Järven kaikki saman lajin surviaissääsket kuoriutuvat yleensä muutaman tunnin kuluessa, mutta koska järvessä asustaa tavallisesti useita kymmeniä surviaissääskilajeja, kuoriutumisia riittää keväästä syksyyn. Aikuinen surviaissääski on tutun ja kiusallisen hyttysen näköinen. Rehevien järvien pohjalietteessä on orgaanisen aineksen suuren määrän ja vilkkaan lahoamisen vuoksi ajoittain pulaa hapesta. Näitä surviaissääskien toukkia voi olla jopa viitisen tuhatta kappaletta neliömetrillä. Koiraat parveilevat jonkun selvästi erottuvan maasto kohdan päällä usein suurina, tiheinä parvina. Kuinka kotelot tietävät, milloin pitää kuoriutua. Koteloaika on suhteellisen lyhyt, muutamia päiviä. Täysikasvuinen toukka koteloituu pohjalle. Surviaissääskien perassa pääskyset useimmiten ovat silloinkin, kun ne ennustavat sadetta lentelemällä matalalla veden yllä. Erityisen runsaasti surviaissääskien toukkia on rehevissä, jopa saastuneissa vesissä, mutta noin 500 kotimaisesta lajista riittää kaikenlaisiin vesiin aina soiden allikoista koskien kuohuihin . Toukat ovat muokanneet itselleen putkimaisen kolon pohjalietteeseen, jossa ne asustavat edes jonkinlaisessa turvassa lukuisilta saalistajiltaan. Pohjalietteen punamadot Kuopaisepa rehevän järven liejupohjaa metrin parin syvyydestä vaikkapa avannnosta niin löydät tällaisia punaisia toukkia. Mitä niukkahappisempiin oloihin sopeutuneita toukat ovat, sitä runsaammin niillä on verenpunaa ja sitä punaisempia ne ovat; hapekkaiden vesien lajeilla ruumis on läpikuultava. Mutta vaikka kuinka tiirailisit pohjaa, ei tästä tuhatlukuisesta joukosta näy vilaustakaan. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 2/86 45. Pilkkimiehet ja akvaarioharrastajat tietävät kalojen mieltymyksen näihin järven pohjan pikkuisiin nakkimakkaroihin. Mutta surviaissääski on täysin harmiton, aikuiset elävät vain muutaman päivän eivätkä syö mitään tai imevät vain kastetta tai mettä. Alppien syvissä järvissä surviaissääskien toukkia on vielä parinsadan metrin syvyydessäkin kuinka kuoriutuva aikuinen välttää sukeltajantaudin noustessaan muutamassa minuutissa sieltä yli 10 ilmakehän paineesta pintaan! Punaväri johtuu hemoglobiinista eli verenpunasta, jolla on sama tehtävä niin ihmisen kuin surviaissääskenkin elimistössä: se varastoi happea, ihmisellä tosin keuhkoista muualle ruumiiseen kuljetettavaksi, surviaissääskellä myöhemmin käytettäväksi. Surviaissääsken toukilla on varsin keskeinen osa pohjan eloyhteisössä. 2 Niiden pääruokana ovat ylemmistä vesikerroksista pohjalle hiljalleen satavat kuolleet levät ja muukin pohjalietteen eloperäinen aines. vsk.. Vartalonsa kiemurtelevilla liikkeillä toukat synnyttävät vesivirtauksen, joka tuo niiden ulottuville happea yhtälailla kuin ravintoakin
Luonnonhoitometsissä voidaan harjoittaa metsätaloudellista toimintaa, kansallispuistoissa ei. ... On kuitenkin visusti pidettävä mielessä, että luonnonsuojelualueiden hoito ja metsien hoito ovat kaksi täysin eri asiaa. .. Parina viime vuosikymmenenä on ansiokkaasti herätetty kansalaisia näkemään saastuminen ja ympäristömme pilaantuminen. luonnonhoitometsien hoitokysymykset. Luontopainotteisuus on jo lehdessä lisääntynyt. Toisaalta näyttää siltä, että luonnonsuojelualueiden pilaamisyritykset jatkuvat. Kaikenkaikkiaan, luonnonsuojeluliikkeen on korostettava luonnonharrastusta eri muodoissaan toiminnassaan aiempaa enemmän. ... .. ..... ... Ihmiset on saatava rakastamaan luontoa, tuntemaan luontoa ja ottamaan luonnossa liikkuminen ja siitä nauttiminen elämäntavakseen. .... siitä, pitäisikö luonnonkulojen saada palaa luonnonsuojelualueen yli. Metsien hoidon tarkoituksena sensijaan on tuottaa kestävällä tavalla kaupallista puutavaraa. .. Asioitten korjaamiseksi on vaadittu maahan ympäristöhallintoa, viranomaisia ja lakeja. Nämä kaksi asiaa on pidettävä irallaan toisistaan. pääjohtaja Piirosen pyrkimyksissä nähdä kansallispuistojen hoitokysymykset samantapaisina kuin ns. Esimerkkejä haetaan ulkomailta asti, ·mutta toisenlaisista olosuhteista. Luonnonrakkaus kunniaan Luonnonsuojeluliiton viettäessä jätehuollon teemavuotta on syytä tähdentää luonnonsuojelun perimmäistä olemusta. Saivarrellaan mm. Niitten suojeluarvo on ikimetsäisyydessä eikä niinmuodoin metsäpalokaan ole niille tervetullut. .. .. . Tällaisista ihmisistä kasvaa todellisia luonnonsuojelijoita. ... 39 Kirjoja .... ... ... ......... Paljon on saatu aikaan, vaikka paljon on vielä tekemättä. .... .. Varmemmaksi vakuudeksi lehti haluaa tästä lähin itsensä määriteltävän luonnonystävän aikakauslehdeksi. .... Luontoa ei osaa suojella ellei sitä rakasta ja rakkaaksi luonto ei muodostu ellei se ole tuttu ja läheinen. ....... ...... . vsk Irtonumero 18 mk Luonnonsuojelualueiden hoito ei saa tuhota luonnonsuojeluarvoja Taistelu UKK-puiston tuulenkaadoista päättyi luonnonsuojelijoiden ansiosta oikeaan lopputulokseen. Suurin osa suojelumetsistä on pieniä ikimetsän sirpaleita. ... Edellisellä toiminnalla pyritään säilyttämään luonnonsuojelukohteen luonnonarvot. .. .... Tapio Lindholm 3. ...... ...... Toivottavasti käyty keskustelu UKK-puiston puista teroitti mieleen luonnonsuojelualueen koskemattomuuden periaatteen. ............ Puut kuuluvat puistoon ja saavat sinne jäädäkin. Toivottavasti niin suuri yleisö kuin päättäjätkin ymmärsivät, että tässä oli kysymys paljon laajemmasta asiasta kuin pelkistä maapuista. Riippuu tietysti mistä asiaa tarkastellaan. vsk. 24 Jorma Laurila: Haiti ekologisessa syöksykierteessä ... .. 12 Timo Törmälä: Selkärangattomatkin kaipaavat suojelua ........ Siitä se saa voimansa vielä tänä päivänä. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . ....... 36 Mielipiteitä, keskustelua ... .. 45 Summaries of the Main Articles ....... ...... .. 44 Luontoilta ..... Kyse oli siitä, kunnioitetaanko luonnonsuojelualueille myönnettyä suojeluasemaa, vai ollaanko pyhät päätökset purkamassa ensimmäisen houkuttelevan tilaisuuden turvin. .. 14 Ahti Mäkinen: Mikä on syynä neulasvaurioihin: Saasteet vai pakkaset. . ... 10 Ritva Kupari ja Jorma Laurila: Metsähallitus siirtyi Piirosen aikaan .. ... . Mutta kun ei ole. ..... . ... 4 Rauno Ruuhijärvi: Asuntovai ympäristöministeriö. ... ... .... 34 Ulkomailta.. .. Kansallispuistoista halutaan selvästi tehdä eräänlaisia luonnonhoitometsiä ja retkeilyalueita. ....... .... 28 Kari Rydman: Yksi ministeriö liikaa ... SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta .. 9 Antti Karlin: Luontorikolliset kuriin... Toisaalta metsäammattimiehille tyypillinen ajattelu ilmenee mm. 18 Juha Taskinen ja Toivo Mutikainen: Pakkassaukot. 46 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ..... .... Luonnonystävän aikakauslehti 2 • 1986 45. .... 41 Tapio Solonen: Lapinpöllön vuosikymmen ..... ...... ....... ...... .... .. 46 Kannen tunturihaukan on kuvannut Teuvo Hietajärvi. ..... Suomen Luonto on jo lähtenyt sille tielle. UKK-puiston puiden korjaaminen ei todellakaan olisi ollut kansallispuiston luonnon hoitoa. ..... . Luonnonsuojelutyö kumpuaa luonnonrakkaudesta. ...... ... 22 Teuvo Hietajärvi: Sehän on tunturihaukka! .... Toista olisi, jos aluetta olisi riittävästi
Pyhäjärviseudun ja Eurajokivarren asukkaat ja yhteisöt ovat joukolla valittaneet vesioikeuden päätöksestä, joka sallii Turun ja Rauman kaupunkien vedenoton järvestä. Pinta-alaltaan 150 neliökilometrin järvi on ainutlaatuisen kalaisa. Ilmari Tyryn kehittelemän mallin mukaan vedenottoputki sijoitettaisiin Eurajokeen järven alapuolelle. vsk. Kokemäenjoesta johdetaan joka tapauksessa putki Eurajokeen, jotta vesi riittäisi. Vaihtoehtoinen suunnitelma Satakuntalaisten mielestä Turun seudun vesihuolto pitää rakentaa sikäläisten raakavesilähteiden varaan. Kunnanjohtaja Jaakko Takakarhu Säkylästä sanoo, että Pyhäjärvi ja sen vesi ovat kunnalle elinehto yhtälailla kuin jollekin paikkakunnalle kaivos tai kaupungille satama. Järven hehtaarituotos on yli 70 kiloa vuodessa, pääasiassa muikkua ja siikaa. Petteri Kalinainen SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . Myös ympäristöministeri Matti Ahde on asettunut vedenottohankkeita vastaan pari vuotta sitten. Jo aiemmin ovat satakuntalaisille antaneet tukensa monet poliittiset päättäjät puolueissa ja eduskunnassa. Pyhäjärviseudulla on myös vaihtoehtoinen vedenottosuunnitelma. Pyhäjärven vesi riittäisi turkulaisille luultavasti pitkälle tulevaisuuteen. Länsi-Suomen vesioikeus antoi ensimmäisen päätöksen jo parikymmentä vuotta jatkuneessa kiistassa viime marraskuussa. Ne jättivät muodostamansa yhteistyöelimen kautta valituksensa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Perusteluina valittajat mainitsevat mm. päätöksen aluepoliittisen epäoikeudenmukaisuuden. Tämä "Tyryn malli" näyttää tyydyttävän monia. Kiista eteläisessä Satakunnassa sijaitsevan Pyhäjärven vedenotto-oikeudesta kiihtyy. Satakunnassa kerätään myös nimiä kansalaisadressiin Pyhäjärven suojelemiseksi lailla. Tammikuun puolivälissä adressin allekirjoittajia oli noin 6 000. Turun Seudun Vesi Oy on saanut luvan ottaa vettä yhden kuutiometrin sekunnissa ja vesitilanteen salliessa lisäksi kaksi kuutiota varastointia varten. Keräystä vetävä Tuomo Hurme uskoo määrän kuitenkin kasvavan runsaasti, sillä palauttamatta on tuhansia listoja. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Emme tyydy vesioikeuden päätökseen, me katsomme valitustien loppuun, sanovat alueen kunnat, teollisuus ja 4 Pyhäjärven suojeluyhdistys. Vedenoton vaikutus pinnan korkeuteen on joka vuosi 20 cm ja tämä on paljon, jyrähtelee maisteri Ilmari Tyry Pyhäjärven suojeluyhdistyksestä. Suuren kalantuotannon syitä selvitelleen työryhmän vetäjä, apulaisprofessori Jouko Sarvala Turun yliopistosta toteaa, ettei vedenoton vaikutuksia pystytä täysin varmasti ennakoimaan. Aikaa myöten ne tarvitsevat kaiken veden itse. On äärimmäisen epätieteellistä sanoa, ettei siitä olisi haittavaikutuksia. Järvenrantakunnat Säkylä ja Eura katsovat, että niiltä viedään kehittymisen mahdollisuudet. Päätöksessä oikeutettiin Turun Seudun Vesi Oy, Rauman kaupunki, Euran kunta ja Lännen Tehtaat Oy saamaan Pyhäjärvestä vettä. Näin Turku saisi puhdasta Pyhäjärven vettä järven ekologisen tasapainon vaarantumatta. Todennäköisesti on. Apulaisprofessori Martti Soikkeli Turun yliopiston biologian laitokselta arvelee, että kuivina vuosina vedenoton vaikutukset Pyhäjärveen ovat suuria, mikäli järvi on ainoa vedenhankintapaikka. Pyhäjärven vesi kuuluu pyhäjärviseudun ja eurajokivarren asukkaille ja teollisuudelle. Turussa onkin meneillään laaja hanke talousveden parantamiseksi. Lex Pyhäjärven puolesta puhuvat kaikki kansalaispiirit luonnonsuojelijoista suurteollisuuden edustajiin. Liikkeellä on kansalaisadressi, jonka avulla painostetaan eduskuntaa säätämään erillislaki Pyhäjärven suojelemiseksi. Myös vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen on lehtiuutisten mukaan asettunut ajatuksen taakse. Satakuntalaiset liikkeellä: Pyhäjärvi rauhoitettava Satakuntalaiset keräävät kansalaisadressia, jolla eduskunta yritetään saada säätämään erillislaki maakunnan tärkeimmän järven, Pyhäjärven, suojelemiseksi. Lex Pyhäjärven puolesta Maakunnassa ei ole jääty tumput suorina odottelemaan korkeamman oikeusasteen päätöstä. Vesioikeuden mielestä Pyhäjärvi on ainoa mahdollinen raakaveden lähde, eikä sen mielestä vedenotolla ole vaikutusta järven veden korkeuteen eikä laatuun. Ekologinen tasapaino vaarassa Kukaan ei tiedä vedenoton vaikutuksia, sillä ekologisen toimintamallin luominen ei ole vielä aluillaankaan. Vain kuivina kausina otetta1snn lisävettä Kokemäenjoesta
Suurin osa metsämiehistä arveli vaurioiden syyksi talven 84-85 ennätyskovia pakkasia. . D 5. tuholaisille. Neulaskatoa voivat ilmansaasteiden ohella aiheuttaa myös mm. Yli neljällesadalle metsäammattimiehelle tehdyn kyselyn tulokset ovat samansuuntaiset. Onko syytä huoleen. Professori Erkki Lähteen mukaan muutokset ilmeisesti johtuvat merkittävältä osin ilmansaasteista. Puolukka ja jäkälät niukentuneet Tutkimuksissa havaittiin myös metsän aluskasvillisuudessa ja puiden jäkälistössä muutoksia. Liitto pitää hyvänä toimikunnan esitystä Kitkanniemen suojelemisesta 5 800 ha:n laajuisena ja liittämistä Oulangan kansallispuistoon. Herrat vasemmalta: ministeri Ahde, Jjjton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi, toimistopäällikkö Hannu Hakala ja pääsihteeri Esko Joutsamo. Mäntyvauriot keskittyivät etenkin Kymenlaaksoon, Etelä-Savoon ja vedenjakajaseuduille. vsk . Professori Pekka Nuorteva korosti, että vaikka vauriot ovatkin pääosin lieviä, on niihin suhtauduttava erittäin vakavasti: "Tutkimuksesta saattaa saada kuvan, ettei metsiämme uhkaa mikään hälyttävä vaara. Jorma Laurila Ammatti osastot tukevat saimaannorpan suojelua Turun autokorityöväen ammattiosasto on lahjoittanut Suomen Luonnonsuojeluliitolle 1 000 mk käytettäväksi saimaannorpan suojelutyöhön. ..... Koealat kattavat koko Suomen Lapin lääniä lukuunottamatta. Nimet kerättiin jo viime keväänä, mutta luovutusta lykättiin, jotta Kitkaoniemitoimikunta saisi työrauhan. Tällöin voi käydä niin, että petämme itseämme. Ne alueet, joilla saasteet ovat yksin aiheuttaneet tuhot, ovat vähemmistönä", Nuorteva totesi. Keski-Euroopassa tuhot ovat monissa maissa paljon pahemmat. D Lahjoitus Lapin suoluonnon suojeluun Suomen Luonnonsuojeluliitto on saanut työlleen tukea myös yksityisiltä ihmisiltä. Sitävastoin kangaskynsisammalet ovat kaksinkertaistaneet peittävyytensä samassa ajassa. Tohtori Eeva-Liisa Jukola-Sulosen mukaan ei voida vielä sanoa varmasti, onko metsiemme tila muuttunut vai ei, koska aikaisempi vertailuaineisto puuttuu. ''Metsäammattimiesten havaintojen mukaan vaurioituneita puita oli eniten Eteläja Kaakkois-Suomessa, missä rikkilaskeuma on suurin. "Suurin osa Keski-Euroopan metsävaurioista on syntynyt siten, että saasteet ovat ensin hieman alentaneet puiden sietokykyä, jolloin ne ovat tulleet herkemmiksi mm. kuivuus, pakkaset, tuulet, puiden ikääntyminen, pohjaveden pinnan lasku ja tuholaiset. Yhdeksän prosenttia tutkituista puista oli lievästi vaurioitunut (neulaskato 2140 %), joka sadas puu oli vaurioitunut (41-60 %) ja samoin joka sadas oli joko pahoin vaurioitunut tai jo kuollut (neulaskato 61-100 OJo). Hänen mukaansa esimerkiksi männynversosyöpä ja neulasia syövät pikkuperhostoukat ja kirvat ovat Kesi-Euroopassa runsastuneet. Tärkeätä on se, mitä on tapahtunut Keski-Euroopassa ja mitä on tapahtumassa Ruotsissa. .:1.':: ..••.. ....,. Sama on tulossa myös meille", Nuorteva varoitti. Ruotsin metsistä on alueesta riippuen vaurioitunut 20-40 prosenttia. Tutkimus kuuluu ilmansaasteiden vaikutuksia metsiimme selvittävään ILME-projektiin. Huomattavan lahjoituksen on tehnyt Johanna Koskinen, joka antoi 10 000 mk käytettäväksi Lapin suoluonnon suojeluun. KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliitto luovutti tammikuun lopussa ympäristöministeri Matti Ahteelle Kitkanniemen suojelua vaativan adressin jossa on 40 000 nimeä. Puiden päällysvieraina kasvavat naavat ja lupot ovat lähes täysin kadonneet linjan Vaasa-Savonlinna eteläpuolelta. ~_;;:: ::: \ . tia vähäisempi kuin 1950-luvun alussa. Myös• vaurioituneita kuusia tavattiin eniten Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa, mutta runsaasti myös Uudellamaalla sekä Porin ja Tampereen seudulla. Samoin seinäsammalet ja kerrossammalet ovat niukentuneet. Esimerkiksi Eteläja Kaakkois-Suomen kuivilla mäntykankailla puolukan peittävyys on nyt 40 prosenttia pienempi ja maajäkälien, etenkin harmaaporonjäkälän, 30 prosentSUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Vähiten vaun01ta havaittiin KoillisSuomessa, missä mitattiin viime talven kovimmat pakkaset", professori Erkki Lähde totesi. Tämä metallityöväenliiton osasto täytti viime vuonna 50 vuotta ja teki lahjoituspäätöksensä juhlavuoden kunniaksi. Joka kymmenes havupuumme vaurioitunut Metsäntutkimuslaitoksen tammikuussa julkistaman tutkimuksen mukaan 11 prosenttia kuusistamme ja männyistämme on vaurioitunut. r •• j . > • ~; e • • • , \ • ;"::::: : .1 .. Tuloksiin päädyttiin tutkimalla 4 700 havupuun harsuuntumista 2 500 viime kesnä metsiimme perustetulla pysyvällä koealalla. Joka tapauksessa eniten sairaita puita on Eteläja Kaakkois-Suomessa, missä rikkilaskeumakio on suurin. \ ·:( . Osaston mielestä näin toteutetaan käytännössä Paperiliiton ympäristöohjelmaa. Paperiliiton Varkauden osasto 14 on samalla haastanut muita liiton osastoja mukaan tukemaan luonnonsuojelua. Pohjoismaisen luokituksen mukaisesti puu katsottiin vaurioituneeksi, jos se oli kadottanut neulasistaan yli 20 prosenttia. Rikin kokonaislaskeuma mg/m 2 /v : \ . Paperiliiton Varkauden osasto 14 on lahjoittanut 1 000 mk Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle niinikään saimaannorpan suojeluun. · ::') .1:: ~! ! ! ! i: <. :-1 .• Tutkijat kiistelevät siitä, mikä on pakkasen, mikä saasteiden osuus vaurioi.hin. Vauriot ovat enimmäkseen lieviä. ... Paperi työläiset muistavat myös saimaannorppaa
Purojen varsia kulkiessa tulee mieleen kysymys, onko Tapion ja metsähallituksen ympäristönsuojeluohjeita edes yritetty noudattaa. Luonnontilaisena oli säilynyt noin 20 km puroja, ja niissä purotaimenkanta oli kohtalainen. Suojeluvesityöryhmä esittää mietinnössään mm., että Kiiminkijoen valuma-alueella tulee harjoittaa metsäojitusta ja turvetuotantoa siten, ettei vesistön luonnontila vaarannu. Tilastokeskuksen raportissa julkaistaan valtaosa siitä Suomea koskevasta tilastomateriaalista, joka jäi OECD:n loppuraportin ulkopuolelle. Muitakin hyviä esityksiä ohjelmiin sisältyy sanamuodoilla "tulisi pyrkiä", "mahdollisimman vähän haittaa" ja "moninaiskäyttöperiaatteella". Täysin pilaantuneita puroja oli noin 20 km, eikä niissä ollut enää edellytyksiä tammukan menestymiselle. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Tämän takia vesiensuojelu pitää ottaa huomioon myös maankäytössä. Suosituksissa, ohjeissa ja Tuoretta tilastotietoa ympäristömme tilasta Tilastokeskukselta on ilmestynyt tuore tilastollinen • tiedonanto ympäristön tilasta Suomessa ja muissa OECDmaissa (Tilastokeskuksen tilastotiedotus YM 1985:1). Lopuissa puroissa havaittiin eriasteista liettymistä, hiekan kulkeutumista ja kalojen suojapaikkojen vähentymistä. Pekka Hyvärinen Antti Ylitalo ja muut vastaavuudet ovat toki ongelmallisia, siksi luokittelussa kannattaisi käyttää enemmän ympäristönsuojelun asiantuntemusta. Maastotutkimuksissa käytiin läpi Puolangalla olevat Kiiminkijoen tärkeimmät tammukkapurot. Jokivesistö on kokonaisuus, ja latvapurojen alueella tehdyt toimet näkyvät jokisuulla asti veden laadussa ja virtaamissa. Tilaukset osoitteella: Valtion Painatuskeskus, Postimyynti, Pl 516, 00101 Helsinki. Parhaiten luonnontilansa ovat säilyttäneet kivennäismailla virtaavat purot, joiden rantametsät ovat hakkaamatta. Mitä pienempi puro on, sitä herkemmin valuma-alueen maankäyttö muuttaa sitä. Vesihallitus on vesien käytön kokonaissuunnitelman toimenpidesuosituksissa puolestaan toivonut, että metsäojitus tulisi Kiiminkijoen vesistöalueella rajoittaa vain kaikkein taloudellisimpiin kohteisiin. Pääsääntönä näyttää olevan kaava: avohakkuu rantoja myöten, ojat suoraan vesistöön ja syväaurauksen palle puron rannalle. Selvin tehometsätalouden seuraus on hiekan, hiesun ja humuksen kulkeutuminen puroihin, jolloin kutusorakot liettyvät, suojapaikkoina olleet syvänteet mataloituvat ja vesi happamoituu. Suositukset vaikuttavat vain paperilla Kiiminkijoen latvapurot ovat oiva esimerkki siitä, miten täydellisesti tehometsätalous laiminlyö vesiensuojelun Project Aqua -vesistössä. Muualla ojituksen, avohakkuun ja syväaurauksen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat karkoittaneet purotaimenet tai heikentäneet kantoja huomattavasti. Oulun kalastuspiirissä valmistuneen selvityksen mukaan vain noin 15 prosenttia purojen juoksusta on säilynyt luonnontilaisena. KOTIMAASTA Tammukka viihtyy pienissä puroissa, joissa on kirkas vesi ja suojapoteroita. Tehometsätalous ei ole kuitenkaan kunnioittanut suojeluvesistöksi ehdotetun ja Project Aqua -ohjelmaan kuuluvan Kiiminkijoen latvavesiä, vaan kaikkein rajuimmat maankäsittelymenetelmät jylläävät myös siellä. vsk.. Eri suojelualuetyyppien kielelliset suojeluohjelmissa on käytännön metsätaloudessa sanahelinäksi jääneitä tavoitteita. Puroja ja pieniä jokia oli yhteensä 140 km. Tilasto mainitsee aivan oikein, että Ruotsissa on 47 luonnonpuistoa, mutta Suomessa ei tilaston mukaan olisi ainuttakaan luonnonpuistoa, mutta sen sijaan 15 tieteellistä luonnonsuojelualuetta. Ojitukset, auraukset ja hakkuut ovat Puolangalla pilanneet runsaasti hyviä tammukkapuroja, kun niihin on rajun maankäsittelyn seurauksena liettynyt hienojakoista ainesta. Tilasto kannattaa hankkia luonnonsuojelijan käsikirjastoon. Tilastossa on runsaasti mielenkiintoista ja käyttökelpoista tietoa, mutta virheitäkin löytyy. Tehometsätalous tuhoaa Puolangan tammukkapurot Kiiminkijoen latvapurot ovat olleet erinomaisia purotaimenpaikkoja. Tiedot perustuvat suurelta osin taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n vuosina 6 1980-82 teettämään laajaan tilastokyselyyn
Siinä selvitetään kaukokulkeutuvien ilmansaasteiden aiheuttamia haittoja. 7. Kiljuhanhia etsimään Suomesta lähes sukupuuttoon kuolleen kiljuhanhen vanhat tunnetut pesäpaikat tarkastetaan ensi kesänä. Hyväksyessään Euroopan luonnonsuojelusopimuksen Suomi otti itselleen kuitenkin varauksia kanahaukan, suden ja karhun suhteen. Työtä lintujen hyväksi johtaa Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahaston kiljuhanhityöryhmä. Suomen varaukset suden, -------------~----------------' karhun ja erityisesti kanahaukan kohdalla ärsyttävät luonnonsuojelijoita. Tuorein pesälöytö on vuodelta 1978 Utsjoelta. luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksiltä tietoja järvien tilasta. Tietojen perusteella tutkijat valitsevat koejärviä ensi kesän tutkimuksiin. Lapinmyyrä ei toki tarvitse Suomessa suojelua tuekseen, onhan se paha taimikkotuholainen. KOTIMAASTA Kiljuhanhikantaa on tarkoitus elvyttää pesäkartoituksen jälkeen istutuksin. Suomi ei sovella sopimusta sen liitteissä mainituista lajeista seuraaviin: susi, karhu, kanahaukka, lapinmyyrä ja kyy. 922-24040. Viime syksynä maahamme tuotiin jo kaksi kiljuhanhiparia, jotka on siirretty tarhattavaksi Hailuotoon. Kiljuhanhien etsijöiden tulee ottaa yhteyttä Antti Karliniin sopiakseen tarkastettavasta alueesta. Suomen esitys kiljuhanhen suojelun tehostamisesta suojelusopimuksen puitteissa sai laajaa kannatusta suojelusopimuksen pysyvän komitean kokouksessa Strasbourgissa Ranskassa joulukuussa. Suomen olisi jo aika siirtyä sivistysmaiden joukkoon ja rauhoittaa kanahaukka koko vuodeksi. HAPRO-tutkijat etsivät koejärviä Happamoitumisen vaikutuksia järviemme kalaja rapukantoihin selvitetään HAPROn yhteydessä. Kiljuhanhen suojelua tehostettaisiin Pohjoismaissa sekä lajin talvehtimisalueilla Kreikassa ja Turkissa. Suomen lisäksi sopimuksen on ratifioinut 14 valtiota ja Euroopan yhteisö EC. Nythän sitä saa tappaa vielä pesimäajan ulkopuolella. Osoite on Kalevantie 15 A 22, 23500 Uusikaupunki, p. Suomi ratifioi Euroopan luonnonsuojelusopimuksen Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ratifioi viime marraskuussa Euroopan luonnonsuojelusopimuksen eli Euroopan kasviston ja 'eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen. Vuonna 1983 havaittiin Enontekiöllä kolme-neljä paria ja Utsjoella yksi pari sopivassa pesimäympäristössä. ,. Sen nimi on luettelossa siksi, että sopimuksella halutaan suojella sen eristyneitä kantoja Keski-Euroopassa. Sopimus astuu Suomen osalta voimaan huhtikuun alussa. Kesän kuluessa tutkijat selvittivät 44 järven kalaston ja rapukannan kuntoa. Kiljuhanhia on nähty Suomessa vielä 1950-luvulla satapäisinä parvina. Vielä vastaamattomat kaavakkeet on syytä täyttää ja palauttaa pikaisesti! Kalaja rapututkimukset aloitettiin viime kesänä. Tutkijat ovat pyytäneet viranomaisilta ja järjestöiltä, mm. vsk. Suomella ei ole mitään syytä olla rauhoittamatta kanahaukkaa täydellisesti. Vuosilta 1960-85 on pesimätietoja yhteensä 13 ja lintujen levinnäisyyskartoituksessa vuosina 1974-79 laji tavattiin pesivänä ainoastaan yhden kerran. KjJjuhanhen voi Suomessa nähdä enää vain muuttoaikoina, silloinkin hyvällä onnella. Kalaja rapukantoihin liittyvän tutkimuksen tekevät Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosasto ja Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema. Sopimuksen mukaan suden ja karhun metsästys olisi mah! dollista vain erityisellä luvalla ja kanahaukan tulisi olla koi konaan rauhoitettu. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. HAPRO on maaja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön viime vuonna käynnistämä happamoitumisprojekti. Työssä tarvitaan mahdollisimman monen touko-elokuussa Lappiin matkustavan apua
Kurssilla tutustutaan saariston linnustoon ja kasvistoon, asukkaiden elämään, saariston suojeluun ja kalastukseen. Osanottajat perehdytetään Lapin luonnon erityispiirteisiin. Suomen luo11nonsuojeluliiton erityiskurssit keväällä 1986 · 22.-23. Kuva oli myös "lajikuvat"-sarjan voittaja. Hyönteisharrastuskurssilla tutustutaan hyönteisten elämään ja sen tutkuniseen. Luonnonharrastusviikoille ilmoittaudutaan luonnonsuojeluliiton toimistoon p. 26.-27. Lapin luonto koko perheelle 6.-11. D Luonnonharrastusviikot kesällä 1986 Maastotyömenetelmien ja luonnonharrastuksen kurssi luokanopettajille 9.-13. Jätteet hyötykäyttöön II Lappeenrannassa. Kunniapalkinnon saivat Esa Mälkösen "Pulmuset", Antti Leinosen "Kotkat" sekä Jukka Mikkolan "Kalalokki tammikuussa". Korppoon Ulvsön lomakylässä. Suomen Luonto jakoi oman tunnustuspalkintonsa sarjan "ihmiskäden jälki luonnossa" voittajalle Pekka Ojalaiselle. Jäsenet saavat valita lehdekseen joko Siepon tai Nuorten Luonnon. Yhtiön muita tuotteita ovat mm. Kiilopään retkeilykeskuksessa Saariselällä. Kohderyhmä: kuntien luottamushenkilöt ja virkamiehet, luonnonsuojeluyhdistysten jäsenet ja kaikki hyötykäytöstä kiinnostuneet. · Pienimmille luonnonystäville, 6-12-vuotiaille, suunnattu Sieppo ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Kurssilla tutustutaan lintuja kasvilajistoon sekä ekologiaan biotoopeittain, harjoitellaan maastotyömenetelmien käyttöä ja perehdytään biologian opetuksen ja luonnonharrastuksen työmenetelmiin. D SUOMEN LUONTO 2/86 45. 4. 90-642 881, os. SL T Oy on Suomen luonnonsuojeluliiton omistama yhtiö, jonka tuotto käytetään suomalaiseen luonnonsuojelutyöhön. 1986 Helsingin Messuja kongressikeskuksesa. 8 Sieppo on nyt Luonto-Liiton jäsenlehti Kahden vuoden ajan ilmestynyt lasten luontolehti Sieppo on tämän vuoden alusta alkaen Luonto-Liiton valinnainen jäsenlehti. Tuomaristo, jossa toimivat Hannu Hautala, Seppo Keränen ja Pentti Valmunen, valitsi yli 700 kuvan joukosta vuoden luontokuvaksi tamperelaisen Jukka Rantasen "Ruokit". Perämiehenkatu 11 A, 00150 Helsinki tai kurssiesitteen ilmoittautumiskortilla viimeistään kaksi viikkoa ennen kurssin alkua. Sieppo sopii myös ammattikasvattajille ja vanhemmille virikeaineistoksi. Näyttelyssä esitellään tieteen ja tutkimuksen keinoja ja saavutuksia havainnollisesti: siellä voi kokeilla laitteita, katsella elokuvia ja kuunnella esitelmiä. 6. Kursseille ilmoittaudutaan liiton toimistoon p. 7. 3. Luonto-Liiton jäsenille jäsenmaksu ja Siepon tilaus maksavat yhteensä 50 mk. Kohderyhmä: kuntien luottamushenkilöt, virkamiehet, tiedottajat, luonnonsuojeluyhdistysten jäsenet. Suojele harjuja Varalan urheiluopistossa Tampereella. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy kustantaa luontoja ympäristöaiheisia kirjoja, luonnonkalenteria ja kortteja. 90-642 881, os. Jätteiden hyötykäyttö Oulun Linnainmaalla. Jokainen numero sisältää kertomuksia, lauluja, pelejä, tehtäviä ja sarjakuvia yhden lasten luontokirjan verran. Kasviharrastuskurssilla kehitetään lajituntemusta, tarkkaillaan kasvien ja eläinten välisiä suhteita, tutustutaan kasvien pölytysja leviämisbiologiaan, kasvikartoitukseen ym. Suomen Luonnon toimitusneuvoston jäsenenä. päivänä julkistettiin Finlandia-talolla Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenkilpailun tulokset. 7. D Pekka Ojalaisen "A vohakkuun jälkeen'' sai Suomen Luonnon tunnustuspalkinnon. Jaakkiman Kristillisessä Opistossa Ruokolahdella. Kuvitus on valokuvia ja piirroksia. Vuoden luontokuvat '86 Helmikuun 10. Näyttely on avoinna 23. Voittajakuvat ja muut näyttelyyn valitut kolmisenkymmentä kuvaa kiertävät kevään kuluessa KOP:11 konttoreissa eri puolilla Suomea. Lisäksi palkittiin sarjavoittajina Jukka Mikkolan "Talvimaisema Jurmosta" (maisemakuvat), Tapani Räsäsen "Kalatiirat soitimella" (tilanne/toimintakuvat) sekä Pekka Ojalaisen "A vohakkuun jälkeen" (ihmiskäden jälki luonnossa). D Uusi kustannustoimittaja Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n uudeksi kustannustoimittajaksi on valittu FM Ulla Kokko, joka on toiminut mm. Suurten yritysten näyttävä osallistuminen näyttelyyn vie sen painotusta tekniseen suuntaan. 6. Osanottajien luonnonharrastusta pyritään edistämään. Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF tuovat omalla, Virtaavat vedet -osastollaan esiin luonnonsuojelullisia näkökulmia. Perämiehenkatu 11 A, 00150 Helsinki tai kurssiesitteen ilmoittautumiskortilla viimeistään viisi viikkoa ennen luonnonharrastusviikon alkua. luonnonsuojeluliiton norppatunnuksella varustetut liikelahjat ja tekstiilit. Kurssilla perehdytään maa-aineslain soveltamiseen harjujen suojelussa ja hankitaan perustietoja suojelutyötä varten. KOTIMAASTA V esialan yleisö näyttely toukokuussa Vedet, vesiluonto ja vesitutkimus esittäytyvät Helsingissä toukokuussa suuressa Aqua 86 -näyttelyssä. Tilausja jäsenmaksut voi maksaa postisiirtotilille 90 86-, ISÄ.' f.4$$,{ SIEP0.55 .sa L.Aii1cvÄr " • TlLEHA,W HEJDÄ 1. 10.-11. vsk.. Kohderyhmä: kuntien luottamushenkilöt Ja virkamiehet, luonnonsuojeluyhdistysten jäsenet ja kaikki hyötykäytöstä kiinnostuneet. Tuusulan kansanopistolla. 4. 7. Alkuperäinen kuva on väridia. Saaristokurssi koko perheelle 7.-11. Kurssilla laaditaan alueellisia jätteiden hyötykäyttösuunnitelmia. Siepon voi tilata 80 markan hintaan. Kasviharrastuskurssi ja hyönteisharrastuskurssi 30. Lehden sivuilla seikkailevat niin todelliset kuin mielikuvituksellisetkin oliot. Kurssi keskittyy jätehyödynnän talouspuoleen. Näyttelyn järjestää Aqua 86 -näyttelytoimikunta tukenaan vesialan tutkimuslaitokset, viranomaiset, yritykset ja kansalaisjärjestöt sekä Tiedekeskussäätiö. Siepon irtonumeroita saa Luonnonsuojelun Tuen myymälöistä ja Akateemisesta kirjakaupasta Helsingistä. 5.-1. 6.-4
Silloin tällöin aina joku luonnonsuojeluväestäkin huomauttaa, että liiton ei tulisi kovin voimakkaasti tukea ympäristöministeriötä esimerkiksi budjetin valmistelun ja käsittelyn yhteydessä ja siten samaistua hallintokoneistoon. Sitä ei kansalaisten huoli ympäristöstä näytä koskettavan. vsk. Siinäkin on jo mukana vesihallituksen menoja 76 miljoonaa ja esimerkiksi öljyntorjuntakaluston hankkimisen kertamenoja 25 miljoonaa markkaa. Yksi sen tehtävistä on välittää kansalaisten huoli ympäristöstä poliittiselle päättäjälle. Uudelle valtiovarainministerille ja hänen virkamiehilleen voi viestiä ympäristön hätää vaikkapa Juice Leskisen säkein: "Kuule, istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee, vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee." 9. Rooliimmehan luontevimmin sopii nukkujia herättelevän unilukkarin osa. Kun tietää esimerkiksi nuorten asunto-ongelmat, tuskin näissäkään rahoissa on tällä hetkellä vähentämistä. että kansalaiset pitävät ympäristönsuojelua huonosti hoidettuna tehtäväalueena. Pikaisesti hoidettavia tehtäviä ovat mm. 250 miljoonaakin voi tuntua joistakin suurelta summalta, siksi sallittakoon kulunut vertailu kananmunien yhtä suureen vuotuiseen vientitukeen. Ympäristöministeri meitä kuuntelee, mutta rahat ovat valtionvarainministeriön. Yllätys, yllätys, 92 prosenttia eli 3.8 miljardia markkaa kuuluu asuntotoimen hoitoon. Ympäristöministeriön pääluokan menoista vain 250 miljoonaa markkaa eli kuusi prosenttia käytetään ympäristönsuojeluun. Se on selvästi edellä esimerkiksi asuntoja sosiaalitointa, jotka väestön enemmistö kokee olevan kunnossa. Se kertoo asioiden tärkeysjärjestyksestä valtionhallinnossa. Kaksi prosenttia eli 80 miljoonaa saa kaavoitusja rakennustoimi, siinäkään ei siis ole kadehtimista. Onko ympäristömme siis valtiovallan erityisessä suosiossa. Luonnonsuojeluliitto pelkäsi tätä jo ympäristöministeriötä perustettaessa ja vastusti siksi asuntoasioiden mukaantuloa. Luonnonsuojeluväki odottaa virkamiehenkin osallistuvan alan kansalaistoimintaan, maksavan jäsenmaksua ja tilaavan Suomen Luontoa. Viimevuosina tehdyt gallupit kertovat yksiselitteisesti, SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Lähitavoitteeksi voisi asettaa ainakin kahden-kolmen "munayksikön" osoittamisen ympäristönsuojeluun. Ammottava kuilu tarpeen ja todellisuuden välillä ympäristönsuojelun voimavaroissa kuitenkin osoittaa, että jos luonnonsuojeluväki ei virallista ympäristönsuojelua tue, sitä eivät tee muutkaan. Ympäristöministeriö on aloittamassa kolmatta täyttä työvuottaan. Eduskunnassa se ehkä vielä onnistuu, mutta kansanedustajien mahdollisuudet vaikuttaa budjettiin ovat vähäiset. Asuntovai ympäristöministeriö. On aiheellista katsoa millaiset toimintaedellytykset se on ministeriöiden valtapelissä saanut. Asuntotoimi muodostaa nyt tuloja menoarviossa ne kulissit, joihin ympäristönsuojelun määrärahojen koko surkeus peittyy. Kun samalla on tiedusteltu yhteiskunnallisten tehtävien hoidon tärkeysjärjestystä, on ympäristönsuojelu ollut työllisyyden hoidon jälkeen toisella sijalla. On syytä myös kysyä vastaavatko ympäristönsuojelun voimavarat kansalaisten odotuksia terveellisestä, viihtyisästä ja virikkeitä antavasta elinympäristöstä ja kyetäänkö säilyttämään suomalaiseen elämänmuotoon läheisesti kuuluvaa alkuperäistä luontoa kaikkien tavoitettavana ja koettavana vielä tulevaisuudessakin. Totuus ansaitsee tulla kerrotuksi niillekin, jotka sitä eivät ole huomanneet. valtionapu kuntien ympäristöhallinnon kehittämiseen, luonnonsuojelua koskevien valtioneuvoston periaatepäätösten toteuttaminen, suojelualueiden hoidon järjestäminen, ilmansuojelun ja jätehuollon tehostaminen sekä ympäristöntutkimuksen voimavarojen moninkertaistaminen. Toivoa sopii, että ympäristövirkamiehet ministeriössä, keskusvirastossa, lääneissä ja kunnissa, tietävät kuka on puolesta, kuka vastaan. Vaikuttaa siltä, että "hampaaton" ympäristönsuojelu · on joidenkin etujen mukaista. Luonnonsuojeluliitto on omalla tavallaan luonnon ja ympäristönsuojelun etujärjestö. Valtion tuloja menoarvio kertoo YM:n 4.1 miljardin markan menojen olevan muihin ministeriöihin verrattuna keskitasoa
Nykyinen laki on niin epäselvä, että edes kaikki nimismiehet eivät tiedä, mitä esimerkiksi ikkunaan törmänneelle varpuspöllölle kuuluu tehdä. Mielenkiinnolla odotan myös esimerkiksi jonkun kansanedustajan tekemää eduskuntakyselyä luonnonsuojelulain uudistuksesta ja erityisesti lain saattamisesta rangaistus pykälän osalta muiden pohjoismaiden tasolle. Myös metsästyslaki on huomattavasti luonnonsuojelulakia ankarampi. Lain mukaan se kuuluu valtiolle. kalasääsken, piekanan ja kuikan munia. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Nykyisen lain mukaan saa esimerkiksi merikotkan tappamisesta muutaman päiväsakon. Suomen ulkoministeriötä on pyydetty hankkimaan munat takaisin Suomeen, mutta oikeudenkäynti lienee vielä kesken. 3. PUHEENVUORO Luontorikolliset kuriin Pallo on ympäristöministeriöllä Jo kauan on tiedetty, että muutamat Suomessa pesivät lintulajit houkuttelevat ulkomaisia munankerääjiä maahamme. Eläinten täyttäjien toiminta valvontaan Yhtenä ongelmana luonnonsuojelulain tulkinnassa on kuolleena löydettyjen eläinten kohtalo. Kanahaukka rauhoitettava koko vuodeksi Suomi lienee Bulgarian ohella ainoa Euroopan maa, missä kanahaukkaa ei ole rauhoitettu koko vuodeksi. Haukkametsästyksellä ja munien keräämisellä on pitkät perinteet, mutta nyt niistä on tullut ammattirikollisten työtä, jonka suurimpia houkuttimia ovat raha ja pieni kiinnijäämisen pelko. Kanahaukan rauhoittamista ovat vaatineet monet järjestöt, viiSUOMEN LUONTO 2/86 45. Kanahaukka kuuluu Suomen eläimistöön ja se asusti metsissä paljon ennen meitä. Toukokuussa 1984 mynämäkeläinen ekonomi yritti viedä amerikkalaisen avustajansa kanssa Yhdysvaltoihin 40 kanahaukan munaa hautomoihin ja edelleen toimitettavaksi haukkametsästäjille. Täyttämistoiminnan valvontaa tulee tehostaa esimerkiksi siten, että ainoastaan lääninhallituksen luvalla voi täyttää eläimiä sillä edellytyksellä, että täyttäjä pitää kirjaa täyttämistään eläimistä. Yhteensä saatiin kiinni 30 haukkakauppiasta. 8.-31. Vuonna 1980 eräältä ruotsalaiselta eläintentäyttäjältä löytyi pakastimesta 141 lintua, joista valtaosa oli rauhoitettuja petolintuja ja osa jopa Norjasta salakuljetettuja. KeskiEuroopassa lintujen munienkeruu on rikkaiden harrastus, ja jonkun harvinaisen linnun munasta voidaan maksaa huomattavia summia. hälyttimin ja kaukoputkin. Toinen mahdollisuus on kieltää rauhoitettujen eläinten täyttäminen, jolloin ainoastaan museoissa työskentelevät täyttäjät voisivat täyttää rauhoitettuja eläimiä. Toivottavaa olisi, että eduskunta ottaisi itse asian esille. He joutuivat kuitenkin viranomaisten ratsiaan, jota oli valmisteltu kolme vuotta ja joka toteutettiin yhtä aikaa useissa Yhdysvaltain osavaltioissa ja Kanadan provinsseissa. Suomessa on luultu, että munienkeruu olisi pikkupoikien harmitonta huvia, 'kunnes vuonna 1981 Itävallassa viranomaiset takavarikoivat yli 35 000 munan kokoelman. Järjestöt esittivät, että luonnonsuojelulain rangaistuspykälää tulee muuttaa siten, että törkeästä lain rikkomuksesta tuomittaisiin vähintään yhden vuoden ja korkeintaan viiden vuoden vankeustuomio. Tällä hetkellä täyttäjien toimintaa ei valvo kukaan eikä kellään ole edes oikeutta tarkistaa, onko täyttäjällä laittomasti talteen otettuja rauhoitettuja eläimiä. Eduskunnan ympäristöja luontoryhmä on hyväksynyt tämän esityksen toukokuussa 1985. Haukkahäkkeihin joutuu rauhoitettuja haukkoja ja pöllöjä, joskus jopa kotkia. Ahteelle laajan muistion, jossa käsiteltiin munien ja haukanpoikasten salakaupan lisäksi myös kuolleiden tai täytettyjen eläinten salakauppaa. Laji vaatii pesimäympäristöltään laajoja metsäalueita. Myös naapurimaamme Ruotsi on meitä edellä, sillä siellä petolintujen pes1a valvovat sadat henkilöt mm. vsk.. Onpa viime vuosina ammuttu muutama uhanalainen tunturihaukkakin kanahaukkana. Ruotsissa on myös annettu vankilatuomioita haukkavarkaille. ja niitä todella pyydetään. Siihen oli kerätty munia 60 suomalaisesta linnunpesästä ja joukossa oli mm. 10 Rangaistukset ankarammiksi Pohjoismaat ovat nykyisin kansainvälisen munien ja haukanpoikasten ryöstelyn suosittu kohde. Viime vuosina maamme kanahaukkakanta on vähentynyt, erityisesti EteläSuomen pirstoutuneissa metsissä. Lähiaikoina ympäristöministeriöltä tulee päätös, joka kertoo, miten kuolleina löydettyjen rauhoitettujen eläinten kanssa on toimittava. häkeillä 1. Nämä kaksi esimerkkiä kuvastavat hyvin sitä, mikä kiinnostaa rahanhimoisia luontorikollisia. Alamittaisen hauen pyytäjä voi sen sijaan sakkojen lisäksi menettää valtiolle sekä kalan, pyydyksen että veneen, jos hän jää kiinni. Vuonna 1982 Islannin parlamentti oli jo ajan tasalla ja sääti tunturihaukan pesänryöstöstä huomattavia rangaistuksia: jopa satojen tuhansien markkojen sakot ja kymmenen vuoden maastakarkoituksen. Suomessa saa nykyään pyydystää kanahaukkoja mm. Suomessa luonnonsuojelujärjestöt ovat jo 1970-luvulta lähtien vaatineet, että luonnonsuojelulain rikkomisesta tulee säätää nykyistä ankarammat rangaistukset. Eläinten täyttäminen on taidetta ja Suomessakin on useita hyviä täyttäjiä, mutta valitettavasti myös huonoja. Tällöin verottajakin osa1s1 pena osuutensa. Luonnonsuojelujärjestöt luovuttivat joulukuussa ympäristöministeri Matti . Erityisesti Islannista yritetään joka vuosi salakuljettaa tunturihaukan munia tai poikasia
Eläinten salakaupasta huolestui myös Scandinavian Airlines System (SAS) -lentoyhtiö, joka lahjoitti viime keväänä 750 000 mk eli miljoona kruunua Tanskan, Norjan ja Ruotsin petolintujen tutkimiseen ja salakaupan estämiseen. Ahteella vastuu, kansanedustajilla valta Mikäli ympäristöministeri Matti Ahde haluaisi, hän varmasti pystyisi vaikuttamaan siihen, että luontorikollisuus Suomessa saataisiin kuriin. Ympäristöministeriössä on pitkään valmisteltu lakiluonnoksia, joiden toivotaan ehtivän vielä tänä keväänä eduskuntaan. 11. vs k. SUOM EN LUONTO 2/ 86 45 . meksi luontojärjestöt. Tuntuukin hassulta, että kansanedustajat eivät halua muuttaa rangaistuspykälää, koska koko laki kaipaisi uudistusta. Suomen tilanteen tietävät myös kansainväliset munaja haukkakauppiaat, jotka toimivat salaa eivätkä kaihda mitään. Ilmeisesti sen rauhoittamista vastustavat ainoastaan metsästäjät. Kanahaukat eivät ole vaaraksi riistalle, koska ne saavat saaliikseen vain heikkokuntoisimpia ja nuorimpia yksilöitä. Eräs ruotsalainen kansainvälistä muna-ja haukkakauppaa selvittänyt luonnonsuojelija on saanut jo kolme (!) murhauhkausta. Suomessakin on tehokas petolintuseuranta, mutta taloudellista apua tarvitaan. Antti Karlin Kirjoittaja on Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton toiminnanjohtaja ja Suomen Luonnon toimitusneuvoston jäsen. Tietoa ministerillä on, mutta löytyykö halua ja tahtoa. Tutkimusten mukaan kanahaukka ei kuitenkaan pysty verottamaan teeriä ruokintapaikoilta, mikäli ruokintapaikat sijoitetaan oikein. Se on kuitenkin nykyisessä muodossa luontorikollisten kuriin saattamiseksi huono laki. Suomen luonnonsuojelulaki on vuodelta 1923, tosin sitä hieman korjattiin vuonna 1983
Kuinka pahoja virheitä Lapissa on tehty. Minusta oikea raja on metsämaan ja kitumaan raja, jota käytetään myös verotusperusteena. Taimia on kuollut eikä taimikoista ole aina tullut riittävän tiheitä. vsk.. Olemme kehittäneet sellaisia maanmuokkauslaitteita, joissa sama yksikkö pystyy sekä äestämään että auraamaan ja samalla se pystyy säätelemään hyvinkin paljon maanmuokkauksen järeyttä. Hoitoaluekohtaisuus ohjeissa on uutta ja odotan siltä paljon. Miten suhtaudutte jatkossa lakija suojametsäalueiden hakkuisiin. Metsien kasvu saattaa olla jonkin verran pienempää kuin se parhaimmillaan voisi olla. Sielläkin on tosin yllättävän reheviä maita. Siellä on myös hyvin paljon liian tiheitä nuoria metsiä, jotka vaativat välttämättä kasvatushakkuita. Silmänräpäyksessä emme siirry mihinkään uuteen aikakauteen. Hyvin toteutettu kulotus vähentää myös vesakoitumista. Mielestäni metsämaan ja kitumaan rajalla kulkee myös toiminnan raja. Onko esimerkiksi metsä 2000 -ohjelmassa epärealistisia tavoitteita. Osaran aukiot ovat yleisesti ottaen onnistuneet erittäin hyvin. Myös luontaista uudistamista käytämme enemmän kuin aikaisemmin. Metsämaa on otettava paremmin huomioon puulajin valinnassa ja maan muokkauksessa. valtakunnan metsien inventoinnissa ja otetaan huomioon kasvulaskennassa. Päätöksenteon pitäisi tapahtua metsissä tässä järjestyksessä: luontainen uudistaminen, kylvö, istutus. Käytettävissä on monia keinoja. Uusia linjoja esitellessään pääjohtaja tulee myöntäneeksi monet virheet, joita on taloudellista hyötyä ahnehdittaessa tehty. Olemme olleet selvillä myös paikoittaisista epäonnistumisista. Paljakan ja tämän rajan väliin jää tällöin vielä leveä vyöhyke metsämaata. Uusimpien ohjeiden eräs keskeinen tavoite on luonnonmukaisuuden lisääminen. Menetelmä on pääasiassa luontainen uudistaminen. Kyllä ne merkitsevät. Ei siinä ole mitään järkeä. Koivu ei ole meillä enää sallittu vaan toivottu puulaji sekametsissä. Raja kulkee 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Taimikoiden tulee ainakin olla riittävän tiheitä ja jos siemenen alkuperä on oikea, se onnistuu. Viljelyäkin voi tietysti kokeilla, mutta siemenen on oltava ehdottomasti paikallista alkuperää. Koivu on nykyisin toivottu puu Kumpaanko metsähallitus kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota, puun määrään vai laatuun. Kulotuksen lisäämiseksi teemme työtä. Seitsemänkymmentäluvun lopussa metsähallitus asetti päätavoitteekseen järeän, korkealaatuisen puun tuotannon. Kulotusta lisää Merkitsevätkö uudet linjaohjeenne muutosta hakkuissa, aurauksissa, vesakkomyrkkyjen käytössä tai muissa konkreettisissa kysymyksissä. Nämä linjat ovat hahmottuneet vuosien työn tuloksena ja paljon on tehtävää ennenkuin tulokset näkyvät. Ritva Kupari ja Jorma Laurila Metsäh llitus siirtyi Piirosen aikaan Niin sanotut Osaran aukiot saivat viimeisimmän tuomionsa hiljattain, kun tiedot istutusten epäonnistumisesta tulivat julki. Toinen hämminki on siemenpuiden jääminen liian pitkäksi aikaa taimikoiden päälle. Tilanne näkyy 12 Puheittensa perusteella metsähallituksen uusi pääjohtaja Jaakko Piironen ei tunnu olevan yhtä kovakourainen metsäherra kuin monet edeltäjänsä. Metsähallituksella on hyvät tiedot metsiensä tilasta. Jäämme odottamaan tekoja. Uudistusalan koko oli sodan jälkeen rajoittamaton, sen jälkeen ylärajaksi tuli 50 hehtaaria ja viime keväästä lähtien 30 hehtaaria valtion mailla. Mutta sen jälkeen ne ovat täysikuntoisia. Tuon tuostakin Piirosen lausahduksissa välähtää sana 'luonnonmukainen'. Uusimmat linjaohjeet metsien käsittelyä varten annoimme viime toukokuussa. Millaista metsien kasvu on asetettuihin tavoitteisiin nähden. Puun laatua kehitetään valikoimalla perimältään parhaat jatkoistutuksiin. Metsä 2000:n laskelmissa on selviä tarkentamistarpeita ja sitä työtä tehdäänkin koko ajan. Lakimetsän raja on määritelty alkujaan hyvin kaavamaisesti, metriperusteisesti. Teollisuutta pitäisi kehittää siten, että metsän kasvu tulee käytettyä hyväksi. Lakimetsien talousmetsäalueilta voidaan vakiintuneista männyn taimikoista poistaa vanhat siemenpuut, ylispuut. Kyse ei ole isoista pinta-aloista, männiköissä uudistusala saa olla enintään viisi hehtaaria ja kuusikossa enintään kolme. Metsähallituksen tavoitteena oli viime vuonna kulottaa noin 3 500 hehtaaria kun tavoite välillä oli muutama sata hehtaaria. Selvää on, että kaiken tuloksena metsähallituksella on nuoria, joskus liian harvoja metsiä, joissa en-· simmäinen harvennus, kasvatushakkuu, jää tekemättä. Esimerkiksi kaistalehakkuita käyttämällä voidaan saada luonnon siemennykset apuun. Turha meidän on luontoa vastaan taistella. On entistä täsmällisemmin suunniteltava uudistamismenetelmä ja toteutus maastossa. Viljeltäessäkin on pyrittävä siihen, että reunametsät täydentäisivät viljelyä. Nämä uudistushakkuut eivät ulotu suojametsäalueille ensinkään. Tietoihin perustuen olemme kehittäneet jo vuosikausia metsien käsittelyohjeitamme. Kuitenkin puuta kasvaa paljon enemmän kuin kasvoi ennen hakkuita. Emme hakkaa paljakalle asti. Se on yksi ongelma. Jo kymmenen vuoden ajan on kymmenkunta miljoonaa kuutiota jäänyt hakkuusuunnitteesta hakkaamatta. Tarkoituksena on perustaa lakimetsiin eri puolille koealoja, uudistusaloja, jotta saataisiin 20-30 vuoden kuluttua tutkittua tietoa alueiden uudistumisesta. Ne täsmennetään vielä hoitoaluekohtaisiksi vastaamaan paikkakunnan oloja. Riittääkö puuta vuosituhannen vaihteessa niin paljon kuin teollisuus tarvitsee. Selvä epäkohta on se, että suurilla uudistusaloilla on yritetty metsän luontaista uudistamista kohteissa, missä maaperä ei ole siihen sovelias. Kun pyrimme SUOMEN LUONTO 2/ 86 45
Olemme tehneet luonnonsuojelualueille runkosuunnitelmia, jotka ympäristöministeriö vahvistaa. Hoitoja käyttösuunnitelmat tulee tehdä siten, että eri näkökohdat pääsevät asiaankuuluvaan arvoonsa. Metsähallituksessa työskennelleet ihmiset ovat perustaneet tärkeimmät ydinalueet. Sen asemahan on hirveän hyvä tällä hetkellä. Retkeilypolkuja on tehty, kaloja on istutettu ja metsienkäsittelyohjeissa pySUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Minulla ei ole tarvetta heikentää sen asemaa. D 13. Lähteekö metsähaJJitus talousmetsien hoidossa puupeltoajattelusta vaiko siitä, että moninaiskäyttömahdoJJisuudet marjastus, sienestys ja retkeily, turvataan. Pääjohtaja Piironen pitää merkittävänä uudistuksena metsänkäsittelyohjeitten hoitoaluekohtaisuutta ja odottaa siltä paljon. vsk. Ohjeissamme luonnonkokonaisuuden korostaminen ja ihmisen toimintamahdollisuuksien ottaminen huomioon on ollut selvää. Pitäisi myös miettiä kuinka toimitaan tulipalon syttyessä suojelualueella ja erilaisilla suojelualueilla. Puupeltoja vai moninaiskäyttöä. Onko suunnitelmissanne vahvistaa luonnonsuojelualuetoimiston asemaa hallinnossanne. Olemme siis monipuolisesti mukana luonnonsuojelutyössä. Suojelualueille tarvitaan pelisäännöt Olen halunnut myös aktivoida keskustelua siitä, miten luonnonsuojelualueella tulee toimia luonnontuhojen sattuessa. Tämä vyöhykeajattelu on mielestäni erittäin hyvä ja koko valtion retkeilyalueidea on jäänyt liian vähälle huomiolle. Hoitoja käyttösuunnitelman mukaan sinne voidaan perustaa aarnialueet, joita ei käsitellä, puistomaisesti hoidettu puistometsäosa, ja sitten talousmetsäosa, jossa ei kuitenkaan toimita niin rajusti kuin aiemmin talousmetsissä. Ei meillä ole pelkkää puupeltoajattelua. Pohjoissuomalaisten oikeudet metsästää ja kalastaa rajoittavat jossain maarm menestyksellistä riistaja kalatalouden hoitoa, mutta metsähallitus ei pysty eikä halua puuttua tähän vanhaan nautintaoikeuteen. Metsähallitus on tehnyt esimerkiksi Ruunaan alueesta esityksen, että siitä tehtäisiin valtion retkeilyalue ja käsitykseni mukaan se on ainoa oikea ehdotus. Koko tämä vyyhti pitäisi ottaa käsittelyyn. Näin saadaan kunnon tulos vielä tarpeellisesta suojeluohjelmasta. Onko metsähaJlitus tehnyt mielestänne virheitä soiden ojituksessa ja metsittämisessä. ritään ottamaan huomioon riistatalouden näkökohdat. Metsähallituksessa tunnetaan suurta aktiviteettia näihin asioihin. Toimiston asemasta keskustellaan parhaillaan metsähallituksen organisaation järjestelyjen yhteydessä. Se on pääjohtajan alainen erillinen toimisto ja luonnonsuojelualuetoimiston päällikkö on myös kollegion jäsen. Kuinka tärkeänä pidätte luonnonsuojelualueitten hoitoa ja kehittämistä. MiJJaisin säädöksin pitäisi suojata vasta periaatepäätöksen saaneet luonnonsuojelualueet. Vuonna 1978 metsähallitus kielsi ohjeissaan avosoiden ojituksen metsätaloutta varten. Olemme esittäneet budjeteissamme huomattavasti myönnettyä suurempia määrärahoja suojelualueitten suunnitteluun ja hallintoon. Perustamatta olevat suojelualueet tulee tapaus tapaukselta harkita. Näitä alueita on menty ojittamaan tarpeettomasti. Ainut ristiriita 'uusluonnonsuojelijoiden' kanssa on koskenut suojelualueiden suuruutta. Moninaiskäytön puolesta on tehty paljon työtä ja sitä jatketaan. Arvioimme myös yksityisiltä ostettavien metsien arvon. Nyt meiltä puuttuvat pelisäännöt. Nämä pitäisi saada suunniteltua ja hoidettua kuntoon. Urho Kekkosen kansallispuiston tuulenkaatojen korjaamista esitimme, koska katsoimme sen velvollisuudeksemme alueiden hoitajana. Ja siihen ratkaisuun, mikä tehdään, minä ainakin tyydyn. Olen sanonut, ettei luonnonsuojelusta olisi tullut mitään tässä maassa ilman metsähallitusta ja metsämiehiä. Eiköhän luonnonsuojelualueita ala olla määrällisesti tarpeeksi. pois kaavamaisuudesta, niin pitäisi tässäkin asiassa pyrkiä siitä pois
vsk.. Timo Törmälä Piirrokset Jari Kostet Maan matosilla on tärkeä tehtävä Selkärangattomatkin kaipaavat suojelua 14 SUOMEN LUONTO 2/ 86 45
Ihmisen toiminta lisää metsien laikuttaisuutta, mikä pienentää perhosten mahdollisuuksia löytää isäntäkasveja. Korkeintaan yksi prosentti levitetyistä torjun15. Harvoja selkärangattomia on toistaiseksi tutkittu, monet lajit kuolevat sukupuuttoon ennen kuin ne on ehditty edes nimetä. Monet tropiikin puita pölyttävistä perhosista ovat luontaisesti harvinaisia. Australian Suuri Valliriutta on noin 2 000 km pitkä ja 150 km leveä. Ravintoa selkärankaisille Vaikka selkärangattomat ovat kooltaan tavallisesti hyvin pieniä, on niiden biomassa tavallisesti moninkertainen selkärankaisiin verrattuina valtavien tiheyksien ansiosta. Niistä on hyötyä kasveille, eläimille ja ihmisille. Kasvien pölyttäjiä ja levittäjiä Suuri osa putkilokasveista vaatii lisääntyäkseen hyönteisten pölytyksen. Tuholaisten kemialliseen torjuntaan liittyy monia ongelmia. Tämä prosessi muuttaa koko eliöyhteisön rakenteen. Aikaisemmat arviot ovat vaihdelleet kahdesta kymmeneen miljoonaan. Esimerkiksi kolmasosa maapallon kalalajeista elää korallien suojassa. Täilaisia avainlajeja ovat mm. Tämä johtaa perhosten pölytystä vaativien puulajien vähenemiseen ja edelleen perhospopulaation pienenemiseen. Monet lajit ovat eliöyhteisön ekosysteemin toiminnalle tärkeämpiä, kuin voisi päätellä niiden määrän tai niiden läpi kulkevan energiavirran perusteella. Mutta ne ovat paljon muutakin. Riuttojen korkea biologinen tuottavuus ja rakenteellisesti vaihteleva ympäristö mahdollistavat huikean biologisen monimuotoisuuden. Ekologit ovat kiistelleet pitkään, ovatko monilajiset ja monisu o ~1EN LUONTO 2/ 86 45. Varmaa on kuitenkin se, että selkärangattomien lajien häviäminen muuttaa ekosysteemien rakennetta ja toimintaa ja tuskin vakaampaan suuntaan. Esimerkiksi pieniä sukkulamatoja on suomalaisessa maaperässä noin 10 miljoonaa yksilöä neliömetrillä. Luonnonsuojeluohjelmiin yltävät aniharvat lajit. Elinympäristön rakentajia Levän kanssa symbioosissa elävät korallieläimet rakentavat riuttoja, jotka kilpailevat lajirunsaudessa trooppisten sademetsien kanssa. Niiden on havaittu varastoivan satojen kasvilajien siemeniä. lopulta seuraa sarja toisiinsa liittyviä sukupuuttoja. Tällöin kasvilajin suojelu edellyttää hyönteisen suojelua ja päinvastoin. Meritähden häviäminen taas saattaa johtaa sen saalissimpukan runsastumiseen niin, että useat muut lajit häviävät kilpailun vaikutuksesta. ,·sk puoliset ekosysteemit vakaampia ja paremmin häiriöitä sietäviä kuin harvojen lajien muodostamat systeemit. tropiikin sademetsien eri puulajien ympärille muodostuneita ravintoverkkoja yhdistävät pölyttäjäpistiäiset ja -perhoset sekä merenrannikoiden pohjien eräät meritähtilajit. Yhdeksän kymmenestä maapallon eliöstä on selkärangattomia, mitättömiä mönkijöitä, kiusallisia pörrääjiä, tuholaisia, taudinkantajia. Yhdysvaltainkin alueella noin 20 000 kasvilajia vaatii lisääntyäkseen hyönteispölytystä. Tropiikin tiheissä metsissä tuulipölytyksen merkitys on pieni, ja puulajien lisääntyminen edellyttää pölyttäjiä. Esimerkiksi suuret sinija muut hetulavalaat syövät pääasiassa pieniä krilliäyriäisiä. Sadon lisääjät Tuhoeläinten ja rikkakasvien luontaiset viholliset estävät näiden massaesiintymisiä ja alentavat satotappioita maapallolla miljardien markkojen arvosta vuosittain. Toistaiseksi vain aniharvojen lajien "tärkeys" ekosysteemeissä tunnetaan. Merten ekosysteemeissä, joista kasveja syövät selkärankaiset puuttuvat lähes kokonaan, kalat linnut ja nisäkkäät elävät planktonleviä syövien selkärangattomien varassa. Hyönteiset ovat Suomessa esimerkiksi varpuslintujen ja päästäisten ravintoa, ja ne toimivat energian välittäjinä kasveilta selkärankaisille. Mehiläiset, kimalaiset, muut pistiäiset, perhoset, kärpäset ja kovakuoriaiset ovat tärkeimpiä siitepölyn välittäjiä. Rannikoilla simpukat ja kotilot suodattavat pieniä eloperäisiä hiukkasia ravinnokseen. Ekosysteemin eliölajit muodostavat monimutkaisen ravintoverkon. Valtaosa ravintoverkon lajeista on kaikissa ekosysteemeissä selkärangattomia. Meillä rastaat ja muut linnut levittävät marjapuiden ja -pensaiden siemeniä, mutta selkärangattomien merkitys kasvien levittäjinä on vähäinen. Simpukat ja kotilot joutuvat puolestaan kahlaajien, vesilintujen, kalojen ja merinisäkkäiden saaliiksi. Miljoonat pienet eliöt muodostavat korvaamattoman lenkin ekosysteemeissä. Monen kasvin ja pölyttäjähyönteisen välille on kehittynyt mutualistinen suhde: kumpikaan ei tule toimeen ilman toista. Uusimpien, trooppisten sademetsien latvustoihin kohdistuneiden tutkimusten mukaan maapallon hyönteisten lajimäärä saattaa olla noin 20 miljoonaa. Osa siemenistä jää syömättä ja itää myöhemmin. Tropiikissa sen sijaan etenkin muurahaiset ovat tärkeitä puiden siementen kuljettajia
Tästä poltetaan vain yksi-kaksi prosenttia, lopusta huolehtivat ekosysteemien hajottajaeliöt erilaiset madot, alkueläimet, hyönteisten toukat, punkit, hyppyhäntäiset, bakteerit ja sienet. Noin 400 tuhohyönteistä on lisäksi kehittynyt vastustuskykyisiksi kasvinsuojeluaineille. Selkärangattomilla on suuri, mutta yksityiskohtaisesti selvittämätön merkitys eloperäisen aineen hajottajana ja ravinteiden palauttajina kasvien käytettäväksi. Vieläkään eivät tekokuidut ole täysin syrjäyttäneet silkki perhosta korkealuokkaisen kankaan raaka-aineen valmistajina, ja nykytuotanto on noin 30 milj. Simpukoista saatavia helmiä ja koralleja käytetään koruina. Teollisuusmelanismi on esimerkki ympäristömuutosten aiheuttamasta muutoksesta eläinpopulaation geneettisessä rakenteessa. Tietenkään ei voida perustella tuhohyönteisen suojelua sillä, että siitä saataisiin feromonia, jota voitaisiin käyttää samaisen lajin torjuntaan. Biologinen torjunta on lajikohtaista: kohde-eläimen lisäksi muut eivät kärsi. Toisaalta eliöissä havaitut muutokset ovat paljon hälyttävämpiä ihmisen kannalta, koska ihminen on perustoiminnoiltaan muiden eliöiden kaltainen. Yhdysvalloissa syntyy ihmistoiminnan tuloksena 25 tonnia orgaanista jätettä asukasta kohden vuodessa. Sairautta siirtää kaniinista toiseen eräs sääskilaji. Lisäksi Tuhatjalkaisesta saadaan hermolääkettä. SUOM EN LUONTO 2/ 86 45. Haitat ovat ilmenneet etenkin ravintoketjun päätelajeissa kuten merikotkassa ja muuttohaukassa. Selkärangattomista on löydetty runsaasti kemikaaleja, joita voidaan käyttää haittaeliöiden torjuntaan. Yhdysvalloissa merestä ravinnoksi pyydettävien selkärangattomien (ravut, katkat, simpukat, kotilot, osterit, mustekalat jne) vuotuisen saaliin arvo, noin kuusi mrd. Pölyttäjähyönteisten toimintaa ei voida korvata millään keinotekoisella menetelmällä. Yhdysvalloissa 90 viljelykasvin lisääntyminen ei onnistu lainkaan ilman pölyttäjiä. Epidemioita on pyritty vielä tehostamaan toisen hyönteisen eurooppalaisen kanikirpun avulla. Selkärangattomissa piilee arvaamattomia mahdollisuuksia ta-ainemääristä iskee kohde-eliöön. Biologisia indikaattoreita Ympäristön tilan seurannassa biologisilla osoittimilla on etuja fysikaalisiin ja kemiallisiin menetelmiin verrattuna. Selkärangattomia voidaan käyttää paitsi tuhohyönteisten myös esimerkiksi haitallisten nisäkkäiden torjuntaan. Noin kolmenkymmenen merkittävän rikkakasvin torjunta on onnistunut hyönteisten avulla. Hyönteisiä, erityisesti yhteen ravintokasviin erikoistuneita perhosia ja kovakuoriaisia voidaan käyttää myös rikkakasvien torjuntaan. Ihmisen ainoa selkärangaton kotieläin, mehiläinen, on taloudellisesti erittäin merkittävä. Taiwanissakin kerätään vuosittain noin 20 miljoonaa perhosta myytäväksi koristeiksi. Ihmisravintoa Selkärangattomat ovat monilla alueilla ravinnon olennainen osa. Valtamerten krilliäyriäiset ovat erittäin proteiinipitoisia. Tunkiolieroja voidaan lisätä vedenpuhdistamoiden jätelietteeseen ja komposteihin nopeuttamaan muuttumista mullaksi. Alueet olivat maatalouskäyttöön sopimattomia tämän jälkeen. Vuosittaista pyyntiä (90 000 tonia) voitaisiin ilmeisesti lisätä suuresti vaikeuttamatta valaiden ravinnonsaantia. runsasta proteiinipitoista matomassaa voidaan hyödyntää kalanrehuna ehkä joskus ihmisravintonakin. Esimerkiksi kastematojen to1mmta vilkastuttaa bakteerien ja sienten toimintaa, koska madot parantavat maan ja karikkeen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Argentiinalaista pikkuperhosta siirrettiin kaktuksen valtaamille alueille, ja kaktuksen määrä on pysynyt sen jälkeen murto-osassa aikaisemmasta. Potentiaalisia torjuntaeläimiä on varmasti runsaasti miljoonien hyönteislajien joukossa. Selkärangattomien kemian selvittäminen on paljastanut yllättäviäkin mahdollisuuksia. Lisäksi lukuisat viljelykasvit hyötyvät pölyttäjistä, vaikkeivät olekaan niistä täysin riippuvaisia. Lopulta löytyi alkueläimen aiheuttama sairaus, joka harventaa tehokkaasti kanikantoja. Terveellistä hunajaa tuotetaan maailmassa vuosittain noin 900 000 tonnia. Kasvatus ja keräily on ohjattua, eikä se kohdistu uhanalaisiin lajeihin. Loisien tai petojen käyttö tuhoeläinten torjunnassa on laajentunut. Krillejä myydään ihmisravinnoksi jo Japanissa ja Neuvostoliitossa. Tämä on todennäköisesti maailman tehokkainta valkuaisaineen tuotantoa, joka ei perustu keinoruokintaan. Kastematojen on todettu lisäävän laitumien satoja useilla kymmenillä prosenteilla, ja suurimmat kaupalliset matofarmit tuottavat noin puoli miljoonaa lieroa päivittäin maaparannustar koituksiin. Espanjan rannikolla on aloitettu tuottoisa simpukoiden ja osterien viljely, jossa hehtaarisadot nousevat jopa 300 tonniin kuivattua lihaa vuodessa. markkaa, on jokseenkin yhtä suuri kuin kalansaaliin. Räjähdysmäisesti Australiassa lisääntynyt kaniini uhkasi hävittää lammaslaitumet tyystin. Näiden kasvien vuotuisen sadon arvo nousee noin 25 miljardiin markkaan. Suomalaiseen makuun vieraalta tuntuvia heinäsirkkoja, muurahaisia, termiittejä, kovakuoriaisten ja perhosten toukkia käytetään ravinnoksi lähinnä trooppisilla alueilla. Yleensä eliöissä havaitut muutokset heijastavat pitkäaikaisia vaikutuksia. Papua Uudessa Guineassa monet alkuasukaskylät saavat huomattavan osan tuloistaan kasvattamalla koristeellisia perhosia myyntiin. Näiden lisäksi monia selkärangattomia, esimerkiksi simpukan kuoria ja komeita hyönteisiä, kerätään koristeiksi. Jätteiden hajottajia Ihminen, karja ja teollisuus tuottavat valtavia määriä orgaanista jätettä. vs k.. Vaatteita, koruja ja koristeita Silkkiperhosen kasvattaminen alkoi jo esihistoriallisella ajalla. Pölyttäjähyönteiset ovat välttämättömiä mm. kg vuodessa. hedelmäpuiden, marjojen, rypsin ja lukuisten muiden viljelykasvien sadon muodostukselle. Läntiseltä pallonpuoliskolta peräisin oleva Opuntia-kaktus kulkeutui ihmisen mukana 16 Australiaan, ja levisi noin 25 miljoonalle hehtaarille vuoteen 1925 mennessä. Torakkakarkoitetta on löydetty tuhatjalkaisesta, ja eraan simpukkalajin yhdiste näyttää karkoittavan haita
Edellä on kuvattu niitä tuotteita ja palveluksia, joita ihminen tällä hetkellä saa selkärangattomilta. Monet ympäristömyrkyt esiintyvät vedessä niin alhaisina pitoisuuksina, ettei niiden suora analysointi ole mahdollista. Tässä mielessä selkärangattomien ja selkärankaisten edut ovat yhtenevät. Vaikka tietämyksemme uhanalaisista selkärangattomista on epätäydellinen, useampien lajien mukaanotto rauhoitettujen ja suojeltavien lajien luetteloihin niuokkaisi osaltaan asenteita myönteisimmiksi. Yhdysvalloissa on aloitettu laaja rannikkovesien seuranta, joka perustuu simpukkanäytteiden systemaattiseen keräykseen ja ympäristömyrkkyjen analysointiin niistä. Simpukat rikastavat kudoksiinsa raskasmetalleja, radioaktiivisia aineita ja kloorattuja hiilivetyjä. Myös kulttuuritai symboliarvo ja omaavat eläimet, kuten kotka ja karhu, ovat suosittuja. Selkärangattomien potentiaalisen hyödyn korostaminen lienee se keino, joka parhaiten vakuuttaa päättäjät. Ilman saasteet tappoivat Englannissa vähitellen puiden runkojäkälät, ja petojen saalistus karsi tummenneilla rungoilla lepäävistä perhosista vaaleimpia yksilöitä, ja luonnonvalinnan seurauksena perhoset kävivät yhä tummemmiksi. Eri eläinryhmät ovat ratkaisseet fysiologiset ja rakenteelliset ongelmat hyvin eri tavoin. Äskettäin on eristetty sydänlääkettä kiiltomadosta, hermolääkettä tuhatjalkaisesta ja syöpälääkettä merivuokosta. Minkä vuoksi sitten päättäjät olisivat valmiita suojelemaan selkärangattomia. kiistellään siitä, miten paljon eläinten ja ihmisen yhteisöjä voidaan rinnastaa. Neurofysiologiassa on aloja, joiden kehitykselle selkärangattomien tutkimus on ollut olennaista. Pääosa eliökunnan geneettisestä informaatiosta ja nopeasti kehittyvän geeniteknologian 'raaka-aineesta' on selkärangattomien perintötekijöissä. Ihmiset alkavat vähitellen ymmärtää hyönteisten ja muiden pienten eläinten merkityksen ekosysteemin toiminnalle. tri Timo Törmälä työskentelee Kemiran Espoon tutkimuskeskuksen biologisen jaoston päällikkönä. Vain harvat ihmiset ovat lisäksi sitä mieltä, että selkärangattomat pystyvät aistimaan kipua. Alkueläimet ja 22 selkärangattomien pääjaksoa yksisoluisista ameeboista pitkälle kehittyneisiin sosiaalisiin hyönteisiin tarjoavat loputtoman tutkimuskohteen. Erityisesti Valtamerten krilliäyriäiset ovat erinomaista ravintoa. Miten su()jella. Jonkin selkärankais-tai kasvilajin vuoksi perustettu suojelualue hyödyttää varmasti monia hyönteisiä ja muita pieneläimiä. Esimerkiksi reliktiäyriäisten esiintyminen kuvastaa hyvää happitilannetta. Tällaisia keinoja ei voida käyttää selkärangattomien suojeluun, koska useimmat selkärangattomat eivät ole ihmisten mielestä lainkaan viehättäviä. Valistusta tarvitaan Yhdysvalloissa ja Suomessa suoritetut mielipidetutkimukset osoittavat, että ihmiset arvostavat eri eliölajeja hyvin eri tavoin. Lisäksi lajivalikoima on lähes rajaton. Tutkimattomien lajien potentiaali voi olla arvaamattoman suuri. Populaatiogenetiikan tärkein tutkimuskohde ja koeeläin on banaanikärpänen. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . Hylkeiden suojelua voidaan edistää lisäksi vetoamalla niiden hellyttävään ulkonäköön ja siihen kärsimykseen, jonka niiden teurastus aiheuttaa. Kokeellisessa tutkimuksessa selkärangattomilla on monia etuja nisäkkäisiin ja lintuihin verrattuna: ne lisääntyvät nopeasti, sukupolvien väli on lyhyt ja populaatioiden kasvattaminen ja manipulointi on helppoa ja halpaa. 17. Järjestelmällinen testaus on jo nyt osoittanut, että noin 500 meriselkärangattomassa on yhdisteitä, jotka koeoloissa vastustavat syöpäsolukon kasvua. Joka päivä menetämme DNA-materiaalia etenkin tropiikin hyönteislajien kuollessa sukupuuttoon ennen kuin olemme ehtineet selvittää niiden merkitystä tai mahdollista hyötykäyttöä. Vaaditaan kuitenkin vuosien, todennäköisesti vuosikymmenien valistustyö ennen kuin tämä peruste lyö itsensä läpi. Tehokkain tapa edistää selkärangattomien suojelua on mahdollisimman erilaisten elinpaikkojen säilyttäminen. Tieteen kehitys vauhdittuu Selkärangattomien tutkimus on suuresti rikastuttanut biologian ja luonnontieteiden kehitystä. vsk. Muurahaiset ovat etenkin tropiikissa tärkeitä puiden siementen levittäjiä. Tummien yksilöiden osuus populaatiossa ilmentää luotettavasti pitkäaikaisen ilman pilaantumisen astetta. Suomen järvien tilan seurannassa käytetään paljon pohjaeläinyhteisöjen koostumuksen tutkimista. Lääkkeitä Kasveista saatuja lääkkeitä on perinteisesti käytetty lukuisten sairauksien parantajina. Muurahaisten, termiittien ja muiden sosiaalisten hyönteisten tutkimisesta alkoi uusi biologinen haara, sosiobiologia, joka on keskustelun kohteena tiedemiespiireissä. Biologisen indikaattorijärjestelmän herkkyys alenee jatkuvasti, koska ympäristömuutoksille altteimmat lajit häviävät sukupuuttoon ensiksi. Selkärangattomien palvelukset lääketieteelle ovat toistaiseksi olleet melko vähäisiä, mutta viimeaikaiset tulokset ovat lupauksia herättäviä. Fil. Suuri yleisö on valmis taloudellisiin uhrauksiin suojellakseen eläimiä, jotka ovat kauniita tai komeita, taloudellisesti arvokkaita, tunnettuja, luokittelultaan lähellä ihmistä (selkärankaisia). Selkärangattomien suojelua vaikeuttaa käytännössä vielä se, että biologit tietävät niistä hyvin vähän. Selkärangattomien potentiaali on valtava, sillä vasta aivan mitätön osa lajeista on tutkittu
Hetkellisen saastehuipun jäljet olisivat myös toisennäköiset. Näin ei käynyt viime talvenakaan, vaikka monin paikoin rikottiin sadan vuoden pakkasennätyksiä. Tätä teoriaa näytti tukevan myös Metsäntutkimuslaitoksen suorittaman kyselyn tulos. Miksi puut säikähtivät. "puhtailta" alueilta tuodut vaurioituneen puun neulaset olivat pintarakenteeltaan täysin normaaleja, mutta solujen sisältö oli kutistunut kuten kylmäkuivumisessa tapahtuu. Lapin kuusi kestää hyvin -40 °C pakkasia, mutta sama laji paleltuu Keski-Euroopan vuoristossa jo -20 °C:ssa. Ilmansaasteiden määrä ratkaisee kuitenkin lopulta puiden hyvinvoinnin ja siihen me voimme vaikuttaa. Ovathan ne tottuneet ilmastoomme vuosituhansien aikana ja selvinneet kaikista koettelemuksista hengissä. Harvoin ovat järvet jäässä Simon päivänä, tai lumi maassa Antin päivän aikaan edes Keski-Suomessa etelärannikosta puhumattakaan. Ahti Mäkinen. Vierasta alkuperää olevat puut, myös tavallinen kuusi ja mänty, vaurioituivat pahemmin kuin paikallinen rotu. Kuinka käy tänä talvena. Jos vaurion syynä olisivat happamat sateet, vanhat neulaset olisivat syöpyneet ja tuhoutuneet ensimmäisinä. Vahojen kulumista tai ilmarakojen syöpymistä ei havaittu. Jos kysymyksessä olisi maaperän happamoituminen, näin ei olisi tapahtunut. Tärkeintä on se, miten puut karaistuvat talven kylmiä vastaan ja millainen on kevätsää, kirjoittaa fil.lis. Suon reunoissa syvälle routaantunut maa suli hitaasti ja vauriot tulivat näkyviin myöhemmin kuin muualla. Niin pahalta näytti tilanne vielä toukokuussa jos kohta ei laulun sanoissa tätä tarkoitettukaan. Mikä sitten viime talvessa oli niin poikkeavaa, että karaistuneet havupuutkin säikähtivät. Todisteita hallavaurioista Todisteet halla vaurioista ovat vähintäänkin yhtäpitäviä saasteteorian kanssa: Vaurioituneita puita löytyi paljon sellaisiltakin paikoilta, jotka eivät ole Talven mentyä kuuset hehkuivat punaisina kuin kulon jäljiltä. Oli vähällä, ettei halla todella puhunut metsiä puhtaaksi viime talvena. Vaan eipäs ole mikään niinkuin ennen. Se voi olla esimerkiksi lisääntynyt typpilaskeuma tai häiriö ilmarakojen toiminnassa. Teksti ja kuvat Ahti Mäkinen Mikä on syynä neulasvaurioihin: Saasteet vai pakkaset Havupuut ovat maassamme sekä ankaran ilmaston että saasteiden armoilla. Jossain määrin tämä sääntö näytti koskevan havupuitakin keväällä. Vauriokuva vastasi täysin aiemmin tunnettuja pakkasvaurioita sekä solutasolla että kasvin osissa, mutta muistutti hyvin vähän tai ei lainkaan tunnettuja saastevaurioita. Niiden määränhän on tiedetty lisääntyneen viime aikoihin saakka. Suurin osa tai kaikki vaurioituneet neulaset olivat viimeisissä vuosikasvaimissa lumen yläpuolella. Vaurioita näiltäkin alueilta toki löytyy, mutta rajua muutosta edellisiin vuosiin verraten ei ole todettu. Metsätuhot olivat tavanomaista suuremmat etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa eli juuri niillä alueilla, missä rikkilaskeuma ja muut kaukokulkeutuneet ilmansaasteet ovat runsaita. Tässä piileekin osa totuudesta. Vaurioituivatko havupuut ennätyspakkasten aikana vai oliko sittenkin kyse ilman saasteista, niinkuin monet uskovat. Varsinkin ulkomaiset, ilmastoomme sopeutumattomat puut kärsivät pahoja vaurioita, eivätkä niiltä säästyneet kotoiset kuuset ja männyt, eivät edes sitkeät katajat. Ns. Jos nam olisi, Helsingin seudulta ja suurten puunjalostustehdaiden ympäriltä metsät olisivat kovasti harventuneet. Esimerkiksi Saksasta tuoduista taimista perustetut metsiköt paleltuivat pahoin. vsk .. herkkiä ilman saasteille ja jotka sijaitsevat kaukana tunnetuista päästölähteistä. Sellainen on halla." Näin lasten laulussa "vanhaan hyvään aikaan", silloin kun "Simo siltoja teki, Antti aisoilla ajoi". Vaurion syynä ei kuitenkaan voida pitää yksinomaan rikkiyhdisteitä. Katsaus ilmastotilastoon ja kirjallisuuteen osoittaa, että samanlaisia tai vielä pahempia metsätuhoja on SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Pohjoisessa metsärajalla on joka vuosi sellaisia pakkasia, jotka viime talvena vioitti18 vat pahoin havupuita EteläSuomessa. Viime talvena puita kohtasi laaja tuho. "Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Sen verran oli laulun tekijä kuitenkin perillä kasvifysiologiasta, että tiesi kylmän jouduttavan lehden putoamista. Kesän mittaan useimmat vaurioituneet puut jatkoivat kasvuaan ainakin latvaosistaan. On hyvin todennäköistä, että puustovaurioiden ja ilmansaasteiden väliltä löytyy jokin yhteys
Tässä on väärä puurotu väärässä paikassa. Kun sitten tulee kylmä, vähäluminen alkutalvi, maa jäätyy syvälle ja pakkanen saattaa vioittaa puiden juuriakin. Kesähallat Pakkanen voi vierailla metsässä kasvukauden aikanakin. vsk . Ankaria talvia mainitaan useita mm. Skogen 7/ 1985). Mutta tuhon syntyyn tarvitaan vielä neljäskin kohtalokas vuodenaika lämmin kevät, joka kylmäkuivaa puut. Esimerkiksi lämmin kuiva kesä keskeyttää puiden kasvun. Paleltuneen kuusen alaoksissa (kuvassa vasemmalla) ei vielä näkynyt elon merkkejä. Luonto korjaa usein ihmisen erehdyksen. Pakkanen pahoinpiteli pääasiassa kahden viimeisen vuosikasvaimen neulasia. Myös vuosien 1915/ 16 ja 1955/ 56 alhaiset lämpötilat vaurioittivat puisuoMEN LUONTO 2/ 86 45. Kun maa ja putkilovesi ovat jäässä {lämpötila alle -2 °C) neulasten vedensaanti estyy ja solut tuhoutuvat: Tässä ovat mielestäni metsätuhojen tärkeimmät syyt meillä ja muissa pohjoismaissa (ks. Olivatko kaikki silmut kuolleet. ollut aiemminkin sekä meillä että muualla. Erityisen hallanarat alueet tunnetaan, mutta niilläkin suoritetaan aukkohakkuita. viime keväänä Etelä-Suomessa. Puut eivät ehtineet karaistua Alhainen lämpötila ei yksin ole syynä vaurioihin. Kasvun alettua sen kylmänkestävyys alenee päivä päivältä. Vai:ihemmat neulaset olivat karaistuneempia. Kesäkuun alussa uudet vihreät neulaset kertoivat elämän jatkuvan. 3. Talven ja kevään merkkejä kuusiaidassa: uudet vuosikasvaimet tulossa. Viime talvena hedelmätarhojen tuhot eivät yltäneet sotatalven tasolle. Silloin havainAukeat savimaat olivat otollisia pakkasvaurioille. Kärkisilmujen paleltuessa kasvu jatkuu leposilmuista. toja tehtiin kyllä pääasiassa itärintamalla. Vaikka samat taimet talvella kestävät hetkellisesti -40 °C pakkasia, ne vaurioituvat kesäkuussa varmasti jo -4 °C:ssa (Multamäki 1942). Jos tällaista epäedullista kesää seuraa lämmin ja kostea syksy kuten 1984, sen vaikutus on sama kuin myöhäisen typpilannoituksen: puut jatkavat keskeytynyttä kasvuaan, eivätkä ennätä karaistua. Tämä tarkoittaa puun karaistumista eli talveentumista kesän ja syksyn aikana. Kesähalla voi heikentää muutenkin puun elinvoimaa. Muutama aurinkoinen päivä riittää lämmittämään tummat neulaset metsän reunapuissa niin, että ne avaavat ilmarakonsa. Kaikkien aikojen tuhoisin sään vaikutus oli nälkä vuonna 1867. vuosina 1739/ 40, 1870/ 71, 1892/ 93, 1928/ 29, 1939/ 40 ja 1941 / 42. Vettynyt maa routaantui syvälle ja neulaset kuivuivat kevätauringossa, kun vettä ei ollutkaan saatavilla. Näin tapahtui ensimmäisen kerran 11. Tällaisen kuusen tuntee helposti kasvuhäiriöistä ja alas taipuneista oksan kärjistä. Pahiten kesähalloista kärsii kuusi. ta ja pensaita. Erityisen suurta tuhoa pakkanen aiheutti hedelmätarhoille, mutta myös havupuut kärsivät pahoja vaurioita Suomessa viimeksi sotatalvena 1939/ 40 {Linkola 1940). Silloin vain ei tiedetty ilmansaasteista mitään. Silloin puhumme mieluummin hallaöistä. Ilmansaasteiden osuus Ilmansaasteiden osuutta 19. Monet kasvit ja varsinkin havupuut kestävät hetkellisesti hyvinkin alhaisia lämpötiloja, Siperiassa jopa -60 °C, jos niitä on "ennalta varoitettu". Ne ovat lähes jokavuotisia alavien hakkuumaiden taimikoissa ja soiden lähellä
Tätä tutkitaan mm. Saksan metsätuhoja ei voida suoraan rinnastaa meillä todettuihin puustovauno1hin, koska ilmasto, maaperä, saasteet ja puurodut ovat erilaiset. Laajat tuhot kyllä tunnetaan hyvinkin tarkkaan oli sitten kyse versosyövästä, juurikäävästä, latikasta, mäntypistiäisestä tahi lukemattomista muista tuhon aiheuttajista, mutta vähäpätöisemmät merkit puiden terveydentilassa ovat tähän mennessä jääneet lähes huomaamatta. Monet vauriot kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen, kun useimmat "tavanomaiset" metsätuhon aiheuttajat tunnetaan, niiden osuus tarkistetaan ja vähennetään pois laskuista. Tämän ketjureaktion laukaisijana ovat usein ilmansaasteet. Toinen tapa lähestyä saastekysymystä on vertailla saksalaisessa tai ruotsalaisessa kirjallisuudessa mainittuja oireita meillä todettuihin vaurioihin: Puun elinvoiman heikkenemistä, latvan harsuuntumista ja kasvun pysähtymistä, häLokakuun alussa sama metsikkö näytti taas vihreältä, mutta lähempää tarkasteltuna paleltuneen männyn alaoksissa saattoi vielä havaita selviä pakkasvaurioita. Kuitenkin objektiivisessa diagnoosissa on punnittava tasapuolisesti kaikkia vaihtoehtoja. On kysymys hyvin monimutkaisesta tapahtumaketjusta, jota säätelevät monet tekijät. 20 sa. HAPROja ILME-projekteissa, useissa tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluisSuurtenkin puiden joukosta löytyi hallanarkoja yksilöitä. Eräs tapa on käyttää vähennyslaskua apuna. Esimerkiksi vähäiset muutokset sääoloissa tai kasvualustan kemiassa voivat aiheuttaa puun "vilustumisen" ja vastustuskyvyn heikkenemisen. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Se initä jää jäljelle sijoitetaan tuntemattomaan ryhmään, jota kutsutaan saastevaurioiksi. Etelä-Suomen havumetsien kunto on monin paikoin huonontunut metsätuhoihin ovat tutkijat yrittäneet selvittää jo vuosikymmeniä, eivätkä aivan tuloksetta. Vauriot kulkevat käsi kädessä Miten voit varmistua, että tuho johtuu juuri ilmansaasteista. Ongelmaa voidaan verrata syöpäkasvaimeen, jonka syntymekanismi tunnetaan pääpiirteissään, mutta yksityiskohtia tutkitaan yhä. Jos puun terveydentila muuttuu huonompaan suuntaan silloin, kun sienet ja hyönteiset voivat hyvin, ainekset metsätuhoon ovat koossa. Tästä viime kädessä onkin kysymys, kun tutkijoiden mielipiteet menevät ristiin. Kun "epidemia" 10 vuotta sitten alkoi levitä yhä nuorempiin metsiin ja muihinkin puulajeihin yli rajojen, tutkijat olivat todella suuren ongelman edessä. vsk.. Kaikki alkoi Saksan vanhoista saksanpihtametsistä, joiden ajoittaiset tuhot tunnettiin jo 200 vuoden takaa. Jokainen niistä on riippuvainen enemmän tai vähemmän toisista tekijöistä niinkuin ekologiassa yleensä. Sen vuoksi meidän on itse selvitettävä mitkä tekijät vaikuttavat metsiemme terveydentilaan. Valitettavasti monessa asiassa on lähdettävä nollatasosta, koska puuttuu tieto metsiemme terveydentilasta menneinä vuosina. Käytännössä tilanne ei ole näin yksiselitteinen, kuten lukija heti huomasi. Muutamien päällysvieraiden kuten "partajäkälien" vähenemisestä on enemmän perimätietoa. Jos väitän, että Suomen metsätuhot johtuvat yksinomaan happamista sateista, en tunne metsäpuiden biologiaa, kasvi patologiaa, maaperän kemiaa enkä klimatologiaa
pääkaupunkiseudulta ja muilta ylikuormitetuilta alueilta. Tätä kirjoittaessani tammikuun lopulla on talvi tilastojen mukaan vasta alussa ja pakkaset edessäpäin, joten on ennenaikaista riemuita keväästä tai puiden terveydestä. Viime talven jälkivaikutus ulottui myöhään syksyyn saakka. Monin paikoin näkee myös kellanvihreitä puita, jotka ovat menettäneet osan neulasten lehtivihreästä. inventoinnin yhteydessä. Pakkasvauriot sen sijaan näkyvät selvimmin alaoksien nuorissa neulasissa. täoksien määrää, neulasten ikää, pituutta ja värin muutoksia, kaarnan vioittumista ja jäkälien runsautta jne. Viime vuosina hän on tutkinut ilmansaasteiden leviämistä ja niiden vaikutusta kasvillisuuteen. Se kyllä suojaa neulasia ilmansaasteilta ja kovin ääreviltä lämpövaihteluilta, mutta suojasäällä puiden lumitaakka kasvaa nopeasti moninkertaiseksi ja olemme uuden metsätuhon edessä niinkuin on jo monin paikoin käynyt. 21. Mutta meidän on muistettava, että useimpien ilmansaasteiden maara maapallolla lisääntyy päivä päivältä ja laajoilla alueilla on kasvien sietokyvyn raja lähellä. osittain vanhemmista talvella vaurioituneista neulasista, jotka ruskettuvat vasta nyt. Kaikkia manner-Euroopasta mainittuja ilmansaasteiden aiheuttamia vaurioita löytyy meidänkin havupuistamme mm. Miten metsät voivat tänään. Kellastuvia neulasia ja pieniä kuolevia oksia on Etelä-Suomen havupuissa tavallista runsaammin vielä nytkin. Puihin jäätynyt lumi on eri asia. Tämä johtuu osittain neulaskadosta ja paljaista oksankärjistä, . Huomaa tyypilliset neulastupsut riippuvien oksien päissä. Myrskyn kaatamia puita löytyy metsistä, samoin pakkasen ja ilmansaasteiden heikentämiä yksilöitä. Viime talvena vaurioituneissa puissa on vielä runsaasti kuolevia neulasia. Sama tulkintavaikeus koskee solutason muutoksia, jotka voivat johtua hyvin moninaisista syistä. ravinteiden ja hivenaineiden puutteesta tai väärästä suhteesta maassa. Onneksi talvi alkoi jo marraskuun puolivälissä pikku pakkasilla, joiden uskon karaisseen puita riittävästi. Johtopäätöksissä on kuitenkin oltava varovainen, koska esimerkiksi kasvu~ häiriöt ja neulasten värinmuutokset voivat johtua mm. vsk. toki aivan normaali ilmiö, mutta viime vuonna neulaskato oli monin paikoin runsas ja sitä seuratIlmansaasteiden näkyvä vaikutus alkaa kuusissa usein latvuksen alapuolelta oksien tyveltä vanhemmista neulasista. Kuvassa saasteiden vaivaama kampakuusi. Tilanne ei kuitenkaan näytä niin pahalta kuin pelättiin viime keväänä. Keventäkäämme siis saastekuormaa kaikin mahdollisin keinoin. Vanhojen neulasten kellastuminen on . SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . tiin tarkemmin kuin koskaan ennen mm. Mäntyjen ja kuusten kuolleet oksat ja harsuuntuneet latvukset kertovat usein ilmansaastumisesta. EteläSuomen havupuut ovat monin paikoin huonommassa kunnossa kuin vuosiin. Varsinkin suuret, pahoin paleltuneet kuuset näyttävät melkein yhtä ruskeilta kuin viime toukokuussa. Se saattaa kuitenkin olla edessä lähivuosina, kunhan ensin elämme sen lämpimän kesän yli. Kaarnakuoriaisten joukkotuhoa ei tullutkaan onneksi. Samalla maa kyllä routaantui, mutta ei niin syvälle kuin viime talvena. Samantapaisia oireita voi tosin syntyä muistakin syistä, joten harsuuntuneita puita on tutkittava lähemmin vaurioitumisen syyn selvittämiseksi. FL Ahti Mäkinen opettaa Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksella ympäristöekologiaa. Säätä emme paljon pysty muuttamaan. Niin ovat metsät sään ja saasteiden armoilla. Tulokset eivät ole sopusoinnussa saasteteorian kanssa, mutta harsuuntuminen jatkuu. Muualla merkit ovat onneksi vielä vähäisiä, eikä niitä voida läheskään aina erottaa muista ympäristötekijöistä. Toisten mielestä hyvin, toisten mielestä huonosti. valtakunnan metsien 8
Tästä "ruokakellarin" ovelta se sukeltaa perätysten avantoon, tehden vain pikaisen käännöksen jäällä. Joskus onnistuvat perättäiset sukellukset. Yhdellä niistä seisoo, pystypäin, jo kankeasti niiaava koskikara. Tervanmustan viiksiniekan loikkaus näkyviin on yllätys. Tuntien saukon logiikan olemme varautuneet pitkään odotukseen. Sekin häviää ennätysajassa harmaan rinnan alle. Joelle johtaneet saukon jäljet ovat peittyneet öisien kuutamotuulien alle. Jää alkaa oudosti ritistä alavirralla ja kohta solahtaakin saukko jäälle, perääntyy avantoon ja nostaa ylös piisamin! Voittaja nousee takajaloilleen, vilkuilee valpsuoMEN LUONTO 2/ 86 45. Aurinko peilaa saukon ruokamaita. Me kaksi saukolle sydämemme menettänyttä hytisemme kylmästä odottaen rantapusikossa. Varjot ovat käyneet pitkiksi. vsk.. Nyt näkyy selvästi ystävämme paan litteä muoto ja paksut viikset. Saukko juoksee kymmenen metriä ravia ja pudottautuu riitejään läpi jokeen. 22 Saukko työntyy jäälle ja sen köyry olemus vaikuttaa kömpelöltä. Sitten saukko palaa pieni kala hampaissa. Teksti Juha Taskinen Kuvat Toivo Mutikainen p Heinien kätkemä joen alku hengittää harmaata huuraa. Mutta se on harhaa. Vuosisadan pakkanen on pysäyttänyt saukon tälle joelle. Kun suippo häntä vilahtaa on saukko siirtynyt jään alle räpylöimään mutaista vettä. Täällä puronsuulla, muutaman hehtaarm alalla, on "uuden assauko1 maailman vesirotan" piisamin kumpuilevia kekoja. Epäilemme yösijaa etsivän saukon häiritsevän parhaillaan piisamien kotirauhaa. Sulat ovat pieniä. Nälkä tuntuu olevan loppumaton. Tovin kuluttua se palaa takaisin. Aamulla -35°C Eilisen innoittamina tuijotamme jokea, vaikka kotinurkilla vanha pakkasmittari repii ennätystään. Ahneesti, muutamalla puraisulla saalis on syöty ja uusi sukellus alkaa. Sama toistuu tunnin kuluttua. Kalaonni kääntyy paremmaksi ja saukko vyörää jäälle selvän matikan. Joki saa tässä alkunsa luikerrellen maita tuhlaillen jonnekin Saimaan repaleeseen helmaan. Keskimäärin joka kolmas sukellus tuottaa tuloksen
vetelee piisamia edestakaisin ja näin 'luuttuaa' allaan olevan jään peilikirkkaaksi. Ensin kuuluu saukon hengityksen tuhinaa, sitten ponnahtaa jäälle yllättäen kaksi saukkoa! Ne tuijottavat jähmettyneinä meitä muutaman hupenevan sekunnin ja sukeltavat kohti alavirtaa. Saukko liukuu matalan keon päälle ja kiemurtelee lumessa hetken. Melkein samassa alkaa vesi väreillä lähimmässä sulassa. Iltapäivällä tulevat harakat ja putsaavat lopun pöydän. Onneksi aurinko näyttäytyy, toivomme sen houkuttelevan elohopeisen ystävämme näkyviin. Hellittävä pakkanen on innostanut myös pienen päästäisen liikkeelle, se sekoilee jäällä, kunnes kangistuu ja kaivautuu vaivoin lähimpän mättääseen. Nämä neljä saukkoa ovatkin ainoat tällä laajalla soiden ja pienten järvien alueella. Niinhän siinä käykin, että piisamin pesän juurelta ponnahtaa jäälle tumma hahmo. Piisamikin jäätyisi kiinni, ellei sitä jatkuvasti heiluttelisi. Saukko, 'salopurojen siimaviiksi', 'suonotkelmien solisti' elää kuin elohopea mittarissa. Piisameille päivä ei ole toiveikas, jäällä lojuu jo kolme tuppeen syötyä. Tulija nuuskii mättäitä ja äkkikäännöksiä tehden perääntyy tulopaikalleen ja alkaa liukua lumessa takajaloilla työntäen. Illan hämärtyessä saukot jättävät meidät. Ruokailua seuraa hillitön leikkiminen hangessa ja lopuksi kaikki torkahtavat jäälle. Emo on saapunut! Näky on hivelevä, kun kolme kiiltäväturkkista saukkoa viipertää kaislikkoon. Tehokkaasti saukot saalistavat ja saavat sukelluksillaan kymmeniä piema mateita ja kiiskiä. paasti ympärilleen, ja sukeltaa. Ne uivat emon johtamina alavirtaan äänettömästi ja arvokkaasti. Huomaamme viiksienkin värin muuttuvan sitä vaaleammaksi, mitä pitempään saukko jäällä syö. Joet, suot ja pienet puronotkelmat ovat pohjoisen keitaita. Veljekset tapaavat Uuden pa1vän viimeisinä valoisina tunteina tekee pakkasherra halonhakkuutyötään joen rannan lepikossa. Ne nukkuvat sulassa sovussa, aivan kuin se olisi jokapäiväistä. Nyt joella on selvästi enemmän liikettä. Ontuvalla ravilla se lähestyy ja vaikuttaa oudon varomattomalta. Ne häviävät nopeasti uiden lähimmän joenmutkan taakse. Ei auta tumma turkkikaan ottamaan auringon hennoista säteistä lämpöä. Niin siististi se on syöty, että kelpaisi varmaan nahkurillekin. Seuraavan yön lumituiskuun ne ovat hävinneet ja siirtyneet pakkaspurolta jonnekin salomaille, missä kaivurin teräskauha ei ole vielä siirtänyt elämää ojanpenkalle. Emme löydä muuta selitystä saukon jatkuville sukelluksille kuin kovan pakkasen. Aamuyhdeksältä jäällä lojuu vain piisamin tuppeen syöty nahka. Jäällä saukko SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Kaksi talvea sitten liikkui näillä salopuroilla emosaukko kahden pienen, minkinkokoisen poikasen kanssa; nämä olivat varmaankin samat veljekset. Emo saapuu Uusi päivä alkaa toiveikkaana. Kanahaukka liitää ohitsemme huomaten vainaat jäällä. Pakkanen on lauhtumaan päin ja koskikarakin näyttää niiaavan iloisemmin, sillä sulat ovat vallanneet lisää jokea. Selvästi viluissaan saukko herää ja pudottautuu piisamin pesän kupeelle. Nukkuessaan se värisee selvästi. Ne pelastavat kylmää vastaan ja antavat ravinnon monille urheille lajeille. Se tuijottaa terävästi meitä ja luikkii sitten vauhdilla takaisin. Koko ruokailun ajan saukko on rauhaton; se sukeltaa säännöllisesti sulaan ja huuhtelee välillä saalistaan vedessä. 23. Se jäätää hetkessä märän turkin "peltipanssariksi", vesi on sentään neljäkymmentä astetta lämpimämpää. Se käy vedessä vain kääntymässä ja alkaa aterioida. Tämän luonnollisen tarpeensa jälkeen saukko jatkaa liukumista, kunnes pyörähtää lumeen kiepille ja nukahtaa. Äkkijarrutuksen lomassa haukka ehtii huomata myös meidät ja pakenee lumiseen metsään. Juha Taskinen on luonnonkuvaaja ja maanviljelijä Kerimäeltä, Toivo Mutikainen metsäkoneurakoitsija samasta pitäjästä. Eikä aikaakaan, kun ketun pörröinen olemus sipsuttaa joelle ruokaa etsien. vsk. Iltapäivällä nousevat piisamin pesän kupeelta saukkoveljekset ja niiden jälkeen suuri saukko. Palapeli alkaa olla koossa. Ehkä emolla on uudet poikaset, tai sitten se viettää pakkasaikaa puolisonsa kanssa jossain reviirillään. \ Helmikuussa näennäisesti uinuva luonto käy raskaimmat viivytystaistelunsa pelastuakseen 'elämän kevääseen'. Turhan pitkään on saukko ollut piilosilla. Veden kyllästämät puut napsahtelevat halkeillessaan. Jäljistä päätellen veli oli saapunut aamuhämärissä järveltäpäin. Sitten se seisahtaa takajaloilleen, nostaa häntäänsä ja jähmettyy hetkeksi paikoilleen
Lähistöltä nousee haukka siivilleen, kiertää lenkin yläpuolellani ja siirtyy sadan metrin päähän kuusenlatvaan. Sillä on kiire täyttää kupunsa ja siirtyä kiepin lämpimään. Lintu on melko kesy ja päästää seuraamaan parinkymmenen metrin päästä touhuaan. Näiden ylväiden petolintujen kohtaaminen on luonnonystävälle aina ikimuistettava tapaus. Sitten se siirtyy satakunta metriä jatkaen ruokailuaan toisessa koivussa. Kemijärveläinen Teuvo Hietajärvi on pitkään seurannut tunturihaukkojen elämää. Puronvarren koivikossa huomaan yksinäisen naarasteeren ruokailemassa. Teuvo Hietajärvi Sehän on tunturihaukka! Tunturihaukkoja asustaa Suomessa vain aniharvoja pareja. Hiihtelen helmikuisena pakkaspäivänä Koillis-Lapissa. Seuraavassa hän kertoo kokemuksistaan. Liikun paikalla myös seuraavana pa1vana
Tunnistus on helppoa: tunturihaukka. Toisella kerralla linnut lensivät pienen kummun taakse ja lähdin niiden perään. Jätän raadon sikseen ja lähestyn puun latvassa odottelevaa lintua. Näin linnun selvästi, mutta sen siivet näyttivät jotenkin oudoilta. Vanhat linnut ovat osaksi paikkalintuja. Löysin kolmen yksilön riekkoporukan, joka pääsi pari kertaa livahtamaaq. Löydettyään hyvän saalistusalueen haukat voivat jäädä pitemmäksikin aikaa seudulle. Varsinkin nuoret linnut siirtyvät syystalvella eteläisille leveysasteille, aina Keski-Eurooppaan asti'. Lintuja näkee yksin tai pareittain. Omalle kohdalleni tällaista on sattunut runsaasta maastossa liikkumisesta huolimatta vain muutaman kerran. Olin riekkometsällä laajalla palo-hakkuualueella lokakuun puolivälissä. Paikalla, josta haukka oli lähtenyt, näin riekon hoipertelevan maassa puoli. Noustessani kummun päälle yllätyin. Kanahaukka lähti lentoon edestäni parinkymmenen metrin päästä, heitti lenkin yläpuolellani ja häipyi tiehensä. Näin kävi Etelä-Sallassa vuonna 1978, jolloin tapasin tunturihaukan ensi kerran. Viidenkymmenen metrin päästä se pakenee. Olen päässyt harvinaisen tapahtuman silminnäkijäksi, sillä tunturihaukka on harvinaisimpia lintujamme, ja vielä harvemmin sen yllättää ruokailemasta. Koska en ole mikään haukkavihaaja, jätin linnun ampumatta. Osaksi syöty, kynitty ruumis on höyhenrenkaan ympäröimä. naukaisten käheästi pari kertaa. Totean linnun vanhaksi, todennäköisesti koiraaksi. Syys-lokakuussa, samoihin aikoihin lumentulon kanssa tunturihaukat alkavat lähteä pesimäalueiltaan. Maasto muistutti tunturimaastoa ja riekkoja oli mukavasti. Paikalta josta haukka lähti löytyy eilinen naarasteeri hajotettuna hangelle. Talvinen kiertelijä Nimensä mukaisesti tunturihaukka asustaa meillä Tunturi-Lapissa, mutta talvisaikaan haukat kiertelevät laajasti Etelä-Suomea myöten
Karaistuneena lintuna tunturihaukka selviää kovistakin pakkasista, jos vain syötävää riittää. Tunturihaukka viettää näkyvämpää elämää kuin ''metsärosvona'' piileksivä kanahaukka. Uskoisin, että tunturihaukka usein ajaa linnun lentoon sitä kohti suhisten syöksyessään. Vähän ajan päästä näin toisenkin haukan, joka oli hieman isompi, mutta muuten samannäköinen. Tällöin näin haukan jälleen. Hieman yli den hautomisen yleensä kuukaujälkeen SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Parhaat 26 mahdollisuudet nähdä tunturihaukka talvella on alueilla, missä esiintyy teeriä ja riekkoja, ts. Suhinaa voisi verrata sorsien siipien suhinaan, kun ne laskeutuvat. Se voi myös ihmisen yli lentäessään tehdä lenkin yläpuo!elia naukuen käheästi, mitä kanahaukka ei tee kuin ehkä pesän lähellä. Eihän kanahaukka lekuttele! Muistelin äkkiä haukkojen lentotapoja. Haaskoja tunturihaukka ei käytä. Mahdollisesti ne turvautuivat minuun, jota pitivät pienempänä pahana. Mieleen tulivat tuulihaukat ja piekanat, mutta sitten välähti: Sehän on tunturihaukka! Harvinaisuus. Sitten haukka tulee noutamaan saaliin tai jää syömään sitä. Saattoi myös olla että ne vain luottivat suojaväriinsä koko ajan. Kanahaukan pyrstö taas on hieman pitempi. Lennossa tunturihaukan terävät siivet eroavat kanahaukan tylpemmistä ja lyhyemmistä siivistä. Huippunopeuksiin tunturihaukka pääsee avomaastossa havaittuaan saaliin jo kaukaa. Itse olen vain kerran nähnyt tunturihaukan syöksyvän saaliin kimppuun; kyseessä oli edellämainittu kuukkelitapaus. Havaitsin kolme riekkoa pienellä jängällä kymmenen metrin päässä. Vielä tammikuulla näin tunturihaukan samoilla seuduilla, joten ruokaa niille tuntui riittävän. Voiko tämä olla totta?, hämmästelin. Uskoisin niiden olevan liioiteltuja. Haukka kuitenkin epäonnistui räpiköityään kuusen oksistossa. Tunturihaukan lentotapa on hieman kyyhkymäinen. Myös jänis, tavi, teeri, koppelo, hiiripöllö, räkättirastas ja liro kuuluvat tunturihaukan ruokalistaan. Näyttää lisäksi siltä, että hyvinä riekkovuosina haukat pesivät, mutta huonompina vuosina jättävät pesimättä. vsk.. Isku saaliiseen ilmassa Kirjojen mukaan tunturihaukka iskee lintuun ilmassa, jolloin tämä putoaa kuolleena maahan. jokivarsilla ja tunturikoivikoissa. Tunturihaukan tärkeintä pesimäaikaista ravintoa ovat professori Erkki Pulliaisen mukaan riekot. Näin havaitsin kerran ukkometson tekevän. Niitä oli ehkä useampikin. Haukka ei kuitenkaan yrittänyt iskeä siihen, liekö ollut liian iso saalis. Kuitenkaan en tämän ja muidenkaan tekemieni lentohavaintojen perusteella oikein usko kolmen-neljänsadan kilometrin tuntinopeuksiin. Suurin jalohaukkamme Tunturihaukka ulkonäöltään muistuttaa kanahaukkaa, ja kokokin on suurinpiirtein sama. Itse en ole iskua nähnyt, mutta jäljistä olen päätellyt näin tapahtuneen. Muninnan alkaessa on vielä talvi Tunturihaukka aloittaa pesintänsä varhain. Tunturihaukasta on myös valkeita muotoja, jotka ovat harvinaisia Suomessa. Pyrstön ja siipien suhde kertoo ainakin harjaantuneelle havainnoitsijalle kumpi on kyseessä. Mahdollisesti linnut pakenevat jo kauempaa huomatessaan lentävän haukan. Tunturihaukka saattaa istuskella puun latvassa pitkiä aikoja päivaa paistatellen. Maasta tunturihaukka ottaa ainakin sopuleita ja jäniksiä; tähän viittaa jo lekuttelukin. Tunturihaukan voi sekoittaa myös sen lähisukulaiseen, muuttohaukkaan, joka on kuitenkin pienempi ja tummempi. Riekot olivat varmasti huomanneet myös haukan, ja ehkä sekin riekot. Naaras on vaaleanharmaa päältä ja vähän koirasta isompi. Kerran todistin toisenlaista tapausta. Nähtyään kuukkelin noin 40 metrin päästä, toinen haukoista kehitti nopeasti kovan vauhdin terävän suhinan säestämänä. Syöksyvauhti ei kuitenkaan ollut niin hirveä kuin voisi kuvitella, mutta syöksy tapahtuikin melkein vaakatasossa hieman alaviistoon. Sinä vuonna oli sopulien vaellusvuosi ja mahdollisesti se oli yksi syy haukkojen viipymiseen täällä. pökkyrässä. Talvehtivat lajit ovat luonnollisesti tärkeintä talviravintoa. Munaluku on neljä. Muutaman päivän päästä metsästelin taas alueella, viitisen kilometriä tästä paikasta. Myöhemmin olen nähnyt tunturihaukan pari-kolme kertaa talvessa. Ammuin riekon, ja totesin haukan käyneen siihen kiinni. Kevään tulosta riippumatta haukat ovat pesäpaikoillaan jo huhtikuun alussa, jolloin Lapissa on vielä täysi talvi. Sitten haukka pysähtyi lekuttelemaan! Olin ällikällä lyöty. Tällöin lintu lähtee hätäpäissään pakoon ja haukka paasee iskemään. Tunturihaukka voi iskeä saaliiseensa myös puussa, kuten havaitsin sen kerran tekevän kuukkelin ollessa kohteena. Suoraan alaspäin syöksyessä vauhti on luonnollisesti kovempi. Päivän kuluessa näin haukkoja vielä muutaman kerran. Niitä on kaksi kolmasosaa saaliseläimistä ja joka seitsemäs saaliseläin on pikkukuovi. Silmän alla on heikko, mutta selvä viiksijuova, jota ei ole kanahaukalla. Pesänryöstäjät pahin uhka tulevaisuudelle Viiksijuova, pitemmät ja terävämmät siivet sekä lyhyempi pyrstö erotta vat tunturihaukan kanahaukasta. Kotona lintukirjoja tutkiessani varmistuin havainnostani: tunturihaukkoja ne olivat, myös se riekkoon kiinni käynyt yksilö. Ne olivat liikkumatta maassa. Haukka oli iskenyt siihen todennäköisesti ilmasta. Riekot päästivät minut muutaman metrin päähän ennen kuin pakenivat. Silloin kaksi haukkaa tuli lentäen tavanomaista vauhtia puidenlatvojen tasalla. Vanha koiras on päältä sinertävän harmaa, alta valkoinen tummin täplin. Pesä sijaitsee kallionkielekkeellä, usein luoksepääsemättömissä. Myös lumella oli verijälkiä ja höyheniä. Samassa huomasin myös tunturihaukan, joka oli tulossa kohti, mutta ollessaan vähän alle sadan metrin paassa se kaartoi pois. Tunturihaukan syöksynopeudesta on esitetty hurjia arvioita. Se oli taaskin jotenkin erikoisen näköinen
Ja varmasti on monia jotka ampuvat tahallaankin tunturihaukan, vaikka tietävät sen olevan rauhoitettu, pyydystäähän se ravinnokseen riekkoja. Vielä syyskuullakin saattaa tunturihaukan nähdä pesän lähimaastossa lentävän pitkin tunturinkylkeä. Levinneisyydeltään pohjoisena ja huomaamattomana syrjäseutujen asukkaana se ei kuitenkaan ole muiden petolintujen tavoin vähentynyt. Jos pesänryöstäjille ja salakuljettajille määrättäisiin heti kunnon rangaistukset, sillä olisi varmasti huomattava ennaltaehkäisevä vaikutus. Nämä ovat toki aiheellisia toimenpiteitä, mutta parempi olisi ottaa härkää sarvista. munista kuoriutuvat poikaset. Pesänryöstäjät uhkana Monet petolintumme ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä, joskin monien vähentyminen on aivan viime vuosina loppunut. Tunturihaukan suojeluun on Suomessa kiinnitetty ainakin sen verran huomiota, että linnun valokuvaaminen pesältä ilman ympäristöministeriön erikoislupaa on kielletty. Määrä vaihtelee osaksi riekkokantojen mukaan. Metsätalous ei pääse vaikuttamaan tunturihaukkakantaan, eivätkä myöskään ympäristömyrkyt, ainakaan näillä näkymillä. Kaikesta huolimatta uskon, että niin kauan kuin riekkoja ja kiirunoita Lapissa riittää, meillä on hyvät toiveet päästä näkemään tämä tavoiteltu harvinaisuus. Suojelusyistä pesäpaikat pidetään tarkoin salassa, jotta haukkoja voidaan varjella munaja poikasvarkailta. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . Vaikka munankeräilyä on harrastettu jo vuosisatoja ja poikasia viety metsästyshaukoiksi, niin nykyisin niistä maksetaan niin päätähuimaavia hintoja, että tunturihaukankin tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. vs k. Pahin uhka tunturihaukan tulevaisuudelle ovat munanja poikasten kerääjät. Mutta koska tunturihaukka muistuttaa kanahaukkaa ja päästää usein ampumaetäisyydelle, niitä varmasti ammutaan vuosittain muutama. Myös pesäpaikat pyritään pitämään salassa. Suomessa on tilanne hyvä siinä mielessä, että itänaapurimme puolella on varmasti elinvoimainen kanta Suomen kannan turvana, ja salakuljetus sieltä on vaikeata. Tunturihaukkoja pesii maassamme vain 10-20 paria. Olen huomannut, että metsästäjien lintutuntemus on monesti ala-arvoista. Pesä sijaitsee yleensä kalliojyrkänteellä. Määrä on tutkijoiden mukaan viime vuosiin saakka pysytellyt 10-20 parissa. Tunturihaukkaakin pidettiin vielä kymmenisen vuotta sitten sukupuuttoon häviävana. 27. Heinäkuun alkupäivinä poikaset lähtevät pesästä, mutta jäävät kuitenkin asustelemaan lähistölle, ja emot kantavat niille ruokaa vielä pitkän aikaa
Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Haiti ekologisessa syöl Murheellinen kertomus Antillien kadotetusta helmestä 28 Metsien hävittäminen on johtanut myös vesitalouden häiriöihin. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . Sadeaikana joet tulvivat yli äyräittensä, mutta pian sadekauden jälkeen vettä on enää lirisemällä. vsk .. Jotkut joet kuivuvat kokonaan
~ykierteessä SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. vsk. Köyhä ja tiheään asuttu Haiti on lähempänä ekokatastrofia kuin yksikään toinen maa läntisellä pallonpuoliskolla. Maaperän tuhoutuminen syventää kurjuutta Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin ja Latinalaisen Amerikan tiheimmin asuttu valtio. Metsien hävitessä maa on laajoilla alueilla kuihtunut hedelmättömäksi aavikoksi. Metsistä on jo hävinnyt 95 prosenttia, ja viimeistenkin rippeiden ennustetaan tuhoutuvan kymmenen vuoden kuluessa. Haiti on läntisen pallonpuoliskon kaamein esimerkki vuosisatoja kestäneestä ja alati kiihtyneestä luonnon ryöstö käytöstä. Maaperän tuhoutuminen on pääsyitä kurjuuteen ja sankkoihin Yhdysvaltoihin 29. Metsien häviäminen ja maaperän tuhoutuminen ovat kuihduttamassa Antillien helmeksi kutsutun Haitin aavikoksi vuosituhannen loppuun mennessä. Kun Kolumbus joulukuussa 1492 rantautui purjelaivallaan Hispaniolan saarelle nykyiseen Länsi-Intiaan, hän kohtasi neitseellisen paratiisin. Cap Haitien Näkymä lentokoneen ikkunasta paljastaa Haitin maanpinnan alastomuuden. Maatalouden tuottavuus on tämän takia vähentynyt rajusti. Maassa, jonka pinta-ala on vain kymmenesosa Suomesta, asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, ja väestö kasvaa parin prosentin vuosivauhdilla. Kolumbus kirjoitti haltioituneena päiväkirjaansa seudun ylenpalttisesta rehevyydestä ja rikkauksista, joita sieltä voisi tuoda Espanjaan. Väestön lisääntyessä ja maatalouden tuottavuuden alati vähetessä maaperän tuhoutumisen takia on elinmahdollisuuksia yhä harvemmille. Maatalousvaltaisessa Haitissa tämä merkitsee lähivuosina nälänhätää sadoilletuhansille ihmisille, ellei jotain tehdä todella pian. Kun matkailija 500 vuotta myöhemmin saapuu suihkukoneella Haitiin Hispaniolan saaren länsiosaan, avautuvat ikkunasta kaljut kalliot ja lähes luurangoksi riutunut maa
ta vuonna 1804. Valloittajat aloittivat hävityksen Kolumbus ja espanjalaiset himoitsivat ennen kaikkea kultaa. Neitseellistä sademetsää raivattiin yhä enemmän nopeasti laajentuvien plantaasien tarpeisiin. Väestön kasvaessa metsien häviäminen kiihtyi. Samaan aikaan kokonaisia vuoristoalueita hakattiin puhtaaksi arvokkaista puulajeista, kuten mahongista. 1900-luvulle tultaessa pääosa Haitin metsistä oli jo raivattu. Onnistuneen orjakapinan jälkeen merentakainen siirtomaa irrottautui Ranskas30 Kun metsät hakataan pois jyrkiltä rinteiltä ja rinteet raivataan viljelyksiksi, maa muuttuu muutamassa vuodessa hedelmättömäksi kivikoksi. Ranskalaiset ottivat vähitellen saaren haltuunsa ja aloittivat 1700-luvulla laajan plantaasiviljelyn ja metsien hakkuut. Indigoa, sokeria, kahvia, kaakaota, mausteita ja tupakkaa alettiin viljellä Afrikasta rahdatulla orjatyövoimalla. 1950-luvulla alkuperäisestä metsäalasta oli jäljellä alle kymmenesosa, 1980-luvun puolivälissä enää alle viisi prosenttia. Kun vaihtoehtoja ei ole köyhät joutuvat tuhoamaan omia elinehtojaan. Ranskalaiset karkotettiin ja valtion maat jaettiin entisille orjille, jotka alkoivat raivata metsiin pieniä viljelyksiään. Vain syrjäisillä ja vaikeapääsyisillä vuoristoalueilla oli luonnontilaista metsää. Ryövätessään Hispaniolan rikkauksia espanjalaiset samalla tuhosivat saaren alkuperäisen intiaaniväestön, joka eli luonnon kanssa sopusoinnussa metsästämällä, viljelemällä maata ja keräilemällä luonnontuotteita. Toinen syy on metsien käyttö energianlähteenä, toteaa tohtori Glenn Smucker, joka johtaa Haitissa yleisamerikkalaisen kehitysjärjestön (P ADF) metsittämisprojektia. Pakkotyö, verilöylyt ja taudit hävittivät 40 vuodessa yli miljoonaisen intiaaniväestön muutamaan kymmeneen tuhanteen! Kultakaivosten ehtyessä espanjalaiset alkoivat menettää kiinnostustaan alueeseen . Äärimmäisen köyhyyden takia ihmiset, rikasta yltäkylläisyydessä rypevää eliittiä lukuunottamatta, elävät kädestä suuhun. Haitin ongelmien ratkaisemista vaikeuttavat yhteiskunnan jyrkkä luokkajako, hallituksen välinpitämättömyys maansa sosiaalisia ongelmia ja ympäristökysymyksiä kohtaan sekä asukkaitten enemmistön luku-ja kirjoitustaidottomuus. Vuoteen 2000 mennessä viimeisetkin metsänrippeet häviävät, ellei tehokkaisiin suojelutoimiin ryhdytä. vsk.. Jäljellä oleva metsäpeite oli enimmäkseen eriasteista jätemetsää. Oman lisänsä tuovat vielä Haitin vaikeat luonnonolot: 4/ 5 maasta on vuoristoista, minkä takia väärät viljelytavat tuhoavat maaperän erittäin herkästi. Ellei ympäristön tuhoutumista saada pian pysähtymään, nälänhätä uhkaa lähivuosina satojatuhansia haitilaisia. Nälkä pakottaa köyhät tuhoamaan elinehtonsa Ei ole epäilystäkään, etteikö juuri metsien raivaaminen viljelykäyttöön ole pääsyy metsien häviämiseen ja maaperän tuhoutumiseen. Metsistä on jäljellä enaa rippeet suuntautuviin venepakolaisvirtoihin. Ihmiset eivät ajattele kestävää maankäyttöä, kun kysymys on säilymisestä hengissä huomisuoMEN LUONTO 2/ 86 45
Hiillettäessä puun sisältämästä energiasta menetetään noin kolme neljännestä, mutta puuhiilessä energia on tiiviissä muodossa, jolloin mm. Väärät viljelytavat altistavat maaperän tropiikin sateille, polttavalle auringolle ja tuulille. Kaupungeissa puuhiiltä käytetään runsaasti mm. Säästynyttäkin luontoa raivataan kiihtyvästi. Puu hiilletään hiljalleen kytevässä haudassa puuhiileksi. Noin 80 prosenttia energiasta saadaan puusta, joko sellaisenaan poltettuna tai puuhiileksi hiillettynä. Entisten viljelysten rappeutuessa ja väestön kasvaessa ihmiset työntyvät uusille vuorenrinteille. Puuhiiltä tuotetaan enimmäkseen alueilla, jotka jo ovat menettäneet maataloudellisen tuottavuutensa. Kuitenkin juuri terassiviljelyllä voitaisiin estää rinteitten maaperän tuhoutuminen. seen. kuljettaminen on helpompaa. Puuhiilen valmistus ja kauppaaminen on monille elinehto. Miilua on vahdittava koko palamisen ajan; puun järeydestä riippuen hiiltyminen kestää muutamasta päivästä jopa kuukauteen. kotitalouksissa, leipomoissa, kuivapesuloissa, verstaissa ... Puuhiilen kulutuksen lisääntyminen johtuukin juuri kaupungistumisesta, etenkin pääkaupungin Port-au-Princen voimakkaasta kasvusta. Tämä on usein viimeinen isku maaperälle. Puuhiiltä käytetään enimmäkseen kaupungeissa, maalla poltetaan pääasiassa puuta. Terassiviljelyä ei joitain suppeita alueita lukuunottamatta ole Haitissa koskaan harjoitettu. Kun muita elinkeinoja ei ole, kaikki käsiin saatava puuaines revitään maasta puuhiilen valmistamiseksi. vsk. Puuhiilen poltto viimeinen isku maaperälle Haiti on energiantuotannossaan pitkälti omavarainen. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Monivuotisia kasveja, kuten kahvia, kaakaota, hedelmäja muita puita viljelemällä maaperä ei tuhoutuisi yhtä herkästi, mutta yksivuotiset ruokakasvit käyvät paremmin kaupaksi ja niistä saa paremman hinnan. Rinteillä viljellään kaiken lisäksi etupäässä eroosiota jouduttavia yksivuotisia kasveja, kuten maissia, hirssiä, papuja, bataattia ja maniokkia. Nykyinen puunkulutus on selvästi vuotuista kasvua suurempaa. Luonnontilaista tai edes lähellä Juonnontilaista olevaa kasvillisuutta on Haitilla äärimmäisen niukalti. Kun suurin osa ravinteista on noin kymmenen sentin vahvuisessa pintakerroksessa, maa tuhoutuu hedelmättömäksi kivikoksi muutamassa vuodessa. Puuhiilitalouteen ajautuminen johtaa pahaan kierteeseen: Vähitellen kaikki puu hiilletään puuhiileksi ja puuvarojen ehtyessä seudun asukkaiden on alettava itse 31
Yleisamerikkalaisen kehitysjärjestön metsitysprojekti proje pyebwa projekti puu yrittää välttää aikaisemmat virheet ja saada pienviljelijät ottamaan puiden istutuksen omaksi asiakseen. Neljässä vuodessa projekti on tavoittanut 75 000 viljelijää ja 15 miljoonaa puuta on istutettu . Kukin viljelijä saa ilmaiseksi 150-250 tainta, jotka . kaltevien maiden suojelua on edistettävä kehittämällä terassiviljelyä ja soveltamalla ravintokasvien ja metsän yhteisviljelyä. ostaa puuhiiltä,jolloin he vaipuvat yhä syvemmälle köyhyyteen. Metsien häviäminen vuorten rinteiltä, jotka toimivat vedenkeruualueina, on synnyttänyt tulvia, jopa äkillisiä hyökytulvia, kun vedet rankkasateiden jälkeen nopeasti syöksyvät rinteitä alas joenuomiin. Niistä on suunniteltu kansallispuistoja, mutta etenkin Pic Macayan alue tuhoutuu kiivaasti. Vedenhukkaa lisää runsaampi haihdunta paljaasta maanpinnasta. Muutaman vuoden kuluessa kaadettaneen viimeinenkin puu. Vedenkeruualueitten metsien suojelu vie vain melko vähäisen pinta-alan, mutta niiden avulla vedensaanti voidaan turvata maataloudelle ja vesivoimaloille. Antillien tuliperäinen saariketju, johon Haitikin kuuluu, on vulkaanisen maaperänsä ja sateisuutensa vuoksi ollut erittäin rikasta ja rehevää. Monia näistä ei ole tavattu missään muualla. Ellei muutosta saada aikaan pian, Haitista tulee vuoteen 2000 mennessä aavikkoa ja läntisen pallonpuoliskon ensimmamen nälkäkatastrofialue. Kilpajuoksu ajan kanssa Haitin syöksykierteen oikaiseminen on kilpajuoksua ajan kanssa. D SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. maan luonnonvarojen kartoitus ja ympäristön tilan seuranta on aloitettava. Elinympäristön tuhoutuessa myös eliöstö on köyhtynyt dramaattisesti. Vesivarojen niukentumisen takia myös maatalouden tuottavuus on vähentynyt, kun kasteluvettä ei saada tarpeeksi. Antilleilla on arvioitu eläneen useita tuhansia putkilokasProje pyebwa vilajeja ja satoja sanikkaisia sekä rikas eläimistö. Projekti antaa ensisijassa vain ensiapua, eikä yhdeltä projektilta voi odottaa liikoja. vsk.. Yksi keino on käyttää hyväksi aurinkoenergiaa, jota Haitissa · on yllin kyllin. Maaperän tuhoutumisen pysäyttäminen ja kuihtuneen maan elvyttäminen metsänistutuksilla sekä väestönkasvun pysäyttäminen ovat ydinkysymyksiä. muuttamalla. Joistain puista saadaan myös rehua, samoin hedelmäpuita istutetaan. alkuperäisen kasviston ja eläimistön elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on Pic Macaya ja Morne La Visite suojeltava kansallispuistoina ja myps järjestettävä puistojen vartiointi tehokkaasti. Lähtökohtana on, että metsänistutus onnistuu vain, jos paikalliset asukkaat tuntevat, että siitä on heille pikaista hyötyä. Luonnon viimeiset pako paikat tuhoutumassa Sanomattakin on selvää, miten alkuperäisen kasviton ja eläimistön on käynyt. Vain korkein huippu on säilyttänyt luontonsa. Liettyminen, jokien vesimäärän vähentyminen ja virtaaman jyrkkä vaihtelu pienentävät myös sähköntuotantoa. Ihmiset joutuvat hakemaan päivittäisen käyttövetensä jopa kilometrien päästä, kun lähiseudun vesilähteet ovat ehtyneet. Puut ovat sekä nopeakasvulSla että monikäyttöisiä. Metsien häviäminen pienentää myös sateisuutta, sillä vuoristometsät pystyvät "kampaamaan" pilvistä sadetta. Kastelulla voidaan nimittäin saada yhden sadon sijasta kolme. Jacques Cousteaun retkikunnan, joka viime syksynä kuvasi Haitin vedenalaista elämää, kerrotaan havainneet erittäin laajaa tuhoa rannikon eliömaailmassa. Ilman laajaa kansainvälistä apua ja luonnontalouden asiantuntijoita tehtävä ei onnistu. Metsityksessä pyritään soveltamaan myös puiden ja ruokakasvien yhteisviljelyä (agroforestry). Vuonna 1956 alue oli vielä kokonaan metsien peitossa, mutta nyt metsistä on jäljellä enää alle neljä prosenttia. Istutettavia puulajeja on kolmisenkymmentä, joista viidennes kotoisia. Puut säilyvät viljelijöiden omistuksessa. Vesi varatkin tuhoutuvat Kun maata suojaava metsäja muu kasvipeite häviää, taivaalta lankeava vesi ei enää varastoidukaan maaperään ja kasvillisuuteen, vaan huuhtoutuu hetkessä alas rinteitä. Joet kuljettavat lietteen rannikolle, missä se hautaa alleen koralliriuttoja ja muita kalastolle ja merten eliöstölle elintärkeitä paikkoja. he istuttavat omille mailleen. Jos väestö kasvaa nykyistä vauhtia, eivät mitkään kehitysohjelmat auta. Myös rannikon tuottoisia riisivainioita on suolaantunut piloille, kun jokien tuoman vesimäärän vähennettyä merivesi on päässyt tunkeutumaan alaville viljelyksille. Pääkaupungissa onkin jatkuvasti pitkiä sähköja vesi32 katkoksia. seuraavat toimenpiteet ovat keskeisiä: maan hallitus on saatava vakuuttumaan eroosion vastaisten toimien välttämättömyydestä, laajoilla maan kaikkiin kolkkiin ulottuvilla valistuskampanjoilla on pyrittävä pysäyttämään väestönkasvu ja opettamaan ihmisille oikeita maankäyttötapoja, vesivarantojen suojelemiseksi on kaikki vielä metsien peittämät vedenkeruualueet suojeltava kansallispuistoina ja myös vartioitava alueita siten, etteivät metsät häv1a. Esimerkkinä proje pyebwa on kuitenkin mielenkiintoinen, koska se ottaa huomioon paikalliset elämäntavat ja arvomaailman. Lopulta ihmiset päätyvät kaupunkien slummeihin, missä ei toivoa kuitenkaan ole. Kolumbuksen saapuessa Hispaniola oli lähes kauttaaltaan sademetsien peitossa. Niistä saadaan polttopuuta, rakennuspuuta ja puuhiiltä. Projektin ensisijaisena tarkoituksena on tuottaa puuta ja ansiomahdollisuuksia, mutta samalla puut suojaavat maaperää. vaihtoehtoisia energialähteitä on kehitettävä, jotta paine metsiä kohtaan vähenisi. Haitin suurimman joen L' Artiboniten yläjuoksulla oleva maan tärkein vesivoimala, joka tuottaa enimmän osan sähköstä, on jo menettänyt puolet tehostaan patoaltaan madaltumisen takia. Kehittämällä laajaan käyttöön soveltuva aurinkoenergialla toimiva liesi voitaisiin puunkulutusta huomattavasti vähentää. Vastaavasti sadekauden jälkeen jokien vesimäärä vähenee nopeasti, jotkut kuivuvat jopa kokonaan. Sadekausina veden mukaansa tempaama maaperä värjää joet ruskeiksi ja mustiksi, ja pääkaupunginkin kadut lainehtivat liejusta. Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysapu viraston (USAID) mukaan mm. Maaperän tuhoutuminen on ihmisen aikaansaannosta, ja siihen voidaan puuttua vain maankäyttöä esimerkki metsitysohjelmasta Haitin aikaisemmat metsitysja maaperänsuojeluohjelmat ovat järjestään epäonnistuneet. Viimeisiä luonnon pakopaikkoja Haitissa ovat kaksi vaikeapääsyistä vuoristoaluetta, Pic Macaya ja Morne La Visite. Esimerkiksi eteläisellä niemimaalla sijaitsevalla Les Cayesin tärkeällä maataloustasangolla suunniteltua kastelualuetta oli huomattavasti supistettava, kun seudun vuoristometsien hakkuut olivat pienentäneet jokien virtaamaa
Saatuamme tilausmaksut Gotka laskutamme tilaajilta erikseen) lähetämme sinulle palkintokirjan. 5. Tuleeko sinulle ja ystävällesi jo Suomen Luonto. SUOMEN '""" LUONro SUOMEN LUONTO TILAUSHANKINT AKAMP ANJA TILAAJAN NIMI OSOITE Jäsen Ei jäsen Tilaushankkijan nimi ja osoite --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Palauta lista tai tiedot osoitteeseen Suomen Luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 Helsinki SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. vsk. Palauta siihen mennessä tilaushankintalista luonnonsuojeluliittoon. 1986 saakka. 33. Suomen Luonnon vuositilaus maksaa vain 105 mk luonnonsuojeluliiton jäsenille, muille 130 mk. Tilausajankohdasta alkaen saat lehden kahdeksan seuraavaa numeroa. Kampanjamme on voimassa 10. Ellei nyt kannattaa toimia! Tilaamalla Suomen Luonnon opit luonnosta ja tuet luonnonsuojelua. Tänä keväänä haluamme palkita tilaushankkijamme: * kun hankit kaksi Suomen Luonnon tilausta Goista toinen voi olla omasi!), saat Hannu Hautalan Kololinnut-kirjan * kun hankit vösi Suomen Luonnon tilausta, saat Seppo Keräsen ja Arno Rautavaaran Saariston elämää -teoksen
Toukokuussa ei vielä huomannut mitään. Vain piikikkäät kuivakkokasvit jaksoivat enää kukkia. Pinjaistutuksilla törrötti puoleksi palaneita rankoja satamäärin. Toiset tekevät sellaista, toiset (käytännössä) polttavat heidän työnsä. Viranomaiset tietävät aivan hyvin tilanteen. Mutta italialaiset ystäväni antoivat samankaltaisia lausuntoja kuin suomalaiset paikallissatraapit. Sellainen virka olisi melkein yhtä vaarallinen kuin niitten poliisien ja lakimiesten, jotka yhä käyvät sitkeää ja kirjaimellisesti uhrautuvaa taistelua mafiaa ja terrorismia vastaan. Ennemmin tai myöhemmin hän saa aikaan edistyksellisiä, entistä tehokkaammin tuhoon johtavia riemuvoittoja. Kaikki tietävät että kuivuneesta heinikosta ja pensaikosta pääsee parhaiten eroon polttamalla ne. Vihreys tunki vastaan kaikkialla. Virkamiesten rohkeus on siellä siis vielä meikäläistä ylistettävämpää. Ja tuliperäisen hedelmällistä maata näyttää riittävän vieläkin tuulten vietäväksi. Aurinko paahtoi täydellä voimallaan; tienvarret, pellonsyrjät ja niityt kellastuivat ja kuivuivat. Puuntaimen istuttaminen on Italiassa hyvä työ . Jotkut lehdet hurskastelivat pyromaaneilla ja autosta heitetyillä savukkeilla. Antiikin Rooman mahtava teknologia ei yrityksistä huolimatta voinut niille mitään. Sokea olisi vielä hyväksynytkin heidän rauhoittavat puheensa, mutta kuva kertoi aivan muuta. Valtio antaa istutushalukkaille puuntaimet ilmaiseksi. Tienvarret ja ratapenkereet olivat kaikkialla hiiltyneitä. Hyvää tarkoittavat viranomaiset tekevät parhaansa. Etelässä tehovaikuttajat ovat tavallisia ihmisiä. Varmuuden vuoksi julkaistiin kuvia nokisista palomiehistä ja vapaaehtoisista sammuttajista, jotka kestokyvyn rajoilla taistelivat ylivoimaa vastaan. Rooman eteläpuolella Albano-vuorten rinteillä ja merenrantatasangolla on viljelty maata jo 2500 vuotta. Monet taimista selviävät arvatenkin, kasvattavat lisää runkoa ja tekevät uusia oksia. Kieltämättä kaikki oli ylen dramaattista pohjoisille silmille. "Ei täällä semmoista tarvita", sanoi yksi. Italiassa ei ole vielä merkittävää ympäristöliikettä, ei vaikka ympäristön tuho on paljon silmiinpistävämpi kuin pohjoisempana. Kari Rydman on säveltäjä ja valkeakoskelainen Juonnonsuojeluaktivisti. Puita näkyi vain kartanoitten pihapiireissä, pikkukaupunkien puistoissa ja vuorilla. Juurten täytyy ulottua hyvin syvälle, sillä vettä ei välttämättä löydy metrin eikä parinkaan syvyydeltä. Elokuussa oli näkymä lohduton. Viimeistään nyt sen opin tajuamaan, Rooman maaseudulla, Albano-vuorten etelärinteillä. pontiset suot tuottivat tuhansien vuosien aikana pääasiassa malariasääskiä ja tuhoisia tauteja. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45 . Siitä johtuu virkamiesten arkuus. Antiikin ja myöhemmin aikojen jäänteitä on käytännöllisesti katsoen liikaa, mitä ihmisten parempiin aikaansaannoksiin tulee. Seitsemänsadan tai tuhannen metrin korkeudessa eivät luonnon hätähuudot enää paista silmiin. Toinen vakavoitui hiukan ja huomautti: "Tarvitsisit silloin santarmikomppanian suojaksesi." Hän oli oikeassa. Ja sitten tuli heinäkuu; ensimmäiset heinikkopalot levisivät vähitellen todelliseksi roihuksi, niin hurjaksi että Suomenkin lehdet julkaisivat uutisia tulenpalavista välimerenmaista, kuten jälkeenpäin huomasin. Tämä tuuli oli tulvillaan hienojakoista mustaa hiekkaa jota se repi irti silmänkantamattomilta viini viljelmiltä. Paikalliset ystäväni nauroivat iloisesti. Tulipalot loppuivat vasta kun kaikki palava oli palanut. Oli hurjaa katsella miten satojen metrien levyinen tulirintama eteni pitkin Pavonan kesantoja ja viinitarhoja, tai nähdä miten Albanon kraatterijärven macchia-rinteet savusivat ja peittivät näkyvistä Racea di Papan pikkukaupungin, tai painaa kaasua ja syöksyä läpi parin sadan metrin pituisen tienpätkän jonka 34 molemmat laidat olivat metrin korkuisten liekkien pätsittämiä. Kari Rydman Yksi ministeriö liikaa ... Johan presidenttimmekin vihjaisi, että meillä on yksi ministeriö liikaa. "Näin on aina ollut", tai: " Tuliperäistä hedelmällistä maata on meillä paksulti", tai: " Kaskeaminen vain lannoittaa maata' '. Samoin tehtiin reunapensaikolle. Karjankasvatus siellä on jo lähes mahdotonta. Kesäkuun alussa kaikki muuttui. Italiassa saattaa hedelmällinen maa olla paikoin syvempääkin; meillä se on keskimäärin alle 10 sentin paksuinen. Mutta lihaa Italia tuottaa ulkomailta. Ennemmin tai myöhemmin ihminen käy vielä entisia viisaammaksi. Mussolinin aikana junat kulkivat ajallaan, ja pontiset suot kuivattiin. Meillä pahimmat ympäristön tuhoajat yleensä ovat myös kunnallisia tehovaikuttajia. Katsokaa Lazion taloudellista karttaa: suot on kuivattu, mutta maa ei edelleenkään tuota mitään, sen kun kuivuttuaan lentelee etelätuulen mukana vuorille, ja valuu sieltä aikanaan veden mukana mereen. vsk.. Mitä siitä: yön aikaan luvattomat rakennukset kasvoivat kuin sienet, ja yöllä syttyivät myös useimmat tulipalot. Korjausta ei ainakaan ole tullut siihen tulkintaan, että se ylimääräinen on ympäristöministeriö. Mutta alempana, voin vakuuttaa, kesän -85 viinisato on ollut maukas ja makea, eikä siihen tarvitse sekoittaa jäähdytysnestettä. Rooman ja Napolin välisen rannikon ns. Tämä kaikki tuli mieleen, kun katselin paria Suomen television haastatteluohjelmaa, jossa kaupungininsinöörit ja poliitikot vaivautuneina vääntelivät itseään, kun heiltä kysyttiin kaatopaikoista tai metsätuhoista. Tiedän historiasta, että Kreikka ja Italia ovat olleet sankkojen metsien peitossa vielä 3000 vuotta sitten. Puuraja on noista ajoista vetäytynyt yhä ylemmäs rinteille. Viime kesänä tarjouduin ympäristöministeriksi Italiaan. Maahan kyntäminen olisikin paitsi energiaa tuhlaavaa, myös kuumuuden ja kuivuuden takia helvetillistä. Kesä kukki vielä lähes täysillä. Kreikan ja Foinikian meriherruus autioitti niiden rannat jo antiikin aikana: puut kaadettiin ja muu meni sitten taivaan tuuliin ja sateitten mukana mereen. Paikalliset lehdet olivat dramaattisempia: "Tulirengas Rooman ympärillä", kirkuivat otsikot. Lähes kaikki peltoja metsäpalot syttyivät ihmisen toimesta. Ihan turhaan. Mikä tuulen oli erosoidakaan, kun viljelmien alta pitkin kesää huolellisesti Ua koneellisesti) kitkettiin pienimmätkin maata sitovat rikkaruohot. Kesä-heinäkuussa surrasi armeijan ja poliisin helikoptereita päivittäin ympäri, ensi alkuun luvatonta rakentamista, sitten tulipaloja paljastamassa . Ja kuuma tuuli kuumalta mantereelta meren takaa paahtoi kohti vuoria; sen kiihkeämmin, mitä villimpi termiikki Monte Cavon ylle syntyi. Mutta yhtä vähän he sielläkin saavat aikaan. Englantilainen musikologi Charles Burney totesi matkallaan vuonna 1771 , että antiikin ihmiset eivät pulmaa pystyneet ratkaisemaan, mistä loogisesti päätellen seurasi etteivät sen jälkeisetkään
941-291211 Mukana ympäristöntutkimuksissa: vesiensuojelu ja kalatalous ympäristönhoitosuunnitelmat ympäristökemikaalit ilman laatu jätehuolto Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA Luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön sekä julkaisutoimintaan. 20.000 markkaa. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus Muista Suomen Luonnonsuojelun Säätiön onnitteluja suruadresseilla! LUONNOLLINEN VALINTA •• •• •• •• El OLE JARKEA KUUETELLA JATETTA PITKIN RAITTIA. 1986 mennessä. vsk. 35. SE .. PUHDIS-W:A. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YMPÄRISTÖNTUTKIMUSKESKUS Yliopistonkatu 9 40100 Jyväskylä 10, puh. 3. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset, joista käy ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa säätiön asiamiehelle osoitteella Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki. VESIMIEHELLA'' HETI PAIKANPAALLA SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Jaettava summa on n. Hakemusten tulee olla perillä 31
(Ambio 611985) SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Tsekkoslovakia liittyi viime kesänä Helsingissä pidetyssä ilmansuojelukokouksessa maihin, jotka sitoutuvat vähentämään rikkipäästöjään 30 prosentilla vuoteen 1993 mennessä. On kauhistuttavaa, että molemmin puolin rakennetaan ohjuksia, kun paljon kipeämmin tarvitsemme rikinpoistolaitteita", toteaa Karel Nutil, yksi johtavista ympäristöviranomaisista. Rahastolla pitäisi Steyrerin mukaan olla varoja vähintään miljardi dollaria. Ensin istutettaisiin pyökkejä, vaahteroita ja lehtikuusia, vuosikymmenen loppupuolella voitaisiin kokeilla jo kuusilla. vsk.. Ellei Yhdysvaltain viljelylakeuksilla temmeltävää eroosiota saada hillittyä, maatalouden tuottavuus alkaa vähentyä, varoittavat tutkijat. Näin toteaa tunnettu tsekkoslovakialainen metsäasiantuntija Jan Materna maansa metsien tilasta länsisaksalaisen ympäristölehti die Naturin (1/86) artikkelissa, josta seuraavassa otteita. Tässä suhteessa Itävallan ympäristöministeri Kurt Steyrer teki viime syyskuussa varteenotettavan ehdotuksen: Kun kerran Itä-Euroopassa on vaikeita ympäristöongelmia ja kun niiden ratkaisemisen esteenä on varojen puute, niin perustetaan kansainvälinen rahasto, jonka varoilla Itä-Euroopan teollisuutta autetaan ratkaisemaan saasteongelmansa. Päästöjä aiotaan pienentää ensisijaisesti lisäämällä ydinvoiman käyttöä, mutta myös ottamalla käyttöön rikinpoistolaitoksia. Länsi-Saksan Baijerin osavaltio ja Tsekkoslovakia ovat jo päässeet puheita pitemmälle. Ihmisiä houkutellaan jäämään alueelle paremmilla palveluilla ja erityisillä palkkioilla, joita kansan keskuudessa kutsutaan kuolinrahaksi. "Tiedättekö, olemme hyvin optimistisia, sillä uskomme että pahin on nyt takanapäin". Maternan mukaan 30 prosenttia ei vielä riitä, vaan päästöjä olisi vähennettävä 60 prosenttia, jotta esimerkiksi pahoin tuhoutunutta Erzgebirgen aluetta voitaisiin alkaa elvyttää. Peltojen hedelmällisyyden vähenemisen lisäksi eroosio aiheuttaa paljon muutakin vahinkoa. Tällä seudulla ihmisten keskimääräinen elinikä on 3-4 vuotta lyhyempi kuin muualla maassa ja lapsista vain alle puolet on täysin terveitä. Tämän noin 8 000 km':n laajuisen alueen vuotuiset rikkidioksidipäästöt ovat 1.5 miljoonaa tonnia (kolme kertaa suuremmat kuin koko Suomen). Ensivaiheessa istutetaan saasteita hyvin sietäviä "vähempiarvoisia'' puita, kuten koivua, pihlajaa ja okakuusta, joiden tehtävänä on ensisijaisesti estää maan eroosio. Synkin alue Tsekkoslovakiassa on Pohjois-Böömi, todellinen savukattila. Tämän onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin jännityksen Iieventyminen Euroopassa ja supervaltojen välillä. Suurimpia esteitä tehokkaalle ympäristönsuojelulle Itä-Euroopassa onkin valuutan puute. "Vuonna 2000 ehkä jopa 40 prosenttia metsistämme on vahingoittunut. Jokien ja järvien lisäksi haitallisia aineita päätyy pohjaveteen. Tiedämme myös, ettei monia alueita voida pelastaa", sanoo professori Miroslav Vyskot, metsiä käsittelevän tiedemiesneuvoston puheenjohtaja, joka pitää henkilökohtaisena velvoitukserraan saksanpihdan pelastamista. Ellei eroosiota saada aisoihin, kansakunnan peltojen tuottavuus vääjäämättä heikkenee tulevaisuudessa, varoittavat maaperätutkijat. Dollareissa arvioituna vuotuiset vahingot ovat kaksi miljardia. Istutukset tehdään koneellisesti, sillä alat ovat liian laajoja käsin istuttamiseen. Vesistöihin huuhtoutuva maa hautaa alleen vesikasvillisuutta, vesieläinten elinpaikkoja ja kalojen kutualueita sekä madaltaa jokia ja vesivoimaloiden patoaltaita. Eroosio riehuu USA:n pelloilla Yhdysvaltain hallituksen toteuttamista maaperänsuojeluohjelmista huolimatta maan pelloilta häviää yhä kolme miljardia tonnia ruokamultaa vuodessa. Baijerilaisten rahoilla rakennetaan Pohjois-Böömiin rikinpoistolaitos, joka maksaa noin miljoona Suomen markkaa. "Meidän on yksinkertaisesti oltava tehokkaassa yhteistyössä, sillä kaikilla Keski-Euroopan pitkälle teollistuneilla ja tiheään asutuilla mailla on enemmän tai vähemmän samat ongelmat. ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Tsekkoslovakian metsissä pahin ohi. Tämä kertoo kuitenkin vain osan to• tuudesta, sillä monia eroosion aiheuttamia vahinkoja on vaikea pukea rahaksi. Maaperä myös lannoitetaan ja kalkitaan. Maternan mukaan tuhoutu36 neita metsäalueita metsitetään koko ajan ja täysin paljasta on enää kuutisen tuhatta hehtaaria. Maatalouskemikaalien lisääntyneen käytön takia vesiin huuhtoutuu maahiukkasten mukana myös runsaasti ravinteita, raskasmetalleja ja tuholaismyrkkyjä, jolloin vedet rehevöityvät ja myrkyttyvät. Jos määrä tasattaisiin kaikkien jenkkien kesken, saisi jokainen 15 tonnia maata eli noin kolmesataa 50 kilon multasäkkiä. Vaikka pahin olisikin takana, pysähtyy raskas juna hitaasti. 90-luvun alussa voitaisiin Maternan mukaan yrittää "normaalin" metsän istuttamista. Tällainen pelloilta, laidunmailta, kaivosalueilta, kaupunkien kaduilta ja muilta haja-alueilta tuleva kuormitus on nykyisin monin paikoin Yhdysvalloissa pääsyy vesien saastumiseen. Tämä tarkoittaa, että Tsekkoslovakia, joka on Euroopan pahimpia rikkisaastuttajia, tupruttaisi tuolloin ilmaan 900 000 tonnia vähemmän rikkidioksidia kuin nyt. Länneltä apua
Tieteellisiin tarkoituksiin niitä on lupa kuitenkin pyydystää. D Tasmanian pussihukka sittenkin hengissä. Tasmanian saarella Australiassa asustellut pussihukka on ilmeisesti sittenkin elossa. Nälkäänsä se syö mm. Naaras voi kantaa pussissaan neljääkin poikasta. Veden puhdistuessa kalakantakin on elpynyt: nyt joen alajuoksulla elää jo lähes sata kalalajia. Luonnonsuojelijat ovat vaatineet Hainburgin tulvametsän rauhoittamista kansallispuistoksi. Tämä Hainburgissa lähellä Wieniä sijaitseva tulvametsä on Euroopan arvokkaimpia kosteikkoja. Vuodesta 1974 jatkuneen puhdistamisoperaation ansiosta kuningaskunnan pääviemäristä on taas tullut joki. ULKOMAILTA Thames on nykyään puhtaimpia suurkaupungin läpi virtaavia jokia. Jälleen yksi tempaus onnellisesti ohi: Tammikuun lopussa ympäristöjärjestö Greenpeacen retkikunta saapui laivallaan Etelänapamantereelle ja julisti Antarktiksen ensimmäiseksi maailmanpuistoksi. Lain mukaan rauhoitettujen matelijoiden ja sammakoiden tappaminen, vahingoittaminen ja pyydystäminen on kielletty, munat ja poikaset mukaanlukien. Tuorein valokuva pussihukasta on vuodelta 1936, jolloin viimeinen vangittu eläin kuoli eläintarhassa. (Naturopa) Ruotsi rauhoitti uhanalaiset matelijansa ja sammakkonsa Viime lokakuussa kaikki Ruotsin uhanalaiset tai harvinaiset matelijat ja sammakkoeläimet saivat lain suojan: rupilisko, viitasammakko, kellosammakko, kaivajasammakko, hyppysammakko, euroopanlehtisammakko, haisukonna ja viherkonna. Pussihukka tai tasmaniantiikeri, joksi sitä myös on kutsuttu, on keskikokoisen koiran kokoinen, ruskea ja sen selässä on 15 tummaa raitaa. Lahden takana asustaa kuusi matelijaja 13 sammakkoeläinlajia, kun meillä elää vain viisi matelijaja viisi sammakkoeläinlajia. Pahimmillaan 1960-luvulla joen alajuoksulla ei ollut juuri minkäänlaista elämää. Veden puhdistuttua saasteiden karkoittamat eliölajit ovat vähitellen vallanneet takaisin asuinsijojaan. Hainburgiin suunnitellusta padosta mitä ilmeisimmin luovutaan, ja sen sijaan rakennetaan pienempi pato lähelle Tsekkoslovakin rajaa. Yrityksistä huolimatta pussihukkaa ei ole vielä onnistuttu pyydystämään. Thames on taas joki Lontoon läpi virtaava Thames on ollut maailman saastaisimpia jokia. Ruotsin matelijaja sammakkoeläinlajisto on rikkaampi kuin Suomen, pääosin eteläisemmästä sijainnista johtuen. vsk. D 37. Joidenkin tutkijoiden mukaan niitä saattaisi elää jopa satakunta yksilöä. Tämä pato ei vaikuttaisi haitallisesti Hainburgin tulvametsään. Puhdistustyöhön, jota yhä jatketaan, on satsattu varoja jo parisensataa miljoonaa puntaa. Voitto Hainburgissa! Suomen Luonnossa 4/ 1985 kerroimme itävaltalaisten luonnonsuojelijoiden kamppailusta Tonavan varrella levittäytyvän ainutlaatuisen kosteikkometsän pelastamiseksi patohankkeelta. Samaa esittää myös ekologikomitea, jonka Itävallan hallitus viime vuonna asetti selvittämään Hainburgin tapausta. (WWF News 37/ 1985) SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Suomen sammakoilla ja matelijoilla on kyytä lukuunottamatta ollut lain suoja vuodesta 1983. Sen luultiin jo kuolleen sukupuuttoon, mutta viime vuosilta eläimestä on lukuisia melkoisen varmoja näköhavaintoja. Die Natur -lehden (1/86) mukaan kamppailu näyttäisi nyt päättyvän luonnonsuojelijoiden voittoon. Hietalisko ja kangaskäärme ovat olleet rauhoitettuja jo vuodesta 1962. Nykyisin joen alajuoksulla elää jo lähes sata kalalajia, ja Thames on puhtaimpia suurkaupungin läpi virtaavia jokia. kenguruita ja joskus lampaitakin
Puistoon tunkeutuvat salametsästäjät tappavat vuorigorilloja jatkuvasti. Vuorigorillojen suojelija murhattiin Tunnettu amerikkalainen eläintietelijä Dian Fossey, joka omisti elämänsä uhanalaisten vuorigorillojen suojelulle ja tutkimiselle, murhattiin vuodenvaihteessa Ruandassa Afrikassa. D llmansuojelualan ammattilainen. Fossey ehti työskennellä vuorigorillojen parissa lähes parikymmentä vuotta. Suojelualue turvaa monien uhanalaisten eläinten, kuten jaguaarien, kaimaanien, krokotiilien ja tapiirien elinmahdollisuudet. Hän romuttaa myytin gorilloista raakoina ihmisen kunstajina. Golfiton suojelualue on pienuudestaan (1 300 ha) huolimatta erityisen arvokas, sillä se on ainoita jäänteitä maan Tyynen meren puoleisella rannikolla kasvaneista laajoista sademetsistä. Surmaajat ovat mitä ilmeisimmin salametsästäjiä. Toissa vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Sumuisten vuorten gorillat Fossey kertoo kokemuksistaan vuorigorillojen ' parissa. vsk.. (918) 803 525. 38 Toimistollamme on kokemusta ja asiantuntemusta seuraavilta ilmansuojeluun liittyviltä osa-alueilta: • päästömittaukset • prosessiselvitykset • ilman laatumittaukset • ilmansuojeluilmoitukset • päästöjen leviämistä ja ympäristövaikutuksia koskevat selvitykset leviämismallien , bioindikaattorija lumitutkimusten avulla • kuntien perusselvitykset • f! ~~to~i;&LA Ot Terveyslie 2, 15870 SALPAKANGAS, puh. Suurin osa näistä metsistä on raivattu aikojen kuluessa banaanitarhoiksi ja öljypalmuviljelmiksi. Vastaavaan lukuun yltää tuskin mikään muu valtio. Suurin osa vuorigorillojen elinalueesta on nykyisin kansallispuistoa, mutta salametsästäjien takia puisto ei pysty tarjoamaan eläimille riittävää suojaa. käynnisti laajan salametsästäjien vastaisen toiminnan täysin tietoisena vaaroista, joille hän samalla asetti itsensä alttiiksi. Hiljattain perustettiin kaksi uutta luonnonsuojelualuetta, Barra Del Colorado ja Golfito, jonka jälkeen miltei kaikki Costa Rican arvokkaat jäljellä olevat luonnontilaiset alueet nauttivat jonkinasteisesta suojelusta. Barra Del Coloradon suojelualueella, jonka ala on lähes 100 000 ha, kasvaa suometsiä ja tulvien huuhtelemia palmutiheikköjä. Ne ovat päinvastoin mitä herttaisimpia eläimiä, jotka haluaisivat elää rauhassa omissa oloissaan, jos ihminen sen vain sallisi. Niitä kuolee ja vammautuu myös, kun ne takertuvat salametsästäjien muille eläimille asettamiin laittomiin ansoihin. Alueella sataa 6 000 mm vuodessa eikä kuivaa kautta ole oikeastaan lainkaan. Hän mm. Lisäksi siellä on osa koko Keski-Amerikan kosteimmista alavien maiden sademetsistä. Costa Rica: luonnonsuojelun mallimaa Costa Rica on luonnonsuojelumyönteisyydessään poikkeus Keski-Amerikassa ja laajemminkin maailman maiden joukossa: Neljännes sen hieman yli 50 000 km 2 :n suuruisesta pinta-alasta on kansallispuistoa tai muuta luonnonsuojelualuetta. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Tänä aikana hän edisti ratkaisevasti niiden suojelua sekä tutkimuksillaan että käytännön suojeluteoilla. Vuorigorilloja, joita on jäljellä enää 250, tavataan vain Ugandan, Ruandan ja Zairen jakaman tuliperäisen vuoristoalueen sademetsissä. (WWF News 37/1985) ULKOMAILTA Dian Fossey, joka omisti elämänsä uhanalaisten vuorigorillojen suojelulle, joutui itse salametsästäjien uhriksi
Kalanviljelyn osuus kokonaiskuormituksesta muodostuu fosforin osalta noin kahdeksi, typen osalta noin yhdeksi prosentiksi. Ken supermyrkyistä on kiinnostunut enemmän tietämään, voi lukea esim. Eri asia sitten on, että eräissä pentakloorifenolia tai muita kloorifenoleja tehoaineina sisältävissä teknisissä valmisteissa saattaa epäpuhtautena esiintyä eräitä supermyrkyksi luokiteltavia polykloorattuja dibentsodioksiineja ja dibentsofuraaneja. Minä näen kalanistutukset ja patojen räjäyttämiset tällaisissa tilanteissa samansuuntaisina, en vastakkaisina toimina. Rehut sisältävät pääasiassa kalajauhoa, lisäksi mm. Tästä olen kirjoittanut selostuksen Finlands Naturin numeroon 1/86. Heikki Wuorenrinne 39. Kalanviljelyn kauheus Niukin naukin maltoin odottaa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen vastausta (Kai Westman, SL 8/ 85) Tiina Pikkaraisen ja Eero Peltosen kirjoitelmaan kalanviljelystä (SL 6/85) ennen omaan kynään tarttumistani sillä vielä nytkin, puolisen vuotta Tiinan ja Eeron kirjoituksen jälkeen tekee mieleni jotain aiheesta tokaista. Silloin saisimme heittää hellät hyvästit Itämeren lohija taimenkannoille, useille siikakannoille ja ajan pitkään myös mm. soijaa ja vehnää. Samalla sivuna sanotaan: ''Pohjoismaissa elohopean käytöstä peittausaineena luovuttiin sen vaarallisuuden takia jo kauan sitten". Harhaanjohtavia tietoja Teemu Tast Suomen Luonnon numeros-· sa 1/86 DDR:n ympäristöongelmia käsitelleessä jutussa (Braun Laurila) oli parikin harhaanjohtavaa tietoa: l. Tarkoittaako tämä todella sitä, että kaikesta kalanviljelystä tulisi luopua. RKTL ei ole menetellyt kauniisti vähätellessään jatkuvasti Porraskosken laitosten kuormittavia vaikutuksia. Yllälainattujen laskelmien mukaan maatalous on Suomessa joitakin kymmeniä kertoja kalanviljelyä pahempi vesistöjen kuormittaja. Täällä on neliökilometrien laajuudelta hakattu maahan kaikki tulvametsät, tienvarsikujanteet, pensasaidat sekä purettu keskiaikainen ritarilinna ja hajotettu Eythran 900-luvulta peräisin oleva kylä vain siksi, että maan alla on ruskohiiliesiintymä. Ystäväni tri Gunther Vaterin leipzigiläisen kaupunkiekologin mukaan vaurioalueet sijaitsevat lännenpänä Länsi-Saksan rajan lähellä sekä Erzgehirgen alueella Dresdenin seudulla. Saimaan lohija nieriäkannoille. vakuuttaa, tuloksellisia. Pidän kiertelemiäni seutuja luonnonkauniina sekä biologisesti ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavina. 2. Vai onko lihantuotanto jalompaa kuin kalantuotanto. Sitten tulevat asutus ja teollisuus, molemmat noin neljänneksen osuudella. Voi kysyä etenkin kirjolohen kasvatuksen osalta onko tarkoituksenmukaista lannoittaa vesiämme ulkomaisella kalajauholla, kun edes kaikkea kotimaista kalaa ei käytetä ihmisravinnoksi. Retkeilin hänen kanssaan pari päivää viime vuoden marraskuun lopulla Orlami.inden-Rudolstadtin seudun maisemansuojelualueilla. Torjunta-aineiden myyntitilastot julkaistaan maatilahallituksen torjunta-ainetoimiston toimesta joka vuosi Kemia-Kemi lehden syystai lokakuun numeroissa. Vaan miten on, Tiina ja Eero: jos Porraskosken voimalan viereen olisi suunniteltu vaikkapa keskikokoista sikalaa, olisitteko ryhtyneet ankaraan vastarintaan ja päätyneet lopulta kirjoittamaan Suomen Luontoon puheenvuoron, jossa vaaditaan kaikesta karjankasvatuksesta luopumista. Kalanistutusten saaminen paremmin kontrolliin olisi aika tärkeä juttu, ohjailu kuuluisi kai lähinnä kalastuspiireille ja -alueille. Maatalouden merkitys korostuu, kun muistetaan, että maanviljely ja karjatalous on tehokkainta Lounais-Suomen ja Uudenmaan vähävetisillä alueilla. Linkolan heitot kalanistutusten täydellisestä kannattamattomuudesta perustunevat vastakuoriutuneiden hauenja siianpoikasten istutuksiin nykyään esimerkiksi siiat istutetaan yksikesäisinä, ja istutukset ovat, kuten Kai W. Tässä tarkastelussa kalanviljely on laskettu teollisuuteen tätä voi arvostella, kun esimerkiksi suursikalat lasketaan kuitenkin maatalouteen. "Jollei hyväksytä vesist.öjen saastumista, säännöstelyä ja näiden aiheuttamaa alkuperäisten kalakantojen tuhoutumista, niin ei pitäisi hyväksyä tilalle tarjottuja korvikkeita", kirjoittavat Tiina ja Eero. Pidän omien havaintojeni perusteella liioiteltuna väitettä, että kyseisellä vuoristoalueella metsät olisivat jo kuolleet. Peitatulla siemenellä voitiin kylvää vuosittain 40 ... 75 Ofo koko vilja-alasta. Juuri elohopeapitoisia peittausaineita käytetään maatilahallituksen keräämien tietojen mukaan Suomessa kaikkein eniten: 60 ... pentakloorifenolia (PCP) mainittiin supermyrkyksi, mitä se ei ole. 70 Ofo myydyistä kasvitautien torjunta-aineista oli elohopeaa tehoaineena sisältäviä. Mitään selviä ympäristövaurioita en todellakaan havainnut, vaikka pidin näitä seikkoja myös silmällä. Lukijalle saattoi tässä jäädä se käsitys että näin olisi Suomessa, mikä ei ensinkään pidä paikkaansa. Tärkein ravinnekuormittaja on maatalous, joka kattaa vähän yli puolet kokonaiskuormituksesta. Tämä avolouhostoirninnan valmistelu on ollut syynä perinteisen saksalaisen kulttuurimaiseman poispyyhkäisemiseen, eikä Eythra ole ainoa tällä tavoin enää vain kartalla oleva kylä. Valitettavasti kaikki villit istutukset eivät ole epäonnistuneet niin täydellisesti kuin Linkola maalailee: lähes kaikki alkuperäiset siikaja monet taimenkannat on onnistuttu sekoittaSUOMEN ,LUONTO 2/ 86 45, vsk. Vaikka esimerkiksi Kemijoen rakentamista ei hyväksyttäisikään ja tavoitteeksi asetettaisiin patojen räjäyttäminen, joki tulisi poikkeamaan ratkaisevalla tavalla rakentamista edeltäneestä, jos lohi puuttuisi systeemistä. Sen sijaan tri Vater ja hänen tyttärensä arkeologiopisk;eJija esittelivät kylläkin todellisen maisemavaurioalueen Liitzenin lähellä parikymmentä kilometriä Leipzigistä etelään. Pahimpia epäkohtia nykyisessä kalanviljelyssä on sen perustuminen paljolti ulkomaiseen rehuun. En tohdi pitää pahana kalanviljelyn vesistövaikutuksiin kohdistunutta mielenkiintoa. prof. Thuringer Waldin metsäkuolemista. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA maan istuttamalla maun mukaan milloin mitäkin kantaa ja (aivan oikein, Tiina ja Eero) sellaisiin vesiin, jotka eivät istutuksia edes kaipaisi. 'Ainakin Saalen jokilaakson ympärillä Stadtrodan ja Ruwdolstadtin välillä näkemäni Thuringenin etukukkuloiden havumetsät olivat silmämääräisesti arvioiden vikaantumattomia. RKTL:n harjoittama uhanalaisten kalakantojen suojelu on kieltämättä taloudellisesti painottunutta, esimerkiksi rantaneulatai kirjoeväsimppukantojen turvaamiseksi tuskin tullaan paljon ponnistelemaan mutta mieluisia lajeja valikoivaa on kaikki muukin uhanalaisten lajien suojelu (esimerkiksi polioviruksen tai lapamadon korvaamattoman perintöaineksen häviämisestä ei olla kovin huolissaan). Mirja Salkinoja-Salonen Risto Valo Helsingin yliopisto, Yleisen mikrobiologian laitos Eivät sentään Thöringer Waldin metsät ole kokonaan kuolleet Suomen Luonnon kuluvan vuoden ensi numerossa referoitiin länsisaksalaisen Der Spiegel -aikakauslehden tietoja mm. Jaakko Paasivirran jutun Kemia-Kemi lehden viime marraskuun numerosta tai allekirjoittaneen (MSS) ja Seppo Räisäsen kirjoitelman parin vuoden takaa (Kemia-Kemi 1983: 903-908). Rohkenen kuitenkin arvella, että Suomessa on jo tähän mennessä tutkittu enemmän kalanviljelyn kuin esimerkiksi maatalouden vesistövaikutuksia. Se on kieltämättä paljon, varsinkin kun kalanviljelyn kuormitus on aika paikallista ja ajoittuu muutamaan kesäkuukauteen
Myös vanhoja, B5-kokoisia säilytyskansioita on vielä saatavana vihreänä, hinta 18 mk. On toki totta, että kaikki jätehuoltoasiat eivät ole toteutuneet jätehuoltolainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tarvitaan lisätoimia valvontaan, lähinnä valvontaresurssien kohdentamista todellisiin ongelmiin jättämällä vähempiarvoinen byrokratia omaan rauhaansa. Voit tuoda esiin omia ajatuksiasi, esitlää kritiikkiä, kommentoida juttujamme. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole! Jätteiden alkulajittelulla voidaan hyvinkin toteutettuna vähentää varsinaisen jätehuollon piiriin tulevia jätemääriä 2025 0/o, mikäli yhdyskuntajätteistä lajitellaan keräyskelpoinen paperi ja pahvi, lasi, tekstiili, metallit ym. Voit tilata Suomen Luonnon säilytyskansioita luonnonsuojeluliitosta oheisella tilauskortilla. kompostointikelpoinen jäte, keräyspaperi, ongelmalliset jätteet ja kaatopaikkajäte, varsinaisesta jätehuollon piiriin tulevasta materiaalista voidaan erottaa alkuvaiheessa ehkä 50-60 OJo. Toimitus pidättää itsellään oikeuden tarvittaessa lyhentää kirjoituksia. Tämä kustannustaso asettaa rajat, miten jätehuolto ja jätteiden hyödyntäminen voidaan toteuttaa. Hyväkin jätehuoltojärjestelmä on eräänlainen kompromissi hyvistä ja huonoista puolista, pyrkimyksenä tietenkin huonojen puolien minimointi. A4-kokoinen kansio on muovia, värivaihtoehdot ovat vihreä ja harmaa, hinta 22 mk. ö. Sana on vapaa! Varmimmin toimituksen roskakoria pidemmälle pääsevät mielenkiintoiset, olennaiseen pitäytyvät, ytimekkäät kirjoitukset. Sitä se toki onkin, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Uusimpana lisänä jätteiden käsittelyyn on viime aikoina tullut myös kaatopaikkakaasun hyödyntäminen (tai muu vastaava anaerobitekniikka). Yleisesti ottaen jätehuolto aina maksaa, olkoon ratkaisut mitä tahansa. Missään olosuhteissa ei ole kannattavaa pyrkiä keräämään kaikkea paperia ja pahvia esim. Mikäli jätteiden lajittelu suoritetaan jäteryhmiin, esim. vsk.. Jaakko Paatero Jätehuollon neuvottelukunnan asiantuntijajäsen Hyvä lukijamme! MieUpidepalstamme on sinun käytettävissäsi. TALLENNA VUOSIKERTA KANSIOON! Suomen Luonnon numerot tallentuvat kätevästi ja kestävästi lehden omaan säilytyskansioon. ö. jonkun kunnan alueelta. Tällöin kyseinen jätehuoltojärjestelmä kuitenkin edellyttää lajiteltujen jäteryhmien (tässä tapauksessa kompostointikelpoisen jätteen ja ongelmallisten jätteiden) jatkokäsittelyä, joista myös tulee jätteitä. SUOMEN LUONTO 2/86 45. Rantala toteaa puheenvuorossaan, että jätteiden hyötykäyttö on kannattavaa toimintaa. Näihin kaikkiin vaihtoehtoihin liittyy hyviä ja huonoja puolia. Onkin tarkoituksenmukaista puhua siitä, miten paljon olemme valmiit maksamaan hyvin järjestetystä jätehuollosta. Kuitenkin Rantala kirjoituksessaan antaa jätehuollosta sen kuvan, että jätteitä lajittelemalla voitaisiin jätehuolto hoitaa ja kaikki ongelmat ratkaista. Kansiossa lehdet säilyvät! 40 Näitä voidaan myös yhdistellä, mutta kaatopaikkaa tarvitaan aina. Nimimerkilläkin saa kirjoittaa, mutta tällöin nimimerkin henkilöllisyyden on oltava toimituksen tiedossa. Näin ollen kokonaispoistuma jätehuollon piiristä on järjestelmästä riippuen 20-50 OJo todellisuuden ollessa lähempänä alempaa arvoa. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Vaihtoehtoina ovat tavanomainen kaatopaikkakäsittely, kompostointi ja poltto. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Realismi jätteiden hyödyntämiseen Suomen Luonnon 1/86 puheenvuorossa Taisto Rantala peräänkuulutti jätehuoltolainsäädännön toteuttamista ja valvonnan tehostamista. Loput 50-80 OJo jätteistä pitää hoitaa siten muulla tavalla. On kannattavaa kerätä paperia ja pahvia kohteista, joissa nUtä syntyy paljon ja jotka kuljetusetäisyyksiltään ovat edullisia
Aiheesta löytyy kuitenkin valitettavan vähän kansantajuista (suomenkielistä) kirjallisuutta, jossa yleisiä linjoja olisi esitelty. Kirjan kansi on aina tärkeä osa kokonaisuutta. vuonna lehdissä, kirjoissa tai muualla julkaistuista kuvista. Eläimistä linnusto on tunnettu parhaiten. Virheitä on kirjan tekstiin pujahtanut aika joukko. Kuvaesseet ovat ehdottomasti kirjan tiukkuvaa ydintä, ilman niitä kuvakirja jäisi laihaksi, sillä siksi totunnaisia monet kilpailussa menestyneetkin kuvat ovat. vsk. On ehdotettu, että vuoden luonnonkuva pitäisi voida valita myös jo aiemmin ko. 24-27) emme tiedä, mitä suojelemme. Ei julkisuus ole ennenkään hyvästä kuvasta huonoa tehnyt, pikemminkin se auttaa punnitsemaan kuvien arvoa. Suomen Luonto 8/85 ss. Eri asia on, kertooko kuvitus parhaalla mahdollisella tavalla kustakin puistosta. Kulttuuriantropologia on ihmisen toimintoja tutkiva tiede, johon ympäristönsuojelijoidenkin soisi hieman perehtyvän. Mielenkiintoista ja monelle uutta luettavaa lienevät tiedot vanhan kulttuurin merkeistä kansallispuistoissamme. Minusta kuvan ja värien yhdistelmä on tässä epäonnistunut! Puutteistaan huolimatta Suomen kansallispuistot -teos on ansainnut vuoden 1985 luontokirjan kunnian onhan se ajankohtainen ja tarpeellinen ja suurimmalta osaltaan asiantunteva, komeasti kuvitettu luontokirja. Luonnontieteet auttavat meitä ymmärtämään mitä ja miksi luonnossa tapahtuu. Nykytilanteessa, missä raati valitsee kovassa kiireessä suuresta kuvaröykkiöstä voittajan, ei valinnan kypsyttelylle jää liiemmälti aikaa. Suomen kansallispuistot on ruotsalaista teosta luettavampi, tunteellisempi ja suunnattu kaikenkarvaisille sekä kansallispuistoista että luonnosta ylipäätään kiinnostuneille henkilöille. Lisäksi mukana on kaksi laajaa kuvakertomusta: vuoden 1985 kuvausmestari Juha Taskisen hieno ja hellyttävä sarja saimaannorpasta ja Seppo Keräsen komea kokoelma Käsivarren suurtuntureilta. Räikein esimerkki tällaisesta on kuvaus Linnansaaren kansallispuistosta: yhtä saarien luetteloa. KIRJOJA m1ssaan muussa kansallispuistossamme. Tulevissa vuosikirjoissa kannattaisi antaa enemmän tilaa tämäntyyppisille hienoille kokonaisuuksille. Lopusta löytyvät yleispiirteiset kartat sekä lyhyt englanninkielinen selostus kustakin puistosta. Sääntömuutos olisi erinomaisen paikallaan. Erilaista siinä on tekstin jäykkä asiallisuus sekä kunkin puiston esittelyn jako tiukasti neljän otsikon alle: luonnonolot, eläimistö, kasvisto ja saavutettavuus. dessa esitetty kysymys, johon kirjasta löytyy vastaus, on miksi suojelualueita tarvitaan "niin paljon". Jokunen johtuu kirjoittajien huolimattomuudesta, mutta suuri osa lienee tullut ladottaessa. Suomen kansallispuistot -kirjan kuvat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta luonnonkuvaajiemme tunnettua vankkaa tasoa. Vähiten on tietoja pikkunisäkkäistä ja selkärangattomista, mikä johtuu tutkimusten puuttumisesta. Kirjoittajat ovat vakuuttava joukko asiantuntijoita yliopistoista ja ympäristöhallinnosta. Tietolipas 96. Ruotsalaiset ovat koonneet joka puiston kuvaukseen omaan kappaleeseensa tiivistetyt tiedot suojelun tavoitteista, pinta-aloista, sijainnista ja perustamisen vaiheista. Tätä seuraa laaja selostus siitä, mikä on suojeltavaa suomalaista luontoa. Suomen kansallispuistot -kirja alkaa lyhyellä esittelyllä kansallispuistojemme perustamisen historiasta ja hallinnosta. Isojärveltä, mutta puiston kuvauksessa tästä ei puhuta mitään. Mutta osaksi puutteet aiheutuvat siitä, että kirjoittajat eivät ole ottaneet alueista riittävästi selvää (kiireessä kirjoitettua?). Mikkeli 1984, 200 s. Kuvitus on perinteiseen tapaan valtaosaltaan Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenkilpailun satoa. Alueen kasvillisuudesta ja kasvistosta on tehty selvityksiä, mutta kasvillisuutta kirjassa esitellään hyvin niukasti. Pääosa teoksesta käsittää kuvauksen jokaisesta kansallispuistostamme. Antoisinta teksti on silloin, kun kirjoittaja on esimerkiksi tutkimustensa yhteydessä perehtynyt alueeseen. Ylipäätään vain harvan puiston kuvauksessa on muistettu, että luonnosta löytyy kasvejakin (ilahduttavimmat poikkeukset Saaristomeri ja Oulanka), ylimalkainen maininta erilaisista metsistä ei ole vielä yhtään mitään. Nykyisinhän kuvia on mitä tarkimmin piiloteltava vuoden lopulle, jotta niillä saisi osallistua kilpailuun. Kirjojen alussa on yksi merkittävä ero: ruotsalaiset pohdiskelevat miksi pitää suojella, kun taas suomalaiset ovat hypänneet suoraan siihen, mitä pitää suojella. Vuonna 1983 ilmestynyt Sveriges nationalparker -kirja rakentuu pääpiirteissään samalla tavoin kuin suomalainen kansallispuistokirja. Lehdot mainitaan vain ohimennen, vaikka Linnansaaressa niitä on enemmän kuin SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Kallioperästä on kerrottu säästeliäästi useimmiten ei ollenkaan. Suomen kansallispuistot Arno Rautavaara (toim.): Suomen kansallispuistot, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1985, 159 s. Anneli Leivo Luonnonkuvaus vuonna 1985 Suomen luonnonvalokuvaajat ry: Vuoden luonnonkuvat 85, Weilin + Göös 1985 Vuoden Luonnonkuvat -kirja on ilmestynyt viidennen kerran. Yksikään puistoista ei ole käymätöntä saloseutua, vaikka pieniä aarnimetsän kaltaisia laikkuja onneksi löytyy sieltä täältä. Soista on yleensä tiedetty kertoa enemmän kuin metsistä. Osaksi tämä johtuu siitä, että suojelualueitamme ei ole riittävästi tutkittu (ks. Ympäristönsuojelijat panevat vähän painoa ihmisen ymmärtämiselle, vaikka siitä voisi olla apua ongelmien ehkäisemiseksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Harmillisesti muutamat lipsahdukset johtavat lukijaa harhaan, esimerkiksi Seitsemisessä ei ole rahkalettojen vaan rahkarämeiden ja lyhytkortisten nevojen laikkuja. Toisaalta on myös mahdollisuus pessimismin yltymiseen. Näistä Seitsemisen selostus on paikallaan, mutta Pohjois-Suomen puistojen, erityisesti Urho Kekkosen ja Lemmenjoen historiat ovat liian seikkaperäisiä tällaiseen kirjaan. Suomalaisessa teoksessa nämä tiedot vilahtelevat tekstin lomassa silloin, kun niitä on. Suomalaisessa on paikka paikoin pyritty ilmeikkääseen esitykseen ja otsikointi on joustavaa. Jorma Laurila Luonnonsuojelu vai kulttuurien suojelu Matti Sarmela: Kirjoituksia kulttuuriantropologiasta. Kansallispuiston perustamisen historiaa on muutaman puiston kuvauksessa kerrottu erittäin tarkasti. Seikkaperäiset omat opaskirjat ainakin suurimmista puistoistamme Oulangan tapaan olisivat tarpeen. Joistakin vuonna 1982 perustetuista puistoista ehti 1960-70-lukujen "kansallispuistouhkahakkuissa" kaatua kosolti vanhaa metsää, mm. Kasvilajit on unohdettu lähes tyystin. Yksi maisemakuva on jopa kansallispuiston ulkopuolelta; Mustakeidas ei kuulu Lauhanvuoren kansallispuistoon. Sveriges nationalparker -kirja on ennenmuuta hakuteos ja käsikirja ja selvemmin suunnattu puistojen kävijöille kuin suomalainen. Mielestäni tärkein useasti julkisuu. Ihmistieteet auttavat ymmärtämään ihmisen näennäisesti mieletöntäkin toimintaa. Se herättää kysymyksiä, joiden vastauksia ei ole voitu ahtaa näille sivuille. Tiedon puutetta on joissakin tapauksissa yritetty korvata väsyttävillä paikannimien ja suoraan kartoista luettavien tietojen luetteloilla. Pelkkä vieraiden kulttuurien esittely ei riitä, 41. Monien puistojen kuvauksista kuitenkin puuttuu tietoa. Pohjoisen suurista puistoista olin odottanut muuta sanottavaa
Ympäristöperäiset sairaudet alkavat olla jokaisen lääkärin vastaanoton arkea, eikä näitä asioita pitäisikään koulutuksessa unohtaa, olkoonkin, että lisääntyvä lääketieteellinen tieto jo nyt asettaa opetusvolyymeille ja riviopiskelijalle melkoiset vaatimukset. Eläimet ryntäävät pakoon. Sarmela pääsee kuitenkin kunnolla vauhtiin vasta käsitellessään inhimillisen tiedon antropologiaa, sukulaisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä varsinkin kirjoittaessaan aikaan sopeutumisesta ja kulttuuri-imperialismista. Lääketieteellisessä koulutuksessa otetaan aivan riittämättömällä tavalla huomioon laaja-alaisen sairauskäsityksen tarjoamat tulkintamahdollisuudet. Varsin mielenkiintoinen on laaja katsaus, jossa käsitellään ilmeisen tyhjentävästi ympäristölääketieteelliset onnettomuudet Suomen osuutta unohtamatta. Hä näkee erilliskulttuurin taistelun yhtenäiskulttuuria vastaan toivottomana yrityksenä. Vain myyrä, siili ja jänis ovat liian hölmistyneitä lähteäkseen. Y mpäristölääketieteen tarpeellisuuteen epäilevästi suhtautuva lukija löytää halutessaan kirjasta runsaasti helppoihin vastaiskuihin edesauttavaa poleemisuutta ja asenteellisuutta, mutta tarkempi tarkastelu antaa asenteellisuudelle täyden oikeutuksen. Onneksi sadun sympaattisille sankareille käy lopulta hyvin ja he unohtavat pian kokemansa kauhun hetket. Tärkeän kokonaiskuvan hahmottamiseen teos soveltuu kuitenkin erinomaisesti. Aikuisten metsät ja puutarhat eivät aina säästy, mutta me emme voikaan unohtaa ... Siinä kuvataan kulttuuriantropologian kehityssuuntia, työkenttää ja metodeja. Leena Krohn, Tammi 1985 Syyskuisena aamuna seitsemältä heräsin voimakkaan moottorin räjähtäessä käyntiin. Sarmelan kuvaamana tilanne on kulttuurien kannalta lohduton, mutta ympäristönsuojelijoille runsaasti ajatuksia ja uusia näkökulmia tarjoava. Lääketieteellisen koulutuksen puutteet Ympäristölääketieteen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon asema maamme lääke· tieteellisessä koulutusjärjestelmässä on varsin kehno. Myöhemmin sain marjapensaista korvauksen, sain kuulla kunnaninsinöörin vaivautuneen "olen pahoillani" -tokaisun ja punastellen esitetyn hiljaisen toivomuksen "eihän tätä tarvitse ottaa valtuustossa esiin". Kaunis kotimetsä kaadetaan, kannotkin revitään maasta. Kirjoittajista Tenovuo on Turun yliopiston eläintieteen professori ja vastaa myös yliopiston ympäristönsuojelun opetuksesta. Kukaan alan asiantuntija ei voi kirjoittaa tämän luokan ongelmista täysin tieteellisen steriilisti, ei ainakaan silloin, kun on kysymys tietynlaisesta tämän alueen tieteen popularisoinnista. Se on ymmärrettävää jo siitäkin syystä, että ympäristöongelmien uhreja ei pidä vaatia, vaan kyse on ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Tapio Lahti Muovimetsä, asfalttipuutarha Zdenek Miler: Myyrä kaupungissa, suoment. Vaikka ruoka onkin oikeaa, ei keinometsässä voi elää, pakokaasua ei voi hengittää. Alan tutkimuksen puute, ympäristötekijöiden ja sairauden syy-yhteyden osoittamisen vaikeus sekä ongelman monitahoisuus johtavat välttämättä enemmän tai vähemmän spekulatiiviseen otteeseen. Poikkitieteellinen yhteistyö on aina ongelmallista (tuskin nyt käsillä olevan kaltaiseen esitykseen kuhan yksittäinen suomalainen tieteentekijä olisi pystynytkään). Muovilinnut kököttävät muovipesässä muovikuusen oksalla, mustikat ja myyränkolotkin ovat muovia, ruokaa tuodaan korissa. Satukirjan kaivurimies sanoo "Luottakaa minuun, minä huolehdin tästä asiasta!", antaa myyrältä saamansa asiapaperin takaisin ja palaa koneeseensa. ympäristötieteilijät yhteistyöhön Mieluusti näkisi, että nyt julkaistu teos toimisi lähtökohtana lääketieteen ja ympäristönsuojelun väliselle keskustelulle. Kirjan lopussa vielä puututaan ehkä olennaisimpaan ongelmaan: ympäristöterveydenhuollon heikkoon asemaan nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä ja ympäristönsuojelun ja lääketieteen keskusteluyhteyden puuttumiseen. SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Puutarhassamme kunnan kauhakuormaaja paiskoi kuormaauton lavalle mansikkamaata ja viinimarjapensaitamme. Lääkärit ja . Pertti Sevola Ympäristölääketiede lapsen1:<engissä Risto Santti ja Rauno Tenovuo: Ympäristön haitat terveydelle Otava 1985, 240 s. Kirjan esiin ottamia kokonaisuuksia ovat mm. Yhtä älytöntä on rakentajien menettely sadussakin. Santti taas edustaa lääketieteellistä näkökulmaa toimiessaan Turun yliopiston anatomian apulaisprofessorina ja valtion lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtajana. Aiheen laajuudesta tietenkin johtuu, että paikoin on jouduttu asioita käsittelemään ehkä liiankin pinnasta raapaisten. Matti· Sarmelan aikaisemmin vain suppeisiin asiantuntijapiireihin levinneiden artikkeleiden kokoelmaa voidaan tässä puutteessa tervehtiä ilolla. vaikka se voikin auttaa oivaltavaa lukijaa löytämään jotakin yleisinhimillisesti selittävää. ympäristöperäjset sairaudet, talousveden epäpuhtaudet, ravinnon osuus kemiallisessa ympäristössämme, energiatalouden ympäristölääketieteelliset ongelmat, melun luonne terveyshaittana ja jätehuollon suhde terveyteen. Kirjoittajatkin huomaavat koulutuksen vinoutuneen jo opiskelijan ennakkokäsityksistä lähtien liiaksi kaavamaiseen ajatteluun, joka pyörii yksilökeskeisesti sairauden diagnostisoinnin ja sen voittamisen ympärillä. Luontoa ymmärtämättömät ihmiset yrittävät elämiä auttaa. Kodittomalle kolmikolle rakennetaan jopa keinometsä kerrostalon ylimmän kerroksen asuntoon. Nyt on saatu laaja teos, joka varsin kansantajuisesti valottaa ihmiseen kohdistuvia ympäristörasitteita lääketieteellisestä näkökulmasta. Sarmela on voimakas julistaja. Antropologia on laaja, sekä luonnontieteellinen että humanistis-yhteiskunnallinen tieteenala, ja jo kulttuuriantropologia sisältää useita eri tutkimussuuntia. Hurraa! Eläköön paperi! ystävykset riemuitsivat." Olisin tarvinnut tuota myyrän voimallista asiapaperia, mutta en elänyt sadussa. Tämän teoksen avulla voitaisiin kuitenkin aloittaa ottamalla se esimerkiksi lääketieteellisten tiedekuntien opetusohjelmaan. Tarina jatkuu: "Traktorit jatkoivat metelöiden työtään, mutta sen kannon läheisyyteen, jolla eläimet istuivat, ne eivät tulleet enää. Auringosta näkyy savuverhon läpi vain haamu. Voimakkain sanoin hän kuvaa kulttuuri-imperialismia, jolla on välitön yhteys maailman luonnonvarojen käyttöön, siis ympäristöongelmien peruskysymyksiin. Ajankohtaista omakielistä kulttuuriantropologian oppikirjaa ei ole kun Lauri Hongon ja Juha Pentikäisen Kulttuuriantropologia (1970) on ajat sitten hävinnyt markkinoilta eikä tuoreempaa johdatusta, joka huomioisi myös uudemman tutkimuksen, ole ilmestynyt. Puutarhaamme kauhova kaivurinkuljettaja puolustautui "No eihän tää nyt niin hyvältä tunnu, mutta sitä on oppinut olemaan ajattelematta ja tekemään mitä käsketään", ja jatkoi tuhoamista. Kirjan alun oppihistoriallista, sinänsä tärkeää mutta hieman raskasta katsausta "mitä on kulttuuriantropologia" ei kannata säikähtää. "Myyrä kaupungissa" -kirjan eläimet yllätetään myös aamulla. Mustatakkisten herrojen ja musikanttien voimin juhlistetaan uuden kaupungin syntyä. vsk.. Elinympäristön kiihtyvä kemiallistuminen, säteilyhaitat ja kasvava psyykkinen kuormitus ovat tosiasioita, joiden edessä yksikään ihminen ei saisi jäädä 42 KIRJOJA vaille kavahdusta ja yhä uusia ja uusia kysymyksiä, katsoipa sitten lukeutuvansa ympäristönsuojelun aktivisteihin tai ei. Pian löydämme kaverukset pilvenpiirtäjän kalsealta katolta istumassa avuttomina ja murheissaan. Monipuolinen tietoteos Kirjassa käsitellään ympäristölääketieteen laajaa sarkaa ansioituneen monipuolisesti
Kirjassa neuvotaan vesistötutkimuksen perusteita, tutkimusvälineiden tekemistä ja omaaloitteellisuuteen kannustetaan muutenkin. Toimiessani peruskoulun luokanopettajana viime keväänä, huomasin kouriintuntuvasti ympäristöopin ja biologian opetusmateriaalin heikkouden. Eliöiden ominaisuuksien oppiminen antaa ötökälle kuin ötökälle kiinnostavia piirteitä. KIRJOJA Liian paljon jää opettajan persoonallisuuden varaan koulussa, missä kuten tiedämme persoonallisuudet ovat harvassa. Kiviä ei enää tarvitse käännellä, riittää kun etsii käsiinsä Tuen uuden Vesioppaan. Jokiluontoakin on yritetty muistaa, samoin murtoveden erityispiirteitä, aina siellä täällä, mutta pääpaino on järvillä. Liikuntatunnilla voi esimerkiksi mennä vaikka järvelle piikille ja Vesioppaan innostamana syvyysmittauksia tekemään. Alice Karlsson Tilaa Suomen Luonto r------------------~-------suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 105 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/130 mk (ei-jäsenet). Piristävän poikkeuksen tekee kappale "Kuin kala vedessä" (s. Harvinaista tälle rasti ruutuun -ajalle. Olen huomannut, että luonnon kunnioittamista voi opettaa parhaiten luonnontuntemusta lisäämällä. Tällaisia lämmöllä kerrottuja lastenkirjoja tarvitaan, ei vähiten myyrän kotimaassa Tsekkoslovakiassa. Oppaan avulla on helppo aloitella tiedemiehen ura omin päin. Vesioppaan kaltaisten kirjojen avulla se on helppo toteuttaa. Erittäin hyvä lähtökohta opaskirjalle on tämä: Mene ja tutki itse kiinnostu ja innostu. Siitä tulee yksilö! · Lempiajatukseni opettajana toim/essani oli, että luonnon vr )PAS -vedet ja vesiluonto tulisi lävistää kaiken opetuksen. 1956-1969. Vesiopas perustuu LuontoLiiton vesiopassarjaan ja on selvästi askel eteenpäin. Ainoastaan järvikeskeinen näkökulma saattaa raivostuttaa pohjalaisia ja muita jokien äärillä eläviä. Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen En ole jäsen Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMBRO Uusi osoite <OsO1TEuPuKKsssTA> ................................................... SUOMEN LUONTO 2/ 86 45. "Myyrä kaupungissa" on hyvä kirja, liikuttavakin. 100), jossa hauen mielenliikkeitä ja elämän raadollisuutta kuvataan tunteisiin vetoavasti, suorastaan lyyrillisesti. Käsittääkseni se on oikea aarre etenkin koulun opettajille, mutta myös opintoja luontokerhojen vetäjille sekä harrastelijoille. vsk. Vesiopas on tiivis, asiantunteva ja kattava. . Iso osa kirjasta on lajiston kuvausta ja muuta yhtä asiatyyliin kirjoitettua faktatietoa. JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMlPAIKKA 1:60 postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI ---------------------------43. Se oli mielenkiintoinen kappale, jossa ei ollut muuta vikaa kuin se, että sen luettuani aloin kaivata lisää samanlaista. Pertti Saunamäki, Kuohukuja 6 E 80, 01600 Vantaa. Huomio! Tällä palstalla Suomen Luonto julkaisee luokiteltuja pikku-ilmoituksia, joiden hinta on 8 mk /palstamillimetri. En oikein keksinyt mitään mitä sieltä puuttuisi. Puhelin kotiin 566 2162, toimeen 525 5639. Nyt on tullut selvä parannus asiaan. Kaikkiin oppiaineisiin voi ottaa esimerkkejä luonnosta ja asioita voi yhdistellä monin eri tavoin. Olkaa hyvät, palsta on käytettävissänne! Ostetaan Ostan Suomen Luonto -lehtiä vv. Sillä on nimi, elämänkierto ja elinympäristö. Luokitukset ladomme tarpeenne mukaan: Palvelukseen halutaan, Ostetaan, Myydään, Kuntatiedotuksia, Halutaan vuokrata jne. Juha Juutinen Mainio vesiopas Vesiopas vedet ja vesihuolto, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1985 Suomessa on kymmeniätuhansia järviä, kohtuullisesti jokia ja satoja kilometrejä merenrantaakin, mutta kunnon vesiopasta on saanut etsiä kiven alta. Kirja etenee mukavasti ravintoketjua seuraillen kasviplanktonista kaloihin ja tutkimusmenetelmät ovat koko ajan hyvin esillä
Silloin tällöin lintuja eksyy myös etelämmäksi ja joskus vaellukset saavat selvän joukkoliikkeen luonteen. Lapinpöllöjen runsastumiseen Suomessa saattavat olla syynä myös kannanmuutokset lajin päälevinneisyysalueella Neuvostoliitossa. Arvio on selvästi suurempi kuin aikaisemmat arviot. Ensisijaisesti ravinto määrää, miten tasaisesti ja laajalle alueelle linnut jakautuvat. Se saattaa osittain selittää lapinpöllöhavaintojen määrän kasvun. Pesiessään linnut sen sijaan ovat huomaamattomia piileskelijöitä, joiden runsaudesta on perin vaikeaa saada selkoa. Pikkujyrsijäravintoon erikoistuneiden petojen kuten lapinpöllön kannanvaihtelut noudattelevat tunnetusti saaliseläinten melko säännöllisiä, jaksottaisia määrän vaihteluja. Pesimäajaksi ravintopulasta, vainosta (!) ja muista vaaroista hengissä selvinneet pöllöt näyttävät yleensä vetäytyvän pääesiintymisalueelleen maan pohjoisja itäosiin tai idemmäs, mutta pesintöjä on todettu ajoittain Keskija Etelä-Suomessakin. Pesimäajan ulkopuolella lapinpöllöt tulevat rohkeasti ihmisc;::) .,:} ten ilmoille kaiken kansan ih· ·\ .· meteltäviksi, jopa suurimpiin asutuskeskuksiinkin. Tällä vuosikymmenellä näitä suuria, harmaita pöllöjä on kuitenkin nähty poikkeuksellisen runsaasti sekä pesimäaikana että varsinkin sen ulkopuolella. Pesälöydöt riippuvat siitä, miten monia lapinpöllölle soveliaita pesäpaikkoja tarkastetaan. Suurvaellusten jälkimaininkeina lapinpöllön pesimäalue laajentui maamme etelärannikolle saakka ja vuonna 1985 pesinnän painopiste näyttää olleen poikkeuksellisen etelässä. Kanta vaihtelee ravintotilanteen mukaan Suomessa linnuston ei vähiten petolintujen seuranta on viime aikoina huomattavasti tehostunut. vs k.. Alueelliset erot ravintotilanteessa aiheuttavat kokonaiskuvassa kirjavuutta. Lapinpöllön kaltaisen kiertelijän kannan arv10mtt suppean alueen puitteissa on kuitenkin hankalaa. On jopa kyseenalaista, voidaanko puhua Suomen kannasta samojen yksilöiden pesiessä seuraavina vuosina mahdollisesti satojen kilometrien päässä edellisvuotisilta asuinsijoiltaan naapurimaittemme alueella. Tämä jää kuitenkin vielä arvailujen ja tulevien selvitysten varaan. Kookkaita risupesiä rakentavien kana-, hiirija mehiläishaukkojen kannan suuruuden perusteella ja olettamalla että kullakin haukkareviirillä on pari-kolme vaihtopesää, lapinpöllökannaksi voidaan arvioida yli 1 5000 paria. Eteläiset havainnot ovat tavallisesti tehty syys-huhtikuussa. Kanta vaihtelee pääasiassa ravinnon ja pesäpaikkojen määrän mukaan. Pöllöjen joukkovaellus Suomeen saattaisi johtua joko itärajantakaisen kannan vahvistumisesta tai vaihtoehtoisesti elinolojen huonontumisesta siellä, mikä on saanut pöllöt liikkeelle. 1985. Lapinpöllö on paikkalintu, joka kuitenkin vaeltelee ravintotilanteen mukaan lähinnä eri puolilla pesimäaluettaan. Vuonna 1985 Suomessa tarkastettiin yli 3 000 vanhaa haukanpesää tai muuta lapinpöllölle sopivaa pesäpaikkaa, ja niissä todettiin 53 lapinpöllön pesintää. Tapio Solonen SUOME LUONTO 2/ 86 45 . Maamme "kaikkien aikojen" huomattavimmat lapinpöllövaellukset tapahtuivat talvina 1980/ 81 ja 44 1983/ 84, jolloin lintuja tavattiin runsaasti etelärannikkoa myöten. Viime kesänä puolensataa pesälöytöä Lapinpöllökanta eri puolilla Suomea V. Mitä tehokkaammin petolintuja seurataan, sitä todennäköisempää on törmätä silloin tällöin myös lapinpöllöön . Lapinpöllön vuosikymmen Ympäri pohjoisen pallonpuoliskon levittäytynyttä lapinpöllöä on pidetty meillä harvinaisena ja melkeinpä uhanalaisena lajina. Lapinpöllöt pesivät useimmiten suurten haukkojen vanhoissa risupesissä. Aika ajoin se on näyttänyt jopa täysin puuttuvan linnustostamme
Silakan ja kilohailin erona on se, että silakan selkäevän tyven etureuna on selvästi vatsaevien tyven etupuolella kun taas kilohaililla järjestys on päinvastainen. Kaikkihan on kiinni tietysti kalansaajan tuntomerkki tiedoista. Syksyisin harjalintujen on nähty kaivelevan nurmikkoja tai kynnöspeltoja pitkällä nokallaan ja saavankin matoja. Sitä nähdään kuitenkin säännöllisesti muuttoaikoina lähes kaikkialla maassamme. Viime vuosina harjalinnusta on tehty syysmuuton aikaisia havaintoja runsaammin kuin ennen. Tiheäsilmäisillä muikkutai silakkaverkoilla voi saada saaliiksi hyvinkin monen kalalajin yksilöitä. Vuotta aikaisemmin nähtiin harjalintu Kirkkonummella joulun aikoihin, samoin jäätyneessä ympäristössä. Erityisesti lämpiSUOMEN LUONTO 2/ 86 45. Harjalinnusta on tehty Suomessa yksi pesimiseen viittaava havainto. 11. Salakan evätyvet sijaitsevat samoin kuin kilohaililla. Kilohailin hyvä tuntumerkki on myös vatsasuomujen terävä harja, köli. Merellä salakan erottaa silakasta ja kilohailista siitä, että sillä on selvä kylkiviiva. Harri Dahlström KILOHAILI SALAKKA ~ < CJ~ 45. Mistä tulevat harjalinnut. Kysymyksessä on joko etelämpänä syntyneiden nuorten lintujen pohjoiseen tapahtunut muutto tai aikaisemmin saapuneiden lintujen muutto takaisin etelään. Merellä tuulenkalan pitkä selkäevä tai merellä ja sisävesillä muiden särkikalojen kuin salakan leveä selkä, tummemSILAKKA mat värit ja värilliset silmät rajaavat jo nämä lajit pois silakkaan ja muikkuun sekoitettavien kalalajien joukosta. Mitä kaloja ne voivat olla. minä keväinä maahamme saapuu keskimääräistä enemmän harjalintuja niin sanotun muuton pidentymisilmiön tuloksena. Kaikki kalavesiltämme saatavat kalat ovat käyttökelpoisia ruokakaloina, joten niiden tunnistamisella ei ole samanlaista merkitystä kuin esimerkiksi ruokasienien tunnistamisella. 1985 Inarin Akujärveltä ja Seinäjoelta. Niidenhän tulee olla solakkaruumiisia, kiiltäväkylkisiä, valkovatsaisia ja tummaselkäisiä kaloja. Sen alaleukahan on yläleukaa pitempi samoin kuin muikulla ja silakallakin. Mistä nämä linnut ovat peräisin ja miten ne selviytyvät Suomen syksystä. Seppo Vuolanto Silakkaa ja muikkua muistuttavat kalat Suomenlahden rannikkovesissä silakkaa ja sisävesillä muikkua pyytävät virkistyskalasta•• jat saavat silloin tällöin verkoistaan varsinaisia saaliskalojaan muistuttavia kaloja. Kovemmat suomut ja evien sijainti sekä muoto auttavat salakan tunnistamisessa. Harjalintu on laajalle levinnyt euraasialainen lintulaji, joka pesii avomaiden tuntumassa ja syö etupäässä hyönteisravintoa. Monet myöhään tehdyt havainnot viittaavat siihen, etteivät harjalinnut enää olisi lähdössä Suomesta pois. Talvi karsii auttamatta tällaiset eteläisten maiden yrittäjät. Hyvällä paikalla matoja riittääkin maan jäätymiseen saakka, ja harjalinnut voivat pulskistua. Tämänkaltaisia kaloja ovat rannikkovesissä kilohaili, kuore, siianpoikanen ja salakka sekä sisävesissä salakka, siianpoikanen ja kuore. Syytä tähän ilmiöön ei tiedetä. Salakka on pintavesien kala, joka syönnöksellään liikkuu samoissa vesissä kuin muikku ja silakka. Erityisesti silakkaa tai muikkua läheisesti muistuttavia kalalajeja on muutamia. Tällaiset yksilöt ilmeisesti ovat aikaisemmin keräämiensä ravintovarastojen turvin pysyneet hengissä ilman ruokaakin. Saaliskalat on mukava oppia tunnistamaan. Käsitykseni mukaan salakka on se kalalaji, joka eniten hämaa virkistyskalastajia normaalin silakkatai muikkusaaliin seassa. LUONTOILTA Harjalintuja nähdään Suomessa säännöllisesti muuttoaikoina. Esimerkiksi 3. Salakkaa on nykyisin runsaasti niin sisävesissä kuin rannikkovesissäkin. Inarissa on jo maa Jaassa. Kuore tuoksuu "kurkulle" ja siianpoikasen alaleuka on yläleukaa lyhyempi eli päinvastoin kuin muikulla. Luontoiltaankin on tullut syksyisin useita harjalintuhavaintoja, esimerkiksi 3. Niillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selviytyä luonnossamme. vsk. 11. Sisävesillä rasvaevä erottaa salakan, jolla sitä ei ole, muikusta, siianpoikasesta ja kuoreesta
For many tough animals rivers, bogs and brooks represent oases in the cold. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (Puheenjohtaja), 90-191 2010, Pentti Forsten, Kaj Granberg, Risto Hamari, Timo Hokkanen, Tapani Hyytinen, Matti Juntunen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Hannu Luotonen, Tarmo Niemenmaa, Pentti Rauhala, Hannu Rautanen LUONNONSUOJELUKESKUKSET Varsinais-Suomen Luonnonsuojelukeskus Läntinen Rantakatu 21 20100 Turku puh . Damage due to the weather tends to be combined with that caused by air pollutants, so that it becomes difficult to decide which is which. Haiti on brink of ecological catastrophe by Jorma Laurila Suomen Luonto 45(2):28 Poor, densely-populated Haiti is currently closer to an ecological catastrophe than any other country in the western hemisphere. In many localities spruces have been slow to recover from the effects of last winter. Low temperatures alone do not usually affect trees adversely, the autumn and spring weather also playing an important part. Irtonumero 18 mk ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti Faktamedia Snellmaninkatu 15 A 2 00170 Helsinki puhelin 90-601 848 Värierottelut Oy Lito-Scan Ab , Forssan Kirjapaino Oy Painopaikka FORSSAN~IRJAPANJ <:Jf Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu No 3 4 5 Aineisto toimitukseen 26. toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittaja Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Anne Brax, Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Antti Karlin, Auli Kilpeläinen, Ulla Kokko, Ilpo Kuronen, Pekka Peura Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. (931) 115 715 klo 9-13 Anne Brax, piirisihteeri Saimaan Luonnonsuojelukeskus Linnoitus Rak 18 53900 Lappeenranta puh. 7. A large proportion of them live their lives completely unheeded by people. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki Päätoimittaja Tapio Lindholm Vs. The indomitable otter by Juha Taskinen Suomen Luonto 45(2):22 In February the winter is at its coldest. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 21-1 Tilaushinnat 1986 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 130 mk , muualle 150 mk. 15. Researchers have since been trying to discover whether the damage was caused by pollution or by extreme cold. (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. The gyr falcon by Teuvo Hietajärvi Suomen Luonto 45(2):24 Few pairs of gyr falcons now breed in Finland. (9693) 11 738 Anna-Liisa Sippola, piirisihteeri Uudenmaan Luonnonsuojelukeskus Perämiehenk . (90) 406 262 Postimyyntiä koko maahan Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection Address: Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland Invertebrates also require protection by Timo Törmälä Suomen Luonto 45(2): 14 Törmätä outlines the role of invertebrates, which constitute the greatest fraction of our animal communities, in ecosystems. Hietajärvi has studied the life of these birds in Lapland. (90) 655 377 llpo Kuronen, piirisihteeri Kymenlaakson Luonnonsuojelukeskus Keskuskatu 9 48100 Kotka puh. Ilmestyy 22. One such animal is the otter which, like the mercury in the thermometer, refuses to be beaten by the cold. Their most important prey is the willow grouse. A noteworthy point, however, is that our trees are displaying the same kind of damage due to air pollution a& trees in Central Europe. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 9. (952) 11 759 Pirjo Taimisto, piirisihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh . 5. The falcon begins nesting as early as April, when Lapland is still in its winter season. 26. 2. 4. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Needle damage plagues conifers by Ahti Mäkinen Suomen Luonto 45(2): 18 During last winter (1984-85), one of the coldest this century, Finnish conifers suffered considerable damage. (921) 19 909 Veijo Peltola, piirisihteeri Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelukeskus Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Terho Poutanen, järjestösihteeri Ismo Tuormaa, tiedotussihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Many species will become extinct even before Science has given them names. 11 A 17 00150 Helsinki puh. (981) 15 828 Macci Tynjälä, piirisihteeri Pirkanmaan Luonnonsuojelukeskus ltsenäisyydenkatu 1 33100 Tampere puh . Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 105 mk . 4. Deforestation and soi! erosion threaten to turn the entire country into a desert before the turn of the century. In Finland the spruce in particular may suffer from night frost occurring during the summer, which causes growth damage and may hamper vitality. The biggest enemies of the gyr falcon are egg and nestling thieves who earn huge sums of money from their illegal operations. (953) 17 358 Pertti Siilahci, piirisihteeri Lapin Luonnonsuojelukeskus Koulukeskus 99600 Sodankylä puh. Trees probably need to toughen up before the severe frosts arrive. Meanwhile needle loss in southern Finnish conifers continues and trees are in poorer condition than they have been for many years. In late autumn gyr falcons migrate from their breeding grounds into southern Finland, even travelling as far as Central Europe. Translated by Leigh Plester. It is currently believed that both were responsible. Bitterly cold winters have previously caused wide-spread damage to forests in Finland. 4. 2
Lumikide ja kiteinen sokeri -valkoisia ja ilman lisäaineita Sokeri syntyy luonnossa Sokeria ei tehdä. Auringonvalon vaikutuksesta kaikkien kasvien lehtivihreässä syntyy sokereita. ~LUOJf~ I \\ A Tuttu kaupan sokeri on luonnollista sokeria lJR Kun sokeri erotetaan kasvista, Sokerin merkki Sokerin merkkiin on kuvattu kasvi, aurinko ja sokeri.keko. Tuloksena on tuttua kaupan sokeria, joka kiteisenä on hyvin säilyvää ja helposti käsiteltävää.. nt,ä nestettä, yht,ä kirkasta kuin kiteisenä sokeri on valkoista moin kuin vesi on lumena valkoista ilman lisäaineita. Se syntyy luonnossa. Tähän yhteyttämiseksi kutsuttuun ilmiöön perustuu maapallon elämä. useimmiten sokeriruo' osta tai sokerijuurikkaasta, saadaan sokeripitoista mehua, joka sellaisenaan säilyy huonosti. Merkki kertoo, että sokeri syntyy luonnossa kasvin ja auringonvalon yhteistyön tuloksena. Kaikissa syötävissä kasveissa on runsaasti sokereita. Siksi mehu suodatetaan ja kiteytetään. SUOMEN SOKERI OY eri liukenee veteen, saadaan . Samalla ilmaan vapautuu happea