suomalaiset ja arktis. pöllöt. 6 t , n o lu lu kou teemana luontokuva TYKKYMETSÄN ihmeellinen valo Lassi kujala kuvaa kotinurkillaan SINI SAARELAN Arktis 2 Irtonumero 8,50 € Pöllöt äänessä 21.2.2014 Hyvä myyrävuosi etelässä innostaa pöllöt pesimään.. Luontokuvaaja lAssi kujala. sau . SUOMEN LUONTO 2 | 2014 härkäsimppu. susien liikkeet. tykkymetsien taika. täpläverkkoperhonen. sukellus kelppimetsään. v u 9 ok s
”Otin tämän kuvan sinisorsasta digipokkarilla toimistoni ikkunasta Helsingin Hernesaaressa viime maaliskuussa”, hän kertoo.. kevättalvi Jäälintu kuva Vesa Huttunen Teksti Jorma Laurila Arkkitehti, luontokuvaaja Vesa Huttunen tunnetaan vahvoista sommitelmistaan ja muutenkin persoonallisesta kuvaustyylistään
Poronhoidon takia suuri osa Suomesta on susilta pois, ja siksi eteläinen, läntinen ja itäinen Suomi ovat avainasemassa suojelussa. Kuvauskohteet hän löytää kotikulmiltaan. Esko Kuusisto kiteyttää jäisten muotojen taustat. Eri asia ovat pihoihin varta vasten tulevat sudet. Ei susien paikka tietenkään ole pihoilla, vaan ihanteellisimmin erämaissa omissa laumoissaan. Kohtasimme laella ja sain useita kuvia. lassi kujala Pääkirjoitus ”Löysin päivän tärkeimmän kuvauskohteen sattumalta. 14 Härkäsimppujen koiraat osallistuvat jälkeläisten hoitoon. Susi on luonnostaan arka, ja ihmisten nurkissa pysyttelevä, peloton susi on jollain tavalla sairas. 30 Kuvaajan reviirillä Luontokuvaaja Lassi Kujalalla on aina 24 Suomen pöllöt Opi tunnistamaan kymmenen lajiamme. 14 Simppu sentään! 26 Kylmät muodot Hydrologi Härkäsimput kutevat parasta aikaa. Ihannetilaa ei useinkaan saavuteta, joten silloin on etsittävä muita vaihtoehtoja. Ääripäät ovat kaukana toisistaan, joten yhteisiä linjauksia on ollut vaikea löytää. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 29 Raevaara 49 Kauppinen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen avoin pantasusiseuranta oli tarkoitettu metsästäjien avuksi, jotta sudet eivät tappaisi heidän ajossa olevia koiriaan. 16 Pöllöjen yö Nyt on mainio tilaisuus nähdä ja kuulla pöllöjä. Yrityksiä suden ja ihmisen rinnakkaiseloon on tehty. Myös Länsi-Suomeen palkattu susisovittelija on hieno idea ja kokeilu on tuonut hyviä tuloksia. Mitä enemmän susista on pätevää tietoa, sitä onnistuneempia ratkaisuja voidaan löytää. vakiot sesonki meneillään. Hyvästä palvelusta jouduttiin kuitenkin luopumaan, koska salametsästäjät käyttivät sitä hyväkseen. Pelko on varmasti aitoa, mutta perusteeton pelko pitäisi saada hälvennettyä. Kettu perääntyi, mutta pian näin sen uudelleen ja jatkoin kuvaamista. pekka tuuri sirpa pellinen Miten sudelle tassunsijaa. Asutuksen lähellä elävistä susista on nyt saatu tärkeää tietoa: kaikki taajamien liepeillä elävät sudet eivät ole pihasusia. Juuri pantaseurannan kaltaiset innovatiiviset ratkaisut auttaisivat susiongelmaan. Tällaisista susista ei ole haittaa kenellekään. Talviset kettukuvat ovat puuttuneet minulta lähes kokonaan, mutta nyt onnisti.” 4 Suomen luonto Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi 2/2014 2/2014 Sisällys Susi jakaa suomalaisten mielipiteitä enemmän kuin mikään muu eläin. Näin kun kettu liikkui kumpareen takana ja menin nopeasti sitä vastaan. Osa niistä vain yrittää päästä mahdollisimman sukkelasti asutuksen ohi väljemmille seuduille
Pieter-Jan D’Hondt Sudet ovat arkoja. www.climatecalc.eu Cert. no. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Luontokuvaaja Lassi Kujalan matkassa. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Miten sinä näet kevään tulon. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 2/2014 73. 58 Kelppien viidakossa Hyönteistutkija Jaakko Kullberg etsi täpläverkkoperhosia. Miksi niiden jälkiä sitten löytyy pihoiltakin. 38 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 12/2014 Suomen luonto 5. 46 Pihojen sudet 50 Tykkyretken taikaa Mika Honkalinna nousi lakimetsiin. Suuret ruskolevät muodostavat monimuotoisia metsiä aaltojen alle. 38 Matka viimeiselle ulapalle Jäämerellä alkava öljynporaus voisi romauttaa arktiset ekosysteemit. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_02/2014 Valon paluu Tämä jäälokki edustaa arktista puhtautta, jolle öljynporaus on suuri uhka. Sami Kiuru / vastavalo 36 Perhossuunnistusta Tehtävä Marokossa. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI kansikuva Lapinpöllö tulee myyrien perässä joskus hyvinkin etelään kuten tämä keltasilmä, jonka Vesa Huttunen kuvasi Helsingissä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 30 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 57 Valon paluu Suomen Luonnon kuvakisa
Myyrien herkkua olivat erityisesti syksyllä istutetut kuusentaimet, joista peräti. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. sami kiuru / vastavalo ismo tuormaa P Metsämyyrän poikanen ottaa ensi askeliaan. Myyräkantojen huippuvuosina jyrsijät aiheuttavat taimikoissa huomattavia tuhoja, joten tutkimuksen tuloksia on odotettu kiinnostuneena. Myyrä suosii istutustaimia Luonnonkuusen puolustusyhdisteet ovat peltomyyrälle ikävämpiä kuin istutetun tarjokkaan. Tutkimustulos saatiin vertailemalla luon- taisesti maastossa versoneiden kuusentaimien ja niiden viereen istutettujen, keinollisesti kasvatettujen kuusentaimen maistuvuutta peltomyyrille. Asia on selvinnyt Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tekemässä myyrätuhoseurannassa. 6 Suomen luonto 12/2014 eltomyyrät suosivat ravintonaan kuusten istutustaimia luontaisesti syntyneiden kuusentaimien sijasta. Tutkimuksen lopputulos on hyvin selkeä. Etelä-Suomeen odotetaan täksi kevääksi myyrähuippua. Ilmiön syynä ovat istutustaimien ja luonnontaimien erilaiset ravinneja puolustusyhdistepitoisuudet
Kysyn saukosta väitelleeltä Risto Sulkavalta, voisivatko Hankoniemen saukot olla pariskunta. Kaikkein korkeimmat typpipitoisuudet – ja toisaalta vähäisimmät stilbeeni-puolustusyhdisteen pitoisuudet – olivat syksyllä istutetuissa kuusentaimissa, ja ne kelpasivat näin myyrille parhaiten. Viime vuosina saukot ovat asuttaneet yhä taajemmin myös Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan vesiä. Hän arvelee, että kyse on ennemmin emosta ja poikasesta, poikanen kun seuraa emoa hyvinkin täyskasvuiseksi asti. Metlan tilastollisen vuosikirjan mukaan istutuksiin toimitettiin vuonna 2012 lähes 110 miljoonaa kuusentainta. Virallinen arvio kokonaismäärästä on silti vain 2500. Saukon romahduksen taustalla olivat pcb-yhdisteet, joiden kieltäminen tuli viime hetkellä. Se on ensimmäinen saukkoni täällä, vaikka olen retkeillyt a lueella pikkupojasta asti, 1970-luvulta. antti halkka Ismo Tuomaa 12/2014 Suomen luonto 7. Männyntaimia istutettiin 51,5 miljoonaa. Turun saaristossa niitä on jo aika ulkona saaristossa. Hylje. Kiikarissa AHTI HALKKA 70 prosenttia kärsi myyrien tekemistä vaurioista. Katselen kaukoputkella läheisen siloluodon rantoja ja erotan liikettä veden ja kallion rajalla. Saukon paluu Vuoden alun päivä Svanvikin lintutornissa Hankoniemellä. Vielä avoimella lahdella uiskentelee telkkälauttoja, näkyy myös joutsenia, koskeloita ja kaunis uivelopari. Seuraavaksi eniten myyrät popsivat keväällä istutettuja kuusentaimia, joista niistäkin noin 40 prosenttia kärsi erilaisia vaurioita. Etenkin syksyn istutustaimista suurin osa voi siis mennä myyrien suihin, joten tutkimustuloksella on suuri taloudellinen merkitys. Koko Suomen saukot vähenivät 1950-luvun jälkeen dramaattisesti. Ilmiön syynä on tutkimuksen mukaan sekä taimien erilainen typpipitoisuus että kuusen fenolisten puolustusyhdisteiden määrissä havaitut erot. Retkeilyni alkuvuodet osuivat juuri aallonpohjaan, jolloin saukko oli hävinnyt rannikolta. Alkukesällä istutettujen kuusentaimien typpipitoisuudet laskivat kesän myötä ja puolustusyhdisteiden määrä kasvoi, joten ne selvisivät syksystä lähtien myöhemmin istutettuja taimia paremmin. Nyt saukko on runsastunut koko Suomessa. Eläin ei tule heti näkyviin, sitten se kapsahtaa kalliolle ja esillä on saukon profiili. Tutkimus kuusentaimituhoista julkaistiin Journal of Chemical Ecology -lehdessä. Kaukoputkelle syntyy ruuhkaa, ja kaverini huomaa, että saukkoja on kaksi. Saukon paluu etelärannikolle ja vähitellen saaristoonkin on tuore asia. Retkiporukkamme on tyytyväinen. Suomen saukkokanta on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. lassi kujala Jatkuvan kasvatuksen puolestapuhujat ovat saaneet Metlan tuoreesta tutkimustuloksesta uuden perustelun suosia luonnonvalintaa keinollisen uudistamisen sijasta. Tutkimuksissa löydettiin myös kaksi uutta kuusen puolustusyhdistettä, joiden pitoisuudet vaihtelivat typpipitoisuuden mukaan. Siis saukkoperhe! Se ilahduttaa, ja samalla Svanvikin luodolla ja muuallakin Suomessa vanhoilla asuinseuduillaan kalastelevat saukot tuovat viestiä siitä, että pahin on ohi ympäristömyrkkyjen kanssa. Sen sijaan luontaisesti syntyneet kuusentaimet eivät juuri maistuneet myyrille, ja niistä vahingoittui vain 20 prosenttia. ”Pahin on ohi ympäristömyrkkyjen kanssa.” Saukko syö pikkukaloja, hyönteisiä ja sammakoita, joskus rapujakin. Kanta on vahvin Keski-Suomen ja Savon virtavesien varsilla. Myyrä- ja hirvituhojen vähäisyys, luontaiseen uudistamiseen liittyvä tiukempi luonnonvalinta, kasvatettavan puun laatu ja ulkoisten kustannusten pienuus puhuvat heidän mielestään yhä vahvemmin luontaisen uudistamisen puolesta
eemeli peltonen / vastavalo riitta vauras Ilveksen on paras tehdä kaksi pentua Synnyttämällä kaksi poikasta ilvesnaaras saa todennäköisimmin maksimoitua elinikäisen jälkeläistuottonsa, kävi ilmi ranskalaisen Lyonin yliopiston tutkimuksessa. Ajallisesti ja alueellisesti vaihtelevissa ravinto-oloissa kolmen pennun imetys onnistuisi harvoin, yhden lähes aina. leveyspiirin eteläpuolella myös järvitaimenen alamitan 60 senttiin. taimennaaras on sukukypsä vasta 60-senttisenä. Silloin Heikki Härmälle juolahti mieleen kotka. Linnun näköaisti keskittyy erityisesti silmän ja nokan yhteistyöhön, jotta lintu saa nokkansa osumaan lähellä oleviin ravintokohteisiin oikealla tavalla ja erehtymättä. Tytin selässä on satelliittilähetin, jonka avulla poromiehet seuraavat sen liikkeitä. olli-pekka karlin Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Olli-Pekka Karlin pitelee Tyttiä. Kumpikin värimuoto kuitenkin säilynee, sillä harmaat pöllöt sietävät ruskeita paremmin pakkasta, mutta ruskeilla on parempi vastustuskyky lintumalariaa vastaan, kertoo lintumalariaa tutkiva Patrik Karell Åbo Akademista. Tavallisesti poromiesten oppaina ovat korpit, jotka raakunnallaan paljastavat raadot. ”Mutta kun korpit huomaavat, että piilo- tamme löydetyt raadot, jotta ne etsisivät uusia, ne lakkaavat raakkumasta.” Lähetintä kokeiltiinkin ensin korpeilla, mutta pienikokoisten laitteiden teho oli heikko, ja korpit olivat taitavia vapautumaan niistä. Muutoksen selittävät 1990-luvun leudot talvet ja ruskean värin dominoiva periytyvyys. Asia on ollut vuoDen kalamiehenä palkitun professori hannu lehtosen toistuva vaatimus. On pakkaspöllöjä ja malariapöllöjä Valtaosa Suomen lehtopöllöistä oli ennen harmaita, nykyisin puolet on ruskeita. Erityisesti sulan maan aikana kotkasta on suuri hyöty”, Kallioluoman poroisäntä Heikki Härmä kertoo. pertti koskimies 8 Suomen luonto 12/2014 Villi järvitaimen on pyydetty pois ennen ensimmäistä kutua. ”Viime vuoden loppuun mennessä Tytti oli löytänyt jo kuusi raatoa, vaikka kaksikin olisi ollut hyvä tulos. Näillä näytöillä se pärjäisi työmarkkinoilla myös ilman tukia”, Heikki Härmä myhäilee. ”Jos Tytti viipyy aukean paikan laidassa yli kolme vuorokautta, on melkein varmaa, että siellä on poronraato. Kokenut rengastaja Olli-Pekka Karlin onnistui syyskuussa pyydystämään Tytiksi ristityn naaraskotkan. Yhtä tärkeää on nähdä poikaset pesässä ja kolmanneksi tärkeintä lähestyvä peto. Poikasmäärää rajoittaa eniten se, kuinka paljon ravintoa naaras löytää imetysaikanaan. Tytti-kotka auttaa poromiehiä Kuusamolainen Kallioluoman paliskunta sai viime syksynä poronraatojen etsintään tarkkasilmäisen apulaisen. Petojen tappamista poroista saa teurasarvoon nähden 1,5-kertaisen korvauksen, mutta raatojen etsiskely vie aikaa. Tytti, 22-vuotias maakotkarouva, löytää petojen jäljiltä maastoon jääneet ruhontähteet. Vaikka yli 50 tutkitun lintulajin näkökentät ja katselutavat vaihtelevat, ei yksikään niistä lentäessään katsele alas samoin kuin ihminen lentokoneesta. pekka tuuri pertti koskimies. Jarmo Pasanen 60 cm Lintu ei katsele lintuperspektiivistä Royal Societyn tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan linnut eivät lentäessään katso ”lintuperspektiivistä” vaan pitävät silmällä ruokaa ja petoja. Maa- ja metsätalousministeriö korotti meritaimenen ja 67. Paliskunta hankki 3000 euron hintaisen lähettimen, ja petovahinkojen ehkäisyä tutkiva EU-hanke on vastannut alkuun käyttökuluista
Australian limamaton eläessä maapallo oli vasta 800 miljoonan vuoden ikäinen! Vanhimmat elämän merkit ovat taas entistä vanhempia. Suomalaisen geologian isä J.?J. Seppo Vuokko 12/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Hän kuvasi ne nimellä Corycium enigmaticum, arvoituksellinen pussi. Sittemmin vastaavia hiilipitoisia muodostumia on löydetty vanhoista kivistä eri puolilta maailmaa. Eliöt olivat pieniä, useimmiten yksisoluisia ja niistä jäi harvoin selviä fossiileja. lasse kosonen ilmiömäistä Musta hiilipussi Aitolahden kivessä. Ne ovat syntyneet, kun mattomainen bakteeri- ja sinileväkasvusto hautautui liejuun ja kivettyi ajan mittaan. Astrobiology-tiedelehdessä kerrottiin, että tähän mennessä vanhin fossiloitunut mikrobikasvusto löytyi hiljattain Pilbarasta, läntisestä Australiasta. Sederholm piti niitä vanhimpina kallioperässä säilyneinä elämän merkkeinä, ja löytöhetkellä ne saattoivat sitä ollakin. Se on 3500 miljoonan vuoden ikäinen, siis melkein kaksi kertaa Aitolahden hiilipusseja vanhempi. Vanhimmat elämän merkit vanhenivat Tunnemme melko hyvin elämän kehityksen kambrikauden alusta nykyaikaan, siis noin 570 miljoonan vuoden ajalta, mutta sitä varhaisemmat elämän vaiheet ovat yhä huonosti tunnettuja. Myöhemmin Aitolahden hiilipussit on todettu noin 1900 miljoonan vuoden ikäisiksi. Hiilipussit ja kerrostumat eivät kuvasta tuolloisten olioitten todellista ulkonäköä. Aitolahden hiilipussit on todettu noin 1900 miljoonan vuoden ikäisiksi. Tuolloin ei vielä ollut menetelmiä, joilla kiven todellinen ikä olisi pystytty määrittämään. Sederholm löysi 1800-luvun lopulla Tampereen läheltä Aitolahdelta kivestä pussimaisia muodostumia
Tuoreen Suomen ympäristön tila 2013 -raportin mukaan ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen ovat vakavimmat ongelmat. Lounas synnyttää näin virkamiehelle noin viiden vuoden jääviyden suhteessa lounastelukumppaniin. 1 Savukoskelta on löydetty uusi sienisääskilaji, Boletina hymenophalloides, joka on aiemmin löydetty vain Japanista. Tällainen on harvinaista hallinnossa. Avovesikausi on venynyt Kemissä neljällä päivällä vielä vuoden 1984 jälkeen.. Urho Kekkosen kansallispuistosta löytyi sammallaji, josta on Suomesta yksi vanha näyte. Helsingin yliopiston farmakologit ovat patentoineet menetelmän, jossa betuliinista valmistettua lääkettä käytetään keuhkoklamydian nujertamiseen. Tarkkailemme ympäristöä. Samalta natura-alueelta on paljastunut jo parikymmentä Suomelle uutta hyönteislajia. Nämä ilmakuva Keskustaopiskeli joiden puheenjohtaja Jir ka Hakala kommentoi 16.1.2 014 Suomenmaa-lehd en haastattelussa Kollajan ja Vuot oksen allassuunnitelm ia. jäidenlähtöpäivä Oho! ”M ol emmiss a ha nk keiss a ma ks et ta isiin hi rv eä hin ta mene te tt yin ä lu on toarvo in a.” pinnalla iina ronkainen Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo Luonto ja ympäristö nyt vuosi JÄIDEN LÄHTÖ KEMISSÄ 1890–2010. Kollajan altaan ympärillä on outoa teutarointia: Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta pulpahti ulos johtaja Heikki Aronpään allekirjoittama lausunto, jonka mukaan allas ei uhkaa Pudasjärven suistoa lueen natura-arvoja. Vaihtunut mittaustekniikka ja -paikka on voinut näkyä jäidenlähdön ajankohdassa, samoin lisääntynyt liikenne, sillä mittauspaikat ovat olleet usein meriväylien varrella. 11/2014 10 Suomen luonto 12/2014 myös pahenevat koko ajan. 3 Koivulla klamydiaa päähän. Koivun kuoresta saatavaa betuliinia m uokataan kemiallisesti, sillä rasvaliukoisena sen käyttäytymistä elimistössä on hankala hallita. Boletina hymenophalloides tunnettiin aiemmin vain Japanista. Uuden lääkkeen kliinisiä kokeita ei vielä ole aloitettu, mutta maailmalla joitakin betuliinijohdannaisia on kokeiltu jopa HIV:iin ja eräisiin syöpäsolulinjoihin. Jäät ovat voineet pysyä siis vahvempina kuin pelkkä ilman lämpö antaisi olettaa. Tämä herätti ihmetystä, koska ely on kaksi kertaa aiemmin lausunut päinvastaisesti, ja koska kolmannen lausunnon valmistelleet ely-keskuksen omat biologiasiantuntijat päätyivät yhä esittämään, että natura-arvot voivat olla uhattuina. jukka salmela / metsähallitus Kuinka kauan lounas vaikuttaa. Maan kohoaminen on voinut madaltaa vettä mittauspaikalla ja vesi jäähtyä nopeammin. 2 Talouskriisi luonnolle hyvä ja huono. Suomalaisten ympäristökuormaa pienentää keinotekoisesti se, että iso osa kulutuksestamme on ulkoistettu tuonnin kautta muun muassa Kiinaan. Ylen kanavilla hän perusteli jäävittömyyttään näin: ”Minua ei ole [nyt] nähty lounailla vastapuolen kanssa, kuten aikaisemman yva-selvityksen yhteydessä kävi.” Vastapuoli tarkoittaa energiayhtiö Pohjolan Voimaa, jonka kanssa Aronpää on siis 2008 nähty lounailla, mutta ei enää sittemmin. Tulos on odotettu: jäät tulevat yhä myöhemmin ja lähtevät aiemmin lähinnä ilmaston lämpenemisen takia. 1 ja 2 pertti koskimies, 3 riitta vauras Avovesikausi pitenee 1920–1936 koettiin lämmin ajanjakso. Talouskriisi on vaikuttanut Suomen ympäristön tilaan positiiv isesti vähentämällä luonnonvarojen kulutusta mutta negatiivisesti hidastamalla ilmastopolitiikkaa. juha kauppinen Lisää Kollajan altaasta sivulla 49. Viime vuonna löytyi myös Pallas–Yllästunturin kansallispuistosta maalle uusi kääväkäs. Erikoista oli sekin, että Aronpää oli jäävännyt itsensä kahdesta muusta Kollaja-lausunnosta – mutta tämän myönteisen lausunnon kohdalla hän ei enää ollutkaan jäävi. Iina Ronkainen selvitti Helsingin yliopistoon tekemässään opinnäytetyössä Itämeren jäätymisen ja jäidenlähdön aikatauluja, joista on kerätty tietoa merenkulun käyttöön 1890-luvulta lähtien. Johtaja Aronpää, joka on tekniikan lisensiaatti, käveli siis virastonsa asiantuntijuuden yli ja uskoi mieluummin voimayhtiö Pohjolan Voiman asiantuntijoita
Kävijämäärä on ollut nyt 20 vuotta kasvussa. Hesarin arvio oli tehty hyvin niukoilla tiedoilla. Me ollaan vain selvitystyötä varten laskettu hakkuumahdollisuudet. Sen [kansallispuiston perustamista koskevan] selvitystyön aikanahan me ei sitä hakata eikä oikeastaan ole hakattu aikaisemminkaan, juurikaan, muutamaan vuoteen. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Niklas Björkqvist metsähallitus / keijo kalunki Tarkoitatko tätä juttua, joka julkaistiin Hesarissa 27.12.2012: ”Metsähallitus hakkasi Teijoon laajoja aukkoja”. Jasmin Awad / istockphoto Helsingin Sanomat kertoi 22. Helsingin Sanomat kertoi, että Metsähallitus kaavailee laajoja hakkuita Teijon suunniteltuun kansallispuistoon, mutta Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Niklas Björkqvist kiisti. Siellä tehtiin tapaninpäivän 2011 myrskytuhojen hakkuita vuoden 2012 aikana, mutta silloin hakattiin vain myrskyn kaatamia puita. Hesarin jutussa oli laskettu väärin, että meidän ajattelemaan tuottoon tarvittaisiin tuhat hehtaaria 10 vuoden aikana. suora linja Tehdäänkö Teijossa aavistushakkuita. Niin, se on nykyinen kävijämäärä. On arvailujen varassa, lähtisikö kävijämäärä kansallispuiston perustamisen myötä kasvuun. Ei mitään aavistushakkuita. Eivätkö nämä 200?000 euroa ole pieniä rahoja, kun samassa kansallispuistoselvityksessä arvioitte Teijon 70?000 vuosittaisen kävijän jättävän alueelle 3,7 miljoonaa euroa. tammikuuta, että ”Metsähallitus kaavailee laajoja hakkuita Teijon retkeilyalueelle”, jonne esitetään kansallispuistoa. Sehän oli aikaa ennen kansallispuistoselvitystä, eikä meillä ole nyt sen suurempia suunnitelmia hakkuista, vaikka Teijon käyttö jatkuisi retkeilyalueena. Hallitus aikoo kuitenkin esittää Teijoon kansallispuistoa. Eikö aavistushakkuita tehdä. Sen verran retkeilyalueella käy ihmisiä, ja siellä on nyt toimittu [hakattu] koko ajan. Saataisiinko siis pienemmältä alueelta 200 000 euroa joka vuosi. Niin. 12/2014 Suomen luonto 11. Hän vastaa nyt Suomen Luonnon kysymyksiin. Niklas Björkqvist, te kiistitte tämän pian mielipidekirjoituksessanne (HS 27.1.). jarmo markkanen Teijoon ehdotetun kansallispuiston maisemia vain kymmenen kilometrin päässä Salon keskustasta. Se saadaan paljon pienemmältä alalta, ja ne ovat suurimmilta osin harvennushakkuita. Silloinkin Helsingin Sanomat vähän väärin uutisoi niitä normaaleina metsätalouden hakkuina. jouni tikkanen Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi
Tämä vehreä keidas sijaitsee portugalilaisten vanhan linnoituksen, rantakadun ja poliisiaseman välissä. Sikon pian enää si epäilemme, että teillä on laukuissanne norsunluuveistoksina. He kutsuivat paikalle nuoren miehen, Antonion. Koristesineitä myyvät naiset kertoivat, ettei heillä ole tietoa sarvista. Kiertoilmaisun juomarahan pyytämisestä jätän tahallaan ymmärtämättä. EteläAfrikassa tapettiin viime vuonna 1004 sarvikuonoa, ennätysmäärä. Toimittanut jorma laurila maailmalta Maputolaisella torilla on tarjolla monenlaisia puuveistoksia. ta. Tiedätte varmaan, että sitä myydään tällä torilla.” Kiellämme jyrkästi, että olisimme sekaantuneet mihinkään. Jos poliisit tutkivat laukkumme, joudumme kuulemma menemään poliisiasemalle. Myytävänä on kaikenlaista: käsitöitä, hedelmiä, pähkinöitä, taidetta. Pieni tori, Feira do Pao, pääkaupungissa Maputossa on lauantaisin turistien ja paikallisten suosima levähdyspaikka. Antonio antaa puhelinnumeronsa.. M osambikin omat sarvikuonot on jo tapettu, mutta maa on yhä sarvikuononsarvien ja norsunluun tärkeimpiä salakuljetusreittejä Aasiaan. Jos salaSeisomme poliisiaseman seinustalla kahden poliikauppa jatkuu, sin kanssa. Mosambik on sarvikuononsarvien tärkeimpiä salakuljetusreittejä Aasiaan. Häntä eivät häiritse edes paikalle rientäneet rihkamakauppiaat, jotka epäilemättä kuulevat kaiken. ”En pidä materiaalia torilla, koska sen myyminen on laitonta ja liikkeellä on ilmiantajia. Tämä johtunee etenkin rajavalvonnan tehottomuudesta. Pääsemme tilanteesta sillä verukkeella, että minun pitää puhua hotellilla liikekumppanini kanssa. Tiskin alta on välitetty myös oikeita sarvikuonon sarvia. uhanalaiset Tämän sivun kuvat jaakko ruuska Sarvia kaupan jopa torilLa Sarvikuonoilla on synkät ajat. 12 Suomen luonto 12/2014 Pääsemme lähtemään, vaikka totta onkin, että etsimme salakauppiaita ja sarvikuonon sarvia. Mies saapuu puuveistosten ja muun turistitaiteen takaa, juuri sieltä, missä neljä kuukautta aiemmin olin nähnyt useita sarvikuononsarvia avoimesti esillä pahvilaatikossa. Maan lehdet eivät ole torin kaupasta raportoineet, ainoastaan salametsästyksestä ja pidätyksistä lentokentillä. Nyt Antonio ei kuitenkaan vie laatikoille vaan tahtoo puhua syrjemmällä puistossa ja menee suoraan asiaan. sarvikuonoja ”Näimme, että juttelitte noiden myyjien kanssa. Voin näyttää sarvet, kunhan ensin sovitaan hinnoista ja määristä.” Mies puhuu kaiketi totta, sillä ainakaan viikko sitten laatikoissa ei enää ollut sarvia. Liekö syynä kansainvälinen mediahuomio. Vaihtoehdoksi tarjotaan, ettei tutkintaa tarvita, kun kerran olemme ystäviä
Kolmannessa painoksessa, joka on jo tekeillä, Mikkola arvioi lajeja olevan noin 275. Kasvaneet luvut johtuvat etenkin dna-tutkimuksista, joiden perusteella aiemmin samaan lajiin kuuluvaksi luultuja pöllöjä on luokiteltu omiksi lajeikseen. Lukuisat asiantuntijat pitävät öljynporauksen riskejä arktisella merellä suurina. Sarvien viime vuosina räjähdysmäisesti kasvaneen menekin syynä on nopeasti levinnyt uskomus sarveisaineen parantavista vaikutuksista Aasiassa, erityisesti Vietnamissa. Päätöksen myötä aiotaan laajentaa Koillis-Australiassa sijaitsevaa Abbot Pointin hiilisatamaa. Zolho kertoo tienneensä norsunluun avoimesta kauppaamisesta alakaupungilla, mutta röyhkeä sarvikauppa on hänellekin uutinen. Maaliskuussa Mikkola saa kansainvälisellä pöllöfestivaalilla Houstonissa Minnesotassa festivaalin korkeimman tunnustuspalkinnon, World Owl Hall of Fame’s Champion of Owls Award. Jorma Laurila 12/2014 Suomen luonto 13. Luonnonsuojelujärjestö WWF:n kenttätyöntekijä Roberto Zolho kertoo, että tiettävästi miehet eivät saaneet vankeusrangaistuksia, vaan heidät ainoastaan pidätettiin virasta. Sarvikuonon sarvia havittelevat erityisesti vietnamilaiset ja kiinalaiset välittäjät, ja suuri osa kiinnijääneistä salakuljettajista onkin ollut vietnamilaisia. ”Kun katsoo putkistojen kuntoa ja valtion löyhää valvontaa, ei ole ihme, että öljyvuotojen salailu on yleinen käytäntö niiden puhdistamisen sijaan”, Greenpeace Venäjän energiavastaava Vladimir Tšuprov on todennut. Poliisijohtajien tiedoista ei ole todisteita, mutta olisi kai ihme, jos he eivät tietäisi. Missä ne ovat ja ketkä kaikki ryöstöstä hyötyivät, on toistaiseksi säilynyt arvoituksena. Gazprom vuoden vastuuttomin venäjä Öljyjätti Gazprom on valittu vuoden vastuuttomimmin toimivaksi yritykseksi Public Eye -järjestön yleisöäänestyksessä. Vuosi sitten Englannissa julkaistiin Mikkolan suurteos The Owls of the World: A Photographic Guide, jossa esiteltiin maailman 249 pöllölajia. Australian hallitus hyväksyi ruoppauksen jo viime vuonna, ja meripuiston hallintoelin antoi tammikuun lopulla luvan läjitykselle. Vaikuttaa siltä, että ainakin rivipoliisit tietävät sarvi- ja norsunluukaupasta. Riuttaa uhkaa lisäksi merien lämpeneminen ja happamoituminen. Nykyisin kultaakin kalliimman sarviaineen väitetään auttavan potenssiongelmiin ja jopa syöpään ja malariaan. Tuskin missään partioi niin paljon poliiseja kuin täällä. Jorma Laurila Heimo Mikkolasta kunniapöllö Palkinto Pitkän työuran YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä FAO:ssa tehnyt Heimo Mikkola on ollut työmatkoilla 127 maassa. Venäläinen Gazprom aloitti joulukuussa kaupallisen öljynporauksen Jäämerellä ensimmäisenä yhtiönä. Salakaadoissa sen sijaan ovat olleet asialla pääasiassa mosambikilaiset, jotka operoivat etenkin Etelä-Afrikan kansallispuistoissa. Tehon väitetään perustuvan kiinalaiseen perinteiseen lääketieteeseen. Siitä alkaa Rua de Araujoksi kutsuttu katu, joka sivukatuineen on katuprostituution, yökerhojen ja baarien hektinen keskittymä. Jutun tiimoilta oli syytettynä 30 viranomaista, puiston omaa henkilökuntaa. Isoa valliriuttaa nakerretaan Australia Maailman tunnetuimmalta koralliriutalta, Isolta valliriutalta, on päätetty ruopata kolme miljoonaa kuutiota maamassoja ja läjittää ne suojelualueelle. Helmikuussa 2013 maatalousministeriön varastoista varastettiin tuntematon määrä norsun syöksyhampaita ja sarvikuonon sarvia. Iso valliriutta saattaa myös menettää asemansa Unescon maailmanperintökohteena, mikäli ruoppaus toteutetaan. Miten ylös laittoman kaupan lonkerot johtavat. uutisia Mosambikin oma sarvikuonokanta, viimeiset 15 yksilöä, tapettiin Suur-Limpopon kansallispuistossa 2013. Zolho epäilee, että samat sarvet saattavat lähteä uudelleen markkinoille. Yhtiö sai kolmasosan yli 280?000 äänestä. Norsunluukaupasta maatalousministeriö ja sisäministeriö ovat tienneet jo pitkään, mutta eivät ole tehneet mitään. Siperiassa Gazprom on aiheuttanut monia öljypäästöjä, joita se on yrittänyt salata. ”Hyötyjinä on ilmeisesti niin vaikutusvaltaisia henkilöitä, että ohjelmia ja jo olemassa olevia lakeja on vaikeaa panna toimeen.” Järjestöjen on vaikeaa saada tarvitsemaansa tietoa. Iso valliriutta on Unescon maailmanperintökohde. Monet heistä olivat rajavartijoita, metsänvartijoita ja poliiseja. Jarmo Pasanen Mary Evans Picture Library / Lehtikuva Poliisiasema numero 1 on torin nurkalla. Vuosien 2008–2012 välillä Etelä-Afrikan poliisi tappoi 279 salametsästäjää ja pidätti 300. Sarvikuonon sarven hinta Aasian markkinoilla voi nousta satoihintuhansiin dollareihin. Moninkertaistuva laivaliikenne lisää myös onnettomuusriskejä. Janne Rantala AP / Lehtikuva Eteläafrikkalaisessa kansallispuistossa ammuttu leveähuulisarvikuono, jolta sarvet on hakattu irti. Toinen painos on juuri ilmestynyt, ja siinä on esillä 268 pöllölajia. Vapaa-aikansa hän käytti pöllöjen tutkimiseen. Sarveisaine on kuitenkin aivan samaa ainetta kuin ihmisen kynnet, keratiinia. Mikkola on kohdannut maailman pöllöistä puolet. Päätös on tyrmistyttänyt tutkijat, luonnonsuojelijat, matkailuyrittäjät ja kalastajat, jotka kampanjoivat kiivaasti läjityslupaa vastaan. Poliisi tiedottaa silloin tällöin takavarikoista, mutta muun muassa se, mitä sarville sen jälkeen tapahtuu, jää hämärän peittoon
Härkäsimpun arvellaan saapuneen vesiimme jokireittejä myöten Barentsinmerestä jääkauden loppuvaiheessa. Kala lienee saanut komean nimensä meressä elävän simpun päälakea koristavista neljästä luukyhmystä. Kuukauden laji: härkäsimppu Simppu sentään! Härkäsimppukoiras kaivaa pohjaan kuopan, johon naaras laskee mädin. Härkäsimppujen kutukarkelot ovat parhaillaan käynnissä. Seuraavat kolme kuukautta koiras vartioi mätiä turskan ja toisten härkäsimppujen ahnailta kidoilta. Suurimmat merestä pyydetyt simput ovat painaneet suunnilleen kilon. Vartioon jää koiras. Täysikasvuinen härkäsimppu on järvessä noin 15 sentin, me- 11/2011 14 Suomen luonto 12/2014 Härkäsimpun suurirakeinen mäti on vihertävää – ja herkullista. I teksti johanna mehtola so pää ja suuri suu, siinä härkäsimpun näkyvät tuntomerkit. Molempina ajanjaksoina Itämeren suolapitoisuus oli tavanomaista korkeampi. Suomessa sitä on paitsi rannikolla myös reliktinä eli jäänteenä syvissä järvissämme. Euroopassa sitä esiintyy meressä vain Norjassa, Itämeren pohjoisosissa ja Venäjällä Nordkappin itäpuolella. ressä 20–30 sentin pituinen. Tätä vedenelävää katsoessa tulevat mieleen muinaisten karttojen laidoille piirretyt merihirviöt. Rannikkovesissämme ja kymmenissä syvissä järvissämme elävä laji kuuluu simppujen heimoon. Koiras osallistuu perheenlisäykseen kaivamalla pohjaan matalan kuopan 10–20 metrin syvyyteen, ja naaras laskee siihen hedelmöityneen mätimöykyn. jouni tikkanen Härkäsimpun merikannoissa on ollut selvä notkahdus 1940-luvulla sekä 1970-luvulla. Härkäsimpun tieteellisen nimen Triglopsis quadricornis loppuosa tarkoittaakin nelisarvista. Sekin kertoo lajin mieltymyksestä vähäsuolaiseen veteen. Pohjalla elämisestä kertoo myös uimara-. Siitä tuli tällä alueella vähitellen paremmin sisävesiin kuin meriveteen sopeutunut kala. Härkäsimppu on pohjakala ja niinpä sen ravintokin löytyy pohjaeläimistä. Suolapulssien ansiosta turska runsastuu, ja se verottaa osaltaan härkäsimppukantaa joko poikasvaiheessa tai vanhempana. Sisävesien härkäsimpuilta nämä ”sarvet” puuttuvat. Kalan etukiduskannessa on monta terävää piikkiä. Viime vuosina härkäsimppu on runsastunut myös merialueilla. Rannikkovesien kalat ovat sukukypsiä jo kahden–kolmen vuoden ikäisinä, noin 15-senttisinä. Härkäsimppua tavataan Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa sekä Grönlannissa
Suurin merestä pyydetty kala painoi noin kilon. kalastus: Härkäsimppu on ollut saaristossa arvostettu keittokala. Kala ei tarvitse rakkoa tasapainottamaan kellumista, sillä se nököttää pohjassa silloin, kun ei ui. n 12/2014 11/2011 Suomen luonto pekka tuuri kon puuttuminen. Luisevassa kalassa ei ole paljon lihaa, mutta siitä saa sitäkin voimakkaamman liemen. Saaristossa härkäsimppua on popsittu keittokalana. Härkäsimpulla onkin nahassaan mainio ruskeanharmaan vihreä suojaväri sekä suuret kirjavat evät. itäosissa härkäsimppua kutsutaan merihäräksi. Elinympäristö: Itämeren rannikolla ja Keski-Suomen järvialueella noin 30 järvessä. lähde: kala-atlas merialueilla 20–30 sentin pituisia. Koko: Sisävesissä 10–15 sentin, 15. Kun härkäsimppu saa lisää kokoa, se syö muita kaloja. Myös isokokoiset, halkaisijaltaan noin kahden ja puolen millin mätimunat ovat herkkua, jota alettiin kerätä 1980-luvulla Perämereltä ravintoloiden käyttöön. suuri suu, silmät lähes päälaella. Näistä härkäsimppu on paras ruokakala. Merellä elävät simput siirtyvät keväällä matalasta vedestä syvään ja syksyllä takaisin juuri sopivan viileän veden perässä. Meressä elävillä yksilöillä neljä luukyhmyä päälaella. Mädin väri vaihtelee kalojen ravinnosta johtuen merellä elävien härkäsimppujen vihertävästä järvissä asustavien lajitoverien oranssinpunaiseen mätiin. Suomenlahden Tummankirjava, suomuton nahka, kookkaat rintaevät, iso pää, silakat ja kivinilkat, äyriäiset, esimerkiksi kilkit ja katkat, mäti. Syvemmissä murtovesissä elävät härkäsimput napsivat myös kilkkejä ja katkoja. Kalan värikäs ja isokokoinen mäti on erinomaista. härkäsimppu Triglopsis quadricornis Kannan tila: Elinvoimainen (LC). Ulkomuoto: Ravinto: Kalat, esimerkiksi tiesitkö. kutu: Joulu–helmikuussa. Härkäsimppu elää rannikkovesissä ja syvissä järvissä. Koiras kaivaa 10–20 metrin syvyyteen pohjaan kuopan tai kolon, johon naaras laskee hedelmöitetyn mätimöykyn. Muita vesistöissämme eläviä simppuja härkäsimpun lisäksi ovat isosimppu, kirjoeväsimppu, kivisimppu ja piikkisimppu. Härkäsimppu on kylmän veden asukas, eikä se siedä yli kymmenasteista vettä
Pöllöjen soidinhuhuilu on nyt Etelä-Suomessa vilkasta. 16 Suomen luonto 12/2014. Pöll Kevätyössä kuuluu huhuiluja, naukaisuja, kirkaisuja ja rääkäisyjä. arto juvonen / lintukuva Huuhkajan kumea basso kantaa helmikuun yössä kilometrien päähän
öjen yö teksti pertti koskimies 12/2014 Suomen luonto 17
Tyyni, lämmin ilta sopii kuunteluun Tänä keväänä sekä pöllöillä että pöllöjen ystävillä on syytä iloon. ksi lintu vaikutti elämääni vahvasti viisikymmentä vuotta sitten. Moni muu pöllö hyödyntää kuunvaloa saalistamiseen eikä ehdi yhtä usein huutelemaan. Näin kansakoulupoikana kotikylässäni Lappeella huimankokoisen huuhkajan, joka oli naapurilla elättinä. Ihmettelin, mistä se tuli, koska koko 1990-luvun pihalle kuulunut huuhkaja oli kadonnut. Eräänä syysiltana 2008, kun pakkailin autoa, huuhkaja laskeutui pihakoivuumme Kirkkonummella, huhusi niin kovaa, että perhe kuuli sen sisälle. Kekäleinä palavat silmät, tuima ilme, valtavat siivet. Mitä, sen tiesin seuraavana iltana. Nyt on aika lähteä pöllöretkelle. Etenkin huuhkaja huhuilee täydenkuun aikoihin, koska sen soitimeen kuuluu myös valkoisen kurkun näyttäminen. Mykistävä näky! On toinenkin huuhkaja, jota en unohda. Liikkeelle kannattaa lähteä auringonlaskun tienoilla, jolloin huuhkaja ja varpuspöllö ovat äänessä aktiivisimmin. Myyräkannat ovat kasvussa Etelä-Suomessa, ja ensi vuonna huippua ennustetaan myös pohjoiseen. Tuli tunne, että sillä oli jotain asiaa. Pöllöillä on isot reviirit, joten edes parhaina keväinä ei yleensä kuule montakaan ääntelijää yötä kohti. mika honkalinna Haukkamainen hiiripöllö jahtaa myyriä päivisin. Tänä keväänä sekä pöllöillä että pöllöjen ystävillä on syytä iloon. Pöllöjen parasta kuunteluaikaa ovat tyynet ja lauhat ilta- ja sydänyöt helmikuun keskivaiheilta huhtikuun puoliväliin. 18 Suomen luonto 12/2014. Viirupöllö ja helmipöllö aloittavat soitimensa pimeän korvalla, lehtopöllö, ehdoton yölintu, sysipimeässä
12/2014 Suomen luonto 19. Emot ruokkivat poikasiaan kuukausia. Lehtopöllönpojan kerjuuääntä kuulee elo–syyskuulle. Pekka koskinen janne heimonen / prolk markus varesvuo / leuku Huuhkaja elää monenlaisissa metsissä ja syö itseään pienempiä eläimiä, toisia pöllöjäkin. Viirupöllön ja muidenkin pöllöjen poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä ja kiipeävät lähipuihin
Etelässä hiiripöllö pesii mieluiten suonreunoilla, hakkuuaukoilla ja myrskymurrokoilla, joilla kovera pökkelönpää, kelonkolo tai tuulihaukanpönttö innostaa koiraan ulisemaan. Tällöin voi osua myyräapajan lihottama naaraskin kohdalle. Hiiripöllöäkin eksoottisempi kummastus on lapinpöllö, jonka vakituisinta ko- tiseutua ovat hämyisät korpikuusikot ja pienten aukioiden pilkkomat sekametsät Keski-Suomen itäosista ja Pohjois-Karjalasta Perämeren perukoille. Eihän maailmassa ole tunturipöllöjä kuin toistakymmentätuhatta – ja puoli miljoonaa ihmistä yhtä tunturipöllöä kohti. Sen vähemmältä ei tunturipöllön taikavoima tunnu, vaikka lumiaavikoiden lähettiläs laskeutuisi nälkävaelluksellaan Pohjanmaan lakeudelle tai merenulapan luodolle. Tehokkuudellaan se tavallaan syö erikoistumisensa etuja, sillä juuri saalistajat, pöllöjen ohella lumikot, kärpät, ketut ja muut ilma- ja maapedot, kääntävät myyräkannan vuodessa tai parissa. Lähisukuisen suopöllön voi yhyttää kosteilta ja heinikkoisilta viljelymailta mutta varsinkin avosoilta ja muilta kosteikoilta. pertti koskimies Kymmenen pöllön Suomi Pääosa pöllöistämme elää suurehkoilla metsäalueilla, joilla jykeväpuiset metsät, suot, pienet pellot ja heinittyneet hakkuuaukot vuorottelevat. Toisaalta pöllöjen pelossa pikkunisäkkäät välttelevät valoisina öinä aukioita. Yksi muna jäi kuoriutumatta. tai pönttö, huuhkajan rauhallinen kalliojyrkänne, suojaisa puunjuurakko tai kivenkuve. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, maagisin kaikista linnuista. Hengitys salpautuu ja sydän hakkaa, kun kylmän tundran valkoinen aave leijaa hyvässä lykyssä kerran elämässä ihmisen eteen kaukaisten tunturien takana. Se saalistelee mieluiten kosteikkojen laitamilla, pakettipelloilla ja ojanvarsilla ja pesii pellonreunoilla vanhoissa variksenpesissä. Pöllö elää myyrien armoilla Parin vuoden päästä myyrät taas hupenevat. Kuun vaiheen, kellonajan ja sääolojen vaikutuksesta huutointoon ei ole ehdotonta totuutta, mutta kovassa tuulessa, sateessa ja pakkasessa pöllöt huutavat laiskasti. Peikkometsässään kuin taigan suurena henkenä huhuava lapinpöllö on luonnonystävän ikimuistoisimpia elämyksiä. Lehtopöllö viihtyy kaupunkien ja kartanoiden puistoissa ja puukujanteilla sekä peltojen, rantojen, kylänlaiteiden ja pihapiirien reunametsiköissä, kunhan elinpiiriltä löytyy iso puunkolo, telkän- tai pöllönpönttö, joskus rakennuksen onkalokin. Pöllöjä voi löytää lähempääkin. JORMA LUHTA / LEUKU Talvisin lapinpöllöt saalistavat myyriä pelloilta. Se tietää pyytölinnuille nälkää. Tänä keväänä jos milloinkaan saattaa etelässä nähdä oikean lapinlinnun, hiiripöllön, joita tupsahti peltoaukeille tuhansittain viime syksyn joukkovaelluksen jäljiltä. Pöllö on kuin pikkunisäkkäiden tappokone. Peltoaukeilla elää toinen kulttuuripöllömme, sarvipöllö. Vaihtelevassa maastossa löytyy varmimmin pesä- ja saalistuspaikkoja. Lisäksi viirupöllön, helmipöllön ja varpuspöllön on löydettävä sopiva pesäkolo Varpuspöllö lämmittää poikasia pöntössä. 20 Suomen luonto 12/2014 Huhuava lapinpöllö on luonnonystävän ikimuistoisimpia elämyksiä
12/2014 Suomen luonto 21. tomi muukkonen / lintukuva Sarvipöllöjä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin lauhoina ja vähälumisina talvina
Rastaan kokoinen varpuspöllö nappaa taitavasti metsähiiriä, myyriä ja pikkulintuja. Siksi kaikki pöllön elämässä – pesintä, paikkauskollisuus, parinvalinta, liikkuminen – kytkeytyy ruokatarjonnan rajuun vaihteluun. Myyräkantojen romahdettua pöllöjen on pakko paeta nälkää myös pihoille ja pellonreunoille, missä niitä näkee helpommin kuin metsissä. Pesintää ennen pöllöt huutelevat soitimellaan, ja pesinnän loppuvaiheessa poikaset kerjäävät emoiltaan ruokaa. Huuhkajat, viirupöllöt ja lehtopöllöt, helmipöllökoiraat ja monet varpuspöllökoiraatkin pysyvät pesäpaikoillaan ja jahtaavat pikkulintuja, oravia ja muuta ruokaa. Hiiripöllöillä, lapinpöllöillä ja tunturipöllöillä ei ole pesäpaikoista yhtä suuri pula kuin kolopöllöillä ja huuhkajilla. Viirupöllö, lehtopöllö, helmipöllö ja varpuspöllö pesivät koloissa, joista on pulaa. Yhtä vä-. Siksi ne suuntaavat nälkävuosiksi uusille seuduille, joilla myyriä piisaisi poikasillekin. Lappiin joskus asettuvat tunturipöllöt kiertävät Skandinaviasta Siperiaan, hiiripöllöt ja lapinpöllöt taigan siimeksessä lyhyempiä etappeja. 22 Suomen luonto 12/2014 Rengastus on paljastanut muun muassa helmipöllön vaellukset ja satunnaisen moniavioisuuden. Helmi–huhtikuussa pöllöt tiedottavat reviireistään ja pariutumishaluistaan huutelemalla pesäpaikkansa tienoilla. Nekin linnut, jotka pesivät samalla paikalla vuodesta toiseen ylläpitävät vuoropuhelullaan parisuhdettaan ja virittävät kalentereitaan yhteiseen tahtiin. Pysyykö pöllö kotona vai lähteekö mierontielle, riippuu siitä, missä koti on. pahaan laskuun. Yölinnun kuulee useammin kuin näkee. pentti johansson / prolk pertti koskimies pekka helo Maahan pesivä suopöllö saa kunnon myyrävuonna liki kymmenen poikasta. Pöllön havaitseminen tuo iloa, mutta kun pöllöjä tapaa usein, se on surullista pöllöjen kannalta: vain ravintopula ajaa ne näkyville. Hyvät pesäpaikat ovat huuhkajillakin vähissä tai kortilla. Ilmastonmuutos uhkaa maailman arktisinta pöllölajia, tunturipöllöä, joka pesii Suomessa harvakseltaan. Hiiripöllöt, lapinpöllöt ja tunturipöllöt ja joka lajin nuoriso lähtevät nälän uhatessa liikkeelle, lentävät sata, viisisataa tai tuhat kilometriä mihin tahansa suuntaan, niin kauas kunnes syötävää löytyy. Rannikot niemennokkineen ja saarijonoineen, suuret järvenselät, metsäselkoset ja muut maastonmuodot ohjailevat pöllöjen kulkuja. Myös mahdollisuus kohdata pöllö vaihtelee vuodesta toiseen. Huuhkajan ruokavalio on monipuolisempi, mutta osaa niistäkin myyräkato estää pesimästä. Yönäkö, huippukuulo, äänetön lento, naskalikynnet ja koukkunokka ovat pöllön aseet. Kun myyriä on paljon, pöllöjä pesii enemmän kuin katovuosina. Pöllöillä on kaksi keinoa nälkää vastaan. Lyhytikäisemmillä helmipöllöillä ja varpuspöllöillä kolo on koiraan valtti. Reviirihuudot kiirivät yössä Pöllöt aloittavat pesintänsä varhain, koska poikaset oppivat pyydystämään ruokansa ja itsenäistyvät vasta kuukausien huolenpidon jälkeen. Kerran löydetystä kolosta kannattaa pitää kiinni, koska vieraissa ei ehkä käy yhtä hyvä tuuri
Kokenut pöllö iskee myyrän vaikka silmät sidottuina. Pöllökään ei näe täyspimeässä mutta kuulee tarkasti. Sinä haikeana iltana kuuntelin Siikalahden luhdalla yöpyvää kurkilaumaa. Jotkin pöllöt aistivat lähellä ultraviolettivaloa olevia aallonpituuksia ja näkevät haukkojen tavoin sen heijastuksista, missä myyrät ovat virtsanneet. Nokka käyristyy voimakkaasti, ettei näkökenttä pienene, ja sen terävä kärki on yhtaikaa veitsi, sakset ja pihdit. Niin maagisia ovat pyöreä naama, suuret silmät, vilkkuluomen välähdys kuin silmänisku. Koko näkökentän kapeutta (110 astetta) lintu korvaa kääntämällä päätään jopa 270 astetta. Pöllön aivot vertailevat ja varastoivat näkö- ja kuuloaistien samanaikaisesti keräämää tietoa, joka virittää paikannusjärjestelmän ylivertaiseksi jahtilintujen joukos- sa. Linssin, verkkokalvon ja aivojen erikoisuuksien ansiosta näköaisti on moninkertaisesti herkempi kuin ihmisen. Siipiä ei tarvitse viuhtoa vimmatusti, eikä pehmeistä, kuin nukkareunaisista sulista ja höyhenistä suhinaa kuuluisikaan. Kaikki pöllössä on kuin tehty hiiren- ja myyränpyyntiin. Olinhan nuorempana kiertänyt 300 pöllönpönttöä ja rengastanut pöllöjä yli 20 vuotta. Syksyinen auton pakkaamiseni taukosi, kun huuhkaja tupsahti pihapuuhun, vaikka se ei ollut minulle lintuna outo. Helmipöllön, hiiripöllön, lapinpöllön, tunturipöllön, sarvipöllön ja suopöllön ravinnosta yli 90 prosenttia koostuu myyristä, huuhkajallakin iso osa, viirupöllöllä, lehtopöllöllä ja varpuspöllöllä hieman vähemmän. Ei ihme, että yössä häivähtävä, yhtäkkiä kirkaiseva pöllö on kuoleman enne monessa kulttuurissa. jorma luhta / leuku hän edelliskesäisistä pesäpaikoistaan piittaavat sarvipöllöt ja suopöllöt, jotka muista poiketen muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Kuoleman lintu Pöllön huomattuaan sen ohi ei voi mennä pysähtymättä. Pöllön liihottelu on kevyttä ja äänetöntä, koska linnulla on suuret siivet suhteessa painoon. Jalkojen höyhenpeite suojaa saaliseläimen puremilta ja pakkasilta. Suuri ulkokorva liikkuvine ihopoimuineen, korvien epäsymmetrinen asento ja pään kääntely auttavat lintua paikantamaan lumen alla tai heinikossa rapistelevan pikkunisäkkään. Pöllön silmät ovat kooltaan yli kaksi kertaa suuremmat kuin muilla samankokoisilla linnuilla. Sinne päästyäni sairaalasta soitettiin, että isä oli kuollut. Se kaikki oli sattumaa, mutta huuhkajana huhuillut sattuma kosketti syvältä. n 12/2014 Suomen luonto 23. Etäisyyden arviointia helpottaa molempien silmien yhteinen sektori, 60–70 astetta, sekä pään liikuttelu. Seuraavana päivänä matkustin lappeenrantalaiseen sairaalaan tapaamaan 92-vuotiasta isääni ja jatkoin illaksi toiseen kotiini Parikkalaan. Käyrät kynnet ja kolmannen etuvarpaan kääntyminen tarvittaessa taakse takaavat raudanlujan otteen. Lentävä hiirenloukku Pöllö on outo lintu ihmisen maailmassa, mutta poikkeus lintujenkin joukossa. Yhtä puhutteleva on mikä tahansa pöllönääni. Yönäkö, huippukuulo, äänetön lento, naskalikynnet, koukkunokka – siinä aseet, joille pikkujyrsijät eivät mahda mitään. Yhtäkkiä huusi huuhkaja, jota en noilla elämäni rannoilla ole koskaan kuullut ennen sitä enkä sen jälkeen. Ainakin jotkin pöllöt kaikuluotaavat omilla äänillään ympäristöään lepakoiden tavoin
Pituus 37–45 senttiä, siipien kärkiväli 94–104 senttiä. Symbolit mika honkalinna 2. Se on helpoin löytää alkukesän yönä, jolloin ruokaa kerjäävät poikaset piiskuttavat pellonreunassa. Soidinääni sarja kumeita, ponnekkaita haukahduksia. Hyökkäilevät naaraat onnistuvat yleensä paremmin kuin arat. . teksti pertti koskimies TOMI MUUKKONEN / LINTUKUVA 1. Se paikallistaa vikisevän myyrän paksun lumipeitteen alta. Soidinääni kumea, vaimenevasti pumppaava puuskutus. Harmaavoittoinen, pitkäpyrstöinen viirupöllö pärjää isojen pönttöjen ansiosta talousmetsissäkin. 1. Maailmassa elää noin 250 pöllölajia, joista kolmasosa pohjoisella, kaksi kolmasosaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Osa viirupöllönaaraista käy sumeilematta pesälle pyrkivän pedon, myös rengastajan, kimppuun, sitä kiivaammin mitä pitemmälle pesintä on edennyt. Suo- ja sarvipöllöt asettuvat muuttomatkalta palattuaan eri vuosina eri seuduille myyrätilanteen mukaan. markus varesvuo / lintukuva 4. Pituus 35–37 senttiä, siipien kärkiväli 90–100 senttiä. Suopöllön pääaluetta Suomessa ovat Pohjanmaa ja Lappi, mutta parhaina myyrävuosina laji pesii myös Etelä-Suomessa. Sarvipöllö on kuitenkin sopeutunut saalistamaan avoimilla viljelymailla. Suomen pöllöt Kymmenen pöllölajiamme on helppo oppia tunnistamaan äänestä ja ulkomuodosta. 5. Lehtopöllö. . Viirupöllö (Strix uralensis) . Suopöllö (Asio flammeus) . Suopöllö. Pituus 65–71 senttiä, siipien kärkiväli 134–158 senttiä. Maan eteläosissa viljely- ja asutusseuduilla elävä lehtopöllö on 1800-luvun lopun eteläinen tulokas. 2. Lehtopöllö (Strix aluco) . Lähes huuhkajan kokoinen mutta paljon keveämpi lapinpöllö syö yksinomaan myyriä. Soidinääni hyvin matala, yksitavuinen huu. Soidinääni pitkä sarja hidastahtista puuskutusta. 24 Suomen luonto 12/2014 5. Viirupöllö. MARKUS VARESVUO / LINTUKUVA 3. ?= Enimmäkseen yökyöpeleitä = Liikkeellä säännöllisesti päivänvalossa . . Lapinpöllö. 3. Soidinääni sointuvan kimakka, värisevä ulina. 4. Pituus 56–62 senttiä, siipien kärkiväli 124–134 senttiä.. Lehtopöllö lepää päivät tiheässä kuusessa tai puunkolossa ja lähtee liikkeelle vasta pimeässä. Sarvipöllö. Luminen pakkastalvi 2009/2010 tappoi aikuisista pöllöistä puolet, ja suuri osa entisistä reviireistä on yhä autiona. Pääosa pöllöistä on metsälintuja, myös Suomessa. Lapinpöllö (strix nebulosa) . pentti johansson / Prolk . Pituus 36–40 senttiä, siipien kärkiväli 90–110 senttiä. Sarvipöllö (asio otus) . Lapinpöllöt pysyvät syrjämetsissä, mutta nälkä pakottaa ne etenkin pitkäheinäisten pakettipeltojen äärelle
VINKIT . Töyhdöillä ei ole tekemistä kuulemisen kanssa, vaan pöllöt viestivät niillä lajiaan ja mielialojaan. pöllönkin on pakko olla päivälintu kaiken kesää. Korvanseudun töyhdöt ovat huuhkajan, Euroopan suurimman pöllön, silmiinpistävä erikoispiirre. vesa huttunen . Pituus 38–41 senttiä, siipien kärkiväli 74–81 senttiä. 12/2014 Suomen luonto 25. Huuhkaja. Pituus 24–28 senttiä, siipien kärkiväli 52–60 senttiä. 10. Pesällä ne tuovat mieleen nisäkkäiden korvat ja voivat pelottaa pesärosvoja tiehensä. Soidinääni parin sekunnin välein toistuva kirkas vihellys. Suurikokoisen tunturipöllön pääruokaa ovat sopulit, joiden perässä linnut vaihtavat pesäpaikkoja pitkin tundraa. Helmipöllö (Aegolius funereus) . tomi muukkonen / lintukuva . Maamme pienin pöllö varpuspöllö on taitava niin myyrän- kuin linnunpyynnissä. jorma luhta / leuku . 8. 7. Soidinääni vajaa kymmensekuntinen pulina, joka välillä nousee ja kiihtyy. 10. 6. Hiiripöllö. Soidinääni kaksitavuinen, hyvin kumea huu-uu. Helmipöllö oli 1900-luvun puolivälin jälkeen Suomen runsaslukuisin pöllölaji, mutta se on taantunut parin prosentin vuosivauhtia vanhojen kuusimetsien vähenemisen myötä. Varpuspöllö. Pituus 16–18 senttiä, siipien kärkiväli 34–36 senttiä. Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) . Pöllöt ovat aktiivisia pääasiassa öisin ja hämärässä paitsi Pohjois-Suomessa, missä . Pitkäpyrstöinen hiiripöllö, kuten tunturipöllö, lapinpöllö ja varpuspöllökin, saalistavat päivisin myös talvella. 8. Hiiripöllö (Surnia ulula) . Tunturipöllö (Nyctea scandiaca) . Jäämerta ympäröivällä rannikkoseudulla elää ehkä seitsemän melko erillistä pöllökantaa. Soidinääni nouseva, kiihtyvä puputus. 7. Helmipöllö. Tunturipöllö. Järeissä kuusikoissa helmipöllöt ovat parhaassa turvassa kanahaukoilta ja viirupöllöiltä, ja siellä elää kriittisenä talviaikana tiheimmin metsämyyriä. Uusi tieto osoittaa, että niin koiras kuin naaraskin voivat olla valkoisia tai kirjavia, ja samankin yksilön väri voi vaihtua iän myötä molempiin suuntiin. tomi muukkonen / lintukuva Lue Pertti Koskimiehen vinkit pöllöjen kuunteluun ja tuntomerkkeihin sekä opettele ääninäytteistä pöllöjen äänet: www.suomenluonto.fi. 9. Soidinääni matala, parin sekunnin välein toistuva hoo tai aoo. Töyhdöt naamioivat linnun muuten tasaista päälakea ympäristöön. 9. Huuhkaja (Bubo bubo) . Pituus 55–65 senttiä, siipien kärkiväli 142–166 senttiä. Käpylintujen ja vihervarpusten joukkopesintä merkitsee sille samaa kuin kunnon myyrävuosi. jari peltomäki / lintukuva 6. Pikkupöllöt saalistavat alkutalvella ylijäämäsaalista talvivarastoksi pönttöön tai tikankoloon. PItuus 65–73 senttiä, siipien kärkiväli 155–188 senttiä
Kylmät muodot ”Kyse lienee sohjosta, jota aallot ovat pakanneet kohti rantaa.” Kuvaajan tiedot vahvistavat tämän: jääriitteen päällä oleva sohjo pakkautui tuulen mukana rantajään päälle. Se on melko tavallista joissa ja meressä. Osa kuvista sai kokeneen tarkkailijankin hieman ymmälleen. Näytimme satoa Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Esko Kuusistolle, joka valottaa jäämuodostelmien taustoja tässä. n lu k ij o id e a k u va s ato Teksti Antti halkka Jäätymisen ja sulamisen vuorottelu luo talviluontoon taidetta. Etelän mailla vesi on vetenä tai höyrynä, mutta täällä vesi jäätyy ja sulaa. Sellainen on Lassi Kujalan tallentama näkymä, jossa järven rantaan oli jäätynyt ikään kuin aaltoja. Kastuneet kohdat näkyvät tuoreessa lumessa säännöllisen muotoisina ja tummina. ”Näyttäisi siltä, että veteen on satanut lunta ja aallot ovat ajaneet näin muodostunutta seija wilen S lassi kujala mikael kilpi Esko Kuusiston kommentti: ”Hienoa pannukakkujäätä. Liikkuvan veden jäätyminen synnyttää levyjä, jotka törmäilevät toisiinsa ja saavat siitä reunavallin.” ”Jäällä olevat raidat eivät kerro kenenkään liikkeistä, vaan vettä on noussut jään päälle. Pyysimme Suomen Luonnon nettisivuilla kuvia jäätymisilmiöistä. Ilmiö on melko tavallinen.”. 26 Suomen luonto 12/2014 uomalaiset saavat joka vuosi katsella, kun veden olomuoto muuttuu. Samalla luontoon syntyy ihmeellisiä muotoja, kuin hienoimman kuvanveistäjän oivalluksia
Merellä pannukakkujää syntyy, kun vesi jäätyy aallokossa; silloin kiteytyminen keskittyy vähitellen kasvaviin pannukakkuihin. Jäätyminen Kuusisto kuvaa. Näin on, jos lammikon vesi on yhä kiinni jään alapinnassa. Näyttää siltä kuin joku olisi ajellut sikin sokin pitkin järveä jollakin vehkeellä ja jättänyt jälkeensä suoria tai kaartuvia, eri levyisiä raitoja, joiden kohdilla ohut lumi on kostunut.” Kuusisto kertoo nähneensä moisia raitoja lentokoneesta samalla kertaa kymmenillä vierekkäisillä järvillä. Matkanjohtajana toimii Portugalin asiantuntija Anneli Kivelä. Alue tunnetaan harvinaisista, pienistä vaaleanpunaisista delfiineistään. Uhanalaiset orangit ovat monelle matkan kohokohta. Kun levittäytyminen tapahtuu toistuvasti, lätäkköön syntyy sarja säteittäisiä rengasvalleja.” Pyöreitä jään muotoja syntyy etenkin joissa, mutta myös merellä ja järvillä. Törmäily naapurilauttoiOlennaista on kuivuminen h in synnyttää niin meren jäätymisen aikaan.” PORTUGALI Perinteitä, ruokaelämyksiä ja kulttuuria. Ajankohta 31.10.–10.11.2014 Hinta 3.475 €/hlö BORNEO Sabah on pieni ihme. Näet viinitarhoja, kaunista luontoa sekä portviinin kodin Porton. Kuusiston mukaan pannukakkuja on meressä paljon esimerkiksi Grönlannin itäpuolella. Osa kummallisista kuvista saa nopeasti selityksen. Vain läheltä näkyvät vaikkapa lätäköiden jäätymisilmiöt. Joessa lautan raaka-aineena on lumi tai alle nolla-asteisessa vedessä syntynyt suppo. ”Reuna tarjoaa kasvukohdan uudelle jäävallille. Katso matkaohjelma www.kontiki.fi Vastuullinen matkanjärjestäjä Blue SkyTravel / Kon-Tiki Tours 12/2014 Suomen luonto 27. Niistä Kuusisto on kirjoittanut luonnontieteilijöiden Dimensiolehteen kolumninkin. manna parkkonen sohjoa kohti rantaa”, hän pohtii. Vedenpinnan aletessa taas syntyy lukijamme lähettämän kuvan kaltainen rengaskuvio. Kävelyretkillä edetään leppoisaan tahtiin, matkalla poimitaan kastanjoita ja maistellaan oliiviöljyjä. Ajankohta 5.–12.11.2014 Hinta 1.995 €/hlö ETIOPIA Etiopia on etsijän unelma, askeleet vievät vähitellen 3000 vuoden taakse – ihmiskunnan alkuun. Matkan ajankohta 8.–15.11.2014 Matkan hinta 1.690 €/hlö THAIMAA Aava Resort & Spa on suomalaisomisteinen kylpylähotelli Thaimaassa. Ajankohta 23.10–1.11.2014 Hinta 2.155 €/hlö COSTA RICA Costa Rica pitää hyvää huolta arvokkaasta luonnostaan. jatkuu uudesta kohdasta. Veden vajotessa jää nimittäin taipuu ja saa alleen ilmaa. Khanomin lähes koskemattomat rannat ovat säilyttäneet luonnonkauneutensa ja rauhallisuutensa. ”Mielenkiintoinen, joskin varsin yleinen ilmiö on ’kostutusraitojen’ synty ohuelle jäälle”, hän selventää laajaa järvinäkymää tummine kaistaleineen. ”Kaikissa lätäköissä ei taidetta ole”, Kuusisto toteaa. ”Ohut jää ilmeisesti rakoilee ja raoista tihkuu vettä, joka sitten leviää ympäristöön. Kahden valtameren väliseen kumpuilevaan maahan luonto on ripotellut yltäkylläisesti nähtävää. Näin suunnilleen onkin, sillä kuvaajan kertoman mukaan tuuli ajoi aivan ohutta jäätä rantaan, jolloin sen päälle satanut märkä lumi laskostui ehjän rantajään päälle. Ajankohta 27.11.–7.12.2014 Hinta 3.490 €/hlö Ilmoittautumiset ja lisätietoja: 31.3.2014 mennessä teppo@kontiki.fi / 040 534 5595 Hintaan sisältyy: lennot Helsingistä veroineen, majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa (yhden hengen huone lisämaksusta), matkaohjelmassa mainitut kuljetukset, retket, ateriat ja sisäänpääsymaksut, suomenkielisen oppaan ja paikallisoppaan palvelut. Borneo on täynnä viidakon peittämiä ja reheviä sademetsiä. ”Lammikkoon syntyy ”Sohjopuuro kertyy virrenkaita, kun se jäätyy tauskentässä pieniksi laureunasta kohti keskustaa toiksi, jotka pyöristyvät”, ja vesi alenee
Maasta olet siliintyneenä, on ennen kaikkea elämän symboli. Nyky- haudattiin puutarhaan. Elämä herää, vaikka kuolema näyttäisi voittaneen. Mitä luonnollisempi, metsäisempi ympä- set kysyivät, mitä haudatulle ruumiille tapahtuu. anna luonnolle mahdollisuutta lohduttaa, jos vastaus on vain Jo hautausmaalla käveleminen todistaa, kuinka vahva on luonnon ja kuoleman yhteys. teisiin saakka. Kun ihmisiltä kysytään, mitä he haluaisivat ruumiilLapsista se oli kiehtovaa. ole syytä esittää, että olisimme jotain muuta kuin toEksoottisimmatkin toiveet ruumiin dellisuudessa olemme. Kun heidän rakas koiransa kuoli paleen tehtävän kuolemansa jälkeen, luonto astuu jälleen peliin. Se on oikeastaan hieman yllät- kovan ruumis ei edes maadu, vaan nousee vahingoittumattävää: luonto, varsinkin koskemattomana ja vil- tomana mullista, kun tuomiopäivä koittaa. Myönnän hieman arastelleeni, kun laplaisia emme halua. Kun lapsi kysyy, mitä isoäidille kuoleman jälkeen tapahtui, aikuinen ei ta, kuoleman läheisyydessä luonto alkaa yllättäen kiinnostaa. 29 29 11/2014 12/2014 Suomen Suomenluonto luonto. Äärimmäisten näkemysten mukaan tosiusmyös luontoa. Aiemmin lähipiirissä ei kuolemantapaukta, jotka olisi päällystetty laatoin ja koristeltu patsain. Olisihan meillä vaihtoehtona rakentaa myös hautausmai- kanssa kuolemasta. tohorsmakasvusto täyttää kuloaukean, voikukka versoo betonirenkaan halkeamasta tai paprikansiemen alkaa itää la- Myös lapsi kokee – ehkä jollain hyvin vaistonvaraisella vuaarissa. Tavalla tai toisella ihminen haluaa palata kuoltuaan osaksi luontoa. allisia innovaatioita kuolleen hävittämiseen, mutta eivät selSilti oli selvää, että lapsia luonnon kiertokulku lohdutti. Joskus minua mietity ttää uskontojen ajoittainen tarve kiskoa ihmisruumis ir- Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. “Madot syöEnsinnäkin moni kokee rauhallisen ja luonnollisen maatumi- vät sen”, nuorempi lapsi sanoi hellästi vanhemmalle, kun koiraa sen mukavammaksi ajatukseksi kuin polttohautauksen. Biologinen valistukseni ei ehkä ollut täyaikana olisi kehiteltävissä vaikka minkälaisia teknisiä ja kemi- sin pysynyt sovinnaisuuden rajoissa. Vanhat puut, kukat ja linnut, ”isoäiti on nyt toisessa paikassa”. n loppukäsittelystä sijoittuvat nimenomaan luontoon: eräs tuttava haluaisi, että tomumaja tarjottaisiin susilauman hävitettäväksi, toinen toivoisi paikalle merikotkia. Sel- sia ollut juuri sattunut. Aloitin varovasti, mutta päädyin lopulta homeisiin, bakteereihin ja hyönristö, sitä sopivampi se on kuolleille ihmisille. ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo A Raevaara Lohdutuksen multa ja madot jatellessaan kuolemaa ihminen alkaa ajatella ti kiertokulusta. tavalla – luonnon läsnäolon kuolemassa ennen kaikkea lohdulliSilti nimenomaan kuolema yhdistää ihmisen luontoon. Kuolleen siirtyminen luonnon kiertokulkuun on kaunis ja lohdullinen ajatus. Vaik- seksi. nä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman, sanoo onnek”Kyllä elämä keksii keinot”, sanotaan, kun mai- si pappikin. pensaat ja sammaleiset kivet toimivat julkisivuna kuolemalKun oma isoisäni kuoli, keskustelin aika paljonkin lasteni le. Aikuiset eivät ehkä aina tule tätä huomanneeksi, vaan yritka henkilö ei olisi ollut kiinnostunut aiemmin lainkaan luonnos- tävät hieman hölmösti erotella kuoleman luonnosta. Ei laiset kiinnosta. ri vuotta myöhemmin, kertomani oli yhä mielessä. Krematoriokaan ei erota ihmisruumista luonnosta: tuhka halutaan sirotella metsään, mereen tai kukkaniitylle. Ei ole järkevää pitää ihmistä erossa luonnosta
Ne katsovat toisiaan päätään käännellen ja poskitöyhdöt levitettyinä. Linnut asettuvat vastakkain. 30 Suomen luonto 12/2014. Luontokuvaaja Lassi Kujalan reviiri on ympyrä, jonka säde on 50 kilometriä. Kuvaajan reviirillä teksti Alice Karlsson / kuvat lassi kujala Silkkiuikkujen soidin
Linnut karttoivat liikkuvaa kuutiota, vaikka se olikin naamioitu verkolla. ”On tärkeää, että jalat ulottuvat pohjaan, sillä muuten pelastautumispuku nostaa pinnalle ja siinähän olet sitten kuin kilpikonna selälläsi”, Kujala selittää. 12/2014 Suomen luonto 31. Oli täpärät paikat. Bottehan se on, kaulushaikara (Botaurus stellaris).” Silkkiuikut oli jätettävä toiseen kertaan, nyt oli saatava botte. Kujala lähestyi lintua varovasti, mutta vesi syveni ja syveni. Luontokuvaaja Lassi Kujala lähestyi silkkiuikkuja kävellen Kymijoen pohjassa Jaalassa. Hän sai rimpuiltua itsensä kuvausetäisyydelle, mutta samassa haikara hävisi ruovikon sisään. P elastautumispuku päälle ja styroxlautta veteen. Samassa Kujalan sydän hypähti. ”Ei kai tuo vain ole botte
Luonnossa on vuoden hiljaisin aika. ”Ryntäsin mökkiin hakemaan kameran ja kuvasin näätiä kontallani maassa. Vaimo huiski vihdalla hyttysiä selästäni.” ”Kohdatessani ketun se ei pyörähtänyt heti ympäri kuten oletin vaan jäi katsomaan minua rauhallisesti. ”Katsos vain. ”Liki jokaisessa sillan vinopalkin lokerossa on naakan pesä. ”Kaulushaikara, botte, asteli esiin ruovikon kätköstä ja saatoin kuvata sitä vapaasti.” Metsätähti kuvattuna vastavaloon. Kohta-. Kun se häipyi kukkulan taakse, menin nopeasti sitä vastaan. Kantarellejakin olen kerännyt näihin päiviin asti”, hän kertoo. Siellä pesii joka vuosi korppi.” ”Tässä oli eilen hiiripöllö.” ”Tuon talon pihapiirissä pesi sarvipöllö. ”Se miksi naakat ovat yleistyneet, selviää tässä”, hän sanoo. Kerran näädän poikaset loikkivat Kujalaa vastaan mökkilaiturilla. Jouluaattona niissä oli vielä jääkansi ja pilkkimie- het paikalla. Puolen tunnin kuluttua se asteli näkyviin, ja nappasin siitä parhaat kaulushaikarakuvani.” Niin ne vain tulevat: tilanteet. ”Johan nyt, ajattelin, koskaan ei ole tällaista tapahtunut.” Hän oli juuri tullut saunasta eikä päällä ollut rihman kiertämää. Luonto hoitaa asiat omalla tavallaan. Jäät ovat lähteneet Sompasenjärvestä ja Urajärvestä. Näiden muutamien sekuntien aikana saatoin ottaa siitä useita kuvia.” 32 Suomen luonto 12/2014 Kujala oli jo pitkään epäillyt näätää, sillä telkän munat hävisivät aina läheisestä pöntöstä. ”En kuitenkaan ota murhetta tuollaisesta. Ihminen saa vain seurata tapahtumia sivusta.” Kuvaajan maisemissa Lassi Kujala poimii minut autoonsa Kouvolan rautatieasemalta tammikuussa. Kiipesin tikkailla puuhun ja kuvasin poikasia.” ”Tässä kohtaa kettu tuli viistosti minua kohti. Kekseliäisyydestä siinä on kyse.” Esittely jatkuu: ”Tässä on hiirihaukan ja pari ruskosuohaukan reviiriä. ”Saamme tottua tämänkaltaisiin talviin.” Nyt ylitämme Kymijoen pitkin Kimolan siltaa. Hiirihaukan näkee aina keväällä, ja vasemmalla on Kekäleniemi, missä on muuttolintujen tarkkailupaikka.” ”Tuossa pellolla oli kurkipari ja vasemmalla olevassa metsässä kuvasin hirven ja vasan.” ”Katsopa oikealle kallionjyrkänteelle. ”Kökötin paikallani ja rupesin jo hyytymään, mutta lintu vain järjesteli höyheniään
”Tykkäsin linnuista, ja kun eka talitintti ilmestyi paperille, se oli hienoa.” Sitten siirryttiin diakauteen, jota kesti yli 20 vuotta. Joskus niitä jäi kymmenittäin autojen alle. Lopputili oikeaan aikaan Heinäkuussa 2009 Iitissä lanttuperhoset parveilivat runsaslukuisina etenkin hiekkateillä olevien lammikoitten ja kosteiden kohtien ympärillä. ”Dioihin en ole koskenut kymmeneen vuoteen. Silloin kuvattiin mustavalkoiselle filmille ja kuvat tehtiin itse. Sen jälkeen olen voinut tehdä omaa juttuani.” Mikään tietty laji tai kuva ei ole jäänyt Kujalaa kaivelemaan. ”Kun aurinko paistaa matalalta, värilämpötila on korkea ja tuttukin maisema näyttää uudelta. Kuvat on käytävä läpi, vaikka monet ovat teknisesti kehnoja.” Digiaikana Kujala on nostanut ympäristö- ja maisemakuvauksensa uudelle tasolle. ”Haluan ottaa yhä parempia kuvia.” 12/2014 Suomen luonto 33. Enää en metsästä vain yhtä kilpailukuvaa.” Maisemakuvauskin perustuu paikallistuntemukseen. Kaiken voi kuitenkin aina tehdä paremmin. Silloinkin pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sääolot sekä auringon nousu- ja laskuajat on oltava tiedossa. Olisi päästävä niistä eroon. Siellä vierähti 30 vuotta. ”Lappu käteen tuli ihan oikealla hetkellä. Mukaan ovat tulleet myös kasvit ja selkärangattomat. Siitä alkoi uusi elämä. ”Olen pyrkinyt mahdollisimman laajaan repertuaariin. Keskipäivällä valo on kova ja kylmä ja tekee jyrkät varjot”, Kujala sanoo. Sen päällä on naamioverkko, joka kätkee kamerat ja kuvaajan. sähköteknikoksi valmistuttuaan Kujala meni 1976 UPM:n Kuusankosken tehtaalle töihin. Filmitkin Kujala puolasi omin käsin metritavarasta. Kuvauslautta on yksinkertainen styroxlevy, jossa on kevyt kehikko. Kujalan mielestä liian kauan. Kujala kävelee matalassa vedessä ja työntää lauttaa edellään. ”Jotkut ovat sanoneet, että eikö sulla jo ole siitäkin niin paljon kuvia. Miksi menet taas kuvaamaan sitä samaa?” Tämä on ydinkysymys. Rinnalla kulki koko ajan valokuvaus, joka alkoi 35–36 vuotta sitten. ”Minulla on päässäni kartta, jonka mukaan suuntaan tietyille paikoille tiettyjen valaistusolojen vallitessa.” Vuonna 2006 Kujalalta meni työpaikka alta ja hän ryhtyi kokopäiväiseksi luontokuvaajaksi
Valo tulee sopivalta suunnalta, joten pärskeet korostuvat. Aurinko tuli esiin. Samassa muuttomatkalla olevat joutsenet lähestyivät saaria. Juuri kun linnut olivat saarten yllä, myös valo oli parhaimmillaan.” Siivilleen kohoavia joutsenia joulukuun alussa Iitissä. Kujalan mukaan Suomessa lähes kaikki. Aloin ottaa kuvia, sillä tiesin että valo on läsnä vain hetken. 34 Suomen luonto 12/2014 simme töppyrän laella ja sain repolaisesta useita kuvia.” Aina sesonki Kuusankoskella syntynyt ja edelleen asuva Lassi Kujala tuntee ympäristönsä. Kuvauskohteet on silti kaivettava. Jos harpin terä pistetään Kujalan kotiin ja piirretään ympyrä, jonka säde on 50 kilometriä, mahtuvat sen sisään kuvauspaikat 35 vuoden ajalta ja 99 prosenttia hänen kuvistaan. ”Marraskuisena päivänä huomasin mökilläni Kuusankoskella, miten lähes tyynen järven pintaan alkoi kohota usvaa
”Yhtäkkiä olin samalla puolella pöllön kanssa. ”Sen huomaa Helsingissä, missä eläimiin suhtaudutaan eri tavalla kuin maalla. Ja niin kauan kun olet ikkunan oikealla puolella, olet eläinten kanssa yhtä. Ja minä olin siinä mukana.” n 12/2014 Suomen luonto 35. kuvaa.” hiirtä suuremmat eläimet pelkäävät ihmistä. ”Se avartaa paljon. Ei ole vain yhtä tapaa harrastaa.” Talvehtiva harmaahaikara on napannut kalan avannosta. ”Menin lähemmäksi ja huomasin, että hitto sehän on suopöllö. Eläimet ovat aktiivisimmillaan auringon nousun ja laskun aikaan ja myös kuvaajan on oltavat silloin paikalla. Taustalla pöllö jatkoi saalisteluaan ja sai viimein Kujalan kiinnostumaan. Pöllö lenteli, saalisti myyrän ja söi sen omaan tahtiinsa. Yli 20 vuotta olen kirjannut päivittäin miten laiva kulkee.” Viime keväästä lähtien hän on myös lähettänyt Luonnonkuvaajien Facebook-sivuille pari kolme kuvaa joka päivä. ”Tässä on monta säiettä. Silloin innostuin. ”Teen juttuja paikallislehtiin, ja minulle tulee hyvin paljon puheluja, joiden joukossa on aina jokin kiinnostava viesti.” Esimerkiksi viime syyskuussa Kujalalle ilmoitettiin, että Urajärvellä oli parikymmentä merimetsoa vesikivien päällä seisoskelemassa. Samalla kaksi kurkea lensi auton editse ja hän pysähtyi nappaamaan niistä kuvia. ”Pidin paikan salassa, ettei lintua häirittäisi, mutta se hävisi Seija-myrskyn jälkeen.” Kolmas keino tiedon hankintaan on lyöttäytyminen muiden kuin valokuvausta harrastavien porukoihin. Suopöllö on täällä paljon harvinaisempi kuin sarvipöllö.” Hän ajoi autolla pitkin peltotietä ja pääsi aivan pöllön viereen. Kuvat pitää arkistoida ja tärkeimmät käsitellä heti. ”Enää en metsästä vain yhtä kilpailu. Se on huikeaa. Joskus ikkuna on auki Samassa tulemme peltoaukealle, jonka ohi Kujala taannoin ajeli muina miehinä, vaikka hän huomasikin metsän reunassa saalistelevan pöllön. ”Ne olivat jonkinlaisia harhailijoita tai hortoilijoita.” Joulukuussa tuli puolestaan tieto harmaahaikarasta Valkealassa, missä se yritti talvehtia pienen avannon turvin. Toinen keino on tehdä itsensä tunnetuksi. Vaimo ”Viime kesänä suopöllö päästi minut omaan maailmaansa.” sanoo minun hokevan, että nyt on tämä sesonki ja nyt on tämä sesonki.” On Kujala joskus kotonakin. Helsingin laajoilla luonnonsuojelualueilla ja muissa luontokohteissa joitakin eläimiä voi olla helpompi kuvata kuin täällä minun ympyrässäni.” Kujala kaivaa eläimet esiin liikkumalla paljon ja etenkin aamuöisin ja illansuussa. Tosin työ jatkuu sielläkin. Sieltä tulee tietoa, uusia kohteita ja näkökulmia.” ”Kuvaan nykyään läpi vuoden. Sarvipöllö, hän ajatteli ja jatkoi matkaansa. Tämä kerta oli ainutlaatuinen. ”Pidän myös kuvauspäiväkirjaa, lokikirjaa. Näädänpoikasen korvaan on tarttunut hämähäkinseittiä. Siinä on takaisinkytkentää. Mahdollisuus on pieni, ohikiitävä. ”Kuvasin sitä hulluna ja sain siitä toistaiseksi elämäni parhaat kuvat.” Kujala kokee, että eläinten ja ihmisen välissä on ikkuna. Suopöllöä kuvatessa hän jollakin kumman konstilla pääsi pujahtamaan siitä sisään. Tulee palautetta, näkyvyyttä ja kauppojakin. Kujala roikkuu usein rengastajien mukana
Teksti ja kuvat JAAKKO KULLBERG sa uorikraatteris htokeskus tuliv kin Michlifenin hii en Suomessa on m on a ss katvee setrimetsien lajin koti. Lampaat pitävät tienoon nurmikkona.. Kohtaaminen Perhossuunnistusta Keväällä 2010 akatemiaprofessori Ilkka Hanski halusi saada Marokon vuoristossa eläviä täpläverkkoperhosia tutkimuksiinsa. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut hoitamaan homman – ja minähän olin. elävän perhos 36 Suomen luonto 12/2014 Täpläverkkoperhoset hempeilevät marokkolaisen pujottelukeskuksen nurmikolla ravintokasvinsa Veronica rosea -tädykkeen lehdillä
Rinteellä kasvoi runsaasti ravintokasveja kuten pieniä sinisiä tädykkeitä, mustajuuria ja kaunokkeja, joita pistelimme kukkapurkkiin naaraita varten. Aamulla lähdimme läheisille niityille. Viettäisimme ensimmäisen viikon hänen kanssaan. Kohteemme oli vanha tulivuoriylänkö lähellä Michlifenin hiihtokeskusta. Seuraavaksi suuntasimme korkeammalle. Oli hienoa katsella, miten täpläverkkoperhoskoiraat vahtivat kukkaan puhjenneita tädykepuskia naaraita odotellen ja toisiaan takaa ajaen. Muut kasvit lensivät ketoon ja riensimme hakemaan lisää tädykkeitä ja perhosnaaraita. Lento räjähti käyntiin. Nousimme mutkittelevia teitä yli 2000 metriin ja ajelimme kohti karttaan merkitsemiämme paikkoja – maisema on lampaiden parturoimaa tasankoa, jossa kohoilee saarimaisia tulivuoren jäänteitä. Joukossa oli vain yksi aiemmin tunnettu paikka. Ajoimme yötä myöten lähelle Azrouta, joka sijaitsee Keski-Atlaksen ylängön juurella. Sanoinkin Zdravkolle, että kyllä cinxia syö siellä kumminkin jotain tädykettä, eikä mitään voikukkia. Apunamme oli vain kirjallisuutta ja Googlen karttapalvelu. Casablancan lentokentällä meitä vastassa oli ranskalainen biologi Philippe Gayral. Hämmästys oli suuri, sillä kukkaloiston keskellä kasvoi runsaasti heinäratamoa – täpläverkkoperhoset kuitenkin loistivat poissaolollaan. Sen sijaan heinäratamoa ei opusten mukaan Marokossa juuri edes kasvanut. Meillä ei ollut Marokon oloista kokemusta, mutta pääsimme lukemaan maastoa loistavasti satelliittikartoilta. Seuraavana viikonloppuna työnsimme saaliimme Philippen matkaan Ranskaan ja suuntasimme halki puoliautiomaiden kohti Korkeaa-Atlasta. Sillä viittasin Scorzoneraan ja sen tunnetumpiin lähisukulaisiin. A loin selvittää täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) esiintymistä Marokossa bulgarialaisen kollegani Zdravko Kolevin kanssa. n 12/2014 Suomen luonto 37. Täpläverkkoperhonen elää normaalisti heinäratamolla (Plantago lanceolata) sekä eräillä tädykelajeilla – Suomessa tähkätädykkeellä (Veronica spicata). ”Löysimme perhosia täsmälleen kartalta katsomistamme pisteistä.” kun olimme pelleilleet aikamme motellissa parvekeviljelmäksi järjestettyjen mustajuurien ja kaunokkien kanssa, ensimmäiset munat ilmestyivät – tädykkeille. Erityisen runsaasti perhosia oli Michlifenin hiihtokeskuksessa, joka sijaitsee vanhassa tulivuoren kraatterissa. Ne ovat erityisesti pohjoispuoleltaan setrimetsien peitossa. LÄHDIMME MATKAaN toukokuun alussa. Itsetyytyväisyys oli huipussaan, kun muutaman minuutin haavinheiluttelun tuloksena ensimmäinen täpläverkkoperhonen oli satimessa. Tädykekasvustoja etsimällä saimmekin paikallistettua useita täpläverkkoperhospopulaatioita. Lopulta pääsimme ensimmäiselle merkatulle paikalle, pienelle soraiselle kukkulan rinteelle. Kirjallisuutta pöyhiessämme selvisi, että Marokossa perhosten ravintokasveiksi mainittiin kitukasvuisen näköinen kaunokki Centaurea pullata ja kummallinen mustajuurilaji (Scorzonera pygmaea). Perhosten lento oli vasta aluillaan, mutta löysimme niitä päivien kuluessa useita populaatioita täsmälleen kartalta katsomistamme pisteistä. Merkitsimme Keski-Atlakselta useita lupaavia kohtia, joissa cinxiaa pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä
Matka viimeiselle Kylmät vedet kätkevät ainutlaatuisen arktisen luonnon. 38 Suomen luonto 12/2014. Stefan Hendricks, Alfred Wegener Institute Teksti Juha Kauppinen Arktinen jääkenttä on syksyllä sulavesilammikoiden kirjoma. Sini Saarela halusi pitää sen koskemattomana. Kuva Alfred Wegener -instituutin tutkimuksista
Ehkä Saarela tunsi hyisellä merellä pelkoa tai epävarmuutta. Pois maisemasta. 12/2014 Suomen luonto 39. Arktinen öljynporauslautta Prirazlomnaja siinti edessä, Greenpeacen Arctic Sunrise kynti sitä kohti. ”En tuntenut epävarmuutta tai voimattomuutta vaan sain voimaa. Ajattelin, että lautta on pakko saada pois täältä. Hän puhuu rauhallisesti. Hetkistä arktisella merellä on kulunut neljä kuukautta, joista kaksi Saarela on viettänyt tutkintavankeudessa Venäjällä, ensin Murmanskissa, sitten Pietarissa. Nyt Saarela istuu kansalaisjärjestö Greenpeacen toimistolla Helsingissä. ulapalle M inähän jumankauta kiipeän tuonne, ajatteli Sini Saarela. Vain tovi ja Saarela, biologian opiskelija, Greenpeacen aktivisti, laskeutuisi kumiveneeseen, kiitäisi vielä vartin tyrskyissä lautan viereen ja kiipeäisi korkeaa metallikylkeä ylöspäin. Meneillään oli kuitenkin näytelmä, joka varmuudella päättyisi konfliktiin. Että se ei ole mitään pysyvää tai peruuttamatonta”, Saarela sanoo puhelimessa. On tammikuun alku
Jäälokkeja on maailmassa vain noin 25?000. Esiripun takaa paljastuu hieno ekosysteemi, jolla olisi ihmisellekin muutakin annettavaa kuin öljy. Arktiksen alla makaa isoja luonnonrikkauksia, muun muassa 13 prosenttia maapallon öljyvaroista, Yhdysvaltain geologinen tutkimuskeskus on arvioinut. Mihin hermoon tai kipupisteeseen Greenpeace osui mielenilmauksellaan. On mahdollista, että Greenpeace keräsi Jäämerellä enemmän positiivista huomiota kuin aiemmilla tempauksillaan yhteensä. Greenpeaceen suhtaudutaan varauksella, vaikka sinänsä nyökkäillään tavoitteille, joita järjestö ajaa. Arktis ei ole sademetsä, eikä pullistele kirjavia ja äänekkäitä lajeja, jotka näyttävät komeilta televisiossa. Pystyttää lisää porauslauttoja, imaista öljyt, muuttaa koskematon erämaa numeroiksi, voitolla eteenpäin myytäviksi luonnonvaroiksi. Sen ainutlaatuinen eliöstö tunnetaan vielä sangen huonosti. Jäämeren luonnosta tekee ainutlaatuisen ennen kaikkea yksi asia: jäänreuna, joka sulaa ja jäätyy. Tämä on sääli, sillä Pohjoisen jäämeren ekosysteemi on ainutlaatuinen. Viime vuonna julkaistujen satelliittimittausten mukaan syksyinen jään vähenemä oli 36 prosenttia vuosien 2003 ja 2012 välillä. Sen kalastoja ei monilla alueilla hyödynnetä vielä juuri ollenkaan. Mutta niille ei ole edes suomenkielisiä nimiä. Lisäksi pelätään riskejä, joita öljy aiheuttaa arktiselle luonnolle. Koko maailman katse kääntyi Prirazlomnaja-öljynporauslautalle. Mitä on arktinen luonto. Entä jos käy niin, että energiayhtiöiden nopea ja siekailematon meno Arktiksen alta paljastuvien öljyvarojen kimppuun pilaa meiltä mahdollisuuden koskaan edes päästä näkemään, mitä kaikkea muuta Arktis olisi voinut ihmiselle tarkoittaa. Pieter-Jan D’Hondt Arktinen luonto kiinnostaa nyt, kun se ollaan ehkä menettämässä. Mitä on vaakakupissa. Ajatus on vastenmielinen, koska näin ihmiskunta on muuallakin kunnostautunut: hätiköiden pilaamisessa.. Jäämeri on valtava luonnon näyttämö, jonka edestä esirippu on alkanut juuri vetäytyä samalla kuin sen elämän perusta, jää, vähenee. Arktiksen kohdalla jokin on kuitenkin toisin. Katselen kuvia kauniin punertavista hankajalkaisista, äyriäisistä, joiden saattaa kuvitella sätkivän eteenpäin kylmissä vesissä suurien, koskemattomien alueiden keskellä. Suurelta joukolta suomalaisia ei heru ymmärrystä Saarelalle ja Greenpeacelle, joiden nähdään häiritsevän taloustoimintaa. Se on arktisen luonnon sydän. Toiminta on äkkiväärää ja provokatiivista monen luonnonystävän makuun. Tämä halutaan pumpata ihmiskunnan käyttöön. Miksi. Jos öljy pumpataan pois, Arktis vallataan, sattuu kenties öljyonnettomuuksia, mitä menetetään. Se koostuu pitkälti eliölajeista, joita ei elä missään muualla. Arktinen luonto 40 Suomen luonto 12/2014 on hiljainen runo tai huilun ääni, joka hukkuu meren syvyyksiin ennen kuin sen melodian tunnistaa. Jos jäänreunaa ei enää ole tai jos se sotketaan pysyvästi öljyllä, alkaa myös arktisen luonnon alamäki. Se on edelleen tuntematon, abstrakti ja etäinen, vaikka Greenpeacen tempaus sai paljon huomiota. Tätä vastustetaan, koska öljyn esiin pumppaaminen ja polttaminen kiihdyttäisivät ilmaston lämpenemistä. Rikkonaiset jääkentät ovat lajin tärkein elinympäristö
Vain alkumatkasta tutkassa näkyi muutamia muita aluksia. kään näytteitä mereltä, ja tieteellisen hidastelun takia talvi yllätti retkikunnan. Jäämeren Yhtäkkiä horisonttiin ilmestyi tumma läikkä. Mutta Nordenskiöld oli sitkeä: hän odotti laivoineen kymmenen kuukautta, kunnes meri jälleen suli ja purjehti Koillisväylän loppuun, sai nimensä historiaan ja nimikkokadun Helsinkiin. Pohjoisnavalle voi kävellä tai hiihtää suurimman osan matkasta. Läheltä nähtynä Prirazlomnaja oli valtavan kokoinen, paljon suurempi kuin Saarela oli muistanut. Se lähti liikkeelle Norjan Kirkkoniemestä, Suomi-neidon päälaen koillispuolelta. Koillisväylä kulkee lautan sivuitse. Merimatka Barentsinmerta kauas sen kulmaan Petšoranmerelle, Novaja Zemljan kainaloon, taitettiin kovassa aallokossa. kartta vesa pynnöniemi n. Mutta meren eteläinen lieve sulaa joka vuosi. Kunnes Adolf Erik Nordenskiöld 1800-luvun lopulla onnistui purjehtimaan koko Koillisväylän kahden maagisen sulan kauden aikana. Alus jäätyi paikoilleen, kun jäljellä oli vain parin päivän laivamatka perille. Oli aamupäivä. Matka kesti neljä päivää. Hänelle matka Petšoranmerelle oli jo toinen. Huippuvuoret Barentsinmeri Kirkkoniemi Murmansk 70. Laiva keinui, meri ympärillä oli rannaton ja autio. Ensin epäonnistui Willem Barents, sitten Vitus Bering. Sitä pitkin yritettiin 1500-luvulta asti purjehtia Aasiasta Eurooppaan ja toiseen suuntaan. Tunteja myöhemmin, seuraavana aamuyönä, Saarela katsoisi lauttaa vierestä ja se kohoaisi hänen edessään valomerenä, kuin kelluva kaupunki. Jäämeren sulavaa reunaa sanotaan Euraasiassa Koillisväyläksi tai Pohjoiseksi meritieksi. Frans Joosefin maa Koillisväylä Novaja Zemlja 80. Hän oli käynyt siellä edellisenä syksynä. 3000 km Beringinsalmeen POHJOINEN JÄÄMERI Prirazlomnaja VENÄJÄ ir i api nap SUOMI 0 1000 km Venäläinen Prirazlomnaja-porauslautta on Euroopan nurkassa reilun tuhannen kilometrin päässä Lapista. 12/2014 Suomen luonto 41. Se näytti tarralta, jonka joku on liimannut maisemaan. kim taylor / naturepl alex mustard / naturepl Hankajalkaisten parvi. Maisema oli tuttu, mutta toisella käynnillä sen täydellinen autius iski vielä kovemmin kuin ensimmäisellä: erämaa, Saarela ajatteli. Nordenskiöld oli ensimmäinen merkittävä suomalaissyntyinen vaikuttaja Arktiksella. Prirazlomnaja-öljynporauslautta oli vielä kaukana. Sieltä Siperian päälaen ylitse. ekosysteemiä. Täysin asuHankajalkaiset maton ja koskematon paikka. Pienimmillään jään valtakunta on elokuussa ja syyskuussa, ja ilmaston lämmetessä jäästä vapaa ajanjakso pitenee alati. Joissakin Barentsinmeren ennen varmajäisissä osissa jäät häviävät nykyään jo heinäkuun puolenvälin kieppeillä, ja meri jäätyy uudestaan vasta lokakuussa. Hänkin tosin miltei tyri hankkeensa: Nordenskiöld otti taipaleensa aikana pit- Koillisväylää kulki kappaleen matkaa myös Greenpeacen Arctic Sunrise -laiva syyskuun alussa. Sini Saarela katseli merta laivan kannelta. Pohjoinen Jäämeri on kuitenkin yhä jään valtakuntaa. Valtavan kokoiovat tärkeä osa nen meri, jossa matkat mitataan päivissä. en Pohjoin 60
Monet ovat yhä tieteelle tuntemattomia, koska luonto on vasta äskettäin tullut tutkijoiden ulottuville. Jäämeren elämä versoo levistä, eikä sitä ole samanlaisena missään muualla. ”Näin on. Jää on makeaa vettä. ”Jos eliölaji katoaa Jäämerestä ilmaston lämpenemisen vuoksi, se ei enää palaa, koska lajin yksilöitä ei tavata missään muualla. Ryhävalaat ovat kosmopoliitteja ja moni niistä vaeltaa vuosittain Jäämeren antimien ääreen. Niiden koko geenipankki on siellä.” Arktiksen merissä on arvioitu elävän 7600 eliölajia. ELÄMÄ alkaa levistä, jotka elävät meressä ja jään reunassa. Sen ympärillä on vähemmän suolaa kuin ympäröivässä merivedessä. Ne ovat samat lähes kaikkialla maailmassa”, Kuosa täsmentää. Toki tuottavia leviä on muuallakin Jäämerellä, mutta erikoisuus on jäänreunassa. Jäänreunan sulaminen ja jäätyminen pitävät yllä asetelmaa, jossa suolainen merivesi on syvemmällä ja makeampi vesi on pinnassa. xxxxxxx Pieter-Jan D’Hondt Norppa on Arktiksen tärkein hylje. Vain bakteerit ovat etelässä ja pohjoisessa samat. ”Tämä tekee luonnosta siellä ainutlaatuisen”, Kuosa sanoo. Jos ei sataprosenttisesti ainutlaatuista, niin ainakin lähes sataprosenttisesti”, vahvistaa johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Merikeskuksesta. Kevin Schafer / Minden Pictures / SKOY Pieter-Jan D’Hondt ON syytä tarkentaa että jäänreuna ei tässä yhteydessä tarkoita vain jään näkyvää reunaa, vaan kymmenien kilometrien levyistä vyöhykettä jään reunalta avomerelle. 42 Suomen luonto 12/2014 Pikkuruokkeja. Kuvassa emo ja poikanen. Sys-. Pohjankiisla pesii suurina kolonioina ja talvehtiikin arktisilla vesillä. Kuva Huippuvuorilta. ”Mutta esimerkiksi jääkarhuja tavataan vain pohjoisessa, pingviinejä vain etelässä, eivätkä ne kohtaa. Niitä on monen näköisiä ja kokoisia: pientä piilevää ja suurempaa partamaista levää. Lajia on Arktiksella yli 10 miljoonaa paria. ”Ilman sitä koko arktinen lajisto olisi hyvin erinäköinen.” kuvis Ryhävalas sukeltaa. Pieter-Jan D’Hondt Ryhävalas ja pohjankiisloja. Lajistot ovat erilaistuneet.” Pohjoisen jäämeren jäänreunan hienous on sen meriveteen synnyttämä kerrostuneisuus. ”Antarktiksella ja Arktiksella on omat lajinsa
Riskeistä puhuvat muutkin kuin ympäristöjärjestöt Jäänreunan ainutlaatuiset levät elävät esimerkiksi sulavesilam- Greenpeace, WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto. pitäisi mennä lainkaan poraamaan suurien ympäristöriskien Jään alla. totesi Financial Timesissa, että Arktikselle ei ”Ja etenkin lammikoissa jään alla”, Kuosa kertoo. ren ympäristöonnettomuuden sattuessa eivät ole lainkaan ykTähän voidaan lisätä esimerkiksi ryhävalaat, jotka ilmaantu- siselitteisiä. Satoja kilometrejä Yhdysvaltain ranka pesivät Huippuvuorilla, Novaja Zemljalla ja muilla Jääme- nikkoa saastui. rillä kukoistavaa ekosysteemiä. Kylmät ja jäiset olot ovat valtava haaste öljyntorjunnalle. Siellä elää leviä. 12/2014 Suomen luonto 43. Näiden koskemattomien jyntorjunnan saralla: kammioiden ovia kansainväliset öljy-yhtiöt, Shell ja Gazprom, ”Meillä ei ole siitä todellisuudessa mitään tietoa, koska olemme keskittyneet hoitamaan omien olojemme ongelmia.” ovat avaamassa. Onnettomuutta raskas öljylautta ajelehtisi ja, ennen pysähtymistään jäänreu- päästiin torjumaan ihanteellisissa oloissa, jos sellaisia voidaan naan, tukkisi kalojen kidukset, ajaisi hylkeet pakosalle kirkkai- koskaan sanoa olevan. kuksen yli-insinööri Kalervo Jolma. vat joka kesä Beringinsalmeen kala- ja äyriäisruuan houkutteMeksikonlahden Deepwater Horizon porauslautalla vuonlemina. British Petroleum myönsi syyllisyytensä, silti sen ren saarilla ja tulevat jään reunaan syömään kalaa ja äyriäisiä. Olennainen osa luontoa ovat linnut, pikkusiivin viuh- na 2010 sattuneen onnettomuuden seurauksena mereen vuotovat pikkuruokit ja pohjankiislat sekä lumivalkeat jäälokit, jot- ti 800?000 kuutiota öljyä. Maltillisestikin jyntorjunnalle. Joulukuusmikoissa jään päällä ja jään onteloissa ja sopukoissa. Sitten hylkeet, jotka syövät kaloja ”kenties kaikkein isoimpana” arktiseen öljynporaukseen liittyvänä kysymyksenä. sa 2012 maailman kuuden suurimman öljy-yhtiön joukkoon lukeutuva Total S.A. Leviä käyttävät ravintonaan eläinplanktonin monet äyriäiset, Ympäristöriskit nostetaan esille myös esimerkiksi Suomen ulkuten Calanus-hankajalkaiset ja laajalle levinnyt arktinen kat- kopoliittisen instituutin (UPI) viimevuotisessa muistiossa. Planktonin perässä tulevat apajille ka- nä Arktiksen ”hauraalle luonnolle” aiheutuvia riskejä pidetään lat, esimerkiksi villakuoreet. ”Niin, sinne taskuihin kertyy makeaa sulavettä, ja valoa tulee vuoksi. ja Osmo Soininvaara (vihr.). Ajatus on häiritsevä. Muistiossa myös huomautetaan, että vastuukysymykset suu”Tämä on nyt siis hyvin pelkistetty kuva yhdestä mahdollisesta ravintoketjusta”, Kuosa sanoo. Suomalaisista poliijääkannen läpi. ta vesiä etsimään, tarttuisi lintujen höyheniin, joista nokat eiSuomen ympäristökeskuksen Vesikeskuksesta sanotaan suovät enää sitä pystyisi irrottamaan, vaan lintuja odottaisi hypo- raan Suomen Luonnolle, että kylmät olot ovat valtava haaste öltermia ja nopea kuolema. maksamat 4,5 miljardin dollarin korvaukset eivät ole riittäneet Kuvitellaan öljyonnettomuus keskelle herkkien levien ympä- paikkaamaan onnettomuuden haittoja, UPI:n muistio kertoo. Riskeistä puhuvat myös poliitikot. asioihin suhtautuva tarkkailija alkaa miettiä: eikö tämä kaik”Kun on kylmä, esimerkiksi 20 astetta pakkasta, se vaikeutki ansaitsisi tulla suojelluksi, kun se jollain ihmeellä on säästy- taa kaikkea tekemistä, koska kaikki on jäässä”, sanoo Vesikesnyt ihmistoiminnalta. Hän ei lähde maalaileNämä ovat panokset. teemi on valtava. Miljoonien tonnien tahmea ja Ja Meksikonlahti on sentään lämmin paikka. Siika T hemisto abysorrum. Jäämeren rajojen sisälle mahtuisi 30 Suomea. Tämä kaikki on toisessa vaakakupis- maan ruusuista kuvaa suomalaisesta tietämyksestä arktisen ölsa, jos arktinen öljy on siinä toisessa. Todella hieno systeemi”, Kuo- tikoista niitä ovat nostaneet esille Sirpa Pietikäinen (kok.) sa kertoo tohkeissaan. ja viimein jääkarhu, joka syö hylkeitä
Yrityksen ja satsauksen puutteesta tämä ei ole johtunut. Dmitri Sharomov / Greenpeace Tämän tapaisista syistä Arktikselle menemistä toppuutellaan. Tämä ei ole mitään lopullista. Yhtiö ei ole vielä uutistoimisto Reutersin mukaan arvioinut, miten evätty lupa vaikuttaa näihin suunnitelmiin. Laivalaiset katsoivat takaisin. On helppo kuulla peitsien kalistelu kulissien takana. ”Joku väittää, että siellä ollaan meitä pidemmällä [osaamisessa], joku saattaa olla toista mieltä. Mutta ”painajaismaisen suuri” Prirazlomnaja oli paikallaan. Sillä on ollut omat sinnikkäät poraushankkeensa, mutta ne ovat toistaiseksi epäonnistuneet arktisten olojen vaativuuden vuoksi. Suomalaisilta Saarela ja Greenpeace saavat ehkä yllättävänkin paljon ymmärrystä. Se ei ole tavallaan meidän arvioitavissa oleva asia.” Jos arktisen jääpeitteen alla oleva öljylähde alkaisi onnettomuuden takia vuotaa, kuka tukkisi sen ja millä laitteilla, kun tuollaisen vuodon tukkimien osoittautui Meksikonlahdellakin vaikeaksi. Joulukuussa Taloussanomat kirjoitti Suomen suhtautuvan ”jakomielisesti” arktiseen poraukseen. Symboliikka on käsin kosketeltavaa. Shell on investoinut nykyisen hallituksensa puheenjohtajan Jorma Ollilan johdolla miljardeja dollareita saadakseen haa-. Hän luuli Arctic Sunrisen olevan jo melko lähellä lauttaa. Mustaa kultaa laivaavat Murmanskiin kaksi säiliöalusta. Laivan lähestyessä Prirazlomnajaa se kasvoi vähitellen maisemassa. ÖLJYN PUMPPAUS Prirazlomnajalla aloitettiin joulukuussa. Vuosituotannoksi on suunniteltu suurimmillaan 6,3 miljoonaa tonnia eli alle Suomen vuosikulutuksen. Nyt mursua ei näkynyt. Atlantin kannassa on muutama tuhat mursua. Shell hävisi vain niukasti kilpajuoksun arktisten rikkauksien luokse. Mutta yhtäkkiä hän käsitti, että matkaahan on vielä kilometritolkulla, ja lautta on siis ”hillittömän” kokoinen. Niin merkittävä, että brittiläisen sanomalehti The Guardianin äänestyksessä Saarela oli kakkonen vuoden merkittävintä henkilöä äänestettäessä. Mursu katseli laivalaisia. Tämä paljastui, kun Greenpeace teetti Taloustutkimuksella marraskuussa kyselyn, jossa 47 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ajaa öljynporauksen kieltämistä Jäämerellä. 37 prosenttia oli päinvastaista mieltä. Porauslautta on ensimmäinen mursumailla. Murmanskissa. Se näytti niin suurelta. Joku otti kuvia giganttinen öljynporauslautta taustalla. Elokuussa julkaistun arktisen strategian mukaan myös Suomen valtio haluaa sekä syödä että säästää kakun. Lehden mukaan Suomessa on koko liuta yrityksiä, jotka elättävät itsensä osin arktisen porauksen liepeistä, esimerkiksi valmistamalla tuotantolauttoja, automaatiojärjestelmiä ja laivojen potkureita. Suomi haluaa esittää edistyksellistä länsimaata, joka ottaa ympäristöuhat tosissaan samalla, kun suunnittelemme nojaavamme arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen. Hänestä tulisi toinen tunnettu suomalainen Arktiksella Nordenskiöldin jälkeen. Kävi niin kuin joskus käy valtavan suurien esineiden kanssa: Saarela arvioi etäisyyden väärin. Sen läsnäolo kertoi, että oltiin matalalla merialueella; mursu hakee ravintonsa pohjasta. Raportti puhuu vuoroin riskeistä ja niiden torjumisesta, vuoroin arktisista rikkauksista, joita ollaan menossa hyödyntämään. Denis Sinyakov / Greenpeace Mursu ja Prirazlomnaja. 44 Suomen luonto 12/2014 Kohta hän istuisi kumiveneessä tyrskyissä ja kiipeäisi sitten lautan seinustalle ja sitä kautta kansainväliseen kuuluisuuteen. Syvyyksistä pulppusi öljyä valtavalla vauhdilla kolme kuukautta ponnisteluista huolimatta. Se voidaan poistaa, SaaSini Saarela rela sanoi jälleen mielessään. Yhtäkkiä sen pää vain oli veden pinnalla. Jolma ei myöskään arvioi arktisten maiden tietämystä. Tammikuussa eräs Yhdysvaltain tuomioistuimista eväsi Shelliltä luvan poraamiseen arktisilla alueilla, koska ympäristövaikutuksia ei ole otettu huomioon riittävän laajasti. Sen omistavasta Gazprom-yhtiöstä tuli maailman ensimmäinen arktisella alueella öljyä kaupalliseen tarkoitukseen tuottava öljynporauslautta. Arctic Sunrise ohitti kohdan, missä laivan väki oli edellisenä syksynä kohdannut mursun. Shell on halunnut aloittaa poraukset Tšukhtšimerellä Siperian ja Alaskan välissä
Saarela on metsien nainen. Suomalaiset jäänmurtajat Nordica ja Fennica ovat juuri Shellin vuokraamia. ”Päätökset [mennä Arktikselle] ovat noiden yhtiöiden johdossa olevien ihmisten tekemiä. Ja hänen päätöksellään on todella iso vaikutus siihen, mitä muut päättävissä asemissa olevat ihmiset tekevät.” Onko Arktiksen kohtalolla leikkiminen siis Ollilan syytä. Hän on kartoittanut työkseen lajistoa vanhoissa metsissä. Hänellä olisi ollut, ja on edelleen, suuri valta vaikuttaa siihen, että Shell lopettaa hankkeensa. Harvoin voi sanoa, että jokin näin iso asia on vain joidenkin ihmisten syy. Painajaismaisen suuri lautta näkyi. Se ekosysteemi on sopeutunut elämään juuri siellä, valtavilla koskemattomilla seuduilla.” On selvää, että Saarelan mielestä on ”käsittämättömän tyhmä idea” lähteä sinne öljyä poraamaan. Joidenkin arvioiden mukaan van Beurden haluaa keskittyä varmempiin hankkeisiin, jotka tuottaisivat voittoja lyhyellä aikavälillä. arktiseen öljynporaukseen. Pyydän Suomen Luonnon puolesta Ollilan vastausta Saarelan syytöksiin ja näkemyksiin. Myös lempilajit elävät siellä. Saarela kiipeäisi sen seinälle ja kansainväliseen kuuluisuuteen. Mutta Gazprom kertoi joulukuussa tähtäävänsä massiivisen öljyntuotantoon arktisella alueella. Lähetän haastattelupyyntöjä Ollilalle ja Hollantiin Shellin päämajan viestintähenkilölle, jotta viesti varmasti tavoittaisi jonkun. Se on kokonaisuus. Prirazlomnajan oletetaan ehtyvän 20 vuodessa. Että Venäjän valtio on menossa sinne. Hänen johdollaan Shell on määrätietoisesti suunnannut Syytökset ovat tymäköitä ja henkilökohtaisia. Lähetän vielä yhden viestin, johon yhtiön edustaja lopulta vastaa lyhyesti: ”Valitettavasti Jorma Ollila ei ole tavoitettavissa haastateltavaksi nyt.” Tämä on harmillista. Mutta eikö ole luonnollista, että valtiot ovat rikkauksien perässä. n 12/2014 Suomen luonto 45. veet arktisesta öljynporauksesta Tšukhtšimerellä ja Beaufortinmerellä toteutumaan. Julkinen keskustelu on vähintä, mitä voi vaatia henkilöltä, jonka siunaamien päätösten seurauksena on laitettu miljardeja dollareita maapallon mittakaavassa valtavaan asiaan. ”Minua harmittaa, kun tästä asiasta puhutaan koko ajan niin kuin jonain välttämättömyytenä. Juttua viimeisteltäessä Shellin toimitusjohtaja Ben van Beurden ilmoittaa, ettei Shell poraa Alaskassa öljyä ainakaan tänä vuonna. Niin on aina ollut. Kuukauteen ei tule vastausta. Tällaisella puheella yritetään vetää verhoa hankkeen [arktisen porauksen] eteen.” Eivät valtiot päätä näitä asioita, Saarela sanoo. Arktisessa porauksessa ollaan vasta lähtöruudussa. Mutta tässä tapauksessa se on mielestäni perusteltua.” Sini Saarela miettii pitkään, kun häneltä kysyy arktisen luonnon lempieliötä. ”Arktiksessa ei ole kyse vain yhdestä tai kahdesta lajista. Jää siis nähtäväksi, tuleeko Jorma Ollilasta kolmas merkittävä suomalainen Arktiksella. Vastaus niihin on kuitenkin saatava. Minua puhuttelee niukkuus ja vaatimattomuus. ”Suurelta osin kyllä. Siis muutamien ihmisten.” ”Esimerkiksi Jorma Ollilan osuus asiassa on mielestäni kiistaton. Washington Postin mukaan summa on kuusi miljardia
46 Suomen luonto 12/2014. hannu huttu Pihojen sudet teksti jouni tikkanen Kantava naarassusi huhtikuussa 2010
Härkälän tultua paikalle tunteet ovat tasoittuneet, vaikka oikeastaan hän ei ole tehnyt mitään kovin kummallista. Mutta sen enempää ihmiset kuin sudetkaan eivät ole levittäytyneet tasaisesti Euroopan yli. Google Earth, Landsat, US dept of state geographer ja Kaczensky & co. Osittain maantiede, osittain suden lajiluonne ja maiden väliset kulttuurierot. Romahduksen taustalla on ollut salametsästys, joka lienee osaltaan johtunut siitä, että suden pelätään tulevan ihmisten pihoihin. Mutta kun Suomessa ei ole vuoria, tuleeko susi pihaan. Kun jossain nähdään susi, Härkälä tulee varmistamaan jäljistä havainnon. Ilpo Kojola on laskenut talojen olevan niin tiheässä, ettei niin sanottuun Köyliön laumaan kuuluva yksilö kerta kaikkiaan voi päästä kolmea kilometriä kauemmas talosta. Monessa Euroopan maassa sudet saavatkin elää vuoristometsissä suhteellisen rauhassa. Kun pelottaa, susi pitäisi saada tappaa. Susiasioiden kärjistyttyä Rktl lähetti viime keväänä Länsi-Suomeen susisovittelijan, Antti Härkälän. Maailmassa on noin 200?000 harmaasutta, siis samaa lajia, Canis lupus, jota tavataan myös meillä Suomessa. Ylempi kartta on Google Earthin yönäkymä, alempaan Ilpo Kojola on lisännyt suden asuttamat ruudut Euroopan komissiolle kootusta petoselvityksestä. Vuorilla asukastiheys on pieni, ja siellä on metsiä, jotka sopivat suden elinympäristöiksi. Iso kysymys. Euroopassa noista susista elää vain 22?000, mutta alueella asuu myös 740 miljoonaa ihmistä. Susi on metsien laji. Tuleeko susi tahallaan lähelle. Kun Italian noin 700 sutta lisää kartalle, niiden tajuaa sijoittuvan täsmälleen tuon tumman kaistaleen päälle. Yrityksen puutteesta se ei välttämättä johdu. Pelko on synnyttänyt kansanliikkeenkin, Taajamasusi ry:n, jonka mukaan susi ja ihminen eivät kuulu samalle alueelle. Pienessä Slovakiassa susia on 200– 400, Serbiassa noin 800. Nuo ruudut Kojola on asettanut Euroopan valosaastekartan päälle. Hän on ottanut suden asuttamat ruudut wieniläisen kollegansa Petra Kaczenskyn Euroopan komissiolle kokoamasta u hanalaisselvityksestä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) kanta-arvio on taas julkaistu, ja näyttää siltä, että vuodesta 2007 jatkunut susikannan romahdus on toistaiseksi pysähtynyt. P Pimeän eläin Petotutkija Ilpo Kojola on tehnyt mielenkiintoisen kartan. Maallikko menee metsään Suomen sudet ovat kymmenen viime vuoden aikana levittäytyneet maan länsiosiin, alueelle, jolla metsät ovat pienempiä ja asutus tiiviimpää kuin itärajalla. Karttaa katsoessa huomaa, että Suomessa riittää pimeää, mutta susia on aika vähän. Jos Euroopassa sallitaan ylipäätään olevan susia, joudumme kuitenkin väistämättä elämään niiden kanssa aika lähekkäin. 2013 yrkiikö susi lähelle ihmistä vai vältteleekö se. Tapauksia on tähän mennessä 54, joten kovin 12/2014 Suomen luonto 47. Se on Apenniinien vuoristo. Toisin kuin Kanadan ja Siperian salomailla, yhteentörmäykset ovat lukujen valossa väistämättömiä. Suomessa susi pidetään pois esimerkiksi Lapista, jossa olisi kyllä tilaa, mutta se sattuu olemaan poronhoitoaluetta. Kojolan kartassa huomio kiinnittyy kuitenkin Italiaan: Kun valosaastekarttaa katsoo paljaaltaan, Italia täyttyy tiheään tuikkivista valotäplistä, mutta maan halki kulkee tumma, valoton kaista. Sellaisetkin maat kuin Romania ja Espanja ovat noin 2500 ja 2000 sutensa kanssa kaukana Suomen edellä. Viime vuonna susia laskettiin 120–135, nyt 140–155. Kuluneen vuoden aikana tunteet ovat käyneet kuumina LänsiSuomessa, jonne susi on levittäytynyt ja jossa asutus on tiheää. Mikä tämän selittää. Varsinaisia susisuurvaltoja ovat Turkki, jossa hukkia on noin 7000, ja Venäjä, jonka eurooppalaisissa osissa niitä on jopa enemmän
Varsinaisiin pihakäynteihin liittyvät lähes aina pihassa olevat eläimet, kuten kanala, tai koira, jota varsinkin huonokuntoinen susi saattaa pitää tavallista helpompana saaliina. Suden sijaan liikkeellä on ollut toinen eläin tai ihmisen mielikuvitus. Tien luona susi oli säikähtänyt autoa ja ajautunut kohti asutusaluetta, joka läheni kahdelta puolelta kuin katiskan nielu. Gps-viivan perusteella se näyttää luikahtaneen niin keskeltä kahden talorivin välistä kuin on suinkin pystynyt ja sitten jatkaneen matkaansa selvemmille vesille. Hannu Hautala Metsän poika Hannu Hautala on luonnonsuoje lija, kirjailija ja maamme luonto valokuvauksen todellinen grand old man. n sisältää Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteri-aineistoa, 2014 Hyödynnä alennus verkkokaupassamme. Nämä kaksi asiaa vain täytyy erottaa”, hän sanoo. Osta suoraan maahantuojan verkkokaupasta Filmisi ansaitsevat arvoisensa skannerit suuria johtopäätöksiä ei voi tehdä, mutta niin sanottujen maallikoiden tekemät havainnot Härkälä on voinut vahvistaa ainoastaan 27 prosentissa tapauksista. Syötä “LL214” alennuskoodi- kenttään ja saat useita tuotteita alennettuun hintaan www.reaxon.fi 48 Suomen luonto 12/2014 Reaxon Oy puh. Köy liön reviirillä osan pihakäynneistä on aiheuttanut huonokuntoinen susi, joka löydettiin kuolleena vain päivä Säkylän suden seikkailujen jälkeen. Ennakkohinta 27 Ennakkohinta vain 27 euroa (norm. Peräti 40 prosenttia ”susista” hän on voinut varmuudella osoittaa joksikin muuksi. Metsän poika valaisee Hannu Hautalan pitkää uraa vuodesta 1966, jolloin hän otti ensimmäisen merkittävän valokuvansa. Kun susi joutui katiskaan Aiemmin tänä vuonna, tammikuun 13. Tällaisissa tapauksissa hänellä on tapana kulkea jonkin matkaa lumijälkeä pitkin gps:n kanssa, jotta kartalle piirtyy suden kulkureitti. Niin hän teki nytkin, ja kävi ilmi, että susi oli tullut pohjoisesta metsäalueelta, mutta matka oli tyssännyt Huovinrinteen varuskunnan aitaan. päivänä, autoilija huomasi suden Säkylässä. Mitä susi teki. 32 euroa) Kirja ilmestyy 13.3.2014 euroa Tarjous on voimassa 9.3.2014 asti. 010 4396699 asiakaspalvelu@reaxon.fi Susisovittelija Antti Härkälä seurasi suden jälkeä (sininen) 13. tammikuuta Säkylän Huovinrinteellä.. Hautala on valinnut kirjaan yhden valokuvan jokaiselta valokuvausvuodeltaan ja varustanut ne kuvaustilanteesta ker tovilla teksteillä. ”Siinä kohtaa susi jatkoi suoraan eteenpäin”, Härkälä kertoo. Havainto sudesta tehtiin tiellä. Härkälällä on tapana jättää johtopäätökset asukkaille, mutta tehdään se tässä heidän puolestaan: tämä susi oli arka ja halusi välttää ihmistä. Mutta moni havainto on myös oikea, ja usein se tehdään lähellä asutusta, jossa ihmiset liikkuvat. ”On tietenkin myös niitä susia, jotka tulevat pihaan. Härkälä tuli paikalle ja tarkisti jäljen – ihan oikea susi. Kirja on paitsi luontokuvakirja myös elämäkerta ja katsaus suo malaisen luontovalokuvauksen historiaan. Aidan viertä susi oli seuraillut jonkin aikaa, kunnes se teki 90 asteen mutkan. Tapaus on sikäli tavallinen, että Härkälän kirjanpidon mukaan noin puolet hänen Köyliön reviirillä kohtaamistaan ”pihasusista” on oikeastaan vain ohittanut talon läheltä. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Tilaukset asiakaspalvelustamme, puh
Viime vuosituhannella, kun luonnonsuojelu nousi, valkoselkätikkaa pelastettiin ja synnytettiin naturaverkkoa, maanomistajat saivat kirveleviä haavoja. Pyysin haastattelua Sipilältä. Kuva vuodelta 2012.. Puheenjohtajalla on kiireitä, hän sanoi. Silloin hän löytää edestään myös Kollajan, puheenjohtajauransa ensimmäisen suuren virhearvion. Koskiensuojelulain purkamisesta puhuminen ei ehkä vielä ollut virhe. Sipilä on vielä nuori mies. Siksi keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän tammikuinen möläytys MTV:ssa tuntui tunkkaiselta. Nykyisellään vesiä joudutaan ohijuoksuttamaan, koska voimaloiden turbiinien kapasiteetti ei riitä. Selitin, että aikaa on koko viikko, tarvitsen vain kymmenen minuutin puhelun. Mutta ajat muuttuvat. Hän vuorottelee palstalla Hanna Nikkasen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Keskusta antoi balsamia: se vastusti kaikkea suojelua järjestelmällisesti. Kauppine anna hämäläinen Sipilän suuri virhe taitava poliitikko tarjoaa puheillaan balsamia haavoihin, joita äänestäjä saa maailman melskeissä. Lohta, meritaimenta ja vaellussiikaa ollaan palauttamassa puolen vuosisadan jälkeen. Laki takasi ihmisille, että jokea ei valjasteta. Se ei puhu mitään Iijoen kuivuvasta 40 kilometrin jaksosta, jonka varrella on neljä kylää ja satoja rakennuksia. Niistä syntyy joen kierto ja dynamiikka. n 12/2014 Suomen luonto 49 raija lähdesmäki Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen tutkiva toimittaja. Joki elää siitä, että sitä ei ehditty valjastaa. Sipilä puhui heille. Joen luonto elää tulvista, jotka PVO haluaa leikata. Hän sanoi kannattavansa Kollajan allasta ja koskiensuojelulain purkamista. PVO keräisi altaaseen Ii- joen kevättulvavedet. Tuhannesta vastaajasta 800 vastusti sitä. Allas muuttaisi kymmeniä hehtaareja luonnontilaisia koskia. He uskalsivat alkaa rakentaa mökkejään ja unelmiaan jokivarteen. Nyt, Talvivaaran ja Lokapoikien aikoina, on oltava avarakatseisempi. Sitä ei liiennyt. Säilötyt vedet yhtiö tiputtelisi Iijoen alajuoksun voimaloihinsa silloin kun tahtoo. Sanomalehti Iijokiseutu kysyi tammikuussa lukijoiden mielipidettä Kollajasta. Niitä alkoi nousta, kun vuoden 1987 koskiensuojelulaki säädettiin. Sen koskilta narrataan harjusta ja taimenta kesäaamun usvassa. Möläytys oli se, kun Sipilä sanoi Iijoen seudun asukkaidenkin kannattavan Kollajan allasta. Monet vastustavat yhä kaikkea suojelua. Tämä ei ehkä ole totta. Sipilän puheita on ihmetelty seudulla. Sipilä puhui taajaan mediassa, mutta ei Kollajasta. Kollajan allasta havittelee Pohjolan Voima (PVO), jonka suuria omistajia ovat UPM-Kymmene ja Stora Enso. Sipilän avustaja soitti minulle haastattelupyynnöstä. IIjoella soudetaan joen puolesta joka vuosi. Se kääntäisi Iijoen sivujoen, jokihelmisimpukoiden Livojoen, virtaamaan altaaseen. Sitten tuli ikävä uutinen veritulpan uusiutumisesta. Tulvat puhdistavat. Altaan myötä PVO:n osakkaat saisivat edullista sähköä. Tuottajien keskusjärjestö MTK syvensi niitä kertomalla, kuinka kaikki menetetään kommunistihipeille. Sitä paitsi hän tähtää aikaan 2015 eduskuntavaalien jälkeen: jos keskusta ja perussuomalaiset ovat hallituksessa, koskiensuojelulain purkamiseen aukeaa poliittinen sauma. Kalastajat vastustavat Kollajan allasta: Iijoki on suosituimpia kalastusjokia. Hän saa itsensä kuntoon ja palaa vielä. Tämä tapahtui puolitoista viikkoa ennen hänen sairastumistaan. PVO on ylenkatsonut seudun asukkaita jo ennen Sipilää: yhtiön mukaan altaan alle jäisi vain muutama metsästysmaja. Poliitikon pitää tajuta, mikä kulloinkin on balsamia. Sipilän puheiden hämmästelyn ymmärtää
Tykkyretken 50 Suomen luonto 12/2014 taikaa. Helmikuun ilta Sallan Ruuhitunturilla
Jokin niistä kohottaa lakkapäisen valkolatvansa päätä pidemmälle muita, toinen kaartuu matalana ja leveänä luutimaan hankea vankkojen pankaoksiensa kärkihavuilla. Kelohonkien pinta on himmeän kuurahohteen aateloima ja lumikumpujen lomasta pilkistää siellä täällä maakelojen kierteisiä kupeiTästä on mennyt kärppä. Matka hiihtokeskuksen kupeelta Ison Pyhätunturin tykkymetsään on lyhyt, mutta se on siirtymä toisenlaiseen maailmaan. Matkani vie Sallan tuntureille Ison ja Pienen Pyhätunturin ja Ruuhitunturin kupeelle. Auringonlaskun jälkeisessä hämärässä lakimetsät hohtavat iltaruskon lämpöä kuin omaa valoaan arvoituksellisina yli tummempien alametsien. Pohjoiset lakimetsät ovat sydäntalvella kuin veistospuisto. Pipon alla tulee nopeasti hiki, vaikka nousu on loivaa selännettä. Kevättalven auringossa paistattelevat tai iltaruskon värjäämät tykkymetsät kuunnousuineen ovat matkailumainonnankin kuvastoa. Ne seisovat linnakkeina kertoen talven olevan kohdillaan. Pakkaskausi on jatkunut jo pitkään, eikä ole ollut suojakelejä, jotka olisivat rakentaneet kantavan kuoren lumikerrosten väliin. löytöretkellä suomessa T teksti ja kuvat mika honkalinna alvisella matkalla pohjoiseen alkaa ohitse vierivän, pehmeästi kumpuilevan vaara- ja tunturimaiseman keskeltä nousta tykyn verhoamia lakimetsiä. Ympärillä lepää rinteen ikimetsän hienosävyinen hiljaisuus. Niiden valkeat kuvut kohottavat talvimieltä. Mitä voi löytää kiiltokuvan takaa. Tenho ei vähene, vaikka luonnonvalokuvauksessa tykkymetsistä on tullut jo paljon kuvattu aihe. Kilpikaarnaiset vanhat petäjät eli aihkit tykkykuorma harteillaan tervehtivät kuin persoonina. Mustavalkea hiljaisuus Lumikenkä uppoaa syvälle puuterilumeen. Tuolla yksi muodostaa tykkypeittonsa alla valtavan lumenhämärän majan, jonne voi astella lumikengillä sisään jäniksen jäljissä. Metsä ei ole niin eloton kuin luulisi, vaan tykkymetsillä on asukkaansa. 12/2014 Suomen luonto 51
Alas rapisee kuurahilettä ja siemenroskaa.. Toisella suunnalla heti itärajan takana kohoavat vaaleina Rohmoivan, entisen Sallatunturin, paljakat. jälki kelon pinnalla. Puu nitisee, valittaa valkean kuormansa alla. Kuuset sojottavat soukkina kartioina tykyn peitossa. Lumikuorma vaihtelee kevyestä huurteisesta kuoresta tonnien taakkaan. Koko maailma on harmaan skaalaa mustasta kivenkolosta lumenvalkeaan. Ylempänä rinteeltä avautuvat huikean laajat näkymät itälappilaiseen maisemaan. Rakkalohkareen tummasta kyljestä erottuu vihertävänkellervää jäkälärosoa. ta. Tuulenhenki huojuttaa metsää. Sallan kirkonkylän maamerkkinä erottuu kirkon paanuharjakatto ja lämpölaitoksen piipusta nousee vaalea savupatsas. Se mikä yhdelle on kiehtovaa estetiikkaa, on toiselle elämän ja kuoleman kysymys: Monet lakimetsän puut kantavat talvisin tonnien taakkaa oksillaan, mitä kaikki eivät kestä. Jossain kynttiläkuusen kupeella on sentään tykkypanssarissa murtuma, josta pilkistää vihreä havu. Jotain vaaleaa, johon sekoittuu lämmintä kellanruskeaa, pieniä punaisia pipoja – urpiaiaisparvi koivun siemennorkkojen kimpussa. Yllä kuurainen lakkapääaihki Pyhätunturien itäpuolisessa Tunturikummun metsässä Sallassa. Paksukuuraisen tunturikoivun oksistossa sipistään ja supistaan. 52 Suomen luonto 12/2014 Pilvipäivän puhtaanvalkea hanki vaihettuu silmiä hivelevän pehmeästi puiden alisiin varjoihin. Alla raskasta tykkyä Ruuhitunturilla. Tykky muokkaa metLinnun siiven jättämä sää ronskilla kädellä. Lakimetsän yli viuhottava hiilenmusta korppikaan ei tuo lisäväriä. Värejä ei juuri näy. Joidenkin kupeella tykkymuurissa on reikä, josta voi kurkistaa sisälle kuivien oksien jäkäläiseen ja naavaiseen pienoismaailmaan. Lumettomana aikana voi lukea talven tappioita: tykyn kaatamia ja katkomia kuusia, katkenneita ja yhä uudelleen kasvatettuja latvapiikkejä, aihkien irtirevenneitä mahtioksia
Tykyn synty Pohjoisen Fennoskandian metsävyöhykkeen lakimaat ovat otollisia tykyn synnylle. Eniten tykkymetsiä on Suomessa Sotkamosta Sallaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Komea tykky voi usein tiivistyä puihin pelkästään kosteudesta, vaikka lunta ei sataisi. Silloin saattaa upeissa tykkymetsissä hiihdellä vielä pitkälle maaliskuuhun. Tykky kestää hyvin tuulta ja myrskyjä, mutta ei enää lämpöä ja tuulta yhdessä. Tuon matalan tunturin ylätasangolla sijaitsee yksi hienoimmista talvisten luonnonvoimien muokkaamista ja murjomista lakikuusikoista. Lakimetsien tykkykertymä onkin erotettava alavampien metsien kertymälu- mesta, joka on lähes pelkästään satanutta lunta. Mika Honkalinna 12/2014 Suomen luonto 53. Näkymä Sallan Pieneltä Pyhätunturilta itään. Sydäntalvelle osunut suojakeli voi yhdessä tuulen kanssa murentaa talvisen koristeen nopeasti. maaliskuuta hiihtelin muhkean tykkymetsän keskellä Kittilän Pyhätunturilla Ylläksen kupeella. Alamaiden metsissä puut saattavatkin olla liki lumettomia, kun samaan aikaa tuntureiden ja vaarojen rinnemetsiä peittää paksu tykky. Tykky on karkeaa, jäisen lumen ja huurteen sekoitusta. Pohjois-Suomessa on oikein hyviä tykkytalvia enintään pari vuosikymmenessä. Omasta tykkyretkihistoriastani nousee mieleen kevättalvi 1994, jolloin vielä 15. Pohjois-Atlantilta tulee matalapaineiden myötä kosteaa ilmaa, joka tiivistyy ja jäätyy kiinni puihin
Kylmän pakkaspäivän auringonlasku Ruuhitunturilla. 54 Suomen luonto 12/2014
Tansseja kuutamolla Syvän hämärän aikaan alkaa tykkymetsän latvuston takaa kajastaa kirkas valohuntu. Hiiripöllö tähystyspaikallaan. Myyrät nousevat korkealle tykkyisten puiden oksistoihinkin, mistä tykkypilareiden latvanupeissa päivystävät tarkkasilmäiset hiiripöllöt niitä napsivat. Jossain nakuttaa tikka, käpylinnut kilkattavat. Lumi on painunut tiiviimmäksi. Ne venyvät himmeän hohteiselle hangelle uhkaavina, harovin käsin ja käyrin sormin, huutavat, pelottavat, kummittelevat kuin mielipuolet. Hyvänä pikkujyrsijävuotena metsä täyttyy myyräkansan piiperryksistä. Yhdessä ne sytyttävät pehmeänä kumpuilevan hangen pinnan säihkymään. Iltaruskon kuuma hehku taittuu ylempänä taivaalla keltaisemmaksi, vielä korkeammalla on aavistus vihreää ja ripaus turkoosia. Jäniksen jälkiä on kaikkialla. Kimaltavalle hengelle heittyy varjoja, joissa on ripaus yötaivaan sineä. Tuossa on kettu kahlannut metsän poikki. Näen riekon läsnäolon: Pieni ala tampattua hangen pintaa, papanoita ja ohuita oksanpätkiä, kuori- ja siemenmujua, riekkojen lumikenkien pehmentämiä jälkinauhoja harvana verkkona koivulta toiselle. Ne voimistuvat levottomina lepattaviksi hunnuiksi ja verhoiksi, levittäytyvät nykien ja rullaavina aaltoina itään sekä länteen, nousevat ylemmäs taivaalle. Lakimetsässä on eloa. 12/2014 Suomen luonto 55. maailma. Tuleekin valoisaa. Metsokukko on kuljeskellut jalkapatikassa puulta toiselle ja kaivellut männynoksien kärkihakoja. Ne sotkeutuvat ja sekoittuvat toisiinsa eivätkä jätä rauhaan. Jäljet risteävät porojen kahluu-uran kanssa. Jälkiä lakimetsässä Lumisade pyyhki hangen puhtaaksi jäljistä muutama päivä aiemmin. Tykkypeitto on edustavimmillaan, ja tuulensuojassa tykkypuun takana on jo aavistus kevään lämpöä. Se kantaa lumikenkäilijää. Puoli tuntia auringonlaskun jälkeen hiipuva länsitaivas heittää vielä hämärtyvään taigametsään lämpimän kajon, joka sekoittuu nousevan Kuun kelmeämpään valoon. n Kuutamoyön tervehdys. Valon ja varjon rajalla lumi saa sinipunaisen häiveen. Idän horisontissa leviää lila, jonka alla nousee maan varjo puhtaansinisenä vyönä. Täysikuu kiskoo itsensä tummansiniselle pakkastaivaalle. Niiden perässä liikkuvat lumikot ja kärpät, joiden parihyppelykset risteilevät kuusten helmojen kautta kivenkoloihin. Ja niitä tulee. Jänikset ja riekot ovat touhunneet tunturikoivujen taipuneiden kärkioksien parissa. Satumaan ilta Helmikuun kirkkaana pakkaspäivänä Sallan Ruuhitunturin lakimetsä alkaa jo houkutella puoleensa suksi- ja lumikenkäkansaakin. Helmikuun tyynet aurinkopäivät alkavat jo hitaasti kasvattaa yön ja päivän lämpötilaeroa. Ruuhitunturin tykkymetsät on helppo saavuttaa puolen päivän hiihtoretkellä hoidettua latua pitkin. Tunturihongan valkealle rinnukselle on pisaroinut jotain tummempaa – orava on kaivanut käpyateriansa jostain tykkypuun uumenista. On ihmeellistä, miten nopeasti lumen pinta alkaa täyttyä elämän merkeistä. Illalla pohjoistaivaalle ilmaantuu heikkoja häivähdyksiä. Valkea tykkymetsä ja hullu varjomaailma saavat vihreän hunnun, kun kuunvalo ja revontulet yhtyvät talviöisessä näytelmässä. Pitkulaisen Ruuhitunturin laki nousee aina yhtä valkeana ja puoleensavetävänä. Pakkanen kiristyy ja honka paukahtaa kuivasti. Sen alapuolisen tunturimaan lakimetsät loistavat epätodellisen valkoisina. Taivaan tulet tanssivat kellanvihreinä taustanaan tähtimeren äärettömyys. Varjot ovat lempeän pehmeänpiirteisen tykkykansan yöpuoli. Varjotkin ovat hiljaa. Kun Auringon tulipallo vajoaa alemmas, valo tykkymetsässä muuttuu hennon punaiseksi. Taulu on tyhjä uusille jäljille. Kulkijan mielen täyttää vain äänetön, äärettömän ihmettelyn henki. Ne eivät enää kuuntele järjen ääntä. Se mikä vielä päivänvalossa oli selkeästi järkeiltävää luonnonvoimien estetiikkaa, on nyt tarujen ja myyttien Myyrät nousevat korkealle oksistoon hiiripöllön näkyviin. Satumainen hetki satumaassa
Honkalinna keskittyy talvelMIka Honkalinna la mielellään sommitteluun sekä valon ja varjon vaihteluun lumen pinnalla. Hyvät uppolumiominaisuudet ja avotunturiominaisuudet eivät välttämättä kohtaa samoissa lumikengissä. Paksulumisissa ja kivikkoisissa lakimetsissä kuvatessa jalustassa on hyvä olla nostettava keskiputki ja sen jaloissa mahdollisimman monta jatkopätkää. • Maisemakuvauksessa on aikaa mitata valo rauhassa. On myös hyvä antaa kameran lämmetä sisään tullessa hitaasti, eikä ottaa sitä suoraan lämpimään huurtumaan. Nousua varten kannattaa pukeutua hieman kevyemmin ja unohtaa liika hosuminen. Tyypillisessä lumikuvassa täytyy usein ylivalottaa 1–2 aukkoa. Revontulet ja laskevan Kuun valo kohtaavat Ison Pyhätunturin juurella. Hän on kuvannut paljon talvella ja julkaissut vuodenajasta kirjankin (Lumen aika, 2007). Jätä kameravarusteiden lämmettyä kameralaukku tai -reppu auki ja anna laitteiden kuivua. Toinen akku varalle taskuun. Kuvausvarusteet • On tärkeää lähteä liikkeelle täydellä akulla. Lakimetsiin nousu voi olla hikistä puuhaa kovallakin pakkasella ja etenkin pehmeässä uppolumessa. Jäätyneiden ja takkuilevien kierreholkkien kanssa kamppailu kohmeisin sormin lakimetsän viimassa on tehokkaasti kuvausmotivaatiota laskeva tekijä. • Sormien jähmettyminen on se Akilleen kantapää, joka lopettaa kuvauksen, vaikka kuvaajalla muutoin ei olisi ongelmia ja kalusto toimisi moitteettomasti. • Rinteillä lumikengät ovat verrattoman paljon paremmat kulkupelit kuin metsäsukset. • Lumikengillä saa tampattua jalustalle kovan alustan. Mika Honkalinnan talvikuvausvinkit timo pakarinen Mika Honkalinna on palkittu luontokuvaaja. 56 Suomen luonto 12/2014 Näin ehkäistään valotuksen raju heittely laidasta laitaan. Näyttävimmät tykkymuodostelmat putoavat puista viimeistään maaliskuun Auringon alkaessa vaikuttaa kunnolla. Antti Halkka. Tummia eläimiä kuten korppeja tai kotkia lumella piilokojusta kuvatessa on hyvä konsti asettaa valotusvalinta käsisäätöön ja mitata valo niin, että lumen huippuvalokohdat eivät pala puhki. Mikan kuvausvinkkejä: Valotus • Lumi hämää kameran valotusmittaria, joka luulee kaikkea harmaaksi. Mukaan vaatetta, jota voi lisätä kun pääsee kuvauspaikoille. • Perushyviä ovat ohuet villasormikkaat, joiden päällä on sormista avoimet kynsikkäät. • On hyvä pitää linssinsuojusta päällä silloin kun ei kuvaa, sillä linssit jäätävät kosteassa ja suoja hillitsee ilmiötä. • Jalusta ei uppoa vain lumeen vaan usein syvälle lumenalaisiin kivien ja kallioiden koloihin, joten korkeaksi venyvä jalusta helpottaa toimintaa. • Kun valoa on riittävästi, suksisauvat toimiv at monesti riittävinä ja näppärinä jalustan korvaajina. Näiden päälle tarpeeksi suuret lapaset tai rukkaset. Mukaan kuumaa juomaa termospulloon. Pukeutuminen • Kylmästä hytisevä kuvaaja on tehoton. Jalustan voi varustaa sommilla, jotka estävät lumeen vajoamista. Hänen mukaansa tykkykuvaukseen aikovan kannattaa seurata tarkkaan talven sääoloja. • Pilvisenä talvipäivänä valo ei muutu kovin nopeasti, joten pitämällä valotuksen samana voi keskittyä kohteen seurantaan. Revontulia tai kuutamolla laajakulmalla kuvatessa kannattaa teipata objektiivin tarkennus äärettömään. Ennen talvikuvauksia jalkojen kierreholkit kannattaa ehdot- tomasti avata, kuivata, puhdistaa ja voidella pakkasessa jähmettymättömällä aineella
Valon määrä lisääntyy kovaa vauhtia ja kutsuu kylpyynsä koko heräävän luonnon. Kilpailun voittaja ja yleisön suosikki julkaistaan 28.3. Yleisön suosikki saa Luontokuvaajan käsikirjan (Docendo). Kuvia voi lähettää 17.2.–3.3. Etsimme kuvia teemalla Valon paluu. Tarkemmat ohjeet ja kilpailun säännöt osoitteessa www.suomenluonto.fi/kevaanvalo Sami Kiuru / vastavalo 12/2014 Suomen luonto 57. Miten näet tai olet nähnyt kamerallasi kevään tulon luonnossa. välisen ajan. saakka. Omaa suosikkikuvaa voi äänestää 5.3. Palkinnot Toimituksen raadin valitsema voittaja palkitaan reppukokoisella piilokojulla. Valon paluu Kevään VALO -kuvakisa Kevät tekee tuloaan. Kilpailun voittajan valitsee Suomen Luonnon toimituksen raati. Yleisön suosikiksi valitaan eniten ääniä saanut kuva. Suomen Luonnon numerossa 3/2014 ja suomenluonto.fi-sivustolla. Kevät voi olla mikä vain hetki talvesta kesään. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan kolme Juha Laaksosen Pihan linnut ja pöntöt -kirjaa (Paasilinna)
Kelppien viidakossa 58 Suomen luonto 12/2014
12/2014 Suomen luonto 59. Ne ovat huikeita lajikeitaita ja ilmastonmuutosta hillitseviä hiilinieluja. Hyvinvoivaa kelppimetsää Los Angelesin edustalla Yhdysvaltain länsirannikolla. teksti ja kuvat ERkki Siirilä Suurten ruskolevien eli kelppien tiheiköt reunustavat tuhansia kilometrejä valtamerten rannikoita
Etelä-Kaliforniassa ruskolevä venyy pituutta jopa puoli metriä vuorokaudessa! Vaikka monet Kalifornian leväalueet ovat rauhoitettuja, joitain Macrocystis-vyöhykkeitä on osavaltion eteläosissa hyötykäytössä. Näen edessäni mahtavan kasvuston, jossa päärynälevä (Macrocystis pyrifera) kohoaa silmiä hivelevinä, jopa 60-metrisinä kaarina 20 metrin syvyydestä pintaan asti. Macrocystis-metsät ovat myös biodiversiteettikeidas. vien eliöiden lukumäärä, joiden ole- 60 Suomen luonto 12/2014 Kaasurakkulat nostavat päärynälevän (Macrocystis pyrifera) varret kohti pintaa.. Jo Charles Darwin Jos merisiilejä on totesi: ”Niiden kaikkia lahkoja edustaliikaa, ne voivat tuhota kelppimetsiä. Amerikanharmaahaikara on tullut etsimään syötävää levämetsän ”latvuksesta”. Uusinta on kuivattujen levävalmisteiden markkinointi terveellisenä ravintolisänä. Levätiheikön polkuja kulkiessaan sukeltaja voi maailman suurimman kelppilajin koon ohella hämmästellä sen kasvunopeutta. ranssit garibaldiahvenet puikkelehtivat tieltäni, kun sukellan Santa Catalinan saaren merenalaiseen viidakkoon Los Angelesin edustalla. Levästä saatava algiinihappo on muun muassa lääke-, elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuden sidos- sekä hyytelöintiaine. Nosteen saavat aikaan sekovarren kaasurakkulat, jotka ovat päärynän muotoisia. Päärynäleväsatoa korjataan talteen valtionrajan toisellakin puolella, Meksikon Tyynenmeren rannikolla
Merten ekologialle keskeiset, ainoastaan viileissä, yleensä alle 20-asteisissa vesissä viihtyvät kelppilajit reunustavat runsaina kasvustoina tuhansia kilometrejä jokaisen mantereen rannikkoa Antarktista lukuun ottamatta. Kun kuva-alaan ilmaantuu poikkeuksellisen suuri 60-senttinen punavyöhuulikala, olen sille kiitollinen, sillä kala syö merisiilejä. Ne tuhoavat Macrocystistä syömällä sen juurimaisia tyviosia. Kartta muokattu Wikipediassa julkaistusta kartasta Vedenalaisen retken jälkeen kertaamme sukeltajakollegoiden kanssa huippuelämykset: kohtaaminen piikkilangustin, kaliforniansarvihain sekä valekarettikilpikonnan kanssa. Euroopan vesissä Laminaria-suvun levätiheiköt kohoavat pohjasta kahdesta viiteen metriä korkeina habitaatteina. Kelpit muodostavat yhden maapallon tärkeimmistä ekosysteemeistä. Yksi pitkä levärunko voi olla puolen miljoonan pikkueliön koti. Ei siis ihme, että kansainvälinen ympäristöjärjestö Oceana on lähtenyt puolustamaan näitä tärkeitä eliöyhteisöjä. Macrocystis-kasvuston liepeillä näen kirjohylkeitä ja kalifornianmerileijonia. Kelppejä eli suuria ruskoleviä elää valtamerten rannikoilla kaikilla mantereilla paitsi Antarktiksella. Santa Catalinan vesissä siilejä on vähän, siispä levämetsä kukoistaa. Lähimpänä Suomea kelppimetsiä on Norjassa. Kelpit kuuluvat sukuihin Macrocystis, Laminaria, Lessonia, Ecklonia ja Nereocystis. Koska kala kiertelee ympärilläni kiinnostuneena yli kymmenen minuuttia, kuvittelen että välillämme orastaa ystävyys. Leväviidakoita voikin syystä verrata lämpimien vesien koralliriuttoihin. Tutkijat kertovat, että seudun meriviidakoissa tai niiden ympäristössä asuu ainakin 750 lajia kaloja ja selkärangattomia. Silti ne on paljolti unohdettu ympäristölainsäädännössä niin Euroopassa kuin muuallakin. Sukellukset jatkuvat, ja kuvaan kivenkolojen merisiilejä. Älykkäältä vaikuttava seuralainen on sukeltajien vanha tuttu: Catalinan vakiokävijät ovat nimenneet helposti tunnistettavan yksilön Oscariksi. Ne ovat yleisiä esimerkiksi Norjassa. Samankaltaisia esimerkkejä kerrotaan levämetsistä ympäri maailman. 19/2013 12/2014 Suomen luonto 61. Rannalta huomaan kelluvan leväkaton päällä vielä amerikanharmaahaikarankin ruokaa etsimässä. massaolo riippuu jättiruskolevästä, on hämmästyttävä.” Kelppialueet ovat samalla monen kaupallisesti tärkeän kalalajin kasvupaikka ja rantoja eroosiolta suojaava aallonmurtaja. Punaisen sarveiskoralliviuhkan takana, monikymmenmetristen jättilevien joukossa ui parvi Tyynenmeren sillejä
En uskonut, että sidotun hiilen määrä voisi olla lähelläkään tuota tasoa.” Wilmersiä ja Estesiä myötäilee myös Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN. Wilmersin tutkijatoveri James Estes sanoo Seaotters. Ravinto muistuttaa punavyöhuulikalan dieettiä: suuri osa ruuasta on merisiilejä. Toinen iloinen uutinen Los Angelesista pohjoiseen on turkismetsästäjien yli sata vuotta sitten tuhoaman merisaukkokannan elpyminen. Santa Catalinalla terveestä Macrocystis-metsästä on tullut tulonlähde. Kun seuraavalla sukelluksella näen tuttavuuteni uudestaan, huudan sille suukappaleeni takaa toiveikkaana: ”Oscar, Oscar!” Tällä kertaa kala ui kuitenkin tiehensä ja hylkää minut sukellustovereineni Tyynenmeren pohjalle. Punavyöhuulikalojen esimerkkiä seuraten sukeltajat ovat Kaliforniassa poistaneet merenpohjalta merisiilejä, joiden määrä oli luonnollisten vihollisten liikapyynnin takia kasvanut haitallisen suureksi. Saukkojen ansiosta 51?000 neliökilometrin tutkimusalue sitoo vuodessa ylimääräistä hiiltä niin paljon, että pelkkä lisäys vastaa kolmesta kuuteen miljoonan henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. n. Merisaukot ja Pohjois-Amerikan länsirannikon leväiköt nosti uuteen arvoon Frontiers in Ecology and the Environment -tiedelehden artikkeli 2012. 62 Suomen luonto 12/2014 levämetsissä asustaa 3000 saukkoa. Lisäksi nuorta tai myrskyn irrottamaa levää on autettu ankkuroitumaan kivikoihin. com-nettisivuilla: ”Tulos oli aiheuttaa minulle shokin. Ihanneoloissa leväviidakko voikin säilöä jopa yhtä paljon hiiltä kuin samankokoinen sademetsä. Oscarin hyviä tekoja ei tule kuitenkaan unohtaa. nielujen joukkoon. Teleobjektiivin kautta näen, kuinka saukot sukeltavat kelppivarsien joukkoon ruokaa etsimään ja nauttivat saaliin selällään kelluen. Levätiheiköt houkuttavat saarelle tuhansia matkailijoita ympäri vuoden. Punavyöhuulikala syö merisiilejä ja pitää näin levämetsän terveenä. Montereyn kuuluisan meriakvaarion edustallakin niitä ui muutama. Nykyisin Kalifornian rannikon keskiosien Myös Pohjois-Amerikan länsirannikon elpyvä merisaukkokanta pitää levämetsiä tuhoavia merisiilejä kurissa. Aikuinen saukko syö niitä jopa 50 päivässä. Siellä missä merisaukot luonnonmukaisina kantoina pitävät merisiilit kurissa, levät pääsevät kasvamaan tiheiksi metsiksi. Matalanmeren ja vuorovesikosteikkojen hiilentalSekovarren juurimainen tioimiskykyä selvittänyt IUCN listasi jo tyviosa ankkuroi kelpin vuonna 2009 levämetsät suojeltavien hiilipohjaan. Kuvan Oscar on sukeltajien vanha tuttu. Näin kasvustoa on saatu juurrutettua alueille, jotka olivat muuttuneet vedenalaisiksi autiomaiksi. Christopher Wilmersin johtamassa Vancouverin saarelta Aleuteille ulottuneessa tutkimuksessa todettiin Macrocystis pyrifera- ja Nereocystis luetkeana -levien hallitsemat rannikon kelppialueet ilmastonmuutosta hillitseviksi hiilinieluiksi
12/2014 Suomen luonto 63
Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Saarnaa luonnon puolesta Samuel Salmi, Oulun hiippakunnan piispa, Oulu, 62 ”Luonnon puolustaminen on suorastaan kirkon velvollisuus” teksti Jarmo Pasanen kuva Vesa ranta Piispa Samuel Salmen mielestä Lappia ei saa pilata kaivoksilla. Kun minut valittiin piispaksi, aloitin ympäristöohjelman valmistelun Oulun hiippakunnassa. Kaivostoiminta on toisen mittaluokan kysymys. Mutta on luontoarvoiltaan rikkaita ja herkkiä alueita, joille kaivoksia ei pitäisi perustaa ollenkaan. Se ei välttämättä ole ekologisesti pahimpia ongelmia, mutta se pilaa maisemaa ja kertoo, ettei kulkija piittaa luonnosta. Yli puolet Suomessa tähän asti jaetuista ympäristödiplomeista on tullut Oulun hiippakunnan alueelle. Voiton maksimointi paikallisten asukkaiden ja luonnon kustannuksella on väärä lähtökohta. Heillä on luonnosta sukupolvien yli ulottuvaa kokemusperäistä tietoa. rastaan kirkon velvollisuus. 19/2013 64 Suomen luonto 12/2014. Isossa kuvassa tämä näkyy jo siinä, että ilmastonmuutos nostattaa eri puolilla maailmaa yllättäviä ja rajuja sääilmiöitä. Valitettavasti ihmisen jäljet ovat alkaneet erottua luonnossa entistä selvemmin ja nopeammin. On hienoa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa – paitsi Lapissa, jossa niitä on peräti kahdeksan.” n Olen ottanut julkisuudessa kantaa kaivoshankkeisiin. Jo lopetettujen kaivosten jäljiltä olen nähnyt lukuisia jäteröykkiöitä, joita ei ole lupauksista huolimatta korjattu minnekään. Siihen tiivistyy myös luontokäsitykseni ja kristillinen maailmankatsomukseni: hyvyys ja iankaikkisuus, ihminen saa ikään kuin levätä jonkun sylissä. He eivät aina tunnu käsittävän, mistä on kyse. Minulla on mökki Länsi-Lapin Kolarissa, ja vapaahetkinäni koetan aina löytää aikaa retkeilylle, kalastukselle ja metsästykselle. Ihminen ei omista maata, vaan se on meillä vain lainassa. Vastuullinen kaivostoiminta ei ole ehdottomasti pannassa, ja ymmärrän, että ihmisten on saatava leipää. Koen luonnon pyhänä. Kilpisjärvi ja Saana Luontokirja: Mikä tästä meni. Luonnon puolustaminen on suo- Sieni: Kantarelli Marja: Tyrni. Luonto on meidän kadotettu paratiisimme, jossa puhuu Jumalan kunnia. Lopulta kyse on samasta asiasta: meidän olisi pysyttävä kohtuullisuudessa. Toisi- -jälkikirja sekä lintukirjat Luontopuuha: Kalastus ja naan kuulee, että kirkon edustajien olisi pitäydyttä- puunteko Vuodenaika: Kevättalvi Lintu: Kuukkeli vä kristinopissa, eivätkä he saisi puuttua yhteiskun- Nisäkäs: Poro Hyönteinen: Lapin perhoset nallisiin asioihin. He kertovat, että luonto on ihmisen puolella silloin, kun sitä kunnioitetaan, mutta jos sitä kohdellaan huonosti, se kääntyy ihmistä vastaan. Jopa roskaamiseen törmää usein. Sen hillitsemiseksi olisi satsattava enemmän voimia. Sen sijaan vuorineuvoksilta on tullut kielteistäkin. Jos kaivos voidaan jossakin avata, yhtiöiden olisi sitouduttava tiukkoihin lupaehtoihin. Parhaiten luonnon arvon ymmärtää, kun liikkuu siellä itse; nauttii puhtaista vesistä, sinisistä hetkistä, herkistyy auringonnousujen ja -laskujen äärellä. Työni puolesta liikun paljon myös saamelaisten parissa. Kansainvälisillä kaivosyhtiöillä on Pohjois-Suomessa vireillä useita hankkeita, joiden ympäristövaikutukset ovat arvaamattomat. Ympäristöongelmat ovat globaaleja ja hyvin monitahoisia. salmen mieleiset: Olen saanut kaivospuheistani pohjoisen asukkailta runsaasti palautetta, lähes yksinomaan myönteis- Mielipaikka: Ylläs Retkikohde: Lappi, erityisesti tä. Tuohon kuvaan ja Lapin maisemiin palaan yhä uudelleen, sekä mielessäni että konkreettisesti. Varhaisimpia muistikuviani on kirkkaan kevätauringon paiste puhtaille hangille. Kirkolla on ympäristödiplomi, jota seurakunnat voivat hakea, jos ne täyttävät tietyt ehdot, joihin kuuluu muun muassa jätteiden lajittelu. ”Olen kotoisin Muoniosta, Käsivarren kainalosta. Diplomin kriteerejä voidaan ajan mittaan tarkistella; esimerkiksi rakennusten energiankäyttö ja metsänkäsittely voisivat sopia niihin luontevasti
Koen luonnon pyhänä. Luonto on meidän kadotettu paratiisimme.” 19/2013 12/2014 Suomen luonto 65
Tämä maidoton vaihtoehto on kirkkaan valkoista, herkullista ja pysyy hyvin muodossaan. Lahna on hyvä ruokakala. Tästä on hyötyä molemmille osapuolille: kun ruoantuottajat varmistuvat, että satoa menee kaupaksi, kuluttajat saavat monipuolisemmin tuoretta lähiruokaa. Erityisesti keskityttiin huonosti hyödynnettyihin ja runsaita saaliita tuottaviin järvikaloihin kuten särkeen ja lahnaan. Laskiaispullan väliin voi töräyttää myös soijakermasta vatkattua vaahtoa. Kemikaalien käyttö teollisuudessa on lisääntynyt runsaasti sadan viime vuoden aikana, ja tämä näkyy myös arjessa. ”Kemikaalien ympäristö- ja terveysvaikutukset tunne- Soijakermavaahtoa laskiaispullaan Laskiaissunnuntaita vietetään tänä vuonna 2.3. Kumppanuustaloudessa kuluttajat sitoutuvat etukäteen ostamaan ruoantuottajilta osan sadosta sovittuun hintaan. pro kala kotona Kemikalisoituminen Kumppanuustalous on uusi lähiruokamalli Suomeen on rantautumassa uusi ruoantuottajat ja kuluttajat yhdistävä lähiruokamalli. Suomessa hiljalleen yleistyvä tuotantomalli on saavuttanut suurta suosiota muualla Euroopassa, esimerkiksi Ranskassa. Suomeen tuodaan ja täällä valmistetaan yhteensä yli 31?000 vaaralliseksi luokiteltua kemikaalia. teksti Mirva uotila Kemikaaliturvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, mutta hysteria ei ole tarpeen. Kun tuotantoketju on kunnossa, saadaan ekologista ja tuoretta lähiruokaa. ja laskiaistiistaita 4.3. Rasvaiset pullat ovat vakiintuneet osaksi juhlan viettoa, sillä laskiaista seuraavasta tuhkakeskiviikosta alkaa kirkollisessa perinteessä pääsiäiseen kestävä kevätpaaston aika. ymmärrystä. ”Jokaisesta ihmisestä löytyy tutkittaessa suuri määrä kemikaaleja ja ainakin kaikki tavallisimmat yhdisteet”, sanoo Esa Nikunen, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kemikaalituotevalvonnan johtaja. Ihminen altistuu päivittäin sadoille kemikaaleille hengittäessään, ruokaillessaan ja kosketuksen kautta. ”Näytteestä kemisti pystyy aika hyvin kertomaan, minkälaista elämää henkilö on viettänyt, mitä hän on syönyt ja mahdollisesti, missä hän on käynyt.” Valtaosa kemikaaleista on harmittomia ja jopa välttämättömiä, mutta mukaan mahtuu myös vaaralliseksi luokiteltuja yhdisteitä sekä niitä, joista ei vielä tiedetä juuri mitään. Mäenlaskun ja hernekeiton lisäksi laskiaisperinteisiin kuuluu kermavaahdon ja mantelimassan tai hillon koristama laskiaispulla. Järvikalan käyttömahdollisuuksia ammattikeittiöissä selvitettiin Mikkelin ammattikorkeakoulun hankkeessa. Kemikaalien käyttö mahdollistaa nykyisen elintasomme, mutta nostattaa myös aiheellisia epäilyksiä. pienet palat Järvikalaa ammattikeittiöihin Vaikka kalaa syödään Suomessa yhä enemmän, on kotimaisen viljellyn ja luonnonkalan käyttö vähentynyt. Nykyinen elämäntapamme jättää kemiallisia jalanjälkiä niin ihmisiin kuin ympäristöönkin. Koska ammattikeittiöiden rooli kalan kulutuksessa ja käytössä on suuri, ruokapalveluita rohkaistaan nyt lisäämään järvikalan käyttöä. tiina soininen Kemikaaliin 66 Suomen luonto 12/2014 Soijakermavaahto sopii laskiaispullaan. Hankkeessa kehitettiin uusia reseptejä, esimerkiksi järvikalamureke, joka sai hyvän vastaanoton
istockphoto 12/2014 Suomen luonto 67. Säilöntäaineena käytetyt parabeenit allergisoivat harvoin, mutta sen sijaan niillä on lievä hormonitoimintaa häiritsevä vaikutus. Kemikaalihysteriaan ei Nikusen mukaan ole syytä, mutta omaan altistumiseen voi jossain määrin vaikuttaa yksinkertaisilla valinnoilla. n istockphoto Huolimattomalla shampoovalinnalla voi kuormittaa ympäristöä turhaan. Markkinoille päätyy tuotteita, joiden kemikaalit aiheuttavat terveysriskejä ja jotka sisältävät ympäristölle haitallisia aineita. ”Laatutavaroissa on yleensä kiinnitetty kemikaaliasioihin enemmän huomiota kuin tuotteissa, joita pyritään valmistamaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman halvalla. Elämäntapamme jättää kemikaalijälkiä niin ihmisiin kuin ympäristöönkin. aldehydit ja formaldehydin vapauttajat ovat allergisoivia. ”Tukesissa on perustettu kemikaalien markkinavalvontaryhmä, jonka tehtävä on parantaa lakien ja säädösten toteutumista.” Kemikaalien aiheuttamat uhat ovat usein näkymättömiä ja havaittavissa vasta pitkäaikaisen altistumisen jälkeen. Kylpyhuone Mitä laitoit päähäsi. Periaatteessa kaikki shampoiden tuoteselosteissa vilisevät kemikaalit ovat laillisia, mutta joukkoon mahtuu huonosti hajoavia ja ympäristöön kertyviä myrkkyjä. Ylimääräisiä Ympäristökysymysten lisäksi kemikaaleja shampoo-ostoksissa on hyvä kiinvoi vältellä nittää huomiota aineiden terveyssuosimalla vaikutuksiin. ”Jos hamstraat kotisi täyteen tavaraa, tulet samalla kantaneeksi sinne ison määrän kemikaaleja”, Nikunen sanoo. Myös suuri osa shampoissa käytetyistä pesuaineista eli tensideistä, kuten natriumlaryylisulfaatti (Sodium Laureth Sulfate), on luontoon päästessään vesieliöille haitallista. Siinä on oltava peseviä ja rasvoja irrottavia tensidejä, säilöntäaineita, hoitavia ainesosia sekä seoksen koossa pitäviä emulgaattoreita. Hyvä tuote on helppo tunnistaa ympäristömerkistä. Viimeisimpiä esimerkkejä ovat Greenpeacen tutkimat lastenvaatteet, joista löytyi ympäristömyrkkyjä sekä suihkutettava käsidesi, jossa oli terveydelle haitallisia aineita. ”Sitten monesti vielä väri- ja hajuaineet.” Hajusteet ja väriaineet eivät ole välttämättömiä shampoon ainesosia, ja Nystén kehottaakin välttämään niitä etenkin lasten pesuaineissa. ”Tanskassa osa parabeeneista on jo kielletty lapsille tarkoitetuissa tuotteissa”, Nystén sanoo. Lisää viestintäsuunnitelmasta verkkosivuiltamme suomenluonto.fi. ”Ympäristömerkit ja luomutuotteet ovat helppo tapa lähestyä asiaa.” Kemikaalikuormitusta voi pienentää myös sijoittamalla laatutavaroihin ja noudattamalla tuotteiden mukana tulleita käyttöohjeita. Toistaiseksi kemikaaleista on ollut vaikea löytää helppotajuista, puolueetonta tietoa. Nykyisin käytettävät tensidit ovat kuitenkin yleensä helposti hajoavia eivätkä kerry ympäristöön. Ensimmäinen askel on turhan kulutuksen välttäminen. Esimerkiksi shampoiYmpäristöden säilöntäaineina käytetyt formmerkkejä. Tällaisia ovat esimerkiksi shampoissa yleisesti käytetyt EDTA-yhdisteet sekä antibakteerisissa tuotteissa esiintyvät triklosaanit. Tunnistaakseen ympäristöystävällisemmän tuotteen ei tarvitse olla kemisti – riittää kun painaa mieleen muutaman termin. ”Nämä eivät hajoa vedenpuhdistuslaitoksilla vaan vasta hitaasti vesistössä”, sanoo kemiantekniikan diplomi-insinööri ja tietokirjailija Anja Nystén. ”Esimerkiksi joutsenmerkityissä tuotteissa on pyritty ottamaan huomioon sekä ympäristö- että terveysasiat”, Nystén vinkkaa. Tavallinen shampoo vaatii toimiakseen melkoisen kemikaalien seoksen. Myös tuotevalinnoilla on merkitystä. Nyt kemikaaliturvallisuutta pyritään parantamaan Tukesin johdolla laaditulla uudella vaarallisia kemikaaleja koskevalla kansallisella viestintäsuunnitelmalla. häiriköistä eli hormonien tavoin käyttäytyvistä kemikaaleista. taan yhä huonosti,” Nikunen sanoo. ”Laajaltikin käytetyistä aineista vain harvasta on saatu koottua arviointiin riittävät tiedot.” Vielä vähemmän tutkijat tietävät kemikaalien yhteisvaikutuksista, nanokemikaaleista tai hormoni- Mirva Uotila istockphoto Shampoossa on kemikaali poikineen. Lisäksi niiden käyttöikä on usein pitempi.” Kemikaaliturvallisuutta koskevista säädöksistä ei ole pulaa, mutta valvonta on vielä tehotonta
Huomioi kennokerroin, jos kamerasi kenno on APS-C tai pienempi. Teleobjektiivia käytettäessä tilanne on päin- vastainen, maisema litistyy. Myös pilvinen ja harmaa päivä voi olla kuvaajan lempisää. Ne ovat niitä elementtejä, joilla voit täyttää kuva-alan tasapainoisella ja mielenkiintoisella tavalla. Kun käytät jalustaa, käytä sähköistä langatonta tai langallista laukaisijaa. Kamerani on täysikennoinen eli kennon koko on 24 mm x 36 mm. Jos haluat koko kuva-alueen teräväksi etualasta äärettömään, käytä suurta aukkolukua. Aika 1/125, aukko 13, 125 mm, ISO 250. Ensimmäinen 75 kilometrin hiihto sauvottiin Lahdesta Hämeenlinnaan vuonna 1974 reilun tuhannen osallistujan voimin. Mene tarpeeksi lähelle kohdetta. Syvyysterävyyden hallinta laajakulmaobjektiivilla on helpompaa. Mitä lähempänä olet kohdetta, sitä kauemmaksi tausta karkaa ja etuala korostuu. Tänä vuonna hiihtäjiä on ainakin viisi tuhatta ja hiihtomatkakin on valittavissa. Se selviää maailmanmestaruuskisoissa Rovaniemellä 20.–23.3. Jos taivaalla on hajanaisia pilviä, auringon laskettua ne saavat upean värin. Ole varovainen laajakulman kanssa, jos kuvaat pystysuoria kohteita, vaikkapa metsää. Lapin tuntureilla tai poimiessani yksityiskohtia maisemasta käytän myös pidempiä polttovälejä aina 400 milliin saakka. Jalusta on ehdoton apuväline tärähdysvaaran estämiseksi käytettäessä pidempiä polttovälejä ja kuvattaessa aamun tai illan valossa. Telellä saat harvan metsän näyttämään todellisuudessa tiheämmältä. Kaukaisimmat uimarit tulevat Brasiliasta, Meksikosta ja Australiasta. Pilvet ovat maisemakuvaajalle oleellinen tekijä. Lisää hiihto- ja laturetkivinkkejä: www.suomenlatu.fi/suomen_latu/talvilajit/hiihto/tapahtumat/. Suksi luistaa Perinteinen Finlandiahiihto täyttää tänä vuonna 41 vuotta. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi marika eerola Osa 2: Objektiivit ja jalustan käyttö VINKIT susanna aarnio Posion Riisitunturi. n kuvat paavo hamunen Kuusamon Kuntivaara. www.facebook.com/winterswimming2014 finlandiahiihto Talviuinnin mestari Hiihtotyyliä 1970-luvulta. Kun kallistat kameraa, pystysuorat puut vääristyvät kuva-alalla. Muista, että laajakulma korostaa etualaa. Käytän paljon laajakulmaisia objektiiveja maisemakuvauksessa eli 14–24 mm:n ja 24–70 mm:n zoomeja aiheen mukaan. Aurinko paistaa matalalta ja valon sävy on lämmin. Näin estät kameran tärähdyksen pidemmillä suljinajoilla. Jos kamerassasi on peilin ylöslukitus, käytä sitä todella pitkillä polttoväleillä (300–600 mm). Posion Riisitunturi. Kisaan odotetaan yli 1200 kylmäpäätä. Laita mielikuvituksesi liikkeelle ja etsi maisemasta muotoja. Talvimaisemia monen linssin läpi Luontokuvaajalle lumi antaa edun heijastavana pintana. Tuhannet harmaan sävyt tuovat luonnosta ja maisemasta esille jännitettä, linjoja ja graafisuutta. Luontokuvaajat ovat liikkeellä aamuja iltavaloilla, ja nyt tarkoitan selkeitä aamuja ja iltoja. Kuka on maailman paras talviuimari. Sama tapahtuu ennen auringon nousua. Aika 1/500, aukko 14, 16 mm, ISO 200. Pitkillä polttoväleillä kameran laukaisemisen aiheuttama peilin heilahdus näkyy helposti kuvassa. Tällöin kuvaan haetaan tunnelmaa. Käytä luonnon elementtejä, kuten kaatuneita puita, kiviä ja puroja, jotka vievät katsojan katseen kuva-alan ytimeen. Käytä aikaa kuva-alan hahmottamiseen. Järjestä kuvan osat niin, että saat tasapainoisen kokonaisuuden. Aika 1/320, aukko 13, 320 mm, ISO 1000. 12/2014 Suomen luonto 69
päättyvän Taidehallin näyttelyn jälkeen. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu myös kirja Esko Männikkö: Time Flies. istockphoto Suomen luonto on mukana Kuva & Kamera -messuilla 7.–9.3. YK:n ympäristöohjelman mukaan merialueilla kelluu viisi jättimäistä jätepyörrettä, jotka kattavat jo noin 40 prosenttia maapallon pinta-alasta. Retrospektiivinen näyttely palauttaa mieleen kuvat, joilla Männikkö ponkaisi julkisuuteen 1990-luvulla: pohjoisen miehet hiljaisissa tuvissaan, uutuuksien ulkopuolella. Helsingin Messukeskuksen GoExpomessukokonaisuudessa. Sinne kuvat valitettavasti hukkuvat. Samalla voi vierailla myös Retkimessuilla, jossa valitaan Vuoden retkikohde. Samalla kampanjassa etsitään sopivaa nimeä maailman ainoalle kokonaan ihmisen aikaansaamalle maanosalle, kelluvalle muovijätelautalle. Niiden äärellä alkaa kuitenkin miettiä, millainen tarina tälläkin talolla on ollut. Männikkö on kuvannut myös ulkomailla, viimeksi Italiassa hautausmaan patsaiden elottomia kasvoja. Näyttely lähtee kansainväliselle kiertueelle 2.3. Juhlan kunniaksi liitto on käynnistänyt Pallonkutistajatkampanjan, jonka tarkoitus on vauhdittaa kansainvälisen muovijätesopimuksen perustamista. Millaista elämää viettäneet. Kuvista voi melkein haistaa kosteuden ja tunkkaisuuden. Allekirjoita vetoomus ja osallistu nimikilpailuun: www.pallonkutistajat.fi. Kuvat osoittavat, että kivikasvot alkavat muistuttaa maalausta ja elää, kun kiven pintaan kasvaa jäkälää. Ja todeta kuten Sylvi, 2001. Kuva & Kamera Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Aika rientää Männikön kuvissa valokuvassa on voimaa. Yksityiskohdat ränsistyneistä autiotaloista ovat surumielisiä. Männikkö: Lopulta luonto ottaa haltuunsa kaiken. www.taidehalli.fi Johanna Mehtola 70 Suomen luonto 22/2014 Maanosa muovista SUOMEN YK-LIITTO täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Ketkä siellä ovat asuneet. Sen sivuilta kuvia voi katsella rauhassa, yksityiskohtia tarkastellen. Osa niistä on koottu yhdelle korkealle seinälle rykelmäksi. Sen tuntee valokuvatai- teilija Esko Männikön näyttelyssä Time Flies Helsingin Taidehallissa. Time Flies -näyttelyssä on noin 200 valokuvaa. Nähdään messuilla! www.goexpo.fi Nimetön, sarjasta Harmony sisters vuodelta 2007.
Näyttely on avoinna 2.3. Poliitikot painottavat sanan sitä merkitystä, joka heidän kannaltaan kulloinkin on edullisin. Kirjassa on upeita kuvia, joita tällainen harrastelija voi vain ihailla. Tuomo Björkstenin Luontokuvaajan matkaopas antaa vinkkejä esimerkiksi teerien soitimen kuvaamiseen. Myös petojen kuvaamisesta sekä Arktikan ikuistamisesta on kirjassa omat kappaleensa. Resepteistä löytyy mahtavia herkkuja niin juhlapöytään kuin arki-iltoihinkin. Puistossa on kahdeksan reittiä, jotka vaihtelevat yhdestä kuuteen kilometriin. Jos pyrimme yhteisymmärrykseen merkityksistä, on hyvä muistaa, että ymmärtäminen on muinoin saattanut tarkoittaa ympäri kiertämistä. Lumikenkäreiteissä on valinnanvaraa. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Sisäkannen kuva tuttipullosta pääkallokuvioineen kertoo hyvin mitä tuleman pitää. Pääosassa ovat kuitenkin paikkakunnat kuten Kuusamo, Espoon Suomenoja, Kotkan Langinkoski ja Paraisten Utö. (AV) ????. Tuntematon paikka on otettu haltuun kiertämällä se ympäri. Kotimaan kuvauspaikkojen lisäksi opas esittelee kuvauskohteita Ruotsista, Virosta, Islannista, Afrikasta sekä Etelämantereelta. Mitä ympäristö tarkoittaa. Useammat vaihtoehdot ovat tuttuja, joskin hyviä, kuten luomu ja niukkuus. Ateneumin taidemuseon näyttely luo katsauksen Wardin 60 vuoden uran eri vaiheisiin ja sen monipuolisuuteen 90 teoksen voimin. Kirjassa on myös karttoja soidinpaikoille, mikä hieman arveluttaa. Sanan hämäryydestä kertoo jo se, että ympäristöministeriölle kuuluvat niin asumista, yhdyskuntia, rakennettua ympäristöä, luonnon monimuotoisuutta kuin ympäristönsuojeluakin koskevat asiat. Jokaisesta reitistä on kartta sekä kuvaus luonnosta, historiasta ja kulttuurista. Kirjan tarkoitus on madaltaa kynnystä villiyrttien hyödyntämiseen. Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Puisto lumikenkäilijöille aleksi mustonen Punkaharjulle on avattu maamme ensimmäinen Lumikenkäpuisto. Suomen kansallisgalleria / Kirsi halkola Maalaus tulvillaan valoa Värikkäät teokset asetelmista, ihmisistä, kaupunkinäkymistä ja maisemista ovat taiteilija Rafael Wardille tunnusomaisia. Kirja laajenee kemikaaleista elämäntapoihin ja hyvä ja paha saavat palkkansa. Olen ymmälläni. Olisin kaivannut ainakin lajitiedot kuvien yhteyteen. 12/2014 Suomen luonto 71. Marketin hyllyn sijasta laadukkaat, tuoreet ja ravintoarvoiltaan rikkaat raaka-aineet löytyvät metsästä, rannoilta ja pihamaalta. Muut kehomme alkuaineet ovat kiertäneet meihin tähdistä ja supernovaräjähdyksistä. Kun lähikohteet on koluttu ja taidot ovat samalla karttuneet, tekee mieli harjoitella enemmän vaikkapa lintukuvausta. (AK) ????. Paleontologi ja Chigacon yliopiston professori Neil Shubin kirjoittaa elävästi fossiililöydöistään ja helppolukuisesti avaruuden ihmeistä. Moni aloittaa harrastuksen kotipihaltaan ja lähiluonnosta. Matkaopas luontokuvaajalle Luontokuvaus on suosittu harrastus, joka kameroiden kehittyessä varmasti vain lisääntyy. (JM) ????. Johanna Mehtola Anja Nystén: Kemikaalikimara lapsiperheille (Teos 2013) Painavaa asiaa, mutta huhuh, miten sitä on paljon. Meissä ihmisissä olevat vetyatomit ovat peräisin 14 miljardin vuoden takaisesta alkuräjähdyksestä. Reittimateriaalit löytyvät sähköisenä www.visitpunkaharju.fi. Niistä jokaisesta on koottu infoaukeama, johon on listattu kohteen plussat ja miinukset luontokuvauksen näkökulmasta. Tarkempaa villiyrttitietoutta kaipaavan on hyvä etsiä tietokirjamaisempi opus. ????. Neil Shubin: Universumi sisällämme (Ursa 2013) Avaruus on kuin suuri kierrätyskeskus. Arki ja etenkin lapsiperheiden arki kaikkine kemikaaleineen on hirveän vaarallista. Eri näkökulmista katselemista siis. Kuvatiedot ovat kirjan lopussa. Suomessa on muutamia kasveja, joita voi hyödyntää keittiössä ympäri vuoden, myös helmi– maaliskuun pakkasilla. www.ateneum.fi Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit (Teos 2013) Omakuva, 1969. Tässä vähempi olisi ollut parempi. saakka. Pisteitä tulee tiedon kokoamisesta. Toivottavasti teeret saavat pulista kuitenkin rauhassa. Ympäripyöreän ympäristönkin voi yrittää ymmärtää ympyröimällä sen ajatuksen voimalla. Kirjassa esitellään helposti tunnistettavia villiyrttejä, jotka on jaoteltu vuodenaikojen mukaan
Mateet ovat nyt aktiivisia, kun on kutuaika.. Kuva on otettu helmikuussa 2011, jolloin vaelsimme Rukan Valtavaaralle. ”Lauantaina 1.2.2014 ammattikalastaja Ben Henriksson sai Loviisan Ahvenkoskelta keltaisen ja valkoisen kirjoman mateen. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Vähillä vaurioilla pyydyksestä selvinnyt kala toimitettiin vielä samana iltana Kotkan Maretariumin akvaarioon,” kertoo kuvan lähettänyt Pekka Vainio. Tammikuun sitruunaperhonen Paukkupakkasilla Juha Jantunen ikuisti harvoin kuvatun ilmiön. ”Törmäsin Kotkassa metsässä kävellessäni sitruunaperhoseen. Normaalisti made on tummanharmaa tai ruskea. Tiedän, että ne talvehtivat metsissä varpujen ja muun kasvillisuuden seassa, ja olen aikaisemmin löytänyt niitä keväisin ja syksyisin juuri tällaisilta paikoilta. Silti oli hämmentävää ja epätodellista nähdä perhonen, kun viidentoista asteen pakkanen nipisteli poskipäissä.” Lue lisää Juha Jantusen havainnosta ja katso upeat kuvat: www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/ sitruunaperhonen-tammikuun-pakkasessa/. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Keltainen made Valtavaaran valloitus ”Tämän talven pakkasilla ovat tulleet mieleen vanhat suksivaellukset vaaramailla. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Maisemat olivat satumaiset auringonpaisteessa. 72 Suomen luonto 12/2014 Kotkan Maretariumissa on nähtävillä erikoinen made. Erikoinen väri johtuu todennäköisesti geenivirheestä. Kuvassa Valtavaaran taukotupa näkyy taustalla upeasti pakkaslumella kuorrutettuna”, Tuula Makkonen kertoo Valtavaaran valloituksesta
Miten voi tuollainen tulla vesilätäkköön?” pohtii kuvaaja Sissu Nevalainen. Jääkannen alla Joki jäätyi korkean veden aikaan Lieksan Korkeakoskella. Siitä lähtien Jääeläin on ollut yksi suosikkikuvistani ja ihmetyksen aihekin. Sinitiaskoiraalla on naarasta huomattavasti kirkkaampi väritys. 12/2014 Suomen luonto 73. Itkukallion jäätaidetta Sinitiainen lähikuvassa ”PAKKASTALVINA Teijon retkeilyalueen Itkukalliolle Sahajärvellä muodostuu näyttävän näköinen jäätaideteos”, kertoo Kari Aaltonen, joka kuvasi sen tammikuussa.”Saattaa olla, että jäämuodostuma kasvaa ennätysmittoihin, koska vettä valuu edelleen sen yläpuolelta kallioiden välisestä suonotkelmasta.” Nastolalainen Eija Varjola sai kuistillaan joulukuussa hienon lähikuvan sinitiaisen tutkimusmatkasta. Koskikara oli asettunut hyvän ruokavalikoiman innoittamana lähelle Hämeenlinnan keskustaa”, kertoo Susanna Hietanen, joka nappasi kuvan virrassa sukellelleesta koskikarasta Hämeenlinnan Katinalassa helmikuun alussa. Veden laskettua Jukka Sikstus kävi jääkannen alla ikuistamassa vaikuttavan muodostuman. Jääeläin Koskikara kaupungissa ”Lokakuun lopulla 2012 ensimmäiset pakkasyöt saivat aikaan tällaisen kuvion suolla jäätyneen pienen lätäkön pintaan. ”lämpimän talven seurauksena tämä virta oli avoin tähän aikaan talvesta
Yleisin lajimme on järvisimpukka, jonka kasvumuotoja esitetään nykyään kirjallisuudessa pikku- ja isojärvisimpukkana. M Y CM MY palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Suomen Luonto 1/2014 C @ Mitä mieltä lehdestä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 10.3.2014 mennessä. Kuu kurkistaa ikimetsään 3. Ne muodostavat liukuvan sarjan, jossa koon ja muodon ohella menevät katkeamattomasti limittäin muutkin näille “lajeille” kirjallisuudessa esitetyt tuntomerkit (ylä- ja alaosan suunnat ja kaareutuneisuus, kuoren paksuus, sulkijalihasten kiinnittymiskohdat, nuoruusiän kasvurenkaat). Vuosituhannen vaihteen tienoilla on Suomessakin ryhdytty rakentamaan niin sanottuja luonnonmukaisia kalateitä, jotka muistuttavat lähinnä kivettyjä, mutkittelevia luonnonpuroja. Kokemukseni perusteella iso- ja pikkujärvisimpukka ovat saman lajin erilaisia kasvumuotoja. Olen mitannut Etelä-Suomessa yli 2000 iso- ja pikkujärvisimpukkaa. Kun kalatie rakennetaan voimalalaitoksen yhteyteen, kaikki sen kautta virtaava vesi on pois sähköntuotannosta. www.yrjola.. Tikan paja Norppapyyhkeen voitti Salme Viitanen Nokialta. Kilven alaosan koveruus on kaikille suursimpukoille tyypillinen kasvumuoto kivikkopohjilla. 1. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Luontokartoitukset: liito-oravat, lepakot, kasvit, hyönteiset ym. Järvisimpukoiden ohella järvissä elää tavallisina kaksi lajia jokisimpukoita, ja kaikki nämä lajit kasvavat yli kymmensenttisiksi. Onni voutilainen joensuu Tikan paja Kiinnostavaa uutta tietoa asiasta, jota olen itsekin tarkkaillut. Kantarelli-kannen numero (6/2013) on niin kulutettu loppuun, että se on siirtynyt jo paperinkeräykseen. Osallistujien kesken arvotaan Docendon kirja Maailman parhaat luontokuvat. Jo 1800-luvun lopulla oli tiedossa, miksi kalatiet toimivat usein huonosti: niissä virtaa liian vähän vettä. Lisäys simpukoiden tunnistamiseen Viime numeron Kysy luonnosta -palstalla annettiin ohjeita suursimpukoiden tunnistamiseen (SL 1/2014). Kiepissä pakkasta paossa 2. Marja-Liisa Lehikoinen Kontiolahti Kuu kurkistaa ikimetsään Kiinnostava kuvaus hienosta kansallispuistosta sekä hyvät vinkit kuutamokuvaukseen. Michael Lettenmeier Lahti Michael lettenmeier Toimittanut Alice Karlsson Lukijoilta Taika selaa Suomen Luontoa. Kokemukset niistä ovat hyvät. Äänestä . Näitä huonosti toimivia kalateitä on selvitysten mukaan pohjoismaissa viljalti. karri jutila hauho Kalatien valinnasta Suomen Luonnon 1/2014 artikkelissa Lohen matikka pohdittiin muun muassa kalateiden merkitystä. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . CY CMY Luonto-opastukset, asiantuntijapalvelut K www.natureexperts.. Tyypillinen isojärvisimpukka on puolikuun muotoinen. Siksi voimayhtiöt antavat vettä kalatiehen mahdollisimman kitsaasti. Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. 74 Suomen luonto 12/2014 Innokas lukija Täytyy nyt vihdoin kirjoittaa teille, että meillä on täällä kotona ehkä yksi Suomen Luonnon innokkaimpia ja ainakin kovimpia lukijoita. Hannu Lehtosen numerossa 1/2014 esittelemät umbon harjanteet erottuvat äärimmäisen harvoin, ja päällekkäin menevät nekin iso- ja pikkujärvisimpukalla. Sauli Korpela vaasa Ympäristötutkimukset, tutkimusvälineet www.yrjolanet.. Silloin kalatiestä purkautuva vesimäärä ei riitä houkuttelemaan kalaa nousemaan kalatiehen ja edelleen padon yläpuolelle. Lukijoilta: Kiepissä pakkasta paossa Avartava artikkeli lumen tarjoamasta suojasta selviytymiskamppailussa talven yli. Asun itse Hauholla, josta numeron 1/2014 kysymyskin kumpuaa. Syyt ovat selvät. Luonnonmukainen kalatie vaatii vähemmän kunnossapitoa, se on maisemallisesti. Simpukkaharrastajana en malta olla tarkentamatta niitä. Yksivuotias Taika on aivan innoissaan lehdistänne, erityisesti niiden eläimistä, mutta tähän aikaan vuodesta kelpaavat myös aurinkokuvat. Niinpä Uudenmaan ely-keskuksen alueella valitaan nykyään aina luononmukainen vaihtoehto, mikäli sille suinkin on tilaa. ANNA PALAUTETTA! www.biologitoimisto.. Olikin aivan mieletön ilo, kun äskettäin tuli uusi lehti ja siinä oli kuva kanttarellilehdestä. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Tässä vielä Hauhon uimarantojen valtalajit: (pikku) järvisimpukka (Eteläistenjärvi, Ilmoilanlahti, Kirrinen, Särkemä) ja sysijokisimpukka (Hiedan ranta, Konaanjärvi, Luotian ranta, Pappilanaro, Vuorenselkä)
Hänen mukaansa kanikannan harveneminen on pitkäjänteisen työn tulosta. 7.-12.7. Kalatiestrategian mukaan Suomessa tarvittaisiin kalatie ainakin 55 padolla. - Kasvituntemus ja -valokuvaus 24.-28.6. 1) Peruskurssi ja 2) Jatkokurssi, useiden valostusten hyödyntäminen Tiedustelut: Kuusamo-opisto, puh. 6x12+6x12 2600 4600 A Löydät meidät myös Twitteristä! twitter.com/ SuomenLuonto KESÄKURSSIT KUUSAMOSSA KUVATAIDE - Kuusamon XLIII taideleiri 2.-14.6. Inhan jäljillä (Paanajärvi/ Venäjä) 5.-10.8. Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja, professori Seppo Turunen katsoo GEOlehden kolumnissaan, että monet vieraslajit hyödyttävät uusia ympäristöjä antamalla uusia habitaatteja, ravintolähteitä tai pölyttämislähteitä hyönteisille. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY on toista mieltä. (grafiikka, maalaus, kuvanveisto ja pronssivalu) - Akvarellimaalauksen perusteet 30.6.- 5.7. Pääkaupunkiseudulla on nyt koettu neljä peräkkäistä ankaraa lumitalvea, joten kanikannan romahtaminen selittyy pääosin sillä. 30.6.-6.7. Esimerkiksi Hiitolanjoen Lahnasenkosken voimalaitoksella teknisen kalatien hinta on noin 300?000 euroa. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. - Maisema- ja ympäristövalokuvaus I.K. KÄSITYÖ - Pieniä peltitöitä 24.-27.6. var. - Studiokuvauksen perusteet 9.-14.6. - Suomen kultakauden taiteiljijoiden jalanjäljillä 14.-19.7. - Maisemakuvasta tulosteeksi -työpaja 10.-12.9. Rautiaista. ja 2) 14.-19.7. - Luontokuvauksen peruskurssi 14.-19.7. - Digitaalikuvauksen perusteet 30.6.-5.7. 2) Jatkok. - Puukontekokurssi 28.7.-2.8. Vieraslajeja voidaan pitää ihmisen muuttamien elinympäristöjen oleellisina seuralaisina, ja joskus ne tuottavat parempia ekosysteemipalveluja kuin alkuperäiset. - Ruskamaisemien kuvaaminen 18.-21.9. - Kuvankäsittely, Lightroom 30.6.-5.7. - Pronssivalu 15.-20.9. - Taidegrafiikka 1) 7.-12.7. Se on usein halvempi. parempi ratkaisu kuin tekninen karsinoitu betoniränni ja se toimii myös kalanpoikasten, etenkin taimenten, kasvupaikkana. Paikoin jopa 90 prosenttia poikasista kuolee ennen seuraavan lisääntymiskauden alkua. Valtaosa Helsingin kanisaaliista on saatu ennen pakkaskauden alkua, joten suurin osa näistäkin eläimistä olisi kuollut aivan luonnollisesti. haastateltiin Helsingin kaupungin rakennuspalvelu Staran projektipäällikkö Antti J. 040-550 6243 vain 118 € + toimitusmaksu 12/2014 Suomen luonto 75. Luonnonmukaisen kalatien puolesta puhuu myös raha. Sekä Ruotsissa että Englannissa on havaittu, että villikanit lisäävät luonnon monimuotoisuutta. VALOKUVAUS - Lintuja Kuusamon keväässä 3.-6.4. Villikaneja uhkaavat pedot, sairaudet ja ankara talvi. veijo vilska Parikkala Hannele Luukkainen Villikanit lisäävät luonnon monimuotoisuutta Suomen Luonnon 10/2013 artikkelissa Minne kaniinit kadon- puheenjohtaja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry Anja Lampio HESYn villikaniasiantuntija, dosentti (Helsingin yliopisto) Luonnonsuojeluliiton verkkokaupasta löydät luonnonystävän suosikkituotteet! www.sll.fi/luontokauppa Lokki Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² 7200 3600 A 2000 3600 4100 9x6+9x6 7200 2100 9x19 9x19 12x12 ph 12x12 100 3100 100 3100 kuisti s 4x4+4x4 neet. 050 444 1157 opisto@kuusamo.fi, www.kuusamo-opisto.fi Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. Vaikka Turunen ei mainitse kaneja, teksti sopii myös niihin. - Lapikaskurssi 14.-20.7. 2100 Veijo Vilska Luonnollinen puronuoma. Pato Lahnasenkoskella. - Taidemaalaus - väri ja vaikutelma 7.-12.7. - Kengänvalmistus 1) Perusk. Luonnonmukainen vaihtoehto syntyy sitä puolet halvemmalla
Kottaraisen ovat houkutelleet jäämään ruokinta ja suojautumiseen sopiva pönttö. . Talvehtiva kottarainen Kuinka yleistä on, että kottarainen talvehtii länsirannikolla Merikarvialla. Talviset matalapaineet tuovat voimakkaita myrskyjä. . Lounaiseen ilmavirtaukseen liittyy kesällä viileys ja epävakaisuus. Tällöin maa-alueillakin tuuli on voimakasta ja voi aiheuttaa vahinkoja. Kottaraisia tavataan siellä täällä Lounais-Suomessa talvisin pieniä määriä. Kuvan perusteella hyytelö ei näyttäisi syntyneen paikalla. Lounaiseen ilmavirtaukseen liittyvät matalapaineet. Ilmavirtauksen suunta vaikuttaa siihen, millainen sää Suomessa vallitsee. paula mikkonen / Cartina Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Tuoko lauha sää myrskyt. Talvella idästä taas tulee kuivaa ja kylmää ilmaa. Ennen kottaraiskannan ollessa suurempi talvehtiminenkin oli yleisempää. Itäinen ilmavirtaus tuo Suomeen mantereisen säätyypin. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Mitä ihmettä ne olivat. Ja siitä seuraa taas, että hyytelö on todennäköisesti ihmisen valmistamaa ja il-. kysy luonnosta LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Lauhat säät talvella ja myrskyt liittyvät samaan säätyyppiin, mutta eivät ole seurausta toisistaan. Talvella se tuo puolestaaan lauhaa ilmaa ja myös sateita. Viime kesänä näin piharapuilla ihmeellisiä, kiinteitä ja tutisevia hyytelökasoja. 76 Suomen luonto 12/2014 seppo vuolanto sakari sipilä sari hartonen Talvehtiva kottarainen Merikarvialla. Se ei siis ole kasvanut rappulaudasta, vaan kulkeutunut siihen muualta, ehkä jonkun eläimen kuten harakan tai supikoiran kantamana. Lounaista ilmavirtausta ei ole yleensä pitkiä aikoja ilman voimakkaita tuulia talviaikaan, mutta voimakkaita tuulia voi olla, vaikka ei olisikaan lounainen ilmavirtaus. Johtuuko myrskyäminen lauhuudesta vai lauhuus myrskyämisestä. Talvi on ollut lauha ja myrskyinen. Se syö lintulaudalla ja yöpyy pöntössä. Kesällä se tarkoittaa lämmintä, jopa helteistä säätä ja poutaa. Mitä hyytelöä. . Talvipuolella vuotta matalapaineet ovat niin voimakkaita, että niissä merialueilla tuuli on kovaa tai jopa myrskyistä. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio
Toisen omistamaan metsään ei saa vie- aivopoimuinen sieni on liuskahytykkä (Tremella foliacea). Komea . Se oli kuin keväinen korvasieni, mutta pehmeä ja hyllyväinen. Sitä voi ostaa Suomestakin etnisistä kaupoista, ja se kuuluu esimerkiksi kiinalaiseen keittiöön. Suomessakin havupuiden kannoilla kasvava orahytykkä kuuluu myös hyytelösieniin, ja sitä on syöty sokerilla ja sitruunamehulla höystettynä välipalana. Hauras hyytelömöykky on pudonnut kantajaltaan ja hajonnut murusiksi. Osan niistä eläin on ehkä syönyt. Usein näitä hyytelösieniä kaupataan nimellä mustasieni. Voiko vieraaseen metsään laittaa pönttöjä ilman maanomistajan lupaa. Toivo Rautavaaran mukaan se sopii tuoreena ja hienoksi hakattuna keiton suurusteeksi. Mikä poimukas. Kostealla säällä hyytelösienet ovat kukkeimmillaan, mutta kuivina aikoina ne kovettuvat rustomaisiksi, joskin voivat palautua taas sateen sattuessa lähes entiselleen. Näitä ovat muun muassa Kaukoidässä paljon viljelty juudaksenkorva. vuokko virtanen seppo vuokko Hyytelömöykkyjen arvoitus ratkesi. Onko tämä sieni, limasieni vai vallan jokin muu. lasse kosonen meisesti myös ravinnoksi kelpaavaa, esimerkiksi agaria, liivatetta tai muuta sellaista. Jos puu merkitään muutama metri pöntön yläpuolelta nauhalla, katkaiseeko metsuri puun sen yläpuolelta. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, toisin kuin esimerkiksi marjastaminen ja sienestäminen. Harva metsänomistaja kuiten- 12/2014 Suomen luonto 77. . Näin lahoavassa koivunrungossa noin kymmensenttisen komean kasvuston, jollaista en ennen ole huomannut. Kuvassa se on kuin korvasieni puun kyljessä, mutta rakenteeltaan laji on hyytelömäisen hytisevä. Vastaajina tässä numerossa: sari hartonen Sää Lasse Kosonen Sienet Kauri Mikkola Selkärangattomat juha valste Nisäkkäät, evoluutio Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut jari eeva Liuskahytykkä on kuin korvasieni puun rungolla. Saako pöntön ripustaa mihin vain. Vaikka liuskahytykkää ei pidetäkään syötävänä, hyytelösieniin kuuluu myös ruokasieniä. Liuskahytykkä on varsin yleinen loppu- dä pönttöjä ilman maanomistajan lupaa. syksyn sieni ja kuuluu hyytelösieniin. Lähinnä suutuntuma tekee siitä ruokasienen, mitään erityistä makua siinä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole. Olen kuullut, että näin olisi säädetty
Ne ovat isoja ja niiden myrkkysäiliö on vastaavasti tilavampi kuin tavallisen ampiaisen. . Täytämme automaatit sitä mukaa kuin ne tyhjenevät. Liittyisivätko ne myös ruuansulatuksen vaatimuksiin. Jo Etelä-Suomessa oravien ravintoon tulevat mukaan pähkinät ja tammenterhot, Etelä-Ruotsissa pyökin siemenet.. talviruokaa Suomessa ovat kuusen siemenet, toisella sijalla ovat männyn siemenet ja kolmannella kuusen kukintosilmut. Valokuvasta selviää, että kyseessä oli- Linnunpönttöjen ripustus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Hienoa, että maamme kelpaa taas näille muriseville pommikoneille! Kun kuva ei paljasta suurta kokoa eikä syvää lentoääntä, herhiläisen parhaaksi tuntomerkiksi jää punaruskea niska. Herhiläinenkö kävi kimppuuni. Siellä 78 Suomen luonto 12/2014 nolevyä. Lisäksi oravien talviravintoon kuuluvat lumen alta kaivetut marjat ja piilotetut ruuat, puihin varastoidut sienet sekä kuoren raoissa horrostavat hyönteisten toukat ja aikuiset. Yleisesti ottaen herhiläiset kannattaa toivottaa tervetulleiksi molemminpuolisen kunnioituksen merkeissä. Herhiläiset ovat väriltään punaruskeavoittoisia ja, mikä tärkeintä, niiden niska on muista ampiaisista poiketen voimakkaan punakeltainen. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT asusti kookkaita ampiaisia, joista yksi pisti kipeästi käteeni. Avonaisessa pöntössä näkyvän pesän seinämä on heikosti aaltoista sekä vaihtelevasti punertavaa ja harmahtavaa, mikä viittaa siihen, että herhiläiset ovat järsineet rakennuskuitua osittain punamullatusta puutavarasta. Pistiäisasiantuntija Ilkka Teräs mainitsi, ettei hän tiedä Suomesta ennen löydetyn herhiläisen pesää linnunpöntöstä. Herhiläisen loistoaika Suomessa vallitsi 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alkuvuosina, jolloin niitä pesi Vaasaa ja Kuopiota myöten. Pönttöjen kohtelu puita kaadettaessa riippuu maanomistajan ja hakkaajan välisestä sopimuksesta. Herhiläisen suuri uusi tuleminen alkoi 1990-luvun alkupuoliskolla, jolloin tavattiin harhailijoita lähinnä eteläisillä rannikkoalueilla. Yleisesti herhiläisiä on pidetty melko rauhanomaisina, mutta pesällä ne ovat yhtä ärjyjä kuin muutkin ampiaiset. Pesän seinämä on voimakkaasti juovikasta ja poikittaisaaltoista, mutta väri voi johtua kulloinkin saatavilla olevista rakennusaineista. Kysyjä teki siis myrkyllisyyskokeen monien puolesta! Kesän aikana hän oli saanut kymmenisen ampiaisen pistoa ja piti niitä läpihuutojuttuina, kunnes viisi pienempää ampiaista pääsi pistämään samanaikaisesti oikean käden rystysiin. Tässä siis harvinainen vertailu samalta henkilöltä – yksi herhiläinen on likipitäen sama kuin viisi tavallista ampiaista. Sotien jälkeen tavattiin vain harhailijoita, kunnes 1960-luvulla ja sen jälkeen niitä ei näkynyt lainkaan. Ruokimme lintuja avokätisesti, ja antimilla käyvät myös oravat. Varmaankin joku metsänomistaja on saattanut tehdä kysyjän tarkoittaman sopimuksen, mutta mitään säädöksiä tai velvoitteita pönttöpuiden säästämiseksi ei talousmetsässä ole. Tutkimusten mukaan oravien tärkeintä Eräänä syyskuun päivänä kuulin Lappeenrannan liepeillä telkänpöntöstä kovaa pörinää. Tarjonnasta huolimatta joka talvi ison kotikuusemme alla on paksu matto kuusen kärkiversoja. Seinämä ei ole suomumaista, kuten koloampiaisen, mutta aaltoilevampaa (ja värikkäämpää) kuin pensasampiaisen. Kuvasta ilmenee, että pesässä on ollut ainakin puoli tusinaa ken- Seppo Vuolanto Herhiläisiä telkänpöntössä sauli vainikka kauri mikkola Ovatko kuusen kärkisilmut oravien hätäravintoa. Niiden aiheuttamat oireet olivat yhteensä samansuuntaiset kuin tuon yhden herhiläisen. Onnistuneita pesintöjä on sitten havaittu vuodesta 2000 lähtien varsinkin Kaakkois-Suomessa. En jaksa uskoa, että versot olisivat oravien hätäravintoa. kaan vaivautuu poistamaan luvatta ripustetut pöntöt, sillä pönttölinnut syövät tuhohyönteisiä ja siten niistä on hyötyä metsän terveydelle. Turvotus ja kipu kestivät viikon. Todellisessa hädässä oravat ”syövät maata”, mikä tarkoittaa yleensä maanpinnan kaivamista esiin ja siinä risteilevien ohuiden juurten ja sienirihmaston syömistä. Herhiläiset voivat mahlaa etsiessään haitata mehiläishoitoa tai koivun taimikoita, ja ne saattavat ahdistella sudenkorentoja. Toisaalta pönttöjen naulaaminen puihin saattaa vahingoittaa runkoa ja vähentää myyntiarvoa. tiina rinne / Kuvaliiteri . vat herhiläiset
Tolpan harusvaijeri on hangannut haavan pintaa vuosia. Tässä tapauksessa hyvä pesäpaikka on tärkeämpi kuin äänetön pesäpuu. Olen itsekin huomannut, että näitä versoja näkyy sellaisinakin vuosina, jolloin kuusissa on runsaasti käpyjä. . sa. Mouruva ääni muistuttaa pirunviulua. juha valste Onko tikka kuuro. Yleensä ne ovat varsin arkoja ja väistävät ihmistä, niin ettei niitä pääse näkemään. juha valste ?Mielenkiintoinen havainto. Paikkakuntaa erikoisempaa on se, että olet kohdannut ja nähnyt ilveksen. Kuinka yleistä on, että ilves kävelee vastaan niinkin etelässä kuin Paakkolassa Taipalsaarella. Onneksi olkoon! markku könkkölä / prolk Hangelle varisevat kuusen kärkiversot ovat peräisin niiden tyvessä sijainneiden kukintosilmujen syömisestä. Taipalsaarella liikkuu ja elää varmasti ilveksiä – tosin en uskalla sanoa, kuinka monta. Luonnonoloissakin syntyy säännöllisiä hankausääniä esimerkiksi oksista. Tuulella puu huojuu ja harus hankaa runkoa. Selitys silmujen syönnille hyvinä käpyvuosina voisi hyvinkin olla kuidun ja tärkeiden hivenaineiden saaminen. seppo vuolanto Ilves Taipalsaarella seija laitala Oravan katkomia havunpätkiä hangella. Näihin ääniin kaikki kololinnut ovat sopeutuneet. Eivätkö käpytikat kuule. Keväällä tikkapariskunta hakkasi pesäkolon. Ilveksiä elää nykyisin koko maassa, ja etelässä niitä on enemmän kuin pohjoises- 12/2014 Suomen luonto 79 Ilves Ranuan eläinpuistossa.. heikki heinonen Hyvä pesäpaikka päihittää häiritsevät äänet. Havaintojeni mukaan versoja on kuitenkin selvästi enemmän silloin, kun kuusella on huono käpyvuosi
Se on usein huomioväri, jolla koiraat korostavat omaa erinomaisuuttaan, niin sinirinnallakin. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi kin ”siniset” kukat ovat useimmiten sinipunaisia ja väriaineena ovat antosyaanit. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT …kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Sinisen värin harvinaisuus Miksi luonnossa näkee niin harvoin sinistä väriä. Miksi sitä sitten on sinirinnalla. Siksi värileikki näkyy vain osassa kovakuoriaisen pintaa. Sekä sinitiaisen päähöyhenet että sinirinnan rintahöyhenet heijastavat voimakkaasti myös ultraviolettia ja lisäävät siten kantajansa näkyvyyttä. Usein siniseen väriin liittyy myös voimakas ultraviolettiheijastus, jota ihminen ei näe, mutta jonka linnut näkevät. Jos rakenne on sellainen, että se heijastaa vain sinisen takaisin mutta imee muut aallonpituudet, se näkyy sinisenä. Liittyykö se suojaväritykseen. Sitä havitsee useimmin kaloissa ja liskoissa, mutta muissa eläimissä harvemmin. Interferenssi voi vahvistaa valoa tietystä suunnasta ja sammuttaa toisesta suunnasta katsottaessa. Värejä synnyttävät paksuudeltaan valon aallonpituuden luokkaa olevat kerrokset tai tiheään samanlaisina toistuvat nystyt, uurteet, kuidut tai harjanteet, joista valo heijastuu tai taittuu eri tavoin eri suuntiin. Sinivuokkojen sini punertaa. Puhtaan siniset väriaineet ovat luonnossa harvinaisia. markus varesvuo / kuvaliiteri ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Kasvien-. Jos pinta imee kaiken valon, se näkyy mustana; jos se taas heijastaa kaiken valon takaisin, se näkyy valkoisena. Usein juuri valkoiset ja siniset värit sekä silkin- tai metallinkiilto syntyvät valoa heijastavista rakenteista. Sinisorsan siipipeili on lähes tasomainen ja näkyy siksi tasavärisenä, mutta pään kuperissa pinnoissa värit väikkyvät erilaisina. Useimmiten sininen on valon leikkiä kasvin tai eläimen rakenteissa: heijastuksia, taipumista ja interferenssiä. 0207 809 880 Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 2.1.2014 13.26 Koko perheelle lämpimät alusasut pehmeää luomuvillaa Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi Harrastatko lintuja 80 Suomen luonto 12/2014 seppo vuokko Valo sytyttää sittiäisen sinisen värin. Sininen ei yleensä käy suojaväristä. Perhosten siipisuomuissa, lintujen höyhenissä ja hyönteisten kitiinikuoressa erilaiset värejä synnyttävät rakenteet ovat yleisiä. Sinirintakoiras viestittää väreillään kuntoisuudestaan. Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. . reijo salminen / kuvaliiteri valikoimistamme löytyvät • lintukirjat • kiikarit ja kaukoputket • jalustat • linturuokinnat • linnunpöntöt • lintuäänitteet • lintukorut ym. eero laamanen / Kuvaliiteri Luonnollisesti lämmin koti... Lisätietoa: www.termex.fi LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh
2) Greenpeacen. 6) Minkä väristä on meressä elävän härkäsimpun mäti. 1) Kuinka paljon avovesikausi on venynyt Kemissä vuoden 1984 jälkeen. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 2) Minkä järjestön laiva on nimeltään Arctic Sunrise. 8) Montako pöllölajia Suomessa elää. Nimi: ..................................................................................................................................... 10) Herhiläisen pisto vastaa noin viittä ampiaisen pistoa. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Nimi: ..................................................................................................................................... Olen määräaikainen 64,50 €). osoitteenmuutoksen. 5) Kuinka monta vaaralliseksi luokiteltua kemikaalia Suomessa käytetään: a) 8200, b) 10?100, c) 31?000. 4) Mitä ovat kelpit. 3) Miksi sanotaan lakimetsien puihin kertyvää lunta. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 9) Iijokeen. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Myynti Lehtipisteissä. 6) Vihertävää. 12/2014 Suomen luonto 81. 7) Suomen ja Venäjän rajaa myötäilevä reitti on 160 kilometriä. 10) Kuinka monta kertaa kivuliaampi herhiläisen pisto on ampiaisen pistoon verrattuna. Osoite: ................................................................................................................................ 7) Kuinka pitkä on Itärajan retkeilyreitti. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Tilaajapalvelu Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 3) Tykyksi. Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n to.fi/ leht itila us Irtonumero 8,5 euroa. Osoite: ................................................................................................................................ SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. 9) Mihin jokeen kiistelty Kollajan allas rakennettaisiin. LUONNOLLISTA SUOJAA PUUPINNOILLE Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä WWW.OSMOCOLOR.COM Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. 6) 31?000. 8) Kymmenen. 4) Suuria ruskoleviä, joita kasvaa valtamerten rannikoilla eri puolilla maapalloa. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . . Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys 1) Neljä päivää
Mies on syntyperäinen saarelainen eikä hänen ole tarvinnut lähteä työn perässä minnekään. Osa 2/10 Bergössä on luontopolku, johon täytyy pikimmiten tutustua. Lars-Göran Söderholm on pitänyt useita näyttelyitä, tehnyt seinämaalauksia ja veistoksia lähiseudun julkisiin tiloihin ja opettanut kansanopistossa kolmisenkymmentä vuotta. Äänettömyyden vastapainoksi eläimiä näkyy runsaasti, suorastaan vilisemällä: näätiä, pöllöjä, metsoja, haukkoja – jopa hylje! Kuusikon hämärissä viihtyvät myös merilinnut kuten tiirat, lokit, riskilä ja ruokki. Lars-Göran Söderholm vie taidetta metsään. Söderholm vie meidät verstaalleen, ja haastattelijan vapaudella utelen hänen töistään. Puulintujen polulla osa lintuja. Kaikki ovat lajilleen tunnistettavissa, joten kävelyretki sopii vaikka koululaisten biologiantunniksi. Luonnossa hän kulkee melkein päivittäin. Hauet ovat hellaakoskimaisesti kiivenneet puihin ja terävillä nokillaan osoittavat kulkusuuntaa. Hän kertoo tehneensä puuveistoksia pikkupojasta asti, niin pienestä, ettei ensimmäisiä edes muista. Kalastajan asetelma. n. Siellä hän painaa mallit mieleensä tai ottaa niistä valokuvia ja kotiin päästyään ryhtyy töihin. Signeerauksissa lukee L-G Söderholm. Taiteilijalla saa olla vapauksia, ja kuuluukin olla. Metsään on pystytetty myös yksitoista isokokoista maalausta, joissa esiintyvät muun muassa metsäkauris, susi ja kettu. Metsäkauriita polun varressa. Ketään ei tule vastaan, ja loppusyksyn metsä on hiljainen. Lauttarannan tieltä lähtevän seitsemän kilometrin pituisen reitin varrella on noin 80 puista veistosta, suuri 82 Suomen luonto 12/2014 Kuka tuo taiteilija ja polun raivaaja on. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Bergön ulkoilmataidenäyttelyssä vastaan tulee muuttohaukka. Se tarjoaa välillä kivikkoa, välillä sammalikkoa, jossakin pätkän pitkospuita. Kulttuurinen anti on luontopolun erikoisuus. Pienet lintuveistokset ovat suosittuja matkamuistoja. Hänen kotiinsa on helppo löytää: talolle vievän tien kohdalla seisoo hirvi, betonista tehty, ei enempää eikä vähempää kuin hirvenkokoinen! Siitä voi jopa alan spesialisti erehtyä: kerran eräs hirvikoira oli kiertänyt patsasta pitkään ja raivoisasti haukkuen. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Hän saa elantonsa taiteesta, ja inspiraation antaa nimenomaan saaren luonto. Söderholm käyttää akryylivärejä ja mieluisinta veistomateriaalia ovat leppä ja haapa
Vuosina 2010–2013 he purjehtivat pohjoisnavan ympäri Alaskasta Alaskaan. markus sirkka kuuta y 28. Jorma t mme tulokse a is k a v u K . Novaja Zemljan pohjoisosassa he kohtasivat jääkarhun. Katso havainnollistava video! www.suomenluonto.fi/videot/ Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 11/2014 Suomen luonto 83. maalis sty 3/2014 ilme teemana retkeily a vaaraluonnoss . Lue tarina! www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/ jaakarhu-nousi-takajaloilleen/ www.facebook.com/suomenluonto Sulkavan havaintovihko Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava havainnoi luontoa eri puolilla Suomea ja tarkastelee ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Geokätkijät löysivät LUONnon Tuhannet luontokohteet odottavat gps-väkeä suomenluonto.fi Kohtaaminen jääkarhun kanssa Riitta ja Pekka Kauppila ovat purjehtineet maailman merillä yli kymmenen vuotta. Paljakan n tuntureilla ie ll a ta h u L . www.suomenluonto.fi/category/ sulkavan-havaintovihko/ www.twitter.com/suomenluonto Maailman sää pikakelauksena Euroopan EUMETSAT, Yhdysvaltain NOAA ja Japanin JMA ovat koostaneet satelliittien näkemän videon, jossa havainnollistuu vuoden 2013 maailman sään nopeutettuna
Tarjous voimassa 31.5.2014 saakka. Jatkossa saan uuden kattauksen (ruoka- ja alkuruokalautasen) kerran kuussa edulliseen keräilyhintaan 39,90 €/kattaus (norm.hinta 58 €). Toim.kulut 5,90 € lisätään jokaiseen lähetykseen. 104 €) 21 cm 2 ruokalautasta + 2 alkuruokalautasta + 2 syvää lautasta + 2 alkupalakulhoa VA S T A U S K O R T T I Kyllä, kiitos! Haluan nähdä, miltä Pohjolan Linnut näyttää kotonani ja tilaan 2 ruoka- ja alkuruokalautasta, 2 syvää lautasta sekä 2 alkupalakulhoa hintaan 0 €. Tilausehdot kotisivuilla: www.apilanlehti.fi/asiakaspalvelu. Lautasia kehystävät luonnonvihreät pajun, pihlajan ja kirsikkapuun oksat. 104 €) *toisen lähetykseni mukana veloituksetta. Kyllä! Vastaan 7 päivän kuluessa, niin saan lisäetuna 4 kaunista lasia (arvo yht. 198 € 22 cm + Vastaa 7 päivän kuluessa, niin saat lisäedut*! 27 cl 8 cm # (Arvo yht. Haluan liittyä veloituksetta ja sitoumuksetta Apilanlehden Tähtikerhoon. Astiaston keräily käsittää yhteensä 12 kattausta, mutta päätän itse, montako haluan. Aina kun Apilanlehdellä on edullisia kampanjahintoja, saan kerhojäsenenä tiedon tarjouksista kirjallisesti, puhelimitse tai sähköpostitse. + 4 viinilasia Yksityiskohtaisia kuvituksia, vahvaa tunnelatausta Tilaa suoraan kotisivuiltamme! Nimi: Osoite: APILANLEHTI MAKSAA POSTIMAKSUN Postinro/-paikka: www.apilanlehti.fi/luonto tai soita asiakaspalveluumme: 09-686 11 444 Puhelinnumero: (siitä tulee asiakasnumerosi): S-posti: 80003090001 TUNNUS: 5001688 00003 VASTAUSLÄHETYS Vain yksi tarjous/talous ja ainoastaan astiaston uusille tilaajille. Hienointa maasälpäposliinia, käsinlitografoitu koriste - vain Apilanlehdeltä! Kata tällä kauniilla astiastolla unohtumaton elämys! Tilaa kotiin ja kata pöytään! Saat 8 osaa hintaan 0 € + toim.kulut 5,90 € Kaikki tämä 0 € Arvo yht. Palautusviikko 2014–13 767095-1402 JUHLATARJOUS! Kokeile 8 osaa hintaan 0 € Tilaa nyt! Vain 0 € + toim.kulut 5,90 € POHJOLAN LINNUT 12 kaunista lintuaihetta Sinitiainen Varpunen Punatulkku Punarinta Pähkinänakkeli + toim.kulut 5,90 € Västäräkki Talitiainen Töyhtötiainen Keltasirkku Hippiäinen Peippo Viherpeippo Apilanlehti täyttää 40 vuotta! Tätä juhlimme uudella upealla luontoastiastolla Pohjolan Linnuilla! Kaksitoista yksityiskohtaisesti kuvattua Pohjolan kauneinta pikkulintua löytyy astiaston lautasista ja tarjoiluosista. # 27 cm PL 173 (Malmin kauppatie 8 B), 00701 Helsinki