Lähivuosina työ laajanee koko maahan ja tarkoituksena on laatia suojeluohjelma arvokkaiden kallioiden varjelemiseksi. 7. Ehkäpä siksi niiden on ajateltu säilyvän ilman suojeluakin. Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ilmestymisaikataulu No 3 4 5 Aineisto toimitukseen 8. 10. 3. Kuvassa Anttolan Neitvuori. 9. Kallioaarteet on pelastettava ovat lujuuden vertauskuva. Valitettavasti tälläkin asialla on kiire; luonnonsuojelu on taas kerran jäämässä hitaampana jalkoihin. Myös asuntoalueiden, teiden, voimalinjojen ja laskettelurinteiden rakentaminen sekä hakkuut uhkaavat monien kallioalueiden luonnontilaa. Jos ansiottoman arvonnousun kokeneita kallioita aletaan myöhemmin lunastaa suojeSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Jos ennusteen annetaan toteutua, lähivuosina käynnistyy massnvmen moottorija valtatieverkoston laajentaminen. Tehokas tienrakentaja pystyy jauhamaan kallion maan tasalle muutamassa vuodessa. 8. TVH ennustaa tieliikenteen kaksinkertaistuvan vuoteen 2010 mennessä. 4. Huomattavasti raskaammat tallaajat ovat kuitenkin tulossa. 198930. Paine kallioita kohtaan on välittömin ruuhka-Suomessa, jossa rakentaminen on vilkkainta. 2 Kalliot ovat vanhinta luontoamme, parhaimmillaan jopa kolmen miljardin vuoden ikäisiä. 31. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: puh. Ne ovat maiseman kohokohtia, upeita näköalaja retkipaikkoja, joilla on usein myös oma kulttuurihistoria. Tienrakennus on soran ja sepelin suurkuluttaja, ja harjusoran ehtyessä rakentajien katseet kääntyvät kallioihin. Teillämme huristelisi tuolloin miljoona autoa enemmän kuin nyt. (90) 642 881 telefax: 622 1815 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Ulkoasutoimittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Kallioluontomme kartoitus on käynnistynyt Uudeltamaalta. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/ 190 mk (kestotilaus). Esimerkiksi Uudellamaalla yhtiöt jo hamuavat kallioita haltuunsa tulevaisuuden tienpohjiksi. Tilaushinnat 1. 21. 654 198, Irma Kaitosaari. Tiepäätökset sinetöivät samalla kymmenien kallioiden kohtalon. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). Luonnon omien voimien kulutusta kalliot kestävät jopa satoja miljoonia vuosia. 18. Korkeintaan on oltu huolissaan aran kalliokasvillisuuden tallautumisesta tiheään retkeillyillä alueilla. 10. Ilmestyy 23. vsk.. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 5. SUOMEN SUOMEN LUONTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinld puh . Irtonumeromyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kallioaarteidemme pelastaminen pitäisi saada mahdollisimman pian käyntiin. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 48. 4
3. .............. 50 KansikuYa Puukiipijä on vanhojen metsien asukas. . . Jokiravut takaisin täplärapu ei kestäkään rapuruttoa?, Jari Rantamäki ........................... . . käyttöön. . . Ulkomailta.................................................. .. 8 Karhusta vuoden luontokuva.......................... ... 36 Ruotsalaiset pitävät täplärapujen istuttamista virheenä. . .. . Voimme lievittää niiden pesäpulaa rakentamalla pönttöjä. . . ...... . . Kotimaasta . .. Kalliokasvin vaihtoehdot: nopea tai itara, Seppo Vuokko ...................................................... Se haluaa ydinsähköllä hiertää metsämme massaksi. . Vanhojen metsien hiljainen puukiipijä, Markku Kuitunen ja Jukka Suhonen;......... . . Hallituksenkin on lunastettava lupauksensa. . . . ...... Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. . ...... 49 Summaries of the Main Articles....................... . Metsäteollisuus on kehittymässä ekologisesti arveluttavaan suuntaan. . ...... . 48 Kainuun maakuntakukka: Karujen maiden kanerva ... . Miten meillä. . Vuotoksen allas ja .uusi ydinvoimala eivät ole välttämättömyyksiä; ne voidaan tehdä tarpeettomiksi. Halpa energia on itsepetosta: se kannustaa tuhlailuun ja vääristää yhteiskuntarakenteet riippuvaisiksi ylettömästä energiankulutuksesta. Erityisen halpaa sähkö on teollisuudelle, joka suurasiakkaana maksaa siitä huomattavasti vähemmän kuin tavallinen kuluttaja. Paikat matalaksi sanan väkilannalla, Arto Kytöhonka ............................ . . Tunnettu ekologinen periaate on, ettei ilmaista lounasta ole. Pesänsä se rakentaa kaarnan rakoon ja napsii ruokansakin kaarnan kolosista. 28 Kallio on vaativa kasvupaikka. . Monien asiantuntijoiden mukaan energiansäästöön on laajoja mahdollisuuksia sekä teollisuudessa että kotitalouksissa. ....................................... . vuosikerta 2 • 1990 lualueiksi hinta on kova, sillä myyjät varmasti vaativat maksua koko kalliosta kuutiotaksalla. 42 Kirjoja ................ Kuvan puukiipijän pesäpökkelöllään kuvasi Reijo Juurinen. Käytämme sähköä nyt yli puolitoista kertaa niin paljon kuin vuosikymmen sitten. 22 Ihminen murentaa kalliotkin rakentamisvimmassaan. .. Kuumahierteenä puusta saadaan kuitua enemmän irti, mutta energiaa kuluu moninkertaisesti enemmän kuin sellunkeitossa. . . . 44 Kysy luonnosta............................................ Kymmenen vuoden päästä tarvitaan taas lisää voimaloita, ellei kulutusta leikata. ............................... LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . ...... Luonto maksaa sähkölaskumme kasvoi viiden prosentin vuosivauhdilla koko 1980-luvun. . .............. . Valkoselkätikan suojelun kohtalonhetket, Juha Tiainen...................................................... . Kulutuksen kasvun ennustetaan jatkuvan 1990-luvulla. . 4 Viisaan valinnat: Maamies muista mis' onnesi on... 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Metsäteollisuuden sähköntarve on vieläpä voimakkaasti kasvamassa, koska se on siirtymässä laajasti kuumahierremenetelmän. vsk. . 40 Mielipiteitä, keskustelua................................. 16 Luonnontilaiset metsät hupenevat ja talousmetsät ovat yksipuolisia puupeltoja. ydinvoimalan ja Vuotoksen altaan rakentamishankkeet on nostettu ponnekkaasti esiin 90-luvun kasvavan kulutuksen katteiksi. . Erityisen kova energia-ahmatti on metsäteollisuus, joka yksinään kuluttaa kolmasosan sähköstä. Tuskin, sillä jokainen tarvittava lisäkilowatti alkaa vääjäämättä lisätä luonnon ja samalla omaa pahoinvointiamme. Sähkö on nyt halvempaa kuin koskaan, sen reaalihinta laski peräti neljänneksen 1980-luvulla. . . 15 Hakata, säästää vai suojella?, Jyrki Heimonen... 20 Puukiipijälle mieluisat vanhat metsät ovat katoamassa. . . Sama pätee energiankulutukseen: laskun maksaa viime kädessä luonto. . 32 Valkoselkätikan pelastamiseksi Suomessa tarvitaan välittömiä toimia. . . Käy samoin kuin rantojen ja harjujen suojelulle; hinnat ovat niin huikeat, että valtion suojelumäärärahat hupenevat jo pieneen rannanpätkään tai harjunselänteeseen. Energiapolitiikkaamme tulee pikaisesti muuttaa säästöä suosivaan suuntaan. 10 Oikeuslaitos luo pohjaa ekoterrorismille, Mikko Niskasaari.... ....... . Kasvu johtuu sekä teollisuuden että kotitalouksien kulutuksen lisääntymisestä. Miten turvataan metsiemme rikkaus ja monimuotoisuus. . . ............ . . . 49. .... . ....... . Lue metsäasiaa sivuilta 16-19 ja puukiipijän murheista sivuilta 20-21. Kallioiden suojaamiseksi on ryhdytty jo töihin; aluksi arvokkaat kohteet kartoitetaan. . . . . ... . ;........... . Voimmeko kymmenen vuoden kuluttua taas puolitoista kertaa paremmin kuin nyt. . . Kestävätkö kalliot?, Mikko Punkari, Anne Raunio ja Helene Viita........................................ Kasvoiko myös hyvinvointimme puolitoistakertaisesti kymmenen viime vuoden aikana. . . . . .. . ...... .... . . . . . Kesämökeillekin vedetään nykyään sähköt. . . Kestävään kehitykseen: Vastuu kansojen varallisuudesta..................................................... . Sopeutumattomat eivät siellä pärjää. . . Tavallinen kuluttajakaan ei saa synninpäästöä; yhä useampi talo lämpiää sähköllä ja myös kotitalouksiin hankintaan yhä useampia sähkökäyttöisiä vempaimia. ........... Molemmat ovat ympäristön kannalta haitallisia ja toisivat sitäpaitsi vain tilapäisen lohdun. . 12 Ympäristöaktivistien syyttäminen ja tuomitseminen pakottamisesta on asianajaja Matti Wuoren mielestä aikapommin virittämistä. Jatkuva kulutuksen kasvu on päättymätön noidankehä, jonka ympäristöhaitat vain pahenevat kierteen syvetessä. . Energiaa olisi verotettava nykyistä huomattavasti kovemmin, ja verotuotto olisi käytettävä lyhentämättömänä energiansäästökeinojen kehittämiseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. .....
Pato avataan syksyllä, jolloin sen yläpuolelle kertyneet lietteet huuhtoutuvat pois. Ne ovat erityisesti viimevuosina muuttuneet järeämmiksi; samalla kaivu on koneja huoltokuljetuksineen alkanut muistuttaa teollista tuotantoa, joka on yhä enemmän ristiriidassa kansallispuiston luonteen kanssa. Kaivun pilaamat jokivedet ovat epäviihtyisiä niin kaloille kuin kalastajillekin. vsk.. Kaivajien rakentamilla saostusaltailla saattaa olla merkitystä lietteen vähentäJma, kun huuhdonnassa käytetään samaa vettä useaan kertaan. Lisäksi joen tukkiminen padolla ei voi kansallispuistossa olla muuta kuin hätäratkaisu. Julkisen huomion kohteeksi joutuneet kaivajat ovat yrittäneet vähentää ympäristöhaittoja kaivamalla saos4 KOTIMAASTA Kullankaivukoneet mylläävät jokiuoman maata tuhansia kiloja vuorokaudessa. Koneellinen kullankaivu ei todennäköisesti lopu, vaan se siirtyy kansallispuiston alueelta muualle Paatsjoen vesistöalueelle. Edellytyksenä on, että altaat rakennetaan oikein eikä niistä tyhjennetä maa-ainesta sellaisiin paikkoihin, joista aines voi valua takaisin vesistöön. Luonnolle aiheutuneita vauno1ta ei kuitenkaan voi aina rahalla mitata eikä korvata. Padon edessä on veden pinta noussut ja hukuttanut koivikkoa. Lisäksi pohjan liettyminen uhkaa kalojen kutua ja ravinnon saantia sekä vähentää poikasten suojapaikkoja. Todellisuudessa jänkä ei näytä järin tehokkaasti lietettä pidättävän; sateet ja kevättulvat huuhtovat mennessään pinnalle kertyneen .aineksen. Johtavana periaatteena tulee olla: likaaja maksaa. Miessijoen kullankaivualueelta tulevat lietteet olivat samentaneet veden niin, ettei matalassa vedessä kahlatessa erottanut kumisaappaan terää, vaikka normaalitilanteessa joen pohja erottuu kauttaaltaan kirkkaassa luonnonvedessä. Puistossa ei esimerkiksi saa vapaasti tehdä tulia ja leiriytyä, mutta jokiuomari voimaperäinen muokkaaminen ja rikkominen koneilla on mahdollista. Siksi koneellinen kullankaivu sopii huonosti Lapin luontoon eikä kansallispuistoon lainkaan. Maaperää käsitellään tuhansia kiloja vuorokaudessa, ja jäljet näkyvät luonnossa kymmeniä, jopa satoja vuosia. Kansallispuistoasetusta on muutettu niin, että koneellista kullankaivua voidaan järjestyssäännöllä rajoittaa tai kieltää. Outokummun 1800 tonnia merkitsisi viidesosaa koko Pohjanlahteen tulevasta SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos pyrkii aloittamaan laajan tutkimuksen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksista. tusaltaita ja patoamalla Miessijoen. Koneellinen kullankaivu on selvä vesistöön kohdistuva haitta. Konekaivu on keskittynyt Miessijoelle, josta vedet virtaavat Postijoen ja Vaskojoen kautta PaatariJarveen. Jokiuoman ja rantojen vauriot säilyvät pitkään. Lemmenjoen kansallispuiston järjestyssääntö vahvistettiin ympäristöministeriössä joulukuussa 1989, ja konekaivu loppuu puistossa muutaman vuoden kuluttua sitä mukaa kuin nykyisten konekaivajien valtauskaudet päättyvät. Jäljet näkyvät kauas ja kauan. Patoamisen tarkoituksena on ohjata jokivesi jängän kautta, jonne liete pidättyisi. Koneellinen kullankaivu ei sovi kansallispuistoon ja kalatalouden .tutkimuslaitoksen tutkijat sähkökalastivat alkusyksystä 1989 Vaskoja Postijoella mieli vakavana. Vesi on sameaa vielä kymmenien kilometrien päässä ja uhkaa veden elämää. Tutkimuksella pyritään saamaan tietoa, jolla ensinnäkin kaivun haitalliset ympäristövaikutukset voitaisiin minimoida, ja toiseksi sellaista tietoa, jonka perusteella korvauksia aiheutetusta haitasta voitaisiin arvioida oikeudenmukaisesti. Lupa heltisi taloudellisuuteen ja kilpailukykyvyn säilyttämiseen vedoten. Koekalastuksen perusteella oli varovaisenkin tutkijan helppo todeta, että kalataloudellinen haitta on todellinen. Kaivo loppuu Lemmenjoella, entä muualla. Tutkija Eero Niemelä korostaa, että tutkimus hyödyttää kaikkia osapuolia, myös kullankaivajia. Vaskojoki on Lemmenjoen lisäksi Paatarin taimenen tärkein poikastuotantoalue. Jorma Keskitalo Outokummulle lupa typpipäästöjen lisäämiseen Länsi-Suomen vesioikeus on myöntänyt Kokkolan Outokumpu Chemicalille luvan laskea Pohjanlahteen typpeä 1800 tonnia vuodessa eli lähes kolme kertaa niin paljon kuin aikaisemmin. Haitta ulottuu kymmenien kilometrien päähän kaivualueelta. Koneet tulivat Lemmenjoen kansallispuistoon 1970-luvun loppupuolella
Outokumpu valmistaa vientiin kobolttipulveria ja -suoloja sekä nikkelisuoloja. Työministeriö, eli osastopäällikkö Ettala, kuitenkin välttämättä halusi sen listoille. Outokumpu on Kokkolassa merkittävä työllistäjä. Tiesuunnitelma on vuodelta 1974, eikä vastaa nykyajan vaatimuksia, kuten myös Oulun lääninhallitus on todennut. Uuttoihin ja saostuksiin käytetään lipeää, jota syntyy kloorikaasun valmistuksessa. Ympäristöministeri Kaj Bärlund kuitenkin vannoo, että päätös pannaan uusiksi, eikä tietä toteuteta. Mikko Niskasaari tekemään merenlahden kokoisia kokeita." Yhtiö on ryhtynyt suunnittelemaan uutta valmistusmenetelmää, jossa tarvittaisiin vähemmän sekä lipeää että ammoniakkia. Tuotantoprosessin muuttamisen jälkeen typpikuorma alenee alle nykyisen tason. Muutostyöt kestävät muutaman vuoden. Tapaturmaa edesauttoi ratkaisevasti, että työministeriön esittelijä, osastopäällikkö Hannu Ettala oli unohtanut perustelumuistiossa mainita ympäristöministeriön kannasta. Tämähän on sinänsä järkevää; kuljetusmatkat lyhenevät ja samalla niihin liittyvät riskit. Kobolttisuolojahan ei voi syödä. Tehtaan onneksi lipeä voidaan korvata ammoniakilla, jota saadaan kätevästi viereiseltä KemiSUOMEN LUONTO 2/90 49. Outokummun kemikaalikustannuksista lipeän osuus on suurin. ammoniakin käytöstä syntyy ammoniumia, rehevöittävää typpiyhdistettä, joka joutuu jätevesien mukana vesistöön. Valtioneuvosto sai eteensä pitkän listan työllistämishankkeita ja Vuokatin hyväksyminen oli teollisuuden ja asutuksen aiheuttamasta typpikuormasta. Eevala-Juurikkalahden tie oli saanut valtioneuvostolta yksimielisesti aloitusrahan, 2,5 miljoonaa. Luvasta on valitettu. Ministeriön mielestä myös tien liikennemäärät, noin 500 autoa vuorokaudessa, ovat niin olemattomia, ettei moisen takia Vuokatin jäljellä olevaa luontoa pidä rikkoa. työtapaturma. Mitä tapahtuu, jos vesiylioikeus kumoaa luvan. Vuokatin tie läpi huijauksella tiehankkeisiin tottunut luonnonystävä hieraisi toisenkin kerran silmiään tammikuun puolivälissä. Jos tien riidanalaisuudesta olisi kerrottu, se olisi kaatunut siihen. Tapaus liittyy Oulujärven ylitystiehen. Jälleen kerran ympäristönsuojelu ja työpaikat asetetaan vastakkain. Mikä käänsi ympäristöministeri Kaj Bärlundin pään tammikuussa. Vielä viime lokakuussa ympäristöministeriö vastusti jyrkästi tietä ja vaati TVH:lta perusteellisia lisäselvityksiä. TVL:n Kainuun piirissä on arveltu, että Kajaani-Joensuun yhteyden lyhentäminen, edes pienen pätkän, Vuomerkitsee Itämeren tilan huononeminen. Tästä eivät kuitenkaan kaikki tutkijat ole yhtä mieltä. minimiravinne. Myös TVH:n suunnitteraita. Erittäin kiistanalainen, Vuokatin vaarajonon katkaiseva tie Sotkamossa, ns. Rakentamisen on määrä alkaa ensi syksynä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että typpikin voi olla !evien kasvua säätelevä ns. Nyt kun ympäristölle vaarallisesta kloorikaasusta pyritään eroon, on myös lipeän tuotanto vähentynyt ja lipeän hinta on muutamassa vuodessa moninkertaistunut. Mitä lujohtaja Erkki Koskinen sanoo, ettei tietä kovin innolla tarjottu, "tällaiset hankkeet pitäisi päättää valtion budjetissa" . "Pohjanlahdella typestä tiedetään toivottoman vähän, mutta ei se oikeuta katin poikki parantaisi Oulujärven ylitystien mahdollisuuksia. Jos Vuokatti katkaistaan, voidaan ylitystietä perustella helpommin Joensuu-Oulu -yhteyden lyhentämisellä. Ei mikään, ilmoittaa Bärlund. KOTIMAASTA Vuokatin tie hävittäisi muun muassa suojelukohteeksi määritellyn Vaarankylän idyllin. Ylimenokaudella yhtiöllä on nyt virallinen lupa typettää Pohjanlahtea huolimatta Itämeren suojelusopimuksesta, valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksestä ja poliitikkojen lupauksista suoj~lla ympäristöä. Koska budjettiin tietä ei hevin saada, osastopäällikkö Hannu Ettala ja TVL:n piiri-insinööri Esa Vuolteenaho päättivät yrittää sitä työllisyysrahoin liikkeelle, TVH:ssa arvellaan. Viekö Outokumpu tehtaansa muualle vai laittaako se puolet työntekijöistään kävelemään. Mutta ... "Riippumatta siitä, onko typpi minimiravinne vai ei, on näin suurella määrällä taatusti merkitystä", sanoo tutkija Timo Tamminen Helsingin yliopistosta. Bärlundin mielestä esittelijän unohdus on "aikamoinen temppu ennenkaikkea työministeri Puhakkaa vastaan". vsk. Alice Karlsson 5. Vuoden alussa yhtiöstä sai leipänsä 117 henkilöä. Typen merkityksestä Itämeren rehevöitymisessä väitellään parhaillaan
Lierojen asema vahvistui merkitystä kangasmaiden ekosysteemissä ei ole tähän mennessä pidetty kovin suurena. Suomen Akatemian rahoittama tutkimus antoi tärkeää perustietoa, jonka avulla voidaan entistä perusteellisemmin tutkia muun muassa ravinteiden kiertoa maaperässä. Tutkijaryhmä pitää näin suurta kasvunlisäystä hämmästyttävänä. Hiekoitusta tulisi kuitenkin huomattavasti lisätä.'' Jouko Soveri kertoo, että vesija ympäristöhalliPerhoset vaarassa WWF:ään on perustettu perhosten suojeluun keskittynyt työryhmä. Harjun päällä kulkee myös useita liikenneväyliä, joilla liikenne on hyvin vilkasta ja suolauksen tarve on suuri. vsk.. Vaihtoehtoja suolaukselle ei liene tosissaan yritetty, sillä suola on hyvin halpa ja tehokas ratkaisu. Työryhmä rakensi laboratorioon kaksi pientä kangasmetsän _ maaperän ekosysteemiä, joista toisesta maaperäeläimet oli poistettu ja toisessa ne olivat läs~ nä. Lierojen merkitystä kangasmetsän ekosysteemissä on väheksytty; nyt Veikko Huhta työryhmineen nosti lierot niille kuuluvaan kunniaan. Alue kuuluu Salpausselkään ja täällä maantiet kulkevat harjujen päällä. Antti Halkka neen. Näin Valkealankaan pohjavesi ei ole juomakelvotonta. Kokonaan on hävinnyt kymmenen lajia. Sen vaikutuspiirissä asuu viidennes Suomen väestöstä. "Suomalaiset lähtevät suola-autoilla liikkeelle liian herkästi. Perhosistamme vain muutama laji on rauhoitettu. Tämä havainto tuli vesija ympäristöhallituksen tutkijoita vastaan Valkealan mittauspisteessä Kymen läänissä. Uhkana ovat niittyjen ja ketojen metsittäminen ja umpeenkasvu, torjunta-aineiden käyttö, salaojitukset ja piennarkasvillisuuden yksipuolistuminen. Monet näistä perhosten elinpiireistä ovat katoamassa. . Tutkimus pitäisi nopeasti saada alkuun Salpausselän alueella ja laajentaa sen jälkeen koko maahan. Maanteillemme levitetään vuosittain noin 90 000 tonnia ruokasuolaa. "TVH on epäillyt suolauksen vaikutuksia. Lääkintöhallituksen asettama yläraja suolapitoisuudelle on sata grammaa litraa kohden. "Muutaman kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla todella vaikea ellei nyt ryhdytä pikaisiin toimiin." Vesija ympäristöhallitus on tarkkaillut pohjaveden maaran ja laadun muutoksia seurantatutkimuksessa 54:ssä pisteessä eri puolilla Suomea. Se työskentelee yhdessä ympäristöministeriön sekä vesija ympäristöhallituksen kanssa. Aluksi koottaisiin jo oleva tietomäärä sekä keskitettäisiin tutkimus esimerkiksi kunnallisiin vesilaitoksiin. Toiseksi tutkittaisiin purkautuvien lähteiden suolapitoisuudet ja kolmanneksi tehtäisiin kairauksia, jotka osoittavat suolaisuuden kerroksellisuuden. Kun maaperään lisättiin pelkkiä onkilieroja, saatiin runkopuuta 24 ja lehtibiomassaa 33 prosenttia lisää. Ensi kesänä työryhmä keskittyy muutamien uhanalaisimpien lajien, kuten isokultasiiven, muurahaissm1suven, harjusinisiiven, tummaverkkoperhosen, kirjopapurikon sekä isoja pikkuapollon suojeluun. Tutkimusryhmä aikoo seuraavaksi paneutua typen kierron salaisuuksiin ja maaperäeläinten merkitykseen muiden puulajien kuin rauduskoivun mahdollisina kasvunlisääjinä. Suolauksen vaikutukset näkyvät Helsingissäkin, missä kaivoja on jouduttu sulkemaan liian korkean suolapitoisuuden vuoksi. Sitä pitäisi käyttää hyvin harkiten. Myös koivujen typpipitoisuus kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Uhanalaisia lajeja on nyt 118. Ihminen pystyy kuitenkin aistimaan paljon alempiakin pitoisuuksia. Soveri pelkää, että pohjavedet ovat hiljalleen suolaantumassa kautta maan kiihtyvällä vauhdilla. Maaperäeläimet nopeuttivat orgaanisen aineen hajotusta merkittävästi. Jyväskylän yliopistossa Veikko Huhdan johdolla toiminut työryhmä romutti tämän käsityksen kertaheitolla tai paremminkin monen intensiivisen tutkimusvuoden tuloksena. Perhoset ovat hävinneet tuksesta on jo otettu yhteyttä TVH:een yhteisen tutkimusprojektin aloittamiseksi. Soverin mukaan asialla on kiire. Vuodesta 1975 lähtien tuloksia antanut mittauspiste osoittaa, että pohjaveden suolapitoisuus on nyt yli seitsemänkertainen 1970-luvun puoliväliin verrattuna. Soveri tähdentää sitä, että asia on vakava jo siksikin, että Salpausselkä on Suomen suurin pohjavesivarasto. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. nopeasti laajoilta alueilta Suomesta. Uhanalaisia lajeja elää eniten niityillä, kedoilla, lehdesniityillä, soilla ja tuntureilla. Yhtä tärkeiksi ne osoittautuivat maaperän ravinteiden vapauttajina; ilmeisesti tästä syystä koepuuna käytetyn rauduskoivun taimien lehtibiomassa lisääntyi maaperäeläinten läsnäollessa 71 prosenttia, runko6 puun 53 prosenttia ja juurten 42 prosenttia. " Tutkimus tehtäisiin kolmessa vaiheessa. Dosentti Jouko Soveri vesija ympäristöhallituksesta sanoo tiedon yllättäTutkimus on nostanut lierot kunniaan kangasmaan ekosysteemissä: ne nopeuttavat orgaanisen aineen hajotusta ja vapauttavat maaperän ravinteita. Jouko Soveri pitää moista määrää aivan liian suurena. KOTIMAASTA Maantiesuola valuu pohjavesön pohjavedet ovat vähitellen suolaantumassa. Tielle levitettävä suola imeytyy harjun kiviaineksen läpi ja päätyy pohjaveteen
Ongelmaan ei Suomessa · vielä ole havahduttu samalla tavoin kuin esimerkiksi hiipivään metsätuhoon. hakkuiden tulisi olla mahdollisimman pieniä." Kymmene Oy on hakenut hakkuulupaa muun muassa Olhavanvuoren alueelle, joka on yksi keskeisimpiä kohtia Repovedellä. Näin pienelle alueelle kohdistuisi liian suuri paine." Porkka vahvistaa, että kansallispuistosta ei haluta tinkiä yhtään. Kannanotossaan se on esittänyt maisemallisesti arvokkaiden alueiden jättämistä talousmetsänhoidon ulkopuolelle. Ympäristöministeriön valmistelema lakiesitys Talaskankaan luonnonsuojelualueeksi on tätäkin riisu~ tumpi, noin 1900 hehtaaSUOMEN LUONTO 2/90 49. vaikka keskusteluoikeutta alueen hakkuista ei suojelijoilla ole. vsk. Kannanotossaan lääninhallitus on halunnut olla aluevarausten osalta hyvin varovainen. Porkan mielestä metsien käyttö alueella tulee nousemaan kynnyskysymykseksi. Repovedellä on vielä paljon säilytettävää tuleville sukupolville. Nyt sekä suojelijat, lääninhallitus ja maanomistajat jäävät odottamaan ympäristöministeriön ja ministerin kantaa asiaan. KOTIMAASTA Suomen maantiet ovat talvisaikaan reilusti suolattuja. Luonnon tuhoutuminen ja käyttöönotto on voimakasta. "Alueella tulisivat rauhoituksenkin jälkeen kulkemaan rinnakkain sekä virkistyskäyttö että luonnonsuojelu. Lääninhallitus olisi valmis hyväksymään 600 hehtaarin alueen suojeluun. Repoveden alueesta suurimman osan omistaa Kymmene Oy, joka mielii metsän hakkuisiin jo tämän. ''Tilanne on nyt aika Jannä, koska lääninhallituksen antama kannanotto ei ole mikään pakote vaan suositus. Suojelijat haluavat pitää kiinni kansallispuistokomitean esittämästä 3000 hehtaarista. Kansallispuistosta ei Repovedellä tingitä yhtään lääninhallitus julkaisi aivan tammikuun lopulla oman kantansa Repoveden kansallispuistohankkeesta. Kansallispuistossa kaikki hakkuut olisivat kiellettyjä. Talaksella on enemmän suojeltavaa Luonnonsuojeluliitto esittää Talaskankaalta suojeltavaksi noin 400 hehtaaria enemmän metsää kuin Talaskangas-työryhmän esittämä 2400 hehtaaria. · Suojelijat aikovat Kymenlaaksossa pitää yhteyttä alueen metsänomistajiin. Suojeltavaan alueeseen pitäisi liittää Pitkä Kanervikkokangas ja: Heinosenahon alue Vuolijoen puolelta sekä Mustalehdon alue Vieremältä. Tämän talven hakkuusuunnitelmat yhtiö on kuitenkin hyllyttänyt. Suolaantumisesta on tehty yksi eduskuntakysely, mutta tuulta asia ei purjeisiinsa saanut. Kansallispuistoksi 600 hehtaarin suuruinen alue on liian pieni, sanoo Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Markku Porkka. Myös Kymmene Oy:öön. Erillisenä alueena tulisi suojelualueeseen vielä sisällyttää Talasjärven valtionpuiston lounaisosa. Alkuperäinen esitys kansa//ispuistoksi on luonnonsuojelijoiden vaatimus. ria. "Lääninhallituksen ehdotuksessa on paljon hyvää juuri metsänhoidon osalta. Valkealan kunta on luvan myönti;inyt. Teiltä suolavesi valuu pilaamaan maaperää ja pohjavesiä. Vesiin sekä maaja kallioperiin kohdistuvista hankkeista on myös luovuttava. Pentti Hirvonen 7. Suojelualuetta tulee luonnonsuojeluliiton mielestä laajentaa erityisesti uhanalaisten lajien elinympäristön turvaamiseksi neljästä eri kohdasta. Sillä on moraalinen vaikutus, mutta Kymmene voi silti aloittaa hakkuut aroilla alueilla." Päätöksiä tehtävä pian Puheenjohtaja Markku Porkan mielestä Repoveden kohtalosta pitää saada päätöksiä nopeasti. Mutta ehdotukset ovat ympäripyöreitä ja ne mahdollistavat voimakkaitakin toimia metsissä. Jos aluetta suojellaan jollain tavoin, Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Markku Porkka toivoo pikaisia päätöksiä Repoveden kohtalosta. Pentti Hirvonen Talaksen metsien suojelun puolesta töitä tehneet ovat saaneet erävoiton, mutta vieläkin kamppailu on kesken. kevään aikana
Sallittua ovat kuumaja SUOMEN LUONTO 2/90 49. Loput yli 150 000 tilaa syytävät vuosittain vanhaan tapaan jokaiselle peltohehtaarilleen hieman alle kilon torjunta-aineita ja 190 kiloa väkilannoitteita, joista kertyy kustannuksia vähintään 600 markkaa hehtaaria kohden. Suomen peltoalasta sen osuus on noin 0,06 prosenttia. Maatalouskeskusten Liiton laskelmien mukaan esimerkiksi rehuohraa varten ostetut lannoitteet ja torjunta-aineet maksavat 650 8 markkaa/ hehtaari, jolloin samalta alalta voidaan saada satoa jopa 3000 kiloa. Siirtyminen luonnonmukaiseen viljelyyn vie pitkään etenkin savimailla. Biologinen viljelijä sen sijaan pitäytyy vain nykyisen luonnontieteen käsityksissä.'' Biodynaamisia tiloja on neljännes kaikista luonnonmukaisista tiloista. Kasvitauteja ja tuholaisia säädellään mm. VIISAAN VALINNAT Maamies muista mis' onnesi on ... Luonnonmukainen maanviljely eli luomuviljely kiinnostaa yhä useampia, ja viljelijöiden määrä kasvaa kaikissa Pohjoismaissa. Kasveja ei luomuviljelyssä käsitellä torjunta-aineilla. Toistaiseksi luonnonmukaisesti viljeltyjen tuotteiden kysyntä on tarjontaa suurempi. Luomulisään liittyy kuitenkin riski; kun tarjonta kasvaa, hinnat alenevat ja ponnistelut terveen maan ylläpitämisestä jäävät viljelijöiden maksettaviksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa olevaa maata lannoitetaan eloperäisillä kompostoiduilla lannoitteilla. Luomusato alenee mm. Sadon alennus on yleensä enimmillään noin 35 prosenttia. Tutkimusten mukaan porkkanaa tai perunaa viljelevät luonnonmukaiset tilat kannattavat paremmin kuin tavanomaisia menetelmiä käyttävät tilat, koska tuotteista saa paremman hinnan. siksi, että osa pelloista on viljelykierron takia palkokasveilla. "Biodynaaminen viljelijä tunnustaa ja näkee kosmisten v01m1en vaikutuksen viljelyyn. Tanskassa, Ruotsissa ja tämän vuoden alusta myös Suomessa valtio maksaa luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyville viljelijöille siirtymätukea. Pyrkimyksenä on tuottaa ravitsemuksellisesti korkealuokkaisia elintarvikkeita ja yhteistyössä luonnon kanssa säilyttää ja kohottaa maan luontaista viljavuutta. se, että valmiiksi neuvoteltu viiden vuoden siirohjataan ja tarkkaillaan viljelylle ja kotieläintuotannolle on asetettu joukko ehtoja, joiden noudattamista tarkkailevat Luonnonmukaisen Viljelyn Liitto yhdessä viranomaisten kanssa. Luomutuotantoa Siirtymävaihe voi venyä pitkäksi Luonnonmukaisia viljelijöitä ovat biologiset ja biodynaamiset viljelijät, joiden ero on lähinnä "tavassa nähdä asiat", sanoo viljelijä Seppo Lohtaja. Kokemuksesta tiedetään, että menee ainakin viidestä kuuteen vuotta, ennenkuin luonnonmukaisessa viljelyssä päästään optimisatoihin. Tuki on tarkoitettu kattamaan sadonalennus sekä perusparannustöiden, kuten kompostointivälineiden aiheuttamat kustannukset. vsk .. Väkilannoitteita ja puhdistamolietettä ei käytetä, sensijaan turkiseläinlantaa ja teollisen kotieläintuotannon ja elintarviketeollisuuden jätteitä voidaan hyödyntää tietyin edellytyksin. Suomessa on seitsemän luonnonmukaisen viljelyn neuvojaa, joiden puoleen kannattaa kääntyä kaikissa luonnonmukaista tuotantoa koskevissa kysymyksissä Neuvojat löytyvät läänien maatalouskeskuksista, Puutarhaliitosta, Suomen 4H-liitosta ja Biodynaamisesta yhdistyksestä. Myrkyillä kuormitetut pellot tuottavat puhdasta satoa aikaisintaan kolmantena vuonna, jolloin se voidaan myydä luonnonmukaisesti tuotettuna. Seppo Lohtajaa suututtaa mm. Viljelyä ja tuotteiden laatua seurataan myös analyyseillä. Menetyksen voi kuitenkin paikata viljelemällä esimerkiksi ruista tai perunaa. Ruotsissa luku on 0,35, Tanskassa 0, 17 ja Norjassa vain 0,04 prosenttia. Luonnonmukainen kannattaa Suomessa on lähes 300 luonnonmukaista tilaa. Luonnonmukainen viljelijä säästää lannoiteja torjunta-ainekuluissa, mutta menettää jonkin verran sa~ dossa. Luomuviljelyssä vastaava sato jää kolmannekseen ja tulot noin 700 markkaa pienemmäksi, jos kolmen vuoden siirtymätukea ei oteta huomioon. " Kaikki tilat voivat siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn, mutta taloudellisesti houkuttelevinta se on karjatiloille" , sanoo Ekoviljelijät ry:n siht!:!eri Heikki Koskimies. Suomessa vain suuremmissa kauppakeskuksissa ja joissakin erikoisliikkeissä on hyvä valikoima luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia, juuPerunaa ja porkkanaa maukkaampaa ruokaa ei kai ole olemassakaan, etenkin jos ne ovat luonnonmukaisesti tuotettuja! tymävaihe supistui kolmeen, sillä " se ei oikeastaan riitä" . Luonnonmukaisessa tuotannossa on kuitenkin edelleen vain pieni osa pelloista. Tosin kesannointisopimuksilla voidaan maata siirtää vähitellen luonnonreksia, yrttejä, viljaa ja ~ ----marjoja. kasvinvuorotuksella, valitsemalla kestäviä lajikkeita, suosimalla luontaisia vihollisia ja käyttämällä houkutuskasveja. Luonnonmukaisen viljelyn ja tuotannon eräs tavoite on myös välttää elintarviketuotannosta aiheutuvaa ympäristön saastumista. "Suurikaan pinta-ala ei ole esteenä, mutta suurten tilojen yksipuolinen tuotanto ja vanhojen investointien rahoittaminen haittaa usein siirtymistä." Valtion tuen saanti edellyttää koko tilan tuotantotavan muuttamista kerralla. Suomessa tuki on 2800 markkaa hehtaarilta vuodessa. Myös kivennäislannoitusta voidaan tarvittaessa käyttää. Myös mekaaniset menetelmät, kuten pyydykset ja harsot ovat sallittuja
Myönteinen päätös johtaa viimein siihen, että vihreä joutsen voi liihotella tietoisen kuluttajan kauppakassiin. Suomessa merkintäjärjestelmä sijoitetaan Suomen Standardoimisliittoon, johon avautuu vähitellen kymmenkunta uutta työpaikkaa. Ruotsin, Norjan, Islannin ja Suomen yhteiseksi ympäristömerkiksi tulee vihreällä taustalla oleva joutsen, jolla varustettuja tuotteita voidaan kaupoista etsiä vuoden-puolentoista kuluttua. Länsi-Saksan kulutustavaroiden ympäristömerkki, Sininen enkeli, on tuttu jo vuodesta 1977. Merkin ovat saaneet mm. Tavanomaisella viljelyllä multa häviää pelloilta 50-100 vuodessa, sillä orgaanisen aineen lisäys on niukkaa. Vastikään keskusteltiin siitä mitä pitäisi tehdä viimevuotiselle perunasadon ylijäämälle myydäkö Viroon vai haudatako kaatopaikalle. Ilmeisesti kuitenkin ympäristölle selvästi haitallisia tuotteita on paljon helpompi löytää. hevöityvåt j~ myrkyttyvät. Luomueläimet on kuljetettava erillään muista eläimistä eikä sikama1S1a hätistelykonsteja, kuten sähköpiiskaa, sallita. Koskimies neuvoo luonnonmukaista viljelyä aloittelevaa kylvämään aluksi maahan pari vuotta palkokasveja, jotka kynnetään maan sisään. Alice Karlsson 9. Pohjoismaissa on Heikki Koskimiehen mukaan se omituisuus, että karjatilat ostavat eniten väkilannoitteita. Jos tiellä kulkee yli 9000 ajoneuvoa vuorokaudessa, on etäisyyksien oltava vielä pidempiä. Luomutilalla sen sijaan karjanlanta käytetään maanparannukseen tehokkaasti. Autoliikenne säätelee luomutilojen sijaintia; ihmisravinnoksi käytettäviä tuotteita ei saa viljellä 25 metriä lähempänä päätietä ja lehtivihannekset on vietävä kaksi kertaa kauemmaksi. Esimerkiksi kanat saavat luomutilalla tepastella vapaana ja sioillakin on enemmän tilaa kuin ahdistava karsina. Sinisen enkelin myöntämisperusteita on moitittu ja Pohjoismaissa onkin päätetty ottaa oppia saksalaisten virheistä. Myös viimeisestä matkasta annetaan ohjeita. Kolmantena vuonna voidaan kylvää ruis, neljäntenä esimerkiksi hernettä ja kauraa sekaisin, seuraavana apilaa ja viimeksi vehnää. Kuultuaan jälleen neuvottelukuntaa, kansallinen lautakunta tekee pohjoismaiselle lautakunnalle päätösehdotuksen. Sitten lautakunta tekee ehdotuksen pohjoismaiselle lautakunnalle ja tilaa tarvittaessa tutkimuksia ja selvityksiä asiantuntijoilta. Joutsenen arvoisten tuotteiden koko elinkaaren täytyy olla suhteellisen nuhteeton. liittyy yhteispohjoismaiseen merkintäjärjestelmään, joka edellyttää varsin mittavaa organisaatiota myös meillä. uusiopaperi, vaihtopullot, hiljaiset ruohonleikkurit, vettä säästävät käymälät ja freonittomat suihkepullot. Tämä · johtuu siitä, että väkilannotteilla saadaan hyvä rehunurmisato. Merkki myönnetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Syyniin joutuvat raaka-aineiden kulutus sekä niiden hankinnan ja valmistuksen aikaiset ympäristövaikutukset, valmiin hyödykkeen jätevaikutukset · ja soveltuminen kierrätykseen tai hyötykäyttöön sekä myös tuotteen valmistusprosessi ja siihen kuluvan energian määrä ja laatu. Merkintään johtava paperisota etenee näin: Valmistaja, maahantuoja, myyjä tai vaikkapa kuluttajaja ympäristöjärjestö tekee aloitteen lautakunnalle tuotteesta tai hyödykeryhmästä, jolle pitäisi laatia ympäristömerkin myöntämisperusteet. Suomessa on käytetty jo vuosikymmeniä väkilannoitteita sekä torjunta-aineita ja peltojen kunto on heikko. Alice Karlsson loa sekä mahdollisuus päästä laitumelle. Euroopan toreille kilpailukykyisiä ja puhtaita elintarvikkeita. vsk. mukaiseen viljelyyn kesannointikorvaus on 2770 markkaa hehtaarilta. Merkintäosasto valmistelee asian lautakunnalle, joka pyytää neuvottelukunnalta lausunnon. Ravinteikas eläinten lanta saatetaan kuskata kaatopaikalle tai se jää muuten hyödyntämättä. Saksalaisen enkelin ansaitsevat tuotteet, jotka ovat muihin vastaaviin tuotteisiin verrattuna ympäristölle vähemmän haitallisia tai vaarallisia. Merkin voivat saada myös tuotteet, joiden valmistuksessa on säästetty raaka-aineita, minimoitu elohopean, lyijyn ja kadmiumin käyttö ja jotka voidaan käyttää uudestaan. Luomuviljelystä on lääkkeeksi Suomen maatalouden ylituotantoonkin. Nassuille pitää myös järjestää liikkumis-, ruokintaja sontimisalueet erikseen. Vuoden 1988 lopussa merkittyjä tuotteita oli jo 2250. Luomu-kotieläintuotannossa kiinnitetään huomiota muun muassa kasvatusympäristöön. Eläinten rehuista vähintään 80 prosenttia pitäisi olla luomurehua, joiden säilönnästä on annettu erikseen ohjeita. Rikkakasveja torjutaan viljelyteknisillä menetelmillä, makaanisesti sekä liekittämällä. Tällaisista pohdinnoista voisi jo siirtyä miettimään vaikkapa sitä, miten päästään eroon torjunta-aineista, jolloin Suomi voisi markkinoida mm. Niitä vilisee muun muassa pesuaineissa, maaleissa, muoveissa ja kaikenkarvaisissa kemikaaleissa. Lähtökohtana on, että tuotteilla on aina ympäristövaikutuksia ja sen tähden ''ympäristöystävällinen'' sanaa on syytä välttää. keräyspaperituotteet, kierrätyspakkaukset, lumpputuotteet ja biologisesti tuotetut elintarvikkeet. Eläimillä on oltava runsaasti tilaa ja vaSUOMEN LUONTO 2/90 49. Tällä tavalla vuorottelemalla maa pidetään kunnossa. Lautakunnan apuna toimii neuvottelukunta, joka antaa lausuntoja ja käsittelee periaatteellisia ja laajoja kysymyksiä. Tehotiloilla karjanlanta jopa kaatopaikalle Luonnonmukainen viljely on suositeltavaa monestakin syystä. Osa kemiallisista aineista, niin kuin karjanlannastakin joutuu lisäksi vesistöihin, jotka rekylmäkäsittely sekä höyrytys kuten myös pyretriini joskin rajoitetusti. Oppia luonnonmukaiseen viljelyyn voidaan hakea esimerkiksi maatalouskeskusten kursseilta. Eläinten terveydenhoitoon kiinnitetään erityistä huomiota ja hormonit, alkionsiirrot ja muut keinotekoiset menetelmät on kielletty. Merkintäosaston yhteyteen muodostetaan lautakunta, johon kutsutaan kuluttajaja ympäristöliikkeen, valtionhallinnon, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän edustajat. Siemeneksi on käytettävä mahdollisuuksien mukaan peittaamatonta siementä. Puhukaamme siis ympäristömerkistä! Ympäristömerkin voisivat Suomessa maalaisjärjellä ajateltuna saada ainakin sellaiset paristot joissa on hippunen tai ei lainkaan elohopeaa ja kadmiumia, . Tällöinkin lantaa voi valua vesistöihin, mutta "se riippuu sitten isännästä ja hänen tiedoistaan", sanoo Koskimies
Tällä kertaa kilpailuun osallistui 193 kuvaajaa 966:lla kuvalla. Karhusta vuoden luontokuva Antti Leinosen "Karhu" laakeroitiin Vuoden Luontokuvaksi 1990 Finlandia-talolla helmikuussa. Kuvaajakaarti oli melkoisen miesvoittoinen, sillä naisia uskaltautui kisaan vain neljä. Viime vuonna ilmestyi Leinosen Peurasalolla-teos, joka kertoo kuhmolaisen Elimyssalon elämästä. Karhu tallusti voittoon jo toistamiseen, edellisen kerran kemijärveläisen Seppo Saaren kuvaamana 1983. Leinonen on myös aktiivinen luonnonsuojelija, joka kuvillaan ja kirjoituksillaan on puolustanut kotiseutunsa luontoa. Suosituimpia aiheita olivat linnut ja maisemat. Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää jäsenilleen Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. 10 SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. vsk .. Siskot, naisnäkökulmaa suomalaiseen luonnonvalokuvaukseen ! D " Auringonnousun jääkukat". vallaan "Kesämökkitiet hakkuuaukealla". Erityisen huolissaan hän on kainuulaisten metsien silpoutumisesta. Voittoisa karhukuva syntyi aamuyön tunteina viime toukokuussa kuhmolaisen erämaalammen rannalla. Antti Leinonen on saanut luontokuvillaan myös kansainvälistä tunnustusta, mm. Lieksalaisen Markku Tanon "Auringonnousun jääkukat" vei kuvasarjojen voiton. arvostetussa Wildlif e Photographer of the Y ear Competition -kilpailussa Lontoossa viime syksynä. Lisäksi myönnettiin 28 kunniamainintaa. Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinnon sai Arto Hämäläinen ku. Markku Tano vei upealla viiden kuvan tutkielmalJaan jääkukista kuvasarjojen voiton
Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinto annettiin Arto Hämäläisen kuvalle "Kesämökki tiet hakkuuaukealla ". 11. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Valinnallaan Suomen luonnonsuojeluliiton omistama kuva-arkisto haluaa nostaa hyvän ympäristökuvan arvostusta. vsk. Viime vuodet Antti Leinonen on kuvannut tiiviisti karhuja, joista on tekeillä kirjakin. Antti Leinosen "Karhu", Vuoden Luontokuva 1990. Karhukuvillaan hän on voittanut myös kansainvälisiä palkintoja
Suora toiminta tuottaa pikkurikoksia Kaikki oikeusasteet, korkeinta oikeutta myöten, katsoivat kaivurin pysäyttämisen pakottamisrikok. Kaivinkone pysäytettiin rauhanomaisella rynnäköllä: ihmiset juoksivat vinhasti ympäri viuhuvan kauhan alta koneen viereen ja kytkeytyivät siihen kiinni. Mikko Niskasaari Se ensimmamen suuri ymJ?äristöoikeudenkäynti oli tietenkin Koijärvi-juttu. Jos joku joutui vaaraan, he olivat kaikki suojelijoita; jos joku aiheutti vaara12 Oikeuslaitos luo J " Voimmeko todella rangaista tällaisia ihmisiä siitä, että he näkevät kauemmaksi ja selvemmin kuin muut?" , kysyi Koijärviliikkeen puolustusasianajaja Esko Kivitie kymmenen vuotta sitten. Oikeuslaitos viritti näin erittäin kevein perustein erittäin vaarallisen aikapommin. vsk .. Voidaan perustellusti vaatia, ettei näistäkään pitäisi tuomita, koska teot on tehty pakkotilanteessa, yhteisen edun turvaamiseksi. Kaikki oikeusasteet vastasivat kyllä, ja rikoksen nimi oli pakottaminen. Tämä on kuitenkin sivuseikka. Vaikka Talaskangas-jutussa annettiin erittäin lievät tuomiot, päätös pitää sisällään aikapommin. Oikeuslaitos on luonut eräänlaisen järjestelmän tapaturmavakuutuksen, joka oikeuttaa kovat otteet silloin, kun niitä halutaan käyttää. Laskuojan leventämistä ja syventämistä vesipiiri nimitti Koijärven suojelemiseksi; siinä virastossa on aina opiskeltu Orwellia huolella. Kukaan ei varmaankaan enää muista, kuinka monta patoa Koijärven lasku-uomaan keväällä 1979 ja 1980 rakennettiin, mutta monta niitä oli. Haitanteosta suurin rangaistus on kolme kuukautta, niskottelusta ja oman käden oikeudesta enintään kuusi kuukautta vankeutta. Ne ovat pienellä sakolla kuitattavia juttuja: vähän SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. tilanteen, sen aiheutti kauhalla ympäriinsä huitonut kaivinkoneen kuljettaja. Koijärvi poiki myöhemmässä vaiheessa syytteitä esimerkiksi vesilain rikkomisesta, mutta tärkein prosessi käytiin kaivinkoneen pysäyttämisestä. Käytännössä omaa kättä täytyy käyttää todella raskaasti ennen kuin noista teoista vankeutta hankkii. Rikosoikeuden periaatteita on näin rikottu korkeinta oikeutta myöten. seksi. Kansalaistottelemattomuuteen tai suoraan toimintaan turvautuvat liikkeet syyllistyvät helposti sellaisiin pikkurikoksiin kuin haitanteko viranomaiselle, niskoittelu poliisia vastaan tai oman käden oikeus. Suomessa on tullut tavaksi syyttää ympäristöaktivisteja huomattavasti vakavammista teoista, kuin mihin nämä ovat syyllistyneet. Varsinainen kahakka ei kuitenkaan syntynyt padoista, vaan kaivinkoneesta, jonka Helsingin vesipiiri toukokuussa 1979 lähetti ruoppaamaan väylää auki
Näissä on kysymyksessä puhtaasti itsensä alttiiksi panemisesta. vsk. Pakottaminen sopii ympäristöliikkeiden tempausten kuvaamiseen kuitenkin hyvin huonosti. ihjaa ekoterroris:mille ;; :c~--------pahempia kuin punaista päin käveleminen, paljon lievempiä kuin reipas ylinopeus. Ovatko suojelijat ryöstäjiä. Pakottaminen on kokonaan toinen asia. Sitä voi sanoa jo oikeaksi rikokseksi, maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta ja pakottamisesta sitä on tuomittukin. Pakottaminen on hyvin läheistä sukua ryöstölle, kiristykselle ja kidnappaukselle. sip.tä, pidättäminen ja vangitseminen ovat käytettävissä. Kun Koijärvellä oli tuomittu pakottamisesta, myös Kajaanin kihlakunnanoikeudessa Talaskangas-aktivistit tuomittiin pakottamisesta. Koijärvellä pakottamiseksi katsottiin kauhan alle ryntääminen ja koneeseen kytkeytyminen. Ennakkopäätökset ovat kuvaavia. Talaskangasliikkeen asianaJaJan Matti Wuoren mukaan pakottamiskäsitteen ulottaminen luonnonsuojelijoihin on väärää lain tulkintaa. Pakottamisen avainsanat ovat "väkivallalla" ja "uhkauksella". Kun rikosnimike on tämä, kaikki pakkokeinot, kotietsuoMEN LUONTO 2/ 90 49. Näin toimii oikeus 1990-luvun Suomessa: Talaskankaan puolustajat saivat syytteet pakottamisesta, joka on vakavuudeltaan rinnastettavissa ryöstöön, kidutukseen ja kidnappaukseen. Pakottamiskäsitteen soveltaminen sellaiseen on erittäin keinote13. Näin vähäisiä tekoja tutkiessaan poliisi ei voi pidättää epäiltyjä, vangitsemisesta puhumattakaan, ei edes suorittaa kotietsintöjä. Talaskankaalla pakottamista oli metsässä hiihtely, puihin kiipeäminen ja niihin kytkeytyminen. Kaverin saatavia on peritty velalliselta ase kourassa, nyrkillä uhaten on haettu vahingonkorvauksia, nyrkkiä heiluttaen on hiljennetty uhrit kun asuntoa varastetaan tyhjäksi. "Joka ilman laillista oikeutta, väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin", syyllistyy pakottamiseen
Sen jälkeen on vankilassa lisää marttyyrejä." Ja sen jälkeen syytteet voivatkin olla aivan toisenlaisia: poliisin väkivaltaista vastustamista, murhapolttoja, mitä vain. Nyt näyttää näin käyneen", Wuori arvioi. Rikoslain uudistuksen nykyvaihe on hyvin kuvaava: yritysten toiminnan sabotoinnista aiotaan tehdä törkeä rikos." , '' Ihmisoikeudet ovat Suomessa loppujen lopuksi hyvin heikosti suojatut. Länsi-Saksa maksaa vieläkin 1960-luvun valtiojohtajien kovakorvaisuuden ja jääräpäisyyden laskuja. Suurin sakko oli 30 ja yleinen linja 10-15 päiväsakkoa, mikä rikosnimikkeisiin nähden on todella vähän. Eräs metsäkoneurakoitsija katsoi, että hänen ja metsähallituksen välisen sopimuksen piti turvata hänen ansionsa koko vuoden ajalta. Suomeksi sanottuna KKO tarkoitti, että vaikka Koijärvi oli periaatteessa päätetty suojella ja vaikka vesipiirin kaivinkone uhkasi tuhota järven siitä huolimatta, ei luonnonsuojelijoilla ollut oikeutta toimia. Aina kun terroristit iskevät, on yksi 60luvun vekseleistä langennut. 14 Länsi-Saksa maksaa vieläkin 1960-luvun valtionjohtajien jääräpäisyyden laskuja. Talaskankaan toiminnasta tuomittiin todella lievästi, oikeus ymmärsi suojelijoiden toimintaa erittäin pitkälle. Virallinen suojelu päätös näet puuttui. '' Kova linja pohjustaa terrorismin ''Vaarallisinta on, että pakottamis-pykälän soveltamisesta kehittyy linja, jolla ympäristöaktivisteja tuomitaan. SUOMEN LUONTO 2/90 49. Periaattelliseksi vaatimuksen teki metsähallituksen esiintyminen. Koska osa Talaskankaasta oli toimenpidekiellossa, urakoitsija vaati 50 000 markan korvauksia paitsi parilta helmikuun päivältä, myös elo-, syysja lokakuulta. Aina, kun terroristit iskevät, on yksi 60-luvun vekseleistä langennut. Suojelijat häiritsivät hakkuita helmikuussa 1988 ja pian mielenosoituksen jälkeen alue pantiin toimenpidekieltoon. Päinvastoin. Entä sitten, kun kolmannes puista on kuollut tässä maassa, joka elää puusta. Silloin meillä on vankilassa ensimmäiset ympäristöliikkeen marttyyrit." "Sen jälkeen on vaarana, että yhteentörmäykset muuttuvat rajummiksi. vsk.. Ehdottomasti ei käy, että tällainen käytäntö luodaan tuomioistuintulkinnalla. "Ei mikään viittaa siihen, että kansalaistottelemattomuus ja suoran toiminnan liikkeet vähenisivät. Tämä on ehdottomasti vastoin rikoslakimme keskeisimpiä periaatteita. Greenpeacen kansainvälisen johtokunnan Jasen Matti Wuori on ennenkin varoitellut mahdollisuudesta, että muutoksen hitauteen työlääntyneet kansalaiset turvautuvat ekoterrorismiin. Nimenomaan yhteiskuntarauhan kannalta olisi mielekästä ottaa kansalaisliikkeet vakavasti." "Kun ympäristön tuho etenee, voi Suomessakin tapahtua arvaamattomia. Ongelma ei olekaan tämä päivä, vaan tulevaisuus", Matti Wuori arvioi. Voi olla, että joku säikähtää vankeustuomion uhkaa. "Kovan linjan vetäminen ympäristöaktivisteihin nähden on yhteiskuntarauhan kannalta lyhytnäköistä ja vaarallista. Järjettömiäkin vaatimuksia voi tietysti oikeudenkäynnissä esittää. V aition viranomaiselta menettely olisi kuitenkin sietämätöntä. Metsähallituksen edustajat selittivät vakavina, kuinka urakoitsijalle on epäilemättä tullut suuret tappiot. Kukaan ei tiedä, milloin ne loppuvat. Yhteiskuntarauhaa uhkaa kuurous Korkein oikeus perusteli aikoinaan Koijärvi-päätöstään jäljittelemättömään tapaansa: "Yhteiskuntarauhan kannalta ei voida puolustaa sellaista sääntöä, että yksilö tai ryhmittymä säädettävän lain kannalta ehkä yleisestikin hyväksyttävän perusteen tai päämäärän mukaisesti ryhtyisi oikeusjärjestyksen syrjäyttämällä toimimaan ikään kuin tuo peruste tai päämaara JO olisi lainsäädännössä hyväksytty''. Niin vakavina, että on pakko kysyä, oliko urakoitsijan vaatimuksista neuvoteltu etukäteen metsähallituksen kanssa. menetyksiä. Erityisesti todistajana kuultu metsähallituksen virkamies painotti urakoitsijan . "Jos tässä maassa halutaan, että laki kieltää ympäristöaktivistien suoran toiminnan ja jos halutaan, että sellaisesta voidaan haluttaessa pidättää ja heittää vankilaan, silloin eduskunnan on näin päätettävä ja lakia muutettava. Se puolustus, että 60-luvun radikaaliliikkeen vaatimuksetkin saattoivat olla toisinaan melko sekavia, ei enää auta: koston ja väkivallan kierre alkoi yhtäkaikki tukahduttamisesta, voimattomuuden ja turhautumisen tunteesta. Kukaan ei tiedä milloin ne loppuvat. Ajatellaanpa vaikka metsätuhoja. Oikeus rikkoo lakia "Kun ne rikoslain kohdat, jotka syytettyjen teot ainakin muodollisesti täyttävät, ovat kovin pieniä rikoksia, on turvauduttu seuraavaksi raskaimpaan pykälään. Vaikka elämme melkoisessa kuriyhteiskunnassa, ne kaiken todennäköisyyden mukaan lisääntyvät." "Silloin onkin mahdollista, että jossain tilanteessa helposti voisi kuvitella vaikkapa jonkin saastuttavan teollisuuslaitoksen pysäyttämisen tuomitaankin raskaimman kautta. Kysyttäessä kävi kuitenkin ilmi, ettei hän lainkaan tiennyt, millainen sopimus urakoitsijalla metsähallituksen kanssa oli. Metsähallituksen outo soolo Talaskangas-oikeudenkäynnissä oli pieni välinäytös, joka ansaitsisi tarkemman selvittelyn. Tosin myönnettäköön, että rajanveto hyväksyttävän ja tuomittavan lain rikkomisen välillä on vaikeaa. Nyt sanotaan, että kolmannes puista on vaurioitunut. Ilmapiirin muutos voi olla nopea ja hyinen. koista, sanoo talaskankaalaisten asianajaja Matti Wuori. Vanha tuomarin ohje, "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan", unohtui. Tiettävästi ensimmäisen kerran luonnonsuojelutoiminta katsottiin sellaiseksi hyväksyttäväksi syyksi, jonka perusteella tuomioita pienennettiin. Kaikkea tätä korkein oikeus perusteli yhteiskuntarauhalla. Väärän valan raja oli vain hiuskarvan päässä. Metsähallituksessa olisi epäilemättä oltu sitä tyytyväisemp1a, mitä kovemmat korvaukset suojelijoille olisi tuomittu. Matti Wuori näkee asian tasan päinvastoin. Todennäköisintä on, että useimmat reagoivat juuri päinvastoin. Samalla KKO tuli selittäneeksi, että lakeja ja säädöksiä on noudatettava, vaikka ne olisivat päättömiä ja yleisen oikeustajun vastaisia. Siksi tällaisiin hiipiviin väkivallan muotoihin, kuten pakottamis-käsitteen ulottamiseen tekoihin, joihin se ei sovellu, on tartuttava." Talaskangas-tuomio sisälsi kuitenkin myös tärkeän voiton. Koijärvellä sakot olivat keskinkertaisia, 30-50 päiväsakkoa. Ja sitä kierrettä on vaikea katkaista, kun se kerran on käsistä karannut. Rikoslakimme lähtee ehdottomasti siitä, ettei sen soveltamisalaa voida tulkinnalla laajentaa. Vaatimus osoitettiin luonnonsuojelijoille
lukkiutunut, mukavasti suuntautunut. Arto Kytöhonka Paikat matalaksi sanan väkilannalla J .L.Runeberg oli runoilija ja hänellä suhde luontoon. Asun maalla, 489 jalkaa keskimääräisestä merenpinnasta, metsässä isomokuisella moreenimaalla ensimmäisellä Salpausselällä, sen laella, ja mieluiten olisin ajattelematta. Se on mukava pieni lohtu kirjailijan työssä, siviilissä. Asialla oli muitakin kirjailijoita, kyltymättömimpinä Zachris Topelius, tuo verraton kansallisgoebbelsimme, jolle luonto oli yhtä kuin natsuuni ja kiihkonationalismi se ylin luonto. Nykykirjailija ei ole edeltäjiänsä parempi, vaikka varhemmat kollegat hyötyajattelija Jaakko Juteinista aina suhdanneihastelija F.E.Sillanpäähän olivatkin puhkomassa neitseelliseen Suomi-neitoon ensi arpia, noita selvimmin noteerattavia. Stipendinsä jälkeen kulttuurivaltio Suomi tuntee itsensä taas soveliastakin siivommaksi. Samanlaisia aikalaissaastuttajia ovat designeri ja parittelevien kotkien kuvaaja ja talastai öljykangasliikeläinen, kuka tahansa sitoumuksiin langennut kulttuurin tekijä, veljeskuntalaiseksi oloutunut, siskoksi SUOMEN LUONTO 2/90 49. Olen kirjailija, siis kielen byrokraatti. Kukaties jaksan vastakin tehdä siinä huomaamattoman valtavassa hommassa jotain onnekkaasti tosi pahaa. Virheittä. Runo oli ihana ja sen luonnonrakkaan sanoman vakuudeksi rakennettiin kivestä torni Aulangolle ja Puijolle sekä poljettiin Kolin laet ja vedettiin uudet paremmat sorat Kangasalan ja Punkaharjun kärriteille. Tai kun nyt paleoseenina yksi laji, noita näitä kun luonnolle tuppaa syntymään vahingossa, epätoivottuja ruokkoja, niin kun tämä "ajattelevaksi" itsensä luokitellut kuopus, lehtolapsi, homo sanguinarius, panee menemään koko kenotsooisen kauden, jota tosin ehti ilman ihmistä jo kestääkin 65 miljoonaa vuotta, niin se on nyt tätä. Sibbe on satasessa joutsenten kera: säveltaiteella on tuon verran matalampi kurssi, mitä tulee taiteen hyödyntämiseen luonnon menoksi ja niin sanotun elinkeinoelämän parhaaksi. 15. Solmut ja sitoumukset tulivat vasta silloin, kun luonnosta tehtiin kohde, oravasta raha ja rahasta kulttuurin sekä ekonomian, talon hoitamisen, perusta. to tekee sen itse. Jos vain hyvää tarkoittaen myy mielensä puhtaan luonnon asialle, niin siitä saa kirjailija ja muu taiteen mestari puhdasta apumaksua. Kun nuo paikat oli taiteen innoittamina tuhottu, niin alatipa löytyi uutta esteettisen palvonnan kohdetta, eikä tänä päivänä sitten enää sitä kuntaa, jossa ei olisi vettä, rantaa kesämökkein tärvelemää ja talveksi kukkulaa, jota kelpaa lasketella puolessa minuutissa alas plastiikkilautain päällä. Eikä tietenkään nykykirjailija ole yksin. Miten kaahoa ja jakomielekästä oli vaikkapa kambrija triaskauden rutistuksissa. Se lohduttaa. Taiteentekijän ainoa imperatiivi on olla irti, kieltäytyä luonnonsuojelijoista ja muista eturyhmistä, solidaarisuudesta ja kaikesta sellaisesta vihreästä, joka jalostuu aatteeksi, paketoidaan ja punnitaan hyväksi. Runoilija ei lainkaan ole niin huomaamaton kuin toivotaan, ei hän eivätkä muut toimitsijat. Luonto tulee täysin toimeen minutta. Menen sisälle ja kirjoituspöytäni ääressä kasvan ohi sen, mitä sanon. Se on luontoa. Kulttuurissa ei oteta kantaa. "Kulttuuri" tulee verbistä "colere", viljellä, ja sitähän se on: toimia sillä tavoin jotta maa tuottaa laihon ja puut, ja että vesissä vilisevät elävät olennot, kukin lajinsa mukaan, asuinsijoillansa lisääntyvät siivekkäät itikat ja linnut, maassa kaikki matelijat ja loikkivaiset ja jyrsijät, ihminenkin mukaan siihen luettuna. Siinä on biologinen jokin mieli, ärryn ja lohduttaudun. Ja iso on se lohtu, kun katsoo kylmänä kevätyönä sijaintiaan niihin lähitähtiin, joita sadoin tuhansin siinä näkee, ja muistaa, kuinka skitso luonto on luontojaan. Ärryn. Ekologiassa, luonnon taloudessa, ei ole sitoumuksia. Ja kannattaa kyllä ollakin tuolla tapaa kiltti. Luonnossa ei ole solmua. Se on: minäkin turmelen työkseni kieltä, enpä anna sen olla, vaan arkistoin sitä. · Pienesti on yhä isoa pahaa tekemättä. Ja toivottavasti minulta ei rohkeus petä. Ilmankin takerrun pikkuseikkoihin. Mutta kuitenkin. Kun karhu on kuvattu, lumiriekot tanssittu ja kudottu ryijyyn, kankaat maalattu, selkoset pantu romaanisarjaksi ja lohekkaat tenot ynnä yön yksinäisyys vangittu runoiksi, niin siinähän jo onkin hinkattu uusia kohteita kiiltäviksi matkailu-, vaihtoehtoja muun teollisuuden kuluttaa ynnä tuhota. vsk. LuonKirjailija Arto Kytöhonka pohtii, miten helpo,sti kulttuurin tekijät ovat "aikalaissaastuttajia" ja hyvän omantunnon kauppiaita. Että, sanalla sanoen, helpolla on taiteentekijä tuollainen MEKin bulvaani, kuluttavan kiertelyn mainostaja ynnä kaikkien näiden kemiroitten ja suomensokerien ja cumulusten ja partekien ja tapioitten hyvä omatunto. Eikä ole aiheetta 500 markan setelissä Elias Lönnrot, sankar'mieli, ja toisella puolella kuva harjusta, jonka laelle on törkeimmältä kohtaa vedetty näyttävä valtaväylä. Koskaan mies ei käynyt rannikkoa syvemmällä synnyinmaassaan, mitä lyhyen aikaa oli guvernanttina Kurussa, mutta hyvinpä se rupeama riitti, kun hän teki keisarille mieluisan yleiskuvan luoteisen suurruhtinaskunnan luonnosta: Ej lyfts en höjd mot himlens rand, / ej sänks en dal, ej skjöls en strand, / mer älskad än vår bygd i nord ..
Suojelluista metsistäkin vain osa on täysin luonnontilassa. ''Talaskangas on mielestäni kiistatta kainuulaisen metsäluonnon edustaja, ja se on joutunut kilpailemaan kovien vastustajien kanssa, kuten Ystävyyden puiston kanssa. <( Pertti Rassi torjuu mm. Talousmetsissä ovat vallalla vain puuntuotannolliset arvot. Tällä hetkellä varoja nielevät erityisesti eräiden kansallispuistojen laajentaminenja varsinkin Saaristomeren kansallispuiston lunastukset.'' 16 Hakata, sääst~ Luonnontilaiset metsät ovat kutistuneet pieniksi saarekkeiksi talousmetsien puristuksessa. Tulilinjalla ovat olleet enty1sesti viranomaisten Talaskangas-työryhmässä istunut ylitarkastaja Pertti Rassi ja hänen esimiehensä valtion luonnonsuojelun valvoja Antti Haapanen, vaikka molemmat ovat työskennelleet pitkään ikimetsien ja uhanalaisten lajien suojelun parissa. Jyrki Heimonen luonnonmetsien suojelu on Etelä-Suomessa välttämätöntä: karkean nyrkkisäännön mukaan kasvullisesta metsäpinta-alasta on suojeltu Lapissa runsaat viisi prosenttia, Oulun läänissä prosentti ja Etelä-Suomessa ainoastaan promille. Talaksen ystävien ja Repo• veden suojelijoiden syytökset. "Tosiasia on, että mitä enemmän uusia kohteita löytyy, sitä enemmän ne ovat jakamassa ostoja korvausrahojen kakkua. Ruotsissa on äskettäin arvioitu, että vuonna 2050 ei maassa ole enää suojelualueiden ulkopuolella yhtään luonnontilaisia metsiä, koska jäljellä olevat luonnonmetsät siirtyvät yksi kerrallaan metsätalouskäyttöön. Metsiemme rikkauden turvaamiseksi on perustettava lisää suojeTalaskankaasta tehtiin tammikuussa metsähallituksen kanssa vajaan 2000 hehtaarin kompromissiratkaisu, jossa jäi suojelun ulkopuolelle toistatuhatta hehtaaria luontoaktivistien vaatimuksista. Metsien suojelulle saatava tavoitepinta-alat Luonnonsuo j ei ual ueiden niukat ostomäärärahat ovat johtaneet siihen, että ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimistoa on syytetty suoranaisesta penseydestä luonnonmetsien suojelulle. Tähän lukuun kuuluvat kansallisja luonnonpuistojen lisäksi myös metsähallituksen aarnialueet ja luonnonhoitometsien aarniosat. vsk.. Lähelle Pohjanmaalle on myös perustettu laaja 10 000 hehtaarin soidensuojelualue, Suuri Veneneva, josta huomattava osa on metsää." Rassin mukaan valtiovarainministeriö asettaa entisestään kiristyvät tavoitteet metsähallituksen tuoSUOMEN LUONTO 2/90 49
Prosenttirajoja meillä ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon." Nyt alueita, pienempiä ja suurempia, nousee kuitenkin esille koko ajan. ''Jossain on katto tulossa vastaan. Ns. erityisiä luonnonsuojelualueita. Ne eivät vaadi korkeatasoisia palveluita, mutta varmistavat kuitenkin, että alueet säästyvät tuleville sukupolville. Pinta-alatavoitteet koko Suomelle pitäisi tehdä vaikka kirjoituspöydän ääressä, minkä jälkeen syrjään jääneitä sopivia alueita voidaan ryhtyä luonnontilaistamaan.'' Luonnontilainen metsä lahopuineen on välttämättömyys rikkaalle ikimetsälajistolle, aarnimäihiäisille ja kätkökääville. 17. l vai suojella. ''Ympäristönsuojeluosaston johto neuvotteli joku vuosi sitten metsähallituksen kanssa ratkaisun, ettei mitään uusia suuria alueita oteta valtioneuvoston selonteossa mainittujen keskeneräisten hankkeiden ohella esiin. Kansallispuistotasoisten alueiden hoito ja käyttö nielevät erittäin runsaasti varoja. Jos metsähallituksesta tehtäisiin vielä liisuoMEN LUONTO 2/90 49. punaisessa kirjassa on lueteltu 197 hävinneeksi otaksuttua, erittäin uhanalaista tai vaarantunutta metsiemme eliölajia. Hän kuuluttaakin Suomeen uutta modernia [uonnonsuojelulakia, jonka avulla pystyttäisiin antamaan selkeitä ohjeita hoiitometsien käsittelystä ja Iisaamaan määrätietoisesti suojelualueiden pinta-aloja. "Kaikkialla Suomessa tulisi olla tietty määrä eri ikävaiheissa olevia metsiä porrastetusti. Hän toivookin, että Suomessa ryhdyttäisiin Talaskankaan tavoin perustamaan nykyistä enemmän ns. Pinta-alatavoitteita vaatii myös eläintieteen dosentti Yrjö Haila, joka vetää Suomen akatemian ikimetsäprojektia. lualueita ja muutettava talousmetsien käsittelymenetelmät luonnonmukaisemmiksi. tolle: mitä enemmän metsähallituksen maita liitetään suojeluun, sitä rankemmin metsätalous kohdistuu jäljellä oleviin maihin. vsk. kelaitos, kuten on kaavailtu, ympäristöministeriö joutuisi tulevaisuudessa ostamaan suojeltavaksi tarkoitetut alueet myös siltä'', Rassi maalailee synkintä mahdollisuutta. Rassi myöntää, että ympäristöministeriö on pyrkinyt metsäluonnon suojelemiseksi vain hankkimaan suojelualueita eikä ole puuttunut tarpeeksi talousmetsissä tapahtuvaan kehitykseen . Miten arvioida suojelutarvetta
Tarkastelussa on Railan mukaan käytettävä ekologisina indikaattoreina sen verran yleisiä lajeja, että niistä saadaan määrällisesti edustavia näytteitä. Alueen nykytila ratkaisee suojelun, ei odotusarvo." Alueiden hankinnassa on Rassin mielestä laitettava etusijalle ohjelmiin kuuluvat alueet ja arvioitava tuhoutumisen todennäköisyyttä. "Jos täällä täytyisi tehdä metsätaloudellisia toimenpiteitä, alue todennäköisesti hakattaisiin paljaaksi. vsk.. Uhanalaisuudesta Kilkki on käyttänyt edeltäjänsä metsäinventoinnin professori Kullervo Kuuselan tavoin luonnonsuojelijoita ärsyttäviä värikkäitä sanankäänteitä. Railan mielestä pelkästään erittäin uhanalaisten lajien esiintymisen perusteella tehdyt aluevertailut ovat absurdeja. Raapaa on kuitenkin niin vähän, ettei sen varaan voiSUOMEN LUONTO 2/90 49. "Erittäin uhanalaisten lajien kohdalla voidaan myös kysyä, on"Etelä-Suomessa luonnontilaisia alueita on niin vähän, että kaikkien niiden säästäminen on perusteltua", sanoo tutkija Yrjö Haila. Jos lajeja häviää hakkuiden myötä, geeniperintö ei siitä kuitenkaan köyhdY,, koska sitä on jäljellä muualla. "Kaunista turhuutta" Olimme metsäntutkimuslaitoksen professorin Pekka Kilkin kanssa retkellä Sipoon Paippisten vanhassa metsässä. 18 Ympäristöministeriön luonnonsuojeluosaston suunnittelija Pertti Rassi yrittää saada luonnonsuojelualueiden ostomäärärahat riittämään. "Erittäin uhanalaisiin lajeihin liittyy arvo, jota ei voida ohittaa. Sellaisillakin vanhoilla metsillä, joilta ei löydetä uhanalaisia lajeja, on merkitystä näiden mahdollisina esiintymisalueina. Niiden läheltä puuttuvat yleensä toiset luonnonmetsät, ja eliöiden heikko leviämiskyky metsätilkusta toiseen alkaa muodostua niiden elämistä rajoittavaksi tekijäksi. Kilkille metsätalous on osa luomakunnan luonnollista kehitystä. Toisin sanoen alueiden tutkimisessa ja vertailussa tulisi kiinnittää huomio suhteellisen runsaisiin, mutta selvästi metsätaloudesta kärsiviin lajeihin. "Olen vakaasti sitä mieltä, että tällä hetkellä jäljellä olevien vanhojen metsien arvo ei riipu laisinkaan siitä, mitä erittäin uhanalaisia lajeja niistä löytyy. Tältä pieneltä vain 60 hehtaarin alueelta on löydetty aarniseppä, kovakuoriainen, jonka jo uskottiin hävinneen Suomesta. Talousmetsät ovat liian yksipuolisia Lajiston suojelun perusongelmana on, että luonnonmetsälaikut ovat pieniä ja hajanaisia. "Selluinsinöörit pitävät haapaa lupaavana ja sitä tarvitaan erikoispapereissa. Jos valtakunnan metsien inventointiryhmä sattuisi tulemaan tänne, se kauhistuisi urakkaa, sillä täällä on niin monenlaista puuta". "Näitä ovat linnuista esim. häviämisen ohella myös metsäpalot ovat vähentyneet, mikä on sekoittanut metsien luonnollista kiertokulkua. Esimerkiksi monien lahopuulajien elinympäristö on varsin lyhytaikainen, ja niiden on löydettävä lähistöltä uutta sopivaa lahopuuta ravinnoksi. Ainakin lehtipuut ja männyt otettaisiin pois, mutta ehkä kuusetkin ovat jo liian iäkkäitä." Kilkin arvio Paippisten metsästä on, että alue tulee vaihtumaan puhtaaksi kuusikoksi 50100 vuoden sisällä kunnes ikääntynyt kuusikko rupeaa myrskyissä kapsahtelemaan tuulenkaatoina nurin ja tekee taas tilaa nuoremmille puuikäluokille. Pekka Kilkin mielestä "lahopuuta saa kyllä kovin lyhyellä toimitusajalla", mutta lehtipuuston lisääminen ei ole ongelmatonta. Lapista voidaan keskustella, mutta Etelä-Suomessa luonnontilaisia alueita on niin vähän, että kaikkien niiden säästäminen on perusteltua.'' Tällä hetkellä Railan mielestä suojelualueiden perustaminen on jäänyt näpertelyksi, jolla ei pyritäkään laajoihin kokonaisuuksiin. Lahopuuston . Rohkeimmat tutkijat ovat ehdottaneet jopa palaneen puun tai lahopuun kuljettamista talousmetsiin. Yksi näistä on Waltari-sitaatti ''luonnossa on paljon kaunista turhuutta", jolla Kilkki on kuvannut uhanalaisten lajien asemaa metsätaloudessa. Kun metsätaksaattorilta kysyy arviota Paippisten metsästä, hän hiljentyy hetkeksi kunnes toteaa: " Kyllä tämä on mielenkiintoinen ja viehättäväkin näkymä ja merkitsee vaihtelua. "Tämäkään alue ei ole siis varsinaisesti luonnontilaista metsää, vaikka täällä onkin iäkkäitä puita ja paljon lahopuuta." Pekka Kilkki potkiskelee kokeeksi sammaloituneita kantoja määrittääkseen hakkuista kuluneen ajan. metso, kuukkeli, pohjantikka ja töyhtötiainen. Jollei kääpiä ole, ei ole mitään." Pertti Rassi ei yhdy täysi~ Railan käsityksiin. Muissa lajiryhmissä myös liekokurekiitäjäinen, maaperähämähäkit, eräät sienisääsket ja erityisesti käävät ovat hyviä indikaattoreita. "Jonkunlaisia hakkuita täälläkin on suoritettu. Luonnonsuojelijat ovat esittäneet, että metsiin on välttämättä saatava enemmän koivuja haapapökkelöitä kasvualustaksi monimuotoiselle eliöstölle. Metsätalouskäytössä olevat alueet käyvät yhä siistimmiksi, ja niin tikoille kuin toukille jää entistä yksipuolisempaa naposteltavaa. Isännän melkein tuntee, kun katselee hänen jättämiään jälkiä." Aluetta Kilkki pitää malliesimerkkinä voimallisilta hakkuilta säästyneeltä metsältä. ko tässä geeniperinnössäkin turhuutta, sillä lajithan muutenkin kuolevat ja muuttuvat." Katseet talousmetsiin Luonnonsuojelijoiden katseet ovat kohdistuneet myös talousmetsien käsittelymenetelmiin
Vesija ympäristöhallitukseen on tähän mennessä saapunut tietoa yli sadasta metsäalueesta, joista suurin osa on ollut aiemmin valtakunnallisesti noteeraamattomia. Metsäluonnon suojelua on myönteisistä ilmiöistä huolimatta entistä vaikeampi edistää. En vastusta sitä ollenkaan, etteikö metsä meillä saisi olla mahdollisimman monimuotoista ja siihen kuuluvat Paippisen kaltaiset metsät. Viitala ei vahvista arvostelua: "Keskeistä ohjeissa ovat läpikäyvät . "Pitäisi olla Moskovan rauhaan verrattavia perusteita, jotta maanomistajia voitaisiin karkoittaa omilta konnuiltaan.'' Muutoksia metsänkäsittelymenetelmiin Pakkolunastukset ovat sosuoMEN LUONTO 2/ 90 49. Jyrki Heimonen on luonnonsuojeluliiton metsätyöryhmän sihteeri ja Talaskangas-aktivisti. Suurin este on tietysti, että haapa on männiköissä viihtyessään väli-isäntä mäntyjä riivaavalle ruostetaudille. Etelä-Suomen luonnonmetsien kartoitus aloitettiin vesija ympäristöhallituksessa Juhani Viitalan mielestä varaslähdöllä. sessa onkin odotettavissa paljon samankaltaisia ongelmia kuin 80-luvulla toteutetussa lehtojensuojeluohjelmassa. Vaikka Kilkki ei pidäkään maanomistusta pyhänä asiana, hän pitää pakkolunastuksia liian raskaana aseena. Metsäojitus onnistui kohottamaan vuotuista puuston kasvua 78 miljoonan kuution verran ja aiheutti samalla paljon luonnontaloudellista vahinkoa. Metsäammattimiehet ovat avainasemassa, sillä heillä on alueet useimmiten tiedossa ja he voivat tehdä ilmapiirin suojelumyönteiseksi. Ohjeita on pidetty hengeltään luontoja omistajaystävällisinä. Metsähallituksen pääjohtajan suulla on jo laskettu madonluvut ikääntyville metsille, joihin ilmansaasteet haavoittavimmin iskevät. "Olennaista uusissa ohjeissa on, että ne on jaettu kahteen osaan: metsänhoitosuosituksiin, joissa tavoitteena on korkeatasoinen metsänhoito, ja erillisiin ohjeisiin, joissa määritellään yksityismetsälain mukainen minimitaso metsänkäsittelytoimenpiteille. "Ei geeniperintö köyhdy vaikka lajeja häviää hakkuiden myötä, koska niitä on muualla jäljellä" , uskoo professori Pekka Kilkki Metsäntutkimuslaitokselta. Samaan aikaan kun talousmetsiin haluttaisiin luonnonmukaisempaa hoitoa, metsätöiden koneistaminen kiihtyy ja metsäteollisuus kaipaa kymmenen miljoonan kiintokuutiometrin lisäystä vuosittaiseen puutavaran hankintaan. Juhani Viitalalla on ollut näkyvä osa Tapion uusien metsänkäsittelyohjeiden lanseeraamisessa julkisuuteen. periaatteet, joissa määritellään selvästi uudenlaiset yleiset linjat ja korostukset metsänhoitoon. kea täplä myös Keskusmetsälautakunta Tapion johtaja Juhani Viitalalle, joka pitää entisenä MTK-laisena metsänomistajan omistusoikeutta ehdottomana. 19. Eikö meillä olisi nyt varaa keventää vanhojen metsien käsittelyä toisesta päästä. 50luvulla kehiteltiin hybridihaapaa teolliseen käyttöön, mutta se oli liian makeaa syötävää kaikille otuksille." Jos Kilkistä on kiinni, metsissämme ei luontoväelle ja uhanalaisille eliöille niin mieluinen haapaa pääse lisääntymään. Niinpä se on pyrkinyt pehmentämään metsänkäsittelyohjeitaan. Näiden puitteissa sitten maanomistaja periaatteessa saa vapaasti valita omien arvostuksiensa mukaiset toimenpiteet.'' Vaihtoehdot siis ainakin teoriassa lisääntyvät. vsk. Myös yksityiskohtaisissa ohjeissa on selvästi tuotu luonnonsuojelukin esiin. Myös metsänhoitajilta on tullut täytettyjä kaavakkeita. "Olen periaatteessa kaikkea pakollisuutta vastaan. "Kysymys on määristä. Yhteiskunta voi kyllä halutessaan luoda vapaaehtoisuudenkin pohjalta sellaisia kannustimia metsänomistajille, että uhanalaisten lajien suojelu voidaan turvata." Vaikka hakkuukiistat ovat velloneetkin lähinnä metsähallituksen mailla, yksityismetsäpuoli on varautunut painopisteen siirtymiseen etelämmäksi. Mutta minusta pitäisi puhua säästämisestä, ei suojelusta. Metsätalouden ohella vanhojen metsien suojelulle on noussut toinenkin merkittävä uhka: ilmansaasteet. "Ilman metsäammattilaisten apua luonnonmetsien kartoitus ei onnistu. Luonnonmetsiä on syntynyt ilman virkamiespäätöstä ja niitä syntyy jatkossakin ilman virkamiespäätöstä.'' Kilkin mielestä meneillään on byrokraattien välinen taistelu vallasta. Siksi kartoituksessa ei tulisi kävellä metsäväen yli." Etelä-Suomen vanhojen luonnonmetsien kartoitukTapion johtaja Juhani Viitala on varautunut suojelukeskustelun painopisteen siirtymiseen valtionmailta yksityismetsiin. Esimerkiksi rantametsien käsittely keveämmillä menetelmillä on nyt suotavaa.' ' Suojelutilanne vaikeutuu entisestään Metsäammattilaiset eivät mielellään ryhdy arv101maan, mikä on Etelä-Suomessa riittävä metsiensuojelun taso. Ruotsissa käytettäviä joustavia suojelumalleja, joissa metsänomistajalla säilyy omistusoikeus ja hän saa arvokkaan kohteen käsittelemättä jättämisesta verovapauden ja tukea, voisi Viitalan puolesta kokeilla myös Suomessa. da kehitellä prosesseja. Luonnonsuojeluliitto on arvioinut ohjeita oikeansuuntaisiksi, mutta samalla ohjeistoa on kritisoitu, että siitä jää kovin vähan konkreettista suojeluajattelua käteen. Jos yhteistyöhön metsäammattilaisten kanssa ei päästä, edessä ovat laajat aavistushakkuut ainakin metsähallitus on jo Hämeessä suorittanut hakkuita, jotka on tulkittavissa vastauksena aarniometsien kartoitukseen
Puukiipijöiden sopeutuminen rungoille ei ole vaatinut evoluutiolta pitkiä harppauksia. Keskimäärin emot kantavat poikasilleen yhdellä kerralla noin 24 mg (kuiva painona) ruokaa noin 14 kertaa tunnissa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tutustu pönttö on paras, sil1ä se naamioituu hyvuokralaisiisi vasta poikasaikaan. SUOMEN LUONTO 2/90 49. • Jos metsässä on sopivia luonnonpaikkoja, ne usein kiinnostavat puukiipijää ; enemmän kuin pöntöt, mutta sehän on vain hyvä asia. Tällöin vin luontoon. Niiden avulla puukiipijä on nykyaikana ylivoimainen ravinnonetsijä karkearosoisilla kaarnapinnoilla. Tämä johtunee sen tavasta liikkua talvisin sekaparvissa tiaisten ja hippiäisten kanssa. • Puukiipijä tekee mielellään myös toisen pesyeen. Kiinnitä asumus noin metpuukiipijä on usein varsin kesy ja saattaa rin korkeudelle maasta rautalangalla siruokkia poikasiaan, vaikka istuisit sitä ten, ,että puulle jää kasvunvaraa. Markku Kuitunen ja Jukka Suhonen Vanhojen metsie11 Vanhoissa metsissämme lymyävä puukiipijä on kiehtova lintu. Sehän on ilmiselvä peuka20 loinen! Käyrä ja pitkä nokka sekä ruskehtava väritys eivät poikkea tästä suurestikaan. Kuvitelkaapa puukiipijä istumaan pystyn rungon sijasta vaakasuoralla juurakonnysällä pyrstö pystyssä. Kumpaankin lautaan koverretaan puunrungon puolelle pitkulainen 6 x 3 sentin (suurimmillaan) lentoaukko. Pesäpulaa voi lievittää rakentamalla kiipijöille pönttöjä; rakennusja ripustusohjeet löydät tästä artikkelista. Runsaimmin pyydettyjä ovat riippu-, rapu-, ristija mattohämähäkit. Puukiipijä on usein liitetty läheisesti tiaisiin. Pönttötarkkailemassa vain muutaman metrin jen ripustamiselle olisi hyvä saada maanpäässä. metsien kololinnuista puukiipijä on huomaamattomin ja jää helposti näkemättä tarkkaavaiseltakin luonnossa liikkujalta. • Vanha kuusimetsä on Suomessa puukiipijälle sopivinta, mutta seassa saa kasvaa runsaastikin koivua, mäntyä, haapaa, tervaleppää tms. Kesäkuussa munien määrä putoaa jälleen viiteen. Hämähäkit herkkua Etelä-Suomessa yksi puukiipijäpari tarvitsee lähes viisi hehtaaria vankkarunkoista kuusimetsää tuottaakseen poikueensa lentoon. • Puukiipijä on herkkä häiriintymään Ajan patinoima tai pintalaudasta tehty munintaja haudontavaiheessa. Kaikkiaan puukiipijöitä tavataan kuusi lajia, joista Euroopassa esiintyy tavallisen kiipijän lisäksi myös etelänpuukiipijä Keski-Euroopan tammimetsissä. Sen levinneisyysalue muodostaakin tasaisen nauhan ympäri maapallon. Se asustaa kaikkialla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja osassa lehtimetsävyöhykettä. Kaikki selkärangattomat kelpaavat, mutta puiden rungoilla liikkuu erityisen paljon hämähäkkejä. • Sijoita pönttö tasaiselle kuusen tai männyn rungolle. Anna sille mahdollisuus tähän asettamalla lähistölle toinenkin pönttö. • Pöntön pehmusteista kiipijä huolehtii itse. 5 Puukiipijän koti syntyy kahdesta 35 x 12 o.. Lattia ja katto tarvitaan myös. Itse asiassa puukiipijä on kehityshistorialtaan huomattavan lähellä pirteitä ja pienikokoisia peukaloisia eikä lainkaan tiaisia. • Vie pöntöt metsään joko syksyllä tai talvella. Ankaraan talveemme kiipijät ovat sopeutuneet melko hyvin, mutta vanhojen metsien katoaminen on niiden murheena: talousmetsissä sopivia pesäpaikkoja on nihkeästi ja ravintoakin niukemmin kuin kunnon metsissä. Emot keräävät kaarnan rakosista parhaimpaan poikasaikaan varsin ahkerasti ravintoa jälkikasvulleen. omistajan suostumus. Varpaiden kynnet ovat kehittyneet hiukan pidemmiksi ja pyrstö jäykemmäksi. vsk .. Suurimpia saaliseläimiä on muuan komea ristihämähäkkilaji, joka painaa yli 15 mg. sentin laudasta, jotka naulataan niin, että väliin jää kolmiomainen tila puunrunko muodostaa takaseinän. Meidän puukiipijämme on levinneisyydeltään heimonsa laaja-alaisin. Se kiipeilee terhakkaasti puiden runkoja korkkiruuvimaisesti ylös ja napsii kuoren rakosista hämähäkkejä ja hyönteisiä kupuunsa. Nämä itsekin tyypilliset pedot ovatkin puukiipijän erityissuosiossa. Tottuneemmalle hiljaiset sirinät ja sipisevät ääntelyt paljastavat nopeasti puukiipijäparin olemassaolon. Määrä kuitenkin vaihtelee, koska huhtikuun lopussa puukiip1Janaaras munii viiden munan pesyeitä, mutta toukokuun puolivälissä seitsenmunaisia. Useimmiten yhteen poikueeseen kuuluu vns1 suursyömäriä. • Ripusta pönttö rautalangalla ja jätä puulle kasvuvaraa. Näin saat puukiipijän pesimään pönttöön: • Valitse pöntöllesi vähintään 10 ha:n kokoinen vanhan metsän laikku. • Sopiva ripustuskorkeus on noin metri maanpinnasta
Kuitunen teki puukiipijästä väitöskirjansa, Suhonen pro gradu -työnsä. Suomalaiset talvet ovat ankaria talvehtivalle ja pienikokoiselle höyhenpallerolle. Silloin, kun marrasmyrsky ulvoo kantaen mukanaan lunta ja kuuraten puiden runkoja jääkuoren sisään, on puukiipijä kovilla. hiljainen puukiipijä Emot eivät pesimäaikaan juuri muuta tee kuin etsivät ravintoa ja ruokkivat poikasiaan. Nuorissa metsissä eivät sileät rungot tarjoa runsaita ruokavaroja. Koska kiipijät etsivät ravintonsa lähes yksinomaan puiden runkojen pinnoilta, saattaa yksikin talvimyrsky koitua kohtalokkaaksi. Puukiipijän toinen murhe onkin vakavampi: Keväällä, kun puukiipijä etsii itselleen sopivaa pesimäreviiriä, se törmää vanhojen metsien puutteeseen. olosuhteisiin. vsk. Puukiipijän levinneisyysalue ulottuu läpi Siperian seuduille, joilla ankarat ja jatkuvat pakkaset ovat jokatalvinen ilmiö. Puukiipijä syö kaarnankoloista löytämiään hämähäkkejä ja pikkuhyönteisiä. 21. Joka kevät puukiipijä ja puukiipijätutkija löytävät noin kymmenesosan sopivista pesäja pönttöpaikoista pinottuina siisteihin kasoihin metsäautoteiden varsille. Vaikka puukiipijän pesän saattaa löytää melko merkillisistäkin paikoista, on sangen todennäköistä, että puukiipijä hyväksyy pöntön pesäsijakseen. Ensimmäinen on pitkä, kylmä ja jäinen talvi ja toinen vanhojen metsien hupeneminen. Ei meillä olisi enää kiipijöitä, jos talvi olisi niille liian ankara. Yhä nuorempia metsiä joutuu tutkijakin tarjoamaan pönttöpaikkoina puukiipijöille. Heikommat ovat sortuneet aikaa sitten. Kyllähän puukiipijä varsin yllättäviäkin metsiä kelpuuttaa ja onnistuu usein niissä pesyeensä kasvattamaan. Pohjoisessa puukiipijä tarvitsee liikkuma-alakseen noin kymmenkertaisesti sen, minkä Etelä-Suomessa. Puuki_ipijän hentoinen nokka ei riitä murtamaan jääpanssareita. Jos lintu ei voi saada ravin~ toa riittävästi, ja yöllä pakkanen yltyy kovaksi, saattaa puukiipijäkanta romahtaa kerralla. Näin ollen on ilmeistä, että ravinnonsaannista puukiipijä selviytyy nuoremmissakin tukkipuuasteisissa talousmetsissä, mutta pesäpaikoista saattaa tulla pulaa. Ne ovat niin kuin niiden tutkijatkin: kaikki aika on käytettävä hyödyksi. Surkeimmillaan aukean keskellä heiluu enää iso kaivinkone. Niistä on puukiipijä hyväksynyt käyttöönsä 30-100 vuodessa. On ilmeistä, että luonnonvalinta on muokannut raJum ottein puukiipijäkantoja näihin SUOMEN LUONTO 2/90 49. Puukiipijää on tutkittu Eteläja Keski-Suomessa noin 17 vuoden ajan ja vuosittain on ollut tarjolla noin 150 pönttöä. Siksi puukiipijä kasvattaakin kesemmällä isompia poikueita, koska silloin rungoilla viipottaa monenmoista selkärangatonta ja työpäivää voi venyttää ylityötunneille riittävästi. On kuitenkin muistettava, että puukiipijät elävät kaikkialla varsin <1nkarien talvien alueilla. Biologit Markku Kuitunen ja Jukka Suhonen työskentelevät Jyväskylän yliopistossa. Kiipijän murheet Puukiipijällä menisi Suomessa hyvin, ellei sillä olisi kahta isoa murhetta. Kaiken tämän lisäksi myös poikasten energiantarve jää vähäisemmäksi, koska vuorokauden keskilämpötila on korkeampi. Näiden pinta-ala on supistunut etenkin Pohjois-Suomessa uhkaavan nopeasti. Usein alkuperäisellä paikalla ei ole enää muuta kuin ryteikköä ja ojia. Kiirettä pitää, mutta niinpä puukiipijät ovatkin tyytyväisiä, kun päivä pitenee kesää kohti ja on mahdollista venyttää työaikaa pidemmäksi
Getaberget, Ahvenanmaan toiseksi korkein kohta. Sulamisvedet raivasivat ruhjeisiin rotkoja sekä kaiversivat hiidenkirnuja. Jääkauden jälkeisissä merija järvivaiheissa synty; muinaisrantoja, jotka näkyvät kaiSUOMEN LUONTO 2/90 49. Mannerjäätikkö synnytti silokallioita uurteineen ja kouruineen sekä siirteli irtolohkareita. Kohteen suojeluarvo määritellään kansainväliseksi, valtakunnalliseksi tai paikalliseksi. On arvioitava myös maa-aineslain esittämä maiseman turmeltumisvaara. Arviointiin voidaan palata myöhemminkin eikä suojeluarvo ole vain yhden tutkijan näkemys. Luonnonvarojen kartoituskeskuksessa tutkitaan biologin ja kahden geologin voimin kallioalueet, joilla on suojeluarvoja. Eri tekijät arvostellaan asteikolla 1-4 merkittävimmästä vähemmän tärkeään. Kartoittajan on tunnettava kallioalueen eri elementtien ominaisuudet, alueellinen levinneisyys ja runMaamme arvokkaimmat kallioalueet kartoitetaan lähivuosina. 22 Kestävätkö 1 Mikä on arvokasta. Jääkauden silaus Kallioalueiden nuorin luonnonhistoria liittyy jääkauteen. saus, edustavuus ja uhanalaisuus. Havaintoja tehdään myös luonnontilaisuudesta, kulttuurihistoriallisista arvoista, moninaiskäytön mahdollisuuksista ja ympäröivän alueen tilasta. Suojeluohjelman valmistuminen on vielä vuosien työn päässä, mutta kalliot ovat vaarassa jo nyt, etenkin asutuskeskusten läheisyydessä. Mikko Punkari, Anne Raunio ja Helene Viita Kallioiden kartoitustyö alkoi viime kesänä Uudenmaan läänissä. vsk.. Nyt kerättävä aineisto on pohjana valittaessa valtakunnallisen kallioiden suojeluohjelman kohteita. Kartoituksessa kiinnitetään eniten huomiota kallioperään ja sen muotoihin, kasvillisuuteen, eläimistöön sekä maisemaan
Usein tällaiset syvälle kuluneet murrokset ovat täyttyneet järvitai merivaiheiden aikana savella ja ovat nyt peltomaata. Jylhät jyrkänteet reunustavat usein kallioperän ruhjevyöhykkeitä, joita jäätikkö on raivannut syvemmiksi. Valtakunnallisella kallioiden suojeluohjelmalla alkaa olla jo kiire, sillä kivimurskeen kysyntä on harjusoran ehtyessä kova. Asutus, tiet ja voimalinjatkin kipuavat kallioille. Llliot. arvokkaat kallioalueet ovat usein murros-ruhjevyöhykkeen reunoilla. Varsinkin saaristossa ja rannikolla jäätikön silottamat ja aaltojen puhdistamat kalliot pääsevät oikeuksiinsa. Pellolta äkkijyrkästi kohoavat, murrosta reunustavat kalliojyrkänteet ovat suosittuja näköalapaikkoja. Sisämaan maisemallisesti SUOMEN LUONTO 2/90 49. Jo silmäys peruskarttoihin tai satelliittikuviin paljastaa alueellisia ruhjesuuntia laaksojonoineen ja järvineen. Kalliokasvil/isuus on arka tallaukselle. Ne paljastavat mielenkiintoisia rakenteita ja juonia, joita voidaan seurata pitkiäkin matkoja. lioita kiertävinä vallimaisina kivikasoina. Yksi hyvin erottuva vyöhyke on Porkkalan niemeltä Tuusulan järven kautta aina Lahteen asti ulottuva lounais-koillis -suuntainen murros. Kirkkonummen Högbergetil/ä tierasammalen tyynymäiset kasvustot ovat säilyneet, mutta kallion laki on kulunut paljaaksi. Kallioperämme on matalahkoa, kumpuilevaa ja mannerjäätikön kulutuksen pyöristämää Etelä-Suomi svekofennisen vuorenpoimutuksen syvälle kulunutta juurialuetta. Kallioperässä on ruhjeiden ja siirrosten rajaamia lohkoja. Hyvinkään Usminkallio kuuluu pitkään jyrkännejonoon, joka kohoaa pystyseinäisenä purolaaksosta. Myös mannerjäätikön ja sen sulavesien puhdistamat rotkolaaksot ovat vaikutta23. vsk. Suomen suot, lintuvedet, harjut ja lehdot ovat saaneet suojeluohjelmansa nyt ovat vuorossa kalliot
vsk.. Toisaalla näkyy rakenteita kivisulan tunkeutumisesta kupoleiksi ja juoniksi. Kalliot vaikuttavat kasvillisuuteen Luonnonja maisemansuojelullisesti merkittävien kaiSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Suojelun arv01s1a voivat olla erimerkiksi hyvin säilyneet erikoiset kiteet, kuten ametistionkalot tai kauniit savukvartsikiteet. esimerkiksi pallokivet, konglomeraatit ja meteorin iskeytyessä syntyneet kivet. Kituliaan kasvunsa vuoksi kalliometsät on luokiteltu joutomaiksi; luonnosta näillä "joutomailla" voi kuitenkin nauttia täysin siemauksin. Eräät rakenteet kertovat muinaisesta tulivuoritoiminnasta. Myös kivettyneitä eliöitä, fossiileja, tavataan nuorimmassa kallioperässämme. Erikoisia mineraaleja Kallioalueen geologisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota suurrakenteiden lisäksi kohteen mahdollisiin erikoisiin mineraaleihin ja kivilajeihin. Kallioperämme on vanha ja kulunut via kallioperän muodostumia. Varsinkin graniitille tyypillinen vaakaja pystyrakoilu saattaa muodostaa vaikuttavan näköisiä kielekkeitä ja paasia. Etelä-Suomessa on useita viime vuosisadalla toimineita kalkkija metallilouhoksia. Esimerkiksi kivilajien syntyä, kehitystä, muuttumista, kerrosjärjestystä ja rakennegeologiaa ilmentävät esiintymät saattavat olla arvokkaita geologiselle tutkimukselle ja opetukselle. teina merenalaisista purkauksista. Näiden sijaintia ei ole syytä julkistaa, sillä keräilijät ovat lohkoneet arvokkaitakin esiintymiä kokoelmiinsa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi aallonmerkit hiekkakivessä. Pystysuorilla jyrkänteiden seinämillä näkyy usein rakoilua. Erikoiset tai edustavat mineraalit voidaan lukea erityisiksi luonnonesiintymiksi. Monet rotkot sijoittuvatkin kansallisja luonnonpuistojen tai luonnonhoitometsien alueille kuten Kuusamon Oulangan, Sotkamon Hiidenportin, Posion Korouoman, Muonion Lapinhelvetin ja Utsjoen Kevon rotkolaaksot. Tietyt pienet mineralisaatiot ja malmiesiintymät ovat suojelun arvoisia. Syntytapansa ja harvinaisuutensa vuoksi arvokkaita kivilajeja ovat. Kallioperämme mullistuksista kertovat monimuotoiset ja monivaiheiset poimutukset ja siirrokset, joista voidaan tehdä tarkkojakin rakenneanalyysejä. Tietoa maankamaran mullistuksista Kallioiden rakenteet antavat arvokasta tietoa maankamaramme syntyja kehityshistoriasta. Tällaisia ovat esimerkiksi tyynylaavat, jotka ovat todis24 Karujen kalliomaiden metsien valtapuu on mänty; katajia, pihlajia, haapoja ja koivuja on sekapuustona siellä täällä. Veden, tuulen ja jäätiköiden synnyttämiä kivettyneitä merkkejä tavataan 0,5-2 miljardia vuotta vanhoissa kerrostumissa
Vähälukuisilla kalkkikallioillamme kasvaa vaateliaita. toihin ja pieniin soistumiin. lajeja, joita ei juuri muualla tavata: verikurjenpolvi ja tähkätädyke värittävät vain lounaisrannikkomme runsaskalkkisia kallioketoja. Ne tuovat kaupunkikuvaan myös ilmavuutta ja sulostuttavat muodoillaan silmää. Josafatin kallioita Helsingissä. Kuusamon Oulangan ja Utsjoen Kevon rotkolaaksoissa kasvavat vielä uhanalaiset arnikki ja pahtahanhikki sekä monet harvinaiset sammalet ja jäkälät. Kallioiden kasvillisuutta onkin kuvattu mosaiikiksi, jossa vuorottelevat keto-, niitty-, kangasja suokasvillisuuslatkut irtaimen maan määrän ja laadun sekä kosteusolojen mukaan. Tällaiset alueet tulisi säilyttää näytteenä esihistoriallisen kulttuurimme ympäristöstä. Varsinkin saariston kalliot paljastavat geologista historiaamme. Kirkkonummen Juusjärvellä on jyrkässä seinämässä kivikautinen kalliomaalaus, joka kertoo paikan olleen esi-isillemme tärkeän. Kaupungeissa kalliot ovat oivallisia näköalaja virkistyspaikkoja. vsk . lioiden tutkimuksessa selvitetään kallioalueen kasvillisuustyypit ja niiden edustavuus, erikoisuus, harvinaisuus ja monipuolisuus. Nauvon rantakallioita hallitsevat poimuttuneet gneissit, myöhemmin tunkeutuneet graniittijuonet sekä mannerjäätikön silottamat ja kovertamat muodot. Kalliojyrkänteet luoksepääsemättömine kielekkeineen ovat monen kasvilajin viimeisiä turvapaikkoja. Kallioalueiden kasvillisuustyypit vaihtelevat karuista kallionlakijäkäliköistä reheviin kallionaluslehsuoMEN LUONTO 2/90 49. Kivilaji ja kallion muoto vaikuttavat selvästi kasvillisuuteen. Siroa serpentiiniraunioista taas on turha etsiä muualta kuin ultraemäksiseltä kallioalustalta, joka on useimmille muille kasveille sopimaton kasvupaikka erikoisen kemiallisen koostumuksensa vuoksi. Rehevät lehdot sijoittuvat usein jyrkkien kalliorinteiden juurelle, jonne vir25. Kasvilajistossa kiinnitetään huomiota vaateliaisiin, harvinaisiin ja uhanalaisiin lajeihin
Kalliokuopillekaan ei oikein vielä kyetä ihmeellisempää jatkokäyttöä suunnittelemaan ja niiden maisemointi on arvattavasti vaikeata. Sen jälkeen ne on anottava uudelleen tai otto-oikeus menetetään. Kun tuo pykälä tavallaan tarjoaa suojelulle hyvät lähtökohdat, sen katsotaan siis myös vaikeuttavan sorahuoltoa. Nykyhinnoilla pisin luonnonsoran kuljetusmatka maanteillä on noin 60 kilometriä, kalliomurskeen 15 kilometriä. Yksityiset yritykset hankkivat kallioalueita omistukseensa kymmenisen vuotta etukäteen, sillä luvan hankkiminen valitusprosesseineen vie aikaa. Siellä suunnittelu on kokonaisvaltaisempaa kuin meillä: ottopaikoille suunnitellaan jatkokäyttö ja toteutetaan se. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja läntisellä rannikkoalueella lisääntyy harjusoraa korvaavien ainesten käyttö huomattavasti, sillä kuljetuskustannukset halutaan pitää kohtuullisina. Ympäristöministeriö on suunnittelun valtakunnallinen koordinoija. Piekana ja sukulaisensa hiirihaukkakin rakentavat silloin tällöin risupesänsä kalfiopahdalle. Ottoluvat ovat voimassa kymmenen vuotta. Tulevaa kallioiden murskaamista varten haalitaan nyt yhtiöiden omistukseen alueita huomattavasti tarvetta enemmän, varmuuden vuoksi. Kysymystä siitä, voitaisiinko missään säästää, onko teitä sittenkään pakko rakentaa niin paljon, on tässä yhteydessä melkein turha esittää. Soran ja murskeen ottopaikkoja on Suomessa lähes 12 000. Vantaan Juvanmalmilla tehdään graniitista sepeliä. Seudullinen suunnittelu on lapsenkengissä, vaikka tarvetta olisi isompiin saappaisiin. Nostipa jo pelkkä maa-aineslain voimaantulo 1982 lupa-anomusten määrän niin suureksi, että ottolupia on nytkin voimassa peräti 105 miljoonaa kuutiota vuotta kohden. Kunnat eivät Martti Kärkkäisen mukaan ole lupa-anomusten yhteydessä sen kummempia kaivanneetkaan. Suomalaiset maata kourivat jättiläiset ovat siis pienempiä kuin naapurissamme. Kohteen eläintieteeUistä arvoa selvitetäänkin lähinnä aiempien tutkimusten ja elinympäristön arvioinnin perusteella. Siis jokaisella kesämökin omistajalla ja vuokraajallakin on valitusoikeus. Luvan maa-aineksen ottoon myöntää kunnanhallitus. Samalla ne sisältyvät asuntojen hintaan ja teiden hintaan . Ruotsissa, missä ottoluvat myöntää lääninhallitus, ottopaikfoja on nyt 5900. Kallioiden suojeluohjelmalla on kiire taa ravinteisia valuvesiä. kunnan jäsenellä on valitusoikeus kunnanhallituksen päätöksestä. Maiseman arvo Kallioalueen maisemasta arvioidaan korkeutta ja 26 Kalliot tienpohjiksi. Tarkoitus on toisaalta varata suojeluun kallioalueita ja toisaalta etsiä kiviainekseltaan murskekäyttöön sopivimpia alueita. Kalliomurskeen osuus luvanvaraisesta aineksen otosta vaihtelee, joillakin alueilla se on jo 10-15 prosenttia. Tutkimuksessa ei kuitenkaan arvosteta pelkästään rehevää ja monilajista kasvillisuutta, vaan myös laajat, paksun ja hyväkuntoisen tierasammaltai poronjäkälämaton peittämät silokalliot huomataan. Suurin osa kuluu · maanteihin . Maamme vuotuinen maaainestarve on karkeasti arvioiden 45 miljoonaa kuutiota, josta pääkaupunkiseudulle uppoaa noin seitsemän miljoonaa kuutiota . Vaikeapääsyiset kalliopengermät tarjoavat pesäpaikkoja muutamille suurille petolintulajeillemme. Eteläisissä kallionaluslehdoissa viihtyvät pähkinäpensas, lehmus ja harvinainen vuorijalava; lehto-orvokki on tyypillinen kenttäkerroksen laji. Siellä 138: lta ottopaikalta saadaan 65 prosenttia kiviaineksesta. Tämä maa-aineslain pykälä merkitsee Martti Kärkkäisen mielestä sitä, että mitään ei saa tuhota. Ongelmat syntyvät siitä, että lupaa myönnettäessä on kuunneltava ottopaikan naapurustoa ja lisäksi jokaisella Kallioiden suojeluohjelmalla on kiire. Maa-alueiden ostokustannukset ja lupien hankintakustannukset sisältyvät maa-aineksen hintaan varsinaisten ottokustannusten lisäksi. Soravarojen alkaessa ehtyä sopivaa ainesta hankitaan yhä enemmän kallioita murskaamalla. Sorakuljetukset vaativat lisäksi raskasta kalustoa ja ovat ongelma ympäristölle. Meillä tavallisinta on maisemointi ja metsänistutus . Iiris Lappalainen SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Huuhkaja viihtyy uskollisesti vuodesta toiseen samalla kalliolla, jos se saa olla rauhassa. Samaan aikaan, kun suojeltavia kallioita kartoitetaan, on Geologian tutkimuskeskuksessa meneillään kiviaineksen inventointiohjelma ja suojelullisesti tärkeiden geologisten ja geomorfologisten alueiden luettelointi. Kunnan jäseniä ovat kaikki alueella henkikirjoitetut: yhteisöt ja laitokset, sekä henkilöt, jotka hallitsevat tai omistavat kiinteää omaisuutta tai harjoittavat ammattia alueella. Nykyaikaisessa teollistuneessa valtiossa maa-aineskulutus on kuusi-seitsemän kuutiota asukasta kohti vuodessa ja siitä suunnittelu lähtee. Se on ongelmallista, sanoo osastopäällikkö Martti Kärkkäinen Lohja Oy:n soraosastolta. vsk.. Harvinaisuuksia ovat Lapissa tavattavat muuttohaukka ja tunturihaukka, jotka ovat kärsineet vainosta, munien keräilystä ja muuttohaukka myös ympäristömyrkyistä. Mutta se on tietenkin pienempi paha kuin liian helppo ja varma luvan saanti, joka rikkoisi maisemamme varmasti nykyistä ja tulevaakin pahemmin. Eläimistökin arvioidaan Kallioalueiden eläimistöstä ei pystytä kovinkaan usein tekemään suoria havaintoja maastotöiden yhteydessä. Lisäksi maaainesta kuluu "massasuunnitteluun", jota TVH:ssa tehdään tielinjauksia maisemaan sommiteltaessa. Jos nimittäin tiesuunnitelma on hyväksytty, ei tielinjan kohdalle osuviin kallioleikkauksiin tarvita enää maa-aineslain edellyttämää ottolupaa. Jyrkkien kalliorinteiden metsät ovat vaikeakulkuisina usein säästyneet hakkuilta, ja näin ne ovat myös maisemallisesti arvokkaita. Matalakasvuiset kalliokedot ovat monen hyönteislajin vaatimia biotooppeja: uhanalaiset perhoset isoapollo ja kalliosinisiipi viihtyvät vain paikoilla, joilla kasvaa isomaksaruohoa toukkien ravinnoksi. Kallioiden lisäksi mursketta saadaan moreenista
Säästä tämä esite ja teippaa keittiön seinälle, siivouskomeron oveen tms.. Jos vastaanottopistettä ei ole ollenkaan (sellaisiakin kuntia valitettavasti vielä on), vaadi sen järjestämistä laki on takanasi. Jos näitä pääsee kaatopaikalle tai viemäriin, ne leviävät luonnon kiertokulkuun ja tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan ruoassa, juomavedessä ja hengitysilmassa. Ongelmajätteitä ovat aineet, jotka ovat myrkyllisiä luonnolle ja ihmiselle jo hyvin pieninä määrinä. Tämän esitteen keskiaukeamalla on lista kodin ongelmajätteistä ja siitä, mihin ne voi viedä. Näin Sinäkin voit suojella yhteistä elinympäristöämme Pieni mutta tärkeä osa kotona syntyvistä jätteistä on ongelmajätteitä. Jätehuoltolaki velvoittaa kunnat järjestämään vastaanottopaikan kotitalouksissa syntyville ongelmajätteille. Tiedon oman kuntasi vastanottopisteen tai -pisteiden sijainnista saat kunnan ympäristönsuojelulautakunnasta
........ ....... _ ........ ..... ,i ;.;. Voiteluym. Samaan pussiin ei saa laittaa rikkinäisiä kuumemittareita! K.uumemittarit ja muut elohopealämpömittarit Eräät apteekit ja ongelmajätteiden vastaanottopisteet. ..... Samaan pussiin ei saa laittaa lääkkeitä! Loisteputket Ongelmajätteiden vastaanottopisteet. _ • r ........ öljyt Eräät huoltoasemat ja autotarvikeliikkeet sekä ongelmajätteiden vastaanottopisteet Maalit, lakat, hartsit, liimat, ohenteet Ongelmajätteiden vastaanottopisteet Kyllästysja puunsuoja-aineet Ongelmajätteiden vastaanottopisteet Voimakkaat, liuottimia sisältävät puhdistus-, valkaisuja tahranpoistoaineet n ..-.1.,_ ,... Loisteputket on pakattava ja kuljetettava niin, etteivät ne pääse rikkoutumaan, sillä myös loisteputkissa on elohopeaa. ..... .. . Tilan säästämiseksi lääkkeet otetaan alkuperäispakkauksistaan ja pakataan muovipussiin. ........ Kerää talteen kodin ongelma jätteet 1 VASTAANOTTOPAIKAT JA PAKKAUSTAPA Paristot (muut kuin ruskokivi-, lltiumja uudentyyppiset alkallparistot) Eräät R-kioskit ja valokuvausja radioliikkeet sekä ongelmajätteiden vastaanottopisteet Lääkkeet Eräät apteekit (ei nestemäisiä lääkkeitä) ja ongelmajätteiden vastaanottopisteet. Mittarit pakataan muovipussiin tai muuhun tiiviiseen pakkaukseen, jotta elohopeaa ei pääse karkaamaan. _ .,,..
Pakkauksesta tulee aina selvitä, mitä pakkaus sisältää.. ~llll&'-'U•ua.ua .......... Valokuvauskemikaalit, filmit ja valokuvauspaperit Ongelmajätteiden vastaanottopisteet Jääkaapinja pakastimenromut Eräissä kunnissa on laitteet freonin talteenottamiseksi lopuunkäytetyistä kylmäkoneista, kysy kuntasi ympäristönsuojelulautakunnasta Lääkkeitä lukuunottamatta ongelmajätteet toimitetaan keräyspisteisiin mieluiten alkuperäispakkauksissaan. .., .... airut Eräät huoltoasemat ja autotarvikeliikkeet sekä ongelmajätteiden vastaanottopisteet. Ongelmajätteiden vastaanottopisteet Hyönteisja rikkakasvimyrkyt Ongelmajätteiden vastaanottopisteet Auton ym. Akut on akkuhappojen vuotamisen välttämiseksi säilytettävä ja kuljetettava oikeinpäin ja niin, etteivät ne pääse rikkoutumaan
kunnat ja kansalaisjärjestöjen ongelmajätekampanja järjestävät tehostetun kodin ongelmajätteiden keräilyn. Kanna sinäkin kortesi kekoon ongelmajätteistään huolehtimalla voi jokainen toimia puhtaamman ympäristön hyväksi! Kampanjaan osallistuvat järjestöt: Finlands Svenska Marthaförbund Lilla Robertsgatan 5 B 15, 00130 Helsingfors (90) 665 485 Klerrätyslllke Perämiehenkatu II A 8, 00150 Helsinki (90) 642 881 Luonto-Uitto ry PL 231, 00151 Helsinki (90) 171 250 Maailman Luonnon Säätiö WWF Suomen Rahasto Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki (90) 644 511 Marttaliitto Uudenmaankatu 24 A, 00120 Helsinki (90) 646 217 Natur och Mlljö PB 240, 00151 Helsingfors (90) 605 850 Pidä Saaristo Siistinä ry Aurakatu I c, 20100 Turku (921) 325 540 SPR 'Tehtaankatu I A, 00140 Helsinki (90) 12 931 Suomen luonnonsuojeluffltto PL 169, 00151 Helsinki (90) 642 881 Suomen Partiolaiset ry Kylänvanhimmantie 29, 00640 Helsinki (90) 722 811 Suomen 4H-Uitto ry Bulevardi 28, 00120 Helsinki (90) 645 133 Pidä Lappi Siistinä ry PL 123, 96101 Rovaniemi (960) 60810 Taloudellinen Tiedotustoimisto, Ekokem Oy ja ympäristöministeriö ovat tuellaan mahdollistaneet tämän esitteen ilmestymisen. Kodin ongelmajätekeräyskampanja 17.-22.4.1990 Viikolla 17.-22.4. Piirrokset: Mantsi Rapeli • 'fypografia: Illusia, Helsinki • Erweko Oy Helsinki 1990. Viikon aikana järjestetään keräystempauksia ja jaetaan tietoa kodin ongelmajätteistä. Tiedon oman paikkakuntasi tapahtumista saat huhtikuussa paikallislehdistä, ilmoitustauluilla tai kysymällä kunnan ympäristönsuojelulautakunnasta tai alla lueteltujen järjestöjen paikallisosastoista
Espoon Leppävaarassa kallioiden rakentammen ve1s1 lähiseudun asukkailta ulkoilualueen. Kallionlakien jäkäliköt kuluvat herkästi tallauksestakin, joten maiseman ihailijoiden pitäisi pysytellä poluilla. Se toimii viranomaisten apuna maaainesten ottosuunnitelmia käsiteltäessä sekä aluesuunnittelun ja ympäristönsuojelun tehtävissä. Asukkaat valittivat kaavasta. Tutkimustulokset kootaan aluetietokantaan, joka jakautuu lääneittäin luotuihin tiedostoihin. Uhanalaisten eliölajien esiintymispaikkatiedot käydään läpi, ja kallioja maaperäkarttoihin perehdytään. heenjohtaja Arja Salmi. Päätöstä perusteltiin mm. FL Mikko Punkari on tutkimusjohtaja ja FK Anne Raunio sekä FK Helene Viita tutkijoita Luonnonvarojen kartoituskeskuksessa. Näkymä voi avautua kalliolta ympäristöön päin, muualta kohti kalliota tai kallioalueen sisällä. Kaavan myötä Murhamäki muuttui Lintukorveksi. Kenttätutkimus antaa pohjan lopulliselle kohteiden valinnalle. Alueen merkitys matkailukohteena ja näköalapaikkana otetaan niinikään huomioon. Murhamäki-Lintukorven kohtaloa pohditaan parhaillaan ympäristöministeriössä, jossa kaava voidaan jättää vahvistamatta. Niinpä merkittävän luonnonsuojelualueen tai kulttuurimaiseman tuntumassa s1Ja1tseva kallioalue on arvokkaampi kuin meluisan tien tai tehtaan naapuri. 48 hehtaarin laajuiselle alueelle suunnitellaan 2000 asukkaan ylellistä asuinaluetta, jossa on rakennusoikeutta 65000 kerrosneliötä. Avuksi otetaan myös aiemmat tutkimukset, alueelliset selvitykset ja suunnitelmat. "Tuskin valtuustoryhmät edes kuuntelivat sitä", sanoo Leppävaara-seuran puArja Salmi odottaa lukuisten leppävaaralaisten tavoin ympäristöministeriöltä kallion säästävää ratkaisua. Oman valituksensa on jättänyt myös Espoon hiihtoseura. Kallioiden suojeluarvoa määriteltäessä otetaan huomioon myös lähiympäristön tila. Laajoilla, vaikeakulkuisilla alueilla voidaan tehdä havaintoja myös lentokoneesta, jolloin suuret kokonaisuudet hahmottuvat helpommin ja nopeammin. Teollisuuskatu 2325, 00510 Helsinki. Alice Karlsson merkittävyyttä muinaismuistojen tai kulttuuriympäristöjen säilymisen kannalta sekä tutkimusja opetuskohteena. Tietoa on, mutta lisää tarvitaan Tutkittavien kallioiden valinnassa käytetään ensi vaiheessa peruskarttoja sekä ilmaja satelliittikuvia, joista voidaan suoraan tulkita maisemallisia arvoja ja epäsuorasti osa luonnontieteellisistäkin arvoista. Kohteen hahmottuminen ja rajautuminen sekä maiseman tyyppi ja kauneus huomioidaan. äänikirjeen kaikille valtuustoryhmille. Pääkaupunkiseudun laajeneva asutus on kipuamassa ~yös k~I~ lioille. Kalliomaiseman rajautuminen tarkoittaa kohteen maisematyypin rajan selvyyttä verrattuna ympäröivaan maisematyyppiin. Mutta leppävaaralaiset eivät ole jääneet kädet ristissä odottelemaan kallionräjäyttäjiä. Nimen muutos lienee harkittu, sillä kukapa haluaisi Murhamäellä asua. Historialliset arvot korostavat kohteen SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Lintukorpi voitaisiin siis mainiosti jättää leppävaaralaisten iloksi, etenkin kun kallioinen maasto ei ole kaikkein helpoimpia rakennusmaita. Leppävaaralaiset taistelevat kalliostaan Pääkaupunkiseutu paisuu ja levittäytyy mereen rakennetulle täytemaalle, huolella vaalituille viheralueille ja aikoinaan merestä pistäneille kallioille, näille sileille ja aurinkoisille lapsuudenmuistoja herätteleville retkipaikoille. Luonnontilaisuus ja kulttuuriperintö Muuttuvassa ympäristössämme luonnontilaisuus on jo tärkeä suojelun tarvetta lisäävä arvo. Alueen rakentamisen myötä leppävaaralaisilta menisivät sienija mustikkamaat, miellyttävä kallioinen ulkoilualue lukemattomine katajineen ja 47 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava maastomerkki. Kauniiseen maisemakuvaan kuuluukin usein maisematyyppien rajakohtia ja maiseman avaruutta. Havaintoja voi lähettää kirjoittajille osoitteeseen FERG,. Myös alueen käyttö ulkoiluun, virkistykseen, opetukseen, tutkimukseen tai luonnon harrastukseen selvitetään. Etelä-Suomessa kalliopaljastumia voi olla yli puoletkin maa-alasta, eikä perusteellinen maastotyö ole mahdollista. Perinteisen nimienkeruun ohella paikallinen asukasyhdistys kokosi viime keväänä mm . Kallioilta löytyy myös merkkejä esihistoriallisen ihmisen toimista, vaikkapa pronssikautisia hautaröykkiöitä eli hiidenkiukaita sekä kalliomaalauksia. Koskemattoman kallioalueen suojelulla on kiire, jottei siellä olisi huomenna louhos, tie, asuntoalue, voimalinja, laskettelurinne tai avohakkuu. 27. Espoon Leppävaaran Murhamäki tuli aikoinaan kuuluisaksi kansalaissotaan liittyvästä hirmutyöstä, mutta myöhemmin kivisellä laella tanssittiinkin . vsk. Laajat, harvapuustoiset silokallioalueet ovat miellyttäviä pienmaisemia, joihin kelot, siirtolohkareet ja kasvipeitteen vaihtelu luovat yksityiskohtia. Leppävaara-seuran valituksen allekirjoittajina ovat kuusi kaupunginosaja omakotiyhdistystä. Myös linna vuoret, piilo kirkot, vanhat rajamerkit ja historialliset kaivokset ovat mielenkiintoisia. Rakennusliike Haka osti Murhamäen jo 1973 ja sopi myöhemmin kaupungin kanssa, että Espoo kaavoittaa mäen ja saa omistukseensa vapaaksi jäävät alueet sekä tontit koululle ja päiväkodille. Nyt ei mäelle muuttajista ole pulaa. Järveltä, puuttomalta suolta tai pellolta kohoava jyrkkärinteinen kallio rajautuu selvästi ja muodostaa maiseman solmukohdan, johon katse kiinnittyy. "Pienet poliittiset ryhmät ruotsalaiset, keskusta, vihreät, sitoutumattomat ja kristilliset olivat tosin puolellamme, mutta eihän se riittänyt." Valtuusto hyväksyi kaavan. jyrkkyyttä sekä esteettisyyttä. Myös luonnonharrastajien tekemät havainnot aiemmin tuntemattomista kallioiden suojeluarvoista voivat olla arvokkaita. Nauhalla leppävaaralaiset vaativat keskeisen ulkoilualueensa säilyttämistä. Tärkeitä tekijöitä ovat pinnanmuotojen ja puuston vaihettuminen. asuntopulalla, vaikka Leppävaarassa on vahvistetuissa asemakaavoissa rakennusoikeutta käyttämättä yli 100 000 kerrosneliötä
Kalliot tarjoavat hyvin monenlaisia kasvupaikkoja. Kun päivänpuoleinen seinämä on kuiva ja paahteinen, pohjoispahta on varjoisa, viileä ja kostea. Vaakasuorat tai loivasti viettävät kalliotasanteet ja hyllyt ovat erilaisia kuin pystysuorat seinämät. Eri lajit kilpailevat muun muassa kasvamalla toistensa yli. Ravinteensa ne saavat rapauttamalla hapoillaan kivialustaansa. Kellertävä "nielu" mustine mesiviittoineen opastaa kimalaisen tai mehiläisen mesilähteelle. Kallio kasvit soveltavat kumpaakin tapaa. Kalliokasvit ovat sopeutuneet vaativiin oloihin kehittämällä kasvunopeutta tai varastointikykyä. Samalla tapahtuu pölytys. Vaakasuorien ja loivasti viettävien kalliopintojen kasvilajisto on jo runsaampi ja riippuu suuresti kivilajin ravinteisuudesta ja mullaskerroksen paksuudesta. Kalliokasvien ja metsätai ketokasvien välillä ei ole selvää rajaa. Valtaosa karujen kallioittemme lajeista on metsäkasveja, jotka kosteina kesinä levittäytyvät yhä pitemmälle kallioKalliojyrkänteen koivu tai mänty voi kasvaa isoksikin, kunhan se saa tungettua juurensa kallionrakoon. Keto-orvokit sinerryttävät kallioita jo toukokuussa. Olosuhteista riippuu, menestyvätkö nopeat vaiko varakkaat. Sileille pahtapinnoille pystyvät asettumaan vain levät, sammalet ja jäkälät, jotka hapoillaan vähän kerrassaan rapauttavat kiveä. Niinpä elämällä on myös hyvin monenlaisia vastauksia. Olhavanvuori, PohjoisValkeala. Runsaimmin niitä on rikka-, maksaruohoja kohokkikasveissa sekä saniaisissa. Nuorukainen nousi autostaan, ja sanoi ihmettelevälle mummolle "Nuori on nopea", ja katosi asioilleen. vsk.. 28 pysäköintialueella vanha rouva odotti vapautuvaa paikkaa. Kalliopinnoille erikoistuneita putkilokasveja on vähän, vain kolmisenkymmentä lajia. Yht'äkkiä kieppasikin nuorukainen omalla autorämällään vanhan rouvan ohitse ja vei paikan. Jäkälät peittävät miltei kaikkia kalliopintoja. Seppo Vuokko Kalliokasvin vaihtoehdot: Nopea tai itara Äärikasvupaikat asettavat elämälle voimakkaita haasteita, joihin evoluution vastauksena ovat erikoiset sopeumat. Kun hän palasi autolleen, oli auto rutattu ja tuupattu parkkipaikan reunan yli ja tuulilasissa oli lappu: "Vanhalla on varaa". Seinämien rakosia asuttavat jo muutamat siemenkasvitkin kuten pahtarikko sekä useat saniaiset. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49
29. vsk. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49
Niinpä kalliohatikan lähisukulainen peltohatikka on yksi menestyksellisimmistä rikkaruohoistamme ja useat peltorikkaruohoista menestyvät mainiosti myös ravinteisilla kalliokedoilla. Tämän elämäntavan tuotos on toisina vuosina hyvä, toisina hyvinkin heikko. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Etelä-Suomen kalliojäkäliköissä yleinen kalliohatikka. Näin jokaiselle kasvu kaudelle riittää yrittäjiä. Kasvin keväinen runsaus riippuukin itämisen ja talvehtimisen onnistumisesta, mutta kokoon vaikuttavat kevään olot. Tosin siesuoMEN LUONTO 2/90 49. Kallioiden pikakukkijat ovat pieniä, pienikukkaisia ja kasvit tyytyvät itsepölytykseen. Mutta kalliokasvit eivät riskeeraa: siemenet itävät vähitellen, jotkut heti, jotkut vasta vuosien päästä. Parisenttiset taimet talvehtivat vaihtelevalla menestyksellä. Jos kaikki maassa olevat siemenet itäisivät yhtäaikaa, niin tällainen kevät olisi kasvin loppu. vsk .. Nopeus valttina Monien kalliokasvien valttina on kehityksen nopeus ja suuri siementuotanto. Sen siemenet itävät syyskosteuden turvin. Myös pelloilla oikea kasvun, kukinnan ja siementuotannon ajoitus on menestyksen tae. Mäkitervakko on alkukesän väriläikkä; ainakin kasviharrastaja erottaa tervakko/aikut satojen metrien päästä. Kasvin varsilla on tahmeaa "tervaa ", johon kiipeilevät siemenja mesi varkaat tarttuvat. Uusia kukkia kehittyy niin kauan kuin kosteutta riittää. Talvesta selviydyttyään kalliohatikan taimi ryntää kasvuun ja avaa ensimmäiset kukkansa hyvin nopeasti. Nopeus suojaa myös eläintuhoilta: eläimen ei kannata erikoistua tällaisen kasvin käyttöön. Niillä ei ole edes tehokkaita haihtu30 Saaristomeren ja Ahvenanmaan ka/kkipitoisia kallioita koristaa usein verikurjenpolvi, jonka kukat ovat upeat kuin ruusul/a. Mäkitervakko vangitsee muutakin kuin katseen jäkälikköön, mutta menehtyvät taas kuivankuumina kesinä. Varautumalla vanhaksi Aivan toisenlainen elämänkaari on maksaruohoilla tai pahtarikolla. Syksyllä lehdet saavat verenpunaisen sävyn, mistä nimi. Tällaisen strategian ovat "valinneet" mm. mäkija kalliorikko, kevättädyke, hietalemmikki, kevätkynsimö, lituruoho, keto-orvokki, hiirenhäntä ja mäkiarho. Tulevaisuus on tyystin siementen varassa. Jos kevätkosteus ehtii haihtua ennen säiden lämpenemistä eikä sateita tule, kasvit eivät ehkä ehdi kypsyttää ensimmäisiäkään siemeniä. Jokaisessa elämän vaiheessa näkyy pyrkimys ensisijaisesti nopeuteen muiden ominaisuuksien kustannuksella. mista estäviä rakenteita, vaan kasvit kuolevat kun kuivuus tulee. Siemenetkin kypsyvät jo muutamassa päivässä
Kasvi kestää erittäin hyvin kuivuutta ja on esimerkki sitkeästi kalliolla jurottavasta kalliokasvityypistä. Niinpä kukat ovat usein kauniita ja pölytys erikoistunutta; maksaruohot, verikurjenpolvi ja ukontulikukka turvaavat Keltamaksaruohojen hohtavat mättäät ja juotit kuvioivat merensaariston ja rannikon kallioita. mahdollisimman vankan juuriston ja pyrkivät keräämään versostoonsa niin paljon vettä ja vararavintoa kuin ehtivät ennen kuivuuden tuloa. mesipistiäisiin, tervakot luottavat perhosiin. Mutta hinta on joka huvilla. Ne ovatkin myrkyllisiä kuten ukontulikukka tai useat saniaiset, tai ainakin kitkerän makuisia kuten keltamaksaruoho. vsk. "Varautujat" myös sietävät pitkäaikaista kuivuutta ne voivat menettää suuren osan vedestään, karistaa lehtiään tai kuivattaa versojaan, mutta silti juuristo säilyy elossa, ja olosuhteiden parantuessa ne taas kasvattavat uudet versot. Näillä säästäjillä ei ole kukinnassakaan sellaista hoppua kuin edellisillä: on aikaa odotella pölyttäjiäkin. Taimet eivät kuitenkaan satsaa nopeaan versonkasvuun, vaan kasvattavat heti. Nuokkuversoinen kalliokielo muodostaa tiheitä kasvustoja etenkin ravinteisten kallioiden hyllyillä. Kun kasvit o~at kookkaita ja pitkäikäisiä, niiden pitää varautua eläintuhoihin. mentaimet ovat edellisten tavoin riippuvaisia kostean kauden pituudesta. Lehdet, varsi ja juuret ovat paksuja, joten niihin voi varastoida paljon vettä ja vararavintoa. SUOMEN LUONTO 2/90 49. Lehtiä peittää paksu ja tiivis pintaketto ja vahakerros tai kasvia kattaa suojaava turkki kuten ukontulikukkaa; ilmarakoja on vähän ja ne kuopissa tai muutoin suojattuja. Kukat ovat kauniita, mutta sinisenmustat marjat myrkyllisiä. Kasvien kerääjän kiusaksi jo vuosia sitten kerätty maksaruoho saattaa kukkia herbaariossakin! 31. Kasveilla on myös hyvät suojakeinot haihduntaa vastaan. Silti aina jokin erikoistunut laji läpäisee kasvin suojauksen: apolloperhosen toukka syö maksaruohoa ja tervakon siemensatoa verottavat tervakkomittarin ja neilikkayökkösten toukat
Tikkojen elinympäristön häviämiseen on selvät syynsä. Muuntelua häviää geenistöstä, koska yksilöiden keskimääräinen sukulaisuusaste lisääntyy. Juha Tiainen Maamme seitsemästä erittäin uhanalaisesta lintulajista nimenomaan valkoselkätikan häviämisuhka lienee kaikkein suurin laji voi hävitä täydellisesti maamme pesivästä linnustosta hyvin läheisessä tulevaisuudessa. vsk.. Mustat pisteet ovat vuoden 1989 pesimäkuntia ja avoimet ympyrät muita pesimäaikaisia havaintokuntia. Metsäinventointien mukaan lehtipuuvaltaisten metsien osuus väheni 1950luvun alusta 1960-luvun alkuun kolmanneksella ja vanhojen lehtipuuvaltaisten metsien osuus maan kaakkoisessa neljänneksessä, valkoselkätikan pääesiintymisalueella, alle puoleen 1960-luvulta 1970ja 1980lukujen taitteeseen. Lisääntymisikäisten yksilöiden hedelmällisyys saattaa heikentyä ja käyttäytyminenkin häiriintyä. Tärkeimmällä elinalueella Päijät-Hämeessä tunnetaan yli kahdenkymmenen revnrm kohtalot 1980-luvun ajalta ja moni niistä on autioitunut, todennäköisesti lopullisesti. Yksittäiset tikkaparit voivat joskus muutamankin vuoden ajan pesiä sangen vaatimattomassa ympäristössä, mutta pysyviä reviirejä, joilla eläminen ei katkea toisen puolison kuolemaan, on vain vanhoissa lehtimetsissä. Se voi pes1a vaikka pihassa, jos elinympäristö on sovelias. Vanhoja lehtimetsiä suojelemalla autetaan samalla monia muita uhattuja lajeja. Kanta vähenee Kun lajin populaatiokoko pienenee, sukusiitoksen määrä kasvaa. Tarkemmissa tutkimuksissa valkoselän elinympäristöt ovat aina osoittautuneet muutenkin suojelullisesti arvokkaiksi. Tällöin haitalliset väistyvät geenit tulevat myös helpommin esille. Sitä tavattiin vuosisadan alkupuolella koko Etelä-Suomessa Oulujoen vesistöaluetta myöten lukuun ottamatta Länsi-Suomen karuja vedenjakaja-alueita Satakunnassa ja Suomenselällä. Nyt kun asenteet ovat muuttuneet lehtipuulle suopeiksi, viimeisetkin säilyneet elinalueet ovat nopeasti tuhoutumassa koivun kovan kysynnän ja korkean hinnan takia. Vanhan lehtimetsän ei tarvitse olla yhtenäinen, vaan se voi koostua useammasta lähekkäin sijaitsevasta kuviosta. Perinnöllisen muuntelun vähenemisestä sukusiittoisuuden takia voi olla ikäviä seurauksia. Yhtenäinen viiva rajaa alueen, jolla laji on pesinyt, katkoviivan erottamalta alueelta on havaintoja yksittäisistä tikoista. Lehtipuuta ja etenkin vanhoja lehtipuita on menneinä vuosikymmeninä muutenkin järjestelmällisesti hävittämällä hävitetty metsistämme. Viimeinen pesintä todettiin 1980 ja SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Nykyinen säännöllisempi, joskin jokseenkin aukkoinen levinneisyysalue on supistunut Itä-Hämeeseen, Etelä-Savoon ja Keski-Karjalaan. Elinympäristöt tuhoutuneet Syynä valkoselkätikkojen hupenemiseen on elinympäristöjen häviäminen. -Ruotsin tammitikkakanta oli vuosina 1967-74 ·vakaasti 15-20 paria, mutta väheni sen jälkeen nopeasti. Tikko32 Valkoselkätikan suojelun kohtalonhetket Valkoselkätikka uhkaa hävitä pesivästä linnustostamme lähitulevaisuudessa, ellei tehokkaisiin suojelutoimiin löydy tahtoa heti. Jos kanta kuitenkin saa täydennystä muualta, se lisää muuntelua. Valkoselkätikka ei ole takamaiden lintu, kuten vanhemmissa käsikirjoissa väitetään. ,,,,,.,,,,,.,,,.. Tikan elinmahdollisuudet ovat koristaneet kannan arviolta 3050 pariin, mikä on vain murto-osa entisestä; 1950-luvun loppupuolella lintuja oli vielä 50100 kertaa enemmän. Reviirien autioituminen on jatkunut aivan viime vuosinakin. jen on arvioitu tarvitsevan elinalueellaan vähintään 50 hehtaaria vanhaa lehtimetsää, vaikka koko pesimäaikainen elinpiiri onkin kahden-kolmen ja ympärivuotinen elinalue kymmenen nelökilometrin laajuinen. ,,.,,,"' I / I 1 1 ,, Valkoselkätikan levinneisyysalue 1980-Iuvulla. Päätehakkuut ovat ahkerasti kohdistuneet vanhoihin lehtimetsiin, koska ne ovat usein metsätaloudellisessa mielessä vajaatuottoisia. Onko Suomen valkoselkätikkakanta niin pieni, että sukusiittoisuus vo1s1 uhata sitä. Valkoselkätikka on täysin riippuvainen vanhoista lehtimetsistä, joissa on runsaasti huonokuntoisia ja lahoavia lehtipuita
Valkoselkätikan selän takaosa on kuitenkin valkoinen ja vatsapuoli raidakas. vsk. Lisäksi siltä puuttuvat käpytikan isot valkoiset hartialaikut. Valkoselkätikka muistuttaa hieman tavallista käpytikkaa. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. 33
Meillä valkoselkätikan tilanne on vielä toinen. vsk.. Lehtipuupökkelöistä se löytää myös hyönteisiä ja niiden toukkia ra vinnokseen. Pesimäkantamme on kaksin-, ehkä kolminkertainen verrattuna Ruotsin tammitikkatilanteeseen ennen lopullisen alamäen alkua. Nykyisten hyvien elinympäristöjen suojelu mahdollistaisi valkoselkätikan säilymisen maamme eläimistössä muutamiksi vuosikymmeniksi tulevaisuuteen. Tärkein välitön keino on suojelualueiden perustaminen vanhoihin lehtimetsiin, koska vain suojelualueiden avulla tämänhetkinen välitön häviämisuhka voidaan poistaa. Lisäksi mm. Valkoselkätikka koputtelee viranomaisten omaatuntoa kanta sammui lopullisesti 1983. On mahdollista, että pitkät etäisyydet reviirien välillä aiheuttavat linnuille vaikeuksia löytää toisensa. Lasku ei kuitenkaan mihinkään muuhun kuin tähänastisiin luonnonsuojelualueiden ostomäärärahoihin verrattuna ole merkittävä. Pallo on valtiovarainministeriössä. Jos kanta vähenee entisestään, sukusiittoisuuden uhka kasvaa. Valkoselkätikkakantamme on kuitenkin hyvin harva. On myös luotava mahdollisuus verohelpotuksiin sellaisissa tapauksissa, joissa alueen käyttöä rajoitetaan suojelun hyväksi, vaikka varsinaista suojelualuetta ei perustettaisikaan. Jo nyt on kuitenkin turvattava vanhojen lehtimetsien olemassaolo myös tulevaisuudessa, kun nykyiset ovat muuttuneet joksikin muuksi tarkkaan ottaen ei tiedetä mitä niille tapahtuu, vaikka niiden kuusettuminen estettäisiin; ne voivat vanhan puusukupolven väistyessä vesoittumisen tai taimettumisen kautta säilyä edelleenkin lehtimetsinä, mutta nuorentumisen myötä niissä ei ehkä enää yhtä runsaasti vanhaa, tikalle ruokailumahdollisuudet tarjoavaa lehtipuustoa kuin suojelualueen perustamishetkellä. Valkoselkätikan suojelukeinoja on vähän, mutta ne voivat olla kokonaisvaltaisuudessaan tehokkaita. Suojelun keinot Koivu on saavuttanut metsätaloudessa ennennäkemättömän suosion. Maan hallitus on asettanut selkeät tavoitteet uhanalaisten lajien säilyttämiseksi Suomessa. Ruotsin tammitikat olivat joutuneet vähintään 30 vuotta aiemmin erilleen yhtenäisestä levinneisyysalueesta, joten perinnöllistä täydennystä ei kantaan tullut. Hallituksen suojelutahto mitataan Suojelualueiden perustaminen valkoselkätikalle maksaa. Valkoselkätikka ei syö puuta, vaan lahoa puuta syöviä toukkia. Jotkut hyvät paikat saattavat jäädä välillä kokonaankin autioiksi ehkä vain siksi, että yksikään tikka ei löydä sinne. Näitä ovat esimerkiksi määräaikaiset sopimukset suojelualueiden perustamisesta. Terve koivu ei ole valkoselkätikan ruokapöytä. Kuitenkaan valkoselkätikan suojelun suurin ongelma ei tällä hetkellä ole kannan pienuudesta aiheutuva sukusiittoisuus ja siitä seuraava hedelmällisyyden väheneminen. Valkoselkätikalle tästä ei ole iloa. Yhtä lailla valtion on omassa suojelualuepoliValkoselkätikka kovertaa mielellään pesimäkolonsa jykevään lahokoivuun. tiikassaan oltava valmis tällaisten alueiden suojeluun. Muutoksen jälkeen niillä ei ehkä enaa ole toivottua suojelumerkitystä ja suojelun voisi purkaa. Viime vaiheessa keskimääräinen pesimistulos oli hyvin heikko erityisesti siksi, että monet pesinnät epäonnistuivat kokonaan. Niiden arvo on sellainen, että lähes kuka tahansa voi osallistua niiden hankintaan omalla hehtaarillaan. Valkoselkämme eivät liioin ole täysin erillään laajemmasta itäisestä levinneisyysalueesta, vaan näyttävät saavan ajoittain täydennystä vaeltajien mukana. Näillä toimilla voitaisiin alentaa kynnystä, joka johtaa rauhoitusten hakemiseen. Tikkojemme poikastuotto näyttää m·yös säilyneen jokseenkin muuttumattomana läpi vuosikymmenten. Toinen mahdollisuus on, että valtio ostaa alueen tai vaihtaa sen vapailta markkinoilta ostamaansa vastaavaan metsäalueeseen. Uudistusaloja istutetaan koivulle ja männyn ja kuusen uudistusaloilla pyritään sekapuustoihin. Ympäristöministeri Kaj Bärlund arvioi 8.1.1990 eduskunnassa, että valkoselkätikan suojeluohjelman täysimääräinen toimeenpano merkitsisi lähivuosina jopa 50 miljoonan markan lisäystarvetta luonnonsuojelualueiden perustamismäärärahoi_hin. Nykyään monilla hyvillä paikoilla asustaa yksinäinen lintu. luomalla myös muunlaisia suojelun keinoja. Suojelualueiden perustaminen Arvokkaat valkoselkätikkametsät sijaitsevat useimmiten yksityismailla. Tammitikkaa tutkinut Börje Pettersson arvelee sukupuuton syyksi joko sukusiittoisuudesta tai ikärakenteen vanhenemisesta johtuvaa hedelmällisyyden heikkenemistä. Systeemissä on kuitenkin kitkaa ja sitä on siksi kehitettävä mm. metsähallituksen kielteinen kanta valtion nykyisen maaomaisuuden käyttämiseen luonnonsuojelualueiden vaihtomaaksi tulisi muuttaa, sillä vapailta markkinoilta sellaisen löytäminen kohtuuhintaan näyttää pahimmillaan olevan epätoivoista puuhaa. Lähes yhtä tärkeä on metsien hoito-ohjeiden muuttaminen siten, että metsiin muodostuu ja jää riittävästi lahopuuta. Nykyisin suojelualueita voidaan perustaa maanomistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain perusteella, jolloin valtio maksaa alueen taloudelliselle hyödyntämiselle aiheutuvasta haitasta käyvän korvauksen. Suojelu maksaa, kuten kaikki ympäristönsuojeluinvestoinnit. Elinympäristöjen määrä ei ollut vähentynyt merkittävästi 1940-luvun alun jälkeen. Nyt niiden arvo on myös pienimmillään. Tulevaisuuden vanhat lehtimetsät ovat nyt nuoria. Valkoselkätikka kuuluu hallituksen luetteloon. Vanhat lehtimetsät ovat metsän kehityskaaressa nuoria ja ne muuttuvat luonnollisen kehityksen kautta havupuuvaltaisiksi ilman hoitotoimenpiteitä. Metsätaloudessa pyritään terveisiin ja elinvoimaisiin puustoihin, jotka korjataan kasvatusja päätehakkuissa ennen kuin ekosysteemin muut osakkaat niitä verottavat. Suojelun toteuttaminen SUOMEN LUONTO 2/90 49. Suurin ongelma on kannan väheneminen. Se on saatava pysähtymään estämällä elinympäristöjen · tuhoutumi34 nen. Tulevaisuuden vanhat lehtimetsät on suojeltava nyt, nuorina! Sopivia kohteita on paljon: nykyisen valkoselkätikka-alueen tuoreiden maiden hakkuuaukot ja metsitettävät hyväpohjaiset pellot. Kumpikaan keino ei ole ongelmaton. Se suo tikoille elinmahdolllisuuksia suojelualueiden ulkopuolella
Jätä tontille pökkelö itä Mitä muuta tavallinen ihminen voi tehdä, kuin sijoittaa tonnin tai pari tulevaisuuden vanhan lehtimetsän hankintaan. 35. Lahot ja vialliset lehtiSUOMEN LUONTO 2/90 49. Kapeana, vaikkapa vain viiden-kymmenen metrin levyisenä koskemattomana vyöhykkeenä reunoilla on suuri merkitys suojelun kannalta, vaikka kokonaispinta-ala ja taloudellinen merkitys jäävät vähäisiksi. Valtava suojelukohdevaranto sisältyy etenkin suurempien kuntien ulkoilumetsiin sekä liikenneja teollisuusalueiden suojavyöhykkeisiin. Olennaista on kuitenkin, että sellaisten annetaan syntyä. maksaa muutaman vuoden ajan, kunnes riittävä suojeJualueverkko on Juotu. vsk . puut, samoin kuin vanhat, tyvestään kaarnoittuvat raudukset ja haavat voidaan sen suuremmitta ongelmitta jättää paikoilleen. Suojavyöhykkeiltä ei vanhempia puita saisi poistaa ollenkaan ja metsäkuvassa v01taisun tietoisesti pyrkiä luonnonsuojelutavoitteiden toteuttamiseen. Sen jälkeen varat voidaan käyttää muualle. Opastusta valkoselkätikan suojelualueiden perustamisesta tai osallistumisesta sellaisten hankkimiseen voi tiedustella Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahastosta, jossa toimii valkoselkätikkatyöryhmä. Metsien hoito-ohjeita parannettava Yleisillä metsänhoito-ohjeilla voidaan parantaa lahoa lehtipuuta tarvitsevien eläinten elinmahdollisuuksia. Yleisillä ohjeilla voidaan säädellä peltojen ja rantojen reunavyöhykkeiden käsittelyä. kahden vuoden ajan järjestelmällisesti luetteloinut tikoille soveliaita alueita koko mahdolliselta elinalueelta ja tuottanut yleiseen jakeluun suojeluoppaan. Tosiasia on, että suojeluinvestointi on tehtävä välittömästi, koska muutamien vuosien kuluttua ollaan myöhässä. Se on mm. Hyvällä kampanjalla voisi olla mahdollista saada suuri osa laajan yhtenäisen alueen, vaikka kokonaisen kylän ranta-asukkaista yhteisiin to1mun tonttien muuttamiseksi vanhojen lehtipuiden ja pökkelöiden koristamaksi valkoselkätikan vapaaehtoiseksi hoitoalueeksi. valkoselkätikan suojelun tieteellisiä perusteita. Ulkoilumetsissä tulisi omaksua järjestelmälliseksi hoitoperiaatteeksi, että viallisista puista, jotka nykyään korjataan aiheuttamansa mahdollisen vaaran takia kokonaan pois, poistettaisiin vain latvaosat ja muutaman metrin korkuinen tyvi jätettäisiin pökkelöksi. Kunnon läskit kiinnitetään tukevasti puun runkoon kanaverkolla. Kuntien metsänhoitoyksiköt voisivat laatia valkoselkätikan suojeluongelmiin perehtyneiden ammatti-ihmisten kanssa kuviokohtaiset hoito-ohjeet tällaisille alueille. Kuvammekin valkoselkätikkakoiraan on lajin harvinaistuessa yhä vaikeampi löytää itselleen naarasta joka ei lisäksi olisi lähisukulainen. Tikkojen talvehtimista voidaan myös helpottaa rasvaruokinnalla. Valkoselkätikkametsä on yleensä väljä lehtitai sekametsä, tällä kertaa itähämäläinen kaskikoivikko. Jokaiselle kesämökkiläiselle voisi olla tärkeää, että valkoselkätikka pesii juuri hänen tontillaan. Helsingin yliopiston dosentti Juha Tiainen on tutkinut mm. Koska parhaat valkoselkätikkojen elinympäristöt hyvin usein sijaitsevat rannoilla ja tikat oppivat helposti sietämään ihmisen läheisyyttä, on niiden suojeluun tuhansilla kesämökkirantakilometreillä suuret mahdollisuudet. Pökkelöaineista löytyy myös puutavarayhtiöiltä teiden varsille silloin tällöin jääneistä lahonneista propsipinoista. Pökkelöiden voidaan antaa syntyä itsestään tontin syrjäkulmalle tai niitä voidaan pystyttää muualta maanomistajan suostumuksella tuoduista lehtipuiden hakkuutähteistä
Oheinen taulukko ei ole täydellinen. Ruotsissa ravun puolustusjärjestelmää tutkiva kirjoittajamme vaatii rajuja muutoksia suomalaiseen ravunistutuspolitiikkaan. Vaikka rutoton täplärapukanta voitaisiinkin kehittää, ei se nykytilanteessa todennäköisesti pysy rutottomana kuin hyvin hallitussa vesiviljelyjärjestelmässä. Niinpä huomattavan suuri osa täplärapujen verisoluista on jatkuvasti aktivoituneessa tilassa. Sienen kurissapito vaatii jatkuvaa torjuntaa. Täplärapuja on kuollut joukoittain tähän tautiin, jota vastaan sen piti olla vastustuskykyinen. Juuri tämä taudin hidas eteneminen ja sen näennäisesti sattumanvarainen puhkeaminen akuutiksi tekee täpläravusta erittäin hankalasti hallittavan vesiviljelykohteen. terveyttä, krooninen rutto saattaa puhjeta akuutiksi ja tappaa kantajansa yhdessä-kahdessa viikossa. Upsalan yliopiston kasvifysiologian laitoksella on useiden vuosien ajan seurattu maan raputautitilannetta järvissä ja terveystarkastuksiin halukkailla viljelmillä. Myös veden happamoituminen ja humuspitoisuuden lisääntyminen ovat epäiltyjen listalla. Epäilyksenalaisia ravun puolustusjärjestelmää horjuttavia ympäristötekijöitä ovat mm. Silti se on jo sinänsä selkeä osoitus täpläravun ominaisuuksista istukkaana ja viljelylajina. Tiedossamme on kuitenkin paljon ruttotapauksia, etenkin kasvattamöis36 ta. Kannan tihentyessä on odotettavissa akuutti rapurutto lähivuosina krooninen rapurutto Hjälmaren osassa järveä useita istutusyrityksiä joukkokuolemia -89 akuutti rapurutto Lången istutus 70-luvun alussa koesaalistus 80-luvun aikana: n. Sieni leviää eläimestä toiseen uimaitiöinä, zoosporeina. on ehdotettu istutettavaksi laajoille vesialueille Suomeen korvaamaan rapuruton aikanaan hävittämät jokirapukannat. SUOMEN LUONTO 2/90 49. Istutuksissa palataan ilmeisesti Ruotsissa jokirapuun mutta Suomessa ollaan Rantamäen mukaan valmiita toistamaan ruotsalaisten virheet. Menetykset yli 10.000 rapua kerralla akuutti rapurutto Sörtvattenslajoukkokuolema -89 akuutti rapurutto boratoriet Monet Ruotsin täplärapuistutukset ja -viljelmät ovat viime vuosina kärsinee( akuutista rapurutosta, vaikka täpläravun ei uskottu voivan sairastua tautiin. Aluksi hyvin kasvaneet ja terveiksi väitetyt rapukannat ovat kuitenkin Ruotsissa erityisesti kahtena viime vuotena kärsineet ruttoepidemioista. Rapurutto on täpläravun kuoressa loisena (krooninen rapurotto) elävän sienen hillitsemättömän kasvun (akuutti rapurutto) aiheuttama sairaus, joka lähes poikkeuksetta johtaa isäntäeläimen kuolemaan. Täplärapujen itsensä yllättävä sairastuminen rapuruttoon on selitettävissä ravun puolustusjärjestelmän erityispiirteillä. Sieni kasvaa pääasiassa kuoren pehmeissä osissa ja Psorospermium lähes kaikkialla muualla paitsi kuoressa. Laji ei kestäkään rapuruttoa, kuten luultiin. Suomessa ovat täplärapukannat ruton rasittamine puolustusjärjestelmineen erittäin uhanalaisessa asemassa Psorospermiumin yhä levittäytyessä, sillä ne saavat tartunnan siinä kuin jokiravutkin. veden nopeat lämpötilan vaihtelut (matalat altaat ja järvien lahdet), epäsäännöllinen valon ja pimeän vuorottelu. Väitteet poikasten aikuisia paremmasta rutonsietokyvystä tai peräti rutottomuudesta on arvioitava uudelleen, sillä poikaskuolleisuus ruttoon on noussut vakavaksi ongelmaksi täplärapuviljelmillä. Täplärapu ei pysty tappamaan kuoressaan loisivaa ruttosientä. Tähän mennessä ei ole löytynyt yhtään täplärapukantaa, joka ei olisi ollut rapuruton saastuttama. Hänen mukaansa ruotsalaiset ovat kääntyneet pitämään täplärapujen istuttamista virheenä. Siksi jos jokin muu sairaus tai puolustusjärjestelmää häiritsevä ympäristötekijä horjuttaa täpläravun Järvi/ joki Havainto Ruttotilanne Bottenån istutukset 70-luvulla vain isoja rapuja -89 akuutti rapurutto Grycken istutus Fullenin ravuilla 17.000 kpl 70-luvulla koesaalistus 80-luvun aikana: keskimäärin 2,5 rapua/ merta 2,5 ruttoläikkää/ rapu v. Jari Rantamäki Jokiravut takaisin · täplärapu ei kestäkään rapuruttoa. 11 rapua/ merta vuosittain 0, 7 ruttoläikkää/ rapu. Kuoleva eläin levittää ympäristöönsä suuren määrän uimaitiöitä, jotka tarttuessaan läheisyydellä oleviin lajitovereihin saavat "ylivoimallaan" aikaan akuutin rapuruton myös niissä. Vakavia takaiskuja ovat kokeneet myös monet täplärapuun luottaneet ravunviljelijät. Sieni aiheuttaa eurooppalaisille rapulajeille lähes poikkeuksetta akuutin rapuruton. Rapu on sienen ainoa tunnettu isäntä. Tauti on todennäköisesti tullut Eurooppaan 1800-luvun puolivälissä täplärapuistukkaiden mukana Pohjois-Amerikasta. Rapujen suuri markkinaarvo ja ihmisten korkeat odotukset viljelmien ja siirtoistutusten onnistumisesta johtavat tietojen salaamiseen ja ongelmien vähättelyyn. Samoin Ruotsissa täpläravuilta löydetty Psorospermium-loinen voi aiheuttaa akuutin rapuruton. Rapurutto puhkeaa puolustusjärjestelmän pettäessä Täpläravun äkilliset ruttokuolemat on helppo ymmärtää, jos perehtyy keinoihin, joilla ravun puolustusjärjestelmä normaalisti pitää ruton kurissa. 3 rapua/ merta vuosittain 1.8 ruttoläikkää/ rapu akuutti rapurutto Viljelmiä Ljungbeholm joukkokuolema -89 akuutti rapurutto Kvantorp 80-luvun alussa kolme kertaa rapurutto. vsk.. Täpläravun suosituimmuusasema on pitkälti perustunut Ruotsista kantautuneisiin lupaaviin tuloksiin istutusten menestyksestä täplärapu näytti kestävän vesistöissä, joista rutto oli vienyt jokiravut. -89 krooninen rapurutto Boren heikko kanta -89 akuutti rapurutto Finnsjön istutukset -87 1,2 rapua/ merta -88 7 rapua/2 JO mertaa -89 akuutti rapurutto Fullen istutus 70-luvun alussa koesaalistus -83 alkaen: n
Viljelyssäkö tulevaisuus Viljely on Ruotsissa laajaa. Merrat myös levittävät rapuruttoa. Koska kumpikin laji on valitettavasti altis rapuruton aiheuttamille tuhoille, voidaan jokirapua pitää viljelyä ajatellen turvallisempana vaihtoehtona, sillä mahdollisen epidemian jäljiltä ei altaisiin jää yhtäkään rapua levittämään tautia uusiin istukkaisiin. Sen sijaan tulee pikaisesti aloittaa tutkimukset huonojen täplärapukantojen hävittämiseksi ja estää toistaiseksi tuottoisten kantojen leviäminen ja levittäminen. Kokouksessa päätettiin muun muassa rapujen terveystarkastusten ulottamisesta myös järviin. eRapututkimukseen on sijoitettava nykyistä huomattavasti enemmän varoja kokeellisen, kansainvälisen tason tutkimustoiminnan vilkastuttamiseksi. Jokiravun eli jaloravun (kuten sitä Keski-Euroopassa kutsutaan) kauppahinta yksilöä kohti on ollut kaiken aikaa korkeampi kuin täpläravun. Rolf Gydemo Tukholman yliopistosta on väitöskirjassaan osoittanut, että jokiravulla päästään viljelyoloissa käytännössä samaan kasvu tulokseen kuin täpläravullakin. Viljelyyn ja järvi-istutuksiin on hyväksyttävä vain virallisesti tarkastettuja rapuja, joissa ei ole rapuruttoa tai Psorospermiumia. jen hoitamista. Ruotsalaiset suosittelevat nyt jokirapua Ruotsalaiset kalastusviranomaiset ovat kääntyneet suosittamaan istutuksissa jokirapua, kun heidän tietonsa ja ymmärtämyksensä rapujen fysiologiasta ja rapuruton ominaisuuksista on lisääntynyt. Upsalan yliopiston kasvifysiologian laitoksella saadut alustavat tutkimustulokset antavat aihetta toivoa, että jo lähitulevaisuudessa voimme varsin edullisella menetelmällä estää taudin aiheuttamat tuhot viljelyaltaissa. Kalastushallituksen edustajat olivat tautitilanteesta hyvin huolissaan. vsk. Jos nykyisen tiedon pohjalta oltaisiin tekemässä päätöstä täplärapujen tuonnista korvaamaan ruton tuhoja, olisi päätös epäilemättä kielteinen. Maassa on 424 rapuviljelmää, joista 30 prosenttia käyttää jokirapua. eon järjestettävä istukkaiden terveystarkastus. Ruokarapujen allaskasvatukseen suositellaan nimenomaan jokirapua. Loisen nopea yleistyminen uhkaa aiheuttaa vakavia vaurioita nykyisissä enemmän tai vähemmän ruttoisissa täplärapukannoissa. Leviämisen pelätään johtavan todella suuriin hankaluuksiin. Istutuksiin saa Ruotsissa käyttää vain virallisesti terveystarkastetJokirapu eli rapu on vesistöjemme perinteinen suuräyriäinen, jonka rapurutto on monin paikoin saanut pihteihinsä. Se ei poista ongelmaa järvistä, mutta ei sitä poista tahallinen kroonikoiden istuttaminenkaan. Tuottoisin ravun pyyntiväline on rapumerta, joka kuvassa onkin antanut saksiniekan. eRuotsalaisten asiantuntijoiden kanssa on oltava tiivnssa yhteistyössä tautimääritysten yhdenmukaisuuden takaamiseksi. Myös Euroopan neuvoston tiedetään päätyneen suosittamaan kunkin maan luontaisen rapukannan palauttamista vesistöihin kaikissa mahdollisissa tapauksissa. • Kaupparavun alamitta on pudotettava yhdeksään senttiin ja lisäksi tulee sallia rapukannan hoidon kannalta tärkeät liian tiheiden, kitukasvuisten kantojen harvennukset ja siinä yhteydessä tapahtuva alimittaisten rapujen myynti. Pohjois-Amerikkalaisen täpläravun sakset ovat astetta järeämmät kuin jokiravun, ja niiden hangassa on vaalea täplä, josta laji on saanut nimensä. Olin läsnä tammikuun lopussa Svartåssa pidetyssä Ruotsin kalastushallituksen edustajien ja kalastuspiirien kalatalousneuvojien kokouksessa, joka käsitteli raputaloutta ja rapukantosuoMEN LUONTO 2/90 49. 37. Tarkastus on jo viime syyskuusta alkaen ollut pakollinen kaikille istukkaita tuottaville kasvattamoille. Kiinnostus jokirapua kohtaan on lisääntynyt koulutuksen myötä. Tutkijat kiistelevät, tulisiko tilalle istuttaa amerikantulokasta vai onko kotimainen rapu varma valinta. Vakavin uhka on edellä .mainittu, toistaiseksi huonosti tunnettu Psorospermium-loinen, joka rasittaa eläimen puolustusjärjestelmää. Tuoreimmat saalistilastotkaan eivät yksiselitteisesti puolla täplärapua. Kalastuspiireille tullaan antamaan vähintään suositus käyttää jokirapuja kaikissa niissä tapauksissa, missä istukkaat eivät ole välittömästi ruttoisen täplärapukannan uhkaamia. Ainakin seuraavat viisi toimenpidettä ovat mielestäni heti Suomessa tarpeen enempien ongelmien välttämiseksi: eTäplärapuistutuksista järviin on pidättäydyttävä. tuja rapuja
Rantamäki väittää artikkelissaan, että kaikki täplärapukannat ovat ruton saastuttamia. Svärdson valitsi Kalliovuorten länsipuolisilla alueilla esiintyvän täpläravun, joka sekä ulkomuodoltaan että ympäristövaatimuksiltaan muistutti alkuperäistä luoteiseurooppalaista rapuamme. Kannat ovat kuitenkin elpyneet nopeasti. Ruotsin kalastushallituksen mukaan viime vuoden täplärapusaalis oli 300-400 tonnia eli kymmenisen miljoonaa kappaletta. Rantamäki väittää tri Rolf Gydemohon viitaten, että "jokiravulla päästään viljelyoloissa käytännössä samaan kasvutulokseen kuin täpläravuillakin". Vuosittain istutettujen täplärapujen lukumäärät ovat kasvaneet muutamista kymmenistä tuhansista 1970-luvulla satoihin tuhansiin 1980-luvulla. Samalla saatiin varmuus siitä, että myös ruttosieni oli tullut Amerikasta. Kalastushallituksen pääjohtaja Per Wramner sekä osastopäälliköt Åke Pettersson ja Karl-Erik Berntson vahvistivat saman Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelyosaston johtajan Kai Westmanin tavatessa heitä henkilökohtaisesti 26.1.1990. Vaikka istutuksia on vuosi vuodelta lisätty, ovat istutettavien täplärapujen mäårät vielä varsin vaatimattomia (vuonna 1989 noin 20 000 täplärapua). Täpläravun voittokulku Täpläravun istutuskokeet aloitettiin Ruotsissa 1960-luvun alussa. Täplärapuistutuksilla ollaan siis pääsemässä siihen mihin on pyrittykin; saada Ruotsin rapuvesien tuotto ruton tuloa edeltäneelle tasolle. Tarkkaan ottaen Gydemo väittää väitöskirja-artikkelissaan, ettei "pienissä tiheyksissä runsaasti ravintoa tuottavissa lammikoissa ... Rapuviljelmällä, jossa rapuja joudutaan jatkuvasti käsittelemaan, ruttovahingot voivat sen sijaan olla huomattavia. Tiedot ruttovahingoista liioiteltuja Se, että täplärapukin voi kuolla ruttoon, ei ole mikään uusi tieto. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Ainakaan nämä haastatellut kalastalousviranomaiset eivät ole missään vaiheessa harkinneet suosittelevansa täplärapuistutusten keskeyttämistä, kuten Jari Rantamäki on kirjoittamissaan artikkeleissa esittänyt. Ruotsin kalavesien omistajien liiton johtajan Crister Carlssonin mukaan (puhelinkeskustelu 8. Kolmen kesän vanhoina suurimmat poikaset olivat 9 sentin pituisia. Kuitenkin täplärapujen istuttaminen näyttää olevan ainoa keino, joilla merkittävästi voimme lisätä rapuvesiemme tuottoa. Kahdesta omasta täplärapuistutusvedestämme (Pohjassa ja Karjalohjalla) saaliiksi saamistamme kahden kesän vanhoista täpläravuista valtaosa oli 8-9 sentin mittaisia, osa suurempiakin, ja mikä oleellisesti tärkeintä, huomattava osa niistä oli sukukypsiä! Uusmaalaisten järvien täpläravut kasvoivat siis kahdessa kasvukaudessa saman kokoisiksi kuin jokiravut kolmen kasvukauden kuluessa ilmastoltaan huomattavasti edullisemmassa Gotlannissa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö alkuperäisen rapumme kantoja tulisi suojella ja hoitaa huolella siellä, missä kannat ovat parhaiten säilyneet rutolta ja ihmisen aiheuttamilta ympäristömuutoksilta. Juuri tämä laji johdatti myös 1950-luvun lopulla ruotsalaisen rapututkijan Gunnar Svärdsonin etsimään Pohjois-Amerikasta jotakin toista ruttovesissä menestyvää mutta samalla taloudellisesti arvokasta rapulajia. Viimeistään tässä vaiheessa samassa järvessä elävät ravut saavat ruttotartunnan. Tulokset olivat siinä määrin lupaavia, että varsinaisiin kotiutusistutuksiin ryhdyttiin vuonna 1969. Viidessäkymmenessä vuodessa tauti luhisti rapukannat murtoosaan niiden alkuperäisestä laajuudesta kaikkialla Euroopassa, missä rapukantoja hyödynnettiin tehokkaasti. Kalastushallituksen alaisen s1savesien tutkimuslaitoksen (Sötvattenslaboratoriet) johtava rapu-ja täplärapututkija tri Magnus Fiirst kertoi puolestaan, että täplärapuja istutettaneen lähivuosina vielä istuttamattomien ruttovesien ohella myös sellaisiin Etelä-Ruotsin vesiin, joissa rapuja ei ole koskaan esiintynyt. Ruotsiin tuotuna tämä uusi laji osoittautui todella ruttoa kestäväksi. Sieni tuottaa pääosan leviämisitiöistään vasta isäntäravun kuoleman jälkeen. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen rapututkija Teuvo Järvenpää vastaa: Täplärapuja istutettava edelleen Täplärapuistutusten historian tunteminen on tärkeää koko ongelman ymmärtämisen kannalta ensin tuli rutto, sitten täplärapu. Ruotsissa on ainakin neljä ja Suomessa kaksi järveä, joissa rapu ja täplärapu ovat eläneet rinnakkain lähes 20 vuotta. Pohjois-Amerikassa on kaikkiaan yli 300 makean veden rapulajia. Täplärapusaaliit ovat suurentuneet nopeasti erityisesti 1980-luvun jälkipuoliskolla. Tauti eteni vääjäämättömästi ja tuhosi jatkuvasti uudelleen rapukantoja myös siellä missä niitä oli onnistuttu istutuksin elvyttämään. Tämä rapulaji oli tuotu viime vuosisadan lopulla Saksaan Pohjois-Amerikasta. Ruttosientä kuoressaan kantavan täpläravun kuollessa on kuolinsyy mikä tahansa sen puolustusjärjestelmä ruttoa vastaan luonnollisesti pettää. Toimistopäällikkö Åke Häggström Ruotsin kalastushallituksesta kertoi minulle puhelinkeskustelussa 4.1.1990, että täplärapuistutuksia tullaan entisestään lisäämään ja tehostamaan. Psorospermium on nyttemmin löydetty myös eräistä Pohjois-Amerikkalaisista rapukannoista. Ainoa Euroopassa esiintyvä rapulaji, joka menestyi ruton saastuttamissa vesissä oli taloudellisesti merkityksetön, pienikokoinen Orconectes limosus . Jos ylimääräinen ympäristörasite heikkenee tai häviää, isäntäeläimen kannat elpyvät uudelleen. l.1990) täplärapuistutukset ovat olleet taloudellisesti tuottoisin Ruotsin kalavesiin kohdistunut hoitotoimenpide. Täplärapu rutto Psorospermium Virinneessä ruttokeskustelussa on ennustettu, että toinen rapujen loinen, Psorospermium haeckeli, muodostuisi kohtalokkaaksi ruttotartunnan saaneille täplärapukannoille. Saaliit ovat pahimmillaan pienentyneet jopa 60 prosentilla. Määrä on yli kuusinkertainen verrat38 tuna jokirapusaaliiseen, joka on pysynyt pitkään lähes muuttumattomana. Jokin poikkeuksellinen ympäristörasitus saattaa kuitenkin heikentää isännän vastustuskykyä, loinen saa ylivallan, ja osa isäntäeläimistä kuolee. Pelko voi olla aiheellinen, mutta se ei ole toistaiseksi täysin perusteltu. Ruttosienen esiintymistä niiden loisena ei ole tarkoin selvitetty. Suomen täplärapukannoista tätä loista ei ole löydetty. Tämä loinen löydettiin ravusta viime vuosisadan puolivälissä eli ennen kuin Eurooppaan oli tiettävästi tuotu yhtään vierasta rapulajia. Ruttosienelle on nimittäin tyypillistä, että sen kasvu nopeutuu huomattavasti isäntäravun kuollessa. Toistaiseksi se ei ole aiheuttanut havaittavia vahinkoja näissä kannoissa. Ruttoisten rapujen ottamista viljelyyn tulisikin välttää. Rapurutto aloitti eurooppalaisen hävitysretkensä Po-joen laaksosta PohjoisItaliasta vuonna 1860. Suurimmat hänen kasvattamansa rapukoiraat olivat kahden kesän vanhoina 6,9 sentin ja naaraat 6,5 sentin pituisia. Todennäköistä on, että sieni loisii useimmilla ellei peräti kaikilla lajeilla. viljeltyjen ravun poikasten kasvu ole paljon heikompaa kuin mitä täpläravuista on raportoitu". Istutukset ovat tuottaneet hyvän tuloksen. Tällä hetkellä molempien lajien kannat ovat varsin tiheät. Gydemo ei siis itse kasvattanut molempia lajeja rinnakkain samanlaisissa olosuhteissa. Fiirstin mukaan Psorospermium on löydetty myös muutamista Ruotsin täplärapukannoista. vsk.. Se ei voi olla totta. Loisen elämänkiertoa ei tunneta vieläkään ja sen levinneisyyskartta saa uusia pisteitä sitä mukaa, kun rapukantojen loisia tutkitaan. Pohjois-amerikkalaisten rapujen ja ruttosienen välillä vallitsee isäntä-lois-suhteelle tyypillinen tasapainotila. Kaikkiaan täplärapuja on istutettu Ruotsissa yli tuhanteen veteen. Sen sijaan esimerkiksi Hämeen ja Savon rapukannoissa se näyttää olevan varsin yleinen. Suomessa on tällä hetkellä alle 50 sellaista järveä ja jokea, joissa on kehittyvä täplärapukanta. Fiirstin mukaan Ruotsissa tiedetään viisi-kuusi tapausta, joissa akuutti ruttoepidemia on puhjennut täplärapukannassa. Jos näiden järvien täplärapukannoissa olisi rutto, se olisi varmasti tuhonnut jokirapukannat. Ruttosieni pääsee vapaasti kasvamaan ja levittämään tartuntaa välittäviä itiöitä ympäristöönsä
90-821 366 Riittävätkö luontokuvan keinot tänään. Lue niin tiedät mitä nyt puhutaan valokuvauksesta! VALOKUVA "¼· 4,;,. hintaan) kpl 240,220,D kpl Tilaaja _____________ _ Osoite _____________ _. Saha on mm. Stihlin ekosahaan on kehitetty öljyrarp.ppi, joka ohjaa kaiken öljyn teräketjuun. STJZHl: R Maahantuoja: Oy Elfving Ab, puh. miten dokumenttikuva uudistuu; 90-lukulaisen ihmiskuva; Still-kameran käytännön kokemukset; värivedostuksen uusinta tietoa ja paljon muuta. ~~.,, '' ')// -.. Oljynmäärää säätelee Ecomatic-järjestelmä, öljynkäyttöä säästävä öljypumppu. Nyt äänenvaimentajaan asennettu katalysaattori edesauttaa polttamaan vaarallisia kaasuja jopa 80 prosenttisesti. Moottorisahan käyttäjä joutuu tavallisesti alttiiksi häälle ja ns. Vuoden luontokuvaajan haastattelu ja paljon muuta. . Mistä syntyy uusi luontokuva mistä syntyy uusi VALOKUVA. -:-.__ _ ·" ' Kokonaan väri kuvitettu! 198 mk Vuoden luontokuvaajan esikoisteos Tilaukset alla olevalla kupongilla tai puhelimitse: Forssan Kustannus Ky PL 38 30101 FORSSA Puh. Ei öljyvuotoja Vuosittain maaperään joutuu miljoonia litroja teräketjuöljyä. siniselle savulle, jota syntyy kaksitahtimoottoreissa. Jos teräöljyä jostakin syystä maahan valuisi, se ei enää rasita luontoa. Katalysaattori STIHL 044 on ensimmäinen saha maailmassa, joka on tehty luonnon ehdoilla. Edelläkävijä Stihl on usein muita sahavalmistajia edellä työturvallisuutta lisäävissä tuoteparannuksissaan. Siinä on toteutettu useita ekoteknisiä ratkaisuja, joiden ansiosta metsätöihin ja tiloille on saatu ympäristöystävällinen ja "terveellinen" työväline. Tulevia aiheita mm. Se ei voi olla jättämättä jälkiään herkästi haavoittuvaan luontoon. 916-28 550 TILAAN Valokuva 1-2 å 25,Valokuva vuosikerta -90 kestotilaus Peurasalolla å 1 98,(postikulut sis. varustettu katalysaattorilla ja se toimii lyijyttömällä polttoaineella. Öljynä käytetään luonnon omaa tuotetta, myrkytöntä ja luontoon välittömästi hajoavaa rapsiöljyä. Maailman ensimmäinen EKOSAHA Luonnonsuojelu Maailman suurin moottorisahojen valmistaja, Stihl, on ottanut luonnonsuojelun yhdeksi tärkeäksi perustaksi kehittäessään uusia tuotteita. Nyt Stihl on ensimmäinen, jolle myös luonnossa työskenteleminen on muita puhtaampi haaste
Ennen vesistölle vahingollista rasvaa päästettiin tonneittain järveen. Tämä kirjoitus perustuu Zori Balajanin artikkeliin "Kun tapat pisaran, tapat elämän" ja Valentin Rasputinin kirjoitukseen "Haluammeko me tätä voittoa", jotka on julkaistu Literaturnaja Gazetassa marraskuussa 1989. Järven pintaa haluttiin laskea 1950-luvulla, mutta kirjailijat estivät sen. Tuolloin, 1958, Literaturnaja Gazetassa julkaistiin kirjailijoiden ja tutkijoiden kirje Baikalin kohtalon kauhukuvista. Sevan on saastunut. Joka kodissa ja toimistossa on pesualtaissa suodatin. Toinen esimerkki on palanut rasva, jossa japanilaisten perinteinen katkarapuruoka valmistetaan. Järven rantamilla asuu yli 12 miljoonaa ihmistä, ja he ovat menestyksekkäästi puolustaneet järveään. Nyt se kerätään tehdashalleihin, joissa siitä tehdään saippuaa. Liikkeen tapaamisessa Biwalla päätettiin kartoittaa kaikki maapallon makean veden lähteet. Mutta näitä kahta vesistöä ei voi enää verrata toisiinsa. Kuvassa etualalla kaksi baikalinhyljettä. Tuon kirjeen ansiosta suunnitelma mitätöitiin. Vaikka Neuvostoliitossa ei nykyään löydy pesuainetta kaupan hyllyltä, sitä löytyy sensijaan liiankin kanssa likavesistä jotka lasketaan suoraan vesistöihin. Nykyään suurin osa alueella käytettävästä saippuasta on valmistettu koti teollisesti tuosta rasvasta. Biwaan ei lasketa grammaakaan kemiallisia pesuaineita, naisliikkeen ansiosta. On laskettu, että puhdistamaton vesi pitää laimentaa puhtaalla vedellä vähintään kolmekymmentä kertaa. Tähän kysymykseen kirjailija Zori Balajan vastaa, että lehtihän on kirjallisuuslehti ja kuten tiedetään kirjailijoilla on ennalta näkemisen kyky. Toimittaja, kansanedustaja Zori Balajan on varma, että jos Biwa sijaitsisi Neuvostoliitossa ja sen äärellä asuisi 12 miljoonaa ihmistä, niin järvi olisi jo hävinnyt maailman kartalta, ja asukkaat valittaisivat etteivät viranomaiset tehneet mitään. Pyykkiä pestään ainoastaan tavallisella saippualla. kunniapäällikkönä. Sen pinta on laskenut 19 metriä sen jälkeen, kun järven ainoan laskujoen suu räjäytettiin suuremmaksi. He luottavat enemmän itseensä kuin tekniikan viimeisimpiin keksintöihin. Biwan vesimäärä riittäisi kehdeksan vuotta, Sevanin 12 vuotta ja Baikalin 7000 vuotta. Sevan-järven kuolinkamppailu Armenian Sevan-järvi käy kuolinkamppailuaan. vostoliittolaisten ja japanilaisten kirjailijoiden ensimmäisessä tapaamisessa Baikal-järvellä perustettiin Baikal-liike, jonka tehtävänä on yhdistää kirjailijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden ponnistukset maapallon vesivarojen suojelemiseksi. Samanlainen suunnitelma tehtiin 1950-luvulla Baikalin laskujoelle Angaralle. Tarkoituksena oli räjäyttää 40 ULKOMAILTA Baikalissa, maailman syvimmässä järvessä, on viidennes maapallon makeavesivaroista. Kokouksessa arvioitiin myös, miten paljon vettä tarvittaisiin, jotta maapallon jokaisen asukkaan jano saataisiin sammutettua, jos yllättäen jäisimme ilman juomavettä. Vasta silloin alettiin puhua onnettomuudesta. Vesi tulvahti uomaan kuin vedenpaisumuksessa. Japanilaiset väittävät, ettei kukaan riko tätä "tabua". Sevan on kaksi kertaa isompi kuin Biwa, ja sen rannoilla asuu vain 200 000 ihmistä. Liikkeen osanottajat vastustavat vesien "puhdistamista" laimentamisella. Valentin Rasputin ja Vasili Belov ympäristöaktivisteina Liikkeen yksi aktivisteista on Vasili Belov, kuuluisa neuvostoliittolainen kirjailija, joka on nykyään luopup.ut kokonaan kaunokirjalSUOMEN LUONTO 2/90 49. Jos samalla periaatteella toimittaisiin koko maailmassa, jätevesien laimentamiseen kuluisi vuodessa Baikalin koko vesimäärän verran vettä. Japanin ja Neuvostoliiton kirjailijat puolustavat vesistöjä vuotta sitten neu. Neuvostoliiton kotitaloudet käyttävät vuosittain 400 kuutiokilometriä makeaa vettä, josta kolmasosa lasketaan puhdistamattomana vesistöihin. Naiset vaativat, kaupungin virkamiehet toteuttavat; tai tutkijat neuvovat ja naiset toteuttavat. Eräs japanilainen osanottaja totesikin: "Ei maailma kuole ydinsotaan, vaan janoon". vsk .. Seuraava kokous oli Sevan-järvellä Armeniassa, sen jälkeen Balkashilla · Kazakstanissa ja viimeksi Biwa-järvellä Japanissa. Ensimmäisen vuoden aikana pinta laski 12 metriä. Silloin jo tiedettiin, miten Sevan-järvelle oli käynyt. Miksi juuri tämä lehti on ottanut itselleen tuon roolin. Naiset pelastivat Biwa-järven Japanin Biwa-järven pintaala on 672 neliökilometriä, tilavuus 27 kuutiokilometriä, suurin syvyys 104 metriä ja keskisyvyys 41 metriä. Neuvostoliittolainen kulttuurilehti Literaturnaja Gazeta toimii Baikal-liikkeen ns. joen luusuaan 25 metrin halkeama, jota pitkin Angaraan olisivat huuhtoutuneet Baikalin vuosisataiset vesivarat
Kirsi Salonen SUOMEN LUONTO 2/90 49. Krechmar näki tätä vain Siperiassa pesivää sorsien kaunotarta vielä 1960-luvulla suurin joukoin; Jakutiassa se oli jopa runsain sorsalaji. vsk. Kalatiirasta on viime vuosina tullut lapintiiraa runsaampi. sielläkin vuosi vuodelta. Tulevaisuus näyttää synkältä, sillä kyseisten alueiden väkiluvut näyttävät aina vain kasvavan vastustamattomasti", kirjoittaa hän Suomen Luonnon käyttöön luovuttamassaan raportissa. Valentin Rasputin toteaa lisäksi, että valitettavasti Volgan pelastamiseksi perustetun järjestön työ on melko turhaa niin kauan kuin jokivarressa to1m11 ydinvoimaloita. uutisia. Douglasin kirjaan Kolmensadan vuoden sota, jossa Douglas kirjoittaa tutkimuksista jotka tehtiin ydinvoimalan vaikutuksista Kolumbia-jokeen Washingtonin osavaltiossa. Viimeisten 12 vuoden aikana tundrahanhien määrä on pudonnut kymmenekseen, kiljuhanhi on selvästi vähentynyt ja metsähanhi lähes kadonnut. Uralin takana on myös jälleen alettu suunnitella Siperian jokien johtamista Aral-järveen, joka on mittavien keinokasteluhankkeiden takia häviämässä kokonaan. Vesilintujen munissa pitoisuus on jo miljoonakertainen jokiveteen verrattuna. Kauri Mikkofa 41. Hiljattain kuikasta omaksi alalajikseen erotettu tyynenmerenkuikka (Gavia pacifica), joka oli vielä 1930-luvulla harvinainen, on nykyisin joillain alueilla kuikkaa yleisempi. Alli on nykyisin harvinainen kevätmuutollakin. Tämä Arseni Krechmarin viime toukokuun otos on tiettävästi ensimmäinen länsimaissa julkaistava värikuva siperantavista. ' . Nyt se on häviämäisillään ja Krechmar kysyykin, saammeko jättää jäähyväiset siperiantaville. Monet ItäSiperiassa ennen yleisistä lintulajeista ovat viime aikoina taantuneet selvästi. Hän kertoo, että huolimatta hallituksen päätöksestä luopua Siperian ja pohjoisten jokien kääntämissuunnitelmista, VolganDonin valtavat rakennustyöt jatkuvat edelleen. . lisesta tuotannosta ja työskentelee yksinomaan sanomalehtikirjailijana. Toinen tunnettu kirjailija-aktivisti on Valentin Rasputin. Tutkimuksen mukaan vedessä radioaktiivisuus on vähäistä, mutta jo planktonissa radioaktiivisten aineiden pitoisuus on 2000-kertainen jokiveteen verrattuna. Krechmarin raportti panee ajattelemaan myös suomalaisten muuttolintujen tulevaisuutta Afrikassa; monet muuttolintujen suosimat kosteikot ja metsäympäristöt vähenevät Tundrahanhien kanta on romahtanut Koillis-Siperiassa. Seuraava Baikal-liikkeen tapaaminen järjestetään Hubsuguljärvellä Mongoliassa. Ravintoverkossa rikastuminen jatkuu: Planktonia syövissä kaloissa ja vesilinnuissa pitoisuus on jo 15-40 000 kertaa korkeampi ja pääskysten poikasissa, joita emot ruokkivat joen hyönteisil_ lä, radioaktiivisuus on jo 500 000 kertaa suurempi kuin jokivedessä. Kaikkein ikävin kohtalo on kuitenkin ollut siperiantavilla (Anas formosa). Vesilinnuista on tukkasotka runsastunut hyvin harvinaisesta miltei kaikkialla pesiväksi yleiseksi lajiksi. Siperian linnustossa on myös voittajia. 1970-luvulla siperiantavia oli enää pieninä parvina. Hän vetoaa tässä yhdysvaltalaisen W. Runsastuneet ovat myös valkoviklo, amerikanhaapana, nokivaris ja ruskouunilintu. ULKOMAILTA Monet Siperian pesimälinnut eivät enää palaa talvehtimisalueiltaan tammikuussa vieraillut siperialainen lintutieteilijä Arseni Krechmar toi mukanaan huolestuttavia . ,. ''Erityisesti on syytä epäillä metsästyksen ja maatalouden myrkkyjen vaikutusta Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Nopeasti ovat harvinaistuneet esimerkiksi alli ja useat hanhilajit. Biwan tapaamisessa päätettiin vedota Yhdistyneisiin Kansakuntiin vesivuosikymmenen (1981-1990) jatkamiseksi edelleen. Hietakurki pesii nyt kohtalaisen runsaana Siperian Alaskaan pam kurkottavassa koilliskulmassa Mainja Anadyr-jokien väliin jäävällä alueella. Hän johtaa yhteiskunnallista järjestöä, joka toimii Volgan pelastamiseksi. Linnuston taantumisen syyt eivät Krechmarin mukaan ole Siperiassa lajien pesimäalueilla, vaan muuttomatlcan varrella ja talvehtimisalueilta
Yksityistämisen ja FoE:n teettämän tutkimuksen tiimoilta syntyi keskustelu, jonka mäiskeessä kehtasi joku virkamies jopa väittää, että kyllä juomaveden laatu on heikko muissakin EY -maissa, siitä ei vain mitään tiedetä, sillä muualla Euroopassa ei ole yhtä valpasta ympäristöjärjestöä, joka tutkisi asian. Oi voi, kylläpä heillä olisikin paljon opittavaa. Kaikkiaan syövän syyt ovat vain karkeasti arvioitavissa, mutta elintapatekijät (tupakka, ravinto) selittävät noin kaksi kolmasosaa, ja nämä tekijät vaihtelevat sekä yksilötasolla että kansan tasolla paljon. Tämä lähtökohta on selvästi osoittautunut kestämättömäksi, ja se on todella johtanut tarkoituksenhakuisiin ajatuksiin kumpaankin suuntaan. Ruotsin käyttäytyminen mm. Miljoonan asukkaan Birmingham paikkakuntalaisten Englannin suureksi sydämeksi ristimä sykkii siis autojen tahtiin. Mistäköhän sekin johtuu, paikallisten radikaalikuluttajien aktiivisuudestako. Hänen kannattaa varsinkin, jos on pienen lapsen vanhempi tarkistaa ensin ympäristöjärjestö Friends of the Earthin (FoE) juomaveden laadusta teettämän tutkimuksen tulokset. Monilla alueilla vedessä nimittäin on huomattavasti Euroopan yhteisön normit ylittäviä määriä alumiinia, nitraatteja tai muita haitallisia aineita. On mielenkiintoinen eettinen kysymys, millä edellytyksillä meillä on oikeus tehdä päätös vääjäämättömän varman haitan tuottamisesta. Ydinvoiman rakentamisen vaikutukset on luonnollisesti otettava huomioon eikä vain käytön. Energian terveellisyys Alestalo esitti numerossa 1/90 huomionarvoisia kysymyksiä vertailevasta energiakeskustelusta. Jälkiviisaana voi sanoa, että Suomessa suhtautuminen oli järkevämpi kuin Ruotsissa, jossa esim. · Ensimmäinen on jo otsikossa. Alkoholijuomat ovat syövän riskitekijä maksakirroosista ja hengenvaarallisesta haimatulehduksesta puhumattakaan. Kaikin osin en ole varma, mitkä kommenteista koskivat artikkeliani (SL 7 / 89) ja mitkä oli tarkoitettu energiakeskusteluun yleensä. Joudumme valitsemaan harmaan eri sävyistä. Suomen miesten kuolleisuuden syitä selvitetään erittäin aktiivisesti mm. On tietysti suhteellista, mikä on paikallista, mutta esim. Metriäkään pyörätietä kaupungista ei löydy, jalkakäytävien käyttö pyöSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Maan toiseksi suurimman kaupungin, Birminghamin, keskusta on nerokkailla päätöksillä muutettu maanpäälliseksi helvetiksi. Englanti on erään käsityksen mukaan Länsi-Euroopan markkinavoimaisin maa. elintarvikkeiden raja-arvoissa on myös kiinnostava. Lähiympäristön riskeillä (muutaman kilometrin säteellä) ja etäisriskeillä (kymmenistä tuhansiin kilometreihin) on olennainen ero. Saksan ja Puolan rikkipäästöt tuhoavat varmuudella Suomen luontoa. Siis kysyntä määrää tarjonnaq ja tarjontaa rajoittamaan on säädetty kovin vähän lakeja. En ilmoittautunut ydinvoiman kannattajaksi, pyrin antamaan oikeita tietoja enkä omia mielipiteitäni. Usein unohdetaan, että se on vielä keskeisempää tuulivoiman Ua aurinkovoiman) kohdalla. Niinkuin ovat hiili, tuuli ja kaasukin. Muutama selvä väärinkäsitys mahtui joka tapauksessa joukkoon. Yhä selvemmin käy ilmi, että tarvitsemme kokonaisvaltaista arviointia, jossa kaikki vaihtoehdot ovat samalla kertaa käsittelyssä ja arvioitavana, ja sekä niiden haitat että hyödyt punnitaan yhtaikaa ja samoin perustein. Sen jälkeen raja nostettiin 1500:aan Ua Norjassa 6000:een). Fossiilisten polttoaineiden päästöt aiheuttavat syövän lisäksi varmuudella mm. poronlihan raja laskettiin Tshernobylin jälkeen 300 Bq/ kg:iin, kunnes huomattiin, että suuri osa poronlihasta ei ollut 30 vuoteen alittanut tuota rajaa, eli oltiin täyttä päätä tuhoamassa vaikeasti perusteltavalla päätöksellä kokonaisen kansanosan kulttuuria. Ydinvoima ei ole enempää musta kuin valkoinenkaan enkeli, vaan siltä väliltä. WHO:n seurantaprojektissa. Englantilainen kuluttaja joutuu empimään avatessaan vesihanaa. Normaali kaupungin keskusta kauppoineen ja palveluineen oikeastaan vain häiritsee sitä moottoritieristeystä, joksi keskusta-alue on 50-luvulta lähtien rakennettu. Ei ole poissuljettua, että nekin aiheuttaisivat vielä muuta. Ottaako siitä juomavesi vai ajaako supermarkettiin ostamaan muovipullotettua vettä. Niiden esiintymistodennäköisyys vähenee altistuksen pienentyessä. Kysymys on siitä, mistä on vähiten haittaa. hiilivoimalan päästö on varma normaalissakin käytössä, ydinvoimalan päästö riippuu onnettomuudesta. Muita kaukovaikutuksia ei kuitenkaan tunneta kuin DNA:n eli solujen perimän muutoksiin perustuvat: mutaatiot ja syöpä. Niinpä aika erikoista on, että suurten pesuainefirmojen muualla Euroopassa fosforittomina markkinoitavia pesuaineita myydään ihan samoilla nimillä Englannissa fosforia sisältävinä. Ei ole tunnettua mekanismia, jolla ydinvoimalaonnettomuus voisi sen siltä etäisyydeltä tehdä. Lähellä onnettomuuspaikkaa tapahtuu kaikkea muutakin, mekaanisia vammoja, palovammoja, säteilysairautta, hedelmättömyyttä, epämuodostumia. On totta, että ydinvoiman terveysriskeissä keskitytään 42 MIELIPITEiT Ä KESKUSTELUA syöpäriskiin. Jos merkittävä osa maailman energiasta tuotettaisiin aurinkopaneeleilla, paneelien myrkyllisten aineiden hävittäminen olisi suuri ympäristökysymys. hengitystiesairauksia. Jalankulkijat joutuvat hengitystään pidätellen kulkemaan yleensä alempana kuin vilkkaimmat autokadut ovat. On aika kiinnostava logiikka, että ydinvoiman terveysriskeistä kelpaa argumentiksi, että jokin mahdollisuus "ei ole poissuljettu" . Sama poukkoilu näyttää Ruotsissa jatkuvan ydinvoimakysymyksessä. Eroa tuskin kuitenkaan selittää yksi tekijä, vaan monet tekijät vähentävät ja toiset lisäävät riskiä. Elintasolla, koulutuksella, elintapatekijöillä ja hygienian tasolla on vahva yhteys kuolleisuuteen, ja jos nyt pitäisi jotakin arvata, niin ainakin ranskalaisten ja saksalaisten alkoholinkäyttötavat ovat varsin erilaiset. Kivihiilen jätteistähän (myös syöpää aiheuttavista) suurin osa puhalletaan ilmaan, eli jätekysymyksissä filosofia on täysin erilainen kuin ydinvoiman kohdalla. Varsin nopeasti tullaan tasolle, jolla luonnon oma kuorma (radon, kalium ja muu taustasäteily, ultraviolettivalo, syöpää aiheuttavat aineet) ja jopa röntgentutkimukset ovat suurempia kuin saatu lisäkuorma. Mikään energiantuotantomuoto ei ole terveellinen eikä siis terveellisintä voi löytyä. En väittänyt, että Tshernobylistä tulisi vain paikallisia haittoja, vaan että luonnon tuhoutuminen rajoittuu lähiympäristöön, terveyshaitat eivät. vsk.. Ainakaan englantilaisia päätöksentekijöitä ei parane syyttää rohkeuden puutteesta. Näin on vertailevissa arv101ssa tehtykin. Maan vesilaitokset yksityistettiin viime vuoden lopulla, vaikka monet konservatiivitkin suhtautuivat asiaan epäillen. Jouko Tuomista Englantilaisilta päätöksentekijöiltä ei puutu rohkeutta Mäkinen kommentoi {SL 8/89) luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Rauno Ruuhijärven kolumnia "Päätöksentekijöiltä puuttuu rohkeutta" ja tuli ehdottaneeksi parin toimistoveikon lähettämistä Englantiin oppimaan, miten radikaali kuluttajaliike toimii. Jalkakäytävät painuvat paikoin katutason alle. Tällöin joudutaan suuriin analyysivaikeuksiin eikä etenkään yleisten syöpien lisä erotu "taustakohinasta". Ranskalaisten kuolleisuutta en ehtinyt tarkistaa, mutta moniin epävarmuustekijöihin verrattuna ainoa hämmästyttävä asia on eron pienuus. On myös kohtuullista ottaa huomioon, että esim. Myös purkaminen ja jätteiden käsittely muistetaan usein vain ydinvoiman osalta. Niistä tunneleista on tullut pikkurikollisten ja taskuvarkaiden saalistuspaikkoja, joita englantilaiset mieluiten välttävät ainakin iltaisin ja öisin. Mielestäni energiakeskustelun suurin ongelma on se, että ensin otetaan erillinen kanta ydinvoimaan ja sen jälkeen peilataan muita energialähteitä tuolta taustalta
Englannista löytyy hyvin radikaaleja ympäristöjärjestöjä. Meillä on paljon opittavaa saarivaltakunnan päätöksentekijöiden uskalluksesta. Useimmissa oligotrofisissa järvissä ja rannikkovesissä perustuotantoa on säädellyt nimenomaan fosforin niukkuus suhteessa muihin ravinteisiin. Typpikuorman pienentämisessä ei tultaisi saavuttamaan laaja-alaisia tuloksia, vaikka meriveden kumpuamisalueella Hankoniemen edustalla ja jätevesien vaikutuspiirissä muuallakin Suomenlahdessa typpiyhdisteiden lisäys näyttää edistävän planktonlevien muutenkin hyvää kasvua. Tätä mieltä ei ollut Suomen Akatemian pyynnöstä vesibiologisten hankkeiden tasoa muutama vuosi sitten selvittänyt kansainvälinen arviontiryhmä, joka katsoi PELAGin työn edustavan maailmanlaajuisestikin huipputasoa. Kun jätevesien puhdistusta on tehostettu, ovat hajakuormituksen ravinnepäästöt samaan aikaan kasvaneet olennaisesti. Meressä tärkein ravinne näyttää artikkelin mukaan olevan typpi. · Tämäkin ravinnetase viittaa siihen, että Itämeren fosforivarasto kasvaa suhteessa selvästi nopeammin kuin typpiylijäämä. räilyyn on lailla kielletty, ja autot ajavat lujaa. Toisaalta monissa Itämeren ympäristövaltioissa ei ole edes aloitettu tehokkaita toimia ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Eläinsuojelijat räjäyttivät pommin kevättalvella 1989 Bristolin yliopistossa ja uhkasivat kaikkia muitakin yliopistoja. Olemme Itämeren suojelussa "perimmäisten kysymysten äärellä". Artikkelissa ei toki siis väitetty fosforinpoiston osoittautuneen virheeksi, kuten Jumppanen asian tulkitsee. lhmisvahingoilta onneksi säästyttiin. Jos Itämeren kehitystä ei onnistuta säätelemään fosforikuormaa vähentämällä, silloin ei jää enää toiveita rehevöitymisen pysäyttämisestä millään muullakaan keinolla. Jos liikkujalla on rattaissa kuljetettava pienokainen, hän kohtaa uuden ongelman. Itämereen tuleva kasvava fosforivirta murentaa siten perustaa tähänastisilta toimilta ja mahdollisuuksilta hillitä rehevöitymistä. Toimenpiteet on kuitenkin suunnattu vain yhteen ravinnelähteeseen ja samaan aikaan muut ravinnepäästöt ovat kasvaneet hallitsemattomasti. Tietysti hän voi käyttää paikallisjunaakin, mutta sinne päästäkseen on kannettava rattaita ja lasta yli 20 porrasta alas tai ylöspäin. Sen vuoksi ei ole viisasta tuhlata voimavaroja jätevesien typen poiston tehostamiseen vaiheessa, missä Itämeren fosforikuormituksen vähentämisessä on päästy vasta alkuun. Väärinkäsityksen välttämiseksi olisi kuitenkin varmaan ollut paikallaan erillisessä lauseessa todeta, että fosforinpoisto on edelleen paikallaan eikä missään nimessä virhe. Yhdyskuntien jätevesien fosforista poistetaan näin keskimäärin 90 prosenttia ja typestä kolmasosa. Typen ekosysteemimerkityksen rajoittaminen koskemaan lähinnä "kumpuamisaluetta Hankoniemen edustalla" vaatisi kuitenkin laajemmat perustelut. Vastaavanlaista kehitystä on tapahtunut myös monen teollisuudenalan jätevesipäästöissä. Eipä siis ihme, että englantilainen kuluttaja on tehnyt valintansa: hän on ostanut auton, mieluiten kaksi. Jos hän ottaa lapsen kainaloon ja taittaa rattaat kokoon, nousee bussiin, maksaa matkan kuljettajalle ja heittää taitetut rattaat vajaan metrin korkuiselle korokkeelle, hän voi tyytyväisesti hyräillen istahtaa, mikäli paikka löytyy. Artikkelissa vaaditaan myös nopeita toimia typen poiston tehostamiseksi asumajätevesistä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA periaatteellisia päätöksiä ja käytännön toimia, jotka perustuvat syvälliseen ja laajaan kokonaisnäkemykseen Itämeren luonnontaloudesta ja siihen ratkaisevasti vaikuttavista ympäristötekijöistä. Yhdyskuntien jätevesien typpikuorma ei ole merkittävästi kasvanut 1970luvun puolivälin jälkeen. 43. Busseissa ei ole varattu tilaa lastenvaunuille. Iiris Lappalainen toimittaja Typpikö lannoittaa Itämerta. Näyttää siltä, että rehevöityminen jatkuisi, vaikka ihminen ei lisäisi mereen grammaakaan fosforia. Toisaalta mikäli fosforipäästöt Itämereen kasvavat nykyistä vauhtia, ei typpikuormaa vähentämällä ole edes saavutettavissa merkittäviä tuloksia, koska Itämeren ekosysteemi karkaa hallinnasta. Tätä artikkelissakaan Väitettiinpähän vain, että "keskittyminen pelkkään fosforinpoiston on osoittautumassa virheeksi" (kursiivi lisätty). ei kuitenkaan kiistetty fos~------------~ foriongelma ei vain sattunut KODAK DIAfllMIT: olemaan käsitelty aihe, vaan edullisin tapa ostaa typpi. Tieteen tulokset ovat tietysti aina kiistanalaisia. Sinilevät pystyvät myös sitomaan Itämeren perustuotannon käyttöön suuria typpimääriä ilmakehästä silloin kun siitä on merivedessä puutetta. Suomen Luonnon numerossa 8/89 artikkelissa Typpi lannoittaa Itämerta esitetään, että keskittyminen fosforin poistoon myös merialueilla on osoittautumassa virheeksi niin teoriassa kuin käytännössä Itämeri rehevöityy hirvittävää vauhtia. Toimicuksella on carviuaessa oikeus lyhencää tekstiä. Suositcelemme ki1joicuscen enimmäispituudeksi 45 konekirjoicusriviä. Itämeren suojelukomission esittämien karkeiden laskelmien mukaan vuotuinen fosforiylijäämä Itämereen on 26 000-55 000 tonnia ja vastaava typpiylijäämä noin 53 000 tonnia. Vesiensuojelun teoria ja käytäntö ovat siis kohtuullisen hyvin toteutuneet jätevesien käsittelyssä. Jumppanen kiinnittää aivan aiheellisesti huomionsa fosforinpoiston välttämättömyyteen, jos Itämeren rehevöitymiseen halutaan vaikuttaa. Artikkeli perustui Itämeren ekosysteemin säätelyä selvittävän suuren suomalaisen PELAG-tutkimushankkeen Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hankoniemellä saamiin tuloksiin. Näin kirjoittaessaan Kyösti Jumppanen sentään antaa ymmärtää, että PELAGin tutkijat, jotka ovat vuosikausia hyväuskoisuuttaan kuvitelleet tutkivansa tyypillistä Itämeren ekosysteem1a, puuhastelevatkin vain "erään kumpuamisalueen" kimpussa. Eri lähteistä kuten ilmakehästä ja jokivesistöistä tulevien typpipäästöjen vähentämiseen järkevin kustannuksin ei ole taloudellisia eikä teknisiä mahdollisuuksia. Jätevesien fosforin poiston tekniikka osataan hyvin ja se on osoittautunut taloudellisesti edulliseksi ja toimintavarmaksi. vsk. Jos oma henki on rakas, on turvauduttava apostolinkyytiin ja julkiseen liikenteeseen. Itämeren vesiensuojelu ei ole kuitenkaan näin yksinkertaisesti ratkaistavissa, vaan se edellyttää kiireellisesti tärkeitä SUOMEN LUONTO 2/90 49. Kyösti Jumppanen Tietenkin myös fosfori on tärkeä Jumppaselle kiitokset artikkeliani koskevista huomioista. Antti Halkka Kirjoira puheen vuorosi ciiviisci ja lyhyesci, niin saat mielipiceesi varmimmin ja nopeimmin julkaistuksi keskuscelupalscallamme. Myös Itämeri on alkuaan oligotrofinen systeemi, ainakin Pohjanlahti vieläkin. Ei esimerkiksi ole haluttu uskoa, että lannoitteiden ravinteet lannoittavat myös Itämerta. Vesiensuojelun tavoitteena on ollut pyrkiä rehevöitymisen estämiseksi fosforirajoitteisiin järvija rannikkovesiekosysteemeihin, jolloin vesistöjen luonnon talous on niiden omien säätelymekanismien hallinnassa ja jolloin vesistöt voidaan suojelutoimilla palauttaa hallittuun tilaan tai säilyttää ne siinä, mikäli ravinteiden kokonaispäästöjä vähennetään ajoissa riittävästi. · Rehevöitymisen estämisen ja vesien luonnontalouden toimivuuden säätelyn filosofia on ollut ja on yhäkin järkevä. Liukuportaita tai hissejä on turha etsiäkään muualta kuin pääasemalta
Tosin muista filosofioista en löydä edes toivoa, jota kuitenkin Linkolan ratkaisussa välttävästi on. Linkola tyytyy esittämään vain " hätäratkaisun" ihmismassoille ja jättää yksilön uuden minäkuvan muodostamisen puolitiehen. Ulkoasu on klassisen yksinkertainen, ellei suorastaan askeettinen, ja antaa paljon tyhjää tilaa maisemakuvien yläja alapuolelle. Iiris Lappalainen Linkolan johdatus Pentti Linkola: Johdatus 90luvun ajatteluun, WSOY 1989. Miksi Linkola takertuu sellaisiin asioihin kuin kasvissyönti väittäen ihmisellä olevan lihansyöjän hampaisto tai esittää Ceausescun yhteiskunnan jonain ratkaisuna maailman paloon. Perustieto Valassaarten luonnosta on ollut tähän asti lähes suuren yleisön ulottumattomissa, kuten Olavi Hildenin sorsalintuväitöskirjassa vuodelta 1964, vuosikirjassa "Österbottnisk årsbok 1978" sekä lintuyhdistys Ostrobothnia Austaraliksen julkistamattomissa arkistoissa Vaasassa. " Kirjassa esitetyistä havainnoista ja perusajatuksista on vaikea olla eri mieltä. Syyskuusta 1987 elokuuhun 1988 Hans Hästbacka teki kymmenen retkeä Valassaarille. Näiden saariston vuodenkierron kattavien retkien tulos on kirja Valsörarna. Muita toivon merkkejä ei tunnu olevan näkyvissä. Ehkä kaunista planeettaamme ei enää edes olisi olemassa, jos elämää ohjaavana voimana olisi ollut välinpitämättömyys ja itsekkyys. noita. Kuvissa linnut ja muut metsän elävät liikkuvat ja ilmehtivät. Totta on, että ajattelun radikaali muuttaminen on kivuliasta puuhaa, mutta ollaan umpikujassa, jos ei ole mitään rakentavaa ideaa tilalle. Mitä siis teemme, huutavat huolestuneet suut. Me laskimme lintuja ja katselimme niiden menoa silmät kirvellen. Onkohan kyseessä kirjapainon virhe vai oka omissa silmissäni. Linkolan tekstien yksityiskohtien arvostelu on usein suorastaan naurettavaa, vaikka ne ovatkin hänen helpoimmin osoitettavia heikkouksiaaan. Valassaarten linnustoa on seurattu vuodesta 1934 ja alue onkin yksi maamme tärkeimmistä saaristolinnuston ja -kasviston muutosten tarkkailualueista. Linkolan tyylinä on loputon tuskan jauhaminen. En näkisi, että tavallisten ihmisten jo pari tuhatta vuotta vallinnut lähimmäisenrakkausaate on syy maailman tuhoon. Tiurien vakuuttelut ''uudesta uljaasta maailmasta" vetoavat vain kehitysromantikkoihin, ei epätoivoisiin realisteihin. Näin Hästbacka kuvaa aurinkoista toukokuun päivää, jona on käynnissä lähes vuosittain toistuva luonnonnäytelmä; kuikat sivuavat Valassaaret kevätmuutollaan: "Leveällä rintamalla ne kiisivät eteenpäin Valassaarten itäja länsipuolella, matalalla ja korkealla, pohjoiseen, pohjoiseen, sadat kuikat. Oman järkytykseni huipentuma oli kai Hiljainen kevät, jossa kuvataan seikkaperäisesti peltolintukantojemme romahdusmaista pienenemistä tällä vuosikymmenellä. Ei diktatuuri voi olla ainakaan lopullinen ratkaisu. Mutta niiden hailakkuus ei minua miellytä. "Johdatusta" selatessa kauhukirjailija Stephen King jollakin tapaa väljähtyy. Teos on jo toinen Willamon kirjoittama ja valokuvaama lastenkirja. Kirja selattiin loppuun ja kuvia ihasteltiin, mutta lapsi ei varmaankaan ymmärtänyt, miten ankaran ponnistelun tuloksia ne ovat. Jännite ei säilynyt, vaikka pelottava varpuspöllö jäikin mieleen. Suomalainen luontokirja on harvoin syntynyt yhtä dramaattisissa oloissa, mutta syntytarina ei näy kirjan hellässä ja ääntään korottamattomassa sävyssä. Merenkurkun pengertiehankkeeseen kirjoittajalla on selvä kanta (s. Vuoroin terävästi piirtävässä myötävalossa, vuoroin suoraan altapäin tai voimakkassa vastavalossa seurasimme kun ne ohittivat majakan tutun siluetin." Tällaisten onnistuneesti tunnelmoivien jaksojen lisäksi kirjassa on paljon tietoa saaristoluonnosta ja sen ilmiöiden taustasta. Kerronnasta löytyy myös yllättävää herkkyyttä, joka luo vaikuttavaa kontrastia muuten julmalle tekstille. Itse uskon, että tekstit ovat ehdottoman tärkeitä ja olisivat toki myyviäkin, jos niihin kyettäisiin uhraamaan enemmän ponnistuksia vähintään yhtä paljon kuin kuviin. vsk.. Lukija pääsee mukaan syyskuussa helmipöllöjä rengastamaan, liukastelemaan maaliskuun jäille, seuraamaan huhtikuun piekanamuuttoa ja tekemään kesän tilipäätöksen elokuussa. Willamon tekstinkin työstämiseen olisi ollut syytä käyttää enemmän aikaa ja ankarampaa toimittajan kynää. Tintti ja Tiiteri ovat töyhtötiaispariskunta Tuohimetsästä, jossa puut saavat elää koko kunniakkaan elämänsä taimesta lahopökkelöiksi. Kirja on painoasultaan täysin mustavalkoinen, vain etukannen sana " Valsörarna" Valassaaret on saanut punaisen lisävärin. Ei äititeresoiden ajattelemattomuus ja tunteisiin perustuva usko todista lähimmäisenrakkauden kelvottomuutta. Uusimmassa kirjassa se on selkeänä ja edellistä esseekoSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Linkolan kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jokaisen totuuden ja oikeuden etsijän olisi syytä perehtyä perusteellisesti hänen ajatteluunsa. Tarina kertoo mukavasti tiaisten elämästä, mutta se ei oikein säväyttänyt ekaluokkalaista kuuntelijaani. Tuhon massiivisuus ja nopeus saa kuitenkin rehellisen ihmisen helposti päätymään väkivaltaiseen maailman muuttamiseen. Hänkään ei ole pelkkä järki-ihminen, tunnettakin löytyy pahan maailman puristuksessa: " ... Tuon aarnialueen tunnelmista on luvassa myöhemmin lisää Heikki Willamon valokuvia ja tari. Alue käsittää peräti 17 200 hehtaaria vettä ja 600 hehtaaria maata. Hiljaisina ja päämäärästään tietoisina lensivät nuo jäykkäsiipiset linnut kohti pohjoista, vain lä44 KIRJOJA himpien kuikkien s11p1en viuhuna kuului. Tutkimusarvoa luulisi itsestäänselväksi, kuten yleisesti ottaen myös luonnonsuojelualueen " pyhyyttä" , mutta näyttää siltä, että arvot on aina vain perusteltava uudelleen ja niitä on vielä jatkuvasti puolustettava kynsin hampain. Silloin tällöin toki roihahtaa, kuten Hans Hästbackan tekstejä luonnonsuojelufoorumeilla lukevat osaavat odottaa esimerkiksi kun saariston piittaamaton hyödyntäminen tulee puheeksi. Sorrolla saa vain lyhytaikaisen, epävarman kulissiyhteiskunnan. Varsinkin episodi Linkolan jäihin juuttuneesta hevosesta, jonka pelastamisessa saatiin rakkaalta naapurilta salamannopea apu, saa paatuneimmankin ihmisvihaajan liikuttumaan. 196): "On olemassa joitain pyhiä ja koskemattomia asioita, ja niihin kuuluu Valassaarten luonnonsuojelualue" Mainiosti sanottu! Kannattaa panna merkille, että osa luonnonsuojelualueen muodostavasta laajasta ulkosaaristovyöhykkeestä on ollut rauhoitettuna jo vuodesta 1938(!), vieläpä Björkön saaristolaisten aloitteesta. Kirje Suomen henkeville naisille antaa kuvan "inhimillisestä" Linkolasta. Mutta kysymyshän on tietenkin kustannuksista ja pienestä kielialueesta ja ... Tekniikka ja tiede eivät näytä tuovan pelastusta, eikä mitään selvästi myös tämän maailman kohtalosta kiinnostunutta uskonnollista liikettä ole vielä ilmaantunut markkinoille. Lihaa on siis luiden ympärillä. "Ei se ole semmonen, kun satu on", sain vastaukseksi, kun yritin jatkaa. On ironista, että nämä pienet harhalausahdukset saavat jopa vannoutuneimmat kannattajat epäilemään vihreiden perusoivallusten paikkansapitävyyttä. jokainen yksin nukuttu yö on rikos luontoa vastaan. Välistä kirjaa lukiessa tuntuu, että Linkolalla ovat muutamat käsitteet hieman sekaisin tai hän ymmärtää ne hyvin eri lailla. Ne eivät kuitenkaan pysty murtamaan ajattelua kokonaisuutena. Johan Ulfvens Tintti ja Tiiteri Heikki Willamo: Tintti ja Tiiteri, Tuohimetsän tarinoita, Forssan Kustannus 1989, 48 s. Painotyö on laadukasta, vain jotkut sivujen 58-71 talvi kuvista harmahtavat hieman. Luulen, että tämä on tärkein syy ihmisten antipatioihin vihreää aatetta kohtaan. Tuhon näkee jo omasta ikkunastaan. Jokunen kasvi ja sienikin on joukkoon mahtunut. Kirjaprojektissa oli omat jännittävät hetkensä kerran Hästbacka jopa pelastettiin helikopterilla ahtojäihin juuttuneesta merivartioveneestä Valassaarten kaakkoispuolelta. Linkolan ehdottamassa mallissa se ei tarjoa yksilölle juuri muuta kuin kaaosta. Valassaarten ylistys Hans Hästbacka: Valsörarna, Scriptum 1989, 156 s. Kuvat kertovat suorastaan uskomattomasta metsän elämän tuntemuksesta, kärsivällisyydestä ja kuvaajan taidosta. Esseessä toisensa jälkeen piina jatkuu ja päässä jyskyttää kysymys: voiko tämä olla mahdollista. Hans Hästbacka voi olla hyvin tyytyväinen kymmenen V alassaartenretkensä rasitusten tuloksiin. Aika usein kuulee luontokirjoja kustantavien ja myyvien pohtivan, miten vain kuva nykyään myy ja kiinnostaa
Tule ja osallistu tulevaisuuden polttavimman ongelman ratkaisuun. & Suroezkovskaja, E. Esittelytekstein, kartoin ja värikuvin kerrotaan kohde kohteelta mistä niiden suojelussa on kyse. Eli ne muistuttavat lähinnä meikäläisiä kansallispuistoja. Zapovednikit ovat luonnonsuojelualueita, jotka on perustettu luonnon suojelemiseksi yleensä ja niillä tehdään tieteellistä tutkimusta. Kolmannessa osassa esitellään Viron, Latvian, Liettuan ja Valkovenäjän alueilla olevat zapovednikit. Suomen, Ruotsin ja Karjalan luonnonsuojelua pitäisi entistä enemmän tarkastella kokonaisuutena. Ruotsissa on luonnonsuojelulla pitkät perinteet, mutta ei sielläkään vielä luonnosuojelualueiden perustamistyö ole päättynyt. Myös alueiden merkitystä uhanalaisten lajien · suojelun kannalta käsitellään niinkuin tietysti myös asianomaisen suojelualueen historiaa. Meikäläisittäin mielenkiintoisimpia ovat Kantalahden, Lapin, Kostamuksen, Kivatsun ja Syvärin zapovednikit. Ennakkoilmoittautuminen. Toinen osa kattaa Venäjän euroopanpuoleisen osan eteläosat, missä on 13 zapovednikiä. Kustannusliike Misli, Moskova 1988 ja 1989, 287 ja 303 s. (toim.): Zapovedniki SSSR, Zapovedniki europeiskoi zasti RSFSR, osat 1 ja 2. Jätteistä on huolehdittava ja maksajana on aina joku: •Sinä, teollisuus, ympäristö. Luonnonpuisto ehkä olisi hyväksyttäKIRJOJA luonnonsuojeluvirastossa onkin tehty tätä koskeva perusteellinen suunnitelma. E. klo 12-18 Lasin, romun, ongelmajätteiden, jäteveden käsittelylaitoksiin ja kierrätyskeskukseen opastettuja, ilmaisia bussikierroksia messualueella. Suojelualueet ovat esimerkkejä alueen alkuperäisistä lehtimetsistä, metsästepeistä, niittystepeistä, kuivuusaavikoista ja suistoista. Jätteiden hyötykäytön erikoismessut Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Kyse ei ole pelkästään kansallisesta toiminnasta, vaan Luoteis-Euroopan metsäisen alkuperäisluonnon yleisestä suojelutarpeesta. Kirjasarjan kaksi ensimmäistä, ja jo ilmestynyttä osaa, käsittelevät Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan zapovednikejä. Osa näistä on myös turistikohteita. Tekstissä käsitellään tarkemmin alueiden luontosuhteita: kasvillisuutta, eläinja kasvilajeja. RIIHIMÄEN MESSUT OY 914-39561 ke 18.4. Näin venättä taitamatonkin saa jonkinlaisen käsityksen millaista luontoa Neuvostoliitossa on suojeltu. E. Paraikaa Ruotsissa on meneillään hankkeita kansallispuisto järjestelmän täydentämiseksi. Tämän alueen suojelualueet sijaitsevat joko tundralla tai boreaalisella havumetsävyöhykkeellä. Kierrättämällä säästetään luonnonvaroja ja energiaa, vähennetään ympäristön kuormitusta ja työllistetään. On tarkoitus perustaa uusia kansallispuistoja, laajennella joitakin entisiä sekä tarkistaa joidenkin alueiden asemaa luonnonsuojelualuejärjestelmässä. koelmaa tyylillisesti parempana. Kustakin suojelualueesta on oma artikkelinsa, missä on mm. vämpi käännös. Ensimmäisen osa käsittelee 11 luonnonpuistoa PohjoisVenäjältä alkaen maamme itärajalta, Karjalan autonomisesta neuvostotasavallasta, ja ulottuen Uralille. Kirjan tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että kyse on ehdotuksen julkistamisesta, eikä valmiiden päätettyjen ja perustettujen alueiden esittelystä. ja Klerrätyslllke to-su 19.-22.4. Nationalparksplan för Sverige, Naturvårdsverket 1989, 126 s. Tässä jos missä olisi meidän myöhäisbresneviläisellä hallinnollamme oppimista. Neuvostoliitossa on alettu julkaista kirjasarjaa valtakunnan zapovednikluonnonsuojelualueista. Tapio Lindholm Valtakunnalliset KIERRÄ1YSMESSUT ~ t 18.-22.4.1990 Riihi111äen Urheilupuisto Messuilla esitetään jätehuolto ja kierrätys laidasta laitaan. Alle 16 v. klo 10-18 LlppuJen hinnat Aikuiset 15 mk. Kullakin maalla on siinä vastuunsa, mutta suojelun tavoitteet toteutuvat vain mikäli mikään maa ei lipeä vastuustaan. Kaatopaikat täyttyvät luonnon kestokyky on koetuksella. Luonnonsuojelussa jos missä tarvitaan selkeitä perusteluita ja niiden esittelemistä muunakin kuin suttuisina karttakopioina ja A4-nippuina. Solmi kontakteja kysy asiantuntijoilta. ja koululaisryhmät ilmaiseksi. Uusiotuotteet, jätteiden lajittelu, "ekokulutus", alan tekniset ratkaisut, uudet liikeidea!, jätepalvelu, kierrätys muualla maailmassa. Kansallispuistot ovat Neuvostoliitossa kuitenkin oma suojelualuetyyppi, joten zapovednikejä ei voi kutsua kansallispuistoiksi. kunnille, maataloudelle, yrityksille, opettajille.. Valvottu, maksuton lastenhoito. Ruotsin Jotta kansalaisilla ja päättäjillä olisi selko siitä mitä ehdotetaan, on luonnonsuojeluvirasto tehnyt kirjan, jossa esitellään myös kaikki olemassaolevat kansallispuistot. EteläVenäjällä ei ole samalla tavalla alkuperäistä luontoa jäljellä kuin Pohjois-Venäjällä, joten zapovednikien merkitys on suuri. kohteen kasvillisuuskartta ja värivalokuvia suojelualueelta. Uskokaa tai älkää Linkolan evankeliumia: "Maailma ei ole niin hirvittävä kuin kuvittelet, se on hirvittävämpi kuin pystyt ikinä kuvittelemaankaan." Olli Turunen Idän ja lännen suojelualueet Sokolova, V
Ne ovat tärkeitä istutuskaloja Euroopassa. Kalavesien hoidon ja kalastuksen kannalta on todella merkityksellistä, jos ankeriasistutukset saadaan elpymään Suomessa. Kun ankeriaan pyyntimenetelmän löytää, on sitä myös käytettävä, sillä ennemmin tai myöhemmin ankerias lähtee alavirtaan ja joko tuhoutuu voimaloiden turbiineissa, joutuu kalastajien saaliiksi tai onnistuessaan pääsee kutemaan valtamerelle. Talvireviirin koon ja sijainnin määrää lähinnä käpysadon määrä ja sijainti, joka vaihtelee paitsi käpyvuoden laadun, myös sen mukaan, onko kysymyksessä kuusen vai männyn käpysato. Tämä tuonti ja yleensä ankeriaan istutustoiminta laantui jo 1970-luvulla kalatautikysymyksiin. Voiko ankeriasta lisätä laitoksissa. Monet ihmiselle myrkylliset siemenet tai marjat ovat linnuille vaarattomia ja jopa vaativat lintuja levittäjikseen, jotta kasvit voisivat lisääntyä. Ensin ne pyrkivät syömaan miellyttävimmät siemenet ja viimeksi vähiten miellyttävät. Mistä istukkaita saa. Ranskan ja Englannin jokisuiden pyyntipaikoilta. sekaisin. 1970-luvun ankeriasistukkaat ovat monin paikoin jo muuttuneet kasvuankeriaista vaellusankeriaiksi ja lähteneet liikkeelle kohti kutualueitaan ja ne eivät syö matkallaan. Jos siemenet olisivat vaarallisia linnuille, siitä epäilemättä olisi kantautunut tietoa meillekin. Lasiankeriaita ja niistä edelleen jo . Ovatko risiininsiemenet vaarallisia linnuille. Nykyisten tietojen valossa auringonkukan siementen tuontia ja myyntiä lintujen ravinnoksi ei ole tarpeen risiininsiementen vuoksi rajoittaa. tummiksi muuttuneita ankeriaita on tuotu Suomeen mm. Käpytikan reviirit Käpytikka puolustaa talvirev11r1aan muita tikkoja vastaan. Ne valikoivat ravintonsa erittäin huolellisesti silloinkin kun tarjolla on erilaisia siemeniä Risiinikasvin (yläkuvassa) myrkylliset siemenet ovat kuin miniatyyritaideteoksia. Kelpaamattomat jäävät kokonaan jäljelle. Ankeriaan kasvatus emokaloiksi ja poikastuotanto kalanviljelylaitoksilla ei onnistu, vaan istukkaat kerä46 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat tään jokiin nousevista poikasista (lasiankeriaat jne), jotka ovat menvirtojen myötä kulkeutuneet luonnonvaraisilta kutupaikoilta Atlantin valtameren Sargassomeren alueelta. Ehkä Haukiveden ankeriassaaliiden kasvu johtuu kalastustaitojen kehittymisestä tai ankeriaan kalastukseen sopivan pyyntimenetelmän elpymisestä. Mistä johtuu, että ankeriassaaliit ovat täällä Haukivedellä kasvaneet. En ole kuullut, että linnut ylipäätään söisivät myrkyllisiä siemeniä. Ankeriaiden mukana pelättiin maahamme saapuvan eräitä pahoja lohikalojen myös kasvatetun kirjolohen virustauteja. Istutuksiin, joita Vuoksen vesistöalueellakin on tehty moniin vesiin, käytettiin sekä lasiankeriaita että jo tummiksi muuttuneita ankeriaan poikasia, jotka eivät vielä olleet saavuttaneet kelta-ankeriasvaihetta. Mene ja tiedä. vsk.. Havainto on aivan oikea talvella sekä käpytikkakoiraalla että naaraal,la on oma reviirinsä, jota myös naaras voi puolustaa rummuttamalla. Myös Tanskan merialueelta pyydettyjä keltaeli kasvuankeriaita on tuotu Suomeen istukkaiksi. Lisäksi reviirillä saattaa olla lintulauta, jolla on rasvaa taikka haaska, SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Pesivätkö samat yksilöt toistuvasti yhdessä. Tähän kaatui myös merestä pyydettyjen istukkaiden tuonti. Sisävesien pitkäsiimaan tarttuvat ankeriaat ovat vielä kasvavia keltaeli kasvuankeriaita. Niitä on löydetty maustepippureiden ja auringonkukansiementen seasta sekä askartelutarvikkeista. lstukkaat olivat olleet ennen tuontia Ruotsissa karanteenilaitoksessa. Mikäli risiininsiemenet olisivat myrkyllisiä linnuille, ne epäilemättä jättäisivät koskematta koko siemeniin. Vuoksen vesistöalueella nykyisin tavattavat ankeriaat lienevät istutusten tulosta, mutta kyllä Saimaan kanavan kautta voi ylös päästä myös merestä sisävesiin pyrkiviä ankeriaita. Suomen vesiin luonnonvaraisesti nousseet ankeriaat ovat olleet ja ovat edelleenkin 6-8-vuotiaita ja hyvinkin · parikymmensenttisiä yksilöitä. Käpytikat pyrkivät pitämään myös muut tikat poissa reviireiltään. Niitä on vielä jäljellä aikoinaan tehdyistä istutuksista ja mereisen nousure1tm omaavissa vesistöissä. Haukiveden ankeriassaaliiden lisääntymisen syy ei ole helposti selitettävissä. Mikäli kuitenkin näin tehtäisiin, voidaan auringonkukansiemen korvata esimerkiksi murskatulla maapähkinällä, jota suurin piirtein samat lintulajit syövät lähes yhtä halukkaasti kuin auringonkukkaa. Seppo Vuo/anto Käpytikkakoiraal/a (kuvassa) ja naaraal/a on talvisin kummallakin omat reviirinsä. Ovatko ankeriaat luontaista kantaa vai istukkaita. Pyynti on sisävesissämme istutusten varassa Harri Dahlström Risiininsiemenet vaaraksi linnuille. Vuonna 1989 saatiin pitkästä aikaa eläinlääkintöviranomaisilta ankeriaan tuontilupa Evon kalastuskoeaseman kokeita varten. Jos auringonkukan siemeniä ei voi nsnmvaaran vuoksi käyttää, millä ne voi korvata. Risiiniä kasvatetaan monissa trooppisissa maissa. Mistä tulevat ankeriaat. Pesiikö tikka talvireviirillään, ja kumman puolison talvireviiristä tulee pesimäreviiri
Niiden on koko elämänsä ajan tultava toimeen -~ sillä vedellä, jota kiven päälle sataa, ja niillä ravinteilla, J. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 HELSINKI. Varsinkin lehdoissa ja tuoreissa metsissä näkee kivien päällä runsaita vattu-, pillikeja saniaiskasvustoja. Seppo Vuo/anto Palokärki on ahkeroinut rastilia kolmetoista. Vaikka käpytikan elinikä on suhteellisen lyhyt useinkin vain pari vuotta ovat samat reviirit vuodesta toiseen asutut. Jos kuitenkin vahinko on jo päässyt tapahtumaan, voidaan johtimiin kiinnittää värikkäitä palloja, jotka näyttävät johtimien kulun. Mutta miten se on voinut kasvaa siinä kiven päällä ennenkuin se on saanut juurensa kasvatettua maahan asti. Tällöin ilmeni, että taulun reunoissa ei ole hampaanjälkiä vaan ilmeisiä hakkausjälkiä. Kesäreviiri ei välttämättä sijaitse kummankaan sukupuolen talvireviirillä, vaan ilmeisesti muodostuu siitä riippumatta. Törmäysnopeus voi olla yli 50 km/ h. Kiven päällä on metsän sisällä ainakin ohut humusja sammalkerros. Kaluttu kyltti Elokuussa 1988 kiersin Kiihtelysvaaran Huhtilammella luontopolun ja havaitsin rastin numero 13:n saaneen uuden muodon. Matti Helminen Sähkö johdot joutsenten surma Joutsenten suosiman vesialueen yli on rakennettu sähköjohdot. Seppo Vuokko 47. Onneksi kysyjä pystyi lähettämään koko taulun nähtäsuoMEN LUONTO 2/ 90 49. Kasvu on aluksi varsin hidasta, ja jos taimivaiheessa sattuu kovin kuivia ja kuumia kesiä, taimen taru päättyy siihen. Seppo Vuo/anto Kivi kasvualustana Ison kiven päällä kasvaa kookas mänty, ja kiven pintaa pitkin ulottuu kolme vahvaa juurta maahan. Samalla muidenkin lintujen surmanloukkuja vähennetään, sillä lankoihin lentää myös hanhia, sorsia ja kahlaajia, etenkin soitimella olevia taivaanvuohia. tei luontoa tarpeettomasti turmella. Siinä puun taimi itää ja sen turvin kasvaa. Kesäreviirin määräävät taas erilaiset tekijät, mahdollisuus pesäkolon kovertamiseen ja yleensä rehevämpi ympäristö kuin talvella. Kyltti on noin 120 sentin korkeudella maasta. Tämä osoittaa, että pesivät linnut taikka toinen niistä saattavat vaihtua suhteellisen usein. Kuvan perusteella ongelman ratkaisu osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi. Toiminta saattaa olla verrattavissa palokärjen tapaan hakata reikiä pysytylaudoitettuihin rakennuksiin. Lintu on keikkunut taulun tolpassa ja hakannut taulun reunoista lähtien osittain silpuksi. Vaikeampaa on vastata siihen kysymykseen, miksi lintu on taulun silponut~ Ehkäpä taulun van on houkutellut linnun tarkistamaan, löytyisikö sen sisältä ravintoa. Mitä vo1s1 tehdä, jotta joutsenet eivät törmäisi johtoihin. vsk . Kiven päällinen ei ehkä sittenkään ole niin karu kasvupaikka kuin voisi kuvitella. otka irtoavat kivestä i!! ja kiven päälle varisevasta karikkeesta. Muut luontopolkutaulut olivat kunnossa lukuunottamatta ihmisen "terroritekoja". väksi. Todennäköisesti palokärki on ollut asialla, vaikka vanerin ohuudesta johtuen hakkausjäljessä ei voi erottaa palokärjen nokalle ominaista sivuprofiilia. Isojen siirtolohkareiden päällä näkee melko kookkaitakin puita, joilla ei ole lainkaan yhteyttä maahan asti. Jos kesät ovat olleet suotuisia, kasvattaa pieni puu juurensa kiven syrjän sammalja jäkäläverhon suojassa maahan asti ja puun kehitys on turvattu. Luontopolkutauluun hakattu kaari sattuu joka tapauksessa muistuttamaan ladon seinään hakatun reiän yläosaa. Mikä eläin on kiinnostunut vanerikyltistä ja miksi se on käsitellyt juuri sitä näinkin paljon. Haisukurjenpolvi ja hajuheinä ovat suorastaan erikoistuneet tämän kaltaisiin kasvupaikkoihin. Sekään toiminta ei vaikuta biologisesti mielekkäältä, sillä saman ladon päädyssä voi olla kymmenkuntakin reikää, joista lintu mahtuisi menemään sisäpuolelle, jos vain se olisi tarkoituksena. Sähkölaki velvoittaa suunnittelemaan sähkölaitteet niin, etKorkeajännitejohdot ovat pudottaneet joutsenen korkealta. Sähkölinjat pitäisi suunnitella niin, että ne kiertävät joutsenten oleskelualueet riittävän kaukaa. joka ajaa saman asian
2. Radikalisoikaamme aluksi Brundtlandin Kestävän kehityksen periaate! Aloittakaamme vastuusta. .. Ekokulttuuria. Tavarataloutta ohjaa vaihtoarvologiikka, tavaroiden tuottaminen markkinoita eli ostokykyisiä kuluttajia varten. (90) 406 262 TURKU Läntinen Rantakatu 21 puh. .... ......... Tavaratuotannolle kelpaamaton luonto ja biologinen varallisuus on saanut mennä kuolla. Taloudellinen kestävyys edellyttää, että kehitys on taloudellisesti tehokasta (ylläpitotehokkuus ja palvelutehokkuus) ja että se on oikeudenmukaista sukupolven sisällä ja sukupolvien välillä. (981) 220 279 POSTIMYYNTI: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Luonto on itseisarvo, elämä itse. -------~-----------------~--~ 48 Tule luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. Tavaroiden ja rahan eli yleisen tavaran määrä on lisääntynyt, kansojen BKT kasvanut. JAKELUOSOITE 1,90 mk:n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 Helsinki POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA I PUH . vsk.. Aate ------------------------------, Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 170 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/210 mk (ei-jäsenet). 4. ihmiskuntaan (tosisolidaarisuuteen, veljeyteen, siskouteen, kansainvälisyyteen) ja 3. (921) 327 001 TAMPERE Laukontori 4 puh. tulevaisuuteen (tulevien sukupolvien tarpeiden tyydytyksen varmistaminen). (931) 115 715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. (90) 876 9100. .. Perinteistä edistysajattelua hallitsee kasvu, kestävän (perustarve)talouden päämääränä on ihmisten elinehtojen uusintaminen sukupolvesta toiseen ja edelleen. Sosiaalinen kestävyys edellyttää, että kehitys lisää ihmisten omaa elämänhallintaa, pitää yllä ja vahvistaa heidän yhteisöllistä identiteettiään. Tavaratalouden aikakaudella tuhoamisvauhti on kiihtynyt. Ihmisen kestävässä (perustarve)taloudessa yhdistyvät seuraavat periaatteet, jotka tulee ottaa yhteiskuntapolitiikkaa läpäiseviksi toimintaohjeiksi: 1. Mutta, mutta, ISO MUTTA! Luonto, meille ulkoinen ja meidän sisäinen, on myös tavaratuotannon yleinen ehto. Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa siihen osallistuvien ja osallistettavien ihmisten kulttuurin ja arvojen kanssa. Maailmanlaajuisesti kysymys on vastaamisesta lajien monimuotoisuuden vähenemisen haasteeseen. Kestävä kehitys on sosiaalisen ja taloudellisen edistymisen ja uusintamisen prosessi, joka tyydyttää kaikkien aitojen eturyhmien tarpeet ja arvot samalla, kun se turvaa ne myös tuleville sukupolville sekä säästää luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuuden. 3. ... Ihminen on maailmassa ainoa arvovalintoihin kykenevä laji, jonka voi velvoittaa vastuuseen toisista eliölajeista ja tulevista sukupolvista. Ekologinen kestävyys edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa ekologisten prosessien, biologisen monimuotoisuuden ja biologisten luonnonvarojen säilyttämisja ylläpitoperiaatteen kanssa. Siis heti! sanoisivat G.H.Bru.ndtland ja kaikki hänen valaistuneet kriitikkonsa. Kestävä kehitys edellyttää ihmisen vastuuhorisontin laajentamista 1. Per P. V. KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN Vastuu kansojen varallisuudesta Ihmiskunnalla on vain pari vuosikymmentä aikaa muuttaa radikaalisti taloutensa toimintaperiaatteita ekologisesti kestävälle perustalle. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. TILAAJANUMERO Uusi osoite (OSOITELIPUKKEESTA) .. Tosi tuhlaajapojan tavoin on ihmislaji koko olemassaolonsa ajan pannut omien ja muiden kansojen biologista varallisuutta sileäksi. . Ihmiselämän uusintaminen, sen jatkuvuuden eli kestävän kehityksen turvaaminen pakottaa meidät radikaaleihin uudelleenarviointeihin. luontoon (biologisesta varallisuudesta, luonnon palautuvuudesta, monimuotoisuudesta, uusiutumiskyvystä), 2. D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 190 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja tilaan Suomen Luonnon kestotilauksena yhteishintaan 200 mk D Muutan osoitettani D Peruutan tilaukseni Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELU OSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1 PUH . ....
Kanerva kyllä kasvaisi hyvässäkin maassa, mutta toiset, nopeampikasvuiset kasvit tukahduttavat sen. vsk. Kukissa käy hyvinkin monenlaisia· hyönteisiä: perhosia, kärpäsiä, mesipistiäisiä, myös mehiläisiä, jotka valmistavat sen medestä tummaa, hiukan kitkerähköä kanervahunajaa. Seppo Vuokko 49. Meillä kanerva ei liene vielä pahemmin kärsinyt ilmansaasteista, mutta esimerkiksi Hollannin ennen niin kukkeat kanervaja kellokanervanummet ovat muuttuneet miltei pelkkää siniheinää kasvaviksi numminiityiksi syynä on korkea typpilaskeuma. Kanervalle se oikea hetki on kulo: kohta, kun ensimmäiset sateet lankeavat jäähtyneeseen tuhkaan, maassa kätkössä olleet siemenet itävät. Paikoin meilläkin sataa typpeä jo toistakymmentä kiloa hehtaarille vuodessa, ja kaSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Niinpä ne vain poikkeuksellisesti pölyttävät kanervan. Mäntykankaiden ja kallioiden ohella sitä kasvaa rämeillä, ja rannikkoseutujemme keidassoilla se on ehdoton valtakasvi. Valtaosa siemenistä jää kuitenkin aivan emokasvin juurelle, missä ne joutuvat erilaisten pikkueläinten ja sienten ravinnoksi. Liian hyvät olot ovat kanervalle tuhoksi. Siemeniä kehittyy runsaasti, jopa parisataatuhatta kappaletta neliömetriä kohti. Naaras muniikin kukkiin, ja toukat syövät terälehtien tyvessä olevaa mehevää kudosta, joka on kuin tarkoitettu ripsiäisen toukille ravinnoksi. Kukasta toiseen lennellessään siitepölyyn tahriutuneet naaraat käyttävät luottia "kiitoratanaan" . Siementaimia löytää myös kallioiden humuslaikuilta, metsäja suo-ojien penkoilta, polkujen ja metsäteiden varsilta yleensä paikoilta, missä maata on paljastettu. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovatkin vain parin millimetrin mittaiset kanervaripsiäiset, jotka viettävät lähes koko elämänsä kanervan kukissa. Pieni osa, ehkä muutamia satoja tai tuhansia neliömetrillä, säilyy elossa ja odottaa sopivaa hetkeä. Koska heteet ovat syvällä kukassa ja luotti pistää pitkälle ulos, isot hyönteiset eivät samoilla ruumiinosilla kosketa sekä heteitä että emejä. Kanerva on karuilla mailla niin runsas, että sen kukinta muuttaa maiseman värin. Valtaosa kanervan biologiaa koskevista tutkimuksista on peräisin Länsi-Euroopasta, missä kanerva on yhä tärkeä laidunkasvi, erityisesti lampaiden talvirehuna. KAINUUN MAAKUNT AKUKKA Karujen maiden kanerva Kanerva on valaisten, kuivien ja karujen maiden kasvi. Siemenet ovat hyvin pieniä ja leviävät sekä tuulen että paikallisesti myös sadevesien mukana. nerva saattaa olla yksi ensimmäisistä typpisaasteen uhreista. Koiraita on paljon vähemmän kuin naaraita, ja niinpä koiraat vain odottelevat morsiotaan, kukin omassa kukassaan
Matkatoimistot: Brasiliassa VISP Turismo Ltda, lentomatkat Travela Oy. 11 A 00150 Helsinki puh. Hinta 14 900 mk, johon sisältyvät lentomatkat Suomi-Brasilia-Suomi, Brasilian sisäiset matkan (bussi, lennot, jokilaivat), hotellimajoitukset ja aamiainen sekä opaspalvelut. by Mikko Punkari, Anne Raunio and Helene Viita Suomen Luonto 49(2): 22-25 Protection programmes have already been drafted for Finland 's peatlands, avian wetlands, eskers and herb-rich forests. (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. 4. Lisäksi toukokuussa pidetään tiedotustilaisuus Helsingissä, jonka yhteydessä dioja, videoita ja informaatioita Brasiliasta ja itse matkasta. Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. Finland in prison. Under Finnish law the latter is a serious offence carrying a maximum sentence of 2 years SU0MENLLJONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation A ddress: Box 169 00151 Helsinki. Myös Suomi-Brasilia -seuran asiantuntemus on mukana matkan järjestelyissä. The government is going to bring in official protection for part of the area. Itärannikon tutustumiskohteita ovat Tijucan kansallispuisto aivan Rio de Janeiron kyljessä sekä Itatiaian kansallispuisto Rion ja Sao Paulon osavaltioiden rajalla. Direct action thus brought a reprieve for the forest. Sademetsien vähenemisestä huolimatMatkojen varrella käydään monissa muissakin kohteissa. ja paluu viikolla 42. While the sentences were light, the accusations were not. Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. According to various estimates, its population has fallen by at !east 95 OJo during the past four decades. Translated by Leigh Plester LUONTOMATKA BRASILIAAN Syys-joulukuussa 1988 Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun opiskelijoiden ainejärjestö MYY ry teki opintomatkan Brasiliaan. "If, in later court cases, a conservationist is sentenced to imprisonment, he or she will automatically become a martyr. So far, however, there have not been signs of inbreeding depression. Talaskangas is one of the few tracts of forests in the southern half of Finland that has remained untouched by loggers, and the activists by their intervention prevented its loss. Lähtö on viikolla 38. (90) 642 881/säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Siihen tutustuminen alkaa jokilaivalla Manausista. SUOMEN LUONTO 2/90 49. Sieltä siirrytään kohti pohjoista Pantanaliin ja Amazoniaan. by Juha Tiainen Suomen Luonto 49(2): 32-35 The white-backed woodpecker Dendrocopos Jeucotos is not merely a rarity of the Finnish fauna, but with its 30-50 breeding pairs it is also one of our most endangered bird species. (90) 642 881 Elina Vuola SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. ta valtavat metsäalueet ovat vielä luonnontilassa. (981) 15 828 Merja Yl/inen, vs. Simultaneously, however, the National Board of Forestry took legal action against the conservationists. ohjelma. After that, clashes between the authorities and conservationists are likely to become more violent. Peruutusmaksu 50 mk kulujen kattamiseksi. Now the time has come to bring in protection for spectacular outcrops of bedrock. 90-874 4341), Petri Friari (90-871 3493), Matti Koskiala (90-798 381). Matkan kokemusten ja yhteyksien pohjalta järjestetään luonnosta ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneille tilaisuus tutustua Brasiliaan asiantuntijoiden opastuksella. Solicitor Matti Wuori is very worried about the interpretation and fears that the trend may escalate. "Coercion generally implies that a victim has been quietened with blows, or a burglary has been committed or a debt collected at gunpoint," says the youths' solicitor, Matti Wuori. (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko loutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pertti Siilahti, järjestösihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. Every time a terrorist strikes, the country is getting an unpaid bill from the 1960s." Rocky outcrops destruction or protection. (953) 17 358 Pertti Siilahti Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. The police are also empowered to arrest and imprison suspects and to carry out a house search. Järjestelyja opasrybmä: FK Pertti Ranta ja Ilkka Jussila MYY ry:stä, HuK Petri Friari (tulkki) sekä Matti Koskiala (Suomi-Brasilia -seura). Teija Hannula, toimistoapulainen Marko Stenberg, projektisihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Brasilian ja Bolivian rajalla Paraguay-joen latvoilla sijaitseva Pantanalin tulvatasanko on maailman arvokkaimpia luonnonalueita. old deciduous forests with abundant dying and decaying trees, caused by intensive forestry. Hintaan eivät sisälly vakuutukset, ruokailut, ilta-ym. Matkareitti alkaa Brasilian itärannikolta rannikkosademetsäalueelta ja jatkuu kohti etelää Argentiinan rajalle. This decline is due to the severe loss of suitable habitats, i.e. West Germany is still paying out for the heavyhandedness and pig-headedness of government officials iq the 1960s. lt is strange that the conservationists were judged guilty of coercion when their resistance was entirely passive. Lisätiedot: Pertti Ranta (puh. Luontoon tutustumisen ohessa näemme myös Rion ja Sao Paulon lisäksi pääkaupungin Bras'dian, Amazonian pääkaupungin Manausin ja historiallisen Ouro Preton. The youths were accused of 'causing trouble', 'insubordination', and 'coercion'. siht. (921) 301 141 Veijo Peltola Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. The preservation of these is urgent as, especially in the most densely populated areas, stone is continually needed for building roads and houses. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. A study by the authorities there last year revealed such a large number of threatened species that experts declared there was no doubt as to the immense value of the site. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk. Is tbe bell tolling for tbe Finnish white-backed woodpecker. Amazonia on maailman suurin yhtenäinen sademetsäalue. Lennot Pan Am. Matka kestää kuukauden. Igua~un putoukset Brasilian ja Argentiinan rajalla sekä kummankin maan puolella oleva sademet· säkansallispuisto kuuluvat Etelä-Amerikan tärkeimpiin luonnonnähtävyyksiin. Pirkko Elomaa, kurssisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Paula Launonen, toimittaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Muukkonen, toimistosiht. Ilmoittautuneille lähetetään yksityiskohtaiset tiedot. · Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla 500 mk tilille PSP 3200 73-9 (Pertti Ranta/ Brasilia ekskursio) 31. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Timo Hokkanen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo OJJila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Taija Sippel, Antti Ylitalo, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. During the first stage of the study, to determine what needs protecting where, recourse will be made to basic maps, as well as to high altitude and satellite photographs. as. Tuula Varis, kans.väl. Papukaijat, apinat, delfiinit, manaatit ovat Amazonian tyypillistä lajistoa. In January fines were imposed on 25 activists at Kajaani Magistrate's Court, following Finland's most sensational environmental issue court case for a decade. (90) 171 250 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Law and ecoterrorism by Mikko Niskasaari Suomen Luonto 49(2): 12-14 In February 1989 environmental activists prevented the felling of forests at Talaskangas in Central Finland. 1990 mennessä. vsk.. Felling had already begun when the activisits, mainly from the 15-25 year old age group, interrupted it by camping in the middle of the road used by the forest harvesters and sitting in the trees marked for felling
Sarlin Ab Savon Sanomain Kirjapaino Oy Kuopio Hotelli Savonia Scanfrentz SIAR Planning Oy Sini-Metalli Oy SKOP Snell Louhivuori Tallqvist Oy SOK ja S-osuuskaupat Studio Nurmesniemi Ky Suomen Kemistiliitto ry Suomen Lääkäriliitto ry Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto Suomen Michelin Suomen Sokeri Oy Suomen Unilever Oy Suunnittelu-Aula Oy Sähkötarkastuskeskus Keskusmetsälautakunta Tapio Taso-Arvo Oy Tehdaspuu Oy Tehy ry Tetra Pak Oy TYHL-Kahvila Ravintola Työnantajain Yleinen Ryhmä ry Vaasanlaivat Valkealan Puhdas Luontaistuote Oy Viking Line Viljavuuspalvelu Oy Virkamiesliitto ry Woodtek Oy PSL Pohjalainen Oy Yhdyspankki Yhtyneet Paperitehtaat Oy Yleisjäljennös Oy Ylikiimingin Osuuspankki Ympäristöalan ammattijärjestö Y AJ ry. Osuusmeijeri T:mi Juhlavehnänen Kansallinen Kokoomus rp Oy Konwell Ab KreuTo Oy Kuusankoski Oy Kuva-Sampo Oy Kv. Tuemme luonnonsuojelutyötä AK-Lasi Oy Alfatex Oy BASF Oy Oy Databolin Ab E-M Sisustus Oy ECOLAB Oy Ab Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ry Oy Elmika Ab Elohopea-Filmi Oy Erosen Leipomo FMG Lokomo Forest Oy Hallman Oy Harjun Betoni Oy Helkama-Pyörä Helsingin Kalansavustamo Oy Helsingin Säästöpankki Herttciniemi Helsingin Urheilu-Pyörä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ry HKT Myllymäki & Pojat Oy International Business Machines Oy Jalasjärven Sähkö Oy Joensuun Ymp. Lääketeollisuuden Suomen Yhdistys KL Y Kymen Sanomat Kymijoen Vesiensuojeluyhdistys ry Lasitukku Oy Rakennusliike Lehto & Nordlund Liikenneravintolat Oy Lomayhtymä ry Maa ja Vesi Oy Mainos Balzer Mainostoimisto FMK Oy Oy Matkahuolto Ab Mercamer Oy Miele Oy Mikron-Ruokala Sirpa Lahdenne Mobil Oil Oy Ab · MTV Oy Naprapath Veikko Parhankangas Neles-Jamesbury OP-Kiinteistökeskukset Kustannusosakeyhtiö Otava Oulun Autokuljetus Oy Oulun Vuokra-asuntovälitys Outokumpu Oy Terästeollisuus Ovako Teräsmarkkinointi Oy Paperitaide Oy Oy Gustav Paulig Ab Polarputki Oy Arkkitehtija insinööritoimisto Polyplan Oy ab Prosessiputkitus Oy Puolimatka-yhtymä Jaakko Pöyry -yhtiöt Rautapörssi Oy Riisla Oy Rukka Oy Salpa-Hitsaus Oy Oy E
Ensimmäinen lehti omasta painosta elokuussa 1920. Tänään kolmattasataa työntekijää graafista suunnittelua, värierottelutoimintaa, painamista, postitusta, kustannustoimintaa, runsas sata aikakauslehtija painopalveluasiakasta ja päivittäiset yhteydet 70 vuotta ammattitaitoa Helsinkiin Forssan Kirjapaino Oy. "Oma lehti paikkakunnalle ja oma kirjapaino sitä painamaan." Siinä professori Esko Aaltosen lähtökohta, kun painovapauslaki teki mahdolliseksi kirjapainojen perustamisen myös 1naaseudulle