z Ll...J 6 :) t/) lrtonumero 33 mk Taviokuurna, karaistunut talvi lintu Vuorijalava on vuoden puu
Puuta käyttämään rakennettaisiin kaksi uutta sellutehdasta ja viisi paperikonetta. (09) 228 082 10 ja 228 08224. Lehti painetaan kasviöljyvärei llä. Luonnonvarojen käytön jatkuva lisääminen on kestämätön tie. Ohjelman toteuttamiseksi rakennettaisin kaksi 1000 megawatin ydinvoimalaa, 100-150 hakevoimalaa sekä valjastettaisiin Kemijoen ja Iijoen vielä vapaat kosket. Kolmikko väittää, että hakkuiden lisääminen vuosittain 10-15 miljoonalla kuutiolla synnyttäisi 50 000 pysyvää työpaikkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Miten voisikaan, kun ihmisiä saneeerataan pois joka paikasta palveluelinkeinoja myöten. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Heikki Seppälä on eri linjoilla: hänen mukaansa hakkuiden lisääminen tuolla määrällä vuoteen 2010 mennessä päinvastoin vähentäisi metsäteollisuuden työpaikkoja yli 10 000: lla voimakkaan automatisaation takia. Puuenergian käytön lisäämisellä tohto1it arvelevat saatavan useita kymmeniätuhansia työpaikkoja. (09) 228 081 telefax: (09) 228 08200 Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Taottu (ulkoasu) Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Ki1japaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen L11011to ilmestyy kerran kuussa. Vai olemmeko kuin heinäsirkkalauma, joka jättää jälkeensä loppuun järsityn, ruskeaksi kulottuneen tantereen. Luonnonsuojelun ja luonnonvarojen vastuullisen käytön kannalta ohjelma on puistattava. Mistä sitten saadaan työpaikkoja suomalaisille. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Työttömyys ei liioin näytä laantumisen merkkejä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Kansainvälisesti Suomea velvoittavat luonnon monimuotoisuuden suojeluun sekä Rion biodiversiteettisopimus että Euroopan unionin luontoja lintudirektiivi. Metsistämme on suojeltu vain muutama vaivainen prosentti se on kaukana museoinnista. Ohjelman ytimenä on metsänhakkuiden ja energiantuotannon raju kasvattaminen. Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Käyttökelpoisia keinoja ovat muun muassa työn jakaminen, verotuksen muuttaminen ihmistyövoiman käyttöä suosivaksi ja ylettömästä automatisoinnista luopuminen. z LJ..J 6 :J V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Se on paha luku. Puolen vuoden määräaikai sti laus 170 mk. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkan katu 9 00510 Helsinki puh. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. 2 Loppuun kaluamisen ohjel maj u I istus H elsingin kauppakorkeakoulun tohtorit Heikki Unnas, Fedi Vaivio ja Veikko Jääskeläinen julkistivat hiljattain järeän teollistamisohjelman, jota he tarjoavat lääkkeeksi suurtyöttömyyteen. Ei luonnonsuojelu ole mitään ylellisyyttä, josta voidaan tinkiä milloin minkin syyn nojalla. Niin ikään hän oli valmis pakkoverolla ajamaan vastentahtoiset metsänomistajat hakkaamaan metsiään. Kestotilaus 270 mk. Se tietäisi paluuta ryöstötalouteen ja metsien tuoton kaluamista suunnilleen viimeiseen kalikkaan. (09) 2271 967 telefax: (09) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Puuntuotannon voimakas tehostaminen johtaisi ristiriitaan myös uuden metsälain kanssa, joka velvoittaa vaalimaan luonnon rikkautta talousmetsissä. lrtonumero 33 markkaa. Suunta on nähty jo tällä vuosikymmenellä: vuodesta 1990 vuoteen 1995 koko metsäalan työpaikat ovat vähentyneet 27 000:lla, siitä huolimatta että sellun ja paperin tuotanto on kasvanut kahden sellutehtaan ja viiden paperikoneen tuotannon verran siis yhtä paljon kuin mitä tohtorikolmikko nyt esittää 1 i säkapas i teeti ks i. Kestotilaus uudistuu til ausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Koneet korvaavat ihmisen, ja ne, joilla vielä on työpaikka, uupuvat joutuessaan tekemään ulosheitettyjenkin työt. Biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden suojelu on välttämätöntä, jotta ekosysteemit säilyvät tuottavina ja terveinä. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 2/97 56. Helsingin Sanomien haastattelussa Urmas vaati metsien "museoinnin" lopettamista ja esitti jopa purettavaksi jo suojeltuja alueita, jos puuntuotanto niin vaatii. Lähtökohtana pitää olla se, että takaamme myös tuleville polville elinmahdollisuudet. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy: n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tohtorikolmikko on unohtanut myös keskieurooppalaisen kuluttajan reaktiot; mitenkähän mahtaisi suomalainen paperi mennä kaupaksi, kun maailmalle leviäisi tietoja, että Suomessa metsien hakkuita vain tehostetaan biodiversiteetistä piittaamatta ja puretaan jopa suojelualueita. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Metsäntutkimuslaitoksen professori Pentti Hakkilan mukaan kymmenen miljoonan puukuution energiakäyttö toisi korkeintaan 10 000 työpaikkaa. He väittävät, että ohjelma synnyttäisi rakentamisvaiheessa 250 000 työpaikkaa, joista jäisi pysyviksi 120 000. Suomessa tämä koskee erityisesti metsiä. Ohjelmaa on arvosteltu myös taloudellisesta epärealistisuudesta ja katteettomista työllistämisluvui sta. J oulukuun lopussa Suomessa oli 468 000 työtöntä työnhakijaa. Tässä tapauksessa työpaikkoja syntyisi vielä paljon vähemmän, koska tohtorikolmikon esittämistä 10-15 miljoonan kuution lisähakkuista valtaosa menisi sellunja paperintuotantoon. Väsyneet ja sairaat on päästettävä eläkkeelle ja otettava virkeitä nuoria tilalle. vsk.
Varsovasta Tallinnaan kulkeva Balti Ekspress huoahtaa hetken Tartossa. Ympäristönäkökohdat ulotettava yhteiskunnan perusrakenteisiin 3 7 vaatii professori Yrjö Haila. , Kansikuva: 2 1997 Ari Komulainen Esko Kuusisto Ritva Kupari Rajan läheisyys turvaa Ruunaan suojelualueen rauhaa. Hyppää kyytiin sivulta 40. Se kaivaa marjan sisältä siemenen ja hylkää sekä mallon että kuoret. t ,..,,., y •. Kuulin suden laulavan 22 Kun luontokuvaaja Antti Leinonen tunsi olevansa yksin koko maailmassa, sudet lauloivat hänelle. 24 Juomme joka päivä 2-3 litraa vettä mutta minkälaista! Neljä kuuta kuurnasta kesään 26 Tav1okuurnat palaavat helmikuussa perimäpaikoilleen Lappiin. Sivulta 59 selviää tämäkin arvoitus. Paluu tulevaisuudesta 33 Kauhukertomus Mikki Hiiren maasta. Alussa olivat sinilevät 34 Sitkeät ja vaatimattomat sinilevät ovat maapallon vanhimpia asukkaita. Jouko Veikkolainen kuvasi vuorijalavan, vuoden puun, Järvenpään Vanhankylänniemen kartanopuistossa. Pesueensa ne pyöräyttävät vasta kesäkuussa. Pikkukuvassa taviokuurnanaaras ahkeroi pihlajanmarjojen kimpussa. Harvinaisia kuvia vähän tunnetuilta selkosilta sivuilla 4-10. Kiskot veivät etelään 40 Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista J Maailmalta 42 Mielipiteitä, keskustelua 44 Kirjoja 48 Kysy ekoneuvoa 50 Multasormet 52 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 Ihme juttu 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. Petojen ja rajamiesten valtakunnassa 4 Vuoden 1997 puuna komeilee vuorijalava 16 Takaisin luontoon 21 Hannu Niklander haluaa tulla haudatuksi luonnonmukaisesti. Vettä kaivosta vai vesilaitokselta. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 56. , ---.. ,,, . Eurooppaan pääsee mukavasti myös junalla, jossa voi nauttia matkanteosta. Nymfien tanssi 29 Virtaava vesi on ankara elinpaikka. vsk. Miten ameeballe annetaan hahmo 3 8 Yrjö Haila pohtii virkaanastujaisesitelmässään ympäristöpolitiikan perimmäisiä kysymyksiä. vuosikerta Taivaankannen ilmiöt jaksavat ihmetyttää. Kuvan nappasi Altti Salo/LKA . SUOMEN LUONTO 2/97 56
Teksti ja kuvat: Ari Komulainen Petojen ja rajamiesteri 4 SUOMEN LUONTO 2/97 56. vsk.
altakunnassa SUOMEN LUONTO 2/97 56. Luonnonsuojelualueen metsistä reilusti puolet on yli satavuotiaita. Ruunaan luonnonsuojelualue Lieksassa henkii erämaan rauhaa. 5. vsk. Susi on jolkutellut Lieksanjoen rannassa. Täällä asustaa myös ahmoja ja karhuja. Luonnonsuojelualue yhtyy idässä Suomen ja Venäjän rajaan. Seudulla on elellyt monena talvena susipariskunta. Suurimmaksi osaksi rajavyöhykkeellä olevalle alueelle ei ole asiaa ilman lupaa, mutta nyt pääset sinne kuvalliselle retkelle rajamiehen matkassa. Talvista kelometsää. Rajapartio on tarkistamassa rajamerkkiä
Rajavyöhykkeen reuna on merkitty katkoviivalla. Nämä vesistöt eivät kuulu suojelu6 7330 hehtaarin Ruunaan luonnonsuojelualue sijaitsee Lieksassa retkeilyalueen ja valtakunnanrajan välissä. alueeseen, ja niissä saa kalastaa. Muualla voi liikkua jalan, hiihtäen tai vesitse. Seudulla pääsee liikkumaan parhaiten veneellä tai kanootilla. Retkeilyalueella riittää matkailijoita ja kalastajia, mutta luonnonsuojelualueella liikkuvat lähinnä peurat, pedot, tutkijat ja rajapartiot. Ruunaassa elää 30-40 metsäpeuraa. Suuri osa on rajavyöhykellä, jolla ei saa liikkua ilman lupaa. Vesiretkeily on otettu huomioon myös levähdysja leiriytymispaikkojen sijoittamisessa. Mäntyjen palokorot muistu/lavat menneistä metsäpaloista. Itäisten saloseutujen suojeltu metsäerämaa säilyy ilman teitä ja hakkuita Valtaosa runsaan 7000 hehtaarin laajuisesta Ruunaan luonnonsuojelualueesta on rajavyöhykettä. vsk.. Viimeinen hakkuu oli 1980 luonnonsuojelualueen eteläpäässä Pahakivenvaarassa. Lounaassa siihen rajoittuu Ruunaan retkeilyalue, jonka ytimen muodostavat Ruunaan kosket. Metsää on vuosien mittaan hakattu vaihtelevasti. Lampien rantojen ja suonreunojen kelokot, naavakuusikot, ojittamattomat suot sekä purot antavat näytteen kadotetusta ja menneestä, mitä ei suojelurajauksen ulkopuolelta enää hevin löydä. Korkein kohta Aittovaara kohoaa 254 metriä merenpinnan yläpuolelle. Peurojen polku. Palokorot mäntyjen tyvillä kertovat vanhoista metsäpaloista. Opastusta saa retkeilyalueen opastuskeskuksesta Naarajoelta. Muualta hakkuiden jäljet ovat vuosien varrella miltei hävinneet. Maastoa leimaavat matalahkot vaarat ja mäet, pienet harjut ja suot. Suojelualuetta piirittävät vesistöt: luoteessa Tuulijoki, etelässä Lieksanjoki ja lännessä Ruunaanjärvi . SUOMEN LUONTO 2/97 56. Hakattua ja vanhaa metsää Suojelualueen metsäja suoluonto on melko karua
Luonnonsuo jel urajau ksen sisäpuolelle jää uudempiakin aut101tuneita asuinpaikkoja. Matalahko! vaarat sekä pienet suot ja lammet elävöittävät Pohjois-Kmjalan viimeistä tietöntä metsäerämaata. Varmimpia paikkoja päästä näkemään peuroja on meloskeila tai soudella Tuulijoella SUOMEN LUONTO 2/97 56. Monena talvena su ipariskunta on saalistanut seudulla hirviä. Lappalaiset elivät Pohjois-Karjalassa p1s1mpaan juuri Ruunaassa ja Koitereella. Peurat käyttävät niiden rantasoita alkukesästä ruokailuja lepopaikkoinaan. Ennen metsästyslain muutosta sutta sai metsästää Pohjois-Karjalassa talvella. Myös kahdesta kolmeen ahmaa, muutama kettu ja näätä selviytyvät alueella talven yli. Rakennukset on pääosin purettu tai poltettu. Vanhoja asuinsijoja Ruunaanjärven Hiekkaniemessä ja Hietaniemessä on asuttu jo kivikaudella. Peuran ja petojen turvapaikka Kun metsäpeurat aloittivat paluunsa entisi lle elinalueilleen Suomeen 1960-luvun lopulla, niitä vaelsi rajan yli myös Ruunaassa. Viimeiset talot tyhjenivät 1950-luvulla. Näin yhteys luonnontilaiseen metsään Venäjälle katkesi. vsk. -Näkymä Aittovaaralta etelään. Kuvatessani 1987 alueella karhuja kävi kuvauspaikalla parhaaseen aikaan ke äkuussa yli kymmenen karhua. Suunnitelma sai kolauksen talvella 1994: yksityinen puunhankkija hakkautti Venäjän puolella suojelualueen kohdalta aikamoisen kaistaleen rajanvarren metsää. Karhukanta on runsas. Kokonaisuus ol isi yhtenäisempi kuin Kuhmossa oleva Ystävyydenpuisto. Yhteys yli rajan Venäjän puolelle on suunnitteilla peräti 89 000 hehtaarin Tuulijärven luonnonsuojelualue. D Ari Komulainen on lieksalai1 nen rajavartija ja luonnonku.. Toisin kuin Kuhmossa, peurat eivät ole tääll ä paljonkaan li sänneet kantaansa. Nyt nuori metsä kasvaa entisillä pelloilla ja pientareilla. tai Sulkujokea Säynäsemänlammelle. Jos suunnitelma toteutuisi , Ruunaa ja Tuulijärvi muodostaisivat yhdessä rajan kummall akin puolella todellisen metsäerämaan. Luonnon ennallistumisprosessi näkyy täällä hienosti. Tokan koko on pysynyt 30-40 päänä. Ennen alueen suojelupäätöstä 199 1 Ruunaansalo oli toimenpidekiellossa. "' 7. Siitä lähtien pienoinen metsäpeurakanta on asustellut Ruunaansalolla. ,<: vaaJa. Lieksan kaakkoiskulman ainoa susipariskunta säilytti henkensä Ruunaan suojelualueen ja rajavyöhykkeen turvin. Eikä karhukanta ole niistä päivistä ainakaan pienentynyt. Niillä on sijainnut kruununtorppia tai metsänvartijatiloja
SUOMEN LUONTO 2/97 56. Peippo teki JO. JO Kuusamossa tykky koristeli vaarojen lakien puita. Jyväskylän Kirkkopuisto kuhisi elämää tammikuussakin. Yli 70 vuotta vanha luonnonsuojelulaki uudistettiin Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan 1. Joulun aikaan Kirkkonummella ja Jyväskylässä paukkuivat toistaiseksi talven kireimmät pakkaset. Lisäksi tarvitaan kalastuksenhoitomaksu, joka on 80 markkaa. Kuun puolivälissä Kuusamossa oli lunta reilut 60 senttiä, Jyväskylässä ja Kirkkonummella parikymmentä senttiä. Onkiminen ja pilkkiminen on kaikille ilmaista. Tammikuun lyhyen päivän auringonvalo värjäsi lumisen maiseman punertavaksi. Kanalintuja, etenkin teeriä, on näkynyt suuria parvia. Kirkkonummella tammikuun runsaat lumisateet muotoilivat Nuuksion kansallispuiston maisemat postikorttikuntoon. Viehekalastusmaksua ei vaadita alle 18-vuotiailta eikä yli 65-vuotiailta. vsk.. Vaikka linnut olivat enimmäkseen kaikonneet metsistä ja pelloilta, pysyivät pulut sekä varikset ja naakat kaupunkilaisten seurana. Paavo Hamunen Juho Rahkonen Tammikuun hanget houkuttelivat Reijo Juurinen Tammikuun alkupuoli oli kylmä ja lunta saatiin lisää koko maahan. Tällaisia ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suu ret yksittäiset puut ja puuryhmät. Maksamalla 150 markan viehekalastusmaksun voivat 18-64-vuotiaat kalastaa yhden läänin alueella yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Pihalla viihtyivät oravat ja harmaapäätikka. Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella sekä Ahvenanmaalla ovat voimassa omat kalastuslait, eivätkä viehekalastusmaksua koskevat säännökset päde näillä alueilla. 1. Läänikohtainen viehekalastusmaksu v01maan Vuoden alussa tuli voimaan kalastuslainsäädännön uudistus. tammikuuta yllätysvierailun lintulaudalle. Metsässä pyrähteli pyy ja vilahteli hippiäisiä. Asetuksella pyritään myös vaalimaan biologista monimuotoi uutta. Monimuotoisuutta vaalitaan myös talousmetsissä Uusi metsäasetus ohjaa entistä tarkemmin metsien käyttöä. Pakkanen muurasi koskikarapurot lähes umpeen. Kuusamossa elohopea laski ennätyslukemiin 12. Metsäkeskus voi puuttua jo suunnitteluvaiheessa metsän uudistamiseen, jos on aihetta epäillä, etteivät suunnitellut toimet johda uuden taimikon syntymiseen. Yetouistelussa saa myös käyttää yhtä painoviehettä tai syvääjää. Talousmetsien puuntuotanto on nyt sovitettava yhteen muiden käyttömuotojen kanssa. Talousmetsissä on säästettävä luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, niin sanotut avainbiotoopit. Laki tehostaa uhanalaisten lajien elinympäristöjen suojelua muun muassa määrittelemällä yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joita on käsiteltävä siten, etteivät niiden ominaispiirteet vaarannu. Tavoitteena on myös vähentää metsän uudistamisessa ilmenneitä laiminlyöntejä. Myös lapinpöllöt ovat muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen olleet liikkeellä. Luonnonsuojeluohjelmien toteuttamisessa maanomistajan asema parenee. Kilpisjärvellä oli samaan aikaan jo 121-senttinen hanki. Suojeluohjelmaan kuuluvan alueen omistajalla on oikeus vaatia alueen lunastusta neljän vuoden kuluttua ohjelman hyväksymisestä. 1997. Eräänä aurinkoisena aamuna tali tiainen päästi ilmoille kevättä enteilevän laulunsa. tammikuuta, jolloin pakkasta oli 35,4 astetta
SUOMEN LUONTO 2/97 56. Pöllö viihtyi pellon tuntumassa kymmenkunta päivää napaten pikkunisäkkäitä sekä päivällä että yöllä. Mahtava metsokin rymähtää lumen alle, jos lumi vain on kyllin syvää. Pelastuksen tuo usein se, ettei ketun hajuaisti kerro, missä lintu lumen alla tarkalleen on. Kovalla pakkasella kiepissä kuluu 21-23 tuntia vuorokaudesta. kuin ulkoilmassa. Se pyrähtää talvipäivän valoon vain muutamaksi aamun tunniksi. Aistit ovat koko ajan valmiit varoittamaan lintua pedoista. Päivä eläimenä Teeren talvipäivä kuluu kiepissä Talvipäivä on vielä helmikuun alussa lyhyt, mutta teeri viettää sen valoisastakin ajasta osan hämärissä. Tutkijoiden mukaan ravinnon sulatus sujuu lumikuopassa paljon paremmin Tunturipöllö saalisteli Riihimäellä Vuodenvaihteessa Hyvinkäälle lehahti tunturipöllö, joka siirtyi kohta Riihimäellä olevalle peltoaukealle saalistamaan. Markus V aresvuo Alice Karlsson Tunturipöllö oli Hyvinkäällä ja Riihimäellä nähtävyys. Lintu torkkuu yön ja suuren osan päivästäkin lumikiepissään. Pelko on hangen alla teeren alituisena seurana, sillä ketun askelet saattavat johtaa kiepin yli. Tutkija Jussi Viitalan mukaan ainakin päivällä saalistava tuulihaukka äkkää pikkunisäkkäät virtsajälkien avulla. Kiepissä teeri ei liiku eikä ääntele; sen tekemiset rajoittuvat noin kuudesti tunnissa päästetyyn ulostepötkylään. 11. Lumiluolan lämpö helpottaa teeren oloa heti ruokailun jälkeen, sillä sen syömät koivunurvut ovat jäätävän kylmiä. Näkö ei voi sitä kertoakaan, koska teeri ei ole aivan 1 umeenhumahdusaukkonsa vieressä. Teeren tapainen rutinoitunut kieppiyöpyjä on pyy. Luontokuvaaja Markus Varesvuon mukaan sadat ihmiset kävivät ihailemassa nuorta tunturipöllöä, joka istui pelottomasti kävelytien läheisyydessä. vsk. Lopun päivää ja pitkän talviyön seuraavaan varhaisaamuun teeri tyytyy toimimaan omana lämpöpatterinaan. Ei kai vain kettu tulla jolkottele kiepille päin. Talvisin pöllöjä nähdään silloin tällöin ruuanhaussa erityisesti Pohjanmaalla, mutta myös muualla Etelä-Suomessa. Pohjolan talvea sanotaan armottomaksi, mutta se tarjoaa AJANKOHTAISTA Anlli Leinonen/Lka Timo Väre/LKA omaa kylmyyttään vaStaan Pelko on teeren alituinen seuralainen. Lumi eristää niin hyvin, että lumiluolassa on paukkupakkasellakin jopa lämpöasteita. Pöllöt sen sijaan luottavat saaliistaessaan tarkkaan kuuloonsa. Virtsajälkien roolia varpuspöllön saalistustekniikassa tutkitaan parhaillaan Jyväskylän yliopistossa. Osa pöllöistä saalistaa säännöllisesti myös päivisin. Myös pieni urpiainen voi etsiä suojaa lumesta. Lintu ehtii ponnahtaa ketun kuonon edestä taivaalle, kun liikkumisen rapina kantautuu lumiluolaan. myös yhden maailman parhaista luonnoneristeistä: lumen. Talvipäiväänsä ja yötään viettävät lumikiepissä teeren ohella monet muutkin linnut. Se kaivautuu vielä lumen alla puolisen metriä tai metrinkin eteenpäin ja jättää selkänsä ja lumiluolan katon väliin hieman ilmatilaa. Kieppiin teeri menee ehkä jo aamupäivällä tuiskahtamalla voimalla lumeen. Antti Halkka Tunturipöllöt liikkuvat tundralla ja pesivät Suomessa vain harvoin. Silloin kiepistä ehkä tulee linnun viimeinen leposija
Montako karhua ja ahmaa Suomessa löntystelee. 7. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi Vaarunvuoriryhmä Juhani Paavolan johdolla. "Vaarun voimalaan uppoaisi esimerkiksi koko se sähkömäärä, minkä Vuotoksen altaan voimala tuottaisi." Laitos ei olisi liioin mitään kaunista katseltavaa: "Päijänteeltä päin nähtynä Vaarun laki tasoittuisi noin kahden kilometrin matkalta; altaan ympärille kohoaisi paikoin jopa 30 metriä korkea valli. Mitkä seuraavista kaloista kutevat keväällä ja mitkä syksyllä: hauki , lohi , särki , kiiski, muikku. Vaara on luonnon aarreaitta, jota Juhani Paavola on puolustanut jo 15 vuotta. Miksi taviokuurnaa ei palella pakkasella. Mistä rusakon ja jäniksen lumijäljet voi erottaa toisistaan. 5. Vaarunvuorelle emme pääse, sillä täältä on sinne parikymmentä kilometriä, eikä kulkuneuvoa ole. Minkä jätöksiä hangella. ~' , ... Söyrinlci sai aikoinaan kyydin metsänhoitaja Kytösen moottoriveneellä, mutta nyt järvi on jäässä ja tienoot ovat hanlcien peitossa. Siispä tyydymme juttelemaan lämpimässä tuvassa. "Vallan keskittyminen on jokapäiväistä väkivaltaa, jossa on kyse paljosta muustakin kuin fossiilisen energiantuotannon ja ydinvoiman vaikutuksista ympäristöön ja terveyteen." "Puhdas ilma ja turvallinen yhteiskunta ovat kaikille tärkeitä, mutta miksi on niin hirveän vaikeaa luopua tarpeettomimmasta energiankulutuksesta?" Juhani Paavola ihmettelee. Missä pam Suomea elää nykyisin metsäkauriita. . Alice Karlsson Vaarunvuoriliike: Päiväkunnan entinen koulu, 4 1710 Rutalahti. 3. Siitä pitäen kalkkipitoisen jyrkänteen ja laen kasvillisuutta on tutkittu ahkerasti. Se sisältyy myös maisemansuojeluohjelmaan ja sitä on esitetty Euroopan unionin Natura 2000 -ohjelmaan. Vesi nostettaisiin Päijänteestä ylituotannon aikaan yöllä ja laskettaisiin takaisin turbiinien läpi päivällä tasaamaan kulutushuippuja. Puh ja fax: (0 14) 874 535. Reijo Juurinen/LKA 2. Nykyisin Vaaru kuuluu osittain viiteen suojeluohjelmaan. 4. Pentti Johansson/LKA Heikki Willamo/LKA ·~-' ' . Tapaan Paavolan hänen kotonaan Korpilahdella. Pumppuvoimala on ollut vireillä kolmisenkymmentä vuotta ja yhtä kauan sitä on vastustettu. m. "Moninkertaiselle suojelualueelle tulisi allasrakennelmien lisäksi muun muassa pari kilometriä teitä! " Vaarunvuoren ensimmäiset suojelualueet perustettiin jo 1940-luvulla. Sähköposti: vaarujp@c/inetji www: http://www.clinetfilvaarujpl 4111 1. Vaarunvuori mainitaan kasvitieteen historiassa ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Imatran Voiman havittelemaa laitosta varten Vaarun laelle rakennettaisiin neliökilometrin suuruinen allas. Lisäksi tulisi vielä 400 kilovoltin suurvoimalinja, joka harppoisi Rutalahden yli pohjoiseen." Vuoren päällä näkymät olisivat masentavat. vsk.. . . AJANKOHTAISTA ASKELEN EDELLÄ Seppo Hakala Juhani Paavola Keski-Suomen arvokkain luonnonsuojelukohde Vaarunvuori kohoaa Pä,jänteestä kohti pilviä, vaaruja. "Luormonsuojelijoilla ei ole kovin isoja kahvoja mistä vääntää", Paavola toteaa. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 2/97 56. "Niin suuri ei maan ja puun nälkä voi vielä Suomessa olla, ettei tällaisen luonnonmuistomerkin säästämiseen olisi varaa", hän kirjoitti Suomen Luonnossa. Kaikkiaan Vaarulta on löydetty 300 putkilokasvilajia, joiden joukossa on erikoisuuksia kuten Lapin kaunotar pahtarikko ja meillä hyvin lounainen pähkinäpensas. Samaan aikaan, ja ydinvoimaloihin liittyen, syntyi ajatus pumppuvoimalan sijoittamisesta Vaarunvuorelle. 6. Jo 1946 se sai professori Niilo Söyringin sydämen sykähtämään. ..,. Mainitse kymmenen EteläSuomessa luontaisesti kasvavaa lehtipuulaj ia. 1960-1970-luvuilla energiannälkä kasvoi sellaisiin mittoihin, että Suomeen suunniteltiin jopa kymmentä ydinvoimalaa. Päijänteen rannalla Korpilahdella kohoava Vaarunvuori on komea ilmestys. .... "Se käyttäisi IVOnkin mukaan 25-33 prosenttia enemmän sähköä kuin tuottaisi, ja lisäksi tulevat vielä verkostohäviöt", Paavola selvittää. Jo 1972 pidettiin Vaarun12 käräjät, joka vaati pumppuvoimalan aiheuttamien haittojen minimoimista. Työ on tietojen keräämistä, kannanottojen sorvaamista ja valituksien laatimista "arjen suoraa toimintaa." Vaarunvuoren puolustaminen on viime kädessä massiivisen energiantuotannon ja suurten yksiköiden vastustamista. Paavolalle pumppuvoimalan vastustamisen tärkein syy on luonnon ohella se, että voimala olisi varsinainen energiasyöppö
D 13. Olemme mukana ISO-laatujärjestelmässä, jossa muun muassa jätteiden käsittely on ohjeistettu", hän kertoo. Valitsemalla pionit vuoden 1997 kasveiksi Maatiainen ha1 uaa edistää kotimaista pionien viljelyä ja harrastusta. Suomen Luonnon käyttämissä väreissä kaikki vapaa mineraaliöljy on korvattu soijaöljyllä. Vuoden paras juttu -äänestyksen 70 ääntä jakaantuivat kaikkiaan 53 eri jutun kesken. Toiseksi kipusi Seppo Vuokon ki1joittama Haapa on havumetsän jalopuu (S L 1 /96) neljällä ja kolmanneksi Heikki Willamon Kätköjii talven ,,aralle (S L 9/96) kolmella äänellä. Forssan Kirjapainossa painettavista aikakauslehdistä Suomen Luonto ryhtyi ensimmäisenä käyttämään näitä värejä. Jaana Lindfors Forssan kitjapainon painon työnjohtaja Jukka Rautavaara on tyytyväinen kasviöljyväreillä aikaansaatuun painojälkeen. "Painamme mielellämme myös muita aikakauslehtiämme ekoväreillä, jos asiakkaat vain sitä haluavat", sanoo kirjapainon johtaja Matti Suonpää. Vain eräät pienet taimitarhat lisäävät ja myyvät pionintaimia itse, ja lajisto ja lajikkeisto on suppea. Näyttelyt avautuvat klo 17.00. Aikauslehdissä ekovärit ovat vielä uutta. Sammalnäytteiden perusteella kadmiumin ja vanadiinin pitoisuudet ovat pienentyneet keskimäärin 50 ja lyijyn 60 prosentilla vuodesta 1985. Sanomalehtiä on voitu painaa ekoväreillä jo pitkään. R askasmetal 1 i pito is u uks ien ohella tutkittiin myös sammalten rikkipitoisuutta. Joulukuun numerosta ehdotettiin parhaaksi 16 eri juttua eli kaikille artikkeleille löytyi kannattajia. EnemAJANKOHTAISTA u Parhaat jutut män kuin yhden tai kaksi ääntä sai vain voittanut juttukolmikko. Jorma Laurila Vuoden luontokuvat Perinteinen luontokuvailta pidetään Finlandia-talossa maanantaina 10. Toimitusta ilahduttanut tulos kertoo, että hyvi n monenlaiset artikkelit, tekstit ja kuvat kiinnostavat lukijoita. D Raskasmetallilaskeuma pienentynyt Metsäntutkimuslaitoksen mukaan raskasmetalleja kulkeutuu Suomen maaperään nyt selvästi vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Joulukuun numerosta lukijoita miellytti eniten Talven helmiä, jonka pääosassa ovat Markus Varesvuon lintukuvat. Myös kuparin ja nikkelin määrä ympäristössä on vähentynyt selvästi, sen sijaan kromin ja sinkin laskeumat ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla koko tutkimusjakson ajan. Vastaajia oli kaikkiaan 89. Vodlajärven kansallispuistosta kertovan artikkelin on kirjoittanut ja osin kuvittanutkin Yrjö Rouhe. Pauli Nicminen/LKA Vuoden maatiaiskasvi on p1om Maatiainen ry on valinnut vuoden 1997 maatiaiskasviksi pionit (Paeonia), joita on viljelty vuosisatoja. Voittajat ovat: Juha Laitinen, Nurmes; Sirkka Saastamoinen, Kajaani; Ville Autio, Lemu; Titta Lahtinen, Helsinki ja Jaakko Sy,jänen, Tampere. Pionien taimet tuodaan meille Keski-Euroopasta. Sen todettiin pienentyneen keskimäärin viisi prosenttia. helmikuuta 1997 klo 19 .00. Erämaa Äänisen takana sai viisi ääntä. Lippuja saa Lippupalvelusta ja mahdollisesti vielä ovelta. D Suomen Luonto siirtyi kasviöljyväreihin Suomen Luonto on viime joulukuun numerosta lähtien painettu kasviöljypohjaisilla painoväreillä, niin sanotuilla ekoväreillä. Annetuista 84 äänestä 17 sai Talven helmiä, 14 Antti Kolin puheenvuoro Tieteen käsitys luonnosta on alistava ja 11 Alice Karlssonin kirjoittama Metsälakia oppimassa. "Haluamme pitää ympäristöasiat esillä ja seurata kehitystä. Lippujen hinnat vaihtelevat istumapaikan mukaan 40-110 mk. Ekoväreissä mineraaliöljy on korvattu joko kokonaan tai osittain kasviöljyllä, uudistuvalla luonnontuotteella. Niiden käyttöönottoa on arasteltu, koska on pelätty, ettei painojälki olisi yhtä hyvä kuin perinteisillä väreillä painettaessa. Lukijoiden mielestä Suomen Luonnon vuosikerran 1996 paras juttu on Erämaa Äänisen takana (SL 2/96). Ohjelma: Seppo Keränen: Itämerellä, Jan Töve: Längtans marker, Vuoden Luontokuvat 1997, Raimo Sundelin: Maata meressä saariston geologiaa, Lassi Rautiainen: Ahmoja itärajalla. vsk. Se on meille myös imagokysymys ja kilpailutekijä. Tosin vielä harvat suomalaiset sanomalehdet käyttävät niitä. "Kokemustemme perusteella kasviöljyvärit toimivat yhtä hySUOMEN LUONTO 2/97 56. Vastaajien kesken arvottiin viisi Liito-oravan metsä -kirjaa. vin kuin perinteiset värit. Suomessa pioni mainitaan ensimmäisen kerran 1683 Turun seudun kasviluettelossa, jonka oli laatinut professori Elias TilIandz. Kiitos kaikille osallistujille aktiivisuudesta ja toimitusta kannustavista kommenteista! Annamme myöhemmin lukijoille tilaisuuden valita tämän vuoden juttusuosikkeja. Värien pigmentit ovat samoja kuin perinteisissä väreissä. Varhaisimmat tiedot pionien kasvattamisesta ovat Kiinasta 900-luvulta. Ongelmia voi tulla lähinnä voimakkaasti päällystetyille papereille painettaessa", kertoo painon työnjohtaja Jukka Rautavaara
Lintuja on paljon ja katseltavaa riittää vuoden ympäri . Hänen mukaansa kataj aa käytiin jo silloin katsomassa usein ja sitä näytettiin myös vieraille. Törkeäksi vahingonteko muuttuu, jos aiheutetaan erittäin suurta taloudellista vahinkoa tai tuhotaan historiallisesti arvokkaita kohteita. Harvinaisuuksistakin on toivoa. Sieltä harpon laajojen nurmikenttien läpi kohden Liikennepuistoa. Lohenpunervat isokoskelot ovat vakiolajeja. Kaikkiaan Lauttasaaressa on havaittu 249 lintulajia. Jatkan matkaani Itälahden ympäri. Hyvinä pihlajanmarjatalvina suuret tilhija rastasparvet lehahtelevat pihlajasta toiseen. Mikko Niskasaari 1. Tavallisten sorsien joukossa melovat myös harvinainen ristisorsa sekä harmaasorsa. Nimismies Sormuselle kävi aktivisteja huonommin. Kesäisin täällä viihtyvät sorsat, meriharakat, lokit ja muut rantaniittyjen asukit. Syksyisin Helsingin myöhäisimmät haapanat tapaavat uhmata täällä talventuloa. Rikoslain mukaan vahingontekoja on kolmea astetta: lievä, tavallinen ja törkeä. Raholan omakotiyhdistys on esittänyt kaupungille, että se muuttaisi asemakaavasuunnitelmaa katajalle suotuisammaksi ja ottaisi lähistön asukkaat mukaan suunnitteluun. Talvisin mereltä voi hyvinkin löytää 6 . vsk.. Kapinasta hän ei löytänyt merkkejä. Pekka Hänninen SUOMEN LUONTO 2/97 56. Ennätysvuonna 1984 alueella talvehtivat kaikki meillä pesivät pöllölajit tunturipöllöä lukuunottamatta! Jos tiaiset varoittelevat kiivaasti , ne ovat hyvinkin voineet äkätä helmipöllön päivälevoltaan. Anneli Rusanen muutti 1936 kuusivuotiaana Raholaan, Villilän naapuriin. Veijarivuoren puiston rannassa isokoskelo ja silkkiuikku uittavat kesäisin poikasiaan ja rantasipi niiailee kivellä. ltälahti 7. Tutkinnan aikana hänet tuomittiin talousrikoksista vankeuteen ja pantiin viralta. AJANKOHTAISTA Villilän komea kataja Lasse Kosonen Muhkea kataja kurkottelee Tampereella noin 12 metriin. Läheisellä Tiiraluodolla pesi aikoinaan Suomen suurin lapintiirakolonia, 1960ja 1970-luvuilla lauttasaarelaiset tiesivät kevään koittaneen, kun luodolta kiiri satapäisen lokkiyhteisön mekastus. Viime vuosina ni iden seuraan ovat liittyneet kanadanhanhet ja valkoposkihanhet. Jään linja-autosta Lauttasaaren liikennepuiston kohdalla ja pistelen lsokaaren ja Särkiniementien risteyksestä rantaa pitkin etelään. Osassa teoista ei ollut selvyyttä tekijöistä. Ryssänkärjen eteläisin nokka on Santahaminan ohella Helsingin paras lintujen muutontarkkailupaikka. Talvisin siellä voi nähdä urpiaisja vihervarpusparvia. Metsäaktivistien tukikohdassa Suomussalmella tehtiin kotietsintä ja kun tutkinta siitä huolimatta junnasi paikallaan, rikosnimikkeeksi lisättiin yhteismetsän vaatimuksesta kapina. Muuttoaikoina rantani itty ja -lepikko tarjoavat apetta monenlaisille linnuille. Ryssänkärki 5. Tiiraluoto 4. Kaava toisi katajan lähiympäristöön runsaasti omakotitaloja, jolloin puun elinolot muuttuisivat ja se voisi kuolla. Liikennepuisto 2 . Jäätalvina rannan lähistöön avautuva sula kerää runsaasti vesilintuja. Syyttäjä piti tekoja tavallisina vahingontekoina ja totesi rikosten vanhentuneen poliisin käsiin. Yhteismetsä väitti leimoja törkeäksi vahingon teoksi, koska puut eivät kelvanneet teollisuudelle, teki siitä rikosilmoituksen ja vaati korvauksia toista miljoonaa markkaa. Pajalahti O m 300 merimetson tai allihaahkan. Reittini jatkuu Ryssänkärkeen eli Ryssikseen, viralliselta nimeltään Särkiniemenpuistoon, niin kutsutun Punaisen tuvan kuusikkoon, jossa tiaiset ja hippiäiset puuhaavat ruokintapaikalla. Tampereen kaupungin ympäristövirasto on tehnyt alueelle asemakaavaluonnoksen. Veijarivuoren puisto 8 . Jarmo Teivonen Kuusamon kapina-juttu kaatui Kuusamon metsäkiista päättyi virkavallalle nolosti , kun syyttäjä päätti jättää syytteet nostamatta. Siirtolapuutarhamökkien ansiosta pikkunisäkkäät ja pöllöt viihtyvät hyvin Särkiniemessä. Sisähattu 9 . Rauhoitettu kataja kasvaa keskell ä peltoa. Sen korkeus on lähes 12 metriä, rungon ympärysmitta 2,6 metriä ja oksiston yli 18 metriä. Alkutalvesta 1994 ruosterastas "Sergei" tutustui puistossa liikennemerkkeihin. 1980luvulla luoto autioitui , mutta nyttemmin tiirat, naurulokit, meriharakat ja kovasti harvinaistunut selkälokki ovat löytäneet luodon uudelleen. Tampereen Villilässä on kookas puumainen kataja. 14 Pöllien maalaamista ryhdyttiin tutkimaan nimismies Mikko Sormusen johdolla. Suuntaan reittini vielä Pajalahteen, jossa viihtyvät lokit ja naakat. Muutontarkkailukallio Helsingin Lauttasaaressa kohtaavat saaristo ja kaupunki . Rantatie 3. " Kataja on tärkeä nähtävyys, jonka tulevaisuus täytyy turvata", vaatii Anneli Rusanen. Pesiviä lajeja laskettiin viime kesänä 67, yhteensä 3500 paria. Keväisin kottaraiset, västäräkit ja mustavarikset etsivät syötävää päiviltä, varhaisina kesäaamuina meriharakat tutkivat nurmikoita kastematojen toivossa. Matalan veden aikana läheiselle Sisähatulle pääsee kuivin jaloin kannasta myöten. Marraskuussa 1994 jotkut metsäaktivistit maalasivat Kuusamon yhteismetsän suojelukohteista kaatamien tukkipuiden päähän Aarniometsää -leimoja. Vaikka kuusikko on pieni ja Länsiväylä kumisee, siellä voi tuntea olevansa ihan oikeassa metsässä
Suomalaiset retkeilevät yhä sankemmin joukoin kansallispuistoissa. vsk. Nahkiaisia kalastetaan syyskesällä ja syksyllä, kun ne nousevat merestä kutujokiinsa talveksi. Heille ei tullut mieleenkään, että kalat kokivat ehkä hyvinkin tuskallisen kuoleman hitaasti tukehtumalla ja kuivumalla. AJANKOHTAISTA Suksi kansallispuistoon mikuussa neljästä kymmeneen kilometrin kelkkauria. Lukijamme mukaan kestää jopa kolme päivää ennenkuin viimeinen veripisara on pusertunut ulos! Eivät urheilukalastajatkaan ennen halunneet kiusata kaloja jättäessään ne veneen pohjalle hyppimään. Myös Lauhanvuoresta löytyy edustava latuverkko. Välillä valkoselkätikka hivuttautuu puolen metrin päähän isosta sukulaisestaan, joka häätää sen kauemmaksi. Jari Salonen (WWW.metsafi). Menettely ei johdu siitä, että nahkiaisia käsittelevät ihmiset haluaisivat rääkätä eläimiä he eivät vain tule ajatelleeksi asiaa nahkiaisten kannalta. Kesäaikaan suosituimmilla paikoilla väkeä kulkee niin runsaasti, että luonnonrauhasta ei voi juuri puhua. Joku hakkaa isoja nauloja harvalla tahdilla, toinen pienempiä nopeammin. Kun nahkiainen ei osaa äännellä, sen mahdolliset kivut eivät kiinnitä huomiota. Niitä pitkin on myös hyvä hiihtää. Pienikin herkkualue voi tarjota mukavaa katseltavaa. Tämä sai erään lukijamme huolestumaan nahkiaisten kohtelusta. Eläimet kiemurtelevat aikansa ja vaahtoa niistä irtoaa vielä pitempään. Tarkoituksena on poistaa nahkiaisia peittävä lima ja niiden elimistön veri. Jari Salonen Tikkala Aurinkoinen sydäntalven aamupa1va. Eikö sillä ole samaa oikeutta tulla mahdollisimman kivuttomasti surmatuksi kuin kaloilla. Pohjantikka ja harmaapäätikka on nähty pari kertaa, pikkutikka, käpytikka, valkoselkätikka ja palokärki monesti. Syrjäiset reitit avataan vasta helmikuussa, erämaisiin osiin latuja ei tehdä. Nuotiopaikat, laavut ja taukotuvat ovat talvellakin retkeilijöiden käytössä. Patvinsuon kansallispuisTalvisessa kansallispuistossa voi kokea rauhan ja hiljaisuuden. Palokärki hakkaa voimakkaalla ja valkoselkä herkemmällä otteella. Juha Valste SUOMEN LUONTO 2/97 56. Viime hetken tiedot puistojen talvipalveluista saa palvelunumerosta 0203-441 22 tai internetistä Liikkumista helpottamaan löytyy esimerkiksi Seitsemisestä 20 kilometriä hyväkuntoista latupohjaa. Urho Kekkosen kansallispuistossa on noin 250 kilometna latua Saariselän-Kiilopään-Kakslauttasen alueella. Kohta saankin "rakennusmiehet" näkyviin: palokärki ja valkoselkätikka saman kuolleen lepän kimpussa molemmat sitäpaitsi naaraita. toon ajetaan viimeistään heiOHO! Suomen Luonnossa on käyty keskustelua pyydä ja päästä -kalastuksen etiikasta. Ikimetsässä saa kulkea nyt taatusti omissa oloissaan, katsella ja kuunnella talviunta nukkuvaa maisemaa. Mutta eihän tuolla suunnalla ole mitään rakennettavaa! Naputus kuuluu tulvan hukuttamien leppien ja koivujen suunnalta. Oulangan kansallispuistoon höylätään helmikuun puolivälissä 23 kilometrin latu luontokeskukselta Juumaan. Helvetinjärven puiston ydinpaikkojen halki kulkee Pirkan taipaleen latureitti. Parin kolmen vuoden aikana tällä vajaan hehtaarin alueella ovat tulleet tutuksi kaikki tavallisemmat tikkamme. Rakennustyömaan ääniä. 15. Jari Kontiokorpi Puunkappaleet lentelevät, kun palokärkeä huikoo. Saaliiksi saadut nahkiaiset pannaan elävinä suureen astiaan, jossa on väkevää suolaliuosta. Iso osa puusta on jo käsitelty ja se loistaa keltaisena. Kannattaa olla tarkkana. Puistojen rauhan löytääkseen niihin pitää tutustua talvella. Nahkiainen on erikoisesta ja alkeellisesta rakenteestaan huolimatta lähinnä kala. Astian sisältöä hämmennetään melalla aina silloin tällöin
Vuorijalava on kaunismuotoinen puu , joka haaroo vasta latvaosastaan; oksien haaromiskulma on melko kapea. Tuuli tarttuu kärkkäästi siipipalteiseen siemeneen. Puu kestää hyvin niin pakkasta kuin likaantunutta ilmaakin, erkä ole ihme, että vuorijalava on kaupunkiemme ja kartanoittemme yleisimpiä puistopuita. SUOMl::N LUONTO 2/97 56. Ahvenanmaan Ramsholmenin kulttuurivaikutteinen jalavapilaristo on maamme hienoimpia. Puistojemme paksuimpien vuorijalavien runko saavuttaa lähes viiden metrin ympärysmitan. Yuorijalava on komeimpia jalopuitamme. jalavillamme voi olla reilusti yli 200 vuotta, muualla puun on sanottu elävän jopa 400vuotiaaksi. Vielä vankempi suosio sillä on Keskija Länsi-Euroopassa. Toinen jalavamme kynä jalava oli vuoden puu 1979. Koti maisista puistamme sarjasta puuttuvat enää vain hieskoivu ja ruotsinpihlaja. v,k.. Suomen korkein vuorijalava Tammisaaren Ramsholmenissa mitattiin 16 1991 peräti 38,5-metriseksi; samalla se on maamme korkein kotimainen lehtipuu. jalavavanhusten rungon ympärysmitta jää yleensä alle kahteen metriin ja korkeus yltää aniharvoin kahteenkymmeneen metriin. Luonnossa . Pertti Uotila Kuvat: Matti Valta Vuoden 1997 puuna komeilee vuorijalava Vuorijalava on parhaitten lehtojemme uljas puu, joka on useimmille tuttu kaupunkien suosittuna puistopuuna. Tuuli on vuorijalavan pölyttäjä puu kukkii ennen !ehtimistä. Dendrologian (puutieteen) Seura on valinnut vuoden 1997 puuksi vuorijalavan. Kukinta on yleensä komeimmillaan toukokuun alussa. Ikää vanhimmilla vuoriVuorijalavan siemen on tuttu monille kaupungin katujen tallaajillekin
Muutama puu on onnistuttu kasvattamaan Suomen etelärannikolla. Kynäjalavan lehden yläpinta on yleensä sileä ja alapinta tasaisesti pehmeäkarvainen, vuorijalavalla lehden yläpinta on karhea ja alapinta karheakarvainen ja suuri osa karvoista on kerääntynyt tupsuiksi lehtisuonten haaroihin. Kynäjalava kuuluu eri ryhmään kuin muut Euroopan jalavat, eikä se risteydy niiden kanssa. Vuorijalavan alue ulottuu Brittein saarilta Keski-Euroopan ja Pohjolan kautta Uralille ja Etelä-Venäjälle. Pieni osa niistä selviää paikoilla, missä kilpailu elintilasta on vähäistä. Kolmisenkymmentä vuoriSUOMEN LUONTO 2/97 56. Osa pähkylöistä voi lentää hyvinkin etäälle emopuusta. Tämä näkyy edelleen vuorijalavan ulkonäössä: Norjassa Kölin laaksojen perukoissa ja Ruotsin keskiosissa kasvava alalaji montana on nimirotua leveälatvuksisempi sekä kapeaja paksulehtisempi. Vuorijalava on helppo erottaa kynäjalavasta. Risteymäsyntyi et puistojalavac (U. Puistojalavan lehdet muistuttavat vuorijalavan lehtiä mutta ovat pitempiruotisia, vähempisuonisia, kaljumpia ja sileämpiä. Pertti Uotila Kukkii ennen lehtien puhkeamista Kuten valtaosa lehtipuistamme, vuorijalavak.in kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Istutetuista jalavistamme valtaosa on vuorijalavaa, ja kynäjalavaakin lienee enemmän kuin vieraita lajeja. Mutta osa selviytyy, eikä kaiki ta vuorijalavistamme voida sanoa, ovatko ne alkuperäisiä vai istutettujen puiden jälkeläisiä. Osa on saapunut etelästä ja kaakosta, osa Brittein saarilta Norjaan. Harva niistä kuitenkaan jaksaa sopimattomalla kasvupaikallaan kehittyä isoksi puuksi. Myös kukissa ja hedelmi ä on selvä ero: kynäjalavan kukinto on huiskilomainen, kukat ja hedelmät ovat pitkäperäisiä ja hedelmät pienenpuoleisia ja ripsireunaisia. Noin 5000 vuotta sitten jalavien siitepölymäärät alkoivat vähetä jyrkästi. Kynäjalava on itäinen laji; Pohjolassa se on rajoittunut Suomeen ja Ruotsin Oölannin saarelle. Suomessa ilmaston viileneminen ja mantereistuminen ja siihen liittyvä kuusen leviäminen lienevät olleet jalavien taantumisen keskeisiä syitä. Jalavat lienevät vallitsevasti ristipölyttäjiä, ja pitkälle leviävä siitepöly mahdollistaa yksinäistenkin vuorijalavien pölyttymisen toisen jalavayksilön siitepölyllä. Näin tunnet jalavat Euroopassa kasvaa alkuperäi enä kolme jalavalajia: kynäjalava (Ulmus laevis), lehtojalava (Ulmus minor) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Suomessa 18 niitä on jonkin verran suurimmissa eteläisissä kaupungeissa. Siitä osoituksena ovat istutettujen jalavien siemenistä asutuksen reunametsiin, hylättyihin sorakuoppiin, ratapenkoil le, tienvarsille ja joutomaille kasvaneet nuoret vuorijalavat. Järvi-Suomen jalava/ehdot ovat jäänteitä tuhansien vuosien takaise !ta lämpökaude !ta Piirrokset Marja Koistinen Yllä kynäjalavan, oikealla vuorijalavan lehti. Vastaavanlainen taantuma on todettu muuallakin Pohjoisja Luoteis-Euroopassa. Sirpaleinen nykyesiintyminen Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella etenkin mereisellä atlanttisella ajalla 5000-7000 vuotta sitten jalavia kasvoi Suomessa nykyistä laajemmalla ja enemmän. vsk.. x hollandica) ovat vuorijalavan ohella yleisiä puisto-, pihaja kujannepuita suurimmassa osassa Eurooppaa. Talvella puut erottaa silmuistaan: vuorijalavan silmut ovat yksivärisen tummanruskeita, pallomaisia, kynäjalavan punaruskean kirjavia, pitkulaisia ja suippoja. Mittakaava 6/10 oikeasta koosta. Syyksi nopeaan vähenemiseen on arveltu ilmaston muuttumista epäsuotuisammaksi, kivikautisen ihmisen toimia tai jalavatautiepidemiaa. Kukkiminen alkaa usein jo huhtikuun lopulla ja on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Mutta on ihminenkin kurittanut jalavistojamme: kasvupaikoista monet ovat hävinneet kaskeamisen, laidunnuksen ja pellonraivauksen takia jo vuosisatoja sitten, ja jäljelle ovat jääneet raivauskelvottomat, usein jopa metsätalouden laiminlyömät saarekkeet. Vuorijalavan lehdet ovat lyhyempiruotisia ja vähemmän epäsymmetrisiä kuin kynäjalavan lehdet. Vuorijalavan kukinto on mykerömäinen, kukat ja hedelmät ovat lyhytperäisiä, hedelmät kookkaampia, kaljuja. Vuorijalava ja lehtojalava risteytyvät helposti, ja risteymä on täysin lisääntymiskykyinen. Runsas hedelmätuotos on vuorijalavalle elintärkeää, sillä puu ei muodosta juurivesoja kuten kynäjalava ja lehtojalava, eikä se pysty niiden tavoin levittäytymään kerran valtaamalleen paikalle pelkästään kasvullisesti. Usein tuhoksi koituu myös jänis, valkohäntäpeura, hirvi tai risusavotta. Vuorijalava on tuulipölytteinen, ja siitepöly voi aiheuttaa allergiaoireita siellä, missä sitä on paljon ilmassa. Tämä on voitu päätellä soihin kerrostuneesta jalavan siitepölystä. Lehtojalavan alue ulottuu Afrikan pohjoisrannikolta ja Anatoliasta Keskija Länsi-Eurooppaan, Pohjolassa Tanskaan ja Ruotsin Itämeren saarille Öölantiin ja Gotlantiin. Vuorijalavan lehden lähes kaikki sivusuonet jakautuvat kärkiosastaan kahtia, kynäjalavan lehdessä vain tyviosan sivu uonet haarovat. Puun on arveltu levinneen Pohjolaan jääkauden jälkeen kahta eri tietä. Jalavan siemenista suuri osa itää jo valmistumisvuotenaan. Vaikka siementen itävyys on melko alhainen, suotuisina kesinä syntyy paljon sirkkataimia
Enosta, muutama kilometri Kolvananuurosta pohjoiseen, löytyi 1930-luvulla pieni vuorijalavaesiintymä. Erityisesti Nokianvirran äärellä sijaitseva Haavisto, missä kasvaa sekä kynäettä vuorijalavaa, on tunnettu jalavalehto. Kiskossa, Pohjassa, Suomusjärvellä, Karjalohjalla, Lohjalla, Nummi-Pusulassa, Vihdissä ja Karkkilassa on useita elinvoimaisia vuorijalavaesiintymiä. Järvi-Suomen jalava/ehdot ovat jäänteitä nykyistä lämpimämmän ilmaston ajoilta. Värtsilän Patsolasta kymmenkunta vuotta sitten 19. PerniösSUOMEN LUONTO 2/97 56. jalavan vähistä alkuperäisistä kasvupaikoista on Ahvenanmaalla, etenkin pääsaarella meren tuntumassa. Pohjois-Karjalassa tilanne on lähes yhtä huono. Savosta alkuperäiset vuorijalavat lienevät jo kadonneet. sä, Hangossa, Tammisaaressa, Karjaalla, Inkoossa ja Espoossa vuorijalavaa kasvanee yhä alkuperäisenä, idempää rannikolta se puuttuu. Erityisen hieno on Finströmin Mangelbon äkkijyrkän rapakivikallion alla oleva, suojeltu vuorijalava-, saarnija pähkinäpensaslehto. Puusta oli ehditty sitä ennen ottaa oksia pistokaslisäykseen Haapastensyrjän Metsän jalostuskeskukseen. Korpilahden Vaarunvuori on vuorijalavan pohjoisimpia kasvupaikkoja Suomessa. Kaksi jo heikentynyttä puuta kasvavat edelleen jyrkkärinteisen purolaakson suulla, mutta taimet ovat kadonneet. Keski-Suomessa on sekä Kuhmoisissa että Korpilahdella molemmissa kaksi vuorijalavapaikkaa. Turun seudulla vuorijalavia kasvaa useissa sopivanoloisissa lehtolaikuissa, mutta vuosisataisen viljelyn jälkeen alueella on vaikea sanoa, mitkä esiintymistä ovat alkuperäisiä, mitkä viljelykarkulaisista syntyneitä. Paikalla oli tuolloin kaksi puuta ja seitsemän tainta. Lounaisesta saaristosta vuorijalavapaikat puuttunevat Ahvenanmaan Vårdön ja Turun seudun Nauvon ja Rymättylän väliltä. Nilsiästä löytyi vuosisadan alussa pieni esiintymä, jonka viimeinen vuorijalava kuoli äskettäin. Luhangan esiintymä lienee hävinnyt. Kerimäen takamailta tunnettiin esiintymä 1800-luvulla. Nyt entisen emopuun juurella kasvaa kanaverkon suojaama metrinen taimi, jonka äärellä olevan luontopolkutaulun mukaan "Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys istutti Haapastensyrjästä lähetetyn vartetaimen toukokuulla 1992 jatkamaan Suomen pohjoisimman vuorijalavan historiaa". Lopelta ja Orivedeltä vuorijalava lienee hävinnyt melko äskettäin. Alkuperältään hieman epävarma esiintymä on Taipalsaarella. Erityisen hienoja jalavistoja on Karjalohjan Mailan mäenrinteellä, Lohjan Torholanluolien jyrkällä lehtorinteellä, Vihdin Vanhalan Laukkamäen kalliojyrkänteen juurella ja Karkkilan Haaviston saveen uurtuneessa purorotkossa. vsk. Lohjan lehtokeskus on tunnettu jalavistaan. Hämeessä alkuperäisiksi tulkittavia nykyisiä vuorijalavapaikkoja on yhteensä kymmenkunta: Janakkalassa, Hämeenlinnassa, Hattulassa, Kalvolassa, Hollolassa, Lahdessa, Heinolassa, Sysmässä, Nokialla ja Längelmäellä. Korpilahden Vaarunvuoren kupeessa sijaitevan Oittilan jalavikon on todettu tuottaaneen siementä melko runsaasti. Vanhoja vuorijalavia on paljon myös melkoisen kulttuurivaikutteisessa Jomalan Ramsholmenin lehdossa
Sientä levittävät muutamat jalavilla elävät mantokuoriaiset Nopean leviämisaallon jälkeen oli hiljaisempi kausi, jolloin tauti näytti asettuvan siedettäväksi kiusaksi. Suomeen tauti tuli ilmeisesti maahan tuoduissa kuorellisissa jalavatukeissa matkanneiden mantokuoriaisten mukana, ja ne levittivät taudin muutamiin puistopuihin. Viljelmä tuottaa hyvin jalavansiementä, mutta sen kysyntä on ollut vähäistä. Alkuperäiset kasvupaikat harvassa • • a,.· . Esimerkiksi Vihdin Laukkamäen erikoisuuksia ovat pohjoisimmat sinijuuret, 20 Karkkilan mahtavat kotkansiipikasvustot, Hattulan lehtotähtimö, lehtokielo, kotkansiipi ja isoalvejuuri , Kalvolan kotkansiipi , lehtotähimö ja humala, Korpilahden, jänönsalaatti , Nilsiän korpisorsimo, lehtoleinikki ja metsänemä sekä Enon kaiheorvokki ja lehtomatara. SUOMEN LUONTO 2/97 56. löydetty esiintymä käsittää yhden pienen kantovesasta kasvaneen vuorijalavan . Vuorijalava menestyy puistopuuna rannikolla vielä Oulun korkeudella ja sisämaassa Savon pohjoisosissa, ja on istutuksista levinnyt laajalti luontoon Tampereen korkeudelle saakka. Se on harventanut Tanskankin jalavikkoja ja uhkaa Kööpenhaminan Tivolin puita. Hollanninjalavatautia aiheuttava kotelosieni Ceratocystis ulmi ilmestyi Eurooppaan vuosisadan alussa, ja levisi nopeasti yli maanosan ja tuhosi osan sekä istutetuista että luontaisista jalavista. Uhanalainen Suomessa Vuorijalava luokitellaan Suomen Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä silmälläpidettäväksi, taantuneeksi lajiksi. Rauhoittamattomien esiintymien uhkana voivat edelleen olla metsänhoitotoimet: talven risusavotassa jalavanvesojen tunteminen on metsurille lähes ylivoimaista. Karttaan on merkitty vihreällä vuoden 1980 jälkeen varmistetut kasvupaikkaruudut; punaisista jalavat ovat joko hävinneet tai paikkaa ei ole tarkistettu. Lisäksi vuorijalava on ollut rauhoitettu lajina vuodesta 1992, Ahvenanmaalla jo vuodesta 1984. Mutta 1970-luvun alussa Eurooppaan levisi sekä Amerikasta että Aasiasta uusi jalavatautirotu, joka on aikaisempaa huomattavasti ärhäkämpi. Jalavalla elävät mantokuoriaiset eivät pystyne talvehtimaan Suomessa, ainakaan eivät ole pystyneet tähänastisessa ilmastossa. Suojelutoimilla ei voida myöskään poistaa varJalavatauti Suomalaistenkin lehtien palstoille on viime vuosina yltänyt uutisia hollanninjalavataudin uhkaamista jalavametsistä ja -puistoista. Kaikki vuorijalavan kasvupaikat ovat poikkeuksellisen reheviä ja samalla rikkaita niin kasvistoltaan, eläimistöltään kuin sienimaailmaltaankin. Pohjois-Amerikkaan se saapui vähän myöhemmin. Vanha kesy rotu väistyy uuden levitessä vauhdilla, ja uusi tappaa kokonaisia puistoja ja jalavametsiä. Sillä säästetään jalavan suku, mutta vuorijalavaa se ei pelasta. Vuorijalavan puuaines on niin arvokasta huonekalupuuna, vaneriviiluna, lattiaja seinämateriaalina sekä vettä kestävänä puutavarana, että jalavan viljelyllä voisi tulevaisuudessa olla merkitystä Suomessakin. Taudin arvellaan olevan kotoisin Aasiasta, mistä sille vastustuskykyiset lajitkin ovat kotoisin. Vaikka jäljellä olevat esiintymät ovat harvalukuisia ja monet pieniä, puun tilanne on kohtalaisen hyvä. Hollanninjalavatauti löytyi 1960-luvun alussa Turusta, Helsingistä ja Loviisasta. Näin voidaan suojella myös niiden monipuolinen päällysjäkälistö ja puita lahottavien harvinaisten sekä uhanalaisten kääpien, kartanokäävän ja mehikäävän, esiintymät, puhumattakaan lukuisista harvinaisista ja Suomessa uhanalaisista kovakuoriaisista, jotka elävät kääpien ontoiksi lahottamissa vanhoissa jalavissa. vsk.. Vaateliaitten ruohojen ja heinien määrä on muuallakin suuri. Kynäjalava on usein tulvaisten rantalehtojen puu, vuorijalava puolestaan kalliontyvien ja mäkien lehtorinteiden asukas. Nykyään harjoitetaan taudinkestävyyden mm1ssa risteytys jalostusta, missä muun muassa aasialaisia lajeja käyttämällä pyritään taudinkestävään kaunismuotoiseen superjalavaan. Oulu J • • •:!:• • • • • •• •• Helsinki Vuonjalavan alkuperäisiksi tulkitut kasvupaikat keskittyvät Ahvenanmaalle, Turun ja Lohjan seuduille sekä Hämeeseen. Useat niistä ovat seutunsa pohjoisimmilla paikoilla. 1990-luvulla sitä on löydetty melkoisesti myös muun muassa Oslon ympäristöstä, ja Ruotsissa tauti lienee levinnyt jo Upsalan korkeudelle. Jokainen alkuperäinen vuorijalavapaikka on syytä suojella paitsi jalavan myös paikan muun eliöstön vuoksi. Ahvenanmaan jalavalehdoissa viihtyvät muun muassa röyhyhelmikkä, hammas juuri, tuoksumatara ja mukulaleinikki. liman torjuntatoimia tämä rotu tappaa kymmenessä vuodessa saapumisestaan suurimman teenotettavaa uhkaa jalavataudin leviämisestä Suomeen. Parhaiden lehtojen puu Sekä kynäjalava että vuorijalava ovat Suomessa parhaiden lehtojen jalopuulajeja. Metsäntutkimuslaitoksen valitsemista kymmenistä pluspuista on otettu varteoksat kotimaisen hyvälaatuisen taimimateriaalin saannin mahdollistamiseksi. Sisä-Suomen kasvupaikoillaan vuorijalava löytyy tavallisesti pohjoiseen alenevasta rehevästä ja kosteasta mutta kivikkoisesta purolaaksosta. Aineistosta on perustettu siemenpuuviljelmä metsähallituksen hoitoon lnkooseen. Suurin osa elinvoimaisimmista kasvupaikoista on rauhoitettu pieniksi luonnonsuojelualueiksi. Vuorijalavan kasvupaikoilla kasvaa tavallisesti tervaleppää sekä jalopuita, usein lehmusta, joskus kynäjalavaa, vaahteraa tai saamea. Ne suosivat kalkkipitoisia seutuja. Parhaita esimerkkijä ovat kyrmysepikkä ja jalavajäärä. Kuolevia jalavia on syytä pitää silmällä. Pertti Uotila Puhtaita jalavametsiä tuskin kannattaa perustaa, mutta sekapuuksi vuorijalava saattaisi sopia hyvin. Pensaskerrokseen kuuluvat lounaassa pähkinäpensas ja lähes kaikkialla tuomi , näsiä, koiranheisi ja lehtokuusama. Toivon mukaan viljelyssä käytetään kotimaisia siemeniä, eikä viljelyllä sotketa vuorijalavamme penmaa enempaa kuin mitä on jo tehty, kun Tanskan ja Saksan taimistoista peräisin olevia jalavia on istutettu puistoihimme. osan alueen jalavista. •.a. Myös Skoonen Örebron suojelualueen jalavisto tuhoutui ja Malmö taistelee jalavistaan miljoonabudjetilla. Silti on aivan mahdollista, että suotuisan lämpimän lounaisen tuulen mukana kuoriaisia tulisi Baltiasta Suomen etelärannikolle tai Uplannista Ahvenanmaalle. D Pertti Uotila on Helsingin yliopiston kasvimuseon museonjohtaja. Kysynnän kasvaessa esimerkiksi metsikkötaimien tuotanto saadaan nopeasti käyntiin. Vuorijalavaa viljelemään. Sekä luonnossa että puistoissa kasvavat jalavat, etenkin vanhat, on syytä säästää. Kaikkiaan kymmenkunta puuta hävitettiin, eikä jalavatautia ole sen koommin todettu Suomesta
Kuolemassa on itse kuoleminen oleellisempaa kuin se missä ruumis lepää. Merkittäviä ovat tietysti paikat, joihin liittyy dramatiikkaa. Jollei niin olisi, niin kuinka meneteltäisiin mereen kadonneiden ja sotatielle jääneiden suhteen. Sittenkö kun ketään kaatuneet henkilökohtaisesti tuntenutta ei enää ole elossa. Puhumattakaan hautausmaan muusta kulttuurihistoriasta. Entä kuinka ruumiit vaikuttavat pohjavesiin. Tahdon siis nyt eläessäni olla valitsemassa sitä paikkaa, jossa minua ehkä muisteltaisiin. H auta on tärkeämpi kuin vainaja. Viisas kuolemantekijä ilmoittaa myös varavaihtoehdon tai pari, ettei sen mieluisimman suunnitelman kariutuessa joudu ties kuinka inhoamalleen seudulle. Jollei sinne aivan mäyriä tahdotakaan !onkimaan, niin ainakin ketokasvien, perhosten ja lintujen suojeluun hautuumaat voisivat olla jo nyt melko valmiita paikkoja. En kumminkaan usko itse olevani huonoista ratkaisuista kärsimässä, että kylläpä sitten haudassa harmittaisi . Jollei pitäjässä muuta perinteistä puistomaisemaa ole, niin onhan ainakin hautausmaa. sin tapa palata luonnon kiertokulkuun. Tosin uudemmat osat, viime vuosikymmeninä laaditut, ovat mataline kivineen ja vähäisine kasveineen aika steriilejä, mutta sairaalastahan sinne nykyään yleensä tullaankin. Mutta vähintään yhtä paljon kuin siellä, muistan isääni niillä aivan muilla seuduilla, joilla lapsena isän kanssa retkeilin. Keskeisempää on, että hauta tarjoaa maantieteellisen kiintopisteen vainajan muistelemiselle. Maui Koivumäki Mikä on paras tapa palata luonnon kiertokulkuun. Hautapulaa lievittämään kehitettiin krematoriot. Tuhkan sirottelumahdollisuudet ovat tulleet paljon entistä vapaammiksi. Sen paikan henki on osa persoonaani tai pikemminkin päinvastoin. Koskaan en ole nähnyt sairaalasalin seinässä messinkilaattaa, jossa kerrottaisiin kuka merkkihenkilö kuoli juuri tässä sijainneeseen vuoteeseen. Isäni tomumaja sattuu olemaan Mäntsälän hautuumaalla, eikä sekään hullumpi kalmisto ole. Luultavasti moni luontokohde muodostuu myös ystävänsä viimeiseksi leposijaksi. Kaikilla ei ole yhtä hyvin kuolinpaikkaansa valinneita omaisia. Tahdon tartuttaa paikkaan tuntemani kiintymyksen niihin eloonjääneisiin, jotka ovat kiintyneet minuun. Isän tapauksessa tärkein muistelupaikka on Vihdissä Salmijärven Lammassaari, jonka edustalla isä hukkui. Luontoväellä voisi olla paljon yhteistä hautausmaita hoitavien seurakuntien ja yhteisöjen kanssa. Kun joku ajaa itsensä autolla hengettömäksi, on se autonromu moninkertaisesti hankalampi ympäristöongelma kuin siinä kuolleen jäännökset. Ainakaan Suomen väkiluku ei osoita jatkuvan kasvun merkkejä, ja ammoin kuolleiden haudatkin yleensä otetaan joskus uusiokäyttöön. 21. Entä Krimin sodan uhreja vuosilta 1853-1856. Täytynee siis tyytyä hautuumaihin, kunnioittaa kuolevan tahtoa paikanvalinnassa ja ottaa tahto ajoissa selville. Hannu Niklander pohtii hautaamisen ja hautuumaiden merkitystä. Voisipa ruumiinsa testamentata vaikka merikotkien haaskaruokintaan. Siihen en osaa vastata, mutta luonnonmukaista jätettä he ainakin ovat. Johan ensimmäisenkin maailmansodan jota meillä käytiin 1918 uhrit ovat jäämässä toisen maailmansodan tuonenkylvön varjoon. Ajatukseni lähtee siitä, että joihinkin paikkoihin olen kiintyneempi kuin toisiin. Pidän hautausmaita kirjastojen ja matkahuoltokahviloiden ohella keskivertokirkonkylien viehättävimpinä paikkoina. Vieläkö talvija jatkosodan sankarihautoja vaalitaan vuonna 2097. Hannu Niklander Takaisin luontoon Joskus kuulee kysyttävän, onko vainajille tulevaisuudessa tilaa, minne ne kaikki haudataan. Mukava olisi kuulla joltakulta asiaa tutkineelta, mikä on ekologiSUOMEN LUONTO 2/97 56. Kuinka paljon nykyään enää muistetaan Suomen sodan 1808-1809 vainajia. Minulle ei ole aivan samantekevää minne kalmoni haudataan taikka tuhkani sirotellaan. Suru tasaantuu, parhaiten sen huomaa siitä mikä hautuumailla on kaikkein virallisinta. Silloinhan paikan elämykset jäisivät siirtymättä tai olisivat valheellisia. Valtateiden varsilla näkee ilmeisesti Etelä-Euroopasta tulleen tavan mukaan pystytettyjä kolariuhrien muistomerkkejä. Minusta ei ole kovin kiinnostavaa saati mieltäylentävää pohtia haudalla, että tässä se nyt sekin omainen muhii ja missä kunnossa enää lieneekään. vsk. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, jos kohta moista energiankäyttöä oudoksunkin, samaten kuin kallista tapaa polttaa paitsi vainaja myös hyvin hintava arkku. Niidenkään vaaliminen ei ole aivan helppoa, ja mitä sitten tehdään, jos omainen kuolee sairaalaan. Harvinaisia puulajeja, kauniita pensaita, vaativia kukkia. Sankarihautoja vaalitaan erityisellä huolella, mutta kuinka kauan. Kai sekin suru sentään joskus helpottaa. Entä kasvavatko hautausmaat aivan loputtomasti. Kun tältä näyttää tärkeimpinäkin pidettyjen hautojen suhteen, en jaksa pelätä hautojen peittävän maatamme, vaikka suuret ikäluokat vielä asiassa metkunsa näyttäisivät
Monenko susilauman soitto sinäkin yönä kiiri tähtien alla suunnattomissa Taigan metsissä?. Oliko susien ulvonta ihmisen sisämuistissa kuin tuli. Rajamiesten tuvassa pelattiin ehkä korttia. Varjo lähestyi kuin liukuen ja hävisi. Olin jo puoleksi unessa, kun jostakin kaukaa alkoi kuulua vaimeaa helmipöllön puputusta. Mieleeni välähti kuinka olennainen osa ihmisen elämää tähdet ja sudet ja niiden ulvonta ovat joskus muinoin olleet. Pilvipeite oli väistymässä. Ne lauloivat. Olivatko nekin häipyneet maisemasta omille poluilleen. Tunsin hautautuneeni lumeen ja hiljaisµuteen suunnattoman, läpi Siperian ulottuvan metsän länsireunalla. Muistelin laiskasti iltapäivällä näyttäytyneitä susia. Susi ilmestyi välillä hangelle ja katseli suon perukkaan, jossa sen toverit olivat. Samassa olin täysin valveilla. Jos muinoinen ihminen leiritulillaan ei ole muuten älynnyt musiikin päälle, on susi hänet siihen opettanut! Mitä muuta ihmisen joikaamiset ja soittelut ovat kuin suden ulvonnan epätäydellistä jäljittelyä. Kuulin outoa värisyttävää ulinaa. Niinpä. Alun matalaan, kohoavaan ääneen yhtyi korkeampia ääniä ja kuului myös yksittäisiä äkillisiä äänenkorkeuden vaihteluja, kuin kiekaisuja. Entä rajan takana. Taivas oli täynnä tähtiä. Teksti ja kuva: Antti Leinonen Kuulin suden laulavan Talvipäivä Kuhmossa oli alkanut hämärtyä. Yhtäkkiä tajusin, että sudet ulvoivat jossakin aivan lähellä. Lauman kaikki kuusi sutta olivat äänessä. Tuokion kuluttua se oli ohi. Ainakaan mitään merkkiä niistä ei ollut ilmennyt moneen tuntiin. Korpit ja kuukkelit olivat kadonneet jo aikaa, samoin oli kaikonnut käpylintujen iloinen kikatus kuusissa. Sehän on musiikkia! Musiikkina sen koin ja olin kuulevinani, että musiikkina sen olivat sudetkin kokeneet; suuren, pakahduttavan tunteen soittona elämälle. Sekunnin murto-osan mielessäni vilahti, että se on palosireeni, niin epäeläimellisen voimakkaasti ja syvältä ääni tuli. Suden ulvonta. Tuskinpa siellä oli ketään lähimaillakaan. Se tuntui aina aloittavan yhtä kuiskaten, kuin tuutulaulua pehmeästi hyräillen. Kyllä, se oli sama kotipöllö, joka oli aikaisemminkin laulanut kolollaan piiloni yläpuolella. Niin oudon väristyksen kuulemani musiikki oli sisälleni jättänyt. Nekin satunnaiset ihmiset, jotka päivällä olivat olleet liikkeellä, olivat palanneet kotiinsa. Vain päässäni soi susien laulu yhä uudestaan. Katselin lähes pimeälle suolle. Suolahdekkeen perukassa häilähti jotakin tummaa mustien runkojen välissä. Lähimpään asuttuun taloon taisi olla kymmenkunta kilometriä. Tuijottelin väsynein silmin tuntikausia piilokojustani lumiselle suolle, kunnes näin ensimmäisen tähden. Odotin kauan uutta ulvontaa, mutta sitä ei kuulunut. Annoin väsymykselle periksi ja menin pitkäkseni laverille
Alice Karlsson Vettä kaivosta vai vesilaitokselta. "On hyvin tavallista että renkaat ovat vinksin vonksin ja pintavesiä valuu kaivoon eikä sitä silti puhdisteta eikä kunnosteta". Yleisimmät laatuvirheet johtuivat ulosteperäisestä saastumisesta, nitraatista ja fluoridista. Jos fluoria saa pitkään liikaa, myös luusto saattaa vaurioitua. Hyvä vesi on kirkasta ja raikasta, mutta tämä ei takaa laatua. Paikan vaihto ei kuitenkaan aina auta, sillä monet juomaveden ongelmat johtuvat maaja kallioperästä. Tutkimuksen mukaan suurin syy veden kehnouteen on se, että kaivo oli väärässä paikassa, esimerkiksi liian lähellä navettaa, peltoa tai likakaivoa. Kaikissa suhteissa moitteetonta vettä oli vain noin joka kymmenennessä kaivossa. Arseeni on porakaivojen ongelma Kaivovesitutkimuksen julkaisemisen jälkeen joistakin suomalaisista porakaivoista löytyi yllättäen huomattavia määriä arseenia, joka on syöpää synnyttävä raskasmetalli. vsk.. Onneksi kaivot olivat niin uusia, etteivät ihmiset olleet ehtineet altistua kovin kauaa." "Kun tiedotimme arseenista, tuli jo seuraavalla viikolla eräs isäntä näytepullon kanssa laboratorioon ja halusi tutkituttaa naapurin veden, ennen porakaivontekijän tilaamista." Juuri näin pitäisi toimia. Suurin osa ongelmista johtuu siitä, että kaivo on väärässä paikassa eikä sitä huolleta. Esimerkiksi juomaveden yleisimmät terveyttä vaarantavat aineet fluoridi, nitraatti, radioaktiivisuus ja arseeni eivät 24 haise eivätkä maistu miltään. Osa kaivoista on myös hyvin vanhoja ja huonokuntoisia. Nitraattia hyvin valvotaan Peltojen lannoitteista peräisin olevaa nitraattia esiintyy yksittäisissä kaivoissa jokseenkin yleisesti, mutta pitoisuudet ovat olleet varsin pieniä verrattuna esimerkiksi moniin muihin Euroopan maihin. Etenkin kivikehäkaivot ovat jo aikansa eläneitä, mutta rengaskaivoissakin oli runsaasti puutteita. Vesinäytteitä otetaan Hollolan Sairakkalassa. Suomalaisten kaivovedet ovat huonommassa kunnossa kuin ihmiset arvelevat. Valmiille porakaivolle ei nimittäin voi juuri enää mitään, ja liittyminen kunnan vesijohtoon maksaa helposti kymppitonnin lisää. Suomessa oman kaivon varassa on 300 000 kotitaloutta ja saman verran vapaa-ajan asuntoja. "Esimerkiksi Orivedellä löydettiin porakaivoista niin korkeita arseenipitoisuuksia, että kaivot jouduttiin hylkäämään. Suomessa ei ole kuitenkaan tiedossa yhtään tällaista tapausta. Nitrosoamiineilla epäillään olevan yhteys mahalaukun syöpään, tosin Hiisvirran mukaan tieteellistä näyttöä koko muuntumisketjusta ei ole. Kaakkois-Suomen ja Varsinais-Suomen rapakivialueilla veteen liukenee liikaa fluoridia, joka vaurioittaa muun muassa hammaskiillettä. Nyt jo tiedetään, että sitä on sekä LaSUOMEN LUONTO 2/97 56. Elintarvikkeista kuten lihajalosteista ja makkarasta nitraatteja saa veteen verrattuna moninkertaisesti. ''Tietyillä alueilla Suomessa arseenia on kallioperässä ja Jorma L1urila Vanha kaivo pellolla vilkasliikenteisen tien vieressä ei lupaa hyvää. Nitraatit muuttuvat elimistössä nitriiteiksi, jotka voivat mahalaukussa muodostaa ruoan amiinien kanssa nitrosoamiineja. " Ihmiset ostavat talon ja kiinnittävät erityistä huomiota keittiön kaapistoon ja sen sellaiseen, mutta saattavat kokonaan unohtaa kaivon", yli-insinööri Leena Hiisvirta sosiaali ja terveysministeriöstä sanoo. Kaivon paikka on tärkeä Kolmisen vuotta sitten tehdyn valtakunnallisen kaivovesitutkimuksen mukaan ajoittain jopa puolet kotitalouksista saa kaivostaan terveydellisesti arveluttavaa vettä. Useimmiten syynä huonoon veden laatuun on kaivon väärä paikka ja huono kunto. Liiallinen nitraatti voi aiheuttaa lähinnä imeväisikäisille anemiaa. Jos vesi on jo naapurin kaivossa huonoa, ei kannata heittää 10 000-20 000 markkaa kaivoon. Geologian tutkimuskeskus selvittää parhaillaan arseenin esiintymistä Suomessa. näillä alueilla pitäisi olla tarkkana", Hiisvirta sanoo
25. Täällä on radioaktiivisuutta ja raskasmetalleja." korkeintaan vain muutamia milligrammoja." Hiisvirran mukaan myös juomaveden suolasta kohistaan liikaa. Mikäli kaivonomistaja edelleen haluaa käyttää vettä, ei sille voi mitään. D Suomen ympäristökeskus luovu/Ii ystävällisesti oheisen karttatiedoston julkaisuoikeuden Suomen Luonnolle. Iso likaantumisriski pohjavesille ovat muun muassa vaarallisia kemikaaleja käyttävät tehtaat ja laitokset sekä niiden varastot, korjaamot, huoltoasemat, öljysäiliöt, asfalttija öljysora-asemat, kaatopaikat, viemärit, turkistarhat, sikalat, navetat, tuorerehusäiliöt ja puunkyllästämöt. Tärkeiden pohjavesialueiden osuus on suurin Keski-Pohjanmaan ja LänsiSuomen ym päristökeskusten al ueella ja pienin Lapissa ja Kaakkois-Suomessa. amansa kansiot kuntien viranomaisille, seutukaavaliitoille ja lään inhallituksille. Oma kaivo vai kunnan vesi. Niukimmin pohjavesialueita on Keski-Pohjanmaalla ja eniten Lapissa. Siinä ihosyövän todettiin lisääntyneen alueilla, joilla arseenipitoisuudet olivat 0,5-1 milligrammaa litrassa. "Arseenin syöpävaaral I isus perustuu taiwanilaiseen aineistoon. Jorma Laurila Leena Hiisvirran mukaan oman kaivon tekoa kannattaa harkita huolellisesti. Alumiinin epäillään aiheuttavan muun muassa Alzheimerin tautia, joka johtaa dementiaan. Pohjavesiä koskevat tiedot on koottu kuntakansioihin, joissa · on pohjavesialueiden kartat sekä yksityiskohtaista että yleistä tietoa pohjavesistä ja niiden suojelusta. Suomesta löytyneet maksimipitoisuudet ovat taiwanilaista luokkaa, mutta altistumisaika ei meillä ole vielä yhtä pitkä", Hiisvirta sanoo. pin että Pirkanmaan kallioperässä. Suomessa on paljon pohjavettä Suomessa on kartoitettu noin 6500 pohjavesialuetta, joista 30 prosenttia on vedenhankintaa varten tärkeitä (tummansininen), 20 prosenttia soveltuvia (vihreä) ja 50 prosenttia (ruskea) muita. Koska ihminen ei tarvitse alumiinia, sitä on kuitenkin järkevää välttää. "Mehumaijat kannatti kuskata vintille, sillä astioista saatava alumiinimäärä saattaa olla jopa satoja milligrammoja litrassa, kun juomavedestä tulee alumiinia pahimmillaankin "Meillä on hyvin erikoinen maaperä. Alumiinista ja suolasta ei huolta Kansanterveydellisesti kiinnostavia juomaveden epäpuhtauksia ovat alumiini ja suola. Kunnan vesijohto on varteenotettava vaihtoehto. Syynä ovat kustannukset. "Vesilaitoksen asiakkaat ovat paremmassa turvassa kuin oman kaivon vettä käyttävät, sillä vesilaitoksen vettä tutkitaan usein ja säännöllisesti." D Yksityiskohtaisia tietoja kaivon paikan valinnasta, rakentamisesta ja huoltamisesta saa Kaivo-oppaasta, jota voi ostaa Suomen ympäristökeskuksesta (09) 4030 0100 ja Editasta (09) 566 0266. "Pullotetuista mineraalivesistä voi saada oleellisen osan päivittäisestä suolasta, mutta tavallisesta juomavedestä saatu natrium on hyvin vähäistä." Liikaa suolaa saattaa liueta pohjavesiin lähinnä rannikolla, joka on entistä merenpohjaa sekä ahkerasti suolattavien teiden läheisyydessä. Kaivovesissä oleva ruoste ei liioin ole terveydelle vaarallista, vaikka se kirvoittaakin etenkin keväisin useita huolestuneita kysymyksiä. "Tutkimus ei tue käsitystä että juomaveden alumiinilla ja Alzheimerin taudilla olisi yhteyttä, vaikka siitä yleensä puhutaan", Hiisvirta toteaa. Nyt ei voi enää vedota tietämättömyyteen esimerkiksi soranottoja sijoituspaikkalupia myönnettäessä. Jos terveystarkastaja havaitsee talousveden juomakelvottomaksi, hän voi kieltää sen käytön. Analyysit maksavat ja lisää kuluja tulee, jos kaivo osoittautuu huonoksi. "Elimistö pystyy myös melko pitkään muuntamaan vaarallisia aineita vaarattomiksi, joten todennäköistä on, ettei oriveteläistenkään tarvitse olla huolissaan." Arseenin ohella kaivoveden voivat pilata radioaktiiviset aineet, jotka pystytään poistamaan toisin kuin arseeni ilmastuksella ja aktiivihiilisuodattimella. Hiisvirran mukaan ihmisten kannattaisi ilman muuta liittyä kunnalliseen vesijohtoverkkoon. Ympäristökeskukset ovat jakaneet kokoSUOMEN LUONTO 2/97 56, vsk. "Joskus on käynyt niinkin, ettei kaivovettä anneta tutkia, -koska aavistellaan että si inä olisi jotakin vikaa", Hiisvirta sanoo
Vanhan käsityksen mukaan varis on ensimmäinen erämaa-alueille palaava muuttolintu. "Kuu kiurusta kesään" ei täällä päde. 26 Kevät ja kesä saapuvat Lappiin eri tavalla kuin eteläiseen Suomeen. Erkki Pulliainen Neljä kuuta k1 Pekka Sclin/LK A Pihassa syystalvella pihlajanmaijoja hiljaisena napsiva taviokuurnanaaras on vain lyhyellä kiertomatkalla etelässä. Näin ei asia ole kaikkialla. Salaperäisen linnun elintapoja on tutkittu Värriön tutkimusasemalla kohta kolmen vuosikymmenen a1an. Taviokuurna, suurin peippo lintumme, on Perä-Pohjolan ja Metsä-Lapin havumetsien hiljainen asukas. Pohjolassa voitaisiin sanoa vaikka, että "neljä kuuta kuumasta kesään, kuun verta järripeiposta, puolikuuta västäräkistä, pääskysestä ei päivääkään". Metsä-Lapin tuntureiden välisiin havumetsiin ja Peräpohjolan aapasoita erottaville selkämaille palaa ensim
Kuuma on myös varustautunut palaamaan pesimäseudulleen joka talvi. Tämä pesii samoissa havumetsissä, mutta luonto ei tarjoa sille mahdollisuuksia lisääntyä joka talvi. Tämän aiheuttaa kylmä ilma, joka raskaampana valuu laaksojen pohjalle. Se noukkii havupuista ja lehtipensaista muuta ruokaa jykevällä nokallaan: kuusenja pajunsilmut ovat tärkeää ravintoa. Toisin kuin siemeniä, niitä riittää joka talvi. Se ei syö hillan makeaa hedelmälihaa, vaan kaivaa siemenet sisältä. Kuusensilmuissa on yli 27. takaa pilkistävät ensimmäiset auringonsäteet enteilevät piteneviä päiviä ja paljastavat kuust;n latvassa heleästi laulavan koiraan punaisen höyhenpuvun. Silmunsyöjän jykevä nokka Taviokuumalla ei ole ristinokkaa, jolla saisi siemenet esiin käpysuomujen alta. Taviokuumaa ei palella kovillakaan pakkasilla, eikä kylmyys hillitse edes koiraan lauluintoa. 1rnasta kesään mäisenä taviokuuma. Marjat maittavat kuurnakoiraalle. Niitä on tarjolla joka talvi, toisin kuin havupuiden siemeniä. Silmut eivät ole hätäravintoa. Taviokuuman tiheä höyhenpeite auttaa sitä säilyttämään ruumiinlämmön tasaisena kovallakin pakkasell a. Tässä se poikkeaa samanvärisestä mutta vähän pienemmästä isokäpylinnusta. Tunturin rinteen Taviokuurna syö kuusensilmuja. Kun kuuma tulee helmikuun alkupäivinä takaisin Metsä-Lapin kurujen kuusikoihin, lämpötila on nii ssä matalimmillaan 30 ja 50 miinusasteen välillä
Marjoja syövät kuumat tulisivat helposti humalaan ja olisivat helppoa saalista pedoille. Linnut eivät kiirehdi pariutumaan kohta palattuaan. Pesään ilmestyy tavallisesti neljä munaa. Pesän taviokuumat rakentavat tavallisesti kahdesta neljään metrin korkeudelle kuuseen, mäntyyn tai katajaan. Hedelmämallossa on runsaasti helposti imeytyviä sokereita, mutta kuuman on hylättävä se. Taviokuurnan pesintäaikaisiin vihollisiin kuuluvat pienet petolinnut ja kuukkeli , joka ryöstää munapesiä ja syö poikasia. Kalkkia silmut sisältävät selvästi enemmän kuin siemenet. Tältä etelänmatkaltaan linnut sitten palaavat parin kolmen kuukauden kuluttua Perä-Pohjolaan ja Metsä-Lappiin. Taviokuuma on selvästi huonompi pesänrakentaja kuin käpylinnut, jotka monikerroksisen ja tiiviin pesän ja siemenravinnon ansiosta pystyvät lisääntymään sydäntalvella. Tämä johtuu siitä, että pihlajanmarjojen sokerit ovat usein käyneet alkoholiksi. Siksi kuumat pariutuvat keväällä ja pesivät vasta kesän tultua. maksa. Vielä toukokuussa taviokuumakoiraat laulavat innokkaasti. Kesällä kuumat ovat kuitenkin punatulkkujen tavoin hiljaisia ja huomaamattomia. Pariutuminen alkaa vasta huhtikuussa. Tähän tarvittaisiin ravintoa, jossa olisi enemmän valkuaista. Hän on Metsä-Lapissa sijaitsevan Värriön tutkimusaseman johtaja. SUOMEN LUONTO 2/97 56. Poikasten ohella koiras syöttää myös naarasta; se kuuluu myös kosintamenoihin. Jos pihlajanmarjoja on tarjolla runsaasti, taviokuuma saattaa sydäntalven muuttomatkallaan tyytyä kiertelemään pieni ssä parvissa Keskija Etelä-Suomessa. Kesällä hiljainen lymyilijä Pesintä alkaa vasta kesäkuussa peräti neljä kuukautta sen jälkeen, kun linnut saapuivat pesintäalueelleen. Taviokuuman pesä ei sovellu talvella pesimiseen: lämpö karkaisi sen huteroiden sernamren läpi ja munat Jaatyisivät. Taviokuumalla on punatulkun tavoin hyvin pitkä ruoansulatuskanava. Taviokuuman ruokatorvessa on laaja kupu, johon ne keräävät rav intoa. vsk.. Taviokuurnan etelänretket jäävät lyhyiksi kiertomatkoiksi tutussa seurassa kymmenen prosenttia raakavalkuaista; aJ01ttain samojen puiden siemenissä valkuaista on vähemmän. Karaistunut kiertelijä Taviokuumat ovat todellisia talvensietäjiä: ne tekevät usein vain muutaman sadan ki lometrin kiertomatkan ja palaavat sitten keskelle pohjoisia talvisäitä. Aterioinnista jäävät jäljelle vain marjojen kuoret ja hedelmäliha. Esimerkiksi kuuman naapurina usein pesivä leppälintu ruokkii poikasiaan yli kymmenen kertaa tiheämpään. Taviokuuman maksa on melko pieni , eikä se ehdi polttaa alkoholia nopeasti pois. Silmuruoka riittää ylläpitämään korkeaa ja tasaista ruumiinlämpöä paukkupakkasillakin, mutta sen valkuaisaineet eivät riitä munien muodostamiseen. Kuukkeli etsii pesiä lennähtämällä hav upuun alaoksi lle ja hyppimällä ylöspäin oksalta oksalle samalla runkoa kiertäen. Raitis seuramatkalainen Sydäntalven muuttomatkallaan taviokuuma syö usein pihlajanma1jojen siemeniä. Se erottelee nokassaan siemenet hedelmälihasta ja sylkee kuoren ja pehmeän mössön pois. Esimerkiksi pihlajanmarjoilla mässäilevällä tilhellä on humalan välttämiseksi erittäin tehokas alkoholinpolttojärjestelmä, johon kuuluu suuri 28 Anlli Leinonen/LKA Taviokuurnan pesä on hutera se ei suojaisi munia ja poikasia pakkasilta. Kuusenoksalla aurinkoa ottava ja paikoilleen jähmettynyt taviokuuma voi silloin olla häkellyttävän Erkki Pulliainen on Oulun yliopiston eläintieteen prof essori ja vihreiden kansanedustaja. Huhtija toukokuussa taviokuumapareja tapaa syömässä siemeniä talvehtineista puolukoista ja variksenmarjoista. Silmujen ravintoaineita on kuitenkin vaikea hyödyntää: lintu tarvitsee siihen tehokkaan ruoansulatusjärjestelmän. Ne liikkuvat sydäntalvella pienehköissä parvissa aivan kuten muuttomatkallaankin. Näin ne saavat enemmän valkuaista. Ruokintakertoja on vuorokaudessa yhteensä vain nelisenkymmentä. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia kuvustaan. Kesäkuussa aikuislinnut siirtyvät syömään siementen ohella eläinravintoa
Niitä ei kuitenkaan sanota nymfeiksi, koska sirvikkäillä on täydellinen muodonvaihdos: kotelovaihe toukan ja aikuisen välissä. Aikuinen surviainen on hyvin hento, eikä paljon siedä sadetta tai tuulta. Pienimmät lajit saavat riittävästi happea suoraan ihonsa läpi. Elä vuosi toukkana syrjässä kiven kyyhötä, kyhjötä, vaaroja vältä ruokana virrassa kieppuva hiven ja saat palkan elämältä: selkääsi siivet ja pyllyysi pitkän pyrstön tanssi ja lemmi ilta ja yö, kun siipesi uusina hohtaa jo nouseva aurinko sinut vainaana kohtaa U. Jo toukan ulkonäkö kertoo, minkälaisessa ympäristössä kukin elää. Myös vesiperhosten eli sirvikkäiden toukkia on runsaasti. Koskikorennot eli korrit eivät aikuisina ole yhtä siroja kuin surviaiset. vsk. Nymfit elävöittivät kaikkea luontoa, mutta erityisesti poikkeavia tai pyhitettyjä paikkoja kuten lähteitä. ovat edelleen menestyviä, lajeja on tuhansia ja ne ovat elinympäristöissään runsaita. Pieniä vedenneitoja Koskissa on erityisesti pa1vänkorentojen ja koskikorentojen nymfejä. Sekä korrit että surviaiset ovat hyvin vanhoja eläinryhmiä. Naaras elää hiukan pitempään, jotta se ehtii munia. Kesällä järvestä ajautuu runsaasti planktoneliöitä kosken saalistajien ravinnoksi. Voimakkaan virran lajit selviävät pienillä kiduksilla, 29. Seppo Vuokko ELINPAIKKA Piirros: Käyttökuva!Hannu Virtanen Nymfien tanssi Antiikin tarustossa nymfit olivat luonnon hengettäriä, joilla oli kauniin neidon hahmo. Laiskureita laulattaa. Myös muinaiset suomalaiset eränkävijät tunsivat luonnottaret, jotka asustivat riistamaita ja kalavesiä. Jo kivihiilija permikauden kortekorvissa lensi nykyisten kaltaisia korreja ja päivänkorentoja. Ehkä elämä koskessa on lähimpänä saksalaisen laiskurin unelmaa, Faulenzerlandia, jossa ruoka lentää suuhun. Ymmärtäisin, jos aikuinen päivänkorento olisi nymfi, mutta eläintieteilijöille nymfit ovat hyönteistoukkia, joilla on vaillinainen muodonvaihdos. veiluun sopivaa säätä. Mutta mitä eläintieteilijät oikein ajattelivat, kun nimesivät hyönteistoukat Kreikan puolijumalien mukaan. Linne sentään kunnioitti luonnottarien kauneutta antaessaan lumpeelle nimen Nymphaea. Koski elää virran tuomalla aineksella. Virta tuo myös eläinten tarvitseman hapen. Voimakkainta virtaa sietävät ja vaativat lajit ovat toukkina hyvin virtaviivaisia, vahvaraajaisia ja litteitä. Monista alkeellisista piirteistä huolimatta molemmat hyönteislahkot Heikki Willamo/LKA Vesiperhoset viettävät päivän kasvillisuuden suojassa ja kokoontuvat lämpiminä kesäiltoina parveilemaan rannan tuntumaan. Suomen viidestäkymmenestä päivänkorennosta eli surviaisesta useimmat ovat virtaavien vesien lajeja. Parhaassa asemassa ovat luusuan ja ensimmäisen kosken saalistajat; mitä pitemmälle virta järvestä ehtii, sitä tarkemmin siitä on jo seulottu ravinto. Nymfeille tempautuminen virran pyörteisiin on usein viimeinen valssi, sillä liikkuvalla saaliilla on monta ottajaa. Koskessa saalistajat istuvat paikoillaan ja odottavat, mitä virta tuo tullessaan. Surviaisten, korrien ja vesiperhosten toukilla on ruumiinsa sivuilla kidusliuskoja, joissa hapen ja hiilidioksidin vaihto tapahtuu. Useimmat 35 lajistamme elävät virtaavissa vesissä. Haapalainen/LKA Surviainen elää aikuisena vain lisääntymistä varten lyhimmillään muutaman tunnin. Osa niistä viihtyy hyvinkin vuolaissa koskissa. Päivänkorennot ovat tunnettuja lyhyestä aikuisiästä: useilla lajeilla koiras todellakin on aikuisena vain muutamia tunteja ja kuolee kohta pariteltuaan. Surviaiset ovat ainoita hyönteisiä, joilla on kaksi lentokykyistä kehitysvaihetta. Subimagolla on siivet, mutta se on väreiltään aikuista sameampi. Niinpä vedestä nousseet surviaiset odottavat subimagoina eli esiaikuisina parSUOMEN LUONTO 2/97 56
P otnapekat eli hankikorrit ( 3) julistavat maihinnousullaan talven päättyneeksi. Kesällä on runsaasti planktonia siivilöitäväksi, kun taas talvella on tarjolla hajoavaa kasviainesta. Monet kosken punalev istä ovat vaatimattoman näköisiä, mustanruskeita tai sinivihreitä rihmakimppuja, joita ei aina ole helppo tunnistaa leviksi. Joulunaika lihottaa Eri vuodenaikoina kosken tarjoama ravinto ja niin myös lajisto on erilainen. Koskessa on monenlaisia vesiperhostoukkia. D Aiemmin julkaistut elinpaikat: 1994: heinälato, järven syvänne, omakotitalon piha, rakkolevävalli, palsasuo, ikimetsä 1995: viljavarasto, tammi, rakkolevävyöhyke, tunturi, sorakuoppa 1996: luminen metsä, lehtoniitty, kesäyö lehdossa, suo, lehto, karu kallio SUOMEN LUONTO 2/97 56. Aivan kuin linnut ne kuuluttavat valtaustaan "laulamalla". Vuollejokisimpukka ( 11) kyntää kosken hiekkasärkkää. Sinivihreän värinsä vuoksi niitä ei heti arvaa punaleviksi. Useimmat mäkä.rät viettävät vielä sydäntalven munina, mutta toukat kuoriutuvat kun vedet alkavat lämmetä. Taimenen ( 4) parikesäinen poikanen näyttää tässä seurassa suurelta. Rapu-ukko (2 1) jurottaa talven ajan hiljaa kolossaan ja liikkuu vilkkaammin vasta vesien lämmettyä. Kiven kosteessa on lähes tyventä, ja samoin aivan lähell ä kiven pintaa ja pohjaa, sekä kasvituppaiden sisällä. Vesisiira (5 ), kiekkokotilo (6) ja hernesimpukka (12) viihtyvät kivien ja kasvien suojissa, missä virran voima on vähäinen. Riippasirvikäs (14) ankkurikivineen sietää voimakkaampaa virtaa kuin kevyemmästä aineksesta koppansa rakentanut putkisirvikäs ( 15 ). Ki ven virtasivulla pystyvät vain kaikkein erikoistuneimmat eläimet liikkumaan ja elämään, mutta sammalen seassa on jo helppo kömpiä. Joulun aika lihottaa karikkeen syöjiäkin, ja kosken ravintovarat ovat runsaimmillaan kevään kynnyksellä. Kiven virranpuoleisessa syrjässä kasvaa vain aivan lyhyttä levänukkaa; ki ven päällä, missä virta jo alkaa irtautua kiven pinnasta, kasvaa lyhyttä sammalta ja suojasivulla liehuu jo kymmenien senttien mittaisia näkinsammalia. Taimenen ja kivisimpun mieltymys koskiin johtuu osaksi suuresta hapentarpeesta. Keskitalvella erilaisten toukkien lukumäärä on usein suurimmillaan. Keväällä siiviläsirvikkään toukat "taistelevat" hyvistä apajapaikoista. Useimmat lajit poistuvat aikuistuttuaan kos kesta ja etsivät parittelukumppaninsa ilmassa. Kun ilman happipitoisuus laskee, siihen liukenee uutta vedestä, ja kun hiilidioksipitoisuus kasvaa, sen ylimäärä siirtyy veteen. Veden virtausnopeus vaihtelee kosken eri osissa, Suurimmillaan se on selvissä, syvissä uomissa ja könkäissä, mutta kivisessä uomassa virtaus hajoaa pyörteiksi. Kiduksia ei ole ja kovan kitiinikuoren läpi ei kaasujen vaihto onnistu. Neidonkorennon toukka (9) vaanii saalista ruskoärviän ( 13) lakastuneella versolla. Virtaludetta (23) pidetään hyvin harvinaisena, mutta toisaalta piilottelevana lajina se on varmaan usein myös välttänyt tutkijain haavit. Koskikivien pikkusammalet ovat toistensa näköisiä, mutta kookkain laji, pitkjnä hiuksina virrassa liehuva näkinsammal (24) on helppo tunnistaa. Vuolaassa virrassa ei myöskään ole helppo käydä ilmassa hengittämässä, kuten seisovien vesien sukeltajakuoriaiset tekevät. Saukon (2) sanotaan olevan erityisen viehtynyt punalihaisiin, mutta koskissa saaliiksi jää yleensä vähän hitaampia kaloja, kuten made tai kivisimppu ( 16) . Virtaviivainen Ancylus-kotilo (22) sietää ankaraakin veden painetta. Koskessakin on omiakin tuottajia: putkilokasveja, sammalia, pii-, sini-, viherja punaleviä, mutta niiden osuus kosken ravintoketjussa on melko vähäinen. Monenlaista lokeroa Koski on erilaisten elinympäristöjen lokerikko. 32 Reijo Juurincn/LKA Helminauha/evät ovat yleisiä sekä koskessa että metsälammissa. Muutamat kovakuoriaiset ja luteet ovat kuitenkin kehittäneet keinon tähänkin, eräänlaisen tekokiduksen: osaa ruumiista kattaa nukkamainen karvapeite, jossa on ilmaa. Koskien tavallisimpia juotikkaita on koirajuotikas (19). Ki tiinikappaleitten hankausääni ei kosken kohinassa kauaksi kuuluu , mutta riittää, kun naapuri siirtyy sen verran, että molemmat mahtuvat rakentamaan verkkonsa. Kivien allakin on omat asukkaansa. Sitä eläin hengittää. Aikuisille hyönteisille koski on vaikea elinympäristö. Saukon ja karan ruoka-aitta Koskikara ( 1) on etelässä talvivieras, joka sukeltaa ravintonsa kosken pohjasta. pohjaliejun tonkijat tarvitsevat suuret kidukset. Rysäja siiviläsirvikkäät joutuvat asettumaan hiukan rauhallisempaan virtaan kuin mäkäräntoukat. Suurin osa kosken näkyvistä eläimistä on hyönteisiä. Mäkärän toukkia voi olla uskomattoman paljon: ennätys on yli miljoona toukkaa neliömetrillä! Vaikka pohja kivineen ja karahkoineen on kolmiulotteinen, ei silti yhdelle toukalle jää paljon tilaa. Kesällä kosken lajisto on niukimmillaan: monet lajit ovat aikuisina maalla tai vaikeasti havaittavina munina. Surviaiset ja osa korreistakin aikuistuvat vasta kesällä. Ei koskikara turhaan koskissa sukeltele! Kevättalvella lajisto alkaa taas muuttua. K oskisirvikkään (7) toukalla ei ole koppaa suojanaan, kun se jahtaa kevään ensimmäisiä mäkärän toukkia (8). Laakasurviaisen toukat (20) painautuvat tiukasti kiven pintaan, jotta virta ei veisi mennessään. K uvassa isosilmäsukeltajasurviainen ( 17) ja suvihoikkakorri (18). Enimmät ja tunnetuimmat punalevät ovat merten kasveja, joten punalevien viihtyminen koskissa voi olla yllätys monelle. vsk.. Kivisimppu ja myös useat kosken hyönteisistä löytävät vaihtoehtoisen hapekkaan elinympäristön suurten järvien kivisten rantojen tyrskyvyöhykkeestä. Rysäsirvikkäät (JO) siivilöivät virran tuomaa einettä taidokkaasti rakennetuilla pyydyksillä
Mitä tekee tuhatvuotisilla tähdillä, jos voi hankkia avoauton ja aurinkolasit. Elokuvateollisuus on Yhdysvaltain suu rin vientitulojen tuoja, ja Disneyn asemaa kuvaa YK:n tilastot hallitseva mediatutkija mainitsemalla, että yhtiön keväällä ABC-televisioyhtiöstä maksamat sata miljardia markkaa on summa, jolla Unescon arvion mukaan turvattaisiin puuttuva terveydenhuolto, ruoka ja koulutus maailmassa. Näkökulmani Los Angelesiin oli useiden sattumien summa. "Meilläkin on yksi tuttava joka kävelee. Sitä paitsi se oli edullinen ja sijaitsi matkatoimiston mukaan lähellä Kiinalaista teatteria, joka tunnetaan fi lmitähtien kädenjälj istä ja elokuvien ensi-i lloistaan. Y hdysvaltain länsirannikko hallitsee maailman taloutta, Disney-yhtiö viestintää ja sen suunnattomia rahavirtoja. Eivät ihmiset tätä halua. "Sano joku suomalainen tähti", kehottaa tähtensä hyvin tunteva paikallinen yrittäessään sijoittaa Skandinaviaa kartalle. Chandlerin pessimistiset visiot ovat nykypäivää. Lähimmäksi pääsee Ingrid Bergmanin kotimaan naapurina. Hotellin uutiskanavilla haastatellaan itkeviä koululaisia, joiden 1 !-vuotias toveri on siepattu, opettajansa myrkyttämistä yrittäneiden 12-vuotiaiden tyttöjen asianajajaa, ! !vuotiasta aseenkäyttäjää. Suhde ympäristöön on silloin aika raju: kaikkien turvaverkkojen puuttumisen tuntee nahoissaan heti , ja jos länsimaissa yleensäkin ajokortiton alkaa olla uhanalainen laji, täällä se on jo sukupuuttoon kuollut. On helppo uskoa, että vanhemmat asennuttavat lastensa hampaisiin mikrofonit sieppausten varalle. Onko nykyisessä kaupunkikulttuurissa jo naiivia kaivata oikeita tähtiä. Niin, Euroopassahan vielä kävellään", havahtuu mies. Maija Salusjärvi vastaa Yleisradion kansainvälisestä tiedotuksesta. Puhelin sentään suostui lopulta toimimaan. Kaupungin tunnetuin mies: "Yes, se nuori heppu. Ruosteisten aitojen takaa paljastuvat ahdistavat koulujen pihat ja ihmisten asumukset. Mietin pitkään, uskallanko tarkistaa reittiäni vanhalta tädiltä, joka on kapuamassa portaita taloonsa. 33. Vain kalteriaitoja, aseilla tai koirilla uhkaavia kylttejä. H otellista on suora reitti palmujen reunustamaa Sunset-bulevardia pitkin Hollywood-bulevardille ja Kiinalaiselle teatterille. Ympäristön kammottavuus alkoi tunkea läpi nahan ja synnyttää pakokauhua. vsk. Liikenteen päästöjen takia katse kohdistuu alemmas. "Se on piiitkä matka," hän venyttelee empien vastaustaan ja jää päätään pudistellen tuijottamaan jälkeeni. Uusi hotellini sijaitsee Beverly Hill sin tuntumassa. Niistä näkee sen, minkä myöhemmin television uutisraporteista: tällaisessa ympäristössä vanhemmat häSUOMEN LUONTO 2/97 56. Katolta näkee, miten moottoriteiden ja jättimäisten rakennusten verkko on laskettu trooppisen luonnon päälle. Hän kävi kesällä tutustumassa Disney-yhtiön viestintään Los Angelesissa. Sama tunnelma. Niistä näkyy, missä kuuluisuudet asuvat. Myohemmin tutustun upporikkaiden Beverl y Hillsiin. "Teillä Euroopassa on rennompaa", toteaa paikallinen asukas rautaporttinsa takaa. Jalkakäytävät häviävät olemattomiin. Poliisin ja televisioyhtiöiden helikopterit kaartelevat taivaalla yötä päivää löytääkseen liikenneonnettomuuksien uhrit ensimmäisenä. Se oli myös kohtuullisen matkan päässä Disneyn pääkonttorista. Kun 1950luvulla opettajille aiheuttivat huolta purukumi tai järjestyshäiriöt tunneilla, 1990-luvun kouluissa haittoina ovat huumeet, aseet, raiskaukset. Otan taksin paluumatkalle. Erikoinen nainen, ei pelkää mitään", vilkastuu vaimokin. L os Angelesia kuvannutta kirjailija Raymond Chandleria syyteltiin joskus moralismista, kun hän arvosteli kaupunkielämän ja ympäristön kovuutta, lahjontaa ja rahan mahtia. Vain vähän vihreämpänä, mutta aseistetut vartijat ovat täällä näkyvill ä. Ei yhtään kauppaa, kioskia, kahvilaa tai mitään elämän merkkiä, ei ristin sielua. "Aina sama helvetti joka ikinen lauantai," hän raivoaa, ja hiki virtaa liikenteen seisovassa pätsissä. Kiinalaisen teatterin tuntumassa istuu paikan likaisuutta inhoten silmäilevä pariskunta, joka kertoo asuneensa täällä aiemmin. "Entiseen aikaan otettiin kuvia siitä, kun tähdet kävelivät bulevardilla. Nyt täällä ei kävele ikinä kukaan. Hallitus yrittää voitavansa", hän kohauttaa olkapäitään. viävät taistelun lastensa sieluista. Molemmat varoittavat kävelystä kaduilla. Los Angelesissa suunnistetaan tähtikarttojen mukaan. Lähdin matkaan niukan stipendin turvin melko lyhyellä varoitusajalla. Hautovan kuuma ja likainen Los Angeles levittää lentokentältä lähestyvän silmille aluksi loputtoman slummien erämaan. "Ja teillä on niitä ylellisiä liikkeitä katujen varsilla. " Murha pari päivää sitten", selittää taksinkuljettaja matkalla uuteen hotelliin. Ja tietysti Esa-Pekka Salosen kautta. "Raha sen tekee. En edes harkitse Kaurismäkiä. Hallituksen keino tilanteeseen on jakaa kouluseteleitä, joilla vanhemmat voisivat ostaa paikan paremmasta koulusta. Eikä hallitus. Tunne siitä, että joku saattaa milloin tahansa hyökätä. Sopiva kävelymatka muualla ei täällä. " Ei siellä voi asua. Ei pelkkiä t-paitoja ja tätä roinaa", hän viittaa ympärilleen. Muutama vuosi sitten oli vielä keskiluokkaa, mutta nyt rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät tulleet entistä köyhemmiksi. Parvekkeen edessä kukkivat magnoliat, ja katolla on uima-allas. Suomesta vai?" Taivaalla tähtiä ei näy. Kymmenen minuuttia kahdessa tasossa jylisevää kuusikaistaista moottoritietä ja huoltoaseman kalsea piha nuhjuisen hotellihuoneen ikkunasta riittivät hyytämään rohkeuden. Maija Salusjärvi Paluu tulevaisuudesta B est Western Hollywood Hills -hotelli oli kuulostanut ihan hyvältä. Yhtä hyv in voisi taittaa matkaa Saharassa: tappavan kuumaa j a autiota. "Animal elukka! " karjaisee kuljettaja ja yrittää hyökätä edelle kiilanneen autoilijan kimppuun. Niillä nurkin pääsee helposti hengestään", totesi paikallinen matkatoimistovirkailija rauhallisesti. lima kirvelee silmiä ja kurkkua. Renny Harliniakaan hän ei tunnista paitsi lopulta Geena Davisin aviomiehenä
Tämän tapahtuman ansiosta maapallon ilmakehään alkoi vähitellen kerääntyä vapaata happea. vsk.. Pentti J. Sinilevät valmistavat auringonvalon ja lehtivihreän avulla yksinkertaisista lähtöaineista sokereita eli ne osaavat yhteyttää. Alho Alussa olivat sinilevät Kallioiden pinnalla elää monia eri sinileviä, joista Stigonema minutum on yksi. Tänä päivänäkin nämä sitkeät eliöt tulevat toimeen paikoissa, jotka eivät kelpaa muille elollisille. Ne tulevat toimeen hyvin epäsuotuisissalcin oloissa ja sietävät ravinteiden niukkuutta, kuivumista, voimakasta säteilyä sekä korkeita lämpötiloja. Se puolestaan mahdollisti elämän kehityksen. Typpilannoitusta ei tarvita Monet sinilevät pystyvät valmistamaan tarvitsemiaan vaiSUOMEN LUONTO 2/97 56. Pikkuruiset sinilevät kehittyivät yli 3,5 miljardia vuotta sitten ne olivat ehkä maapallon ensimmäisiä asukkaita. Eloonjäämiseen liittyy myös kestosolujen muodostuminen. Nykyisin yli 2000 sinilevälajia elää kaikkialla, missä ne saavat valoa ja vettä. Kilpailijoiden voi käydä huonosti: sinilevä saat34 taa myrkyttää ne hengiltä. Niillä sinilevät pystyvät selvytymään poikkeusoloissa. Sen solut muodostavat haarautuvia rihmoja, jotka peittävät sopivissa kohdissa kalliota
Huono maine ei kuitenkaan tee oikeutta näille maapallon vanhimmille eliöille. Valuveden aiheuttamiksi luullut "mustejuovat" ovat todellisuudessa kallioilla eläviä sinileväkasvustoja.. SUOMEN LUONTO 2/97 56. calothrixkylvyn. Sini/evät ovat tuttuja uimareita kiusaavia vitsauksia. Penni J. vsk. Silloin esimerkiksi sukuihin Anabaena, Nostoc ja Calothrix kuuluvat sinilevät Itämeren kalliorannoilla on ahdinparran yläpuolella sini/evien liukastama tumma vyö. Timo Niemincn/LKA Kalliojyrkänteiden pinnalla elää näihin oloihin sopeutuneita sinileviä, leviä ja jäkäliä. Sille varomattomasti astuva saa ns. Alho kuaisaineita myös silloin, kun tähän tarvittavia typpiyhdisteitä ei ole niiden ympäristössä tarjolla
Sinileville riittävät veden kalliosta liuottamat tai valuvesien mukanaan korkeammalla sijaitsevilta mailta tuomat, todella niukat ravinteet. Juuri mikään ei ole enää ympäristössä ja maisemassa luonnonmukaista ja koskematonta. Sinileviä nimitetään myös syanoeli sinibakteereiksi, koska ne muistuttavat muodoltaan ja biokemialtaan enemmän bakteereita kuin leviä. Kun jokin sinilevälaji runsastuu räjähdysmäisesti ja yhteyttävät solut kerääntyvät pintaveteen valon ja lämmön saamiseksi, veteen muodostuu helposti niin sanottua vedenkukkaa. Kallioiden pioneereja Osa sinilevistä on aikojen kuluessa noussut vedestä rantojen kosteille vesikiville ja märälle maalle. Niiden hyytelömassojen peittämät solut kestävät viikkojen, jopa kuukausien pituisia kuivia kausia. Osittain sen ansiosta ne ovat pitäneet puolensa taistelussa elintilasta kuluneiden vuosimiljardien aikana. Sitkeytensä ja vaatimattomuutensa ansiosta sinilevät ovat voineet ottaa haltuunsa paljaat kivipinnat, joita on paljastunut esimerkiksi aina jääkausien päättyessä. Jos tällaista vettä suodatetaan ja siinä yritetään kasvattaa muita eliöitä, ne kuolevat. Se on sitä alkuperäisempää, mitä jyrkempiä ja luoksepääsemättömämpiä seinämät ovat. Kuivuuden lisäksi jyrkänteet ovat äärimmäinen kasvupaikka myös lämpötilan vaihtelun vuoksi. Tilaisuuden tullen sinilevät hyödyntävät tehokkaasti kallioiden pinnalla ja sisässä kulkevat valuja tihkuvedet. Kosmopoliitteja Kallioilla kasvavat sinilevät tulevat toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla. Niillä ei juuri ole kilpailijoita: korkealla vuoristoissa ei kasva edes jäkäliä. Näin jyrkänteiden asukkaat muistuttavat meitä Äiti Maan varhaisista alkuajoista. Ne näyttävät täysin paljailla ja elottomilta, mutta todellisuudessa niiden pinnalla on runsaasti elämää. Joskus ne ovat liittäneet elämänsä yhteen sammalten ja saniaisten kanssa. Sini levien kyky käyttää kaasumaista typpeä on antanut niille jo varhain ainutlaatuisen kilpailuaseman. Mikäli "kukinta" johtuu sinilevistä, muiden kasviplanktonlajien määrä yleensä laskee tai romahtaa. Ovatko sinilevät sittenkin bakteereita. Myös planktoneläinten määrä pienenee silloin usein merkittävästi. Tuulettomana kesäpäivänä kallioiden sini levät joutuvat elämään yli 50 asteen lämpötilassa; kylminä talviöinä lämpötila voi laskea 30 pakkasasteeseen, mitä jäätävä tuuli vielä tehostaa. Tavallisempi on kuitenkin ollut liitto sienirihmastojen kanssa, jolloin muodostui erilaisia jäkäliä. Eräät sukuun Gloeocapsa kuuluvat lajit pigmentoituvat sitä runsaammin mitä voimakkaampi valaistus niihin kohdistuu. Henki pois kilpailijoilta Kasviplankton koostuu sinilevistä ja muista e1i ryhmiin kuuluvista levistä, joiden osuudet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. set taas pystyvät nousemaan pintaan kaasurakkuloiden avulla nauttimaan valosta ja lämmöstä. Todellisuudessa juovat muodostuvat veden valumisreiteillä kasvavista sinilevistä. Yksi elinympäristö on kuitenkin jäänyt koskemattomaksi: kallioseinämät. Sinilevät muistuttavat sekä ekologisesti että toiminnallisesti varsinaisia leviä, joten tässäkin artikkelissa on käytetty vanhaa termiä. Kallioiden pinnan eliömaailma koostuu pääasiassa sinilevistä. Vedestä rantakivien kautta kallioille si irtyneet sinilevät valloittivat ne ehkä jo hyvinkin varhain. Kasvustot muodostavat ohuen kalvon, joka märkänä on hyvin liukas tasaisempi kallio on kostealla säällä vaarallinen tällaisen kasv uston kohdalla. Nimi sini levät on kuitenkin ollut käytössä kauan ja yleisesti. Pentti J. Sadoistatuhansista eliölajeista vain äärimmäisen harvat spesialistit ovat pystyneet asuttamaan kalliopintoja. Sukujen Gloeocapsa ja Chroococcus monet eriväriset lajit ja sukujen Scytonema ja Stigonema rihmoina haarautuvat muodot peittävät kallioiden pintaa. vsk.. SUOMEN LUONTO 2/97 56. Pintavedessä on melkein pelkästään yhtä hallitsevaa sinilevälajia. Emäksisellä alustalla saman lajin solut ovat väriltään syvän violetteja. Kallioseinämissä näkyy pystyja niin sanottuja mustejuovia, joita tavallisesti pidämme valuvan veden jättäminä. Maapallon alkuaikoina paljaita kallioita oli tarjolla ylen runsaasti. Alho Planktonsinilevä Nodularia spumigena voi erittää ympäristöönsä hyvin voimakasta, maksaan vaikuttavaa myrkkyä. limasta ne ottavat hiilidioksidia ja typpeä. Lhmisen toiminta on vaikuttanut kasvillisuuteen aina tuntureille ja vuoristojen korkeuksiin saakka. Näistä lähtöaineista sinilevät rakentavat hiilihydraatteja, rasvoja ja valkuaisaineita, joista ne saavat energian ja valmistusaineet omiin rakenteisiinsa. Alho sitovat kaasumaista typpeä ilmasta valkuaistensa rakentamiseen. Monet niistä viihtyvät saastuneissa vesissä, toi36 Penlli J. D Ki,joittaja on helsinkiläinen mikrovalokuvaaja ja tietokirjoittaja. Sinilevät ovat tuottaneet myrkkyjä, jotka ympäröivään veteen vapautettuina tappavat kilpailijoita. Myrkkyjä tuottavat monet sinilevälajit, jotka kuuluvat muiden muassa sukuihin Anabaena, Aphanizomenon ja Microcystis. DNA-tutkimus vahvistaa olettamusta, että sinilevät ja bakteerit ovat sukua keskenään. Happamalla kivialustalla ne värjäytyvät verenpunaisiksi. Ne liimautuvat kiinni kiveen ja muodostavat siihen millimetrin murto-osan paksuisia kerroksia. Sinilevät pystyvät elämään ja jatkamaan sukuaan paljaalla kalliolla. Myrkky on sinilevän kemiallinen taisteluväline, jolla se puolustautuu ja syrjäyttää kilpailevia lajeja. Näitä samoja sinilevälajeja tapaa kaikkialla maapallon vuoristoissa, Andeilla ja Himalajalla, Kalliovuorilla ja Alpeilla jopa napaseutujen jyrkänteilläkin
Virka on ainut Suomessa. Jos yksittäisten yritysten vihertymistä onkin havaittavissa, teollisuuden ja tuotantotoiminnan yleisiä edellytyksiä ei tässä mielessä pohdita lainkaan. "Minulla on vahva pyrkimys säilyttää yhteys ekologiaan perustutkimusta myöten. Säätely poistuu." Ympäristöpolitiikka on toisaalta akateeminen opetusja tutkimusala, toisaalta yhteiskunnan käytäntöihin vaikuttava väline. Ihan jo senkin takia, että minua kiinnostaa se iso kysymys, miten ekologista tietämystä voidaan vahvassa mielessä käyttää hyväksi ympäristöpolitiikkaa ja ympäristönsuojelua suunniteltaessa. Hän on 1960-luvulta saakka pohtinut yhteiskunnan ja luonnon suhteita muun muassa kymmenissä luonnonsuojelun aatemaailmaa ja teoreettista perustaa luotaavissa kirjoituksissaan. Tämä on iso asia, sillä infrastruktuuri määrittää kehityksen suunnan", hän toteaa ja viittaa esimerkkeinä Ii i ken ne järjestelmien ja energiantuotannon kehitykseen: "Jos rakennetaan lisää teitä, autoja tulee lisää. Ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila: Ympäristönäkökohdat ulotettava yhteiskunnan perusrakenteisiin Ekologi ja luonnonsuojeluajattelija, filosofian tohtori Yrjö Haita on tammikuusta 1996 lähtien toiminut Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan professorina. Hän tuntee yhä vetoa ekologiseen tutkimukseen ja naurahtaa, kun totean häntä tituleeratun julkisuudessa myös entisenä ekologina. Painotamme täältä valmistuvien ihmisten kykyjä osallistua erilaisiin neuvotteleviin prosesseihin, joiden avulla hahmotetaan ratkaisuja ympäristökysymyksiin. "Melko hyvin on edistytty esimerkiksi saastumisen vähentämisessä, koska se on helposti tunnistettava ongelma. Voisi sanoa, että professuuri on kuin Hailalle tehty. Näissä painottuu etenkin YV A, ympäristövaikutusten arviointi." Toinen tärkeä ulottuvuus ovat erilaiset ympäristöjohtamiseen liittyvät menetelmät laajassa mielessä. "Opetusalana se on lähellä yhteiskunnallisia käytäntöjä. "Ei ole sattuma, että ympäristöjohtaminen on kehittynyt yritysmaailmassa. Nämä perusrakenteet, kuten energiaja liikennejärjestelmät, määrittävät kehityksen suunnan. Siinä painottuu tietysti talous, mutta perinteisen taloudenpidon käsitettä pitäisi laajentaa kattamaan ympäristökysymykset. esimerkki." " Koko ympäristöpolitiikan ala on vielä uusi johtuen si itä, että ongelmatkin ovat melko uusia, vasta 20-30 vuotta vanhoja. Minkälaista tietoa todella pitää olla tietyistä elollisen luonnon prosesseista, jotta niiden hyödyntäminen voitaisiin muuttaa järkevämmäksi. Myös lainsäädännön ja hallinnon kehittämisessä on edistytty." Suurimmat ongelmat liittyvät Haitan mielestä yhteiskunnan perusrakenteisiin, infrastruktuuriin. Se johtaa automatiikkaan, jossa mennään siitä, mikä on taloudellisesti halvinta ja helpointa. Tätä työtä hän aikoo jatkaa myös nykyisessä virassaan: "Tutkimusta on kehitettävä siten, että voimme ymmärtää syvemmin sen, miten luonto ja yhteiskunta nivoutuvat toisiinsa." Haila on 1980ja 1990-luvui lla tehnyt myös mittavan uran luonnonsuojelubiologian ja ekologian tutkijana ja on tutkimuksillaan niittänyt kansainvälistäkin mainetta. vsk. "Ympäristöjohtamisessa ei ole ollenkaan kysymys johtamisesta hallinnan tai valvonnan mielessä, vaan siitä että eri organisaatiot niin julkishall innossa kuin yksityisellä sektorillakin yrityksiä myöten voisivat muuttaa omia käytäntöjään siten, että ympäristönäkökohdat otettaisiin asianmukaisesti huomioon." Ympäristöjohtamiseen liittyy läheisesti talous. Jorma Laurila Yrjö Hailan mielestä on keskeistä, että ympäristönäkökohdat saadaan osaksi yhteiskunnan perusrakenteita eli infrastruktuuria. Metsätalous on tästä hyvä SUOMEN LUONTO 2/97 56. Muun muassa pistelähteet on saatu aika hyvin kuriin. Kestää oman aikansa ennen kuin opitaan ymmärtämään, miten näiden asioiden kanssa pitää toimia", Haita sanoo. Suomenkielinen termi on hänen mielestään huono, koska se antaa asiasta liian suppean kuvan. "Yhteiskunnan aineelliseen infrastruktuuriin liittyvä pohdinta puuttuu kokonaan, eikä ympäristökysymyksillä ole siinä mitään sijaa. Joillakin ympäristöpolitiikan alueilla on hänen mukaansa päästy hyvin eteenpäin, mutta toisilla ollaan vielä aivan alkutaipaleella. Haita viittaa englanninkielen ilmaisuun environmental management. Jos lähtökohtana pidetään energiankulutuksen kasvua, silloin se kasvaa; voimaloita rakennetaan koko ajan lisää, ja niiden energia yritetään markkinoida pois, etteivät investoinnit jäisi tuottamattomiksi." Sama koskee maailmankauppaa. " Jorma Laurila KÄÄNNÄ 37. "Ei ole ollenkaan selvää, että kaupan vapautuminen nykyisessä muodossaan on ympäristön kannalta edullista
Kyseltiin Pyynikin tiehankkeen mielekkyyttä, kyseltiin sen edustaman kehitysnäkemyksen mielekkyyttä, ja kyseltiin monien muiden vastaavien hankkeiden mielekkyyttä. (tai muu vastaava) .. Pispalan valtatien ja rautatien välimaasto, joka nykyisellään on sangen epäesteettinen nähtävyys, tulisi samalla siistimmäksi." Lehden omana kannanottona suunnittelukilpailun kokemuksiin todettiin seuraavasti: "Tarvinnee tuskin sanoa, että maisemanhoidolliselta ja luonnonsuojelun kannalta kilpailu on maassamme uraauurtava ja muodostaa toivottavasti esimerkin, jota ei turhaan tarvinne suositella noudatettavaksi muuallakin." Uutinen oli muuten palstalla Luonnonsuojelun työmaalta, jossa oli toinenkin uutinen, otsikkona Valkoinen västäräkki valokuvattu. Ehkä kykenisimme parhaimpamme yrittämällä jopa hävittämään ihmislajin; niin sanottu ydintalviskenaario, eli ennuste suurimittaisen ydinsodan seurauksista, tekee tämän ajatuksen uskottavaksi. Niinpä naapuruussuhdelaissa (17. Meitä nykyihmisiä on ollut korkeintaan tuhannesosan tästä ajasta, ja tulevaisuus alkaa jo näyttää heikolta. Tampereen kaupunginhallitus julisti 1959 suunnittelukilpailun silloisen TVH:n kanssa yhteistoimin; kilpailun tuloksia selostettiin Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen (silloisen) jäsenlehden 38 Suomen Luonnon numerossa 2/1960 seuraavasti: "Parhaaksi katsottiin ehdotus nimeltä 'Transito', joka palkintolautakunnan mielestä on ansiokas sekä tien yleissuunnan että hyvin ratkaistujen risteyksiensä vuoksi. Näsijärvelle on tieltä erinomainen näköala. Ne ovat eläneet maapallolla satoja miljoonia vuosia. Kuvaava esimerkki on tapaus Pyynikin moottoritie. Aivan ilmeisesti luonnonsuojelijat eivät osanneet, tai rohjenneet, asettaa Pyynikin tiehanketta kyseenalaiseksi siksi, että he eivät osanneet, tai rohjenneet, epäillä sen välttämättömyyttä. Jopa Suomessa saastumiskeskustelulla on moniulotteinen historia. Kun ympäristöön liittyvän yleisen edun sekä ympäristön pilaantumisen käsitteet vakiintuivat puoli vuosisataa myöSUOMEN LUONTO 2/97 56. Elämä on selvinnyt historiansa aikana paljon suuremmista mullistuksista kuin mitä inhimillisin voimin voi mitenkään saada aikaan, mutta inhimillinen kulttuuri nykymuodossaan on mahdollisesti uhattuna. Mutta tuskin ympäristöherätyksen aikaisia iskulauseita kannattaa ottaa kirjaimellisesti. Ei esimerkiksi laisinkaan pidä paikkaansa, ettei ennen 1960-70-lukujen vaihdetta olisi oltu kiinnostuneita ihmisten elinympäristöstä. vsk.. Tämä protesti tuotti ympäristöpolitiikan. Aloimme pelätä, että tuhoamme maailmassa arvoja, joita meidän tulisi vaalia. niin, että naapuri ... Näin ainakin olemme oppineet ajattelemaan sitten 1960-70-lukujen vaihteen ympäristöherätyksen. Tie seuraa Pyynikin pohjoisrinnettä ja kiertää etelärinteellä olevan esteettisesti arimman osan kansanpuistosta. Selväjärkisempi ajattelu on tosin osoittanut tämän ajatuksen mahdottomaksi. Tien pohjana ajateltiin käyttää Pyynikin harjua. Ei kannata aliarvioida ameeboja. Tästä kasvoi moraalinen protesti. Siinä muuan Pekka Valtanen kertoi valokuvanneensa valkoisen västäräkin, ja tästä todistuksena lehti julkaisi uutisen yhteydessä Pekka Valtasen ottaman valokuvan valkoisesta västäräkistä. Joitakin nykyisen ympäristöajattelun aineksia vuosisadan vaihteen keskustelusta kylläkin puuttui, esimerkiksi yleisen edun konseptio. Hätähuudot ovat hätähuutoja: hätääntymistä ilmaisevia kielikuvia. Siitä lähtienhän olemme usein kuulleet sanottavan, että koko maapallon elämä on uhattuna omien toimintojemme johdosta. Mikäli ympäristöstä tunnetun huolen historiaa arvioidaan 1960-70lukujen vaihteen ympäristöherätyksen käsitteistöä vasten, ajaudutaan pahaan anakronismiin. . (toimiko) .. Hanke nimittäin vain kuivui kasaan ja lopulta hävisi ilman, että tästä koskaan tehtiin muodollista päätöstä. . Osittain, mutta ei lainkaan yksinomaisesti, protestissa ilmeni myös sukupolvien välinen ristiriita. Siitä, että ihmistoimet voivat pilata ympäristöä, oli kuitenkin oltu perillä jo aikaisemmin. Ymmärtääkseni hätääntymisellä oli sitä paitsi muukin ulottuvuus kuin huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta, nimittäin moraalinen kauhistus, että olimme tekemässä jotakin sietämätöntä, sellaista minkä todetessaan vastuuntuntoisten ihmisten on vaikea tunnustaa kuuluvansa ihmisten sukuun. Komitean esityksen pohjalta säädettiin Laki eräistä naapuruussuhteista heti itsenäistymisen jälkeen, 1920; se on edelleen voimassa. §) lausutaan: "Älköön kukaan ... Niin vahva oli tuolloin usko ja luottamus senkaltaiseen yhteiskunnalliseen näkemykseen, jota hanke edusti. Vesien pilaamisen kieltäviä säädöksiä annettiin jo 1730-luvulla sekä uudelleen 1860-luvulla, ja vesilakikin säädettiin 1902. Ei myöskään ollut käytössä yleisen ympäristön pilaantumisen käsitettä. Saastuminen kytkettiin "naapuruussuhteisiin", jotka ovat luonteeltaan puhtaan yksityisoikeudellisia. Y,jö Haita Ympäristö ja politiikka: Miten ameeballe annetaan hahmo. O saltaan kauhistusta lisäsi se, ettei kehityksen virheellistä suuntaa ollut aikaisemmin huomattu. Tämä on paradoksaalista: uraauurtava maisemanhoidollinen merkkiteko haluttiin lopulta haudata niin perusteellisesti, ettei edes kehdattu järjestää hautajaisia. kärsii siitä pysyväistä kohtuutonta rasitusta, kuten kipinöiden, tuhkan, noen, savun, lämmön, löyhkän, kaasujen, höyryn, tärinän, jyskeen taikka muun sellaisen kautta." Koska yleiskäsite puuttui, oli lain pykälässä lueteltava kaikki mieleen tuleva ja varmuuden vuoksi vielä vähän lisääkin. Tämä ajatus periytyy jo 1790-luvulta, jolloin Thomas Malthus esitti tunnetun teoriansa väestönkasvun ja ravinnontuotannon lisääntymisen epäsuhdasta. Mutta epäilyn aika tuli, vieläpä varsin nopeasti 1960-luvun kuluessa. Ajatus, että kehityksen päässä odottaa ehkä katastrofi, vahvisti protestia, mutta nämä olivat kumminkin eri asioita. Lisäksi maailmalta kasautui tietoja uudenlaisista ihmistointen aiheuttamista muutoksista ympäristössä. Y mpäristöherätyksen moraalisella protestilla oli vahva kansainvälinen tausta. Tämä ilmeni arkiympäristön kehityskuluissa. 1950-luvulla nimittäin pääteltiin, että Tampereen kannas oli muodostumassa pahaksi liikenteelliseksi pullonkaulaksi, ja että niin ollen oli välttämätöntä rakentaa kaupungin sivuitse korkeatasoinen ohikulkuväylä. Pyynikin tiehankkeen myöhemmät kohtalot ovat muuten myös kiinnostavat. Esillä olivat esimerkiksi myrkyt sekä elintarvikkeiden sivuaineet, mutta tuli myös dramaattisia uutisia vesien ja ilman pilaantumisesta esimerkiksi Englannissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Kuluvan vuosisadan alussa istui senaatin asettama Sulfaattiselluloosakomitea, jonka mietintö valmistui 1909. Tässä yhtenä juonteena oli ajatus maapallon rajallisuudesta
Jopa pilaantuminen otettiin menneinäkin aikoina huomioon, mikäli tämä oli tuotannon turvaamisen kannalta perusteltua. Itseoppivien käytäntöjen ja neuvotteluprosessien nojalla yleiset periaatteet voivat täsmentyä ja muuttua eläväksi käytännöksi. Suuri yleisö on varmasti huomannut vesistön muutoksen paljon ennen kuin siitä nousee "iljettävä rikkivedyn haju". Sekä historiallisten taustojensa moninaisuuden että sisäisten jännitteidensä vuoksi ympäristöpolitiikka on mitä dynaamisin yhteiskunnan toiminta-ala. Ympäristökysymys alkaa vaikuttaa "epäpoliittiselta". Todistustaakassa on kyse siitä, onko ympäristöä mahdollisesti vahingoittavien toimintojen yhteydessä osoitettava näiden vaarallisuus vai vaarattomuus. Mutta niin ovat ameebatkin. vsk. Jonna Laurila lista pyrkiä luomaan ympäristöongelmien hallinnalle mahdollisimman vakiintunut järjestelmä, mutta tällöin ympäristöongelmien torjunta alkaa ehkä näyttäytyä pelkästään teknisenä toimeenpanona. Nämä tuottavat itiöitä, siis leviämisen mahdollistavia muotoja. hemmin, tämä merkitsi jo ympäristöpolitiikan syntyä. Näin ollen ympäristöpolitiikkaan sisältyy väistämättä kaksi ulottuvuutta, jotka suomen kielen termi politiikka sulauttaa yhteen, nimittäin politiikka käytäntöön tähtäävien toimien kokonaisuutena ja politiikka kamppailuna yleisistä yhteiskunnallisista tavoitteista ja vallasta. Tilannesidonnaisen ja sopeutuvan itseorganisoitumisen periaatetta voisimme soveltaa ympäristöpolitiikkaan jos osaisimme. Suuri kysymys on myös, voitaisiinko ajatella olevan olemassa erityinen ekologinen rationaalisuus siis ympäristönäkökohtiin perustuva päätöksenteon normatiivinen perusta, joka poikkeaa yksityistä etua ja taloudellista hyötyä korostavasta rationaalisuudesta, tai ainakin täydentää tätä. Itseorganisoituminen on vielä selvempää hiukan kehittyneemmän ameeban, nimittäin Dictyostelium-suvun lajien kohdalla. Periaatteet tulee saada elämään konkreettisissa tilanteissa. Esimerkiksi Suomen Luonto kirjoitti vesikysymyksestä 1958 seuraavasti: "Vesien likaantuminen on pahimmissa tapauksissa niin selvä ilmiö, että suuri yleisökin sen huomaa. Ongelman ratkaisu on itseorganisoituminen. Tässä voidaan tukeutua tavallisten ihmisten osallisuuteen, vetäytyminen asioita sivusta tarkkailevan asiantuntemuksen turviin on ympäristönsuojelun perisyntejä. 39. Mutta ameeba, pienen pieni pussillinen eriytymätöntä limaa: miten se voi saada ylimalkaan mitään hahmoa, miten se voi liikkua, miten se voi edetä johonkin määrättyyn suuntaan. Ameebojen ja muiden menestyjien selviytymisoppi kannattaa ottaa vakavasti. Me, ihmiset, olemme ensimmäisten elämänmuotojen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Puunjalostusta harjoittaville yrityksille nousi puhtaan käyttöveden saatavuus ongelmaksi 1930-Iuvulla tehdaslaitosten lähivesien pilaannuttua, ja teollisuus perusti jopa kysymystä selvittämään erityisen komitean (ns. Tässä voisimme ehkä oppia jotakin ameebalta. Tästä voi esittää kiinnostavan suomalaisen esimerkin. D Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila piti tämän virkaanastujaisesitelmänsä marraskuussa 1996. Tämä ei ole vähäinen asia, päinvastoin, Y,jö Haila Tampereen Pyynikinharjulla, jonne 1950-luvulla suunniteltiin moottoritietä. Sille siis on annettava hahmo. Ameeban näennäisen eriytymätön "solulima" venyy valejaloiksi tilanteen sitä vaatiessa, ja eläin liikkuu, pyydystää saalista ja voi hyvin. Toinen asia tosin kokonaan on, ovatko luonnonvaroja käyttävät elinkeinojen harjoittajat menneinä aikoina ottaneet kokemuksistaan oppia omaksi hyväkseen vai yleisen edun hyväksi. Niillä on kemiallinen signaalimekanismi, jonka avulla yksittäiset solut epäsuotuisissa olosuhteissa esimerkiksi kuivuuden uhatessa kokoontuvat yhteen väliaikaisiksi "yhdyskunniksi". On keksitty tärkeitä yleisiä periaatteita, kuten se että ympäristöön liittyy yleisiä etuja joita täytyy puolustaa. oivalluksella on suuri merkitys esimerkiksi oikeuskäytännöille (ympäristöön liittyvät riitajutut) ja todistustaakan määrittelylle. Siihen on luonnollisesti liittynyt paljon aitoa kokemusperäistä oppimista ja muutosta, jonka selvittäminen on eräs ympäristöhistoriallisen tutkimuksen haasteista. Tämä asetelma tuottaa vihreille puolueille ongelmia. Luonnon varallisuuksien käytöllä on tietenkin myös pitkä historia. Ameeban hahmo on nimittäin melkoisen merkillinen, "hahmo" ja "ei-hahmo" yhtaikaa. Taustalta löytyy siis yhtäältä moraaliprotesti, toisaalta käytännöllisten ongelmien kasautuminen. Mutta oikeastaan jälkimmäistä ei voi odottaakaan ennen kuin yleisen edun konseptio on vakiintunut, eli siis ympäristöpolitiikka on syntynyt. Verratkaamme sitä omiin raajoihimme: luu sisällä tukirankana, lihakset liikuttajina ja iho päällyksenä, mikäpä tällaisia raajoja on ojennellessa. Konkreettisista tilanteista voi kehittyä kokemuksista oppivia käytäntöjä, joihin myös viranomaiset voivat tukeutua. Dictyosteliumin elämänvaiheet esitetään usein esimerkkinä kompleksisten systeemien itseorganisoitumisesta. Tämä on peruste sille, että ympäristöpolitiikan tutkimuksessa painotetaan nykyisin ympäristövaikutusten arviointia ja muita neuvottelevia prosesseja. Oli miten oli, kaikki nämä taustat ovat vaikuttaneet ympäristöpolitiikan saamaan hahmoon, ja vaikuttavat edelleen. Vettä lähestyessä tulee vastaan iljettävä rikkivedyn haju, vesikasvillisuus rehoittaa tai veden pinnalla on jätevesien bakteerikalvo." Tekstin viittaus suureen yleisöön on tietenkin tarkoitettu retoriseksi tempuksi, mutta se on harvinaisen epäonnistunut. Tuonaikaisten lehtitietojen mukaan ongelma ratkaistiin johtamalla jätevedet loitommaksi tehtaista, esimerkiksi Kaukaan tehtaiden edustalle aiemmin seisahtuneet jätevedet saatiin kulkeutumaan eteläisen Saimaan virtausten mukana Lauritsalan uimarannoille. Vai onko todella. Nämä ulottuvuudet kytkeytyvät läheisesti toisiinsa, ja niiden välillä on vieläpä pysyvä jännite: On selvästikin rationaasuOMEN LUONTO 2/97 57. Pohjimmaisena periaatteena kannattaa muistaa, että olemme muun eliökunnan kanssa samojen ehtojen alaisia, saman pallon asukkaita. Winterin komitea)
Vaihdamme junaa aamulla varhain lähellä Puolan rajaa Sestokaissa. Kahviloita ei näy, mutta sen sijaan hampurilaisja pizzapaikkoja väistellessämme osumme viehättävään ja tehokkaaseen kansanruokalaan. Bialystokin kaupungin pohjoispuolella on maisemanhoitoaluetta ja kasvistoltaan arvokkaita paikkoja. Sestokain jälkeen vielä pari asemaa Liettuan puolella. Ilmapiiri on kovin kansainvälinen: vaunussa on yhdysvaltalais-ukrainalainen pariskunta, Varsovassa työskenteleviä kanadalaisia naisia, saksalaisia, puolalaisia, tsekkejä. Vihellys ja kohti Varsovaa Junanlähettäjät viheltävät nostalgisesti pilliin lähdön merkiksi. Pimeässä ei paljon muuta aisti kuin ikkunoista loistelevia valoja silloin tällöin sekä junan hurjan hyppelyn ja rynkytyksen. Päivävaunun kahdeksan hengen hytissä meitä on neljä matkalla Varsovaan. Leppoisasti hymyilevä koppalakki kyselee matkatavaroista: "Eikö ole savukkeita, alkoholia, marihuanaa, kalasnikoveja ... Passi komistuu kahdella merkinnällä: M iedzylesie ja Lichkov. Mak uuvaunuhytin pöydällä odottaa pahvinen tervetulotoivotus: Tere tulemast1 Soovime Teile head reisi. Ravintolavaunusta saa huokealla ruokaa, esimerkiksi keittoa neljällä markalla. Muistoja passiin Tallinna-Tarto-Valga. Mukava iltapuhde kuitenkin syntyy: juna kolkkaa jossain Puolanmaalla; jutellaan niitä näitä kaiken maailman matkustavaisten kanssa. Kiertelemme tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa ja suuntaamme päivän pimetessä Toompeanmäen poikki rautatieasema! le. Minkä kokoinen on nykyinen maailmamme, jossa sadat ja tuhannet kilometrit hupenevat muutamaksi lentotunniksi. Junaan Tallinnassa Lautta lähtee mustasta marrasku un lopun Helsingistä kohti Tallinnaa kahdeksalta aamulla. Toinen yö junassa Bohemia-juna Prahaan lähtee kello 18.50. Ritva Kupari Kiskot veivät etelään Junamatkasta Prahaan tuli kolmen kaupungin kierros, kurkistus kolmeen kulttuuriin, ja se kulki viiden maan kautta. Torkuskelua. Neljä-viisi pysähdystä asemilla, jotka jäävät vain vaikeasti luettaviksi nimiksi aikatauluun. Juna on ainoa paikka, jossa voi olla aivan rauhallinen, ilman surua, ilman kaipausta, ilman kiduttavia ajatuksia. Miesja naispaikat ovat eri hyteissä. Näitä huomasin miettiväni , kun matka Prahaan tuntui vihdoin olevan mahdollinen. Kun kerran kuolen, tahtoisin kuolla junassa, joka kulkee sadan kilometrin vauhtia tuntematonta kaupunkia kohti, vuorien siintäessä taivaanrannalla, vaihdelyhtyjen syttyessä iltahämärään ... Onneksi on rei lusti eväitä. Aamulla hän rahastaa pienen lisämaksun ... Sitten Varsovan itäinen asema ja puoli kahden maissa ollaan Warszawa Centralnalla, keskusasemalla. Seuraava passinja tullitarkastus herättää matkustajat Liettuan rajalla puoli kahdelta yöllä. Toistaiseksi tarvitaan myös Viron kauttakulkuviisumi , joka pätee myös muissa Baltian maissa. Nuoren Mika Waltarin mieli paloi 70 vuotta sitten maailmalle, jonka hän tunsi supistuneen kovin pieneksi. Junassa on Puolan punavalkoisilla väreillä sisustettu Wars-kahvilavaunu, josta voi ostaa vain slotyilla, dollareilla tai D-markoilla. Seikkailemme jättiläismäisten kerrostalojen ja leveiden katujen tunteettomassa labynntrssa etsimässä kahvilaa muistaen, että juna lähtee viiden tunnin päästä. Toisen luokan makuuvaunuhyteissä on kolme paikkaa päällekkäin niin ahtaasti, että kukaan ei voi istua suorassa omalla vuoteellaan. Have a nice trip. Siis junaan: päätin matkata Tsekin pääkaupunkiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Praha on vasta viidennessä maassa, kovin kaukana! Matkakumppanin kanssa hanki mme etukäteen matkaja paikkaliput. SUOMEN LUONTO 2/97 56. Asia on syytä selvittää. Voisinko tavoittaa jotain tuosta menneiden vuosikymmenien matkustusfi losofiasta. vsk.. Balti Ekspress lähtee kello 17.45. Näin ki ihkeästi Waltari kirjoitti romaanissaan Yksinäisen miehen juna ( 1929). Iltapäivällä Tallinnassa on aikaa käydä syömässä, kahvilla ja ostamassa eväitä junaan. Entäpä jos yrittäisin laajentaa maailmaa, kiiruhtaa hitaammin ja kokea matkustamisenkin seikkailuna, osana lomaa enkä vain pakollisena ja mahdollisen pikaisena siirtymänä lomakohteeseen. Siirrämme kelloja tunnilla taaksepäin, ja Puolan aikaan kahdeksalta passissa lukee ensimmäistä kertaa Trakiszki. Toinen maa, toinen valuutta. Vaunupalvelija tarjoilee teelasillisen markalla parilla. " . Ajatukset leijuvat unen ja valveen rajamailla irrallisina; junan rytmi rauhoittaa. Viron rata taitaa olla huonossa kunnossa. Ensimmäisenä junamatkan muistona lämähtää illalla passiin leima Eesti Vabariik Valga. Alue kuuluu "Puolan vihreisiin keuhkoihin". Tähän aikaan vuodesta junissa on tilaa. Balti Ekspressin henkilöstö puhuu venaJaa; venäläinen tunnelma vallitsi jo Tallinnan rautatieasemalla, ja junassa sitä lisäävät Pietarin junista tutut samovaarit junanvaunujen nurkassa. Seuranamme on kaksi taitolaista naista. Suwalki, Augustov, Sokulka, Bialystok. Puolen päivän aikaan lähestytään jo pääkaupunkia; suttuista teollisuusaluetta. Vaunupalvelija löytää huomautettavaa lipuistamme: reitti on väärä! Joutuisimme maksamaan lisää matkastamme Tsekin puolella. Tarkastukset ja pysähdykset puolalaisella ja tsekkiläisellä raja-asemalla kahden ja kolmen välillä aamuyöllä. Matkatavarat säilytykseen ja ulos valtavasta kolhosta asemarakennuksesta. Passiin painetaan juhlavan mielleyhtymän tuottava Lietuvos Respublikan leima: Mockava. Vanhoja lehtimetsiä. "Miten voikaan rakastaa pikajunia, jättiläisvetureita, kiskojen jyskettä, keinuvia vaunuja, kilometrimerkkien lentoa, ratavallien kiitäviksi viivoiksi supistuvaa hiekkaa. Tietenkin valoisampina vuodenaikoina näkisi matkan varrella enemmän. Hmm , parin puolankielen sanan taitaminen olisi tässä tilanteessa poikaa, tai edes sanakirja ... Monenmoista lipun-, passinja tullitarkastajaa hyppää junassa aamun tunteina. Luvattu myrskyisä tuuli keinuttelee laivaa koh40 tuullisesti ja nostattaa komeat aallot graniitinharmaalle merelle, muttei onneksi pahempaa. Onnistumme kuitenkin tilaamaan kaksi hyvää ruoka-annosta yhteensä noin kymmenellä markalla. Vaunujen isoista ikkunoista on helppo katsella maisemia, joita rupeaa näkymään päivän valjetessa: kumpuilevia peltoja, jokunen hevonen, lehmä ja lammas; talojen pihoilla kanoja. eikö mitään?" Vaunujen kyljissä ja verhoissa toistuvat kitjaimet PKP, lyhennys sanoista Polskie Koleje Panstwowe. Tilanahtaus ajaa meidät syömään eväitämme päivävaunuun. Raideleveys vaihtuu Puolassa. onkohan tämä huonoa saksaa solkkaavan vaunupalvelijan henkilökohtainen bisnes. Ravintolavaunua ei ole
Pienestä matkakassasta huolimatta tunsimme olevamme Karttapiirros: Käy11ökuva/Hannu Virtanen SUOM EN LUONTO 2/97 56. Kultaisessa kaupungissa on kirpeä pikku pakkanen ja kirkas aamuauringonpaiste. Euroopan rautatieverkko on niistä päivistä vain tihentynyt mahdollisuuksia on paljon. Nyt etsimme Varsovan kauniimmat kasvot: suuntaamme Veikselin eli Wislan rantaan ja rantapuistoa pitkin vanhaan kaupunkiin. Ekologista omaatuntoamme rauhoitti tieto, että junamatkustajina tuhlasimme korkeintaan kymmenesosan siitä energiasta, joka olisi kulunut lentäen. Juna kulkee eri reittiä kohti Varsovaa. Mika Waltari matkusti yksinäisenä nuorena miehenä Istanbuliin, " Konstantinopeliin", asti. Aamulla Prahaan Prahan päärautatieasema Hlavni ntidrazilla aamulla aikataulun mukaisesti kymmentä vaille seitsemän. D 4 1. Olemme nukkuneet hyvin, ja olo on rauhallinen, ehkä hiukan haikea: viimeiset hetket junassa tällä matkalla. Iltapäivällä jatkamme pohjoiseen kohti talvea. Neljä päivää upeassa Prahassa ja viidennen päivän iltana alkaa paluumatka. Majoituksineen matkamme maksoi pari sataa markkaa vähemmän kuin pidennetyn viikonlopun tarjousmatka lentäen Prahaan. Tällaisella matkall a pitää toistaalta olla voimia kulkea ja intoa katsella vaikkei enää interreilaajaiässä olisikaan. vsk. Kaksi vuorokautta sitten läksimme Helsingistä. Lippumme kelpaavat ilman moitteen sanaa. rikkaita tällä matkalla: meillä oli varaa oll a yhdeksän päivää maailmalla ja vierailla kolmessa kaupungissa. Vielä iltapäivä Tallinnassa, ja illalla myöhään olemme Helsingissä. Puolalaiset lyövät aamuyöllä rajalla leiman Zebrzydowice. Viimeisenä matka-aamuna katselemme hytissämme lum1s1a virolaismaisemia ja juomme teetä. Jos aika on rahaa ... Matkanteon arjesta irroittavasta tunnelmasta pitävälle juna ja laiva ovat hienoja kulkuvälineitä
vsk.. Tucsonin Aavikkomuseon eläintarhassa meksikonsudet myös lisääntyvät. Kymmenet tuhannet tundraja punakaulahanhet laiduntavat maissija talvivehnäpelloilla. Sen kaikki alalajit ovat vähentyneet uhkaavasti ja Intian Projekti Tiikeri on osoittautunut valtavaksi huijaukseksi, josta virkamiehet ja "suojelutyöntekijät" ovat saaneet mukavia lisätuloja. Tavallisin uhri oli ehkä yllättäen tomipöllö: törmäysten uhreja löytyi 28. Sinoielaguunista laskimme yhteensä 93 000 ja Razelmlaguunista 17 000 hanhea. Niiden lentotapa on aryaamaton ja pöllö tekee usein äkillisiä suunnanmuutoksia. BBC Wildlife Magazine (1/97, s. Pöllöt lähtevät saalistamaan vasta auringon laskettua, ja niiden huomaaminen hämärässä tai pimeässä voi olla autoilijalle vaikeaa. Päätavoite oli yrittää laskea, kuinka paljon tuhansien tundrahanhien joukossa on kiljuhanhia. Toiseksi tavallisin autojen "saalis" oli nokivaris, mutta niitä löytyi kuolleena vain kuusi, kertoo Trevor Lawson Hawk and Owl Trustin suorittamasta tutkimuksesta BBC Wildlife Magazinessa. 57) kertoo Venäjän viranomaisten ja WWF:n suorittamasta uudesta laskennasta. Sen kannaksi arvioitiin 1986 ainoastaan 240-250 yksilöä; lisäksi amurintiikereiden uskottiin Pöllöjä liikenteessä Englannissa laskettiin kuuden kuukauden ajan linnut, jotka autot olivat tappaneet valtatie A303:lla 50 kilometrin matkalla. Tämän lajin näkeminen Suomessa on monen lintuharrastajan haave. Juha Valste SUOMEN LUONTO 2/97 56. Tuhansien löydettyjen jälkien perusteella arvioidaan, että luonnossa elää vielä 415-475 amurintiikeriä. Sepelja valkoposkihanhimassojen joukossa muuttaa melkein joka vuosi myös muutama punakaulahanhi. Olin Merja Taimisen Anssi Vähä1alo kanssa loppusyksyllä 1996 Romaniassa. Tämän perusteella alueella talvehtii kaikkiaan vain kymmenkunta kiljuhanhea. Susien palauttamista ajaa luonnonsuojelijoiden lisäksi perinteitä vaaliva osa alkuperäisväestöstä heidän tarinoissaan ja uskomuksissaan sudella on suuri osuus. Viimeiset luonnonvaraiset yksilöt on tapettu myös Meksikosta, joten jäljellä on noin 140 vankeudessa elävää meksikonsutta. D Tomipöllöt lentävät saalistaessaan matalalla. D yhden kiljuhanhen. He seuraavat arktisten vesija kahlaajalintujen joukkomuuttoa eli arktikaa. Meksikonsusi (Canis lupus baileyi) hävisi Arizonasta, Uudesta Meksikosta ja LänsiTeksasista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Nyt Yhdysvaltojen lounaisvaltioissa on herätetty ajatus suden palauttamisesta luontoon. Tiikerinluiden ja metsästysvoitonmerkkien salakaupan vuoksi alalaji on silti sukupuuton partaalla. Illalla parvet lensivät kahdelle alueelle viettämään yötään. Kiljuhanhien aiheuttaman pettymyksen korvasi punakaulahanhien joukkoesiintyminen. Petolintujen suojeluun erikoistunut säätiö ei kuitenkaan usko, että liikenne vähentäisi pöllöjä. Meksikonsusi on samaa lajia kuin pohjoisten havumetsien sudet Kanadassa, Alaskassa ja Euraasiassa. MAAILMALTA Hanhiparatiisi Tonavan suistossa Toukokuun loppupuolella lintuharrastajia kerääntyy Suomenlahden itäosan rannoille ja saarille sekä Viron länsija pohjoisrannikolle. Tämä eteläinen alalaji on kuitenkin hiukan pohjoisia sukulaisiaan pienempi: täysikasvuiset yksilöt painavat 23-41 kiloa. Se osoittaa, että tiikereitä on Venäjän Kaukoidässä luultua enemmän. Amurineli siperiantiikeri on tämän suurimman kissapedon kookkain ja toiseksi vähälukuisin alalaji. Laskimme niitä kaikkiaan 27 300 yksilöä. Tämän perusteella on arveltu, että suurin osa maailman punakaulahanhista talvehtii Tonavan suistossa. Selvittelimme paikallisten ihmisten avulla Tonavan suiston suojelualueella talvehtivien hanhien määrää. 42 vähenevän nopeasti salametsästyksen vuoksi. Hanhet ruokailivat päivällä vehnäja maissipelloilla jopa 40 kilometrin päässä yöpymispaikoilta. Anssi Vähätalo Meksikonsusi tulee takaisin Anne Petäinen/fietokorppi DNA-tutkimukset osoittavat, että tarhoissa elää noin 140 perimältään puhdasta meksikonsutta. Sopeuttamistarhoissa kasvatettuja susipareja aiotaan istuttaa Uuden Meksikon ja Arizonan eteläosien suojelualueille. Suurin osa oli tundrahanhia: näimme vain Hyviä uutisia tiikereistä Tiikereistä on viime vuosina saatu pääasiassa huonoja uutisia
Opetus on käytännönläheistä, maastossa tapahtuvaa ja etenee pääosin "luonnon kalenterin" mukaan. .. _;. .... __., .. maatiloille, kaavoittajan käyttöön tai muille organisaatioille. ~• tv,, D o~EN •1<'~ f LUONNONVALOKUVAAJAT ry. Etäopetuksen osuus 30-50 %. Koulutus valmentaa luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon suorittamiseen. Elinympäristöjen tuntemus, arvokkaat elinympäristöt. .-< C'd c-1 <( U) ......l OC) 1 43. Luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon tutkintomaksu on 200 mk. Monimuoto-opetus. Perusja erityisalojen lajintuntemus (pääpaino: linnut ja putkilokasvit). :<( N <( a t ......l .-< ::l <( U-1 U) c-µ ......... Näytteenottoja näytteiden käsittelytaito. Jo,4Vaaja ottri.3J,:.-~·-·~·· · SUOMEN l_uonnonkuvaajg ...... Koulutukseen Vapaamuotoinen hakemus todistusjäljenhakeutuminen: nöksineen toimitetaan 7.3.1997 mennessä osoitteella: Porin metsäopisto, 29340 Kullaa. Antaa valmiudet tehdä johtopäätöksiä TILAA SUOMEN AINUT Luontokuvauksen erikoislehti Luonnonkuvaaja • 4 numeroa / vuosi • Koko A4 • uusinta tietoa luontokuvauksesta • Lukijakilpailu • Kirjoittajina ja kuvaajina Suomen parhaat luontokuvaajat • 36-40 sivua, nro 1 n. Satakunnan maaja metsäinstituutti) järjestää LUONTOKARTOITTAJAN KURSSIN Kohderyhmät: Maa-, metsä-, puutarhatai muun soveltuvan opistoasteen tutkinnon suorittaneet. 50 sivua • Noin puolet värisivuja ;. alojen korkeakoulututkinnon suorittaneet tai opintojen loppuvaiheessa olevat korkeakouluopiskelijat. Kurssimaksu on 300 mk ja oppimateriaalimaksu 200 mk. Mahdollisuus opintotukiin. Keskeiset sisällöt: Opetusjärjestelyt: Opiskelukustannukset: ympäristön arvosta ja tilasta kerätyn aineiston perusteella. 1-~ o-+:: Jos haluat l11ttva 1aseneks1 yhdistykseen, ONyP,.\; tilaa k'aavake puh 09-4002949 Jaseniä n 650 SUOMEN LUONTO 2/97 56. Työkokemus tai pitkäaikainen luontoharrastus voi korvata tutkinnon. (02) 540 251 -----------------7 1 "' C U) 1 'iij' ::, 1 ~ " ' V> >-1 fC-"' E N 1 1 ro ·U-1 E t, ::c z V> <( -s:j1 0. ... Opetus ja oppilaitoksen järjestämä majoitus ovat maksuttomat. Harjoitustyönä tehtävät luontoselvitykset. Tiedustelut puh. ,,;... ~-.. Mikäli Turun ja Porin lääninhallitus myöntää tarvittavan määrärahan PORIN METSÄOPISTO (ent. Ympäristötoimen suunnittelijat tai hallintotehtävissä toimivat. Julkaisuntekotaito. OC) C'd <( :=i [f) .5 u ::l 1 6 6 1 U) 6 V, 0.. vsk. Biologian tai em. Opiskeluaika: 24.3.-3.10.1997 Keskeinen tavoite: Antaa valmiudet kerätä monipuolista tietoa ympäristöstä ja koostaa tieto luontoselvitykseksi esim
Tapio Korhonen kotitarveja virkistyskalastaja ei urheilukalastaja Vanhemmat herätkää Alice Karlssonin kirjoitus marraskuun numerossa herätti minussa kipeitä kysymyksiä. Viehekalastajille ainakin on varsin tuttua, että kielestään koukkuun tarttunut kala käyttäytyy poikkeuksellisen säyseästi ja on helposti vedettävissä haaviin. joulukuuta 1995. Pilvetöntä keskustaa synkensi autojen paheittäminen. Mi tä teki vät lasten vanhemmat. Asiaan voi toki vaikuttaa vieheen ja pyyntipaikan valinnalla. Pienet ja alamittaiset kalat on toki helppo vetää ylös ennen kuin ne ehtivät liikaa väsyttää itseään. Sen sijaan suuret, esimerkiksi yli viiden kilon painoiset taimenet ja lohet ovat niin vahvoja ja sitkeitä taistelijoita, että väsytys voi kestää useita kymmeniä minuutteja. Isiä näkyi harvoin ja äidit istuivat ringissä puhumassa omiaan. Miksi niin sanottujen hyv ienkin perheiden pojat tappavat ilokseen eläimiä ja tuhoavat luontoa huolettomasti. Tuolloin Helsingin Kaisaniemessä oli vähän utua ja Helsinki-Vantaan lentokentällä pilviä. Sehän on samaa kuin heitteillejättö. Luonnonsuojelulaki ki eltää esimerkiksi ampumaharjoittelun elävää eläintä maalitauluna käyttäen. Kyllä verkot ja muut pyydykset verottavat niitä voimakkaimmin . Tommi Pitkänen kuvasi saastekerroksen Helsingin yllä juuri 28. Elpymistä vielä vaikeuttaa, jos kalastukseen käytetään "urheilullisista" syistä kalojen kokoon nähden liian kevyitä välineitä. Oikea tapa siihen ei kuitenkaan ole pyydä ja päästä -kalastus vaan kalastuksen rajoittaminen tarvittaessa. Kiistämättä se aiheuttaa kalalle tarpeetonta ki pua ja mahdollisesti kuolemankin . Menettelyn perustelut ja puolustelut ovat kuitenkin käsittämättömiä. Kirjoittajat muun muassa väittävät, ettei koukkuun tarttunut kala tunne kipua. Harhaanjohtava on myös väite, ettei kala kuole väsytyksen aiheuttamiin maitohappoihin. Käsittämätön rinnastus, sillä asioillahan ei ole mitään keskinäistä yhteyttä. Miksi aikuiset eivät puutu lasten tekemisiin. Kokemuksesta väitän, että kyllä voi kuoll a. Siksikö, että se aiheuttaa kalalle kipua. Nämä ovat kyllä täysin irrationaalisia arvostuskysymyksiä, sillä kala itse ei pääse esittämään mielipidettään julmuuksien aste-eroista. Millaiseenhan tutkimukseen tämä väite perustuu. Suomalaisia vauvoja kyllä punnitaan neuvolassa gramman tarkkuudella, mutta kun lapsi kasvaa, hän joutuukin pärjäämään yksin. Siitä päästä tu lisi mahdolliset rajoituksetkin aloittaa. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole aikuista puhekumppania, sen jouduin huomaamaan viikosta toiseen. En ryhdy psykologisoimaan lasten kehitysvaiheita, totean vain etteivät lapset nykyisestä yhteiskunnasta paljon muitakaan malleja saa. v, k.. Toi saalta en oike in jaksa uskoa, että vapakalastus o lisi merkittävin uhka kalakannoille. Alamittaisten kalojen vapauttamisella sen sijaan ei ole mitään tekemistä pyydä ja päästä -kalastuksen kanssa. Tuskin kala itse on yhtään sen i lahtuneempi, kun saa koukun suuhunsa. (Ne ovat monissa kulttuureissa pyhiä eläimiä, joiden pisteistä paljastuvat onnen salat.) Syöksyin tietenkin aina tilanteeseen ja selitin vuodesta toiseen, että puuta koskee aivan yhtä paljon kuin ihmistä kättä irti leikattaessa tai että leppäkertulla on sama henki kuin pienellä pojalla. Uskon että useimmista kalastuksen harrastajista tuntuu irvokkaalta, että pyydä ja päästä -menettelyllä sama kala kiskotaan kenties kerta toisensa jälkeen ylös ja heitetään takaisin veteen, kunnes se mahdollisesti menehtyy. Ja sama pätee toisinkin päin. Pyydä ja päästä -kalastus on hyvin samankaltaista harjoittelua ja "urheilua" elävällä eläime llä. Työhuoneeni oli pihalle päin ja jouduin katsomaan, miten puiden oksia revittiin ja pensaita tallottiin ja kuulin ilon kiljahduksia, kun purkkiin kerättyjä leppäkerttuja liiskattiin porukalla. Jos välttämättä haluaa toisten kalastajien touhuja valvoa, ei se edellytä tämän brutaalin kalastustavan harjoittamista. Nämä samat leppäkertunlistijät muuten makasivat viime kesänä tajuttomina pihalla kaljakass ien vieressä, kun käv in vilkaisemassa, miten puolustamaSUOMEN LUONTO 2/97 56. Väsytyksen jälkeen ne eivät suinkaan aina jaksa lähteä uimaan, vaan voivat menehtyä hitaasti hapen puutteeseen mahdollisista elvytysyrityksistä huolimatta. Tällöin kalan väsytys pitkittyy ja päästetyn kalan menehtymistodennäköisyys kasvaa. Luonnonvaraisten lohikalakantojen voimistaminen on toki kannatettava pyrkimys. Väitän, että syynä on nimenomaan kalan kielen tuntoherkkyys ja koukun aiheuttama kipu. Onneksi tämä käytäntö ei ole maassamme vielä kovin laajalle levinnyt eikä toi vottavasti leviäkään. Vielä kalastuksesta Taimeninstituuttilaiset puolustelevat kirjoituksessaan (SL 12/96) pyydä ja päästä -kalastusta. Eihän kalastajan tarkoituksenakaan ole niiden pyydystäminen, joten sellaisen tarttuminen vieheeseen on pelkkä vahinko. Lähes samaan hengenvetoon kirjoittajat tuomitsevat rakastamisen julmana. Asuin itse jokunen vuosi sitten Helsingin keskustassa uudessa korttelissa, jonka piha oli suunniteltu erittäin kauniiksi. Jos kalakanta ei kestä verottamista, on järkevin keino kalastuksen rajoittaminen, ei pyydystettyjen kalojen takaisin 44 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN Artikkelissa Liikenne likaa keuhkot (SL I /97) Antti Halkka ki,joittaa ennätyksellisen huonosta ilmasta pääkaupunkiseudulla joulukuun lopulla runsas vuosi sitten. Kirjoittajat perustelevat kalastuskäytäntöään muun muassa sillä, että täten voidaan valvoa luvatonta kalastusta
Itse olen tullut varovaiseksi en nii nkään ympäristöfi losofien pohdinnoista sinänsä vaan niitä huolettomasti hyödyntävien "ympäristöpappien" liturgiasta. , , k det", mutta liitto on näkyvimmin kampanjoi nut lähinnä vain ihmiskasvoisen saimaannorpan puolesta. Kysymykseen, miten tulevaisuudessa lajien olemassaolo turvataan tasapuolisesti , ei minulla ole vastausta. Mielestäni onkin epärehellistä ja väärällä lailla idealistista, jos yritetään häivyttää ihmisen osuus etsittäessä vastauksia luontoon liittyv iin perimmäisiin kysymyksiin. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Turkistarhojen kettujakaan ei voi verrata Turusen ku vaamaan syksyllä teurastettavaan härkävasikkaan. Markku Hakala Män tyha,ju Eläinten asema on muuttunut Heikki Turusen kolumni ssaan (SL 12/96) nostalgisesti muistelema maaseutu, jossa muutamat huolella hoidetut lehmät ja siat käyskenteli vät kotoisassa pihapiirissa, elää vain muistoissa. Pari miljoonaa suomalaista turkiskettua viettää koko tylsän elämänsä pienessä häkissä. Kun yksikin raavas mies ottaa kantaa luonnon puolesta poikajoukossa, on teho aivan toinen kuin naapurintädin satuiluilla. Luontosuhteemme perusta ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Riku Cajander Espoo 50-luku ei palaa, Heikki Turunen Heikki Turusen kolumni kettutytöistä (SL 12/96) sisälsi ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä tavalla, joka vaatii oikaisua. Koko ekosfääriä koskevat pelastusopit eivät koskaan innosta kuin murto-osaa tavallisista ihmisistä. Voiko nykyisten tuotantoeläinten asemaa verrata entisaikojen kotieläinten tilanteeseen, vaikka kummatkin lopulta päätyvät ihmi sen ruokapöytään. Tilalle ovat tulleet tuhansien broilereiden ja häkkikanojen sekä satojen teräskarsinoihin suljettujen sikojen tehonavetat. Moti voiduimmin luonnon hyväksi ihminen toimii silloin, kun hän kokee toimivansa oman itsensä hyväksi tai ainakin sellaisen hyväksi, johon hän tuntee biofiilista yhteyttä. Kun esimerkiksi yhden ketun elossapitokustannukset ovat 100-200 markkaa, ja nahan myyntihinta on 500-700 markkaa, niin jokainen voi itse laskea, kuinka "vaatimaton" tavallisen turkistarhan keskituotto on. Eiväthän ympäristöfilosofiset käsitteet, arvot, oikeudet, tasaarvo, esiinny luonnossa muuten kuin vain ihmislajin tiedostavassa mielessä. Samaa tapahtui 1970luvulla luonnonsuojelijoille. Kovin lohduttavaa ei ole todeta, että ihmistä ovat yleensä ohjanneet paremmin käytännön erehdykset kuin teoreettiset ohjelmajulistukset. On syntynyt lupaavilla nimikkeillä (ekosentri smi, biosentrismi ) varustettuja totaalinäkemyksiä, joilla julistaudutaan , muodi nmukaisesti irti pahamaineisesta antroposentrismista. Sitä osoittaa se, että ympäristöfi losofin en aktiivisuus on viime aikoina ollut huomattavan vilkasta. Sii nä on ristiriidan siemen. He lle olisi voinut mainita, että Luonnonsuojeluliiton ohjelmaan on kirjattu komeat sanat " luonnon itseisarvoiset oikeuSUOMEN LUON TO 2/97 56. Niiden elämän laatu ei mitenkään voi olla sama kuin entisaikojen sonnimu ll ikan, jonka ympäri llä pyöri heinätuppoja tuputtava lapsilauma. Keskimääräisellä suomalaisella tarhalla on 1000-3000 kettua ja/tai saman verran minkkejä. Turunen leimaa värikkäällä tekstillään eläinsuojelijat häiriköiksi. Kuten Helle toteaa, ihmisen näköku lma tunkeutuu väistämättä mukaan luonnonsuojelutyöhön ja ilmenee erityisesti prioriteettikysymyksissä. Näin siitäkin huolimatta, että lajien tiedetään häviävän huimaa vauhtia ja useimmat ympäristöfil osofit nykyään puhuvat luonnon itseisarvoista sekä lajien tasa-arvosta. Vai olisiko niin, että kanssakäymisen täyttävät videopelit ja etelänmatkat eikä ikiomalle ympäristölle jää aikaa. tammikuuta 1997,jol/oin ilma oli melko puhdasta. Turusen tiedonlähteenä toiminut valtamedia välittää epätotuudenmukaista ja harhaanjohtavaa kuvaa kettutytöistä tai oikeammin Oikeutta eläimille -liikkeestä. Kuulun vanhempaan ikäryhmään kuin monet eläinoikeusaktivistit, mutta tiedän, että useimmat eläinsuojelijat ovat kasvissyöjiä. Puhuminen lajien tasa-arvosta tuo sitä paitsi mieleen George Orwellin tragikoomisen Eläinten vallankumouksen. Turkistarhaajien omat tilastot eivät tue sitä Turusen näkemystä, että tarhauselinkeino ki tuu köyhyysrajalla. Siten myös Turusen visio hampuri laispihvin styroksikoteloa aukovasta kettutytöstä on mielikuvituksen tuote. Näitä villejä petoeläimiä ei ole vuosituhansia sopeutettu yhteiseloon ihmisen kanssa. Timo Helle käsitteli kolumnissaan tärkeää asiaa (SL 12/96). Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Tähän sinänsä hyvään asiaan liittyy ongelmia. Oikeutta eläimille -liikkeen 45. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA JÄLKEEN j kokaasuista syntynyt patja, joka pääsi purkautumaan vasta inversio-ilmiön lauettua seuraavana iltana. Toisessa kuvassa sama näkymä 1. Herätkää aiku iset, etenkin miehet, avatkaa suunne ja ryhtykää lasten kavereiksi. ni kirsikkapuu on sittemmin pärjännyt... Annikki Suni suomentaja Mitä me suojelemme. Uhanalaisten lajien suojelu näyttää kohd istuvan sellaisiin, jotka syystä tai toisesta vetoavat ihmiseen
Kasvavia puita ei kolhita. Sen jälkeen virolaiset merirosvot ottivat sen omistukseensa, mutta Kustaa II Aadolf antoi jälleen ruotsalaisten asuttaa saaren. Maailmanlaajuisen nälän syyt löytyvät epätasa-arvoisista maanomistussuhteista. Työpari ei juuri riko luonnonrauhaa; moottorisahankin hevosmetsuri voi tarvittaessa korvata käsipelillä. Ruotsissa on ilmestynyt mielenkiintoinen kirja Timmerhästens bok, johon on koottu perinteen taitajilta tietoja ja kokemuksia vanhoine valokuvi neen. Tehomaataloudessa eläimet ovat koneita, sorveja, liukuhihnoja ja tuotantolinjoja. Yhteistyön kautta on tullut sellai nen tuntuma, että talvinen metsäajo on nimenomaan suomenhevosen temperamentille oikeanlaista elämää. Kesäajomme ovat rajoittuneet äestämiseen, jyräämiseen, haraamiseen ja lannanajoon. Se on oppinut seuraamaan työnteon vaiheita ja tietää hyvissä ajoin mitä tuleman pitää. Engström kuvaa myös kolmikon riemukasta uintiretkeä saaSUOMEN LUONTO 2/97 56. Vegaaniruoka ei sisällä lainkaan eläintuotteita. Häkkikanaloiden, sianja naudanlihan sekä maitotuotteiden maksimaalinen tuotto on enemmän teollisuutta kuin maataloutta. Nuoresta iästään huolimatta tamma jaksaa aina odottaa lastausta liikkumatta. Oikeutta eläimille-liikkeen toimijat eivät kaivele markettien lihahy llyjä, koska he periaatesyistä ovat kasvissyöjiä tai vegaaneja. Mutta ennen kaikkea hän ihaili ihmistyyppejä ... Engström, Zorn ja Akseli Gallen-Kallela purjehtivat kesällä 1905 Zornin Mejt -laivalla Suomenlahdella. Saarella he tapasivat yllätyksekseen muinaisruotsia puhuvia asukkaita. motnv1en takana ei ole sian lahtauksen näkemisen puute. Kuinka sellaisen toiminnan voisi perustella luonnolliseksi eläimen kannalta. " ... Engström kirjoittaa kirjassaan Osmussaaresta muun muassa: " Monien vuosisatojen ajan saari oli ollut ruotsalaissiirtokunta, mutta rutto tyhjensi sen väestöstä 600 vuotta sitten. Paikkakuntasi hevosmetsureista saat tietoa Suomen Työhevosseurasta. Siinä mainittu Osmussaari eli Odensholm esiintyy taideja kulttuurisekä asutushistoriallisesti erittäin mielenkiintoisessa yhteydessä ruotsalaisen taiteilijan Albert Engströmin kirjassa Zorn, jossa hän kertoo taiteilijatoveristaan Anders Zomista ( 1860-1920). Tulijoista saaren kylä vaikutti keskiaikaiselta kappeleineen ja kaislakattoisine taloineen. Täällä hän oli kuin kotonaan. ". Karsittujen puiden oksat ja kaarna ovat sen suurinta herkkua ja mukavaa ajanvietettä. Agribisneksen sekä aineellinen että taloudellinen tuotto virtaa pohjoiseen. Se aika, jolloin näillä leveysasteilla tarvitsimme turkkeja lämpimiksemme, on ohi. vsk.. Osmussaari satamineen, luontoineen, kylineen ja asukkaineen muodostui etenkin muinaisruotsalaisuudesta kiinnostuneelle Anders Zornille voimakkaaksi elämykseksi. Turusen kirjoitus edustaa näkemystä, jonka mukaan ihminen on ylinnä luonnon arvojärjestyksessä. Oikeutta eläimille -liikkeen lähtökohta on tasa-arvoisuus ja se, että ihminen osana luontoa on vastuullinen luonnonvarojen käytöstä. Yksilön luontosuhteen ehdoksi on muitakin ilmentymiä kuin kultainen 50-luku ja sianlahtauksen seuraaminen. Heikki Turunen on oikeassa kantaessaan huolta maaseudun ei invoimaisuudesta. Oikeutta eläimi lle on vastustanut näkyvästi turkiseläinten tarhausta, koska se on äärimmäisen keinotekoinen ja saastuttava teollisuudenhaara. Tallinnasta he lähtivät kohti Osmussaarta. Oikeutta eläimille -liikkeen toimijoiden mielestä eläimi lle ei saa aiheuttaa turhaa kärsimystä. Hevonen ja hevosmetsuri saavat puut metsästä niin, että ympäristö säästyy turhilta vaurioi lta eikä puu vahingoitu. Tervetuloa heikkituruset kansalaistoiminnan barrikaadeille pitämään luonnon elinvoimaisuuden puolia! Kaija Helle keski-ikäinen pienviljelijän penikka Kaavilta. Sen mukaan ihminen voi määritellä oikeutensa muun luonnon yli jopa tekojensa kaikkia seurauksia pohtimatta. Nykyiset asukkaat katsoivat saaneensa erikoisoikeudet häneltä tai Kristiina-kuningattarelta ja väittivät olevansa verovelvollisia neljä tynnyriä suolakalaa ja neljä tynnyriä kapakalaa mutta eivät tienneet kenelle vero tulisi luovuttaa. Heikki Turusen haikailema 50-luku ei palaa, mutta muistojaan hukkaamatta hän voisi raottaa nostalgian harsoaan. Työ on motivoivaa ja sopivan vaihtelevaa sekä palkitsevaa. Niin ikään ympäristöliikkeet arvostelevat etelän nälkäongelmaa aiheuttavaa agribisnestä. Omimmillaan pari on herkillä ja arvokkai lla alueilla työskenneltäessä. Ajourat voivat seurata luonnollisia polkuja. Etelän väestö kustantaa pohjoisen, siis myös Suomen, liikakulutusta ja maatalouden y Ii tuotantoa. Suomessa ei ole tietääkseni systemaattisesti kerätty hevosmetsuriperinnettä. Maan Ystävät puheenjohtaja Suomenhevonen sopii metsätöihin Olen tehnyt suomenhevosen i Norman-Nopsan kanssa vaatimattomia puunajotöitä: niityn ja hakamaan entisöintiä, polttopuun ajoa sekä moton jäljiltä metsän siivousta. Asukkaat varmasti ilahtuvat puistometsikössä traktorin sijaan työskentelevästä hevosesta. Tulevai46 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Eero Lehto Erkki Ha,jula ja Norman-Nopsa metsätöissä viime talvena. Kansalaistoiminnan vaatimukset siitä, että luonto säilyy elinkelpoisena myös tuleville sukupolville, ovat oikeutettuja. Hän tallensi saarta, sen asumuksia ja asukkaita piirtäen ja kirjoittaen. Polulta tai ajouralta poikkeaminen on helppoa, sillä suomenhevosen luonteella "mennään mistä vain". Tarhauksessa vangittuina olevat eläimet tuottavat tarpeetonta tavaraa ylellisyystarkoituks iin. Tuula Nikulainen Angelniemi Muistoja Osmussaaresta Suomen Luonnossa 12/96 oli lndrek Rohtmetsin mielenkiintoinen kirjoitus Viron saaria suojellaan. Kukapa nykyään tunnustautuisi luonnonsuojelun vastustajaksi ja hyvä niin. Oikeutta eläimille vastustaa myös tehomaataloutta. Talouskalut tutkittiin joka asunnossa, talon arkkitehtuuri, navettojen pystytys ja sisustus, kattorakenteet lohikäärmeenpäineen, katonkattamistavat. Puhtaan ilman, vesien ja elinkelpoisen luonnon tavoin eläimet ovat kykenemättömiä pitämään puoliaan ihmisen invaasion edessä. Kuljimme tuvasta toiseen, ja Zorn tutki kaiken tieteellisen tarkasti. Turkistarhaus ja tehomaatalous ovat luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. Aluskasvillisuus, taimikko ja puiden juuret säästyvät. Vaikka vireän suomenhevoseni hermoja painavat maantiellä nuoruuden hiittaukset, metsätöissä ja lumisessa maastossa se on rauhallinen ja elementissään. Kaupunkialueilla tai asutuksen lähellä hevosen käyttöä voi perustella viihtyvyysseikoilla. Hevoselle ja ajurille sopivat monenlaiset metsien ja puistojen, eritoten virkistysalueiden hoitoja huoltotyöt polttopuiden ajosta jätteiden kuljetukseen . Esimerkiksi metsissä ja muinaismuistoalueilla työskentelevä hevonen ja hevosmetsuri voisi olla arvokas perinteen säilyttäjä. suuden elinkeinona turkistarhauksen voi kyseenalaistaa ja etsiä vastauksia esimerkiksi luomutuotannosta
1940-luvulta lähtien saari oli ollut sivii liväen pääsemättömissä oleva sotilaallinen tukikoht11. vaikka se etelämaalaisia kovasti hu vittaakin. Helmikuussa mökillä Vehkalahdella Iaitoimme maljakkoon jääneet pihlajanoksat ulos lumihankeen lähelle ruokintalautaa. Että ky llä meidän pohjoismaisilla euroedustajillamme työsarkaa riittää. Arkkipiispa John Vikström on huomauttanut, että arjen ja pyhän säännöllisen vuorottelun poistuminen jättää jäljelle tasapaksun arkisen harmauden. ekin maistui vat. Suuret ostoskeskukset ja automarketit on suunniteltu vapaa-ajan keitaiksi. niiden metsastammen ja myyminen on kiellettyä, mutta hyvistä paikoista niitä saa aina ... Annikki Suni suomentaja Tilhien herkut Hyvä pihlajanmarj asato houkutteli talvella 1996 runsaasti tilhiä viipymään etelärannikolla. Pyhät ovat ainakin minulle Alä osta mitään -päiviä ja sellaisenaan tärkeitä rauhallisia tuokioita elämäs ä. Useimmilla on vapaata työstä ja koulusta. Mutta silti suuri oli hämmästykseni , kun luin Ranskan pääministerin haastattelun Elle-lehden numerosta 23 .1 2.96. Silloin pitäisi olla aikaa omille tai yhteisil le harrastuksille, jotka parhaimmillaan ovat muuta kuin ku luttamista ja ostamista. Metsävaapukat ja lakat o li vat myös haluttua herkkua. Huvittavaa tässä peltosirkkujutussa on, että SUOMEN LUONTO 2/97 56. Mutta tiedusteluuni sienien laadusta ja ehkä mahdollisuudesta nähdä ne sain ärtyneen vastauksen: ei kuulu teille. Ö ljyssä uiskenteleavat linnut popsitaan tulikuumina sisälmyksineen, verineen kaikkineen. Viikkoa ennen kuolemaansa vanhus vielä osallistui uudenvuoden illallisille lähimmäs ä ystäväpiirissä. Kaikki tuli vat syödyksi. Ja sieltähän löytyy lohtua yk inäisellekin . Suomen lasten rakastama satusetä ja monipuolinen yhteiskunnallinen aktivisti Zachris Topelius kirjoitti jo aikanaan Italian hallitukselle anomuksen laululintujemme säästämiseksi. Hallituskysymys Luotettavista lähteistä kuulin, että hallituksellamme ei ole enää aikaa pohtia ke tävän kehityksen kysymyksiä; ne on sii rretty toimikunnalle ilman määräaikaa, jotteivät markkinavoimat häiriinny. Lopuksi tiputtelimmme maahan rusinoita. "Onneksi minulla oli iso lautas liina, sillä peltosirkut pitää panna suuhun kokonaisina, jotta ne säil yttävät koko makunsa.'' Tähän selostukseen Eve de Castro vastaa: " Miten inhottavaa !" Ja pääministeri jatkaa: "Hyvin tuhmaahan se on, mutta nämä ovat Landesin maakunnan riittejä. Jotkut joutuvat olemaan viikonlopputyössä, mutta tuota joukkoa ei tarvitse ehdoin tahdoin kasvattaa. Ja pääministeri tietenkin tiesi, miten naisäänestäjiin vaikutetaan ja ilmoitti, että jos herkuttelusta aletaan puhua, siitä ei heti kohta loppua tule. Mökissä kui viksi käpertyneet pihlajanmarjat teki vät hyv in kauppansa. Riitta Mäkelä Oulu Käristetty jä sirkkuja suoraan taivaasta Otsikon ranskalainen sananlasku tarkoittaa suunnilleen samanlaista it estäänselvyyttä kuin Manulle illallinen. Hyv in kelpas ivat. Kyseessä on kulttuurin muutos, sanoo Vikström. Lintujen ruokailu jatkui aamuhämärästä illansuuhun asti. Päitään pyöritellen linnut taisivat ham1itella eväitten vähäisyyttä. Hän purki sittemmin tuskaansa viattomien puolesta kauniissa Sylvian joululaulussa. Ensimmäisessä maailmansodassa saari hänen mukaansa tuhoutui ja toisessa maailmansodassa meni loputkin. Meri oli siinä aivan tyyni . Peltosirkut ovat ranskalainen herkku, jonka syömistä ei korkeimmallakaan tasolla tarvitse hävetä, vaikka lintujen pyydystäminen onkin virallisesti kiellettyä. Tapamme, arvostuksemme ja kulttuurimme ovat säätelyn pohjana, mutta säädöksin tapoja, arvostuksia ja ku lttuuria myös luodaan. Tästä ku lttuurin muutoksesta kärsivät viikonlopputyössä käyvien ja heidän perheidensä lisäksi kaikki muutkin. " Toinen peltosirkkurassujen kivuli aasta kuolemasta kertova juttu sisältyy ranskalaisen lehtimiehen Georges-Marc Benamoun mui stelmateokseen presidentti Mitterrandista. Sitten raastoimme hangelle porkkanoita, kurkkua ja omenaa. Hän sanoi, ettei m1taan. Mitä me voisimme tehdä. Rohtmetsin artikkelin mukaan on toi veita sittenkin päästä tuolle kiehtovalle saarelle. Lyhyeksi esittelyksi hän kuvas i kahden kuukauden takaisen ikimuistoi en aterian: hanhisoppaa, pakollinen hanhenmaksa, jäni smuhennos, valkosipulil la ja persiljalla maustettuja peippoja, grillattua sepelkyyhkyä, kiuruja ja lopuksi peltosirkkuja. Mainosrumba, liikenne ja kaikkinainen levottomuus lisääntyvät, kun yhteiskunnan pyörät eivät saa enää hetkeksikään levähtää. Parinkymmenen minuutin mittaiset tauot linnut vietti vät ruokapaikkansa vieressä pihakoivun latvassa, josta kuu lui lähes taukoamaton vaimea helinä. Engströmin kirjan innoittamana tiedustelin virolaiselta tuttavaltani noin vuosi sitten, mitä O mussaarilla olisi jäljellä vuosisadan alusta. Sen verran oli tietoa tihkunut jo Välimeren maihinkin, että salametsästäjät vastasivat olleensa sienessä, totta kai. Olen itse ollut todistamassa, kun italialaisen Procidan saaren salametsästäjät (kokonaisia perheitä) palaavat kokemasta ansojaan luonnonsuojelualueelta. Sitten kun kauppaliikkeet voivat olla vapaasti sunnuntaisinkin auki, saadaan perheet todella liikkeelle, mukaan yhteisiin kulutustalkoisiin. Aterian huippu on tusina peltosirkkuja: ne imeskellään ja syödään kum artuneena ison lautasliinan alle (aivan niin! ). Pian linnut palasivat ja nokki vat halukkaasti marj at. Kauppojen aukiolossa kysymys valinnanvapaudesta on mielestäni sivuseikka. Pääministerin päätös tehdä kauppojen vapaista aukioloajoista hallituskysymys sopii tähän tinkimättömään linjaukseen. Luotoja karirivistö suojasivat avomerellä riehuneelta vaahtopäämyrskyltä. Tärkeintä on nyt kasvattaa o tovoimaa ja lisätä kulutuskysyntää. Emme elä anarkiassa. Markkinamiehet haluavat tehdä shoppailusta jokapäiväisen ydämen as ian, mielihyvää tuottavan elämän korv ikkeen. Voidaan porukalla ajaa supermarkettiin ostamaan lapsille tarjouslenkkarit ja vanhemmille unisex-tuulipuvut; siinä voi löytyä mui takin ki voja tarjouksia, voidaan juoda välillä kahvit, syödä hampurilaiset ja viihtyä. Jututtaj ina olivat nuoret naiskirjailijat Eve de Castro ja Marie Darrieussecq, jotka ranskalaisina tietenkin tiedustelivat Alain Juppen suhdetta ruokaan. Mutta ehkä nämä harmittavat lieveilmiöt voidaan siirtää sen kestävän kehityksen toimikunnan pohdittav iksi, ilman turhaa kiirettä. vsk. Niinpä hangelle ripoteltiin puolukoita. ren u0Ja1sen sataman hiekkarannalla. Ehkäpä voisimme pyytää edes kansakuntien ja hallitusten pääm iehiä noudattamaan direktii vejä ... Lähikaupoilla on entistä vaikeampaa kiriä mukana kovenevassa markkinakilvassa, työpaikkoja katoaa ja kaupan rakenne vinoutuu entisestään. Syystäkin liiketyöntekijät vastustavat viikonlopputyötä. Paka timessa oli vielä marjoja. Seuraavana oli vuorossa mustikkata1joilu. Heillä on huoli myös työpaikoistaan. Pään ja siipien jälkeen pureskellaan linnun vartalo eikä mitään saa oksentaa Ritva Kupari pois. Kirjoitin asiasta saaren paikai lislehteen ja arvaan, että naurua on piisannut: miten tyhmiä nuo ulkomaalaiset! Direktii vit ja laithan on luotu rikottaviksi! Minkä yllä virallisesti todisti vat Ranskan ede mennyt pres identti ja nyky inen pääministeri. Uteliaisuutemme heräs i. Yhteiskunta säätelee ja ohjailee monella tavoin elämäämme. Tuumailimme, löytyisikö tilhille jotakin muuta ta1jottavaa. Nähtyäni edellisenä iltana pikkulintuja eri muodoissa saaren parhaan rav intolan ruokalistalla, ymmärsin yskän ja ryhdyin kyselemään, o li vatko he ehkä olleet sienessä. Matti Ylätupa 47. Suuret ja vahvat automarketit pystyvät pitämään ovensa auki vaikka vuorokaudet ympäri, mutta entä pienkauppias. Ei aikaakaan kun pihlajanoksille pyrähti kaksi tilheä
llmeikkäiden lintuja eläinpotrettien lisäksi taitei lija on ikuistanut ki1jan suurikokoisille sivuille suuren määrän järven tunnelmia. Kari Saarinen SUOMEN LUONTO 2/97 56. Se on koottu taiteilijan omista havaintopäiväkirjoista erään keskiruotsalaisen järven rannalta. Juuri nyt elämme kuukkelin kannalta kriittistä aikaa. Pajusen luontoselvitys on kumminkin edelleen merkittävä opas useille aktiivisille harrastajille. Se sel. Sitä täydentää kuutisenkymmentä värivalokuvaa ja melkein puolisentoistasataa harvinaisimpien tai muuten erikoisen kiinnostavien kasvien levinneisyyskarttaa. Kirjaa varten haastateltiin toista sataa henkilöä. Kirja seuraa vuodenaikojen kiertoa, mutta aineisto on koottu vuosilta 1970-1996, painopisteen ollessa 1990-luvulla. J ulkaiskoot muutkin kunnat tähän tapaan tietoja luontonsa arvoista, Markku Tanttu Entisen erämaan sydämessä ViUo Koistinen ja Jyrki Savolainen (toim.): Elämää Laipanmaassa, omakustanne / 996, 296 s., J 50 mk. Lopen kunta eteläisessä Hämeessä on kuluvan vuosikymmenen ajan ha1joittanut määrätietoista julkaisutoimintaa tehdäkseen luontoaan tunnetuksi. Sahalahden, Kuhmalahden, Luopioisten ja Pälkäneen rajaseutu on vieläkin lähes liikenteen melun kuulumattomissa, ja siellä voi aavistaa olevanGunnar Brusewitzin sinitiaispiirros kiljasta Dagbokfrån en sjö. . Dagbok från en sjö -kirjan materiaali muodostuu akvarelleista, skisseista ja merkinnöistä. Jatko-oppimääräksi käy jo kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt elämäkerta "Anteckningarna" . Veteraani piirtäjän päiväkirja Gunnar Brusewitz: Dagbok från en sjö, Wahlström& Widstrand 1996, 168 s., 295 mk. Etelä-Suomen oloissa harvinaisen esiintymän päivät alkavat olla luetut, sillä vanhat metsät ovat vähissä. Hetken tunnelman vangitseminen onkin ollut Brusewitzin vahva alue läpi uran 1950-luvun karikatyyreistä nykyisiin järvenranta-akvarelleihin. sa entisen erämaan sydämessä. 11' _, , / Kuntien luontoa Vuonna 1997 Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonto kiinnittävät erityistä huomiota lähiluontoon oman asuinympäristön ja lähiseutujen luontoon. Elämää Laipanmaassa on sujuva ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jota elävöittävät kymmenet kuvat. Laipanmaassakin katoavien lajien luettelo kasvaa vähitellen. Mukana oli väkeä erakoista metsäyhtiöiden johtajiin. vsk.. Suosittelen lämpimästi tutustumista naapurimaan luontosetaan . Erona nuoremman polven hetkin ylityöstettyynkin jälkeen Brusewitzin käsiala on lämmin ja elämänläheinen, ja useimmista kuvista löytyy myös hauska oivallus. Jyrki Pajusen laajoin tiedoin varustettu ja luontokohteet tarkoin kartoin osoittava Lopen luontoselvitys ilmestyi 1990. Pekka Hänninen 48 KIRJOJA j> ~ · 1 .,,, -· 4t, t ,,. /i ' .......... Luonto on ollut Brusewitzin rakkain aihe läpi pitkän kuvittajauran. Ki1j a kertoo metsätöiden historiasta, seikkailee 1940-50-luvuilla loistoaan eläneissä alueen metsäkämpissä ja valaisee toisaalla myös nykyisten konesavottojen olemusta. Omat lukunsa on muun muassa Laipanmaan vanhoista asuinpaikoista, metsätaloudesta, lintulajeista, nisäkkäistä ja kasveista sekä takamaahan ulottuvista urheilumuodoista. Hänen vanavedessään ovat seuranneet lukuisat nuoremmat kuvittajat osa turhankin selvästi Jonssonia matkien. Ruotsalaisille itselleen rakkain kuvittaja lienee jo 1950luvun alusta ollut Gunnar Brusewitz. 1970-luvulla Lars Jonsson ponnahti kansainväliseenkin tietoisuuteen. Kartoista ja kirjasta selviää, että neliökilometri , jonka olen luullut tuntevani läpikotaisin, on tietämättäni noin parinkymmenen minulle tuntemattoman, harvinaisen kasvin kasvupaikka. / vittää Lopen luonnon yleispiirteitä, historiaa, käytetyt tutkimusmenetelmät ja kasvillisuuden muutoksia, Pääasia tietenkin on putkilokasvien luettelo esiintymistietoineen. r 1 · p . Tekijä piti tuota laitosta vasta ensiraporttina laajemmasta kartoitustyöstään. Toinen merkittävä osa ki1jasta on liki 15 000 hehtaarin takamaahan su untautuva luontoretki. I ', -. Se kertoo lämpimästi, väliin lennokkaastikin Lopen luonnosta ja sen suojelusta, Viime kesänä ilmestyi Erkki Vilpan Lopen kasvisto. Brusewitz on myös tuttu 110beldiplomien kuvittajana, mikäli joku lukija on sellaisen sattunut saamaan. Kun suomalaiset ovat ylpeitä hyvistä luontovalokuvaaj istaan, ruotsalaiset röyhistelevät puolestaan rintaansa luontopiirtäjillään ja -maalareillaan. Kuvat taivaan heijastumisesta vedenpintaan eri vuodenaikoina ja eri valo-olosuhteissa ovat herkullisia. --~. Vuotta myöhemmin kunnan ympäristölautakunta julkaisi kolmen tekijän (Ansalehdon, Kaikusalon, Willbergin) laajemmille joukoille tarkoitetun kirjan Luontomme arvot. Siinä sivussa hän on esimerkiksi kuvittanut valtavan määrän kirj allisuutta metsästyksestä kartanohistori ikkeihin, toiminut pilapiirtäjänä, julkaissut ratkiriemukkaita matkakuvauksia. . Laipanmaa on neljän pirkanmaalaisen kunnan yhteinen takamaa. Kesäistä kuvaa katsellessa suorastaan voi haistaa niityn ja kuulla kimalaiset, marraskuun kuvasta tekee mieli pujahtaa saunaan. Laipanmaan metsät ovat talouskäytössä, suot on ojitettu ja tiestö pilkkoo maastoa, mutta pieni häivähdys erämaan henkeä on edelleen tallella luontoharrastajan iloksi. Esittelemme myös hyviä esimerkkejä paikallisista luonto-oppaista ja muista teoksista. Lisäksi hän on ollut tekemässä lukuisia televisioja radio-ohjelmia luonnosta
Jaettavana on noin 40 000 markkaa. Yksi syy aiheesta kiivaana käyvään keskusteluun on se, että tietoisuuden käsitettä ei ole yhteisesti määritelty. Hakemusten tulee olla perillä 31.3. 1. Näistäkin asioista Jukka Särkkä kirjoittaa, vaikka pääpaino on selkeästi veden kemiassa, fysiikassa ja biologiassa. Internetissä on otsonikadosta niin paljon tietoa, että tiedon jäsentäminen on hankalaa. Kirja jakautuu nimensä mukaisesti kahteen osaan. Sitä voi käyttää asianharrastajan käsikirjana; mukaan on poimittu runsaasti lähteitä, joiden avulla tutkiskelua voi jatkaa. Paras tapa aloittaa on Ilmatieteen laitos, jonka sivulla http://www.ozonefmifi!o3groupl o3koti.html kerrotaan otsonikadosta ja sen tutkimisesta suomeksi. Limnologia on täynnä tennejä, joiden sisältö on hyvin laaja. Maan johtavana hernesimpukkatutkijana tunnettu dosentti Jukka Särkkä on kirjoittanut perusteoksen vesiympäristöstä. Luonnon ja eläinten ystävän mielipiteille kirjasta löytyy runsaasti perusteita. Kirja alkaa mielenkiintoisella katsauksella vesistöjen kehitykseen. Teos asettuu tukemaan luontokappaleiden itseisarvoa. athena .auth.g r:80/ ozonemapsl Ensimmäisestä osoitteesta voi myös hakea koneelleen otsonikadon kehittymistä kuvaavan animaation; se havainnollistaa mainiosti , miten otsonikerroksen heikkoudet vaeltavat ilmakehässä. toa YK :n ympäristöohjelman UNEP:in otsonisihteeristössä HTTP :/l www.unep.org /unepl secretar/ ozone/ home .htm Runsaan ja monipuolisen aineiston takia otsonikato sopii rauksena valahti sittemmin Suomenlahteen. TOVS Total Ozone Analysis (matm-cm) Climate Prediction Center /NCEP /NWS/NOAA 01/13/97 120 150 180 210 240 270 JOO J30 360 390 420 450 Pohjoisen pallonpuoliskon otsonikerroksen paksuus 13. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus 49. Suorat osoitteet kuvatiedostoihin ovat http://nicfb4. Riippuu ihmisen tarpeista ja arvoista, miten eläin mielletään. Ympäristöfilosofi ja Suomen Akatemian tutkija Leena Vilkaiheeksi hyvin, jos kouluissa halutaan opettaa ympäristötietoa internetin avulla; sivut ovat tosin Ilmatieteen laitosta lukuun ottamatta englanniksi. Ilmatieteen laitoksen kautta saa myös näkyville tuoreen satelliittimittausaineiston otsonikerroksen vahvuudesta pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Muinais-Päijännekin laski viime jääkauden jälkeen Pohjanlahteen ja maankohoamisen seuSUOMEN LUONTO 2/97 56. Sivulta pääsee esimerkiksi Olennainen otsoni -tietopakettiin, jossa on tiivistettyä kansantajuista otsonikatoasiaa. Eläimiä koskevat laitkin ovat mielivaltaisia. KIRJOJA KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Otsonikatoa seuraamaan Otsonikato on Pohjoisella pallonpuoliskolla pääsemässä hi 1jal leen vauhtiin; se on kevätalven ilmiö. Järvialtaiden luonnolliset muutokset ja uusien laskujokien synty olivat isoja mullistuksia, mutta kun ihminen tuli kauhakuonnaajineen vesistöjen pa1taalle, alkoi tapahtua. On haasteet lista popularisoida aihetta, josta kiinnostuneiden sanotaan sortuvan tunneperäiseen ajatteluun. Tähän ki1jaan ei ole juurikaan lisättävää. Kanin kannalta tilanne on kuitenkin sama. Astmasuihkeet ovat nykyisin Suomessa suurin ja lähes ainoa otsonikerrosta tuhoavien freonien sallittu käyttökohde. Antti Halkka ka pohtii uudessa kirjassaan sekä eläinten tietoisuutta että eläintensuojelua. Villieläinten oikeutta omaan elämään kunnioittava ihminen kannattaa erämaiden suojelemista jo sen takia, että siellä on eläinten koti. Se sukeltaa vesistöjen pohjaan saakka. Ensimmäisessä käsitellään eläinten tietoisuutta ja toisessa eläinetiikkaa. Vilkka perustelee huolellisesti susivihan tarpeettomuutta. Ihmisellä on velvollisuuksia eläimiä kohtaan, ne eivät ole vain hyödynnettäväksi tarkoitettua materiaalia. Otsonikatotilanteessa kerros voi heiketä 30 prosenttia ( Antarktiksella 70 prosenttia); heikentymistä voi seurata Internetissä miltei reaaliajassa. Rilla Nummisalo Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonsuojelua ja muuta ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön. Säätiön hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset, joista käyvät ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Osansa kirjassa saavat myös turkistarhauksen ja koe-eläinten pidon epäkohdat. Otsonikadon kansainvälisestä torjunnasta on tiePerustietoa vesistä Jukka Särkkä: Järvet ja ympäristö, limnologian perusteet, Gaudeamus Ki,ja 1996, 157 s. Kirja on oppikirja ja soveltuu hyvin hakuteokseksi. Pelkästään vaikkapa sana plankton, keijusto, loihtii asiaan vihkiytyneelle kuvan vesistön viehättävästä mikromaailmasta moninaisine vuorovaikutuksineen. Kirjassa on esitelty eläinten tutkimuksen eri suuntauksia yhtä hyvin kuin filosofi sia polkuja asian pohtimiseksi. Itämerelle ulottuu heikomman otsonipitoisuuden kieleke, mutta muuten korkeiden leveysasteiden otsonipitoisuus on tavanomaiseen tapaan keskileveyksiä korkeampi. Eläinten tietoisuuden ongelma on eläinsuojelun kannalta keskeinen. Tietopaketin valmistusta on tukenut suomalainen lääketehdas, joka valmistaa freonittomia astmalääkkeitä. Se kärsii samalla tavalla laboratoriossa kuin lemmikkinäkin, jos sitä rääkätään. Eläinten kyky ajatella ja tuntea on noussut julkisen keskustelun aiheeksi, mutta suomeksi ei aiheesta ole tätä ennen ilmestynyt montaakaan kirjaa. 1997. Sudelle annetaan kirjassa tärkeä paikkansa Suomen luonnossa. vsk. noaa.gov:80/products/stratosphere/ tovsto/ ja http://www. Ehkä juuri sen takia Vilkan kirja on hyvistä esimerkeistä huolimatta välillä teoreettinen jopa raskassoutuisuuteen asti. 1997 klo 12 mennessä. , 148 mk. Eläinten kohtalo yhdistyy muun luonnon suojelemiseen. Esimerkiksi kani voi olla su loinen lemmikki, koe-eläin, paisti lautasella tai tuhoeläin maanviljelijän pellolla. Leena Vilkka on Suomessa alan pioneeri. Alice Karlsson Eläinten oikeudet Eläinten tietoisuus ja oikeudetK ettutyttöfi:loso.fiaa ja susietiikkaa, Yliopistopaino 1996, 197 s., 135 mk ( nid.), 155 mk ( sid.)
Sama tilanne on EU:n merkinnässä. Mielestäni pyykinpesukoneiden Joutsen-merkin kriteerit on valittu hyvin. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että valmistaj ien suosituksia pyykin määrästä vähennettiin 60 prosenttiin ilmoitetusta. Viimeksi on epäilty kännyköiden aiheuttavan syöpää. vsk.. Tutkijat jopa lausuivat julkisuudessa, että he ovat nykyisin luopuneet kännykän käytöstä. Toinen syy huonoihin pesutuloksiin oli se, että monet pesukoneet käyttivät niin vähän vettä, ettei pesuaine liuennut kunnolla ja päässyt vaikuttamaan. Ainakaan ak uutteja terveyshaittoja ei siis kännyköistä näyttäisi aiheutuvan. Kustakin merkistä tutkittiin myydyimmät mallit Suomessa. Suuria eroja energiankulutuksessa ei koneiden välillä nykyisin ole. Yksimielisyyttä kännyköiden haitallisuudesta ei tällä hetkellä siis ole. Tutkija Anneli Reisbacka Työtehoseurasta kertoo, että näin huonoon tulokseen oli yleensä syynä se, että valm istajan suosittama pyykkimäärä on liian suuri. Muistissa ovat varmasti epäilyt voimajohtojen läheisyydessä asuvien, tietokoneiden käyttäjien ja television katsojien terveyshaitoista. Jos kotipaikkakunnalla ei ole koneen huoltoa, koneen korjaus voi tulla kohtuuttoman kalliiksi. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa saatiin sama tulos kaikilla kännykkätyypeillä sen enempää NMT, GSM kuin PCN-mallit eivät aiheuttaneet akuutteja terveyshaittoja. Tutkimus kertoo karua kieltä. Kuluttajavirasto teetti viime vuoden lopulla Työtehoseuralla testin, joka antaa vastauksen kysymykseen. Ruotsissa merkin käyttöoikeuden on saanut Mielen kaksi mallia: Miete W916 ja Miete W92 J. Niinpä on ymmärrettävää, että kriteereiden laadinta kännyköille on hyvin vaikeaa. Toivottavasti näitä pesu'fyötehoseuran testasi Pisteytyksessä pesutulos sai vahvimman painon, käsittelyn helppous seuraavaksi suurimman, sitten seurasivat energiankulutus ja linkoustulos. Työtehoseuran tutkimuksessa 50 selvisi, että seitsemän pesukoneen valmistajan antamat pesutulostiedot poikkesivat selvästi Työtehoseuran tutkimuksessa saadusta. Tutkimuksesta vastaavan dosentti Maila Hietasen mukaan matkapuhelimien tehot ovat niin pieniä, ettei akuutteja terveyshaittoja synny. Joutsenmerkinnän kriteereihin kuuluvat kysyjän esittämät toiveet pesukoneille. Hietasen mukaan voidaan myös laskennallisesti osoittaa, etteivät aivot kuumene matkapuhelinta käytettäessä. Jokaisen sähkömagneettisen säteilylähteen mahdollisia vaikutuksia terveyteen on tutkittu hyvi n paljon. Viime syksynä lehdissä selostettiin englantilaisten tutkijoiden kannanottoja kännyköiden terveyshaitoista. Onko kännyköille olemassa ympäristömerkintää. Pesukoneiden pesutulos parani , kun käytettiin nyrkkisääntöä: rummun yläreunaan jätettiin nyrkin mentävä tyhjä tila. Kaikki koneet saivat pesusta arvosanan keskinkertainen tai huono. Kuumentaako kännykkä aivot. Sähkömagneettisten kenttien on pitkään epäilty vaikuttavan terveyteen. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 4212 fai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll.fi Piirrokset: Markku Tanuu Missä ovat ekopesukoneet. Suomessa tälläisia koneita ei valitettavasti ole tällä hetkellä myynnissä. Pyykki ei päässyt suositelluilla pyykkimäärillä kunnolla pyörimään koneissa. Maila Hietanen kuitenkin arvioi , että menee ehkä vielä kymmenen vuotta ennen kuin kännyköiden vaikutuksesta esimerkiksi aivosyövän syntyyn voidaan sanoa mitään ratkaisevaa. Anneli Reisbacka antaa myös muita ohjeita pesukonekauppaan menevälle: pesuainekotelon tulisi irrota puhdistusta varten, omat tarpeet kannattaa listata etukäteen ja tehokas linko on välttämätön, jos käytät pyykinkuivausrumpua. Vettä ja energiaa säästävät pesukoneet pesevät valitettavan huonosti . Tosin kuivausrumpu lisää pesun energiankulutusta merkittävästi, joten ympäristön ystävä kuivaa pyykkinsä muuten kuin koneellisesti . Tällä hetkellä ei vielä tunneta mekanismia, jolla sähkökenttä voisi aiheuttaa syöpää, muttei toisaalta voida osoittaa, ettei sähkömagneettinen kenttä aiheuttaisi syöpää. Kännykät taitavat myös olla sellaisessa teknisen kehityksen vaiheessa, että tekniikka muuttuu merkittävästi vuosittain. Pyykinpesukoneille on olemmassa Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteerit. Onko kännykän ylenmääräisellä käytöllä terveyshaittoja. Energianja vedenkulutuksesta energiamerkinnän tiedot pitivät kuitenkin paikkansa. Myös huuhtelutulos oli vähäisen vesimäärän vuoksi keskimäärin huono. Työtehoseura testasi 15 erilaista pesukonetta. Onko markkinoilla hyvää pyykinpesukonetta, joka säästää ympäristöä ja energiaa sekä pesee hyvin. Siksi myös kännyköiden valmistajat sijoittavat kännyköiden terveyshaittoja koskevaan tutkimukseen paljon rahaa. Tämä asettaa energiamerkin luotettavuuden osaksi outoon valoon. Pesukoneet rikkoutuvat ennemmin tai myöhemmin. Työterveyslaitoksen viime vuonna tekemä tutkimus antaa rauhoittav ia tietoja kännyköiden suurkäyttäj ille matkapuhelimet eivät sulata aivoj a eivätkä vaikuta häiritsevästi aivojen sähköiseen toimintaan. Lisäksi koneille on asetettu vaati muksia muun muassa melun, linkouksen jäännöskosteuden ja huuhtelutuloksen osalta. Korkein mahdollinen arvosana on viisi. Kännykkä poikkeaa kuitenkin muista sähkömagneettisen säteilyn lähteistä siinä, että säteilylähde on lähempänä kehoa kuin milloinkaan muulloin. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 2/97 56. KYSY EKONEUVOA Lukija/ vaiva/ lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastauaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Pesukonetta hankittaessa kannattaa myös selvittää, onnistuuko koneen huolto kotipaikkakunnalla. Tämän vuoksi kännyköiden terveysvaikutuksia kartoittava tutkimus on tällä hetkellä hyvinkin laajaa maailmalla. Sivulta täytettävät pesukoneet: MieleT918 4 Siemens WM 6 120 4 AEG Eko Lavamat 6350 3,5 Asea Skandia Cylinda 10505 3,5 Bosch WFB 1605 3 Elektro Helios TF 945-4 3 Electrolux EW l 170C 3 lndesit WG 835 TSK 3 Candy C 634 XT 2 Candy Aquamatic 6 2 Päältä täytettävät pesukoneet: Upo Pesukarhu 1 100 4 RosenlewRTT910 3,5 Upo Tehokarhu 1200 3,5 Whirlpool A WG 68 2,5 Hoover T 0500 2 koneita voi tulevaisuudessa saada myös Suomesta. Käyttöohjeisiin tulee sisältyä myös ympäristöseloste, joka ohjaa käyttämään konetta mahdollisimman hyv in ympäristöä säästävästi. Matkapuhelimille ei ole hyväksyttyjä kriteereitä Pohjoismaisessa ympäristömerkinnässä. Vaikka pyykkiä vähennettiin valmistajien suosittamista määristä, pesutulos ei parantunut erinomaiselle tasolle. Pesukoneisiin viime vuonna pakolliseksi tulleessa energiamerkinnässä kerrotaan sähkönkulutuksen I isäksi myös pesuja linkoustulokset asteikolla A:sta G:hen. Pesukone sekä pesee hyvin että kuluttaa kohtuullisesti energiaa ja vettä. Mitään selvää tieteellistä näyttöä tutkijoilla ei kuitenkaan ole esimerkiksi kännyköiden aiheuttamasta syöpäriskistä
o lcTI WCQJ~~(Q] ~(Q]UlJW~~ ~®~OOCQJ~ Kahvitauko moottorikelkkamatkalla. TEBOIL. Puhdas, helposti mukana kulkeva Teboil nestekaasu on turvallista energiaa kaikkeen keittämiseen ja lämmittämiseen. Kehitämme tuotteita, joihin Sinä voit luottaa, ja jotka luontokin voisi turvallisin mielin hyväksyä. Luonnossa biologisesti hajoava korkealaatuinen voiteluaine tunnetaan myös lähes täydellisestä savuamattomuudesta Me Teboilissa tunnemme vastuumme. Lunta pannuun ja tulelle. Liikkuja saa paljon luonnosta, kunhan muistaa vastavuoroisuuden. Yhtälailla ympäristöä kunnioittaa kaksitahtimoottorien huippuvoitelija, Teboil 2T Racing
Kissat syövät kasveja puhdistaakseen suolistoaan karvapalloista, ja ilmeisesti rai ruoho on tähän tarkoitukseen liian helposti sulavaa ja pehmeää. Kissat tosiaan pitävät niilineli sädekaislasta. Saviruukun voi tietysti piilottaa lasitettuun suojaruukkuun tai vaikka metalliastiaan, jos haluaa. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luo1111011111ukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi /äheltää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 / Helsinki. Kaurantai vehnänoras voisi olla parempaa. Toistetutkaan torjunta-ainekäsittelyt eivät tavallisesti tapa kaikkia punkkeja. Viekö niinikaisla kissalta kielen. Keveydestä voi kotioloissa olla haittakin: isot kasvit saattavat keikahtaa nurin. Hy vin kosteassa viihtyviä kasveja on parempi kasvattaa lasitetussa savitai muoviruukussa. En tiedä, kannattaako huolenpito; hauskaa se kylläkin on. Pienet joulutulppaanit saattavat menestyä puutarhassa useankin vuoden. Huokoinen ruukku pitää mullan vii leänä paahteisella paikalla. Lehtiruoteihin se ei koske, mutta lehtitupsuja se jyrsii aina kun silmä välttää. Punkit vaivaavat huonekasveja Suuren kissukseni lehdet ovat seitin peitossa, kellastuvat ja karisevat pois. Myrkyllisiä sädekaislat eivät ole. vsk.. Ongelman var inainen aiheuttaja on liian lämmin ja kuiva huoneilma. Seuraavana keväänä sipulit useimmiten kukkivat. Huokoinen saviruukku päästää ilman ja kosteuden lävitseen, juuristo saa riittävästi happea ja liikakastelu haittaa vähemmän kuin tiiviissä muoviruukussa tai lasitetussa saviruukussa. Esimerkiksi muratti ja kissus pärjäävät hyvin viiden-viidentoista asteen läm mössä, punkit eivät. Kehrääjäpunkit ovat pieniä ja niiden imujäljet ovat vain läpikuultavia pisteitä. Vaikeasti siirreltäviä kasveja voi koettaa sumuttaa päivittäin. Kuihtu vat kukat täytyy leikata säilytettävistä sipuleista ajoissa pois. Pitäisikö kaisla heittää menemään. Krookukset sen sijaan usein pikku hiljaa vahvistuvat ja kukkivat vuosi vuodelta paremmin. Saviruukun pintaan härm istyy myös usein valkeaa suolaa ja kalkkia, josta monet eivät pidä. Muutkin huonekasvini näyttävät kärsivän samasta vaivasta. Kannattaisi ehkä kokeeksi ottaa syksyllä sisälle jokin tuuhea juolavehnämätäs ja kasvattaa sitä kissanruohoksi juolavehnä miellyttää kesällä kissoja kovasti. Sivuvalossa näkyvät, seitteihin tartuneet vesipisarat paljastavat punkkien oleskelupaikat. Sipuliruukut voi siirtää pimeään, lämpimään komeroon, missä niitä kastellaan vain sen verran, etteivät sipulit ala nahistua. Kaikki "punkkikasvit" pitäisi käsitellä torjunta-aineella yhtä aikaa, muuten punkit leviävät nopeasti uudelleen kasv ista toiseen. Matalampi mooseksensädekaisla ( Cyperus diffi1sus) on leveäja karhealehtinen, ja saattaa varmaan raapia ruuansulatuskanavaa. Huonomuistinen kukkienkastelija tosin löytää saviruukussa kasvavat kukkansa rutikuivina muutaman hellepäivän jälkeen. Itse pidän saviruukkua parhaana useimmille kasveille. Olen suihkuttanut kasvin moneen kertaan pyretriinillä, mutta seitti ilmaantuu aina uudelleen. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 2/97 56. Miten pääsen punkeista eroon. Keskuslämm itetyssä asunnossa punkit vo i ehkä pitää kurissa pesemällä kasvit viikon tai parin välein. Ruukun vali nta riippuu mieltymyksistä, kasvilajista ja hoitajan kastelutottumuksista. Jos kasvit voi siirtää talvikaudeksi viileään ja valoisaan, kuten porraskäytävään tai kuistille, punkit tavallisesti häv iä52 vät. Vesa Koivu Joulutulppaanien ja -hyasinttien sipulit voi saada kukkimaan uudelleen puutarhassa. Sipuleita lannoitetaan ja kastellaan. Ne havaitsee, kun sumuttaa suihkupullolla vettä kasvien lehdille, erityisesti alapinnoille. lsosädekaisla (Cyperus alternifolius), jonka lehdet ovat kapeat, sileäreunaiset ja varret reilun metrin mittaiset, on kohtalaisen turvallinen "kissan heinä". Sipulit voi istuttaa puutarhaan kesäkuussa, johonkin aurinkoiseen penkkiin, missä ne saavat rauhassa juurtua. Olisiko parempi istuttaa viherkasvit muovivai saviruukkuihin. Jari Tuis~unen/LK A Pikkuruinen kehrääjäpunkki viihtyy muratilla mutta ei pidä viileästä. Hyasi ntit taas tekevät aika niukkoja ja harvakelloisia kukintoja, taantuvat ja häviävät pois. Kun lehdet alkavat kellastua, kastelua vähennetään ja lopulta lehtien ravinteet varastoituvat sipuleihin. Kissani jyrsii niilinkaislan lehtiä. Runsaaseen kasteluun taipuvaiset voivat kopauttaa multapaakun ehjänä ruukusta ja pudottaa sen samankokoiseen saviruukkuun; siten kasvi tuskin huomaa muutosta. J oulukukista iloa pitempään Kannattaako joulukukkien sipuleita tallettaa ja istuttaa puutarhaan. Vastaostetun kasvin voi hyvin antaa olla muoviruukussa seuraavaan mullanvaihtoon asti. Esimerkiksi limoviikunasta olen löytänyt seittiä, ja muratti näyttää kerrassaan kurjalta. Kaupan kasvit ovat muoviruukuissa, koska muovi on kevyttä ja halpaa eikä rikkoudu helposti . Kehrääjäpunkit vaivaavat monia kiiltävälehtisiä kasveja; muratti ja kissus ovat erityisen suosittuja. Katti ei koske sille kasvatettuun rairuohoon tassullaankaan. Voiko kissa saada haavoja suuhun tai ruoansulatuskanavaansa. Multasonnipähkinät voi /äheltää pureskeltaviksi myös suoraan osoilteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Entä lasitetut ruukut. Ruukku savesta, muovista vai lasista. Jouluksi kukitetut tulppaanit, hyasintit ja krookukset saa kukkimaan vielä uudelleen puutarhassa, jos niiden sipuleista huolehditaan alkutalven ja kevään ajan. Ahtaisiin astioihin istutetut sipulit on hyvä siirtää varovasti isompiin ruukkuihin
• D~ Yhteinen tunnus kaikille Veikkauksen ...,,. Osta Luonto-arpa. Uudet Luonto-arvat ovat nyt Onni-myyntipisteissä. Vain raaputtamalla voit voittaa päävoiton 50.000 mk, joita on peräti 30 kpl. raha-arpojen myyntipisteille. VEIKKAUS Raaputa! Voita 50.000 ml,. l<ympillä!. Tai pienemmän voiton, joita on jaossa yli 500.000 kpl
Matti Helminen Vihreitä olioita purossa Retkeilimme Patvinsuolla, ja näimme siellä puron risuissa ja kivissä sadoittain noin kymmenen sentin mittaisia putkimaisia, vihreitä muodostumia. Sellaisten seinämi in kasvaa nopeasti levää, ja ni in ne näyttävät vin-an lepattelun vuoksi jonkinlaisilta vihreiltä olioilta. Suvullinen lisääntyminen hedelmöityksineen, si is kaksineuvoi silla lajeilla ristihedelmöitys tai yksineuvoisilla lajeilla koiraan ja naaraan sukusolujen yhtym inen, on eläinkunnan perusjärjestelmä. Itse asiassa majavat liikkuvat lähes päivittäin keskitalvellakin, mutta niiden ei useinkaan ole pakko tarpoa lumessa. Majava vain sukeltaa pesänsä vedenalaisesta aukosta, ja l!aJava nousee talvella vedestä yleensä vain ruuan hakuun talvivarastojen loputtua. Putken avoin pää on SUOMEN LUONTO 2/97 56. Ne joutuvat nälän yllättäessä etsimään ravintoa lähistöllä kasvavista lehtipuista, mikä tietenkin on hyvin raskasta ja epätaloudellista ve1nttuna jäänalaisen varaston käyttöön. Kauri Mikkola Majava liikkeellä Majava oli lahmannut pitkät matkat helmikuisessa umpihangessa ja jopa 15 asteen pakkasessa. vsk.. Pentti Johansson/LKA Mikko Pöllänen/LKA Rysäsirvikkäiden pyyntisuppiloita virran pohjassa. Mitä ne ovat. Mikä saa majavan liikkeelle keskellä talvea. Tällä lajilla kaksineuvoiset osapuolet kiihottavat toisiaan ampumalla kalkkisia lemmennuolia toisiinsa. Ne joutuvat siis toisen yksi lön siittiösäi liöön. Majavan kekopesän lähellä on yleensä talven varalle syksy llä kerätty ravintolautta, joka jää sulaan veteen jään alle. Nuoret perhekuntansa jättäneet majavat talvehtivat usein joen tai jopa ojan rantapenkereeseen kaivamassaan onkalossa ilman kunnollista talviravintovarastoa. Niinhän pitäisi nykyisen käsityksen mukaan olla, jotta voitaisiin väittää suvullisen lisääntymisen olevan evolutiivisesti edullista. Miksi kastemadot parittelevat, vaikka mato on kaksineuvoinen eli siinä on sekä koiraan että naaraan elimet. Laajasta levinneisyydestä voi päätellä, että siitä on hyötyä, mutta ilmiön selittäminen on silti teoreettisesti vaikeaa. Ei näet ole vallan selvää, että siitä on hyötyä yksilön geenistön jatkuvuudelle. Ehkä sittenkin uudelleenjärjestely useamman sukupolven mittaan lisää yksilön geenistön mahdollisuuksia selvitä luonnonvalinnasta. Miksi kaksineuvoiset parittelevat. Totta, kastelierot asettautuvat vastakkain päät eri suunti in siten, että kummankin ruumiin etuosan paksumpi osa satula (cl itellum) asettuu toisen satulan edessä olevaa osaa vasten. Tällä tavalla sellaiset ominaisuudet, jotka ainakin sillä hetkellä ovat epäedullisia, e1vat välttämättä pääse näkyviin, mutta säilyvät kuitenkin lajin geenistössä, niin sanotussa geenipoolissa. Majavan jälkiä Evolla. Toinen etu on, että se vähentää homotsygotiaa eli sitä, että geeniparin geenit olisivat samanlaiset. Kun liero liukuu taaksepäin kotelosta, se munii siihen ja samalla hedelmöittää munat siittiösäiliön siittiöillä. Satula erittää ympärilleen tulevan munakotelon. Ristihedelmöitys tapahtuu tavallisesti muun muassa etanoilla ja kotiloilla, esimerkiksi kuuluisalla (ja herkullisella) viinimäkikoti lolla. ruoka on tarjolla aivan pesän äärellä. Ruumiiden vatsapuolelle muodostuu siittiökourut, joita pitkin lierot vaihtavat siittiöitä. Kuitenkin näyttäisi si ltä, että suvullisen lisääntymisen etuna on, että perintötekijäin uudelleen järjestyminen käy 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat päinsä, ja lisäämällä muuntelua se tekee mahdolliseksi nopeankin sopeutumisen muuttuneisiin tai mosaiikkimaisiin oloihin. Kaksineuvoiset eläimet eivät yleensä hedelmöitä itseään, mutta ne voivat tavallisesti lisääntyä myös partenogeneettisesti, naaraan munasoluista ilman hedelmöitystä. Toinen selitys lumessa tarpomiseen on, että puron veden pinta on noussut, ja penkkaan kaivettu pesä on muuttunut asumiskelvottomaksi, ja tämä on pakottanut erauspojan etsimään uutta asuinsijaa. Ne ovat rysäsirvikkäiden, siis vesiperhostoukkien, rakentamia pyyntisuppi loita tai -putkia
Itse puun kannalta jäkäläpeite on harm iton, vaikka monissa puutarhakirjoissa suositellaankin poistamaan jäkälät harjaamalla tai jopa kemikaaleilla. vsk. Hopeanvärinen "sammal" on valtaosaltaan sormipaisukarvetta, mutta seassa on toki muitakin jäkäliä kuten raidanisokarve, jopa naavojakin. Kauri Mikkola Harmajat omenapuut Luumuja omenapuissa on hopeanväristä sammalta, joka peittää kaikki oksat. Jos haluaa välttyä roiskeilta, marjat kannattaa murskata. Mikäli lukijoilla on havaintoja tikleistä lintulaudoilla, otan mielelläni tietoja niiden syömästä ravinnosta. Kuinka harvinainen se on. Miksei se käy useammin lintulaudalla vaikka on siemensyöjä. Vanhemmiten puun kasvu hidastuu ja kuoren pinta säilyy puussa niin pitkään, että jäkälät ehtivät varttua muutaman sentin mittaisiksi. Nuorten omenapuiden kuori uusiutuu niin nopeasti , ettei siihen ehdi kehittyä näkyvää jäkäläpeitettä: kun kuoren pintakerros hilseilee pois, karisevat samalla juuri kasvunsa aloittaneet jäkälätkin. Kun niitä kuumennetaan, paine sisällä nousee, kunnes marja repeää ja sisältä purkautuu höyryä ja roiskeita. Ainoa mahdollinen haitta on, että jäkälä tarjoaa hyviä suojapaikkoja tuhohyönteisille. Liekki on siis höyrypurkaus, jonka mikron valo vain saa näyttämään liekiltä. Seppo Vuokko Tikli lintulaudalla Lintulaudalla kävi outo sinitiaisen kokoinen lintu, jolla oli punaista päässä ja keltaista siiven alaosassa sekä Kari Sovcri/LKA Iovipäisessä pyrstössä valkeita täpliä. Myöskään erilaiset rikkaruohon siemenlajitelmat eivät ole houkutelleet tiklejä lintulaudoille. Se on tullut puihin vasta aivan viime vuosina. Tiklien talviherkkua ovat takiaisel! kijoiden havaintoja tiklien vier, net. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Itse vesiperhonen on varsin pieni, si iven kärkiväliltään 1,5-2,5 senttiä, karvaiselta vaikuttava olento. Pitäisikö tiklille tarjota erityisravintoa. Määritimme linnun tikliksi. Tikli lienee eksynyt lintulaudalle muiden lintujen touhuja seuraillessaan, sillä laji on seurallinen ja liittyy mielellään muidenkin lintujen parviin. Se on osittaismuuttaja, jonka talvikanta maassamme on pieni. Talvisin tikli syö takiaisen siemeniä. Tikli on aito siemensyöjä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähe11ää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantu11tijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Toivomme lulintulaudoilla Ja nii•palsta/lemme. Jäkälän yhtäkkisen ilmaantumisen syynä on luultavasti omenapuitten vanheneminen. Onden syömästä ravinnosta Kysy ko mustikoissa jotakin metallia tai ydinjäämiä, kun ne noin käyttäytyivät. Ei ole, kyllä ne ovat puhtaita ja teFveitä. Niiden räjähtäessä näkyi parin sentin korkuinen keltainen liekki. vasten virtaa, ja toukka asustelee suppilon perukassa, jonne kasaantuu kaikenlaista syötävää. SUOMEN LUONTO 2/97 56. Kun marjat ovat aivan kypsiä, kanta irtoaa itsestään ja paine paasee purkautumaan sitä kautta vähitellen, ilman näyttäviä räjähdyksiä. Pakastemustikat eivät ole paukkuneet. Seppo Vuokko Räjähtävät mustikat Kuumensin tuoreita mustikoita mikrossa, jossa ne paukkuivat. Kun lintulaudalla ei ole takiaisen siemeniä, tikli ei viihdy siellä pitkää aikaa. Pakastemustikat eivät räisky, koska pakastus on jo rikkonut sitkeän kuoren. Juuri kypsyneet tuoreet mustikat, joissa on kantakin paikoillaan, ovat tiiviitä kuin pullo. Onko se kovin vaarallista puille ja miten sen voisi torjua. Seppo Vuo/anto 55. Minä pidän jäkäläisiä puita kauniina ja olen antanut jäkäläpeitteen olla rauhassa. Jäkälä ottaa ravintonsa ilmasta ja sadevedestä, eikä siis varasta niitä puulta. Toisaalta se on suojapaikka myös tuholaisia ahdisteleville pedoille ja loisille. Harvoin tiklejä tähän vuodenaikaan muualta tapaakaan kuin rikkaruohokenttien, takapihojen tai tienvarsien takiaispalloista
Muu joukko, josta saalistaja voisi kaapata useammankin, saa oleilla suojaavassa hiljaisuudessa. Se joutuu kuitenkin olemaan poissa aika tovin, jopa pari tuntia ja tänä aikana sen kumppanit voivat siirtyä huomattavia matkoja, eikä niitä ole silloin helppo löytää. Sillä siunatulla hetkellä keksin ainakin itselleni kelpaavan vastauksen kysymykseen, miksi kana käyttäytyy tuolla tyhmältä tuntuvalla tavalla. Kun myöhemmin seurailin vapaana elävien kanojen touhuja, tulin joskus aprikoineeksi asiaa. Siitä on vanhemmassa kirjallisuudessa käytetty nimeä bankivakana. Kukon hengenmeno ei näet ole kovin kohtalokasta. Tämä nimi kuuluu nykyisin yhdelle punaviidakkokanan alalajille. Punavi idakkokanan haaremikukkojen hallitsemien reviirien väliin jää jonkin ve1Tan ei-kenenkään maata, jossa ylimääräiset kunkunvirkaa kärkkyvät poikamiehet asustelevat. Noista eduista lienee turvallisuus yksi tärkeimmistä ellei tärkein . Munimassa ollut kana tietäisi, missä sen kumppanit liikkuvat, jos nämä pitäisivät "itsestään melua" tai vain kukko olisi yksinään tuon tuostakin äänessä. Toisaalta kuitenkin on edu llista, että jokainen kukon hallitseman haaremin kanoista laatii itselleen oman pesän mahdollisimman kätköiseen paikkaan. Sitten Oiva ohjaili sen muiden kanojen seuraan. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto r.L------SUOMEN LUONTO 2/97 56. Sen as uinpaikoilla elää monia saa56 listajia, kuten mungoja, varislintuja ja varaaneja, joille lintujen munat ovat mitä tervetulleimpia ravintotiivisteitä. Niistä vahvin perii haaremin viranhaltijan poistuttua elävien kirjoista. Sen sijaan munineen kanan kaakatus altistaa riskille vain yhden kanan kerrallaan. Eläminen pysyvissä ryhmissä tarjoaa punaviidakkokanoi lle, kuten lukemattomille muillekin vahvasti sosiaalisi lle eläimille, suuremmat edut kuin elämi nen yksittäin. Tämän ansiosta poikaset kuoriutuvat samaan aikaan. Kana nimittäin päästää automaattisesti ilmoille kovaäänisen kaakatuksen, kun se on saanut pullautetuksi pesään uuden munan, noussut jaloilleen ja ottanut pari ensimmäistä askelta. Tällöin kuitenkin haaremiperhe paljastaisi olinpaikkansa saalistajille koko sen ajan, kun munimaan mennyt kana on poissa porukasta. Minulle annettiin valtuudet etsiä kanojen pesiä. Opastukseksi kerrottiin, että niiden sijainnista saisi parhaiten vihiä kuuntelemalla. Kanaparvi liikkui pihapiirissä johtajakukon jatkuvassa tarkkail ussa aivan kuin niiden tuhansien kilometrien päässä elävät luonnonvaraiset lajitoverit. J oitakin vuosia sitten tyttäreni Aura hankki itselleen maatiaiskanoja, joiden rajoittamattomasta elämänmenosta hän on joskus tässä lehdessä kertonutkin . Auran kana parven ensimmamen "kunkku" oli nimeltään Oiva. vsk.. Kuten useimmat linnut, kanakin alkaa hautoa vasta sitten, kun munapesye on täysilukuinen. KUUKAUDEN ILKKA Heijastuma menneisyydestä Pikkupoikana vietin muutamia kesiä maalaistalossa, jossa kanat liikkuivat vapaasti pihalla. Pesäpaikan paljastava kaakatus osoitti kanan auttamattoman tyhmäksi, mutta en varmastikaan ollut niin varhaiskypsä, että olisin ihmetellyt, miksi kana toimii noin. K esykanan kantamuoto on Etu-Intian niemimaalla yhä luonnonvaraisena elävä punav iidakkokana. Aivan kuten kaikki muutki n maassa pesivät linnut, kanatkin valitsevat pesäpaikoikseen parhaat mahdolliset piilot. Kukkokin kyllä ottaa pienen riskin menemällä kaakattajan luo, mutta sekin tapahtuu "yleisen edun nimissä". Kanalle on kuitenkin höydylli stä, ilmeisesti suorastaan välttämätöntä palata päivittäisiltä munintaretki Itään perhekumppaniensa seuraan. Tuntuihan itsestään selvältä, että kana on saanut tämän hyvin kaavamaisen käyttäytymispiirteensä geenien mukana ja moisen mekastamisen on täytynyt olla yksi kesykanojen luonnonvaraisesti eläneiden edeltäjäsukupolvien selviytymiskeinoista. Kun noilla munanhimoisilla on kuulevat korvat, punavi idakkokanan pesänjättökaakatus herättää epäilemättä niiden ki innostuksen. Näillä tiedoilla sen kelpoisuus selviytymiskeinona tuntui minusta edelleenkin kyseenalaiselta. Kerran Aura tuli kertoneeksi, miten Oiva kuultuaan kanan munantu loi lmoituksen, jätti heti muut kanat jatkamaan puuhiaan ja juoksi kaakattajan luo. Punaviidakkokana elää tiheissä metsissä mutta saattaa tull a välillä tepastelemaan ruuanhakuretkillä aukeillekin paikoille
(06) 312 7577, Tiina Seikkula Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu49-5 I, 20 \00Turku puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_ . (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. 1 1 A 17, 00 150 Helsinki puh. (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 1 1, 28 100 Pori puh. (03) 2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (02) 2301 141 , Hannu Klemola vs. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. z L.U 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotila us 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 2/97 56. (0 13) 138 28 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Perämiehenk. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taski11en, toimituksen sihteeri Salla Tynys, toimittaj a vs. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __j_ 19_. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (09) 228 08 210,228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (0 14) 211 11 5, Tmja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. 15 S11sa11na Kirkkola, koulutussihteeri Esko Joursamo, pääsihteeri Mi,ja Jumppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YYA-yhteyshenkilö Ta,ja Ketola.järjestösihteeri Johan11a Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo K11ro11en, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oi11as, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Pouwnen, tiedotussiht., päätoimiu. (09) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. (0 16) 311 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, likka Sten, Thomas Wallgren , Jorma Viljanen ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Keskustie 23 B 22, 40 100 Jyväskylä puh. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka:. (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Kolu, Tuovi Kurttio, Janne Lampola/ui. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaisti laus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. (09) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUVA-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (08) 3115 828, Me,ja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. vsk. (02) 632 6163, Maija T. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaaja palvelu: Puh. (09) 228 08 1, telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16
Varpuspöllö on pöllöistämme pienin ja se syö pikkunisäkkäiden ohella myös pikkulintuja. 58 ln Finland, wych elm is a specie of the best herb-rich forests and it has been protected since 1992. Lämpimänä sitä pitää myös ravinnon riittäminen: kuuma syö talvella pääasiassa hav upuiden silmuja. Ali of the growing sites are exceptionally fertile, with an abundance of flora, fauna and fungi. Arsenic has been shown to be carcinogenic. c) Liito-oravan papanoita. Liito-orava syö talvisin lähinnä lehtipuiden norkkoja ja silmuja. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. ln Russian territory, the Tuulijärvi protected area is being planned to form an extension to Ruunaa. Finland Fax: +358 9 228 08 200 Well water worse than expected by Alice Karlsson Suomen Luonto 56(2):24-25 There are some 300,000 households in Finland, in addition to the same number of leisure time dwellings, which get their water from their own wells. During the post-glacial warm period of around 5000-7000 B.P. The pine grosbeak-secretive denizen of the boreal coniferous forest by Erkki Pulliainen Suomen Luonto 56(2):26-28 The pine grosbeak (Pinicola enucleator) is Finland 's largest nesting fringillid. The natural range of the species is nowadays concentrated around the southerly provinces of Åland (Ahvenanmaa), Varsinais-Suomi, Uusimaa and Häme. Metsäkauriita elää luontaisesti lev inneinä Perämeren rannikkoseuduilla ja Kymenlaaksossa, istutettuna Ahvenanmaalla ja pääkaupunkiseudun länsipuolella Kirkkonummella. Dutch elm disease has not affected Finland 's wych elms since the 1960s, when it occurred among a few trees in city parks. SUOMEN LUONTO 2/97 56. lf established, this new area will be ten times the size of the Finnish preserve. 7. On the Russian side, however, some forest was logged a couple of years ago and no information is currently available on how the pian is progressing. Oksennuspalloja tutkimalla on saatu runsaasti tietoa pöllöjen ja muiden petolintujen rav innosta. Buds can always be found during winter, even in the coldest ones, so that pine grosbeaks are able to gather the strength for nesting every year. This is probably due to the insufficiency of protein in its diet and to the flimsy construction of its nest, which would be unable to protect the eggs from frost. The major cause of a poor standard of well water is that the well has either been sunk in the wrong place, or it is in bad condition, permitting dirty surface runoff to flow into it from above. Liito-orava on arka ja piileskelevä pikkunisäkäs. Known lociilities of the species are marked in green on the map on page 20 based on the I 0x 1 km grid system. 6. This tranquil forest ecosystem provides an idea! sanctuary for peace-loving animals like the wild forest reindeer, brown bear, wolf, wolverine, whooper swan, bean goose and several species of birds of prey. The hazardous exposure time is around th irty years. Taviokuuman höyhenpeite on paksumpi kuin useimmilla muilla linnuilla. Jäni ksellä on takajalkojen reunoilla siirottavat karvareunukset, " lumikengät", joiden vuoksi sen takajalkojen jättämät jäljet ovat leveämmät. Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 10. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES In the realm of predators and border guards by Ari Komulainen Suomen Luonto 56(2):4-9 On its eastern side, the Ruunaa protected area in the municipality of Lieksa !ies adjacent to Russia. According to Leena Hiisvirta, of the Ministry of Social Affairs and Health, it is better to purchase water from the local water works than to be dependent on one's own water supply. Covering over 7000 hectares, this protected area is mainly located in the frontier zone, access to which is by special permit only. 5. Hirvi syö päivittäin kilokaupalla kasvi nosia, muun muas a hav upu iden taimia. Wych elm the tree of the year 1997 hy Per//i Uotila Suomen Luonto 56(2):/6-20 Finnish Dendrological Society has chosen the Wych elm (Ulmus glabra) as the tree of the year 1997. vsk.. The stands are mainly oligotrophic heath forests dominated by Scots pine, rather low hills, and small peatlands and lakes. ln addition to routine tests, heavy metals and radioactivitv also have to be monitored, maki ng analysis ali in ali a rather expensive affair. Fortuitously, Scolytus elm bark beetles, which transmit the disease, are unable to survive the Finnish winter. ln summer, only 50 % of those dependent on thei r own well water supply were obtaining water meeting ali the quality no1111s. 3. There are also boat and canoe routes. The most common quality defects in connection with health were due to faecal bacteria, nitrates and fl uoride. Subsequent to the 1993 well water survey, high arsenic concentrations have been detected in some artesian wells in Finland. Elsewhere in the area, visitors can walk and ski to their heart's content. Kevätkutuisia ovat hauki, särki ja kiiski. Muikku ja lohi kutevat syksyllä. Arsenic occurs in the bedrock in at !east Lapland and Pirkanmaa, and other areas of relatively high concentration may be apparent once the Geological Survey of Fin land's report appears. Petotutkija Ilpo Kojolan mukaan Suomessa oli viime vuoden lopussa arviolta 800 karhua ja satakunta ahmaa. The forests are also protected against logging, half of them being over a century old. An individual in an inebriated condition would make easy prey for a predator. 2. lt can be cu ltivated as far north as Oulu and equivalent localities. b) Hi rven ulosteita. laevis) is also found in this country. Most well-owners consider their water to be of better quality that it in fact is. While the species is one of the first migrants to arrive in Lapland, reaching the forests in NorthFinnish as early as in February, it does not actually nest until the summer. lt is fairly common in the boreal coniferous forests of northern and north-eastern Finland, mainly feeding on the seeds of berries and conifer buds. ln 1993 a national survey was carried out on wel l water, producing the conclusion that, in autumn and spring, water of perfectly good quality was being drawn from wells by 70 % of the households surveyed. ln addition to the 'tree of the year' , the European white elm (U. Aside from arsenic, artesian wells also suffer from problems with radon gas, nickel and fl uoride. On its western side, the area is bordered by a recreation area. Esimerkiksi hiesja rauduskoiv u, haapa, harmaaja tervaleppä, raita, tuomi , pihlaja, tammi, vaahtera, saarni, kynäjalava, vuorijalava ja metsälehmus. Tämä näkyy kuitenkin vain hyvin selvissä jäljissä. The protected area constitutes the last of northern Karelia 's roadless wilderness areas in which road building is prohibited by law. Tässä tunnistusta helpottaa vielä hirven sorkan jälki. Water work's water is constantly monitored but keeping watch on well water is the owner's responsibi lity. The wych elm is popular in this country in parks. maaliskuuta Huu-hu, kuuluu huuhkajametsästä Suuri pyrstötähti lähestyy Denali, kansallispuisto Alaskassa SUO MEN L u O NTO (Nature af Finland) Published by the Finnish Association Jor Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki. Finland 's tallest wych elm measures 38.3 metres in height and it also enjoys the distinction of being the country's tallest broadleaf tree. Sen olemassaolon paljastavat kuitenkin kullanruskeat papanat, jotka erottuvat hyvin hangella. Hi rven jätökset ovat useimmille tuttuja. ln Finland, a lot of artesian wells were sunk duri ng the 1980s and they conti nue to be sunk for rather fl imsy reasons. Wych elms grew over a much greater part of Finland. 4. Pöllöille tyypilliseen tapaan se poistaa ateriansa sulamattomat ainekset oksentamalla. To avoid intoxication, the bird will not eat, for example, the pith of rowan berries, which contain sugar and alcohol. a) Yarpuspöllön oksennuspallo
Osittain horisonttiin painunut aurinko näkyi tietysti kuvauspaikalle suoraan ilman halki . Kun katson kameran läpi, kainalosta tuijottaa minua nelikulmainen aurinko. Valokuvaajan sydän saa joskus tilaisuuden muutamaan ylimääräiseen lyöntiin. Auringon nelikulmainen poikkeustila kesti muutaman minuutin . nusastetta. Ku vat otti japanilainen retkikunta PohjoisKanadassa, 37 asteen pakkassäässä. Tai ehkä se on sittenkin tyylikkäämpi kurkistesssaan toisen peikon kainalon alta. "Tiiliski ven" pystyreunojen lievä kaarevuus ei juuri erottunut. Mutta se näkyi myös inversiopeilin ylösalaisin kääntämänä kuvajaisena. Kun nämä kaksi auringonpuolikasta taittui vat päällekkäin, kaarev immat osat jäivät toistensa alle. IHME JUTTU --------N elikulmainen aurinko lso-Syötteen talvinen laki Pudasjärvellä oli pulleiden peikkojen valtakunta. Asetanpa sen kahden tykkypeikon väliin tuohon noin. Kun auringosta oli horisontin yläpuolella enää kapea kalotti, tiimalasin puoliskot erkanivat kahdeksi veneeksi. Pakkanen sinänsä ei selitä auringon outoa muotoa mutta on välillisesti juonessa mukana. vsk. Tykkykuusten vyötärönmitat saivat paatuneenkin painonvartijan kauhistumaan. Tämän kuvajaisen yläreuna oli suora viiva, koska se oli horisontin leikkaama. Tykyn tilalle tulee tykytys. Eikä se palaudu pyöreäksi, vaikka hieraisen silmiä ja otan suoran katsekontaktin. Valoopillise ti tämä merkitsee, että Syötteen huipun yläpuolelle on ikään kuin levitetty iso, vaakasuora pe ili . The Guinness Book of Weather Facts ane/ Feats kertoo, että nelikulmainen aurinko on ensimmäisen kerran valokuvattu 1978. Hieman Syötteen huippua korkeammalla on ilmakehässä täytynyt olla lämpimämpää ilmaa kuin kuvauspaikalla. Myös lso-Syötteen laella oli kylmä, pari kymmentä miiSUOMEN LUONTO 2/97 56. Sitten tiiliskivi alkoi kuroutua keskeltä ja syntyi tiimalasi. Teksti ja kuvat: Esko Kuusisto 59. Tämä inversio eli lämpötilan kohoaminen ylöspäin mentäessä on ollut niin jyrkkä, että ilmakerrosten rajapinta on aiheuttanut kokonaisheijastuksen. Koko tapahtumasarja oli ohi vajaassa kymmenessä minuutissa. Keltainen helmikuun aurinko oli saavuttamassa taivaanrannan
Jäsenmaksu v. Vuosi 1997 on Suomen luonnonsuojeluliitossa lähiluonnon vuosi. Syntymävuosi: Osoite: Postinro ja -toim ipaikka: ........................ Luonnonsuojeluliiton talkoissa, kursseilla ja retkillä Sinulla on mahdollisuus käytännön toimintaan ja luonnontuntemuksesi parantamiseen. Pyydän lähettämään lisätietoja. Liity jäseneksi lähde löytöretkelle lähiluontoon ! r.---------------------, Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. Jäsenyytesi antaa luonnonsuojeluliitolle arvovaltaa toimia luontoa säästävän maankäytön puolesta. Puhelinnro: ..... Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeel la. ..... , ... .. Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanottaa tällaista postia.) L-----Suomen Postimaksu maksettu. .... Lähiluonto vaatii hoitajaltaan malttia: Villiytyneissä pöheiköissä ja "joutomailla" on runsas JA! ja kiehtova eliöstö. 1 uonnonsuojel ui i itto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄH ETYS Sopimus 00510 /845 1 1 1 voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-98850 kautta. (09) 228 081. . 1997 on 130 mk, jol la liityn myös paikallisyhdistyksen jäseneksi. Puistot, puutarhat ja pientareet kuhisevat elämää luonnonvaraisia ; lajeja ja ihmisen seuralaisia kunhan tarjolla on riittävän vaihtelevia elinympäristöjä. Jäsenmaksustani 60 mk menee paikall iseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. Liian tiivis ja tehokas rakentaminen sekä intomielinen saneeraaminen köyhdyttävät luontoa ja tekevät ympäristöstä epäviihtyisän. O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toiminnasta. . Hoidetut viheriöt ovat niihin verrattuna autiomaita. (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojelu• liittoa maksamalla itse postimaksun. :~ 1 1 1 1 1 1. •• Luonto alkaa kotipihalta. Allekirjoitus: Nimi: ........