Alinna on kevätlinnunherne, jonka perhosmaiset kukat ovat aluksi kauniin punaiset, mutta muuttuvat sitten hailakan sinipunaisiksi. Sitä viljellään myös koristekasvina, jolloin se helposti villiintyy. Oikean rivin ylin kuva esittää kevätesikkoa, joka luonnossamme on yleinen vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen parhaissa lehdoissa. Oudosta ulkonäöstään huolimatta se on sinivuokko, mutta sen kukat ovat kerrotut . Sen alla on imikkä, jonka kauniiseen kevätasuun on vaikea yhdistää loppukesän suuriksi kasvaneita, karheita ruusukelehtiä . Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä; jopa sen kosketteleminen voi aiheuttaa herkille ihmisille myrkytysoireita. Tämän sivun kuuden kauniskukkaisen kevätkasvin myynti on kielletty asetuksella. u TUNSITKO KANNEN KUKAN. Alla on normaalikukkainen sinivuokko, pälvipaikkojen tuttu varhaiskukkija. Näsiän (esikon alla) voimakkaasti tuoksuvat kukat houkuttelevat kevään ensimmäisiä perhosia. Valkolehdokki (alinna) on joukon myöhäisin kukkija: sen valkoiset kukat levittävät huumaavaa tuoksuaan vasta juhannuksen tienoon valoisiin öihin.. Sinivuokon poikkeavista kukkamuodoista kerrotaan sivuilla 79-81. Tämän täyteläisen sinivuokon kuvasi Ahti Mäkinen. Ne ovat eteläisiä lehtokasveja; näsiä ja valkolehdokki tosin kasvavat Lapin cteläosia myöten
Koko maailman ongelmien edessä yksilön työpanos on aina tuomittu jäämään näpertelyksi. Tilaushinta on 40 mk, Pohjoismaiden ulkopuolelle 46 mk. Yksilön työkenttä on tietysti pienempi kuin yhdistyksen, ja kaikkein kauaskantoisimmissa tehtävissä esimerkiksi juuri kansallispuistokysymysten mittasuhteissa tuloksiin päästään vain laajalla yhteistyöllä muiden kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa. Valtioneuvoston periaatepäätös uusien luonnonja kansallispuistojen perustamisesta oli luonnonsuojeluliikkeen työvoitto. Vuonna 1978 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. takakansi 3 000 mk, aukeama 3 500 mk, värilisä 700 mk. Mutta kun kymmenet ja sadat tuhannet ihmiset sitkeästi "näpertelevät" samojen asioiden parissa vuodesta toiseen, tulosta ei enää voi sanoa näperrykseksi. Suomen Luonto N:o 2 1978 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry . .. lrtonumerot 7. Tässä työssä ovat korvaamattoman arvokkaana opastimena ja kannustimena tähänastisen työn kokemukset ja tulokset. Heikkoutensa hetkellä moni luonnonsuojelija syyttää itseään tai, mikä pahinta, työtoveriaan näpertelystä. Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21 -1. ISSN 0356-0678 Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 2/78 37. TOIMITUS Päätoimittaja (vastaava): Teuvo Suominen Artikkelitoimittaja: Seppo Vuokko Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (puheenjohtaja). 90-642 881 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8 .30-16 .00 , kesäkuukausina 8 .30-15 .30. Heilahtelun laajuudessa ei pitäisi olla hämmästelemistä; onhan kovin lyhyessä ajassa ehditty kokea kovin konkreettisesti alkuperäisluonnon loppuminen, jätteiden kasaantuminen, energian saannin vaikeutuminen ja taloudellinen lama. Oli vuoden 1970 "saastehysteriaksikin" leimattua toiminnan räjähdysmäistä laajenemista ja määrätietoista pyrkimystä parempaan tulevaisuuteen, mutta on myös ollut pään iskentää muuria vasten. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton toimistoon. 90-406 262 . ILMOITUSHINNAT 1/ 1 sivu 2 000 mk, 1/ 2 sivu 1500 mk , 114 sivu 1 000 mk. Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki 10, puh. 50 mk. vsk. Camilla von Bonsdorff, Mikko Laakso, Terttu Laurila, Hannu Raittinen ja Veijo Vänskä. D 49. Lönnrotinkatu 17 B 6 , 00120 Helsinki 12, puh. Luonnonsuojeluväki tosin napisee siksi, että rauhoitettavat hehtaarit olisi voitu sijoittaa Suomen kartalle viisaamminkin, mutta tätä tärkeämpää on sentään hehtaarien olemassaolo. Suomen vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä on viime vuosina luonnehtinut eräänlainen "maanis-depressiivinen" heilahtelu, jossa ylenmääräisestä innostuksesta on hetkessä siirrytty murheen epätoivoisimpaan alhoon. Työkentän rannattomuus ei saa lannistaa, vaan siitä on itsekunkin lohkaistava itselleen se pala, jonka hoitamiseen voimat riittävät. Kansallispuistopäätöksen kaltaiset kouriintuntuvat välitulokset ovat omiaan auttamaan ulos hämmennyksestä, tasapainottamaan heilahteluita ja keskittämään voimia uusiin tehtäviin. "Pisara uurtaa kiveä, ei voimalla vaan usein putoamalla" sanoivat vanhat viisaat roomalaiset. vuosikerta Pisara uurtaa kiveä . Vastaisella työllä on huolehdittava siitä, että nyt suojaa vaille jääneet arvokkaat alueet säilyvät sisältyäkseen tulevaisuuden suojelupäätöksiin. Vaikka päätöksenteko loppusuorallaan lipesi asialliselta ja asiantuntevalta perustaltaan, on sentään pääasia, että uusien puistojen tarve on näin tunnustettu ja kauan vellonut keskustelu tyyntynyt konkreettisiksi päätöksiksi. 3 7. Sama ailahtelu on koettu myös aatteellisilla tasoilla: tukea on etsitty ideologiasta jos toisestakin, ja tunnelmiin on ehtinyt sisältyä sekä hurmiota että apatiaa. Sitä edelsi puolentoista vuosikymmenen sitkeä painiskelu
. . . . . Puolan luonto on varsin tarkasti talouskäytössä, mutta puolalaisten mieli palaa vapaa-aikoina luontoon . Keski-Suomen Kärnänkoskeen. Virkistäytyjiä varten on yhä kehittyvä kansallispuistojärjestelmä, jonka opastuksen, ohjauksen ja kanavoinnin kokemukset ovat meillekin arvokkaita . . . Vaikeaa on puhua suden puolesta tämänkin päivän Suomessa, mutta vielä jyrkemmin siihen suhtauduttiin viime vuosisadalla, jolloin kylvettiin petovihamme sitkeähenkisimmät siemenet. . 53 Hannu Nousiainen, Ilkka Terfis ja Juha Vlramo: Mustikka ja Jorma laurlla : Viimeisten koskiemme rakentaminen on puolukka hyönteispölyneiset metsämarjamme . . Suomen Luonnon lukijat ja muut siilien ystävät ovat kertoneet havainnoistaan . 91 estenävä . Yll neen Kubankuonon tienhaarasta Turku · Ylllne tien , varrelta lllhtee suoPOlku. Tiet ja hakkuut silpovat viimeisiä erämaitamme, mutta Sodankylän Koitilaistunturin ympärillä on säästynyt hieno erämaaluonnon saareke. . . . . 100 autotiet uhkaavat viimeisiäkin 68 Kirjallisuutta . . 99 Puolan kansallispuistojärjestelmästä . Uutta tietoa uutrukyyhkystä uusien ja järkevämpien päätösten perustaksi annetaan sivuilla 8285 . 88 Jouko lehronen: Tiedotusvälineet luon nonsuojelun tukena . ,vetsänhoidon toimenpiteistä ja kukkia pölyttävien hyönteisten toimeliaisuudesta. . 64 Huu toja korvesta . 79 Juhani Karhumiikl: Uuna uuttukyyhkystä . . . . . . . 50 Suuria koskia on enää vähän, mutta monet pienet kaunistavat yhä maisemaa ja kasvattavat jalokaloja lähivesiin. . . Reino Kalllola: Suden ja ihmisen rinnakkaiselo . Kansallispuisrokomitean m1eunnosta on paljon porun ohessa syntymässä hienoa villaakin, sillä valtioneuvosto on päättänyt ryhtyä kehittämään luonnonsuojelualuejärjestelmäämme. Turun puolen luonnonsuojeluväki on ryhtynyt yhteistyöhön paikallisten tiedotusvälineiden kanssa . . 100 Rolf Oinonen: Suomen erämaat hupenevat yhä metsäKysymyksiä tietäville ja päänäville . Metsämarjojen sato riippuu mm . Uusin siilitieto on sivuilla 95-97. 82 Pisara uurtaa kiveä 49 Teuvo Suom inen: ·M~;~i L1ihd~~;; ~p·uh~e-;j~h;;j~~~a l;s. . Energiansaannin ja työllisyyden varjolla yritetään nyt käydä käsiksi mm . . . . . . . . . Suden ja ihmisen rinnakkaiselosta kerrotaan sivuilla 8688. . . . . . Tutkijat antavat uutta tietoa marjasatoon vaikuttavista tekijöistä sivuilla 8894. . Niiden puute on syy sen harvinaisrumiseen. . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2 / 78 3 7. . . . . Päätöstä ja työn jatkamisen strategiaa esitellään sivuilla 59-63 . 59 Suomen luonnonsuojeluliitto . ioka Viitoitetu 6-9 kilo Suopol taista 9. 99 Rlsro Palokangas ja Esko Raaclkalnen : Mitä voimme oppia Uutisia . vsk.. . . Niiden perusteella on hahmottunut yleiskuva siilin asuinalueesta ja sen vastaisen toimeentulon mahdollisuuksista. . . Uuttukyyhky tarvitsee kolopuita tai vähintäänkin uutruja. Tulokset ovat lupaavia, ja kokemuksista kerrotaan muillekin sivuilla 53-55 . . SUOMEN LUONTO 2 1978 Ahcl Mfiklnen: Monimuotoinen sinivuokko. 71 Summaries of the Main Articles 103 Painukaa suolle! (TP) Komeimpaan ja koskemattomimpaan Varsinais-Suomen suoalueeseen pAAsee nyt tutustumaan viitoitettua suopolkua pitkin. . . Koitilaiskairan ja muiden erämaiden elämää ja anteja ihmisille kuvaillaan sivuilla 68-78. 98 vinen taival. . 101 Jorma luhca : Koit ilaiskaira tuleva luonnonpuisto . . . . 56 Asko Kalkusalo: Suomen siilit 1977 95 Erkki Kellomfikl: Uusien luonnonja kansallispuistojen kiHarrastajan poluilta . Sivut 64-67. 86 Mikko Raaclkalnen: Metsänhoidon vaikutuksista puoluktenkaitsijaksi 5 1 kasatoon . Silti uuttukyyhkystä on tehty riistalaji, vieläpä kesken sen pesimäkauden . . . . sllstyksen Polku ku kuivia p kumisaa~ taa muk, on syyt! ole myyn> Suopo!· soidensuc Suomessa painetaan ja luetaan paljon lehtiä . . Sen ja muiden koskien puolesta puhutaan sivuilla 56-58
Puuhaan tullessani pidin selvänä, että toiminnan painopisteen tulee olla piireissä ja paikallisyhdistyksissä. Projektitoiminta on lääke juuri tähän . vonantajistoa, ehkä 20-30 hengen suuruista. vaan osoitus siitä, että paikallistason toimintamuodot eivät ole selkiintyneet . Jos esimerkkinä olisi jokin konkreettinen toimintatapaus, vaikkapa hienoa luonnonaluetta uhkaava hanke, miten liiton koko organisaation tulisi toimia. Suomen Luonto kyseli eroavalta puheenjohtajalta kolmen ja puolen vuoden kokemuksia ja tulevaisuuden näkemyksiä. Niiden sovittamiseksi ja toiminnan suuntaamiseksi on käynnistetty ohjelmaja projektitoiminta, jonka myönteiset vaikutukset jo näkyvät. Millaisilla. Teuvo Suominen Matti Lähdeoja puheenjohtajasta lasten kai tsi j aksi Syysliittokokouksen 1974 yksimielisellä päätöksellä valittiin Suomen luonnonsuojeluliiton historian neljänneksi puheenjohtajaksi Matti Lähdeoja. Johdonmukaisuus on tärkeää, se selkiinnyttää luonnonsuojeluliikkeen roolia. Kun vaimolla on oma työnsä , myös iltaisin, tilanne on käynyt mahdottomaksi . Sitähän on kehitetty projektija teematoiminnalla, aktivoimalla yhdistyksiä. Paikallistasolla tulee pyrkiä kansalaistoimintaan, viedä väkeä ulos luontoon , asiaa kokouksiin ja tiedotusvälineistöön. Mistä se johtuu ja mistä· löytyisi lä'ä'ke. kysymyksiä . Keskusorganisaatio antaa voimiensa mukaan tukea. Voidaanko tästä på'ästå' jatkossa. Liittoa moititaan yhä kovin Helsinki-keskeiseksi. Jo sekin auttaa , että paikallisyhdistys lehtipolemiikissaan korostaa olevansa Suomen luonnonsuojeluliiton osa ja esittää liiton periaatteellisen kannan asiassa , joko ohjelmien tai aikaisempien kannanottojen mukaan . Nyt on kaksi pientä lasta. Joko pitää laiminlyödä perheenisän tehtävät tai tehdä tämä ratkaisu. Sen hän kuitenkin joutui perheasioiden vuoksi keskeyttämään kevätliittokokoukseen 1978, joka valitsi jatkajaksi apulaisprofessori Rauno Ruuhijärven. Liitto on yhä käymistilassa, organisaatio on uudistunut ja toiminta laajentunut räjähdysmäisesti. Se taas on hidastanut jäsenkunnan kasvua. vsk . Sitä ennen hänen työpaikkansa oli Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos. Fil.lis. Kirjelmä kunnan tai läänin hallinnolle on tämän toiminnan lopputulos eikä 51. Se valmistelisi laajakantoisia asioita, kuten soidensuojelun, kansallispuistojen, myrkkyasioiden jne. Muutosta on ollut liikaa, ja puheenjohtaja on liiaksi joutunut päättämään, mikä toiminta on tärkeämpää kuin toinen . Kahta vuotta myöhemmin hänet valittiin uudeksi kaksivuotiskaudeksi. Hallituksen jäsenet olisivat siis nykyistä selvemmin organisaatiojohtajia, ja puheenjohtaja vain kokoaisi ja kuvastelisi joukon mielipiteitä. Hanke saadaan tietoon paikallistasolla, ja sieltä tulee toiminnan alkaa . Liiton mahdollisuudet keskittää voimansa varsinaiseen työhön paranevat joka hetki, paljolti juuri puheenjohtajan kauaskantoisen toiminnan ansiosta. Lähdeojan puheenjohtajakaudella liittoa on luonnehtinut voimakas muutostila ja siihen liittyvät kärjekkäätkin näkemyserot. 1978. Ylimmäksi asiantuntijaksi olen kaivannut liitolle tieteellistä neuSUOMEN LUONTO 2/78 37 . Jos Helsinkikeskeisyys yhä häiritsee, se ei ole hallituksen eikä toimiston vika , Tuomas-Antti ia Matti lähdeoja miclcnosoicusmarssilla kansallispuiscojcn puolesta 11. Liiton lyhyen olemassaolon aikana puheenjohtajalta on edellytetty alan laajaa tuntemusta, ja työtaakka on selvå·stikin ollut kohtuuton. Väki ei tule mukaan , ellei ole selviä tavoitteita ja niissä tuloksia. Matti Lähdeoja toimii nyt tiedesihteerinä opetusministeriössä. Vetäytymistå'si olet perustellut perheasioilla. Siihen asti olin kieltäytynyt vetoamalla siihen, että perheessä on pieni lapsi . Tämän tehtävänä olisi linjanveto ja työn vieminen piireihin ja paikallisyhdistyksiin . Käytännön sovellutuksista ja kulloisistakin ajankohtaisista asioista huolehtisi sitten ehtiväisistä ihmisistä koottu työvaliokunta , joka valmistelisi asiat hallitukselle. Suostuin puheenjohtajaehdokkaaksi vasta valintapäivän aamuna . 2
itse toiminta, niinkuin joskus luullaan. Nyt säätiö on sekä kansainvälisellä että Suomen tasolla ottanut joitakin järjestön toimintamuotoja. Mutta nyt tuntuu voimia taas karttuneen , siitä antoi vakuuttavaa näyttöä mm. Ja kun ministeriössä tiedetään olevan luonnonsuojelumies, tulee siihen liittyviä tehtäviäkin. Käsittelen alan tutkimustoimintaa, teen siitä muistioita ja esityksiä ylemmäksi. Asiathan eivät etene ilman varoittajaa ja esitaistelijaa. Mitä sitten luonnonsuojelun kansansuosioon tulee , niin onhan meillä yhtä ja toista saavutettu sitten vuoden 1970. Luonnonsuojelutyösi ennen puheenjohtajakautta ja sen jå"lkeen. Tosin vetäjistä ja varoista on yhä pulaa. Helsingin seudun yhdistyksen taannoinen vuosikokous. Mutta alan uskoa, että paluuta entiseenkään ei enää ole. Ruotsissa jå"rjestöön kuuluu lå"hes prosentti maan väestöstä, meillå" prosentin kolmannes. vsk .. Suomessa maanomistuksen ja luonnonsuojelun suhteet ovat hankalammat kuin monessa muussa maassa. Eikö liike voisi sulkea sisäå"nsä myös poikkeavia ja kå"rkeviå• nåkemyksiå. Ihmiset pitää viedä ulos, retkille, omaan asuinympäristöön, mielenosoituksiin . Kansalaistoiminnan muodot on meillä keksitty liian myöhään; eihän paperitoiminta 52 jäsenmäärää kasvata. Toivoisin, että työnjakoa voitaisiin vastedes selkiinnyttää siihen suuntaan, joka alun perin oli tarkoituksena myös WWF:n ja IUCN:n suhteissa: toinen hankkii rahat ja toinen käyttää ne suojeluun. Kun ympäristönsuojelun hallintoamme taannoin luotiin , vapaaehtoinen liike antoi sille parhaita voimiaan. Olen toivonut, että Luonto-Liitto aikanaan selvemmin yhdentyisi liittoon juuri siksi, että ihmisiä ei ole syytä jakaa iän mukaan . Lehti olisi pitänyt pitää jäsenlehtenä kuten Norjassa ja Ruotsissa. Nyt meillä valmisteilla olevien lakien avulla lähestytään sitä tilannetta, mikä jo vallitsee meistä länteen olevissa maissa. SUOMEN LUO NTO 2178 37 . Yhtä ja toista voin siinä tehdä suojelun hyväksi. Toisaalta liiton piirissä mielipiteet eroavat liiankin vähän , keskustelua ei uskalleta käydä . työvoimapula. Yksi virhe tehtiin, kun Suomen Luonto lakkasi olemasta jäsenlehti, olin sitä vastaan. Pitä"äkö luonnonsuojeluliikkeesså· kaikkien olla samaa mieltä. Kysymys on aika vaikea. Entäpä suhde Maailman Luonnon Sä"ätiöön. Vallankumoukset ovat usein perustuneet soluttautumiseen , miksi ei siis myös luonnonsuojelun asenteellinen vallankumous. Suomen luonnonsuojelutyötå· vaivaa yhå. Eikö luonnonsuojelu ole Suomessa pop. Mahdollisimman monessa asiassa tulisi toimia yhdessä. Vastaavaa pitäisi käydä muistakin kauaskantoisista kysymyksistä. Kohtuullinen edistys ja neuvotteluvalmius ve1s1vät varmasti pitemmälle ja saisivat laajempaa· kannatusta kuin täysin jyrkkä ja tulevaisuuden kauhukuvia maalaileva tapa. Ruotsissa laki antaa yhteiskunnalle maanomistuksesta riippumattoman mahdollisuuden käyttörajoituksiin. Mutta realismikin tulisi säilyttää, muutoin henkilö saattaa ruveta tosiasiassa toimintaan omaa aatettaan vastaan, kun ne ihmiset, jotka elävät keskellä elämän realiteetteja, reagoivat kielteisesti. En usko , että tähän olisi ollut pakko mennä. Liitto tulee pitää yhtenäisenä, eikä mikään poliittinen ryhmä saa tuntea jääneensä sen ulkopuolelle. Millaisen tulisi olla Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton suhde toiminnan tasolla. valtionhallinnossa. Ydinv01masta sentään keskusteltiin , saatiin selville näkemyserot ja sovitusmahdollisuudet. Nytkin minua työllistää suuresti ympäristökasvatus, joka tuli ·minulle tavallaan ohi virastobyrokratian. Alan varsinaisia virkapaikkoja ei nyt ole montakaan näkyvissä , mutta jokaisen luonnonsuojelijan tulisi toimia omalta paikaltaan käsin . Liiton tulisikin koulutusmielessä lähestyä hyvin monenlaisia ihmisryhmiä, sekä julkaisutoiminnalla että täydennyskoulutuksen tyyppisesti. Kansansuosiota on saattanut vähentää myös liika ehdottomuus. Naapureissamme, etenkin Ruotsissa, on siirrytty liittomuotoon paljon aikaisemmin kuin meillä ja siellä aktiivisia ryhmiä on sadoittain. Yhteistyön korostaminen on taatusti eduksi luonnonsuojelulle. · Puhdasotsaista ääriradikalismia parempana pidän sitä, että luonnonja ympäristönsuojelu etenee edes jossakin kohdassa. Ei ole totta, kun säätiön piirissä sanotaan, että järjestöt eivät olisi kypsiä tällaiseen toimintaan , sillä samat ihmisethän näkyvät toimivan säätiön työryhmissä. Luonnonsuojelun tulisi yhdistää ihmisiä puolueista riippumatta. Alun perin oli tarkoituksena , että säätiö hankkisi varoja ja kanavoisi ne vapaaehtoisten JarJeStoJen kautta suojeluun. Esim . Sama näkyy myös liiton jå"senmå"ärässä. Mitä useampia yhdistyksiä saadaan meillekin, sitä useampi kiinnostuneiden porukka istuu aktiivisesti pohtimassa jäsenistön kartuttamista ja toiminnan tehostamista. Täydellisiä voittoja ei voida saavuttaa, pään seinään lyömisellä täytyy olla raja. Tarkoitan lähinnä päästöjen torjuntaa, esimerkiksi vesiensuojelussa. Miten voit itse vaikuttaa opetusministeriön tiedesihteerinå. Ei ole olemassa erikseen alle 20vuotiaitten ja yli 20-vuotiaitten luonnonsuojelua. Mikä tulisi olla luonnonsuojeluliikkeen suhde poliittisiin puolueisiin. Onko nyt uusia voimia tarjottavana , ja onko niille kå"yttöå. Vuoden 1973 suoneniskuhan oli kaamea , sen lamauttava vaikutus tuntui kauan
Useasti syyksi mainitaan varojen puute, joka rajoittaa omaa julkaisutoimintaa. Liitossahan yleensä tullaan hallitukseen paikallisyhdistyksestä, mutta pitäisi käydä myös toisin päin , palata johtopaikalta liukuhihnan ääreen. Luonnonsuojelun voima on paikallisen tason työssä. kirjoittelemalla. Se oli todella aivan loistava kirjoitus, sellaista pitää olla lisää. Nyt voin ehkä ruveta harrastamaan hyödyllistä piilovaikuttamista, mm. Toivomus Suomen Luonnolle. Paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen toimialueella on tavallisesti seuraavia tiedotusvälineitä: valtalehti tai -lehdet maakuntalehdet paikallislehdet radio ja televisio aluetoimituksineen Valtalehdet toimitetaan usein yhdistyksen kotikunnan ulkopuolella, mutta yhdistyksen toimialueella on kuitenkin tavallisesti paikallistoimittajia tai -toimitus. Jos nyt 3-4 vuotta kaitsisin lapsia, voisin taas olla käytettävissä vaikkapa johonkin paikallispuuhaan . Useimmat ongelmat ovat onneksi paikallisia ja niihin voidaan vaikuttaa. Paikallislehdet ilmestyvät yleensä vain parin kunnan alueella. Hänen taustanaan ovat Varsinais-Suomessa saavutetut kokemukset lehdistön ja radion käyttämisestä luonnonsuojelussa, erityisesti soidensuojelussa. Luonnonsuojeluyhdistyksc;n toimialueella ilmestyy tavallisesti useampiakin paikallislehtiä, ja niiden toimitukset ovat yhdistyksen kotikunnan ulkopuolella. Aluetoimitukset .toimittavat valtakunnallisen 53. Lehdet ilmestyvät siellä, missä ympäristöongelmatkin usein todetaan. On monta syytä käyttää paikallisia tiedotusvälineitä luonnonsuojelukeskustelun vauhdittamisessa. Silloin pystyy näkemään ja auttamaan kulloisenkin vetäjän ongelmia ja syntyy muutenkin hedelmällistä yhteistyötä. Valistusta voidaan jakaa monin tavoin. Sellaisessahan olen täällä Helsingin yhdistyksessä ollut ennenkin, hallituksen jäsenenä ja pari vuotta puheenjohtajanakin. Viimeaikaisista lukuelämyksistä parhaita oli }opi Luhdan ''Suoretkeilijän epätoivo" (SL 5/ 1976). Siksi niiden keskitetty käyttäminen tiedotuksessa on hivenen hankalampaa. Paikalliselle luonnonsuojeluyhdistykselle paikallislehdet ja -radio ovat tärkeitä tiedonlevittämiskanavia. Tiedotusvälineitten ja luonnonsuojelun suhteista kertoo pian insinööriksi valmistuva Jouko Lehtonen, Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen. vsk . Kylliksi ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että maamme tiedotusvälineiden monipuolisuus tarjoaa luonnonsuojeluväellekin runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. MITÄ TIEDOTUSVÄLINEITÄ. Paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen yhteydet radioon ja televisioon ovat yleensä mahdollisia vain aluetoimitusten kautta. Olen kuitenkin kaivannut paikallisyhdistysten ja piirien aktivistien kirjoituksia. Paikallisten tiedotusvälineitten ehkä paras puoli on, että niitä seurataan huomattavasti tarkemmin kuin valtakunnallisia. SUOMEN LUONTO 2/78 37. Jouko Lehtonen Tiedotusvälineet luonnonsuojelun tukena Luonnonsuojelujärjestöjä on sekä omassa piirissä että laajemmalti arvosteltu sisäänlämpiävyydestä ja kyvyttömyydestä välittää tietoa jäsenkentän ulkopuolelle. Kolmessa vuodessa on kertynyt valtava kokemus siitä, mitä ja miten tulee asioita ajaa. Erityisasemassa ovat paikalliset tiedotusvälineet, jotka voivat asiantuntevasti ja kiinnostavasti käsitellä juuri niitä asioita, jotka koskettavat konkreettisesti sen omaa lukijakuntaa. Tavoitteellinen työ voi syntyä vain kokemuksesta, että jokin asia on pielessä ja että haluaa sen korjata. Kirjoituksissa on ehkä biologisuus liikaa painottanut, samoin virkamiesten osuus. Valistustyö orr luonnonsuojeluyhdistysten tärkeimpiä toimintamuotoja. Usein aluetoimitukset sopivatkin hyvin yhteen luonnonsuojelupiirtJaon kanssa. Yhteistyö niiden kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä. Näillä näkymillä ei myöskään ole tulossa viranomaisten ympäristönsuojelulehteä, ja jossakin heidän on saatava sanoa sanansa. Toisaalta se on ymmärrettävää, liiton jäsenkunnassahan on runsaasti luonnonharrastajia ja kenttäväkeä. Nekin käyttävät apunaan paikallistoimittajia. Työskentely 10-15 vuotta ison valtakunnallisen ongelman kimpussa turhauttaa väkisin, mutta paikallisessa työssä tulee tyydytystä tuottavia ilonaiheitakin, ja se pitää ihan toisella tavalla lämpimänä. Maakuntalehden levikin painopiste vastaa usein varsin hyvin yhdistyksen toimialuetta. Luulisin, että liitolle olisi hyödyllistä tällainen vuorottelu laajemminkin. Paikallisten tiedotusvälineitten asiantuntemus riittää vain harvoin luonnonsuojelukysymysten oma-aloitteiseen käsittelyyn, mutta kun niillä tavallisesti on pulaa monipuolisesta aineistosta, ne käyttävät mielellään valmiita juttuja. Testamenttisi liirolle
STT:llä on aluetoimituksia kaikkialla Suomessa. Paikallisista ongelmista luonnonsuojeluyhdistykset yleensä osaavat itse tehdä juttuja, koska yhdistykset ovat alueittensa ympäristökysymysten parhaita asiantuntijoita. MITEN SAADAAN LUONNONSUOJELU AINEISTO TIEDOTUSV ÄLINEESEEN. Yhdistykset saavat valmista ai54 Painukaa suolle! (TP) Komcimpun ja koskemattomimpaan Varsinais-Suomen suoaluccsecn pllsee nyt tutustumaan viitoitettua suopolkua ~itkin. Ne eivät tule esille paikallisissa tiedotusvälineissä muuten kuin yhdistyksen ajamina. MISTÄ ON TIEDOTETTAVA. Tiedotusvälineet julkaisevat lähetetyn aineiston joko toimittajan tyostamana tai avustajatyönä. Kannattaa tarjota valmiita juttuja. Eräitä asioita ei kuitenkaan liene syytä käsitellä paikallisissa tiedotusvälineissä. Polku kulkee ttupllssl tcitl ja kuivia polkuja my6ten, mutta kumisuppaat on silli paras ot• taa mukaan. Nämä edellytykset toteutuvat vielä nykyisin helposti, koska ympäristönsuojelua on yhä hoidettu huonosti. asti. 10. Luonnonsuojeluyhdistyksen tulisi valita nimetty vastuuhenkilö hoitamaan näitä yhteyksiä. Ongelmista tiedottamalla voidaan mm. vaikuttaa päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen. alkaen hif'VfflmetWtyUCn al kuun 15. MISTÄ AINEISTO JUTTUIHIN. Lisäksi Suomen Tietotoimisto välittää uutisaineistoa paikalliselta tasolta valtakunnallisiin lehtiin ja radioon. Jatkuva tiedotustoiminta perustuu tiedotusvälineisiin luotuihin kiinteisiin yhteyksiin. SOIDENSUOJELUVUOSI ONNISTUNUTTA TIEDOTTAMISTA Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistys suunnitteli vuoden 1976 toimintansa ottaen erityisesti huomioon tiedotuskysymykset. Koska lehdet haluavat julkaista vain mielenkiintoisia juttuja, artikkeleiden tulee olla uutisluonteisia, ajankohtaisia tai ainakin erikoisia päästäkseen julkisuuteen. Suopolku on avoinna lauan • taista 9. Myös omat evllt on syyti varata, lr.0$ka reitilll ei olemyyntil. Jackuva leh1ikirjoi11elu on cehokas cuki käytännön luonnonsuojelucyölle. Luonnontila uhattuna neistoa Suomen luonnonsuojeluliitolta ja luonnonsuojelupiireiltä yleisistä luonnonsuojelukysymyksistä, esim . päivittäiset ajankohtaiskatsaukset ja viikottaiset ohjelmalähetykset. kampanjavuosien kiertoartikkeleita ja liiton tai piirien lausuntoja. 10. Keväällä pyrittiin toisaalta suoraan julkisuuteen, toisaalta pohSUOMEN LUONTO 2/78 J7. Lehdet julkaisevat mielellään hyviä valokuvia juttujen tueksi. vsk .. Kuvat voi hankkia yhdistyksen piiristä, jolloin paikalliset valok,uvauskyvyt saavat käyttöä tuotannolleen, tai liiton yhteydessä toimivasta kuva-arkistosta. haastattelemalla läänin ympäristönsuojelutarkastajaa, yliopiston tutkijoita, vesipiirin toimihenkilöitä, terveystarkastajia me. Näitä ovat etenkin luonnonsuojelun linjakysymykset sekä teoreettista taustatietoa antavat artikkelit, joita varten on olemassa erikoislehdet: Suomen Luonto, Luonnonsuojeluväki, Nuorten Luonto jne. Tiedotustilaisuudet ja lehdistötiedotteet ovat tehokkaita tapoja saada julkisuutta mielenkiintoisille asioille. Luonnonsuojeluyhdistysten tulisi saada tiedotusvälineisiin aineistoa lähinnä valtakunnallisten kampanjoiden paikallisesta soveltamisesta sekä paikallisista ympäristöongelmista. Yleisluontoisiin juttuihin voi lisäksi hankkia tietoja mm. UUSI SUOMI _, Ojitus tuhoaa hyvät karpalos Parliaat sadot 2000 kiloa hehtaarilta uutisvälityksen lisäksi alueohjelmia, joita ovat mm. Yllneen Kuhankuo~on Viitoitetun polun pituus oa 6-9 kilometrit. Aineiston tarjonnan tasaisuus ja jatkuvuus ovat ensiarvoisen tärkeitä myöskin lehdistön kiinnostuksen kannalta. Oheisec näy11ee1 ovac osa Varsinais-Suomen luonnonsuoieluyhdiscyksen käynniscämäscä kirjoiuelusca soiden puolesca. Edellisessä tapauksessa korostuu hyvien henkilösuhteiden merkitys toimittajiin, jälkimmäisessä päätoimittajaan
_ . l,_. , • , . Kevään suoretkistä saatiin pari juttua julkisuuteen, lähinnä hyvien valokuvien tuella. miU an·o el"II ~..,. 1 .~ ........... TUtkirnut.!&. Ilman yhdistyksen ponnisteluja moni asia olisi jäänyt näkymattomiin. oirli1tybee11. • i.io.. o.\:....vmmentl tllhatl• t,...,t,.tul11 N(IM<1<1ll• so!ll1 u.rt>Jttawtn pllåallP\lupo,lkuj• Hki llll• IOIII allmperilaetl 100.000 hct,l•t.>i11ilmltttl m:,111 larkbltutorntJI, jOlilt l't,i.. jol11 F.1e1&-s . An11i H....,-. blVUIIMldtn ll~rlltlmuo}l,illun hlnwllafllllnli >.>111i.."' fflll')l-1t & e,,kl Mlkkll toplllll.._., kobm11bl1 parllllllld• 1'1'eri U,ne4arkottuliallo. Kun,:nltn lnl M '""" la..,..;au. . ~•·•t ui ""'Mm •IIObhld..umbrp,tj. Pääesitelmästä tehty lehdistötiedote ylittikin monessa lehdessä uutiskynnyksen. ,:,r,~. luH,pa-11 kok<> 111 .. J• .. ,-.ri UM S-.-~k• .,-. Alueella on niin monia paikallislehtiä, että niihin ei ole ehditty vielä luoda yhteyksiä. ~ , , b l a m a } o J n n 'T\IUibnllkatOIOlnanl,1\lltlidlim bot.OliaoluuMn "'ntamU!t'. ~• w,~ """"'111 • •,ou,;lnta tudrila nl111U p11M,111,11n <lllirnlUJ Soiden moninaiskäyttö ratkaistava ;>Jh,,,nn, ull'L~•~111,11,•I• 1,.,,,~ ~•"• ,olll• Ja Lapin Jlntit!I k~,H, allttn "ii,11rt,I "" to l ..idrhallo.-a t..upp,_.hu, 1 '-l)tld,-.11 lif 1,,f1i1,1illcc .,,,_, cklla _...~lla " 1t ;.-.a bl•M :,..;)11cl,.. -----Suoluonto kunniaan Vl n11"11t-Suor,-. 8-lllato1"1 ...,,, ..,y&!eå, L 01Maln111 olllil 11.7'JatkeUl1'a •ihl~lk'I Soldt!n_,,illta""l""l.al!Nt-11.a~ l!hffl .alrka. JlJtlll .atla. ja ttkt• ml1n ehdolu \:.w1 ..,,..i1111 io, :.n:~:!"::t!~'" ~u u H111 ....,; m,&. Yhdistyksen edustajat ja inventointiryhmät esittelivät tutkimustuloksia ja soiSUOMEN LUONTO 2178 3 7. .,.. ttt1. Markkinoimalla esitelmätilaisuutta "soidensuojeluvuoden avajaistilaisuutena" sille saatiin erityistä uutisarvoa. tNr•letl IQ1Mlnl laj. l•~in pa,ul 1,,,.,,ma ,.J,4,l :::.· rlllnlhlJ Jt , •• "iiy11d,-ew...al11t.i.,.,N1, Nil.,,. Lwohdaa«I.II .,._..,...,..a1.,.,t ... Yhdistyksen omatoimisuus on ollut laajan tiedotuksen edellytyksenä. .,....,,.,. U lW UIOHII ltlOt m Ja 1!1e11.alll.1hil wko. Urti(k,IUUl(ljtn<du~ajat. "P<"•u.k· ................... v . T •~ Uynfl h1Wal11l,cn. . min,akhim111i11 pu, h1n1tlt>-a1l11hdatl"10ftlalt>t1 • 111j,,ma df.ifflml. ... Keväällä alkaneiden suoinventointien tuloksia julkistettiin kiireesti syksyllä soidensuojeluviikon alkajaisiksi. Apul•N--•lll'Jdu•...,;,, Hupanen kertoi. H(Mllffll....,ta !\:.!Joi •Mtt11'1t "11.lrnlatt,I. n•1-1a11 nib1t1q d<i,li:,,,_,ml Kalil•kl,..••ui,·ifl_,,.,.. i.-SUOfl'lflnl.uonnaaJUll~luyhdl1Soiden luojf,11> J• o;lltl kbttl!mt>olo t.lum 111"1111•,,,. monessa yhteydessä esiinnostettu Kantolanrahka poistettiin soidensuojeluvuoden jälkeen vaihekaavaehdotuksesta suojelualueena, vaikka se oli tämän aseman saavuttanut silloin, kun soidensuojelussa muuten vielä vallitsi syvä hiljaisuus. .... Valtaja maakuntalehdissä juttuja on ollut lähes tyydyttävästi, mutta toistaiseksi ei ole onnistuttu paikallislehtien käytössä. i ~ . jdijat fflM •uia\:..,_,, •lilllStl ":!ui= ~....,.•.,•ltdlllliwul(tl.ala• li,udril;,.,. ~•·•Jo ~,·.a..""' ~IMl--•._,I, ,.;ttjojllo • ••1 .,.-n..,,., M,t,,r o11r., :~;·5.'i:.::·· ~'-~: 7 -,~-, -~ -.-;~-. oll;rt ffllll • .,.._ t!WIdensuojeluvuoden teemaa. 11illa T..,w,uioen ali OU9'1•"• noi11 .IOO bt,,ld 1a wa ot,jd,,.,.lli....,. S11111,nintA. Alueradioon on saatu useita paikallisia ympäristöongelmia käsitteleviä ajankohtaiskatsauksia ja -ohjelmia. ;.,.,no ih"'"'",_l111Lkn,•1 a1tu 11"-l~ dliinh.t.muJ. Lehdet, joilla ei ollut alan omaa asiantuntemusta, julkaisivat yhdistyksen jakamia tiedotteita. lnventoinnit kiinnostivat tiedotusvälineitä, ja pari toimittajaa saatiin käymään suollakin . a,ib ali nni11 """'iplda.,..~,..,.,.onhllp,,c,ks11ra.til1•11 ~11oiu l ui1<1nlu11 11noh1am1111 M.A. ts11alou>rami,ttn1l0011hetl&· 11u1 k~hu,,..IJÖl1h"'ln.j,llh t111N: ..,lnulmUn ....ctm,..o;.. 55. Lyhennelmät esitelmistä toimitettiin myöskin poissa olleiden lehtien toimituksiin. e111 1-1 ... UJ16" \:.ao, ..... . a Mkl turpHn -!Olla ~ljjiii. ,_, · lapin luJ,oiUa ...,._. lil""'"'• S. ,...r:1..,polmluta• ja .urt,llpl. •...,;dw•p,lliln11. k1.U1tlt11 J• )'bl'7f'lt1\ ~1111 ,um 1utktfflll!Ce!I -tt~ ettl l•lteki lunnnonat10Jtlljal11 J• tut\:.!Jaln 7hUI olowllo IOl&ro no;.!11111 on ltH.,., teilty6\I. Luonnonsuojeluun perehtyneet toimittajat ja avustajat tekivät parhaimmat jutut. ,1 nu ,.,, ••. Soidensuojeluvuosi esiteltiin ensi kerran paikallisissa tiedotusvälineissä maaliskuussa. . Erityisen onnistunut oli vuoden päälehdistötilaisuus. ""'rJ,a'l,111..__,,jariiltaahQi."'lii,i,illcbo,~1a51. Kurjet eivät palaa ••• \-~t,_..,.,, .. ,a J.-nna l.tihd.oll• "" nu,1a 1i--•11••aj111•. ~uqdu,.i....;. , 11~ ....... .... ;.wu .. &<,!t, on \llllut\U l)IIHI.U:111 ll!j!luk.el~<)( ... ,v,ti...n .1--7 'li.:1 111u1111111tP6"1pl11. ,.,.Ulla oaap,o>al k11rlia11rat ._ pUlle p pian wn on 1ly1Ull diJnU. Maan,om1rt1Jln. ..-41.i fflNlllmt pef\li""· ,_,., ooiden -...i.1,1161 ......... ,t!iw,..nja dlimU.16n .....;.t ... ,.,.._ , l-3.iQ. vsk. pnlf. ;o\• 'llll •-~'"' o:WM>I nr\Lo 1ln1~11 l'I ~'"' ,,.1,,,,. Hln\:.-.i,eltlllloemm....,. ... Q1t1ffl0ffllw1U1.n Tu"'" edo,llyt1.11'n "•lUoo. , ..i.,.11,11uir,1 Cft. YHTEENVETOA KOKEMUKSISTA Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistys on käyttänyt yleisiä tiedotusvälineitä jo usean vuoden ajan. nudeal, ir.aa,,1iUa on , • .,,. , . ........... ,·-~ .... Syksyllä keskityttiinkin lähes kokonaan tiedottamiseen. , ... . MUl.,..ullil.ta pUju.t,Jaa KJ.~. Turpiina-moottoritien (Piikkiö-Turku-Naantali) torjuminen ja Ruissalon suojelu ovat onnistuneet juuri suuren julkisuuden avulla. ...,..,. Sou.k••l>Ojrl11J11klan e:iildmll piln-11 lf'IOI. Vaikka soidensuojeluvuosi yhdistykselle merkitsi lähinnä tiedottamisen opiskelua, se samalla toi suoasiaa julkisuuteen. lOllat, l...-U. Retkistä onkin vaikea löytää uutisarvoa, varsinkaan valtatai maakuntalehtien kannalta. , _ . Tiedottaminen on hoidettu yhdistykseen kuuluvien toiminaSuohehtaarilta jopa 1000 kilon karpalosatoja jien avulla. ,,.,...o1 .. u lll'ffl tlllllll h1Url1Htnl,111 .... Toimittajille tarjottiin pullakahvit sekä runsaasti suoasioihin liittyvää oheismateriaalia. 111illbi ffli i-nrl11l,., LllhdH \:.ll'ria ••11l1"'h•11kaor. Luonnonsuojelulle tästä oli enimmältaan hyötyä, mutta ilmeisesti myös haittaa: mm. l , , o l , I . , ... :~~mlil~~"::a; .... wt'Jd~• •• ,;.11, ........ ll•abota. T-,io chdolti . · · _ Ensimmäinen suoluonlopolku ;: Savojärven erämailla j' aitoa luonnonrauhaa :i l-••rol~~ja-llll • , ..... 1 •• .,,, ... 0. ,1111. 1111 jliljelli valf> lol$"l.fl'Ul hNY'Olllllki..l 111m. ,......,,.... R111""' T'" J." •aition apu.iaw.--. Ru,mi,mlan Noup,,, Tapo.nl K.,... Kolme valtakunnallista lehteä, alueen valtalehti ja maakunnalliset lehdet sekä joukko paikallisia lehtiä julkaisivatkin laajoja kirjoituksia yhdistyksen to1mmnasta ja suoluonnosta. i.. :::~=.1.W::~:= j' 1omlal..ubta,,pid,ctU11Jlej. f'I "I l .:rto,, ,11,1h1 t111jj,...ia,l1111 .,,,.;,10,. , •ltlh•ueslnwtli:.ihlla1llfflfo1-.!La111pa,;rina, nnalla Mle\c•a kurkitaipi~I lutJenpoih, luun-y,.41Yln lu11aha 111,-11 .. aoptl dlJ"• ~...,. n,.JJ_,..,,,11•.jo ... ··: ' justettiin syksyn päätiedotustapahtumia. u ...... rmn. ••••.jood,tll1&1ffit1 perhr-dlntU ku,..,.. umaiwma,,... N ....,.lllfflt 11 ali, ;..o.u111uohohta;ori,10. •h\lljocl lt1I h .-.,n ,u.,Lna l!ldf{t, • ..,. _ , ......,, ... _l ,.,,, ........ Yhdistyksen toimialueen ilmeisesti sadoista tiedotusvälineistä on aineistoa saatu noin kymmeneen. M ~ n u . ail ... .cw-mmc..ru.Jpvtw•• HN_"'......__,_"'...,.•Jalapl,o,...,.a. N11 llliallle• ri6a '--••nuallo&iotåmiteo 011 anieino1 u, .. Tiedotustilaisuuksien ja lehdistötiedotteiden avulla on päästy lehtiin, joihin ei ole ollut suoraa yhteyttä. j,11 ... AiHt1 .. ,,lekY .... ja K,U· pe1, .....
Melkein mikä tahansa rakennushankehan voidaan saada näyttämään mielekkäältä, jos tarkastellaan vain liiketaloudellista kannattavuutta. Koskien rakentamisessa on otettava huomioon ainakin kansantalouden, energiapolitiikan , kalatalouden, tieteen ja ympäristönsuojelun näkökohdat. Viime vuosikymmenellä arveltiin varsin yleisesti, ettei rakentamattomia koskiamme enää kannata ottaa voimantuotantoon, vaan ne voidaan jättää luonnontilaan. Imatran Voiman toimitusjohtaja Pentti Alajoki onkin hiljattain todennut, että hänen mielestään ei kannata aloittaa suureen vesija turvevoimalaitosten rakentamista, koska ne valmistuisivat aikana , jolloin sähkön ylituotanto olisi suurimmillaan . Keskisuomalaisista koskien tuhoamissuunnitelmista kertoo Jyväskylässä biologiaa ja yhteiskuntatieteitä opiskeleva luonnont.kand. Rakentamissuunnitelmia on usem perus56 teltu lähinnä työttömyydellä. Arvokkaat luonnonalueet ovat siis vaarassa lyhytnäköisen työllisyyspolitiikan vuoksi. järvitaimenen ja siian rotujen tai paikalliskantojen säilymisen elinehto. Näihin arvoihin verratessa kalpenevat useimmiten sekä liiketaloudelliset että energiataloudelliset kannattavuuslaskelmat. Muutkin vesistöjen rakentamishankkeet ovat emy1sesti tänä vuonna olleet näkyvillä . Monet voimalat joutu1S1vat seisomaan käyttämättöminä, mikä tietenkin olisi kansantaloudellista tuhlausta. Yksittäiset kosket ovat usein lisäksi mm. Enteilevää on sekin , että SITRA teettää nyt selvitystä pienvoimalakysymyksestä. vsk.. (esim . Suunniteltuja voimalaitostöitä onkin paljolti perusteltu työllisyydellä eikä energiantarpeella. 2. Tämän takia myös luonnonsuojelijoiden tulisi muka kannattaa jäljellä olevan vesivoiman rakentamista. Tätä hän perusteli sillä, että vesienergia on puhdasta ja sillä voidaan korvata mm. Luontoa muuttavia toimenpiteitä on arvioitava kokonaisuuksina , ei ahtaasti vain watteina ja markkoina. VESIVOIMAN RAKENTAMINEN JA YHTEISKUNTAPOLITIIKKA Vesistöjen rakentamista ei tule tarkastella muusta yhteiskunnasta irrallisena kysymyksenä . Siuruan allassuunnitelma on jälleen kerran viritetty, Ruunaankoskien valjastamista on vaadittu , Ounasjoen rakentamista väläytelty jne. HS 1. Lisäksi on suunnitteilla useita pienempiä hankkeita, mm. Tämä johtuu osaksi energiapoliittisen tilanteen muutoksesta, jonka tärkein syy on öljyn hinnan jatkuva nousu. Sen sijaan SUOMEN LUONTO 2178 37. N yt niiden rakentaminen on taas otettu esiin. Näin 1940luvun ajatukset vesivoimasta valkeana kivihiilenä kumpuavat uudelleen esiin. 1978) . Pohjois-Savossa, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Keski-Suomen koskista ei pitäisi jättää ainuttakaan rakentamatta. VESIVOIMA JA ENERGIAPOLITIIKKA Sähkön ylituotanto maassamme tulee entisestään kasvamaan lähivuosina, mikäli suunnitellut energiainvestoinnit tehdään. atomienergiaa. Ratkaisua odotetaan Jannittyneesti, sillä päätöksellä tulee olemaan ennakkotapauksen luonne. Nämä puheet ovat tietenkin hurskastelua. Yhä ajankohtaisesta Huopanankosken valjastussuunnitelmasta hän kirjoitti Suomen Luonnossa 1 / 1977 sivuilla 31-34. Koskien rakentamishankkeita on vireillä useita samaan aikaan kun energiasta on ylitarjontaa. Sitä paitsi koskien maisemalliset, tieteelliset ja luonnonsuojelulliset arvot voivat olla hyvinkin merkittäviä. Vaikutus ei kuitenkaan ole ollut luonnonsuojelun kannalta kovinkaan myönteinen: energiahysteriassa katseet ovat jälleen kääntyneet viimeisiin koskiimme. Monet kosket ovat arvokkaita lohensukuisten kalojen lisääntymisja poikastuotantoalueita, joilla on laaja heijastusvaikutus ympäröiviin vesistöihin . Niin valmis Suomi ei voi olla, ettei todella järkeviä rakennuskohteita löytyisi! Muuan virkamies on esittänyt, että esim . Eihän energiaongelmiamme näin voida edes lievittää. Jorma Laurila, Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri. Jorma Laurila Viimeisten koskiemme rakentaminen on estettävä Tieto energiataloutemme kestämättömästä pohjasta on vihdoinkin tavoittanut myös talouselämän päättäjät. Tuottaisihan Huopanankosken valjastaminen energiamaarän , joka olisi kattanut Keski-Suomen sähköntarpeesta 1970 vain noin .8 % ja vuoden 2 000 arvioidusta tarpeesta noin 0.2 % . Tunnetuista koskistamme ovat nyt uhan alla ainakin Kuusamon kosket, Ruunaankosket ja Huopanankoski. Huopanankosken hanke on paraikaa Korkeimman hallintooikeuden käsiteltävänä
Sopivilla hoitotoimilla koskireitistä saataisiin ihanteellinen virkistyskalastuskohde. Tietenkin myös ostettu sähkö aiheuttaa ympäristöhaittoja, mutta esim . Ympäristönsuojelun kannalta erityisesti maakaasu ja sähkönosto ovat myönteisiä vaihtoehtoja. Alueen muusta eläimistöstä on syytä mainita siellä runsaana talvehtivat koskikarat sekä koskireitin suunn 57. Vuoden 2 000 tarpeeksi arvellaan 4 800 gigawattituntia. Koskireitti on kymmenisen kilometriä pitkä, ja siinä on kaikkiaan kahdeksan koskea (ylhäältä alaspäin) : Kärnänkoski , Kellankoski, Taikinaiskoski, Leppäsenkoski, Sahankoski, Alakoski, Kymönkoski ja Koulukoski . Suojeluvesityöryhmän mietinnössä tämä reitti on luokiteltu maakunnalliseksi suojelukohteeksi. Reitin alaosassa kuohuva Kymönkoski on Huopanankosken ja Keihärinkosken ohella Keiteleen järvitaimenen paras poikastuotantoalue. Energiataloudellinen merkitys olisi siis olematon, mutta rakentamalla menetettäisiin koko joukko muita arvoja. KÄRNÄNKOSKEN VOIMALAN LAAJENNUSHANKE Viitasaaren kunnan Kärnänkoski on Kolimajärvestä Keiteleeseen virtaavan koskijakson ylin koski . misen ja takaisi niiden järkevämmän käytön . Luonnonsuojelupiirien on entistä pontevammin ajettava tällaista energiapoliittista vaihtoehtoa, joka auttaisi estämään mm. Huopanankosken ohella ovat rakentamisuhan alaisia ainakin Kuusankoski , Konneveden Kellankoski ja Simunankoski . 2. Näiden lisäksi ovat suunnitteilla Kuhankosken ja Kärnänkosken voimaloiden laajennukset. Suunnittelualueella on vielä rakentamatonta vesivoimaa mm. Viitasaaren kunnan Kärnänkoski on Kolimajärvestä Keiteleeseen virtaavan koskijakson ylin koski, johon 1954 tehtiin pienehkö voimala. Ne tuottaisivat runsaat 2. Vesi on erittäin puhdasta, ja reitti onkin lohikalojen hyvää lisääntymisaluetta. koskiemme rakentaSUOMEN LUONTO 2/78 37 . vsk. KESKI-SUOMI Keski-Suomessa on vielä melko paljon arvokkaita rakentamattomia koskia. Suunnitelmaan lii11yvä säännöstelyhanke olisi ilmeisen haitallinen vesistön kalantuotannolle . seuraavissa koskissa: Heijoistenkoski, Huopanankoski , Simunankoski, Kuusankoski , Kuhankoski (laajennus) ja Kärnänkoski (laajennus) . 1978) . Jos sen laajennussuunnitelma toteutetaan, vedenpinta kosken yläpuolella (yläkuva) kohoaisi kaksi metriä ja huku11aisi kauniin maiseman. Kymijoen yläosan suunnittelualueen (johon kuuluvat osittain · sekä Keski-Suomen että Kuopion läänit) sähkönkulutus arvioidaan hieman vähäisemmäksi. Näitä sekä kivihiiltä voimme ostaa riittävästi sosialistisista maista, jolloin kauppa rakentuu tavaranvaihtosopimusten varaan eikä rasita kauppatasettamme. 3 megawattia (MW) eli vuoden mittaan noin 92 gigawattituntia. Yhteensä niissä on energiaa 19. hän suositteli ydinvoimaa, kivihiiltä ja sähkön tilapäiskauppoja (HS 10. Huopanankosken osuus olisi vain 0.3 % ja Kuusankosken 1. Reitti on maisemiltaan hyvin kaunis. Kuusankosken rakentaminen liittyy kiinteästi Keitele-Päijännekanavahankkeeseen. Ainoat rakennustoimenpiteet ovat Kärnään 1954 tehty pienehkö voimala ja Kellankosken 1960-luvulla suoritettu perkaus. 5 % KeskiSuomen energiantarpeen arvioidusta kasvusta vuoteen 2 000 mennessä. Alapuolistakin uomaa (alakuva) perattaisiin. Koskialueen tärkeimmät kalat ovat järvitaimen, harjus ja siika. Keski-Suomen sähkönkulutus 1970 oli runsaat 1 300 gigawattituntia (1 GWh = tuhat megawattituntia eli miljoona kilowattituntia). 1 % . Neuvostoliitossa sähkö tuotetaan hyvin suurissa laitoksissa, joiden ympäristöhaitat ovat paremmin hallittavissa kuin pienten. Laukaan keskuskalanviljelylaitos lypsaa alueella kutevia taimenia
Hankkeen rakentamiskustannukset olisivat 1975 hintatason mukaan noin 6 miljoonaa markkaa. ylpeys: sieliä asustelevat useat saukot. Lisäksi lääninhallituksen ympäristönsuojelun tarkastaja, joka käytti alkukokouksessa lääninhallituksen puhevaltaa ympäristönsuojeluasioissa, on asettunut suunnitelmaa vastaan. Artikkeli Helsingin Sanomissa 7. Vesi peittäisi alleen metsämaita 2.6 ha, jolloin luonnonhoitometsä ja virran keskellä olevat kauniit saaret tuhoutuisivat kokonaan . KÄRN ÄNKOSKEN ENERGIATUOTANTO OLISI MITÄTÖNTÄ Viitasaaren Sähkö suunnittelee 1954 valmistuneen voimalan laajentamista sekä sen tehostamista Kolimaa säännöstelemällä. RAKENTAMINEN PILAISI KOKO ALUEEN Entisten voimaloiden toiminnan tehostamiseen ei välttämättä tarvitse aina suhtautua kielteisesti, mutta tässä tapauksessa rakentaminen runtelisi pahasti koko alueen. kalojen kutuun . Komitc:anmictintö 1977: 49 . Yh cå· ja roisca Kcicdccn ja Huopanan jå'rvilohcsca. Mäkinen . Viitasaari ja Pihtipudas. Voimalan rakentamisen jälkeen Koliman taimenkanta on romahtanut. Metsähallituksen edellä mainittujen elinten lisäksi hanketta vastustaa osa paikallisesta väestöstä (mm . kalastajia ja maanviljelijöitä) ja Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys. Järvi , T. Kiirnfinkoskcn voima/aicokscn rakentaminen ja KolimajåIVcn säfinnösc'ely. Tarkoituksenahan olisi hyödyntää täydellisesti kosken ja Koliman välinen putouskorkeus (6. Kyml/ocn vesistön y/å"osan vesien kiiycön kokonaissuunnitelma. Kyrönpuro on tiettävästi vieläkin varsin hyvä taimenen poikastuotantoalue, mutta se ei yksin pysty turvaamaan Koliman taimenkantaa. Yhdistys on antanut mm . vsk.. Tiedotus 122. 5 m) , josta nykyisin on käytössä 4. Kesäkuukausina vettä näet varastoitaisiin ja talvella sitä juoksutettaisiin. Osat I ja II . Joen uomaa perattaisiin laitoksen yläpuolelta noin 600 metrin matkalta yli metrin nykyistä syvemmäksi ja alakanavaakin 170 m . PUOLESTA JA VASTAAN Voimalan takana on sähköyhtiön lisäksi Viitasaaren kunta, joka uskoo saavansa rakentamisen seurauksena lisää veromarkkoja ja työpaikkoja. Vesihallitus 197 5. Uusi voimala aiheuttaisi myös maisemallisia, kalataloudellisia ja monenlaisia rahassa vaikeasti arvioitavia menetyksiä . 11.1977 . Kaiken kaikkiaan suunnitelman toteuttaminen olisi ympäristönsuojelullisesti hirvittävää. Siihen on kytkettävä kamppailu ympäristönsuojelullisesti mielekkään energiapolitiikan puolesta. Kärnänkosken ympäristökin on luonnonkaunista. Suomen luonnonsuojeluliiton energiapoliittisessa ohjelmassa on esitetty sen pääperiaatteet: energian säästö ja moninaiskäyttö sekä mahdollisen lisätarpeen tyydyttäminen sähköä ostamalla, maakaasulla ja kivihiilellä. 1977 : Huopanankoski vaakalaudalla . 1977 : Miecceitii i• muistoja Huopanankoskesra . Vaikka säännöstely ei muuttaisi Koliman pinnan luonnonmukaisen vaihtelun rajoja, se epäilemättä vaikuttaisi järven luonnontalouteen muuttamalla vedenkorkeuden vaihtelurytmiä. Rantametsät ovat komeata luonnonhoitometsää. Huopanankoskcn voima/aicokscn rakentaminen . J. Se vaikuttaa kuitenkin haitallisesti Koliman kalatalouteen , ja vahinkojen korvaaminen istutuksin on osittain epäonnistunut. Vuokraamiskysymys ei ole vielä ratkennut, ja tämän takia katselmustoimitus on keskeytyksissä. Laurila. Energiataloudellinen merkitys olisi siis aivan olematon , mutta sähköyhtiölle itselleen se olisi luonnollisesti kannattavaa. Nykyinen voimala tosin hieman rumentaa maisemaa itse kosken kohdalla . Sähköyhtiö olisi halukas jatkamaan sopimusta, ja sillä on valmiina myös voimalan laajennussuunnitelma. Samoin voidaan epäillä, että säännöstely vaikuttaisi alapuolisen, matalan koskijakson luonnontalouteen , mm . 12. V. Nykyinen voimala ei ole maisemallisesti kovin hirveä . hanketta jyrkästi vastustavan julkilausuman ja tulee tekemään kaikkensa voimalan laajentamisen estämiseksi. Kärnänkoski ja muutamia satoja metrejä sen itäpuolella virtaava Kyrönpuro ovat olleet tuottoisia taimenen lisääntymisalueita. Ilman Koliman säännöstelyä se tuottaisi vuodessa 5 900 megawattituntia ja säännöstelemällä 6 400 megawattituntia. Uuden voimalan rakennusaikana ruoppauksen aiheuttama veden sameus saattaisi vaikuttaa haitallisesti alapuolisen koskireitin happija kalatalouteen. Metsähallituksen piirimetsänhoitaja ja Etelä-Suomen piirikuntakonttori haluaisivat sen sijaan jättää sopimuksen uusimatta ja palauttaa alueen virkistyskäyttöön. Tämän vuoden lopussa päättyy nimittäin voimalan omistajan, Viitasaaren Sähkö Oy:n ja koskialueen toisen rannan omistajan, metsähallituksen, välinen 40 vuotta kestänyt vuokrasopimus. Toimitusmicscc:n lausunco. Eriryisrå· suojdua vaativ:u vedet. Viitasaari . 5 m. H . Tämän saavuttamiseksi yläaltaan pintaa nostettaisiin kahdella metrillä. 1936: Hajanaisia havaintoja. WSOY . Vesihallitus. Metsästys ja Kalastus 7: 32-34 . 1956: lohi/astui• i• ka/akaskuja . Kiirna'nkoski /uonnoncilaan. Katselmuskirja. Lisäys nykyiseen olisi siten yli 3 000 megawattituntia eli Keski-Suomen v1,10den 1970 sähköntarpeesta alle 0.3 % ja vuoden 58 2 000 arvioidusta tarpeesta vajaat 0.1 % . Suomen Luonto 36: 31-34 . SÄHKÖYHTIÖN SUUNNITELMA Kärnänkosken voimalakysymys on viime kuukausien aikana tullut uudelleen ajankohtaiseksi . Helsinki 1977 . Nykyisen voimalan teho on 0.6 megawattia, ja sen vuosituotto on noin 2 800 megawattituntia. Mittavien louhintojen, perkausten, maansiirtojen ja patojen lisäksi suunnitellaan Kyrönpuron sulkemista, jolloin Koliman taimenen vähäinenkin poikastuotanto ehtyisi. Nykyisen voimalan viereen yhtiö aikoo rakentaa voimalan, jonka teho olisi 1.25 megawattia. KIRJALLISUUTI A Aho, J. TOIMINTAAN KOSKIEN PUOLESTA! On aika ryhtyä päättäväiseen työhön koskiluonnon arvokkaimman osan säilyttämiseksi ja järjettömien voimalahankkeiden estämiseksi. Suomen Kalastuslehti 43 : 200206. Helsinki 1977. Vesihallitus 1977. SUOMEN LUONTO 2178 37
Kansallisja luonnonpuistojen kehittä"misohjelmaa on tarkoitus toteuttaa vuosittain valtion tuloja menoarv101ssa myönnettyjen mäå"rä·rahojen puitteissa. Erkki Kellomä"ki Uusien luonnonja kansallispuistojen kivinen taival Valtioneuvosto teki 24. Yksityisten omistamat kehittämisohjelmaan sisältyvät alueet ovat vapaat kaikista luonnonsuojelulain tarkoittamista rajoituksista siihen saakka, kunnes ne on ostettu valtiolle tai maanomistajan kanssa on saatu aikaan sopimus alueen vå"liaikaisesta rauhoittamisesta. Eräät muutkin kauan vireillä olleet soidensuojelusuunnitelmat saataneen näin onnelliseen päätökseen. Työhön ovat osallistuneet sekä vapaaehtoinen suojeluliike että alan virkamiehet. 59. nykyisistä yhdeksää kansallisja SUOMEN LUONTO 2/78 37. Valtioneuvoston periaatepäätös puisto-ohjelman kehittämisestä koskee seuraavia 10-15 vuotta, ja siihen sisältyvät alueet pintaaloineen esitellään oheisessa taulukossa (s. varsinaisen Saariselä"n aluetta, jonka osalta entiset rauhoituspäätökset jå°å"vä"t voimaan . Periaatepäätös on viisitoistavuotisen uurastuksen välitulos. Työn niiden puolesta on jatkuttava. nonpuistoa sekä laajennettavaksi Tammelan Torronsuota. Komiteanmietintöä esiteltiin Suomen Luonnossa 4-5 / 1977 s. 332-335. vsk . 1978 periaatepäätöksen Suomen kansallisja luonnonpuistoverkon kehittämisestä. Päätös on merkittävä etappi Suomen matkalla kohti kansainväliset mitat täyttävää luonnonsuojelualuejärjestelmää, mutta suojelupäätösten ulkopuolella on yhä suuri joukko arvokkaimpia luonnonalueitamme. 2. 277-288 ja käytännön seuraamuksia seuraavassa numerossa s. Tämän kehittä"misohjelman ulkopuolelle jää"vien sellaisten alueiden, joiden osalta metsä.hallitus on jo tehnyt eriasteisia rauhoituspäätöksiå", rauhoitusten voimassa oleminen jä"ä" metsähallituksen harkintaan lukuunottamatta ns. Hänen katsauksensa tähänastisiin vaiheisiin antaa siten oppia myös tulevaa työtä varten. PERUSTELU MUISTIO Valtioneuvoston päätökseen liittyvässä perustelumuistiossa todeg taan, että kansallispuistokomitea on esittänyt lähimmän 30 vuoden ] aikana perustettavaksi 42 uutta -=kansallispuistoa ja 16 uutta luonValtioneuvoston tekemä periaatepaatos uusien puistojen perustamisesta koskee mm. 60) . Lisäksi laajennettaisiin nykyisistä kansallispuistoista kuutta ja luonnonpuistoista neljää. Päätöksessä todetaan edelleen: Muodostettavien kansallisja luonnonpuistojen sekä niiden laajennusten rajaus tapahtuu sekä" kartalla että· luonnossa luonnonsuojeluja metsäviranomaisten yhteistyönä. Päätöksen mukaan maahamme tultaisiin lähimpien 10-15 vuoden aikana perustamaan seitsemäntoista uutta kansallispuistoa ja seitsemän uutta luonnonpuistoa. Hämeen läänin ympäristönsuojelun tarkastaja Erkki Kellomäki on ollut monin tavoin mukana kehittämässä luonnonsuojelualuejärjestelmäämme, viimeksi kansallispuistokomitean yhtenä sihteerinä
No usiainen , Mynäm äki, Yläne , Pöy1yä. Kansa llispuistot (laaj ennukset, va ltio n maa ll e) Liesjärvi Oula nka 1 Lemmenjoki Pyhä1unluri n. vsk.. kansallisja luonnonpuistoina. 6 000 Pelso n. Vaala . 100000 n. Kangaslam pi. Pelkosennicmi) LUONNONPUISTOT Länsi.Suo mi H. Kokem äki ) 30 . Kansallispuistokomitea esitti puistojen toteuttamista kolmessa vaiheessa. Maluon luon nonpuisto 78. Komiteanmietinnöstä saatujen lausuntojen perusteella maaJa metsätalousministeriössä on laadittu tarkistettu luonnos kansallisja luonnonpuistoverkon kehittämiseksi lähitulevaisuudessa. Linnansaaren kansallispuis1on laajennus (Savon lin na. 800 D. Kaus1inen) 74. O u langan kansall ispu iston laajennus (Kuusamo) 52 . 260 Ko ivusuo n. Pilvineva {Ve1eli. Korppoo, Na·u vo) 26 . Mikkelinsaare1 (Maksam aa. mk. 2 200 n. Sysmä) lti-Suomi 8. Kehittämisohjelmassa tarkoitettujen uusien kansallispuistojen maa-ala on 163 400 ha ja luonnonpuistojen 124 460 ha , yhteensä 287 860 ha. Valtioneuvoston päätöksessäkin todetaan tavoiteohjelman olemassaolo, eikä siinä sanallakaan viitata siihen , että kansallispuistokomitean esittämät muut kohteet eivät myöhemmin voisi toteutua 60 A. 620 n. 2 900 E. Heinävesi, Savonranra) 41. U1aiärvi) 70 . Luo nnonpuistot (uudet, valtio n maalle) Sc ili n . 2 800 n. O lvassuo (Pudasjärvi . Toho lam pi, Les1ijärvi) 46. Ke von luonno np u ision laajenn us (U tsjo ki) 74. Sukerijärvi (Ku usam o) lappi )9 . RucajärviHaa pasuo (Le ivo nmäki ) j;: kya~t~ ! ~~n~P~ha; 1 1~r : ~~~s°(~=~ehnai~ki~s;~~ fa)i) 34 . Pacvinsuo (Lieksa. Värriö (Salla , Savukoski) 61. Naara joki (Haukivuori, Pieksäm äen mlk) 40. Haa pak('idasMus1asaa ren keidas (Ho nkajo ki , Isoioki, Sii kainen) 31. 9. joita ei ole ehdo1ct1u laajcn• ncuaviksi (7581) : 75 . 1 400 n . Rokuan kansa llispu is1o n laaien nus (U1ajärvi. Simo) 60 . 2 000 n. Porkkala (Kirkko numm i) 2. Mäniyh arju) 49. Aura, Vah10. Karjala) 29. U lvinsalo n luo nno npuisio 80. Hääde1keitaa n luonnon p u ision laajennus (Karvia, Parkano) 6) . Pihlajavesi (Pu nka harju, Savon lin na , Sulkava) 39 . Pe1keljärvcn kansallisp u iswn laajenn us (lloma m si) Pohjois-PohjanmaaKainuu 12. lsoH ui ppo Uuva) 68 . Savukoski, Sodankylä) 24. Lauhanvuo ri (Isojo ki, Kauhajoki ) 7. Sen mukaan lähimpien 1015 vuoden aikana perustettaisiin alussa kerrotun mukaisesti uudet puistot ja laajennettaisiin nykyisiä. Mariinselko nen {Suomussalmi) 1). Sompion luo nnon p uis10 77. Repovesi (Valkeala. Sinivuoren luo nno np u is1o n laajennus (Längelmäki, Luopioinen) lt:i-Suomi n . H iidenpo m i (Sotkamo , Kuhmo. Muon io, Enoncekiö) 23. TAVOITEOHJELMA ON ERI ASIA KUIN KEHITTÄMISOHJELMA Perustelumuistion pohjalta on todettava, että komitean esitys on lähinnä 30 vuoden tavoiteohjelma ja valtioneuvoston päätös on 1015 vuoden kehittå'misohjelma. Kehittämisohjelmassa esitettyjen maiden hankkiminen edellyttäisi 10 vuoden aikana vuosittain 7. 3 000 n. Kolovesi (Enon koski . lsoAiiönsuoLapios uo (Pudasjä rvi. 2 000 n. Vfr~~nh,t uom cn lahden kansal}isp uis10 (Vehkalahi i. lso-$_yö1eRaa1evaara (Pudasjärvi) 16. Seili (Nauvo) )4. Telkkäm äki (Kaa vi) 51 . Vah1 isuo (So nkajärvi) Pohjois-Pohjanmaa-Kainuu % . llom an1si) 11 . O u langan kansallispuiswn laajennus {Salla, Ku usamo) 21. 1 000 n.41 500 Periaatepäätös koskee kaikkiaan seitsemäntoista uuden kansallisja seitsemän uuden luonnonpuiston perustamista sekä kuuden nykyisen kansallispuiston ja neljän luonnonpuiston laajennusta . Ruokkaa n neva (Vimpel i) 66. l O 000 Ko itila iskaira n.58 000 F. Luiro (Pel kosenniemi) 73 . Koli (Lieksa, Ko n tiolah1 i) 10 . Man imojärvi (Simo, Kemin mlk) 19 . 1 600 Vä1Tio n . Ylläsja Pallas1uniurin kansall ispu isto (Ki uilä, Kolari. lsojärvi (Kuh mo inen, Lä ngelmäki ) 4. 111 toteuttamisryhmå· (1993-): komiteanmietintö noin 14 000 ha , kehittämisohjelma noin 2 900 ha. mk , jos ostotoimintaa laajennetaan koskemaan muitakin komitean ehdottamia alueita. Sin ivuoren luonnonpuis1on laajennus Ny kyiset luonnonpuis1ot. Lirsiärven kansallispu is1o n laaje nnus (Tam m ela) 3. Pisavaaran luon no npu isto 79. Ko ivusuo (l lom anisi) 67. Kivijärvi) 25. 2 000 n. Kd ve ne (As1kkala. So1 kam o) 48. 350 n. Koilliskaira (I nari. Voidaan siis lyhyesti todeta, että toisin kuin julkisissa puheenvuoroissakin on annettu ymmärtaa kansallispuistokomitean ehdottamasta suunnitelmasta ei ole luovuttu, vaan siitä on tässä vaiheessa otettu toteuttamiskäsittelyyn vasta osa. Noin 60 000 ha tästä kuuluu taloustoiminnan piiriin , ja sen rauhoittaminen aiheuttaisi metsähallituksen arvion mukaan hieman yli 90 työpaikan menetyksen. Muhos) lappi 17. Mallan luo nnonp uis10 76. Utsjoki) 72 . Padas1o k1. Perä m eri (A la1o rnio, Ke m i) 18. Pyhä1uncuri n kansall ispu is1on laajennus (Kem ijärvi. Puuriiärvilsosuo (Hu iu inen . Viklinrimpi (Po lvijärvi) 69. 720 n. Vas kiiärven luo nno np u is1on laajennus (Mie1o inen) 64. Hi m anka) 43. Len1ua (Kuhmo) 44. Päin vastoin, perustelumuistiossakin todetaan , että tarvittaisiin vuosittain ainakin 10 milj . 2 000 n. Lemmenjoen kansallispu is1on laajen nus (Inari. Ra hia (Kalajoki . 2 000 O lvass uo n . Va himo) 13. Helve1injä rvi (Ruovesi) 6 . Vesijaon luonno np u isio 81. Sam m uuijän kä (Inari. Sei1seminen (Ku ru , Ikaalinen ) ) . Ran ua) 42. 7 000 B. 11 toteuttamisryhmå· (19831992): komiteanmietintö nom 174 200 ha, kehittämisohjelma noin 62 350 ha. 1 200 C. 8 200 n. Siikavaara (Puolanka) 14. Luos10 (Sod an kylä) 22 . 340 n. 5 000 n. Pelso (Limi nka , Kestilä) 71. 3 000 n. Rau1 alampi) 50 . Koicelaiskaira (Sodan kylä) 62. 1 7 50 Su kcri jä rvi n . Paljakan luo nnonpuis1o n laajenn us (Puo lanka) )8. 240 n. 3 000 n. 9 000 n. 5 milj . Kotkan neva (Kälviä. Seuraavassa vertaillaan näitä ehdotuksia valtioneuvoston kehittämisohjelmaan: 1 toteuttamisryhmå· (19781982): komiteanmietintö noin 973 000 ha , kehittämisohjelma noin 223 000 ha. Tammisaar('n saaris1o n ka nsal/1spu isw (Tamm isaaren m lk) 27 . kuutta luonnonpuistoa. Mus1asaa ri, Vöyri) 36 . Ru unaa (Lieksa) 37 . P('rn un nu m rn iKe rin y (Lop p i, Tammela) 47. Kun muiden osien · säilymistä suojelualueen edellyttämässä kunnossa e1 nyt KANSALLISPUISTOT Länsi-Suomi 1. 4 000 n. Evo (Lam mi , Padasjoki) 63 . Saarisiomeri (Ho u tskari. Karkalin luo nnonpu isio SUOMEN LUONTO 2/78 37. Puistojen yhteinen maa-ala olisi 1 161 000 ha, josta kansallispuistoja 8 13 650 ha Ja luonnonpuistoja 347 350 ha. Salam a järvi (Perho. Levaneva (Lai hia) 35 . Tiilikkajärvi (Rau1avaa ra. Kansallispuistot (uude t, va ltio n maalle) lsojä rvi Sci'ts('n1i11cn Hclv<.'rinjä rvi Lauhavtio ri Salan1a_järvi KauhancvaPo hjankangas Pa1vinsuo T iilikka järvi Hii dcnjJortti Pcr~i meri Rii silunturi Maa pinta-a la hehtaareina n. Elim yssalo (Kuhmo) 57 . Ka nsallispuisto t (laajennukset yksityisten ja va lti on m aa lle) Pyh,iHä kki Linna nsaar i n . Kehittämisohjelmassa on roimasti karsittu I ja II toteuttamisryhmän kohteita, vaikka valtio omistaa I ryhmän alueista 95 % ja II ryhmänkin alueista 46 % . Runkauksen luo n no np uis1on laaje nn us (Tervola. Ku rienrahka (Tu rk u . Torro nsuo (Tam mela) 28. Kansallispuistot (uudet, yksit yisten ja va hion maa lle) Saaristorneri To rro nsuo Kurjc nra hka Putirijärvi ja Isosuo Tammisaa ren saaristo Mu na_ja Kana nicrnensuo n. Kit1ilä, Enoniekiö) 2) . Riisirnncu ri (Posio) 20 . Kinnula. Mu nasuoKana n iemensuo (Kym i) 38 . 2 400 n. Luo nnonpuistot m aa lle) Vaski järvi Pa ljakka Ru nka us Kevo (laajennukset, valtio n n
52. Suomen lounaisrannikon tammivyöhyke 25 3 74 «> ao• 047 540 59 58 040 039 49~ Q67 038 048 55 61. Perämeren rannikon lakeuksia ja laaksoja hienorakeisine sedimentteineen. Pohjois-Pohjanmaan lakeus. NU B 1977:34. Järvi-Suomi 59. Pohjoinen havumetsä-Lappi 53. 30. 51 . 48. Eteläiset savilakeudet 60. Etelä-Pohjanmaan sisämaa 57. Ruijan ja Tunturi-Lapin mantereinen O metsäja tunturiaava-alue. 32. Suomenselän suomaa 56. Inarijärven-Paatsjoen alue. 54. D kansallispuisto luonnonpuisto D O < 10km2 8 1099km2 100-500km2 w > 500km 2 nykyinen valtioneuvoston toteuttamispäätös muu kansallispuistokomitean ehdottama Iso numero: luonnonmaakunnan numero pohjoismaisen luokituksen mukaan Pieni numero: alueen numero (kansallispuistokomitean mukaan) Pohjolan luonnonmaantieteelliner aluejako 19n Naturgeografisk regionindelning av Norden. Suomeen ulottuvien vyöhykkeiden suomenkieliset nimet. 35 49. Norlannin aaltoileva mäkija vaaramaasto keskiboreaalisine metsäalueineen. Norlannin, Tromsin ja Lapin ylätunturialue . Eteläinen vaaramaa 55. Ruijan submaritiiminen koivumänty-metsäalue. Pohjois-Norlannin ja Pohjois-Suomen havumetsäalueita ja vuorisia lakeuksia 36. Itämeren rannikko saaristoineen sekä Ahvenanmaa 29. Etelä-Pohjanmaan rannikkomaa 58. 25
l. Historia osoittaa, että suojelutarpeen tiedostamisesta kuluu ainakin 20 vuotta uusien lakisääteisten suojelualueiden perustamiseen. Koilliskairatoimikunnan. Tasan neljän vuoden ja yhden kuukauden kuluttua komitean asettamisesta valtioneuvosto teki edellä selostetun periaatepäätöksensä. Puistoverkon lopullisen suunnittelun käynnistäjänä voidaan perustellusti pitää Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan 197 3 maaja metsätalousministeriölle jattamaa ehdotusta 35 uuden kansallispuiston perustamisesta ja 8 nykyisen laajentamisesta. Toimikunta päätyi eripuraiseen mietintoon erityisesti Koilliskairan rauhoitusmuodosta. Mielenkiintoista ja samalla surullista on todeta, että osastopäällikkö Väisäsen ehdotukset ovat hämmästyttävällä sinnikkyydellä säilyneet lähes samanlaisina läpi hallituksen iltakoulujen , maaja metsätalouspoliittisen mm1sterivaliokunnan, raha-asiainvaliokunnan ja valtioneuvoston yleisen istunnon käsittelyn . Metsähallituksessa haluttiin myös päästä sanoista tekoihin , ja se asetti 1971 ns. Patvinsuosta tehdään periaatepäätöksen mukaan kansallispuisto, mutta tuntemattomasta syystä aluetta on kaavailtu pienemmäksi kuin mitä metsähallituksen päätöksellä on jo nyt rauhoitettu aarnialueena juuri kansallispuiston perustamismielessä! tehdyn periaatepäätöksen avulla ole varmistettu , luonnonsuojeluväen tehtävänä on toimia siten, että näistäkin alueista joskus tulevaisuudessa voidaan tehdä luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunta pyrki käynnistämään puistoverkon täydentämisen. Tässä vaiheessa puistoasian valmistelun voidaan katsoa lopullisesti luisuneen luonnonsuojeluväen ja -virkamiesten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. 197 4. 1977 . Käytännössä näistä ovat kuitenkin toteutuneet vain eräät metsähallituksen omat toimenpiteet. Nykyinen luonnonja kansallispuistoverkko perustuu 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun tilanteeseen. Väisänen ei näht;ävästi enää muistanut, että hän itsekin on kansallispuistokomitean mietinnön allekirjoittaja. Valtioneuvoston nyt tekemä periaatepaatos on luonnonsuojeluväen 15 vuotta kestäneen painostuksen tulos. Komitea työskenteli runsaat kolme vuotta. Luonnonsuojeluyhdistys ja metsähallitus päätyivät yhteisessä työryhmässään 1968 periaatteelliseea yhteisymmärrykseen 14 kohteen toteuttamisesta. tasavallan presidentti ja valtioneuvoston jäseniä. Suomen Luonnonsuojeluyhdis62 tyksen Luonnonaluetoimikunta esitti 1967 kansallispuistoverkkoa täydennettäväksi 24 kohteella. ,sk.. Paradoksaalista on, että suojelu on nyt paljolti jo myöhässä, kun sen tarve havaitaan. Se ehdotti 15 uuden kansallispuiston ja 4 luonnonpuiston perustamista. Tuolloin metsien ja soiden käyttö otti vielä siinä määrin huomioon luonnontalouden tarpeet, että etenkään suoluontoa ei pidetty uhanalaisena . Syitä voidaan vain arvailla , sillä metsähallituksen lisäksi sillä on ollut muita arvovaltaisia puolestapuhujia, mm . Puistoasia alkoi saada poliittista kantavuutta, ja tuloksena oli kansallispuistokomitean asettaminen 24 . Toimikunta piti 24 suurehkoa valtion mailla olevaa aluetta sop1vma luonnontai kansallispuistoiksi . Hänen luonnoksessaan komitean yksimieliet ehdotukset on otettu huomioon hajanaisesti ja epäjohdonmukaisesti . Lausuntokierroksen jälkeen ministeriön yleisen osaston päällikkö, hallitusneuvos P. Maaja metsätalousministeriö hankki lausunnot kaikkiaan 230 eri viranomaiselta, kunnalta , laitokselta ja järjestöltä tai vastaavalta. 6. Tämän vuoksi 1956 perustettuihin puistoihin ei sisällytetty yhtään yksinomaista soidensuojelualuetta. PERIAATEPÄÄTÖKSEN VALMISTELU Kansallispuistokomitea jätti m1etintönsä 20. . Päätökseen liitetyssä muistiossa todeSUOMEN LUONTO 2/78 37 . Koilliskaira puuttuu nyt tehdyn periaatepäätöksen piiristä. On traagista, että valtioneuvoston käsittelyyn ei viety kunnollista kompromissiesitystä, jonka sekä metsähallitus että luonnonsuojeluväki olisivat voineet hyväksyä. SUOJELU ALUE-EHDOTUSTEN VAIHEET Alkuperäisluonnon säilyttämisen tarve suojelualueita perustamalla riippuu luonnon käytön tehokkuudesta. Ensimmäiset puistoehdotukset teki Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran yhteinen Soidensuojelutoimikunta 1966 ja 1969. Valtioneuvoston päätöksen valmistelun loppuvaiheessa on kuultu vain metsähallitusta ja se on saanut lähes kaiken tahtomansa läpi. Väisänen alkoi yhden miehen komiteana tehdä luonnosta kansallisja luonnonpuistoverkon kehittämiseksi lähitulevaisuudessa. Soidenkin suojelussa on käymässä näin
Aikoinaan luonnonsuojelutarkoituksiin valtiolle hankittu Koli puuttuu ohjelmasta, vaikka sitä ei tiettävästi kukaan vastustanut. Luonnonsuojeluväen tulee päättäväisesti jatkaa painostustaan Tasavallan Presidentinkin kannattaman (hän on allekirjoittanut Salamajärven alueesta tehdään periaatepäätöksen mukaan kansallispuisto, mutta nykyistä aarnialuetta pienempi . Millä perusteilla rauhoitettuja aarnialueita esitetään supistettavaksi (esimerkiksi Salamajärvi ja Patvinsuo). Aivan merkillisesti on suhtauduttu osittain y ksityismaille ehdotettuihin puistoihin . Kun puistoja on nykyään 330 528 haja uusia ehdotetaan perustettavaksi 287 860 ha, tulisi puistoja olemaan 10-15 vuoden kuluttua (mikäli ehdotetut yksityismaat saadaan ostettua valtiolle) 618 442 ha. Mistä syystä esimerkiksi kaikkia metsähallituksen jo rauhoittamia alueita ei ohjelmaan ole sisällytetty, vaikka ne aikanaan on rauhoitettu juuri puistojen perustamista silmälläpitäen (esimerkiksi Siikavaara, Lapiosuo, Martimoaapa , Ylläs-Pallas). Suurin pettymyksen aihe on Koilliskairan puuttuminen, vaikka käsittelystä tihkuneiden tietojen mukaan eräät valtioneuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa mukaan Koilliskairan , ja metsähallituskin olisi suostunut Koilliskairatoimikunnan ehdotuksen mukaisen ydinpuiston (n . Nyt pitää pyrkiä kehittämisohjelman ulkopuolelle jääneiden alueiden suojeluaseman vahvistamiseen perustamalla niistä enstn luonnonsäästiöitä, jotta niiden luonnontila säilyisi myöhempää kansallistai luonnonpuiston perustamista varten. JOHTOPÄÄTÖKSET Valtioneuvoston päätös on ymmärrettävä yleisten yhteiskuntapoliittisten suunnitteluperiaatteiden mukaan tehdyksi keskipitkän tähtäyksen kehittämisohjelmaksi , jonka pohjana on pitkän tähtäyksen tavoiteohjelma. Sen lisäksi ovat siitä esittäneet näkemyksensä Lapin lääninhallitus, Lapin seutukaavaliitto, PohjoisKarjalan lääninhallitus, . Luonnonsuojeluväen on pidettävä huolta siitä, että näin todella tapahtuu. Valtion omistamia alueita tulee käyttää siten , että edellytykset puistojen perustamiselle säilyvät. Mihin on unohtunut Kolovesi , Ruunaa ja Iso-Syöte, joita kaikkia on pidettävä tärkeimpiin kansallispuistoehdotuksiin kuuluvina. Erityisen heikoille ovat jääneet Järvi-Suomi , Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu . Miten erillisistä valtionmaiden palasista kootaan kansallispuisto. Näin voi käydä esim . Kehittämisohjelman ulkopuolelle jääneet alueet ovat siis edelleenkin mukana kansallisja luonnonpuistoien pitkän tähtäyksen ohjelmassa. D 63. Normaalin käytännön mukaan sitä tullaan vuosittain tarkistamaan tuloja menoarviokäsittelyn yhteydessä. SUPISTUSTEN PERUSTELUT JÄÄNEVÄT HÄMÄRIKSI Luonnonsuojeluväki voi tietenkin olla perustellusti tyytyväinen , että edes osa sen tärkeinä pitämistä alueista on päätetty rauhoittaa luonnonja kansallispuistoina. Kauhanevan-Pohjankankaan alueella, mikäli ostotoimintaa ei jatketa. Vain muutamassa tapauksessa aiotaan hankkia maata valtiolle , vaikka kansallispuistokomitea ehdotti tarpeellisten yksityismaiden liittämistä lähes kaikkiin puistoihin. Lapiosuon alue ei sisälly periaatepäätökseen, vaikka siitä on tehty aarnialue kansallispuiston perustaminen _mielessä. Pirkanmaan maakuntaliitto , useiden kuntien lähetystöt, eräät alueelliset järjestöt sekä eräitä luonnonsuojelupiirejä edustavat henkilöt ' ' . Maaja metsätalousministeriössä tehtyjen kansallisja luonnonpuisto-ohjelman supistusten perustelut jäänevät ikuisesti hämäriksi . Tätä näkemystä tukee myös maaja metsätalousministeri Johannes Virolaisen ilmoitus Suomen luonnonsuojeluliiton lähetystölle, että myös muiden kansallispuistokomitean mietintoon sisältyvien kohteiden toteutuksen valmistelua tullaan jatkamaan. SUOMEN LUONTO 2/78 37. vsk. Vai tioneu voston periaatepaa tos merkitsee puistojen pinta-alan lähes kaksinkertaistumista. 282 000 ha) perustamiseen . taan, että "tarkistetusta ohjelmasta on kuultu metsähallitusta. Puisto-ohjelma on puutteellinen myös alueellisen ja luonnontyypittäisen edustavuuden kannalta, vaikka nämä olivat kohteiden valinnassa kansallispuistokomitean kriteereistä tärkeimpiä. Valtioneuvoston päätös ei siten ole avoin valtakirja muiden kohteiden vapaaseen luontoa muuttavaan toimintaan . Elimyssalon erämaaluonto ei tässä vaiheessa ole saanut turvakseen valtioneuvoston periaatepäätöstä. Luonto-Liiton Koilliskaira-adressin) Koilliskairan muodostamiseksi kansallispuistoksi
MIKSI KANSALLISPUISTOJÄRJESTELMÄMME KEHITTÄMISTÄ VASTUSTETAAN. Hallinnon apuna on tiedemiehistä ja muista asiantuntijoista koottu kansallinen luonnonsuojeluneuvosto. Meillä kansallispuistot ovat korostetusti keskushallinnon hoidossa; paikallinen henkilökunta on olemattoman vähäistä ja sivutoimista. PUOLAN LUONNONJA YMP ÄRlSTÖNSUOJELUN HALLINTO on kaksijakoinen kuten Suomenkin . Suomessa on yhdeksän kansallispuistoa. vsk.. Kansallispuistot on alistettu suoraan minisl:eriölle. Luontooppaita ei ole kuin kesäaikaan Pallaksella (viime kesänä myös Pyhätunturilla) . Kyse ei ole pelkästään vartioinnista, kuten usein oletetaan, vaan myöskin aktiivisesta opastuksesta ja ohjauksesta, tutkimuksesta ja tiedottamisesta. Suomessahan ei ole ainuttakaan kansainvälisen mittapuun mukaan aktiivisesti toimivaa kansallispuistoa , joten uudetkin nähdään pelkkinä tuottamattomina suojelualueina. Puiston käytön kannalta kuitenkin juuri paikalla oleva henkilökunta on ratkaisevan tärkeä. Puolassakin on keskusteltu ympäristöhallinnon keskittämisestä yhteen ministeriöön , mutta ajatus ei ole saanut kannatusta. Heille tulisikin järjestää opintomatka maahan, missä kansallispuistot ovat sekä suojelualueita että toiminnallisia luonnonnähtävyyksiä esimerkiksi Puolaan . Kunnallisella tasolla olisi pitänyt tehokkaasti tiedottaa kansallispuistojen perustamismenettelystä ja samalla selvittää kuntakohtaisesti myös kansallispuistojen myönteiset seuraukset. FT Risto Palokangas on ympäristönsuojeluntarkastajana Jyväskylässä , Keski-Suomen lääninhallituksessa ja FM Esko Raatikainen Oulun lääninhallituksessa. Vain kourallinen asiantuntijoita tietää , että kansallispuiston rinnalle voi kehittyä mitä erilaisimpia toimintoja, jotka työllistävät ja muutoinkin hyödyttävät paikallista väestöä. Kun tilanne on jatkunut vuosikymmeniä tällaisena, on todella ällisteltävä, että metsähallituksella ja metsäntutkimuslaitoksella ei ole edes ammatillista kunnianhimoa kehittää kansallispuistojaan1 Nykytilanteessa ei ole ihme, että kuntien johto ja luottamusmiehet vastustavat ehdotuksia. Silti ne olisivat kalpea tekijä metsätaloutta jo nyt näivettävien tekijöiden rinnalla. Näitä puutteita vottaneen jatkossa vielä korjata . Joissakin on merkittyjä polkuja, opastauluja, tulentekoja levähdyspaikkoja, mutta muut palvelut puuttuvat. Luonnonsuojelu kuuluu siellä metsäja puuteollisuusministeriölle, jossa on luonnonsuojeluosasto ja kansallispuistotoimisto. Uusien kansallispuistojen on vattetty heikentävän metsätaloutta ja vähentävän merkittävästi sen työpaikkoja. Olisi ilmeisesti pitänyt neuvotella maanomistajien kanssa jo suunnitteluvaiheessa, jotta suunnittelu olisi tapahtunut paikallisin ehdoin ja alueelliset tarpeet muis64 taen. Kansallispuistojen laaja ja tarkoituksenmukainen virkistyskäyttö edellyttää riittävää henkilökuntaa. Metsätalouden lama on johtanut alihakkuisiin ja säästänyt puuvaroja, halpa tuontipuu ja kehitysmaiden ryntäys maailmanmarkkinoille halpoine lehtipuukuituineen vaikeuttavat kilpailuamme ja metsätalouden koneellistuminen on vähentänyt työpaikkoja niin runsaasti, että kansallispuistojen vaikutuksista ei kannata edes puhua. Kunpa Suomenkin maaja metsätalousministeriössä ja metsähallituksessa olisi samaa henkeä! Vapaaehtoisesta luonnonsuoSUOMEN LUONTO 2178 37 . Luonnonsuojelulla on näet metsäja puuteollisuusministeriössä niin vanhat perinteet, että siirron ympäristönsuojeluministeriöön on katsottu heikentävän koko hallinnonalaa. Risto Palokangas ja Esko Raatikainen Mitä voimme oppia Puolan kansallispuistojärjestelmästä. Meikäläistä sisäasiainministenon ympäristönsuojeluosastoa vastaa talousja ympäristönsuojeluministeriö, jolle kuuluu ilmansuojelun ja vesiensuojelun ohella maankäytön suunnittelu. Puistojen palvelu ja hoito on niin alkeellista, että niiden käyttöä ei kannata aktiivisesti mainostaa. Vaikka vain 13 % kansallispuistokomitean ehdotuksista koskee yksityismaita, mietintö on nostanut vastaansa maanomistajat ja myös kehitysalueiden kunnat . He olivat syksyllä 1977 Puolassa tutustumassa sikäläiseen kansallispuistojärjestelmään, jossa olisi paljon meillekin opiksi otettavaa. Ylhäältä tapahtunut maankäytön suunnittelu on siis koettu maanomistusta liikaa rajoittavaksi. Metsäja puuteollisuusministeriö näyttää haluavan kehittää edelleen luonnonsuojelualuejärjestelmää
Suomen 9 kansallispuiston ja 15 luonnonpuiston yhteispinta-ala on n . jelutyöstä huolehtii valtakunnallinen luonnonsuojeluliitto, jolla on läheiset suhteet viralliseen luonnonsuojeluhallintoon . ha) . Tatran kansallispuiston laaksoissa kohtaa yhä lammaspaimenia katraineen, joskin lammasmääriä on luonnonkulumisen vuoksi vähennetty. Taustalla näkyy Kalkki-Tatran huippuja . hykkeeseen . Puolan kansal1 lispuistojen pinta-ala on 121 041 < ha , mikä on noin 0.4 % maan pinta-alasta (vrt. Kaikki Puolan kansallispuistot täyttavat pinta-alansa suhteen kansainvälisen normin (yli 1 000 :.. Sen kasvatuskeskus on tehnyt Bialowiezan syrjäisestä kansallispuistosta suositun matkailukohteen ja kansainvälisten konferenssien pitopaikan. Pinta-alojen vertailussa on kuitenkin oltava varovainen. Suurimmat kansallispuistot 1 ovat Kampinos (34 3 io ha) ja ] Tatra (20 92 7 ha) . Alkuperäinen luonto on kuitenkin vuosisatojen kuluessa joutunut väistymään asutuksen, peltojen ja teollisuuden tieltä. ,sk. 330 000 ha eli n . Kuvan pyökkimetsä on yleisöltä suljetussa luonnonpuistoa vastaavassa osassa. Uusia kansallispuistoja on perusteilla tällä hetkellä kaksi . Visentistä on tullut puolalaisen luonnonsuojelun symboli. 1 % maan pinta-alasta. Bialowiezan kansallispuistossa on alkuperäistä keskieurooppalaista lehtimetsää. Eräät puistot on tarkoitettu ensisijaisesti alkuperäisen luonnon suojeluun, esim . Bialowiezan kansallispuisto , toiset ovat taas pääasiassa virkistyskäytössä , kuten Tatran kansallispuisto Etelä-Puolassa ja Kampinoksen kansallispuisto miljoona-asukkaisen Varsovan kyljessä. taulukko) . Tätä nykyä Puolassa on 13 kansallispuistoa. Puolassa esitettiin ensimmäisenä maailmassa ajatus erityisten kansallispuistojen perustamisesta. PUOLAN KANSALLISPUISTOT Puola kuuluu pääasiassa KeskiEuroopan lehtija sekametsävyöSUOMEN LUONTO 2/ 78 37. Pohjois-Amerikan Yellowstone ehdittiin kuitenkin perustaa ensin. Puolassa maa on otettu talouskäyttöön niin tarkasti , että on vaikeata löytää uusia luonnonalu65
Tatra palvelee talviurheilukeskuksena. Kuvassa on Krakovan lähellä olevan Ojcowin kansallispuiston hallinnollinen toimisto. 326). eita kansallispuistoiksi . Sen, kuten muidenkin puistojen kävijöitä autetaan ymmärtämään näkemäänsä havainnollisin viitoin, kartoin ja opastein. Nämä kaikki vilkastuttavat palveluelinkeinotoimintaa, myös matkailua. Puolan pienimmissäkin kansallispuistoissa työskentelee kymmeniä ihmisiä tutkimus, opastus, huoltoja vartiointitehtävissä. Numerot viittaavat viereisen sivun taulukon puistoihin. Puistojen tuntumaan on kehittynyt monenlaista toimintaa; esim. Yli kolmensadan neliökilometrin laajuinen Kampinoksen kansallispuisto on varsovalaisten suosima virkistäytymispaikka. KeskiSuomen lääninhallituksen suorittaman selvityksen mukaan (SL 6/1975, s. Lähes kaikkien kansallispuistojentuntumassa on tutkimuslaitoksia, yliopistojen tutkimusasemia , metsäalan oppilaitoksia ym. Zakopanen 30 000 asukkaan kaupunki saakin päätoimeentulonsa Tatran alueella kulkevien matkailijain tuomista tuloista. KANSALLISPUISTOKULTTUURI Puolalainen ulkoilee runsaasti vapaa-aikanaan. Sen mukaan laskien kaikissa kansallispuistoissamme käy vuosittain vain muutama prosentti koko väestöstämme. vsk.. Bialowiezassa kuten monessa muussakin kansallispuistossa SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Koska alkuperäistä luontoa on muuten vaikea tavoittaa, mennään kansallispuistoon . Pyhä-Häkissä käy 66 Puolan kansallispuistot sijaitsevat tasaisesti maan eri puolilla , ja niihin kuuluu Itämeren rannikon, Karpaattien vuoriston ja Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeen luontoa. Maapallon parinkymmenen vauraimman maan joukossa meille ei pitäisi olla voittamattoman vaikeata saavuttaa suojelutavoitteita. Vuosittain Puolan kansallispuistoissa käy 8-9 miljoonaa kotimaista vierailijaa eli runsas neljännes kansasta. Supistetun ohjelman avulla Suomella on siten täysi työ kilpailla Puolan kanssa . Puistojen paikallinen työllistävä vaikutus on siten merkittävä. Näiden pinta-ala on tällä hetkellä n . Kun mukaan lasketaan ulkomaisetkin, on kävijämäärä yli 10 miljoonaa. 48 000 ha ja niiden määrää lisätään jatkuvasti. Suomessa on suojelualueita yhteensä noin 2 % maan pinta-alasta. Kansallispuistokomitean ehdotuksen toteutuessa suojelualueiden osuus olisi v. Tarkoituksena on vuoteen 1990 mennessä luoda luonnonsuojelualueverkosto, joka on pinta-alaltaan 3. Puolassa on myös muita luonnonsuojelualueita, metsäreservaatteja, kasvistonja eläimistönsuojelualueita, maisemansuojelualueita, geologisia suojelukohteita ja luonnonmuistomerkkejä . 2010 noin 6 % . vuosittain noin 6 000 henkeä. Tatran ja Kampinoksen, suurimpien kansallispuistojen , vuosittaiset kävijämäärät kohoavat miljoonan luokkaan. Suomen vastaavia lukuja ei tiedetä. 5 % maan pinta-alasta
Panscwowc Wydawnictwo Rolniczc i Lt"snc. 1976: Bialowieza. Kunnatkin ilmeisesti kannattaisivat tällaista menettelyä, joka sisältäisi myös merkittävän tulonsiirron kehitysalueille. Nämä olisi luotava samalla kun päätetään uusien puistojen perustamisesta. Kansallispuistoissa se voidaan vielä säilyttää. Roz1ocza 1iski 1974 4 800 4/ 5 18 10. on museo, joka esittelee havainnollisesti alueen luontoa ja kansanperinnettä. Kävijä voi valita patikoitavakseen eri pituisia, maastoon hyvin merkittyjä väyliä. 1977 : Puolan ympiiriscöhallinro ja luonno11suojc/un alucjfirjcscclmå·. 1975: Pyhfin-Hfikin kansallispuisron V1rk1Sryskfiyccö. D KIRJALLISUUTI A Gawlowska. & Gawlowska. OPIKSI OTETTAVAA Puolan kansallispuistojärjestelmä vaikuttaa onnistuneelta ja hyvin toimivalta. Henkilökunnasta keskimäärin joka kymmenes on saanut akateemisen koulutuksen, mm . Mutta minne on unohtunut paikallishallinnon kehittäminen. Osastot vastaavat alueen suunnittelusta, luonnonhoidosta, matkailuasioista ja talousasioista. Wolin 1960 4 808 6/ 172 2. Sinne on haudattu tuhansia toisen maailmansodan syövereissä joukkomurhattuja varsovalaisia. Kt"skisuomalainen 21. Olemmeko turtuneet tähän. J. A. Kutakin Puolan kansallispuistoa johtaa neuvottelukunta, jonka apuna on alaan soveltuvan akateemisen tutkinnon suorittanut johtaja. Bialowieia 194 7 5 069 1/4 74 7 6. Palokangas, R. 1977. Pi rni ny 1954 2 421 4/ 587 13. Palokangas. Kun kuntatason ehdotukset ovat näin vaatimattomia, ei ole ihme, että kunnat vastustavat puistosuunnitelmia. Esimerkiksi Bialowiezan puistoon mennaan luonto-oppaiden johdolla ja korkeintaan 30 hengen ryhminä. Karkonosze 1959 5 564 3/1 715 8. Slowiriski 1966 18 076 6/3 5 76 3. Suomen Luonto 34. Niinpä Bialowiezassa toimii visenttien ja tarpaanien (villihevosten) kasvatuskeskus, ja Tatran niityillä kulkevat yhä lammaspaimenet katrameen. 1977. & Marchlewski . Michajlow) Pas, Warszawa 1973. Warszawa . 11. 12. Wiclkopo lski 1957 10 000 17/ 220 4 . Runsaan käytön vuoksi kansallispuistoissa liikkuminen on kanavoitua ja opastettua. Ojci>w 1956 1 570 9/ 344 9. Emmekö itse osaa arvostaa tätä. 10. Puolan kansallispuistoissa on myös kansan murheellisen historian muistomerkkejä , joista vaikuttavin lienee Palmiryn hautausmaa Kampinoksessa. Hallintotoimisto on kansallispuiston yhteydessä. johtajat, suunnittelijat, kuraattorit (metsänhoitajia, biologeja) , tutkijat (biologi-maantieteilijöitä) ja juristi. Agpol. 1967: Tarrzanski Park Narodowy, Panstwowe W ydawnicrwo Rolniczne i Lesnc . Warszawa 1967. M. 1977: Puola suojelee luonroaan. Nimi Perustamisvuosi Pinta-ala (ha) Yleisöltä su ljetut a lueet (kpl/ ha) 1. Kaleva 11. Kansallispuistojen mielenkiintoisuutta lisäävät niiden luonteeseen liittyvät toiminnot. 1950 6 044 5/1 741 7. W . Meillähän on vain jokunen, lähinnä sivutoiminen vartija! Kansallispuistokomitean ehdotuskaan ei toteutuessaan paljon paranta1s1 kansallispuistojemme hallintoa, sillä sen mukaan kehitettäisiin lähinnä keskushallinnon ja piirikuntakonttorien tasoja, joille ehdotetaan korkeapalkkaisia päälliköitä, tarkastajia ja suunnittelijoita. Kt"skisuomalai ncn 27. Palokangas, R. Usein puistoissa on eläim1ston tai kasviston suojelun vuoksi yleisöltä kokonaan suljettuja vyöhykkeitä (taulukko). 326328. vsk . 1977: Bialowieza Puolan kuu luisin kansallispuisto. Henkilökunnan suuruus riippuu puistojen käytöstä; pienimmillään se on muutamia kymmeniä, Tatrassa 250 henkeä. SUOMEN LUONTO 2178 37. 1974; Narional Parks. Tosin meiltä puuttuvat visentit, tarpaanit ja korkeat vuoristot, mutta meillä on suuret metsämme , joitakin vapaasti virtaavia koskia, paljon puhtaita järviä, hiljaista erämaan äärettömyyttä, valoisia kesäöitä , lintujen laulua, suurten soiden luoksepääsemätöntä salaperäisyyttä. Uusien puistosuunnitelmien ja muiden aluerauhoitusten avulla pyritään saamaan suojelun piiriin maan pinta-alasta noin 6 % vuoteen 2010 mennessä . R. R. Eri osastoja johtavat apulaisjohtajat. Narure Reservcs and Monumenrs of Animaie Narure in Poland Wirh Special Reference co chcir Sciennfic Elaboracion . Palokang;as. Vaikka sitä ei sellaisenaan voidakaan ottaa meille, se tarjoaa runsaasti käyttökelpoisia ainespuita oman järjestelmämme kehittämiseksi . Pian sitä ei ehkä enää ole. 1977: Tarran kansallispwsro Karpaaccien luonnon så'ilyccåiå·, Keskisuomalainen 31. Uusissa kansallispuistoissa on osasto, joka valmistelee puistoon liitettäväksi aiottujen alueiden ostoa yksityisiltä maanomistajilta. Wiecko , E. 1977. Joihinkin puistoihin komitea ehdottaa metsäteknikkokoulutuksen saaneita johtajia, muutamia vartijoita ja tilapäisiä luonto-oppaita. M. Ta1ra 1954 20 927 3/5 403 12. Kansallispuistokomitean olisikin mielestämme tullut mieluummin tinkiä aluevarausehdotuksista kuin paikalli:;en tason hallintoyksiköistä. Ba bia G0ra 1954 1 727 2/ 1 06 1 11. 1976: The Bialowieza Foresc. 11. Zembrzuski , T. ln Protection of Man 's Nacural Environmenc (ed . TEHOKAS HALLINTO Kansallispuistojen käytön aktiivinen markkinointi, suuret kävijämäärät ja luonnon suojelu liialta kulumiselta edellyttävät tehokasta hallintoa. Tällöin suunnittelu, täydennys maanostoin, rakentaminen ja kehittely pohjautuisi paikallisiin oloihin. Sokolowski . Warszawa . Näistä merkittävin ja nopeimmin toteuttamista vaativa lienee paikallishallinto. Samalla se ilmeisesti täysin korvaisi ne työpaikat, jotka kansallispuistoa perustettaessa muuten mahdollisesti menetetään. Swict y Krzyi. 1977: Parki narodowe w polsce. Jos kaikkea tätä ei enää ole, se muuttuu äkkiä menetetyksi kansallisaarteeksi. Bicszczady 1973 5 725 3/2 087 Yhteensä 121 04 1 ha (0.4 %) Puolassa on nyt 13 kansallispuistoa, yhteensä 0.4 % maan pinta-alasta. 1977. Eikö meillä uskota puistojen houkuttelevan matkailijoita. Raatikainen , E. Kasprzyk, S. Ka111pinos 1959 ;14 3 10 10/2 029 5. 67. Tatraan on juuri rakenteilla uusi museo
15-17); seuraavassa katsastetaan kolmessa vuodessa tapahtuneita muutoksia ja viimeisiä erämaita uhkaavia tiehankkeita. Suomessa on yhä vähemmän paikkoja, jonne lähimmältä autotieltä on vähintään 8 km matka (pilkutetut alueet) . 71-78) on valtaosa lohkaistu pois (ja rakenteilla oleva tie uhkaa vieKartta 2. Eräma:;:!en häviämisestä hän on kirjoittanut tässä lehdessä ennenkin (SL 1/75, s. Tällä hetkellä hän työskentelee maatalon muonamiehenä Eurajoella. Erämaista vain kolmannes on metsäisiä. Kolmen vuoden kehitys voidaan sanoin kuvata seuraavasti: Vintilänkaira on kadonnut kokonaan, eteläisimmästä erämaastamme Koitilaiskairasta (vrt. Pisteviiva rajaa seutukaavaliiton ehdotuksen suojelualueeksi, katkoviiva kuvaa suunniteltua metsäautotietä. Puuttomilla tunturialueilla vähe68 100 KM nemistä ei ole tapahtunut juuri lainkaan . Ehjät luonnontilaiset alueet ovat elintärkeitä sekä eläimille että ihmisille. Kartta 1. s. Kuluneen kolmivuotiskauden aikana erämaat ovat selvästi supistuneet (mustat alueet); tuho on kohdannut etenkin metsäerämaita. kandidaatti Rolf Oinonen on aikaisemmin ollut Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen ja sittemmin maankäytön ekonomian laitoksen assistenttina. Maaja metsätiet. dä siitä loputkin), laajasta Saariselän-Itäkairan erämaasta on pahaenteisesti kaluttu reunoja pois (väheneminen voi osittain johtua tarkennetuista tiestökartoista), samoin Hammastunturin SUOMEN LUONTO 2/ 78 37. Vähenemä edellisestä yhteenvedosta on 700 km 2 eli vuodessa noin 250 km 2 (Oinonen 1975, kartta 4). muita määritelmiä, Oinonen 1975) . Samaan karttaan on merkitty teiden rakentamisesta aiheutunut erämaiden väheneminen kuluneen kolmen vuoden aikana (mustat alueet). Erämaat tämän vuoden alussa on esitetty kartassa l. Suomessa on nyt erämaita jäljellä noin 17 000 neliökilometriä, valtaosa siitä puutonta tunturia. Suhteellisesti laskien vauhti on kuitenkin vielä hurja. Pahinta onkin, että kato on kohdannut juuri niitä (Oinonen 1975) . Sarmitunturin erämaa, " PikkuKoilliskaira" . Erityisesti pysyvien metsäautoteiden ajattelemattomalla rakentamisella on tarpeettomasti pirstottu luonnon kokonaisuuksia, päästetty kiire ja melu erämaihin. vsk.. ERÄMAITIEN VÄHENEMINEN 1975-77 Erämaalla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa aluetta, joka sijaitsee vähintään kahdeksan kilometrin päässä kesällä henkilöautolla ajettavasta tiestä (vrt. Poronhoito ja muut luonnonläheiset elinkeinot hyötyvät yhtenäisistä alueista, ja retkeilijöille ne tarjoavat todellisen erämaaelämyksen aivan toisella tavoin kuin pienet aarniometsän rippeet. Rolf Oinonen Suomen erämaat hupenevat yhä metsäautotiet uhkaavat viimeisiäkin Metsäautoteiden rakentaminen on monasti ollut itsetarkoitus, varsinkin rahakkaina aikoina. Häviämisen, tai oikeamminkin voi nykytilanteessa puhua hävittämisestä, vauhti on siis hidastunut erämaiden huvetessa
erämaasta. Tietääkseni metsähallituksen hoitoalueet ovat laatineet esityksensä lopullisiksi runkotieverkoiksi . Inarin-Angelin maantie on pirstonut maamme laajimman erämaakokonaisuuden kahtia, suurenmoisesta Sarmitunturin erämaasta on osa lohkaistu pois (ja loppuakin uhkaa uenraSUOMEN LUONTO 2/78 37. Entä tulevaisuus pitkällä tähtäyksellä. Hanhien, joutsenten ja muun villieläimistön ohella sen näkymille antavat eloa porotokat. ,sk kennus aivan lähitulevaisuudessa) ja Ounastunturin erämaa on pienentynyt puoleen. En pyynnöistä huolimatta saanut näitä tietoja käyttööni, joten seuraavat arvioni erämaiden kohtalosta perustuvat eri yhteyksissä kuultuihin lausumiin ja omiin päätelmiini: Koitilaiskairan pohjoisosien läpi tullaan rakentamaan tie aivan 69. Sarmitunturin erämaasirpaleessa retkeilijä tavoiuaa yhä luonnonrauhaa
D LÄHTEET Eduskunnan oikeusasiamiehen piiå'tös mecså'aucoceiden sulkemista koskevassa va/icusasiassa . Kansallispuistot ovat hyvä asia, mutta niilläkin on rajat ja järjestyssäännöt . Suomen Luonto Ii 197 5. Inarinjärven itäpuoliseen erämaahan pyritään rakentamaan tie . Sen erämaaluonne , rauha ja eläimistö säilyvät vain, mikäli teitä ei rakenneta lähemmäs alueen ydintä. Mielestäni on köyhää elää maassa ja yhteiskunnassa , joka ei tarjoa jäsenilleen paikkaa ja rauhaa olla kahden itsensä ja luojansa kanssa. Sodankylän hoitoalueen toiminta metsäautoteiden sulkemiseksi ulkopuolisilta (oikeusasiamiehen lausunto 1974) on vain hyvää tarkoittavaa hätävarjelua. Mecså·hallituksen mecsiic. Sarmicuncurin erämaan eteläosien läpi on tarkoitus vetää tie rajavyöhykkeelle asti. Alue on metsäteollisuudelta, joukkoretkeilyltä ja rajoittamattomalta ryöstökalastukselta ja -metsästykseltä toistaiseksi säästynyt erämaaseutu, jota vo1s1 luonnehtia Itäkairan pienoismalliksi. Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin täydentämiä. Suomen erå·maat hupenevat. Tarpeeksi karmeita esimerkkejä tästä on Lapissakin jo yllin kyllin. METSÄHALLITUKSELLE Tämän kirjoituksen päätarkoituksena onkin kiinnittää metsähallituksen huomiota metsäautoteiden rakentamisen vaihtoehtoihin (talvitiet) sekä erityisesti kehottaa metsähallitusta toistaiseksi jäädyttämään viimeisiä erämaita pirstovat tiehankkeet ja pohtimaan niiden mielekkyyttä. Esimerkkinä olkoon Nangujärveltä itään suuntautuva tie, jota ei tulisi rakentaa lisää metriäkään pysyvana metsäautotienä. Lemmenjoen Paadarskaidin alueelle ollaan valmiit rakentamaan teitä, mikäli kansallispuistoa ei laajenneta pohjoiseen . Alueen laitamilla on pari hyväkuntoista kämppää , ja sen läpi kulkee itärajaa noudattava retkeilyreitti . Retkeilymaastona se on vaihtelevaa, paikoin erittäin kaunista , paikoin varsin vaikeapääsyistä. . Vastaus on kyllä, mikäli suostumme elämään häkkihiirien elämää. Lapin seutukaavaliiton ehdotuksessa seutukaavan ensimmäiseksi osaksi on osa Sarmitunturin erämaasta esitetty suojelualueeksi (kama 2) . SARMITUNTURIN ERÄMAA ESIMERKKI TUHOSTA VAI ESIKUVA VAALIMISESTA. 1975, osa 25 , 1976, osat 16 ja 17, 1977 osat 17 ja 18. Toteutuessaan tämä tiehanke merkitsisi , paitsi neitseellisten aarnimetsien hakkuita, myös koko erämaan joutumista rajoittamattomaan autonkäyttöön ja -omistukseen perustuvan metsästyksen, kalastuksen ja massaretkeilyn armoille. Lapin seutukaavaliiton ehdotuksessa aluetta on esitetty erityisselvitysalueeksi, jolla suositellaan puutavaran kuljetusta talviteitä käyttäen. SUOMEN LUONTO 2/78 37. Erämaat ovat meidän Himalajamme, ne ovat vapauden viimeiset ja täydelliset vertauskuvat tässä säännösten ja vaatimusten yhteiskunnassa. 1975. Kuuretket ovat ihmisen epätoivoisia pyrkimyksiä vapauteen aineellisen tason rajoituksista. vsk.. Tätä aluetta on syytä laajentaa etelään päin Kivijokilaakson yli sen monipuolisuuden, yhtenäisyyden ja riittävän laajuuden turvaamiseksi. Oinonen, R. Polttavin ongelma on tällä hetkellä metsähallituksen Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin insinööripiirin suunnitelma rakentaa metsäautotie Joenyhtymäkankaan läpi rajavyöhykkeelle asti. Osa tiestä on jo valmis. DN:0 90574. Lienee siis syytä vastata kysymykseen: eivätkö kansallispuistot korvaa erämaita. EIVÄTKÖ KANSALLISPUISTOT RIITÄ. Onhan kyseessä lähes kymmentuhatvuotisen kehityksen tuloksena syntynyt ihme, elävä erämaa. Alue on luvattua karhumaata. Eripainos Suomen tiekartasta. Porttipahdan pohjoispuolisiin erämaihin ollaan valmiit rakentamaan teitä. Tätä kirjoitettaessa valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen eräiden uusien kansallispuistojen perustamisesta. En jaksa uskoa, että tämän tien rakentamisella olisi niin kiire metsähallituksen tai kenenkään muunkaan kannalta, että asiaa ei voitaisi rauhassa pohtia valmiiksi kaikkien asianosaisten kesken , vaikkapa järjestämällä siitä kansanäänestys Inarin kunnassa. Karhun hajottama muurahaispesä kuuluu retkeilijän elämyksiin yhä harvemmin . Myös hyönteistieteilijät arvostavat aluetta. Avotunturit, kuusikkorinteet ja mäntykankaat sekä niiden lomassa virtaavat ja seisovat vedet muodostavat väkevän erämaakokonaisuuden, jossa karhu viihtyy , kotka pesii ja poro laiduntaa. Kansallispuisto on parhaimmillaankin vain erämaan korvike . Työt aiotaan aloittaa syksyllä. Mikäli hyväksymme ne, meidän on hyväksyttävä myös erämaiden olemassaolo. lähitulevaisuudessa. Yksinkertaisinta olisi rakentaa pysyviä teitä vain todellisen tarpeen mukaan. Alkuperäisessä, omillaan toimeen tulevassa erämaassa voit olla oma herrasi, löytää omat ihmisenä olemisesi juuret. Joutse70 net ja hanhet pesivät runsaina, ja tilaa riittää vielä metsästäjillekin ; metsokanta lienee noiden seutujen runsaimpia. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin Ivalosta itään sijaitsevaa Sarmitunturin erämaata sekä sen tulevaisuutta. Niihin pääseminen on paljon helpompaa ja halvempaa kuin kuuhun lentäminen . Eikä tärkeintä ole käydä erämaassa, tärkeintä on tietää, että niitä on yhä olemassa. Tätä sinänsä pientä erämaata ympäröivät talousmetsät, ja sen reunamille pääsee jo nyt kolmelta suunnalta tietä myöten. Erämaan ytimen muodostaa maamme pohjoisin kuusimetsä Sarmikuusikko Akalauttapään mahtavan avotunturin ympärillä
Keivitsan laella on entisen Saamen kansan uhriseita symboloimassa kahden kulttuurimuodon erilaista luonnonkäyttöä. Tämänhetkinen Koitilaisen kaira sijoittuu Lokan altaan lounaispuolelle siten, että se rajoittuu etelässä Luirojokeen, lounaassa ja lännessä Peurasuvannosta Miljoonakämpän raunioille ulottuvaan metsäautotiehen, pohjoisessa Lomavaaran-Kaitaselän toistaiseksi hakkaamattomiin selkämaihin. Esimerkiksi metsästyksessä paikallisten asukkaiden ja luonnonsuojelun tavoitteet on nähty vastakkaisina. Jonakin pakkasiltana ilmestyy muuttohaukan jän1evä siluetti jängänlaidan tuttuun tähystyskeloon . Vaikka ylipääsej mättömiksi mainostetut Jangät ovatkin kumisaappaan aikakau-2. Vielä sotien jälkeen jatkui erämaa Moskuvaarasta Saariselälle ja Kemin-Sompioon; Sompion jokivarret ja nykyinen "Koilliskaira" olivat muistorikkaan ja monipuolisen luontaiskulttuurin tyyssijoja, Koitilaistunturin ympäristö puolestaan hyljeksittyä ja aniharvan karhunpesiä ja latvametsoja hakeneen suksimiehen pyytömaita. Valokuvaaja Jorma Luhta tunnetaan suomalaisen erämaaluonnon kuvaajana. PIIRITETTY, MUTTA YHÄ EHJÄ Luiron varsia lukuunottamatta Koitilaiskairaa piirittävät tätä nykyä kaikki Lapin luontoa ja luontaiselinkeinoja kohdanneet kiroukset: Loueaavalle saakka yltävät Kitisen puolen kiturämeitä myöten hakatut aukeat. Nykyinenkin Koitilaiskaira on monella tapaa ainutlaatuinen: se on suojametsärajan eteläpuolella laajin ja ylivoimaisesti luonnontilaisin selkonen . Koitilaista on aikaisemminkin esitelty Suomen Luonnossa (SL 5-6/ 1970, s. s. Koitilaisen rikkaan eläimistön esittelyn lisäksi on kirjoituksessa otettu kantaa eräisiin puisrojen hoitoon ja rauhoitustapaan liittyviin kysymyksiin. vsk. Tässä työssään hänellä oli tukenaan valtion taiteilija-apuraha vuonna 1977, jolloin oheisenkin artikkelin pääainekset kertyivät. SUOMEN LUONTO 2/78 37. Eräänä puheenvuorona tähän keskusteluun on oheinen esittely Koitilaiskairan ehdotetusta luonnonpuistosta, joka sisältyy myös Valtioneuvoston vastikään julkistamaan periaatepäätökseen (vrt. 190-193). 59-63). della mainettaan helppokulkuisempia, aapojen, puronvarsipöhelikköjen ja hankalasti ylitettävien 71. Jorma Luhta Koitilaiskaira tuleva luonnonpuisto • Kansallispuistokomitean mietintö on herättänyt vilkkaan keskustelun niin koko suunnitelman tarpeellisuudesta kuin yksittäisistä alueistakin. Koi1ilaiskairan näkymä1 voival vielä 1oukokuun puolivälissä olla täysin talvisia, vaikka tulvivan Liesiioen varsilla jo kuhisee lintuja. Metsästys on kuitenkin hanhikannalle paljon vähäisempi haitta kuin pesimäsuon ojitus. Pyhän tunturin, Keivitsan, aihkit on korjattu niin tarkkaan, että pohjoisjyrkänteen muutamat pystyynjääneet puut voi vaikka laskea. Poronhoito onkin jo perinteisesti hyväksytty yhtenä kansallisja luonnonpuistojen käyttömuotona, joskin juuri Koitilaisessa poronhoito on nykyisin retuperällä
Vaikka porojen kalutcuja jäännöksiä lojuu vähän joka suunnalla , cuncurinseudun vauhkoista ja eheäkorvaisista maanijoista näkee useimmiten vain vilauksen . Koitilaisen ominaispiirteet selkeytyvät vertailussa Jaurin ja Nuortin väliseen selkoseen toisella puolen Lokkaa . Koitilaiscuncurin ympäristöstä taas ei löydy ensimmäistäkään kunnollista ihmisen tallaamaa polkua. Sitäkin useammin silmä keksii monenlaisia eräja porokulccuurin jäänteitä: maacuneita peurahaucoja, uusia ja vanhoja asentopaikkoja, poroaicoja ja polkuja, kalutcuja jäkäläkankaita, kalamiesten nuotiosijoja Kemin latvahaaroilta, muovia, paperia, pelcirojua ... SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Naaraslinrujen valkeat alaperät pullistelevat hanhenmunia, joita karttuu untuvamaljoihin rahkajänteiden paljastuneille mätäsharjoille tai eteläisille maan laidoille. Kun joet ja purot tulvivat, hanhipartit ruokailevat niiden varsilla. Kemin-Sompio on erämaa sanan alkuperäisessä merkityksessä, hyvässä ja pahassa. pikkujokien maailma kasvaa sulanmaan aikaiselle kulkijalle kartan näyttämää laajemmaksi . vsk .. 72 Kaikenlaiset vedet ovat Koitilaisen tyypillisintä luontoa rimpiset aapasuot, joet, purot, lammet, lähteet ja kangasmaiden routa-allikot. Siellä kulku käy joutuisasti, mutta suureläimistön, lincujenkin , kohtaamiset ovat mieliin jääviä poikkeuksia
Kuvassa Loueaapaa pahimman tulvan jälkeen; Louelampi causcalla on vielä jäässä, ja lumi peittää tunturin laen. SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Rimpien ja lampien vapautumiseen jäistä menee vielä paci viikkoa. Aapamailta kevättulva laskee yhtä nopeasti kuin se sinne tuleekin . Suurin osa Koicilaisen aapojen viimekesäisescä hillarunsaudesca mätäni selkoseen . vsk. Riekot ja kachuc olivat lähes ainoita hillascaiia. 73
Johtui ehkä kevään myöhästymisestä, etten osunut hakemilleni karhuntassun kuvioille, mutta sitäkin enemmän silmät ja kamera tavoittivat muuSUOME N LUO NTO 2/ 78 37 . vsk .. Peräpohjolasta tutun suolintuvalikoiman lisäksi kiikariin osuu lukuisia kummallisuuksia: mustalintu, pilkkasiipi, uivelo ja muut koskelot, kuikka ja kaakkuri , lapintiira ja jopa nokikana. Ensimmäisen viikon mittaan toukokuu pysyi etupäässä talvisena, ja nautin lintujen kaltaisella elämänriemulla valoisien kevätöiden hankikannosta. Ja kuitenkin nämä lajit ovat joskus olleet vielä elinvoimaisempia: nyt taas jo elpynyt karhukanta pyydettiin kuusikymmenluvun moottorikelkkapyynnissä melkein yhettömiin, saman metelinpitäjän telanjäljet johtavat muninnan jälkeen kotkan pesältä toiselle , huurremetsojen ampuminen on aikanaan ollut Koitilaisen luonnontuoton arvokkain hyödyntämistapa. Kiertelin uteliaana pieneksi käynyttä kairaa ja nukahtelin milloin minnekin keskipäivän auringon pehmentäessä vielä metrisen hangen. Tunturin likeisellä soidinrämeellä näppäilee toukokuun aamuhangilla useampi metsonnokka kuin missään koko maassa useampi kuin Luiron Sakkalaaavan, Ranuan Lapiosuon tahi Korvatunturin Rakitsojen kulmil74 Ja. Löysin viime kesänä päiväkulun mittaan sattumoisin kolme kotkanpesää, joista yksi oli sangen runsaasti koristeltu. KAIRA KUHISEE ELÄMÄÄ Poroja useammin kesäisessä Koitilaisessa kuljeskeleva tapaa muita nelijalkaisia ja siivekkäitä veljiään. Joutsenet munivat jäiden sulaessa perinteisiin kekoihinsa jokaiseen kunnon rimmikköön, niin että tunturin ympäristön parimäärä yltää toiselle kymmenelle . Kalasääksi, kanahaukka, sinisuohaukka, ampuhaukka ja joinakin vuosina lapinpöllö ovat jokapäiväistä nähtä• vaa. Aapojen rimmiköissä on linturunsaus silmiinpistävää. KEV Ä TRETKI KAIRAAN Viime toukokuun alkupäivinä lähdin pakkasyön hankikannossa hiihtämään Peurasuvannosta kohti tuttua jänkämaata. Kymmenissä liikkuu myös pesimättömien kulkujoutsenten kokonaismäärä. Samoilla reissuilla kootaan miehissä latoihin tulvaniityn sara , raate ja korte. Muita etelän kummajaisia ovat harmaaja naurulokki, ruokokerttunen ja punajalkaviklo. Kuten monella jängällä 3 muuallakin, kairan muuttohauk§ kapari tuntuu sinnittelevän vii.2. meisillään. Tavallisen kotkan lisäksi Rovapäänselän suunnalla kaarteli viime kesänä yhtä suuri valkopyrstöinen peto. Sementtimäiseksi • kovettunut hanki olisi kestänyt j hyvin traktorin, vaikka puolta § vuorokautta aikaisemmin lumi oli ..a sellaista sotkua , ettei siinä edennyt mikään ihmisen keksimä kulkupeli. Muutaman tunnin kuluttua olin taivaltanut kolmipeninkulmaisen matkan likelle tunturia tiheikön suoiaamaan asento paikkaan. Ahkiossani painoi tavanomaista runsaampi evässäkki, minkä lisäksi jo Rookkiaavalle ehdittyäni saatoin liittää pitkät metsäsukset pulkan tavaravuoren harjalle. Joutuisaa etenem1stam ilostuttivat aamuyön lumilakeuksilla tepastelevat hanhet ja joutsenet; metsäkankailta kantautui tikkojen, tiaisten ja kuukkelien riemuisa mekastus. Koitilaisen ainoa talollinen, Käycämön talon isäntä (alakuvassa toinen oikeaha) on rakentanut yhä käytössä olevalle niittupalstalleen kämpän, joka on myös elokuisten sorsajahtien tukikohta. Jonkin Kiviaavan ylikulkujänteen kaikki jänkämuurahaisen keot on pari päivää aikaisemmin pöyhitty hujan hajan . Näiden perinteisten käyttömuotojen jatkumisen ja Koitilaisen ecämaisen luonnon suojelun välillä ei pitäisi olla ristiriitoja
Pulkka lipui veneen lailla perässäni. Joutsenet oleskelivat yhtä paljon pesäkekojen kunnostustalkoissa kuin ruokailupuuhissa tulvaisilla puronvarsilla. Yökylmän mukana alkoivat jängänlaitamien hangenrippeet hiukan kantaa, kunnes hulahdin ohuen lumisillan läpi reisiä myöten veteen, ja suksenkärki vääntyi poikki. Pajusirkut ja satapäiset järripeippoparvet sirittivät ja särisivät tulvan piirittämissä pensaikoissa; lirot, suokukot, mustaviklot ja rantasipit kahlailivat tulvanevojen rantamia tai seisoskelivat huvittavan pienikokoisina lammenjäillä tepastelevien joutsenten jaloissa; kalasääksi kauhoi ilmamerta, ja toisaalla kaartelivat ensimmäiset piekanat. Kulku sujui mainiosti sulaveden peittämien Seuraavalla aukeamalla: Koitilaistuncuria ympäröivillä jängillä pesii toistakymmentä joutsenparia. SIIVEKKÄIDEN ELÄMÄNRIEMU A Seuraavat päivät olivat etelästä rientävän siivekkään elämänriemun aikaa, ja kätkeydyin tulvivan jokiuoman varrelle yksinkertaiseen kangaspiiloon. Louelammilla kohtasin toisenlaista väkeä; Käyrämön talon isäntä, kairan ainoa talollinen, kunnosti poikiensa kanssa pesimäkautta varten palstansa lukuisia talkänja uivelonuuttuja. Olin käynyt ehkä liian rohkeaksi ikuiselta tuntuvan talvikelin jatkuessa ja heräsin jonakin aamuna etäällä varusteistani sumuiseen sadesäähän. Liesijoen Tunturihaara oli paisunut huimaksi virraksi, ja sen ylittäminen kasteli minut likomäräksi, mikä ei tosin paljon kiusannut ponnisteluja lämpöaallossa. Kuva: Jorma Luhta. Osaksi hiihtää sohlaten, osaksi jalkapelissä rämpien tavoittelin ruokavarastoani. VISTO KULKUMAA Aikaa myöten hanki ei kantanut aamusellakaan muuta kuin suksiSUOMEN LUO NTO 2 / 78 3 7. Toisenlaisesta maailmasta kertoi jymisevä paukahtelu lännessä ja etelässä: Luiro ja Kitinen tulvivat ennätysmäärin kairojen sulavesistä, ja tekojärvien talvijuoksutuksen kasvattamat jäät tukkivat uomia. 75. ta elämää: metsoja, kurkia, hanhia ja loputtomasti joutsenia, jotka lensivät pesimäsijojen ja Luiron sulanivojen väliä. Kätkin sukset ja pulkan metsäsaareen syyslumia odottamaan ja selviydyin asentopaikkani nukkumasijoille uupuneempana kuin milloinkaan eläessäni. Lisäksi siellä oleskelee kymmeniä pesimättömiä kulkujoutsenia. Joutsenet ilmaantuvat Koitilaisen lumenpeittämille jängille jo huhtikuussa, jolloin niukka ravinto on haettava Luiron sulanivoista. neuvoa, ja kasvava lintujoukko sai rauhan pärisijöiltä. vsk. Jonkun ajan päästä sää kirkastui ja viileni uudelleen. Eteläiset kuivan maan rinteen pauhasivat koskina keskellä metsaa. Parisenkymmentä metsähanhea ruokaili, nukkui ja mekasti suuriäänisesti riidellen kojuräppänän edessä. Suokukot seisoskelevat huvittavan pienikokoisina lammenjäillä tepastelevien joutsenten jaloissa. Pesimäikäisten naaraitten vaaleat takamukset pullottivat hanhenmunista, ja arvailin lumesta ja tulvasta törröttävien jänceiden vaivaiskoivukätköihin jo laaditun lämpöä p1tav1a untuvamaljoja. Sulavesi oli jo viikkoja kohonnut jänkien hangen kätkemänä, ja aavat alkoivat hyllyä loputtomina tulvajärvinä. Helpon kulkemisen iloani laannuttivat ne moniaat moottorikelkat, jotka päristelivät pitkin ja poikin aamuisia aapoja säikyttäen hangen sisästä pilkistäviä pesäkekojaan tutkailevia joutsenpareja. Itse havaitsin evässäkkini arveluttavan köykäiseksi ja rinkkataakan vankina aloin vaellella kohti läntisiä osaranmaita, maantietä
Esimerkiksi Luiron kylän ympärillä on tarkoituksenmukaisin tavoite aapojen, metsäsaarcen ja reunarämeiden suojelu luonnonsäästiöinä, mikä luontevimmin turvaa poronhoidon lisäksi myös kyläläisten metsästyksen, kalastuksen ja hillanpoiminnan normaalin jatkumisen . Hiukan häpeillen uskaltaisin myös epäillä, että poronhoitoasiat Oraniemen palkisen pohjoisilla kulmilla ovat pahasti retuperällä. Lisäksi nämä alueet ovat Lapin hienoimpia suomaita, joiden arka eläimistö ei kestä pesimäaikaista retkeilypainetta, teitä ja taloustoimintaa. Kaira on sodankyläläisten keskuudessa tavallaan ansaitusti viston kulkumaan maineessa, ja kirjoittajan lisäksi taisivat riekot ja karhut jäädä tienvarsien ulkopuolella ainoiksi hillamiehiksi. Lieneekö tarkoituksena ensin ostaa palsta käyvästä hinnasta ja sen jälkeen palkata entinen omistaja jatkamaan taidokasta viikatteen ja säpiläitten käyttöään. Intomielinen retkeilijä suhtautuu aina hiukan nyrpeästi luonnonpuistomaiseen suojelumuotoon . D SUOMEN LUONTO 2/ 78 37. Yksi ja toinen tuota kairaa kulkenut on törmännyt Louejoen varressa täyteen kulttuurimaisemaan keskellä kauneimpia rimmikköjä ja kunttametsiä. HILLA JA PORO Luonnonsuojeluliikkeen tulisi vielä kahdella tapaa pyrkiä edistämään Koitilaisen luonnonvarojen hyödyntämistä vastapainona menetetyille metsätyöpaikoille. vsk .. Viime kesän mainion hillasadon seurauksena tunturia ympäröiville jängille mädäntyi tuhansia kiloja erinomaista korpihillaa. Oman retkeilykokemukseni perusteella ainakin Koitilaisen, Luiron, Martimojärven ja PiltuanNuorittajoen seudun hanhikannat kestävät nykyistä paljon tehokkaampaa paikallista metsästystä . Itse asiassa Koitilaisen jokainen jänkä on veneen avulla mukavasti tavoitettavissa. Tulvaniityllä seisoo heinälatoja ja soma 78 niittysauna. Samoin hanhijahti on kielletty ainakin Martimoaavalla Simossa, ja puoli Kuhmoa on metsästyskiellossa peuransuojelun verukkeella, vaikka hakkuut ovat jo Elimyssalon kimpussa. METSÄSTYS LUONNONSUOJELUALUEILLA Koitilaisen suojelutoimet tarjoavat myös oivallisen esimerkin metsähallituksen oveluudesta suojelualueiden vastaisessa agitaatiossaan. Edellä olevalla tarkoitan lähinnä sitä, että suunniteltujen suojelualueiden rajat olisi pitänyt harkita tavattomalla huolellisuudella jo ennen julkistamista. Ei ole vähintäkään epäilystä etteivätkö metsävaltion herrat tietäisi, mikä merkitys metsästyksellä on särpimenlisänä ja elämyksellisenä luonnossa virkistäytymisen muotona syrjä-Suomen miehille , tai miten helppoa on selittää metsästyskielto helsinkiläiselle luonnonsuojeluviranomaiselle osallistumisena ' ' suojeluun" . Syyspuoleen ladot ovat täynnään tuoksuvaa jänkäheinää, sillä Käyrämön talon väki niittää Louejoen ja -lammen palstaansa koko perheen ja ystävien voimalla. Koitilainen tarjoaa myös yleistämisen arvoisen esimerkin siitä, kuinka vähäiset virheet kansallispuistokomitean mietinnössä tarjoavat maaperän sen katkeralle vastustamiselle. Lintumaailma tarjosi ylenpalttisesti elämyksiä päivittäin . Muutoin on palstan luonnontilaan vaikutettu vain minkinloukuin ja sotkanuutuin; edes tulvaniittyä reunustavia kelovanhuksia ei ole kaadettu polttopuuksi. rimpien routaa ja jäätä, mutta tyssäsi sekä metsäkankaiden sohjoon että hurjasti tulviviin jokiuomiin. Kolmea Luirojokivarren merkittävää aapamaata on ehdotettu kansallispuistokomitean mietinnössä luonnonpuistoksi tai kansallispuiston suljetuksi alueeksi. Ehdotus on siinä mielessä perusteltu, että Luiron aapamaasta, Koitilaisesta ja Saariselän eteläpuolisista aavoista ei mikään mainostus ja markkinointi tee suosittuja retkeilyalueita. Sen jälkeen kun valtiositoutui suojelemaan Koitilaiskairaa, metsähallitus rauhoitti tämän riistakeitaan metsästykseltä. Pohjois-Suomen suojelualueita suunniteltaessa tulee välttämättä ottaa huomioon paikalliset ja kansalliset erityispiirteet niinkuin poronhoidon kohdalla on jo tehty. Se on ainutlaatuisen luonnontilainen, monipuolisen ja aran eläimistön lisääntymisalue, jossa nykyisellään kulkee suunnilleen tuhannesosa Saariselän retkeilijämäärästä. Arvelin toukokuun olevan jo lopuillaan. KOITILAINEN LUONNONPUISTO. Tulkoon vielä tähdennetyksi , että vaahtoan vain paikallisen väen puolesta, jolla en suinkaan tarkoita satakilomecrisen pitäjän kirkonkylätaajaman asukkaita. Käsitykseni mukaan myös jotkut komiteassa työskennelleet ovat esittäneet samansuuntaisia ajatuksia. Mielessäni olen kuitenkin monella tavoin todistellut, että juuri Koitilainen sopii luonnonpuistoksi. Koitilaisen parhaat laidunmaat, suurten aapojen ravinteiset kesälaitumet ja tunturin hyväkuntoiset jäkäläkankaat menevät tätä nykyä tuottavan poronhoidon kannalta hukkaan. Hanhija maalintujahti ei arvattavasti ole kansainvälisten suositusten mukainen luonnonja kansallispuistojen käyttömuoto, mutta se ei myöskään hävitä kairaa eikä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa vaikuta eläinkantojen runsaussuhteisiin. Tietenkin on masentavinta, ettei yksikään erämainen alue säily luonnostaan, ilman räikeitä ja vastenmielisiä kulkukieltotai opastustauluja. Kansallispuistokomitea on palkinnut perinteisen luonnonkulttuurin vaalimisen ehdottamalla niittypalstan lunastamista valtiolle. Tätä nykyähän hanhipaistiin pääsevät käsiksi etupaassa muuttoreittien varsilla asuvat, erityisesti vapunseudun Liminganlahden varikset salametsästäjien heikkotehoisten pienoiskiväärien jäljiltä. Sydän-Koitilaisessakin toki kulkee poroja, mutta enimmältä osin peurakorvina, eivätkä ne ole Liesin tienvarren aitoja nähneetkään
Pitkin kaakkoisrajaamme on toinen useiden esiintymien vyöhyke. Kukan värinvaihtelu ei sinänsä ole tärkeää, mutta se ilmaisee näkyvästi paljon tärkeämpää ilmiötä, lajinsisäistä muuntelua. KEV Ä TKUKIST A ENSIMMÄISIÄ Kevät on saapumassa Etelä-Suomeen, ja pian ilmestyy kukkia pälvipaikkoihin . Tiedot voi lähettää osoitteella Kasvitieteen laitos, Unioninkatu 44, 00170 Helsinki 17. kasvimuseoiden kokoelmiinkin niitä on talletettu runsaasti. Tällä muutoksella ei kuitenkaan ole tekemistä perinnöllisten värierojen kanssa . Kasvien perinnöllinen muuntelu on hyvin yleistä. vsk. Se karttaa aivan avoimia paikkoja, mutta tulee hyvin toimeen varjoisimmassakin kuusikossa , jos kasvualustassa on SUOMEN LUONTO 2/78 37. Joskus kukinta alkaa jo syksyllä, kun sää on erityisen lämmm . Ensimmäisiä on sinivuokko sen kukkaverson aihe on näet valmiina jo syksyllä. Fil.lis. Sinivuokosta tunnetaan useita muitakin poikkeavia muotoja. Moni on huomannut kukkien vanhetessaan vaalenevan; niinhän käy myös kurjenpolven ja rohtoimikän kukille. Sinivuokon kukissa on tavallisesti kuusi sinistä kehälehteä sekä suuri määrä valkoisia heteitä ja vihreitä emejä. Hylander (1955) mainitsee Pohjolan kasvien luettelossa kuusi erilaista muotoa , samoin Hiitonen Sinivuokon kukkien väri on syvimmillään heti avautumisen jälkeen. Sinivuokko on tuoreitten lehtomaitten ja lämpimien paisterinteiden kasvi. Talvi vain keskeyttää sen kehityksen . Eliökannat ovat sopeutuneet perinnöllisesti omaan ympäristöönsä, vaikka tämä ei ehkä useimmiten näy niiden ulkoasussa. Normaalien sinisten tai oikeammin violettiin vivahtavien kukkien joukossa näkee usein värimuunnoksia. riittavasu ravinteita. Kehälehtien alla kukassa on kolmen ylälehden muodostama verhomainen kiehkura. Poikkeavuus koskee kukan ohella myös lehtien muotoa tai karvaisuutta. Useita vuosia olen seurannut poikkeavien yksilöiden ja 79. Ahti Må.kinen Monimuotoinen sinivuokko Sinivuokon ja muiden kauniskukkaisten kevätkasvien uhkana on liiallinen poiminta. Voihan samalta kasvupaikalta löytää kymmennittäin normaalin värisiä vuokkoja ja niiden joukosta yhden punatai valkokukkaisen kasvin. Tämän normaalin värivaih1elun lisäksi sinivuokkojen joukossa on lukuisia väripoikkeamia, -joiden syyt ovat perintötekijöissä. Yleisimpiä ja helpoimmin havaittavia ovat punertavat tai puhtaan valkoiset; mm . Hän jatkaa sinivuokon värimuuntelun selvittelyä ja toivoo lukijoilta lisätietoja. Suurin osa perinnöllisistä muutoksista on varsin pieniä, usein yhden ainoan perintötekijän (geenin) aiheuttamia. (1933) Suomen kasviossa. Sinivuokon päälevinneisyysalue on meillä etelässä ja lounaassa. Runsaimmin sitä on Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla, Satakunnassa, VarsinaisSuomessa ja Ahvenanmaalla. Hyvä esimerkki niistä on kaunis kevätkukkamme sinivuokko. Sen vuoksi sinivuokon, näsiän, kevätesikon, imikän, kevädinnunherneen ja valkolehdokin poiminta myyntiin on kielletty. Niinpä Lapista Etelä-Suomeen siirretty kasviyksilö todennäköisesti kuolee. Muutokset voivat silti olla hyvin silmiinpistäviä, kuten monien kukkien poikkeavat värimuodot. Ahti Mäkinen on Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen assistentti ja Vantaan ympäristönsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen. Sinivuokon värivaihtelu olkoon siis näkyvänä muistutuksena siitä, kuinka tärkeää on säilyttää saman lajin useita esiintymiä. Kevätkukista kangasvuokko ja kylmänkukka ovat kokonaan rauhoitettuja. PURPPURANPUNAISEST A PASTELLINVIOLETTIIN Sinivuokon kukan väri vaihtelee enemmän kuin luullaankaan. Niiden avulla varmistetaan luonnon perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen, ja se puolestaan turvaa lajin säilymisen ja vastaisen sopeutumiskyvyn. On myös arveltu , että kasvualustan happamuus vaikuttaisi kukkien väriin, mutta selitystä sopii epäillä
Puhtaanvalkoinen. Sisemmät kehälehdet ovat ulompia lyhyempiä, joten kukka on ruusumainen. Rajakohta ei koskaan ole jyrkkä. Pälkiine. vuokot, joilla yksi tai kaksi kehälehteä on pituussuunnassa puoliksi sinisiä, muut pitkittäin sinijuova1s1a. vsk.. kanervan ja maitohorsman, valkokukkaiset muodot ovat melko tavallisia. Pälkiine. Äärimmäistapaus lienee valkokukkainen muoto , jonka kehälehdet ovat alapinnaltaan vaaleanpunaiset. Ne säilyvät muuttumattomina sukupolvesta toiseen tai seuraavat Mendelin perinnöllisyyslakeja. Pälkiine. niiden jälkeläisten kukintaa ja todennut, että sinivuokon kehälehtien värisävyt ovat yleensä perinnöllisiä. Niillä kaikki heteet ovat muuttuneet terämäisiksi ja marroiksi. Pälkiine. Sen sijaan keltakukkaisten kukkien , kuten leinikkien, valkoiset muodot ovat harvina1semp1a. Emilehdetkään eivät kehity normaalisti, joten tällainen kasvi ei pysty lisääntymään siemenellisesti; vain hidas kasvullinen uudistuminen on mahdollista. Suomesta on löydetty lähes aukoton sarja kehälehtien värisävyjä valkoisesta pastellinviolettiin ja kirkkaan purppuranpunaiseen. Valkoinen, punaiuovainen. Vaalealla pohjalla on violetteja juovia tai läiskiä, mutta tunnetaan myös valkeita punapilkkuisia muotoja. Väreillä näyttää kuitenkin olevan maaratty tummuusraja, sillä tummanpunaisia tai -sinisiä vuokkoja ei ole löytynyt. Molemmat kirjavakukkaiset tyypit ovat periytyviä. KERROTUT KUKAT Myös täyteiskukkaiset sinivuokot ovat hyvin harvinaisia. Espoo. Vaaleakeskisissä kukissa kehälehtien reunat ovat värilliset, keskusta vaalea. KIRJA V AKUKKAISET Jos sinivuokon kukkien värimuuntelu rajoittuisi sävyeroihin, niiden perinnöllinen tulkinta olisi helpompaa. Pysyviä värimuotoja näyttaa olevan kymmenittäin. Espoo. Sininen, valkotäpläinen. Myös niiden, esim . Merkillisimpiä ovat Hämeestä löytämäni siniSiniharmaa. Mutta sinivuokolla on lisäksi ainakin kahdentyyppisiä kirjavia kukkia: täplikkäitä ja vaaleakeskisiä. Näiden sävyjen aikaansaamiseksi tarvitaan ainakin punaista ja sinistä väriainetta, mahdollisesti myös violettia. riaineen kanssa syvänvioletin. Puhtaanvalkoisessa kukassa ei ole väriaineita lainkaan, muut sävyt johtuvat ancosyaani-nimisistä väriaineista ja niitä säätelevistä tekijöistä. Muidenkin kasvilajien kukkien siniset ja punaiset värit johtuvat antosyaaneista. Niitä saattaa löytää useita yksilöitä samalta SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Puutarhakukilla on havaittu, että perinnöllisten seikkojen ohella eräät metallisuolat ja virustaudit vaikuttavat kukkien väriin. Valkoinen, sinicäpläinen. Pieni annos punaista väriä yksinään aiheuttaa vaaleanpunaisen kukan, yhdessä sinisen vä80 Vaalea, punareunainen
Taajaman asukkaan luonnonkaipuu näyttää olevan suurimmillaan pitkän talven jälkeen, ja kevätkasveja pitää kerätä maljakkoon, vaikka hyvin tiedetään , että ne pian nuutuvat , ja seuraavan kevään kukat on kuitenkin ostettava kaupasta . Pälkäne . Pälkäne. Kaikki uudet ominaisuudet ovat viime kädessä perintötekijöiden määräämiä. Pälkäne. vsk. Sinivuokon kukissa vaihtelee myös kehälehtien muoto. Yksikin kokoelmiin kerätty poikkeava muoto voi olla ainoa laatuaan . Viimeksimainitulla vain uloin kehä jää sinertäväksi. Kerrotuissa sinivuokon kukissa väri vaihtelee samoin kuin normaalikukkaisissa. Useat muutkin kevätkukat ovat uhkaavasti vähentyneet asutuskeskusten ympäristosta. Vantaa. Esimerkiksi valkokukkaisista sinivuokoista tunnetaan sekä tummaettä vaaleavanainen muoto. Edellinen on jonkin verran yleisempi. Myös kasvulehtien liuskaisuus Ja SUOME LUONTO 2/78 37. Sitä paitsi lakikin kieltää sinivuokon po1m1m1sen myyntiä varten. Espoo. Kaikki kukkalehdet epämuodostuneita. Normaalisti ne ovat pitkulaisia ja pyöreäpäisiä, mutta pituuden ja leveyden suhde saattaa vaihdella paljonkin . MUITA MUOTOJA Kukkien värin ja kehälehtien lukumäärän ohella kasvin muutkin ominaisuudet muuntelevat. Vanhempien tulisikin kasvattaa lapsensa pienestä pitäen suojelemaan luontoa. Toivon kuitenkin , että sinivuokon värimuodot jätettäisiin kasvupaikoilleen samoin kuin kaikki muutkin vuokot. Suomesta on tavattu ainakin neljä tällaista värimuotoa: tavallinen sinivioletti, syvänvioletti, punainen ja lähes valkoinen . Harvinaiset lajit ja muunnokset ovat aina kiinnostaneet keräilijöitä. UHANALAISET VÄRIMUODOT Sinivuokon kukkien värimuuntelu on esimerkki kasvien muuntelusta yleensä. Joskus kehän ja ylälehtien välinen kukkaperä on "atavistisesti" pidentynyt. D 81. Vaaleakeskinen, kerrouukukkainen . kukkavanan väri sekä karvaisuus muuntelevat. Täyteiskehäisten lisäksi sinivuokosta tunnetaan myös välimuotoja, joiden heteistä vain osa on muuttunut terämäiseksi. paikalta. lokuva! Keräilyn vuoksi sinivuokot ovat viime aikoina hävinneet asutuskeskusten ympäristosta. Kerrottu , heteet epämuodostuneita. Punavioletti. Usein poimitaan koko ruusuke lehtineen päivineen kukkien mukana , ja näin kasvit tuhotaan sitä mukaa, kun ne kukkivat. Sinivuokon kehitys siemenestä kukkivaksi kestää kuitenkin lähes 10 vuotta. Prässättäessä vuokot menettävät tavallisesti värinsä ja puutarhaan siirrettyinäkin ne yleensä kuolevat jonkin ajan kuluttua; paras keräilytapa onkin kasvupaikkatiedoin varustettu vaKehä normaali, emit epämuodostuneita
vsk.. Sen sijaan se tarjoaa uusia tietoja, jotka auttavat pohdittaessa uuttukyyhkyn tulevaa asemaa Suomessa. Tämä artikkeli ei etsi vastausta kysymykseen. Jo pelkästään tämän perusteella tuntuu uskottavalta , että pesivä uuttukyyhkykantamme on nykyisinkin ainakin lähes Merikallion arvioimaa luokkaa. . VarsinaisSuomen) Luonnonsuojelupiirin puheenjohtajana. Kirjoittajan 1970-luvulta Salon seudulta keräämässä aineistossa mänty on huomiota herättävän usein pesäpuuna. Uuttukyyhkyjemme valtaosa pesii kuitenkin ''suomalaisemmassa" metsässä. Tämän kirjoittaja tietää Salon seudulta varsin suppealta alueelta 1970-luvulta kuutisenkymmentä , valtaosaltaan vakituisesti asuttua pesäpaikkaa. Juhani Karhumå'ki Uutta u u ttukyy hkystä Vuosikymmenien ajan uuttukyyhkyä on pidetty meillä selvästi taantuvana lintuna. Näin on ollut etenkin menneinä vuosikymmeninä , jolloin ikihaavikot vielä olivat suomalaisen metsäluonnon olennainen osa. Uuttukyyhky on selvästi eteläinen laji. Tämä ei johdu, kuten saattaisi kuvitella, kartanoiden puistomänniköistä , vaan pikemminkin alueelle leimallisista karuista kalliomänniköistä. Jälkimmäiset lienevät paikallisesti hyvinkin tärkeitä, mutta koko maata ajatellen niissä elävä ja ilmeisesti myös säilyvä uuctukyyhkykanta ei voi olla kovin suuri; jalopuulehtojahan on Suomessa mitättömän vähän. Kirjoittaja on Turun yliopistossa assistenttina työskentelevä matematiikan tohtori, jolle luonto, etenkin linnut, on harrastus. Pesivänä se puuttuu varmasti laajoilta Eteläja Keski-Suomen alueilta. ilmoitus); noin kahdeksan hehtaarin luonnonsuojelualueellakin arvioitiin 1971 pesivän peräti kahdeksan paria (Tenovuo 1977) . Miten uhanalaisena pidetty laji voi olla myös metsästettävää riistaa. Pohjoisempana sen tapaa vain satunnaisesti. Niiden paikallista merkitystä osoittaa esimerkiksi Turun Ruissalon runsas uuttukyyhkyasutus, johon nykyäänkin kuuluu useita kymmeniä pareja (Esa Lehikoinen, suu!!. Näkemykset konkretisoitiin 10. Parin vuoden ajan hän on toiminut Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana, tällä hetkellä myös Lounais-Suomen (ent. 1977, kun 12 vuotta kestänyt rauhoitus kumottiin ja lajista tehtiin metsästyksen kohde. Merikallio arvioi uuttukyyhkykantamme 8 000 pariksi. Sen tulevaisuudesta on huolestuttu jopa siinä määrin, että Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston laatimalla uhanalaisten lajien luettelossa (Malmström 1975) sen on katsottu olevan "vaaravyöhykkeessä" yhdessä esimerkiksi kotkan, kaakkurin ja pikkutikan kanssa. Näillä köyhillä biotoopeilla ei todella ole muuta yhteistä ikihaavikoiden tai jalopuulehcojen kanssa kuin kolojen runsaus. Niiden pesäpuun valintaa valaisee taulukko 1, jossa useina vuosina asuttu kolo on luonnollisesti otettu huomi82 oon vain kertaalleen. Lintuatlastiedot eivät mahdollista lukumäärän nykyistä arviointia. Tilanne on siis vähintään hämmentävä. Tätä näkemystä tukee myös pesäpoikasten rengastusmaarien kehitys ja alueellinen jakauma. Edellä mamuut tutkimukset ovat vain heikosti vertailukelpoisia, mutta niidenkin valossa näyttää ilmeiseltä, että uuttukyyhkyt ovat vähentyneet ja niiden levinneisyysalue on supistunut myös viimeksi kuluneina vuosikymmeninä . . 8. Uuttukyyhkyä, kuten monia muitakin ''mielenkiintoisia'' lajeja, rengastetaan nykyään tuntuvasti enemmän kuin 1950-luvulla, mutta tuolloin ja vielä 1960luvulla rengastus jakautui suhteellisen tasaisesti läpi LounaisSUOMEN LUONTO 2/78 37. ESIINTYMINEN JA KANNAN KEHITYS YLEENSÄ . Uuttukyyhkyn melkoinen runsaus johtuu ensisijaisesti pesäkoloista eikä niinkään pesimäympäristön luonteesta. UUTTUKYYHKY SUOSII HAAPOJA Uuttukyyhky on kolopesijä , jonka mieluisimpia elinympäristöjä ovat runsaskoloiset ikihaavikot sekä lounaisimman Suomen jalopuulehdot. Paikalliseen pesimälinnustoon se kuuluu yleensä vain linjan PoriHelsinki lounaispuolella. Uudempien, 1970luvulla kerättyjen atlastietojen mukaan (kartta) uuttukyyhkyn esiintymisalue on suppeampi . Merikallion (1958) mukaan se pesii linjan Oulu-Kuhmo eteläpuolella, mutta puuttuu kuitenkin valtaosalta Suomenselkää . Toisaalta aivan viime aikoina on julkisuudessakin esitetty, että uuttukyyhkykantamme olisi viime vuosina vahvistunut. Taulukon kiistaton sanoma kuuluu : uuttukyyhky on vahvasti mieltynyt haapaan pesäpuuna. Niinikään Järvi-Suomessa ja Pohjanmaalla sen kanta arvioitiin jo tuolloin vähäiseksi
Taulukko käsittää munaja poikasvaiheen pesät. Suomen luonnonmaakunnan. Nyt 1970-luvulla se on hyvin vahvasti painottunut aivan lounaisen rannikon tuntumaan. Nykykannan kuvaamiseen ei enää mitenkään voi käyttää niitä ilmauksia, joilla uuttukyyhkyn esiintymistä paikoin kuvattiin vuosisadan alussa. Toisaalta on selvää, että keskimääräinen tiheys Salon seudulla ei ole läheskään tätä luokkaa. . . 1972 10 2 12 6 1973 13 3 16 8 1974 10 5 15 10 197 5 15 8 23 II 1976 11 9 20 11 1977 12 8 20 10 Taulukko 2. päivänä. Poikasten vaurnminen kaikista ei siten ole varmaa. JA ESIMERKIN VALOSSA Uuttukyyhkyn aivan viimeaikaista esiintymistä Lounais-Suomessa valottaa taulukko 2, jossa on esitetty suppealla, noin kymmenen neliökilometrin koealalla vuosittain todetut pesät. 53 60 11 3 Taulukko 1. asuttuja asuuuja asuttuja sopivia luonnonkoloja pönttöjä koloja yht. Yhtenäinen esiintymisalue rajoittuu Suomen lounaisimpaan kolkkaan. haapa 35 17 52 måm y 4 16 20 koivu· 3 10 lehmus I vaa htera I trrva lr ppä I tuulenpesä I I p il rHlÖ 9 17 26 yht. Pitemmän ajan kuluessa uuttukyyhkykantamme tuntuu vähentyneen jopa hyvin huomattavasti. . Uuuukyyhkyn pesimäkausi ulottuu huhtikuusta syyskuuhun, ja neljän kuukauden ajan noin puolet (katkoviiva) tai enemmän koloista on käytössä, myös kyyhkynmetsästyksen alkaessa elokuun 10. Kaavio perusrnu kirjoiuajan aineistoon vuosilta 1974-77, jolloin seurauiin 71 uutcukyyhkyn kotoa läpi pesimäkauden. Haapa on uutcukyyhkyn ylivoimaisesti tärkein kolopuu. Hyytiä, SL 1/1977, s. pönttöjä yht. . Linkolan Kirjoittajan a ineisto aineisto yht. Lievä lisääntyminenkin on mahdollista, mutta liialliseen optimismiin ei liene syytä. 18-19). Vaikeampaa on tehdä varmoja päätelmiä kannan kehityksestä. Yhdessä eräiden muiden havaintojen kanssa taulukko kuitenkin viittaa siihen, että maamme uuttukyyhkykanta ei enää 1970-luvulla ole vähentynyt. Taulukko osoittaa, että sopivissa olosuhteissa aivan tavallisenkin lounaissuomalaisen metsämaaston uuttukyyhkykanta voi olla melkoisen runsas . Valtaosa sen luonnonkoloista on kalliomännyissä tai mäkien laiteilla olevissa haapaesiintymissä. Muualla rengastukset ovat jopa vähentyneet pöllönpönttöjen runsaasta ripustelusta huolimatta. Havainnointijakso on kovin lyhyt, eikä sen ensimmä1smä vuosina kaikkia koloja ole ehkä riittävästi tarkkailtu. vsk . aika IV VI VII VI 11 IX Taulukko 3. Varoittavana esimerkkinä olkoon eräs Kiskon männikkö, jossa vielä 1970-luvun alkupuolella asusti 3-4 uuttukyyhkyparia, mutta jossa se e1 83. Katkoviiva kuvaa Me,i~allion 1958 arvioimaa uuuukyyhkyn esiintymisalueen pohjoisra1aa. Al}le on Salon seudulle tyypillistä rikkonaista mäkialuetta, johon ei sisälly erityisen runsaasti lehtomaista metsää. Taulukkoon on otellu kolot, joista on nähty emon lähtevän tai joissa on todeuu vähintään munia . asuttujen kolojen määrä 60 SUOMEN LINTUATLAS CO L UMBA OENAS UU TT UKYY HKY varma pesintä todennäköinen pes i n tä mahdollinen pesintä 40 20 Maamme pesimälinnuscon kartoirns eli lintuadas antaa varsin luote11avan kuvan uu11ukyyhkyn nykyesiintymisestä maassamme, sillä kartoitus tämän lajin asuinalueella on ollut sangen tehokasta (vrt . Tämä näkyy yhtäpitävästi Pen11i Linkolan (1956) Hämeestä 1950-luvulla ja kitjoi11ajan Salon seudulta 1970-luvulla keräämästä aineistosta . Noin kymmenen neliökilometrin laajuisella tarkkailualueella Salon ja Muudan rajamailla uutcukyyhkyn asu11amien kolojen määrä ei ole ainakaan vähentynyt vuosina 1972-77. UOMEN LUONTO 2178 37
YHTEENVETO KANNAN KEHITYKSESTÄ On jokseenkin selvää, että uuttukyyhky on suuresti vähentynyt sitten vuosisadan alun . Kirjoittajan havainnot viittaavat paremminkin, hassua kyllä , lajien väliseen naapurisopuun . vsk.. Epäilemättä tämä onkin merkittävä syy, mutta tuskin ainoa, ehkei tärkeinkään. Metsätyyppiä tärkeämpi on pesäkolojen saatavuus, joko luonnonkoloina tai isoina pönttöinä. UHANALAISUUDEN SYYT Uuttukyyhkyn uhanalaisuuden katsotaan yleensä johtuvan sopivien pesäpaikkojen niukkuudesta kolopuitahan ei metsissämme enää juuri ole. enää ole lainkaan pesinyt vuosina 1976jal977 . On kuitenkin muistettava , että tällöinkin se kykenee kasvattamaan kahdet poikaset kesässä. On varsin todennäköistä , että kanta on vähentynyt ja ennen kaikkea sen asuinalue supistunut näihin päiviin asti . Salon seudun karuissa kalliomänniköissä viihtyy varsin tiheä uu11ukyyhkykanta . s1 on esitetty , että uuttukyyhky häviää poikkeuksetta kilpailun pesäkoloista, etenkin naakalle (Brander 1958 , Koivisto 1956), ja että useat kyyhkyparit eivät pystyisi lainkaan pesimään huhtiroukokuussa . ovat näet uuttukyyhky ja helmi1 pöllö pesineet samassa puussa ,;; vain metrin, parin etäisyydellä j toisistaan ja molemmat menestyksellisesti! On syytä muistaa myös uuttukyyhkyn suuri pesäpaikkauskollisuus, jonka vuoksi sen lienee vaikea sopeutua nopeisiin muutokSUOM EN LUONTO 2178 }7 . Varsin usein vähenemisen syyk84 Uu11ukyyhk_yn_ luonteenomaisimpana asurnympanstona on totuttu pitämään lehteviä metsiä, joissa haavat ja jalot lehtipuut tarjoavat pesäkoloja. Aivan viime vuosina on toisaalta kuitenkin havaittu merkkejä vähenemisen pysähtymisestä ja jopa lievästä kannan kasvusta , etenkin aivan maamme lounaisosissa. Pari kertaa :.. Todennäköisesti vähenemisen ovat aiheuttaneet useat esimerkiksi alla mainitut syyt yhdessä . Lisäksi kirjoittaja rengastaessaan yli kaksi sataa uuttukyyhkypesuetta on vain pari kertaa törmännyt tapaukseen , jossa kevätpesintä on mahdollisesti lykkääntynyt , joten tuntuu siltä, että kilpailun merkitystä kannan pienenemiselle on yliarvioitu
Koivisto, 1. Koivisto, 1. Otava, Helsinki . Kun pesäpoikasaika on pitkä, poikasia on koloissa vielä syyskuun lopulla ovatpa m yöhäisimmät pesueet varttuneet lentoon vasta lokakuussa. nuuden se korvaa lukuisilla peräkkäisillä pesinnöillä. , 1956: Uuttukyyhky, metsiemme salaperiiinen asuiain. Vastaavasti pesimäkausi on pitkä. Maatalouden tehostamisen hävittämät avo-ojat ja pellonpientaret ovat saattaneet vaikeuttaa ravinnonsaantia. EI METSÄSTYSKOHTEEKSI Edellä esitetyn mukaan uuttukyyhky täyttää useita riistalinnulle asetettavia vaatimuksia. 1975 : Suomen uhanalaiser d äin ja kasvilaJic on luecccloicu. Aikaisin mahdollinen aloittamisaika olisi 1. Varhaisina keväinä ensimmäiset munat munitaan jo aivan huhtikuun ensipäivinä, ja sen jälkeen pesintä jatkuu keskeytymättä aina myöhäissyksyyn asti . ,sk. 9. Käytännössä tilanne on toinen: uuttukyyhky ei ainakaan nykyoloissa sovi meillä riistalinnuksi. Tenovuo, R., 1977: Ruissalon metsien fintu maailma. Sama ongelma koskee myös sepelkyyhkyä, joskaan et aivan näin kärjistyneesti. Luku kuvannee varsin hyvin todellista poikastuottoa , sillä uuttukyyhkyn poikastappiot lienevät pesinnän loppuvaiheessa kolopesijöiden tapaan vähäiset. Malmström , K.. Vain lounaisen rannikon tammimetsien turvin voidaan edes niukan luontaisen uuttukyyhkykannan odottaa säilyvän maassamme. Erikoisesti on huomattava, että kyyhkynmetsästyksen alkaessa 10 . Lukuisien pesueitten vuoksi parin poikastuotto on suuri. Linkola, P., 1956: Luonnonsuojelu ja haapa , linrujen puu. Määrätietoinen ja pitkäjänteinen metsien pöntötys voisi kenties oleellisestikin kohentaa uuttukyyhkykantaamme. Se olisi jo riistataloudellisestikin merkittävä. Onpa laji Salon seudulla pari kertaa kasvattanut neljäkin poikuetta ja kerran peräti viisi yhtenä pesimäkautena . Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mahdollisesta lievästä kannankasvusta huolimatta laji on yhä Suomessa niin vähälukuinen , jopa uhanalainen , että se ei täytä riistalinnulta edellytettävää runsausvaatimusta. Sinä aikana pönttö ei ollut päivääkään tyhjillään! Taulukko 3 kuvaa uuttukyyhkyn pesinnän ajoittumista kesän eri vaiheisiin . Haartman , L. tai mieluummin vasta 10. Suomen Riista 15 , 77-82. Hyytiä , K., 1'977: Suom en fintuatlas tarvitsee avustajia. Suomen Riista 13, 11 7131. MONTA PESINT ÄÄ PERÄKKÄIN Kyyhkyjen tapaan uuttukyyhkynkin pesueet ovat pieniä: poikasia on lähes säännöllisesti kaksi. Tämä johtunee pitkälti lajin kotipaikkauskollisuudesta, osm ehkä sosiaalisu udestakin . TULEVAISUUS Uuttukyyhkyn tulevaisuus kytkeytyy luonnollisesti pesäpaikkojen runsauteen . Mcrikallio, E., 1958: Finnish birds, thcir distibucions and numbers. Edellämainitun koealan tiheys esimerkiksi maamme eteläisessä neljänneksessä merkitsisi teoriassa yli 100 000 pesivän parin kantaa . uuttukyyhkykannan pesimisaste on yhä lähellä huippuarvoaan . siin, esimerkiksi pesämetsikön "katoamiseen" . PieSUOMEN LUONTO 2/78 37. Suomen Luonto 15 /3, 610. Teoriassa lajia voitaisiin siis pitää sopivana metsästyksen kohteena. D KIRJALLISUUS Brander, T ., 1958 : Kie/rcisiä kokemuksia naakan rauhoiruksesca Lounais-Suomessa. Käsikirjoitus Ruissalo-kirjaan . Mutta miten siihen päästäisiin. Päätös, joka teki uuttukyyhkystä metsästyskohteen 10. Koivisto, 1. 8. Luku on melkoisen korkea, ja se osoittaa uuttukyyhkyn kiistatta kuuluvan luonnossa samaan " saalislaj ien " joukkoon kuin vesija kanalinnutkin . Muitakin syitä varmasti on. Suomen Luonto l 5 / 2, 813. Pesinnässä ei ole selviä huippukausia , vaan se jatkuu varsin aktiivisena huhtikuun lopusta syyskuun puoliväliin . & Tenovuo, R., 19631972: Pohjolan linnut vå"rikuvin . Kirjoittajan vuoteen 1976 mennessä rengastamasta 320 poikasesta on ranskalainen pyssymies tai muu pyydystäjä tavoittanut jo ainakin 1 7. 85. Toisaalta uuttukyyhky asettuu varsin helposti sille varta vasten asetettuun suureen pönttöön (taulukko 2), etenkin siellä, missä se jo entuudestaan pesii. Niinikään uuttukyyhkyn metsästys talvehtimisalueilla, etenkin Ranskassa , on yhä sangen mittavaa. , 1959: Sepdja uuttukyyhkysrii riisra/intuina . Missään tapauksessa uuttukyyhkyn metsästys ei saa alkaa elokuun alkupuoliskolla, kesken kannan valtaosan pesintää. 1977, tulisi arvioida uudelleen . 8. Vielä elokuun alussa munitut ja poikasiin johtavat pesueet ovat jokavuotisia. Kolme poikasia tuottavaa pesuetta saman kesän aikana ei ole kovinkaan harvinaista. Sen poikastuotto on varsin suuri, ja edullisissa olosuhteissa kanta voi olla melkoisen tiheä . Liikuttavan esimerkin uuttukyyhkyn pesäpaikkauskollisuudesta tarjoaa eräs Kiskon suosaareke , jossa ei enää vuosiin ole ollut muita puita kuin pari pystyynkaulattua haapaa uuttukyyhkyparin pesäpuut. 9., jotta vältyttäisiin metsästykseltä pesinnän huippukautena. Se ei hevin lähde edes etsimään uutta pesäkoloa, ja näin voi pesimään tulla välivuosi . von , Hilden , 0., Linkola, P., Suomalainen , P. Vuosina 1974-77 Salon seudulla järjestelmällisesti läpi kesän tarkastetut 71 kyyhkyjen asuttamaa koloa tuottivat yhteensä 245 rengastusikäistä poikasta. Kannattanee mainita , että viiden pesueen kasvattamiseen kului jokseenkin tarkalleen kuusi kuukautta, maalis-huhtikuun vaihteesta syyskuun loppuun . Varovankin arvion mukaan yli 60 prosentilla uuttukyyhkyistä on tuolloin joko munia haudottavina tai poikasia huollettavina . Kolopuiden niukkuus metsissämme jäänee pysyväksi valitettavasti. , 1962: K yyhkynmetsiistyksen ajankohdasta Uuddramaa/ra vuosina 1960 ja 1961 kerå·cyn aineiston valossa. Suomen Riista 12 , 100109. Tuskin mitenkään . Paria tai pikemminkin koloa kohden laskettuna poikastuotto oli 3 .4 poikasta vuodessa. Fauna Fennica 5, 1-181. Uusille, päällisin puolin yhtä hyville elinpiireille sen houkutteleminen on jo huomattavasti vaikeampaa. Suomen Luonto 36/ 1, 1819. Suomen Luonto 34/ 2, 81-84
vsk .. Karhussa ja ilveksessähän voidaan nähdä jopa myönteisiäkin piirteitä. On ilmeistä, että viime vuosisadalla järjestettiin useita satoja susijahteja. Jokaisessa pitäjässä oli asukkaiden palkkaama virkamies, jahtivouti eli susivouti, jonka tehtävänä oli metsästyksen valvominen . Nämä surkeat tapaukset sattuivat juuri asutuilla seuduilla, ei tiettävästi koskaan korpialueilla. Prof. Heitä moitittiin kuitenkin saamattomuudesta. Karjan tuhoojina hukat aiheuttivat aineellista hätää ja puutetta myös ja nimenomaan syrjäisillä korpiseuduilla. Yleinen avuttomuus petojen uhan edessä oli purettava johonkin , ja niin jahtivoudit saivat olla sijaiskärsijöinä. yli 300 sanomalehtivuosikertaa!) ja sen kriittinen seulonta ovat mahdollistaneet luotettavalta vaikuttavan kokonaiskuvan rakentamisen . Mutta esivallan edustajat eivät voineet yksinään juuri mitään. Reino Kalliola on toiminut pitkään valtion luonnonsuojelunvalvojan virassa, josta hän jäi eläkkeelle 1972. Kummatkin lähteet vilisevät virheitä, mutta aineiston laajuus (mm. Nimenomaan susi oli kauhua ja pelkoa herättävä rauhallisen elämänmenon uhkaaja eteläisillä rintamailla. Suutpedoista erityisesti susi on ollut sekä pelon että vainon kohteena, ja vastaavasti suden suojelu on muiden petojen suojelua hankalampaa. Tätä ei ihmettele, kun kuulee kuvauksia SUOME N LUONTO 2/78 37. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja monipuolinen: kansantajuisista luonnonsuojelukirjoituksista ja suorastaan runollisesta Suomen luonto -trilogiasta kasvitieteellisiin tutkimuksiin ja yliopisto-oppikirjaan. Eniten pelkoa ja kauhistusta herättivät tietysti susien hyökkäykset lasten kimppuun . Teperin teoksessa käsitellään perusteellisesti myös sudenpyyntiä. Tapahtumapaikat ovat suppealla alueella (Kalanti Halikko) , enintään muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Kaiken kaikkiaan petojen saaliiksi joutui tällöin ainakin 24 lasta. TIETOJA SUDEN SURMAAMISTA LAPSISTA viime vuosisadalla on mm. Tri Jouko Teperin mielessä on kangastellut outo, kerrassaan omalaatuinen tutkimusaihe : 1800-luvun ihmisen erilaisten pelkojen kartoittaminen . Oheinen petovihan ja -pelon taustaa valaiseva kirjoitus ilmestyy myös Historiallisessa Aikakauskirjassa l / 1978 . Eräissä tapauksissa raivoisat pedot olivat vesikauhuisia, erikoisen pelättyjä " hulluja susia". Reino Kalliola Suden ja ihmisen rinnakkaiselo Petoviha ja petopelko ovat aina kuuluneet suomalaisen luonnonsuojelun vaikeimpiin "-psykologisiin" ongelmiin. Heidän ainoa keinonsa oli yleisen jahdin järjestäminen kautta pitäjän tai kihlakunnan. Tutkimus perustuu surmatuista susista ja susien tuhotöistä julkaistuihin tilastoihin ja epälukuisiin sanomalehtiuutisiin ja -kirjoituksiin . Näyttää siltä, että lastensurmat muuallakin maassa ovat muutamien harvojen tappajasusien työtä . 1882. Talvisin ne ahdistivat hevosella liikkuvaa maantiematkustajaa missä milloinkin , tulivat nälissään pihamaan piiriinkin ja saattoivat siepata saalikseen porstuaan paenneen koiran . Laajan selvityksen lähtökohtana olisi ollut yksi viime vuosisadan konkreettisimmista pelonaiheista: metsän petojen alinomainen uhka, ja tältä osalta tutkimus oli jo pantu käyntiin . Kaukolasta ja Kivennavalta Karjalan kannaksella , Kemiöstä VarsinaisSuomessa, Pirkkalasta ja Hämeenkyröstä Tampereen lähistöllä . On todennäköistä, että kaikki tihutyöt ovat saman susiyksilön tilillä, vanhan ja suuren hukkanaaraan, joka viimein onnistuttiin ampumaan Mynämäen Kalelassa 2. Suurinta huomiota ovat kuitenkin herättäneet ne susien suorittamat lastenryöstöt, jotka tapahtuivat Turun lähistöllä 18801881. Se perustuu Jouko Teperin tutkimukseen "Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800luvulla" (Historiallisia tutkimuksia 101, Helsinki 1977, 175 s.). 1. 86 PEDOT MUODOSTIVAT viime vuosisadalla joka puolella maata alituisesti huomioon otettavan vaaratekijän , mutta merkillistä kyllä niiden aiheuttamat vahingot olivat vaurailla , vanhoilla ja perinteellisillä viljelysseuduilla huomattavasti runsaampia kuin maan syf)ä1SJssä osissa. Hanke on kuitenkin sammunut rahoittajien ja tukijoiden puutteeseen . Kun susikysymys on tullut maassamme luonnonsuojelun yhteydessä jälleen ajankohtaiseksi , Teperi on laatinut keräämänsä aineiston pohjalta esiteltävänä olevan erillisen tutkimuksen susien ja ihmisten rinnakkaiselosta maassamme 1800luvulla. Kuitenkin tiedetään näistä vain aniharvan onnistuneen
Heikki Suomuksen kohdalla on käynyt päinvastoin : lähdeviittaus puuttuu, mutta nimi on kirjallisuusluettelossa. Erkki Pulliaiseen, mutta lähdeluettelosta on tämän suurimman susiasiantuntijamme nimi unohtunut. (Kuin korvaukseksi tasta on juuri sama seutu myöhemmin kunnostautunut kasvattamalla valtakunnalle ylimmän metsästyksen valvojan!) Turun seudun lastensurmat koettiin kansallisena häpeänä. Sanomalehdet kirjoittivat, ettei maamme enää voinut lukea itseään sivistysvaltioiden joukkoon. Epätarkkuuksia on sattunut silmääni vain pari . " Tätä kallista perinnettä on tunnetusti uskollisesti vaalittu suomalaisessa metsästyksessä myöhemminkin! PAREMPIA TULOKSIA kuin jahdeissa saavutettiin sudentarhoilla ja sudenkuopilla. Tuloksena on cyvin eloisa ajankuvaus. "Missä oli laajoja metsiä, kuten Savossa, oli myös runsaammin riistaa kuin Varsinais-Suomessa ja missä on pyydettävää, siellä on myös metsästäjiä'', selittää Teperi. Tekstissä viitataan mm. SUOMEN LUONTO 2/78 37. ''Tämä lienee ensimmäisiä kertoja , jolloin sanomalehdistö maassamme loi konkreettisessa selvästi määriteltävissä olevassa asiassa voimakkaan yleisen Ja yhdensuuntaisen mielipiteen'' , Teperi sanoo. Kuopiolainen Tapio-iehti hämmästeli , että ne ovat sattuneet juun s11nä maamme osassa, jossa on kaikkein vähiten metsiä. Ihmisten elinolosuhteet ja 01a1se87. Kokeiltiin myös myrkkypyyntiä, haaskalta ampumista ja rautojen käyttöä. SUSIEN AIHEUTTAMA TUHO HUIPENTUI edellä mainittuihin Turun seudun surullisiin tapahtumiin. Tässä hän on onnistunut erinomaisesti . Sanomalehdistössä syntyi nyt laaja keskustelu susiasiasta. yleisistä petojahdeista. ''Lehdistön aikaansaama opinioni vaikutti myös valtiovallan päätöksiin ja lopulta sen ansiosta muutamassa vuodessa pystyttiin ratkaisemaan kansaa koko sen historian ajan rasittanut susien uhka . vsk. ''Kuten sanottu , sudet tekevät hirmutöitään nyt sellaisissa seuduissa , joiden metsiä sydän-Savolainen pitäisi pieninä saarekkeina ja joista luulisi pedot verrattain vähällä vaivalla saatavan melkein perinpohjin hävitetyksi". ' ' Turun seudun susikanta tuhottiin valtiovallan toimesta. Tehokkaimpia keinoja oli suden pentujen tappaminen pesältä. Sudentuhojen paikallista jakautumista osoittava kartta olisi ollut selventävä. Ne kuuluivat Luojan säätämään maailmanjärjestykseen niinkuin ukonilma tai rajumyrsky . Morgonbladet kirjoittaa 1854: "Koko pitåjå'n miespuolinen vå'estö kokoontuu yhteen ja huikentelevaisen hauskuuden tuottamin mitå' raisuimmin ilvein ja suunnattomin naurunremahduksin, olympolaisesti elå'möiden ja mainadimaisen sekasorron vallassa he vaeltavat metsien läpi viininjumalan jalojen antimien suomalaisen paloviinan yksinkertaisessa hahmossa vuodattaessa virvoittavaa kastettaan. Teperi käsittelee aihettaan hyvin monipuolisesti ja laveasti, kertoo ja kuvaa kiirehtimättä. Ratkaiseva merkitys oli paikalle kutsuttujen venäläisten sudenmetsästäjien (lukashien) opastamilla pyyntimenetelmillä . Teperin tutkimuksessa ei varsinaisesti puututa sudesta luonnonsuojelun merkeissä käytyyn keskusteluun . Sudet olivat kuin luonnonvoima. Pelkkänä tieteellisenä tutkimuksena esitys olisi ehkä voinut olla tuntuvasti lyhempi ja keskitetympi, mutta julkaistussa muodossaan se on helppolukuinen ja vetoaa myös suuren yleisön mielenkiintoon. ' 'Lounaisesta osasta maatamme oli metsästäjän ammatti ilmeisesti sivuelinkeinonakin jo aikaisemmin hävinnyt, joten pyytäjiä ei omasta takaa ollut mihinkään tarpeeseen, silloin kun sitä olisi tarvittu" . Lukuisat sanomalehtikirjoitusten otteet eivät ole vain täydentäviä dokumentteja , päinvastoin esitys rakentuu moniaalla juuri niistä, tekijä vain kommentoi ja juontaa. "Talvisin ne ahdistivat hevosella liikkuvaa maantiematkustajaa missä milloinkin, tulivat nälissään pihamaan piiriinkin ja saa11oivat siepata saaliikseen porstuaan paenneen koiran .'' Kuva on vanhasta taidejäljennöksestä. Petojen yleinen hävittäminen näytti mahdottomalta, uusia ilmaantui aina jostakin surmattujen tilalle. Petojen pyytämisen vaikeus ja usein turhuuskin olivat omiaan luomaan välinpitämätöntä suhtautumista koko susikysymykseen. Topelius. Suomen miehen on ryhdistäydyttävä ja noustava kotejaan ja lapsiaan puolustamaan, vaati itse Z. ''Vain tarkastelemalla sitä ihmisyhteisöä, jonka keskuudessa sudet vaelsivat vapaina, voidaan päätellä, miten Eteläja Keski-Suomi tänään pystyisivät ottamaan sudet vastaan . Niin kyllä , mutta yhtä seikkaa ei artikkelin kirjoittaja ottanut huomioon. Tekijä pyrkii osoittamaan, ettei suden ja ihmisen rauhanomainen rinnakkaiselo ole rintamailla mahdollista. Tekijä ilmoittaa pyrkineensä tarkastelemaan asioita viime vuosisadan ihmisten näkökulmasta ja kartoittamaan heidän ajatteluja suhtautumistavassaan tapahtuneen kehityksen. Tendenssi on kuitenkin ilmeinen
Tätä ongelmaa on pyritty selvittämään Suomessa mm. Männynistutuksen tai -kylvön jälkeen kilpailevaa puustoa poistetaan tavallisesti joko pelkästään raivaussahalla, sen yhteydessä kemiallisella kantokäsittelyllä tai sitten lehvästöruiskutuksella. Esimerkiksi Italiassa, missä susi on rauhoitettu eläin, pohditaan parhaillaan suojelun järjestelyä. SL 6 / 1977, s. Kun mäntymetsä hakataan, puolukkakasvustot kärsivät , mutta paikoitellen ne tuottavat silti hyvin satoa, jopa enemmänkin kuin tiheässä metsässä. Hakkuutähteet ja jätepuusto haittaavat kuitenkin alueella liikkumista ja marjanp01m1mista. Mutta 1972 puhutaan "mielenkiintoisesta ja myötätuntoa herättävästä eläinlajista'' . Nyt tarvitaan vihdoin tutkimuksia ja asiatietoja, jotta ongelmaa voidaan selvittää. Aurauksella tuhotaan osa puolukkakasvustosta, mutta puolukka on aurausalueella kilpailukykyinen kasvi, ja se tuottaa muokkauksessa syntyneillä palteilla jonkin ajan kuluttua hyviäkin satoja. Ensimmäiset tulokset ovat valmistuneet. matkin ovat muuttuneet sitten viime vuosisadan , mutta niin susi kuin ihminenkin lienevät pohjimmaltaan samoja kuin sata ajastaikaa sitten ." SUURPETOJEN SUOJELU on kieltämättä ongelma. On vain kaksi osapuolta: vesakontorjunnan vastustajat ja kannattajat. vsk.. 340-341). D 88 Mikko Raatikainen Metsänhoidon vaikutuksista puolukkasatoon Vesakontorjunnasta on tullut ongelma marjastajille ja metsänomistajille. Suden suojelu vaatii erityisiä toimenpiteitä. Kehitys näkyy esim . Jyväskylän yliopiston biologian laitoksella tehtävillä tutkimuksilla. biologisista käsikirjoista. Kummallakaan osapuolella ei ole riittävästi tosiasioihin perustuvia tietoja, ja siksi tunteenomainen keskustelu jatkuu loputtomiin. Nimenomaan suden osalta luonnonsuojelun julistus, että jokaisella eläinlajilla on elämisen oikeus, näytti jäävän pelkäksi teoriaksi. Jos hakkuuaukea raivataan ja muokataan koneellisesti , hillitään vesottumista. Sitä varten on petoja pyydystetty ja niiden kaulaan on kiinnitetty radiolähettimet, joiden avulla voidaan seurata susien liikkeitä, mikä auttaa oikeiden suojelutoimien suunnittelussa. Ne osoittavat, että metsien harvennuk$et ja hakkuut monesti lisäävät puolukan tuotosta. Torjuntamenetelmiä ja -aineita harkitusti käyttämällä ja osaksi vaihtamalla voidaan kuitenkin edelleen hoitaa metsiä taloudellisesti ja moninaiskäyttöä vaarantamatta. Marjasato näyttää olevan suurin havumetsävyöhykkeen keskiosissa, missä varsinkin kuivahkot, harvennushakkuilla aikaansaadut valoisat, varttuneet mäntymetsät ovat todellisia puolukkamaita. Kaksi ensiksi mainittua käsittelytapaa kohdistuvat lähes yksinomaan puustoon, ja niiden seurauksena puolukkakasvusto ·ei mainittavasti SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Vuonna 1950 sanottiin: ''Ei voi puhuakaan suden hoivaamisesta. Tietenkään ei erämaata voida palauttaa Pohjois-Suomeenkaan täydessä villissä tilassaan ja vain petojen ehdoilla. Oheisena on tiivistelmä tuloksista tutkijan itsensä esittämänä. Tulosten julkistaminen viime vuonna johti tiedotusvälineissä suureen hälyyn, joka osaksi kuitenkin johtui väärinkäsityksistä. On selvää, että taistelu sitä vastaan yhä kiihtyy ja saa uusia muotoja." Vuonna 1956: " Susi on ainoa nisäkäslajimme, jonka vähäisenkään luonnonvaraisen kannan suosimista on vaikeata perustella". VIIME VUOSISADALLA luotiin sanomalehdistön välityksellä uusi yleinen mielipide, joka ei enää pitänyt sutta normaaliin elämänmenoon kuuluvana välttämättömänä pahana, vaan vaarallisena, mutta hävitettävissä olevana vahinkoeläimenä. Nykyään tarvitaan malttia, luonnonsuojelutahtoa ja viisaita toimenpiteitä susikantamme jäännösten pelastamiseksi ja lajin säilyttämiseksi pysyvästi Suomen eläimistössä. Kirjoittaja, Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen professori Mikko Raatikainen on johtanut laitoksensa vesakkomyrkkytutkimuksia. KAIKKI METSÄNHOITOTOIMET VAIKUTTAVAT MARJA SATOON Puolukan kasvullinen esiintyminen on kirjallisuudessa koottujen tietojen mukaan suurin havumetsävyöhykkeen eteläosissa ja pienentyy pohjoista kohden . Kuitenkin laajamittaisesta vesakkomyrkytyksestä fenoksiherbisidein on haittaa marjastamiselle (vrt. Puolukkasato ei kuitenkaan jakaudu eri alueille ja eri kasvustotyypeille samalla tavoin kuin puolukan versojen peittävyys. Ihmisen keinot eivät ole lopussa, ja suden puolestaan tiedetään sopeutuvan hyvin elinympäristön muutoksiin. Mutta käsitykset ja kokemukset ovat nopeasti muuttuneet. Suomessa käydään joka syksy sanasotaa vesakontorjunnasta ja sen vaikutuksista marjastukselle. Vaikka ensimmäiset tulokset ovat valmistuneet, tarvitaan vielä paljon lisätutkimuksia. Hoitamaton hakkuuaukea vesottuu nopeasti ja puolukka lakkaa marjomasta
vioitu, mutta saattaa kärsiä myöhemmin mm . a. alueen heinittymisestä. "' z c... 1 UJ "" ::, UJ :; > >"' ;;'i UJ 30 :E z C< UJ 30 > "" z > C< "" >>"' :;:; C< UJ UJ "' "" U") > '"" "' > "' C< z "' C< '"" >z "' UJ UJ 20 "' UJ 20 <( r :;:; > z "' C< r "' "" > >"" -, C< '° "' -, "' z "' 10 >10 >UJ _J Puolukan peittävyysprosentit Etelä-Suomen (vasemmalla) ja Pohjanmaan Pohjois-Suomen (oikealla) kasvustotyypeillä osoittavat, että se suosii karunja kuivanpuoleisia maita. 2,4,5-T:llä tai MCPA:lla) maasta käsin , käsittely kohdistuu etupäässä lehtipuustoon, mutta torSUOMEN LUONTO 21 78 37. Valitettavasti juuri niillä lehtipuunvesoja torjutaan myrkyin . a. vsk. "" 40 % "' "" 40 >a. Jos lehvästö käsitellään ilmasta käsin , vesakkomyrkkyä joutuu varsinkin harvapuustoisilla paikoilla paljon kenttäkerroksen kasvillisuuteen. Käsittelyn vaikutuksesta marjakasvusto harvenee laikuttaisesti. Jos lehvästöruiskutus tehdään fenoksiherbisideillä (esim. a. UJ :t "" >UJ "' "" a. Sato py89. Torjuntaainejäämien takia marjojen poiminta on lentoruiskutusalueilla kielletty käsittelyvuonna. junca-ainetta joutuu myös marjakasvustoihin. C< "' :;:; r "' "" >"' UJ "" "' >"' >,: > >>"' >"" "" "" >U") '"" ::, "" "" >> UJ ::, C< "" "' "' U") C< U") ,: >z z .... Vesakontoriunta-alueiden merkitsemisessä olisi paljon parantamisen varaa: merkkien tulisi ajoissa ja kyllin selvästi varoittaa marjastajia, ja niiden käyttö pelkkänä pelottimena olisi estettävä. Puolukkakasvustotkin tuhoutuvat aukeilta paikoilta suurimmaksi osaksi, ja puolukkasato alenee. Versojen peittävyysprosentti ei kuitenkaan välttämättä ilmaise marjasadon runsautta,joka on suurimmillaan valoisilla paikoilla, useasti hakkuuaukioilla. ,: >"" '"" >>"' a. >>>"" "' "' >::, ...J "" 50 % "" ::, .... C< >>z >a
Silti ostajat pelkäävät, että myyntipöydille joutuu torjunta-ainetta sisältäviä puolukoita. Vuonna 1977 sato oli huomattavasti edellisvuotista suurempi. Marjanpoimijat eivät saa häiritä paikallisia asukkaita eivätkä aiheuttaa vahinkoa tai häiriötä metsänomistajalle mm . Vesakontorjunta-aineita pidetään kuitenkin tällä hetkellä välttämättömänä keinona laissa määrätyn metsienhoitovelvollisuuden täyttämiseksi mahdollisimman taloudellisella tavalla. gasmetsiin ja uudistusaloille. 5. Poimintapaikoilla puolukkasadot olivat yleensä noin 100-300 kg/ha . Näitä ovat mm. Viimeksi mainittujakaan syöneet eivät ole sairastuneet, sillä puolukkaa syödään yleensä kerrallaan niin vähän , ettei sairascumisvaaraa ole. Ainakin aluksi hoito • tulisi keskittää varttuneisiin kan-§ .... Paikallisesti on todettavissa suosittujen puolukanpoimintapaikkojen selvästi vähenevän . Monet metsänhoitotoimet vaikuttavat edullisesti puolukan motokseen , ja metsäautoteitä pitkin poimijat pääsevät nykyään monille sellaisille paikoille, joista ei ole poimittu aikaisemmin. Kuitenkin maanomistajan oikeudet ovat vahvemmat kuin marjanpoimijan . D SUOMEN LUONTO 2/ 78 H. Monet marjastajat osuvat nykyisin vesakontorjunta-alueelle ja joskus poimivat niiltä marjoja tietämättä käsittelystä. Haittana on etenkin lehvästöruiskutus ja siitä aiheutuva hysteria. Vesakontorjunta-aluetta ei aina erota ruskan aiheuttamasta värityksestä ja lakastumisesta . Molempien oikeudet ja edut tulisi turvata ja kummankin osapuolen tulee myös tuntea vastuunsa. Ongelman lähtökohtana ei olekaan koko maan puolukkasadon alentuminen vaan se, että poimijat suosivat hakkuuaukeita ja nuoria taimistoja. Ainakin parhailla marjastusalueilla tulisi ottaa käyttöön marjasatoa vähiten alentavat torjuntatavat ja -aineet. 6. Poimintaa tulisi tehostaa mm. PUOLUKKASADON MÄÄRÄ Esimerkkialueena olleen Pihtiputaan kunnan puolukkasato oli 1976, keskinkertaisena marjavuotena, 18 kg kasvullista metsähehtaaria kohti . Eräät uhkarohkeat ovat poimineet merkityiltä alueilta puolukoita ja ovat saaneet puhtaita marjoja , mutta toiset torjunta-ainetta sisältäviä . Ruiskuttaja on velvoitettu merkitsemään maastoon vain lentoruiskutetut alueet. Kaikki kemialliset vesakontorjunta-alueet tulisi merkitä riittävän näkyvästi maastoon . syy alhaisena jonkin aikaa, mutta kohoaa jälleen mm. seuraavilla tavoilla: 1. Sadon talteenottoa vo1ta1s11n tehostaa huomattavasti , vaikkei ehkä päästäkään edes puolen tuotoksen poimintaan. Torjunta-aineita kulkeutuu jonkin verran käsittelyalueen ympäristöön , ja pelko niiden kulkeutumisesta vieläkin laajemmalle on erittäin yleinen . MIKSI VESAKONTORJUNNASTA ON TULLUT ONGELMA. Niukka lannoitus näyttää kohottavan puolukkasatoa jonkin verran , mutta voimakas alentaa sitä . 3. e ..ä 2. Nekin on toisinaan merkitty niin heikosti, että poimijat eivät huomaa varoituksia. uusien versojen kasvettua sekä vesojen ja havupuun taimien alle jääneiden kasvien levittäytyessä käsittelyalalle. MITÄ OLISI TEHTÄVÄ. ,sk.. taimistoja tallaamalla, metsäpaloja aiheuttamalla , teitä tukkimalla tai tärvelemällä. Puolukanmyynti on tärkeä sivuansio , josta useat perheet saavat vuosittain tuhansia markkoja verotonta tuloa, koululaiset ja eläkeläiset sievoiset taskurahat. 8. 4. Metsien tuotosta parannettaessa tulisi ottaa huomioon marjasadotkin. Metsäautoteitä ei saisi sulkea puomeilla marjanpoiminta-aikoina. Syntynyttä ongelmaa tulisi pyrkiä selvittämään mm . Kunnan koko puolukkasadon arvo olisi poimittuna ollut 6.5 milj . Tämä vastasi poimittuna ja puhdistettuna noin 550-1 650 mk/ha. Samanaikaisesti alue voi kuitenkin heinittyä ja puusto tihentyä, mistä puolukkakasvusto kärsii ja etenkin sen marjonta niukkenee. raivaussahaan kytketty kemiallinen kantokäsittely ja lehvästöruiskutusaineista nyt käytettyjä fe. mk eli 1 200 mk asukasta kohden. Tutkimuksemme osoitavat, että puolukasta poimitaan monilla 90 alueilla vam nom 10 % . Puolukan marjatuotosta tulisi pyrkiä lisäämään metsänhoitotoimenpitein . noksiherbisidejä haitattomampi torjunta-aine. Vuosittain sato vaihtelee melkoisesti; etenkin kukkimisajan hallat ja kuivuus alentavat satoa. Vasta sitten kun antaminen ja saaminen on kytketty nykyistä paremmin toisiinsa ja otettu huomioon kestävä metsien moninaiskäytön periaate, lähestytään ongelman selvittämistä. Kun varoitustaulut !~puita huomataan , marjat heitetään menemään; poimijat eivät näytä myyvän näitä marjoja kauppoihin . suunnittelemalla poimintaohjelmia, ohjaamalla työvoimaa, järjestämällä poimintakampanjoita, kehittämällä poimintavälineitä ja takaamalla puolukalle tietty hinta . Uusia ongelmia aiheutuu nykyisin siitä, että maanomistajat suojelevat puolukkamaita ripustamalla puihin tauluja , joissa ilmoitetaan torjunta-ainekäsittelystä, vaikkei sellaisia olisi tehtykään. Puolukan tuotos alkaa uu delleen kohota esiharvennusten jälkeen ja on maksimissaan harvennushakkuiden jälkeen päätehakkuuvaiheen harvoissa männiköissä. Käsittelyalue tulisi merkitä virallisella painetulla ilmoituksella, jonka väärinkäytöstä voidaan rangaista. 7
Hannu Nousiainen, Ilkka Terå's ja Juha Viramo Mustikka ja puolukka h yö n teispö 1 ytteiset • metsämarJamme Kukinta on marjasadon suuruuden kannalta ratkaiseva vaihe. Ne ovat nopeita pölyttäjiä, niiden lentokausi alkaa varhain ja ne ovat liikkeellä myös huonoilla säillä. kg puolukoita (Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitoksen tiedustelu) . kg mustikoita ja 11 milj . Verson itsepölytysprosentti , joka voidaan selvittää estämällä tiheiden harsopus91. Tutkimukset olisivat kuitenkin ehdottoman välttämättömiä, sillä vertailuaineistoa tarvitaan silloin kun seurataan eri metsänkäsittelytapojen mm . Toisin kuin yleisesti uskotaan, metsämarjojemme kukat eivät hillaa lukuunottamatta sinänsä kärsi koleasta tai sateisesta säästä; halla niitä kyllä jo vikuuttaa. Viljelykokeiden yhteydessä on käynyt ilmi pölyttävien hyönteisten merkitys (Lehmushovi 1975), mutta yleisesti ottaen luonnonmarjojen pölytysbiologiasta tiedetään yllättävän vähän . Hannu Nousiainen opiskelee Helsingin yliopistossa kasvitiede pääaineenaan ja tutkii Vaccinium-lajien (mustikka, puolukka, juolukka ja karpalot) pölytysbiologiaa. tri Juha Viramo on Oulun yliopiston hyönteistieteen dosentti ja Oulangan biologisen aseman hoitaja. vsk. kukissa käyntiä ja kannanvaihteluita. Metsämarjojemme pölyttäjistä tärkeimpiä ovat mesipistiäiset, eritoten kimalaiset. Sen sijaan koleat säät vaikuttavat pölyttävien hyönteisten määrään ja toimeliaisuuteen. Ilkka Teräs toimii Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen assistenttina ja tutkii kimalaisten ekologiaa, mm. Metsien moninaiskäytössä marjoilla on jo oma yhä huomattavammaksi käyvä osuutensa. Kuvat piirsi Tuomo T. Fil. On siis luonnollista, että metsämarjojemme tutkimus on lisääntynyt ja puolukan osalta jo aloitetut peltoviljelykokeet ovatkin antaneet suhteellisen lupaavia tuloksia (Lehmushovi ja Säkö 1975) . hakkuiden, lannoituksen ja kemiallisen vesakontorjunnan vaikutuksia marjasatoihin . Niemelä. Bio!. SUOMEN LUONTO 2/78 37. Pölyttävien hyönteisten merkityksestä mustikan ja puolukan sadon muodostuksessa kertoo kolme alan tutkijaa. yliopp. Näiden tärkeimpien metsämarjojemme marjat ovat merkittäviä, paitsi paikallisina tulolähteinä, myös koko maata hyödyttävinä vientituotteina. Nimenomaan kehitysalueilla on mar101sta saatavien verottomien poimintatulojen suhteellinen merkitys ansiolähteenä varsin suuri; esimerkiksi 1977 ostettiin poimijoilta yli 5 milj. Fil.lis. Pölytyksen suorittavia hyönteisiä ei saa tällöin unohtaa! ITSEPÖLYTYS JA MARJOMINEN Mustikka ja puolukka ovat hyönteispölytteisiä kasveja; itsepölytys onnistuu vain harvoin ja tuottaa niukasti marjoja. Km·assa loiskimalainen mustikan kukalla
Näillä on kuitenkin viime vuosina 92 Puna-ampiainen (Vespula rufa) on cyöstänyt mustikan kukasta meden puremalla teriöön rciiin sivusta. Pölytys jää tapahtumatta ja marja syntymättä. Onnistunut marjonta vaatii siis muunlaisen pölytysmuodon. sien avulla pölyttäjien pääsy kukkiin , oli Etelä-Suomessa Lammilla ja Puumalassa sekä Koillismaalla Kuusamossa tehdyissä tutkimuksissa molemmilla marjoilla 03 % . Vuosittaisten erojen lisäksi marjomisprosentti vaihtelee melkoisesti samanakin vuonna kasvupaikan mukaan . Makealle perso muurahainen on syönyt mustikan emin luotin. vsk.. Hyvinäkään kesinä kaikista kukista ei kypsy marjaa, vaan marjomisprosentti, joka ilmoittaa monestako versoo kukasta kehittyy marja, jää 60-70 % :iin. SUOMEN LUONTO 2/ 78 37. Tällaisesta kukasta ei tule marjaa. Korkeimmat marjomisprosentit on havaittu niillä koeruuduilla, joilla oli runsaimmin valoa. Koillismaan parhaimpiin mustikkaja puolukkamaihin kuuluvatkin eräät laajat, jopa yli kymmenvuotiaat hakkuuaukeat
Perhosten ja muiden hyönteislahkojen merkitys on vähäinen. Eräät muutkin mesipistiäiset, lähinnä maamehiläiAvoimella kukalla, esimerkiksi puolukan tai juolukan (kuvassa), vieraileva ampiainen suorittaa samalla pölytyksen, joskin ampiaiset ovat kimalaisia paljon hitaampia pöly11äjiä. Seuraavaksi tärkeimmän pölyttäjäryhmän muodostavat kaksisiipiäiset (kukkaym . Puumala Kuusamo mustikka puolukka mustikka puolukka tarhakimala inen 1 1 kartano kimalainen 3 3 7' 11 . vsk. KUUSAMO 1977 PUUMALA 1977 MUSTIKKA @ G) PUOLUKKA 8 Q0 Sekä Kuusamossa että Puumalassa tehdyissä tutkimuksissa pistiäiset (kimalaisenkuva symboloi koko lahkoa) ovat ylivoimaisesti tärkeimpiä mustikan ja puolukan marjasadon varmistajia. Kuvassa norkoampiainen (Vespula austriaca) . Pistiäiset ovat ylivoimaisena enemmistona. kärpäset). Kaikki tavatut mesipistiäislajit ovat meden ja siitepölyn kerääjiä ja siten pölytyksen kannalta erittäin tärkeitä. Näistä ainakin 14 pölyttää mustikkaa ja 13 puolukkaa. eri puolilla maatamme, mutta hyönteisryhmien suhteelliset osuudet ovat melko samanlaiset (kuvio) . Muiden kukkakävijöiden pölytyshyöty sen sijaan on vähäisempi. suoritettu lehvästöruiskutuksia versovan lehtipuuston takia. kanerva kimalainen 4 7 73 73 kivikkokimalainen 3 1 ma ntukimalai nen 40 42 10 12 i,eltok imalainen 32 23 5 1 pensaskimalainen 14 21 5 4 soro k.i ma lainen 4 2 pitkäsiipikimala inen ,:, mu kana m yös korpikimalainen Suomesta on tavattu 24 kimalaislajia. Esimerkiksi amp1a193. Nyt tehtyjen tutkimusten yhteydessä mehiläisiä on havaittu vain mustikan kukissa Oulun läheisyydessä, missä niiden osuus kukkakävijöistä oli noin 10 % . Tärkeimpiä mustikan ja puolukan pölyttäjiä ovat kimalaiset (Bombus), jotka ovat kukkakävijöistä sekä runsaslukuisimmat (60-90 %) että tehokkaimmat. Kotimehiläiset (Apis mellifera) voivat toimia tehokkaina pölyttäjinä hoitoalueensa punssa, siis lähinnä Etelä-Suomen kulttuuriympäristöissä; peltoviljelmien pölyttäjinähän mehiläiset ovat erittäin merkittäviä. Kun marjomisprosentti vanhoilla hakkuuaukeilla oli "normaali", yli 60 % , se oli kansallispuiston varjoisassa mustikkavaltaisessa paksusammaltyypin kuusikossa vam 27 % (Viramo 1978) . Taulukko osoittaa prosenttiluvuin vuoden 1977 tutkimusaineistossa olleiden kimalaislajien osuuden pölytyksestä. PÖLYTI ÄV ÄT HYÖNTEISET Pölyttäjälajisto vaihtelee hieman SUOMEN LUONTO 2178 3 7. Maantieteellisten erojen lisäksi myös eri vuosien välillä voi olla säistä johtuvia eroja. set (Andrena) ja vakomehiläiset (Halictus) käyvät vakituisesti mustikan ja varsinkin puolukan kukissa
Tämä selviää, paitsi näköhavaintojen avulla, myös tutkimalla vasujen pölykuormia tai kerättyä mettä. jonellus), joka on selvästi runsaslukuisin myös kaikilla Pohjois-Suomen marjamailla. Satoennusteita varten olisi pyrittävä selvittämään myös kukintajaksona liikkeellä olevien hyönteisten määrä , nimenomaan kimalaisten ja maan eteläosissa mehiläisten. Apidae). Ensimmäiset työläisyksilöt ilmaantuvat Suomen eteläosissa tavallisesti kesäkuun puolivälissä, Koillismaalla kuun lopussa eli suunnilleen puolukan kukinnan alkaessa. 1975: Puolukan pölycyskokeisca ja marjonnasca. 3 ja erakkomehiläinen 1. soroeensis). Kun kimalaisten ensimmäiset kevätkasvit , pajut, ovat suurimmaksi osaksi kukkineet, niiden on etsittävä ravintoa lähinnä metsämaastosta. Mustikkahan kukkii toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa, jolloin ei juuri ole muita yleisiä ja runsaita kukkivia kasveja. Teräs, I. Samoin tihkusade vaimentaa liikkumista, vaikkei sitä kokonaan estäkään. Ann . J. lucorum) on Etelä-Suomen metsäalueilla sekä mustikan että puolukan tärkein pölyttäjä, ja runsausjärjestyksessä seuraavat peltokimalainen (B. Zoo!. & Teräs, I. Omien tutkimustemme yhteydessä kummankin kukan kimalaislajisto on lisääntynyt kolmella lajilla. Agric. vsk .. Tehokkaimmat kimalaislajit olivat lyhytkieliset mantukimalainen ja sorokimalainen (B. Lehmushovi, A. Elfvingin (1968) mukaan maamme nykyisin tunnetusta 24 kimalaislajista pölyttää 11 mustikkaa ja 10 puolukkaa. Fauna Fennica 21 : 1-69 . Teräs 1976) . Luonnon Tutkija 81: 1-24 . A. Kaksisiipiäiset ja perhoset olivat vielä hitaampia. 1 ja erakkomehiläiset 6.0 kukkaa . Vain jotkut perhoset ja muurahaiset saattavat käydä kukissa yölläkin. 1977 : Suomen kimalaisista ja loiskimalaisisca. Pekkarinen , A. hypnorum) ja korpikimalainen (B. ) in Finland. Viramo, J. Eri lajien kuningattaret nimittäin heräävät tietyssä järjestyksessä, mikä heijastuu myös työläismäärien runsastum1seen. MUSTIKAN JA PUOLUKAN MERKITYS KIMALAISILLE Kerätessään mettä ja siitepölyä toukkiensa tai yhteiskuntansa muiden yksilöiden ravinnoksi kimalaiset käyvät yhden keruumatkansa aikana yleensä vain muutaman, useimmat ainoastaan yhden kasvilajin kukissa (esim. SUOMEN LUONTO 2/78 37. Samanlaisia makean etsijöitä ovat muurahaiset, jotka saattavat syödä sokeripitoisen luotin ja vartalon ama hederengasta myöten ja näin estävät marjonnan. Pölytysnopeus väheni kukintakauden loppua kohti, koska tuoreiden (käymättömien) kukkien etsimiseen kului pitempi aika; hajun perusteella suunnistautuva kimalainen ei edes laskeudu ravinnottomille kukille. pascuorum) ja pensaskimalainen (B. 1975 : Domescicacion ol chc cowberry (Vaccinium vitis-idaca L. PÖLYTYSTEHOKKUUS Kimalaisten pölytystehokkuus on aivan omaa luokkaansa muihin hyönteisiin verrattuna, koska kimalaiset käyvät kukissa aamuvarhaisesta iltamyöhään, sietavat huonoja sääoloja kuten pilvisyyttä, kosteutta ja alhaisia lämpötiloja selvästi muita kukissa kävijöitä paremmin (ehkä ampiaisia lu94 kuunottamatta) Ja ovat lisäksi kaikkein nopeimpia pölyttäjiä (Pekkarinen ja Teräs 1977) . Kukissa satunnaisesti tavattavat ripsiäiset ja kovakuoriaiset ovat pölyttäjinä todennäköisesti lähes merkityksettömiä. Fennici 13: 200232 . set (Vespula), joita mustikan kukissa käy melko runsaasti, purevat mettä etsiessään teriöön reiän , joten siitepöly ei kulkeudukaan niiden mukana, ja kukka jää pölyttymättä. Mantukimalainen (B. 5. Pölytys tapahtuu pääasiallisesti päivällä. Kukkalajisidonnaisuus on suurin keväällä, jolloin kukkivia kasveja on vähemmän. Tämä puolestaan viivästyttää työläisten kehitystä ja voi jopa muuttaa kimalaislajien keskinäisiä runsaussuhteita. Nämä arvot saatiin suotuisissa oloissa, sillä vaikka kimalaiset ovat karaistuneita, silti niiden vilkkaus ja pölytystehokkuus vähenee lämpötilan painuessa alle kymmenen asteen. Kimalaiset pölyttivät minuutissa keskimäärin 13 . Puolukassa pölytysnopeus on suurempi, koska tertun kukat ovat lähempänä toisiaan ja lentomatkat jäävät näin lyhyemmiksi. Kukinnan alkujaksona kimalaiset vierailevat lähes yksinomaan puolukassa, ja niinpä Kuusamossa vasujen pölykuormista yli 60 % oli peräisin puolukasta (Viramo 1978); loput siitepölyt oli noudettu eräistä muista kanervakasveista (suokukka, suopursu) . (Hym enopcera. Puutarhatutkimuslai tokscn tiedote 1975 (1): 2430. Tällä tavoin olisi mahdollista kehittää mahdollisimman aikaisia ja entistä luotettavampia ennusteita kesän marjasadoista, joissa on suuriakin vuosittaisvaihteluita. Varhain kukkiva mustikka on silloin erityisen tärkeä kimalaiskuningattarille, jotka talvehdittuaan perustavat uusia yhteiskuntia. 1978: Mustikkaa ja puolukkaa koskevista pölycysbiologisista tutkimuksista Kuusamossa . Soilla tärkein laji on kanervakimalainen (B. & Säkö. D KIRJALLISUUS Elfving , R. 1968: Die Bienen Finnlands. Tällöin kasvivalikoima on suurempi kuin mustikan kukinta-aikaan , mutta metsäbiotoopeilla puolukan merkitys on varsin huomattava. Lehmushovi. Acta Univcrsitacis Oulucnsis, Series A (painossa) . 1976: Flower visics of bumblebees, Bombus Lacr. Viljelymaiden ja asutuksen lähellä sekä lajisto että yksilömäärät ovat runsaammat kuin keskellä metsää tai suolla, joissa pölyttäjiä on neliömetrillä korkeintaan 1-2 yksilöä/tunti. Pölytyksen kannalta tilapäiskävijöinä on pidettävä myös perhosia ja kaksisiipiäisiä (lähinnä kukka-, tanhuja sukaskärpäsiä). 5 mustikan kukkaa minuutissa, kun ampiainen vastaavasti 2. Runsaudeltaan tasavertaisina ovat Pohjois-Suomessa mantukimalainen sekä kartanokimalainen (B. Ainakin tärkeimmillä marjastusalueilla olisi tarpeen pysyvä koetoiminta mustikan ja puolukan kukinnan, pölytyksen ja marjonnan selvittämiseksi. Kylmät jaksot hidastavat pajujen ja mustikan kehitystä ja aiheuttavat kukintaan katkoja, jolloin myös kimalaisten ravintomäärä pienenee. Ann . Nimenomaan metsien kimalaisille mustikka ja puolukka peräkkäin kukkivina valtakasveina ovat erittäin tärkeitä. during one summer. pratorum). Puumalassa suoritettujen mittausten mukaan kimalainen pölyttää keskimäärin 6. 5 kukkaa, ampiaiset 6. Fenniae 14: 227-230. cingulatus); viimeksimainittua lajia ei tavata eteläisimmässä Suomessa (taulukko)
Soivio ja J. Yläkama kuvaa siilien esiintymistä Suomessa 1977, alakarcta havainnointiin perustuvaa arviointia kannankehityksestä vuoden 1965 jälkeen ( + = kanta on silminnähden runsasrunut; = kanta on silminnähden heikentynyt) . Kuriositeettina kartan ulkopuolelta kerrottakoon, että onpa piikkiveitikka kerran majaillut Utsjoellakin kotvasen. Nuorten nisäkäsharrastajien vetäjänä. Todennäköisimmin myös kaikki yhtenäisen levinneisyysalueen pohjoispuolella kohdatut siilit tai niiden esi-isät ovat matkustaneet paikalle kaksijalkaisen kassissa. Noin kolmasosaan kaikista esiintymishavainnoista liittyi perimätieto, huhupuhe tahi oma tunnustus lajin istuttamisesta paikkakunnalle. Ilman ihmisen suorittamia siirtoja siili ei ikinä olisi kulkeutunut näin laajalle. Kirjoittaja Asko Kaikusalo toimii työnjohtajana metsäntutkimuslaitoksen Ojajoen koeasemalla, erityisesti myyräongelmien parissa. Miltei joka kirjeessä tarjottiin useampia havaintoja. Puuhan kimmokkeenahan oli tieto siitä, että laji voimakkaasti vähenee kaikissa Pohjoismaissa. Pihapiirin siilien hyvinvoinnista huolehtiminen on asuinympäristön suojelua parhaimmillaan katsottiin asiaa sitten siilin tai ihmisen näkökulmasta. NYKYLEVINNEISYYS Jo hetkeä aiemmin R. Kun siilin vähenemisen syistä ainakin osa on torjuttavissa rajoittamalla rottasotien haittavaikutuksia, välttämällä tiekuolemia ja järjestämällä suojapaikkoja, on luonnonystävillä kaikki syy tehdä voitavansa. Tässä vaiheessa haluankin kiittää mitä kohteliaimmmin jokikistä siilikyselymme myötävaikuttajaa ja vastaajaa. tutkijoiden kanssa . selle. 95. Sivutoimisesti hän seurailee mitä moninaisimpien otusten puuhia, mm. Tällä hetkellä siilin yhtenäisen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Kuhmon ja Vaalan pohjoispuolitse jatkuakseen Pohjanlahden perukoita myötäillen Tornion yläpuolelle. vsk. Postimerkin puuttuessa toiset taas lähettivät tietonsa puhelimitse. Asko Kaikusalo Suomen siilit 1977 Tarkkaan ottaen siili ei ole meillä kovinkaan alkuperäinen eläin; sen levinneisyys johtuu näet paljolti siitä, että sitä on siirretty hyötyä ja hupia tuomaan ihmisten asuinsijoille. Lisäksi eräät harrastajat olivat levittäneet utelua edelleen omissa elin piireissään kerhojen, koulujen tai paikallislehdistön välityksellä. Näin eri aineistojen perusteella samaan loppuasetelmaan pääsy vahvistaa tuloksia molemminpuolisesti. Suomen Luonnon numerossa 2 / 1976 käynnistettiin kysely, jonka turvin ryhdyttiin ratkomaan siilin nykytilaa Suomessa. Täsmällisemmät tiedot ovat tekstissä . Luotettavia lukumääriä siilikannan runsaudesta ei toistaiseksi ole tarjolla, mutta oheiseen karttaan on kerätty yleisvaikutelmat lajin viimeaikaisesta kehityksestä. + + + + -+ ---:... Kristoffersson , A. Vastauksia kertyi kaikkiaan lähes 350 henkilöltä. Siilin viimeaikainen väheneminen voikin olla vain paluuta ennen vallinneeseen "luonnontilaan". Heidän ansiostaan tässä tarjoiltu artikkeli perustuu noin 800 yksittäiseen havaintoon. Henkilökohtaisesti nemastuin ikihyvästi todettuani oman levinneisyyskamani yltävän kiitettavasu yksiin em. Kartan valkeat laikut maamme keskiosissa eivät todennäköisesti kieli siilien vaan aktiivisten vastaajien puutteesta. Terhivuo olivat paneutuneet samaan teemaan; heidän tutkimuksensa siilin levinneisyydestä (1977) on tavallaan jatkovaihe vuosikymmentä aiemmin suoritetulle selvitykSUOMEN LUONTO 2/ 78 37
Oivan esimerkin siilin nykytilasta keskisessä Suomessa kertoo Eila Karkin suorittama kysely oppilaiden parissa Rautalammin piikkiniekoista: 87 vastaajasta 47 oli nähnyt kesällä 1976 kotokunnassaan yhteensä 124 elävää sekä 92 maantielle kuollutta yksilöä. muotoonsa kehittynyt nisäkäs osaa edelleen sopeutua uusiin olosuhteisiin: yllättävän monet kirjoittajat kertoivat havainneensa, miten keskitielle joutunut eläin auton äänen kuullessaan ei suinkaan vetäytynyt piikkipalloksi vaan kipitti kiiruusti tien sivuun turvaan. Luonnollisesti turmat keskittyvät asutuimmille seuduille. Tunnus on tarkoituksella etsitty kotipihan eläimistöstä. Ympäristömyrkkyjen vaaroista aineistossa on selviä viitteitä, mutta toistaiseksi tarkemmat tutkimukset vielä uupuvat. vsk .. Eräiden muidenkin eläinpolojen takia olisi jo korkea aika ryhtyä kehittämään mielekkäämpiä suojuksia puutarhapuskien turvaamiseksi. Tärkein tekijä siilin taantumiseen on elinympäristön muuttuminen. Sympaattinen siili valittiin tunnukseksi Luonto-Liiton kampanjalle nuorten luonnonharrastustoiminnan kohottamiseksi. Viimeiseen saakka siistityltä pihamaalta tai puutarhasta piikkiniekka ei löydä sen paremmin ravintoa kuin suojaakaan. saattavat rikastua siilin elimistöön, mutta toistaiseksi niiden vaikutusta ei ole luotettavasti ratkottu. Kuluneen kymmenvuotiskauden aikana siili on vähentynyt voimakkaasti Vaasa-Kuopio-Savonlinna -linjan eteläpuolella. Tarkoituksena on innostaa nuoria ja vanhempiakin tutkimaan omaa ympäristöään, rakastamaan sitä ja tekemään työtä siilien ja muun lähiympäristönsä hyväksi. Luultavasti niukkojen suojapaikkojen merkitystä ovat eräissä tapauksissa tehostaneet vielä ankarat pakkastalvet. Tiedetäänpä siilejä joskus myrkytetyn tarkoituksellakin. Samanaikaisesti se on selvästi runsastunut Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. SUOMEN LUONTO 2/ 78 37 . Vastaajien liikkumisaloista ja -aktiivisuudesta sekä siilin levinneisyydestä sovellettuja apukertoimia käyttäen arvioin äärimmäisen karkeasti noin 10-20 000 siilirievun menehtyvän kesän kuluessa maanteillemme. VÄHENEMISEN SYYT Vastauskirjeistä poimittujen Ja omien näköhavaintojen ynnäys kertoo molempina kesinä (1976 ja 1977) liikenteen uhriksi joutuneen 1 200-1 400 siiliyksilöä. Ei ole runsasta ruohikkoa , ei villiintynyttä pensastoa, ei navettaa tai vajaröttelöä, jonka alle majoittuisi. Ja näyttää siltä, että tämä jo ammoin nyky-. Eikä enää löydy aterioitakaan vanhanaikaisilta avotunkioilta. Lisääntymishavaintoja oli 13 poikasesta. Oppilaista 71 arvioi lajin vähentyneen viime vuosina, kun taas kolmen vastaajan mielestä kehitys oli ollut päinvastainen . Mahdollisesti myös puutarhoihin levitetyt torjunta-aineet 96 SIILIKYSELY 1978 Suomalaiset luonnonystävät ovat jo pitkään olleet huolissaan siilistä, joka tuntuu vähenevän. Kohdatessaan kissan siili yleensä selviytyy. Pahanilkisen ihmisen ohella vaarallisia vastustajia ovat myös eräät kaksijalkaisen kapineet, kuten traktorivetoiset niittokoneet tahi puutarhojen uima-altaat, joihin hukkuu kesän mittaan muutamia kymmeniä luontokappaleita. Siilin maitopolku on usein turvaton. Sen silmukoihin menehtyy vuosittain satoja piikkiveikkoja, ja luultavasti yhtä monia selvitellään saksien avulla elämässä eteenpäin . Muuan kuolemankieli siilille on marjapensaaseen lintuja vastaan viritetty rastasverkko. Ns. Näyttää siltä, että vaarallisimpia ovat pihoilla ja ulkorakennuksissa suoritetut rottasodat , jolloin myös siilipolot menehtyvät ahmiessaan suoraan rotille tarkoitetun syötin tahi myrkkyyn kuolleen häntyrin tuoreeltaan . luonnollisista vihollisista pahimpia ovat ketut, irtoimenaan viilettävät koirat, joskus minkit ja harvoin huuhkajat. En kuitenkaan usko liikennettä siilikantojemme pahimmaksi harventajaksi
Kristoffersson. Ann . jonka käsittelyyn lehtemme palstat eivät riitä. Suomen Luonnon lukijakyselyn tuoma aineisto siirtyy nyt Luonto-Liiton käynnistämän kyselyn (vasen sivu) perustaksi. R .. Huoleton siirtoistutus jatkuu tänä päivänäkin, mutta edelleen istuttajan tulisi myös huolehtia suojattinsa hyvinvoinnista keinokonsteinkin. Varsin pian paikalliset siilit löytävät tiensä pihan nurkkaan viedylle SUOMEN LUONTO 2/78 37. pysyttelee varsin suppealla alueella vuodesta toiseen. Käytännössä siilin hyväksi ei voida paljoakaan tehdä. Kokeilumielessä voitaisiin siileille rakentaa eräänlaisia pesälaatikoita, joiden lämpöeristys tapahtuisi esim . Fenn . ) in Finland in 1975. Ann . A , IV Biologica: 209 . Acad . Sukukypsiksi ne voivat tulla jo syntymävuonna, mutta erottuvat pienen kokonsa avulla· vanhemmista vielä seuraavana kesänä. parittelee toukokuussa. Soivio, A . Acad . R .. einehtii hyönteisiä, nilviäisiä , matoja, sammakoita, matelijoita, pikkunisäkkäitä, linnunpoikasia sekä hitusen kasviravintoa. Kokemus on osoittanut, että eläimet tottuvat helposti säännölliseen ruokintaan , ja tieto otollisesta ravintolasta kulkee usein perintönä vuodesta toiseen ja sukupolvesta seuraavaan. 1977: The discribucion of rhe hedgehog (Erinaceus europaeus l. Vain piintynein luonnonharrastaja sallii puutarhansa ruohottua ja pensaikon villiintyä. Fenn . 1966: The discriburion of rhe hedgehog (Erinaceus europaeus l.) in Finland in 1964-1965. & Suomalainen. IV Biologica: 102. A. Omasta puolestani lausun vielä kerran kiitokseni tähänastisesta kaikille siilimielisille. 90-642 881). vaipuu talvihorrokseen useimmiten lokakuun loppupuoliskolla. poikaset seuraavat emoaan saaliscusretkille noin kuukauden ikäisinä. Tämä materiaali ei kuitenkaan joudu hukan poluille. Tilaa niitä, levitä siilimielisille ja kartuta tietojamme, jotta siilit menestyisivät! TULEVAISUUS Meidän päivinämme siili vähenee vääjäämättä Etelä-Suomessa. A. P. suosii kulttuuribiotooppeja, reheväkasvuisia pihoja ja puutarhoja, heinäpensastoja sekä peltoja; menestyy myös puistoissa ja omakotialueilla. Samanaikaisesti se kuitenkin laajentaa levinneisyysaluettaan elinvoimaisesti pohjoiseen . Suomen Luonnon siilikysely tuotti suunnattomasti aineistoa, PIKKUTIETOA LUKIJAIN PYYNNÖSTÄ: Siili (Erinaccus curopacus) ... päälle haravoidulla lehtikerroksella; tiettävästi Ruotsissa tällainen toiminta on onnistunut. 97. Tällaista "luonnotonta keinoruokintaa'' periaatteessa vastustavankin tulisi muistaa, että jo ensimmäiset siilit kiikutettiin tähän maahan vastoin omaa tahtoaan hyödyllisenä käyttöja kauppatavarana (muinoin siilinnahkaa tarvittiin villan karstaamiseen) . Ja ravinnon tarjoiluunhan on aina mahdollisuus. KIRJALLISUUS Kristoffersson. Sci. Kuluvan vuoden siilikampanjan merkeissä Luonto-Liitto julistaa jatkokyselyn, jonka lähtökohtana on juuri tämä alkuperäisaineisto. maitovadille tai kalanperkeille . vsk. Siili.kantamme näyttää niukkcnevan. Sci. synnyttää kesäkuun jälkipuoliskolla 3-6 poikasta (satunnaisesti kaksikin pesuetta saman kesän kuluessa) . Soivio. on levinnyt lähes kaikkialle Eurooppaan, Länsi-Siperiaan, Ecu-Aasiaan sekä erilliskantana Itä-Aasiaan. Kriittisesti uhanalaisiin se ei vielä kuulu . Lopullisen yhteenvedon omana erikoiscutkimuksenaan tulee laatimaan Ilari Sten. & Terhivuo, J. havahtuu liikkeelle huhtikuussa. saattaa elää kymmenvuotiaaks1. Vastauslomakkeita saa Luonto-Liitosta (PL 252, 00101 Helsinki 10 tai puh
Siipirikko, (Pohjois-Karjalan Lintutiet. Niinpä kaikki nelijalkaisista kertova tieto on poimieltava yleisjulkaisujen palstoilta. Viime vuonna neljän numeron tilaus onnistui ps-tilille Ku 5056 59-6 osoitetulla 15 markan summalla. Viimeisin , numero 26 ilmestyi jo 1975. YLEISLEHDET Valtaosa luonnonjulkaisuistamme keskittyy yksinomaan lintuihin . 13 , 00100 H:ki 10. Rautatiek. Kymmenennen vuosikertansa aloittaa Savon Luonto. yhdistys ry). yhdistys ry) . Keski-Suomen Linnut, (Keski-Suomen Lintumiehet ry) . Harrastajan poluilta LEHDET KERTOVAT LUONNOSTA Viime vuoden ykkösnumerossa kerroelin pikku vihjeitä eri puolilla maata ilmestyvistä julkaisuista, joista luonnonharrastaja voi haeskella alaansa liittyvää tieroa. yhdistys) . Ruuskanen, Rakennus 4 A 3, 87600 Kajaani 60. Puute korjautuu, mikäli tämänpuhujalle tyrkytetään lisätietoa esim . laitos , 90100 Oulu 10. Lokki, Santavuorentie 3 C, 00400 H :ki 40. Monta vertaa tieteellisempi on Luonnon Tutkija, joka vastikään aloitti 82 . Kolme numeroa vuodessa, yhteensä 18 ,-, ps-tili Ku 87955-8 , P-Karjalan Lintutiet. Ja onpa samalla aihetta kiittää kaikkia niitä toimitussihteereitä, jotka viimekertaisen vetoomuksen innostamina itseään säästämättä ovat suoltaneet täydentäviä tietoja tuotteistaan . käsitteleviä artikkeleita. laitos, P. Ennen kaikkea riistaeläimiin on erikoistunut Suomen Riista. Se ilmestyy neljänä numerona vuodessa. Viime vuonna tilausmaksu oli 15 ,-, tilinumero 5620744000, Op Vainikkala. Seuraavassa joukko pöydälleni osuneita omintakeisessa maantieteellisessä järjestyksessä julkaisijoineen ja tilausvihjeineen : Aureola, (Pohjois-Pohjanmaan lintutiet. Kolme numeroa tänäkin vuonna, hinta 15 ,, tilaukset: V. Valovirta, Eläinmuseo , H :ki 10. Seuraava julkaisu nähnee päivänvalon kuluvan vuoden keväällä. Kainuun Linnut, (Kainuun Lintutiet. Artikkelit ovat kansainväliseen tapaan vieraskielisiä ja edustavat eläintieteen huippututkimuksia. 17 B 3 00120 H:ki 12 , ps-tili n:o 9086-1. vuosikerta vauhdissa) , jonka tilausosoitteeksi käy PL 28 , 48101 Kotka 10. seuraavaan vuosikatsaukseen mennessä. Kuluvan vuoden neljä numeroa on tilattavissa 25.markalla os: ps-tili 3985 7-6, Lintumies-1ehti/H. Oiva tilaisuus kaikille oman kirjaston täydentäjille . laitokselle, 90100 Oulu 10. Molemmat edelliset ovat niin sanotusti valtakunnallisia, vaan ei sovi unohtaa niitä lukemattomia paikallisia aviiseja, joita eri yhdistykset julkaisevat. Silloin tilaus onnistui sijoittamalla 10,yhdistyksen tilille n:o 508905 4002 2614 , Jyväskylän Seudun Op. Peltola, Puistotie 34, 21620 Kuusisto. yhdistys ry/Hyttinen, Sorvarinkatu 16 , 80150 Joensuu 15 . Samasta osoitteesta voi jäljittää myös Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen Riistan tutkimusosaston toimittamia Riistatieteellisiä julkaisuja sekä Tiedonantoja. Aika on kiitänyt harppoaskelin , ja tiedot ovat muuttuneet ainakin tilaushintojen osalta. Varsinaisista luonnonsuojelusarjoista iäkkäin lie Lounais-Hiimeen Luonto. Tälle vuodelle luvassa on kolme numeroa, ja noin 15 markan tilauksen tahi tarkemmat utelut voi osoittaa: V. Vanhaa kaavaa noudattaen lähden liikkeelle tutuimmasta päästä. Vanamoseuraan kuulumattomat voivat tilata lehden 40 markalla os: A. Valkeita, PL 191, 13101 Hämeenlinna 10. Omis Karelica, (Etelä-Karjalan Lintutiec. Molekyyli). Ja samoja sivuja selailtaessa löytyy vielä vähemmässä määrin m yös muita eläinryhmiä, kaloja, matelijoita, hyönteisiä ym . Tilauksen (hinta noin 15,-) voi lähettää os : J. Tilausosoite on : Suomen Riistanhoito-säätiö , Unionink 45 B 001 70 H:ki 17. Vuotuismaksu on 50,ja tilaus onnistuu Akateemisen Kirjakaupan , Rautatiekirjakaupan tai postitoimistojen välityksellä . Kolme numeroa vuodessa, viime vuonna hinta oli 10,ja tilinumero 13964-372-5 , KOP-Lahti:Mukkula. Ja toivon mukaan tulevissa numeroissa jo päästään paneutumaan paSUOMEN LUONTO 2 / 78 3 7. På"ijiit-Hiimeen linnut, (P-Hämeen Lintu tiet. Artimo, Eläintiet. Zool., jonka pysyväistilaukset voi osoittaa Yliopiston eläintiet. Tilaushinta tuntematon, -osoite: Eläintiec. Pohjois-Karjalan Luonto on paikallisten luonnonystävien julkaisu, jonka vuotuisnumeroita voi tavoitella maksamalla jäsenmaksun 15 ,ps-tilinumerolle Ku 12481-8. Ja mikä merkittävintä, suuri osa perustutkimuksesta näkee nykyisin päivänvalon lukuisten luonnonsuojeluyhdistysten julkaisuissa. Suomenselå"n Linnut, (Suomenselän Lintumiehet ry) . SILKKOJA LINTULEHTIÄ julkaistaan maassamme kahmalokaupalla. Kanta-Hiimeen Linnut, (KantaHämeen Lintumiehet ry). Niistä klassisin ja tyyliltään tieteellisin on Omis Fennica . vuosikertansa. Onpa siis syytä toistaa itseään . yhdistys ry) . Hieman niukempi ikävuosiltaan vaan ei anniltaan on Lincumies. yhdistys ry). Vanhaan tapaan neljä numeroa vuodessa, hinta 15 ,-, ps-tili TA 427100-0 ja muut tilausasiat os: Risto Saarinen , 63610 Tuuri. Melkoinen ikänestori on myös Kymenlaakson Luonto (19. Luonnon Tutkijan ja sitä edeltäneen Luonnon Ystävän ystäville kerrottakoon viime vuoden lopuilla tapahtuneesta ale-tarjouksesta : Vielä varastosta löytyviä vanhoja vuosikertoja aina 1900-luvulta lähtien on ostettavissa parin markan pilkkahin98 nalla. vsk.. Tämäisen Suomen Luonnon ohella kansantajuisten sarjassa tärkeisiin valtakunnallisiin kuuluu Nuorten Luonto (ent. Useimmat niistä ulkoasuttaan vaatimattomina ovat suunnatut lähinnä omille jäsenille, mutta paikallisten havaintojen lisäksi lehdiltä löytyy useinkin myös yleisluontoisia ja jokseenkin jokaista lintumiestä kiinnostavia artikkeleita. Ainuttakaan puhtaasti nisäkästieteellistä lehdykäistä ei ole olemassa. Tilaukset os: I. Julkaisija on Luonto-Liitto, lehti ilmestyy 10 numeron voimalla vuodessa, tilaushinta 13 ,ja osoite : Lönnrotink. Ukuli, (Turun Lintutiet. Tilaushinta on 30,ja ps-tilin numero 76898. Vuonna 1978 kaksi numeroa luvassa. Samaa tasoa edustaa myös Oulun Luonnonystäväin Yhdistyksen julkaisema Aquilo Ser. Luultavasti taman jälkeen taas muutama toimitussihteeri sadattelee suomea huomatessaan luettelosta puuttuvan juuri sen itselleen tärkeimmän. Viimeisin eli kolmas numero ilmestyi 1975. Ainakin viime vuonna luvassa oli neljä numeroa. Tosi tutkijoille on tarkoitettu Vanamon julkaisema Annales Zoologici Fennid, joka ilmestyy neljänä numerona vuodessa. yhdistys ry). Tuon tuostakin ilmestyviä irtonumeroita voi ostaa Helsingin Akateemisesta Kirjakaupasta, mutta jatkuvan tilauksen voi osoittaa myös: PL 46, 30101 Forssa 10. Seuraava nide on luvassa tulevana keväänä, ja mahdollisesti myös numero 28 näkee päivänvalon tämän vuoden aikana
Hän on Vantaan ympäristöyhdistyksen jäsen. Syntynyt maa on myös hygieenisesti ensiluokkaista. Suomen luonnonsuojeluliitto antoi hänelle kultaisen ansiomerkkinsä v. Parhaaksi käyttötavaksi osoittautui jätelietteen sekoittaminen puunkuorirouheeseen , joka taas on puunjalostusteollisuuden jäteaine. Hän on toiminut yli 20 vuotta aktiivisesti erityisesti soidensuojelun ja vesiensuojelun sekä ympäristönsuojelun opetuksen ja tutkimuksen parissa, Hyviä värivalokuvia hyvistä aiheista mm . Kokoukseen osallistui viitisenkymmentä asiantuntijaa eri Pohjoismaista. . Kilpailu käydään kahdessa sarjassa. Yksityiset henkilöt kilpailevat siitä, kuka hankkii eniten jäseniä paikallisyhdistyksiin. luonnon perintöaineksen, suojelusta. ympäristönsuojelun yliopistoopetuksen käynnistäjänä. Kotieläinten ja viljelyskasvien ns. 1978. Liete edistää kuorirouheen maatumista ja parantaa kasvualustan viljavuutta. Erityistä huomiota kiinnitettiin taloudellisestikin tärkeisiin eliöryhmiin : kaloihin, riistaan, metsäpuihin sekä kotieläimiin ja viljelyskasveihin. 1978 Espoon Hanasaaressa poh101smaisen asiantuntijakokouksen geenipankeista ja geneettisten luonnonvarojen , ts. Kotieläinten, viljelyskasvien ja metsäpuiden geenipankit ovat jo melko pitkällä. Jätelietteen käyttömahdollisuuksia on tutkittu Helsingin yliopistossa (prof. Uutisia KA UPUNKIPUISTO JEN SIENTEN SYÖMÄKELPOISUUDEST A Bensiinissä käytetään lisäaineena myrkyllistä lyijyä ja auton renkaissa kadmiumia, jotka joutuvat niistä tienvarsille luontoon . Näiden säilyminen onkin turvattava ennenkaikkea suojelemalla kasvien ja eläinten elinympäristöt. Suomen luonnonsuojeluliitto Asko Kaikusalo JÄSENHANKINT AKILP AILU Suomen luonnonsuojeluliiton varainhankintakampanjan yhteydessä järjestetään myöskin jäsenhankintakilpailu. valitsi eroavan Matti Lähdeojan (ks. Ruuhijärvi on maamme luonnonja ympäristönsuojelun parhaita asiantuntijoita ja hän on työskennellyt lukuisissa valtion ja yhteisöjen asettamissa toimikunnissa ja työryhmissä . 10. Tavoitteena on paikallisyhdistysten yhteenlasketun jäsenmäärän nostaminen 18 000 nykyisestä 9500 :sta (Luonto-Liiton 5500 jäsentä eivät ole mukana näissä luvuissa) . Vilkkaitten katujen varsien sieniä ei siis voi suositella syötäväksi , joskaan niiden tilapäinen hyväksikäyttö ei liene vaarallista. Suomen Luonnon kansija keskiaukeamakuvilta vaaditaan paljon: • sopivaa muotoa ja moitteetonta tekniikkaa • kauneutta • luonnonsuojelullisesti kiintoisaa kohdetta (suojelua tarvitseva laji , alue rai geologinen muodostuma, ekologisesti tai opetuksellisesti kiintoisa ilmiö .. Kansija kcskiaukcamakuvina julkaistuista maksetaan lisäksi näiden normaali julkaisukorvaus 250 mk. 1976. vsk. remmm en avus1en antun eli tuoreimpiin luonnonkuulumiin , jotka tavallista harrastajaa eniten kiehtovat. Puheenjohtajana oli suomalainen mikrobiologi Gunnel Carlberg. JÄTELIETIEEST Ä MULTAA Jätevedenpuhdistuslaitosten lietteet ovat olleet ongelmallisia. Vuoden kompostointi parantaa edelleen maan laatua. Esitelmissä käsiteltiin erilaisia mahdollisuuksia geenivarojen turvaamiseksi ja eri kasvija eläinlajien säilyttämiseksi. 143-146) . Arvostelulautakuntaan kuuluu lehden taiuajan lisäksi toinen toimituksen edustaja sekä lehtikuvaaja Kaius Hedenström . Paikallisyhdistykset kilpailevat siitä, mikä niistä kasvattaa jäsenmääräänsä eniten. Käy11öä vaille jäävät kuvat palautetaan ja vali11ujen kuvienpalauttamisesta sovitaan kuvaajien kanssa ennen vuoden loppua . Palkintoina on matkoja Kenian kansallispuistoihin ja Tonavan suistoon sekä kirjapalkintoja. SUOMEN LUONTO 2178 37. Ainakin kaikki salmonellojen sukuiset '' coliform ' ' -bakteerit hävisivät maasta jo ensimmäisenä talvena roudan ansiosta. Luonnonvaraisille eläimille ja kasveille geenipankkeja (ts. Nyt kyseessä on ennenkaikkea jo käynnissä olevan toiminnan tehostaminen ja yhtenäistäminen . numerosta. Toisaalta ne sisältävät hyvin runsaasti kasviravinteita, mutta niiden tehokas käyttö maanparannusaineena on kaatunut suureen ves1p1toisuuteen, ennakkoluuloihin ja epämiellyttävään hajuun . Veikko Huhta). UUSI PUHEENJOHTAJA RAUNO RUUHIJÄRVI Suomen luonnonsuojeluliiton kevätliittokokous Oulussa 18.-19. Kokouksen tarkoituksena oli saada aikaan suosituksia geneettisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Tutkijat kertoivat työstään ja siihenastisista tuloksista Suomen Luonnon numerossa 3-4/76 (s. Vilkkaasti liikennöityjen katujen varsilla puistojen reunaosissa kasvaneiden sienten lyijyja kadmiumpitoisuudet olivat lähellä FAO:n asiantuntijakomitean suosittamia normeja, mutta puistojen sisäosien sienten pitoisuudet olivat selvästi alhaisempia. Kari Laaksovirta ja Pekka Alikuijala ovat tutkineet Helsingin puistojen sienten lyij yja kadmiumpitoisuuksia. maatiaiskannoista monet ovat jo hävinneet, toiset uhanalaisia. Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisee 99. 3. Veronica Sundman, prof. eläintarhoja, puutarhoja ja siemenvarastoja) on pidettävä hätäratkaisuna, johon ei yleensä ole edes käytännön mahdollisuuksia. sivut 51-53) tilalle uudeksi puheenjohtajaksi vuoden loppuun Rauno Ruuhijärven, Helsingin yliopiston kasviekologian apulaisprofessorin. GENEETTISTEN LUONNONVAROJEN SUOJELU Pohjoismaiden ministerineuvosto ja Suomen Akatemia järjestivät 2. 3. Tienvarren kasveihin näitä myrkkyjä voi kertyä sellaisia maana , ettei nma voi suositella enää ihmisravinnoksi. 3. Suurten puistojen sieniä voi vallan hyvin käyttää ainakin lyijyja kadmiumpitoisuuksien puolesta. Kilpailuaika päii11yy 31. Lisätietoja saa paikallisyhdistyksistä ja Luonnonsuojeluväen 3. Kuvien tulee olla mieluiten ennen julkaisemattomia; ainakaan ne eivät saa olla käytön ''kuluttamia ''. Kolme parasta kuvaa palkitaan Suomen Luonnonsuojelun Tuen lahjakorceilla (a 250 mk) . ) Uusien kuvien ja kuvaajien löytämiseksi Suomen Luonto julistaa näin kilpailun , johon jokainen valokuvaaja saa osallistua korkeintaan kymmcncJlå' vå"ridjapositiivilla
Vaikka Valkeasuon pohjoisosaa on viime vuosiin saakka pidetty valtakunnallisen tason suojelukohteena, se on vanhastaan myös turvesuo, jonka "turveintressi" on edelleen kasvanut. Leipzig, Jena, Berlin. Arvokkaimpien soiden suojelun kanSUOMEN LUONTO 2178 37. Keskeisenä päämääränä Tolba piti myös ympäristökasvatuksen ulottamista kaikkeen koulutukseen ja kaikille eri tasoille. Siiugetiere. Keskusteluissa pääjohtaja Tolba korosti voimakkaasti, että valtioiden ei tulisi tinkiä ympäristösuojelusta lyhytnäköisten taloudellisten ratkaisujen paineessa. Tolba piti tärkeänä kansalaisjärjes100 töjen roolia ympäristönsuojelun sanoman viemisessä ihmisten jokapäiväisen elämän keskelle. Päätös koskee kaikkiaan kolmeakymmentä kasvia tai kasvinosaa (mm . H:n ja S. Lisäksi lajija ikätuntomerkkien perinpohjaista selvitystä varten ylen tervetulleita ovat nylkemisjätteinä tuokiolle tähdätyistä ruhoista irrotetut kallot ja penisluut. sekä Stubbe 1975 Der amcrikanische Nerz Mustcla visan (Schreber 1777) in der DDR. Kysymyksensä perusteissa Saarialho epäilee, että varoja käytetään liikaakin Länsi-Suomen soiden suojeluun. Geneettisten luonnonvarojen suojelua on käsitelty tarkemmin Suomen Luonnon numerossa 2 / 1974. Skaren (74300 Sonkaj:firvi) on määrätietoisesti kerännyt aineistoa mm . Välittävänä vastaanottajana toimii allekirjoittanut avosylin ja kaikkina vuorokauden aikoina. Soidensuojelun perusohjelma, johon sisällytettiin ensisijaisesti ehjiä ja luonnontilaisia yhdistymiä, oli sovitettava em. Lopullista yhteenvetoa varten kullankalliita ovat edelleenkin kaikki näitä lajeja koskevat vihjeet. Satakunnan ja · Pohjanmaan suoluonto on vielä tänään monimuotoisempaa ja alkuperäisempää kuin esim . Lyhyen käyntinsä aikana hän tapasi pääministeri Kalevi Sorsan, ulkoministeri Paavo Väyrysen ja opetusministeri Kristian Gestrinin. 2. LÄÄKEJA KORISTEKASVIEN SUOJELUA LIIALLISELTA KERÄIL YLTÄ LENINGRADISSA Suomen pääkonsulinvirasto on lähettänyt Leningradista Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokselle tiedoksi artikkelin, joka julkaistiin Leningradskaja Pravdassa 13 . Veb Deutscher Landwinschaftslag . Huutoja korvesta • VALKEA YLÄ HUULI EI RIITÄ VESIKON MÄÄRITTÄMISEKSI Suomen Luonnon viime numerossa (s. eri lehtien palstoilla julkaistuin vetoomuksin kolmen kriittisen näätäeläimemme, hillerin, minkin ja vesikon esiintymisestä niin Suomessa kuin naapurivalloissakin . kataja, humala, heisi, villiruusu, puolukan lehti, orvokki, virmajuuri ja kuisma) . Viime vuosina olen pyydystänyt alun toistakymmentä luonnonvaraista minkkiä, joista jo kahdella yksilöllä oli vesikkomaisen valkea y)ähuuli , (tarkempi lajimääritys tapahtui kallon perusteella) . Kaksi vuotta sitten tapasin henkilökohtaisesti kirjoittajien siteeraaman I. 1978. 9. On päätetty määritellä, mitkä yritykset ja laitokset saavat kerätä kutakin kasvia lääketieteellisiin tarkoituksiin. 35) Heikki Henttonen ja Seppo Lahti tarjoavat vesikon tuntomerkiksi valkeaa ylähuulta. Valtiovallan yksipuolisilla toimenpiteillä ympanstönsuojelua on vaikea edistää, asialle tarvitaan kansalaisten laajaa tukea ja hyväksymistä. Ilman EYR-neuvottelumenettelyä soidensuojelu taas olisi nykyistäkin vaikeampaa. Silti on mahdollista, että turvetuotantoon soveltumattomilla Valkeasuon osilla vielä säilyy suoluonnon sirpaleita. Järvi-Suomen tai Pohjois-Karjalan. L:n vesikkotutkimuksia, mutta tasapuolisuuden ni-· missä haluan muistuttaa, että jo neljän vuoden ajan U. Osoituksena tästä hän mainitsi, että UNEP:n Nairobin päämajan yhteydessä, to1m11 vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin (the Environment Liaison Centre), jota UNEP tukee taloudellisesti ja joka toimii UNEP:n "työrukkasena" monien projektien toteuttamisessa. vsk .. ay. En tiedä, kuinka laajaan aineistoon em. Kiitettävästi tätä keruuta ovat monien yksityisharrastajien ohella tukeneet Nuoret Nisäkäsharrastajat, maamme eläintäyttäjät sekä metsästäjät. Eräiden saksalaistutkijoiden tavoin (Petzsch 1966 Urania Tierreich. . Tolba vieraili maassamme 22 . Kysymyksiä tietäville Ja päättäville Asko Kaikusalo 12700Loppi Mitkii seikat ovat pudottaneet Tohmaj:firven-Kiihtclysvaaran Valkeasuon Soidensuojclun perusohjclma -77:n piiristå" ja miten Valkeasuon nyt k .. Näiden kasvien yksityinen keräily ja kauppa on kielletty. UNEP:N PÄÄJOHTAJA MOSTAFA TOLBA SUOMESSA YK:n ympäristönsuojeluohjelman (UNEP) pääjohtaja Mostafa K. tutkijoiden väite tukeutuu , mutta omat vähäiset kokemukseni kertovat päinvastaista. Päätös on tehty, koska on havaittu eräiden kasvien (tuomi, kielo, pihlaja ym.) vähentyneen huolestuttavasti liiallisen keräilyn vuoksi. Artikkeli kertoo, että Leningradin alueen ja kaupungin työtätekevien edustajien neuvostojen täytäntöönpanevat komiteat ovat äskettäin hyväksyneet uuden päätöksen eräiden villinä kasvavien lääkeja koristekasvien suojelusta. neuvotteluihin, eikä siinä enää voitu perustella Valkeasuota valtakunnallisen ohjelman osana. Tällainen politiikka on kuitenkin Tolban mukaan vaarallista, koska silloin ihmiskunnan edessä olevia ongelmia on vaikea pitkäjännitteisesti ratkaista. Sivut 364-386 teoksessa: Stubbe, H .: Beiträge zur Jagdund Wildforschung Wol. En suinkaan pyri väheksymään ystävieni H . Nykyisten taloudellisten vaikeuksien vallitessa monet valtiot ovat taipuvaisia siirtämään toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi , koska ne koetaan "tuottamattomiksi investoinneiksi''. Tumanovin , joka aurinkoisesti myhäillen myönsi, ettei kuonon väri ole lainkaan luotettava vesikkoa määritettäessä . Berlin.) hän korosti nimenomaan kallotuntomerkkien tärkeyttä. myöhemmin symposion loppuraportin. Heikki Saarialho, koululainen 00390 Helsinki Kauppaja teollisuusministeriön energiahuollon ja ympäristönsuojelun yhteistyöryhmän (EYR) toimesta eri viranomiset ja Vapo ovat neuvotelleet soidensuojelun ja turvetuotannon ristiriitatilanteiden sovittamiseksi. UNEP pitää tärkeinä hyviä suhteita ympäristönsuojelun alalla toimiviin · kansalaisjärjestöihin eri maissa, totesi Tolba. 1
Näillä suunnitelmilla on kuitenkin sitä "teknologisen uutuuden loistoa'', jota Laurila kirjassaan pohm. Mutta tällaisilta ratkaisuilta puuttuu teknologisen uutuuden loisto .'' Kirja päättyy kysymykseen: ''Olisikohan atomiaikaa edelleenkin pidettävä suurena seikkailuna?' ' Toivottavasti Suomen Akatemian jäsenen punnitut pohdinnat herättävät huomiota edes pienen osa siitä, mitä taannoiset Akatemian rahoittamat yhteiskuntatutkimukset. Kun energiankäytön jatkuvaa lisaantymistä pidetään luonnonlain kaltaisena välttämättömyytenä ja tähän yhdistetään maapallon odotettavissa oleva väestönlisäys, jolla kokonaisuudessaan ajatellaan olevan yhtäläinen elämisen taso, so . Kirjalla on monta asiantuntevaa tekijää ja lupaava nimi. Kylmässä ilmastossamme lämmön ja sähkön yhteistuottomahdollisuus on hyvin tärkeä energianlähteen valintaperuste. Mahdolliseksi todetaan kyllä sellainenkin yhteiskunta, jossa bruttokansantuote kasvaisi energiankulutuksen kasvamatta, "mutta siirtyminen tällaiseen yhteiskuntaan ilman talouselämän täydellistä sekasortoon saattamista vaatii vuosisatoja". Samankaltaisia kuvioita oli vuosi sitten ilmestyneessä Pekka Nuortevan elohopeakirjassa. Silti sen näkökulma on suppea. Miettinen: Ydinenergia ja cliimisen laatu. Kummassakin tapauksessa tiedemies pyrkii luonnontieteellisiin tutkimuksiin nojautuen etsimään totuutta politiikan ja muun inhimillisen käyttäytymisen kaaoksesta. Moninaiskäyttötarkasteluissa ydinenergia tosin jää peränpitäjäksi, mutta sen ei pitäisi objektiivisuuteen pyrkivässä esityksessä johtaa vaikenemiseen. Johdannossa kirjoittajat kertovat yrittävänsä valottaa eräitä eniten kes101. Esillä SUOMEN LUONTO 2/78 37. Järjestö on ottanut tehtäväkseen ydinenergian viemisen eri maihin , ja sen levittämä tieto on usein yksipuolista. Nämä hajasijoitetun energiantuotannon "mustat hevoset" pitäisi ottaa huomioon koko valtakunnankin energiaennusteissa ja -laskelmissa viimeistään sil.loin, kun ne jo toimivat konkreettisina laitoksina eivätkä enää vain teoreettisina mahdollisuuksina. Polttavampi on kysymys, kannattaako kaikki hyvät turvesuomme kaivaa yhden ihmisiän kuluessa tilapäisenä lievityksenä maan energiaja työttömyyspulmiin. Erkki Laurilan kirjassa tuntui olevan jotain hyvin tuttua. Myönteistä on , että niiden ohella kirjassa on esitelty myös Naturoch miljövårdin julkaisemassa energiavihkosessa (1976) kuvailtu nollakasvumallikin . Tällaisessa kirjassa olisi pitänyt ottaa vertailukohdaksi myös lämmityksen sivutuotteena syntyvän sähkön tuotantokustannukset. Tammi 1978, 177 s. vsk . nalta suojelutoimet painottuvat pakostakin maan länsipuoliskoon , vaikka ihmisten alueelliset tarpeet ja arvostukset jakautuisivat toisin . on myös psykologisia näkökohtia. Yksistään kaukolämpösähkön tuotannon kasvu viime vuodesta vastasi miltei puolta ydinvoimalan tuotannosta. Eipä kirjassa ole käsitelty edes ydinenergian käyttöä peJkkään lämmitykseen, vaikka siitä oli Suomessa viime syksynä kansainvälinen kongressikin. ongelmia koskeviin. Laajoista kansalaispiireistä päätellen näin kuitenkin toteutuu kansan tahto. Ilomantsin Koivusuonkin hienot hillamättäät tuhoutuvat parhaillaan , ja sen turpeen tuhannet vuosikerrat palavat aikanaan siisteinä priketteinä huolettomien kansalaisten takkahuoneissa, ilmentäen kolkolla tavalla nykyihmisen erinomaisen "elintason" luonnottomia hienouksia. Pekka Salminen , suunnittclija luonnonvarainhoicocoimisco Kirjallisuutta KAKSI KIRJAA YDINASIOISTA Erkki Laurila: Ydinenergiapolitiikan harhailuc, Orava. 1977. Y dinenergiakeskustelua seuranneelle kirjan tärkeintä antia ovat tilastotiedot ja arviot maailman energiavaroista ja Suomen energiankäytöstä. Kirja tarkastelee lyhyesti uudistuviakin energianlähteitä ja energiankäytön rajoja päätyen toteamukseen: "Kivihiilen, valtamerien lämpövaraston, suoran auringonenergian ja biomassan ohella ainoa muu tunnettu energiantuotantomuoto, jolla maapallon energiaongelmat voidaan vuosisatojen tähtäyksellä ajatella ratkaistavaksi, on ydinenergia (sekä fissioettä erityisesti fuusioenergia).'' Tulevaisuutta kaavaillaan ydinteknologian varaan , joka fissionkin osalta on osoittautunut ennakko-odotuksia huomattavasti vaikeammaksi, ja fuusiovoimalat ovat yhä pelkkiä tuulentupia. Jo sisällysluettelopoiminnat ovat kuvaavia: 30-luvun haaveet ja 40luvun todellisuus, '' Atomienergian rauhanomainen käyttö" suurvaltapolitiikan pelinappulana, Liian menestyksellinen konferenssi , Järjestö, joka unohti päätehtävänsä, Väkisin tehtyä tekniikkaa, Uraanirikastuksen mysteerit, Atomiajan Kassandrat, Rauhanomaiset ydinräjähteet, Taistelu ydinenergian vastustamista vastaan, Uudet energianlähteet ja ydinenergian realismi, Mitä on atomiaika. yhtäläinen kaupallisesti myytävä energiamäärä, päästäänkin todella huikeisiin energ1aennuste1s11n. Niinpä uusista energianlähteistä kirjoittaessaan hän toteaa, että energian moninaiskäytöllä paastaan hyvään hyötysuhteeseen, "jonka hyvänä esimerkkinä ovat vastapainevoimalaitokset, jotka tuottaessaan sähköä huolehtivat myös kaupunkitalojen lämmityksestä. On todella vakava puute , että kirja ei käsittele eri energianlähteiden fysikaalisia eikä teknisiä laatukysymyksiä, ei edes energianlähteiden moninaiskäytön mahdollisuuksia. Taloudellisuuslaskelmissa on totuttuun tapaan otettu vertailukohdaksi hukkalämpöä mereen syytävä kivihiilivoimala. Nämä ajatuskulut ovat kasvuideologian vanhoja tuttuja hokemia. Aluksi kuvaillaan, kuinka bruttokansantuote ja energiankäyttö ovat kasvaneet käsi kädessä ja kuinka elämän laadun aineetonkin parantaminen lisää energiankysyntää . Heinonen, Jussi Manninen ja Jorma K. Y dinsähkö näyttäisi olevan 20 % kivihiilisähköä halvempaa, kun jätehuollon hinnaksi on oletettu viime1S1mmät, kymmenen prosenttia kustannuksia lisäävät arviot. Moniin numerotietoihin on silti suhtauduttava varauksellisesti, nimenomaan taloudellisuutta ja tulevaisuuden jätehuoltoym . 125 s. Harvoin näin pieneen sivumäärään saadaan niin paljon ajatteluttavaa asiaa kuin mitä Laurila on kirjaseensa saanut. Lähteinä on nimittäin paljolti käytetty kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) materiaalia. Laurilan kirjan painopiste ei ole tekniikassa eikä numeroissa. Tuottivathan Suomen kaukolämpövoimalat tammikuussa 1978 miltei kaksi kertaa sen sähkömäärän , minkä täydellä teholla toiminut Loviisan ydinvoimala tuotti. Jorma Heinonen , Olli ]. Jo neljännesvuosisadan ajan ydinenergiapolitiikassa mukanaolleen professorin näkemykset eivät ole yksioikoisen varmoja kuten häntä nuorempien ydinvoimanrakentajien käsitykset
Luettavuutta parantaa kirjan lopussa oleva seikkaperäinen selvitys käsitteistä. kustelua aiheuttaneita ydinenergian käyttöön liittyviä ongelmia ja asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiinsa. Maisemansuunnittelun ja maisemansuojelun välinen suhde on kiinteä . Pekka Suominen ELÄIMET TEKIVÄT IHMISEN Michel Klein: Nämä elå"imet tekiviit minusta ihmisen. Otava 1977, 331 s. Valter Keltikangas ei ole kaartissaan ainoa, mutta kylläkin harvinainen mies: metsäalan professori , joka ymmärtää ja vilpittömästi arvostaa koskematonta luontoa, erämaata, puh• daspiirteistä luonnonmaisemaa ja sen " itseisarvoa". Suomalaisen A. Y dinenergiatekniikan ja -ongelmien kansantajuisena perusoppikirja. Otakustantamo 1977, 291 s. Tsekkoslovakian luonnon suojelulla on yli satavuotiset perinteet. Hänen muistelmateoksensa kertoo ajoista, jolloin Suomen Lapin erämaat olivat monella tavalla nykyistä suuremmat. Kaija Keskinen TOIPUUKO MAISEMAMME. Nimen perusteella voisi niinkin luulla. Praha. Sellaisena se ei mitenkään yllätä. Tapio Lindholm LUONNONSUOJELUA TSEKIKSI Marsakova Nemejcova , Marie & Stefan Mihalik (coim.) : Narodni parky, rezervace a jina chranena uzemi prirody v Ceskoslovensku. Alkulehdillä toimittajat selvittävät maansa luonnonsuojelun historiaa ja menetelmiä. Suomen Lapin erämaat olivat myös geopoliittisesti ny• kyistä suuremmat: oli Petsamoa, Sailaa, Paanajärven seutua suomalaisen saappaan astua ja ' 'isänmaallisen'' luonnonsuojelijan siunata ... na kirja varmasti täyttää tehtävänsä . Luettelomainen käsittely , tieteellisten nimien runsaus, lajija paikkahakemistot, numeroviitteet, kartat ja kuvitus avaavat suuresti kirjan sisältöä . Kirjan pääosa käsittelee ns. Hän keskittyy pääosin 1930-lukuun ja Petsamon sisämaa-alueen metsäerämaahan . Suunnittelussa tarpeellista tietoa tarjotaan myöskin vesija rantaekosysteemeistä. karjalaisesta suoyhdistymätyypistä, jonka suotutkimuksemme romutti jo parikymmentä vuotta sitten. Olisi mielenkiintoista tietää, liittyvätkö nämä kannanotot esim. Kirjan loppupuoli on omistettu maisemansuunnittelun esittelylle . Teoksen pääosa muodostuu toimittajien ja 16 muun kirjoittajan laatimista tiiviistä suojelukohteiden kuvauksista. Ensi silmäyksellä tuntuu kieltä taitamattomalle aika toivottomalta päästä kuvia syvemmälle tähän paksuun ja painavaan tsekinkieliseen teokseen . Kirja kertoo eläintarhoista ja -puistoista. vsk.. Virheistään huolimatta pidän teosta varsin mukavana tienavauksena parempaan maisemaan . Teosta, jonka kaltaista kaivattaisiin myös omista suojelukohteistamme, voi suositella paitsi luonnonsuojelusta laajemmasti kiinnostuneille myös Tsekkoslovakian matkaajille . Ceskoslovenska Akademie Ved. WSOY 1977, 189 s., mustavalkokuvia , piirroksia. Kaunis ja runsas kuvitus on lähes puolensadan kuvaajan työtä , suuri osa J. 474s. Kleinin kirja ei ole tyyppiesimerkki sarjassamme '' eläinlääkäreiden kerto• muksia hauskoista tapauksista ja poti• laista". Keltikangas heijastaa tietojensa, kokemustensa, havaintojensa ja retkimuistojensa kuvia. Suurimmat maisemansuojelualueet ovat Sumava, Ceske scredohori, Beskydy, Jeseniky, Zdarske vrchy , Slavkovsky Ies, Vel'ka Fatra ja Slovensky kras. Ranskan lehdistössä käytyyn keskusteluun, vai onko Kleinin tarkoituksena perustella omaa eläinpuistoaan ja siitä luopumistaan. Mukaan on päässyt paha virhekin: hätkähdyttävää on lukea mm . 1977. Todennäköisesti molempia. Juurettomuus ja monien yritysten jälkeen löytynyt elämäntyö on tuttu asetelma muista vastaavista kirjoista. Kansallisja luonnonpuistoja ja muita luonnonsuojelualueita käsittelevän teoksen on kustantanut Tsekkoslovakian tiedeakatemia. maannostumista, maalajeja, maanparannusta, veroluokitusta sekä maape• rän ja kasvillisuuden välistä suhdetta. Kirjallisuusluettelossa on peräti 1870 artikkelia. Tämän tiedon lähteenä on ollut eräs tuoreehko rakennusgeologian oppikirja, jonka tiedot puolestaan perus• tunevat 1930-luvun suo-oppikirjoihin. Suunnittelussa suhtaudutaan sekä luontoon että kulttuurimaisemaan suojelevasti , turhia muutoksia vält• täen. Teoksessa on valtava määrä tietoa , mutta se on jäänyt sittenkin hiukan pinnalliseksi . Monis• sa asioissa he epäilemättä onnistuvat. Tätä taustaa vasten on tarkasteltava myös kirjan nimeä ja sen piilosisältöä. Kun lukemaansa sitten täydentää Erkki Laurilan kirjalla, toteaakin, että eivät ne ydinenergiaongelmat sitten• kään taida niin selväpiirteisiä olla. Aluksi esitellään kallioperän peruspiirteet, sitten mm. 102 Leena Iisakkila on tehnyt oppikirjan maisemansuunni ttelijoille. Silloisessa metsäerämaassa liikkui muutaSUOMEN LUONTO 2/78 37 . Paikallisja pienilmastokin vaikuttavat asumisen ja elämisen viihtyisyyteen . Rubinin käsialaa. Maan pinta-alasta on suojeltuna kaikkiaan kahdeksan pro• senttia eli yli 10 000 km 2 • Kansallispuistoja on kolme: Krkonosskyn, Tat• ran ja Pieninskyn puistot. Kirjoittajan tarkoituksena ei ole ollut vain hauskuuttaa, vaan kertoa omasta elämästään , periaatteistaan, epäonnistumisistaan . Esteri Ohenoja MUISTOJA SUURISTA ERÄMAISTA Valter Kelcikangas: Seitsemän tuntia erämaata. Kirjan avulla matkojen varrelta voi löytää paljon enemmän mielenkiintoista kuin mitä turistioppaat pystyvät luonnosta kiinnostuneille tarjoamaan. Lähes jokaisesta alueesta kerrotaan koko, rauhoitusvuosi, kirjallisuusviitteet numeroin sekä eläimistön ja kasviston luonteenomaisista tai erikoisis• ta piirteistä. K. Leena lisakkila: Perustietoa maisemaan vaikuttavista luonnontekijöistä. Siellä onkin jo noin 900 suojelukohdetta, joista 23 on luonnontai maiseman• suojelualueita . Kulttuurimaisemamme turmeltumi• nen viime vuosikymmeninä johtuu piittaamattomasta ja tietämättömästä asenteesta ympäristön luonnontekijöitä kohtaan. Iisakkila käyttää kuitenkin toisaalla lähteenään myös Kalliolan kasvimaantieteen oppikirjaa, jossa olisi kyllä ollut oikeampaa suotietoa. Cajanderin luoma ekologinen kasvillisuuden tyypittelyjärjestelmä sopii hyvin suunnittelun pohjaksi . Harvoin eläinkirjaan on tungettu näin paljon erilaisia asioita, eikä lopputulos kuitenkaan tunnu kaaokselta, hieman levottomalta kylläkin. Tekijä esittelee viljalti eri näkemyksiä eläintarhojen ja -puistojen ylläpidon oikeutuksesta ja moraalista sekä korostaa eläinten ja ihmisten välisten suhteiden välttämättömyyttä . Itse asiassa tämä on erään toisen maailmansodan kokeneen Ranskan juutalaisen tilitys hänelle tärkeiksi tulleista kokemuksista. Oli laajoja hakkaamattomia selkosia, muutakin erämaata kuin niitä tämänpäiväisiä koskemattoman salon pieniä )ämpäreitä, joita metsähallitus on armopaloina säästellyt tutkijoille, retkeilyhulluille ja poromiehille. Numeroidut kohteet (uusimpia lukuunottamatta) löytää liitteenä olevasta kartasta, parhaiten suurennuslasilla. Surkeaksi päässyt tilanne on ehkä kääntymässä paremmaksi: arkkitehdeille annetaankin jo maise• mansuunnittelun koulutusta ja siinä sivussa myös pohjatietoja luonnosta. luon• nontekijöitä
Näillä "naturvårdsskribenteillä " (joiden vastineita meillä ei juuri ole näkynyt) näyttää olevan taitoa sanoa sanottavansa osuvasti ja kansantajuisesti. oli vaelluksen edellytys jo pelkästään muonituksen ja suunnistuksen vuoksi . Sen toimitusja julkaisupolitiikka elää muutosten aikaa: paperia on äskettäin halvennettu , kuvitusta niukennettu , ilmoitukset poistettu , artikkeleita vähennetty , järjestöasioita lisätty ja keskustelupalstoja laajennettu . Matti Lähdeoja Chairman now Leaving his Post an inccrvicw by Teuvo Suominen Pa~cs 51-53 !n 1974 , Matti Lähdeoja bccamc thc fourth chairman sincc chc foundation of chc Finnish Association for Naturc Proccccion in 1969. Walleniuksesta maastossa, viimeisestä ammattihelmestaiasta Wegeliuksesta, silloisen Suomen kaukaisimmasta erämaatalosta Lounasjärvellä, koskennousijoista Lutolla. Vuosikirjan parikymmenvuotinen perinnekin aiottiin jo katkaista, mutta ne puheet on onneksi peruttu. Artikkelit ovat lyhyitä, usein vain kommentinluontoisia viittauksia asioihin , jotka on perusteellisemmin käsitelty esim . Paljon painoa annetaan nyt järjestön kehittämiselle, maankäytön ohjailulle ja uudistuville energianlähteille. Hän on vain tehnyt muutaman poikkeuksellisen ytimekkään ja ajallisesti pitkän erämaavaelluksen aikana, jolloin yhteys erämaan omiin ihmisiin . Mittavimmaksi anniksi nuorenpuoleiselle lukijalle nousevat kuitenkin Keltikankaan henkilökohtaiset muistot ja havainnot Lapin erämaiden suurista erämiesja erakkopersoonallisuuksista: HuhtiHeikistä , Moskusta, Raja-Joosepista, Iivana (Evvan) Semonoffista Keltikangas ei ole tavanomainen "lapinhullu" . Kieltä taitavilla on siis monta syytä tilata Sveriges Natur, jonka sisällössä on paljon opiksi otettavaa. Howcvcr, thc main point is that thc nccd for ncw nacurc rcscrvcs has now bccn admittcd by thc highcst authorities. ln carly 1978, he stcppcd asidc for family rcasons, and a ncw chairman, Rauno Ruuhijärvi , was elcctcd. ln chis inccrvicw , Lähdeoja stresscs chc imponancc of crcacing a largc number of basic, com munclcvel organisacions for conscrvacion and cnvironmcncal proccction . Näiltä perusteilta hänen kirjansa arvo on pysyvä. Yli 60 000 tilaajan levikki , järjestön varsin runsas valtionapu ja luvassa oleva lehdistötuki olisivat mahdollistaneet entisen linjan ja sen paisuttamisenkin. Teuvo Suominen Summaries of the Main Articles A Drop Carves a Stone Edicorial Pagc 49 The rcccnt dccision by chc State Council co takc sreps to dcvd op Finland 's present system of National Parks by crcating a numbcr of new parks is mosc cncouraging. Vain harvoin kirjoittajina on tiedetai virkamiehiä; tavallisempia ovat harrastajat ja järjestöaktiivic. Luonnonystävä, lapinharrastaja ja kulttuurihistorioitsija nostaa hattua erämaalle, aikakaudelle, kirjoittajalle ja kustantajaroimittajalle: asiallista työtä suuresta aiheesta. " Ruotsin Luonto " on järjestölehti ja alan erikoisjulkaisu Luonnonsuojeluväki ja Suomen Luonto yksissä niteissä . . Sveriges Natur heijastelee entistä selvemmin luonnonsuojelun vankkaa asemaa ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Silti joka numerossa kerrotaan myös alkuperäisluonnosta (mm . The concrctc rcsults now obtaincd by chc fiftccn ycars long fighc for ncw national parks ~avc givcn a significam basis for fucurc opcrauo ns. Environmcntal problems havc bccn rapidly mouming in Finland and chc conscrvacion movcmcnt has not becn suong cnough to fight back dfectivcly . kartakkeet löytyvät myös. Keltikankaan kirja on ensi sijassa muistelma retkistä suurissa erämaissa. Occasionally . Teos on myös jäljittelemätön: sen kohde, suuri suvereeni erämaa, on ikuisesti poissa . Joka allekirjoittaneen tavoin on ennen 1950-luvun päättymistä kokenut häivähdyksen sellaisesta erämaasta , Suomen Lapin viimeisestä, käsittää omakohtaisesti Keltikankaan kokemusten ja elämysten voiman ja suvereenisuuden. Kysymyksessä on lähinnä työnjako: Ruotsin luonnonsuojeluväen työn tuloksena luontoasiaa (ja korkeatasoisia kuvia) ilmestyy niin runsaasti muilla tiedotusväylillä (yleisja erikoislehdissä, kirjoissa, opetusohjelmissa, tutkijoiden ja viranomaisten tiedotteissa), että luonnonsuojeluyhdistys voi määritellä uudet tavoitteet. 103. Small local units arc quick to act, and thc magnicudc of local problcms rarcly cxcccds the capabilitics of an cffeccive local o rganisation . Urpo Huhtasen pienet piirrosvinjetit luontuvat painettujen valokuvien lomaan hyvin; tarpeelliset SUOMEN LUONTO 2/78 37 . Ruotsin luonnonsuojelukysymykset ovat paljolti samoja kuin Suomenkin . M . ja nyt viimeksi eläinten vaelluksiin. Aivan varauksetonta kiitosta teos ei silti ansaitse : on myös tyylillisesti kuivakkaita ja asiallisesti mitättömiä tekstitaipaleita täyteläisten osuuksien lomassa . Concrccc actions, widc publicicy and a rcsponsiblc rcadiness co ncgotiate wich che opponents are necessary for increasing che popularicy of che conservation movement and che number of ies members. Moskusta, Huhti-Heikistä , Raja-Joosepista (vaimon ja asunnon kera) , !~vana Semenoffista, K. Vuoden 1978 jå'senl tilausmaksu on 40 kr (46 kr, jos vuosikirja halutaan sidottuna; postisiirtotili Sverige 21667). projektien välirapomeja) ja esitellään luonnonkauneutta ja kiintoisia eliöryhmiä. Kustantaja on kiitettävästi vaivaa nähden haalinut kirjaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kuvituksen , valokuvalliset dokumentit mm. Kukin kirja näet keskittyy yhteen erityisteemaan metsaan , mereen , maaperään, ekologiaan , kansainvälisiin kysymyksiin , tulevaisuudennäkymiin. .. Kohtaamiensa erämaan ihmisten kautta hän on myös Lapin kulttuurihistorioitsija. Erämaahan kuuluva käsite rauha oli vielä olemassa. Martti Linkola TÄTÄ JULKAISUA KANNATTAA SEURATA II Sveriges Natur, Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen (Svenska Naturskyddsföreningen) aikakauslehti, vuosikerrassa 19 77 seitsemå'n numeroa (niistå' 5177 vuosikirja) ja 440 sivua. Tässä mielessä hän on nykyretkeilijän silmissä juhlallinen ' 'klassikko' ' . man maanmittarin ja metsäherran lisäksi vain erämaan omia ihmisiä; puuttuivat rinkkaretkeilijät, tusinaturistit, ornitologit ja kameramiehet . Arvostelija löytää kyllä muitakin huomautuksen aiheita, mutta tuskin epäröi sijoittaessaan kirjaa välttämättömien ja kestävien lapinkirjojen arvohyllyyn . Mutta se on myös tietokirja ja esseeteos. tieteellisissä sarjoissa tai virallisissa asiakirjoissa. Koko maailman puitteissa Ruotsi on ympäristönsuojelun edelläkävijämaa. . Alkaneena vuotena julkaistaneen kahdeksan numeroa. Ainakin tänne naapuriin juuri vuosikirjan anti on erityisen kiintoisaa ja kestävää. Conscrvacioniscs may fcel dis• sacisficd by thc fact chat a number of imponant arcas with considcrablc nacural valuc seiti rcccivc no proccccion . this has rcsulted in despcration. Siihen sisältyy tietoartikkeli " Uusiutuva ja katoava raakkukanta", essee Lapin erämaiden poroja erämiesten maastomuistista ja suuntimiskyvystä , tutkielma raakunpyytäjän työstä ja taidoista, pohdiskelua "absoluuttisen erämaan '' käsitteestä ja sen rakenteesta. Lehden suunnantarkistuksen pääsyynä ei ole raha. Erityismaininnan ansaitsee Gunnar Brusewitz , jonka herkät piirrokset kaunistavat sekä lehden että vuosikirjan sivuja. vsk
as wcll as on their activicy (on average, 6. Howcvcr. In many pam of Finland , bilberry picking brings a welcome source of income to the local inhabitants. Three ycars later, in 1977. 95 indicate che general dimibution and the recent trends of local hedgehog populations. By conducting growth cxperimems, thc author has establi_shed that the colours are inherited in thc F I gcncration according to normal Mendclian laws. and bcars. The Polish parks offer a wide variety of activitics, programmcs, and facilitics to help thc visicor understand and interprct whac he can scc in the parks. Status of the W ood Pigeon by Juhani Karhumiiki Pagcs 8185 According to the Red List of WWF Finland . The panicular va lue of bumblc bees depcnds on their emergence in carly spring and cheir resiscance to cold and rainy weacher. On ave rage, 60 % of the breeding population still has young in their ncsts at the beginning of the open season on August 10th. This pian has becn used as the basis for the rcsolution described above. Excursions to Polish and ochcr foreign parks are scrongly recommended . have offered shelter to the hedgehogs, but chesc habitats arc now becoming increasingly scarce. Many of the jobs offered by the Polish parks require high qualificatio ns such as academic uaining or extcnsivc courses in park management . Wild Berries Pollinated by Insects br Hannu Nousiainen. About 350 people replied , providing the auchor with abouc 800 individual observations on the hedgehog. Co-existence of Man and Wolf br Reino Kalliola Pagcs 86-88 This article is based on a recently published study by Dr. ic presented a dccailed pian suggesting chc creation 42 ncw parks and extension of 9 present ones. Traditionally, bushes and ocher vegecation , as well as old houses, barns, etc. Over the past three years, the forested wilderness areas have shrunk by 700 km '. The authors assumc that commune leadcrs of Finland would fecl much greater sympathy to· wards thc plans to make ncw parks if thcy included decailed plans to offer local employmem . The fcw stands of oaks in southwescern Finland are locall y imponant brceding areas, as well as the pinc forests growing on rocky hills where che uees have many woodpecker holcs. The majoricy of observations indicate a decline in chc local populations (lower map, + = upward trend; . ali apparemly killed by a single, large, femalc wolf, and public opinion cowards wolves became very hoscile. in spite of the fact that wolves have become scarce. These and ocher projects were funher discusscd and dcvcloped by a number of organisations , com mittees and authorities. The berry production is heavily dependent on che pollination by insens , which, in turn , is controlled by weacher and factors influencing their populations. Many spccies of waterfowl and shorebirds brccd on the inaccessible peatlands. and compe tition with other plants. A number of road construction plans now pose a threat 10 man y of the remaining wi lderness arcas. including many n0t prcviously reporced . Lessons 10 be Learned from the Polish System of National Parks by Risco Palokangas and Esko Raatikainen Pagcs64-67 According co stacistics, about onc in four Polish citizcns annually pays a visit to a national park; the figure fo r Finland i,ronl y a small fraction of this. According to the author, these activities cogether with thc picking of cloudberries and the harvesting of wild sedge for ca ttle fodder, ~ould noc confl icc widi thc intcrests of conscrvac1on. Most Finnish parks offer no such services. They range from pure white to light red and to dccp purplc. The same difference is naturally rcflccted in the amount of jobs offered by the respective park systems: for instance, Tatra National Park alone offers 250 iobs, whereas 0-2 iobs are offered in each Finnish park . most often in aspen, or in large bird houses. the wood pigeon is classificd as a "vulnerabk" species in Finland . Likewise, thcy cffccrively scrvc both tourism and rccrcation . This wi ll almost double the area of the present system of 330 582 ha . Great publicity was given in 1880-8 1 to the deaths of 24 children. For instance , in 1977, 5 millio n kg of blueberries and 11 mill . D. kg bilberries were bought from pickers, mainly for expon . changcs in forcstry and agriculcural practiccs. The resolu tion includes only about a quarter of the areas recemly suggested by the National Parks Committee. The new land areas thus brought under legal protection will be 287 860 ha. Aerial spraying with phenoxy herbicides poses a serious threac to che possible utilisation of bilberry growing areas. and elcctricity . and huncing on thc wintering grounds. a district levcl organisacion opcrating in southwcstcrn Finland has accivcly contactcd thc local ncwspapers and ra dio . ln 1966 and 1969, peatland reserves were suggested by two voluntary conservacion bodics. 5 blueberry flowers or 13. havc bccn uscd as an cxcusc by powcr companics to rcvivc o ld plans to harness many of the remaining frcc rapids of Finland . So far , only some 10 % of the available harvest has bccn picked . Jouko Teperi on the threat posed by wolves to manin Finland in the 1800's (Fin nish , with a German summary , Historiallisia tutki muksia 101 , Helsinki 1977) . Last Rapids Must be Saved by Jorma Laurila Pages 5658 The soaring priccs of encrgy. Better alternatives should be bascd on cncrgy conscrvation as well as incrcascd impons of coal. Thcre are now some 1 i 000 km 2 of such areas. Reindeer husbandry has almost ceased in Koitilaiskaira whcrcas the gcese and other waterfowl are traditionall y hunted by local inhabitants in che Autumn . ln addition , 10 existing parks will be expanded . Typically , 100300 kg of berries can bc picked from each hectare of average forcst land . cwo-chirds of this in the ueeless nonh . The maps on p. The Koitilaiskaira Wilderness by Jorma Luhta Pages 71 -78 Koitilaiskaira is a nonhern wilderness area covcring some 600 km ' of largely intact forests and peatlands around an arctic hill , Koitilaistunturi . 5 % of the estimatcd incrcasc alonc in cncrgy consumption up to the year 2000. Observations dating from 1964 ha ve determined that a very large number of colour variarions are present in thc flower. Thcir rcsults arc most encouraging , particularly in the field of the conservation of peatlands and wetlands. Harncssing ali thc rcmaining rapids in Central Finland would provide only 2. ln addi1ion, 4 colours have becn observed in flowers with more or less pleniflorous pecals (i.e. There are thought to be 2 or possi bl y 3 anthocyanins responsiblc for chese colour variacions. Rocky Road towards the New National Parks by Erkki Kdlomiiki Pagcs 59-63 According to a rcccm resolution by che State Council of Finland, 17 new National Parks and 7 new Strict Nature Reserves will be established in Finland over the next 1015 years. Colour Variation in the Flowers of Blue Anemone by Ahti Miikincn Pagcs 79-81 Hepacica nobilis is rachcr frequent in southwestern Finland . The rapids arc csscntial spawning arcas for trout and other valuablc fish . The same attitude scill prevails. only very few of them have realized the potentials offered by the daily press, panicularl y 1he local newspapers. This article deals mainly with a few beautiful samll rapids in Central Finland whosc ultimatc fatc is now undcr discussion . lnfluence of Forestry on Bilberry Production by Mikko Raatikainen Paces 8890 Red bilberry grows naturally in most forcsted areas of Finland . This att itudc may scriously limit the harvesting and consumption of a valuablc wild berry . A very crude estimate, based on chc reponcd observacions, suggcscs that cach year some 10-20 000 hedgehogs are killed in craffic accidents. The discribution of thc wood pigeon is rcstricted to southern Finland. Unti l recently, the ran ge had been shrinki ng srill further. The author 1 uestions the need for construct ing permanenc orestry roads into areas where forest grows slow ly and frequrnt loggi ng is thus not possible . The population now appcars to be rather stablc , with scvcral thousand brccding pairs. in which stamens have become petals), including deep purple , red and nearly white , as well as the normal purple. 5 bilberry flowers are visited per minucc). The spraycrs arc responsible for marking thc trcatcd arcas with warning signs , bur sometimes thc crecting and use of such signs has becn irresponsibly paracticed , and both pickers and bu yers of bilberries are becoming incrcasingly suspicious. Less common variacions include white with purpk or red spots, or red-margined. Formerly , wolves werc considered as a part of the unavoidable evil of everyday life . Bumblc bccs (Bombus) are the most important pollinators (60-90 per ce nt) . lt prcfers dry, sandy soils, and maximum harvests arc obtained in relatively open, unshaded areas. Curiously, it did no t include any of the important peatland areas although one third of Finland was once covered by them . = downward trend) which has long been suspectcd but che actua l rcasons are not fully known. Yet , the most imponant single faccor appears to be the change in habitat afforded by domestic habitation . The rate of the disappearance of hedgehog may have been increased further by the unusually cold wintcrs of recent years. Some of the finest areas, most notably Koilliskaira in northwestern Lapland (320 000 ha) have not bccn included, and nothing has been done to preserve thcir natural value for future . The factors determin ing their numbers and discribution are n0t full y understood, buc , in addition to che number of suitablc holes, 1hey may include the presence of other competitive species. They have a good coverage, they are read carefully, and thcy are generally willing to accept materia! offered by free-lancc writcrs and photographcrs. likka Tcriis, and Juha Viramo Pages 9194 Blueberry and bilberry are among the most economicall y imporcant wild berries of Finland . According to the recent decision by 1he State Council , this area wi ll be afforded 1he status of a Strict Naturc Rescrvc as a pan of Finland's National Park System . ln 1974 , a special National Parks Committee for planning new parks was created . However, a number of people were killed in the more denscly populaccd agriculcural areas where few game animals were available for che wolves. Over thc past fcw ycars . The brccding cycle of che wood pigeon is unusually long : ic may lay up to five clutches of eggs, beginning in early April , and the nesting holc may bc occupied continuously for up to six months. ln spite of chis, the bird was declared a game species in 1977 , after 12 years of total proccction . The author strongly recommcnds a reconsidcration of the decision to make che wood pigeon a game 25, panicularly ac such an carly date. natural gas. Finland 's present system of National Parks took its form in 1956 . and thcy now necd protection . Koitilaiskaira is one of che best remaining habitats for swans, geese ,capercaillies, golden eagles. Economic losses were hcavicst in che remocc regions where domestic animals wherc takcn . Observations made on pollinacing insccts during chc flowering period would obvi.ously help to prcdict the berry production ac a rclativcly early scage. The empcy areas shown in che upper map probably reflect more the lack of observers than che lack of hedgehogs. Obviouslv forestry practices may affect bilberry production both beneficially and advcrscly by altering illumination, soi l nucrients. Poison baits to concrol racs may be locall y imponant factors killing hedgehogs, too. Shrinking Wilderness Areas of Finland by Rolf Oinonen Pagcs 68-70 According to thc author's definition , a wilder104 ness is an area sicuated at a distance of eight or more kilometers from che nearest road accessible by car in summer. The responsibility !ies heavily on the voluncary conservation movement to defend them from irreparable damagc by cconomic exploication . as well as a scrious uncmploymcm . Local Press Supporr Conservation by Jouko Lchconcn Pages 5355 Finnish conscrvationists arc wcll awarc of thc imponancc of spn:ading information. The au1hor prescnts some practical advicc for crcating a morc opcn acmospherc regarding che use of herbicides. Finnish Hedgehogs in 1977 by Asko Kaikusalo Pagcs 95-97 Two years ago, a plea was published in Suomen Luonto (2 / 1976) co gather avai lablc informacion conccrning the occurrence of the hedgehog in Finland . Besides killing the plants, che hcrbicidcs also make the bcrries unsuitabk for human consumption . The wood pigeon ncscs in hollow crees. Wasps (Vespula) may be important , coo, whereas honey bees (Ap is) are of importance only near human habicacion
) . Pl 10. el o Terttu Laurila. 20 100 Turku 10. 80110 Joensuu 11. • Lå·nsi-Uudc:nmaan luonnonsuojeluyhdistys. elo MariaLeena K<kki . el o Pekka Helo. e l o Juhani Karhumäki , 25 130 Muuria . elo iklas Meinander. 10600 Ekenäs. 90550 Ou lu SS . • Soisalon seud un luonnonyscä"vä"c, elo Leena Räisä nen , Kopolankatu 18. Niiden jäsenet saavat ku itenkin mm . 94 100 Kemi 10. 33 200 Tampere 20. 00120 Helsinki 12. PL 7291. 78300 Varkaus 30 . Hall ituskatu 7 B 36. Jäsenmaksu 15 .-. 32200 Loimaa. Ecclii-Pohianmaan luonnonsuojc/uyhdiscys. PL 33 . • L-L:n Uudenmaan piiri. 8960 1 Ämmä nsaari . PL 15. 18 l 50 Heinola l 5. Jäsenmaksu 15. PL 28. 5. Jäsenmaksu 15. Lönn roti nkatu 17 B 3. Nummikatu 3 1. elo Pekka Peura . Sah tiku ia 3 H . Jäsenmaksu 15 .(opisk. Jäsenm aksu l 5, (opis k. 02 150 Espoo 15. Lciionmäk i 13. elo Reino Alaraasakka. • Svarrbiickbygdcns naturskyddsförening . 70100 Kuopio 10. Jäse nmaksu 10.-. Län1inen Ramakatu 21. • Imatran seudun luonnonsuojcluyhdiscys, e l o Pertti Nu rminen . 538 10 Lappeenranta 81. • Janakkalan luonto ja Ympiiristö. • L-L:n Pohjois-Suomen piiri. l Sll 0Lahtil0. Kalevanpuisto 60. Alincnkatu 10 B 10. Lounais-Suomen luonnonsuojelupiiri : • Loimaan seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. 00120 Helsi nki 12. Suur-Savon luonnonsuoje/uyhdiscys. Luonnonsuojeluväen . Keski -Savon luonnonsuoielupiiri: • Piekså·må·en seudun luonnonysciiviic. elo Elli Mäkipeu ra. PL 75. 6 .). Tilhitie 7. • Kc:urusseudun luonnonystå'vå·r. PL 13. el o Reino Rinne . • Hyvinkå'ä"n ympä'ristönsuoje/u yhdistys. • Varsinais-Suomen luonnonsuojcluyhdiscys Egencliga Finlands naturskyddslörcning. • Salon seudun luonnonsuojcluyhdiscys. Peltokatu 2, 92 100 Raa he. jaeläkel. 886 10 Vuokatti . • Pohjois-Suomense/fin luonnonsuojc/uyhdiscys. • Sockamon Luonco, el o Heikki Poroila. Keskuskuj a 3. e f O likka Heiskanen . • Pudasiä'rvcn luonnonsuojc/uyhdiscys. Huvi lakatu 40. • Pirkanmaan luonnonsuojc/uyhdiscys. Liity luonnonsuojelu yhdistykseen! Tule mukaan luonnonsuojelutyöhön . el o Eero Antikainen, Rinteemie 28, 74 130 Iisalmi 3. 40 100 Jyväsky lä 10. 5. • Krogars va rtenskyddsförening. • Pa/ram on Luoma. • Raahen luonnonsuojeluyhdistys. el o Terttu Haiko , Kierniemenraiui 4 B. (op isk. Peikomie 3 D 22 . 87400 Kajaani 40. 48101 Kotka 10. Ono Malminkatu 9. Sahala. Jäse nmaksu 10. • Sodanky/iin luonnonsuojeluyhdistys. • Puolangan luonto. 5.). el o Ilse Hirve nlahti , Nyyssänniememie , 42700 Keuruu . e l o Olavi Pakarinen . 05820 H yvinkää 2. 28 120 Pori 12. 1300 Vantaa 30. Kalevan kangas 12 . el o Paavo Hänninen . Jäsenmaksu 12 .-. el o Marketta Ahtiaincn, Länsikatu 22 C 22. el o Roger Blomqvist. • Jcå·-Uudenm aan luonnonja ymp:iristönsuoielu yhdiscys. Jäse nmaksu 13.-.. el o Markku Mesilaakso. • Vanraan ympiirisrönsuojcluyhdisrys. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri: • Iin luonnonsuojeluyhdistys. 1310 l Hämeenlinna l . el o Olavi Thuneberg , Simonkalliomie l. e l o Vesa Luhta , Jussinraitti 26 , 60200 Sei näjoki 20 . (nuorisojäs. elo Eero Mikkola.36 160 Siitama . • lcii-Hiimccn luonnonsuoje/uyhd,srys. 37 100 Nokia 10. Merkitse tilillepanokorttiin selvästi tekstaten paikallisyhdistyksesi nimi ja jäsenmaksun suuruus sekä oma nimesi ja osoitteesi, jotta saat jäsenelle kuuluvat tiedotteet ja Luonnonsuojeluväkilehden . Mäenpää , 76 100 Pieksä mäki 10 . 60 101 Sein äjoki 10. Lön nrotinkatu 17 B 3. PL 24. 11101 Riihimäki 10. . Jäsenmaksu 10,(koulu!. Kuopion Luonnon Yscå'våin Yhdiscys. Jäsenmaksu 25,. elo Seppo Oi nonen, Kauppakatu 27 C. 68600 Pietarsaari. 06880 Kärrby. Koillismaan Luonto. 88900 Kuhmo. • L-L:n Va rsinais-Suomen piiri. Jäsenmaksu 13.-. Tomgacan 3. Yhdistyksen nimen Ja osoitteen jälkeen on mainittu jäsenmaksu 1978, jos se on ollut tiedossa . Tenetin koulu E 4. Lapin luonnonsuojelupiiri : • Kemi-Tornio seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. Jäsenmaksu 5.-. • L-L:n Keski-Suomen piiri. • L-L:n Kaakkois-Suomen piiri. el o Mik ko Niskasaari. • Oriveden seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. el o Aino Tunia in en , Pu rhonmäk i. 7.). e I o Ahti Kuussaari. Jäsenmaksun voit maksaa Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenmaksujen keräilytilille (ps-tili 1767 37-1). el o Esko Juppi , Virkatie 18 C. S 56 10 Im atra 6 1. • Rovaniemen seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. Kymenlaakson Luonnon Yst.i'v,It. Lahdcnkatu 4. • L-L:n Pohjanmaan luoncopiiri. Jäse nmaksu 10, . 06100 Porvoo 10. Porvoo-Ku llo. 20 100 Tu rk u 10 . lisalmrn Luonnon Ysciivfiin Yhdistys. Jäsenmaksu 10.. el o Maria Rose hier. 5.-). • Pietarsaaren seudun luonto. Pajakatu S. Jäsenmaksu 10 .(op isk . Kainuun Luonto (luonnonsuojclupiiri) : • Kajaanin Seudun Luonro. el o Rai li Kem i. 40640 Jyväskylä 64 . 86800 Pyhäsa lmi . jotka Suomen luonnonsuojeluliiton rakenneuudistuksen vuoksi eivät vie lä kuulu liittoon . • Salpaussclå·n luonnonysriivfit. Kivikatu 4 D. elo Pekka Mustakallio. Yhteistyöjäsenet ovat yhdistyksiä. 14200 Turen ki . • Suonenioen-Raucalammin luonnonsuoic/uyh discys, elo Jukka }alkanen. Keski-Suomen luonnonsuojc/uyhdiscys. Uudenmaan luonnonsuojelupiiri : • Espoon ympå'ristöyhdisrys. Kauppakatu 23. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri : • Noki-Pirkan luonto. Lassimupa B 12 . 53 100 Lappeenranta 10. 93600 Kuusamo. Luonro-Liiuo (nuorisojärjestö): • Hå·mc:en luoncopiiri. elo Erkki Kohonen . Pohiois-Karialan Luonnonysciivä:c. PL 178. 33540 Tampere 54. Jäsenmaksu 12.(opisk . 8 .). 88300 Paltamo. O ravapeho D 34. Jäsenma ksu 13,-. Jäsen maksu 10. Jäsenmaksu 15 .-. • Lieksa n luonnonyscå·viit. Kitkamie 4. el o An neli Juurikka . el o Riin a Mänt y. 01150 Kall bäek. Vaasan läänin luonnonsuojelupiiri: • Krski-Pohjanmaan luonnonsuojclu yhdiscys, el o Tapani H yytinen . Helokantie 1-3 C 57. 584 30 Ku lcnno incn . 67700 Kokkola 70. Jäse nmaksu 10 .(eläke!. PL 202. • Otaniemen ympä"ristöseura. e l o Toivo Pitkänen . Erelä-Hämcen luonnonsuojelupiiri: • Hfimernlinnan seudun luonnonsuoje/uyhdiscys. • Suomussalmen Luonco. Jäsen maksu 13 .-. e I o Kalevi Saira , Väinölänkatu 11. Jäsenmaksu 13.-. -. 38300 Kii kka. 9 111 Iin asem a. Ne on lueteltu ohessa piireutatn. • Savo-Karjalan luonropiiri, elo Patrick Hublin , ltkonniemenkatu 9. Pa. c I o Raili Kauppinen. el o Seppo Heikkinen, 89200 Puolanka. Kuopion museo. el o Esko Lappi , Kuu sitie 8, 81720 Lieksa 2. • Riihimfien seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. Jäsen maksu 10. • Vaasan ympå'risrösc:ura. • Lencua-Seura. c I o Pentti Forsten . -. Kauppakatu 18 A 19. 93 100 Pudasjä rvi . Jokikatu 11 B 15 . 23500 Uu sikaupunki . 99600 Sodankylä. Jeesiönrama . 5.). Jäsenmaksu 13.-. 0420 l Kerava . 50 100 Mikkeli 10. 77700 Rau talamp i. • Va kka-Suomen luonnonsuojc:luyhdiscys. Liity kotipaikkakunnallasi toimivaan Suomen luonnonsuojeluliiton 1asenyhdistykseen. Satakunnan luonnonsuojc/uyhdiscys. Jäsenmaksu 10.-. • Keravan ympå.ristönsuoje/uyhdistys. 70500 Kuopio 50. • Vammalan Ympå.,iscöpoliiccinen Yhdiscys. c I o Tuija Lahtinen. • Helsingin seudun luonnonsuojc/uyhdiscys. • Oulun luonnonsuojeluyhdistys, elo Mikko Oianen , Tarmomie 43. 5.-). Jä~nmaksu 13.-. Dipoli . ). 90530 O ulu 53 . Jäsenmaksu 13.-. Kaivokatu 40. e I o Jouko Palmu . el o Rainer Lahci ,· Jämeräntaival 10 A 16, 02150 Espoo 1 S. /cii-Savon luonnonsuojc/u yhdiscys. elo Heini Lchtilä , Linnankatu 8 A 11. 65 101 Vaasa 10. lmm ersby. Erclii-Karja/an luonnonsuojc/uyhdiscys. 08 101 Lohia 10. 96400 Rovaniemi 40. ja opisk. • Sipoon luonnonsuoiclijar. Jäse nmaksu 10.(kou lu!
• Valitut Palat: Luonnonkaunis Suomi . • WWF:n eläinaiheisia kirjeensulkijamerkkejä, 25 kpl 6 mk Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy , Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . • Sandhall : Pikkueläimiä. Saaristo-Suomea. Kirjavalikoimamme on laajentunut: • Haapanen, Mikola, Tenovuo: Luonto ja luonnonsuojelu. 479 s.,150mk . uusittu painos. Uusi opas Luonto-Liiton " suojele vesiä" sarjassa • Luonto-Liiton siilikirjeensulkijatarrat , 8 kpl 3 mk . 318 s. , 49 mk . Teoksen 432 selkeässä lähivärivalokuvassa hyönteiset ym . • WWF:n kirjeensulkijamerkit " Elävä meri ", aiheina lasten meriaiheisia piirustuksia , 25 kpl 6 mk . 296 s. 90-406 262 "' r--8 E ::, C g 8 C ::, ...., C " E ::, <J). 3 76 s. Havainnollinen selvitys siitä, mistä luonnonsuojelussa Suomessa on kysym ys. , 170 mk . 146 mk . Eteläistä puroleuoa. Kirja sisältää laulunja lajinkuvaukset nauhalla esiintyvistä lintusolisteista. Maastokäsikirja, jossa 516 moniväripiirroskuvaa ja 448 karttaa. Aänet on järjestetty lintujen elinpiirien mukaisiin ryhmiin . 2. , 44 mk. Perämeren rannikkoa. 120 s., 3 kasettia 2x20 min . Toukokuun alussa voit kysyä myymälästämme • uusia hyljehuppareita, lippalakkeja ja "reuhkoja" • uusia julisteita (vasemmalla) : Perämeren rannikko , Saaristo-Suomi , Koilliskaira ja Lehto. Kiehtova opas luonnon pienoismaailmaan . Kaseteilla esiintY.Y solisteina 85 ja kaikkiaan yli 100 lintulajia . 205 s. • Bruun, Singer: Euroopan lintuopas. • Holmåsen : Luonnonvalokuvaus. • Valitut Palat: Suomen Luonnon Tietosanakirja . Selkeän tiedon kultakaivos ja antoisa inspiraatiolähde kokeilumieliselle luonnonkuvaajalle . • Valitut Palat: Lintukirja 462 s., 12 5 mk . 11 7 s., 73 mk . • Lehtonen , Paatela: Laulava lintukirja. Koilliskairaa. järjestettynä yhteentoista ryhmään elinympäristönsä mukaan . , 47 mk