Lapin tulevaisuus. Nro 2 1983 Luonnonja ympäristönsuojelun aikakauslehti i .lt 1: ·/ . Suomen Luonto '"''"\/c:,. -/ . :::; ~l.s o.·t'~
Ei ole juuri linnunlaulupuuca jäljellä. Mutta mitä se näkikään, kun saapui entisille kocikonnuil ,:; L.__,=:___.:,.;__.,_ , _ leen. Kullervon salaisuus Muuttolintu oli muuctomackalla , palaamassa takaisin Pohjoiseen , josta se oli kotoisin . Minähän olen Kullervo Kuusela. Siteen se kysyi hiukan epävarmasti: Et taida ollakaan Väinämöinen. En suinkaan, mies naurahti. Minä menen kauas pohjoiseen , jossa on suuria metsiä , jotka ovat täynnä linnunlaulupuica, joissa voi laulaa ja katsella valoisaa maisemaa. Niinpä niin , toiset linnut sanoivat. Ei , en voi jäädä tänne , lintu sanoi. Kaikilla meillä on paikkamme ja kaikki löytävät omansa lopulta , mene sinä vain. Etkö jäisi tänne, täällä on kyllä tilaa . Lintu katseli miestä ihmeissään. Kannattaako niin kauas lentää, muut sanoivat epäillen. Suuria metsiä ei enää ollutkaan , oli vain aavoja aukeica , joista pisti esiin kantoja. toiset kysyivät. Linnun siinä ihmetellessä tapahtunutta eräs mies ilmestyi aukealle. Eikö olekin upea , mies sanoi. Leväccyään lintu hyppäsi siivilleen ja jatkoi matkaansa. Väsyneenä lintu pysähtyi lepäämään suuren puun latvaan. Tätä aavaa aukeaa ihmettelen , lintu sanoi. Mitäpä sureksic, muuttolincu mureksic. mies kysyi . Jukka Parkkinen. Minnepä olet , lintukuoma, räpyccelemässä. Tulipa siihen joukko toisia muuttolintuja. Täällä on liian paljon ihmisiä, cehcaica, saasteita ja peltoja. Olen sieltä kotoisin. Opetus: Kullervo Kuusela e1 ole Väinämöinen, eikä kyllä päinvastoinkaan. Ei täällä voi elää. Järkyttyneenä lintu laskeutui männynkäkkärään , joka oli jostain syystä onnistunut välttämään monitoimikoneen kidan. Maa oli autio ja tyhjä. Kauas pohjoiseen, lintu vastasi
2/ls4 100mk i/ 1 s 2400 mk i/2sl500 mk 114 s 800 mk takak . Miksi. Mistä ihmeen korvauksista. Ja ylen outoa on, että monet valtion virkamiehet koskien suojelutoimikunnassakin ajoivat tässä yhtiöiden etua valtiovaltaa vastaan. Lehden voi ti lata maksamalla tilaushinnan postisiirtotilille no 608 21-1. Osoitteenmuu rokset pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti lii ron toimistoon. Jos joku haluaa rakentaa voimalaitoksen, hänen täytyy saada siihen vesioikeuden lupa. Sitä suurempi on valtiovallan häpeä, ettei se ole omastaan huolta pitänyt. Vuonna 1983 Suomen Luo nro ilmestyy kahdeksana numero na. SUOMEN LUONNON TILA UKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluli iron roimisro. Vaelluskalat siis kuuluvat kruunulle. Korvauskysymyksistä on tullut toisaalta uusi tapa huijata yhteiskunnalta yhtiöille vastikkeetonta rahaa ja toisaalta nostamalla korvausvaatimukset pilviin yritetään romuttaa suojelusuunnitelmat. TOIMITUS Päätoimittaja: Seppo Vuokko Toimitussihteeri: Kaarina Miettinen(vr.) Toimittaja: Jorma Laurila Taitto: Markku Tantru TOJMITUSNEUVOSTO Olli Järvinen , Antti Karlin , Ulla Kokko, Tapio Lindholm, Veikko Neuvonen , Helge Rontu, Pirjo Tu usa, Pertti Uotila ja Juha Valste . vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkaru 11 A 8 00150 Helsinki 15 , puh. 4200 mk Lisäväri 850 mk netto. Kemijokikiistassa korvausten maksu kääntyneekin jo maksettujen korvausten perinnäksi, kun korkein oikeus vanhaan regaalioikeuteen vedoten päätyi pitämään Kemijoen vaelluskaloja kruunun omaisuutena. ISSN 0356-0678 Värierottelut : Oy Lito-Scan Ab , Espoo Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, Forssa SUOMEN LUONTO 2/ 83 42 . 90-642 881 Liiron roimisro on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00, kesäkuukausina 8.3015.30. ,sk {l·:) ., o .\ . Sama on tilanne muillakin suurilla joilla. Kun joki rauhoitetaan, ei se tarkoita juuri mitään muuta kuin että etukäteen evätään rakentamisluvat. Sodanjälkeisiin poikkeusoloihin ei pidä enää vedota: Kemijokilaki kumottiin jo 1968. Ei nytkään synny mitään korvausvelvoitetta: kellään ei ollut oikeutta rakentaa, siis kukaan ei mitään menettänytkään. Tilauksia väli ttävät m yös Suomen Luonnonsuojelu n Tuen m yymälät , lehtiasiamiehet ja posti . lakija talousvaliokunnan seikkailut Ounasjokilain kanssa jäänevät eduskunnan historiaan yhtenä merkillisimmistä jarrutuskeinoista. ILMOITUSHINNA T mv . Kuninkaan kalat ja kansan velat Vesiasioissa ei selvyyttä tule. Tilaushinta Suomeen ja Pohjoismaihin on 95 mk , Suomen luonnonsuojelulii ton jäsenille 70 mk ja muihin maihin 11 mk . Nyt yhtiöt siis haluavat korvauksia vesivoimasta, jonka käyttöön niillä ei edes ole oikeutta. 4-väri 9100 mk 5600 mk 4800 mk 6200 mk Ilmoitusm yynti: Heikki Kultti, puh. Jos lupa evätään, ei kukaan silti ole korvausvelvollinen. Vain kalastajat ovat oikeutettuja korvauksiin elinkeinonsa menetyksestä, eivät vesialueiden omistajat. Ja silloinen käytäntö ei tosiaankaan esimerkiksi kelpaa: menetelmien kyseenalaisuus näkyy yhä yli kolmekymmentä vuotta rakentamisen jälkeen jatkuvina korvausriitoina . lrtonumero 12 mk . 90-694 7836. Muutoinkin vesiasioista päättäminen on holtitonta hoipertelua . Suomen Luonto Nro 2 1983 42. Ounasjokilaki äänestettiin sitten lopulta yli vaalien sillä perusteella, ettei rauhoituksen yhteydessä päätetty korvauksista. 3. Jos lailla turvataan kaikki nykyiset käyttömuodot ja tilanne säilyy siis ennallaan, kuka tarvitsee korvauksia. Maalaisjärjellä ajatellen korvausvelvollisuus syntyy vasta sitten kun jollakin on jo lupa käyttää kosken vesivoima ja tämä myöhemmin uudella päätöksellä evätään
. . . . . . . . Tapio Lovikka: Lapin kalatalouden culevaisuus Mauri Nieminen: Porotalous culevaisuuden Lapissa. . . Jorma Toivonen: Jokien kuninkaasca laicoshoidokki . .. Vuodenluonnonkuvac 1983 31 33 37 43 44 46 48 52 54 57 58 SUOMEN LUONTO l/8J 42. . . ..... . . . . Huucoja korvesta Kirjallisuuua . .............. Juhani Kahelin: Työllisyys ja ympäriscönsuojelu cukemaan comaan .. . .. . . . . . Kaarina Mierrinen : Monipuolisuudessa Lapin maatalouden culevaisuus ....... Kaarina Mierrinen : Korvaako happi kloorin ) Metsäkeskuscelua metsän vuoden aaccona . . ......... Summaries of the Main Arcicles . Ismo Tuormaa : Maaherra Asko Oinas luonnon yscäri ?. ,sk.. . . .... . Eero Kemiffi (kuvac) Yrjö Kokko (ceksti): Riekon keväc . . . . 4 SUOMEN LUONTO 2 1983 Jukka Parkkinen: Kullervon salaisuus . Erkki liihde: Luonnon läheiseen mctsänhoicoon . ....... Ville Hallikainen: Tunturikarajac kercovar menneisyy10 14 18 24 26 destä ......... . Teemu Hanhivaara : Kirje Kittiläsrä . . . . . . . Kuninkaan kalac ja kansan velac Marri Saanio: Ol iko pakko?. .. Tuomo Hurme: Ministeriön oce lipsuu Koskeljärven suojelussa
Matti Saanio liko pakko. SUOMEN LUONTO 2/83 42. vsk.
,. SUOMEN LUONTO 21 83 42 . Kirkkotupia, pappila ja koulurakennuksia, Utsjoki. vsk. 9
Tarkistamme luvut jäikikå'teen, Oinas liioittelee huom'åttavasti. Kansallispuiston hakkuissa voidaan käyttää pelkästään pehmeitä menetelmiä . Löytyykö niitä. Kemijoki-paketti, jossa kielletään Vuotos-altaan ja Ounasjoen rakentaminen sekä päätökset vanhojen luonnonsuojelualueiden huomattavasta laajentamisesta (esim. Väestön työllisyyden ja leivän vuoksi on pakko jotain tehdä . Tällaiset väitteet vaativat todella kovat perustelut. Ongelmaksi luonnonsuojelu on Lapissa muodostunut aivan viime vuosina, kun erilaisilla laeilla ja päätöksillä on poistettu Lapin ihmisten käytöstä luonnonvaroja, joita tarvittaisiin väestön työllisyyden ja toimeentulon turvaamiseen. Nä·mä'kin alueet sijoittuvat suurelta osin suojametså'vyöhykkeelle, tunturialueille tai metså'ojitusten ja turveteollisuuden kannalta hyödyttömille suoja joutomaille. kuutiota vuodessa, mutta taloustoirri1nnan piirissä olevat metsät kestävät vain runsaan 4 milj. Eikö hehtaarimä'ä'riscä· puhuminen anna tå'ysin harhauttavan kuvan Lapin suojelualueiden kokonaisvaikutuksista. Kansa/lisja luonnonpuistojen pinta-ala Lapissa (Kuusamo mukaanlukien) on nykyisin yhteensä· 746 440 ha. Se olisi ollut erittäin kannattava eikä sen alle olisi jäänyt mitään ainutkertaista tai korvaamatonta. Puustoa ei voida korjata eikä jalostaa, vaan se saanee rauhassa lahota metsiin. Miljoona kuutiota puuta työllistäisi metsätalouden ja jalostuksen piirissä 3 000-4 000 ihmistä , riippuen tietenkin jalostusasteesta, ja saman verran palveluelinkeinoissa ja lisäisi läänin aluetuotetta 0,6 miljardilla markalla. Tällaisia ovat mm. Tå'må' miljoona hehtaaria on siis mielestä·nne todella kasvullista metsä·maata. Keitähä'n ovat Oinaan asiåntuntijat. SUOJELU ALUEITTEN HAKKUISTA TYÖTÄ TUHANSILLE??. Lemmenjoen kansallispuisto) ja uusien suojelualueiden perustamisesta (Koilliskaira, Värriö, Kivalot) . Suojelu uhkaa jo nykyisiäkin metsäteollisuuden työpaikkoja. Kaikkea ei Lapissakaan voi suojella kuten ei Helsingissäkään. ns. Me kaikki olemme sitä mieltä , että täällä "elämisen äärirajoilla' ' tulee Lapin herkkää luon toa suojella kaikilta tarpeettomil ta kolhuilta ja luonnonvaroja pitää hyödyntää varovasti , mahdollisimman pehmein menetelmin. Lapin läänin maaherra Asko Oinas ja luonnonsuojelijat ovat kärhämöineet kiivaasti jo pitemmän aikaa. Oinas on mm. Täällä kysytäänkin huolestuneena, milloin ensimmäinen tuotantolaitos joudutaan puupulan vuoksi pysäyttämään. Ismo Tuormaa MaaherraAsko Oinas luonnon ystävä. Tåifå' hetkellä' /fanin pinta-alasta on luonnonsuojelualueita kuitenkin vain noin viisi prosenttia ja kaikkien suojeluohjelmien toteutumisen jä'fkeenkin olisi vain noin 15 prosenttia. Oinas vaati kiivaasti Vuotoksen rakentamista ja kansallispuistojen hakkuita, mutta ilmoittautuu kuitenkin luonnon ystäväksi. Lapin lää'nin maaherra Asko Oinas ei ole sä·ästellyt sanojaan syyttä"essä·å'n luonnonsuojelijoita Lapin ongelmista. Maaherra Oinas, onko luonnonsuojelu Teidå'n mielestä·nne Lapin keskeisin ongelma. väittänyt, että luonnonsuojelu uhkaa museoida koko Lapin ja on keskeisenä syynä läänin korkeaan työttömyyteen. Lapin metsien ikärakenteesta ja Mauri-myrskyn tuhosta johtuen ensimmäisenä tulee pula sahatukeista ja ilmeisesti aivan lähivuosina . Lapin metsäteollisuuden puuntarve on lähes 5 milj. Lapin keskeisin ongelma on jo pitkään ollut ja on edelleenkin työttömyys . Näin sanovat asiantuntijat. 1970-luvun puolivälistä lähtien Lapin työttömyysaste on ollut 10 prosentin yläpuolella ja pahimpana vuonna 1978 se oli 15 prosenttia. Olette sanonut, että' noin 20 prosenttia Lapin få'ä'nistä· on suojelualuetta. Arvokkaiden tukkipuiden jättäminen metsään lahoamaan on köyhässä työttömyyttä potevassa maakunnassa järjetöntä. Lapin metsämaasta on erilaisten suojelurajoitusten alaisena lähes miljoona hehtaaria, joka kasvaa vuodessa puuta noin miljoona kiintokuutiometriä . Vuotoksen tekoallas olisi ollut välttämätön Kemijoen kahdeksannen voimalan sähköntuotannon parantamiseksi. 10 Noilla päätöksillähän museoidaan useiden miljardien markkojen luonnonvarat ja näin estetään ihmisiä hankkimasta toimeentulonsa. Luonnonsuojelu on Lapissa periaatteessa vain myöntemen asia. Mielestäni tästä seuraa, että Lapissa jokaisen , maaherrasta metsuriin , tärkein tehtävä on väestön työllisyyden ja toimeentulon turvaaminen . kuution hakkuut vuodessa. Tå'stå' noin 260 000 ha on kasvullista metsä·maata, mistä· 78 prosenttia shaitsee Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa siis metsuoMEN LUONTO 2/83 42 . Varsinkin kiistat Vuotoksesta , UKK-puiston hakkuista ja Ounasjokilaista ovat kiristå'neet maaherran ja luonnonsuojelijoiden vä'fejå'. vsk .. Ovatko Vuotoksen rakentaminen tai kansallispuistojen hakkuut pehmeitä· menetelmiä
on. ettekö anna. liitolle suurempaa. työttömyyden hoitokeinoihin. Liså"ksi 100 000 ha. mitta.suhteissa. Jos matkailu perustuisi metsiin, niin niitähän on Etelä-Suomessa aivan tarpeeksi. kaikki metså·t hakattu, ja. ma.iste11. Jos vain tunturit ovat jå"ljellå" ja. Sikäli kun metsähallitus toimii selvästi porotalouden etujen vastaisesti pitää siltä ainakin pyytää , ettei näin tapahtuisi. pyörivå· a.voha.kkuu-a.ura.us-puunkorjuu menetelmå"t. Tå"må· on tietysti luonnonsuojeluliitolle imartelevaa., mutta. metså"ha.llituksen aivan toisissa. Ottakaa kuinka otatte, imarteluna tai moitiskeluna, minä näen sen mieluummin moitteena. itse asiassa. hehtaarista. on mukana. ja. vsk. Asko Oinaan mielestå" edes porotalouden ja. LUONNONSUOJELUSUUNNITTELUN BERMUDANKOLMIO Puhe kå"fötyy luonnonsuojelijoiden kannatuksen laajuuteen La.pissa. Puheet miljoonasta. Luonnonsuojelun lisåksi ryöpytystå· saavat myös ympå"ristövira.noma.iset. HAKKUUT, MATKAILU JA POROTALOUS Suojelualueiden kokona.ismå"å"rå"stå· suuri osa. nåinhå"n siinå· juuri kå"ytå"nnösså· kuitenkin kå"y! Olen jankuttanut tätä asiaa metsämiesten tilaisuuksissa, mutta apua ei ole vielä löytynyt. matkailun etujen kanssa.?. Samoin on laita Lemmenjoen metsäalueella. Kyllähän tässä näin on käynyt. merkitystå" kuin sillå. , joissa. matkailun kautta. joet padottu, niin kyllå· se toki vaikuttaisi olennaisesti ma.tka.ilija.må·å·nin . Väitän, että porotalouden ja asianmukaisen metsätalouden ristiriitaa on julkisessa sanassa selvästi liioiteltu. Eivå"tkö hakkuut ole ristinida.ssa. Järviin ja jokiin tulisi vain saada enemmän kalaa, edes se määrä mitä on Lokan ja Porttipahdan tekojärvillä. Jos yhteiskunta näin edellyttää , niin täytyyhän sen taipua. Tehokas liitto. Eipä tuo noin näytä olevan . SUOME LUO TO 2/8} 42. Asko Oinaan mukaa.n luonnonsuojeluyhdistyksiin kuuluu tavallisimmin etelåstå· tulleita. Pitäisi rakentaa enemmän talviteitä, eikä viedä kovin järeää kalustoa metsiin . Ei ole valtaa määrätä. Matkailu pyörii pääosin tuntureilla. syistå· taloustoiminnan ulkopuolelle jå•å·viå" metsiå·. suojelun piirisså· juontavat alkunsa. eli poromiesten kotita.rveluon teinen, pienimuotoinen metså·työ ja. ''jå"rkevå"n luonnonvarojen kå"ytön" våiillå" ei ole midå"n ristiriitaa.. oli jo ennen puistojen perustamista. Lapin metsätaloudessa voitaisiin mielestäni tyytyä sekä korjuussa että hoitotoimissa alusta asti kevyempään teknologiaan. Ei ainakaan sellaisia turisteja, jotka tuovat Lappiin rahaa . Eihän metsien järkevällä käytöllä ja hoidolla ole ristiriitaa matkailun kanssa. Eikö tå·sså· nyt sekoiteta. Maa.herra. Lehtikuva så·ta.louden å"å"ria.lueilla. Me tiedämme, että jokainen matkailukeskus on avotunturin laidassa eikä metsissä. suo;a.metså"vyöhykkeellå·. runsaasti vaikeiden ilmasto-olojen, korkeussuhteiden tms. taloustoiminnan ulkopuolella.. Lapistahan haetaan nimen omaa.n koskematonta. Heidän tekemisensä ovat Lapille merkityksellisiä. Esimerkiksi juuri tuolla kiistellyn UKK-puiston Savukosken puoleisessa kulmassa ovat Koilliskairapuiston metsät , eikä siellä ole turisteja. Luonnonsuojelusuunnitelmat tehdään kolmiossa maaja metsätalousministeriö, sisäasiainministeriö, luonnonsuojeluliitto. kaksi tå·ysin eri asiaa. Lapin matkailun vetovoima on valoisissa suviöissä, puhtaassa, erikoisessa luonnossa, hohtavilla hangilla ja kalaisilla järvillä. ja. on UKK-kansallispuistossa., joka. Ei osarointia , ei monitoimikoneita. Myös poromiesten hakkuut ovat pääosin myyntihakkuita. Ja jos näin tapahtuu, niin säädettäköön sen estämiseksi sitten laki sen sijaan , että säilötään, ja paketoidaan valtavia metsäaluetta. Mutta. 260 000 hehtaarin metså·a.la.sta. Näitä meillä on riittämiin . mainitusta. Uskotteko, ettå· metså·ha.llitus taipuisi muuttamaa.n menetelmiå"å"n porotalouden hyvå"ksi. Kullervo Kuusela.n laskelmista. työpaikkoja.. prof. Olen näiltä paikallisilta metsätalousviranomaisilta saanut sen tiedon , ettei metsiä käsitellä toisin kuin 60-luvulla siten , että porotaloudelle aiheutettaisiin haittaa . luontoa.. tarjoaa. Poromiehet ovat usein myös pientilallisia ja hakkaavat omia metsiään ja hoitavat metsämaitaan sopusoinnussa elinkeinonsa kanssa
Lapin få'ä'nin maaherra Asko Oinas vilkaisee ulos ikkunasta. Mutta puut ja rahathan menisivfit Kemijå'rven seflutehtaaffe. Soidensuoje/uohjelma kakkonen on tulossa eduskuntaan. Oinas kertoo toimineensa aikoinaan mm. Edellä mainitsemani Kemi12 joki-päätös sulki pois Vuotoksen altaan ja Ounasjoen rakentamisen, joka päätös kieltää siis välittömästi noin 500 työpaikkan toteutumisen 20 vuodeksi ja välillisesti , kerrannaisvaikutukset huomioonottaen yli 1 000 työpaikkaa. Ihmettelen , miten malmin voi "ottaa varovasti pois " suojelualueelta. Minun suhtautumiseni luonnonsuojelualueisiin on myönteinen . Vaikka Kivaloiden suunnassa nyt on haju hyvistä malmeista , niin ei voida mennä edes talvella tutkimaan pienillä koneilla jalometalleja. Maaherra toteaa kuitenkin , ettei hä·n ole toistaiseksi tutustunut ohjelmaan tarkemmin. saamelaisvaltuuskunnan puheenjohtajana , ilman palkkaa. Siffå' varaukseffa, että· ne pitäisi hakata. Kaikki on väliaikaista. Silla varauksella , että otetta1s11n varovasti luonnonvarat pois. vsk.. Muuttuuko suhtautumisenne luonnonsuojelualueisiin. Minä olen hyvin epäileväinen valtiontalouden vaikeudet tietäen ja muistaen myös sen , miten vaikeaa meillä on ollut tänäkin vuonna saada uusia vakansseja ei yhtään. Varmasti, jos siinä on mukana soita, joilla on turvearvoja . Minähän kannatan UKKpuistoa, mutta minusta sieltä suurien tukkien alueelta pitäisi ottaa järkevästi ja huolellisesti , mieluiten talvimenetelmällä ne arvopuut pois. Olemme iloisia. Mutta jos tilapäinen työpaikka sulkee pois pysyvä'n. Jos voidaan sopia siitä että SUO MEN LUONTO 2183 42. Suojelualueiden miljoona kiintokuutio metriä puuta vuosittain tarvittaisiin Lapin työttömyyden torjumiseen. Milläs se mitataan . Luonnonsuojeluyhdistysten ja"senten kannan hfin ei tunnusta edustavan Lapin yleistä· mielipidettfi. Po/Jittinen a:ä·nestystifanne ei suinkaan ole ainoa mittari vaan, /uonnonsuoje/uffe löytyy kannatusta kaikissa puolueissa. Entä·, jos luvatut UKK-työpaikat tulevat. Tukit, jos se on ammattimiesten näkökulma, malmit , JOS niitä on tiedossa . Miten siffå' rahalla voisi mitfiå'n Soklia rakentaa. Maaherra Oinas kiistfifi kuitenkin täifaiset väittä'mä·t ja sanoo kaiken olevan harhaa. reita ja heida"n oppilaitaan, jotka ovat Lapissa " fanekkå'impiä•". ' 'MINÄHÄN KANNATAN UKK-PUISTOA, MUTTA .. Esimerkiksi EVA :n tekemä·n tutkimuksen mukaan fuonnonsuojelujä'rjestöissfi haluaisi toimia tulevaisuudessa aktiivisesti perfiti 44 prosenttia suomalaisista. Mihin perustatte laskelmanne. . Ei ole olemassa pysyvää työpaikkaa. Siihen pitäisi metsämiesten vastata. Vuosina 1975-80 metsfihaffituksen tarjoamat työpaikat vähenivä·t yli 1 700:lfa ja pitemmäilfi ajanjaksolla on työpaikkoja rationalisoitu reilusti yfi JO 000. Vastaväitteet esimerkiksi Ounasjokija Vuotos-fiikkeistä· hä'n kaataa samoin perustein. Varsinaiset "intoilijat" taas /öytyvfit Helsingistä·, maaherra pamauttaa. Suoje/uafuehakkuuthan eivfit ole mikä'ä'n ratkaisu metsä·teoffisuuden kannattavuusongelmiffe, siffa: suojelualueiden puusto ei teoffisuudeffe riita" kuin muutamaksi vuodeksi. Niissä maissa, joissa tällaisia liikkeitä on ollut vaaleissa mukana, on niiden voima jäänyt vähäiseksi. Juuri niin . Minä en todellakaan ole luonnonsuojelun vastainen, vaan Lapin väestön leipäpolitiikan asialla . Puut menevät tietysti tehtaille, jotka maksavat puista hinnan valtiolle. Tähän voisi vastata yleismaailmallisestikin . Jos se nyt kerran on soidensuojeluafue, niin ei kai se voi olla silloin myös ma/mikaivos. Metsien suojelu on syönyt Lapin ihmisten leipää huomattavasti raJummin . Uuden soidensuoje/uasetuksen mafminetsintä'kielto sen sijaan on hä·neffe tuttu ja kitkerä'. Eikö täiJä· perusteella puhe luonnonsuojelun työllisyyttä· heikentfivistfi vaikutuksista ole mitfittömien yksityiskohtien ylikorostamista. Eivät luvut ole mitättömiä Olette myös sanonut, ettfi luonnonsuojelu vie Lapista ;opa JO 000 työpaikkaa. Mitfi sen jå'fkeen teh diiå'n , kun pfa tulee vetfivfin kå'teen. " Oinas ei mitenkfan salaile epäilyjä•a:n luonnonsuojelualueille perustettaviksi luvattujen työpaikkojen toteutumisesta. Kaikki kelpaa. Muuttaako se suhtautumistanne. VIEKÖ LUONNONSUOJELU LAPISTA 10 000 TYÖPAIKKAA. Se on selvä. Viittaan edellisiin vastauksiini. Kun Lappiin tullessanne menette järjestönne puheille, syntyy teille luonnollisesti kuva , että Lappi on suojeluhenkinen . Eikö Teidä·n keinoiffanne synny nstimtaa pysyvien ja tilapäisten työpaikkojen va"fif/e. Ja rakentaa esimerkiksi sillä rahalla Sok Ii. Väiinne poromiehiin ja saamelaisiin ovat siis hyvfit. Vaarat hohtavat valkoisina talvimaisemassa. Metsfihaf/J'tuksen tarjoamien työpaikkojen måä'rfifi kuvaavassa kfiyrå'ssä· ei mii/fan tavalla nfiykfan suojelualueiden perustaminen tai perustamattomuus vaan kä'yrå' kulkee jyrkå·sti alaspäin. Näillä rahoilla valtio voisi rahoittaa Soklin kaivoksen Siis, jos työpaikat tulevat. Nouseeko siitä· taas kerran samanlainen suoje/uhäiy. Eikö kyse ole pikemminkin metsfiteoffisuuden koon ja jalostusasteen vfifirinarvioinneista. Jossain kaukana vaarojen takana alkaa tunturi-Lappi, poromaa. Sen voin kuitenkin sanoa , että lääninhallitus on toiminut kaikessa niin paljon poromiesten ja saamelaisten hyväksi kuin on ollut mahdollista
Pienyrittäjyyteen perustuvat työpaikat ovat mielestäni erittäin arvokkaita. Halusitteko sanoa "olisi ollut" . Kantani. Lisämäärärahapyyntöjä on tehty useita sekä kirjallisesti että suullisesti ja joulun alla saatiinkin 5 milj . Suurteollisuus ei todella ole Lapin ratkaisu tyottomyyteen , vaan Lapin työllistämiseksi tarvitaan kaikkien elinkeinojen kaikki työpaikat, myös suurteollisuuden. Olen täysin vakuuttunut, että asiallisen tiedon jakamisen jälkeen asianmukaisesti järjestetyissä vaaleissa Lapin väestön enemmistö on Vuotoksen rakentamisen kannalla. Olen vain halunnut , että kaikki ne jotka tähän asiaan halusuoMEN LUO TO 2/83 42 . Ensin kai olisi syytä odottaa tuloksia ja sitten vasta antaa arviointeja . katsotaan suojelun osalta 80-luku näissä puitteissa, niin minä vaikenen heti , sovitaanko näin, maaherra ehdottaa. Mitä" mieltii olette Suomussalmen ekokuntaja Mikkelin ekolåä"nihankkeiden kaltaisesta seudun kehittå"misratkaisusta. Tämän vuoden menoarviossa saamme jälleen 10 milj. Sillä varauksella, e11ä ote11aisiin varovasti luonnonvarat pois. Aiomme edelleenkin suunnata voimamme lisämäärärahan saamiseen. En kommentoi . ' ' Kuvassa Koilliskairan Presidentikuru. Onko suurteollisuus Lapissa todella ainoa ratkaisu. Olette sanonut, ettii Vuotoskiistan ratkaisivat luonnonsuojelijat ja tiedotusvåiineet. vsk. Oletteko tosiaan sitå· mieltå·, ettei enemmistö Lapin asukkaista olisi ollut altaan rakentamista vastaan. Ounasjokilaki runnottaneen ehkii jo tå.nå· kevå·iinå· låpi ja Vuotos on jo poissa påivåjårjestyksestå·. "Minun suhtautumiseni luonnonsuojelualueisiin on myönteinen . VUOTOS KUMMITTELEE YHÄ. jolla selviämme vuoden puoliväliin . ''TEKEMISENI EIVÄT JOHDU LUONNON V AST AISUUDEST A ... D 13. mk lisää , vaikka paljon enempi pyydettiin . Toiminta aloitettiin asetuksen antamisen myötä maaliskuussa viime vuonna ja lääninhallituksen voimat suunnattiin asian hoitamiseen niin tehokkaasti, että määräraha jaettiin jo syksyyn mennessä . Olen hiihtänyt sivakalla Oulun läänin rajalta Kilpisjärvelle, kävellyt melkein saman matkan. Tässä minun mot11vin1. ' ' Periaatteessa me lappilaiset olemme luontoa suojelevaa ihmisrotua , olen sitä itsekin . Eikö Vuotosta nyt olekaan lopullisesti ratkaistu. En tunne tarkkaan Mikkelin läänin enkä Suomussalmen kunnankaan ekohankkeita, joten en pysty niitä arvioimaan . Tukit, jos se on amma11imiesten näkökulma, malmit, jos niitä on tiedossa. Olen vuosittain luonnossa lähes puolitoista kuukautta. Tietääkseni Mikkelin ekoläänihanke on ideointivaiheessa. Puhe kåä"ntyy maatalouteen , pienyrittå}yyteen ja Lappi-rahaan. Lääninhallituksen tehtävänä on hoitaa läänin toiminnallista suunnittelua, huolehtia väestön parhaasta ja eduista. On. Vuotosja Ounasjoki-kiistat ovat kuumentaneet Lapin ihmisten tunteita viime vuosina. Siinä se on sanottu . Lapin lääninhallituksen hoi; toon uskottiin viime vuonna Lapin maaseudun pienyritystoimin1 nan tukemiskokeilu ja siihen saai tiin aluksi 10 milj . Joten tekemiseni ei johdu luonnon vastaisuudesta , eikä luonnonsuojelunkaan vastaisuudesta. Kuva Ounasjokisoudusta 1982. avat paneutua saavat myöskin tietoonsa ne vaikutukset jotka suojelutoimilla on ollut, jona päätökset tehtäisiin tietojen pohjalta. Jos emme näitä vaikutuksia kertoisi , hoitaisimme virkaamme huonosti . markan määräJ raha. Vai onko. Oinas ei erityisemmin arvosta kansanliikkeitä eikä niiden tavoi11eita: ne ovat etelässä asuvien tai etelästä tulleiden höyrypäiden masinoimia
Työllisyysja ympäristökysymysten ratkaisemiseksi on vapauduttava kasvupolitiikan pakkopai~sta ja murrettava nykyiset yhteiskunta-ajattelun luutumat. On laskettu , että tuotannon pitäisi kasvaa nelisen prosenttia joka vuosi, jotta edes nykyinen työllisyystaso säilyisi. Monia ympäristöä tuhoavia hankkeita ajetaan läpi työllisyysperusteilla , vaikka hankkeet ovat pitemmän päälle myös ihmisen kannalta selvästi haitallisia. Missä kovan teknologian asemia ei ole onnistuttu riittävästi lailla turvaamaan , lain soveltajat ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä (esim. Samalla ihmisiltä tuhoutui mahdollisuus omatoimiseen toimeentulon hankkimiseen . Kemijoen rakentamisessa tai Lapin metsien hyödyntämisessä mukana olleista tehtiin yhdestä presidentti ja neljästä pääjohtaja. Koko yhteiskunta vedettiin mukaan kovan teknologian ja kasvun ehtoihin . Kävi samoin kuin eurooppalaisten kauppakomppanioiden tunkeutuessa siirtomaihin ja hävittäessä paikallisiin oloihin vakiintuneet ja ympäristöön sopeutuneet tuottamisentavat tehdäkseen markkinatilaa omille tuotteilleen. Laki ohittaa tyystin työllisyyden sisältökysymykset. Nykyinen kapea ja lyhytnäköinen työllisyyden käsite on pahoin vääristänyt ihmisen ja luonnon suhteen, ja estää näkemästä vaihtoehtoja. vsk.. Aineellisen ympäristön rajat alkoivat häämöttää jo 1960-luvulla. Vaikka kasvuajattelu onkin tunnustettu mahdottomaksi Ja epämielekkääksi , niin varsinkin valtionhallinnossa jatketaan samalla kaavalla . Jälleenrakennuskauden henkeä ja jälkiä voidaan seurata esim. Alkoi laaja rakennemuutosten aika. Ihmisistä tehtiin kysynnän kasvattajia tavaramarkkinoille . valtasuoni Kemijoki padottiin. Lääkkeeksi kehiteltiin yleinen kasvuideologia. Tällainen kasvuajattelu tunnustetaan ns. vesilaki ja metsälait). Mutta miten. Juhani Kahelin Työllisyys ja ympäristönsuojelu tukemaan toisiaan Taloudelliset pelisäännöt ovat irtautuneet luonnosta ja ihmisten tarpeista. valtionhallinnossa aina näihin päiviin saakka. KASVU EI RATKAISE TYÖLLISYYTTÄ Nykyisin tunnustetaan yleisesti, ettei kasvuajattelu sellaisenaan ratkaise työttömyyttä. Kahelinin mukaan jatkuvan kasvun politiikka ei ratkaise työttömyyttä, vaan päinvastoin I uo sitä. Talouden ja työllisyyden nimissä aloitettiin mittava luonnonvarojen käyttöönotto ja ympäristön tuhoaminen erityisesti Pohjois14 Suomessa; Lapin metsät panuroitiin ja mm . Hän arvostelee vallitsevaa "matalan profiilin" yhteiskuntapolitiikkaa, jossa vaihtoehtoja ei etsitä, vaan junnataan tuttua rataa. Jatkuvaan talouskasvuun tähtäävä politiikka on puettu jäykiksi toimintakaavoiksi ja laeiksi (esim . Työllisyyslain nimissä tähän maahan luodaan työttömyyttä. Työllistäminen ja elinkeinotoiminta irrotettiin ympäristön järkevästä ja tasapainoisesta kehittämisestä. TYÖLLISYYSLAKI LUO TYÖTTÖMYYTTÄ Nykyinen työllisyyslaki vuodet ta 1971 määrittää tavoitteeksi raloudellisen kasvun edistämisen. Näiden SUOMEN LUONTO 2/83 42 . Täystyöllisyys vaatisi vielä suuremman kasvun. Yhteiskunnan ja luonnon välinen kuilu on osasyynä myös nykyisiin työllisyysongelmiin, väittää valtiontalouden tarkastusviraston tutkija Juhani Kahelin. Kuitenkin työttömyyttä on nykyisen kasvuajattelun puitteissa mahdoton poistaa. Työllisyyttä uskotaan voitavan ylläpitää vain vallitsevan kasvuajattelun ja kovan teknologian avulla. Vaihtoehtoja kuitenkin on, jos niitä vaivaudutaan etsimään, sillä pohjimmaltaanhan ·työllistämisessä on kyse ihmisten toimeentulon hankkimisesta, siitä miten leipä lähtee. 1970-luku oli vallitsevien rakenteiden vakiinnuttamisen ja laillistamisen aikaa (matala profiili) . Valtiolla tulee olla "varastossa'' työllisyyttä lyhyellä tähtäimellä tukevia hankkeita. JÄLLEENRAKENNUSKAUSI Suomessa kovaan teknologiaan nojaava työllisyysajattelu juurtui ensi kerran laajasti sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella. Viime aikojen keskustelu metsänhoidon vaihtoehdoista ja metsälain virka valtaisesta soveltamisesta osoittaa lain soveltajien mielivaltaa, mutta samalla kovan teknologian asemien horjumista . Usein perusteiksi riittää joukko tilapäisiä työpaikkoja . työllisyyslaki , maaja metsäralous, vesilainsäädäntö, valtion budjettipolitiikka). Ympäristönsuojelu ja työllisyys voidaan saada tukemaan toisiaan. Monet haitat , luonnonvarojen ehtyminen ja elämän epämielekkyys olisivat kiistattomia ongelmia . Nykyinen politiikka pikemminkin vakiinnuttaa työttömyyden ja lisää sitä. asiantuntijoidenkin piirissä mahdottomaksi. Maaseudun ja peruselinkeinojen väestö vedettiin maalta taajamiin ja etelään , kun paisuva tuotanto tarvitsi työvoimaa
Työllisyyttä on pidetty Troijan puuhevosena, johon vaikeat asiat kätketään . Samalla ympäristökysymykset halutaan irrottaa toimeentulon ja elämisentavan kysymyksistä ja asettaa ne jopa keskenään vastakkain . Taktiikkaa on käytetty esim. Vesakkomyrkytysten korvaaminen vesakkosavotoilla on hyvä esimerkki syrjäseutuja virvoittavasta, luontoa säästävästä työllistämisestä. Monet lait on arvioitava uudelta pohjalta. Viime vuosina se on saanut ymmärrystä puolueilta ja joiltakin etujärjestöiltä. VAIHTOEHTOJA TARVITAAN Järkevä vaihtoehto olisi, että aletta1s11n voimakkaasti selvittää vaihtoehtoisia tuottamistapoja. Ymmärryksen hintana näyttää kuitenkin usein olevan sisällöllinen niukkuus . Minkään valtion viranomaisen, tutkimuslaitoksen tai muun tehtävänä ei ole etsiä todellisia pitemmän ajan vaihtoehtoja. Sen sijaan valtio sijoittaa suuria rahamääriä mm . sisällöstä laki ei sano mitään , ei esimerkiksi siitä, miten hankkeet vaikuttavat yhteiskuntaan , ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön pitemmän päälle. On tullut tavaksi, että hankkeet , joille ei muutoin saataisi yhteiskunnan ja valtioelinten siunausta , ajetaan läpi työllistämisen verukkeella. Maaseudun riutuminen alkoi 1960-luvulla, kun rajut rakennemuutokset ajoivat maaseudun väestöä suurin joukoin paisuvan teollisuuden työvoimaksi taajamiin, etelään (ja myöhemmin Ruotsiin). Tätä ei nykyinen valtionhallinto tee. Hetkellisiä työllistämiskohteita on pakko löytää . Sisällöltään työllisyyshankkeet ovat enimmäkseen tukeneet tuotantorakenteen pääomavaltaistumista (esim. taloudellisen suunnittelukeskuksen ja Sitran työ on vain teknisluonteista ja vallitsevaan kasvuideologiaan sidottua. Tämä merkitsee oleellisia muutoksia moniin valtiollisiin toimintaperusteisiin. Vastakkainasettelun välttämiseksi on uudet ratkaisumallit muotoiltava koko yhteiskuntaelämää läpäisevästi. Näin tehdään siitäkin huolimatta, vaikka kovan teknologian aiheuttama SUOMEN LUONTO 2/ 83 42 . Matala profiili onkin itse asiassa korkeata profiilia kaikkein kielteisimmässä mielessä. Kuvat Suomussalmen Selkoskylästä (vas.) ja Ilomantsin Hattuvaarasta. D 15. energiahankkeet). Tämä on voimakas ase ympäristönsuojelua vastaan. Ympäristöliikkeen tulee asettaa vaatimus valtiollisen talousja työllisyyspolitiikan voimakkaasta uudistamisesta. ennusteita. Tutkimustyötä tai laitosta, joka tutkisi laajasti yhteiskunnallisia vaihtoehtoja, ei Suomessa ole. Valtiollinen työllisyyspolitiikka on käynyt yhä väkinäisemmäksi. työttömyys on tunnustettu pysyväksi ja rakenteelliseksi ilmiöksi . Valtion talousja työllisyyspolitiikasta on tullut mekanismi , joka yhä väkinäisemmin yrittää turvata kovan teknologian etenemisen. Ongelmia on lähdettävä tarkastelemaan yhteiskuntaa, elinympäristöä ja elämän sisältöä koskevana kokonaisuutena. Myös ympäristönsuojeluliikkeilä on syytä itsekritiikkiin. sen kestävyyttä , suhdetta luontoon ja ihmisten omatoimisuuteen. tekniseen tutkimukseen, markkinointiin ja viennin edistämiseen ja tätä kautta näennäisesti työllisyyteen . Tämä syvenevä kierre tuhoaa vaihtoehtoisen, pehmeämpään teknologiaan perustuvan yhteiskunnan edellytyksiä. Politiikka nojaa ihmisestä ja luonnosta vieraantuneisiin, yleensä lyhyen tähtäimen näennäisperusteisiin. Y mpäristyönsuojeluliike halutaan eristää yhteiskunnallisesti ja alueellisesti suppeaksi toiminnaksi, ahtaasti luonnon etujärjestöksi. vesistörakentamisessa hyvin laajasti ja Imatran Voiman voimalahankkeissa (lnkoo, Loviisa). Toinen vaatimus koskee tutkimusta: Nykyisin monet tutkimuslaitokset tekevät erilaisia lyhyen ajan suhdanneym. Työllisyys tulee asettaa yhteen ympäristökysymysten ratkaisun ja ihmisten omatoimisuuden kanssa . Valtion talouspolitiikan johdossa ei saa asettaa kyseenalaiseksi nykyistä työllisyyden käsitettä ja työllisyyspolitiikkaa , esim. vsk. Esim
Tiiti näkee Niuniusta , että tämä itsekin tietää hetkensä koittaneen . Hän on joskus asumissa seuduissa kertonut riekonhoukurustaidostaan1 Nyt on rullut Niuniun tilaisuus. Niuniu on puoliksi ulkona kääröstään . Miten toivotonta olisikaan konservatorion rutkinnon suorittaneen soittaa Sindingin "Friihlingsrauschenia" tai jonkin filharmonisen orkesterin edes yrittääkään Griegin "Keväällä" sävellystä soittaen kilpailla nyt Niuniun kanssa SUOMEN LUONTO 2/ HJ 42 ,sk_. Samassa uros vastaa kysyvästi: Kopek, koopek. Molli työntää esiin päänsä makuukääröistään. Sitten hänen suustaan pääsee ilmoille : Njiu njiu njiu ... Tiiti päättää koetella taitoaan riekon houkutrelemisessa. Hänen sieraimensa laajenevat kuin hän haistelisi kevään tuoksua, hän siristää silmiään ja hänen suunsa vetäytyy erikoislaatuiseen irvistykseen. Kuvat Eero Kemilå' Teksti Yrjö Kokon teoksesta Laulujoutsen Riekon kevät Tiiti herää. Tiiti nousee nuotion tekoon, mutta samassa hän kuulee jostakin tievoilta riekon naurun. kysyy Niuniu työntäen itseään esille porontaljaja huopakääröstä, johon hän on nukkuma-ajaksi paneutunut. Kun isäntä taas naukaisee, tunkee Molli itsensä ulos teltrakankaasta ja kiiruhtaa istumaan isäntänsä viereen. Tuon kaiken hän tekee samoin elein kuin mestarisoittaja pannessaan stradivariuksensa leukansa alle. Tuliko. Niu, niu, niu , naukuu Tiiti matkien naarasriekon kevätääntä. Tiiti yrittää uudestaan , Jossain kuuluukin riekko leh ahtavan lentoon, muttei tule nuotiolle. Hän on nyrpe1ssaan. Hän huomaa nukkuneensa, mutra huomaa myös, että hänellä on kylmä. Hän muistuttaa päiväkorennon toukkaa , kun se 16 työntyy esiin kotelostaan. Hän tukee kyynärpäällään maahan ja kädellään leukaansa, jonka hän kohottaa hiukan taivasta kohden. Niu , niu , niu , naukuu Tiiti turhaan. Mollikin näkee sen ja värisee innosruksesta . Aurinko on jo korkealla ja sen noustessa on aina kaikkein kylmintä. Ei rullut , vastaa Tiiti . Kuuluu vain riekon naurua , muttei yksikään lennä lähelle
Miten se antaakaan aavistaa myrskyn , joka polvihevosillaan ajaa tunturiin kesän airuena. Sadan metrin päässä miehestä nostaa äsken ohilentänyt riekkouros päätään . tuncurimaan kevään kuvaamisessa' Miten noihin lyhyihin riekon tavuihin sisältyykään koko tuncurimaan auringonnousun kuulakkuus. Miten se ilmaiseekaan lumien sulamisen ja valon ilmestymisen riemua ! Koko avaruus värisee erämaan rakkauden hormoneja. Riekon silmien yläpuolella pullottavat käsnänauhat s1noperi npunaisina, ja se huudahtaa hätkähtäen : Kopek : Nainen: Kopeek! Nuori nainen! Riekon pää nousee pystyyn tunnustellen . Onhan vasta toukokuun puoliväli. Tämä on yllättävä, tämä viimeinen kutsu . Siitä ei saattanut erehtyä . Vain kolmella tavulla kaikki . Njiu , njiu , njiu . Ei vilkkainkaan keväinen mielikuvitus! Se oli aito kutsu ' 17. Pää ja kaula ovat jo ruskeat , mutta muuten lintu on vielä talvisen valkoinen
Itämeren lohen elämästä ja tulevaisuudesta kertoo riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jorma Toivonen. Hänet on hiljattain nimitetty Enonkoskelle rakennettavan Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen johtajaksi. Lohimerkintöjen mukaan Pohjanlahden jokien lohet käyttävät syönnösalueenaan Itämeren pääallasta. Suomessa lohen lisääntymisjokia on ollut ainakin 20 ja lisäksi järvilohi on kutenut Pielisjoessa-Koitajoessa (Saimaan kanta) ja Lieksanjoessa (Pielisen kanta). Kromosomitutkimusten perusteella oletetaan lohen tulleen idästä Vienanmerestä, mutta varmuutta asiaan ei ole saatu . Jokemme ovat havumetsäalueella, lämpiävät kesällä varsin voimakkaasti, niiden vesi on kangasmailta ja soilta valuvien humusaineiden ruskeaksi värjäämää , elekrrolyyttiköyhää ja hapanta. Samoin tekevät Riianlahden lohet, joista noin kymmenesosa vaeltaa Suomenlahteen . Oulun, Kemin, Kalajoen ja Vantaan vaakunat. Lohen nousu loppui 1941 padon valmistuttua. 18 Lohi vaelsi Itämereen jo varhain Balttilaisen jääjärven aikana . Patojen rakentaminen, jätevedet ja liiallinen pyynti ovat supistaneet lohijokien määrää jyrkästi, sillä lohen tiedetään lisääntyvän enää korkeintaan parissakymmenessä Itämereen laskevassa joessa, SUOMEN LUONTO 2/ 8142 . Lohen kulta-ajoista muistuttavat vielä mm. Kotijokien kunnostaminen ja meripyynnin rajoittaminen Itämeren lohen elinehto Itämeren alueella on parhaina aikoina ollut jopa 80 lohijokea ja Suomessakin parikymmentä. Lohikantoja on edelleen riuduttanut liiallinen avomeripyynti emokaloja ei pääse nousemaan jokiin tarpeeksi. Rakentaminen ja jätevedet ovat nyt vähentäneet Itämeren lohijoet kahteenkymmeneen, ja Suomessakin Itämeren lohi nousee enää heikentyneinä kantoina Tornion-, Simoja Kiiminkijokeen. Jorma Toivonen Jokien kuninkaasta laitoshoidokki. Kuvassa Oulujoen maukkaudestaan kuulua lohta. Lohi on aina 50-luvulle asti ollut merkittävä ravintokala. Suomenlahden lohet näyttävät merivaiheen aikana pysyttelevän pääasiassa Suomenlahdessa, sillä vain 14 prosenttia merkkipalautuksista on saatu Itämeren m u1sta osista. Itämeren lohenkalastus onkin kokonaan istutusten varassa. Puunjalostusteollisuuden jätevedet ja padot tuhosivat Kymijoen ja Kokemäenjoen lohet jo 1930-luvulla. v,k .. Suomessa on ollut parikymmentä lohen lisääntymisjokea. ENTISET JA NYKYISET LOHI]OET Itämeren alueella on muinoin ollut noin 80 lohijokea , joista parikymmentä on tuottanut runsaasti lohenpoikasia. Itämeren lohet muodostavat erillisen kannan , jonka yksilöt vain poikkeuksellisesti vaeltavat ulos Atlantille. Suomessa lohi , toisin kuin esimerkiksi Norjassa , viihtyy vain suhteellisen suurissa joissa
Jokipoikasten kasvu riippuu myös kesän pituudesta ja lämpötiloista, mutta myös maaperätekijöistä. ja näistäkin monien lohikanta on tuhoutumisen partaalla. POIKASV AIHE JOESSA Lohenpoikasten kasvu vaelluseli ns . Kuvassa lohipato vuosisadan alkupuolelta lieksanjoessa. Yleensä myös taimen kilpailee lohen kanssa elintilasta. Lohennousun estävä pato valmistui Oulujokeen 1941, Kemijokeen 1948 ja lijokeen 1961. Suomen suurista lohijoista Kymijoen ja Kokemäenjoen kannat tuhoutuivat 1930-luvulla voimalaitosparojen rakentamisen Ja puunjalostusteollisuuden jätevesien seurauksena. Taimenen poikasten tulee päästä kivien , puunrunkojen tai rantapenkereen alle piiloon , mutta )ohella ei tällaista "ilmasuojan" vaatimusta ole. 1685 . Elinvoimaisia kantoja on jäljellä enää viisi: Tornionjoen , Kainuunjoen (Kalix älv) , Vindelälvin, (Uumajanjoen sivuhaara) , Daugavan ja Salazajoen kannat. Kuitenkin vaelluspoikasten keskimääräinen koko Simojoessa on ollut eri vuosina lähes sama (pituus 15. Kylmien kesien jälkeen pääosa vaelluspoikasista on kolmivuotiaita. 5 cm , paino 2 7 g), joten vaellukselle lähdön näyttää määräävän enemmän koko kuin ikä. Vuoksen veistön järvilohen lisääntymisalueet ovat tuhoutuneet , joten sen tulevaisuus on täysin istutusten varassa. Simojoessa vaelluspoikasten ikä vaihtelee kahdesta kolmeen vuoteen. Kemijoki on ollut Pohjanlahden tuottoisin lohijoki, 1600-luvulla kesän saalis arvioitiin 375 000 kiloksi . Lohta tavataan harvoin kun veden virtausnopeus on alle puoli metriä sekunnissa , ja runsaasti kun virtaus ylittää metrin sekunnissa. SUOMEN LUONTO 2/ Hl 42 . Itämeren alueen koskissa elää useita kalalajeja , mm . Siell missä Kemijoki halkoo Pohjanmaata / Ei lohen paljous moinen saata koskaan Jaata / Sen vuosituotto kolme tuhatta on tynnyriä! Ah, kuinka moneen suuhun Herra suopi syötäviä, sanoi ylihovisaarnaaja Haqvin Spegel v. Järvilohi on kutenut Pielisjoessa ja Koitajoessa sekä lieksanjoessa. Taimen puolestaan kansoittaa pienemmät sivujoet. smolttivaiheeseen kestää Itämeren pohjoisosissa yleensä kolme vuotta ja lyhenee etelämmäs tultaessa siten , että esimerkiksi Ruotsin eteläosassa virtaavan Mörrumjoen poikaset lähtevät merivaellukselle pääosin yksivuotiaina. Taimenta on taas runsaasti kun veden virtaus on puoli metriä sekunnissa ja harvoin kun virtaus ylittää metrin sekunnissa. Jokipoikaset puolustavat elinpiiriään sekä muita lohenpoikasia että muita kalalajeja vastaan. kivisimppu, kirjoeväsimppu, kivennuoliainen, made ja törö, jotka kilpailevat lohenpoikasten elinpaikoista koskissa ja jotka puuttuvat suurelta osin Atlantin lohijoista. ,sk. Suurissa joissa, kuten Tornionjoki , lohta tavataan pääuomassa ja suurimmissa sivuhaaroissa. Keskinäisessä kilpailussa taimen valloittaa karkeat kivikot, lohi puolestaan kiivaasti virtaavat, sileäpohjaiset paikat. Lämpimän kesän jälkeen , kuten esimerkiksi keväällä 197 5, poikaset ovat taas pääosin kaksivuotiaita. Lohen ja taimenen olinpaikkavaatimukset ovat kuitenkin hieman erilaiset. Koskissa tavataan säännöllisesti myös mutua, harjusta ja haukea, mutta nämä eivät puolusta elinpiiriään . PERÄMEREN JOKIEN POIKASTUOT ANTO VÄHENTYNYT Lohen poikastuotantotiheys kasvaa Itämeren joissa pohjoisesta 19
Eteläisissä joissa luonnontilainen poikastuotanto lienee selvästi yli l 000 vaelluspoikasta hehtaarilla . Vuosikymmenen alkupuolella lohenpoikasia tavattiin noin 90 kilometrin matkalla Portimojärvestä alavirtaan , mutta nykyään merkittävässä maarin enää noin 30 kilometrin matkalla Alaniemen alapuolella. 1970-luvun lopulla Perämeren jokien poikastuotanto on kuitenkin varsin huolestuttavasti alentunut. KOTIJOEST A MEREEN KASVAMAAN Jokipoikasen muuttuminen vaelluspoikaseksi on monimutkainen fysiologinen tapahtuma , jossa kirjava koskiväritys vaihtuu hopeiseksi, elinpiiriä puolustava käytös parvikäyttäytymiseksi ja poikaselle kehittyy suolaisen veden sietokyky . Pohjanlahden tään lohista 80 %, kun osuus ennen sotia oli 40 %. ,sk.. Poikanen vaeltaa mereen kevätkesällä, kun jokiveden lämpötila nousee yli kymmenen asteen , mikä esimerkiksi Simojoella ajoittuu yleensä kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Tornionjoen latvaosien kosket ovat suurelta osin tyhjentyneet poikasista ja alaosassakin poikastiheys on murto-osa 1960luvun määrästä. Mereen tultuaan vaelluspoikanen viipyy muutamia viikkoja rannikon saaristovyöhykkeessä, ui aivan pintavedessä ja syö pinnalla ';; ajelehtivia, osittain maalta peräie sin olevia hyönteisiä . Merivaiheen aikainen kuolevuus keskittyy paljon juuri tähän suhteellisen lyhyeen jaksoon . Samanlainen muutos on todettu Simojoessa. Tuhoutumisen syitä ei tunneta riittävästi , mutta !ohelle ominaisten suurten kannanvaihteluiden syyt löytyvät todennäköisesti tästä ajanjaksosta. Nyt merellä pyydetyy Selkämerelle. etelään siirryttäessä. Ajoverkkoja ajosiimapyynti ovat ke1 h"II 11 · · hittyneet lähes ryöstöpyynniksi . Itämeren eteläosassa tiheydet ovat paljon korkeammat, esimerkiksi Mörrumjoessa poikasia on 8 000 hehtaarilla. Syynä poikastuotannon alenemiseen on ilmeisesti emokalojen puute : liian tehokkaan meripyynnin takia kutevia naaraita on liian vähän täyttämään koskien soveliaat poikastuotantoalueet. Samoin Selkämerellä ja Merenkurkussa rysäpyynti on Ii1 e on O ut ominaista, että sääntynyt runsaasti. Ensimmäisen merivuoden aikana lohista kuolee noin neljä viidesosaa . Simojoen vaelluspoikastuotannon arv101daan olevan nykyisin vain noin neljännes (noin 200 poikasta / ha) 1970-luvun alkupuolen tilanteesta . Mateen ja hauen on todettu syövän runsaasti mereen tulleita lohen•poikasia. Kalanpoikasia ne siirtyvät syömään vasta elokuun alun tienoilla . naaraat viipyvät meressä yleensä 20 SUOMEN LUONTO 2/H\ 42 . Nykyään Tornionjoki tuottaa ehkä vain noin kolmanneksen 1960-luvun vaelluspoikasmäärästä. Tornionjoessa on poikasia ollut keskimäärin 450 hehtaarilla, Simojoessa 770 hehtaarilla. Merivaiheen aikana lohet vaeltavat laajasti Itämerellä syöden kilohailia, silakoita , piikkikaloja, tuulenkaloja ym. Pohjanlahden alueella lohimerkkejä on löydetty paljon myös räyskän pesistä. Pohjanlahden kannat vaeltavat säännöllisesti Itämeren pääaltaaseen, mutta osa, varsinkin yhden merivuoden jäikeen kudulle tulevat lohet, pysähltämeren lohien lisääntymistä uhkaa avomeripyynnin voimakas kasvu
Kymijokea , Kemijokea , Oulujokea ja Kokemäenjokea rakennettaessa ei niiden arvokkaiden lohikantojen säilyttämisestä välitetty , vaan ne päästettiin kuolemaan sukupuuttoon . Lohenpoikasten kasvu vaelluseli smolttivaiheeseen kestää Itämeren pohjoisosissa yleensä kolme vuotta ja lyhenee siitä etelään päin. Metoksia . Nykyisin joka nykyään on alan johtavia lailohi painaa kolmen merivuoden jälkeen 6,4 kiloa, kun se aikaisemmin painoi 10,8 kiloa . Tässä jokipoikasen koskiväritys on vielä kirjava; vaelluspoikasena väritys muuttuu hopeiseksi . Periaatteena on, että lohenpoikaset kasvatetaan kahdessa vuodessa vaelluskokoon ja istutetaan keväällä jokisuulle padon alapuolelle . Lohenviljelyn ongelmien selvittämiseksi peruse tettiin vuonna 194 5 voimayhtiöi"' den rahoittama tutkimuslaitos , Ajoverkko pyytää valikoiden ja huonontaa siten jatkuvasti lohen perintöainesta. Suurimmat lohet ovat säännöllisesti koiraita , jotka ovat olleet meressä yhtäjaksoisesti viisikuusi vuotta . kolme vuotta ennen kutuvaellusta , mutta Suomenlahdessa naaraiden kutuikä on yleensä kaksi merivuotta . Näin pyritään säilyttämaan lohenkalastuksen mahdollisuudet meressä, erityisesti jokisuulla ja lähirannikolla. Istutuksilla ei liene ollut kovin suurta merkitystä, sillä kutevia lohia oli ennen soua todennäköisesti vielä ylenmäärin täyttämään kosket poikasilla. Ruotsissa oli samanlainen tehokkaan voimalarakentamisen kausi 1940ja 1950-luvulla. Ruotsin lohi-istutukset nousiSUOM EN LUONTO 2/ 1 4 2 v-k 21. LOHENKALASTUS ISTUTUSTEN V ARASSA Itämeren maissa , myös Suomessa, lohen viljely aloitettiin jo vuosisadan vaihteessa hautomalla mätiä ja istuttamalla keväällä vastakuoriutuneet poikaset koskiin. ripyynnistä olisi syytä siirtyä kalastamaan lohta vasta niiden kutuvaelluksella . Ruotsissa vesilaki kuitenkin vaati , että padon valmistuttua myös lohenviljelylaitoksen oli oltava valmiina . Yleensä Perämeren kutulohi on nyt kaksivuotiasta entisen kolmen vuoden asemesta. Jokikalastuksesta on Ruotsissa maksettu korvaus . Koiraista osa tulee kudulle jo yhden merivuoden jälkeen , mutta pääosa vasta kahden , kolmen ja neljän merivuoden jälkeen . Kalastus on nykyään muuttanut suuresti alkuperäistä , kudulle vaeltavien lohien ikäjakautumaa
Tämä on suurelta osin pelkkää taloudellista toimintaa, jossa lohet istutetaan pyyntiä varten . Parina viime vuonna suoritetut istutuskokeilut mm . Itämeren lohi-istutukset ovat viime vuosina olleet lähes kolme miljoonaa poikasta. Tarvitaan ilmeisesti pitkähkö totutusaika tehoviljelyn jälkeen istutusveteen ennenkuin poikaset muuttuvat vaelluskuntoisiksi ja käyttäytyvät kuten lohenpoikien pitää. Sodanjälkeisten runsu o MEN LUONTO 2/ 83 42. MERIPYYNNILLÄ AHDINKOON Lohen pyynti alkoi muinoin jokikalastuksena erilaisilla padoilla, nuotilla, kosteverkoilla, lippoamalla ja kutuaikaisella tuulastuksella. Luonnon vaelluspoikasten määräksi on arvioitu koko Itämeressä 630 000, mikä vastaa 1 260 000 viljelypoikasta. Toisaalta laajat istutukset ovat välillisesti kiihd yttäneet luonnonkantojen kalastusta, sillä ilman istutuksia ei esimerkiksi avomeripyynti nykyään kannattaisi ja vapaisiin jokiin nousisi riittävästi emokaloja. nopeuttaa käyttämällä viljelyssä talvella voimalaitosten lauhdevesiä. Voimayhtiöiden insinöörit laskevat , että näin saadaan Kemijoen ja Iijoen velvoitepoikaset halvemmalla. Koukkuverkoista kehittyi aikaa myöten tehokas isorysä ja siitä edelleen kelluva lohipaunetti. Ennen avomeripyyntiä Itämeren lohisaalis oli suurinpiirtein tuhat tonnia. Tällöin tavanomaisen kahden vuoden sijasta saadaan lohenpoikanen vaelluskokoiseksi vuodessa. Yleensä lohenpoikanen ui pian mereentulon jälkeen avomerelle ja vaeltaa eteläiselle Itämerelle . Suomen osuus on jatkuvasti noussut. Tästä kertovat 1500luvulta peräisin olevat kartat Tornionjoen-Kemijoen suualueilta. Tornionjoella eletään kalastuksen merkeissä talvellakin, mutta lohen pyyntiin ryhdytään vasta kesän tullen . Viime vuosina viljeltyjen lohien osuus on ollut saaliissa noin 70 prosenttia. Lauhdevesien käytössä lohenpoikasten viljelyssä tarvitaan paljon kehitystyötä ennenkuin poikaset voidaan hyväksyä velvoitteeseen. Kemijoen suualueella osoittavat kuitenkin , etteivät nämä pikamenetelmällä kasvatetut "atomilohet" käyttäydy tavallisen vaelluspoikasen tavoin. Jo varhain kehittyi suurten jokien suualueille myös ilmeisen tehokas pyynti pesäeli koukkuverkoilla. Suuri muutos lohenkalastuksessa tapahtui 1940-luvun lopulla, kun tanskalaiset , ruotsalaiset ja saksalaiset aloittivat pyynnin ajosiimoilla ja hieman myöhemmin ajoverkoilla. Viljelyllä voidaan kuitenkin pitää hengissä myös lohikantoja, jotka jokien rakentamisen takia olisivat tuhoutuneet. Vertailumerkinnöillä on nimittäin osoitettu, että luonnonpoikasista saatava saalistulos on noin kaksinkertainen viljelypoikasista saatavaan saaliiseen nähden. Ero johtuu osittain viljeltyjen suuremmasta kuolevuudesta meressä, hitaammasta kasvusta ja siitä, että yhden merivuoden jälkeen kutukypsiä pieniä, kilonparin painoisia koiraita kehittyy viljelypoikasista enemmän kuin luonnon helmassa varttuneilla. Näistäkin Kiiminkijoen ja Simojoen lohet ovat uhanalaisia ja Tornionjoen tilannekin on heikentynyt. vsk.. Simojoessa ja Tornionjoessa on näitä poikasia tavattu. vat 1960-luvulla 1. Suomenlahdella ajosiimakalastus kehittyi nykyisiin mittoihinsa 1950-luvulla. Selkämerellä ajopyynti kehittyi huippuunsa 1970luvun puolivälissä, ja viimeksi Neuvostoliitto on nopeasti laajentanut avomeripyyntiä Itämerellä 1970-luvun lopulta lähtien . Neuvostoliitossa ovat pitempään toimineet pienehköt lohenviljelylaitokset Nevajoen ja Narvajoen varrella sekä Riianlahden alueella. Kalastus keskittyi aina 1940luvun lopulle asti kutuvaelluksella olevaan loheen , joskin Itämeren pääaltaassa on jo kauan pyydetty keskenkasvuista lohta ankkuroiduilla verkoilla ja koukuilla. Itämeren lohenkalastus onkin nykyään täysin istutuksen varassa. "ATOMILOHEN" ARVOITUS Lohenpoikasten kasvua voidaan 22 Suomessa on jäljellä enää kolme Itämeren lohelle kelvollista kucujokea: Kiiminkijoki, Simojoki ja Tornionjoki. Suomessa Montan lohenviljelylaitos Oulujoella aloitti toimintansa vuonna 1959 ja on sittemmin tuottanut vuosittain keskimäärin 100 000 vaelluspoikasta. "Atomilohista" suuri osa on jäänyt koko kesäksi jokisuun läheiseen saaristoon ja osa on vaeltanut jokiin talvehtimaan ; mm. 5 miljoonaan vaelluspoikaseen ja 1970-luvulla jo keskimäärin kahteen miljoonaan. Tällöin viljelyllä on luonnonsuojelullistakin merkitystä. Ahvenanmaalaiset aloittivat tehokkaan ajoverkkoja ajosiimapyynnin 1960-luvulla. Kymijoella , Kokemäenjoella , Iijoella ja Kemijoella istutukset ovat merkittävässä määrin käynnistymässä vasta nyt useita vuosikymmeniä jokien patoamisen jälkeen
vsk. Tämä nähtäisiin jos tästä lohikannan taloudellisen hyväksikäytön kannalta epäviisaasta pyyntitavasta siirryttäisiin takaisin kalastamaan lohta vasta niiden kutuvaelluksen aikana . Mutta kasvun hidastuminen näkyy myös vuosina 1976-79 Tornionjoesta otetuista luonnonkaloista. Tämän seurauksena Perämerelle vaeltavien lohien ikäkoostumus ja kasvu ovat muuttuneet sotia edeltäneistä ajoista , jolloin professori T. Tornionjoen lohisaaliit olivat ennen noin sata tonnia, mutta ovat etenkin 60-luvulta lähtien laskeneet vain neljään viiteen tonniin . Vuosina 19451955 , lohen luontaisen kannanvaihtelun huippukautena , saalis nousi neljään-viiteen sataan tonniin huippusaaliin ollessa 632 tonnia vuonna 194 7. 1960luvun lopulta alkoi saaliin asteittainen kohoaminen avomeripyynnin kehittyessä . Tämän jälkeen lohisaaliit ovat vaihdelleet kahden ja kolmen tuhannen tonnin välillä. On vaikea arvioida kuinka paljon ja pysyvästi jo 30 vuotta jatkunut tehopyynti ajoverkoilla on muuttanut Itämeren lohikantoja. jokisuulta hankitusta mädistä kasvatettuja poikasia jokeen voitaisiin mainiosti istuttaa. Nämä muutokset ovat kaventaneet Itämeren lohen perinnöllistä muuntelua. Mm. Aikaisemmin suurin osa kutukaloista , varsinkin naaraista oli kolme vuotta meressä viettäneitä . Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on toistuvasti vuosina 1980-82 suosittanut Itämeren kansainväliselle kalastuskomissiolle lohenkalastuksen supistamista kaikkien pyyntitapojen osalta nykyisestä noin 2 400 tonnista 1 5 50 tonniin . Se edellyttää ettei jokeen rakenneta siellä nyt jo olevien viiden voimalan lisäksi muita voimaloita. Samanaikaisesti kalastus on muuttunut kutuvaelluksella olevien lohien rannikkoja jokikalastuksesta kasvuikäisen lohen avomerikalastukseksi. Suositus on tehty Torni23. Yhä vähemmän kutukypsiä emokaloja riittää luonnontilaisinakaan säilyneisiin jokiin ja niiden poikastuotto on pienempi kuin se voisi olla. Merenkurkun näytteissä on paljon viljeltyjä kaloja , jotka kasvavat hieman luonnonpoikasia hitaammin. Nykyään maamme jokien lohisaaliit ovat vain kahdesta kolmeen tonnia vuodessa. Nykyään kaksi vuotta meressä olleet kalat ovat enemmistönä. Suomen lohisaaliiden kehitys on seurannut suunnilleen koko Itämeren saaliskehitystä. 1970-luvulla saaliit vaihtelivat 4 50 tonnin (1 970) ja 743 tonnin (19 74) välillä keskimääräisen saaliin ollessa 602 ton01a . Ajoverkkopyynti valikoi hitaasti kasvavia ja nuorena kutevia kaloja. JOKISAALIIT ROMAHTANEET Suomen jokisaaliit olivat vuosisadan alkuvuosina 150 tonnia vuodessa . Itämeren lohi työryhmän laskelmien mukaan Tornionjoen saaliin pitäisi olla noin 60 tonnia, jotta kutulohia riittäisi täysitehoiseen poikastuotantoon . Kasvunopeus ja sukukypsyyden saavuttamisaika ovat perinnöllisiä ominaisuuksia. Kiiminkijoen lohikanta on sukupuuton partaalla. saiden lohisaaliiden huippu, hieman yli neljätuhatta tonnia , saavutettiin vuonna 1950. Ajoverkon alimman sallitun solmuvälin ollessa 80 mm pyy nti alkaa kohdistua lohiin mereen tulon toisena syksynä kalojen ollessa noin 60 cm: n mittaisia (lohen alamitta Itämeressä) ja runsaat parikiloisia. Vuosisadan alkupuolella (19001945) kokonaissaalis oli yleensä kaksikolmesataa tonnia vuodessa. Syksyn pyy ntikauteen mennessä nopeakasvuiset lohet ovat saavuttaneet pyyntikoon, mutta hidasSUOMEN LUONTO 2183 42 . Vuosina 1955-65 saaliit olivat sitten 293-467 tonnia . Jyrkkä supistuminen alkoi 1930-luvulta suurten lohijokien rakentamisen ja likaamisen seu rauksena ja edelleen 50-luvulta lähtien meripyynnin kiihtymisen takia . H. LOHEN SUOJELUN TARVE Jokien rakentaminen ja pilaantuminen ovat tuhonneet pääosan Itämeren alkuperäisistä lohikannoista , ja kalastusmahdollisuuksien säilyttämiseksi on ryhdytty istuttamaan viljeltyjä poikasia. lijoella taistellaan nyt kansalaisliikkeenä joen elvyttämisen puolesta. kasvuiset yksilöt ovat vasta myöhemmin syksyllä niin isoja, että pysyvät ajoverkossa. Pääosa lohista kalastetaan toisena meritalvena ja kolmanneksi talveksi jää saaliiksi enää noin 15 prosenttia kaloista . Tähän lienee ajoverkkopyynti syypää. Luonnonkantojen pelastamiseksi merikalastuksen tehoa on alennettava , jotta jokiin pääsee riittävästi kutukaloja . Jokisaaliita ovat lukumääräisen vähenemisen lisäksi alentaneet kutulohien ikärakenteen ja kasvunopeuden muutokset, jotka johtuvat pääosin ajoverkon aiheuttamasta valikoinnista. Järvi kokosi laajat aineistot kutulohista. Myös kasvu näyttää heikentyneen
Selvästi likaantuneita vesialueita on vain Kemijärvellä sekä merialueella Tornion ja Kemin edustalla. Maaja metsä talouden sekä teollisuuden kehittyessä kalatalouden merkitys on sittemmin jatkuvasti vähentyn yt. Yleinen mielipide on hiljalleen kääntymässä kovan teknologian käyttöä vastaan luonnonolojen muuttamisessa. Vesistön keskiviivaan ulottuvat kansalliset kalastusvyöh y kkeec, jotka eräin poikkeuksin kattavat koko Itämeren vaikeuttavat erikoisesti Tanskan ja Länsi-Saksan pyyntiä , mutta myös suomalaiset lohenpyycäjäc ovat joutuneet aikaisempaa enemmän pysyttelemaan Suomen kalastusvyöhykkeellä , sillä mm . Avomeripyynnin lopettaminen ja rannikon rysäpyynnin kasvun estäminen toisi enemmän lohia jokiin ja esim . Varsinkin Tanska on ollut haluton vähentämään pyyntiään , vaikka se ei isruca lohenpoikasia Itämereen eikä osallistu viljelyn kuscannuks11n. Lapissa on käytöstä poistettuja uittoväyliä yhteensä 6000 kilometriä, jotka voitaisiin mainiosti kunnostaa kalastusja virkistyskäyttöön. Kirja on kattavin esitys lohen pyym1kufttuurista maassamme. Uitto 1800luvulta alkaen ja jokien rakentaminen ja järvien voimalairossäännöstely 1940-luvulta lähtien ovat heikentäneet eniten kalatalouden edellytyksiä Lapissa. Tornionjoesta voisi kehittyä suosittu urheilukalastusjoki. /ohesta: Jorma Toivonen: Lohen avomeripyynti aiheuttaa ongelmia. Monissa maissa kuten Brittein saarilla ja Ranskan Bretagnessa on saatu aikaan elinvoimaisia kansanliikkeitä lohijokien elvyttämiseksi. vsk .. Kustaa Vilkuna: Lohi. Yläjuoksun tekoaltaat ovat eräissä näistä aiheuttaneet veden laadun muutoksia ja toisaalta voimalaitosten vuorokausisäännöstely saattaa tehdä istutukset tuloksettomiksi. Vesistöjen monipuolisuuden takia edellytyksiä on monenlaiselle kalastukselle. Perämeren joista ainakin Kuivaniemenjoki, Siikajoki, Pyhäjoki ja Kalajoki voitaisiin palauttaa lohijoiksi istutuksin. Toivoa sopii , että Suomessa viime vuonna käynnistetty projekti : "Vaelluskalac takaisin Suomen jokiin" saa laajojen piirien tuen taakseen . Istutuksia tarvittaisiin etenkin Simojoessa ja Kiiminkijoessa , joiden lohikannat ovat uhanalaisia. Siirtyminen avomeripyynnistä yhä enemmän rannikon rysäpyyntiin ja jokikalascukseen olisi kansantaloudellisesti edullista. Otava, Helsinki 1974. Viime vuosikymmeninä myös metsien ja soiden ojitukset ovat edelleen huonontaneet kalojen elinympäristöä. Suomen Luonto 5-611981, sivut 95-97. Monet vuosikymmeniä kestäneet mmavat vesioikeusprosessit (Kemijoki, Suolijärvet ja Inari) on saatu kalanhoidon osalta päätökseen . Kemijoella taantumaa täydentää se, että entinen kalastusperinne on menettänyt merkityksensä, minkä vuoksi joen nykyistäkin kalasroa pyydetään vaillinaisesti . LOHI TAKAISIN SUOMEN JOKIIN Monet entiset lohijoec soveltuvat edelleen veden laadun puolesta !ohelle. Ruotsi on rajoittanut suomalaiseen kalastusoikeuden omalla vyöhykkeellään varsin vähiin vedoten lohikannan huolestuttavaan tilaan. Kalatalouden kehittämistä ovat vaikeuttaneet Lapissa niin kuin muuallakin Suomessa monet yleiset kalatalousongelmat , kuten kalavarojen käyttöä rajoittava lainsäädäntö, kalaSUOMEN LUONTO 2/ 8J 42 . Arvokkaimpia kaloja , kuten siikaa, harjusta , taimenta , lohta ja rautua , on maan muihin sisävesiin verrattuna runsaasti. Lisåä. Itämeren kalastuskomissiossa ei kuitenkaan ole päästy sopuun välttämättömästä pyynnin alentamisesta ja uusista saaliskiintiöistä. Lohenkalastuksen edellytykset ovat muuttuneet myös muuten . Pyrkimykset palauttaa lohi entisiin lohijokiin edellyttää eri joen käyttömuotojen yhteistoimintaa . Muutamien vuosien kuluttua joidenkin järvien kalakantojen kohentuminen on odotettavissa , kun velvoitehoito käynnistyy täydellä teholla. Laskelmat nimittäin osoittavat , että jos avomeripyynti lopetettaisiin ja lohet kalascettaisiin vasta niiden päätettyä kasvuvaiheen kucuvaelluksen aikana, saaliin markkamääräinen arvo kaksinkertaistuisi. Joki, jossa lohi viihtyy on myös rantojen asukkaiden viihtyisyyden kannalta aivan toista luokkaa kuin jätevesien pilaama tai voimalaitosten tehokäycön raun101ttama joki. Lapin vesistöt ovat vielä melko puhtaita, koska asutusta ja teollisuutta on vähän. Myös avomeripyynnin kannattavuus on heikentynyt , sillä lohen hinta on ollut laskussa huolimatta kasvaneista kustannuksista. Oma erityisongelmansa on Tornionjoen ja Simojoen lohikantojen voimakas taantuminen viime vuosikymmeninä (tarkemmin Jorma Toivosen lohikirjoituksessa tässä numerossa) . Vaikka kalatalouden kehittämisedellytykset ovat heikentyneet , käyttämättömiä mahdollisuuksia on vielä olemassa , ja ne olisikin hyödynnettävä tehokkaasti . Tornionjoessa on yhteistoiminnassa Ruotsin kalaviranomaiscen kanssa kokeiltu hyvällä menestyksellä yksivuociaitten, kasvatettujen poikaseen istuttamista cyhjen24 cyneisiin koskiin. Tähän on osaltaan vaikuttanut viljellyn kirjolohen halpuus. Useissa joissa suualueen koskia ei myöskään ole rakennettu ja poikaseen kasvu on niissä mahdollista. Lohijokia on tähän mennessä tuhottu surutta milloin minkäkin taloudellisen hyödyn saamiseksi. Lapin kalatalouden tulevaisuudesta Kala oli Lapin tärkein vientiartikkeli ja kalastus tärkein elinkeino aina 1700-luvulle saakka . Simojoen lohia on jo otettu viljelyyn ja ensimmäiset mätieräc saatiin syksyllä 1982. onjoen olosuhteiden perusteella. Simojoen lohikannan elvyttämiseen istutuksin voidaan ryhtyä jo tänä keväänä
Ammattikalastajia Lapissa on nykyisin noin 400, joista nelisenkymmentä prosenttia saa olennaisen osan toimeentulostaan kalastuksesta . Lähivuosina pitää ensi sijassa keskittyä ammattimaisesti SUOMEN LUONTO 2/ 83 42. Kuvassa altaaseen istutettuja peledsiikoja. Hauen, ahvenen ja mareen kalastusta voidaan jopa nykyisestä lisätä . AMMA TJKSEEN KALASTAA 400 Kalan merkitys valkuaislähteenä, työllistäjänä ja virkisryksessä riippuu ennen kaikkea siitä, miten sen käyttö järjestetään. Korirarvekalastus on erityisen tärkeää , mikäli kalan kulutusta halutaan Lapissa lisätä. Kirjolohen kasvatuksessa on vielä runsaasti käyttämättömiä voimavaroja. Tärkeimmät ammarrikalastusalueer ovat Perämeri , Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat, Inari , Kirka, Tenojoki ja eräät Enontekiön järvet. KALA TÄRKEÄ LEIVÄN LISÄ Lapissa paikallisen väestön korirarveja vapaa-ajan kalastus on aina ollut ja on vieläkin tärkein kalastusmuoto. Ammattikalastajien määrän lisäämiselle ei nykyisin katsota olevan perusteita, koska käyttämättömiä kalavaroja on suhteellisen vähän . KALANVILJELY JA -KASVATUS TYÖLLISTÄÄ Kalankasvatus ja -viljely kehittyvät voimakkaasti ja niiden merkitys Lapissa on melkoinen . Lapin tärkeimmät ammattikalastusalueet ovat Perämeri, Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat, Inari, Kitka, Tenojoki ja eräät Enontekiön järvet. Virkistyskalastajien saaliit ovat varsin pieniä kokonaissaaliiseen nähden , mutta heidän merkityksensä erilaisten palvelujen käyttäjänä on melko suuri. Ongelmat ovat kuitenkin vähenemässä, kun kalatalous saadaan järjestettyä vuoden 1983 alussa voimaanastuneen uuden kalastuslain edellyttämille linjoille. talouden piirihallinnon puuttuminen sekä vesialueiden omistussuhteiden pirstoutuneisuus ja siitä aiheutunut hoidon ja kalastuksen järjestämisen vaikeus. Erittäin tärkeä virkisryskalastusalue olisi Tornionjoki , mikäli sen lohikanta saadaan elvytettyä . Varteenotettavia alueita ovat myös sisävesien lukuisat joet, joissa mm. Kalastukseen kalaston tärkeimpänä hoitomuotona ei myöskään ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Elohopea rajoittaa hauen, mateen ja muiden petokalojen käyttöä, mutta siikaa voi täysin turvallisesti käyttää . Laitosten aiheuttamia haittoja voidaan vähentää huomattavasti niiden järkevällä sijoittamisella sekä mitoitramalla laitokset siten , että vesistökuormitus on mahdollisimman vähäinen . kalojen keräily ja saaliin markkinointi on erityisen vaikeaa, koska kalamäärät ovat pieniä ja markat pitkiä. Suosituin paikka on ollut Tenojoki, missä on kuitenkin otettava huomioon paikallisen väestön perinteisesti tärkeä ammattija korirarvekalastus. Tuotantoon sopivia alueita on vielä suhteellisen runsaasti käyttämättä. Sisävesialueella mm. Vaikka kalatalous ei lähivuosina ruokaan runsaasti uusia työpaikkoja , on sen kehittäminen tärkeää Lapin kylien asutuksen säilymiselle. harjus ja taimen ovat yleisiä , sekä runsaat pienvesistöt. Kalavarojen eri hyödyntäjät (ammattikorirarveja virkisryskalasrajar) eivät välttämättä kilpaile toistensa kanssa , vaan eri käyttömuodot voidaan sovittaa keskenään järkevästi . Tapio Lovikka 25. valtakunnan viimeisillä vapailla lohijoilla, Tenojoella, Näärämöjoella, Torniojoella ja Simojoella. Virkistyskalastuksen lisääminen on ensisijaisesti nähtävä Lapissa matkailuelinkeinon tukijana. Lokan (kuvassa) ja Porttipahdan kalastusta rajoittavat voimakas säännöstely, kaloissa tavattu elohopea sekä pohjasta sojottavat puunrungot ja oksat, jotka rikkovat pyydyksiä. Kalanpoikasten viljely on Lapissa keskittynyt lähinnä luonnonravintolammikoihin . kalastavien toimeentulon ja ammatin edellytysten parantamiseen. VIRKISTYSKALASTUS TUKEMAAN MATKAILUA Lapissa käy vuosittain 30 000 virkisryskalasrajaa. ,sk. Lapin kalavarar antavat oikein käytettynä ja hoidettuna monille perheille alueella pysymiseen ja elämiseen tarvittavan välttämättömän toimeentulolisän. Ala työllistää nykyisellään 70-80 miesryövuoden verran . Virkistyskalastuksen kehittämisellä on Lapissa hyvät edellytykset mm
Porotalous luo pysyviä työpaikkoja luontoa vahingoittamatta. Poromäärät vaihtelevat. Poronhoitoalueen pinta-ala on noin 115 000 km 2 , kolmannes Suomesta. Keskimäärin porokarjaan kuuluu siis noin kolmisenkymmentä eläintä, mutta karjojen koot vaihtelevat aivan muutamista useisiin satoihin . Vuosivaihtelu on ollut suurin poronhoitoalueen pohjoisosissa, missä poroilla ei ole vaihtoehtoista ravintoa , mikäli hangen kovettuminen estää jäkälän kaivamisen. Porojen lukumäärää on säädöksin rajoitettu . Sotien aikana poroluku romahti noin neljännekseen 19 30-luvun huippuvuosista. Puhumattakaan erityisasemasta joka sille Lapissa tulisi kuulua. Vanhimmat tiedot poronhoidosta Euroopassa ovat vuodelta 892 , jolloin norjalainen heimopäällikkö Ottar kirjoitti omistavansa 600 poroa ja lisäksi kuusi peuranpyynnissä käytettyä houkutinporoa. Likimain nykyisellä poronhoitoalueella poroja on hoidettu 1700-luvulta lähtien . Pääosa poroista on Lapissa. Tämä on harvaanasutussa Pohjoisja Itä-Suomessa paljon. Poroluvun suuri vuosivaihtelu osoittaa, että talvilaidunten kantokyky on jo paikoin saavutettu . Lisäksi porotalous on saamelaiskulttuurin elinehto. Vanhimmat mahdollisesti poroa esittävät kalliopiirrokset ovat yli 3000 vuoden takaa ja kiinalaiset tietävät kertoa poronhoidosta jo vuonna 499 . Poronhoito on elinkeinona vanha. Nyt näissä paliskunnissa suoritetaan pakkoteurastuksia . Viime poronhoitovuonna sallitut poroluvut ylitettiin eräissä paliskunnissa. Mauri Nieminen Porotalous tulevaisuuden Lapissa Porotalous on ainutlaatuinen keino hyödyntää kestävästi herkkää pohjoista luontoa . Asenteet ovat muuttuneet porotaloudelle hieman myönteisemmiksi, mutta vieläkään porotalous ei ole tasavertaisessa asemassa muiden elinkeinojen kanssa. Päätoimeentulon porotaloudesta saa 800 ruokakuntaa ja sivutuloja 1 500 ruokakuntaa. Uudelleen poromaara kääntyi nousuun 1920-luvulla. ARVOKAS LIHANTUOTTAJA Suomen poronhoitoalueen eteläraja noudattelee lännessä Kiiminkijokea ja idempänä PuolanganHyrynsalmen maantietä , sekä Kuhmon kunnan pohjoisrajaa. Suomeen poronhoito levisi 1600-luvulla Enontekiön ja Inarin alueelle . Asennemuutoksia heijastanee myös se, että valtion toimikunta on ehdottanut porotutkimusaseman perustamista Lappiin. Vuonna 1982 teurastettiin lähes 60 000 poroa, joista saatiin lihaa yhteensä 1.6 miljoonaa kiloa. Lukumäärä kasvoi säännöllisesti 1800luvun jälkipuoliskolla ja pienentyi hiukan tämän vuosisadan alussa . vsk.. Poronhoitovuosina 71-80 varsinaisia katoja oli 48 , ja keskimääräisessä kadossa poroluku laski SUOMEN LUONTO 2/83 42 . Nykyisin korkein sallittu määrä on 187 700 lukuporoa eli yli yksivuotiasta poroa. Poroluvun nopea kasvu sotien jälkeen perustui paljolti hyvään laiduntilanteeseen ja tehostuvaan hoitoon . Lihamäärän arvo on noin 42 miijoonaa markkaa. Porojen kokonaismääräksi arvioitiin 26 kesällä 1981 peräti 283 000 , jotka jakaantuvat 7000 omistajalle . Kirjoittaja työkkentelee porotutkijana riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella Rovaniemellä. Vertailun vuoksi: samana vuonna saatiin hirvenmetsästyksen tuloksena kuusi miljoonaa kiloa hirvenlihaa, joka kuitenkin suurimmaksi osaksi jäi kotitarvekulutukseen ja kauppaan sitä tuli vain vähän
Kadoissa menetettiin yhteensä 39 900 poroa , joista jo vuoden 73/74 kadoissa 23 500 poroa. Talvella poro kykenee ensisijaisesti tyydyttämään vain perusaineenvaihdunnan energiatarpeet, Eero Kemilä SUOMEN LUONTO l /83 4l. Muonio-Savukoski-linjan poh27. Tärkeimpiä kesälaitumia ovat suot, jokivarsiniityt , pohjoisessa myös avotunturit sekä metsäalueella lisäksi hakkuualueet. vmnosta omato1m1sest1 . . 1970-luvun lopulla sai noin kolme neljännestä poroista ravintonsa ensisijaisesti luonnonlaitumilta. Näistä poroille riittää yleensä puiden ja pensaiden lehtiä , ruohoja , saroja ja heiniä syötäväksi. . noin kahteen kolmasosaan kahden edellisen vuoden keskiarvosta . KASVAA KESÄLLÄ, TALVIRAVINNOLLA PYSYY HENGISSÄ Kesä ja alkusyksy ovat poroien kuntoutumisen , kasvun Ja vararavinnon keruun aikaa. talviravinnolla se pysyy hengissä. Poro valitsee kesällä aina parasta , juuri kasvuvaiheessa olevaa ravintoa . Eniten kadoista kärsivät eräät pohjoiset paliskunnat. vsk. Poronhoidon kannattavuus perustuu kuitenkin poron kykyyn hankkia myös suurin osa talvira. . Poron ravinnon riittävyyden kannalta on avainasemassa jäkälän , lupon ja metsälauhan riittävyys ja saatavuus talvioloissa
JA LAITUMIA HUKUTETAAN VEDEN ALLE.. Talviset hakkuut lisäävät hetkellisesti poroien käytettävissä olevia luppovaroja. Suot ja jokivarsiniityt ovat tärkeitä porojen kesälaitumia. Lapin paliskunta menetti laidunmaistaan reilun kymmeneksen. Luppometsät 28 puuttuvat Utsjoelta, missä valtaosa kankaista on kituja joutomaata. Laidunkierto rikkoutui ja allasalueen porot siirtyivät kauas naapuripaliskuntiin. Metsätalouden ja poronhoidon ristiriitatilanteissa ovat poronhoidon edut jääneet varsin usein syrjään . Vanhojen kuusimetsien luppolaitumilta eli 1970-luvun lopulla vielä noin viidennes poroista. Hakkuu kuitenkin tuhoaa koko luppolaitumen vuosikymmeniksi. Jäkälän merkitys onkin suurin poronhoitoalueen pohjoisosissa, jossa porot pystyvät kaivamaan sitä lumen alta normaalitalvina kevääseen saakka; eteläisten paliskuntien porot siirtyvät tammi-maaliskuussa syömään puilla kasvavaa !uppoa. Ylivoimaisesti eniten metsälauhaa tavataan meillä Pudasjärven ja Kainuun alueella. Tutkimusten mukaan luppometsien osuudet kangasmaista olivat suurimmat Keminkylässä (29 %), Kuusamossa (23 %) ja EteläLapissa (22 %). Metsätiet tekevät myös tilaa raskaiden mon1toimikoneiden tulemiselle. Varsinkin laajoilla yhtenäisillä uudistusaloilla lumipeite kovettuu tuulten vaikutuksesta varhaisemmin kuin puuston suojassa. ... Keskimäärin kolme neljännestä luonnonlaitumilla elävistä poroista sai keskija kevättalven ravintonsa erilaisilta jäkäläisiltä metsätyypeiltä. Jäkälää oli käytettävissä poroa kohden eniten Inarissa, noin kaksi kertaa enemmän verrattuna Utsjoen ja Enontekiön alueisiin. Karujen kasvupaikkojen auraukset tuhoavat jäkäliköitä ja laajat "kivenkuivauspaikat" vaikeuttavat jatkuvasti poron ja poromiesten liikkumista. . Esimerkiksi tuoreilla kankailla tehtyjen hakkuiden metsälauhakasvustoilla on merkitystä lähinnä vain alkutalven rehuna. Laidunsoita ovat vähentäneet ojitukset ja tekoaltaisiin hukuttaminen. Lokan ja Porttipahtaan tekoaltaat peittivät jokivarsien parhaita , ympärivuotisia laidunmaita. Pahimmillaan hakkuita ja aurauksia on tehty poroaitojen lähellä ja jopa siulojen ja syöttöaitojen sisälläkin. Lapin läänin alueella on metsäautoteitä jo noin 9500 km ja lisää on suunniteltu vielä 5400 km. Lokan altaaseen hukkui kymmeniä poroja, ja poromiesten liikkuminen etenkin porojen kanssa SUOMEN LUONTO 2/ 83 42. Vaikka metsätieverkosto helpottaa motorisoitunutta poronhoitoa, seuraa metsäteistä jatkossa varmasti entistä enemmän myös harmia porotaloudelle. Koska jäkäliköt ja luppometsät usein ovat puuntuotannon kannalta vähäarvoisia , ei niiden säästäminen porolaitumiksi vielä metsätaloutta kaataisi . Poronhoitoalueen eteläosassa Pudasjärvellä jäkälää oli vain nelisen prosenttia siitä mitä Inarissa. Muista maista poiketen porotaloutemme painottuu metsävyöhykkeelle, jossa hoidetaan noin 2/3 maamme poroista. PORO METSIÄ HAKATAAN JA AURATAAN ... Myös monet vesistöjärjestelyt ovat uhanneet ja haitanneet porotaloutta. Myös turvetuotanto kilpailee porotalouden kanssa soista. Metsähakkuiden myönteisiä vaikutuksia on monesti ylikorostettu. Tarhauksen ja hakkuutyömaiden suhteellinen merkitys on suurin poronhoitoalueen eteläja keskiosissa. Toisaalta myös puuntuotantoa harjoitetaan maassamme pohjoisilla alueilla laajemmin kuin missään muualla vastaavilla leveysasteilla. Tihentyvä metsätieverkosto lisää turismin ja metsästyksen haittoja ja edesauttaa porovarkauksia. joispuolella luonnonlaitumet ovatkin useimmiten porojen ainoa ravinnonlähde . vsk.. Kotitarhoissa hoidettiin tutkimusten mukaan noin 15 prosenttia poroista, ja suunnilleen sama poromäärä eli hakkuutyömailla syömällä kaadettujen puiden !uppoa
Liikennevahingot keskittyivät poronhoitoalueen vilkasliikenteisimpiin osiin. Kohdistuuhan ojitus ensisijaisesti rehevimpiin korpiin ja ruohoisiin sararäme1s11n . .. 29. Hankien kovetuttua on puiden oksilla ja rungoilla kasvava luppo ja naava tärkeää hätäravintoa, jolla porot selviävät vaikeimman yli . Vuotoksen rakentamisesta on tosin luovuttu, ja vapaa Ounasjoki on luvattu säilyttää jälkipolville erityislailla. Surullisen kuuluisa altaita yhdistävä ja jäätymätön kanava valmistui poronhoidon riesaksi pari vuotta sitten. Vuosina 1976-80 kuoli liikenteessä 12 147 poroa. Kevättalven porokadot lisääntyivät suuresti . Laajat turvetyömaat vaikeuttavat porojen liikkumista. Nykyisten laitumien siirtämistä muuhun käyttöön tuleekin välttää erityisesti laiduntilanteen kannalta vaikeimmilla alueilla. Korvaukset olivat vähäisiä. Vuotta myöhemmin petojen tappamia poroja oli 640. Myöhemmät vesistörakentamissuunnitelmat ovat epävarmuutta aiheuttamalla huomattavasti vaikeuttaneet porotalouden suunnitelmallista kehittämistä. Teiden suolaus houkuttelee poroja maanteille ja lisää porokuolemien määrää. Nietosten ollessa pehmeitä poro kaivaa jäkälää maasta. JA LAITUMIA KUIVATETAAN Turvetuotanto ja porotalous kilpailevat osittain samoista soista. Eräillä alueilla on vasoja menehtynyt petollisiin , turvepölyn kattamiin ojiin . Suuresta Siuruan altaasta on myös luovuttu , mutta tilalle suunnitellaan pienempää Kollajan allasta. Iijoen keskijuoksun valjastamissuunnitelmat hukutta1s1vat toteutuessaan jälleen hysuoMEN LUONTO 2183 42. Petojen tappamia poroja löydettiin vuosina 1976-81 yhteensä 7 5 72 . Vuosina 1965-75 kuoli liikenteessä vuosittain keskimäärin 1 960 poroa ja petojen jäljiltä löydettiin 930 poroa. Poronhoitovuonna 79 / 80 kuoli liikenteessä 3 114 poroa, joista auton alle jäi 2 469 ja junan alle 64 5 poroa . Laitumet ovat rajallisia niin pinta-alaltaan kuin tuotantokyvyltäänkin, ja ne muuttuvat jatkuvasti. Petovahingot olivat yleisempiä itärajan tuntumassa sijaitsevissa paliskunnissa. Keskija eteläosan paliskunnissa on jo turvetuotantoon kunnostettuja soita 1 100 ha ja vuosituhannen loppuun mennessä määrän arvioidaan kasvavan jopa 15 000 18 000 hehtaariin . Hoitokustannusten todettiin nousseen keskimäärin yli puolella altaiden rakentamisen jälkeen . Poronhoitovuonna 79 / 80 pedot tappoivat 1 056 poroa, joista ahman tappamia oli 361 , karhun 285 ja suden 196. Määrän vähenemiseen on vaikuttanut eniten vahinkoa aiheuttaneiden petojen nopea poistaminen poronhoitoalueelta. Turvetuotanto vähentäisi porojen kesälaitumia , jotka tosin eivät yleensä ole poronhoidon kannalta vähimmäistekijänä. Vuoteen 1979 mennessä Lapin ja Koillis-Suomen piirimetsälautakuntien alueilla oli ojitettu suota lähes 800 000 hehtaaria. Liikenne on selvästi petoja pahempi porojen tappaja. vsk. Myös luonnonolot ja säät vaikuttavat suuresti niiden hyödyntämiseen. viä jokivarsilaitumia ja alueen paliskunnista jouduttaisiin vähentämään runsaat 600 poroa. vaikeutui huomattavasti. TALVIRUOKINTAANKIN ON JOUDUTTU TURVAUTUMAAN Kilpailevien maankäyttömuotojen lisääntyessä poronhoito on joutunut elinkeinona paikoin uhanalaiseen asemaan ja laitumien käyttöön liittyy monenlaista epävarmuutta. . Porot ovat liikenteessä yllättäviä kuin lapset, joten autoilijoiden on syytä olla varovaisia. Vuosittain kuolevista tuhansista poroista suurin osa jää autojen alle. LIIKENNE PETOJA PAHEMPI TAPPAJA Liikenteen ja petojen tappamista poroista on pidetty tilastoa vuodesta 1956 lähtien. Edullisimmat ojituskohteet ovat myös parhaita porolaitumia
Tutkimus on ollut hajanaista eikä aina suoranaisesti käytännön porotaloutta palvelevaa. Tutki muksissa olisi pikaisesti selvitettävä laidunten käyttöön liittyvät ongelmat ja kehitettävä vanhoja ja myös uusia menetelmiä ja apuvälineitä käytännön poronhoitoon. Ensimmäiset m oottorikelkat otettiin käyttöön jo 1960luvun alussa , ja poronhoitoalueen pohjoisimmissa osissa oli kelkkoja muutaman vuoden kuluessa lähes nykyinen kelkkamäärä . Tarharuokinta lisää loistautien ja sairauksien määrää , ja pihapiirissä liikkuvat porot ovat alttiimpia myös liikennekuolemille. Laidunten riittämättömyys ja kuluneisuus rajoittavatkin jo tällä hetkellä poromaarien lisäämistä useimmissa paliskunnissa. 1960luvulta alkaen suhtautuminen on kuitenkin muuttunut myönteisemmäksi. Poronhoito kuuluu myös Inarissa toimivan saamelaisalueen kurssikeskuksen opetusohjelmaan. Laidunten muuttuessa poroja joudutaan ravintotilanteen helpottamiseksi myös paikoin ruokkimaan . Laajempi porotutkimustoiminta on meillä suhteellisen nuorta , eikä kaikkia tuloksia ole vielä ehditty soveltaa käyttöön. Monien erikoispiirteiden vuoksi porotaloutemme tarvitsee jatkossa tehokasta ja monipuolista kotimaista tutkimustoimintaa. Pääpaino on ollut poronhoidon tärkeimpien biologisten edellytysten tutkimisessa. Lisäksi vesistörakentaminen , voim akas metsätalous ja lisääntyvä matkailu valtaavat jatku vasti porolaitumia. Poronhoidon teknistyminen (moottorikelkat ja maastopyörät, valaistut erotusaidat ja 30 teuraspaikat ym .) ja monet muut syyt ovat vaatineet entistä tehokkaampaa laidunten hyväksikäyttöä , mikä on jo paikoin ristiriidassa elinkeinon häiriöttömän jatkuvuuden kanssa. Lisäksi rakennetaan 2 50 paimentopaikkaa eri paliskunnille , Enontekiöltä myös poromiesperheille . Lisäksi porotalous merkitsee huomattavaa tulonlisäystä 1 500 ruokakunnalle . Asennemuutokset heijastuvat myös poronhoitajien omaan ammatinarvostukseen. Porojen maastoruokintaa tulisikin tehostaa näillä alueilla , ja rehut olisi pyrittävä hankkimaan omalla työllä . Vuoden 1977 jälkeen teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet noin l 000 työpaikalla suhteellisen suuresta uusien työpaikkojen lisäyksestä huolimatta. Laidunten järkiperäinen ja kestävä käyttö edellyttää jatkossa tarkkoja suunnitelmia. Kurssimuotoinen ammattikoulutus aloitettiin vuonna 1969 ja varsinainen ammattikoulutus Kittilän maatalousoppilaitoksessa syksyllä 1981. Porotilalain perusteella on rakennettu ja rakennetaan poronhoitoalueelle valtion maille 1970ja 1980-luvuilla kaikkiaan 600700 uutta porotilaa. Myös poronhoitoalueen muissa osissa porotaloudella on suuri merkitys syrjäkylien ja hajaasutuksen elinvoimaisuuden turvaajana. Poronhoidon irtaantuminen perinteisen luontaiselinkeinon roolista ei ole tapahtunut siten täysin ongelmitta . POROTALOUS TARVITSEE KOULUTUSTA JA TUTKIMUSTA Osaltaan myönteistä kehitystä on auttanut poronhoitajien koulu tus. Monissa paliskunnissa luovuttiin paimennuksista, ja ainakin ItäLapissa '' m oottorikelkkavallankumous " aiheutti porojen villiintymistä . Vuoden 1982 lopussa mietintönsä jättänyt Porotutkimustoimikunta pitääkin tärkeänä toimivan porotutkimusaseman rakentamista lähivuosina poronhoitoalueelle. Poronhoito on elinkeinona joutunut kilpailuasemaan muiden elinkeinojen kanssa, ja tämä on puolestaan johtanut yhä tehokkaampien menetelmien käyttöön . Aluksi moottorikelkan pystyivät hankkimaan vain keskisuurten ja suurten porokarjojen om istaja . Maatalouden kannattavuus on Lapissa paikoin huono, ja sivuansiot ovat siten tärkeässä asemassa. Suhteellisesti suurin elinkeinollinen merkitys poronhoidolla on saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunta Sodankylässä). Kelkan hankinta ja kolmen kuukauden käyttö vastasivat lähes 30 porourakan (a 30 kg) m yy ntituloa. Nykyään poronhoitajiksi hakeutuu runsaasti nuoria, mikä turvaa jatkuvan työvoiman saannin . Porotaloudesta toim eentulonsa saavien määrä on pysynyt vuodesta toiseen lähes samana. Työ on porotalouden perusta . Täällä hoidetaan noin kolmannes Suomen poroista. D SUO MEN LUONTO 2/H\ 42 . On huomattu , että poron avulla ihminen pystyy hyödyntämään pohjoista luontoa oloissa, joissa se ei juuri muu toi n ole mahdollista. Teurastusmääriä jouduttiin myös paikoin kovasti lisäämään . Metsätöiden koneellistuessa sivuansiomahdollisuudet ovat vähentyneet aiheuttaen osaltaan maataloudesta luopumista ja tiloilta pois siirtymistä . Myös Lapin läänin teollisuustyöpaikkojen poistuma on viime vuosina ollut odottamattoman suurta . Ne muodostavatki n lähes puolet viljelijöiden veronalaisista tuloista. Vuonna 197 5 moottorikelkkoja oli käytössä noin 600 , niistä suurin osa Muonio-Savukoski -linjan pohjoispuolisissa paliskunnissa Vuonna 1980 kelkkoja oli jo runsaat 800. Porotalous mahdollistaa siten ihmisen toimeentulon subarktisilla ja arktisilla alueilla, missä se on samalla saamelaiskulttuurin vahvin tuki . vsk. POROT ALOUS LUO PYSYVIÄ TYÖPAIKKOJA Poronhoitoa on pidetty aikaisem min elinkeinona, joka tulee väistymään taloudellisesti kannattavampien elinkeinojen levittäytyessä Pohjois-Suomeen. Viime vuosina onkin jouduttu turvautumaan talviruokintaan sekä viemään maastoon lisäja hätärehua. Vähiten tutkittuja aloja ovat monet poronhoidon elinkeinolliset ja taloudelliset tutkimukset. Noin 800 ruokakuntaa saa paaosan toimeentulostaan poronhoidosta. Porojen lisäruokinnassa on kuitenkin vielä ratkaisemattomia ongelmia sekä taloudelliseen kannattavuuteen liittyviä kysymyksiä. Työllä autetaan laitumien hyväksikäyttöä, ja sillä vastataan paljolti m yös tuotantokustannuksista ja parannetaan siten porotalouden toimintaedellytyksiä
Vanhat tunturikatajat ovat eläviä luonnonarkistoja. Myös saaristossa on ulkonäöltään lapinkatajia muistuttavia katajia. Joka vuosi kataja niinkuin muutkin puumme synnyttää runkoonsa selvästi erottuvan vuosiluston, jonka paksuus riippuu sen kesän kasvuolosuhteista. Itsenäinen laji se ei ole, sillä erilaisien välimuotojen avulla se liittyy metsäalueiden harvaja siirottavaneulasiseen katajaan. Kotimaisista havupuistamme sillä on laajin levinneisyys. Yksi ulkonäöltäänkin selvästi . Ville Hallikainen Tunturikatajat kertovat menneisyydestä Puuvartisista kasveistamme kataja on pitkäikäisin: vanhin toistaiseksi tavattu kataja on ollut yli tuhatvuotias. Sen sijaan lämpötilat vaihtelevat suuresti eri vuosina. Kataja on levinnyt lähes kaikkialle pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen niin Euroopassa , Aasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Toisinaan sen sijaan kahden hyvän siemenvuoden välillä vierähtää kokonainen vuosisata. tunrnstettava muoto on tuntunseurujemme lapinkataja , jonka neulaset ovat lyhyet ja oksanmyötäiset; kasvutapa on silti yleensä yksirunkoinen. LUSTOIN KIRJOITETTU HISTORIA Puiden vuosilustojen leveyden perusteella on yritetty selvittää eriTunturien katajat ovat maamme vanhimpia kasveja. . Tällä laajalla alueella kataja ei kaikkialla ole aivan samannäköinen : alueensa eri osissa se on pilkkourunut eri roduiksi ja muodoiksi . Puiden vuosilustojen leveyksiä vertailemalla onkin voitu päätellä satojen vuosien takaisista ilmastonmuutoksista. Niiden rungon vuosilustoihin on kätkettynä tietoja ilmaston muutoksista jopa vuosituhannen ajalta . Kohtele siis katajavanhusta sen ansaitsemalla arvokkuudella. Älä siis harkitsematta heitä tunrurikatajaa retkinuotioosi : poltat historiaa! SUO MEN LUONTO 2/Hl 42 vsk 31. LÄMMIN KESÄ = PAKSU VUOSILUSTO Kasvukauden lämpötila on merkittävin kasvien kasvua säätelevä tekijä Lapin metsänrajaseuduilla: valoa ja vettä on aina riittävästi . Muutaman suotuisan vuoden seuratessa toisiaan voi esimerkiksi mänty tehdä runsaastikin siementä aivan metsänrajan tuntumassa
Tunturiseutujen katajat ovat sopeutuneet vallitsevaan lumenpaksuuteen siten, että pääosan talvesta latvus on lumen suojassa. Katajan käyttöä on arasteltu, koska se kuivissa oloissa sateista riippuen joko ei muodosta yhtään Iustoa tai voi synnyttää useita saman vuoden aikana . Katajan kannalta vielä kohtalokkaampia ovat lumisuhteiden muutokset . Tämä dendrokronologiaksi kutsuttu tieteenhaara sai alkunsa Yhdysvalloissa. Varsinkin kevätahava lisää voimakkaasti veden haihtumista neulasista , ja kun kataja ei pysty ottamaan jäätyneestä maasta uutta vettä haihtuneen tilalle , neulaset kuolevat. Katajan ja männyn kasvun aallonpohjat osuvatkin yleensä sellaisiin ajankohtiin, jolloin auringonpilkkujakin on vähän . Pahimmin syödyiltä edellistä vanhemmilta tuhoalueilta koivujen rungot ovat Iahonneet ja tuhoalueet ovat paljakoituneet. Sen sijaan auringonpilkkujen vuosittainen runsau32 denvaihtelu ei kovin hyvin näy puiden kasvussa: ilmastoon vaikuttavat muutkin seikat. METSÄNRAJA SIIRTYY ILMASTON MUUTTUESSA Pohjoinen metsänraja on aikojen kuluessa s11rtynyt. Katajan kasvussa erottuu sen lisäksi hieman yli 20 vuoden jakso. Kun koivut kuolevat , tuuli puhaltaa lumen pois ja jättää katajat alttiiksi jäätäville ja kuivattaville viimoille . Auringonpilkkujen runsaudenvaihtelun 11-vuotinen rytmi on havaittu myös monien puulajien , mm. Vasta nyt on noin puolet katajista kuolleita tai kuolemassa. D SUO MEN LUONTO 2/ 83 42. Voimakas tuuli voi jopa kaataa paljastuneiden alueiden katajia . Katajikkojen kuoleminen tun tunmmann tuhoalueilla kestää vuosikymmeniä. Tunturimittarin toukat söivät Paistunturien koivut jo 1920-luvulla, ehkä aikaisemminkin. Kun Lapin männyt saattavat saavuttaa 700-800 vuoden iän, on vanhin tutkittu kataja ollut yli 1000-vuotias. Paljakoituneilla alueilla vallitsevat hyvin toisenlaiset olosuhteet kuin terveissä koivikoissa . Samoin lisääntyy tuulen voima ja lämpötilaerot kasvavat. Tämä aika tunnetaan historiassakin hyvin kylmänä aikana: hyökkäsihän Kaarle X Kustaa talvella 165758 Ruotsista Tanskaan jäätä myöten . Tiheässä kasvaessaan voivat katajat aukeillakin paikoilla suojata toisiaan ja kerätä riittävän lumisuojan . Pohjoisilla metsänrajaseuduilla nimenomaan kasvukauden lämpötila on kasvien kasvun kannalta ratkaiseva. Koska katajan yhteyttävä latvus on aivan lähellä maanpintaa, pienilmaston vaikutus korostuu . Eniten on tutkittu männyn kasvun vaihtelua, mutta selvityksissä on käytetty myös kuusta , tunturikoivua ja katajaa. Entisten koivikoiden katajista jopa puolet on kuollut ja loputkin elävät vain pienen neulastupsun varassa. Puiden kasvun vaihtelu kuvastaa parhaiten jonkin hyvin vallitsevan kasvutekijän (lämpötila, kosteus) vaihtelua. Sama 20-vuotisjakso erottuu myös männyn kasvussa. Suurilmaston vaihtelut eivät kuitenkaan selitä läheskään täysin kasvun vaihteluita , sillä katajan kasvupaikkojen pienilmasto voi paljonkin poiketa seudun suurilmastosta. Tuolloin auringonpilkutkin puuttuivat peräti noin 50 vuoden ajan tyystin. Yleispiirteisesti katajan kasvu väheni 1500-luvun alusta 1600luvun lopulle ja tämän jälkeen kasvu on keskimäärin nopeutunut näihin aikoihin saakka. Latvuksen heikentyminen johtaa myös rungon paksuuskasvusta huolehtivan jälsikerroksen osittaiseen kuolemaan ja epäsäännölliseen ja heikentyneeseen paksuuskasvuun. Koivujen kuoltua valon ja ravinteiden määrä lisääntyy. Tärkein tekijä metsänrajakysymyksen taustalla on kuitenkin ilmasto. Tällainen aallonpohja oli myös 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa . vsk.. Ilman puuston suojaakin kuruissa on talvisin riittävästi lunta suojaamaan katajia ja tuulen nopeus on huomattavasti pienempi kuin Iaakeilla paljakkaalueilla. Matala kataja on kuitenkin arka maakuloillekin ja muutaman sadan vuoden välein toistuvat kulot ovat tehneet ikäkatajista harvinaisuuksia. Metsänrajan liikkeisiin vaikuttaa useita sekä elollisen että elottoman luonnon mekanismeja. Välillä kasvussa on toki ollut voimakkaitakin laskukausia, joista eräs sattui vuosisatamme vaihteen tienoille . Yksittäiset hyvin kylminä historiaan jääneet vuodet , kuten esimerkiksi 1902 , 1928 ja 19636 5, ovat jättäneet jälkensä myös katajan kasvuun. Suotuisissa oloissa kataja elää puistamme vanhimmaksi. Paljakoituneiden alueiden kuruissa kasvavien katajien terveys on kuitenkin erittäin hyvä , suunnilleen yhtä hyvä kuin terveissä koivikoissa. Useiden katajakasvustojen vanhimmat puut ovat 300500 vuoden ikäisiä. KOIVUN TUNTURIMITT ARITUHO VAIKUTTAA KATAJIINKIN Koivun tunturimittarin (Oporinia autumnata) toukat söivät 1960Iuvulla laajat tunturikoivualueet Iehdettömiksi , erityisesti Inarissa ja Utsjoella. Voimakkaat muutokset auringon toiminnassa ja auringonpilkkujen määrissä kuvastuvat puiden kasvussa, koska ne vaikuttavat ilmastoon. A URINGONPILKUT JA KASVU Inarin ja Utsjoen katajia tutkittaessa havaittiin , että emy1sesti 1600-luvun lopulla katajien kasvu on ollut varsin vähäistä. Tunturimittarin aiheuttamat koivutuhot ja katajikkokuolemat ovat osa Iaaj aa metsänraj akysym ystä . Esimerkiksi männyn metsänraja lienee joskus ollut Lapissa noin 150-200 metriä nykyistä korkeammalla. männyn , kasvun vaihtelussa. laisten ympäristötekijöiden vaihtelua. Meidän kosteassa ilmastossamme kataja tehnee joka vuosi yhden Iuston. Parhaillaan elämme lämpökautta ja olosuhteet metsänrajalla ovat huomattavasti suotuisammat kuin esimerkiksi vuosisatamme vaihteen tienoilla
Havupuiden siemenet levittyvät helposti noin kaksi kertaa puun pituuden mittaiselle matkalle . Joitakin vuosia sitten asetettiin tavoitteeksi, että metsänuudistamisessa avohakkuun ja viljelyn vuotuinen osuus nostetaan tämän vuosikymmenen kuluessa kahteen kolmannekseen uudistamispintaalasta. Nimitys on kuitenkin harhaanjohtava, sillä v01maperä1syys e1 merkitse aina tehokkuutta. LUONTAINEN UUDISTAMINEN TAVOITTEEKSI Ensisijaiseksi tavoitteeksi tulisi asettaa aktiivinen luontainen uudistaminen. vsk. Laajat avohakkuut koetaan erityisen kielteisiksi ja nimenomaan kulttuurija maisema-arvojen pilaajiksi tutuilla paikoilla kuten asuinrakennusten läheisyydessä . T;erl ("\f" rY'!Pt"c;Jp11irlPn (:ipmpn.;;~rln(;ta ja siementen levittymisestä vahvistavat tätä käsitystä. Uudistusalojen keskikoko yksityismetsissä on alle kaksi hehtaaria. Kuitenkin metsän kiertoaika on lyhyimmilläänkin lähes sata vuotta. Koivun siemenet kulkeutuvat huomattavasti pitemmälle. 12. Metsäkeskustclun keskeinen kysymys, johon kaikki muukin kietou_tuu, o_n ~etsi~n uudi~taminen : avohakkuut ja keinollinen uudistaminen kovan teknologian keinoin vai luontainen uudistaminen pienine käsittelykuvioineen . Siksipä ei metsäntutkijoillakaan voi olla todennettua tietoa eri toimenpiteiden pitkäaikaisista vaikutuksista ~simerkiksi puu~ laatuun, metsän uudistumiseen tai metsäekosysteemm muuhun toimintaan. Mielestäni ei kuitenkaan riittävästi , kun otetaan huomioon luonnonolosuhteet ja järkiperäisen metsätalouden harjoittaminen. Erkkilä"hde Luonnonläheiseen metsänhoitoon Nykyistä voimaperäistä metsätaloutta kutsutaan usein t~homet~ätalou~ deksi. SUO MEN LUONTO 2/ 83 42 . Tämä kirjoitus perustuu Lähteen radioesitelmään 15. Pääosa niistä on siten uudistettavissa reunametsän siemennyksestä. Viimeaikaiset tutkimukset ovt osoittaneet, että luontainen uudistaminen onnistuu varsin hyvin , kun uudistusalan maa kevyesti muokataan . Avohakkuun ja istutuksen yksipuolinen käyttö metsän uudistamisessa ei yksityisen metsänomistajan metsässä voi pitkällä aikavälillä olla yksityistaloudellisesti eikä tilan elinkelpoisuuden kannalta oikea ratkaisu. Suuremmillakin aukoilla voidaan reunaosat uudistaa reuna33. Vanhimmat ojituskoealat ovat nyt puolet vuosisadan ikäisiä; maanmuokkauksesta, lannoituksesta, kemiallisesta vesakontorju~nasta, avohakkuista ja raskaista koneista on vasta parin, kolmen vuosikymmenen ajalta havaintoja. Metsänviljely on parin hehtaarin ja sitä pienemmillä aukoilla monessa tapauksessa turhaa ja aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. Äskettäin valmistuneessa taimituotanto-ohjelmassa tätä viljelytavoitetta on jonkin verran jo pienennetty . 1982. Metsäalan ammattilaistenkin keskuudessa on herännyt vilkas keskustelu eri menetelmien todellisista vaikutuksista. Kaavamainen avohakkuu ja istutus saattaa olla myös yksi syy paljon puhutulle metsänomistajien haluttomuudelle myydä riittävästi puuta teollisuuden tarpeisiin . Professori Erkki Lähde on viime aikoina erityisesti taistellut luonnonmukaisemman metsänhoidon puolesta
Kulotuksen suotuisa vaikutus jatkuu vuosikymmeniä. MAAN MUOKKAUKSELLA ETUJA JA HAITTOJA Maan muokkaus on parantanut nimenomaan luontaisen taimettumisen edellytyksiä . Luonnonmukaisuuteen kuuluu myös sallia koivunsekainen metsä kulotusalueilla. Markkinoiden muuttuessakin korkealaatuinen puu saadaan varmimmin kaupaksi . Vain keskiosat edellyttävät aukon laajuuden vuoksi viljelyä. viljelyn jostain syystä epäon rnstuessa . Maahan tehdään tiheästi, mutta vain noin 10 cm:n levyisiä kivennäismaahan ulottuvia uria . metsän siemennyksestä. jalostushyöty. 34 Kulotus on avohakkuu-alueilla luonnonmukainen uudistustapa: palaminen vapauttaa hakkuutähteisiin ja humukseen sitoutuneita ravinteita . Muutoin saatetaan vaarantaa metsän uudistuminen , esim. Tuhkalannoituksella voidaan joissakin tapauksissa saavuttaa monia kulotuksen etuJa. Jalostushyöty on kuitenkin pääosin toiveajattelua . Kulotus edistää luontaista uudistumista ja helpottaa myös metsänviljelyä. SUOMEN LUONTO 2/83 42 . Jos halutaan nopeuttaa uudistumista tai jos reunametsän riittävään siemennykseen ei täysin luoteta , voidaan usein muokkauksen yhteydessä kylvää esim. Väitetään , että istutuksella voitetaan aikaa ja saadaan käyttöön ns. Aukkoja tehtäessä tulisikin jättää reunametsä riittävän lähelle siementämään uusi taimikko . Kulotuksella saavutetaan usetta biologisia etuja. Se on toimenpiteenä luonnonmukainen ja sen myönteiset vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Aurausjäljet tasoittuvat hyvin hitaasti varsinkin kivisessä maastossa. Biologisilta vaikutuksiltaan kulotus on edelleen suositeltavin toimenpide, vaikka se usein edellyttää lisäksi maan pinnan kevyttä rikkomista. vsk .. Sen mahdollinen vähäinen anti uhkaa hukkua liian aikaiseen ja voimakkaaseen sekä yksipuolisesti mäntyä suosivaan taimikon perkaukseen ja harvennukseen. Kokemuksia vain ei vielä paljon ole: vanhimmatkin aurausalueiden metsät ovat vielä taimikoita. Tiedämme kuitenkin , mikä huomattava hintaero maailman markkinoilla on korkealaatuisella sahapuutavaralla alempiarvoiseen sahapuuhun tai sellupuuhun verrattuna . Nykyisellä istutustiheydellä tuotetaan huonolaatuista , paksuoksaista ja usein tyvestä lenkoa puuta. Ainakin kuivilla ja kuivahkoilla kangasmailla voidaan siirtyä äestystä ja laikutustakin kevyempään muokkaukseen . mäntyä ja rauduskoivua. Haittaa ei koidu vain metsän virkistyskäytölle: syvät urat ja pinnalle nostetut kivet haittaavat myöhemmin tehtäviä metsänhoicotöitäkin
Auraukseen liittyy vielä paljon selvittämättömiä kysymyksiä . Voimaperäisellä muokkauksella SUOMEN LUONTO 2183 42. Luontainen uudistaminen ei katkaise metsäekosysteemin toimintaa: suuri osa lajistosta säilyy samana metsän eri vaiheissa. Aurausjäljessä taimet kehittyvät myös paksuoksaisiksi. Tämä merkitsee pitkäaikaista haittaa myöhemmin tehtäville metsänhoitoja puunkorjuutöille. Se heikentää edelleen puun arvoa . Jotta tukkipuun laatu olisi mahdollisimman korkea, taimet eivät myöskään saisi alkuvaiheessa kasvaa kovin nopeasti. Aurausjälkien ja vastaavien muiden voimaperäisten maankäsittelymenetelmien jäljet tasoittuvat tavattoman hitaasti ja sitä hitaammin mitä ankarimmissa luonnonoloissa ollaan. Haittojen suuruudesta ei ole tutkimustietoa. Yhtenä vaih toehtona tällaisten kuusivaltaisten metsien käsittelyssä olisi yläharvennustyyppinen hakkuu eli metsänhoidollinen harsinta. Sama suuntaus uhkaa levitä Etelä-Suomeenkin. Tästä käsittelystä voitaisiinkin näin ollen käyttää nimitystä jatkuva uudistaminen tai jatkuva kasvatus . Aurausjäljessä puiden tyvi lenkoutuu herkästi. Ulkoilijoille luontainen uudistaminen tarjoaa vaihtelevia näkymiä, joissa uusi ja vanha puusukupolvi varttuvat rinnan. Se ei tietenkään merkitse paluuta määrämittahakkuuseen . Metsänaurauksesta on PohjoisSuomessa tullut maankäsittelyn yleismenetelmä . JATKUVA KASVATUS YHDEKSI VAIHTOEHDOKSI Käytännön kokemus on jo pitkään osoittanut, että kuusen suojuspuuhakkuu ei nykymuodossaan tuota toivottua tulosta. Lehtipuut , lähinnä raudusja hieskoivu , luovat edellytykset jatkuvalle luontaiselle uudistumiselle. Tuoreen kankaan luontaisesti syntyneille metsille on tyypillistä eri-ikäisyys ja erirakenteisuus sekä sekametsärakenne. Oma lukunsa on sen maisemaa ja metsien moninaiskäyttöä haittaavilla vaikutuksilla . voidaan nopeuttaa nimenomaan taimien alkukehitystä. Samalla se näyttaa kuitenkin merkitsevän kasvatettavan puun laadun heikkenemistä. Parhaiten se näyttää onnistuvan korpijuoteissa, joissa koivua esiintyy runsaasti ja se huolehtii maan taimettumiskunnon säilyttämisestä. 35. vsk
Alusta lähtien luotettavasti samoille kasvupaikoille perustetut vertailevat kokeet osoittavat , että esim . Vaikka tietyt sääsuhteet toimivatkin eräänlaisena tuhoaallon laukaisijana, löytynevät perussyyt ihmisen metsäluontoa muuttavista toimenpiteistä. Siten voisimme saada suurimman mahdollisen hyödyn luonnonvoimien ilmaisesta työskentelystä. Puun korjuun teknologiaa on muutettu yhä enemmän metsäluontoa riistäväksi. D SUOMEN LUONTO 2/RJ 42 . Aiemmin karsittiin ja kuorittiin puut hajallaan metsässä. Koivun kasvatuksen hyväksymisellä vo1ta1s11n monessa tapauksessa vedenvaivaamillakin mailla välttyä kaikkein voimaperä1s1mpien maan muokkausten käytöltä. Hivenravinteiden riiston ja lehtipuuston tuhoamisen kielteisiä vaikutuksia tulevat todennäköisesti vo1m1stamaan Ja nopeuttamaan yhä lisääntyneet ilman saasteet, jotka sellaisinaan tai happosateina rasittavat metsäluontoa. Jatkuvan kasvatuksen heikkous on tietenkin se , että nykyiset korjuumenetelmät soveltuvat siihen huonosti. Ilmeisesti tällöin ajatellaan vain koivun ja muiden lehtipuiden kaupallista arvoa. Taloudellisissa ver36 tailuissa tulisi tämän lisäksi ottaa huomioon koivikon havupuita selvästi lyhyempi kiertoaika . Nuoremmat vielä kasvuansa lisäämään pystyvät puut jätetään hakkaamatta. Koivukuitupuun hinta havupuihin verrattuna on sen käyttöarvoon nähden aliarvostettu. Syväjuurisena pioneeripuulajina koivu muokkaa maata havupuita varten ja pitää karikkeillaan maan taimettumiskuntoisena . Taimien kasvattammen taimitarhalla luonnottomin teknokemiallisin menetelmin on siemenen alkuperän holtittoman siirron lisäksi eräs perussyy tuhoihin. Näin voidaan kasvattaa useammasta yksilöstä arvopuun mitat täyttäviä ja ottaa hakkuussa metsästä pienemmällä lukumäärällä yhtä suuri kuutiomäärä. Arvostetun sveitsiläisen metsähoitomiehen , professori Hans Leibundgutin mukaan tärkein tähän mennessä saavutettu tutkimustulos on se, että emme kykene hallitsemaan luontoa , vaan meidän täytyy tyytyä vain ohjailemaan sen kehitystä. Koivun maata ja muuta metsäluontoa elävöittävästä ja tervehdyttävästä vaikutuksesta on paljon tietoa. Luonnollisesti jo ennen sitä on monesti syytä varmistaa , että päätepuustoksi tarkoitetut korkealaatuiset taimet eivät jää esim . Nyt ne kerätään kuorineen , monesti oksineen ja jopa neulasineen kasoihin tai kuljetetaan kokonaan pois metsästä. Jo nyt arvioidaan metsän kasvun heikentyneen saasteiden vaikutusalueilla useita prosentteja. 20 vuoden ikään mennessä rauduskoivun tuotos on viljavilla kasvupaikoilla noin kaksinkertainen männyn ja nimenomaan kuusen tuotokseen verrattuna. vesasyntyisten lehtipuiden alle. Mm. Näin viedään metsästä tasapainoisissa suhteissa esiintyviä tärkeitä ravinteita, ennenkaikkea hivenaineita. Jotta tiheydellä todella parannettaisiin laatua, tulisi taimia olla perustamisvaiheesta lähtien useita tuhansia. Suomenselän vedenjakajaseuduilla on jopa jouduttu tuhojen vuoksi avohakkaamaan kymmeniä hehtaareja männyn taimikoita tai vasta en siharvennusvaiheen metsiköitä. Se on metsäluonnon omaa vuoroviljelyä. Kun on kysymys ensisijaisesti eri-ikäisyydestä johtuvasta eripituisuudesta , on turha epäillä jatkuvan kasvatuksen heikentävän metsikön perinnöllistä laatua. TUHOT HUOLEN AIHEENA Pohjois-Suomessa toistuvat männyn taimikkotuhot ovat olleet nähtävissä jo 1960-luvun lopulta lähtien yhtenäisten laaja-alaisten avohakkuiden jäljiltä. Kun istutustaimikko perustetaan noin 2 000 taimen hehtaaritiheydellä ja estetään lehtipuiden täydentävä vaikutus , ei taimikon tiheys riitä vaikuttamaan kuuden metrin pituisen tyvitukin laatuun. Varttuneen lehtipuuston alle syntyy yleensä alikasvoksena ilman kustannuksia kuusen taimikko , mikä osaltaan lisää koivun kasvatuksen edullisuutta. Vasta noin 40 vuoden iässä kuusen tuotos ilmeisesti saavuttaa rauduskoivun tuotoksen. Hintaero onkin vähitellen pienentynyt. Hieskoivunkin tuotos jää siinä vaiheessa vain vähän jälkeen rauduskoivusta. Koivua ja muita lehtipuita vesakkomyrkyillä tuhottaessa tapetaan myös muuta luontoa. ,sk.. Korjuumenetelmien kehittämistyö on joka tapauksessa välttämätöntä ja kiireellistä edessä olevien kasvatushakkuiden hoitamiseksi taloudellisesti järkevällä ja metsän terveydentilan säilyttävällä tavalla. Sen seurauksista emme ole tietoisia. männyn versosyovan aiheuttamat tuhot puhkeavat epidemianomaisesti aika ajoin toistuvien epäedullisten sääolojen jälkeen. Niitä ei palauteta takaisin metsään, vaan arvokas tuhka ajetaan kaatopaikoille tai jätetään muulla tavoin ympäristöä rasittamaan. Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa poistetaan kypsät , kasvunopeudeltaan jo hidastuneet puuyksilöt. Raskas ja kookas korjuukalusto vaunomaa helposti kasvatettavan puuston juuristoa ja runkoja. Suuri tiheys on säilytettävä aina taimien noin viiden metrin valtapituuteen asti . KOIVU EI OLE ''RIKKARUOHO ' ' Lehtipuiden hävittäminen uudistusaloilta vesakkomyrkyillä perustunee siihen luontoa ymmärtämärtömään luuloon , että ne ovat "rikkaruohoja" havupuutaimikossa. Merkkejä vastaavista tuhoista on nähtävänä etelämpänäkin . Meidän tulisikin pyrkiä luonnonläheisempiin metsikkömuotoihin , joiden kehitystä voisimme ohjailla luonnon säätämissä rajoissa omien taloudellisten päämääriemme mukaisesti. Jos tätä haittavaikutusta haluttaisiin lievittää ja korjata , olisi se luonnonmukaisimmin tehtävissä käyttämällä mahdollisimman paljon kulotusta tai tuhkalannoitusta ja kasvattamalla lehtipuuta, ennenkaikkea koivua sekapuuna ja myös puhtaina metsikköinä. Hoito voidaan tällöin tehdä reikäperkauksena eli vapautetaan vain taimien välitön ympäristö kilpailevista yksilöistä
,sk. Maatalouden rajoitustoimet vaikuttivat Lapissa paljon voimakkaammin kuin etelässä. Niin kauan kun ei ole täsmällistä tutkittua tietoa, vievät voimalaitosmiehet ja suurteollisuuden kannattajat tehotaulukkoineen voiton maataloudesta ja sen tukielinkeinoista. Lapin maatalouden tutkimus on hajanaista. Vaikka Suomi on maailman pohjoisin maatalousvaltio ja Lappi sen pohjoisin osa, Istvan Biro luottaa lujasti Lapin mahdollisuuksiin. Näin sanoo Kittilän maatalousoppilaitoksen rehtori, unkarilaissyntyinen agronomi Istvan Biro. Maidontuottajat alkoivat nopeasti vähetä: vuonna 1965 maidontuottajia oli yli 10 000 , nyt enää kolmisen tuhatta . SUOMEN LUONTO 2/ 8J 42. Hänelle on selvää ettei tämän maakunnan tulevaisuus voi olla teollisuuden varassa. Ihmiset pysyvät syrjäkylissä ainoastaan peruselinkeinojen avulla. Kaarina Miettinen Monipuolisuudessa Lapin maatalouden tulevaisuus On hämmästyttävää, että joku vielä väittää, ettei Lapilla ole tulevaisuutta. Peltojen paketointi oli Lapissa kannattavampaa , koska korvaukset olivat samat , vaikka pellon tuotto olikin viidenneksen alhaisempi kuin maassa keskimäärin ja tilat pieniä. Vähätkin voimavarat hukataan tutkimalla toisarvoista. Ja pohjoiseen päin tilakoko kaiken aikaa pienenee; Kittilässä keskivertotilalla on peltoa noin viisi hehtaaria. Meidän on täällä tyydyttävä vähempään . ]os haluamme asuttaa tätä maata tasapuolisesti , on lähdettävä niistä konkreettisista edellytyksistä, jotka ovat mahdollistaneet maan asuttamisen ennenkin. PELTOJA LISÄÄ VAIKKA RAIVAAMALLA Lapin maataloudella on vielä käyttämättömiä voimavaroja: Maataloutta voidaan laajentaa ja myös laadullisesti parantaa. Keskivertotilat ovat edelleen varsin pieniä, alle kuusi hehtaaria. Peltoja on tiloille saatava lisää vaikka raivaamalla. Lapilla on tulevaisuus ja etenkin sen karjatalousvaltaisella maataloudella on paljon mahdollisuuksia. Kesän luonteesta , maaperäoloista ja monista muista tekijöistä johtuen peltohehtaari ei voi tuottaa yhtä paljon kuin Eteläja Keski-Suomessa. Istvan Biro puhuu vilkkaasti, hän on antautunut maataloudelle ja Lapille koko unkarilaisella temperamentillaan ja sielullaan . Kaikki 37
LAMMASTALOUS TÄRKEÄ TUKIELINKEINO Tulevaisuuden mahdollisuuksista yksi tärkeimpiä on Istvan Biron mielestä lammastalous. käyttämättömät pellot o n otettava käyttöön ja tutkittava mitä niille voitaisiin tehdä . 38 Kivennäispellot ovat lämpötaloudellisesti ehdottomasti turvepeltoja parempia näin pohjoisessa. Jokaisella maak unnalla pitää olla oikeus elintarvikkeiden om avaraisuuteen . Tähän saakka lammasmäärät ovat olleet liian pieniä ja lammassuoMEN LUONTO 2/ 8\ 42 . Mutta kivennäispellon raivaaminen on kalliimpaa kuin turvepel lon . Tämmöinenkin toiminta on tarttuvaa Istvan Biro kertoo . Islannissa on vain 200 000 asukasta mutta lampaita yli kaksi miljoonaa' Pohjois-Norjassa ja Tromssan ja Finnmarkenin lää nissä on satoja tuhansia lampaita ja vuohia , jotka elävät ensi sijassa luo nnon laitumilla. Mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä enemmän on mietittävä käytettäviä maaperävaihtoehtoja. Peltoja on nyt kaksinkertainen määrä . Lapissa on luon non laitumia erityisen paljon jokilaaksoissa mutta m yös cunturialueella. Lapissa on raivattu etupäässä turvemaita ja tätä Istvan Biro ei pidä enää tarpeellisena. vsk.. Ja tästä Lappi on vielä kaukana . Jos vähänkin monipuolisemmin haluttaisiin viljellä ravintokasveja tai tuottaa tuorerehua , niin kivennäispellolla viljely onnistuu paljon paremmin kuin turvepellolla. Tähän olisi syytä saada yhteiskunnan tukea, muuten unelmat jäävät unelmiksi. Olemme raivanneet jatkuvasti peltoa kahdeksan vuoden ajan . Oppilaitoksen koulutila o n ollut varsin hyvänä esimerkkinä
Tulevaisuudessa lammastalous on tärkeä tukielinkeino . ·-. ··:----~;•·~ ' .. Mutta jos villan kutoo sukiksi ja m yy ne vaikkapa 30 mk pari, mikä on sekin kovin halpa hinta , niin villan 39. On laskettu että tila tulisi vielä paremmin toimeen, jos osa tai kaikki villa jalostettaisiin itse tilalla. . ,., . ,: . : ... Mutta jo 50-60 uuhta takaa yrittäjälle toimeentulon . Pienten pakettitilojen pellot , joita on yleensä 4-5 hehtaaria, voivat elättää tämän määrän lampaita , kun niihin lisäksi liitetään mahdolliset vuokramaat ja kaikki tilan ympärillä olevat luonnonlaitumet. Karjatalous on Lapin maatalouden selkäranka, mutta parissa kymmenessä vuodessa on maidontuottajien lukumäärä vähentynyt kymmenestä tuhannesta kolmeen tuhanteen . talous siksi kannattamatonta . ·-, ... . SUOMEN LUONTO 2/HJ 42 . Villasta saa kehräämölle toimitettuna vain 20 mk kilo. Tähän asti lammaskatraat ovat olleet liian pieniä ollakseen kannattavia. ~,. vsk. :.
Lappilisästä osa suunnattiin lamm astalouteen . Lapin läänissä ei muun muassa ole yhtään kehräämöä, jossa villasta tehtäisiin lankaa . Luonnonlaitumet lisäävät tietysti peltoalan riittävyyttä , mutta luonnon laitumiakaan ei saa rasittaa liikaa. Karjatalouden jälkeen lammastalous on tärkein elinkeino porotalouden rinnalla tulevaisuuden Lapissa. Valtio myös lainoittaa lampoloiden rakentamista. kilohinnaksi tulee jo 90 markkaa , Istvan Biro laskee . Mielikuvituksella ja yrittämise llä mahdollisuuksia voi luoda monenlaisia . Kaikki villa täytyy myydä maakunnan ulkopuolelle. Poronhoitajat ovat erittäin kiinnostuneita lampaista , sillä metsätalous kaventaa porotalouden elinmahdollisu uksia kaiken aikaa . Tässä seurataan kiinnostuneina cuorcrehun uusia käsittelymenetelmiä. Useilla heillä on kuitenkin vankka käsityötaito , joka näin voitaisiin käyttää yhteiseksi hyväksi. Yhdellä vi lj ellyllä pelrohehtaarilla voidaan Lapissa pitää jopa viisi uuhta ja niiden karitsat. ,sk.. Lappiin jaetusta yli määräisestä 10 miljoonan markan ns. Niiden kautta uudet ideat saadaan tuoreeltaan käytäntöön. Parhaimmillaan lampaasta maksetaan kasvattajalle 34 mk kilo. Kunnassa on kaikkiaan nelisenkymmentä lammastalouden kehittäjää. Lammas syö eri laista rehua kuin poro joten nämä eivät kilpaile keskenään . Niillä pitää olla riittävästi kiertoa , Istvan Biro kertoo lampaan pidon käytännöstä. Myös lammastalouden ja porotalouden työhuiput ovat eri aikoina. Lammastalouden tu tkimus ja ammattikoulutus ovat nykyään vielä sangen puutteelliset. Peltojen peruskunnostusvaiheessa on kuitenkin syytä o lla varovainen; tällöin kolme uuhta hehtaarilla on sopiva määrä. Valtion tukitoimet ovat myös merkittäviä. Kittilän maatalousoppilaitokseen on juuri valmistunut norjalaistyyppinen lampola ja lam m astalouden opetusta siellä tehostetaan entisestään . Tällöin lammastalou40 Maacalousoppilaitokset ovat tärkeitä tiedon levittäjiä. SUO MEN LUONTO 2183 42. desca tu lee tärkeä tukielinkeino. Kohtalaisessa kunnossa olevalta pellolta pitäisi saada sekä sisäruokintakauden että laidunkauden rehu. Kauppaja teollisuusministeriö sekä kehitysaluerahasto ovat kiinnostuneita lammastaloudesta ja myös jatkojalostuksesta. Lisäksi porotilojen emännillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia ansioon tilojen ulkopuolella. Villan jalostamisella tuotteiksi asti on suuret laajentamisen mahdollisuudet, Istvan Biro innostuu monista lammastalouden mahdollisuuksista. Esimerkiksi Kittilässä on vuoden 1983 lammastalousavustusta hakenut 28 yrittäjää . Lammastalouden tuotto tietysti riippuu peltojen kasvukunnosta
Tämä innokas Lapin maatalouden puolestapuhuja innostuu erityisesti perunanviljelystä. Samalla yrityksen kehitystä seurataan . Tiedän perheitä , jotka keräsivät yli 2 000 kiloa, Istvan Biro kertoo . Lapissahan on saasteeton ilma , saasteeton maa ja vesi. Nykyaikaisessa lammasraloudessa ei riitä pelkkä perinnetieto eikä neuvonta, Istvan Biro kertoo . MAATALOUSTUTKIMUS RETUPERÄLLÄ Maataloustutkimus on paljon ajastaan jäljessä. Kesällä 1982 Chymos osti kokeeksi SUOME LUONTO Z/ Hl 41 . Marjanviljely Lapissa onnistuu paljon paremmin kuin tähän saakka on oletellu. Jos sitä ei muutamassa vuodessa saada aikaan, on lisättävä nopeasti kurssimuotoista koulutusta, Istva n Biro vaatii. Voimavaroja hukataan ja jätetään paljon tekemättä. Tulijoita olisi ollut runsaasti , eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet mukaan . Menekki on suuri. Tutkimukselta puuttuu kokonaisote ja se on hajanaista. Lapin kannattaisi Istvan Biron mukaan markkinoida tuotteensa ainakin puolijalosteina. maatilamatkailu, lammastalous, kasvihuoneja puurarhaviljely, kalankasvatus. Ja se menestyy täällä Lapissa, Eteläja Keski-Suomessa se menehtyy tauteihin. Erityisesti mustaja punaherukka ovat satoisia. Istvan Biro n kokemusten mukaan näiden viljelyssä on mahdoton epäonnistua, jos tuntee viljelytekniikan. v,k variksenmarjaerän kymmeniätuhansia kiloja ja maksoi neljä ja puoli markkaa kilosta . Mukana ovat mm . Ne ovat valtava valtti ulkomailla. Ja tietysti luonno nmarjar. Mukaan päässeet maanviljelijät sitoutuvat jatkamaan tukielinkeinoaan. SAASTEETTOMIA VIHANNEKSIA Kittilän maatalousoppilaitoksessa on tutkittu jonkin verran m yös avomaan vihannesten viljelyä, koska koko koulun väki on vakuuttunut siitä, että Lapissa on erittäin hyvät mahdollisuudet tuorevihannesten viljelyyn. Puikulaperuna on herkuttelijoiden mieleen . Lapin läänissä on koko maatalous tällä hetkellä lehmän varassa ja jos esimerkiksi lyhytnäköisen maatalouspolitiikan vuoksi sattuisi jotakin odottamatonta, niin Lappi tyhjenisi nopeasti . On lukemattomia vihanneksia , jotka menestyvät Lapissa vähintään yhtä hyvin kuin Etelä-Suomessa: porkkana , sipuli , kaikki salaatit , melkein kaikki kaalit , pinaatti, retiisi. PUIKULAPERUNAA JA V ARIKSENMARJAA Marjanviljelykin täällä meillä onnistuu aivan toisin kuin tähän saakka on oletettu. Järjestäjinä ovat Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus , Lapin korkeakoulu ja Lapin työvoimaviranomaiset, rahoittajana on työvoimam101steriö. Yrittäjillä on kurssin päätyttyä mahdollisuus saada neuvontaapua. Lapissa ei ole perunaruttoa eikä tuholaisia juuri ollenkaan . N yt olisi kiinnitettävä huomiota pysyvän koulutuksen luomiseen . Esimerkiksi Kittilän ja Enontekiön kunnat pitävät yhdessä maatalouden tukielinkeinojen kurssin , joka kestää kymmenen kuukautta . Lapilla on erinomaiset mahdollisuudet vaikka vientiin. Erityisesti mustaja punaherukka ovat satoisia . Siemenperunanhan ei tarvitse edes kasvaa täyteen kokoonsa . 41. Hänen mielestään maataloudellisissa oppilaitoksissa saatu tieto ja esimerkiksi koulutiloilta tuleva käytännön oppi luovat hyvän pohjan kannattavalle lam mastaloudelle esimerkiksi porotilalla. Jos vihannesten keräil yn , jalostuksen ja markkinoinnin hoitaisi keskitetysti jonkinlainen "Valio " , niin Lapissa olisi yhtä paljon vihannesten tuottajia kuin nyt on maidon tuottajia. UUDET IDEAT KÄYTÄNTÖÖN Käytäntöön näitä monia uusia ajatuksia viedään muun muassa erilaisilla kursseilla ja luentotilaisuuksissa. Tieto lammastalouden mahdollisuuksista ei kuitenkaan ole mennyt vielä kaikkien tarpeellisten tahojen korviin. Lapissa voidaan tuottaa huomattavasti terveempää siemenperunaa kuin Etelä-Suomessa. Siksi Istvan Biro pitää Lappia aivan verrattomana seutuna siemenperunan viljelyyn
vsk.. NUORET INNOSTUNEITA MAATALOUDESTA Asenteet maataloutta kohtaan ovat muuttuneet nopeasti maataloudelle myönteisiksi ja tämä lämmittää Istvan Biroa erityisesti . Meidänkin täytyy olla maatalousväestön keskuudessa rohkaisijana. Koeasemat ovat kuin linnakkeita, joiden on hoidettava myös viljelijän sielunelämää, eli on annettava uskoa siihen mitä tekee. Nyt ovat asiat kärjistyneet niin pitkälle, että ainoaksi mahdollisuudeksi näen enää hyvän kompromissin , jonka avulla maakuntaa voidaan kehittää . Ja vaikka olisi kotitila niin senkin jatkaminen saattaa käydä ylivoimaiseksi sisarosuuksien lunastamisen myötä. Missään tapauksessa ei saisi tehdä niin , että kun teollisuutta kehitetään se tehdään maatalouden ja maaseudun kustannuksella. Ja tarkoituksemme olisi päästä viljelemään niitä täällä kylvösiemen asteelle saakka niin , ettei niitä enää tarvitse ostaa Etelä-Suomesta tai peräti Tanskasta. Täytyy kaiken aikaa yrittää olla ajan hermolla. Esimerkiksi Lapin koeasemaa ei ole kehitetty sen kummemmin. Ja siihen jää tilan kehittäminen . Ja joku sisaruksista saattaa pitää oman osuutensa odottaen päiviä parempia. Pienenä valopilkkuna Istvan Biro pitää Helsingin yliopistoa , joka on sijoittanut varoja entistä huomattavasti enemmän niin maatalouden kuin muidenkin Lapin luontaisten elinkeinojen tutkimukseen Toivonniemen koeasemalla Muddusjärvellä. Nuorten asennoituminen maanviljelyyn on nyt jotain aivan muuta kuin mitä se on ollut taannoin . Näiden laitosten pitäisi laajentua ja tehdä tehtävänsä soihtua kantaen . Toimimme täällä kannattavuuden rajamailla ja kannattavuus riippuu ratkaisevasti yrittäjästä, siitä kuinka paljon hän p ystyy keskittämään henkisiä ja fyysisiä voimavarojaan. Ja jos nämä ihmiset taas puolestaan joutuvat tappiolle niin heitä ei sido tänne mikään. Mutta nurmiviljelyn osalta se on mahdollista vasta , kun meillä on omia kantoja . Poromieheksi on onneksi helpompi ryhtyä. Koulu täyttää kahden vuoden päästä 75 vuotta. Kysymys on siitä miten Lappia kehitetään. Tarkoituksena on löytää tänne sopivia lajeja ja lajikkeita, niitä, jotka ovat olleet täällä jo mahdolli42 sesti aiemminkin . En ole aina näin ajatellut , vaan mielestäni olisi pitänyt toteuttaa yksinomaan paikallisen väestön etua. D SUOMEN LUONTO 218,l 42 . Ja mitä enemmän voimme tuottaa rehua karjalle niin sitä suuremmalla syyllä voimme sanoa että Lapin huomispäivä on taattu . Näinhän Suomessa kävi. Eivätkä he jää Kittilän kirkolle , he menevät Etelä-Suomeen , Ruotsiin , Norjaan tai vieläkin pidemmälle . Eli jos toisella saralla toinen saa suurimman osan siitä mitä on tavoitellut , niin toisella pitäisi antaa periksi. Ja tiedän monia, jotka sydämensä halusta lähtisivät maata viljelemään, mutta kun työpaikka on lunastettava niin kalliiseen hintaan ei siihen juurikaan ole mahdollisuuksia, Istvan Biro puhuu vakavana. Ja se työllistää järkevästi. Porokarjan hankkiminen on täysin mahdollista ja valtion lainoitus on järjestetty niin karjalle kuin tilallekin . Siellä ollaan kiinnostuneita Lapin maatalouden ja Lapin syrjäkylien elämästä ja tulevaisuudesta. Kittilän maatalousoppilaitoksella ei ole virallista tutkimusta, koska se on ammattikasvatushallituksen alainen ammattikoulu. Lapin syrjäkylien väestön enemmistö haluaisi kehittää kyliään luonnonläheisesti. Koko Lapin läänin tulevai" . Uskon että muun muassa tunturilapin alueen lammastalouteen tällä on suuri vaikutus. Se ei ole semmoista tekemistä, josta muutaman vuoden kuluttua todetaankin että hukkaan meni . Se työllistää silloin kun tutkitaan ja kun tutkimusten perusteella ryhdytään toimiin . Niitä pitäisi kehittää aivan toisella tavalla kuin viime vuosikymmenenä on tehty . Tällä tarkoitan sitä, että äärialueilla maatalouden tutkimus on erityisasemassa. Mutta en näe Suomessa mahdolliseksi sellaista huomista, jossa jatkuvasti ollaan sotajalalla. Tästä on monia surullisia tapauksia. Mutta kun puhutaan nuorten tai muiden innostuneiden mahdollisuuksista maanviljelyyn synkistyy optimistikin. RISTIRIIDAT REPIVÄT MAAKUNTAA Mutta Lapin tulevaisuuden tiellä on suuri este , joka on Istvan Biron mielestä raivattava. Maatalous on niin pääomavaltaista , että se pelottaa sitkeimpääkin yrittaJaa saatika sitten nuorta. Tarvittaisiin joko lisää tutkimuspisteitä tai sitten pitäisi kehittää jo olemassaolevia. Mutta Istvan Biron mielestä koululla ei ole huomispäivää , jos ei välitetä muusta kuin säännöistä ja pykälistä. Ja he, jotka haluavat voimakkaasti Lappia kehittää koko valtakunnan edun nimissä , ovat sen verran vaikutusvaltaisia ihmisiä, että heistä riippuu paljon. On asioita jotka repivät valtavasti tätä maakuntaa ja kuntien sisälläkin on suurta eripuraisuutta. Mutta nyt kerrotaan taas, että maaseutu on kelvollinen paikka nuorenkin ihmisen asua ja että maatalous on ammatti siinä missä muutkin. Mutta on suuria , lähinnä valtakunnallisia pyrkimyksiä, joissa Lappia halutaan käyttää suurisuuntaisesti ja teollisesti hyväksi. Tämä koulu on tehnyt näissä asioissa paljon koko olemassaolonsa ajan . Viime vuonna saimme tänne yhteispohjoismaisen projektin jossa tehdään tavallisten ja palkonurmikasvien siemenviljelykokeita. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kymmeniä vuosia sitten , kaikki mahdollisuudet siihen ovat olleet, mutta tahtoa ei ole ollut. Tutkimus myös työllistää. Jos he jatkuvasti häviävät , voi käydä niin , että he rupeavat jarruttamaan kehitystä , joka tästä eteenpäin olisi suotavaa. Liian selvästi osoitettiin kaupunkielämän mukavuus ja se on tehty maaseutua laiminlyömällä. suus on ensi s1Jassa ruppuvamen karjataloudesta
Niistä osa on erittäin hyviä lakeja, osa huonoja. Vakavammin asiaan paoeutuen, kyläkoulun ja kahden opettajan, siivoojan, keittäjäo, talonmiehen ja heidän tuuraajaosa verotulojen säilyttämiseksi Kittilän kunnassa , Haohimaaokio lapsiluvun säilyttäminen riittävän suurena on tärkeää . sama 43. Minkä aamu tuo sen Ilta vie. Hanhimaan kyläkaupasta, Ilta Uusikartaooo kaupasta , ei oikeastaan tarvitse kantaa lainkaan huolta , koska kukaan ei uskalla ostaa muualta peläten hänen vihaansa. Pankin raha, Osuuspankin raha, Så"å"stöpankin raha, KERA:n raha, en alistu. Kyläkauppias voi siihen itse vaikuttaa. Varsinainen taistelu Nobel-kruunuista käydään elinkeinoja kehitettäessä. Kaikenlainen lainsäädäntö on kehittynyt huimasti viimeisen viiden vuoden aikana . Sen jälkeen tarvitseekin vain käydä kertomassa asioista tuleville yrittäjille ja niitähän riittää. Ja jokaisen ministerin kunniaasia on tehdä vähintään kolme uutta . Käytännön keinona esitin Haohimaao kylän lapsiluvun lisäämistä. Hämeessä ovat eräät kylätoimikuonat ryhtyneet värväämään kyliinsä monilapsisia perheitä lupaamalla heille hehtaarin tontin markan oeliöhiooalla sekä runsaasti taikooapua omakotitalon rakentamisessa. En ehtinyt sanoa enempää, kun Aarne Pietari jo ehdotti minulle vastuuvakuutusta. Onneksi ne Hämeen maalaiset myös. vsk. Niitä on paljon . Nyt voi joku väittää , että taas ne lappilaiset keinottelevat valtion varoilla ja kehitysaluetuella. Kuka pysyy kärryillä. Siis että verokirjassa on rasti palkkapuolella. Kirje Kittilästä Kittilän kunnanjohtaja Nikka lupasi minulle Nobelin rauhanpalkinnon sinä vuonna, kun olen toteuttanut uhkaukseoi tekokyläoi Haohimaao elvyttämisestä. Onneksi KOP :n pääjohtajataso on paattanyt vastoin EVA : n virallista mielipidettä (kirjanen "Talouden tosiasiat 80-luvulle") , että Lapio sivukylät elvytetään. Varmistuttuani asiasta jälleen tämän vuoden alussa, olen ryhtynyt uudella tarmolla opiskelemaan byrokratiaa. Kulttuurin elvyttämiseksi toivotan Miina Äkkipikaisen tervetulleeksi Hanhimaahao, mikäli hän joutuu maanpakoon Sonkajärveltä. Ostouskollisuus on vaikeaa, mutta siihen on pyrittävä. Kylän elvyttämisessä palvelujen turvaaminen on oikeastaan vain verryttelyä. Teemu Hanhivaara P.S. Mutta niissä on yksi vika . Vielä sitä viitsitään puhua sivukylien huonoista palveluista. Sinne tulevat lehdet kaksi tuntia aikaisemmin kuin kirkonkylään . Kylien elinkeinotoiminnan elvyttäminen on helppoa, jos pystyy itselleen selvittämään monimutkaisen lainsäädännön kiemurat ja vielä pysymään järjissään. SUOME LUO TO 2/HJ 42 . Nobel-palkinto häämöttää. Kyläkaupao säilyminen on kylälle välttämätöntä. Veikko Lavia mukaillen: Kolttalaki, Maatilalaki, Kauppaja teollisuusministeriön raha , maatalouslomitus Porotilalaki, M etsuritilalaki, Lapin pienyritystoimintakokeilu eli Lapin lisä·, s11a1saputoiminta Eläkelait, Muut lait, Laki vi1kkovapaan kokeilusta, Jokelan Mikon raha Kuka auttaisi. Samaa konstia voisi käyttää meilläkin . Kirjeeokanto on jo tekokylässäni hyvässä järjestyksessä
Säännöstely olisi haitaksi paitsi linnustolle ja kalastolle . Suunnilleen samaan aikaan tehtiin myös samansisältöinen valtuustoaloite, josta tuli myönteinen päätös , kunnanjohtaja Mikko Hietala muistelee. Satakunnan luonnonsuojelupiiri myönsikin viime vuonna Y mpäristöpalkinnon Euran kunnalle Koskeljärven suojelusta. Euran kunta osoittaa sitä vastoin esimerkillistä suojelumieltä ja rohkeutta: Kunta on laatimassa Koskeljärvelle osayleiskaavaa puhtaana suojelukaavana. Lokakuussa 1981 kunnanhallitus antoi myönteisen lausunnon valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman tavoitteista Koskeljärvellä. SUOMEN LUONTO 218142 ,sk.. Järven monipuolinen paikan nimistö antaa viitteitä rikkaasta muinaishistoriasta sen selvittelyyn ei toistaiseksi ole kiinnitetty lainkaan huomiota. Avovesialueet ovat laajat ja mahdollistavat liikkumisen soutuveneellä ja kanootilla. Kalliilla ja monimutkaisilla järjestelyillä toteutettava säännöstely tuhoaisi monet Koskeljärven arvot . Lintujärvenä Koskeljärvi on maamme parhaimpia. Suojelukaavasta päätettäessä asetettiin luonnollisesti ehto , että valtion on oltava toteuttamisessa merkittävällä panoksella mukana , Hietala toteaa . Kunta lähti suojelutyöhön 44 keväällä 1979 , jolloin Maailman Luonnon Säätiö ehdotti kirjeessään kunnalle järven rantojenkäytön yleissuunnitelman laatimista . Suuri koko lisää sen merkitystä (vesipinta-ala 700 ha , rantaviivaa 40 km) . RAKENNUSKIELTO VUODEN 1984 LOPPUUN Ilman Euran kunnan merkittävää panosta järven suojelussa tuskin olisi tapahtunut juuri mitään. Maaliskuussa 1982 Euran kunnanvaltuusto päätti , että Koskeljärvelle laaditaan rakentamisen täysin kieltävä osayleiskaava. Rehevien linturantojen lisäksi löytyy kivikkoisia luotoja ja näköalakallioita. Näillä näkymin kielto on voimassa vuoden 1984 loppuun . Tuomo Hurme Ministeriön ote lipsuu Koskeljärven suojelussa Euran erämaisen Koskeljärven suojelu etenee kovin verkkaisesti. Euran kunta pyrkii osaltaan toteuttamaan valtioneuvoston vah vistaman lintuvesien suojeluohjelman tavoitteita. Niinpä järvi soveltuu mainiosti eräretkeilyyn . SÄÄNNÖSTELYSUUNNITELMA VESIOIKEUDESSA Rinnan mökityssuunnitelman kanssa ja siihen liittyen on vireillä Koskeija Vaaljärven Kuivaus O y:n säännöstelysuunnitelma , jonka tavoitteena on nostaa järven keskiveden pintaa 60 sentillä . Näin myös kävi. Vaikka Koskeljärvi kuuluu valtioneuvoston vahvistamaan lintuvesien suojeluohjelmaan kansainvälisen arvoluokan kohteena, ovat maaja metsätalousministeriön virkamiehet jatkuvasti myötäilleet järven tuhoamishankkeita. Koska rakentamiseen on jatkuvasti paineita, kunta on hakenut sisäasiainministeriöstä Koskeljärven alueelle rakennusja toimenpidekieltoa. Koskeljärven suojelun monimutkaisista vaiheista kerrottiin Suomen Luonnossa 2 / 1981. Tämän perusteella Maailman Luonnon Säätiö esitti , että yleissuunnitelma toteutettaisiin suojelukaavana, Hietala selvittää. Suojelun tavoitteet ovat säilyneet entisellään: Lounais-Suomen viimeisen kesämökittömän järven rantojen rakentaminen on estettava , ja suunniteltu pinnannosto on hoidettava luonnonarvoja kunnioittaen
myös kauniille rantamaisemille. Sen mukaan Koskeljärven rannat tulisi kokonaan hankkia valtiolle. D Tuomo Hurme' 45. Ohjelman mukaan järven keskiveden pintaa voidaan nostaa korkeintaan 60 sentillä, ei kuitenkaan kertanostona . Lintuvesiohjelman vahvistamisen jälkeenkin on saatu tietoja, joiden mukaan ministeriön virkamiehet ovat m yötäilleet kompromisseja: Säännöstely toteutettaisiin suunnitellussa muodossa valtion varoin, järven pohjoisosa mökitettäisiin ja valtio lunastaa vain eteläosan. Säännöstelyhakemus on parhaillaan Länsi-Suomen vesioikeudessa. Maaja metsätalousministeriö on jo nyt liiaksi pitkittänyt selkeitä toimia Koskeljärven suojelun varmistamiseksi. liittyvät velvoitteet siirtyisivät valtiolle. Paras vaihtoehto olisikin lunastaa valtiolle yhtiön osakekannan enemmistö, jolloin myös yhtiön ojien perkauksiin yms . Mitään ei ole menetetty vielä. Valtioneuvoston vahvistama lintuvesiohjelma asettaa selkeät tavoitteet Koskeljärven suojelulle. Suojelun toteuttamista ajatelSUOMEN LUONTO 2/ HJ 42 ,sk Ien asetelmat ovat parhaat mahdolliset. Edes maanomistusolot eivät tässä tapauksessa ole kovin mutkikkaat , koska kuivatusyhtiö omistaa rannat melkein kauttaaltaan. Siis tiedossa olisi moninkertainen murskatappio luonnonsuojelulle kohteessa , jossa vielä olisi säilytettävänä edustava kansallispuistotasoinen kokonaisuus
lignjjnin kanssa. puusto on raivattu Ja maans11nokoneet möyrivät tontilla . Rakentaminen on jo aloitettu : . Metsäliitto on täydentänyt vuonna 1977 Itä-Suomen vesioikeudelle jättämäänsä lupahakemusta. Äänekoskelle rakennettavan uuden jättisellutehtaan lupa-asioiden katselmustoimitus alkaa maaliskuussa. Uudemmassa ja mitä ilmeisimmin myös ympäristöystävällisemmässä teknologiassa pyritään yhä enemmän käyttämään hapettimena happea ja vetyperoknäin syntyy vesistöihin lisää myrkyllisiä aineita. Tilalle Metsä-Botnia rakentaa uuden sulfaattisellutehtaan , jonka kapasiteetti on peräti 300 000 tonnia vuodessa. Jätevesiluvuissa on tähän mennessä kiinnitetty huomiota ainoastaan biologiseen hapenkulutukseen (BHK 7) , kiintoainekuormitukseen ja ravinteiden määrään . Suurin ongelma on valkaisimon jätevesien · kemikaalit , joiden vuoksi vettä ei ole voitu kierrättää . Vesihallitus vaatii sen niinjjae hapetetaan natr"umhypokloriitilla Klooridioksidi-vaihe (D): jäännösHgniini hapetetaan klooridioksidilla Massan valkaisussa käytetään erilaisia yhdistelmiä edellä mainituista vaiheista. Kaarina Miettinen Korvaako happi kloorin. PUUNJALOSTUKSEN JÄTEVEDET Puunjalostus päästää kuorimon , keittämön , pesemön , lajittamon ja valkaisimon prosessija jäähdytysvesiä sekä mm . Tämä johtunee siitä, että tutkimukset ovat vasta alussa ja että samankin proscssityypin tehtaiden jätevesien koostumus on usein hyvin erilainen ja jäteveden laadun hetkelliset vaihtelut suuria. V ALKAISUJÄ TEVESIEN MYRKYLLISYYDESTÄ Pääosa lisätystä kloorista reagoi massassa mm . N ykyaikainen sellutehdas toimii sulfaattimenetelmällä, joka koostuu paristakymmenestä osaprosessista. nk.. LISÄÄ IHMISIÄ KILOMETRITEHTAALLE Uusi tehdas ei lisää maamme selMASSAN VALKAISU KLOORILLA Ruskehtava massa valkaistaan, jollojn siitä poistetaan jäännösligniiniä ja -uuteaineita. Kuohunta Metsä-Botnian ja Metsäliiton ympärillä kiihtyy. Metsäliitto katsoo kuitenkin , että kloorivalkaisu riittää , ja kuormitus olisi tällöin 20-26 tonnia vuorokaudessa . Yhden työpaikan hinta on 4,3 miljoonaa markkaa! Äänekoskella työpaikat kuitenkin vähenevät jätti-investoinnin myötä kuudesta sadasta kolmeen sataan . Tehdas aloittanee toimintan sa viimeistään vuonna 1986 . . Osa kloorista joutuu valkaisusta tehtaan muiliin jätevesjjn, jossa se puolestaan reagoi nopeasti erilaisten orgaanisten yhdisteiden kanssa ia vähentämistä happivalkaisulla neljännekseen . Metsäliitto on jo tähän mennessä saastuttanut pahoin Äänekosken alapuoliset vedet, kuten kerroimme edellisessä numerossa. Lääninhallitukselta on saatu poikkeuslupa töiden aloittamiseen, vaikka vesioikeuden lupa vielä puuttuukin . ;.. Nykyisessä luvassa biologinen hapenkulutus saa olla 46 tonnia vuorokaudessa. Valkaisujätevesien sisältämien aineiden pitkäaikaiset myrkkyvaikutukset vesiekosysteemissä tunnetaan vielä varsin huonosti. Suomffl:l sulfaattija sulfiittimassan valkaisu käsittää seuraavia vaiheita: Kloorausvaihe (C): klooraus vapaalla kloorilla tai kloorin ja klooridioksidin seoksella, jolloin ligniini saadaan emäsliukoiscksi. Uusi tehdas maksaa 1,3 miljardia markkaa ja se työllistää kolmesataa ihmistä. VAIHTOEHTONA HAPPIVALKAISU Prosessin rakenne vaikuttaa ratkaisevasti jätevesien laatuun. jolloin syntyy lukemattomia erilaisia orgaanisia yhdisteitä, joista osa on myrkyllisiä. Allcalivaihe (E): muodostuneiden kloorattujen yhdisteiden uutto emäksellä. Voiko happi korvata kloorin. pesu-, huuhteluja saniteettivesiä. Läheskään kaikkia valkaisujätevesien aineita ei vielä ole tunnistettu ja lisäksi tutkimustulokset vailitelcvat suuresti. Hypo-vaihe (H): jäljellä oleva lig46 lun kokonaismäärää , koska samanaikaisesti lopetetaan sellutehtaat m yös Nokialla ja Lielahdessa. Anomuksessa Metsäliitto esittää biologisen hapenkulutuksen vähentämistä puoleen. .. Metsäliiton Äänekosken tehtailla lopetetaan vuoden 1985 loppuun mennessä vanhat sulfaatti(140 000 t) ja sulfiittitehtaat (60 000 t) . Tähän käytetään voimakkaita hapettimia sekä vahvaa emästä. Suomessa ei, toisin kuin Kanadassa , ole vaadittu myrkyllisyyden vähentämistä tai täydellistä poistamista. Metsä-Botnian uuden tehtaan lupaehtojen valmistelu on vuosisadan tärkeimpiä vesiasioita. Suomen massaja papcrjtcollisuuden vesistöihin päästämä orgaanisen kloorin kokonaismäärä on vuosittain SUOMEN WONTO 2/83 .u. Kokouksista odotetaan kiivaita ja tulikivenkatkuisia. Siitä on m yös kysym ys kun puhutaan kloorin vaihtoehdosta , happivalkaisusta. Happivalkaisulla biologinen hapenkulutus saataisiin putoamaan 13 tonniin vuorokaudessa. Keskeisimmäksi vaatimukseksi on noussut kysymys valkaisumenetelmästä
53 Mutageenisimpia jätevedet ovat havupuita käyttävissä sulfaattiscllutehtaissa. Näitä on nimeno• maan valkaisun kloorausvaiheen jäte• vesissä ilmeisesti kaikissa scllutehtaissa. Happivalkaisun suuri etu biologisiin puhdistusmenetelmiin verrattuna on kloorautuneiden yhdisteiden väheneminen. Happivalkaisun jälkeen pystytään jätevedet ottamaan talteen . Kloorin korvaaminen klooridioksidilla vähentää kloorausvaiheen iä• teveden mutageenisuutta lähes olemattomiin klooridioksidin osuuden kasvaessa. Tämä vähentää myrkyllisiä jätevesiä sekä jätevesien hapenkulutuksen lähes puoleen. aineet. vemmat käyttökustannukset johtuvat pääasiassa pienemmistä kemikaalikuluista. Tulevaisuudessa niiden päästömäärille asetettaneen rajoituksia . Mutageeniset yhdisteet saavat alkunsa pääasiallisesti valkaiscmatto• man massan sisältämästä ligniinistä. Happivalkaisussa voidaan valkaisemattoman massan ligniinistä hajottaa puolet, jolloin jälkivalkaisussa tarvittavien kemikaalien osuus pienenee. Nyt happi20 000 tonnia, josta suurin osa on sitoutunut erilaisiin rakenteeltaan tuntemattomiin ligniiniperäisiin yhdisteisiin . Normaalissa kloorivalkaisussa ei jätevesiä pystytä käyttämään uudelleen, koska ne sisältävät liikaa laitteita voimakkaasti syövyttäviä klorideja . Ensimmäiset kaupalliset happivalkaisimot otettiin käyttöön 1970-luvun alussa pääasiassa ympäristönsuojelusyistä. Tästä vesistöstä mm . V .ALKAISUJÄ TEVEDET VAIKUTIAVAT PERINTÖTEKIJÖIHIN J.A AIHEUTI AVAT SYÖPÄÄ Yksi monista viime vuosina osoitetuista haittavaikutuksista on, että sel• lutehtaiden jätevedet sisältävät muta• geenisia eli perinnöllisiä muutoksia aiheuttavia aineita. Mutta keiton jatkaminen on yhä ongelmallista eikä se ole lähimainkaan käyttövalmis. D 47. Lisäksi, koska syövän ja DNA-vaurioiden välinen riippuvuus on monissa tutkimuksissa todettu hyväksi. METSÄ-BOTNIA EI HALUA HAPPIVALKAISUA Metsä-Botnia ottaisi happivalkaisun käyttöön ehkä vasta joskus myöhemmin . Metsä-Botnia kieltäytyy happivalkaisusta myös sen kalleuden takia. Metsä-Botnian mielestä riittää jos hapenkulutus vähenee puoleen entisestään. Metsä-Botnian mukaan happivalkaisu tulisi tehtaalle maksamaan 50 miljoonaa markkaa. Metsä-Botnian happivalkaisun vastustukseen vaikuttanee myös se, että sen suurosakas , Nokia Oy , osti vuoden 1982 lopulla Pohjoismaiden suurimman kloorintuottajan Finnish Chemicalsin koko osakekannan. Happivalkaisun käyttökustannukset ovat kuitenkin pienemmät kuin perinteisten , nykyisten valkaisujen kustannukset . vsk. valkaisimoja on käytössä yli kaksikymmentä eri puolilla maailmaa: Kanadassa , Ruotsissa , Yhdysvalloissa, Ranskassa, Etelä-Afrikassa , Puolassa, Neuvostoliitossa, Norjassa. Kaiken kaikkiaan on vaikea arvioida mitä aiheutuu ja on jo aiheul'Unut perinnöllisiä muutoksia ja syöpää aiheuttavien valkaisuiätcvesien laskemisesta vesistöihin. Kemikaalien valmistukseen sellutonnia kohti kuluu vähemmän energiaa. Ruotsissa on jo kymmenkunta happivalkaisimoa ja siellä vaatimukset ovat niin tiukat, ettei enää juurikaan ole mahdollista rakentaa muunlaisia valkaisimoja. Yhtiön mukaan happivalkaisulle kehitellään vaihtoehtoja, kuten keiton jatkaminen ligniinin poistamiseksi . Valkaisujätevesien akuutin myrkyllisyyden aiheuttavat mm. Myös hapen valmistaminen kuluttaa vähän energiaa. Mutta kyseessä on täysin uusi tehdas , jonka päästöjä ei voi verrata mihinkään . Toki viranomaisten olisi lupaehtoja määrätessään lähdettävä siitä, että paras mahdollinen uusi tekniikka otetaan käyttöön. rasvaja hansihapot sekä erilaiset neutraali. Mutta toisaalta on esitetty että käyttökustannusten edullisuus laskisi kokonaiskustannuksia kahteenkymmeneen miljoonaan markkaan. klooratut fenolit, guajakolit, katekolit. Havupuusellun valkaisun jätevedet · ovat tavallisesti huomattavasti myrkyllisempiä kuin lehtipuusellun jätevedet. Biologisillakaan menetelmillä niitä ei saada kovinkaan tehokkaasti poistetuksi . Kustannuksia arvioitaessa on muistettava että kyse on maamme toiseksi suurimman vesireitin myrkkykuormituksen maarasta . voi• daan valkaisujätevesien mutageenisuutta pitää osoituksena niiden syöpää synnyttävistä ominaisuuksista. sidia sekä klooridioksidia jo kloorivaiheessa . Kloorattujen fenolien määrää voidaan ratkaisevasti laskea mitä enemSUOMEN LUONTO 218142 . Ja nimenomaan klooratut yhdisteet vaikuttavat valkaisujätevesien myrkyllisyyteen, minkä lisäksi ne ovat usein ympäristössä hyvin pysyviä. Pääosa valkaisujätevesien sisältä• mistä myrkyllisistä aineista on peräisin kloorausvaihecsta ja ensimmäisestä alkalivaiheesta. Haimän kloorista korvataan klooridioksidilla. pääkaupunkiseutu ottaa juomavetensä. l iså"å" valkaisujå"revesien vaikutuksista kysym yspalsralla s
Sen sulavuus on poronjiikå"lfa parempi eikii elå'in tarvitse sitii yhtii suuria mfanä" kuin jå'kå'fåä'. oli Lapin Kansassa koko sivun juttu lakimetsistä : Norokorpi korostaa tutkimuksen merkitystä, ennenkuin lakimetsiä voidaan ryhtyä hakkaamaan . Huhtikuun 3. Metsähallituksen ylimetsänhoitaja Hannu Vainio torjuu ajatuksen siitä, että teollisuus voisi puun puutteessa painostaa metsähallituksen hakkaamaan lakimetsiä: "Me toimitamme teollisuudelle puuta missii puitteissa , jotka meiffå· on. , Teollisuuden metsä viestissä 3-4 / 82, lukuisia kirjoituksia eri lehdissä , joissa pääteemana on "ajaudumme kohti katastrofia: puun kulutus lisääntyy ja luonnonsuojelualueet lisääntyvät , kun käyrät kohtaavat, tulee katastrofi " ehtipä hän kirjoittamaan Suomen Luncoonkin (6-7 / 82). Jo täällä rintamat selkiytyvät: Kuusela puhuu suojelualueiden aiheuttamista puuntuotannon menetyksistä , päämetsänhoitaja Pohtila pöllyttää metsäncutkijoita, ja erityisesti Rovaniemen metsäntutkimuslaitoksen tutkijat puhuvat Lapin metsien nykyistä varovaisemman käsittelyn puolesta. 1982 KUUSELAN KATASTROFI Kuusela on näkyvästi mukana koko ajan: Veitsiluoto Oy:n järjestämän tiedotustilaisuuden päätähti ja tutkija 31. Opetuksen ja tutki48 muksen hajauttamisen myötii tiimiinsuuntainen kehitys oletettavasti viefå' voimistuu." Lapin Kansa 26 . "ONKO POROTOUHU EDES ELINKEINOKAAN' ' Keskustelu jatkuu samalla viikolla Lapin metsätalouspäivillä, jossa Kuusela vaatii tehokkaampia ja kovempia menetelmiä Lapin metsien käsittelyyn ja toisti vaatimuksensa lakimetsien hakkaamisesta. 2. Samaa korostaa myös porotutkija Time Helle: Luppo on jokatafvinen ravinto ja se on hyvin tiiyspainoista ra vintoa. Lakimetsissii on juuri tå"lfaisia puita, ikikuusia, jotka kasvavat /uppoa ", sanoo Paavo Autto. Keskustelun viralliseksi avaukseksi sopivat Metsäntutkimuslaitoksen järjestämät metsäntutkimuspäivät Rovaniemellä 23 .-24. 4. 1982 Sen sijaan professori Pentti RoikoJokela piti tutkijoiden keskustelua vain hyvänä asiana: "Pirstoutumista tapahtuu ja se on myönteistii. 2. 4. Ylimetsiinhoitaja haluaa painottaa metsiihalfituksen hallitsemien lakimetsien merkitystii kokonaisuutena . "Eiviit Lapin metsiit ole vain puuntuotantoa varren. 3., haastattelu Suomen Kuvalehdessä 2. Tiimå· vå·hentåä" tuotosta, nostaa hintaa. "Jos niissii joskus on pakko hakata , tulee toimia mahdollisimman varovaisesti. Toimimme pitkå"llii, kestiivå'flå• pohjalla emmekii suhdanteiden mukaan." Eikä lakimetsien hakkaaminen taloudellisessa mielessäkään ole ongelmatonta: Mutta lakimetsien puu on varsinaisten talousmetsien puuta /yh yempfa, oksikkaampaa. Lakimetsien kå·sitte/yssii on maisemallista merkitystii korostettava korkeilla mailla tehdå'å'n nåkyviå' ratkaisuja. "Lapin Kansa 26. ' 'ja ehkå' alueita kiiytetå'å'n jonkin verran porotouhuun, josta ei edes tiedii, onko se elinkeinokaan. Siinä pääaiheiksi kohosivat puun riittävyys, metsätase, viljelymetsien puunlaatu, luonnonsuojelun ja metsätalouden erilaiset ristiriidat sekä metsäntutkijoiden moraali ja asiantuntemus. 1982 Porotalouskin vaatii lakimetsien säilyttämistä hakkaamattomina: Lakimetsiå' ei p1disikåä·n mennii hakkaamaan koskaan , sanoo porotalousneuvoja Paavo Autto Raattamasta. 000 ha, muutetaan UKK-metsiksi, joita eliivinii ja usiuwvina metsinå· hoidetaan metsiintutkimukseen perustuvan kyvyn mukaisesti ylivanha puusto korjaten ja saattaa ko. M etsäntu tkim usl ai toksen Rovaniemen aseman johtaja Yrjö Norokorpi hillitsi Kuuselan kiirettä ja kehotti odottamaan tutkimusten tuloksia lakimetsien uudistumismahdollisuuksista. muut ylivanhan puuston takia uusimisvaiheessa olevat valtion metsiimaat Lapin få'iinissii, yhteensii noin 1.500. väitettiin suojelun tuhoavan metsiä ja käytettiin UKK :ta aseena nimikkopuistoaan vastaan: UKK-puiston, entisten ja vasta muodostettujen suojelualueiden sekå. ''Monipuolisuus estiiii mielettömyydet. Kaiken kaikkiaan puun korjuu lakimetsissii tulee keskimfariiistii kalliimmaksi, Vainio laskee. 4. lakimetsien hakkuil la ei ole kiirettä. 1982 Eikä Pohtila luota metsäntutkijoihinkaan: "Metså'ntutkimuksen tiedeyhteisö on pirstoutumassa mitii erilaisimmiksi kuppifunniksi. '' Lapin Kansa 3. 2. " "Kun kaivettavan ravinnon saanti paljon lumen ja kovan hangen vuoksi loppuu, ottaa poro ravintonsa puista. Sen, jolla on vastuu , tulee ottaa huomioon hyvin moninaisia asioita. Päämetsänhoitaja , entinen metsäntutkija ja entinen Lapin luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen Eljan Pohtila ryöpytti luo nnonsuojelijoita ja osansa saivat poromiehetkin : Pohtifa arvioi, ettii suoje/upilä'töks1lfå' sii'rretåä·n metså'ii puuntuotannolta matkailulle. Vå'hå'tkin miiiiriit riittiiviit, ettii poro på'å'see pahimman yli. Niiin syntyy vastakkain asettelua , jota ei ollut silloin, kun vain yksi korkeakoulu koko maassa koulutti samalla tapaa ajattelevia metsiinhoita11a , arv101 Pentti Roiko-Jokela. '' Lapin Kansa 26. Veitsiluoto Oy:n Lapin puupulasta uhkailevaa tiedotustilaisuutta täydensi eräiden Lapin talouselämän ja kunnalliselämän johtomiesten valtioneuvostolle osoittama kirjelmä, jossa mm. metsiit uuteen kasvuun luoden Lapin peruselinkeinolle kestiivii pohja viiestön ja yritysten tarpeita ja etuja edistiien (kuten Saivaara-asiassakin oli UKK:n kanta). Lakimetsissii on poronhoidolle merkittiiviii kangasmaita ja luppokuusikoita. Kirjelmässä oli runsaasti suoranaisia asiavirheitä ja tahallisia vääristelySUOMEN LUONTO 218.142. ,sk.. 82 . Metsäkeskustelua metsän vuoden aattona Vaikka vasta tämä vuosi on nimetty metsän vuodeksi, sävytti jo viime vuotta voimakkaasti metsäkeskustelu. 1982 LAKIMETSÄT NURIN. 2. Mutta rumba on vasta alkamassa. Metsiintutkimuslaitos on hajauttanut toimintaansa ympiiri maan, Joensuussa on alkamassa alan opetus. Lapin Kansa 3. Metsähallituskin on antanut vielä parikymmentä vuotta aikaa selvityksille . Esityksemme piiiimåä'rii on osoittaa UKK:n eliimå'ntyön arvostamiseksi pysyviisti få'iinin viiestön toimeentuloa tukeva kohde (ei tuhoava) , Lapin peruselinkeinojen ja työllisyyden perustan turvaaminen, teollisuuden raaka ainepohjan suojaaminen, metsiemme uusiutumiskyvyn palauttaminen ja nostaminen kansanja valtiontalouden edistykseksi. Myös puun fåhikuljetusmatka on lakimetsissii tavallista pitempi, sillii teitå' niiihin maihin ei rakenneta ja tiimiikin lisfa kustannuksia
Luonnonsuojelijat tuomitsivat sekä itse esityksen että tavan , jolla se tehtlln . < "' ...J . Käytännössä koneistamisen ja rationalisoinnin seurauksena vähenry49. Myrskytuhojen perusteella metsähallituksen metsurit kuitenkin pääsivät koneineen jo puiston alueelle, mutta mm. Se on siis pääjohtajan henkilökohtainen yritys vielä viime tingassa vaikeuttaa kansallispuiston perustamista. Käytännön metsätalouden pnnssä ymmä"rrerään hyvin , että tutkimuskin on inhimillistä toimintaa , joka tuottaa hyvää. 1982 antamaa ja huomioraherå"ttäväsri julkisuuteen saattamaa lausuntoa kemiallisen vesakontorjunnan mersä·raloudellista merkitystä selvittä·neen työryhmän mietintöluonnoksesta. Metsähallituksen keskimääräinen ryönrek1iämäärå" koko maassa on pudonnut 5 630:sta 3 958:aan viisivuocisjaksona 19 76-80 (Mersä·rilastollinen Vuosikirja 1981, s. poromiesten vastustuksen vuoksi hakkuut sitten keskeytettiin. 4. Suorastaan tyrmistyneenä on luettu esim. 4 . Metsälehti julkaisi 5. Mersänturkimuslaitoksen 15. Viime aikoina on Metsäntutkimuslaitoksen taholta kuitenkin yllå"ttäen tullut julkisuuteen kannanottoja , jotka ovat jyrkästi aikaisempien tutkimustulosten ja käytännön mersänkäsittelyperiaatteiden vastaisia, ilman, että näitä kannanottoja olisi edellyttänyt asianmukainen , kaikkien tarkistettavissa oleva tutkimus, jossa olisi saatu tieteelliset perusteet näihin kannanottoihin. MAURI-MYRSKY JA PÄÄJOHTAJA JOKINEN UKK-PUISTON KIMPUSSA Melkoinen meteli syntyi Mauri-myrskyn kaatamien puiden korjuutarpeesta Koilliskairan kansallispuiston alueella. Varsinainen hyökkäys Koilliskairan kansallispuistoa vastaan käyn nistyi , kun metsähallituksen pääjohtaja P. Pääasiassa hän puhuu puupulasta , mutta suojelualueetkin saavat osansa. ja huonoa, oikeata ja väärä"å". "Pääjohtaja Jokisen muistiota ei ole käsitelty metsähallituksen kollegiossa, vaikka osa muistiosta esitetään metsähallituksen ''kantana ''. SUOJAMETSÄT JA VESAKKO MYRKYTYKSET Verrattuna Kuuselan lausuntojen saamaan suureen julkisuuteen jäi eri korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkijoiden valtioneuvostolle toukokuussa jättämä kirjelmä verraten vähälle SUOMEN LUONTO 2/ Hl 42 . W. Useimmat luonnonsuojelijat katsoivat jopa kaaruineidenkin puiden korjuun joko tarpeettomaksi tai suorastaan luonnonsuojeluperiaatteiden vastaiseksi . Tutkimuksen vastuu näissä asioissa on luonteeltaan nimenomaan riereellisrä ja on sellaisena ehkä" vieläkin suurempi kuin käyrinnön vastuu. 1982. ...J i1 1' ~L-------------------------------~ jä, joita luonno nsuojelijoiden edustajat Esko Joutsamo Helsingistä, MaijaLiisa Äijänen, Aimo Maijala ja AnnaLiisa Sippola, kaikki kolme Sodankylästä, aikoivat Lapin Kansassa 14. Tuona ajanjaksona maahan ei perustettu yhtfan uurra kansa/lisja luonnonpuistoa. Suojelualueilla jotkin rajoitukset puun tuotannossa ovat mahdollisia , mutta: Viimeinkin piråisi luonnonja kansallispuistojen ulkopuolisella pinta-alalla pysähdyttää nä"mä puuntuotantoa kuristavat vaatimukset. suojametsien merkitystä paikalliselle väestölle ja elinkeinoille sekä pidettiin tuhlauksena tiheäsyisen Lapin männyn käyttöä sellun raakaameena. Epä"riereellisyydessfan esimerkkikohdat lausunnosta eivät ole mirenkä"ä"n sen yleisestä tasosta poikkeavia . kirjelmän kokonaisuudessaan . 195). Tosiasiat osoittavat kuitenkin aivan muuta. Tämin pysähdyttäminen on paljon rä"rkeä"mpfa kuin keskustelu s1i"tå", onko jokin kansallispuisto 10 000 hehtaaria pienempi vai suurempi, Kuusela jyrährä"ä". ,sk . 4. 8. huomiolle . oli Kuusela näkyvästi esillä Lapin Kansassa. Kirjelmässä korostettiin mm. Teoreettisilla ryöpaikkameneryslaskelmilla pyrirfan todistelemaan, että luonnonsuojelu on suurin syypä·ä työllisyysongelmiin Lapissa. Aiheutti kirjelmä sentään jyrkän torjuvan kirjoituksen Metsälehdessä 26.8.1 982 Elokuussa julkistivat myös piirimetsälautakuntien päämetsänhoitajat metsäntutkijoita arvostelevan kirjelmänsä. Nä;ohraja Jokinen perustelee puiston supistusesirysrä"än Lapin vaikealla ryöllisyysrilanreella. Jokinen esitti eduskunnan lakija talousvaliokunnalle puiston supistamista 27 000 ha:lla. Jälleen 20
Sodankylässä syysmaakuntapäivillä menetykset ovat jo yksiselitteisesti 10 000 työpaikkaa. Poikkiteloin asettuminen luonnonsuojelun ääriilmiöidenkin kohdalla vaat1i jonkinlaista siviilirohkeutta. 7. Maaherra Oinas kiirehtii lyömään paremmaksi ja joulukuun alku päivinä (5. vsk.. " Yhtä hyvin voitaisiin hakata Pyhä-, Sallaja Suomutunturin tai Ounasvaaran puut. Omassa vastauksessaan Esko Joutsamo kiistää Jokisen vahvimmatkin argumentit , talouslaskelmat , teoreettisiksi: Pääjohtaja Jokisen valiokunnalle jattamaan mwst10on sisä"ityy kaksi harhauttavaa tietoa. 1982 Talouselämä-lehti numero 33 / 1982 tekee Jokisesta jo sankaria: Metsähallituksen pääjohtaja P. 2. sen vuoksi, että keskusvirasto on asetettu valtion metsien osalta myös liiketaloudelliseen vastuuseen. Ahteen mielestä luvut perustuvat laskelmiin, joiden mukaan kaikki Lapin nykyiset luonnonsuojelualueet olisi hakattava paljaaksi. Riemulla sitä eivät kuitenkaan tervehdi luonnonsuojelijat eivätkä puistokuntien johtajat: Antti Korhonen , Inarin kunnanjohtaja: "Jokainen turha viivytys kostautuu puistokunnissa; haitat ovat jo tulleet, mutta kompensaatiot viipyvät niin kauan kunnes laki UKK puistosta sää·detäå"n." Tai Savukosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Timo Kilpimaa: Savukoskella ollaan katkeria jatkuvista UKK-puistoon liittyvistä ' 'höplötyksistä' '. eduskunnan lakija talousvaliokunnan, ja Koillis-Lapin kuntien keskustoimikunnan . arvioi Lapin läänin teollisuustoimikunnan sihteeri Kai Vaara suojelun aiheuttamiksi työpaikkojen menetykseksi jo 2 500 työpaikkaa. METSÄAMMA TIIMIEHET JA -TUTKIJA T TUKKANUOTI ASILLA Tästä katsauksesta on jätetty lähes kokonaan syrjään tutkijoiden ja metsäammattimiesten keskinäinen kinastelu siitä, ketkä ovat oikeita tutkijoita ja tuottavat oikeata tietoa , ketkä taas pelkkiä haihattelijoita. 1982 Lapin Kansa oli perustanut tietonsa Metsäntutkimuslaitoksen lausuntoon , jossa epäiltiin metsähallituksen sopivuutta luonnonsuojelualueiden hoitajaksi , koska metsähallituksen on toimittava liiketaloudellisten periaatteiden pohjalla . Tosiasiassa puiston alueelle taloustoiminnan piiristä" pois jä"ävän metsäntehdasarvo on aivan teoreettinen luku, jossa ei ole esimerkiksi otettu huomioon toiminnasta aiheutuvia 50 kuluja . Nyt tiedå"n liian paljon tapahtumista, jossa käsitykseni mukaan on luovuttu todentamisen ja loogisen ajattelun periaatteista, että vo1S1n enää samalla tavalla puolustaa kolleegoitani ja työyhteisöå"ni. m 3 Koilliskairan alueelta ja saada siitä sitten Jokisen mainitsemia satojen miljoonien tuloja. Näistä suurin on se, että" hå"n käyttäessäå"n puuston arvona ns. 12 . Lapin Kansassa 12 . metsätaseesta, puupulan syistä ja viljelymetsien puun laadusta. mk) olisivat jotakin lyhyellä aikavä"lillä" realisoitavaa tuloa , joka nyt puiston perustamisen takia menetetään "tuottamattomana säilytettävä"ksi' '. W . 11. Käytännössä on täysin mahdotonta hakata lyhyessä ajassa 4, 1 milj. 10. Kunnat ja paikalliset asukkaat näkivät hyökkäilyn puistoa vastaan tässä vaiheessa, kun kaikesta oli jo sovittu , myös hyökkäyksinä itseään vastaan ja kiirehtivät puiston perustamista ja vannottivat valtiovaltaa pysymään sitoumuksissaan . VIEKÖ LUONNONSUOJELU LAPIN TYÖPAIKAT. Erikoista oli , että jo helmikuun 25 . 11. Kysymykseen , mihin sitten voi luottaa , vastaan: Metsätalouden harjoittajilla on organisaatioita , joissa tutkimustulosten ja käytännön kokemusten perusteella kehitetä"å"n työmenetelmiä" ja parannetaan ohjeita elinkeinon edistämiseksi. Turisti ei syö puita ja näistä" paikoista tulisi mahtavat måä"rät puuta ", Kilpimaa esittää". Karkea otsikointivirhe käänsi apulaisluonnonsuojeluvalvoja Antti Haapasen vastauksen 4. Lapin Kansa on 3. maila, ettei luonnonsuojelu syö Lappia, puhuttiin vielä 1 400 työpaikasta, joille niillekään Ahde ei löytänyt perusteita: Ahde piikitteli epäsuorasti maaherra Asko Oinasta muistuttamalla, että ''on sanottu'' luonnonsuojelualueiden vievän Lapista jopa 1 400 työpaikkaa. Lapin Kansassa ja joutui sitten pääjohtajan tallomaksi lokakuussa! Samalla Jokinen osoitti Metsäntutkimuslaitoksen epäilyt metsähallituksen sopivuudesta täsmälleen oikeiksi . koonnut asiasta eri tahojen mielipiteitä. Kylmät numerot kertovat, että metsätalouden hakkuut ovat pienentyneet ja työpaikkojen maara pudonnut 7 000:sta 4 000:een 50-luvun jälkeen. Jokinen, sd, ansaitsee kunnioittavaa kannustusta ryhdyttyään panemaan vastaan yltyvälle metsien ja soiden suojeluinnolle. Helsingin Sanomat 11 . 3. Oinas tunnisti itseensä kohdistuneen piikin, mutta puolustautui sanomalla, että" "sanoipa ministeri mitä vain'', niin esitetyt luvut perustuivat asiantuntijoiden laskelmiin. m 3 tai 1,3 milj. 12. Jokinen paheksuu sitäkin , että Joutsamo on jostakin saanut haltuunsa julkisena pidettävän asiakirjan' Muutoinkin Jokinen vastaa asian vierestä , luottaen siihen , että harva enää pystyy tarkistamaan mitä Joutsamo todella sanoi . Pitkin syksyä rupesivat myös luvut luonnonsuojelun vuoksi menetetyistä työpaikoista kasvamaan . Yksityismetsätalouden edistämisessä tämä toiminta kuuluu metsäSUO MEN LUONTO 2/ HJ 42 . 82: Kun minulta kysymi·n aikaisemmin, v01ko metsäntutkimukseen luottaa , saatoin sanoa , että kyllä" voi, jos ei pane kohtuutonta painoa hajatapauksille. Lapin Kansa 9. mukaan sohaisi muurahaispesään sano. 10. Lapin Kansa tiesi metsähallituksen haluavan hakata Koilliskairan metsiä : Tieryissä rajoissa tapahtuvaa puunottoa UKK-puistosta kannattaa puolestaan metsähallitus. 11. Hakkuuvaatimuksia voimistaa teollisuuden puupula. Keskustelu on jatkunut kiivaana tämän vuoden puolellekin , mm. 12.) siteeraa Pekka Vilmi jo Oinaan laskelmaa 5 000 menetetystä työpaikasta, kerrannaismenetyksineen 10 000 ja 15. Vastauksessaan Pentti Aarnio kielsi metsähallituksen hakkuu tavoitteet 1. Vastatessaan Esko Joutsamolle Helsingin Sanomissa 26 . neistä 1 672 työpaikasta metsähallituksen johto on ollut hiljaa, häly työpaikoista on nostettu vain suojelualueiden perustamisen yhteydessä, totesi Esko Joutsamo Helsingin Sanomissa 18. Pantakoon tähän aiheesta kuitenkin yksi sitaatti; näin professori Kullervo Kuusela Metsälehdessä 15. Tämä asenne on ymmärrettävää. Kun ministeri Ahde Lapin Kansan 16. 10. 1982 Luonnonsuojelualueiden metsien jonkinlainen hakkaaminen sai taakseen mm. kärjen: kun Haapanen voimakkaasti arvosteli Jokisen pyrkimyksiä, otsikoi HeSa mielipidekirjoituksen " Metsätalous sujuu Koilliskairassakin' '. Luonnonsuojelu on vähän niin kuin rauhanaate, järkevä ihminen ei voi muuta kuin olla sydämessään kummankin puolella. Metsähallituksen ylijohtaja Piirosen mukaan se on "Järkevä esitys" ; päämetsänhoitaja Eljas Pohtila toteaa, että "Luonto uudistaa" ja Kullervo Kuuselan mielestä '' Ajattelu uudistuu'' . Marraskuun alussa Lapin läänin teollisuustoimikunta esittää, että UKKpuistoa pitää haka takin . tehdashintaa antaa päätöksentekijöille ja lukijoille sellaisen mielikuvan, että kyseiset sadat miljoonat (740 tai 235 milj. Lapin Kansa 25
Yksityismetsälain mukaan "metsää ei saa hävittää ' ' ja ' 'kun on syytä epäillä, että metsää on hävitetty'', pidettäköön katselmus. 90-646 966 . vsk. lautakunnille ja metsiinhoicoyhdistyksille, joiden piiiicciivissii elimissii mecsiinomistaj1lla on enemmistö. Kulotus ei taas soistuneilla aloilla käy, sillä normaalikesänä se ei pala ja kuivana kesänä sitä ei uskalla polttaa ja vielä polton jälkeenkin se on laikutettava , joten hintaa kertyy pehmeälläkin linjalla. Näin ei tapahtunut , ainoa mikä aiheutti keskustelua ja vain toisella palstalla, oli keinollisen uudistusalan pienuus , n. Toiselta palstalta oli hakattu kaikki tukkipuut pois ja jäljelle oli jäänyt SUOMEN LUONTO 2/ HJ 42 . kuusta ja koivua kituliaasti kasvava jätepuusto. J. Jos tarvitset kuvia , soita: puh. Kannisen kirjoituksen: ''Pehmeä metsänhoito voitti . KalleHökki metsä"calousneuvoja, Ii Kuvat jossa kuvaajan nimen jäljessä on LKA , ovat peräisin Luonnonkuva-arkistosta. Tämän vuoksi alueelle ehdotettiin mätästystä traktorikaivurilla, aurausta alalle ei ole koskaan esitettykään . Tällainen lainmukainen katselmus pidettiin nyt puheena olevassa tapauksessa kahdella eri palstalla. Pätevien tutkimusten ja konekehittelyn ansiosta tilanne on huomattavasti parantunut, mutta kehittämisen varaa vieläkin on . Ensimmäisellä palstalla oli siemenpuualueelle jätetty niin paljon raivausjätepuustoa , että se esti alueen luontaisen uudistumisen. Siinähän sitä Kuusela selvästi toteaa, kuka tuottaa oikeata tietoa: metsäteollisuuden rahoittama tutkimus; riippumattomalla tutkimuksella on vaara tulla harhaanjohdetuksi' Esko Joutsamo Seppo Vuokko Voittiko '' pehmeä metsänhoito''. Metsiitalouden organisaatioiden tulisi viiliccömiisti muodostaa järjestelmii, joka siivilöi tutkimuksen tuloksista ja tutkijoiden esityksistii sen, mikii otetaan ohjeeksi metsiitalouden harjoiccamiselle. Katselmuksessa epäiltiin kulotuksen onnistumista maapohjan kosteuden vuoksi. Tämän jälkeen oikeus katsoi hakkuun jälkitöiden olevan kesken ja kanteen siten ollen ennenaikaisen . Katselmuksen jälkeen pöytäkirja luettiin kaikkien kuullen ja todettiin kaiken asiaan vaikuttavan tulleen kirjatuksi, ja katselmusmiehet hyväksyivät toimituksen yksimielisesti allekirjoittamalla kukin nimensä pöytäkirJaan. Todettakoon vielä , että todistajana ollut aluemetsänhoitaja lausui viljeltäväksi suunnitellusta alueesta, että jos hän itse omistaisi palstan, niin hän "ei kulottaisi vaan kyntäisi (auraisi) aluee·n". Maanomistaja esitti alueen kulottamista ja kylvöä. Tällaisesta metsästä on kiistassa kysymys. Tutkijoiden suosituksiin ja ohjeisiin sisältyy tå"nii pä'iviinii liian suuri riski joutua harhaan johdetuksi ja taloudellisii"n menetyksiin, ettii mihin voisi luottaa ilman tarkistamista ja hyväksymisen menettelyii. Ensimmäisen oikeudenistunnon jälkeen piirimetsälautakunta halusi sovitella ja esitti maanomistajalle , että viljeltäväksi suunniteltu alue kulotettaisiin ja kylvettäisiin maanomistajan toivomalla tavalla. Kun asiaa koskevaa rauhoitussopimusta ei saatu maanomistajan ja piirimetsälautakunnan välillä aikaan, niin asia joutui yksityismetsälain perusteella oikeuteen . Oikeudenkäyntiin liittyvä metsäpalstojen katselmus katsottiin aiheelliseksi yksityismetsälain perusteella. 0,3 ha. Katselmusmiehet esittivät alueen raivaamista . Näillä aloilla metsänhoito on ollut vaikeaa, sillä luontainen uudistaminen on vaatinut miespolven ajan, tuloksen ollessa kuitenkin heikko ja kallis, sillä verot on maksettu ja tuotto on ollut vähäinen. Koska alue on suurimmaksi osaksi paksukunttainen ja myös pintasoistunut, niin katselmusmiehet esittivät alueen uudistamista siten, että ensin alueelta raivataan jätepuusto pois ja sitten alue mätästetään ja istutetaan männylle. Asiaa käsiteltiin oikeudessa kaksi eri kertaa. Kirjoituksessa oli erinäisiä virheitä, jotka oikaisen. Toisessa istunnossa katselmuksessa mukana ollut ja myös pöytäkirjan allekirjoittanut aluemetsänhoitaja toi oikeudelle asiasta uusia piirteitä. '' Kirjoituksessa kerrottiin eraasta metsänhävitystapauksesta ja sen oikeuskäsittelystä Iissä. Tämän johdosta luontainen uudistuminen ei ollut enää vaarassa. Oikeus ei siis määrännyt metsää käsiteltäväksi metsänomistajan eikä katselmusmiesten alunperin esittämällä tavalla, vaan asialle tuli loppupäätökseksi kokonaan uusi ratkaisu. Kanninen väittaa, että kunnan metsälautakunnan jäsenet vastustivat allekirjoittaneen näkemystä metsänhävityksestä ja uudistustöiden suorittamisesta. Se että metsän leimauksessa pyritään mahdollisimman suureen peittävyyteen , johtuu yksinomaan siitä , että omatoimisuuden jäljet ovat olleet pelottavat, etenkin hieman soistuneilla ja paksukunttaisilla aloilla; sellaisesta tässäkin on kyse . Koska tällöinkään ei rauhoitussopimusta saatu aikaan, asia joutui uudelleen oikeuden käsiteltäväksi. Todistaja nimittäin arvioi, että viljeltäväksi suunniteltu alue voisi uudistua reunametsän siementamana myös luontaisesti, mikäli alueelta poistetaan uudistusta estävä raivausjätepuusto. Ei tee miefi palata siihen aikaan , jolloin istutusja kylvölaikut tehtiin suokuokalla . 51. Yksityismetsälain mukaan alalle olisi pitänyt laatia lain vaatima uudistussuunnitelma ennen hakkuun aloittamista. Suomen Luonto julkaisi numerossaan 67 / 82 T . Siemenpuualueelta omistaja oli katselmuksen jälkeen, mutta ennen oikeudenkäyntiä itse poistanut luontaista uudistumista estävän raivauspuuston . Maanomistaja esitti hänellä olleen metsänhoitoyhdistyksen teknikon kanssa puhetta, että koko noin 15 ha:n palstalle tehdään tarvittava suunnitelma, mutta sitä ei ole löydetty ennen eikä jälkeen katselmuksen . Yksimielisesti todettiin hakkuu hävityshakkuuksi
Ehkä erimielisyytemme ei ole niin syvä kuin hän antaa ymmärtää. Tätä yritin korostaa edellisessä kirjoituksessani. Opettajankoulutus on keskeisessä asemassa ympäristökasvatuksen toteuttamisessa. Olen täysin sitä mieltä , että on harkittava, missä sävyssä ympäristöasiat otetaan koulussa esille. Kritiikkini suuntautui ympäristökasvatuksen asemaan opettajankoulutuksessa. Ympäristökasvatus ei saa olla pelottelua, enkä sitä ole mielestäni väittänytkään. Opettajankoulutuksessa voitaisiin sille antaa niin suuri paino , että se muuttuu hienosta sanasta myös käytännöksi . Oppimateriaalin puute vaikeuttaa ympäristökasvatuksen toteutum ista koulutyössä, puuttuu ympäristökasvatuksen metodiikkaa koskevaa tutkimusta (Komiteanmietintö 1978). Samaan aikaan mm. Puhe vallasta ei ehkä enää kuullosta niin epämääräiseltä, kun miettii , miten valtiovalta on suhtautunut ympäristökasvatuksen kehittämiseen. Komisarjan hinta on 12 mk: yksittäiset kortit maksavat l.S0 / kpl. Kolmena opiskeluvuonna meille on puhuttu siitä yksi tunti . ohjeen niin, että ympäristökasvatus ahdistaa lasta. Jokaiselle opettajalle antavat ympäristökasvatuksen tavoitteet mahdollisuuden näiden arvojen opettamiseen lapsille. 90 100 Oulu 10, puh. Sen vuoksi tarvitaan toimintaohjeita , opetusmenetelmiä ja -taitoja. Tilaukset maksamalla komisarjan hinta luonnonsuojelupiirin tilille Psp OU 962577 -4 tai Luonnonsuojelun Tuen Oulun myymälästä. Kun valtaosa opiskelijoista ei vapaaehtoisesti eikä itsenäisesti ole kiinnostunut ympäristöasioista ja kun läpäisyperiaate on vain periaate vailla käytäntöä , mistä tulevat opettajat, jotka työssään toteuttavat ympäristökasvatusta . Paljon parempana nyrkkisääntönä ympäristökasvatuksesta pitäisin vaikkapa seuraavaa: puhu luokan kanssa ympäristöasioista kaikissa sopivissa tilanteissa sopivaan sävyyn. Norjassa on kehitetty kokonainen '' ekopedagogiikka' ·. Opettajan täytyy vain ensin itse löytää ne . Sama kohtalo on myös rauhankasvatuksella. Kokemukseni perusteella ovat tulevat opettajat nykyisin harvoin edes jotain mieltä. Täsmennän siis sanottavaani. Se olisi laajamittaise n ympäristökasvatuksen alku. Olen siis varsinaisesti huolestunut siitä , puhutaanko lapsi lle koulussa yleensä mitään ympäristöasioista eli onko ympäristökasvatus vain paperille kirjoitettu hieno sana. Tavoitteiden toteutumisesta ei olla oltu kiinnostuneita. Rajaoja on jostakin syyscii 'nuorcunut' ja yltynyt SUOMEN LUONTO 2/ 8) 42. Periaatteessa kyllä suhtautuminen on ollut myönteistä. Sen tunnin keskeinen ohje oli: ympäristöasioita on lasten kanssa käsiteltävä varoen, sillä lapset ahdistuvat helposti . Kajaanink. Matti Leinonen ampuu kovilla Suomen Luonnossa 1 / 1983 vastauksena juttuuni ympäristökasvatuksesta. On kulunut jo kahdeksan vuotta 1970-luvun puolivälistä. Koulu ei saa siirtää lapsiin sitä passiivista pelkoa, jota monet aikuiset nykyisin tuntevat. Penäsinkin juuri toimintaohjeita , opetusmenetelmiä ja -taitoja ympäristökasvatukseen . l.>. 52 piminen toimimaan ylivoimaistenkin ongelmien edessä. Uskon , että ympäristö kasvatus o n niin kauan tyhjä sana koulutyössä kuin se on tyhjä sana opettajankoulutuksessakin . 981-IS 828. Elleivät opettajat tiedä, mitä on ympäristökasvatus , kuka sitten tietää. Monilla ei ole arvomaailmaa, ei mitään muuta kuin pyrkimys tarjottuihin palkintoihin eli menestykseen , ja kuitenkin heidän tulisi puhua lapsille arvoista. Puhun nyt luokanopettajankoulutuksesta. Ari Kuuluvainen Rajaojan eroosio olikin luonnotonta Suomen Luonnossa l /83 sivulla 2 ollut kirjoitus ilman ylläolevaa kuvaa pitänee paikkansa , mutta ei artikkelin viimeinen kappale jossa todetaan: ''Joskus saa eroosio luonnossakin hyvin iikillisiii ja voimakkaira muocoja, miscii esimerkkinii on Leigh Plescerin kuva Pyhiicuncurin Rajaojafca kansallispuiston pohjoisrajalca. Mutta kuten Leinonen toteaa (Suomen Luonto 3 / 1982) ''ympäristökasvatuksen kehittäminen on käytännön koulutyössä juuttunut paikoilleen 1970-luvun puolivälissä kehitettyjen perusnäkemysten jälkeen." Nuo perusnäkemykset olivat juuri ympäristökasvatuksen tavoitteet, jotka tuolloin muotoiltiin . Tuumitaan, tuumitaan, tuumii Arvo Turtiaisen runon sanoin valtiovalta ympäristökasvatuksesta. Ohje sinänsä on hyvä , mutta onko se riittävä. Valtaosa käsittää tuon e.m. ,sk.. C jj , g Huutoja korvesta Ympäristökasvatusta onko sitä. Niitä tarvitaan. Olennaista on nimenomaan myö nteisten asenteiden syntyminen ja alistumisen sijasta op:c-----=-Pohjoispohjanmaan luonnonsuojelupiiri vastustaa Hailuodon pengeniehanketta ja on kustantanut kahdeksan kortin komisarjan . Aikaisemmassa jutussani peräänkuulutin myös opettajien ja kasvattajien henkilökohtaista suhdetta ympäristökasvatukseen. Jokaisen kasvattajan pitäisi löytää puhtaaseen ympäristöön ja luontoon liittyvät arvot. Eivät mistään
On tosin odotettavissa, että ongelmaa koskevat tiedot tulevat jo tällä vuosikymmenellä voimakkaasti lisääntymään tutkimusmenetelmien kehittymisen ja tutkimusresurssien lisääntymisen myötä . Syy Rajaojan muutokseen ja eroosioon on aivan muualla kuin luonnollisessa eroosiossa. Supermyrkkyjen esiintymisestä Suomen luonnossa ei ole vielä julkaistu tutkimustuloksia, koska tarvittavia äärimmäisen tarkkoja analyysilaitteistoja on saatu maahamme vasta viime vuosina. Kanta on aikaisemmasta vähentynyt jonkin verran, ehkä yksi syy on RajaoJan eroos10n aiheuttama runsas hiekoittuminen. Uusi uoma on pituudeltaan n . Osa ryhmän aineista on erittäin ·myrkyllisiä, ns. Tilanne johtuu osittain lainsäädännöstä , joka ei tällaisia tutkimuksia jätevesien laskulupia myönnettäessä edellytä ja toisaalta tämänkin alan perustutkimuksen niukoista maararahoista. -79 kalastin tammukoita patoaltaan yläpuolelta . Valkaisuperäisten klooriyhdisteiden rikastumista vesieliöihin on sen sijaan voitu tutkia enemmän. Ryhmään kuuluvat mm . vsk. Tiedän, että selluloosatehtaiden valkaisulaitosten kloorifenolipäästöjä on aivan viime vuosiin saakka voimakSUO MEN LUONTO 2/ 83 42 . Sakari Kannisto Litcoinen Kysykää luonnonsuojelusta • Kuinka myrkyllisiä ovat selluloosan valkaisulai tosten jätevedet. Niissä renkaanmuotoiseen (aromaattiseen) hiiliketjuun tai sen sivuketjuihin liittyy vaihteleva määrä halogeeneja (klooria, fluoria, bromia tai jodia; useimmiten klooria). Siis: minkälaisia riskejä synnyttävät selluloosan kloorivalkaisulaitosten jätevesien sisältämät PHA-kemikaalit elämälle yleensä ja ihmiselle erityisesti. supermyrkkyjä (esim. Tällaiseksi on epäilty Ruotsissa Pohjanlahdella normaalia runsaampia härkäsimppujen selkärangan epämuodostumia valkaistua sellua valmistavien laitosten edustoilla. ' ' Jne. Voimakkaimmin rikastuvien kloorifenolien ja -guajakolien on todettu vesistöissä rikastuvan ravintoketjuissa PCB:n tavoin. Sen tiedän, ettei asiaa ratkaise terveyslautakunnan määräämä kalojen syöntikielto . En myöskään tunne tarkoin , mitä mahdollisuuksia on teknisin keinoin vähentää kloorifenolikuormitusta. Meillä on kesäpaikka Pyhäjärven rannalla ja olen ensimmäisen kerran onkinut tammukoita Rajaojasta v. Patoamisen seurauksena alkoivat Rajaojan vedet kerääntyä toisen padon etupuolelle ja kun vettä tuli tarpeeksi , se haki uuden reitin itselleen harjun toiselta puolelta suon vierestä. TCDD). Kenttätutkimuksista saatuja havaintoja jätevesien haitoista on yleensä vaikeata osoittaa juuri valkaisujätevesistä johtuviksi. eräät tunnetuimmista ympäristömyrkyistä, kuten DDT ja PCB. Paikalliset " yrittäjät" rakensivat 1970-luvun alussa kalankasvatusaltaan Rajaojaan, jolloin puro padottiin ja allas eristettiin toi sella padolla Rajaojasta , näin saatiin "tekojärvi" , koko ehkä n. Puunjalostusteollisuuden valkaisujätevesissä ei supermyrkkyjä ilmeisesti esiinny , mutta kylläkin runsaasti muita erilaisia kloorautuneita yhdisteitä, joista parhaiten tunnettuja ovat klooratut fenolit . Valkaisujätevesien sisältämiä orgaanisia kloorattuja yhdisteitä joutuu meillä vuosittain vesistöihin ; nykyinen arvio on puhtaaksi klooriksi laskettuna noin 20 000 tonnja ja määrästä arvioidaan kloorifeno1eja olevan noin 750 tonnia. Tutkimuksia voidaan tietysti tehdä vain niistä aineista, jotka tunnetaan ja joiden analytiikka hallitaan . Mennessään hiekka turmeli kauniin puron ja Pyhäjärveen, puron suistoon kasaantui n. Eteläinen Saimaa, jonka rannalla asun, lienee merkittävin yksittäinen fenolien päästöalue Suomessa. Kloorifenolien liukoisuus veteen on pieni ja pienenee edelleen klooriatomien määrän lisääntyessä samalla yhdisteen rasvaliukoisuus kasvaa. 53. Kalanviljelyhomma kuoli kuitenkin heti alkuunsa ja allas jäi tyhjäksi rumentamaan luontoa. Sinne se uursi uuden uoman lehdessänne kuvatuin ja kerrotuin seurauksin. Linnuista ei näitä aineita ole tiettävästi vielä määritetty Jyväskylän yliopiston pakastimissa tosin on jo näytteitä rahoja analysointiin vain odotetaan ... kaasti aliarvioitu. Pasi Hasu, Imatra Kysymykseen polyhalogenoitujen aromaattien (PHA) aiheuttamasta riskistä ei ole nykyisen tietämyksen valossa mahdollista antaa kovinkaan varmaa vastausta lääketieteellisessä toksikologiassa käytettävästä kvantitatiivisesta riskianalyysistä puhumattakaan. Pääosa kloorautuneista yhdisteistä on ilmeisesti biologisesti hajoavia , mutta joukossa on myös eräitä varsin pysyviä mahdollisia ympäristömyrkkyjä. En kuitenkaan tiedä, kenen tästä tulisi olla huolissaan . Kloorifenolien myrkyllisyys lisääntyy voimakkaasti veden happamuuden kasvaessa. Lisäksi matalissa sisävesissä laimeneminen on heikkoa ja jätevesipiroisuudet kohoavat melko korkeiksi laajoilla alueilla. Tällaisia yhdisteitä ovat olleet nimenomaan klooratut fenolic. Yksi alueen neljästä valkaisulaitoksesta on siirtymässä puolivalkaistun sellun valmistuksesta täysvalkaistuun . 400-500 m , jonka jälkeen se yhtyy vanhaan Rajaojaan. Tältä kannalta saattaisi olla edullisempaa laskea puhdistetut jätevedet Itämeren rantavesiin , kuten pääosa ruotsalaisista tehtaista tekee, eikä sisävesiin niin kuin meillä pääosin tehdään. Ilmiöllä on ratkaiseva merkitys näiden aineiden rikastumiselle. yhden ha:n laajuinen hiekkasärkkä. Polyhalogenoidut aromaatit ovat laaja aineryhmä , johon kuuluu monia ympäristökemikaaleina esiintyviä ai neita. Vielä v. Tällä hetkellä vaikuttaa ilmeiseltä, että tehtaan alapuolisen vesiekosysteemin kannalta valkaisujätevesien sisältämät kloorautuneet yhdisteet aiheuttavat ainakin selvän riskin ja mitä todennäköisimmin erilaisia haittoja laajalla alueella . -61 ja sen jälkeen melkein joka kesä . Arviot ovat monikymmenkertaistuneet 70-luvulla esitettyihin verrattuna ilmeisesti analyysien määrän ja tarkkuuden lisääntymisen myötä. 3-4 ha. Suurin osa valkaisujätevesien sisältämistä kloorautuneista yhdisteistä on vielä toistaiseksi rakenteeltaan tuntemattomia etupäässä suurimolekulaarisia klooriligniinejä, joiden mahdollisesti myrkyllisempiä hajoamistuotteita ei juuri tunneta. Epäilen , ettei muutos ruskeasta valkoiseen sittenkään ole oikea tapa kantaa vastuutamme tulevista sukupolvista , ei ainakaan valuttamalla myrkkyyntynyttä klooria ravintoketjuihimme. Tämä oli "Rajaojan tarina " oman näkemykseni mukaan joka pohjautuu monivuotisiin havaintoihini Pyhätunturin alueella . uurtamaan vanhan uomansa nopeasti kolme-neljii mecnå" aikaisempaa syvemmiiksi, jolloin viereinen suokin on reunaosilcaan kuivunut
Kolmas luku miettii, mitä pitäisi tehdä nyt, kun asiat näyttävät menevän hullusti . Ihmiselle sellutehtaiden PHApäästöt aiheuttavat ilmeisesti melko vähäisen riskin . Murinaa on aiheuttanut nimenomaan kolmas luku. Aluksi kirjassa esitellään alueen kallioperää ja geologisia muodostumia sekä maankohoamista. Metsäteollisuuden jätevesien haitallisuus vesistössä taas johtuu myrkkyvaikutusten ohella niiden aiheuttamasta hapenkulutuksesta, kiintoainepitoisuudesta, kasviravinteista, happamuusastetta muuttavista aineista ja väristä. Myös kaikilla muilla vesiravintoketjujen tasoilla: kasvija eläinplanktonissa, vesikasveissa, pohjaeläimissä ja bakteereissa on todettu muutoksia. Otava 1982, 159 s. Jumalankuvan tilalle on hyväksytty raadollinen ihminen biologisperäisine perisynteineen . hapen vähyys lisää aineiden myrkyllisyyttä, koska kalat joutuvat pumppuamaan enemmän vettä kidustensa läpi jne. Ympäristönsuojelulla on oma evoluutionsa. Tuki vai ansa. Sen jälkeen selvitellään Saaristomeren luontoa; tämä kappale olisi saanut olla SUOMEN LUONTO 2/8.l 42 . Lyhyesti kuitenkin: Ensiluku luonnostelee ihmiskäsityksemme evoluution. Ja sen mukana puuttuu paljon, ehkä liian paljon. Ainoa mahdollisuus kerätä itseensä 54 huomattavampia maariä valkaisuperäisiä klooriyhdisteitä on ilmeisesti saastuneiden alueiden kalojen runsas syöminen tämä taas lienee jo makuhaittojenkin takia melko harvinaista. Mikä siis on kirian anti ympäristönsuojelulle. Tämän tien viittoja ovat pienen kauneus, hajautettu valta ja energiatalous, pehmeämmät peruselinkeinot, Suomussalmi . Aineelliset asiat saadaan kuntoon satsaamalla niihin se, mitä teknokraatit tahtovat, mm . Eräissä tapauksissa metsäteollisuus rosin saattaa lisätä raakavetenä käytettävien vesistöjen ligniinipitoisuuksia ja tätä kautta lisätä kloorattujen yhdisteiden saantia. Mutta jospa lopun siniset ajatukset saavat lukijan luulemaan , että hänen vastuunsa on loppunut. Esa Nikunen , limnologi Kirjallisuutta SITÄ KUUSTA KUULEMINEN. Pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu eniten kaloilla: niillä on todettu mm. Suurin osa väestöstä saa huomattavasti enemmän PHA-yhdisteitä kloorilla desinfioidun juomaveden mukana raakaveden humusja ligniiniyhdisteistä syntyy kloorilla käsiteltäessä aivan samoja yhdisteitä kuin valkaisujätevesissäkin. ,sk.. Tavallisen kuolevaisen ei siis tarvitse huolta kantaa, Kuusen ratkaisutaso on korkeammalla niinkuin valtiotieteilijältä ja yh teiskunnan ylärappusille kiivenneeltä sopii odottaa. Pekka Kuusi: Tåmå ihmisen maailma. Ylistyksiin ovat innoittaneet kirjan kaikki luvut , ehkä kuitenkin eniten toinen luku. Onko kirja luettu pelastussanomana , siitäkö ylistys. '' Ja melko hyvin kirja lupauksensa lunastaa. Toinen luku sijoittaa tämän näkökulman historiamme yhtälöön. Uskotaan yhäkin , eivät hallinto ja lainsäädäntö muuten etenisi ollenkaan. Vaikkei valkaisujätevesien tarkkaa koostumusta tunnetakaan , voidaan niiden biologisista vaikutuksista eri vesieliöillä saada tietoja laboratoriokokeissa. Edelleen valkaisujätevesien on todettu aiheuttavan perintötekijöiden muutoksia ja niistä on löydetty myös syöpää aiheuttavia kemikaaleja, karsinogeeneja . Sellutehtaan valkaisujätevedet vaikuttavat vesistössä yhdessä tehtaan muiden jätevesien kanssa. Teuvo Suominen SAARISTOMERESTÄ SANOIN JA KUVIN Valta , Matti (kuvat) & Antti Karlin (teksti): Saaristomeri luonto ja ihminen / Skårgårdshavet naturen och må"nniskan. Oli vaihe , jolloin uskottiin suunnittelun kaikkivoipaisuuteen. käyttäytymisen, kasvunopeuden, loiseliöiden määrän , kudun ja pienten poikasten kehittymisen sekä aineenvaihdunnan muutoksia. paljon ydinvoimaa. Luonnossa on usein vaikeata erottaa myrkkyvaikutuksia muista edellä luetelluista haitoista: esim. Johdannonkin mukaan kirjaan on koottu vain olennaisin , ja jatkoa on luvassa Saaristomerestä kertomaan ja sen suojelua edistämään . Kuusen kirjaa on jo puitu palstamäärillä, jotka hyvinkin ylittävät kirjan omat sivut. Kokeissa ovat valkaisujätevedet osoittautuneet lähes aina vesieliöille tappavan myrkyllisiksi ne eivät kuitenkaan onneksi esiinny vesistöissä niin voimakkaina pitoisuuksina juuri jätevesien purkupaikkaa kauempana. Hän on omia voimiaan säästämättä säästänyt lukijainsa voimia . Kirjan takakansiteksti lupaa seuraavaa: ' 'Tämä kuvateos kertoo Turun ja Ahvenanmaan saaristosta, joka on sekä muodostukseltaan että kauneudeltaan ainutlaatuinen koko maailmassa. Matti Vallan upeat ja herkät valokuvat kertovat omalla tavallaan elämästä saarilla, luodoilla ja kareilla, kesästä ja talvesta , aamusta ja illasta, säiden vaihtelusta ja tunnelmien rikkaudesta Saaristomerellä , Itämeren sylissä. WSOY 1982. Se saa monet tutut asiat näkymään uudessa valossa . Kirjaa ei enää tarvinne laajalti esitellä, monet ovat sitä lukeneet ja vielä useammat siitä lukeneet. Vesistöjen kannalta ovatkin tärkeimpiä usein montakymmentä kertaa pienempien pitoisuuksien aiheuttamat melko vaikeasti tutkittavat pitkäaikaisvaikutukset. Professori Paasivirta on viime vuonna arvioinut suomalaisten keskimääräisen valkaisujätevesieräisen PHA-yhdisteiden saannin olevan keskimäärin 6 mikrogrammaa pa1vassa. Innostus on ollut suuri harvat soraäänet ovat hukkuneet hurraahuutoon. Tehtaiden lähialueilla on pohjasedimentteihinkin kertynyt kloorattuja fenoleita. Tämä on varmasti paikallaan kirja on tekstiltään tosiaankin vain johdanto merellisen luonnon monipuoliseen maailmaan . Kuusen malli houkuttelee yksinkertaisuudellaan: kun kansaa valistetaan johtavat riitapukaritkin lyövät veljenkättä . Kyse onkin ihmisen kannalta lähinnä elinympäristömme jatkuvan kemikalisoitumisen yhdestä osatekijasta, jonka pitkäaikaisvaikutukset ovat hyvin vaikeasti arvioitavissa. Mutta samalla on selvinnyt, että tarvitaan myös perustason muutoksia asenteissa, elinkeinoissa ja elämänmenossa. 483 s. Antti Karlin tekee selkoa niin saariston synnystä, luonnosta ja asuttamisesta kuin nykyisistä asukkkaista ja heidän elinkeinoistaan , historiallisista kohteista , rauhoitusalueista ja retkeilystä saaristossa. Tämä näkökulma puuttuu Kuuselta. Jos lukija löytää alkuluvuista vastauksen ihmislajin identiteettikriisiin, saamme kaikki kiittää Pekka Kuusta. Siinä onkin monta kirkasta oivallusta. Haihtuvimmat aineet taas siirtyvät ilman saastukkeiksi
Valintaa perusteltiin mm . SUOMEN LUONTO 218.\ 42 . Kalliola rakentaa luonnon monimuotoisuuden mykistämälle lukijalle selkeitä raameja, joiden varaan on punottu kuvauksia elävästä arkisesta luonnosta. " . Teksti on säilytetty entisellään mutta alkuperäinen musravalkea valokuvakuvitus on korvattu suomalaisten maalausraiteilijoiden väripainetuilla luontomaalauksilla. ,sk. . Kuvien havainnollisuutta lisäävät tarkat tekstit. Kokeilu on varsin kiintoisa , koska luontoa lähestytään näin vielä maalarin näkökulmasta . Sivulla 33 sanotaan: "Viljanviljely on jyrkästi vähenty nyt. Luonnontieteen luisevaan olemukseen on puhallettu elävä henki . Gummecus 1982. '' kun piti olla ''Nurmiviljely on .. 979-30400. ym. Lukukokemuksena 30 vuotta sitten kirjoitettu teksti oli elämys. Lasse Kosonen JUHLA-ASUINEN SUOMEN LUONTO Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa Reino Kalliolan ja maalauscaiceilijaimme kuvaamana WSOY 1981. LOMAILIJAT ELÄKELÄISET TOIPILAAT! Tervetuloa meille puhtaan luonnon ja puhtaiden vesien äärelle itseänne hoidattamaan ja nauttimaan kauniista luonnosta järvien ympäröimässä ajanmukaisessa täysihoitolassamme! Meillä vietätte joko lyhyen tai pitkän lomanne huolia vailla hoidattaen itseänne! Kauttamme saa hierontaa, jalkahoitoa, kuppausta ym. Jäljet lumessa on mainio kirja , joka avaa talvisessa luonnossa liikkujalle monta uutta sivua luonnosta . Viljanviljelyn vuoksi kasvipeitteettä suuren osan vuotta olevat pellothan todetaan artikkelissa voimakkaan eroosion syyksi muualla tekstissä ja kuvateksteissä. Huoneet uudet ja ajanmukaiset! Soitellaan puh. Siitä olisi voinut kirjoittaa enemmän ja sijoittaa tekstin lomaan mustavalkoisia lajikuvia. Missä on elämän syke ja kuoleman kolkutus. Saaristomeren suojelutarpeista ja saastumisesta. Pidän kirjan värikuvia sekä teknisesti että kuvavalinnoiltaan mustavalkoisia ku. Luonnosta siirrytään historiaan , saariston asuttamiseen ja asumisen nykypäivään sekä annetaan ohjeet merellä ja saaristossa liikkumisessa. " Jäljet lumessa" kertoo kotonisäkkäi demme ja lintujemme talvehtimisesta ja jälkien synnystä eri olosuhteissa . Jälkien jättäjistä on m yös lyhyet lajija ryhmäkuvaukser. Lyhyesti esitellään luonnonsuojelun tilanne ja suojelu aluesuunnirelmar Saaristomerellä sekä viimeisimpiä tieteellisiä tutkimuksia , jotka ravalla tai toisella liittyvät saariston elämään tai luontoon . Kirjaan o n koottu 450 valokuvaa liikkuma-, yöpymis-, syönnösja ulosrejäljisrä. Sen mustavalkoinen valokuvakuvitus on moni-ilmeinen ja toimii jäntevästi tekstin kanssa muodostaen ehjän kokonaisuuden. Kuitenkin kuvat ovat ristiriidassa tekstin kanssa , joka todella moniilmeisesti kuvailee luontoa, laajoista näkymistä pieniin yksityiskohtiin . Tervetuloa! Täysihoitola Saarentalo Oy 77700 Rautalampi ( Leikkaa ilmoitus talteen.) 55. On mahtava tunne lukea luistavaa ja mielikuvia ruokkivaa tekstiä ja samalla oppia syntyjä syviä. Valtaosa maalauksista on maisemia, joissa vaihtelua tuo lähinnä vain tyylien erilaisuus. Patrick Hublin Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston hallitus valitsi vuoden 1982 luontokirjaksi Matti Vallan ja Antti Karlinin teoksen "Saaristo meri luonto ja ih minen'' . Erityisen mielenkiintoinen on katsaus Ahvenanmaan Manner-Suomesta poikkeavaan suojelualuekäytäntöön. . sillä , että teoksen kuvat ovat korkeatasoisia, yleisvaikutelmaltaan kirja on rauhallinen ja miellyttävä, teksti on asiallista ja se sisältää uusimman tutkimuksen antia mm . Kuvitus on jäänyt kustantajan lupaamaksi jäykäksi '' juhla-asuksi'' . Kirjan kuvitus ansaitsee kiitoksen: siitä todella näkee, että Matti Valta on paneutunut saariston elämän ja luonnon kuvaamiseen kaikissa ilmoissa ja jokaise na vuodenaikana. O lisin mielelläni nähnyt Kalliolan kirjan alkuperäisessä asussaan. Kirjan nimen antama viittaus kirjan kaksikielisyyteen jää lyhyeen tiivistelmään ja kuvateksteihin seikka joka saattaa joillekin lu kijoille olla pieni pettymys. laajempi ja seikkaperäisempi, sillä sanotaanhan alueen luonnon olevan ainutlaatuinen . Teksti on täsmällistä. JÄLJET LUMESSA Lauri Siivonen , Kalevi Heikura ja Seppo Sulkava: jä'ljet lumessa opas nisäkkäiden ja lincujen talvisista jäljistä 199 s. Seppo Leinonen Oikaisu Professori Hannu Mansikkaniemen artikkeliin Suomen Luonnon numerossa 1/ 1983 pääsi toimitustyössä pujahtamaan valitettava virhe . Ihminen ajautuu yhä kauemmas tiedon ja elämysten lähteiltä , itse luonnosta ja itsestään. Kuvamateriaali on melko onnistunutta, joskin runsas painovärin käyttö "tukkoonnuttaa" osan kuvista. .. v1a parempma. Kuvitus jää pakostakin irralliseksi tekstin tarjoamasta kokonaisvaltaisesta elämyksestä . Paikoin olisi toivonut kuvailevampaa sanontaa jotta saariston tunnelmat välittyisivät lukijalle. Teksti on selkeää ja ymmärrettävää ja se tarjoaa runsaasti lisätietoja ekologiasta. Juuri täl laista tekstiä aikamme kipeästi kai paa: tarjolla on nopeasti sulavia namuja monivalintakirjakauppojen notkuvilla hyllyillä; irrallisia fiiliksiä ja unelmamatkoja värikylläisiin luontokohteisiin. Uusi versio on saanut sivuilleen maalaustaiteemme mestariteoksia. Nämä luvut ovat varsin paikallaan ja ne luettuaan mannersuomalainenkin ymmärtää saaristoelämää hivenen paremmm. Kirjan kuvitus yksinaan muodostaa läpileikkauksen maisemamaalauksen historiasta vuodenaikojen mukaan ryhmiteltynä. WSOY on julkaissut Reino Kalliolan vuonna 195 1 ilmestyneen Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa uusittuna versiona. Kalliolan kirjan kantavana teemana on vuodenaikojen vaihtelu
--------tar eita ·VltamuneJa, Saatavana luontaistuotekaupoiskivennäisaineita ja proteiinia. Sekoita pari teelusikallista Hensel-omenaviinietikkaa lasilliseen raikasta vettä ja nauti juoma heti aamun alkajaisiksi. Bjäst-hiutaleet antavat myös muBjäst-hiivavalmisteista saat kavan makulisän valmiisiin ruokiin ja •• k • •• B • •· • leivonnaisiin. Saatavana vain luoncaistuotekaupoista. Saatavana vain luoncaistuotekaupoista. Fosfokoliini monitehoinen lesitiinivalmiste. • -·::.;::. Saatavana vain luontaiscuotekau poista. •N' ..... Sekoita ja tarjoile muun ruoan kanssa. on annostus kaksi kappaletta päivässä. Spirulina ja oikein valittu ravinto yhdessä edistävät lisäksi aineenvaihduntaasi. Tunnet olosi paremmaksi ja kevyemmäksi. Melbrosia. Melbrosia-tuotteet sisältävät kasvien siitepölyä ja mehiläisemotoukan ruokamehua (Gelee Royale). S,!J\ :..-,.l'S Naiselle ja miehelle. Sekoita kastike eri astiassa ja kumoa se sitten salaatin sekaan. Spirulina-leväpuristeet eivät poista syömisen iloa, mutta ne hillitsevät ruokahaluasi ja säätelevät luonnollisella tavalla painoasi. Pari kotimaista Minera-porkkanapuristetta päivässä valmentaa sinua ottamaan talteen joka päivä lisääntyvän auringon paisteen . Spirulina. Saatavana luoncaistuotekaupoista ja elintarvikeliikkeistä. Silppua jäävuorisalaattia kulhoon omenan ja sipulin päälle. . Luonnolliseen hyvinvointiin Reformi-tuotteet Refonni--Keskus. Hensel-omenaviinietikasta teet piristävän aamujuoman. Fosfokoliinin sisältämä fosfatidyylikoliini on monien tutkimusten perusteella todettu aineeksi, joka vaikuttaa muistia virkistävästi. -mrlB Minera-porkkanapuristeesta pohjaa auringonotolle. Spirulina-leväpulisteet sisältävät paljon proteiinia, joten ne soveltuvat erinomaisesti ravintosi täydennykseksi. Saatavana luontaistuotekaupoista. Karotten-0 1 Pfl.eQ,dieHOVJ, G~lrischonTein1. Auringon ystäville Arya Laya Karotten ihonhoitoöljy. Fosfokoliinilla on edullinen vaikutus myös elimistön rasva-aineenvaihdunnassa. ta. Kyytiä liikakiloille. Leikkaa sipulista ohuita renkaita. on tarkoitettu varttuneen naisen si!.äisen ja ulkoisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Yi.bk Jos haluat ruskettua nopeasti, käytä yhdessä Arya Laya Karotten ihonhoitoöljyn kanssa Minera porkkanapuristeita ohjeen mukaan. Arya Laya Karotten ihonhoitoöljy on suojaava ihonhoitoaine. Fosfokoliini-kapselit sisältävät fosfatidyylikoliinia 35 %. (ReformiJ Uutisia 1/83 Hensel-omenaviinietikka suosittelee keväistä salaattia Omenainen Ainekset: 3 komeata punaposkista omenaa 1 si puli jäävuorisalaattia pieni tölkillinen mustia oliiveja Kastike: 6 rkl kylmäpuristettua Vitaquellauringonkukkaöljyä 2 rkl Hensel-omenaviinietikkaa 2 murskattua valkosipulin kynttä 1/4 tl valkopippuria 1/2 tl Friggs-yrttisuolaa Pese, kuori ja paloittele omenat. Porkkana sisältää karoteenia, A-vitamiinin esiastetta, jonka elimistö muuttaa vars~naiseksi A-vitamiiniksi. Lisää vielä oliivit. Melbrosia Executive lisää kiireisen miehen suorituskykyä ja auttaa jaksamaan paremmin. Saatavana luontaistuotekaupo1sta ja elintarvikeliikkeistä. jonka sisältämä karoteeni vaikuttaa edullisesti luonnolliseen ruskettumiseen. Hensel-omenavilnietikka on valmistettu täysin luonnonmukaisesti viljeltyjen omenoiden mehusta ilman sokeritai alkoholilisäystä. Melbrosia p.l.d. Mikäli syöt Bjäst-pu.risteita. _:e: k:_c~e:'.; ___ _ .:----__ ,._ N auti aamiaisen yhteydessä ruokalusikallinen Bjäst-hiutaleita juomaan tai esimerkiksi viiliin sekoitettuna
The AZ of ecological economics Marjukka Kulmancn pa;ws l2-2} Eirik Myrhaug , a Norwegian rcsea rlh e<.o nomist. herc pui s forward the roncept af an tlologi<.al C( · onomits. lie ex posed for pan o f 1he yea r. Human population growth and rultivation of profitmakin g crops have accelerared 1he ryc/es such thai erosion now poses a se rious th reat. h as been polluting waters downstrea m since ,he 1950s. agriculture represems one of Lapland' s basic means of earni ng a living , the orhers being forestry. the conse rvar ionist 's problcm here is not one o f rapid ly dwindling foresrs. The origina l 1ype of cultivation involving co mrolled burning endured rather well in the uopics since rhe cycles were long enough for rhe forest w recover before 1he next co nfl agrario n. supporred by popularion supplementatio n ch ro ugh juvenile introductions. and money h as mert'l y sy m bo lic valuc . he suggesrs that o nl y sm all areas be clear-felled at a time and that Nature be allowed to re-establish seed lings , since large-scale pl antings in denud ed areas have often met with less rhan moderate success. Neighbo uring lakes have become vinua ll y uscless and fishing t0 sup• plement the famil y's diet is impossib le. This. wit h Lapland its most nonh erl y region . W idespread damage b y th e Birch loopcr moth among b irch groves ,n the Lappish fe ll -lands in affening 1he o ld junipers. h is pranised in Finland in Lapland and 1he eastern pan of the country . evc n rhough rhe compa ny may nor even posscss a building permit! lncerview wich Asko Oinas, 'Governor of Lapland ' Ism o T uormaa pages J 0J.J Nawre preserves and rhe preservation or development of Lapland 's last unspoilt rivers in rece m years have been the subicns of much heated debate. Junipers h ave becn encountered which h ave reached th e ripc o ld age of 1000 years or morc. Fucure of Lappish agriculcure Kaarina Mierrinen pages 37-42 Finl and is th e world 's nonhernmost ag ricultural country. The rropbearing fi elds. !n these discussions. The writ er. Perhaps surprisingl y. fishermen and private ow ners of wate rs are forced to wait for decades for compensa tion . Finns. Rei ndeer farming emp loys 800 families o n a full -t ime basis. fo r insrance. but reind eer farming is sti ll not enioyi ng the scaws of ot hcr occupat ions. Attiwdes have staned ro change. Fucure of Baltic salmon Jorma Toivonen pages 1824 At one ti me rhere were as man y as 80 salme n rivers in 1he Baltic as a whole: Finland boasted a score. Among other improvemems on currem pract ices. proposes 1ha1 benefits and losses due co rhe environment ough1 to be taken accoum of wirh jusr rhe same seriou sness as any other gains and losses in the business eco nomy. an assistam professor. 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland Ediror: Seppo Vuokko World wichouc crees Edirorial p:ige i Finland is celebrating its yea r of 1hr forest th1s year (1983) . Lapland has been exp lo ited wi1hou1 d ue rega rd t0 the imerests of rei ndeer farme rs: some of the best pastures have bee n fl ooded b y reservoirs. Ancienc iunipers of che fells Ville Hallikainen pages .l J-J2 The groundhugg in g junipcr bushes of th e felllands are among 1he o ld est irees (wood ystemm ed plants) in Finland . Salmon juvenile prod uction in thc River Torniojoki. The onl y proper way IO crea te jobs is IO do it wirhout upsetting the balance of nawre . Erosion has been inc reasing alarmingl y over recent years. hence slowly die . SUO MEN LUONTO 2183 42 . Thus. diversir y. because th e job creat io n effcn is usuall y rather shon term . Large marine carrhes of Baltic salmon have funher taxed the salmon stocks to such an extcnt th at. Incerview wich professor Pencci Kouri Ismo Tuormaa pages 1718 Penrri Kouri . vsk. as there are now plans to bui ld a large new pulp mill at Äänekoski . Summaries of the Main Articles Suomen Luonco 111983 and 211983 (Narure of Finland) Published by rhe Finnish Association for Narure Prorecuon Address: Perå'miehenk. ln Finland weakened stocks of Baltic salm o n asce nd rhree rivers. whil e it allows anot her 1500 fam ilies 10 supplement 1heir income. 57. one of 1hr grea1 es1 conserva1ion problems wc ha• ve !O face in th e next fcw decades is how t0 prese rve our trop ical forest heritage. and may even end up being requested rn repay t0 the State compe nsa1ion already received . and the bogs where 1he reindee r feed during summer dried out. Dr Roitto discusses rcnewal and erosio n problems in tropical forests. Al1hough 1he la1es1 inform a1io n indirates a sligh tl y more rosy fu1ure for tropical fo rests. roget hcr with efflu ents. Professor Erkki Lähde has been seeking m o re natural ways of handling the nonhern forem . The Finnish Association fo r Na ture Protenion has this year launchcd a campaign fo r the rcintrodunion of migratory fishes incl udin g salmon into all suirable Finnish rivers. Future of reindeer farming in Lapland Mauri N ieminen pages 26-30 Reindeer farming represe ms a unique way of harnessing the sub-a rct ic and arct ic zones. The crucial ques1ion is o ne of process: will the new mill be emp loy ing chloride bleaching. as the majorit y of farms in the rq~:io n have 1Urned ove r em irely t0 arab le farming . eve n in tht' rare inscances wherc there arc suitable rivers. And on rhc or her. largel y of an unplanned . Ce ntral Finland . As a co nsc qucnce , forest utili zacion h as become syno n ymous with fore st destrunio n . The matter is once again copical. He emphasiscs, fo r instance . professor of economics at the Unive rsity of He lsinki. The King's fish and communicy debcs Edirorial page J The editori al discusses d iscrepancies in Finnish warerways construction and casc law: on the one hand . for insrance on so-called "agro-forestry" grou nds. Field erosion in Finland Hannu Mansikkaniemi pagcs 33-35 Soi] erosio n in Finland is at its most acute in rhe sou1h-wes1. The siwa1io n in the u op ics is very differem . T he foresc represe m s ou r bank accoum. which is abundantl y supplied wit h clay soils and supports the most fields. Po pulation growth and a paucit y of good ag ricult ural land arc forc ing inhabi1 ants w loo k co cheir foresrs as a source of li vel ihood . especially after 1hc autumn plough ing and during the spring melt. The assoc iared occupations are sheep rearing and the cultivation of berry crops and vege tabl es, m ost panicularl)' potatoes. !n exceptionally rainy years as much as 7 000 ki los of m a<e ri al per hcnare may be erod ed off field slopes in Sou<h-west Finland . reindeer farming, and the natu ral occupations co nnened with these . 100. Asko O inas is asked why he is anti-preservatio nist and a proragonist of rhe view rh at nawra l conservarion means unemploy ment. le . but rh e costs are pe rmanem . o n pages 46-47. ln vest mems have bee n mad e in Finland in rhe cause of job creation . Consrrunion anivir ies alo ng the rivers. ce nain officials arc quite prcpared to pay our compensat ion to power companies for kilowa rt s figurati vc ly swept downstream in rive rs earm arked for preservation. For thin y years local inhabitants have fough1 co receive compensa tion. or will it favour rhe more environmentall y fri endl y oxygen bleaching method ' This issue is discussed by the wri1er in F 2 / 83. thc immense va lue of deciduous species for improving soil. says Kouri . proposes scrict limitations on marine catches and ca lls for m easurcs leading 10 the reestablishmen t o f favourable rnnditio ns in the o ld salmon rivers. Pulp mill pian ac Äänekoski liable co damage lakes scill furcher Kaarina M fr:crinen pages 1216 The wood processing industry a1 Aänekoski . as well as most beautiful , lakes. Reindcer fa rmin g exens its greatest influence in the Lapp homelands of Finland 's nonhernmost comm unes. forests have been logged mercilessly, exrensive areas ploughed up . exploiiational natun: which rcsulrs in che forest being ruined and elim inates productiviry prospen s. Concrolled rainforesc burning sofc cechnology or che beginning of che end. ' maaherra' (roug hl y eq uivalent to 'governor') Oinas has always tended to side with ' deve lopers' rather than with conservat ionis1s. The most pessimistic already foresee a rreeless futurc for our world. The New Eco log ical Socia l Ern nomy, O slo 1')82 . Giving Nacure a chance in forescs Erkki Uihde pages JJ-]6 'Nature-is-a-fanory ' type forestry pranices. The an id e is bascd upo n Myrh au g' s book . In an imerview. now more extcnsive rhan evcr. Uti li za1ion of tropi<.a l forests is. in whilh producrion and consump1ion form a d osed cy<. at !east partially . has panicipated in comrolled burning of vege1a11on studtcs in South -east Asia and foresees deve lopment possibiliries in this type of culri vario n. wit h 1heir rnncomit ant clcarfellin g and plough in g have bee n round ly criticised in norchern Finland . should not be allowed. have reduced 1he number of Baltic salmon rivers to around a score. rather it is one of qua lir y: foresrs fo r rec reational purposes. since unemployment is acute in chese districts. Istvan Biro is a Hungarianborn agronomist (ag riculwral expert ) who , in his adopted country, has served as rector of Kittilä Agricultural Institute fo r over twency years. are a forest people . ln rh is imerview. Rei nd ecr farm ing was previously rega rded as an occupation which becomes phased ou1 as more lucrative occupations gai n a foot ho ld . Biro states emphatically that agriculture and its associated occupations do have a future. The sa m e effluents have aisa adversel v affened rnm mercia l fi shing o n lake Päiiän nc'. so far wirhour success. 1he preservarion of che last wildernesses and rhc surviving primaeva l forests and of cenain end ange red species. The writer, an accomplished researrher on salmon. Previous salmon ca tches from Finnish rivers amounted 10 as much as 150 ton s a year: 1hese days 2-3 tons a yea r is norm al. Hallikai nen reviews rhe ro le of old iunipers in providi ng information about the climate of the past (de ndrocronology). The Balti, sa lmo n fi shery is entire ly dependcnt upon inrroduction. Deprivcd o f 1hcir bi rch 'wi ndbreak' and 1he protenion affo rded by deep snow drif1s. Olavi Luukkanen pagcs 2832 The burning off of vegeiation h as lo ng fi gured in ag ricul1ural an ivi ties ali over ,he globe. has beco me red uced to a thi rd of wh a, it was during the early 1960s. fem ale brood fish are not prese m in adcquare amou nts to ensure fuwre population growth . which are destruct ive of 1he en vironment. Päiiä nne is one of Finland 's largest. Economic use of cropical forescs Yrjö Roi"o pages 2./l i Trop ica l forests reprcsent around 40 % of rhe world' s forests and the opponunicies rhey offer for rimber production are still vi nu all y limirless. however. ,he junipers arc left to th e mercy of the harsh nonhern wimer . ln sparselypo pulated no nh ern and eastc rn Finl and 1hese figures are gu ite impressive . but fores1 utilizarion is not in the hands of embezzlers
Vaisuus johtunee osaksi siitä, ettei voittajakuvasta tehdä julistetta, osaksi mustavalkokuvan yleisestä aliarvostuksesta luonnon58 kuvaajiemme keskuudessa. Vuoden 1983 luonnonkuvat julkistettiin 1. Eikö vuoden luonnonkuva pitäisi valita väljin kriteerein, yhtä lailla mustavalkoisten ja muittenkin kuin julistemaisten nisäkkäistä , linnuista ja kukkasista kertovien kuvien joukosta. Uutuutena oli kaksi uutta sarjaa: mustavalkoiset kuvat sekä valistussarja, jossa kuva tai kuvasarja toimivat tekstin kanssa yhdessä. Tämä kannustaisi kokeiluihin , ja antaisi luonnonkuvauksellemme uutta puhtia. Joskus jopa raju ympäristökuva. Mustavalkosarjan osanotto oli vaisu , ja vain kolme työtä nousi ylitse muiden. SUOMEN LUONTO 2183 42 . Toisen sijan jakoivat Martti Rikkosen naali, Hannu Rasirannan piekana ja Jarmo Hirvosen revontulet. Valistussarjassa oli muutamia toim1v1a töitä. helmikuuta Suomen luonnonkuvaajat ry: n kuvaillassa Helsingissä Finlandiatalolla. vsk.. Kilpailun sato noudatteli odotetusti aikaisempia kilpailuja ja luonnonkuvauksemme valtavirtaa . Julistekuvan tavoittelu suuntaa varmasti kuvausponnistuksia , vaikuttaa kuvaustapaan ja jopa luonnonkuvan ihanteeseen . Tulokset toivottavasti parantuvat kunhan sarja vakiintuu. Vuoden luontokuvaksi valittiin kemijärveläisen Seppo Saaren karhukuva. Vuodenluontokuvat1983 Antti Leinosen "Västäräkki kevätjäillä" mukailee mukavasti vanhaa .sananpartta: "Västäräkki pienillä jaloillaan särkee enemmän jäätä kuin tuhannen tuuramiestä " . Nallekuvaa on saatavana julisteena Suomen Luonnonsuojelun Tuesta. Näyttelyyn kelpuutettiin kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä kuvaa, joista kolme mustavalkoisia . Eikö julistesarja kannattaisi vastaisuudessa pitää vain yhtenä sarjana muiden jou kossa
Heikki Willamo : Nuori pelwmyyrä SUOMEN LUONTO l / 83 42 . 59. vsk
Värit sininen ja valko/ keltainen Koot: XS-XXL hinta 320 mk jäsenille huhtikuun 83 loppuun 280 mk N orppalippis, puuvillaa sinisenä tai valkoisena, koot 54, 56 ja 58 hinta 21 mk 0-College, kevyttä puuvillaa. Luonnonsuojelukeskuksista: Anorakki, puuvilla (75 % ) polyamidi (25 % ) sekoite, vettähylkivä kangas , vuori froteeta. Valmistaja Luhta Oy. hinta 28 mk Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Nervanderinkatu 11, 00100 HELSINKI 10, puh. hinnat 72 mk, 77 mk ja 87 mk Lippalakki, puuvillaa, valkoisena tai sinisenä. (90) 406 262. Värit meleerattu vaalean sininen ja meleerattu vaalean ruskea. Koot 110, 130 ja 150 cm, XS-XXL. Kevät tulee .