Koirien kiima alkaa helmikuussa samoin kuin niiden sukulaisten susien jossakin Suomen saloi lla.. Ruskeat, valkopil kkuiset hakit ruokailevat sembramännyissä ja makedonianmännyissä [kuvassa]. Oravat syövät myös männyn käpyjä, joskaan eivät yhtä mielellään kuin kuusen käpyjä. Kun puiden alle alkaa kertyä kuusen versoja, ovat pörröhännät ryhtyneet paremman puutteessa syömään kukintaja oksasi lmuja. Koirat juoksentelevat kylillä Vaikka koirat ovat olleet kauan ihmisten lemmikkeinä, niiden alkuperäiset vaistot ovat tallella. Yksittäisiä sembroja ja makedonianmäntyjä on siellä täällä pitkin maata. Kuusen siemenet ovat oravien pääravintoa; niin kauan kuin käpyjä riittää , oravilla on auvoiset olot. Sembramänniköitä on muun muassa Punkaharjulla ja Kannuksessa. Maahan varisseet suomut paljastavat oravan Oravan ruokailupuun alle kertyy käpyjen suomuja ja rankoja. Pähkinähakkeja puistomännyissä Siperialaisia pähkinähakkeja lennähtää joka syksy Suomeen. Nyt kannattaakin retkei llessä kiinnittää huomiota näihin puistopuihin
Kansikuvamme otti Hannu Hautala/Luontokuvat. 31 Kunnat peittelevät ympäristöongelmia Aija Kettunen selvitti väitöskirjaansa varten kuntien tapoja selvitä ristiriitoja herättävistä suojelukiistoista. 58 Kysy luonnosta YMPÄRISTÖ JA ELÄMÄNTAPA 20 Kaupungin äänet ärsyttävät 26 Kenen metsäohjelma. Lue millainen on vuoden puu, sivuilta 38-39. SUOMEN LUONT8 Helmikuu LUONTO 4 Metsän takana Ural Suomen Luonnon pieni retkikunta löysi Kominmaasta sukulaiskansan ja vanhaa eräkulttuuria. Tykkylumi muuraa puita talven vallan monumenteiksi. Punaiset marjat, ajoittain lumen kuorruttamat, kaunistavat paljaiden puiden latvoja muun muassa Mannerheimintien pohjoispäässä Helsingissä. Katso sivuilta 22-25. Valokuvaaja Benga Pöntinen on tutkiskellut kamerallaan viisaiden mustatakkien, kirkhakkisten, elämää. 40 Kysy ekoneuvoa 51 Matkalla tulevaisuuteen Laura Ruohonen pohtii, millä eväillä tehdään taidetta 2000luvulla. Metsäluonnon suojelu ja puusta lohkeavat työpaikat jäivät syrjään Kansallisen metsäohjelman laatijoilta. Alahärmästä Helsinkiin muuttanut Paula Kupari kohtasi kaupungin kakofonian. 43 Hamppu palasi pelloillemme Siemenhampusta saadaan terveellistä öljyä, ja kuituhamppu luontuu köysien lisäksi muun muassa kankaisiin, paperiin , eristeeksi , automuovien sidosaineeksi muttei huumeeksi. 38 Jalo ruotsalainen 46 Varo minua! Keskija Etelä-Amerikan sademetsissä voi kohdata häikäiseviä loikkijoita. 22 Taivaan naakat 32 Helvetinjärvi houkuttaa myös talvella Jyhkeitä rotkomaisemia, helvetillisiä paikannimiä ja historiallisia muistoja tarjoaa kansallispuisto Ruovedellä. Valtaväylää reunustaa kymmenittäin ruotsinpihlajia. Siitä lisää sivuilla 20-21 .. VAKIOT 14 Pääkirjoitus 15 Ajankohtaista 42 Multasormet 48 Maailmalta 52 Mielipiteitä, keskustelua 56 Kirjat 65 Palvelukortti 66 Summaries 67 Elämä on ihmeellinen Toimituksen yhteystiedot löydät sivulta 14
Kominmaa sijaitsee parituhatta kilometriä Suomesta itään. SEPPO VUOLANTO SERGEI POGREBOFF TEUVO SUOMINEN VALOKUVAT TEUVO SUOMINEN K aikkihan tiedämme, että jossain Venäjällä elää komeja, joiden kieli on sukua suomenkielelle. Se on Suomea jonkin verran laajempi, mutta paljon harvemmin asuttu.. Vietimme Komissa kaksi viime kesäkuun viikkoa. Saattaapa joku muistaa senkin, että heidät ennen tunnettiin syrjääneinä, joiden kieltä ja kulttuuria muun muassa Matias Aleksanteri Castren ja Uuno Sirelius aikoinaan tutkivat. Komien enemmistö elää Venäjän federaatioon kuuluvassa Komin autonomisessa tasavallassa, joka komilaisittain on Komi mu eli Kominmaa. •• Komin tasavalta on Euroopan suurimpien luonnonmetsien maa, jonka syrjäseutujen kulttuurissa on säilynyt paljon meiltä jo kadonnutta
Kansainvälisiin uutisiin Komin tasavalta on viime vuosina päässyt kahdesta syystä: vuotava öljyputki on aiheuttanut paikallisia katastrofeja, ja tasavaltaan on perustettu suuri taigansuojelualue. Uralin länsirinteiltä vedet päätyvät Petshoraa pitkin Pohjoiseen jäämereen, lounaisosan vedet virtaavat Vytshegda-joen välittäminä Vienanmereen, ja eteläisimmän osan joet purkautuvat Kaman kautta Volgaan. Taigaa, tundraa ja jokivarsia Komi on lähes loputtoman taigan eli pohjoisen havumetsän sekä tuhansien virtojen maa. Maan pohjoisosa on tundraa, ja sen itäraja seurailee Uralin huippuja. Niiden paksu maaperä on tulvien hedelmöittämää, eikä mannerilmaston ankaruuskaan ulotu täydellä voimallaan suurten jokien partaille. Valtakasvillisuus on suomalaiselle perin tuttua: mäntyä, kuusta, koivua ja vähän haapaakin, mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vanamoa ... Maanpinta on enimmäkseen tasaista ja hienojakoisen aineksen peittämää. Tienvarsilla näkyy paikoin talousmetsää hakkuuaukkoineen, ja jokien liepeille on raivattu peltoja. Oja-auran viiltoja emme havaitse missään. Uralin liepeillä on kerrostuneiden kivilajien muodostamia kallioita, vaikka muualla kallioita on vähän. järviä ei juuri ole. Ensi alkuun emme näe merkkiäkään itäisistä havupuista. jo pääkaupungin jokivarsipuisto ilahduttaa karjalanruusulla, kultasirkulla, pikkulokilla. Komeimmat kelojen reunustamat aapasuot näemme Petshoran länsipuolella. Vaikka maiseman yleisilmeet ovat tuttuja, jokivarret ovat ennennäkemättömän eksoottista Kominmaata. Myös suot ja niiden kasvit ovat tuttuja: nevoja, rämeitä, korpia, saroja, villoja, lakkaa, suokukkaa, vaiveroa, vehkaa... Ajan voimat ovat kohdelleet Kominmaata hellemmin kuin Suomea ja jättäneet sinne muutakin kuin peruskalliota
' ja tiklillä. .. Vaikka kymmenet kaupunkikorttelit ovat yhä puurakenteisia, ne tulevat väistämättä tuhoutumaan. Pääkaupunki Syktyvkar on suunnilleen Jyväskylän korkeudella. Tämä jokeen viittaava sana taitaa elää myös Volgaan laskevan Kamajoen nimessä mutta niinpä senkin varrella puhutaan suomensukuista kieltä, udmurtia eli votjakkia. Koska suomen ja komin yhteiset juuret ovat jo neljän vuosituhannen takana, kieliä ei enää ole helppo tunnistaa sukulaisiksi. Komin tasavalta Syld:Jvkar 6 Moskova • Venäjä Rakennusten nuorinta kerrostumaa ovat uusrikkaiden pröystäilevän linnamai~ set, jugendia tavoittelevat asuinja liikerakennukset. Venäjän avautuminen on merkinnyt kominkielen ja monen muunkin sukukielemme aseman vahvistumista. Kumiveneillä Uralin rinteiltä Petshoralle Matkaamme pääkaupungista kohti kuudensadan kilometrin päässä olevaa Euroopan suurinta metsäkansallispuistoa. Silti komit ovat maan toiseksi suurin väestöryhmä, ja heidän kielellään on tasavallassa toisen virallisen kielen asema. Vuosisadan alussa se oli pelkkä puutalokylä Vytshegdan ja Syktyv-joen yhtymäkohdassa. Niiden huoliteltu työ ja kalliit materiaalit ovat räikeä vastakohta hoitamattomuuttaan rappeutuvalle kerrostalokannalle, joka on 1960ja 1970-lukujen perua ja jossa kaupunkilaisten enemmistö asuu. KOMINMAAN KIELI, KANSA JA KULTTUURI Vaikka komit nyt elävät vähemmistönä nimikkotasavallassaan, he ovat maaseudulla yhä valtaväestönä. Ilmeisesti komit tuntevat olevansa jokivarren kansaa. Nyt Kominmaan asukkaisiin kuuluu yli sata kansallisuutta ja kulttuuria. Näkemisen arvoisia ovat silti niiden komineitojen ilmeet, joille mainio oppaamme Sergei Cabov latelee suomalaisia lukusanoja. Lyhyen oleskelumme aikana näemme toistakymmentä tulipalon runtelemaa rakennusta. Suunnaton 1f. Vuktyl on asutuksen viimeisiä etappeja ennen Uralia ja sen rinteille nousevaa kansallispuistoa. Heidän historiansa on jokikalastuksen ja pitkien eräja kauppamatkojen historiaa. Kaduilla liikuskelee pikkuvarpusia sulassa sovussa tavallisten varpusten, pulujen ja naakkojen seurassa; harakoita on oudon vähän ja variksia vielä vähemmän. Keskusaukion ympärillä leviää epämääräinen leiritai varikkoalue. He tunnistavat oitis niiden kominkieliset vastineet: ötik, kyk, kuim, no/, vit, kvajt, sizim ... Asukkaita on noin 230 000. Kielisukulaisuus elää myös maan ja kansan nimessä; Komi näet lienee samaa juurta kuin Kemi ja Kymi. Komin ilmastossa ja maaperällä ei ole keksitty puurakennuksille parempaa perustusta kuin multapenkki. Vankatkin seinät menettävät sen päällä pian ryhtinsä, jolloin lämmittävä sydänmuuri vaurioituu ja päästää tulen irti. Koosteen ovat synnyttäneet 1 930-luvun suuret vankileirit ja pakkomuutot, toisen maailmansodan evakuoinnit ja Stalinin pahamaineiset väestönsiirrot
Kansallispuiston johtaja Nikolai Kovrizhnyi kertoo meille tämän Euroopan suurimman kansallispuiston nykytilasta.. määrä rautaromua, roskaa ja muuta törkyä täyttää jokirannat. Mutta paljon puistoa merkittävämpi on paikalliselle elämänmenolle Severogazprom, Siperian maakaasua paineistava yritys. Joki kerää vedet melkein Suomen laajuiselta alueelta. Yhtiön kuusiputkinen kaasujohto kulkee kansallispuiston läpi ja on huoltoteineen ainoa Uralin poikki kulkeva yhteys. Kumpikin kylä on vailla maantietä, joki itse on yhteys. Kansallispuisto muodostaa yhdessä läheisten suojelualueiden kanssa maailmanperintökohteen, jonka pinta-ala on kolme miljoonaa hehtaaria. Petshoran varrella elämä soljuu tuttua kulkuaan. Ylempi kuva Ust-Shscugerin aidosta komikylästä, alempi Kyrtan kylästä, joka on kansallisuuksien sulatusuuni. Kaasujohtoyhtiö vastaa lähes kaikista alueen julkisista toiminnoista ja palveluista liikennettä ja vartiointia myöten. Kahden miljoonan hehtaarin kansallispuisto Jugyd-va eli "Kirkas vesi" perustettiin 1994
Paikka on kuin Metsä-Lapista. Puiston toimintaa rahoitetaan Venäjän federaation varoilla. Matkaseuraksemme yhtiö lähettää vartijansa, eräänlaisen Oman-miehensä valvomaan, ettemme vaaranna kaasuputken turvallisuutta ottamalla valokuvia Uralin rinteiden rannattomasta taigasta. Kansallispuiston johtaja valittaa tilannetta ja toteaa sen nurinkuriseksi. Sinisenä siintävä pyöreäpäinen "tunturi" kuuluu kuitenkin Uralin huippuihin, ja vieressä kohisevan "tunturipuron" on määrä Villi kuolanpioni (vas.) tervehtii kaikkialla, ja siperiankärhö on yleinen. On jopa keskusteltu puiston pienentämisestä ja osan ottamisesta metsätalouskäyttöön. Helikopteri mätkäyttää hyllyvälle suolle neljä miestä, kaksi pientä kumivenettä, yhden vähän isomman ja röykkiöllisen retkivarusteita. Joet tarjoavat harjusta. SUOMEN LUONTO 2/99. Hänenhän pitäisi pystyä periaatteessa valvo8 maan, mitä maakaasuyhtiö puuhailee kansallispuistossa, mutta käytännössä kansallispuisto on riippuvainen yhtiöstä: "Meillä ei ole varaa edes omaan helikopteriin." Kaasuyhtiön helikopteri lennättää meidät vuorilta alkavan joen yläjuoksulle. Nyt matkailutulot ovat romahtaneet ja vartijoiden määrää on täytynyt vähentää
Pohjoisia ja eteläisiä aineksia Kansallispuisto on samaa eurooppalaista taigaa, jonka länsireunalla Suomikin sijaitsee. Keskittyyhän juuri tänne jokivarteen monta tekijää: vuoristosta johtuva pohjoinen leima, mannerilmaston lämmin kesä, taigametsän pohjimmiltaan karu, mutta jokivarsilla tulvien lannoittama maaperä sekä leveän jokiuoman valoisuus ja kosteus. Nuo päivät Petshorasta haarautuvan Podtserje-joen kyydissä antavat aavistuksen kansallispuiston upeudesta. Alajuoksulla lähempänä Petshoraa vesistö laajenee, maisema tasoittuu ja saarten, pajukkojen ja hiekkasärkkien määrä kasvaa. jugyd-van kansallispuiston alueella elää 70 prosenttia koko Pethsoran alueen lohikannasta. Toisaalta se on juuri sitä elämää, missä hän kertoo parhaiten viihtyvänsä ja mikä on suoraa jatkoa taigan metsästysperinteelle.. huvennut kymmenesosaan ja lohenkalastus on nyt kokonaan kielletty. kuljettaa meidät viidessä vuorokaudessa ihmisten ilmoille. Puiston varat eivät riitä parempaan varusteluun. Pohjoisten ainesten sekoittuminen eteläisiin on hämmentävää, joskin samalla käsitettävää. Laskettelemme laiskasti ohjaillen satakunta kilometriä myötävirtaan alas Petshoralle asti. Hän on hiljainen, valpaskatseinen, tarkkasilmäinen mies, joka kulkee suurimman osan matkasta yksikseen pikkuveneessä haulikkonsa ja heittouistimen kanssa. Salapyynti on näet iso ongelma laajassa puistossa: ökyrikkaat mellastavat maastokulkuneuvoillaan ja helikoptereillaan kansallispuiston kaikissa kolkissa, kun taas vartijat liikkuvat kävellen, meloen tai suksin. Kansallispuisto on nykyisin täysin asumaton. Hänen työnään on jo vuosia ollut kansallispuiston salametsästäjien ja salakalastajien jäljittäminen. Vaikka talvet ovat kylmiä, jokivarsien rehevä maaperä suosii lajistoa, joka meillä kuuluu lehtoihin. Niinpä monet vuokkolajit kukkivat jokivarsitörmillä joskus lapinja korpiorvokin naapureina. 1930-luvulla Petshoralla saatiin vuodessa 40 tonnia lohta, mutta kanta on SUOMEN LUONTO 2/99 Koskikorennot eli potnapekat parveilevat Podtsherjen yllä. Niiden toukkia ja muuta syötävää riittäisi runsaalle lohikalastolle, mutta huonon hoidon takia joki tuottaa vain harjusta. Ensimmäinen oppaamme, kolmekymppinen KostJa Korolev, joka luotsaa meidät alas Podtsherjea pitkin, on alun perin metsäpalojen torjuntaan koulutettu laskuvarjopalosotilas, isänsä puolelta saksalainen ja äitinsä puolelta komi. Oman viehätyksensä antavat suurikukkaisten kulleroiden mahtavat kentät sekä käenrieska, linnunsilmä, linnunherne, ukonhattu, ukonputki, sinilatva ja pärskäjuuri. Kostjan kertoman mukaan vartijan on selviydyttävä pariviikkoisilla partioretkillään taigassa pelkästään omin avuin, kaikissa säissä ja kaikkina vuodenaikoina. Pato purettiin vasta Gorbatshovin aikana, kun Komin edustajat nostivat asian julkisuuteen. Maisemat muistuttavat vuoroin Peräpohjolan levollisia jokija metsämaisemia, vuoroin jättiläiskokoista Kuusamon Kitkan kanjonia. Oppaanamme on kolmekymppinen Kostja Korolev. Hrustshevin aikana rakennettiin Petshoran alajuoksulle lohipato tutkimustarkoituksessa, mutta käytännössä se toimi kuitenkin lohenpyyntipatona, joka esti kalan nousun vesistöön. Vesirajan hiekasta nostaa mykeröitään ruttojuuri, kun taas rentukoiden enemmistö tuntuu viihtyvän mieluiten veKosT JA KOROLEV Kansallispuiston johtaja Nikolai Kovrizhnyi ei suotta ylistänyt ennalta alaistensa taitoja. Silti jokainen päivä tuo eteemme yllätyksiä, jopa arvoituksia. Siksi lajisto on enimmäkseen perin tuttua. Ihmisasutuksen puuttuminen valtavalta alueelta johtuu toisaalta sotaisista naapurikansoista, jotka entisaikoina tulivat Uralin takaa ryöstöretkilleen ja tuhosivat talot asukkaineen, toisaalta Stalinista, jonka luomaan yhteiskuntamalliin taigan yksittäistalot eivät oikein istuneet. Hän tuntee vanhojen asuinkenttien historiat ja suunnittelee ennalta hyvät rantautumispaikat sään ja toivomustemme mukaan. Nuotionsavu tuntuu nenässämme viimeistään minuutin kuluttua siitä, kun hän on kiireettömän tuntuisesti solminut veneensä rantapensaaseen. Villi pioni on juuri avaamassa upeat kukkansa, ja pian sitä seuraa näiden metsien pieni koristeellinen liaani, valkoisena kukkiva siperiankärhö. Varsinaisia koskia ei ole, mutta matalia, sileiden pohjakivien yli virtaavia vuolteita on paljon. Kostja on jokivarressa kuin kotonaan
Näillä seuduilla havaitsemme pihtakuusen vihdoin ja viimein ylettyvän muiden SUOM EN LUONTO 2/99. jokivarsimaisemissa lauleskelee mielenkiintoisia sekakuoroja, joihin kuuluvat esimerkiksi tavallinen käki ja idänkäki (paikallisen käsityksen mukaan ne ovat saman lajin eri sukupuolia), pajulintu, lapinuunilintu, idänuunilintu ja itäisen alalajin tiltaltti, järripeippo, kultasirkku, pikkusirkku, pikkusieppo, sinirinta, sinipyrstö, lehtokerttu, viitakerttunen, tilhi, harmaasieppo ja punavarpunen. Turkiksia tuotiin ja viljaa vietiin. Kaloista saamme tutustua vain harjukseen, jolla oppaamme auliisti täydentelee eväitämme. No, kai se kuitenkin kannatti!" Vaaran kupeessa aivan lvanin tuvan tuntumassa on upea näyte ikiaikaista taigaa, taivasta tavoittelevia kuusia ja keloja, osa pystyssä, osa jo sammalen peitossa. Kalalokki on sentään itsensä näköinen, mutta kookkaammat idänselkälokit vain muistuttavat suomalaisia serkkujaan, selkäja harmaalokkia; varmaa maantystä emme saa läheskään jokaisesta kohdalle osuneesta yksilöstä. Ylärinteiden puut ovat aivan tuttuja Lapin kynttiläkuusia myöten. Mielenkiintoisia sekakuoroja Kahlaajalintujen niukkuus oudoksuttaa kaikkialla, sillä lietteisiä rantoja on yllin kyllin. Oman näkökulmansa jokivarren elämään antaa eroosio, joka ilman ihmistäkin on voimakas. Näissä paikoissa lentelee säännöllisesti nokkosperhosia ja lanttuperhosia sekä vaeltavia ohdakeperhosia, joita näemme joka ikinen päivä. On lintumaailmassa toki eksoottisiakin lajeja, kuten kirjorastas, intiankirvinen, viirusirkkalintu ja virtavästäräkki. Denisovilla oli tärkeä rooli Venäjän ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan maailmanperintöalueen luomisessa: "Näytin Greenpeacen ihmisille hienoimmat paikat ja jouduin itse maksamaan parin viikon veneretkien bensat. "Uralin toisella puolella käytiin ennen kauppaa. Joskus tuli riitojakin sikäläisten ostjakkien ja vogulien kanssa. Sembran mukana äänimaailmaamme liittyy pähkinähakki nimensä veroinen lintu täälläkin, missä myös ihmiset sullovat taskuihinsa sembran suuria ja tahmeita käpyjä mutustellakseen sitten välipaloikseen niiden pähkinämäisen suuria siemeniä. Kaikki kauppiaat eivät aina näiltä matkoilta palanneet." Ivan tiedostaa vähemmistökansan ongelmat: "Me komilaiset asumme täällä kaasun päällä, mutta emme saa sitä käyttää. Mahtava ukonilma Retkemme vaikuttavimman elämyksen tarjoaa ukonilma, joka ensin pimentää päivän yöksi, sitten valaisee sen lähes tauotta välähdyksillään ja samalla jylisyttää kalliorantoja niin, ettei jyrähdysten ja kaikujen väliin jää pienintäkään taukoa. Suurista nisäkkäistä onnistumme näkemään vain hirven ja jonkin peuran, mutta niiden perusteella on helppo uskoa oppaamme sanoja, joiden mukaan myös karhuja ja susia riittää kansallispuistossa. Vieläkin alempana maisemaan ilmestyvät sembramännyt, Komi Syktyvkar jotka lajilleen ominaiseen tapaan ovat täysi-ikäisinä kehnolatvustoisia ja siksi kovin huonovointisen näköisiä. denpinnan alapuolella, kuten usein meillä Lapissa. Peukaloistakin kuulemme vain kerran, vaikka ainakin tulvarannoilla on paljon ryteikköjä. Yesilinnuista runsaimpia ovat isokoskelot, telkät ja tavit; metsähanhiryhmiäkin nähdään ja kuullaan. Jokivarressa kasvaa myös valkokukkainen pensasangervo. Kaikki on niin kallistakin". Nyt sadan kilometrin pituisen joen varrella on enää viisi autiotupaa ja entisestä asutuksesta muistuttavat reheväkasvuiset niityt, jotka rehottavat ukonja koiranputkea, mesiangervoa, nokkosta, maitohorsmaa, huopaohdaketta, sinilatvaa, kohokkia, ailakkia, lehtotähtimöä. Aamuherätyksen antaa sinipyrstö pehmeällä laulullaan, mutta myös hömötiainen on pian äänessä punavarpusen, lehtokertun, idänuunilinnun, punatulkun ja muiden taigan laulajien ohella. Hieman alempana tulee vastaan pihtakuusi vastaan aivan kirjaimellisesti, sillä se muodostaa rannan tulva-alueelle matalia ja monilatvaisia kloonikasvustoja, joiden läpi on tavattoman hankala päästä. jokivarren asutus on hävinnyt Podtsherje-joelta 1960-luvulla viimeisten asukkaiden muutettua pois kolmesta muutaman talon pikkukylästä. Pienemmistä pedoista täällä vilistävät ainakin näätä ja soopeli, päätellen jo siitäkin, että parilla paikalla osuu silmiimme niille kauan sitten rakennettuja, nyt jo lahonneita ansoja. IVAN DENISOV on nyt viisissäkymmenissä palannut juurilleen ja pystyttänyt kansallispuiston luvalla oman tupansa jokivarteen sukunsa vanhalle asuinpaikalle. Oudon vähälukuisia, tai hiljaisia ovat palokärki, käpyja pikkutikka sekä sepelkyyhky, vaikka niille näyttää riittävän loputtomasti houkuttelevan näköistä metsää. Se ei ruskeana vellinä enää lainkaan tuota kunniaa kansallispuiston nimelle. Illalla leiriydyimme jokitörmälle, paksua sammalta kasvavaan metsään kuivattelemaan ukkossateen kastelemia varusteitamme. Tänne parmaan (kominkielinen vastine suomen kairalle tai selkoselle) hän aina väliin palailee maailmalta latautumaan henkisesti ja harjoittamaan pyyntiä perinteisin menetelmin isänsä metsästysmailla. Me asumme keskellä metsää, mutta emme saa tänne rakentaa. Paljon hämmästelyä riittää lokeissa, joita liikuskelee matkamme jokaisella joella. Myös sade on ennennäkemätön, mutta niinpä jokivesi onkin seuraavana päivänä lähes metrin verran edellispäivää korkeammalla
Yartijanpalkan jatke on saatava parmasta, erämaasta. Ne tuntuvat viihtyvän pensaikkoisten kohtien vieressä, ja muutaman kilometrin matkalla laskemme niitä peräti kuusi yksilöä. puiden kokoiseksi ja muodostavan täysikokoisia puuryhmiä ja komeita latvuksia. Olemme matkanneet SUOMEN LUONTO 2/99 Puurakentaminen on Komissa kunniassaan. Näillä seuduin idänkäet ovat jo jääneet taakse ne eivät näköjään viihdy näin alhaalla. Iltapäivällä uuden ukkoskuuron jälkeen innostuvat sinipyrstöt laulamaan korkeilla vaaroilla. Kaurahalme karhuille Orlovkan kylän paikalla jäät ovat siirtäneet syrjään kansallispuiston uuden tuvan ja saunan, mutta sata vuotta vanha orlovkalainen talo on paikallaan ja tarjoaa nyt meille yösijan. Näitä erikoisuuksia saamme myös itse nauttia, muun muassa telkällä höystettyä maittavaa tattaripuuroa. Vilkaisu karttaan kuitenkin osoittaa, että olemme vain raapaisseet tuon suuren suojelualueen pintaa. Tiettömillä taipaleilla, kaukana asutuksesta muonituksen jatke on pystyttävä ottamaan luonnosta. Kansallispuiston vartijat viihtyvät, vaikka he kertovat palkkansa olevan vaivaiset 260 ruplaa kuussa. Koko veneseikkailumme ajan tunnemme liikkuvamme valtavassa erämaassa, jossa meidän lisäksemme ei juurikaan ole muuta. Merkkejä ihmisen toiminnasta ei näy missään. Alla savusaunan sytykkeet tuohen kunniaa.. Myös ensimmäiset puumaiset haavat ilmestyvät maisemaan, ja seuraavana päivänä näkyy jo kokonaisia metsiköitä, klooneja, vaarojen rinteissä
SUOMEN LUO NTO 2/99. sen äärimmäistä eteläosaa, oikeastaan kapeaa kulissimetsää, joka on säästetty verhoamaan Petshoran rauhallisen sivuuoman rantoja. Myös hänen harrastuksensa liittyy metsään: hän innostaa kotikylänsä koulunuorisoa tutustumaan taigaan ja lähtee oppaaksi heidän retkilleen. Hän on venäläinen , syntynyt lrkutskissa ja kouluttautunut metsästäjäksi. Orlovkan kylään on tullut komennuskunta tekemään kaurahalmetta karhujen houkuttimeksi ja syksyisen karhujahdin varmistukseksi. Hän on harvapuheinen, mutta innostuu kotonaan Podtsherjen kylässa esittelemään kirjojaan, metsästysvälineitään ja elämäänsä. Paikoin tällä mahtavalla, tasaisesti virtaavalla joella on leveyttä kilometrin verran, ja syvyyttä riittää suurillekin aluksille myös täällä yläjuoksulla runsaan tuhannen kilometrin päässä suistosta. Joen elämä vaikuttaa yhtä rauhalliselta kuin itse jokikin: muutamia kymmeniå lokkeja, jokunen vene rannalla, yksi harjuksille viritetty salakalastajan pyydys ja muutama ruostuneelta romukasalta näyttävä, mutta liikkuva ja pinnalla pysyvä rahtialus. Sergei Ivanovin pitelemät hirvenkarvasukset ovat olleet käytössä vielä hiljattain. Siinä kaikki. Kansallispuistossa vaalitaan vanhaa metsästyskulttuuria, ja sen vartijat saavat metsäst ää ja kalastaa. Se on kansallisuuksien sulatusuuni, jonka asukkaat ovat pääasiassa entisten vanginvartijoiden ja heidän huostaansa työnnettyjen ihmisparkojen jälkeläisiä; joukossa on muun muassa latvialaisten metsäveljien jälkeläisiä. Hiekkaiset särkät ovat tulvan jäljiltä paljaat ja rantavyöhykkeetkin lähes kasvittomat. Suuren Petshoran varsilla Podtsherjoella melotut päivät jäävät taakse ja sen kastelemat varusteet pääsevät vihdoin kuivumaan; onhan takana kuperkeikkakin, joka muun ohessa kasteli "vedenpitävän" kiikarin ja yhden varsin monimuotoisen kameravarustuksen. Motorisoidun ajan kekseliäisyyden edustajana sytkyttelee omatekoinen mönkijä. Ei ihmisiä, ei eläimiä, ei kyliä eikä elinkeinoja. Moottorivene vie meidät Petshoraa pitkin kahteen jokivarren kylään; ne taitavatkin olla ainoat noin 60 kilometrin matkalla. Tämän suikaleen pohjoispuolella on paljon isompi kappale asutusta ja talousmetsiä, ja vasta sen pohjoispuolella on laaja ja yhtenäinen suojelualue. SERGEI IVANOV Petshoran matkallamme meitä kuljettaa ja meistä huolehtii Sergei Ivanov. Parinkymmenen jokikilometrin jälkeen tulee näkyviin Kyrtan kylä korkealla törmällään metsien keskellä. Pieni ja suuri alue ovat toisiinsa yhteydessä vain idässä Uralin harjanteita myötäileväliä suikaleella, jota hyvällä tahdolla voisi sanoa ekokäytäväksi. Ei varmaan ole ihme, että kylältä tuntuu puuttuvan se harmonisuuden henki, joka kaikissa maissa on ominainen vakiintuneille kyläyhteisöille
Saamme tilaisuuden kokei lla kuulua komilaista savusaunaa. Isäntä aluksi torjuu, tekee sitten ristinmerkin, ottaa lahjan vastaan ja kumartelee moneen kertaan ja alkaa hivellä terää kämmeneensä. 13. Ml'.lovihuone on saanut taimensa, ja avomaan perunat, sipulit, mansikat ja viinimarjapensaat ovat hyvässä mallissa. Ajatusta kannattaisi kehitellä monestakin syystä. Kansan jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin on ehdyttänyt puiston turistivirrat: köyhillä ei ole varaa edes patikkaretkiin, kun taas rikkaat hakeutuvat lomillaan joko kaukaisille aurinkorannoille tai luvatta Jugyd-van riistamaille ja kalavesille. Niiden ansiosta kujilla häärii varpusia, ja tervapääskyt piirtelevät kaariaan taivaalle. Luontoharrastaja pääsisi vihdoin itsekin sinne tarunhohtoiseen taigaan, josta hän toistaiseksi tuntee vain muutamia lähettiläitä, kuten liito-oravan, lapinpöllön, sinipyrstön ja siperiankärhön. Paljon on rappiota, mutta paljon myös uutta yrittämistä. Kylä on siisti, ajattoman rauhallinen, ja sen asukkaat ovat kovin vähään tyytyviä. Yksin ja omin neuvoin ei tietenkään pidä lähteä suureen ja tuntemattomaan erämaahan, mutta huippuluokan oppaita tuntuisi olevan riittämiin, Kostjan, lvanin ja Sergein kaltaisia eränkävijöitä, joiden vastuulle pieni ryhmä voisi turvallisesti heittäytyä viikon ja kahdenkin erävaellukselle. Kiitokseksi ojennamme isännälle tuliterän kirveen, jolla varmasti on käyttöä tässä hirsirakentamisen ja halkolämmityksen luvatussa maassa. Juuri nyt heitä on, ja heidän taitoihinsa kohdistuva kysyntä voisi varmistaa jopa jälkikasvun. Taigan metsästäjät ovat nopeasti hupeneva luonnonvara. Rahat eivät riitä edes tyydyttävään valvontaan. Seppo Vuo/anto on Luontoillan lintuasiantuntijanakin tunnettu ympäristöministeriön virkamies, joka tällä hetkellä toimii EU:n komission tehtävissä Brysselissä. Komin ja koko Venäjän luonnonsuojelun suurin uhka on maan heikko talous. Yöpaikkamme isäntä viimeistelee taloaan, josta hyvi nkin voi tulla kylän komein sitten joskus, kun rahapula hellittää ja hänellä on taas varaa ostaa tarvikkeita. Komi ei ole kaukana. Kielitaitoakin uskoisi Suomesta löytyvän sen verran, että jokaiseen ryhmään saataisiin venäjäntaitoinen ja mieluiten myös luontoa tunteva tulkki. Leivän lisäksi saamme tuoksuvaa teetä ja vieläkin tuoksuvammaksi hapatettua suolaharjusta. Ruuan tarjoaminen vainajille on paikallaan , maistuupa heille oluthörppykin. Kirjoittajien yhteydet Komiin avasi Syktyvkarissa suomen kielen opettajana toiminut kirkkonummelainen Paula Kokkonen. LUONTO· MATKOJA KOMIIN. Se leivotaan meitä varten, kielisukulaisia kun käy niin kovin harvoin. Teuvo Suominen on Suomen Luonnon entinen pitkäaikainen päätoimittaja ja valokuvaaja-tietokirjailija. Kansallispuisto on totisessa tienhaarassa: joko se ympäristöineen saa arvoisensa kohtelun Venäjän toistaiseksi ainoana maailmanperintöalueena tai se alennetaan talousmetsäksi tuottamaan raaka-ainetta tasavallan suomalaisvalmisteisille paperikoneille. Eroa ei juuri ole vanhaan suomalaiseen; vain lauteet ovat matalammat. Oppaamme Sergei Gabov kunnioittaa kotikylänsä perinnettä. Aromi on sama, tunnelma myös. Kylä tunnettiin silloin vanhauskoisen "papittomien" lahkon keskuksena, jossa jumalanpalveluskirjat jäljennettiin käsin. Mutta jos vieraat..." Saunan jälkeen tuoksuu vastaleivottu leipä. Matka sieltä Uralille on järjestettävissä. T aiot ovat pyöröhirttä, vailla vuorausta ja maalia. Parkkiintuneinkin lapinkävijä kokisi uusia elämyksiä uudenlaisissa maisemissa. Ikää sillä sanotaan olevan ainakin 300 vuotta. Pihaa koristaa uljas pioni aivan villien sukulaistensa näköisenä. Korkeiden seipäiden nokassa törröttää linnunpönttöjä. Ennen lähtöämme veljekset vievät meidät pieneen piharakennukseen esitelläkseen sukukalleutta, ajan pahasti syömää suurta ikonia. Uralilta alas Petshoralle onkin sitten monta tietä, joko sivujokia myöten kepeästi lasketellen tai taigan halki rauhallisesti patikoiden. Ne seisovat kahden jokivartta myötäilevän kylänraitin varrella. Niinpä tietenkin, onhan vuoden valoisin yö 1 Kirjoittajat ovat suomalaisia biologeja, ja Sergei Pogreboff toimiikin vesi biologin ammatissa. Pietarista on lyhyt ja suora reittilento Syktyvkariin. Isäntä kyllä tarjoutuu lämmittämään meille uuden, "valkoisen saunan" mutta innostuu, kun vakuutamme, että tämä on ehdottomasti parempi: "Niin meistäkin, täSUOMEN LUONTO 2/99 män mustan me ama itsellemme. Sitä on varjeltu vaikeiden aikojen yli, ja nyt se vihdoin aiotaan restauroida. Aikoinaan täältä kulki talvinen kauppatie Uralin taakse Siperiaan. Hetki on todella harras öistä valoaan hohkaavan Petshoran töyräällä. Talouskäyttöön ei pakota raaka-ainepula, sillä metsiä Kominmaassa riittää. Aivan toisenlainen maailma löytyy saman jokivarren komilaisesta Ust-Shscugerin kylästä. Naapuripihassa häärii toimelias mummo
Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen . Meidän on myös huolehdittava siitä, että metsäluonnon monimuotoisuus saadaan säilymään koko maassa mahdollisimman hyvänä. Puolen vuoden määräaikaistilaus [kuusi numeroa] 170 mk. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 numeroa] vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. J L-~c JORMA LAURILA PÄÄTOIMITTAJA ~---~ -~ Monet yleiset metsälintumme, ·. [09) 228 081 telefax: [09) 228 08200 sähköposti: sukunimi@sll.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 0821 4 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Sal la Tynys, 228 082 16 Juha Valste [virkavapaalla] Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Värierottelut Offset-Kopio Oy Painapaikka Forssan Kirjapaino Oy Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Kuvaava on Metsälehden joulukuinen pääkirjoitus, jossa päätoimittaja Paavo Seppänen parkaisee, että luonnonsuojelijat haluavat "lisätä Etelä-Suomen metsien suojelupinta-alaa hurjimmillaan jopa 10 prosenttiin". Maaseudun autioituminen on osa yhteiskunnan yleistä kehitystä, jossa väki pakkautuu kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen , missä työpaikatkin ovat. ·f. Tähän ei ole asiallisia perusteita. Ankarat hakkuut Itäja Pohjois-Suomessa ovat johtaneet siihen, että kun muuta hakattavaa ei ole, halutaan käydä viimeisten vanhojen metsien kimppuun . Samat tahot myös elämöivät suureen ääneen sillä, että Suomen metsätalous olisi muka esimerkillisen ekologista. -._. Se edellyttää kuitenkin sekä lisää metsiensuojelualueita erityisesti Etelä-Suomessa että luonto-arvojen ottamista nykyistä paremmin huomioon talousmetsissä . ~pidetään metsätaloutta. ' · -~ kuten hömötiainen, ovat ' • ' J{ .. <. Metsäteollisuus, MTK ja metsänomistajat korostavat voimakkaasti puuntuotannon lisäämistä. (09) 2280 8210, 2208 8224, sähköposti: kaitosaari@sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 65. Asioita on katsottava kymmenien , jopa satojen vuosien perspektiivillä. [OONTO Toimitus Kotkankatu 9 0051 O Helsinki puh. Tuleeko siitä pelkkä kansallinen puuntuotanto-ohjelma vai todellinen metsäohjelma, selviää lähiai koina. Puuntuotannon lisääminen ja monimuotoisuudesta huolehtiminen voidaan ehkä sovittaa yhteen . Myös maaja metsätalousministeri Kalevi Hemilä myöntää tässä numerossamme, että nimenomaan Etelä-Suomeen tarvitaan lisää suojeltuja metsiä. '· huolestuttavasti vähentyneet ·( '7 · .. ... J okaisella suomalaisella pitää olla oikeus nauttia rikkaasta metsäluonnosta. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. On hyvä muistaa, että eniten metsätalouden työpaikkoja maaseudulla on vähentänyt metsätalous itse metsätöiden koneellistaminen on vienyt kymmeniätuhansia työpaikkoja. Eikä kysymys ole markkinointikikoista eikä imagosta vaan siitä, että metsäluonnon rikkaus on välttämätöntä metsän ekologisen terveyden säilymiselle. Eivätkö viime vuosien edistysaskeleet olekaan metsäväen mielestä tärkeitä. Hän väittää myös, että metsäja ympäristölainsäädännössä on myötäilty ympäristöliikettä. Metsäluonnon suojelun välttämättömyyttä ei ymmärretä. [03) 7511 815 Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Uusia metsiensuojelualueita vastustetaan kiivaasti . lrtonumero 33 markkaa. Käyttämällemme painopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Syynä alamäkeen '/· ~ ~;-. Metsäteollisuuden johtoa myöten näyttää olevan ymmärtämättä se, että metsäluonnon monimuotoisuuden varjelu on myös metsätalouden menestymisen ehto. Akatemiaprofessori likka Hanski varoittaa jopa tuhannen lajin häviämisestä, ellei suojelua saada suotuisalle tasolle. S uomen kansallinen metsäohjelma on valmistumassa. Ohjelman on tarkoitus määritellä metsien käytön painopisteet pitkälle tulevaisuuteen . '·'JIJ~)i ;~_. Paine metsäluonnon köyhtymiseen on erityisen kova Etelä-Suomessa, missä metsistä on suojeltu noin prosentti ja vanhoja metsiä on metsäalasta vain promille. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 0051 Helsinki p. L uonnonsuojelua syytetään tavan takaa maaseudun autioitumisesta ja korkeasta työttömyydestä. 1 990-luvulla. , . 14 Kansallinen metsävai puuntuotanto-ohjelma
Rautatangoista tehty este on mitoitettu ihmiselle, mutta sen silmäkokoon liikaa useimmille lohillekin. "Voimalat ovat hyvin vanhoja ja pieniä", sanoo lunastusta järkevänä pitävä Kaukoranta. Koekalastusverkoista on saatu yli seitsenkiloinen järvilohi. Kun viime kesänä kävin voimalalla, kertoivat paikalla kalastelleet rajamiehet juuri nähneensä lohen yrittävän ylös laitoksen kuohuihin. Liito-orava on vaarassa kadota lajistostamme.. Yhteisöoikeutta ovat yhdistyksen mukaan rikkoneet Suomen valtio, ympäristöministeriö, Hämeen ympäristökeskus ja Forssan kaupungin ympäristölautakunta. Joen lohitilannetta on selvitetty parin viime vuoden ajan. vanhan rajajärjestelmän ritilä. Laji on vähentynyt, ja tahti on kiihtynyt 10-15 viime vuoden aikana . "Ei ole epäilystäkään , etteikö ritilää saataisi pois", vakuuttaa kuitenkin Kaukoranta, jolla on kokemusta Kuusamon Pistojoen onnistuneista neuvotteluista. Kantelun liitteenä olevassa lausunnossa professori Heikki Hokkanen toteaa, ettei liito-oravan suotuisa suojelutaso ole Suomessa toteutunut. Esteiksi jäävät Suomen puolen kolme voimalaa. AJANKOHTAISTA Laatokan lohi nousee yhä Suomen puolelle On yleisesti luultu, että Laatokan lohi katosi Suomesta 1944. "On toiveita saada Suomeen luonnollisesti lisääntyvä järvilohikanta", iloitsee Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Markku Kaukoranta. Voimalat hiljattain 3,4 miljoonalla markalla ostanut yhtiö ehdottaa kalatiejärjestelyjä ja ajoittaista ohijuoksutusta. " Lohien kulun tukkinut rytö raivattiin joesta Venäjän puolelta 1997, mutta esteenä on yhä Tämä rytö Venäjän puolella jokea on jo poistettu, mutta lohen nousun tiellä ovat esteritilä ja kolme Suomen puolen pientä vesivoimalaa. Tulokset ovat lupaavia. "Saimaan järvilohi on Enonkosken kalanviljelylaitoksen varassa. Rydön poistamisessa jo huhkinut Luonnonsuojeluliiton paikallisjärjestö Laatokan Karjalan luonnonystävät haluaa, että voimalat otetaan pois käytöstä ja kosket ennallistetaan. Kantelijat pyytävät komissiota kehottamaan Suomen valtiota saattamaan luonnonsuojelulain pykälät vastaamaan luontodirektiiviä. "Lohen täysimittaisen palauttamisen ja voimantuotannon yhdistäminen on hyvin vaikeaa. Konikalliolla on yhdistyksen mukaan luontodirektiivin vastaisesti tuhottu liito-oravien elinpiiriä noin viiden hehtaarin alalta. Kyse on myös kutualueista." Ratkaisevat hetket ovat käsillä, sillä yhtiö on hakenut kauppaja teollisuusministeriöltä rahoitusta voimaloiden uudistamiseen. Nykyisellä viiden prosentin vähenemisvauhdilla laji katoaisi Suomesta ja samalla EU :n alueelta kokonaan jo muutamassa vuosikymmenessä. Näin saataisiin tuottoisa kalastusmatkailukohde. Paikallisten asukkaitten tiedossa on kuitenkin ollut, että lohia nousee silloin tällöin Hiitolanjokea pitkin voimalalle, joka on Suomen puolella Kangaskoskessa. Lisäksi liito-oravia häirittiin hakkuilla niiden lisääntymisaikaan. Yhdistyksen mukaan Suomi ei ole toimeenpannut luontodirektiivin mukaista liito-oravan suojelua. Antti Hoikka Liito-oravista kantelu EU:n komissiolle Lounaisen Sisä-Suomen luonnonsuojeluyhdistys on kannellut EU:n komissiolle liito-oravien puutteellisesta suojelusta Suomessa sekä Forssan Konikallion liito-oravametsän hakkuista
"Oli yllättävääkin, että paikalliset asukkaat ryhtyivät isoa valtionyhtiötä vastaan eivätkä alistuneet." Leikola on toiminut laajan kansanliikkeen ytimessä, kolmihenkisessä naakkimatoimikunnassa yhdessä Matti Rautiaisen ja Niina Tarkiaisen kanssa. Joulukuussa yhdellä nuotanvedolla saatiin jo parisataa muikunpoikasta. Pentti Hirvonen Naakkima-liikkeen tähtihetkiä oli yli 270 asukkaan allekirjoittaman adressin luovuttaminen Naarajoella meloneelle ympäristöministeri Pekka Haavistolle kesäkuussa. Soiden kasveilla näyttää olevan suuri suojeluarvo. Antti Hoikka Kilonojana paremmin tunnettu Monikonpuro aiotaan tunkea maanalaiseen putkeen runsaan 800 metrin matkalta Espoon Leppävaarassa . I \ \ / ,.>\. Liikkeen jäsenen, iktyonomi Henrik Kettusen arvion mukaan Monikonpuroon erinomaisesti kotiutunut meritaimen saattaisi pystyä nousemaan putkea pitkin . / ,:<' :;?~";"';.,#,..,.-r""·.,' .. "Yksi mahdollisuus olisi ohjata puro kiemurtelemaan talojen välistä. lso-Naakkimajärvi on tunnettu myös yhtenä Suomen harvoista paikoista, joihin meteoriitti on iskenyt kraatterin . Lähitienoon asukkaita arveluttaa muun muassa puron kalojen kohtalo. "Sen sijaan puron alaosilla tavattu harvinainen vimpa ei ainakaan nouse." "Tekokosket vaatisivat lisäksi joidenkin luonnontilaisten koskien hävittämistä koko ekakortteli alkaa kuulostaa irvokkaalta luomukselta", Kettunen toteaa. Kuohattijärven kunnostus virisi paikallisten kalastusja kylätoimikuntien sekä Nurmeksen työvoimatoimiston aloitteesta. Meteoriitti tosin osui hiukan järven kohdasta sivuun. Sen viereen olisi tulossa "ekokortteliksi" nimitettävä asuinalue, jossa puroon rakennettaisiin tekokoskia ja -lampia. AJANKOHTAISTA Anto Leikola toimii Naakkimajärven Kuohattijärven elvytys onnistui puolesta Kirjoistaan ja muutenkin kulttuuri persoonana tunnettu professori Anto Leikola ja hänen vaimonsa Marjatta muuttivat Etelä-Savoon Montolan Pölkönhoviin 13 vuotta sitten. Tossavaisen mukaan tuloksia saavutettiin muun muassa vesistön ja metsän väliin rakennetuilla pintavalutuskentillä, suojavyöhykkeillä ja purojen ennallistamisella. Vapolla on vaikeuksia hankkeensa kanssa , sillä liike lähti puolustamaan soita ja järveä asiantuntevasti ja sinnikkäästi. Hajakuormitus väheni näillä toimilla kolmanneksen. Yllätyksen järjesti Haavistoa isännöinyt kansanedustaja Raimo Mähönen (sd.). Anto Leikola (vas.), Matti Rautiainen ja Katja Kilpeläinen keskustelevat Naakkiman turvekiistasta ympäristöministeri Pekka Haaviston kanssa. Viime kesänä asiaa selvittämään syntyi muutaman kymmenen hengen Monikonpuro-liike. Tehometsätalouden valumien seurauksena järvestä hävisivät muikut lähes kokonaan , 1 996 koekalastuksessa verkkoon tarttui enää yksi muikku, vaikka kalaa jahdattiin sata päivää! Tutkija Timo Tossavainen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta on tyytyväinen. Leikola on siellä asuessaan muun muassa toiminut Suomen Unesco-toimikunnassa Saimaan saariston maailmanperintökohteen puolesta. "Metelin nostaminen asiasta alkoi jo ennen kuin lähdin mukaan", Leikola korostaa. Päälle kaavaillaan liikekeskusta. .,..._ Komeiden vaaramaisemien ympäröimä, reilun tuhannen hehtaarin Kuohattijärvi Lieksan ja Nurmeksen välimaastossa on saanut muikkunsa takaisin. Hankkeessa ovat mukana myös ympäristöja kalatalousviranomaiset, Metsähallitus, Enso, Pohjois-Karjalan metsäkeskus, Joensuun yliopisto ja Nurmeksen kaupunki. Viime keväänä hän ryhtyi paikallisaktiiviksi, kun tietoon tuli Vapon turpeenostohanke. Turpeenkaivu uhkaa puhdasta lsoNaakkimajärveä ja lähistön soita. Mutta vapaana virtaavalle purolle ei kuulemma ole tilaa." Alustavien suunnitelmien mukaan puropohja rakennettaisiin ensi kesänä ja liikekeskus olisi valmis 2001 . Monikonpuroa tungetaan putkeen Leikola ja muut Naakkima-liikkeen toimijat odottavat nyt, mitä ympäristövaikutusten arviointi tuo tullessaan . Jarmo Pasanen. Ehkäpä turpeenkaivu ei osu lähimaillekaan
Parhaat pesimäruovikot ovat olleet Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja Kotkan Hovinsaaressa, missä on enimmillään havaittu satakunta viiksitimalia. Jari Salonen Tällaiset läjät valuvat vesistöön kun lumet alkavat sulaa. Pientä huomautettavaa löytyy useimmilta tiloilta. Mikäli ojennettavaa löytyy, laiminlyönneistä tai virheistä annetaan ensin huomautus. Esimerkiksi lietteen tai lannan ajo jäiseen maahan on niin tökerö rikkomus. Pistekuormitusta syntyy myös suhteellisen tasaisesti kaikkina vuodenaikoina. Etelä-Suomen merenlahtien ruovikoita ne alkoivat vallata 1 980ja 1 990-lukujen vaihteesta lähtien, mutta vasta viimesyksyinen vaellus ulottui ensimmäistä kertaa kunnolla sisämaahan. Pari voi saada kesässä kolme-neljä poikuetta, ja keväällä syntyneet poikaset voivat pesiä jo samana vuonna. Kovina talvina suurin osa timaleista kuolee. Pitkäpyrstöinen viiksitimali on linnustomme erikoisimpia lajeja. Puhdistamon , teollisuuslaitoksen tai kalankasvattamon merkitys korostuu myös siksi , että niiden ravinteet ovat leville käyttökelpoisemmassa muodossa kuin hajakuormituksen tuomat ravinteet. "Ympäristötukea voidaan leikata kymmenestä prosentista aina sataan prosenttiin asti. Vaikka siitä leikattaisiin viidennes, se on hirvittävän iso osa tuloista", Salo laskee. Tällainen oli näkymä Kangasalan Suomatkassa Vesijärven rantamailla sydäntalvella . Mutta mitkä ovat viranomaisten mahdollisuudet saada omapäiset viljelijät kuriin. Jari Kontiokorpi 17. Viime syksynä sisämaassakin liikuskeli yli sata timalia, kauimmaiset Kainuussa asti . Timalit elävät laajoilla ruovikkoislla merenlahdilla ja järvillä. Sillä on verraton lisääntymiskyky. Tilanne on kuin suoraan maanviljelyn vesiensuojeluohjeiden "näin ei saa tehdä" -kohdasta. Sadan hehtaarin tilalla tuki voi olla 70 000 markkaa vuodessa. Yleensä jo parinkymmenen prosentin leikkaus kirpaisee isäntää niin lujasti, että asiat saadaan ojennukseen. Vaikka teollisuuden ja jätevedenpuhdistamojen fosforikuormitus on vain 1 1 prosenttia koko maan kuormituksesta, yhdestä paikasta tulevien päästöjen eli pistekuormituksen vaikutus vesistöihin on merkittävämpi kuin mitä prosenttitarkastelu antaa ymmärtää. kadmiumia, lyijyä, elohopeaa ja kromia): Outokumpu Harjavalta M etals Oy Eka Chemicals Oy, Oulun Klooritehdas Outokumpu Polarit Oy/Chrome Oy, Tornion tehtaat Outokumpu Zinc Oy, Kokkolan tehtaat Lignotech Finland Kemira Chemicals Oy, Kokkolan tehtaat Outokumpu Mining Oy, Pyhäsalmen kaivos Finnish Chemicals Oy, Kuusankosken tehtaat Imatran Voima Oy Naantalin voimalaitos Aurajoki Oy Salon tehdas Harjavalta Oulu Tornio Kokkola Tampere Kokkola Pyhäjärvi Kuusankoski Naantali Salo Suurimmat rehevöittävien aineiden päästäjät (typpi, fosfori ja happea kuluttavat aineet): Helsingin Vesi, Viikinmäen jätevedenpuhdistamo Espoon kaupungin viemärilaitos, Suomenoja Tampereen kaupungin vesilaitos, Viinikanlahti Turku. Nämä tiaisten kaukaiset sukulaiset saapuivat lounaasta Ruotsiin 1970-luvulla. keskuspuhdistamo Oulun kaupungin vesihuoltolaitos, keskuspuhdistamo Jyväskylän seudun vedenpuhdistamo, Nenäniemi Enso Group, Imatran tehtaat Enso Fine Papers Oy, Veitsiluodon tehtaat Kuopion kaupungin viemärilaitos, Lehtoniemi Enso Group Oy, Varkauden tehtaat Helsinki Espoo Tampere Turku Oulu Jyväskylä Imatra Kemi Kuopio Varkaus Tukileikkurilla vesistöjen pilaajat kuriin Lantapattereita aivan avo-ojan reunalla ja jäiselle pellolle levitettynä. että siitä voidaan leikata koko tuki", Pirkanmaan työvoimaja elinkeinokeskuksen kehittämispäällikkö Matti Salo sanoo. Pidä korvat auki , paraikaa voi ruovikoista kuulua timalien hauskaa ding-ääntelyä. On jännittävää seurata, miten linnut pärjäävät talven yli. Pirkanmaalta ei ole tiedossa tapausta, jossa ympäristötuki olisi peruttu kokonaan. Kangasalla vaarassa ovat kylän kaivot sekä vesistö. Näistä vain kymmenkunta teettää ympäristöviranomaisilla jatkuvasti työtä. Pirkanmaalla 5000 maatilaa saa ympäristötukea. Äärikeinona on puuttua ympäristötukeen, jota lähes kaikki tilat saavat. "Ympäristötuki on tiloille merkittävä tulonlähde. Johanna Peltola Suurimmat haitallisten aineiden päästäjät (mm. Viiksitimalit ovat linnustomme uusimpia tulokkaita. Kuuluuko ruovikosta ding. AJANKOHTAISTA Luonnonsuojeluliitto listasi _pahimmat vesien likaajat Suomen luonnonsuojeluliiton Kansalliset vesistötalkoot listasi maamme suurimmat yksittäiset rehevöittävien ja haitallisten aineiden päästäjät. Syntyvyys on huikeaa, samoin kuolleisuus. Harmillisen tuttu se on muualtakin maaseudulta
Karotenoidit ja karotenoidipohjaiset värit ovat monille linnuille elintärkeitä. Vaikka tiaispoikasia kuoriutuukin lähes normaali määrä, suuri kuolevuus pudottaa jälkeläistuoton selvästi puhtaiden alueiden tasoa heikommaksi. Avoinna arkisin 9.00-16.00. Kaikkea sitä mitä maaseudusta on säilynyt mielessäni kaupungissa asuttujen vuosien jälkeen", hän sanoo. Liput 95 markkaa, ennakkoon Lippupalvelusta. Tapio Eevan väitöskirjassa osoitettiin , että saasteet häiritsevät kirjosiepon kalkkiaineenvaihduntaa ja huonontavat munien kuoria . Kalevala ilmestyi 1849, joten tänä vuonna se täyttää 150 vuotta. Kalevala poikkeaa muista eurooppalaista kansalliseepoksista luontosuhteellaan. 'Täältä löytyy vielä rauhallisia pihapiirejä, pääskysten liverrystä ja kärpästen surinaa iltapäivän raukeassa auringossa. Keräämänsä kansanrunot hän yhdisti eräänlaiseksi Suomen historiaksi kristinuskon tuloon asti. klo 12.00 tarinatulien äärellä. Poikastuotto on saastelähteen ympäristössä noin kahden kilometrin säteellä niin heikko, että kanta säilyy Harjavallan kaupungissa lähinnä muualla syntyneiden sieppojen ansiosta. helmikuuta 1835, ja sen mukaan vietetään Kalevalanpäivää. Karotenoideilla on kuitenkin myös tärkeitä fysiologisia tehtäviä elimistössä. Tuokion voi aloittaa seuraamalla Radio Ylen Ykkösen lähetystä klo 12.05. Normaalivärityksen saamiseksi on lintujen syötävä perhosia ja muiden hyönteisten toukkia, jotka välittävät kasveista linnuille karotenoideja. Perinteessämme ihminen ja luonto ovat yhtä. Nervanderinkatu 11 , Helsinki. Tilaisuudet juontaa Veikko Neuvonen. Lönnrot kirjoitti Vanhan Kalevalan esipuheen 28. Keltainen ja punainen ovat lintujen höyhenpuvussa usein keskeisiä signaalivärejä. Esimerkiksi yksilön kelpoisuus voi vähetä. Talitiainen kärsii saastumisesta siten, että sen ravintokohteet vähenevät ja laatu heikkenee. Näytäntöjä on kaksi: ensimmäinen alkaa 17.30, jälkimmäinen 20.00. Tutkiessamme lintujen sulkasatoa kesällä 1993 havaitsimme, että nuoret talitiaiset vaikuttivat saastuneella alueella vaaleammilta kuin puhtaammilla alueilla. Linnut eivät itse kykene syntetisoimaan näitä kasvien tuottamia väriaineita. Ohjelma: Heikki Willamo: "Matka metsän sisimpään", Vuoden Luontokuvat 1999 (Vuosikilpailun parhaat), Markku Tano: "Koli kansallismaisema", Anders Geidemark: "På havets våglängd" ja "Över detta är månet". Vuoden Luontokuvat 1 999 Oopperatalossa vuonna Vuoden Luontokuva -kisan voitti Antti Leinonen kuvallaan Ahman maa. "Koko maailman Kalevala" -juhlavuoden Kalevala-hetki 26.2. Esa Lehikoinen SUOMEN LUONTO 2/99. Tilaisuuden järjestää Suomen Luonnonvaloku vaajat ry. 18 Ilmansaasteet haalistuttavat talitiaiset Harjavallan kuparisulaton ympäristöä rasittavat sekä raskasmetallit että happamat sateet. Saastuneella alueella toukkia on niukasti tarjolla, ja linnut korvaavat puutteen muun muassa hämähäkeillä ja kovakuoriaisilla. Ryhdyimme tutkimaan asiaa ja osoitimme, että juuri näin on asian laita. Puh. maaliskuuta 1999. Talitiaiset, jotka syövät höyhenten kehittymisen aikana vain siemeniä ja väritöntä eläinravintoa, saavat höyhenpuvun, jonka keltaiset osat ovat valkeahkot ja vihreät osat siniharmaita. Tulien toivotaan syttyvän koulujen ja työpaikkojen pihoilla ohje/mallisten Ka/evala-tuokioiden lämmikkeeksi. Käyhän kylässä Luontokuvaaja Ari Kaarakaisen näyttely Näiltä kyliltä valokuvia kyläluonnosta itäiseltä Uudeltamaalta on esillä Luontokuvat/Luonnonkuva-arkistossa Helsingissä helmikuun ajan. Vuoden Luontokuva 1999 julkistetaan Oopperatalon Alminsalissa Helsingissä maanantaina 1. Yli 20 vuotta luontoa kuvannut Kaarakainen innostui MyrskyIän Hallilan kylämiljööstä nelisen vuotta sitten. Lisätietoja saa Juha Höykinpurolta, (09) 448 581 ja Esa Mälköseltä, (09) 507 8691 , 0405444372. Eläimillä on sielu ja ne ovat ihmisen sukulaisia. Luontokuvat/Luonnonkuva-arkisto. Suomalaiset eivät ole suuria valloittajia vaan metsäkansaa, jonka maailmankuvan lähtökohta on luonto. (09] 409 238. AJANKOHTAISTA Sytytä tuli Kalevalalle Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot käveli Suomen maailmankartalle 1 50 vuotta sitten. Jo uralilaisen kielikuntamme luontosanastokin on naapurien indoeurooppalaisia kieliä rikkaampi. Ravinnon laatu voi vaikuttaa lintujen höyhenpuvun väriin vain poikasten kasvun ja sulkasadon aikana. Jos signaalit vääristyvät, voi puolison valinta vaikeutua tai ryhmän sosiaaliset suhteet saattavat muuttua
Postia kantoi talon emäntä, jonka mies oli hiljan kuollut. Tämä vähentäisi niiden tyhjäkäyntiä. Lumen painosta männyn latva oli joskus katkennut ja kuivunut teräväksi, kaksihaaraiseksi käpälälaudaksi. Variksen kuolenta ilmoitetaan Saksanmaalta saakka. Tavallinen lintu mutta outo tapa kuolla. Satamien velvollisuus on ottaa talteen laivojen öljyiset jätevedet, mutta muista jätevesistä hankkiudutaan tavallisimmin eroon laskemalla ne mereen. Laivojen pakokaasupäästöjä pyritään hillitsemään huolehtiSUOMEN LUONTO 2/99 maila jäänmurrosta. "Seuraavalla kerralla on asioiden oltava jo pidemmällä , jos mielii pitää sertifikaatin." Yksi uusista suunnitelmista on sähköpaikkojen osoittaminen satamassa asioiville rekoille. Jätteiden ja etenkin ongelmajätteiden talteenotto on järjestettävä asianmukaisesti. Ojentaessaan postikorttia, jolla Eläinmuseo ilmoitti rengastetun variksen löytymisestä, emäntä sanoi Leikkoselle: "Kyllä tämä kans on. Tästä muistui mieleeni konkarirengastaja Lauri Leikkosen kertomus Laatokan Karjalasta Suistamolta, jossa hän toimi pappina 1930-luvulla. --------------------~-------------------------------AJANKOHTAISTA Kotkan satama kunnostautui ympäristönhoidossa Kotkan satamalle on myönnetty sekä laatu(ISO 9002) että ympäristösertifikaatti (ISO14001 ]. Lähemmäksi mentyäni paljastui, että varis olikin kuollut outoon tapaturmaan. Viime syksynä Lloyd'sin tarkastajat viettivät Kotkassa kolme päivää ja kävivät läpi listaa asioista, joiden tuli olla kunnossa. Nykäsen mukaan asiaan on tulossa muutos. Satamat valmistautuvat yhteistuumin siihen, että ne jatkossa ottavat kaikki laivojen jätevedet vastaan . Harri Mannonen LUONTO YLLÄTTÄÄ Variksen kuolenta Ulkosaariston luodolla huomioni kiinnittyi kolmimetrisen männyn latvassa roikkuvaan, kuin pelättimeksi pantuun varikseen. Täällä kuolee ison talon isäntä eikä Saksassa tiedetä niin mitä." Martti Soikkeli 19. Vähentämistä kaipaa myös se jätevesimäärä, jonka laivat laskevat haavoittuvaan Itämereen. Tunnustus koskee koko satamaa, jonka osia ovat muiden muassa_ perinteikäs Kantasatama ja Mussalon syväsatama. Kotkassa on vähennetty myös lastaamisesta aiheutuvaa melua ja pölyä. "Rakensimme järjestelmät standardien mukaan, ja pyysimme englantilaisen Lloyd's Registerin tarkistamaan ne", virkaa tekevä satamakapteeni Laila Nykänen kertoo. Sille laskeutuneen variksen jalka oli luiskahtanut rakoon, varis suistunut alas roikkumaan ja kuollut hitaasti nääntymällä. Tällöin laivat pääsevät vähemmällä energialla satamaan ja ulos. Kotkan satama on Pohjoismaissa ainut, jolle ISO-sertifikaatti on myönnetty, eikä sellaista helpolla seinälleen saakaan . "Kaksi kertaa vuodessa on päivän kestävä osatarkastus, ja koko tarkastus uusitaan joka kolmas vuosi", Nykänen sanoo
Paitsi sitten jos on epätavallisen hiljaista. Yleensä menee, mutta joskus esimerkiksi talitintit laulavat nuotin vierestä." Kaupungeissa voi puolestaan kuunnella töräyttääkö auton torvi A:n vai Cis.n Tai onko kännykän soitto kohdallaan. Helsingin Kalliossa asuva Paula joutuu joka aamu ulos astuessaan keskelle liikenteen kakofoniaa. "Maalla kiinnitän huomiota ääniin enkä hiljaisuuteen. P aula Kuparilla on selvä mielipide kaupun$!n äänistä. Äänet ovat mielenkiintoisia", Paula pohtii. Tai linnunlauluun. "Ainoa luonnon ääni, jonka kuulen keskustassa, on variksen raakunta." Liika hiljaisuus voi ahdistaa Paula muutti viime syksynä Helsinkiin opiskelemaan. Meteli on hirvittävä, eikä pienimpiä ääniä voi edes kuulla. Välillä oikein havahtuu, kun on niin luonnottoman hiljaista.". "Linja-autossa ihmiset sitä paitsi puhuvat jonkin verran sillä tavalla mukavasti ja miedosti", hän muistelee lukioaamujensa äänimaailmaa. "Yleensä on, mutta ei aina." Ja on eräs kaupungin ääni, josta Paula oikein nauttii. "]os kuulen linnunlaulun, mietin meneekö se nuotilleen. Arsyttää mennä kadulle heti täytyy hypätä kaksi metriä ilmaan erilaisten kamalien äänien takia." Erityisesti liikenteen melu ottaa hiljaisuuteen tottuneen korviin. Kotona maalla Paula herää hiljaisuuteen. Sitä ennen hän asui viidentuhannen asukkaan Alahärmässä 19 vuotta. Autot hurisevat, rekat jyrisevät, askelet kopisevat, kännykät pirisevät, ovet narisevat... Hiljaisuutta ja mukavia kotoisia ääniä tulee ikävä kaupungin kilkekalskeessa. "Helsingissä voi puolestaan bussissa olla täysin hiljaista. "Paitsi että joululomalla huomasin, että kotona Pohjanmaalla oli aamulla niin hiljaista, että rupesi oikein ahdistamaan ja liian pimiääkin oli." Kaupungeissa sekä valoettä melumeri pitävät meidät tietoisina ihmisten läheisyydestä. Tai siihen, että juna menee jossakin kaukana. "Ratikoista lähtee mukava ääni sellainen kiskonmuotoinen." Toki Alahärmässäkin kuulee liikenteen ääntä, mutta kotitiellä kerran tunnissa huristava traktori tai henkilöauto ei äänellään pysty kulkijaa ilmaan hyppäyttämään. "Ottaa päähän. Äiti puuhai20 lee alakerrassa, radio soi vaimeasti, tiskit kolisevat kotoisasti, puulattia narisee. Epävireistä musiikkia Kuoroissa ja bändeissä laulanut Paula kuuntelee ääniä myös ammatillisessa mielessä
Nykyisessä koulussa ei nauramista kuule yhtä paljon. Ti-ti-tyystä tuli ti-tyy T alitiaiset lyhentävät lauluaan kiireisissä kaupungeissa. Ti-ti-tyyn sijaan ne lulavat ti-tyy. Käytävillä kuuluu askelia, luokassa päätteen surina. "Alahärmän koulussa oli paljon portaita. "Laulu pääse oikeuksiinsa kaupungissa. Viisi tuntia kiskonmuotoista ääntä, ja melusaaste on kaukana poissa. Ja ainakin kahta ääntä on pääkaupungin koulussa vähemmän. Välituntikello soi ding dong eikä mennyt koskaan nuotin vierestä." Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa ei välituntikello soi. Alahärmän asemalla narskuu lumi ja tuuli humisee puissa. Silmät kiinni muistaa mitä kuuli Jotta voisi muistaa mitä jossakin tilanteessa kuuli, täytyy silmät laittaa kiinni. 21. Toisinaan melusta on kuitenkin päästävä pois. "Meren rannalla kuulee aaltojen ääniä. "Me oltiin koulussa kaverini kanssa aina kovimmat naurajat. Päivän aikana kuului askelia ja puhetta. Se ääni ei ärsytä koskaan, kaikki naurut ovat mukavia." "Meidän koulussa myös laulettiin paljon. Baareissa, kahviloissa tai kaduilla soiva musiikki ei liioin ole häntä häirinnyt. Täällä ei voi ruveta tosta noin vain laulamaan", Paula harmittelee. Kotona aurinkoisena pakkaspäivänä kuulee kun tintti vetää tyyn pitkäksi." Paula ei ainakaan vielä ole huomannut, että kaupungin melumeno olisi vaikuttanut hänen lauluvalintoihinsa. Kaipaan sitä, että kun joku aloittaa laulun, niin toinen on heti siinä mukana. Se on Helsingin oma mukava ääni." Kirjoittaja on Helsingissä asuva vapaa toimittaja. Peltojen keskellä ikänsä asunut tyttö on löytänyt Helsingistä myös ainutlaatuisia ääniä, joita kotipuolessa ei kuule. Samanlaisia ääniä kuin kotikoulussa, mutta kuitenkin erilaisia
Linnut ovat tavattoman pariuskollisia. Mielenkiintoista on, että naakkanaaras näyttää usein pääsevän joukon arvojärjestyksessä heti samalle tasolle kuin uros, jonka kanssa se "kihlautuu". 24 sopoksen eläinsadussa linnut aavat kuulla, että kaunein kaiista valitaan lintujen kuninaaksi. Linnut kihlautuvat syntymäänsä seuraavana keväänä, joten pian naakkaparvessa on sapmaa. Kreikkalainen Aisopos eli yli tuhat vuotta ennen kuin naakan monet viehättävät luonteenpiirteet ja koko henkinen kyvykkyys tulivat tietoon. Naakka kerää koreita lainahöyheniä, joilla se somistautuu. Tämä versio on naakanystävien mielestä oikea. Muut linnut kuitenkin huomaavat petoksen ja nokkivat sulat tiehensä, jolloin alta paljastuu tuttu mustatakki. Sadun toisessa versiossa Jupiter-jumala kuitenkin arvostaa älyä ja nimittää naakan kuninkaaksi. Pesimäparvien naakat tuntevat Lorenzin mukaan toisensa yksilöinä. SUOME LUO TO 2/99. Hän sai selville, että naakoilla on tarkka nokkimisjärjestys. Konrad Lorenz selvitti 1930-luvun vaihteessa naakan tavat elää puolisonsa kanssa ja parvessaan. Naakka pysyköön naakkana, lienee sadun opetus
Lorenz ihaili naakkojen lentotaitoa. Osa naakoista muuttaa hiukan maatamme etelämmäs. Meikäläisistä linnuista vain tervapääsky o n samanlainen ilmojen ilottelija. Lintujen tapana on lehahtaa valtavana parvena johonkin puuhun tai muuten sopivaksi katsomaansa paikkaan yöpymään. Pöntisen pihassa pesi kolme paria naakkoja. Myöhemmin toiset naakat tulivat arkaillen reviirille uusiksi pesijöiksi. Linnut viettävät yönsä puun oksilla kuin mustat hedelmät. Naakat jättävät parvina ja pareina talvisijansa. Hän joutui poistamaan yhden pöntön, kun liito-orava asettui samaan puuhun. Korkeiden tornien ympärillä naakat kieppuvat osana tuttua parveaan ja kaikkien linnuista pitävien ilona. Lento tutulle pesimäseudulle on toisinaan pitkäkin, mutta lopuksi naakkapariskunta tunkee kii hkeänä tuttuun savupiippuun, pönttöön, puunonkaloon tai kirkonylisille. Päivän ehkä hajallaan viettänyt naakkajoukko kohtaa korkealla yöpuunsa yllä, missä se intoutuu yleensä melkoiseen lentonäytökseen ennen laskeutumistaan oksistoon. l ltahämärissä voi päästä seuraamaan kiehtovinta naakkojen talvisista tavoista. Silloin kaikki naakat kaikkosivat poistettu asumus oli johtajapariskunnan. olla ääneti: parvesta kuuluu pientä torailua, jonka avulla nukkumajärjestys selviää. Ne eivät osaa Naakat kokoontuvat ennen yöpuulle lentoa. K evättalven valo kutsuu naakat pesimäpaikoille, joita Suomessa riittää Tornion korkeudella asti. T alviparvet ovat usein suurempia kuin pesimäyhdyskunnat, eivätkä naakat siis vietä koko vuotta vain oman parven kesken. 25. Suuri osa naakoista pesii melkoisina yhdyskuntina. Talvella Suomen naakat ovat kerääntyneet kaupunkien ja kylien antimien ääSUOMEN LUONTO 2/99 reen hevostalleilla elää omat lantapattereita tonkivat mustatakkinsa. Benjam Pöntinen on kuvannut naakkoja lähinnä kotiseudullaan Pohjanmaalla. Hänen mukaansa tuuli ei leiki naakoilla vaan naakat tuulella. Yhdyskunnat suosivat ikiaikaisia kirkkoja, mistä lintu on saanut nimen kirkhakkinen
Lehdistössä eniten tilaa saanut metsäaihe oli ohjelman valmistumisen aikoihin Malahvian hakkuukiista Suomussalmella. Sama määrä työskentelee paperituoteteollisuudessa, "metsäjätti" Suomessa vain 6000 henkeä. Uusia työpaikkoja ei etsitä Ohjelman vastaus työllisyyshaasteeseen on outo. Me puhumme metsäpäästä, mutta jalostusasteen nostaminen kuuluu enemmän kauppaja teollisuusministeriön alaan. Se liittyy ohjelmaan vain jälleen kerran yhtenä osoituksena siitä, ettei metsien suojelu ole kunnossa. Maassa on huonekaluteollisuudessa 1 16000 työpaikkaa, viidenneksen enemmän kuin Suomen koko perinteisellä metsäsektorilla. Näyttäisimme jäävän heikommiksi puunjalostajiksi kuin britit tai itävaltalaiset. M etsien taloudellinen merkitys ei enää ole entisellään. Asennetta kuvannee ohjelman pääsihteerin Aarne Reunalan tunnustus: "No, kyllä me toteamme, että jalostusastetta pitäisi nostaa, mutta emme tiedä miten. Myös osa luontojärjestöistä sai osallistua sen laadintaan, joskin 26 vaikuttamismahdollisuudet jäivät vähäisiksi. Olemme kuitenkin joutuneet keskustelemaan työnjaosta hallituksen teollisuuspoliittisen ohjelman kanssa. Mielenkiinnon vähäisyyteen lienee syynä se, että talouspuolella valta on siirtynyt markkinavoimille, eikä valtion ohjelmilla ole entistä merkitystä. Metsäalan muutosta ovat joutuneet pohtimaan niin työtön metsuri kuin luonnosta huolta kantavat. Niistä uusin ja konkreettisin on Kansallinen metsäohjelma, joka laadittiin maaja metsätalousministeri Kalevi Hemilän johdolla. Tätä aikaa edustavat myös omat wwwsivut (www.mmm.fi/kmo). "Kyllä me toteamme, että jalostusastetta pitäisi nostaa, mutta emme tiedä miten." ÄARNE REUNALA. Suomessa puutavaran jatkojalostuksessa, siis huonekaluteollisuudessa ja muussa puuteollisuudessa, on vain 22 000 työpaikkaa. Me emme tee metsä-klusteriohjelmaa, emmekä ota kantaa teollisuusratkaisuihin", selittää puolestaan ministeri Hemilä. Ohjelma ottaa tavoitteekseen vain hidastaa työvoiman vähenemistä, ja se haluaa jopa edistää automaatiota "kehittämällä metsänhoidon menetelmiä vähemmän työpanosta vaativaan suuntaan." Metsäsektorin työllisYYs paranisi esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Työtä metsästä -raportin mukaan ennen kaikkea valmistamalla nykyistä pitemmälle jalostettuja metsäteollisuustuotteita. Metsäalan työllisyys on romahtanut parinkymmenen viime vuoden aikana, vaikka tuotanto on kasvanut. Valtionhallintokin on tuottanut mietintöjä. Puun jatkojalostusasteen nostoon ohjelma kuitenkin puuttuu lähinnä sanahelinällä. Ohjelmaa ei . juuri tunneta. Näistä kolmesta maasta Suomi on metsäisin, ja täällä puuta myös kaatuu ylivoimaisesti eniten. Metsäntutkimuslaitos julkaisi 1997 tutkimuksen, jossa verrataan Suomen, Itävallan ja Iso-Britannian metsäsektorin hakkuita, puun käyttöä ja työpaikkoja. TEKSTI: MIKKO NISKASAARI JA ANTTI HALKKA M oni maailman valtioista siirtyy ensi vuosituhannelle ilman metsäpeitettään, mutta Suomella on tuo turkki tallella. Silti puu luo Suomessa työpaikkoja vähemmän kuin muissa. Ei meilläkään siihen ratkaisua ole." "Jalostusasteen nostaminen on keskeinen tavoite. IsoBritannia tuo esimerkiksi sahatavaraa kolme kertaa enemmän kuin tuottaa itse. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen selvitys luokittelee massaja paperiteollisuuden jobless growth (kasvua ilman työllistämistä) -toimialaksi ja metsätalouden ja puutavarateollisuuden pysähtyneen kehityksen aloiksi (Stagnating industries). Kansallista metsäohjelmaa voi kiittää yhdessä suhteessa. ltävaltakin ajaa tässä ohi lähes 70 000 työpaikallaan. Onhan tästä paljon puhuttu, mutta mikä lie siinä, ettei se jalostus ole Suomessa onnistunut. Viennin veturiksi on noussut elektroniikkateollisuus. Metsäpeite on kuitenkin repaleisempi kuin tuhat vuotta sitten, ja vanhoissa luonnonmetsissä elävä eläinja kasvilajisto on hätää kärsimässä. Uunituore Kansallinen metsäohjelma ei vastaa 2000-luvun haasteisiin: työllistämi seen ja suojeluun
Ei liene syytä olettaa, että teolli"Sukupuuttovelan vuoksi häviäminen uhkaa tuhannen eliölajin joukkoa." ILKKA HANSKI. Myös ohjelman hakkuutaselaskelmat ovat kummalliset. Oletus on mieletön, koska teollisuus on jo investoinut lisää ja tulee jatkossakin uusimaan tehtaitaan, tulee ohjelmaa tai ei. julkisuudessakin olleen laskelman mukaan sen tavoittelema 510 miljoonan hakkuukuution lisäys vaikuttaisi niin, että työllisyys olisi 30-40 000 työpaikan verran korkeammalla vuonna 2010 kuin ilman ohjelmaa. Laskelmissa jouduttiinkin tuplaamaan Metsähallituksen ja yhtiöiden hakkuut. "Tilaajat laskivat sitten tuotannon kasvusta puun kulutuksen ja päätyivät 10 miljoonan kuution lisäykseen." • Suuri työllisyysvaikutus saatiin aikaan oletuksella, jonka mukaan teollisuuden kehitys pysähtyisi 1997 tasolle ilman ohjelmaa. •• Outoja työllisyyslaskelmia Ohjelma toki väittää parantavansa työllisyyttä. Yksityismetsissä tehdään 80 prosenttia Suomen markkinahakkuista, ja niissä ollaan lähellä ylintä mahdollista hakkuumäärää. Kansallisen metsäohjelman kansantalouslaskelmat olivat Maaja metsätalous"Metsäohjelmaan kuuluu, että selvitetään mitä pitäisi tehdä." KALEVI H EMILÄ tuottajain Keskusliittoa edustaneen Juha Hakkaraisen vastuulla. Toiveet ovat kuitenkin monella tapaa irti todellisuudesta. "Se on valtionvarainministeriön laskelma, jonka perusteita en t~nne", sanoo Aarne Reunala ohjelman valmistelun ollessa loppusuoralla. Metsäntutkimuslaitoksen tuore tutkimus "Puuvarojen käyttömahdollisuudet" arvioi 10 miljoonan kuution lisähakkuiden luovan alle 16 000 uutta työpaikkaa koko kansantaloudessa. Työn tuottavuuden nousu huomioiden sain työpaikkamääräksi 36 000", kertoo laskelmat valtionvarainministeriössä tehnyt finanssisihteeri Marko Synkkänen. Riittääkö hakattavaa. "Hakkarainen pyysi laskemaan, miten käy, jos metsäteollisuuden tuotanto kasvaa yhdestä kahteen prosenttia vuodessa. T uottajaliitolle on eduksi saada hakkuiden lisäys näyttämään tärkeimmältä työllistämiskeinolta, koska lisääntyvät hakkuut merkitsevät kasvavia kantohintoja
Myös Oulun läänin länsiosassa ja Lapin lounaisosissa suojelussa on puutteita." Metsäohjelmaan ei otettu suojelutavoitteita, eikä siinä ole tällä hetkellä lausettakaan siitä, että metsien suojelussa on puutteita. Suomen metsien suo jelu on edelleen pahasti kesken. On myös selvitettävä uusien metsälakien vaikutus ennen kuin päätetään mahdolliset lisätoimet." "Ohjelmaan oli ehdolla aikaraja. Kansallisen metsäohjelman pääpiirteet Hakkuita lisätään 63-68 miljoonaan kuutioon eli jopa kuudenneksella Metsäkeskuksille merkittävästi lisää valtionapua Metsänparannukseen (metsätiet, kunnostusojitus, nuoren metsän kunnostus) tuntuvasti lisää valtionapua Metsäteollisuudelle ei lainkaan velvoitteita Lisäsuojelua pohtimaan työryhmä Pieniä parannuksia kunnostusojitusten ja metsäautoteitten ympäristöehtoihin Puuenergiaa lisää suus panisi vapaaehtoisesti sileäksi puunmyyntilakkojen varalta säästellen hakattuja metsiään. Metlan viime syksyisen selvityksen mukaan koivun kulutus on 13 3 prosenttia hakkuumahdollisuuksista ollaan siis tuonnin varassa. Se merkitsisi, että aivan pienin toimin ei suojelua hoideta. Suomen luonnonsuojeluliitto esitti ohje!SUOMEN LUO TO 2/99. Ongelman ratkaisu vaatii ehkä suojelualueita, ehkä metsien ennallistamista. Kuusen hakkuumahdollisuuksista on käytössä 100 prosenttia, mutta runsaimman puulajin männyn mahdollisuuksista 72 prosenttia. Se jäi kirjaamatta, mutta minusta oli kuitenkin selvää, ja mielestäni myös johtoryhmälle oli selvää, että asian selvitys käynnistyy viipymättä; ympanstoviranomaiset ovat sitä jo jossain määrin tehneet. tiin. Mukana olleiden luonnonsuojelujärjestöjen edustajat ovat esittäneet lukuja suojelutarpeesta, mutta ne ovat olleet maltillisia. Maaja metsätalousministeri Kalevi Hemilä myöntää ongelman. Jos hakattava on lisää, sitä ei ole ainakaan vielä. "Metsäohjelmaan kuuluu, että selvitetään mitä pitäisi tehdä. Metsämaasta on päätettyjen suojeluohjelmien toteuttamisen jälkeen suojeltu keskimäärin 3,6 prosenttia, pääosin Oulun läänin itäosissa ja Po hjois-Lapissa, mutta Etelä-Suomessa vain noin prosentin verran. Mihin puulajeihin hakkuiden lisääminen kohdistuisi7 "Ei me ole tätä katseltu", toteaa Aarne Reunala, eivätkä ohjelman taustalaskelmat tätä kirjoitettaessakaan ole valmiit. Vuoden, parin päästä pitäisi olla tiedossa mitä tarvitaan." Ekologit ovat huomauttaneet, että vaikka vanhojen metsien lajit vähenevät kaiken aikaa kuten vanhat metsätkin, niin todella raju pudotus tapahtuu, kun vanhojen metsien osuus putoaa alle 10 prosentSuojelukiistat kuva Malahviasta tammikuulta. "Etelä-Suomessa tilanne ei vastaa suotuisaa suojelun tasoa, ja se vaatii vielä toimia. Metsähallituksen hakkuiden lisäys romahduttaisi laitoksen hakkuiden puuntuotannollisen kestävyyden. Suojelun tarpeiden ja toteutustavan arviointi siirrettiin perustettavaan työryhmään. Sen mukaan 2001 mennessä olisi selvitetty millä toimin Etelä-Suomen ja pohjoisten läänien tiettyjen osien ongelmat ratkaistaan. "Jos Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin lounaisosan suojeluaste edes kaksinkertaistuisi, se olisi oleellinen parannus", ministeri arvioi. Kun 1996 päätettiin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmasta, jonkinlaiseksi tavoitetasoksi mai nittiin viisi prosenttia", Hemilä vastaa. Mikä on luonnon osa. "Johtoryhmälle ei ole tällaisia selvityksiä esitetty
Jäljelle jää lukuisia paikallisia kantoja, jotka hiipuvat hiljalleen, ja on vain ajan kysymys kun ne katoavat kokonaan. Kenen ohjelma se siis on 7 Siitä saanee viitteen, kun katsoo ohjelman rahoitusesityksiä. Metsänparannusvaroja ja metsäkeskusten vuotuisia valtionapuja halutaan korottaa lähes 200 miljoonalla markalla. Kansallinen metsäohjelma ei vaikuta koko kansan ohjelmalta se suhtautuu hälyttävän tyytyväisesti työllisyyteen ja metsäluonnon tilaan. maan tavoitetta, jonka mukaan metsien suojelu olisi Etelä-Suomessa nopeasti vähintään kaksinkertaistettava. Ohjelma pelkistynee maaja metsätalousministeriön (MMM) hankkeeksi saada lisää rahaa omalle budjettilohkolleen. Tämä on niin sanottua sukupuuttovelkaa." Sukupuuttovelka on Hanskin mukaan hyvinkin suuri: 'Tähän mennessä Suomesta on hävinnyt kokonaan noin 100 lajia, ehkä enemmän. Emme tiedä milloin ne katoavat lopullisesti, mutta tiedämme että ne katoavat, ellei mitään tehdä. Mutta toisaalta vanhojen metsien lajien suojelua ei voi korvata alueekologisella suunnittelulla eikä muillakaan muutoksilla talousmetsien käsittelyssä." "Meillä on satoja tutkimuksia siitä, mitä lajistolle merkitsee kun elinympäristö katoaa, ei siis voi sanoa ettemme tietäisi mitä tapahtuu. Ne jatkavat elämäänsä pienissä vanhojen metsien tai sellaisia muistuttavien metsien saarekkeissa. "Etelä-Suomessa on ylipäänsä jäljellä äärimmäisen vähän vanhoja metsiä, joten lajien suojelua ei edes voi hoitaa vain niiden suojelulla. 5,0 7,8 Pinta-ala milj. Eliölajit eivät kuitenkaan katoa hetkessä. m' 75 31 Hakkuukertymä milj. Ei voida sanoa, että metsätalous olisi ekologisesti kestävää." "Sukupuuttovelka aiheuttaa samanlaisen tilanteen kuin ilmaston muutos. Metsäsektori on käsitetty laajasti lukien mukaan muun muassa huonekaluteollisuus ja graafinen teollisuus. 57,6 24,4 2,4 203 11 7 682 000 29. Lähde: Petäjistö, Elovirta, Selby: Metsäsektorin rakenne ja työllisyys Suomessa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa, Metla 1997. Se alentaisi merkittävästi paikalliskantojen häviämisen todennäköisyyttä." Kolmen ämmän jäljet. Täällä suojeltuja vanhoja metsiä ei ole puolta prosenttia metsämaasta vaan tosiasiassa vain yksi promille", hän sanoo. Hän muistuttaa, että kun eliölaji katoaa isolta alueelta elinympäristön häviämisen takia, se ei pääsääntöisesti enää palaa. m' 1 860 972 Kasvu/v milj. Se etenee huomaamatta mutta varmasti. SUOMEN LUO TO 2/99 Sukupuuttovelka painaa Suomen kansainvälisesti tunnetuin ekologi, akatemiaprofessori likka Hanski varoittaa metsissä uhkaavasta sukupuuttoaallosta. m' 55 14 Metsäsektorin työpaikat 147 000 150 000 Tilastotiedot ovat vuosilta 1993-1995. Maa myös suuntaa metsänparannustuet monimuotoisuuden suojelua edistäviin hankkeisiin. Ruotsin eteläosan suojelutaso on nopeasti moninkertaistumassa. ha 20,1 3,9 Puuston tilavuus milj. Lisäksi vaadittiin samantyyppistä metsien sertifiointiratkaisua kuin Ruotsissa, jossa sertifiointiin kuuluu metsämaan vapaaehtoinen suojelu. Viiden prosentin suojeluvaatimuksella sertifioitua metsää on Ruotsissa jo kolmannes metsistä eli seitsemän miljoonaa hehtaaria, ja hallitus on kaksinkertaistanut metsänsuojelualueiden ostorahat. Sukupuuttovelan vuoksi häviäminen uhkaa ehkä tuhannen eliölajin joukkoa. Jos odotamme siihen asti, että jokainen voi nähdä tulokset, on jo liian myöhäistä." Vaikka lähtökohdat ovat huonot, professori Hanski pitää mahdollista Etelä-Suomen suojelualueiden kaksinkertaistamista merkittävänä. ha 30,5 8,3 Metsää milj. "Se olisi muutos parempaan. Suojelualueiden kaksinkertaistamisen merkitys uhatuille lajeille olisi paljon enemmän kuin kaksinkertainen." "Etelä-Suomessa sinnittelee vielä suorastaan ylenpalttisesti vanhojen metsien lajeja, ja mielekkäintä olisi entistää metsiä viimeisten vanhojen metsien rippeiden ympäriltä. as. Mitä alhaisemmalta tasolta lähdetään, sitä suurempi suhteellinen vaikutus lisäalueilla on. Ministeriötä voi tuskin tällaisesta pyrkimyksestä Metsien hakkuut ja työllisyyys kolmessa EU-maassa Suomi Itävalta Iso-Britannia Väkiluku milj. "Etelä-Suomen kaikki suojelumetsät eivät ole vanhoja metsiä
Talaksella on mukava käydä marjassa ja retkisavuilla istuskelemassa", Rönkkö toteaa. Paikallinen tuki ratkaisevaa Alunperin T alaksesta vaadittiin suojeltavaksi noin 200 hehtaaria. Tiedotusvälineitten kautta tulivat koko valtakunnassa tunnetuksi metsiä suojelevat puihinkiipeilijät ja poliisien kanssa "kilpahiihtoa" harrastavat aktivistit. Kun T alaksen kahakat alkoivat, paikalliset lehdet ja varsinkin Maaseututyöväenliitto rummuttivat, että suojelu tuo työttömyyttä. Tapahtumasta lähti vyörymään muutos suomalaisessa metsäpolitiikassa. jo vuotta aiemmin oli , Vieremällä pidetty kansalaiskokous Talaskankaan tilanteesta, mutta asia ei tuolloin johtanut toimiin. Retkillä nähdyt luonnontilaisen ja koskemattoman oloiset metsät, harventamattomat tiheät kuusikot, komeat kelomänniköt sekä luonnontilaiset avosuot avasivat monien silmät alueen ainutlaatuisuudelle. Laduille lähdetään puoliltapäivin, ja illalla seurustellaan ja saunotaan metsäkämpällä. Opettaja Rauno Rönkkö antoi monina kesinä vanhan koulukiinteistönsä metsätaideleireille ja luonnon inventoitiin osallistuvien käyttöön. Parin tunnin kuluttua paikalla oli jo tusina poliiseja sekä muutamia toimittajia. Tule Talasjuhlaan Helmikuussa 1999 juhlitaan Talaskankaan taistelua, tapahtumaa, jossa luonnonsuojelijat pysäyttivät hakkuut suoralla toiminnalla. Rohkeimmat kiinnittyivät metsätyökoneisiin kettingeillä, ja poliisien piti purkaa luonnonystävien metsäautotielle pystyttämä teltta. K ymmenen vuotta sitten nelisenkymmentä eri puolilta Suomea kotoisi~ .?.~evaa luonnonystavaa Ja muutama paikallinen tungeksi pienen Vieremän kirkonkylän keskuskoululla. 30 Lauantaina 20. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tiedämme, ettei yksikään metsuri ainakaan Kuopion läänin puolella juotunut luopumaan töistään, ainoastaan työkohteet ovat siirtyneet muualle. Mikään ei näyttänyt muuttavan Metsähallituksen suunnitelmia käydä Talasjärven 1200 hehtaarin valtionpuiston alue tehokkaasti läpi avohakkuin, aurauksin ja ojituksin. Muut seurasivat aamukuudelta perässä. Väki oli huolestunut Pohjois-Savon ja Kainuun rajoilla sijatsevasta Talaskankaasta, missä Metsähallitus oli jo aloittanut hakkuut. Muutamaa kuukautta myöhemmin suora toiminta laajeni Talaskankaalta pohjoiseen, Oulun läänin Vuolijoelle. On aika katsoa, mikä on muuttunut. Kahdeksaksi töihin tulevia metsureita ja työnjohtajaa olivat vastassa mielenosoittajat, banderollit ja kyltit. Naturaan Talaksesta merkittiin 4900 hehtaaria. SUOMEN LUONTO 2/99. Talaksen menestystarinan takana olivat ratkaisevasti muutamat määrätietoiset paikalliset asukkaat. Vieremäläinen maanviljelijä Tuomo Oikarinen vei jo vuotta ennen Talaskamppailun puhkeamista muutamia tulevan kansalaistoiminnan avainhenkilöitä tutustumaan alueeseen. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Pauli Ojakangas, 050 594 8563 ja pauli.ojakangas@kajaani.fi, Veli-Matti Sorvari, (013) 731 832 ja Hannu Putkonen (08) 623 618. helmikuuta osallistutaan seminaariin, keskustellaan ja viihdytään. Tästä tosin tuhat hehtaaria on suojeltu vain Metsähallituksen oman alue-ekologisen suunnittelun ja metsälakien turvin. Kun tiedot luontoarvoista laajenivat, vaatimukset kasvoivat. Järjestäjät ovat Vuolijoen kunta, Kainuun luonnonsuojelupiiri , Kajaanin seudun luonto, Ylä-Savon luonnonsuojelupiiri ja Kajaanin nuorten työpajan luontoja elämyspaja. Seurauksena oli, että kolmisenkymmentä metsäaktivistia sai kyydin Kajaanin poliisilaitoksen putkaan. Tällä alueella oli noin 2500 hehtaaria arvokkaita, pääosin valtion · omistamia metsiä ja soita. Vieremän kunnalle T alas kangas toi pitemmän päälle runsaasti julkisuutta ja mainetta. "Kymmenen vuotta sitten vain harvat kyläläiset uskalsivat asettua T alaskankaan puolelle. helmikuuta hiihdetään. Sunnuntaina 21 . Seminaari ja hiihtoreissu maksavat 50 markkaa. Nyt moni täällä sanoo, että suojelu on hieno asia. Monien vaiheiden jälkeen alueelle perustettiin 2500 hehtaarin luonnonsuojelualue, jota 1992 laajennettiin 3300 hehtaariin. Yön pimeydessä suojelijoiden etujoukko lähti kirkonkylästä 30 kilometrin päässä olevalle hakkuutyömaalle ja pystytti metsäautotielle joukkueteltan. Kunnanjohtaja Ari Hukkasen mukaan "T alas on nyt tärkeä kuntalaisille ja aivan erityinen alue, etenkin hiljaisuus on siellä ainutlaatuista". Helmikuussa 1989 mielenosoittajien toimintamuodot olivat jo kehittyneet. Vieremän lukion rehtori Tapio Toivola majoitti metsäaktivistit koulun tiloihin ja lobbasi suojelua kunnanhallituksessa
Kettusen mukaan olisi nähtävä se, että yhtäläisillä periaatteilla voi olla eri kunnissa täysin erilaiset vaikutukset. Joissakin kunnissa ympäristöhallinto onkin asetettu "yhteistyöhaluisemman" sektorin alaisuuteen tiukan talouden varjolla." Konfliktien keskeinen anti lienee se, että ne antavat eväitä arvokeskusteluun. "Avoimuus, asukkaiden osallistuvuus, ulkopuolisten asiantuntijain käyttö mikään ei välttämättä muuttaisi kauheasti nykytilannetta. Vaikka ympäristön arvo tiedettäisiin, sille ei löytyisi puolustajaa eikä kunnan ympäristöhallinnosta voimaa", Kettunen päättelee. Mutta ihmiset alkavat toimia, jos ympäristöuhka on konkreettinen. Heterogeenisissa kunnissa kiistat liittyivät useammin suunnitteluun ja kaavoitukseen. Usein ympäristönäkökulma törmää lähinnä taloudellisiin intresseihin paljon huomaamattomammin. Jyrääkö rakennuslaki pikkukunnat. Heterogeenisissä kunnissa yleisempää oli avoin hallintatapa: isoja kysymyksiä varten perustetaan usein hallinnonalat ylittäviä valmisteluelimiä ja kuullaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita." SUOMEN LUONTO 2/99 Pienissä kunnissa ei ole ympäristöajattelua Suurin osa pienistä maaseutukunnista ilmoitti, ettei niissä ollut ilmennyt tutkimusaikana yhtään ympäristökonfliktia. Tuloksissa on analysoitu 356 kuntaa. Siitä ovat esimerkkeinä Äänekoski ja Uimaharju, joissa asukkaat huolestuivat paperitehtaan jätevesipäästöistä. "Homogeenisille kunnille oli ominaista suljettu hallintatapa: asioita valmistelee ja niistä päättää pitkälti virkaja luottamusmieseliitti, jolla on läheiset suhteet paikalliseen talouselämään. "Hallinnonuudistuksissa pitäisi tarkkaan punnita, mitä voidaan jättää paikallisen päätäntävallan varaan." Ympäristöväki on nähnyt kauhukuvia eritoten uudesta rakennuslaista, jonka pelätään jyräävän kunnissa ympäristönäkökulman alleen. Suljettuja ja avoimia kuntia Aija Kettusen tutkimus kattaa vuodet 19891993. Konfliktien vähyyteen vaikuttaa myös väestön yhdenmukaisuus tai paine sen suuntaan: ympäristöajattelu puuttuu lähes kokonaan", Kettunen arvioi. "Ympäristöpolitiikka on ongelmallinen yhteiskuntapolitiikan sektori siksi, että sen arvoperustassa korostuvat erot muihin lohkoihin ja etenkin vallitseviin taloudellisiin näkökohtiin. Hän määritteli kunnat koon ja elinkeinorakenteen mukaan homogeenisiksi eli yhtenäisiksi ja heterogeenisiksi eli epäyhtenäisiksi. Kuntien itsehallintoa on lisätty koko 1990-luvun ajan. Niiden suoria seurauksia ei voi yksiselitteisesti arvioida. Viranhaltijan ympäristötietoisuus ja sitoutuneisuus omaan alaansa aiheutti konflikteja lähes kaikkialla. Pienillä teollisuuspaikkakunnilla voidaan voimakastakin kuormitusta katsoa läpi sormien, jos tehdas työllistää ja tuo paikkakunnalle taloudellista hyötyä. Parhaimmillaan siinä voisi vivahtaa kuva aidosta demokratiasta, ehkä jopa kansalaisyhteiskunnasta." Mutta pienissä kunnissa ei useinkaan ole rahaa eikä asiantuntemusta ympäristöasioiden hoitoon. "Rohkaisisin kuntia nostamaan ympäristöongelmia esiin ja käsittelemään niitä avoimesti. Mutta konfliktin ainekset eivät siten häviä minnekään, vaan voivat myöhemmin ryöpsähtää näkyville paljon pahempina", Kettunen sanoo. JARMO PASANEN 31. Kuopion yliopiston tutkija Aija Kettunen on tarkastellut väitöskirjassaan kuntien ympäristökonflikteja. "Jos kunnassa on väestöryhmiä, joilla on erilaiset arvot ja tavoitteet, hallinnon on helpompi toimia julkisesti. Ympäristökuormitus näissä kunnissa on tosin pieni eikä ongelmia oikeasti uskota olevankaan. Kuormituksen yhteys konflikteihin oli tässä tutkimuksessa vähäinen. Konflikteiksi luokiteltiin tilanteet, joissa jo esiin tullut ympäristönäkökulma oli vastatusten muiden toimintojen kanssa. Kettusen mukaan ympäristöpolitiikan ydin ilmenee siinä, että tunnollinen viranhaltija tuo ympäristönäkökulman esille, vaikka siitä seuraa ristiriitoja kunnan muun hallinnon tai toimijoiden kanssa. Homogeenisiä olivat pienet maatalousvaltaiset sekä pienehköt voimakkaasti teollistuneet kunnat, jotka olivat kehittyneet yhden tai useamman teollisuuslaitoksen ympärille. Kettusen mukaan asiassa on toinenkin puoli. Ympäristöhallinto kunnanisien peikkona Ympäristöhallinto tuli kuntiin 1980-luvun lopulla. Näissä avoimuus myös vähensi ristiriitoja. "Siinä on selvä yhteys suljettuun hallintoon: päätöksentekoa hidastavia asioita ei oteta mielellään käsittelyyn. Pienissä kunnissa suojelu synnytti konflikteja, teollisuuspaikkakunnilla ne taas saivat aikaan suojelua ja jopa tukivat muutoksia lainsäädännössä, kuten Äänekosken Päijänne-kiista. "Tutkin nimenomaan kunnan hallintotavan suhdetta konflikteihin", Kettunen sanoo. jokaisen Suomen kunnan johtavalle ympäristöviranhaltijalle lähetettiin kysely. Heterogeenisiä olivat keskisuuret tai suuret kaupunkikunnat. Salailu ärsyttää ihmisiä ja herättää vastarintaa." Aija Kettusen mielestä kuntien kannattaisi käsitellä avoimesti ympäristöongelmansa. Koijärvi, Kessi ja Kuusamon metsät ovat saaneet paljon julkisuutta. Monesti konfliktia pidetään niin pahana häiriötekijänä, että sovun ja sujuvan päätöksenteon nimissä vaikeista asioista vaietaan. "Ympäristö kärsii varman tappion, jos pieni porukka päättää asioista elinkeinoelämän valjaissa. Aija Kettusen tutkimus: Kunnat peittelevät ympäristöongelmia Y mpäristökonflikti mielletään tapahtumaksi, jossa muualta tullut villapaitaväki asettuu poikkiteloin Metsähallitusta, metsätai voimayhtiöitä tai paikallisia maanomistajia vastaan
Näkymät innoittivat häntä maalaamaan pieniä teoksia ja kirjoittamaan matkakuvauksen, josta seuraava katkelma: " Vihdoin alkoikin valo loistaa metsän läpi, vähän matkaa vielä ja seison tavoitteessani, alapuolellani oli Koverojärvi. Rontonhorhan arvokas maisema ja rauha uhkasivat tuhoutua 1960-luvun lopussa, kun ruotsalainen Nitro-Nobel suunnitteli paikalle tehdasta, jossa liitettäisiin metalleja yhteen räjäyttämällä. H elvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä Pohjois-Hämeessä tunnetaan poikkeuksellisen mahtavista rotkojärvistään. Luonnon tunnelma oli todella mahtavin ja ihmeellisin kokemistani. Helvetinkolun tuntumassa on päivätupa, jossa voi lämmitellä ja levähtää. Täällä hämäläinen salomaisema on jylhimmillään. Varsinkin Isolla Helvetinjärvellä sijaitseva Helvetinkolu oli maankuulu retkeilykohde jo vuosisadan vaihteessa. " Helvetinjärvien maisema veti useita kultakauden taiteilijoita retkeilemään sydänmaille. Haukkajärven kaakkoispuolelta Kivikieringalle ulottuva Rontonhorha on pienempi rotkomuodostuma, jonka pohjalla on kapeita soita ja korpikuusikoita. Ne ovat hyvin erämaisia, ja syvät laaksot suojaavat niitä ympäristön ääniltä. Järvi kaartaa kapeana rotkossaan näkymättömiin, etualalle jäävät karu kalliomännikkö ja hopeakylkinen kelo. Allani syvä, sysimusta, hiljainen ja kuvasteleva järvi, pyssynkantaman levyinen ja toisella puolen korkeita, jyrkkiä, niin, miltei pystysuoria kallioseinämiä, joissa siellä täällä kohtia, mihin ihmisjalka ei koskaan astu ja missä tuulen sinne suistamat kaatuneet puunrungot lepäsivät hajallaan kuin sukupuuttoon kuolleiden jättiläiseläinten luurangot." Myös Oskar Merikantoon Kovero teki vaikutuksen, sillä hän loi Koveron sävelen: "Kovera sä kovalla säällä Mulle otsaasi rypistät, Mutta päivän paisteella Sun lämpimän hymysi aavistan. Näyttävimmillään maisema on lounaisrannan kalliojyrkänteeltä. Kansa on kutsunut järviä nimillä Ukkohelvetti, Akkahelvetti, Poikahelvetti ja Likkahelvetti. Talvellakin pääsee kiipeämään Helvetinkolun yläpuolisille kallioille: tuvalta lähtevät puurappuset ylös rinnettä. Helvetinjärvien repeämä on kymmeniä kilometrejä pitkä. Isolta Helvetinjärveltä lähdettäessä tulee parinsadan metrin päässä vastaan Sammakkolammi, joka on korkeiden rinteiden ja metsien muodostamassa kattilassa. Siellä vierailivat jo mainittujen lisäksi esimerkiksi Hugo Simberg, Alpo Sailo, Louis Sparre, Ilmari Kianto ja Heikki Asunta. Sen näkymät kiehtoivat taiteilijoita ja matkailijoita, muiden muassa Akseli Gallen-Kallela ja Johan Ludvig Runeberg ovat ihailleet mahtavia maisemia. Sammakkolammia seuraavat lyhyin välein Pikku Helvetinjärvi ja Pitkä Helvetinjärvi. Nousemisen vaiva kannattaa: Näköalapaikalta äkkijyrkkä kallio putoaa suoraan alas järveen. Kunta kannatti hanketta, mutta Metsähallituksen ja luonnonsuojelijoiden yhteinen vastarinta kaatoi sen. Kapeimmillaan parimetrisenä ja korkeimmillaan lähes 20-metrisenä rotko on vaikuttava nähtävyys. T uvan pihamaan nuotiopaikalla voi viritellä tulet kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon. Kolun uskottiin syntyneen pahojen voimien temmellyksessä. Sen rakensivat nuorisoseuralaiset jo 1920-luvulla, päivätuvaksi se kunnostettiin 1993. Taidemaalari Victor Westerholm kävi tutkimassa Koveron maisemia 1892. Hiihtäen halki rotkojärviketjun Läpi rotkojärviketjun vie taivisin kunnan ylläpitämä hiihtolatu. Helvetinkolun kallionhalkeama on repeytynyt poikittain päälaaksoon nähden. Kesällä louhikkoista pohjaa pystyy kulkemaan ylös, mutta talvella se on vaarallisen liukas. Puolivälissä on penkki hengityksen tasaamiseen. Pitkää Helvetinjärveä seuraa edellisiä loivapiirteisempi Luomajärvi, jonka ran35. Ne ovat ammoin syntyneet maankuoren murroslaaksoihin. Kolu uskottiin pahojen voimien luomaksi Paikannimistö on melkoisen helvetillinen, mikä juontunee kallion repeämiseen tarvituista voimista
':· 14 henkeä vetävään Hauk• / \ kajoen kämppään, joka on hivenen .. Silti se on jopa 50 metriä syvä. Näin pääset Helvetinjärvelle Helvetinjärven kansallispuistoon on opasteet Kuru-Virrat -tieltä (n:o 335) sekä Ruovesi-Virrat -tieltä (n:o 66) läheltä Ruoveden keskustaa ja reilut 1 kilometriä Virroille päin. , _,s'.~_-.,;. Päiväkävelijöille suojaa tarjoaa Helvetinkolun autiotupa. Haukkajärven lounaisosasta saa alkunsa Haukkajoki, joka on keväisin ja syksyisin korkean veden aikaan hieno kanoottireitti Näsijärveen. Kämppiä vuokrataan Metsähallituksen palvelupiste Tikankontista p. Bussilla kansallispuiston liepeille pääsee idästä Ruovesi-Visuvesi-Virrat -tieltä jäämällä pois Pohtien tiehaarassa. Helvetinjärven kansallispuisto perustettiin 1982 melko suppeana ja hajanaisena. Se on jo koko kesäksi varattu, mutta ai\ / / nakin tammikuus; '/ · . ulkopuolella, oli tilaa vielä kesäksikin. Näillä main kasvavat puiston vanhimmat metsät, ja onpa alueella pari pientä avosuotakin. Samoin Haukkajärvi on kokonaan kansallispuistoa. Ruokejärvien rannalta löytyy nuotiopaikka, Pirkan taipaleen varrelta. nalla on nuotiopaikka. 37. Hiedanmaja, johon mahtuu kahdeksan henkeä, on puiston alueella ja hyvin suosittu etenkin kesäisin ja viikonloppuisin. Pääteiltä on matkaa puistoon kymmenisen kilometriä. Bussivuorojen aikatauluja voi kysyä Tampereen, Ruoveden tai Virtain matkahuollosta. 0203 44 1 22. Monista salojärvistä suurin on Haukkajärvi, jossa on nuotiopaikat Haukan hiedalla ja Heinälahdessa. Pirkan taipaleen reitistö kulkee kansallispuiston läpi, Ruoveden, Virtain, Kurun ja Parkanon välillä. Järven eteläosissa jyrkänteet ovat lähes katkeamattomia. Se on yli neljä kilometriä pitkä, kallioon miljoonia vuosia sitten revennyt halkeama, joka on leveimmilläänkin vain 300-metrinen. Kirjoittaja on mänttäläinen luonnonhuvaaja. Sitä on laajennettu pariin otteeseen, ja nykyisin puisto on noin 30 neliökilometriä laaja. Helvetinjärven kansallispuiston vierailija voi majoittua kahdessa MetsäI hallituksen vuokra\ kämpässä. Koveron jyrkänteillä on useita harvinaisen upeita jääpuikkomuodostumia, jääurkuja. Nyt lähes koko Iso Helvetinjärvi kuuluu puistoon, kun alkuun siitä kuului vain puolet. Haukan hieta on kesäisin suosittu kauniin hiekkarantansa ansiosta. Luonteeltaan täysin erilaiset Haukan hieta ja Helvetinkolu ovatkin kansallispuiston tärkeimmät käyntikohteet. Sitä myöten pääsee puistoon patikoiden ja talvella hiihtäen Virtain, Ruoveden ja Kurun suunnista. Koveron itärannalla kalliojyrkänteet nousevat paikoin parikymmentä metriä suoraan vedenpinnasta. Ison Saarijärven ja Ruokkeiden alue on syrjäosaa, joka säilytetään mahdollisimman rauhallisena ja erämaisena. Vieläkin puiston rajaus on epämääräinen luikero kartalla, mutta lähitulevaisuudessa puistoon liitetään keskelle jäävän alueen valtionmaat, 900 hehtaaria. Luomajärven jälkeen tulee rotkojärvistä ehkä komein, Kovero. Salojärviä, pikkusoita, metsiä Kansallispuiston länsiosa on maisemaltaan alavampaa kuin rotkojärvien seutu. Molemmilta pysäkeiltä matka puistoon taittuu metsäautotietä pitkin , ja tienhaarat on opastettu. Sitten kansallispuisto lähestyy jo rajausta, jonka kansallispuistokomitea 1976 esitti. 0205 64 1 25 ja Villi Pohjola -puhelinpalvelusta p. Lännestä Kuru-Vaskivesi-Virrat -tietä tultaessa pois on jäätävä Kallion kylän pohjoispuolella, josta on matkaa puiston länsirajalle 1 kilometriä. Kellarivuoren juurelle vedenrajaan on luonto kovertanut punertavaan kallioseinämään puolipyöreän syvennyksen, leveydeltään ja korkeudeltaan vajaat kymmenen ja syvyydeltään viitisen metriä. Kävelymatkaa Helvetinkolulle on 1 2 kilometriä. Kansallispuistossa on viitoitettuja polkuja nelisenkymmentä kilometriä , kuusi telttailupaikkaa, kolme keittopaikkaa ja kolme opastuspaikkaa. Kellarivuori nousee 80 metrin korkeuteen vedenpinnasta, korkein laki on vain reilut sata metriä rannasta. Pirkanmaan retkeilyreitistöön kuuluva Pirkan taival kulkee puiston läpi. sa syksyksi oli vielä tilaa. "'.,../ ~~~:r~l~s• ,·'~,..,..-.-r"'"''
Mäski ja marjat kelpasivat ennen sikojen lihottamiseen. Sitä on käytetty rattaiden puoliin ja akseleihin, työkalujen kahvoihin, väkipyöriin, nivelmittatankoihin sekä talousesineiden kuten lusikoiden ja kauhojen valmistukseen. Kypsinä ne ovat oranssinpunaiset, ja niiden pinnassa näkyy harvakseltaan pistemäisiä korkkihuokosia. Makoisat marjat ja kova puuaines Kukinto on kerrannaishuiskilo, ja kukat ovat kotipihlajan kukkia hieman kookkaammat. Pohjusmarjojen maito on jauhomainen ja imelä. Kuitenkin laji on melko laajalti levinnyt Itämeren rannikkoseuduilla ja koko Etelä-Ruotsissa, ehkäpä Skoonea lukuunottamatta. Suomen paksuin ruotsinpihlaja löytyy Nokian kartanon puistosta: istutetun puun runko on metrin korkeudelta 243 senttiä paksu. Koti eteläisessä Ruotsissa Ruotsinpihlajan luontaista levinneisyysaluetta on mahdoton tarkasti määritellä, koska sitä on istutettu yleisesti koristepuuksi. Niitä on valmistettu erilaisia juomia, kuten mehua, kaljaa, olutta ja väkiviinaa. Marjoja on myös jauhettu ja jauhoista on valmistettu leipää, puuroa ja pannukakkuja. R uotsinpihlaja on jalo lehtipuu. Olen nauttinut 38 Vantteraja suorarunkoinen ruotsinpihlaja koristaa monia puistoja, pihoja ja kadunvarsia eteläisessä Suomessa.. Tällainen lehti muistuttaa suomenpihlajan lehteä. Marjoja on käytetty ihmisravinnoksi, joko pakkasen puremina sellaisinaan tai paistettuina popcornin tapaan. Ruotsissa Öölannin Högbyssä kasvaa puu, jonka rungon ympärys 1979 oli rinnankorkeudelta 563 senttiä. Luonnonvaraisista pihlajistamme ruotsinpihlaja on ainoa, jolla on yksinkertaiset, Ruotsinpihlaja on suosittu koristepuu eteläisessä Suomessa. Kuitenkin valtaosassa suomenpihlajan lehtiä on säännön mukaan kaksi tai kolme erillistä lehdykkäparia. Lehdet ovat päältä kiiltävät ja tummanvihreät tai jopa oliivinruskeanvihreät, alta harmaatai kellertävänukkaiset. Ruotsinpihlajan puuaines on kovaa ja tasaista. Luonnonvaraisena laji menestyy meillä vain Ahvenanmaalla ja läntisessä merensaaristossa. CARL-ADAM HJEGGSTRÖM sokeriliemeen keitettyjä marjahuiskiloita marjoineen Virossa. Jalo ruotsalainen enmtaan tyviosasta parihalkoiset, liuskahampaiset lehdet. Puuaines kelpaa myös huonekaluihin aivan kuten kotipihlajankin puu. Meillä puu harvoin yltää 15-metriseksikään. Marjamaiset pohjushedelmät ovat munanmuotoiset, hieman kotipihlajan hedelmiä suuremmat. Dendrologian seura on valinnut sen vuoden puuksi. Huomattavasti paksumpia puita kasvoi Ahvenanmaalla Getan Dånön saaressa, jossa kasvitieteilijä, sittemmin kasvitieteen professori Alvar Palmgren mittasi vuosisadan alussa yhdeksänmetrisen puun, jonka rungon ympärys oli 3 75 senttiä. Sen latvus on tuuhea ja usein pituuttaan leveämpi. Puu voi kasvaa jopa 20-metriseksi, ja sen latvuksen läpimitta saattaa olla liki 30 metriä. joskus kasvullisen verson lehden tyvessä saattaa olla erillinen lehdykkäpari
Norjasta laji puuttuu tyystin, ja Tanskassa sitä on niukalti vain Bornholmin saaressa. Öölannissa ja Gotlannissa ruotsinpihlaja on sangen yleinen. rupicola), tai mahdollisesti etelänpihlajalle (5. Roomalainen kirjailija ja poliitikko Cato vanhempi käytti sitä pihlajista jo ennen ajanlaskumme alkua. Kukat ovat samantapaiset mutta lehdet yksinkertaisemmat kuin kotipihlajalla. torminalis) läheisen rodun kanssa. Pohjoisimmat luonnonvaraiset kasvupaikat ovat Etelä-Norrlannin rannikolla. Salaperäinen syntymä Jalopihlajat ovat yleensä syntyneet risteytymisen tuloksena, ja ne lisääntyvät useinkin hedelmöityksettä siemenestä. Nimi suecica olisikin epämääräistä intermediaa paljon sattuvampi lajinimenä, koska lajin päälevinneisyysalue on Ruotsin eteläosa. 39. aucuparia) on risteynyt joko saksanpihlajan (Sorbus aria), sen lähisukulaisen (5. Ruotsinpihlajan latinalainen sukunimi Sorbus on vanhaa perua. Valoa vaativana puulajina se on heikko kilpailija tiheässä metsässä eikä menesty ollenkaan kuusivaltaisissa metsissä. vierillä ja pihanurmilla. Carl-Adam Hceggström toimii kasvitieteen professorina Helsingin yliopistossa. Se kasvaa siellä täällä myös esimerkiksi Saarenmaalla ja Hiidenmaalla sekä LänsiSUOMEN LUONTO 2/99 Viron mantereella. Ruotsinpihlaja oli Linnen mielestä saksanpihlajan alalaji suecica. Hän nimittäin sijoitti ehytlehtiset pihlajat orapihlajien sukuun Crataegus ja parilehdykkäiset pihlajat sukuun Sorbus. Tällaisia risteymiä on löytynyt muun muassa Ahvenanmaalta, Korppoosta ja muutamista paikoista Ruotsista. Toisin on suomenpihlajan laita: sen siementaimia ja nuoria puita näkee melkein kaikkialla. Vain Getan Dånössä on muutamia kymmeniä puita käsittävä kasvusta. Se saattaa kasvaa kuivahkoilla ja kivisillä paikoilla ja jopa kalliojyrkänteillä. Ahvenanmaalla ruotsinpihlaja lisääntyy kaikesta päätellen harvoin siemenestä, sillä nuoria taimia löytyy harvoin. Ruotsinpihlaja ei ole tästä poikkeus. Suomen mantereella ruotsinpihlajaa on vain koristepuuna ja joskus istutuksista luontoon levinneenä. Linne käytti ruotsinpihlajasta latinalaista nimeä Crataegus Aria /3 suecica. Ruotsinpihlaja ei siedä kovinkaan hyvin meikäläistä talvea, mutta esimerkiksi Helsingissä ja monella muullakin paikkakunnalla se kesti kujanneja puistopuuna yllättävän hyvin kovan pakkastalven 198687. Ahvenanmaalla ruotsinpihlaja on melko harvinainen. Ruotsinpihlajan on arveltu syntyneen siten, että kotipihlaja (5. Lisäksi on erillisiä esiintymiä Itämeren etelärannikolla. Suomessa ruotsinpihlaja kasvaa luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla ja T urun saaristossa, itäisinnä lniössä, Houtskarissa, Korppoossa ja Nauvossa. Useimmiten tapaa vain erillispuita tai muutaman puun esiintymiä. Linnut, esimerkiksi rastaat, levittävät pihlajien siemeniä, ja tällaisia luontoon karanneita ruotsinpihlajia onkin löytynyt muun muassa Pyhärannasta, Raumalta, Helsingistä ja Tampereelta. Valoisan ja lämpimän suosija Ruotsinpihlaja kasvaa avoimilla, valoisilla paikoilla kuten laitumilla, lehtoniityillä, metsänreunoissa, peltosaarekkeissa, tienRuotsinpihjaja peittyy kesäkuun alussa valkoisiin, tuoksuviin kukkiin , jotka houkuttelevat hyönteisiä. Nimistösäännöt eivät kuitenkaan hyväksy Linnen antamaa nimeä, vaan nuorempi C. Lajinimi intermedia tarkoittaa välillä olevaa tai välittävää. H. Ruotsinpihlaja risteytyy joskus kotipihlajan ja suomenpihlajan kanssa. Kaikkien näiden itäisimpien puiden alkuperäisyydestä ei ole varmoja tietoja, koska saariston asukkaat ovat siirtäneet ruotsinpihlajaa pihapuuksi. Nimi tarkoittaa ruotsalaista tai Ruotsissa kasvavaa, josta suomenkielinen nimi ruotsinpihlaja on johdettu. Persoonin nimi intermedia on voimassa. Pensasmaisena laji on menestynyt Oulussa ja Haaparannassa saakka
Loistelampun elinikä on 12-20 kertaa pidempi kuin hehkulampun. Markkinatietoja voi katsoa esimerkiksi energia-alan julkaisu-, koulutusja tietopalveluyhtiö Adato Oy:n internetosoitteesta www. Jos loisteputki tai pienoisloistelamppu joutuu roskiin, elohopea karkaa viimeistään kaatopaikalta ympäristöön . Tarkemmat tiedot saa soittamalla oman kaupungintai kunnanviraston puhelinvaihteeseen. R 1 34a ei tuhoa otsonikerrosta mutta edistää jonkin verran kasvihuoneilmiötä. EKONEUVO PEKKA HEIKURA Käytetty kylmälaite on riskiostos Ostimme perheellemme vanhan jääkaappipakastimen. Suodattimien vaihto ei vanhoissa kylmälaitteissa välttämättä auta, sillä silloin jouduttaisiin vaihtamaan myös kylmäaine. Aikanaan nämä uutterat energiansäästäjätkin palavat loppuun. fi/koti. Hiukkaset tukkivat ohuimmat putket ja rikkovat kylmäkoneiston. Hyötykäyttöön palautuu yli 99 prosenttia loisteputkien sisältämästä materiaalista. Käytettyjä loisteputkia ja -lamppuja ei saa heittää tavalliseen roskikseen , koska ne sisältävät elohopeaa. Putket murskataan kemikaaliseokseen, jossa elohopea sitoutuu elohopeasulfidiksi eli samaksi yhdisteeksi , jona se on alun perin maankuoressa ollut. Ne kuluttavat energiaa 45 prosenttia vähemmän kuin keskivertokylmälaitteet. Mikä olisi ympäristöä säästävä vaihtoehto. Jääkaappipakastimien elinkaaren merkittävin ympäristökuormitus aiheutuu energiankulutuksesta. Käytettyjen kylmälaitteiden hankinnassa on riskinsä. Olisi tärkeää, että käytetty kylmälaite on paikoillaan muutaman tunnin ennen käynnistystä. Ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Ongelmajätteiden loppukäsittelyä hoitavista laitoksista suurin on Riihimäellä sijaitseva Ekokem, jossa käsitellään vuosittain noin miljoona loisteputkea. Esimerkiksi pienoisloistelamppu kuluttaa vain viidenneksen verrattuna samantehoiseen hehkulamppuun . Suodattimiin on voinut kertyä paljon metallihiukkasia, jotka saattavat lähteä uudelleen liikkeelle ja rikkoa laitteen. Vuodenvaihteesta alkaen pitäisi Suomestakin saada ainakin Siemensin ja Boschin A-luokan malleja. Elohopeasulfidi viedään erikoiskaatopaikalle. Niinpä laitteen energiankulutus on syytä tarkistaa pakollisesta energiamerkintälapusta. Lasimurska toimitetaan Ekokemiltä lasivillateollisuudelle, ja kupari ja alumiini päätyvät metalliteollisuuden uusioraaka-aineeksi. Loppuunpalaneet loisteputket on syytä pakata ja kuljettaa varovasti, etteivät ne rikkoudu ja päästä elohopeaansa karkuun. Laite tulisi myös kuljettaa pystyasennossa tai vähintään 45 asteen kulmassa. Pekka Heikuralle voi lähettää postia toimituksen kautta tai suoraan joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi 40 Kun loisteputki sammuu Loisteputket ja pienoisloistelamput ovat hyviä valintoja. Kivimäen mukaan käytettyä kylmälaitetta ei kannattaisi maksaa ennen kahden viikon koekäyttöä. Suomen kaupoissa ei vielä ole ollut vähiten kuluttavia A-luokan jääkaappipakastinyhdistelmiä. Haluaisimme ostaa uuden pakastimen. Työpaikan simahtaneet putket taas kuuluu toimittaa ongelmajätteiden keräilyyn erikoistuneelle yritykselle. Tavallisimmat otsonikerrosta tuhoavia freoneja korvaavat aineet ovat isobutaani, syklopentaani ja R 134a. Vanhoissa laitteissa kylmäaineina ovat freonit, joita ei saa enää käyttää. Kodinkonehuoltaja Matti Kivimäen mukaan vanhat kylmälaitteet hajoavat yleensä siksi , että kylmäaineeseen on käytön aikana hioutunut metallihiukkasia, jotka kuljetuksessa lähtevät liikkeelle. Kylmälaite saattaa rikkoutua uudelleen käynnistettäessä, vaikkei sitä olisi siirreltykään . Mikä tähän on syynä. Luontoon päässyt elohopea on vaaraksi terveydelle. Ainut vaihtoehto lieneekin käyttää laite loppuun ja ostaa sen jälkeen uusi. Keskikokoisessa loisteputkessa sitä on 1520 milligrammaa. Oikea osoite kotien edesmenneille loisteputkille ja -lampuille on kaupungin tai kunnan ylläpitämä ongelmajätteiden vastaanottopaikka tai kiertävä ongelmajäteauto. Helena Tengvall SUOM EN LUO NTO 2/99. energia. Ympäristölle parhaita ovat isobutaani ja syklopentaani. Jos A-malleja ei löydy, lienee tyytyminen B-luokan malleihin, joita on runsaasti tarjolla. Muut loisteputken osat aloittavat uuden elämän. Se kuitenkin hajosi miltei välittömästi
EteläSavon Energia on hankkinut ekoenergiamerkin puulla syntyvälle kaukolämmölleen. Myös keittiökapistukset, kuten monenkirjava kokoelma uunivuokia, valurautapannuja, kattiloita, kauhoja ja pakastin , ovat peräisin lavoilta. Samoin käy remonttien aikana . Aterialle voidaan valita sopiva astiaja aterinsetti roskalavojen aarteista hienoin on 1950-luvun teräksinen jäätelölusikkasarja. Pekka Hänninen. Samoin viisi sahaa, joukko polkupyöriä, rullaverhot sekä kasoittain tyhjiä vihkoja. Hakepalveluja merkitsemällä Luonnonsuojeluliitto haluaa vauhdittaa puun käyttöä lämmityksessä korvaamaan fossiilisia polttoaineita ja turvetta. (09) 148 4866. Standardiin sitoutuneet yritykset saavat käyttää tuotteissaan kansainvälistä kanimerkkiä osoituksena järjestöjen suosituksesta. Norppamerkki voidaan myöntää uusiutuvaan energiaan perustuval le kokonaispalvelulle. Merkillisin löytö ovat kaksi miltei uutta purjeveneen pallopurjetta, toi nen tyynelle säälle, toinen kovemmalle kelille. Rauna ja Petri ovat löytäneet lavoilta myös kunnossa olevan mikroaaltouunin ja Singerin poljettavan ompelu koneen. Esinekokoelmaa katsellessa voi vain ihmetellä ihmisten väliinpitämätöntä suhtautumista tavaraan . Se löytyy myös internetistä osoitteesta http://home.icon.fi/anima/ia/. Norppasähköä voi ostaa jo paristakymmenestä yhtiöstä. Kun taloyhtiö järjestää asukkailleen siivoustempauksen ja tilaa kadunvarteen roskalavan , saavat vanhat nojatuolit, lipastot ja hetekat kyytiä. Kodin taulukokoelma on myös pääosin samasta osoitteesta, samoin kuin joulu koristeet. Norppamerkki hakeyrittäjälle Hakeyrittäjä Tuomo Valtonen Raumalta on saanut ensimmäisenä laatuaan Luonnonsuojeluliiton Norppa suosittelee ekoenergiaa -merkin tarjoamalleen lämpöpalvelu lle. -~ ~* "---~ Uusi merkki eläinkokeettomille tuotteille Eläinsuojeluliitto Animalia on yhdessä muiden maiden eläinsuojelujärjestöjen kanssa määritellyt standardin eläinystävälliselle kosmetiikalle. Tarpeettomia tavaroita ei kannattaisi viedä roskalavoille ja kaatopaikoille vaan kirpputoreille, antikvariaatteihin tai kierrätyskeskuksiin , missä ne ovat kaiken kansan ulottuvissa. Tonkiminen on ollut vaivansa väärtti: saaliina ovat löytyneet muun muassa neljä tuolia, kirjahylly, laatikostoja, kaksi hienoa suurta lipastoa ja pöytä. Joskus saattaa myös kuolinpesä joutua semmoisenaan roska lavalle. Siivousvälineetkin ovat imuria lukuunottamatta roskalavoi lta. Listan eläinkokeettomista tuotteista voi ti lata Eläinsuojeluliitto Animaliasta , p. Purjeista saisi käytettynäkin pulittaa muutaman tonnin. Standardin täyttävät yritykset ovat sitoutuneet siihen, etteivät ne ole osallisena eläimillä testaamisessa. Mikäli reitille osuu roskalava, matka katkeaa oitis ja lava tutkitaan huolella. SUOMEN LUONTO 2/99 Roskalavojen näädät Liikkuminen Helsingissä ystävieni Raunan ja Petrin kanssa voi olla hidasta. Lisäksi yrityksen on vaadittava kaikilta raaka-aineidensa toimittajilta säännöl lisesti kirjalliset vakuutukset eläinkokeettomuudesta. Valtosen toimittamalla puuhakkeella lämpenee Rauman Marttilanmäen vanhustentalo. Tietoja norppamerkittyä energiaa (lämpöpalveluja ja sähköä) myyvistä yhtiöistä saa internet-osoitteesta http:llforest.sll.filenergia/index.ht ml. Yritys ei myöskään osta ainesosia, reseptejä eikä tuotteita toimittajilta, jotka tekevät tai teettävät eläintestejä
Ne peitetään kevyesti hiekalla tai mullalla. Versojen siemenet kylvetään matalille lautasille, ohuen, kostutetun multakerroksen päälle. Aloittelevana multasormena mietin, mitä tarkoitetaan runsaalla, sopivalla ja niukalla kastelulla. Laakeissa pyöreissä vadeissa on herneitä ja tattarinsiemeniä, vihreässä bonsairuukussa auringonkukansiemeniä ja suorakaiteenmuotoisessa ruukussa kauraa. Kun ruukku on kasteltu läpimäräksi, se saa yleensä olla kastelematta lämpötilasta ja kasvin vedenkulutuksesta riippuen päivästä tai parista viikkoon . ldätettävät siemenet huuhdotaan kylmällä vedellä aamuin illoin, mieluiten pari kertaa myös päivällä. Siten siemenet pysyvät sopivan kosteina itääkseen, ja homeitiöt huuhtoutuvat pois. MULTASORMET REA PELTOLA Idut ja versot ovat keskitalven murkinaa Keskitalvella voi kasvattaa ikkunalla ituja ja versoja. kastelukertaa. Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää toimitukseen tai suoraan Rea Peltolalle, Pälsiläntie 63, 17800 Kuhmoinen tai sähköpostitse vesa.koivu @co.jyu.fi SUOMEN LUONTO 2/99. Kun multa ei enää tunnu märältä, mutta on pinnastakin vielä kosteaa, kasvi kastellaan uudelleen läpimäräksi. Multa pidetään kosteana, mutta ei liian märkänä. Lähes kuivaksi päästetty multa on kätevintä kostuttaa upottamalla ruukku vedellä täytettyyn altaaseen niin pitkäksi aikaa, että ilmakuplien nousu mullasta loppuu. Lasipurkissa ja pikkuruukussa on sinimailasen siemeniä. hertyä. Kohtuullinen kastelu tarkoittaa sitä, että multa kastellaan läpimäräksi , mutta pintakerros saa kuivua ennen seuraavaa Versoiksi kasvatettavat siemenet kylvetään tiheään. Kastelua jatketaan, kunnes vettä alkaa virrata ruukun pohjareiästä aluslautaselle. Vihreät versot leikataan saksilla tai nipistetään mullan rajasta sormin ja huuhdotaan puhtaiksi. Kaikki vesi valutetaan huolellisesti pois purkista sideharsokannen läpi , ja purkki jätetään melko lämpimään, valoisaan paikkaan . Pilaantuneet siemenet, kivensirut ja muut roskat poimitaan pois. Siemenet huuhdotaan moneen kertaan ja jätetään pariksi tunniksi turpoamaan veteen. Auringonkukanversot muuttuvat suurina karvaan makuisiksi, ja muidenkin kasvien versot sitkistyvät vanhemmiten. Valmiit idut on paras käyttää pian jääkaapissa niitä voi säilyttää päivän tai pari . Liika pohjamärkyys osoittaa usein, ettei ruukun ojitus toimi. Niukasti kasteltavat kasvit saavat viettää pitkiä aikoja varsin kuivassa mullassa. Purkki peitetään sideharson kappaleella, joka kiinnitetään kumirenkaalla purkin suulle. Silloin tällöin tutkitaan, ettei syvällä mullassa ole läpimärkää, vaikka pinta on kuiva. Kun sirkkalehdet ovat avautuneet, versot ovat valmiita syötäviksi. Läpimärkää ja ilmatonta se ei kuitenkaan tarkoita. Runsaasti kasteltaessa kasvin multa pyritään pitämään kosteana jokseenkin koko ajan. ldätetyt pavut on kuumennettava läpeensä kuumiksi (muutamia minuutteja) ennen käyttöä , muita voi syödä myös tuoreina. Aivan pölykuivassa ruukussa nekään eivät viihdy: aika ajoin niille annetaan sen verran vettä, että multa kostuu läpikotaisin. Ruukku saa imeä vettä lautaseltakin vielä muutaman minuutin, sitten ylimääräinen vesi kaadetaan pois. ldätettäviksi sopivat mung-pavut, herneet, vehnä, sinimailanen ja muut kuorettomat, syötäväksi kelpaavat siemenet. Läpimärkä multa on kauttaaltaan tummaa ja mullasta pystyy puristamaan vettä painelemalla pintaa sormillaan. Idut syödään kokonaan . Sitten vesi kaadetaan pois ja siemenet huuhdotaan vielä kerran. Siemenet ovat valmiita syötäviksi , kun sirkkalehdet alkavat viPaljonko on runsaasti. Parhaimmillaan ne ovat nuorina ja rapeina. Versoja voi kasvattaa herneistä , viljanjyvistä , sinimailasesta, auringonkukasta, tattarista ja vihantakrassista. Siemeniä idätettäessä pannaan puhtaaseen lasipurkkiin pohjalle kerros siemeniä. Ne maistuvat salaateissa ja voileivän päällä
Hampunviljelyllä on Suomessa kunniakkaat perinteet. Tänä vuonna EU-tuen ehto on kuidun jatkojalostus. 'Toinen on Euroopan unionin hampunviljelijöille maksama tuki, noin 4000 markkaa hehtaarilta, ja toinen on se, että sekä hampun viljely että jatkokäyttö täyttävät erinomaisesti ekologisuuden vaatimukset", kertoo maaja metsätalousministeriön ylitarkastaja Osmo Rönty. Hamppu on yksivuotinen kasvi, joka voi kasvaa meillä jopa nelimetriseksi. Röntyn mukaan Suomessa on meneillään useita kiinnostavia tutkimuksia. Työläs valmistusprosessi ja keinokuitujen esiinmarssi tyrehdyttivät viljelyn 1 960-lukuun mennessä. Sillä on myös loistava tulevaisuus, jos tutkijoiden ehdotuksille löytyy rohkeita toteuttajia. Nyt pitäisikin kiireesti saada polkaistua yrittäjyyttä hampun ympärille. Nyt hamppu tekee uutta tulemistaan. Hamppukuitu sopii muun muassa tekstiileihin ja paperin raaka-aineeksi. Huikeaan nousuun on kaksi syytä. Jatkojalostusta maassa ei kuituhampulle ole, ja maailmanmarkkinat ovat kaukana. Mutta missään nimessä EU ei halunnut tukea pelkkää joutokasvatusta tarkoitus oli, että kuidut olisi eroteltu varastoon. Siemenistä saadaan terveystuotteita ja ravintoa. JARMO PASANEN H amppu kasvaa muutamassa kuukaudessa kolmenneljän metrin korkuiseksi. Se kuohkeuttaa maan rakennetta ja sopii sen vuoksi hyvin vuoroviljelyyn; torjunta-aineita hamppu ei tarvitse. Viljely viljelyn vuoksi yllätti Viljelyalan äkkikasvu johti viime syksynä omituiseen tilanteeseen: aikamoinen osa Suomen hamppusadosta lienee korjattu pellon laidalle mätänemään. T ukiehtojen väljän sanamuodon mukaan sadon korjuu kuitenkin riitti", Rönty sanoo. 43. Vuonna 1996 hampun viljelyala oli Suomessa kolme hehtaaria, seuraavana vuonna 70, ja viime vuonna jo 1286 hehtaaria. Hamppua viljeltiin Suomessa yleisesti ennen sotia kankaiden ja köysien raakaaineeksi. Hamppukuitua käytettäneen tulevaisuudessa eniten sellun raaka-aineena paperiteollisuudessa, mutta hamppu kiinnostaa myös tekstiiliteollisuutta sekä autoja rakennusalaa. Hampunsiemenöljyn vaikutuksista terveyteen on saatu lupaavia näyttöjä, ja jopa hevostallien kuivikkeina käytettävillä hampun päistäreillä on kohtalaiset markkinat. "Viljelyn määrä yllätti meidät
Päällys on hampusta ja pohja kierrätyskumista. Hemp House muuttaa parhaillaan ja aloittaa maaliskuussa Eerikinkadulla. Myös hampun sopivuutta rakennuseristeeksi selvitetään. Kuvan siemenet on tarkoitettu syötäviksi. "Hampun jatkojalostus on ollut Suomessa kannattamatonta lähinnä siksi, että kuivaus vie ru nsaasti energiaa, eivätkä kuitusadon myyntitulot ja tuet kata kustannuksia." "Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteisissä tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia menetelmästä, jossa taiHemp Housen Adidaksen ekokenkiä. Body Shop myy hampunsiemenistä valmistettuja tuotteita kuten käsivoidetta, huulihoidetta, saippuaa ja ihonhoitoöljyä. Hampun ja pellavan yhteiskäyttöä tutkitaan muun muassa Oulun yliopistossa ja Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Saksassa autoteollisuus käyttää hamppukuitua muovien sidosaineena. Kangas hengittää, imee kosteutta ja on antibakteerinen turpeen tapaan. Kevätkorjuu loisi hamppusellun markkinat Helsingin yliopiston maaja kotitalousteknologian laitoksen tutkija Antti Pasila on harmissaan joutoviljelystä ja sen aiheuttamasta kielteisestä julkisuudesta. SUOMEN LUONTO 2/99. Tuotteet tulevat pääosin ulkomailta. Suomessa samaa asiaa on tutkittu Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa. Rami Kiskola perusti hampputuotteita myyvän Hemp Housen Helsingin Kluuviin pari vuotta sitten ymmärrettyään hampun ekologiset ominaisuudet. Kotimaista tuotantoa edustavat Finola-öljy ja Ulvilan köysipunomon köysi
EU :n alueella hampun viljelyala on noin 35 000 hehtaaria. Viljelijän on valittava, käyttääkö hamppua siemenvai kuitutuotantoon, sillä molempia samasta kasvista ei voi ottaa. Hänen mukaansa hamppukuidut sopisivat hyvin myös lastenvaippoihin, jolloin hamppu voisi syrjäyttää Intiasta tuotavan puuvillan. "FIN 3 14 ei oikein käy kuitukasviksi, sillä se kasvaa vain 1,5-metriseksi. Yhdessä hollolal~isen Tero Laakkosen kanssa hän on kehitellyt jopa siemenöljytuotantoon sopivan oman hamppulajikkeen FIN 314:n. Se alentaa kolesterolia, auttaa puutostiloihin, ihosairauksiin, reumaan, sopii ravinnoksi myös laktoosi-intolerantikoille ja diabeetikoille", luettelee. Mitkä niistä ovat niitä, joista kääritään pään pyörälle panevia sätkiä, pahamaineisia huumetötsyjä. Pystyynkuivatus ei sovi, koska siemenet pitää ottaa aikaisemmin talteen." "Uskon myös kuituhampun menestykseen, ja olen kiinnostunut kaikesta yhteistyöstä. Kun EU alkoi rahoittaa hampunviljelyä, palasi siementutkimus mieleeni." Hankasalmen kulttuurisihteeri vihjaisi Callawaylle ja hänen vaimolleen Anita Hemmilälle, että asemankylän maisemapellolla voisi viljellä koemielessä hamppua. veksi peltoon jätetty hamppu korjataan ja kuitu irrotetaan vasta keväällä. Kiinalaisessa lääketieteessä ne _tunnettiin jo _ tuhansia vuosia __ sit~~n. Espanjassa hamppua viljellään myös paljon, ja Saksassa viljelyala on lisääntynyt nopeasti. Jatkojalostajia kaivataan Hamppumarkkinat eivät herää itsestään. Ensimmäisestä sadosta nousi huikea ruljanssi. H ampunsiemenen hyvät ominaisuudet eivät ole uusi asia. "Kuopiossa työskentelin aluksi aivotutkimuksen parissa. Sadosta otettiin näytteitä. Suomen kevätkorjuu poistaisi kuivauskustannukset, ja hamppusellun hinta putoaisi puusellun tasolle. Tekstiiliteollisuuden tarpeisiin voitaisiin Suomessa viljellä hamppua arviolta jopa 10 000 hehtaarilla. "Eivät mitkään", Rönty vastaa. Markkinat kasvaisivat, vaikka tuottajahintakin tietysti laskisi", Pasila sanoo. Ravmtoarvonsa puolesta se voisi täydellisesti korvata lähivuosina soijaöljyn. "Kuituhamput ovat täysin eri asia. Pasila arvioi, että jo eristevillan tuotantoon voitaisiin meillä viljellä hamppua 20003000 hehtaarilla. "Poliisi ei aluksi tiennyt, ettei kuituhampun viljelyä Suomessa oltu koskaan kielletty. Röntyn mukaan vanhat ihmiset suhtautuvat hampunviljelyyn myönteisesti, sillä he muistavat hampun nimenomaan tekstiilikasvina. Kuituhampusta ei ole huumeeksi Kuiduksi viljeltäviä hamppulajikkeita on toistakymmentä. Rypsija helokkiöljyn edelle se menee myös kirkkaasti", Callaway vakuuttaa. Seurauksena oli, että kaikki huumeintoilijat sadan kilometrin säteeltä saapuivat hiiviskelemään pellossa niin, että meidän piti korjata sato kesken kaiken." C allawayn mukaan hampunviljely sopisi mainiosti Itäja Pohjois-Suomen pikkutiloille. "Sen sijaan nuoremmat yhdistävät sen usein huumeisiin, ja viljely voi herättää epäluuloja." Kirjoittaja on lohjalainen vapaa toimittaja. SUOMEN LUONTO 2/99 Hampunsiemenöljy on terveystuote K un kuuntelee hetken Jace Callawayta, vakuuttuu hampunsiemenöljyn erinomaisuudesta. Osmo Rönty ja Antti Pasila kuuluttavatkin kuluttajien ja yrittäjien heräämistä. Silloin kasvusto on rutikuivaa." Hyvä hamppusato on noin 40 00050 000 kiloa hehtaarilta, josta saa kuitua parhaimmillaan 3000 kiloa. Niillä ei ole huumaavaa vaikutusta." Huumehampun viljelyn onnistuminen pohjoisissa oloissa on epätodennäköistä. _ Yhdysvalloista Kuopioon kotiutunut Callaway on hampunvtl1elyn uranuurtaJa Suomessa ja sen innokkain puolestapuhuja. Suurin osa on ranskalaista alkuperää. "Hampunsiemenöljy on terveellisin tunnettu ruokaöljy. Teksti: Jarmo Pasanen Kuvat: f orma Peiponen 45. Ranskalaisen tai espanjalaisen hamppusellun hinta on jopa 20 000 markkaa tonnilta. _ "Hampunsiemenen mahdollisuudet ovat tosiaan lähes rajattomat. Hän on tutkinut kolme vuotta hampunsiemenen ominaisuuksia Kuopion yliopistossa. Paperiteollisuus käyttää hamppukuitua muun muassa setelipaperin sidosaineena. ]oiden~!n _lajik~eiden huumaavan vaikutuksen takia hamppu pantnn lahes koko lant1sessa maailmassa pannaan 1930-luvulla eikä sen tutkimistakaan katsottu hyvällä. Kokonaisvaltainen hamppututkimus voisi tuoda monenlaisia etuja", Callaway miettii. "Tutustuin hampunsiemenöljyyn ensimmäisen kerran 198 1 Mississippin yliopistossa Yhdysvalloissa", Callaway kertoo. Vaippoihin tarvittava massa ja muut paperikuidut nostaisivat määrän moninkertaiseksi. "Korkea hinta johtuu paljolti käsityötä vaativista korjuumenetelmistä. Kun pitoisuudet vähän nousii vat eivät tosin lähellekään semmoista tasoa, että siitä olisi ollut huumeeksi poliisi mainitsi siitä Keskisuomalainen-lehdelle, joka päästi mahdottoman äläkän. Johtava maa on Ranska, joka käyttää hamppukuitua muun muassa savukkeiden käärepaperiin
Percy Mashaire Esikuvaksi teräsmiehille Sammalikossa ja muissa ajoittain kosteissa paikoissa mönkii miljoonittain pieniä kuusiraajaisia, läpikuultavia otuksia karhukaisia, joiden nimi johtuu niiden pullean nallemaisesta ulkonäöstä. Uudenvuodenyönä myrkyllisiä jätevesiä varastoineen laguunin vallit murtuivat lähellä Huelvan kaupunkia Andalusiassa maan etelärannikolla. Rio Tinto -joen varrella oleva laguuni on kahden espanjalaisen lannoitetehtaan Fertiberian ja Foretin myrkyllisten jätevesien varasto. Missä selitys. Vuonna 1930 vain joka sadas norsu oli syöksyhampaaton , 1998 jo lähes joka kolmas. Muun muassa rikkihappoa, fluoria, rautaa, kadmiumia ja arsenikkia sisältäviä jätevesiä laskettiin laguuniin päivittäin 1 000 kuutiota. MAAILMALIA Menettävätkö norsut syöksyhampaansa. Suurista syöksyhampaista on uroksille hyötyä, kun ne kahinoivat keskenään naaraista. Erityisesti järripeipon ja leppälinnun pesiä vainoavien naaraiden munat ovat mallinsa näköiset. 1 0. Länsi-Afrikassa, mihin muinaisten eurooppalaisten ryöstöretket suuntautuivat, norsuilla on nykyisin pienet syöksyhampaat. Ennen laguunin rakentamista myrkkyvedet laskettiin suoraan Rio Tinto -jokeen, joka saastui pahoin . Kaikkiaan 70 hehtaarin kokoiseen laguuniin mahtuu miljoona kuutiometriä jätevettä. Näin on käynyt muun muassa Queen Elisabethin kansallispuistossa Ugandassa. Japanilaisten tutkijoiden paineensietokokeissa (Nature 29. Murtuneen padon korjaaminen on aloitettu ja tehtaat pysäytetty. Metsästäjät tavoittelivat etenkin norsuja, joilla oli suuret syöksyhampaat. Lepoasteet säilyvät elossa tyhjiössä, sietävät röntgensäteilyä ja säilyvät kuivina jopa kymmeniä vuosia. Onnettomuuden syynä pidetään puutteellista valvontaa ja EU:n säädösten vaillinaista noudattamista. Käki jättää jälkeläisensä toisten lintujen hoidettavaksi. Sateisilla seuduilla, kuten Queen Elisabethin kansallispuistossa, suuret syöksyhampaat eivät onneksi ole välttämättömät. Kun ne jälleen kostutetaan, ne virkoavat eloon . Kuivana kautena hampailla voi myös kaivaa juomapaikkoja. Karhukaisilla on lepomuoto, jolla ne selviävät hankalien aikojen ylitse. Afrikannorsuja on metsästetty muinaisten roomalaisten ajoilta asti. Tutkimusten mukaan käkinaaSUOME LUO TO 2/99. Kukin käkinaaras munii yleensä vain yhden lintulajin pesiin , sen saman, jonka pesässä itse on varttunut. Andalusian aluehallinto halusi ratkaista ongelman edistämällä myrkkylaguunin rakenMiksei käki lajiudu. Munan ulkonäköön kohdistuu suuri valintapaine, koska eniten jälkeläisiä saavat aina ne naaraat, joiden munat muistuttavat eniten renkinä olevan lajin munia. Massiivinen metsästys alkoi 400 vuotta sitten, kun eurooppalaiset tunkeutuivat Afrikkaan ryöstöretkilleen etsimään muun muassa norsunluuta, orjia ja palmuöjyä. Tutkijoiden mukaan tämä on johtanut kehitykseen, jossa pienisyöksyhampaisten yksilöiden perintötekijät ovat yleistyneet norsukannoissa. Lepomuodossaan ne sietävät jopa 1 50 asteen kuumuuden tai 272 asteen pakkasen. Se on noin kuusi kertaa enemmän kuin maailman merien syvimmässä haudassa! Seppo Vuokko 48 Jälleen myrkkyon1 Espanjassa Uusi vuosi alkoi huonosti Espanjassa. Kuitenkin järripeipon, ruokokerttusen , västäräkin ja leppälinnun pesissä kehittyvät käenpoikaset ovat keskenään aivan samanlaisia. Myrkylliset vesimassat syöksyivät mereen. 1998) karhukaisten lepomuodot osoittautuivat tutkituista olioista kaikkein kestävimmiksi: ne kestivät vahingoittumatta 600 MPa:n paineen, siis 6000 kiloa neliösenttiä kohti. Uskollisuus jatkuu sukupolvesta toiseen. Tällaisen erikoistumisen pitäisi johtaa lajiutumiseen. Yhä useammilla norsuilla on pienet syöksyhampaat tai ne puuttuvat kokonaan. Syöksyhampaitten pieneneminen tai häviäminen säästää norsut ehkä salametsästäjiltä, mutta evolutiivisesti kehitys voi olla niille myös haitaksi
Niistä on otettu tuhansia valokuvia, joista on voitu seurata esimerkiksi syöksyhampaiden kokoa ja muotoa peräkkäisissä sukupolvissa. Laajennushankkeen taustalla ovat itäisen Kapmaan taloudelliset vaikeudet; laajemman puiston uskotaan tuovan lisää matkailijoita, rahaa ja synnyttävän näin uusia työpaikkoja alueelle. Pretorius palkattiin 1 920-luvulla tuhoamaan Etelä-Afrikan etelärannikon lähellä Addossa elävät, vahinkoeläimiksi katsotut norsut. Matkailun lisääntymiseen on hyvät mahdollisuudet: Port Elizabethista on Addoon alle tunnin matka mistään muusta Etelä-Afrikan suuresta kaupungista ei matkailija pääse yhtä nopeasti ja helposti näkemään Afrikan alkuperäisen luonnon vaikuttavimpia eläimiä. N iinpä tunnelma on epätodellinen, kun istun Addon kansallispuistossa autossa ja katselen 1 5 metrin päässä laiduntavia norsuja. Alueella on nykyisin 272 norsua. Seuraavina vuosina maanviljelijät ampuivat norsuja aina, kun niitä tuli heidän mailleen. Pretorius ei onnistunut toteuttamaan saamaansa tehtävää: 16 norsua jäi eloon. tamista. Addon naarasnorsut ovat melkein aina syöksyhampaattomia, ja koiraiden syöksyhampaat ovat melko pienet. ~ttomuus Donaiia on Espanjan suurin kansallispuisto. A ddon norsuja on seurattu kansallispuiston alkuvaiheista lähtien tarkasti. Tilanne muuttui 1954, jolloin puiston ydinalueen ympärille pystytettiin rautatiekiskoista ja teräsvaijereista norsunkestävä aita. Ne ja harvat Tsitsikamman rannikkometsissä piileskelevät norsut olivat viimeiset eloonjääneet läntisen Kapmaan ennen runsaasta norsukannasta. Niitä oli vainottu herkeämättä 1700-luvulta alkaen, mutta silti jäljellä oli yhä noin 140 eläintä. (Lähde WWF) raat parittelevat useita kertoja ja eri koiraiden kanssa; täysiä sisaruksia on vähän. Erot johtuvat luultavasti valinnasta ja elinympäristöstä: metsästäjät ovat tappaneet valikoivasti suuria ja isohampaisia yksilöitä, joten pienempihampaiset ovat saaneet jatkaa sukua. Jokainen niistä tunnetaan yksilöllisesti ja jokaisella on jopa oma nimi. Molemmat olivat ennustettavissa etukäteen ja estettävissä, mutta mitään ei tehty ajoissa. "Läpipääsemättömän" pensaston läpi on vedetty teitä, joita pitkin pääsee nyt ajamaan autolla. A un 77 neliökilometristä Addo on nyt kasvanut yli 500 neliökilometrin laajuiseksi suojelualueeksi. (Science 282 , 1998). Addossa tutkitaan myös norsuille soveltuvia ehkäisymenetelmiä Afrikan norsujen tulevaisuuden kannalta tämä on ehkä tärkein tutkimusaihe. "Huelvan onnettomuus muistuttaa huhtikuussa 1998 Donanan kansallispuiston lähellä sattunutta katastrofia. JUHA VALSTE 49. Paikallinen ympäristöjärjestö Eco/ogistas en Accion on useita kertoja varoittanut laguunin heikkouksista. Tämäkin on vasta alkua: jos vireillä olevat suunnitelmat toteutuvat, Addo leviää länteen ja kaakkoon laajeten moninkertaiseksi nykyisestä. Muistan erityisen hyvin, kuinka hankalaksi Pretorius kuvasi Addon maaston ja kuinka äärimmäisen arkoja olivat siellä elävät norsut. Addon norsut lisääntyivät hyvin hitaasti puistosta huolimatta: eläimet eivät pysyneet suojelualueella, ja ryöstöretkille erehtyneet otukset ammuttiin. Sukupuolinen käyttäytyminen sekoittaa käkien perimän ja estää "västäräkkikäkien" ja "leppälintukäkien" syntymisen! Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 2/99 KIRJEITÄ PENSAIKOSTA 5 Kapmaan viimeiset norsut M ajuri P. J. Tähän asti on syntyvistä vasikoista tiedetty varmasti vain emo, mutta ihosolujen DNA-analyysien avulla selvitetään nykyisin myös poikasen isä. EU:n varastolaguuneja koskevat lait ja säädökset ovat liian heikkoja, ja laguuneja rakennetaan edelleen ympäristöltään herkille alueil le", Jane Madgwick WWF:stä sanoo. Addon kansallispuisto perustettiin 193 1, jolloin jäljellä oli enää 1 1 norsua. T eurastukseen toivat lisäjännitystä pensaikossa piileskelevät puhvelit. Vuoden aikana sen lähellä on sattunut kaksi myrkkyonnettomuutta. Ne ovat viimeiset Kapmaan norsut, sillä rannikkometsissä ei ole enää lisääntyvää norsukantaa. Sieltä ne tekivät säännöllisesti ryöstöretkiä ympäröiville viljelmille. Pretorius ampui vähän yli vuodessa enemmän kuin 120 norsua. Paksunahat asustivat viljelmien ja laidunten keskellä olevan laajan ja läpitunkemattoman tiheän pensaikkoalueen sydämessä. Lisäksi norsujen keskikoko on pienempi ja ne ovat karvaisempia kuin esimerkiksi Krugerin kansallispuistossa. Norsuja oli 1950-luvun alussa vain 18. Enemmän on sisarja velipuolia, joilla vain isä tai äiti on yhteinen . Norsuille on tehty sukupuut kansallispuiston alusta lähtien. Luin pikkupoikana Pretoriuksen muistelmat, ja tämä joukkotuho teki nuoreen mieleen lähtemättömän vaikutuksen. Hän jäljitti niitä ratsain ja jalan, yksin ja aseenkantajan kanssa. Sen sisällä norsukanta alkoi kasvaa ripeästi. Ne eivät piittaa minusta eivätkä muista matkailijoista tuon taivaallista. Miten tämä on mahdollista. Aitausta on laajennettu useita kertoja, ja se on nyt yli sadan neliökilometrin suuruinen
Mitä metsissämme todella tapahtuu. · ..... Eri kuukausien kohdalla on kerrottu mitä juuri silloin luonnossa tapahtuu . Vertaamalla eri vuosia keskenää n hu omaa t miten ne .. Syventävät opinnot: esim. '\.. Kirjo on torkottettu päättäjille, opiskelijoille sekö ennen kaikkea meille kaikille ympäristömme keskellö eläville. \-\avaintopäiväkirjaa kannattaa jokaisen \uonnossa \iikkUjan pitää. Voit myös tilata päiväkirjan puhelrmitse numerosta 09-755 7066 tar axrlla ()9 621 1249. Luontopäiväkiqaa myyvät R-k,o~kit, Lehtiprsteet Ja hyvin varm te ·akaupat kautta maa n. Luontopäiväkirja on taskukokoinen, joten se on helppo kuljettaa mukana luontoretkellä . l 999 (40 ov) Päätavoitteet: lajintuntemusvalmiudet, elinympäristöjen tuntemus, luontoselvityksen laatimisvalmiudet, hoitoja suojelusuositusten hallinta. ::Jl1, vuoden ajan, opit todella tietämään mitä luonnossa tapahtuu milloinkin . Siellä kerrotaan kukkien kuivatuksesta ja opetellaa n tunnistamaan eläinten jälkiä ja jätöksiä ja paljon muuta. Teoksessa tarkastellaan luontomme monimuotoisuutta, jääkauden jälkeistä eliöhistorioo, luonnon muutosvoimia, ihmisen aiheuttamia muutoksia jo mahdollisuuksiamme kestävään luonnonvarojen käyttöön biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden mukaisesti. 1 l. Opetusjärjestelyt: maastopainotteinen moni-muoto-opetus (suunnitteilla mm. opetuksen ja yhden aterian/ päivä) Haku: 12.02.-99 mennessä VARPALASTA saatavalla hakukortilla Lisätiedot: Seppo Poropudas puh. 015-5749400 fax 15-5749450 L___1 sahkopostr: varpala@sln-amr.fi Jokaisen kuukauden kohd alle on va rattu tyhjiä sivuja omien luontohavai ntojen kirjaamista varten. .J Jos kirjaat tapahtu~ia säänn öllisesti usea n Kirjan selkeiden kuvien ja tekstien ansiosta päiväkirja soveltuu koko perheen luontopäiväkirjaksi. 015-5749421 tai tsto 015-5749400 j Savonlinnan ammatti-instituutti VARPALA Metsäja kalatalousalat Juvolantre 1142, 57310 SAVONLINNA puh. Kustantaja: DVF-Flnland Oy, Radiokatu 20, (J(J24(J l Iki. monet tapahturnat unohtuvat e\\ei niistä pidä kirjaa. runsas kuvitus • kovakantinen ____________ 304 sivua• 245 mk Oy Edito Ab, Pl 800, 00043 EDITA, voih<le (09) 56 601 Tilaukset: puhelin (09) 566 0266 • www.edita.li/netmarlcet Luontopäiväkirjaan voit tehdä omia merkintöjäsi luonnossa liikkuessasi. A~~i'bii~ h~ibi I ..... Pohjois-Suomen ja Laatokan opintomatka). putkilokasvit, elinympäristöjen tuntemus. istä lapsenlapsenlapsemme hankkivat joulukuusen. Kenelle soveltuu: soveltuvan korkeakoulu-, ammattikorkeakoulutai opistoasteen tutkinnon suorittaneille, luontoharrastuksen avulla riittävät valmiudet hankkineille, oman ammattialansa luontotuntemustaitojen vahvistajille Kurssimaksu: 1200 mk (sis. linnunpöntön valmistus sekä talvimaja n rakentaminen pihapiirisi siilille. Kirjassa opastetaan mm . Runsas 4-värikuvitus piristää 208sivuisen kirjan ulkoasua ja helpottaa lJO ·t-.! '-~~ eri lajien tunnistamista . • fA"91 •Plt ILANAAII Alueiden käytön suunnitteluun ja luontotuntemukseen tarvitaan erityisosaamista Tule Sinäkin opiskelemaan Savonlinnaan Luontokartoittajan erikoisammattitutkintoon vaimentavia tietoja ja taitoja (Itä-Suomen lääninhallituksen ostama kokopäiväinen koulutus) Koulutusaika: 15.03.1999-12
Aarresaaren kirjoittaja Stevenson oli kuuluisa siitä, että hän nojatuoliin tuomittuna pystyi mielikuvituksessaan seikkailemaan tutkimattomissa maailmankolkissa. Luonto itse on ollut ikuinen, pysyvä ja muuttumaton, vain ihmisen suhde siihen on aikojen kuluessa vaihdellut. E ntä millaista taidetta syntyy, kun viimeinen metsä on kaadettu 7 Nykylasten luontokokemukset ovat jo hyvin erilaisia kuin minkään aiemman sukupolven. Aina silloin tällöin törmää väitteeseen, että luonnon pahin vihollinen on kulttuuri. Moni retkeilijä on karvaasti oppinut katsomaan jokaista maisemaa kuin näkisi sen viimeistä kertaa, varmuuden vuoksi. Mielikuva maailmasta ja maailmankaikkeudesta on muuttunut paljon rajallisemmaksi. Luontoelämysten merkitys taiteelle on helpoin todentaa Sibeliuksen kaltaisen taiteilijan kohdalla, joka itse ilmoittaa säveltäneensä teoksia joutsenten muuttotoitotuksen tai vaikuttavan maiseman innoittamana. Tällöin on kuitenkin kyse rahan ja tekniikan, voittojen ja valloitusten barbaarisesta kulttuurista, jonka luonnollisia vihollisia sekä luonto että taide ovat. Kulttuurin tulevaisuudesta on jo jonkin aikaa oltu yksimielisesti kahta mieltä: osa tutkijoista pelkää, että ylikansallinen massakulttuuripuuro leviää kuin laava maapallon yli ja hautaa alleen kaiken oman ja autenttisen kulttuurin; osa uskoo, että kulttuuri pirstoutuu koko ajan pienemmiksi erillisiksi alakulttuureiksi niin, että yhteinen länsimainen perintömme murenee käsiin ja häviää. Antarktiksen pingviinien elimistöön päätyy liikenteen raskasmetalleja, ja valtameren suurimpiakin syvyyksiä voi lukea raporttina ihmisen synneistä. Se on hankalaa, sillä minusta merkittävin muutos on jo tapahtunut. Jos luonto häviää taistelun, häviää taidekin. Hehkuvat auringonlaskut ja metsän hiljaisuuden, villeimmät erämaat ja uljaimmat suurpedot on meidän aikamme alentanut pelkiksi automainosten rekvisiitaksi. Nykykirjailijan ongelma on taas, ettei koskematonta maailmaa enää ole olemassa. Luonnon rakastaminen alkaakin olla menneisyyden rakastamista. Nyt ensi kertaa luonto itse on muuttumassa perustavalla tavalla. On ihmisiä, jotka pitävät koko kysymystä taiteen kohtalosta epäolennaisena: ihminen voi olla onnellinen monella tavalla, hyvin erilaisissa olosuhteissa, eikä osaa edes kaivata sitä, mihin ei ole tottunut. Monet perinteiset kauneusarvot ovat esimerkiksi liukuneet kokonaan nostalgialla herkuttelevaan kaupalliseen käyttöön. Jotain supermodernia pitäisi ehdottomasti tapahtua. T oinen ratkaiseva muutos uudelle vuosituhannelle siirryttäessä on se, että neitseellistä, ihmisen jalan astumatonta maata ei enää ole. Ihmiskäsi on jättänyt likaisen jälkensä kaikkialle. Usko tekniikan miesten kykyyn yhdessätoista kuukaudessa muuttaa tavallinen todellisuus kiehtovaksi keinotodellisuudeksi on kuitenkin selvästi heikentynyt. Myös 1960-70-luvun haaveet valloittamattomista uusista maailmoista toisissa aurinkokunnissa ovat jotenkin kutistuneet kokoon. Taiteisiin tällä kehityksellä on ollut useita seurauksia. Taiteen lähtökohdat ovat perinteisesti olleet ihmisen ulkopuolella, luonnossa. Maata ei vieläkään ole kiertämässä avaruuskapseleihin pakastettuja pahantekijöitä, jotka voisi juhlavuoden kunniaksi armahtaa, eikä toisista galakseista ole onnistuttu kutsumaan vieraita maan juhlaan, kuten vielä 1980-luvun alussa haaveiltiin. Ei metsää, eikä runoa siitä. Nyt tilintekoa vuosituhannen suurista muutoksista tivataankin kulttuuriväeltä. Jokaisen voimakkaan luontoelämyksen jälkimaussa kirvistelee kysymys: kuinka kauan vielä. Hiljaisuuden ja melun, pimeyden ja valon suhde maailmassa on ratkaisevasti muuttunut. Aurinko, meri ja lumi eivät enää ole samoja kuin ennen. Kokemuspohja, josta he tulevat tekemään taidetta, on aivan uudenlainen. Aikaa säästyy päinvastoin tähdellisempään työhön, kun ihmiset lakkaavat kirjoittamasta ja lukemasta keksittyjä tarinoita. Päivittäiset patikkaretket nummilla olivat se maaperä, josta hänen ajattelunsa imi ravintoa. ----;,;-;c---;-;-~---------Matka tulevaisuuteen V uosi 2000 on kummitellut tulevaisuuden rajapyykkinä niin kauan, että tulee olemaan vaikeaa niellä vanhanmallinen vuosi 2000. Auringonsäteetkään eivät enää merkitse pelkästään elämää vaan myös kuolemaa. Toisaalta esimerkiksi teostensa perusteella umpiurbaaniksi älyköksi luokiteltu Virginia Woolf tallensi päiväkirjoihinsa tarkkaa tietoa luonnonilmiöistä, säästä, päivittäin näkemistään eläimistä ja kasveista. Taiteen keskeiset symbolit ovat saaneet aivan uusia merkityksiä tai ne on menetetty. Harva odottaa enää ratkaisua maapallon ongelmiin avaruudesta. M inultakin on pyydetty ennusteita taiteen tulevaisuudesta. Taivas ei ehkä putoa niskaamme, mutta ohenee hälyyttävää vauhtia. Lempikirjailijani Tsehov on onneksi eri mieltä: "Luulen että luonnon läheisyys ja joutilaisuus ovat onnen välttämättömiä ainesosia; ilman niitä se on mahdottomuus." LAURA RUOHONEN SUOMEN LUONTO 2/99 51
Alice Karlsson ei millään tavoin aseteta kyseenalaiseksi teknisen johtajan esteellisyyttä. Artikkelin sanoman voinee tulkita ylitarkastaja Elias Hietamäen sanoin: Tuulivoiman käyttöönotto ei ole ilman suunnitelmallisuutta taloudellisesti kannattavaa eikä ympäristönsuojelun kannalta järkevää. Se oli hieno, koskettava ja ajankohtainen tarina vailla pateettista la.ulantaa, parrankiskontaa tai kanteleen' joiuntaa. On ilmeistä, ettei se ollut muodollinen "järjestäytymiskokous" vaan valmistelua. 5) Ei ole uskottavaa, etteikö tekninen johtaja olisi tuntenut aluetta, jonka keskellä hän asuu. Löysin Kalevalan uudestaan Nurmeksen Bomballa missä kymmenisen vuotta sitten esitettiin Kalevala-dra~maa Paavo Liskin ohjauksessa. K alevalassa maailmankaikkeus syntyy sotkan munan särkyessä. Elämä nousee merestä maalle. Lieto Lemminkäinen sai jäädä seikkailemaan naistensa kanssa. Maa vihertyy, mäet männiköiksi kummut kuusikoiksi kankahat kanervikoiksi. 2) Vuoreksen suunnittelualue kattaa lähes koko raja-alueen. Äskettäin työkaverini hehkutti Kalevalaa luontoeepoksena. Kalevalan tarinoilla on luontoa ympärillä kaiken aikaa. Kari Prättälä lakiasiain päällikkö Heikki Harjula johtava lakimies Suomen Kuntaliitto Prättälä ja Harjula totesivat aikoinaan lausunnossaan virkamiehen jääviydestä ansiokkaasti: "Käsittelykielto koskee kaikkia asian ratkaisun vaiheita valmistelu mukaan lukien" (kursivoinnit MN). Petoja pelätään ja maanitellaan: Otsonen, metsän omena, mesikämmen, källeröinen 1 Ympäröivää luontoa ihastellaan: Puut siellä punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle ... Kirjoitus käsitteli Nils-Erik Backmanin Energia-Ekonolle laatimaa kartoitusta tuulivoimaloiden käyttömahdollisuuksista Lounais-Suomessa. Maisemansuojelua ei tule käyttää tekosyynä sille, että tutkimusja suunnittelutyöhön ei panosteta toden teolla. Ja niin teinkin. Kasvoin kanssa Kalevalan V arhaisin muistoni Kalevalasta ulottuu keskikou~~-un. Lausuntoamme on siteerattu lehdessä "täysin epäloogisesti", mitä sanoja kirjoittajat käyttävät lausuntomme johtopäätöksistä. Väinämöinen nousee merestä jalan kahen kankahalle. Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Alkuräjähdys' Veden emonen muovailee maita ja meriä ja synnyttää Väinämöisen. Että Kalevalassakin voi olla tällaista SÄHKÖÄ. Olen samaa mieltä. ' ' Myöhemmin Väinämöinen ryhtyy viljelemään maata ja kaataa suuren kasken. Kuntaliiton eri lakimiesten lausuntoja on usein hämmästelty, ja voi perustellusti kysyä, ohjaako niitä ensisijaisesti pyrkimys osoittaa kuntien päättäjien toiminta moitteettomaksi, todellisesta tilanteesta riippumatta. Sen sijaan tutkimukselle tulisi asettaa uusi päämäärä: miten voidaan rakentaa tuulivoimaloita ilman maisemansuojelullista haittaa 7 Entä jos käytettäisiinkin hyväksi niitä rakennelmia, jotka on jo tehty, joihin silmä on tottunut tai joista metsä on hävitetty. Sitten alkaa tapahtua. Minä joka muistelin vain Lemminkäistä, hämmästyin. L aulajat ovat menneet, ja menneet ovat myös paljolti laulujen edellytykset, Hiien korvet, lempeät lehdot ja selvät veet. Oi miten Lemminkäinen oli hurmaava. Mutta mitä meistä, kalevalaisen kansan perillisistä on tullut. Näitä voisivat olla moottoriteiden kaistojen välissä olevat maa-alueet, valmiit voima53. Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen lintujen leposijaksi... Ru_noteosta jollotettiin äidinkielen tunneil_\a aaneen, Ja ka1kk1en mielestä eepos oli ehkä IKAVIN kirja maapallolla. No, verrattuna vaikkapa viikinkisaagoihin, Saksan kansalliseepokseen Nibelungenliediin tai kreikkalaisten liiakseen ja Odysseiaan, joissa pääosasssa ovat sotaretket ja muut miesten urotyöt, hän perusteli. 7) Työryhmä on kokoontunut varsin harvoin, mikä nostaa jokaisen kokouksen merkitystä. Mikko Niskasaari toimittaja Tuu_limyllyt ja maisemansuojelu Helsingin Sanomissa julkaistiin muutama vuosi sitten mielenkiintoinen artikkeli: Maisemansuojelu suurin este tuulivoimaloiden rakentamiselle. 4) Suunnittelualue on ratkaisevasti suurempi kuin seutukaavassa Vuorekseen merkitty rakennusalue, johon teknisen johtajan intressimaat eivät kuulu. Onko siinä SELLAINENKIN puoli. 6) Jo työryhmän ensimmäisen kokouksen tehtävänä oli keskustella "aluerajauksesta, tavoitteista, kaavataloudesta, maapolitiikasta, sosiaalisista vaikutuksista ja ajoituksesta". Tässä voi nähdä varhaista luonnonsuojelua. 3) Työryhmän ensimmäisen kokouksen pohjapaperiksi oli Lempäälässä piirretty karttaluonnos, joka sulkee sisäänsä edellä mainitun alueen, mukaan lukien kunnan teknisen johtajan omaisten maat. Rahan takojia 7 Pohjolan ahneita akkoja 7 Eipä taida ihan helposti löytyä sellaista Väinämöistä, joka nämä viat voitelisi ja vammat valelisi. Jäi kirja, jota ainakin juhlavuosina muistellaan. Lausunnossaan he kuitenkin mitätöivät tai halusivat mitätöidä kuntien yhteisen Vuores-työryhmän ensimma,sen kokouksen merkityksen: 'Teknisen johtajan osallistuminen työryhmän järjestäytymiskokoukseen ... Mieleni minun teki ryhtyä heti tutkimaan Isoa Kirjaa uudesta näkökulmasta. Ja siitä kokkokin, kotka, Väinämöistä kiittää. ei käsityksemme mukaan vielä ole voinut vaikuttaa suunnitteluprosessin sisältöön." Käsitys on outo seuraavista, jo artikkelista ilmenneistä syistä: 1) Lempäälän ja Tampereen yhteinen raja on hyvin lyhyt. Luontokappaleisiin vertaudutaan: Jäin kuin kiuruna kivelle. Kiinnostus Vaka Vanhaan Väinämöiseen sammui moneksi vuodeksi. Epäilyksille teknisen johtaJan osallistumisesta jäävinä asian valmisteluun on siten varsin vahvat perusteet
T aio oli Raholan meluisimmassa kohdassa. Otan tietoja kiitollisena vastaan. Teen agrologin opintojen lopputyötä kotieläinten lääkinnassa ja terveydenhoidossa käytetyistä kasveista. Kotiinpaluu aamuyöllä huhtikuisen aamuauringon jo herättyä oli sopuisaa kuultavaa: kuului aivan kuin joku olisi lyönyt pehmeitä rukkasia yhteen, kun oravat liitelivät mökin päätyseinään. Niiden lähtöä öisille ruokailumatkoille ei useinkaan huomannut. Etsimme luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Kun myrsky katkaisee sellaisen haavan, sisältä paljastuu useita välipohjia. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kertut, kyhmyjoutsen, heinätavi, töyhtöhyyppä, naurulokki, laulurastas ja puukiipijä ovat tulleet saarille. Asuimme siinä kymmenkunta vuotta, ja oravat jäivät sinne, kun läksimme. Päivi Turkka Onko tietoa. Valassaaret on linnustonsuojelualue, jonka kasvillisuuttakin olisi syytä tutkia maankohoamisen eri vaikutusten selvittämiseksi, kirjoittaa kuvaparin lähettänyt Olli Paasivirta. Niitä oli pesyeessä useimmiten v11s1, harvemmin kuusi. Maankohoaminen on suurinta mahdollisesti juuri täällä. Kesämökkitontillani on muutamia suuria haapoja. Pieninkin tieto tai muistikuva siitä, mitä kasveja käytettiin, miten, mihin vaivaan, mille elämille ja missäpäin, on avuksi. linjat, joita pitkin sähkö nytkin jo siirtyy tai vaikkapa laskettelurinteiden yhteydessä syntyneet aukot, niin kuin numeron 1 / 99 mielipidekirjoituksessa ehdotettiin. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Linnusto on myös muuttunut. rin päästä. Nykyinen voimalinjapylväikkö varustettaisiin tuulimyllyn siivillä. Omakotitalo oli siitä erikoinen, että sen ullakkokerroksen seinälaudoituksen välissä oli aina asustellut liito-oravia. Simo Ahlgren SUOMEN LUONTO 2/99. Pensastasku ja kivitasku ovat vahvistaneet kantojaan . Tavallisesti päällimmäiset sammalet ovat tuoreen vihertäviä. Matalat karit ja luodot ovat kohonneet paikoin tiheän metsän peittämiksi saariksi. Ne ovat sisältä onttoja, ja niiden tyvien ympäristö on keltaisenaan liito-oravien ulosteita. Kun kaikki olivat saapuneet noin kolmen sekunnin välein kotiinsa turvaan, nukahdin uudelleen. Kuvat on ottanut Tuukka Pahtamaa 1976 ja 1996. Paneelit myllyn siivissä! Sähkönkuljetusverkosto kulkee jo valmiiksi tolpissa. Tampereen kaupunki hävitti vanhat rakennukset. Periaate on kuitenkin mielestäni selkeä: taistelua ei pitäisi enää käydä tuulimyllyjä vastaan vaan kehittää suunnitelmallisesti tutkimusta tuulija aurinkoenergian puolesta tähtäimessä luonnon säästaminen. Esimerkiksi ruokki, riskilä, riekko, haahka ja muuttohaukka ovat vähentyneet. Höyryveturit vihelsivät talon kohdalla, ja ikkunat helisivät, kun junat ohittivat paikan kymmenen met54 ENNEN -JÄLKEEN Merenkurkun keskellä olevan Valassaarten saarija luotoryhmän linnustoa on tutkittu yli 60 vuoden ajan. naapunna Asuin 1950-luvulla Tampereella Raholan kaupunginosassa Huokauskivenlähteen ylikäytävän vieressä. Tai miksei aurinkopaneeleilla, jotka voisi suunnata auringon siirtymisen mukaisesti tai vaikkapa molemmilla. Ne ovat pikkurisuista ja sammaleista tehtyjä. Tiina Huusman-Lågland Tupaselantie 34 47540 Lyöttilä Liito-oravien . Alueelle rakennettiin betonikanteleet, ja liito-oravat häädettiin Kohmankaaren haavikoista
Hiiltyneitä pystypuita ja kaatuneita runkoja ei voi erämaametsästä kiskoa pois ilman, että häiriöriskit suurenevat. Tulos on nyt nähtävissä. Vielä 20 vuotta sitten tällaisia metsäaloja oli enemmän. Uusi puusukupolvi on lähtenyt kasvamaan metsän pohjalta. Erinomainen esimerkki kaltoin kohdellusta kuloalasta on T untsan suuri kuloalue, joka paloi vajaat 40 vuotta sitten. Tarkoittamani hätää kärsivä maisema tyyppi häipyy sitten, kun nuori metsä ylenee vanhaksi ylispuustoksi, ja osa entisistä pystykeloista kaatuilee. Taimikko ja nuori puusto ovat ylentyneet kelojen välisille aloille. Hän on tehnyt opetustyötä Suomessa ja ulkomailla sekä tutkimusretkiä Lappiin, Afrikkaan ja Kanadaan. Nokiset puuvainajat korjattiin vaivalla ja kolinalla pois erämaasta. T uleton metsä ei pysty tuottamaan sellaista yliskelokkoa, joka selvästi erottuisi nuoresta puusukupolvesta. Kuolleet puut ovat jääneet pystyyn. ikea erämetsä koostuu useista aineksista. Aitoa erämaata olisi ollut tarjolla, mutta ihminen ei tajunnut lahjan arvoa. Filosofian tohtori Jouko Piirola on biologi, maantieteilijä ja vapaa tietokirjailija. Pystykelot puuttuvat. Vanhoja puita on runsaasti. Syntyy metsä, jossa on melko runsaasti taimia sekä jonkin verran keloja keski-ikäisten ja vanhojen puiden ohessa. Sekä pystykeloissa, maassa lojuvissa rungoissa että kannoissa erottuu tulen jälkiä. 55. Satoja hehtaareja havumetsää paloi suurin piirtein luonnonjärjestyksen mukaisesti. Opetellaan hallitsemaan nimenomaan sellainen kulotus, jossa tuli polttaa metsän puita vainajiksi, kerralla pystyyn. jos kuloja ei ollenkaan synny, kasvaa suojelualueelle ennen pitkää Suomessa tavallinen niin sanottu vanha metsä. Uusi metsä kasvaa rinteillä kituliaana, jos ollenkaan. Myös maahan kaatuneet rungot kuljetettiin pois. Kelat eivät ylene omana pylväistönään elävien puiden yläpuolelle. Kun lopultakin pikku kulo onnistuu jossain Suomen Lapin tai Itä-Suomen suojelumetsässä leimahtelemaan edes sen verran, että hehtaarin tai parin paloala syntyy, jätetään hiiltyneet pystypuut ja maassa lojuvat rungot rauhaan. Erämetsä on säilytettävissä pikku rippeinä ja tulevaisuudessakin palautettavissa suojelualueille seuraavilla toimilla: Kuloalojen vainoaminen lopetetaan. Ei ruveta peukaloimaan luontoa. Nuoria puita on niukasti. Nämä liittyvät monenlaisina yhdistelminä erametsän omiksi rakenteiksi. Häviämistä on edistänyt se, että metsän luonnollinen kehitys on saanut jatkua omassa rauhassaan vain harvinaisissa tapauksissa. Mitä on tehtävissä. Kelopylväitä ja nuoria puita Katoamassa ovat sellaiset metsät, joissa on pystykeloja yhdessä nuoren puusukupolven kanssa. Tämä erämaametsän aito kehitysvaihe on häviämässä sen vuoksi, että suuret kulot ovat käyneet harvinaisiksi. Entisistä rinnemetsissä ei ole myöskään kunnon taimikoita. Metsään ilmaantuu nykyään vain harvoin sellainen kulo, joka surmaa puut pystyyn, niin kuin luonnonjärjestyksen mukaan asiaan kuuluisi. Silloin ihminen huolehtii oman lajinsa tehtävästä erämaaekosysteemissä. Keloja on kohtalaisen paljon. Metsässä on joskus palanut kulo. Hän on tutkinut muun muassa erämaamaiseman rakennetta. Kelokko ulottuu korkeammalle kuin nuori puusto. Kaatuneita runkoja on maassa runsaasti. Nokisen kelokon alle nousevalla uudella puusukupolvella on aivan toisenlainen ilme kuin avohakkuutaimistolla. Eläviä kilpikaarnamäntyjä tai vanhoja kuusia tässä katoavassa maisemassa voi olla harvakseltaan siellä täällä tai ei ollenkaan. TaiSUOMEN LUONTO 2/99 JOUKO PIIROLA mien lukumäärä on tällaisessa alentunut. PUHEENVUORO Katoaako aito erämetsä. Viljelytaimikoita löytyy vasta alempaa. Erämaa odottaa turhaan suurta metsäpaloa, joka kerralla siirtäisi vanhat puut vainajakaartiin ja tekisi tilaa nuoremmalle polvelle. Kuloaloja on kohdeltu kaltoin Eräs syy tämäntyyppisten erämaamaisemien vähenemiseen on se, että kuloaloja ei jätetä rauhaan. Metsän ulkonäkö vaihtelee sen mukaan, miten kelat, maahan kaatuneet rungot, kannot, vanhat ylispuut ja nuoret puut ovat edustettuina. Metsäpalo on surmannut pääosan puista. Maanpintaan jäävä kulo edistää metsän taimettumista, mutta ei siirrä ajasta iäisyyteen riittävää määrää vanhoja puita. jos ei vielä itse pystytä kulottamaan, niin odotetaan kärsivällisesti kunnes Yhdysvalloissa ja Kanadassa kehitetty kulotustaito on omaksuttu myös Suomessa. Tarkoittamani erä metsän vaihe ei synny niin, että avataan hakkuilla pikku aukkoja vanhaan metsään ja kuljetetaan pääosa keloista ja vanhoista puista pois
Pimeällä keskiajalla oli pitkä tauko revontulihavainnoissa. Se on paras aika revontulien havaitsemiseen Suomessa. Erityisen kiehtovia ovat kuvaukset viimevuosisadan tutkijoista: professori Selim Lemström rakensi merkillisen virtailukojeen Pietarintunturille. Kaksi uutuuskirjaa vievät revontulikirjallisuutemme uudelle tasolle. Martti Rikkosen kirja on komea kuvakirja, jonka loppuun on lisätty Esa Turusen ja Jyrki Mannisen lyhyehkö tietopaketti revontulista. Kuin ärsytellen ne väliin jättäytyvät taakse ja sitten taas äkkiä suhahtavat edelle, taikka keikutellen nulkkaavat rinnalla ... Väliamerikkalaisilta ystäviltäni loppuivat Suomen ihanuutta kuvaavat superlatiivit tyystin kesken . Raamatussa on esimerkiksi Hesekielin kirjassa kuvauksia, jotka on tulkittu revontuliksi . 56 KIRJAT On revontulten aika Juuri tähän aikaan vuodesta iltataivas voi tervehtiä revontulilla. A Nordenskiöldillekin näyttää jääneen mukavasti luppoaikaa harjoittaa graafikon taitojaan purjehtimisen lomassa Koillisväylän retkellään. T aivaanvalkeat rupeavat yhä kovemmin roihuamaan. Porotkin kovin vauhkoilevat... ja jo taas heittäytyvät ahkion alle piiloon tai sukeltavat hankeen ... Kuvat ovat hätkähdyttäviä ja herättävät lukijassa mystisiä mielikuvia. Yöpuolella se on kauimpana navasta, minkä seurauksena revontulet tulevat päällemme iltayöstä noin kello 22. Nykytiede tietää revontulten johtuvan aurinkotuulesta. Selityksiä pohjanpalolle on sepitetty jos jonkinlaisia. Hellepäivän päätteeksi saatoin kellua parikymmenasteisessa Päijänteessä liki loppumattomiin ihaillen varsin komeita revontulia. KIRJAKALENTERI Helmikuu Yön yksinäinen ajomies joutuu kuormineen aavalle vuomalle, jonka halki jutokeino oiustaa. Revontulitutkimus pääsi vauhtiin 1800-luvulla. Törmäyksissä purkautuva energia näkyy revontulina. Revontulivöitä Alaskassa 1866. Kari Kaila: Revontulet kansankäsityksestä tutkimukseen, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1998, 304 s., 188 mk. Ursan kirjan kuvitusta. Rikkosen kirjan perusteella saa jo hyvän yleiskuvan revontulista. Tanskalaisen Harald Moltken maalaukset ovat vaikuttavia ja suomalaiselle tutkimusmatkailijal le N. Kuvahaisahkion pitkän pitkä kummitusäijä keikkuu ja hyppii kuin ilkkuen ylös ja alas, mutta aina vain juovattaa ajomiestä kuin paha painajainen ... Samoin antiikin filosofit pohtivat revontulia. Koko tunturimaa hohtaa ja värisee yön kummassa tulipalossa. Mutta pian nousee uusia soihtuja, ja kohta on koko pohjoinen kumu kaamean tulen vallassa. Se on seikkaperäinen ja jatkaa Ursan laadukasta julkaisuperinnettä. Revontuliovaali pyörii epäsymmetrisesti napojen ympärillä aurinkotuulen painamana. Kirjassa kahlataan läpi kaikki revontuliin liittyvä kansankäsityksistä nykytutkimukseen . Tilastollisesti parhaat revontulikuut ovat helmija maaliskuu. Suomalaisessa kansanperinteessä suosituin tarina revontulten synnystä on tulikettu, joka hännällään huiskii lunta taivaalle. Öiset valkeat kiipeävät sähisten ylös taivaan vahvuudelle, laskevat alas ja taas nousevat, ja monta kertaa ne sävähtävät alas lumiselle lakeudelle äkäisesti suhahdellen Paksujalan korviin, niin että karhunnahkaisen sieppurin karvat kärähtelevät. Nyt asia on korjattu, peräti kahden kirjan voimin. Pekka Hänninen SUOMEN LUONTO 2/99. Kailan kirja esittelee myös laajasti kameraa edeltäneen tutkijasukupolven piirustuksia ja maalauksia. Nyt olemme matkalla kohti pilkkuja revontulimaksimia. Saatavana myös englanniksi ja japaniksi. Revontulten loimu on hämmästyttänyt ihmisiä ikiajat. Martti Rikkonen (kuvat), Esa Turunen ja Jyrki Man· ninen (asiateksti): Revontulet, Tammi 1998, 95 s., nelivärikuvitus, 165 mk. Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta, vanhoja tarinoita, Paksujalha noita-vainajan ajomiehenä, WSOY 1934. Mikäli janoaa lisää tietoa , kannattaa tarttua Kari Kailan kirjaan. Maan magneettikenttä ohjaa hiukkasia, ja napojen ympäri lle syntyy soikea ren gas, revontuliovaali. Revontulet on mainittu kiinalaisissa kirjoituksissa jo 2600 eKr. Pitkäjänteisestä tutkimuksesta huolimatta revontulet ovat jääneet tavalliselle kuolevaiselle hieman käsittämättömäksi ilmiöksi. Auringosta sinkoutuvat pienet hiukkaset, pääasiassa protonit ja neutronit, törmäilevät maan ilmakehässä ionisoiden ja virittäen ilmakehän atomeja ja molekyylejä. Pohjoisimmassa Suomessa revontulia voi nähdä 200 yönä vuodessa, etelässäkin parinakymmenenä. Kuvahaisetkin häiläävät ja hyppivät kuin levottomat henget. Mieluisin revontulikokemukseni tapahtui elokuussa 1996. lnuiitit puolestaan uskoivat revontulten syntyvän kuolleiden sielujen pelatessa taivaalla jalkapalloa mursun pääkallolla. Sävähtää mustaan avaruuteen tulisia soihtuja, jotka liikkuvat ja laajenevat, värisevät ja keijaavat kuin ·suuret aaveet ja taas häipyvät pimeyteen. E. Revontulien esiintyminen on syklistä ja yhteydessä auringonpilkkujen määrään
Huipputekijät ovat kirjoittaneet yleistajuisen käsikirjan maankäyttöä rajoittavista laeista. Kirja on saatavilla myös ruotsiksi, englanniksi , saksaksi ja venäjäksi. Häviämässä ovat rannikolle luonteenomaiset lajit! Paikoin vaikeaselkoiseen raporttiin sisältyy hieno kuvakokoelma Itämeren elinympäristöistä, joiden rikkautta ovat esimerkiksi Saksan rannikon meritähtien ja simpukoiden luonnehtima pohja, Puolan si irtyilevät hiekkadyynit ja monenlaiset kauniit saaristot. Avomeriekosysteemeiden olemuksesta kertynyt uusi tieto on esitetty tiiviisti ja hyvin. Sea Envin. Kirjassa edetään Saimaata läpi veden vi rtauksen suunnassa. Jouduin keväällä lähettämään uuden luonnonsuojelulain poliisillekin , jolla sitä ei vielä ollut. Itämeren elinympäristöjen punainen kirja Red List of Marine and Coastal Biotopes and Biotope Complexes of the Baltic Sea, Belt Sea and Kattegat, Balt. Syynä on etenkin rehevöityminen. Kirjajärkäleellä on hyvä paukuttaa toimeenpanoa välttelevien viranomaisten pöytiin lakia. Itämeren elinympäristöjen tilasta on saatu ensimmäinen Punainen kirja. Hämäläinen on tavoittanut suurjärven ilmiöt tuoreesti. Kirjasta selviää, että Karijoen Susiluolan asukkaina yli 1 00 000 vuotta sitten olleet mahdolliset neandertalilaisetkin elivät Itämeren altaan äärellä. , 478 mk. Avomeren ja rannikon avovesialueiden tilanne näyttää erityisen synkältä. Lakeja tarkentavat asetukset eivät mahtuneet 777 sivun yleisesitykseen. Eläimet Selkärangattomat, Weilin+ Göös 1998, 294 s. Yli kolme neljännestä rannikon ja avomeren biotoopeista (83,4 prosenttia] on kirjan mukaan uhanalaisia. Kirja on tarpeen, koska keskeisiä lakeja on uusittu. Itämeren perinteiset meriekosysteemit ovat siis muuttumassa joksikin muuksi. Kirja on sujuva yleisesitys Itämerestä. Tietoa ei kentällä ole. (09) 622 0220. Ympäristön pilaamiselle (yvatarve, jätteet, vesiensuojelu ja melu] ja ympäristövahingoille ovat omat lukunsa. Siinä käydään monipuolisesti läpi Itämeren luontoa ja melko paljon historiaakin. Hannu Eskanen 57. Rantavaltioiden katsaukset ovat ikävää luettavaa. Raportt ia voi tiedustella Helsingin komissiosta, www.helcom.fi, puh. Lopuksi käsitellään hallinnon lupaja valitusmenettelyjä. Kirjoittajia eri tutkimuslaitoksista ja yliopistoista on nelisenkymmentä. Tapani Veistola Selkärangattomien suloja Kari Heliövaara (toim.): Suomen luonto. Asukkaat ovat kirjassa merensä näyttämöllä jo ennen jääkautta ja heti sen jälkeen; rannikon kulttuurit ovat kehittyneet tuhansia vuosia rinnan merensä ' kanssa. Proc. Kun tilaa on esimerkiksi luonnonsuojelulle 35 sivua, on hyvä että kirjallisuusluettelot neuvovat syvällisempiin erikoisteoksiin. Antti Hoikka Tuhti lakipaketti Kari Kuusiniemi, Vesa Majamaa, Pekka Vihervuori: Maa-, vesija ympäristöoikeuden käsikirja, Tietosanoma Oy, Business Books. Tämä nostaa kirjan arvon korkealle, mitä vain korostaa se, että selkärangattomista tehdään kirjoja aniharvoin. Luonnonsuojeluluvussa muistetaan myös kulttuurinja rakennussuojelu sekä suojelijoidenkin usein unohtama muinaismuistolaki. Rakenteeltaan Sel kärangattomat-teos toimii tutulla ja turvallisella mallil la. Antti Hoikka SUOMEN LUONTO 2/99 KIRJAT Kauneinta Saimaata Arto Hämäläinen esittelee sanoin ja kuvin Saimaan salaisuuksia (Saimaa , Otava 1998, 1 25 s., 195 mk]. Göösin suurteossarja Suomen luonnosta on valmis. Hiukan vanhahtavasti kirjoittaja käyttää Saimaan eteläosasta nimitystä Suur-Saimaa, joka on nykyisin omaksuttu koko järven nimeksi. Eläimistä on tuotettu viisi komeaa kirjaa: nisäkkäistä, linnuista, kaloista, perhosista ja nyt tuoreimpana selkärangattomista. Antti Hoikka Uutuuskirja Itämerestä Eeva Furman, Harri Dahlström ja Risto Hamari: Itämeri luonto ja ihminen, Otava 1998, 159s., 166 mk. Jokaisen lajiryhmän esittelee suomalainen asiantuntija. Naapuruussuhteiden ja jokamiehenoikeuksien jälkeen tulevat metsä-, poro-, metsästysja kalastuskysymykset. Esimerkiksi Liettuan edustajat toteavat rakkolevän ja meriajokkaan hävinneen rannikkovesistä, ja tärkeät punalevämatot ovat nyt menossa. Kirjan alkupuolikas selittää maa-asiat teemoittain. 620 mk. Kolme teosta kasveista ja sienistä ilmestyivät jo joitakin vuosia sitten. 777s., n. Opas on kirjoitettu maanomistajille, mutta muidenkin kannattaa saattaa tietonsa ajan tasalle. 75. Ensin on eläinryhmän yleisesittely, jota seuraa eri ryhmien tarkempi käsittely. Kuvitus on onnistunut; näin kauniisti sommiteltuja ja karvantarkkoja kuvia näistä eläinmaailman kääpiöistä näkee harvoin
lis. kand. Kivi on huokaista maata parempi lämmönvaraaja. Harri Dahlström fil. Etelään viettävät kalliorinteet ovat lämpimiä kasvupaikkoja , koska kivi kerää hyvin auringon energiaa ja varastoi sitä. Se on yli tuhatkertainen määrä maan sisältä huokuvaan lämpöön verrattuna. Sen säteilyenergia on ilmakehän ulkorajoilla 1360 wattia neliömetriä kohti. Ilmakehä pidättää tästä noin kolme neljännestä, ja kun Suomessa maan pintakin on vinossa auringon säteilyyn verrattuna, saa neliömetri maan pintaa auringosta energiaa noin 1 000 kilowattituntia vuodessa. tri likka Koivisto fil. Vesi on vielä kiveäkin parempi lämmön varaaja . Teeri vai metso. Maan sisäinen lämpö lämmittää myös ilmakehää, mutta se johtuu kivessä hitaasti. Lisäksi maapallon kuumasta ytimestä virtaa lämpöä kohti pintaa. Eri puolilla maapalloa poranreijistä tehdyt mittaukset kertovat, että tällä vuosisadalla maapallon keskilämpötila on noussut puoli astetta, ja viidensadan viime vuoden aikana kokonaisen asteen. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei kirjeitse. 58 Asiantuntijoina toimivat: maat. Lintu on teeren kokoinen, mutta pyrstö on kuin metsolla. Ilmeisesti korpimetso on kuitenkin hyvin elinvoimainen, jos sitä on voitu seurata useita vuosia. tri Kauri Mikkola fil. Onko odotettavissa uusia kanalintu lajeja sekaavioliittojen kautta. ja metsät. Kivissä on radioaktiivisia aineita, joiden hajoaminen synnyttää lämpöä, eri kivilajeissa eri määriä. maist. Seppo Vuokko fil. Monien kasvien ja pienten eläinten pohjoisimmat erillisesiintymät ovat juuri tällaisilla "etelävuorilla". Äskettäin julkaistiin Grönlannin mannerjään syvien poranreikien lämpötilaSUOMEN LUONTO 2/99. Radioaktiivisuuden synnyttämän ja ytimen lämmön siirtymä ilmakehään on yhteensä noin 0,07 wattia neliömetriä kohti. Tämä näkyy monin tavoin luonnossa. Mikä merkitys kallioiden lämmönvarauskyvyllä on luonnolle. Kun sää suojaantuu pitkän pakkasjakson jälkeen, maanpinta sulaa nopeasti, mutta kivipinnat peittyvät huurteeseen. Seppo Vuolanto KYSY LUONNOSTA Korpimetso on teeren kokoinen, mutta sen pyrstö on kuin metsolla. Kun haihtuminen hidastaa lämpiämistä ja virtailut tasoittavat lämpötilaeroja, vesi harvoin lämpiää yli 25 asteen. Niinpä maankuoressa syvemmälle mentäessä lämpötila kasvaa noin 0,02 astetta metriä kohti eli yhden asteen 50 metrillä. Menneen talven lämpötilaa voidaan jäljittää kallioperästä . Menetelmää voidaan soveltaa myös jäätiköihin. Aurinko lämmittää voimakkaammin. Syksyn pakkasten tullessa maa routaantuu , mutta yksittäiset maakivet ja kallioiden syrjät pysyvät vielä sulina. Risteytymä syntyy, kun metsokana hakeutuu tai eksyy teeren soitimelle ja teerikukko hedelmöittää sen. Se edellyttää melkoista mittaamista ja laskemista sekä eri kivilajien lämmönjohtokyvyn ja paikallisen lämpövuon tarkkaa tuntemista. Korpimetso on nykyisin harvinainen, kun kanalintukannat ovat vähentyneet jo pitkään. Järvet ja meri ovat suuria lämmön tasaajia, jotka torjuvat myös äärimmäiset helteet. Täsmälliset muistiinpanot olisivat arvokkaita , jotta linnun ikä voitaisiin selvittää. Olen useana kevättalvena seurannut teeren soidinta suolla. Siitä alaspäin lämpötila ilmentää pitempien aikojen keskilämpöä. Mittaamalla kallion lämpötilaa eri syvyyksiltä tavoittaisi vielä kesälläkin talven kylmyyden . Varaavatko kivet ja kalliot myös luonnossa lämpöä. Kivestä lämpöä Kiukaassa kivet varastoivat tulen lämmön. Kilo graniittia vapauttaa vuodessa lämpönä 0,03 joulea, muut tavalliset kivilajit vähemmän. tri Matti Helminen fil. Voisiko kesällä löytää kalliosta vielä talven kylmyyttä. Laita mukaan yhteystietosi . Kiikareihini on monesti tullut metson näköinen kanalintu, joka yrittää pitää puoliaan soitimen keskellä isoja teerikukkoja vastaan. Vuodenaikaisen lämpötilan vaihtelut eivät yllä kovin syvälle, ehkä pariin metriin. Ovatko tällaiset löydöt harvinaisia Suomessa. Risteytymä on lisääntymiskyvytön, sillä teeren ja metson perimät ovat liian erilaisia. Kyseessä on korpimetso, teeren ja metson risteytymä. Seppo Vuo/anto Kysy luonnosta Luontoillan asiantuntijat vastaavat! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkan katu 9, 0051 Helsinki
Mitä pitemmälle kevät edistyy, sen enemmän erilaisia laulajia ilmaantuu. Tylppä kuono ja mahanalustan marmorointi osoittavat tämän harvinaisen jyrkkävärisen yksilön tavalliseksi sammakoksi. Lisäksi on vielä niin, että viimeisenä kesän kynnyksellä saapuvat linnut kuuluvat kaikkein parhaisiin laulajiin. Myöhemmin muuttomatkalta saapuneiden on saatava äänensä kuuluville. Seppo Vuo/anto Outo sammakko Löysimme vaelluksella Inarin Muotkatuntureilla elokuussa kummallisen sammakon. Tämä on yksi luontoiltakysymysten klassikoita, eikä siihen aivan tyydyttävää vastausta ole osattu antaa . Peukalon kutukyhmy, Tässä piirroksessa männyn latvan kääntyminen on alkanut talvella 1 996-97. Jos latvakerkkä ei tulevina-vuosina kuole, syntyy runkoon vain'mutka. Jos tämä toistuu seuraavinakin vuosina, latva kasvaa vinoon. Sammakko on rauhoitettu eläin, jonka saa ottaa vangiksi tai tappaa vain tutkimustarkoituksiin. Kysyjät ovat epäilleet saasteitakin syyllisiksi. joka erottaa sammakot rupikonnasta, ja jonka muotoa on pidetty tavallisen ja viitasammakon välisenä tuntomerkkinä näyttää olevan hyvin samanlainen kuin sammakoilla . Vinot latvat Kouri Mikkola Minkä takia vanhojen mäntyjen latvukset ovat kääntyneet pohjoiseen päin. Kysyjä on tehnyt tarkan havainnon . Tämä on siis sammakon harvinainen värimuoto. Ilmiö on yleinen. Vaatimatonkin ääni kuuluu silloin hyvin. Laulun on siis kuuluttava saman lajin korviin , jotta se KYSY LUONNOSTA täyttäisi tehtävänsä. Sammakkohan on todella erikoisen näköinen, mutta se on kuitenkin tärkeimpien tuntomerkkien mukaan tavallinen sammakko: Kuona on tylppä [viitasammakolla suippo) ja mahanalusta kokonaan marmoroitu (viitasammakol la keskeltä yksivärisen vaalea) . Meillä talvehtivat linnut ovat todellakin yksinkertaisia säelaulajia. Alkuperäiset värit olivat vielä mustavalkoisemmat; pakastus ja sulatus ovat muuttaneet värejä ruskehtavammiksi. Keväällä pohjoisen puoleinen verso on ottanut tuhoutuneen latvan tehtävän ja kasvattanut uuden latvakerkän, joka taas kuolee seuraavana talvena. Varsinkin korkeilla mäillä ja harjanteilla, kuten SalpausSUOMEN LUONTO 2/99 59. Seppo Vuokko Muuttolinnuilla on kaunein ääni Mistä johtuu, että täällä talvehtivat linnut ovat aika vaatimattomia laulajia, mutta hyvät laulajat ovat muuttavia. Tropiikissa talvehtivilla kertuilla ja kerttusilla sekä niiden sukuisilla lajeilla on kaikkein kauneimmat laulut. Loppukevään äänimaisemassa ei yksinkertainen laulu enää erottuisi riittävästi. Onko kukaan nähnyt tämmöistä elukkaa. Keväällä 1 998 uusi pohjoisenpuoleinen sivuhaara otti latvan tehtävät. Laulun tarkoitus on ilmoittaa kilpailevalle saman lajin koiraalle reviiristä ja houkutella naaras paikalle. mittauksiin perustuva arvio menneiden aikojen lämpötiloista; sen mukaan Grönlannissa olisi ollut 20 000 vuotta sitten peräti 23 astetta kylmempää kuin nykyisin. Meillä talvehtivat lajit aloittavat laulunsa lopputalvesta ja alkukeväästä, jolloin luonto on vielä kovin hiljainen
Seppo Vuokko Kaksoishedelmiä Huvitus-omenapuumme tuotti siamilaisen omenan , jossa samassa kannassa on kaksi , osaksi yhteenkasvanutta omenaa. Miten ne ovat syntyneet. Seppo Vuokko SUOME LUO TO 2/99. Samalla tavoin voivat kasvin muutkin osat kasvaa yhteen, esimerkiksi toisiaan kihnuttaviin oksiin voi syntyä haavasolukkoa , joka sitoo oksat yhteen . Retken jälkeen puhdistaessamme löysimme Kaksoishedelmä voi syntyä joko yhteenkasvamalla tai siten, että kukka-aihe jakautuu. Kun molemmat toisiaan koskettavat osat ovat samaa yksilöä, ei yhteenkasvamisessa ole mitään ongelmia. mineulasisia kääpiöoksia on havaittu nuorissa, hyväkasvuisissa männyissä, juuri sellaisissa kuin tämä kysyjänkin mänty on. Hedelmän pinnalla erottuvat kahden em iön jäänteet. Se ottaa latvakasvaimen tehtävän , kaartuu pystyyn , kasvattaa uuden pystyn 60 KYSY LUONNOSTA kerkän ja sivuhaarat mutta uusi latvakerkkä kokee edeltäjänsä kohtalon . Silti neulasten määrä ei ole ehdoton vakio. Yleensä etelätuulen tuoma lumi on vielä nuoskaa, joten se tarttuu neulasiin hyvin. Kaksoishedelmien syntyyn on toinenkin mahdollisuus. Alkuun päästyään taipuminen vielä voimistuu." Lumi ja tuuli voivat olla ilmiön aiheuttajina, mutta tuskin kyseessä on kuitenkaan suoranainen taipuminen . Eräillä muilla lajeilla neulaset ovat viisittäin , esimerkiksi sembralla ja makedonianmännyllä, tai kolmittain kuten kanarianmännyllä. sieltä muutamia kaksoismarjoja. Kypsässä hedelmässä on silloin vain yksi kanta, ja sen tyvipuolisko on jokseenkin normaali, mutta kärkipuoli leventynyt ja jakautunut kahdeksi. Mänty, josta ne olivat varisseet, on noin 1 5 vuoden ikäinen, viisi-kuusi metriä korkea ja kaikin puolin normaali. Ehkä lumi tai kevätahavat toistuvasti tappavat muita korkeammalle yltäneiden mäntyjen latvakasvaimen , mutta pohjoisen puolella ollut sivuhaara säilyy hengissä. Lehtokuusaman kukat ja marjat ovat kaksittain yhteisen perän päässä, mutta kasvustoja tarkkailemalla sieltä kyllä löytää myös erillisiä marjoja. Ensilumi voi toki tulla pohjoistuulellakin , mutta kun tuuli kääntyy lämpimän puolelle, se sulattaa lumen. Kun syksy toisensa jälkeen pysyvä lumi tulee samalta suunnalta, etelästä tai lounaasta, latvakasvain ja vähä vähältä koko latva taipuu pohjoiseen tai koilliseen. Siihen on hyvin yksinkertainen selitys. Männyllämme on usein tavallisten kaksineulasisten kääpiöversojen joukossa muutamia kolmineulasisia. Mikä toiselle on epämuodostuma, voi toiselle olla normaalitila. Mitä omenalle on tapahtunut, ja miten tavallista tämä on. Onko ilmiö harvinainen, vai enkö vain ole ennen huomannut mokomaa. Se ei ole tämän hetken tuote eikä se ole ongelmistanne vaikein. selällä, lähes kaikkien kookkaiden mäntyjen latvus on vino pohjoiseen. Ehkä on niin kuin Uuno Kauhanen Siilinjärveltä kirjoittaa: "Olette pohtineet männyn latvan kaartumista. Se kertoo, että pysyvä lumi tulee etelästä ja sitä ei pohjoistuuli vie pois. Suhteellisen runsaasti koiMännyn neulaset ovat tavallisesti kaksittain. Tavallisesti kotoisen mäntymme neulaset ovat kaksittain. Männyn pituuskasvu hidastuu vanhemmiten. Kaksoishedelmä voi syntyä siten, että kukka-aihe jakautuukin kahdeksi vasta sen jälkeen, kun kantaosan solut ovat jo erilaistuneet. Jos kaksi hedelmäaihetta kehittyy niin toisiaan liki, että ne jo raakilevaiheen alussa koskettavat toisiaan , ne voivat kasvaa yhteen . Männyllä uusi latvakasvain kasvaa aina pystysuoraan. Silloin jo kukassakin on epämuotoisuutta: tavallista enemmän terälehtiä , heteitä ja yhteenkasvanut kaksoisemiö. Usein tällaiset epämuotoisuudet karisevat pois keskenkasvuisina. Harvinaisempaa olisi, jos jonkun yksi lön kaikki neulaset olisivat kolmittain . Hidastuminen muuttaa oksien ja latvakerkän suhteita ja saa aikaan lakkapääpetäjän. Seppo Vuokko Neulaset kolmittain Huomasin hangella männyn neulasia, jotka olivatkin kolmittain; tavallisestihan ne ovat kaksittain. Olimme puolukassa Karttulan koilliskulmalla. Kun tämä toistuu useita kertoja, latvaranka on vinossa pohjoisen puolelle, mutta latvakerkkä on aina pystyssä, niin kuin luonnossa näyttää olevan. Jaolla kaksineulas-, kolmineulasja viisineulasmäntyihin on taksonomista merkitystä. Vanha kansa tiesi, että pohjoinen ei pois ota
4. 1. Kalevala täyttää tänä vuonna a) 1 00 vuotta b) 1 50 vuotta c) 200 vuotta. Harri Dahlström Orava oppii ruokintapaikoilla helposti luottamaan ihmiseen. TVl 28.2. Ensimmäiseksi voi arvailla ikkunalasin optisten ominaisuuksien vaikutusta siihen, miten hyvin kärppä tai orava voivat nähdä sen läpi. Mutta niinkin kehittyneiden eläinten kuin kärppien ja oravien hahmotusja reagointikyky ovat pitkälti myötäsyntyisten mallien varassa. Ikkunan takana olevasta ihmisestä ne eivät saane sellaista kokonaiskuvaa , joka vastaisi jotakin synnynnäisistä saalistajien malleista. Mitä lintuja ovat mettinen ja hakkinen. Launia käytetään vielä monin paikoin erityisesti mateen koukku kalastuksessa. Itämeressä on kolmenlaisia hylkeitä: norppia , halleja ja kirjohylkeitä. Tämänkaltainen aivotyö on muillekin eläimille mahdollista ja laajimmin sitä käyttävät aivoiltaan kehittyneimmät lajit. Kaupunkien ja taajamien kesyt oravat ovat poikkeus. 3 . Sitä kutsutaan launiksi. 2. Vuoden 1 999 puu on a) ruotsinpihlaja b) siperiankuusi c) pohjanpaju. Suora , yleensä molemmista päistään_ teroitettu tikku lienee alkeellisin koukun edeltäjä. Niiden käyttäytyminen on tulosta oppimisesta, joka on osin vanhemmilta poikasille siirtyvää perinnettä. Jos sisällä on pimeää tai hämärää, tilanne on samankaltainen kuin ulkoa ikkunasta kurkkivalla ihmisellä: kunnon näköhavaintoa ei synny. Kun ihminen hahmottaa näköhavaintojaan , hän tukeutuu siihenastisen elämänsä varrella syntyneisiin muistikuviin. Erotatko kuvista mikä on mikä. Avomaastossa tilanne on toinen , ja silloin orava ja kärppä pyrkivät pitämään riittävän etäisyyden ihmiseen. Kun kala nielee syötin mahaansa ja täkykala sulaa kalan vatsassa, tikku paljastuu. 6. Siksi ne eivät reagoi hänen läsnäoloonsa, etenkään jos ihminen pysyttelee paikoillaan. Syöttikoukkua koettaessa ja siimaa kiristettäessä launi kääntyy poikittain eikä kala pääse irti. Tämän vuoksi ihminen pystyy kaikkia muita eläimiä paremmin KYSY LUONNOSTA selvittämään, mistä on kysymys, kun näköpiiriin ilmestyy entuudestaan tuntematon kohde. 7. Miksi orava ja kärppä eivät välitä ruudun takana olevasta tarkkailijasta vaikka muutoin pakenevat ihmistä. Oppimista voisi arvailla kysyjän ikkunastaan tarkkailemien oravan ja kärpän kesyyden syyksi , ellei kysyjä olisi kertonut, että ne muutoin pakenevat ihmistä. Launin keskellä olevaan uraan kiinnitetään siima, ja tikku työnnetään täkykalan sisään kalan ruumiin suuntaisesti. Uutta tulemistaan meillekin tekevä hamppu on kotoisin a) Etelä-Amerikasta b) Afrikasta c) Aasiasta. Kuluneella metsästyskaudella hirviä kaadettiin (noin] a) 20 000 b) 25 000 c) 30 000. Sen suolistossa oli päistään teroitettu tikku, jossa oli kalastajalangan pätkä. likka Koivisto Tikku vatsassa Ostin kaupasta puolitoistakiloisen matikan. Naakka on valittu maakuntalinnuksi a) Uudellemaalle b) Kainuuseen c) Varsinais-Suomeen. Tästä johtuen ihminen pystyy myös hahmottamaan eläimiä paremmin kohteita, jotka eivät liiku. Siima katkaistaan mateen suussa, eikä launia tarvitse kiskoa pois. Täkykala lasketaan pyyntiin sopivalle syvyydelle. s. Radio Suomi Pelottamat läskinsyöjät Olen seurannut ikkunasta, kun kärppä käy ikkunan edessä läskinpalalla aterialla. Tikku oli osoitus siitä, että made oli pyydystetty hyvinkin vanhalla kalastustavalla. Kysymys on kiperä , ja vastaus jää väkisinkin arvailuiksi. Radio Suomi 28.3. Luontoilta YLE:ssä 10.2. Vastaukset sivulla 66 61. Mutta jos sisällä on valoisaa, tämä selitys ei päde. Kuinka se on joutunut mateen vatsaan. Jos kysyjä on tarkoittanut tilannetta, jolloin huoneessa on valoisaa ja siitä huolimatta kärppä ja orava ahertavat ruuan kimpussa ikkunan ulkopuolella , syytä eläinten pelottomuuteen on arvailtava niiden kyvystä hahmottaa näkemänsä, ja nimenomaan tuon kyvyn rajallisuudesta
Pääsky Ky POHJOIS-SAVO Seinäjoki ,9--_ Tampere Kuopion Kuumasinkitys Pohjanmaan riistanhoitopiiri Maanrakennus Tuohilampi Seinäjoen Pintakäsittely Oy Ky Mänttä Toivalan Konepaja Oy Seinäjoki SALON SEUDUN SANOMAT Pirkan Kiinteistöpalvelu Vieremän kunta Vähämäki Ky Ähtäri Nokia Pohjois-Hämeen riistanKYMENLAAKSO KESKI-POHJANMAA hoitopiiri LIMINGAN Poltinpalvelu E. Aaltonen Imatra Sundqvist Transport Kb KAUPUNKI Jyväskylä Sato-Rakennuttajat Oy Suomen Turkiseläinten Saarijärven Fysikaalinen Lappeenranta Kasvattajain Liitto ry Vaasa Hoitolaitos Saarijärvi Toivokoti Lappeenranta Tiistenjoen OP 62 SUOMEN LUONTO 2/99. Laukkanen Sandberg Bäckby NAANTALIN Pitopalvelu P. ja V. Jämsänkoski Telatek Oy Raahe Jämsän Aijät Auk/Fk-jaosParturiliike Päivi Kuutti =s°AvoNiÄ to Jämsänkoski Liikekeskus Anjalankoski Ympäristötaito Oy Oulu S . 92 1-2515 \ SS Luhanka tervehtii luontoväkeä Kuukanniemi Pietarsaari LVI-Palvelu Hakkarainen Imatran Peltija rautaliike Oy Kaivinkoneet Flinck & Jyväskylä Kivipalvelu 0. Varis Lappavesi Oy Lapua Haapasalmen Puutarha Norola Länsivoima Oy Jyllinkosken Palveleva painotalo Lempäälä LVI-Linkki Oy Hirvensalmi Sähkö VAASA guh.(Q6) 312 2155 Kehävalu Oy Tampere Maakunnan Vesijohto Oy Maalausliike J. (971) 209 111 topiiri Valmet Oy Karhula VAASAN telrfax (971) 209 109 Keuruun Seudun JäteRANNIKKOSEUTU huolto Ky Keuruu ETELÄ-KARJALA Ab Ekorosk Oy Pietarsaari 1 TURUN Kiintonikkarit Ky Petäjävesi TOIMISTOAPU OY Keski-Suomen suojelluin kunta Betonilattiat Vilhunen Oy Pietarsaaren Moottorikerho Puh. TUEMME LUONNONSUOJELUA HÄME TG-Tuote ja Siivous POHJOIS-KARJALA KauppapuutarhaHankasalmi liitto ry Aikuisoppilaitosten Uuraisten Auto-Ritilä Hotelli Julie Lehmo Toimihenkilöliitto ATL ry Uurainen Joensuun U rheiluautoilijat Hauhon kunta YT -Paja Oy Joutsa Joensuu Turkka Mali Forssa Pohjois-Karjalan riistanKiviteollisuusSako Oy Riihimäki ETELÄ-SAVO hoitopiiri liitto ry Sparmarket Raketti Tmi Sirpa Leppänen Hämeenlinna Etelä-Savon riistanhoitoKohta vaara Väriveli Oy Forssa piiri Rakennusliike Joen Talo Oy Kymijoen PÄIJÄT-HÄME Exel Oy Mäntyharju Joensuu llmailulaitos/Savonlinnan vesiensuojeluHissi-Lahti lentoasema ETELÄ-POHJANMAA yhdistys ry Kaivutyö Myyryläinen Ky Mikkeli Kauhajoen Kunnallislehti PIRKANMAA öyo(jfeSeTc,/J Korjaamo S. Tampere Haminan Tilinpitotoimisto Lähivalinta Hillilä Valkeakosken ja Sääksmäen Karhulan Levytyö seurakuntayhtymä Neuvoton POHJOIS-POHJANMAA Tampereen Konekirjanpito K & N-LKV-Palvelu TAIVALKOSKEN Tampere Sistonen Koria Limingan Elinkeinotoimi KUNTA Tilipalvelu 1. , , , 2 Tilija Karhula Ky Karhula AN-70200 Kuopk> Keski-Suomen riistanhoi= puh. Salin & H~lton Oy Kausala Dukof Oy Ab Kokkola KUNTA Kumpp. Suominen Halli Kotkan Kaupunginteatteri Lumijoen kunta Tilitoimisto Aila Mäkelä Kouvolan Seudun Sähkö Merijärven kunta Tampere Oy Oulun riistanhoitopiiri Kuusankosken kaupungin Vilppulan kunta vesilaitos Oulun Seudun SosialiMETSÄTEOLLISUUS RY Kuusankosken kaupunki demokraattinen Piiri Oulu KESKI-SUOMI Maanrakennus Sakki Ky Rannikon MetsänhoitoJämsän Seudun MoottoriSumma yhdistys Raahe Oy Niinivirta LTD Kotka Suomenmaa-Yhtiöt Oulu i \'OTAPAEVEE kerho '"Y.
UPM-Kymmene Oyj • UPM 63. (09) 804 041 Fax (09) 804 2842 LOHJAABETONI OY Puuja erityisalojen Liitto Haapaniemenkatu 7-9 B 00530 Helsinki Puh. s,.,, v ..... Arvokkaimmat metsäluontokohteet suojellaan kokonaan, ja varsinaisissa talousmetsissä monimuotoisuus otetaan huomioon hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä. Ympäristöosaaminen kattaa koko puun hankintaketjun. (02) 273 5666 MAAN MITTAUSLAITOS , M etsäkonserni VPM-Kymmene käyttää Suomessa puuta 21 milj.m 3 vuodessa. Yhtiöllä on 800.000 hehtaaria omia metsiä, joiden käyttö perustuu yksityiskohtaiseen metsätaloussuunnitteluun. Järvinen Turku DiverseyLever Turku LS-Veivi Oy Laitila Mikron-Ruokala Turku Naantalin Energia Oy Nummi Ab Perniö Paimion Monikorjaus TM Paimio Paimion Romuliike Ay Paimio Painopiste Paimio Puutarhakadun Hammaspiste Oy Turku Raisio Yhtymä Raisio Salon Jätehuolto Oy & Salon Hyötykäyttö Oy Turun Optillinen Liike Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri Vehmaan Osuuskauppa Vinkkilä SATAKUNTA Kartanon Autosuojaus Pori Lomakoti Ykstammi Pori Metallityöpaja M. · ',m ,-;,, v, .... . Alfa Laval Oy PL 5 1, 02271 Espoo Puh. (09) 61 5 161 SUOMEN KIJORMA-A(ffOUITTO ltelial s ..... PSV MAA JA VESI OY Kalevalanku1·a 8 90401 Ou u Vasemmistoliitto rp TEKNISTEN LIITTO & Keuhkovammaliitto www.keuhkovammaliitto.fi DATAFORM OY Läntinen Pitkäkatu 35 20100 Turku puh. VARSINAIS-SUOMI Alufin Oy Somero Asianajotoimisto P. (09) 681561. Laine Oy Pori Satakunnan Partiokauppa Pori Satakunnan riistanhoitopiiri KAINUU Ristijärven kunta Sotkamon Fysioterapia Ky LAPPI llmailulaitos/Rovaniemen lentoasema Ranuan Seudun Matkailu Ranua Ylimäen liikenne Ky Karunki ITÄ-UUSIMAA Loviisan Kirjakauppa Ky Sorakolmikko Oy Porvoo UUSIMAA Askope Ky Onkimaa Bjelkos Oy Jorvas Brandt Oy Ab Vantaa Fiskars Consumer Oy Ab Geomachine Oy Kerava Haag Oy Vantaa Hakunilan seurakunta Halttusen Sähkö Oy Helsinki Hangon Timperipojat Ky SUOMEN LUONTO 2/99 Helsingin Kalansavustamo Oy Helsinki Helsingin seurakuntayhtymä IDO Kylpyhuone Oy Tammisaari Itä-Helsingin Toimistopalvelu Jaakko Pöyry Oy Vantaa J & M Korpimäki Ay Karjaa Joh-Les Möbelaffär Ekenäs Jukka Pölhö Oy Espoo Leiras Oy Tammisaari Liitin Oy Helsinki Liito-Scan Oy Ab Helsinki Maaja metsätalousministeriö/kalaja riistaosasto Maaseudun Sivistysliitto Helsinki Metsänhoitajaliitto ry Niemisen puutarha Nurmijärven kunta Onni Forsell Oy Rajamäki Opintotoiminnan keskusliitto Helsinki Rekolan seurakunta Scan Auto Helsinki Oy Soya Ab Tammisaari Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki Suomen Eläinlääkäriliitto Suomen Kommunistinen Puolue Helsinki Suomen T eollisuusmerkintä Helsinki Suomen Urheilukalastajain liitto Helsinki SuomenValtiotieteilijöiden Liitto Taksiautoilija Tapio Autio Helsinki Tehosinkki Tmi Hyvinkää Tekniikan Akateemisten Liitto Terapixel Oy Espoo Tikkurilan seurakunta Turvakotka Ky Helsinki Uudenmaan Pohjatutkimus Oy Vantaa Vantaan kaupunki Viherpaja Oy Vantaa Värisilmä-Liikkeet Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliitto YKL Yrittäjäin Koulutuskeskus Oy Vantaa Jos haluat laittaa tuki-ilmoituksen ota yhteyttä ID-yhtiäihin, puh. ,....,.,..,_,N ====(5) :=:=== Esso~I I PTA GROUP OY URSA www.ursa.fi Raatimiehenkatu 3 A Helsinki VALIO Metsätalouden Kehittämiskeskus TAPIO TIKKURILA OY www.tikkurila.fi e ESPOON SÄHKÖ METfilffil ON Af EININlllil Sunds Defibrator Woodhandling Oy PL 210 28101 Pori OTAPlotA (!J Sllddvlline Huolehdimme kanssasi huomisesta. s;,1,g;,,, s.,;,,., s,.1,g;,
Kysy lisää! (myös iltaisin) MAA TILA TALOUDEN PERUSTUTKINTO suuntautumisopintoina mm. 1 r-8 8 : -~ l j 1 1 rJJ :::) > C: ........ 02-5604 71 1, faksi 02-5604 703 r r -~-~7T I LA A SUOMEN AINUT 1 5 (f) 1 Luontokuvauksen erikoislehti Luontokuva • 4 numeroa / vuosi • Koko A4 • Uusinta tietoa luontokuvauksesta • Lukijakilpailu • Kirjoittajina ja kuvaajina Suomen parhaat luontokuvaajat • 36-40 sivua, nro 1 n. ,,, .. § _g rJJ Q) :::) .::,(. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus Tervetuloa ostoksille Luonto kauppaan! Helsinki Nervanderinkatu 1 1 (09) 406 262 Jyväskylä Kauppatori, Väinönkatu 13 (014) 372 1022 Kuopio H-talo, Kauppakatu 32 (017) 263 1778 Tampere Laukontori 4 (03) 2145715 Turku Brahenkatu 5 (02) 232 7001 Luontokaupassa on runsaasti .laadukkaita, mukavia ja hyödyllisiä tuotteita Poikkea tutustumaan! Tulevaisuuden pientalo! KUOPION PUUTUOTE OY Kermatie 7, 70780 Kuopio Puh. • Lopulliset suunnitelmat yhteistyössä ostajan kanssa. • Nopea rakentaa. Jäseniä n. • Myös kesämökkejä. ...... HUITTISTEII Ammatti-ja yrittäiäop1sto M :t•1·1Vi·>U·M 1 Jf'ti!I'7mH'fW Kauvatsantie 189 32800 KOKEMÄKI puh. :::) e<:l rJJ .::,(. Säätiön hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset, joista käyvät ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa Suomen Luonnosuojelun Säätiön asiamiehelle, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. · , ............. • Edullinen hinnaltaan. eläimet, luonto ja ympäristö MAASEUTUYRITTÄJÄTUTKINTO ja PUUTARHATALOUDEN PERUSTUTKINTO (oma linja myös aikuisille monimuoto-opetuksena, haku suoraan oppilaitokseen). Hakemusten tulee olla perillä 31.3. Asuntolapaikka on. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonsuojelua ja muuta ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön. _~ .. t"O V) 1 ·g_~1 r---0 1 1 ~B 21 1 >~ g_ <( ...i...c5 -s:r :<( N <( t ö ,-l ,-< 3 <( W-l (f)~ d :l .S oi 1/l -~ 1/l C. 1999 klo 12 mennessä. (017) 3612300, 3612319 Kevään yhteishaussa mukana: • Pitkälle viety ekologisuus perustuksista lähtien. 50 sivua • Noin puolet värisivuja luonnon kuvaaja ............ > 6 -" ::::, E E Q) ..c CO Vl Vl aJ -0 ::::, > CO::::, CO::::, t-" aJ ::::, -""3 '<1"0 ~:;: Vl ' aJ Vl ES::: Vl E z '-----------------------------'-------------------64 SUOMEN LUONTO 2/99. Jos haluat liittyä jäseneksi yhdistykseen, tilaa kaavake puh 050-3531815. Jaettavana on noin 60 000 markkaa. e<:l d ES C: ..c: e<:l °' C: °' °' .::,(. Terveellinen asustaa. SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT ry. 750
Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. Hanna Ma6npuro, kans.välisten as. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Mervi Taskinen, laskuttaja Sirkka Tepponen, ekoenergia Liittohallitus Timo Helle, pj, 1016) 3364302, Janne Lampolahti, Seija Nerg, Juho Pennanen, likka Sten, Heikki Susi/uoma, Jorma Viljanen, Tiina Raivikko, Kaisa Raitio, Seppo Häkkilä Alueja piirisihteerit Et.-Häme, Erja Hakkarainen, Tervaniementie 20, 13500 Hämeenlinna, puh. Postinumero ja -toimipaikka: Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: .... Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: . ja fax 1016) 311 550, tai 0400168 271, leskela@sll.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh.103) 2131 31 7,049 737580, fax 2131017, helin@sll.fi Pohjois-Karjala, Ilari Uotila, Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh.109) 228 081, telefax 109) 228 08200 sähköposti: toimisto@sll.fi ma-pe klo 8.30-16.15 internet: www.sll.fi Ulla Ahonen, toimittaja Mirja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Karvonen, toimistosihteeri, vs. Silja Sarkkinen, koulutussihteeri, vs. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. 4, Pohjolantori M 9, 45100 Kouvola, puh.105) 371 0301 Lappi, Tuula Leskelä, Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 00003 HELSINKI 65 r r. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __)_ 19_. ja fax 105) 41 1 7358, siilahti@sll.fi Satakunta, Terttu Nevala, Otavankatu 11, 28100 Pori, puh.ja fax 102) 632 6163, lammi@sll.fi Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, puh.109) 228 08206, fax 228 08 200, uusimaa@sll.fi Pohjanmaa, Jan Gäddnäs, Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa, puh.106) 312 7577, vaasa@sll.fi Varsinais-Suomi, Hannu Klemola Martinkatu 5, 20810 Turku, puh.102) 2355 255, fax 2355 244, turku@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Asiamies Ritva Pietiläinen, p.109) 22808221, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotuspääll., päätoim. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . 0500 320844 Keski-Suomi, Tarja Lumme, Kilpisenkatu 8 A 24, 40100 Jyväskylä, puh ja fax 1014) 611 223, lumme@sll.fi Kymenlaakso, Hannele Mäkelä Kauppamiehenk. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite:. 103) 6336 499 Et.-Savo, Eeva Taimisto, Olavinkatu 56, 57100 Savonlinna, puh. 1013) 138 281 , 0400 125 972 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Merja Ylänen, Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh.108) 378 443, fax 370 279, ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen, Haapaniemenkatu 23, 701 10 Kuopio, puh 1017) 262 381 1, 050 569 9091, erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pertti Siilahti, vs., Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, puh. Suomen O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Eija Koski, jätteiden synnyn ehkäisy Ilpo Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö Maija Lammi, järjestöpäällikkö, vs. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Postinumero ja -toimipaikka: .... Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. pääll.vs. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotka nkatu 9, 00510 Helsinki. Puhelin (myös suuntanumero): . 109) 228 08333, www.sll.fi/tuki/ Luonnonkuva-arkistcll.uontokuvat Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki puh.109) 409 238, www.lka.fi SU:n nuorisojärjestö: Luonto-Liitto ry Annankatu 26, 00100 Helsinki puh.109) 684 4420, fax 109) 6844 4222 SUOMEN LUONTO 2/99 z u.J 6 :J V) Tilausliinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Tilaukset ja osoitteenmulJtokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Puhelin (myös suuntanumero): ....... Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh
Vastaukset sivun 61 pähkinöihin 1. Naakka on Varsinais-Suomen maakuntalintu. Muista kansista eniten ääniä, 45 , sai heinäkuinen, Matti Torkkomäen kuvaama Häntälän maisema. Antti Kolin Mallaneidon morsiuskimppu (6198) ja Jouko Määtän Iloisia ruokavieraita (12/98) saivat kumpikin seitsemän ääntä. "Olen lintujen ystävä ja suomalaisen metsän. "Herkkää, erikoista ja kuitenkin niin luonnollista", hehkutti koikkalalainen Maija-Riitta Toivola-Roikonen kakkosijalle yltäneestä kannesta , jota monet muutkin ylistivät "todellisena luonnon taideteoksena". Maaliskuussa alkavat hankikorrit vipeltää. 3. (Alice Karlsson ja Mikko Niskasaari). Mitä biologisilla asemilla tapahtuu. joulukuuta. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille! Alice Karlsson For our English-speaking readers The summaries of articles appearing in Suomen Luonto can be found at www-page http://forest.sll.fi/sl/index.html. 5. Nelossijalle ylsi 1 9 äänellä toukokuun muuttohaukka. 4. Parhaaksi nousi kymmenen äänen voimin Paavo Hamusen jäätynyt ulpukan kota (11 /98) . Eniten eli 1 ääntä keräsi joulukuun lehden Särkeekö virkamiesten mielivalta Suonpäiden unelman. Einari Merikallio, mies jonka linnut tunsivat. Vuoden puu on ruotsinpihlaja. hakkinen on naakka. "Miten hirvittävä kuva! Herättää runsaasti ajatuksia", kirjoitti Päivi Lehtonen Naantalista. Pisteitä keräsivät niin kolumnistit kuin Kysy Luonnosta -palstalla vastaavat asiantuntijatkin. Tässä kuvassa esiintyvät molemmat", kirjoitti joulukuun kantta äänestänyt Pirkko Lahti Turusta. Vuoden puun valitsee Dendrologian seura, jonka jäsenet ovat puiden ystäviä. Parasta juttua haarukoitiin laajalti. Kauniiden luontokuvien suosio oli vankka, "rumista" ympäristökuvista vain Jorma Laurilan Kevät tuli kaivopuistoon huomioitiin (6/98). Kuvassa a] halli, b) norppa ja c) kirjohylje Kirjohylje on Etelä-Itämeren asukki, joka harhautuu joskus pohjoisemmaksikin. tutkijoita ja harrastajia. Hamppu on kotoisin Keski-Aasiasta, Himalajan vuoristosta. Seuraavaksi tuli kahdeksalla äänellä saman lehden Jorma Keskitalon Talven rauhaa Jurmossa. Mettinen on kyyhky [uuttukyyhky ja sepelkyyhky]. Suurin osa äänesti vain kantta, ja kilpailu kahden vahvan ehdokkaan välillä oli kova: joulukuinen punatulkku keräsi 78 ja marraskuun jäätyneet kanervat 75 ääntä. Ääniä annettiin 73 jutulle, suurimmalle osalle vain yksi. Pääpalkinnon, tuhannen markan lahjakortin, voitti Lyyli Kinnunen Porvoosta, Löytöretkiä lähiluontoon -kirjan saivat Kati Korkiasaari Turusta , Markku Heino Raumalta ja Tapani Aura Hietasesta. Parhaan yksittäisen kuvan valinta koettiin viesteistä päätellen vaikeimmaksi , 69 vastaajaa pystyi kuitenkin nimeämään suosikkinsa. Siiri Sopuli lähti puolestaan viipottamaan seuraaville: Suvi Töyrylä, Enäjärvi , Tarja Kelppe, Karperö, Eeva Puustinen, Liikala, Niina Halonen, Turku, Tiina Puurtinen, Savonlinna ja Hillevi Aitta Turku. Metsästys päättyi 1 5. 2. "Järkyttävä kuva, vaikkakin todellinen , todiste ihmisten tyhmyydestä", puuskahti tikkakoskelainen Marja-Liisa Kukkonen. Myös Multasormet, Ajankohtaisten pikku-uutiset sekä Ennen-Jälkeen -minitarinat saivat kehuja. Kalevala täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Biisonistako uusi kotieläin Suomeen. Halli on norppaa selvästi isompi, ja sillä on pitkä kuona ja iso pää. Pähkinöitäkin oli pureskeltu : "Niillä on kiva testata tietonsa, aloitan lehden lukemisen niistä", eräs lukijamme kirjoitti. Punatulkun kuvasi Kari Reponen, kanervat Timo Särkkä. 6. Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan 1998 kaadettiin 29 870 hirveä, joista 53 prosenttia oli vasoja. Aäniä annettiin tällä kertaa monenlaisille turinoille. Karva vilahtaa hopealle. Norppa on Itämeren hylkeistä pienin , ja sillä on pieni pää, lyhyt kuona ja selvä otsapenger. Seuraava Suomen Luonto ilmestyy 8. This issue's summaries include: The Komi Republic a land with Europe's largest intact native forests Finland's National Forest Pian mostly pays lip service to the protection of biodiversity Helvetinjärvi National Park is attractive even in winter Swedish whitebeam (Sorbus intermedia) Tree of the year 1999 Pollution bleaches great tits in Finland Hemp cultivation becoming popular SUOMEN LUONTO 2/99. Seuraavaksi kiri yhdeksällä äänellä Benga Pöntisen Kuutamokurjet (8/98). 7. Ensin tarvomme Oulangalle. Kannan suuruudeksi ennen metsästystä arvioitiin 1 09 800 eläintä. maaliskuuta 1999 Mikä hangessa törröttää. Kirjohylkeen erottaa hallista parhaiten kuonosta, joka kirjohylkeellä on lyhyempi kuin hallilla. Antti Leinosen tähtiyö joulukuun lehden takakannessa tuli kuudella äänellä kolmanneksi. 66 Punatulkku valloitti lukijat Suomen Luonnon Paras kansi, juttu ja kuva 1998 -kilpai luun tuli kaikkiaan 306 vastausta
T oukan tehtävänä on syödä ja kasvaa, aikuisen lisääntyä ja levittäytyä uusille alueille. Se, että perhoset kuoriutuvat aikuisiksi samanaikaisesti, on välttämätöntä lajin lisääntymiselle. Jos sinne pääsisi kurkistamaan, säikähtänyt havainnoitsija huomaisi aluksi vain kellertävää massaa, jossa toukan rakenteet ovat lähes hävinneet. Noin 85 prosentilla tunnetuista lähes miljoonasta hyönteislajista elämänkiertoon kuuluu neljä vaihetta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Toukka menettää liikuntakykynsä, ja ulkopintana on nyt kova kotelokoppa. Ratkaisevat vaiheet tapahtuvat piilossa kotelon sisällä. Sama aine panee käyntiin myös perhosen siipien laajenemisen. Koteloitumisen ja aikuiskuoriutumisen tausta tunneSUOMEN LUONTO 2/99 taan aika hyvin. ikea ajoitus on muodonvaihdoksessa tärkeä. Sopivassa paikassa se jää paikalleen. Miten tämä kellontarkka ajoitus onnistuu. Valmiin aikuisen kömpiminen kotelosta on geeneihin ohjelmoitu tapahtumaketju, jonka laukaisijana on jälleen aivojen tuottama hormoni (ekloosiohormonD. Kuitenkin suoli erottuu ehjänä, hentona tiehyeenä, joka säilyy aikuisuuteen. Muodonvaihdoksen ohjelmointi riippuu hormonien tarkoin ajoitetusta erittymisestä. Perhonen ei ole kuitenkaan vielä valmis aikuiselämän koettelemuksiin, sillä sen pinta on aluksi pehmeä. Kun perhostoukka on saavuttanut tietyn vähimmäispainon ja vuorokauden aika on juuri oikea, aivojen valmistama hormoni (PTTH) aloittaa nahanluontihormonin eli ekdysonin erittymisen. Massaan alkaa hahmottua uusia rakenteita, joista pian erottuvat jalat, siivet, lentolihakset, verkkosilmät ja muut aikuisen elimet. Niiden aineosat otetaan uudelleen käyttöön aikuissolujen ja aikuiskudosten kehittyessä. ELÄMÄ ON IHMEELLINEN Matomaisia siivekkäitä SEPPO TURUNEN S aduissa prinssit muuttuvat sammakoiksi ja ihmiset susiksi, mutta myös oikeassa elämässä tapahtuu miltei satumaisia merkillisyyksiä. Siinä eläin kehittyy munasta toukkavaiheen kautta täysikasvuiseksi ja samalla muuttuu rakenteeltaan usein kuin toiseksi eläimeksi. 67. M uodonvaihdos on luomakunnan dramaattisimpia esimerkkejä kaikkien eläinten kehitykseen kuuluvista ohjelmoiduista solukuolemista (apoptoosista), kun monet toukkakudokset häviävät. Toukasta on tullut .liikkuva ruuansulatuskanava, aikuisesta lentävä suvunjatkaja. Samalla se ohjelmoi ekdysonin kohdesolut niin, että ne nyt muodostavat koteloeivätkä toukkakudoksia. Tässä onkin muodonvaihdoksen merkitys; voisimme miltei puhua kahden eläinlajin yhdistelmästä. Muodonvaihdos on yksi syy siihen, että hyönteiset ovat maapallon menestyksekkäin eläinryhmä. Ajoituksen määräävät sekä ulkomaailma että eläimen sisäinen tila. Ainakin viisi hormonia ohjaa perhosilla nahanluonteja ja muodonvaihdoksen kulkua. Samassa hyönteisyksilössä on ikään ·· kuin kaksi kehityslinjaa, jotka kumpikin ovat omilla ehdoillaan erikoistuneet mainittuihin toimintoihin. Lisäksi nahanluontihormoni muuttaa toukan käyttäytymisen: eläin lopettaa syönnin ja aloittaa vaellusvaiheen. Muodonvaihdos on eläinkunnassa aika yleinen ilmiö. Samanaikaisuus toteutuu niilläkin lajeilla, joiden kehitys kestää useita vuosia. T oukkakudoksia ylläpitänyt hormoni (juveniilihormoni) häviää viimeisessä toukkavaiheessa tilapäisesti kudoksista ja verestä. Esimerkiksi neitoperhosen toukat kuoriutuvat alkukesällä munaryhmästä, luovat nahkansa toukkaelämän aikana kaikkiaan neljästi kuin yhteisestä komennosta, vaeltelevat viimeisessä toukkavaiheessa omille teilleen, koteloituvat ja kuoriutuvat koteloistaan edelleen hämmästyttävän yhtäaikaisesti. Sen ansiosta ne ovat sekä maanpinnan että ilmojen valtiaita. Valkuaisaineita pilkkovat entsyymit ovat aktivoituneet soluissa ja jättäneet jälkeensä siististi paloiteltuja solujen osia
... ..... ........ ...... ....... .. I Muistatko enää, millaine11 u11 rikkumaton rauha talvisessa metsässä. .. .... ... Liittymällä Luonnonsuojelu Ii iton jäseneksi vaikutat osaltasi luontomme säilymiseen puhtaan ja elinkelpoisena tulevillekin sukupolville yhdessä 30 000 muun jäsenemme kanssa. Pyydän lähettämään lisätietoja Suomen luonnonsuojelu liiton toiminnasta. ... Halutessasi voit tukea D D D Haluan liittyä Suomen luonnonsuojelul iiton jäseneksi. Puhelinnro: .. ....... .... · .. ... ......... .... (09) 228 081 www.sll.fi. vesistöjen suojelu ja -kunnostaminen kutsumme kaikki vesistöjen tilasta huolestuneet kansalaiset mukaan vesistötalkoisi in, eteläisen Suomen metsiensuojelualueiden lisääminen ja monimuotoisuuden vaaliminen talousmetsissä, kestävän energiajärjestelmän edistäminen. Lähiosoite: Posti nro ja -toimipai kka: .............. Nimi: ..... ...... ........ Allekirjoitus: .. . Näkyvää ja tärkeää luonnonsuojelutyötä paikallistasolla tekevät 15 luonnonsuojelupiiriä ja yli 200 luonnonsuojeluyhdistystä. ---------------------------------------~ SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Postimaksu maksettu. Osoitteita voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin. ~ '· " .. .. ....... ...... Kuluvana vuonna tavoitteitamme ovat mm. Olet tervetullut Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Jäsenmaksumme 1999 on 130 mk. .. Pyydän lähettämään lisätietoja. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toiminnasta. Saan kaikki jäsenedut ja jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä tilisiirtolomakkeella. .. . ... J, L uonto tarvitsee puolustajansa. .. Suomen luonnonsuojeluliitto on toiminut luonnon puolesta jo yli 60 vuotta. Jäsenetuina saat Luonnonsuojelija -lehden sekä monenlaisia alennuksia mm. ... Suomen Luonto -lehden tilauksesta sekä liiton kursseista ja luonnonharrastusviikoista. ....... ....... --~. Suomen Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun 1 uonnonsuojel u Ii itto Kotkan katu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄH ETYS Sopimus 00 510/845 00003 HELSINKI Suomen luonnonsuojeluliitto ry puh