...... ......... .. . . ....... ........ 11 A 17 00150 Helsinki puh. . ..... (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky P.ainopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen 1/mestymisaiKataulu Aineisto No toimitukseen 3 13. . . (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUK I OY Hiirakkotie, 6 01200 Vantaa puh. 4 17. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). . . ... .. 2 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 22 Pöllöjen soidinhuudot kaikuvat ja myyrien saalistus on vauhdissa. .. 40 Summaries of the Main Articles ...... .. ..... .. Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heik ki Toivonen, Ritva Veijonen. . . . .. . . 30 Etelä-Luangwan kansallispuisto Sambiassa on kuulu rikkaasta eläimistöstään. 10. ........... Kaarina Heikkonen: Sukellus suolaiseen kaamokseen ....... . ..... (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Ranta katu 49-51 20100 Turku puh. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaa ninkatu 13 90 100 Oulu puh . .. Heikki Willamo: Pöllöt myyräjahdissa.............. (92 1) 301 141 Veijo Peltola, vs. Kirjoja .............................................. . ..... ............................ . ..... . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh . . vuosikerta 2 • 1989 Kotimaasta . . ...... Samuli Haapasalo: Repovesi alkulinnun kansallispuistoksi...... 4 Viisaan valinnat: Eroon freoneista.... Tero Sipilä ja Heikki Hyvärinen: Säännöstelläänkö saimaannorppa sukupuuttoon?.. Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni La ukontori 4 33200 Tam pere puh. (981) 15 828 Merja Ylänen, vs. 38 Kysy luonnosta. Alice Karlsson: Vaasa kaasuttaa uuteen jätehuoltoaikaan.... 3. ...... Irtonumero 27 mk, myynti Rautakirjan Etelä-Suomen myyntipisteissä sekä Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Perämiehen katu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. (960) 3 11 550 Riitta Laakso, vs. Ilmestyy 25. . . 8 Rauno Ruuhijärvi: Luonnonarvot markkinataloudessa .... 5. .... 5 6. . ............... . ... 39 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . ........ ........... .... Saimaan pinnan laskeminen talvisin romauttaa osan pesistä. ............. (90) 642 88 1 Ma-pe klo 8.3016. /989 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ............. (953) 17 358 Pemi Siilahti Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. . . 36 Tiina Kaila: Ihminen, maagikko, farisealainen.... (90) 655 377 Ilpo ·Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. . 10 Puheenvuoro katoamassa olevien niittyjen ja ketojen puolesta. . .......... 4. 30. . . .................... .... 12 Erämaakomitea esittää 12:n Lapin erämaan suojelemista erämaalailla. . ..... .... Jorma Laurila: Villin Afrikan sydämessä. 16 Repovesi on kaakkurin valtakuntaa Valkealan ja Mäntyharjun kuntien alueilla. ... . 20 Helmikuun lopulla syntyneet kuutit tarvitsevat suojakseen lumipesän. 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. .... (90) 171 250. päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimiuajat Antti Halkka Alice Karlsson, vs. .. .. . . Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin I 90/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. ...................... .. . . 9 Kauri Mikkola: Kukkakedot takaisin..... ........ Tilaushinnat I. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Eväitä taistoon pöheiköitymistä ja viheraavikoita vastaan. . 15, kesällä klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juot e, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Tiu Similä, projektisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Pirkko Elomaa, toimistosihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. . . 4. ................. 9. . ....... ... Kansikuva: Ahman jäljet Pippurinipan -tunturissa Käsivarren erämaassa on kuvannut Seppo Keränen. ... 7. ............... ..... Kirjoittajat selvittävät esityksen luonnonsuojelullista taustaa . .. .. . 46 Seppo Vuokko: Piippuja meressä.... . 26 Jään alla avautuu värikäs kasvimaailma. . Uusimaa Perämiehenk . . . SUOMEN LUONTO Vs. Ulkomailta............................................ Esko Joutsamo ja Pekka Salminen: Erämaat lain suojiin.......... 198830. .... 17 . ........ 48. .. . . .. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen soviltu. 8. ......... 28 Maan ensimmäinen bio:Caasulaitos aloittaa toimintansa lähiaikoina. (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. .
·erilaiset tieja rakennushankkeet ja etenkin kasvava maastoliikenne moottorikelkoilla ja nykyään jo kesäisinkin kaiken maailman mönkijöillä. Arvostelijoiden mukaan ne eivät olennaisesti eroaisi Lapissa nykyisin harjoitetuista menetelmistä. Ylitsepääsemätön tosia-asia on myös se, että erämaakomitean esityksen on saatava taakseen riittävä poliittinen kannatus: se on hyväksyttävä eduskunnassa erämaalakina. Mietinnön lausuntokierroksella sen puutteet olisi saatava korjattua. Painopisteen on kuitenkin oltava korostetusti kokeilussa ja tutkimuksessa, ei puuntuotannossa. Täysin kelvottomaksi ei kukaan vakavasti otettava luonnonsuojelija ole mietintöä kuitenkaan leimannut. Mietintöhän on osin täysin vastakkaisia näkemyksiä edustavien osapuolten kompromissi . SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Kielajoen latvoilla avautuu komea Stuorraäytsin rotko, jota kutsutaan myös PikkuKevoksi. Arvostelijatkin ovat myöntäneet, että mietintö on toteuttamiskelpoinen kunhan sen pahimmat puutteet korjataan. Erämaaliike ja Lapin luonnonsuojelupiiri ovat moittineet mietintöä mm . Tärkein syy metsätalouden vaatimuksiin varmasti on Lapin ylimitoitetun metsäteollisuuden puunnälkä ja uumoillut tehdaslaajennukset. Puuttomatkaan alueet eivät enää ole turvassa; niitä uhkaavat mm. Vätsärissä d kuitenkaan tulisi sallia minkäänlaisia hakkuita, koska Kuolan teollisuuden saasteet kuormittavat voimakkaasti koko Itä-Lappia. SUOMEN Erämaalaki rauha erämaihin. Komitea ehdottaa suojeltavaksi kaikkiaan lähes 15 000 km 2 erämaita. Komitean hajoaminen ristiriitoihin olisi jäädyttänyt erämaiden suojeluhankkeet pitkäksi aikaa ja olisi pahimmassa tapauksessa johtanut alueiden -tärveltymiseen yksi kerrallaan. Muotkatunturien erämaat11. Parhaassa tapauksessa uusista menetelmistä saadut kokemukset voisivat heijastua myönteisesti koko Lapin metsätalouteen. Erämaalain hyväksymisen jälkeen Lapin luonto olisi jo melkoisen hyvässä huomassa. Samasta syystä komitean ehdotuksesta pois rajatut Kessin osat tulisi liittää erämaalakiehdotukseen, ilman hakkuukokeiluja. Hakkuut olisivat lisärasite saastekuorman alla huokailevalle karulle metsäseudulle. Jorma Laurila 3. vsk. Nimettömästä Kairasta, on metsätalouden vaatimuksesta rajattu pois. Lisäksi on tarkasti seurattava, että menetelmät todella poikkeavat edukseen nykyisistä. alueiden rajauksista sekä hakkuiden sallimisesta osalla selkosista. Eräitä arvokkaita erämaa-alueita, kuten osia Kessistä ja ns. Jos mietintö olisi kovin eripurainen, sen läpimenomahdolli~•rndet olisivat heikot. Kansantaloudellisia perusteita tähän ei ole, koska näiden alueiden metsätaloudellinen merkitys on häviävän pieni. Erämaaliike on arvostellut myös hakkuiden sallimista tietyissä erämaissa, vaikka komitea ehdottaakin käytettäväksi nykyistä luonnonmukaisempia menetelmiä. Erämaan rauha on taattava myös puuttomille alueille ne ovat yhtä arvokkaita kuin metsäerämaat. Komitea on kaukoviisaasti esittänyt erämaalakiin liitettäväksi myös laajoja tunturija paljakka-alueita. Kiistaton edistysaskel erämaiden suojelussa on, että sentään näinkin kattava ehdotus on voitu lähes yksimielisesti antaa. Etelä-Suomessa sen sijaan riittää töitä nimenomaan muulle kuin kirveelle; eteläisessä Suomessa vanhoja suojeltuja metsiä on vain alle promille metsäalasta. Luonnonsuojelun kannalta ei ole sinänsä haitallista, että luonnonmukaista metsänhoitoa kokeillaan erämaissa. Valtioneuvoston asettaman erämaakomitean tammikuussa julkistettu mietintö ei ole saanut kaikkien luonnonsuojelijoiden varauksetonta tukea
Erityisesti kuusen kunto on heikentynyt, mutta myös mänty ja lehtipuut kärsivät aiempaa enemmän. Mäntyjen neulashukka on suurin ltäLapissa, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Pohjois-Hämeessä. kotka, metso, kololinnut sekä monet sienija hyönteislajit tarvitsevat riittävän tiheässä olevia luonnontilaisia alueita säilyttääkseen kantansa elinvoimaisina. hätäoksien yleistyminen. Harsuuntuneimpia kuuset ovat Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla. Suomessakin rikkija typpilaskeumat ovat SUOMEN LUO TO 2/89 48. Metsäasiat kuuluvat meille kaikille. Vuonna 1986 kuusista oli harsuuntuneita 26 prosenttia, lehtipuista 10 prosenttia ja männyistä kuusi prosenttia. Harsuuntuminen ilmentää puiden yleistä terveydentilaa, johon ilmansaasteiden ohella vaikuttavat luonnon omat stressitekijät, kuten kovat pakkaset tai kuivuus. Neulasten variseminen on kiihtynyt eniten Kainuussa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Metsä on suomalaisen kulttuurin alkukoti, osa suomalaista sielunmaisemaa. Päätöksenteko metsien kohtalosta on alistettava laajapohjaiseen yhteiskunnalliseen harkintaan, vaativat Elävä Metsä -kampanjan järjestäjät. vsk.. Kampanjan tärkeimpänä tavoitteena on tuoda esille laaja kansalaismielipide viimeisten vanhojen luonnonmetsien sekä luonnonmukaisten metsänhoitomenetelmien puolesta. Lappia lukuunottamatta mäntyjen neulaskato on 1nainituilla alueilla pahentunut. Tämä on uutta ja myönteistä. Metsäntutkimuslaitos on Vetoomus metsäluonnon puolesta Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen nuorisojärjestö Luonto-Liitto järjestävät tänä keväänä Elävä Metsä -kampanjan . Metsämme voivat nyt huonommin kuin kolme vuotta sitten. Aarniometsissä on oma uhanalainen eläinja kasvilajistonsa, joka ei selviydy ilman lahopuustoa pökkelöineen ja keloineen tai ilman erämaisia olosuhteita. Mm. Tiedot ovat peräisin Metsäntutkimuslaitoksen tammikuisesta tiedotteesta. KOTIMAASTA Metsiemme ilme entistä surkeampi Kuusi kuolemankielissä. Vielä ei voida olla varmoja, onteet sekä luonnonmukaisuudesta irtaantunut puuntuotanto. Puiden heikentyneestä terveydestä kertovat mm. Metsien hyvinvoinnista elävät myös luontaiselinkeinot ja matkailu. neulasten ja lehtien liiallinen variseminen eli harsuuntuminen, havupuiden neulasvuosikertojen vähentyminen, latvuksen aukkoisuuden lisääntyminen ja ns. D ko puiden heikkeneminen osoitus pysyvästä muutoksesta. Viimeisiä suojelemattomia vanhoja luonnonmetsiä otetaan metsätalouskäyttöön, vaikka niiden taloudellinen merkitys on vähäinen. Tämän lehden keskiaukemalla olevan metsäadressin voivat allekirjoittaa sekä kansalaiset että järjestöt. Metsiämme uhkaavat kaksi keskeistä vaaraa: ilman kautta leviävät saasseurannut metsiemme terveydentilaa vuodesta 1986 ILME-tutkimuksellaan (Ilman epäpuhtauksien vaikutus metsiin), joka kuuluu laajaan ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön rahoittamaan happamoitumisen tutkimusprojektiin Haproon. Neulasoireet samoin kuin muut bioindikaattorit Uäkälät) viittaavat kuitenkin siihen, että puiden heikkeneminen ei johdu pelkästään säästä", tiedotteessa todetaan. Metsätalouden lisäksi metsillä on myös muita tärkeitä käyttötapoja: retkeilijälle, marjastajalle tai eränkävijälle metsä lahjoittaa nautintoa ja virkistystä sekä luonnontuotteita. Joka kolmas kuusi kärsii neulaskadosta Selvityksen mukaan kuusista oli vuonna 1988 harsuuntuneita 38 prosenttia, lehtipuista 15 prosenttia ja männyistä 11 prosenttia. Alkuperäinen metsäluonto 4 aarniometsineen ja tiettömine erämaineen on kuitenkin vuosi vuodelta vähenemässä. Ruskistuneet neulaset, neulaskato sekä lukuisat vaaleanvihreinä erottuvat hätäkasvaimet kertovat vakavasta vaurioitumisesta. Neulasja lehtikato on siten selvästi pahentunut kolmessa vuodessa. kesäkuuta 1989. Eteläja Lounais-Suomen kuusten vanhoissa neulasissa on vuosina 1987 ja I 988 havaittu keltakärkisyyttä. Tiedotteessaan Metsäntutkimuslaitos myöntää ensimmäisen kerran, että metsiemme kunnon heikkenemiseen saattavat olla syynä myös ilmansaasteet. Laitos on jopa hieman huolissaan metsiemme tulevaisuudesta. Neulaskato voi olla myös väliaikainen ja johtua metsäekosysteemin luonnollisista vaihteluista tai esimerkiksi viime vuosien poikkeuksellisista säistä. Pohjoismaisen luokituksen mukaan harsuuntuneiksi katsotaan puut, jotka ovat menettäneet yli 20 prosenttia neulasistaan tai lehdistäär,. Oireen on Keski-Euroopassa todettu kytkeytyvän puiden ravinnetalouden häiriöihin, jotka ovat seurausta ilmansaasteista ja maaperän happamoitumisesta. Kuvattu Göteborgin lähellä. Näkyvin osa Elävä Metsä -kampanjaa on vetoomus suomalaisen metsäluonnon puolesta. Tosin laitos on kannassaan varovaistakin varovaisempi: "Pitkän ajan suunnan ennustamiseksi kolmen vuoden havaintojakso on kuitenkin liian lyhyt. Suomalaisen luonnon tärkein elementti on metsä. Metsien käsittelyssä on otettava tavoitteeksi koko metsäluonnon elinvoiman vaaliminen. Adressi luovutetaan valtioneuvostolle maailman ympäristöpäivänä 5
Elimyssalo on Yscävyyden puiscon ydinalue Suomen puolella. Lakiluonnos Ystävyyden puistosta kertoo yksiselitteisesti, että "Suomen ja Neuvostoliiton välisen ympäristönsuojeluyhteistyön ja erityisesti luonnonsuojelututkimuksen edistämistä varten on Ystävyyden puisto, joka sijaitsee Kuhmon kaupungin ja Suomussalmen kunnan alueella". Olisi tärkeää esimerkiksi selvittää voidaanko vaurioiden syntyä metsänhoidollisin keinoin hidastaa ja miten paljon päästörajoja pitäisi nykyisestä tiukentaa", dosentti Huttunen toteaa. KOTIMAASTA Ystävyyden puisto jäi kuplaksi. vsk . Ovatko luonnonystävät erehtyneet pitämään Ystävyyden puistoa aivan liian sinisilmäisesti luonnonsuojeluhankkeena. Ehkä tässä onkin suurin muutos nykytilanteeseen: luonnonsuojelualueiden metsien käytöstä päättää ympäristöministeriö eikä metsähallitus. Jälkimmäistä työryhmä esmaa laajen nettavaksi niin, että Suomussalmen puolella olevalta Lapinsuolta olisi yhteys J uortanansaloon ja valtakunnan rajalle. Saasteille herkät naavamaiset jäkälät ovat Etelä-Suomesta katoamassa, sitä vastoin kestävämmät lehtimäiset jäkälät ovat säilyttäneet asemansa. Terho Poutanen 5. Ilmansaasteisiin viittaavat myös muutokset puiden jäkäläpeitteessä. Asetusluonnoksessa Ystävyyden puistosta sallitaan metsästys paikallisille asukkaille ja kalastus kaikille, joten alueella voi erästää kuten tähänkin saakka. Viidentenä kohteena Ystävyyden puistossa on Lentua, jonka metsähallitus 1970-luvulla muodosti 1 uonnonhoitometsäksi. Se on elincärkeä alue mm. Koko perustamistyöryhmän mietintö on pääosin vain jo olemassa olevien erilaisten suojelualueiden kokoaminen yhteisen Ystävyyden puisto -ni mikkeen alle. Lentuan j~ Iso-Palosen Maariansärkkien luonnonsuojelualueiden kivennäismaiden metsissä saadaan harjoittaa luonnonmukaista metsänhoitoa ympäristöministeriön vahvistaman Ystävyyden puiston hoitoja käyttösuunnitelman mukaisesti. Työryhmän ehdotuksen mukaan Ystävyyden puistoon kuuluisi Suomen puolella viisi erillistä kohdetta eri puolilla Kuhmon kaupunkia. Jorma Laurila SUOME LUO TO 2/ 89 48. Alue on 476 neliökilometrin laajuinen ja se on yhteydessä Suomen rajaan 34 kilometrin matkalla. Se paljastaa, että metsäpeuran asumaalueita on tarkoitus suojella, mutta Kainuun viimeiset vanhat metsät joutavat mennä sen sileän tien. Suomen Luonnossa (4/ 88) rohjettiin epäillä, että Ystävyyden puisto jäisi kuplaksi . Työryhmä pitää Elimyssaloa Ystävyyden puiston ydinalueena Suomen puolella ja esittää 54 neliökilometrin laajuisen erityisen suojelualueen perustamista . Maa-alasta neljä hehtaaria on luonnontilaisena säilytettävää aarniosaa ja loput seitsemän neliökilometriä puistoja talousosaa. mecsäpeuralle. Jos Lentuaan sisällytettäisiin maa-alueita nyt esitettyä enemmän, siitä voisi muodostaa vaikkapa kansallispuiston, jossa vesiretkeilyä ja -matkailua olisi mahdollista nykyisestään kehittää. "Metsäntutkimuslaitoksen asenteen muuttuminen on osoitus siitä mitä tieto saa aikaan." Satu Huttusen mielestä laitoksen tuore arvio metsiemme tilasta on kohtalaisen oikea. Ympäristöministeriön asettaman puiston perustamistyöryhmän mietintö julkistettiin tammikuun lopulla. Saasteita hyvin sietävät ja ilman likaisuudesta jopa hyötyvät lajit, vihersukkulajäkälä ja viherlevät, ovat keskittyneet maamme eteläja lounaisosaan. korkeimmat keltakärkisten neulasten esiintymisalueella. Maamme johtaviin metsävauriotutkijoihin kuuluva dosentti Satu Huttunen Oulun yliopistosta on tyytyväinen Metsäntutkimuslaitoksen ajattelutavan muutokseen. Alueesta on vettä lähes 44 neliökilometriä. Sen olemassaoloon vedoten valtakunnan rajan tuntumaan olisi voinut perustellusti esittää kaikin puolin mittavan luonnonsuojelualueen luomista. Neuvostoliiton puolella Ystävyyden puiston muodostaa vuonna 1983 perustettu Kostamuksen luonnonsuojelualue. Elimyssalon luonnonsuojelualueen perustaminen on ollut esillä vuodesta 1983, jolloin se sisällytettiin soidensuojelun perusohjelmaan . Metsähallituksen Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonhoitometsiä työryhmä esittää laajennettavaksi niin, että alueista muodostuu yhtenäinen 36,4 neliökilometrin laajuinen Ystävyyden puiston kohde. Ei tässä mitään metsiä olla suojelemassa, vaan yhteistyötä tekemässä ja tutkimassa. Sekä tutkittavat puut että tutkijat ovat olleet samoja kolmen vuoden aikana. Tiedot metsien terveydentilasta on saatu tutkimalla 3 000 pysyvältä koealalta 4 000 puuta. Työryhmä esittää, että sekä Lentualle että Iso-Palonen Maariansärkät -kohteeseen perustettaisiin lakisääteinen luonnonsuojelualue. Ystävyyden puiston kohteista kaksi on jo aiemmin lailla perustettuja luonnonsuojelualueita: Ulvinsalon luonnonpuisto ja Juortanansalon-Lapinsuon soidensuojelualue. "Tutkimuksen johtaja, tohtori Eeva-Liisa JukolaSulonen on todennut aika lailla samat asiat kuin minäkin olisin sanonut, tosin Metsäntutkimuslaitos on kannassaan erittäin varovainen." ''Metsäntutkimuslaitoksen pitäisi nyt ryhtyä omilla budjettivaroillaan tutkimaan vakavasti ilmansaastevaun01ta pintapuolisen kartoituksen sijasta. Kostamuksen luonnonsuojelualuetta ei ole haluttu lainkaan hyödyntää. Ne viihtyvät enty1sen hyvin alueilla, joilla typpilaskeuma on suuri
Se käyttää noin 100 000 tonnia keräyspaperia vuodessa ja on suurin keräyspaperin käyttäjä Suomessa. Parin vuoden takaisesta keräyksen aallonpohjasta ponnistetaan uuteen nousuun , jonka vauhdittaja on tämän vuoden lopulla toimintansa aloittava Yhtyneiden Paperitehtaiden Kaipolan siistauslaitos. Yli puolet kotitalouksien paperijätteestä on tarkoitus saada talteen tänä vuonna. Keräys paperia tarvitaan taas kodeista ja konttoreista liikenevä keräyspaperi kelpaa taas teollisuuden raaka-aineeksi. (90) 642 881 . Ihminen ja pienvedet. Suurin osa valtion maanhankintaan varatuista 47 miljoonasta käytettiin Etelä-Suomen alueella. Päätökset t~hdään omistajan hakemuksesta. Kilpailuaika on 15. Norppaluotoja rauhoitetaan luonnonsuojeluliitto on ostanut Kymmene Oy:ltä norppaluodon Pihlajaveden saaristosta Savonlinnasta. Työryhmän esittämä luonnonhoitometsä-ratkaisu saattaa sallia metsänhoitotoimet, joissa otettaisiin lähinnä vain maisemansuojelulliset arvot huomioon, järjestöt perustelevat. Ne ovat myös monien Suomessa ainutlaatuisten elinympäristöjen, kuten puronotkojen ja lähdekorpien, sydän. Kilpailusäännöt julkaistaan Luonnonsuojeluväen numerossa 3 ja niitä voi tilata myös Suomen luonnonsuojeluliitosta. SLL hakee norppaluodolle luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta. 6 KOTIMAASTA Talaskankaan luonnonarvot punnitaan ja metsähallituksen Talaskangas-työryhmä ehdottaa toimenpidekieltoa 4,8 neliökilometrin alueelle, joka on välittömästi Talasjärven soidensuojelualueen länsipuolella . Pienvesien olemus, kasvisto ja eläimistö 2. SUOMEN L UONTO 2/ 89 48. erityinen suojelualue, järjestöt vaativat. 9. Pienvedet ovat olennainen osa suomalaista luonnonmaisemaa ja niillä on virkistyskäytöllistä ja kalataloudellista arvoa . Ruotsissa määrä on hieman yli sata kiloa ja ruotsalaiset pitäisi nyt tässäkin lajissa peitota. Teemavuoteen liittyen Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää valokuvauskilpailun, jossa on kaksi sarjaa: 1. Metsänkäsittelytoimet vähentävät lahopuun merkitystä uhanalaisen eliöstön elinympäristönä, järjestöjen kannanotossa sanotaan. Yksityisiä alueita voidaan lisäksi rauhoittaa lääninhallituksen päätöksellä. Työryhmän esityksen mukaan Talaskankaan länsiosista säästettäisiin hakkuilta noin viiden hehtaarin laajuinen Koukomäen pohVALOKUVAUSKILPAILU Purot, lammet ja lähteet Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 1990 teemavuoden aiheena on pienvedet, eli purot, lammet ja lähteet. Työryhmän esityksen mukaan alueesta tehtäisiin luonnonhoitometsä. Parhaimmillaan talteen voidaan saada kaksi kolmannesta kotikeräyspaperista. Kilpailu on tarkoitettu kaikille luonnossa liikkujille ja siihen toivotaan osallistuvan myös sellaisten ku vaajien , joilla ei ole aikaisempaa kilpailukokemusta. 1989. Ensi kesänä joka tapauksessa biologian opiskelijat tekevät alueella omia inventointejaan ja LuontoLiitto järjestää Talaskankaalla luonnontutkimusleirin yhdessä Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden kanssa. Vuodesta 1971 lähtien ne ovat hankkineet suojeltavaksi yhteensä noin 780 neliökilometriä. Alueen rajat määritettäisiin tarkasti vasta ensi kesänä tehtävän uhanalaisten lajien kartoituksen jälkeen. vsk.. Norppaluodon ostoon käytettiin liiton Norpalle koti -kampanjalla kerättyjä varoja. Käytännössä alueiden hankinnasta huolehtivat lääninhallitukset. joisrinne, joka on mahdollinen uhanlaisten lajien elinpaikka. Suomessa kerättiin viime vuonna paperia 78 kiloa asukasta kohti. Luonnonsuojelujärjestöt pitävät myönteisenä esitystä koko Talaskankaan-Sopenmäen alueen luonnonarvojen selvittämisestä. 4.15 . Eurassa sijaitseva arvokas Koskeljärven lintuvesialue saatiin melkein kokonaan valtion omistukseen. Jo myydyt leimikot sekä Talaskankaan että Sopenmäen alueelta hakattaisiin suunnitelmien mukaan . Luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Talaskangas-liikkeen yhteisessä kannanotossa vaaditaan pidättäytymistä kaikista alueen länsiosan hakkuista, kunnes riittävän huolelliset tutkimukset suojeluarvoista on tehty. Paperinkeräys Oy on suomalaisten maaotteluhenkeen vedoten käynnistänyt mainoskampanjan paperin talteenoton tehostamiseksi. . D Uusia luonnonsuojelualueita hankki viime vuonna alueita luonnonsuojelutarkoituksiin yhteensä vajaat 80 neliökilometriä. Siistausmassa syötetään uuden paperikoneen uumeniin, missä syntyy 40-prosenttisesti kiertokuidusta koostuvaa sanomalehtipaperia. Savonlinnassa ja Rantasalmella sijaitsevan Linnansaaren kansallispuiston alueella sekä perustettavan Tammisaaren kansallispuiston alueella hankinnassa edettiin ratkaisevasti. Järjestöjen ja Talaskangas-liikkeen mielestä myös Sopenmäen Heinosenahon leimikon kevääksi suunnitelluista hakkuista tulee luopua, koska hakkuut pirstoisivat luonnonmetsien ja soiden muodostaman arvokkaan kokonaisuuden. Valtioneuvoston periaatepäätöksien mukaisissa suojelukohteissa on vielä lähes 2000 neliökilometriä yksityisomistuksessa olevia alueita, jotka on saatava valtion haltuun. Hankituista kohteista on kansallisja luonnonpuistoalueita runsaat 10 neliökilometriä, soidensuojelualueita 50 neliökilometriä ja lintuvesien suojelualueita reilut viisi neliökilometriä. Kymmene Oy rauhoittaa Pihlajavedeltä 17 saarta ja luotoa saimaannorpan pesinnän ja lisääntymisen turvaamiseksi. Metsähoitotoimien ja vesistöjärjestelyjen myötä luonnontilaiset purot, lammet ja lähteet ovat hyvää vauhtia katoamassa ja moni pienvesissä tai niiden rantamilla elävä laji on uhanalainen. Talaskankaan-Sopenmäen alueelle tulisi perustaa luonnonsuojelulain mukainen ns. Nyt tulisi taata ympäristöministeriön ja metsähallituksen 1 uoimonsuo j ei ual uetoimiston tutkijoille riittävästi voimavaroja alueen perusteellisiin tutkimuksiin. Lisätietoja: Tiu Similä, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh . Itse Talaskankaallakin tarvitaan vähintään aarnialuetasoa vastaava suojeluratkaisu, sillä alueen suojeluarvo perustuu nimenomaan suureen lahopuun maaraan ja luonnonmetsien piirteisiin
Joensuussa 21.4. Uhka ilmasta • Happamoitumista käsittelevä näyttely Uhka ilmasta-Luftangrepp on esillä 27 .3 . Pääsiäisen aikaan näyttely on avoinna vain 2. saakka, avoinna ma-pe klo 9-15 ja su klo 1216. Huhtikuussa Keräseltä ilmestyy viiden vuoden kuvaustyön hedelmänä teos suurtuntureista ja vähän myöhemmin kuvateos uhanalaisista hylkeistä. vsk. pääsiäispäivänä klo 12-16. D Näyttely metsästä luonnonmetsien uhanalaisuudesta huolestuneet luonnonvalokuvaajat ja -tutkijat ovat koonneet näyttelyn metsästä. Tunnustuspalkinnon saivat seuraavat: Juha Mälkönen: "Hellyys", Pekka Kokko: "Orava", Matti Torkkomäki: "Tule esiin!", Jyrki Portin: ''Laulujoutsenen sulka", Arto Hämäläinen: "Yö Saimaalla" (mustavalkoinen), Tuomas Taavitsainen: "Puut", Kimmo Kuure: "Sfäärien cocktail" sekä Olli Hietanen luonnon tuhoutumista esittävällä kantaaottavalla fantasiaSUOMEN LUONTO 2/89 48. Näyttely on avoinna ma-pe klo 10-18 ja la-su klo 12-16. (90) 1991 422 tai 1991 427. Kilpailun tulokset julkistettiin jo perinteeksi vakiintuneessa tilaisuudessa Finlandia-talolla helmikuun alussa. Suhtaudummeko uhkaan vakavasti päättäjät keskustelevat. Palkittujen joukkoon ylsi vain yksi mustavalkoinen kuva. Maa on niin kaunis vastuumme luomakunnasta ja 22.3. sarjallaan. 7. Näyttelyllään he haluavat saada ihmiset huomaamaan vanhojen metsien korvaamattomia luonnonarvoja, sellaisia, joita talousmetsissä ei ole Näyttely koostuu noin 35 värivalokuvasta ja piirroksesta. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenilleen järjestämä kilpailu pidettiin yhdeksännen kerran ja siihen osallistui 190 kuvaajaa 875 kuvalla. Pääpalkintojen lisäksi jaettiin kahdeksan tunnustuspalkintoa ja 27 kunniamainintaa. saakka Helsingin kaupungin entisessä valtuustosalissa Aleksanterinkatu 16-18. Matti Torkkomäen toisenlainen teerikuva "Tule esiin!" sai sekä tunnustuspalkinnon että Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinnon. Lisäksi hän on julkaissut kuvateoksia. Keränen on jo vuosia kuulunut maamme luonnonvalokuvauksen kärkeen ja on menestynyt hyvin aiemmissakin Vuoden luontokuvat -kilpailuissa. KOTIMAASTA Porilaisen valokuvaajan Seppo Keräsen kuva "Horsma siementää" valittiin lähes 900 kuvan joukosta vuoden luontokuvaksi. Vuoden luontokuvat valokuvaaja Seppo Keränen voitti vuoden 1989 luontokuvakilpailun kuvallaan "Horsma siementää" . Suomen luonnonsuojeluliiton omistaman Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinto myönnettiin Matti Torkkomäen kuvalle "Tule esiin!", joka sai siis kaksi kunnianosoitusta. Antti Leinosen jännittävä, salamyhkäinen karhukuva palkittiin kunniamaininnalla. Näyttelyn koonneeseen työryhmään kuuluvat valokuvaajat Markku Nironen ja Heikki Willamo, taiteilija Jari Kostet ja tutkija Tapio Lindholm. Näyttelyyn liittyy yleisötilaisuuksia Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan Kryptassa: 15.3. Kuvakokon~suuk~en sarjan voitti vantaalainen Juha Suonpää kaatopaikan elämästä kertovalla sarjallaan "Kutsut". Suosituimpia kuvauskohteita olivat tälläkin kertaa linnut ja maisemat. Tilaisuudet alkavat klo 18.30. Metsä-näyttely. Näyttelyssä on myös suomalainen osasto. lähtien . on esillä: Helsingin Eläinmuseon Juustosalissa 17 .3. Lisätietoja näyttelystä saa ympäristöministeriön tiedotuksesta, puh. Näyttelyn on tuottanut Ruotsin historiallinen museo ja Suomen järjestelyistä vastaa ympäristöministeriö. Suurin osa kilpailuun lähetetyistä kuvista oli väridioja. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: yksittäiskuvat, joiden joukosta vuoden luontokuva valittiin, sekä kuvakokonaisuudet. Mikkelin maakuntakirjastossa 23.3.-17.4., avoinna arkisin klo 10-20 ja la klo 10-15. Kilpailun tuomaristoon kuuluivat valokuvaajat Matti Valta ja Heikki Willamo sekä taiteilija-toimittaja Dick Forsman
Freonit talteen Turussa Otsonikadosta ollaan huolissaan myös Turussa, missä kaupungin kierrätyskeskus ottaa freonit talteen käytetyistä jääkaapeista ja pakastimista. Suurin freonien käyttäjä on muoviteollisuus. Heinäkuun alusta tulee aerosolipakkauksiin merkintä CFC-aineista (Sisältää, Innehåller: CFC), mikäli niitä on käytetty ponneaineina. Toisaalta myös kauppa käy hyvin, sillä aerosolien kulutus on kasvanut jatkuvasti. Muutosehdotus tähtää siihen, että yleisin ohjein ja määräyksin voidaan vähentää täysin halogenoitujen kloorifluorihiilivety-yhdisteiden käyttöä ja siitä aiheutuvia päästöjä. Eristeteollisuuden vaatiman kolmen-neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen ollaan Suomessa jo hyvin Montrealin sopimuksen edellyttämässä tavoitteessa." Sopimuksen mukaanhan freonien käyttöä on vähennettävä 50 prosenttia vuoden 1993 loppuun mennessä vuoden 1986 tasosta. Edelläkävijänä on ollut aerosoliteollisuus, joka on luopunut freonien käytöstä Kanadassa, Norjassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Aerosoleihin käytettäviä freoneita korvaavia aineita on kymmenkunta muun muassa hiilidioksidi, typpi, propaanibutaani ja ilma. Vuonna 1987 Suomessa valmistettiin runsas 19 miljoonaa tölkkiä erilaisia suihkeita, joista yli kolmannes vietiin maasta. 8 VIISAAN V ALINNA T Aukot otsonikerroksessa päästävät vaarallista ultraviolettisäteilyä maanpinnalle. Nyttemmin kotimainen pakkausteollisuus on siirtynyt käyttämään niiden valmistuksessa pentaania ja samalla tulenarka tuotanto on siirtynyt Ruotsiin. Ensimmäisiä yksittäisiä toimialoja koskevia valtioneuvoston päätöksiä CFCaineiden kieltämisestä voidaan ympäristöministeriön mukaan odottaa jo ennen kesää. Otsonikerroksen oheneminen jatkuu kuitenkin vielä pitkään, CFC-aineiden hajoaminenhan kestää pahimmillaan jopa 150 vuotta. Freonin voi puhdistaa ja käyttää uudelleen, mutta toistaiseksi se on Turussa vain varastoitu. Aerosoli teollisuuden osuus CFC-aineiden käytöstä Suomessa on ollut 22 prosenttia. Kaasuhyökkäyksen vähentämisessä voi jokainen olla mukana. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys seuraa tilannetta. Ilmatieteen laitoksen professorin Antti Kulmalan mukaan etelänapamantereen tutkijat ennustavat, että otsonikerroksessa on ensi syksynä todella "kova aukko". Myös Suomen aerosoliteollisuus on luopunut freoneista, joten suosimalla kotimaisia suihkeita tekee samalla ympäristöystävällisen valinnan. Suosi kotimaisia suihkeita Parasta aikaa monien teollistuneiden maiden ympäristöviranomaiset vääntävät kättä yritysmaailman kanssa CFC-aineista. Eroon freoneista Kloorifluorihiilivetyjen eli CFC-aineiden (tai freonien) kyky tuhota ylemmän ilmakehän otsonikerrosta on varmistunut ja haittojen ehkäisyyn on ryhdytty. Ponnekaasujen poisto helpottaa lisäksi käytettyjen kylmäkalusteiden hyödyntämistä. Taskupeili sai tiedon myös Hollolaan pyrkivästä huonekalualan pienyrityksestä, joka käyttäisi freoneita noin 1 000 kiloa vuodessa. Suomen aerosoliteollisuus on sijoittanut jo lähes 100 miljoonaa markkaa tutkimuksiin ja uusiin linjoihin ennakoiden freonien käytölle tulevat rajoitukset. "CFC-aineista luopuminen on iso taloudellinen kysymys ja siihen nähden asia on edennyt yllättävän nopeasti ja vauhdilla. Laitteella voidaan samanaikaisesti imeä freonkaasu kahdeksasta-yhdeksästä kylmälaitteesta. Samaan aikaan lähes kuusi miljoonaa aerosoli pakkausta tuotiin ulkomailta Suomeen. Taskupeili sala poliisina Syksyllä 1988 perustettiin Taskupeili-niminen kansalaisryhmä, joka ryhtyi ahdistelemaan uusia freonin käyttäjiä. Muoviset kevytpakkaukset, kuten hampurilaisja munakotelot, valmistettiin Piirros: Markku Taottu aikaisemmin freonkaasun avulla. Antti Kulmala on kuitenkin optimistinen. Yhtiö on saanut terveyslautakunnalta sijoituspaikkaluvan paikallisten asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Lisäksi freoneita tarvitaan kylmälaitteiden lämmönsiirtoaineiksi, liuottimiin ja aerosoleihin. Joihinkin lääkeaerosoleihin ja elektroniikkateollisuuden käyttämiin suihkeisiin CFC-aine vielä jää, koska parempaa ainetta ei ole löydetty. Taskupeililäisille on tullut ilmoitus jyväskyläläisestä betoniyrityksestä, joka suunnitteli freonien käyttöä kaikessa hiljaisuudessa. Esimerkiksi Turussa voidaan ''vaarattomaksi'' tehty kaluste antaa ei-ammattilaisen purettavaksi, jolloin metallit ja käämit saadaan omin voimin uudelleenkäyttöön. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 2/89 48. Paljastuttuaan se on kuitenkin ilmoittanut ottavansa käyttöön jonkin muun kaasun. Pentaanilla valmistettujen mukien, koteloiden ja muiden kertakäyttöastioiden päällyspakkauksissa on merkintä: Freonvapaa tai Valmistettu pentaanilla. lmulaite on rakennettu kierrätystavarasta ja se on noin 5 000 markan arvoinen. Lisäksi on tullut ilmoitus himankalaisesta yrityksestä, jonka pakastinlaitteesta lorahti 100 kiloa freonia taivaan tuuliin. vsk.. Taskupeili protestoi Mäntyharjulla viime vuoden marraskuun alussa Coldtherm-tehdasta vastaan ja peräänkuulutti samalla kansalaisia ilmoittamaan kaikista uusista freonien käyttöaikomuksista. Suomen ilmansuojelulain muutos on parhaillaan käsiteltävänä hallituksessa, jonka jälkeen se menee eduskuntaan. Suomessa freoneita käytetään vuosittain noin 3 000 tonnia
Viimeisten aarniometsän sirpaleiden arvo vielä kasvaa niukkuuden ja vähäisten valintamahdollisuuksien vallitessa. Luonnonsuojelijan on tietenkin syytä aina muistuttaa, että kaikkia luonnonarvoja ei voida koskaan taloustieteen menetelmillä selvittää. Jos metsähallituksesta tehdään normaali liikelaitos, ei näille yhteiskunnallisille hyödyille ole helppo löytää maksajaa. Metsähallituksen tulostavoite on tänä vuonna 176 miljoonaa markkaa. Markkinatalousyhteiskunnassa on taloustieteen ympäristöanalyyseistä hyötyä. Kun kaikki arvokategoriat on onnistuttu mittaamaan, on erämaille saatu tietyissä tapauksissa korkeampia taloudellisia arvoja kuin metsän kaupallinen hinta. Osa ihmisistä on aina vapaamatkustajia. Julkisia palveluja tuottavien ' i valtion laitosten, kuten metsähallituksen, taloustulosta ei tulisi mi_,..11!:i:_. Esimerkiksi kansallispuiston hyödyt eivät synny vain käyttöarvoina paikan päällä, SUOM EN LUONTO 2/ 89 48. Niitä on näyttänyt olevan runsaasti, eikä niille ole kyetty antamaan hintaa. " tata pelkästään valtion kassaan vaan myös välillisesti TV-ohjelmien, luontokuvien, kirjojen ja aikakauslehtien välityksellä. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Ilmaa, vettä ja alkuperäistä luontoa on käytetty pitkään ilmaishyödykkeinä. Niukkenevilla hyödykkeillä on selvästi kysyntää ja päätöksentekotilanteet siksi ristiriitaisia. vsk. Pisimmälle ympäristötaloustiede on kehitetty Yhdysvalloissa. Kun ympäristöhyödykkeiden hinnoittelu epäonnistuu vapailla markkinoilla, tarvitaan valtion suojelupäätöksiä. Luonnonarvot markkinataloudessa Me olemme tottuneet perustelemaan suojelualueiden tarvetta biologisin argumentein ja kaunopuheisin sanakääntein. Talaskankaan luonnonmetsille tai Lapin erämaille voidaan laskea hinta, joka määräytyy kysynnän ja ihmisten maksuhalukkuuden mukaan. Suojelupäätöksetkin perustuvat demokratiassa yksilöiden arvostuksiin. Sama koskee puhdasta ilmaa kaupungeissa tai virkistyskäyttöön sopivia vesistöjä. Myös tulevan käytön mahdollisuuden eli option säilyttäminen kauas tulevaisuuteen on osa hinnoittelua. Metsähallituksen taloustulokseen tulee lukea myös luonnonsuojelupalvelut, metsien monikäyttömahdollisuuksien ylläpitäminen ja edistäminen, kalastuksen ja metsästyksen edellytyksistä huolehtiminen. Moni meistä on valmis maksamaan siitäkin, että Lapissa säilyy erämaita, vaikka ei jaksa tai ehdi niissä enää vaeltaakaan. Toivoa sopii, että meidänkin taloustutkijamme kiinnostuisivat arvottamaan suomalaista luontoa ja , edistämään osaltaan ympäristönsuojelua. Tuntuu melkein rienaavalta käyttää luonnonarvojen yhteydessä taloustieteen käsitteitä. Omistusoikeuksien määrittely on vaikeaa. Mukaan sopii vielä työllistämisvelvoite maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Arviot oikeista luonnonvarojen käyttötavoista ovat siten riippuvaisia vallitsevista mielipiteistä. Kustannus-hyötyanalyysiä sovelletaan kuitenkin muualla yhä yleisemmin sekä suojelualueiden että myös muiden ympäristöarvojen ja -hyödykkeiden arvioinnissa. Suomen luonnonsuojeluliicon puheenjohcaja 9. säilyttämisestä, vaikka nauttivat hyödyistä. Se on alle kaksi promillea valtion tuloista. Nämä siipiveikot eivät halua maksaa ympäristön kilahtavilla markoilla. Taloustiede rakentuu muissakin asioissa samanlaiselle ajattelutavalle. Lippaisiin -jos niitä olisi ei rahaa kerry riittävästi. Edellä esitettyjen ympäristötalouden periaatteiden mukaan voitaisiin yhtä hyvin poliittisesti päättää, että metsähallitukselta ei odoteta ylijäämää, mutta sitä ene_mmän yhteiskunnallisia palveluja, joihin kuuluisi myös metsäluonnon suojelu. Asiaa on taloustieteen keinoin tutkittu mm. Ympäristöhyödykkeiden hinnoittelu ei ole yksinkertaista. Hintaa ei voi muodostua, jos aluetta tai suojelun kohteena olevia eliöitä ei tunneta. Keskustelu erämaiden säilyttämisestä on juuri nyt ajankohtainen. Tästä syystä valistus ja julkinen keskustelu on kaiken suojeluun liittyvän maksuhalukkuuden edellytys
Olisi tärkeää mahdollisimman pian kääntää ja soveltaa tämä kirja Suomen oloihin tai julkaista vastaavanlainen kirja Suomen niityistä. Mitään mielenosoituksia ei tarvita eduskuntatalon portaille, vaan yksityistenkin kansalaisten innostus ja harrastus voivat tuottaa arvokkaita tuloksia. Niitä ja korjaa! Onko meidän syytä surra niittyjen menetystä. Monipuolinen kasvillisuus ja edulliset pienilmastolliset olosuhteet takaavat rikkaan hyönteismaailman, mainittakoon vain heinäsirkkojen, kaskaiden ja perhosten runsaus. Heinää oli näet pakko korjata talvirehuksi . Niityillä voi olla myös suoraa taloudellista merkitystä: mehiläisviljelijöille ne ovat hunaja-aittoja ja lisäksi ne turvaavat pölyttäjähyönteisten toimeentuloa. Hätä on täysin aiheellista. Käsillä alkavat olla viimeiset ajat pelastaa ketojemme ja niittyjemme kasvija eläinlajiston rippeet, niin vähiin ovat nämä entisen luontomme rikkaimmat elinympäristöt pirstoutuneet. Ainakin Maatalouden tutkimuskeskuksessa ja Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksessa on aivan viime vuosina tehty selvityksiä niittyjen hoidosta. CarlAdam Haeggströmin 1983 ilmestynyt väitöskirjatyö Ahvenanmaan lehtoniityistä ja niiden hoidosta oli meillä uraauurtava työ. Nehän olivat ihmisen aikaansaannosta eikä niitä juuri ollut täällä ennen ihmisen tuloa. Ravinteiden poistuminen niitetyn tai karjan syömän heinän mukana on myös olennainen piirre, vaikkakin karjan lannassa osa ravinteista palautuu takaisin. Kasvit ovat alunperin levinneet niityille lähinnä kolmesta lähteestä, jo mainituilta alkuperäisluonnon niityiltä, tunturiniityiltä tai eteiästä, tällöin usein ihmisen mukana. Niittyjen käyttö vaikuttaa kasvillisuuden lajisuhteisiin. Niittyjen kohtalo on kuitenkin omissa käsissämme. Maanpinnan rikkoutuminen sorkkien alla on tärkeää monille yksivuotisille kasveille, joiden siemenet siten pääsevät itämään. Tärkeintä on, että puolustamme sitä luonnon rikkautta, jonka olemme juuri menettämäisillämme. Kaiken lisäksi monien ihmisten kauneudentaju näyttää vinoutuneen siinä määrin, että he ihannoivat golfradan tapaisia nurmikkopihoja. Niittyjä on käytetty parin tuhannen vuoden ajan ja yksittäiset niityt ovat voineet olla käytössä jopa yli tuhannen vuoden ajan. Kyse on siis perinpohjaisesta ja vakavasta muutoksesta. Miltei poikkeuksetta muutokset ovat ketojen ja niittyjen umpeenkasvua ja vähenemistä. Arvostakaamme myös omaa elinympäristöämme, esteettiseltä arvoltaan niityt toki ovat korvaamattomia. Ennen vanhaan sellaista pidettiin talon rappion merkkinä. Mietintö luokittelee lajien uhanalaisuuden syyt, ja kasveille ja perhosille selvästi tärkein syyryhmä ovat maatalouden muutokset. Runsas valo ja edulliset lämpöolosuhteet ovat tietenkin niityille ja kedoille ominaisia piirteitä. Ruotsissa ollaan meitä huimasti edellä. Niinpä Gotlannissa perustettiin jo 1944 niittykomitea, ja siellä hoidetaan 135 niittyä, eikä Gotlannin niittyjen määrä enää vähene. Oloissamme ei tavata yhtä korkeita lajilukuja mistään muusta elinympäristöstä. Upsalassa, Lundissa ja Helsingborgissa tehdään tiivistä tutkimustyötä ja yhtenä tavoitteena on palauttaa ketoja ja niittyjä kaupunkipuistoihin. Joka vuosi pidetään yhteinen viikatepäivä niittyjen hoitamiseksi. Niitto ja sen jälkeinen laidunnus vievät mahdollisuudet kovilta kasvukilpailijoilta kuten mesiangervolta, maitohorsmalta, koiranputkelta ja nokkoselta. Vasta karjanhoito loi tarpeen pysyviin laitumiin ja niittyihin. Sen jälkeen kehitys on johtanut yksipuolisuuteen: rehottamista, pensoittumista ja metsittymistä näkee joka puolella. lähes kaksisataa putkilokasvilajia sekä toistasataa perhoslajia. vsk.. Usein kysellään, lopullisestiko perhosten lepattelu, sirkkojen siritys ja kimalaisten pörinä ovat häviämässä ympäriltämme. Emme saa jäädä voimattomina seuraamaan ja toteamaan tätä elinympäristömme köyhtymistä. Tähän asti ongelmaa ei ole tiedostettu laajalti edes biologiemme piirissä. Useimmat eivät edes tule ajatelleeksi, että ne ovat eräänlaisia viheraavikoita, joilta puuttuu mahdollisimman tarkoin kaikki luonnon moninaisuus. Se mikä on tulossa niittyjen ja ketojen tilalle on myös ihmisvaikutteista, mutta paljon paljon köyhempää. Kauri Mikkola PUHEENVUORO Kukkakedot takaisin! Aikuisten ihmisten rakkaisiin lapsuudenmuistoihin liittyvät usein kedot, kukat, perhoset. Mutta koska olet viimeksi nähnyt tällaisen kedon tai niityn. Siis niittyjä puolustamaan! Miten sitten voisimme saada takaisin tämän ihanuuden. Äkkiä vain huomaamme, että ympärillämme on pelkkiä horsmatai angervoviitoja, nokkospöheiköitä ja pensaikoita tai salaojitettuja yksitoikkoisia peltoja. 2000 vuotta niittyjä Alkuperäisessä luonnossamme on ollut vähän avomaastoa, lähinnä rantaja tulvaniittyjä sekä pieniä ketoja ja niittyjä kalliojyrkänteillä, somerikoilla ja hietikoilla. 10 Kasvit, sirkat ja perhoset uhanalaisina Muutama vuosi sitten ilmestyneessä uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä todettiin, että maassamme on joutunut uhanalaiseksi tai suorastaan hävinnyt mm. Niiden suojelua ja hoitoa eivät näet ole lainkaan samalla tavalla estämässä taloudelliset arvot kuin metsäluonnon suojelua. Romanttisissa suomalaisissa filmeissä sankari kutkutteli rakastettuaan kukkaniityn hehkeydessä. Viime vuonna Naturvårdsverket julkaisi luonnonhoitoa käsittelevässä sarjassa parisataasivuisen perusteellisen ja innostavan kirjan Ängar Niityt. Niittyjen käyttö alkoi vähetä jo vuosisatamme alussa ja päättyi miltei kokonaan pian sotien jälkeen. Ne olivat kuitenkin · olennainen osa luontoamme parin vuosituhannen ajan ja niillä luontomme on ollut monipuolisimmillaan . Nyt tarvitaan tehokasta ja hyvin laaja-alaista valistustyötä. Ihmisen on vaikea tajuta hiipien tapahtuvia muutoksia. Ja minne kissankäpälä ja muut ahokukat ovat joutuneet. Niittyjen kasvillisuus muodostuu kaikkien naiden tekijöiden vuoksi hyvin monipuoliseksi, sillä elinympäristövaatimuksiltaan hyvin erilaiset kasvit tulevat rinta rinnan toimeen niityillä ja kedoilla. Koska vuosisataiset perinteet ovat pyrkineet SUOMEN LUONTO 2/ 89 48
Kukkakedot takaisin Suomeen! Kirjoittaja on Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen dosentti. Lisäksi paikalleen jätetyt leikkeet tukahduttaisivat niityn kasvua; polttaakaan niitä ei pidä, sillä sekin on lannoittamista. tavallisin verkkoperhoslajimme oli Englannissa jo sukupuuttoon kuolemaisillaan, kunnes huomattiin, että sen toukan on löydettävä aivan tietynlaisia yksittäisiä ja kärsiviä ravintokasveja, muuten se ei menesty. Parin-kolmen viikon kuluttua niitosta niitty pitäisi jälkilaiduntaa eli siis niittyjen uushoidossa leikata uudelleen. Linne ihmetteli 1741, että talonpojat antavat laiskuuttaan niittyjensä kasvaa umpeen ja sitten vielä valittavat heinän riittämättömyyttä. Viimeiset hetket alkavat olla käsillä niittyja ketoeläimistömme pelastamiseksi. Toki pihoilla saa olla leikkuunurmeakin, mutta palautettakoon osa niityksi. Koska kaikkea lannoitusta on vältettävä, heinä on korjattava huolellisesti pois. Niityt voidaan raivata keväällä: pensaat ja liiat oksat katkotaan ja kuljetetaan pois muualla poltettavaksi. Tämä on Etelä-Suomessa osapuilleen heinäkuun puoliväliä. Missään tapauksessa ei pidä niittää varhain touko-kesäkuussa eikä myöskään kovin myöhään. Kasvit ja eläimet pelastettava Tällä hetkellä maassamme voi osua jopa biologiselle asemalle, jonka pihamaa muistuttaa golfrataa tai edustuskartanoa. Kerrataanpa vielä lyhyesti: niityt pidetään avoimina ja valoisina, heinä niitetään heinäkuun keskivaiheilla tai jälkipuoliskolla ja parin-kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä niitosta leikataan uudelleen, tai laidunnetaan, jos eläimiä on käytettävissä. Useimmilla kansalaisilla on mahdollisuus antoisaan luonnonhoitoon. Kaikki on korj attava pois, sillä laidunnuksen tapaan ravinteita on poistettava. Niinpä ketojen tyyppieläintä palosirkkaa tavataan enää muutamassa paikassa vuosittain, vaikka se oli ennen tavallinen kuivien niittyjen koristus. ovat ympäristön muutokselle. niittyjen mahdollisimman hyvään ja kestävään tuottavuuteen, meidän on pyrittävä samaan. Kokonaisista kunnista saa turhaan etsiä kunnollista kukkaketoa. On käytävä taisteluun toisaalta pöheikköjä, toisaalta viheraavikoita vastaan. Niiton aika on, kun voikukat ovat kukkineet, puna-apilan kukat alkavat ruskistua ja purtojuuri alkaa juuri kukkia. Suurempaa alaa ei kannata ryhtyä _ hoitamaan kuin millä pystyy tämän kaiken tekemään. vsk. Viikate ja haravat käteen, yritteliäimmät hankkikoot vaikka koneellisia leikkureita. Niittyjen hoito on pitkäjännitteistä harrastamista: joskin kukkarunsaus alkaa heti lisääntyä, hyvän kukkaniityn aikaansaaminen vaatii ainakin kolmesta v11teen vuotta. Kehitystä voi nopeuttaa tuomalla saman seudun niittykasvien siemeniä paikalle, ei siis missään tapauksessa vieraita siemeniä kaupasta. Varmasti samantapaisista syistä niin monet päiväperhoslaj it ovat meilläkin harvinaistuneet. Mm. Tätä vastasi ennen vanhaan lehtikerppujen keruu karjan talvirehuksi. Kaikki johtuu siitä, ettei keto-ongelmaa ole meillä tiedostettu. Hänen erityisalaansa ovat hyönteiset. Suomalainen Pietari Kalm, joka oli Linnen oppilas, totesi 1742, että on eduksi jättää niitetty heinä muutamaksi päiväksi paikoilleen, että aurinko ei pääse polttamaan juuri leikattua sänkeä. On siis niitettävä, ja koska useimmiten ei ole mahdollisuuksia jälkilaidunnukseen, on niitettävä uudelleen. Uudet ekologiset tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka herkkiä päiväperhosemme Pihan nurmikosta osan voi palauttaa niityksi Leikkuunurmensa ajamatta jättävä palkitaan nopeasti uusilla kukka/ajeil/a, joskin hyvä niitty kukoistaa vasta muutaman vuoden hoidon tuloksena. Vanhemmat ihmiset kyselevät Luontoillassa kissankäpälän häviämisestä eivätkä nuoremmat enää tiedä, miltä hyvä niitty tai keto näyttää. Työtä on vähemmän ja tulos on kauniimpi. Laajat kansalaispiirit, kaupunkilaismökkeilijöistä maanviljelijöihin, pitää saada tietoisiksi niittyjen ja ketojen hoidon tärkeydestä. SUOME LUO TO 2/ 89 48. Ruotsin suuri luonnontieteilijä Carl von Linne antoi tarkat neuvot niittyjen hoidosta. 11
TUNTURI-LAPPI Pinta-ala km' Sijainkunta 1. Paistunturi 1 570 km' Utsjoki, Inari 6. Suurimmat alueet ovat arvokkaita jo kokonsa vuoksi, koska ne sisältävät runsaasti erilaista luontoa. Tsarmitunturi 150 km' Inari 11. Pelkästään luontaiselinkeinojen kannalta ovat arvokkaimpia erämaita Käsivarsi, Kaldoaivi, Vätsäri, Paistunturi, Hammastunturi ja Pöyrisjärvi. Erämaat säilyisivät perinteisten luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin tukialueina, retkeily-ja eränkäyntialueina sekä matkailukohteina. Tämä näkyy toisaalta runsaana retkeilynä ja virkistyskäyttönä, toisaalta suurina porolukuina, tuottoisina kalavesinä ja tärkeinä elinkeinometsästyksen kohteina. Käsivarren luontaiselinkeinojen turvaamiseksi ja luonnonarvojen säilymiseksi on aluetta jo moneen otteeseen ehdotettu suojeltavaksi. Tämä merkitsee Suomessa poikkeuksellista aluetta geologisesti, ekologisesti ja eliömaantieteellisesti. Tarvantovaara 670 km' Enontekiö 3. Kaldoaivi 2 940 km ' Utsjoki, Inari METSÄ-LAPPI 7. Esko Joutsamo ja Pekka Salminen Erämaat lain suojiin jakautuvat kolmeen ryhmään: pohjoiset tunturierämaat, suuret metsäerämaat ja pienet metsäerämaat. Jo olemassaolevat suojelualueet erottuvat vihreinä. Käsivarsi 2 210 km ' Enontekiö 2. vsk.. 3) Kooltaan pienimmät ovat myös kokonaisuuden kann,i.!ta vähämerkityksisin ryhmä (Kemihaara, Tsarmitunturi, Tuntsa ja Tarvantovaara), vaikka varsinkin Kemihaara ja Tsarmitunturi sinänsä ovat varsin monimuotoisia "pikkuerämaita". Muotkatunturi 1 570 km' Inari, Utsjoki 5. Käsivarsi on ainoa alue Suomessa, johon ulottuu Kölin vuoristo kalkkipitoisine kivilajeineen. Lisäksi alue on erittäin suosittua retkeilymaastoa. Tämän suurjärven luontoa täydentävät erämaa-alueen itäosan tuhannet pienvedet ja purot. Toisaalta karuus ja mataluus, toisaalta Jäämeren läheisyys antavat alueelle omintakeisen leiman . Esimerkiksi pelkkään alueiden metsäisyyteen ei voida kuitenkaan kiinnittää huomiota, sillä tunturiluonto on tunnusomaista omaan Ylä-Lapille muualla Suomessa tä. 12 Erämaakomitea esittää 12:n Lapin erämaan sisällyttämistä erämaalakiin. Tämä arviointi painottaa erityisesti porotaloutta, kalastusta ja metsästystä. Tuntsa 210 km' Salla, Savukoski Karttaan on kellertävällä värillä merkitty erämaakomitean ehdottamat alueet, jotka käyvät tarkemmin ilmi yllä olevasta taulukosta. Niistä merkittävimpiä ovat Lemmenjoen, Urho Kekkosen ja Pallas-Ounascuncurin kansallispuistot, Kevon luonnonpuisto sekä muutamat suuret soidensuojelualueec. Kemihaara 310 km' Savukoski 12. Vätsärin erämaa on suurelta osin metsien hallitsemaa aluetta, jonka ainutlaatuisuus ei ole niinkään metsissä vaan geologiassa ja vesiluonnossa. Luonnonarvot Puhtaasti luonnonarvojensa puolesta arvokkaimmiksi erämaiksi voidaan arvioida Käsivarsi, Hammastunturi, Vätsäri, Muotkatunturi ja Kaldoaivi. Erämaalaki tarjoaa tähän nyt ensimmäisen kerran käytännön mahdollisuudet. Kaldoaivin erämaa on tavallaan Käsivarren vastapari: koillisen Tunturi-Lapin suurpiirteinen ja etenkin vesiluonnoltaan monimuotoinen suurerämaa ja sellaisena merkittävä. Pöyrisjärvi 1 280 km' Enontekiö 4. Hammastunturi 1 820 km ' Inari , Sodankylä, Kittilä 9. Jos merkityksellisimmät alueiden arvoon vaikuttavat tekijät lasketaan yhteen (saamelaiskulttuuri, porotalous, kalastus, metsästys, keräily, luonnon monimuotoisuus/ luonnontyypit, virkistys/ retkeily, tutkimus), voidaan erämaa-alueet jakaa suurin piirtein kolmeen ryhmään : 1) Arvokkaimpia ovat suuret tunturi(Käsivarsi, Kaldoaivi, Paistunturi, Muotkatunturi) ja metsäerämaat (Hammastunturi ja Vätsäri). Erämaiden metsistä jätettäisiin kaksi kolmasosaa hakkuiden ulkopuolelle ja hakattavilla alueilla noudatettaisiin luonnonmukaista metsänhoitoa. Yätsäri 1 550 km' Inari 10. Laki turvaisi alueiden säilymisen mahdollisimman luonnonmukaisina. Pulju 610 km' Kittilä, Enontekiö 8. Kun Inarijärven luontoon yhtyvät saarten, suurten niemien ja ranta-alueiden SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. 2) Keskiryhmän muodostavat Pöyrisjärven ja Pulji.m erämaat. nimenja on vähäisMonikäytön ja luontaiselinkeinojen kannalta jäljellä olevilla suurilla tunturierämailla on suurempi merkitys kuin metsäerämailla. Erämaa-alueiden merkitystä luonnonsuojelulle selvittävät kirjoituksessaan komitean jäsen pääsihteeri Esko Joutsamo luonnonsuojeluliitosta ja komitean sihteeri, suunnittelija Pekka Salminen ympäristöministeriöstä. Erämaahan kuuluu kolmasosa lnarijärvestä, joka on ominaisuuksiltaan erikoinen koko Pohjolassa. Näiden alueiden kokonaisarvoa määritettäessä on tärkeää alueiden koko ja luonnon monimuotoisuus tai ainutlaatuisuus Suomelle
Inarissa hankkeella on laaja kannatus myös poromiesten ja muiden luontaiselinkeinojen harjoittajien keskuudessa. Mutta Hammastunturin erämaassa yhdistyvät maisemallisesti hienolla tavalla toisaalta Inarin järvimaan luonto vaaroineen, metsineen ja kirkkaine vesineen, toisaalta Metsä-Lapin loivakaartoiset tunturiylängöt sekä niiden vastapainona eliömaantieteellisesti eteläisemmät, kuusikoiden luonnehtimat vaarat ja selänteet sekä avarat suot. Komitean esittämistä kohteista Hammastunturin selkonen on Vätsärin ohella suurin metsäinen erämaa. Sen luonnontyypeissä tuskin on sanottavasti sellaista, jota ei tavattaisi myös näissä kahdessa suuressa kansallispuistossa. Muotkatunturin erämaa on muista tunturierämaista poikkeavaa, pikkupiirteissään vaihtelevaa metsänrajatunturistoa. 400 km ') eli yhteensä n. Tärkein monen eri alueen mittava kokonaisuus syntyy Norjan Övre Anarjokkan kansallispuistosta (1400 km '), Lemmenjoen kansallispuistosta (2860 km'), SaaravuomanKuoskisenvuoman ( 160 km ') ja Pöyrisvuoman (40 km ') soidensuojelualueista, Pöyrisjärven erämaasta (1280 km') ja Puljun erämaan koillisosasta (n. luonnontilaiset männiköt sekä vähitellen koillisessa valtaa saava tunturiluonto, muodostaa erämaa ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka kaltaista ei ole muualla Suomessa. Kessin alueen eteläosan rajaamista erämaaalueen sisälle, koska sitä halkoo jo runkotie jatkeena Paatsjoen ylittävälle miljoonasillalle. Komitea ei pitänyt järkevänä ns. Kun tällaiset valtakuntien väliset tieyhteydet ratkaistaan joka tapauksessa muidenkin kuin luonnonsuojelunäkökohtien perusteella, komitea ei katsonut aiheelliseksi sisällyttää ehdotukseensa uutta riidan siementä Kessin eteläosan kohdalle, varsinkin kun korvaamattomia luonnonarvoja tällä ratkaisulla ei enää nykytilanteessa menetetä. Alueen luonnossa ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista, mutta laajana tunturija jokilaaksoverkostona ja maisemallisesti tasapainoisena erämaana se on varsin merkityksellinen . Hammastunturin erämaan perustaminen olisi erityisen merkittävää siksi, että se lähes yhdistäisi Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistot. vsk. rumaiset laaksot ovat Hammastunturin erämaan ainutlaatuisin luonnonpiirre. Käsivarren ja Tarvantovaaran erämaat yhdistää t01s11nsa Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue (420 km') yhteensä 3300 neliöki13. Myös itärajalla Vätsärin erämaa (1550 km') liittyy Norjan Övre Pasvikin kansallispuistoon (67 km'), joka on tosin ·pieni alue verrattuna siihen, että Suomen puolella Vätsärissä jää luonnontilaan pelkästään metsämaata jo 320 neliökilometriä. Millään suojelualueella ei ole myöskään Ivalojoen kaltaista jylhää "suurjokea", joka virtaa koko alueen halki. Hammastunturin erämaa muistuttaa pääpiirteiltään melko paljon Lemmenjoen kansallispuiston, osin Urho Kekkosenkin kansallispuiston luontoa. Lisäksi sekä Suomen että Norjan puolella on kovia paineita rakentaa alueen läpi valtakuntien välinen yhdystie. Ilmeisesti juuri jokien syvät, kuSUOM EN LUONTO 2/ 89 48. 6140 neliökilometrin laajuisesta yhtenäisestä erämaa-alueesta , joka on suurimpia Euroopassa. Kansainvälisesti merkittävä kokonaisuus Pohjoismaat ovat ainoa osa Euroopasta, missä vielä on mahdollista säilyttää laajoja erämaita. Erämaan säilyttämisarvoa lisää erityisesti, että jokilaaksojen luonto jää myös pääosin luonnontilaiseksi
Tästä alueesta 31 neliökilometriä on Inarin kunnassa olevia kuusija koivuvaltaisia metsiä, joita ei käsitellä ollenkaan . korkeiden alueiden metsiä, ei se vähennä niiden merkitystä. Tällä taipaleella on kerran kuljettava muutama kilometri "tavallista" maastoa ylitettäessä 4-tie Saariselän kohdalla ja toisen kerran on ylitettävä tie (Pokka-Inari "erämaatie") Hammastunturin erämaan länsireunalla. Ruotsin erämaiden pintaala on yhteensä 49 000 neliökilometriä, mutta metsämaata ilmoitetaan erämaissa olevan vain 1400 neliökilometriä. Useimmiten ne ovat melko peitteellisiä, maisemallisesti ja ekologisesti metsäisiä al ueita, joilla on tärkeä merkitys porojen laitumina ja riistan elinalueina. Myöskään kitumaiden metsien merkitystä Muotkatunturien erämaa on maisemallisesti avaraa ja pikkupiirteissään rikasta tunturiseutua. rajoilla olevien erämaiden f yhdistämiseksi. Siksi erämaa on melko pienestä koostaan huolimatta arvokas Itä-Lapin luonnon edustaja. Metsiä on silloin suojeltu meillä lakisääteisesti suurin piirtein yhtä paljon kuin Ruotsissa; suhteessa maiden pinta-alaan on Suomi jopa edellä. Komitea on myös laatinut oman, varsin yksityiskohtaisen esityksensä luonnonmukaisina hoidettavien metsäalueiden käsittelyohjeiksi, jotka aikanaan tulisivat otettaviksi mukaan erämaa-alueille vahvistettaviin hoitoja käyttösuunnitelmiin. vsk.. .;_ Metsien suojelu Erämaa-alueilla jää metsämaata luonnontilaan yhteensä 1120 km2, mikä on lähes puolet siitä mitä Lapin lakisääteisillä luonnonsuojelualueilla on tällä hetkellä. Nuortilta idästä on mahdollisuus vaeltaa luonnontilaisena säilyvissä maisemissa: metsissä, soilla, tuntureilla ja vesien varsilla, suoraan mitaten kolmisensataa kilometriä länteen aina Pöyrisjärven erämaan länsireunaan Näkkälän kylään. Komitea esittää luonnonmukaisen metsänhoidon sallimista tietyissä erämaaalueiden osissa yhteensä noin 575 neliökilometrin pinta-alalla, missä on puustoa noin neljä miljoonaa kuutiota. Suurta Kaldoaivin erämaata täydentää erinomaisella tavalla Suomen suurin soidensuojelualue ja luultavasti koko Fennoskandian merkittävin palsasoiden edustaja, Sammuttijängän-Vaijoenjängän alue (480 km 2) eli ne yhdessä käsittävät 3420 neliökilometriä. Vaikka erämaiden luonnontilaisiksi jäävistä metsistä lähes puolet on ns. Euroopasta ei löytyne toista näin suurta ja retkeilyn kannalta melko helppoa, mutta monipuolista '' erämaakäytävää" . Aluetta leimaavat mm. Luonnonmukaisena säilytettävissä · metsissä varovainenkin , metsänhakkuu muuttaa metsien luonnetta, mutta näiden hakkuiden merkitys kokonaisuuteen nähdäi;in oikeastaan vasta vuosikymmenien päästä. Erämaalaki turvaisi myös luontaiselinkeinojen tulevaisuuden lometrin erämaaksi. Ne ovat maisemallisesti ja ekologisesti erittäin tärkeitä, ja ovat olleet potentiaalista metsätalouden maata, joka ennen pitkää tulisi taloustoiminnan piiriin. Erämaalain säätämisen jälkeen luonnontilaisina säilytettävien metsien määrä kasvaa siten ratkaisevasti. ei ole syytä väheksyä. Turitsan erämaa loput tärkeästä tunturiselänteestä, pohjoisosa kuuluu luonnonpuistoon 14 käsittää Värriön jonka Värriön (120 km 2). Metsien käsittely etenee joka tapauksessa niin hitaasti, että jos uusia perusteita ilmenee, käsittelyä voidaan muuttaa tai jotkut alueet jäävät kokonaan käsittelyn ulkopuolelle esimerkiksi puhtaasti taloudellisista syistä. Tsarmitunturi on myös pienerämaa, mutta sen luonnossa on Inarin seudulle poikkeuksellista monimuotoisuutta pienellä alueella itäisine kuusikoineen sekä korkeine tuntureineen ja pienvesineen. Hammastunturin erämaa on erityisen merkityksellinen siksi, että se lähes yhdistää Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistot. Kansainvälisesti Suomi hoitaa näiden erämaiden säilyttämisellä melkoisen hyvin osuutensa. Kaikkiaan luonnontilaisina säilytettävien metsien puuston tilavuus on lähes seitsemän miljoonaa kuutiometriä. Tämä erämaiden ja kansallispuistojen ketju tarjoaa vaativalle retkeilijälle tai Lapin tutkijalle lähes kaiken sen, mitä Suomen Lappi voi tarjota ja myös tilaa sekä etäisyyksiä. Niitä on noin 3750 neliökilometrä ja puustoa niillä on 4, 7 miljoonaa kuutiota. Meillä on paljon pienemmällä kokonaisalalla metsää 1680 km' . Naapurimailtamme voitaisiin odottaa nyt yhteistyötä maiden ,.. Samoin, vaikka huomattava osa metsistä on seutukaavoissa tai metsähallituksen luonnonhoitometsinä, vasta lakisääteisten erämaa-alueiden perustaminen lopullisesti toteuttaa niiden suojelun. jänkälahdekkeet, harvat vanhat männiköt, tunturikoivikot ja paljakat. On tärkeää kuitenkin todeta, että erämaakomitean kehittelemät luonnonmukaiset metsänkäsittelymenetelmät merkitsevät uusien, tietyiltä osin aikaisemmin jopa kiellettyjen tai mahdottomina pidettyjen periaatteiden hyväksymistä metsänhoitoon. Korkeimmat tunturit kohoa vat lähelle 600 metriä. Paistunturin erämaa on tärkeä Kevon luonnonpuiston (710 km 2) "suojavyöhyke" ympäröidessään luonnonpuistoa ja muodostaessaan sen kanssa yhden Tunturi-Lapin merkittävimmistä (yhteensä 2280 km 2 ) luonnonalueista. Se jää myös suurelta osin luonnontilaan . Tällä on SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. UK-puiston kaakkoista Koilliskairan osaa täydentää vielä suuresti Kemihaaran erämaa
Ilmansaasteet ovat erittäin huolestuttava uhka Lapin luonnolle. Lapin läänin metsistä on sentään rauhoitettu erilaisina suojelualueina jo kahdeksan prosenttia ja YläLapissa jopa 40 prosenttia. Vätsäri on metsäistä seutua, mutta sitä luonnehtii myös rikas vesiluonto. Lapissa on kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, mitä tapahtuu suojelualueiden ulkopuolella. Ylä-Lapin luonnonmetsien säilyttämisen merkityksestä luontaiselinkeinoille ja saamelaiskulttuurille näyttää olevan ristiriitaisia mielipiteitä. Tutkimustietoa ei ole kuitenkaan riittävästi. Erämaahan kuuluu kolmasosa Inarijärvestä ja lisäksi lukuisasti pienempiä järviä, lampia ja puroja. Luonnonsuojelualueiden hoidossa on saattanut tapahtua virheitä ja siinä on parantamisen varaa, mut_ta suuret suojelualeet tarjoavat ne välttämättömät puitteet, jotka tarvitaan itse luonnon suojelemiseksi ja toisaalta kansalaisten luonnontuntemuksen ja virkistysmahdollisuuksien parantamiseksi. Erämaakomitean mietintöä eivät ole varauksitta hyväksyneet kaikki erämaistamme huolissaan olevat. 15. Mietintöä ovat arvostelleet mm. Luonnonsuojeluliiton Lapin luonnonsuojelupiiri sekä Erämaaliike, jonka edustaja jätti mietintöön enavan mielipiteen. Mikä metsiä uhkaa. Palaamme asiaan seuraavassa Suomen Luonnossa. Vastoin esimerkiksi erämaaliikkeen näkemystä Ylä-Lapissa ei ole tarvetta luonnonsuojeluperustein Porotalous ja muut luontaiselinkeinot olisivat olennainen osa erämaakomitean suojeltaviksi esittämien erämaiden luonnetta. Sen sijaan tiukimmat erämaaideologit näyttävät tuomitsevan kaiken toiminnan myös varsinaisten luonnonkäyttäjien puolesta. Käsitykset, miten metsiä tulisi käsitellä tässä tilanteessa, vaihtelevat paljon. Nuottamajärvi. Näitä elinkeinoja harjoittavat suhtautuvat nimenomaan varovaiseen metsänkäsittelyyn melko suopeasti. Metsäammattilaisten enemmistö näkee SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Erämaalaki ei museoisi erämaita, vaan päinvastoin takaisi luontaiselinkeinoil/ekin tulevaisuuden. Nämä ovat pahimmassa tapauksessa koko luonnonsuojelutoimintaa haittaavia kannanottoja, koska ne aliarvioivat pahasti tavallisten kansalaisten luonnonharrastuksen merkitystä ja mahdollisuuksia nauttia luonnosta turvallisesti mutta samalla luontoa säästäen. varmasti vaikutusta myös tavanomaisten talousmetsien käsittelyyn tulevaisuudessa. On ilmeistä, että erämaiden eräiden osien uudenlainen metsänkäsittely raivaa laajemmaltikin tietä entistä paremmin monikäytön huomioon ottavalle metsänhoidolle. metsien nuorentamisen turvallisimmaksi tavaksi ehkäistä metsäkuolemia. Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät metsätyypit jäävätkin Inarissa kokonaan metsätalouden ulkopuolelle. Siksi on selvää, että nimenomaan Etelä-Suomeen tarvitaan välttämättä lisää suojeltuja metsiä. Vaikka erämaakomitean esitykset ovat joidenkin mielestä liian varovainen alku uudenlaiselle metsänhoidolle, on se kuitenkin arvokkaampaa kuin koko asian kaataminen epärealistisiin tavoitteisiin ja vaatimuksiin vielä uusien, satojen tuhansien metsähehtaarien jättämiseksi metsätalouden ulkopuolelle. Lapin metsistä on tällä hetkellä eri syistä hakkuiden ulkopuolella kolmannes. Vetoaminen esimerkiksi uhanalaisten eliöiden suojeluun Inarin männiköissä on heikosti perusteltu. vsk . Etelä-Suomen rauhoitetuilla metsäsirpaleillakin katsotaan olevan arvoa, vaikka ne ovat vain prosentin murto-osa (0.07 prosenttia) koko metsäalasta. rauhoittaa kaikkia jäljellä olevia hakkaamattomia metsiä. Vätsärin porokarjaa. Joka tapauksessa näiden uhkien vuoksi metsänhoitoa ei voitane lopettaa Lapissa. Tällaisia metsiä on paljon suojeltu, eikä niissä tavata erityisemmin nimenomaan niihin erikoistuneita uhanalaisia lajeja. Uhka on ensi sijassa torjuttava vähentämällä päästöjä ja tehostamalla tutkimusta. Erämaaihanteet ovat äärimmillään niissä näkemyksissä, joiden mukaan kansallispuistoilla ei ole enää arvoa niihin rakennettujen retkeilypalvelujen takia
Nyt alueen metsiä uhkaavat hakkuut valtion mailla. Alueelle on suunniteltu kansallis16 puistoa, mutta perustamisaikataulu on jäänyt avoimeksi. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. vsk.. Teksti ja kuvat: Samuli Haapasalo Repovesi alkulinnun kansallispuistoksi Repovesi on viimeisiä eteläisessä Suomessa säästyneitä järvija metsäerämaa-alueita, kaakkurin valtakuntaa
Jylhä kalliomaasto on tyypillistä Repovedelle. Äänet ovatkin olennainen osa kuikkalintujen alkuvoimaisuudesta. Ne ovat satametristen sukellusten taitajia, aitoja kirkaskylkisten kalojen syöjiä. Ruumis vuorostaan syvällä . Kaikki ylhäisen pohjoisen lintuja. Kaakkuri sukeltaa nykyaikaan, happosateiden kyllästämän lammen pintaan, suoraan esihistorian aamu-usvista. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Kaakkurin, alkulinnun, kanta on Repovedellä vielä elinvoimainen, ehkäpä tihein koko Suomessa. Ja vaikka vertaus tuntuukin rienaavalta, merkitsee se parhaita ja jalostuneimpia yhteyksiä kehityksen alkulähteille. Erämainen luonto Kaakkurien valtakunnasta, loputtomien metsien, jär17. vsk. Aivan erityisen tunnelman luo kaakkurin karkeiden palaverien jatkuminen pitkälle pimenevään syyskesään. vedessä, pää alas painettu~ na, ne syöksähtelivät lyhyisiin aggressuv1sun takaaajoihin, jotka taas päättyivät sieluriepua raastaviin vihloviin huutoihin. Ne ovat alkulintuja. Kuikat ovat systematiikassa vanhimpia pohjoisen linnuista . Koko maailmassa on vain neljä kuikkalintua: kaakkuri, kuikka, jääkuikka ja Amerikan jääkuikka. Kerran, jo kauan sitten huhtikuun taittuessa toukokuulle, nukuin männyn runkoa vasten, kaakkurilammen rinteessä. Minulle kaakkuri on alkulinnuista alkuvoimaisin. Repoveden erämaassa on yli kuusikymmentä erikokoista järve ' ja lampea. Kuikat ovat suuria ja arvokkaita. Äänistä ne ovat saaneet nimensäkin. Ne ovat alkupera1s1a, alkuvoimaisia vanhanaikaisia lintuja. Nuo alkulinnut uivat miltei pystys~ä, vauhdikkaasti meloen. Kajastaako toivon aurinko Etelä-Suomen viimeisille erämaille. Kuikkien muodossa, väreissä ja värikuvioissa, katseessa ja olemuksessa on jotain matelijamaista. Kuikkalinnuissa 09 jotain pyhää. Hirvittävä kiljuminen ja karjuminen leikkasi äkkiä läpi aamuhämärän
säilynyt yllättävän paljon. Jopa yli 60metrisiä vuoria on järvien rannoilla. Komiteamietinnössä kansallispuisto on esitetty 1990-luvulla toteutettavaksi. Viiden vuoden yhtäjaksoisissa tutkimuksissa on pesinnän aloittaneiden kaakkurien maara ollut keskimäärin kuusi paria ja poikastuotto jatkuvasti kuusi-kahdeksan poikasta. vien, lampien ja puronotkojen sekä mahtavien, toinen toistaan jyrkempien ja jylhempien kallioiden erämaasta esitti kansallispuis~ tokomitea (1976:88) muodostettavaksi Repoveden kansallispuiston. 1970-luvulla saatiin monivuotisessa rantakaavojen laatimisja vahvistusprosessissa rakennuspaikat siirrettyä pois suojelurajauksen sisäpuolisilta erämaajärviltä. Vielä tapaa pohjantikankin kuusta kuorimassa vanhoissa metsissä. Metsoja on . Repoveden koivikoissa on myös valkoselkätikan viime1sJa reviireitä. Kalliojyrkänteillä pesii huuhkajia ja korppeja. Repoveden erämaan majavakanta on runsas: 5-6 asuttua pesää viime kesänäkin! Rantakäärme esiintyy ilahduttavan yleisenä. Näin voitiin erämaan rannat säilyttää vapaana rakentamiselta. Rakentamisuhka torjuttiin Repoveden kansallispuisto on kuitenkin niitä kansallispuistokomitean ehdottamia kohteita, joiden suojelun jatkotoimenpiteistä ei ole tehty sitovia päätöksiä. Ehdotetun kansallispuiston alue on kauttaaltaan mäkija vuorimaata. Alueella on runsaasti kalliojyrkänteitä, kalliosortumia, luolamuodostumia ja erilaisia silokalliomuodostumia. Pikkutyttö on osunut marjareissullaan tummasilmäiselle lammelle. Joskus osuu kulkija liitooravan ja varpuspöllön kanssa samaan hämyiseen haavikkoon. Suurhakkuut uhkaavat Kun valtio omistaa keskei. 18 Rehevistä kasvillisuustyypeistä tavataan alueella jonkin verran kallionaluslehtoja. Näistä kahdeksan pesivää tuotti yhtä monen poikasen pesimätuloksen. Muutama vanha niitty kukkineen ja perhosineen eiävöittää yhtenäistä ja näihin päiviin syrjäisenä säilynyttä metsäjärvierämaata. Komitea perusteli Repoveden alueen olevan viimeisiä rakentamiselta säästyneitä järvija metsäerämaa-alueita koko eteläisessä Suomessa. Koivua ja haapaa kasvaa sekapuuna leimaa-antavan runsaasti. Metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaisia kankaita, mutta myös puhtaita kuusikoita esiintyy laaksopainanteissa. Paikalliset korkeuserot ovat hyvin suuria. Erämaa kiehtoo retkeilijöitä Repovedellä marjastetaan paljon. Suot ovat pienialaisia korpi-, rämeja nevapainanteita vuorten välisissä laaksoissa ja lampien rannoilla. pikkusiepot ja idänuunilinnut viheltävät kesäisen erämaan täyteydessä. Tutkimuksissani vuonna 1987 totesin kaakkureita peräti kymmenen paria. Pyrstötiaispoikueet sirisevät vanhoissa kaskikoivikoissa. Ehdotetun kansallispuistorajauksen sisällä, Valkealan ja Mäntyharjun kuntien rajoilla, noin puolen peruskarttaruudun alueella, on yli 60 järveä ja lampea! Maan tihein kaakkurikanta Kansallispuistoalueen ja sen lähilampien kaakkurikanta on ehkäpä tihein koko Suomessa. Repoveden kansallispuiston aluetta on kuitenkin pyritty suojaamaan myös tänä aikana. Mäntykankailla on uskomaton maara ikivanhoja pystyyn hiiltyneitä tervas"kantoja. Kansallispuistokomitean mietinnön mukaan olisi sopimuksin pyrittävä vaikuttamaan alueen metsien käsittelemiseen, jotta se tapahtuisi luonnonja maisemasuojelunäkökohdat huomioon ottaen ja myöhempää kansallispuiston perustamista silmällä pitäen
lintuja, valokuvausta, retkeilyä ja luonnonsuojelua. Alkulinnun erämaa on luonnon lyhytnäköisen ja yksipuolisen hyväksikäytön katkerana kohteena. Erityisesti valtion omistamat Repoveden metsät ovat kaikkein uhanalaisimTulilla yöpyvä retkeilijä sulautuu syksyiseen erämaahan. Valtion moraali on koetuksella. Miten se voisi nousta vastaan. Onpa Lapinsalmen yli rakennettu riippusiltakin. Erityisesti Matalajärvien harjujen, Matalan Peukalon, Peurasen ja Pitkälammen sekä niiden välisten metsäalueiden ja Peurasen puronotkon alueet ovat suojelun ja erämaan kokonaisuuden kannalta keskeisiä. Valtion omistamille yhtenäisen erämaisina säilyneille alueille on tehty mittavat metsätaloussuunnitelmat. pia. Tihenevät metsäautoteiden verkostot silpovat kaakkurin erämaata. Vetoomus ympäristöministeriölle Uhkaavien hakkuiden alla Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt ympäristöministeriölle, että se ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin valtion mailla suoritettavaksi suunnitelluista hakkuista ja muista luonnontilaa muuttavista toimenpiteistä pidättäytymiseksi. Retkeilyä ja marjastusta Kansallispuistoalueen retkeilyä on ohjattu Valkealan kunnan retkeilyreitein. Jo 1950-luvulta toiminnassa ollut elinvoimainen sisävesimatkailureitti, Suomen kultareitti, suuntautuu kansallispuiston alueelle. Suunnitellut hakkuut tuhoaisivat valtion omistuksessa olevan järvierämaan keskeisen osan kokonaan. Hän harrastaa mm. Myös yhtiöiden metsissä suoritetut toimenpiteet ennakoivat hakkuita. retkeillään ja marjastetaan. Edelleen luonnonsuojeluljitto on esittänyt ympäristöministeriölle toimenpiteisiin ryhtymistä koko Repoveden kansallispuiston toteuttamiseksi kansallispuistokomitean esitysten mukaisesti. Uhanalaiset metsäalueet ovat paitsi tervaskantoisia männiköitä, luontaisesti uudistuneita koivuvaltaisia sekametsiä, puronvarsilehtoja ja -kuusikoita kaikkine erämaan lintuineen. Repoveden erämaa-alue on viimeisiä Etelä-Suomen erämaa-alueita, jossa mm. Mutta ympäristöministeriö ja valtioneuvosto voivat. • Mikkeli I I I I I / • Mäntyharju I I • Repoveden alue / I / • Lahti • Kouvola / Helsi~ki • LappeJnranta ,, / / I 100 km Repoveden erämaa-alue sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, Valkealan ja Mäntyharjun kuntien rajoilla. 19. Repoveden alue on tuttu hänelle jo lapsuudesta. Kun valtion viranomaisten vaatimuksesta on metsäyhtiöitten ja yksityisten omistamilla mailla voitu säilyttää Repoveden erämaalµontoa, ei luonnonsuojeluliiton mielestä voida pitää hyväksyttävänä, että valtion omin toimin vahingoitettaisiin Repoveden kansallispuiston aluetta. Nämä alueet ovat suunnitellun kansallispuiston keskeisiä metsäja järvialueita. Näin ei valitettavasti ole. Myös armeijan liikkumarajoituksen alaisilla, puistorajaukseen kuuluvilla alueilla on ekologisina suoja-alueina keskeinen merkitys erämaan linnuston sa1lymiselle ja eloyhteisön rikkaudelle. Huutakoon satamiljoonavuotinen kaakkuri yhä edelleen villit huutonsa suomalaisille erämaille! D Samuli Haapasalo on liikenneministeriön hallitussihteeri. Harva pikkupoika voi kehua ylittäneensä puron majavan patoa myöten. set suunnitellun kansallispuiston alueet ja metsäyhtiöiden omistamilla alueilla olevat rannat on osoitettu vapaa-alueiksi, saatta1s1 Repoveden alueen tulevaisuus näyttää periaatteessa valoisalta
vsk.. Juuri nyt on siis Saimaalla lumiluolissa 20-25 harmaanvalkeaa vastasyntynyttä poikasta. Näihin oloihin saimannorppa on sopeutunut. Jos vesi laskee paljon, aukko jää kuiville eikä norppa pääse pesäänsä. Lumipesä on kuutille välttämätön: jos pesä tuhoutuu, kuutti kuolee kylmään tai lähtee elämään liian vähin eväin selviytyäkseen. Vuodenvaihteessa norppa kaivaa pesän kinokseen aivan rantaviivalle ainoaan paikkaan johon Saimaalla kinostuu riittävästi lunta tekotarpeiksi. Se on kuin iglu, jonka ainoa kulkutie on avanto jään alle. Jo noin kuukauden ikäisenä poikasellakin on ihonalainen rasvakerros ja se pystyy haitatta olemaan vedessä. Normaalisti päivä ei paista luolaan, vaan se on umpi-ig/u. Kun Saimaan vedenpintaa on keinotekoisesti talvisin laskettu, osa pesistä on romahtanut ja norpan lisääntyminen epäonnistunut. Norppa imettää pesän suojissa mahdollisimman pitkälle kevääseen. Nyt säännöstelystä yritetään tehdä säännöllistä. 20 Emo imettää poikasta jäiden lähtöön asti eli noin kaksi kuukautta. Nykyään kuitenkin ihminen on yhä voimakkaammin sekaantunut Kurkiscus pesäluolaan katon läpi. Tuhoucunut pesä säännöstelytalven 1988 jäljiltä. Tero Sipilä ja Heikki Hyvärinen Säännöstelläänkö • sa1ma: Norppaemot synnyttivät kuuttinsa Saimaan rannan lumiluoliin helmikuun lopussa. SUOME LUO TO 2/ 89 48. Emon maito onkin varsinaista tehoravintoa: siitä on puolet rasvaa ja neljännes valkuaista. Lumikatolla eristetyn pesän lämpötila ei putoa kovimmillakaan pakkasilla alle viiden miinusasteen. Talvipesä on lisääntymisen ehdoton edellytys. Parina ensimmäisenä elinviikkonaan kuutti ei voi paleltumatta uida, joten sen on pysyttävä pesässä . Kun pesä romahtaa Norpan talvielämä on Saimaalla sujunut tuhansia vuosia edellä kuvatulla tavalla. Luonnontilaisella Saimaalla poikanen pulskistuu ja liitcyy aikanaan norppakansan täysivaltaiseksi jäseneksi. Norpan poikanen, kuutti, syntyy pesän suojiin keskitalvella, Saimaalla helmikuun lopussa. Näin imetys sujuu häiriöittä. Vain onnistunut imetys takaa nuorena vieroitettavan poikasen nopean kasvun ja antaa poikaselle hyvät lähtökohdat elämään. Kulkuavanto häämötcää cummana pyörylänä kuvan yläosassa. Pesä kaivetaan altapäin avannon kautta jään päälle. Poikasen kehitys on äärimmäisen nopeaa, sillä huhtikuun lopussa se painaa jo parikymmentä kiloa . pinta on talvisin melko vakaa; talven aikana pinta laskee keskimäärin vain noin 20 senttiä. Saimaannorpan pesä sen asukkaalle tucuimmasta näkövinkkelistä
Vedenpinnan laskiessa voimakkaasti helmi-maaliskuussa emolla ei ole aina tähän mahdollisuutta, sillä kun rantaviiva siirtyy ja rannan lumivallit murtuvat, jään päällä ei ole tarpeeksi kinosta uuden pesän aineksiksi. Saimaan juoksutussääntöön ehdotetut muutokset lisäisivät norpalle kohtalokkaita poikkeusjuoksutuksia. Nopean laskun lisäksi kuutteja tappaa toisinaan, kuten vuonna 1983, veden pinnan nopea nousu, johon ovat osaltaan syynä Saimaan yläaltaiden säännöstelyjuoksutukset. Kun imetys häiriintyy, kuutin kasvu hidastuu voimakkaasti. Hyvin toimiva suojelukaan ei pelasta norppakantaa, jos lisääntyminen epäonnistuu vuosi vuoden jälkeen. vsk. Säännöstely mitätöi suojelun Norppaemo yrittää parhaansa mukaan selvitä katastrofeista kaivamalla kiireesti tuhoutuneen tilalle varapesän. asioihin. Juoksutuksen vuoksi osa norpista joutui synnyttämään poikasensa rikkoutuneessa pesässä pakkasilmaan. Veden pinnan muutosten ja kuuttien SUOME LUO TO 2/ 89 48. Tätä heiveröinen 150-160 saimaannorpan kanta ei kestä. Täikuutit eivät ole elinkelpoisia ja ktiplevat ennen toista elinvuottaan . täikuuteista, lähes syntymäpainoon jääneistä aikuiskarvassa olevista poikasista. Emojen häiriintyminen herkkänä lisääntymisaikana johtaa keskenmenoihin ja tappaa kuutteja heti syntymän jälkeen. Kun Saimaan talvijuoksutukset yleistyisivät, se ei enää olisi luonnontilainen. kuolleisuuden suhde on selvä. Vaikeudet jatkuvat synnytyksen jälkeen: vailla pesän lämpösuojaa alle viisikiloinen poikanen paleltuu. Kirjallisuudessa on esimerkkejä norppien ns. Norpalla on luonnontilaisella Saimaallakin poikkeustalvina vaikeuksia ja jos uusi juoksutussääntö sallii säännöstelyn, talvijuoksutukset yleistyvät. Suunnitelmien mukaan poikkeusjuoksutusten tarpeellisuudesta ei enaa päättäisi vesioikeus, vaan päätösvallan saisi vesija ympäristöhallitus. Viime vuoden helmikuussa löydettiin lyhyellä tarkastuksella toistakymmentä sortunutta pesää Linnansaaren kansallispuistosta. Tällöin veden pinta on pudonnut melko nopeasti, jolloin norpanpesät ovat rantajäiden mukana romahtaneet. lnorppa sukupuuttoon. Useimmiten syyksi kääpiökasvuisuuteen on arveltu emon kuolemaa kesken imetysajan. Saimaallakin tavattiin keväällä 1982 kymmenkiloisia "täi kuutteja". Tällöin veden pinnan aleneminen romautti pesiä maaliskuussakin ja imetys häiriintyi vakavasti. Keräämämme aineiston perusteella olemme vakuuttuneita, että Saimaan vedenpinnan luontaista voimakkaampi lasku tammimaaliskuulla häiritsee vakavasti norpan lisääntymistä. 21. Talvisäännöstely sattuu saimaanhylkeen kannalta mahdollisimman huonoon aikaan, sillä juuri pesän teon ja synnytyksen väli on kriittinen ajanjakso. Ilman pesää tätä vanhemmankin poikasen imetys epäonnistuu, sillä avojäällä imetysrytmiikka sotkeutuu ja poikanen joutuu käyttämään liikaa energiaa lämmöntuotantoon. Tavallisesti norpat käyttävät samoja vuodenvaihteen tienoilla kaivettuja pesiä koko talven. Kun veden pintaa lasketaan voimakkaasti, kuten talvina 1982 ja 1988, pesät rikkoutuvat jo ennen poikasten syntymää. Vesioikeuden poikkeusluvalla on nimittäin Saimaasta juoksutettu joinakin talvina talvisin ulos valtavasti vettä. Talvella I 982 veden pintaa laskettiin 60 senttiä ja pesät romahtivat jäiden mukana kuuuien niskaan. Veden pinnan laskun suuruudella ja kuuttien vieroituspainolla on aivan kiistaton yhteys: mitä suurempi juoksutus, sitä kevyempänä nuori hylje lähtee itsenäiseen elämään. D Tero Sipilä ja Heikki Hyvärinen tutkivat saimaannorppaa Joensuun yliopistossa
Teksti ja ku vat: Heikki Willamo Pöllöt myyräjahdissa Julmankaunis huuhkaja on viime vuosina yleistynyt Suomessa. vsk.. Se on tullut myös asutuksen piiriin ja kotiutunut kaatopaikoille. 22 SUOME LUO TO 2/ 89 48
vsk. Uhkapeli kannattaa Myyräkantojen suuruus vaikuttaa suoraan pöllöjen pesintään. Niiden matkanteko päättyy kuitenkin lyhyempään, sillä vaatimattomammatkin myyräapajat 23. Liian tiheäksi paisuneet kannat romahtavat yleensä syksyllä ja myyränsyöjille koittaa" paluu karuun arkeen. Helmi-, sarvi-, suosekä lapinpöllö vaeltavat nekin ravinnon perässä, mutta hieman vaatimattomammin. Yhtenä vuonna ruokaa on mielin määrin, mutta seuraavana voi kato olla lähes täydellinen, missään ei näy myyrän myyrää. Yltäkylläisestä ruokapöydästä kykenee yksi uros hyvin ruokkimaan kaksi naarasta ja parikymmentä poikasta. Toisille kelpaa vähempikin Lapinpöllö, suoja sarvipöllö sekä helmipöllö lähtevät myös vaeltamaan heti myyräkantojen romahdettua alhoonsa. Etelään edettäessä vaihteluväli laskee neljään, Keski-Suomessa kolmeen vuoteen ja vaihtelu ei ole läheskään niin rajua kuin pohjoisessa. Kun erikoistuneimmat pöllömme käyttävät lähes yksinomaan myyriä ravinnokseen, on selvää, että niiden täytyy selviytyä katovuosista ilman liian suuria tappioita. Ne vaeltavat eri ilmansuuntiin ja jotkut niistä osuvat seuraavaan kevääseen mennessä uuden yltäkylläisyyden keskelle. Tyypillisessä neljän vuoden vaihtelussa katovuoden jälkeinen kesä on vielä hiljainen, mutta kolmantena keväänä alkaa maastossa olla vipinää. Näistä tunturija hiiripöllö ovat varsinaisia kosmopoliitteja, joiden vaelluksille voi kertyä mittaa jopa tuhansia kilometrejä. Monien petoeläinten kehitys on johtanut siihen, että ne saalistavat sopivan kokoisesta riistasta niitä eläimiä, joita kulloinkin on runsaimmin ja helpoimmin saatavilla. Myyrien kannat vaihtelevat Suomen pohjoisimmissa osissa rajusti 4-5 vuoden välein. Missä on myyriä, siellä pesii myös pöllöjä, kun taas katoalueiden kevääseen eivät tunnelmalliset huutoyöt kuulu. Hiiripöllö kasvattaa ehtymättömän myyräapajan turvin kymmenkunta poikasta, mutta vain kaikkein parhailla alueilla pes1van tunturipöllön poikuekoko nousee jopa tusinaan. Tapoja on periaatteessa kaksi: pöllö joko vaeltaa muille maille parempia ruoka-apajia etsimään tai pysyttelee reviirillään, käyttää parhaan taisuoMEN LUONTO 2/ 89 48. Tundran liihottaja on lisäksi moniavioinen, mikä varmistaa jokaisen naaraan pes1m1sen. Periaatteessa tietää runsas myyräkanta kuitenkin hyvää pöllövuotta. Runsaan myyrähuipun löytyminen pesimäkauden alkuun mennessä ei tietenkään aina onnistu, mutta kun sellainen löytyy, otetaan menetykset takaisin suuren poikasmäärän avulla. Vaeltaa vai jurottaa paikoillaan. Ne pesivät vain alueilla, joilla on todella runsas myyrähuippu. Nyt kevättalvella pöllöjen soidinhuudot kaikuvat yössä. Toiset tietenkin menehtyvät tai saavat jatkaa etsimistään, mutta onnekkaiden runsas poikastuotto takaa suvun jatkumisen. Kevättalvella myyriä ja niiden jälkiä on tavattomasti ja sama meno jatkuu yli kesän. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mutta ruokaa on oltava vielä loppukeväästäkin, kun poikasia ruokitaan lentokuntoon. Jokunen lintu saattaa jäädä paikalle sinnittelemään myyränrippeiden sekä vaihtoehtoravinnon turvin, mutta mihinkään pesimiseen viittaavaan ne eivät muutamaan vuoteen ryhdy. Lähes kaikilla pöllöillämme suunta on ollut päinvastainen: ne ovat erikoistuneet tiukasti pikkunisäkkäiden lähinnä myyrien pyytäjiksi. Samalla tavalla toimii hiiripöllökin, mutta hieman etelämpänä, taigametsävyöhykkeen suojissa. Tuleva talvi on myyristä autio. Jos kaikki sujuu normaalisti, saavutetaan neljäntenä vuotena varsinainen huippu. Vanhat urokset ovat herkimpiä jääjiä, naaraat ja nuoret linnut etsivät parempia alueita. Aivan näin yksinkertaista pöllöjen liikehdintä ei ole, sillä eristyneet paikalliset · myyrähuiput voivat jäädä ilman pesiviä pöllöpareja, koska koukkunokat eivät ole paikalle löytäneet. tonsa mukaan vaihtoehtoisia ravintokohteita sekä pyrkii minimoimaan kulutuksen. Suppeaan saalisvalikoimaan erikoistuminen tuo mukanaan ongelmia, jotka pöllömme ovat ratkaisseet eri tavoin. Paikallaan jurottavista otuksista selv~piirteisimpiä myyränpyytäjiä ovat viiruja lehtopöllö. Pöllöt ovat erikoistuneet myyrien syömiseen ja kaikki on hyvin niin kauan kuin myyriä riittää. Pöllöjemme kääpiö varpuspöllö sekä varsinkin jättiläinen huuhkaja syövät sen sijaan monipuolisempaa ravintoa, vaikka myyrien määrällä on niidenkin elämään selvä vaikutuksensa. Pisimpiä vaelluksia tekevät pöllöt ovat kaikkein vaativimpia. Maamme kymmenestä vakituisesta tunturipöllö on tässä laskettu vakituiseksi pöllöstä kuuluu vaeltajiin kuusi lajia. Myyränpyytäjän elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Sarvipöllö on myyrävuosina tavallinen näky varsinkin Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen vi/jelysaukeil/a. Tunturipöllö kiertää arktista tundraa ja pysähtyy vasta löydettyään sopuleita tai muita myyriä kihisevän lakeuden. Kun myyräkannat sitten romahtavat, katoavat pöllöt nopeasti maisemasta. Yhtä hyvin suuri lapinpöllö kuin pikkuinen helmipöllökin iskee mieluiten kyntensä peltotai metsämyyrään eikä valkean tunturipöllön mieliriista, tunturisopuli, ole juuri etelän karvakorvia suurempi
Asetuttuaan kerran sopivaan pesimapurnn ne pysyttelevät sillä niin hyvinä kuin huoSUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Helsingin Yartiokylässä varhaispesijänä oli sama lehtopöllöpari , joka tavoitteli pesinnän aikuisuuden suomenennätyst.ä jo viime vuonna. Näin kävi viimeksi talvella 1983-84, kun etelärannikolle suurin joukoin vaeltaneet lapinpöllöt ilmaantuivat asutuksen piiriin. M utta myyräkannat runsastuvat eikä pöllöjen tarvitse lähteä vaeltamaan. Tällaisten vaellusten jälkimainingeissa voi jokunen pari jäädä pesimään normaalin levinneisyysalueen ulkopuolelle, mikäli sopivia myyrämaita on tarjolla. Saatavilla olevan ravinnon määrä säätelee niiden pesintää suoraan munamäärien muodossa. Monet nälkävaeltajista nääntyvät tai harhautuvat hyvinkin outoihin ympäristöihin. Vaeltamatta paras Kun tiukimmat myyräspesialistimme kiertelevät etsimässä parempia ruo kamaita, ovat viiruja lehtopöllö, huuh kaja sekä piskuinen varpuspöllö valinneet toisen taktiikan. Tärkeä kysymys on , riittääkö myyriä kasvavien poikasten ravinnoksi toukokuussa. romahtavat loppukeväästä ainakin Länsi-Suomessa", sanoo myyriä ja niiden tuhoja metsäntutkimuslaitoksella työkseen tutkiva Heikki Henftonen. vsk .. Lapinpöllövaelluksen tuloksena oli muutama pesintä aivan etelärannikon tuntumassa. N älkävuosina lapinpöllöt lehahtavat etelään saavat ne pysähtymään ja valmistautumaan pesimiseen. Myös nämä lajit vaeltavat kadon sattuessa kaikkiin ilmansuuntiin. Herkimmät vaell ukselle lähtijät löytyvät tässäkin ryhmässä nuorista ja naaraista, urosten kotipaikkauskoll isuus pitää niitä tiiviimmin reviireillään . Myö vanhat, muutamia vuosia samalla paikalla pesineet parit saattavat jäädä paikoilleen huonojen vuosien yli saalistellen henkensä pitimiksi hiiriä, päästäisiä ja lintuja . Näin edell isen vuoden poikaset hakeutuvat lähimmille vapaille reviireille pesimään . Kotkassa pesivät näin ai kaisin sekä vii rupöllö että lehtopöllö. " Voi olla, että myyräkannat . Niitä istuskeli kaupunkien puistoissa ja kadunvarsien lyhtypylväissä, liihotteli rottajahdissa kaatopaikoi lla ja pihoilla . Pääsääntöisesti voi sanoa, että mitä pohjoisemmaksi mennaan, sna syvempi on myyräkato ja sitä vähemmän vaihtoehtoisia ravinto kohteita on tarjolla, erityisesti talvella. 24 Viirupöllön ravintoon kuuluvat katovuosina myyrien ohella oravat. Laji saalistaa vain avomaasrossa, joten päivälevollaan olevaa pöllöä "sätlivä" orava on rurva sa. Nälkävaelluksellaan vesimyyrien kansoiuamalle paket1ipellolle osunut lapinpöllö nielee hetkessä miltei kaksisaraagrammaisen .myyrän. Yarhaispesinnät ovat poikkeus: suurin osa pöllöistä pyöräyttää tänäkin vuonna munansa aivan normaalisti vasta maalis-huhtikuussa. Pohjoisimmat myyrävuodet aiheuttavat näin ollen mittavimpia vaelluksia . Vain osa linnuista löytää alueelle, jossa myyräkannat ovat riittävässä nousussa ja jonne voi asettua pesimään. Pesijöiden maaraa lisää vielä se, että nämä lajit saavuttavat sukukypsyyden Talvi 1988-89 Nyt lopuilleen kiertyvänä , epätavallisen leutona talvena osa Etelä-Suomen pöllöistä aloitti pesinnän jo tammi-helmikuun vai hteessa. Seuraavana keväänä ravinto o n huipussaan, munamäärät nousevat yli vii-· den ja kaikilla poikasill a on hyvät mahdollisuudet selviytyä lentokykyisiksi. Jos näin käy, monen pöllön poikasen kohtalona on kuolema ennen omien siipien ko keilemista. Nousussa olevilla myyräalueilla naaras munii yleensä kolme tai nelj ä munaa, mutta sisaruksista nuorin tai nuorimmat menehtyvät usei n ravinnon puutteeseen ja joutuvat suurempien ruoaksi. Kokemattomi nuorten lintujen ensipesintä sattuu myyrähuippuun ja poikastuotto on suuri. jo ensimmäisenä keväänään
.,,,,,,,..
Metsien terveyttä uhkaavia ilmansaasteita vähennetään voimakkaasti sekä kotimaassa että ulkomailla. On valmistettava toimenpideohjelma, jolla päästään 90 %:n vähennyksiin rikkipäästöissä sekä 75 %:n vähennyksiin typpipäästöissä 1980-luvun alun tasosta. Me suomalaisen metsäluonnon ystävät vaadimme, että Lapin viimeiset erämaat ja Etelä-Suomen jäljellä olevat luonnontilaisten metsien sirpaleet säilytetään tuleville sukupolville yhteisenä kulttuuriperintönä. Metsähallituksen liiketaloudellista tuottoa on pienennettävä ja laitoksesta on kehitettävä monipuolinen luontoon ja luonnonvarojen hoitoon liittyvien palvelujen tuottaja. Talousmetsien terveys ja ekologinen monimuotoisuus turvataan kehittämällä nykyistä luonnonmukaisempia metsänhoitomenetelmiä. Metsätalouden ohella metsiin perustuvat myös useimmat luontaiselinkeinoistamme. Metsäluontomme monimuotoisuutta ei saa uhata myöskään metsäteollisuuden voimakkaalla laajentamisella.. Työvaltaisilla menetelmillä voidaan edistää hyvän metsänhoidon periaatteita sekä metsien monikäyttöä ja metsäluonnon suojelua paremmin kuin kokonaan koneellistetuilla menetelmillä. Metsätalouden tavoitteena ei saa olla pelkkä kohoava puuntuotto. Metsät ovat taiteemme innoituksen lähde ja tieteemme keskeinen tutkimuskohde. Metsässä suomalainen virkistyy ja sieltä hän saa pöytäänsä sieniä, marjoja ja riistaa. Luonnontilaisista metsistä saadaan myös välttämätöntä tietoa esim. ilmansaasteiden ja happamoitumisen vaikutuksesta koko luontoon. Yksityismetsätaloudessa on annettava edellytykset metsien monikäytölle. Vanhojen luonnonmetsien suojeluohjelfl'!a on toteutettava viipymättä, sillä aarniometsät ovat monien uhanalaisten kasvija eläinlajien ainoita esiintymisalueita Suomessa. Metsiemme monimuotoisuus, terveys ja elinvoima ovat nyt uhattuina. erinteinen elämänmuotomme ja nykyinen hyvinvointimme pohjautuvat metsiin
Nimi Kotipaikka Nimi Kotipaikka FORSSANffe1r.lRJAPflNJ (Jf
Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö, johon kuuluu liki kolmesataa lasten ja nuorten luontokerhoa. Adressin voivat allekirjoittaa sekä yksittäiset kansalaiset että järjestöt. kesäkuuta 1989. 90-171 250 ... Näin adressin keräämisen etenemisestä voidaan tiedottaa pitkin kevättä. Yhdistysten toimintaan kuuluvat mm. Adressi luovutetaan valtioneuvostolle maailman ympäristöpäivänä 5. Luontoliittolaiset retkeilevät yhdessä, järjestävät kesäleirejä ja kursseja sekä harrastavat luontoa linnuista vesibiologiaan ja elämäntapakysymyksiin. Liitolla on paikallisyhdistyksiä 190 sekä jäseninä kymmeniätuhansia ympäristönsuojeluaktiiveja ja luonnosta kiinnostuneita. Adressit on' palautettava Suomen luonnonsuojelu liittoon viimeistään 26. 90-642 881 . toukokuuta 1989 mennessä. Vetoomus suomalaisen metsäluonnon puolesta on osa Elävä metsä-kampanjaa, jonka järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja LuontoLiitto ry. Luonto-Liitto, PL 231 , 00151 HKI, puh. Palautusosoite: Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00150 HELSINKI Kuoreen tunnus 'METSÄADRESSI'. Viime vuosien kampanjoita ovat olleet saimaansoudut, Itämeri-tempaus ja Happamat pisarat. Suomen Luonnonsuojeluliitto on sitoutumaton vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. Luonnonsuojeluliitosta voit myös tilata lisää adresseja sekä käsjesitteitä. Luonto-Liitto vaikuttaa ympäristöasioihin järjestämällä tapahtumia ja tempauksia. Jäsenlehdet ovat Nuorten Luonto ja lasten Sieppolehti. aloitteiden tekeminen, luontopolkujen rakentaminen, retket ja luonnonharrastus, ongelmajätteiden keruu, kierrätystoiminta sekä erilaiset ympäristötaikoot Suomen luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 HKI, puh. Järjestäjät toivovat kuitenkin, että adresseja palautettaisiin sitä mukaa, kun ne täyttyvät allekirjoituksista
Esimmäisen puhalluksen huun ja loppuosan välillä on noin neljän sekunnin tauko. Lähteenä Euroopan lintuopas (Weilin + Göös, 1988): Sointuvimpia puhalluksia on Etelä-Suomen yleisimmän lajin lehtopöllön huu hu'hu-u-u-u-uu, loppu väräjävä. Katovuoden pesimätulos on kutakuinkin nolla , mutta jo ensimmäisenä no usuvuotena munitaan pieni pesye. Erot piilevät eh kä lajien levinneisyysalueissa . Peltomyyrä on monien avomailla ja niiden reunamilla saalistavien pöllöjen perusravintoa. Ensimmäinen tavu on toista voimakkaampi ja kantautuu jopa viiden kilometrin päähän. Hyvä on kävellä vaikkapa kymmenen kilometrin lenkki metsäteitä pitkin silloin tällöin kuulostellen . Kun vaihtoehtoisten ravintokohteiden määrä vielä laskee pohjoista kohti, käy kehityksen suunta ymmärrettäväksi. Tällä vuosikymmenellä jälleen yleistynyt huuhkaja päästää 8-20 sekunnin väliajoin ilmoille kume'an kaksiosaisen huu-uu -puhalluksensa. Huo noina vuosina ne kykenevät ko rvaamaan myyrien puutteen muilla saaliseläimillä, mutta vain välttävästi pesi mähaluj a niillä ei silloin j uuri ole. Hiljaisuus päättyy alkukesällä; tällöin yötä leikkaavat poikasten kirkkaat vihellykset , jotka nekin ovat kullekin lajille tyypilliset. Viirupöllön ääni muistuttaa huuhkajaa, mutta loppu on haukahtavampi: huu vuh-hu . SUOMEN LUONTO 2/ 89 48 . Parhaiten äänet oppii retkeilemällä jonkun tuntijan kanssa; toiseksi paras keino on harjoitella äänitteen avulla, joita myydään hyvinvarustetuissa musiikkiliikkeissä. Pöllöretkeilyä voi harrastaa myös autolla, jolloin pysähdytään muutaman kilometrin välein, sammutetaan moottori ja kuunnellaan vähintään viisi minuuttia. Aina löytyy jotain syötävää ja vaikkei huippuvuosi tuotakaan huimia poikasmääriä, voi sen korvata useamman vuoden perättäisillä pesinnöillä. Vain varpuspöllö n saattavat hyvien vuosien jä lkeiset romahdukset saada mittaville vaelluksille, mutta mitenkään säännöllisiä ne eivät ole. Yleisimpien pöllölajien soidinääntelyn tunnistaa pienen harjoittelun jälkeen jo seuraavien kuvausten perusteella. Suurten myyrähuippujen vuosina kolopuiden koputtelijaa kohtaa yhä uudelleen sama näky: helmipöllön pyöreäsilmäinen naama ilmestyy kolon suulle heti ensirapsauksesta. Kun samo ihin ravintoko hteisiin erikoistuneet lajit ovat aikojen kuluessa kehittäneet toisistaan poikkeavia elämäntapoja, on selvää, että jokaisessa on omat hyvät puolensa. Kuunteluun on varattava kylliksi aikaa . Yksi tai ka ksi poikasta saavat syödä kseen myyrien lisäksi lintuj a sekä päästäisiä ja aina kin osa poikasista selviytyy lentokykyisiksi asti . Se huutaa innokkaasti loppuja keskiyöllä. Antti Halkka 25. Yleensä soidin on kiivaimmillaan loppuillasta, hiipuu aamuyön tunneiksi ja kiihtyy mahdollisesti uudelleen aamuhämärissä. Tunturipöllön ka nnattaa paeta katoa ja etsiä yltä kylläisyyttä matkojenkin ta kaa. Parhaiten pöllöjä kuulee tyynenä, kirkkaana yönä. Yleisimpien lintujemme laulukoosteissa on mukana tavallisesti muutama pöllö ja eräille kattaville levyalbumisarjoille on tallennettu kaikkien Suomessa huhuilevien pöllölajien äänet. vsk. Helmipöllön soidinääni on säännöllisin väliajoin toistuva pehmeä puputus: pu-pu-pupu-pu-pu-pu-pu. Ainoastaan huuhkaja pesinee vuosittain , pahimpien nälkätalvien jälkeisiä keväitä lukuunottamatta . M yyrien lisääntyessä myös munalu ku kasvaa, muttei huippu vuonna kaan yllä vaelluspö llöjen munalukemiin . Metsämyyriä vilistää Suom essa myyrähuipun vuosina yhtä paljon kuin muita karvakorvia yhteensä. Etelä-Suomen viirupöllölle taas reviirillä sinnitteleminen on " järkevämpää" . noinakin myyrä vuosina. Nyt on aika lähteä pöllöretkelle! Nyt maaliskuussa pöllöjen soidinhuudot täyttävät öitä. Paiko illaan pysyttelevät laj it eivät tietenkään voi o lla m yyristä yhtä riippuvaisia kuin vaeltavat sukulaisensa. Myyrät siis säätelevät myös paikoillaa n pysyttelevien koukkunokkien lisääntym istä . Myyrien esiintymistä leimaa se, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sen runsaampia ovat huippuvuodet ja syvempiä katovuosien kuilut. Jo huhtikuussa pöllöjen huhuilu vaimenee tai loppuu, sillä se on tehnyt tehtävänsä: naaras on kuullut kutsun ja hyväksynyt koiraan ja reviirin . Nuo ret linnut kulkevat vain niin ka uas, että löytävät sopivan ja vapaan reviirin itselleen
Haarukkalevää ei koskaan tapaa matalasta vedestä, sillä se ei siedä kirkasta valoa, kuten eivät useimmat muutkaan punalevät. Ja mitä sitten! Silmäni nauliutuvat sormen pään kokoiseen heleänvihreään läpikuultavaan pussiin. Hen~eä haukkoessa tunkeutuu suolaista vettä suuhun. Aikovatkohan nekin selviytyä kevääseen asti. Syksyllä kalliorantojen koristeellinen punahelmilevä onkin runsaimmillaan. Sukellus jään alle avaa uuden, värikkään maailman. Voisiko pahemmin pelästyä. Pelko ja avuttomuus valtaavat. Tuo urhoollinen viherlevä on jo aloittanut kasvunsa. Säikäyttäjästä ei näy merkkiäkään. Lumen peittäessä jään on hyvin pimeää, mutta kevättä ja kesää kohti valoisuus lisääntyy. Kevään odotuksessa se kasvaisi kasvamistaan kunnes repeäisi ja alkaisi näyttää kasvimaan salaatilta. Punahelmilevät näyttävät väsyneiltä painautuessaan pohjaa vasten, mutta niidenkin tummanpunaisen värin syvyys kertoo elinvoimasta ja päättäväisyydestä. Silloin ne jäävät pienikokoisiksi ja väriltään tummiksi. Jouhilevä viihtyy rehevillä paikoilla. Saman tien unohtuu kylmyys ja kömpelyys. Mikä saa parhaan paikan. Erityisen hyvin se viihtyy matalilla ja aurinkoisilla etelärannoilla. Toisinaan joitakuita onnistaa; ne saavat rakkolevän kasvualustakseen. vsk.. käyttäjää Suuttumus säikohti kasvaa. Viher-, ruskoja punalevien voi melkein kuulla kahinoivan keskenään. Kiviä kalvomaisina peittävät punaja ruskolevät eivät kesällä koskaan loistaneet samoin. Kesän edistyessä käy kilpailu elintilasta ankarammaksi . Sukellus suolaiseen kaaIDokseen Talvella Itämeressäkin on kaamos. Kumpihan säikähti enemmän. Pikkuruiset sinilevät ovat kasautuneet yhteen pallosiksi ja saaneet suojakseen limavaipan. Jossain lähellä sekin haukkoa henkeään. Punalevät sen sijaan viihtyvät kylmässäkin. Ja kesän lopulta saavuttua viherleväystävämme katoaisi 26 Kun vesi alkaa jäähtyä, katoaa vihreä ahdinparta. Rakkolevän valloittamilla paikoilla ne joutuvat kuitenkin tyytymään hämärään asuinsijaan tuon ruskean leväjättiläisen varjossa. Kellertäviä ruskoleviä huojuu siellä täällä. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Se oli kampela, sen täytyi olla hölmö kampela, joka on koko loppukesän maannut hiekassa silmät selässä lihottaen itseään seuraavaa kutua varten. Sitä ennen sen seuraksi ilmestyisivät hyväntuulisina huojuvat, nuoret ja nopeakasvuiset ruskolevät. Mutta kaikki on niin pientä! Kesällä valloillaan olleet rihmalevät ovat kadonneet. On koittanut pienten ja vaatimattomien aika. Törmäys tanssiaisissa Talvinen Itämeri oli mieleenpainuva, mutta vielä unohtumattomampana on mieleen jäänyt syksyinen sukellusretki, jolloin saatoin olla todistamassa meren hauraiden keijukaisten, korvameduusojen, syystanssiaisia. Puolen päivän aikaan, valon ollessa runsaimmillaan, pulahdan kömpelöissä varusteissani hyiseltä näyttävään veteen. Rauhallisessa tanssissaan neidot ja herrat liitelivät limittäin ja lomittain. Eräs näistä on viherahdinparta, joka yleensä ehättää ensimmäisenä uusille vapaille kasvupaikoille. Lehdettömien puiden harmaudesta olen loikannut keskelle väriloistoa. D Lopen ympäristönsuojelusihteerinä toimiva FK Kaarina Heikkonen on myös sukeltava vesikasvitutkija. Niitä katsellessa hämärässä syvyydessä törmää jokin kovalla voimalla vatsaani. Teksti ja kuvat: Kaarina Heikkonen Sukeltaja kirjaa vedenalaiset havaintonsa lyijykynällä muovilevylle. antaakseen elintilaa uusille tulokkaille. Siinä ne kököttävät kallioon tarrautuneirn, kuin mustat nuppineulanpäät. Silloin on helppo ojennella haarojaan valoa kohti
SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Sinisimpukoiden seurana kasvaa punaisia sinilevää, haarukkalevää ja juovapihtilevää. vsk. 27. Syksyinen rancakallio: viherja ruskolevär ovat kadonneet, mutta juovapihtilevät elävät kylmyydessä
Luonnollinen biokaasu Biokaasu on metaanin ja hiilidioksidin seos ja sitä syntyy luonnossa orgaanisen eli eloperäisen aineksen mädätessä hapettomassa tilassa. Humus on ravinteikasta ja sen välitön hapentarve on hävinnyt eli se voidaan palauttaa sinne mistä se on otettukin -peltoon. Mitä puhtaampaa humusta sen pasuoM EN LUONTO 2/ 89 48. Esimerkiksi Ruotsissa joidenkin kompostilaitosten lopputuote ei ole mennyt kaupaksi suurten epäpuhtausmäärien takia. Tavallista yhdyskuntajätettä otetaan aluksi vastaan yhdeltä asuntoalueelta, mutta kokemusten karttuessa kaikki Vaasan ja Mustasaaren eloperäinen yhdyskuntajäte voidaan ohjata biokaasutukseen. Myös Vaasan ympäristön turkistarhojen lanta sopii erinomaisesti biokaasulaitoksessa käsiteltäväksi. vsk .. Mistä ne tulevat. Malli maamme ensimmäiseen biokaasulaitokseen haettiin Ranskasta. Myös paperien väriaineissa ja muoveissa on raskasmetalleja. Muovija lasiroskastakin vielä selvitään jälkikäsittelyllä, mutta entä raskasmetallit. reaktoriin. Esimerkiksi kaato28 paikoilla muodostuu biokaasua tiiviin peittomaan alla ja se voidaan ottaa talteen keräilyputkiston avulla. Yhdyskuntajätteen lisäksi jätevesiliete sekä orgaanista jätettä tuottavien yritysten jätteet soveltuvat laitokseen. Mutta asiahan ei ole näin yksinkertainen. Suomihan elää vahvasti muoviajassa kun taas naapurissamme ei juuri paperiakaan tuhlata elintarvikkeiden kääreeksi. Alice Karlsson Vaasa kaasuttaa 1 Vaasan ja sen naapurikunnan Mustasaaren jätteet saavat vastedes uudenlaista kyytiä: lämpöä ja humusta tuottava biokaasulaitos käynnistyy maaliskuussa. Laitoksen ensimmäinen reaktori valmistuu maaliskuussa. Massassa voi olla muovinkappaleita, lasinsiruja ja mahdollisesti liian paljon raskasmetalleja. Eri jätteenkäsittelyvaihtoehtoja tarkasteltaessa oli leningradilaistyyppinen kompostointilaitos pitkään mukana, mutta se putosi loppusuoralla muun muassa suomalaisen ja neuvostoliittolaisen jätteen tyystin erilaisen koostumuksen vuoksi. Alkulajittelu parantaa humuksen laatua "Kaupungin kaasukammiota ei uskalla kehua, ennenkuin näkee toimiiko se" , kiteytti vaasalainen Juhani Koivusaari monien epäilevien tuomaiden ajatukset. Ranskalaisessa versiossa jäte joutuu suoraan murskauksen jälkeen bio kaasureaktoriin, mutta Wabiossa se johdetaan ensin kompostoriin, jossa se esihajoaa, homogenisoituu ja lämpenee biokaasutukseen sopivaan lämpötilaan. Lukuisat vanhat kaatopaikat ja jälleen uuden kaatopaikan tarve johti Vaasassa ja Mustasaaressa 1970-luvun lopussa siihen, että yhteisvoimin päätettiin ryhtyä puhaltamaan uusia tuulia Vaasan seudun jätehuoltoon. Kotitalouksien lisäksi ongelmajätteitä, kuten jäteöljyä, voi joutua jätevesilietteeseen monista pienyrityksistä. eV) Vaatimaton reaktori kätkee sisäänsä biokaasun syntymisen salaisuuden. Yhdyskuntajätteen biokaasutus tekee seudun kaatopaikat vähitellen tarpeettomiksi ja tehostaa jätteiden lajittelua. Kaksivaiheinen prosessi Vaasan ja Mustasaaren biokaasulaitosta varten on helsinkiläinen DN-Bioprocessing kehittänyt oman kaksivaiheisen systeeminsä, joka on saanut nimen Wabio-prosessi. Mutta Stormossenin toimivuutta ei saakaan jäädä vain odottelemaan, vaan jokaisen jätteentuottajan Vaasassa ja Mustasaaressa on nyt kannettava osavastuu ainakin humusmassan laadusta. Biokaasulaitoksen s1J01tuspaikaksi valittiin Mustasaaren kunnan alueella sijaitseva Stormossenin kalliolouhos, johon 20 metriä syvät biokaasureaktorit oli helppo sijoittaa. Biokaasutusta varten voidaan myös rakentaa oma erityinen laitoksensa, kuten nyt Mustasaaressa on tekeillä. Vaasan seudulla päädyttiin lopulta biokaasua tuottavaan jätteenkäsittelylaitokseen, jonka lähimmät esikuvat ovat Ranskassa. 15-20 vuorokauden kuluttua jäteaines on muuttunut biokaasuksi ja humusaineeksi. Kompostorista jäte johdetaan biokaasuE .J C. Tärkeimmät lähteet ovat kotitalouksien ongelmajätteet, esimerkiksi raskasmetalliparistot, maalijätteet ja jäteöljy. Siellä saatuihin hyviin kokemuksiin sekä Suomessa tehtyihin kokeisiin pohjautuen ryhdyttiin ennakkoluulottomasti rakennustöihin vuoden 1988 helmikuussa. Pohdittavina olivat edelleen niin polttolaitos kuin lajittelulaitoskin, jotka molemmat hylättiin sekä kalleuden että huonojen kokemusten perusteella
Tässä määrässä ovat mukana suoraan, ilman esikäsittelyä tuotavat puhtaat orgaaniset jäteainekset, kuten jätevesiliete, teurasjätteet ja turkistarhojen lanta. Kaatopaikan ravinteet rehevöittävät kansainvälisee11 linnustonsuojeluohjelmaan kuuluvaa merenlahtea. vsk. Vaasan kaupunki on järjestämässä isojen hylkytavaroiden erilliskeräilyä, joista parhaat viedään kierrätyskeskukseen. Stormossen mahdollistaa Vaasan seudun lukuisten yhdyskuntajätteiden kaatopaikkojen sulkemisen asteittain. Sitäpaitsi ainakin kylmäkoneiden kondensaattorit kuuluvat ongelmajätteiden joukkoon. Kaavailujen mukaan kotitalouksia kehotetaan lajittelemaan biokaasutukseen sopivat jätteet, keräyspaperi sekä muu jäte erikseen. Laitos voi ottaa vastaan 35 000 tonnia yleistä yhdyskuntajätettä vuodessa. Alhaalla vasemmalla olevan luolan kautta saadaan lopputuotteet päivänvaloon. Tämä on tärkeää siitäkin syystä, että esimerkiksi isot metallikappaleet eivät sovi esimurskaukseen, vaan voivat rikkoa laitteet. Kompostorinkin poistoilma kulkee biosuotimen läpi ja kaasutetun jätteen puristevesi johdetaan viemäriverkkoon. Lisäksi kaupunki on tehostanut voimakkaasti lasinkeräystä ja ongelmajätteiden keräystä. Kaikki tulot ja menot huomioon ottaen jätteiden käsittely tulee maksamaan 30-50 markkaa asukasta kohden vuodessa. Stormossenin biokaasulaitos on ympäristöystävällinen, sillä haitallisia päästöjä ei tule. Hälyttäviä PCBja raskasmetallipitoisuuksia merialueen simpukoissa ja kaloissa ei kuitenkaan vielä ole tavattu. Käyttö kustannuksien osuus tästä summasta on kaksi miljoonaa. Käsittelykapasiteetissa on kuitenkin joustovara ja sitä voidaan lisätä 47 000 tonniin asti. 1teen jätehuoltoaikaan Murskaamorakennuksesta jäte ohjataan kuljetinta pitkin kompostoriin ja edelleen biokaasutukseen. Lisäksi laitoksella eroteltavasta metalliromusta kertyy tuloja. Ja kun humus menee kaupaksi, pienenevät laitoksen kulut. kuona kiertämään. Hieno systeemi, koska se edellyttää jätteiden lajittelua ja erikoisesti ongelmajätteet ovat syynissä! Sillä luonnonprosessi hylkii kaikkea mikä ei ole sen omaa. Paperi ja pahvi sopivat hyvin mädätysprosessiin, mutta ne on kuitenkin järkevämpää hyödyntää muulla tavalla. Vaasassa on myös avattu pysyvä kierrätyskeskus, jonne vastaanotetaan hyötyja ongelmajätteitä. remmat hyötykäyttömahdollisuudet sillä on. Prosessissa syntyvän biokaasun arvoksi on laskettu noin miljoona markkaa vuodessa. Laitoksen pääomakustannukset ovat seitsemän miljoonan markan paikkeilla vuodessa. Tärkeintä on käsitellä jätteet ympäristölle haitattomalla tavalla, mutta mikä parasta biokaasu ja toinen lopputuote, humusmassa tulevat aivan kuin kaupan päälle. 29. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi pahvin ja toimistopaperin erilliskeräilyä tehostetaan seudun toimipaikoissa ja suurin osa keräyslasistakin saadaan talteen. Ongelmajätteet ovat biokaasutusta haittaavia ja siksi niiden erilliskeräilyyn kiinnitetään suurta huomiota. Parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päästään vain pitkälle viedyllä alkulajittelulla. Biokaasu ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus. Laitos maksaa noin 30 miljoonaa markkaa, josta suurin osa on katettu pankkilainoin. Ehkä ensimmäistä kertaa Suomessa jätteistä huolehditaan juuri niinkuin niistä pitäisikin; pistetään SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Suurimmat kaatopaikkaongelmat ovat syntyneet Vaasan Suvilahdesta, joka perustettiin vuonna 1945 Sundominlahden perukkaan maankohoamisen vuoksi kuiville jääneelle "joutomaalle". Kuona kiertää Stormossenin laitos aloittaa Vaasan seudulla kokonaan uuden jätehuoltoaikakauden. Laitokselle tulevista yhdyskuntajätteistä erotellaan metallit ja näkyvät isot esineet pois ja biologiseen prosessiin ohjataan 26 000 tonnia jätemassaa vuosittain. Jätteiden määrä vähenee Vaasassa ja Mustasaaressa nykyään vuosittain kertyvistä yhdyskuntajätteistä kulkeutuu ennusteiden mukaan Stormossenille tulevaisuudessa hieman vähemmän kuin mitä nyt joutuu kaatopaikoille. Biokaasu lämmitykseen Biokaasulaitosta varten perustettiin oma yhtiö, joka sai kaksikielisyyttä potevalla seudulla nimen, Ab Avfallservice Stormossen Jätehuolto Oy. Myös humuksella on kohtuulliset markkinat, riippuen kuitenkin ongelmajätteiden talteensaannin onnistumisesta. Wabio-prosessilla käsittelystä noin 26 000 jätetonnista saatava energiamäärä vastaa vuodessa kevyeksi polttoaineeksi muutettuna runsasta 1,3 miljoonaa litraa, jolla voitaisiin tyydyttää 150-300 omakotitalon energiantarve vuoden ympäri
Kansallispuiston erikoisuutena ovat kävelysafarit, joilla saa aivan toisenlaisen kosketuksen SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Luangwa-joen laakson alaville metsäsavanneille levittäytyvä lähes Uudenmaan läänin kokoinen kansallispuisto on kuulu rikkaasta eläimistös30 tään. Siellä on mm. vahva norsukanta, jota tosin salametsästys on viime vuosina raskaasti verottanut. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Villin Afrikan EteHi-Luangwan kansallispuisto ltä-Sambiassa on Afrikan suurimpia luonnonsuojelualueita. vsk.
Alue kattaa viidenneksen Sambian pinta-alasta, mutta siellä asuu vain noin 50 000 ihmistä. Uudet lehdet puhkeavat suunnilleen kuukautta ennen sateiden alkua. Ensimmäiset virvoittavat pisarat putoavat seuraavan kerran vasta lokakuun lopussa. Kasvillisuudeltaan alue on enimmäkseen harvapuustoista ja pitkäruohoista metsäsavannia. Antiloopeista impalat erottuvat vaaleampina, pukut ovat täyteläisemmän ruskeita. Laaksossa on viisi kansallispuistoa ja seitsemän riistansuojelualuetta. Yhdessä ne muodostavat kuusi kertaa Urho Kekkosen kansallispuiston kokoisen alueen! Etelä-Luangwan kansallispuisto rajoittuu idässä Pahkasika, paviaaneja, impaloita ja pukuja savanniniityllä. Sadeaikana ja kuivan kauden alkupuolella kasvillisuus viheriöi, mutta kuuma aurinko kuivattaa pian ja vähitellen kasvillisuus alkaa kulottua. , , \ \ \ 1 ZAIRE! ( I I ' Etelä-Luangwan '1 kansallispuisto . Laakson ilme määräytyy sateiden mukaan. Sen pohjoispuolella on Pohjois-Luangwan kansallispuisto, jonka laajuus on noin 5 000 neliökilometriä. Sen pinta-ala on lähes JO 000 km '. foki aloittaa juoksunsa Tansanian ja Malawin rajaseudulta pohjoisessa ja yhtyy 700 kilometriä alempana eteläisen Afrikan mahtijokeen Sambesiin. ' 1 \ " 1 '-...., .... Laakson pohja laskeutuu useita satoja metrejä ympärillä kohoavia ylänköalueita alemmaksi. sydämessä luontoon kuin auton penkiltä. Siellä täällä on avoimia ruohotasankoja ja kosteikkoja. t.., SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Luangwa-jokeen ja lännessä Muchinga-vuoristoon. Etelä-Luangwan kansallispuisto on Sambian toiseksi suurin luonnonsuojelualue. Luangwa-joki on eteläisen Afrikan mahtijoen Sambesin sivujoki. Tummanharmaa pahkasika on tyypilliseen tapaansa laskeutunut etuja/kojen polvien varaan syötävää tonkimaan. Jalkapatikassa tunnet luonnon tuoksut, kuulet lintujen ja hyönteisten äänet ja pensaikossa liikkuvien eläinten rasahdukset tuntumaa kasvillisuuteen saat kun piikkipensaikko raapii jalkojasi. laakso on koko Itä-Afrikan halki kulkevan Rift Valley -hautavajoaman eteläisin haara. Jo kesäkuussa osa puista alkaa varistaa lehtiään asettuakseen lepoon kuivimmaksi ajaksi. Norsuja on laaksossa vielä noin 30 000, mutta salametsästäjät ahdistavat niitä säälimättömästi. Kuivan kauden alkupuoli on ihanteellista retkeilyaikaa, sillä luonto on vielä 31. Kaikki puut ja pensaat eivät toki varista lehtiään; ne ovat sopeutuneet kuivuuteen muulla tavoin. vsk . Sadekausi kestää marraskuun alusta toukokuun alkuun, jonka jälkeen alkaa puolen vuoden mittainen yhtäjaksoinen kuiva kausi. Hieman pohjoisempana sijaitsee Pohjois-Luangwan kansallispuisco, jonka pinta-ala on 5 000 km'. Näistä suurin on Etelä-Luangwan kansallispuisto, jonka ala on lähes 10 000 neliökilometriä
Yöelämää Aurinko on vaipumassa taivaanrannan taa. Ne ovat melko arkoja; muutaman kymmenen metrin päästä ne juoksevat karkuun. Jossain lähistöllä on leijonien haaska. vsk.. Äkkiä pienen niityn poikki häilähtää suuri ruskea eläin: naarasleijona, yksi kaksi ... Keskipäivällä savannilla on liian kuuma kulkea, eivätkä eläimetkään ole kovin aktiivisia, vaan !epäilevät varjoisissa paikoissa. Uroksilla on mahtavat torahampaat ja karkea, näyttävä harjas säkän komistuksena. Kävelysafarille lähdetään aamun sarastaessa tai myöhään iltapäivällä. Korkeassa heinikossa pakenevista sioista näkyy pelkkä antennimaisena sojottava häntä, jonka ne paetessaan nostavat pystyyn. Virtahevot palaavat yöllisiltä retkiltään takaisin jokeen, ja kalakotkien ensimmäiset kiljahdukset kajahtavat aamuun. Ase riistanvartijalla on vain täysin yllättävien tilanteiden varalta. Pimeys tulee nopeasti ja Afrikan tähtitaivas syttyy lumoavaan loistoonsa; Etelän ristikin erottuu kimaltelevasta kirk kaudesta ja linnunrata hohkaa maitomaisen valkeana sumuna. Kuivan kauden loppupuolella syys-lokakuussa päivälämpötila voi kohota yli 40 asteeseen. Pukuja on kaikkialla pieninä laumoina. Kävelysafarilla savannilla Puoli kuudelta aamulla nousemme ylös. Kävelysafarien ehkä ainut huono puoli on se, ettei eläimiä pääse näkemään kovin läheltä. On vielä pimeää, mutta taivaanranta alkaa vaalentua nopeasti. Saman lampareen rannalta lehahtaa siivilleen valtava goljathaikara ja pari keltanokkahaikaraa. Kyyhkyjen kujerrus täyttää ilman ja kutojalinnut visertävät innokkaasti lähi puissa. Puolessa tunnissa pimeys on vaihtunut päiväksi. Pensaikossa säntää lauma impala-antilooppeja, jotka ovat saaneet meistä vainun. Sadekautena puisto on kulkukelvoton ja matkailijoilta suljettu. Nämä rus32 Makkarapuun hedelmät voivat painaa useita kiloja ja ovat hyvin kovia. Aamun aikana yhytämme vielä komeasarvisen sapeliantiloopin, pensaspukin ja norsulauman , jossa on pari aivan pientä poikasta. Safarilla on aina mukana aseistettu riistanvartija ja paikallinen opas. Luonto paljastaa parhaat puolensa kun sitä tarkkailee sen omilla ehdoilla, sitä mahdollisimman vähän häiriten. keat antiloopit ovat täällä erittäin yleisiä, mutta Afrikassa niiden elinalue on melko suppea: pukuja elelee lähinnä vain Sambesin sadealueella. Huomatessaan meidät ne porskuttelevat rapa roiskuen pensaikkoon. Erään aamun retkellä haistamme voimakkaan mädäntyneen löyhkän. Kävelysafarin tunnelma on ainutlaatuinen; kosketus luontoon on aivan erilainen kuin autosafarilla. Kävelyja yösafarit ovat kansallispuiston erikoisuus vehreätä ja lämpötila pysyttelee hieman 30 asteen alapuolella. Liikkeellä ollaan joitain tunteja ja vauhti on hyvin rauhallinen. Myös tuuheakarvaisia vesipukkeja ruokailee heinikossa. Rantahietikolla erottuu kymmenittäin pieniä vilkkaasti vipeltäviä hahmoja: helmikanat ovat tulleet joelle juomaan. Paviaanit mekastavat puissa ja seuraavat aikeitamme valppaina. Puutteen voi korvata maastoautoajeluilla, joita kansallispuistossa myös järjestetään. Tullessamme lähemmäksi ne kapuavat kiireesti alas ja pakenevat kauempana oleviin puihin . Korppikotkaparvi lehahtaa laiskasti lähistön puihin. Lähdemme kulkemaan riistanvartijan jäljessä ripeästi poispäin. Yksin savannilla liikkuessa hengestään pääsisi melko helposti. Eläinten tavat tunteva riistanvartija ei kivääriään tarvitse, sillä hän pystyy kokeneena savannilla kulkijana ennalta karttamaan vaaratilanteet. Astelemme riistanvartijan ja oppaan kintereillä korkeassa heinikossa aamun voimaa huokuvalla savannilla. Lähdemme avonaisella Land Roverilla yölliselle savannille. Sellaista ei ole hyvä saada päähänsä! Paviaanit oleilevat enimmäkseen maassa, mutta liikkuvat ketterästi myös puissa. Pienellä niityllä häärii paviaanien ja antilooppien seassa harmaita eläimiä takapuoli pystyssä ja kärsä maassa: pahkasiat tonkivat kasvien juuria. Pikkupaviaanit matkustavat emonsa selässä ratsastaen tai vatsakarvoissa roikkuen . Jos leijonien, puhvelien, norsujen tai virtahepojen kanssa ei osaa käyttäytyä oikein, vaaratilanteita syntyy väistämättä. Aikaa luonnon tarkkailuun on ihanteellisesti. Kävelysafarit ovat kansallispuiston erikoisuus. Yösafarit, ja vieläpä avoautossa, ovat tämän SUOMEN LUONTO 2189 48. Kasvillisuuden valtaamasta laguunista yllätämme pari virtahepoa, jotka ovat hautautuneet lähes kokonaan liejuun ja kasvillisuuteen. kaikkiaan ainakin seitsemän isoa kissaa. Kilometrejä kertyy ehkä kymmenkunta. Vesikasvien lehdillä astelee huomiotaherättävän pitkillä varpaillaan valkeanruskeita, kottaraisenkokoisia jakanoita. Riistanvartijan ja opp~an kanssa liikkuminen on turvallista. Ne on kehittänyt laakson legendaarinen luonnonsuojelumies Norman Carr
Syrjään jäävistä vanhan uoman mutkista syntyy monille eläimille ihanteellisia laguuneja ja kosteikkoja. Hetken päästä se nousee istumaan, murahtelee ja röhisee käheästi ja lähtee rauhallisesti lönkyttelemään pimeyteen. Vähitellen kosteikot kasvavat umpeen ja vuosikymmenten kuluessa metsittyvät. 33. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Matkaa tapahtumapaikalle lienee korkeintaan joitain satoja metrejä. Sadekautena tulviessaan se näyttää voimansa: joki syövyt'tää metrien leveydeltä penkereitänsä muuttaen jatkuvasti uomaansa. Leijonaklaani on ilmeisesti onnistunut kaatamaan puhvelin tai jonkin muun saaliin . Hiljaisuuden rikkoo kaskaiden sirinä. Pian valonheittimen keilassa kiiluu taas silmäpari. Yön äänet tulvivat bambuista punottuun majaamme. Vähän väliä tien varressa kimaltelee antilooppien ja seeprojen silmäpareja, kymmeniä ja taas kymmeniä. vs k. Jokin pieni eläin vilistää tien poikki ja pysähtyy. Yllättäen kuljettaja pysäyttää moottorin ja antaa auton liukua vapaalla seisahduksiin. Oppaan apulainen pyyhkii autoon kytketyn valonheittimen kiilalla tien vierustan pensaikkoa. Yksi syy voi olla, että pakokaasuilta ja öljyltä löyhkäävä auto kätkee ihmisen hajun. Aavikkojuoksijat ja hyypät juoksevat edellämme pitkin tietä. Kiikarin kentässä erottuu pitkäkuonoinen harmaa hahmo. · Leirimetsikön puista kumahtelevat kellosammakoiden äänet. Vesipaikkojen vähitellen ehtyessä Luangwa-joesta tulee eläimille elinehto. Pukuantiloopit yskähtelevät käheästi: ne ovat huomanneet täpläturkin, joka katoaa pensaikkoon. Sadekautena ja kuivan kauden alkupuolella eläimille on riittävästi juomavettä myös puiston sisäosissa. Niissä asustavat myös virtahevot, krokotiilit ja varaaniliskot. Jatkamme ajoa viilenevässä yössä hiekkaista tieuraa pitkin. Kymmenet ja taas kymmenet impalaja pukuantiloopit ja seeprat erottuvat välkehtivänä timanttikenttänä säteiden heijastuessa niiden silmistä. Mutta ei hätää, joki ei jumiudu uomaansa, vaan synnyttää jatkuvasti uusia kosteikkoja. Valonheitin suunnataan varovasti muutaman metrin päässä olevalle pienelle kummulle: leopardi! Eläin ei lainkaan välitä meistä, se nuolee tassujaan, venyttelee ja katsoo tarkkaavaisena kauemmas pensaikkoon. Laguuneissa viihtyvät etenkin monet kosteikkolinnut, kuten haikarat, jakanat, niilinhanhet ja kuningaskalastajat. Öisin leijonat kulkevat usein leirin läpi; aamulla yöllisistä vierailuista kertovat hiekkaan painautuneet kookkaat tassunjäljet. Lepakkoja singahtelee ilmassa. Keskellä yötä havahdumme leijonien voimakkaisiin karjaisuihin. Tiellä istunut suurisilmäinen kehrääjä lennähtää risteilemään auton valoihin. Joen raju v.oima luo rikkautta laaksoon. Tuntuu kummalta, etteivät eläimet välitä autosta ja siinä olevista ihmisistä juuri mitään. Se on norsupäästäinen, pikkuruinen hyönteissyöjä, joka on saanut nimensä pitkästä "kärsästään" . Pysäytämme auton. Seeprojen aamuhetki. Hyeenan pitkä valittava huuto kantautuu savannilta. Eläimen lähtiessä liikkeelle pitkänomainen, notkea ja täplikäs olemus paljastaa sen genetiksi, täällä yleiseksi kissansukuiseksi yöeläjäksi. Olemme nähneet leopardin vielä kahdesti, virtahevon, hyeenan, valkohäntämangustin, mesimäyrän ja jopa täällä harvinaisen kirahvin, joka yön pimeydessä riipi puiden lehtiä. Joki oikoo uomaansa Luangwa-joki, kymmenien tuhansien virtahepojen koti, on kulultaan kiemurainen. kansallispuiston toinen erikoisuus. Kolmen tunnin ajon jälkeen palaamme leiriin. Tien yli juoksee suuri jäntevä eläin: taas leopardi
Salametsästäjien jälkiä Erään aamun kävelyretkellä törmäämme puistattavaan näkyyn: pienellä ruohikkoaukealla lojuvat kolmen norsun vaalentuneet kallot. Aikojen kuluessa laguunit kasvavat umpeen, kuivuvat ja maakasvillisuus valtaa ne. Valikoimaa on vaaksan parin mittaisista sinteistä muutamaan metrin pituisiin jättiläisiin. vsk.. Kuivan kauden edetessä myös joen vesimäärä vähenee huomattavasti. Tosin sekin on paljon useimpiin muihin Afrikan alueisiin verrattuna; esimerkiksi koko Keniassa on yhteensä vain hieman yli 20 000 elefanttia. Jos norsuja on suppealla alueella liian paljon, ne voivat saada hyvinkin pahaa tuhoa aikaan. Vielä 1970-luvulla norsuLuangwa on l~voton joki. Tulviessaan se syö metrikaupalla penkereitään ja oikoo uusia uomia. Elo-lokakuussa sen rannoilla tungeksii tuhansittain eläimiä, jotka kuivuus on ajanut savannilta etsimään vettä. Sadeaikana useimmat eläimet eivät ole joesta kovin riippuvaisia, mutta kuivan kauden edistyessä ja puiston sisäosien vesipaikkojen kuivuessa siitä tulee niille elinehto. Nämä muinaisuuden muistomerkit makaavat rannalla liikkumatta jopa tuntikausia, usein kita ammollaan liikalämmön haihduttamiseksi. Luangwa-joen raju voima luo rikkautta laaksoon Luangwa-joessa elää myös erittäin vahva krokotiilikanta. Välillä sen ruokailutavat ovat varsin näyttävät; se katkoo oksia ja työntää kokonaisia puita nurin. Kun ravinto alkaa käydä vähiin yhdellä seudulla, ne menevät muualle. Keltanokkahaikara etsii lietteestä pikkueläimiä. Monet eläimet käyvät joella juomassa. Norsujen ohella salakaatajat vainoavat etenkin sarvikuonoja. 34 ja oli Luangwan laaksossa noin 100 000, nykyisin enää arviolta 30 000. Vanhat uomanmutkat jäävät valtavirrasta sivuun, ja niistä syntyy kosteikkojen eläimille ihanteellisia laguuneja. Sopivilla paikoilla voi kiikarilla helposti löytää toistakymmentäkin krokotiilia makailemassa rannalla. Täysin luonnollisissa oloissa norsut vaeltavat laajalla alueella. Suuretkin suojelualueet ovat usein liian suppeita saarekkeita laajojen talousja viljelyaSUOMEN LUONTO 2/ 89 48 . Ne on hakattu kirveellä irti ja viety pois. Ongelma smansä on luonnoton, ihmisen aikaansaannosta. Suippohuulisarvikuonoja oli 1970-luvulla noin 4 000, nyt niitä on korkeintaan kolmisenkymmentä. Salametsästäjät ovat vaikea ongelma niin Luangwan laaksossa kuin useimmissa muissakin Afrikan kansallispuistoissa. 1970-luvulla norsuja oli jopa liikaa, sillä ne alkoivat tuhota omaa elinympäristöänsä. Norsu syö päivässä pari-kolme sataa kiloa puiden lehtiä, hedelmiä, oksia, kuorta ja muuta kasvillisuutta. Jopa kansallispuiston vartijoille ja oppaille sarvikuonon näkeminen on nykyisin suuri tapaus. Krokotiilit ovat arkoja eläimiä ja pulahtavat ihmisen lähestyessä yllättävän sukkelasti veteen. Täydellisiä kalloja ne eivät ole, sillä syöksyhampaat puuttuvat
Luonnonsuojeluveteraani tsetsekärpänen Monissa Afrikan maissa luonnonsuojelualueita on hämmästyttävän paljon. Malawissa riistanvartijat ja salametsästäjät ovat avoimessa sodassa; tullessamme Kasungun kansallispuistoon paikalliset riistanvartijat olivat vastikään mukiloineet kuoliaaksi salametsästäjän. Ne syövät joko eri kasvilajeja tai samojen kasvien eri osia. Luangwan laaksossakin tällaisesta vaihtoehdosta keskusteltiin 1970-luvulla, mutta sitten iskivät salametsästäjät ja kanta alkoi SUOMEN LUONTO 2/89 48 . Esimerkiksi riistansuojelualueet ovat paljon järkevämpi tapa käyttää hyödyksi savannin tuottoa kuin laiduntaminen. Jotkut eläimet syövät puiden lehtiä, toiset rotevia, paljon selluloosaa sisältäviä heiniä, osa hennompia heiniä ja ruohoja. lueiden puristuksessa. Viisaina eläiminä norsut ovat nimittäin keksineet, että ne ovat parhaiten turvassa vartijoiden ja majatalojen läheisyydessä, alueilla missä ihmisiä liikkuu paljon. vsk. Muutamissa Afrikan kansallispuistoissa, kuten Kenian Tsavossa ja Zimbabwen kansallispuistoissa, norsukantoja on tarkoituksella vähennetty, jotta ne eivät tuhoaisi suojelualueita. Riistansuojelualueilta saadaan säännöllisesti korkealuokkaista lihaa luonnon tuottokykyä vaarantamatta tuotto on usein vieläpä suurempi kuin nautakarjan. Sen kipeät puremat ovat siunaus Afrikalle! Niukkatuottoiset savannit eivät pitemmän päälle kestäisi nautakarjan yksitotista laiduntamista, vaan vähitellen rappeutuisivat ja yksipuolistuisivat. Näin on myös Luangwa-laaksossa. Salametsästys on päinvastoin pahentanut ongelmaa, sillä norsut ovat ahtautuneet entistä suppeammille alueille kansallispuistoissa. Tsetse on tahtomattaan tehnyt tyhjäksi savannien lyhytnäköisen ryöstökäytön ja pakottanut etsimään muita käyttömuotoja. nopeasti supistua. Esimerkiksi Sambian pintaalasta kansallispuistoja on kahdeksan prosenttia ja Ruandan, joka on maailman köyhimpiä maita, 14 prosenttia! Ansio laajoista suojelualueista kuuluu osaltaan luonnon omalle aktivistille, tsetsekärpäselle, jonka nautoihin levittämä unitautiloinen on estänyt karjan laiduntamisen laajoilla savannialueilla. Kun elintilaa ei ole riittävästi, norsut kuluttavat liikaa ravintovaroja, eikä kasvillisuus ehdi toipua. Sambiassa riistanvartijat eivät saa ampua edes itsepuolustukseksi, Malawissa heillä sitävastoin on määräys ampua heti salametsästäjän nähdessään. Monilla seuduilla luontomatkailu on merkittävä tulonlähde ja on osaltaan taannut monien alueiden säilymisen. 35. Tärkeä syy luonnonsuojelun kukoistukseen on myös matkailun lisääntyminen. Sambiassa salametsästäJla kohtaan noudatetaan selvästi pidättyvämpää linjaa kuin esimerkiksi Malawissa tai Keniassa. Malawilaisten tiukka linja selittyy sillä, että salametsästäjät ovat tappaneet useita riistanvartijoita. Luonnonvaraiset eläimet käyttävät savannikasvillisuutta paljon monipuolisemmin. On selvää, että salametsästys, jonka ainut motiivi on ahneus, ei tuo ratkaisua norsukantojen säätelemiseen
Peltojen tehostunut käyttö ja maatalouden koneistuminen kiihdyttivät jo 1800-luvulla pesien tuhoutumista. Tuona aikana vuoroviljely ja kesannointi oli vielä yleistä ja trapeille oli tarjolla runsaasti häiriöttömiä pesäpaikkoja. Isotrapin pesä sijaitsee useimmiten muutamien satojen metrien päässä soidinpaikasta. Isotrapin elinympäristöä ovat laajat maanviljelysaukeat, niityt tai muut ruohikkoiset alueet, joissa näkyvyyttä on useita kilometrejä. Riistaeläimestä uhanalaiseksi lajiksi Isotrapin levittäytyminen Kaakkois-Euroopan aroilta muualle maanosaan lienee alkanut jo hyvin varhain. Myös Unkarin ja Etelä-Venäjän arojen trappikanta on taantumassa. Itä-Saksan trappikanta on erittäin uhanalainen. Trappikukko on täysin sopeutunut avoimeen soidinvaltakuntaansa, jonne se pyrkii houkuttelemaan naaraita mahdollisimman kaukaa. Pelloilta valuu mereen ravinteiden lisäksi happamaan sadeveteen liuenneita metalleja, joista yksi on leville tärkeän B12-vitamiinin olennainen aineosa koboltti. Merta rehevöittää pelloilta valuva ja autojen pakokaasuista ilman kautta mereen laskeutuva typpi. Myös Puolassa on ollut pieni erillinen trappiesiintymä, mutta viimeisetkin puolalaiset trapit ovat hävinneet 1980-luvulle tultaessa. Nykyinen tehokas maatalous jättää isotrapille hyvin vähän rauhallisia pesimäalueita. Suojeluponnistuksista huolimatta sen kuoleminen sukupuuttoon lienee vain ajankysymys. ehkä normaalisti rajoittaa leväkukintoja tai ainakin säätelee niiden vuodenaikaisesiintymistä. Siksi ruotsalaistutkijat Roger Rosenberg, Odd Lindahl ja Hans Blanck pitävät todennäköisenä, että rehevöityminen jollain tavalla aiheuttaa myös Ieväkukinnan. Kanta lienee ollut tiheimmillään ja laajimmillaan 1700-luvulla. Vielä 1940luvulla itäsaksalainen kanta käsitti noin 4 000 lintua, mutta neljässä vuosikymmenessä se on huvennut kymmenenteen osaansa. Merenpohjan eliöstö tuhoutui 20 metrin syvyyteen asti laajoilta alueilta, minkä jälkiseurauksena haahkan poikasille ei riittänyt ruokaa kolmannes poikasista kuoli. Emo munii yleensä pari-kolme munaa paljaalle maalle keväällä ennen kasvillisuuden versoamista. Rangaistukset isotrapin salametsästyksestä olivat ankarat. Yhtä vaikuttava elämys on Euroopan painavimman linnun, isotrapin, soitimen seuraaminen niin täysin erilaisia kuin näiden kahden suuren linnun soidinympäristöt ovatkin. Monet muut rajut muutokset Kattegatin ja Skagerrakin ekosysteemeissä johtuvat rehevöitymisestä. (Ambio 4/ 88) 36 ULKOMAILTA Isotrappi Euroopan arojen uhanalainen aatelinen Metson soidin sankassa vanhassa näreiköissä pimeana kevätaamuna on luonnonystävän mieleenpainuvimpia elämyksiä. Soitimella trappikukon ulkomuoto muuttuu täysin: Valkoinen kaula ja puku paisuvat mahtavasti, pää nojaa taaksepäin ja "viikset" sojottavat sivul/e. Pyrstö taipuu selän pääl/e ja siivet kääntyvät SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Tätä ainutlaatuista näkyä suomalainen luonnonystävä voi päästä ihailemaan keväisellä luontomatkalla Unkarin pustalla, Espanjassa tai nykyään vielä DDR:n laajoilla viljelysaukeillakin, joilla elää eristäytyneeenä pieni, Euroopan pohjoisin trapppikanta. Ruotsin rannoille ajautui 500 tonnia !evien tappamaa kalaa ja Norjaankin 100 tonnia. vsk.. Leviämisen onnistuminen on aina ollut kiinteässä yhteydessä ihmistoimintaan. Levien tuottamaa myrkkyä ei ole kyetty tunnistamaan eikä myrkkyleväkukinnan ekologisista syistäkään ei ole täyttä varmuutta. Olof Sandfors Lundin yliopiston ekotoksikologian laitokselta esittääkin, että happosateet ovat muun aiheuttamansa tuhon lisäksi yksi leväkukintojen taustatekijä. Asutusten ympärille raivatut pellot, kesantoalueet ja muut avoimet paikat olivat lähtökohta trappikanrtan kasvulle. Sitä on ilman happosateiden pelloilt_a vapauttamaa lisää meressä niin vähän, että koboltin puute . Typpi ja koboltti saavat myrkky levät kukkimaan Myrkkylevät kukkivat toukokuussa 1988 Tanskan salmissa ennennäkemättömän runsaina. Silloin isotrappi kuului useimmissa maissa riistaeläimiin; tosin vain huvimetsästystä harrastavalla ylimystöllä oli oikeus trappijahtiin, tavallisen kansan tyhjiä vatsoja trappi ei täyttänyt. Paljaan, tumlsotrapin soidinja pesimäympäristöä ovat laajat maanviljelysaukeat, joiJ/a on laajalti näkyvyyttä
Itäsiilin tulo Suomeen lähiaikoina ei näytä todennäköiseltä, mutta voi olla, että saamme tutustua siihen ilmaston lämmetessä kasvihuoneilmiön myötä ensi vuosisadalla. Itäsiili ja siili eivät näytä selviytyvän samalla alueella, vaan ennen pitkää toinen syrjäyttää toisen. Hautova trappinaaras ei useinkaan jätä pesäänsä maatalous koneen edessä, vaan saa surmansa. Soiva kukko muistuttaa suurta valkoista höyhenpalloa, joka liikkuu nykivästi ja välillä pysyttelee pitkiä aikoja täysin liikkumatta. nisäkäslaji. Samoihin aikoihin Saksissa vaadittiin maksettavaksi trapeista tapporahaa, koska ne tekivät viljelmillä tihutöitä. Näyttää siltä, että itäsiili on jo levinnyt koko Etelä-Viroon. Työskennellessäni opiskeluaikana Steckbyn biologisella asemalla KeskiDDR:ssä kuului aseman tärkeimpiin tehtäviin Elben majavien suojelun ja tutkimuksen ohella isotrapin kannan säilyttäminen. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48 . Trappien tulevaisuus Unkarin pusta ja sitä reunustavat viljelyalueet tarjonnevat isotrapille säilymismahdollisuuden, koska alueiden käyttö ei ole niin tehokasta kuin saksalaisessa maataloudessa. Vaeltajasiili on toiselta nimeltään välimerensiili ja se on levinnyt vain aivan maanosamme lounaisosiin. Hannu Ylänen Virolle uusi siililaji siilimme Erinaceus europeus) on yksi siilien heimon seitsemästätoista lajista, joista suurin osa on afrikkalaisia ja aasialaisia. toukokuuta 1988 Pärnussa ja sittemmin siitä saatiin havaintoja pariltakymmeneltä paikkakunnalta. Uljaalle linnulle ei tahdo enää löytyä elintilaa tehoviljelyn köyhdyttämässä maaseutumaisemassa. vsk. Isotrapin häviäminen Keski-Euroopasta kuvastaa hyvin ympäristömme muuttumista, maatalouden koneistumista ja kemikaalien kasvavaa käyttöä. ULKOMAILTA man maan nopeampi lämpiäminen keväällä verrattuna kosteampiin niittyihin lienee myös osasyynä siihen, että trappi nimenomaan suosii pesinnän kannalta epäedullisia viljelyalueita. Ensimmäinen itäsiili nähtiin 19. (Eesti Loodus, joulukuu 1988) 37. Nyt itäsiili on löydetty Virosta. Peltotyökoneiden ja maatalouskemikaalien käytön on arvioitu tuhoavan näillä alueilla munista tai poikasista jopa 90 prosenttia. Pyreneitten niemimaa on toinen alue, jossa eristäytyneellä kannalla saattaa olla elinmahdollisuuksia. Niinpä esimerkiksi Puolassa on lähes pelkästään itäsiilejä eikä Virossakaan ole löydetty siilejä ja itäsiilejä samalta paikkakunnalta. Isotrappeja yritettiin auttaa mm : kasvattamalla keinohaudonnan avulla poikasia hylätyistä pesistä löydetyistä munista ja vapauttamalla poikaset aikanaan luontoon. Seurantatutkimuksissa todettiin, että vapautettujen lintujen pesintä onnistui yhtä hyvin tai itse asiassa yhtä huonosti kuin luonnossa syntyneidenkif-1. Isotrappikoiras painaa viitisentoista kiloa. Poikasten __ ruoka koostuu kuitenkin hyönteisistä, joiden määrät pesimäalueilla ovat parissa kymmenessä vuodessa pudonneet kymmenenteen osaan aikaisemmasta torjunta-aineiden käytön seurauksena. Itäsiili on Viron 59. Munien haudonta, poikasten kasvatus ja villiinnyttäminen onnistuivatkin -hy=nurinpäin paljastaen vitivalkoiset siipien sisäpinnan höyhenet ja alaperän. Euroopassa elävät siilin lisäksi vain vaeltajasiili (Erinaceus algirus) ja itäsiili (Erinaceus concoIbr). Muita Viroon viime vuosina levinneitä lajeja ovat Suomessa kohtalaisen yleinen idänpäästäinen (Sorex caecutiens, 1982), niin ikään itäinen viiksisiippa (Myotis musticinus, 1983), euroopalaisista istutuksista levinnyt japaninhirvi (Cervus nippon, 1986) sekä eteläinen pikkutunnelimyyrä (Pitymus subterranus, 1986). Reilut sata vuotta sitten isotrappi kolkutteli vielä Lounais-Suomenkin ovea esiintyessään Itämeren rannikon peltoaukeilla niin Etelä-Ruotsissa kuin Baltiassakin. Tällaisten tapausten varalle koneen kuljettajilla oli ohjeet säilyneiden munien lähettämiseksi keinohaudontaan. Jos täysikasvuinen trappi onnistuu välttämään kuoleman niittokoneen tai leikkuupuimurin piikeissä ja väistämään sähkölinjat vaellusmatkoilla, sille on pääasiallisena kasvissyöjänä yllin kyllin ravintoa. Pesimäympäristön muuttuminen ei kuitenkaan antanut mahdollisuuksia trappikannan selviytymiselle tekohengityksestä huolimatta. vin. Itäsiili asuttaa puolestaan ltä-Euroopaa ja Neuvostoliiton lauhkeita osia. Puolassa lähes kaikki pesät olivat viljapelloilla, ja suurin osa saksalaisista trapeistakin pesii vilja-, peruna, apilatai maissipelloilla
vsk.. Ihmettelenpä vain, onko tosiaan niin ettei meillä muuta suhdetta luontoon enää olekaan kuin joko sen raaka hyväksikäyttö tai tätä hyväksikäyttöä vastaan kiivaileminen. Miten pitkiä aikoja on mentävä ajassa taaksepäin löytääkseen ihmisiä, jotka nostivat katseensa taivaalle ja kysyivät "Missä minä olen?" tai "Kuka minä olen?" "Mikä on minun paikkani keskellä tätä moninaisuuden maailmaa?" * Niihin aikoihin kun renessanssifilosofit kiistelivät siitä, kiertääkö aurinko maata vai maa aurinkoa, kukki ajattelussa myös magia. Ne voimat, jotka maagikko toivoi nam saavansa käyttöönsä tulvivat maan ja maailman ytimestä, sen sielusta. Tiina Kaila Ihminen, maagikko, farisealainen Aloitan tämän juttuni heti sen viimeisellä lauseella niin että lukija pääsee kerrankin vähän vähemmällä: "Hävetkää, luonnon riistäjät!" Itse tarina, joka tähän lauseeseen aina tähtää, on kirjoitettu jo niin moneen kertaan, niin monissa lehdissä, niin monenkirjavien kirjoittajien kynillä, ettei minun versioni siitä enää ketään kiinnosta. Ekokatastrofin pelko tuntuu olevan näiden ajatusten ainoa motiivi. (Ei ihme, että sitä aikanaan osattiin myös paheksua!) Sen keinot vain olivat kovin epämääräisiä. Todellinen, syvä pohdinta suhteestamme maailmaan ja maailmankaikkeuteen ja meidän paikastamme siinä on tyystin kadonnut. Kaikki muu on farisealaisuutta. Missä magia epäonnistui, siinä tiede onnistui. runoja satukirjoja. Vuoden 1988 syksyllä ilmestyi hänen uudelleen kirjoittamanaan Suuren suomalaisen satukirjaston ensimmäinen osa, Kuningas Rastasnokka, joka sisältää suomalaisia kansansatuja. Nämä ovat materialistisen, tavaroituneen maailman synnyttämiä ajatuksia, yhtä tyhjiä ja surullisen autioita kuin happo38 sateen raiskaamat metsät. Tämän jutun viimeinen lause on kuin onkin: Hävetkää, luonnon riistäjät! SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Vedet ovat sen verta, metsät sen keuhkot, kaikki sen osat vaikuttavat toisiinsa, eikä mikään niistä voi siis järkkyä ilman että kokonaisuus järkkyy", kirjoitti yksi 1500-luvun maagikoista. En taida sitä kirjoittaakaan. G.H. von Wright on kirjoittanut paljon siitä, miten luonnon hyväksikäyttö on pitkällä tähtäyksellä tuhoisaa. Tuo kaiken pahan alku! Magiaa pidetään meidän tieteemme äitinä juuri siksi, että sen pyrkimys oli sama: Se halusi hallita luontoa ja käyttää sitä hyväksi. Eikä luontoa voi kunnioittaa, ellei kunnioita ihmistä. Ja minä pidän lupaukseni. Parhaimmillaan tämän manauksen seurauksena oli mystinen luontokokemus kaiken ja kaikkien ykseydestä. Sitä, voiko luonnonsuojelu olla moraalinen teko sellaisenaan, luonnon itseisarvon takia, ilman että sillä pyritään takaamaan ihmisille parempaa tulevaisuutta. Ihminen kuului itsestäänselvästi tähän ykseyteen, mutta hän saattoi keskittyneen magian avulla ymmärtää sen syvemmin. Voidakseen harjoittaa magiaa, oli maagikon tunnettava luonto, kasvit, eläimet, kivet, metallit, kaikki ilman Tiina Kaila on helsinkiläinen kirjailija, joka on julkaissut mm. On näissä pohdinnoissa menty pitemmällekin. Jotkut filosofit miettivät, voiko ihmisellä suhteessaan luontoon olla aito eettinen dimensio. Mutta jotenkin olen tässä kaikessa huomaavinani pukinsorkan: Koko ongelman lähtökohta on nimittäin kaikenaikaa teknokraattinen. "Maapallo on elävä organismi jolla on sielu ja ruumis. ja maan rakenteet ja ennen kaikkea oma paikkansa kaiken keskellä. Mutta me, jotka olemme vihdoinkin todenteolla päässeet käsiksi luonnonvoimiin ja osaamme niitä käyttää hyväksi, olemme niin yläpuolella koko maapallomme, ettemme tiedä enää muuta tapaa suhtautua siihen kuin esineeseen. Ne liittyivät milloin kabbalaan, milloin hermetismiin, milloin mihinkin uusplatonistiseen lähteeseen. Itseasiassa hän pyrki syvemmälle luonnon sisään pyrkiessään syvemmälle sen salaisuuksiin. "Luonto iskee takaisin", hän sanoo ja käyttää tästä ajatuksesta sanaa 'kontrafinaalisuus' . Mutta jos maa on suuri tavara, ihminen alkaa nähdä kyllä itsensäkin lopulta tavarana! Ihmistä ei voi kunnioittaa, ellei kunnioita luontoa. Se on irrallinen tavara, jonka hoito-ohjeista tai hoitamattomuudesta voidaan kiistellä
Ei kampeloilla pitäisi olla mitään muiden kalalajien "pelkoa", joka sa1s1 ne noin vain kuolemaan muiden kalojen läsnäollessa. Sumpun rakenteella ja sijoituspaikalla sekä säilytysajallakin saattaa olla vaikutuksensa kysyjän tekemään havaintoon . Jo viikossa parissa SUOME LUO TO 2/ 89 48. Viime kesähän oli oikea maitohorsmakesä ja paikoitellen tuuli on kuljettanut vesiin näitä hahtuvia niin runsaasti, että kalaverkotkin ovat likaantuneet kunnolla. Näin kookkaiden kalojen saalistaminen ei minkiltä onnistune ilman kalastajan verkon antamaa apua. Kannonkoskiset kalamiehet, jotka olivat kokeilleet kaikki tavanomaiset verkonpuhdistusmenetelmät, pistivät lopulta maitohorman siemenhahtuvien likaamat verkkonsa maatilatalouden "tuotteista" rakennettuun kompostikasaan. korkea. Verkot olivat kaislikon reunassa puolentoista-kahden metrin syvyydessä ja kalat ovat olleet aivan alapaulan tuntumassa. Mikä sen aiheuttaa ja miten verkot saisi puhtaiksi. Nailonlankaista verkkoa ei kuitenkaan pidä laittaa kompostin kuumimpiin osiin, sillä siellä lämpö voi olla liian . Kaloista on syöty kaulapuolelta kidukset ja pään alaosa sekä osa sisälmyksistä. Pohjaan kaivautuvan kampelan häiriintyminen kovapohjaisessa sumpussa saattaa kyllä johtaa jopa muita sumpussa olevia kaloja nopeampaan menehtymiseen. Näytteeksi lähetetyn verkkoliinan palasen solmuissa oli tiukasti kietoutuneena maitohorsman siemenhahtuvia. Suomen luonnossa ei liene tänä päivänä muuta eläintä kuin minkki, joka pystyy tuollaiseen verkkolahnojen repimiseen. Ja kyllä niitä ovat jotkut virkistyskalastajatkin säilyttänet onnistuneesti muiden saaliskalojensa kanssa venesumpuissa ja säilytyssumpuissa. Peto lienee tunkeutunut !ahnaan pään takana vatsapuolella olevasta "pehmeäkudoksisesta" kohdasta. voi sumputettujen kalojen kunto ja myös käyttökelpoisuus heiketä. Harri Dahlström Verkot sitkeässä liassa Viime elokuussa ilmestyi verkkoihin aivan poikkeuksellisen sitkeää töhkää. Kampe/at eiväc kauan mulkoilleec kysyjän sumpussa. Minkki on hyvä uimari ja sukeltelija. Siellä verkkotöhkät lahosivat ja irtosivat pois. Siemenhahtuvatöhkät eivät ole samalla tavalla pois pestäviä kuin verkonsolmuihin takertuneet levätai humuskasaumat. Minkki vei kidukset kaislikonreunan verkossa killuneista Jahnoisca. Sumputushan on virkistyskalastajille vain saaliin melko lyhytaikainen säilytystapa. Aikaa meni kuulemma pari-kolme viikkoa, mutta temppu tehosi . Kysymyksiin vastataan vain lehde sä, ei siis kirjeitse. Nehän lähtevät pesemällä ja ainakin painepesurilla pesemällä pois. Ehkä syyt ovat sumppukohtaiset. Tässä konstissa kompostin pieneliöt suorittavat työn eikä kalamiehen tarvitse käsitellä verkkonsa jokaista solmukohtaa erikseen. Sen sukelluksissa olo voi kestää parisenkymmentäkin sekuntia, joten puolentoista-kahden metrin syvyydessä verkkoon tarttuneiden kalojen saavuttaminen siltä onnistuu. Harri Dahlström· 39. Tämänkaltaisesta verkkoon tarttuneiden kalojen käsittelystä on tullut havaintoja eri puolilta maata. Maun parantamiseksi tapahtuva sumputus ei kysyjän tapauksessa ole kyseessä. Meriakvaarioiden tiloissa niitä näkee muiden kalalajien kanssa. Tällöin kai eri kampelayksilötkin häiritsisivät toisiaan. Jos kysymykseen liittyy materiaalia, jonka haluat palautetta vaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoitettu pa/auw kuori postimerkkeineen. Kysyjän havainnot perustuvat varmasti useisiin kokemuksiin sumputtajana, mutta mitään yleispätevää selitystä hänen havaintoihinsa en pysty antamaan. Kaloilla on keskeinen merkitys minkin talviravinnossa ja kyllä sille näyttää myös muulloin näin tarjolla oleva kala kelpaavan. Harri Dahlström Mikä SOI kidukset. Kovin monen lahnan joutuessa käsittelyn kohteeksi saattaa olla, että sama minkki on vieraillut paikalla moneen kertaan tahi minkkipoikue on käynyt paikalla. Mikä eläin on syönyt verkkolahnoista kidukset Längelmävedellä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, PL /69, 00151 HELSINKI. vsk. Onrieksi tämä ongelma ei ole verkkokalastajille aivan tavanomainen. Kampelat sumpussa Kun kampeloita pitää sumpussa ilman muita kaloja, ne kestävät hyvin, mutta jos sumpussa on muita kaloja, kampelat kuolevat, miksi
Kirjan kuvat esittelevät sekä Pohjanmaan keitaita että Lapin aapoja eri vuodenaikoina. metsä vaurioiden historiaa, puiden vaurioitumisen eri selitysmalleja, eri saasteiden osuutta metsävaurioissa, luonnon omien stressitekijöiden ja saasteiden yhteisvaikutuksia, metsien saasteidensietokykyä ja maaperän merkitystä puiden vaurioitumisessa. :\>:iW\i:1}\' TUOTTEITA JA MEIKKEJÄ ----',Jt < '. Ainut luontoamme auttava lääke on päästöjen vähentäminen. Niiden laadussa ei kuitenkaan ole vikaa. Hän on tutkimustensa ja tietojensa pohjalta ottanut myös arastelematta kantaa metsiemme pelastamiseksi. Linnut ja erityisesti kurki ovat Eero Murtomäen läheisin aihe. Suo elää ilmestyi 1966 ja Haukkaneva 1975. Suot eivät ole enää sitä mitä 1960-luvulla. Virallisesti hyväksytyistä rajoitusohjelmista tähän tutkijan esittämään t,!vqittee-. Se ehkä johtuu vain kuvaussuunnitelmien valmistumisesta. ,,,-~:-.:," .... ·-,·~,..-:-, _.· ... , --~ -. .. ..,,,: .... Dosentti Satu Huttunen on tutkinut ilmansaasteiden aiheuttamia metsävaurioita jo parikymmentä vuotta. Toisaalta valokuvakuvituksen osuutta ja monipuolisuutta olisi ollut syytä lisätä. ei tutkita eläinkokein eikä niissä käytetä eläinkunnasta peräisin olevia raaka-aineita. Kirjan taulukoissa ja kartoissa on tiivistettynä paljon tärkeää tietoa. LÄHEKKÄIN • •• SELVIN PAIN 40 Tähdellistä tietoa metsä vaurioista Satu Huttunen : Pelastakaa metsät, Tammi 1988, 149 s. Jorma Laurila Muistoja soilta Eero Murtomäki: Soilla, O&G kustannus 1988, 109 s., 107 värikuvaa. Soillakirjan teksteissä hän palaa muistoihin nuoruuden kuvausretkiltä. Esimerkiksi Uudellamaalla happamoituminen on jo etenemässä kohti vaihetta, jossa näkyvät puustovauriot tulevat esiin. Kirjan kuvista ja tunnelmallisista teksteistäkin henkii kaipuu ja hyvästijättö. Ojitus on lopullisesti tuhonnut luonnontilaisten soiden viehätyksen. seen on vielä huimasti matkaa. Huttusen joulun alla ilmestynyt "Pelastakaa metsät" on monipuolinen, näkökulmaa avartava teos ilmansaasteiden metsillemme aiheuttamasta uhkasta. Näkökulma ulottuu yleisestä metsäekologiasta solujen sisäisiin rakenteisiin. Eero Murtomäki on tehnyt kolmannen suokirjansa. Ole kaunis kohtuuhinnalla ja hy"ällä omallatunnolla! Saatavana luontaistuotekaupoista sekä maahantuojalta: YRTII JA KAUNEUS Oy, Aurorankatu 13, 00100 Hki Puh. . Tällainen teos olisi tarvittu jo vuosia sitten. EI ELÄINKOKEITA KAUNEUDEN VUOKSI Käytä puhtaista luonnon raaka-aineista valmistettua, kliinisesti tutkittua •, -~ BWC-KOSME, ·, __ ':,\j_~'.~\_ TIIKKM. Huttunen esittelee mm. Pelastakaa metsät -kirjan sanoma on selvä: metsämme ovat vaarassa. Huttunen tekee oikeutta ongelman moniulotteisuudelle; hän ei sorru yksipuolisiin toteamuksiin. Suo on siten ollut Murtomäelle tärkeä ympäristö neljännesvuosisadan. Myös postimyynnillä. Huttusen mukaan rikkisaasteita on vähennettävä 90 ja typen oksideja 70 prosentilla nykyisestä, jotta metsämme olisivat turvassa. Ansioistaan metsiemme ja ilmansuojelun hyväksi Satu Huttunen sai vuonna 1984 Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon. 90-443 243. ~-'-::lwt 1':.-·,, BWC-IHONHOITO. vsk.. Lisäksi hän esittelee omia tutkimuksiaan, arvioi metsävaurioiden tutkimusmenetelmiä sekä luotaa viime vuosina Suomessa käytyä metsäkeskustelua. Pari pientä huolimattomuutta kasvien nimissä ei varmaankaan häiritse muita kuin botanisteja. Kuvatekstit tosin ovat paikoin turhan askeettiset, jolloin kaavioiden sisältö ei aina ainakaan maallikolle riittävästi avaudu. Joitain kaavioita olisi voinut jättää poiskin. Se on sitä paitsi ensimmäinen suomenkielinen kirja metsävaurioista. Paljon kuvatusta kurjesta on kirjassa mieleenpainuvia kuvia. Suoleväkköä saSUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Kirja on selkeästi, joskin hieman kuivakkaasti kirjoitettu, mutta on pienistä puutteistaan huolimatta erittäin suositeltavaa luettavaa metsiemme tulevaisuudesta huolestuneille kansalaisille. Eero Murtomäki jättää hyvästejä myös kurjille ja kotkille. Suppeasta sivumäärästään huolimatta kirja käsittelee aihepiirin laajasti. Pohjanmaa on jotain aivan muuta kuin nuoruudessamme. Kuvatkin lienevät parinkymmenen vuoden ajalta
Dosentti Jouko Piirola tuo kirjan ehkä pamflettimaisimmassa artikkelissa esille niitä vaaroja, joita ihmisen varomaton puuttuminen tähän erämaahan voisi aiheuttaa. Esseessä "King Kong ja Nils Holgersson" hän osoittaa, että elokuvakankaalla niin toden tuntuinen jättiläisapina on biologinen mahdottomuus: todellisuudessa niin ison ja gorillan muotoisen eläimen " luut katkeaisivat kuin tulitikut ja se lyyhistyisi maahan epämääräiseksi kasaksi". Se antaa myös yleisemmin uusia näkökulmia erämaittemme luonnon ja niihin liittyvän kulttuurin puolesta. Tieteen popularisoijana ja menneisyyden elävöittäjänä Björn Kurten oli yhtä lailla jättiläinen kuin kuvaamansa Argentavis magnificens lintujen joukossa. Seppo Lammi on kiertänyt kameroineen eri vuodenaikoina Inarin itäkairaa ja kuvannut sen luontoa ja ihmisiä. Rauno Ruuhijärvi Menneisyyden jäljillä Björn Kurten: Viattomat tappajat, Tammi 1988, 146 s. Pertti Sevola 41. Kirja on painava puheenvuoro Kessin puolesta. Merikotka on äkkiä arkipäiväisen kokoinen ja varista tuskin huomaa jätin rinnalla, saati hippiäistä. Hän kertoo saamelaisten historiallisesta oikeudesta erämaihin. Haldanen tapaan Björn Kurten oli kiinnostunut ruumiinkoon merkityksestä elämän reunaehtona. Metsähallituksenkin piirissä on todettu, että siltä puuttuu asiantuntemus viraston hallinnassa olevien metsien luonnonsuojelullisen ja biologisen merkityksen arviointiin. Vaasalainen luontokirjojen kustantaja O & G-Kustannus sai valokuvaaja Seppo Lammin vuosien kuvaustyön ympärille kootun Kessi-Vätsäri kirjansa markkinoille juuri kun keskustelu alueen kohtalosta ja viimeisten erämaarippeiden suojelusta yleensä on huipentumassa erämaakomitean jätettyä mietintönsä. Omien kokemustensa kautta erämaata kuvaavat Ella Sarre erämaan synnynnäisenä asukkaana ja Pentti Linkola retkeilijänä, jota erämetsien katoaminen on pitkään huolettanut. Parhaimmillaan Kurten on kuitenkin kertoessaan elämän ikään nähden tuoreista tapahtumista, kuten kuvatessaan tunisialaisen antiloopin elämänkohtaloita 12 miljoonaa vuotta sitten tai 30 000 vuotta sitten sukupuuttoon kuollutta, ikiroutaan ikuistunutta arovisenttiä. Artikkelinsa motoksi hän on soveltunut Ilmestyskirjan sanomaa: "Varoitukseksi, ettei ryhdytä tällaisessakaan tapauksessa surmatyöhön, sillä luonnovoimat kostavat sen moninkertaisesti." Arkeologi Christian Carpelan tuo artikkelissaan "Ihmisen vuosituhannet itäisessä Inarissa" hienolla tavalla esille ihmisen ikimuistoisen osuuden erämaiden elämässä. Kaikki esseet sivuavat kuitenkin tavalla tai toisella Kurtenin erikoisalaa paleontologiaa, elämän menneiden aikakausien tutkimusta. Biologi Juhani Lehtonen kertoo alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä ja siitä miten rie ovat riippuvaisia metsien erämaa( uonteesta. Tunnustukseksi ans101staan tieteen popularisoijana hänelle myönnettiin alan "nobeliksi" mainittu Kalunga-palkinto, jota hän ei enää ehtinyt vastaanottaa. Kessin-Vätsärin alue onkin kuulunut ikimuistoisista ajoista saamelaisten vanhan Lapinkylä-järjestelmän piiriin. dellä ja esseessä "kaksiulotteisia eläimiä" viivähdämme viihtyisän tovin 600 miljoonan vuoden takaisissa tapahtumissa. Tämä on myös monien myöhäsyntyisiltä tuntuvien riitojen syy. Kirjan sapelihammastiikeristä kertova nimiessee vertautuu ihmisen myöhempään eettiseen kehitykseen. Viattomissa tappajissa on esipuheineen kolmetoista luonnontieteellistä esseetä. Niiden teemat vaikuttavat sisällysluetteloa tutkaillessa hyvinkin erilaisilta. Suomaisemilla on myös dokumenttiarvo, siksi olisi paikallaan useammin kertoa kuvateksteissä mikä suo on kyseessä. Kitti näkee Kessin hakkaamispäätöksen olevan sidoksissa siihen historialliseen taustaan, joka liittyy kauan kestäneeseen saamelaisten nautinta-alueiden asuttamiseen. Tapio Osala on koonnut kirjaan artikkelit, joissa tarkastellaan kiisteltyä erämaa-aluetta biologin, metsäntutkijan, arkeologin, saamelaisten, sekä alkuperäisen asukkaan ja retkeilijän näkökulmasta. vsk. "Vaikka elintapamme on kokonaan luonnontieteistä riippuvainen, vain pelottavan harva yrittää selvittää itselleen, mistä niissä oikeastaan on kysymys ja mitä ne maailmasta sanovat", kirjoittaa hän kirjansa esipuheessa. Kirjat jäivät todisteeksi . Lintujen pesäkuvat ovat asia erikseen. Saamelaisten puheenvuoron käyttää Jouni Kitti. Vastaansanomattoman fossiilitodisteen mukaan tällainen jättiläislintu Argentavis magnificens lensi 10 miljoonaa vuotta sitten Etelä-Amerikan taivaalla. Taloudellisesti hakattu erämetsä on mahdoton käsite. Hän perustelee selkeästi, miten suunnitellut hakkuut poikkeavat aiemmista radikaalisti huonompaan suuntaan ajatellen metsien uudistumista, ekologisia riskejä ja metsien moninaiskäytön mahdollisuuksia. Kuitenkin valtaosa maamme uhanalaisista kasvija eläinlajeista on katoavien erämaiden lajeja, joiden säilyminen ei ole alkuunkaan turvattu nykyisillä suojelualueillamme. Kun suuret kustantajat julkaisevat yhä vähemmän luontokirjoja, on ilahduttavaa, että joillakin on vielä siihen uskallusta. Erämaista ja niiden suojelusta Suomessa kirjoittaa Rolf Oinonen. Björn Kurten koki velvollisuudekseen ja oikeudekseen kirjojensa avulla auttaa ihmisiä luonnontieteellisen maailmankuvan hahmottamisyrityksessä. KIRJOJA notaan raatteeksi ja tupasluikkaa saramättäiksi. Niissä tutkijoiden jo sinänsä vakuuttavat puheenvuorot Kessin puolesta muuttuvat henkilökohtaisiksi kokemuksiksi ja tunnoiksi, jotka ovat monen muunkin erämaidemme säilyttämisen puolesta taistelevan kannustimena. Kurten oli paitsi merkittävä myös tuottelias kirjailija; nyt esiteltävän esseekokoelman jälkeen hän kirjoitti vielä Pohjois-Amerikan esihistoriaa kuvaavan teoksen "Before the Indians" (1988), jota ei, kuten varsin useita hänen kirjoistaan, ole suomennettu. Viime joulukuussa kuolleella kirjailija ja paleontologi Björn Kurtenilla oli poikkeuksellinen kyky viedä lukija kirjoissaan menneisyyteen ja opettaa tälle samalla nöyrempää suhtautumista nykyisyyteen. Kirjan tärkeimpiä artikkeleita on metsätohtori Yrjö Norokorven kirjoitus Kessin metsistä. Kirjan on kustantanut vaasalainen O&G kustannusyhtiö. Kurten ei unohda ihmisen kehitystä tässäkään kirjassaan; novellissa Jäljet kivessä hän luo uudelleen tapahtumat 3,6 miljoonaa vuotta sitten, jolloin es1-1samme astuivat purkautuvan tulivuoren tuhkaan ja jättivät meille perinnöksi kivettyneet jälkensä, ensimmäiset merkit pystykävelystä. Luonnonsuojelualueiden suunnittelussa erämaita ei ole otettu toistaiseksi huomioon. Sitävastoin siipiväliltään yli seitsemänmetrinen lintu ei ole mahdoton periaatteessa eikä käytännössäkään. Ajan kerrostumissa käväisemme yhden kerran lähes viiden miljardin vuoden etäisyySUOMEN LUONTO 2/89 48 . Molemmat ovat tärkeitä ja kirjaan ehdottomasti kuuluvia puheenvuoroja. Antti Halkka Puheenvuoro Kessin puolesta Seppo Lammi (valokuvat) ja Tapio Osala (toim.): Pohjoinen erämaa KessiVätsäri, & G-Kustannus, Vaasa 1988, 160 s. Piirroksessa Argentaviksen siluetti on kirjassa tuotu ajan läpi nykymaailman lintujen rinnalle. Viking Nyströmin piirroskuvitus. Anglosaksisen maailman parhaiden evoluuteorian popularisoijien, kuten ystävänsä Stephen Jay Gouldin ja J .B.S. Argentavis magnificens, merikotka, varis, hippiäinen
Sitä ei kuitenkaan yleensä nimitetä luonnonsuojelutyöksi, kuten yleisesti kaikkea luonnossa tapahtuvaa kuvaustyötä. Kun teiden varsilla on riittämiin maisemia ja lintuja kaupallisen menestyksen takaamiseksi, nopea koneella pääsy erämaahan ei ole ns. Niinpä suurin toivein lähdin kesällä kerran tuttavan huvilalle Virtain Vaskiveden saareen. Lisäksi lähin naapuri tarvitsi sähköä (ainakin televisio-ohjelmien ajan) ja sitä tuotettiin agregaatilla. Liian työläitä kaataa ja pienemmässäkin on kylliksi yhden leiritulen tarpeiksi. Kelkkailureittejä on tuskin vedetty parhaiden kuvauspaikkojen kautta. Jos paikalla on useampiakin suuria keloja, niitä voi samalla kaataa muutamia. Tilanne ei houkuttele osallistumaan metsien kohtaloa koskevaan keskusteluun jos hyväntekijäänsä joutuisi arvostelemaan. Näppärästi kaataa retkeilijä suuren kelon moottorisahalla, pilkkoo osan nuotiota varten ja tekee rungosta samalla jokaiselle jakkarapölkyn. Kauhurit koliseMeidän on syyt~ tarkkailla vat, seulat rämisevät ja autot koneellistumistamme, kirjoitulvovat ylös kuopasta. Ja kaikkein pahimpia ovat kesäiset viikonvaihteet, jolloin huviralli jatkuu läpi yön. Mikäli keskeinen tai mieluisin osa työstä riippuu näistä luvista, väleissä pysyminen on tärkeätä työn takia. Kalervo Ojutkangas valokuvaaja Raahe Meluahan piisaa Pentti Linkola kirjoitti Suomen Luonnossa 5/ 88 monista asioista, mutta 'säestän' vain yhtä. luvalla. Lisäonnettomuudeksi mökkimme 'takana' sattui olemaan mahtava harju, lsoharju nimeltäänkin, jonka rinteissä lapsena leikimme. En toki yritä väittää, että luontokuvaajien pärtsäily kelkoillaan ja mönkiminen nelivetoisillaan olisi kamalinta koneellista toimintaa mitä erämaissa saattaa nykyisin tavata. Monta kaunista kuvaa on myytävä, ennenkuin kelkat ja muut koneet sekä bensat on maksettu. Aidosti luonnosta kiinnostunutta kuvaajaa voi riippuvuus kuitenkin vaivata. Niitä on parhaissa taloissa kolme-neljä ja kaikki ovat taatusti ainakin sen verran trimmattuja, että äänenvaimentimet on poistettu. Keskustelu aiheesta on tullut kuitenkin ajankohtaiseksi kun on ilmennyt, että muutamat tunnetut luontokuvaajat ovat saaneet moottorikelkan käyttöoikeudet eräisiin kansallispuistoihin. Mutta kuinka kävikään. vsk.. Kun metsähallitus ainakin UK-puistossa on taistellut nopeasti laajentunutta huvikelkkailua vastaan, ihmetyttää luontokuvaajien kelpuuttaminen touhun mannekiineiksi. Siis autojen renkaat että virtolaiset isät ja äidit eivät osaa enää ostaa lapsilleen mitään muita leikkikaluja kuin mopoja ja moottorikelkkoja. Tämä onkin oikein niiden kannalta, jotka etsivät luonnosta rauhaa ja hiljaisuutta. Suuriakin, joita kulkija ei ole koskaan tulipuikseen tarvinnut. Ainakin Oulangan ja Riisirunturin puistot sekä Kevon luonnonpuisto 42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA ovat tällaisia. Omin voimin liikkuminen tekee sitäpaitsi vanhoillekin luille pelkkää hyvää. Kaunis lintukuvaus ei siitä ehkä paljon kärsi jos ei ole muutenkaan ollut tarkoitus keskittyä luonnon käsittelyn ongelmiin. Näinä vuosina tilanne on selvästi muuttunut. On aurinkoinen kevättalven päivä kunnan kaukaisimmassa erämaassa, tiettömän taipaleen takana. Mutta viimeiset 20 vuotta tuo harju on merkinnyt vain sorarallia, jo·~ ka jatkuu kaikkina vuodenai::. Sen saman, jolta tavallisesti on pyydettävä suljettujen metsäautoteiden puomien avaimet sekä anottava kelkkailuluvat. Ikävää mutta mahdollista on sekin, että muista pullasorsista levinnyt laiskuus on vallannut osan luontokuvaajista ja saanut heidät pitämään koneista kuin hullut puurosta. Ollaan siis rauhallisella maaseudulla. Metsässä on sopivasti keloja. Puistojen saantöjen mukaan mitään moottoriajoneuvoliikennettä ei puistoissa sallita, poikkeuksena vain huoltoajot sekä paikkakuntalaisten luontaiselinkeinojen vaatimat työajot. Koneellistettua luontoharrastusta Retkeilijät pysähtyvät vaelluksellaan kahvistelemaan. Kauhavalta on sopiva matka käydä koukkaamassa puunlatvoja hipoen, ja se on todella inhottavaa. Kuten asiasta kiinnostuneet hyvin tietävät, sinne missä teitä nyt vähiten on, pillareilla niitä koko ajan tehdään ja paljon kelkkoja suuremmilla koneilla haetaan sitten puut pois. Yöunet (teltassa!) olivat lähinnä haaveilua jostain Lemmenjoen kansallispuistosta, jossa ehkä SUOMEN LUONTO 2/89 48. Vielä 80-luvun alkuvuosina Koillismaan ja Lapin niillä alueilla, joilla kunnollisen metsäautotieverkoston rakentaminen oli kesken, kevättalvinenkin hiihtelijä näki moottorikelkan jälkiä vain vähän ja satunnaisesti. Ja edelleen. Lisäksi oman kylän väki on innostunut ostelemaan lentokoneita, vaikka oma lentokenttä on vasta suunnitteilla. En uskokaan luontokuvaajien syyllistyvän esimerkkini mukaiseen moottorisaharetkeilyyn. Niiden laadun parantumisesta ei ole kuitenkaan mitään takeita, pikemminkin päinvastoin. Sillä perusteella voisi vaikka irrota joskus eläke. Pentti epäili olevansa poikkeuksellisen epäonninen melun suhteen, mutta kyllä meitä epäonnisia on muitakin. Kuvien määrä saattaa kasvaa hiihtämisen ja ehkä maastossa yöpymisenkin jäädessä pois. Tässä yksi esimerkki. Sen verran pitää olla aikaa. ammatillisista syistä välttämäulvovat asfaltilla yötä pa1vaa. Ja tuo hiekkakuopan seutu mökkimme takana on jokailtaisen rallin tapahtumapaikka. Siis sen jytkytystä sitten kaiken päälle. Erityisesti siihen on aihetta luontokuvaajilla, joita yleisesti pidetään esimerkillisinä luonnon ystävinä. Aamuyön tunteina alkoi joukkoon jo mahtua vähän (humalaisten) ihmistenkin piristävää mökää. Näyttää siltä, töntä. Ohi pyyhkäisee kuitenkin kantatie 66. Heillä ei olisi siihen edes aikaa. Ja onhan ryminäkin komea. tajamme muistuttaa. Omistan perintömökin eräällä Virtain sivukylällä, lähellä Alavuden rajaa. Jospa onkin niin, että luvat ja avaimet ystävällisesti antamalla on kuvaajilta otettu tyylikkäästi munat pois. Täytyyhän aikuisillakin olla leikkikalunsa. Oman lisänsä mökkimme seudun melutasapainoon tuovat vielä maatalouden ja metsätalouden pärinät ja puhinat, joista niistäkin osa on jatkuvaa (kuivaajat, tuulettimet, jäähdyttimet ym). Ajattelin kerrankin nauttia luonnon rauhasta. Melua. Koneella ei muutenkaan voi liikkua niin vapaasti reittinsä valiten kuin suksilla tai jalan. Nimenomaan huvittelu käyttöön soveltuvien keikkojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Jos näin on tapahtunut, nimitettäköön oiretta mieluummin vaikka viitseliäisyysrajoitteisuudesta johtuvaksi liikuntavammaisuudeksi kuin luontoa kunnioittavaksi valokuvaustyöksi. En sinne päinkään. Ohi kulki laivareitti, ja lähes läpi yön, aina tuonne kello kolmeen saakka, kuunneltiin erilaisten moottorien ja venetyyppien pärinää, prätkettä, läiskettä ja muuta melua. Erämaan rauhassa nautitun rauhallisen kahvitauon jälkeen vaeltajat voivatkin sitten virkistyneinä lähteä jatkamaan matkaansa moottorikelkoillaan. Yksi ainoa rekka ulvoo korvia raastavasti ainakin viisi minuuttia. Lentomeluakin piisaa aina sinne väliin. Lintuja eläinkuvaajat voivat pitää haaskojaan vain maanomistajan . Sekä arkielämän perustarpeiden että huvitusten hoitamisessa apunamme on niin paljon koneita, että meidän jokaisen on syytä tarkkailla omaa koneellistumistamme. Siksi ylläoleva kertomus moottoroidusta erämaavaelluksesta on valitettavasti totta ja tulee tulevina vuosina yleistymään. koina, kaikkina viikonpäivinä ja lähes kaikkina vuorokau---..::..-;......1 UJ denaikoina. Tavallisesti sopiva puu makaa valmiiksi maassa. Jälki on kieltämättä paljon kolkompaa kuin mihin luontokuvaajat konsanaan ovat pystyneet
Lämpötila ja paine voivat muuttaa sen edelleen ruskohiileksi ja kivihiileksi. Aina kun se päästää ilmaan happea, jää kasviin siitä vapautunut hiili. Se sisältää samaa keltaisen värisävyn aiheuttama usniinihappoa kuin naavat, minkä takia on SCO'.\!EN LCONTO 2/ 89 48. Sanomaja aikakauslehdissä on niin ikään viime aikoina ollut korpilupon kuvia naavaa esittämässä. Näin se yrittää saada synninpäästön ja samalla tietysti myöskin P R:ää. Ilmeisesti Luonnonkuva-arkistossa on joitain virhellisesti naavoiksi nimettyjä luppokuvia, joita on käytetty lehdissä ja kirjoissa tarkistamatta lajinmääritystä. Näin kasvihuoneilmiö jää Kessin varjoon. Murhijärven seuduilla se on varmasti selvästi runsaampi kuin naavat, joita toki pitäisi myös alueella kasvaa. Vanhojen metsien lajina korpiluppo on kärsinyt sopivien kasvupaikkojen hupenemisesta ja ilmansaasteilla on myös osuutensa, sillä kaikki naavat ja lupot ovat arkoja ilmansaasteille ja erityisesti rikkiyhdisteille. Tämä tietysti vastaa jonkinlaisen voimalan hiilenkulutusta. Happea ei muodostu yhtään ylimääräistä. Siinä kasvi säilötään jopa kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi veden alle, hapen ulottumattomiin. Korpiluppo on kuitenkin poikkeus. Silloin niissä on hiiltä ehkä 400 kg/ kpl. Voidakseen poistaa päästämänsä hiilidioksidin ilmakehästä lopullisesti, pitäisi voimayhtiön säilöä johonkin nuo puut, jotta niiden lahoaminen estyisi. ,·sk . Oletetaan, että nuo puut 50 vuoden kuluttua painavat kukin kaksi tonnia. Valitettavasti nykyinen tieteen selitys ekologian perusteista ei pidä yhtä luonnonlakien kanssa ja se lyö kemiaa taseineen ja reaktioiden kulkuselvityksineen korvalle. Vain ihminen voi vapauttaa aggressiivisen pullon hengen, joka käy ensimmäiseksi vapauttajansa kimppuun. Kuvassa runsaana näkyvä kellertävä, rihmamainen jäkälä ei kuitenkaan ole naavaa, kuten kuvatekstissä väitetään, vaan naavaa sangen paljon muistuttavaa korpiluppoa. Se on kuin säilykepurkissa. Soiden suojeluun ja jo ojitettujen palauttamiseen kiireesti sitomaan taas hiilidioksidia sen sijaan, että ne nyt tuottavat sitä. Kasvi tekee vain ehdottoman tarpeellista. Suomen luonnonsuojelijat puuhastelevat pikkuasioiden kimpussa. Mihin sitten luonnonsuojelijoiden pitäisi suunnata tarmonsa. Luppojen rangat ovat näin ollen hauraampia, helpommin murenevia kuin naavojen. Olen koska tahansa valmis keskustelemaan ja esittämään selityksen, jossa kemia ja luonnonlait pitävät paikkansa. Ellei näin tapahdu, ne vain siirtävät muutamalla vuosikymmenellä hiilidioksidin pääsyä ilmakehään, mutta sellainen aika ihmisen ja maan historiassa on mitättömän lyhyt. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA tutustuttava myös rakennetuntomerkkeihin . Kasvin kuoltua on tuo hiili heti vaatimassa menettämäänsä happea takaisin. Yhden kuvan takia näin pitkä sepustus naavojen ja luppojen välisistä eroista tuskin olisi tarpeen, mutta korpilupon kuva on usein aikaisemminkin esitetty naavana. Näin tapahtuu soistumisessa. Riippuen siitä, kuinka kasvin käy, voi hiilen palautuminen olla joko nopeata tai hyvinkin hidasta: Jos kasvi palaa heti, tapahtuu paluu ilmakehään välittömästi. Naavoilla on yleensä muutamia selviä päärankoja, joista lähtee lyhyitä sivulle siirottavia haaroja. Korpi luppo myös kasvaa kookkaammaksi kuin yleisimmät luppolajimme; paikoin on mitattu yli metrisiä yksilöitä. Korpiluppo on taantunut naavojen tapaan etenkin Etelä-Suomessa, jossa se on jopa luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Hiilidioksidipäästöjen lopettamiseen kokonaan fossiilisista polttoaineista ja uusiutuvan energian käyttöönottoon. .. Koska useimmat luppolajimme ovat ruskeita tai harmahtavia, ne on yleensä helppo erottaa aina selvästi kellertävistä naavoista. Entä noiden puiden vaikutukset ilmakehään. Naavaa on Suomessa (enää) harvoin niin runsaina kasvustoina kuin korpiluppoa, joka voi etenkin Kainuussa ja Peräpohjolassa peittää vanhojen kuusten oksat lähes tyystin, kuten Murhijärvellä otetussa kansikuvassa näkyy . Mikko Kuusinen Puilla ei pelastu ta kasvihuoneilmiöltä Suomen Luonnossa 8/ 88 oli pikku-uutinen siitä, kuinka amerikkalainen voimayhtiö istutti Guatemalaan 52 miljoonaa puuta kasvihuoneilmiötä vastustamaan. Kasvi sitoo hiilen ja veden hiilihydraateiksi . Kuinka nyt kävikään tuon hyvän luonnonsuojelutyön. Ministeri Pohjala ei ole antanut asiaan liittyviä erillisiä määräyksiä. Korpiluppo on kasvu tavaltaan sotkuisempi, "risupartaa" muistuttava. Ministeri Pohjala ei ole puuttunut kertaakaan Talaskangas -työryhmän työskentelyyn. Paras tuntomerkki naavojen ja luppojen erottamiseksi näkyy kuitenkin vasta, kun jäkälän ottaa käteen: naavan rankaa varovasti venytettäessä kuoren alta paljastuu vaalea, sitkeä ja kumimaisesti venyvä keskiranka, joka lupoilta puuttuu. Oma lukunsa on eräiden päivälehtien toimittajien tapa kirjoittaa naavoista eli lupoista viime aikaisissa Pohjois-Suomen ilmansaasteita käsittelevissä artikkeleissa. Hän ei ole myöskään antanut kirjoituksessa mainittua määräystä siitä, että tämän talven hakkuista ei jousteta. Nyt tämä hiili on poissa ilmakehästä. Ne pitäisi kaataa ja "hyötykäytön" sijasta upottaa suohon. Osa taas saattaa jäädä eläimen kudoksiin, joista hiili pääsee vasta eläimen kuoltua. Ym, ym .. Silloin sen täytyy varastoitua johonkin. Päästöjen lopettamiseen kokonaan; ovathan ne kumuloituvia. Samalla tulisi sekin hypoteesi testatuksi ulkopuolisten aivojen avulla. Keskimääräinen hiilen sitoutuminen on silloin 8 kg/ a/ kpl. Pertti Sulkava Ministeri Pohjala ja Talaskangas Edellisessä Suomen Luonto -lehdessä olleessa kirjoituksessa ("Sopenmäki saatava Talaskankaan suojeluun") on todettu mm., että "maaja metsätalousministeri Toivo T. joskus voisi olla ihan hiljaistakin. Monet lupot ovat pieniä, kasvutavaltaan tupsumaisia ja pisimmät lajitkin jäävät yleensä 20-30 sentin mittaisiksi . Monin paikoin etenkin Itä-Suomessa korpiluppo on silti yhä hyvin runsas etenkin vanhoissa kuusikoissa. Lopulta kuitenkin bakteerit polttavat nuo kudokset ja hiili pääsee ilmakehään. Metsähallitus on hoitanut ja hoitaa sille kuuluvia tehtäviään Talaskankaan alueella. Näitä luonto ei enää saakaan itse pääsääntöisesti takaisin käyttöönsä. Melulaki tuli voimaan, mutta mahtaakohan sekään voida mitään melulle. Aarne Parikka 43. Kun puut kasvavat, sitovat ne yhteyttämisessään hiilidioksidia ja laskevat hapen ilmakehään. Jos kasvi n on syönyt eläin, palautuu osa kasvista eläimen hengityksen mukana ilmakehään. Tämä on noin 400 000 tn. Geterum censeo, elämä ja raha eivät ole mitattavissa samalla mittakepillä. Pohjala on yrittänyt kaikin tavoin jarruttaa työryhmän työskentelyä.'' Esitetty väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Joskus kuitenkin tuo hiilen palautuminen estyy. Lapissa naavat ovat itse asiassa hyvin harvinaisia, eikä nillä ole vastoin yleistä käsitystä merkitystä porojen talviravintona luppoahan porot talvella puista syövät. Kalanviljelyn saattamiseen sellaiseksi, että sama vesi kiertää jatkuvasti; ovathan nämä yksiä pahimpia ravinteiden kulkutietä vesistöihin ja ennenkaikkea mereen. Eero Vesikkala ministeri Pohjalan poliittinen sihteeri Naava onkin luppo Suomen Luonnon (1 / 89) tyylikäs kansikuva esittää lapintiaista jäkäläisessä ympäristössä. Esimerkiksi äskettäin ilmestyneessä "Suomalaisen luontooppaassa" (toim A.Kurtto ym, Tammi 1987) on sivulla 186 naavojen esittelyn kohdalla kuva kuusesta, jolla kasvaa runsaasti korpiluppoa. Vaikkei kansikuvassa siis ollutkaan naavaa, kuvatekstin väittämä kahdesta väistyvästä eliöstä pitää paikkansa
Ahlström & Co Ab Aholeipä Oy Akava ry Akkuteollisuus Oy/Marine Amer-yhtymä Oy Amerplast Oy AMP Finland Oy Apilanlehti Oy Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co Oy Atlas Copco Ab Auditek Oy Bestmark Oy Dipoli ECC International Oy Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ry Elwe Oy Enon kunta Enso-Gutzeit Oy Euran kunta Finnair Oy CWS Oy Hallman Oy Kuopio Helkama Bica Oy Helsingin Kalansavustamo Helsingin Urheilu-Pyörä Hotelli-Ravintola Oppipoika Oy Huber Ab litin kunta Insinööritoimisto Varpiola Ky Oy International Business Machines Ab Joensuun Ympäristön Osuusmeijeri Joutsenon kunta Kalavakka Oy Kansainvälisen Lääketeollisuuden Suomen Yhdistys KL Y ry Kansallinen Kokoomus rp Kolmiset Oy Oy Konwell Ab Kukkatalo Lumikki Kuopion Kaapelitelevisio Oy Kuusan Maansiirto Oy Kymijoen Vesiensuojeluyhdistys ry Lappavesi Oy Lasitukku Oy Oy Lohja Ab Lokomo Forest Oy Maa ja Vesi Oy Metsänhoitaja -lehti Oy Mobil Oil Ab Nastakiekko Ky Hyvinkää Neste Oy Oy Orthex Ab Osuuskauppa Keskimaa Osuuskunta Maitojaloste Osuusliike Elanto Perhokalastus ja Urheilukalastus -lehdet Peruskallio Oy Piretta P.t.a Oy Polarputki Oy Rakennustoimisto Lento & Nordlund Salon Louhinta Oy SANDOZ Oy SKDL SKOP Spell-Music Oy/Wildu-Records Suomen 4H-Liitto ry Suomen Kemistiliitto ry Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ry Suomen Kommunistinen Puolue rp Suomen Lääkäriliitto ry Suomen Matkailuliitto ry Suomen Merimies-Unioni ry Suomen Palloliitto ry Suomen Sanomalehtimiesten Liitto ry Suomen Sosialidemokraattinen Puolue rp Suomen Suunnistusliitto ry Suunto Oy Sähkötarkastuskeskus Säynätsalon kunta Tammelan kunta Tehy ry Temat Oy Teollisuuden Keskusliitto ry Toivakan kunta Tornion kaupunki Turun Toimistoapu Ky Työnantajain Yleinen Ryhmä ry Töölön Kala Ky Vaasanlaivat Oy Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK ry Vammalan kaupunki Viljavuuspalvelu Oy Virolahden kunta Wihuri Oy Woodtek Oy/PSL Pohjalainen Oy Yhtyneet Paperitehtaat Oy Ylivieskan kaupunki Ympäristöalan Ammattijärjestö Y AJ ry Yrittäjäin Fennia. Tuemme luonnonsuojelutyötä AI Temporary Help Service Ky Oy E
Tämän leirin ilmoiccaucumisec onaa \'astaan Suomen luonnonsuojeluliicon toimisco puh. ympäristöhaittojen ehkäiKohderyhmä: Kurssimaksu: Lisätietoja: syssä . 3. Työtä ja huvia Leireillä tehdään rankasti töitä kahdeksasta viiteen ja siksi leiriläisten alaikäraj a on yleensä 17 vuorta. Näiden rantaniinyjen syntymisessä on laidunnuksella ja rydin niicolla oll uc tärkeä sijansa. TURVETUOTANNON VESISTÖHAITAT JA NIIDEN EHKÄISEMINEN Oulu, alustava pvm. Leiri n aikana tehdään cucustumisreckiä lähialueen luonnonsuojelukohceisiin ja Tammisaaren saariscoon perustectavaan kansallispuiscoon. Leiri coteutetaan yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliicon ja OK-opintokeskuksen kanssa. 6. Niin ikään niemen kas,·illisuuna hoidetaan leirin aikana . Yhtenä leiripäi,·änä cehdään cucustumismatka lähiseudun l uonnonsuo j el ukohteisiin . Bengtsår 14.-21. Hailuoco on kuuluisa rantaniityistään, jotka O\'at carjonneec sekä pesi\'älle enä muunomackalla le,·ähtä\'ille li nnuille erinomaisen elinpiirin. Siellä on myös entisiä niinyjä muiscoina ajasta, jolloin saarella oli coimiva kyläyhteisö. WWF:n talkooleirit 1989 Vammalan Vehmaanniemi 2.10. Leiriläiset majoitetaan lämmitettäviin puolijoukkuetelttoihin. Ympäristönsuojelusta vastaavat viranomaiset ja luottamushenkilöt , kalatalouden piirissä työskentelevät, kalavesien omistajat, turvecuottajat sekä muut aiheesta kiinnostuneet. Tilaisuudessa esitellään vesiensuojelureknologian ja turvetuotannon yleissuunnittelun mahdollisuuksia . Tämän kesän ca,·oineena on rakentaa perinteisellä mallilla riukuaica koko niemen poikki, minkä jälkeen niemessä rnidaan aloinaa lampaiden laidunnus alueen kas,·illisuuden hakamaaluonteen säilynämiseksi. Leirin aikana tehdään retki, jossa cutustutaan seudun luo nnonsuojelukohteisiin ja meriluontoon. Saari on nykyisin Helsingin kaupungin omistuksessa ja nuorisoasiankeskuksen vilkkaassa leirikäytössä. Todellisuudessa kissoja on alueella 20-30; ,·äli\'ii, a oli pudonnut pois jucun coiminamisen yhteydessä. Myös oman teltan voi ottaa mukaan. 8. Leiri coteteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Leirin johtaj ina ovat Juha Markkola ja Eino Merilä. Ku,·a on Luonnonku,·a-arkiscon kokoelmista ja sen on ottanut cunnustenu mik ros kooppiku,·aaja Pentti J. P ahoittelemme sattunutta myös pantteri-ih·eksen puolesta. (90) 644 511 / Raija Ahonen . WKRTSILJ[ 45. Vehmaanniemi on \\'\\' F:n omistama luonnonsuojelualue Vammalan kaupungin läheisyydessä Rauta\'eteen pistä,·ällä luonnonkauniilla niemellä. 5. P antteri-il\'eS on hiukan meikäläistä ih·estä pienempi ja rnimakkaammin täplikäs . 7 .-3. WWF maksaa leiriläisten. Bengtsår sijaitsee H ango n sisäsaariscossa ja sen luonto vaihtelee tammilehdoista synkkii n kuusikoihin. Alho. Niemi on entistä laidunja hakamaata, joca on muucaman ,·uoden ajan kunnoscenu WWF:n calkooleireillä . Ympäristöinstituutti, PL 24, 91 IOI Ii , puh . Leirin aikana cucustucaan iltareckillä Hailuodon luonnon erikoisuuksiin ja cehdään päivän retki Oulun seudun luonnonsuojeluko hceisiin . D Pantteri-ilvesten määrä ja lumikiteen kuvaaja Suomen Luonnon Coco Donanan kansallispuiscosca kenornssa jutussa pantteri-ih·esten määrä oli loikannuc 2 030:een. 1989 Järjestäjät: Ympäristöinsticuutti , Oulun vesija ympariscopun , Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Sisältö: Turvetuotannon vesistöhaitcoja ja niiden ehkäisemistä käsitellään vesija ympäristöhallinnon ja vesioikeuden, cuonajan ja haittojen kärsijän, esim. Ilmoittautumiset leirille Suomen luonnonsuojeluliicon toimiscoon puh. Saari sijaitsee Tenholan kunnassa siSUOMEN LUONTO 2/ 89 48 . edestakaiset matkakulut ja huolehtii tapaturmavakuutuksesta leirin ajaksi. Vehmaanniemen leiri järjescecään \\"\\T:n , Suomen luonnonsuojeluliicon ja OK-opincokeskuksen yhceishankkeena. (90) 642 88 1. Se on entinen laidunsaari, jonka rikas laidun-ja kecokas,·illisuus on laidunnuksen lopunua taancunur kecojen kas\'aessa umpeen. säsaariscossa lähellä Bromar,·in kirkonkylää. 7. (90) 642 88 1. Leirin johcajana on Esa Niini,·ina. Flacholmenin saari on ollut jo muutaman vuoden WWF:n talkooleirikohteena. Leirin johcajina o,·ac Esa Niinh·ina (\\'WF) ja Harri Helin (SLL) . Laidunnuksen ja niiton lopunua O\'al niicyc alkanee! hävitä ja sen myöcä on Hailuodon rikas rantalinnusco ,·ähent ynyt. Työ on pensoitcuneiden ja mecsiccyneiden alueiden raivaamisca ja niinämiscä. \'Sk. rai\'ausja niinocöicä olisi ,·ielä yhden talkooleirin ,·erran jäljellä. llmoitcaucumiset \\'\\'F :n toimiscoon (90) 644 511 / Raija Ahonen. 15) nimi jäänyt pois . Tämä Espanjassa elä\'ä il,·eksen muoto, jota joskus pidetään omana lajinaan , on uhanalainen. Talkooleirin aikana on carkoicus niinää ja raivaca pensaikkoa Isomacalan ja Tömpän alueella. Yhtenä leiripäivänä tehdään retk i läheisyydessä olevalle luonnonsuojelualueelle . 981-74 672 suunnittelija PirkkoLiina Elomaa. Hailuoto 25. Ilmoinaucumiset WWF:n coimiscoon puh. Flatholmen 13.-21. kalatalouden sekä uusimman tutkimuksen näkökulmasta. 350 mk , hintaan sisältyy opecusmateriaali, lounas ja kahvi . Muonitus hoituu myös WWF:n coimesta. 6. Ilcaisin perehdytään luontoharrast ukseen , istutaan nuotiolla carinoimassa tai laulamassa ja mahdollisuuksien mukaan käydään sau nassa . Talkoolei rin tarkoituksena on aloinaa Bengtsårin niinyjen ja lehcojen kunnostus. Samassa numerossa oli lumikideku,·aajan (s
The report has far reaching significance abroad, since the Nordic countries constitute the only region in Europe where it is still feasible to preserve extensive wildernesses. lt is one of the country's most endangered species. ... Only 0.07 percent of south Finland's forests are protected at present, and there is thus an urgent need for more protected areas in this part of the country. ..... The Hammast unturi wilds are one of the most noteworthy areas included in the proposal, for these would serve to unite Urho Kekkonen and Lemmenjoki national parks. Saimaa water level adjustment spells doom for seals. If the committee's proposals are taken up this would , in the writers' opinion, provide Lapland with su fficient protected areas; new ones cannot be expedited by referring to the need to conserve endangered species there. The provision of such nurseries has proved fateful in recent years, due to rapid artificial lowering of the lake's water level by a matter of several tens of centimetres. Neither would holiday resorts or downhill skiing centres be permitted. JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnonsuojelulii110 maksaa postimaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/ 1 00003 Helsinki ----------------------------~ 46 SU0MENLLJONTO (Narure of Finland) Published by rhe Finnish A ssociarion for Narure Conservarion Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland plant is just being completed in the city of Vaasa, in western Finland. .... While much of the proposed area is open fell land , some 1120 square ki lometres of forest would be left in a natural state and another 575 square kilometres affected only by monitored and retricted commercial forestry, with clearfellings and ploughing outlawed. Now, however, the responsibility is being transferred to the National Board of Waters and Environment, so that water level adjustment may become a regular occurrence. There would be no permanent logging roads, timber being skidded out in winter. .............. Costing some FIM 30 million , the plant will accept up to 35,000 tons of community wastes a year. D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 170 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja tilaan Suomen Luonnon kestotilauksena yhteishintaan 165 mk (tutustumisjäsenmaksu 25 mk + kestotilaus jäsenille 140 mk) D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ....... A chain of protected wilderness and national parks would be formed along which a hiker could walk for 300 kilometres without crossing more than two roads! Furthermore, the proposed Vätsäri wilderness reserve adjoins Norway's Övre Pasvi k National Park. SUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Biogas is generated from rubbish which is first composted and then fed into a biogas reactor. lnstead of establishing new preserves in Lapland , more attention · should be paid to what is happening in Lapland's commercial forests outside the confines of existing reserves. The water level is adjusted to alleviate the danger of flooding and to provide a steady flow for power stations. Permission for it' has hitherto been granted by the Water Rights Court. ... .... SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Wilderness and nature conservation by Esko Joutsamo and Pekka Salminen Suomen Luonto 48(2): 1215 A committee appointed to study the fate of the wilds of Finnish Lapland handed over its report at the end of January to Minister of the Environment Mr Kaj Bärlund. ....... . How can the Saimaa marbled seal's population of 150-160 individuals withstand regular mortality cased by regular water adjustments. Finland's first biogas reactor by Alice Karlsson Suomen Luonto 48(2): 28-29 Finland's first ever biogas ·----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). Households are being requested to sort their waste into components suitable for biogas, recycled paper production, or other uses, as the best biogas results are achieved with good sorting at the public end of the chain. ... lt is expected initially to generate about the same energy as 1.3 million litres of light oil, sufficient to heat 150-300 detached houses under local conditions. vsk.. This represents a combined area of 15,000 square kilometres, amounting to 5 OJo of Finland, or 15 fJ/o of Lapland Province. Translated by Leigh Plester Seuraavassa numerossa: • Sammakot loikkivat kevääseen • Muuttolintujen julma pyynti jatkuu • Siperianlehtikuusesta uusi talouspuu metsiimme. . Parent seals dig out igloo style lairs in the ice and snow covering the shores of the lake in winter and in them the females give birth to their pups in late February. Many lairs have simply collapsed with the sudden breaking up of the shore ice, resulting in the mother seal havi ng a miscarriage or the pups being crushed or frozen to death, or at the very !east having a very low weight on weaning. The committee feels that 12 wilderness areas ought to be protected either wholly or partially. by Tero Sipilä and Heikki Hyvärinen Suomen Luonto 48(2): 20-21 As its name implies, the Saimaa marbled seal (Phoca hispida saimensis) is confined to Lake Saimaa, in Finland's southeastern corner
Seppo Vuokko 47. Merenpohjan aktiivisilta alueilta on löytynyt kuumia lähteitä, joissa tehtaanpiippujen kaltais,ista torvista tupruaa satojen asteiden lämpöistä vettä. Merenpohja itsekin elää ja muuttuu: yhtäällä se työntyy mannerlaatan alle, ja toisaalla syntyy uutta merenpohjaa vedenalaisissa tulivuorenpurkauksissa. Karelidien ja Svekofennidien poimuttuessa tärveltyi vihreäkivien alkuperäinen rakenne ja yksiselitteiset merkit savuttajistakin tuhoutuivat, mutta malmit jäivät. Piippuja meressä talleja ja rikkiyhdisteitä. Koko ravintoketju perustuu vetysulfidia, eli kansanomaisemmin rikkivetyä, hajottaviin bakteereihin. Vanhat Itäja PohjoisSuomen vihreäkivet ovat syntyneet merenalaisen tulivuoritoiminnan tuloksina. Viime vuosikymmenten suurimmat ja yllättävimmät tutkimusmatkat on tehty valtamerten syvänteisiin. Runsaat kaksi vuosimiljardia vuotta sitten Suomen tuleva kallioperä oli osaksi vielä merenpohjaa. Mahdotonta se ei ole, mutta tieto savuttajistakin on niin tuoretta, ettei fossiilisia savuttajia ole ehditty etsiä ja tutkia. Kenties eräät vihreäkivien monimetallimalmeista ovat syntyneet saostumalla merenalaisissa kuumissa lähteissä. Kylmä vesi saostaa mineraalit purkausaukkojen ympärille vähitellen kasvaviksi piipuiksi, joita aikaa myöten sortuu paksuiksikin kerrostumi ksi. Ja miten tämä koskee Suomea. Näitä savuttajiakin suurempi yllätys oli niiden ympärillä kuhiseva runsas elämä. vsk. Kallioperässä kiertänyt vesi sisältää runsaasti meSUOMEN LUONTO 2/ 89 48. Eloyhteisö on täysin riippumaton maanpäällisestä elämästä ja auringonvalosta. Erilaiset madot, nilviäiset ja äyriäiset syövät näitä bakteereita ja toisiaan. Oliko tuolloin merenpohjan kuumien lähteiden ympärillä jo elämää, ei toistaiseksi tiedetä
kokonun virikuvitcttu Hah.12tko saada luonnonvalokuvauk.scsla enemmin irti cliinkuvauksttn cnrnunin sw.ltöä. Kämmekät Suomen orkideat Vuoden luontokirja 1987 K.omonm, Mauri (valokuvat) & Seppo Vuokko (teksti) ISBN 951 ·9026-02·9 A4, kov:ak2ntincn., 144 s., kokonaan ririkuvitct.tu Tunnettujen luontoasiantuntijoidcn. kovak.antincn, S6 smn, kokon.un ritikuvitcttu. LilKk lintu.tttkcUc pimpiiri.in, mctsätmilk, saaristoon luonnon helmaan. kuvauskalUSloa Jitkcrimmäksi J.a oppia tuntcnuan kuvauskohtccsi paremmin. Tilaan ------------··· kappaletta 79 nurkan uppalchintaan. joka csitt2yty)' taruakin ytlittävinunässa muilmassa. 104 sivua. valokuvujan ja toimiuajan csittc~mlnä kaikki ldmmckkäbjimnx k>i.stavin. nw;a _____________ _ Osoite _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Postitoimipaikka _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Päiväys ja allekirjoitus _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ (Ti.b.uk.sct lihctctiln posc.knru.kolla tilausjätjcscyk.scsd) Jänis Mälkönen, Juha (valoluw.u:) & Teuvo Suominen (teksti) ISBN 95 1•9026-05·3 A4, kovakantincn. Runsas puolensataa viriv:llokuvu Ja teksti csiuclcvit sillin climil. Unski takapihan piikkipallo Korte, Matja•l.ccna (teksti) & Juha Suonpli (valokuvat) ISBN 951 ·9026-01-0 85-vaaka. kokonaan ririlruvitcuu Loistava kuvateos kotoiscsu jinik.lcstimmc, tuosta uruista ja kcnomuk..sista tutusta cWmcsti. Forssan Kustannus Ky, puhelin 916-28550 Fors§an • Ku§tann1J ~Ky Vasrauslähetys Frs 10 Lupa 115 Forssan Kustannus Ky PL 38 30101 FORSSA. kappaletta 198 markan kappalehintaan. TIWn ___________ kappaletta 159 rll2rbn luppalchint.aan. Toinen painos csikoistcobau., jossa Unski, uk2pilwl ricrmstuuava pi.ikkipallo, lähtee cuimlln icsc:Uccn muovaa pihaa clinympäristök.5Ccn. Tilaan _ ············-kappaletta 130 mark.an kappalehintaan. Tilaan ............ sujuvin bjikuv:wksin. kovakantincn, 128 sivua. Tilaan __ ·······-····· kappdctu 179 ma.rlwl kappalehintaan. PEURASALOLLA ja luonnosta luonnollisesti Peurasalolla Antti Leinonen ISBN 951-9026-07-X 225 x 280 mm, sid., klootti1<ansin, 128 s., kokonaan värikuvitettu Metsäpeura on kotiseudullaan, jota Antti Leinonen samoaa. TUaan ___________ kappalcua 189 nurkan k.appakhintaan. Kokemuksia ja tunnelmia metsäpeuran elämästä, erämaaluonnon eläimistä ja kasveista vuodenaikojen vaihtuessa. Eläin valokuvaus Willarno, Heikki ISBN 95 1·9026-06-1 22S ,c: 280 mm. suurikokoisin värivak>lcuvin ja sclkcin. Nyt ne ont uloc.tuvillui tunnccun luontotoimittajan sujuvui tekstin täydentäminä. 134 värivalokuvaa Elimyssalon luonnosta, jonka soisi säilyvän. Ohjehinta 178 mk. Uusi naköku1112 kasvien climlln.: Tck.ijät esittelevät orkkk2mmc kaikkine ck>ssapysymiscn ongclmlnttn. Tutustu Markku Lappalaisen johdattclcm:uu linnustoommc lukuja lutscluhctkisli nauttien. Mälkösen usean vuodm ailwu valoltuvwnia hctJdi plis« vain harva kokemaan. Ilmestyy toukokuussa 1989 Tottakai tilaan luontokirjoja ... Ensimmäinen suomalainen omaa cläirunuilmammc Wljasti j2 ririk.k.listi esittelevä opas valokuvalurrast.ajallc. ja postin kuljetusmaksu ja postiennakkomaksu (20 mk) sisältyvät kirjojen hintaan Linturetkellä Lappabincn, Marldm Kuval Nils Södemun ISBN 95 1·9026-07•X A4, kov:a.kamincn, 104 s., must2val..koja virikuvitus Suomalaisen Juonnonvalokuvauksen mestarin komeimmat lintukuvat cnsikcnaa yk.swä lunsissa llldukkallti painettuna. Kcnomus Unskisu muistuttaa myös vaaralli5CSt2 liikcnt«stä ja neuvoo climlln sillin uns.sa 50'VUSA