Suomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Merikotkan pelastuminen opettaa monia asioita. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn E1ias Lönnrotin Kalevalassa sotka nykyisin telkkä munii polvelle, jonka "veen emonen, ilman impi" on nostanut merestä. Kumpikaan ei kuitenkaan ole varsinaisesti ui koisen saariston laji, joten ekologisesti maailmansyntyrunot ovat epätyydyttäviä . Aktiivinen suojelu voi saada aikaan kouriintuntuvia tuloksia: noin viidessätoista vuodessa merikotkan suojelu on edistynyt niin paljon, että katastrofi on torjuttu. Ihmismielen säpsähdyttää parhaiten jokin keskiverroista poikkeava, mutta merikotkaan kohdistunut huomio johtuu muustakin kuin lajin majesteettisu udesta . Suuruuteen kytkeytyy pitkäikäisyys, mikä lisää myrkkyjen kasautumisriskiä. Kanta on nyt elinvoimainen, mikäli pesäpaikat säilyvät härinnättä. Kuten nyt tiedämme, ympäristömyrkyistä oli tulla merikotkien kohtalo. Näin radikaaliin menettelyyn ei 2 Synkkinäkään aikoina ei saa toivoaan menettää, merikotka sentään ryhdytty. vsk.. Epäilemättä kotka osuu lähemmäksi 'totuutta, sillä on tietysti kyse merikotkasta: vain sen voi kuvitella asettuneen pesimään merestä kohonneelle veen emosen polvelle. Ehkä tähän vaikutti se, että 1960-luvulla osoittautui, että merikotkia uhkaa vainoakin lohduttomampi vaara: ympäristömyrkyt. Kun Göran Bergman 25 vuotta sitten kirjoitti merikotkatilanteesta Suomen Luonnossa, hä n luetteli suuren joukon tapauksia, joissa merikotkien pesät oli tuhottu tai aikuiset linnut tapettu. Voidaan matemaattisin mallein osoittaa, että yllättävän pieni aikuiskuolleisuuden kasvu hävittää pitkäikäisen ja hitaasti lisääntyvän lajin . M erikotkan nähdessään vannoutunut tasavaltalainenkin alkaa puhua majesteetista. Synkätkin suuntaukset voivat kääntyä paremmiksi: 1960-luvulla varmalta näyttänyt merikotkan pikainen häviäminen on saatu estetyksi. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Bergman otti esille rajun ajatuksen, että "olisi ilmeisesti parasta hävittää kaikki ne merikotkanpesät, joista munat tai poikaset säännöllisesti ryöstetään", koska linnut joutuisivat tällöin muuttamaan uusiin paikkoihin. Loistavia voittoja on merikotkan pelastaminen sukupuutton partaalta. Kyllä suuret lajit suojelunsa ansaitsevat. Vaikka vaino saataisii n loppumaan , myrkkyjen vaivaamat linnut eivät kykenisi normaalisti lisääntymään ja pahimmassa tapauksessa kuolisivat myrkkyihin . Näin syntyvät maa ja taivaankappaleet, pilvetkin, jonkin ajan kuluttua myös Väinämöinen. Jos jokin lintu merellä pesimäaikaan "liiteleikse, laateleikse", niin merikotka, Haliaeetus albicilla, itse Linnen kuvaama laji . V aino on ollut merikotkien kiusana pitkään. Lönnrot olisi voinut valita sankarilinnuksi yhtä hyvin myös kotkan, sillä osa suomalais-karjalaisista maailmansyntyrunoista puhuu sotkan asemesta kokosta. Myös vaino vaikuttaa aivan erityisesti pitkäikäisiin ja hitaasti lisää ntyviin laj eihin. Mutta ennen kaikkea on tietysti tärkeää se, että merikotka on saariston elämänlaadun mittari: niin kauan kuin merikotka "liiteleikse, laateleik si" saaristossamme, saariston tila ei ole lohduton. Asenteet voivat muuttua: nykyisin merikotkan viha käsitetään barbaariseksi. Poikastuotto oli viime vuosikymmenen puolivälissä jokseenkin nollilla, mikä oli johtaa perikatoon . Pesimätulos parani jo 1970-luvun lopulla, mutta erityisesti monena 1980-luvun vuotena poikasia on syntynyt ilahduttavan paljon , parhaina vuosina kolmisenkymmentä. Suurten eläinten uhanalaisuuteen on kuitenkin myös objektiivisia syitä. Aktiivinen suojelu on kuitenkin tepsinyt: merikotkille on annettu talvisaikaan myrkytöntä ravintoa, jonka ansiosta ne ovat jääneet talvehtimaan meidä n rannikoillemme. Ei ole satt uma, että elämän historiassa ennen ihmisen aikaa, kehittyneiden metsästäjäheimojen levittäytyessä uusille alueille sekä viime vuosisatoina suurten löytöret kien jälkimainingeissa kovin moni hävinnyt laji on kuulunut suurimpiin . Haudonta alkaa polttaa polvea, ja munat vierivät mereen veen emosen vavahduttaessa polveansa. Vallan raskaus näkyy mahtavien siipien lyödessä kömpelösti, yallan komeus loistaa merikotkan kaarrellessa kohoavissa ilmavirtauksissa
Ilahduttavan aloitteen teki Mainosgraafikot-niminen yhdistys viime keväänä painattaessaan lentävän merikotkan kuvalla varustetun julisteen, jossa kehotettiin suojelemaan merikotkakantaamme. 35, siis selvästi enemmän kuin 1930-luvulla. Valistus kaikissa eri muodoissa on edelleen tärkeää. Saa nähdä kummat joutuvat hautaan ensin: viimeiset merikotkat vai ne saariston erakkoelämää viettävät vanhemman polven kalastajat ja tilanomistajat, joiden ehdotonta merikotkavihaa kukaan ei pysty poistamaan." 3. Mikäli lisäksi saadaan vahvistus siihen epäilyyn, että meilläkin ... Pesiviä pareja oli n. Nyt tilanne sen sijaan valitettavasti on muuttunut sellaiseksi, että pikemmin on yllättävää jos tämä laji vielä 20 vuoden kuluttua pesii maassamme ... vsk. Merikotkan pesiä hävitetään nykyään jopa säännöllisemmin kuin 1930ja 1940-luvuilla. Ellei tilanne muutu, niin merikotka jo vuosikymmenen kuluttua ilmeisesti on hävinnyt koko lounaisesta saaristostamme. Kasvava liikenne ja lisääntyvä huvilaasutus sekä yhä tavallisemmat käynnit pesäpaikoilla ovat myös kielteisiä tekijöitä merikotkan kannalta. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Luonnonsuojelijoiden hätähuuto ei näytä auttavan. 1 500 julisteen painatuksen on Frenckellin kirjapaino Oy lahjoituksena luonnonsuojelutyölle suorittanut ilmaiseksi. Göran Bergman Suomen Luonnossa 411964 (tiivistäen): "Vielä 15 vuotta sitten merikotkan tulevaisuus maassamme näytti suhteellisen toiveikkaalta. Merikotkan on piirtänyt taiteilija Erik Bruun. suuri osa merikotkista olisi biosiidien vaikutuksesta steriilejä, niin tilanne on niin synkkä kuin suinkin voi olla
. ............. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierotcelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 3 7. . .... . . 9. . . . . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Siperian havumetsävyöhykkeeJlä elävä kirjosiipikäpylintu lennähtää vaeJJuksiJJaan silloin täJlöin Suomeenkin ja toisinaan osa vaeltajista jää myös pesimään. . . ...... päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Tilaushinnat 1. . Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. (953) 17 358 Percci Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari . . ........ . . 21 Pertti Ranta: Ilma puhdistuu jäkälät palaavat . . ... Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.) . ..... . . 10 Rauno Ruuhijärvi: Terveisiä Costa Ricasta. .......... Teuvo Hietajärvi: Kuukkelimetsien itäinen vieras... . Veikko Vasama: Arktinen metsätalous arveluttaa............................................................ 8. 12 Puheenvuoro Maatalous 2000 -ohjelmasta. . ............ 4 15. . . . . . . . Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 18 Kirjosiipikäpylinnut pesivät Suomessa noin joka kymmenes vuosi viime vuosi oli tällainen. .......... . . (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . 23. ................ . ... . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . . ... . Kansikuva: Kannessa koreilevan kirjosiipikäpylintukoiraan on kuvannut Teuvo Hietajärvi. 3. .................. 2 Kotimaasta . . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . . . . . 11 Marjukka Kulmanen: Pientuottajia ahdistetaan.. ................... (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. 4. . . . 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat Summaries of the Main Articles....... . . . ..... . Ulkomailta.................................................. . toimittaja Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo , Antti Karlin , Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . . . (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 46 Liikettä lakin alla: Oikosulku. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. . . .......... . 1938. . .. 40 Kirjoja ............ . . 5 I l. 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. (90) 642 881 Maana ntaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso luote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka , kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . . . . ....... ... 4. . Auli Kilpeläinen: Sininen enkeli suojelee ympäristöä............ . ........... 36 Pohjois-Amerikan koillisosassa, Kanadan vaahterametsiköissä valmistetaan kevättalvella siirappia ja sokeria vaahteran mahlasta. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . . 34 Ympäristöystävällisille tuotteille kaivataan merkkiä Suomessa Saksan liittotasavallassa sellainen on jo käytössä. . .... . . Uusimaa Perämiehenk. .... . SUOMEN LUONTO Vs. mälöissä. ............ (981) 15 828 Maui Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Lau kontori 4 33200 Tampere puh. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. 5. . 7. 47. . (960) 311 550 Riiua Laakso, vs. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . . 30 Tornionjoen lohet ovat häviämässä Itämeren liiallisen kalastuksen vuoksi. 25. vsk.. . 198730. . . . .......... 42 Kysy luonnosta............................................ . . . . 38 Mielipiteitä, 'keskustelua ... . 10. . . . Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk . ............ 11 A 17 00150 Helsinki puh. lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akåteemisen kirjakaupan myy. . . .............................. . Kimmo Kaakinen ja Eero Tikkanen: Vanhimmat kansallispuistomme 50-vuotiaita...................... 14 Ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuva metsätaloustoiminta uhkaa pohjoisia erämaita. Eeva Tikka: Korpit.............. . 6 Suomen luonnonsuojeluliiton luontomatkat....... 2. Antti Halkka: Ei paluuta synnyinjokeen............ . 22. vuosikerta 2•1988 Olli Järvinen: Synkkinäkään aikoina ei saa toivoaan menettää, merikotka. 24 Laki Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistojen perustamisesta hyväksyttiin 18. . . . . . . . . Pirkko Pekkarinen: Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille............................. . ............. ................... 22 Rikkidioksidipäästöjen pienentyminen voi näkyä nopeastikin, esimerkkikaupunkina Tampere. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortci, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo O/Iila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20100 Turku puh
Samoin tarvitaan uusia autoiluasenteita; jokapaikkaan ei tarvitse mennä omalla autolla. Mittauksin on kiistatta todettu, että etenkin typenoksidien määrä kasvaa jyrkästi kun nopeudet ylittävät 90-100 km tunnissa. Iloa laimentaa lisäksi se, että samaan aikaan typenoksidipäästöt ovat autoliikenteen· paisuessa voimakkaasti kasvaneet. Varoittavia esimerkkejä on toki ollut paljon aikaisemminkin: jo 1970-luvulla ilmansaasteille herkät naavat alkoivat kadota metsistämme. EteläSuomessa on eräin paikoin todettu neulasissa myös saasteiden aiheuttamia soluvaurioita. Ruotsin metsäteollisuus suhtautuu asiaan aivan toisin. 5. Valtioneuvoston helmikuinen päätös pakokaasupäästöjen rajoittamisesta on sinänsä merkittävä, mutta tuo helpotusta metsillemme toivottoman hitaasti. Selvemmin sama asia näkyy saasteisiin menehtyneiden keskieurooppalaisten puiden vuosirenkaista: puiden kasvu on alkanut vähentyä jopa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikkipäästömme ovat vielä aivan liian suuret; Ruotsin päästöt ovat jo nyt puolta pienemmät kuin Suomen päästöt. Luulisi tällaisten näkymien askarruttavan metsäteollisuuttamme ja luulisi sen laittavan likoon koko vaikutusvaltansa päästöjen supistamiseksi turvallisen pieniksi. Se ottaa uhkan tosissaan. Tammikuussa julkistettujen uusimpien tutkimustulosten mukaan havupuidemme harsuuntuminen on selvästi kasvanut vuodesta 1986 vuoteen 1987. Tämä on ilahduttavaa, mutta ei anna aihetta toimettomaan tyytyväisyyteen. Määräyksistä tulee pakollisia vasta 1992 ja silloinkin ne koskevat vain uusia autoja. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Samoin ilmakehän alaosassa on myös meillä mitattu ajoittain hyvinkin korkeita otsonipitoisuuksia. Otsonipitoisuuksienkin kohoaminen johtuu paljolti autoliikenteen kasvusta: otsonia syntyy, kun autojen tupruttamat typenoksidit ja hiilivedyt reagoivat voimakkaassa auringonsäteilyssä. Ilman eteen on tehtävä vielä paljon työtä sekä omassa maassa että kansainvälisesti ennenkuin voimme vetää huolettomina keuhkomme täyteen ilmaa ja ennenkuin naavaparrat ovat palanneet metsiimme ja oravakin voi taas vuorata niillä pesänsä lämpimäksi muovinsuikaleiden sijasta. Sen seurauksena mm. jäkälät ovat hiljalleen palaamassa kaupunkien keskustoihin. Svenska Cellulosa AB:n johtaja Bo Rydin arvioi viime keväänä Göteborgissa pidetyssä pohjoismaisessa happosadeseminaarissa, että jo metsien kasvun heikentyminen kymmenellä prosentilla toisi mukanaan 40 000 työtöntä. Mutta mitä vielä. Vie vähintään vuosikymmenen ennenkuin merkittävä osa autokannastamme on varustettu asianmukaisin puhdistuslaittein. Puunjalostajien puhemies, professori Kullervo Kuusela ja metsäteollisuuden johtoporras ilmiselvästi vähättelevät ilmansaasteiden metsille aiheuttamaa vaaraa. Lisäksi neulasiin on ilmaantunut värivikoja niiden kärjet ovat kuin keltaisia kolmioita. Ilman radikaaleja toimia tilanne Suomen ja Ruotsin metsissä voi ensi vuosituhannen alussa olla paljon tätä huonompikin. Pakokaasujen vähentämiseksi tarvitaan ripeämpiä toimia: Nopeusrajoituksia on alennettava nykyisestä ja niitä on myös valvottava nykyistä tehokkaammin. vsk. Yllä on ku va saasteisiin menehtyneen keskieurooppalaisen puun poikkileikkauksesta. Vuosirenkaista näkyy selvästi, että puun kasvu alkoi vähentyä jyrkästi jo vuonna 1960 parikymmentä vuotta ennen puun kuolemaa. SUOMEN Varoituskolmioita neulasissa Saasteista kärsivän puun kasvu voi alkaa heiketä jo paljon ennen ulkoisten vaurioiden ilmaantumista. Tämä on tutkimuksin todettu. Rikkipäästömme ovat kuluvalla vuosikymmenellä · tosin selvästi vähentyneet. Huolestuttavaa on se, että metsien kasvu voi alkaa heiketä jo ennen näkyvien oireiden ilmestymistä. Joukkoliikennettä on voimakkaasti kehitettävä sekä työmatkaliikenteessä että pitemmillä matkoilla. Luonnon lisäksi metsien vaurioitumisesta kärsii kansantalous. Typenoksidit ja otsoni ovat rikkiyhdisteiden ohella metsävaurioiden päätekijöitä. Tavarakuljetuksia on siirrettävä kiskoille
Metsäjonkaan pahoittelematta. vsk.. Sellun tuokaudessa, käytännön taso osuus on ja tulee olemaan tantoa kannattaa lisätä BHK 3-5 ja kiintoaine 810-30 prosenttia, Pohjan vain sen verran kuin lisään9 tonnia. Päätös rakentaa Pohjan Sellu, uusi 400 000 tonnin jättisellutehdas Kajaaniin kaipaisi perusteluikseen rehellisen · vastauksen kolmeen kysymykseen: mistä tuotetaan, kenelle tuotetaan ja kuinka suuret ovat ympäristötuhot. Sinne viedään nyt Oulun läänistä miljoona kuutiota vuodessa ja määrä saattaa kaksinkertaistua ensi vuosikymmenellä. Pohjan Sellun puolesta touhuttaessa on kuitenkin autuaasti unohdettu Schaumannin tehtaan laajennus Pietarsaaressa, Veitsiluodon laajennukset Oulussa ja Kemijärvellä sekä Kemi Oy:n laajennus Kemissä. Ne ovat kuiosalta 50 prosenttia ja kiinolleet varsin hiljaa. lun osakkaan, Kajaani Kajaani Oy Kajaanin papevesiongelmaan saa Pohjan Oy:n vuorineuvos Juhani ritehtaillaan. Vasta tenkin toistaiseksi vain toaineen osalta noin koiviime vaiheessa on Pohjoisvuorineuvosten lahkeissa minkertaiseksi. rokaudessa, Pohjan Sellu tiön hallituksen puheenjohSiksi Pohjan Sellua voituo Porasen arvion mutaja, Metsäliiton toimitusdaan kansantaloudellisesti kaan 80 kiloa lisää (Kajaajohtaja Matti Puttonen ilarvioida vain markkinaselni Oy on tosin ylittänyt lumoittaa, että tehtaan raalun tuottajana, ja sellaisena pansa 3-4 kertaisesti). Metsätaseen vuotuisista heilahteluista riippumatta Lappi on pysyvästi miinuksella. Kainuun metsät ovat vasta viime vuosina päässeet edes plussan puolelle. järven säännöstelyyn. Totta on, että Pohjanmaalla kasvaa nyt runsaasti kuitupuuta. Toivoja sen työpaikoille vaarallitahdota lopullisesti kasvakaamme, ettei koko puunsena. ni Oy:ltä Oulujärveen tulesa. On tosin mahdollista ajaa Veitsiluoto, ainakin sen Oulun yksikkö sekä Schaumannin Pietarsaaren tehdas seinää vasten, todella pahaan raaka-ainekriisiin. Ne lisäävät vuotuista puun tarvetta Oulun läänissä lähes 1,5 miljoonaa kuutiota. Tuotteesta 1/8 käyttää Mielenkiintoista kyllä, jäteMikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. ' Tämän onkin Pohjan Se!6 KOTIMAASTA R_ekkara?i ylikuumentuu pahasti, jos suunnitellut suuret sellutehtaat rakennetaan. Elka-ainevarat löytyvät MetLapin metsäteollisuudelle lei Oulujärven rantoJen sä 2000 -ohjelmasta. Kajaani Oy:llä on lulupaa Kainuuseen ja Oulun tanut uudesta suuresta papa 40 kilon päästöön vuolääniin ryöstöhakkuita. Myytiinpä Sellun taustayhtiöistä selAhava myöntänyt palloppu osin osakasyhtiöille vimmät vastaukset. Määrä on sama kuin Pohjan Sellun tarvitsema puumäärä. van umpeen, Pohjan Sellun jalostusteollisuuden johto Oulujärven tulon korvaukseksi olisi ole miehitetty samanraskas taakka saatava radikaali muutos uskoisilla. Puuraakaaineen mttävyys on laskettu Metsä 2000 -ohjelman turhan toiveikkaiden ennustusten varaan. tai kokonaan ulos, tosiasia Botnian Äänekosken tehPohjois-Savon ja Pohon, että Pohjan Sellu tuottaan toimitusjohtaja Timo jois-Karjalan hakkuusäästö taa lähes puhtaasti markkiPoranen uskoo että BHKoli 1985 yhteensä myös 2, 1 11asellua. Se on merkillistä ja kiintoainekuormituksesmiljoonaa kuutiota. Vain kolmannes Pohjanmaalta Tarvittavasta puusta saadaan siis "päähankintaalueelta" vain kolmannes. Savo-Karjalan vaihJulkisuudessa on kyllä va, lupaehtojen mukainen toehdosta ovat Pohjan Selviittailtu tulevaisuuden pakuormitus kasvaisi BHK:n lun puuhamiehet kuitenkin peritehtaisiin. Kun aikana, jolloin kaikki selvisa Kajaanissa päästään unohdamme että 5-10 tykset osoittavat, ettei yhtä hyvään tulokseen kuin prosenttia on selluksi huomarkkinasellua kannata Äänekoskella. Pohjan Sellun tarpeellisuutta on perusteltu osin Kainuun, mutta ennenkaikkea Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan suurilla puuvaroilla. Siellä lupa nosti taipuvaa leppää ja tuottaa, koska ulkomaanon JO ja 11 tonnia vuorohaapaa, ja että hukkapuun kauppa ei vedä. Riittääkö puu Pohjan Sellulle. Sellun raaka-ainevaranto tyvä paperintuotanto sitä Se merkitsisi, että Kajaaolisi siellä suunnalla koostarvitsee. toiveunia, yksikään Pohjan lassa Oulujärvessä on fosNäin ollen Pohjan Sellu Sellun osakas ei ole ilmoitfori . Metsätilaston mukaan Pohjoisja KeskiPöhjanmaan piirimetsälautakuntien yhteinen hakkuusäästö oli noin 2, 1 miljoonaa kuutiota vuonna 1985. Varsinainen Savo mainittu yhtenä hanliehakoivien t01m1ttajien ongelma karussa ja matakintasuuntana. Yhperintuotannon lisäyksestä
Ensinnäkin puiden neulaskato on lisääntynyt selvästi vuodesta 1986 vuoteen 1987 siis yhdessä vuodessa. "Henki oli, että Valtavaaran voi antaa olla, kosKOTIMAASTA Valtavaaran kylki haluttaisiin nyt viiltää auki laskettelijoille. "Päättäjillä ei ole enää aikaa odottaa lisätutkimuksia, vaan erityisesti typen päästöjä on heti voimakkaasti rajoitettava.'' Näin totesi Eeva-Liisa Jukola-Sulonen esiteltyään lehdistölle ilmansaasteiden vaikutusta metsiimme tutkivan projektin viimeisimpiä tuloksia tammikuun lopussa Helsingissä. vsk. Viime talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara, joten suuri osa pudonneista neulasista lienee pakkasen rapistamia. eniten ja myös jäkälät ovat hävinneet juuri samalta alueelta. ka itse Rukatunturinkin alueella riittää laajennusmahdollisuuksia vielä kymmeneksi vuodeksi", Honkajärvi selittää. Kansainvälisen /asketteluki/pailukyvyn nimissä. On kuin neulasen kärjessä olisi varoituskolmio. kanta Valtavaaran rakentamiseen on vielä avoin. Kaavamuutoksesta päättävä PohjoisPohjanmaan seutukaavaliitto on asettanut erityisen työryhmän pohtimaan Valtavaaran kohtaloa. Yksi Kainuun kuuluisimmista maisemista ikään kuin standardoitaisiin kansainvälisiin normeihin. Valtavaara on tärkeä ennakkotapaus, jonka käsittelyssä metsähallituksella, seutukaavaliitolla ja ympäristöministeriöllä ei ole varaa lyhytnäköisyyteen. Kunta on ollut tähän asti virallisesti suojelun kannalla, mutta viime aikoina on rakentaminenkin saanut puoltajia. Komitea pohtii Koska Valtavaara on seutukaavassa merkitty suojelualueeksi, rakentaminen vaatii kaavaan muutoksen: alue on määriteltävä uudelleen vaikkapa virkistyskäyttöön. Suomessa on suunnitteilla useita laskettelukeskuksia metsähallituksen omistamille maille. Kunnan kanta Kuusamon kunnan. Se on kuitenkin todennäköistä, sillä väriviallisia neulasia oli juuri sillä Suomen alueella, jolla ilmansaasteita sataa. tu kaksi huolestuttavaa seikkaa. Valtavaara vaarassa Rukatunturin laskettelukeskus haluaa laajentua Rukatunturilta Valtavaaralle. Metsähallituksen edustajana kokouksessa ollut metsätalouden tarkastaja Taisto HonkaJarvi Pohjanmaan piirikonttorista kertoo, ettei työryhmä ollut innostunut rakentamisajatuksesta. Rukalta pohjoiseen leviävää koskematonta maisemaa hallitsevan Valtavaaran kylkeen tulisi suunnitelmien mukaan kansainvälisen luokituksen mukainen laskettelurinne. Valtavaaran tapauksessa vahvistaminen ei liene itsestään selvää; sijaitseehan se luonnonsuojelualueella. Antti Halkka Kellastuneita neulasia johtuuko kellastuminen vain saasteista. Tutkimuksissa oli todetSUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton liittohallitus päättää omaa työryhmäänsä ja kaikkia asianosaisia kuultuaan, tehdäänkö kaavamuutos vai ei. Vaikka seutukaavaliiton tulee kaavoituksesta päättäessään ajatella ennen muuta koko seudun etua, kunnan näkemys on tärkeä. Ei ole täysin varmaa, 7. Ympäristöministeriö ei vahvistaisi. Tämän jälkeen muutos tarvitsee vielä ympäristöministeriön vahvistuksen. Tällaisia neulasia esiintyi joka kymmenennellä koealalla linjan VaasaPunkaharju eteläpuolella. Eteläisessä Suomessa on myös löydetty päältäpäin aivan terveistäkin neulasista solutason muutoksia, jotka ovat varmasti ilmansaasteiden aiheuttamia. Työryhmä kokoontui viimeksi syksyllä. Kunnan lopullinen kanta selviää pian lumien sulettua Kainuun vaaroilta. Vaurioituneet neulaset ovat kellastuneet kärjistään. "Valtavaara on keskeisesti mukana suojeluja virkistysaluekaavan tarkistusesityksessä, josta kunnanvaltuusto antaa lausunnon tämän vuoden alkupuoliskolla", kertoo kunnan suunnitteluja tiedotussihteeri Tauno Kohonen. Rinne ei runtele koko vaaraa, mutta kun maisema ei ole enää koskematon, luvan saanti uusillekin rinteille helpottuu. Vakavampi havainto on, että eteläisen Suomen havupuiden neulasiin on ilmaantunut värivirheitä, mitä Saksan liittotasavallassa pidetään yhtenä metsäkuoleman ensioireista
Tunnilstuspalkinto. Vuoden 1988 luontokuva. Tunnustuspalkinnot: Mikko Pöllänen: Pajupensas, Esko Kivistö: Majava, Esa Mälkönen: Telkänpoika, Jukka Mikkola: Sinitintti, Petri Latvala: Teeri. D SUOM EN LUONTO 2/88 47 . ''Kärkelänjoki'' vuoden 1988 luontokuvaksi Somerolaisen lehtikuvaajan Tapio Tuomelan talvimaisema Kärkelänjoki valittiin vuoden 1988 luontokuvaksi jo perinteeksi muodostuneessa tilaisuudessa Finlandiatalolla Heisingissä helmikuussa. Ari Valkolan "Pojat" sai lisäksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonkuva-arkiston yhteisen erikoispalkinnon. vsk.. Juha Suonpää: Nälkä. Kunniamaininnat: Tauno Kohonen: Kitkajoki (kolmen kuvan sarja), Risto Kostamo: Meriharakka, Kalevi Hintikka: Lokit ja varikset, Tommi Heinonen: Pirunkivi, Jorma Peiponen: Kangasperhon viime lento, Juha Metso: Auringonkukka, Esko Jalkanen: Heinäkurppa, Juha Suonpää: Nälkä, Ari Valkola: Pojat, Väinö Kaplas: Närhi, Jorma Peiponen: Sammakko, Martti Solismaa: Harmaasieppo, Ilpo Aalto: Korte, Ari Kaarakai8 Mikko Pöllänen: Pajupensas. Kunniamaininta. Lisäksi kilpailussa jaettiin viisi tunnustuspalkintoa ja 22 kunniamainintaa. Kunniamaininta sekä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinto. KOTIMAASTA Ari Valkola: Pojat. nen: Kivettynyt haamu, Timo Särkkä: Kanervan kukkia, Juha Mälkönen: Hirvet, Seppo Keränen: Arnikit, Juha Holma: Kurjet, Jari Aaltio: Palokärki, Jukka Haltimo: Juhannusmyrsky, Juha Riihioja: Syksy, Esa Kankaanpää: Kevättä rinnassa. Tapio Tuomela: Kärkelänjoki. Toiseksi sijoittui kuusankoskelaisen Lassi Kujalan Huuhkaja ja rusakko ja kolmanneksi kipusi kirkkonummelainen Markku Nikki kolmen kuvan sarjallaan mustakurkku-uikusta
Valtion omistukseen siirtyi viime vuonna mm. vs k. Luonnonsuojelijat ovat vauhdittaneet eri paikkakunnilla Suomi hiihtää -vaellusta, joka alkoi Helsingistä helmikuun 5. Viime vuonna valtion budjetissa oli suojelualueiden hankintaan varoja vaH . Suomen Luonnonsuojelun Säätiö hallitus Muista Suomen Luonnonsuojelun Säätiön onnitteluja suruadresseil/a! 9. Turun ja Porin läänissä sijaitseva Kurjenrahkan kansallispuistoalue. Hiihtäjien, retkeilijöiden ja luonnonsuojelijoiden yhteinen etu olisi kansallispuiston saaminen Nuuksioon. Siitä olivat kerto·massa jänöjussi ja karhu eduskuntatalon edessä Suomi hiihtää -vaelluksen lähtöhetkillä. Maailman Luonnon Säätiön ja ympäristöministeriön tuella. Lähes yhtä paljon hankittiin kansallisja luonnonpuistoalueita. SUOM EN LUONTO 2/ 88 47. . jaat 54 miljoonaa markkaa. Alueiden ostosta, vaihdosta tai lunastamisesta ovat käytännössä huolehtineet lääninhallitukset. Soidensuojeluohjelman ja lintuvesiohjelman kohteista valtaosa on hankkimatta. 1988 mennessä. rauhoitettiin viime vuonna lisäksi runsaat 3 200 hehtaaria maata. maaliskuuta. Suurin vaihtokauppa tehtiin Oulun läänissä, missä lähes 6 000 hehtaarin Kitkanniemestä tuli kansallispuistoaluetta maaja metsätalousministeriön ja Kuusamon Kitkanniemen yhteismetsän välisellä vaihtosopimuksella. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön sekä julkaisutoimintaan. Näistä lääninhallituksen päätöksillä rauhoitetuista alueista suurin on 3 000-hehtaarinen Kälviän Kotkannevan suoalue. Maanomistajille maksettavaa korvausta vastaan Kevään aikana Lapin autiotuville ja retkeilykeskuksiin ilmestyy julisteita ja esitteitä, jotka opastavat retkeilijöitä huolehtimaan retkeilyn ja vaelluksen aikana kerääntyvistä jätteistä. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä perustetuista suojelukohteista on vielä noin 200 000 hehtaaria yksityisten omistuksessa. Valtiolle siirtyi myös lintuvesialueita noin 300 hehtaaria ja lisäksi joitakin arvokkaita lehtoalueita ja seutukaavojen suojeluvarausalueita. Runsaat 7 000 hehtaaria hankituista kohteista on soidensuojelualueita. Hakemusten tulee olla perillä 15. Eteläisen Suomen metsistä on rauhoitettu alle tuhannesosa, muistuttivat pikaista kansallispuistopäätöstä vaativat metsäneläimet. Jaettava summa on noin 30.000 markkaa. KOTIMAASTA Maata suojeluun Valtio hankki vuoden 1987 aikana runsaat 15 000 hehtaaria maata luonnonsuojelutarkoituksiin. 4. Pidetään Lappi puhtaana -kampanjan on laatinut Pidä Lappi Siistinä ry. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset, joista käy ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa säätiön asiamiehelle osoitteella Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki. Tämän vuoden hankintamäärät ovat vain 47 miljoonaa markkaa. päivänä ja päättyy noin 1670 kilometrin päässä Kiilopäällä 13
! Luontoja vaellusmatka Sveitsin alpeille 23. 6. vuoristossa. 7. Matkalle on ilmoittauduttava viimeistään 15. (90) 408 546, kesästä lähtien Gunilla Donner puh . Värikuvat. 1. Gorillamatka Keniaan ja Ruandaan 17. Miten se valmistautuu siihen, elää sen yli ja herää kevääseen. Hintaan sisältyvät edestakainen lento Tirku Morasiin, matkat Tirku Morasista Tonaristiluokan hotellissa kahden hengen huoneissa. 12. Matkan hinta on noin 2 950 mk. 7 .-30. Benedict von Wrightin järjestämälle matkalle mahtuu mukaan 12 henkeä. Toisella viikolla käydään mm. 88 Sveitsin alpeilla tutustutaan Manner-Euroopan suurimpaan jäätikköön ja opastetuilla luontoretkillä sekä kasveihin että eläimiin. 3. Virikkeitä retkeilijöil/e. 887. Matkan hinta on noin 12 500 mk. sid. Ovh. Matkan hinta on noin 3 320 mk. 10 PAAVO HAVAS SEPPO SULKAVA SUOMEN LUONNON TALVI Miten luonto sopeutuu talveen. Oppaina Oulun yliopiston professorit Paavo Havas ja Seppo Sulkava. Matkan hinta on noin 3 600 mk. Hintaan sisältyvät lentomatkat, majoitus ja matkat Sveitsissä sekä oppaan palvelut. Kevättalven lukemista. 9.-4. (90) 505 3490. Ruokailut ja retket maksavat erikseen. Aineistoa tiedon hakijalle. (90) 694 4522 Madeira 27. Hintaan sisältyvät matkat, majoitus hotelli Windsorissa (kahden tähden hotelli, aamukahvi). 88 Matkalla tutustutaan Seppo Vuokon opastuksella Madeiran rikkaaseen kasvillisuuteen ja muuhun luontoon · sekä luonnonilmiöihin. 88 kaiset retket sekä majoitus tuMatkasta vietetään noin viikko Tonavan suistossa, joka on Euroopan merkittävimpiä kosteikkoja. (90) 642 881. Sveitsin luonnonsuojeluliiton vieraina käydään Villa Kasselissa ja alppikasviarboretumissa. Kirja kuvaa eläinten ja kasvien sopeutumista kaikessa monivivahteisuudessaan. 225 mk KIRJAYHTYMÄ Eerikinkatu 28, 00180 Helsinki, puh. 10. vsk.. Lisätietoja matkoista antaa Atso Juote, puh. Tonavan suisto, Romania van suistoon, ohjelm'an mu5. Ilmoittautuminen ja lisätietoja Benedict von Wright puh. Suomen luonnonsuojeluliiton luontomatkat Sveitsin A letsch Gletscher on Manner-Euroopan suunn jäätikkö: pituutta parikymmentä ja paksuutta paikoin pari kilometriä. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . 6.-19. 222 s. 89 Keniassa vieraillaan MasaiMaran suojelualueella ja Nakurujärvellä, mistä matka jatkuu Akageran savanneille ja kosteikoille sekä Virungan gorillavuorille Ruandaan
toimia otsonikerroksen suojelemiseksi, koska ne merkitsevät ympäristönsuojelun lisäkustannuksia teollisuudelle tai yhteiskunnalle. jäsenmaksuja korottaSUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Järjestön suurin ongelma on sen heikko talous. yleiskokouksessa Costa Ricassa. Kaunis Costa Rica toimi erinomaisena isäntänä, vaikka onkin velkaantunut kehitysmaa. Suomen luonnonsuoj eluliiton puheenjohtaja 11. Sitä aiotaan parantaa mm. Niitä esitettiin noin sata ja useimmat niistä koskevat laajoja asioita, kuten esim. Kokous oli tärkeä myös harjoittamamme kehitysyhteistyön kannalta. Kansainvälisessä keskustelussa näyttääkin kymmenen prosentin suojelualuetavoite nousevan keskeiseksi. Tyypillistä on, että suuret ja rikkaat, esim. IUCN:n monipuolista työtä on mahdoton lyhyesti luonnehtia, mutta joitain avainsanoja sen ohjelmista voi tähän poimia: suojelu ja kestävä kehitys, ympäristönsuunnittelu, ympäristö kasvatus, luonnonsuojelun tietopankki, ympäristölainsäädäntö, eliölajien suojelu, kansallispuistot ja muut suojelualueet, kosteikot, trooppiset metsät, Sahel, merien suojelu. Järjestön erikoisesta rakenteesta seuraa sen vahvuus ja heikkoudet. Oli aika yllättävää todeta, miten ympäristöviranomaisenkin kädet on sidottu virallisen talouspolitiikan kasvuajatteluuh. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto sijoitettiin uhanalaisten kansallispuistojen luetteloon kansallispuistokomission ehdotuksesta. Tämäntapaisilla tarkasti harkituilla päätöksillä tai julkilausumilla on huomattava merkitys ympäristöpolitiikassa. Me Pohjoismaiden edustajat korostimme, että jos haluamme vahvan järjestön, on sille taattava myös taloudelliset toimintaedellytykset. Toinen Suomen kannalta kiusallinen päätös koski itämerennorpan rauhoitusta. Valtioita sitovia päätöksiä ei yleensä kyetä tekemään, mutta suositukset ja kannanotot ovat laajan ja aatteellisesti vahvan järjestökentän takia tiukkoja ja keskeisiin ongelmiin liittyviä. Siihen kuuluu 60 valtiojäsentä, 125 valtioiden ympäristönsuojelusta vastaavaa laitosta, 360 kansallista luonnonsuojelujärjestöä, 30 kansainvälistä järjestöä ja joukko tieteellisiä yhteisöjä. Yhdeksän pitkää päivää kestäneestä kokouksesta jäi luonnollisesti paljon tärkeää mieleen, mutta se vaatisi pitemmän tarinan. Suomi oli esillä negatiivisessa mielessä kahdessa eri yhteydessä. Minulla on ollut etuoikeus edustaa Teitä hyvä luonnonsuojeluväki IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton 17. Vasta sen katsotaan jotenkin mahdollistavan lajiston ja ekologisen monimuotoisuuden säilymisen. Kaikkiaan jäseniä on noin 600. Se oli laajin tähän astisista kokouksista. Suomen luonnonsuojeluliitto on jo pitkään ollut tämän 40-vuotiaan järjestön jäsen. Tällaisia järjestöjäseniä on 360:stä vain 15. USA ja Neuvostoliitto, vastustavat korotuksia ja jättävät jopa jäsenmaksunsa maksamatta. Kuten Suomen Luonnossa on aikaisemmin kerrottu myös liittomme tukee IUCN:n Nigerian kosteikkoprojektia. Koska työ painottuu kehitysmaihin ymmärtää helposti miten tärkeistä asioista on kysymys. Pohjoismaat, Suomi mukaanlukien, ovatkin maksaneet IUCN:lle myös vapaaehtoisia avustuksia. Tässä kokouksessa erityisesti Euroopan talousyhteisön (lähinnä Englannin, Länsi-Saksan, Ranskan ja Hollannin) edustajat usein vastustivat päätöksiä, esim. IUCN on suuri organisaatio. Valtiot maksavat oman kantokykynsä mukaan, kehitysmaat vähän, teollisuusmaat enemmän, järjestöt suhteessa budjettiinsa. otsonikerroksen vähenemistä, trooppisten metsien hakkuita, kosteikkojen suojelua, menen saastumista jne. Costa Rican kokoukseen osallistui noin 1 000 edustajaa noin 100 maasta. Syynä olivat tietenkin suunnitellut lasketteluhankkeet hiihtohisseineen. Suomi ainoana Itämeren alueen maana sallii harvinaistuvan itämerennorpan metsästyksen, eivätkä maaja metsätalousministeriön viime tipassa kaavailemat metsästysrajoitukset vastaa luonnonsuojelujärjestöjen edellyttämää täysrauhoitusta. Eräiden valtiojäsenten on usein vaikea hyväksyä tiukkoja kannanottoja ilmiselvissäkin tapauksissa. Terveisiä Costa Ricasta maila. Noin 10 OJo maan pintaalasta on kansallispuistoja ja suurin osa niistä on arvokkaita trooppisia metsiä. On syytä muistaa, että me olemme tuosta tavoitteesta vielä varsin kaukana. Se on kuitenkin luonnonsuojelusaavutustensa suhteen esimerkiksi kelpaava. vsk. Järjestö pitää yleiskokouksensa kolmen vuoden välein
Ylijäämälihojen ja -viljojen varastointi maksaa miljardeja, ylijäämäviljelijöiden tuke12 minen samoin. Uusia karjoja ei pidä perustaa. Kaksi kolmesta tilasta lo_petti viljelyn ja karjanhoidon parin viime vuosikymmenen kuluessa. "Joku luku mietinnössä on oltava, jotta tavoitteeseen päästäisiin, jotta pellosta päästäisiin eroon'', Heikkilä perustelee. Kanat munikoot pääsiäisenä. Maanviljelijät eivät hänen mukaansa ole muutoksen moottoreita, eivät myöskään poliitikot vaan niitä ovat kemianja konepajateollisuus. Ja tätä rakennemuutospolitiikkaa on jo kauan toteutettu verotuksen keinoin lannoiteja konepoistoina. vsk.. Pian Suomenkin viljelijöistä yli puolet on yli viisikymppisiä kuten Euroopan yhteisön maissa. "50-luvulla Mosse maksoi miltei saman kuin traktori joka oli hiukan halvempi kuin puimuri. Tällaisen kuvan saa kun tavaa tarkkaan Maatalous 2000 -mietintöä. Peltoa ei pidä raivata. ''Pellonraivauskiintiöt osoittavat umpikujan, johon maatalous on jo ajautunut" , muistuttaa Lohtaja. taisiin luonnonmukaiseen viljelyyn, sadot pienenisivät aluksi ehkä puoleen. Maatalouspolitiikka on "silkkaa lannoiteja konekauppaa", Lohtaja sanoo. Leena Juutilainen valmistaa juustoa omiksi tarpeiksi. Jos nyt kesannoitava 700 000 hehtaaria panMaidon jalostus kotona vaikkapa jogurtiksi tai juustoksi on helppoa, mutta tuotteiden valmistaminen myyntiä varten on tehty pientuottajalle vaikeaksi. 150) Kilpaileeko oman ruokansa kasvattaja ja pientuottaja päätoimisten maanviljelijöiden kanssa. Mutta maataloustutkimus ja jalostus nostakoot satotasoa. Vain pieni vähemmistö, joista kyllä osa on viljelijöitäkin, tiedostaa maanviljelyn ympäristöhaitat ja yrittää levittää suojeluhenkeä lietelannan sijasta. Mieluummin kesannoksi kuin luonnonmukaiseen viljelyyn Tavoitteena on poistaa viljelystä 700 000 hehtaaria eli kolmannes pelloista vuoteen 2000 mennessä. Jopa Ruotsin sosiaalidemokraatitkin jo arvostelevat maansa liikalannoitusta, ylisuuria koneita ja massamenetelmin tuotettuja elintarvikkeitaan. "Telaketju traktorit ja syväjankkurit änkeävät väkisin pelloillemme. Tämä ei silti todista, että maataloustuotteita on liikaa. Enää nämä vekottimet eivät ole missään suhteessa keskenään", tietää iäkäs maanviljelijä 80-luvulla. (Maatalous 2000, s. Lehmät hupenivat kolmanneksella, mutta jäljellejääneet lypsävät kaksinkertaisia tankillisia. Meillä MTK julistaa että elintarvikkeet ovat puhtaita ja palkansaajajärjestöt vaativat halpaa ruokaa. Ei, sanoo Maatalous 2000. Maatalousväestö väheni puoleen, hedelmällisessä iässä olevat emännät sitäkin reippaammin. Eikö pientuottajille todellakaan jää sarkaa. Vertailun vuoksi: 70-luvulla peltoa hävisi 20 000 hehtaaria samaan aikaan kun uutta koko ajan raivattiin. Luonnonmukainen viljely ei kumminkaan saa vastakaikua korkeisiin satolukuihin tuijottavassa Maatalous 2000 -komiteassa, vaan kesannointikin katsotaan jollain tapaa tuottavammaksi sijoitukseksi. Merkkejä elinkeinojen monipuolistumisesta ja sitä kautta työstä ja toimeentulosta on turha tästä mietinnöstä etsiä. Rehujen, lannoitteiden, SUOMEN LUONTO 2/88 47. Metsittämällä menee 10 000 hehtaaria vuodessa, laskeskelee komitean sihteeri Tuomo Heikkilä ja myöntää että luvut ovat hihasta vedettyjä. Ei auta, vaikka tiedämme miten pelto niiden jäljiltä on kuin betonia", vahvistaa Lohtaja. Jo nyt viljelijät ovat kymmenen vuotta vanhempia kuin muissa ammateissa toimivat. Politiikka on myös pelkkää maksamista. "Talonpojat ovat kuolleet sukupuuttoon ja maanviljelijätkin ovat käyneet harvinaisiksi", kiteyttää Seppo Lohtaja, itse tällainen harvinaisuus eli ensimmäisen polven maanviljelijä ja harvinainen sikälikin että julkisesti esittää kritiikkiä ja vaihtoehtoja nykyiselle maatalouspolitiikalle. Pellonraivausveroa on jo laajemminkin arvosteltu siitä, ettei se pure suurtuottajiin eikä siis vaikuta viljavuoriin sitä eikä tätä. PUHEENVUORO Pientuottajat ahtaalle Mi,tto: Maataloustuotantoa ,ähennettäessä on r~ hd~ ttä, ä pikaisiin toimenpiteisiin hteisi,jen ja harrastelija,iljeliji,iden maataloustuotannon supistamiseksi muun muassa ,erotussäänni,ksiä tarkistamalla. Kiintiöitä ei pidä ylittää. Viljelijät metsittäkööt, kesannoikoot ja varatkoot jokitörmänsä vihervyöhykkeiksi
Kutunmaidontuottajan anteeksi, nyt jo entisen kutunmaidontuottajan kertomus paljastaa miksi juustolle tulee kilpailukyvytön hinta: maitoa saa tuottaa vain tietyn määrän, vain tietty meijeri ostaa sitä tiettyyn hintaan, ylijäämämaidon naurettavaa alennusmyyntihintaa, me11en tekee siitä juustoa, jonka maidontuottaja taas itse ostaa ja markkinoi miten taitaa ja maksaa liikevaihtoveron. Arabimaissa lannoitetaan ja kastellaan kalliisti vehnää, jota sitten maailmanmarkkinahintaan jaetaan eteenpäin. Tai jos on, ne pian lopettavat, koska suuri syö ne. Esimerkiksi Suomeen käypään hintaan 50 penniä kilo. Ne ovat hyvin työvoimavaltaisia yrityksiä, mutta joutuvat maksamaan liikevaihtoveroa heti jos alkutuotteelle tehdään jotain jauhot pussiin vaikkapa. Maaseudun kehittämislain nojalla tällaisia pienyrityksiä tulisi suosia, mutta käytännössä niitä ei Nevalan mukaan ole "saatettu kilpailukykyisiksi" . "Kritisoimme itsekin esimerkiksi meijerien yhä suurempia yksiköitä. Tai, Euroopan yhteisö myy voita Neuvostoliittoon kymmenesosahintaan sen tuotantokustannuksista kun yhteisömaan "kuluttajat" maksuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Kutunjuustoa ja allergisille lapsille sopivaa kutunmaitoa etsivä ihmettelee, miksi maito on kiintiöity, eihän sitä edes ole tarpeeksi. Mutta jos porukka vaan sitkeästi tuottaa omat porkkanansa, munansa ja maitansa, on päästettävä myös vapaa-ajan tarkastajat pelloille, kuten kansanedustaja, osa-aikakirjailija Eero Paloheimo on ennustanut. MTK:n ideakilpailut tukkeutuvat hakemuksista, laina-anomuksia roikkuu ministeriöissä. Osa etsii erikoisuuksia maksoi mitä maksoi ja joutuu ostamaan ulkomaista, koska kotimainen on miltei poikkeuksetta massatuotantoa. Nyt uuden auton hankinta kaataisi koko hänen metsänsä. vsk. Yhteistä hakemuksille on juuri sivutoimisuus ja osa-aikaisuuden idea. Pientuottajan ahdinko ''Koska emme voi kilpailla hinnoissa meidän on tuotettava puhtaita elintarvikkeita", määrittelee MTK itsensä urheasti ulos umpikujasta. savat siitä seitsentoistakertaisesti. Kritisoimme maataloustutkimusta ja tuotekehittelyä siitä ettei elintarvikkeiden kirjoa ole päässyt syntymään." Suomessa ei todellakaan ole pienjuustoloita, ei myllyjä, ei meijereitä ei panimoita. Tai, jos hän sittenkin kaataisi ja hommaisi tukit tienvarteen, hän saisi niistä vähemmän kuin liikennöitsijä, joka rahtaa ne sellutehtaalle. Mutta pientuottajiakin on, osuustoimintaliikkeet ohoi! "Niin kauan kuin on ylituotantoa, ei ole syytä auttaa sivutoimisia viljelijöitä", toteaa kyynisesti Maatalous 2000 -komitean jäsen, kansanedustaja, sivutoiminen maanviljelijä Tuomo T. On elinkeinopolitiikan monipuolistamisen aika, ei rajoittamisen", arvostelee Nevala ja kertoo myös MTK:n havahtuneen tässä asiassa. Hän yhtyy arvioon, jonka mukaan ongelmana ovat suurtuottajat etuineen sekä välitysrenkaiden puute. Osa kuluttajista haluaa luonnonmukaisesti viljeltyä ruokaa, mutta Maatalous 2000 -mietintö ei tue elinkeinon monipuolistajaa. energian ja maatalouskoneiden arvo on kivunnut mutta raaka-aineiden romahtanut. Ollila. Hän ei usko maaseutuun tulevaisuuden ympäristönä "kuka nyt maanviljelijäksi haluaisi?" Kiinnostusta maaseudun kehittämiseen ja monenmo1sun elinkeinoihin kuitenkin on. Osa kuluttajista näyttäisi todellakin haluavan kotimaista terveellistä perusruokaa eikä ruuan halpuus enää ole ensisijainen vaatimus. Vielä kymmenen vuotta sitten metsänomistaja hankki mossensa hakkaamalla metsäänsä pienen "kauneusvirheen" . Kommellusten tiellä ei tietenkään ole juustovuoria vaan paineet päästää halparuoka esteettä Suomeen. '' Suomen maaj usseista enää 44 prosenttia saa edes puolet tuloistaan maataloudesta. "Kuten Ruotsissa, myös meillä olisi arvostelun paikka: liikaa käytetään teknologiaa ja tuotetaan massaruokaa'', myöntää MTK:n elinkeino-osaston johtaja Markku Nevala. Marjukka Kulmanen 13
Hakkuutavalle ominaisen runkokohtaisen harkinnan ansiosta kasvavat puut samoin kuin sahatukin laatuvaatimuksia täyttämättömät kelot ja aihkimännyt saivat jäädä pystyyn erämaametsän tunnusmerkeiksi, jollaisia ihmisen perustamissa ja hoitamissa tasaikäisissä talousmetsissä ei tulla näkemään. Teksti ja kuvat: Veikko Vasama Arktinen tehoIDet: Ilman kansalaisliikkeen, julkisen sanan, ympäristöministerin ja viime vaiheessa maan hallituksen väliintuloa hakkuutyöt Inarin Sammakkonimen alueella olisi kuluneen syksyn aikana käynnistetty osana metsähallituksen Inarin hoitoalueen arkirutiineja. Harsintahakkuista huolimatta Kessin toimintapiiri on tällä hetkellä hoitoalueen runsaspuustoisin. Hänen mukaansa pohjoisten erämaiden säästäminen kaiken alleen ta siinä, että se ei ole kokonaan säästynyt metsätalouskäytöltä. Lämpötilaja tuulisuhteiltaan siemenpuualue vastaa avohakkuuta, kun taas harsinta jätti metsän kasvuolosuhteet jokseenkin ennalleen. Valo tietysti lisuoMEN LUONTO 2/88 47. Alueen erämaaluonnetta 1920-1930luvulla suoritetut harsintahakkuut eivät kuitenkaan tuhonneet. On syytä todeta, että metsähallituksen Kessiin suunnittelemilla uudistustoimilla ei ole mitään tekemistä vanhojen harsintahakkuiden kanssa. Pohjala piti Kessissä näkemiään taimikoita todisteena siitä, että metsä uudistuu myös nykyisillä menetelmillä ja nykyisen ilmastovaiheen vallitessa. Mutta puolessa vuodessa tämä paremmin Kessinä tunnettu alue oli kasvanut yli rajojensa, symboliksi taistelussa maailman pohjoisimman tehometsätalouden uhkaamien erämaansirpaleiden puolesta. Kessi kytkettiin laajempaan kokonaisuuteen, joka annettiin komitean selviteltäväksi; lopullista päätöstä on lupa odottaa runsaan vuoden kuluttua. Inari, Tirro. Hyvä uudistuminen on houkutellut harhaanjohtaviin rinnastuksiin. vs k.. Harsinnassa hehtaarilta kaadettiin jokseenkin sama runkomäärä kuin mikä nykyisissä siemenpuuhakkuissa jätetään. Esimerkiksi maaja metsätalousministeri Toivo T. Viimeinen mutta ei koskematon Kessi poikkeaa muista jäljellä olevista metsäerämais14 Metsätaloudellisesti vajaatuottoiseksi luokiteltu metsä on usein hyvä jäkälätai luppolaidun poroil/e ja arvokas monikäyttömetsä. "Erämaiden suojeleminen ei nykytilanteessa niinkään tarkoita uusien kansallisja luonnonpuistojen perustamista kuin sitä, että ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuvaa metsätaloustoimintaa ei päästetä pilaamaan erämaita" toteaa kirjoittajamme, rovaniemeläinen biologi ja luonnonvalokuvaaja Veikko Vasama
"Jos Lapin suuret kansallispuistot onkin perustettu ensisijaisesti turistien tarpeisiin, pelastettakoon jäljellä olevat erämaametsät paikallisten ihmisten omaan käyttöön", hän ehdottaa. Vaikka uudistusalat ovatkin pienenemään päin, poimintahakkuun edustamasta pehmeydestä ollaan· kaukana. jyräävältä tehometsätaloudelta antaa tuleville lappilaisille todellisia vaihtoehtoja päättää omasta elinympäristöstään. sääntyi ja edisti taimettumista, samoin kuin 1930-luvun lämpimät kesät hyvine siemensatoineen. Pehmeästi pillarilla Monet poliitikot puheenjohtaja Väyrystä myöten näyttävät ottaneen todesta metsähallituksen puheet Kessin pehmeistä hakkuista. Tästä ei todellakaan SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. . Välialueille metsä ei jää pysyvästi, vaan sen kimppuun käydään, jos uudistusaloille saadaan vakiintunut taimikko. Vielä vähemmän muistuttavat toisiaan hevosilla tapahtunut puun vedättäminen lähimmän uittoreitin varteen ja kaksivaiheinen kannoltatehtaaseen -kuljetusketju maantiejunineen ja niitä varten mitoitettuine tiheine metsäautotieverkkoineen. ole kysymys. Luullaan jopa, että alueella tehdään paluuta vanhanaikaisiin menetelmiin. Käsittelyn jälkeen alueen yhtenäinen metsäturkki muistuttaisi heinäkuisen poron repaleista kylkeä. Kiviseen erämaahan ruhjottu Kessin runkotie on jokaista luonnonystävää järkyttävä näky. Nykypolvi on hakannut osansa ikimetsistä jo moneen kertaan. Hallitseva hakkuu tapa Kessin alueella olisi uudistushakkuu siemenpuumenetelmällä. italous arveluttaa Siemenpuut harvassa, reunametsä kaukana, taimista ei tietoakaan. Mainostettua pehmeyttä metsähallituksen Kessisuunnitelmissa edustaa vain se, että uudistusalan suurin koko on tietyin poikkeuksin 20 hehtaaria. Terminä luonnonsuojelijankin korvissa hyvältä 15. vsk. Inari, Korppi· vaara. Jäljet pelottavat Luontainen uudistaminen on ollut hoitoalueen pääasiallinen uudistusmenetelmä koko sen neljännesvuosisadan ajan, jonka kuitupuuta on kannattanut hakea "nollarajan" takaa. Alue aurattu. Nimenomaan alkuvaiheessa on tarkoitus tehdä jossain määrin myös ylispuuhakkuita, sen sijaan kasvatushakkuiden osuus tulisi nykyisuunnitelmien mukaan jäämään mitättömäksi. Ensi vaiheessa on tarkoitus käsitellä jonkintyyppisin hakkuin hieman yli puolet leimikon kokonaisalasta; loppuosa, mukaan lukien suot ja kitumaat jää välialueiksi
Suomalaisen metsäpolitiikan kuvaan kuuluu, että virheellisestä metsänkäsittelystä syytetään Etelä-Suomen pienmetsäomistajia, kun todelliset metsänhävittäjät samaan aikaan esiintyvät asiantuntijoina itseään vastaan tehdyissä kanteluissa. Vanhojen metsien uudistushakkuut ovat lyhyellä tähtäimellä kannattavia: Inarissa hakattavan puun keskimääräiseksi tuotoksi ennen sahapuun laatuvaatimusten kiristymistä ilmoitetaan 34 mk/ m 3 • Laskentatavan yksityiskohtia ei ole paljastettu, mutta oletettavasti menopuolelta puuttuvat todennäköisistä uudistumisen epäonnistumisista aiheutuvat lisäkustannukset, jotka voivat olla suuriakin. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää hakataan poimimalla puuston erilajisuutta ja eri-ikästä rakennetta korostaen ja siihen pyrkien. Lopputuloksena oli tuhansien hehtaarien lähes yhtenäinen siemenpuualue, jonka Mauri ja muut 1980-luvun usein virheellisesti myrskyiksi nimitetyt puhurit muuttivat avohakkuiksi. Uudistumista voidan edistää maanpinnan kevyellä muokkauksella. Järjenvastaisuudessaan väite on tyrmistyttävä. Luontaiselinkeinoille aiheutuvaa vahinkoa ei liene edes yritetty arvioda rahallisesti, saati sisällyttää laskelmiin. vsk.. Uudet käsittelyohjeet tulivat testatuiksi lokakuussa 1987, jo toistamiseen Sirkan päiväksi sattuneessa syyspuhurissa. Hakkuualueen karttaa tutkimalla maallikonkin on helppo arvata, missä etelästä puhaltanut tuuli teki ruminta jälkeä. Vastaavanlaisia epäonnistumisia on tapahtunut myös Kutturan tien varrella, Siuttajoella ja Sarmitunturin-Nellimin ympäristössä. Keskellä tuulenkaatojen vaivaamia siemenpuualoja sijaitsee erikoistutkija Yrjö Norokorven suunittelema jatkuvan kasvatuksen koeala. keskeisin tavoite on korjuukertymän pitäminen mahdollisimman suurena. Sirkanpäivän jälkeen olikin toinen ääni kellossa. Myrskyt mietityttävät Luontaisen uudistamisen laajamittainen epäonnistuminen ja viljelytarpeen lisääntyminen ovat aiheuttaneet lisäongelman: alkuperältään paikallinen siemen on käymässä vähiin. ltävyydeltään jo kyseenalainen siemenvarasto on vuodelta 1972, jolloin siementä viimeksi kehittyi kerättäväksi asti. Inari, Paadarskaidi. Onkin kohtuutonta, että hoitoalueista pohjoisin kilvoittelee samassa sarjassa eteläisempien kanssa "päätavoitteenaan tuottaa puuta metsäteollisuuden tarpeisiin" , kuten asia metsähallituksen tuoreimmassa vuosikertomuksessa ilmaistaan. Jatkuva kasvatus vaihtoehto kuulostava luontainen uudistaminen on laaja-alaisin siemenpuuhakkuin toteutettuna kätevä tapa maksimoida hakkuiden tuotto lyhyellä aikavälillä: korjuukertymä on lähes avohakkuun luokkaa, mutta viljelykustannukset jäävät pois . Jos Kessin osalta menoihin sisällytetään hakkuille välttämättömän sillan kustannukset, toiminnan kannattavuus käy kysuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Edellyttäen tietysti, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ... Tämä edellyttää hoitoalueen hakkuu tavoitteen tuntuvaa alentamista ja tehtävien uudelleenmäärittelyä. Puut pysyvät pystyssä tuulellakin, kuten Paadarskaidin tapaus vakuuttavasti osoitti . Harvapuustoisten soiden suosiminen välialueina osoittaa lisäksi, että kaikista pehmopuheista huolimatta suunnittelun 16 Jos ensi koettelemus kaataa puolet siemenpuista, uudistusa/at ovat edelleen aivan liian suuria. Käsittelyn tulos on näöltään ja pienilmastoltaan edelleen metsää, monikäyttöön soveltuva ja avoaloja varmemmin uudistuva. Tässä tilanteessa jopa suojametsäalueella tapahtuva riskalttiiksi osoittautuneiden uudistusmenetelmien yksipuolinen suosiminen on selvästi lainvastaista toimintaa. Arvostelussa on keskitytty kahteen pääteemaan: metsätaloudellisen tuoton oletettuun alenemiseen ja pyrkimyksiin samaistaa menetelmä kaupallisin perustein suoritettuihin määrämittahakkuisiin. Ensi koettelemus kaatoi paikoin puolet sierhenpuista, mistä päätellen uudistusalat ovat edelleen aivan liian suuria. Vaihtoehtoja tarvitaan Paadarskaidin tapauksessa metsien todellista käsittelyvaihtoehtoa ei tarvitse hakea kaukaa. Kukaan ei tiedä, milloin käpyjä päästään keräämään seuraavan kerran. Alueita on myöhemmin muokattu ja viljelty; uudistumisesta ei toistaiseksi voida sanoa mitään varmaa. Niin on, varsinkin jos lukumäärää ei vastaavasti lisätä. Jatkuvan kasvatuksen periaate on herättänyt nimenomaan metsäammattilaisten keskuudessa voimakasta vastustusta, joka yleensä perustuu tehometsätalouteen painottuvan koulutuksen luomiin jäykkiin asenteisiin. Paadarskaidi on suojametsaa ja lämpösummiltaan Kessiin verrattavaa aluetta. Alueen pohjoisosaan ehdittiin hakata 50 hehtaarin uudistuala, missä jo nyt on laajoja täysin siemenpuuttomia aukkoja. Suojametsää sileäksi Vuonna 1985 käyttöönotettua Kessiinkin tarjottua "pehmennettyä" käsittelyä on parin vuoden ajan sovellettu Paadarskaidissa, Tirron-Angelin tien ja Paadarjärven välisellä alueella. Kun uudistusalan kokorajoituksia ei vielä ollut, ei esimerkiksi Luton kairassa näperrelty. Myrskyt mietityttävät, tunnusti Veijola ja lisäsi, että uudistusalojen pienentäminen on askel oikeaan suuntaan. Vielä kuluneen vuoden heinäkuussa Inarin hoitoalueen aluemetsänhoitaja Pertti Veijola totesi, että hakkuissa myrskyihin ei voida mitenkään varautua
Sahatukin laatuvaatimusten kiristyessä osuus pienenee vielä tästäkin, ehkäpä 15 prosentin tienoille. Nimenomaan Inarissa sopivia metsiä edelleen on, vaikka metsähallitus onkin tehnyt parhaansa niiden tasaikäistämiseksi. Näinhän ei ole: erämaan ottaminen metsätalouskäyttöön merkitsee alueen luonnonarvojen ja luonteen peruuttamatonta tuhoutumista. Hakkuilta säästyneitä metsiä on vielä, ja valtakunnallisen puuhuollon kokonaistilanne antaa mahdollisuuden erämaametsiin jäävän puun korvaamiseen Lapin selluteollisuudelle esimerkiksi Pohjoisja Keski-Pohjanmaan ylitarjonnasta. Avainkysymyksia on puun lähikuljetus, m1ssa pysyvistä metsäautoteistä luopuminen palvelisi yhtä hyvin työllisyyden kuin ympäristösuojelunkin etua. Muuallakin tasaikäistävistä hakkuumenetelmistä on palattava poimintatyyppisiin, pysyvistä metsäautoteistä jäädytettäviin, raakapuun viennistä paikalliseen jalostukseen. Metsänhoidollisin perustein jatkuvaa kasvatusta kritisoivat huomauttavat, että rakenteeltaan eri-ikäisiä vanhoja metsiä käsittelyn lähtökohdaksi on rajoitetusti ja että erirakenteisuuden tavoitteleminen jatkuvan kasvatuksen tuloksena on liian hidasta. Heinäkuu 1987: tiheäsyistä punahonkaa sellutehtaal/e, keräyspaperit kaatopaikalle. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Sen sijaan että miettisi vakavissaan inarilaisen jalomännyn jalostusasteen nostamista ja puun käytön järkeistämistä, puoluekentän laidasta laitaan ulottuva äänekkäimpien kunnallispoliitikkojen kuoro vaatii erämaametsien loppuunmyynnin jatkamista ja jopa tehostamista. Inari, Kessi. Me nykyiset äänestäjät ja päättäjät olemme hakanneet oman osuutemme ikimetsistä jo moneen kertaan. Työllisyydestä mitä vain Kessikeskustelusta päätellen painavin peruste erämaametsien hakkuiden puolesta on työllisyys taikasana, jolla kehitysalueilla siunataan mitkä päättömyydet tahansa. Suojelupäätös turvaa tuleville lappilaisille todellisia vaihtoehtoja omaa ympäristöään koskevassa päätöksenteossa. Aluemetsänhoitaja Veijola on julkisuudessa selittänyt syyksi vanhoista metsistä saatavan sahapuun hämmästyttävän vähäiseen määrään lahovikaisuuden. Erämaiden suojeleminen ei nykytilanteessa niinkään tarkoita uusien kansallisja luonnonpuistojen perustamista kuin sitä, että ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuvaa metsätaloustoimintaa ei päästetä erämaita pilaamaan. 17. Vielä viime vuosikymmenellä tämäntapaista toimintaa nimitettiin kehitysalueen luonnonvarojen riistaksi. Selitys on tarkoituksenmukainen mutta ei tosi. Harva metsuri on ikimetsän kaatamisesta henkisesti riippuvainen, taloudellisesti kylläkin: urakalla tapahtuessaan se on metsurin rahakkainta työtä. Metsureiden toimenkuva tulee myös Inarissa lopullisesti muuttumaan jo lähitulevaisuudessa, kun metsätaloustoiminnan painopiste siirtyy vanhojen metsien uudistushakkuista aiemmin käsiteltyjen alueiden elvytykseen ja hoitoon sekä monikäytön tehtäviin. Erämaametsät selluksi ja ratapölkyiksi Vain kolmannes Inarin hoitoalueen hakkuukertymästä on sahapuuta. seenalaiseksi. vsk. Jos työllistämisestä halutaan tehdä Ylä-Lapin metsätalouden päätavoite, menetelmien kehittämisestä nykyistä pehmeämpään ja työllistävämpään suuntaan on syytä puhua enemmän kuin on tapahtunut. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän ensimmäinen käsittely ei jää viimeiseksi, joten metsätaloudellisen tuoton ero tasoittuu tarkastelujänteen pidentyessä. Eikö olisi viisaampaa odotella männyntaimia kelvolliseen monikäyttömetsään kuin päätehakkuun jäljiltä kaikella tavalla vajaatuottoiseen kuunmaisemaan. Näin käy täysin riippumatta kiistanalaisten alueiden kohtalosta. Aika on metsäas101ssa perin suhteellinen käsite: tulinen hoppu vajaatuottoisiksi nimiteltyjen ikimetsien uudistamisessa näyttää loppuvan tasan siihen, kun puuvanhukset lähtevät rekan kyydissä kohti sellutehdasta. Sijoitus tulevaisuuteen Tämänhetkistä parempaa tilaisuutta pohjoisten erämaametsien käytön ja YläLapin metsäpolitiikan uudelleenarviointiin ei enaa tule. Pääosa metsistä Inarin valtionhakatusta sahapuusta on viime vuosina päätynyt paikalliselle Valtion Polttoainekeskuksen Peuravuonon sahalle, missä se on "jalostettu" ratapölkyiksi. Taistelun etulinjaan on työnnetty metsurit, joiden takana muiden asianosaisten on hyvä piileskellä. Erämaiden nykytyyppisestä hyödyntämisestä tai suojelusta on tapana kiistellä ikäänkuin ratkaisut olisivat samanarvo1s1a. Todellinen syy on laatuvaatimuksista piittaamaton kasvutapa: ankarissa olosuhteissa männyistä tulee matalia, alas asti oksikkaita ja rungoltaan kartiomaisia. Peuravuonon sahan nykyiset vaikeudet eivät johdu luonnonsuojelusta, vaan ratapölkkyjen menekin romahtamisesta. Mäntymetsän äärirajoilla jatkuvan kasvatuksen tarjoama uudistumisriskien minimoituminen on oleellinen, joskin vaikeasti rahassa arvioitava etu, samoin monikäytölle aiheutuvan vahingon väheneminen nykymenetelmiin verrattuna. Jos Lapin suuret kansallispuistot onkin _perustettu ensisijaisesti turistien tarpe1snn, pelastettakoon jäljelläolevat erämaametsät paikallisten ihmisten oman käyttöön. Tähän kaikkeen hyvinvointiähkyssään tuskailevalla kansakunnalla on halutessaan varaa
Esimerkiksi Värriön bfologisen aseman ympäristössä Koillis-Lapissa lajista tehtiin vain muutama talvihavainto. Tällöin tutkijat löysivät pesiä kaikkina vuosina paitsi 1980. hyvänä käpyvuonna 1981 löydettiin useita isokäpylinnun pesiä. kirjosiipiä esiintyi enem. Eri käpylintulajit ovat erikoistuneet eri puulajeihin isokäpylintu mäntyyn, pikkukäpylintu kuuseen ja kirjosiipi lehtikuuseen, mutta ne pystyvät käyttämään kaikkien kolmen puulajin siemeniä ravinnokseen tarpeen tullen. Käpylinnuthan syövät lähes pelkästään havupuiden siemeniä ja ne pesivät etupäässä talvisaikaan, jolloin siemenet ovat parhai'mmillaan poikasten ravinnoksi. vsk.. Kesän aikana kirjosiivet valtasivat suurin piirtein koko Pohjois-Suomen mäntyrajaa myöten. Kirjosiipikäpylintu on tyypillinen käpylintu siis jo sinänsä erikoinen elintavoiltaan. Teuvo Hietajärvi Kuukkeliinetsien itäinen vieras Noin kerran kymmenessä vuodessa kirjosiipikäpylinnut vaeltavat Suomeen. Vuosina 1970-1971, jolloin käpylintuja yleensä oli runsaasti, myös kirjosiipiä tavattiin Koillis-Lapissa. Kirjosiivet vaeltavat harvemmin kuin muut käpylinnut, ehkä keskimäärin ·vajaan kymmenen vuoden välein. Muita käpylintuja kyllä näkyi; mm. Viime talvi tarjosi harvinaisen tilaisuuden tarkkailla kirjosiipikäpylinnun pesimistä Suomessa. Vaellus oli laaja, koska lintuja pesi melkein koko maan alueella. Näin ollen laji on yleensä harvinainen suurimmassa osassa Suomea. Seuraavan kerran Naaras ei ole karmiininkorea kuten puolisonsa, joka kohta saapuu oksentamaan siemenpuuroa poikasten ravinnoksi. Vaeltaja Siperian taigalta Kirjosiipi on erikoisen puoleensavetävä, koska se asustaa pääasiassa Siperian salaperäisellä taigalla, missä pääravintolähde lehtikuusi, kasvaa laajoina met18 sinä. Kun lehtikuusen siemensato on idässä ehtynyt, tavallinen suomalainen kuusi kelpaa ravinnoksi ja pesäpaikaksi. mälti vuosina 1977-1980. Vasta katovuoden sattuessa lintujen puna-armeija rynnistää Suomeen miehittäen havumetsämme. Havaitsin kylläkin kirjosiipiparin ruokkivan hautovaa pikkukäpylintua. Viimeiset kirjosiivet hyppivät vielä melkein lumettomassa maassa tarkassu oMEN LUONTO 2/ 88 47. Suurvaellus viime vuonna Kolmas vaellus saavutti Suomen keskikesällä 1986. Etelämpänäkin niitä nähtiin kesän mittaan jonkin verran; tosin eteläisimmässä Suomessa havaintojen määrä oli vain normaalivuosien luokkaa. Ehkäpä parasta aluetta seurata kirjosiipien esiintymistä on Koillis-Lappi, missä se lienee melko vakinainen pesimälintu. Itselläni on havaintoja tältä alueelta parinkymmenen vuoden ajalta. Heinäkuulla alkoi kirjosiip1a virrata idästä koko Lappiin. Lintuja nähtiin jopa viidenkymmenen yksilön parvissa taivaltamassa läntisiin ilmansuuntiin. KemijärvenEtelä-Sallan seudulla lintuja riitti tammikuulle asti, jolloin kuusen käpysato oli syöty loppuun. Kirjosiiven pesiä en tällöin lötänyt; liekö jääneetkään pesimään. Seurasi hiljaisia vuosia, joina kirjosiipiä ei paljon näkynyt
Kaksi oli puolipuussa tukevammissa kuusissa toinen rungon vieressä, toinen oksalla. Munintä tapahtui maaliskuun ensimmäisen viikon ja huhtikuun puolivälin välisenä aikana. Tuli mieleen, että mitähän pesäainetta käpylinnut käyttävät seuduilla, joilla ympäristön saastuminen on hävittänyt naavan kuten esimerkiksi Kemijärven kaupungin lähiympäristössä. Pesät olivat maasta katsoen näkymättömissä ja niiden korkeus vaihteli neljästä yhteentoista metnm. Seurailin lintuja ja haeskelin pesiä muutaman pitkän päivän. suos1tum, mutta lintuja esiintyi tiheissä korvissakin. Seuraava kerros oli lahoa koivua, sammalta ja naavaa. Löysin kuitenkin neljä pesää, joita sitten seurailin kuvaillen ja tehden havaintoja. Yleensä maasto oli tyypillistä kuukkelimaastoa. Syyspesintää en havainnut, kuten vuonna 1978. Koiras ruokkii poikaset Naaras pysyttelee lähes jatkuvasti pesässä poikasten seurana. Pesimämaastona oli puhdas, harvahko kuusikko SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Pesät olivat aika pieniä, mutta varmasti hyvi'ä lämmöneristäjiä. 19. taen maahan pudonneita käpyjä, löytyisikö niistä vielä syötävää. Koiraan äänen naaras tunsi jo kaukaa, vaikka minusta siinä ei ollut minkäänlaista eroa muihin koiraisiin verrattuna. Sisustuksena oli poronkarvoja ja höyheniä. Ulkovuorauksena kirjosiivet käyttivät pes1ssaan ohuita, kuivia kuusenoksia ja naavaa. Yleensä koiras istuu laulellen kuusenlatvassa naaraan hakiessa pesäaineksia puiden alaoksilta ja maanrajasta. vsk. Mäntyjen tai koivujen lisääntyessä lintujen määrä alkoi vähetä. Koiras seuraa siirtyen mukana toiseen puunlatvaan laulamaan. Pesien etsintä onnistui vain emoja seurailemalla ja se oli melkoista hakuammuntaa. Poikaset kuoriutuivat lähinnä huhtikuussa. Pesän rakentaa etupäässä naaras, mutta koiras seuraa mukana: ja kantaa pesäaineksiakin. Pesintää kuukkelimetsissä Löysin hyvän kirjosiipialueen vieraillessani Savukosken pohjoisosissa maaliskuulla. Kaksi pesää oli rakennettu hoikkien kuusien latvaosiin rungon viereen. Puhtaissa männiköissä näkyi vain ylilentäviä kirjosiipiä
Julistus kaikuu korkealta puun latvasta sekä hyvin usein lennosta. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Voi käydä myös, että naaras odottaa pesässä, kunnes koiras on käynyt ruokkimassa, ja lähtee vasta sitten. Tämä taas hieman vaikeuttaa pesänhakua. Muussa tapauksessa on jäätävä odottamaan uutta kirjosiipivaellusta näiden lintujen tapaamiseksi. Yleensä ruokinta alkaa siten, että koiras ääntelee kaukana. Kuukkeli on muiden va20 lsokäpylinnun tuntee jykevästä nokastaan, joka on yhtä pitkä kuin paksu. Eteläisessä ja varsinkin kaakkoisessa osassa Suomea on havaittu elo-syyskuulla melko runsaasti itään meneviä kirjosiipiä, joten ainakin osa linnuista on siirtynyt sinne paremmille käpyapaj ille. Jos toinen koiras tuli laulamaan reviirille, seurasi hyökkäys ja lopulta tappelu. Naaras vastaa ja lähtee koirasta vastaan. Koiras ruokkii puolisen minuuttia ja häipyy. Muutaman minuutin päästä naaras tulee pesälle ja koiras perästä. Tällaisilla aisteilla varustetun linnun pesän löytäminen olisi melkein mahdotonta, jos lintu olisi vielä arka. Todennäköisesti ne tuhosivat kolme pesaa, mm. Epäilin kuvaustouhujeni kiinnittäneen niiden huomion kuvatessani kahdella kirjosiiven pesällä, mutta myös kolmas pesä, jolla en edes käynyt, tuhoutui. Koiras ruokkii naarasta sen ollessa pesässä. Saattoi vain ihmetellä, miten linnut näkivät kumppaninsa jopa sadan metrin päähän tiheikköön ja tunnistivat tämän välittömästi. rislintujen tapaan ovela lintu, joka tarkastaa kaiken mitä metsään ilmaantuu. Käpylintujen laulumestari Luonteeltaan kirjosiipi on seurallinen ja viihtyy mielellään parvissa toisten käpylintujen tapaan. Laulu on kirjosiivelle tärkeä ilmaisukeino, jolla se osoittaa omistusoikeutensa valtauksellaan. Ehkäpä jostain päin Suomen luontoa löytyy tarpeeksi kuusenkäpyjä pesinnän aloittamiseksi tulevanakin keväänä. Yleisesti kirjosiivet ruokailivat parvissa reviirien ulkopuolisilla alueilla ja myös reviireillä. Suomessa on kolme käpylintulajia Poikasten ääni oli samanlainen "titjä", kuin toisilla käpylintulajeilla. Läheltä seurattuani huomasin, että tämä taigan mystinen harvinaisuus onkin aivan tavallinen käpylintu iloineen ja murheineen. Erityisesti käpylinnuille kuukkeli on aika paha kanto kaskessa, sillä kevättalvella parhaaseen pesimäaikaan kuukkelien ravintotilanne lienee kaikkein huonoimmillaan. Jopa liiankin kesy, sillä se ei juuri hätäile ihmisen lähestyessä pesää. Käpylinnut saattoivat vain seurata vierestä, kun kutsumattomat vieraat napsivat jo isot poikaset parempiin suihin . Tämä ei tarkoita, ettei sitä olisi kiintoisa seurata. Kesyydestä huolimatta pesällä kävijän pitää olla varovainen käpylinnut saattavat hylätä jopa poikaspesän häirinnän takia. Tätä naaras käytti vaimeana myös pesässä ollessaan, kun koiras lähestyi tyyttäillen. Kirjosiipi on kuitenkin hyvin kesy. Lintututkijat ovat todenneet sen löytäneen pesän punaisten nauhamerkintöjen perusteella ja oppineen tämän jälkeen vain seuraamaan näitä nauhoja syötävää saadakseen . Luultavasti pöllö otti aina silloin tällöin käpylinnun saaliikseen, sillä myyrävuosi odotutti vielä itseään. Pesälle tullessaan linnut varmistuvat ensin tarkkailemalla muutamalta oksalta ympäristöä, ettei vihollisia ole näkyvissä. Tällöin molemmat linnut saattoivat pudota tapellessaan kuusen latvasta hangelle asti ja jatkaa vielä sielläkin niin kauan, että omistusoikeus oli selvitetty. Ennen pitkää vaellus kuitenkin tulee vuorenvarmasti. Sen sijaan reviirillään vaiti ruokailevia toisia koiraita kirjosiipikoiraat eivät tuntuneet hätistelevän, kunhan nämä olivat hiljaa omissa oloissaan . Samoin ne havaitsivat viholliset jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pikkukäpylintu on tavallisin käpylintulajimme; se on noin 20 kertaa niin yleinen kuin isokäpylintu. Käpylinnuksi kirjosiiven tunnistaa "trett"-lentoäänestä, joka on kuin sekoitus urpiaisen ja pikkukäpylinnun äänistä. Uutta vaellusta odotellessa Olen pitänyt kirjosiipeä erikoisen kiinnostavana ja harvinaislaatuisena lintulajina. Myös löytämäni pesät sijaitsivat melko lähekkäin neljä pesää noin kymmenen hehtaarin alalla. Se on myös oppivainen. Niinpä kuusikossa kuului lähes .jatkuva tyyttäily hälytysääni kuukkelien kulkiessa reviiriltä toiselle. Toista hyvää käpyvuotta ei tullut perään, joten linnut muuttivat maita. ne joilla kävin. Viimeiset havainnot linnuista tein heinäkuulla 1987. Kuuloaisti on myös erittäin tarkka; aamen erotuskyvystä kerroin jo aikaisemmin. Myös hiiripöllö sai hälytyskellot soimaan. Naaras jättää ruokaa vielä myöhempääkin tarvetta varten se antaa ruokaa vielä tunninkin päästä. vs k.. Nokallaan isokäpylintu kuten muutkin käpylintulajit kampeaa siemenet esiin pihkaliiman lukicsemasta kä vystä. Kuukkelit kiusana Pahin harmi kirjosiiville kuitenkin oli alueella jatkuvasti partioivista kuukkeleista. Koiras oksentaa siemenpuuron naaraalle, joka ruokkii vähän ajan kuluttua poikaset. Kemijärveläinen Teuvo Hietajärvi on monipuolinen luontoharrastaja ja toiminut mm. Naaras käy itsekin ruokailemassa ollen pois pesältä viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin pakkasella vähemmän aikaa kuin leudolla ilmalla. Mieleenjäävä piirre on aistien tarkkuus, mikä tälläkin lajilla on kokonaan toista luokkaa kuin ihmisellä. Satuin kerran paikallekin, kun kuukkelit olivat itse teossa pikkukäpylinnun pesällä. Värriön biologisella asemalla kenttätutkijana vuosina /979-86. Tällöin lintu lentää muutamasta kymmenestä sataan metriin puunlatvasta toiseen hitaasti, lepattavin siivin ja visertäen samantapaista, mutta monipuolisempaa laulua kuin toisilla käpylinnuilla. Kaikki käpylintu/ajit pesivät kevättalvella ennen kuin havupuut varistavat siemenensä. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei tätä vaaraa ole kirjosiipien kohdalla enää vähään aikaan, ainakaan Lapissa. Lauluun kuuluu myös konekiväärimäistä rätinää, joka voi muunnella tuoden mieleen lapinuunilinnun tai niittykirvisen. Kirjosiipi reagoi herkästi pesärosvoihin ja petoihin
Olin sisareni kanssa kyläilemässä erämaatalossa lähellä itärajaa. Siksikö vangitsemme korpin, sidomme sen mikä on vapaa. Se mitä luonnolle tapahtuu, tapahtuu tavallisten kunnon ihmisten toimesta. 21. Katson kiikarilla: siinä on suojaisessa syvennyksessä korpin pesä, jonka alapuolelta poikasten ulosteet ovat värjänneet kiven valkoiseksi. ,Minä unohdan pimeän ladon ja katson miten korppi lentää. Lumi on huvennut, kevätaurinko alkanut sulattaa jäätä. Pysäytän veneeni ja katselen. Tuntuu hyvältä katsoa niitä, mutta samalla mieleen nousee toinen kuva korpista, ahdistava muisto lapsuudesta. Kesällä vesiliikenne salmessa on varsin vilkasta, mutta keväällä korpeilla on ollut pesimärauha. Taloudellinen kasvu jatkuu. jäi latoon ja minun mieleeni muisto, joka ei pyyhkiytynyt pois, vaikka paljon muuta unohtui. Soudan keväällä pian jäiden lähdön jälkeen Saimaan Yövedellä, lapsuuteni ja mökkikesieni maisemassa. Musta lintu lentää kallion takaa, kaartelee hetken paikoillaan ja laskeutuu sitten jyrkänteelle sen puoliväliin. Isäntä kertoi vanginneensa sen metsätöissä ollessaan, kun se oli tullut kaivelemaan hänen eväsreppuaan. Tuossa korppi nyt lentää valoa ja avaruutta siipiensä alla. Korppi Kirjailija Eeva Tikka kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille. vs k. Punaisen hirven hahmon erotan veneeseen asti, katseeni etsii muita kuvia: ihmisiä, veneitä, kämmenen jälkeä kolmen tuhannen vuoden takaa. Se putoaa pystysuorana ylhäältä veteen, joku kalliomänty on työntänyt juurensa sen koloihin ja sen alaosaan on nykyajan ihminen hakannut ja maalannut veneestä käsin nimikirjaimiaan, jättänyt hänkin kallioon omat merkkinsä. Vielä on pesintä onnistunut. Jokakeväinen näytelmä, jonka pääroolissa SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Korppien mahtavia pesimäkallioita ihminen ei kuitenkaan ole pystynyt murtamaan. Eeva Tikka Korpit on aurinko, on edennyt siinä hautovan korpin silmien edessä ja samalla poikasten alkiot munien sisällä saaneet linnun hahmon. Sen tummissa silmissä välähteli ovesta tulviva valo, mutta ulos se ei päässyt, koska se oli sidottu jalastaan pitkään naruun. Vielä olen kuullut sieltä huuhkajan huhuilun samaan aikaan kun korppi aloittelee pesintäänsä. Talon isäntä halusi näyttää meille jotain, minkä arveli meitä kiinnostavan, vei meidät metsän laidassa olevalle ladolle ja avasi salaperäisen näköisenä sen oven. Kenties sen suku hallitsi täällä jo silloin, kun kivikauden ihminen jätti kallioon merkkejä itsestään ja elämästään, joka ei luontoa uhannut. Jo maaliskuussa munat on munittu pesään, kevätauringon lämmössä etelään antavalla törmällä on niitä ollut hyvä hautoa. Vai onko niidenkin jo pakko hakeutua talvella kaatopaikoille varisten seuraan, jätteitä syytävän ihmisen armoille. En ole ainoa joka tätä salmea on soudellut, ihmisiä ja veneitä on liikkunut täällä jo tuhansia vuosia. Ohitan kallion, mutta pian nousee näkyviin toinen, edellistä vielä mahtavampi jyrkänne. Ihmisen käden jälki näkyy luonnossa yhä selvemmin, yhä ruhjovampana. Viime vuonna häneltä ilmestyivät runokirja Kalliomaalaus ja satukokoelma Virranhaltijan salaisuus. Jo isot pesäpoikaset kurottelevat pesän reunan yli, joku kokeilee lentoliikkeitä siivillään. Mutta samalla meitä ahdistaa oma rajallisuutemme ja sidonnaisuutemme, se että olemme leikanneet · siipemme. Kun näen korpin kaartelevan kevättaivaalla, muistan sen vangitun lajitoverin. Aika humisee ohitseni, vanha kääpiömänty vilkuttaa kalliolta käkkyräisellä oksallaan. Mutta olin nuori ja ujo. Täkäläiset kalliokorpit ovat ylpeitä lintuja, jotka tulevat toimeen omillaan. Silloin kuulen korpin ääntä ja katson taivaalle. Koivut jo vihertävät, selällä on näkynyt muuttavia alliparvia. Kauempaa luodolta kuuluu lokkien ääntä, käki kukahtaa muutaman kerran rantametsässä, teeret lepäilevät ja odottavat auringonlaskua aloittaakseen soitimensa.Korppi kaartelee kallion yllä ja katselee ylhäältä valtakuntaansa. Ladosta tulvahti silmiin pimeys ja siinä lennähti jokin musta oviaukkoa kohti, yritti valoon ja vapauteen, mutta ei päässyt. Miksi isäntä vangitsi korpin, oliko hän paha ihminen. Tuskin muita pahempi. Keväinen Jarvi on hiljainen. Ne valmistautuvat lähiaikoina jättämään pesän. Siitä on mielessäni tullut vainotun, uhatun, kahlitun luonnon symboli. Vene livahtaa Astuvansaaren ja mantereen väliseen salmeen ja pian kohoaa näkyviin korkea jyrkänne kalliomaalauksineen. Pian niiden siivet jo kantavat. Kun silmäni tottuivat pimeään, näin korpin. Suojaavan kotikallion ja emolintujen turvissa ne ovat kehittyneet ja kuoriutuneet, saaneet höyhenpeitteen ja tähyilevät nyt turvapaikastaan avaraan vapaaseen ilmaan yli veden ja metsien. He ovat toimeliaita, he kehittävät, he työllistävät. Jos olisin ollut rohkeampi, olisin pyytänyt häntä vapauttamaan korpin. Tuntuu hyvältä katsoa sitä, tuntuu hyvältä unohtaa
Järjestelmällisesti rikkidioksidia on mitattu kaupungissa 1970-luvun alkupuolelta saakka. Näistä kaksi viimeistä on laajoja ja yksityiskohtaisia. vs k.. Koko keskustan silloiset pitoisuudet ylittivät nykyisin voimassa olevat enimmäisrajat (vuosikeskiarvo 40 mikrogrammaa ilmakuutiossa) miltei kolminkertaisesti. Lähimmäksi rajaa ulottuivat kestävimmät jäkälät, kuten sormikarve, ruskoröyhelö, keltaröyhelö ja seinäsuomusjäkälä. Jäkäläautio kattoi tuolloin kaupungin keskustan tiheimmin asutun alueen ja eteläosan ratapihaja teollisuusalueet. Esimerkkikaupunkina on seuraavassa Tampere. Jäkälien lajikohtaisessa herkkyydessä eri saasteille· on kuitenkin suuria eroja. Oman kiintoisan kohteensa muodostavat radioisotoopit, jotka myös kerääntyvät jäkäliin. Naavoja ja luppoja kasvoi varsinaisesti vasta asutusalueen ulkopuolella. Tutkimalla jäkälien levinneisyysmuutoksia ja vertaamalla niitä mittareilla tehtyihin pitoisuusmäärityksiin, on voitu laatia luetteloita eri lajien sietämistä korkeimmista pitoisuuksista. Vanhimmissa tutkimuksissa todettiin jäkälien hävinneen kaupungeista ja tehtaiden ympäristöstä. Rupimaisia lajeja lukuunottamatta koko kaupunkialueella kasvoi nelisenkymmentä jäkälälajia. Jäkälien käyttö bioindikaattoreina ei kuitenkaan 22 rajoitu pelkästään rikkidioksidiin tai fluorivetyyn. Jäkäläkartoitus on tehty useimmista suurista kaupungeista sekä monilta teollisuuspaikkakunnilta ja yksittäisten teollisuusja voimalaitosten ympäristöstä. Alan kirjallisuus on nykyisin hyvin laaja. metallisulattojen, terästehtaiden, kloori-alkaalitehtaiden, voimalaitosten ja liikenneväylien ympäristössä. Ensimmäiset aihetta koskevat tutkimukset ovat viime vuosisadan puolivälistä. Jäkälätön alue kattoi Tampereella useita neliö kilometrejä Tampereella on tehty ainakin kolme jäkälätutkimusta (Saarinen 1965, Sahrakorpi 1973, Ranta 1974). Varsinaisen jäkäläaution ulkopuolella jäkälät olivat kituvia laajalla alueella ja vain muutamat lajit kasvoivat lähellä jäkäläaution rajaa. Pitoisuudet ovat laskussa ja jäkälät ovat valtaamassa takaisin entisiä elinalueitaan. l äkäliä kasvaa nykyisin aivan Tampereen keskustassakin. Jäkälien käyttö bioindikaattoreina, ympäristömuutosten ilmentäjinä, on jo vakiintunutta. Nyt tilanne on muuttumassa. Useilla paikkakunnilla jäkälävaurioita selvittäneet tutkimukset voitaneen lähivuosina tehdä uudelleen ja seurata päinvastaista kehitystä, jäkälien paluuta kaupunkien keskustoihin. Jäkäläaution pinta-ala oli 1970-luvun alussa noin viisi neliökilometriä. Jäkälävyöhykkeitä on siten voitu verrata jossain määrin myös rikkidioksidipitoisuuksiin ja laskeumaan. Myöhemmin selvitettiin mille saasteille jäkälät nimenomaan olivat herkkiä. Näin voidaan jäkäläkartoituksen avulla saada käsitys alueen rikkidioksidipitoisuuksista. Suomessa ilman saastumisen vaikutuksia jäkäliin on tutkittu 1930-luvulta lähtien. Erityisen herkiksi ovat osoittautuneet naavat, jotka ovatkin hävinneet laajoilta alueilta. Vuonna 1970 rikkidioksidipitoisuus ylitti kaupungin keskustassa 100 mikrogrammaa ilmakuutiossa. Kuva on Hämeenkadun länsipäästä vi/kasliikenteiseltä paikalta. aktiivisessa ympäristön seurannassa, jossa jäkäliä siirretään tutkittavalle alueelle ja seurataan mahdollisia saastevaurioita. Onpa jo ilmestynyt pelkästään tätä aihetta koskevia kokoomateoksiakin. Vielä voidaan mainita jäkälien käyttö ns. Raskasmetallien leviämistä on tutkittu jäkälien avulla mm. Jäkälät soveltuvat myös laajoihin alueellisiin selvityksiin, joiden avulla tutkitaan raskasmetallien kaukokulkeutumista. Kaukolämpöön siirtyminen laskenut pitoisuuksia Tietoja Tampereen ilman laadusta on jo 1960-luvun puolelta. Vuonna 1973 julkaistu tutkimus perustuu lähinnä vuoden 1965 tilanteeseen, ja 1974 tutkimus vuosien 1970-71 tilanteeseen. Jäkälät sopivat myös raskasmetallien kerääntymistutkimuksiin. 1980-luvulla rikkidioksisuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Keskustan rikkidioksidin vuosikeskiarvot olivat pudonneet jo puoleen ja nykyiset enimmäisrajat ylittävä alue oli supistunut olennaisesti rajoittuen enää vain ydinkeskustaan. Pertti Ranta IIIna puhdistuu Ilmansaasteet, etenkin rikkidioksidi, ovat viime vuosikymmeninä karkottaneet jäkälät kaupunkien keskustoista ja tehtaiden ympäriltä. Jäkälät ovat siis monipuolisesti käyttökelpoinen ryhmä ympäristön tilan seurannassa. Jotkut lajit ovat hyvin herkkiä, toiset taas melko kestäviä. 1970-luvun loppuun mennessä tilanne oli jo olennaisesti muuttunut. Tärkeimmiksi osoittautuivat rikkidioksidi, fluorivety, otsoni ja raskasmetallit
Kaukolämmön osuus kasvaa edelleen ja 1990-luvun alkupuolella sen osuuden arvioidaan kohoavan jo yli kolmeen neljäsosaan. Rikkipäästöt vähenivät, ilmansuojelussa riittää silti töitä Rikkidioksidipäästöjä on viime vuosina vähennetty koko maassa, joskin pitoisuudet eivät ole laskeneet yhtä paljon kuin Tampereella. Rungon jäkäläkasvillisuus voi olla hyvin niukka tai puuttua kokonaan, mutta jäkälät voivat silti kasvaa rehevästikin oksien yläpinnoilla. FK Pertti Ranta on kasvitieteilijä. Päästöjen pienentyessä jäkälät ovat palaamassa entiselle jäkäläautiolle. Muutamia kestäviä lajeja on taas alkanut kasvaa Tukholman keskustassa, vaikka 20 vuotta sitten keskusta oli vielä täysin jäkälätön. Heti voitiin todeta, että jäkäliä tavataan nykyisin kaikkialla entisen viiden neliökilometrin laajuisen jäkäläaution alueella. Jäkäliä kasvaa nyt aivan kaupungin keskustassakin, kuten esimerkiksi Keskustorilla ja Kauppakadun varressa. Kansainvälisillä sopimuksilla pyritään kaukokulkeutumisen vähentämiseen. Vuonna 1979 jo puolet kaupungin lämpöhuollosta hoidettiin kaukolämmöllä. Useilla rungoilla kasvaa jo yli kymmenen lajia ja sekovarret näyttävät normaaleilta. Pitoisuuksien alentuessa jäkälät alkanevat taas kasvaa niilläkin alueilla, joilta ilman saasteet ovat ne karkottaneet. Jäkälätutkimuksia tehtäessä onkin ehkä liikaa huomiota kiinnitetty vain puiden runkoihin. Näin monilla paikkakunnilla tehdyt jäkälätutkimukset voitaisiin piankin tehdä uudelleen, nyt tarkoituksena selvittää jäkälien paluu. Myös kestävä vihersukkulajäkälä on yleinen. dipitoisuuksien aleneminen on jatkunut. Jäkäläautio kadonnut kokonaan Alentuneiden rikkidioksidipitoisuuksien vaikutus Tampereen jäkäläkasvillisuuteen osoittautui varsin selväksi. vs k. Keskustorin pitoisuudet olivat vuonna 1986 enää vain viidesosa runsaat kymmenen vuotta aiemmin vallinneista pitoisuuksista. Lähestyttäessä entisen jäkäläaution rajoja lajisto on jo runsasta. Koko maan tasolla päästöt ovat alentuneet 1980-luvulla miltei puoleen. Jo hieman keskustan ulkopuolella lajisto monipuolistuu nopeasti. Tähdellä on merkitty eräitä syksyllä 1987 ha vaittuja jäkälien kasvupaikkoja. Kaikkiaan rikkidioksidin kokonaismäärä on alentunut kolmasosaan vuodesta 1974 vuoteen 1986. Siellä täällä näkyy jo lyhyitä luppojakin. 1960ja 1970-luvuilla rikkidioksidi oli peräisin pääosin asuntojen lämmityksestä ja teollisuudesta. valitsemalla vähärikkisiä polttoaineita, rakentamalla puhdistuslaitteita ja laajentamalla kaukolämmön käyttöä. Rikkidioksidipitoisuuksien alentuminen nykytasolle on ennen muuta seurausta kaukolämmön laajasta käyttöönotosta. Samaan suuntaan on vaikuttanut Lielahden sulfiittisellutehtaan tuotantomuutos. Hämeen kadun lehmukset ovat sen sijaan vielä jäkälättömiä. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Myönteisestä kehityksestä huolimatta paljon ilmansuojelutyötä on vielä tehtävä, ennen kuin jäkälät kasvavat runsaina Tampereen Hämeenkadun lehmuksillakin. Runsaassa vuosikymmenessä Tampereen keskustorilla mitatut rikkidioksidin vuosikeskiarvot ovat vähentyneet viidennekseen: vuonna 1974 vuosikeskiarvo oli 160 mikrogrammaa ilmakuutiossa, vuonna 1986 enää 29 mikrogrammaa. Aivan kaupungin keskustassa ainoa tavattava laji on ainakin toistaiseksi sormikarve ja senkin pienet sekovarret ovat painautuneet kaarnan halkeamiin. Syksyllä 1987 vanhan jäkäläaution alue käytiin uudelleen läpi. Muita tavattavia lajeja ovat mm. Keskusta-alueella jäkäliä kasvaa yleensä runsaammin puiden oksilla ja etenkin niiden yläpinnoilla. jäkälät palaavat Näsijärvi Pyhäjärvi Jäkäläautio kattoi Tampereella 1970-luvun alussa useita neliökilometrejä (punainen alue). 23. Esimerkiksi Tukholmassa on rikkilaskeuma vuodesta 1965 alentunut keskustassa alle puoleen (kuudesta grammasta 2,4 grammaan neliömetriä kohden). Hän suorittaa jatko-opintoja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksella. Vastaava kehitys kuin Tampereella on havaittu jo muuallakin. Joillakin paikkakunnilla ilmaa pilaavan teollisuuden toiminnan lopettaminen on parantanut ilman laatua, joskin tästä sinänsä tehokkaasta menetelmästä aiheutuu muuhun kuin ilmansuojelun alaan kuuluvia haittoja. Rikkidioksidipitoisuuksia voidaan alentaa mm. pikkuröyhelö, harmaaröyhelö, haavankeltajäkälä, pikkukeltajäkälä, kärsäpaisukarve, ruusukelaakajäkälä ja murulaakajäkälä. Mukaan tulevat keltaröyhelö, " ruskoröyhelö ja raidanisokarve
Kimmo Kaakinen ja Eero Tikkanen VanhiIDIDat kansallisI 24 SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . vsk.
Samana vuonna saatiin vakinainen kansallispuiston valvoja. Kaksi laulujoutsenta /epäilemässä Orotuskeron ja Laukukeron jylhien kasvojen alla. tistomme 50-vuotiaita SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Matkailijoiden palvelu on keskitetty puiston sydämeen, jossa sijaitsevat tunturit ja kurut rinnemetsi25. Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistot ovat tulleet lukemattomille lapinkävijöille tutuiksi ja tunnetuiksi näyteikkunoiksi Lapin luontoon. Pyhätunturin kansallispuiston palveluvarustus kohentui oleellisesti, kun opastuskeskus aloitti toimintansa 1984. kansallispuisto • Rovaniemi • Pisavaaran luonnonpuisto Rakkakivikkoisista keroistaan ja kuruistaan kuulu, jylhänvaikuttava Pyhätunturin kansallispuisto Kem1Jarven ja Pelkosenniemen rajalla ei ole suuren suuri taannoisen laajennuksen jälkeenkin vain 42 neliökilometriä. Nämä Metsäntutkimuslaitoksen valvomat puistot perustettiin helmikuussa 1938 samaan aikaan perustettiin Lappiin myös Pisavaaran ja Mallan luonnonpuistot. Tämä ' 'Lapiksi pienoiskoossa'' mainittu puisto on päiväkävijöiden ihannekohde; erinomaiset kulkuyhteydet ja viereinen Pyhä-Luoston matkailukeskittymä ovat kasvaneen suosion takeena. Suomeen 1938 perustetuista luonnonpuistoista säilyivät sodan piirtämien uusien rajojen sisäpuolella Malla (29,5 km ') ja Pisavaara (50 km'), kansallispuistoista Pyhätunturi (42 km ') ja Pallas-Ounastunturi (500 km '). vsk
Palvelujen keskipisteenä toimivan opastuskeskuksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Karhunjuomalammen päivätuvan vuotuinen kävijämäärä hipoo 10 000:n rajaa, ja Huttuloman autiotuvalla puiston Luoston puoleisella laidalla levähtää nelisentuhatta suksijaa ja patikoijaa. kuun puolivälistä toukokuun alkuun ja kesäkuun '.@ puolivälistä syyskuun lop'E puun. Laajan kansallispui~ton toiminnan tukikohtia on useampia. Puiston roskittajat ovat onneksi pysyneet aisoissa. Kansallispuiston ja alueen matkailun historian ensimmäinen vaihe tavallaan päättyi saksalaisten räjäytettyä taivaan tuuliin kuuluisan Suomen Matkailijayhdistyksen tunturihotellin syksyllä 1944. Suuruuskilpailussa se on nyttemmin jouturtut tyytymään kolmanteen sijaan, mutta tunturipuistona se on yhä vailla vertaa. Puiston opastuskin, josta vastasivat Metsäntutkimuslaitos ja Matkailijayhdistys yhdessä, oli tätä ennen hoidettu· hotellista käsin. Puiston eteläosaan on nousemassa valvontatupa, joka palvelee myös tutkijoita. Sen varrella on kevättalven ja alkusyksyn sesonkiaikoina vilskettä. Pallaksen matkailuhotellin kupeeseen kohosi Suomen ensimmäinen kansallispuiston opastuskeskus 1977. Puistossa vierailee entistä useammin erilaisia retkikuntia, muun muassa metsäoppilaitosten ja yliopistojen opiskelijoita ja le'irikoululaisia. Aika ajoin valvoja joutuu tukkimaan syntymässä olevia oikopolkuja ja asettelemaan pitkoksia kuluneimpiin kohtiin. Luontaiselinkeinojen harjoittajille on sallittu esimerkiksi riekonpyynti kansallispuiston Enontekiön puoleisessa osassa. Rimmiköitä ylittävältä pitkospolulta ja aapasuon · laidan lintutornilta aukeaa näkymä toisenlaiseen Pyhätunturin kansallispuistoon. Luontopolku kiertelee tunturinrinteiden eteläpuolen kankailla ja alueen vähistä soista komeimmalla, Tunturiaavalla. Muutama vuosi sitten uusittu järjestyssääntö ja tuore runkosuunnitelma rakentavat Pallas-Ounastunturin puiston toiminnalle puitteet. Polkuverkostolla suojataan maastoa kulumiselta neen. Parhaillaan on Turun yliopiston opinnäytetyönä valmistumassa kansallispuiston tarkennettu kasvillisuuskartoitus. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto on palveluiltaankin edelläkävijä maassamme. Oikeastaan se oli uudisrakennus, johon aiemmin hotellin siipirakennuksessa toiminut eläin-, kasvija kivikokoelma siirrettiin. vs k.. nostusta sekä niihin liittyvää suunnittelua ja työnjohtoa. Alueella toimivien Muonion, Kyrön ja Näkkä-· Iän paliskuntien poronhoito on jokseenkin rajoituksentonta; samoin kalastukseen ja metsästyksen Metsäntutkimuslaitos· myöntää rajoitettuja lupia paikallisille asukkaille. Hiljattain valmistunut luontopolku on jo osoittanut tarpeellisuutensa. Vierailijamäärien kasvaessa maaston kulumisvaara lisääntyy. Metsäntutkimuslaitoksen omat työt ovat liittyneet ennen muuta metsärajatutkimuksiin, metsänjalostukseen sekä marjoihin ja sieniin. Tilanne on Tapani Vartiaisen mielestä vielä hallinnassa. Pallas-Ounastunturin puisKomeiden kotkansiipien kehystämä Hannujoki virtaa Ounasja Pallastunturin välissä. Tutkimukselle on pyhitetty varsinkin kasvitieteellisesti arvokkaat Karhunotkon-Tunturilammen seudut. Puiston retkeilypolkuverkon runkona on kuuluisimpien kohteiden kautta kulkeva, edelleen Luostolle jatkuva reitti. toon liittyy myös harvinaisen paljon monenlaista kulttuurihistoriaa esihistoriasta ja saamelaisten varhaisvaiheista aina tämän vuosisadan alun luonnontutkimuksen ja Lapin-matkailun alkuaikoihin. Siksi opastuskeskuksen tarjontaa, esimerkiksi näytekokoelmia sekä kuvaja filmiaineistoa, on aikomus lisätä. Pyhätunturin opetuskäyttö yleistyy Kansallispuiston valvojan arkeen kuuluu moqenmoista· polkureitistön parantamista ja rakennelmien kun26 Pyhätunturin kansallispuiston ehkä kuuluisin nähtävyys, Pyhäkasteenputous, marraskuisessa asussa. Pyhätunturin kansallispuiston tutkimusja opetuskäyttö on ollut aika satunnaista. Huomionarvoista on luontaiselinkeinojen harjoittajien turvattu asema. Muualla, puiston syrjäosissa liikkuva saa selvitä ilman merkittyjä polkuja ja opasteita. Keväällä 1986 vai> mistui puiston pohjoispäähän Pyhäkeron palvelutupa, jossa sesonkiaikoina SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Pallastunturin opastuskeskusta on pidetty avoinna yleisölle helmi.. Tällaiset luonnon perusselvitykset olisivat Tapani Vartiaist;n mielestä käyttökelpoisia opastuksen ja opetuskäytön tarpeisiin. Samoissa Lapin sodan melskeissä puistosta hävitettiin Pallasjärven matkailumaja, Pyhäkeron retkeilumaja ja koko joukko kämppiä. Opastusta on näihin asti ollut tarjolla kesäkuun puolivälistä syyskuuhun, mutta vakinainen ympärivuotinen opas alkaa olla puiston valvoja Tapani Vartiaisen mukaan välttämätön. Huoltotöihin tarvittaisiin niin ikään pysyvä työntekijä valvojan avuksi. Pallas-Ounastunturi tiennäyttäjä Länsi-Lapin tunturiselänteen upein osa, Pallas-Ounas·tunturin alue 500 neliökilometrin laajuisine kansallispuistoineen, oli aikoinaan maamme puistoista kookkain ja myös tunnetuin. Kasvillisuudesta ja kasvistosta on 1930ja 1950-luvuilla tehtyjen selvitysten ansiosta eniten tietoa, samoin tunturimassiivin erikoisesta geologiasta
Pyhätunturin kansallispuisto säilyttää saamelaisille tärkeän kaistaleen Lapin koskematonta luontoa. Täällä asuivat noidat. vsk. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. 27
Puiston osin luonnotto28 Kaikki eivät malttaisi jättää rauhaan edes luonnonsuojelualueita. UKK-puistosta haluttiin korjata tuulenkaatopuita onneksi hanke meni nurin. Lisäksi Pallasjärven tutkimusalueen palkkalistoilla olevat 12 metsäammattimiestä tekevät puolet työajastaan puiston töitä. Tunturipuistoa kehitetään Kansallispuiston käyttö keskittyy selvästi kahteen huippukauteen: kevättalven hiihtosesonkiin ja kesän ja syksyn retkeilyaikaan. Kausityöntekijät, kuten oppaat, on palkattu työllisyysvaroin. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto on vanhastaan ollut monen alan luonnontutkijoiden kiinnostuksen kohde. vsk.. Etenkin parhaiden keväthankien aikaa puiston tuvilla ja tulistelupaikoilla voi olla tungosta. Vuosien 1989-90 suunnitelmiin kuuluu toisen opastuskeskuksen rakentaminen puiston pohjoispäähän, Enontekiön Hettaan. Puiston palveluksessa on tällä haavaa kolme päätoimista työntekijää: opastuskeskuksen hoitaja ja kaksi kansallispuiston valvojaa, toinen Pallasjärvellä ja toinen Hetassa. '----------------'-=-"'-="-='-'-------~ ~ Pallas-Ounastunturin luonto on antanut aineksia suureen määrään tutkimuksia, muutamiin väitöskirjoihinkin. Puistotutkimus uusiin puihin C C :~ > -~ Q. Pallastunturin matkailuhotelliin ja opastuskeskuseen kohdistuu suurin paine. Suositulla Pallaksen Hetan retkeilyreitilläkin liikkuu useita tuhansia reippailijoita vuodessa. Lisäetuna on lajien levinneisyyden kannalta pohjoinen sijainti ja suuret maaston korkeuserot. Niitä on vaadittu avattavaksi mm. Valvontaja huoltotukikohtana on Metsäntutkimuslaitoksen Pallasjärven toimipaikka, jossa on myös puiston henkilökunnan asuntoja. Uusi uhka eräille pohjoisen puistoille ovat laskettelurinteet. Ounastunturin Pyhäkerolle (kuvassa), Pallastunturin Taivaskerolle ja Pyhätunturin Kultakerolle. Sen sijaan hanke laajentaa Pallas-Ounastunturin puisto etelään Ylläkselle asti Länsi-Lapin suurpuistoksi ei ole edennyt. Suolla on myös Suomen pohjoisin lintutorni. Eläimistöstä linnut ja erityisesti pikkunisäkkäät ovat olleet tutkituimpia pienehköltä alueelta on löydettävissä kokonaista kahdeksan pikkujyrsijäsuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Alueen poikki Pahakurun vaiheilla kulkee kuusimetsän pohjoisraja, mutta vielä puiston eteläpuoliskon rinteiltä tapaa juhlallisen jyhkeitä kuusikoita. Puisto suo tutkimukselle ihanteelliset puitteet: suuren alueen sisään sopii mitä monipuolisin valikoima metsää, suota ja tunturia. mien rajojen tarkistamisesta etenkin lännen puolella on puhuttu; näin saataisiin puistoon lisää tunturijonon reunametsiä ja jokunen järvikin. Opastuskeskukseen tutustuu noin 15 000 vierasta kevään huippujaksona yli 3 000 kuukaudessa. Kävijämäärät ovat lisääntyneet vuosittain. Kasvimaantieteellisiä ja -ekologisia töitä on tehty tunturikasvillisuudesSioskurun autiotupa on yksi Pallas-Ounastunturin kansallispwstoa halkovan retkeilyreitin lukuisista säännöllisesti huollettavista tuvista. Nykyinen opastuskeskus saa uuden ilmeen; tavoitteena on tarjota entistä monipuolisempaa ja samalla monentasoista tietoa kävijöille. Paitsi keskukseen myös ohjatuille maastoretkille ja vaelluksille on tarpeen saada vakituinen opas. ta, metsänrajakysymyksistä ja alueen kangasmetsätyypeistä. Opastuspalvelujen parantamiseen pakottavat myös yleistyneet ryhmät ja kurssit. Opastuspalvelut kohentuvat to1m11 opastuspiste ja erämaakahvila. Näissä hankkeissa otetaan mittaa koko kansallispuiltojärjestelmästä. Pallas-Ounastunturin puisto on lähivuosina uudistusten edessä. Geologiset kartoitukset etenkin kallioperästä ovat olleet seikkaperäisiä. Pyhätunturin kansallispuiston luontopolkua jouduttiin rakentamaan satoja metrejä pitkospolkuna vetiselle Tunturiaavalle
Pyhätunturin kansallispuistoon kuuluvalta Kultakeron koillisrinteeltä on suunniteltu lohkaistavaksi pala uuden hissirinteen ja hotellin tarpeisiin. Pallas-Ounastunturin puistoon, Ounastunturin Pyhäkerolle, vaaditaan myös avattavaksi laskettelukeskus Hetan talvimatkailun piristykseksi. Toisin kuin kansallispuistot, luonnonpuistot eivät ole avoimia tavalliselle kulkijalle. Myöhemmin se muutettiin luonnonpuistoksi. Puiston halki kulkee yleisölle avoin luontopolku. Pallas-Ounastunturilla on tutkimusohjelma jo saatu käyntiin. Vaaran laella avautu vat laajat rakkakivikot ja komeat kalliot. Samoin ilmansaastetutkimuksissa Lapin luonnonsuojelualueita pitäisi käyttää nykyistä laajemmin, hän tähdentää. Rinteillä kasvaa järeää puustoa, ylempänä männiköitä, alempana kuusikoita. Useat perusselvitykset odottavat vielä tekijä~nsä ja rahaa. Metsätieteilijöille kansallispuisto ja viereinen Pallasjärven tutkimusalue on ollut arvokasta koealuetta selviteltäessä puiden menestymistä pohjoisen äärioloissa. Kaikista Metsäntutkimuslaitoksen suojelualueista tehdään luonnon perusinventoinnit sekä joukko niiden hoitoa ja käyttöä palvelevia tutkimuksia. Puiston eteläosan linnustoselvityksen aineisto on koossa, ja pohjoispuoli tutkitaan ensi kesänä. Pisavaaran luonnonpuisto kohoaa toista sataa metriä ympäristönsä suo/akeutta korkeammalle. Suoraan puiston hoitoa hyödyttäisivät selvitykset retkeilijöiden aiheuttamasta maaston kulumisesta ja kasvillisuuden kulutuskestävyydestä. Listalla on muun muassa alueen nisäkäskantojen, kalaston, selkärangattomien eläinten ja itiökasvien kartoitus, puiston kulttuurimaisemaja historiallisten alueiden tutkimus ja paljon muuta. Joissain luonnonpuistoissa on yleisölle viitoitettuja luontopolkuja. D Kirjoittajat ovat rovaniemeläisiä biologeja ja luonnontutkijoita. Kummassakin hankkeessa on kysymys paljon enemmästä kuin puistojen omasta ''viidenkympin kriisistä". Poroja riistaeläintutkimuksissa puistoa on niin ikään hyödynnetty. Alulle on saatu myös tutkimus matkailun tuloja työllisyysvaikutuksista puiston lähiympäristössä, samaten tietojen keruu alueen maankäytön ja asutuksen historiasta. 29. Anna-Liisa Sippola ihmettelee, etteivät esimerkiksi tunturialueen pienvesien luonnonvaraiset kalakannat ole vielä tutkijoita kiinnostaneet. Uusien paineiden edessä Metsäntutkimuslaitoksen kansallispuistojen viiteen vuosikymmeneen kiteytyy tukku luonnonsuojelun olennaisia saavutuksia ja ongelmia. Malla on kuulu kauneudestaan ja erikoisesta tunturikasvistostaan. Nyt otetaan koko kansallispuisto järjestelmän periaatteista mittaa. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. vsk. Todelliseksi uhkaksi on nousemassa estoitta paisuva matkailubisnes hotelleineen ja laskettelurinteineen. "Kulumavikoja" on jo nyt nähtävissä niin Pyhätunturin kuin Pallas-Ounastunturinkin kupeilla. Oulun yliopiston tutkijoiden viime kesänä aloittama kasvillisuuskartoitus vienee v11t1sen vuotta. lajia. Helppoja aikoja puistoilla on tuskin koskaan ollut, mutta silti tuntuvat suurimmat kysymysmerkit liittyvän tulevaisuuteen. Siitä huolimatta lihasvoimin liikkuva väki ei aiheuttane puistoille ylipääsemättömiä vaikeuksia. Malla on vanhin luonnonsuojelualueemme: se perustettiin kuvernöörin päätöksellä jo 1914. Hanke on siksikin käsittämätön, etteivät Kultakeron tähänastisetkaan laskettelurinteet ole täysimittaisessa käytössä ja Pyhä-Luoston alueella on vireillä neljä muuta rinnehanketta. Metsäntutkimuslaitoksessa on vastikään valmistunut ympäristönja luonnonsuojelun tutkimusohjelma, jossa luonnonsuojelualuetutkimuksella on vahva sija, kertoo tutkija AnnaLiisa Sippola laitoksen Rovaniemen tutkimusasemalta. Pisavaarassa tällaisra ei kuitenkaan ole
Vain viitisentoista prosenttia kokonaissaaliista on luonnonkannoista peräisin Suomenlahdella vain kolme prosenttia. Simojoen saalis on nykyään olematon. lohiloukkuja saarten kylkiin. Alkumatkalla Perämerellä niitä verottavat lähinnä luonnolliset kuolinsyyt; joku päätyy mateen mahaan, tiira nappaa toisen nokkaansa. Tornionjoesta saatiin sotien jälkeen yli 100 tonnia lohta, 60-luvulla 25-40 tonnia, vjelä 1970-luvulla 4-5 tonnia. Jokilaaksojen ka30 lastajat ja kuluttajat ovat tilanteesta vihoissaan ja huolissaan. vsk.. Syynä on jo pitkään jatkunut liiallinen kalastus Itämerellä, jossa lohet ruokailevat pari vuotta ennen kudulle nousuaan. Tämä heikentää joen poikastuottoa, sillä mitä pienempi kuteva kala on, sitä vähemmän se tuottaa mätiä ja sitä vähemmän syntyy poikasia. Selkämerelle saapuessaan poikanen vaihtaa ravintonaan tähän asti käyttämänsä äyriäiset kalaravintoon. Meren vaarat Poikaset lähtevät syntymäjoestaan kesäkuussa veden lämmettyä kymmeneen asteeseen. Merilohi on tavallisesti syntynyt ja elänyt yhden tai kaksi ensimmäistä elinvuottaan kalanviljelylaitoksessa eikä joessa. set. Lohisaaliit kasvavat tehostuneen lohenistutuksen takia. Ja heidän huolensa on myös luonnonsuojelijan huoli, sillä jos näiden jokien lohikannat tuhoutuvat, alkuperäisten lohien tarina Suomessa päättyy. Keskikoko on alentunut puoleen 1930-luvulta. Itämerta voisi sanoa isoksi lohenviljelyaltaaksi. Kun Tornionjoen lohi jättää 2-3 vuotiaana poikasensa synnyinjokeensa, sen mahdollisuudet palata aikuisena kudulle ovat vähäi(f Itämerellä on enaa v11s1 merkittävää lohijokea: Tornionjoki, Kalixälv, Vindelälv, Daugava ja Salaca (luku nimen alla: joen viimeisin tunnettu vuotuinen luonnonpoikastuotto). Silloin alSUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Se kalastetaan merellä ja päätyy siis ruokapöytään jossain Itämeren rantavaltiossa. Ne ja Atlanttiin laskevat Teno ja Näätämöjoki ovat ku vassa punaisia, Suomesta jo tuhoutuneet lohijoet mustia. Nyt joki antaa enaa 1-2 tonnia lohta vuosittain. Syynä on paisunut merikalastus. Lohia on niin harvassa, että kosket, luonnon kalanviljelylaitokset, ovat tyhjillään. Troolarit ja verkkoveneet palaavat mereltä saaliista raskaina ja yhä useampi rannikolla asuva virittelee sivu toimenaan pitkiä rysäpyydyksiä, ns. Syy lohijokien tyhjenemiseen ja vähien niihin nousevien lohienkin kääpiöitymiseen ei ole itse jokien muutoksissa. Tornionjokeen nousevat lohet ovat myös pienempiä kuin aikaisemmin. Lähes menetetty Simojoki on mustanpunainen. Itämeri antaa lohta hyvin. Antti Halkka Ei paluuta synnyinjokeen Lohet ovat häviämässä Suomen ainoasta Itämereen laskevasta isosta lohijoesta, Tornionjoesta. Uusi uhka Tornionjoelle on happamoituminen, joka voi tuhota myös Jäämereen laskevien jokiemme lohikannat. Kun etelässä ollaan johonkin tyytyväisiä, tyytymättömyyttä on etsittävä pohjoisesta. Viime vuonna Suomi istutti peräti 3,4 miljoonaa parivuotiasta lohenpoikasta mereen kasvamaan. Kaikki tuntuvat lohisaaliisiin tyytyväisiltä kalastajasta kuluttajaan ja kalanviljelijästä kalakauppiaaseen. Tämä oli uusi ennätys ja luultavasti myös lohisaalis ylitti edellisen 1 200 tonnin ennätyksen vuodelta 1986. Samaan aikaan toisaalla ... Saalistilastot puhuvat karua kieltään jokilohikantojen alamäestä. Sääntö pätee lohenkin tapauksessa, sillä Suomen Itämereen laskeviin lohij okiin, Simojokeen ja Tornionjokeen on noussut viimeksi kunnolla lohta 70luvulla. Jokeen kudulle nousevien lohien määrän laskusuuntaus vuosikymmenien kuluessa on kuitenkin tärkeämpi syy joen lohen hätätilaan. Lapin lohijokia saasteillaan uhkaavat Hiipinän, Kovdorin ja Nikelin kaivokset ja Murmansk näkyvät kartan oikeassa yläkulmassa
vsk. Lohi välkehtii kuin hopea ja kulta, mutta harvemmin sitä näkee enää ponnistelemassa jalosti vastavirtaan. Lohenpoikanen kuoriutuu kalanviljelylaitoksessa, kasvaa siellä vuoden tai kaksi ja istutetaan mereen jatkamaan kasvuaan. 31. Viime vuonna Itämereen istutettiin yli 7 miljoonaa lohta. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47
Tutkijoiden varoituksista ei välitetä kaa kalastus viedä osansa monen kalan sisällä on ajosiiman koukku. Tornionjoen lohi tulee saaliiksi viljellyn kalan pyynnin sivussa. Luonnonkantojen säilymisen pitäisi olla ensi sijalla myös istutustoiminnasta päätettäessä. Ovathan luonnonkannat välttämättömiä myös istutustoiminnalle. Komission tehtävänä on muun muassa sopia lohen ja muiden tärkeiden talouskalalajien kalastuskiintiöistä: jokaisen maan suurimmasta sallitusta saaliista. Laitoksessa lohi laitostuu, sen huononevat; ominaisuudet laitoslohet tarvitsevat luonnonvalinnan läpikäyneitä lohia piristeekseen. Tornionjoen lohista kuin istutuslohistakin ovat lyhyimmän aikaa ajoverkolla pyyntikokoisia ja siksi niiden riski joutua verkkoon on pienin. Voimakkaat istutukset aloitti ensin Ruotsi, nyt Suomi istuttaa lohta jo eniten Itämeren maista ja myös Neuvostoliitto ja Tanska tehostavat kalanviljelytoimintaansa. On mieltäkääntävää ajatella Itämerta, jonka kaikki lohet olisivat viettäneet elämänsä ensimmäisen vuoden laitoshoidokkina. jokipoikasta ja ensi vuonna varmaan vieläkin enemmän, sillä mätiä saatiin kalanviljelylaitoksille talteen ennätysmäärä. Viime kesäkuussa jokeen istutettiin 51 000 ns. Istutuksia pidetään kuin luonnonvoimana ja lohikantojen tuhosta syytetään sitä, ettei rajoituksia kalastuksessa saada aikaan. Jos ajoverkkokalastus entisestään lisääntyy ja näin voi käydä Varsovan komission siimakalastuskiellon samoin kuin suomalaisten kalastusrajoitusten takia -hyljekannat voivat kääntyä jälleen laskuun. Tämä on ikävää paitsi kalastajille myös hylkeille, sillä Itämeren kaikki kolme hyljelajia kirjohylje, norppa ja harmaahylje eli halli ovat uhanalaisia. vsk.. Lohijokia on aikaisemmin kuihtunut happosateiden takia Kanadassa; nyt sama ongelma on tulossa Suomeen. Lohenpoikaset kuoriutuvat toukokuussa eli happohyökkäyksen kannalta pahimpaan vuodenaikaan: vastakuoriutunut poikanen on kaikille ympäristöstresseille herkimmillään. Todellisuudessa kalastajat eivät merellä kalasta Tornionjoen lohta. Lohenkalastus ja hylkeet Lohta kalastettaessa verkkoihin jää helposti hylkeitä tai niiden kuutteja. Niinpä Tornionjoen lohtakin uhkaavat liiallisen kalastuksen lisäksi happosateet. Lähinnä hylkeitä tarttuu ajoverkkoihin. Ja kalastusta on sitä vaikeampi saada kuriin, mitä enemmän Itämereen istutetaan lohta pyydettäväksi. Koska kasvuominaisuudet ovat perinnöllisiä, koko itämerenlohen sukukunta on muuttumassa hidaskasvuiseksi. Mahdollisten verkkokalastuskieltoalueiden perustaminen hylkeitä varten lienee helppoa, kun lohenkalastusta täytyy muutenkin rajoittaa. Etenkin Näätämöjoki on Lapin vesija ympäristöpiirin selvitysten mukaan happosateiden pahoin uhkaama. On syntynyt huutokauppa, jonka jälkeen maiden yhsuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Istutukset Edellä on puhuttu Tornionjoen lohen kalastuksesta. Vain Tenojoki on selviytynyt lumiensulamisveden ja sen irrottaman happamoittavan maa-aineksen happohyökkäyksiltä. Vaarassa ovat lohen lisäksi Lapin muutkin kalalajit: Taimen, nieriä, tammukka eli purotaimen, ahven, särjet ja Lapin luonto yleensäkin. Tornionjoenkin lohen mätiä kerätään ja lohenpoikasia istutetaan jokeen. Siksikään kalastusrajoitusalueiden perustaminen hylkeiden suojaksi ei olisi ylivoimaista: kunnolliset korvaukset kalastajille eivät vaatisi kohtuuttomia rahasummia. Useimmat lohista eivät sentään jää vielä poikasina siimaan vaan aloittavat petokalan elämän joko Selkämerellä tai tavallisesti Itämeren eteläosissa ehkä jossain Gotlannin tai Bornholmin seutuvilla asti. Tuskin millään mahdilla voidaan tehdä sopimusta, jolla jätetään parin viime vuoden aikana mereen istutetut kalat pyytämättä. Tämä johtuu siitä, että Näätämönjoki on itäisin lohijonionjoen lohi tulee kuten istutetutkin lohet yleensä pyydetyksi toisena merivuotenaan, jolloin se on tarpeeksi iso jäädäkseen kiinni ajoverkkoon. Itämeren kalastusta saatelee kansainvälinen Itämeren kalastuskomissio eli niin sanottu Varsovan komissio. Kaksiteräinen miekka Kalanviljelyllä on hyvät puolensa: sillä on pelastettu esimerkiksi Ruotsissa monen rakennetun joen lohikanta (Suomessa tämä jäi tekemättä) ja viljelyllä autetaan lohta sen lisääntymispulmassa. Lohiko ei enaa milloinkaan uisi vastavirtaan. Suomen, Ruotsin ja Norjan tulisi kiireesti vähentää saastepäästöjä entisestään pohjoisissa osissaan, ja edellyttää Neuvostoliitolta pikaisia toimia Kuolan päästöjen saamiseksi kuriin. Riitapukareita Varsovan komission kokouksissa ovat usein olleet Suomi ja Tanska, joiden vaatimukset kiintiöidensä nostamisesta ovat saaneet muutkin luopumaan kohtuudesta. Kun lumet sulavat toukokuussa, hapan sulamisvesi ja sen irrottamat happamoittavat maa-ainekset tulvivat roudan vielä sitoman maaperän päällä ja ojia myöten lohen kutujokiin Tornionjoen lisäksi Jäämereen laskeviin Tenoja Näätämöjokeen. Ne selviytyvät rannikolle ja jokisuihin ja jatkavat sukuaan joessa tai kalanviljelylaitoksella. TorUhka ilmasta Lapin luonto on happosateille hyvin herkkä. Kalastusrajoitukset tuntuvat yhä mahdottomilta kuin aikanaan Kemitai Oulujoen lohien yritykset päästä voimalaitoksen läpi takaisin kutujokeensa. Korkeinta tieteellistä asiantuntemusta edustava Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES kehotti jo vuonna 1980 Itämeren maita supistamaan lohisaaliitaan neljänneksellä. Luonnonystävälle ja kalamiehelle riittää lohen luonnonkantojen suojelun perusteeksi lohi itse. Selvitysten mukaan hylkeet varsinkin hallit sotkeutuvat verkkoihin lähinnä aivan tietyillä pienillä alueilla. Tällä ja ICES:in jatkossa esittämillä suosituksilla ja kehotuksilla ei ole ollut toteutumismahdollisuuksia riitaisten itämerenmaiden istuessa neuvottelupöytään. Siksi lohenkalastusta ja sen rajoituksia suunniteltaessa pitäisi ajatella myös hylkeitä. Koska tasaava vaikutus kuitenkin johtuu veden alkaliniteetetista, jota happamuus jatkuvasti kuluttaa, myös Tenojoki voi olla ennen pitkää vaarassa. Mikään viljely ei kuitenkaan pelasta Tornionjoen lohta, ellei avomerikalastusta saada kuriin. Ympäristömyr32 kyt ja niitä ennen liiallinen metsästys on painanut kannat niin alas, että lisäpudotus olisi kohtalokas. He ovat liikkeellä, koska laaja kalanviljelyja istutustoiminta yleensä tekee meripyynnin kannattavaksi. Joen vesi ja sen valuma-alueen maaperä pystyvät toistaiseksi tasaamaan happaman vaikutuksen. Meressä on istutettua lohta niin tiheässä, että verkot kannattaa virittää ja ajosiimat asetella. Myös Simojoella ja Tornionjoella saattaa kevättulvien takia olla lohen luontainen lisääntyminen vaarassa. Näillä tehokkailla pyyntivälineillä kalastavat kaikki Itämeren maat kalastusvyöhykkeillään. Kun lohenkalastus on lisääntynyt, verkkoihin hukkumisesta on tullut yksi Itämeren hylkeiden tärkeimmistä kuolinsyistä. Kalastuksen säätely vaikeaa Lohenkalastuksen säätely on törmännyt kuin betoniin. Hidaskasvuisimmat mm kemme ja siis lähellä Neuvostoliito Kuolan jättikaivoksia, taajamia ja niiden saastepäästöjä
Tärkeämpi ja kiireellisempi toimi olisi kuitenkin siirtää viljelykaloja varten tarvittavan luonnonmädin hankinta jokisuusta itse jokeen. Kalastuksen alkamista on säädelty niin, että osa kevätkesällä synnyinjokiinsa palaavista lohista ehtii uida ohi matkallaan pohjoiseen ennen kuin rysät rysähtävät veteen. Kalastusta tulisi rajoittaa myös Tornionjoen suussa. Jos villi lohi liikkuu eri alueilla kuin istutettu lohi, voidaan perustaa rauhoitustai kalastusrajoitusalueita niihin meren osiin, joilla nimenomaan luonnonlohet liikkuvat. Oli yritetty sopia 3 000 tonnista, mutta sopimus jäi tekemättä. Kun mädinhankinnasta vastaavat ruotsalaiset lypsävät mädin jokisuulta pyydetyistä kaloista, joista osa on peräisin erilaisista istutuskannoista, vierasta perintöainesta sekoittuu luonnonkantaan. Ja valikointi näyttää onnistuvan: Tornionjokeen nousevien jokien väheneminen näyttää vuosina 1986-1987 pysähtyneen. Esityksiä ei hyväksytty suoralta kädeltä, vaan komissio päätti esittää Kansainväliselle merentutkimusneuvostolle tutkimuspyynnön niiden vaikutuksesta. Kahden viime vuoden aikana on säädelty Pohjanlahden rannikon rysäpyynnin aloitusajankohtaa. Tämä on tehokas keino tuhota alkuperäinen luonnonkanta vähitellen täysin. Varsovan komission tulisi vihdoinkin reagoida kalantutkijoiden varoituksiin ja sopia luonnonkannat turvaavista kalastusrajoituksista aika loppuu ja lohikannat kuolevat käsiin. Se olisi halunnut nostaa lohikiintiönsä 450 tonniin ja kun kaikkien eri maiden toiveet lohisaaliistaan laskettiin yhteen saatiin summaksi 3 713 tonnia. Viime syyskuussa Varsovan komission lohisovun rikkojana oli Puola. Työryhmän puheenjohtaja, Erkki Ikonen Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoo, että kokouksessa tullaan paitsi käsittelemään verkon silmäkoon nostamisen vaikutusta lohikantoihin myös laatimaan uusi suositus lohenkalastuksen katoksi Itämerellä. Jotain sentään saatiin Varsovassa aikaan: lohenkalastuksen kesärauhoitusta pidennettiin syksyllä ja siimakalastus aluemeren ulkopuolella kiellettiin täysin huhtikuun alusta marraskuun puoliväliin. Suomi ehdotti kokouksessa ajoverkon silmäkoon nostamista jolloin useampi lohi ehtisi kutuvaelluskelpoiseksi ja pysyvien lohenrauhoitusalueiden perustamista Itämeren pääaltaalle. Koska luonnonkantojen lohet suuntaavat aikaisemmin kohti Perämerta kuin istutetut poikaset, kevätrauhoitus suojelee niitä valikoivasti. Kokousviikon aikana selvitellään myös eroja luonnonja istutuslohen käyttäytymisestä Itämerellä ja yhdistetään eri maiden tutkimustietoa lohen luonnonkantojen liikkumisesta merellä. Lohenkalastuksen säätelytyöryhmän 27 . on saatu pientä lohta ja alamittaisten lohien osuus on ollut huomattava. Lohet eivät ole tämän kokoisina yleensä vielä valmiita suuntaamaan kohti synnyinjokeaan tai istutuspaikkaansa. teenlasketut kiintiövaatimukset ovat ylittäneet koko meren kiintiön kymmenillä prosenteilla. vsk. Ratkaisun ajat käsillä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICESin Itämeren lohija meritaimentyöryhmä kokoontuu huhtikuun lopussa viikoksi pohtimaan Itämeren luonnonvaraisen lohen tilaa ja keinoja sen auttamiseksi. Tammikuun lopussa muistionsa '' kalastusministeri" Ole Norrbackille jättänyt lohenkalastuksen säätelytyöryhmä ehdottaakin porrastetun rannikkorauhoituksen jatkamista tänä vuonna. Lohisiimalla saadaan pientä jopa alamittaista eli alle 60-senttistä lohta. " 33. 1988 päivätyssä muistiossa (MMM 1988:2) on seuraava muistokirjoitus joelle, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli Suomen kolmas merkittävä lohijoki: "Työryhmä on päättänyt (äänin 4-3) esittää, ettei Kiiminkijokea enää luettaisi rajoitusalueeksi, koska luonnonkantaa olevia lohia ei esiinny sanotussa joessa. Siimalla SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Suomen toimet Suomalaiset ovat varovasti raJ01ttaneet lohenkalastusta omalla alueellaan. l
Ehkä enkeli vain purkaa valistuneiden kansalaisten huolestuneisuutta ''vaarattomalla tavalla'' ja kääntää mielenkiinnon pois todella tärkeistä ympäristöongelmista. Puolueeton tuomaristo myöntää merkin Ensimmäiset siniset enkelit ilmestyivät Saksan liittotasavallassa kauppoihin vuonna 1979. Ympäristöominaisuuksien lisäksi "merkkituotteista'' tutkitaan turvallisuus ja muu käyttökelpoisuus, jotka eivät saa olla tavallista huonompia. myrkyttömät sisätuholaisten torjuntamenetelmät raskasmetallittomat paristot palautuspullot ja lasinkeräysjärjestelmät suolan korvaavat hiekoitusaineet aurinkokäyttöiset kojeet ja mekaaniset kellot kompostipohjaiset maanparannusaineet. Auli Kilpeläinen Sininen enkeli suc Saksan liittotasavalta on ensimmäisenä Euroopassa ottanut käyttöön ympäristöystävällisten tuotteiden merkin. Esimerkiksi ympäristöystävälliset lämmityskattilat, väriaineet, tiehiekoitteet ja vesihanat ovat lisänneet huomattavasti markkinaosuuttaan tavallisten kilpailijoidensa kustannuksella vaikkakin osa on ollut näitä kalliimpia. Onko merkki kyllin tarkka. näitä keräyspaperista valmistettujen talouspapereiden pakkauksia. Hiljaisuuskin on valttia; sinisen enkelin voi ansaita laite, joka on muita vastaavia äänettömämpi. Perustellun ehdotuksen merkin myöntämisestä tuotteelle tai tuoteryhmälle voi tehdä kuka tahansa, yleensä sen kuitenkin tekee tuotteen valmistaja. Esimerkiksi Länsi-Berliinissä on uusien ohjeiden mukaan aina selvitettävä, onko ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja saatavilla. Tuotteen valmistaja maksaa viulut tai ainakin osan niistä; merkin hinta riippuu muun muassa tarvittavista tutkimuksista ja yrityksen liikevaihdosta. Sen jälkeen merkki on myönnetty noin 2 000 tuotteelle, ja usein se on selvästi muuttanut tuotteita ja markkinoita ympäristöä säästävämmäksi. Ja ovatko merkinsaannin vaatimukset lopultakaan kyllin tiukkoja. Luokituksen pohjalta Saksan liittotasavallan ympäristöministeriö on julkaissut lähinnä viranomaisille tarkoitetun käsikirjan ympäristöystävällisistä hankinnoista. Merkityssä tuotteessa voi esimerkiksi olla muita vähemmän haitallisia aineita kuten lyijyä, elohopeaa tai kadmiumia. Suomessakin vastaavasta on ajoittain puhuttu, ja viimeksi sitä esitti ympäristönsuojeluneuvosto joulukuussa. Ympäristöministeriö ja valtion teknillinen tutkimuslaitos tekevät alustavat tutkimukset, minkä jälkeen merkki myönnetään väliaikaiseksi ja tutki34 muksia jatketaan. Saksalaisessa merkissä on sinisen enkelin kuva ja parin sanan perustelu siitä, miksi tämä tuote kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin vaihtoehtonsa. Liittotasavallan ympäristönsuojelijat eivät ole yksituumaisia sinisen enkelin siunauksellisuudesta. Niinpä kaupunki ostaa nykyisin vain katalysaattorilla varustettuja bensiiniautoja, ja julkisista paperituotteista on käyttökohteesta riippuen 25-85 prosenttia uusiopaperia. Näistä saadaan maksaa kalliimpikin hinta, jos etu ympäristölle on merkittävä. Enkelimerkki käy kaupaksi Sininen enkeli koristaa nykyisin muun muassa tällaisia tuotteita: pakokaasunpuhdistimella varustetut moottoriajoneuvot asbestittomat jarrujen ja kytkinten kitkapinnoitteet tehokkaat ja kestävät äänenvaimentimet uudelleenpinnoitetut renkaat vettä kierrättävät autonpesulaitteet vähän saastuttavat öljypolttimet vettä säästävät vesija viemärilaitteet hiljaiset pölynimurit ja ruohonleikkurit vähän vahingollisia aineita sisältävät lakat, maalit ja kyllästysaineet vähän kromia ja lyijyä sisältävät ruosteenestoaineet asbestittomat lattiapinnoitteet keräyspaperista tehdyt tapetit ym. Tavalliselle kuluttajalle virallinen enkelimerkki on varmempi takuu tuotteen ympäristöystävällisyydestä kuin pelkkä firman oma biotai eko-nimike. vsk.. rakennusaineet vähän formaldehydiä sisältävät rakennusmateriaalit jätemuovista ja -kumista valmistetut tuotteet uusiopaperit ja kierrätyskelpoiset painotuotteet freonittomat suihkepullot 1 Jos Suomessa otettaisiin käyttöön ympäristömerkki, kotimainen "enkeli" koristaisi ilmeisesti mm. Sen sijaan uusiopaperi ja -muovi ovat menneet kehnommin kaupaksi. Siniset enkelit jakaa ympäristöministeriön yhteydessä toimiva riippumaton tuomaristo, johon kuuluu tutkijoita sekä elinkeinoelämän ja ympäristöjärjestöjen edustajia. Tuotteiden ympäristöSUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Se voi olla tehty jäteraaka-aineista, kuten uusiopaperi, tai olla itse helposti kierrätettävä, kuten palautuspullo. Entäpä jos merkki markkinoiden suuntaamisen ohella lisääkin kokonaistuotantoa ja siten ympäristörasitusta. Tuomaristo kuulee viranomaisia, teollisuutta ja kuluttajia
PTS:ssa on jo pidempään seurattu ympäristöystävällisten tuotteiden markkinoita ulkomailla ja tuotu tuotteita Suomeenkin. Tässä on käynnissä kuitenkin suomalaisten renkaiden pinnoittaminen Jämsässä. " ''Ehkä voitaisiin kehittää ympäristöystävällisyyden asteikko samaan tapaan kuin on olemassa yhden tai useamman tähden hotelleita. Jätehuoltolain hiljattain uudistuttua valtioneuvosto voi määrätä tuotteellee pantin tai merkin silloin, kun tuotteesta tulee ongelmajätettä, joka pilaa ympäristöä tai aiheuttaa vaikeuksia jätehuollolle. merkki on kuitenkin yksi ratkaisu ympäristöongelmiin liittotasavallan kaltaisessä maassa, jossa tiukkoja ympäristörajoituksia tuotteille on lähes mahdotonta saada aikaiseksi Euroopan yhteisön yhtenäisten määräysten vuoksi. "Selkein ja hyvä alku ympäristömerkinnälle olisi kierrätysmerkki, jollaisesta on ollut puhettakin. Niukkasaasteinen auto on enkelinarvoinen asia. Perusteena voitaisiin käyttää esimerkiksi jäteraaka-aineen osuutta tuotteen raaka-aineista.'' Ympäristöministeriössä ollaan kehittämässä siniselle enkelille tavallaan rinnakkaista järjestelmää, eli varoitusmerkintöjä eräille erityisen vaarallisille tuotteille. vsk. Yllä olevan merkin sai energiaa säästävä, niukkasaasteinen kaasulämmityskatti/a. Raskasmetalliparistot saanevat ensimmaisma kunnian tällaisesta merkinnästä. Kuva sveitsiläiseltä tutkimuslaitokselta. Auton pakokaasupäästöjen tutkiminen vaatii tarkkoja mittauksia. "Ympäristömerkki voisi olla hyvä juttu, kunhan sitä vain ei myönnettäisi liian löyhin perustein ja kunhan tutkimukset olisivat tarkat", sanoo Juha Savander Pehmeän Teknologian Seurasta. "Esimerkiksi asbestiton lattiapinnoite voi sisältää otSinisiä enkeleitä jakaa liittotasavallan ympäristöministeriön yhteydessä toimiva puolueeton tuomaristo, johon kuuluu tutkijoita sekä elinkeinoelämän ja ympäristöjärjestöjen edustajia. sonikerrosta uhkaavia CFC-aineita ... 1 ielee yinpäristöä Sinisen enkelin saaneiden tuotteiden joukko on Länsi-Saksassa lukuisa: siihen kuuluvat vanhoista, kuluneista renkaista uudelleen pinnoittamalla kunnostetut renkaat. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Ehkä ympäristömerkki olisi avuksi Suomessakin, jossa muutoin vain tullaan jälkijunassa tuotteiden ympäristövalvonnassa. Savanderin mielestä ympäristömerkillä ei kuitenkaan pitäisi pyrkiä luomaan kuvaa ympäristölle täysin vaarattomista tuotteista vaan muita pienemmästä haitallisuudesta. 35. Ja muoveihin tulisi ehdottomasti saada merkintä, saako niitä polttaa vai ei." Suomi merkitsee vaaralliset tuotteet Jätehuollon neuvottelukunnan pääsihteeri Rainer Lahti ympäristöministeriöstä sanoo, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle olisi liian suuri urakka tutkia kaikki tuotteen ympäristövaikutukset koko sen elinkaaren aikana
Vaahteroihin tehtiin viiltoja tomahawkilla ja mahla juoksutettiin ruokaa tai !astua myöten juurella olevaan tuohiastiaan. vsk.. Sokeria ilman orjien kyyneleitä Quebeckiläiset naiset osasivat valmistaa vaahterasokeria yhtä hyvin kuin intiaanit jo 1700-luvulla, mutta muut innostuivat tähän uuden mantereen luonnonantimeen vasta, kun Amerikan vapaussota katkaisi meriliikenteen ja sokerivarastot tyhjenivät. maa" sokeria. Vaahterasokerin tekeminen oli kuin iloinen kevätkaarnevaali. Ravintosisältö riippuu kasvupaikasta, mutta myös keräysja valmistusmenetelmistä. Intiaanit keksivätkin jo kauan ennen valkoisten tuloa, että vaahterasta vuota va "makea vesi" muuttui keitettäessä sokeriksi, joka elvytti ankaran talven kuluttamat voimat ja sai ruuat maistumaan paremmilta. Monet orjuuden vastustajat eivät halunneet edes maistaa "orjien kyynelten ja veren kostuttaIntiaanilegendan mukaan vaahterasiirappi keksittiin, kun päällikkö otti metsästämään lähtiessään tomahawkin puusta. Puusta alkoi vuotaa "makeaa vettä", jota vaimo käytti ruuanlaittoon. Pohjois-Amerikan koillisosassa tehdään silloin siirappia ja sokeria vaahteran mahlasta. Ensimmamen suomalainen, Pietari Kalm, maistoi vaahterasokeria jo 200 vuotta sitten. Vaahteran mahla on kirkasta, muttei sellaisenaan kovinkaan makeaa. Jotkut puut tuottavat vielä 200-vuotiainakin. Kaikki olivat mukana, miehetkin, jotka eivät puuttuneet tavallisiin taloustöihin. Nuoreen, vähintään 25 sentin läpimittaiseen puuhun saa laittaa vain yhden putken, liika mahlan juoksuttaminen vie puun vinoon. Elokuvaohjaaja sokerifarmarina Muinoin haaveili Vergilius, oman aikansa ainoaan masuoMEN LUONTO 2/88 47 . Erityisenä vaahterasokerin etuna pidettiin sitä, että se syntyi pohjoisissa metsissä vapaitten ihmisten tekemänä eikä etelän orjaplantaaseilla. Yleisin ja tuottoisin on Acer saccharum, sokerivaahtera, jota käytetään tässä yleisnimenä kaikista. Joka kevääksi palattiin tuttuun metsään, jossa perheen naispuolisella päällä oli omalta äidiltään perimä maja. Vaahterasokeri oli pitkään pääasiallinen makeuttaja halpuutensa vuoksi ja uskottiin, että Amerikka pystyisi tyydyttämään puolet maailman sokerintarpeesta vaahterasokerilla ja että sokerivaahteroita voitaisiin ruveta kasvattamaan myös Euroopassa. Pirkko Pekkarinen Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja sörapille Kevättalvella, kun pakkasyötä seuraa lämmin päivä, lumi alkaa sulaa ja varikset käyvät levottomiksi, on aika mennä sokerivaahterametsään. Sellaisilla puuvanhuksilla saattaa olla pituutta 35 metriä ja paksuutta 125 senttiä, jolloin niihin voi laittaa yhtä aikaa neljäkin juoksutinputkea. Silloin sokerivaahterametsä oli uudisasukkaalle kuin aarre. Ihmistä kiehtoo vaahterasokerin valmistaminen, sillä siinä on paljon salaisuuksia, joita nykyajan tiedekään ei ole pystynyt ratkaisemaan. Puut tarvitsevat runsaasti tilaa, jotta rungosta tulee vahva ja latvasta tuuhea. Vaahterasokerimuotit kehittyivät yhä kauniimmiksi. Parhaimmillaan siinä on kaikenikäisiä vaahteroita taimista satavuotiaisiin. Palattuaan hän kertoi Ruotsin Akatemialle mm . Mahtaa juotiin sellaisenaankin, mutta suurin osa keitettiin siirapiksi ja sokeriksi puukaukalossa, johon nostettiin nuotiosta tulikuumia kiviä, tai saviruukuissa ja männyn pihkalla tiivistetyissä tuohiastioissa. Kun Karibian maat alkoivat tuottaa halpaa ruokosokeria 1800-luvun puolivälissä, innostus laimeni ja vaahterasokerituotteista tuli erikoisherkkua, jollaisena niitä pidetään nytkin . saaneensa intiaaneilta lahjaksi suuria paloja vaahterasokeria. Vaahterasokeri laitettiin kovettumaan tuohi36 siin, jotka antoivat sille erikoisen lisämaun. Seuraavat 40 vuotta ovat sitten tuottavimmat. Mahla keitettiin metsässä avotulen yläpuolella isoissa padoissa ja valmis sokeri paineltiin tiiviisti tynnyreihin, joihin se kovettui ja siitä voitiin lohkaista palanen kuin sokeritopasta. Valkoiset keksivät porata puuhun reiän, pistää siihen puisen, myöhemmin metallisen juoksutusputken, jota myöten mahla valui suoraan puuhun ripustettuun astiaan. Kussakin sokerivaahterametsässä ja jopa puussa on oma erikoinen makunsa, jonka perusteella asiantuntija voi sanoa, mistä siirappi on kotoisin. Sokerivaahterametsä on kuin suuri puutarha, joka kasvaa itsestään. Pietari Kalm, Linnen oppilas ja myöhemmin Turun yliopiston taloustieteen professori, teki vuosina 1749-1751 omana aikanaan kuuluisan Amerikan tutkimusretken, jolloin hän ensimmäisenä tiedemiehenä näki Niagaran putoukset. Nuori puu käyttää kaiken ravinnon itselleen ja sokerivaahteralla onkin pitkä lapsuus, jopa 40 vuotta. Pitkä lapsuus, tuottelias vanhuus Maailmassa kasvaa yli 150 vaahteralajia, mutta vain muutamaa niistä on käytetty sokerin tekemiseen. Käytettiin myös puisia muotteja, ja valmis sokeri oli silloin vaikkapa kukan tai karhunkäpälän muotoisissa paloissa
Mutta tämä vuoden ensimmäinen sato on kovan työn takana. Tähän asti vaahterasiirappia on tehty Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joka on ranskalaisille "sucre d'erable", vaahterasokeri . Sokerivaahteroita on istutettu Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Hollantiin. B 2 sekä mineraaleja ja aminohappoja. Kanadalainen vaahterasiirappiekspertti John Butler sanoo, että periaatteessa kaikki vaahterat tuottavat jonkin verran sokeria, joten voisi olla mielenkiintoista yrittää. _ _ _ ;:..:;_ _ __,.;~__c.::..__.......:...;::..::=~--=---'-..::aa• "' i :. Quebeckin hallitus on sitä mieltä, että happosade on ollut tuhoisa tälle heidän perinteiselle tuotteelleen. '------Kanadan vaahterasiirappialueilla tehdään makeisia kaatamalla kuumaa siirappia puhtaalle, uudelle lumelle ja käärimällä kovettunut siirappi tikun nokkaan. Yksi mies pystyy huoltamaan jalkaisin tai lumikengillä liikkuen 500-600 sankoa, lumikiitäjä tai traktori nopeuttaa työtä puolella. keuttajaan, hunajaan, kyllästyneenä, että tulevaisuuden ihannemaailmassa siirappikin tulisi suoraan puusta sellaisenaan. 37. Melkein yhtä helpoksi luulevat vaahterasiirapin saannin SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Suurimman osan vaahterasiirapista tuottaa Quebec, myös Vermontin siirappi on tunnettua. Kaikissa lajeissa on jonkin verran vitamiineja, esim. Mutta suurtuottajilla voi olla 6 0008 000 puuta, joista saa 11 000 litraa siirappia. Yhä useammat pitävät vaahterasokeria luonnon antamana arvokkaana aarteena, jota tulee suojella. Kannelliset mahlankeräyssangot ripustetaan puihin etelän puolelle. Kaloreita on hiukan enemmän kuin hunajassa. Tutkimukset vaahterametsien hoidosta, tuhoeläinten ja sään vaikutuksesta ovat yhä tärkeämpiä. Suurin osa mahlasta saattaa tulla parissa päivässä, jolloin on kiire, sillä mahla on yhtä helposti pilaantuvaa kuin maito. Kuuluisin sokerivaahterafarmari lienee kanadalainen elokuvaohjaaja Norman Jewison, (Viulunsoittaja katolla, Agnes of God), joka myy Toronton lähellä sijaitsevan maatilan.sa tuotteita myös Hollywoodiin. Sokeriprosentti vaihtelee yhdestä kahdeksaan, tavallisimmin se on kaksi. Vain pieni osa sokeria tuottavista vaahteroista on käytössä, mutta kasvava kiinnostus luonnonläheiseen elämäntyyliin on tuomassa lisää asianharrastaj ia. Vaahterasokerikausi kestää seitsemän viikkoa helmi-huhtikuussa säästä riippuen. Hienoin siirappi on väriltään vaaleaa, hienostuneenmakuista ja sen sokeri on kokonaan ruokosokeria. Useimmille farmareille vaahterasiirappi on vain yksi tilan tuotteista ja harrastajilla on muutama vaahtera tontillaan tai kesämökillään. Sokeriksi valmistaminen vaatii vielä lisää keittämistä ja käsittelyä. Hän kertoi kuulleensa, että vaahtersiirappia olisi tehty Japanissa Hokkaidon saarella ja sodanjälkeisessä Saksassa. Voisiko vaahterasiirappia tehdä vaikkapa Suomessa. Mahlaa tulee keittää reippaasti kovalla tulella, jotta vettä haihtuu ja sokeria on 66 prosenttia. Kirjoittaja on Kanadassa asuva vapaa toimittaja. myös monet kaupunkilaiset ja ulkomaiset turistit, jotka menevät ensi kertaa keväiseen sokerivaahterametsään. Metalliseen astiaan rytmikkäästi tippuva mahla on kuin läpikuultavan kirkasta vettä, sokeri maistuu siinä juuri ja juuri. Harvinaista Kanadan ulkopuolella Sanotaan, että parhaan vaahterasiirapin saa tienvarsikojusta tai postimyynnillä suoraan farmarilta. C ·S 8 L.. Toiset pitävät enemmän tummemmasta siirapista, jossa vaahtera maistuu jo kunnolla ja sokeri on myös fruktoosia ja glukoosia. vsk. Kaikkein tummin vähittäiskaupassa oleva siirappi on tarkoitettu leipomiseen, ei sellaisenaan käytettäväksi esimerkiksi jäätelön ja pannukakkujen kanssa
Hiukan sentimentaalisesPelastusyritykset käynnistettiin vuonna 1983. Tsekki-ilves poiki Ranskassa Viimeinen ranskalaisilves ammuttiin vuonna 1917. Partakorppikotkan mahtava hahmo koristi Alppien taivasta viimeisen kerran tätä ennen vuosisadanvaihteessa, jolloin maanviljelijöiden perusteeton vaino saavutti tavoitteensa. Myöhemmin osoittautui, ti mutta valmiita vastauksia antamatta kuvataiteen, filosofian, runouden, proosan, elokuvan, musiikin ja ääniefektien kautta kulkijaa johdateltiin metsään liittyvän myyttisyyden, salaperäisyyden, identiteetin etsimisen, luontoyhteyden, vapauden, eroottisuuden, fantasioiden, turvallisuuden, pelon, virkistäytymiVuonna 1955 pyydystettiin yhtä monta kalaa, mutta silloin kokonaissaalis oli 150 000 tonnia suurempi (538 000 tonnia), koska huomattavasti suurempi osa kaloista oli nykyistä vanhempia ja kookkaampia. Partakorppikotka yritetään palauttaa Alpeille ja ilves Ranskaan; vaino koitui kummankin lajin kohtaloksi vuosisatamme alussa. Viime vuonna pyydystettiin noin 130 miljoonaa turskaa, kokonaispainoltaan 380 000 tonnia. 38 Näyttely ei kertonut metsän biologiasta, metsänkäsittelytavoista, metsistä raaka-aineena tai muuten aineellisena omaisuutena. Lajin koko Euroopan kanta on vain noin 100 paria. Vielä 1980-luvun alussakin turskasaaliit olivat selvästi yli 400 000 tonnia. Saaliit ovat alkaneet pienentyä, koska kalat pyydetään liian nuorina. Lähinnä Koillis-Ranskaan Juran ja Vogeesien vuoristoseuduille siirretyt reilut puoli tusinaa ilvestä ovat olleet sekä koiraita että naaraita. Viime kesänä ilvesprojektin seurantaryhmän tutkija Veronique Herrenschmidt jäljitti erästä istutettua naarasilvestä PohjoisRanskassa. Tärkeitä mutta vähän pohdittuja ulottuvuuksia ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen ymmärtämisessä. Saksalaisten suhde metsään Viime vuoden lopun Berliinin 750-vuotisjuhlien yhteydessä oli näyttelyissä mahdollisuus tutustua paitsi itse kaupungin kehitykseen, myös aivan vastakkaiseen elementtiin. Vielä ei ole tiedossa, pystyvätkö istutetut kotkat lisääntymään, sillä partakorppikotka tulee sukukypsäksi vasta viisivuotiaana. ULKOMAILTA Väärät pyyntitavat kostautuvat Islannin vesien turskat ovat virheellisten pyyntitapojen seurauksena käyneet viime vuosina yhä nuoremmiksi ja pienemmiksi. Erityisesti ilveksen seuraamiseen koulutettu koira johti tutkijan onton puunrungon luo ja onkalosta löytyi kolme pientä ilveksenpoikasta, ensimmäiset ranskalaissyntyiset ilvekset sitten vuosisadan alun. että poikasten emo -oli Tsekkoslovakiasta viime maaliskuussa tuotu Elisa: kaikille ilveksille on annettu nimet ja ne on merkattu yksilöllisesti. Mitään lisäaineita ei tarvita: kalojen oma suola ja kuivattavat tuulet tekevät turskista ja seiteistä hyvin säilyviä kapakaloja. Ilveksen ja partakorppikotkan paluu Muutama vuosi sitten käynnistettiin Keski-Euroopassa kaksi mittavaa siirtohanketta. (Nordisk Kontakt 16/ 1987) Islannissa kuivataan osa kalansaaliista suurilla telineillä, pääasiassa kevättalvella. Viime talvi sujui hyvin kolmelta kesällä 1986 siirretyltä nuorelta partakorppikotkalta. Taideakatemian "metsä" sen sijaan kysyi, minkälainen sija metsällä on ollut saksalaisten mielikuvastossa ja aineettomassa kulttuurissa. vsk.. Jos poikaset pysyvät hengissä, ne ovat keväällä 1990 sukukypsiä ja valmiita antamaan aimo sykäyksen Ranskan ilveskannan kasvulle jatkossa. Arvellaan, että isä on eräs samaan aikaan luontoon vapautettu uros, mutta varmuutta ei ole, sillä ilves oli kohdannut ilveksen jossain vuorilla tutkijoiden katseilta piilossa. Pyydettävät turskat ovat nykyisin keskimäärin kolme-viisivuotiaita, tuskin kolmikiloisia ja useimmiten vielä liian nuoria lisääntymään. Aikojen saatossa metsäkuvat ovat tietenkin muuttuneet. 1800-luvun romantikkojen näkemyksistä on SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Viimeja toissakesänä sadan päivän ikäisinä Alpeille siirretyt viisi partakorppikotkan poikasta nousivat kaikki keinopesästään lentoon ja oppivat itse etsimään raatoja ruuakseen. (New Scientist 14 January 1988, BBC-Wildlife Dee 1987) sen, romantiikan, ilottelun ja muunlaisen metsän käsiteja tunnemaailman pariin. Islannin merentutkimuslaitos on turskakannan kehityksestä hyvin huolissaan. LänsiBerliinin Taideakatemian tiloihin oli -pystytetty näyttely, Waldungen 87, joka tutkaili saksalaisen metsän ulottuvuuksia. Viisi partakorppikotkaa lentoon Siirtohankkeet edistyvät lupaavasti
vsk. D johtaa niiden maatalouden laajentumiseen ja tehostumiseen ja luultavasti monien uhanalaisten eliöiden, kuten susien, ilvesten, isotrappien ja harvinaisten kasvien elintilan kaventumiseen, WWF varoittaa. Mutta vaikka näyttely koostui maatalouden lannoitteiden ja myrkkyjen pahoin pilaamia ja Englannin soista on jo puolet ennätetty kuivattaa. Säätiön rahastot käyttävät lähivuosina talousyhteisön alueella vuosittain noin kymmenen miljoonaa markkaa varjellakseen luontoa tehomaataloudelta mm. 2 lityksenä on salakuljetus: :: Zairessa, Keniassa, Tansa';; niassa, Sambiassa ja Mo§ sambikissa ammuttujen ] norsujen torahampaat kul] keutuvat Burundiin. 1988) haastattelema asiantuntija Esmond ·Martin varoittaa kuitenkin ylioptimismista. Siinä virrassa toivoisi myös valtakunnallisen metsämuseon alkuunsaattamisen (7. (Pekka Virtanen) 39. New Scientist -lehden Salametsästäjät vainoavat säälimättä norsuja Afrikan norsukanta vähenee vuosi vuodelta. Koska Burundi on ollut yksi laittoman norsunluun[ viennin solmukohdista, ! maan hallituksen päätöstä E pidetään merkittävänä edisz tysaskeleena norsujen suojelussa. Kuten arvata saattaa, useamman pa1van tutustumisen vaatineessa Waldungenissa yhdistettiin metsä tahallisen ylikorostuneesti saksalaiseen maailmankuvaan, näyttelyn perusteella voisi melkein puhua saksalaisesta metsäkuvasta. Taustaa koko ajan hallitsi ylihistoriallinen, melkeinpä tieteellisen tarkasti analysoitu, mutta taiteellisen muodon saanut johtosävel: SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Ja huolimatta metsänäyttelyn kulttuurisen yhteyden erilaisuudesta verrattuna Suomeen, sen teemat ovat hyvin lähellä täkäläistä, aihepiiriltään laajentuvaa ja syventyvää metsäkeskustelua. ULKOMAILTA Burundi rajoittaa norsunluukauppaa Pieni itäafrikkalainen Burundin tasavalta on ilmoittanut ryhtyvänsä jyrkkiin toimiin maassa harjoitettavaa laitonta norsunluukauppaa vastaan. Espanjan ja Portugalin liittyminen talousyhteisöön täysin saksalaisesta aineistosta, ei suomalaisella ollut sen suhteen minkäänlaisia orientoitumisvaikeuksia. Burundin rajojen s1sapuolella elää vain yksi norsu. Mitä ihminen metsältä ja luonnolta yleensä haluaa. Waldungen kuitenkin kaihtoi osoittelevaa moralismia, eikä pyrkinyt koroscamaan tuhon moralismia. Tätä tähdensivät omalla tavallaan myös Suomen viime vuoden Puun kieli, Metsän kuva ja Pohjolan vihreä kulta näyttelyt. Kuivatukset uhkaavat hävittää yhteisön alueella vielä jäljellä olevat harvat kosteikkoniityt ja marskimaat, jotka ovat lukuisten harvinaisten kasvija eläinlajien turvapaikkoja. Säätiön kansalliset rahastot Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Englannissa, Länsi-Saksassa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa ovat huolissaan maatalousmaan lisäämisestä pitkä matka kuluvan vuosikymmenen välillä hyvinkin pessimistisiin, osittain happosateiden kyllästämiin tulevaisu udenkuvitelmiin. "Salakuljettajat löytävät ennen pitkää uuden reitin norsunluulle", hän toteaa. ·,. 1. Silti maasta viedään vuosittain Kaukoja LähiItään arviolta 140 tonnia norsunluuta vuosittain. Esimerkiksi Länsi-Saksassa luonnonvaraiset alueet ovat huvenneet 120 hehtaarin päivä vauhdilla vuodesta 1976. Euroopan yhteisön maatalouspolitiikka kuristaa luontoa Maailman Luonnon Säätiön (WWF) kansainvälinen päämaja vaatii tammikuussa julkistamassaan kannanotossa huomattavia muutoksia Euroopan yhteisön maatalouspolitiikkaan ja mm. Maailman afrikannorsukanta vähenee tätä nykyä keskimäärin viiden prosentin vuosivauhdilla useissa Itä-Afrikan maissa lähes viidenneksellä vuodessa. kosteikkojen kuivatuksilla. "Paras mitä voimme tehdä on sulkea vientikeskukset nopeammin kuin salakuljettajat pystyvät kannattavasti löytämään uusia" . Se. WWF:n Mark StanleyPrice vertaa lehdessä norsunluukauppaa huumekauppaan: ''Salakuljettajat ovat valmiita ottamaan mitä riskejä tahansa tyydyttääkseen norsunluun kysynnän" . WWF:n raportin mukaan 92 prosenttia Alankomaiden kosteikkokasveista on vähentynyt, Tanskan töyhtöhyyppäkanta on pienentynyt 60 prosentilla, Belgian kaikki avoimilla mailla olevat vesistöt ovat Mikä on ihmisen ja kulttuurin suhde. suojelualueita perustamalla. Myös metsät, pensaikot ja monet muut kasvien ja eläinten elinpaikat ovat kärsineet talousyhteisön tehokkaasta maataloudesta. D saavan vihdoin puhtia alleen, sillä suomalaisen rikkaan metsäkulttµurin esittely vaatii ainakin yhden, laajaan museokäsitykseen pohjautuvan erikoismuseon. kosteikkojen kuivatusten lopettamista
Sotkien poikasmetsästykseen, joka yleistyi Hailuodossa ja paikoin muuallakin Oulun seudulla 1970-luvulla, kehittyi aivan omat toimintatapansa. Hailuodossa lahdissa venemetsästäjien ajettavina. Jäsenlehdet ovat Nuorten Luonto sekä lasten luontolehti Sieppo. On erittäin vaikeata arvioida kumman lajin untuvikkoihin kohdistuu voimakkaampi metsästyspaine. Siksi lapasotka on tukkasotkaa arempi poikasmetsästykselle. Sotkalajien samankaltaisuuden ja yhteisen elinympäristön takia erillisrauhoitus osoittautuisi helposti määräykseksi, jolla ei olisi mitään merkitystä. Sorsastuksen alkaessa lapasotkia on mm. Onnittelemme! Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Sotkien poikasmetsästys kiellettävä Tukkaja lapasotka ovat pikkukoskelon ja· pilkkasiiven tapaan myöhään pesiviä vesilintuja. Lapasotkapoikueet tosin hakeutuvat lahdista avarammille vesille tukkasotkaa nuorempina, mikä osaltaan vähentää niihin kohdistuvaa metsästyspainetta. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n norppakisan palkinnon, 5 000 mk :n arvoisen matkan, voitti Reijo Niemi Nummelta. Osa hajaantuneista poikasista pääsee sukeltamaan veneiden alitse tulosuuntaan. Merenrannikon rantaniityillä ja pienillä luodoilla pesivien sotkien poikueet ruuhkautuvat suojaisiin lahtiin kymmenien, jopa satojen poikueitten !autoiksi. 40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA mine poikasineen jäävät vierailevien sorsastajien pyydettäviksi. LuontoLiittoon kuuluu tuhansia luonnonharrastuksesta ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneita nuoria sekä kolmesataa luontokerhoa. Jäsenlehdeksi valitsen D Nuorten Luonnon 6 numeroa55 mk D Siepon 6 numeroa 55 mk D Molemmat lehdet 90 mk Tilaan lehden ilman jäsenyyttä Nuorten Luonto Sieppo 100 mk 100 mk (Syntymäv.) _ Osoite ja puhelin ______________ _ _ _ Päiväys ja allekirjoitus (maksan laskun saatuani) Komiteamietinnössä Suomen uhanalaisista kasveista ja eläimistä todetaan lapasotkakannan kääntyneen 1970-luvulla jyrkkään laskuun. Pyynnissä saadaan myös huomattava osa poikasten mukana olevista emoista. Paikalliset asukkaat pyytävät lentäviä vesilintuja, ja huonosti arvostetut tukkasotkat lentämättöKiinnostaako nuorten luonnon harrastus. Lapasotka harvinaistunut kesäpesijä Lapasotkan muninta alkaa vielä myöhemmin kuin tukkasotkan. Lapasotkan harvinaistuminen voi johtaa pyrkimyksiin lajin rauhoittamiseksi tai metsästysajan lyhentämiseksi. Suomen rannikolla, jolta pesinnän alkamisesta on pitkältä aikaväliltä runsaasti tietoutta, muninnan aloittaminen huipentuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Suurissa pesyeissä ensimmäisestä munasta poikasten lentoonlähtöön voi kulua yli sata vuorokautta. Pyynnin aloitusajan virheellisyys on paikoin johtanut järjestelmälliseen untuvikkometsästykseen. kotkan, tunturihaukan ja ruisrääkän ohella vaarantuneiden lintujen ryhmään. Usealla veneellä rintamana edeten ajettava poikasjoukko pysyy varsin hyvin koossa ja ammuttavana. Hailuodon oloissa sorsastuksen aloituksessa metsästettävien tukkasotkanpoikasten koko vaihtelee untuvikosta lähes lentävään. Pesintä on pisimmillään varhaisimmissa pesyeissä, joissa pesyekoko on suurin. Elokuussa sorsastuksen alkaessa poikaset ovat vielä rantavesillä, ja siirtyvät vasta myöhemmin väljemmille ulapoille. Luonto-Liitto on Suomen Luonnonsuojelll,iiton nuorisojärjestö. Valistus ei pure, kun untuvikkometsästäjinä ovat paikkakunnan sisäisen valvonnan ulkopuolelle jäävät metsästäjävieMaksutta kotimaan postiliikenteessä Vastauslähetys HKI l 0/l 5 Lupa 3602 LUONTO-LIITTO ry PL 231 00151 HELSINKI SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Jos sorsastuksessa ammutaan vain rannalla lentäviä lintuja, sotkapoikueet, jotka ovat hakeutuneet merenlahtien avovesialueille, jäävät haulikonkantaman ulkopuolelle ja täysin rauhaan. Kun lahti on kerran veneilty rannalta toiselle, käännetään rintamasuunta takaisin pakosukelluksessa onnistuneiden poikasten perään ja ajo toistetaan. 90-171 250 . Tähän ei kuitenkaan ole menty, vaan Hailuodon Metsästysseura on pyrkinyt vähentämaan poikasmetsästystä kehoituksin tuloksetta. Laji luetaan mm. Liity mukaan toimintaan! Lisätietoja saat Luonto-Liitosta puh . Vuonna 1964 ilmestyneessä Pohjolan linnut värikuvin -kirjassa todetaan tukkasotkasta: "Laji ei ole paistina erityisessä suosiossa eikä kärsi metsästyksestä samassa määrin kuin puolisukeltajat, vaikka sen poikueet ovat pyyntiajan alkaessa aivan avuttomia." Tämä näkyy selvästi esimerkiksi Hailuodossa, jossa tukkasotka on runsain vesilintu. päiväksi, kun sorsastus alkaa. Molempien sotkalajien metsästys on perinteisesti alkanut 20. elokuuta, kun poikaset ovat säännöllisesti vielä aivan avuttomia. Luonto-Liitto järjestää retkiä, 1<esäleirejä ja kursseja eri puolilla Suomea. Tukkasotkan muninnan pitäisi alkaa toukokuun alkupuoliskolla, jotta poikaset ehtisivät lentäviksi elokuun 20. Sotkat syksyn riistaksi Hailuodossa sotkauntuvikkojen pyynti olisi voitu lähes kokonaan lopettaa kieltämällä veneen käyttö metsästyksessä. vsk.. Ahvenanmaalla lapasotka on jo rauhoitettu. TILAUS Haluan liittyä Luonto-Liiton jäseneksi vuodelle 1988. Tilanteessa, jossa harva sorsastaja pystyy erottamaan lajit, on tarkoituksenmukaista pyrkiä pitämään molemmilla lajeilla sama metsästysaika. Poikueita ajetaan veneiden ja kanoottien edessä pyrkien ampumaan pakosukelluksesta nousevat tai pinnalla pakoon uivat poikaset. Myöhään pesivän tukkasotkan pesinnän kesto muninNimi nasta lentäviin poikasiin on aika pitkä verrattuna muihin pienikokoisiin sorsalintuihin
Koneessa kuoriutuneista untuvikoista tuli sattumoisin paikallisen lehdistön suosikkeja. Idänkurho on taantunut, koska sen suosimat avoimet ja valoisat kasvupaikat ovat kasvaneet umpeen. elokuuta ei ole perusteltavissa. Kirjoittaja vaatii, että sotkien metsästysaikaa on siirrettävä myöhemmäksi. Vaikuttaa siltä, että nykyinen omituinen sotkien metsästysaika ei ole säilynyt pelkästään päättäjien tietämättömyyden ja taitamattomuuden takia. Pian alkoi jopa hämärtyä se, että munien pelastaminen ei ollut luonnonsuojelutoimenpide, vaan riistanhoitotoimi. Mielekästä olisi ehkä käytäntö, jossa lajituntemusvirheistä, kun väärän yleisen lajin ampuminen ei ole ollut harkittua, määrättäisiin metsästysrikemaksu. kista oli kuitenkin hyvä; poikasmetsästystä ei metsästyskauden alussa juuri tapahtunut. Ilmeisesti takana on sellaista ajatusmaailmaa, että vältetään tekemästä heikosti vesilintulajeja tuntevista sorsastajista rikollisia erottelemalla yleisiä vesilintuja toiseen aikaan metsästettäviksi. merilintujen metsästykseen syyskuun kymmenenneksi päiväksi vähentäisi huomattavasti poikasmetsästystä, vaikka osa poikasista vielä tuolloinkin on lentokyvyttömiä. Hevossaari on yksi niistä. Nykyinen käytäntö metsästyksen aloittaminen 20. Tutkija Aulikki Alanen ympäristöminiteriöstä kertoo, että ensi kesänä siirtämistä on tarkoitus kokeilla. Tiedustelen, voiko kurhoa lisätä mikrolisäytekniikalla ja siirtää turvallisempiin paikkoihin. Viitaten lehd.essänne 8/ 87 olleeseen Antti Halkan artikkeliin uhanalaisten kasvien pelastamisesta kerron eräästä sellaisesta kasvista. Luonnonsuojelu terveisin Sirkku Kaartinen Valoa kurholle Idänkurho on yksi Suomen 33:sta erittäin uhanalaiseksi luokitellusta kasvilajista. Vielä tukkasotkaakin arempi poikasmetsästykselle on lapasotka (kuvassa), joka on kaiken lisäksi uhanalainen laji. Nyt on Pihlajaveden saaristoon tehty rakennussuunitelma, jonka mukaan Hevossaareen tulisi huvila-asutusta. Eino Merilä Pelastuisiko idänkurho mikrolisäystekniikalla. Erikoisella tavalla elämään pelastetut tukkasotkat saivat lisää huomiota, kun lehdille selvisi, että pienet poikaset joutuvat pian vapautuksen jälkeen metsästettäviksi aivan laillisesti. Viime vuosilta tunnetaan vain kymmenkunta kasvupaikkaa koko maassa. Lopputulos polemiiSUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Tilanne on siis toinen kuin suomalaisella siperianlillukalla, jota lehdessämme esiteltiin. Sotkien tapaan myöhään pesivien pilkkasiipien ja pikkukoskeloiden poikaset ovat Perämeren oloissa aivan yleisesti keskenkasvuisia. Parhaiten Hevossaaren idänkurhoja voidaan suojella jättämällä kasvupaikka rauhaan kaikissa rakentamisja metsänhakkuusuunnitelmissa. Savonlinnan eteläpuolella olevassa Pihlajaveden Hevossaaressa kasvaa idänkurho komea kasvi, joka paikallisen luonnosuojelumiehen mukaan on hyvin harvinainen. Mikrolisäys ei ole idänkurhon lisäyksessä tarpeen niin kauan kuin siementäviä kasveja löytyy mikrolisäyshän on tarkoitettu avuksi lähinnä niille kasveille, jotka eivät enää itse pysty lisääntymään. Savonlinnan kaupungin esiintymästä kerätään siemeniä, jotka istutetaan Linnansaaren kansallispuistoon. Tällainen "pehmeä" menettely on suorastaan ainoa vaihtoehto niin kauan kuin metsästystavat hämärämetsästys iltalennolla joissa lajeja ei voida tunnistaa, ovat sallittuja. Toistaiseksi näiden vesilintujen pyyntiin ei kuitenkaan ole muodostunut yhtä selkeää poikasmetsästyskäytäntöä kuin tukkaja lapasotkille. Jos suunnitelma hyväksytään, kurhon asema käy vielä vaikeammaksi. Monien hyvin hienopiirteisten metsästysaikakysymysten joukossa tukkaja lapasotkan metsästysajan alun virheellisyys on selkeä. Polemiikki lopetti poikaspyynnin Viime kesänä Hailuodossa kerättiin sadoittain korkean meriveden alle jääneitä tukkasotkan munia konehaudontaan. 601607 41. Mainitsemanne rakennussuunnitelma on oikeastaan Pihlajaveden saariston yleiskaavaluonnos, joka ei toki pakota maanomistajaa mökittämään Hevossaarta. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Sorsastuskauden alkaessa sotkanpoikaset ovat vielä pieniä ja avuttomia. vsk. Ne ovat joutuneet paikoin jopa järjestelmällisen untuvikkometsästyksen uhriksi. Hän kävi asiasta minulle kertomassa ja pyysi suojelemaan kasvia esimerkiksi hakkuiden yhteydessä. Näiden lajien metsästyksen siirtäminen ns. Antti Halkka HIENOJEN KAMEROIDEN ERIKOISLIIKE MYÖS CARL ZEISS JA LEITZ KIIKARIT MEILTÄ! OSTAMME LAATUKAMEROITA KÄTEISELLÄ UUDENMAANKATU 20 HKI P. Suurin osa jäljellä olevista idänkurhoista kasvaa Mikkelin läänissä. Merilintujen metsästyksen aloittaminen syyskuun kymmenentenä päivänä ei sekään ole kaikilla alueilla ja kaikkien lajien osalta perusteltavissa. Vaikka osa idänkurhoista on ollut steriilejä, lisääntyviäkin kasveja on yhä niin pa'.jon, että kurhoa voidaan lisätä siemenistä. raat
Merenkurkun linnuista on julkaistu seikkaperäistä tietoa satoja sivuja, ja aiheen omakohtaisesti hallitseva asiantuntija olisi pystynyt kirjoittamaan siitä mielenkiintoisen, alueellisiin erikoispiirteisiin painottuneen kuvauksen. Maankohoaminen ei missään muualla maailmassa muovaile maisemia niin nopeasti kuin juuri Merenkurkussa. Teoksen aihepiiri on siis tavattoman laaja. Kirjan tekstiosasta vastaa Pertti Saurola ja pääosa kuvista on Juhani Koivun . Ykkösosan yli 400 sivua jakautuvat 16 lukuun. Tietojen vajavaisuutta ei ainakaan voida syyttää siitä, että luku Eläimistö (Vesa Heinonen) on luvattoman kehno. Mutta erimielisyyttä ei varmaankaan synny siitä, että Merenkurkun saaristo on erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, niin maisemiltaan, eläimistöltään ja kasvistoltaan kuin kulttuurihistorialtaan . Valokuvien ohella kirjaa elävöittävät selkeät piirrokset ja kaaviot, joilla kuvataan sääksen levinneisyyttä Suomessa ja maapallolla, saalislajistoa, rengaslöytöjä, pesinnän ajoittumista, pesimistulosta ja kannan kehitystä. Kirja on saatavilla hyvinvarustetuista kirjakaupoista tai kustantajalta: Kanta-Hämeen Lintumiehet ry., PL 303, 13131 Hämeenlinna. Vain Ruotsissa on arvioitu olevan parituhatta paria ja muiden maiden kannat jäävät runsaasti näiden määrien alapuolelle. Esko Joutsamo Sääksi on saamassa nimikkorahaston . Tekstissä ei anneta juuri mitään tietoja eri lajien kannan suuruudesta, alueellisesta jakaumasta tai viimeaikaisista muutoksista, levinneisyyskartoista puhumattakaan, liioin ei esitetä kiinnostavia tutkimustuloksia eri lajien elintavoista Merenkurkun saaristossa. Sääksi eli kalasääski kuuluu epäilemättä niihin lintumaailman harvalukuisiin aatelisiin (mm. Se kiinnostaa jokaista vesillä liikkujaa, siitä halutaan pätevää tieSUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Lintujen muuttoa Merenkurkussa koskevasta osasta saa turhaan hakea eloisia kuvauksia vaikkapa merimetsojen juhlavista auroista kevätjäiden yllä, ulkoluotojen pensaikoissa toukokuussa vilistävistä smmnnoista, kuikkien mahtavasta joukkomuutosta Valassaarilla kesän kynnyksellä tai pähkinähakkien valtavista vaelluksista Merenkurkun kapeikon yli Ruotsiin eräinä syksyinä tällaisia paikallisia erikoispiirteitä olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon. Merenkurkun saaristoa sanoin ja kuvin Tapio Osala (toim .)) Vaasan saaristo Vasa Skärgård. vsk.. Tästä ihmistenkin elämään ja toimeentuloon kautta vuosisatojen vaikuttaneesta luonnonilmiöstä kertoo Mauri Palomäki monipuolisesti ja kiintoisasti. Niin laaja, ettei yksityiskohtainen esittely ole tässä mahdollista sitä paitsi en ole riittävästi asiantuntija kaikilla aloilla. Ainakin Kanta-Hämeen Lintumiesten piirissä Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuosi tullaan aina muistamaan sinä vuotena, jolloin vuosia kestänyt suurhanke Sääksi-kirja valmistui ja julkaistiin. Tämä on erityisen valitettavaa, koska juuri monenkirjava, eloisa ja äänekäs lintuyhteisö on saaristoluonnon keskeinen osa, lisäksi Merenkurkussa varsin omaleimainen. kotkat, joutsen, kurki, metso), joista Suomi vielä voi ylpeillä. Teoksen liiallisen paisumisen estämiseksi pois on jou42 KIRJOJA duttu jättämään retkija tunnelmakuvaukset niiltä tuhansilta retkipäiviltä, joita kirjan tekijät ja muut sääksiprojektiin osallistuneet ovat sääksimailla viettäneet. & G Kustannus, Vaasa 1987, 424 s. Vaikka sisällön lähtökohtana on ollut "Häme-keskeisyys", on teoksen kansien väliin koottu kuitenkin rautainen tietopaketti "kaikki mitä olet aina halunnut tietää sääksestä mutta et ole osannut kysyä". Tässä on valittu kansantaJumen asiatyyli. Seitsemässä luvussa kerrotaan luonnosta: maanpinnan muodoista, maankohoamisesta, ilmastosta, vesistä, kasvillisuudesta, eläimistöstä ja kalastuksesta. Merenkurkun värikkäästä historiasta sotien koettelemuksista, kaupankäynnistä, merenkulusta, haaksirikoista, majakoista ja paljosta muusta on aihetta riittänyt neljään lukuun. Kuten tekijät saatesanoissaan toteavat, koko teoksen synty on ollut mahdollista vain sen monumentaalisen työpanoksen kautta, jonka vapaaehtoiset luonnonharrastajat ovat tällekin asialle antaneet. Merensaaristo, tuhansien saarien, luotojen, selkien ja salmien merkillinen mosaiikki, on varmasti Suomen luonnon suurin erikoisuus. Lounaisen Saaristomeren jälkeen maamme laajin arkkipelagi levittäytyy Merenkurkussa, Vaasan edustalla. Erikoistumisen ansiosta kuva-aineistoon sisältyy tavanomaisten biotooppi-, pesä-ja poikaskuvien ohella aika runsaasti toimintaja liikekuvia, joiden saaminen edellyttää pitkäjänteistä keskittymistä kyseiseen lajiin. Suomelle ja Ruotsille lankeaa siten suuri vastuu koko läntisen Euroopan kalasääskikannan tulevaisuudesta. Erilaiset työsuojeluym. Nyt tämä alue on saanut oman nimikkokirjansa, upean kaksiosaisen teoksen, jonka ensimmäinen osa ilmestyi hiljakkoin . Saaristossa liikkuvien turvallisuutta palvelevat luvut meripelastuksesta, radiopuhelimista ja navigaatiosta. Selvää on, että pesien tarkastuksen ja sääksenpoikasten rengastamisen muuttaminen palkkatyöksi ei ikinä mahdollistaisi samaa tehokkuutta mitä nyt tehdään harrastuspohjalta. Siksi ei ole hullumpi sattuma, että Sääksi-kirja ilmestyi Suomen oman valtiollisen olemassaolon 70-vuotisjuhlavuonna. Levinneisyyskarttoja joistakin tyyppilajeista olisin toivonut myös kasvillisuutta koskevaan lukuun (Eija Piispala) kaipa tietoa sentään olisi ollut. viranomaiset varmaankin olisivat vaatimassa turvakorilla varustetun, maastokelpoisen nosturiauton käyttöönottoa tässä riskialttiissa hommassa, kuten sivulla 167 epäillään! Juhani Koivu on erikoistunut sääksen kuvaamiseen ja tulokset näkyvät kirjan näyttävässä ulkoasussa. Väite on tietenkin vahvan nurkkapatriotismin värittämä, sillä eteläisen ja lounaisen saaristomme jyhkeisiin rantapahtoihin, viehättäviin silokallioihin ja syviin satamalahdelmiin tottuneen silmissä Merenkurkun matalat, rikkonaiset luotoketjut loputtomine kivikkoineen, louhikkoineen ja karikkoineen jäävät kyllä maisemallisesti armotta toiseksi. Sen teksti on kokonaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Kaksi laajaa lukua käsittelee saaristoluonnon suojelun ongelmia. Nyt teksti on mitätöntä, käsikirjoista kopioitua yleistietoa, josta puuttuu paikallisväri lähes tyystin . Sen peruspääoma kootaan Sääksi-kirjan myyntituloilla. Sääksi taivaan sinessä Pertti Sauro/a ja Juhani Koivu: Sääksi, Kanta-Hämeen Lintumiehet ry., 1987, 223 s. Eläimistöluku onkin teoksen vakavin heikkous. Johdannon ensimmäisessä kappaleessa Merenkurkun saaristo nimetään muitta mutkitta "maailman kauneimmaksi saaristoksi" . Ilmastoa käsittelevassa luvussa (Raino Heino) , pistää silmään ikävä virhe sivun 69 kuvassa: selitykset ovat vaihtuneet, niin että kuvan mukaan Valassaarilla lämpötila kohoaisi keväällä aikaisemmin ja siellä sataisi enemmän kuin Vaasassa, vaikka asia on tietysti juuri päinvastoin. Teksti on helppolukuista eikä ole sorruttu liian tieteellisen kuivakkaaseen esitystapaan. Pesimälinnuston käsittely on yhtä latteaa. Ne pyrkivät antamaan mahdollisimman monipuolisen näkökulman Merenkurkun saaristosta, ja kirjoittajiksi on saatu useiden eri alojen asiantuntijoita. Tutkimuksen puutteellisuutta kuvaa se, että Merenkurkun vesiluontoa käsittelevän artikkelin (Pertti Sevola) levinneisyyskartoista puuttuu monia lajeja Valassaarilta, missä totesin ne jo 1950-luvulla: vesisiira, liejukatka, valkokatka, hietasimpukka ja sinisimpukka. Se on toki oman nimikkoteoksensa arvoinen. Suomen sääksikanta, noin tuhat paria, on lisäksi läntisen Euroopan toiseksi suurin. Tekstin kohdalla tämänkaltaisissa tietoja kuvateoksissa joudutaan aina tekemään valintoja sisällön määrästä ja tyylilajista
Tilannetta voitaneen ehkä jonkin verran korjata toiseen osaan tulevassa eri osasaaristojen esittelyssä. Kun pahin pettymys oli haihtunut, löytyivät kirjan hyvät puolet. Ja pettymyksen aiheita oli muitakin: kieli ei ollutkaan kauttaaltaan ollijärvismäisen hyvää ("ilmastomuuttujien varianssin kasvu" hyi, Olli!). Erilaisia esimerkkejä sukupuutoista ja myös onnistuneista suojelutoimista on runsaasti. Kirja romuttaa myyttejä, sitkeitä vääriä käsityksiä. Asiasisältö on erinomainen. Uutta kirjassa on sukupuuton, uhanalaisuuden ja suojelukeinojen teoreettinen tarkastelu, osaksi hyvinkin kiintoisa ja jokaiselle luonnonsuojelutyötä tekevälle varsin tarpeellinen. Mielikuvitusta käyttäen taitava graafikko olisi saanut useimmat kaaviot elämään ilman väriäkin. KIRJOJA vuosilukua aina kun se on ollut tiedossa. Merenkurkkuun on tunkeutunut sama kaiken alleen murskaava kehityksen pyörä, joka raiskaa, repii ja riistää luontoa kaikkialla. WWF:n rahoituskohteet ovat Keniassa, Sambiassa, Sri Lankassa ja Tansaniassa. Runsaasti tilaa on annettu vanhoista kirjoista poimituille sinänsä kauniille piirroksille, mutta ne eivät yleensä vie asiaa eteenpäin. Kun kerran tilasta ei ollut pulaa, niin miksi ihmeessä tekstin kuvat on ahdettu niin pieniksi. Osaan kohteista on myönnetty myös valtion kehitysapuvaroja. Kokonaisuuden täydentävät lukuisat piirrokset, kartat, käyrästöt ja taulukot. (90) 644 511. Ja kaikki tämä tietenkin korkeamman elintason ja aineellisen hyvinvoinnin nimissä, "yhteiseksi eduksi", ihmisten suuren enemmistön hurraa-huutojen säestämänä. Samalla se tekee sukupuutosta välttämättömän: jokainen laji kuolee ennemmin tai myöhemmin. Kasviesimerkkejäkin tekijät ovat löytäneet ilahduttavan runsaasti. Valtiovarainministeriön päätöksen mukaan yksityisten henkilöiden 30015 000 markan suuruiset kehitysapulahjoitukset ovat vähennyskelpoisia valtion verotuksessa. vsk. Erityisen epäonnistunut on kuvitus. Sitä kannattaa yhä suositella lajien suojelusta kiinnostuneille ensilukemistoksi). Siinä on sekä jännittävää tietoa että maukkaita yksityiskohtia, kaikki mehevällä tyylillä tarjoiltuna. Mutta kuka oikeastaan on kirjoittaja otsikon alla on kolme nimeä, mutta teksti on kirjoitettu minä-muotoon! Loppuosan luvuista mainitsen erityisesti Jorma Ojaharjun Saariston historian. Mustavalkokuvissa on sekä hienoja luontoaiheita että historiallisia dokumentteja. 43. Tällaisessa kirjassa joudutaan tietysti käyttämään parhaiten tunnettuja ja taltioituja tapauksia, ja varsinkin eläinesimerkeistä suuri osa on entuudestaan tuttuja (etenkin kirjasta Jean Dorst: "Ennen kuin luonto kuolee", joka ilmestyi suomeksi vuonna 1970. Seppo Vuokko WWF:llä keräys sademetsien suojelemiseksi Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on käynnistänyt keräyksen ''Ettei elämä menettäisi henkeään" neljän kosteikkoja sademetsäalueen suojelemiseksi. Voi kuinka usein kauan odotettu ja etukäteen kehuttu elokuva tai kirja osoittautuukin pettymykseksi! Kun maine kulkee edellä, odotukset ehtivät kasvaa liian suuriksi. Järvisen ja Miettisen suuri kuolonkirja (tai elonkirja, aivan miten asia vain halutaan nähdä) kuuluu jokaisen lajien suojelusta kiinnostuneen henkilön käyttökirjastoon, ja luonnonsuojelun biologian oppikirjana se on erinomainen. Vakuuttavasti osoitetaan, kuinka harvinainen, laikuttaisesti esiintyvä laji voi tuhoutua, vaikka eläintä ei häirittäisi eikä yhtäkään sen esiintymispaikkaa tuhottaisi. Lisätietoja tai erityisen tilillepanokortin voi pyytää Suomen WWF:stä Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki, puh. Sanoman murheellisuudesta huolimatta nautin kirjoittajan loistavasta, penttilinkolamaisesta tyylistä. Niin kävi tämänkin kanssa. Olavi Hilden Luonnonsuojelun biologiaa Olli Järvinen & Kaarina Miettinen: Sammuuko suuri suku. Tiedonantona kannattaa todeta: lahjoitus sademetsien suojeluun. WWF:n arvioiden mukaan tänä vuonna kuolee sukupuuttoon 1 200 eliölajia ja vuoteen 2000 mennessä sademetsien hävittäminen voi johtaa noin 750 000 eliölajin tuhoutumiseen. Maapallolta hävitetään joka vuosi Itävallan kokoinen alue sademetsää. Olikohan aihe liian lähellä opetustyötä. Biologiassa lajien suojelu on nostanut välillä jo kovin parjatun saapaslinjan taas arvoonsa: käyttökelpoisinta suojelutietoa saa luonnosta. Runsaasti asiaa on juuri edellä haukkumissani kaavioissa, sekä erillisissä tietoiskuissa. Asiakuvitus koostuu suureksi osaksi tieteellisistä artikkeleista poimituista käyristä, pistejonoista ja pylväiköistä, joita on somistettu lajia esittävin piirroksin. Insinöörien unelmissa toiveitten täyttymyksenä kangastelevaa Merenkurkun pengertietä ja tunnelia Ruotsiin jokaisen luonnonystävän painajaista kirjoittaja sivaltelee täydeltä laidalta: se on "idioottimainen hanke", "supermäntti homma". Suojeltavien lajien "väestönlaskenta", yksilömäärän ja ikäjakauman sekä lisääntymistapojen tuntemus ovat menestyksellisen suojelun edellytyksiä. Mutta saariston sisempien osien metsäisillä saarilla hävitys on parissa vuosikymmenessä ollut liki täydellinen, niiden neitseelliset, idyllistä rauhaa henkivät maisemat on tärvelty tuntemattomiksi. Värikuvat (16 sivua) on painettu erinomaisen kauniisti ensimmäinen kuva yksinäisestä pihlajasta Valassaarten Norra Käringsbådalla kirkkaana, pohjatuulisena lokakuun päivänä on kuin jonkun vanhan mestarin maalaus . Sukupuuttoaaltoja on ollut aiemminkin, mutta nykyisessä on poikkeuksellista se, että lajituhon aiheuttaa yksi elokehän omista lajeista, ihminen, eikä mikään ulkopuolinen tekijä. Jos tästä lajituhosta selviytyy vajaat kymmenen prosenttia kaikista lajeista, kuten permikauden lopussa 225 miljoonaa vuotta sitten, niin onko ihminen selviytyneiden joukossa. 1987, 256 s, 178 mk. Taitto on väljä ja kirjan eri lukuja erottaa peräti kolmen sivun otsikkotila. toa. Sademetsät säätelevät ilmastoa, tulvia ja suojelevat maaperää. Odotin koko luonnonsuojeluväen kirjaa, mutta sainkin käteeni yliopiston oppikirjan. Tuollaiset risuaidat karkottavat tieteelliseen esitystapaan perehtymättömän lukijan siitäkin huolimatta, että niitä selittävät kuvatekstit ovat poikkeuksellisen pitkiä ja perusteellisia. Se, ettei väriä ole käytettävissä, ei vielä estä innostavaa, ja kuitenkin asiapitoista kuvitusta. Itse en ole joutunut kokemaan tätä niin ahdistavana kuin kirjoittajat, koska olen liikkunut enimmäkseen alueen ulkoreunojen puuttomilla luodoilla ja työskennellyt Valassaarten rauhoitusalueella. Mutta tämän lisäksi tarvittaisiin lajien suojeluun herättävä kymmenien tuhansien painoksina leviävä kirja jotakin vielä tehokkaampaa kuin Kokon "Laulujoutsen" tai Carsonin "Äänetön kevät", sillä lajituhojen muodostamaa uhkaa tulevaisuudellemme ei yleisesti ymmärretä. Uhattu saaristoluonto (Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas) on riipaisevaa luettavaa. Suomen luonnonsuojelun Tuki Oy. Kirjassa marssitetaan luonnonsuojelun aseiksi perinnöllisyystiede, etologia eli eläinten käyttäytymistiede, monet ekologian erityishaarat ja jopa paleontologia. Jälkimmäisiin olisin toivonut SUOMEN LUONTO 2/88 47. Yhdyn Ojaharjuun täydestä sydämestä ja kannatan myös hänen ehdotustaan hankkeen lykkäämisestä vuoteen 4000, jolloin Merenkurkku jo on kuroutunut umpeen itsestään! Vaasan Saaristo on runsaasti kuvitettu. Suomen WWF:n keräyksen postisiirtotilinumero on 98 889
-4.4.1988 Tavoitteena on Lapin keväisen luonnon kuvausniksien opettelu . 805 1707 Kruska-Puotl Lauttasaarentie 11 puh. Rääpys / rääpyskä, reeska, riika jne. kääpiösiikakantaa, reeskan ja rääpyksen. ••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••• •«• ·••-••••w••••••••••••••••••••••••••••••••• • Tilaan O Vihreå Lanka -lehden, vuosikerta 110 mk,½ vuotta 60 mk, kestotllaus 100 mk (allevllvaa haluamasi vaihtoehto) Vihreitä kirjeitä -lehden hintaan 100 mk/10 numeroa Nimeni ___________ _ Lähiosoite __________ _ Postinumero ja -toimipaikka ___ _ Päiväys ja allekirjoitus (maksan laskun saatuani) TEKSTATENI Vastauslähetys HKI 10 Lupa 4798 VIHREÄ LANKA OY Eerikinkatu 7 C 10 00003 HELSINKI Vlhrd Lanka Oy maksaa postimaksun ······~---···················································································· · 44 H . 679150 Siika nimeltä rääpyskä Inarijärvessä elää ison silakan kokoinen siika, jota sanotaan rääpyskäksi. Harri Dahlström SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Inari järvessä elää useita eri siikamuotoja, jotka kalastajat ovat tunnistaneet ja nimenneet omilla nimillään. Rääpys on siis pohjasiikakanta, joka on aikojen kuluessa eriytynyt ja sopeutunut elämään Inarijärvessä syvällä pohjaravintoa käyttäen. Se on isopäinen, hyvin vaalea, pullomahainen, mutta muutoin laiha ja vetinen kala, joka elää syvissä vesissä. (9697) 51024. Inarijärven rääpys tulee sukukypsäksi 5-6-vuotiaana. Ilmoita palveluhakemistossamme LUONTOVALOKUVAUKSEN KURSSI Inarin opistolla 31.3. Siika on yhteisnimitys joukolle enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavia kalalajeja, niiden alalajeja ja paikallismuotoja. täysihoidon) 900, mk. Rääpyksellä siikana on paikkansa Inarijärven eloyhteisössä. Miksi se on erilainen kuin tavallinen siika. Järvi ja Jorma Toivonen, ovat Inarijärven siikoja tutkiessaan löytäneet järvestä kaksi ns. vaihtoehtoisia tuotteita -jatkuvasti tarjouksia hyvä palvelu Espoon Luonnontuote Espoontori, puh. Muikun nyt levittäytyessä Inarijärveen rääpys ei ehkä ole niin uhanalainen kuin reeska, joka on hyvin sopeutunut elämään muikun kaltaisena siikakantana järvessä. Sillä on omat kutualueensa ja elämänkiertonsa vaiheet, joten rääpys säilyttää omat piirteensä siikakantana ja kehittynee edelleenkin sopeutumaan entistä paremmin. Se kasvaa hyvin hitaasti saavuttaen 6-7 vuodessa 20 sentin pituuden. Vanamon kalannimiluettelon (1981) mukaisesti molemmat luetaan pohjasiikalajin piiriin. Kurssin aikana tehdään retki Norjaan, Varanginvuonolle, jossa kevään lintukausi on parhaimmillaan. Kurssimaksu on (sis. Kalabiologit, kuten T. Siiat mukautuvat joustavasti erilaisiin elinympäristöihin ja samassa Jarvessä elävillä siioilla on omat ekologiset piirteensä. Rääpys kuuluu siivilähampaiston lisäkkeiden lukumäärän ratkaistessa samaan siikalajiin kuin Inarijärven jokisiika, joka kasvaa kookkaaksi ja elää matalammissa vesissä kuin rääpys. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Inarin Opisto, 99870 Inari, puh. Rääpys tai rääpyskä on muikun vanha nimitys, jota Inarijärvessä muikun puuttuessa on alettu käyttää tästä pienikokoisesta siiasta. Muun muassa pieni sukukypsyyskoko, hidas kasvu ja vaaleus ovat ominaisuuksia ja sopeutumia syvällä elämiseen, ravinnon vähäisyyteen karussa järvessä jne. ovat Inarijärven siikojen nimityksiä ja niitä on paljon lisää, erikielisinäkin. Rääpys on syvällä elävä, ulkonäöltään kysyjän hyvin kuvaama siika. Eläinja kasvitieteellisen seuran Vanamon virallisessa kalanimiluettelossa ei ole rääpyskää, mutta Inarijärven rääpyskä on oma tietty siikamuotonsa. vs k.. Alle 15senttisen rääpyksen ravintona ovat planktonäyriäiset, mutta isompana tämä hyvin harvan siivilähampaiston omaava siika siirtyy syömään pohjaeläimiä. Kurssin vetäjänä toimii valokuvataiteilija Martti Rikkonen
Kysymyksiin vasraraan vain lehdessä, ei siis kirjefrse. Vaikka puumaista katajaa ei saa myydä kokonaisena, sen puuainesta ja siitä tehtyjä esineitä saa myydä. Havainto osoittaa sen, että metsokannoissa on käytökseltään poikkeavia yksilöitä, jotka eivät kaihda ihmisasutusta. Niillä oli keltaiset paksut jalat (ei räpylöitä) ja keltaiset paksut nokat. Mutta katajan myyntikieltoa, kuten useita muitakin luonnonsuojelumääräyksiä, valvotaan huonosti. Seppo Vuolanto 45. Katajan oksien osalta määräykset ovat sen verran tulkinnanvaraisiakin, etten lainkaan kadehdi valvontaviranomaisten työtä! Seppo Vuokko Pylväsmäisen katajan myyminen on rikos. Näin valtavan suuret kiiltävän mustat linnut eivät voi olla muita kuin ukkometsoja. Ei katajan rauhoitusta ole kumottu, mutta rauhoitus on vain osittainen. Onko siis katajan rauhoituslaki kumottu, kun sitä taas näkee myynnissä. KYSY LUONNOSTA Lukijar voivar läherrää kysymyksiään rälle palsralle Luontoillan asiantunrijoiden vasrarraviksi osoirreeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 HELSINKI. Mitä olivat mustat linnut. Tulevaisuus näyttää, yleistyvätkö käytökseltään poikkeavat metsot Suomessa. Vuonna 1981 toukokuun puolessavälissä tuli pihaamme kaksi kiiltävän mustaa (vihertävän mustat sulat) isoa lintua, kolme kertaa varista suurempia. Jos torilla todella myytiin puumaisia tai pylväsmäisiä katajia joulupuiksi, viranomaisten olisi pitänyt puuttua siihen. Kävivät välillä navetan takana ja tulivat uudelleen ikkunan alle kauranjyviä syömään. Myös pensasmaisten katajien oksia saa myydä: torikauppiaat saattavat siis olla aivan laillisella asialla. vsk. Tällaisen käyttäytymisen on ennen kaikkea arveltu syntyvän siellä m1ssa metsokannat ovat harventuneet, kuten Etelä-Suomessa. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Ainakin viime joulun alla oli täällä Helsingin torimyynmssa runsaasti kaupan katajaa, mikä hieman ihmetyttää, sillä eikös katajan katkominen myyntitarkoituksiin 1977 kielletty luonnonsuojelullisista syistä niiden kasvupaikkojen uhkaavasti vähetessä. Atomiaika ei sovi metsolle. Jos metsokannoissa on aikaisemmin ilmennyt samantapaisia piirteitä, ovat jo muinaissuomalaiset kyllä huolehtineet siitä, että linnut ovat päätyneet parempiin suihin. Kysyjä vai:misti asian pyynnöstäni kirjoittamalla lisää tuntomerkkejä, mm. Harakat ja varikset ihmettelivät, vaan ne eivät niitä olleet huomaavinaan. Noin puoli tuntia seurasimme niiden oleskelua pihallamme. Puumaisia ja pylväsmäisiä katajia tai niiden oksia ei saa myydä eikä kerätä myytäväksi. Jos kysymykseen liirryy mareriaalia, jonka haluar palaurerravaksi, liirä mukaan valmiiksi kirjoirerru palauwskuori posrimerkkeineen. Myyntikiellon tarkoituksena on estää kauneimpien katajien tuhoaminen joulupuina. sen että ne muistuttivat rakenteeltaan koppeloa ja käytökseltään maatiaiskanoja. Eikö kataja olekaan rauhoitettu. Maanomistaja voi silti itse ottaa puumaisiakin katajia, tai antaa niitä toisille, mutta rahaa hän ei saa ottaa vastikkeeksi
lt is obvious, however, that a good deal more work needs to be done before these lichens will be found in abundance on the trunks of the !ime trees flanking Hämeenkatu, the city's main street. Translated by Leigh Plester Seuraavassa numerossa: • Merikotkien pesämetsiä parturoidaan • Ngorongoro maailman kahdeksas ihme • Rannat mökkiytyvät ja yksityistyvät SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Among the preserves remammg in Finland, Malla Strict Nature Reserve is located at Finland's northwestern extremity, at the confluence of the borders of Finland, Norway and Sweden. Open sea fishing is now a worthwhile occupation , since an annual quantity of more than 7 million salmon smolts are stocked in the Baltic every year, making the sea, in effect, a gigantic fish farm tank. Pyhätunturi and Pallas-Ounastunturi, the earliest national parks, have provided a window on Lapland for countless numbers of hikers and naturalists. ln the 1970s there was a change-over to district heating and simultaneously sulphur dioxide emissions from a nearby pulp mill were considerably reduced. Wild Baltic salmon stocks dwindling by Antti Halkka Suomen Luonto 47(2): 28 The rivers along which the Baltic salmon used to spawn were radically altered by hydro power station construction during the 1930s. Such designs serve to blunt the sense of triumph at having had national parks around for half a century. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Two-barred crossbill visits Finland by Teuvo Hietajärvi Suomen Luonto 47(2): 16 A denizen of the boreal forests (taiga) of Siberia, the twobarred crossbill feeds mainly on larch seeds. As little as 50 years ago coastal and river fishing were the dominant forms of commercial fishing, while open sea fishing was almost unheard of. Famous for its wild, scree-strewn slopes and precipitous gullies, Pyhätunturi National Park is a scaled-down version of Lapland at its most rugged. By the summer of 1987 they had already recolonised their original habitats. Today there are only five salmon rivers of any significance left (see map on p. ln order to protect wild stocks, an attempt has been made at annual meetings in Warsaw of the International Baltic Convention Fish ing Commission to set quotas on the number of fish that can be legally caught. Now the last surviving wild ri.ver salmon stocks are threatened by the open sea fishery. Cleaner air was signalled immediately by the return of pollution-sensitive lichens. Arriving as early as June, the crossbills were not content with merely feeding: some of them stayed on to nest the next spring. When such seeds are scarce, the birds fly west in large flocks, to live on a substitute diet of spruce seeds . 28). The last immigration occurred in 1986. The atmosphere had become heavily polluted with sulphur' emissions from household central heating plants and industry. Pisavaara, m southern Lapland, protects a rocky fell and its immediate surroundings. It serves to protect some of the habitats and wildlife of the higher fells. Pallas-Ounastunturi National Park !ies at the opposite extreme. Lichens return by Pertti Ranta Suomen Luonto 47(2): 20 Lichens sensitive to air pollution disappeared from the region around Tampere, one of Finland's largest ei ties (160,000 inhabitants) in the 1960s. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Uäsenmaksu 60 mk) Muutan osoitettani Tilaaja/ tai vanha osoite SUKU NIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTI NUMERO ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnonsuojelulii110 maksaa postimak sun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/ 1 00003 Helsinki ____________________________ J 46 SU0MENLLJONTO (Nature or Finland) Published by che Finnish A ssociation for Nature Conservation Address: Box /69 00/51 Helsinki, Finland they were born in . Finland's first national parks and strict nature reserves 50 years old by Kimmo Kaakinen & Eero Tikkanen Suomen Luonto 47(2): 22 Finland's first national parks and strict nature reserves were established in 1938, ali of them in Lapland. Finland is visited by twobarred crossbill vagrants at irregular intervals averaging out at about ten years. Plans are being laid for setting aside part of Pyhätunturi National Park for commercial purposes of this type, and for building a ski centre in Pallas-Ounastunturi National Park. vsk.. Located in one of the loveliest parts of western Finnish Lapland, it encloses graceful, undulating fell chains. Worse, wild stock fish are caught along with the fish farm specimens used for stocking. A large proportion of the river salmon are caught in the open sea and are thus prevented from spawning in the rivers ----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). Smolt production by the rivers (480,000 individuals) is insufficient to maintain the open sea stocks. Although three of each category were founded, Finland lost one of each when the Petsamo area was ceded to the Soviet Union after World War 11. For the first time it was possible to make scientific observations on the nesting birds in Finland. Both these p·arks are currently threatened by a rapidly growing tourist industry with its hotels and downhill ski runs
SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Lähes haaraton. Niinpä esitän sen tässä. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Tähteiden sota 47. "Hattivaarakas" saa varmaankin nimistötoimikunnassa yksimielisen ka nnatuksen . Pieni, hauras, läpikuultavan valkea, nuijakkaisiin luettu sieni. vsk . Oikosulku Usein sadunkertojat jätetään tieteellisissä piireissä omaan arvoonsa . On luul tu, että esimerkiksi Tove Janssonin kirjoissa la umoina vaeltavat sähköiset pikkuoliot, hattivatit, olisivat kirjailijan omaa keksintöä . Sienimuseon mukaan laji on niin harvinainen, ettei sille ole vielä keksitty suomalaista nimeä. Lukija voi itse todeta ruohonlehtien kärventyneen ruskei ksi wattien vaikutuksesta . Hyvin harvinainen. Tämä tapahtui ukonilman jälkeen vanhassa salakuljettajien satamassa Vessön Mjåvikenissä . LIIKETTÄ LAKIN ALLA Clavaria acuta. Retkillä Porvoon rannikoilla olen kuitenkin omin silmin nähnyt hattivattien esiasteiden nousevan maasta. Ei syötäväksi. Luonnontieteilij öiden johtoihin lienee tullut vikaa, kun nämä olennot on luokiteltu sieniin kuuluviksi. Yksitellen tai ryhminä polun varsi/Ja ym . paljaalla tai ihmisten vaikuttamalla maalla
Kamera-lehden palstoilta tutun luontovalokuvaajan uutuusteos luontokuvauksesta runsain esimerkein värikuvitettuna. Willaino paneutuu kuvausolosuhteisiin ja kohteen tuntemiseen lukuisin esimerkein ja sujuvin tekstein. Huhtikuussa saatavillasi. Hinta 178 mk.. Luonnosta luonnollisesti Juha Mälkönen . A4, 104 s., sidottu, kokonaan väri kuvitettu. N I s ~:~: .. Hinta 179 mk. Forssan •~ KKyu~.!~~~us , 30100 Forssa 10 Kysy kirjakaupasta tai tilaa samaan hintaan suoraan kustantajalta. Kevään kuvauksiin uusia ajatuksia ... ~~:.minen . Puhelin •916-28 550/ kirjatilaukset. Kuvauskalusto on vain osa luontokuvausta. 225 x 280 mm, 128 s., sidottu, kokonaan värikuvitettu. Lähetyskulut sisältyvät tällöin hintaan. Kuvateos kotoisesta jäniksestämme taruista ja kertomuksista tutusta eläimestä nyt taruakin ihmeellisemmässä todellisuudessa. Juha Mälkösen loistavat värikuvat jäniksen elämästä vuoden kierrossa ja Teuvo Suomisen tuore, sujuva ja asiallinen tekstr tekevät tästä kirjasta koko perheen luku ja katselunautinnon