2 23.2.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 2 | 2 17 k O S k ik a r a . a r g E N T iiN a N g E E N iv iL ja T . 52 ku va kis a: su om al ais in lu on to Näin karhu lähtee talvipesästään Tunturipurojen kOSkIkara piristää etelän talvea Myyrät elättävät LuMIkON teemana luontokuvaus Naiset löysivät luontokuvauksen esittelyssä neljä kuvaajaa.. k E S ä L iN T U ja T a Lv E S S a . N a iS E N L U O N T O k U v a . L U M ik k O . k U v a T k a r h U N h E r ä ä M iS E S T ä . k E U r U U N L U O N T O h E L M i. T ä p L ä N O k k O S p E r h O N E N . s
hELMikUUN pakkasten hellittäessä mustarastas pääsee virittämään huiluaan. vanha koiras odottelee puolisoa elinpiirilleen. lo P P u t a lv i kevätmielellä kuva jari kOSTET / TeksTi hEikki vaSaMiES. kevät tuoksuu jo rantametsässä
42 Karhu herää luontokuvaaja hannu hutun kamera tallensi, kun karhu kömpi pentuineen talvipesästä. varuskunnan metsiin kuuluvan peurunniemen kärjestä avautuu upea keurusselkä. osallistu kuvakisaamme. täplänokkosperhonen oli jo 1960 suurharvinaisuus. Sisällys 2/2017 lumikkoa ei turhaan kutsuta valkoiseksi kuolemaksi. Emokarhun ja pennun herääminen kevääseen tallentui kameralle. 54 Pedon pelko satagrammainen lumikko on myyrien kauhu. 14 Mikä koskella niiailee. 28 Kasarmit jäivät metsien varjoon keuruun varuskunnan metsiin laskeutui rauha. 24 Kevättä vastassa ahvenanmaalla kesälintuja etsimässä. 54 46 la ss i ku ja la o ll i m a rt til a m at ti a a lt o 28 karhuemo on pitkästä aikaa jalkeilla. 30 Naisen luontokuva joka neljäs luontokuvaaja on nykyisin nainen. 52 Suomalaisin luonto mikä on mielestäsi ominta luontoamme. h a n n u h u tt u 42 Vakiot 7 luonnonkalenteri 8 luonto ja ympäristö nyt 13 maailmalta 41 kytömäki 53 Vahtikoira 66 homo sapiens 68 kotona, Virikkeitä 72 havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 luonnoskirja Pitkä odotus palkittiin. Perhonen, joka antoi elämälle suunnan. 60 Argentiinan kyyneleet argentiina on pian tunnetumpi tehomaataloudesta kuin tangosta.. 46 Mistä intohimot alkavat tari haahtela löysi innoittajansa uudelleen 56 vuoden jälkeen. koskikaroja näkee suomessa talvisin enemmän kuin kesällä
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. koskikara valmistautuu hyiseen sukellukseen. no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 2/2017, 76. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 12/2017 Suomen luonto 5 Naiskuvaajan taidonnäyte. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 14 a n tt i ko li. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_02/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Puut heijastuvat lammen pinnasta Pyhätunturilla. Kuva monivalotustekniikalla / Irma Varrio. www.climatecalc.eu Cert
lE o br in km a n n / Va st aV a lo m a rik a EE r o la Talvi hellittää jo otettaan. Toki jotkut osaavat ikuistaa ainutlaatuisen hetken paremmin kuin toiset – pitkä kokemus auttaa tekemään oikeita valintoja silloin kun tilanne tulee eteen. Mutta kenelle kuva oli tarkoitettu. Joku tuottaa some-hengessä lyhyen elinkaaren käyttökuvia, toinen tekee päällekkäisvalotuksin tai piilokojussa viikkoja istumalla harkittua ja hiottua taidetta. 6 Suomen luonto 12/2017 kUvaN käyttötarpeita ja motivaation lähteitä on monia. 46) siitä, miten joku yksittäinen tapahtuma sysää kokijansa uudelle polulle. Minunhan se oli otettava. Pääkirjoitus hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi 6 Suomen luonto 12/2017. Jaan tari Haahtelan ihmetyksen (ks. Mutta onko kaikella kuvaamisella yhteistä nimittäjää. Ja totta kai: hyvä kuva jää vielä elämään, kun sen ottajan aika tulee täyteen. Miksi se juuri nyt tuli sieltä alas, ja suoraan eteeni. Miten juuri nyt, kun aamuvalo oli hienoimmillaan ja suodattui kauniisti ohuen harsopilven läpi. Kuvaajalleen se on avain elämykseen – se palauttaa mieliin tunnelman ja olosuhteet, joissa kuva otettiin. Muistan hyvin mikä sai minut innostumaan perhosten kuvauksesta. auringon valo ja lämpö herättävät rantapuut kevään tuloon. Kenelle kuvaan. s. Kesäisenä aamuna, aivan silmieni edessä, korkealta haapapuun latvuksesta leijaili iso, dramaattisen tummanpuhuva haapaperhonen kaarrellen alas imemään mettä koiranputken kukasta. Minä tallensin sen ainutlaatuisen hetken, tuntui että se oli tehtäväni, suorastaan velvollisuuteni – vain minä olin kaoottisessa maailmassa juuri tässä hetkessä ja paikassa todistamassa tilannetta, jossa lukematon määrä palikoita kääntyy yhtä aikaa oikeaan asentoon. Ja onhan usein niinkin, että kuva on autenttista kokonaisuutta kauniimpi tai vaikuttavampi, kun esimerkiksi häiritsevät elementit voidaan rajata kuvasta pois. Hienoimmat kuvat tuovat elämykseen uusia aineksia: ehdinkö tositilanteessa kiinnittää huomiota karhun katseeseen, lentävän linnun yksityiskohtiin tai perhosen siiven kiiltoon. Kamera oli käsillä. Perhonen oli vastakuoriutuneena koreimmillaan, ja täydellisen tuore valkoinen kukka pienten kastehelmien kirjoma. Kuten matkakertomukset, valokuvat ovat muille katsojille usein vain laiha toisinto niihin taltioiduista hetkistä
tätä parempi myyrävuosi oli talvella 2008–2009, jolloin tuominen laski jopa 200 myyrää, päästäistä ja pikkulintua pönttöä kohti. ”Varmaa se ei ole, sillä pikkunisäkkäitä suojaavaa lunta on nyt kovin vähän. Ja on kaloilla muitakin ottajia. Kun pilkkijä vaihtaa paikkaa, ovat linnut saman tien apajilla. helmikuuta on laskiaistiistai, jolloin joka iikka rientää kelkkamäkeen. lE h ti ku Va ju h a il kk a Harmaalokki 65 mm Merikotka 180 mm Korppi 100 mm Supikoira 40 mm Varis 85 mm aarto Tuominen tarkastaa varpuspöllön pönttöä. Tuolta kaartaa myös harmaalokki. Tänään supikoira taisi jää ilman kalan kalaa. ku Va t h a rr i n u rm in En P ilkkijä kyllä tietää, että häntä tarkkaillaan. hauholainen rengastaja Aarto Tuominen on laittanut varpuspöllölle 40 pönttöparia, joista 15:een pöllöt ovat varastoineet ruokaa. hyvä myyrävuosi lupaa pöllöille erinomaista pesintää. romahdus saattaa vielä tulla.” Varpuspöllöjen pesintä alkaa huhtikuussa. PiKKuKalat häviävät avannon reunalta. Ruoka silläkin on mielessä, ja kun Vanajavedellä ollaan, horisonttiin saattaa ilmestyä jykevä merikotkakin. Kärsivällisesti korpit ja varikset kaartelevat järven yllä, asettuvat välillä rannalla kohoavaan mäntyyn tai laskeutuvat kauemmaksi jäälle tähystämään. varastot täynnä TäNä TaLvENa on myyriä. Täällä pilkkijän koukkuun osuu monenlaisia ruuaksi kelpaavia kaloja kuten ahvenia ja särkiä, joista pienimmät sintit joutavat jäädä. 12/2017 Suomen luonto 7 Luonnonkalenteri avanto vetää puoleensa avannolla käyneiden eläinten jälkien koko on oikeassa suhtessa toisiinsa. jos näet laskiaisena tuiskuaa, tulee lunta vanhan uskomuksen mukaan yhtä soittoa seitsemän viikkoa – Pääsiäiseen asti.. koiras houkuttellee naaraan pesintäpuuhiin saalista esittelemällä. Supikoira tai kettu siellä kärkkyy tilaisuuttaan. T o iM iT Ta N u T a L ic E k a r L S S O N kevättalvi hiljaiselo päättyy: pöllöt huhuilevat ja aurinko lämmittää pilkkijän selkää. ”Yleisin saalislinnuista on sinitiainen, mutta olen löytänyt puukiipijöitä ja töyhtötiaisiakin”, tuominen sanoo. jos eines miellyttää, pari on löytänyt toisensa. Tuolla metsänreunassa on melko varmasti silmäpari ellei kaksi. 28. toivotaan siis lunta, mutta ei liikaa. runsaat ruokavarastot lupaavat poikasonnea. Paljon nousee myös sulkavia, jotka niin ikään jäävät lintujen ja muiden eläinten eineeksi. Enimmillään varantoa on jopa 100– 150 saaliseläimen verran
Koska kalat kasvavat läpi elämänsä, taimen oli varmasti vanhempi, mutta tietoa iästä ei ole. Pituutta kalalla oli 110 senttiä. Järvestä saadut inarinnieriä ja istutettu harmaanieriä olivat molemmat 17-vuotiaita. Vuonna 2012 pyydetty taimen todettiin 16-vuotiaaksi, ja se painoi 13 kiloa. Tutkija Erno salosen tiimi sari Raineva, ari savikko ja markku vaajala Inarin Luonnonvarakeskuksesta tutkivat saaliskalojen iän suomuista ja otoliiteista eli kalan kuuloluista. Vanhin pyydetty siika todettiin peräti 33-vuotiaaksi vuonna 2007. Vanhimmat löydetyt reeska eli tuppisiika ja muikku olivat molemmat 13-vuotiaita. maailman vanhimmaksi elävän kalan titteliä kantaa holkeri eli jäähai, joka voi elää yli 400–vuotiaaksi. Samoin ikäennätyksen rikkonut muikku ei ollut suurin pyydetty lajinsa edustaja: se painoi 434 grammaa, kun suurin Inarijärveltä koskaan saatu 8 Suomen luonto 12/2017 PE kk a tu u ri Siika voi elää kymmeniä vuosia. arktiset olot, kylmät vedet ja lyhyt kasvukausi selittävät kalojen korkean iän. Tämäkin on ikä-, mutta ei kokoennätys, sillä vuodelta 1958 löytyy luotettava tieto yli 15-kiloisesta köriläästä, sekin Inarijärveltä. Tämän jälkeen ikäennätyksiä on ropissut lisää. TeksTi vESa LUhTa Suomen vanhimmat kalat löytyvät inarijärveltä. Luonto, ympäristö ja tiede NyT T o iM iT Ta N u T r ii k k a k a a r T iN E N I narijärven kylmissä vesissä varttuvat Suomen iäkkäimmät kalat. Inarijärven seniorit. tieSitkÖ
muikku oli 550 gramman painoinen. kerran. Nähdyt lintumäärät hätkähdyttävät. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta saamamme tiedon mukaan talvikantaan kuuluu 3–4 miljoonaa lintua. BirdLifE SUOMi järjesti tammikuun lopussa pihabongauksen jo 12. Vanhin tunnettu, noin 70-vuotias harmaanieriä pyydettiin Kanadan Great Bear Lakesta (Isolta Karhujärveltä). Talitiainen on runsastunut 1900-luvun alusta alkaen, ja sille ovat olleet eduksi lisääntynyt talviruokinta ja leudommat talvet. 62909 kELTaSirkkUa / Keltasirkkua tavataan koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Myös harmaanieriän painoennätys löytyy Kanadasta, Athabasca-järvestä, mistä 1960-luvulla pyydystettiin yli 46 kilon vonkale. Laitosoloissa muikku on lyönyt nämä ennätykset kirkkaasti. PIHABONgAuS ON KANSALAISTIEdETTä Sinitiainen on runsastunut Suomessa huimaa vauhtia.. Tämä kala kantaa Suomen suurimman muikun titteliä. Vanhin pyydetty siika todettiin peräti 33-vuotiaaksi. Yleinen laji on kuitenkin taantunut: kanta on vähentynyt kolmanneksen viimeisen 40 vuoden aikana. Salosen mukaan kylmät olot ovat pääsyy Inarijärven kalojen korkeisiin ikiin, ja sama ilmiö on nähtävissä muuallakin arktisilla alueilla. Vanhimmat laitosoloissa kasvaneet harmaanieriät olivat 33-vuotiaita. riikka kaarTiNEN 12/2017 Suomen luonto 9 PE n tt i so rm u n En / Va st aV a lo PE n tt i jo h a n ss o n / Pr o lk ris to Pu r a n En / Va st aV a lo Talitiaisia havaittiin pohjoisinta Lappia myöten. Talvikantaan kuuluu reilu 2 miljoonaa sirkkua. Harvinaisesta ja eteläisestä lajista se on runsastunut yhdeksi maamme yleisimmäksi linnuksi, ja Suomessa talvehtiikin noin miljoona sinitiaista. Tammikuussa 2016 Taivalkosken kalaviljelylaitoksen muikku oli kuollessaan 20-vuotias, painaen peräti 1163 grammaa. n 122789 TaLiTiaiSTa/ Kotoisen talitiaisen levinneisyysalue ulottuu Tyynellemerelle saakka. Lajin runsastumista ovat auttaneet talviruokinta ja lauhat talvet. Tempaus antaa tärkeää tietoa talvilintujen kannoista pitkäaikaista seurantaa varten. 64016 SiNiTiaiSTa / Ensimmäinen sinitiaispari pesi Suomessa vuonna 1856
luonnonvarakeskus laatii parhaillaan valkohäntäkauriille kannanarviointimenetelmää, jotta kannan hoito olisi paremmalla tietopohjalla. lisäksi leudot talvet ja ruokinta ovat helpottaneet eläinten selviytymistä luonnossa. Luonto, ympäristö ja tiede NyT 10 Suomen luonto 12/2017 Talvisalama TaLviMyrSky ylitti Nilsiän Palonurmen kylän tammikuun 19. piia ahONEN PE kk a tu u ri Pa aV o h a m u n En / lE u ku SiMOjOkEEN nousi kesällä 2016 kudulle lohia enemmän kuin kertaakaan aiemmin seurantahistorian aikana. Pohjaeläinten lajimäärä vähenee ja lajisto muuttuu erityisesti pienissä latvapuroissa: ”isot joet pystyvät suuremman vesimassansa ansiosta todennäköisesti vastustamaan muutoksia paremmin kuin pienet vesistöt”, mustonen sanoo. ”nyt menetelmää kehitetään ottamaan paremmin huomioon alueellinen vaihtelu kannan rakenteessa, tuotossa ja kuolevuudessa”, erikoistutkija Jyrki Pusenius sanoo. ilmaston lämpeneminen uhkaa virtavesiä iLMaSTON lämpeneminen muuttaa pohjoisten jokien virtaamia, mikä vähentää pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta. Valkohäntiä on tällä hetkellä arviolta 70 000. Myrsky jätti jälkeensä katkenneen koivun, jonka kuvasi Pertti Hartikainen. Ilmatieteen laitoksen mukaan talvisalamoita havaitaan lähes joka vuosi. Tornionjoen ja Simojoen lohikannat ovat elpyneet vähitellen merikalastuksen entistä tehokkaamman säätelyn ansiosta. ripeän kasvun on mahdollistanut vähäinen metsästys kannan kokoon ja vasatuottoon nähden viime vuosina. Tornionjokea on viime vuosina vaivannut myös nousulohien runsas kuolleisuus, jonka syytä parhaillaan tutkitaan Evirassa. Aikaa myöten lohen pahin uhka on ilmaston lämpeneminen: ”Herkimpiä ympäristönmuutoksille ovat mäti ja pienpoikaset, sekä merivaelluksensa juuri aloittaneet kalat.” piia ahONEN. Tornionjoessa luotauspaikan ohitti viime kesänä 100 000 kudulle pyrkivää lohta. piia ahONEN valkohäntäkauriiden kanta sai alkunsa vain neljästä yksilöstä. Kaisa-Riikka Mustosen väitöskirja aiheesta tarkastettiin oulun yliopistossa marraskuussa. (RK) PE rt ti h a rt ik a in En Simojoella ja Tornionjoella hyvä lohikesä valkohäntäkauris runsastuu vauhdilla aMErikaN TULiaiSENa 80 vuotta sitten saatu valkohäntäkauris viihtyy suomessa mainiosti. Luonnonvarakeskus seuraa lohennousua kaikuluotaimilla vuosittain toukokuun lopulta elokuun lopulle. tähän asti kannan koko on perustunut metsästäjien arvioon jahdin päätyttyä jäljelle jääneiden eläinten määrästä. tutkimuksen ennustamat pohjaeläimistön muutokset johtuvat pääasiassa virtaamien kasvusta talvella sekä kevättulvien aikaistumisesta ja laantumisesta. Lisäksi kuluvalla vuosikymmenellä olot Itämeressä ovat suosineet poikasten eloonjäämistä: ”Kun nuorta silakkaa on Pohjanlahdella paljon ja kilohaili täydentää lohen ruokavaliota Itämeren pääaltaalla, merivaellukselle lähteville kaloille riittää ruokaa”, erikoistutkija atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta sanoo. Tornionjoessa nousulohien määrä hipoi kahden vuoden takaista ennätystä. luonnonvarakeskuksen mukaan kanta on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Simojoen ja Tornionjoen lohen lähitulevaisuus näyttää Romakkaniemen mukaan melko turvatulta, joskin ongelmia voi aiheuttaa molemmissa joissa M74-oireyhtymä, joka tappaa pienpoikasia. Kesällä 2016 Simojokeen nousi yhteensä 5400 lohta, kun edellinen ennätys vuodelta 2014 oli 3800 kalaa. päivä
rii kk a k a a rt in En kESkiTaLvELLa kasvit ovat lepotilassa. Ensimmäiset herääjät ovat harmaaleppä, lehtovyöhykkeen pähkinäpensas, sekä aivan niiden kannoilla varhaisimmat pajut. Taajamissa leskenlehti avaa nuppunsa ensimmäisenä eteläpuolen auringon lämmittämillä pientareilla ja seinustoilla. Silmut on peitelty huolellisesti suomuin ja vahakerroksin pakkaselta suojaan. Kasvien kevääseen virittäytyminen alkaa kuitenkin jo talvella. Lauhana talvena kasvien kylmäkäsittelyn saavuttaminen kestää pidempään, jolloin silmut pääsevät puhkeamaan keskimääräistä myöhemmin. Sen sijaan leudot lämpötilat keskitalvella saattavat hidastaa kasvien keväistä heräämistä. Uusimman tutkimuksen mukaan siis myös talvilämpötilat ovat merkittäviä kasvien sisäisen kellon säätämisessä keväisten lämpötilojen lisäksi. Talven aikana Pohjolan kasvit saavat tarvitsemansa kylmäkäsittelyn, jota ilman nuput eivät aukea. Talvisen lepotilan lopettavat pitenevät valoisat päivät, mutta varsinkin kevään mittaan kertyvät plusasteet. Nämä kasvit aloittelevat yleensä kukintaansa Etelä-Suomessa jo maaliskuun aikana. riikka kaarTiNEN Heräämisiä IL M Iö M äI ST ä 12/2017 Suomen luonto 11. Ruohovartisia kasveja joutuu yleensä odottelemaan huhtikuulle. Normaalia lämpimämmät keväät saavat silmut puhkeamaan aikaisemmin. Ilmastonmuutoksen tuoma lämpeneminen vaikuttaakin kasvien keväiseen heräämiseen sekä talviettä kevätlämpötilojen kautta. Keski-Euroopassa leskenlehti kukkii nykyään noin viisi päivää aikaisemmin verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, ja pähkinäpensaan kukinta on aikaistunut jopa viikon
Tekopesien lisäksi norppia autetaan kolaamalla apukinoksia. ”Valas oli jo silloin parivuotiaan poikasen äiti”, hän sanoo. SELkäEvä kiinnitti valastutkija Tiu Similän huomion, kun hän katseli miekkavalaita lähellä pohjoisnorjalaisia asuinseutujaan tammikuun lopulla. sen lovi näytti tutulta. Apukinosten kolaamisessa merkittävässä roolissa ovat paikalliset vesialueensa tuntevat vapaaehtoiset sekä WWF Suomi ja Itä-Suomen yliopisto. apukinokset ja tekopesät auttavat saimaannorppaa Miekkavalas palasi vuosikymmenten jälkeen Tiu Similä 2017 1992 PE tt Er i to lV a n En. Vuonna 2014, jolloin luonnonkinoksia ei käytönnössä ollut, jopa 90 prosenttia löytyneistä kuuteista syntyi apukinoksiin. Kinoksia kolataan nyt suojelutoimena jo neljättä talvea peräkkäin. Nyt tekopesiä on viety Saimaalle yhteensä seitsemän. Saimaalle vietiin kaksi tekopesää, joista toisessa norppa piti hengitysavantoa auki läpi talven. Pesät kehitettiin tulevaisuuden lumettomien ja vähäjäisten talvien varalle. Tekopesä suojaa kuuttia viimalta ja pedoilta, mutta ei korvaa hyvien lumitalvien tarjoamia kinospesiä. hän huomasi arkistostaan kuvanneensa saman valaan marraskuun lopulla 1992. naaras oli nyt liikkeellä kolmen koiraan kanssa, jotka olivat ehkä kaikki sen poikasia. ”Tänä talvena on kolattu jo yli 250 apukinosta, ja joitakin on vielä tekemättä”, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi miina auttila tilanteesta helmikuun alussa. tiu sim il ä ti u si m il ä m Er V i ku n n a sr a n ta Norppatutkijat tekevät pohjalle avannon, josta norppa pääsee nousemaan pesään. ”hetki toi kuitenkin mieleeni, miten fantastista on seurata samoja valaita vuosikymmenten ajan. ”kuvaushetkellä se oli siten ainakin 16-vuotias. Viime vuonna puolet kuuteista syntyi apukinospesiin. Viime talvena tehdyn ensimmäisen kokeilun tulokset olivat rohkaisevia. Apukinokset kelpaavat norpille hyvin. Pula pesäpaikoista vähälumisina talvina on siis suuri. mieleen nousi, miten oma esikoiseni Jonatan oli ensi kerran tämän valaan kohdatessani vauvana mukana.” aNTTi haLkka SaiMaaNNOrpiLLE rakennettuja tekopesiä testataan tänä vuonna toista kertaa Saimaalla. riikka kaarTiNEN WWf:n vapaaehtoiset kolaamassa apukinoksia. Kaksi pesistä on tehty järviruo’osta, loput turvelevyillä päällystetystä muoviputkesta. Keinotekoinen pesä jäljittelee oikeaa pesää, ja siinä on pohjassa kulkuaukko jään alle. 12 Suomen luonto 12/2017 Luonto, ympäristö ja tiede NyT kinoksia kolattiin nyt jo neljättä talvea. Valaan ikä on nyt vähintään 41 vuotta.” näky oli tiullekin harvinainen, vaikka miekkavalasnaaraiden tiedetään elävän usein 50 vuotta, kun koiraat jäävät yli kymmenen vuotta nuoremmaksi
Maailman pohjansirkut taantuvat TeksTi riikka kaarTiNEN ja ri PE lt o m ä ki / li n tu ku Va .f i m a rk u s Va rE sV u o to m i m u u kk o n En kiLjUhaNhi , punasotka, pilkkasiipi, kiljukotka, alli, mustakurkku-uikku, allihaahka ja pohjansirkku. Pohjansirkun maailman kanta on vähentynyt jopa 75 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Nyt Itämeren talvehtijoista on tanskalaisten tutkijoiden johdolla tekeillä entistä tarkempi arvio, joka perustuu lentokoneesta ilmakuvattuihin lintuparviin. Myös maatalousympäristöt ovat muuttuneet lintujen talvehtimisalueilla KaakkoisAasiassa, ja lisäksi sirkkuja pyydetään häkkilinnuiksi. Laji on taantunut kolmen sukupolven aikana lähes 80 prosenttia. pohjansirkun pesimäympäristöt jäävät turvetuotannon jalkoihin. Suomen lintujen taantumisen syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta pilkkasiipi on kärsinyt metsästyksestä ja minkin saalistuksesta. Saaristossa pesivät linnut häiriintyvät keskikesällä lisääntyvästä huviveneilystä. Uusin lisäys on pohjansirkku. n. uusin lisäys maailmanlaajuisesti uhanalaisten lintujen listalle on kosteiden korpien ja rämeiden asukki pohjansirkku. Allin talvikanta Itämerellä väheni 65 prosenttia vuosina 1993–2007. itämeri on tärkein talvialue pilkkasiiv ille. Pilkkasiipi on myös myöhäinen pesijä. Höytiäisen lintuasemalla elokuussa 1995 rengastettu pohjansirkku päätyi häkkilinnuksi seuraavana keväänä. Kansainvälinen suojelujärjestö BirdLife tarkisti maailman lintulajien uhan alaisuuden loppuvuonna 2016, jolloin sirkku joutui listalle. Rengastuksen avulla saatu tieto tukee pohjansirkkujen karua kohtaloa talvialueilla. Pilkkasiiven maailmankannasta jopa 90 prosenttia talvehtii Itämerellä. Allille ja pilkkasiivelle Itämeri on maailman merkittävin talvehtimisalue. Kaikki kotoiset uhanalaiset lajit eivät kuitenkaan talvehdi maailman äärissä. Suomessa lajin vähenemisen syyt eivät ole täysin selvillä, mutta taustalta löytyy pesimäalueiden hupeneminen turvetuotannon vuoksi. Öljyonnettomuus Itämerellä voisi romahduttaa lajien kannat. Ahvenanmaalla talvehtijoiden määrä on pysynyt vakaana viime vuodet, ja läntisen Uudenmaan edustalla on viihtynyt reilun 10 000 linnun parvi jo muutaman vuoden. Nämä harvinaiset kotimaiset pesivät tai läpimuuttavat linnut ovat myös maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Sitä mistä linnut ilmaantuivat, ei tiedetä. Lajin ainut ulkomainen rengaslöytö on KoillisKiinasta. Maailmalta Talvella allit syövät sinisimpukoita
TeksTi aLicE karLSSON 14 Suomen luonto 12/2017. Sitä mukaa kun vedet jäätyvät, koskikara pyrähtää aina seuraavaan sulaan. 14 Suomen luonto 12/2017 Mikä koske lla niiailee. Näin se tulee talven aikana matkanneeksi kauaksi pesimäalueeltaan
12/2017 Suomen luonto 15 Mikä koske lla niiailee. 12/2017 Suomen luonto 15 tu o m a s h Ein o n En
Niistä maista on kertynyt muutamia kymmeniä rengastuksia reissua kohti. Muuttaa sulien perässä Koskikaran pääasialliset pesimäalueet ovat Norjan ja Ruotsin tuntureilla. ”Muutin Ruotsiin 43 vuotta sitten, ja jo 1986 lähdin ensimmäisen kerran etsimään koskikaroja tuntureilta. Vuorisella on itsellään takanaan loistava koskikararengastajan taival. Teitten väliin jää sadan kilometrin suuruisia alueita, joissa ei liikuta.” Vuorisen arvio on, että jokien varsilla on koskikaran luonnonpesiä noin kilometrin välein, jolloin Ruotsin pesimäkannaksi tulee 10 000 paria. Järjestön suojeluasiantuntijan tero toivasen mukaan koskikaran sekä pesimäettä talvikannan arvellaan vähentyneen. Mikään muu lintu ei kätke pesäänsä niin vaikeakulkuisiin paikkoihin eikä saalistele niin vuolaissa virroissa. ”Norjassa määrä on vielä isompi, koska sopivia vesistöjäkin on enemmän.” ”Siellä ei oikeastaan olekaan muita kuin koskikarapaikkoja, koska rinteet ovat niin jyrkkiä.” rengastus tiedon taustalla Uutta tietoa koskikarasta saadaan nykyisin harvakseltaan, sillä koskikaratutkijat ja -tuntijat ovat vähentyneet. ”Tieverkko on Pohjois-Ruotsissa aika harva. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta minulla on koskikararengastuksia Ruotsissa 15 816 ja Norjassakin yli 800.” Vuorinen on käynyt rengastamassa koskikaroja talvisin myös Baltian maissa, Saksassa ja Tanskassa. Maiden välistä yhteydenpitoa vahvistettiin Cinclus Scandinavicus -lehdellä (1991–2012), jossa julkaistiin rengastusraportteja, tiedonantoja ja artikkeleita koskikarasta. Kun talvi koittaa, lintujen on muutettava etelämmäksi. ”Norjassa on vielä etenkin poikasrengastajia, mutta Suomessa into on jo laantunut samoin kuin täällä Ruotsin puolella”, Juhani Vuorinen sanoo. Lintujen suojeluja harrastusjärjestö BirdLife Suomi valitsi koskikaran viime vuonna vuoden linnuksi, koska kannan nykytila tunnetaan huonosti. Koskikaran rengastus. 21 vuorokauden iässä poikaset hyppäävät pesästä usein suoraan veteen.. Hänen mukaansa 20 vuotta sitten Suomessakin oli vielä kymmeniä rengastajia, mutta nyt ei ole jäljellä kuin muutama. ta rm o au V in En Emot syöttävät poikasiaan tiuhaan. Koskikarojen (Cinclus cinclus) rengastus on ollut viime vuosikymmeninä hyvin vilkasta Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Tanskassakin. ”Norjan ja Pohjois-Ruotsin koskikarat talvehtivat Norjan ja Ruotsin lisäksi Pohjois-Saksassa, Tanskassa, Pohjois-Puolassa, Suomessa, Baltian maissa ja osittain Venäjän Karjalassakin.” Siksi meilläkin on etelärannikkoa myöten yhtäkkiä jopa tuhansia koskikaroja ripoteltuna sinne tänne sulana pysyville puroille ja koskille. ”Olemme saaneet selville, että normaali muuttosuunta on kaakkoon”, Vuorinen kertoo. Lehden vuosikertoihin on saatu koottua tiedot muun muassa koskikaran liikkumisesta pesimisja talvehtimisalueiden välillä, pesimisestä ja ravinnosta. ”Pesimäkanta on vielä melko vahva Ruotsissa ja Norjassa – Suomessa parimäärä lienee vain noin 300.” ”Koskikarakannan suuruus on Ruotsissakin vaikeasti määriteltävä”, rengastaja ja Cinclus Scandinavicuksen pitkäaikainen päätoimittaja Juhani vuorinen Ruotsin Norrköpingistä sanoo. Kannan koko on sen sijaan aika ajoin laskettava uudestaan. 16 Suomen luonto 12/2017 M ikä lintuharrastus edellyttää kalliokiipeilijän taitoja ja toisaalta kahluusaappaita. Sen jälkeen olen tehnyt reissun 17 vuotena peräkkäin.” ”Muutama tuhat löydettyä pesää siihen ajanjaksoon sisältyy
alkaa ahkera pesänrakennus, joka on naaraan työtä. jos toinen koiras pyrkii samalle reviirille, tilanne sähköistyy. 12/2017 Suomen luonto 17 ku Va t m a rk u s Va rE sV u o kun kevätaurinko alkaa lämmittää, koskikarojen soidin käynnistyy ja koiras alkaa vihellellä naristen – laulaa. kumpi koiraista sitten voittaakin, soidin päättyy parinmuodostukseen. koiraskin voi hieman osallistua. koiras uhkailee (yläkuva) nähdessään vieraan koiraan ja jollei se tehoa, voi syntyä tappelu (keskellä). Tässä se tuo pienen heinän pesään (oik.).
Siinä se alinomaa niiailee, minkä merkitystä on pohdittu paljon. kävelee pohjalla Koskikara on valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Niitä koskikarat käyvät sitten ahkerasti noppimassa.” Vuorisen mukaan Norjan länsirannikolla koskikarat käyvät hakemassa ravintoa myös merestä, jossa ne voivat sukellella hyvinkin syvälle. Linnut ovat hyvin karaistuneita ja jatkavat sukeltelua vihmovassa viimassakin. ”Tutkimme 1986 Itä-Götanmaalla koskikaran ravintoa”, Vuorinen kertoo. ”Koiraan osuus on aika pieni. Lisäksi kymmenen neliömetrin alueelta löytyi yli 8000 makeanveden katkaa. ”Saaliskalat ovat pieniä, vain noin 4–6-senttisiä.” Linnut keräävät toukkia myös rannoilta. Kun puron pohjaeläimistö tutkittiin, jokaisen noin 30-senttisen kiven alla oli keskimäärin tuhat vesiperhosen kuten siiviläsirvikkään toukkaa. Veden alla koskikara kauhoo eteenpäin voimakkailla siivillään, tarttuu pohjaan kaarevilla kynsillään ja ryhtyy kävelemään ravintoa etsien. 18 Suomen luonto 12/2017 Ankarina talvina monet vuolaatkin kosket jäätyvät, ja silloin harvoilla otollisilla paikoilla kuten Kuusamon Kitkajärven Kiveskoskella voi nähdä yhtä aikaa kymmeniä koskikaroja. Puron vetovoiman salaisuus oli runsas pitopöytä. Kenties vahvin selitys on, että jatkuva liike on omiaan hämäämään saalistajia. koskikaran saaliseläin, vesiperhosen toukka suojakotelossaan. Höyhenpuku on tiivis ja siivet ovat lyhyehköt. Naaras seurailee koiraan esitystä, joka parhaassa tapauksessa johtaa paritteluun. Kun naaras on tehnyt valintansa, se valitsee pesäpaikan ja alkaa saman tien rakennuspuuhiin. Jonkun korren se voi kekoon kantaa.” Suunta kohti luodetta Geenit pakottavat koskikarat muuttamaan talvisin kaakkoon ja keväisin luoteeseen. ”Etenkin kesällä koskikarat syövät myös kalanpoikasia, jotka suurimmaksi osaksi ovat kivisimppuja”, Vuorinen sanoo. Lintu syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään. ”Keräsimme kiviltä ja lumelta ulosteita, joiden sisältö analysoitiin.” Tutkimuksen mukaan koskikarat syövät talvella pääasiassa vesiperhosten, koskikorentojen ja päiväkorentojen toukkia, katkoja sekä mäkärien ja kaksisiipisten toukkia. keikaroi keväällä Koskikaran soidin käynnistyy keväällä maalis–huhtikuun vaihteessa. Norjan Kautokeinossa on tavattu koskikara 50 asteen pakkasella. ”Koiras esiintyy ja naaras on vaatimattomamman oloinen”, keuruulainen lintuharrastaja Jouko Pihlainen kertoo. ”Lisäksi koiraan rintalaikku on jonkin verran valkoisempi.” Koskikarojen soitimen kesto vaihtelee, välillä pari löytää toisensa pikaisesti, mutta toimi mutkistuu jos toinen koiras tulee mukaan mittelöön. Koskikaran koiras ja naaras ovat samannäköisiä, mutta soidinkäyttäytyminen paljastaa sukupuolet. ”Niitä tarttuu silloin tällöin kalaverkkoihin, jotka ovat 4–5 metriä pinnan alla.” Ravinto houkuttaa ja koukuttaa. ”Toisinaan tunturikoivikot ovat täynnä mittarimatoja ja niitä putoilee tuhansittain myös maahan. Pesimisvietti pistää koiraan parittelemaan jo talvehtimisalueella, mutta muuttovietti lennättää sen usein kesken kaiken pohjoiseen, ja siellä se voi pesiä toistamiseen. Cinclus Scandinavicuksessa vuodelta 2003 kerrotaan Itä-Götanmaalla virtaavasta matalasta puropahasesta, jolla talvisin viipyi sitkeästi jopa viisi karaa. ”Koiras on kymmenisen grammaa naarasta painavampi ja siipi on sentin pidempi”, Pihlainen selittää. Silloin koiras laulaa innokkaasti reviirillään ja esittelee valkoista rintaansa kaula ja nokka ojennettuna. Sukupuolet voidaan erottaa toisistaan myös punnitsemalla ja mittaamalla. PE kk a tu u ri
il kk a m a rk k a n En koskikara on napannut vesiperhosen toukan, jonka suojakotelon se viskaa pois ennen syömistä. 12/2017 Suomen luonto 19 12/2017 Suomen luonto 19 Koskikara syö lähinnä hyönteisravintoa, maine kalastajana on liioiteltu. Näitä koteloiden jäänteitä näkee yleisesti koskikarojen saalistuspaikoilla.
Tavallista on, että koiras lähtee heti naaraan alettua hautoa huhtikuun alussa. Pesien kätkemisellä on tarkoituksensa. ku Va t h a rr i n u rm in En. ”Naaras pärjää poikasten kanssa yksinkin. ”Toisin sanoen lintu vaihtaa sekä puolison että maantieteellisen alueen pesiäkseen toisen kerran saman pesimäkauden aikana.” Koiraan lähtö kesken haudonnan on Etelä-Suomessakin hyvin tavallista. 20 Suomen luonto 12/2017 Vuorisen mukaan koskikara on ainoa tunnettu lintulaji, jolla tämä käyttäytyminen on havaittu. Pesä voi olla myös vesiputouksien takana sekä monenmoisissa rakennelmissa kuten silloissa. ”Ihmeellisesti ne vain häviävät, ensin lähialueille ja sitten kohti pohjoista.” Taitava pesänrakentaja Koskikaran luonnonpesä on useimmiten kallioseinämillä pienenpienillä hyllyillä vesiputouksen tai voimakkaasti virtaavan koskiosuuden vieressä. Pallon sisällä oleva pesämalja vuorataan heinistä ja lehdistä. ”En tiedä muuta lintulajia, joka selviytyy niin hyvin ilman emojen aktiivista ruokintaa.” Ja keskellä kesää tunturit kutsuvat poikasiakin. Pihlaisen mukaan koiras turhautuu, kun naaras alkaa viipyä pesässä pitkiä aikoja. Linnut rakentavat pesän sammaleista, ja siitä tulee lopulta puolikkaan jalkapallon kokoinen pyöreä pallo, jossa on aukko sivussa. ”Voi sanoa, että pesä on lähes aina pahimmalla ja rengastajalle jopa hengenvaarallisella paikalla”, Vuorinen kuvailee. Silloin emokin saattaa ottaa hatkat ja lähteä pohjoiseen.” Poikaset ovat kuitenkin hyvin omatoimisia ja ryhtyvät nokkimaan kaikkea mikä liikkuu. Naaras jää yksinhuoltajaksi ja lähtee myös tuntureille toukokuussa poikasten lähdettyä pesästä. ”Pesimistä saman kauden aikana sekä talvehtimisalueella että normaalilla pesimäalueella uuden puolison kanssa kutsutaan nimellä suksessiivinen maantieteellinen polygynia”, Vuorinen sanoo. Rengastuksen avulla on todettu muun muassa, että linnut pesivät eteläisen Ruotsin itäosissa varhain keväällä ja muuttavat sen jälkeen joko Ruotsin tai Norjan tuntureille, missä ne ehtivät pesiä vielä toisen kerran. Se ruokkii poikasia tiheästi, kunnes ne 21 vuorokauden iässä hyppäävät pesästä
osa linnuista saattaa jäädä näillekin seuduille pesimään. jos sen pituus jää alle 96 milliin, lintu on naaras, sitä isompi lukema merkitsee koirasta. koskikarat alkavat hävitä Padasjoen koskilta maalis–huhtikuun vaihteessa. Linnut pyydetään verkolla, rengastetaan, mitataan ja punnitaan. tämä lintu on koiras, sillä siiven pituus on sata milliä. lintujen määrä on laskusuunnassa, joskin leutojen talvien takia koskikarat ovat levällään ja niitä on aiempaa hankalampi löytää. tolvanen ja koskinen ovat rengastaneet koskikaroja muun muassa Padasjoen vesillä jo 30 vuotta. tarkoitus on saada ne liikkeelle kohti verkkoa. työnjako on selvä. rengastus niissä oloissa olisi niille rasitus. Talvisin koskikaroja on Suomessa moninkertaisesti pesimäkantaan verrattuna. siipi kertoo myös iän. toisaalta kovilla pakkasilla lintuja ei rengasteta, sillä ne tarvitsevat kaiken valoisan ajan saalistamiseen. tolvanen irrottaa linnun verkosta ja laittaa sen pussiin. koskikara on paikkauskollinen. harri koskinen hyppää lumikenkiin ja lähtee alajuoksulle lintuja paimentamaan. nyt tolvanen siirtyy lintupussukan kera autolle, kiinnittää koskikaran jalkaan kevyen alumiinirenkaan, punnitsee linnun – 69 grammaa – ja mittaa sen siiven. 12/2017 Suomen luonto 21 TalVIKarojeN reNgasTus auTTaa KaNNaNarVIoINNIssa kOSkikara räpistelee Padasjoella Vesijaon ja Päijänteen välillä virtaavalla Vierunkoskella verkossa, jonka kahlaamaan joutunut Jyrki Tolvanen ja Harri Koskinen ovat virittäneet joen poikki. Peitinhöyhenten kärkien terävyys ja vaaleat reunat kertovat, että tolvasen kädessä oleva lintu on nuori, viime kesänä syntynyt. rengastus alkaa kiikaroinnilla. koskikarojen talvirengastuksella kerätään tietoja talvikannan koosta ja lintujen sukupuolijakaumasta. koiras ja naaras ovat samannäköisiä, mutta sukupuoli selviää siivestä. tämä on aamun toinen yritys. Suuri nuorten lintujen osuus antaa viitteitä menneen kesän hyvästä pesimätuloksesta. menetelmä on toimiva, sillä koskikara lentää melko matalalla veden yllä puroa seuraillen. koiras on hieman painavampi kuin naaras ja sen siivet ovat pitemmät.. jos lintu ei ole paikalla, on siirryttävä muualle. kun se löytää hyvän apajan, se jää siihen sukeltelemaan. Verkko viritetään saman tien uudelleen, onhan tavoitteena saada mahdollisimman monta rengastettavaa. lintuja rengastetaan useimmiten keväällä ja kesällä – paitsi koskikaroja, joita talvehtii meillä ahvenanmaata ja pohjoisinta lappia myöten
Suomalaisen nimen alkuperä on herättänyt paljon keskustelua. kara taskussa Koskikaran nimi on viroksi vesipapp, sillä linnun väritys muistuttaa papin tummaa pukua valkoisine lipereineen. Myös tieteellisen nimen cinclus tarkoittaa pyhää. Nimi koskikara on esiintynyt ensimmäisen kerran Suomen kirjakielessä koskikarainen-asussa vuonna 1745. Norjalaiset ovat valinneet koskikaran (fossekall) kansallislinnukseen. Kun paikka tiedetään, lintu voidaan napata käsin rengastettavaksi. ”Olen myös nähnyt, miten varpushaukka ja kanahaukka ovat ahdistelleet täysikasvuisia koskikaroja.” Myös liikenne tappaa koskikaroja. ”Yleensä linnut lentävät sillan ali, mutta usein purot tulvivat, jolloin lintujen on lennettävä tien yli. Rengastajat käyttävät tietoja koskikarojen yöpymistavoista hyväkseen. Kara saattaa tulla myös verbeistä karata, karauttaa tai karaista. Pelko oli niin suuri, että linnusta maksettiin tapporahaa! n ku Va t h a rr i n u rm in En. Cinclus Scandinavicuksen mukaan varsinkin Manner-Euroopassa koskikaraa pidettiin 1900-luvun puoliväliin asti kalataloudellisesti vahingollisena lintuna. Olen löytänyt törmäyksen uhreja sekä Norjasta että Ruotsista.” Koskikaroille on tehty myös paljon pönttöjä, ja niiden avulla on saatu Suomenkin pesimäkanta aikoinaan kasvamaan ja vakiintumaan. Sen pelättiin vievän saaliin kalastajien nenän edestä. Onnenlinnun maine ei suojellut koskikaraa kaikkialla. Koskikarat käyttävät pönttöjä paitsi pesimiseen myös yöpymiseen. Esimerkiksi saamelaiset pitivät koskikaraa onnea tuottavana lintuna ja jotkut saamelaiset kuljettivat mukanaan kuollutta kuivaa lintua amulettina. Niiden lisäksi yösuojiksi kelpaavat kaikenlaiset siltojen ja voimalaitosten kolot, kivisillat sekä myös siltojen alla olevat haarapääskynpesät. Se tarkoittaa muun muassa kuivaa oksaa, jollaiselta koskikarakin saattaa joen partaalla näyttää. Kielitieteilijä kaisa Häkkisen mukaan nimen loppuosa kara on monitulkintainen. Vuorisen mukaan näin on etenkin Norjassa, missä linnut lentävät pikkupuroilta päätietä seurailevalle joelle. 22 Suomen luonto 12/2017 Näin ne ovat turvassa saalistajilta, joista pahimpia ovat hauki ja minkki. Koskikaraan liittyy tukku uskomuksia
Pesässä on neljä poikasta, joista yksi osoittautuu kuolleeksi. Tämä Lohjalla oleva pesäpaikka on rengastajalle hankala, mutta sieltä on pyrähtänyt maailmaan jo lukuisia poikueita. Tolvanen on rengastanut vuodesta 1979 alkaen 1698 koskikaraa, joista poikasia on 536.. on pidettävät kiinni jostakin ja samaan aikaan noukittava poikaset pussiin.” kaikki sujuu hyvin ja tolvanen kömpii sillan alta tyytyväisenä. koskikaran poikaset myös lähtevät pesästä huonosti lentävinä, jolloin ne ovat pedoille helppoja saaliita.” suomen koskikarojen pesimäkanta, 300 paria, tarkentunee tänä vuonna. koskikaran pesät ovat lähes aina hyvin vaikeissa paikoissa, ja myös pöntöt pyritään laittamaan piiloon pedoilta. ”Poikaset ovat äänekkäitä ja pesä saattaa paljastua. suurin osa talvehtivista koskikaroista lähtee takaisin ruotsin ja norjan ylänköalueille pesimään, viimeisimmät huhtikuun puolivälin tienoolla. koiras saattaa livetä jo haudontavaiheessa muille maille – yleensä kauas luoteeseen ruotsiin ja norjaan – ja jättää naaraan yksin hoitamaan pesyettään. Vaikka koskikaran pesä on piilossa, poikaskato voi olla iso. ”jos sen jälkeen jollakin paikalla näkee koskikaran, on iso todennäköisyys, että se ainakin yrittää pesiä siinä”, tolvanen sanoo. Pesä on pöntössä ja pönttö on padon sisällä. Emo päivystää siltaparrulla sen aikaa kun poikaset rengastetaan. ”Vaarana on koskeen suistuminen. jyrki tolvasen talvirengastuspaikka on Padasjoella, mutta poikaspesä löytyy lohjalta, missä koskikara on pesinyt jo vuosia. hän on kartoittanut potentiaaliset pesäpaikat Jouko Pihlaisen kanssa ja niitä löytyi enintään 350. ”joudun seisomaan alle metrin levyisellä kivisellä kaistaleella”, rengastaja jyrki tolvanen sanoo. Elävät poikaset rengastetaan ja tolvanen vie ne pussissa takaisin pesään tasapainoillen jälleen hienosti. 12/2017 Suomen luonto 23 KeVäällä lasKeTaaN PoIKaseT TOUkOkUUSSa Etelä-suomessa ollaan jo siinä vaiheessa, että koskikaran pesästä kuuluu kerjuuääniä, ja emo tai emot kantavat ruokaa avonaisiin kitoihin urakalla. naaras houkuttelee koiraan paikalle, minkä jälkeen seuraavat muninta ja haudonta. tolvasen mukaan mahdollisia pesäpaikkoja ei suomessa kuitenkaan ole kovin paljon isommalle joukolle
Sotkien tiirailu on osa yritystäni selvittää, miten Suomessa on mahdollista nähdä kesäisiä lintulajeja talvella. Ennätys sadan lajin vuosikilvassa on Eero niinikoskella: tavoite täyttyi vuonna 2009 vain neljässä päivässä. Näemme retkellämme yhteensä yli 3000 tukkasotkaa. On tammikuu Ahvenanmaan Eckerössä. TeksTi ja kuvaT aNTTi haLkka Kevättä v astassa. Ahvenanmaalla on talvilintuja monesta suunnasta. Ruotsalaiset ja tanskalaiset rengaslöydöt nimittäin osoittavat, että tukkasotkia muuttaa talvehtimaan Itämerelle jopa länti24 Suomen luonto 12/2017 kävimme ahvenanmaan talvessa etsimässä kesälintuja. Samalla haen tuntumaa siihen, miten lintubongarit voivat parhaimmillaan nähdä Suomen talvessa jo tammikuussa sata lajia tai enemmänkin. Retkiseuranani ovat lintuharrastajat antti tanskanen ja Jari sarasma. On hauska ajatella, että esimerkiksi sotkat ovat voineet tulla tänne jopa kaukaa Venäjältä. 24 Suomen luonto 12/2017 M eressä kelluu tukkasotkaparvi auringon juuri laskeutuessa
Me emme näe punasotkaa, lapasotkia kylläkin. lAJIA eTSIMäSSä is to ck Ph o to sestä Siperiasta. Tukkasotka on niin herkkä taudille, että se ei lennä sairaana pitkälle; pikemminkin kuljettajana voi olla esimerkiksi heinäsorsa, haapana tai jouhisorsa. Tänä vuonna laskijoiden putkeen tupsahti punasotka, joka on talvisin hyvin harvinainen. Tänä vuonna lajeja nähtiin laskentojen tuloksia yhteen vetävän matti koivulan mukaan 85. Nokikana ja riskilä Hyvä paikka mennä kevättä ja kesää hiukan vastaan on juuri Ahvenanmaa, jossa tammikuun alun talvilintulaskennoissa nähdään 70–100 lintulajia. Näemme kesäkosteikkojen keilapallon, hiilenmustan nokikanan ja siipensä pilkkaa lukuun ottamatta niin ikään kesäisin hiilenmustan, mutta nyt harmaamman riskilän. Siihen tarvitaan tosin iso joukko laskijoita ja useita päiviä. Laskijoiden luvut kertyvät ammattitason havainnoinnista, jossa jokainen nähty tai kuultu lintu pyritään määrittämään, ja kaukoputket kampaavat jokaisen vesilintuparven. Kevättä v astassa. Sen sijaan kaukoputkemme eivät nyt löydä mustalintua tai pilkkasiipeä. Riskilä esiintyy tukkasotkan tavoin talvisin lähinnä maassamme lounaisosissa, ja yksittäisiä riskilöitä on etsittävä kaukaa mereltä kaukoputken avulla. 12/2017 Suomen luonto 25 Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Ilmeisesti ne ovat vain liian kaukana merellä, sillä paria päivää myöhemmin Suomen 12/2017 Suomen luonto 25 Tukkasotkaparvi käringsundin satamassa Eckerössä. Siellä on alueita, joiden kesän sorsalinnuista osa muuttaa Euroopan sijaan Aasiaan, ja reittiä pidetäänkin mahdollisena lintuinfluenssan kulkutienä
kolme metsäkaurista juoksi kuvaan.. Se oli myrsky, joka Ahvenanmaahan kuuluvalla BogsreTKellä NäKemämme lajIT: kyhMyjOUTSEN, laulujoutsen, metsähanhi, harmaahaikara, sinisorsa, tukkasotka, lapasotka, alli, telkkä, isokoskelo, uivelo, merimetso, ampuhaukka, varpushaukka, merikotka, nokikana, riskilä, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, palokärki, käpytikka, tilhi, koskikara, taigarautiainen, mustarastas, räkättirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, pähkinänakkeli, harakka, naakka, varis, korppi, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, urpiainen, tundraurpiainen, punatulkku, keltasirkku. Joukossa on harvinaisuuksia, kuten Eurooppaan idästä syksyllä vaeltaneiden taigarautiaisten rippeet ja Torniossa nähty grönlanninlokki, mutta valtaosa on talvilintuja tai talveksikin Suomeen jääneitä kesälintuja. Uiveloita löydämme yllättävän paljon. vesilintujen tarkkailua Nåtössä Maarianhaminan eteläpuolella. Kyhmyhaahka Porin seudulla. Kaakkureita, jokunen kuikka. Joukossa on korean graafisia juhlapukuisia koiraita. Uiveloita, isokoskeloita ja tukkakoskeloita. Niitä on ilmassa ja sisälahtien jäällä, eikä merikotka enää ole samalla tavalla yksittäinen näky kuin takavuosina. Linturetki ei koskaan ole vain linturetki! Tälläkin kerralla nautimme Hammaruddan avoimista rantakallioista ja ihmettelemme myrskyn rantaan paiskomia sinisimpukoita. Satoja tai tuhansia peippoja, osa Lapissa asti. Jokunen tiltaltti rannikolla. Riskilöitä ja ruokkeja. Koskikaran tavoin hyvin vilkas ja itselleni ehkä retken mieleenpainuvin havainto on pähkinänakkeli Ramsholmenin lehdossa – eikä vain yksi vaan kolme nakkelia. Metsissä on yllättävän hiljaista, ja esimerkiksi retken ainoa koskikara pulikoi merenrannalla. Hämmästyttävän määrän näemme sinisorsia, joista 600 sorsan parvi on tammikuun isoin Suomessa. Kymmeniä mustapääkerttuja. Joitain luotokirvisiä ja yksi niittykirvinen. Lintuhavaintosivusto Tiiran ensihavaintolistaukset karttuvat jo tammikuun puolivälin jälkeen 152 nähtyyn lintulajiin. Merellä on tammikuussa 2017 esimerkiksi: Joitain haahkoja. aamulla lähtevä päivälautta turusta on monen suosima vaihtoehto, sillä laiva kulkee hienoa saaristoreittiä. 26 Suomen luonto 12/2017 ympäristökeskuksen markku mikkola-Roosin vetämän ryhmän merilintulaskijat toteavat kymmeniä pilkkasiipiä mannerpaikkojemme edustalla. Nämäkin havainnot näyttävät, että Etelä-Suomen talvi on linnustoltaan yllättävän monipuolinen. Se on läsnä vuoden ympäri. Meri lainehti vapaana hammaruddan niemessä. Lajilistoja katsoessa huomaa, että meri ja muut sulana pysyvät vesistöt merkitsevät lajikirjolle paljon – jos talvi ei ole ankara. Muualla Suomessa uivelo on keskitalvella paljon Ahvenanmaata vähälukuisempi. Kiivas maiskuttelu kuuluu kauas, ja pian näemme linnut hyörimässä puunrungolla ja oksistossa. Pari allihaahkaa. Ehkä ne vähitellen leviävät myös Manner-Suomen lounaisosaan. myös saaristolautat kustavista brändöhön ja korppoon Galtbystä kökariin ovat liikkeellä talvellakin. On esimerkiksi: Västäräkkejä Pohjanmaan ja Lounais-Suomen kasvihuoneissa. Merikotkia huomaamme yhtenään. Lapinsirkkuja jopa parvina. Tammikuussa 150 lajia Suomen talvessa liikkuu kaikkiaan aivan hämmästyttävän iso lajijoukko. Yllättävämpi havainto on ampuhaukka, joka pyyhältää pellon yli, kun ihailemme Ahvenanmaan talven ainoata taigarautiaista. Äkkiä pellon takaa lähestyy kolme metsäkaurista. NäIN PääseT ahVeNaNmaalle SaariLLE on lauttayhteys helsingistä ja turusta sekä lentoja. peippo ja pähkinänakkeli Mekin näemme Ahvenanmaan retkellämme peippoja lintulaudalla. Silkkiuikkuja, mustakurkku-uikku ja härkälintuja. Talviruokinnat tuovat ääntä ja vilinää talveen: Ihmisen tarjoama ruoka on monen linnun talvessa selviytymisen tae. Nakkeleita on saarella jo monin paikoin, ja ne pesivät täällä. Samalla huomaamme urpiaisparvessa muutaman tundraurpiaisen. Ne ovat isoja määriä, ja pilkkasiiven talvehtiminen Suomen vesillä näyttäisikin olevan yleistymässä
Euroopassa talvehtii yli 100 000 joutsenta, joista Ahvenanmaalla on parhaimmillaan noin sadasosa. joutsenten takana kaksi metsähanhea.. Emme voi kuitenkaan tietää, mistä joutsenet ovat saapuneet Ahvenanmaalle. Se välttää pitkän muuttomatkan vaarat, mutta ankaran talven tullen sen on joko muutettava kiireesti etelämmäs tai sinniteltävä. Juuri peltoravinnon käyttö selittää joutsenen runsauden Pohjois-Euroopan talvessa. Ruotsi oli vuorossa 1990-luvulla, ja vähitellen Suomikin. Ja kaikki pöllöt ovat vaiti, vaikka yritämmekin kuunnella, jos lehtopöllöt innostuisivat ääntelemään. Ne ruokailevat taivuttamalla pitkän kaulansa hassunkuriselle mutkalle. Joutsenilla on viipymisessä oma ideansa. 12/2017 Suomen luonto 27 kärillä sivusi aiempaa reilun kahdeksan metrin keskiaaltoennätystä. Tapa sai alkunsa Irlannissa 1940-luvulla, kun laulujoutsenten huomattiin syövän perunaa, ja 1960-luvulle tultaessa joutsenet siirtyivät pelloille myös Isossa-Britanniassa, Hollannissa ja Tanskassakin. n Laulujoutsenet viihtyvät ahvenanmaan talvisilla pelloilla. Tässä ovat vuoden siihen mennessä ainoat metsähanhet Suomessa; niitä on jo moni lintuharrastaja käynyt katsomassa. Talvinen Ahvenanmaa toi havaintokirjaan koko tukun lajeja, jotka näkisin muutoin vasta myöhemmin. Yleensä näemme muutaman joutsenen parvia, mutta Gottbyssä lähellä Maarianhaminaa laulujoutsenia on satoja. Noin kolmetuhatta allia on ruokailemassa kaupungin lähellä. Emme näe yhtään kanalintua, joita kuitenkin on Suomen talvessa seitsemän lajia. Metsähanhiemme pääjoukot ovat joutsenten tavoin melko lähellä, eteläisessä Ruotsissa ja Tanskassa. Helsingistä länteen Inkooseen ulottuukin viime talvien ylivoimaisesti tärkein allien keskittymä merialueillamme. Se sykähdyttää, mutta parhaimmillaan linnut ovat vasta osana nyt helmikuun lopulla käynnistyvää kevään riemua. On pikemminkin päinvastoin: olen saanut uutta tuntumaa kesälintujen talvenviettoon, ja kuva monesta saapujasta on entistä täydempi. Lähellä pesimäpaikkojaan jo valmiiksi oleva lintu saa keväällä varattua ensimmäisenä laadukkaan reviirin ja menestyy ehkä myös pesinnässään. Hämmästyttävän runsas Ahvenanmaan talvessa on harmaahaikara, joita ei nytkään ole vain yksittäin vaan useammankin linnun porukoina. Useampi tiaislaji jää myös puuttumaan. Vilja ja muu ravinteikas eines maistuu niille. joutsenten pellot Laulujoutsenen näkeminen tammikuussa onnistuu Oolannissa varsin helposti, sillä joutsenet viihtyvät monissa vesistöissä ja myös pelloilla. Äkkäämme joutsenten joukossa kaksi metsähanhea. Tammikuinen nokikana ei vähennä intoa nähdä se jälleen kevään lähettiläänä. Tämä tarhalinnuksi mielletty laji pysyy enimmäkseen vesillä ja on näköjään säilyttänyt laulujoutsenta enemmän alkuperäisiä tapojaan! Suomessa pesivien laulujoutsenten talviset pääjoukot Ruotsin, Saksan ja Tanskan suunnalla suosivat myös peltoja. kevään odotus säilyy Kahden päivän retkeilymme aikana näemme vajaat 50 lajia. Joutsenesta onkin tullut talvien leudontuessa yhä selvemmin viivyttelijä: osa linnuista muuttaa suosiolla, osa jää kärkkymään, millainen talvesta tulee. Paluumatkalla käymme katsomassa hiiripöllöä, joka on asettunut Helsingin Kaivopuistoon. Näemme esimerkiksi vain pari tikkalajia, mutta neljä lisää olisi maastamme löydettävissä. Eniten alleja näemme laivan kannelta Helsinkiin saapuessamme. Ahvenanmaan lintulaskentojen määrät ovat vain murto-osa tästä. Kyhmyjoutsenia ei pellolla näy. Se olisi hyvä pohja sadan lajin näkemiseen, jos lajeja alkaisi kerätä järjestelmällisesti
Toinen varuskuntaalueen liito-oravan reviireistä on edelleen asuttu. Noin tuhannen hehtaarin varuskunta-alueella on tiedettävä, minne kannattaa suunnata, jos haluaa nähdä metsien parhaimmistoa. 28 Suomen luonto 12/2017 V ähän yli kaksi vuotta sitten täällä toimi vielä Keuruun varuskunta, mutta nyt kasarmirakennukset palvelevat turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena, ja metsiin on laskeutunut hiljaisuus. Paitsi arvokkaita luontohavaintoja, metsässä näkee myös merkkejä varuskunnan ajoista. Papuvuoren alueelta löytyi kartoituksissa useita vanhan metsän luontoarvoja kuvaavia jäkäläja kääpälajeja kuten uhanalainen hongantorvijäkälä ja alueellisesti uhanalainen rustikka. Tämä on todellista luonnonmetsää. Siluetti on hento mutta selvä hännän painaumaa myöten. Luonnontilainen lähde pulputtaa hiljaa. keuruun vanhan varuskunnan metsät ovat poikkeuksellisen monimuotoinen kokonaisuus. kasarmit jäivät metsien varjoon TeksTi SiNikka kUNTTU / kuvaT MaTTi aaLTO peurunniemen rakentamatonta rantametsää. Saapas uppoaa lumessa vain puolisääreen, joten on helppo kulkea. Seuraamme jälkiä ja päädymme metsään, jossa viime kesänä lauloi kaksi pikkusieppoa. Poikkeamme kasarmin nurkalta Papuvuoren metsään. Neuvottelujen tuloksena 170 hehtaaria metsistä on saatu turvaan. Keuruun varuskunnan metsät nousivat julkisuuteen, kun luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat keskeyttivät Metsähallituksen hakkuut talvella 2015. Tarkemmin katsoen huomaamme vielä liito-oravan laskeutumisjäljen lumella. Varuskunnan metsät ovat poikkeuksellisen laaja ja lajistollisesti arvokas toisiinsa kytkeytyneiden vanhojen metsien kokonaisuus. Teemme pistokokeen suuren kuusen tyvelle, josta löytyy tuoreita, kellertäviä papanoita. Metsän kätköistä löytyy vanha ampumarata, poteroita, ajouria sekä varusmiesten tamppaama Makkarakukkula, jonne on tuhansia kertoja pystytetty puolijoukkueteltta. Pääosin vapaaehtoisten toteuttamissa luontokartoituksissa 270 hehtaaria metsistä arvioitiin luonnonarvoiltaan merkittäviksi. Tähtitalvikit törröttävät hangesta.. Tien pohjoispuolen karummista havumetsistä voi sen sijaan löytää erämaan tuntua. Metsien monipuolisuus on vaikuttavaa, mutta väliin mahtuu myös aukkoja. Aluetta halkoo Kolhontie, jonka eteläpuolella metsät ovat reheviä, lehtomaisia kuusitai sekametsiä. kasarmilta metsään Lähdemme retkelle. Nämä ovat minun ja puolisoni matti aallon lähimetsiä, jotka tunnemme hyvin. Olemme osallistuneet myös luontokartoituksiin. jälkien jäljillä Kuulemme voimakkaan rasahduksen, jolle löydämme pian selityksen. Metsäkauriin tuoreet jäljet johtavat kaatuneiden puiden suojista tien yli. Katselemme ympärillämme kookkaita havupuita, haapoja, koivupökkelöitä ja suuria kaatuneita runkoja, jotka pilkottavat lumen alta
Näkymää reunustaa Peurunniemen komea rantametsä, jolla on ehyt ja rakentamaton rantaviiva. Joka puolella on merkkejä tikoista: haavoissa on kymmenittäin palokärjen hakkaamia koloja ja koivupökkelöissä jälkiä eri tikkalajeista. pikkusiepon metsässä on paljon lahopuuta.. n lisää aiheesta ja kartta: http://100luontohelmea.fi/helmi/ varuskunnan-metsat. Huomaamme pian lumisessa rinteessä lisää eläinten jälkiä: ilveksen, metsäjäniksen ja näädän jäljet risteilevät ja kulkevat välillä rinnakkain. Kuljemme rantametsän läpi tähyilemään Keurusselälle avautuvaa näkymää. Erään haavan rungossa näkyy liito-oravan käytössä ollut kolo. Pirttiniemi olisikin oiva paikka valkoselkätikalle, kun se vähitellen levittäytyy Keuruulle. Omaleimainen Morrinoja Jatkamme retkeämme Morrinojalle, joka on Keurusselkään rajoittuva, rehevä ja lehtomainen rantametsä. Kulkiessa kohtaa tuon tuostakin järeitä haapoja ja koivuja. 12/2017 Suomen luonto 29 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Tässä niemessä onkin havaittu pohjantikkaa lukuun ottamatta kaikki Suomessa pesivät tikkalajit. Jykevät haavat ylläpitävät Morrinojalla myös vaateliaampaa lajistoa. Täällä kaikuu kesäisin huikea konsertti sirittäjien johdolla. Tähän aikaan vuodesta jäällä näkyy hiihtäjiä ja pilkkijöitä. Lehtipuuvaltainen, valoisa ja asumaton niemi sopii tikoille kuin nakutettu. Tikkojen niemi Käpytikkojen koputus kuuluu jo kauas Pirttiniemestä. Kun kierrämme puun toiselle puolen, näemme korkealla vaahterankäävän, jonka tapaa luonnonmetsissä harvoin. Jälkiä seuraamalla voi yrittää päätellä, mitä yöllisessä metsässä on tapahtunut. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Luontokartoituksissa kaatuneelta haavalta löytyi muun muassa alueellisesti uhanalainen harjasorakas. Kimeä-äänisen pikkutikan pesä on löytynyt kahtena kesänä peräkkäin ja viime talvena näimme kaksi valkoselkätikkaa
30 Suomen luonto 12/2017 30 Suomen luonto 12/2017 Naisluontokuvaajat haluavat usein välittää kuvallaan tunteita ja elämyksiä. kr is ta Yl in En
Yhä enemmän luontokuvia. Luontokuvausta ja etenkin petokuvia tutkinut taiteen tohtori Juha suonpää puhuu luontokuvan reviiristä. NaIseT KuVaaVaT yhä eNemmäN luoNToa SUOMEN ammattiluontokuvaajien 50 jäsenestä vain neljä on naisia, mutta harrastajapainotteinen suomen luonnonvalokuvaajat -yhdistys vetää naisia riveihinsä. Klassiset luontokuvat saavat rinnalleen taiteellisempia ja tunteellisempia näkemyksiä. Oravan jälkikuva on luontokuva siinä missä karhukuvakin. Näin talvisista kävelyretkistäni jää usein myös bittijälki. ”Kyllä sukupuoli antaa naiselle mahdollisuuden tuottaa luontokuvaan lisäarvoa”, Suonpää sanoo ja nostaa esimerkiksi petokuvaaja kirsti timosen (ks. Upeita aiheita voi etsiä myös lähiluonnosta ja arjesta. Heidän pitää kuitenkin tehdä kaikkea muuta kuin mitä miesluontokuvaajat ovat jo tehneet ja pysyä luontokuvareviirin sisällä.” Luontokuvan haaste on herättää tunteita. Perinteisesti kasvit ja niin sanotut söpöt aiheet ovat feminiinisiä ja pedot maskuliinisia.” Luontokuvan rajat, siis reviirit ja kirjoittamattomat säännöt ovat edelleen olemassa, vaikka kuvaustekniikan kehittyessä niitä kolkutellaan. Miten naiset sopivat tähän dioraamaan. s. Siinä on niiden voima”, Suonpää sanoo. Naiset ovat usein myös kirjallisesti aktiivisempia kuin miehet, joten kuviin voisi liittää tarinoita. Kuvat eivät useinkaan puhuttele, jos ei tunnista niissä olevia lajeja. 12/2017 Suomen luonto 31 K ameran suljin rapsahtaa ja muistikortille ovat tallentuneet oravan lumijäljet. Nyt ihminen on tullut mukaan kuvaan, ja samalla luonto on visuaalisen kulutuksen kohde. perinteisesti miehiseksi ajateltu luontokuvaus saa upeita haastajia myös naiskuvaajista. Millainen sitten on taiteen tohtorin mielestä laadukas luontokuva. ”Voisiko naisluontokuvaaja rakentaa perinteisen luontokuvan rinnalle toisenlaista luontokuvaa, jossa irrottaudutaan lajista. Vaikka valokuvasta ei voikaan tunnistaa kuvan ottajan sukupuolta, itse kuva voi kuitenkin olla feminiininen tai maskuliininen. Pääasia tietysti on, että kuva on hyvä. Suonpää kuitenkin peräänkuuluttaa uskallusta nähdä luonto myös kameran läpi sellaisena kuin se on, ei vain esityksenä luonnosta. Kuvaajat saisivat enemmän luottaa siihen, että katsoja keksii loput.” Luontokuvan tärkein merkitys on kuitenkin Suonpäälle kristallin kirkas: auttaa ihmisiä tunnistamaan lajeja ja ymmärtämään luontoa. Silloin kuva tarjoaa minulle mahdollisuuden kokemukseen ja samaistumiseen.” Kiinnostus luontokuvausta kohtaan näyttää Suonpään mukaan lisääntyvän, tosin sillä on nurjakin puolensa. Se jää nähtäväksi”, Suonpää pohtii. ”Viisi vuotta sitten naisia oli noin 10 prosenttia jäsenistämme. ”Naisilla on täysin vapaat kädet uudistaa luontokuvaa. Perinteisesti luontokuvausta on verrattu metsästykseen ja kuvaajia sankareihin. ”Kuvasta ei näe sukupuolta, mutta kuva tuottaa sukupuolisuutta. Suomen Luonnon teossa naisten kuvausinnostus näkyy muun muassa kuvakilpailuissamme, joihin naiset osallistuvat yhä ahkerammin. ”Luontokuvat tarjoavat toivoa. myös lukijoidemme kuvista koostuvaan, lehdessä julkaistavaan Havaintokirjaan tulee enemmän kuvia naisilta kuin miehiltä. TeksTi jOhaNNa MEhTOLa Kuva voi olla feminiininen tai maskuliininen. ja mitä ihmiset kuvaavatkaan. Niitä ottavat sekä miehet että naiset. ”Kun kuvassa on inhimillistä ylijäämää, hienovaraista vahinkoa, joka takertuu katsojaan, se koskettaa. Hän on yksi harvoista naisista Suomessa, joka on keskittynyt kuvaamaan karhuja ja ahmoja. ”Mitä enemmän lajeja katoaa, sen paremmin luontokuvalla menee”, Suonpää toteaa. n naisen luontokuva kuvaaminen on helppoa ja halpaa, kun kamera löytyy kännykästä ja tehopikseleitä pienistä pokkareistakin. ”Se on laajentunut, jos ajatellaan 1970luvun mustavalkoista kuvaa, jossa luonto oli itseisarvo. ”Kuvien merkitykset avautuvat turhan helposti. 32). jos nykytahti jatkuu, niin pian naisten osuus on jo neljännes”, sanoo suomen luonnonvalokuvaajat -yhdistyksen järjestösihteeri Timo Saarinen. Luonto kyllä tunnetaan, mutta esimerkiksi lajeja ei välttämättä tunnisteta”, Suonpää sanoo. Voidaan puhua itse tehdystä luonnosta, jossa on yhä vähemmän asiantuntijakuvia. luontokuVaus. ”Nostalgia voikin olla iso tulevaisuuden mahdollisuus luontokuvauksen alalla.” Luontokuvissa kaikki on yleensä hyvin
Kuuteen mennessä illalla olemme jo tiiviisti kuvauskopin suojassa – ja sitten vain odotellaan. Luonnehtisin itseäni sitkeäksi kuvaajaksi. Karhukuvauksessa eivät auta hienot laitteet, vaan kuvaus vaatii ennen kaikkea malttia ja odottelua. Ihmisen hajua koetamme jättää mahdollisimman vähän. Miehelläni oli rajan tuntumassa karhukuvauspaikka ja olin hänen mukanaan kuvausreissuilla 1990-luvun lopulta alkaen. Yhdeksän maissa saattavat tulla ensimmäiset karhut, josahma on metsien vauhtiveikko, joka harvoin rauhoittuu muotokuvattavaksi. Siirrämme myös kuvauskojua valojen mukaan ja välttääksemme maaston kulumista. Joskus menee tuntikin, kun laitamme kuvauspaikan kuntoon. Petokuvaus vaatii ruokahoukutinta, ja piilotammekin haluttuihin kuvauspaikkoihin makupaloja. Joskus mieheni joutuu sanomaan minulle, että ota nyt kuviakin. Edelleenkin pidän enemmän eläinten tarkkailusta. Muotokuva rusko-karhusta. luontokuVaus. Reilu kymmenen vuotta sitten otin kameran käteeni ja aloin itse opiskella sen käyttöä. Tarkkailin karhuja ja kirjoitin havaintojani ylös. 32 Suomen luonto 12/2017 ”aLUkSi EN iNNOSTUNUT kuvauksesta, vaan karhuista
Nukumme mieheni kanssa vuorotellen pieniä pätkiä, kun toinen valvoo. Kolmas taas tuli varovaisesti perässä. Talvisydämellä ei kuitenkaan tule kuvattua niin paljon, sillä karhut ja niistä otetut muotokuvat ovat ne minun juttuni. niillä on erilaista luonnetta ja ulkonäköä kuten meillä ihmisilläkin. Kun karhut nukkuvat talviunta, kuvauspaikallamme käy ahma, ja tietenkin siellä näkee pienempiä nisäkkäitä kuten jäniksiä sekä lintuja. Ne olivat kuin ihmislapset. monesti kuva vaatii juuri oikean hetken odottelua. Parasta on juuri rauhoittuminen.” Kuvieni sanoma: ”olen halunnut tuoda esille karhujen yksilöllisyyden. Tätä voin kuitenkin suositella ihan kaikille: Menkää metsään. Yksi kulki rehvakkaasti edellä, kun toinen kulki visusti emonsa helmoissa. Luulen, että myös kuvauslupiin on tulossa tiukennuksia. häneltä olen oppinut, että karhukuvaus vaatii tietoa, taitoa ja pitkäpinnaisuutta.” Kamerani: ”canon 7D mark ii.” www.petokuvaaja.com kus ne tulevat vasta aamulla, jos silloinkaan. Olen ottanut karhuista jo varmasti tuhansia kuvia, mutta edelleen puuttuu kuva karhuemosta ja pennuista. karhua ei tarvitse pelätä, mutta sitä tulee kunnioittaen varoa.” esikuvani: ”leinosen Antti, karhukuvauksen uranuurtaja on antanut paljon neuvoja ja ohjeita. Luonnollisuus on tärkeää. 12/2017 Suomen luonto 33 KIRStI tIMoNeN, 62 Myyntisihteeri, Nurmes Vinkki luontokuvausta aloittelevalle: ”liiku paljon luonnossa ja malta myös istua, ihmetellä ja odotella. Kuvauskohteeni karhu on itsessään miehinen, metsän ukko. seuraile valoja ja varjoja sekä pilvien liikkeitä. Valitettavasti en voi oikein suositella petokuvausta jokatytön harrastukseksi, sillä harvalla on omaa karhukojua käytössä ja kaupallisilla kojuilla kuvausharrastus tulisi hyvin kalliiksi. Joinakin kesinä olemme olleet 30 yötä iltakuudesta lähtien usein aamupäivään saakka kojussa. Pennut olivat erivärisiä, ja niillä kaikilla oli selkeästi oma luonteensa. Se, että kuvissa näkyy, missä karhut elävät. Se on aina vaivan väärti.” n ruskean käen lentonäytös.. silloin voi ottaa vaikka nokoset sammalmättäällä.” Parasta luontokuvauksessa: ”kuvauspaikkani on pieni koju, jonne istahtaessani hypnotisoidun maisemasta tekemättä mitään. Yhtenä kesänä kyllä näin emon kolmen pentunsa kanssa, mutta silloin en vielä kuvannut, vaan pelkästään tarkkailin karhuja. En halua tuoda esille uroskarhun egoa. Minä en halua kuitenkaan näyttää kuvia, joissa karhu on vihainen tai pelottava
Eläinkuvaus ja lajien dokumentointi ei tosin ole minun juttuni. luontokuVaus Talven siniset sävyt Saariselän maisemissa, monivalotus.. Minua kiehtovat maisemat, puut ja niiden muotokieli. Luonnehtisin kuvaustyyliäni taiteelliseksi ja kokeelliseksi. Käytän kuvissani Tunturimaiseman mystiikkaa aakenustunturilta, monivalotus. 34 Suomen luonto 12/2017 ”OLEN OpiSkELLUT taiteita, graafista suunnittelua ja valokuvausta. Valokuvaajaksi valmistuin vuonna 2011, mutta luontokuvauksesta innostuin vasta viime vuosina, sillä mieheni on luontokuvaaja. Nyt se on yhteinen harrastuksemme. Kuvatessani tavoittelen esteettisiä elämyksiä, ja haluan taltioida ja näyttää niitä muillekin
liity vaikkapa johonkin facebookin kuvaryhmään ja pyydä muilta palautetta. Naisilla on kuvissaan ehkä enemmän sentimentaalisuutta, ja esimerkiksi omissa kuvissani ei välttämättä korostu niinkään biologinen näkökulma luontoon vaan omat tunteet. Kuvaan paljon lähimaisemissani sekä Lapissa. Sieltä haluaisin vielä kuvieni kautta tavoittaa jonkin puhuttelevan, syvän melankolisen tunnelman. älä heti tähtää valmiiseen kuvaan, vaan palaa hyvään kuvauspaikkaan eri vuorokaudenaikoina. koskaan ei voi suunnitella tarkasti etukäteen, mitä nyt kuvaa ja millä tavalla. Tärkeintä luontokuvauksessa on elämyksen siirtäminen. Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin kuvaamalla ja kuvaustekniikan ehdoilla. ole kärsivällinen.” Parasta luontokuvauksessa: ”Yllätyksellisyys. Silloin tuntui, että sain paitsi taltioitua elämyksen myös luotua jotakin itselleni visuaalisesti uutta. Pyrin toistamaan sen tunnetilan, jonka olen kuvaajana kokenut. Valot ja varjot tuovat esille uusia näkökulmia. Silloin menin kuvaamaan Rovaniemen Oikaraisen jokimaisemaan ja sain ikuistettua monivalotuksen avulla kuviini pakkaspäivän tunnelman ja matalalta paistavan auringon valon hehkun. Silloin saattavat syntyä juuri ne parhaat kuvat, kun sisin kulkee käsi kädessä tekemisen kanssa. Kaipaan usein itsekin sitä, että saan aikaiseksi jotain voimauttavaa ja kaunista. Eräänä talvisena aamuna valo oli ulkona upean punertava. Lajien tunnistaminen ja taltiointi on ollut pääosassa. Luontokuvaus on ollut perinteisesti miesten alaa dokumentaarisella otteella. Jälkikäteen teen kuviini vain perussäätöjä. Luontokuva on yksi tapa välittää koettuja hetkiä luonnossa esimerkiksi sellaisille henkilöille, jotka eivät itse pääse sinne.” n pakkaspäivän hehkua, kolmen ruudun monivalotus, joista kaksi on jätetty epäterävyysalueelle.. katsele muiden ottamia kuvia, tutki kuvataidetta ja inspiroidu. 12/2017 Suomen luonto 35 IRMa VaRRIo, 47 valokuvaaja ja graafinen suunnittelija, rovaniemi Vinkki luontokuvausta aloittelevalle: ”kuvaa mahdollisimman paljon. myös luonnossa oleilu ja vuorovaikutus sen kanssa on upeaa.” Kuvieni sanoma: ”haluan välittää kuvillani itse kokemiani asioita, kauneutta ja esteettisiä vaikutelmia.” esikuvani: ”suomessa kokeellisella otteella kuvaavia on hyvin vähän, joten tärkeimmät esikuvani löytyvät ulkomailta, esimerkiksi valokuvaaja Sandra Bartocha saksasta ja Valda Bailey Englannista.” Kamerani: ”canon 6D.” www.northernimpressions.fi facebook.com/valokuvaajairmav arrio esimerkiksi monivalotusta, kameran liikuttelua sekä vaseliinifiltteriä luomaan pehmeää vaikutelmaa. Usein ne samat kuvat puhuttelevat jotakuta toistakin
Ensimmäisen luontokuvani otin todennäköisesti jostakin pihamme pikkulinnusta. Opiskelut veivät minut pääkaupunkiseudulle, ja erkaannuin luonnosta, mutta kaipasin sinne kovasti. Joissakin asioissa valokuvauksessa olen siis vuosien aikana kehittynyt. 36 Suomen luonto 12/2017 ”LapSESTa Saakka olen viettänyt paljon aikaa luonnossa. Kuvailisin itseäni melko perinteiseksi, dokumentaariseksi luontokuvaajaksi. Vuonna 2008 ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani, ja siitä muutaman vuoden kuluttua alkoi harrastaminen. identtiset kaksoset. Kuvissa olevista pienistä mustista pisteistä on tosin vaikea tehdä tarkkaa lajimääritystä. Sain rippilahjaksi Olympuksen digikameran, joka hevoskuvauksen lisäksi kulki mukanani myös luonnossa. luontokuVaus. kristallien ympäröimä. Eräällä luokkaretkellä Korkeasaaressa olin jo ensimmäisen häkin kohdalla käyttänyt kaikki mukanani olleet filmirullat ja hain karkkirahoilla kios kista uusia. Lainasin satunnaisesti vanhempieni filmikameraa retkilleni, ja voin vain kuvitella, kuinka kalliiksi sen käyttö olisi pidemmän päälle tullut
luontokuvaukseen kuuluvat ennalta-arvaamattomuus ja yllätyksellisyys, jotka kiehtovat minua.” Kuvieni sanoma: ”toivon, että kuvieni kautta ihmisille syntyy jano lähteä luontoon ja pitää siitä huolta. 12/2017 Suomen luonto 37 KRISta YLINeN, 28 valokuvaaja ja sosionomi, Espoo Vinkki luontokuvausta aloittelevalle: ”Vietä paljon aikaa luonnossa, sillä niin tehdessäsi et voi menettää mitään. Kuvani tunnistaa melko lämpimistä, syvistä sävyistä. Kuviani on sanottu romanttisiksi ja herkiksi, joten saatan naisvalokuvaajana tuoda niitä piirteitä kuvissani korostetusti esille. Vaikuttavimmat luontoelämykset olen kokenut petojen, kuten karhun ja kotkien, parissa. Toivottavasti pääsen vielä tutustumaan ja kuvaamaan niitä. Olen opiskellut ja perehtynyt niiden elintapoihin paljon, mutta valitettavasti vain kirjallisuuden ja dokumenttien avulla. on hienoa, jos ne poistavat ennakkoluuloja eläimiä kohtaan ja luovat tarinaa, johon katsoja voi osallistua.” esikuvani: ”luonto ja sen asukkaat. Toivon, että luontokuvat voisivat edistää eläinten ja luonnon moninaisuuden säilymistä. Tällä hetkellä ammattimainen luontokuvaukseni on pienimuotoista ja päätyöni on sosiaalialalla. kuka tahansa voi saada koska tahansa maailman parhaan luontokuvan. Niiden kunnioitettava olemus ja koko saavat adrenaliinin kohisemaan. Pyrin aina kuvaamaan niin, ettei kohde häiriinny. Luonteenomaista niille ovat myös kohteen tarkkuus ja taustan pehmeys. Luontokuvaaja on kuitenkin haaveammattini, jota toivoisin voivani tehdä enemmän. ole kärsivällinen, luontokuvauksessa ei voi koskaan päättää kuvaavansa jotain tiettyä asiaa. En koskaan poista tai lisää kuviini elementtejä, vaan käsittelen vain sävyjä, kirkkautta, terävöitystä ja rajausta. Tärkeintä on kuitenkin oman tyylin ja kuvaustavan luominen, ei niinkään kuvaajan sukupuoli. luonto antaa, jos antaa.” Parasta luontokuvauksessa: ”luontokuvaus ja luonto palauttavat puhtaiden, yksinkertaisten asioiden äärelle. ne innostavat minut nousemaan aamuyöllä, hakeutumaan vaikeisiin sääoloihin ja haastamaan itseäni.” Kamerani: ”Ykkösrunkona canon 1DX ja kakkosrunkona canon 5D mark iii.” www.instagram.com/kristaylinen photography/ www.facebook.com/KristaYlinen Photography/ Eläimet ovat ensisijainen kuvauksen kohteeni. Valokuvalla on valtavasti voimaa, jota pitää käyttää eettisesti ja harkitusti.” n heijastus.. Kuvaamaan lähtiessäni toivon saavani mieleenpainuvia kuvia eläinten käyttäytymisestä, erityispiirteistä ja elinoloista. Pidä huolta kuvauskohteistasi ja ajattele niiden hyvinvointia. Luontokuvan tärkein rooli on herättää tunteita. Jo vuosia olen halunnut tavata luonnossa suden ja ilveksen
Ensimmäiset kuvani otin laulujoutsenpariskunnasta isäni järjestelmäkameralla, jota sain tiukan painostuksen jälkeen lainata. Olin silloin kahdeksanvuotias. Tuota samaa joutsenpariskuntaa olemme sittemmin kuvanneet moNälkä, nälkä! luontokuVaus. Lähetin joutsenkuviani Vuoden luontokuvakilpailuun, ja yhdellä kuvallani voitin heti nuorten sarjan. Silloin päätin, että minäkin haluan lähteä mukaan ja kokea tuon saman. 38 Suomen luonto 12/2017 ”SEUraSiN jo pikkutyttönä, kun kaksi isoveljeäni ja isosiskoni kulkivat isäni kanssa luontoretkillä ja piilokojuilla
Tulevaisuudessa haluan oppia entistä paremmaksi kameran käyttäjäksi ja eläinten käyttäytymisen tulkiksi. Hienoimmat ja vaikuttavimmat muistot minulla on talvisesta piilokojusta, kun olimme kuvaamassa kanahaukkoja haukkametsässä. 12/2017 Suomen luonto 39 LIINa HeIKKINeN, 14 koululainen, kouvola Vinkki luontokuvausta aloittelevalle: ”mitä enemmän kuvaat, sitä parempi mahdollisuus on saada huippukuvia. Kuvaan enimmäkseen pitkillä objektiiveilla, sillä yleensä eläimet ovat arkoja ja pysyttelevät kaukana meistä ihmisistä. Närhien kisailua.. Haaveenani on vielä joskus päästä talviseen kotkakojuun ikuistamaan maakotkia lumisen metsän keskellä. Luontokuvauksessa miehet ovat olleet suunnannäyttäjiä ja naiset tulleet perässä. opiskele ja ota oppia muiden kuvista.” Parasta luontokuvauksessa: ”olla yhdessä perheen kanssa ja nähdä erilaisten eläinten käyttäytymistä.” Kuvieni sanoma: ”haluan näyttää, kuinka tavattoman kauniita ja majesteetillisia maamme linnut ovat.” esikuvani: ”oma isäni sekä sisarukseni.” Kamerani: ”nikonin järjestelmäkamerakalustoa.” nena keväänä. Kuvien käsittelyssä minulla on vielä paljon opittavaa, ja siinäkin isäni on suurena apuna. Olemme antaneet niille nimetkin: Emma ja Mikko. Olen harrastanut luontokuvausta nyt kuusi vuotta ja käyn kuvausretkillä enimmäkseen isäni kanssa. Laatu niissä on joka tapauksessa aivan teknistä huippua. Yhdessä hänen kanssaan muokkaamme kuviani ja valitsemme niistä parhaat otokset. ole kärsivällinen ja yritä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mielestäni luontokuvan tärkein rooli on näyttää ihmisille luonnon kauneutta ja edistää luonnonsuojelua niin, että koskematonta luontoa jää myös tuleville sukupolville.” n Takaisin metsään. En kuitenkaan näe eroa naisja miesluontokuvaajien ottamissa kuvissa. Sitä kautta voin tulla itse myös paremmaksi luontokuvaajaksi. Esimerkiksi tui De Royn, tunnetun uusiseelantilaisen naisluontokuvaajan kuvista ei millään pysty sanomaan, ovatko ne naisen vai miehen ottamia
Parin viime vuoden aikana museoinnista ovat puhuneet julkisuudessa ainakin mtk:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja ja luonnonvarakeskuksen tutkija. metsän muut eliöt hakeutuvat hakkuuaukealta sopivampaan elinympäristöön. Varsinkaan tänä päivänä museo ei (valitettavasti) enää vastaa mielikuvaa: monessa museonäyttelyssä on teknistä hälyä ja tarjolla informaatiota ja puuhaa laidasta laitaan yli keskittymiskyvyn. metsää ei voi pysäyttää ja pakottaa kuvastamaan ainoastaan menneisyyttä. kun metsä suojellaan, puut tuottavat siemeniä, vanhenevat ja kaatuvat kukin vuorollaan, taimet tavoittavat vapautuneita latvusaukkoja, pienilmasto vaihtelee ja metsään syntyy jatkuvasti uusia elinpaikkoja erilaisille olennoille, vuodenajat seuraavat toistaan. Vielä päivää ennen hakkuuta ne elävät vimmatusti aavistamatta, mitä punaiset nauhat muutamien puiden oksilla tarkoittavat. metsiä museoidaan liikaa. selaan maastokarttoja internetissä lähes päivittäin ja varsinkin silloin, kun tutussa maastossa on jälleen tullut vastaan uusi hakkuuaukea tai leimikko. Vastaus: koko maan metsistä 5,7 prosenttia. kymmenen viime vuoden aikana suojelualueita on pilkahtanut sinne tänne etenkin valtion monimuotoisuusohjelma metson ansiosta. suojeltu metsä ei ole museo, ei entisenlainen eikä nykyaikainen. ”METSiEN MUSEOiNTi” on käsite, jota käytetään yllättävän korkealla tasolla. Vielä päivää ennen suojelupäätöstä metsän asukkaat etsivät ruokaa, kokoavat pesäaineksia ja viekoittelevat kumppaniehdokkaita tietämättä, mitä on tekeillä. mielikuvissa museo on usein hämyisä paikka, jossa yleisö ja työntekijät hiipivät vitriinien äärellä pysähtyneisyyden ajassa. Yli 94 prosenttia metsistä on edelleen varattu hakkuutaloudelle, mutta on kai silti ymmärrettävää, että metsien rauhoittaminen hiertää niitä, joiden elämään kuuluu puiden taloudellinen hyötykäyttö. museo on laitos, joka vaalii säilyttämisen arvoiseksi luokiteltua kulttuuriperintöä. Välittömästi suojelupäätöksen jälkeen metsä jatkaa elämäänsä häpeämättömästi. n k y tö m ä k i Metsä ei taltu museoksi Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. 11/2014 Suomen luonto 41 alvisydännä tutkin luonnonvarakeskuksen tilastoja päivittääkseni mieleeni lukeman, paljonko suomessa on suojeltu metsiä. a n n in a m a n n il a 12/2017 Suomen luonto 41. Pysyvä suojelu on sanapari, joka osassa väestöä luo huojennusta, osassa ahdistusta. olen retkeillyt metsissä ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen, ennen suojelua ja suojelun jälkeen. Vihreällä rajatut pienet läntit tuikkivat kartoilta uskoa tulevaisuuteen – jotain jää. istutetut taimet aloittavat kasvu-urakkansa, metsää ei enää ole. negatiivisia tunteita kanavoidaan kuitenkin lausahduksiin, joita en ymmärrä: metsää ei pidä museoida. ne päätyvät kenties paperiksi, kenties talojen seiniin, kenties polttokattilaan ja sieltä kaasuja hiukkaspäästöinä ilmakehään. Puut, linnut, sammalet, jäkälät, sienet, hyönteiset, hämähäkit, putkilokasvit ja muut eliöt eivät tiedä tulevasta. kUN METSä hakataan, puut viedään pois. omaan ”rauhaansa” jätetty metsä kihisee, remuaa, venyy ja paukkuu, huhuilee ja visertää, vaikka sen touhut saattavatkin olla spektaakkeleihin tottuneen nykyihmisen silmissä hitaita ja vaatimattomia
TeksTi ja kuvaT haNNU hUTTU Maaliskuun alussa pesän suu näkyy vain pienenä, reunoiltaan ruskeaksi värjäytyneenä hengitysaukkona.. Karhuemo synnytti talven aikana kolme pentua, joiden leikit pesän edustan lumihangella sain ikuistettua. Synkässä ja syrjäisessä kuusikossa oli useita isoja muurahaispesiä. En pistänyt vastaan. karhU hErää Luontokuvaaja hannu huttu ikuisti karhujen heräämisen talviunilta. Uros voi nousta pesästä jo maaliskuun puolella. Pesän löytäminen oli kuitenkin hankalampaa kuin ajattelimme, vaikka Arto oli tallentanut likimääräiset koordinaatit. Hän sai houkuteltua koiransa pois kauempaa viheltelemällä. Talvella luminen maisema näyttää hyvinkin erilaiselta kuin muistikuva sulan maan aikana tehdystä hätäisestä havainnosta. Toisin kuitenkin kävi. Soittaja oli arto kinnunen, joka kertoi olleensa hirvimetsällä, kun hänen itäsiperianlaikansa oli haukkunut pesän suulla olevaa karhua. Ensimmäinen päivä maaliskuuta keli oli sopiva, ja lähdimme katsomaan paikkaa. Vuoden lopulla soi puhelin. Arto kysyi, kiinnostaako kuvata karhun pesää. kolmen kuukauden odotus palkittiin upeilla kuvilla. Kameratarpeet kulkivat mukavasti ahkiossa. Sovimme, että viemme kamerat pesälle helmi–maaliskuun vaihteessa hyvissä ajoin ennen karhujen heräämistä. Ajattelin silloin, että toista kertaa ei tällaista tilannetta tule. 42 Suomen luonto 12/2017 K evättalvella 2015 kuvasin Suomussalmelta löytämääni karhunpesää liiketunnistimella varustetulla kameralla. emo ja touhukas pentu lähtivät liikkeelle huhtikuussa. Karhun talvipesäkin oli vanhassa muurahaispesässä, jota ei huomaa lumivaipan alta
Sitten 12. Virran laitteet saivat sähköperämoottorin akusta. Virittelimme kamerat hiljaa ja mahdollisimman nopeasti, Arto riistakameransa ja minä sekä riistakameran että liiketunnistimella varustetun järjestelmäkameran. Sitten odottelimme kevättä ja karhujen heräämistä. Maaliskuun puolenvälin paikkeilla oli lämpimämpi jakso, jolloin pesän suuaukko alkoi laajentua. huhtikuuta alkoi tapahtua, kun pesän suulle ilhuhtikuun 12. Huhtikuun alussa reikä olikin jo melkoinen, mutta havaintoa karhusta ei ollut vielä taltioitunut riistakameraan. Virittelimme kamerat hiljaa ja mahdollisimman nopeasti.. Kameran sijainnin määräsivät pesän läheisyydessä sijaitsevat puut. Etäohjattavalla riistakameralla saimme pesältä mukavasti väliaikatietoa sähköposteihimme. 12/2017 Suomen luonto 43 Hiihtelimme aluetta ristiin rastiin, kunnes Arto viittilöi havainneensa reiän lumihangessa. Reiän sisäpinta oli ruskeaksi värjäytynyt, mikä paljasti sen karhunpesäksi. päivä vuoden ikäinen pentu nostaa päänsä esiin pesästä ensimmäisen kerran. Yksi runko oli sopivan matkan päässä, ja pesäkolon suunta oli oikea, kohti kameraa
muista suurpedoista poiketen karhun täytyykin nukkua talviunta. pesää testaamassa kuvaaja hannu huttu.. Kun kuun viimeisiltä päiviltä ei kuvia enää tullut, päätin lähteä hakemaan kamerat pois vappuaattona. huhtikuuta. Edellisenä keväänä syntyneet poikaset talvehtivat vielä emon kanssa samassa pesässä. Energiapitoisen liharavinnon saaminen on hankalaa raskaalle pedolle, kun keveät saaliseläimet kirmaavat karkuun hangen kantamana. Ja olivathan ne, mutta onnistuin näkemään vain pakojäljet viimeisissä lumilänteissä, noin 150 metrin päässä pesästä. Lähestyin aluetta varovasti tuulen alapuolelta, jos karhut vielä sattuisivat olemaan pesän lähistöllä. toisin kuin esimerkiksi hirvi, karhu ei pysty käyttämään ravinnokseen oksien huonosti sulavaa selluloosaa. kojola on kuitenkin varovainen arvioidessaan ilmastonmuutoksen tuomia muutoksia: ”sopeutuminen talveen on kehittynyt hyvin hitaasti pitkän ajan kuluessa, joten ilmastonmuutoksen lopulliset vaikutukset talviuneen alkavat näkyä vasta tulevaisuudessa.” tyypillisesti karhun talvipesä on kaivettu muurahaispesään, mutta karhu voi vetäytyä unille myös tiheän kuusen alle, tai pelkkään painanteeseen, niin sanottuun haikarapesään. iso eläin vaatii liikkuakseen paljon energiaa”, kertoo luonnonvarakeskuksen tutkija Ilpo Kojola. Lopulta seurasi jännittävin hetki, kun lähestyin kameraa. Emo työnsi päänsä pesäaukon suulle ensimmäisen kerran viikkoa myöhemmin, 20. lauhana talvena karhujen vetäytyminen talviunille viivästyy, ja unet jäävät lyhyemmiksi. mestyi edellisvuotinen karhunpentu. aikuinen mies mahtuu vaivatta kahden karhun mentävään talvipesään. pentu ei malta pysyä aloillaan ja käy leikkimässä lumella. Parin päivän päästä lähdin uudelleen ajelemaan kohti pesää. se, mitä syksyn marjoista on jäljellä, on hangen peitossa, ja muurahaiset ovat vetäytyneet pesiinsä jäisen maan alle. Kamera toimi. loka–marraskuun taitteessa karhut käyvät talviunille. Pesän viereen päästyäni kuulin kameran laukaisuäänen, ja jännitys helpotti. 27.4. Oliko se toiminut kuukausien metsässä olon ajan. uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksen tuoma talvien lämpeneminen vaikuttaa aiemmin tiedettyä enemmän karhujen talvehtimiseen, kun lämpenevät talvet lyhentävät karhujen unia. ”karhu ei ole mikään märehtijä, vaikka syökin kasviravintoa”, kojola lisää. Kun ajoin viitostietä pitkin Suomussalmen pohjoisosissa sijainnutta pesää kohti, kännykkäni sähköpostiin kilahti kuvaviesti, jossa emä ja pentu olivat pesän edustalla. tuoreesta norjalais–ruotsalaisesta tutkimuksesta selvisi, että talviuneen valmistautumisen laukaisevat lähelle nollaa viilenevät kelit ja viimeisetkin ruoat peittävä lumivaippa. Kuvia pennusta tallentui sen jälkeen useilta päiviltä, mutta poikanen ei lähtenyt vielä pesästä. 44 Suomen luonto 12/2017 KarhuN TalVIuNI oN KoIraNuNTa ”karhUN on talvella mahdoton ylläpitää riittävää energiansaantia. Vaihtelua talviunen pituudessa saattaa olla vuosien välillä lähemmäs kuukausi. n aktiivinen karhunpentu käy usein pesän ulkopuolella. aikaisemmat tutkimukset ovat korostaneet tarpeeksi paksun, pääasiassa mustikoiden sokerilla lihotetun rasvakerroksen merkitystä talviunen alkamisessa. Lykkäsin reissua tuonnemmaksi
”talviuni on kevyttä unta, ja karhu aistii kyllä mitä ympäristössä tapahtuu, jos vaikka ihminen hiihtää tai kävelee ohi”, kojola kertoo. vielä vapun tienoilla pesänsä jättäneet karhut liikkuvat lähiympäristössä. jo pari kolme viikkoa ennen pesään vetäytymistä sen aktiivisuus, syke ja ruumiinlämpö laskevat. riikka kaarTiNEN Myöhemmin samana päivänä pentu kipuaa pesän päälle emon tarkkaillessa pesästä. talviunessakin karhu nostaa päätään lähes joka päivä valppaana ympäristön tapahtumista. Pääsyliput verkkokaupastamme: www.maretarium.fi PIHALLA ILMAINEN PAIKOITUS.. karhu virittäytyy talviuneen hyvissä ajoin. TERVETULOA KOKO PERHE OPPIMAAN JA VIIHTYMÄÄN! NYT TALVILOMALLA KOTKAAN! Opi Suomen juhlavuoden kunniaksi kotimaiset kalalajimme! Ahven, allikkosalakka, ankerias, harjus, hauki … ja 50 muuta lajia – suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario Äänestä omaa suomalaista suosikkikalaasi Ryhmien opastusvaraukset: info@maretarium.fi tai 040 3110 330. silloin se myös kestää vuodesta toiseen. talvipesän karhu jättää maaliskuun lopun ja toukokuun alun välillä, paikasta ja kevään etenemisestä riippuen. 12/2017 Suomen luonto 45 ”se on kuin pieni vene tai kylpyamme, jossa ei ole lainkaan suojaa päällä”, kojola selittää. sydämen syke ja aktiivisuus tasaantuvat normaalille tasolle vasta kuukausi heräämisen jälkeen. karhu ei käytä samaa pesää peräkkäisinä talvina, paitsi poikkeustapauksissa, jos pesä on esimerkiksi luolassa tai puun juurakossa. jo kuukautta paria ennen pesästä lähtöä ruumiinlämpö ja syke alkavat pikkuhiljaa nousta. Pesässä karhu liikehtii läpi talven, mutta syke hidastuu lopulta kymmeneen lyöntiin minuutissa, ja ruumiinlämpö laskee normaalista 37 asteesta nelisen astetta
46 Suomen luonto 12/2017 MISTÄ INTOHIMOT ALKAVAT ta u st a ku Va is to ck Ph o to
kuva: hannu i. Tari ja luokkatoveri antti kärki partioretkellä Nuuksiossa keväällä 1960. . Miettinen. iSäLLä OLi sotakaveri nimeltä kalevi saulo, joka asui Lahdessa ja keräsi perhosia. Niemelä oli perinteinen maalaistalo hämeen läänin koskella (nykyisin hämeenkoski). MISTÄ INTOHIMOT ALKAVAT . Elämä on ja pysyy mysteerinä, vaikka kosmologit osaavat laskea jopa universumin iän. Intohimot takautuvat usein niille nuoruusvuosille, joista jää elämän vahvimmat muistijäljet, vuosille ennen syntiinlankeemusta. Saulolla oli mökki Pääjärven rannalla, lähellä Lammin biologista asemaa. koivukuja on oikeassa reunassa. Tästä perhosesta alkoi elinikäinen innostus. ?. TeksTi Tari haahTELa Tari haahtela oli 14-vuotias, kun hän sai kiinni harvinaisen täplänokkosperhosen. yksilön on pyydystänyt Tari haahtela, preparoinut/levittänyt kalevi Saulo ja kokoelmasta kuvannut ja kuvan käsitellyt Olli Marttila. Luonnossa kulkeminen jo kiinnostaa. 12/2017 Suomen luonto 47 K ukaan ei osaa selittää, miten ihmisen mieleen syntyy passio et morbus aureliani, intohimo perhosiin. Heinäkuussa 1960 isä oli tuonut Helsingistä haavin ja työkaverinsa tahvo kontuniemen suomeksi toimittaman kirjan Pohjolan päiväperhoset (1959). Mikä tapahtuma sysäsi omani liikkeelle. Täplänokkosperhonen • aspfuks • false comma /compton Tortoiseshell • Nymphalis vaualbum • Suomi, koski hl 27.7.1960. Yhtä vähän kuin kukaan osaa selittää, mitä tietoisuus tai aika on. Vietimme kesää järven toisella rannalla maalaistalossa Hämeen läänin Koskella. kesällä 2016, 56 vuotta myöhemmin, hän löysi sen uudestaan. kuva: Tari haahtelan setä Tauno Liukko, 1960
clytie) istahtaa hikiselle lippikselle, eikä Tari huomaa mitään! Serbia, Stara planina 7. Serbia, Stara planina 6. 7. 7. 2016. 2016. Tuore häiveperhonen (Apatura iris) häikäisee. 7. 2016. pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia f. ta ri h a a h tE la PE kk a o ja la in En ta ri h a a h tE la. 48 Suomen luonto 12/2017 pekka Ojalainen perhosia kuhisevalla vuoristoniityllä, takana Stara planinan Babin Zub -huippu. 3
Sitten katsoimme edesmenneen perhoskerääjän kokoelmia. Minulle ne olivat opin ja ihmetyksen aiheita. Syksyllä isä kysyi, harmittiko minua, kun perhonen meni Saulolle. Haahtela, coll. Tietenkään hän ei voi antaa mitään takeita. Osapuilleen ensimmäinen haavinhuitaisuni osui siis huippuharvinaiseen vaeltajaan.. (ottanut) Saulo”. Saulo alko pyörii ku väkkärä ja sano faijalle, et kyllä me nyt Tarin kanssa soudetaan katsomaan se perhonen saman tien. Nokka ylös tielle ja kohti Bulgarian rajaa. 1983). päivänä heinäkuuta 1960. Hän kysyi isältä, olisiko ainutlaatuinen perhonen paremmassa tallessa hänen kokoelmassaan. Saulo souti ja lujaa soutikin. Isä mutisi jotain, ja minä sain Saulolta vastineeksi muutaman perhoskirjan ja ison puisen laatikon, jossa oli kokonainen setti tavallisia suomalaisia lajeja. Soudettiin ja soudettiin. Oli kuuma päivä ja nokkosperhosia ja suruvaippoja hyrräs ikivanhan koivun mahlaa vuotavassa halkeamassa. No hemmetti, ei kun vauhtia vanhoihin perhosmiehiin! Perjantaina, heinäkuun ensimmäisenä päivänä klo 6.30 lennämme Berliiniin ja sieltä Belgradiin, olemme perillä puolen päivän aikaan. Mä kysyin tietysti heti, ku me oltiin vedetty vene rantahietikolle, et tsennasko se sellasta otusta, joka on nokkoperhosta isompi ja kirjavampi ja takasiivissä on pieni ja kimmeltävä v. Vapisevin käsin vedin esiin laatikon toisensa perään. Yöksi Nisin kaupunkiin, jossa perjantai-illan huuma on kerännyt nuorison Nisava-joen rannoille. Katson kymmenen vuorokauden säätiedotusta – ei isoja matalapaineita Stara Planinalla. Mutta niinhän sanoi entinen kalamieskin, ahven on niin hyvä kala, että sitä kannattaa kalastaa vaikka ei saisikaan. Korviasärkevä piknik jatkuu koko yön, ja aamulla jälki on sen näköistä. Myönsin että vähän. Saulo ilmoitti havainnosta, ja hänen ansiostaan löytö mainitaan Jouko kaisilan väitöskirjassa vuodelta 1962: ”Koski H.l. Itse asiassa Kalevi Saulo pelasti perhosen, tajusi heti sen arvon, preparoi ja säilytti huolellisesti sekä ilmoitti löydöstä. Euroopan unionin 28 maassa perhosen levinneisyysalue on pienentynyt puolella 2000-luvulla, ja esimerkiksi Romanian ja Ukrainan kannat ovat romahtaneet. Siinä he näyttävät, että Serbiassa perhosen voisi vielä tavata. Me suuntaamme heti herättyämme Stara Planinalle ja sen huipulle Babin Zubille. Alamme kiemurrella kohti ylhäällä olevaa hiihtokeskusta. Hän otti ystävällisesti vastaan, joimme kahvit, annoin hänelle ruusukimpun ja muistelimme lämmöllä Kalevia ja menneitä kesiä. Mitä sinä sanoit, Tari. Tie lätäköi vahvasti, mutta nyt paistaa aurinko. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kun teimme olli marttilan, Hannu aarnion ja Pekka ojalaisen kanssa kirjaa Suomen päiväperhosista, soitin sotaveteraanin leskelle Nastolaan. Osapuilleen ensimmäinen haavinhuitaisuni perhosten kapakkaan osui siis huippuharvinaiseen vaeltajaan, valkotäpläiseen nokkosperhoseen, joka nykyisin tunnetaan nimellä täplänokkosperhonen, Nymphalis vaualbum. Saulo kysy ku sähköiskun saaneena. Lentokentän pikkuruisesta autovuokraamosta saamme alle isohkon mustan Renaultin, jonka tavallista korkeampi maavara on hyvä tuntemattomilla sorateillä. Tämän luen englantilaisen martin Cascoigne-Peesin ja kumppaneiden perinpohjaisesta artikkelista. Kosken pitäjän perhosfaunasta on julkaistu myös tarkka selvitys vuosilta 1969–1982, ja vaualbumhavainto on taulukoitu asianmukaisesti (Ahola M, ym. Saulo nappas myrkkypurkin komeron hyllyltä kädet vapisten ja karjas saman tien silmät pullollaan: ”Vaualbum vaualbum vaaauuuuaallbuuuumm!” Ei ole totta, vuosisadan löytö, ei nyt ikinä ole Hämeestä tavattu eikä juuri muualtakaan. Leski luovutti perhosen mielellään takaisin minulle. Kaiken pitää natsata: lentoajan, sopivan elinympäristön ja sään. Sinne Martin opasti. 27.VII.1960, frisch geschlüpftes Exemplar (T. Sen nyt arvaa, miten otukselle olisi pojanklopin hoteissa käynyt. SaULO TUNNiSTi ja levitti perhosen. Löydämme hiekkatien haaran, jossa lukee Ravno Vu?je ja Janja. Joku isompi ja punasempi siinä räpisteli ja mä pistin sen etikkaeetteripurkkiin suoraan rungolta. Perhosen etiketissä luki ”leg. Sau)”. Martin kartoitti Serbian tilannetta, koska ei tiedetty, olivatko siellä tavatut yksilöt vaeltajia vai oliko Stara Planinan vuoristoalueelle muodostunut pysyvämpiä kantoja. 12/2017 Suomen luonto 49 Annetaanpa 14-vuotiaan Tarin kertoa. Jotkut perhoset olivat hileenä, koska ihrakuoriaiset olivat päässeet jylläämään. Lopulta toukokuussa 2016 kysyn neuvoa itseltään Martinilta, ja hän vastaa välittömästi antaen vinkkejä kolmesta mahdollisesta esiintymispaikasta. NyMphaLiS vaUaLBUM on kaikkialla harvinainen ja suuressa osassa Eurooppaa lähinnä satunnaisten vaellusten varassa. Ilkka, sen poika, tuli messiin, ja me ravattiin saman tien Hammarin maatalon yläkertaan, missä me budjattiin se kesä. Isompi, pieni v, ei kai viinimarjaperhonen!. Illalla me soudettiin Niemelän talon rannasta järven yli toiselle puolelle, ku yks faijan sotakaveri Saulo oli kutsunu saunaan. Mutta minun perhoseni oli aivan ehjä ja näytti aivan samalta kuin 27. Ei kyllä mä sen tunnen, mä sanoin. Monena kesänä olin tosissani lähdössä itse katsomaan, mutta aina se jäi. Faija kerto et äijä on tulitikkutehtailija ja himokerääjä. Ojalaisen Pekka soittaa ja kysyy, lähdetäänkö. Silti perhosta ei todennäköisesti löydä. Edellisinä päivinä on ollut kaatosadekuuroja
PE kk a o ja la in En ta ri h a a h tE la ta ri h a a h tE la. Serbia, Stara planina 3. Eurooppalainen harvinaisuus, balkaninpapurikko (Kirinia climene). 50 Suomen luonto 12/2017 VaualbumsyNdrooma Oireet: sokki, akuutti kiihtymys. 2016. 7. Serbia, Stolveliki krs 5. ennuste: parantumaton, mutta sokkien voimakkuus vaihtelee. 2016. Täplänokkosperhonen saa kuvaajan maata myöten. Unkarinliituri (Neptis rivularis) on tyylikäs. 7. vertaistuki: tärkeää toimintakyvyn säilyttämiseksi. 2016. Diagnoosi: perustuu potilaan kertomaan ja mahdollisesti sokin aiheuttajan morfologiseen tutkimiseen tai vertaisarviointiin. Serbia, Stara planina 3. Hoito: siedätys (altistetaan mahdollisimman paljon sokin aiheuttajalle tai vastaavalle). 7
Löydämmekin sementtiseinällä torpatun vesivaraston, mutta portti ja teräsaita estävät laskeutumasta alajuoksulle. ”Laitoit minut silloin myrkkypurkkiin”, se sanoo, ”onko sinulla vielä se mukana?” ”En voi syntyä kahdesti uudelleen.” ”Ei, ei ole.” On vaikea pidättää kyyneleitä. Jouko Kaisilan väitöskirjan mukaan ensimmäinen tunnettu havainto on vuodelta 1897. 2016. ”Entäs se toinen paikka, minkä Martin mainitsee, lähde, haetaan se”, Pekka sanoo. The best place is below the new concrete reservoir on the new tarmac road leading to the new ski resort hotel… the water that runs out on the other side of the reservoir attracts many Nymphalids. ”Ajetaan pari kilsaa alas”, ehdottaa Pekka, ”siinä oli joku pikkutie, Konjarnik tai jotain siinä luki”. Katson Martinin sähköpostiviestin: Old Babin Zub hotel and the spring on the track behind the old hotel, where it has also been recorded by others. Sitten pamahtaa: rivularis! Pekka on vuosia sitten Bulgariassa kuvannut Hannu Aarnion kanssa unkarinliiturin (Neptis rivularis), minä en ole sitä koskaan nähnyt. kaikkiaan on tavattu reilut 50 yksilöä, joista 16 viimeisen 50 vuoden aikana. Metsästä pujahtaa puro ja sen sivulla on kostean hiekkainen pläntti. Olen jo vanha mies, hiukset ovat auringossa muuttuneet melkein valkoisiksi, niin kuin Papalla aikoinaan, heinäsirkkojen siritys on kadonnut, silmissä on kaihen alkua, iholla maksaläiskiä… Vaan vaualbum on aivan sama. kaksi perhosta osui Kari Nupposen syöttirysään kiteellä 2006 ja yksi Bo-Göran Kumlanderin rysään helsingissä 2014 (henkilökohtaiset tiedonannot). Herranjestas, tällaista määrää perhosia kukkia rönsyävillä tienvierillä ja tienpinnassa ei ole nähty missään! ”En muista tällaista”, Pekka parkaisee ja katoaa yhä ylemmäksi. 7. Nymphalis vaualbum (Denis & schiffermüller, 1775) TäpLäNOkkOSpErhONEN on huippuharvinainen vaeltaja, joka harhautuu joskus suomeen idästä. Jäämme päivystämään. No, ei voi tarkempia suuntimia antaa. Hän on vauhdissa. Mihin ne ovat menneet. Näyttää olevan sivurinteen alatasanne huoltokoppeineen. Silloin hoksaan, että yksi poikkeaa joukosta, isompi kuin liuskaperhonen, siipien alapinta vaaleampi kuin neidolla… Perhonen raottaa siipiään aavistuksen verran, valkoiset täplät välähtävät. Aivan tuore häiveperhonen istahtaa notkoon valon taittuessa hohtavan sinisenä toiseen siipipariin, toisen pysyessä mustana. Siinä se on, tyhjässä maailmassa keskenkasvuisen pojan kanssa kahdestaan. n Kirjoittaja on lääketieteen professori emeritus sekä useiden perhosoppaiden tekijä. Minne se meni. Otamme isosta pullosta vettä kovimpaan hikeen. Eu:n alueella kannat ovat romahtaneet 2000-luvulla, vaikka serbiassa ja bulgariassa on mahdollisesti kehittynyt pieniä paikallisia kantoja. 12/2017 Suomen luonto 51 Kymmeniä, jollei satoja perhosia on koko ajan näkyvissä: säihkyviä hopeatäpliä, röykkiöittäin sinisiipiä, pomppivia paksupäitä, viisi purjeperhosta yhdessä läjässä... xanthomelas) ja täplänokkosperhonen (N. hyönteistietokannan mukaan huippuvuotena 1960 ilmoitettiin seitsemän yksilöä. Pitää jo soittaa perään. Miten se on voinutkin pysyä noin freesinä, vaikka se – pienen pieni perhonen – on matkannut 56 vuotta, yli merten ja mantereiden. ”Missä mies, sulla on autonavain taskussa”, muistutan. Tarkkailen pläntille kertyneitä nokkosperhosia, neitoperhosia, liuskaperhosia… Niillä on siivet yhdessä ja pystyssä, vain sekunnin murto-osaksi joku läväyttää siivet auki, ehkä hätistääkseen kärpäsen. Niitä on Euroopassa kolme lajia: kirsikkaperhonen (Nymphalis polychloros), isonokkosperhonen (N. Mutta ei vaualbumia. vaualbum). Vaan eivät aidat meitä pidättele, kiivetään! Keisarinviitan iso ja vihreänharmaa naarasmuoto hämmästyttää ensin, tummaverkkoperhosen takasiipien kirjaukset ovat oudon näköiset. Jäämme silti yöksi Babin Zubin ränsistyneeseen majataloon ja päätämme etsiä sunnuntaina kolmannen paikan. Mutta ei vaualbumia. Kaikki perhosharrastajan unelmia. Kuulostaa hyvältä, ties mitä sieltä bongataan... Sinne. Pekka kiertää pienen puurakennuksen taakse, huomaa jotain, xanthomelas vai mikä! Minäkin näen otusta lennossa sen verran, että isolta nokkosperhoselta se näyttää. Täplänokkosperhonen. ta ri h a a h tE la TäPläNoKKosPerhoNeN. (Th) Perhonen raottaa siipiään aavistuksen verran, valkoiset täplät välähtävät. Serbia, Stara planina 3. ”Olen niin korkealla, että täällä alkaa olla Erebioita, medusaa ja alberganusta, kävelen jo takaisin päin.” Vaualbumia ei näy. Perhosta ei tiettävästi ole valokuvattu suomessa. ”PEKKA, VAUUUUALBUUUM!” Viisikymmentäkuusi vuotta on kulunut. Vanha hotelli löytyy ja pian lähdekin sen takaa
otos voi esittää mitä vain, minkä kuvaaja mieltää suomea osuvasti kuvaavaksi luonnoksi: maisemaa tuntureilta saaristoon tai lajeja kontiosta kurkeen tai kuusesta vanamoon. Mikä on ku Va t su o m En lu o n n o n to im it u s kErrO SE kUvaLLa! Suomen Luonto järjestää itsenäisyyden merkkivuoden kunniaksi valokuvakilpailun suomalaisimmasta luonnosta. tarkemmat ohjeet sivulla www.suomenluonto.fi/suomalaisinluonto onnea kisaan! Suomal aiSin luonto -KuvaKiS a. muina palkintoina on retki-, halti-, Globe hope ja fjällräven -tuotteita. kilpailuun voi lähettää vain suomessa otettuja kuvia ja korkeintaan kaksi kuvaa osallistujaa kohden. . kilpailuaika on 1.3.–1.9.2017. 52 Suomen luonto 12/2016 suomalaisinta luontoa. toivomme kilpailuun tuoreita näkemyksiä, mutta kaikki itsenäisyyden aikana otetut kuvat voivat osallistua kisaan! tulokset julkistetaan lokakuussa. Voittaja palkitaan articmedian kuvausretkellä kuusamoon
Jo riittää, ei helmiä sioille, toteaa sananlasku. 12/2017 Suomen luonto 53 Rovaniemen luontohelmi vaarassa Ounasvaara on rovaniemen ulkoiluja luontokohteiden ykkönen. Muitakin käsittämättömyyksiä löytyy prosessista. Vuoden 2013 kunnallisvaalien tulos muutti kaupunginvaltuuston kokoonpanoa Yliniemelle suotuisaksi, ja hanke nytkähti eteenpäin. Lakialueelta löytyvä valtakunnallisesti uhanalainen karukkokangas on kaavassa merkitty alueeksi, jolle rakentaminen ”tulee sovittaa maastoon maisemalliset ja biologiset arvot säilyttäen”. Hän kieltäytyi kunnostamasta omistamaansa Ounasvaaran vanhaa Sky-hotellia, mikäli kaavaa ei tulisi. Yliniemen taktiikka oli sama kuin Pallaksellakin. Hotellien sijoittelu keskeisille luontoelementeille on luokatonta suunnittelua. Maakuntahallinnon virkamiesten selitys oli tragikoominen: ”maisemakuva muuttuu, ja siksi maisemalliset arvot ovat varausperusteena kyseenalaisia”. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. prOSESSiN merkillisin piirre oli äkkiä runtattu maakuntakaavan muutos, jossa maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen merkintä poistettiin Ounasvaaralta. Kymmenen vuotta sitten Lapland Hotels haki kaavamuutosta Ounasvaaran laelle Rovaniemen kaupungilta. Hotelliketjun omistaa Pertti Yliniemi, joka tuli tunnetuksi Pallas-Hotellin laajennuskiistassa. rOvaNiEMEN matkailu on kehittynyt huimaavasti prosessin aikana. Samoihin aikoihin Rovaniemen kaupunkipuistoidea lyötiin jäihin, puheenjohtaja ei kutsunut työryhmää kokoon. Tätä kirjoittaessani tuli tietoon, että Ounasvaaralle on tulossa lisäksi uusi luksusluokan huoneistohotelli, nimeltään oireellisesti Ounasvaaran helmi. Rovaniemen matkailu on sieltä alkanut, ja sinne se aiotaan haudatakin. Vaikka Ely-keskuksen vaatimuksia ei ole otettu kaavassa huomioon kuin osaksi, se ei ole valittanut päätöksestä. EE m El i PE lt o n En / Va st aV a lo V il lE lE h Vo n En. Mikäli päättäjät olisivat hiukankaan perehtyneet matkailututkimuksiin, tämä olisi tiedostettu. Joulukuussa 2014 valtuusto hyväksyi Yliniemen kaavaehdotuksen, joka sisälsi jopa 75 kappaletta 250 neliön ”mökkiä” aivan Ounasvaaran lakialueen ytimeen. Lopputulemaan on vain yksi selitys: päättäjät ja virkamiehet ovat joko kyvyttömiä arvioimaan kokonaisuuksia, tai sitten joitakuita on hyväveli-saunailloissa voideltu tuloksellisesti. vESa LUhTa Kirjoittaja on inarilainen vapaa toimittaja. Korkeimman hallinto-oikeuden pohdittavana on kuitenkin luonnonsuojeluveteraani Heikki annanpalon valitus. Se on kaupunkilaisten ulkoiluja luontokohteena kiistaton pyhättö. Ei Lappiin enää kukaan tule hotellien vuoksi, näin luulevat vain trumpmaisella yleissivistyksellä varustetut päättäjät. Japanilaiset ja kiinalaiset matkailijat ovat saapuneet ihmettelemään pohjoisen lumoa; lunta, revontulia, hiljaisuutta, kaamosta, luontomaisemia ja lumihiutaleen putoamisesta syntyvää ääntä. OUNaSvaara on Rovaniemen helmi, ja samalla yksi Luonnonsuojeluliiton sata luontohelmeä -kohteista. Vaaranlaen Juhannuskallio on ollut Lapin matkailulle samanlainen kulttuurimaisemallinen tekijä kuin Koli Pohjois-Karjalalle tai Aulanko Hämeenlinnalle
TeksTi aNNE hirvONEN 54 Suomen luonto 12/2017. Tämä peto ei väijy eikä odottele saalistaan, vaan se käy suoraan kimppuun ja puree uhriaan kurkkuun. Meidän ihmisten onneksi painimme eri sarjoissa: painoa uroslumikolla on maksimissaan reilut sata grammaa, naaraalla vain puolet siitä. hajun jäljillä Pitkä yhteinen historia on luonut myyrälle ja lumikolle erityisiä sopeumia. Lumikko ei jätä mitään sattuman varaan etsiessään saalista. Lumikko onkin erikoistunut saalistamaan pieniä jyrsijöitä, lähinnä myyriä. Tästä kilpavarustelusta ollaan kiinnostuneita myös Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalla Konnevedellä, jossa on tutkittu pedon ja saaliin, metsämyyrän ja lumikon, vuorovaikutusta 1980-luvun lopulta asti. Pedon pELkO Pienet parijäljet kiertävät kololta kololle. Se pyydystää helposti itsensä kokoisia eläimiä. Pienen kokonsa ansiosta lumikko mahtuu myyräjahtiin myyrien omiin koloihin. 54 Suomen luonto 12/2017 S e on nopea, eikä sitä pääse pakoon edes maakoloon luikahtamalla. Lumikko on maailman pienin nisäkäspeto, mutta saalistajana se on pedoistamme tehokkain. Myyrät saavatkin lumikonpelon jo syntymässään
a ri ku u sE la. 12/2017 Suomen luonto 55 12/2017 Suomen luonto 55 Lumikko vaihtaa valkoiseen lokamarraskuussa päivän lyhentyessä
56 Suomen luonto 12/2017 ”Tutkimme esimerkiksi sosiaalisia hajuja ja sitä, miten nämä hajut vaikuttavat pedon ja saaliin käyttäytymiseen”, kertoo Konneveden tutkimusaseman johtaja, professori Hannu Ylönen. Lumikko paikallistaa saalismyyrät hajujälkien perusteella. Lumikon haju, niin ulosteissa, virtsassa kuin hajurauhasissakin, on niin voimakas, että sen erottaa myös ihminen. Kun kanta on alhainen, yksilöt löytävät toisensa lisääntymisaikana vain hajujälkiä jättämällä.” Kun petotiheys kasvaa, myyrien aktiivisuus vähenee ja ne välttelevät saaliiksi joutumista rajoittamalla liikkumistaan. ”Vaikka myyrä olisi syntynyt tarhassa, se kauhistuu yhtä lailla lumikon hajusta kuin luonnossa syntynyt myyrä”, professori Ylönen toteaa. Myyrä, joka kaihtaa liikkumista, saa vähemmän ruokaa ja tapaa huonommin lisääntymiskumppaneita. Vainun saatuaan lumikko voi ratsata käytäväverkoston nopeasti, juoksemalla pitkin pimeitä maanalaisia käytäviä ristiin rastiin. Sopeuma on siis synnynnäinen: pedon pelko on myyrillä geeneissä. ”Hajut ovat niin tärkeitä lajien sisäisessä viestinnässä, että niitä käytetään, vaikka vastapuolikin ne haistaa. PE n tt i so rm u n En / Va st aV a lo. Eipä siis ihme, että nuo hajut käyvät myös myyrän nenään. Pedon pelko aiheuttaa myyrille stressiä. Stressi alentaa myyrien yleiskuntoa ja altistaa myyMetsämyyrä on peltomyyrän ohella lumikolle tärkeä saaliseläin. Lumikollakin on ominaishajuja, joilla se viestii lajikumppaneilleen
hyvä sopeutumiskyky Lumikon paikallinen vaikutus myyräkantojen vaihteluihin on merkittävä. 12/2017 Suomen luonto 57 riä loisille ja muille taudinaiheuttajille. Oikeanpuoleisen pystyakselin myyräindeksi (myyriä / 100 loukkuvuorokautta) kuvaa myyrien syyskantoja kahdella kainuun seuranta-alueella, puolangassa ja Sotkamossa. Pantoja etsittiin lähimetsistä. arvaamaton luonto Pedon ja saaliin vuorovaikutuksen tutkimukselle luonnon monimutkaisuus luo omat haasteensa. Mikäli yhtä tekijää halutaan mitata, muut tekijät tulisi pystyä sulkemaan pois. vasen pystyakseli kuvaa lumikon ja kärpän lumijälki-indeksejä (jälkiä/10km*vrk). Saalistamisen lisäksi lumikon läsnäololla on siten myyräkantoihin myös epäsuoraa vaikutusta. ”Yhtenä huonona myyräkesänä jouduimme keskeyttämään radiolähetintutkimuksen, kun se alkoi käydä niin kalliiksi: myyriä hävisi jatkuvasti. Yksi panta maksaa 125 euroa. Yhden lehtopöllön ruokailupaikan alta löytyi yhdeksän radiopantaa. Huono kunto viivästyttää lisääntymistä. Paikalliset pöllöt olivat oppineet, että tutkimusaitauksissa on aina myyriä”, kertoo Ylönen. Myyriä syövien pikkupetojen kannat nousevat pienellä viiveellä myyrähuippujen jälkeen ja vaikuttavat myyräkannan laskuun. KaINuu lu m ijä lk iin de ks i (j äl ke ä / 10 km * vr k) m yy riä / 10 lo uk ku vu or ok au tt a Lumikko on itse saalista suuremmille pedoille, ja siksi se välttelee avoimessa maastossa liikkumista.. Muut pienpedot, myös kärppä, ovat lumikkoa lu m ijä lk it il a st o t: w w w .r iis ta ko lm io t.f i, lu kE 20 17 lumIKKoja KärPPäKaNTa seuraIlee VIIVeellä myyräKaNTojeN VaIhTeluITa m Y Yr ä a in Eis to : o ts o h u it u , lu o n n o n Va r a kE sk u s to m lin D r o o s Lumijälki-indeksi (jäljet / (10 km *vrk)) vuonna 2016, Lumikko Lumijälki-indeksi (jäljet / (10 km *vrk)) vuonna 2016, kärppä Lumikon, kärpän ja myyrien kantoja kuvaavat suhdeluvut kainuun riistanhoitopiirin alueella vuosina 1997–2016. Konnevedellä myyriä ja lumikoita tutkitaan ulkotarhoissa, jossa metalliaidat ulottuvat 70 senttiä maan päälle ja puoli metriä maan alle. Nämä lajien tiheyttä kuvaavat suhdeluvut perustuvat lumijälkilaskentoihin, joita tehtiin kainuussa esimerkiksi vuonna 2016 yhteensä 72 laskentakolmiolla
Valkea talviturkki ja ilmastonmuutos: Mitä jos talvi onkin lumeton. Uroslumikko on sukukypsä vasta vuoden iässä, mutta naaraspoikaset voivat lisääntyä jo loppukesästä, mikäli ravintotilanne on hyvä. Pitemmällä aikavälillä lunta on saatu entistä myöhemmin ja lumipeite on keskimäärin ohentunut. Lunta vähemmän ja myöhemmin Lumikoiden määrän on todettu seurailevan pienellä viiveellä myyrähuippuja. Eli tutkimme, olisiko ruskea talviturkki lumikolla ylipäänsä mahdollinen Suomen talvessa”, Ylönen kertoo. ”Lumikkokanta toipuu pullonkaulasta kerta toisensa jälkeen. ”Lumikoiden karvanvaihto alkaa joustavasti loka–marraskuussa, noin kolmen viikon aikana. Samanaikaisesti myyräsyklit hävisivät lähes 30 vuoden ajaksi. ”Generalistipedot ja petolinnut tasoittavat myyrähuippuja, sillä ne voivat vaihtaa saalislajia tai vaeltaa muualle ravinnon perässä, kun myyräkanta romahtaa”, Ylönen selvittää. Tarkoituksena on selvittää, ovatko erot geneettisiä”, Hannu Ylönen kertoo. Sopeuma on syntynyt Etelä-Ruotsin merellisessä ilmastossa, jossa talvet ovat olleet lumettomia jo kauan. Lumikko katosi jo Lapista Kaikkia myyräja lumikkosyklien taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vieläkään täysin tunneta, mistä hyvänä esimerkkinä on lumikon katoaminen 1980-luvun alussa monin paikoin Lappia. Lyhyen lisääntymiskierron ansiosta lumikko voi siten reagoida kärppää nopeammin myyräkantojen runsastumiseen. Pieni koko on etu myyränpyynnissä, mutta samalla se tekee lumikosta itsestään saaliin isommille pedoille. Talviturkin myöhemmästä vaihtamisesta lumikko todennäköisesti hyötyisi Etelä-Suomessa, jossa lumipeite saadaan yhä myöhemmin. Lumipeitteen paksuus on kuitenkin vain yksi kantoihin vaikuttava tekijä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että keväällä mekanismi ei ole niin vahvasti valojakson säätelemä, vaan siinä voi olla muitakin tekijöitä, esimerkiksi sukupuolihormonit. Myyräkannat ovat kuitenkin nousussa Eteläja Keski-Suomessa, ja kuluneelta talvelta onkin jo havaintoja, että myös lumikkokanta olisi taas vahvistumassa. Niin kauan kuin lumisia talvia on yhtä paljon kuin lumettomia, ruskeasta talviturkista olisi lumikolle yhtä vähän hyötyä kuin turkin vaihtamisesta valkoiseksi. 58 Suomen luonto 12/2017 enemmän generalisteja, sekasyöjiä, jotka syövät sitä, mitä kulloinkin on tarjolla. Jotkut yksilöt kuitenkin aina sinnittelevät jossain, ja kun myyräkannat nousevat, lumikko lisääntyy ja valtaa takaisin alueita, joilta se on väliaikaisesti hävinnyt”, Ylönen toteaa. Etenkin keväällä turkki voi olla pitkäänkin laikukas, mikä voi olla eduksi, kun lumeen on jo sulanut pälvipaikkoja.” Kokeellista tutkimusta ei ole vielä päästy aloittamaan, sillä lumikkokanta on ollut pohjalukemissa. Lumikon tulevaisuus muuttuvassa ilmastossa kiinnostaa tutkijoita. a ri ku u sE la a n n E h ir Vo n En. ”Syksyllä päivän pituuden lyheneminen aloittaa karvanvaihdon riippumatta siitä, onko lunta vai ei. Ilmastonmuutos lisää säiden epävakautta, mikä tarkoittaa, että joinakin talvina lunta voi edelleen olla runsaasti. Esimerkiksi Puolassa isolumikko vaihtaa valkoisen talviturkin, kuten meidän pikkulumikkommekin (Mustela nivalis nivalis). Esimerkiksi vuonna 2008 myyräkannat nousivat kahden perättäisen vähälumisen talven jälkeen niin, että Metsäntutkimuslaitos puhui ”ennätyksellisestä myyrähuipusta”. Samalla lumikon ja kärpän lumijälkitiheydet ovat laskeneet keskimäärin koko maassa. Mitä jos talvi on vähäluminen tai lumeton. Kun kanta on pohjalukemissa, lumikoita ei löydy mistään. karvanvaihdon aikana lumikon turkki on osin kirjava. Siinä missä lumikkoa suurempi, mustatupsuhäntäinen kärppä hoitaa maailmalle vain yhden poikueen kesässä, lumikko voi tehdä myös toisen poikueen loppukesällä. Lumikon parijälki on alle 4,5 senttiä leveä. voisiko lumikko olla ruskea talvellakin. Yhdessä poikueessa voi olla 10 poikasta. Kun myyräsyklit vuonna 2010 palasivat, palasi lumikkokin. Jos lumentulo viivästyy, se voisi olla eduksi näille myöhäisille turkinvaihtajille. Lumikon ja kärpän ruskea kesäpuku auttaa karikkeeseen maastoutumisessa ja valkoinen talviturkki suojaa valkoisella hangella. Etelä-Ruotsissa tavataan lumikon alalajia, isolumikkoa (Mustela nivalis vulgaris), joka on ruskea talvellakin. Ja lumikot seurasivat: vuoden 2009 lumijälkitilastoissa lumikkokanta näyttää vahvalta. Talvella valkoiset pienpedot ovat kuitenkin uuden haasteen edessä, kun ilmasto lämpenee. ”Aiomme selvittää museonahoista ruskean ja valkoisen turkin lämmöneritysominaisuuksia. Myös myyrät selviytyvät talvesta huonommin, jos lämpöä eristävää lunta on vähän
Miten lumikon sitten käy. Suomessa myyrähuiput toistuvat 3–5 vuoden välein siten, että karummassa pohjoisessa huippujen väli on pidempi. Lumikko palasi vasta, kun peltomyyräkannat toipuivat. Tai sitä, miksi se palasi. Kun peltomyyrä katosi, katosi lumikkokin”, LUKE:n tutkimusprofessori Heikki Henttonen kertoo. Etelämpänä Euroopan ruohikkomailla vuosittainen vaihtelu on tyypillistä. Lumikko on sopeutunut myyränpyyntiin käyttäytymisessään, lisääntymisessään, jopa ruumiinmuodossaan. 12/2017 Suomen luonto 59 ”Lumikko tarvitsee saalislajin, joka muodostaa lisääntymisaikana tiheitä keskittymiä. n Lumikon ja kärpän vaikutus myyräsykleihin on vahva, sillä ne pystyvät saalistamaan myyriä myös lumen alla. Siten vain yksi asia on varmaa: ilman myyriä ei ole lumikkoakaan. a ri ku u sE la Osta Omaksi Pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Kuusamo Saapunki. Lumikko on sopeutumisen mestari, mutta myyränpurijaksi erikoistuminen määrää ne puitteet, joissa sopeutumista voi tapahtua. Myyrät selvisivät talvista hyvin lumipatjan alla”, Henttonen arvelee. Myyrä määrää Vaikka lumikkokantoja säätelevät tekijät ovat eri puolilla Suomea erilaisia, ilmastolla on näihin tekijöihin merkittävä vaikutus monella tavalla. Ennen peltomyyrän paluuta, vuosina 2009–2010 tuntui, että kaikkien lajien, sopulien ja myyrien, kannat räjähtivät. Metsämyyrää, joka on toinen lumikolle tärkeä saalislaji Etelä-Suomessa, esiintyi Lapissa koko lumikkokadon ajan, mutta noina vuosina sen kannanvaihtelut olivat vuosittaisia ja huiput vaatimattomia. Lapissa peltomyyrä on tällainen laji. Myyräkantojenkin on sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon, ja ravintoverkon seuraavalla askelmalla, myyriin erikoistuneiden petojen portaalla vaikutukset voivatkin olla jo moninkertaisia. Ilmastonmuutos koettelee sekä myyriä että lumikkoja. ”Ei tarkalleen tiedetä syitä, miksi peltomyyrä hävisi Lapista. Edeltävien talvien lumitilanne oli Lapissa hyvä, eikä sulamisjaksoja ollut
Argentiinalainen Carlos vicente työskentelee pienviljelijöiden oikeuksia ja luonnon monimuotoisuutta puolustavissa järjestöissä. TeksTi ja kuvaT TiTTa LaSSiLa 60 Suomen luonto 12/2017 Argentiina n kyyneleet. 60 Suomen luonto 12/2017 Y li puolet Argentiinan pinta-alasta on maatalousmaata, josta valtaosa on laidunkäytössä. argentiina on tangon, viinin ja pihvien maa. Alkuperäiskansojen viljelyperinteillä ja perhetiloilla on ollut suuri merkitys maan kulttuurin ja maatalouden kehittymiselle. Liha, hedelmät, vehnä ja maissi olivat aiemmin lähiruokaa, mutta nykyisin niillä tehdään bisnestä. Hän vakavoituu kysyessäni maatalouden tilasta. Se on myös kansainvälisten bioteknologiayritysten ja muuntogeenisten viljelmien valtaama
Eteläisellä pallonpuoliskolla syksyn ensilumi sataa huhtikuussa.. 12/2017 Suomen luonto 61 12/2017 Suomen luonto 61 Argentiina n kyyneleet córdoban comechingonesvuoret ovat saaneet nimensä alueella muinoin asuneen alkuperäiskansan mukaan
Monet ovat sitä mieltä, että Monsanto on syyllinen esimerkiksi Córdoban kasvaviin syöpätilastoihin. Aurinkoinen viljelijä hymyilee, mutta kasvoilta näkyy myös harmistus. Samaan aikaan kun Roundup-soijan tuotanto kolminkertaistui, noin 60 000 maatilaa hylättiin soijaplantaasien tieltä. ”Tällä alueella 97 prosenttia viljeMuuntogeeninen maissi on soijan ohella yksi argentiinan tärkeimmistä viljelykasveista. Vicenten viesti on selvä: ”Tehomaatalouden seuraukset – pienviljelijöiden pakkosiirrot, paikallisten viljelykasvien syrjäyttäminen, metsäkato, luonnon monimuotoisuuden häviäminen sekä maaperän heikkeneminen – levittävät tuhoa kautta koko Etelä-Amerikan.” kolmannes argentiinalaisista altistunut myrkyille Glyfosaattia käytetään Argentiinassa yli 300 miljoonaa litraa vuodessa viidennekselle viljelyalasta. Geenimuunnellun soijan, maissin ja puuvillan lisäksi glyfosaatin käyttö on sallittua muun muassa hedelmäja viinitarhoilla, pelloilla, jopa laidunmailla. Nykyään soijaviljelmät levittäytyvät yhteensä 50 miljoonan hehtaarin alueelle, kattaen lähes viidenneksen Argentiinan pinta-alasta. Aloittaessaan projektinsa kymmenen vuotta sitten Fernández kohtasi runsaasti epäilyjä. Yli viisi miljoonaa hehtaaria luonnonympäristöjä on muutettu soijaviljelmiksi, josta lähes puolet on ollut luonnonmetsää. Syövät, allergiat ja sikiövauriot ovat lisääntyneet glyfosaattialtistuksen myötä. Muuntogeeniset viljelmät ovat pääasiassa Monsanton Roundup-vastustuskykyistä soijaa ja peittävät lähes kymmenyksen Argentiinan viljelyalasta. Metsäkato synnyttää kuivuutta ja lisää maastopalojen ja tulvien riskiä. Roundup on Monsanton kehittämä rikkakasvien torjunta-aine, jonka vaikuttava aine on glyfosaatti. 62 Suomen luonto 12/2017 ”Argentiina on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa edistänyt muuntogeenistä viljelyä voimakkaimmin koko maailmassa.” Vuonna 1996 glyfosaatille vastustuskykyinen muuntogeeninen soija laillistettiin Argentiinassa. Joillakin alueilla lähes kaikki pientilat on lopetettu. Vuosien 1998–2002 välisenä aikana neljännes maan tiloista katosi, suurin osa niistä pientuottajia. Maailman suurin muuntogeenisiä siemeniä tuottava yhtiö, yhdysvaltalainen Monsanto, käyttää myös poliittista vaikutusvaltaa kasvattaakseen markkinoitaan. diego ja florence fernández. kemikaaliriippuvuudesta läsnäoloon Santa Fessä, Córdoban naapurimaakunnassa viljelijä Diego Fernández viljelee biodynaamista tilaa yhdessä tyttärensä Florencen kanssa keskellä laajaa tehotuotantoaluetta. Vicente kertoo, että se oli käännekohta, joka käynnisti soijantuotannon leviämisen myös Chileen ja Uruguayihin. Monet pitävät häntä yhä hulluna. Kolmannes argentiinalaisista – 13 miljoonaa maaseudun asukasta – altistuu torjunta-aineiden aiheuttamille terveyshaitoille
Glyfosaatin ja muiden torjunta-aineiden yhteisvaikutukset terveyteen tunnetaan huonosti. Santa Fe Santa Fen maakunta aRgeNtIINa PARAGuAy BolIVIA uRuGuAy BRASIlIA Córdoban maakunta Córdoba Buenos Aires Erityisesti argentiinan keskiosat ovat muuntogeenisen tehoviljelyn alla. maailman terveysjärjestö who:n syöpätutkimuskeskus esitti vuonna 2015 glyfosaatin luokittelemista todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi. rikkarUOhOjEN torjuntaan tarkoitettu glyfosaatti on suomen myydyin rikkaruohojen torjunta-aine. Eu:ssa viranomaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen glyfosaatin turvallisuudesta. kaloille ja sammakkoeläimille, ja se tuhoaa hyödyllistä pieneliöstöä, joka pitää huolta maaperän viljavuudesta. 12/2017 Suomen luonto 63. 12/2017 Suomen luonto 63 glyfosaaTTI – maINeeNsa VeroINeN. lisäksi aine voi säilyä maaperässä paljon aiemmin luultua pidempään. k a rt ta m a rik a EE r o la cHILe Laventeli ja kehäkukka hehkuvat viinitarhan kasvimaalla. Glyfosaatti on myrkyllinen mm
Se takaa yksityisen viljelijän oikeuden siementen ”omaan käyttöön”, mikä tarkoittaa siementen vapaata vaihdantaa, valikointia ja varastointia seuraavaa satokautta varten. Hänen mukaansa viljelijät ovat tottuneet teollisen maatalouden ”helppouteen”. Sekä valtiolliset maatalousinstituutit että oppilaitokset tukevat samaa mallia, eikä vaihtoehdoista juuri puhuta”, Fernández kertoo. Siemenoikeuksien rajoittaminen avaisi tien viljelykasvien lajikkeiden yksityistämiselle sekä yhä laajemmalle pienviljelijöiden toiminnan rajaamiselle. Lakialoite kuitenkin esiteltiin kongressille lokakuussa, ja on siellä parhaillaan käsiteltävänä. Jokainen yrityksen kehittämä muuntogeeni ja siten geenin sisältämä kasvilajike voidaan rekisteröidä sen nimiin. Luonnonmukainen viljely vaatii enemmän läsnäoloa sekä ymmärrystä maaperän toiminnasta. Argentiinassa on pitkään väännetty kättä siemenlain uudistuksesta. pienviljelijät córdoban siemenmarkkinoilla.. Uusi laki lisäisi suuryritysten oikeuksia ja vahvistaisi geeniteknologian asemaa maataloudessa. Siemenkaupan lait Argentiinan siemenlaki on vuodelta 1973. Monsanto on käyttänyt hyväkseen itselleen epäedullisen siemenlain sijaan patenttilakia, joka mahdollistaa uusien geenimuunnosten patentoinnin. Vicente on mukana lakimuutosta vastustavassa liikkeessä, joka valmisteli heinäkuussa 2016 kongressille vetoomuksen aloitteen hylkäämiseksi. Fernándezin mielestä torjunta-aineiden ja siemenpatenttien lisääntyminen kasvattaa viljelijöiden riippuvuutta suuryrityksistä. 64 Suomen luonto 12/2017 lijöistä käyttää kemikaaleihin perustuvia viljelymenetelmiä. Fernández päätti muuttaa oman sukutilansa biodynaamiseksi huolestuttuaan muuntogeenien ja kemikaalien vaikutuksista. Maatiaismaissia esiintyy lähes kaikissa sateenkaaren väreissä
Myös vastustuksen vaikutus päätökseen tunnustettiin. Kyse on myös elämästä, kulttuurista ja perinteistä, joita yhdelläkään yrityksellä ei ole oikeutta omistaa. ”Kokemukseni mukaan suurin haaste on uskaltaa muuttaa omaa ajatteluaan. Hän korostaa Argentiinassa olevan käynnissä voimakas kansalaisliike, joka kyseenalaistaa yksilajiset ja muuntogeeniviljelmät sekä niiden massiiviset torjunta-aineruiskutukset. Kymmenessä vuodessa moni asia on muuttunut. Ekologisuuden ja yhteisöllisyyden uusi aalto Carlos Vicente muistuttaa, että taistelussa siemenoikeuksien puolesta on kyse omavaraisuudesta, toimeentulosta ja ympäristöstä. Näiden kauppojen toteutuessa Monsanton ja Bayerin yhdistyminen tarkoittaisi sitä, että kolme suurinta yritystä hallitsisivat yli 60 prosenttia maailman siemenja maatalouskemikaalimarkkinoista. Yhtiön mukaan Argentiina on strategisesti merkittävä alue, sillä Monsanto hallitsee valtaosaa maan siemenja maatalous kemikaalimarkkinoista. Vicente on toiveikas. Sveitsiläinen Syngenta ja kiinalainen ChemChina sekä yhdysvaltalaiset DuPont ja Dow Chemical ilmoittivat fuusioistaan viime vuonna. Yhtiön mukaan maissin viljelyala on alueella riittämätön, eikä hanke siten ole taloudellisesti kannattava. Yksilajiset viljelmät eivät välttämättä lisää tuottavuutta, mikäli tuotantoa tarkastellaan pitkäjänteisesti ja kokonaisuutena. Myös Diego Fernández näkee tulevaisuuden lupaavana. Ihmisiä huolestutti erityisesti muuntogeenisen maissin leviäminen sekä glyfosaattiruiskutusten lisääntyminen. Córdobaan on perustettu siemenpankki, jonka tarkoitus on turvata paikallisten kasvilajien ja -lajikkeiden säilyminen. Siemenmarkkinoilla ilmapiiri on iloinen ja luottamuksellinen. Saksalainen bioteknologiayritys Bayer osti Monsanton syksyllä 2016. 12/2017 Suomen luonto 65 Monsanton asiakkaana olevat viljelijät menettävät oikeutensa patentoitujen siementen vapaaseen yksityiskäyttöön ja saavat myydä satonsa ainoastaan yhtiön hyväksymille jälleenmyyjille. Puolivuosittain alueella järjestetään siemenmarkkinat. Maatalous harvojen käsissä Argentiina ei ole ongelmiensa kanssa yksin. Nykyään kansallisen maatalousinstituutin asiantuntijat käyvät tutustumassa hänen tilaansa, ja siellä järjestetään työpajoja sekä koulutusta. Hanke sai kuitenkin välittömästi vastaansa laajan kansanliikkeen, johon liittyi niin yliopistoja kuin paikallisia asukkaitakin. Monsanton ainoita jäljellä olevia keinoja kasvattaa monopoliaan on lain muuttaminen. Luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä on vaikea löytää kaupallisilta markkinoilta, joten vaihtomarkkinat ovat luomuviljelijöille korvaamaton tapahtuma. Toisaalta hän toteaa Monsanton yrittäneen saada lakia aikaan tuloksetta jo viisi vuotta. Tehtaan piti olla jo valmis. Monsantolle Córdoba on ollut merkittävä muuntogeenisen maissin tuotantoalue, jonne yhtiö alkoi vuonna 2014 rakentaa valtavaa maissinkäsittelylaitosta. Seurauksena kilpailun vähenemisestä hinnat voivat nousta, mikä kasvattaa edelleen pienviljelijöiden ahdinkoa. Yhdellä siemenet ovat värikkäitä maissintähkiä, toisella pikkiriikkisiä basilikan siemeniä. Ylpeys omista siemenistä paistaa ihmisten kasvoilta. Argentiinan hallitus totesi tämän menettelyn olevan laiton, ja siemenlain suojelevan pientuottajia patenttilaista huolimatta. Mielenosoitukset tehtaan rakennuspaikalla kestivät kolme vuotta, kunnes elokuussa 2016 Monsanto ilmoitti lakkauttavansa rakennustyöt. Tuore voitto Monsantoa vastaan on tapaus, joka inspiroi ja antaa voimaa paikallisille viljelijöille. Luonnonmukainen viljely vaatii läsnäoloa sekä ymmärrystä maaperän toiminnasta. Markkinoilta löytynyt maissintähkä.. vastarinnan voima Elokuun alussa Córdoban kansalaiset osoittivat voimansa. Yhtiö käyttää samaa menettelyä Yhdysvalloissa. Lisäksi vähintään yhtä tärkeä osa ruoantuotantoa on pitää huolta maaperästä, sen eliöstöstä sekä luonnon monimuotoisuudesta. Sen sijaan, että bioteknologiayritykset olisivat kiinnostuneita maailman nälkäongelman ratkaisemisesta tai kestävämmän maatalouden edistämisestä, ne ovat osaltaan heikentäneet ruokaturvaa ja vähentäneet viljavia maita. Näin se pyrkii vahvempaan markkina-asemaan. Siemeniä ei myydä, vaan vaihdetaan ja lahjoitetaan. Luoda uudelleen yhteys maahan sekä huomata sen olevan täynnä elämää, aivan kuten me ihmiset.” n Titta Lassila on ympäristötieteilijä, joka vietti vuoden 2016 Argentiinassa. Muuntogeenisiä viljelykasveja ja torjunta-aineita on entistä vaikeampi välttää, ja yhä useampi perinteinen viljelykasvi saattaa hävitä kokonaan. Myös muut agroteollisuuden jättiläiset ostavat toisiaan kilvan ulos markkinoilta. Maailman maatalousmarkkinat ja siemenkauppa ovat alle kymmenen suuryrityksen hallussa. Kauppa saattaa kuitenkin yhä kaatua joko Yhdysvaltojen tai EU:n säätelyyn. Carlos Vicente ennakoi, että lakimuutoksen toteutuessa se pyritään saattamaan voimaan jo tänä vuonna
TeksTi jOhaNNa MEhTOLa / kuvaT aNNa riikONEN sielunmetsän suojassa h o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. h o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. h o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin.. Siitä syntyi elokuva Sielunmetsä. 66 Suomen luonto 12/2017 mökkimetsän menetys järkytti dokumenttiohjaaja anu kuivalaista
laajasalon lähimetsässäkin kuivalainen tuntee olevansa suojassa.. Kun tapasin erilaisista näkökulmista metsää rakastavia ihmisiä, myös oma suhteeni metsään laajeni”, Kuivalainen paljastaa. Mukana ovat Kuivalaisen lisäksi muun muassa ympäristöfilosofi Pentti linkola, teatteriohjaaja Juha Hurme ja metsänomistaja leena Juurikkala-ketola. Ne otokset ovat nyt osa maaliskuussa elokuvateattereissa nähtävää, Kuivalaisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa dokumenttielokuvaa Sielunmetsä (Filmimaa). Elokuva esitetään lisäksi tV1:n Dokumenttiprojektissa syksyllä. Kuivalainen sanoo olevansa huolissaan siitä, miten me suomalaiset selviämme esimerkiksi ilman mustikkametsiä, jos puuta uhrataan liikaa teollisuuden tarpeisiin. ” Metsän takia me tänne muutimmekin, mutta nyt sitäkin nakertaa tuolla kauempana Kruunuvuorenrannan uusi kerrostaloalue.” Me olemme metsäistä kansaa, innokkaita mökkeilijöitä ja luonnossa liikkujia. ” Upeinta suomalaisessa metsässä on sen villiys. Uusi metsä kasvaa menetetyn tilalle vasta noin 50 vuodessa, joten en näe sitä enää elinaikanani.” Onneksi jokamiehenoikeudet takaavat kaikille mahdollisuuden käydä erilaisissa metsissä ja ammentaa niistä kokemuksia ja elämyksiä. Ikkunoista avautuvat maisemat kallioiseen mäntymetsään. Kuivalainen on selkeästi tavoittanut dokumentissa jotakin olennaista ihmisen ja metsän suhteesta. h o m o S a P ie n S , K o t o n a , r e t K e ll ä ja v ir iK K e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a ”Metsään ei paha maailma yllä.” 12/2017 Suomen luonto 67 rETkipakki kulkee usein kuivalaisen mukana metsässä, sillä hän tunnustautuu pakkikokkaajaksi. Kuten Linkolan, jonka sanoin Katekismuksessa pitäisi olla vielä yksi käsky: Älä kaada puuta. ” Eräs katsoja vertasi elokuvakokemusta saunassa käyntiin ja sen virkistävään vaikutukseen, toinen taas koki sen parantavana.” n Dokumenttielokuva Sielunmetsä on nähtävissä elokuvateattereissa 31.3. ” Me tarvitsemme puuta, ja sitä pitääkin käyttää. Sen suojassa saa olla ihan yksin, pieni ja tarpeeton, olla vain. On hienoa, kun sitten vihdoin pääsee käymään aidosti villissä metsässä.” Sielunmetsä sai ensi-iltansa tammikuussa Helsingissä DocPoint-festivaaleilla, jossa se sai kiittävää palautetta. Metsään ei paha maailma yllä.” Kuivalaisen unelmametsä olisi syvä, vanha sekametsä, jossa voisi kulkea koko päivän törmäämättä tiehen tai muuhun ihmisen jättämään jälkeen. huhtikuuta, jolloin paikalla on myös ohjaaja anu kuivalainen. pUUT tekevät metsän. Metsämaastamme on tällä hetkellä suojeltu kuutisen prosenttia. ” Minun mökkimetsäni on mennyttä, sille en voi enää mitään. Minullakin on tässä ympärilläni puuhuonekaluja”, Kuivalainen sanoo ja napauttaa sohvapöydän pintaa kotonaan Helsingin Laajasalossa. ” Haluankin elokuvani välityksellä kysyä, voiko mitenkään yhdistää metsäteollisuuden tarvetta ja ihmisen tarvetta olla vanhassa metsässä, marjastaa, sienestää ja kokea metsää.” Metsäterapian tarpeessa Vaikka elokuvan laukaiseva tekijä, mökkimetsän kaato kesti kaksi päivää, Kuivalaisella kului Sielunmetsän teossa viisi vuotta. ” Leffaa tehdessä olin paljon metsässä, jossa tunnen olevani turvassa. K un dokumenttiohjaaja anu kuivalaisen mökkimetsä sai noin viitisen vuotta sitten hakkuutuomion, hän päätti kuvata puiden kaadon. Tai sellaisenahan me sitä ajattelemme. Metsänhoitoa ja sielunhoitoa Sielunmetsä näyttää kymmenen ihmisen tarinan ja paljastaa heidän metsäsuhteensa. Metsästä oli tullut minulle todella tärkeä, ja tarjouduin ostamaankin sen naapurin isännältä, mutta hän ei myynyt”, Kuivalainen kertoo. Jo aiemmin hän on ohjannut lukuisia dokumentteja, muun muassa Arandan (Filmimaa, 2011), joka kertoo merentutkimuksen filosofiasta ja tutkivasta ihmisestä, sekä opettanut dokumenttiohjausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Metsäteollisuus on voimissaan ja tarve puukuidulle kasvaa. lähtien sekä suomen metsämuseo lustossa Punkaharjulla 2. Kuivalainen ei kuitenkaan lähtisi ihan näin ehdottomalle linjalle. ” Olin kulkenut 4-vuotiaasta lähtien mökkimetsässä naapurintytön kanssa, istunut sammalella, mietiskellyt ja katsellut auringon kiloa. Monen mielestä se on liian vähän. Kun mökkimetsä lähti, Kuivalaista alkoi kiinnostaa laajemminkin ihmisen suhde metsään. ” Elokuvassa on mukana myös metsänhoidollinen puoli, jota minäkin aloin ymmärtää. ” Yksistään rahoituksen saaminen voi viedä pari vuotta, ja lopuksi leikkaus ja äänityöt nielaisevat helposti vuodenkin.” Elokuvan tekoa hän vertaa terapiaan, jossa sai käsitellä itselle rakkaan metsän menetystä
n lue lisää: ulla rauramo: Ruis. Se ei tarvitsekaan mitään säilöntäaineita, sillä hapatus edistää leivän säilymistä. K o t o n a Suomen kansallisruoka m a ri k a EE r o la 68 Suomen luonto 2/2017 ruisleipä on paitsi hyvää ja terveellistä myös tärkeä osa meidän suomalaisten ruokahistoriaa ja perinteitä. Hieman yllättäen se on leipä, ja tietenkin ruisleipä. Ruis sisältää viljoista eniten kuituja. Katso ruisleivän teko-ohje www.suomenluonto.fi. järjestä vaikkapa ruisleipämaistajaiset viininmaistajaisten tapaan.. Ruisleipä on sitä paitsi terveellistä purtavaa, sillä ikivanhan viljakasvin rukiin terveysvaikutukset on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Leipäähän on totuttu syömään muun ruuan ohella, lisukkeena. Mutta kyllä ruisleivällä nälkä lähtee, ja onhan sillä pitkä ja merkittävä historia juuri suomalaisessa ruokakulttuurissa. rUiSLEiväN valmistus vaatii taikinan hapattamisen, jotta leivästä tulee pehmeämpää ja säilyvämpää. Ruisleivissä on paljon valinnan varaa, ja mieltymyksissä näkyvät myös alueelliset erot. Rukiin ja muiden täysjyväviljojen nauttiminen auttaa muun muassa painonhallinnassa ja pienentää riskiä sairastua sydänja verisuonitauteihin, joihinkin syöpiin sekä tyypin 2 diabetekseen. Niistä löytyy niin perinteisiä ruisleipiä kuin esimerkiksi erilaisilla siemenillä terästettyjä makuja. Pyöreitä limppuja syödään eniten Itä-Suomessa, kun taas Länsi-Suomessa maistuvat reikäleivät ja palaleivät. Mikään ei maistu ja tuoksu niin hyvältä kuin juuri paistettu ruisleipä. Kun voi sulaa leivän pintaan ja pehmeä suupala melkein polttaa suuta, makuelämys on täydellinen. Lisäksi siinä on runsaasti rautaa. TeksTi jOhaNNa MEhTOLa ivaa eväsTä pidä ruisleipäpäiviä! LähdE makumatkalle ja tutustu etenkin pienten leipomoiden tarjontaan. Leipätiedotuksen ylläpitämän leipomotuotteiden myyntitilaston mukaan suomalaiset syövät keskimäärin kaksi ruisleipäpalaa päivässä. Ohutta, happamatonta ohraleipää paistettiin kivikaudella, mutta jo rautakaudella alettiin leipoa hapatettua ruisleipää. Suomalaisten salainen ase (atena 2004). SUOMEN kansalliseläin on karhu ja nyt meillä on kansallisruokakin
alkutalvesta pakastemarjojen käyttöä tulee pihisteltyä. pUOLUkkapöpErö 2 dl pakastepuolukoita 3 rkl sokeria 1 dl ruisjauhoja lue lisää: www.tukes.fi, www.allergia.fi/kemikaalit/ hajusteet/. noin puolen vuoden kuluttua päästään taas marjaan! (jm) survo puolukat ja ripottele joukkoon aluksi sokeri ja sitten ruisjauhot. 5. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin sivuilta selviää, että EU:n kemikaalilainsäädäntö suojelee kuluttajia herkistäviltä aineilta säätelemällä niiden merkitsemistä ja markkinoille saattamista kemikaalituotteissa kuten esimerkiksi maaleissa, pesuaineissa ja kosmeettisissa valmisteissa. tarjoa aamupalana, välipalana tai jälkiruokana vaikkapa vaniljajäätelön kanssa. jOhaNNa MEhTOLa 12/2017 Suomen luonto 69 kOkO ajaN lisääntyvä valo herättelee viherkasvitkin uuteen kasvukauteen. Kotiin tullessa ruokakaupan tarjouslehtisessä mainostettiin nyt laventelilta tuoksuvia roskapusseja. luonnollisia ja synteettisiä hajusteita on noin 7000. Tuotteen merkinnöissä on tällöin ilmoitettava herkistävän aineen nimi. (jm) m a rik a EE r o la m a rik a EE r o la is to ck Ph o to is to ck Ph o to Sormet multaan! Viisi faktaa Hajun jäljillä liedellä 1. Hajusteet ovat herkistäviä kemikaaleja, jotka aiheuttavat allergiaa. Etteivät vain lopu kesken! tässä vinkki kaikille muillekin pihistelijöille: anna mennä! syö marjat niin tuoreina kuin mahdollista ja osta kaupasta terveellisiä ja maukkaita kotimaisia marjoja täydennykseksi. Hajusteet ovat usein luonnollisten tai synteettisten aineiden seoksia. Paitsi eilen. Ja ainahan voi vaikka nuuhkaista roskapussirullaa, ettei vahingossa tule ostettua myös laventelin tuoksua kotiin. anna pöperön maustua hetki. Kemikaalilainsäädäntö ei kuitenkaan rajoita herkistävien kemikaalien käyttöä esineissä eikä edellytä herkistävien aineiden merkitsemistä tuotteeseen. martat.fi-sivustolla tosin sanotaan, että marjat kestävät pakkasessa 10–12 kuukautta. puolukat pakkasesta pöytään pakaSTiMEN kätköistä löytyi vielä pussi toissavuotisia puolukoita. 3. Kuluttaja ei ole ostoksilla vain hajuaistinsa varassa, sillä myyjiltä voi tarvittaessa kysyä lisätietoa hajusteista. 4. Hyvin pian pussit kuitenkin katosivat kauppojen hyllyiltä, enkä ainakaan itse ole törmännyt niihin sen koommin. kaalilaatikkoa en voi ajatellakaan ilman puolukan makean kirpeää kosketusta. 2. vaLiTSiMME vuoden 2013 turhakkeeksi hajustetun roskapussin. Hajut ovat kemiallisia viestejä, jotka kulkeutuvat suoraan aivojen hajukeskukseen. Silloin valikoimassa oli ainakin omenan, ruusun ja vaniljan tuoksuisia pusseja, jonne roskat ja jätteet saattoi tunkea. Niiden yhteisvaikutuksia sekä terveysvaikutuksia on vaikea arvioida. Ihminen voi tunnistaa yli 10 000 tuoksua. kun sormet on kerran työntänyt multaan, voi samoilla mustilla kynnenalusilla virittää jo ensi kesän kasvua laittamalla esimerkiksi tomaatin ja chilin siemeniä esikasvatukseen. hyvin puolukat kuitenkin antavat makua ainakin puolukkaruispuuroon, joka on ehdoton suosikkini. nyt on siis oikea aika vaihtaa kasvien mullat, huoltaa samalla ruukut ja vaihtaa ne tarvittaessa isompiin. Hajusteita lisätään erilaisiin tuotteisiin kuten esimerkiksi paperinenäliinoihin, vessapapereihin, terveyssiteisiin ja kynttilöihin sekä tietysti kosmetiikkatuotteisiin. Hajusteita lisätään tuotteisiin markkinoinnin vuoksi, mutta myös peittämään raaka-aineiden pahaa hajua
Juuri tuolla kohtaa joen virtausta kuitenkin hillitsee sen poikki kulkeva kallio, jonka yli vesi virtaa milloin solisevana purona milloin kohisevana koskena. Suurimman osan vuotta joki viettää hiljaiselämää herätäkseen eloon lähinnä keväisin ja syksyisin virtaamien kasvaessa. Ei kuitenkaan aina. Nimensä Kourujoki lienee saanut siitä, että vähän ennen laskemistaan pieneen Leväjärveen se juoksee lyhyen matkaa syvässä jokiuomassa, jota ympäröivät molemmin puolin korkealle kohoavat jyrkät rinteet. Valtakunnasta löytyy toki suurempia ja näyttävämpiä jääputouksia, mutta paikan kauneus ja sen erikoinen äänimaailma yhdistettyinä sieltä löytämiini jääluoliin ovat saaneet minut palaamaan sinne yhä uudelleen ja uudelleen. Tällöin seisahtuneen tunnelman rikkovat ainoastaan jääkuoren alta vaimeana kuuluvat virtaavan veden tuottamat moninaiset äänet, joiden laaja skaala ulottuu veden liplatuksesta hyvin mataliin muriseviin ääniin. kaTSO LiSää rETkiviNkkEjä www. vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä suonenjoen pysähtynyt putous 70 Suomen luonto 22/2017 piENi hitaasti virtaava Kourujoki sijaitsee aivan ysitien varrella, vajaat 10 kilometriä Suonenjoelta Jyväskylän suuntaan. OLLi kOrhONEN Kirjoittaja on luontokuvaaja, vieraiden kielten opettaja sekä Suomen Luonnon avustaja. suomenluonto.fi ku Va t o ll i ko rh o n En Ystävän retkivinkki. Talven ensimmäisten kunnon pakkasten tullessa veden kulku nimittäin hidastuu, ja kallion yli vielä äsken juossut koski pysähtyy hitaasti kauniiksi muutaman metrin korkuiseksi jääputoukseksi
vuokon kirja palkittiin Suomen Luonnonkin sivuilta tutun seppo Vuokon kirja Latva pilviä piirtää (maahenki 2016) sai tammikuussa lauri jäntin säätiön kunniamaininnan, jonka perusteluissa sanotaan muun muassa näin: ”Vuokon kieli on yksinkertaista ja sujuvaa mutta samalla ilmeikästä, vailla turhia ammattitermejä mutta silti tieteellisen tiedon pohjalta nousevaa.” lue Suomen Luonnon arvostelu kirjasta lehtemme numerosta 8/2016. kruununa oli parittelevien kotkien valinta Vuoden lehtikuvaksi 1973. toiseksi ylsi Jonne von Hertzen helsingistä hienolla otoksellaan sinitiaisesta ja kolmanneksi Maarit Siitonen Palokasta sävyisällä kuvallaan punatulkusta. Voittaja saa Mauri leivon kirjan Lintulaudan elämää, ja muut sijoittuneet palkitaan luonnonkalentereilla. (ah) ????. kUhMOLaiSEN karhukojuyrittäjän ari sääsken ja lauri luhtaniemen kirja Photographing Wild Brown Bear in Finland – Karhun valokuvaus (Wild Brown Bear 2016) opastaa nimestään huolimatta karhun kuvaamiseen yhdellä kojualueella. silloin aion kokeilla, miltä maistuu tammen nuorista lehdistä ja hedenorkoista keitetty tee. 12/2017 Suomen luonto 71 valoKeilaSSa Yhdessä kevääseeN! 11.–12.3. lämpimät kiitokset kaikille! katso kuvia: www.suomenluonto.fi/pihanlinnut. (jm) ????. kirja on kulttuuriteko. teoksessa esitellään peräti 26 puulajia, joiden lehtiä, silmuja, kukkia, marjoja, hedelmiä ja puuainesta voi käyttää moniin eri tarkoituksiin. Jotkin kuvat ovat häiritsevästi epäteräviä, ja suuri osa on tulostunut turhan tummiksi ja olisi hyötynyt esikäsittelystä. luontoaiheet kiinnostavat postimerkeissäkin, sillä kaikki viisi eniten ääniä saaneista merkeistä kuvaavat luontoa. ????. Pääpaino on valokuvissa, joiden tekniset tiedot ovat kirjan lopussa. nyt vain perinteistä korttia ja kirjettä postiin! (jm) vinkkejä karhukojulle Hannu Hautala & seppo Parkkinen: kotka – 50 vuotta unelmista kuviksi (Docendo 2016) hannu hautala ryhtyi kuvaamaan maakotkaa nuorena miehenä 1960-luvulla, ja näin sai alkunsa osa suomalaisen luontokuvan historiaa. (JM) Pähkinänakkeli voittoon a n tt i sa lo Va a r a Iloinen yllätys Ruokaa!!! Punatulkku poseeraa KuNNIamaININTa. Kirja edistänee myös luontomatkailun markkinointia ulkomailla. seppo Parkkisen teksti välittää mestarikuvaajan tarinat hyvin, ja Petri kuokka saa vanhat kuvat elämään. Kirja toimii ensimmäisiä kuvausretkiään suunnittelevalle tiedonlähteenä ja innoittajana sekä kuvien osalta karhukuvaukseen hurahtaneelle tunnelmointija matkamuistokirjana, lahjaideana vaikka kojupaketin kylkiäiseksi. Tekstiä olisi voinut tiivistää ja sujuvoittaa. Pääosin laadukas kuvitus sisältää mainioita tilannekuvia ja teknisesti upeita otoksia. Voittajaksi nousi kuva Iloinen yllätys, jonka otti Jyrki lehto tolkkisista: ”olin juuri aloittanut ruokinnan, kun jo ensimmäinen oudompi vieras saapui paikalle: pähkinänakkeli, sitä en ole aiemmin pihassani nähnyt”, lehto kertoo. aLkaa keväTseuraNTa! www.kevatseuranta.fi ja kaunein postimerkki 2016 on... Kuva-aiheissa on paljon toistoa. sinikka Piippo: Elinvoimaa puista (minerva 2017) Villivihannekset ja niiden käyttö ruuanlaitossa on monelle jo tuttua, mutta professori sinikka Piipon kirja puista saatavista terveyshyödyistä niin ruokana, rohtona kuin lääkkeenäkin paljastaa ainakin villiruokakokkaajalle uuden maailman. näemme miten varhaiset luontokuvaajat tekivät paljon yhteistyötä; hannu hautalan kumppaneina seikkailevat muun muassa jorma luhta ja suomen luonnon 1970-luvun päätoimittaja teuvo suominen. kirjan luettuani katson pihassamme kasvavia suuria tammia uusin silmin ja odotan kevättä. Suomenja englanninkielinen kirja esittelee kuvaustilanteita keväästä syksyyn, ja osa vinkeistä sopii karhukuvaukseen yleisemminkin. myös puiden ja metsän tärkeä rooli ihmisen hyvinvointia ajatellen käsitellään. se nosti koko luontokuvasektorin esiin. vUOdEN 2016 kaunein postimerkki on Susanna Rummun ja Ari lakaniemen suunnittelema nuuksion kansallispuiston jylhää metsämaisemaa kuvaava merkki Käyntikortti Suomesta. Mia röNkä SaiMME Pihan linnut -kuvakisaamme kymmeniä upeita kuvia monista eri lajeista
matalalta paistava aurinko värjäsi maiseman ja kiirunat kauniin punertaviksi.” Katri Niskanen kuvasi linnut 15. tammikuuta Vesannolla. tammikuuta plussan puolella ja valo lisääntynyt. Tammikuisen aamun sateenkaari ”TaLLUSTELiN kotijärven jäällä auringonnousun aikaan, kun alkoi sataa vettä. Kalle Asikainen ikuisti pöyhistelevän linnun iisalmella.. 72 Suomen luonto 12/2017 kevättä rinnassa LäMpöTiLaT olivat 18. myös kiirunat olivat löytäneet aurinkoisen ja tuulelta suojaisen pahtarinteen. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToiMiTTaNuT LaUra SaLONEN LukIjOIdeN OMa LuONtOpaLSta tOIMII Sekä LehdeSSä että NetISSä. fasaanillakin oli kevättä rinnassa. Katsahdin taakseni vastakkaiselle puolelle järveä ja näin, että siellä oli syntymässä sateenkaari, yhteistyössä sateen ja auringon kanssa. kiirunat auringossa ”kiLpiSjärvELLäkiN on kaamos päättynyt. sadekuuro kesti parikymmentä minuuttia, sitten kaarikin hävisi.” irma kortekallio ihmetteli alkuvuoden erikoista ilmiötä 28. auringon ensimmäiset säteet voi nähdä kiipeämällä saanatunturille. tammikuuta pohjoisessa. LehdeSSä juLkaIStuISta kuVISta MakSaMMe paLkkION
Sannamari BlinnikkaTyrväinen nautti kaamoksen väistymisestä käsivarren lapissa. revon katse kaTSEkONTakTi ketun kanssa tammikuussa. kaamos on ohi aUriNkO paistoi 9. helmikuun valo haNgET hohtivat kirkkaana helmikuun alussa. Hannu Rasiranta tarkkaili ruokailevaa lintuparvea 15. leena Rissanen ikuisti jäätyneen kuplan Valtimossa. Ville Forss kohtasi repolaisen liedossa. tammikuuta hauholla. 12/2017 Suomen luonto 73 Urpiaisten ruokahetki SiEMENiä syöville urpiaisille pelloilla olevat talventörröttäjät ovat tärkeitä. helmikuuta.. tammikuuta ruotsin tuntureiden yli tuoden valoa pieneen karesuvannon kylään. harvinainen vieras harMaapääTikkaa ei yleensä näe ruokintapaikalla, mutta Janne Aronen onnistui kuvaamaan linnun pihallaan anttilassa 10
71). verkkosivuilla www.suomenluonto.fi. selviytyäkseen hengissä tämä naakka oli joutunut kehittämään oman ruokailutyylin. se ei voinut nokkaista suupaloja lajikumppaneiden tavoin suoralla iskulla, vaan sen oli laskeuduttava kyyryyn ja ”lakaistava” ruoka nokkaansa sivuttaisella päänliikkeellä. SEija hyTöNEN, ääNEkOSki NäMäKIN SAIVAT PAlJoN ääNIä: ovelampi voittaa Kaakkoisessa Suomessa asuessa ja liikkuessa on mahdollisuus vaikka joskus nähdä villisika tai ainakin lumijälkiä. luontokaupan pehmoahman voitti Hannu Nevalainen lahdesta. Esimerkiksi keväällä 2016 seurasin ja valokuvasin erästä naakkaa nilsiässä, jolla oli epätavallisen pitkäksi kasvanut ylänokka. muut naakat eivät puuttuneet sen erikoiseen ruokailukäyttäytymiseen. se meni kohti hellaa ja sujahti äidin käden alitse hellan halkeamasta sen sisään. Tosi hyvät kuvat ja hauska kirjoitustehtävä. hän vain käyttää voimakkaita mielikuvia saadakseen karun viestin perille: puut ja metsät voivat parhaiten, kun ihminen jättää ne rauhaan. minusta wohlleben ei millään tavalla ”inhimillistä” puita, kuten koskimies kirjoittaa. hEikki ErikiNarO, pOri Mukavaa uutta tietoa kävyistä. tämä on mielestäni hänen suurin ansionsa. SuoMeN luoNTo 1/2017 lukijoiden mielestä paras juttu oli Talven siiveniskuja. pErTTi harTikaiNEN NiLSiä liittyykö pallosalama kehnoihin sähköjohtoihin. äänestä . Palasivat lapsuusajat elävästi mieleen. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki. Talven siiveniskuja Selkeä ja paljon uutta tietoa sisältävä juttu. Suomen Luonnossa 8/2016 pyydettiin pallosalamahavaintoja. hEikki pOrOiLa hELSiNki nokka kuin viikate lintujen elämää seuratessa näkee lintuyksilöitä, joilla on epämuodostunut nokka. wohlleben pakottaa meidät puita rakastavat luonnonystävät hyväksymään sen, että puut tarvitsevat enemmän metsää kuin ihmistä. Erityisesti tämä on auringonkukansiemeniä syövien pikkulintujen vaiva, mutta muillakin lintulajeilla epämuodostumia tapaa. olin silloin koululainen Vetelin heikkilässä, nyt olen 85-vuotias luontoihminen. ukkosen jyrinää en muista kuulleeni. Yhtäkkiä keittiön seinässä olevasta sähkömittarista kuului paukahdus ja sieltä sinkosi keittiön poikki urheilukuulan kokoinen kirkas pallo. aNNa PaLaUtetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T o iM iT Ta N u T a L ic E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. SaNNa kOSki, kaUSaLa Käpy kuusen oksalla Kauneus ja koko eivät aina täsmää, tärkeät asiat ovat usein huomaamattomia tai itsestään selvinä pidettyjä – vahinko. osallistujien kesken arvotaan luontokaupan Mainiot majakat -kirja ja Majakat-muistipeli . muiden naakkojen seassa ruokaillessaan se näytti kyttäilevän sopivan kokoisia ruuanmurusia, joita se saattoi helpommin saada kauhottua. laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 9.3.2017. 74 Suomen luonto 12/2017 @ Mitä mieltä lehdestä. nokan epämuodostumasta huolimatta tämä naakka oli pirteä ja elinvoimainen. kerron nyt oman kokemukseni 1940-luvulta. Kiitos! ELLa hEiNO, iMaTra ku Va t PE rt ti h a rt ik a in En Nokkela naakka on oppinut tavan, jolla se saa kaavittua ruokaa nokkimiseen sopimattomaan nokkaansa.. mitään vahinkoa se ei tehnyt, mutta säikähdimme tietenkin. Talvi ja linnut, iso ilo elämässä! Tarja kUrviNEN, pELLOSNiEMi Olipa mielenkiintoista lukea, kuinka talvilintujen elämä on vuosien varrella muuttunut ja kuinka niillä menee nykyään. (klikkaa lehden kansikuvaa.) . Perheeni istui aterialla ja äiti oli hellan ääressä. metsien puolesta kaikin mahdollisin keinoin haluan kommentoida Pertti Koskimiehen esittelyä Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salattu elämä (sl 1/2017, s. Lintujen touhuja on hauska seurata. Vielä ei niin ole käynyt, joten mielenkiintoista luettavaa sitä odotellessa. On kyllä pelottavannäköinen otus
olen seurannut namibiassa tarhassa istuen, miten kaksi karakalia (entinen aavikkoilves) osoitti toisilleen muun muassa tupsukorvien liikkeillä ensin hermostumisen, sitten rauhoittumisen ja lopulta myönteisen kiinnostuksen vieraan ihmisen tultua tarhaan. tuvassa salama oli särkenyt pöydällä olevan kahvilautasen ja painunut saman tien avonaisesta ikkunasta ulos. www.eaglephotography.. olen pohtinut, liittyisivätkö pallosalamat sähköjärjestelmien heikkouteen, kun sähikäiset olivat entisaikaan niin monille tuttuja. ilveksen korvissa olevat tupsut tehostanevat kommunikaatiota. Erityisesti hämärässä ja lähes pimeässä saaliistavalle huuhkajalle ei olisi hyötyä ”piirteiden hävittämisestä”. Lähtö Hki) 9.-14.8. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Uusi norppa saapui! www.sll.fi/luontokauppa niikonmatkat.. myönteinen kiinnostus johtui parista mukana olleesta herkkupalasta. 640,paanajärvi Jylhä Georgia 13.-20.5. 1220,Moldova 28.5.-2.6. tällöin saaliseläinten on vaikeaa huomata väijyvää vaaraa! rEijO ErOLa UiMaharjU nisäkästuntija vastaa ilveksen korvatupsujen merkityksen tulkinta on vaikeaa. 045-1374757 kanssa ainaisten asujain kansan kaiken kärsinehen. kissaeläinten korvien käyttö viestinnässä on osoitettu useilla lajeilla sekä havainnoilla luonnossa että tarhassa. mielestäni huuhkajan ja ilveksen naamakuvien vertaaminen on silti väärin, koska nämä pedot saalistavat aivan eri tavalla. 12/2017 Suomen luonto 75 siihen aikaan pallosalamat olivat ihmisten tietoisuudessa. Arola + karhut. riTva kaNgaS vETELi voisivatko ilveksen korvatupsut liittyä naamioitumiseen. Esimerkiksi samoihin aikoihin samalla kylällä oli pallosalama tullut tupaan maalaistalossa, jonne tuli sähkön päätelinja. Arola Jyskyjärvi. hänen mielestään ne liittyvät viestintään siten, että ne tehostavat korvien liikettä. 1360,Lähde katsomaan tai kuvaamaan maakotkaa Ylläksellä! Löytyy myös majoitus! 0400 796 012 info@yopuu.. ilvekselle sen sijaan voisi ajatella olevan etua maisemaan sulautumisesta, joskin tätä on vaikea todentaa. ja 10.-16.9.2017 770,(11.6. jUha vaLSTE vaella norjassa senjan saari 10-16.7.2017 melo norjassa helgeland 17-23.7.2017 kissaeläimet käyttävät korvia viestinnässään. ju h a Va ls tE AJANKoHTAISeT luoNNoN KuuluMISeT www.suomenluonto.fi Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. tupsujen luulisi tehostavan tällaista viestintää. 1200,Solovetsk 5.-14.7. Suomen Luonnossa 10/2016 Juha Valste kirjoitti Kysy luonnosta -palstalla ilveksen korvatupsujen tarkoituksesta. olen nähnyt 1970-luvulla ilmestyneessä Fauna-kirjassa rinnakkain ilveksen ja huuhkajan naamat, ja siinä mainittiin lajien päiden (edestä katsottuna) samannäköisyyteen vedoten, että niin korvatupsut molemmilla kuin ilveksen partatupsutkin ovat olemassa näiden yösaalistajien piirteiden häivyttämiseksi ympäröivään maastoon ja kasvillisuuteen. www.yllaksenyopuu.com. Tuulet hongassa humisi Tuli myrskyt myllerrykset pahat sattuivat salamat, leimahteli latvustossa 6.-12.6
Lämpö on herättänyt ullakkokärpäsen. Vakiovieraina käy tiaisia ja tikka. Paikka on noin sata metriä ensimmäisestä havaintopaikasta. kun myyriä on runsaasti, lumikot saavat tavallista isompia poikueita ja yhden kerran sijasta kaksi kertaa vuodessa. oliko ylin pallo hävinnyt, vai oliko alin pallo otettu pois ja muut vajonneet alaspäin. Kärpäseltä näyttänyt taapertaja oli 12–13 millin pituinen ja väriltään musta. oli niin tai näin, niin tikat taikka tiaiset eivät saa vietyä palloja mukaansa. . a ri k a a r a k a in En – aSiantuntijat vaStaavat T o iM iT Ta N u T a L ic E k a r L S S O N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy luoNNoSTA – aSiantuntijat vaStaavat Lumikkojen määrä vaihtelee saaliseläinten mukaan. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. lumikot viihtyvät erinomaisesti ihmisasutuksen lähellä. lumikko on varsin yleinen eläin, jota sen pienuuden vuoksi ei näe usein. ullakkokärpäset ovat saaneet nimensä siitä, että eräiden lajien yksilöitä löytyy usein talvehtimasta kesämökeiltä, ullakoilta ja muista talveksi viileinä jäävistä rakennuksista. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Varislinnut ovat jo sen kokoisia, että ne 76 Suomen luonto 12/2017 läHeTä oMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. myyräkannat romahtavat osaksi juuri lumikkojen ja monien muiden myyriä syövien petojen runsastumisen vuoksi. . jaakkO kULLBErg Mikä rohmuaa talipallot. lisäksi useimmat poikaset jäävät henkiin, joten lumikkokanta kasvaa moninkertaiseksi tavalliseen vuoteen verrattuna. se liikkuu tavallisesti piilossa, usein myyrien käytävissä tai kasvillisuuden suojassa. . Minulla on talipalloteline, johon menee kuusi palloa päällekkäin. Lisäsin taas yhden pallon, ja sunnuntaina se oli hävinnyt. Edellytyksenä on alueen sopivuus myyrille ja hiirille. jUha vaLSTE Mönkiäinen hangella Mikä hyönteinen mennä raahusti Kuopiossa lumen pinnalla. tankkasin sen täyteen perjantai-iltana, ja lauantaina ylin pallo oli hävinnyt. olen nähnyt sen ensimmäisen kerran noin 50 vuotta sitten ja toisen kerran viime vuonna. Lumikko tuli lumikasan alta ja sillä oli saalis hampaissa. suuri osa lajeista elää toukkina loisien kastemadoissa eli lieroissa, mihin lennokas alkurepliikkini viittasi. onko asialla orava vai jokin isompi lintu. tämä hangella mönkinyt kärpänen on varsinainen mörkönen – ainakin lieroille! kyseessä on raatokärpäsiin kuuluvan ullakkokärpästen eli Pollenia-suvun edustaja, jonka Eläinmuseon kärpästuntija Jere Kahanpää vahvisti. Lumikon harvinaisuus Kuinka harvinainen lumikko on. Pakkasta oli tuolloin noin kolme astetta. lumikoiden määrä vaihtelee kovasti vuodesta toiseen. ri it ta m o il a n En
isot pallot saattavat olla närhelle liian suuria, mutta osittain syödyt alapallot lähtevät helpommin mukaan. naaras tekee silkistä suojaiseen paikkaan munasäkin, jota se vahtii ja puolustaa tunkeilijoita vastaan. nimensä mukaisesti vikkeläliikkeistä lajia voi tavata havupuiden rungoilla saalistuspuuhissa tai sen voi myös litteänä lajina yllättää kuivunutta ja puoliksi irtonaista puunkuorta auki käännettäessä. rE PE n rE tk Et Monet eläimet pystyvät nappaamaan talipallon kokonaisena omiin tarpeisiinsa. SEppO vUOLaNTO Nopsajalka Minkä hämähäkin kohtasin viime elokuussa Kemijärvellä. myös varis ja naakka voivat tehdä samaa. osa linnuista pesii kuitenkin luonnonkoloissa, eivätkä ihmiset niitä puhdista. Varovaiset varislinnut eivät välttämättä näyttäydy ikkunasta katsovalle ihmiselle. muutkin nisäkkäät, esimerkiksi kärppä tai jopa näätä haistavat kaukaa talin ja voivat hakea sitä omiin tarpeisiinsa. ne eivät vie koloihinsa pesäainetta, vaan munivat paljaalle puupinnalle. . 12/2017 Suomen luonto 77 vastaajina tässä numerossa: SePPo VuoKKo kasvit SePPo VuolANTo linnut JAAKKo KullBeRG hyönteiset JuHA VAlSTe nisäkkäät Nopea havunopsakki ei tarvitse pyyntiverkkoa saalistaessaan. näin linnuilla hyvin tavalliset ulkoloiset, esimerkiksi lintukärpäset, kirput ja väiveet eivät pääse leviämään. nisäkkäistä orava voi myös viedä mukanaan alimman ja jo osittain syödyn talipallon. nopsajalkainen pikkueläin ei rakenna pyyntiverkkoja, vaan saalistaa ja väijyy uhrejaan suojaväriinsä ja tilannenopeuteensa luottaen. kunnia tämän lajin tunnistamisesta kuuluu Timo Pajuselle, luonnontieteellisen keskusmuseon pitkäaikaiselle hämähäkkispesialistille. jaakkO kULLBErg Linnunpönttöjen puhdistus Pönttöjen siivoamista pidetään tarpeellisena, ettei niihin tulisi pesintää häiritseviä pieneliöitä. luonnossa tikat ovat vastanneet kolojen tekemisestä. ne saattavat myös käydä nappamassa pallot jo aamuhämärissä. Pöntöt neuvotaan tosiaankin siivoamaan ennen uuden pesimäkauden alkua. Varislinnuista tavallisimpia pallojen viejiä ovat harakka ja närhi. laji on nopsahämähäkkeihin kuuluva, olemukseltaan pitkäkoipinen havunopsakki (Philodromus fuscomarginatus), joka elää koko suomessa tunturi-lappia lukuun ottamatta. Miten kolopesijät ovat voineet tulla toimeen vuosituhansia ilman siivoojia. to n i jY Vä lä pystyvät ottamaan talipallon ja kuljettamaan sen joko omaan varastoon tulevaisuuden tarpeisiin tai syömäpaikkaan, missä muut linnut eivät häiritse. talousmetsien ja puutarhojen ulkopuolella olevassa luonnontilaisessa metsässä on yleensä runsaasti koloja, joista kirjosiepot, HANNu leHToNeN kalat lASSe KoSoNeN sienet. siivoamisesta riippumatta loisia jää pönttöihin yleensä aina, joten ihmisten huolenpito ei niitä kokonaan hävitä.
luonnonoloissakin eräät lintulajit, jotka eivät kaiverra omia kolojaan, pyrkivät siivoamaan vanhat pesätarvikkeet pois ennen pesimistä ja uuden rakentamista. aSiantuntijat vaStaavat kysy luoNNoSTA 78 Suomen luonto 12/2017 leppälinnut ja tiaiset voivat valita mieleisensä, mahdollisimman uuden, ilman edellisen vuoden pesinnän sammalia, ruohoja, karikkeita ja loisten munia. harvinaisena lajina sen kasvupaikkoja kannattaa suojella. tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kottarainen ja käenpiika. kauniin värinen sieni on violettihaarakas, harvinainen niittyjen, sammaleisten nurmikoiden ja lehtometsien sieni. ankerias on vanhimmaksi elävä kotimainen kala, jolle 50 vuoden ikä ei ole aivan poikkeuksellinen saavutus. Vahvimmat yksilöt valitsevat parhaat kolot, ja heikommille jäävät huonommat, joissa pesivillä linnuilla on suurempi todennäköisyys loisten aiheuttamiin vaivoihin. levinneisyydeltään violettihaarakas tai violettinuijakas on eteläinen, mutta sitä on löydetty Pohjois-savosta asti. Mikähän tämä sieni on. itse olen löytänyt lajin juupajoelta lehmuskujan varrelta nurmikolta ja turun ruissalon tammikosta. toissa keväänä ankeriaita tuli ensin yksi ja sitten kolme, ja tänä syksynä oli kerran neljä ankeriasta katiskassa. . haNNU LEhTONEN Mikä ihastuttavan violetti. se, että niitä oli sulloutunut katiskaan samanaikaisesti neljä yksilöä, ei osoita parvissa liikkumista, vaan pikemminkin sitä, että ankeriailla on taipumus hakeutua erilaisiin suojapaikkoihin. Violettinuijakasta ei kannata poimia, eihän sitä ruokasienenä pidetäkään. sienen toinen nimi on violettinuijakas, koska se kuuluu nuijakasmaisten sienten sukuun Clavaria haaroittumisestaan huolimatta. onneksi olkoon, löytäjä on tehnyt hienon havainnon. kun siivoamme linnunpöntöt ennen seuraavaa pesimäkautta, mielellään jo syksyisin tai talvisin, parannamme lintujen mahdollisuuksia hyvään poikastuottoon. näin on erityisesti tapauksissa, joissa kalat eivät pääse kulkuyhteyksien puuttuessa lähtemään kutuvaellukselle kohti sargassomerta. ne puolestaan vähentävät mahdollisuuksia hyvään kuntoon ja poikastuottoon. iäkkäin suomen vesissä kasvanut ankerias eksyi katiskaan Evon Valkea-mustajärvessä vuonna 1983. ankerias mainittiin istutetun sinne vuonna 1859, eli 155 vuotta aikaisemmin! kysyjän mainitsemat yli 50-vuotiaat ankeriaat eivät siten mitenkään poikkeuksellisia, mutta vanhoja kumminkin. SEppO vUOLaNTO ankeriaita metsälammesta erääseen metsälampeen, jossa ei ole nousueikä laskujokia, on istutettu ankeriaita 1960-luvun alkupuolella. elävätkö ankeriaat luonnossa useinkin niin vanhaksi. ankeriaat ovat pääasiassa yksin viihtyviä kaloja sargassomerelle suuntautuvaa kutuvaellusta lukuun ottamatta. Näin viime syyskuussa kirkkonummelaisella niityllä ensimmäisen kerran elämässäni violetin haarakassienen. Suurin on ollut noin metrin mittainen. aiemmin se luettiin uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi, mutta havaintoja on kertynyt sen verran, että se on poistettu uhanalaislistoilta. ruotsissa eräs Putte-niminen ankerias puolestaan eli akvaariossa 85 vuotta. Liikkuvatko ne joskus parvissa vai onko useamman yksilön eksyminen katiskaan ollut sattumaa. Violettinuijakas on helppo tuntea jo korean värinsä perusteella, koska muut haarakkaat ovat mustia, rusehtavia, punertavia tai keltaisia. Näin voimakasta väriä en ole ennen näissä sienissä nähnyt. Päälle pitää tässäkin tapauksessa laskea toukkavuodet eli Putte olisi ollut kuollessaan todennäköisesti 88-vuotias, mutta mittaa sille oli kertynyt vain vaatimattomat 38,8 senttiä. PE kk a tu u ri li is a h En ri k ss o n kirkkonummelta löytyi harvinainen violettihaarakas.. tätäkin vanhempi metusalemi löydettiin eräästä kaivosta skoonesta vuonna 2014. Vuosien varrella niitä saatiin satunnaisesti, ja välillä oli pidempi tauko, että ankeriaita ei havaittu. LaSSE kOSONEN ankeriaat ovat pitkäikäisiä. ikää tälle naaraskalalle oli kertynyt kunnioitettavat 72 vuotta, mihin täytyy laskea vielä päälle toukkavuodet. sinne ne matkaavat muutamien yksilöiden joukkoina.
Viime vuosikymmeninä yleistynyt ja esimerkiksi lounais-suomeen takaisin levinnyt näätä voi sekin varastoida marjoja. linnuista erityisesti närhi ja tammisaaren seudulla pähkinähakki voivat kerätä ja varastoida pihlajanmarjoja. Eläimen ”koko ruhoa” ei saa tuoda suomeen, mutta 12/2017 Suomen luonto 79 kaksi mäntyä on ymppäytynyt yhteen. valkohäntäpeuran trofee seinällä.. näin on syntynyt puu, jolla on yksi latvus ja kaksi juuristoa. Pihlajan oksia voi ympätä omenapuuhun ja päinvastoin. haavaan syntynyt solukko on sitonut puut yhteen. jopa oman juuristonsa menettäneen kuusen latvus on elänyt vuosikausia männyn kylkeen kiinni kasvaneena. tyvi ja juuristo on kuitenkin saanut ravintoa pystyn puun latvuksesta. kuten kysyjäkin olettaa, tällainen puu syntyy kahden yksilön yhteenkasvun tuloksena. aikaa myöten vinon puun latvus on jäänyt varjoon ja kuollut. jUha vaLSTE Täytettyjä päitä ja eläinten nahkoja olen luullut, ettei ulkomaisen villieläimen nahkoja, sarvia tai kalloja saa tuoda Suomeen vaikka olisi ostanut ne kuittia vastaan. jokin – lumi, eläin tai ihminen – on painanut oikeanpuoleisen puun nuorena toista vasten. Nyt luin lehdestä, ettei mikään säännös kiellä tuomasta itse metsästämänsä villieläimen koko ruhon tuomista Suomeen. . SEppO vUOkkO Mikä marjankätkijä. tammisaaressa tällaisia ovat ainakin metsämyyrä ja metsähiiri, jotka kumpikin kiipeilevät ketterästi puissa. marjoja voivat piilottaa monetkin eri eläimet. Mikä eläin piilottaa talvella pihlajanmarjoja puunkoloon tammisaaren korkeudella. kaksijalkainen mänty Hankasalmen kirkonkylässä on kaksijalkainen mänty. . kasveilla tällainen yhteenkasvu on mahdollista siksi, että niiden vieraita soluja torjuvat reaktiot eivät ole yhtä äkäisiä kuin eläimillä. kasvi hyväksyy lähes aina lajitoverinsa solut, eivätkä lähisukulaisetkaan aina aiheuta hylkimisreaktioita. kertomus täydellisestä tuontikiellosta ei pidä paikkaansa. Eläinten ja niiden osien tuonnista on kuitenkin Eu:ssa hyvin tarkat säännökset, joita suomi noudattaa. Miten tällainen puu on saanut alkunsa. . tuulen keinuttaessa puita kuori on hankautunut kummastakin puusta rikki. myös orava varastoi ruokaa pahan päivän varalle. onko siinä mahdollisesti kaksi puuta kasvanut yhteen. Pääsääntöisesti metsästysmuistojen eli trofeiden tuonti on sallittu – tyypillisiä trofeita ovat muun muassa eläinten nahat ja käsitellyt taljat, sarvet ja täytetyt päät. PE rt ti jä m sé n sin i m Er ik a ll io / Va st aV a lo tim o lE PP ä h a r ju Metsämyyrällä on talvisia ruokakätköjä
Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. sorkkaja kavioeläinten osien tuominen on yleensä tiukemmin säädeltyä kuin muiden eläinten – näin esimerkiksi metsästettyjen sikojen, antilooppien ja seeprojen osien tuomisessa voi olla ongelmia. Kun lunastat arvat, olet suojelemassa puhtaita järviämme, havumetsiämme ja uhanalaisia lajejamme! Lue lisää: sll.fi/arpajaiset. aina kun lähestyin sitä, se nosti takapäätään kuin uhkaillen. Luontoarpajaiset alkavat! ku va Ee ro H ein on en SUOMI TÄYTTÄÄ 100 VUOTTA, ja ainutlaatuisen luontomme kunniaksi järjestetään arpajaiset. 80 Suomen luonto 12/2017 kysy luoNNoSTA aSiantuntijat vaStaavat jos se on täytetty tai muuten käsitelty huoneenlämmössä säilyväksi, niin tuominen on yleensä sallittu. onnea liljalle hienosta havainnosta ja tarkkanäköisyydestä! jaakkO kULLBErg keisarilyhytsiipi nostaa peräpäänsä varoitukseksi. Jos postilaatikkoosi ilmestyy arpapaketti helmi-maaliskuussa, kannattaa se avata, sillä paketissa on voittoarpa. liljan hienosta ja tarkasta piirroksesta päätellen sekä hyönteisen käyttäytymisen perusteella otus on helposti tunnistettavissa joksikin suurikokoiseksi punasiipiseksi lyhytsiipiseksi, joita kulkee luonnossamme muutama laji. monille lyhytsiipisille tyypilliseen tapaan se nostaa vaaran uhatessa jaokkeisen takaruumiinsa kärjen pystyyn ja on melkoisen hyökkäävä otus kokoisiaan kohtaan. monien muiden ryhmän lajien tapaan keisarilyhytsiipi karkottaa ahdistelijansa erittämällä pahanhajuista ja -makuista eritettä. jos pikkupedon ottaa käteen, se panee hanttiin, etsii sopivan ohuen kohdan ja puraisee. Yleensä suurin osa näistä yleisöhavainnoista koskee kuitenkin keisarilyhytsiipeä (Staphylinus caesareus), joka on suurimpia lyhytsiipisiämme ja näkyvä laji. h å k a n sö D Er h o lm / Va st aV a lo Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex. uhanalaiseksi luokiteltuja eläimiä tai niiden osia ei myöskään saa tuoda maahan. Kysymyksen lähetti piirroksen kera 6-vuotias Lilja. . se elää avoimilla ja aurinkoisilla paikoilla lämpimissä elinympäristöissä. määräyksistä kannattaa kysyä tarkemmin Elintarviketurvallisuusvirastosta (EVira). Paljastuuko arvastasi Uuden-Seelannin kiertomatka tai Jopo. jUha vaLSTE Uhkaileva öttiäinen Minkä hyönteisen näin. Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen
osoite: ............................................................................................................................... vuosikerrat säästetään ja juttuihin palataan uudelleen. Kummalla hännänpää on aina musta, lumikolla vai kärpällä. ulottuuko talitiaisen levinneisyys idässä a) Uralille b) Mongoliaan c) Tyynenmeren rannoille. pähkinöitä 1. määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . osoite: ............................................................................................................................... 6. lukijamme ovat erityisen kiinnostuneita luonnosta, luonnossa liikkumisesta ja ympäristöstä sekä myös valokuvauksesta, kirjoista ja kulttuurista. minkä ikäisenä liina heikkinen voitti Vuoden luontokuva -kilpailun nuortensarjan. 9. luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. mikä lintu on viroksi vesipapp. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 3. 8) Kär päl lä. ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. 5. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... (kmt syksy 2015/ kevät 2016, lukijatutkimus 2015) lisää samanhenkistä yleisöä tavoitat verkkosivuillamme www.suomenluonto.fi, joilla on käyntejä keskimäärin reilu 100 000/kuukausi. He haluavat kuluttaa vastuullisesti ja valitsevat ympäristöystävällisiä, laadukkaita ja terveyttä edistäviä tuotteita. 12/2017 Suomen luonto 81 tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 5) Sie lun met sä. sll jäsennumero .............................................................................................................. montako vuosikymmentä sitten valkohäntäkauris tuotiin maahamme. 9) 80 vuo tta sit ten Am eri kas ta. 4) Tyy nen mer en ran noi lle . ilmoita suomen luonnossa , LUE LiSää ja LaTaa MEdiakOrTTi TääLTä: www.suomenluonto.fi/ mediatiedot iLMOiTUSMyyNTi ja varaUkSET: arja Blom, puh. teen osoitteenmuutoksen. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... lähettäkää suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. missä Itämeren alueella lumikko ei vaihda valkeaa talvipukua vaan on ruskea läpi vuoden. 10 ) 8-v uot iaa na. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen luonnon alkaen ___/___ 2017. TiLaa LEhTi hELpOST i: www.suo MeNLuoNTo.f i/ LehTiTiLa us. myynti lehtipisteissä. lehden parissa vietetään pitkä aika, puolestatoista kahteen tuntiin ja se luetaan läpi tarkasti. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . 3) Ete läRuo tsi ssa . 2. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 10. kr is ti n a al -Z al im i / ca rt in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Var pus pöl lö. 045 646 6611, arja.blom@sll.fi to m i m u u kk o n En tavoitat 151 000 luonnonys tävää! Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VasTausläheTys suomen luonto maksaa postimaksun. a) Etelä-Virossa b) Pohjois-Puolassa c) Etelä-Ruotsissa. 7) Nuu ksi on kan sal lis pui sto a. mikä on pienin pöllömme. Irtonumero 9,50 euroa. 2) Rui sle ip ä. 4. . mitä kansallispuistoa Vuoden 2016 kaunein postimerkki kuvaa. määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 7. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 8. olen sll:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). anu Kuivalaisen ohjaaman tuoreen metsäaiheisen dokumenttielokuvan nimi on a) Suvunmetsä b) Sielunmetsä c) Kangasmetsä. mikä on suomen kansallisruoka. . Nimi: .................................................................................................................................... 6) Kos kik ara
Luonnosk irja Es a Pi En m u n n E poikkeavan näköisiä yksilöitä. 82 Suomen luonto 12/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivujen kautta. koiraslinnuilla erilaisia värimuotoja on enemmän kuin naarailla. silloin tällöin näkee myös yksilöitä, joilla on molempien sukupuolten tuntomerkkejä. n. 82 Suomen luonto 11/2017 keskiTaLveLLa sinisorsat kerääntyvät harvoihin sulapaikkoihin, ja varsinkin kaupunkien suurissa sorsaparvissa on usein Normaalin näköinen sinisorsapari
. kanahaukka kaupungistuu . maaliskuuta PaLaako NaaLi suoMeeN. 3/2017 ilmestyy 30. lapinpöllöä etsimässä . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KesToTIlaajIlle IlmaINeN digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi jo rm a lu h ta http://instagram.com/suomenluonto suojelutyö on auttanut naalikannat nousuun Ruotsissa ja norjassa. kävimme vanhoilla naalimailla etsimässä merkkejä paluumuuttajista. Kiinnostavat kevätsienet
KAIKIN TAVOIN. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. KAIKIN TAVOIN. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh. KAIKIN TAVOIN. KAIKIN TAVOIN. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh. Palautusviikko 2017–13 767095-1702 Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. KAIKIN TAVOIN. Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh. KAIKIN TAVOIN.. (09) 536 544 Palvelua, laatua, osaamista luotettavaa kamerakauppaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan! www.topshot.fi Olemme mukana kuva&kamera -messuilla 17.-19.3.2017 Tervetuloa osastoillemme! Top Shot -studiossa esiintymässä esimerkiksi Luontokuvaaja ja Olympus visionääri Jari Peltomäki! OM-D E-M1 Mark II VALLANKUMOUKSELLINEN. Malmin kauppatie 18 00700 Helsinki Puh