmiten vain I cm. Näiden 13 vuoden aikana jäkälävarat olivat huomattavasti alentuneet ja laitumien kunto huonontunut. Erittäin loppuunkuluneita olivat LuoteisRuotsin jäkälälaitumet. alue lennetään pitkin linjoja, joiAika ajoin eli suunnilleen 10 den väli on 4-6 km. Kun jäkälän elävän osan korkeus mainituilla seuduilla oli v. Nähtävästi ensimmäinen toimenpide porolaitumien turvaamiseksi on niiden porotiheyden toteaminen ja sen perusteella toteutettu poroluvun säännöstely. V. 195 7 keskimäärin 3-4 cm ja määrä 2 0002 500 kg/ha, luvut olivat v. Ellei laitumien porotiheyksistä ole olemassa tieteellisin perustein tehtyjä laskelmia tai liikakuormitusta selvitetty, laitumien taso pääsee usein heikkenemään, ravinto vähenemään ja porolukua on pakko alentaa. Näiden tietojen perusteella laaditaan käyttösuunnitelma, jossa otetaan huomioon laitumien kestävyys, sopivin käyttöaika sekä niiden vuorottelu. Inventointikäyttösuunnitelmaan ravintovatulosten perusteella laaditaan roissa tai muissa poronhoidon kartta, josta ilmenee laitumien sioleellisissa edellytyksissä tapahjainti
Nenetskin kansallisen alueen talouksissa tarvitaan keskimäärin vain 5060 ha eri vuodenaikojen laitumia, mutta Jakutian pohjoisosissa 120-150 ha. Tutkimustemme mukaan jäkälän uusiutuminen syönnin jälkeen riippuu ensisijaisesti syöntiasteesta. Kun tokassa on 2 000 eläintä, sille on varattava ainakin 1 000 ha vuorokautta kohti. Lopputalvella ja aikaisin keväällä annetaan mineraalirehua. Kaiken kaikkiaan tokkalaiduntaminen vastaa parhaiten poronhoidon v01maperäisyyspyrkimyksiä. jotka käyttävät paimennusta. Säännöstelemättömällä laiduntamisella porot syövät tavallisesti jäkälän vieläkin tarkemmin, melkein tyveen asti. Porojen aktiivisella hallinnalla on mahdollista käyttää laitumien alasta 70-80 %, mutta puolivapaassa laiduntamisessa laitumet kuluvat hyvin epätasaisesti. Hyvin paljon huomiota kiinnitetään siihen, että porot kasvatetaan reagoimaan äänimerkkeihin ehdollisin refleksein. Useina vuosina vasaprosentti on ollut 6872 ja lihan määrä sataa tammikuista poroa kohti 1 9002 000 !<.g. TOKKAPAIMENNUKSEN EDELLYTYKSENÄ OVAT HYVÄT JÄKÄLIKÖT Pornjen tokkapaimennus on mahdollista vain silloin, kun laitumilla on riittävästi rehua. Yli 300 milj. Me olemme määritelleet rehun raja-arvot myös muiden vuodenaikojen laitumille. Professori D. Näin tapahtuu varsinkin käyttökelpoisimmilla ja rehurikkaimmilla laitumilla, joille porot pyrkivät keskittymään ilman ihmisten säätelytoimenpiteitä. Porojen lepopaikaksi valitaan kesällä aukeita, korkeita paikkoja, missä rehun määrä on vähäinen. ha laitumista on sellaisia, joilla tokkalaiduntamista ei voida toteuttaa rehun vähyyden vuoksi, mutta joita voidaan käyttää pienempien, tokkaan kuulumattomien parttioiden laiduntamiseen. Jos jäkälän pituudesta syödään 1/4-1/3, laitumien rehumäärästä uudistuu vuosittain 12-15 %. Tämä on eräs poropaimenien päätehtävistä. Kasvimaantieteellisten tutkimusten mukaan NL :n pohjoisosissa on tokkalaiduntamiseen sopivia laitumia 483 milj. Nenetskin kansallisella alueella, missä porotaloudet ovat hyvin kauan käyttäneet tokkasysteemiä, monivuotinen keskimääräinen vasaprosentti on ollut 7 5-85 ja lihan määrä sataa tammikuista poroa kohti elopainona 2 300-2 500 kg. Laiduntaminen ja järkiperäinen rehun käyttö riippuvat ennen kaikkea määrättyjen tottumusten opettamisesta poroille. Laitumien jäkälämäärät vaihtelevat myös hyvin paljon niiden käyttötavan mukaan. Porolaitumien loppuunkuluminen Alaskassa oli seuraus puolivapaasta suurien tokkien laiduntamisesta ja oli eräänä syynä amerikkalaisen poronhoidon katastrofiin. Jotkut osat käytetään kahteen ja kolmeenkin kertaan. Tämä helpottaa laiduntamista ja vähentää porojen eksymistä ja siitä koituvia tappioita. vsk. Porot ovat osan aikaa vapaina tai puolivapaina, mistä johtuen vastaavat luvut ovat paremmista laitumista huolimatta huomattavasti pienempiä. Tätä varten on ravintoa oltava vähintään 150-200 kg/ha. Vaihtojen aikana porot myös tottuvat määrättyihin kulkureitteihin ja niiden laumatottumus lisääntyy. Tällä toimenpiteellä saavutetaan melkein kaksinkertainen jäkälän lisäSUOMEN LUONTO 2/77 36. Jos jäkäläkerroksen korkeudesta syödään 3/4, vuosittain uudistuvan jäkälän määrä on vain 67 % koko määrästä. Klein on tutkinut tällaista laitumien rappeutumista ja porojen kuolemista vapaan laiduntamisen seurauksena St. Sellaiset laitumet, joilla on tätä vähemmän rehukasveja, eivät sovellu laiduntamiseen. Näitä laitumia käyttävät osittain myös villipeurat, joita Neuvostoliitossa on noin 580 000 päätä. Poropaimen seuraa rehun tasaista käyttöä ja tokka etenee tavallisesti leveänä rintamana hitaasti sille määrättyyn suuntaan. Vuorokautisia siirtoja varten paimenet käyttävät äänimerkkejä ja vain tarvittaessa koiria. EHDOLLISET REFLEKSIT ON OTETTU PAIMENIEN AVUKSI J ahtavat neuvostoliittolaiset poronhoitoammattimiehet määrittelevät kasvimaantieteellisten karttojen ja henkilökohtaisen tuntemuksensa perusteella vuorokautiset porojen laiduntamissuunnitelmat ottamalla niissä huomioon sääsuhteet ja porojen ja laidunten tilan. Vihreästä rehusta kesätokka käyttää keskimäärin 810 %, vapaassa tai puolivapaassa laiduntamisessa vain 3-4 %. Mathewsin saarella (USA). Vapaa tai puolivapaa laiduntaminen aiheuttavat joidenkin laidunosien ylikuormituksen. Nähtävästi villipeuran metsästyksen organisointi ja sen population ti143. kasvu ja tämä arvokas ravintovara lisääntyy laitumilla. Jos esimerkiksi kesälaitumella on hehtaaria ja vuorokautta kohti vähemmän kuin kaksi poroa, tokka on käytännöllisesti katsoen hajonnut ja menetetty hallinnasta. Aktiivisella tokan paimentamisella on mahdollista säilyttää optimisyöntikorkeus. ha. Porojen ei sallita viipyä kauan samalla paikalla ja kuluttaa laitumien parhaita osia pilalle. Useimmilla talvilaitumilla porojen minimitiheys edellyttää rehua 350-400 kg/ha, kun perusteena on tavallinen poron vuorokautinen ravinnontarve (70 % jäkälää). Tärkeintä kuitenkin on se, että hoidettaessa poroja tokkasysteemillä on mahdollista säännöstellä laitumien käyttöä ottamalla huomioon niiden kunto ja uudistamistarve. Itä-Siperiassa, varsinkin Jakutiassa, on luovuttu suuressa määrin tokkapaimennuksesta. Kutakin vuodenaikaa varten paimenprikadiirillä on suunnitelma laitumien vaihtoa varten ja vuodesta toiseen porot siirretään määrätyille alueille saman aikataulun mukaisesti. Takat saadaan pysymään koossa vain silloin, kun käytetään riittävää porotiheyttä
Tämän kierron teoreettisena perusteluna on jäkälän erikoislaatuinen kasvutapa ja porojen syöntitottumukset. Tämän alueen kasvua rajoittavista tekijöistä tärkein on vesi. Ekologisesti ne ovat kuitenkin ns. 144 Darrell M. (palleroporonjäkälä). Tänä aikana syntyvät varsinaiset rehuvarat. LAIDUN KIERTO Jäkälälaitumien säilyttäminen ja oikea käyttö edellyttävät laidunkiertoa. Sen kasvu jatkuu yhä nopeammin, alkaen muutamasta mikronista vaiheen alussa 7 8 millimetriin lopussa. Tällä hetkellä hän elää Suomessa opettaen Helsingin yliopistossa trooppista ekologiaa ja valmistellen riistabiologista väitöskirjaansa. Laidunkiertoa ei käytetä porotalouksissa jäykästi ja kaavamaisesti, vaan joustavana, operatiivisena järjestelmänä, jossa eri laidunlohkoja vuorotellaan niiden suhteellisen käyttökelpoisuuden mukaan. Tässä artikkelissa näistä käytetään yleisnimityksenä sanaa savanni. Artikkelin käänsi englanninkielestä Teuvo Suominen. Tokkalaiduntamisessa porot käyttävät yhdellä kertaa noin 1/3 jäkäläpeitteen pinnasta. Näyttääpä siltä, että savannien laiduntajilla on syytä seurata poronhoitajien esimerkkiä eli ryhtyä käyttämään karjanaan maanosan alkuperäiseen eläinlajistoon kuuluvia lajeja. Vuotuinen sademäärä on n. joisessa ja etelässä) tai kahdesti (keskellä). Tutkijat ovat todenneet, että jäkälän kasvussa on useita vaiheita. Samalla alkaa varsiston kuoleminen alhaalta päin niin, että jäkälän määrä pysyy lähes samana koko toisen vaiheen ajan. Pohjoisessa tämä laaja alue ulottuu aina sahelilais-sudanilaisen vyöhykkeen puoliaavikoille, etelässä Etelä-Tansanian miombo-metsiin. heyden p1taminen optimisuuruisena on näiden alueiden käytön taloudellisin muoto. Afrikan savannialueet (tummat). Sequeira • savannien Afrikan käyttö ja suojelu Ensi kuulemalta Afrikan savanneilla ja Suomen poronhoitoalueella ei ole paljonkaan yhteistä. Sateita saadaan joko kerran vuodessa (pohlntialaissyntyinen Sequeira on elänyt parisenkymmentä vuotta Keniassa ja valmistunut biologiksi Lontoon yfiopistosta. marginaalialueita eli luonnonolojen ankarasti rajoittamia eloyhteisöjä: Lapin kylmyyttä vastaa savannien kuivuus. Luonnontilaisina nämä vähäsateiset eloyhteisöt ovat tuottoisia, mutta liikalaidunnus tuhoaa ne helposti. 370-750 mm. Vuosi laiduntamista ja kaksi vuotta lepoa pitää jäkäliköt hyvässä kunnossa ilman, että porotiheyttä tarvitsisi alentaa. Myöhemmin tulee toinen vaihe, jonka aikana jäkälän kasvu vakiintuu ensimmäisen vaiheen lopulla saavutetulle tasolle. Samankaltaisuus ilmenee myös väestön perinteisissä elinkeinoissa, pitkälle erikoistuneessa karjataloudessa, johon liittyy laidunnus laajoilla alueilla ja vuotuinen laidunkierto. Ensimmäisessä vaiheessa syntyy jäkälänvarsisto (podetio). Tällaisen laidunkierron edellytyksenä käytännössä on reittien noudattaminen ja laidunlohkojen käytön kirjaaminen. Tämä vaihe jatkuu 8-10 v. Nykyaika tuo molemmille alueille samantapaisia ongelmia, kuten kilpailevaa maankäyttöä, kasvavaa käyttöpainetta ja laitumien ylikuormitusta. (valkea poronjäkälä) tai 12-15 v. Kolmivuotisella laidunkierrolla voidaan laitumet jakaa kolmeen osaan, joista vuosittain yksi käytetään ja kaksi lepää. Tästä ja maaperän ominaisuuksista (vähäinen hedelmällisyys ja vedenpidätyskyky) johtuu, että alue ei juurikaan sovellu maanviljelyyn ilman keinokastelua. Näyttää siltä, että ratkaisujakin joudutaan etsimään samantapaisia keinoin eli osittain palaamalla perinteeseen, osittain soveltamalla uusinta ekologista tietoa. Itä-Afrikassa, päiväntasaajan kahden puolen, on monenlaisia laidunnukseen sopivia kasvillisuustyyppejä: kuivaa metsää, puusavannia, ruohostoa ja pensassavannia sekä piikkipensastoa. Keskinkertaisen syönnin jälkeen jäkälä uudistuu 9 vuoden kuluttua, joten tänä aikana laidunta voidaan käyttää kolmasti (kolmena vuonna 9 vuoden kuluessa) ja siten kolmivuotinen laidunkierto turvaa jäkälän täydellisen uudistumisen. Erilaisina yhdistelminä ne levittäytyvät Etelä-Sudanista j_a Etiopiasta Itä-Ugandaan, Kemaan ja suurimpaan osaan Tansaniaa. Niiden määrää tai ajankohtaa ei voida tarkalleen ennustaa. vsk.. MONIMUOTOINEN JA TUOTTOISA LUONTO Olosuhteista huolimatta alueella SUOMEN LUONTO 2/77 36. Tarkoituksenmukaisinta on käyttää toisen vaiheen alussa olevaa jäkälää
Hyvinkin monimutkaisten vaellusreittien avulla eläimet käyttävät hyväkseen laajoja alueita. Edelliset ruokailevat kautta vuoden samalla varsin pienellä alueella. Kuvassa gasellilauma. Esimerkiksi Themeda triandra -heinän nuoria lehtiä syö gnu, vähän vanhempia seepra ja vanhimpia osia topiantilooppi. Kauan ennen ihmisen aikaa savanneilla eli tsetse, verta imevä kärpänen, joka levittää yksisoluisia loisia, Trypanosomaalkueläimiä. Niiden kaikki osat voivat olla elintärkeitä, ja yhdenkin menetys voi johtaa vakaviin seurauksiin. Jatkuva laidunnus pidentää kasvukautta vahingoittamatta kasvillisuutta. Kasvinsyöjien varassa elää joukko petoja ja raadonsyöjiä, joista kukin on sopeutunut aivan tietynlaiseen riistaan. Esimerkiksi impala syö Ai;acia tortilis -akaasian palkoheSUOM E LUONTO 2/7 7 36. Kummassakin ekosysteemissä karja tuottaa paljon vähemmän. Useimmat lajit kuitenkin vaeltavat vuodenajan, sateiden, laidunnuksen ja ruohikkopalojen mukaan. ihminen toi savanneille karjaa, ekosysteemille täysin vieraita eläimiä.Jo sitä ennen otettiin käyttöön kosteat ylängöt. Valikoiva saalistus säilyttää osaltaan lajiston monipuolisena ja estää nevakavat seuraukset, jotka yhden kasvinsyöjälajin kohtuuton runsastuminen aiheuttaisi. Alkuperäinen eläimistö on niihin sopeutunut, mutta tulokkaat sairastuvat, ihminen unitautiin, karja naganaan. C: Itä-Afrikan savanniekosystee:g mien sekundaarituotanto eli kas....., _g viaineksen muuttuminen eläiniii kudokseksi on maapallon suurimpia. Puiden ja pemaiden lehtill. syövll.t elllimet kuvissa kirahvi, kirahviantilooppi eli gerenuk ja dikdik ovat rakenteellisestikin sopeutuneet kll.yttll.mll.ll.n kasvillisuuden eri kerroksia. Siementen itävyys paranee niiden kulkiessa antiloopin ruoansulatuskanavan läpi, ja puun näin levitessä myös kirahvin ravinnonsaanti paranee. delmiä. 1500 j.Kr. Eläinten käyttäytyminenkin on sopeutunut ravinnon tarkkaan käyttämiseen. Vasta hyvin myöhään, noin v. Serengetin kasvinsyöjät voidaan karkeasti jakaa paikallisiin ja vaeltajiin. Kukin eläinlaji syö valikoiden niitä kasveja, jotka parhaiten tyydyttävät sen tarpeet. SAVANNIN PAIMENTOLAISET Geologisessa mielessä savannit ovat nuoria; vielä tertiäärikauden keskivaiheilla n. Sadekauden jälkeen nämä eläimet käyttävät samoja laitumia tässä järjestyksessä, ja juuri tällainen ekologinen erikoistuminen mahdollistaa osaltaan perustuotannon (kasvillisuuden) tehokkaan käytön. Ihminen voi elää vain alueilla, missä tåutia ei ole tai missä se pystytään pitämään ku145. Savannien tuottoisuus perustuu mm. Savannikasvillisuudesta on suurin osa ruohoa, jonka kasvu riippuu sateista. vuotta sitten ilmasto oli kostea, ja aluetta kattoi trooppinen metsä. Eliöt ovat sopeutuneet olosuhteisiin monin tavoin. Esim. Savannien uskomaton lajirunsaus perustuukin juuri näihin kasvija eläinlajien välisiin monimutkaisiin vuorovaikutuksiin, jotka säilyttävät ekosysteemissä dynaas misen tasapainon. 25 milj. Eri kasvilajien vesi-, valkuaisja selluloosapitoisuus on erilainen. Niiden mukaan elll.imet voivat suorittaa laajojakin vaelluksia. Eläimet voivat levittää kasvien siemeniä. Samalla se säilyttää kunkin lajin kasvuedellytykset. elää monenlaisia eläimiä ja kasveja. erikoistuneeseen ravinnonk:lyttöön. vsk. Hehtaari savannia tuottaa vuodessa 120-180 kg lihaa, kun esimerkiksi Pohjois-Amerikan biisoni ja muut preeriaeläimet tuottavat vain 25-35 kg /ha/v. Suuren lajidiversiteetin vuoksi luonnon vuorovaikutussuhteet ovat monimutkaiset
Hallituksia houkuttelee myös sydenpoltto Arabian niemimaan tarpeisiin. Esim. Lampaat ja vuohet ovat jokapäiväisiin tarpeisiin, naudat erityistilaisuuksiin ja myyntiin. ylilaidunnusta, tallaantumista, eroosiota ja aavikoitumisen kautta täyttä tuhoa. Eläinlauma on väestön liikkuvaa ruokavarastoa ja omaisuutta, jonka arvo kasvaa pääluvun ja painon kasvaessa. "suuret valkoiset metsästäjät" tappoivat eläimiä huvikseen. Kilpailu niistä ja vesivaroista on vaikeina aikoina usein johtanut heimojen ja sukujen välisiin yhteenottoihin. Se helpottaisi mm. Kaikki tapahtuisi kehityksen, edistyksen ja sivistyksen nimissä. Hyviäkin laitumia on jätetty käyttämättä, jotta ne jäisivät aika ajoin toistuvien ankarien kuivuusaikojen hätävaraksi. Luonnonvaraiset eläimet säätelevät kasveja estäen karjalle kelpaamattomien lajien ylivallan. :z Lyhytnäköisen materialismin ja tietämättömyyteen perustuvan ahneuden hintana olisi itse asiassa valtavien alueiden eloyhteisöjen tasapainon murtuminen ja tuhansien paimentolaisten tuho. Siitä voisi kuitenkin välillisesti seurata mm. Muina mahdollisuuksina on ajateltu mm. metsästyslupien myymistä tu~isteille sekä maanviljelysseutUJen työttömien kouluttamista savannien valvontaja hoitotehtäviin. Nomadinen elämä on sopeutuma savannien oloihin. matkailuvalttina oivallettiin, perustettiin luonnonsuojelualueita. Tyhjilleen jätetyt laitumet ovat saaneet elpyä. rissa. Arviolta noin 25 % Keniasta ja 65 % Tansaniasta, yhteensä 693 500 km 2 eli kahden Suomen laajuinen alue, on tsetsekärpäsen vuoksi ihmisasutukseen sopimatonta. Luonto on säädellyt heidän lukumääräänsä ja he puolestaan ovat sopeutuneet luontoon samoin mekanismein kuin villieläimet. Niitä ovat säädelleet laitumien tuotto, säät ja laumojen koko. Ekologisesti lupaavimmilta tuntuvat suunnitelmat kasvattaa karjaa ja villieläimiä yhdessä, kesyttää osittain tai kokonaan villieläimiä ja jopa vaihtaa karja kokonaan villieläimiin. Näin ihminen, karja ja villieläimistö ovat muodostaneet ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka käyttää tehokkaasti hyväkseen koko alueen kasvilli~11utt~. hallintoa, sosiaalipalveluita ja veronkantoa, ehkäpä lujittaisi kiistanalaisten rajaseutujen poliittisia rajojakin. MUUTTUVAT SA V ANNIT Viimeisten 70 vuoden aikana savannien käyttöpaine on kasvanut. Aivan viime aikoihin asti vaelluksia on luultu umpimähkäisiksi. LUONNONSUOJELUALUEET Kun villieläimistöä uhkaavat vaarat ja sen arvo mm. Kun karja ja villieläimet elävät samoilla laitumilla, syntyy sekä kilpailua että toisiaan täydentävää käyttöä. tyydyttääkseen kasvavan väestönsä lihantarpeen. Tällöin on •§ kuitenkin unohdettu sekä elä] misen laatu että ympäristötekijät. Koillis-Ugandan karamojongit, Sudanin nubat ja nuerit, Kenian samburut, pokotit, turkanat, rendillet ja boranit sekä Kenian-Tansanian masait) ovat tarkoin hoitaneet laitumiaan vuosisataisten kokemusten mukaan, ottaen huomioon sekä vuodenajat että isompien aikavä146 !ien vaihtelut. Kenialle se on jo nyt tuottoisaa, kun Somalian kasvillisuus on kulutettu loppuun. Tasangoille saapunut väestö on viettänyt nomadista elämää paimentaen monenlaisia eläimiä: nautoja, lampaita ja vuohia, jonkin verran myös aaseja ja kameleita. Yksioikoiset laskelmat osoittavatkin, että savannien lihantuotto riittäisi jopa vientiin, esim. Siirtomaavallan aikainen vastuuton metsästys oli tuhoisaa ; arvioidaan, että Kenian nykyinen riistakanta on vain 3050 % siitä, mitä se oli 1920luvulla. Tästä lisää tuonnempana. Itä-Afrikan nuorten valtioiden nykyiset hallitukset haluavat tehostaa maankäyttöä mm. Useimmiten vaellukset ovat olleet lyhyitä. Itse asiassa monet heimot (esim. Afrikan paimentolaiset ovat eläneet varsin tasapainoisesti yhdessä ympäristönsä kanssa, samaan tapaan kuin esim. Savannieläimistön lihantuotto on suuruudellaan yllättänyt eurooppalaiset ja amerikkalaiset karjatalouden asiantuntijat. Ihmisen kannalta jälkimmäisen edut ovat suuremmat kuin kilpailun haitat. ItäAfrikan maineikkaimmat kansallispuistot sijaitsevat juuri savannialueella, Keniassa 26 000 km 2 ja Tansaniassa 31 000 km 2• Suureksi osaksi ne ovat olleet väestön perinteellisiä laidun-, metsästysSUOM E L UONTO 2/77 36. Villieläimetkin ovat osa väestön ruokavarastoa. Viranomaiset haluaisivat myös, että väestö asettuisi pysyville asuinsijoille. vsk.. Paikalliselle västölle tämä oli käsit~ämätöntä; hehän tappoivat vam tarpeeseen. pohjoisten alueiden eskimot ja saamelaiset tai Amazonasin intiaanit. Vuohelle kelpaa Urimmll.isen heikko laidun, mutta se tuhoaa kasvillisuuden usein tllydellisesti. läheisiin öljyntuottajamai5 hin ja Eurooppaan
Näinhän jo tehdään Etelä-Afrikassa Kriigerin kansallispuistossa. Nykyaikaistamisen ehtona tulisikin aina olla asianmukainen säätely. Satoa on korjatt~va tasapuolisesti, oli kysymyksessä sitten karja tai villieläimistö. Suojelu on luonut muitakin ongelmia. Hallitukset oivaltavat suojelualueiden arvon. Ehkäpä eräiden puistojen hoidossa olisikin pyrittävä kahdenlaiseen tuottoon: matkailutuloihin ja villieläinten säännösteltyyn pyyntiin. SAVANNIEN TULEVA KÄYTTÖ Veden niukkuus rajoittaa savannialueiden maanviljelystä. Ymmärrettävästi he eivät aina voineet piitata kielloista, vaan jatkoivat entiseen tapaan muuttuen näin tahtomattaan esim. Ylilaidunnettuja alueita on hoidettava aktiivisesti, tuhottuja eläinkantoja elvytettävä ja vieraiden lajien tuomista vältettävä. Masait saavat nyt käyttää laituminaan osia Amboselista ja Nairobin kansallispuistosta, koska kasvillisuus säilyy parhaiten, jos sitä käyttävät sekä karja että villieläimet. Niinpä Tsavon kansallispuiston runsastunut norsukanta on vaurioittanut kasvillisuutta sen jälkeen kun waliangulu-heimon norsunpyynti kiellettiin ja alueelle siirtyi norsuja ympäristöstäkin. Suojelualueet lienevät siis turvassa ainakin niin kauan kuin niiden tuotto ylittää niiden karjaja riistataloudellisen arvon. Niiden vastainen käyttö on suunniteltava siten, että lajista säilyy monipuolisena ja kasvillisuus elinvoimaisena, koska näin niiden tuottavuuskin on suurimmillaan. vuoksi. Kuvassa näkyy kuiville seuduille sopeutuneita korppikotkahelmikanoja. grantingasellia (oik.) tai keihllsantilooppia, siilll nllmll lajit eivllt tarvitse lainkaan juomavettä. On selvää, että vastedeskin tarvitaan ihmistoiminnalta rauhoitettuja luonnonalueita. Selvää on, että tehostettukaan käyttö ei saa vaarantaa jatkuvaa tuottavuutta. Paimentavan laidunkäytön etu on, että koko aluetta voidaan käyttää hyväksi; sen haittoja taas on mm. Muuan mahdollisuus savannien käytön tehostamiseen saattaisi olla riistalintujen sllllnnöstelty pyynti. vsk. Eräissä muissa puistoissa on täytynyt osittain palata entisenlaiseen käytäntöön. Sitä paitsi osa suojelualueista ei sopisikaan karjalle tsetse-kärpäsen vuoksi. Paikallisen väestön tarpeista riippuu, onko paimentolaisuus vai pysyvä asutus parempi. Onhan matkailu SUOMEN LUONTO 2/77 36. Niihin sisältyy ainutlaatuisia kansallisia ja tieteellisiä arvoja. nyt Kenian tärkein tulolähtfe ja myöhemmin ehkä Tansaniankin. Taloudelliset tavoitteet ovat nam onneksi sopusoinnussa myös monien luonnonsuojelullisten tavoitteiden kanssa, vaikka tuotantoa koetettaisiinkin ohjata entistä enemmän ihmisen tarpeita tyydyttämään. C: " 5 C: E C: l': :;; ::, V) ....., -~ > ::, " ii: fEri puolilla Afrikkaa on menestyksellisesti kokeiltu karjan korvaamista alkuperllisillll lajeilla. Ne säätelevät vesitaloutta, tasaavat ilm-1stoa, suojelevat maaperää ja säilyttävät eliöiden arvokasta perintöainesta. Näin tehtiin, jotta niiden kulkutaudit eivät olisi tartuttaneet eurooppalaisten omistamia eläimiä. Samaan johtivat villieläintuotteille avautuvat laajat markkinat. On näet tapahtunut ennenkin, että laitumet ovat kuluneet ja eroosio kiihtynyt, kun eläinlääkintä on ulotettu alkuperäisväestön karjalaumoihin. Rehevillll paikoilla voidaan kllyttllll esim. Eläinluvut on sovitettava laidunvaroihin ja samalla otettava huomioon oikea laiduntam1sJarJestys, laidunkierto ja kunkin lajin sopeutuminen tiettyihin kasveihin. Suojelualueiden pääsymaksujen tulee myös olla niin alhaisia, että paikallinenkin väestö pystyy ne maksamaan ja voi siten tutustua oman maansa luontoon ja osallistua sen suojeluun. ja keräilymaita. puhvelia (vas.) tai hirviantilooppia (kesk.), kuivilla esim. salametsästäjiksi. Nämä ensisijaiset tavoitteet eivät saa vaarantua muun käytön, kuten turismin, puiston reuna-alueiden talouskäytön tms. Jälkimmäisen yhteydessä on erityisesti varottava liikalaidunnasta ongelmaa, joka käy yhä ajankohtaisemmaksi, kun terveydenhoito jouduttaa väestönkasvua ja eläinlääkintä kasvattaa karjalaumoja. Samantapaisen, tasapainotetun käytönhän tulisi olla myös Suomen metsäja porotalouden pohjana. markkinoinnin vaikeus. Perinteisesti paimentolaiset eivät rajoita laumakokoa, joka on 147 C: " C: E ::, V) > ::, " f
Savannien moninaiskäyttö tulee olemaan haaste luonnonvaroista vastaaville viranomaisille. Jos niiden käyttöä onnistutaan tehostamaan siten, että eloyhteisöjen monimuotoisuus ja tasapaino säilyvät, ne tulevat monin tavoin parantamaan paikallisen väestön elinehtoja ja samalla tarjoamaan rohkaisevan esimerkin koko maailmalle. hirviantiloopista, impalasta ja thomsoningasellista saataisiin parempia laitumien käyttäjiä. VARAUTUMINEN ONGELMIIN Riistan ja karjan yhteiskasvatus tulee kohtaamaan myös uudenlaisia ongelmia. Ero on suurin huonoilla laitumilla, eikä se sielläkään johda laitumien kulumiseen kuten karjan käyttö. Enää ei keskushallinto saisi käyttää hyväkseen heidän tietämättömyyttään eikä puolustuskyvyttömyyttään, vaan päätäntää olisi nimenomaisesti hajautettava paikalliselle tasolle. Tällä hetkellä Kenian ja Tansanian parhaita lihanja maidontuotantoalueita ovat viileät ja kosteat ylängöt; savannit vain 148 täydentävät niitä. Menetelmiä on joustavasti muutettava tietojen ja olosuhteiden muuttuessa. Eräät lajit, esim. Monenmoisten sopeutumiensa vuoksi villieläinten tuotto on 2-15 kertaa suurempi kuin samojen laitumien karjantuotto. Muutamaan lajiin rajoittuminen johtaa va1stamatta siihen, että niille kelpaamattomat kasvilajit yleistyvät ja koko lajista yksipuolistuu. Savannien moninaiskäyttö saattaa jossakin muodossa tunkeutua myös joillekin luonnonsuojelualueille. Toimenpiteet on pohjattava perusteellisiin tutkimuksiin ja paikallisen västön pitkään kokemukseen. D SUOM EN LUONTO 2/77 36. Karjaja villieläimet voivat myös kilpailla samasta ravinnosta, norsut ja puhvelit voivat särkeä aitoja, leijonat ja muut pedot luoda uudenlaisia ongelmia jne. Näin tuottavuus laskee ja ekologisten tasapainohäiriöiden vaara lisääntyy. Kokemukset taas osoittavat, että syvälle kulttuuriin juurtuneiden asenteiden muuttaminen on työlästä. Esim. Riistankorjuun yhteydessä on kehitettävä tarkoituksenmukaisia ja samalla humaaneja menetelmiä. keihäsantilooppi ja kirahviantilooppi, eivät tarvitse lainkaan juomavettä. Riistalintujenkin käyttöä voitaisiin huomattavasti tehostaa. Riistankorjuuta helpottaisi suuresti eräiden lajien osittainenkin kesyttäminen. Galamassa riistankorjuun koetoiminta on jo suurimittaista. Savannien käytön tehostaminen tullee johtamaan siihen, että ihminen puuttuu luontoon yhä enemmän, esim. Savanneilla lehmien maidontuotto on vähäistä. Voidaan toivoa, että rahatalouden tulo savannille muuttaa arvostuksia ja mahdollistaa karjan pääluvun säätelyn laitumien kantokyvyn mukaiseksi. Gnussa elävä kinokuume voi levitä karjaan, samoin monissa villieläimissä haitattomana elävä nagana (Trypanosoma). itärannikon kuumetta eli sikäläistä nautakarjan punatautia. Karjarutto sekä suuja sorkkatauti vaivaavat niin kotikuin villieläimiäkin. LEHMÄN TILALLE JOKU MUU Lehmä on savanneille vieras laji. Se on siellä nyt vain sattumalta, sillä siitä oli tullut paimentavien kansojen keskeinen valkuaislähde jo ennen kuin paimennus alkoi Itä-Afrikan savanneilla. vsk.. Nautalaumoihin liittyvä sosiaalinen arvostus lienee estänyt etsimästä sille paikallisia vastineita. On myös järjestettävä lihan tarkastus, kuljetus, varastointi ja markkinointi (tällä hetkellä lihan vienti Eurooppaan on kielletty tartuntavaaran vuoksi). PohjoisKenian Kajiadossa menetelmiä tutkitaan kenttäkokein. Muitakin lajeja kokeillaan, mm. Eläinlajeista riippumatta ylitiheät kannat ovat laitumille tuhoisia. Erityisesti on otettava huomioon paikallisten asukkaiden aineelliset ja henkiset tarpeet. SAVANNIEN MONINAISKÄY1TÖ Afrikan oloissa saavutettaneen suurin tuotto käyttämällä samoilla alueilla rinnan useita kotieläinja villieläinlajeja. On ymmärrettävää, että ylänköjen karjankasvattajat voivat vieroksua villiriistan tuotannon kehittämistä, sillä he pelkäävät markkinoiden menetystä. kasvillisuutta säätelemällä ja tsetsekärpästä torjumalla. Tämä ei sinänsä haitanne, jos eloyhteisöt onnisutaan säilyttämään tasapainoisina ja tuottavina. puhveli, kirahvi, vesiantilooppi ja hirviantilooppi levittävät karjaan ns. Näin tehdäänkin jo monilla ItäAfrikan karjatiloilla. Itä-Afrikan savannien täyttä tuottokykyä ei vielä oivalleta. Nautakarja merkitsee heille paljon muutakin kuin vain ravintoa. Alkuperäiset lajit pystyvät käyttämään paremmin myös heikkolaatuista ravintoa ja muuttamaan sen tehokkaammin lihaksi._Ne kasvavat ja lisääntyvät nopeammin, ja niiden painosta on suurempi osa lihaa. sekä yhteiskunnallisen arvon mitta että perheen turva vaikeina aikoina. puhvelia. Säätelyja elvytystoimet vaativat lisätyötä ja lisäkuluja. Mikään edellä kuvatuista ongelmista ei kuitenkaan koitune ylivoimaiseksi. Sitä rajoittavat kuumuus, veden puute ja ravinnon laatu. Hyvälypsyiset eurooppalaiset lehmät eivät siellä menesty. Kun laitumet ovat yhteiset, mutta eläimet yksityisomistuksessa, karjanomistajalle on pelkkää vahinkoa oman karjan pääluvun vähentämisestä. Ne kestävät paremmin tauteja, kuumuutta ja kuivuutta. Kuivilla mailla voitaisiin ajatella keihäsantilooppeja, kosteammilla hirviantilooppeja. Tätähän edellyttävät yleiset ihmisoikeudetkin. Suurimmat vaikeudet kohdataan kuidenkin yritettäessä muuttaa paimentolaisten perinteisiä tapoja ja asenteita. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että villieläimistä, esim. Savannien karjatalouden tavoitteena onkin ollut ja tulee olemaan lähinnä lihantuotto
METSÄPEURAN SYSTEMAATTINEN ASEMA Peurataksonomian klassikot Jacobi (1931) ja Banfield (1961) pitävät Lönnbergin (1909) kuvaamaa Rangifer tarandus fennicusta joko omana lajinaan tai jo lajiutumassa olevana rotuna. Metsäpeuran rodullinen asema ja puhtaus saatettiin tuolloin vielä eräillä tahoilla kyseenalaiseksi, ja jyrkästi poikkesivat toisistaan myös käsitykset suojelutarpeen määrästä ja laadusta. KANNAN SUURUUS JA ESIINTYMISALUE Metsäpeurojen määrä Suomen alueella vaihtelee vuodenajoittain, ja vuosienkin väliset erot etenkin talvella ovat olleet suuret. s. Suomalaiselle luonnonharrastajalle se on enemmänkin; avautuuhan metsäpeuran kautta moninaisia näköaloja maamme ensimmäisiin kulttuureihin. Hajuaistin kehittyneisyyttä ilmaisevat nenäontelon tilavuus ja hajukuorikoita peittävän hajuepiteelin pinta-ala ovat suhteessa nenäluiden pituuteen. Tätä käsitystä tukevat vahvasti Niemisen (julkaisematon aineisto) poron ja metsäpeuran isoentsyymejä käsittelevät tutKimukset. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Vaihtelu johtuu vuodenaikaisvaelluksista kesäja talvilaidunten välillä, talvisesta nomadista sekä mahdollisesti myös peuralle epäedullisten ympäristönmuutosten tai kannan kasvun aiheuttamasta yleisestä liikehdinnästä. Esimerkkinä mainittakoon taksonomisena kriteerinä käytetyn nenäluiden suhteellisen pituuden sekä käyttäytymisen välinen yhteys. Tutkimuksia on ohjannut ja seurannut Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston metsäpeuratyöryhmä prof. Lauri Siivosen johdolla. Sekaannusta onkin herättänyt nykyisten FL Helle aloitti kevllllllll 1973 Kuhmossa kolme vuotta kestllneet metsllpeuratutkimukset. metsäpeurojen sekoittuminen porojen kanssa, johon on ollut mahdollisuus v. 105). Käytännössä tämä merkitsee, että mahdollinen geenivirta poron ja metsäpeuran välillä on ollut yksisuuntainen, metsäpeurasta poroon. Kenttätyön on suurimmaksi osaksi tehnyt oheisen artikkelin kirjoittaja. Metsäpeuran korkeakoipisuus on nähtävissä sopeutumaksi taigan paksuun ja usein pehmeään lumipeitteeseen. Timo Helle Raportti metsäpeuratutkimuksesta Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston ja myöhemmin Suomen Kulttuurirahaston turvin keväällä 1973 käynnistyneessä metsäpeuratutkimuksessa lähdettiin hakemaan vastausta moniin peuran säilyttämisen ja suojelun kannalta olennaisiin kysymyksiin. Oulun yliopiston eläinmuseoon kertynyt kallomateriaali osoittaa kuitenkin nykyisten metsäpeurojen olevan täysin identtisiä vuosisadan vaihteen "Karjalan peuran" kanssa (Siivonen 1972, Nieminen 1976, Kemppainen, julkaisematon aineisto). Kanta on vahvin Kuhmossa valtakunnan rajaan liittyvällä 149. Taustatietoina ja -kokemuksina hllnellll olivat monivuotiset ja -puoliset porojen parissa tehdyt tutkimukset (vrt. Niissä on ollut mukana Oulun yliopiston ohella Metsähallitus, Lentoa-seura, kuhmolaiset metsästysseurat, Kainuun Rajavartiosto sekä lukuisat metsäpeuraasian omakseen tuntevat yksityishenkilöt. Yhtä helppo on ymmärtää ulkolaisten tutkijoiden kasvava mielenkiinto: Kuhmon salot ovat Länsi-Euroopan ainoa paikka, missä metsäpeuran kanssa voi päästä kosketuksiin. "Kuhmon peura" on osoittautunut aidoksi metsäpeuraksi, ja sellaisena se on ainutlaatuinen eläinharvinaisuus. Vertaamalla näiden rotujen yleisiä käyttäytymispiirteitä on voitu todeta, että metsäpeuran käyttäytyminen perustuu hajuaistiin huomattavasti suuremmassa määrin kuin avomaiden rotujen. platyrhynchus). Metsäpeuran nenäluut ovat suhteellisesti selvästi pitemmät kuin tunturipeuran ja erittäin selvästi pitemmät kuin Huippuvuorten peuran (R.t. Nyt kun Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen tutkijaryhmä on selvitellyt näitä asioita kolme vuotta, moni alussa ihmetystä herättänyt piirre metsäpeuran elintavoissa näyttää itsestään selvyydeltä. vsk. Seuraavassa raportissa esitetään yhteenvedon luontoisesti tärkeimpiä tuloksia vuosien 1973-76 tutkimuksista. Rakenneominaisuudet, jotka erottavat metsäpeuran tunturipeurasta, ovat monessa tapauksessa suoraan nähtävissä sopeutumiksi taigan olosuhteisiin. 1975 niin Suomessa kuin Neuvosto-Karjalassa. Käytännössä työ on ollut paljolti perustutkimusta
1 70 peuraa. Helmikuussa 197 5 Ruunaan alueelta laskettiin lentokoneesta n. RykimäSUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Mantonen 1972). 70 yks.) nähtiin vasta huhtikuussa. METSÄPEURA N ELINTAVOISTA Banfieldin (1961) yleisluonnehdinnan mukaan metsäalueiden peurat ovat paikallisempia ja vähemmän sosiaalisia kuin tundrapeurat, minkä lisäksi puujäkälillä 150 lopulta ainoastaan ohutlumisimmille järvien rantakankaille, ryhmäkoko kasvaa; tällaisessa tilanteessa suurimmissa takissa on ollut n. Rykimän huippu on länsaanti vaikeutuu ja rajoittuu kuukautta myöhemmin. päivän jälkeen joko yksin tai enintään muutaman yksilön ryhminä. vsk.. 40 km päässä valtakunnan rajasta. Vuosien 1973-75 ensim-~ mäiset vasonnat olivat 19.-22. Kuhmon ydinalueen ulkopuolella metsäpeuroja on tavattu viime vuosina lähes säännöllisesti Suomussalmella sekä PohjoisKa~jalassa Ruunaan alueella ja Ilomantsissa. Kahtena ensimmäisenä tutkimustalvena suurin osa peuroista siirtyi maalis-huhtikuuksi valtakunnan rajan taakse. Kevättalvina 1973 ja 1974 esiintymisen painopiste oli Viiksimon särkillä, vuotta myöhemmin Lentuan harjujaksolla. mistä vasomisalueista ja menevät 15. Vasomiseen viittaavat havainnot ydinalueen ulkopuolelta ovat toistaiseksi rajoittuneet muutamiin yksittäistapauksiin. Tähän viittaavat lekin, pedoista nopeimmalle, ylivoivaatimen .1·a vasan erittäin piilesmainen tehtävä. häirittäessä. keuksin kuvaus sopii myös euHirvaiden kesälaitumet sijaitrooppalaiseen metsäpeuraan. alueella, jonka pituus pohjoisetelä -suunnassa on n. Vaatimet palaavat vasomispaikoilleen toukokuun 15. Levittäytymistä jo perinteisten rajan pinnan vasama-alueiden länsipuolelle on ollut kuitenkin selvästi havaittavissa. Metsäpeuran ja suden jäljet samalla luAlhainen peuratiheys parhaillamella. 11. Pedoista ei ainakaan toistaiseksi ole todettu minkllllnlaista haittaa peurakin vasomisalueilla ja kesälaitukantamme kehitykselle. n. Kun jäkälähtien. Luettä osa niistä viettää kesänsä ramen ollessa ohutta ja pehjan takana. 4.) peuran elintapoja ja osin päällekkäin talvilaidunten sosiaalisia suhteita säätelee enikanssa. Talvisin peurojen esiintyminen keskittyy kahdelle alueen poikki kulkevalle harjujaksolle, Viiksimon ja Lentuan särkille, sekä niiden lomaan sijoittuville vesistöille. sevat selvästi erillään tärkeimTalvilaidunkaudella ( 15. Ravintokilpailun kiristyessä talvilaumoissa mukana olevat hirvaat "lohkeavat" omiksi parttioikseen varsinaisten talvilaumojenkin hajotessa pieniksi ryhmiksi viimeistään silloin, kun kaikki soveliaat paikat on kertaalleen kaivettu. Kesällä 1975 useita vaatimia vasoineen asusti Vuosangan salolla n. Kesäkuussa 19 7 4 suoritetussa n. dellinen puuttuminen vaatimen on tärkeä merkitys metsäpeuraja vasan keskinäisestä yhteydenjen talvisessa ravinnossa. Lumesta johtuviin ravinnonsaantivaikeuksiin metsäpeura reagoi pyrkien vaeltamaan ohutlumisille ja ennestään kaivamattomille alueille, joten puilla kasvavilla luppojäkälillä on vain vähäinen merkitys sen ruokavaliossa. meaa ryhmäkoko vaihtelee Rykimäajan lähestyessä hir5-25 yksilöön ja laidunnus javaita alkaa saapua vaadinten kekautuu tällöin tasaisesti tärkeimsälaitumille syyskuun 15. Niukat havainnot 1-vuoten tärkeimmän talviravinnon, tisista peuroista viittaavat siihen, poronjäkälän, saatavuus. Terveiden elllinmilla on ainakin osaksi ilmeinen ten kiinniottaminen näyttllll olevan sudelpetosopeutuma. Elimyssalolla, laajimmalla yhtenäisellä vasama-alueella, on vasonut vuosittain 10-20 peuraa, joten tilanteessa ei ole tapahtunut muutoksia sitten 1960-luvun lopun (vrt. toukokuuta, mutta osa vasoista _ _ ..-;i ::; syntyy vasta kesäkuun puolella. 1 000 km 2 keskeistä peura-aluetta kattaneessa vasomistarkkailussa löydettiin n. päivästä mille harjujaksoille. Suurimmillaan peuramäärät ovat helmi-maaliskuussa, jolloin niiden yksilöluku on ollut 250-300. Eräin pidosta (mm. Talvella 1975-76 peuroja on ollut huomattavasti edellistalvia vähemmän; suurehkoja ryhmiä (yht. Mantonen 1974, ravintobiologiaa koskevin poikHelle 1974, 1975). 80 km ja leveys 10-30 km. 60 vaadinta vasoineen. Niiden alhainen sosiaalisuus kestää heinäkuun jälkipuoliskolle asti, ja vielä senkin jälkeen syntyneet c: muutamien vaatimien ryhmät g hajoavat helposti esim. Oulun yliopiston suorittamissa tutkimuksissa on todettu, että kelevät elintavat aina räkkäajan suden surmaamiksi luultujen peurojen alkuun asti sekä äänten lähes täy(kaksi hirvasta) jalka oli ollut poikki. 1 70 peuraa, mutta seuraavana talvena peurat puuttuivat sieltä tyystin
Se, että hirvas-vaadin -suhde 1 :4. parttioiden koko vaihtelee muutamasta kahteenkymmeneen peuraan. Järven jäällä pako saattaa jatkua useita kilometrejä, mutta metsämaastossa peurat rauhoittuvat yleensä nopeammin. Jäällä liikkuvaan moottorikelkkaan metsäpeurat reagoivat esim. 1 on jonkin verran keskimääräistä vaadinvoittoisempi, selittyy sillä, että rykimäaikana varsinkin _nuoret hirvaat joutuvat pysyttelemään parttion laidoilla 151. Metsäpeuran suojelemiseksi on syytä rauhoittaa sen tarvitsemia laidunja vasonta-alueita, mieluimmin yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Pako tapahtuu yleensä 30-100 m pyrähdyksin, minkä _jälkeen peura pysähtyy tarkkailemaan tilannetta. Kun pako tapahtuu säännöllisesti myötätuuleen, peura pystyy jatkuvasti hajuaistinsa avulla seuraamaan häiriön aiheuttajan liikkeitä. Paikkakuntalaisten kertoman mukaan Kuhmon nykyiset peurat suhtautuvat ihmisiin huomattavasti luottavaisemmin kuin ensimmäiset tulokkaat 20 vuotta sitten. Metsäpeuran pako etäisyys vaihtelee suuresti tuulen, vuodenajan, sukupuolen yms. mukaan : 50-300 metriä voidaan pitää normaalina. Ihmisen havaittuaan peura ei jatka yleensä kesken jäänyttä toimintaansa, vaan pakenee varmistettuaan sitä ennen hajuaistillaan uhkan todellisen laadun kiertämällä tuulen alle. Kuhmossa aiemmin vähän käytetyt moottorikelkat aiheuttavat sen sijaan paniikinomaisen paon. Monet kokemukset viittaavat kuitenkin SUOMEN LUONTO 2/77 36. kevättalvella 197 4 säännöllisesti "varoitushypyllä" (excitation jump, Pruitt 1960) sekä pitkällä, 300-800 m pakoetäisyydellä. SUHTAUTUMINEN HÄIRINTÄÄN Metsäpeuraa on pidetty perinteisesti arkana erämaiden eläimenä. Viiksimon särkiltä on löytynyt useita räkkäajan makuupaikkoja, _joita on käytetty vuodesta toiseen. Vaatimien kotipaikkauskollisuudesta ei ole suoria havaintoja, _joskin samojen vasomareviirien _ja siellä olevien makuupaikkojen käyttö vuodesta toiseen viittaa siihen epäsuorasti. Talvisesta laajalle ulottuvasta nomadismista huolimatta metsäpeurat ovat ilmeisen kotipaikkauskollisia kesälaitumilleen. Autoihin ja metsätyökoneisiin metsäpeurat ovat jo tottuneet, samoin teihin. siihen, että peuran suhtautuminen ihmisiin riippuu paljolti ihmisten suhtautumisesta peuraan. vsk. Arkuutta pitää myös Banfield (1961) metsäpeurojcn yleisenä ominaisuutena. Porotalousaluetta ei tule laajentaa metsäpeuran elinalueelle, sillä se johtaisi mitä todennäköisimmin metsäpeurakannan tuhoon. METSÄPEURAN TULEVAISUUS Kuhmon metsäpeurakannan rakenne vastaa varsin tarkoin muiden luonnontilaisten (ei metsästettävien) peurakantojen rakennetta. Erään tällaisen käyttäjä todettiin kolmena kesänä varmuudella samaksi hirvaaksi
Alaska 3: 144. Kannan kokonaismäärän pienuus ja tiedossa olevat häiriöt (Kostamus-tie, laajat avohakkuut) asettavat Suomelle kansainvälisen vastuun ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin metsäpeuran suojelemiseksi. 1-18. Reindeer a nd Caribou Symp.: 3340 (Spec. Suomen Luonto 3 1: 238-248. f. of Alaska). 19 7 5 Vuosangan salolle, kauas aiemmin käytössä olleiden vasama-alueiden länsipuolelle. vsk... Yleisesti ottaen ydinalueenkin jäkälälaitumet ovat säilyneet hyvässä kunnossa, mutta kevättalven kriittisimpänä ajankohtana välttämättömät ohutlumiset järvenrantakankaat ovat tällä hetkellä selvästi ylilaidunnetut. I 9 7 7) on nykytilanteessa tuskin syytä mennä, sillä rajan pinnan erämaat toimivat edelleenkin " ponnahduslautoina" peurojen palatessa talvivaelluksiltaan entisille vasomapaikoilleen. Kansainvälisen suojelualueen perustamismahdollisuudet Kuhmon korkeudelle rajan molemmin puolin ovatkin parhaillaan tutkittavana. Univ. lisäalueen rauhoituksen purkamiseen ensimmäisenä mahdollisena ajankohtana (v. Bio l. Jacobi, A. Suomen puolella vakavimpana uhkana metsäpeuran tulevaisuudelle ovat poronhoitoalueen laajentamispyrkimykset, jotka tällä hetkellä näyttävät kuitenkin olevan vastatuulessa Neuvosto-Karjalan puolelta kantautuneet epäviralliset tiedot viittaavat siihen, että metsäpeurakannan suuruus rajan itäpuolella on 1 000-2 000 yksilöä. Esimerkiksi Kostamuksen kaivoskaupungin vaikutukset peurojen liikkeisiin ovat toistaiseksi arvailujen varassa. 1960 : Behavior of the Barren-ground caribou. Mon 25 : 155. Kaikille näille peurat ilmestyivät viikon sisällä, yhdelle jo seuraavana päivänä. Suomen Luonto 34: 29-35. Proc. Report Number l of Biol. Ei ole syytä jättää mahdollisuuksien ulkopuolelle ajatusta metsäpeuran palautusistutuksista Suomenselän alueelle, kunhan samalla huolehditaan siitä, että · niillä ei pyritä korvaamaan suojelutoimia kannan nykyisellä esiintymisalueella. Keinollisen ruokinnan tarpeellisuutta on osaltaan vähentänyt se, että peurat näyttävät luontaisestikin noudattavan eräänlaista laidunkiertoa. 1972 : New mults on the hi.Jtory and laxonomy of lht mountain, forest and domestic rein deer in northem Eu rope. Oulun yliopisto n perinnöllisyystieteen laitos. Mantonen, M . Wild!. 196 l : A revision of the reindeer and caribou . SUOJELUTOIMENPITEET Tärkein suojelutoimenpide on ollut Elimyssalon rauhoittaminen peurojen vasama-alueeksi. 1974: Uu.1in tieto met,äpeura,ta: met,äp,uranj a havumet,ävyöhykkemä elävän poron ekologian vertailu . Helle, T. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Siivonen, L. Arkiv. Bergerud, A. Pap. 1976 : Rangifer-,uvun evoluutio ja ta/rsonomia Eurooprusa. Tutkimuksen alkuvaiheissa tärkeimpinä tavoitteina oli talvilaidunvarojen ja toisaalta vasomabiotooppivaatimusten selvittäminen, koska näkyvissä olevaa talvilaidunpulaa ja metsäpeuran ahdasrajaisia vasomabiotooppivaatimuksia pidettiin pahimpina esteinä kannan kasvulle ja leviämiselle. Ehkä juuri laidunten kuluneisuus oli syynä siihen, että talvella 19 7 47 5 peurat hakeutuivat Lentuan särkkien lähes koskemattomille jäkäliköille. 1971 : The population dynamic, of N,wfoundland caribou. Nat. Univ. Kuitenkin etusija on edelleen vanhojen hakkaamattomien metsien ja soiden yhdistymillä, mitä osoittaa metsäpeurojen asettuminen v. Yleensä luonnontilaisten populaatioiden kasvuvauhti on selvästi Kuhmossa todettua hitaampaa suden tai ilveksen tehokkaan vasasaalinnan vuoksi. Helle, T. Prui11, W. Laidunpulasta mahdollisesti johtuvien katastrofitilanteiden torjumiseksi kevättalvella 197 4 järjestettiin kokeilumielessä heinäruokintaa kolmeen paikkaan Viiksimon särkille. Po hjoisKarjalan Luonto 1974: 1013. 1909 : Taxonomic note, about Palearctic Reindur. genu, Rangifer. Alustavissa selvityksissä mahdollisesta istutuspaikasta on päädytty Salamanperän luonnonpuistoon ja sen ympäristöön, missä kaikkia metsäpeuran eri vuodenaikoina käyttämiä biotooppeja on suhteellisen suppealla alueella. Metsästysrajoitusten asteettaista purkamista ainakin Viiksimontien pohjoispuolella sen sijaan voidaan harkita. 1974 : Suomen peura. WSOY. Nieminen, M. Helsinki 1974. 1972: Mtlsäpeuran vuosi. Acad . Metsäpeurojen aiemmin kovin ahdasrajaiset vasomabiotooppivaatimukset ovat viime vuosina selvästi väljentyneet, mikä on mahdollistanut metsäpeuran leviämisen myös sellaisille alueille, joita vielä muutama vuosi sitten ei pidetty missään suhteissa potentiaaleina vasama-alueina. 177 : l137. valtahirvaan aggress11v1sen käyttäytymisen vuoksi, ja jäävät tällöin helposti huomaamatta. Noin 1 500 hehtaarin laajuisen ns. Lönnberg, E. Siirrot on tarkoituksenmukaista tehdä useamman vuoden aikana käyttäen apuna niitä kielteisiä ja myönteisiä kokemuksia, joita on tähän mennessä kertynyt peurojen kiinniotosta ja kuljetuksista. 1st lnt. Canada Bull. 1931: Da, Rentier. A. Erityisesti Viiksimon särkillä poronjäkälien biomassa on vähentynyt tällaisilla paikoilla jopa 200 kg:aan/ha, mikä merkitsee jäkälikön joutumista käytännöllisesti katsoen tuottamattomaan tilaan. D KIRJALLISU UTTA Banficld. Laajamittaisemmasta ruokinnasta on kuitenkin toistaiseksi päätetty luopua mahdollisten haitallisten seurannaisvaikutusten vuoksi. Zool. Myös Suomen metsäpeurojen tulevaisuus on edelleen tiukasti sidoksissa kannan kehitykseen Neuvosto-Karjalassa. Kuhmon kannan vuotuiseksi kasvunopeudeksi on saatu 16 prosenttia, mikä on suunnilleen puolet Berge:·udin (1971) toteamasta New Foundlandin karibun maksimaalisesta lisääntymistehosta optimi olosuhteissa. Eine zoologische Monographie der Gattung Rangifer. 6, 4. Laudatur-tutkielma. Rajan pinnassa ruokinnan on katsottu voivan jopa hidastaa peurojen leviämistä kohti länttä ja ainakin vieroittavan ne luonnonmukaisista elinta152 voistaan. Luontevinta on aloittaa siirrot niillä peuroilla, jotka rajan ylitettyään jäävät "mattiin" poronhoitoalueen sisään, missä niillä ei missään tapauksessa ole elinmahdollisuuksia. Verlag m.b.H., Leipzig, 264 pp. Pap. Mus. Momonen, M. 1975: Uwin tieto met,äpeura,ta
Suomen Luonnon tilaajille ja liiton jäsenkunnalle on luvassa tuntuva alennus. Uutisia KOTKILLA HUONO PESIMISTULOS Tällä hetkellä maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa tunnetaan maastamme n. Uusi osoite on huhtikuun puolivälistä alkaen Lönnrotinkatu 1 7 B, 00120 Helsinki 12. Teoksessa käsitellään vesiensuojelun käytännön sovellutuksia kuten desinfiointia, veden ja jäteveden käsittelyprosessia, lietettä, teollisuuden vesija jätevesikysymyksiä erilaisine käsittelyvaihtoehtoineen. Kurssin hinta onnistuttaneen pitämään kohtuullisena. Koloasukkien parhaat kuvat ilmestyvät syksymmäHä kirjana. Kurssilla käsitellään erityisesti saariston suojelua. vslc.. kandidaatit Jukka ja Tuula Arohonka Turusta. 150 kotkan pesimäpiiriä. Kirjassa on painopiste biologiassa ja mikrobiologiassa, ja siinä on esitelty sellaisia mikro-organismityyppejä, joita voidaan tavata sekä vesistöissä että jäteveden puhdistusprosessissa. johtajina ovat FK Osmo Kontturi ja LuK Leif Lindgren. Kurssilla tutustutaan Perämeren alueeseen ja sen luonnonsuojelusuunnitelmiin, Kemin-Tornion itäpuolella oleviin alueisiin (mm. 7. Turun Urheiluhallissa Meri kutsuu -näyttelyssä (ark. Poikasia tuottaa parhaimpina vuosina 70-80 pesää. 406 632. Torniossa voitaneen tutustua myös suurteollisuuden ympäristöongelmiin. 6. LUONNONHARRASTAJIEN LOMAPÄIVÄT Luonnonharrastajien lomakursseja pidetään tänä vuonna kahdesti. Vain 11 pesää tuotti siis yhteensä 13 lentopoikasta. ja sen johtaa FT Tuomo N iemelä. Samalla kiinnitetään huomiota siihen välinpitämättömyyteen, jolla valtiovalta on suhtautunut merikotkan ja monen muun eläimen sukupuuttoonkuolemiseen maassamme. Huonon poikastuoton osasyynä on pidettävä heikkoja ravintoeläinkantoja jäniksia ja kanalintuja on vähän. Se on va_in viidennes normaalivuosien lentopoikasmäärästä. 164 s. Hannu Hautalan parhaat mustavalkokuvat, ensiluokkainen painatus, Markku Tantun taitto sekä Asko Kaikusalon ja Erkki Kellomäen teksti takaavat täysipainoisen tuloksen. Lomavalkama perii täysihoidosta 40 mk/vrk. Ilmestyy maaliskuussa 1977 Heikki Wuorenrinne OPASTUSTA YMP ÅRISTÖNSUOJELUUN Kirjassa selostetaan ympäristönsuojelun koko toiminta-aluetta alkaen peruskäsitteistä ja käytännön ekologisista perusteista 109 s. tietoa luonnonsuojelusta Raimo Määttä VESIENSUOJELUN KEMIAN ·JA BIOLOGIAN PERUSTEET Teos on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat syventyä vesiensuojelun ongelmiin. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Kansanvalistusseura, puh. pe, la klo 12-16). Kustantajana on Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Järjestöillä on yhteinen puhelinkeskus, jonka numero on 90642 88 1. Matkan suunniteltu ajankohta on 10.1 7. Kurssin johtajiksi ovat lupautuneet alueen hyvin tuntevat luonnont. Näyttefy on esillä 16.-24. Osan pesistä tuhosi ihminen. 4. Kustavi tarjoaakin monipuoliset mahdollisuudet kasvillisuuden, linnuston sekä saariston perinteellisten elinkeinojen tarkasteluun. Matkalla vieraillaan mm. Lisäksi käsitellään näytteenottoa, kaikuluotausta, BHK7-arvoa ja veden hygienistä analyysiä. Valtion olisi korkea aika myöntää varoja tehokkaisiin suojelutoimiin ja näiden lajien tutkimukseen. 14-21, la, su 10-18). Pesimistulos oli ennätyksellisen heikko. Kurssin SUOMEN LUONTO 2/77 36. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON TOIMISTO ON MUUTTANUT Liiton keskustoimistolle on vihdoinkin löydetty huoneisto, johon koko toimisto mahtuu yhdessä Naturoch Miljövårdin ja Luonto-Liiton kanssa. Kolme neljäsosaa niistä sijaitsee Lapin läänissä. Myöhemmin näyttely kiertänee myös muualla maassa. ovh 40,40 Raimo Määttä VESIENSUOJELUN KEMIA JA BIOLOGIA 1 Teos on jatkoa aikaisemmin julkaistuun "Vesiensuojelun kemian ja biologian perusteet" -nimiseen teokseen. Näyttely koostuu kolmesta teemasta: merikotka, elinympäristö ja suojelutoimet. Vuonna 1976 ministeriön valtuuttamat tarkastajat kävivät suurimmalla osalla tunnetuista kotkanpesistä. MATKA UNKARIIN Kansanvalistusseura järjestää myös 1 uonnonharrastajien erikoismatkan Unkariin Unkarin Tieteellisen Valistusjärjestön TIT:n avulla. VIIMEISTEN MERIKOTKIEN MAILLA Valokuvaajat Seppo Keränen ja Kaius Hedenström ovat valmistaneet merikotkasta valokuvausnäyttelyn Viimeisten merikotkien mailla. Samaan paikkaan voi myös ilmoittautua. Vain 20 kotkaparia aloitti muninnan keväällä. Lapin osuus oli vain puolet. Yhdeksän pesää tuhoutui. Ensimmäinen kurssi on 17 .-20. Se kertoo tästä uljaasta saariston sydänmailla asuvasta linnusta, jota uhkaavat ympäristömyrkkyjen lisäksi metsänhakkuut ja rantojen mökitys. Lisätietoja niistä saa Kansanvalistusseurasta, puh. Tornion Peräpohjolan opistossa. Nyt alkaa aineisto olla jo koko aiheen kattava ; kuvia on eläimistömme suurimmistakin harvinaisuuksista. Sll :n toimisto, Suomen Luonnon toimitus ja Naturoch Miljövård majailevat neljännessä kerroksessa, ja Luonto-Liitto toisessa kerroksessa. 90-406 632. ovh 27,10 TILAUKSET: Otakustantamo Kirjamyynti Dipoli Otakaari 24 02150 Espoo 15 puh 4682160 153. YHDEKSÄN VUOTTA on valokuvaaja Hannu Hautala kuvannut järjestelmällisesti Suomen kolopesijöitä, lintujen ohella myös nelijalkaisia. Toukokuussa se on nähtävissä Satakunnan museossa Porissa (Hallituskatu 11, 6.-22. Sen tarkoituksena on kertoa ihmisille tästä arasta ja harvinaisesta linnusta, jonka vain harvoin näkee. Pohjois-Unkarin vuoristossa, pustalla sijaitsevalla luonnonsuojelualueella ja kansallispuistossa sekä Balatonjärvellä. 6. Luonnonharrastajien lomakurssit järjestävät Kansanvalistusseura ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Martimoaapaan ja Penikkavaaraan) sekä Tornionjokilaakson luontoon, ympäristöön ja elinkeinoihin. Toinen lomakurssi, jonka ohjelma painottuu enemmän kosteikkojen suojeluun, pidetään 4.-8. Kustavin Lomavalkamassa. Myös jyrsijöitä oli viime vuonna niukalti. Arvioitu hinta on 1 445 mk. 5., su, ti, ke, to klo 12-18 ja
Lisäksi annettiin lehdistötiedote, jossa liitto tuki ympäristönsuojeluministeriön perustasuoJeluministeriön perustamista. 3. Kun luonnonja ympäristönsuojelun sektoreita käsittelevät metsäpoliittinen ohjelma, alkuperäisen luonnon suojeluohjelma, energiapoliittinen ohjelma, asuinja :g työympäristön suojeluohjelma sekä -, liikennepoliittinen ohjelma nähdään -~ yleisohjelman kanssa yhtenä koPieksllm:ten. Vuonna 1978 jokamiesoikeusteemaa jatketaan niin, että toiminta painottuu jokamiehenoikeuksien turvaamiseen rantojen ja vesien käytössä. 19 7 7 Pieksämäellä. Liiton puheenjohtaja Matti Lähdeoja totesi avaussanoissaan, että liiton vakiintuneeksi ja onnistuneeksi toimirrtamuodoksi on muodostunut kampanjatoiminta. Suomen luonnonsuojeluliitto KEVÄTLIIITOKOKOUS PIEKSÄMÄELLÄ Suomen luonnonsuojeluliiton kevätliittokokous pidemin 19.20. Siinä ensi kerran liiton päättävä elin määrittelee, mitä luonnonja ympäristönsuojelu lii_ton näkökulmasta on ja millaisiin tavoitteisiin liitto pyrkii. Samassa kokouksessa hyväksyttiin niinikään yksimielisesti liiton metsäpoliittinen ohielma. Sen muodostavat Turun puolessa toimiva Varsinais-Suomen lsy, Loimaan seudun lsy, Salon seudun lsy ja Vakka-Suomen lsy. Liittokokous hyväksyi toimintakertomuksen, tilinpäätöksen ja lisätalousarvion lisäksi liiton metsäpoliittisen ohjelman sekä yleistavoitteet ja toimintaperiaatteet. Kuvassa luonnonsuojeluliiton puheenJohtaJa Matti L:thdeoJa, JllrJestös1hteen Ja kokouksen sihteeri Terho Poutanen sek:t pieksll.m:tkel:tinen kokouksen puheenjohtaja Mikko Laakso. vsk.. Mitään estettä_ näiden järjestöjen yhtymiseen ei ole. Ymmärrettävästi luonnonja ympäristönsuojelun sisällöstä on vallinnut monenlaisia käsityksiä ja etenkin ulkopuolisen on ollut vaikea tai mahdoton saada selville liiton toiminnan ja tavoitteiden yleispiirteitä. Liiton uudeksi jäseneksi hyväksyttiin Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri. Liittokokouksen jälkeen järjestettiin yleisötilaisuus, jonka aiheena oli "Pohjavesivarojen ja pienten vesistöjen suojelu" . Tähän asti 'liiton linja' on ollut yksittäisten henkilöiden tulkintojen varassa tai eräänlaista perimätietoa. Viisitoista liiton j~senyhdisl}'.stä tai piiriä oli lähettanyt hotelli Savonsolmuun yhteensä 32 edustajaa, joilla oli käytössään kaikkiaan 90 ääntä. Lisäksi se on tarkoitus sisällyttää liittoa esittelevään lehtiseen. Yleisohjelma tullaan julkaisemaan paitsi tässä lehdessä myös Luonnonsuojeluväessä. Rannikolla keskitytään Itämeren ja sen saariston suojeluun. Kiinnostavaa on, että liitto vasta seitsemäntenä toimintavuotenaan hyväksyy itselleen oman toimintansa puiteohjelman. liitt~kokou~sessa työ_ske?n~ltiin _tehok_k:t3-sti. Käsitys liitosta luonnonja ympäristönsuojelun koko kentän kattavana kesl<.usorganisaationa tulee nyt olennaisesti selkiytymään. Kokous päätti myös vuoden 1978 toiminnan pääteemoista. Loppujen lopuksi puut rasittivat vain metsäohjelmavaliokuntaa; yleiskokous selvisi vähemmällä. 154 ä: konaisuutena, on liiton pyrkimykset tärkeimmillä toiminnan aloilla varsin hyvin määritelty. Liiton 'yleisohjelma' on sangen merkityksellinen asiakirja. Tämän vuoden k~mpanjoilla pyritään jokamiehen01keuks1en turvaamiseen sekä kosteikkoalueiden suojeluun. Alustajina olivat terveystarkastaja Simo Paasonen ja LL Jaakko Savola Pieksämäeltä. Näistä toimintakertomus, metsäpoliittinen ohjelma ja yleisohjelma julkaistaan myöhemmin tänä vuonna Suomen Luonnossa. Valiokuntatyössä julkilausumat karsittiin kuitenkin kahte~n Ei uusia ydinvoimalatilauksia ja Yksi kansainvälisen tason lentokenttä riittää. Tervetulopuheessaan hän mainitsi juuri saapuneesta iloisesta uutisesta Rin~msuon r~uhoittamisesta. Ohjelmat eivät sinänsä ole toiminSUOMEN LUONTO 2/77 36. Projektitoiminnan yleistä seurantaa kehitetään vastaisuudessa niin, että tieto kunkin projektin onnistumisesta ja tuloksista saavuttaa myös jäsenkunnan. Virallisten liittokokousedustajien lisäksi kokouksessa oli mukana joukko tarkkailijoita. Lähetekeskustelussa liittokokoukselle ehdotettiin viittä ajankohtaista ympäristönsuojeluasioita koskevaa julkilausumaa. Lähdeojan mielestä nyt olisi sopiva aika aloittaa keskustelu luonnonja ympäristönsuojelun järjestökentän yhtenäistämisestä. Ulkojäsenistä oli edustettuina viisi järjestöä. Maassamme t01mii tällä hetkellä kaksi rinnakkaista järjestöä, Suomen luonnonsuojeluliitto ja ruotsinkielinen Naturoch Miljövård. Liittokokouksen puheenjohtajana toimi Mikko Laakso Pieksämäen seudun luonnonystävistä. Pieksämäen liittokokous hyväksyi myös jokamiesja kosteikkoprojekteille kuluvan vuoden toimintaohjelmat. Vaikka liiton jäsenmäärä onkin ilahduttavasti kasvanut, kampanjatoiminnan yhteydessä tullaan kiinnittämään erityistä huomiota uusien jäsenten saamiseen. Yleisohjelmalla on suuri merkitys myös luonnonsuojeluliikkeen nimissä esitettävien kannanottojen taustana. Liiton suorasta jäsenyydestä puolestaan poistettiin Hämeenlinnan seudun (ent. Kanta-Hämeen) lsy, joka on liittynyt Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin kautta liittoon. Terho Poutanen järjestösihteeri LUONNONSUOJELULIITON TOIMINTAPUITTEET ON MÄÄRITELTY Suomen luonnonsuojeluliiton kevätliittokokous 1977 hyväksyi yksimielisesti asiakirjan "Suomen luonnonsuojeluliiton yleistavoitteet ja toimintaperiaatteet". Metsäpoliittisen ohjelman hyväksyminen vaikutti luonnoksesta ennakkoon annettujen lukuisten lausuntojen perusteella kiperimmältä kokousasialta
Toivottavasti keskustelu 'liiton linjasta' ei pääty tähän. Korvauksetta on rauhoitettu Oy Kaukas Ab :n, Enso Gutzeit Oy:n ja Ilomantsin kunnan omistamia alueita. Päin vastoin sen tulisi nyt alkaa, kun keskustelun kohde toiminnan yleistavoitteet ja periaatteet on määritelty ja pantu paperille. Tunnettua on, että jonkin järjestön eri mieltä olevien edustajien polemiikki julkisuudessa on omiaan herättämään lähinnä hymyilyä ja antamaan p.o. ~:i , ""Maailman Luonnon SllJltiOn tutkija kiinnittää sudelle radiokauluria, jonka avulla voidaan seurata sen elämllll. Ne olisi myös osattava. Yhteisistä teemoista sovittaessa on nimenomaan korostettu paikallisyhdistysten ja piirien omaleimaisen toiminnan merkitystä. Keso ei olematkailukohde, vaan tiukasti suojeltu alue, jonka päätarkoituksena on nmsaan ja monipuolisen linnuston suojelu. Voimien keskittämistä yhteisiin kampanjoihin voidaan nyt yleisohjelman tultua hyväksytyksi suunnitella entistä johdonmukaisemmin. * * * Liiton toiminnassa on viime vuosina korostettu käytännöllisiin päämääriin tähtäävän kansalaistoiminnan merkitystä. Paperi toimintaa on tietoisesti pyritty vähentämään. Mutta kuten sanoin, jäykkää oppirakennelmaa ei ollut tarkoitus tehdä. Korvauksia maksettiin yhteensä yli 100 000 markkaa. Sen tuloksena liitto on yhtenäisenä keskeisten tavoitteiden taSUOMEN LUONTO 2/77 36. taa ympäristön suojelemiseksi, mutta ne luovat edellytyksiä yhtenäiselle kamppailulle. Nyt tämä kosteikkoalue voi luonnontilaisena palvella tuleviakin sukupolvia vesi-, suojelu-, tutkimusja virkistysalueena. Toimintaa on pyritty sijoittamaan "alas" paikallisjärjestöjen ja piirien tasolle. ITALIAN SUDET ON RAUHOITETTU Italian Apenniinien vuoristossa elää 100-150 sutta, joiden tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta, sillä äskettäin tehdyllä päätöksellä susi rauhoitetaan täysin. TURKIN SULTANSUOTA EI KUIVATA Turkin hallitus luopui Maailman Luonnon Säätiön ja muiden kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen painostuksesta Sultansazhgin laajan kosteikkoalueen kuivattamisesta. He ovat mm. vsk. Turkin vesiensäännöstelyviranomaiset luopuivat kuivatushankkeesta, kun oivallettiin alueen huomattava merkitys vesivarastona, linnuston ja muun eläimistön pesimäja levähdysalueena sekä väestön virkistysalueena. Esimerkiksi kelpaa edesmenneen Aarre Simosen ja neljän luonnonvara-asiantuntijan äskettäinen toistensa ohi puhuminen. pyydystäneet susia elävinä ja kiinnittäneet niihin radiolähettimiä niiden liikkumisen seuraamiseksi. Alueella on tavattu 156 eri lintulajia, joista 81 pesii siellä säännöllisesti. Korvaukset maksettiin kolmena eränä marraskuun 1976 ja helmikuun 1977 välillä. . järjestöstä päämäärättömän kuvan. Selvää on, että liitto ei yht'aikaa voi puuttua kaikkiin luonnonja ympäristönsuojelun tehtäviin. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat liiton viimeaikaiset projektit; polkuprojekti, soidensuojeluvuosi, jokamiehen oikeudet -teema. Koska ohjelmiin on koottu keskeiset tavoitteet, ne sisältävät tavattoman määrän asioita. Se on 14 000 ha :n laajuinen. Edellä sanottu tarkoittaa, että luonnonsuojeluliikkeen piirissä toimivien katel<.ismukset on nyt saatu aikaan. Kunta on muutoinkin avustanut Kesonsuon suojelua huomattavasti. Sultansazligin ainutlaatuisena lintuparatiisina tunnettu kosteikkoalue s11a1tsef' Louna.is-Turldssa. Liitto pyrkii keräämään joukkoja piiriinsä ja hankkimaan voimia luonnonläheisen käytännön toiminnan avulla. Näin varmasti julkisuuden osalta onkin. Ehkä on ollut eduksi, että keskustelu on ensin käyty liiton sisällä. Tämä on Euroopan kosteikkojensuojeluvuosi 19 7 6-7 7 'merkittävimpiä saavutuksia. 155. Tällaista valintaa ja siis toiminnan keskittämistä tiettyihin kohteisiin onkin parina viime vuonna menestyksellisesti_ harjoitettu. kana. ... Valtakunnallisten teemojen valinnassa on pyritty löytämään aiheita, jotka olisivat ajankohtaisia Ja joihin kuuluvaa toimintaa kaikki jäsenyhdistykset voisivat omalla toimialueellaan järjestää. Konkreettiset toimintateemat on huolellisesti valittava sen mukaan, mikä on kiireellistä, tärkeätä ja ajankohtaista ja mihin liiton toim1varoilla voidaan vaikuttaa. Maailman Luonnon Säätiön rahoittama tutkimusryhmä, johon kuuluvat tri Erik Zimen Max Planck -instituutista ja it:llialainen tri Luigi Boitani ovat kahden vuoden ajan tutkineet Apenniinien suden ekologiaa. Samalla kertaa kiellettiin kaikkien petojen myrkkypyynti, mikä aikaisemmin oli tappanut myös monia muita eläimiä. Joidenkin mielestä keskustelu luonnonja ympäristönsuojelusta on jäänyt vähälle. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto Matti Lähdeoja Sll:n puheenjohtaja KESONSUON KORVAUKSET ON MAKSETTU Elokuussa 1976 rauhoitetun Kesonsuon puusto on nyt kokonaan korvattu maanomistajille. Nyt ollaan valmiimpia julkisiin mittelöihin. Kesäksi 19 7 7 Kesonsuolle järjestetään tarkka valvonta, jotta linnuston pesintä ei häiriytyisi. Liiton sisällä kolmisen vuotta kestänyt ohjelmatyö on käsitykseni mukaan olfut mitä parhainta keskustelua. Lisäksi Säätiö osti osan suosta itselleen. Siellä levähtää, pesii tai piileksii satoja tuhansia sorsia ja hanhia, 25 000 30 000 kahlaaJaa, 17 000 42 000 flamingoa, 3 000 4 000 haikaraa, 1 500 2 000 kurkea ja lukemattomia pienempiä lintuja. Valtakunnalliset teemat jättävät luonnollisesti jäsenjärjestöille mahdollisuuden painottaa oman alueensa erityisongelmia. Sekin vähä keskustelu, jota on käyty on ollut tasoltaan matalaa
Pyytäjälle maksetaan yhdestä nahasta jopa 800 mk. Mutta pari aluetta Posiolla on vielä säilynyt hienossa kunnossa, ja ne ovatkin jopa valtakunnallisesti todellisia retkeilijän paratiiseja. Mutta nyt näistä suunnitelmista on luovuttu ja alue on palautetu tavallisen talousmetsänhoidon piiriin. Muutamassa osavaltiossa (Montana, Wyoming, Idaho ja Oregon) punailvestä saa metsästää vapaasti kaikkina vuodenaikoina. P. Näissä takamaissa vielä luonto elää omaa elämäänsä, petolinnutkin kotkasta nuolihaukkaan pesivät ihmisen tietämättä ja häritsemättä. Moottorikelkan käytön yleistyttyä ilvestä on helppo pyydystää. Pohjoismaissakin on käynnistymässä muuttohaukkojen tarhakasvatus. Tutkimusten mukaan punailvesten pääravintona ovat kuitenkin pikkujyrsijät ja jänikset. YHDYSVALTAIN MUUTIOHAUKKAISTUTUKSET Yhdysvalloissa on saatu rohkaisevia tuloksia muuttohaukan istuttamisesta alueille, joilta DDT tuhosi ne. Korouoma on mahtava rotkokanjoni, jonka pohjalla lirisee kirkas tammukkapuro. Ne ja niitä reunustavat kiviröykkiöt näkyvät uomassa nyt jo kilometrien päähän. Susien totuttamiseksi uudelleen luonnolliseen ravintoon Maailman Luonnon Säätiö on avustanut eräiden hirvieläinten istuttamista susien elinalueelle. Enimmäkseen käytetään kuitenkin rautoja. Alue on maisemaltaan ja luonnoltaan niin poikkeuksellinen, että sen luulisi kuuluvan viime1staan nyt kaikkiin suojelusuunnitelmiin, mm. Vai vieläkö joku tai joki piiri voisi lähettää vetoomuksen tämänkin helmen puolesta. Maan länsiosista saadut munat sijoitetaan sellaisten luonnossa pesivien haukkojen pesiin, joiden omat munat eivät kehity myrkkyjen vuoksi. Onko tarkoitus jättää luonnontilaan vain uoman äkk.ijyrkät rinteet. ja metsäinsinöörin 'saabi' kiertelemässä pinolta pinolle. POHJOIS-AMERIKAN PUNAILVEKSET VAARASSA Maailman Luonnon Säätiön Yhdysvaltain Rahasto on huolestunut punailveksen vähenemisestä. Saksan liittotasavallan Baijerin kansallispuisto on lahjoittanut hirviä tätä varten. Tarkoitan monelle ehkä tuttuakin Ko rouomaa ja ilmeisesti vähemmän tunnetta Kiekkijärven-Palotunturin aluetta. Olisipa tosiaan rauhoittavaa kuulla, onko Korouoman kaivamisilla, hakkuilla, tienteoilla ja muilla operaatioilla mitään ylä-tai alarajaa. Susien säilymistä uhkaa niiden luontaisten elinympäristöjen kaventuminen. 42 tarhassa kasvatettua muuttohaukkaa istutettiin luontoon v. Rauhoituspäätös perustuu tutkimustuloksiin, jotka osoittavat, että sudella on tärkeä tehtävä luonnon tasapainon säilyttämisessä. mahdollisuuksieni rajoissa tekemään havaintoja ko. Elementit ovat samat kuin Kuusamossa: vaarat, tunturit, kirkasvetiset järvet ja purot sekä laajat asumattomat erämaat. Entä mitä suunnitellaan on uoman laidoilla oleville soille ja puronvarsikorville . Tämä totuttelu kestää tavallisesti kaksi kuukautta. Ja pahinta tämän hetken tilanteessa ovat uoman rinteeseen kaivetut hiekkakuopat. Kovin nopeasti nykyaika ei tosin tähän metsään ole kumma kyllä tullut, joten 'viimeinen sukupolvi' vielä ehdit tämänkin alueen hienot pikkupiirteiset maisemat kokea. Yli 90 % punailveksen nahoista viedään Eurooppaan, missä niistä tehdyt turkit ovat kalliita muotitavaroita. Sulkava TIEDUSTELU KOVAKUO RIAISLAMMISTA Mikäli Lahden lähiympäristöstä löytyisi allikko tai lampi jossa esiintyy epätavallisen paljon sukeltajakuoriaisia, erityisesti suuria lajeja (Dytixcus), voisi asiasta ystävällisesti ilmoittaa allekirjoittaneelle. Ne eivät vielä näy uoman maisemaan, mutta tiethän tehdään hakkuita varten ja jos nyt tehtyjen teiden varsilla tosiaan aletaan hakata, se näkyy maisemassa. Pyrin taloudellisten ym. Turkismetsästys uhkaa tätä uhanalaista Kalliovuorilla elävää ilvestä. Monet ovat joka tapauksessa tilanteesta huolestuneita. Niissä kompurointiin retkeilijä saa varautua täällä niinkuin muuallakin. Uoman rinteeseen nimittäin oli iJ.lettu puskea metsäautoteitä. Paikallisten asukkaiden mukaan tälle alueelle joitakin vuosia sitten kaavailtiin laajaa luonnonhoitometsää ja retkeilyaluetta, jolloin hakkuut olisivat olleet varovaisia ja maisemaan soveltuvia. hyönteisten vaikutuksesta kalojen poikastappioihin. 1976. Paikoin tämäkin alue puhkeaa suorastaan ihmeellisiin luonnonmuodostumiin. Pekka Nerg Muk.k.ulank. Korouomassa on toteutettu sitä yleistä periaatetta, että hiekka otetaan siitä, mistä se edullisimmin saadaan, ja tällä kertaa se paikka sattui olemaan keskellä yhtä Suomen upeinta maisemaa. Ilvestä ei ole rauhoitettu, koska karjatilojen omistajat pelkäävät lampaidensa puolesta. vsk.. Kahta erilaista tapaa käytetään. 29 D 27 15240 Lahti -24 SUOMEN LUONTO 2/77 36. Mutta niinkuin moniin muihinkin hienoihin paikkoihin, sydän pamppaillen Kiekkikairaankin joka kesä hiivin, peläten, koska se on tapahtunut lammetja suot kuivattu, harjut ajettu tieverkostoon, metsään puhkaistu mahtavia aukkoja, maat revitty auki. Maailman Luonnon Säätiö tukee rahallisesti muuttohaukkojen keinollista lisäämistä. Maan itäosissa siitoslintujen tuottamat poikaset viedään pesueittain luontoon sopiville paikoille, missä niitä ruokitaan ja vartioidaan, kunnes ne osaavat lentää ja pyydystää itse ravintonsa. Pekka Borg projektij'ohtaja 156 Huutoja korvesta POSION HELMET Posio on retkeilyalueena ihan suotta jäänyt Kuusamon varjoon. Vuoteen 1978 mennessä uskotaan tuotettavan tarhoissa yli 200 muuttohaukkaa. kansallispuistohankkeisiin. Kiekkijärven-Palotunturin erämaa lienee suurimpia näillä korkeuksilla ja maisemiltaan erittäin edustavaa suomalaista erämaaluontoa. Pitäjä on suurimmaksi osaksi ollut mitä hienointa seutua luonnossa samoilijalle. Enpä ole esim. Jonkinlainen puistometrä-retkeilyal ues uoj ei u alueella kai jo onkin, ja sikäli en ole ollut alueesta erityisen huolissani, mutta viime kesä (1976) muutti käsityksiäni alueen 'rauhoituk"sesta'. Tosin hakkioita, vaotuksia, ojituksia ja muita raiskioita alkaa olla vähän joka puolella. Näissä maisemissahan hiekkakuoppa säilyy ikuisesti eikä näköpiirissä liene myöskään aika, jolloin metsäautoteiden ja hiekan tarve vähenisi, joten kuoppa taatusti laajenee joka vuosi. Eksymäkumpujen kaltaista harju-l~~p_isuo-sokkeloa tavannut m1ssaan muualla. Mm. Italian sudet ovat varsinkin talvisin hakeneet ravintoa kylien kaatopaikoilta
The law favours lax herding practices, with a consequent deterioration of rangelands. Attention was also paid to stock breeding. Construction of roads to remote areas has greatly increased the impact of tourism, which competes with the native people in the use of local resources such as fishing, berry picking, etc. Other detrimental consequences have arisen from increasing recreational activity, application of herbicides, and ploughing of forest floor to improve germination. Reindeer Management in Finland by Veikko Hullu-Hiltunen Pages 67-71 There are about 200 000 reindeer in Finland. The present controlled use of lichen grounds, formerly overexploited, has made the reindeer keepers feel safe about their livelihood. Drastic changes occurred by the constructio n of two large water reservoirs, Lokka and Porttipahta (total 630 km'), and by extensive clear-cutting of forests. Herding and rational use of pastures have largely ceased, the role of predation has increased, and the number and productivity of animals have declined. The park regulations respect their traditiona! rights, and very few conflicts have occurred in the past. managed collectively but the animals are earmarked, identifying them with their private owners who number about 6 800. Conservation and the Local Sources of Livelihood by Hannu Ormio PageJ 83-87 Lemmenjoki National Park, covering l 7 29 km', is the largest nature reserve in Finland. Summaries of the Main Articles SuQmen Luonto (Nalurt oJ Finland) Pu/JliJhed by tht FinniJh AJJocialion for N alurt Protect1on (Suomen luonnoruuojeluliitto) Address: Lönnrotinkatu 17 B 00120 Helsinki 12, Finland Editor: Teuvo Suominen Future of Reindeer Herding Edilorial Page 65 The ·concept of reindeer herding includes more than just 200 000 animals roaming in northern Finland. Recreational use of the park is now 157. The author a Lapp with experience in reindeer management and training in biological sciences describes the consequences of modemization in his home co-operative. Artificial feeding in winter can only supplement the natural forage; the ecological hasis of the reindeer economy is its dependency on the natural winter forage available. Defense of the natural environment of the north implies defending the way of life of the original inhabitants of the far north, the Lapps. However, an essential provision for a better future would be a much greater autonomy on controlling the use of local natural resources. Every year the animals of each paliskunta are brought together for earmarking of calves, counting, slaughtering, q.stration of surplus males, etc. Limiting factors on reindeer economy are shortage of winter forage, unfavourable weather, infestation with insects and parasites, traffic accidents (about 2 400 reindeer deaths annually) and predation by large camivores ( 1 700 recorded kills in 1974, 1 500 in 1975). Reindeer Management and Other Sources of Livelihood in Länsi-Inari by Kaarina Heikkola Pages 81-82 Länsi-Inari is a relatively northem reindeer herding co-operative of 5 564 km' with a few thousand reindeer. Lapponian Reindeer Economy in Finland byjouni Labba PageJ 78-80 The herding practices of the Lapps were closely adapted to efficient use of the natural resources of the rangelands of northern Lapland. They would like to save the northern wildemesses, but they would also like to save the large carnivores frequently considered to be a major perii to the reindeer economy. Particularly on the tundra margins, they are the only strong link between man and nature. The area with reindeer (map on page 68) is divided into 54 co-operative uni ts called 'paliskunta', each of which is responsible for keeping the herd sizes within the limits recommended for preventing overgrazing. This was done by herding the animals to proper grazing, calving, and mating areas and affording protection ag-ainst predators. The administrative center. Collapse of the Lapponian Ecosystem in Lapin Paliskunta by Pekka Aikio Pages 7 2-77 The long established association between man and reindeer is unique. Other uses of land are claiming its pastures, and, together with social and economic changes, disrupting the delicate interaction between man and his semidomestic animal. The local human population is scarce but large areas of protected land are essential to them for reindeer grazing, fishing, and berry picking. Both species became interdependent, and man's role was to contra! the function of the resulting Lapponian Ecosystem. The herds are SUOMEN LUONTO 2/77 36. The wild ancestors of reindeer were indigenous in the tundra, but the Lapps took them to the coniferous regions, too. (A maximurn of 8 000 are permitted, but after serious overgrazing in the early 70's the stock is now considerably less.) Other sources of livelihood include fishing, picking of wildberries, and some hunting and agriculture. are in progress, but most part of the management is still accord ing to established traditions. The new environment made them more vulnerable to a number of controlling factors, including predation, and they became dependent upon proper management by man. Paliskuntain Yhdistys, is situated in Rovaniemi. Modern technology can be prudently used, but there is no substitute to herding and controlling the impact of animals on the ranges, especially on the critical lichen grounds. Reindeer is the main source ofincome for about 800 fami lies. The modernization of reindeer management includes the use of snowscooters, cars, occasionally small planes, _portable radios, and meat control, veterinary services and supplementary feeding in winter. The changes introduced during recent decades include both advantages and disadvantages. Competing land -uses (dams, tourism, mining, forestry) are spreading. Recent changes are presenting reindeer with new problems. The much discussed development and modenization of the reindeer economy results almost in a disaster in Finnish Tundra-Lapland. Ali this has resulted in a collapse of the intimate relationship between man and reindeer. This was mainly achieved with long migrations and careful control of the herds. A few research projects on the ecology., physiology, stock breeding etc. One important reason why reindeer herders are unable to meet the challenges is because reindeer management is shamefully and almost totally neglected by the Ministry of Agriculture and Forestry. In the far north, the animals are still herded to a certain degree in order to optimise the use of the range. vsk. National and district boundaries seriously limit the movements and prevent a full utilization of the natural resources that used to be available. It should be remembered, however, that without a stable environment there could not be either reindeer nor predators. The Lapps are unable to defend their livelihood, as their land does not legally belong to them. The role of unspoiled nature as a basis for reindeer management is seriously threatened by mass tourism in the north, and by drastic methods of forestry in more southern latitudes. Here, the interests of reindeer management and environmental conservation coincide even more than elsewhere. Ecosystems in the far north are particularly fragile. The future of the Lapponian reindeer management depends on the appreciation of traditiona! values of thefeople, both by the people themselves an by the legislators. Expanding forestry is the most serious threat. Conservationists often find themselves in a difficult position
According to the leaders of the local reindeer herding co-operative, the further expansion of the National Park would be very beneficial. This could make the newly born calves fatally susceptible to the hardships of drought and blood sucking insects during midsummer. Fortunately, the lichen's _carbohydrates are relatively easily digested, and the reindeer's own digestive juices are then utilized more effectively. Gradua! improvement of the situation can now be expected since a decision was made in 1974 to create a research institute for reindeer studies. The local people do not favour any plans to bring mass tourism with big hotels to their home ranges. Other factors must be more important. A sharp sense of smell helps reindeer locete lichen. Reindeer, Winter, and Woodlands by Timo Helle Pages 105-1 JO Ground lichens have been generally believed to be the staple food of reindeer in winter. The tourists should be discouraged from using sensitive places at certain times (iichen fields, calving grounds, cottages needed by reindeer herders, etc.) and sports fishing and berry picking should be effectively controlled. platyrhynchos). Origin of Domestic Reindeer by Mauri Nieminen Pages 93-97 Three wild races, or perhaps almost distinct species, of reindeer live in Europe; the tali woodland reindeer (Rangi,Jer tarandw Jennicu.s ) now occurring as a small population in the borderlands between Finland and the USSR, the smaller and lighter tundra reindeer (R.l. The micro-organisms of the rumen are essential in winter, too, but their composition as well as roles are different. Clearly, the most critical factor controlling the number of reindeer and productivity of the economy is the availability of winter grazing grounds. The annual pattern of migration thus formed will reflect the location of favourable feeding grounds at different seasons, and is likely to be retained as a tradition. I n spite of the efficient use of available nutrients, a certain degree of starvation in winter seems to be normal for reindeer. It is essential to avoid the potential dangers in advance. Only very few sciemists and institutions have shown interest in reindeer before 1970 when SITRA, a governmental agency, launched a research project to study the natural food resources, supplementary winter feeding, nutritional physiology and development of reindeer calves. lnspite of the evidence showing that tundra reindeer and woodland reindeer do occasionally interbreed, no trace of such hybrids have been found in the anatomy of the bodies and sculls of the domestic reindeer populations. Even with domesticated reindeer, it is hard to change this rotation radically, without loosing control of the herd. Summer temperatures (and rainfall) may indirectly influence the survival of calves by controlling the amount and kind of insect pests and food plants during some critical stages of development. For example, they help to make use of the urea produced by the reindeer's body, .thus recycling the limited nitrogen available in winter. On the other hand, the winter diet, mainly consisting of lichens, is very much less nutritious. Ecology of Traditional Lapponian Reindeer Herding by Lauri Oksanen Pages 111-I 18 There is probably no major difference between the behaviour of domesticated and wild reindeer or the American barren ground caribou. rapidly increasing. So far, very little is known about the possible role of epidemic diseases or parasites. The snow cover of clear cut areas is hard and difficult to dig; the lichen grounds are largely overgrazed, and, with the trees removed, they recover slowlr ; old stands of spruce, particularly valuab e for their dense tree lichen, are removed by forestry practices, and the wet spruce forests are being drained; the herding tradition has largely ceased and resulted in irrational use of the limited lichen grounds. Moving coastwards for the summer also saves the lichen grounds of more continental areas from tramplSUOMEN LUONTO 2/77 36. Deeper in the coniferous regions, tree lichens are more important, as well as a few vascular plants, particularly the grass growing in clear cut forest land. 158 The domestic reindeer now lives in both woodland and tundra regions. In a typical Lapponian herding system, the summer is spent on coastal mountains, where green forage is plentiful, weather usually stays cool, and mosquitoes are few. Ali of them migrate, but only in a very restricted sense; they have a tendency to emigrate from areas with unfavourable forage and to remember the location fo more favourable areas. Projected Research for the Reindeer Management by Seppo Sulkava Pages 90-92 Until very recently, reindeer management has been entirely based on traditiona! skills. When the snow is thick and hard, more energy might be spent in digging than might be available from lichen, particularly on depleted grounds. However, studies indicate that this is true only in the northern parts of the reindeer management area. Each race is well adapted to its environment. Nutritional Physiology of Reindeer by Mauri Nieminen, Pertti Väyrynen, and Raija Väyrynen Pages 98-101 Profound seasonal changes occur in the nutritional physiology of reindeer. A number of pre.sent trends complicate the situation. A number of hypotheses to explain this should be tested. It contains few other nutrients than carbohydrates. larandw) living in Norway and the Kola peninsula, and the very small and stocky Spitzbergen reindeer (R.l. Therefore, more attention should be paid to the management oflichen grounds and to adjustment of the herd sizes according to the carrying capacity of them. Predation is frequently mentioned as an important reason for calf mortality, but the number of carnivores present could not possibly be sufficient to cause the high rate of monality observed. Other projects have been launced, too, including taxonomic, physilogical, ecological, and ethological studies as well as studies in the relationships between reindeer economy and forestry, stock breeding, role of predators, and role of parasites. This article explains the meaning of some of the most common terms. lt might result in delayed mating of a considerable proportion of the females, .and, consequently, in delayed parturition. However, they might welcome tourists coming in small groups and provide them with housing, transportation, and guidance. A study carried out in 197375 in Sattasniemi reindeer co-operative indicated that the survival of calves correlated with large body weight at the turn of June and July. To outsiders, the words describing differem aspects of reindeer, such as coloration, behaviour, age and sex, are incomprehensible. The microorganisms of the rumen have an important role in converting the energy in cellulose for the benefit of the reindeer body (gaining weight, producingmilk, and storing fat for winter). For them, this might become an important supplemei:itary source of income. An interesting theory to explain the mortality is offered by the fact that, in order to increase the productivity of reindeer herds, the number of males have been greatly reduced during recent years. !n the rapidly changing world, however, this system does not suffice. High Mortality of Reindeer Calves by Erkki Haukioja and Risto Salovaara Pages 102-104 During the past few years, the rate of mortality of reindeer calves during their first summer has been alarmingly high, frequently exceeding 50 %. Tenninology of Reindeer Management by Martti Montonen Pages 88-89 The long tradition of reindeer management has created its own specific terminology. However, anatomic measurements, as well as some aspects of its biology, indicate that it is a descendant of the wild tundra reindeer. vsk.. During the short Arctic summer, reindeer is a typical ruminant making effective use of the green vegetation, rich in cellulose, proteins, and minerals. Unfortunately, the resources available and the co-operation between various research projects are still unsatisfactory. If so, the availability of tree lichens becomes essential
Recent studies indicate the opposite. The disadvantages include; removal of old forests with thick. By law, wild animals belong to the state, and, accordingly, their food could be purchased by compensating from public 159. vsk. In order to reduce these disadvantages, a voluntary committee for negotiating between reindeer k.eepers and the Departrnent of Forestry was created in 1973. Once a small patch of the sandy soi! becomes exposed, erosion is brought about by natural factors, particularly wind and rain. In addition to weather conditions, the humidity of its environment is influenced by suitable cover, usually forest. Other factors having harmful or even fatal elfects on lichen grounds include clear cutting of forest, ploughing of soi!, trampling by man or reindeer, and forest fires. The introduction of snowscooters has greatly changed the situation. For example, reindeer hooves expose mineral soi[ to seeds, and grazing reduces harmful weeds. ln worst cases, the recovery of totalSUOMEN LUONTO 2/77 36. Moderate grazing results in rapid regeneration, but overgrazing removes the actively growing zones and leads to drastically reduced production. Now, times have changed. I t causes abortions and other fatal accidents during the critical periods of the reindeer year, fish and other essential natural resources are exploited, and litter is spread. In spring, snow becomes hard, but bare patches appear on the tundra, and the spring migration begins. Role and Future of Predators Erkki Pulliainen (interviewed) Pages 139-140 lt should be quite reasonable to organize the conservation of large carnivores even in the reindeer economy area of Finland. So far, the legislation has favoured forestry, and reindeer were long believed to be harmful to forests. Other types of parasites infecting reindeer include nematodes, cestods, and protozoans. Forestry practices result in advantageous and disadvantageous sequences to the reindeer economy. In course of time, large barren sandflats are created. cover of tree lichens, inhibiting the growth of ground lichens and mak.ing them more difficult to reach, physically impairing the movements of man and reindeer, and reducing the amount of high quality summer feed by draining fertile peatlands. It is quite apparent that a major part of Finland's present lichen grounds is seriously overgrazed. Disturbance made by thousands of tourists and hundreds of noisy machines impairs the rational use of the grazing lands. Predation pressure by wolverine reaches its peak during late winter; the annual maximum recorded is 615 reindeer kills in 1974. Bears take reindeer, mostly calves, from April to June, and some in September; maximum was 414 in 1974. Reindeer and Forestry by Olli Saastamoinen Pages 124-127 The reindeer management area of Finland extends deep into -the coniferous forest. The larvae of another parasmc fly, Cephenomyia trompe, live in the throat of reindeer, often causing deaths among young animals. Water is the most important single factor controlling the growth of Cladonia which grow only when wet. The map on page 136 (Fig. So far, the most important factor initiating erosion in Western Lapland has -been reindeer tracks, but the impact of rapidly expanding tourism may soon have an even more detrimental influence upon the vegetation. Nyholm Pages 135-138 Until very recently, the northern (and eastern) wildernesses have been the last refuges of the large carnivores. Only the extrem1t1es of lichen regenerate effectively. Before the time of good highways and modern techniques, the Lapps felt safe with their herds, and the few visitors able to come were welcome. In addition to the predators listed above, reindeer calves and carcasses are occasionally consumed by a number or smaller birds and mammals. The advantages include; mak.ing the lichens of tree tops available, bringing birch, grass, and other useful vegetation to clear cut areas, improving vegetation through the use of mineral fertilizers, construction of roads, and providing supplementary employment. Maximum number of reindeer kills by lynx and foxes were 7 3 and 29, respectively, and the annual average reportedly taken by golden eagle is 94.5. 1 n spite of the reports of alarming declines of some predator populations, the number of casualties reportedly caused by them is rising. Limits to Growth of the Reindeer Lichen by Lauri Kärenlampi Pages 1'2'21'23 Reindeer lichens (genus Cladonia play an essential role in the nutrition of reindeer. In addition, lichens have been found to inhibit the growth of mycorrhizzal fungi of the seedlings; the control of lichens by reindeer thus enhances the early stage of reafforestation. In addition, the borders of co-operatives follow much too schematically those of administrative units hence destroying ecological balance of the availability of forage of some co-operatives. Reindeer are eaten by wolf, wolverine, bear, and some of the smaller species, notably lynx and golden eagle. (!n ali cases, the record covers the past twenty years). A number of problems have arisen. The best known of them is a fly, Oedemagena tarandi. ly destroyed lichen grounds may require many decades or even more than a century. Predators Living in the Reindeer Area by Erik S. They cause loss of weight and strength, and spoil the hide. Erosion in Western Lapland bj Mikko Punkari and Markku Varjo Pages 119-1'21 The vegetation at the fringes of the tundra region is vulnerable to various natural and man-made factors. Especially the condition of the critical winter ranges have deteriorated, causing mass starvation of reindeer in the early 70's. Light and nutrients are essential, too, but too rich a soi! promotes the growth of competitive vegetation. 1) shows the areas mostly affected by predation (shadowed). The rangeland is used collectively but the animals are privately owned. I n the far north where the commercial exploitation of materia! resources from nature do not seem to pose serious threats to the local way of life, it seems that the desire of outsiders for quiet solitude and natural beauty of the Arctic is rapidly leading to a collapse of the social and economic structure of the Lapps the land's rightful inhabitants who have lived with it in harmony for a countless number of generations. Apparently, the control of this and other parasites should not be based on medication only but on better understanding of the biology of reindeer and its parasites and by trying to exploit a vulnerable stage in the life cycle of each parasite. Parasites of Reindeer by Pauli Lisitiin Pages 13'2-134 A number of insect and other parasites infect reindeer. During autumn, reindeer and herdsmen migrate into more continental and low-lying terrain, where snow remains relatively light and shallow. Wolves and wolverines in the reindeer economy area are unprotected; lynx and golden eagles are protected, and bears can be hunted during the snowless months. In Finland, the Lapponian system is replaced by reindeer co-operatives. The sandy glacifluvial formations of western Lapland offer good examples of various stages of soi! erosion caused by a combination of wind, frost, overgrazing by reindeer, trampling by man and/or reindeer, and use of heavy machines. F orestry practices have recently expanded northwards. This has resulted in irrational grazing. However, they are slow growing organisms and unusually susceptible to many limiting factors. !ts larvae live in the subcutaneous tissue of reindeer, freguently in great numbers. ing. A drug containing organophosphate has been found effective against the larval stages, but serious difficulties are met in trying to treat ali animals. Tourism and Reindeer Herding byjuhaniLihtonen Pages 128-131 Long before the advent of mass tourism and snowscooters, the old Lapps could predict the dangers of opening their land to outsiders. Most k.ills by wolves occur from June to November; maximum was 665 k.ills in 1976. Deep winter is regularly spent in forests. !n spring, the larvae drop to the ground, and after the pupal stage of several weeks, the adult flies emerge, ready to copulate and !ay their eggs on reindeer hairs (drawing on page 133)
Materiaali on miellyttäväntuntuista puuvillaa. funds the losses suffered by reindeer owners. Reindeer Economy and Conservation of Predators by Veikko Vasama Pages 140-141 In spite af many common interests af conservationists and reindeer keepers, little co-operation between them has occured. However, there could be other promising alternatives. Lyhythihainen T-paita. The population has been found to be racially pure, with no interbreeding with domestic reindeer. Best results are obtained by active herding since animals otherwise tend to overgraze the best lichen grounds. Wildlife, livestock and man sustained an intimate, intricate and stable balance with the vegetation and physical environment. Indigenous species can use a wider range of plant species and they are superior to livestock in productivity. The conflict is understandable. Soviet botanists estimate that there are 483 million hectares suitable for reindeer herding. ln addition, they are resistant to nagana and other diseases and many af them tolerate severe droughts. 90-631 405 SUOMEN LUONTO 2/77 36. Sequeira Pages 144-148 Shortage af water is the most important limitation on the growth of vegetation in the East African woodlands, wooded savannas, grasslands, bushlands and thickets. Ecological Development nf the East African Rangelands by Darrell M. vsk.. Old spruce forests seem to be essential for calving, and grassy peatlands for grazing of cows and calves in summer. SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI Oy Punavuorenkatu 4, 00120 HKI 12 p. Andrejev Pages 142-144 C, 160 The population af reindeer in the Soviet Union, now 3.8 million, is increasing. Methods of preserving endangered predators might be found by imensified research on the role of predators, and by efforts to obtain a fu ller understanding of the very complicated problems now impairing the reindeer economy. The populations of lynxes, bears, and golden eagles seem to be viable. ln addition, contacts between the two groups should be made more actively, in order to initiate a co-operation for preserving the quality of northern forests and petlands suitable for both reindeer and predactors. Värejä: vaaleansininen, keltainen ja punainen. Clearly, the small and panly temporary reserve created on the Finnish side does not prevent extinction. I t is less gregarious than the domestic reindeer. • norppa-paita Paidassa on kuvana iloinen saimaannorppa, joka on kansainvälisestikin merkittävä suojelukohde ja maamme vapaaehtoisen luonnonja ympäristönsuojeluliikkeen tunnus. These and other comributing factors would easily lead to serious overgrazing and subsequent degradation of the ecosystem. It is highly recommended that the conservationists obtain a deeper understanding af the methods and current problems af the reindeer economy. The survival of this race is uncertain since the suitable habitats seem to be decreasing on both sides af the border. Subsequent to colonial exploitation, the new governments now wish ta exploit these sensitive ecosystems more intensively. Generally, the use af lichen pastures comes under three year rotation thus allowing the lichens ta recover during two years before the next cropping. N. However, much depends on the attitudes of the local people. About every Len years, this area is aerially surveyed, and its use is carefully planned. Unfortunately, the situation is still very difficult. There would be less danger of range deterioration. But, unfortunately, the approach of many conservationists is theoretical, showing little interest in the practical problems caused by predators. In addition, some I 000-2 000 are believed to live on the Soviet side of the border. Report on Woodland Reindeer 1 by Timo Helle Pages 149152 A small population of woodland reindeer (Rangifer larandw ftnnicw ) lives in easternmost Finland, partly on the Soviet side of the border. The only topic widely discussed, with sharply conflicting ideas, is the role of predators. The populations af wolf and wolverine are alarmingly small, and they are still freely killed. They would aisa like the people to reside Iloinen in permanent settlements. New developments pose threats to the people and their environment. ln winter, ground lichen constitute the main source of food. Study of Grazing Lands in the USSR by V. Generally, the traditiona! ways of life made effective use af the tremendous primary productivity of the ran_g~lands, without degradmg them or 1mpamng the survival of the vast herds af ungulates and predators. The herders are required ta carefully obey the instructions given by scientists. Meat production of the rangelands could be increased by complimenting domestic livestock with domesticated or semidomesticated wild ungulates. They are generally unsuitable for agriculture, but an intricate system of nomadic pastoralism has developed, making the rangelands inhabitable by man. The Finnish population consists af about 250-300 individuals. At present, such compensations cover the value of the killed animals plus an additional 50 % for kills which have not been discovered. Koot : 90-140 23,150-XS-XL 27 ,Toimitamme myös postiennakolla. It is a tali animal, with long legs. This is due ta the management of grazing lands and adjustment af herd sizes to their carrying capacity. There are hopes to create a larger international refuge on the border, as well as plans ta introduce some af the animals to another site in western Finland
400 mm /5,6 lyhin tarkennusetäisyys on n. Rengassalama PK UR 110 z Länsi-saksalainen huipputuote, joka sopii kaikkiin järjestelmäkameroihin antaen lähikuvauksissa varjottoman valon. 1 1 Nimi 1 1 Osoite 1 ____________ J Maahantuoja : Oy FOTEK Ab Tulppat ie 8 , 00810 Helsink i 81 Postiosoite : PL 620, 00101 Helsinki 10 Puh . Objektiiveilla voi kuvala myös tarpeeksi läheltä : Esim . Teknisistä ominaisuuksista mainittakoon: suuri valoteho generaattorissa kuusi eri tehoaluetta: 10, 15, 20, 30, 40, 60 Ws; ne mahdollistavat aina halutun syvätarkkuuden nopea välähdysväli välähdysaika 1/1000 sek1/50.000 sek Rengassalama PK UR 110 z on ensimmäinen ja riittävän tehokas luonnonkuvaukseen tarkoitettu rengassalamalaite, joka sitä paitsi rakenteeltaan on erittäin kestävä ja toimintavarma. 6CX) mm f8 , uusi mall i. 755 40 44. Kysy kauppiaaltasi lisätietoja 1----------111111.: Haluan, että lähetätte allekirjoittaneelle 1 4-värisen, suomenkielisen Novoflex-esitteen I sekä PK-rengassalamaesitteen. 280 mm/ 5,6 400mm/ 5,6, nyt täysin uusi konstruktio. Luonnonkuvaukseen (NOVOFLEX) Kokeile ja totea Novoflexin edut : Novoflex 400 mm/5,6 pikatarkennusobjektiivilla on helpompi tarkentaa liikkuvaan kohteeseen kuin tavallisella 200 mm teleellä! Tässä systeemin salaisuus: Pikatarkennuskahva: VASTAVALOSUOJA liitetään kameran ja pikatarkennuskahvan väliin kun halutaan ilman erillisiä lisälaitteita kuvata ja tarkentaa portaattomasti äärett0myydestä lähikuviin aivan lyhyeltä etäisyydeltä. 1 ,8 m
Kämmek.ät on kuvannut Mauri Kor§ honen. Uusia postikortteja Tänä vuonna on ilmestynyt Suomen luonnonsuojeluliiton kaksi uutta korttisarjaa. Niiden tuotto S käytetään luonnonsuojelun tukemiseen. Korttikirjan hinta on 10 mk. Korttisarjan hinta on 6 mk, mutta saat niitä myös erillisinä 80 penj nin kappalehintaan. Itsellesi tl jää korttisarjan kantaosa, jossa samat kuvat ovat pienempinä. «-Kämmekkäkorttikirja on uudenlainen korttisarja se on vihko, josta voit repiä lähetettäväksi 9 huippuluokan postikorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. c Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12, pub. 90-631 405 g ,-J C <IJ s :, t,). § Toisessa uudessa korttisarjassa on kuvattu Suomen tavallisimpia eläimiä kettu, mäyrä, orava, t:: siili, jänis, hirvi, näätä ja majava