asiaa suurpedoista. r U U N a a . L iN T U k U v a N M E S T a r i M a r k U S v a r E S v U O . L a p iN p ö L L ö. L a iT T O M a T h a a S k a T . j ä N k ä k U r p p a . 33 2 Talvella kalat kutevat pareittain laIttOMIa haaskOja ja salapyyntiä jäljittämässä RUUNaa virtaa vapaana talvellakin S U O M E N L U O N T O 2 | 2 15 L U p O T j a N a a v a T . S U d E N g E E N iT . etsimessä riekko Huippukuva syntyy vasta, kun markus Varesvuo on saavuttanut linnun luottamuksen. 20.2.2015 Irtonumero 9 € uu si ko lu mni st i an ni ky tö mä ki s. k ii v iL iN T U . T a Lv ik U T U iS E T k a L a T
Jäiden äänistä voit lukea sivuilta 64–65 ja kuunnella niitä verkossa suomenluonto.fi. kev ä tt al vi Jäät äänessä kuva jOrMa LUhTa / LEUkU TeksTi jOrMa LaUriLa. Kuva on Haukiputaalta perämereltä. ETENkiN nyt kevättalvella jäälakeuksilta kantautuu monenlaisia ääniä: pauketta, jyskettä, mouruntaa, ulinaa, vongahduksia. Ne syntyvät, kun jään tilavuus vaihtelee suurten lämpötilaerojen takia
Ministeri ilmoitti viimein joulukuussa pitkän jahkailun jälkeen, että suojelu voidaan aloittaa valtionmaista, mikä puolittain ilahdutti suojelijoita. Ympäristöministerin vaihdos käynnisti nyt toteutuneen surkean tapahtumaketjun. tämä kertoo kokoomuksen arvomaailmasta, jossa luontoja ympäristöasioilla ei näköjään ole sijaa. jänkäkurppa luottaa viirukkaaseen suojaväriinsä hyisessä piilossaan. Myöskään demareista ei ollut soidensuojelulle apua, vaikka puolue ilmoitti, ettei se hyväksy hallitusohjelmaan kirjatun ohjelman torppaamista. M a ri k a eer o la Surkea näytelmä soidensuojelussa 26 6 luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 33 kytömäki 53 Vahtikoira 64 kasvokkain 66 kotona, retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 suomi ilmasta jo rM a t eN o V uo 34. Nyt ministeri esitti kuitenkin niistäkin suojeluun vain tuon 6000 hehtaaria. Mitään konkreettista ei kuitenkaan tehty asian hyväksi. tätä kokoomuslainen ympäristöministeri Sanni GrahnLaasonen pitää hyvänä saavutuksena. ilo oli kuitenkin ennenaikaista. 16 Lintumies Markus Varesvuon 10 vuoden takainen päätös johti maailman huipulle. 14 Sienen ja levän liitto Naavojen ja luppojen ero on langanohut. 36 Korpilaki Suomen Luonto jäljitti laittomia haaskoja ja salapyyntiepäilyjä Pohjois-karjalassa. vakiot 2/2015 4 Suomen luonto 12/2015 Pääkirjoitus jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi haLLiTUSOhjELMaaN kirjattu 100 000 hehtaarin soidensuojelun täydennysohjelma jäi nykyiseltä hallitukselta käytännössä kokonaan toteuttamatta. Si Sä LLY S Härkäsimppu koreilee kutuasussaan parasta aikaa. ilman sitä soidensuojeluohjelma olisi todennäköisesti toteutunut suunnitellussa laajuudessa ja aikataulussa. 26 Kalajuttu jään alla ei ole vain hiljaiseloa. valtionmailla on 28 000 hehtaaria ohjelman soista. 34 Jänkäkurppa piileksii ojassa Miten hyönteisiä syövä kahlaaja voi selvitä suomen talvessa. vain 6000 hehtaaria valtionmaiden arvosoita päätettiin suojella, ja 94 prosenttia ohjelmasta siirtyy seuraavalle hallitukselle. Ehkä vihreissäkin on mietitty, kannattiko sittenkään lähteä hallituksesta ydinvoimasyillä. osa kaloistamme kutee juuri näihin aikoihin
12/2015 Suomen luonto 5 Pe kk a t u u ri 36 46 44 Pöllö pylväänpätkänä lapinpöllön kummalliselle muodonmuutokselle löytyi selitys. Melkein kaikki ovat sukua toisilleen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_02/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Sudet valitsisivat kumppaninsa toisin, jos voisivat.. Su o m e n kaNSikuva Luonnonystävän ykköslehti riekon kuvaaminen edellytti Markus varesvuolta tuntien odottelua tunturissa. 6 luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 33 kytömäki 53 Vahtikoira 64 kasvokkain 66 kotona, retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 suomi ilmasta a NN e H ir Vo N eN se PP o r o N k a iN eN 46 Suden perheongelmat suomessa on susia pienen kylän verran. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Suomen Luonto 2/2015 74. ruhon osa houkuttelee suurpetoja salapyytäjien ulottuville. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. peräänantamaton kuvaaja esitellään sivuilla 16–25. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI 54 Virran viertä lieksan ruunaan retkeilyalue on oikea paikka hiljaisuutta etsivälle. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 60 Operaatio kiivi Henkipatto kiiviä palautetaan elävien kirjoihin. Vain yksi viidestä lajista ei ole uhanalainen
kuudessa prosentissa tutkimuksista varpuslinnut ja töyhtöhyypät saivat jopa enemmän poikasia alueella, jolla varislintuja eli. variksen merkitys pesätuholaisena on kuitenkin viisinkertainen harakkaan verrattuna. Tutkimuksessa keskityttiin varikseen ja harakkaan. viidennes tutkimuksista osoitti varislintujen alentavan poikasmääriä mutta ei silloinkaan pesivän kannan kokoa. kaikkiaan 326 tutkitusta tapauksesta 81 prosentissa varislinnuilla ei ollut kielteistä vaikutusta muiden lintulajien pesimätulokseen. 6 Suomen luonto 12/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT T oimi TT anu T j O UN i T ikk a NEN TeksTi pErTTi kOSkiMiES M a rk us Va re sV u o / l iN tu ku Va varis ja harakka eivät pienennä muiden lintujen pesimäkantoja, vaikka syövätkin niiden munia ja poikasia. varislintujen vaikutus oli yhtä vähäinen niin maassa kuin puissa pesiville lajeille, eikä eroja ollut myöskään vesilintujen, kahlaajien, kanalintujen tai varpuslintujen välillä. suomen variskanta on pienentynyt 1970-luvulta neljänneksen. YhTEENvETO pErUSTUU eri puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin, joiden pääkohteina olivat vavariSLiNtujEN maine on palautettu laaja tieteellinen yhteenveto kumoaa myytin varislintujen haitallisuudesta.. TIESITKÖ. tieteellinen yhteenveto The Ibis -lehdessä 4/2014 kumoaa myytin varislintujen haitallisuudesta
kUiNka SUUri 90-senttinen hauki olisi. kalataloustieteen professori Hannu Lehtosen mukaan isojen kalojen säästämisessä olisi silti selvä järki: Vaikka hauki on tavallinen ja kutee jo 35-senttisenä, suurimpien kalojen mäti on silläkin niin paljon parempaa, että ne käytännössä vastaavat lisääntymisestä. kohu yltyi niin kovaksi, että ministeriö joutui lopulta julkaisemaan vasta syksyllä päätettävästä asetuksesta uuden väliversion, jossa hauelta on poistettu kaikki mittarajat ja taimenelta ja kuhaltakin ylämitat. Vasta isona hauki alkaa todella kiinnostaa. n V ir V e Po H ja N Pal o ris, korppi ja harakka. aiemmissa seurannoissa, joissa lintujen pesimätulos ja -kanta ovat kohentuneet petojen harventamisen jälkeen, on poistettu usein myös nisäkäspetoja, eikä lintupetojen ja nisäkäspetojen vaikutuksia ole eritelty. Hauki työllistää näet yli sata kalastus opasta, ja suurinta riemua heidän asiakkailleen tuottavat suur hauet. kymppikiloisella pääsee kymppikerhoon ja saa kuvansa Metsästys & Kalastus -lehden sivulle. sitä paitsi suomen järviä hoitokalastetaan nyt hyvin touhukkaasti kalastusseurojen ja mökkiläisyhdistysten yhteistalkoilla, kun isot petokalat pyytäisivät samoja pikkukaloja tehokkaasti aivan ilmaiseksi. valtakunnalliset seurantatutkimukset puolestaan kumoavat yleisen inttämän varislintujen runsastumisesta. sillä vasta voi kehua. rannikon kalastusmatkailufirmat, joiden tärkein tuote on hauenkalastusretki, vapauttavat tällaiset isomukset usein jo omasta halustaan, vapaaehtoisesti. variSLiNTUjEN vähentämistä ei ilmeisesti voikaan perustella lintukantoja suojelemisella, niin kuin Suomen riistakeskus ja jopa hallinto-oikeudet ovat tehneet, kun ne ovat myöntäneet vuosittain liki 100 000 poikkeuslupaa variksen ja harakan pesimäaikaiseen tappamiseen. oppaille on tärkeää, että riemua riittää kaikille. suunnitelma kävi ilmi uuden kalastusasetuksen luonnoksesta, jota Suomen Luonnonkin toimituksessa luettiin. tuo Haukion kala painoi himpun yli viisi kiloa ja oli mittataulukon mukaan aavistuksen yli 90-senttinen. täsmälleen samankokoinen kuin se jouluhauki, joka annettiin viime jouluna presidenttiparille. Ibis-lehden katsaus todistaa, että petonisäkkäät vaikuttavat saalislajiensa kantoihin mutta varislinnut eivät. SikSi MONi harrastuskalastaja raivostui kuullessaan, että maaja metsätalousministeriö suunnittelee hauelle paitsi 45 sentin alamittaa myös 90 sentin ylämittaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan variskanta on pienentynyt 1970-luvulta neljänneksen ja harakkakanta pysynyt samalla tasolla. n. Haukia on kaikkialla, ja keväällä ne uivat kuuliaisesti katiskaan, kunhan pyydyksen heittää jotenkin vesistöä kohti. Lähinnä naakat ovat runsastuneet. kalakannat kaipaavat suuria petokaloja. tulokset ovat hyvin yhteneviä parhaiten tutkittujen Britannian, ranskan ja Yhdysvaltain välillä, mikä viittaa siihen, että ne olisivat yleistettävissä myös meille. KII KA RI SS A ”kalakannat kaipaavat suuria petoja.” sa kke y r jö lä 12/2015 Suomen luonto 7 jOUNi TikkaNEN haukion kala haUki ON kaLa, jota me pienvesien rannalle syntyneet suomalaiset olemme oppineet pitämään arkipäiväisenä saaliina
Suomen viimeinen majava ammuttiin Sallan luovutetulla alueella 1868, mutta nyt euroopanmajavia tulee itäja länsirajan takaa. katajev pitää varmana, että nämä eläimet ovat euroopanmajavia. ”on hyvä, että on mahdollisuus ilmiantaa salametsästäjiä niin, ettei itse joudu hankalaan tilanteeseen”, sanoo liiton suurpeto asiantuntija Riku Lumiaro. Myös Länsi-Lapissa Pellon ja Muonion välillä tiedetään oleilevan useita majavia, joiden lajiksi arvellaan euroopanmajavaa. Lisäksi istutettuina Suomessa leviäviä kanadanmajavia esiintyy Lapin ja kuusamon eteläosissa. Tunturijärvestä voi nousta elävä fossiili kiLpiSjärvEN biologisella asemalla tehtiin pari vuotta sitten löytö, joka kevätjäille suuntaavan pilkkijän kannattaa muistaa. asiasta kertovat useat Metsähallituksen työntekijät sekä luontoharrastajat. Lepidurus arcticus -äyriäinen. venäjän puoleisella Lutolla lähimmät jätökset ovat löytyneet 25 kilometrin päässä rajasta. aseman biologit toivovat lajista lisää havaintoja. ”koetarhalla pystytään tavallaan laboratorio-oloissa panemaan koeryhmiä pystyyn ja seuraamaan tämmöisiä asioita”, kertoo luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Mauri nieminen. tutkimus julkaisiin Ethology-lehdessä. Määrä oN yli kaksi kertaa NiiN suuri kuiN edellisVuoNNa. viime syksynä tehtiin havainto jopa Pelkosenniemen vuotosjoelta. syksyN HyVä PiHlajaNMarjasato selittää HaVaiNtojeN ruNsautta. kesällä 2012 euroopanmajavan jätöksiä löytyi inarin kaakkoiskulmalta Luttojoen sivuhaarasta, ja viime kesänä jälkiä havaittiin lisää. 1950-luvun havainnot tehtiin Pitsusjärven ympäriltä, uudet somasjärveltä. Euroopanmajavasta on 2000-luvulta saatu havaintoja inarin lisäksi myös itäLapin kunnista. WildLeaks helpottamaan luontorikosten torjuntaa SaLaMETSäSTYkSEN ilmiantoon tarkoitettu Wildleaks-nettipalvelu toimii nyt myös suomeksi. Vaatimet imettävät omien vasojensa lisäksi toisten vaadinten vasoja, vuorotellen, vaikka vasat eivät olisi niille sukua. Paikallinen majavatutkija J. sukulaisvalinta eli omien geenien suosiminen mutkan kautta ei siis selitä havaintoa. rautujen mahasta löytyi viimeksi 1950-luvulla havaittuja eläviä fossiileita, 250 miljoonaa vuotta samanlaisena säilyneitä Lepidurus arcticus -äyriäisiä. luonnonsuojeluliitto toi alun perin norsujen ja sarvikuonojen avuksi kehitetyn palvelun suomeen, jotta suurpetojen laittomasta pyynnistä kertominen helpottuisi. vESa LUhTa M ik a el l ai N e / Va st aV a lo Euroopanmajavat ovat keskittyneet porin seudulle, missä tämä kuva on otettu. Havainto on merkittävä, koska lajin pääkeskittymä Suomessa on hyvin etelässä, Pohjois-Satakunnassa, jonne majavia istutettiin Norjasta 1930-luvulla. 8 Suomen luonto 12/2015 Majavat tekevät paluuta Lappiin poimintoja a N ter o jä rV iN eN birdlifeN taMMikuiNeN PiHaboNgaus tuotti liNtuHaVaiNtoPalVelu tiiraaN HaVaiNtoja yli 80 000 tilHestä yHdessä PäiVässä. Lepidurus arcticus -äyriäinen Luonto, ympäristö ja tiede nyT Ve sa H u tt u N eN ryhmävanhemmuus toimii ainakin poroilla iNariSSa Paliskuntain yhdistyksen koetarhalla tiiviisti oleilleet kanadalaiset, norjalaiset ja suomalaiset tutkijat saivat selville, että ihmisillä muodikas ”ryhmävanhemmuus” toimii poroilla. 81 479 Tilhi pihlajan kimpussa. aLkUpEräiNEN euroopanmajava näyttää tekevän paluuta Lappiin. Nyt Lappiin vaeltavat majavat lienevät alkuperäisiä istuttamattomia kantoja
tykkyä on kahdenlaista: varsinkin alkutalvesta kertyvää huurretykkyä, joka syntyy, kun vaaran kuvetta kohoava, jäähtyvä sumu huurtuu puun pinnalle. Metsäntutkimuslaitos laski hiljattain julkaistussa tutkimuksessa, että itä-Suomessa puu voi kerätä yli 40 kilon tykkykuorman yhdessä päivässä. Sitä löytää sieltä, missä lumikuorma on pahin: Pohjoisja itä-Suomesta. on myös nuoskatykkyä, joka takertuu oksiin, kun nollakelillä sataa lunta. Lauhalla säällä tykyn päälle voi sataa vielä vettä tai se voi imeä itseensä kosteutta. tykkyä on tutkittu Suomessa paljon, ja tiedetään, että parhaat olot sen syntyyn ovat itä-Suomessa: Pohjois-karjalan, kainuun, koillismaan ja itä-Lapin alueilla. Puu ei silti ole aivan aseeton: evoluutio on luonut lyhytja vahvaoksaisen kynttiläkuusen, joka kestää lumen painoa tavallista paremmin. Siellä on upeita vaaroja, jotka eivät toisaalta ole niin korkeita, että navakka tuuli pudottelisi puista koko ajan lumia. ILM Iö M äI ST ä tiM o V eij a la iN eN / Va st aV a lo TaLvEN kääNTYESSä kevääseen vaarametsien kuuset ovat saaneet tukevan tykkykuorman. Ei ihme, että keväthangilla hiihdellessä näkee kuormansa alle revenneitä puita. talven aikana puuhun voi kertyä yli 3000 kilon lisäkuorma. Yhdessä päivässä! aiemmin on selvitetty, että koko talven aikana tykkyä voi kertyä yhtä pituusmetriä kohden 100–150 kiloa, niin että parikymmenmetrinen kuusi kantaa jo yli 3000 kilon lisäkuormaa. 12/2015 Suomen luonto 9. jOUNi TikkaNEN Lumen paino Tykkyä Muonion Lommoltunturissa
talveksi haikaran olisi tavan mukaan pitänyt lentää välimeren lämpöön. Suomessa on vain yksi kimalaisten kasvattaja, joten lähes kaikki pölyttäjät ostetaan ulkomailta. ei jatkooN. hYväN SadON takaamiseksi kaupalliset kasvihuoneja avomaaviljelykset tarvitsevat ulkopuolisia pölytyspalveluja. tuontikimalaisten terveystilannetta ja tautien esiintymistä ei myöskään millään tavalla kartoiteta”, sanoo maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkanen Helsingin yliopistosta. 100 000 Ha:N suojelu Muuttui 6000 Ha:ksi. Lisää susista alkaen tämän lehden sivuilta 34 ja 46. iTäMErEN SaaMa suuri suolapulssi on matkalla syvänteiden ketjua pitkin pohjoiseen. tautivaarassa ovat niin luontaiset kimalaiskantamme kuin tarhamehiläisetkin. jOhaNNa MEhTOLa tuontikimalainen voi levittää tauteja Luonto, ympäristö ja tiede nyT suomen luonto twitterissä @suomenluonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. Laji ei pesi Suomessa, mutta muutamia kymmeniä lintuja nähdään vuosittain, useimmin muuttoaikaan huhti–toukokuussa ja elo–syyskuussa. tuontikimalaisissa piilee kuitenkin omat vaaransa. viime kesän huippu jäi lattanaksi, mutta professori Heikki Henttosen mukaan Lapin tilanne on nyt lupaava: ”kaikki merkit toistaiseksi viittaavat siihen että jonkinlainen, paikoin ehkä hyväkin huippu olisi tulossa.” #Jallu tampereella on seurattu outoa vierasta, jallu-nimen saanutta jalohaikaraa. katso kuva lehden sivulla 72. pian se hapettaa gotlannin syvännettä ja ehtii Suomenlahden suulle todennäköisesti ensi vuodenvaihteessa. Näin pulssi kulkee maailmankuva. ” kimalaisia käytetään sekä kasvihuoneissa että avomaalla pölytyksessä ja kuljettamaan harmaahometta torjuvaa mikrobivalmistetta mansikan kukkiin”, sanoo ylitarkastaja aino-maija alanko Evirasta. ” Miltei kaikissa ostokimalaispesissä on useita sekä kimalaisten että mehiläisten tauteja. H å k a N s öd er H ol M / Va st aV a lo ”#kokooMus roMutti #soideNsuojeluN. #Vaalit2015” Hallituksesta lähteneiden Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Jarno Lappalainen kommentoi Twitterissä 9.2.2015. #sudet Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen susikanta on kasvanut nopeasti. kimalaismarkkinoita kartoitetaan jo näin keväällä. Bornholmin syvänne Gotlannin syvänne 40 m 100 m Darssin Drogdenin kynnys Arkonan syvänne 500 km RUOTSI SUOMI TA N S KA kynnys 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 12/2015 V esa Py N N ö N ie M i lä H d e M ät tH au s: M ee rs W is se N sc H a ft ige b er ic H te, 19 96 kivikkokimalainen on yksi Suomen 37 kimalaislajista. joulukuussa itämeren suun kynnykset ylittänyt suolainen vesi virtaa hitaasti ja on saavuttanut nyt Bornholmin syvänteen. aallonpohjalla kaksi vuotta sitten susia oli noin 130 ja viime vuonna 140–155, mutta tänä talvena arvio on jo 220–250 yksilöä. #myyrät Etelä-Suomen myyrähuippu ennustaa yleensä myyränpaljoutta Lappiin seuraavaksi vuodeksi. Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto) mukaan Suomeen tuotiin viime vuonna Belgiasta yli 7000 ja Hollannista yli 3000 kimalaispesää. tätä MaiNostaVat Nyt järkiViHreydeksi
itämetrosta ei ole vielä mitään päätöksiä, ja nykyisten suunnitelmien mukaan se toteutettaisiin vuoden 2026 jälkeen. toinen edellytys luvalle olisi, että hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. sellaista ei ole koskaan suomessa myönnetty, joten Helsinki olisi keihäänkärkenä murtamassa naturaa, yleiskaavapäällikkö Rikhard manninen. asuinalueen vuoksi tehdyistä poikkeuksista ei juuri ole ennakkotapauksia, en ainakaan minä tunne sellaisia. tosin Östersundom liitettiin Helsinkiin metropolialueen tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi. Poikkeamisluvan hakemisessa jouduttaisiin luultavasti hakemaan myös Eu-komission lausunto. Murtaako Helsinki naturan. kaupungin yleiskaavapäällikkö rikhard Manninen vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. kaavan ollessa nyt nähtävänä yritämme katsoa olisiko tämä ratkaistavissa muutoin. 12/2015 Suomen luonto 11 Helsingissä on esitetty poikkeamisluvan hakemista natura-alueiden suojelusta. MikkO NiSkaSaari ja sM iN aW a d / is to ck PH oto ki MM o b r a d t Helsingin kaupunki pohtii poikkeamisluvan hakemista naturasuojeluun Östersundomin rakentamisen vuoksi. Se on jatkoarvioinnissa selvitettävä kysymys. rikhard Manninen. toisaalta Östersundomissa ei voida merkittävästi rakentaa ennen kuin metron rakentamisesta on riittävän sitovat päätökset, määrää uudenmaan maakuntakaava. Myös juristimme ovat kertoneet, ettei sellaisia juuri ole. kaupunki ei ole esittänyt poikkeamislupaa, on vain keskusteltu sellaisesta mahdollisuudesta. to M i M u uk ko N eN / l iN tuku Va ruokokerttunen on östersundominlahdella runsas pesimälintu. miten yhden asuinalueen yhdelle osalle ei ole vaihtoehtoa. mitä se merkitsisi hankkeen toteuttamiselle. Yleiskaavasta tehty naturaselvitys osoittaa, että tuntuvaa haittaa aiheutuisi. tätäkin selvittelemme jatkossa. tärkein edellytys suojelusta poikkeamiselle olisi kaupungin mukaan se, ettei hankkeelle ole vaihtoehtoa. Ehkä yleisen edun edellytyksiä löytyisi sitä kautta. Eu:ssa hyväksytyt poikkeukset ovat olleet suuria infrastruktuurihankkeita, kuten rautatie tai valtakunnalle välttämätön suursatama. Luultavasti rakentamisen aikataulu muuttuisi. miten muutama talo vertautuu tähän. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin
varsinkin 2000-luku on ollut räjähdyksen aikaa: miljoonat simput ovat täyttäneet karibianmeren, Meksikonlahden sekä lämpimän atlantin länsiosat. 12 Suomen luonto 12/2015 maaiLmaLta t U lO k a slaj It T oimi TT anu T j O r M a L a U ri L a haNkala sIIpIsIMppU TeksTi ja kuvaT Erkki SiiriLä tulokaslajien kurissa pitäminen vaatii sitkeyttä ja kekseliäisyyttä. NOrMaaLiSTi tyynenmeren, intian valtameren ja Punaisenmeren koralliriutoilla asustavat siipisimput Pterois volitans sekä sen lähisukulainen Pterois miles ovat jatkaneet voittokulkuaan amerikan mantereen itäpuolen vesissä, koska luonnollisia vihollisia ei siellä juuri ole. Sukeltaessani 40 metrin syvyydessä karibianmeren pohjalla Hondurasissa näen yleensä vain vähän kaloja. ”tämä on nopein, laajin ja määrällisesti suurin merellisen tulokaslajin invaasio, jonka olemme nähneet”, floridalaisen Nova Southeastern -yliopiston tutkija matt Johnston luonnehtii tilannetta uutistoimisto aP:lle. tämän osoittaa Bermudalta Venezuelaan ulottuva merenalainen taistelu siipisimppua vastaan. Siipisimpulla on evissään myrkyllisiä piikkejä, jotka voivat olla vaaraksi myös ihmisille. Sen jälkeen kun useita simppuja pääsi yhtä aikaa akvaariosta atlanttiin Floridassa ilmeisesti vuonna 1992, kalat ovat levinneet laajalle. tällä kertaa edessäni korisienen ympärillä leijuu kuitenkin rintaevät levällään ja myrkkypiikit sojottaen kolme pelotonta 30-senttistä puna-valko-ruskearaitaista siipisimppua. Nykyään on yleistä, että eniten levinneen Pterois volitansin määrä hehtaarilla on moninkertainen alkuperäiseen esiintymisalueeseen verrattuna.
Viime marraskuussa hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin iPcc:n raportti totesi, että ihmisen vaikutus ilmakehään on täysin selvä. keskilämpötila oli 0,69 astetta 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. ravintoketjut katkeavat, ja meriekosysteemi köyhtyy. Hyötykäytön rohkaisemiseen onkin tarvetta, sillä ainakin pintavesissä neljännes kannasta pitäisi saada joka kuukausi pyydettyä, jotta se ei edelleen kasvaisi. esimerkiksi suomessa vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Sukeltaja kuvaa siipisimppua sen luonnollisessa elinympäristössä punaisellamerellä. lähtötilanteessa 1947 kello asetettiin osoittamaan seitsemää vaille puolenyön. torjuntaan on valjastettu kalastajien lisäksi sukelluskeskuksia sekä ravintoloita. koralliriutoilla kaikkiruokaisen simpun kitaan häviävät muiden kalojen uudet sukupolvet. Nyt niitä on siellä miljoonia. Eteläamerikassa kalaa on tavattu kolumbiassa ja venezuelassa, mutta amazonjoen toivotaan estävän sen levittäytyminen Brasilian rannikolle. Salamavalo paljastaa syvälläkin simpun värit. uutiSia. TUTkijaT ovat kartoittaneet myös karibian kalaloisia, jotka voisivat pitää simppukannan kurissa. tulokas tuottaa 30 000 mätimunaa yleensä monta kertaa kuukaudessa, on hyökkäävä ja lamauttavalla kemikaalilla varustautunut. Viisarit liikahtivat nyt 21. jopa Yhdysvaltojen valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos Noaa on alkanut keittiömestariksi Syö siipisimppua -kampanjallaan. keskiyö merkitsee ydinsotaa. ONgELMaSTa on kirjoitettu tuhansia sivuja raportteja ratkaisumalleja etsien. 12/2015 Suomen luonto 13 kello on nyt kolmea vaille puolenyön tuomiopäivän kellon (Doomsday Clock) viisareita siirrettiin 22.1.2015 osoittamaan kolmea minuuttia vaille puolenyön. Hän oli laskenut puolessa tunnissa yli 30 yksilöä 75 metrin syvyydessä atlantissa olevan laivanhylyn luota. kerran. jOrMa LaUriLa N o rM a N ku riN g, N a sa / gs fc / su o M i N PP tuomiopäivän kello ilmaStonmuutoS Pohjoisessa siipisimppu on jo ehtinyt Bermudalle sekä Yhdysvaltojen rannikolla New Yorkiin asti. jOrMa LaUriLa vuosi 2014 oli lämpimin jo kuusi viime vuoden kuukautta oli maapallon maaja merialueilla vuodesta 1880 jatkuneen mittaushistorian lämpimimpiä. lähimpänä keskiyötä, kahta minuuttia vaille, viisarit olivat 1953, kun yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat kumpikin tehneet vetypommikokeen lyhyen ajan sisällä. kun kaikkien kuukausien tiedot olivat koossa, yhdysvaltojen valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos Noaa saattoi todeta, että vuosi 2014 oli mittaushistorian lämpimin. aP:n mukaan syvältä kuuluu kuitenkin toisenlaisia uutisia. n Siipisimput karkasivat akvaariosta atlanttiin. Maapallon eri alueilla oli kuitenkin vaihtelua. Nyt perusteluina käytettiin ilmastonmuutoksen uhkaa ihmiskunnan olemassaololle, Venäjän ja yhdysvaltojen ydinasearsenaalin modernisointia sekä ydinjäteongelmaa. Sen verran hankalaksi simppuongelma on äitynyt, että latinankieliset kalannimet hallitsevalle salaiselle agentille voisi asian ratkaisemisessa olla käyttöä. Harva meistä arvasi, millainen konna siipisimpusta itsestäänkin tulisi, kun james Bond vuosia sitten yllätykseksemme tunnisti Pterois volitansin rikollisten akvaariossa elokuvassa 007 rakastettuni. Muutkin syväsukellukset ovat paljastaneet, että kaukana auringosta lymyää normaalien pyyntimenetelmien ulottumattomissa oleva valtava simppureservi. Lisäksi taistelulla on Facebook-sivuja sekä Floridassa oma matkapuhelinsovellus. kilpailu ruuasta vaikeuttaa perinteisesti kalastettavien meriahventen ja napsijoiden elämää. ”En odottanut näkeväni tällaista määrää siipisimppuja”, oregonin yliopiston tutkija stephanie Green oli puuskahtanut uutistoimistolle Floridassa vuonna 2013. tuoreinta rukkausta edeltävä siirto tehtiin vuonna 2012. Vertauskuvallista kellotaulua on ylläpitänyt vuodesta 1947 Bulletin of the Atomic Scientists -tiedejulkaisun johtoryhmä chicagon yliopistossa varoituksena ydinsodan uhasta. Paras tilanne, 17 minuuttia vaille keskiyön, oli 1991, kun kylmän sodan katsottiin olevan ohi. kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeampi kuin koskaan 800 000:n viime vuoden aikana. vapaaehtoiset sukeltajat pyytävätkin simppuja suuressa osassa karibiaa ja sen reuna-alueita, kun taas kokit opettelevat hyödyntämään hyvänmakuisen, mutta myrkkypiikkien takia hankalasti perattavan kalan ruokalistoillaan. Luonnon vähitellen käynnistyvään omaan torjuntaan monet laittavatkin toivonsa, sillä nykyinen pyyntistrategia toimii hyvin vain niissä rantavesissä, jotka ovat sukelluskeskusten vakiokohteita. Myös riuttoja levästä siivoavat papukaijakalat kärsivät
Naavoja on suomessa kymmenkunta, luppoja lähes parikymmentä. ne viihtyvät vanhoissa metsissä ja ovat herkkiä ilmansaasteille. Jäkälät saavat kaikki ravinteensa sadevedestä ja ilmasta. tähän sukuun kuuluu muun muassa yleinen korpiluppo, joka sekoitetaan herkästi naavaan. jäkäLäT OvaT levän ja sienen yhteenliittymiä. Naavan ja lupon ero paljastuu venyttämällä. Naavan keskusjänne venyy kuminauhamaisesti, lupolla sitä ei ole. Luppo ja naava ovat silti enemmän kuin kaksi lajia. 14 Suomen luonto 12/2014 riippuvat jäkälät tarjoavat luontoretkien vetäjille tilaisuuden. Monet lajit kasvavat puiden rungoilla epifyytteinä (päällysvieraina), mutta ne eivät ime puun ravinteita vaan ainoastaan kiinnittyvät siihen. pakkaa sekoittavat viherlupot, joilla usniinihappoa taas on. Keskusjänteen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota väriin. ”alan lehdissäkin olen nähnyt naavaksi nimettyjä korpilupon kuvia”, intendentti leena myllys Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sanoo. Lajien väliset erot ovat kuitenkin niin pieniä, jopa dnatasolla, joten riittänee kun jokamies erottaa toisistaan suvut Usnea (naavat), Bryoria (tummalupot) ja Alectoria (viherlupot). puiden tupsut, sykeröt ja parrat ovat useimmiten joko luppoja tai naavoja. 14 Suomen luonto 12/2015 Sienen ja levän TeksTi aLicE karLSSON k uuk a uden laji: naa v a j a l upp o a ri a H lf or s liitto. usniinihappo antaa jäkälälle keltaista väriä, ja siksi naavat ovat kellanvihreitä. tummalupoilla usniinihappoa ei ole, ja ne ovat ruskeita tai harmaanvihertäviä
”Mitä harvinaisempi laji, sen selkeämmin se kytkeytyy vanhoihin metsiin ja mitä yleisempi, sen enemmän sitä löytää myös talousmetsistä”, Myllys sanoo. saasteiden lisäksi naavat ja lupot ovat kärsineet vanhojen metsien häviämisestä. Ottavat tarvitsemansa ravinteet sadevedestä ja ilmasta. Usniinihappo värjää riippunaavan kellanvihreäksi. TUNTOMErkiT: Naavoilla on kuminauhamainen keskusjänne, lupoilla sitä ei ole. Usniinihapolla on antibioottisia vaikutuksia ja se imee itseensä uv-säteilyä. 1900-luvun alussa alettiin puhua jäkäläautioista. aurinkorasvoissa. 12/2014 Suomen luonto 15 Myllyksen mukaan kasvualustalla on kuitenkin jonkinlainen merkitys: runkoa pitkin valuva vesi liuottaa puun pinnasta ravinteita, joita jäkälä sitten hyödyntää. ”se ilmeisesti kestää hyvin varjostusta.” Naavojen ja luppojen runsaus on vähentynyt, mutta yleislevinneisyys on selvillä. Myös varjostus vaikuttaa. ELiNTapa: Kasvavat tavallisesti puilla. LUpOiSTa YLEiSiN on harmaaluppo, naavoista tupsunaava, riippunaava ja tukkanaava. Sienen ja levän M ik ko k u u si N eN Naavoja ja luppoja kasvaa koko maassa. puhtaassa ilmassa lupot venähtävät pitkiksi. useat lajit vaativat pitkää jatkumoa ja kosteaa pienilmastoa. Sitä käytetään mm. ”on huomattu, että osa jäkälistä suosii emäksistä pintaa, toiset taas hapanta ja jotkin voivat kasvaa vaikkapa betonilla.” Lupot ja naavat lisääntyvät lähinnä kasvullisesti jäkälämuruistaan. iLMaNSaaSTEET hävittivät lupot, naavat ja muut epifyyttijäkälät kaupunkien keskustoista ja teiden varsilta jo 1800-luvulla. ”ennen luultiin, että tummaluppo on myös hyvin yleinen, muttei se ole”, Myllys sanoo. saloluppoa on soviteltu. ELiNYMpäriSTö: Varmimmin vanhoissa metsissä koko maassa. ”Kun taksonomia pistettiin uusiksi, huomasimme että Bryoria vrangiana on sitä selvästi yleisempi.” Lajilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Kun eläimet kuten porot hamuilevat rihmoja tai linnut hakevat niitä pesäänsä, jäkälä murenee ja pienet osaset lentävät sinne tänne – myös puiden rungoille. Muutos parempaan alkoi 1980-luvulla, jolloin savukaasuja ryhdyttiin puhdistamaan. LiSääNTYMiNEN: Yleisimmin kasvullisesti jäkälämuruista. NaaVat ja luPot. Myllyksen tutkimus toi esiin muutakin yllättävää. TiESiTkö. ”emme kuitenkaan halunneet yhdistää niitä samaksi lajiksi, koska niillä on muun muassa erilainen levinneisyys.” Harmaaluppo esimerkiksi on yleinen etelä-suomen laji, kun taas taigaluppo elää keskija pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. rikkidioksidin vähenemisen myötä naavat ja lupot palasivat kaupunkeihin, joskaan eivät alkuperäisessä laajuudessaan. tilanne paheni teollisuuden ja liikenteen kasvaessa. ”Huomasimme, että harmaaluppo, tummaluppo, taigaluppo ja muutama muu ovat geneettisesti aivan samanlaisia”, hän sanoo. Naavojen kasvupaikat ovat etelässä ja painottuvat keskiseen suomeen, lupot viihtyvät selkeästi pohjoisempana. Hänen mukaansa esimerkiksi yleistä harmaaluppoa kasvaa talousmetsissä selvästi enemmän kuin muita luppoja. n 12/2015 Suomen luonto 15 kOkO: Voivat kasvaa hyvissä oloissa jopa puolen metrin pituisiksi
16 Suomen luonto 12/2015 LiNtuM iES 16 Suomen luonto 12/2015 riekko tammikuun 2015 tuiskussa Saariselän kiilopäällä.
tavallisesti tunturissa käy niin, että laki ei pääse kokonaan umpeutumaan, vaan tuuli tuivertaa kovasti, ja esimerkiksi kivien taakse jää laikkuja, joissa kiirunat voivat mutustella varpuja ankarissa oloissa. tykkykuuset kylpivät ihmeellisen kauniissa valossa. Nyt lämpötila oli käynyt välillä poikkeuksellisesti plussankin puolella. Sieltä niiden löytäminen olisi luultavasti mahdotonta. 12/2015 Suomen luonto 17 Oli selvää, että tunturista kiirunoita ei löytäisi, markus Varesvuo ajatteli. LiNtuM iES Markus varesvuo alkoi toteuttaa unelmaansa 45-vuotiaana. Sen tiesi siitä, että laella ei näkynyt lainkaan lumettomia kohtia. se oli kehittyä lintukuvaajana niin hyväksi kuin mahdollista. Poskipäitä nipisteli pakkanen. Ne voisivat olla missä tahansa. oli ensimmäinen päivä kaamoksen jälkeen. Mutta eivät varesvuo ja hänen elämänkumppaninsa minna lindroth turhaan olleet lumikenkäilleet kiilopäälle. tämä oli synnyttänyt Saariselän kiilopään huipulle kovan lumikakun, jota tuuli ei pystynyt puhaltamaan pois. kiirunat olivat siksi painuneet ravinnon perässä alemmas kuruihin. TeksTi jUha kaUppiNEN / kuvaT MarkUS varESvUO 12/2015 Suomen luonto 17 la ssi r au tia iN eN Markus varesvuo on tunnetuimpia lintukuvaajia, meillä ja maaailmalla.
Menestystä maailmallakin Markus varesvuo, 54, on eniten maailmalla menestystä niittänyt suomalainen luontokuvaaja. New Holland -kustantamo on julkaissut sen seitsemällä kielellä, mutta ei suomeksi. Hän on useiden suurten kuvatoimistojen vakituinen kuvaaja ja säännöllinen nimi palkittujen listoilla kansainvälisissä kilpailuissa. Hänellä on urheilijan ja bisnesmiehen tausta: Nykyinen lintukuvaaja oli 18-vuotiaana ikäluokassaan Suomen parhaita pikajuoksijoita ja harjoitteli tosissaan, kunnes käsitti, että hänen kyvyillään maailman huippua ei pelkällä maidolla saavutettaisi. Mutta tänä vuonna hän aikoo pysyä Suomessa. viime vuonna hän teki pitkät kuvausmatkat esimerkiksi unkariin, japaniin ja Shetlannin saarille Skotlantiin. Syynä on kanalintukirja, jota hän tekee yhdessä tietokirjailija Pertti koskimiehen kanssa. varesvuon kirjaa Birds: Magic Moments (2011) on myyty maailmanlaajuisesti 43 000 kappaletta. Hän liikkuu muutenkin melko paljon. ”olen tehnyt kaikkea muuta, enkä häpeä tai kadu sitä pätkänkään vertaa, mutta luonto ja linnut ovat aina olleet minulle se juttu”, varesvuo sanoo. Suomen neljän painoksen lisäksi sitä on myyty kieliversioina 10 000 kappaletta Yhdysvalloissa, Saksassa ja ranskassa. ”olin päättänyt, että 40-vuotiaana ryhdyn päätoimiseksi luontokuvaajaksi”, varesvuo kertoo hirsituvan pöydässä kiilopään juurella. Haluan kehittyä tässä niin hyväksi kuin mahdollista.” vuodenvaihteen niukka valo Saariselän kiilopäällä toi kuvaajalle omat vaikeutensa.. työtaakan ja vastuun paine olivat hioneet luontokuvausajatuksesta timantinkirkkaan: ”Haluan vain kuvata lintuja. 18 Suomen luonto 12/2015 Sitä paitsi varesvuolla oli varasuunnitelma juuri tämän tilanteen varalle: kiirunoiden sijaan hän koettaisi etsiä tunturinjuuren metsiköistä riekkoja. Lintukuvauksen käsikirja (yhdessä Jari Peltomäen ja unkarilaisen Bence mátén kanssa, Docendo 2011) on kansainvälinen menestys. Ne olivat hienointa mitä tiesin, eikä tunne ole muuttunut.” varesvuo ei aivan onnistunut suunnitelmassaan hylätä toimistotyöelämä nelikymppisenä: hän oli 44-vuotias jättäessään yrityksen. Palkinnoista merkittävin on viime kevään kakkossija arvostetussa World Press Photo -kuvajournalismikilpailussa etelänkiisloja esittävällä kuvalla. Linnut iskivät jostain syystä. 27-vuotiaana varesvuo valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ja oli kolmikymppisenä toimitusjohtaja isänsä perustamassa varesvuo Partners -konsernissa, joka tuotti mainoselokuvia ja tv-ohjelmia. varesvuo on kuvannut kirjaa varten neljä vuotta. tämä häiritsi suurinta intohimoa, lintujen valokuvaamista. kiislakuvan varesvuo otti Norjan Hornøyan lintusaarella. Yritys kasvoi ja menestyi mukavasti, mutta mies oli rauhaton: työ oli raskasta ja sitoi liekaansa. halu kuvata voitti nelikymppisenä varesvuo on pedantti ja päämäärätietoinen. Puhelin soi koko ajan, aina oli jokin ongelmatilanne, joka hänen oli selvitettävä, iltaisin, viikonloppuisin, milloin tahansa. Sen on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2015. teen tätä lopun elämäni. ”tein ensimmäiset merkinnät lintuhavaintovihkoon 11-vuotiaana ja sillä tiellä olen
kiirunat olivat siirtyneet laaksoihin.. ’’Haluan vain kuvata lintuja. 12/2015 Suomen luonto 19 kiirunan ylämailla. Markus varesvuo on kuvannut kanalintuja myös kirjahanketta varten. teen tätä lopun elämäni.” 12/2015 Suomen luonto 19 kiilopään laki oli tammikuussa kovan lumen peitossa
”Lähimmillään olin alle puolen metrin päässä siitä”, hän kertoo. ”Se oli ehjä riekon höyhen, ja näytti siltä kuin se olisi irronnut linnusta vain hetkeä aiemmin.” Pian yksi riekko löytyikin kivenheiton päästä höyhenestä. Syksylläkään riekot eivät heti löytyneet. Meneillään on sukellus entistä syvemmälle lintujen maailmaan. riekoista emme olleet nähneet vilaustakaan.” Paluumatkalla varesvuo kiinnitti huomiota ruskeankirjavaan höyheneen varvikossa. ”riekkoja ei juuri metsästetä täällä kansallispuiston alueella. vaikka lintuja ei löytynytkään, löytyi tärkeä ajatus, josta päätin pitää kiinni takaisin päin lumikenkäillessämme. varesvuo kuvasi harvinaisen luottavaiseksi osoittautunutta lintua kolme– neljä tuntia. ”olimme olleet koko päivän tunturin lakialueilla kiirunoita kuvaamassa. Ne ovat tavallista luottavaisempia.” Eräässä kuvassa riekko kököttää jalat tunturilampareessa. Mielikuvia linnuista toisena päivänä kaamoksen jälkeen heittäydyimme lumikengille ja tykkymetsään. Lopulta yksi höyhen auttoi parivaljakon metsäkanojen jäljille. Erään kuusikon laidassa yhytimme silti riekon jälkinauhat. 20 Suomen luonto 12/2015 M iN N a liN d rot H ”riekko ei ole moksiskaan näistä oloista.” varesvuosta on tullut lintukuvauksessa synonyymi taidokkaille tilannekuville ja tarkoille lentokuville: viiksitimali pyrähtää ruovikossa ja juo pienestä lampareesta, kiiruna lentää hohtavien hankien keskellä, kalalokki ratsastaa merikotkan niskassa. tällaista varesvuo etsii. Mutta se ei riitä. Näin varesvuo sanoi: ”kun kuvaan lintuja, haluan saada tallennettua jotain sellaista, mikä minun mielestäni on olennaista juuri sille linnulle. tämä ei ole sattumaa. Emme pitäneet kiirettä, vaan pysähdyimme juttelemaan. jotain siitä, kuinka näen sen linnun.” ”kuten sen, että riekko ei ole moksiskaan näistä oloista, vaan se on täydellisesti sopeutunut Suomen talveen.” Luottavaisen riekon höyhen teevesi höyryää, omenanviipaleet ja inarijärven muikku maistuvat tunturituvan pöydässä. risteillessään siinä muuten koskemattomalla hangella ne olivat väkevä todiste jostain elollisesta ankarissa oloissa. aamulla varesvuo oli kuvannut riekkoja, mutta nyt, iltapäivän alussa, niitä ei löytynyt. ”kuvasin täällä riekkoja jo kesällä ja sitten uudestaan syyskuussa ruskan aikaan”, varesvuo kertoo. tassumaiset, höyhenien peittämät koivet erottuvat kirkkaan veden läpi. Hänen kuvaamisessaan on löytymässä uusi suunta, jonka ensimmäiset merkit paljastuvat tunturituvassa rupatellessa vähän kerrassaan. Hämärsi jo, ja varesvuo arveli riekkojen olevan kaivautumassa kieppeihin, lumipesiin, joissa kanalinnut viettävät talvella pimeän ajan. Lintuyksilöitä, jotka. varesvuo ja Lindroth eivät ole ensimmäistä kertaa täällä urho kekkosen kansallispuiston länsilaidalla kanalintuja etsimässä
joskus höyhen voi viedä kohteen luo. Teerikukko kylmänä aamuna. 12/2015 Suomen luonto 21 Tämä kuva räkättirastaasta toi Markus varesvuolle voiton sveitsiläisessä lintukuvakilpailussa. 12/2015 Suomen luonto 21 Varesvuo pyrkii yhä syvemmälle lintujen maailmaan. Merikotka ja ärhäkkä kalalokki.. Teeret parveutuvat talvella
ja seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, kaikkiaan viitenä perättäisenä päivänä. Hän löysi pyyn pesän eräästä kuusikosta.” koiras oleskeli pesän lähimaastossa. pyyn elämää Miksi aikuinen ihminen ryömii pyyn kintereillä päiväkausia. ”No eihän minun tarvitsisi kertoa, että olen siellä monta päivää!” varesvuo puolustautuu. ”Markushan ei siis tee mitään muuta kuin lintukuvaukseen liittyviä asioita. Mutta harva on nähnyt pyytä muuten kuin vilaukselta linnun lähtiessä lentoon metsäautotieltä, mihin se on tullut nokkimaan jauhinkiviä kivipiiraansa. Sinnikäs kuvaaja pääsee pyyn elämään. joskus vähän apeanakin, mutta ei usein”, hän kertoo. Harva on saanut katsella sitä rauhassa. Se elää korpinotkelmissa, ja jos tuntee äänet, sen vihellyksen kuulee silloin tällöin. 22 Suomen luonto 12/2015 jostain syystä suhtautuvat ihmiseen tavallista pelottomammin. Pyy on kohtalaisen tavallinen, mutta huonosti tunnettu lintulaji. Niinpä hän lähti viime keväänä rukan konttaisen maisemiin. varesvuo halusi kohdata pyyn. Silminnäkijän kertomaa Millainen varesvuo on kuvauspäivän jälkeen. ”Lopulta lintu oli niin tottunut minuun, että se nukahti oksalle, vaikka makasin kameroineni parin metrin päässä siitä”, varesvuo kertoo. ”Minulla oli siellä seurana Jarmo manninen, joka tuntee seudun. katsomaan, kun se viheltää parin metrin päässä tai kylpee pölisevässä hiekassa, jota on paljastunut myrskyssä kaatuneen kuusivanhuksen juurakon alta. Metsää leikkaa se ääni, jota kanalintujen metsästäjät matkivat pyypillillä. pyy kylpee hiekassa. ”Ei yleensä niin, että nyt tuli mahtikuvia, vaan harmistuneena sivu suun menneestä tilanteesta, kuvasta joka jäi saamatta. Saadakseen kuvan varesvuo palasi paikalle yhä uudestaan.. kuinka hän perustelisi jollekin, joka ei tunne häntä lainkaan, että hän todellakin ammatikseen hiippailee päivätolkulla ryteiköissä pienen kanalinnun perässä. Mutta jos tarvitsisi. pyy ja sen elinympäristö. joko kuvaa tai valmistelee kuvauksia tai käy kuvia läpi”, Lindroth sanoo. Sen tietää varmaan parhaiten elämänkumppani ja työtoveri Minna Lindroth (hän hoitaa asiakaskontakteja, kuvalähetyksiä ja toimistorutiineja). ”tarvitsen kuvia kirjaani varten”, varesvuo yrittää, mutta tällä kertaa hän ei tule pääsemään näin rationaalisilla selityksillä. joskus tällaisen tilaisuuden auetessa varesvuo voi kulkea linnun perässä päiviä, kuten viime keväänä kuusamon pyymailla. toki hän sitten joskus sanoo, että nyt tuli hieno kuva.” ”tämmöinen talvinen reissu riekkomaille on mukava, kun on pitkä, pimeä ja leppoisa iltapäivä, mutta kun olimme täällä kesällä, maastossa oltiin joka päivä alkuiltapäivästä yön yli ja aamupäivään, jolloin valot alkoivat muuttua tylsemmiksi.” varesvuo palasi konttaisen pyymaille seuraavana päivänä, takaisin kuusikkoon, jossa koiras oleskeli. ”Se piti sitä aluetta reviirinään, eikä lähtenyt 300–400 metriä kauemmas.” varesvuo kulki pyykoiraan seurana sen ajan, jonka valot olivat kauneimmillaan, kymmenkunta tuntia. ”No, takki tyhjänä, kaikkensa antaneena. tätä kysymystä pohdimme noin kolmannen teekupillisen ääressä. Lintuja, jotka päästävät hänet sisälle maailmaansa ilman piilokojua tai naamioverkkoa
Tassumaiset, höyhenten peittämät koivet erottuvat kirkkaassa vedessä. 12/2015 Suomen luonto 23 riekko kököttää jalat tunturilampareessa. 12/2015 Suomen luonto 23 Sinnikäs kuvaaja pääsee pyyn ja riekon maailmaan.
”Haastaa itseään herkeämättä, pyrkiä tekemään kaikki paremmin kuin ennen. www.suomenluonto.fi Lunnin muotokuva Norjan hornøyalta. onko se helppoa Pohjois-Norjan Hornøyan jyrkänteillä, joilla Markus varesvuo otti maailmanmainetta tuoneen kiislakuvansa. Se on hieno lintu, jolla on salamyhkäinen elämä.” kuvaamisen salaisuus Pyy kylpemässä hiekassa on aika epäsuomalaisen näköinen kuva, kuin eksoottinen lintu Avarasta luonnosta. kerrankin lumisade oli riittävän sankka ja valot parahultaiset lintujen palatessa pesimäpaikalleen. onko se helppoa sielläkään. Pitää omistautua täydellisesti”, varesvuo sanoo. tulos monesta reissusta, pyrkimyksestä lähemmäs luontoa ja omaa tulkintaa siitä. Mitä enemmän ihminen tietää pyystä ja ymmärtää sen elämää, sitä vähemmän hän ehkä haluaa tuhota metsiä ja ampua pyitä”, varesvuo sanoo mietteliäänä. Mitään oikotietä siinä ei tietääkseni ole.” n Katso video, jossa Markus Varesvuo näyttää, miten hän käsittelee kuviaan julkaisukuntoon. Video. 24 Suomen luonto 12/2015 ”Mutta siihen, miksi teen tätä, minulla ei oikeastaan ole vastausta. viirupöllö nappasi kolmannen sijan norjalaisessa NNpc-kisassa. ”No ehkä sen, että pyitä on joka puolella ympärillämme. Että ulkomailla ruoho on vihreämpää, huippukuvien saaminen helpompaa. Ehkä huippukuvia voi olla olemassa, täällä ja muualla, koska joku tuntee kohteensa ja on nähnyt valtavan määrän vaivaa. helmipöllön katse voitti vuoden luontokuva -kisan lintukuvien sarjan vuonna 2013. Suomalaiset ovat ylpeitä luonnostaan, mutta sorrumme silti usein ajattelemaan, että meidän vaatimattomissa ja niukoissa oloissamme ei voisi saada yhtä hienoja kuvia kuin afrikan savanneilla. Se on se 11-vuotias pikkupoika, joka kirjoitti ensimmäiset rivit lintuvihkoonsa ja löysi paria vuotta myöhemmin isänsä kameran.” voiko kuvilla kertoa jotain sen sijaan, että vain näyttää linnun. ”omistautuminen. kuvaaja tiesi, missä odottaa. ”Ymmärrän metsästyksen ja hyväksyn sen, jos se on kestävällä pohjalla myös alueellisesti, mutta pyy ei ole pelkkä paisti
suurin menestys on World Press Photon, maailman ehkä arvostetuimman kuvajournalismikisan, kakkos sija kiislakuvalla. usein linnut ovat kuvissa sään armoilla. kun sunnuntaikuvaajat ovat poistuneet, alkaa lintujen ja Varesvuon arki. Varesvuota voikin sanoa lintujen sisukkuuden kuvaajaksi. Myös kilpailuissa menestyneet kuvat kertovat Markus Varesvuon monipuolisuudesta kuvaajana. aNTTi haLkka kuva korpista lumimyräkässä voitti 2012 lintukuvakilpailun Belgiassa. Pöllöotoksensa hän haki syvien metsien kuusamosta. KIlpaIlUVOIttOja ON KertYNYt World press photo -kilpailussa kakkossijan napannut kiislakuva.. Punarinta on kuvattu utössä, missä hän viettää paljon aikaa ja kiislat fennoskandian pohjoislaidalla Varangilla. 12/2015 Suomen luonto 25 hELMipöLLö, punarinta, korppi, etelänkiisla... Utön punarinta toi Nordic Nature photo contest (NNpc) 2014 -kilpailun kolmossijan
talvi ei kuitenkaan ole kalamaailmassakaan pelkästään seisahtanutta aikaa. pohja vetää talvella kutevaa talvikutuisia kaloja yhdistää se, että ne kutevat vesistöjen pohjalle. kokonaan maisemaa vaihtaa Suomen ainoa muuttokala, nokkakala, joka painelee vesien kylmennyttyä Britteinsaarten länsipuolelle talvehtimaan. ”Ne pystyvät hajottamaan maksaan varastoimansa glykogeenin energiaksi ja alkoholiksi, joiden turvin ne pärjäävät syömättä pitkiäkin aikoja. kylmän veden kalat kuten lohikalat, made ja monet merikalat ovat talvella aktiivisia”, sanoo kalataloustieteen professori Hannu lehtonen Helsingin yliopistosta. Ne ovat siis oikeita kännikaloja”, Lehtonen naurahtaa. tosin niiden alkoholipitoisuus voi lähennellä kymmentä promillea. Made kutee melko matalaan, tavallisesti yhdestä kolmeen metriin syvään veteen. 26 Suomen luonto 12/2015 TeksTi jOhaNNa MEhTOLa / valokuvaT pEkka TUUri / kuviTukseT SakkE YrjöLä kalat ovat kuin me ihmiset: talven tullen jotkut ovat pirteitä ja paljon liikkeessä, toiset taas vajoavat pohjamutiin möllöttämään. tällä merten pintavesien liitäjällä on vihreät ruodot ja sen suuosa muistuttaa linnun nokkaa. kaLajut tu. kaloistamme talvikutuisia ovat made, mereiset simput kuten piikkisimppu, isosimppu ja härkäsimppu, elaska, teisti sekä imukala. jääkannen alla löydetään kutukumppaneita ja lisäännytään. toisessa ääripäässä ovat esimerkiksi ruutana ja suutari, jotka vain makaavat pohjassa eivätkä juuri liiku. ”kaloilla talviset erot aktiivisuudessa johtuvat pääasiassa aineenvaihdunnan tasosta. ”jokaisessa mateen mätimunassa on pieni kalamaailman talvea värittävät kosiomenot ja kutuasut
koiraan kutuasu on värikäs (ylh.). 12/2015 Suomen luonto 27 kaLajut tu. 12/2015 Suomen luonto 27 härkäsimppu elää rannikkovesissämme sekä useissa syvissä järvissämme
teisti taas on yökyöpeli, ja sitä pääsevät näkemään lähinnä sukeltajat.” Myös merissä elävää imukalaa on tutkittu melko vähän, mutta se tiedetään, että kutuaika on tammi–maaliskuussa. Sen sijaan piikkisimpun, isosimpun ja härkäsimpun kudusta on tietoja. Mateella on leuan alla viiksisäie, jonka avulla se tunnustelee ympäristöään.. ”Simput kutevat tammi–maaliskuussa avoimelle paikalle itse kaivamaansa laakeaan pesäkuoppaan tai kallion rakoon, johon naaras laskee tuhansia mätimunia piikikäs isosimppu on suurikokoisin simppulajimme. Yksi made laskee satojatuhansia, jopa miljoonia mätimunia, joista vain pieni osa jää henkiin”, Lehtonen kertoo. Suurimmat yksilöt ovat olleet yli 30 senttiä pitkiä ja painaneet yli kilon. ”Elaska on meillä todella harvinainen; siitä on tehty vain muutama havainto 2000-luvulla. Meressä elävien, tammikuussa kutevien elaskan ja teistin kutumenoja ei juurikaan ole selvitetty Suomessa, sillä näitä kaloja on vähän ja ne ovat hankalia tutkia. 28 Suomen luonto 12/2015 öljypisara, joka kelluttaa mätiä juuri pohjan yläpuolella
tällainen on esimerkiksi syksyllä kuteva muikku. Mateen mätikasassa voi olla jopa miljoonia mätimunia. vesien viiletessä se viilettää Britteinsaarten länsipuolelle talvehtimaan. Se on aika poikkeuksellista kalamaailmassa.” Madenaaraat kuten mereiset simputkin ovat sukukypsiä keskimäärin neljä– viisivuotiaina, madekoiraat taas kolme– neljävuotiaina. Samanlainen on myös kesäkutuinen vaskikala, joka kutee vuoden ikäisenä, vartioi pesueensa turvallisille vesille ja sen jälkeen kuolee.” ihmisen kanssa suurin piirtein samanlaisen elämänkaaren elää sampi, joka on sukukypsä vasta yli kymmenvuotiaana, siis teini-iässä, ja se voi elää yli satavuotiaaksi. Nokkakala on Suomessa elävistä lajeista ainoa muuttokala. kaikilla kaloilla kudun käynnistäviä tekijöitä ovat – hormonien lisäksi – veden lämpötila ja valon määrä. jokaisessa munassa on pieni öljypisara, joka kelluttaa mätiä juuri pohjan yläpuolella.. ”Monissa maamme järvissä lähes kaikki mateet ovat sokeutuneet silmään tulleen Diplostomum-loisen vuoksi. Made ei vaihda kutuasua, vaan se luottaa tiettyihin houkutteluliikkeisiin. Ne pystyvät kuitenkin korvaamaan näön menetyksen muilla aisteillaan ja ovat yhtä hyväkuntoisia kuin näkevät lajitoverinsa.” kivinilkka synnyttää poikasensa jään suojassa syntyy myös kalanpoikasia. isäkala jää hedelmöitetyn mädin viereen vartioon, kun naaras lähtee omille teilleen.” kutuaika onkin erityisen raskasta vartioiville koiralle. ”on toki kaloja, jotka saattavat olla sukukypsiä jo puolen vuoden, vuoden iässä. ”Planktonia ei tuolloin ole vielä paljon tarjolla, mutta poikaset sinnittelevät ruskuaispussinsa turvin kevään alun.” kutuasu vie naaraalta evät alta osa kaloista on parikutuisia, osa taas kutee parvissa. kaikki talvella kutevat lajit hoitavat asian pareittain. Simppukoiraan vahtivuoro voi kestää pari, kolmekin kuukautta, aina jäiden lähtöön saakka, jolloin poikaset kuoriutuvat. Mateen kutukarkelot tunnetaan melko hyvin. ”Yleensä kaloilla on kudulla enemmän mätiä kuin maitia, mutta mateella koiras laskee maitia melkein yhtä paljon kuin naaras mätiä. ”jään alla ei ole koskaan paljon valoa, mutta silti kutu alkaa aina suunnilleen samaan aikaan.” kalat käyttävät veden alla näkö-, tunto-, makuja hajuaistiaan sekä kylkiviiva-aistiaan, jolla ne tunnistavat veden paineen muutokset. kivinilkka on maamme kaloista aiSimppukoiraan vahtivuoro voi kestää kolmekin kuukautta. Esimerkiksi simpuista tulee todella koreita: niissä on punaista ja valkoista ja vaikka mitä värejä erityisesti vatsapuolella”, Lehtonen kuvailee. teisti ja elaska saavuttavat sukukypsyyden kaksi–kolmevuotiaina. Huippuhetkellä naaras ja koiras tanssivat vatsat vastakkain ja laskevat mädin ja maidin veteen. ”koiraat riutuvat tuona aikana, sillä ne eivät poistu edes syömään.” Syysja talvikutuisten kalojen poikaset kuoriutuvat samaan aikaan keväällä heti jäiden lähdettyä. 12/2015 Suomen luonto 29 ja koiras maidin. ”koiras valtaa aluksi reviirin ja alkaa houkutella naaraita tietyillä kosio menoilla ja erityisellä kutuasulla, jota naaras ei voi vastustaa. Elaska on Suomessa todella harvinainen laji. hyvä tuntomerkki on linnun nokkaa muistuttava suuosa. Teisti (ylh.) on erityisesti lounaisrannikolla polskiva yökyöpeli
Emokala synnyttää muutamia satoja noin neljän sentin mittaisia poikasia juuri näihin aikoihin”, Lehtonen sanoo. Poikasille on etua syntyä talvella, koska silloin petokaloja ei ole niin paljon liikkeellä ja vihollisten ruokahalukin on pienempi. jonnekin ne häviävät talveksi”, Lehtonen pohtii. pulleavatsainen naaras saa juuri näihin aikoihin joitain satoja poikasia. ”aina on hienoa päästä näkemään vesillämme harvinaisempia kaloja kuten vaskikaloja.” taloudellisesti arvokkaat eväkkäät tunnetaan jo hyvin, mutta muita lajeja on tutkittu aika vähän. n Jää on turvakansi, jonka alla olot ovat vakaat. kivinilkka on Suomessa elävistä kalalajeista ainoa, joka synnyttää poikaset. imukala voi kiinnittyä imukupillaan vaikkapa kiveen turvaan kovalta aallokolta.. jos vesi on avoimena koko talven, varhaisvaiheen kuolleisuus on suurempi kuin jääpeitteen suojatessa. vedessä vaanivien vaarojen lisäksi myös lauhat talvet voivat olla kohtalokkaita syysja talvikutuisille kaloille ja etenkin niiden poikasille. ”Minua ihmetyttää esimerkiksi se, missä kaikki nuoret sulkavat viettävät aikaansa. ”jää on kuin turvakansi, jonka alla olot ovat vakaat ja rauhalliset mätimunien kehittyä.” kalojen hiljainen maailma on kiehtova ja se kätkee vielä monta salaisuutta. ja missä salakat talvehtivat. ”kivinilkat parittelevat jo syksyllä, jonka jälkeen poikaset kuoriutuvat ja kehittyvät emonsa sisällä saaden ravintoa sen verenkierrosta. 30 Suomen luonto 12/2015 noa, joka synnyttää elävät poikaset tammi– helmikuussa. kesäkutuinen vaskikala kutee vuoden iässä, vartioi pesuettaan ja kuolee
12/2015 Suomen luonto 31 Kalalaji Lämpö°C Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Ahven 6–12 Allikkosalakka 15–21 Ankerias 17–18 Elaska 1–2 Harjus 4–7 Harmaanieriä 8–12 Hauki 6–10 Hietatokko 14–18 Hopearuutana 17–21 Härkäsimppu 1–2 Imukala 1–2 Isosimppu 1–2 Isotuulenkala 15–18 Kampela 8–10 Karppi 18–22 Kiiski 5–12 Kilohaili 6–12 Kirjoeväsimppu 8–12 Kirjolohi 10–15 Kivennuoliainen 14–18 Kivinilkka 12–15 Kivisimppu 8–12 Kolmipiikki 15–18 Kuha 12–16 Kuore 4–7 Kymmenpiikki 14–18 Lahna 12–18 Liejutokko 14–18 Lohi 3–5 Made 1–2 Miekkasärki 19–21 Muikku 5–7 Mustatokko 15–19 Mustatäplätokko 16–21 Mutu 12–16 Nahkiainen 13–14 Nieriä 3–6 Nokkakala 12–14 Pasuri 17–19 Peledsiika 3–4 Piikkikampela 15–18 Piikkimonni 20–21 Piikkisimppu 4–7 Pikkunahkiainen 12–15 Pikkutuulenkala 15–19 Puronieriä 5–7 Rantanuoliainen 18–21 Rasvakala 4–7 Ruutana 17–21 Salakka 15–20 Seipi 5–7 Seitsenruototokko 16–19 Siika 5–7 Silakka 5–15 Siloneula 17–21 Sorva 17–22 Sulkava 9–12 Suutari 19–22 Särki 8–12 Särmäneula 17–21 Säyne 5–9 Taimen 4–6 Teisti 1–2 Toutain 7–10 Turpa 12–16 Turska 4–6 Törö 14–17 Valkoevätörö 16–19 Vaskikala 14–17 Viisipiikki 18–21 Vimpa 12–16 KuTuAjAT jA -L äMPöTIL AT SuoMESSA u lk o a su sa kk e y r jö lä , s is ä lt ö H a N N u le H to se N is o k a la kir ja ( W so y 2 00 3) Kalalaji Lämpö°C Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Ahven 6–12 Allikkosalakka 15–21 Ankerias 17–18 Elaska 1–2 Harjus 4–7 Harmaanieriä 8–12 Hauki 6–10 Hietatokko 14–18 Hopearuutana 17–21 Härkäsimppu 1–2 Imukala 1–2 Isosimppu 1–2 Isotuulenkala 15–18 Kampela 8–10 Karppi 18–22 Kiiski 5–12 Kilohaili 6–12 Kirjoeväsimppu 8–12 Kirjolohi 10–15 Kivennuoliainen 14–18 Kivinilkka 12–15 Kivisimppu 8–12 Kolmipiikki 15–18 Kuha 12–16 Kuore 4–7 Kymmenpiikki 14–18 Lahna 12–18 Liejutokko 14–18 Lohi 3–5 Made 1–2 Miekkasärki 19–21 Muikku 5–7 Mustatokko 15–19 Mustatäplätokko 16–21 Mutu 12–16 Nahkiainen 13–14 Nieriä 3–6 Nokkakala 12–14 Pasuri 17–19 Peledsiika 3–4 Piikkikampela 15–18 Piikkimonni 20–21 Piikkisimppu 4–7 Pikkunahkiainen 12–15 Pikkutuulenkala 15–19 Puronieriä 5–7 Rantanuoliainen 18–21 Rasvakala 4–7 Ruutana 17–21 Salakka 15–20 Seipi 5–7 Seitsenruototokko 16–19 Siika 5–7 Silakka 5–15 Siloneula 17–21 Sorva 17–22 Sulkava 9–12 Suutari 19–22 Särki 8–12 Särmäneula 17–21 Säyne 5–9 Taimen 4–6 Teisti 1–2 Toutain 7–10 Turpa 12–16 Turska 4–6 Törö 14–17 Valkoevätörö 16–19 Vaskikala 14–17 Viisipiikki 18–21 Vimpa 12–16 KuTuAjAT jA -L äMPöTIL AT SuoMESSA (Synnyttää)
SP 150-600mm F/5-6.3 Di VC USD Objektiivi, joka soveltuu sekä täyden kennon että APS-C kennon kameroille. Vastavalosuoja sisältyy pakkaukseen. Optinen kuvanvakaaja Ultranopea tarkennusmoottori Tamronin objektiivejä myyvät hyvinvarustetut foto-jälleenmyyjät www.tamron.fi / www.focusnordic.fi Polttoväli: 600mm Valotus F/9 1/100 sek ISO800 Tamron_150-600mm_luonto.indd 1 2/3/2015 11:39:07 AM. Objektiivissa on myös Tamronin uusi eBAND-pinnoite, joka on uuden sukupolven antireflex-käsittely. 32 Suomen luonto 11/2014 K y töm äki UUTUUS Jopa 600 mm ulottuva polttoväli tavallista paremmille kuville 150-600 mm polttovälialue, optinen kuvanvakaaja ja erittäin nopea automaattitarkennus tekevät tästä objektiivista erinomaisen valinnan urheiluja luontokuvaukseen. * Sony-mallissa ei ole kuvanvakaajaa, koska se on sisäänrakennettuna Sonyn kamerarungoissa. Eron entiseen huomaa selkeästi lisääntyneenä valonläpäisynä, vähentyneinä heijastuksina, sekä parempana värintoistona. Objektiivi on myös sääsuojattu useilla tiivisteillä, jotka estävät kosteuden pääsyn objektiiviin rakenteisiin. Kiinnitykset: Canon, Nikon ja Sony. Nopea ja vakaa
pääskyset suihkivat rikotuista ikkunoista. lopulta luovutimme. Sodasta selvittiin. Maitohorsmat suojaavat myös liki jokaista autiotaloa, jonka olen retkilläni kohdannut. tai lapsuudessani 1980-luvulla. Menneisyys on yhä täällä, heti horsmien takana. tiedän, tiedän. taloa, joka toimii ila N N iN a M a N N il a Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. en aavistanut, miten alkeellista elämä oli. Sormeilen sen luukkuja, muttereita ja takorautaisia kulmavahvikkeita. 2000-luvun alussa etsin ystävien kanssa autiotaloa vuokrattavaksi. Eron entiseen huomaa selkeästi lisääntyneenä valonläpäisynä, vähentyneinä heijastuksina, sekä parempana värintoistona. Niityksi muuttuneen pellon laidalta löydän 1950-luvun puimakoneen. Ihmiset asuivat lämpimissä taloissa, ajoivat autolla ja ostivat ruokaa kaupasta. Melskeen tauottua horsmikko hiipii pommikentille ja avohakkuille. Selvitimme talojen omistajia, otimme yhteyttä. On kulunut hämmästyttävän vähän aikaa siitä, kun elettiin aivan toisin kuin nyt. Närhen ärähdys talvimetsässä, kimalaisten kesäsurina pihamaalla, siinä maailman desibelitasot. ruostunut justeerisaha nojaa talon nurkkaan. Mieleen tulee tuttu lause: vielä minua tarvitahan. Optinen kuvanvakaaja Ultranopea tarkennusmoottori Tamronin objektiivejä myyvät hyvinvarustetut foto-jälleenmyyjät www.tamron.fi / www.focusnordic.fi Polttoväli: 600mm Valotus F/9 1/100 sek ISO800 Tamron_150-600mm_luonto.indd 1 2/3/2015 11:39:07 AM. Halusimme muuttaa maalle ja elää mahdollisimman omavaraisesti. Objektiivissa on myös Tamronin uusi eBAND-pinnoite, joka on uuden sukupolven antireflex-käsittely. tuossa kulki polku kaivolle, tuossa liiterille. Koetan ymmärtää toimintamekanismin ja turhaudun, kun en ymmärrä. Unohdamme nopeasti, yhdessä sukupolvessa. * Sony-mallissa ei ole kuvanvakaajaa, koska se on sisäänrakennettuna Sonyn kamerarungoissa. n 12/2015 Suomen luonto 33 M UUTUUS Jopa 600 mm ulottuva polttoväli tavallista paremmille kuville 150-600 mm polttovälialue, optinen kuvanvakaaja ja erittäin nopea automaattitarkennus tekevät tästä objektiivista erinomaisen valinnan urheiluja luontokuvaukseen. 11/2014 Suomen luonto 33 aitohorsma peittää ihmisen ankarat jäljet ensimmäisenä. Silti viivyttelen horsmapihassa. Kiinnitykset: Canon, Nikon ja Sony. Vastavalosuoja sisältyy pakkaukseen. autiotalot alkavat kai olla ahtaita monen makuun. purppurakukkien auetessa henkiin jääneet saavat huoahtaa. elo oli raskasta, ihmiset vanhenivat varhain. Kuuntelen nykyaikaa. autiotalon pihassa horsmat aiheuttavat huojennuksen sijasta ristiriitaisen tunteen: ilon siitä, että luonto voittaa, surun siitä, että hyvä talo on maatumassa. emalikattila pilkistää mullasta. Sammal kuorruttaa kattoa, ladon hirressä kasvaa aarnikääpä. Mitä kautta silloin elettiin. jokusia taloja onkin saatu asutettua. SP 150-600mm F/5-6.3 Di VC USD Objektiivi, joka soveltuu sekä täyden kennon että APS-C kennon kameroille. Kun autiotalo kohoaa näkyviin, askel säpsähtää varovaiseksi, hidastuu, tyrehtyy. Vaikutus on aina sama, tutunkin talon luona, kuten tänään. Objektiivi on myös sääsuojattu useilla tiivisteillä, jotka estävät kosteuden pääsyn objektiiviin rakenteisiin. Niin nopeasti, että sanotaan ”emme voi palata kivikaudelle”, jos jonkun mielestä bruttokansantuotteen ei tarvitsisi kasvaa joka vuosi. Vuonna 1970 bruttokansantuote oli kymmenesosa nykyisestä. Navetassa oli lehmä, perunamaalla kasvoi paikallinen maatiaiskanta. SiTTEMMiN Suomessa on koottu rekistereitä autiotaloista, joiden omistajat eivät ole sulkeneet pois myyntitai vuokrausmahdollisuutta (esimerkiksi autiosta asutuksi -hanke Kyrönmaalla). Ihan kuin joku tuijottaisi. Se soittaa sinfoniaansa öljyn voimin valtateillä neljässä ilmansuunnassa. aLaN MUiSTELLa aikoja, joita en ole elänyt. ”Se on meillä kesäkäytössä”, oli yleisin vastaus talosta, jonka luona ei selvästi ollut käyty aikoihin. Kasvukeskusten liepeillä kuitenkin seisovat usein lähes vierekkäin autio rintamamiestalo ja upouusi palatsi. Talot horsmien takana K y töm äki man yhteyttä kaukolämpö-, sähkö-, vesijohto-, viemärija tietoverkkoon. Vanhat pihakuuset tanssivat tuulessa. päivittäiset uutiset maailmalta ovat sellaisia, että jos tämä rakennus tai joku sen kohtalotovereista olisi minun, en uskaltaisi antaa sen hapertua. Nopea ja vakaa
Suomea ei ole pidetty soveliaana TeksTi OTSO häärä jänkäkurppa piileksii ojassa. kävelin ojan viereistä tietä, kun näin sen. Lyhyt ojanpätkä pysyi kuitenkin kaupungin hukkalämmössä sulana. K ohtaaminen Muutama vuosi sitten vesistöt jäätyivät jo joulukuun alussa ja maaliskuussakin oli vielä 15 astetta pakkasta. oudoin niistä on jänkäkurppa. Monet Suomessa pesivät kahlaajat muuttavat hyvissä ajoin etelään, hätäisimmät suokukkokoiraat suuntaavat jo touko–kesäkuun vaihteessa kohti afrikkaa. Sittemmin olen löytänyt Helsingin vanhankaupunginlahden ympäristöstä jänkäkurppia joka talvi. jänkäkurppa kyhjötti ojassa viiden metrin päässä. 34 Suomen luonto 12/2015 Muutamat lintulajit sinnittelevät hyönteisravinnolla Suomen talvessa. Lajin tiedetään talvehtivan Eteläja LänsiEuroopan kosteikoilla ja vuorovesirannoilla. jänkäkurppa on toista maata. Lumi, jää ja pakkanen eivät kuulosta kahlaajan ympäristöltä. Se oli ensimmäinen talvinen havaintoni jänkäkurpasta
jänkäkurpan soidinääntä on verrattu laukkaavan hevosen kavioiden kopseeseen. OLEN karTOiTTaNUT itä-Helsingin kurppaojia ja arvioisin pelkästään Helsingissä talvehtivan vuosittain 1–10 jänkäkurppaa, talven ankaruuden mukaan. ruotsin talvikannaksi hän arvioi vuodesta riippuen 0–500 yksilöä. Suomessa jänkäkurpan talviravintoa ei ole tutkittu, mutta surviaissääskien ja muiden hyönteisten toukat sekä harvasukasmadot lienevät tärkeimmästä päästä. kun kuljen ojan reunaa, katson ojan vastakkaisen puolen vesirajaa. jänkäkurppa on vain noin varpusen kokoinen, joten kovin syvällä se ei kykene kahlaamaan. En ole koskaan löytänyt seuraavana päivänä jänkäkurppaa paikasta, jossa se edellisenä oli. kevätmuutto ajoittuu suomessa huhtikuun puoleen väliin. erona toiseksi pienimpään taivaanvuoheen on lyhyempi nokka, keltaisen päälaen juovan puuttuminen ja vahvat selän juovat. asento on aina sama: nokka vedessä ja pyrstö ylhäällä. Havainnoista kannattaa ilmoittaa Luonnontieteelliseen keskusmuseoon tai Tiira-havaintojärjestelmään. Selän juovat ovat yleensä hieman kirkkaamman keltaiset kuin ympäröivä kasvillisuus ja suuntautuvat symmetrisesti. Myös äänet ovat erilaiset. Päivät jänkäkurppa saattaa jököttää paikallaan ojanpenkalla. jänkäkurpat näyttävät vaihtavan ruokailupaikkojaan joka yö. täydellinen piilottelija! Lintu luottaa suojaväriinsä niin hyvin, että se lähtee lentoon vasta, kun häiritsijä on aivan vieressä. n Kirjoittaja on biologi ja lintuharrastaja. Herkkä nokka aistii selkärangattomien liikkeet lietteessä. ojien reunustoja kiikaroimalla voi jänkäkurpan löytää yhtä hyvin pellon keskeltä kuin moottoritien varrestakin, tai vaikka keskeltä kaupunkia. varovaisuus on kuitenkin valttia ja turhaa häiriötä on vältettävä. kun jänkäkurppa huomaa vaaran, se jähmettyy paikoilleen. tutkimusten mukaan jänkäkurppa ottaa naamioituessaan asennon, jossa selän ja pään juovat osoittavat ympäröivän kasvillisuuden suuntaisesti. Sulaojien laikuittainen sijainti saattaa myös pakottaa kurpan liikkeelle. suurin osa muuttaa talveksi keskija etelä-eurooppaan, osa afrikkaan asti. jänkäkurpan kannalta ojien olot vaihtelevat myös päivittäin. tosin tutkimukset keski-Euroopasta viittaisivat myös jopa useiden kilometrien siirtymiin vuorokaudessa. ”Suomea ei ole pidetty soveliaana jänkäkurpan talvehtimiseen.” jänkäkurppa maastoutuu hyvin. jänkäkurpalla on selässä keltaisia pitkittäisjuovia, jotka yhdessä päälaenjuovan ja nokan kanssa sulautuvat ruskeaan ja kellertävään kasvillisuuteen. Lisätieto tämän piilottelevan kummajaisen esiintymisestä olisi tervetullutta. koko Suomen talvikannan arviointi on vaikeaa, mutta 10–100 kurppaa ei liene ainakaan yläkanttiin. o tso H ä ä rä M ar ku s Var es V u o jäNkäkUrppa on pienin neljästä kurppalajistamme (muut ovat lehtokurppa, heinäkurppa ja taivaanvuohi). Richard Rouxel ei mainitse teoksessaan Snipes (kurpat) Suomea lainkaan talvehtimisalueena. tulva tai ojan jäätyminen ajaa sen liikkeelle. kUrppia kaNNaTTaa etsiä matalista, lietteisistä ojista, joissa kasvillisuus antaa hieman suojaa. SOIdINääNI eI UNOHdU jänkäkurpan soidinääni muistuttaa kavioiden kopsetta.. vaaran uhatessa se jähmettyy aina samaan asentoon: nokka vedessä ja pyrstö ylhäällä. Miten piileskelijän sitten löytää. Siksi suuremmat ojat eivät ole jänkäkurpan suosiossa. 12/2015 Suomen luonto 35 jänkäkurpan talvehtimiseen. Löytäminen on helpointa kovilla pakkasilla, jolloin sulapaikkoja on vähän. jänkäkurpan muutoin tumma vartalo ei yleensä erotu tummasta lietteestä ilman kiikareita. jänkäkurppa pesii pohjoisen vetisillä soilla fennoskandiasta itä-siperiaan
36 Suomen luonto 12/2015 KorpiLaKi 36 Suomen luonto 12/2015 vanhalla haaskalla. ruhoista liha katoaa nopeasti parempiin suihin, mutta luut jäävät. a NN e H ir Vo N eN. Sammaloituneet luukasat kertovat, että haaskaa on pidetty kauan
KorpiLaKi 12/2015 Suomen luonto 37 TeksTi haNNa kaiSa hELLSTEN ja aNNE hirvONEN. 12/2015 Suomen luonto 37 Suomen Luonto löysi Pohjois-Karjalasta haaskojen saariston. Haaskoja on myös asutuksen lähellä, vaikka ne houkuttelevat pihoihin suurpetoja
tietoomme on tullut jopa 11 paikallisten löytämää eri-ikäistä haaskaa tohmajärven alueelta sekä kaksi joensuuhun kuuluvan tuupovaaran puolelta. vuoden 2013 alusta tiukentunut lainsäädäntö kieltää myös märehtijöiden teurasjätteen hautaamisen maahan koko Pohjois-karjalassa. Eläimiä on ollut useita, haaskaa on pidetty kauan. Naudan ei pitäisi olla täällä. Ennen vuotta 2013 märehtijöiden teurasjätteen hautaaminen maahan on ollut luvallista, mutta tuolloinkin hautaaminen tuli tehdä valvontaeläinlääkärin hyväksymälle alueelle, vähintään metrin syvyyteen. Yksi tapa haaskan perustamiseen on haudata se maahan, mutta asettaa paikalle maanpinnalle ulottuva putki, joka levittää hajua. Yksittäinen haaskaruho ei säily maastossa kauan. Paikallinen asukas löysi ruhon aiemmin samalla viikolla koiransa kanssa ulkoillessaan. Pyysimme Evirasta tohmajärven ja tuupovaaran alueen haaskapaikkatiedot, jotta voisimme verrata niitä tiedossa oleviin haaskoihin. viereisestä kuopasta löytyy lisää luita. Nykyisin homma hoituu kätevämmin riistakameran avulla. tohmajärveltä paikkoja on ilmoitettu yhteensä kolme, joista yksi on ollut käytössä jo ennen vuotta 2011. 38 Suomen luonto 12/2015 vanhan haaskan jäänteet. alle kolmen kilometrin päässä on myös toinen, vanhempi haaska. joskus täällä on odotettu, että haaskan ja ampujan väliin ilmestyisi lihansyöjä. kokonaisen lehmän, vuohen ja lampaan käyttäminen haaskana on eläintautija sivutuotelainsäädännön mukaan laitonta. Saamme liikkua haaskalla rauhassa, sillä siellä ei ole nyt tuoreita ruhonosia. kun katsoo tarkemmin, huomaa, että maassa on kokonainen naudan pää, jonka turpa on nakerrettu pois. tältä paikalta on noin viisi kilometriä tielle, jolta löydettiin viime talvena salametsästysepäilyn yhteydessä suden jälkiä ja verta. vastasatanut lumi peittää kevyesti eläimen nahan, jalan alla lillahtaa ikävästi. korvamerkitkin ovat vielä paikallaan. Pedot liikkuvat teitä pitkin etenkin syvän lumen aikaan. riistakameroilla voidaan seurata myös muita maastossa kulkijoita. Haaskoja pidetään myös luontokuvausta varten. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ylläpitää haaskapaikkarekisteriä, jonne haaskan perustamisesta pitää ilmoittaa, mikäli käytetään muita kuin luonnonvaraisten eläinten jäänteitä. välillä jalan alla rusahtaa. Horsmanvarsien seasta pilkottaa myös lonkkaa, sääriluuta ja selkärankaa. riistahallinnosta on ilmoitettu, että valtion maille asennetut riistakamerat poistetaan.. Luukuopilta on suora näkymä rähjäiseen koppiin, jonka ovi repsottaa auki. Sen pitäisi olla toimitettuna ruhojen hävityksestä vastaavalle Honkajoki-yhtiölle. joskus haaskalta on löydetty sankollinen hunajaa. Lumeen on painunut ilveksen jälkiä. Eikä riistakameraa, joka lähettää tiedon haaskalla liikkujista kännykkäverkon kautta haaskanpitäjälle. Silti itärajan metsistä löytyy paljon märehtijöiden jäänteitä, myös asutuksen läheltä. Naudan ympäriltä on karsittu puita näkyvyyden parantamiseksi. Marraskuu 2014: Tuore haaska löytyy Ensin tulee haju. Haaskojen tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että pelkästään Pohjois-karjalassa haaskoja on satoja. Haaskan pitäminen pohjavesialueella on ollut kiellettyä jo ennen lainsäädännön tiukentumista. Tavallinen tapa tämä nautahaaska on tuore. Haaskojen paikkatiedot eivät ole julkisia, eikä niitä ollut helppo saada edes toimitukselliseen tarkoitukseen tätä artikkelia varten. heinäkuu 2014: vanhalla haaskalla Lehmän kallo on yllättävän iso, sarvien väli on helposti puoli metriä. Haaskaa saa käyttää pienpetopyyntiin, mutta suurpetojen saalistaminen ravintohoukuttimen avulla on laitonta. usein riistakamera asennetaan jo haaskalle vievän tien varteen. ilmeistä siis on, että haaskoja on maastossa paljon. kamiina ruostuu nurkassa. Yleisin peruste haaskanpitoon on pienpetojen pyynti, ketun ja supikoiran metsästys. Pelkästään luonnonvaraisten eläinten jäänteitä sisältävistä haaskoista ei tarvitse ilmoittaa rekisteriin. vuoden 2014 lopussa Pohjois-karjalassa on rekisterin mukaan 52 aktiivista haaskaruokintapaikkaa. haaskat keräävät petoja alueelle Petotutkijat ja riistahallinto ovat huomanneet lähettävien riistakameroiden käytön yleistymisen laittomassa haaskametsästyksessä. olemme tuupovaarassa pienen metsätien päässä traktorinuran vierellä. Haaskalla tarkoitetaan maastoon vietyjä eläinten ruhoja tai ruhon osia, joiden tarkoituksena on houkutella petoja. joskus haaskoilla on ruokittu uhanalaisia lajeja kuten maaja merikotkaa. olemme käyneet alueella jo aiemmin tarkistamassa vanhoja haaskoja, joilta löytyy luita ja tuotantoeläinten kalloja. Pienpetojen houkuttelemiseen ei lehmän tai hevosen ruhoa tarvita, kun pikkukalatkin riittävät. a NN e H ir Vo N eN H a N N a k a is a H el ls te N Nauta on haaskana laiton. Paikka on tietoomme tulleista haaskoista ainoa, joka sijaitsee pohjavesialueella. rekisteristä ilmeni, että tietoomme tulleista 13 haaskasta vain yksi löytyy rekisteristä. joka kerta, kun haaskalle viedään uutta tavaraa, on lisäksi tehtävä käyttöilmoitus
a NN e H ir Vo N eN. 12/2015 Suomen luonto 39 12/2015 Suomen luonto 39 vanhalle haaskalle on ollut tästä kojusta suora ampumalinja. koppia ei ole käytetty enää vuosiin. Nykyisin haaskalla kävijöitä seurataan riistakameroilla. Ampumakojua ei ole käytetty enää vuosiin. Nykyisin haaskalla kävijöitä seurataan riistakameroilla
karhu on tappanut hirven, jota se on syönyt useana päivänä. Riistakamera palvelee tutkimusta, mutta sitä käytetään myös metsästysrikoksissa. värriön tutkimusaseman riistakamerakuvat palvelevat tutkimusta. karhu on palannut mahdollisesti ahman tappaman poron haaskalle. Talviunilta herättyään nälkäinen karhu tarvitsee lihaa. V es a H a at a ja / V ä rr iö N t u tk iM us a se M a Vär riö N t u tk iM u sa se M a
kun Sero löydettiin viime kesänä ilomantsin Naarvasta, sen ruho oli maatunut jo niin pitkälle, ettei kuolinsyytä voitu enää selvittää. 12/2015 Suomen luonto 41 Haaskojen käytön pelätään tekevän suurpedoista pelottomia. Emme saa poliisilta ajantasaisia tietoja siitä, miten paljon laittomia haaskoja tohmajärvellä ja tuupovaarassa on tutkittu viime vuosina, sillä niiden hakeminen rekistereistä on poliisipiirien uudistumisten vuoksi hankalaa. sa ri k a N ti N kosk i. Salametsästystä on epäilty syyksi Suomen susikannan romahdukseen. jos haaskaa pidetään kauan, eläimet oppivat, mistä ravintoa on helposti saatavilla. kuhmossa vuonna 2013 samasta pentueesta pannoitetut urossudet Sako ja Sero ovat liikkuneet erillään, mutta molemmista on paikannustietoja itärajan haaskoille ja niiden lähiympäristöön. Suteen kohdistuva salametsästys katsotaan aina törkeäksi metsästysrikokseksi. kuvan oikeassa laidassa näkyy putki, joka levittää raadonhajua. ilmeisesti salametsästystä ovat hillinneet rangaistusten tiukentuminen ja julkisuuteen nousseet salametsästystapaukset. kuvaavaa on, että molemmat sudet ovat nyt todennäköisesti kuolleita. Silti tutkinnassa päädyttiin siihen, ettei kyseessä ole rikos. Maaja metsätalousministeriö haluaa tiukentaa haaskanpidon ohjeistusta ja esittää haaskametsästyksestä nykyistä kovempia rangaistuksia. rikostutkinta vaikeaa Marraskuussa löytämämme naudan raato ei ole ensimmäinen laatuaan. jutun kirjoitushetkellä Evirasta ei kerrota suden ruumiinavauksen tuloksia poliisitutkinnan takia. Sanomalehti Karjalaisen mukaan susi oli jäänyt auton alle joulukuun puolivälissä, vaikka poliisille asiasta ei oltu ilmoitettu. ilmoittaja oli ottanut paikan päältä valokuvia ja toimittanut ne tutkinnanjohtajalle. Yksi kaato on tehty vain 80 metrin päässä haaskapaikkarekisteriin ilmoitetusta haaskasta. ”Yksityismailla olevat haaskat vaikeuttavat toisinaan myös luvallista karhunmetsästystä, kun kaadon yhteydessä lähistöltä löytyy haaska, josta metsästysseurueella ei ole ollut tietoa”, Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri norberg kertoo. Lauma voi käyttää helposti saatavaa haaskaravintoa, jos sellaista on tarjolla. ”tiedän itäsuomalaisen tapauksen, jossa pannoitettu karhu vieraili ahkerasti kuvaushaaskalla. Haaskanpitäjä on petoyhdyshenkilö, joka asuu vain 120 metrin päässä kyseisestä haaskasta. Helposti saatavaan haaskaravintoon turvautuvat etenkin yksinään liikkuvat sudet, joille suuremman riistan kaataminen on vaikeaa. Esimerkiksi vuosina 2007–2008 susikanta puolittui, vaikka samaan aikaan myönnettiin vain 20 kaatolupaa. Haaskoja saatetaan käyttää salametsästyksessä. Normaalisti laumassa liikkuvat sudet eivät ole raadonsyöjiä, vaan ne saalistavat itse ravintonsa. tammikuuta 2015. tohmajärvellä talvella 2014 epäillyn salametsästysyrityksen kohteena oli Sako. jos ruhosta löytyy vanhoja hauleja, on mahdollista, että talven 2014 verijäljet ovat saaneet selityksensä. Saamme Luonnonvarakeskuksesta alueella liikkuneiden kahden nuoren pantasuden paikannustiedot. ”Poliisi ei lähde tässä vaiheessa selvittämään vanhoista jäänteistä, mistä eläimestä ne ovat peräisin ja milloin ne ovat päätyneet alueelle”, tutkinnan päätösasiakirjassa todetaan. toimivaan susilaumaan kuuluu lisääntyvä alfapari, pennut ja toisinaan myös joitakin edellisvuoden pentuja. helppo saalis kelpaa yksinäiselle sudelle. Myös riistahallinnossa ollaan tiedostettu villin haaskanpidon ongelmallisuus. Paikallisella metsästysseuralla pitäisi siis olla tieto asiasta. Myös pienpetopyyntiin tarkoitetut haaskat houkuttelevat suurempia petoja paikalle. Märehtijöiden jäänteitä ei silti saisi maastosta löytyä. Eläimellä oli riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen korvamerkki vuodelta 2013. tällöin liikkeellä voi yhtäkkiä olla lukuisia yksinään kulkevia susia. törkeä tekomuoto kirjattiin lakiin vasta vuonna 2011. tutkinnan päätösasiakirjasta käy ilmi, että poliisi kävi ensimmäisen kerran paikalla vasta helmi–maaliskuussa. Yleensä salametsästys on valikoimatonta, minkä vuoksi se usein lisää ongelmayksilöiden määrää. teemme asiasta tutkintapyynnön poliisille 28. kyse ei ole pelkästään tohmajärvestä, sillä tapa on yleinen koko maassa. Nautatilan haaska on osittain peitetty. uusimman arvion mukaan susikanta on hiljattain kasvanut. Laki ohjeistaa sijoittamaan sen kauas asutuksesta, mutta tarkkaa metrimääräistä määräystä ei ole. vuoden 2014 kevättalvella Pohjoiskarjalan poliisi arvioi saaneensa tohmajärveltä ja värtsilästä 6–9 ilmoitusta haaskoista, joista yksikään ei ole johtanut rikostutkintaan. Se talvehti satojen kilometrien päässä venäjän karjalassa, mutta tuli keväällä takaisin. Loppuvuodesta 2014 kyseinen haaska on ilmoitettu haaskapaikkarekisteriin. Paikalta löytyi supikoiran loukku ja riistakamera sekä naudan jäänteitä. Maanomistaja saa perustaa haaskan mailleen. tieto varmennettiin tieltä löytyneiden verijälkien dna-tutkimuksella. Pantatietojen antama reitti takaisin haaskalle oli suora kuin viivoittimella vedetty, Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija samuli Heikkinen sanoo. vuotta aiemmin tohmajärvellä poliisille ilmoitettiin lehmän ja lampaan osia sisältävästä haaskasta, joka oli jätetty 400 metrin päähän nautatilan päärakennuksesta. tämän vuoden alussa joensuun puolella lopetettiin loukkaantunut susi. Lauma hajoaa, jos toinen tai molemmat alfayksilöistä kuolee tai tapetaan. karhun lisäksi haaskalla voi vierailla myös susi. Nykyisin laittoman ravintohoukuttimen käyttö karhunpyynnissä on yleistä, vaikka se onkin laissa kielletty. viime syksynä tohmajärveltä tehtyjen karhunkaatoilmoitusten joukossa on useampikin tapaus, jossa karhu on kaadettu haaskan lähelle
Tohmajärvi on erityistapaus Susi on 2010–2014 aiheuttanut tohmajärvellä yhteensä 17 petovahinkoa. Suurin osa petovahingoista on tapahtunut alle kuuden kilometrin päässä, ja joka viides vahinko sijoittuu alle kahden kilometrin etäisyydelle haaskasta. Näitä haaskoja voidaan käyttää luvallisesti pienpetopyyntiin, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä salametsästyksen kanssa. 42 Suomen luonto 12/2015 ”Laittomien haaskojen tutkinta vaatii paljon sekä resursseja että ammattitaitoa. a NN e Hi rV o N eN a NN e Hi rV o N eN. Tämä on laillista. ahma on rauhoitettu ja sen ajattaminen koiralla on kielletty. Maaseudulla ollaan usein huolissaan siitä, että paikallisia ei kuunnella suurpetoasiassa, vaan ohjeet sanellaan HelNautatilan läheiselle haaskalle oli lokakuussa tuotu hirven jäänteet. Haaskoihin liittyvä lainsäädäntö on myös sekavaa”, komisario sami Joutjärvi joensuun poliisista sanoo. Eläintauteja koskevan lainsäädännön lisäksi pohjavesialueella oleva haaska saattaa rikkoa vesilakia. kun verrataan susien aiheuttamien petovahinkojen koordinaatteja tiedossamme olevien haaskojen paikkatietoihin, selviää, että kaikki alueen petovahingot ovat syntyneet alle 15 kilometrin säteellä tiedossamme olevasta haaskasta. Petojen houkuttelu pihapiireihin lietsoo kuitenkin susipelkoa. Lokakuu 2014: nautatilan läheisellä haaskalla käymme tohmajärveläisen nautatilan läheisessä metsikössä lokakuussa. keskellä metsää sijaitsevien haaskojen lähiympäristössä ei ole syntynyt petovahinkoja, sillä siellä ei ole maatilojakaan. vaakakupissa painavat toisaalta rikkomuksista annettavat melko lievät tuomiot. Petovahingot keskittyvät tohmajärvelle haaskojen ympärille. Pienillä paikkakunnilla kaikki tuntevat toisensa. ainakin teoriassa se voi myös estää sen, ettei mahdollisista petovahingoista saa valtiolta korvausta. tohmajärveä ympäröivillä alueilla rääkkylässä, kiteellä tai tuupovaarassa ei ole tapahtunut viime vuonna yhtään suden aiheuttamaa petovahinkoa, josta olisi maksettu korvauksia. Nautahaaska on peitetty asianmukaisesti ja paikalle on tuotu hirven jäänteet. Ongelman omavalvontaa kysymys suurpedoista asutuksen lähellä jakaa rajusti mielipiteitä. Petojen haaskojen lähellä tekemiä vahinkoja kuitenkin korvataan. Haaskan pitäminen nautatilan vieressä saattaa tuoda pedon pihapiiriin. Laittomista keinoista ollaan yleensä hiljaa, sillä ympäristön paine on kova. joissakin tapauksissa kyse voi olla myös metsästysrikoksesta. vuosittain alueella on tapahtunut keskimäärin 3,4 susivahinkoa, joista on maksettu korvauksia noin 6047 euroa vuodessa. Myös tohmajärvellä on järjestetty koulukyytejä petojen takia. Sudelle, jonka keskimääräinen reviirin koko on 1000 neliökilometriä, nämä etäisyydet eivät ole kummoisiakaan. Suurpetojen aiheuttamien eläinvahinkojen korvausedellytyksenä on, että vahingon kärsijän on käytettävissä olevin kohtuullisin keinoin pyrittävä estämään vahingon syntyminen tai sen laajeneminen. kUviS kuvassa jäniksen, ahman, auton ja koiran jäljet
itse emme sitä voi tehdä, koska tietoja ei anneta toimittajille. ”tällä alueella toimijat ovat tarkan syynin alla, Mika Susi sanoo. Miehet jatkavat matkaansa jänismetsälle, me jatkamme omaan suuntaamme. otamme valokuvia rikosilmoitusta ja Pohjois-karjalan ympäristöterveydenhuoltoa varten. olemme ehkä matkalla ajaneet riistakameran ohitse, ja sen perusteella on tultu tarkastamaan, mitä asiaa meillä alueelle on. tohmajärvi–värtsilän riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja mika susi tuomitsee salametsästyksen, vaikka onkin sitä mieltä, että susikanta täytyy pitää kurissa. Ne houkuttelevat suurpetoja talojenkin tuntumaan. vanha haaska, jolta löytyi ränsistynyt ampumakoju, on ollut luiden ja kallojen määrän perusteella käytössä kauan. tulomatkalla kohtaamamme kaksi farmariautoa, jotka ovat jääneet odottamaan meitä. Lähistöllä on sattunut paljon suden aiheuttamia petovahinkoja. Metsästäjäliiton Pohjois-karjalan piiri on kehottanut paikallisia metsästäjiä omavalvontaan. Selityksenä on ollut milloin mikäkin, metsästys tai koiran kiinniotto. kansanedustaja Pentti oinonen (ps.) on tehnyt aiheesta välikysymyksen. Paikalleen jätettyjen korvamerkkien perusteella viran omaiset pystynevät helposti jäljittämään eläimen alkuperän. Näistä laumoista tutkimus laskee Suomen kantaan puolet. Muu seurue istuu tiiviisti kyydissä. kartta on viitteellinen. Lisäksi haaska on pohjavesialueella. n Seuraamme tilanteen etenemistä Suomen Luonnon verkkosivuilla. 12/2015 Suomen luonto 43 singistä tai Brysselistä. ”järjestelmällistä salametsästystä täällä ei ole, minun tuntemani metsästäjät eivät riko lakia. Yksi kiistakysymyksistä liittyy petokantojen koon arviointiin. kukaan ei ole myöskään jäänyt kiinni rysän päältä”, Susi sanoo. = haaska = tie = asutusta ja laidunmaata/peltoa Tohmajärven ydinalueilla haaskoja on tiheässä ja lähellä asutusta. tälläkin kertaa juttelemme niitä näitä autosta nousseen miehen kanssa. Salametsästysepäilyt ovat johtaneet suojelijoiden ja metsästäjien vastakkainasetteluun ja epäilyihin perättömistä ilmiannoista. Metsästäjät katsovat, että tutkinnan keskeyttäminen on jättänyt epäilyn elämään, ja vain tutkinnan lopettaminen puhdistaa paikallisten metsästäjien maineen. Facebookin keskusteluryhmän mukaan maastossa on liikkunut kusipäitä, jotka ovat joutuneet pelimiesten puhutteluun. marraskuuta 2014. villeimpien teorioiden mukaan suojelijat lavastavat salakaatoja ja tutkijat siirtävät susia uusille alueille. Myös alueella liikkuvat sudensuojelijat ottavat ylös rekisterinumeroita siltä varalta, että karjalan metsissä tapahtuu jotain sellaista, joka kuuluu poliisin selvitettäväksi. itärajan lähellä osa susilaumoista liikkuu rajan molemmin puolin. käytännössä se tarkoittaa, että maastossa liikkuvien henkilöllisyys tarkistetaan auton rekisterinumeron perusteella. el ä iN te N k u Va kk ee t ja k a rt a N t aus ta is to ck PH o to 1,6 km 2014 2010 2010 2010 2012 2013 5,7 k m 4,7 km 2,3 km 3,1 km 4,3 km SUSIVaHINKOja VaNHaN HaaSKaN YMpärIllä HaaSKOja aSUtUKSeN tUNtUMaSSa 1 kM. teemme rikosilmoituksen nautahaaskasta sunnuntaina 30. aikaisemmin alueella liikkuessamme meitä on seurattu pitkiä matkoja, jopa metsätien lenkkien umpikujiin. Kerromme muun muassa vielä rikostutkinnassa olevien tapausten päätöksistä. itärajan metsästäjät ovat hermostuneet talvella 2014 alueelta poliisin tietoon tulleesta pantasuden salametsästysepäilystä, jonka tutkinta keskeytettiin keväällä. Lähistöllä on vain metsäautoteitä ja metsää. kriitikoiden mielestä kaikki alueella liikkuvat laumat tulisi laskea mukaan. Nyt tutkintaa on jatkettu. Heti maanantaina saamme puhelun joensuusta, sillä tutkinta on aloitettu. Marraskuu 2014: takaisin tuoreelle haaskalle Palataan takaisin traktorinuran päähän, josta ruskea naudan pää on löytynyt. Myöhemmin saamme lukea verkkokeskustelusta jännittävän tulkinnan tilanteesta
Merikotkan havaittuaan se tuijotti taivaalle ja muistutti enemmän kuivunutta pökkelöä kuin lintua. 44 Suomen luonto 12/2015 Lapinpöllöjen vaellus eteläiseen Suomeen opetti lintuharrastajille paljon. TeksTi ja kuvaT LaSSi kUjaLa Saaliin katselun ja kuuntelun ohessa lapinpöllöllä riitti aikaa ilmatilan tarkkailuun. Pöllö pylväänpätkänä 44 Suomen luonto 12/2015
ilman pöllöä molemmat kotkat olisivat jääneet havaitsematta. Pöllö sen sijaan tunnisti tulijan heti kotkaksi, vaaraksi, jota tuli pitää silmällä. jos ihminen pystyisi samaan, kiikareiden ja kaukoputkien valmistuksen voisi lopettaa. kuvassa kotka sellaisena kuin se näkyi tehokkaalla kiikarilla. Mutta miten hyvin ne näkevät. tuntikausia paikoillaan istunut lapinpöllö oikaisi äkkiä itsensä ja tuijotti jähmettyneenä ylös taivaalle. Ehkäpä se näki jotain mitä muut paikalla olijat eivät huomanneet. Matkaa taivaalla näkyvään pieneen pisteeseen oli yli kilometri. Miksi se teki noin. Paikka oli hyvä, sillä pelto tuntui vilisevän myyriä. Pian voitiinkin havaita lähestyvä merikotka, joka liukui hitaasti pellon yli noin kilometrin korkeudessa. iitissä eräällä peltoaukealla saalisteli yhtä aikaa jopa kolme lapinpöllöä. kun saaliin paikannuksen hienosäätö oli tehty, seurasi syöksy sukkulana alas.. 12/2015 Suomen luonto 45 Nälkä ajoi lapinpöllöt vaellukselle talvella 2013. Myyrä oli kynsissä ja se syötiin saman tien. Me lintuharrastajat havaitsimme sen vain siitä, että pöllö jämähti jälleen pölkkymäiseen asentoon. Lapinpöllöt käyttävät saalistuksessa kuuloaan, jonka avulla ne pystyvät napsimaan pikkunisäkkäitä lumen alta. Linnun tasainen naamataulu sai aikaan illuusion pystyyn nostetusta harmaasta pylväänpätkästä. Suuri lintu näkyi paljaalla silmällä vain pienenä pisteenä poutapilvien lomassa, ja määritys onnistui juuri ja juuri. jokaiseen suureen lintuun se ei reagoi samalla tavalla. tähän saatiin pian vastaus. Samalla tuli todistettua sekin, että lapinpöllö näkee päivällä erittäin hyvin, pitkälle ja tarkasti. iskun jälkeen pöllö makasi hetken hangella siivet levällään. n ”Pöllö tunnisti tulijan heti merikotkaksi, vaaraksi, jota oli pidettävä silmällä.” pöllö tunnisti merikotkan hyvin kaukaa. Pölkyksi muuttunut lapinpöllö seurasi suuren pedon ylilentoa koko sen ajan, jonka se oli näkyvissä. Puolen tunnin kuluttua sama toistui. toinen merikotka lähestyi kaukaa lounaasta. kuultuaan hangen alta rapinaa pöllö liukui nopeasti kohdalle ja lekutteli hetken paikallaan. Suorituksen arvoa nostaa sekin, että pöllön täytyi erottaa lähestyvän linnun muoto tuolta matkalta melko tarkasti
onko se paljon vai vähän. riippuu siitä, kenen kannalta katsoo. tekSti jOUNi TikkaNEN / kuvat SEppO rONkaiNEN 46 Suomen luonto 12/2015 Suden. 46 Suomen luonto 12/2015 perheongelmat suomessa on nyt 220–245 sutta
12/2015 Suomen luonto 47 Susi elää laumassa, joka on johtavan naaraan ja johtavan uroksen sekä muutaman pennun muodostama tiivis perhe. heikkojakaan ei jätetä. 12/2015 Suomen luonto 47
128 kyläläisistä olisi vastasyntyneitä ja sen takia pois kysymyksestä. vain matkan pituus on epätavallinen: keskimäärin nuori susi asettuu sadan kilometrin päähän kotoaan. Lumijälkien perusteella tiedettiin, että vuoden 1980 paikkeilla Norjan ja ruotsin rajaseudulle oli saapunut joko Suomesta tai venäjältä muutama susi. 48 Suomen luonto 12/2015 vuosi sitten nuori Etelä-Norjassa Hedmarkin lähellä elänyt urossusi sai kaulaansa gps-pannan. tutkijat halusivat seurata sitä selvittääkseen suden vaelluskäyttäytymistä. joku niistä voi olla edellisvuoden pentueesta jäänyt lapsenvahti, mutta useimpien nuorten veri vetää maailmalle jo ensimmäisenä keväänä. Et vielä aivan hahmottaisi mitä, mutta olisit salaa alkanut vilkuilla vastakkaista sukupuolta. Me ihmisetkin kannamme soluissamme haitallisia geenimuotoja. Se ei kuitenkaan asettunut aloilleen vaan juoksi takaisin Pomokairaan, kääntyi jyrkästi kohti itärajaa ja katosi Sallan Naruskassa venäjän puolelle, missä matkapuhelinverkkoa käyttävä lähetin hiljeni. 134 kyläläisistä kuuluisi kiinteisiin vanhoihin pareihin, joita ei myöskään kannattaisi yrittää. vuonna 2005 ruotsalainen olof liberg julkaisi Biology Letters -lehdessä sukutaulun ruotsissa ja Norjassa elävistä susista. olisit yksinäinen teini vailla jotakin tai jotakuta. Libergin tutkimus vahvisti, että alussa oli ainoastaan yksi susipari, joka sai pentuja ensi kerran 1983. Huhtikuussa uros lähtikin jolkottamaan kohti pohjoista ja päätyi yllättäen elokuussa Suomen Lappiin asti, yli tuhannen kilometrin päähän synnyinseudultaan. Näitä perinnöllisyyden tikapuita pitkin päästiin ajassa taaksepäin sinne, mistä kaikki sai alkunsa. Ei kuitenkaan voitu olla varmoja, kuka lisääntyi kenenkin kanssa. vaeltaminen ylipäätään on tavanomaista nuorille uroksille, jotka etsivät omaa reviiriään. tiedetään, että sudet ovat ennenkin kulkeneet eteläisen Skandinavian ja venäjän välillä Suomen Lapin poikki. Susi elää ydinperheessä, joka rakentuu johtavan naaraan ja johtavan uroksen ympärille. Marraskuun lopulla susi kävi kuitenkin 250 kilometriä etelämpänä kostamuksen kaupungin lähellä, jolloin saatiin siihen asti kertyneet paikkatiedot. kUviTTELE, ETTä olisit syntynyt pieneen 380 asukkaan tuppukylään, joka olisi täysin irti muusta maailmasta. Lehden toimituksessa piirrettiin suden reittiä silmät tihrussa kartalle. vaihtoehtoja olisi surkean vähän. insesti kukki. Susi jatkoi Sodankylän Pomokairasta kohti pohjoista, tappoi neljä poroa Sallivaaran paliskunnasta Naskaman lähellä, teki mutkan inarin angeliin ja palasi yllättäen Naskamaan tappamaan vielä kaksi poroa lisää. tällaista on suden elämä. jäljelle jäisi 59 sinänsä hehkeää nuorta, mutta ne olisivat kanssasi samaa sukua. alkukesästä kevättalveen laumaan kuuluu alfaparin lisäksi myös puolenkymmentä pentua. Puolet jäljellä olevista 118:sta olisi samaa sukupuolta – pois kysymyksestä, jos haluaisit lisääntyä. Hedmarkin nuori uros oli yksitoistakuinen, kun sen levottomuus heräsi. Se on maailman ensimmäinen sukutaulu luonnonvaraisesta nisäkäspopulaatiosta. Muut pennut jatkoivat lisääntymistä keskenään. voitiin laskea, että se oli juossut jo yli 2200 kilometriä. useimmissa meissä ne kuitenkin peittyvät, koska Sukusiittoisuus voi tehdä suden alttiiksi taudeille.. koko Norjan ja ruotsin nyt 380 yksilöön kasvanut susikanta sai alkunsa insestistä. Suomen riistakeskus kertoi suden sijainnista lokakuussa, ja pian sen kannoilla olivat sekä poromiehet että Suomen Luonnon inarin-kirjeenvaihtaja Vesa luhta. Hän rakensi 163 sudelle dna-sormenjäljet, joita voitiin verrata keskenään. Yksi näistä pennuista pariutui vuonna 1991 Suomesta saapuneen kolmannen pyörän kanssa. SUkUrUTSaLLa on tietysti hinta. Liberg otti dna-näytteitä elävien susien verestä, hangelle tippuneesta kuukautisverestä sekä ulosteista ja kuolleiden susien kudoksista. Erämaassa sudella ei ollut kenttää. ruotsin ja Norjan sudet oli metsästetty sukupuuttoon 1960-luvulla
pannoitettu nuori urossusi juoksi eristyneestä Skandinavian susipopulaatiosta venäjälle. Myös sudet karttavat hyvin tarkkaan lähisukulaisten kanssa pariutumista, jos niillä on vara valita. kun olof Liberg laski Norjan ja ruotsin susille niin sanotun sukusiitoskertoimen, se oli vielä parikymmentä vuotta ensimmäisten susien saapumisen jälkeen syntyneillä pennuilla vähintään 0,25 ja pahimmillaan peräti 0,41. kun sukulaiset pariutuvat keskenään, haitalliset geenimuodot löytävät helpommin samanlaisen vastinparin, mikä voi johtaa perinnölliseen sairauteen. jotta sukurutsan aiheuttama rappio voitaisiin välttää, sudet eivät saisi jäädä parittelemaan sisarten, serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa, vaan puoliso pitäisi hakea muualta. Nämä ovat suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia ihmisen tauteja, jotka vaivaavat nimenomaan meitä suomalaisia, koska esivanhempamme elivät syrjäisissä kylissä, joista oli liian pitkä matka naapurikylän tansseihin. kun sukusiittoisuus kohoaa 0,48:aan asti, susien määrä ei enää lisäänny, vaan niitä kuolee luonnostaan yhtä paljon kuin syntyy. tämän lisäksi niiden pitäisi kestää metsästystä. Nuoren suden ei välttämättä tarvitse suostua aivan kaikkeen, mitä se ei itse halua. 12/2015 Suomen luonto 49 olemme saaneet toiselta vanhemmalta terveen, vallitsevan muodon samasta geenistä. Sellaiseen kuin Sallan tauti. Mitä isompi luku, sitä varmemmin jälkeläinen on vammainen tai vastustuskyvyltään heikko. kerroin kuvaa sitä todennäköisyyttä, jolla haitalliset geenimuodot löytävät toisensa tietyssä jälkeläisessä. Mitä kauempaa sitä parempi. usein ei kuitenkaan ole. Muuten sukurutsa on kyllä kaikissa ihmisyhteisöissä suuri tabu, ja sitä vältetään alitajuisesti, selkäytimestä. Meidänkin susillemme on laskettu sukusiitoskerroin: vuosina 2007–2009 se oli 0,108, siis parempi kuin Libergin Skandinavian susille laskema luku mutta huonompi kuin saimaannorpalla. Hedmarkin yksitoistakuinen uros teki fiksusti, kun se juoksi pakoon insestiä. Tai diastrofinen dysplasia. Puoliso otettiin läheltä pakon edessä. Sen jälkeen osat vaihtuivat: Skandinavian susikanta kasvoi hurjasti ja Suomen susikanta romahti vuoden 2007 kolmestasadasta vuonna 2013 pahimmillaan noin 130:een. jokainen 0,1 pisteen korotus tarkoittaa, että yksi susilauman pennuista kuolee seuraavan talven aikana perinnölliseen kelvottomuuteen. tai nonketoottinen hyperglysinemia. vertailun vuoksi: Saimaannorpalla sukusiitoskerroin on 0,07. SUOMESSa ON Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan 220–245 sutta. Sukusiittoiset sudet saavat vähemmän pentuja, ja epäillään, että niillä on enemmän luustovikoja. Skandinaviassa susia on noin 380, Suomessa 220–240 ja venäjän karjalassa 400–450. Se on lähes sata enemmän kuin viime vuonna, mikä on hienoa, koska enemmän susia tarkoittaa enemmän vaihtoehtoja suden rakkauselämässä. Suden levinneisyys kartassa harmaalla. Susien pääluku ei kuitenkaan selitä sukurutsan yleisyyttä Enemmän susia tarkoittaa enemmän vaihtoehtoja suden rakkauselämässä. trikiini-sukkulamatojakin niiltä on löytynyt epätavallisen paljon. sk a N d u lV / o Pe N st re et M a Pi N t ek ij ät / su o M eN lu o N to Pannoituspaikka Naskama Pomokaira Naruska kostamus. osittain ero Suomen ja Etelä-Skandinavian susien välillä johtuu siitä, että Suomessa oli laskelman tekohetkellä enemmän susia kuin ruotsissa ja Norjassa vuonna 1997
Suomenkin sudet ovat siis jäämässä loukkuun pieneen tuppukylään, jossa käydään liian harvoin vieraissa. tästä onkin kysymys. ”Ensireaktio minulla oli, että mihin ihmeeseen se voi perustua, koska ei se perustu ainakaan millään lailla geneettiseen tutkimukseen.” jansson on lukenut vain Susikannan hoitosuunnitelmasta kertovia uutisia. Suomen sudet ovat saaneet etua siitä, että venäjältä on ollut lyhyempi matka Suomen sudentansseihin: Meille on tullut 1990-luvulta lähtien enemmän susia venäjän karjalasta, yhdestä kolmeen sutta yhtä susisukupolvea kohti. Mitä hän ajattelee siitä, että Suomen maaja metsätalousministeriö teki tammikuun lopulla mahdolliseksi suden ”kannanhoidollisen metsästyksen”. ajatuksessa on itua, ja periaatteessa se on janssonin mukaan geneettisestikin mahdollinen. Ensihämmennyksen jälkeen hän kuitenkin ymmärsi, että susien tappamista halutaan käyttää venttiilinä, jonka kautta ihmisiltä lasketaan paineita. janssonin Molecular Ecology -lehdessä 2012 julkaistu tiedeartikkeli paljastaa kuitenkin myös, että sukusiittoisuus alkoi lisääntyä Suomen susilla heti, kun kannan romahdus alkoi vuonna 2007. 50 Suomen luonto 12/2015 yhtä paljon kuin esi-isien määrä. ”Geneettinen aines ei kapene, jos ei ammuta alfoja eikä venäjältä saapuneita tulokkaita.” ”Sitä en sitten tiedä, miten sen voi käytännössä ampumistilanteessa vahvistaa, että tuo susi ei nyt ole venäjältä tai ettei se ole alfa.” ruotsissa metsästystä yritettiin vuonna 2010 50 Suomen luonto 12/2015 Suomen sudet ovat jäämässä loukkuun pieneen tuppukylään.. Syynä sukusiitokseen on paitsi ankara salametsästys meillä myös se, että venäjän ja Suomen välinen susiliikenne on hiipunut 1990-luvulta. tämä sanotaan suunnitelmassa avoimesti. idea on, että jokaisesta elinkelpoisesta laumasta voitaisiin ampua yksi nuori susi joka vuosi, jotta tarve salametsästykseen vähenisi. EEva jaNSSON on nykyisin tutkijana tukholman yliopistossa. tämä kaikki selviää oulun yliopistosta 2013 väitelleen Eeva Janssonin tutkimuksista. Suomen sudet ovat tämän takia keskenään vähemmän sukua kuin Skandinavian
Se etsii kumppanin ja perustaa oman lauman.. 12/2015 Suomen luonto 51 12/2015 Suomen luonto 51 Susi lähtee maailmalle alle vuosikkaana
ja se pätee vain, jos nuo yksilöt eivät ole sukua keskenään, mikä ei ole aivan totta. • Studiokuvauksen perusteet – muotokuvaus 1.6. Pitkällä aikavälillä susia pitäisi olla paremminkin viisisataa tai mielellään tuhat. – 5.7. • Kuusamon XLIV Taideleiri 1.6. Taidegrafiikka 13.7. – 6.6. – 11.7. • Kengänvalmistuksen perusteet 6.7. Mutta se pätee vain lyhyellä aikavälillä, jansson tähdentää. Viihtyisä opisto sijaitsee lähellä palveluja kaupunkikeskustassa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Kuusamo–opisto, Kitkantie 35, 93600 Kuusamo Puh. tiivistäen: Siinä on käytetty peukalosääntöä, jonka mukaan 50 lisääntyvää sutta eli 25 paria riittää lyhyellä aikavälillä suotuisan suojelutason saavuttamiseen. – 11.7. – 4.7 . 31.8.) Kuvataidelinja • Valokuvauslinja Opit alan perustaidot ja erikoistekniikoita sekä saat valmiuksia jatko-opintoihin. Ensi keväänä Hedmarkin uros astuisi naaraan ensimmäisen kerran. – 13.6. – 1.8. Olen tästä kyllä suuresti yllättynyt ja jopa vähän järkyttynyt. Videokuvaus – lyhytdokumentin työpaja 28.7. – 9.5. • Kuvankäsittely Lightroom –ohjelmalla 29.6. 29.6. • Pronssivalu 14.9. • Luontokuvauksen peruskurssi 13.7. – 11.7. • Kasvintuntemus ja –valokuvaus 29.6. Linnut kevään huumassa 30.4. 52 Suomen luonto 12/2015 suunnata niihin yksilöihin, jotka ovat kaikkein sukusiittoisimpia. koko ”kannanhoidollisen metsästyksen” idea on lainattu ruotsista, jossa juuri nyt harvennetaan susia ennennäkemättömän rankasti. Missä susi on nyt. Hän johtaa Hedmarkissa sitä tutkimusryhmää, joka pannoitti viime helmikuussa nuoren urossuden, sen saman, jota olemme seuranneet. – 4.7. tästä alkaisi susiparin kihlavuosi. (taiteenaloina grafiikka, pronssivalu ja maalaus) Mallimaalaus 29.6. Sen sijaan tultiin tappaneeksi susia, joiden sukusiittoisuuskerroin oli tavallista pienempi. – 19.9. – 3.5. kannan tila paheni. KANSANOPISTOLINJAT 2015 – 2016 (34 ov, alk. Puukontekokurssi 13.7. Edulliset kurssihinnat, ruokailut ja majoitus. Ehkä TäMä riittää Suomen asioista. tutkija Guillame Chapron kirjoitti juuri tiedelehti Natureen tiukkasanaisen mielipidekirjoituksen, jossa kertoi ruotsalaisten poliitikkojen vääristelleen hänen tutkimustaan ”kannanhoidollisen metsästyksen” tueksi. jansson haluaa nähdä, mitä Suomen Susikannan hoitosuunnitelmassa tarkalleen ottaen sanotaan. Sitten jansson kirjoittaa pitkästi siitä, mikä suunnitelmassa on pielessä. täytyy soittaa vielä Norjaan Petter Wabakkenille. on silti mahdollista, että ei-enää-niin-nuori uros on asettunut viehättävän naaraan kanssa sopivalle metsäalueelle ja ryhtynyt merkkaamaan reviirinsä rajoja virtsalla. 050 444 1157 , opisto@kuusamo.fi www.kuusamo–opisto.fi KUVATAIDE, KÄSITYÖ JA VALOKUVAUS – Kesäkurssit 2015 Pronssivalu 4.5. – 18.7. Saatuaan paperin sähköpostiinsa hän kirjoittaa nopeasti vastauksen: Mikä minulla pisti silmiin on, ettei siinä ole viitattu yhteenkään tekemäämme geneettiseen tutkimukseen. • Hopeatyökurssi 6.7. – 11.7. – 4.7. Ensi keväänä Hedmarkin uros astuisi naaraan ensimmäisen kerran, ja touko– kesäkuussa 2016 syntyisivät pennut. – 18.7. Kuusamo-opisto • luonnostaan luova. Kengänvalmistuksen jatkok. ”venäjällä”, Wabakken vastaa ykskantaan, ”Mutta päivitettyä karttaa sen liikkeistä ei ole.” Wabakken ei siis tiedä, onko susi löytänyt kumppanin. • Taidegrafiikka 6.7. – 18.7. n Tästä alkaisi suden kihlavuosi. jansson kertoo paikallisten kollegoidensa olevan sitä vastaan: susia tarvittaisiin kipeästi lisää. Niillä olisi todennäköisesti hyvä perimä, koska karjalan monimuotoisemmissa susiporukoissa Hedmarkin uroksella on puolison suhteen varaa valita. • Digikuvauksen peruskurssi 6.7
Pyysin HS:ssä haastatellulta maarit kahilalta itse tutkimuksen. Näin on, vaikka luontovastaukset antoivat selkeän viestin esimerkiksi vartiosaaren ja keskuspuiston säästämisestä (niillä on kaavaehdotuksessa rakentamista). käSikirjOiTUkSESSa Mapitaa ei mainita nimeltä, vaikka tiedelehdissä riippuvuudet usein ilmoitetaan. konsultit joutuvat joustamaan objektiivisuudesta, koska he haluavat myös seuraavan toimeksiannon. 11/2015 Suomen luonto 53 V a h tik o ir a korkeakoululaiset konsultteina helsinkiläisten luontopisteitä. Hän on myös Mapitan tutkimusjohtaja ja aalto-yliopiston professori. voimakasta rakentamista ajava iso Facebook-ryhmä ohjasi kyselyyn, ja innokkaimmat tiivistäjät tehtailivat 100–200 rakentamiskohdetta. aikaisemmassa nettijulkaisussa samojen vastaajien oli huomattu jakautuvan ”urbaaneihin” ja ”tiivistyskriitikoihin”. Tutkimuksessa oletetaan vastaajan tarkoittavan vain hehtaarin ruutua. Siinä oli mukana kartta, johon sai merkitä erilaisia toiveita. kyselijävirasto on voimakkaasti rakentamisen – myös viheralueille rakentamisen – puolella, joten vastaajia ohjattiin sijoittamaan kartalle rakentamisen paikkoja. TUTkijOiTa paTiSTETaaN perustamaan yrityksiä, joissa tutkimus tuottaa rahaa. Luontopisteitä tuli kaikesta huolimatta mukaan 5000. Yhtiön nimi ja tutkijoiden määräävä asema siinä olisi hyvä mainita, tekeehän artikkeli väistämättä myös Mapitan myymää palvelua tunnetuksi. TiLaajaN TOivEidEN mukaan muotoiltuja mielipidekyselyitä tehdään Suomessa tietysti paljon. kyselyn vastaajajoukko oli odottamaton, sillä esimerkiksi 17 prosenttia vastauksista tuli englanniksi. kr is ti iN a M a N N er M a a 12/2015 Suomen luonto 53 H el si N g iN k a u Pu N k is u u N N it te lu V ir a sto / M a Pi ta. aNTTi haLkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. kaupparekisteristä selviää, että tekijöistä kahila on Mapitan hallituksen puheenjohtaja, anna Broberg hallituksen jäsen ja yhtiön toimitusjohtaja sekä marketta kyttä hallituksen jäsen. Yksi tällainen on aalto-yliopistossa syntynyt Mapita oy, joka myy kaupunkisuunnittelun paikkatietopalveluita. kyseessä on käsikirjoitus. Hän on myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja. Mielenkiintoiseksi tämä kysely muuttui, kun sen jatkotyötä esiteltiin Helsingin Sanomissa (20.1.) ”uunituoreena aalto-yliopiston tutkimuksena”, jonka mukaan helsinkiläiset ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat asioista pitkälti samaa mieltä (myös Mapita mainittiin jutussa). kahila ei näe Mapitan nimen sivuuttamisessa mitään ongelmaa, koska ”artikkelissa on ilmaistu roolimme sekä konsulttina että tutkijoina”. käsikirjoituksen mukaan Helsingin yleiskaavaehdotus ”ei ilmeisesti uhkaa kaupunkilaisten tärkeinä pitämiä luontokohteita”. Syksyllä 2013 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto tilasi yritykseltä nettikyselyn. vaihtoehdoiksi ei annettu viheralueita tai arkista lähiluontoa, vaan merkattavan luonnon piti olla ainutlaatuista. avoimissa vastauksissa voitiin kuitenkin sanoa vaikkapa kuvan yläosan keskuspuistosta, ettei sitä ”saa nakertaa”. viisituhatta luontopaikannusta puuttuu artikkelista, jonka otsikkona on ”Helsinkiläiset rakentaisivat tiiviimmin”. Siinä on tehty tilastollisesti vinoutuneen ja pienehkön 2650 vastaajan joukon mielipiteestä koko kaupungin näkemys
ruunaan hiihtoladut avataan helmikuun lopulla.. virran viertä ruunaan retkeilyalue Lieksassa on talven hiljaisimpia paikkoja. Se mutkittelee ja hiljenee välillä järviin ennen kuin jatkaa taas seuraavaan koskeen. Ennen Pielistä joki kuohuu kuudessa koskessa reilun 17 kilometrin matkalla ruunaan retkeilyalueen rajojen sisällä. viimeisen alamäen jälkeen sen jo kuulee. vesi virtaa kohisten mustana Lieksanjoessa rantojen jäätörmien välissä. TeksTi aNNakaiSa väNTTiNEN M ar kk u t a N o Sivakointia Siikakoskella. rannan puut kurkottavat veteen lumisina. 54 Suomen luonto 12/2014 Naavaiset männyt ja lumiasussaan kuiskivat kuuset seuraavat etenemistämme. Sukset vievät rantaa myöten kohti Haapavitjan riippusiltaa, jonka alla Paasikosken kuohut matkaavat kakkisenpyörteestä kohti Neitijärveä. Ensin virta näyttää rauhalliselta, mutta yläjuoksua lähestyttäessä se kiihtyy ja tyrskyt kasvavat. Hanki upottaa ja sivakoimme metsäsuksilla hissukseen. välillä vesi katoaa jääluolaan tai solahtaa jääkannen alle. Lunta sataa kevyesti valkoiseen maisemaan. rantaa koristavat jään luomat hienot muodot. välillä pysähdymme retkikaverini kanssa kuulostelemaan äänettömyyttä ja ihailemaan maiseman yksityiskohtia. Lieksanjoki saa alkunsa venäjän karjalasta roukkulanjärvestä, Lieksanjärvestä ja tuulijärvestä
ruunaan rauhassa elävät myös kaikki maamme suurpedot: ahma, susi, ilves ja karhu. Neitikoskella istuu pilkillä Pekka kaksonen. vastarannan kivi tai juurakko näyttää silmäkulmassa joltain suurelta, harmaalta eläimeltä. vastaavia koskialueita ei ole näillä leveysLoppumatka laavulle hiihdetään umpihangessa. Loppumatka kakkisen laavulle on umpihankea. ruunaalle tullaan aina takaisin ruunaan kosket houkuttavat kalastajia ympäri vuoden. polku vie Neitikoskelle. toivon näkeväni koskikaran Neitikosken jään reunalla ja menen paikalle vielä aamullakin. Hyvät kalavedet antavat kirjolohta, haukea, ahventa ja siikaakin. ”Luonto ja hyvät kalavedet saavat minut palaamaan tänne aina uudestaan. 12/2014 Suomen luonto 55 LöyTöRETKELLä SuOMeSSA tähän saakka olemme hiihtäneet kelkkapohjia pitkin. Haapavitja on uljas näky. koskikaran maisemassa täällä viihtyy pohjoisesta pakkasia pakoon tullut koskikara. ”välillä kalastus jää toisarvoiseksi, kun saa seurata luonnon tapahtumia ja eläimiä ”, hän sanoo. viimein pääsemme perille ja sytytämme nuotion. Lintua houkuttavat avonaisina pysyvät vedet, jotka turvaavat sille ravinnon. Neitikoskella nykyn nykyä ei tule, mutta se ei kaksosta haittaa. ihailemme alapuolella kuohuvan kosken kaarteita. Lintu ei kuitenkaan suostu näyttäytymään, ehkä se odottelee lumisateen päättymistä. Lumista joen vartta kulkiessa mielikuvitus temppuilee. Perhokalastus on miehen intohimo. Mutta ei susi niin helpolla näyttäydy. Luonnossa liikkumista harrastava kaksonen rakastui ruunaan luontoon jo 1986 ja on palannut tänne siitä saakka viisikin kertaa vuodessa. a N N ak a is a Vä N tt iN eN
kevyt lumisade tekee maisemasta vaaleanharmaan. viimeisenä päivänä päätämme lykätä lähtöä iltapäivään, jotta ehdimme vielä lumiken. Saarelle voisi jäädä katsomaan virtaa tuntikausiksi. Sulan aikaan reitti sopii liikuntarajoitteisellekin. Metsäsuksilla lumisten maisemien läpi kohti haapavitjaa. Hiljaisuutta ja rauhaa etsivälle tämä on hyvä paikka. Lumikengillä hiljaisiin metsiin Metsässä on miltei metri lunta. Suurin osa ruunaalle tulevista on vakiokävijöitä. Hanki ei kanna lainkaan, siksi vuokraamme lumikengät. Matkailijoita tulee etelästä ja muualta Suomesta mutta myös itänaapurista, ja karavaanareita saapuu jopa keski-Euroopasta. Moni jatkaa perinnettä suvussa ja tuo mukanaan lapsensa tai lapsenlapsensa. Majapaikkamme sijaitsee aivan Neitikosken vieressä. kuohuja pääsee ihailemaan myös kosken keskeltä pieneltä saarelta, jonne kuljetaan siltaa pitkin. haapavitjalla virran yli vie riippusilta. Lumikengät helpottavat hangessa. ruunaan retkeilykeskus sijaitsee kivenheiton päässä. Niillä pääsee kinoksissa helposti eteenpäin. tärkeänä uittojokena vuoteen 1986 palvelleen Lieksanjoen virtoja hyödyntävät nyt pääasiassa kalastajat ja koskenlaskijat. 56 Suomen luonto 12/2014 Ruunaalla kulkiessa tuntee olevansa kaukana kaikesta. koski näkyy mustana molemmin puolin siltaa. talvella koskia saa katsella ja metsiä kulkea ilman ainuttakaan vastaantulijaa. ruunaalla sanotaan olevan oma pienilmastonsa, jonka takia lunta kertyy lähes aina enemmän kuin muualla Lieksassa; lämpösumma vastaa Ylitorniota. täälläkin voisi nähdä koskikaran, mutta jälleen se piilottelee. ruunaalla kulkiessa tuntee olevansa kaukana kaikesta. au ke a M a N k u Va t a N N ak a is a Vä N tt iN eN piireillä, seuraavat löytyvät vasta kuusamosta tai Lapista.” ruunaan retkeilykeskusta jo kuudettatoista vuotta pitävä yrittäjä Markku Lappalainen vahvistaa tiedon. Neitikoski pysyttelee sulana
Lumisade on hiljentänyt luonnon ihmeellisen vaiteliaaksi. Näemme kuitenkin tuoreet jäniksen jäljet ja heti perään pehmeässä kinoksessa oravan tai näädän kulkureittejä. on aika lähteä kohti kotia. kirppuvirralta näkee kauas Neitijärvelle. Maisema ja virtaavan veden ääni luovat uskomattoman kauniin kokemuksen. Matka jatkuu joen rantaa, missä jää voi olla petollista, sillä paksu nietos piilottaa rannan ja jään rajan. koskikara näyttäytyy sittenkin. jään reunalta se viheltää meille jäähyväiset. n Katso video Ruunaan kuohuista! www.suomenluonto.fi/videot 58 Suomen luonto 12/2014 att e k a rtt u N eN kirppuvirran kauneus ja rauha jättivät jäljen.. Samassa selän takaa sulasta virrasta kuuluu korkea VIUHHH. 58 Suomen luonto 12/2014 jään muodostelmia Murrookoskella. Lumikengät nousevat helposti kevyessä lumessa. Video M ar kk u t a N o käillä kirppuvirralle. Linnut piilottelevat ja lumi peittää hankiin tallentuneet tarinat
Metsähallitus sai tavallaan ilmaiseksi hehtaareita koko maan suojeluvelvoitteeseensa. ruunaan alueella on rakennuskielto ja joenvarret on rauhoitettu hakkuilta. toukokuusta lokakuuhun retkeilykeskuksen ravintolan keittiö on auki. Viime vuonna suojeluun saatiin noin 14 neliökilometriä alueita, kun valtion Metso-ohjelman osuutta täytettiin. taukopaikkoja nuotiopuineen on kolmen kilometrin välein. ruunaata peittävät havumetsät ja sekametsät, jokien rannoilla lehtipuut. 12/2014 Suomen luonto 59 METSähaLLiTUS hoitaa 1987 perustettua ruunaan retkeilyaluetta. rajavyöhykkeen tuntumassa retkeilyalueesta itään sijaitsee ruunaan luonnonsuojelualue. tasapäiset, suorarunkoiset mäntymetsät ovat metsätalouden jäljiltä. Viisi luonnonsuojelujärjestöä oli tehnyt alueelle suojeluesityksen, josta noin 70 prosenttia tuli mukaan. lapamadot lähtevät välittömästi ja viikon kuolleenakin ollut pyrkii pystyyn”. osa metsistä jäi siten hakkuisiin ja osaa ei olisi jo naturakohteina suojeltuina uhannut mikään. suojelualueesta puolet on rajavyöhykkeellä, jolla liikkuakseen tarvitsee rajavartijalaitoksen luvan. ravintolan oma drinkki on muodostunut jo lähes legendaksi alueelle saapuvien melojien ja kalastajien keskuudessa. suojelualueelle pääsee parhaiten vesiä pitkin kanootilla. koskia lasketaan kumilautalla tai puuveneellä. Harmikseni tai pelastukseni koituu se, että talvikaudella olennainen raaka-aine on päässyt ehtymään. Hyppy Neitikoskeen -drinkin pääraaka-aine on absintti. Polut ovat helppokulkuisia, korkeuseroja on vähän. Vaelluspolkuja on retkeilyalueella 60 kilometriä ja reitit yhtyvät myös pidempiin karhunpolkuun ja siitä karjalan kierrokseen. alueella on myös luonnontilaisia soita. n Moni tulee ruunaalle vauhdin huuman perässä. Melojalle joki tarjoaa vaihtelevan reitin. Polut kulkevat kosken viertä, katoavat välillä männiköihin ja halkovat pieniä suoalueita. opastus siirtyi lähemmäs retkeilyalueita Neitikoskelle ruunaan retkeilykeskukseen. Majoitusta on mökeistä huokeampiin aittoihin ja telttailualueeseen. siellä kulkee vain yksi merkitty polku, rantautumispaikkoja on muutama ja nuotiopaikkoja pari. Metsähallitus sulki opastuspisteensä ruunaan luontokeskuksen pienenevien kävijämäärien vuoksi 2014. lappalaisen mukaan se antaa ”hyvältä tuoksuvan hengityksen, hövelin käytöksen, vähentää pelkuruutta ja lisää röyhkeyttä. M ar kk u t a N o eräMaaN raUHaa
TeksTi haNNELE ahpONEN kiivi. 60 Suomen luonto 12/2015 tu i d e r o y / N at u re Pl oPeraatio Uuden-Seelannin kiivit eivät selviä ilman ihmisen apua
Maorit pitivät kiiviä niin eriskummallisena eläimenä, että he päättelivät sen olevan metsän jumalan Tanen erityisessä suosiossa. Saarilla ei ollut juurikaan maanisäkkäitä. Siksi monet linnut asettuivat nisäkkäille tyypillisiin ekologisiin lokeroihin. 12/2015 Suomen luonto 61 MATKALLA MAAILMALLA uuSI-SeeLAnTI ka rt ta is to ck PH oto ruskea pyöreä olento kävelee tuhisten aluskasvillisuuden lomassa ja tunnustelee tuon tuosta pitkällä kaarevalla nokallaan kuohkeaa maata. jättiläiskokoiset lentokyvyttömät moat metsästettiin nopeasti sukupuuttoon ja kiivit lähes katosivat. kiivien kansallinen pelastusoperaatio on jatkunut jo vuosikymmeniä. kärppä ja opossumi uhkina uusi-Seelanti irtautui muinaisesta Gondwanan jättimantereesta noin 83 miljoonaa vuotta sitten. ”Okaritonruskokiivi” lähtee maakolostaan liikkeelle hämärissä.. Nyt kiivi on uuden-Seelannin ainutlaatuisen luonnon lähettiläs ja uusiseelantilaiset kutsuvat itseään kiiveiksi. Sellainen on ensikohtaamiseni kiivin kanssa kiwi Encounter -luontokeskuksen tarhassa, jossa sen vuorokausirytmi on käännetty päälaelleen vierailijoita varten. Sitä tarvitaan, sillä viidestä kiivilajista vain pikkukiivi ei ole uhanalainen, mutta sekin on silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen. jo maorit toivat mukanaan petoeläimiä, ja länsimaalaiset täydensivät kirjoa myöhemmin. asetelma muuttui rajusti, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat saarille noin tuhat vuotta sitten. Lintulajistoon vakiintui lentokyvyttömiä, hillityn värisiä maassa pesiviä lajeja kuten kiivit. Luonnossa lentokyvyttömät linnut liikkuvat yöaikaan metsän pohjalla ja tulevat joskus jopa hiekkarannoille etsimään ravintoa. Yhtäkkiä se työntää nokkansa syvälle ja vetää esille madon, joka on hetkessä syöty
Muna on linnun kokoon nähden valtava ja voi painaa jopa 450 grammaa. ”olemme onnistuneet luomaan keinoja hallita vieraslajeja laajoillakin alueilla. tämä helpottaa ajoittamaan munien haun maastosta kasvattamoihin”, Germano kertoo. • täysikasvuinen kiivi on kanan kokoinen ja painaa lajista riippuen yhdestä neljään kiloa. • Munii yhdestä kahteen munaa kerran tai kahdesti vuodessa. Lisäksi siilit, rotat ja hiiret kilpailevat kiivien kanssa elintilasta ja ravinnosta. tutustun kiiveihin ja niiden pelastusoperaatioon kiwi Encounter -luontokeskuksessa uuden-Seelannin Pohjoissaaren rotoruassa. vieraslajien lisäksi metsien hakkaaminen ja muut maankäytön muutokset uhkaavat tätä metsälintua. Fretit ja koirat tappavat myös aikuisia lintuja. kiivi on erittäin reviiriuskollinen ja elintilan väheneminen aiheuttaa sille sosiaalisia ongelmia. Science-tiedelehdessä viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan lähintä sukua ovat kuitenkin Madagaskarin muinaiset norsulinnut; lentokyvyttömyys on ehkä kehittynyt monessa eri linjassa. toiseksi harvinaisin laji (Little spotted kiwi eli pikkukiivi) on kotiutettu kahdeksalle uudelle alueelle, eikä se ole enää uhanalainen. isot sulat puuttuvat kokonaan. oppaanani on Jennifer Germano, joka vetää valtakunnallista kiivien suojeluryhmää. jos tehostettua suojelua ei olisi aloitettu parikymmentä vuotta sitten, kiivit olisi jo menetetty.” poikasten kasvatus avuksi kasvattamoissa varttuu yli 200 kiivin poikasta vuodessa. Pieni siiventynkä on piilossa höyhenten alla kuin muistona muinoin menetetystä lentokyvystä. kuvassa kirjokiivi. Suurin uhka kiiveille ovat yhä vieraslajit. 62 Suomen luonto 12/2015 r o la N d s ei tr e / N at u re Pl. kärppä, opossumi, rotta sekä villiintyneet kissat verottavat poikasia. • kiivejä on noin 70 000 (kaikki lajit yhteensä). ”kiivi selviää ilman ihmisen apua vain saarilla sekä aidatuilla suojelualueilla”, Germano sanoo. • Viisi lajia: kirjokiivi (Apteryx haastii), pikkukiivi (Apteryx owenii), ”okaritonruskokiivi” (Apteryx rowi), ruskokiivi (Apteryx australis) ja ”pohjoisenruskokiivi” (Apteryx mantelli). • koiras ja naaras pariutuvat yleensä eliniäksi. Tuntoherkät viikset ja hyvä kuulo auttavat kiiviä suunnistamaan pimeässä. valtion mailla suojelualaa on noin 70 000 hehtaaria, yksityismailla 50 000 hehtaaria lisää. suomenkielinen nimi on vain kolmella; toimituksen englannista kääntämät nimet ovat lainausmerkeissä. ”Esimerkiksi Coromandelin niemimaalla Pohjoissaarella kiivien lukumäärä on noussut vuosittain noin yksitoista prosenttia.” Harvinaisimman kiivilajin (okarito brown kiwi eli ”okaritonruskokiivi”) kanta on yli kaksinkertaistunut 20 vuoden aikana noin 400 yksilöön. Nokan tyvessä on viiksimäisiä tuntokarvoja kuin kissalla, ja sieraimet sijaitsevat muista linnuista poiketen nokan päässä. 62 Suomen luonto 11/2015 VIISI KIIVIlajIa • kiivin höyhenpeite muistuttaa karvapeitettä tai ihmisen hiuksia. ”jopa 95 prosenttia kiivin poikasista kuolee luonnossa ennen lisääntymisikää pääasiassa petonisäkkäiden takia. osa lajeista elää perheryhmissä, osa pareittain. • on luettu strutsilintuihin, joihin kuuluvat strutsi (afrikka), emu ja kasuaarit (australia) sekä nandut (etelä-amerikka). ”Suojelutekniikka on aivan viime aikoina kehittynyt valtavasti. uudet radiolähettimet välittävät tietoa siitä, milloin linnut munivat ja poikaset kuoriutuvat. Suojeluoperaatio on pelastanut tuhansien poikasten elämän”, Germano iloitsee
ku Va t H a NN el e a H Po N eN. Luonnossa lepopesät sijaitsevat maakuopissa, ontoissa puunrungoissa tai kivenlohkareiden suojassa. ”kiivi sopeutuu onneksi elämään myös istutetuissa metsissä, kosteikoilla ja jopa maatalousalueilla, jos lähiseudulla on riittävän luonnontilaista metsää ja petoeläimiä pidetään kurissa”, jennifer Germano kertoo. kiivin metsässä käyn vielä yhdessä Pohjoissaaren eteläosan metsässä, josta on tarkoitus tulla jälleen kiivien pysyvä kotimetsä. Luontokeskukseen tuodaan munia viideltätoista uuden–Seelannin Pohjoissaaren suojelualueelta. kun emolintu – ”pohjoisenruskokiivillä” yleensä koiras – hautoo, pesä paikallistetaan ja muna toimitetaan ihmisen huomaan. tämän takia aloitettiin haudontaja kasvatushanke Nest Egg, jonka perusajatus on saattaa poikaset haavoittuvimman elinvaiheen yli. Poikasten on opittava elämänsä ensi hetkillä syömään. Lintujen huumaava konsertti, kostean maan tuoksu ja korkealle pään yläpuolelle kaartuvat puusaniaiset ottavat retkeilijän vastaan täällä Pukaha Mount Brucen luontokeskuksen sademetsän polulla. Päiväsaikaan lintuja ei juuri näe, sillä ne piiloutuvat tekopesiin. kiivin kotimetsää. kiivi myös munii maahan kaivamaansa pesäkoloon. pesäkolosta tarhaan tutkijat havaitsivat, että suurin osa luonnossa elävistä linnuista oli 1990-luvulla hyvin vanhoja yksilöitä, sillä kiivi voi elää jopa 30-vuotiaaksi. Pari ensimmäistä vuorokauttaan ne viettävät sisällä, kunnes jalat kantavat ja höyhenet ovat kuivuneet. Pirstoutuneilla metsäsaarekkeilla elävät linnut ovat alttiita metsäpaloille ja pedoille, ja ne voivat jäädä raivauskoneiden alle. ”joskus poikaset eivät tahdo millään syödä keinoravintoa, sillä niiden vaisto ohjaa etsimään matoja ja toukkia”, sanoo kiwi Encounterin eläintenhoitaja Claire travers. Poikaset kuoriutuvat 65–85 päivän hautomisen jälkeen. Tarhasta kotimetsään Matka kohti vapaata elämää luonnossa alkaa ulkoaitauksissa, joissa poikaset tutustuvat niiden luontaiseen ravintoon. Suojelutoimet auttavat myös laajaa joukkoa muita metsälintuja ja hyönteisiä. n Kiivien sukulaisia olivat muinaiset norsulinnut. Metsien pirstoutuminen työntää kannat toisistaan erilleen, ja niiden perinnöllinen monimuotoisuus heikkenee. 12/2015 Suomen luonto 63 hautomakoneen huomassa. Sillä on vahvat jalat ja terävät kynnet, joilla se puolustautuu reviirilleen tunkeutuvia lajitovereita ja petoja vastaan. kömpelön ja aran oloinen lintu on tarvittaessa yllättävän hyökkäävä ja nopea juoksija. ”kuoriuduttuaan poikanen ei juurikaan tarvitse emonsa hoitoa.” täysikasvuista kiiviä ei ole helppo käsitellä. Nokan päässä on paineen ja värähtelyn havaitsevia hermopäätteitä, joilla lintu paikallistaa saaliseläinten liikkeet maan alla. kun poikanen saavuttaa maagisen kilon painon, sen on aika aloittaa elämä samassa metsässä, josta se tuotiin munana luontokeskukseen. kiiviä käytetään yhtenä ilmentäjälajina, joka kertoo alkuperäisluonnon tilasta. Paratiisissa on varjoja, sillä alkuperäislajien turvaaminen vaatii lähes jatkuvaa pienpetojen poistamista loukkupyynnillä. Noin puolen vuoden ikäisenä kiivipienokaiset pystyvät kokonsa puolesta jo puolustautumaan petojen valtaosaa vastaan. tarha-alueella on vaihdettava jalkaan desinfioidut kumisaappaat, jotta taudit eivät kulkeutuisi sinne. kiivillä on erinomainen kuuloja hajuaisti, joiden turvin se havainnoi ympäristöään hämärässä. poikanen itsenäistyy jo pienenä. ”tavoitteenamme on saada metsään kestävä kiivikanta ja myöhemmin tarjota myös muualle istutettavia yksilöitä”, sanoo luontokeskuksen johtaja Helen tickner. kiivin ulkosuojista tulee mieleen siilin pesälaatikko. Lähes tuhannen hehtaarin metsä on useiden kotoperäisten lintujen, gekkojen ja tuataraliskojen suojaja levittäytymispaikka
kun myöhemmin tapasin lintujen ääniä tallentavan sokean pastorin Hannes tiiran, olin varma, että minäkin saan takaisin yhteyteni luontoon. Sitä kipinää eivät tällaiset vammat pidättele. Nisäkkäiden ääniä ei voisi mitenkään saada tallennettua, jos on itse paikalla, sillä eläimet vainuavat ihmisen kaukaa. Minut elvytettiin takaisin elävien kirjoihin ja alkoi pitkä toipumisprosessi. Laulun lisäksi olen taltioinut lintujen siipija pyrstöääniä, esimerkiksi taivaanvuohen mäkätystä ja siperiankurpan kieppuvaa ääntä. Siinä elämäni nollautui; ajattelin, että olen menettänyt myös yhteyteni luontoon. jos tuulee vaikkapa kolme metriä sekunnissa, saattaa paikalle kulkeutua melua jopa 20 kilometrin päästä. äänityslaitteita aseteltaessa pitää ottaa huomioon myös ilmavirtaukset. kuuntelin niitä sähköistyneenä; voi, siellä ne ovat! Pääsenkö minä enää koskaan tuonne. vien laitteet avustajani kanssa hiljaiseen ja rauhalliseen kohteeseen ja jätän ne sinne. äänityskohteeni ovat tässä lähellä, alle sadan kilometrin säteellä kuopiosta. Elimme varsin omavaraista elämää; vain suola ja kahvi ostettiin kaupasta. jos äänitän vaikkapa kulorastaan laulua pohjoisessa, samassa maisemassa voi olla myös järripeippo, liro ja riekko. olin täydellisessä pimeydessä ja tunsin pahan läsnäolon. 64 Suomen luonto 19/2013 k a S v okk ain, k o t ona, retkellä j a virikkeit ä t oimitt anut j O ha NN a ME h T OL a ”OLEN SYNTYNYT ja kasvanut luonnon keskellä kaavin rovevaaralla, vaarojen sylissä, kahden kirkasvetisen järven keskellä. tilanne oli hengenvaarallinen ja lääkärit totesivat minut kliinisesti kuolleeksi. Silloin minulle näytettiin, mitä kuoleman tuolla puolen on. Eräänä keväisenä päivänä sairaalassa maatessani hoitaja tuli huoneeseen ja avasi ikkunan. Huusin avuksi vapahtajaa, jolloin pimeyden tilalle tuli ihmeellinen kirkas valo, jossa ei ollut lainkaan varjoja. retkeilin Hanneksen kanssa viikon kotimaisemissani rovevaaralla, ja silloin minulle aukesi, että tämä on minun juttuni. Lauri Hallikainen, 51, äänimaisema-artisti, kuopio 64 Suomen luonto 12/2015 luonnon ääni tekSti jOhaNNa MEhTOLa kuva akSELi MUraja Jäiden äänet ovat kiehtoneet minua pikkupojasta lähtien.” vaikka lauri Hallikainen ei pysty näkemään jään paksuutta, hän kuulee sen äänen korkeudesta. ”sain kipinän maalata luonnon kauneutta äänillä” k as vo kk ain. varUSMiEhENä osallistuin armeijassa loppusotaharjoitukseen, jossa jouduin räjähdysonnettomuuteen. amerikantaivaanvuohen pyrstöääni muistuttaa helmipöllön puputusta. Sain luovuuden ja innon kipinän maalata luonnon kauneutta äänillä. Menetin näköaistini ja loukkasin käteni. Levyn teko oli kymmenen vuoden projekti. vaikka vammautumishetki oli julma ja traaginen, muistan siitä myös tämän valtavan hyvänolon tunteen. tämä tapahtuma vahvisti lapsenuskoani siitä, että ylösnoussut jeesus kristus on voittanut kuoleman vallan. Nisäk käiden ääniä ei todellakaan vain oteta, vaan ne vaativat paneutumista; täytyy tuntea eläinten elintavat, milloin niillä on kiima-aika, missä ne liikkuvat ja milloin. olen tallentanut miltei kaikkien pesimälintujemme äänet, tai paremminkin niiden äänimaisemat. Luonto antoi jo silloin minulle paljon, mutta olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, kuinka suuri ja merkittävä rooli sillä olikaan. OLEN TEhNYT 24 luonnonäänilevyä, tuorein niistä on marraskuussa ilmestynyt Ilveksen jäljillä, jossa on ilveksen lisäksi muun muassa karhun, ketun, näädän ja hirven ääniä. Mustarastaat lauloivat puistossa
Suunnitelmissani on koota niistä seuraava levyni, mikäli saan sitä varten apurahaa. viime keväänä jään päällä ei ollut lunta ja ne oikeasti lauloivat. Mikä sinfonia jäistä kuuluikaan: kirkaisuja ja ääniä, jotka kaikuivat yhtenä äänimattona maisemassa! kaiken yllä hehkui kirkas tähtitaivas. Se on jäänyt mieleeni kuvana, täydellisenä ihmeenä, jonka sain terävillä pikkupojan aisteillani kokea.” n Mielipaikka: järvenranta, jossa metsää, niittyä ja pajukkoa Retkikohde: Itä-lappi, pohjois-Savo Luontokirja: Hannes tiiran Yön pienet laulajat Luontopuuha: Mikrofonin kanssa puskassa oleminen, rantasaunan lämmittäminen, saunominen ja uiminen Vuodenaika: Syksy Lintu: Kuikka nisäkäs: Karhu ja ilves Hyönteinen: pörräävä mehiläinen Sieni: Nuori karvarousku Marja: Mustikka HaLLikaiSen mieLeiSet Lauri Hallikainen kertoo jään äänistä www.suomenluonto.fi. 19/2013 Suomen luonto 65 12/2015 Suomen luonto 65 viiMEkSi OLEN tallentanut jään ääniä; paksun jään matalia vongahduksia ja ohuen jään korkeita ääniä, jotka ovat kuin viulun vingahduksia tai ihmeellistä joikua. Ne ääntelevät ilmanpaineen ja lämpötilan muuttuessa yhtä aikaa. Se aiheuttaa jään olomuotoon muutoksen, joka synnyttää railoja. oli kireä pakkanen ja järvet olivat juuri jäätymässä. Sain huikeaa materiaalia. jäiden äänet ovat kiehtoneet minua pikkupojasta lähtien. Video. tällaisen hetken vangitseminen äänitteeksi vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä ja väijymistä. Muistan, kun 10-vuotiaana kävelin naapurista kotiin marraskuisena iltana
erityisen hyvin se sopii porkkanan kaveriksi. tämä ilmenee Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen selvityksestä. sekä hedelmät että versot sopivat maustekäyttöön. ulkovaatteita käytettiin noin 7,5 vuotta. se onnistuu liiketunnistimien avulla, jollo in myös valaistuksen kirkkautta voidaan säädellä. käyttökelvottomia tekstiileitä voitaisiin uusiokäyttää esimerkiksi pienompelimoiden materiaalina tai kuitukankaan raaka-aineena. onpa korianterista tislattua lehtiöljyä myös chanel 5 -hajuvedessä. (jM) ku Va t M a ri k a e erol a tulevaiSuuden jyväskylässä kokeiltiin, miten tulevaisuuden kotitaloudessa eletään. tutkimuksen mukaan energiaa säästyy noin 40 prosenttia tasaisesti palaviin katuvaloihin verrattuna. Sitran vetämän Tulevaisuuden kotitalous -hankkeen perheet olivat erilaisia elämäntilanteiltaan ja kulutustottumuksiltaan: materiaalijalanjälki vaihteli 69 000 ja 19 800 kilon välillä henkeä kohti vuodessa ja hiilijalanjälki 10 500 ja 3500 kilon välillä. Näin hänen materiaalijälkensä pieneni neljänneksellä ja hiilijalanjälki hupeni alle puoleen. YkSiN aSUva ja työnsä takia paljon autolla matkustava henkilö kokeili sähköistä yhteiskäyttöautoa, julkista liikennettä ja kimppakyytejä. korianterilla terästettyjä reseptejä löydät osoitteesta www. ”kaupassa suuntaan maitohyllyjen ohi ja ostan soijaja kauratuotteita niiden sijaan, vaikka ne ovatkin kalliita. loppuvuodesta tarkistettiin diplomi-insinööri eveliina Juntusen väitöstutkimus, jossa selvitettiin katuvalojen mukauttamista kulkijoiden mukaan. Valaistuskokeilu tehtiin ledlampuilla Helsingin Malminkartanossa. tällä hetkellä suurin osa niistä päätyy sekajätteeksi ja energiaksi. korianteri kolahtaa – tai sitten ei vOiMakaS tuoksu ja makeahko maku, siinä itämaisen ruuan perusmausteen korianterin tunnusmerkit, jotka myös jakavat makumielipiteitä. (jM) Lue lisää selvityksestä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153031 ekoelämää TeksTi riTva kUpari / kuviTus iLja karSikaS / Napa STOck ruokavalioon lisättiin tofua, linssejä ja papuja.. talvella en osta kasvihuoneissa kasvatettuja salaatteja ja tomaatteja vaan kotimaisia juureksia”, titta Simola kertoo kokeilun vaikutuksista. Hedelmistä uutettua korianteriöljyä löytyy hajusteena esimerkiksi saippuoissa. LiikUNTaa opiskelevat ja harrastavat kämppäkaverit titta simola ja Eveliina keinonen käyttivät ennen kokeilua paljon yksityisautoa ja söivät runsaasti punaista lihaa ja maitotuotteita. viiSi kOTiTaLOUTTa jyväskylästä loikkasi viime syksynä kuukaudeksi tulevaisuuteen. Pukeutumisneuvojan johdolla isän66 Suomen luonto 12/2015 vaatteet hyötykäyttöön vaNhaT, vielä käyttökelpoiset vaatteet on kätevä myydä kirpputorilla tai kipata hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyslaatikoihin. tekstiilijätteen keräyspisteitä on tällä hetkellä vain muutamilla paikkakunnilla. ravitsemusterapeutin ohjeiden myötä heidän lihan kulutuksensa väheni 92 kilosta 25 kiloon vuodessa. kyselytutkimuksessa paljastui, että sukat ja alusvaatteet hylättiin keskimäärin 2–3 vuoden käytön jälkeen ja housut, hameet ja puserot noin 5,5 vuoden jälkeen. Ne saivat käyttöönsä sähköisen yhteiskäyttöauton, kokeilivat etätyötä, energiansäästöä, kasvisruokavaliota ja tilasivat ruokakassin kotiovelle. Myös rikkinäisille, käyttökelvottomille vaatteille haluttaisiin uusia hyödyntämismahdollisuuksia. k oto n a pienet palat kestävää kulutusta valoa viisaasti kaTUvaLOT palavat ja kuluttavat energiaa, vaikka tienoo on autio. Eniten luonnonvaroja kului yksinasujalla, pariskunnalla sekä viisihenkisellä perheellä työmatkoihin, opiskelijakämppiksillä vapaa-ajan matkustamiseen ja autottomalla lapsiperheellä asumiseen ja ruokaan. ruokavalioon lisättiin tofua, linssejä ja papuja sekä luovuttiin maitotuotteista. (jM) Lue lisää: www.oulu.fi/yliopisto/node/2679. Monikäyttöinen korianteri antaa luonnetta niin kasviskuin liharuokiinkin. kristallipallossa näkyy yhä enemmän kasvisruokaa, etätyötä ja kauppapalveluja. Välimeren eteläisiltä ja itäisiltä rannikkoalueilta peräisin olevaa korianteria on pidetty yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista; sitä on viljelty jo yli 3000 vuotta sitten. suomenluonto.fi. kaksin omakotitalossa asuvan pariskunnan vaatekaapista lähti ylimääräinen sisältö kiertoon
Muutos kuitenkin kannattaa niin ympäristön kuin oman taloudenkin kannalta. Eu:n tulisi luopua lihaja maitotilojen tukemisesta ja satsata otökkäravintoon ”, Salla Pehkonen listaa tulevaisuuden ratkaisuja. ”kokeilusta jäi pysyvästi elämäämme kasvisruoka ja kauppapalvelu, joka tuo ostoksemme viikoittain kotiovelle. kasvisruoka on usein myös huokeampi vaihtoehto. kalan kulutus on kasvanut tasaisesti kymmenen viime vuoden aikana. Yhteiskunnalta pitäisi tulla tukea työmatkapyöräilyyn ja autosta luopumiseen. nän vaatevarastoon jäi 11 vaatekappaletta, joista saa yhdistelemällä 45 erilaista asua. ekopaasto.fi-sivuilta löytyy vinkkejä muun muassa liikenteeseen, kuluttamiseen, ilmastonmuutoksen hillintään, ruokaan, asumiseen, korjaamiseen ja lainaamiseen sekä hiljentymiseen. kampanjan aikana meitä haastetaan tunnistamaan vähintään yksi ympäristölle haitallinen tapa ja muuttamaan se. tarjolla oleva kausiruoka on taatusti ympäristöä säästävä valinta. keväällä viisihenkiseksi kasvavassa taloudessa ei ole autoa. ruokapöytä is to ck PH oto. ri tV a k u Pa ri lii a r is sa N eN / ko tiM a is et k a sV ik se t Sinulla on SeitSemän viikkoa aikaa muuttaa tapoja. riisintuotannon ympäristövaikutukset ovat moninkertaiset verrattuna perunaan ja kasvihuoneessa kasvatetun kurkun ilmastovaikutus on suurempi kuin avomaalla kasvaneen. n Lue lisää Tulevaisuuden kotitalous -hankkeesta: www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuuden-kotitalous 12/2015 Suomen luonto 67 Nyt oN ekopaastoN aika LaSkiaiSEN ja pääSiäiSEN välissä on hyvä hetki viettää ekopaastoa. juuressosekeitto on hyvää paastoruokaa. kevennystä syntyy käyttämällä enemmän kasviksia ja vähemmän lihatuotteita. kun kasvissosekeitto porisee liedellä, on hyvä aika hiljentyä, lukea vaikka yksi runo ajatuksella tai sulkea silmät ja keskittyä omaan hengitykseen. Lähimpänä tavoitetta on Pehkosen lapsiperhe, mutta hekään eivät pääse siihen ilman yhteiskunnan toimia. lihankulutus on kuitenkin viime vuosina vain noussut ja suomalainen syö noin 77 kiloa lihaa vuodessa. Paasto voi alkaa. kasvisten valinnallakin on väliä. samalla kotimaisen kalan osuus on vähentynyt 50 prosentista 30 prosenttiin. kala jää selvästi kakkoseksi, sitä syödään kuitenkin ilahduttavasti noin 35 kiloa henkeä kohti. jOhaNNa MEhTOLa www.ekopaasto.fi pehkoset pärjäävät ilman autoa. Noin kolmannes suomalaisten ympäristökuormasta syntyy ruuasta. ekopaasto kestää kristillisen paastoperinteen mukaan seitsemän viikkoa pääsiäiseen saakka. viisihenkisen perheen lapsille järjestettiin joustava kutsuliikennepalvelu harrastuksiin, ja vanhemmat käyttivät yhteiskäyttöautoa, kimppakyytiä ja etätyöpäiviä. tästä emme luovu koskaan, se säästää niin paljon aikaa ja vaivaa!” kaikille koetalouksille tehtiin muutoskartta, jonka mukaan ne voivat suunnistaa kohti vuoden 2050 resurssiviisasta elämää. Paastoviikkojen järjestäjinä ovat suomen evankelis-luterilainen kirkko, suomen ympäristökeskus, Martat sekä suomen ekumeeninen Neuvosto. Perheen vanhaan, öljylämmitteiseen omakotitaloon suunniteltiin tulisijojen palauttamista, maalämpöä ja uusia tilaratkaisuja: etätyöhuonetta, parvekkeen lasittamista ja lähes 200 neliön jakamista kolmeksi huoneistoksi. ruokailutottumusten muuttaminen voi aluksi vaatia hieman enemmän suunnittelua – ja tottumista uusiin makuyhdistelmiin. ”Pyörällä ja julkisilla pärjäämme hyvin”, Salla Pehkonen sanoo. ”jyväskylään pitäisi saada kunnon pyörätiet sekä joustava ja edullinen julkinen liikenne. sitten on seitsemän viikkoa aikaa juurruttaa uusi toimintatapa osaksi omaa arkea. pEhkOSTEN pErhE asuu melko lähellä kaupungin keskustaa
Toinen lehtopöllö on päivälevolla viereisessä kuusessa. Liikenne voi kuitenkin häiritä, joten kannattaa suunnata sivuteille ja pois asutuksesta. ”Lähekkäisilläkin paikoilla voi samana vuonna olla aivan erilainen saaliseläintiheys.” pöLLörETkELLE sonnustaudutaan heti, kun hämärtää ja lintuja voi kuunnella koko pimeän ajan. kiikari vain mukaan ja liikkeelle heti auringonlaskun jälkeen. ”Se on soidintavalle pöllölle merkki kilpailijasta.” Pöllöjä voi harrastaa myös soidinajan ulkopuolella. kellonaikoja tärkeämpi on kuitenkin tuulen voimakkuus. Siinä pöllöjen saalistusja pesimämaasto ovat lähekkäin. ”jos nyt olisi paljon myyriä, viirupöllötkin olisivat jo äänessä.” Myyriä on tänä vuonna muun muassa itäja Pohjois-uudellamaalla kohtuullisesti, mutta esimerkiksi jo Hämeessä tilanne on huonompi. Ne aloittavat usein jo tammikuussa. Nyt korva tarkkana TeksTi aLicE karLSSON / kuva OTSO häärä ENSiMMäiSiNä äänessä ovat yleensä viirupöllö, lehtopöllö ja huuhkaja. 68 Suomen luonto 12/2015 mikä pöllö! kun aurinko laskee, pöllöt alkavat viritellä soittimiaan. pihapiiri kuuluu pöllöparin reviiriin.. Pöllöretket aloitetaan tavallisesti helmikuun loppupuolella, ja harrastusaika on pitkä. ”En käytä niitä koskaan, enkä suosittele tapaa muillekaan.” Perusteeksi voi kaivaa esille lintuharrastusjärjestö BirdLifen eettiset ohjeet linnut huomioon ottavasta havainnoinnista. Siellä kielletään atrappien käyttö. kannan kokoon vaikuttaa lumipeite. Silloin näkee muun muassa saalistelevia huuhkajia ja sarvipöllöjä. Pian joukkoon liittyvät helmipöllö ja varpuspöllö – maaliskuulle tultaessa useimmat pöllöistämme ovat soidinvireessä. ääni myös hämmentää. retkellä Lehtopöllö kurkistaa autiotalon savupiipusta helsingin vanhankaupunginlahdella. ”Eniten pöllöjen huuteluun vaikuttaa myyrätilanne”, lintuharrastaja mikko savelainen Helsingin seudun lintutieteellisestä yhdistyksestä tringasta kertoo. ”Pöllöretkien avainjuttu ovat pysähdykset. ”atrapilla pyritään saamaan havainto mahdollisimman nopeasti, jottei tarvitsisi värjötellä paikallaan”, Savelainen sanoo. n Kuuntele pöllöjen ääniä www.suomenluonto.fi/tag/pollot/. ”tuuli vaikuttaa sekä pöllöjen intoon huhuilla että siihen, miten ääniä kuulee. vaikka lunta on, se on sulanut välillä pois ja sulamisvesi on valunut myyrien käytäviin ja jäätynyt sinne. Niitä on oltava paljon, ja yhdessä paikassa pitäisi malttaa olla edes muutamia minuutteja.” pöLLöjEN äänten matkimiseen ja ääniatrappien, houkuttimien, käyttöön Savelaisella on jyrkkä linja. jos myyriä on runsaasti, lehtopöllöä, viirupöllöä ja erityisesti sarvipöllöä sekä poikasten ääniä kuulee vielä kesä–heinäkuussakin. Pöllöjä voi kuunnella isojenkin teiden varsilla ja usein kuuleekin. Etelä-Suomessa ovat äänessä jo huuhkajat, lehtopöllöt, varpuspöllöt ja helmipöllöt. ”kokemuksieni mukaan aamuyön tunnit ovat parhaita”, Savelainen sanoo. ”joskus pöllöt aloittavat soitimensa hyvin aikaisin, ehtivät jopa pariutua, mutta sitten myyrät hupenevat ja pesintä tyssää alkuunsa.” Savelaisen mukaan myyrätilannetta onkin nykyisin tarkasteltava alueittain. Melko vaatimatonkin tuuli voi jo häivyttää äänet kuulumattomiin.” Hyvä pöllöpaikka on metsän ja pellon mosaiikki
itä-lapissa on oiva-muoto, ja sitä kantaa esimerkiksi Värriön sauoiva. 12/2015 Suomen luonto 69 TUNTUrEiTa on tyypiltään monenlaisia. Várri on lapissa puuton tunturi, ei metsän peittämä vaara kuten itä-suomessa. katse lakaisee laiskasti hiljaista talvimaisemaa itämeren sisälahdella, kun aistit yhtäkkiä valpastuvat. viiME vUOSiNa karttojen saamelaista nimistöä on oikeakielistetty. M au ri M a H la M äk i / Va st aV al o jo rM a l u H ta / l eu ku jo rM a l au ril a Vä iN ö M eH to la a N tt i s a r a ja / l eu ku Askeleet kohti kevättä harmaalokin säestyksellä. Vanhalla kunnon laturetkellä matka tuntuu taittuvan kuin huomaamatta. sehän on kevättä! Mikä lintu sinun mielestäsi tuo tullessaan kevään. Osallistu kyselyyn ja kuuntele samalla harmaalokin ääntä www.suomenluonto.fi. Muista suojata silmäsi kevätauringolta. eivät nämä harmaapukuiset siivekkäät ehkä kaukana olleetkaan. LUiSTavia LaTUja hiihTO liikuttaa mukavasti koko kehoa ja vauhdin saa määritellä itse. luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 2/10 harmaalokit soitimella. taivaalta kuuluu tuiki tuttu ääni: harmaalokkien kaklatusta. oSalliStujien keSken arvomme pertti koSkimieHen lintuoppaan. esimerkiksi rásttigáisá on myös suosittu retkeilykohde. Orionin tähdistöstä erottuva Väinämöisen viikate on myös helppo löytää. tuossa on Otava, tuolla vilkkuu pulsari, joka on peräisin ikuisuuksien takaa, aurinkoamme suuremman tähden supernovaräjähdyksestä. mikä lintu tuo Sinulle kevään. harMaaLOkiT kakLaTTavaT kEväTTä jaLaN aLLa on vielä 30 senttiä jäätä ja saarten rannat ovat paksun lumivaipan peitossa. Harmaalokki pesii koko maassa aina lapin järviä myöten. Vahvoilla saamelaisalueilla utsjoella ja enontekiöllä olisi perusteltua käyttää niitä virallisina paikanniminä ja siten arvostaa saamelaista kulttuuriperintöä. jOhaNNa MEhTOLa OSaLLiSTU ja vOiTa!. lisätietoja järjestetyistä laturetkistä www.suomenlatu.fi. yksittäisiä lintuja on voinut tulla jo helmikuussakin. tarjolla on vähän pitempiäkin retkiä; esimerkiksi 440 kilometrin rajalta rajalle -hiihto, joka hiihdetään tornion ja kuusamon välillä. kero, kuten Pallaksen Pyhäkero, on myös pyöreää tyyppiä. Paistuntureiden omaleimainen maamerkki on Áhkovárri, jonka lakinokka osoittaa länteen. TEräväMpää tyyppiä edustaa tsokka eli ?ohkka kuten Áite ?ohkka utsjoella ja ritni ?ohkka käsivarressa. käsivarren yliperän kulkijoille on tuttu muun muassa dierpmesvárri (termisvaara). Näitä ovat vaikkapa Njávgoaivi utsjoella ja Megonoaivi käsivarressa. jOrMa LaUriLa TähTi TaivaaN TaLviSTa yötaivasta on taianomaista katsella. Mutta se kaklatus. lue lisää taivaan merkeistä www.ursa.fi. utsjoen tuntureilta voi kateellisena katsella Norjan ikuisen lumen peittämiä jylhiä gáisoja eli gaissoja. Sen teränä tuikkivat Orionin vyön muodostamat kolme tähteä. intohimoinen lapinkävijä Valter Keltikangas totesi kirjassaan Seitsemän tuntia erämaata (Wsoy 1977), että kunnioituksesta kolttien kulttuuria kohtaan hän ei käytä pää-nimeä vaan oaivia. Hätätilanteessa lasit syntyvät vaikka tuohesta, kuten Suuressa Retkeilykirjassa (WSOY) vinkataan. saariselällä oaivi on käännetty pääksi: on kuikkapää, talkkunapää ja monta muuta. Harmaalokki talvehtii itämerellä, ja ensimmäiset joukot palaavat jo maaliskuun alussa, pääjoukot kuitenkin vasta meren ja järvien jäiden alettua sulaa. Pyöreähkö tai kupolimainen on oaivi, saamen päätä tarkoittava sana. Myös karigasniemen Áilegas (kuvassa) on oaivi, vaikkei se nimessä näykään. se viihtyy yhdyskunnissa ja urbaaneissa ympäristöissä, joten pesä voi olla vaikka kerrostalon katolla
Näyttely esittelee säveltäjän töitä ja niiden yhteyksiä kuvataiteeseen. Yksi ateneumin huoneista on omistettu metsäteemalle. jOhaNNa MEhTOLa. N iM iM erk ki iP Pi ti il ia / ik ku N a su o M eN lu o N to o N .f i vuonna 1956 perustetussa Linnansaaren kansallispuistossa on paljon nähtävää. TäNä vUONNa tulee kuluneeksi 150 vuotta säveltäjämestari Jean sibeliuksen (1865–1957) syntymästä. Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa ihailemistaan linnuista huhtikuussa 1915: ” Erikoista havaita, ettei millään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa, ole minuun samanlaista vaikutusta kuin näillä joutsenilla + kurjilla + villihanhilla. Säveltäjä oli nuorena eränkävijä ja vielä vanhanakin innokas kalastaja. Sitä juhlistetaan muun muassa Helsingissä ateneumin juhlanäyttelyllä Sibelius ja taiteen maailma 22.3. Niiden ääni ja olemus! – apropos sinfoniat. Sibelius tunnetaan vahvasta luontosuhteestaan, ja luonnosta hän haki innoitusta myös sävellyksiinsä. 70 Suomen luonto 22/2015 vinkkejä moneen menoon! N e tti v in k k i sibeliuksen sävelissä soi luonto postimerkkien kauneuskilpailut kaUNEiMMakSi postimerkiksi 2014 on valittu linnansaaren kansallispuistoa esittävä merkki. www.posti.fi MiTä lintuja lintulaudat ja talviruokinnat houkuttelevat. Sibeliuksen elämästä lukiessa törmää usein kertomukseen, että hänellä oli taskussaan tulitikkuaski, jossa oli sammalta. Punatulkkuun ja muihin tavallisimpiin lajeihin voit tutustua lintulaudallasarjassamme. Teemu Ollikaisen suunnittelema saimaan järvimaisema on viimeinen kansallispuistosarjan merkeistä. Mestari avasi askin ja nuuhkaisi, kun hän halusi mielikuvissaan metsän tunnelmaan, kuulla puiden huminan ja lintujen laulun. www. Sibeliuksen musiikin ja luonnon harmoniaan pääsee kurkistamaan myös lapsille suunnatussa kirjassa Soiva metsä (Lasten keskus, 2015). Minulle ne ovat uskontunnustuksia eri ikäkausilta”, (Jean Sibelius kodissaan, teos 2010). kirjan mukana on myös cd-levyllinen musiikkia. suomenluonto.fi/ sisalto/artikkelit/ lintulaudalla/ V irikk eit ä fr ed ru N eb erg (k u Va a ja ), bör je sa N d be rg iN k ok oe lM a , H ist or ia N k u Va kok oe lM a , M u se o V ir a st o jean Sibelius kotimaisemissaan järvenpään ainolassa. saakka
Muinaisesta Ateenasta tunnetaan jopa filosofien peripateettinen koulukunta, joka kävi keskustelunsa kuljeskellen. Merkittävä kävelijä on tamperelaiskirjailija Jyrki Vainonen. tieteen nimeSSä SULavarakENTEiSEN saukon tieteellinen nimi Lutra lutra juontaa juurensa latinan kielestä ja se tarkoittaa sanakirjankin mukaan vain saukkoa, itse asiassa saukko saukkoa. lue Juha Kauppisen arvio dokumentista www.suomenluonto.fi. erilaisia värjäysmenetelmiäkin on yllättävän paljon. www.salontaidemuseo.fi, www.nickbrandt.com valokeilaSSa askeleet lehtevässä maisemassa kävELEMiNEN on ihmisen luonnollinen liikkumistapa, ja myös edullisin, huokeampi kuin hiihto, soutu tai pyöräily. toinen rakas luontokohde on metsä, puistomainen lehto. jonkin verran vaelletaan myös ulkomailla, etenkin irlannissa. kirjaan on koottu tietoa kasvija sienilajeista, joista irtoaa niin sinistä, punaista, keltaista, vihreää, ruskeaa kuin mustaakin. Riikka Räisänen, anja Primetta & kirsi niinimäki: luonnon väriaineet (maahenki 2014) luonnonväriaineita on osattu hyödyntää jo vuosisatoja, mutta synteettisten väriaineiden yleistyttyä taito ehti painua jo miltei unohduksiin. se kuuluu samaan sarjaan tutumman lotrata-sanan kanssa. saukkohan tunnetusti viihtyy vedessä pulikoiden. yhdysvaltalainen aktivisti käsittelee uusimmassa kirjassaan ilmastonmuutoksen ja vallitsevan talousjärjestelmämme suhdetta. leikkisä saukko kuuluu näätäeläimiin. ????. Perusteellisemmalle kaivoskierrokselle pääsee Markku Heikkisen dokumentissa Talvivaaran miehet, joka tulee elokuvateattereihin 20.2. kuvan, tuntomerkkien ja kasvupaikkavaatimusten lisäksi kirjoittaja avaa vielä tieteellisen nimen taustan. saakka. suomen kielessä nimi saa kuitenkin hauskan lisäsäväyksen lutrata-verbin kanssa yhdenmukaisesta kirjoitusasusta. se on myös erinomainen uimari jalkojensa räpylöiden ja peräsimen lailla toimivan vantteran häntänsä vuoksi. vainonen ehtii kirjassaan Askelia. Mutta eihän saukko näistä pohdinnoista mitään välitä. kävely ei vaadi erityisvälineiden tarkkailua, vaan se vapauttaa mielen tutkimaan ympäristöä. Niissä ei ole mettä, mutta pölyttäjät ovat langenneet niihin jo sadan miljoonan vuoden ajan. Hänen kävelynsä suuntautuu useimmiten luontoon, etenkin sinne, mistä löytyy lintuja. Nimessä kun sekä suvun nimi että lajinimi ovat sama sana. lutrata-verbi on yleiskieltä, vaikka sitä ei yleiskielen sanakirjoista löydykään. vauhtia ei ole liikaa, ehtii aistia. 12/2015 Suomen luonto 71 Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. N ic k b r a N d t: li o N b ef o re s to rM tal V iV a ar a N M ie H et Pe N tt i s o rM u N eN / Va st aV a lo. Kirjoituksia kävelemisestä (Basam 2014) käydä läpi niin Suomen kuin maailmankin merkkihenkilöiden suhdetta ympäristöön ja askeliin. (allen lane 2014) Vuonna 2000 No logo -kirjallaan kuuluisuuteen noussut Naomi klein on tainnut kirjoittaa toisen pääteoksensa. kävelijälle jää aikaa pohtia myös puistojen sekä niiden historiatäyteisimmän osan, hautausmaiden, antia. Capitalism Vs the Climate. naomi klein: this Changes Everything. klein tahtoo silti jakaa eväitä länsimaisen elämäntavan rakentamiseksi kestävämmälle pohjalle. taskuun sopiva kämmeköiden kutsu on maastokelpoinen kaveri. (jM) ????. lajit tunnistaa helposti, jos ne löytää. haNNU NikLaNdEr Henry Väre: kämmeköiden kutsu (metsäkustannus 2014) kämmekät ovat kauniita huijareita. Harrastajan pitää varautua hartaaseen etsimiseen ja pitkiin kävelyretkiin ahvenanmaan lehdoista käsivarren tuntureille, vaikka lajeja on meillä vain 36. jOhaNNa MEhTOLa Tervetuloa Talvivaaraan TaLvivaaraN massiivinen kaivosalue ei heti hahmotu lehtikuvista tai videoklipeistä. se laskee öisin mäkeä ja pulahtaa veteen – lutraamaan. (ak) ????. tätä useimpien meistä on tietenkin vaikea hyväksyä, ja mitään ei siis tapahdu. kuvat tuovat afrikan lähelle iTä-afrikaN UhaTTU ja ainulaatuinen villieläinluonto tulee upeasti esille englantilaisen valokuvaajan nick Brandtin näyttelyssä On This Earth, A Shadow Falls. Mikään, mitä koetamme tehdä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ei kleinin mukaan onnistu, koska ilmastonmuutos muuttaa kaiken – se vie vapaakaupan ja talouskasvun ideoilta pohjan. läheltä kohdettaan otettuihin mustavalkoisiiin kuviin voi tutustua Salon taidemuseo Veturitallissa 17.5. Sivistynyt kirja, sopivan pieni kävelyretkille mukaan otettavaksi. jopa mikroaaltouunia voi käyttää hyväksi pienien tekstiilierien värjäyksessä – ja aurinkoa. Pala palalta penkillä, kiven päällä ja kannonnokassa luettavaksi. (jt) ????
lehdessä jUlkaIstUIsta kUVIsta MaksaMMe palkkION. Harakkakin kiinnostui isosta linnusta, ja pitihän sen tulla samalle oksalle hetkeksi räkättämään”, kertoo Paavo Siukonen helmikuisesta tapahtumasta Helsingin Malmilla. Eksoottinen vieras havaiNTOkirjaaN on lähetetty useita kuvia tampereen iidesjärvellä ja sen lähiseudulla talvea viettävästä jalohaikarasta. harmaahaikara ja harakka ”kUvaSiN talvehtivaa harmaahaikaraa kuusen oksalla. pakkasaamu kukkolankoskella kirpEä tammikuun aamu, 21 astetta pakkasta ja huuruava koski yhdistyvät tässä torniolaisen Marjatta Koiksniemen kuvassa kauniiksi kokonaisuudeksi. tämä Irja Lehtisen kuva on tampereen Viinikanojalta. Harmaahaikara on yleistynyt suomessa ja pesiviä pareja on jo useita satoja.. 72 Suomen luonto 12/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToimiTTanuT aNNakaiSa väNTTiNEN lUkIjOIdeN OMa lUONtOpalsta tOIMII sekä lehdessä että NetIssä
Palokunta sai linnun irrotettua ja toimitti sen eläinhoitolaan. Anja Vuori kuvasi erikoisen näyn kouvolan sippolassa vuonna 2012. pesuvati puussa MäNTY on kasvanut vanhan pesuvadin läpi. se kiertää taloamme ja tutustuu kuistiinkin. Suomen Luonnon nettisivuilla voi käydä merkitsemässä oman havaintonsa kartalle ja selata muidenkin havaintoja. joutsen kuitenkin menehtyi seuraavana päivänä”, kertoo surullisesta tapauksesta puhuttelevan kuvan lähettänyt Teuvo Juvonen lehmosta. 12/2015 Suomen luonto 73 pähkinänakkeleita lintulaudoilla NäiTä vEikEiTä itäisiä vieraita on tänä talvena nähty runsaasti. ”Pähkinänakkeli viihtyy turun katariinanlaakson yltäkylläisellä ruokintapaikalla”, kertoo sen kuvannut Jaana Svahn. Vuosien kuluessa vati on noussut oksiston mukana ylös maasta. lintu ei ole arka, joten kuvan voi saada läheltäkin, jos vain ehtii!” timalin ikuisti Kyösti Sorsa. tänä talvena Nokian siurossa on nähty jopa kahdeksan timalin parvi, johon tämä rengastettu koiraskin kuuluu. Talven väsyttämä NUOri LaULUjOUTSEN jäi jäähän kiinni joulupäivänä Pielisjoella joensuussa. Välillä sitä ei näy aikoihin, kunnes se taas ilmaantuu syömään”, iloitsee Kaarina Heiskanen kuopiosta. ”Pakkasta oli 18 astetta ja voimakas tuuli. ilmaston lämpeneminen ilmeisesti vaikuttaa lajin yleistymiseen. Timalin tuijotus ”viikSiTiMaLi ei ole kovin tavanomainen kohdattava sisämaassa. pikkupukki päivälevolla ”pikkUpUkikSi nimeämäni metsäkauris on kesyyntynyt pihapukiksi, joka kulkee pihallamme ruokinnalla. Lähetä pähkinänakkelihavaintosi www.suomenluonto.fi/sisalto/lajiseuranta/ laheta-havaintosi-pahkinanakkelista/. lepopaikka on takapihalla, jossa se märehtii ja makailee
sen arveltiin kuuluvan helmikanalle, mutta linnusta ei vain ollut mitään havaintoa. Ahman eines on tiukassa 2. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Poroemä vieroittaa sekä urosettä naarasvasan syys–marraskuussa. TiMO hELLE Höyhen oli ehkä askartelupussista Suomen Luonnon kysy luonnosta -palstalla (10/2014, s. saksanhirvestä (isokauriista) tiedetään, että urosvasojen erityiskohtelu jatkuu vierotukseen asti. SuOMen LuOnTO 1/2015 1. Talvellakin tapahtuu paljon kasvimaailmassa. 77) pohdittiin sisään leijailleen pilkullisen höyhenen arvoitusta. 9x6+9x6 9x19 12x12 9x19 4x4+4x4 2100 3100 2000 2100 3600 3600 7200 A 100 100. luin viime lehdestä (sl 1/2015) diklofenaakin vaikutuksesta korppikotkiin. Maija LaMpELa korppikotkat ovat raadonsyöjiä, ja ne saavat tulehduskipulääke diklofenaakkia kuolleista kyseisellä aineella lääkityistä naudoista tai muista eläimistä. eu:ssa naudanruhojen käyttö haaskoina on kielletty, sikojen ja siipikarjan ruhot ovat sallittuja. ELiNa MäkELä TaMpErE Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² Lokki 4600 4100 3100 7200 ph A 6x12+6x12 12x12 2600 kuisti s var. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Poroemon käytös kummastuttaa artikkelissa Sinnikäs poro (sl 10/2014) kerrottiin, että emo säännöstelee naarasvasan maidon saantia, mutta urosvasan imetystä se ei keskeytä. aNNE pakkaNEN hELSiNki Emo panostaa vasoihin eri lailla Poro imettää urosvasoja naarasvasoja enemmän, mikä ilmenee muun muassa kestoltaan pitempinä kertaimetyksinä. SONja pEkkOLa mistä korppikotkat saavat diklofenaakkia. ongelmana on, että myös diklofenaakilla käsiteltyjen 74 Suomen luonto 12/2015 @ mitä mieltä lehdestä. anna PaLaUtetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T oimi TT anu T a L ic E k ar L S S ON Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 6.3.2015. Kesätamineissa Norppa-kylpypyyhkeen voitti Sami Korhonen lieksasta. osallistujien kesken arvotaan Lauri Hallikaisen eläinten ääniä sisältävä Ilveksen jäljillä -äänite. Höyheniä on myyty pusseissa askartelukaupassa jokunen vuosi sitten, ja niitä on todennäköisesti käytetty pääsiäisoksien koristeluun. lopputulos on, että emä investoi urosja naarasvasaan yhtä paljon. jUkka vYYrYLäiNEN kUOpiO Kesätamineissa Kiinnostavia asioita, joita ei ennen ole tullut huomioitua. Äänestä . olisiko korppikotkilla espanjassa pääsy diklofenaakilla lääkittyjen tuotantoeläinten ruhoihin. talvella urosvasat eivät seuraa emäänsä yhtä tiiviisti kuin naarasvasat, joten ne eivät hyödy emän esiin kaivamasta jäkälästä. on arvioitu, että yhden naudan maksaan kertynyt diklofenaakki voi tappaa jopa 15 korppikotkaa ja vielä useampia kotkia. Lukijoilta: Ahman eines on tiukassa Hieno tietopaketti harvinaisesta, harvoin nähdystä eläimestä. siltä tieltä höyhenet ovat voineet lennähtää luontoon ja myöhemmin jonkun luontoihmisen ovesta sisään. Minkä ikäistä vasaa emo alkaa kohdella eri tavalla riippuen siitä, onko se urosvai naaraspuolinen. Lumisen saaren linnut 3. lääkitäänkö korppikotkia diklofenaakilla vai saavatko ne sitä ravinnosta. Sympaattinen juttu! MarkkU hEiNONEN LiELahTi Lumisen saaren linnut Mielenkiintoinen juttu upeine kuvineen toiselta puolelta maapalloa, mutta likimain samoilta leveysasteilta kuin Suomi. eräissä maissa, kuten espanjassa, myös nautojen ruhoja saa poikkeusluvalla jättää haaskoiksi, jos niitä käytetään uhanalaisten raadonsyöjien ruokintaan
Tarkemmat tiedot hakemuksen laatimiseksi löytyvät säätiön nettisivuilta tai ottamalla yhteyttä säätiön asiamieheen. ongelma poistuisi diklofenaakin täyskiellolla. Nälkä tuskin ajaa oraviamme kuusen vuosikasvainten irrotteluun. Vuokon LuonnonsuojeLusäätiö Asiamies Vesa Lepistö vesa.lepisto@vuokonluonnonsuojelusaatio.fi • p. 0400-967 104 www.vuokonluonnonsuojelusaatio.fi VU O KO N LU ONN ONSUO JELU SÄ ÄTIÖ VuokonSaatio_SL0215.indd 1 5.2.2015 12.04. Pihapiirissämme on paljon oravia, koska syötämme niitä koko talven auringonkukansiemenillä, pähkinöillä, talilla ja siemenillä täytetyillä rasvamakkaroilla. lisäksi itsestään kuolleet naudat voivat olla taivasalla pitkiäkin aikoja. 78) oravan hätäleivästä, kuusen vuosikasvaimista. 12/2015 Suomen luonto 75 nautojen haaskoja on jätetty maastoon. Maanosamme lähimenneisyys tarjoaa melkoisia näyttöjä siitä, mitä saattaa seurata, kun opista on lähdetty vetämään maailmankatsomuksellisia johtopäätöksiä ja sovellettu niitä ihmisten maailmaan. Pätevä, raadonsyöjille turvallinen tulehduskipulääke meloxicam on markkinoilla. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja oravan hätäleivästä Seppo Vuokko kirjoitti Kysy luonnosta -palstalla (sl 10/2014 s. kirjoituksessaan Lajien synty (sl 1/2015) Juha Hurme laukaisee: ”lajien synty räjäytti tuusan nuuskaksi pinttyneen vision kristillisen jumalan luomasta maailmasta, jossa kaikella on paikkansa ja kaikki on suunniteltu suorittamaan tehtävänsä kunnolla.” teologina ja kristittynä tunnen tarvetta vähän täsmentää. darwinin oppi on luonnontieteellinen selitys, joka ei selitä mitään tämän pätevyysalueen ulkopuolella. Miika vUOLa rOvaSTi ja LUONTOakTiivi WWW.OSMOCOLOR.COM LUONNOLLISTA SUOJAA PUUPINNOILLE Vuokon luonnonsuojelusäätiön apurahat 2015 Vuokon Luonnonsuojelusäätiön apurahat 2015 ovat haettavissa. senhän keskeinen sanoma on juuri ”taistelu olemassaolosta” sosiaalidarwinistisen ideologian mukaisesti tulkittuna. SEppO hUTTUNEN LahTi tuusan nuuskaksi. Hakemusten on oltava perillä 31.3.2015 mennessä. Tuettavien hankkeiden tulee liittyä elinympäristöjen tai huonosti tunnettujen tai uhanalaisten lajien suojeluun. Meitä on vielä paljon, joille jumala luojana ja luomansa ylläpitäjänä on ainoa mielekäs vastaus kysymykseen havaittavan todellisuuden alkuperästä ja olemassaolosta. siitä huolimatta esimerkiksi viime kevättalvella maa oli täynnä näitä irtipurtuja havunpätkiä. lieneekö sattuma, että 1900-luvun kamaraan ehkä pysyvimmän jäljen jättäneen miehen teos kantaa nimeä Taisteluni, omassa vaikutuspiirissään ”kirjojen kirja” sekin aikanaan. olisiko hätäleipäteoriaa aihetta tarkistaa
laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. tällöin muodostuu hienoja kuvioita. Onko kysymys suosta haihtuvien kaasujen ja ilman hapen reagoinnista. se on todennäköisesti myös sekoittanut vettä, joten jäätyminen on tapahtunut eri aikaan eri kohdissa vähän sen mukaan, kuinka tuuli on vettä pyörittänyt. erilaisissa paikoissa biofilmin muodostavat hyvinkin erilaiset ja eri ravintolähteen varassa elävät lajit. Soiden öljyläikät Olen monesti ihmetellyt suolampien pinnalla olevaa öljymäistä kalvoa, joka on joskus hyvin värikästäkin. usein kalvon pääosa muodostuu rautabakteereista, jotka hapettavat vedessä kulkeutuvaa liukoista 2-arvoista rautaa 3-arvoiseksi, liukenemattomaksi ”ruosteeksi”. . aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. 76 Suomen luonto 12/2015 – aSiantuntijat vaStaavat T oimi TT anu T a L ic E k ar L S S ON – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA – aSiantuntijat vaStaavat vastaajina tässä numerossa: LÄHeTÄ OMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. lopulta rauta saostuu pohjalle järvitai suomalmina. SEppO vUOkkO Mikä kuvioi jään. Maasta tuleva pohjavesi on hapetonta ja sisältää vaihtelevissa määrin liukoista 2-arvoista rautaa. mikä ne oli aiheuttanut. Veden pinnalla kelluva värikäs kalvo on niin sanottu biofilmi, joka paikasta riippuen muodostuu erilaisista mikrobeista: bakteereista, yksisoluisista sienistä, sienten itiöistä ja levistä sekä niiden eritteistä; siinä voi olla myös kasvien siitepölyä ja muuta aivan satunnaista tuulen tuomaa ainesta. yhdestä kuvasta on usein hankala päätellä, mitä on tapahtunut. kuvasarja kertoisi paremmin. Pa aV o k a ja N us Tuulen aikaansaamia kuvioita jäällä.. . kuviot lumeen on joka tapauksessa tehnyt pääosin tuuli. Suomussalmelaisen lammen jää oli viime lokakuussa täynnä ihmeellisiä kuvioita. kun jäätyminen on tapahtunut eri aikoihin, lunta on tarttunut jäähän kiinni myös Suolammen värikäs kalvo muodostuu usein rautabakteereista. osa kalvon bakteereista voi elää suosta purkautuvan metaaninkin varassa. aivan pienissä allikoissa vesi ei liiku kylliksi, vaan rautabakteerit elävät pinnassa ja muodostavat värikkään valoa heijastavan ja taittavan kalvon. jos vesiallas on niin iso, että veden liikkeet pääsevät kuljettamaan happea myös pohjalle, bakteerit elävät siellä ruosteenruskeana limaisena massana
talo on vasta 2,5 vuotta vanha. miten siitä pääsisi siististi eroon. lämpimässä ympäristössä lepakon on saatava hyönteisiä ruuaksi melkoinen määrä joka päivä. . siitä käytetään myös muita nimiä kuten paiserokko tai paisevirus. . jUha vaLSTE jalkapuoli sammakko Löysin kesäkuussa puutarhastamme pienikokoisen sammakon, jolta puuttui räpylä oikeasta takajalasta. kuinka herkkä se on leviämään. ongelma selvisi peittämällä putken yläpää pienisilmäisellä verkolla – tietysti vasta sen jälkeen, kun olin varmistanut, että putki oli tyhjä. Avipoxin aiheuttamia paiseita nousee SePPO VuOKKO kasvit SePPO VuOLAnTO linnut JAAKKO KuLLBeRg Hyönteiset JuHA VALSTe Nisäkkäät ISMO RAuTIAInen Matelijat, sammakkoeläimet HAnnu LeHTOnen kalat 12/2015 Suomen luonto 77 ju H a N i H a rk a s Sammakko on menettänyt takaraajansa. Mahdollisuuksia on kaksi. . talon rakenteissa voi talvisin liikkua pikkunisäkkäitä. M ar ja r a jal a M Pi su le V i k ai Piai N eN SARI HARTOnen sää HeIKKI neVAnLInnA ilmakehän ilmiöt. Pikkunisäkkäät eivät lentele, mutta niiden pitämä rapina voi kuulostaa siiviltä. Mikä talossa sitten pitää ääntä. elossa se kuitenkin oli ja törmäsin samaan otukseen vielä toisenkin kerran. Onko tauti tarttuva. selviäminen noin vanhaksi on yllättävää; takaraajat kun ovat olennaiset niin uimisessa kuin maalla liikkumisessa. Linturokko vaivaa etenkin talitiaisia. rokko tunnetaan monilta muiltakin lintulajeilta ja myös siipikarjalta, ja sitä esiintyy ilmeisesti ympäri maailmaa. tämä ja sammakon melko suuri koko viittaavat siihen, että otus on luultavasti elänyt koko elämänsä vamman kanssa. talitiainen sairastaa virustautia, jonka nimi on latinaksi avipox, suoraan suomennettuna linturokko. kuvioiksi. itselläni tuli vuosia sitten vaatehuoneen ilmanvaihtoputkesta talvella varpusten lämmin yöpymispaikka. kehityshäiriöt eivät ole luonnossa mitenkään tavattomia. Vamman alkuperää on vaikea tietää varmasti. raaja on voinut olla epämuodostunut jo alusta asti tai sammakolle on sattunut jokin onnettomuus. mitähän sammakon jalalle on tapahtunut. auringon ultraviolettisäteily ja erilaiset kemikaalit aiheuttavat mutaatioita yksilönkehityksessä tärkeisiin geeneihin. siksi lepakko sisällä talvisessa talossa tuntuu mahdottomalta – se kuolisi nälkään muutamassa päivässä tai viikossa. meillä on ollut koko talven ilmastointikanavassa tai jossakin välipohjassa jokin – ehkä lepakko – sillä illalla ja yöllä kuuluu siipien kahinaa. tästä syystä voisimme kutsua tautia vaikka talitiaisrokoksi. lopulta tuuli on muodostanut lumesta viimeiset kuviot. joskus seuraukset näkyvät yhtä dramaattisina kuin tällä sammakolla. Horrostamispaikan täytyy olla kylmä mutta ei liian kylmä. lepakot horrostavat talvella eivätkä silloin lennä. keväällä (toukokuussa) voisi peittää hienosilmäisellä verkolla kaikki kolot, joista eläin pääsee sisälle. mitkä ovat jalkapuolen mahdollisuudet elää. jos kyse olisi lepakosta, sitä ei saa vahingoittaa eikä vangita. Avipox-virus on sukua herpesvirukselle, mutta sen ei ole todettu tarttuvan nisäkkäisiin, joilla on omat vastaavat rokkonsa. Meillä luonnossa esiintyvä linturokko näyttää vaivaavan talitiaisia useammin kuin mitään muuta lintulajia. esimerkiksi jokin petoeläin on voinut puraista sitä. lihakset eivät olisi ehtineet surkastua vastikään katkenneesta raajasta. Lisäksi rinnan höyhenpuku on sangen takkuinen ja epäjärjestyksessä. Sari harTONEN Mikä räpiköi ilmastointikanavassa. ilmastointikanavissa voi olla lintuja. oikean takajalan jäljelle jääneet osat eivät ole yhtä lihaksikkaita kuin vasemmanpuoleisen. Pystyykö se uimaan kunnolla. Linnun liikkumista ja eloisuutta asia ei näytä haittaavan. iSMO raUTiaiNEN Tinttien sairaus Loma-asuntomme ruokintapaikalla on koko talven vieraillut talitiainen, jolla on kaulan vasemmalla puolella kookas kasvannainen. tavallisimpia ovat kotija metsähiiret sekä joskus metsämyyrät
Lintutentissä oli täytetty naarasjärripeippo, jonka yläperä oli harmaa, höyhenten tyvetkin olivat selvästi harmaat. tutkimus on lopetettu, mutta havaintoja voi edelleen lähettää keskusmu seoon joko kirjeitse tai lomakkeella, joka löytyi osoitteesta www. tyypillistä taudin esiintymiselle on, että samalla ruokintapaikalla voi nähdä useita sairaita talitiaisia, ja usein heti, kun lintulauta syksyllä pakkasten tullessa pannaan paikoilleen. linnut voivat infektoitua myös suoraan häätäessään toisiaan lintulaudoilta ja rasvapalloilta. silloin talitiaisen selviämismahdollisuudet ovat huonot. tarkempia ohjeita on kotisivuilla www.evira.fi. mistä väritys johtuu, onko kyseessä jokin värimuunnos vai peräti risteymä. internetissä olevien tietojen mukaan rokko leviää hyönteisten välittämänä tai kosketuksesta. tauti näyttää ilmaantuvan vaivaamaan talitiaisia useiden vuosien välein. Washingtonissa infektion saaneista ruusuvuoripeipoista (Leucosticte tephrocotis) 75 prosenttia kuoli vuonna 2001. luonnontieteellinen keskusmuseo aloitti maaliskuussa 2006 seurantatutkimuksen, jonka avulla kerättiin tietoja suomesta löytyneiden kuolleiden, sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten määristä. aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA 78 Suomen luonto 12/2015 linnuille eniten päähän, mutta myös muualle kuten siipien alle ja jalkojen tienoille. SEppO vUOLaNTO järripeipon värit Järripeipon tuntomerkkinä mainitaan yleisesti valkoinen yläperä. olen tavannut omalla lintulaudallani talitiaisrokon vaivaamia yksilöita. elintarviketurvallisuusvirasto (eVira) tutkii luonnonvaraisten eläinten tauteja, vaikka kyseisiä lajeja ei ravintona käytettäisikään. tavallisesti talitiaisrokon vaivaamat linnut häviävätkin lintulaudoilta lumen ja pakkasten tultua. lisätietoihin kannattaa kirjata aika ja paikka, kuolleiden, sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten lajit ja yksilömäärät sekä arvio ilmiön mahdollisesta syystä. kun lintukirjoissa mainittuja maastotuntomerkkejä tarkastellaan lähietäisyydeltä, höyhenpuvusta voi erottua sellaista, mihin huomio ei maastossa kiinnity kuten sävyeroja. Molemmilla kerroilla tapausten kulku oli tyypillinen: heti syksyllä ruokinnalla oli useita sairaita talitiaisia, ja ne menehtyivät viimeistään tammikuussa. hatikka.fi. . Mikäli tähän tietoon on luottamista, syksyllä lintulaudoille sairaina ilmestyvät tiaiset ovat siis aikaisemmin kesällä joutuneet hyönteisten infektoimiksi tai ovat muuten kosketelleet toisiaan esimerkiksi saman pesueen poikasina. toisaalta suomesta tunnetaan myös tapauksia, jolloin rokon vaivaamat talitiaiset ovat selvinneet taudista huolimatta kevääseen saakka. järripeipon valkea yläperä vaihettuu norJärripeipon yläperä loistaa lennossa valkoisena. Myös yksittäiset kuolleet ja sairaat yksilöt voi ilmoittaa. Havaintoja voi ilmoittaa nisäkkäistä, linnuista, matelijoista, sammakkoeläimistä ja kaloista, joiden kuolintai vahingoittumissyy ei johdu normaalista ihmisen toiminnasta. to M i M u uk ko N eN / l iN tuku Va. taudinkuvan etenemistä voi seurata lintulaudalla vierailevissa talitiaisissa pitkin talvea. tämä merkitsee myös sitä, ettei ruokintapaikkojen hygieniasta huolehtiminen auta linturokkoon, toisin kuin esimerkiksi salmonellaan. rokot voivat suureta, puhjeta ja vuotaa vertakin, jolloin niihin iskeytyy helposti bakteeriinfektio tai sienitauti. se edellyttää näytteiden lähettämistä viraston ohjeiden mukaan
Niitä havaitaan suomessa keskimäärin yli sata kertaa vuodessa. se on siis hyödyllinen vieras. hEikki NEvaNLiNNa Mikä saksiniekka. SEppO vUOLaNTO hiljaiseloa mitä muurahaiset tekevät pesässään talvella. . Havaitsin ilmiön 22.49 ja ihailin sitä vielä auringon jo mentyä mailleen noin 23.14. Ne ovat itse asiassa läheisempää sukua hämähäkeille ja lukeille kuin skorpioneille. Höyhenen tyven väri saattaa luonnostaan poiketa kärjen väristä. ja ri k u rV iN eN / Va st aV a lo. . Niiden läsnäolo ennakoi haloilmiöiden esiintymistä. korkeintaan muutaman millin pituisiksi kasvavat ja hämähäkkieläimiin kuuluvat valeskorpionit ovat vanhimpia maalla eläviä eläinryhmiä, joista on fossiileja jopa 380 miljoonan vuoden takaa. sitten ne keräytyvät yhteen pesän alaosien kammioihin, missä on lämpimämpää lahoamisen ja kompostoitumisen ansiosta. tuore höyhenpuku on aina täytettyä lintua kirkkaampi. eliön keskellä on valkoinen keskiranka, jonka ympärillä on kehämäinen, reunoiltaan läpikuultava ruskea lima. . kauppareissun jälkeen tiskipöydälläni ojenteli outo eläin sakset tanassa. lentokyvyttömyydestään huolimatta valeskorpionit levittäytyvät varsin tehokkaasti tarrautumalla saksillaan hyönteisiin ja pudottautumalla sopivassa paikassa. kyseessä on varsin tavallinen haloilmiö, missä auringosta ylöspäin (joskus myös alaspäin) muodostuu pilarimainen korkea valopatsas, niin sanottu aurinkopilari. jos kyseessä olisi valon taittuminen kiteistä, halossa näkyisi spektrin värit. jaakkO kULLBErg Mitä kaivon pohjalla. tavallisin halomuoto on ympyrärengas auringon tai kuun ympärillä. se on erikoistunut elämään kuivissa sisätiloissa ja jahtaamaan ravinnokseen kodin muita pikkuotuksia. er kki l a H d eNM ä ki ak i l au tal a Onko tässä hukkuneita etanoita ja leväsienikasvustoa. . luonnossa lajeja löytää esimerkiksi lahoista puista ja karikkeesta. talvi kuluu kutakuinkin horroksessa eivätkä hyönteiset edes syö, vaikka liikkuvatkin kankeahkosti jonkin verran. saksien omistaja on kirjaskorpioni. Ne pysyttelevät aloillaan tiheänä mattona tai pakkautuvat muuten yhteen ja pyrkivät näin lämmön säästöön. kirjaskorpioni on yksi maassamme esiintyvistä 16 valeskorpionilajista. Vaikka museoiden tai koulujen kokoelmia pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvin, höyhenet keräävät herkästi pölyä säilytyslaatikossaan tai vitriinissään. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä ei ole yksittäinen eliö, vaan useammasta osasta 12/2015 Suomen luonto 79 ee Va u tr ia iN eN aurinkopilari on näyttävä haloilmiö. lämpötila ei siellä laske normaalisti nollan alapuolelle – varsinkaan, jos lumi peittää keon. Vuosia sitten täytettyjen lintujen värit voivat haalistua, mikä valkeassa merkitsee harmaantumista – oikean värin häviämistä. Muurahaiset eivät tee pesässään talvella juuri mitään. Pilari voi näkyä vain, kun aurinko on matalalla. oma lukunsa ovat täytetyt linnut. syksyllä muurahaiset valmistautuvat talveen eristämällä pesää ja sulkemalla muun muassa pintaan johtavat viilentävät käytävät. Näkemättä on mahdotonta sanoa, kuuluuko täytetyn linnun harmaa väri normaaliin vaihteluun. Pilari on tavallisesti valkea, sillä säteet heijastuvat laattamaisista korkealla ilmassa leijailevista jääkiteistä. Naaraan yläperä on himmeämpi kuin koiraan, ja sitä voitaisiin usein kuvata myös sanalla vaalea. Nimestään huolimatta se ei kuulu varsinaisiin skorpioneihin, jotka tunnistaa pitkästä ja notkeasta myrkkypiikkiin päättyvästä takaruumiistaan. mikähän oli eläimiään. keväällä auringon lämpö herättää pesän taas eloon. kesämökillämme keski-Suomessa on 1,5 metriä syvä kaivo, jonka pohjalla kasvaa läpikuultavia eliöitä. maalistikin yläselkää kohti harmaaksi. mitä eliöt ovat ja onko kaivon vesi edelleen juomakelpoista. lisäksi naaraiden värit ovat yleensäkin himmeämpiä kuin koiraiden, ja nuoret linnut voivat poiketa vielä enemmän valkoisesta. kuvassa näkyy myös vaaleita harsomaisia yläpilviä, jotka ovat tyypillisesti 5–12 kilometrin korkeudella. jaakkO kULLBErg valoilmiö mikä saa aikaan tämän valoilmiön, jota sain seurata aurinkoisen ja lämpimän päivän päätteeksi viime kesäkuussa Rautalammilla niiniveden rannalla
80 Suomen luonto 12/2015 kysy LuOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat koostuva rakennelma. erilaisia juoksuhämähäkkejä näkee paljon varsinkin keväisin ja alkukesällä, kun kasvillisuus on matalaa. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, p. haNNU LEhTONEN hämähäkki kuin leijona minkä hurjannäköisen hämähäkin näin tampereen kapeella viime huhtikuussa. Naaras jättää munapussinsa maahan kaivamansa käytävän perälle. jos edellä oleva päättelyketju pitää paikkansa, kaivon pohjalla olevat muodostelmat voisivat olla sukkulamaisten eloperäisten kappaleiden (etanat) pinnalle kehittyneitä leväsienikasvustoja (esimerkiksi Saprolegnia). tällaiset muodostelmat on hyvä poistaa kaivosta, sillä varsinkin runsaana esiintyessään ne saattavat vaikuttaa veden käyttökelpoisuuteen. useimmat lajit eivät kaiva itselleen pesäkoloa, vaan ne kuljettavat munakoteloa mukanaan ja yleensä jopa vastakuoriutuneet poikaset seikkailevat äidin selässä ensimmäiseen nahanluontiin saakka. . loppukaneettina voidaan todeta, että huolimatta useiden lajien erittäin edustavasta leukavarustuksesta, maassamme tavattavat lajit eivät ole ihmiselle vaarallisia. Niiden keskellä erottuva vaalea, sukkulamainen kohta on kuitenkin asian ydin. jaakkO kULLBErg sil ja -Mar i k ar i Leijonahämähäkki saalistaa juosten. Hyvä olo näkyy. Hämähäkin pituus jalkoineen oli noin 4,5 senttiä ja sillä oli ikään kuin silmät peräpäässä. 09-386 7856 • Kiikarit • Kaukoputket • Jalustat • Lintukirjat • Linnunpöntöt • Lentoaukon pellit • Törmäyksen estävät haukkasilhuetit • Linturuokinnat. otus on yksi kookkaimmista hämähäkeistämme; sen ruumiinpituus voi venyä jopa parisenttiseksi. Guarantee of Origin G O a l k u p e r ä t a k u u 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja osta: j ruskovilla.fi Jokainen rakastaa lämpöä. kyseessä on luonnontieteellisen keskusmuseon hämähäkkiasiantuntijan Timo Pajusen mukaan juoksuhämähäkkeihin kuuluva Alopecosa inquilina eli leijonahämähäkki. Veteen pudonneita ja kuolleita, oienneita ja jäykistyneitä peltoetanoita näkyy aika ajoin myös muun muassa ojien ja lammikoiden pohjalla. Pitkänomaiset sukkulat voisivat olla esimerkiksi hukkuneita etanoita, joita voisi hyvin kuvitella löytyvän kaivon pohjalta. leijonahämähäkit ovat muiden juoksuhämähäkkien tapaan hurjia petoja, jotka saalistavat pikkueläimiä juosten ja väijymällä – ruokalistaa ryydittävät yhtä lailla varomattomat kosijat kuin muutkin hämähäkit. Se kannattaa kokea. Ne juoksevat maata pitkin nopein ja pitkin pyrähdyksin paetessaan suurta kulkijaa. kuvassa erottuu selvästi kaksi levymäistä osaa, joista alempana sijaitseva ruskehtava on suurempi ja pitemmälle kehittynyt kuin sen päällä oleva vihertävä, läpikuultava ja säteittäisesti levinnyt ”kasvusto”
2015. täältä on saatu melkoinen osa Suomen muuttolintutiedosta. Merikotka on Porkkalassa tavallinen. dragesvikenin venesatama odottaa kesää.. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. n Kärki merelle porkkalan kärkeä saaristoineen 11. venäläiset kuitenkin linnoittivat esimerkiksi kuvassa näkyvän träskön saaren ja hakkaisivat metsiä. Näkeepä hylkeitä toisinaan myös kärjen eli Pampskatanin ulkopuolella. aika on parantanut haavat. täällä oli puisto jo ennen 60 vuotta sitten päättynyttä vuokra-aikaa. Porkkalan luontoa ollaan ehkä jo ensi vuonna suojelemassa Suomen seuraavana kansallispuistona. pOrkkaLaN kärki 40 kilometriä Helsingistä itään on tarunhohtoinen lintujenseurantapaikka. Horisontti aukeaa avarana ja niemi kerää muuttajia. Horisonttiin jää kallbådan ulkomajakka, jonka kallioilla harmaahylkeet viihtyvät. tänä vuonna Suomenlahti on näin keskitalvella harvinaisen vähäjäinen, joten pesimälinnutkin näyttäytyvät varhain. Viron rannikolle on 50 km. 2. 82 Suomen luonto 12/2015 Suomi ilmasta TeksTi aNTTi haLkka / kuvaT TUOMaS hEiNONEN 40 km Pampskatanilta on vain 40,5 kilometriä Viron Naissaaren kärkeen, siis sama matka kuin Helsinkiin. kevään edetessä kärjen edustalla käynnistyy haahkojen soidin. Yläilmoista näkee, miten kärjen edustalla on ennen avomerta vain muutamia saaria
tiM o V es ter iN eN. Luontomatkalla itämerellä KeStOtIlaajIlle IlMaINeN digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi asiantuntija neuvoo, miten pönttölinnut saa viihtymään. Varpuspöllö ja Willamo . Suomalaisten luontousko . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto 3/2015 ilmestyy 27. maaliskuuta aiHeina . Nuoren luontokuvaajan matkassa . mikä pönttö miHinkin
laji voi olla mikä tahansa. Kilpailukuva on oltava otettu vuosina 2014–2015. lintuja, kasveja, hyönteisiä, sieniä, kaloja, pikkueläimiä: kaikki ansaitsevat muotokuvansa. kuvakisa: muotokuva – lähes 50 000 mallia! Suomen Luonnon valokuvakilpailun aiheena ovat muotokuvat suomalaisista lajeista. elokuuta mennessä. Kuvat on lähetettävä 10. kuvattavaa siis riittää, koska vaihtoehtoja on ainakin 45 000. . Katso tarkemmat kilpailuohjeet www.suomenluonto.fi/muotokuva palautusviikko 2015–13 767095-1502 ku Va t s u o M eN l u o N N o N t o iM it us. Palkintoina kameraja retkeilyvarusteita. Myös kännykkäkameran kuvat ja luonnon perhemuotokuvat kelpaavat