Eläintuotannon keskittäminen laskee myös ravinnon laatua ja kärjistää ympäristöongelmia. Muun muassa takavuosina yksi ainut karannut sinikettu tuhosi satoja vesilintujen pesiä linnustoltaan arvokkailla Iin Krunneilla Pohjanmaan rannikolla. Muutokseen tulee vauhtia, jos kuluttajat jättävät esimerkiksi häkkikanojen munat kaupan hyllylle tai epäeettisesti kasvatetut turkikset liikkeisiin. Nykyaikainen ravinnon tehotuotanto muun muassa tehdasmaisine sikaloineen ja häkkikanaloineen on eläinrääkkäystä. lrtonumero 33 markkaa. Lisäksi niiden vapauttaminen on alkuperäiselle luonnollemme tuhoisaa. Suuret edistysaskeleet edellyttävät yleensä vuosien arkista puurtamista: asioiden perusteellista selvittämistä, valitusten kirjoittamista, seminaarien järjestämistä, päättäjiin vaikuttaKettujen tarhaus ahtaissa verkkohäkeissä on eläinrääkkäystä. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Sen tunnusmerkkeihin kuuluvat väkivallattomuus ja oman itsensä rohkea, avoin alttiiksi laittaminen. (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti . Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. mista, lehtikirjoittelua, yhdistystoimintaa. Myös kettujen tarhaaminen nykyiseen tapaan ahtaissa verkkohäkeissä on eettisesti kestämätöntä. Myös kanojen, sikojen ja nautojen tehokasvatuksessa aiheutetaan eläimille paljon kärsimyksiä. Kestotilaus 270 mk . Erilaiset tempaukset voivat parhaimmillaan vauhdittaa tai nostaa esiin tärkeitä asioita. Surullista on myös se, että hyvää tarkoittavat nuoret pilaavat ajattelemattomuudellaan oman tulevaisuutensa. Jos et halua, että eläimet kärsivät, älä osta sellaisia tuotteita. Ne kaikki ovat kiistatta edistäneet luonnonsuojelua. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Se miten hitaasti tai nopeasti asiat muuttuvat, riippuu hyvin paljon myös kansalaismielipiteestä. vsk.. z LJ.J :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. · Mutta ei eläinsuojelussakaan voi toimia millään tilapäisetiikalla, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Tuhopolttoa on mahdotonta hyväksyä, eikä tarhakettujen päästäminen vapaaksi ollut hyväksi edes ketuille itselleen. Hyviä esimerkkejä rakentavasta kansalaisvastarinnasta ovat muun muassa Koijärven lintujärven sekä Porkkasalon ja Kuusamon vanhojen metsien puolesta toimineet kansalaisliikkeet. Sitä paitsi näissäkin asioissa voidaan pysyvästi edistyä vain laajan kansalaismielipiteen tuella. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. (90) 228 08210 ja 228 08224. 2 Terrorismi ei edistä eläinten oikeuksia Satojen tarhakettujen vapauttaminen Pohjanmaalla yön pimeydessä ja kettutarhan rehusekoittamon ja varastorakennuksen tuhopoltto Itä-Suomessa nostivat esiin keskustelun eläinja luonnonsuojelun hyväksyttävästä keinovalikoimasta. Eläinten oikeuksien puolustamiseen on kuitenkin täydet perusteet. Hyväksyttävä kansalaistottelemattomuus noudattaa samoja periaatteita, joita siinä on käytetty viime vuosisadan puolelta saakka. Kunnon kansalaisaktivisti ei touhua yön pimeydessä polttamassa taloja, rikkomassa turkisliikkeiden ikkunoita tai suihkuttamassa spraymaalia ihmisten turkkeihin ja juoksemalla karkuun. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. (90) 228 08 1 telefax: (90) 228 08200 Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Ulla Ahonen, 228 08202 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierottelu/ Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Jos tuotteita ei osteta, ei niitä kauan kannata tuottaakaan! Terrorismi vahingoittaa eläinja luonnonsuojelun mainetta ja vain hidastaa asioiden muuttumista paremmaksi. On myös syytä pitää mielessä, ettei luonnonsuojelussakaan voi oikaista. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 2/96 55. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57
Pientilat kylmenevät 26 Hiljaisuuden temppeli 29 Biotooppi-sarjassa esittelemme talvisen metsän elämää hangella ja hangen alla. Ympäristöyhteistyöstä sivuilla 18-19. Puoli elämää pohjaeläimille 3 3 Tutkija Esa Koskenniemi on erikoistunut surviaissääskiin. Lisää perhostelua sivuilla 40-41. Suomalaisretkeilijä Vodlajärvellä. Ritariperhoset ovat valinneet rannan mutaisen sopukan seurustelupaikakseen. Värinää putouksilla 40 Reino Rinne, suuri henki 48 Pentti Linkola kirjoittaa Rinteen uudesta teoksesta. Vakiot: Kotimaasta 4 Nimensä väärti 6 Kukka ikkunalla 9 Ekoneuvot JO Ulkomailta 42 Mielipiteitä, keskustelua 44 Kirjoja 50 Kuukauden Ilkka 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. Katso ja lue sivuilta 26-28. 55. Euroopan toiseksi suurimmasta kansallispuistosta kerrotaan sivuilla 36-39. Erämaa Äänisen takana 36 Vodlajärven kansallispuisto on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon. vsk. Pöyryn uusi yritys 34 Pöyry-yhtiö on laskenut uudestaan vanhojen metsien suojelun taloudelliset vaikutukset. Vapaaehtoistyötä ja tutkijavaihtoa kaikki on ta,peen itänaapureiden auttamiseksi. Lisää Arto Komulaisen revontulikuvia ja tietoa ilmiöstä sivuilla 14-17. 11 Magneettisen myrskyn loimua 14 Ympäristöyhteistyötä itärajan takana 18 Ihmisen jälkiä 20 Suomea ilmasta Hannu Vallaksen siivellä (2). Filosofin luonto 12 likka Niiniluodon puheenvuoro luontosuhteestaan. Kansikuva: Revontulet näkyvät hehkuvimmillaan pimeässä pohjolassa. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Eläimenarvoista elämää Hannu Niklander pakinoi. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Tässä itse Neptunus saapuu suomalaisten ja venäläisten ympäristönsuojelijoiden leiriin Käkisalmessa. LUONNONYSTÄVÄ~ AIKAKAUSLEHTI Iguai;;un putouksilla Etelä-Amerikassa näkee loistokkaita perhosia. vuosikerta 2 1996 Valokuvaaja Jussi Latoniemi tallentaa katoavaa pienviljelysmaisemaa ja mennyttä elämänmuotoa
Vuokseen laskeva Äyräpäänjärvi on kuulu runsaasta ja monilajisesta vesilinnustostaan. kerran 6.-10. Perheestään eksynyt nuori Jaulujou_tsen naytt1 hyvakuntoiselta. vsk.. Elokuva on entisöity Suomen elokuva-arkistossa, ja se esitetään elokuvajuhlien Arkiston aarteita -sarjassa. Rautjärvellä ma,jalinnut tyhjensivät pihlajat tammikuun alkuun mennessä ja jatkoivat matkaa etelään. Jalustanpaikat on hyvä tietää etukäteen, ettei lyhyt päivännäkö hupene etsimiseen. Ennätys on vuodelta 1906, jolloin pakkasta oli 46,9 astetta. Villilintujen parissa 20-Iuvun Karjalassa ja Ahvenanmerellä Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuun alussa saa uusintaensi-iltansa Villilintujen parissa, joka ilmestyessään vuonna 1927 oli Aho & Soldan -tuotantoyhtiön ensimmäinen täyspitkä dokumentti . Elokuva on opettavainen ja ennen kaikkea hauska tarina, melkein kuin jännittävä seikkailufilmi, jonka sankareina, kaunottarina ja rosvoina esiintyy ilmojen siivekäs kansa. Joulukuussa koko Suomessa oli pitkästä aikaa kunnon talvi, tammikuussa palattiin taas tuttuihin loskakeleihin. Lintumatka alkaa Jokioisista syksyllä 1926, ja sinne palataan uudelleen maaliskuussa 1927. Tiedustelut: (931) 223 1066. Tammikuun puolivälissä tuli Nurmon seudulle talven ensimmäinen suojakeli. Tuhatpäiset tilhiparvet tyhjensivät viimeisiä marjojaan kantavia pihlajia. Sivutiet muuttuivat vaarallisen liukkaiksi ja vesi lainehti pihoissa. Lapuan lakeuksilla talvehti nuori tunturipöllö. Tammikuussa valon lisääntymisen huomasi jo selvästi. Myös räkättirastaat olivat vielä Pohjanmaalla uhmaamassa talven tuiskuja. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä uudelleenkoostettu arvokas dokumentti, koska se on tehty nitraattifilmille ja elokuvaa voi sen takia esittää legendaarisen Tampereen KinoPalatsin lisäksi vain Helsingissä elokuva-arkiston omassa teatterissa. Saukkoperhe näyttäytyi usein, ja erään kerran se ryhmittyi oikein perhepotrettiinkin, joskin toinen poikasista unohti pestä naamansa. Taviokuurniakin (kuvassa) näkyi, mutta pienehköjä parvia. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Kaamos päättyi. Lappeenrannan seudulla oli joulupäivänä 28,6, ja Num1on lähellä Kauhavalla mitattiin 27.12. Se ruokaili sinisorsien kanssa Kokkolanjoella. kello 20 Kino-Palatsi, Hämeenkatu 30, Tampere. Benjam Pöntinen Valo voitti pimeyden Mikko Pöl länen Päivät alkoivat pidentyä jo joulukuun 22. 4 Vuotson seudulla, vajaa sata kilometriä Sodankylästä Ivaloon päin, kaamos päättyi loppiaisena, samaan aikaan kuin viikkoja jatkunut ennätysmäinen pakkasjakso. peräti 31 pakkasastetta. Sodankylässä mittari laski 37,5 pakkasasteeseen 29.12. D Tampereen kansainväliset lyhytelokuvajuhlat jä,jestetään 26. Kuvassa Tankavaara . Äyräpäänjärvi on reilut 10 kilometriä pitkä ja kolme-neljä kilometriä leveä rehevä järvi Muolaassa. tammikuuta. Tutustumme ulkosaariston asujaimiston, muun muassa haahkojen, kiistojen, lokkien, ruokkien ja tiirojen perhe-elämään ja tapoihin, niiden kotiaskareisiin ja naimapuuhiin. Pahimpaan kelirikkoaikaan huhtikuussa 1927 matkataan Karjalaan Äyräpään kuululle lintujärvelle, jossa seurataan villijoutsenten, villihanhien, suohaukkojen ja nokikanojen elämää sekä teerien soidinta rauhoitetussa paratiisissa. Mukana on myös näytös, jossa nähdään kaikki autonomian ajalta säilyneet dokumentit. maaliskuuta 1996. Tampereella esitettävään tunnin mittaiseen elokuvaan on itse as iassa yhdistetty säilyneet katkelmat parista Aho & Soldanin lintukuvauksesta. Villilintujen parissa torstaina 7.3. Lopuksi päästään vielä jäiselle Ahvenanmerelle toukokuun alussa 1927. Kuvaajalle kaamos on kiehtova vuodenaika. Suomen pohjoisimmalla paikkakunnalla Nuorgamissakin Auringon kehrä kierähti taivaanrannan yläpuolelle 18. Pilvisinä päivinä voi pysytellä uunin pankolla. Lunta oli Keski-Lapissa tammikuussa puolisen metriä, Kaakkois-Suomessa 40 senttiä ja Pohjanmaalla 15. päivän jälkeen. Arkiston aarteita -sarjassa esitetään yhteensä viidessä näytöksessä lukuisia kiinnostav ia Aho & Soldanin tuottamia Suomi-dokumentteja 1920-luvulta 1950-luvun alkuun
5. Pintaveteen pääsee joskus valoa sen verran, että kasviplankton pystyy yhteyttämään jään alla. Useimmat kasvija eläinplanktonin eliöt kuitenkin kuolevat ja vajoavat vesistön pohjaan. Elämä järvessä jatkuu. Hätään rientäneet kylän muut varikset ja harakat osoittautuivat vain hyödyttömiksi metelinpitäjiksi. Pitkällisen taistelun uuvuttama haukka raahautui saaliineen aivan oikeaan osoitteeseen, luontokuvaajan kotiovelle. maan olojen parantumista. Merkillisin taitaa olla ruutanan tapa selviytyä: se lopettaa tavallisen, happeen perustuvan aineenvaihduntansa ja alkaa tuottaa energiaa alkoholikäymisellä. KOTIMAASTA Penui J. Keskipäivän rauha rikkoutui yhtäkkiä, kun nuori kanahaukka iski lähes kokoisensa variksen kimppuun. Monet liikkumiskykyiset eliöt etsiytyvät suotuisampiin oloihin. Alho/LKA Pieni vesikirppu on vesistön eläinplanktonia. Se ei kuitenkaan merkitse kaikkien siellä elävien eliöiden kuolemaa. Vesikirppujen munat säilyvät talven yli, ja keväällä niistä kuoriutuu naaraita, jotka lisääntyvät neitseellisesti. Eräät pystyvät tulemaan toimeen sekä hapekkaissa että hapettomissa oloissa. Eläinplanktonin pikkuotukset syövät vähiä yhteyttäjiä ja toisiaan. Taikinan nostattamiseen ruutanat eivät kuitenkaan taida kelvata. Kylmässä kalojen aineenvaihdunta on hidasta ja myös ravinnonja hapenkulutus vähäistä. Esimerkiksi Savonlinnassa, josta kuva, oli joulunpyhien aikaan 200-500 linnun sekaparvissa kaikkiaan noin 2000-3000 lintua. Joistakin kehittyy lepomuotoja, jotka "pysähdyttävät" aineenvaihduntansa ja jäävät odottaSUOMEN LUONTO 2/96 55. Elämää jään alla Vesistöjä peittää nyt vankka jääkansi, jonka päälle on satanut lunta; vähitellen vesistöjen peitteeksi on muodostunut vaippa, joka estää Auringon valon ja ilman hapen pääsyn veteen. Heti jäiden sulamisen jälkeen vesistön vesimassa sekoittuu ja ravinteet pääsevät leviämään myös pintaja väliveteen. vsk. Talvella runsasravinteisten Jarvien syvänteissä happi saattaa loppua. Heikki Kokkonen kuvasi tapahtuman noin seitsemän metrin päästä aurausvallilta. Pohjaan vajonnutta kuollutta kasvija eläinplanktonia syövät ja hajottavat pohjaeläimet sekä pohjavedessä ja -liejussa elävät lukuisat bakteerit. Tammikuun koittaessa marjat oli syöty ja linnut olivat lähteneet. Kalat jököttävät paikallaan tai uivat hiljakseen ravintoa etsien. Näin nämä eläinkunnan hiivasienet valmistavat talven mittaan yhdessä ainoassa lammessa kymmeniä kiloja etyylialkoholia. Juha Valste Peloton saalistaja Uusi vuosi alkoi Ilomantsin keskustassa räväkästi. Levättyään se aloitti ruokailun, piittaamatta lainkaan muutaman metrin päässä liikkuvista autoista ja jalankulkijoista. Hajotuksen seurauksena pohjaveteen vapautuu runsaasti eliöistä peräisin olevia kasviravinteita. Joukoittain tilhiä ja rastaita Paavo Hamunen Koko maassa tilhet ja rastaat ovat vaeltaneet joukolla ja syöneet marjat pihlajista ennätysvauhtia. Niiden ruumiinlämpö on suunnilleen sama kuin ympäröivän veden
Yhdyskuntien jätevesien fosforikuorma on keventynyt 1980-luvun alun 130 tonnista 80 tonniin ja teollisuudenkin vesistökuormitus on pienentynyt. Hän oli mukana Kessissä, kun Pentti Linkolaa ja kumppaneita raahattiin pois. Paperi lajiteltava tarkemmin Pääkaupunkiseudun työpaikoilla on eroteltava vaalea konttoripaperi erikseen, jos keräyspaperin kokonaismäärä ylittää 50 kiloa viikossa. Poliisina Karhu on joutunut tilanteisiin, joissa työ ja luontorakkaus ovat ikävästi ristiriidassa. Yksi osake maksaa 300 markkaa. Linnun rasvarauhanen ei kuitenkaan toiminut, joten ruokki olisi kastunut vedessä", Karhu huolehtii. Nimismiespiirin alueella on 23 000 neliökilometriä erämaata, jossa laitonta pyyntiä yrittävät estää yksi metsähallinnon palkkaama, poliisivaltuuksin liikkuva erävalvoja sekä Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuiston puistovalvojat. (9692) 8132 10 t~i 880270. Yleispuhdistusaineiden ympäristömerkin myöntämisperusteissa kiinnitetään huomiota muun muassa tensidien myrkyllisyyteen ja hajoavuuteen, tuotteen säilöntäja väriaineisiin, hajusteisiin ja liuottimin. Lisätietoja Helena Tiihoselta puh. metsässä erittäin hiljaa. Talvisin puuhaa teettävät myös lintujen ruokinta ja talvilintujen laskenta. Lisäksi poroelinkeino poikii petovihaa. Siitä hän tietää, mitä yhteistä heillä on: molemmat osaavat liikkua Ulla A honen Moottorikelkasta pudonneen karhunpennun nahkan voi noutaa nimismies Heikki Karhulta poliisiasema/ta Ivalosta. Viime vuonna nimismiespiirissä saatiin tuomiolle yksi laiton karhunkaataja ja kaksi ahmanlistijää. D Osta osake Viime syyskuussa rekisteröityyn Vuotoksen Voima -yhtiöön, pääsee osakkaaksi maksamalla osakkeita vastaavan summan tilille PSP-Suoralinja, Kemijärvi 800024--241 10905. D 6 KOTIMAASTA Karhun palveluksia Inarin nimismiehen Heikki Karhun palveluksia kaivataan, kun kaimalle käy köpelösti. " Haluaisin säästää mahdollisimman paljon vanhoja metsiä, mutta viran puolesta joutuu toimimaan puolueettomasti ja käyttämään laillisia menettelytapoja." "Poliisin on hillittävä halunsa ottaa henkilökohtaisesti kantaa. Happamoitumisen merkit ovat ilmestyneet myös pohjavesiin. vsk.. Silloin tällöin hoivaa vaatii joku loukkaantunut siivekäs: joulun edellä Karhun perhe ruokki pikkuruokkia reeskan sinteillä ja katkaravuilla. Kopio kuitista ja henkilötiedot olisi lähetettävä yhtiön hallituksen puheenjohtajalle Helena Tiihoselle, osoitteeseen Soppela, 98 100 Kemijärvi. 70 kiloa paperia säästää yhden kuusipuun, samalla kaatopaikkojen käyttöikä kasvaa. Silloin on päästävä linturetkelle joka päivä ennen töihin menoa ja illalla uudestaan." Ja silloin nimismiehen voi myös löytää vetämästä lintukursseja ja -retkiä, ripustamassa pönttöjä tai rengastamasta. Rikokset paljastuvat yleensä sattumanvaraisesti, kun valvoja huomaa kelkkajälkien seuraavan petojen jälkiä. Uusi j ätehuoltomääräys tuli voimaan vuoden alusta. Pikkuruokki päätyikin hoivattavaksi Ranuan eläinpuistoon. Tällä hetkellä vaaleaa toimistopaperia saadaan pääkaupunkiseudulla talteen runsaat 12 000 tonnia vuosittain. Ympäristön tila koheni Uudenmaan ympäristökeskuksen raportin mukaan sekä rikkidioksidija hiukkaspäästöt että raskasmetallipäästöt ovat vähentyneet Uudellamaalla selvästi. Suomessa käytetään 6300 tonnia puhdistusaineita vuosittain. Konttoripaperia kertyy toimistoissa yleensä 0,5-2 kiloa viikossa työntekijää kohti. Jos niitä on liikaa, on lisättävä laillista syyspyyntiä." Karhu on tavannut kaimansa kerran luonnossa, tarpoessaan Korvatunturilta Kemihaaran vartiotuvalle. Talvinen Ivalo ei juuri tarjoa elämyksiä entiselle "sairaalloisen aktiiviselle" bongarille, mitä Karhu korvaa retkeilemällä Norjan lintupaikoille ja etelän maihin. D Joutsenmerkki myy Yleispuhdistusaineet Ajax Original ja Lemon ovat saaneet Pohjoismaiden ympäristömerkin, joutsenen, käyttöoikeuden. Myös maatalouden kuormittamien vesistöjen tila on huonontunut. Alun perin turkulainen Karhu on tunnettu lintuharrastaja. "Lintusesonki alkaa huhtikuussa. "Erityispiirteet auttavat etsimään tiettyä kelkkaa tietystä talosta", Karhu sanoo. "Valtion olisi pitänyt antaa lisää määrärahoja valvontaan, kun se kielsi karhun kevätpyynnin." Nimismies ei lämpene kevätpyynnin aloittamiselle, jotta rötöstilastot kaunistuisivat. Kun paperi on pois sekajäteastiasta, myös jätehuoltokustannukset alenevat. Paikalliset asukkaat valittavat joskus, että poliisin saa helpommin paikalle tutkimaan karhunkaatoa kuin muita rikoksia." Usein rötöksien apuvälineenä on moottorikelkka, ja pohjoisen poliisit ovatkin harjaantuneet kelkkajälkien tallentajiksi ja tulkitsijoiksi: milloin kelkalla on ajettu, millaiset sukset siinä on, onko perässä ahkio tai reki. Yhtiön päämääränä on estää tukikohdan hukuttaminen ja Vuotoksen altaan rakentaminen. "Toivoin, että olisin voinut viedä pikkuruokin lomalla Perämeren kansallispuistoon. Inarin ja Utsjoen kymmenkunta lintuharrastajaa kilpailevat joka vuosi siitä, kuka näkee alueell a eniten lajeja. llmansuojelussa on edelleen suuria ongelmia, kuten hapan laskeuma ja pääkaupunkiseudulla liikenteen päästöt. Muitakin kannanottajia löytyy." Ulla Ahonen SUOMEN LUONTO 2/96 55. Yhtiö rakentaa omistamalleen tontille Jaurujoen rantaan tukikohdan luontomatkailijoille ja -tutkijoille. "Metsästysrikoksia joutuu selvittämään joka viikko. "Ensin pitäisi tutkia, kuinka paljon karhuja on ja kuinka monta karhua on sopiva määrä. Konttoripaperista tehdään pehmopaperia. Viime vuoden 139 lajista hienoin oli Akujärven arosuohaukka, jota ei koskaan aiemmin ole tavattu alueelta. Ne ovat myös saaneet hyvän vastaanoton kuluttajilta: joutsenmerkitty menee paremmin kaupaksi kuin merkitsemätön. Inarin ja Utsjoen kunnissa ympäristörötökset ovat pääasiassa metsästysrikoksia, hirvien salakaatoja ja kanalintujen pyyntiä auton ikkunasta posautellen. Karhu arvelee, että joka neljäs pedontappo tulee poliisin tietoon. Karhulla on aina mukanaan paksu mustakantinen vihko, johon on merkitty lintuhavainnot
Paperia on kerätty lähes kaikissa kunnissa. Päättyneellä pyyntikaudella ammuttiin yli 32 000 hirveä ja luvista kertyi valtion kassaan liki 11 miljoonaa markkaa. Lintu lähetettiin Ähtäriin hoidettavaksi, mutta se kuoli ilmeisesti kauan jatkuneeseen nälkään ja uupumukseen. Ideaa hyödynnetään nyt myös lintumatkailussa sekä sääksien tutkimuksessa ja suojelussa. Kuikka vietiin saunaan puhaltimen lämpöön. Hirvivahingot vähenivät Hirvet syövät lähinnä männyn taimia vuosittain viiden-kuuden miljooonan edestä. Kaikki vapaaksi luokiteltu ranta ei sovellu rakentamiseen tai virkistykseen. D Y mpäristökeksintöjä palkittiin Tammikuussa ratkenneen ympäristökeksintökilpailu Sinisen Pallon voitti Ahlström Machinery Karhulasta selluntuotannon kloorittomilla valkaisumenetelmillään. D Pihlajavesi sai miljoonia Etelä-Savon ympäristökeskus on tehnyt Euroopan unionin kanssa kaksivuotisen sopimuksen laajasta Saimaan Pihlajaveden tutkimusja suojeluhankkeesta. Uskon , että upeita luontoelämyksiä tarjoamalla voidaan edistää myös sääksen suojelua", Koivu sanoo toiveikkaana. Vastanneista kunnista 83 prosenttia oli järjestänyt lasinkeräystä. Jääkuikka pesii tundravyöhykkeellä, muun muassa Kuolassa, ja muuttaa talveksi etelämmäksi. Pohtiolampi on valtakunnan vilkkaimpia sääksien kalapaikkoja. Näyttelyn ympärille on valmistettu koululaisja yleisötilaisuuksia. Vastaava luku Ahvenanmaalla on 1 1, 7 prosenttia. Pihlajavesi on Savonlinnan eteläpuolella oleva 104 000 hehtaarin suuruinen alue, josta noin puolet on maata. Alueella saalistaa jopa 20 pariskuntaa. Linnut menehtyvät syöksyessään kalojen turvaksi viritettyihin suojaverkkoihin. Kirkkonummelainen Cultor voitti Muu ympäristö -sarjan kehittämällään puhtaan maitohapon valmistusmenetelmällä, jota tarvitaan biohajoavien muovien valmistuksessa. maaliskuuta asti. Vapaisiin rantoihin on laskettu myös puolustuslaitoksen yleisöltä suljetut ranta-alueet. (90) 604 004 tai Tarja Kallio-Tammiselta, puh. Jari Salonen Fo10-N isula Ky lääkuikka on Suomessa harvinainen läpimuuttaja, joka useimmin nähdään toukokuussa. Kilpaa visioimaan Vihreä Sivistysja Opintokeskus järjestää visioiden kirjoituskilpailun luovien ratkaisujen etsimiseksi aikamme ongelmiin ja uhkakuviin. Lammen rannalle suunnitellaankin tarkkailukatosta, josta komeiden lintujen kalastusta voi seurata muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä. Lisätietoja Järviluontokeskus, puh. Kalaretkelle saapuneita lintuja ei hätistetä pois, päinvastoin. "Jos kirjolohialtaille asennetaan sääksipelotin, linnut saadaan saalistamaan niiden Jääkuikka Horossa Pohjanmaalla Teuvan sivukylässä Horossa Kari Koivisto löysi eräänä aamuna ennen joulua kylmästä kankean kuikan. Lisäksi joka viides kaatopaikka on usean kunnan yhteiskäytössä. Kaikki kunnat ovat osoittaneet ongelmajätteille keräyspaikan. D Kylä, kaivo ja apinanleipäpuu Järviluontokeskus Rantasalmella tarjoilee maailmanlaajuista näkökulmaa luonnon ja ihmisen suhteisiin näyttelyllään Misitu ni uhai Metsä on elinehto. Talvisin linnun voi tavata Itämerellä ja Pohjanmerellä. Maakunnittain rannoissa on eroja. Hankkeella luodaan Pihlajaveden alueen kuntien kanssa edellytykset saimaannorpan ja muiden uhanalaisten lajien suojelun ja ihmistoiminnan yhteensovittamiseksi. Biojätteen keräys oli kunnossa 36 kunnassa. Joulun jälkeen soittelimme Ähtäriin ja kuulimme, että lintu olikin jääkuikka, joka oli harhautunut Horoon. KOTIMAASTA Juhani Koivu Sääksisäätiö on kokeillut sääksien keinoruokintaa kalanviljelylaitoksilla parina kesänä, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Se sijaitsee Sulkavan, Punkaharjun ja Savonlinnan alueella. Varmuutta tästä ei ole, yritys kun lienee laatuaan ensimmäinen maailmassa", kertoo sääksi säätiön asiamies Juhani Koivu. Näyttely on auki 16. Viime vuonna arvioidut vahingot olivat 5,6 miljoonaa markkaa, edellisvuonna korvattava summa oli 6,3 miljoonaa. D Merenrannoista liki 40 prosenttia rakennettu Manner-Suomen merenrannoista 37,3 prosenttia on sulkeutunut. Taimikkojen kasvutappiot ja laatuviat korvataan metsästyslupien myynnistä saaduilla varoilla. Niiden uskotaan vetävän linnut puoleensa. Kilpailussa oli kolme sarjaa: Metsät, Vesistöt ja Muu ympäristö, joista Ahlström voitti myös Metsät-sarjan. Kirjoitusten lähetysosoite on Vihreä Sivistysja Opintokeskus, Bulevardi 6 B 15, 00120 Helsinki. Kilpailuun odotetaan visioita siitä, mitä mahdollisuuksia luonnolla, ihmiskunnalla ja yksilöllä on. Selvityksen merenrannoista teki Turun yliopiston maantieteen laitos ympäristöministeriön toimeksiannosta. Keksintökilpailuun tuli kaikkiaan 431 ehdotusta. Näyttelyja tapahtumasarjan aiheena on Afrikan luonto, puut ja ihminen. "Oivallinen kohde esimerkiksi koulujen luokkaretkille. vsk. Uhanalaisen lajin varjelemiseksi Kangasalan Pohtiolammen kirjolohialtailla kehitellään aivan uutta menetelmää. (957) 440 609. Kovin oli kuikka kiukkuinen, mutta ruoka sentään hiukan maistui. Lisätietoja opintojohtaja Riitta Vaismaalta, puh. Saimaassa on norppia enää noin 200, joista Pihlajavedellä 50-55. Sääksille oma kalapaikka Suomen kalanviljelylaitoksilla kuolee vuosittain turhaan monta kalasääskeä. D SUOMEN LUONTO 2/96 55. Vesistöt-sarjassa paras oli Fostop-ryhmä Oulusta ja Paraisilta kalkkisuodinojitusmenetelmällään, joka vähentää merkittävästi pelloilta vesistöön huuhtoutuvaa fosforija kiintoainekuormitusta. Kuntien välinen yhteistyö on lisääntymässä. Käyttömahdollisuuksiin vaikuttaa lisäksi muun muassa se, kuinka pitkiä yhtäjaksoiset vapaat rannat ovat. Niille rakennetaan rauhaisa, matala ja vaaleapohjainen pyyntilampi, jossa tarjotaan runsaasti pikkukaloja. Kunnat ovat perustaneet 17 alueellista jätehuoltoyhtiötä, jotka toimivat sadan kunnan alueella. Kun vain vähintään 500 metrin mittaiset rakentamattomat rantajaksot katsottiin vapaaksi rannaksi , saatiin Manner-Suomen merenrantojen sulkeutuneisuusasteeksi 52 prosenttia. Kilpailun suojelijana on akateemikko Georg Henrik von Wright. Tanja Koivisto omalle lammelle. (90) 494 937. Pakkasta oli reippaasti yli 20 astetta. Kunnilla jäteyhteistyötä Kuntaliitto selvitti kuntien jätehuollon tilaa kyselyllä, johon vastasi 257 kuntaa. Järviluontokeskuksessa voi tutustua muun muassa senegalilaiseen kylään, afrikkalaisiin hyönteisiin ja sambialaisiin koulukirjoihin. Kilpailun järjestäjinä olivat muun muassa patenttija rekisterihallitus, WWF, Keksintösäätiö ja ympäristöministeriö. Myös talvihavaintoja tulee silloin tällöin. D 7. Kirjoitusten muoto on vapaa, ja aikaa on pääsiäiseen saakka. Sulkeutuneita rantoja oli Satakunnassa 54 prosenttia, Kymenlaaksossa 47, Keski-Pohjanmaalla 43 ja Uudellamaalla 40. Palkintosumma oli 320 000 markkaa, josta pääpalkinnon osuus oli 100 000 markkaa. Hankkeen kokonaiskustannus on 1 1,3 miljoonaa markkaa, josta EU maksaa puolet
Reitiltä merkitään muistiin kaikki lajit ja niiden yksilömäärät. Laskelmien uskottavuudelle sattui kuitenkin paha takaisku. "Se perustuu valtakunnallisen metsien inventoinnin koealoihin, joita on koko maassa 70 000 kappaletta. ,1 , ./ ·-;.,_ ' // ~•~ ' \ . Professori Tomppo hukkasi menetelmällään lähes puolet Etelä-Suomen lakisääteisistä suojelualueista. Sillä on selviä kannanvaihteluja ja voi olla, että tällä alueella hempolla on jonkinlainen nousukausi meneillään." Hannu Karhen laskentareitin vakioasukkaita ovat sini-, hömöja talitiaiset, viherpeippo, varpunen, keltasirkku, punatulkku, sinisorsa, harakka ja varis. Tänä vuonna tuhatkunta luonnonharrastajaa samoaa jälleen viitisensataa reittiä, joista runsaat 400 uusitaan kevätja syyslaskennassa. "Tompon menetelmällä voidaan arvioida vain maan luokitusta, ei suojelualueiden määrää." Metsähallitus tarttui innolla Tompon laskelmiin ja uitti ne vanhojen metsien suojelun taloudellisia vaikutuksia selvitelleeseen Pöyry-raporttiin. ' . Kunkin koealan keskipisteessä todetaan, onko se puhtaassa puuntuotannossa olevaa maata, lakisääteistä suojelualuetta vai muutoin käyttörajoitettua aluetta. Tiettävästi ne kuitenkin edelleen ovat olemassa, tilastotieteen hienouksista piittaamatta. Harmaalokki oli aiemmin harvinaisuus. Väisäsen mukaan Suomessa kootut lintujen laskentasarjat ovat pisimmät Euroopassa. Talvilintulaskentaan liittyvän aineiston käsittely on tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä." Lintulaskennasta on eri maissa erilaisia versioita. Naakkakin lienee vähentynyt." Tikli on seudulla seurannassa, ja sen liikkeistä lintuharrastajat keräävät kaiken mahdollisen tiedon. "Laskennassa ei saa keskittyä vain lintuihin, vaan muistiinpanoja on tehtävä myös ympäristön muutoksista. Lisäksi tehdään havaintoja linnun olinpaikasta. "En uskaltaisi näillä tiedoin niin jyrkästi sanoa", Tomppo naurahtaa. • ': Hannu Karhelle laskentareitti on tullut rakkaaksi. "Harvinainen on myös tilhi , jota näkee täällä vain hyvinä marjavuosina. "Me tiedämme hehtaarin kymmenesosan tarkkuudella, paljonko tässä maassa on suojelualueita", ärähtää vanhojen metsien suojelutyöryhmän puheenjohtaja Pertti Rassi. Esimerkiksi Ruotsissa reitillä on parikymmentä pysähdyspaikkaa, joissa linnut lasketaan viiden minuutin aikana. Metsähallituskin on maksanut metsäveroa pinta-alan mukaan. "Hemppo on tiklin ohella toinen mielenkiintoinen lintu. "Osa luontoharrastuksestani on isäni peruja, myös hän tarkkaili lintuja." Reitti kulttuurimaisemassa Hannu Karhen seitsemän kilometrin vakioreitti kulkee kulttuurimaisemassa, jossa muutokset neljän vuosikymmenen aikana ovat olleet pieniä. Harjujen, metsäalueiden, pappilan ja sairaalan lisuk8 KOTIMAASTA l ' ·.: ' . Se ilmestyy myös heti ensimmäisten sulapaikkojen myötä järvelle. Vielä 1950-luvulla peltoPYY touhusi Pitkäniemen sairaalan pelloilla parvissa. Päällekkäisyyttä pyritään välttämään reitin muodolla ja sijainnilla. Jos alueet on luokiteltu todellista heikommiksi, onko Metsähallitus syyllistynyt törkeään veropetokseen. Valtaosa talvilaskennan reiteistä on ruuhka-Suomessa, kaupunkien liepeillä. Lintujen ohella Karhe on kerännyt tietoa kasveista ja hyönteisistä. Laskijan kokemus lisää laskentojen luotettavuutta. keeksi on tullut jonkun verran asutusta ja uusia tieväyliä, mutta ne ovat kohdelleet laskentareittiä lempeästi. "Kesykyyhky ei ole tullut kymmenen viime vuoden aikana enää vastaan", Karhe selvittää. Pullonkaulana aineiston hyödyntämisessä on resurssipula, sillä sitä ei ole ehditty käsitellä eikä koota kansien väliin. Suomi etulinjassa Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-indententti Risto A. Sinitiainen ja viherpeippo ovat selvästi runsastuneet. Virolaiset ottivat äskettäin käyttöön Suomessa hyväksi havaitun ohjeiston. Metsätilastojen mukaan Etelä-Suomessa on suojeltu lakisääteisesti 49 936 hehtaaria varsinaista metsämaata, Pohjois-Suomessa 432 442 hehtaaria. Karhe ei juokse uusien lintulajien perässä. Professori Tomppo oli kuitenkin löytänyt Pohjois-Suomesta lakisääteisiä suojelumetsiä 612 682 hehtaaria. "Euroopan unionin ympäristödirektiivi kuitenkin edellyttää, että linnustoa on seurattava, ja näin myös kerätty aineisto olisi saatava työn alle", Väisänen toteaa. Suojellun metsän alan lisääntyminen 200 000 hehtaarilla perustui siihen, että ennen kitumaaksi luokiteltu metsä määriteltiin nyf metsämaaksi. Mikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 2/96 55. Teksti ja kuva: Pentti Hirvonen Tompon tilastot hakuammuntaa Hieman ennen kuin valtioneuvosto teki periaatepäätöksensä vanhojen metsien suojelusta, julkisti metsäntutkimuslaitoksen professori Erkki Tomppo laskelmansa Suomen suojelumetsistä. Hannu Karhe haki oppinsa kantapään kautta. Hannu Karhe on laskenut lintuja jo neljä vuosikymmentä Ensimmäisestä virallisesta lintujen talvilaskennasta on kulunut 40 vuotta. Kokonaisuuden hahmottamista Karhe pitää tärkeänä myös lintulaskennassa. Talvilinnut lasketaan kolme kertaa vuodessa. , ,, IJ .. "Silloin siitä on hyötyä tutkijoille. Asutuksen leviäminen, uudet tiet ja vanhan asumismuodon katoaminen vaikuttavat lajija yksilömääriin." Tämän päivän harrastajilla on käytössään erittäin hyviä lähdeteoksia. Eniten häntä kiinnostavat oman asuinympäristönsä luonto ja sen muutokset. Nokialainen Hannu Karhe on on suunnannut omalle laskentareitilleen Nokian kirkolta jo 40 vuoden ajan. Vuosikymmenien aikana Karhen valtakunnasta on hävinnyt peltopyy; viimeinen muistikirjan havainto on vuodelta I 974. Nyt siitä on tullut melko tavanomainen leutoina talvina. Sen jälkeen on pelkkää tilastotiedettä laskea suojelualueiden määrä", professori Tomppo selostaa. Se ei silti tarkoita, että näillä kitumailla kasvaisi sellainen sankka metsä kuin suojeluohjelmissa mukana olevissa vanhoissa metsissä. Veron määrään vaikuttaa maan luokitus. Havainnot on kirjattu päiväkirjaan huolellisesti. vsk.
Vetoisella paikalla, kylmällä alustalla kasvavan peikonlehden kasvu kuitenkin hidastuu ja lehdenkärjet saattavat ruskettua. "Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa ei ole asiantuntemusta tämän alan tutkimuksesta. Rea Peltola 9. Mustikkavuori on Etelä-Konneveden korkeimpia rantamäkiä, joka hallitsee maisemaa. vin pimeässä varresta tulee kalju ja ilmajuuria kasvaa ylenmäärin. Jos peikonlehti kasvaa liian suureksi, latvan voi katkaista ja istuttaa uuteen ruukkuun lämpimälle alustalle, esimerkiksi patterin yläpuolelle tai jääkaapin päälle. Pohjois-Savon ympäristökeskus hylkäsi luonnonsuojeluyhdistyksen valituksen asiasta. Peikonlehti sietää ihmeen hyvin kuivaa huoneilmaa ja lämpimiä, niukkavaloisia oloja, joissa se joutuu kotioloissa usein kasvamaan. Suonenjoen-Rautalammin luonnonsuojeluyhdistys uskoo, että 175 metrin korkeuteen ulottuva louhos erottuisi maisemassa selvästi ja pilaisi vuorelta avautuvat näkymät. " Louhoksen maisemallista vaikutusta on ehkä yliarvioitu, eikä louhos sijoitu maisemallisesti arvokkaimmalle alueelle", sanoo puolestaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen johtaja Markku Henttonen. Rautalammin ympäristölautakunta on myönyt Palin Granit Oy:lle maa-ainesten ottoon luvan, jonka korkein hallinto-oikeus (KHO) on vahvistanut. vsk. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen mukaan alueella ei ole sellaisia luonnonarvoja, joiden perusteella lupa kallion louhintaan olisi voitu estää. Mustikkavuoren tutkiminen on osa laajempaa Itä-Suomen kalliokartoituksen valmistelua. Mustikkavuoren rinteellä on jo koelouhittu, räjäytelty ja kaadettu metsää. Lisäksi kunnan myöntämästä ympäristöluvasta on valitettu Kuopion lääninoikeuteen. Mahdollisuudet alueen säästymiseen louhinnalta ovat hyvin pienet. Vihertävää kvartsimonzoniittia halajavan louhoksen lupa-asiat ovat muodollisesti kunnossa. pyytäisi lausunnot ympäristöministeriöltä ja Suomen Ympäristökeskukselta. Mustikka vuoren vaalijoiden mukaan alueen luonnonarvoista on kuitenkin saatu uutta tietoa lupien myöntämisen jälkeen. Lopullisen arvion hän haluaa esittää vasta kun kaikki Kuopion ja Keski-Suomen Sademetsän kiipijä Suorastaan jättiläismäisiin mittoihin kasvava peikonlehti , Monstera deliciosa, on kestävimpiä huonekasveja. Se on kotoisin trooppisesta Amerikasta, Meksikon viidakoista. Louhimisen vastustajat ovatkin anoneet KHO:lta, että se purkaisi päätöksensä sekä Mustikkavuoren etelärinteeltä avautuva näkymä Risti lammelle. Lisäksi alue rajautuu rantojens uo jel ual ueeseen. Mustikkavuori on osa 200 hehtaarin laajuista vuorimaaaluetta, jolle ovat ominaisia komeat jyrkänteet ja suuret korkeuserot. Vasta istutetun kasvin multaa kastellaan varovasti, etteivät uudet juuret tukehdu; sen sijaan lehtiä suihkutellaan ahkerasti. Luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä Pohjois-Savon ympäristökeskus arvioi asiaa suppeasti vain louhittavan alueen eikä maisemakokonaisuuden kannalta. KOTIMAASTA Louhos pilaamaan Mustikkavuoren maisemaa Rautalammilla sijaitsevan M ustikkavuoren 195-metrinen huippu on saamassa rinteelleen louhoksen. Markku Henttonen ihmettelee, miksi Lyytikäinen on arvioillaan sotkenut PohjoisKarjalan ympäristökeskuksen Pohjois-Savon asioihin. Ulla Ahonen tenkaan läpimärkänä, ja kesäaikaan peikonlehdelle annetaan myös lannoitteita. KoSUOMEN LUONTO 2/96 55. Sen sijaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on eriV esa Koivu Peikon/ehti on kotoisin Meksikosta. Muuten ilmajuuria ei pidä katkoa. Knuu1inen koistunut luonnonsuojeluekologisiin tutkimuksiin", Lyytikäinen perustelee. Suurten, vanhemmiten kauniisti reikäkuvioisten lehtien tyveltä kasvaa jäykkiä kiipimäjuuria, joiden avulla kasvi kiipeilee sademetsän pimeästä pohjakerroksesta puiden latvuksia kohti. PohjoisKarjalan ympäristökeskuksen tutkijan Ari Lyytikäisen mukaan kallioalueen luonnonarvot ovat valtakunnallisesti niin merkittävät, että alue olisi suojeltava. läänien arvokkaimmat kalliokohteet on kartoitettu. Ilmajuuret voi istutettaessa lyhentää kymmenen sentin mittaisiksi ja ohjata multaan, niin ne pian kasvattavat uusia haaroja ja tukevat kasvin paikoilleen. " Kallioalue on valtakunnan tasolla luonnonja maisemansuojelun kannalta hyvin tai erittäin arvokas", arvostettu harjututkija Ari Lyytikäinen kertoo. Jos peikonlehden runko näyttää kovin paljaalta, kasvin voi vuosittaisen mullanvaihdon yhteydessä istuttaa entistä syvempään. Peikonlehti pitää sumuttamisesta, ja nahkeita lehtiä voi myös pyyhkiä puhtaiksi pölystä kostealla rievulla. Multa pidetään tasakosteana, ei kuiJ
Voiko vanhoilla koneilla käyttää Internetiä. vsk.. Periaatteena on kuitenkin, että mitä vähäisempi kapasiteetti, sitä vähemmän palveluja on käytettävissä. Graafisten palvelimien käyttöön tarvitaan käytännössä vähintään neljä megaa keskusmuistia ja suositellaan 14 400 bps-nopeuksista modeemia. Samoin kannattaa tarkistaa ja puhdistaa oven tiivisteet. Yhdysvallat on kieltänyt lihantuonnin Brasiliasta eläinlääketieteellisistä syistä. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Soija ei kuitenkaan menesty näillä leveysasteilla. Pölyiset ky lmäkoneet lisäävät energiankulutusta. Itse olen laajentanut esimerkiksi vanhan 386-koneen kahden megan keskusmuistin kahdeksaan megaan. 1970-luvulta peräisin olevien jääkaappien energiankulutus saattaa olla jopa kolminkertainen uusimpi.in energiaa säästäviin malleihin verrattuna. EU:n alueella sianlihaa tuotetaan eniten Tanskassa ja Hollannissa. Kaikkien koneiden keskusmuistia ei voi laajentaa kannattavasti. Erityisesti moniin niin sanottuihin IBM-klooneihin on helppo lisätä kapasiteettia. Soijapapua kasvatetaan erityisesti Brasilian eteläosissa Parnan, Santa Catarinan ja Rio Grande do Sulin suurtiloilla, joiden perustamiseksi on ajettu eräiden arvioiden mukaan jopa miljoonia pienviljelijöitä tiluksiltaan. Kaiken Suomessa käytetyn soijapavun alkuperästä ei kuitenkaan ole tietoa, sillä tullitilastojen mukaan Suomeen tuodaan soijarehua paljon muun muassa Ruotsista ja Ranskasta. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 2/96 55. Sähkölaitoksilta saa ilmaiseksi lai naksi sähkömittareita, joilla voi tarkkailla laitteiden energiankulutusta. Osittain samat amerikkalaiset ketjut toimivat Euroopassa. Kaikki vi herkasvit parantavat sisäi lman laatua, sillä yhteyttäessään ne tuottavat happea ja kuluttavat hiilidioksidia. Pienten hampurilaiskioskien pihvit ovat käytännössä kaikki kotimaista naudanlihaa. Yleensä kannattaa mitata kaikkien kodinkoneiden energiankulutusta. Käyttömukavuus parani ratkaisevasti alle tuhannen markan sijoituksella. Tällöin uuden jääkaapin hankinta saattaa tulla taloudellisestikin kannattavaksi. Hyvin suuri osa näistä ihmisistä on lähtenyt hakemaan onneaan Amazonasin sademetsistä, muun muassa harjoittamaan kaskiviljelyä ja etsimään arvometalleja. Hyvä nyrkkisääntö on mielestäni se, että kannattaa hankkia "edellisen sukupolven" koneita. Kylmälaitteiden taustat kannattaa myös imuroida riittävän usein. (Suomen Luonnon numerossa 1/95 oli oiva artikkeli aiheesta.) Laajennettu vai uusi tietokone. Raaka-aineena käytetään ruotsalaista ja suomalaista naudanlihaa. Suomalaisissa hampurilaisravintoloissa ei käytetä Euroopan ulkopuolella tuotettua naudanlihaa. Hampurilaislihan kasvatuksesta ovat kärsineet erityisesti eteläisen Meksikon, Costa Rican ja Panaman sademetsät. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxi/la (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi Hampurilaiset ja sademetsät Mikä on pikaruokaketjujen lihan alkuperä. Suurimmaksi osaksi soija tulee Suomeen Yhdysvalloista. Vanhan koneen kapasiteetin laajentamista kannattaa aina harkita. Ainoastaan jos haluaa käyttää uusimpia ohjelmia ja tarvitsee konetta uusimpien pelien pelaamiseen voivat vanhojen, kapasiteetiltaan pienempien koneiden voimavarat käydä vähiin. Miten paljon vanhaa tietokonetta kannattaa laajentaa ennen kuin ostaa uuden. Sekä uusien että vanhojen jääkaappien energiankulutusta voidaan vähentää muutamilla koti konsteilla. Osallistummeko sademetsien tuhoamiseen syömällä pikaruokaketjujen ruokaa. Kasveilla parempi ilma Olen kuullut, että jotkut kasvit syövät erityisen hyvin sisäilman epäpuhtauksia. Tullitilastojen mukaan soijaa tuotiin viime vuoden alkupuolella Latinalaisesta Amerikasta vain Argentiinasta, missä ei ole sademetsiä. Sademetsien tuhoutuminen onkin enemmän yhteydessä eurooppalaisen siankuin naudanlihan tuottamiseen. Mari Nyman Scifi Communications International Oy:stä kertoi , että Internetin käyttöön sopii periaatteessa melkein mikä kone tahansa. Ostamalla EU-kinkun osallistuu suuremmalla todennäköisyydellä sademetsien tuhoamiseen kuin ostamalla suomalaisen hampurilaisen. Useissa lähdeteoksissa mainitaan hyvinä epäpuhtauksien "syöjinä" rönsylilja ja anopinkieli. Kannattaa aina kääntyä tutun tietokoneharrastajan puoleen, joka voi arvioida käyttötarpeen ja tarvittavan koneen kapasiteetin tietokonekauppiaita puolueettomammin. Huonokuntoiset tiivisteet lisäävät myös energiankulutusta. Hesburger hankkii lihansa kotimaiselta LSO:Jta ja Carrols turkulaiselta Kaivon lihalta. Onko Länsi-Euroopassa pikaruokaketjujen pihveissä käyttämä naudanliha tai sen kasvattamiseen käytetty soijapapu Latinalaisesta Amerikasta. 10 C Soijapavuista puristetaan ensin öljy pois, ja jäljelle jääneellä rouheella ruokitaan sikoja myös Suomessa ja erityisesti muualla Euroopassa. Tietokonemyyjät haluavat myydä ai na uusimpia ja tehokkaimpia koneitaan. Vertaamalla koneen kulutusta valmistajan antamiin tietoihin tai uusien koneiden kulutukseen voi helposti laskea, kannattaako hankkia uusi laite vai huoltaa vanhaa. Kuluttajan kannalta tämä ei ole välttämättä tarpeellista eikä taloudellisesti järkevää. Suomeen on tuotu viime vuosina vain hyvin satunnaisesti Latinalaisessa Amerikassa viljeltyä soijapapua tai rouhetta. Kirjassa Living in the Environment (Miller, 1992) väitetään, että Latinalaisessa Amerikassa on tuhottu sademetsiä raivaamalla niitä lihakarjan kasvatusmaiksi ja rehuksi tarkoitetun soijapavun viljelyalueeksi. Sellaisen paketin voi saada esimerkiksi ilmaisilmoituslehtien perusteella parilla tuhannella markalla. Sen sijaan Keski-Amerikasta viedään lihaa Yhdysvaltain hampurilaisketjuille, mikä on tuhonnut alueen metsiä. Suomessa toimivista suurimmista hampurilaisravintoloista McDonald's valmistuttaa jauhelihapihvinsä Ruotsissa. Uuden tietokoneen hankintaa tai vanhan laajentamista harkittaessa kannattaa miettiä, mihin konetta tullaan käyttämään. Samalla on tuhoutunut valtavat alueet sademetsää. Pelkkään tekstinkäsittelyyn riittää hyvinkin vaatimaton kone. Jääkaappi energiapihiksi Voiko vanhan jääkaapin energiankulutusta vähentää, vai kannattaako hankkia uusi. Jukka Salon ja Mikko Pyhälän Amazonia-kirjassa todetaan, että hampurilaisten syöminen ei tuhoa Amazonian sademetsiä. Näihin maihin tuodaan soijapapua paljon juuri Brasiliasta. Jääkaapin takana on oltava riittävä vapaa tila, jolloin kylmäkoneen tuottama lämpö pääsee hyvin kiertämään. Sen sijaan soijapavun ja muiden vientiviljelykasvien sekä trooppisten metsien tuhoutumisella on yhteyksiä. Brasi lian hallitus on tukenut voimakkaasti vientiviljelykasvien tuotantoa. "Muistipalikat" eivät maksa nykyään enää mansikoita
Arvioiko kettuasialla olija niiden luonnetta oman niin sanotun "villi ja vapaa" -ihanteensa läpi. Osoittavathan historia ja nykyisyys, ettei edes Homo sapiensien enemmistölle ole taattu kovin turvattua elämää. Neandertalilaisia oli , mutta ne/heidät tapettiin sukupuuttoon, elleivät jo huvenneet ristisiitosten hedelmättömyyteen kuten Björn Kurten kirjoissaan antaa ymmärtää. Hän oli mainio kertoja, piirtäjä, paikalliskuvaaja, erinomainen miltei kaikessa muussa paitsi eläinpsykologiassa. Arveltaisiinko heidän tarvitsevan kansalaisoikeuksia. Mutta onko takana myös se, että ihmisenkaltaisuus yleensä lisää kunnioitusta. Mutta kun linnut ovat niin somia, kuulen sanottavan. Eivät kaikki linnutkaan ole sukupuuton partaalla. Seton . Monien järvien tasapainolle jopa ihan kaloille itselleenkin, voisi holhoavan hallitsijan tavoin sanoa on parempi että kalakantaa vähennetään. Sitten on iso joukko väliinputoajia. SUOM EN LUONTO 2/96 55. Selkärankaistenkin keskuudessa on syrjitty luokka, kalat. Mieleen tulee kanadalainen kirjailija E. En ole kysynyt niiltä, kärsivätkö ne, vaikka oletankin niiden edes hiukan kituvan. Ihmisistäkin moni toivoo syytinkiä tai suojatyöpaikkaa. Peruskysymykseksi jäisi ihmiseksi tai eläimeksi määrittely, nauttisivatko he perustuslain vai metsästyslain suojaa. Luultavasti myös delfiineistä, simpansseista ja lumimiehistä selvittäisiin julkilausumilla. Viime vuosisadalla unkarilainen Sandor Petöfi runoili susista ja koirista. vsk. Saapuisiko gorillavuorille lähetyssaarnaajia. heti kiristetään älykkyyden määritelmää. Tiaisista ja myyristä poiketen ihmiseltä puuttuvat lähisukuiset lajit. Kovin suurta huolta tuskin tarvitsee kantaa, vaikka eläimellinen viisaus julki tulisikin. T. Myös harvinainen, mutta jokseenkin näyttävä: karhu, merikotka ja lohi . Eläinlajeissa on suosikkinsa senkin suhteen, kuinka niistä kerrotaan. Entä jos neandertalilaisia vielä löytyisi. Eläinten tunteita inhimillistetään ihmisen henkilökohtaisten pitäymysten kautta. Ja m1ta vielä vaalikelpoisuutta, työttömyyskorvausta ja opintotukea kairatkin rupeaisivat penäämään. Voisiko yhtä hyvin ajatella, että tarhakettu onkin laitostunut veijari , joka villejä kumppaneitaan ajatellessaan nauraa viiksiinsä, että hänpä se on jä1jestänyt itselleen jokseenkin lokoisat olot. Ihmissilmin somempia kuin kalat, tasalämpöisiä kuin me. Vapaustaistelija samastui susiin, jotka eivät koirien lailla alistu (itävaltalaisen) herran suhteellisen siedettävään komentoon. Periaatteessahan ihmisnäkökulma ei koko fa unaa arvioitaessa ole sen edustavampi kuin pohjantikkanäkökulma tai turkkilonäkökulma. Harvinaisuus on parempi perustelu kuin hyödyllisyys tai haitallisuus ihmiselle. Mitä fiksummiksi simpanssi, koira tai delfiini osoittautuvat, Hannu Niklander pohtii ihmisnäkökulmaa eläinten suojelussa. Niiden taloudellinen hyöty myönnetään, kypsennettyinä. Näkemykseni on rehellistä mukavuudenrakkautta, mutta ehdottomi ssa runoilijapi ireissä juuri sen julki lausumi nen vasta onkin siinä seurassa arroganttia, susimaista uhmaa. Mutta jossain tulee suosion raja vastaan, kihomadot tuskin kihauttavat monenkaan suojeluintoa, ainakaan jos niitä pitäisi omissa sisuskaluissaan varjella. Tuttu kiinnostaa: orava, varpunen ja hauki. Liian älykkäiksi ja kypsiksi osoittautuvat eläimet olisivat kiusallisia kuin pikkuvanhat lapset. Hannu Niklander Eläimenarvoista elämää Eläimet ovat saaneet hintansa. Mitä seuraisi, jos jokin eläinl aji todistettaisiin kuta kuinkin yhtä viisaaksi kuin ihminen. Kohdeltaisiinko heitä edes niin kuin alkuperäiskansoja. Asettaisiko ihmisyhteiskunta sille vaatimuksia. Meillä on suosikkimme, mutta mihin sijoittuisi yllättäen löytyvä neandertalilainen. 11. Ajatelkaamme paljon puhuttuja tarhakettuja. Simpanssit siirrettäisiin vajaamielislaitoksiin, joissa he/ne eivät välttämättä olisikaan kaikkein heikkolahjaisimpia. Antaisiko eläinten älyn asteikoiminen vettä myllyyn heille, jotka tahtovat diskriminoida ihmisiä älykkyyden perusteella. Norjalaisista ja eestiläisistä pidämme yleensä enemmän kuin romanialaisista ja mauretanialaisista. Viisauteen on tiukka numerus clausus, johon mahtuu vain yksi laji, se sapiens. Olisiko eteläeurooppalainen pikkulintujen verkkopyynti sen tuomittavampaa kuin pohjoismainen verkkokalastus, jos uhanalaiset lintulajit oitis vapautettaisiin ja vain kaikkein yleisimpiä syötäisiin kuin kaloja. Entä eläinten äly. Vaikka hyväksyn runon sanoman, minun on silti helpompi samastua niihin koiriin. Tuttuun on helppo samastua; mitä ei tiedä, se on helppo keksiä. Sitä on mitattu vaihtelevin tuloksin. Passitettaisiinko urosdelfiinit merivoimiin asevelvollisuuttaan suorittamaan (vaihtoehtona siviilipalvelus meripelastustehtävi ssä). Saisinpa joskus lukea seikkaperäisen artikkelin metsäsopulista, kiljukotkasta ja kangaskäärmeestä. Kuinka niin peipon henki on arvokkaampi kuin särjen. Tietysti voisi käydä niin, ettei eläimen älylle löytyisi paikkaa byrokratiasta
Niittyjen ja peltojen heleä vihreys taittuu metsän tummuuteen ja taivaan vaaleaan sineen. Kaupunkilaiselämän kontrastina olivat kesät maalla. Meri ja puistot edusti vat luontoa Helsingissä. Hietalahden satama-alue ja pahamaineisen Rööperin läheisyys loivat 50-luvun alun urbaanin ympäristön, jossa liikkui juopuneita merimiehiä ja katul aulajia. Kun joka kesä oltiin eri paikassa, muistikuvat ovat täyteläiset, terävät ja helposti paikallistettavissa. Ensimmäisenä aiheena olisi Nostradamus ja ennustamisen mahdottomuus. p., 1986, s. Olen usein lainannut ranskalaisen fyysikko-filosofin Pierre Duhemin teesiä, jonka mukaan oivallusta ets1van ajattelijan on avattava ja suunnattava mielensä oikeaan suuntaan ja odotettava kärsivällisesti niin kuin terälehtiään avaavat niityn kukat janoavat hedelmöittävää pölyä kantavaa perhosta. Viljelen perunoita omassa maassa. Peipposen mahtipontinen viserrys ja pajulinnun surumielinen sointi vaihtuvat illalla rantapensaista kaiku vaan satakielen huiluun ja maiskutukseen. Silti voin hyvin ymmärtää Kailan syvähenkistä asennetta, jossa luonto on tieteellisen tutkimuksen, esteettisen ihailun ja ehdottoman kunnioituksen kohde. Kaupungissa ja maalla Omaa luontosuhdettani värittää se elämäni tosiasia, että olen kaupunkilaispoika. Tuomet, kielot ja omenankukat loistavat valkoisina täpl inä, nurmitädyke ja metsäorvokki kohottavat vienon siniset silmänsä nopeasti kasvavan nurmen seasta. Kirjoittamaan hän ryhtyi vasta myöhemmin kesällä ensimmäisten tähtien loistaessa iltataivaalla. itään". Talvella lumikasat peitti vät pihan ja kadun. ". Syvähenkinen elämä, 3. Kaupunkielämän ja maallaolon vuorottelu on elämän rytmin olennainen osa. Syvälle elämän mysteeriin paasm kymmenvuotiaana, kun syötin lasipurkissa juovikasta perhosen toukkaa, joka syksyn tullessa kietoutui seinään langoilla, ki vettyi koteloksi ja kevätauringossa murtautui esiin upeana ritariperhosena. Ornitologiaa ja filosofiaa Oppikoulun kolmannella luokalla liityin Arkadian Yhteislyseon luontokerho Sotkaan, joka järjesti linturetkiä Helsingin ympäristön parhaille paikoille: Vanhankaupunginlahdelle, Pikku-Huopalahdelle, Kallvikin lehtoon ja Grundträskille. Kaila kuului niihin ajattelijoihin, jotka ovat kokeneet "filosofisen heräämisensä" luonnon keskellä, heleänä päivänä järvenselällä laineiden liplattaessa. Perheessämme onkin muodostunut lentäväksi lauseeksi: "filosofi on taas kukkimassa puutarhassa". Kesäasunnollaan Kirkkonummella hän istutti puita ja kertoi keskustelevansa lintujen kanssa. Kalastan kuhia ja ahvenia Enäjärvestä, joka oltuaan useita vuosia EteläSuomen saastuneimman järven maineessa paksujen leväkerrosten vuoksi on suojeluyhdistyksen jätjestämän särkikalojen tehokalastuksen ja ilmastuksen avulla saatu vähitellen terveemmäksi ja jälleen virkistyskäyttöön sopivaksi. Ornitologin sijasta minusta tuli kuitenkin filosofi . Kun mukaan lasketaan lomakuukaudet ja viikonloput, olen as unut maaseudulla kesävihtiläisenä yhteensä toistakymmentä vuotta koko elämästäni. Sotakesänä 1942 elokuun 1. Varhaisimmat selvät lapsuudenmuistoni ovat kesältä 1949 Hauholta, jossa kolmivuotias pikku-likka ihaili hevosia ja pelkäsi ukkosta. Kun perinteiden mukaan säädylliset perheet kävivät sunnuntaikävelyillä, vanhempien kanssa kuljettiin Seurasaaren ja Munkkiniemen kallioilla ja metsissä, joissa taulut varoittivat: "Älä riko luonnon rauhaa, älä mellasta ja pauhaa!". Viikkoa myöhemmin, 52-vuotissyntymäpäivänään elokuun 9. Perheemme vuokrasi joka kesä kolmeksi kuukaudeksi huvilan, johon muuttokuorma lähti kesäkuun alussa keltaisten voikukkien aikaan, ja kotiin palattiin vasta elokuun lopussa. Olen aina pitänyt maisemasta, jossa näkee kauas. Alkukesällä Suomen luonto on hehkeimmillään. Opin nopeasti pelin hengen. Kun kesäiltana sukeltaa lämpimään järviveteen, mieleen tulevat vanhan laulun sanat: " Maailma se on kuin silkkiä vaan, syliini sen tahtoisin kerrallaan ... Kiikareilla ja kuulolla tehdyt havainnot eli "havikset" merkittiin huolella muistiin latinaksi: "Vanellus vanellus 5 exx. Spekulatiivinen luonnonfilosofia teki kuitenkin vähitellen tilaa luonnontieteelle, joka selvittää maailman perusrakenteita ja -lakeja teorianmuodostuksen ja kokeellisten testien avulla. Ihmi sen ja luonnon välisen SUOMEN LUONTO 2/96 55. Keväällä hakattiin paksu jääkerros rautakangella ja uitettiin stidejä katuojassa. Lukioluokille saakka nousin keväällä sunnuntaiaamuisin puoli kuudelta lähteäkseni parhaan kaverini kanssa seuraamaan lintujen muuttoa pohjoiseen. Suomalainen filosofi Eino Kaila oli aina hurmaantunut alkukesään, joka seurasi yliopiston työtiivistä lukukautta. Isän kalansaaliit, uinti lämpimissä järvissä, isän opettamat tavallisten lintujen lauluäänet, siipirikko lokki , heinälaposet, tiheät metsät, usvaiset suot, perhoset, kastepisarat ja kouluun kerättävät kasvit ovat yhä mielessä eläviä kokemuksia. Ensimmäiset kolme vuottani asuin Helsingin Töölössä Minna Canthinkadulla, sitten koko lapsuuteni ja nuoruuteni pääkaupungin ydinkeskustassa, Kampin kaupunginosassa, Satakielikorttelissa osoitteessa Kalevankatu 44, kivitalon viidennessä kerroksessa. Vielä 70-luvulla pellolta kuului iltaisin ruisrääkän (Crex crex) nariseva ääni . Keltasirkut, tavit ja töyhtöhyypät kääntyivät sujuvasti latinan kielelle: tuolla laulaa Emberiza citrinella, tuossa ui Anas crecca. päivänä Kaila kirjoitti päiväkirjaansa: "Olenko koskaan nauttinut kesäisestä luonnosta kuten eilen. Tuoksujen meri! " Seuraavana päivänä hän toteaa sittenkin suostuvansa Yleisradion tarjoukseen kirjoittaa radiodialogien sarja "Syvähenkinen elämä". Kolmiosaisella asfaltoidulla pihalla ei vielä ollut autojen pysäköintipaikkoja, joten se jätti lapsille tilaa leikkiä rosvoa ja poliisia, heittää rahaa, hypätä narua ja barbia sekä pelata felkkistä. Minun fil o12 Filosofin luonto sofinen innostukseni on sen sijaan syntynyt kirjahyllyn ääressä. Helsingin keskuspuiston lenkkipolut ovat yksinäisen juoksijan ponnistuksen ja mietiskelyn areena, jossa ajatukset voivat lentää vapaasti ja monet ongelmalliset kysymykset ovat ikään kuin huomaamatta kypsyneet ratkaisuunsa. päivänä, Kaila tiivistää oman henkilökohtaisen luontosuhteensa: "Samoin kuin tänään soli sivat aallot samaa sileätä kalliota vastaan tuhannen vuotta ennen kuin sinua oli ja tuhannen vuotta sen jälkeen kuin sinä olet ole siis hiljaa! " (vrt. Kevään vihreät taimet, kesän keltainen rypsi ja elokuun kypsyvä vilja luovat tälle näkymälle hehkuvan sointuvat värit. PUHEENVUORO Filosofit joutuvat ottamaan kantaa luontoon oman elämäntapansa ohella myös periaatteellisella tasolla, Ilkka Niiniluoto tähdentää. Luonto henkilökohtaisten elämyksien antajana ei silti ole hellittänyt otettaan. Luonto filosofiassa Filosofi an historia on tapana aloittaa joonialaisista viisauden ystävistä, jotka pohtivat luonnon perusainesta oman järkensä avulla, perinteisistä myyteistä ja uskonnoista riippumatta. 70). Kirjoitan kesällä puutarhassa, josta avautuu Uudenmaan laajimpia peltoaukeita. vsk.. Talvella latu alkoi hautausmaan aidan takaa ja kulki Hiekkarannan kautta jään yli Seurasaareen. Tuuli tuo mukanaan kostean ja täyteläisen tuoksun
pauden pu itteissa suon jokaiselle oikeuden tulkita omaa luontosuhdettaan itselleen sopivalla tavalla. Kuten Syvähenkinen elämä -teoksen kesk ustelu ja hallitsev ien Teofiluksen ja Eubuloksen pohdinnoista käy ilmi , myös Kailan peruskokemus oli ensisijaisesti intellektuaalinen, lähtökohta elinikäiselle pyrkimykselle selvittää tieteen ja filosofian kautta todellisuuden arvoitusta. G. H. Juhani Pietarinen kutsuu utilismi ksi näkemystä, jonka mukaan luonto on olemassa vain ihmi sen hyödynnettävänä varastona. vsk. Kun luontoon suhtaudutaan vihamielisenä ja villinä voimana, joka täytyy alistaa ihmisen herruuteen, on unohdettu Francis Baconin syvällinen teesi, jonka mukaan "luontoa voidaan hallita vain tottelemalla sitä". Tämä teoreettinen halu selvittää luonnon ihmeellisyyksiä ja salaisuuksia ei millään tavoin ole ristiriidassa syvähenkisten eetti sten ja esteettisten kokemusten kanssa: luonnon pitäminen arvokkaana tai kauniina ei mielestäni edellytä sen henkistämistä, personifioimista tai jumalallistamista. Itseisarvo ja välinearvo Ihmisen esi-isät ja -äidit ovat aina eläneet vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Tällaiselle elämykselle voidaan antaa monenlaisia tulkintoja. Sen korjaamiseksi ei kuitenkaan tulisi kieltää luonnon välinearvoa, joka on ratkaisevan tärkeä sekä ihmisen että muiden eläinten eloonjäämiselle. Molemmat näkökohdat motivoivat omalla tavallaan ihmi sen vastuuta luonnon suojelusta ja säilyttämi sestä. Syntipukeiksi on vuoronperaan nostettu kristinusko, humanismi , moderni luonnontiede, miehet, kapitalismi , sosialismi ja ihmisen ahneus. Se on myös moraalisesti väärin, jos me hyväksymme monien ekofil osofien kehittelemän ajatuksen luonnon itseisarvosta. Luonnonympäristön hyvinvoinnin pilaaminen on lyhytnäköistä ihmisen nykyisten ja tulev ien sukupolvien omien etujen kannalta, kuten John Passmore todistaa ki rjassaan Man' s Responsibility fo r Nature. Runebergin Maaherra-runoa mukaillen oli si nyt julistettava: luonto ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää! On myös aika ottaa kirjaimellisesti vanha sanonta: "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Antakaamme korpien kuiskia ja lintujen laulaa, olkaamme itse välillä hiljaa! Ilkka Niiniluoto Puheenvuoro on pidetty .Jyväskylän Kesän 1995 henkilökohtaista luontosuhdetta käsittelevässä "Sananjalkoja voi. Kulttuurin luova kasvu voi yhä rajatta jatkua, mutta vain ekologisesti hillityssä, kestävää kehitystä tukevassa muodossa. Filosofin a, joka akateemi sen ammattinsa mukaisesti etsii käsityksilleen oikeutusta, en henkilökohtaisesti ole nähnyt mitään hyv iä perusteluja edellä mainituille uskonnollis-idealistisille luonto-opeille. Aikamme ekokriisin syynä on usein pidetty ideologiaa, jonka mukaan ihmisellä on oikeus hallita luontoa. Koettu ykseys luonnon kanssa on usein johtanut uskonnollisiin (luonto todistaa luojastaan), panteistisiin (luonto on sama kuin jumala), panpsykistisiin (kaikissa aineen osissakin on henkeä), mystisiin (ihminen palaa alkuperäiseen yhteyteen), vitalistisiin (luonto on elon voimien näyttämö) tai idealistisiin (todellisuus on perimmäiseltä laadultaan henkinen) oppi rakennelmiin. Maanviljelyn, karjanhoidon, metsätalouden ja teollisuuden kehitys on kuitenkin vähitellen paisunut kontrolloimattomalla tavalla mittasuhteisiin, joissa ennakoimattomat yhteisja etäisvaikutukset ovat tuottaneet luonnolle vaikeita vaurioita. Helsingin yliopiston teoreettisen f ilosofian professori Ilkka Niiniluoto kesämökin puutarhassa. 2" . Tieteen paljastama luonnon moninaisuus, hämmästyttävä säännönmukaisuus ja yksityiskohtien rikkaus, on itse asiassa paljon ihmeellisempi kuin romanttiset luonnonfi losofit osasivat kuvitellakaan. Ajatus, että ihminen voi muiden eläimien tapaan myös saada etua tai hyötyä tästä vuorovaikutuksesta, ei ole uusi tai sinänsä kyseenalainen. Luonto on ollut elämän ja ravinnon lähde, jonka kiertokulkuun ihmiset sukupolvi toisensa jälkeen ovat osalli stuneet. Olemme käännekohdassa Ajatus ihmisen ja luonnon harmonisesta suhteesta, joka oli ominainen antiikin kreikkalaisille ja monille idän uskonnoille, on menetetty alinomaista taloudellista kasv ua edellyttävässä ja vaativassa länsimaisessa kulttuurissa. Pikemminkin oli si hyväksyttävä se, että luonnolla on samaan aikaan sekä itseisarvoa että välinearvoa. von Wrightin tapaan uskon, että olemme tulleet elämänmuotomme käännekohtaan. Eino Kailan fi losofinen herääminen tapahtui kokemuksena, jossa ihminen tuntee olevansa yhtä luonnon kanssa tai osa sen silmienkantamatonta kokonaisuutta. tilaisuudessa puupellosta 13. Yksipuolisuudessaan utilismi onkin vahingollinen kanta. Siten fi losofit joutuvat nyky isin ottamaan kantaa luontoon oman henkilökohtaisen elämäntapansa ohella myös periaatteellisella tasolla. Vaikka tämän ajatuksen tyydyttävä muotoilu onkin vaikeaa, pidän itsekin järkevänä katsoa luonnolla olevan itseisarvoa, joka on riippumaton sen välinetai hyötyarvosta ihmiselle. Syvähenkinen elämä -teoksessa näiden ajatustapojen kaunopuheisia tulkkeja ovat tukku kauppias Agaton ja taidemaalari Aristofil os, jotka tulkitsevat esteettisen luontokokemuksensa uskonnollisväritteisin termein. Näillä aatteilla on myös ollut kannatusta vihreiden ja syväekologisten lii kkeiden taustafi losofioina tai uskontoina. Ajattelun ja uskonnon vaSUOMEN LUONTO 2/96 55. Tietämättömyys ei silti ole ollut ainoa syy: ihminen tuhoaa luontoa myös typeryytensä ja moraalisen vastuuttomuutensa vuoksi. suhteen eettiset ongelmakysymykset ovat saaneet uutta pontta ympäristöfi losofiassa, joka on syntynyt uh kaavan ekokatastrofi n varjossa
Valoilmiö on vain pikkuruinen osa energiasta, joka törmäyksissä vapautuu. Keltavihreä ja punainen ovat hapen aikaansaamia värejä. Vaikka energiaa kuluu koko määrästä vain murto-osa, revontulet ovat kooltaan jopa tuhansien kilometrien pituisia ja satojen kilometrien levyisiä. mälle juurikaan näy. Näin kertoo Sodankylän Geofysiikan observatorion johtaja, dosentti Tauno Turunen. Näemme ne parhaiten pimeän aikaan ja selkeällä säällä. Törmäyksissä ilmakehän atomit virittäytyvät tilaan, joka purkautuu valosäteilynä. Vanhimpien uskomusten mukaan tarkkakorvaisimmat ovat kuulleet loi muamisesta lähtevän äänen. Magneettisen myrskyn loimua Revontulien valoilmiö muodostuu, kun aurinkotuulesta peräisin olevat nopeat elektronit törmäävät ilmakehään vähintään sadan kilometrin korkeudella. Jopa ruotsalainen tutkimus todisteli joidenkin ihmisten kykenevän tähän. Mitään sateenkaaren väri loistoa ei revontuliin liity, vaikka joskus vaikuttavaa ilmiötä sateenkaareen verrataankin. Turunen kuitenkin kumoaa kuuloalueelle ulottuvien äänien olemassaolon. Niitä katsellaan vain iltaja yöaikaan yksinkertaisesti siksi, että revontulien havaitseminen vaatii pimeän ajankohdan ja kirkkaan sään. lnfraääniä ja akustisia aaltoja kylläRevontulia on taivaalla kaikkina vuoden ja vuorokauden aikoina. Joskus aktiivisten revontulikaarien alaosassa on näkökyvyn rajoilla oleva karmiininpunainen väri , jonka aiheuttavat typpimolekyylit. vsk.. Keskiyön taikaa Revontulia esiintyy kaikkina vuorokaudenja vuodenaikoina. Myös revontulien van en synty on tiedossa, Turunen selvittää. Muita värejä ei paljaalle sil16 K eltavihreä ja punainen väri syntyvät aurinkotuulen elektronien törmätessä ilmakehän happiatomeihin noin sadan kilometrin korkeudella. Revontulien vilkkain ajankohta sattuu onneksi keskiyölle, joten talviaikaan silloin kun ilmiö esiintyy niiSUOMEN LUONTO 2/96 55. kin ilmenee, mutta ne eivät ole ihmiskorvin kuultavissa
Valo liikkuu revontulissa yli 100 kilometriä sekunnissa, ja sen voimakkuus vaihtelee noin kymmenen kertaa sekunnissa. Revontulien yleisen fysiikan selvittivät no1jalaiset tutkijat Trom, Holt, Birkkeland ja Störmer 1800-luvun lopulla. D Arto Komulainen on rovaniemeläinen luontokuvaaja ja luonnonharrastaja. Komeetastaan paremmin tunnettu tiedemies Sir Edmund Halley esitti jo 1700luvun alkupuolella oikean teorian. Vasta 1925 ymmärrettiin revontuliin liittyvä valo, ja nimenomaan vihreä valo, oikein . Kuitenkin on vielä ratkaisemattomi a osa-alueita, joiden kiistaton todistaminen on vaikeaa ja vaatii paljon työtä. Se vaihtelee 1 1 vuoden jaksoissa. Siinä hän yhdisti revontulet Maan magneettikenttään ja selitti muun muassa suoraan pään yläpuolella esiintyvän holvimaisen koronarevontulen muodon. Havaintoja tuhansien vuosien takaa Luolamaalauksien lisäksi historiallisia merkintöjä revontulista on löytynyt muualtakin. Tarvittaisiin aurinkotuulien ja magneettikentän mittauksia lähellä maanpintaa, Maan ja Auringon väliltä. Samoin Raamatussa on näistä kuvauksia. Esimerkiksi viime lokakuun alkupuolella näkyivät komeat revontulet Etelä-Suomea myöten. Mahdollisesti ne loimottivat pitkälle keski seen Eurooppaan asti. Vähän ennen 1700-luvun loppua saatiin revontulien korkeus määritettyä oikein. kaan tarkoita sitä, etteikö revontulia näkyisi myös etelämpänä. Siihen asti revontulet oli laskettu kuulu viksi samaan taivaan ilmiöiden mystiseen joukkoon. Lisäksi tulisi olla luotettava tieto Auringon pinnan tilasta lähipäiviltä. Revontulien ja Maan magneettisen myrskyn välisen yhteyden keksi Celsius noin 1750. Pohjois-Suomi kuuluu tähän parhaaseen esiintymäalueeseen. Mittarina tästä voidaan käyttää auringonpilkkujen määrää. Galileo Galilei erotti 161 6 revontulet muista taivaan ilmiöistä kuten salamaniskuista, meteoriiteista ja komeetoista. Joissakin auringonpilkkujaksojen vaiheissa pystytään ennustamaan revontulia, joskus peräti kuukausien jaksoilla. Myös muinaisilla kreikkalaisilla oli kymmeni ä kuvauksia revontulista, ja heillä oli teorioitakin niistä. Tällä hetkellä ollaan menossa syvälle jakson aallonpohjaa kohti . vsk. Ennustamista vaikeuttaa kuitenkin luotettav ien taustatietojen puute. Taajama-alueilla revontulien havaitsemi sta haittaavat katu valot ja muu "valosaaste". den havaitseminen on lähinnä säästä kiinni. Ainakin kiinalaiset teki vät niistä noin 4600 vuotta sitten kirjallisia dokumentteja. Tämä ei kuitensuoMEN LUONTO 2/96 55. Revontulet ovat yhteydessä Auringon yleiseen aktiivisuuteen. 17. Revontulia syntyy Maan magneettisten napojen ympärillä soikion muotoisilla alueilla
Yhteyksiä on solmittu biologian ja maantieteen opettajiin kautta Leningradin läänin, Novgorodista Petroskoihin asti ." Pietarissa toimii ainakin 16 SUOMEN LUONTO 2/96 55. Teksti: Antti Vahtera Y tnpäristöyhteistyötä itärajan takana Naapuriapu Venäjän ympäristöongelmien ratkomiseksi on vauhdittunut viime vuosina niin tutkijoiden kuin kansalaisjärjestöjenkin voimin yhteiseksi hyödyksi. "Suomalaisetkin ovat av ustaneet retkikustannusten maksamisessa ja muutenkin", Siilahti kertoo. Souturetkiä ja tutkimusta Kansalaisjärjestöjen yhteistyön primus motor on Suomen puolella Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin entinen puheenjohtaja ja ympäristöaktivisti Pertti Siilahti Lappeenrannasta. Kun Neuvostoliitto hajosi, kävi ilmi se mitä monet olivat hiljaa mielessään epäilleet: sosialistinen järjestelmä oli pahoin laiminlyönyt ympäristöään. Virallinen propaganda Neuvostoliiton ympäristöpolitiikan saavutuksista ja sen ympäristön tilasta osoittautui perin valheelliseksi. Niinpä Kannaksen ja Itä-Karjalan metsät ovat luonnontilaisina paljon rikkaampia kuin suomalaiset talousmetsät, ja biodiversiteetti esimerkiksi Virossa on runsaampi kuin Suomessa tai muualla lännessä. Ensimmamen kansainvälinen Laatokka-symposium järjestettiin Pietarissa marraskuussa 1993, mukana oli 40 suomalaista osallistujaa. Teollisuuden, asutuskeskusten ja maatalouden saastepäästöt ilmaan ja veteen olivat paljon suuremmat kuin Suomessa, ja niiden torjuntatyö oli paljolti laiminlyöty. Joensuun yliopisto on ollut aktiivisesti mukana Laatokan ja Itä-Karjalan tutkimuksissa, kun taas Lappeenrannan tekninen korkeakoulu on harras18 Pertti Ahvonen Koululaiset esittelevät Nevan puhtaat vedet -jä,jestön seminaarissa luontokartoitusten tuloksia Lasten ekologisessa keskuksessa Pietarissa. tanut Kannaksen suunnassa teknisen alan tutkimuksia ilman ja veden suojelussa. Mukana oli Suomesta lähinnä luonnonsuojeluliiton EteläKarjalan p11nn porukoita," Siilahti kertoo. vsk.. Biologian ja maantieteen opettajat ovat käytännössä jä1jestäneet Nevan puhtaat vedet -järjestön puitteissa vapaaehtoista toimintaa, kuten si ivousta, järvien kalakartoituksia sekä ranta-alueiden kasvillisuuden ja eläimistön kartoituksia samalla kun lapsille opetetaan ekologian perusasioita. Meri teknisen yliopiston ympäristöstä kiinnostuneet opettajat oli vat perustaneet Nevan puhtaat vedet -nimisen järjestön, joka Yhdysvaltainmatkan seurauksena omaksui esikuvakseen amerikkalaisen Hudson River Clear Water -järjestön. "Viime aikoina toiminta on laajentunut kasvatukseen ja ympäristövalistukseen. Tosin häntä ennen Ekologinen klubi järjesti 1987-88 pietarilaisten ylioppilaiden kanssa luontoretkiä Kannaksella ja Petroskoin suunnassa. Suomen itäinen naapuri on ympäristöpoliittisesti monin tavoin ongelmallinen. Sitä on harrastettu sekä tutkijoiden että kansalaisjärjestöjen kesken. Tehottomuuttaan se jätti koskematta paljon neitseellistä luontoa, jonka rikkauksia ahneempi ja tehokkaampi läntinen järjestelmä olisi ilman muuta rientänyt hyödyntämään. "Ensimmäisiä yhteisiä luontotapahtumia olivat souturetket Pietarin meriteknisen yliopiston opiskelijoiden kanssa Saimaalle, Suomenlahdelle, Laatokalle, Äänisjärvelle ja Nevalle. Järjestö on saanut toiminnalleen tukea Hudson River Clear Waterin ohella meritekniseltä yliopistolta ja Pietarin kaupungilta samoin kuin Lundin yliopistolta Ruotsista. Pietarissa toimii jopa Lasten ekologinen keskus. Niiden yhteydessä tutkiskeltiin luontoa, järjestettiin keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia. Ympäristöyhteistyötä harjoitettiin jo vanhankin järjestelmän aikana, mutta vasta sen romahtaminen teki mahdolliseksi yhteistyön tiivistämisen ja muuttumisen avoimemmaksi. Klubin hajottua yhteistyötä Suomen puolella jatkoi Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Siilahden johdolla. Toinen, paradoksinen puoli sosialistisessa ympäristöpolitiikassa toimi kuitenkin luonnon hyväksi. Soututapahtumien ohella Pietarin akateemiset ympäristöaktivistit järjestivät tietoiskuja tiedotusvälineille saastumisesta ja muista ympäristöongelmista
Linnusto on paljon runsaampi kuin meillä, ja luonnon monimuotoisuus yleensäkin korkeammalla tasolla." Suomalainen Tehdaspuu aloitti jo vuosikymmenen vaihteessa hakkuut Laatokan Karjalassa ja on laajentanut niitä sittemmin muuallekin itärajan taakse. vsk. Nyt metsien suojelu on jäämässä hakkuiden jalkoihin. "Nuo metsät sisältävät runsain mitoin pensaikkoa, aluskasvillisuutta, lehtimetsää ja lahopuita. Häikäilemätöntä rahastusta Vakavampi ongelma on Siilahden mielestä kuitenkin se, että Neuvostoliiton hajottua ovat kaatuneet myös esteet läntisten yhtiöiden häikäilemättömän eduntavoittelun tieltä. Noin tuhatjäsenisen Pietarin vihreän puolueen puheenjohtaja Vladimir Gushin kertoo, että järjestö on nostanut ympäristökysymyksistä useita oikeusjuttuja Pietarin kaupunginhallitusta vastaan. Kansalaisjärjestöt leimataan helposti huuhaaporukoiksi. Niityt ovat luonnontilaisia, ja monet pellotkin kasvavat luonnonheinää. Nyt on ensi kertaa vapaus arvostella epäkohtia. Vanhan Neuvostoliiton aikana toitotettiin vain virallista totuutta ja vältettiin puuttumasta kiperiin kysymyksiin. Siitä on koitunut vakava uhka Kannaksen ja ItäKarjalan luonnontilaisille metsille, jotka ovat saaneet olla rauhassa yli puoli vuosisataa eli siitä lähtien kun suomalaiset harjoittivat hakkuita ennen sotaa. Vanhat asenteet vaivaavat Siilahti korostaa, että tällainen toiminta on aivan uutta Venäjällä. Kannaksen kansallispuistosuunnitelma on romuttunut, pirstoutunut yksittäisiksi suojelualueiksi, joista ei ole paljon iloa." D 19. Nyt näyttämölle on ilmaantunut muita suuryrityksiä. Perui Si ilahti Suomalaisia ja venäläisiä souturetkeläisiä tyynellä ja sumuisella Laatokalla hakemassa oikeaa suuntaa Valamon saaristosta Pitkärantaan. Näistä hankkeistaan Tetra-Laval pysyy visusti vaiti. ympäristöjärjestöä. "Mutta ennen kuin hakataan, pitäisi kartoittaa mitä hakataan ja mitä säästetään. Pertti Siilahti Laatokan souturetkillä tutkiskellaan myös seudun luontoa; tässä selvitetään Valamon saariston rantakasvillisuutta. Edelleenkin tavallisilla kansalaisilla ja kansalaisjärjestöillä on vaikeuksia saada viranomaisilta tietoja varsinkin kiperistä kysymyksistä. Nyt on Kannaksen metsämarkkinoille tunkeutumassa muuan amerikkalainenkin Siilahti kertoo. Vesinäytteitä otettiin kahdella venäläisaluksella, vaikka niiden tieteellinen laitteisto on selvästi heikompi kuin Muikun. "Tosin asenteet eivät muutu kovin nopeasti , niin että vanhaa, salailevaa ja jäykän byrokraattista mentaliteettia on yhä jäljellä. "Ruotsalainen Tetra-Laval on hankkinut itselleen Svetogorskin kombinaatista ainakin puolet ja pyrkii vuokraamaan käyttöönsä puolitoista miljoonaa hehtaaria metsää Kannakselta ja Laatokan Karjalasta. Gushin näkee Pietarin tilanteessa joitakin toiveita herättäviä piirteitä, mutta on huolissaan ympäristöaktivismin ja -tietoisuuden vähenemisestä pietarilaisten keskuudessa. yhtiö", Metsää tarvitaan tietenkin talouskäyttöön, Siilahti toteaa. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Usein ongelmana on myös se, että jollei lännestä heru rahaa, yhteistyö lopahtaa siihen, vaikka asioista olisi jo sovittu." Yhteistyön ongelmia kuvaa virallisella tasolla se, että tutkimusalus Muikun pääsy Laatokalle evättiin kesinä 1992 ja 1993, minkä jälkeen suomalaiset katsoivat parhaaksi olla enää esittämättä sen käyttöä
Näidenkin sivujen lukijoiden mielet ovat säilyttäneet monta erämaata, joita ei enää ole ne väistyvät täysin vasta viimeisen muistelijan mukana. Lentokuva näyttää muutoksen suurisuuntaisuuden. Suomen maankamaraan ihminen on jättänyt jälkiä 10 000 vuotta, aluksi vähäisiä; kilkutimme vaikkapa kivestä työkaluja ja haimme hieman savea kampakeramiikan tarpeiksi. vsk.. Puutakin lähdimme työstämään heti kun sitä jääkauden jälkeen oli saatavilla. Tien pohjiksi kaivetut harjut piirtyvät vielä ehjinä ja elävinä monien aikalaistemme muistoissa. Kolme-neljätuhatta vuotta sitten kasasimme jo kivestä melkoisia röykkiöhautoja ja asumusten pohjia. Tehdas on pieni ympäröivään luontoon nähden, mutta sen vaikutukset ulottuvat usein satojen kilometrien päähän ympäristöön. Kiivainta maankamaran siirtelyn ja luonnon kesyttämisen aikaa on eletty sotien jälkeen. Kuvat: Hannu Vallas Teksti: Antti H alkka "Elämme ilman valtameren pohjalla", määrittelee runoilija. Joka tapauksessa ne osoittavat, että luonnonja ympäristönsuojelua tarvitaan. Yhdysvalloissa laskettiin vastikään, että ihminen on peräti tämän ajan suurin geologinen voima, suurin maamassojen ja kallioiden liikuttaja, sadetta, tuulta ja painovoimaa voimakkaampi. Lähinnä kai olemme jonkinlaisia matoja, sillä maan möyriminen on ihmisellä verissä. Ilmakehä on siis meidän meremme: ihminen on pohjaeläin. Tyrmistyttävin kohtalo on nykyisin turvesuolla, joka muuttuu elämän rikkaasta mosaiikista pöliseväksi kentäksi. D 20 lhtnisen jälkiä SUOMEN LUONTO 2/96 55. Näissä kuvissa voi nähdä edistystä ja luonnon välttämätöntä käyttöä, mutta väistämättä myös kohtuuttomuutta. Helsingistä on tullut kivinen niemi , ja tie kilpailee Punkaharjun kanssa, ellei peräti ota sitä hallintaansa. Vakinainen maanviljelykin on jo parituhatta vuotta vanhaa, mutta vasta viime vuosisadat ovat todella suuren myllerryksen aikaa
Metsä-Botnian Kemin selluja kartonkitehdas tuottaa vuodessa 500 000 tonnia sellua, 300 000 tonnia kartonkia ja päästää ilmaan '100 tonnia rikkidioksidia sekä 500 tonnia typen oksideja. HANNU VALLAKSEN SIIVELLA 2 Metsä-Botnian tehdas Kemissä 15.7.1995. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Näkyvimmillään tehdas onkin metsäluonnon kuluttajana. vsk. Veteen lorisee paljon typpeä ja fosforia, jotka rehevöittävät Perämerta. Moni Suomen yli pimeään aikaan lentänyt muistaa alla aika ajoin tuikkivat tehtaiden tähtisumut. Puunjalostusteollisuus on näkyvää. 21. Hannu Vallaksen lentokuvasarjan toisessa osassa esittelemme, millaisia näkymiä ihmisen ylivalta on luontoomme synnyttänyt. Vesistöjä tehdas kuitenkin rasittaa paljon vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten
Niemeltä pohjoiseen lennettäessä rakennettu maa menettää ylivaltaansa, mutta maasto on vielä pitkään teiden pihdeissä ennen luonto-Suomeksi vapautun;zistaan . . , 22 SUOMEN LUONTO 2/96 55. Suomea ilmasta Helsinki 18.9.1993 Entisestä Vironniemestä on tullut Helsingin kaupunki, joka elää arkeaan miltei luonnosta piittaamatta. Merenrannat on kesytetty, mutta itse meri sentään on lähes entisensä, mitä nyt lokit hakevat eineensä torilta vaivalloisen kalastamisen sijaan. vsk.
Metsänreunaa ei enää ole, eikä sen takaa kuuluvaa kurjen huutoa tai liron elämöintiä. kerta toisensa jälkeen. 24 Kaistalehakkuita Sodankylässä 16.7.1995. "Matkustaja ei väsy katselemaan luonnon suloista leikkiä. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Punkaharju on yksi Suomen kansallismaisemista. Tie Viipurista Olavinlinnaan ratsasti ha,julla jo keskiajalla. Kulkija ehkä odottaa yhtenäisen metsän pian alkavan, mutta ilmasta tähyilevä tietää paremmin: sama leikki jatkuu kilometrikaupalla. Alinomaa hän huomaa jotakin uutta, jota ei luule ennen nähneensä, ja mihin ikänä hän menee, keksii hän uusia, avaroita ja hymyileviä näköaloja, ollen ymmällä siitä, eikö viimeinen näkemänsä ole kaikkia edellisiä ihanampi." Zacharias Topelius: Maamme kirja. Suomea ilmasta Punkaharjun uusi tie 22.7.1987 Kolarilainen turvesuo 15.7.1995 Polttoturpeen otto on luonnon monimuotoisuuden hävittämistä totaalisimmillaan. Metsään ja metsästä pois ... Uusi tie rakennettiin 1970-luvulla. Paikalle nousee käytön jälkeen metsä, joka ei poikkea viereisistä: Suomen metsäturkki sulkeutuu. vsk.. Vain pohjoisimman Lapin metsiä on suojeltu merkittävästi
vsk.. SUOMEN LUONTO 2/96 55
Kuva vuodelta 1975. Lopullisesti. Nyt pienviljelysmaisema on nopeasti katoamassa. ~ .;. Taloon ei tule sähköä eikä puhelinta ole, mutta isäntäpari Martta ja Eino Saarela eivät ikävöi minnekään. "Parasta täällä on luonnon26 Vilho Koivisto ja kyntöhevosen aamulenkki. ~~~~i~~t::_:::::;::s::::.~ . SUOMEN LUONTO 2/96 55. Teksti: Jari Salonen Kuvat: Jussi Latoniemi Pientilat kylmenevät Maaseudun ilme muuttuu nopeammin kuin koskaan. vsk.. Kaura kylvettiin monella tilalla käsityönä, vaikka traktori oli jo talossa1979. Takavuosina maisemaa elävöittivät etenkin pienviljelystilat, nuo parin lehmän ja muutaman kanan viehättävät pihapiirit. Kurun lsohuhdan tilan pihamaalla palaat ajassa puoli vuosisataa taaksepäin. Vanhat hirsirakennukset, pieni navetta, muutama lehmä ja pihamiljöö ovat kuin suoraan vanhoista Suomi-filmeistä
SUOMEN LUONTO 2/96 55. Martta ja Eino Saarela Kurun Isollahuhdalla elävät ilman sähköä, vaatimattomasti mutta tyytyväisinä. 27. Lenni ja Anneli K orkee vaalivat vanhaa tilaa, joka on yhä lähes täydellisessä 1750-luvun asussa. vsk
Kasvimaasta saati in perunat sekä vihannekset, peltotilkui lta viljaa karjalle ja omaan käyttöön. Taloa on asuttu 250 vuotta katkeamatta, karjasta on luovuttu, mutta kesällä kutut laiduntavat peltoja ja muutama kana tepastelee pihamaalla. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Latoniemi teki maaja metsätalousministerölle ehdotuksen jäljellä olevan pirkanmaalaisen pienviljelysmaiseman tallentamisesta. Pienviljelijöiden työtä eivät edes viljelijät itse ole juurikaan osanneet arvostaa. "Pientilojen ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä, vaikka monet elävät nykyisen mittapuun mukaan hämmästyttävän vaatimattomasti . Pienviljelysmaisema yhä tallentamatta Latoniemen huoli maaseutumaiseman muuttumisesta heräsi oman kotitalon pihamaalla. Pientilalta saatiin yleensä elintarvikkeet vain omaan käyttöön, varsinainen ansio tuli talon ulkopuolelta, useimmiten metsätöistä. Navetasta löytyi yleensä pari kolme lehmää, hevonen, ehkä muutama lammas ja kanoja. " Työhön rohkaisevat viimeiset tiloillaan ahertavat ikääntyvät viljelijät. Lähitienoon pikku til at ovat jo kaikki tyhjentyneet. 28 Vielä pari vuosikymmentä sitten tuttu näky monella kylällä. Vuonna 1994 tehdyn kartoituksen mukaan luku oli tipahtanut jo noin neljäänsataan, ja vuotta myöhemmin lämpimänä oli enää 200 tilaa. "Tällä vauhdilla pienviljelystilat ovat historiaa jo tämän vuosituhannen puolella.'' rauha. Kohta voidaan ikuistaa vain ruostuneita koneita ja maahan rapistuvia rakennuksia." "Tämä kaikki tuntuu jotenkin painajaismaiselta, sillä jo Keski-Euroopassa lähihistoria on hyvin tallennettu ja sitä myös arvostetaan. "Pihapiirin vaaliminen on meille elämäntehtavä. Parissa vuodessa virkamiehet ovat pallotelleet hanketta lisäksi opetusministeriössä ja paikallisessa maaseutuelinkeinopiirissä; tällä hetkellä projekti makaa tukevasti Pirkanmaan liiton pöydällä odottaen siirtoa paikalliseen ympäristökeskukseen. Se muuttaa maisemaa merkittävästi", pahoittelee kurulainen valokuvaaja Jussi Latoniemi, joka on ikuistanut pirkanmaalaista maalaismaisemaa parin vuosikymmenen ajan. Mei llä paljon tärkeämpää näyttää olevan tehokkuus ja rahan perässä juokseminen. Vanhempien tärkein tavoite oli useinkin saada lapsille koulutus "kunnon ammattiin" pois kotitilalta. Maaseudun rakennemuutos: niittokone kasvaa heinää. Elämään toi sisältöä tiivis yhteistyö lähitalojen kanssa. Kurun Parkkuussa Jaakko ja Sylvi Mäkinen isä ja tytär asuvat Valkeejärven tilaa komealla mäennyppylällä Näsijärven rantamilla. "Muutos on nopea ja lopullinen. Onnellisesti ja omavaraisesti Vielä muutama vuosikymmen sitten yksin Pirkanmaalta löytyi kymmeniätuhansia pientiloja. vsk.. " Kaikki ovat nähneet työn arvokkaaksi, mutta kukaan ei uskalla lähteä rahoittamaan tallennustyötä. Hämeenkyrön Kierikkalassa Lenni ja Anneli Korkee asuvat tilaa, jonka pihapiiri on yhä 1750-luvun asussa. Jatkaj ia ei vain ole tiedossa", Lenni ja Anneli murehtivat. Tässä onnistuttiin liiankin hyvin. Monien muistojen värittämä maisema alkoi kasvaa horsmaa ja pajukkoa, rakennukset rapistuivat, ja tila kylmeni . Heistä on Jussin mukaan paljon opittavaa. Se on hyvin surullista", 87-vuotias Jaakko Mäkinen harmittelee. Vastaanotto oli periaatteessa myönteinen, mutta työ ohjattiin ympäristöministeriöön. Valtaosa pientiloista oli suurten talojen itsenäistyneitä torppia tai rintamamiestaloja. Kotitila on yhtä kuin koko elämäntyö, siksi se on niin rakas paikka." SUOMEN LUONTO 2/96 55. Kaupungissa saa vain päänsä kipeäksi, liikennevalotkin piippaavat lakkaamatta", Martta hymyilee. Täll ä vauhdilla pienviljelystilat ovat historiaa jo tämän vuosituhannen puolella. Sama tilanne tuli vastaan lähikylistä, naapuripitäj istä ja koko maakunnasta. "Elän tämän maiseman keskellä, mutta muutokseen havahtuminen oli silti shokki", kuvaaja myöntää. " Minä olen tällä mäellä syntynyt ja kasvanut. Merkittävä maiseman elävöittäjä oli katoamassa valokuvaajan silmien edestä. Vanhan ajan pienviljelijäyhdistykset ovat mallina nykyään maaseudun elämää ylläpitäville kyläyhdistyksille
Lumen alla pakkasta ei ole pahimmillaankaan paria astetta enempää. Tiukemmalla ovat hyöntei ravintoon pitäytyvät puukiipijä, hippiäinen ja pyrstötiainen. Talvinen metsä on hiljaisuuden pyhättö. Pakkaspäivänä teeret täyttävät kupunsa parin aamupäivän tunnin aikana ja viettävät lopun ajan lämpimässä kiepissään ruokaa sulatellen. Ilmojen kylmetessä kasvien solujen sokeripitoisuus kasvaa ja eläinten vararavinto, glykogeeni , muuttuu glyseroliksi, jota ihminenkin käyttää pakkasnesteenä monissa koneissa. Suuri osa lajeista hyytyy kylmyydessä syvaan uneen, ja suurin osa niistäkin , jotka talvella touhuavat ravinnonhankinnassa, pysyttelee lumen alla sammalen ja karikkeen kätköissä. Kun säät lauhtuvat, glyseroli muuttuu taas glykogeeniksi. Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Hiljaisuuden telll eli Talvesta selviää hengissä kun käy jäniksen kengissä tuuhea turkki, vikkelät jalat taito haistaa parhaat palat. Yläkerran väkeä Pakkanen jähmettää puiden oksien hyönteiset ja hämähäkit liikkumattomiksi, mutta sään lauhtuminen saa osan pikkuväestä liikkeelle. Pallo] maiseksi pörhistynyt lintu , joka on vetänyt päänsä ja jalkansa höyhenten suojaan, me---3 nettää lämpöä lähes puolet Jänis on pienin eläin, joka tarkenee avoimen taivaan alla. Runsaimmillaan lajisto on ensilumien aikaan, ja uudelleen taas keväällä. Eläimet käpertyvät kerälle g asettuessaan levolle. Ruotsalaiset tutkijat laskivat kuusen oksilla olevien hämähäkkien määrän syksyllä ja keväällä ja totesivat niistä neljänneksen joutuvan talven mittaan lintujen suihin. Paras paikka on lumen alla. Lumivaaksiaisen voi nähdä jäykästi astelevan vielä kahdeksankin asteen pakkasessa. Talvella liikkuvat vaihtolämpöiset eläimet vaihtavat myös "talviöljyt": rasvahappojen koostumus muuttuu tyydytetyistä monityydyttämättömiksi, jotka säilyttävät juoksevuutensa myös kylmässä. Latvuston pikkuotukset ovat tiaisten pääravintoa ympäri vuoden. Isojen jääkiteiden syntyminen soluihin olisi tappavaa molemmille; sen sijaan jäätä voi syntyä soluväleihin tai ruumiin onteloihin. kestävyyttä ja estää jääkiteiden synty. vähemmän kuin valppaassa seisoma-asennossaan kaula 29. Ankarinta elämä on lumen pinnan yläpuolella, jossa eläimet ja kasvit kohtaavat sään oikut. Niinpä varsin monet hyönteiset ja muut selkärangattomat liikkuvat ja syövät sienirihmastoja, kasveja tai toisiaan. Pupuna arkana vaaroja vältä tai -pedoksi muutu syö kumppani elävältä! Metsän elämä piiloutuu talveksi. Lumi jakaa metsän kolmeen erilaiseen elintilaan. Solukoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa pakkasenSUOMEN LUONTO 2/96 55. Hömö-, töyhtöja kuusitiainen käyttävät paljon siemenravintoa, ja ne myös varastoivat ruokaa. Hangen pinnallekin sään vaihtelut yltävät, mutta lumi tarjoaa pakopaikan: jo muutaman sentin lumikatto taittaa pahimmaltakin pakkaselta terän. Kuusen oksalta seiniä pitkin laskeutuva hämähäkki voi olla ikimuistoinen yllätys hiihtäjälle. Ruokaa on löydettävä mieluummin joka päivä, sillä pikkulintujen ravintorasvat riittävät vain parin pakkasyön tarpeisiin. Sydäntalvella hangen tallaajia on vain muutamia, ja nekin ovat liikkeellä vain lauhalla säällä. Lumipatja lepää vain paikoin maata vasten, ja sen alle jää vaihtelevan paksuisia ilmaonteloita, joissa eläinten on vaivatonta liikkua. vsk. Rasvat uusiksi! Sekä kasvien että vaihtolämpöisten eläinten valmistautumisessa talveen on yhteisiä piirteitä. Lumelta voi tavata kaikkiaan satoja hyönteisja hämähäkkilajeja
.....
Sadat erilaiset punkit, hämähäkit, kovakuoriaiset, luteet, toukat, madot ja muut mönkiäiset kulkevat lumen alla sammalessa ja humuksessa, mitkä sammalta, sieniä tai juuria syöden, mitkä toisia mönkijöitä saalistaen. Suoranaisesti horrosta ei vielä ole meikäläisi ltä päästäisiltä todettu, mutta eräiden muiden päästäislajien tiedetään horrostavan ajoittain. Lumitunneli ei suojaisi nisäkäspedoilta, mutta estäisi jänisparan havaitsemasta lähestyvää vaaraa. Lumettoman alkutalven pakkanen kohmettaa nekin, mutta kun lumipeite tulee, elämä vähitellen vilkastuu. Hippiäinen ( 1) on löytänyt neulasten välistä hämähäkin. Talvesta selviytymistä helpottaisi ruoan varastointi , mutta siitä on perin vähän havaintoja. Makuukseen liittyy usein myös tunneli , mutta se on vain pakopaikka pöllöjen ja haukkojen varalta. Pitkä ja ankara pakkaskausi ennen lumen tuloa onkin pahinta, mitä päästäisille voi vuodenkierrossa sattua. Parin gramman painoinen kääpiöpäästäinen saattaa vaikeimpina aikoina vajota horrokseen, jolloin kehon lämpötila laskee ja energiaa säästyy. Kun varpushaukka palasi 1980-luvulla, solakoituivat talitintit ennalleen. Lumikorentonaaras ( 13) etsii kumppania. Hirvi painaa yhtä paljon kuin 100 000 päästäistä, mutta sen lämpöä haihduttava pinta on vain 2500 kertaa suurempi kuin päästäisen. vsk.. Jotkin sammalikosta löytyneet hyönteiskotelokasat on todettu päästäisten kokoamiksi, mutta siemenvarastot on ehkä turhankin automaattisesti pistetty metsähiiren tai -myyrän tiliin. Päästäiset käyttävät talvesta selvitäkseen ruumiinsa ravintovarat tarkoin. Eivät päästäiset sentään pelkästään hyönteisiä syö: rasvaiset siemenetkin kelpaavat. Metsämyyrä (5) hamuaa !uppoa oksilta vaihteluksi lumenalaisen ravintonsa yksipuolisuuteen. Jos koivussa tai lepässä on runsaasti siemeniä, ne voivat olla koko talven Suomessa. Kääpiöiden kujanjuoksu Päästäisen on painogrammaansa kohden tuotettava 40 kertaa enemmän lämpöä kuin hirven. Jänis on pienin eläin, joka tarkenee avotaivaan alla. Päästäisen aineenvaihdunta on kiivasta: sydän läpättää toistatuhatta kertaa minuutissa ja ruokaa palaa putkena. Lumi suojaa aikuisena talvehtivaa sitruunaperhosta ( 16) ja kotelokoppansa ( 17) sisällä uinuvaa riikinkukkokehrääjän koteloa. Metsämyyrä tai -hiiri on kerännyt oksan katveeseen talvivarastokseen maitikan siemeniä ( 18). Kun putkilokasvien puolustus on kylmän vuoksi lamaantunut, voivat talvisienten rihmastot edetä versolta toiselle. Kaikki Asko Kaikusalon alkutalvella pyydystämät kääpiöpäästäiset eksyivät loukkuihin lauhoina päivinä. Päästäisillä pahin aika on alkutalvesta ennen lumen tuloa, jolloin pakkanen puree kaikella ankaruudellaan, jähmettää maan pinnan vaihtolämpöiset, jäädyttää raadot ja tunkeutuu päästäisten käytäviinkin. Terraariossakaan ei näkynyt elämää kireimpien pakkasten aikoihin ja kun sää lauhtui , vipelsivät kääpiöpäästäiset taas terhakkaina häkin sammalmatolla. Hämähäkkisääskien (J O) lemmenleikki ei häiriinny hyppyhäntäisten ( 11 ) hermostuneista ponkaisuista. Eläin syö yhtä paljon kuin ennenkin, ja koon pienentämisellä säästetty energia kuluu lämmön tuotantoon. Hämähäkki (7) laskeutuu puun oksilta hangelle kenties parempien saaliiden toivossa. Rajansa siinäkin aivan kuten ihmisillä, myös eläimillä lihav uus < vie vikkelyyden ja liikalihava Jaa tovereitaan helpommin -~ petojen saaliiksi. Talvisääskikoiraat (8) ottavat kosiohommat tosissaan ja survovat ilmaa, vaikkei lämpötila paljon nollan yläpuolella olekaan. 32 Vihervarpuset ovat siemensyöjiä, jotka vaihtavat seutua ravintotilanteen mukaan. Hirvi voi heittäytyä avoimelle hangelle nukkumaan, samoin paksuturkkiset sudet, ketut ja ilvekset. pitkällään ympäri stöä tarkkaileva yksilö. Ruostesiiven toukka (9) on lähtenyt etsimään koteloitumispaikkaa. Oravaa kolme kertaa tukevampi näätä yöpyy usein puun koloissa tai oravan pesissä, mutta Lapissa se hakeutuu useimmiten suojaan maakoloihin ja kivikoihin, joihin pakkanen ei yllä. Sekin kaivaa leposijakseen lumikuopan, jolloin lumi vähentää lämpöhukkaa alta ja sivuilta. Mustikan varsilla odottavat pajunkilpikirvan munat kevättä ja kuoriutumistaan, peittonaan äitivainaan selkäkilpi ( 14). Kun metsästäjät hävittivät varpushaukan [ Brittein saarilta vuosikymme?: niksi, talitiaisten keskikoko kasvoi kymmeniä prosentteja. Mitä rasvaisempi ja lihavampi eläin on, sitä paremmin se selviää sekä pakkasista että huonojen säiden aiheuttamista paastoista. Myös kanerva on arka lumihomeiden hyökkäyksille, mutta mustikka kestää niitä paremmin . Jo muutaman tunnin paasto saattaa olla kohtalokas. Oma keho uunina Suuri koko on kylmässä etu: mitä isompi massa, sitä vähemmän lämpöä haaskaavaa pintaa. Kun nukkuvan linnun ruumiinlämpö vielä alenee muutaman asteen, syntyy taas kymmenien prosenttien säästö energiankulutuksessa. Kuusenkäpylude (1 2) on pudonnut käpysuomujen auetessa ehkä käpylintujen tai tiaisten häiritsemänä. D SUOMEN LUONTO 2/96 55. Kevät kuivattaa ja tappaa sienirihmat, mutta myös paljastaa lumihomeiden tuhot: laikuittain tummuneet varvut ja harmaantuneet heinät. Kolmen kerroksen väkeä Näyttämönä on kallioinen kangasmetsärinne joskus helmi-maaliskuun vaihteessa. Parinsadan gramman painoinen orava tarkenee hyvin eristetyssä pesässään, joka kovallakin pakkasella lämpiää oravan omasta lämmöstä ihan kelvolliseen huonelämpötilaan, 15-20 asteeseen. Pari aurinkoista päivää ovat sulattaneet lumen puiden oksilta, mutta muualla lämpö ei ole vielä pystynyt muutaman päivän ikäiseen vitilumeen. Lumihomeet ovat syynä esimerkiksi puolukanvarpujen yllättävään katoamiseen entisiltä marjapaikoilta. Etsiytymällä suojaiseen koloon tai lumiluolaan yöksi lintu voi edelleen niukentaa lämpöhukkaa. Jopa selkärangan välilevyjen rustot muutetaan energiaksi, ja eläimen koko pienenee talveksi. Mutta mistä ja miten päästäiset löytävät riittävästi ruokaa. Hömötiainen ( 3) ja kuusitiainen ( 4) etsivät kuusen oksistosta syötävää. Kevättalvella nälkä helpottaa, kun mäntyjen ja kuusten siemenet karisevat hangelle mutta jokainen pikkunisäkäs liikkuu hangella henkensä kaupalla: pienellekin lihapaketille on monta ottajaa! Hiljaista kuhinaa permannolla Lumen alla vesihöyryn kyllästämässä ilmassa menestyvät eräät kylmään sopeutuneet sienet erinomaisesti . Urpiainen tai ehkä jokin muu pikkulintu on yöpynyt pehmeään lumeen tekemässään kiepissä (2). Piskuisen kääpiöpäästäisen (6) saaliiksi on jäänyt sysikiitäjäinen (15)
Juuri nyt haluttaisiin kriittisiä arvioita Yuotoksen tekoaltaan rakentamisesta." Koskenniemen oma sukkessio tutkijana on edennyt laboratoriossa istuvasta mikroskopoijasta kirjoittavaksi ja luennoivaksi tieteentekijäksi. Survissääskien toukkien avulla luokitell aan vesistöjä. Karonkk.a oli kuulemma harvinaisen rento ja riehakas jä1jestäjänsä näköinen. "En voi kuitenkaan sulkea silmiäni muulta todellisuudelta", hän huokaa. Samalla on löytynyt lajeja, joita tutkijat eivät ole aiemmin tunteneet. Surviaissääskiä esiintyy lähes kaikkialla, ja lajit ovat sopeutuneet erilaisiin ympäri stöihin. Jari Tuiskunen/LKA Tämä surviaissääsken toukka selviää punaisen hemoglobiininsa avulla erittäin niukkahappisissa oloissa. Surviaissääskien toukat syövät pohjalla melkein mitä hyvänsä: toisiaan, leviä, kuollutta orgaanista ainesta ja muita eläimiä. Esimerkiksi ahven saattaa ottaa haltuunsa aluksi koko vesialtaan, tai vesisammal lev ittäytyä maton lailla sen pohjalle. Puoli elämää pohjaeläimille Risto Palomäki Biologin on oltava myös maastokelpoinen. Tekojärven oudot olot, vesialueen mataluus, metaanin ja hiilidioksidin kupliminen ja säännöstelyn ankaruus muovaavat eliöstöä. Osa lajeista on sopeutunut niukkahappisiin oloihin, ja ne ovat runsaita rehevöityneiden järvien syvänteissä. Esa Koskenniemelle kahlaaminen on tuttua. Surviaissääskien toukat elävät vesistöjen pohjalla; ni itä voi olla neliömetri llä tuhansittain. Kun hän viisitoista vuotta sitten vastavalmistuneena biologina istui uuden tekojärven rannalla, vesiallas oli kuin maailma aikojen alussa, autio ja tyhjä. Mistä ne tulevat ja miksi. "Se on ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään uuden ekosysteemin kehittymistä, mutta ei niitä tekojärviä sen takia tarvitse tehdä." Koskenniemen mielestä tekojärvi ei koskaan voi olla pelkkä biologinen kysymys. Altaassa kamppaillaan alituisesti : sapelien kalinan voi melkein kuulla. Pohjaeläimet, ja erityisesti surviaissääskien (Chironomidae) toukat, ovat saaneet Länsi-Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Esa Koskenniemen innostumaan jo parikymmentä vuotta. "Toukan tehtävä on syödä, ja se näkyy suuosissa", Esa selvittää. ehtivät juuri ja juuri tanssia tanssinsa ja paritella, kun päivät jo päättyvät. " Maaekosysteemin muuttaminen vesiekosysteemiksi vaikuttaa dramaattisesti paitsi eliöihin myös ihmisiin." Kamppailu tilasta Paljon on järven pohjaa nostettu noutimella saaviin, mutaa seulottu ja etsitty silmät sikkaral la surviaissääskiä, päiväkorentoja, sulkasääskiä, vesiperhosia, äyriäisiä, matoja, simpukoita ... Joulukuussa hän väitteli tohtoriksi. "Tutkijoilta kysytään kantaa milloin mihinkin asiaan. vsk. Kaikkiaan Suomessa on surviaissääskitoukkien tuntijoita 20-30, monet heistä Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen kasvatteja. Ensimmäiseksi ehtivät valtaavat nopeasti isoja alueita vesistöstä. Surviaissääsket tunni stetaan leuoista. Valtaukset ovat yleensä ohimeneviä. Tässähän olti in elämän arvoituksen lähteillä. "Puhtaasti biologisena ilmiönä tekojärvi on erittäin mielenkiintoinen", hän sanoo. Osa loisii mu illa vesihyönteisi llä. Toukka koteloituu pohjalla, ja aikuinen kuoriutuu pintaan pullahtaneesta kotelosta. Ne ovatkin tärkeätä kalojen ravintoa. Sääsket SUOMEN LUONTO 2/96 55. Esa Koskenniemi Surviaissääsket tunnistetaan lajilleen mikroskoopilla toukkien suuosien yksityiskohdista. "Ja ympäristön, elinpaikan, säilyttäminen on lajille elintärkeää." Tämän tiedon selville saaminen ei suinkaan ole vaati nut 20 vuotta hikeä ja kyyneleitä, mutta asia kristallisoitui ja biologiseen kirjallisuuteen saatiin "pieni pala lisää tietoa ekologisesta sukkessiosta". Tänä aikana hän on oppinut tuntemaan maamme koko surviaissääskien laajan heimon: Suomessa on yli 600 laj ia, Euroopassa 5000. Muutaman vuoden kuluttua siellä jo polskivat kalat ja kasvillisuus rehotti. Aikuisuus jää lyhyeksi. " Ison lajimäärän lisäksi surviaissääsken tekee mielenkiintoiseksi muun muassa se, että toukan kehitys on eri oloissa erilainen: rannalla lämpimässä vedessä kehitys on nopeaa, mutta kylmissä oloissa se voi viedä vuosia", Koskenniemi toteaa. "Jos kukaan ei esimerkiksi hoitaisi lapsiani , en mi nä voisi tätä työtä tehdä." Tuore tohtori Koskenniemen tie tutkijaksi alkoi Jyväskylän yliopistosta, jossa assistentti Lauri Paasivirta johdatteli hänet surviaissääskien salattuun maailmaan. Sittemmin Jyväskylä on noussut jonkinlaiseen Chironomidae-maineeseen. "Tämä on tieteellistä työtä, jonka ovat mahdollistaneet monet ihmiset", Koskenniemi sanoo. Jotkin lajit taas tarvitsevat menestyäkseen erittäin puhdasta vettä. "Jokainen laji hakeutuu lopulta omaan ympäri stöönsä", Koskenniemi sanoo. Tyhjän äärellä Esa Koskenniemi on tutkinut erityisesti tekojärvien eliöstön kehittymistä, sukkessiota. Keski-Pohjanmaalla olevan Kyrkösjärven tekojärven Koskenniemi tuntee hyvin. Alice Karlsson 33. Koskenniemi on kiinnostunut luonnon omista kysymyksistä
Viime keväänä professori Matti Kärkkäinen väitti suo34 jelun vievän yksin PohjoisSuomesta täsmälleen 4888 työpaikkaa. Metsähallituksen hakkuiden koneellistamisaste on 45 prosenttia. Suurin ero on siinä, että kun Kärkkäinen väitti nykyisten työpaikkojen katoavan, loppuraportti korostaa menetysten ehdollisuutta. MikkoNiskosaari Pöyryn uusi yritys Pöyry on uusimmassa raportissaan korjannut huomattavasti viime keväisiä väitteitään vanhojen metsien suojelun taloudellisista vaikutuksista. päivänä julkistetussa loppuraportissa Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun taloudellisista vaikutuksista oletetaan, että suojeluun tulee 103 000 hehtaaria valtion talousmetsiä. Olettaen, että tämä määrä puuta jäisi myös teollisuuden jalostusprosessista pois, Pöyry arvioi suojelun vähentävän koko maassa 2300--3700 työpaikkaa, Pohjois-Suomessa 1400--2200. Se on tarkoitus nostaa samaan kuin metsäteollisuudella eli yli 80 prosenttiin viiden prosentin vuosivauhdilla. vsk.. Raportin perusolettamukset ovat kuitenkin edelleen hyvin kiistanalaisia, niin myös johtopäätökset. Raportissa huomautetaan, että "työpaikkojen vähenemiseen tulevat todellisuudessa vaikuttamaan myös muut tekijät kuin suojelu, ja tästä syystä esitettyjä työpaikkamenetyksiä ei tule suoraan tulkita nykyisten työpaikkojen menetyksinä tai työttömyyden SUOMEN LUONTO 2/96 55. Laskelman pohjana oleva suojeluala on pienentynyt, mutta Pöyry on korjannut myös arviotaan huomattavasti alaspäin. Monissa tiedotusvälineissä raportti tosin tulkittiin keväiseen tapaan siten, että juuri tuo määrä työpaikkoja katoaa heti kun metsät suojellaan. Suojelu vähentäisi Pöyryn mukaan hakkuumahdollisuuksia Pohjois-Suomessa noin 500 000 kuutiometriä ja Pohjois-Karjalassa 60 000. Se on suunnilleen sama määrä kuin valtioneuvoston alustavasti päättämä suojeluala. Tällöin Metsähallituksen nykyisistä 1 JOO metsurista 600 saa potkut. Jaakko Pöyry Consulting Oy:n tammikuun 12
Työpaikat vähenivät 46 prosenttia. Martinniemen saha koki luonnollisen kuoleman, koska sitä oli tarkoituskin käyttää vain huippuhdanteen ajan. "Siitä aiheutuu työpaikkojen menetyksiä, joista osa kohdistuu työpaikkoihin, jotka kenties tulevaisuudessa voitaisiin perustaa. Se ei välttämättä riitä korvaamaan kaikkea suojelun tähden menetettävää puuta." Toisaalta voidaan kysyä, onko kauppa Metsähallituksen kanssa pohjoisen teollisuuden kilpailuetu, valtion piilotukiainen. "Hinnan nousu vaikuttaa tukkipuun myyntihalukkuuteen nopeasti. "Tukkipuusta on ylijäämää, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki puu tulisi markkinoille", hän huomauttaa. Osa vaikutuksista kohdistuu nykyisiin työpaikkoihin, mutta kuinka suuri osa, sitä ei tieteellisillä menetelmillä pystytä luotettavasti selvittämään." " Maaja metsätalousministeriössä on arvioitu, että nykyisiä työpaikkoja poistuisi metsäsektorilta 600. Veitsiluoto Oy:n metsäpäällikkö Kauko Parviainen myönsi tammikuussa 1995, että "me joudumme tuomaan Venäjältä miljoona kuutiota koivua, suojeltiinpa metsiä lisää tai ei, sillä Suomesta ei koivua löydy riittävästi". D Tukkipula keksittyä Maakuntaliittojen ja Metsähallituksen raportin työpaikkalaskelmat perustuvat ratkaisevasti tukkipuun oletettuun niukkuuteen. Samaan aikaan metsänomistajat valittavat, ettei yksityismetsistä hakattu puu tahdo käydä kaupaksi. Metsien suojelu vähentää suurinta kestävää tukkipuun hakkuusuunnitetta vain neljä prosenttia lähimmän 30 vuoden aikana, minkä jälkeen vaikutus häviää. vsk. Yksityiset lisäsivät tukin hakkuita samaan aikaan peräti 780 000 kuutiota, eli huippusuhdanteen tarpeisiin löytyi vaivatta tukkeja lähes miljoona kuutiota. Raportin mukaan kuitenkaan ei ole mitään syytä olettaa, että hakkuumahdollisuuksia käytettäisiin hyväksi. Metsähallituksen hakkuiden koneellistamisaste on 45 prosenttia. Metsäsektorin tuotanto ja työpaikat 1980 1985 1990 1994 Indeksi 1980 = 100 Puutavara*) 100 72 73 92 Massat, paperi, kartonki 100 117 136 158 Työpaikat 100 81 70 54 *)Sahatavara, vaneri,lastuja kuitulevy! L..iihde : Metsäti fas tollinen vuosikirja 1995 lisäyksenä". Tieto ei välttämättä tue näkemystä. Pöyryn raportti saattaa johtaa pahasti harhaan, kun sahauskapasiteetin luonnollista alenemista suhdanteen tasaantuessa ei ole otettu huomioon. Kantohinnat ovat PohjoisSuomessa I 0-20 prosenttia muuta maata alhaisempia. Se on tarkoitus nostaa samaan kuin metsäteollisuudella eli yli 80:een viiden prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Pohjois-Suomen metsät kasvavat vuodessa 17 miljoonaa kuutiota, joista voitaisiin hakata kestävästi 12 miljoonaa, eli 15-20 prosenttia enemmän kuin alueen teollisuus kuluttaa. Teollisuus voi kuitenkin maksaa korkeampaa hintaa vain kilpailukykynsä rajoissa. Se vastaa aika lailla tämän raportin tuloksia. Koivupulan aiheuttivat tehometsätalouden arkkitehdit, jotka vielä 70-luvulla vainosivat koivua "metsien valkoisena vaarana". Suhdannehuipulle käynnistettiin Kajaanin lähelle jopa iso, 220 000 kuutiota vuodessa käyttänyt saha. "En ole aikaisemmin kiinnittänyt tähän tietoon huomiota. Pääjohtaja Pentti Takala epäilemättä panee sen mieluummin suojelun kuin itse toteuttamansa rationalisoinnin tiliin. Tällöin Metsähallituksen nykyisistä 1100 metsurista 600 saa potkut. Antti Halkka Mikko Niskasaari 35. "Puun myyntihalukkuuteen vaikuttavat monet seikat, kuten kotitalouksien halu maksaa velkojaan ja yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri. Metsäntutkimuslaitoksen uusimpien inventointitulosten mukaan Pohjois-Suomessa voitaisiin kestävästi hakata 4,8 miljoonaa kuutiota tukkipuuta. puun kulutus kasvaa edelleen 11,7 miljoonalla kuutiolla, vaikka alueelle ei valmistu yhtään uutta raakapuuta käyttävää tehdasta. Puuta saa rahalla Jos valtion metsistä hakkaamatta jäävä puu korvautuu yksityismetsien puulla, työpaikat eivät vähene. 84 000 työpaikkaa katosi Työpaikkojen säilyminen on kiinni paljosta muusta kuin metsien suojelusta. Erityisesti isäntien tien varteen keräämiä puupinoja on vaikea myydä. Pohjois-Suomen metsäteollisuudella näyttäisi siis olevan yhden-kahden miljoonan vaje raakapuun saannin ja kulutuksen välissä. Pöyry-raportin toinen tekijä, maisteri Petteri Pihlajamäki toteaa, että käsitys sahojen puupulasta perustuu sahojen omaan ilmoitukseen, eikä väitteen todenperäisyyttä ole tarkistettu. Alalta katosi 84 000 työpaikkaa, siitä yli puolet teollisuudesta, samaan aikaan kun tuotanto kasvoi historiallista ennätysvauhtia. Siten puun saamiseen yksityismetsistä voi olla yksinkertainen keino: maksaa puusta se hinta kuin muuallakin . Sahateollisuuden tuotanto pysyi, raJUm vaihteluin, vuosina 1980-94 suunnilleen ennallaan, mutta paperi-, selluja kartonkiteollisuuden tuotanto kasvoi lähes 60 prosenttia. Raportissa väitetään kuitenkin, että "talousteorian mukaan" kantohintojen nousu ei juurikaan vaikuta puun tarjontaan. Siksi tällaiset hintajoustoteoriat ovat aina vähän teorioita", Jouko Virta myöntää. Tosiasiassa KeskiPohjanmaa, josta puolet kuuluu Oulun lääniin, on aina ollut Oulun teollisuuden hankinta-aluetta. Miten tähän talousteoriaan sopii se, että viime vuosina puun tarjonta ja kysyntä ovat olleet ennätysmäiset samaan aikaan kun kantohinnat ovat voimakkaasti nousseet. Näiden luontaisten hankinta-alueiden ulkopuoleltakin täytyy tosin tuoda puuta. Pohjois-Suomen markkinahakkuut ovat hieman yli kahdeksan miljoonaa kuutiota vuodessa. Raportissa tutkimusalue on rajattu pitkin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsälautakuntien etelärajaa, ikään kuin se rajaisi teollisuuden puunhankintaa. "Hakkuumahdollisuuksien väheneminen 0,5 miljoonalla kuutiolla vähentää tuolla määrällä metsäteollisuuden tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia", sanoo Pöyryn toimialajohtaja Jouko Virta, toinen raportin tekijöistä. Jos on, valtion vanhojen metsien suojelu paranta1s1 yksityisten metsäomistajien asemaa markkinoilla. Valtio lisäsi tukin hakkuita 110 000 kuutiolla vuosina 1992-1994, vaikka 200 000 hehtaaria talousmetsää ol i hakkuukiellossa suojeluinventoinnin takia. Puupulaa liioitellaan Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. Harhakuvan vahvistamiseksi raporttiin oli lisätty väite, että tänä vuonna, jolloin käyttöaste todennäköisesti putoaa, SUOMEN LUONTO 2/96 55. Vastaavasti Kajaanin ja Kuhmon tehtaille Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat ainakin yhtä tärkeä hankinta-alue kuin PohjoisKainuu. Metsien suojelu näyttäisi pahentavan sitä vielä puolella miljoonalla kuutiolla. Tukkipuumarkkinoiden käyttäytyminen viittaa tukin hyvään saatavuuteen. Metsähallituksen toimitusjohtaja Pentti Takala hehkutteli asialla raportin luovutustilaisuudessa Oulussa. Mitä suuremman osan metsistä valtio omistaa, sitä alhaisempi on kantohinta. Se on kuitenkin monen tekijän aiheuttama harhakuva. Viime vuonna, paperija selluteollisuuden pyöriessä täysillä, puun kulutukseksi arvioitiin 10,4 miljoonaa kuutiota. Se on peräisin metsäteollisuudelta, mutta on kieltämättä aika hämmästyttävä väite", Jouko Virta myöntää. Pelkään pahoin, että kokonaisvaikutus koko maassa olisi silloin suuruusluokkaa tuhat nykyistä työpaikkaa", Virta arvioi. Tukkipuun hakkuut olivat sahauksen huippusuhdanteessa vain kolme miljoonaa kuutiota ja normaalisti 2,5 miljoonaa. Tämä Martinniemen saha on Petteri Pihlajamäen mukaan mukana Pöyryn laskelmissa, vaikka se lopetti toimintansa viime vuonna. Kainuussa on sahan lopettamisen jälkeen sahauskapasiteettia enää 50 prosentille alueen tukkipuun suurimmasta kestävästä hakkuusuunnitteesta. Se olisi tulonsiirto valtiolta ja metsäteollisuudelta yksityisille metsänomistajille ja tukisi näin noiden harvaanasuttujen alueiden elämää. Kun suhdannesahaus ilmeisesti oletetaan raportissa pysyväksi, sahauskapasiteetin normaali väheneminen menee samalla metsiensuojelun tiliin
ganavolok) kylä sen eteläisimmässä niemessä on seudun ainoa asutuskeskus. Muut puiston asutut taloudet sijaitsevat tiettömien taipaleitten takana vanhoissa ja lähes autioituneissa kylissä Yodlajärven rannoilla. Seudun alkuperäiset as ukkaat ovat olleet suomalais-ugrilaisiin kansoihin lukeutuvia vepsäläisiä. Uudisasukkaita ei ilmaannu Yodlajärven alueen kansanperinnettä yritetään säilyttää äsMatka kansallispuistoon käy aluksi Petroskoi~in, josta kantosiipialus vie Aänisen yli. Koska Yodlajärven puisto on jo nykyisellään yhtä suuri kuin Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistot yhteensä, siellä riittää lääniä myös ihmisten asua. Puisto on nimenomaan suojelulaitos, ei tuotantolaitos", Oleg Tsherv jakov tähdentää. Kansallispuiston suuruus ei kuitenkaan ole perimmäinen syy siihen, miksi alueelle yritetään haalia asukkaita entisten lisäksi. " Alueella eli vielä muutama vuosikymmen sitten noin 2500 asukasta 40 kylässä. "Sallittua on sellainen taloudellinen toiminta, joka ei horjuta ekosysteemiä. " Haluamme säilyttää perinteiset metsästysja kalastusmenetelmät sekä marjastukseen ja sienestykseen perustuvat keräilytaloudet", Tshervjakov kertoo. "Me olemme tehneet joihinkin Vodlajärven saarten autiokyliin uudisasutussuunnitelmia, mutta halukkaita muuttajia ei ole löytynyt", arkkitehti Kuligov toteaa. Matti Pellinen Kullerot kukkivat puiston niityillä. Nyt jäljellä on viidennes asukkaista parissa pienessä ja yhdessä muutaman sadan asukkaan kylässä. Kansanperinnettä on yritetty elvyttää myös houkuttelemalla puoli vuosisataa autioina olleille tiloille edes joitakin innokkaita perinteisiin talonpoikaisiin menetelmiin tyytyviä luontaisvi ljel ijöi tä. Pienet talonpoikaistaloudet voivat esimerkiksi viljellä vanhoja peltoja ilman väkilannoitteita ja ottaa metsistä kotitarvepuut." "Puiston asutussakin osassa väestön ja luonnon välillä tulee vallita tasapaino. Pakkokollektivisoinnin aikana autioituneitten kylien rakennuskannoissakaan ei juuri näy vepsäläisiä piirteitä. Yrjö Rouhe Karjalan tasavallassa ja Arkangelissa sijaitseva Yodlajärven kansallispuisto on pinta-alaltaan 5000 neliökilometriä, ja mahdollisesti sitä laajennetaan lähiaikoina vielä kolmanneksen verran. vsk.. Kuhaniemen (Ku36 •• Eräinaa Aänisen Matti Pellinen lleksajoki vie puiston vedet Vodlajärveen, josta ne Vodlajokea, Äänistä, Syväriä, Laatokkaa ja Nevaa pitkin päätyvät Suomenlahteen. Yepsää eivät puhu edes vanhukset kuten vielä Jänisjärven länsirannan kuuluilla vepsäläisalueilla. Kasvimaailma on hyvin samanlainen kuin meillä; ollaan yhä Fennoskandian kilvellä. kettäin avatussa pienessä museossa, joka saa autiokylien talonpoikaistaloihin vielä kolme haaraosastoa. "Näiden tavoitteiden ohella yritämme säilyttää alueen kulttuuriperinnön ja suojella sen ekologiset ja arkeologiset muistomerkit. Ekotalouden muistomerkki "Yodlajärven kansallispuiston ehdoton päätarkoitus on ainutlaatuisen luonnon säilyttäminen, ekologisen tiedon saanti ja luonnon hyötykäytön säännöstely", tähdentää puiston johtaja Oleg Tshervjakov. Puisto voi järjestää kyydin siitä eteenpäin. Yodlajärveläisten puheessa on suomalais-ugrilaisten kielten tapaan paino ensimmäisellä tavulla", kertoo kansallispuiston rakennuskantaa kunnostamaan saapunut arkkitehti Sergei Kuligov Petroskoin tiedeakatemiasta. Vepsän kieli on jo ajat sitten vaihtunut Yodlajärvella venäjäksi. Kylään johtaa autotie, ja siellä on koulu, pari kauppaa ja posti . Muuttaj ien olisi tyydyttävä SUOMEN LUONTO 2/96 55. "S itä todistavat vanhat paikannimet, rakennuskulttuuri, seudun asukkaitten kasvonpiirteet ja puhetapa. Vepsäläisten asuinaluetta Kansallispuisto on ristitty aivan sen eteläisimmässä kolkassa lainehtivan Yodlajärven mukaan. Jäämeren äärellä olevan puiston vedet virtaavat siis Itämereen
läisten voimin joitakin vanhoja talonpoikaistaloja sekä pyhälle lliaalle omistettua mahtavaa tsasounaa. Puiston koillisosaan ollaan liittämässä Kosjärveä ympäröivät laajat eräma at. :akana Äänisjärven takana sijaitsee Euroopan toiseksi suurin kansallispuisto, Vodlajärvi. Yleisvaikutelmaltaan Yodlajärvi ei heti eroa suomalaisista suoja metsävaltaisista kansallispuistoista. Suomalaiset tutkijat ovat jo parina Reijo Penllilä Vanhaa aarniometsää. "Yodlajärven soilla on runsaasti harvinaisia kanukkalajeja ja muun muassa siperianlillukka, jota on Suomessa vain yhdellä kasvupaikalla." "Jokivarsilla kasvavat yleisinä Suomessa harvinaiset sorsanputket ja kaislasarat, mutta soilta puuttuu läntisiä lajeja kuten meillä lähes jokapaikan lajina tunnettu ruskorahkasammal", sanoo Heikkilä. "Maaja kallioperältään Vodlajärvi on verrattavissa Suomeen, mutta alue sijaitsee Suur-Suomen äärilaidalla, jossa on jo mukana itäisiä taigapiirteitä", kertoo erikoistutkija Raimo Heikkilä Kainuun ympäristökeskuksesta. Heikki Kotiranta Suot peittävät noin 40 prosenttia puistosta. Kizin kansallispuiston pääarkkitehtina toimiva Kuligov kunnostaa nuorten kesäleiriSUOMEN LUONTO 2/96 55. vuonna käyneet toteamassa, että eroavaisuuksiakin on. Se onkin myös hyvin tärkeä suoluonnon turvapaikka. Miltei koko kansallispuiston alue on Arkangelin puolen pohjoisosien matalaa vaarajonoa. Vodlajärvi on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon. Suureläinkanta vielä laskematta Ylitarkastaja Pertti Rassi 37. vsk. Se seisoo uljaana 300-vuotisten kuusten keskellä Yodlajärven pohjoisosassa sijaitsevalla saarella. Luontotutkijan aarreaitta Valtaosa Yodlajärven kansallispuistosta on täysin asumatonta erämaata. kunnostamaan autiot talot asuttavikseen. Puiston suomalaisittain erikoisin piirre on yritys etsiä kotkien, karhujen, hirvien ja ilvesten joukkoon asukkaiksi myös ihmisiä. Joen ja sen kymmenien sivuhaarojen varrella on lukuisia järviä, valtavia soita sekä ikimetsiä, muiden muassa Euroopan läntisimmät luontaiset siperianlehtikuusikot. Puiston läpi pohjoisesta etelään virtaa lleksajoki, jonka vedet virtaavat Itämereen. Uudisrakentamisen sallimista ei ole edes harkittu. Tutkijat löysivät tältä metsäalueella Suomesta jo hävinneen hyönteisja sienilajin. Tsasounan hirsirakenteet ovat hyväkuntoisia, mutta ikonit, kirkonkellot ja muut ortodoksiset tunnusmerkit siitä on riisuttu vuosikymmenet sitten
Kansainvälistä tukea hankkeen vastustam iseksi on ollut vaikea hakea, sillä Yodlajärven kansallispuiston olemassaolostakaan ei ole vielä kovin laajalti tiedetty. tuisten että jonkin verran myös syyskutuisten kalojen lisääntymistä, ja siksi harkitaan säännöstelystä luopumista kokonaan tai osittain mahdollisista tulvavahingoista huolimatta. Lentokoneesta on talvisten jälkihavaintojen perusteella yritetty laskea muun muassa hirviä, mutta laskentatuloksista ei olla yksimielisiä. Järven keskisyvyys on vain kaksi metriä. vsk.. Muitakin meiltä kokonaan kadonneita todella kovan luokan lajeja löytyy yksistään haavikoista, joita olemme siellä eniten tutkineet." "Vodlajärveltä löytyvä hyönteislaj isto menestyi Suomessa vielä joskus 1800-luvulla. Uitot on lopetettu, koska metsiäkään ei enää hakata, mutta keväisin vedenpintaa säännöstellään, sillä mahtavien kevättulvien pelätään hukuttavan alleen viljelyksiä ja jopa osan asujaimistoa. Haapasepikän löysi Juha Siitonen, joka tutki alueen hyöriteislajistoa toissa kesänä. "Esimerkiksi haapasepikkä on siellä yleinen. Pertti Rassi tähdentää, että tien rakentaminen olisi vakaYrjö Rouhe Iliaan tsasouna Vodlajärven saarella on säilynyt hyvin. Eläimet kulkevat vapaina Kuhaniemen kylässä. Yodlajärven metsät on rauhoitettu taloudellisilta hakkuilta, mutta puiston johdon ja luonnonsuojelijoitten vastustuksesta huolimatta aivan kansallispuiston pohjoisosien poikki aiotaan rakentaa metsäautotie. Kansallispuisto kuuluu myös pukille ja hevoselle ympäristöministeriöstä on käynyt Yodlajärvellä toteamassa, miten seudun ikimetsistä löytyy runsaasti sellaisia kuoriaislajeja, jotka Suomesta ovat kokonaan kadonneet. Metsäautotie olisi katastrofi Puiston matkailupääll ikön Vladimir Tiguskinin mukaan metsäautotien rakentamisesta oltaisiin jo lopullisesti päätetty siitä huolimatta, että puistohallinto on varoittanut sen turmelevan Yodlajärven arvokkaimmat erämaaosat. Raimo Heikki län mielestä tien rakentaminen yhteen Euroopan laajimmista tiettömistä erämaista olisi suorastaan katastrofi, jos SUOMEN LUONTO 2/96 55. Viime kesänä sitä kunnosti joukko talkooleiriläisiä. Puiston oman henkilökunnan arvion mukaan sudet, karhut, ilvekset, hirvet ja kotkat ovat yksiselitteisesti vain "yleisiä". Yhden arvion mukaan hirviä olisi vain 80. Joitakin Yodlajärvell ä yleisiä lajeja saattaa vielä tavata paikka paikoin PohjoisKarjalassa", Pertti Rassi kertoo. Läpikulkutie uhkaa erämaista osaa Vodlajärvi on varsin matala mutta kalaisa. Toistaiseksi järvi ei ole luonnontilassa, sillä takavuosien uittoja varten kahteen laskujokeen on rakennettu padot. Jos Yodlajärven kokoisella alueella määrä on niin pieni, se todistaisi Rassin mukaan melkoisesta petokannasta, olkoonkin , ettei ikimetsien luonto ole hirville kaikkein mieluisinta elinympäristöä. Rassia kiinnostavat myös arviot Vodlajärven riistaeläinten ja suurpetojen määristä, mutta niitä ei ole vielä kunnolla kartoitettu . va isku Unescon maailmanperintölistan ehdokkaana olevan seudun imagolle, vaikka yksi tie ei uhkaisikaan vanhojen metsien lajistoa. Ka1jalan tutkijoiden kanssa yhteistyötä tehneiden Metsäntutkimuslaitoksen ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoitten mu38 kaan eläinkantojen laskenta suomalaismenetelmin ei puiston laajuuden vuoksi olisi kovin yksinkertaista. Vedenpinnan keinotekoinen säätely haittaa sekä kevätkuYrjö Rouhe Kyläläiset saavat hakea kotitarvepuunsa puiston reunoilta
olisi kallista, tietä käytettäisiin jo pelkästään sen vuoksi mahdollisimman paljon. vsk. Suojelukohteille uusia uhkia Yodlajärven puiston luonnontilaisena säilymisen kannalta olisi tietysti parasta, ettei alueella kävisi yhtään turistia. Ekomatkailusta elinkeino Yodlajärven kansallispuisto on otettu mukaan suomalaisten laatimaan Karjalan tasavallan matkailun kehittämisohjelmaan. 39. M aui Pellinen Karhun jäljetkin nähnyt suomalaisseurue yöpyi talviretkellään puistonvartijan tukikohdassa. " Koska tien rakentaminen SUOMEN LUONTO 2/96 55. Puistossa on myös autiotupia. Ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä oli mukana ajamassa ja perustamassa kansallispuistoa, ja hänkin pelkää, että tiestä tehtäisiin melko massiivinen. Vodlajärven rantoja asuttiin jo rautakaudella. Matkailun avulla pyritään kattamaan vain häviävä osa Malli Pe llinen puiston kuluista, mutta toisaalta siitä yritetään luoda merkittävä elinkeino paikallisille asukkaille. Matkailun koulutusja tutkimuskeskuksen aloitteesta on Norjasta lähtevän, Ruotsin ja Suomen halkovan Sinisen tien itäinen päätepiste siirretty Petroskoista Äänisen itärannalle Puudosiin liki Vodlajärven puiston eteläpäätä. Puiston johtajan Oleg Tservjakovin mukaan matkailua kansallispuistossa kasvatetaan, mutta se rajoitetaan ekomatkailuun, mikä ei vaadi suurten hotellien ja tieverkoston rakentamista. Silloin Moskova voi saada aiheen muuttaa puiston nykyisiä ekologisia tavoitteita yhä enemmän ekonomistiseen suuntaan. Kuhaniemen hevoset ja lehmät viihtyvät veden äärellä kesän kuumuudessa. Toisaalta jos kaikki puiston kulut tulee jatkuvasti peittää Venäjän federaation budjettivaroista, saattaa alueen tulevaisuus vaarantua vieläkin enemmän. Moskovan ja myös Petroskoin päättäjien siunaamat Karjalan rajavyöhykkeen ikimetsien hakkuut ja Paanajärven kansallispuistoon kuuluvan Nuorustunturin laskettelukeskushankkeet osoittavat, ettei yksi metsäautotie jää välttämättä Yodlajärvenkään viimeiseksi uhaksi. Ylitarkastaja Flanderin mukaan koko puiston perustamiselle oli hyvin vaikea saada Moskovan hyväksyntää. Liikenne tulisi olemaan vilkasta myös siksi, että seudun halki kuljetettavaa puuta riittää." "Me esitämme tielle vaihtoehtoisia linjauksia, joskin meillä maailman tiheimmän metsäautotieverkoston rakentaneilla suomalaisilla ei ole paljon varaa esittää vaatimuksia muille", toteaa Jukka-Pekka Flander. se vielä venäläiseen tapaan raivattaisiin järein kalustoin ympäristöstä paljoakaan piittaamatta. Toistaiseksi ulkomaisia turisteja Puudosiin ja edelleen Yodlajärvelle ei ole juuri eksynyt, vaikka satasaariselle Yodlajärvelle ja lleksajoelle on suunniteltu muun muassa 200 kilometrin pituinen kanoottireitti leiriytymispaikkoineen
Kaksi morphoa mönkii ruskeassa kenttäkerroksessa ja availee siipiään verkkaisesti. Uuden maailman perhosjättiläiset ovat painovoimasta piittaamattomia, unenkevyitä leijoja. Ei enää. On lokakuu, kuivan kauden loppu. Parana-jokeen laskevan Iguacu-joen alajuoksulla on niin kuuma, että puhe tyrehtyy. Vedenpinta on laskenut ja vetäytynyt leveillä ranTari Haah1ela Toukka-armeija peittää puunrunkoa; vasemmalla luteen uhriksi joutunut toukka. Ennen siivistä loihdittiin naamioita, nyt niistä tehdään turistikauppoihin tauluja, tarjottimia, sakkilautoja, vateja. Hiekkaiset rantaluiskat ja sirpaleiset kalliokentät kuhisevat perhosia. Pelotussilmiin tulee eloa, kun siivet jälleen värähtävät. Hyppäämme jeepistä viidakkotielle. Mutalammikossa on perhosparvi. Smaragdinvihreä malakiittiperhonen lennähtää auton ratille. Majan ulkopuolell a puun rungolla kulkee mattona toukka-armeija, jota luteet verottavat. Brasilian puoleisilla putouksilla pyöreän ruokovajan sisäkatossa on suuria kiitäjiä ja kehrääjiä rykelmissa ja yksittäin. Jeeppi on murskannut yhden morphon pientareelle, ja kahden sentin mittaiset mustat muurahaiset ovat tehneet hennosta ruumiista jo selvää. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Ne imevät keskittyneesti punertavia puolimätiä hedelmiä. Perhosten kömpelyys on harhaa. Myrkylliset helikonidit eli pitkäsiivet tai passionkukkaperhoset saavat ravintonsa siitepölystä ja elävät pitkään, kuukausia. Auringon noustua ne ovat jähmettyneet liikkumattorniksi ja pyrkivät sulautumaan alustaansa. 40 "Pala taivasta on pudonnut maahan aiheuttamaan ihmisille suurta kärsimystä", intiaanit sanovat. Häikäisevää metallinsinistä, keltaista, vihreää, ruskeaa. vsk.. Toinen ja kolmas ilmestyvät saman tien, ja punaisen tien valtaavat azurinsiniset välähdykset, jotka melkein koskevat silmiin. Mutta morphojen siivet ovat heille myös luonnon kauneus ja voima. Vielä muutama vuosikymmen sitten siniset leimahdukset täplittivät metsän kattoa, jos lähestyi Rio de Janeiroa lentäen hyvällä ilmalla. Puiden latvuston, ilmajuurten ja liaanien välistä heijastuva valo pyyhkäisee siipiin kimmelIyksen. Sinisyys katoaa, kun perhonen nostaa siipensä yhteen ja alapintojen valkoisilla juovilla koristettu ruskeus naamioi sen täydellisesti. Suuri morpho (Morpho achilles) vaappuu kömpelösti vastaan pitkin tietä. Hannu Aarnio Hannu Aarnio Iguar;un putoukset katsottuna Brasilian puolelta. Perhonen alkaa yhtäkkiä loistaa syvänsinisenä, kun valo taittuu pienissa läpinäkyvissä s11p1en suomuissa. Intiaanit yhdistävät morphojen lennon vesilammikoihin, joissa sikiää malariaa levittäviä moskiittoja. Putousten jyly tekee sen muutenkin turhaksi. Joidenkin lajien karvaisten toukkien koskettelu saattaa aiheuttaa vakavia verenvuotoja, koska karvat sisältävät veren hyytymistä estävää ainetta. Tari Haahtela Hannu Aarnio Värinää putouksilla Igua~un putouksilla Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajojen nurkkauksessa on häikäisevä perhosten paratiisi
Heti kynnyksellä lintujen ulosteilla pyörii numeroperhosia tiikeriperhosten ja oranssinväristen pitkäsi ipisten julioiden joukossa. Oikealla yleinen oranssi Julia-perhonen (Dryas Julia). Vettä ryöppyää 1700 kuutiometriä sekunnisssa 275 putouksesta melkein kolmen kilometrin matkalla. Kymmeniin metreihin kohoava särkynyt vaahto leijuu alati ja samentaa silmät. vsk. Argentiinan puoleisilla putouksilla perhoset räpistelevät turisti kaupan ikkunoissa. Tari Haahtela Toistakymmentä päiväperhoslajia yhdessä. 41. Muuten paikka nukkuu. Naaraita ei näy, ne imevät vain mettä kukista ja munivat monien Cassia-lajien versoille. Paholaisen nielussa vesi putoaa 70 metrin korkeudesta. Vesi ei kestä kasassa vaan hajoaa valkoiseksi jättiläismäiseksi sumupilveksi. näköiset Pieridae-heimon yksilöt kerääntyvät imemaan hiekan kosteutta ravinnokseen ja saadakseen mineraaleja ja typpiyhdisteitä hormonien valmistami een. Löydätkö numeroperhosen (Diaethria clymena) . Takasiipien alapuolella lukee selvästi 88. Kumivene hakkaa vasten aaltoja, mutta pärskeet ovat niin lämpimiä, etteivät edes kastele. Tiettyinä aikoina vuodessa suuret perhosparvet värittävät Amazonasin ja Paranti-joen rantoja. tapenkoilta, mutta rankat sadekuurot ovat jo alkaneet. Sadat vastakuoriutuneet, meidän kaalija sitruunaperhosemme SUOMEN LUONTO 2/96 55. Kymmenet koiraat tunkevat imukärsäänsä kalliolla kuivuTari Haahtela vien tossujen hikisenmehukkaisiin onkaloihin. Joitakin yksilöitä lentelee ylempänä hibiskuksen trumpettimaisilla teriöillä ja joulutähden punaisilla kukkatertuilla. Garganta do Diablo, paholaisen nielu, lähenee. D Tari Haahtela on helsinkiläinen ja Hannu Aarnio imatralainen perhosharrastaja
jän lähettämään Unescolle hakemuksen. Suomalaisten asiantuntlJOIden mukaan Vuokkiniemen kouluhankkeen saama 17 dollaria kuutiolta on suunnilleen oikea hintataso. Kuvassa on Valentina Semjashkinan kanssa professori Y,jö Haita , joka kävi Komissa viime kesänä. Hän toivottaa suomalaiset tervetulleiksi kansallispuistoon. Komin kansallispuistossa on myös kolme pientä jäätikköä, joista ensimmäinen löydettiin Semjashkinan mukaan vasta 1929. Mihin joutuu yli 40 markkaa jokaisesta kirkon nimissä hakatusta kiintokuutiosta. Koulun rakentaminen vauhdittaisi muiden hankkeiden epäselvyyksien tutkimista. "Keskeisiä huippuja on kolme. Rahan saamiseksi kullekin hankkeelle on osoitettu oma hakattava metsäalueensa. Sen hakkuilta saadun puun osti Enso, joka kuitenkin lopetti ostot vuodenvaihteen tienoilla ikimetsäkampanjan pelästyttämänä. "Kansallispuistot ovat Venäjällä ja Komissa uusi asia, joten ratkaisu on tärkeä myös valistustyön kannalta." Semjashkina vieraili Suomessa joulukuussa tutustumassa täkäläisiin kansallispuistoihin juuri samaan aikaan kun Unescon maailmanperintöpäättäjät kokoontuivat Berliinissä. ULKOMAILTA Komiin jättimäinen maailmanperintöalue YK:n kasvatustiedeja kulttuurijärjestö Unesco hyväksyi joulukuussa Komiin laajan maailmanperintökohteen. "Unescon päätös merkitsee turvapaikan säilyttämistä monipuoliselle luonnolle, josta komilaiset ovat eläneet satoja vuosia", luonnehti päätöstä tuoreeltaan Greenpeacen tutkija Volodja Shurpov. Yli puolet alueesta on metsää, joka Uralin rinteillä harvenee ja muuttuu lopulta tundraksi. Aluetta ovat Vienan metsärahat vääriin taskuihin. Jonnekin on siis kadonnut jo toista miljoonaa markkaa ja melkein saman verran on katoamassa. Ensimmäisen kerran koulun rakentaminen pysähtyi, kun suomalaisyritys vei hakkuilta puut ja suurimman osan rahoista, mutta jätti rakennustyöt rempalleen. Puiston nimi Jugyd va merkitsee "kirkasta vettä"; Petshorajoen monet sivuhaarat saavat alkunsa siellä. Näitä ovat esimerkiksi Vuokkiniemen koulu, taimitarha ja Kostamuksen kirkko. Komin kansallispuistolle päätös on tärkeä, koska puiston status on ollut horjuva. Maailmaperintökohteen tulee määritelmän mukaan olla maailmanlaajuisesti erityisen arvokas. lokakuun alkuun mennessä kaadettu jo 23 000 kuutiota ja kokonaismäärä noussee ainakin 40 000 kuutioon. Jäätiköt ovat Uralilla, ja koko vuoriston korkein huippukin (1898 metriä) sijoittuu puistoon. Niiden tuotto vain on kovin erilainen: koulu saa 17, taimitarha 10 ja kirkko vain 7 dollaria kiintokuutiometristä puuta. Uralin metsäisillä rinteillä sijaitseva maailmanperintökohde on korvaamaton sekä luonnonsuojelulle että tutkimukselle, sillä sen rajojen sisällä on suurin säästynyt luonnontilainen havumetsäalue Euroopassa. Kaikkien hakkuualueiden puusto on arvioitu suunnilleen samanarvoiseksi. vsk.. Noin kolme kertaa Uudenmaan läänin kokoinen (32 000 neliökilometriä) maailmanperintöalue muodostaa samalla Euroopan koillisrajan noin 200 kilometrin pituudella. Maailmanperintöhankkeen ideoijana oli ympäristöjärjestö Greenpeace, joka sai VenäAntti Halkka Maailmanperintöalue kiinnostaa myös tutkijoita, sillä siellä sijaitsee Euroopan suurin säilynyt luonnonmetsäalue. Tämä saattaa selittää, miksi Vienan Karjalassa on jopa vastustettu jatkuvasti vaikeuksissa ollutta Vuokkiniemen koulua: jos hanke kariutuu, sen ja muiden hankkeiden rahoituksia ei voitaisi kunnolla verrata keskenään. Yrjö Rouhe SUOMEN LUONTO 2/96 55. Maailman Luonnon Säätiö WWF yrittää nyt houkutella Ensoa jatkamaan puun ostamista. Niillä pystyy käymään yhdenkin päivän retken aikana, ja ne ovat puiston suosituimpia käyntikohteita." Antti Halkka tä vastoin rahaa näyttää joutuvan aivan vääriin taskuihin. Maailmanperintökohteen ydin koostuu 7000 neliöki Jometrin Petsora-llytshin luonnonpuistosta ja 19 000 neliökilometrin Jugyd van kansallispuistosta. Nyt urakkaa jatkaa toinen suomalaisyritys. Miksi kirkon puukuutiosta saadaan rahaa alle puolet siitä, mitä kouluhankkeen kuutiosta. Itärajan taakse virtaa suomalaisyritysten puunostoista rahaa, jolla on maara toteuttaa paikallisia hankkeita. Taimitarhan ja etenkin kirkon hakkuistasiuhanneet kullankaivu ja metsänhakkuut. Puiston tiedotusvastaava Valentina Semjashkina ennakoi sen vahvistavan kansallispuiston asemaa. Kyse ei ole pikkusummista: "kirkkohakkuilta" oli 42 Yrjö Rouhe Vienan Karjalassa katoaa osa puun hakkuista saadusta rahasta tuntemattomiin taskuihin. Vienan Karjalassa ihmetellään, kuka vetää välistä ja kuinka paljon
Manner-Australiassa kiilapyrstökotkia on vielä jäljellä tuhansia pareja. Valtava puu on 28 metrin pituinen, ja sen läpimitta rinnan korkeudella on 56 senttiä. vsk. Tätä ennen suurin Englannista tunnettu kotipihlaja oli 22 metrin pituinen ja 31 sentin paksuinen. Monien lammasfarmarien mielestä yksikään Tasmanian miljoonista lampaista ei kuole muuten kuin petojen uhrina. Lintujen aateli eli kotkat on Asko Kaikusalo/LK A Eero Murtomäki/LKA Tammihiiren tappaja selviytyy Virossa 120 markan korvauksella, mutta merikotkan ampuja joutuu maksamaan 3500 markkaa. ULKOMAILTA Inflaatio nostaa kasvien ja eläinten hintoja Virossa Laittomasti tapetut eläimet ja maasta ki skotut kasvit on Virossa hinnoiteltu uudelleen. Hintalappuja liimataan Virossa e läimiin ja kasveihin samasta syystä kuin Suomessakin. Syy on Suomenkin kotkavainoista tuttu : lammasvainajan ruholla ruokailevat kotkat ovat tietysti julmasti tappaneet arvokkaan kotieläimen. Aikuislinnuista tapetaan joka vuosi noin kahdeksan prosenttia, ja lentoon päässeistä nuorista vain joka kolmas saavuttaa kuuden vuoden iän ja voi yrittää lisääntymistä. Ahokylmänkukan poimimisesta saa sakkoa 12 markkaa, lumpeen katkaisemisesta noin 25 markkaa. Silloin on hyvä muistaa, että tämän vuoden alussa käteen jäävä keskiansio Virossa oli noin 800 Suomen markkaa kuukaudessa. Suuren muurahaiskeon tuhoaminen voi tulla kalliiksi: valtio laskuttaa 12 markkaa pesäkeon halkile ikkausmitan jokaisesta sentistä! Kasvikin voi tulla kalliiksi Kasveista on katsottu arvokkaimmiksi ma1jakuusi ja muratti , jo ista joutuu maksamaan noin 750 markkaa yksilöltä. Näiden laittomasta tappamisesta joutuu pulittamaan noin 120 markkaa. Metsäprojektiin osallistuva englantilainen John Morris yhytti eräässä Buckinghamshiren metsässä todella suuren kotipihlajan. Vielä viime keväänä sai Virossa ampua laittomasti kolme karhua tai 1 1 metsäkaurista ennen kuin kyseessä oli rikos ampuja joutui maksamaan korvausta kolmesta karhusta 4500 kruunua (noin 1800 mk) ja 1 1 metsäkauriista 3300 kruunua (noin 1300 mk). Indrek Rohtmets 43. Tällä vuosikymmenellä korotus on jo ko lmas; valtavaa vauhtia laukkaava inflaatio on tehn yt vanhat arvot naurettaviksi muutamassa vuodessa. Monet virolaisten hintalapuista voivat suomalaisesta tuntua liian pieniltä tehotakseen pelotteena. Mutta kotkan tai mustahaikaran pesäpuun kaataminen tulee peräti viisi kertaa kalliimmaksi. arvioitu samanhintaisiksi hirvien kanssa: niiden tappami nen maksaa noin 3500 markkaa. Pihlaja on lähes satavuotias. Juha Valste Kotkat kovilla Tasmaniassa Tasmanian uljaalla kiilapyrstökotkalla (Aquila audax) menee huonosti . Vainon ohella kotkakantaa uhkaavat pesimäseutujen hakkuut ja koko ajan lisääntyvä häirintä, jotka johtavat munapesyeiden hylkäämiseen. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien sekä riistaeläinten uudet arvot ovat no in kymmenkertaisia edellisiin verrattuna. Arvokkaim miksi kaloiks i on arvio itu sampi ja monni : kummankin harvinaisuuden tappaminen köyhdyttää kalamiestä noin 1200 markalla. Kiilapyrstökotkan tasmanialaista alalajia fleayi on jäljellä enää noin 90 paria, jotka tuottavat keskimäärin vain 0,8 jälkeläistä paria kohti. Yhden karhun salakaato oli vain rikkomus. Keskituloihin nähden korvaukset ovat melko korkeita. Lisäksi kotkat lentävät aniharvoin Australiaa ja Tasmaniaa erottavan Bassinsalmen yli näin alalajit ovat kehittyneet hiukan erilaisiksi. Juha Valste SUOMEN LUONTO 2/96 55. Ne kuuluvat ku itenkin eri alalajiin (audax) kuin tasmanialaiset linnut. Kiurun arvo on 60 markkaa, ja esimerki ks i tiaisen, kottaraisen tai pikkuvarpusen saa sankarimetsästäjä pamauttaa noin 12 markalla. Suomen tiettävästi pisin kotipihlaja kasvaa Lammin Ronnilla. Suohaukoista, kui kasta, lehtopö llöstä, suopö llöstä, teerestä ja isolepinkäisestä saa onneton tappaja pulittaa valtiolle noin 240 markkaa. Jokihe lmisimpukan hengellä on Virossa hintaa noin 600 markkaa. Halvimmat nisäkkäät ovat metsäjäni s, rusakko, siili , orava, kärppä, lumikko, hilleri , piisam i ja tammihiiri. Laitonta lohenpyynti ä taas yritetään suitsia noin 600 markan sakoilla kalaa kohti . Lisäksi hallitus päätti , että tulevaisuudessa korvauksia nostetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin nousun verran. Jokainen luvatta pyydystetty rapu maksaa noin 20 markkaa. Hirven ja saksanhirven laiton kaataminen maksaa no in 3500 markkaa. Vaskitsan ja hietasisiliskon hengiltä ottamisesta taas joutuu korvaamaan vain noin 30 markkaa. Veikko Lassila mittasi lehtomaisen kuusimetsässä kasvavan solakan puun mitaksi muutama vuosi sitten 19,4 metriä. Jos pihlaja saa kasvaa rauhassa, se voi venähtää vielä metritolkulla pitemmäksi. Suurpedot kalleimpia Suurimmat korvaukset joutuu maksamaan karhun, ilveksen ja ahman tappamisesta; näiden suurpetojen hinta on vajaa 6000 markkaa. Maailman suurin pihlaja. Se on rauhoitettu, mutta silti lampaankasvattajat ampuvat, myrkyttävät ja pyydystävät kotkia ansoilla. Huuhkaja ja joutsen maksavat noin 1200 markkaa, ja kuningaskalastaja, varpuspöllö, kurki , harjalintu ja valkoselkäti kka on hinno iteltu noin 600 markan arvoisi ksi. Viherkonna, haisukonna, kaivajasammakko ja rupilisko on hinnoite ltu arvokkaimmiksi sammakkoeläimiksi ni iden tappamisesta joutuu maksamaan no in 120 markkaa. Tikankontin poim ija köyhtyy 120 markall a, ja näsiästä keväisen oksan kotiinsa taittanutta rokotetaan noin 70 markalla. Brittein saarilla yli 15 metrisiksi venyvät pihlajat ovat harvinaisia. Niiden toivotaan pelottavan ihmisiä ja saavan he idät ajattelemaan asiaa ennen tihutyötä
Kun linnut, ketut ja karhut kantelivat roippeita ympäristöön , saivat myös alimpaan kastiin kuuluvat tarpeeksi ravintoa. Penikoiden ääntely muistuttaa aluksi koiran haukuntaa. Suurin pennuista oli haaskan kuningas. Sudet hotkivat vatsansa täyteen lihaa oksentaakseen sen puoliksi sulaneena pesällä penikoilleen. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Arvojärjestys Pentueen arvojärjestys on heti selvä. Tällöin arvoasteikossa neljäs seurasi jatkuvasti pahnanpohjimmaista ja kiusasi sitä, vaikka tämä heittäytyi selälleen pyytämään armoa. Susikanta on vahvistumassa Idästä suuntautui 1960-luvun alussa voimakas susien invaasio Suomeen. Naaraan nisät riippuivat kertoen pentueesta. Susikanta siellä on viime aikoina voimistunut, koska suden metsästys on laimentunut. Jo monen vuoden ajan seudulla on elellyt yksinäinen susi. Kun susi rauhoitettiin 1970-luvulla myös itärajalla, kanta lisääntyi . Kun eläimeltä loppuu ruoka, se ei jää alueelle kärsimään nälkää vaan lähtee vaeltamaan. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEENI Jouko Pitkänen kuvasi omaksi ilokseen muutama vuosi sitten aamu-usvaisen talvimaiseman Paimion Käräjätien varrelta. Myöhemmin havaitsin, että SUOMEN LUONTO 2/96 55. Tällainen vaellus on voimistanut viime vuosina susikantaa maamme itäosissa. Maisemaa viistää nyt Paimio-Turku -moottoritie, mutta puu on saanut jäädä paikoilleen tien ja meluvallin väliin. Viime kevättalvella riistantutkijamme olivat tutustumassa rajantakaisen Karjalan susija hirvitilanteeseen. Susipari käytti haaskojen antimia hyväkseen. Tällöin emo oksensi, ja penikka hotki ravinnon. Tämän jälkeen susikanta heikkeni metsästyksen takia. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Sekä naaras että uros kävivät alkukesästä säännöllisesti kahdella haaskalla 20-25 kilometrin päässä itärajalla. Joskus tuli apu: jompi kumpi emoista ilmaantui lähistölle. Pentuja on voinut syntyä enemmänkin kuin nuo viisi, sillä suden pentukuolleisuus on suuri . Sen käyttö on nyt mahdotonta bensiinipulan vuoksi. Toivotaan , että mänty kestää muuttuneet olot, kuvaaja kitjoittaa. Samaan aikaan hirvien metsästys ja salametsästys ovat lisääntyneet väestön ruokapulan takia. Nurmeksen Mujejärvellä ei viime kesänä tiedetty suden pesimisestä mitään, kunnes metsäinsinööri Esko Repola törmäsi työtoverinsa kanssa työmatkallaan kesäheinäkuun vaihteessa suden pesään noin 10 kilometrin päässä itärajalta. Moottorikelkka on naapurissa tärkein sudenpyyntiväline. Pesiminen on salaista Susi pesii hyvin salaa. Parhaiten pentueen olemassaolon havaitsee, kun menee heinä-elokuussa tyynenä yönä korkealle vaaralle alueella, jossa epäilee suden pesivän. Tuolloin pentue alkaa liikuskella pesän ympäristössä, ja emot opettavat sitä 44 ennen jälkeläisilleen yhteydenpidon ulvomalla. Niitä oli viisi, ja ne olivat si lloin jo yllättävän kookkaita. Mutta kun ympäristö oli siistitty, alkoi pahnanpohjimmaisilla ankea aika. Kun se oli syönyt tarpeeksi, voi arvojärjestyksessä seuraava tulla viereen aterioimaan ja myöhemmin vielä seuraavakin, mutta kahden viimeisen oli pysyttävä kauempana. Kevättalvella totesin kolme susien parittelupaikkaa noin kolmen peninkulman päässä itärajasta. Rajantakaisessa Karjalassa susiemon on todettu synnytSudenpennut makupalan kimpussa syyskuussa 1995. Keväällä sijoitettiin eri puolille llomantsia yhdeksän haaskaa piilokojuineen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Joensuun yliopiston yhteistä karhuntutkimusprojektia varten. Vasta noin kolmekuisista pennuista suurimmat olivat vähintäänkin karjalankarhukoiranartun kokoisia. täneen jopa 13 penikkaa. Heinäkuun lopulla myös penikat ilmaantuivat haaskalle. Elokuun alun öinä sai n kuunnella monta komeaa ulvontakonserttia aivan haaskan lähellä sillä aikaa, kun karhu ruokaili haaskalla eikä susilaumalla ollut siihen menemistä. vsk.. Kanadassa on päädytty samansuuruisiin lukuihin . Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Seurailin viime talvena havainnointialueellani susien liikkeitä. Se yhdessä voimakkaan susikannan kanssa on tehnyt suden tärkeimmästä saaliseläimestä, hirvestä, paikoin jopa uhanalaisen. Nyt susi on taas rauhoitettu täydellisesti poronhoitoalueen eteläpuolella lähinnä EU-direktiiveihin vedoten. Alueella liikkui vakituisesti susipariskunta sekä tilapäisesti kolmen yksi lön lauma. Ilman ruokaa jäänyt pentu juoksi sen luo tökkimään kuonollaan emon poskeen . Se muodostui varmaan jo pesän edustalla käydyissä osin leikinomaisissa tappeluissa. Suomessa talveen selviytyy keskimärin 3,3 pentua pesuetta kohti
Koko Suomen vähimmäissusikanta on RKTL:n maanlaajuisen petohavainnoitsijaverkoston vuoden takaisten tietojen mukaan 125147 yksilöä. Nämä havainnot tehtiin samanaikaisesti kaukana toisistaan. vsk. Siinä samassa otus sai jalat alleen ja ryntäsi SUOM EN LUONTO 2/96 55. Palatessani pihapiirissä näkyi hassuja jälkivanoja, kun lyhytjalkainen mäyrä oli kahlannut pehmeässä lumessa. U. Nykyrunous on täynnä palavaa rakkautta, liekehtivän kauniita kuvauks ia luonnosta, ja huolta sen puolesta. Teksti ja kuva: Jyrki Luukkonen 45. Sitten asetuin nenä ikkunalasissa jännittämään illan yllätysohjelmaa. Se oli kierrellyt taloa ruuan toivossa. Se oli joutunut hakemaan uuden ruokapaikan. Jos vielä joskus kuulen oveni takaa outoa kolistelua, en ylläty oli siellä mikä tai kuka tahansa. Ellei sitten televisiolupatarkastaja. Itärajan tuntumassa liikuskeli toinen pentue ja aivan etelärajalla kolmas. Kiiskistä. Nyt kanta on nousemassa täällä erittäin kovaa vauhtia kohti aallon harjaa ja on vaeltamassa kohti länttä. Oven reipasta avaamista seurasi yllätys ja kai lievä molemminpuolinen säikähdyskin. Mitä kirjoittaa Satu Salminiitty, Markus Jääskeläinen, Tommi Parkko. Jostain sen kuonoon tuli houkutteleva kalanhaju. Kuono ylhäällä puolelta toiselle vaappuen se pian löysi kalat. Satu Virtanen Lue runoutta, Heikki Turunen Ilmeisesti Heikki Turunen ei ole lukenut nykyrunoutta tai nykyproosaa. Nyt se ei riskeerannut ruokarauhaansa, vaan söi kalat yksitellen talon alla. Varmaankin on ollut jaksoja, jolloin pitäjän alueella ei ole elänyt lainkaan susia. Olen seura illut petojen elämää Ilomantsissa yli neljän vuosikymmenen ajan. Tätä tehdessäni mäyrä oli li vahtanut turvaan talon alle ki vijalan tuuletusaukosta. Kaarina Valoaalto runoilija lunnut. Edellisenä päiväna oli satanut uutta lunta, muutenhan talvi oli ollut varsin lauha ja enimmäkseen vesisateinen. Kului tuskin viittä minuuttia kun mäy rän suippo kuono ilmestyi sananmukaisesti jalkojeni alta tuulta haistelemaan. Mäyrän rohkeutta ihmetellen päätin antaa sille mitä se oli haMäyräTampereen Harjuntaustan koulun kokoelmista. Silloin minulla vielä oli televisio, jota istuin katsomassa. Pekka Kinnunen Onhan Eeva Kilpi Jutussaan (SL 12/95) Heikki Turunen kaipaa luonnon ja luonnonläheisen elämän puolesta puhuvaa huippu kirjailijaa. Il ta kului tavanomaisen rauhalli sesti. Laiskuuttani olin jättänyt pussillisen pieniä pilkk iahvenia ul os kuistinkaiteen ulkopuolelle roikk umaan. Varsinkin susien lukumäärä on aaltoillut eri sy istä hyv inkin voimakkaasti . Annan hänelle pyhäksi tehtäväksi: Lue runoutta ! Tutki marginaalikirjallisuutta. Pesäaukko on kookas, ja mulli kkokumpareeseen kai vetun pesän suulla on yleensä melkoinen multakasa. Huoneen nurkassa piilottelevan luvattoman laitteen ku va oli huono. Lopuksi kysyn häneltä: kuka on nykykirjailija. Tai Jyrki TOSITAPAUKSIA ulkomuotoonsa nähden vauhdilla alas portaita talon nurkan taakse piiloon. Vieraita en odottanut, eikä tähän syrjäiseen mökkiin satunn ainen ohikulkija eksynyt. Laitoinkin sille ruokaa tarjolle, mutta en sitä enää nähnyt. Pohjois-Karjalan susikanta on siis voimistunut reipasta vauhtia, sillä havaintoja on pesimättömistäkin aikuisista yksilöistä. Ruokailupaikalle johtaa polku, ja ulostelu tapahtuu "käymälässä". Ilta ei ollut säkkipi meä, olihan jo maalisk uu ja runsas lumi maassa. Kuistin penkillä eteisestä tulevassa valokiilassa kohtas in varsin tanakan karvaisen selän. Kissoja en erityisemmin rakastanut, niin monet linnut olin niiden kynsissä nähnyt. Heikki Turunen seuraa nykykirjallisuudesta vain keul ahahmojen tuotantoa. Pesä on joskus kallioluolassa tai louhikossa, kuten viime kesänä Nurmeksessa. Suden pesä sijaitsee poikkeuksetta puron tai muun veden lähellä. Miten loukkaavasti Turunen heittää huitaisunsa päin nykykirjailijan kasvoja. Onhan Eeva Kilpi! Mutta miehethän eivät tunnetusti lue naisten kirjoittamia ki rjoja. Se ei selvästikään kuulunut naapurin kissalle. Tai onko hän lukenut kirjailijaa nimeltä Tomi Kontio. Kulkukissat kyllä muuten rosvoaisivat kalat parempiin suihin. kaksi alistettua penikkaa vieraili haaskalla kahdestaan jopa keskellä päivää. Jos hän haluaa jakaa prosaistit eri karsinaan kuin lyyrikot, mikä on järjetön jako, olkoon. Siispä harpoin ulko-ovelle valmiina häätämään kissapedon tiehensä. Vaikka sitten se lupatarkastaja. Menin sisaan sammuttaen valot ja television. Tarkastaja Maaliskuun ilta oli pimentynyt. Iltauutisten aikoihin kuului kuistilta epäil yttäviä ääniä. Talvi kiristi otettaan tilapäisesti. Ja vastaan: kaikki joilla keuhkot palkeina lappaa henkeä sisäänsä, sammakot saukot ja heidän suojeluspyhimyksensä. Hän on sen verran agraari-brutaali luonne, ettei viitsi ojanpiennarten kuningasten margariitoja nähdä vaan tähyää vain korkealle parrasvaloihin, joihin yltää korkeintaan muutama ylikasvuinen lupiini, osmankäämi tai kurjenmiekka. Tai hän ei katso runoilijoiden ansaitsevan titteliä kirjailija. Koputuksen viipyessä pahat aavistukset heräs ivät ja mielessäni manas in kissoja kalapussin kimpussa. Laitoin nuo muutamat pikkukalat ikkunat alle hangelle odottamaan. Seuraavana päivänä jouduin lähtemään parin päivän työmatkalle. Se aste li varovasti seinänvierustaa ilmaa haistellen. Siinä oli ilmielävä mäyrä kuistin penkillä kalapussia tavoi ttamassa ! Eläin oli joko utelias tai erityisen nälkäinen, koskapa se kurkisti vielä nurkan tak aa ja katsoi, kuka oli tullut sen ruokarauhaa häiritsemään. Sen ympäristö on erittäin siisti toisin kuin ketulla. Pennut käv ivät haaskalla useimmiten ilman emoja, mutta nämä oleilivat nähtävästi lähistöllä tai oli vat saalistamassa. Kysyn häneltä: kuka on Petter Sairanen. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Nurmeksen Mujejärvellä pesi susi. Tohmajärvellä saatiin näköhavaintoja susipentueesta, ja Liperissä susiemot opettivat jälkeläisiään saalistamaan lampaita. Lukekoon Turunen hänen kirjansa Sähköllä valaistu talo (Arthouse). Useita pentueita Kuvaamani ei ollut ainoa susipentue Ilomants issa viime kesänä. Tuossa si lmänräpäyksessa ehdin kohdata viirukkaan naaman ja nappisilmien yllättyneen katseen
. Pohdin niitä kumminkin . Kalat ovat tuoreita; ainakin sulan veden aikana vakuutetaan kalaaterian perustan vielä edellisenä yönä kiertäneen Suomenlinnaa. Haluais in kalaa muissakin ruokaloissa ja ravintoloissa käyde säni . Särjethän voitaisiin maustaa samoin lisin ; eiköhän lopputulos olisi ihan sama. Onhan se niin helkkarin hyvää. MITÄ'. Kirjolohimakkara ei kuulemma maistu ilman "sopivia sörsseleitä". Useimmiten listalla on paistettua kuhaa, joskus siikaa tai silakoita. . Uskon tuollai en luontaisenkaltaisen, toki rajal lisen vi ljelyn onnistuvan. Kalateollisuuden sanotaan olevan ongelmallista; ei mukamas ole takeita raaka-aineen saatavuudesta, ja kuljetusmatkoja pidetään pitkinä. iYKKÄÄTTE KE"lTUiVTTÖJEN 5AAM1'3TA RAN<:åAISTUK'S15TA . Minu ta se kannattaa samaan tapaan kuin sanotaan että kunnon kal aa kannattaa aina pyytää niin kaupasta ja torilta kuin ruokalasta ja ravintolasta, niin kotoisista kalavesistä kuin ammattikala tajan paatista, niin teollisuuden tarpeisiin kuin keittiön pannullekin vaikka sitä ei saisikaan. Kuorma-autokaupalla särkeä, ahventa, muikkua ja pientä siikaakin ajettiin aluksi kaatopaikoille, sitten sentään pellon ravinteeksi ja viimeksi kait turkistarhoihin rehuksi. Lohi kelpaa, jos se ei ole rehurautua eikä Perätai Jäämereltä tuotua. .. Jos käyttäisivät lisäk i "roskakalaa", saattaisi kannattaa perustaa uusi, kookas tuotantolaitos omaan maakuntaan. Kirjolohta söisin, jos tietäisin sen kasvaneen ilman rokotuksia, suurparvistressejä ja väriainelisiä jossakin Suomen tuhansista lammista, sen liioista pikkukaloista annosmi ttoihin lihonneena. Kyllä kala kelpaa, jos sitä vaan on oikeaan tapaan tarjolla. Niitten kalaruuat on usein valmistettu Jäämeren pakasteturskista, ulkomaitten kampeloista, tonnikaloista, anjoviksesta, sillistä, mustekaloista, merianturoista tai viljelylaitosten kirjolohista (Kekkosen siunaama nimike voitaisiin Ahtisaaren aikaan poistaa ja muuttaa lajinimi sateenkaarirautu rehurauduksi). Pidän niitten pyyntimääriä, kalastus-, kuljetus-, viljelyja säilytystapoja luonnontalouden kannalta arveluttavina, en suo i niitä. En piittaa oletuksista, että kaloissa maistuisi kaupunki, en suosituksista, että näiltä vesi ltä pyydettyä kalaa tulisi syödä vain kerran viikossa. vsk.. Olen ällistellyt "roskakala aaliita" pienehkön järven syksyisissä kalastonhoitonuottauksissa. .. Tällai et ajatukset ovat varmaan asiantuntijoitten helposti tyrmättäv iä. Kumminkin moni kyselee sekä tuoreen että teollisesti käsitellyn kunnon kalan perään jatkuvasti. Savossa ei kuulemma ollut tekemiseen valmiuksia. Silakkamarkkinoilla mitä ihmeellisimmät valmisteet löytävät ostajansa. Kuhakeittoa taitaa olla kerran viiko sa, madekeittoa jonkun kerran talvessa. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Kunnon kalaa kannattaa pyytää Minulla on onni asua kylässä, jonka ruokalassa saa kalaa. Joskus tarjolla on Helsingin edustan lohta tai taimenta. Kuhasta en kysele, en siiastakaan, vaikka sekin saattaa olla lennätettyä Kanadanpakastetta; otan vaan. Harvassa ravintolassa noita palkittuja ruoki a ja kehuttu ja kaloja tarjotaan. JOS l..P--K\ ON KAIKILLE SAMA NIIN EHDOiT""OHA5ii_l HP--N LIIAN LIEV~T.~ 1 Markku Tanttu Käyttökuva/Hannu Virtanen SUOM EN LUONTO 2/96 55. Eivätköhän hoitonuottaussaaliitkin kelpaisi "lampirautujen" ravinnoksi, jos lammen pikkukalakanta liian nopeasti köyhtyisi. autin kala-aterian noin joka toinen päivä. Tekevät sellaista kirjolohestaan, mutta kuljetusmatkoi sta piittaamatta Uudessakaupungissa. Olen kuullut, että pikkuahventen fileitä on viety herkuksi Keski Eurooppaan, että suomalaisia kokkeja palkittiin eurooppalaisessa perinne ruokakilpai lussa kuhaja ahvenruui ta, että maai lmankuulut kokit kehuivat Suomessa käydessään erikoisesti kuhaa, haukea, siikaa, ahventa, madetta ja silakkaa. Olen ollut suuressakin joukossa ihastelemassa särkisäil ykkeitten erinomaisuutta ja nähnyt aika porukan hotkaisevan kasoittain purkkimuikkuja (mistähän nekin oli saatu?). Hoitonuottaus lisääntyy, ja kalaisia reheviä vesiä riittää. Olen tietysti huono as iaa arvioimaan; enhän syö mitään makkaroita, otan kalan kalana, mieluiten kevyesti paistettuna, ilman tuntuvia kastikkeita. 46 NO . Eikö nuottasaaliita voisi haudata vaikkapa savolaisten kalakabanossiin. Tuoreen kalan kauppa käy säistä piittaamatta ainakin Helsingi n toreilla
. Huomasitko. ... ........................... .. Laita rasti ruutuun, jos et halua Postimaksu maksettu. ...... .. Tunnetko. Pyydän lähettämään lisätietoja. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun. Luonto on lähelläsi. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toim innasta. ....................... Jäsenmaksustani puolet menee paikalliseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön . ........ Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkan katu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI L vastaanottaa tällaista postia.) __________________________ J Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-98850 kautta.. ......... ........ ....................... Mutta on muitakin hyviä syitä sujauttaa alla oleva palvelukortti postilaatikkoon: Luonnonsuojeluliiton Huomaat että elämykset alkavat jo kotipihalta . .......... Syntymävuosi: .......... .............. . O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. Jäsenmaksu v. ... .... Luonnonsuojeluliiton kursseille, talkoolei reille ja koko perheen luonnonharrastusviikoille voit osallistua jäsenhintaan. ............................ (90) 228 087. Katso tarkemmin. Osoite: ... ....................... ... 1996 on 100 mk, jolla liityn myös paikallisyhdistyksen jäseneksi. Luonnontuntemus on löytämisen taitoa. ...................... On luonnollinen teko liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. ... r--------------------------~ SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävä llä pankkisiirtolomakkeella. Kukapa luonnonystävä ei haluaisi antaa tukeaan esimerkiksi vanhojen metsien suojelulle, uhanalaisten eliölajien pelastamiselle ja kestävän kehityksen energiaratkaisujen edistämiselle. ...... Postinumero ja -toimipaikka: ................... .......... .. Puhelinnro: .. . Nimi: .. jäsenenä Sinun on helppoa ja hauskaa kehittää luonnontuntemustasi ja tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin luonnonystäviin. ............. . ............................ .............. .. ................. .......................... Allekirjoitus: .......................
Tietokirjallisuuteen kyllä suhde katkesi kerta kaikkiaan koulussa ja viimeistään lyhyen ja kunniattoman yliopisto-opiskelun aikana. Autioille kaduille ja kujille saapuvat käväisemään ja kommentoimaan entiset asukkaat, kaikki Rinteen ystävät, reaalitodellisuuden sekä elävät että vainajat. Tuonne itään ja koilliseen, Heikki Turusen, Kalle Päätalon ja Reino Rinteen maille näyttää keskittyvän kaikkein ilmeikkäin kieli ja rikkain sanavarasto. Korkealle viritetyt odotukset eivät mahdollista niiden ylittämistä, eivät oman löytämisen riemua. Jotkin tunnustukselliset, avoimesti porautuvat jaksot tuovat mieleeni Kihlmanin Ihmisen joka järkkyi. Koillismaa on lähes 500 sivun järkäle, joka viime vuosina väljentyneiden kriteerien mukaan on luokiteltava romaaniksi, vaikka se on rakenteeltaan kunnianhimoinen kooste erilaisista kerronnan lajeista, ehkä vähän samaan tapaan kuin jokin Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema. Ihastuttaa hänen eläytymiskykynsä, rakkautensa aatteeseen, filosofiaan, kulttuuriin, luontoon ja koko maailmaan. Tietysti Koillismaan aineisto ja ajattelu edellyttävät vahvaa elämänkokemusta, laajaa kaarta. Sitä paitsi minun täytyy saada purkaa innostustani, etten läkähtyisi. Ihailtavaa on Reino Rinteen lahjakkuus tarkastella asioita laajalti ja lavealti pilvien päältä ja samalla elää hehkuvasti todellisuudessa. Oppipoikakirjailija panee merkille, miten notkeasti ja taitavasti teksti soljuu eri tasojen saumakohtien yli, ilman aasinsillan häivettäkään. Mutta mikä erityinen virikerikkaus kätkeytyisi Reino Rinteen varhaisympäristöön posiolaisen metsänvartijan lapsilaumassa tai suoranaisen köyhyyden kokemuksiin pula-aikaisilla nuoruuden savotoilla. Perusteellisemman käsittelyn saa pitkä lehtimiesura, johon sisältyy Koillissanomien perustaminen ja dramaattinen alkutaival sekä Koillismaan käsitteen ja maakuntahengen luominen. Näillä eväillä haluan esitellä Koillismaata, kertoa mikä siinä kiehtoo. Kaikin kohdin kirjan teksti ei muuten ole merkityksillä ladattua tai raskautettua, mukaan mahtuu myös kepeää jutustelua ilmavuuden saavuttamiseksi. Koskitaistelusta kuvataan muutamia keskeisiä näytöksiä. Muutenkaan 82-vuotiaassa kirjailijassa ei ole vanhuksen asenteita ripaustakaan, päinvastoin hänen ketteryytensä ja virkeytensä melkein hirvittää. Sanon sen ensin lyhyesti. Häkellyttävä on Rinteen lukeneisuus ja kyky suodattaa kultajyvät inhimillisestä kulttuurista. Olen haltioitunut, lumoutunut ja onnellinen myös omasta itsestäni: minulla on sittenkin vielä jäljellä kyky hurmioitua kirjasta. Useimmiten Rinteellä on mukanaan salaperäinen Soela, joka on vuoroin kirjailijan naispuolinen "alter ego", vuoroin uniolento tai ystävätär tai morsian "ilmissä" lukija tulkitkoon. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Teos liikkuu suvereenin tenhoavasti ajassa edestakaisin ja tajunnan eri tasoilla, ammoisesta menneisyydestä tulevaisuuden näkyihin, unien maailmasta ja tuonpuoleisesta, Rinteen termillä "antimaasta", reaalitodellisuuteen, "ilmiin". Vaikka Rinteen kaltainen kirjailija ehkä olisi voinut nousta soihtuna missä maan kolkassa hyvänsä, niin yhdestä seikasta saamme kiittää hänen syntyperäänsä. Taitaa olla niin, että perintötekijät ovat sittenkin ratkaisevia, että Rinteen kaltainen nero ja näkijä olisi sattuman oikusta voinut yhtä hyvin syntyä vuorineuvoksen poikana Helsingissä. Eniten luen kotimaista kaunokirjallisuutta, jonkin verran elämänkatsomuksellista kirja!48 lisuutta. Ja juuri Raamattu on ainoa kirja, johon edes jossakin katsannossa voisin verrata Koillismaata. Soelan tervejärkinen ja teräväsanainen viisaus varmaan lämmittää feministiäkin, kuten Rinteen arvostus naissukupuolta kohtaan yleensäkin. Kirja alkaa hurjalla kuvaelmalla, jossa saastuminen ja ehtyminen, tai kenties neutronipommi , on hävittänyt Kuusamosta ihmisen, mutta säästänyt maiseman muodot, rakennukset. vsk.. Luonteva dialogihan ei onnistu moneltakaan kirjailijalta, tai sitten se on tämän ainoa valtti. Tällaista ehkä latteaa ihmettelyä en pysty välttämään, kun lasken tyrmistyneenä käsistäni Rinteen vasta ilmestyneen loistavan pääteoksen Luotiin Koillismaa. Muistelen elämäni suurinta puhetaidon elämystä, taivalkoskelaista tielaitoksen autonkuljettajaa, jonka valikoimaan toissakesäisessä kahvipöydässä mahtui ainakin kymmenentuhatta sanaa. Realistiset elämänkertajaksot sivuuttavat muutamin viittein lapsuuden ja nuoruuden ja vielä sotamuistotkin. Itse tiedän olevani erittäin perehtynyt kaunokirjallisuuden suurkuluttaja. Unessa Rinne saattaa joutua pitkälle hiihtoretkelle, erävaellukselle Mauno Koiviston kanssa. Niillä aloilla olen asiantuntija, tyylistäkin tiedän yhtä ja toista. En ole kokenut sellaista neljäänkymmeneen vuoteen, en sitten Karamazovin veljesten, Rikoksen ja rangaistuksen, Oblomovin tahi ainoastaan nuoreen mieleen vetoavan Arosuden. Eivät Raamatusta, Karamazovista ja Seitsemästä veljeksestäkään kaikki innostu, ja silti ne ovat maailmankirjallisuuden huippuja. Ja miten kielivirtuoosi luo uudissanoja, mutta vain tarvittaessa, ei koskaan liikaa, häiritsevästi. Tiedän kokemuksesta, että ylettömästi kiitetty kirja, näytelmä, elokuva on helposti pettymys. Samoista aineksista kuin jokainen ihminen, perintötekijöistä ja ympäristön vaikutuksesta. Menneisyyden kuvitelmissa Rinne eläytyy aikoihin , jolloin Koillismaata peittivät kymmenen kilometriä korkeat vuoret, hänen "Kimalajansa". Sellainen monumentaalikirjailija kuin Linna kirjoitti loistavaa dialogia, mutta suora kerronta oli kovin kankeata; Rinne hallitsee molemmat. Ihastuksen ailahduksia herättää myös Rinteen pettämättömän moderni tyylitaju: milloin kynä uhkaa lähteä liitämään kohti pateettisuutta tai saarnaa, se vedetään vikkelästi alas itseironisella pudotuksella. Tuonpuoleisen näyissä hän milloin keskustelee Leo Tolstoin ja Taata Sillanpään kanssa, milloin antaa puheenvuoron Pojalle tai itse Jumalalle. Rinteen dialogi on minun korvaani rikkeetöntä. Se mikä minua ei vähääkään arveluta on säälivä hymy niiden taholta, jotka eivät tajua Rinteen suuruutta. Pentti Linkola • Reino Ri nne, suun henki Miten syntyy suurmies ja suuri kirjailija, sellainen kuin maan kaikkien luonnonystävien kunnioittama Kuusamon karhu, koskisodan voittaja, hellittämätön elämän suojelija, kolmenkymmenen kirjan tekijä Reino Rinne. Minua arveluttaa, että saatan tehdä Reino Rinteen kirjalle ja lukijoille vahinkoa. Ratkaiseva on peritty kyky käsitellä elämän materiaalia, imeä siitä olennainen, ja ymmärtää. Mutta lohduttaudun sillä, että Raamattuakin on paljon ylistetty ja hehkutettu, ja silti sillä on paljon kiihkeitä ihailijoita
Rinnekään ei ole jonkun Nostradamuksen kaltainen, täysin intuitiivinen ennustaja, vaan vahvasti tietoon pohjaava maailman selittäjä. sid. Mutta Kalle Päätalo on kirjuri, kirjanpitäjä, Reino Rinne suurten linjojen vetäjä, ajattelija ja näkijä, jonka katse ulottuu Koillismaalta yli maanpiirin ja ajasta aikaan. Suosittelen lämpimästi Päätaloakin niille, jotka ovat hänet kiertäneet. D Ensi kuulemalta voi hämmästyttää, että Rinne aloitti teoksella Anna minulle atomipommi 1970 maailmankatsomuksellisen, kantaa ottavan kirjoittamisensa vasta 57-vuotiaana. Sitähän, järkyttävää kyllä, eivät monet luonnonystävätkään vielä ymmärrä, vaan päästävät suustaan sellaisia sammakoita kuin "tekniikka on hyvä palvelija, mutta huono isäntä" samalla kun jo ovat täysin koukussa, orjina. D On vaikea kuvitella luonnonystävän tai ylipäänsä suomalaisen sivistyskodin kirjastoa ilman Reino Rinteen tuotantoa. 200 mk. SUOMEN LUONTO 2/96 55. Vasta sen jälkeen oli nähtävissä tekniikan, "teknotodellisuuden" koko kauhistavuus, länsimaisen ja suomalaisen ihmisen suistuminen koneen ja tietokoneen hirmuvaltaan tarpeettomaksi, itsemurhaiseksi ajelehtijaksi. vsk. Luulen, että Kuusamon koskisodan voitto selittää jotakin. Kitjailija Reino Rinne kotonaan Suonnansaaren pirtissä elokuussa 1995. Kunhan vain, kriitikko Vesa Karosta lainatakseni, "ylittää Päätalon hitauskynnyksen", hänen maailmansa on nykyisen turhautuneen pirstaleisuuden keskellä sanomattoman hyväätekevä, turvallinen. Lapin rauha, jännittävä kertomus matkasta ympäri poltetun Lapin heti sodan jälkeen, kuuluu sinne Linnen, Acerbin ja kumppanien matkakuvausten joukkoon. Sattui niin, että kuluneena syksynä otin viimeinkin esille myös Kalle Päätalon, jota olin säästellyt "vanhain päiväin varalle". Kun luen ja näen, että Reino Rinteeltä puuttuu minun katkeruuteni ja kireyteni, minun ja monen muun pohjimmainen epätoivo, etsin selitystä muualtakin kuin persoonallisuuden eroista tahi siitä, että Rinteen lähtökohdat ovat juurevammat, kauempana n11ssa aJ01ssa menneisyydessä, jolloin ihmisyksilö tiesi paikkansa. Silti uskallan luottaa objektiivisuuteeni ja panna yhden ainoan poikkipuolisen reunamerkinnän Rinteen elämänfilosofiaan. 49. Sillä tähti on syttynyt ja loimottaa koillisella taivaalla. Ja vasta 1960-luvun kestäessä tapahtui ja oli nähtävissä tämä luonnonjärjestelmien luhistuminen ja ihmisen irtautuminen kiinnikkeistään, maasta ja vedestä. Tekniikan perimmäistä tuhoisuutta Rinne painottaa selkeästi. Tiesin toki Päätalon maineen arkitodellisuuden pikkutarkkana rekisteröijänä, mutta yllätyin syvällisestä psykologisesta kuvauksesta, ihmisen tunnetilojen ja hienovireisten sosiaalisten suhteiden erittelystä. Mutta siihen vähään mikä ihmisessä on hyvää ja loistavaa, kulttuurin liekkiin, hengen aateliin, lähimmäisenrakkauden parhaisiin näyttöihin, siihen Rinne vakaasti luottaa ja on säilyttänyt uskon, että ihminen voi olla palautettavissa järkiinsä. Muuttunut selkonen oli odottamaani paljon suurempi ilonaihe. Hänelle vapaus ja kansallinen itsenäisyys ovat vielä kalliita arvoja, minulle ne ovat jo selkeästi kielteisiä, jos maailmanvaa'an punnukset on asetettu oikein. Sinne kuuluu ainakin näytteitä hänen lyhytproosastaan, aforismeistaan, runoistaan. Se oi:i johtotähti D Reino Rinne: Luotiin Koillismaa, KarhuKi,ja 1995, 488 s., ovh. Kuinka Rinne kaikesta huolimatta jaksaa uskoa ihmiseen ... Tarjoutui samalla tilaisuus vertailla Koillismaan kahta mestaria. Arvoituksen helppo avain on vuosiluvussa. Se antaa Rinteen omassa elämänympäristössä kaiken viheliäisyyden keskellä voimaa ja optimismia siinä, missä minä useimpien luonnonsuojelijoiden tavoin olen hävinnyt kaikki taisteluni. Mutta Luotiin Koillismaa on välttämätön, kirjaston kulmakivi . Päätalon todellisuus on levollinen, rehellinen ja konkreettinen; työnteko on vankkaa ja palkitsevaa, ihmisoikeudet lunastetaan velvollisuuksilla. , ei, siihen peruserehdykseen ei älyllinen ja historian uusimpiakin lehtiä tiiviisti seuraava Rinne sorru, hänen diagnoosinsa ihmiskunnan aikaansaannoksista on murskaava ja armoton. Nuoruuden teokset olivat laadukkaita, mutta eivät huomattavia kansankuvauksia
Hän oli jääkäri ja Lapin kenraali, jonka vastuulla oli Petsamon toivoton puolustus. Sakari Kännö): Petsamo, mittaamattomien mahdollisuuksien maa, Otava 1994, 308 s., 235 mk. Epätasaisia katkelmia yhdistää ihmettely, suuri kysymysmerkki, jonka Sairanen heittää älyttömänä kuhisevaan ihmisten muurahaispesään jostain erämaan rauhasta. Toinen kertomus on tekijästä Kurt-Martti Walleniuksesta. Tutkijoiden varovaisuuden ymmärtää, sillä heidän koulutuksessaan terotetaan usein, että eläinten inhimillistämistä on varottava visusti, koska se viettelee helposti virheellisiin tulkintoihin. Päällimmäisenä on tietysti itse Petsamo, joka ehti olla Suomen hallussa maailmansotien välisen ajan. Esille tulevat muun muassa monet kansallispuistomme. Ehkäpä siitä ki1jalle nimi ja siitä, että tuli on pysyvää, yksinkertaista ja voimakasta, maagista ja vangitsevaa jotain sellaista, mitä Sairanen hakee elämän kiinnekohdiksi. Tiina Ohinmaa , WSOY 1995 , 347 s., 149 mk. Ritva Kupari Monen tarinan Petsamo Kurt-Martti Wallenius (toim. Tukevasti kotimaan kamaralla Pekka Peura Juhani Lokki ja Kaarina Miettinen (toim .): Kaunis Kotimaa, Natura Fennica, osat 2 ja 3; WSOY / 995 , 279 s.ja 265 s. Petsamo onkin malliesimerkki ihmisen ympäristöhistoriasta: Sen avoi n satama sekä maaperän ja Jäämeren luonnonvarat ovat pitäneet saalistajat liikkeellä. Olen pitkälle samaa mieltä JEFFREY MOUSSAIEFF MASSOI SUSAN McCARTHY w• kuin mainitsemani henkilöt ja monet muutkin tutkijat. Sarjan suurikokoiset niteet eivät muutenkaan sovellu pelkästään selailukäyttöön, vaan niitten ääreen kannattaa mieluummin istahtaa rauhassa syventyen. Useimmat kirjasarjan tasapainoisista kuvista ovat sellaisia, että niitä toi voisi lukijan tarkastelevan pitempäänkin. Kakkosniteen aihepiireinä ovat laaja Järv i-Suomi sekä erikoisteemoina harjut, talousmetsät, järviluonto ja Etelä-Suomen suot. vsk.. Tämän vuoksihan ei enää kukaan kummastele, kun Jane Goodall kertoo simpanssien ja Cynthia Moss norsujen tunteista sanoin, joita sekä arkikielessä että psykologiassa käytetään ihmisen tunteista. Kirjojen kuvitus koostuu upeista ja suurelta osin ennen julkaisemattomista luontokuvista. kirjoitti omista kokemuksistaan ja retkistään, ja aina hänen aiheensa olivat lähellä omaa elämää ja sen väkevimpiä puitteita, pohjoisen luontoa, erämaan ihmistä tai asetoveria". Jäämeri , kolttasaamelaiset ja pohjoinen elämäntapa, pohjoisten luonnonvarojen meritie maailmalle ja soti lasstrategiat ovat esimerkkejä teoksen pienemmistä tarinoista. sanataiteilija ja esteetikko, idealisti, sotilas ja seikkailija, ihmisen ja luonnon suuri ymmärtäjä". Kun norsut itkevät ja niiden silmät kostuvat, ei voi olla varma, onko se merkki siitä, että norsu tuntee surua. Petsamo, mittaamattomien mahdollisuuksien maa on hieno teos, joka kertoo monta tarinaa. Tulen valopiirissä Petter Sairanen: Tulen valopiiri, Art House 1995, 148 s. Kolmannessa osassa taas kuljetaan etenkin Pohjanmaan luonnossa, mutta esillä ovat myös Kainuu ja Pohjanlahti sekä luontotyypeistä vanhat metsät ja Väli-S uomen suot. Kirjan tarinat ovat sinälläänkin mielenkiintoisia, mutta aivan erityistä vetoa tuo kytkentä maailman muihin tapahtumiin. Tekstin tyy li vaihtelee ki1joittajan mukaan. Tätä vaaraa on epäilemättä liioiteltu ja samalla unohdettu se, että eläinlajien käyttäytymisessä on ratkaisevia eroja ja että aivojensa kehitysasteen ja muunkin puolesta eniten ihmisen kaltaisten lajien käyttäytyminen eroaa useimpien muiden eläinten käyttäytymisestä enemmän kuin ihmisen. Syrjäisyydestään huolimatta Petsamo on 50 KIRJOJA ollut moneen kertaan pelinappula maailman tapahtumissa. Neliosaisesta suurteoksesta Kaunis Kotimaa on julkaistu toinen ja kolmas osa. Etenkin kirjasarjan lintuasiantuntija Pertti Koskimies vahv istaa asemiaan maamme parhaisi in kuuluvana lämminhenkisenä luontokirjoittajana. Kännö on myös koonnut mainion henkilökuvan Walleniuksesta, joka oli " ... Petsamo-teoksen käsikirjoitus valmistui juuri sodan jalkoihin, mutta rauhanteko esti rajan taakse jääneitä alueita käsittelevien tekstien julkaisemisen. Hän on vankasti oman tiensä kulkija, luonnossa ja luonnosta eläjä. Kuta kuinkin kaikis a etologian oppiki1joissa on näet käsitelty eläinten viretiloja, ja lukijan on helppo ymmärtää, että tällöin puhutaan ilmiöistä, jotka vastaavat likiarvomaisesti ja aivoiltaan kehittyneillä eläimillä perin yhteneväisesti ihmisen tunteita. Niinpä etologian varsinainen perustaja Konrad Lorenz käytti usein ihmisen tunteista käytettyjä ilmaisuja kuvatessaan eläimistä tekemiään havai ntoja ja tulkitessaan niitä. Lievempikin sauhuttaminen riittäisi vakuuttamaan, että omat kannanotot ovat varteenotettavia. Toisaalta eläinten tunteita tulkittaessa on syytä muistaa, etteivät niiden ilmentäjät ole useinkaan samanlaisia kuin ihmisellä. Kirjasarjan uusimmissa osissa yhtenä hyvänä antina ovat selostukset useista maamme upeimmista luontokohteista ja suojelualueista. Hänen tapansa kokea luonto heijastuu parhaimmillaan tekstin syvällisenä kauneutena. Teos jäi harmittavasti pöytälaatikkoon, kunnes se vasta 1994 julkaistiin Sakari Kännön toimittamana ja hiukan muokkaamana laitoksena. Kun ki1joittajat vielä kertovat tuntemistaan luontoalueista tai aiheista päiväkirjanomaiseen tyyliin, teksti on monin paikoin nautittavaa luettavaa. Samastuminen peurojen, ahmojen, karhujen ja univalvekönniäijien taikapiiriin imaisee mukaan vahvaan tunnelmaan. Paikoitellen samoista aihepiireistä muutenkin runsaasti kirjoittavien tekijöitten teksti on hieman rutiininomaista ja yllätyksetöntä, samoja asioita on toistettu jo lukuisia kertoja. Häntä alkoi ärsyttää havainto, jonka mukaan huomattava osa eläinten käyttäytymisen tutkijoista ei ole kiinnostunut eläinten tunteista. Varsinkin monet kakkososan ilmakuvat kertovat mielenkiintoisesti maamme eri osien maisemapiirteistä. Jatkoa tälle on, että nuo tutkijat, ennen muuta niin sanotut behav ioristit ovat sitä mieltä, ettei eläimillä ole tunteita lainkaan. Minusta Masson vain löylyttää eläinten tunteet kieltäviä ja niitä epäilev iä tutkijoita tarpeettoman aggressii visesti. Myöhemmillä ·vuosillaan hän ryhtyi kirjailijaksi , joka " ... Hän saakin Massonilta synninpäästön. Jeffrey Moussaieff Masson on psykoanalyytikko, joka innostui jo kauan sitten eläinten käyttäytymisestä. Vertailevan käyttäytymistutkimuksen , etologian, edustajissa näitä "juudaksia" on vähemmän. Maamme luonnossa on kokeneellekin luonnonystävälle paljon uutta nähtävää, koettavaa ja tiedettävää. Veli-Risto Cajander Eläimet psykoanalyytikon silmin Jeff-i-ey Moussaieff Masson ja Susan McCarthy: Kun norsut itkevät, suom. Kirja koostuu tarinoista, matkanteosta maan päällä ja kirjoittajan mielessä. Sairasen kieli on paikoin runoa ja paikoin suoraa tajunnanvirtaa, enimmäkseen toteavaa ja yksinkertaista proosaa. Juuri tässä suomalaisen luonnon moninaisuuden ylistyksessä Kauni s Kotimaa on parhaimmillaan. Sairasen romaani alkaa kaskenpoltolla, ja myöhemmin si inä viritellään tulet tämän tästä, purjehdusja kanoottiretkillä, Lapin vaelluksilla ja metsäretkillä. Todistellessaan eläinten tunteiden olemassaoloa Masson tukeutuu muutamiin viime vuosikymmeninä kookkaita nisäkkäitä tutkineisiin kuuluisuuksiin, kuten Jane Goodalliin ja Cynthia Mossiin. Kaunis Kotimaa -sarjan tekijät ovat tunnettuja luontokirjoittajia, biologeja ja toimittajia, joten asiav irheitä ei artikkeleista löydy. Petsamon ja Walleniuksen kautta teos liittyy jännittävästi maailmanhistoriaan. SynSUOMEN LUONTO 2/96 55
Säätiön hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset, joista käyvät ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Leakey on j ulkaissut useita teoksia, jotka pohtivan ja älykkään otteensa takia ovat olleet pidettyjä ja saaneet runsaasti lukijoita. Jaettavana on n. Tiedon karttuminen on tarko ittanut lähinnä yksityiskohtien tarkentumista. Teeri, jonka edesottamukset ovat menneet tuolla sivulla riekon tiliin, on englanniksi black grouse. Kun arvostelijan kunnia perinteisesti vaatii virheiden löytämistä, niin minäkin uurastin ja löysin yhden. Valinnassa aina ominaisuuksista hyvä säilyy ja huono karsiutuu. Kukaan eläinten tutkija tai liioin kukaan muukaan eläimiä vähän enemmän ja ennakkoluulottomasti tarkkaillut ei epäile, etteikö niiden tuntoaisti toimisi varsin samankaltaisesti kuin ihmisen. KIRJOJA säkanalintujen heimon yleissana, josta erilaisin määrein on tehty lajien nimiä. Toisaalta tunteet voivat epäilemättä olla sisäsyntyisiä myös eläimillä eivätkä vain ihmisellä, siis ne eivät aina tarvitse ulkoisen ärsykkeen kokemista. Hän on luonnonsuojeluaktivisti ja -v irkamies ja nyttemmin myös aktiivinen politiikassa. Tätä tunnepohjaista (toisenlainen se tuskin voisi ollakaan) käsitystäni tukee se, että eläintieteen piiriin on aina ymppäytynyt tutkijoita, joilla on kokonaan toisen alan peruskoulutus ja moni heistä on vienyt tutkimusta merkittävästi eteenpäin. Epäilen erehtyjäksi Massonia enkä suomentajaa. Varsinaisen maailmankuulun uransa hän on luonut paleoantropologina. Dawkinsin teos on looginen, selkeä ja helposti hahmotettava kokonaisuus. Oikeiden kysymysten esittäminen, looginen päättely ja todellisen älyn käytön taito luovat jännitteen, jossa jokainen lukija voi samastua tieteen salapoliisityöhön. Kirjan suomentaminen ei varmaankaan ole ollut helppoa, ja se on todella suomennettu eikä käännetty suomeksi; Tiina Ohinmaan työ ansaitsee tunnustuksen. Samasta syystä teosta vaivaa lievä katkonaisuus, jossa erilliset osittai n jo vanhat tekstinpätkät jäävät sitomatta toisiinsa. Juha Valste ja Anne Petäinen, WSOY 1995, / 85 s., 110 mk. Tässä mielessä on kyse myös uutuuks ista. Tätä Masson todistelee turhan perusteellisesti , jolloin syntyy vaikutelma kuin hän olisi rakentamassa siitä kivijalkaa todistelulleen eläinten tunteiden olemassaolosta. Pekka Peura Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonsuojelua ja muuta ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön. Jeffrey Moussaieff Massonin psykoanalyyttinen näkökulma eläinten käyttäytymiseen on paitsi mielenkiintoinen myös piristävä, oiva jatkokeskustelujen herättäjä. vsk. Se tavallaan vain toistaa edellisten teosten oivalluksia. Kuitenkin sattumat ovat vaikuttaneet myös maapallon elämän muotoutumiseen, ja lähes varmasti täysin samanlaista elämää ei löydy m istään muualta. Richard Leakey: Ihmiskunnan juuret, suom. Kivun kokeminenhan vasta synnyttää tunteen, jonka luonne riippuu pitkälti tilanteesta. Tieteen huiput -sarjalla on ainakin kahdenlaista merkitystä sen lisäksi, että se jakaa mielenkiintoista ja tärkeää tietoa tavalliselle kansalle. Erilaiset ominaisuudet siirtyvät ja kehittyvät geenien mukana sukupolvilta toisille. Alkupään teosten perusteella sarjasta näyttää myös tulevan merkittävä ja tasokas. Ilkka Koivisto Elämän ja ihmisen jäljillä Richard Dawkins: Viesti miljardien vuosien takaa, suom. Dawkinsin mukaan on hyv in todennäköistä, että jossakin avaruudessa vallitsevat sellaiset olosuhteet, että jonkinlainen itseään monistava ja kopioiva sekä informaatiota kantava elämän perusyksikkö voi syntyä sekä kehittää elämänmuotoja. Siks i epäsuorat todisteet ja päättely ovat keskeinen osa ihmisen esihistorian tulkintaa. On lähes varmaa, että jotain muutakin elämää on olemassa. Englanninkielessä grouse sanaa käytetään joskus tarkoittamaan vain riekkoa vaikka se on metSUOM EN LUONTO 2/96 55. Risto Varteva, WSOY 1995, 171 s., 110 mk. Tähtiä on miljardeja ja niiden vaikutuspiirissä myKallojen kertomaa: Pystyihmisillä (ylinnä) oli hieman pienemmät aivot kuin neandertalilaisilla (keskellä) ja nykyihmisillä. tyyhän oman lajimmekin keskuudessa usein tunneilmaisujen virhetulkintoja! Tätä ongelmavyyhtiä Masson käsittelee ansiokkaasti . Sen laki on loogisuudessaan armoton ja universaali . Ihmiskunnan juuret on ku itenkin Leakeylle selvästi väliteos. Sarjan alkupäähän sopivat myös aiheensa puolesta kolmas ja neljäs teos ne hakevat elämän ja ihmisen juuria. Sen sijaan Masson ei mielestäni tee lukijalle riittävän selväksi tuntemusten ja tunteiden välistä eroa. Tieteen nykyiset teoriat ovat säilyneet perusteiltaan samoina jo vuosikymmeniä. Erityisen yksimielisesti tunnustetaan, että eläin tuntee tiettyjen ärsykkeiden vuoksi kipua. Varsinkin ajattelun ja inhimillisten ominaisuuksien jäljet jäävät näkymättömiin foss iiliai neistossa, joka muutenkin on aina puutteell inen. Kun norsut itkevät on myös aikamoinen tietoaineiston kokoelma, jonka kruunaa ansiokkaan pitkä lähdeluettelo. Erityinen merkitys on juuri kokonaisuuden hahmotuksella ja kansantaj uisella esittämisellä. Eläinten käyttäytymistutkimus on minusta kaikkein viehättävin tieteenala. Kipu voi yhtä hyvin herättää pelon kuin kiukunkin. Hiukan tyylittömältä tuntuva huumori ja vertaukset saattavat johtua jäykästä suomennoksesta, mihin viittaa myös kirjan suomenkielinen nimi . Luonteva kysymys onkin, mikä on samanlaisen elämänmuodon mahdollisuus tai todennäköisyys muualla kaikkeudessa. Kopioituminen ja sen virheet sekä yhdistyminen luovat vaihtelua. Maailmankaikkeuden synty ja rakenne aloittivat sarjan. Toisaalta tiedon syventyminen antaa tilaa myös uusille tulkinnoille esimerkiksi juuri ihmisen esihistoriasta. Meikäläisestä riekosta käytetäänkin tavallisesti nimeä willow grouse ja skotlantilaisesta riekosta red grouse. Ihmiskunnan j uurten kuvitusta. 60 000 markkaa. Hänen työtään on ollut luiden kaivelu, ja hän on hahmottanut ihmislaj in polveutumisen ja evoluution foss iilien perusteella. Elämän teki mahdolliseksi itseään kopioivan yhdisteen syntyminen: geeni on kaikkien elämänmuotojen peruspilari pienimmistä mikrobeista aina ihmiseen. Alkuperäinen "River Out of Eden" on otsikkona runollinen, symbolinen ja kertova verrattuna kohtalokkaaseen otsikkoon Viesti miljardien vuosien takaa. Samaa sarjaa jatkaa hänen Ihmiskunnan juuret -teoksensa. Kenialainen Richard Leakey on tullut tunnetuksi norsujen salametsästäjien nujertajana. Sivulla 33 kerrotaan, että riekkokoiras olisi moniavioinen, pyrkisi parittelemaan mahdollisimman monen naaraan kanssa eikä välittäisi jälkeläisistään tuon tai vaali ista. Hakemusten tulee olla perillä 3 1.3. Tästä syystä on tarpeellista esittää uusia synteesejä ja yleistyksiä. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus 51. Näistä syistä Tieteen huiput -sarjalla on selvä tilaus juuri nyt. Hän hahmottaa prosesseja, joihin koko tunnettu elämä perustuu. riadeittain mahdollisia paikkoja. Näin syntyvät erilaiset ominaisuudet, joita kantavat geenit ovat luonnonvalinnan raaka-ainetta. Jane Goodall on alkuaan kirjeenvaihtaja ja gorillatutkija Diane Fossey oli lapsiterapeutti. Tieteen huiput on 26 maassa ilmestyvä kirjasarja, jossa Nobel-tason tutkijat kertovat tieteenalojensa uusista saavutuksista lyhyesti ja kansantajuisen kiinnostavasti . 1996 klo 12 mennessä. Richard Dawkins on tunnettu evoluutioteoreetikko
Puiden keskinäinen kilpailu takaa, että puuaineksen määrä ja laatu pyrkivät aina vain paranemaan. Viime vuosina pehmeät näyttäisivät kyenneen jonkinlaiseen sillanpääasemien laajentamiseen, ainakin jos asiaa tyydytään tarkastelemaan sen perusteella, mitä papereihin on painettu. Ihmislajin yksilöiden aivoihin on tallentunut mielikuvia jo ainakin satojatuhansia ellei miljoonia vuosia, ja ne ovat siellä soljuilleet omistajansa hyödyksi, joskus vahingoksikin. En malta olla vielä puuttumatta sanaan, jolla "silkkoa sisältävä kakku" on kuorrutettu kauniiksi, olkoonkin, ettei se suoranaisesti liity rakkaan luontomme suojeluun. Tuo sana on saneeraus, jonka rinnalla nyttemmin on alettu käyttää myös oman kielemme sanaa tervehdyttäminen. Sanat ovat olleet merkittävässä käytössä vasta suunnilleen satatuhatta vuotta. K olmas sanasta parannus syntyvä mielikuva pompahtaa uskonnosta. Metsänparannus on yksi niistä. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 2/96 55. Parannusta tarvitseva ei ole terve tai muuten kelvollinen. Sanat synnyttävät mielikuvia ja mielikuvat sanoja. Terveen järjen jo melko säästeliäskin käyttö herättää muutoshalun. Saamani vastaukset ovat olleet aika samansuuntaisia. Vielä hiuksia kohottavampaa on terveydenhoitoalan tervehdyttäminen, josta ei kummankaan inhimillisen osapuolen, potilaiden eikä hoitohenkilökunnan terveys ole taatusti kohentunut. Tietysti voidaan metsistä joskus saada ihmisen neuvoin "irti" vieläkin enemmän, mutta tämäkin kova-arvoinen toiminta on lyhytnäköistä: monopolikäytön jyrän alle litistyy muun muassa moninaiskäyttö. Tähän mennessä pehmeän elämänmuodon onnesta ovat päässeet nauttimaan sittenkin aika harvat, eikä tämä muuksi muutu. Potkut saaneilla ainakin takalisto kivistelee, miksei mielikin. vsk.. Niinikään metsä on juuri tuossa mainitsemassani tilassa parannusta kaipaamattoman kelvollinen, myös ihmisen pyyteiden kannalta. Metsäkeskusteluissakin ovat vilahdelleen kovat ja pehmeät arvot. Talouselämähän yrittää kaikin keinoin tuottaa tämän päivän ihmisille pumpulinpehmeän elämänmuodon ja unohtaa joko tahallaan tai ymmärtämättömyyttään, että lähitulevaisuudessa odottavat koettua lamakautta monin verroin kovemmat ajat. Valitettavasti tämä sana varattiin toiseen käyttöön jo vuosisatoja sitten, vaikka esimerkiksi vesilintujen metsästys kuulostaa tosi hullunkuriselta hylkeiden metsästyksestä puhumattakaan. Kun seurailee meidän aikatienoomme sanankäyttöä, huomaa, ajoittain hieman hämmästellen, miten perustelematonta ja epätarkkaa, usein harhauttavaakin mielikuvien ja sanojen yhteispeli voi olla. Talouselämän kovat arvot perustuvat tosiasioihin , luonnonsuojelun Ua ympäristönsuojelun) pehmeät arvot taas mielipiteisiin, jotka ovat kyllä joistakin valikoiduista tosiasioista johdettuja mutta joihin liittyy vahva järjenkäyttöä nahistava tunnelataus. Noiden arvojen pitäisi vaihtaa tittelinsä. Jostain metsän eliöstä voidaan tietysti sanoa, että se on sairas. Alkuperäisessä monimuotoisuudessaan olevasta metsästä ei löydy mitään vastaavia oireita, joilla ihmiset määritellään sairaiksi. Olen joskus aprikoinut, että metsien käyttöä parhaiten kuvaava sana olisi metsästys. Metsäkeskusteluissa kuljeskelee muutakin kieltämättä hyvässä tarkoituksessa luotua sanastoa, jonka synnyttämät mielikuvat häkellyttävät järkikultaani . Liian harvoin kysytään, mikä tai kuka noissa paljon puhutuissa yrityssaneerauksissa tervehtyy, tuskinpa sen kohteeksi joutuneet ihmiset. Kun kuulen sanan parannus, aivojeni 52 KUUKAUDEN ILKKA -' ' '1 / ----...:,---~ ~· 1/ ,, -----" Ai niin, mitä tuli sanotuksi?" lokeroista pompahtaa heti alkuun kaksi mielikuvaa. Olen kysellyt, millaisia mielikuvia ne synnyttävät. Yksi esimerkki tästä on sanapari pehmeä ja kova, kun niitä käytetään kuvastamaan luonnonsuojelun ja talouselämän valtakoneiston arvomaailmojen eroa. Tässä ei kuitenkaan tule samaa iänikuista ongelmaa, kumpi oli ensin muna vain kana. Sanojen käyttöön pitäisi kuulua mielikuvavastuu. Tästä on muuten viime aikoina puhuttu liian vähän. Kovin laajaa kannatusta en odota, etenkin kun vuosikymmenet on ollut muodissa suomenkielen sanojen lyhentäminen eli silpominen mukavuussyistä. Vaatimaton ehdotukseni on, että ryhdyttäisiin puhumaan kovien ja pehmeiden asemasta lyhytnäköisistä ja kaukonäköisistä arvoista. Tästä mielikuvasta voitaisiin kehitellä termi metsäparannus, jolla tarkoitettaisiin metsätalouden kovassa linjassa viime aikoina tapahtunutta asenteiden pehmenemistä. Siitä mystiset markkinavoimat pitävät huolen. Talouselämän liturgioissa tätä ei tietystikään kerrota
VOITELUAINEEr
HELSINKI , FINLAND tai pienimmissä vain MUS .Z.HKI.FINLAND. Kun karjaa vielä laidunnettiin metsässä, sompasammalet oli vat melko yleisiä myös etelässä. Kun rengastaja merkitsee muistiin tarkat rengastustiedot, voidaan yksittäisten lintujen myöhempiä kohtaloita seurata tarkasti. Suomalaisissa renkaissa osoitteena on MUS .ZOOL. Myös harvinaisella pohjansompasammalella itiöpesäke varsineen on kuin suksisauva, mutta kolmella muulla sompasammallajilla pesäkkeen tyviosa on vain pullistunut eikä ole yhtä huomiota herättävä. Niiden jauhamiseen saatetaan lihasmahassa tarvita kiviä. Paitsi muuttoreittejä, voidaan tutkia lintujen ikää, kotipaikkauskollisuutta, käyttäytymistä ja kaikkea mahdollista, missä yksilöllinen tunnistaminen on tarpeen. Museo lähettää aikanaan löytäjälle tiedon, josta selviävät linnun aikaisemmat vaiheet. Takkuiset itiöt karisevat somman pinnalle, jossa tuoksun ja värin erehdyttämät kärpäset ja kovakuoriaiset tahriutuvat siihen. Kehitys lienee hyvin nopea, sillä "kukki vien" mättäiden allakin lanta on hyvin tunnistettavissa. En tosin tiedä, tekevätkö ne näin. Sompasammalet kasvavat kosteilla paikoilla useimmiten karjanlannalla, mutta myös mahl aa vuotavat koivunkannot kelpaavat itiöiden itämisalustaksi. Niinpä kämmenen kokoisilla laikuil lakin on proosallinen selitys. Kasvia oli muutamassa paikassa tiheinä, noin kämmenen kokoisina laikkuina. Kaikki linnut tarvitsevat lihasmahaa ruuansulatuksessaan, mutta kaikilla linnuilla ei välttämättä ole siinä kiviä. Näky on kuin joukko japanittaria olisi päivänvarjoineen pitämässä kokousta. Renkaassa on kokoa ilmaiseva kirjain ja juokseva numerointi sekä renkaan kiinnittäneen tutkimuslaitoksen osoite. Ehkä osasyynä havaintojen niukkuuteen on myös sammalten varhaisuus, sillä eniten itiöpesäkkeitä muodostuu keväällä; kesällä pesäkkeellisiä mättäitä on harvemmassa. Hyönteiset ovat usein kitii nipintaisia, ainakin aikuiset hyönteiset joskus koviakin . Seppo Vuo/anto Harjuksen elinpaikat Sain harjuksen Siuntionjoesta. Mukaan tarvitaan mahdollisimman tarkka kuvaus löytöajasta ja i -paikasta sekä linnun kuolinsyystä ja muista olosuhteista. Lihasmahan seinät ovat poimuttuneet ja kovapintaiset, ja siksi pehmeä ravinto jauhautuu ilman ki viäkin. Kaikki Suomesta löydetyt renkaat, myös ulkomaiset, olisi palautettava Helsingin < yliopiston rengastustoii mistoon, osoite PL 17, 0001 4 Helsingin yliopisto. Harjus on istutettu Siuntionjokeen tai sen vesistöalueelle, sillä joessa ei ole ollut alunperin harjuskantaa. Tällä osoitteella tulee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskus museon rengastustoimistolle postia ympäri maapallon, sieltä minne meikäläiset linnut lentävät. Lihasmaha toimittaa linnuilla hampaiden virkaa. Läheinen laji punasompasammal ei tee yhtä päivänvarjomaista vaikutelmaa, sillä itiöpesäkkeen kaulus on kuppimaisempi kuin keltaisella sukulaislajilla. Nimi johtuu siitä, että monet linnut keräävät lihasmahaansa pieniä kiviä, jotka jauhavat ja hienontavat ruuan. Kivet ovat tarpeen etenkin siemeniä ja kasv iksia sekä sekalaista ruokaa syövillä linnuilla, kuten kanaja peippolinnuilla. Omituinen kasvi on keltasompasammal. Nykyisin sompasammalia näkee enemmälti vain Pohjois-Suomessa. Itiöt itävät, ja pian ulostekasa peittyy alkeisrihmojen hentoon verkkoon. Seppo Vuo/anto Japanittaret suolla Näin suolla omituisen, matalan kasvin, jolla oli hennon varren päässä keltaisia hattuja. Lihasmahan rakenne vaihtelee lajeittain ravinnon laadun mukaan. Ne ovat hirven, lehmän, poron tai peuran ulostekasoja, joille kärpäset ovat tuoneet sompasammalen itiöitä. Seppo Vuokko Mitä tehdä renkaalle. Mitään syötävää kärpäset eivät pesäkkeistä löydä, joten syödäkseen ja muniakseen niiden on etsittävä tuore lantapaakku. Sompasammalen värikkäällä itiöpesäkkeellä on miltei sama tehtävä kuin kukalla: se houkuttelee hyönteisiä, ei kuitenkaan siitepölyn kantoon, vaan itiöitten levitykseen. Pesäkkeet muodostuvat siis toisena tai viimeistään kolmantena kesänä. Posti palauttaa renkaat löytötietoineen museolle. Samaan osoitteeseen voi lähettää havainnot rengastetuista linnuista siinä tapauksessa, että on onnistunut lukemaan renkaan numeron esimerkiksi ikkunaan törmänneeltä ja vironneelta linnulta, pelottomalta lokilta torilla tai kaularenkaalla varustetulta joutsenelta tai hanhelta. Väriä tehostaa epämiellyttävä tuoksu. vsk.. Kuinka etelään harjus on luontaisesti levinnyt. Miten minun pitää menetellä. Esimerkiksi pääskyset voivat pesää rakentaessaan helposti ottaa myös kiviä lihasmahaan a. 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Keltasompasammal on avannut päivänva,jonsa lantakasalla. Parin viime vuosikymmenen aikana harjusten kesänvanhojen poikasten kasvatus lu onn onrav intol ammiko issa on voimistunut, ja koskikalasSUOMEN LUONTO 2/96 55. Löysin kuolleen linnun, jolla oli jalassaan rengas. Onko hyönteissyöjillä kivipiira. Ki vipiira on lihasmahan kansanomainen nimitys
Esimerkiksi perhostoukat ja kovakuoriaiset saattavat olla hyvinkin tärkeitä, mutta niiden lisäksi siili syö muita selkärangattomia eläimiä, kuten etanoita ja matoja. Siili ei toisaalta kaihda selkärankaisiakaan, jos saa sellaisia pyydystetyksi, löytää kuolleena tai niitä tarjotaan sille ravinnoksi. Espanjankärpässalva on ollut keskiajalta saakka tunnettu lääke ihottumiin, reumaan ja li ikavarpaisiin; itse espanjankärpänen on eräs toukohärkien heimon laji. Sitä on ollut luonnostaan myös Vuoksen vesistöalueen järvissä ja virroissa. Nimi tulee sylkikuoriaisista, joiden sukulaisia toukohärät ovat ja joihin ne lienee joskus maailmassa luettu. En lainkaan ihmettelisi, vaikka siili söisi maassa pesivien lintujen munia ja av uttomia poikasia. Isäntä sanoi, että heidän Paulin päähän nousi isot veskellot, kun päätä voideltiin. Kantaridiini on joka tapauksessa hyvä suoja toukohärille, senhän näkee niiden avoimesta, mistään piittaamattomasta mönkimisestä. Hän määräsi toukohärkäsotkua paiseiden parantamiseen, ja hän tunsi myös lääkkeen virtsattavan vaikutuksen. Paljon tämäntapaista kansanperinnettä ja kansanuskomuksia on häviämässä, tuottipa riienpöppökysymyskin aluksi vaikeuksia. Räkätinpoikasen syöminen lienee harvinainen sattuma siilin elämässä, mutta mahdollista se on, jos poikanen on ollut vahingoittunut tai muutoin kykenemätön pakenemaan. Kahden tikun kanssa he panivat elukat pulloon ja veivät SUOMEN LUONTO 2/96 55. Siili on yllättävän kaikkiruokainen, vaikka se kuuluukin nisäkkäiden järjestelmässä lahkoon, jonka nimi on hyönteissyöjät. Uusiin vesiin kotiuttaminen edellyttää kalatalousviranomaisten lupaa. Riienpöppö oli kiiltävän musta lotokka, joka on päältä kova ja alta vähän pehmeämpi sekä molemmista päistä pyöreä, kuin pyöristetty oksanpala. vsk. Ovatko linnunpoikaset tavallistakin siilin ruokaa. Laamalan emännälle, joka teki niistä lääkettä viinan kanssa. Nykyisin niin vahvistuskuin kotiutusistutuksiakin tehdään aktiivisesti koko maassa. Parin Luontoillan saaman puhelun mukaan se syö ainakin puutarhamansikoita. Toukohärän ruumi innesteet sisältävät ihmiselle hyvin vaarallista kantaridi iniä. Toukohärkiä on meillä ollut kolme samannäköistä lajia (ks. Toukohäristäja viinasta sotkettiin ennen vanhaan väkevää rohtoa. Selkämeren ja Perämeren alueella harjuksia on elänyt Kokemäenjoen suualueelta pohjoiseen sekä meressä kutevana kantana että alueen jokiin vaeltavana ja jokialueilla pysyvästikin elävinä kantoina. Keravanjoen ha,juksia. Tappava annos kantaridiiniä ihmiselle on 0,03 grammaa. Ilmeni , että sammakot puolestaan olivat syöneet toukohärkiä. Niitä etsittiin ki vien ja puupalojen alta ja ihan vaan maasta. tuksen kehittämisestä kiinnostuneet ovat istuttaneet harjuksia varsin laajalti. KYSY LUONNOSTA Lukija/ voivar lähe11ää kysymyksiään rälle palsralle Luonroillan asia111u111ijoiden vas/a//aviksi osoilleeseen Suomen Luoma, Korkankaru 9, 005 10 HELSINKI. Nimitys on outo, mutta otuksen muoto ja elinpaikat sekä ruumiinnesteiden rakkuloita aiheuttava vaikutus sopivat selkeästi vain yhteen eläimeen, toukohärkään. Riienpöppöja on vilistellyt pihamaillakin, mutta ne ovat kadonneet. Kun maa kuumeni , ne riensivät pakoon mui den lotokoiden (hyönteiset, hämähäkit ja muut) kanssa. Samoja parannustapoja tunnetaan Rooman ajalta, mutta vähitellen toukohärästä tuli yleislääke mitä erilaisimpiin sairauksiin. Algeriassa kerran joukko sotilaita sairastui pahasti syötyään sammakonreisiä. Harjus on luontaisesti elänyt koko Pohjois-Suomessa. Lienee kuitenkin harvinaista, että se saa siepatuksi puussa pesivän poikasen eihän siili sentään kiipeile. Muualle Suomeen harjus on kotiutettu. Kantaridiinin varomaton käyttö on aikojen kuluessa varmasti vaatinut lukemattomia ihmishenkiä. Sillä voideltiin riisitautista lasta riisin kohdalta. Matti Helminen 55 T. Ihmiselle aine on 3000 kertaa myrkyllisempää kuin vaikkapa siilille, joka joidenkin lintujen ja sammakoiden tavoin voi syödä toukohärkiä. Hyönteiset ovat sen ravinnosta vain osa, jonka suuruus vaihtelee vuodenajan ja paikallisten olojen mukaan. Sukulainen oli sisarensa kanssa mukana käskassarana vieden juomista kasken raatajille, ja joutohetkinä he etsivät vierrettävän kasken laidoilta ja edeltä rii enpöppöjä. Siilin laajaa ruokavaliota todistaa, että se syö hanakasti sille tarjottua silakkaa vaikkei varmasti osallistu kalastamiseen. ni iden taantumisesta SL 4/93 ja elintavoista SL 3/94). Toukohärän käytön lääkitykseen tunsi jo lääketieteen perustaja, kreikkalainen Hippokrates lähes 2500 vuotta sitten. Se pantiin pulloon ja pontikkaa päälle. Ha,jus on kotiutettu koko maahan. Pohjois-Karjalassa 1942 eräs isäntä kertoi, että riienpöppö on kahden-kolmen sentin mittainen elukka, joka asuu hiekkakuopissa. Kysyjä sai miehensä sukulaiselta lisävalaistusta: Yli kuusikymmentä vuotta sitten salopalstalla poltettiin viimeinen kaski . Kysymyksiin vasraraan vain lehdessä, ei siis kiljeirse. Keski-Suomeen Rautalammin ja Viitasaaren reittivesiin harjus kotiutettiin jo 1920-luvulla käyttäen istukkaina Laatokalta ja Kemijoen vesistöstä hankitusta mädistä haudottuja poikasia. Aine on veteen liukenematon, mutta se liukenee rasvoihin (eläimessä) sekä alkoholiin. Harri Dahlström Riienpöpön arvoitus Kuka tietää, mikä on riienpöppö. Myös kasv iravinto näyttää sille kelpaavan. Kauri Mikkola Syökö siili linnun poikia. Näin kuinka siili söi räkätinpoikasta
Rahapuu haarautumaan Rahapuuni jakautuu tyven läheltä neljäksi oksaksi. Kirjovehka, Dieffenbachia, on yleinen ja helppohoitoinen huonekasvi, mutta se on tosiaankin myrkyllinen. Ne kasvavat mukavasti mutta eivät haaraudu enempää. Nuutuva grape Parikymmenvuotias, nelimetrinen grapepuu on yleensä kasvanut reippaasti. Juurien siistiminen ja uuden ruukun ja mullan tunkeminen paakun ympärille tapahtuvat vaaka-asennossa, ja sitten kasvi hilataan pystyyn. Rahapuu saattaisi haarautua paremmin, jos kaikki neljä haaraa typistettäisiin yhtä aikaa suunnilleen saman pituisiksi. Vartta voi myös suihkutella silloin tällöin. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja piha kasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Onko syynä joitakin vuosia sitten puun juurelle ilmestynyt viiniköynnös. Viiniköynnös voi olla syy grapen taantumiseen. Jos multapaakku on kovin tiukassa, ruukun voi rikkoa. vsk.. Peikonlehden ilmajuuret voivat muuttua varsinaisiksi juuriksi, jos ne ulottuvat multaan tai mikseivät veteenkin. Oksan latvan katkaisu ei tunnu auttavan: jonkun aikaa emmittyään se jatkaa suoraa kasvuaan. Viime keväänä se versoi entiseen tapaansa, mutta kasvu tyrehtyi äkkiä. Niitä peikonlehti käyttää kasvuunsa, ja akvaarion vesi pysyy puhtaampana. Lehdetöntä tynkää kastellaan hyvin varovaisesti, etteivät juuret mätäne. Kirjovehkan myrkky Kirjovehkaa leikatessani käteni alkoivat punoittaa ja kirvellä. Kasvineste ärsyttää voimakkaasti ihoa ja limakalvoja, joten kirjovehkaa leikatessa kannattaa pitää hansikkaat kädessä ja pestä työvälineet käytön jälkeen. Akvaarion vedestä juuret siivi löivät kalanruuasta ja kalojen ulosteista liuenneita ravi nteita. 56 Kukinnan jälkeen joulukaktus tarvitsee muutaman viikon lepokauden, jolloin sitä kastellaan hyvin varovaisesti. Nyt kasvin lehdet rypistyvät, mutta eivät kuivu eivätkä varise niin kuin ennen sydäntalvisin. Viime kesänä se kasvoi räjähdysmäisesti, ja grapen säästääkseni jouduin nitistämään sen. Joulukaktusta ei kuulema pitäisi lainkaan kääntää, eikä se pidä vedosta. Ystävien avulla näinkin korkea puu saadaan nurin ruukkuineen päivineen; sitten on kohtuullisen yksinkertaista kiskoa vanha ruukku irti. Samalla voi olla hyvä typistää latv ustakin hiukan, ettei se haihduta enempää kuin juuret pystyvät hankkimaan vettä. Kenties viiniköynnöksen juuret alkoivat kilpailla liikaa vedestä, ravinteista ja kasvutilasta, kenties viiniköyn nöksen poiston yhteydessä grapenkin juuret ovat vahingoittuneet. Ennen kaatamista lattialle voi levitellä pehmusteita, etteivät runko ja oksat vioitu. En hennoisi luopua komeasta kasvista. Peikonlehden ilma juuria akvaarioon Olen kuullut, että peikonlehden ilmajuuret voi johtaa akvaarioon vettä puhdistamaan. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoilleella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Ravinteita ja hieman multaa lisäsin keväällä; mullanvaihto tuntuu pelottavan suurelta operaatiolta. Onko näin ja miten mahdollinen puhdistaminen tapahtuu. Suuri jukkapalmu Työhuoneeni jukkapalmu on venähtänyt kattoon asti. Voisi olla hyvä keikauttaa grape ruukustaan ja katsoa, ettei sen multatila ole täpötäynnä vanhoja juuria ja lahoavaa juurimassaa turvallisimmin tämä tapahtuu kasvukauden alussa kevättalvella, kun kasvi kehittää halukkaasti uusia juuria karsittujen tilalle. Latvus peitetään läpinäkyvällä muovipussilla, johon leikataan pari reikää ilmanvaihtoa varten. Varren leikattu yläpää on hyvä peittää oksavahalla tai mehiläisvahalla, ettei se kuivu piloille. On mahdollista sekin, että vi iniköynnöksen juuret ovat erittäneet joitakin grapelle haitallisia aineita monet kasvit osaavat pitää kasvualustansa puhtaana kilpailijoista eräänlaisilla luonnollisi lla torj unta-aineilla. J oulukaktus jaksaa kukkia lkkunalaudallani kukkii joulukaktus ihastuttavasti. Yli 20 asteen lämmössä joulukaktuksen kukinta heikkenee, noin 18 asteessa se kukkii pääasiassa syksyllä ja talvella, ja alle 15 asteen lämmössä kukkia voi tulla pitkin vuotta. Kääntelen sitä silloin tällöin. Vanhaan varrentynkään saattaa myös muodostua uusia versoja uinuvista silmuista. Joulukaktuksen kukinta riippuu periaatteessa päivän pituudesta, lämpötilasta ja lepokaudesta. Multaa kastellaan varoen ja lehtiä on hyvä suihkutella, kunnes juuret ovat kehittyneet kunnolla. Se saa toiselta puolen patterin lämpöä, toiselta ikkunan viileyttä. Miten käy varrentyngän. Kylmemmässä kasvu alkaa jo kärsiä. Jukkapalmun latvus juurtuu helposti kuohkeaan, hiekansekaiseen multaan pistettynä, kunhan multa pysyy yli 25 asteen lämpöisenä. Onko kirjovehkassa jotakin myrkkyä. Uudet lajikkeet ovat kuitenkin varsin kestäviä, kukat eivät putoa niin herkästi kasvia käänneltäessä, ja kukinta jatkuu entistä pitempään. Voiko latvan leikata ja panna esimerkiksi ämpäriin juuria kasvattamaan. Miksi se voi hyvin ja kukkii vielä pääsiäisenä, tosin kainosti. Jos leikataan vain yhtä haaraa kerrallaan, ylempänä olevien latvuksien sisältämät kasvuhormonit estävät leikatun haaran lepoti lassa olevien silmujen kasvua; vain ylin niistä havahtuu unestaan, ja sekin hitaasti. Aika monet huonekasvit ovat myrkyllisiä, joten kotieläimet ja pikkulapset on syytä opettaa olemaan maistelematta niitä. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 2/96 55
Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: ...................... vsk. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. . Mä äräaikaistilaus 12 kk Määräa ikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Timo Permanto, Pertti Siilahti, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20100 Turku puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __j_ 19_ . Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100Oulu puh. (96 1) 3 12 7577 Tiina Seikkula SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONK UVA-ARK ISTO Nervanderinkatu 11, 00 100 Helsinki puh. (90) 228 08 210,228 08 224, telafax (90) 228 08 200. Anne Raunio, järjestösihteeri, vs. Lappi Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi puh. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Kotkankatu 9 00510 Helsi nki puh. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30--16.15 Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Esko .loutsamo, pääsihteeri Mi,ja .Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Aija .Järvinen, projektisihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YYA-yhteyshenkilö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Powanen, tiedotussiht., päätoimitt. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). z U,J 6 :) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa vuonna 1996. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. (90) 228 08206 Satu He111ula-Niemine11 Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Perdmiehenk. (953) 411 7358 Pertti Siilahti vs. (921 ) 2301 141 Hannu Klemola vs. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, toimistosihteeri , vs. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Vesa Heinonen, Helena Kolu, Tuovi Kurttio, Hanna Matinpuro . (939) 632 6 163 Maija T. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 2/96 55. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 0051 /845 r r 57. (931) 2 13 1 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. . Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: ................. Postinumero ja -toimipaikka: ........................................................... Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri , OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __j_ 19_ . (960) 3 11 550 Tuula Leskelä Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. . (98 1) 3 11 5 828 Me,ja Ylönen Pirkanmaa ja Keski-Suom i Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä
ln this case, 900 out of the 1400 lumberjacks currently on the FPS 's payroll will be laid off. Paperinkcräys Oy Puh . Environmentalist Pertti Siilahti has been arranging rowing trips, seminars and other events in Karelia and St. According to Jaakko Pyöry Consul ting's fi nal report appearing in January, protection would reduce the number of jobs over the country as a whole by 2300-3700, and in northern Finland alone by 1400-2200. Small farms are vanishing by Jari Salonen Suomen Luonto 55(2 ): 26-28 A few years ago in the Pirkanmaa region of northern Häme there were still thousands of small holdings. There is a certain amount of human habitation within the park but almost ali its forests are strictly protected. Finnish researcher have di covered an impressive number of forest species that are either endangered in Finland or have disappeared from here. 58 Janne Tiainen/LKA gam of half-truths and errors. The Kom National Park has been threatened by logging and gold mining. Production by the Finnish wood processing industry grew in 1980-94 by around 50 percent in the same period the number of jobs in the forest sector decreased by 46 percent. Translated by Leigh Plester PAPERI voi kiertää monta kertaa raaka-aineena. maaliskuuta 1996. Over half of the park consists of forest, which gradually becomes replaced by tundra as the altitude increases. Yodlozero National Park and Kom World Heritage Area constitute Europe's largest protected forest areas. They enclose more protected forests than Finland, Sweden and Norway combined. Each farm had, in addition to its crops, a cow or two, a horse, sheep and hens. Yodlozero's fo rest wildlife hardly differs from Finland 's, but Kom National Park contains more easterl y species which are absent from Scandinavia. Älä heitä luettua lehteä roskiin. Attitudes still have to be improved, work on behalf of the environment being hampered by bureaucracy and the concealing of information. Soon nobody will remember what Finland's small farm culture was like. According to one assessment, there are at !east 16 environmentalist groups in the latter city attempting to draw the attention of decision-makers and the public to the city's dreadful environmental problems. Anxiety about obtaining an income has also dampened Russians' interest in the state of their environment. Jaakko Pöyry Consulting is at it again by Mikko Niskasaari Suomen Luonto 55(2): 34-35 Less than one year ago it was stated, on the grounds of bitty informa tion, that the protection proposed for old-growth forests would mean the loss of 4888 jobs in northern Finland. Lumella mönkii ötököitä vilisemällä. Last year there were only 200 of them left. The media and the anti-conservation faction have been reluctant to note one aspect of the report: these figures do not mean loss of present jobs. Puurakentamista herätellään henkiin. lt is obviously more convenient to lay the blame on protection rather than on inhouse rationalisation ! Two of Europe's largest national parks for Russia by Y1jö Rouhe Suomen Luonto 55(2): 36-39 Two of Europe's largest national parks are situated in Russia, in the Kom Republic, and between the Archangel area and the Karelia Republic. The loss of fa rms also means that attractive little farm yards and the pastures surrounding them have become overgrown; the buildings are in a state of decay. The whole concept of job loss due to forest protection is a false one. These national parks are inhabited by such animals as brown bears, lynxes, wolverines and wolves. lt maintains that timber consumption by the northern Finland wood processing industry will continue to grow thi year at the rate of 10 percent, even though the mills are already working at full speed and no new plants requiring raw wood are being opened. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES ature conservation cooperation beyond the eastern border by Antti Vahtera Suomen Luonto 55(2): 18-19 Over the past few years Finns have been actively participating in the determination of environmental problems in Russia and in attempts to improve the state of the environment there. The son of a small holder, photographer Jussi Latoniemi began 20 years ago to systematically photograph this vanishing culture and landscape at his own expense. Small farms have been disappearing at the same rate elsewhere in Finland. The report contains an amalSuomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 7. This world heritage area form 200 km of Europe's northeastern border. 1 t encloses the highest peak in the Urals ( 1898 m). The 4700 sq.km Yodlozero National Park lies northeast of Lake Onega. Helping thy neighbour is not just charity but also of advantage to the Finns themselves: pollutants do not respect national frontiers. Most often there is no-one left to continue running the farm. There are also three small glaciers within the national park. Now the Forest and Park Service intends mechanising forest harvesting to the same level as the fo rest industry. Petersburg for several years. Kom National Park ( 13 000 SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 sq.km) is located on the slopes of the Ural Mountains on Europe' s northeastern border. Kom National Park 's PR-manager Valentina Semyatskina in December paid a visit to some of Finland ' s national parks and talked about his own park. ( 90) t 77 o t 5 SUOMEN LUONTO 2/96 55. vsk.. Together with Pechora-llych Strict Nature Reserve (7000 sq.km), the park forms most of the 32 000 sq.km Kom World Heritage Area approved in Berlin by Unesco last December. Today there are many ongoing joint projects among both researchers and GOs. Both parks are considered essential not only for their protection value, but also as research sites, since no other boreal forest area in a natural state, or nearl y so, reaches this size anywhere else in Europe. Small holder farmers were self-sufficient in regard to food, although their wages came from other work, generally in the fo rest. owadays the fields are left fallow by agreement with the authorities, the animals have gone to the slaughter house and the farmer and their spouses are 'old fo lks'. Yet, in spite of his many applications, Latoniemi has never been awarded a grant to enable his work to continue. The Ministry of Agriculture and Forestry has estimated that approximately 600 jobs in the forest would actually be lost. Neither doe the report pay heed to the fact that many mills purchase an appreciable proportion of their raw materia! from locations fu rther south. The authorities have admitted that the materia! he has gathered over the years is of great value. Varis on aikamoinen persoona. Hikers are welcome in the parks. lt mainly serves to proteet fores t and peatland ecosystems
Kun oikean villapaidan vetäisee päällensä, tukka ei nouse pystyyn ja olo on muutenkin miellyttävä. Jos katsoo kuitua mikroskoopilla, huomaa että se on suomuinen juuri siitä johtuu villan vanuminen. Jom,a Peiponen Alice Karlsson Suomenlampaan villa on kiiltävää ja pehmeää. Keritseminen ei vahingoita lammasta. Villakuitu on keratiinia, sarveisainetta. Uuhesta saadaan nelisen kiloa villaa vuodessa. Suomen ainoa lumppua jalostava vihtiläinen Rejtex Oy meni viime vuonna konkurssiin. Huolimattomasti hoidetut villavaatteet vanuvat helposti. Suomeen villaa ja villatuotteita rahdataan pääasiassa Isosta-Britanniasta, Uudesta-Seelannista, Italiasta ja Norjasta lähes kolme miljoonaa kiloa vuosittain. Unionin tukea maksetaan 80 000 uuhesta, ja huomioon otetaan vain vähintään 10 uuhen katraat. Ennen lumppu kelpasi setelipaperiin , kattohuovaksi, eristeiksi, ja osa lumpusta näki uudelleensyntymisen lankoinakin. 59. Lammastalous menestyy maissa, Joissa on paljon luonnonlaitumia ja eläimet voivat käyskennellä ulkona ympäri vuoden. Nämä ovat erityisesti suurien villantuottajamaiden ongelmia. Isot kehräämöt sen sijaan ostavat raaka-aineensa ulkomailta valmiiksi pestyinä ja kehruu valmiina villatopseina. Pesu haaleassa vedessä puristelemalla ja kui vatus tasaisella alustalla ovat oikeita tapoja käsitellä lampaalta lainattuja nuttuja. yt lumppu ei kelpaa enää kenellekään. Ympäristöongelmia aiheuttavat muun muassa raakavillan pesu, joka voi liata vesiä sekä ylilaidunnus, joka kuluttaa maaperää. Villan peseminen on sen verran vaikeaa, että esimerkiksi Pirtin Kehräämö pesee vain o an villoista itse. Se eristää hyvin lämpöä ja on kimmoisaa. Tähän määrään sisältyy myös karitsojen villa. Lampaan jälkeen se on parhaimmillaan neuleissa. Villa lämmittää myös kosteana ja on turvallinen avotulilla. Kehräämöllä on merkittävä asema pienen paikkakunnan elävöi ttäjänä ja työllistäjänä. VARTALON VERHOT Melkein kuin ihoa Lammaskiintiö täynnä Suomessa oli vuosisadan alkupuolella noin miljoona lammasta. Viime marraskuussa saatujen ennakkotietojen mukaan Suomen kiintiö on jo täynnä. Villan osuus maailman kuitutuotannosta on neli en prosenttia. Jo tuhansia vuosia lampaan villa on pitänyt ihmiset lämpiminä ja palannut luonnon kiertoon jälkiä jättämättä. vsk. Hoitamalla hellävaraisesti villatekstiilejä niistä saadaan pitkäikäisiä. Yli puolet pesetetään Englannissa. Lammas on monipuolinen eläin . Esimerkiksi roquefortjuusto tehdään ranskalaisen lacaunelampaan maido ta. Maatiaisemme villa päihittää pehmeydessä jopa kuuluisimpien serkkujensa, kuten merinolampaiden, villan. Jos kaikki lampaat kerittäisiin, EU-Suomen om ien lampaiden tuotto olisi reilu 300 000 kiloa villaa vuodessa, vain pieni osa villantarpeestamme. Euroopan unioni määräsi Suomelle myös lammaskiintiön. Skotlantilaisesta blac/iface-lampaan villasta valmistetaan tunnettua Harristweediä. Villa palaa luontoon Villan elinkaari lampolasta valmiiksi tuotteeksi voi olla pitkä ja vaivalloinen. Lammas on lähtöisin Aasiasta, jossa kesyn lampaan kantaisiä ja -äitejä voi vieläkin tavata. Nyt ni itä on reilu 80 000. Suomenlampaasta on pyritty jalostamalla saamaan sekä hyvää villaa että lihaa ja onnistuttukin melko hyvin. Villa on erinomainen kuitu. SUOMEN LUO TO 2/96 55. Pienkehräämöjä on 13, joissa kehrätään noin 80 000 kiloa suomalaista raakavillaa vuosittain. Merinolampaasta saadaan kiiltävää villaa, jota käytetään muun muassa lodenin, fl anellin ja veluurin valmistukseen. Eri lammasrotujen villa poikkeaa toisistaan. Villalumppu on kuitenkin arvokasta tavaraa, ja se voitai iin hyvin hyödyntää. Maailman johtavia villantuottajia ovat Australia, Uu i-Seelanti ja Venäjä. Villa häviää luonnossa täysin, ja lumput voidaan vaikka kompostoida. Luonnonkuitu hyväilee ihoa. Vähitellen myös tuotteiden suoramyynti on ka vamassa. Villaa käyttävälle teollisuudelle on tarjolla halpaa raaka-ainetta yllin kyllin Euroopan ulkopuolelta. Suomenlampaan villa kehrätään pääasiassa langoiksi. Villa sopi i kasv ivärjäykseen, ja se muovautuu moneksi: langaksi, kankaaksi ja huovaksi. Kuuluisia kankaita ja hienoja lankoja Karitsa keritään ensimmäisen kerran puolivuotiaana, ja siitä eteenpäin lampaasta voidaan saada villaa kaksi kertaa vuodessa keskimäärin kuusivuotiaaksi asti . Miksei suomalainenkin tekstiiliteollisuus sitä ostaisi. Villan lisäksi siitä saadaan lihaa, nahkoja ja maitoa. Muiden pienkehräämöjen tapaan Pirtin Kehräämökin kehrää pääasiassa lampureille, jotka lähettävät sinne omien lampaidensa villoja. Meillä yleinen suomenlammas polveutuu eurooppalaisesta mufloni ta, ketterästä ylänköjen ja vuoristoalueiden kiipeilijästä. Puolet villasta kehrätään Mikkelin maalaiskunnassa Hiirolan ky län Pirtin Kehräämössä, joka työllistää I O henkilöä. Villavaatteet raikastuvat tuulettamalla. Suomen liittyminen Euroopan unioniin muutti radikaalisti lamma tuotteiden, myös villan, tuottajahintoja huonommaksi
Suvanto, Pelkosenniemi 16.7.1995 N:o 969 Laki Suomen Hallitusmuodon muuttamisesta Annettu Helsingissä 17. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.. päivänä heinäkuuta 1995 14 a § Hannu Vallas Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille