P IK K U V A R P U N E N . VALOA KOHTI Näin sujuu VARPUNEN valtasi Suomen Kainuussa PALJASTAA eläimet toimissaan 22.2.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 2 | 2 18 K E V Ä T T A LV I. IS L A N T I T A LV E L L A . S O M E N L U O N T O K U V A . H Y Ö N T E IS T E N T A LV I. M E T S Ä P E U R A . PIKKUVARPUNEN RIISTAKAMERA PALJASTAA Tältä näyttää kevättalvi luontokuvassa parhaimmillaan. R IIS T A K A M E R A K U V A U S . K O S K E L O T N A H K IA IS JA H D IS S A . 2 ETSIMÄSSÄ METSÄPEURAA RIISTAKAMERA PALJASTAA HYÖNTEISTEN TALVI. M Y S K IH Ä R K Ä
Myötätuuleen meno on mukavaa, mutta vastaiseen luistelu koettelee nenää ja poskia. Tuulen vietävänä KUVA JUSSI JUDIN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES K E S K IT A LV I. POHJOISPÄIJÄNTEEN Hauhonselällä päästiin tammikuun puolivälin kovien pakkasten myötä retki luistelemaan
4 SUOMEN LUONTO 2/2018 4 SUOMEN LUONTO 2/2018 Sisällys 2/2018 60 N IN A M Ö N KK Ö N EN 42 48 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta 35 Vahtikoira 65 Kolumni: Anni Kytömäki 66 Homo sapiens: Rauno Ruuhijärvi 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Riistakamerat Kamera ilman ihmistä tallentaa eläinten puuhat aidoimmillaan. 36 Sitkeät selviytyjät Myskihärkien elämää Grönlannin talvessa. 46 Kymijoen kalastajat Isokoskelot kerääntyvät joukolla Langinkoskeen pyytämään nahkiaisia. 14 Kevään ensi näytös Miten talvi taittuu ja vaihtuu kevääksi. Luontokuva saa somessa myös ulkomaisen yleisön. N IN A M Ö N KK Ö N EN Metsäkauriin ja rusakon yhteispotretti. 24 Peurojen poluilla Etsimme metsäpeuraa talvisesta Kainuusta. 42 Väsymätön kuvaaja Riistakamera näyttää eläimet omimmillaan. 48 Kylmän kestoa Hyönteiset liikkuvat hangen pinnalla pakkasnesteidensä turvin. U LL A KE IT U RI Talvihyönteiset Hangen pinnalle ilmaantuu kevään lähestyessä pikkuelämää. JU H O R A H KO N EN = kannessa mainittu 14 Kevään 46 LA SS I KU JA LA 46 Isokoskelon kalastama nahkiainen kiinnostaa lajitovereita.. 30 Ilolintu Karjalasta Pikkuvarpusesta tuli nopeasti koko Suomen laji. 54 Satujen saarella Heikki Willamon kuvat Islannin talvesta. 60 #luonnossa Esittelyssä sosiaalisen median kymmenen kärkikuvaajaa
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. no. Kannen tuulisen näkymän Kevolta kuvasi Tiina Törmänen. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 2/2018 SUOMEN LUONTO 5 Kevät tuo valon takaisin luontoon. Asiaa ja kuvia kevättalvesta sivuilla 14–23. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. H EIK KI W IL LA M O 54 Heikki Willamo ihastui Islannin talviluonnon valoon.
Olo tuntuu kiireiseltä, ilman syytä. Alkoi kaupanteko. Sisällä arvokkaasti pukeutunut rouva sipsutti takahuoneesta myyntitiskille. Pieniin tiloihin mahtuu vain tarpeellinen, kävely tai pyöräily kotoa kauppaan tarjoaa liikuntaa ilman autoilun päästöjä, eikä kylmäketjun katkeaminenkaan uhkaa lyhyellä matkalla. Mietityttää kuka kaikki ne tuotteet ostaa. ”Ne ovat nyt loppu, mutta tässä olisi juuri maasta nostettuja perunoita”, rouva jatkoi myyntipuheitaan. Lähikaupassa myös lasten ja vanhusten on helpompi suoriutua ostoksistaan. Ne korput olivat hyviä... Tulin hakemaan ruisleipää”, isä aloitti. Neljän tuotteen keräämiseksi kävelen kaupassa lähes puoli kilometriä. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Liikuntahan on hyvästä, ei siinä mitään. Kil-kil-kaupaksi sitä sanottiin, koska ulko-oven päällä oli pieni katos ja sen vieressä tiuku, joka kilisi iloisesti kun kauppaan astui sisään. Nyt, melkein viisi vuosikymmentä myöhemmin, ajelehdin muiden työmatkalaisten kanssa ison marketin hyllyväleissä. . Päivän ruokalista piti miettiä uudelleen. Varmaan joku ostaa, koska muuten niitä ei olisi tarjolla. Pitkälle jalostettujen turhuustuotteiden myötä syntyy kasapäin pakkausjätettä, hävikkiruokaa ja jopa terveysongelmia. A N N A RI IK ON EN. Paprikaa, paahtoleipää, maitoa ja vessapaperia. Mutta ne loputtomat moninkertaisesti pakattuja tuotteita pursuavat tiskit ja hyllyt jotka tuntuvat kaatuvan päälle kun sukkuloi niiden välissä. Hypermarkettien pitkät hyllyt pursuavat monin kertaisesti pakattuja tuotteita. Kil-kil-kauppa ja jättimarket ovat kuluttamisen ääripäät. Lähikaupat ovatkin taas trendi. Tuotteiden jakeluja kuljetuskustannuksista osa on siirretty kuluttajille, jotka kantavat ostokset kotiinsa – autollaan. Niin sitä lähdettiin, vähän hämmentyneinä, korppujen ja perunoiden kanssa. ”Hyvää päivää. Kaupan ylisuuri yksikkökoko palvelee kauppiasta, ei kuluttajaa. Ostoslistani on lyhyt. ”Sitä ei juuri nyt ole, mutta meillä olisi erinomaisia korppuja.” ”Tarvitsisin myös porkkanoita”, isä jatkoi. Ylisuuret tilat suorastaan vaativat ylisuuren valikoiman. Ihmisen kokoinen lähikauppa on ihanneratkaisu. Kultainen keskitie voisi tässäkin olla paras. Mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan Kil-kil kauppaa. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 2/2018 H EI KK I SA U KK O M A A / LE H TI KU VA Kohtuus kaupassakin KUN OLIN PIENI, kävin isän kanssa usein Etelä-Hämeessä pienessä kyläkaupassa. Aukioloaikojen pidentäminen saattaa entisestään lisätä niiden suosiota. Ehkä kiireen tuntu tarttuu sadoista muista arkiaskareitaan toimittavista
Kalojen uhanalaisuutta tarkastelevan työryhmän tulokset julkaistaan vuonna 2019. KLO 18.15. JU H A IL KK A M ateet kerääntyvät nyt kudulle. Perä meri on jäätynyt, Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomen lahdella jäätä on lähinnä sisä saaristossa. Ahmalla ja karhulla sen sijaan on viivästynyt sikiönkehitys. Madekannat ovatkin heikentyneet ympäristön muutosten vuoksi. Tilastot antavat viitteitä siitä, että mateesta voi tulla uudessa uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettävä tai jopa uhanalainen. Pennut syntyvät toukokuussa. (MP) Made kutee tammi– maaliskuussa. (MP) Jäätilanne 5.2.2018. Maastossa liikkuja voikin maaliskuussa hyvällä onnella kuulla niiden haukahtavia kutsuääniä. (MP) Meri jatkaa jäätymistään ITÄMEREN JÄÄPEITE on yleensä laajimmillaan helmi– maaliskuun taitteessa. Kiimaaikana ilvekset kutsuvat toisiaan äänekkäästi. Mateet vilkastuvat talvella N A SA /G SF C, M O D IS. 2/2018 SUOMEN LUONTO 7 KEVÄTTALVI on valon lisääntymisen, lumen ja jään aikaa. Kovimpina jäätalvina meri voi jäätyä Tanskan salmiin asti. Niiden kiimaaika on kesällä, ja pennut syntyvät pesään vasta seuraavana kevättalvena. Jäätyminen etenee Perämeren pohjois osista Merenkurkun ja Perämeren eteläosien kautta Selkämeren rannikkoalueille. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1987. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I AIKA VIRKISTYÄ VALOSTA EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO KEVÄTPÄIVÄNTASAUS ON TIISTAINA 20.3. TÄLLÖIN YÖ JA PÄIVÄ OVAT SUURIN PIIRTEIN YHTÄ PITKIÄ. MAALISKUUN ALUSSA VALO LISÄÄNTYY POHJOIS-SUOMESSA JOPA TUNNILLA JA ETELÄSSÄKIN 40 MINUUTILLA VIIKOSSA. Nyt tehdään uusia ilveksiä KOTOISISTA SUURPEDOISTAMME ilveksen ja suden kiimaaika on helmi–maaliskuussa. Luken tammikuussa 2018 julkaisemien tilastojen mukaan ammattikalastajien madesaalis merialueella oli viime vuonna 39 000 kiloa, kun vielä 1980ja 1990-luvuilla se oli 100 000–170 000 kiloa. Ne ovat aktiivisia talvella, ja niiden pyyntisesonki keskittyykin kutuaikaan. ”Mateen lisääntymisessä on rehevöitymisen, happamoitumisen, happitilanteen, virtaamien ja lämpötilan nousun suhteen useita herkkiä ja kriittisiä vaiheita”, kertoo erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta
Suomi on ollut aikoinaan tiivisti mukana alueiden suunnittelussa yhteistyössä venäläisten kanssa. Saaristo on tunnettu runsaasta pesimälinnustostaan, hylkeistään sekä arktisten kahlaajien ja muiden muuttolintujen levähdyspaikkana. Puistot kuuluvat nyt kiinteänä osana Suomen ja Venäjän väliseen niin sanottuun Vihreään vyöhykkeeseen. Laatokan saariston kansallispuistoon kuuluu peräti 122 000 hehtaarin alue Karjalan tasavallassa Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan kunnissa. Tätä yhteistyötä aiotaan jatkaa. Virolahden edustan Pitkäpaaden saariryhmään kuuluu yli 60 saarta ja niitä ympäröivät matalat vesialueet. Mukana on Pien Tytärsaari sekä Seiskarin länsiosa. Venäjällä suojeltiin pohjoisen pallonpuoliskon suurin yhtenäinen suoalue Vasjugan, joka on lähes EteläKarjalan kokoinen. Suomenlahden luonnonpuisto on kooltaan yhteensä 14 000 hehtaaria, ja se muodostuu yhdeksästä erillisestä saaresta ja saariryhmästä. TEKSTI ISMO TUORMAA 8 SUOMEN LUONTO 2/2018 Venäjä perusti jättisuojelualueet Honkasalo Sortavalan saaristossa.. Saatujen tietojen mukaan venäläinen kaasuyhtiö Rosneft lienee samalla luopunut suuresta virkistysja lomatonttihankkeestaan Sortavalan länsipuolella. Molemmilla suojelualueilla lieneekin Venäjän hallituksen ja presidentin vankka tuki takanaan. . TIESITKÖ. Noin puolet alueesta on maata. Suojelualueet perustettiin vuoden vaihteessa. Suomenlahden perukassa sijaitseva luonnonpuisto kuuluu Leningradin hallintoalueeseen Viipurin ja etelärannan Kingiseppin kunnissa. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Ympäristövuoden 2017 kunniaksi Venäjällä perustettiin suuret suojelualueet Laatokan saaristoon ja Suomenlahdelle. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT VENÄJÄ on perustanut pitkään odotetut ja jo moneen kertaan viivästyneet suuret suojelualueet Laatokalle ja Suomenlahden saaristoon Venäjän Ympäristövuoden 2017 kunniaksi. Alueella on myös presidentti Vladimir Putinin huvila, joka säilynee paikallaan. Toista samanlaista aluetta ei löydy Venäjältä eikä Pohjoismaista. Alueella on satoja saaria, lähes sata pientä järveä ja melkein tuhat kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Suursaari ei kuulu uuteen suojelualueeseen. Alueet kuuluivat Narvanlahden Vigrundia lukuun ottamatta aikoinaan Suomelle Talvisodan loppumiseen ja Moskovan rauhaan 1940 asti. Puiston suunniteltu koko kertoo jo vuosikymmeniä valmistellun kansallispuiston toteutuneen viimein ilmeisesti laajojen alkuperäissuunnitelmien mukaisesti
Pintaturpeen määrä vaihtelee suotyypin mukaan, mutta sitä on aina suhteellisen ohut kerros. HELINÄ ÄÄRI Eläintuotanto uhkaa soita Turvetuotanto tuhoaa suon kasvillisuuden ja siten lukemattomien lajien elinympäristön. Pehkuturpeen suurkäytön lopettaminen olisi siksi tärkeää sekä soiden että eläinten takia. (RK) Luontokohteet kasvattavat suosiotaan METSÄHALLITUS raportoi, että viime vuonna kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla laskettiin ennätykselliset 6,7 miljoonaa kävijää. Broilerien jalkojen kuntoon vaikuttaa kuitenkin kuiviketyyppiä enemmän se, miten broilereita hoidetaan ja millaiset tilat niillä on. Suojelusta päätti Oulun kaupunginvaltuusto kokouksessaan tammikuun lopussa. Aina turve ei eläinten terveyden kannalta ole muita kuivikkeita parempi. (RK) RI IK K A K A A RT IN EN TURPEEN käyttö kotieläinten kuivikkeena on yksi vanhimpia tapoja käyttää turvetta. Suojelualue kattaa noin puolet kaupungin omistaman metsän pintaalasta. Pesinnät onnistuvat parhaiten, kun koiras ja naaras liikkuvat yhdessä myös talvella. 10 SUOMEN LUONTO 2/2018 10 SUOMEN LUONTO 2/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Sanginjoki suojeltiin OULUN Sanginjoen ulkometsän alueelle perustetaan yli 1000 hehtaarin suojelualue. Tutut ja toistensa seurassa talven viettäneet yksilöt virittyvät yhteiseen pesintäaikatauluun ja valitsevat hyvän pesäkolon nopeammin kuin ne, jotka etsivät uuden puolison vasta keväällä. Pariuskollisuuden merkitys paljastui Etelä Saksassa seuratusta tiaispopulaatiosta, jossa yksilöiden yhdessä tai erikseen pysymiset ja pöntöissä vierailut rekisteröitiin kahdeksan vuoden ajan. Nykyään pehkuksi käytetään vain muutama prosentti kaikesta nostetusta turpeesta. Uskolliset sinitiaiset onnistuvat pesinnässään SINITIAISET, jotka pesivät edellisvuotisen kumppaninsa kanssa, munivat aikaisemmin ja saavat enemmän poikasia lentoon kuin uuden kumppanin kanssa pariutuvat yksilöt. Siksi pehkuturvetta saadaan vain uusilta turpeennostokäyttöön otetuilta soilta. Tällä hetkellä suomalaisessa eläintuotannossa lasketaan pehkuturpeen varaan niin paljon, että yksikin sateinen kesä heikentää miljoonien kotieläinten vointia. Esimerkiksi broilerikasvattamoissa turpeen käyttöä perustellaan ilmanlaadun ja broilerien jalkaterveyden parantamisella sekä broilerien mahdollisuudella kylpeä pehkussa. Pehkuturpeen saatavuus riippuu kuitenkin paljon säästä. Broilerihallien ilman korkea ammoniakkipitoisuus puolestaan johtuu lähinnä siitä, että broilereita on tilaan nähden liian paljon. Sateiset kesät vaikeuttavat turpeennostoa. Sanginjoella elää huomattava määrä silmälläpidettäviksi ja uhanalaisiksi luokiteltuja metsälajeja. Tästä huolimatta moni eläintuotannon ala nojaa edelleen turpeeseen. Suosituin kansallispuisto on PallasYllästunturi, missä vierailuja kertyi yli puoli miljoonaa. Eri puolilta Suomea löytyy vielä pehkuturpeen varastointiin käytettyjä vanhoja turvelatoja ja niiden jäännöksiä. Sen lisäksi, että turpeella lämmitetään eläintiloja, sitä käytetään muun muassa lehmien, hevosten, sikojen ja broilerien kuivikkeena. Turvetta suositaan, koska se sitoo vettä ja ammoniakkia paremmin kuin kutterinpuru tai olki. Tuolloin turvepulan uutisoitiin heikentävän tuotantoeläinten hyvinvointia: turvepehkun avulla torjutaan muun muassa lehmien utaretulehduksia ja broilerihallien ilman ammoniakkipitoisuuden nousemista liian korkeaksi. Viiden vuoden jaksolla kävijämäärissä on kasvua lähes neljännes, ja vuoteen 2016 verrattuna 100 000 kävijää. Suojelupäätös on merkittävä sekä metsän virkistyskäytön että suojelun kannalta, sillä alueella on arvokkaita vanhoja metsiä, retkeilypolkuja, laavuja ja tulipaikkoja. PERTTI KOSKIMIES A RI A H LF O RS. Suojelun ulkopuolelle jäävää puoliskoa tullaan hoitamaan virkistyskäyttöarvoja ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Muillakin linnuilla aikaiset pesyeet ovat keskimäärin suurempia ja onnistuvat parhaiten. Pehkuturpeen noston vaikutus soiden katoamisessa on silti suuri, sillä hyvää pehkua syntyy vain pintaturpeesta eli vähän maatuneesta karkeasta rahkaturpeesta. Viimeksi talvella 2012–2013 pehkuturve loppui monilla alueilla. Muita suosittuja kohteita ovat Urho Kekkosen, Kolin ja Nuuksion kansallispuistot. Kylpeminen taas onnistuu myös hiekassa tai mullassa
Hiiripöllöjä raportoitiin talvella 2013/2014 viidesosa enemmän kuin nyt. Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos merkinnee useammin toistuvia nälkävuosia hiiripöllöille, sillä lämpenevässä pohjoisessa myyrien huippuvuodet näyttävät toteutuvan aiempaa harvemmin ja alemmin yksilötiheyksin. Hiiripöllö voi vaeltaa jopa tuhansia kilometrejä etsiessään myyriä. PÖLLÖJÄ on tänä talvena tupsahtanut pellonreunoihin, pihapiireihin ja puistoihin ihmisten kummasteltaviksi. Kylläinen pöllö pysyttelee metsissä ja takamailla. Pöllöt ovat ahdingossa, koska niiden pääruokaa, eli myyriä on niukasti etenkin Eteläja Itä-Suomessa. Hiiripöllöt nälkävaelluksella 2/2018 SUOMEN LUONTO 11. Näkyvimpiä nälkäisiä ovat hiiripöllöt, haukkamaisen pitkäpyrstöiset ja viirurintaiset Pohjois-Suomen pesimälinnut, jotka kyttäävät myyriä puunlatvoissa ja sähkötolpilla. Lapissa hiiripöllöjä on pesinyt niukasti jo pari vuotta. Se ei tarkoita, että pöllöjä olisi poikkeuksellisen paljon, vaan että niillä on nälkä. Muina 2010-luvun talvina havaintoja kertyi 500–1000, talvina 2011/2012 ja 2014/2015 pääosin pohjoisesta, missä myyrät ovat nyt aallonpohjassa. Myyräkannat vaihtelevat 3–4 vuoden sykleissä, mutta eri alueilla eri tahdissa. Siksi eteläisessä Suomessa nähtyjen pöllöjen pääosa onkin paennut nälkää kauempaa, luultavasti Venäjän taigalta. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä PE RT TI KO SK IM IE S PÖLLÖJÄ on tänä talvena tupsahtanut pellonreunoihin, Lapissa hiiripöllöjä on pesinyt niukasti jo pari vuotta. BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalveluun on ilmoitettu lokakuusta helmikuun alkupäiviin yli 3900 hiiripöllöhavaintoa, eniten Länsija Keski-Suomesta. Vuosisatojen vainon takia pöllöt ovat oppineet välttelemään ihmistä. Kuvan hiiripöllö on päiväaktiivinen. Pääosa pöllölajeistä, kuten lehto ja viirupöllöt, saalistavat pimeässä, mutta niitäkin on nähty norkoilemassa päivänvalossa ja kyttäämässä pihalintuja. Ne liikkuvat ja saalistavat normaalistikin päivänvalossa – eihän Lapin linnusta yölinnuksi olisikaan
Lue juttuja osoitteessa: www.suomenluonto.. 12 SUOMEN LUONTO 2/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT RII KK A K A A RT IN EN SA M U LI H A A PA SA LO Suurpetojen levinneisyys laajenemassa KOLMASOSASSA Eurooppaa elää ainakin yksi laji kolmesta suurpedosta. Kenties se ei yksinkertaisesti jaksa paritella, kun kaikki voimat menevät syömiseen. Suurin osa bambusta menee kompostiin, sillä pandat ovat valikoivia. Haapasalon kanssa linturetkellä SUOMEN LUONNON verkko sivuilla alkoi tammikuussa uusi juttu sarja. Ravintokilvassa karhu häviää”, selittää Niemelä. ”Työn eteneminen tyssäsi kiinalaiseen byrokratiaan, ja bambulajien tuntemuksen puutteisiin”, harmittelee Niemelä. Hollannissa 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan peltolinnut ovat vähentyneet nopeimmin alueilla, joilla on käytetty eniten neonikotinoideja. Tutkijat selvittävät myös, onko korkeammalla kasvavissa bambuissa enemmän haitta-aineita. ”Isopandan suosimia bambulajeja pitävät hyvinä myös karja ja hevoset. Hän käynnisti kymmenisen vuotta sitten isopandan ravintotutkimukset yhteistyössä suomalaistutkijoiden kanssa. Haapasalo kohtaa retkillään muun muassa töyhtötiaisen. Isopanda maistelee luonnossa monenlaisia kasveja, havujakin. Tutkijat selvittivät lajien levinneisyyksien muutoksia, ympäristövaatimuksia ja tulevaa maankäyttöä. He päättelivät, että 20 vuodessa lähes neljännekselle suurpetojen nykyään vain tilapäisesti asuttamista alueista voi syntyä pysyvä petokanta. Panda on vetäytynyt ihmisen tieltä korkeammalle vuoristoon, missä kasvaa eri bambulajeja kuin alemmilla rinteillä. Euroopassa elää 17 000 karhua, 12 000 sutta ja 9000 ilvestä. Sen suolistossa ei ole selluloosaa hajottavia bakteereita. Lintuharrastaja Samuli Haapa salo seuraa lintujen ja muiden eläinten elämää retkillään Suomessa, Virossa ja Norjan Varangin vuonolla. PERTTI KOSKIMIES Hyönteismyrkyt haittaavat lintujen suunnistusta MEKSIKOSTA Kanadaan muuttaville juovapääsirkuille syötettiin tuhohyönteisten torjunnassa käytettävillä neonikotinoideilla käsiteltyjä siemeniä. RIITTA VAURAS Löytääkseen ravintoa isopandat ovat joutuneet vetäytymään ihmisen tieltä vuoristoon. Kiinan Harbinin metsäyliopiston professori Jingbo Jia on väitellyt tohtoriksi Suomessa hirven ravinnonvalinnasta. ”Tavoitteemme on selvittää, joutuuko isopanda syömään nykyisin aiempaa kehnompaa ravintoa”, kertoo professori Pekka Niemelä Turun yliopistosta. Ruoka ei ravitse, tai ehkä siinä on hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Kiinalaiset tietävät, että jos haaska osuu kohdalle, panda syö sitä. Tuolloin ainakin jokin kolmesta pedosta eläisi tällä alueella. Lastissa on kymmenkuntaa lajia, joiden menekkiä seurataan. Hyönteismyrkyt voivat olla merkittävä syy lintukatoon Euroopassa ja PohjoisAmerikassa. Ruokahalun kadottua lintujen paino putosi jopa neljänneksen. PERTTI KOSKIMIES Pandojen bambut syyniin MIKSI ISOPANDALLA on lisääntymisongelmia. Panda, kuten muutkin karhut, on sekasyöjä. Kasvin ravintoarvo vaihtelee bambulajin ja kasvuolojen mukaan. Bambu on kuitenkin sen ehdotonta pääravintoa. Joskus poiketaan kauempanakin. Pienetkin annokset sotkivat normaalissa suunnistuskokeessa täysin sirkkujen suunnantajun, ilmenee Scientific Reports sarjassa julkaistusta tutkimuksesta. / linturetkella. ”Lajien erottamiseksi tarvitaan kunnon taksonomeja ja DNA-tutkimuksia.” Ähtärin pandat saavat Hollannista bambua kerran viikossa. Myös organofosfaatteihin kuuluva hyönteismyrkky haittasi suunnistusta ja muuttorasvan keruuta. Ihmistä paremmin sietävät pedot tulevat toimeen useammanlaisilla alueilla kuin aikaisemmin
Länsi-Venäjän kiljuhanhien tunteminen on tärkeää, sillä nämä linnut täydentävät ajoittain Pohjolan kantaa. Silloin hanhia löytyi jopa 4600 yksilöä. Alue on kiljuhanhille turvallinen, sillä rajajoen varressa vallitsee metsästyskielto. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT PETRI LAMPILA Maailmalta JOULUKUUSSA 2017 kansainvälinen ryhmä havaitsi ennätysmäärän kiljuhanhia Arasin tekojärvellä Iranin ja Azerbaidžanin rajalla. Kiljuhanhia löytyi vain kaksi. Hanhia nähtiin jopa 7600 yksilöä. Maailman kiljuhanhet jakautuvat kolmeen kantaan. Seuraavaksi tavoitteena on järjestää pidempi seuranta Iranin Aras-järvelle, joka on Länsi-Venäjän kiljuhanhien tärkein tunnettu talvialue. ”Lentäessään järvellä hanhet joutuvat patovallilla seisovien metsästäjien ristitulitukseen”, Lampila kertoo. Tammikuussa 2018 järjestettiinkin erillinen tutkimusmatka Uzbekistaniin. Tarkkailussa olivat mukana Petri Lampila ja Toni Eskelin WWF Suomen kiljuhanhityöryhmästä. Ne ruokailivat pelloilla Turkmenistanin puolella, mutta ilmeisesti yöpyvät 30 kilometrin päässä tekojärvellä Uzbekistanissa. Tarkkailussa käytiin myös Termezin kaupungin lähellä Afganistanin rajalla. Iranista hanhitarkkailijoiden matka jatkui Turkmenistaniin, missä tutkittiin satelliittilähettimillä varustettujen hanhien paljastamia talvialueita. Pohjolan linnut talvehtivat Kreikassa, Länsi-Venäjän Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa sekä Itä-Venäjän linnut Kiinassa. Kiljuhanhien talvehtimis alueita kartoitetaan Arasin tekojärvellä Iranissa talvehtii läntisellä Venäjällä pesiviä kiljuhanhia. Ilahduttavan hanhimäärän tuloksena seuraavana talvena, joulukuussa 2015, järjestettiin toinen matka. Hanhet lähtevät yöpymisjärveltä aamulla miltei pilkkopimeässä, ja saapuvat takaisin iltahämärissä. Lajia pesii Pohjolassa sekä Länsija Itä-Venäjällä. Tekojärveltä laskettiin 26 000 hanhea, mutta kiljuhanhia löytyi vain 18. Taustalla siintävät vuoret sijaitsevat Azerbaidžanissa. ”Tiedossa olevista talvialueista Aras on ylivoimaisesti tärkein”, Lampila sanoo. 2/2018 SUOMEN LUONTO 13 Hanhilask entaa aamuhäm ärissä. Ensimmäinen tutkimusmatka Aras-järvelle tehtiin helmikuussa 2015, jolloin siellä laskettiin 2000 kiljuhanhea. Petri Lampila ja iranilainen Zahra Elahi etsivät kiljuhanhia.. 2/2018 SUOMEN LUONTO 13 Maailmanlaajuisesti uhanalaisen kiljuhanhen talvehtimis alueita tutkitaan Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Sieltä löytyi tulvivasta jokivarresta kymmenen kiljuhanhea 200 tundrahanhen seurasta.
TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT MIKA HONKALINNA, VESA HUTTUNEN, SEPPO KERÄNEN, JAANA KOTAMÄKI, KIRSI MACKENZIE, EEVA MÄKINEN, BENJAM PÖNTINEN, JANI RIEKKINEN, MARKUS SIRKKA JA TIINA TÖRMÄNEN ENSI NÄYTÖS Kevään 14 SUOMEN LUONTO 2/2018. 14 SUOMEN LUONTO 2/2018 Kevätalvella valo palaa ja luonto heräilee. Pyysimme luontokuvaajilta eri puolilta maata kuvia kevättalvesta
Nukuin Pookivaaran vanhassa palovartijan tuvassa, joka on aikoinaan kunnostettu talkoovoimin. Päätin kivuta viereiseen palovartijan torniin. 2/2018 SUOMEN LUONTO 15 ”Olin kuvauskeikalla Rokuan kauniissa lumisissa maisemissa. Yhtäkkiä taivaan rannasta aukesi pilviin juuri Auringon kokoinen aukko.” | EEVA MÄKINEN 2/2018 SUOMEN LUONTO 15
Se ilmaantui hommiinsa myöhään ja silloinkin ehkä pilviverhon takana piilotellen. Oulun ja Kainuun välillä on ilmaston merkittävä jakolinja, jonka yläpuolella Suomen perinteinen ilmasto antoi pakkaspäiviä enemmän kuin päiviä, joina lämpötila pysyi suojan puolella. Se saha on samalla yksi vaihtolämpöisen luonnon suurista haasteista veden vaihtaessa jatkuvasti olomuotoaan. Varjot lyhenevät, pimeys väistyy. Jää ja lumi pukeutuvat koreimpaan asuunsa ennen katoamistaan. Tätä ete lämpänä on linja, jonka pohjoispuolella yli puolet päivistä on ollut lumipäiviä; lumihan kestää suojasäätäkin. Sen hahmo sulkee joskus valon pikkunisäkkään tunnelin päässä. Se suojaa, eristää, tarjoaa nopea kulkuväylän pinnallaan ja tunnelien kaivamisen urakan allaan. Emme toimituksessa tienneet, mitä tulisi tarjolle. 16 SUOMEN LUONTO 2/2018 A urinko oli vielä vuoden alussa hidas nousija. Kevyt riekkokin saa talveksi lumijalat, joilla kelpaa tepastella. Mutta kas, kuvaajat ovat kuin moni meistä muista, he hakeutuvat kaamoksen väistyessä mahdollisimman kirkkaille ja aukeille paikoille. Vain orava ja liito-orava jäävät pienehköistä nisäkkäistä lumen päälle. Kävelijä tarvitsee kymmenen kertaa niin kantavan hangen kuin hiihtäjä. Etelässä havupuut karistavat lumen helpommin oksiltaan, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Lumikko viettää aikaa sekä lumen päällisessä että alaisessa maailmassa, kun se puikahtaa myyrien ja hiirien käytäviin. Se kiipesi päivä päivältä vain vähäisen rannun eli viidenneksen omasta läpimitastaan ylemmäs – sietämättömän verkkaista! Nyt Aurinko ja samalla kevään tulo saavat vauhtia. Kirkkaus on ottanut huomaansa pilvisetkin päivät, sillä valo ei enää läpäise pilvikatetta niin viistosti kuin tammikuussa. Kevät hivuttautuu kuvissa talven lomaan. Lämpö sulattaa lunta jääpuikoiksi ja avaa pelloille pälviä. Benjam Pöntinen on kuvannut peltoaukeiden elämää, Seppo Keränen on lähtenyt jäälakeuksille ja Tiina Törmänen tunturiin. Kimmellystä, valoa, varjojen leikkiä, joka vain korostaa valon paluuta. Melkein kaikissa lähetetyissä kuvissa on lunta; kevättalveen kuuluu lumi. Aurinko kurottaa joka päivä 0,4 astetta eli lähes oman läpimittansa verran korkeammalle. Silloin moni ulkoilee myös jäällä, ehkä pilkkien, ehkä vain vaeltaen katsomaan kesältä tuttujen paikkojen talvi”Auringon lämmittämä jää muodostaa mosaiikki kuvioita Airistolla maalis kuun puoli välissä.” | JAANA KOTAMÄKI ”Pitkän pimeän jakson jälkeen oli upeaa nähdä vilaus Auringosta.” | KIRSI MCKENZIE. Kuviin ilmaantuvat keväisen puronsolinan koskikarat ja ensimmäisten pohjoiseen pyyhältävien muuttavien pulmusten parvet. Suomen olomuoto talvella on kiteinen. Kevättalvi on parasta talviulkoilun aikaa. Se menettää ja muokkaa talven mittaan kiderakennettaan ja tiivistyy; alas muodostuu hyvin suurikiteistä lunta, ja lumipeitteen kantavuus kasvaa pinnan jäätyessä. Talven suuret jäälakeudet Lumipeite on paksuimmillaan maaliskuussa. Monissa kuvissa näkyy hiihtäminen suomalaisten luontaisena liikkumismuotona. Oulun korkeudella päivän pituus kasvaa helmikuun lopulla lähes seitsemällä ja etelärannikollakin yli viidellä minuutilla joka vuorokausi! Pohjoinen ottaa kiinni etelää niin, että puntit ovat tasan kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuun puolivälin jälkeen. Jos ollaan pohjoisessa, metsällä on lunta harteillaan, oksiin tiivistyy ja sataa jopa tonnien painoista tykkyä. Luontokuvaajien kevättalvi Pyysimme joukolta maakuntien parhaita kuvaajia näkemyksiä kevättalven valoisista päivistä, joina kuvaajilla on jälleen käytössä paras ja ainoa työkalunsa, valo. Kevättalvella lumi on jo muuttunutta. Lumipeite jakaa luonnon alaiseensa ja yläpuoliseensa maailmaan. On Lapin tuntureita, Pohjanmaan peltolakeuksia, meren jääulappaa. Kameroiden asaluvut on kierretty parhaan laadun herkkyyksiin, jonne myös kuvaajien mieli on suunnannut
2/2018 SUOMEN LUONTO 17 ”Huomasin, että rantaan oli muodostunut jääpuikkoja, joiden läpi näki rannasta merelle. Jäin odottelemaan, että Aurinko olisi parhaassa mahdollisessa kohdassa.” | JANI RIEKKINEN ”Helsingin talvet ovat olleet viime vuosina kovin ailahtelevia. Etsin jääpuikoista kohdan, josta olisi suora linja nousevaa Aurinkoa kohti. Hanhet tietävät tämän ja saapuvat jo maaliskuun dramaattisissa valoissa Viikin sulille pelloille ruokaile maan.” | VESA HUTTUNEN 2/2018 SUOMEN LUONTO 17
Suomella on normaalitalven huippuhetkinä noin 50 000 neliökilometrin eli Tanskan tai Viron maa-alaa suurempi jääkansi! Siinä on myös kuvaajille työsarkaa. 18 SUOMEN LUONTO 2/2018 ”Kuva on Selkä meren kansallis puistosta Eura joelta. Vietin kolme vuoro kautta ahtojäitä kuvaten ja yövyin Busterissa niiden seassa.” | SEPPO KERÄNEN olemusta. Esimerkiksi kuusen siemenet leijuvat lumipinnalle, ja käpylinnut pesivät varhain jotSuomella on jääkantta jopa Viron pintaalan verran. Merellä norppa pyrkii pesimään yhteen kasautuneen ajojään holvistoihin. Pöllöt ovat herkkäkorvaisina sopeutuneet siihen, että pikkunisäkkäiden äänet kuuluvat hangen läpi, ja siksi ne pesivät jo kevättalvesta alkaen. Norppa poikii nyt helmikuun lopulla lumitai jääluolaan ja imettää siellä poikasiaan yli kuukauden. Lumen päällekin on joskus uskaltauduttava, ja esimerkiksi metsämyyrä kiipeilee puissa naavamaisia jäkäliä hamuamassa. Suurin osa järvistämme jäätyy noin puoleksi vuodeksi, ja merelläkin Perämeren pohjukassa on ollut viime vuosisadan mittauksissa enemmän jääpäiviä kuin avoveden liplatusta. Siksi se elää Saimaalla ja on Itämerellä runsaimmillaan juuri Perämerellä. Lumi on hyvä lämmöneriste, joka suojaa samalla petojen katseilta. Entäpä jäiden pinta-ala. Lapin vedet saavat jääpeitteen ensimmäisinä ja myös maakunnistamme laajimpina, 6000 neliökilometrin valkeutena. Paljoa ei jää jälkeen Etelä-Savo järviensä yhteismitan lähes 5000 neliökilometrillä. Jään ja lumen mestarit Arktisiin jääoloihin on sopeutunut norppa. Norpan mieltymys lumiluoliin on yksi osoitus lumen tärkeydestä eläimille talven rakennusaineena. Lumi ei ole täydellinen suoja, sillä pöllö voi iskeä pikkunisäkkäiden käytävän ohuen katon läpi. Talven hyviin puoliin kuuluukin, että se luo kulkijalle kokonaisen valtion verran uutta kuvaus-, hiihtoluisteluja kävelymaastoa. Lumi ottaa kanalinnut huomaansa lumiluolaan eli kieppiin suurimmaksi osaksi päivästä, se kätkee myyrien ja hiirien käytävät ja talvipesät, se estää kasveja paleltumasta. Lunta pitkin viipottavat siemeninä myös monet kasvit, jotka karistavat siemenensä kevättalven hangille. Lähellä avovettä jää usein pirstoutuu myrskyllä ja jäätyy sitten jälleen. Se on melkoinen. 18 SUOMEN LUONTO 2/2018. Jään olisi syytä olla aika vakaata tuon ajan, ja Saimaalla se sitä yleensä onkin. Noin 34 500 neliökilometriä eli lähes neljä kertaa Uudenmaan maakunnan kokoinen ala jääkannesta on sisävesiä, jotka ovat (virtapaikkoja vältellen) myös veneettömän liikkujan saavutettavissa. Eteläsavolaiset voivat vielä ylpeillä suurimmasta osuudesta sisävesiä suhteessa maapinta-alaan
2/2018 SUOMEN LUONTO 19 ”Maaliskuussa tyyneen ilmaan satoi kevyttä pakkaslunta.” | MIKA HONKALINNA ”Aamun valo vain hipaisee joenpenkkaa ja värjää veden hetkeksi orastavan Auringon sävyihin.” | VESA HUTTUNEN ”Kevään ensi merkkejä Ruissalossa.” | JAANA KOTAMÄKI 2/2018 SUOMEN LUONTO 19
20 SUOMEN LUONTO 2/2018 ”Valo herättelee pitkä korvaakin jo kevääseen. Lumi sade ja tuuli ovat pyyhkineet pois vanhat lumi jäljet tunturin rinteen metsästä. Helmi kuun auringon kultaama uusi lumi on juuri ja juuri kantanut jäniksen käpälän alla.” | MIKA HONKALINNA 20 SUOMEN LUONTO 2/2018
Karhu menettää suuren osan painostaan talvipesässään. Lopputalven loiva valo kiitää parvien kanssa kilpaa pitkin hupenevia hankia.” | VESA HUTTUNEN ”Ilmassa on kevään tuntua, kun lukuisa joukko hiihtäjiä suuntaa Kurjenrahkan kansallispuiston ja sen ympäristön soita ja metsiä kiertelevälle Kuhankuonon latureitille. Talvi kuluttaa. Pitkä talvemme on vaativaa aikaa myös passiivisille talvenviettäjille. Pian lintujen muutto lisää ilmojen väkeä. Kiurut, kottaraiset ja töyhtöhyypät sykähdyttävät kevään airueina, mutta niitä saapuu maahamme yhteensä vain noin 700 000. Piilossa olevan elämän määrä on hätkähdyttävä. Lumi näyttää teeren yöpymiskuopan, jonne kertyneistä ulostepötkylöistä näkee, että paikka on ollut lähes vuorokauden asuttuna. Hirvieläimet laihtuvat. Omissa piiloissaan hangen alla ovat myös karhun pennut tai pian syntyvät ahman poikaset. Myyriä, päästäisiä ja hiiriä on hangen alla todella paljon. Tästä määrästä suurin osa on lintuja, joiden vapaasta elämäntavasta ei hangen alla ole tietokaan. Kevät etenee niin, että käpylinnut alkavat pian hautoa pesissään, kohta korppi, helmipöllö ja viirupöllökin. Paljastuvan maan houkuttelema seuraava aalto on melkoinen, sillä huhtikuulta alkaen peippoja saapuu yli 15 miljoonaa, punarintoja viisi miljoonaa ja rastaita lähes 10 miljoonaa. 2/2018 SUOMEN LUONTO 21 ta ne ehtisivät kerätä siemenet jo kävyistä. Merija harmaalokit saapuvat Itämerellä pesimäluodoilleen, vaikka jäätäkin vielä olisi. Moni tuttu kasvi on talvisiementäjä: järviruoko, mesiangervo, kultapiisku… Talven suuri koneisto Luminen maisema kätkee alleen kevääseen heräävät, vielä talviset ekosysteemit. Monivuotiset kasvitkin menettävät energiavarastojaan. Elin”Peltopyy paistatteli päivää keväisessä auringon paisteessa.” | BENJAM PÖNTINEN ”Ensimmäisten joukossa muuttavat pulmuset etsivät siemeniä Helsingin Viikin pelloilta. ” | MARKUS SIRKKA. Jänikset, oravat, kettu, hirvi, ehkä myös ilves, ahma tai susi paljastavat reittinsä. Retkeilijälle talvisesta elämästä kertovat lumijäljet. Lumen alla elää satoja miljoonia pikkunisäkkäitä, kun meitä lumen päällä viihtyviä selkärankaisia on ihminen ja koira mukaan lukien Suomessa vain noin 30 miljoonaa. Mustikan kesällä keräämästä energiasta kuluu yli kymmenesosa sen hengittäessä lumen alla
Talven suuri näytelmä menettää pian lavasteensa. ” | JANI RIEKKINEN. Tuttu kevään vaihe on aikaistumassa, sillä lämpenevässä ilmastossa se saapuu keskimäärin aikaisemmin vuosi vuodelta. Norppien elämä vaikeutuu, tunturiluonto väistyy ja myyrät menettävät lumisuojansa, jonka turvin ne ennen runsastuivat säännöllisesti. Järvien ja meren jääkansi mustuu ja katoaa. Tuo aika on jo reilun 50 vuoden päässä. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista näkyy, että perinteinen lumitalvi voi noihin vuosiin mennessä lyhentyä jopa pari kuukautta. Elämme ilmastonmuutoksen vuosisataa. Vuosi 2008 oli tähänastisten mittausten vähäjäisin talvi, jonka kaltaisesta tulee vuosisadan lopulla todennäköisesti keskimääräinen. ”Hiihtelin Rokuan kansallispuiston Pitkäjärven jäällä, kun sain seuraa myyrästä.” | MARKUS SIRKKA ”Maaliskuun alussa ei yleensä ole kuuraa puissa, mutta Kilpisjärven Tshakaljärvellä yöpakkanen laski noin –35 asteeseen. Ilmastomallien näkymät aivan toisenlaisesta Suomesta kertovat vuosista 2071–2100. Ehdin kuvata puut kirkkaassa keväisessä valossa.” | TIINA TÖRMÄNEN toiminnot ovat kasveilla hitaita, mutta ne kulkevat, niiden täytyy pysyä yllä ja kantaa kevääseen. Luontokuvaajien on yhä vaikeampaa löytää klassista Suomen talvea. Aamulla kaikki puut olivat kimaltelevassa pakkaskuurassa. Etelä-Suomessa täysin lumeton aika yleistyy muuallakin kuin kapealla rannikkokaistalla. Aurinko kerää korkeuttaan, lumi sulaa ja haihtuu pois. Varmaan moni muukin kuin Enni Rukajärvi on valmis yhtymään talviliikkujien ilmastoliikkeen tunnuslauseeseen: Protect our winters, suojelkaamme talviamme. . Merellä jäätalvet heikkenevät paljon. Menetetäänkö talvi. Ilmastonmuutos on totta, ja lumen ja jään seuduilla se vaikuttaa eniten. Suomi siirtyy ikään kuin etelämmäs, mutta se ei vaikuta Auringon liikkeisiin, joten on entistä pimeämpää. Kaikki elävä hengittää talvellakin, ja onneksi lumi on sopivan huokoista päästääkseen happea sisään ja hiilidioksidia ulos. Juuri talvi ja kevät ovat muutoksessa eniten lämpenevät vuodenajat. Ei koko Suomi silti talvea menetä, sillä pohjoisessa Lapissa talvi lyhenee, mutta lumisateet lisääntyvätkin, kuten sateet muutenkin. Niin on jo nyt, sillä lämpeneminen näkyy esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen tilastoissa selvästi. Eniten menettää etelä, puoletkin vähästään. 22 SUOMEN LUONTO 2/2018 PohjoisSuomessa on lumitalvi jatkossakin. ”Ilmassa oli todella paljon kevään tuntua, vaikka vietettiin vasta helmikuun loppua Porvoon Emäsalossa
2/2018 SUOMEN LUONTO 23 ”Kuljeskelin kamera kaulassa useita tunteja ottaen irti kaiken vuoden kauneimmasta päivästä Torronsuolla.” | EEVA MÄKINEN
24 SUOMEN LUONTO 12/2018 24 SUOMEN LUONTO 12/2018 Peurojen polku vie harjun jyrkälle rinteelle, mistä jäkälää on helpompi kaivaa esiin kuin tasamaalta.
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT RISTO SAUSO Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 12/2018 SUOMEN LUONTO 25. Talveksi se vaeltaa laiduntamaan harjujen jäkäläkankaille. 12/2018 SUOMEN LUONTO 25 PEUROJEN POLUILLA Arkana tunnettu metsäpeura elää Kuhmon metsissä
Seuraavana aamuna mittari näyttää entistä alempia lukemia, –25 astetta. Kuhmossa ammuttiin Suomen viimeiset metsäpeurat 1920-luvulla, ja sinne ne palasivat sodan jälkeen Karjalasta. Sen aikana ehdin moneen kertaan miettiä, mahdammeko löytää peuroja Kuhmon selkosilta. Siitä ei tahdo tulla mitään, olisi pitänyt ottaa kattoteline mukaan. ”Mehän ei metsäpeuroja löydetä täältä Kuhmosta.” Ehkä peurojen näkeminen on sittenkin hankalampaa kuin luulin. Metsäpeuraa kutsutaan myös suomenpeuraksi. Pieniä mustia papanoita veikattiin lampaan tuotoksiksi, vaikka ajatus kotieläimistä kevättalvisilla selkosilla oli mahdoton. Lokakuussa 1982 hän kuvasi peuroja niiden kiima-aikana Elimyssalossa, mikä oli tietynlainen sysäys kuvata lajia perusteellisemmin. LEVINNEISYYS: Kuhmon seudulla elää 750 metsäpeuraa, Suomenselällä 1250 yksilöä. Ovatko ne niin varovaisia. Monen tunnin istumisen jälkeen ojentelen kangistuneita jäseniäni kuhmolaisen majatalon pihalla. Ajattelen kansanperinteen kerääjän Samuli Paulaharjun kirjaa Kainuun mailta vuodelta 1922. Kesäaikana soilta löytyi sorkkien jälkiä. Pakkanen on kiristynyt lähelle pariakymmentä astetta, ja saa lumen narisemaan askelten alla. Pihalla sovittelemme Sauson kanssa suksia autoon. Vaadin saa yhden vasan kerrallaan. TIESITKÖ. KeskiSuomeen Seitsemisen ja Lauha vuoren kansallispuistoihin siirrettiin yhteensä 13 metsäpeuraa totutustarhoihin joulukuussa 2017. Neljä vuosikymmentä peurojen jäljillä Pyydän apua metsäpeurojen etsimiseen kuhmolaiselta luontokuvaajalta Antti Leinoselta. Karjalan tasavallassa uhkana lisäksi salametsästys. Ensimmäiset varmat näköhavainnot tehtiin vasta vuosina 1955 ja 1956. ”Mitkä ihmeen lehmälaumat täällä oikein kuleksii?”, kyseli viiksimolainen Ferdinand Sääski eli Kannaksen Vertti vuonna 1950. Se alkaa sanoilla, jotka ovat edelleen ajankohtaiset: Tuolta se korpi kumottawi/ Salo siintäwi sininen/ Sinne mieleni tekewi/ Aiwoni ajattelewi. ”Tämä on talven kylmin päivä”, majatalon emäntä Marjatta kertoo. Päätän lähteä etsimään niitä itärajan tuntumasta Kuhmosta, sillä se on metsäpeuran historiassa keskeinen paikka. Matka ruuhka-Suomesta Kainuun korpiin on pitkä. Venäjän Karjalan kantaan kuuluu enintään 2400 peuraa. Puhelimessa hän tosin epäilee peurojen löytymistä. 26 SUOMEN LUONTO 12/2018 METSÄPEURA (Rangifer tarandus fennicus). Hän lupautuu lähtemään mukaan. Hän on seurannut ja kuvannut peuroja Kainuussa jo lähes 40 vuotta. UHANALAISUUS: Silmälläpidettävä (tuorein arvio vuodelta 2015). LISÄÄNTYMINEN: Metsäpeura lisääntyy hitaasti. 26 SUOMEN LUONTO 12/2018 J os haluaa nähdä metsäpeuroja, on mentävä joko Suomenselälle tai Kuhmon seudulle. ”Se reissu oli antoisa.” Ennen retkeä soitan myös kuhmolaiselle valokuvaajalle Risto Sausolle. Uuden tulemisen ensi merkit aiheuttivat aluksi hämmennystä, sillä ihmiset eivät tienneet, mitkä eläimet jälkiä jättivät. ”1980 kevättalvella tulin ensimmäisen kerran yhden kaverini kanssa Lentualle”, hän kertoo. Hän päätyy lopulta jättämään sukset ja ottaa mukaan pelkät lumikengät. UHAT: Liikenne, taudit ja loiset, suurpedot, elinympäristön muutokset ja mahdollisesti häirintä (vapaana juoksevat koirat, moottori kelkat). Karjalan kielellä peura on petra
Vuosien saatossa hän on kuvannut myös suurpetoja, mutta metsäpeura ei ole unohtunut. Suuntaamme kohti Hiidenportin kansallispuistoa. Leinonen kuvasi niitä työkseen Oulun yliopiston tutkimuksia varten, ja jatkoi peurojen kintereillä myös vapaa-aikanaan. Hän seurasi peuroja 1980-luvulla aktiivisesti. ”Samaa traditiota jatkan edelleen”, hän sanoo. Pakkanen lauhtuu 18 asteeseen. Mikä lajissa innostaa vuosikymmenestä toiseen. Kireä pakkanen punertaa heikosti horisontin, mutta aamun mittaan pilvet peittävät taivaan ja päivästä tulee harmaa. Pitkä yhteinen historiamme kiehtoo Leinosta. Luontokuvaaja Antti Leinonen on seurannut metsä peuroja jo liki 40 vuotta. 12/2018 SUOMEN LUONTO 27 Kuhmon seudun metsäpeura kanta puolittui 2000luvun alussa. ”Se on ollut hyvin merkittävä eläin täällä asuneille ihmisille.” Jo tuhansia vuosia sitten peura oli tärkeä saaliseläin. ”Mitkä ihmeen lehmälaumat täällä oikein kuleksii?”. 12/2018 SUOMEN LUONTO 27 ”Näillä on muutenkin parempi kulkea kuvatessa”, Sauso sanoo. On vielä pimeää. Talvilaitumet muuttuvat Aamu valkenee varovaisesti, kuin huomaamatta. Syinä ovat toden näköisesti liikenne, loiset ja taudit sekä suurpedot. Toivon, ettei hanki olisi liian upottava. Korkeiden lumisten penkkojen reunustama tie on kuin ränni. ”Lentuan talvilaidunkausi kesti 15 vuotta”, Leinonen sanoo. Metsäpeurat viihtyivät aluksi pääasiassa itärajan tuntumassa Elimyssalossa, kunnes ne 1970-luvun puolivälissä siirtyivät Lentua-järven talvilaitumille Kuhmon lähelle. Seuraavaksi haemme Antti Leinosen, joka odottaa meitä lähtövalmiina
Jatkamme matkaa hetken, kunnes tien vasemmalta laidalta lähtee kolme peuraa liikkeelle. ”Hiljennä, nyt aletaan olla lähellä”, Leinonen sanoo. Metsäpeura on poroa pitkäraajaisempi ja kuonoisempi. Pian näemme lisää peuroja. Toki metsäpeura kaivaa paksunkin hangen läpi, mutta se pyrkii säästämään energiaa vuoden kylmimpänä aikana. ”Tuossa on kohta Tikkusen ruokinta, siinä oli eilen peuroja.” ”Sehän se on varsinainen luonnonsuojelija, joku mitali sille pitäis antaa!”, Sauso sanoo. Rinteessä kaivoksia ei näy, mutta tasamaalta hakkuuaukon laidasta löytyy esiin kaivettua kunttaa. Vahvempi peura voi vallata heikomman yksilön kaivuun. Poroihin verrattuna peurat ovat villimmän näköisiä. Leinonen painaa sen ympäri ohuen renkaan. Poroihin verrattuna peurat ovat villimmän näköisiä: pidempijalkaisia ja lihaksikkaampia. Yksi on selvästi pienempikokoinen vasa, toinen vaadin ja kolmas ehkä ylivuotinen vasa. Hanki on tiivistä ja kantaa hyvin. Sotkamolainen salametsästäjä on takavuosina julkisuudessa retostellut susien tappamisillaan ja väittänyt kylväneensä myrkkypusseja maastoon petoja lahdatakseen. Peurat tuijottavat meitä hetken, sitten ne juoksevat syvässä hangessa keveästi männikön suojaan. ”Metsäpeurat vaeltavat sitä pitkin ees taas”, Leinonen sanoo. Uskomatonta! Näinkö helppoa se olikin! Näemme peuroja jo heti alkumatkasta. Leinonen mittailee sauvallaan hangen paksuutta ja kyselee, tuliko kenelläkään mittaa mukaan. Paulaharju kertoo metsäpeurojen käyttäytymisestä kirjassaan: ”Vielä nykyisetkin vanhat ukot ovat aikoinaan pyytäneet peuroja, satakunnankin muutamat kaataneet. Hän yrittää puukolla raaputtaa merkin metalliseen suksisauvaan, mutta siihen ei jää jälkeä. Ensimmäisenä talvena vasat saavat apua emoiltaan ruoan kaivamisessa. 28 SUOMEN LUONTO 12/2018 ”Kävin täällä jo eilen katsomassa ovatko peurat paikalla”, Leinonen paljastaa. Ei tullut. Hiihdämme kohti pientä Kangaslampea, jonka länsirannalta rinne nousee jyrkästi. 28 SUOMEN LUONTO 12/2018. Villipeura oli vaikea pyydettävä, se oli niin arka. Oulujoen vesistön eteläpuolelta metsäpeurat katosivat 1800-luvun puoliväliin mennessä. 1900-luvulla peuroja tavattiin Suomen puolella enää satunnaisesti, vaikka Karjalassa ne olivat yleisempiä. Useita muutamien eläinten laumoja, joista suurin osa on sarvensa jo marraskuussa pudottaneita hirvaita. Niillä on talvella sarvet, jotta ne voisivat puolustaa esiin kaivettuja ruoka-apajiaan eli kaivoksia. Peurojen vähyys oli jo tiedossa 1920-luvulla, eikä niitä ollut enää riittänyt metsästettäväksi vuosikymmeniin. Lajin alamäki oli alkanut ahneen metsästyksen takia, ja pohjoisesta levittäytyvä suurporonhoito kavensi metsäpeuran elintilaa Metsä-Lapissa. Sarvettomat hirvaat pysyttelevät omissa porukoissaan, etteivät vaatimet tuon tuosta ajaisi niitä pois kaivoksilta. Peurat onneksi palasivat Suomeen pian sodan jälkeen, ja pikku hiljaa kanta elpyi. Harjujen jyrkille rinteille kertyy vähemmin lunta, mistä jäkälän kaivaminen ravinnoksi on helpompaa. Sarvettomat hirvaat Metsäpeuran kerrotaan olevan poroa arempi. Kaivaukset kankaalla Nostamme sukset ja lumikengät autosta ja lähdemme etsimään metsäpeurojen kaivauksia. Hangelle on lentänyt jäkälien kappaleita ja puolukan lehtiä. Useimmilla vaatimilla on yksi tai molemmat sarvet vielä jäljellä. Jos se sattui hiukankaan kuulemaan ääntä, taikka vilaustakaan ihmisestä näkemään, niin »ei ollut kuin hui, kun se jo oli täyvessä menossa»”. Laitumet sijaitsevat harjujonon liepeillä, joka kulkee Sotkamon järviltä kolmisenkymmentä kilometriä kaakkoon, Hiidenportin kansallispuistoon saakka. Nyt peuroja ei näy ruokinnalla. Tarjoan omaa muovisauvaani. Matkaa Kuhmosta metsäpeurojen talvilaitumille kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Niiden koparat leviävät kuin lumikengät, ja estävät peuroja uppoamasta
P. Harmaat kupeet vilkkuvat puiden lomassa. Yhtenäinen aita porojen ja peurojen välistä puuttui. Käytäntö jatkui lopulta jopa 1990-luvulle asti. Tuhansia kuvia digitaalisissa sovelluksissa. Lyhyen tilannearvion jälkeen ne jolkottavat lammen pohjoispäähän ja nousevat loivaa ylämäkeä männikköön. – 28.5. Asia ratkaistiin lopulta käräjillä poromiesten tappioksi. Op. Paavo Hamunen – Linnut kevään huumassa 18.-22.4. Hannun jäljet Torangintaival 2, 93600 KUUSAMO (040) 860 8364, www.hannuhautala.fi Jaana Kotamäki Valokuvauskursseja Kuusamossa 2018 – Edistynyt luova luontokuvaus 21.-25.3. Paavo Hamunen – Luontoharrastajan valokuvauskurssi 2.-6.7. Jarmo Manninen – Karhukuvaus ja Photoshop Lightroom perusteet 9.-13.7. Palaamme takaisin tielle ja jatkamme matkaa autolla. 2000-luvun alussa peurakanta oli huipussaan, mutta puolittui vuosikymmenessä. Vesa Tyni – Luontokuvasta näyttelykuva II 5.-9.11. 1970-luvulla kanta oli kasvanut niin, että peuroja eksyi poronhoitoalueelle. Leinonen kertoo, että tavarajuna tappoi seitsemän hirvasta ja sen jälkeen kolme vaadinta jäi auton alle, saman viikon aikana. Sen perusteella jopa 1500 metsäpeuraa tapettiin 20 vuoden aikana. Sodan jälkeen Suomen metsäpeurat lisääntyivät hiljalleen. Siis prosentti Kuhmon peuroista kuoli viikossa. Olli Lamminsalo – Mallikuvaus miljöössä 11.-15.6. Kuusamo-opisto, Kitkantie 35, 93600 Kuusamo Puh. He saivat suullisen luvan tappaa porojen sekaan eksyneet peurat. Sen avulla peuroja tuntuu olevan helpompi lähestyä kuin suksilla, vaikka pelkäävät ne autoakin. 12/2018 SUOMEN LUONTO 29 Myöhemmin mittaan kotona, että hanki oli 82 senttiä paksu. Risto Raunio – Maisemavalokuvauksen erikoiskurssi 12.-16.9. Hieno määrä vain yhden päivän aikana. Ruoan kaivamisessa on kova työ. Vasa ruokailee emänsä kaivuulla. Petteri Törmänen – Luontovalokuvaus talven kynnyksellä, jatkokurssi 8.12.10. Leinonen mittaa hangen paksuutta peurojen kaivamalla kuopalla. Suurimman tokan näemme Repolammen jäällä. ”Yksi poromies kertoi, että yhtä paljon niitä on tapettu, kuin mitä silloinen peurakanta oli”, Leinonen kertoo. Näemme yhteensä 30–40 metsäpeuraa. Ne ovat valppaita ja huomaavat meidät heti. Petteri Törmänen – Virtavesien valokuvaus 24.-28.9. Siinä on toistakymmentä peuraa. Syitä vähenemiseen on monia: erämaiden kutistuminen ja siten lisääntynyt altistuminen suden saalistukselle, liikenneonnettomuudet, sekä loiset ja taudit. Peurat haittasivat poronhoitotöitä, ja lopulta poromiehet kysyivät neuvoa tilanteeseen maaja metsätalousministeriöstä. Petteri Törmänen – Valokuvauslinja 34 ov 27.8.2018-17.5.2019 Opiskele valokuvauksen eri osa-alueiden perusteita kansanopistolinjalla luontokaupunki Kuusamossa Kesän kuvataide-, käsityöja hyvinvointikurssit: maalaus, taidegrafiikka, pronssivalu, kengänvalmistus, puukonteko ja jooga. Vesa Tyni – Luova kasvija maisemakuvaus 25.-29.6. Hamunen – Ensilumi etsimessä 12.-16.11. 2018 Jaana Kotamäki: Luonnon siveltimellä Hannu Hautala: Klassikkotöitä ja teemanäyttelynä Salaperäinen uivelo. . 050 444 1157, opisto@kuusamo.fi, www.kuusamo-opisto.fi. Jarmo Manninen – Mallivalokuvaus studiossa, 8.-12.10. HANNU HAUTALA LUONTOKUVAKESKUS Näyttelyt 16.1. Pekka Toivonen ja Kari Kantola – Lähikuvaus luonnossa 9.-13.7. Mikael Rantalainen – Maisemavalokuvaus; ruska ja vanhat metsät 17.-21.9. Petteri Törmänen – Henkilökuvaus studiossa ja luonnossa 16.-20.7
TEKSTI PERTTI KOSKIMIES / KUVAT ARTO JUVONEN, PERTTI KOSKIMIES, LASSI KUJALA JA ARI AHLFORS 30 SUOMEN LUONTO 2/2018 Pikkuvarpunen käy mielellään ruokintapaikoilla. Sen mieliruokaa ovat hirssin siemenet ja kauranjyvät, mutta myös talipallot ja tangot.. 30 SUOMEN LUONTO 2/2018 Ilolintu Karjalasta Kaikki tietävät varpusen, mutta pikkuvarpunen valtasi Suomen 20 vuodessa ja on jo varpusta yleisempi
”Oleskellessani keväällä 1940 Parikkalassa totesin, että metsävarpunen on siellä pesivänäkin hyvin yleinen.” 2/2018 SUOMEN LUONTO 31 A RT O JU VO N EN / LIN TU KU VA. Sen lounaisnurkka, Sortavalan lehtokeskuksen luoteinen reuna yltää Parikkalaan, jonka entisistä pikkuvarpusista oli muistona Pekka Kerkkosen virke Luonnon Ystävässä 1941. En ole 45 vuoteen ohittanut Pekka-vainaan latoa enkä pihaltani katsellut Kaukolan koulunmäkeä ja jo puretun muuntajan kenttää, ettenkö olisi muistanut noita kohtaamisia. Kaikki katosivat ennen kevättä. Sinne joutuivat evakot kaiken muunkin kauniin jättämään. Kaunis muisto Vaikka lapsuuskotini Lappeella Saimaan etelärannalla oli köyhä, ei talvilintujen ruokinnasta tingitty. Ne olivat ensiaskelia odottamattomalle luonnonilmiölle, jolle ei elinaikanani löydy vertaa. Tiaisten, keltasirkkujen ja punatulkkujen joukossa hyppi joskus varpusia. Siinä Anttosen Pekan heinäladolla keikisteli sellainen söpöläinen, sipsutteli ja supatteli, että koulupojan sydämessä läikähti. Joitakin pikkuvarpusia alkoi näkyä Lappeenrannan kaatopaikalla Toikansuolla 1960-luvun puolivälissä, ja syksyllä 1969 löysin Petri Bruunin kanssa ihmeeksemme yli puoleensataan nousseen parven Saikkolasta. Seuraavana kesänä kaunokaisia keimaili Kaukolan kansakoululla Siikalahden vastarannalla ällistyttävästi neljä, ja viides lirkutteli vieressä Kannaksen muuntajalla. Lintukirjoista tiesin ne pikkuvarpusiksi, jotka kuuluivat Karjalan kansan kadotettuun maahan. 2/2018 SUOMEN LUONTO 31 R akkaus syttyi kesällä 1972 Huhmarisessa, Parikkalan juna-aseman ja Siikalahden välillä. Toinen nimi oli ketovarpunen, paljon parempi. Metsäpirtistä teinityttönä sotaa paennut äitini muisteli, kuinka siellä vanhalla rajalla Laatokan länsirannalla oli sellaisiakin varpusia, joilla oli suklaanruskea pää ja musta pilkka valkoisessa poskessa. Metsävarpusiksi niitä silloin sanottiin, vaikka maalaiskylissä ja pikkukaupunkien laitamillahan ne asuivat. Kirjoista opin, että pikkuvarpusen pesimäalue rajoittui rajanpinnan kapeaan kaistaleeseen Kiteeltä Tohmajärvelle, siihen surkeaan sirpaleeseen, joka Laatokan-Karjalan luonnonmaakunnasta jäi
32 SUOMEN LUONTO 2/2018 TUNTOMERKIT JA KOKO: Pikku varpunen on samankokoinen kuin varpunen (Passer domesticus), talitiaisen kokoluokkaa. PIKKUVARPUNEN (Passer montanus) 32 SUOMEN LUONTO 2/2018 arpusilla ja pikkuvarpusilla samat yksilöt pesivät usein yhdessä koko ikänsä. Yhteenvedostani käy ilmi, että 1970-luVienan pikkuvarpusia sanottiin venäläisten kirjoissa muuttolinnuiksi, mutta tulivatko Etelä-Karjalan talvivieraat sieltä asti. Esimerkiksi Käkisalmi, Sortavala ja Parikkalan emäpitäjä Kurkijoki kuuluivat pikkuvarpusen valtakuntaan. Vienan pikkuvarpusia sanottiin venäläisten kirjoissa muuttolinnuiksi, mutta tulivatko Etelä-Karjalan talvivieraat sieltä asti. Pöntöt kelpasivat pesäpaikoiksi Koko 1970-luvun vuosittaisten talvihavaintojen summa oli 4000 yksilön luokkaa, mutta pesintöjä varmistui 10 vuodessa vain 61, yksittäiset Rautjärvellä jo 1960-luvun alussa ja Lauritsalassa 1970. Munia on 4–7. Varmimmin pikkuvarpusen tunnistaa suklaan ruskeasta päälaesta ja mustasta täplästä valkoisella poskella. Hoksattuamme 1960-luvun lopulla arktisten allien, hanhien ja muiden vesilintujen muuttavan syksyisin Saimaan etelärantaa pitkin, kuulimme joskus terävää säksätystä, kun taivaan korkeuksissa lensi yksinäisiä pikkuvarpusia ja pikku ryhmiä etelän ja lännen välisiin suuntiin. Etenkin syksyllä ja alkutalvella perhekunnat ja parvikumppanit voivat kerääntyä yöpymään kylki kyljessä tiheikköihin tai koloihin, jopa lumionkaloihin. Varmimmin pikkuvarpusen tunnistaa suklaanruskeasta päälaesta ja mustasta täplästä valkoisella poskella. Pohjois-Karjalan eteläkolkan pikkuvarpuset elivät äärilaidalla siitä emä-Karjalan esiintymästä, jonka suomalaiset lintutieteilijät tiesivät vahvaksi 1800-luvulla. Kun lumi peitti rikkaruohokentät, siirtyivät pikkuvarpuset keskitalveksi omakotialueiden ja maakylien ruokintapaikoille, joiden likellä tiheät kuusija orapihlaja-aidat ja villiintyneet puutarhat soivat suojaa varpushaukoilta ja kissoilta. Pikkuvarpunen oli talvivieras. Talvivieraana sieltä jostakin Lintuja vasta 20 tai 30 vuotta tiirailleiden on vaikea tajuta, miten harvinainen lintu pikkuvarpunen oli vielä 1970-luvulla Etelä-Karjalassakin, ensimmäisellä astinlaudallaan kohti länttä. Muutimme vuonna 1972 Lauritsalaan, Hovinpellon laitaan Susitaipaleelle, joka Käkisalmi ja Parikkala olivat jo 1800-luvulla pikkuvarpusen aluetta. Etenkin syksyllä ja alkutalvella perhekunnat ja parvikumppanit voivat kerääntyä yöpymään kylki kyljessä tiheikköihin tai koloihin, jopa lumionkaloihin. Pöntöt kelpasivat pesäpaikoiksi Koko 1970-luvun vuosittaisten talvihavaintojen summa oli 4000 yksilön luokkaa, mutta pesintöjä varmistui 10 vuodessa vain 61, yksittäiset Rautjärvellä jo 1960-luvun alussa ja Lauritsalassa 1970. Yhteenvedostani käy ilmi, että 1970-luvulla 50 lintuharrastajaa tilastoi maakunnasta 45–827 pikkuvarpusta talvea kohti, kun selvimmät päällekkäishavainnot karsittiin. Varpus naaras on kauttaaltaan harmaanruskea. Muutimme vuonna 1972 Lauritsalaan, Hovinpellon laitaan Susitaipaleelle, joka Käkisalmi ja Parikkala olivat jo 1800-luvulla pikkuvarpusen aluetta. Raja-Karjalassa Suistamolla, Suojärvellä ja Salmissa pikkuvarpusia oli yhtä paljon kuin varpusia, Tulemajärvellä ja Lunkulansaarella pikkuvarpuset olivat enemmistönä, eikä Mantsinsaarella elänytkään muita. ÄÄNI: Pikkuvarpusen varoitus ja yhteysäänet ovat teräviä säksätyksiä ja rätinöitä. Kokosin kotimaakuntani havainnot Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen lehteen Ornis Karelicaan vuonna 1980. Varpusia eli useammassa eli 18 kylässä. Mutta hänen mentyään kauniit karjalanvarpusetkin katosivat kymmeniksi vuosiksi. Hän löysi niitä Kiteenjärven ja Tohmajärven välillä 12 kylästä. Pesintä suojaisissa koloissa on varpusten evoluutiossa ilmeisen uusi piirre, sillä ne punovat heinänkorsista pallomaisen pesän, jollainen on tyypillinen kutojille ja joillekin muille latvustoissa pesiville lajeille, ei kololinnuille. Pilkkaposket rupattelivat karjalaisten kanssa iloisesti niin kirkoissa, taloissa kuin läävännurkilla. TIESITKÖ: Varpusilla ja pikkuvarpusilla samat yksilöt pesivät usein yhdessä koko ikänsä. Alkutalvella parvet, joista useimmissa oli alle viisi yksilöä, suosivat pakettipelloilla, joutomailla ja tienvarsilla rehottavia pujoja savikkapehkoja. Hoksattuamme 1960-luvun lopulla arktisten allien, hanhien ja muiden vesilintujen muuttavan syksyisin Saimaan etelärantaa pitkin, kuulimme joskus terävää säksätystä, kun taivaan korkeuksissa lensi yksinäisiä pikkuvarpusia ja pikku ryhmiä etelän ja lännen välisiin suuntiin. Kokosin kotimaakuntani havainnot Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen lehteen Ornis Karelicaan vuonna 1980. Varpuskoiraan päälaki on harmaa, ja posken musta pilkka puuttuu. PE RT TI KO SK IM IE S LA SS I KU JA LA 32 SUOMEN LUONTO 2/2018. Magnus von Wright oli nähnyt parvia Kiteellä yli sata vuotta aikaisemmin, kuten Viipurissakin, Metsäpirtin tällä puolen. Pikkuvarpusella sukupuolet ovat saman, varpusella erinäköiset. Talvivieraana sieltä jostakin Lintuja vasta 20 tai 30 vuotta tiirailleiden on vaikea tajuta, miten harvinainen lintu pikkuvarpunen oli vielä 1970-luvulla Etelä-Karjalassakin, ensimmäisellä astinlaudallaan kohti länttä. Varpuskoiraan päälaki on harmaa ja kurkku laajalti musta. Varpuskoiraan silputus on sävyltään sameaa, pikkuvarpusen sointuu puhtaampana ja korkeampana. Suomalaiset ornitologit totesivat pikkuvarpusen sotavuosina Syvärin kylissä ja Petroskoissa paljon runsaammaksi kuin varpusen. Suomalaiset ornitologit totesivat pikkuvarpusen sotavuosina Syvärin kylissä ja Petroskoissa paljon runsaammaksi kuin varpusen. PESINTÄ: Molemmat lajit pesivät yleensä kaksi, varpunen pikkuvarpusta useammin kolmekin kertaa huhti– elokuussa. Kaakonkulman harvinaisuus Pohjois-Karjalan lintututkimuksen pioneeri Aarre Laaksonen etsi pikkuvarpusia 1960-luvun puolivälissä
Se on pidempi ja tanakampi kuin sinitiainen ja vihervarpunen. Pikkuvarpuset kotiutuivat kummallekin alueelle pikavauhtia 1980-luvun alussa. Pikkuvarpunen pesii maan eteläpuoliskon viljelyseuduilla useimmissa elävissä kylissä ja kaupunginlaidoilla. Pikkuvarpusia pesii Suomessa tätä nykyä 150 000–250 000 paria. Pikkuvarpunen lisääntyy tehokkaasti, koska se kasvattaa kaksi, jopa kolme poikuetta kesässä. Alati tihentyvä kanta valtaa jo Lounais-Lappia, sillanpääasemia on Sodankylää myöten. Tiaiskoon pönttöjä pihapiireissä piisaa, ja kun linnut keksivät sähköpylväiden ontot, metalliset kannaPikkuvarpunen tulee myös lintulaudalle. Humaltunut nuoripari riiteli metri saappaani alla puoli tuntia, takapuoleni puutui pahemmin kuin koskaan. Vuoteen 1991 mennessä rengastin 1324 yksilöä. Mutta 20 vuotta sitten alkoi väestöräjähdys, jolle ei löydy vertaa edes merimetsoista, ei valkoposkihanhista, ei yhdestäkään toisesta siivekkäästä. Muutamia yksittäispareja oli löydetty hujan hajan Etelä-Suomen sisämaasta sekä Ahvenanmaalta ja lounaisrannikolta, minne niitä eksyi ehkä Ruotsista. Väestöräjähdys vailla vertaa Pohjois-Karjalan eteläosissakin pikkuvarpusen kanta kasvoi 1970-luvun lopulla vielä hitaasti, Lappeenrannasta Tohmajärvelle pesi alle tuhat paria. A RI A H LF O RS. Joutomaita ja pujokenttiä piisaa ojanja tienvarsilla, entisillä pelloilla ja jatkuvasti myllätyillä taajamanlaiteilla. Toisena aamuyönä rengastin poikasia puunjuurella, kun pihaan juoksi läähättäen nuorimies, nappasi kalliin pyörän seinänviereltä ja säntäsi tiehensä. Pikkuvarpuset alkoivat vallata uudisalaa Hämettä ja Uuttamaata myöten 1980-luvun puolivälissä. Kanta kaksinkertaistui 1990-luvun puoliväliin mennessä, mutta ei pikkuvarpunen vielä silloinkaan silputtanut kuin muutamalla tuhannella pihalla. 2/2018 SUOMEN LUONTO 33 oli nimetty vieressä asuneen everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen mukaan. Kymmenessä vuodessa pikkuvarpunen valtasi Ahvenanmaata ja länsirannikkoa myöten lähes jokaisen Eteläja Länsi-Suomen kolkan. Kymmeniä pareja kiikaroin muidenkin pöntöillä. Kanta on edelleen vankin Kaakkois-Suomessa mutta kasvaa muuallakin. Talvisin yksilöitä lienee noin miljoonasta kahteen. Aloin rengastaa niitä vuonna 1978, ja ripustin satoja pönttöjä niin Lauritsalaan kuin Parikkalaankin, Pertti Rassilta opitun mukaan vaakatasoon. Pikkuvarpusia alkaa olla yhtä paljon kuin varpusia mutta monikymmenkertaisella määrällä pihoja ja pellonlaitoja. Yksi eli yli viisivuotiaaksi eli ikään, jonka vain joku promille pikkuvarpusista saavuttaa. Miksi pikkuvarpunen valloitti kolmasosan Suomesta reilussa vuosikymmenessä ja aikana, jolloin joka kolmas pesimälintumme taantuu, ja lähes puolet lajeista on punaisella listalla. Äärikiireistä kevättä en tuhlannut pöntönomistajien kanssa seurusteluun, karjalaisten kesken se vasta kestääkin, vaan narskautin pöntönkattoja auki puolenyön jälkeen, kun omistajat nukkuivat, eikä Etelä-Saimaan jakaja tulisi ennen neljää. Orapihlaja-aitamme ja lintulautamme houkuttelivat kymmenien varpusten joukkoon kasvavin joukoin pikkuvarpusia. Poikkeavan lauhat talvet 1970-luvun alkupuolella ja 1980ja 1990-lukujen taitteessa helpottivat talvesta selviytymistä, kuten roimasti yleistynyt lintujen talviruokintakin. Yhtenä juhannusyönä istuin sorkkaraudan kanssa pienessä pihakoivussa
Olen laskenut Lappeenrannan useimpien esikaupunkialueiden varpuset ja pikkuvarpuset 1980-luvulta 2000-luvulle. Varpunen on boheemi, se kaipaa joka kortteliin villiintyneitä pihanperiä, leväperäistä puhtaanapitoa eikä kuria ja järjestystä, pöljyyteen asti kiristettyä tehokkuutta, joka köyhdyttää kaupungit yhtä hengettömiksi mantereelta toiselle. Pikkuvarpunen elää Aasiassa viljely ja asuinseutujen lisäksi kuivilla avomailla ja aukkoisissa metsissä, kaupungeissakin siellä, missä varpuset ovat vähissä. Parin vuosituhannen perästä osa valtasi Siperiaa ja toiset Lähi itää ja KaakkoisEurooppaa. Pesintäja muita havaintoja pikkuvarpusesta on 1800-luvulta paljon eri puolilta maatamme, etenkin lintutarkkailijoiden vähyys huomioon ottaen. Mutta Brittein saarille, jonne roomalaiset saattoivat tuoda varpusen, pikkuvarpunen ei ehtinyt vielä keskiajallakaan, sillä John Ray mainitsee sen vain mannermaalta modernin lintutieteen alkuteoksessaan The Ornithology of Francis Willughby (1678). Varpusen kato surettaa, mutta pikkuvarpuset silputtavat sitäkin riemukkaammin kevättalven aurinkoisina aamuina. Pikkuvarpunen ilmaantui 1900-luvun puolivälin paikkeilla myös Korsikalle, Sardiniaan, Maltalle ja Kanarian saarille, osaan Indonesiaa ja Molukeille. Marssi yli Euroopan Ruotsiin saakka onnistui 1000– 2000 vuotta sitten, tuhatkunta vuotta varpusen perässä. Yhteisillä täyteen ahdetuilla tihentymäalueillaan lajit suosivat vähän toisistaan poikkeavia elinympäristöjä ja ravinnonlähteitä. Ihminen on kuitenkin viime aikoina kurjistanut varpusen elinoloja länsimaissa. Merkittävää kilpailua ravinnosta, asuinalueista ja pesäpaikoista niiden välillä ei ole, ja molemmat pärjäävät yhdessä ylettömän isoina joukkoina halki Euraasian. Varpuset eivät löydä enää ruokaa etenkään poikasilleen tiivistyvistä, asfalttiin ja betoniin käärityistä kivikaupungeista. On mahdollista, että laji pesi silloin monella kolkalla Suomea. Pikkuvarpunen touhuaa elämänpiirissään ja ruoanhaussaan väljäluontoisena maalaisena, enemmän omanlaisenaan moniosaajana ja luovimassa ajan virrassa, mikä ihmisellekin on turvallisempi valinta mullistuvassa maailmassa. Varpunen on boheemi, pikkuvarpunen moniosaaja. Enpä aavistanut koulupoikana, että eläkeukkona katselen Kirkkonummella keittiönikkunasta ruusupuskassa torailevia pikkuvarpusia. Pientaloalueillakin, joilla trendipuutarhat on pakotettu sotilaalliseen järjestykseen steriileine nurmikoineen, poikasia kuolee ilmeisesti nälkään liikaa. Pikkuvarpuset keskittyivät alkuKiinan tienoille 10 000 vuotta sitten, mutta 6000 vuotta myöhemmin niitä löytyi jo Kaspianmeren ääreltä. Suomen, Manner-Euroopan viimeisiin kuuluneen valkoisen kolkan valtaus vaikuttaa olevan yhteydessä laajempaan levittäytymisaaltoon. . Esimerkiksi varpunen levittäytyi 1800luvulla ja 1900luvun alussa 6000 kilometrin taipaleen Uralilta Siperian halki Tyynellemerelle, mikä vetää vertoja ennätysmäisenä pidetylle turkinkyyhkyn 2500 kilometrin taipaleelle Balkanilta LuoteisEurooppaan 1930–1970luvuilla. Kauniita muistoja nuo Karjalan ilolinnut ovat antaneet läpi elämän. Paikkalintuluoteestaan huolimatta molemmilla varpuslajeilla on kyky valtakuntansa laajentamiseen tilaisuuden tullen. Laji on osoittanut sopeutumiskykynsä myös niillä paikoilla Yhdysvalloissa ja Australiassa, mihin ihminen sen 1800-luvulla vei mukanaan. LA SS I KU JA LA. Myöhemmin molemmat lajit löysivät loistavat asuinsijat KaakkoisAasiasta, missä ne kukoistavat yhä riisinviljelijöiden riesana. . Vaikka pikkuvarpuset menestyivät ja varpuset hupenivat, ei uudisasukas karkottanut alkuasukasta. Eufratin ja Tigrisin laaksot olivat Euraasian alkuvarpusille samanlainen hedelmällinen puolikuu kuin Mesopotamian korkeakulttuurille. Pikkuvarpuset ovat kasvavin joukoin oppineet pesimään sähköpylväiden ontoissa, metallisissa poikkiputkissa, turvassa nisäkäs ja lintupedoilta. PIKKUVARPUSEN PITKÄ MARSSI VARPUSET ovat eriytyneet sukulaisistaan kutojista ItäAfrikassa. Varpusia elää maailmassa pari kolme miljardia yksilöä, pikkuvarpusia puolisen miljardia. 34 SUOMEN LUONTO 2/2018 tinpalkit, pikkuvarpusen uudisasutus eteni pylväs pylväältä 50 metrin hypyin. Karjatalouden keskittyminen kurjisti elin olot maalla. Pikkuvarpusesta kehittyi metsäarojen laji, joka pärjää loitompanakin ihmisen asumuksista. Lähi idässä alkoi myös varpusen, arolinnun, menestyksellinen liitto ihmisen kanssa. Hyppäyksenomaisia alue laajennuksia on seurannut nopea kotiutuminen ja sopeutuminen paikallisiin oloihin. Siitä todisteena varpusesta on kehittynyt vanhalla mantereella 12, pikkuvarpusesta 11 alalajia
VIETNAM OHITTAISI tuolla hiilivoimapanostuksella jo reilun kymmenen vuoden päästä esimerkiksi Britannian tai Ranskan nykyisen hiilidioksidin päästötason. ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö Maapallo avaruudesta kuvattuna 7. Kuva on otettu yli miljoonan kilometrin päästä. Aika siihen on nyt, kun saastuttavaa tuotantoa siirtyy niihin jo Kiinastakin. Linjan olisi vain muututtava nopeasti. Made in Turkey -merkintää ainakin tulee kuluttajana katsottua toisella tavalla. Turkin päästöjen lisäys vuoteen 2030 mennessä olisi Climate Action Tracker -nettisivujen tietojen perusteella lähes yhtä suuri kuin koko EU:n päästövähennys 2020-luvulla. helmi kuuta 2018. Yhtä selvää on, että ilmastopolitiikka kuuluu kauppasuhteisiin, jolloin samalla suojataan asiansa hyvin hoitavia maita. Sopimus on tarkoitus rati. Vietnamin suhteen on juuri nyt mahdollista hidastaa sen havittelemaa vapaakauppasopimusta EU:n kanssa ja asettaa sopimukselle koko maapallon etua palvelevia ehtoja. Se kaavailee kymmeniä uusia hiilivoimaloita, joiden avulla päästöt ohittaisivat Britannian ja Ranskan yhteispäästöt ja päätyisivät jopa miljardin hiilidioksiditonnin tasolle jo ennen vuotta 2030. Hyvä asia on, että aikaa toimiin vielä on. Vero on myös Ruotsissa tuonut lentämisen isot ilmastopäästöt aivan uudella tavalla julkiseen keskusteluun. helmi kuuta 2018. Kympistä muutamaan kymppiin asettuva vero ehkä hillitsee lentomatkojen nopeaa kasvua. Miten hiiltä nopeasti lisääviin maihin voisi vaikuttaa. Hiilen dominanssin yhtenä syynä pidetään sitä, ettei yksipuoluemaassa ole kuin yksi sähkön myyjä. EU tuo pelkkiä vaatetuotteita Turkista noin kymmenellä miljardilla eurolla vuodessa. Kuva on otettu yli miljoonan kilometrin päästä. 12/2018 SUOMEN LUONTO 35 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Maapallo avaruudesta kuvattuna 7. Näin ei tarvitsisi olla, sillä uusiutuva energia on jo lähes hiilivoiman hinnoissa. . oida tänä vuonna. Hyvä uutinen on esimerkiksi Ruotsin päätös säätää lentovero, joka astuu voimaan huhtikuussa. En tiedä. MEITÄ LÄHIN nopeasti päästöjään kasvattava maa on Turkki. Investoinnit ja tuotannon siirtäminen päästöjään rajusti kasvattaviin maihin eivät ole hyväksyttäviä. Yksi ikävä ilmastouutinen on, että Intian ohella myös Indonesia, Turkki ja Vietnam lisäävät hiilivoimaa nopeasti. N A SA / EP IIC. Miten Turkkiin vaikutettaisiin. oida Pariisin ilmastosopimusta ennen kuin saa varmistuksen siitä, että sitä kohdellaan kehitysmaana. Turkki ei halua rati. Suomessa tällaista keskustelua ei ole käyty, mutta sopisiko lentovero seuraavan hallituksen asialistalle. Kun hiilivoimala rakennetaan, sähköntuotanto lukkiutuu suuripäästöiseksi pitkäksi aikaa. Miljardikerhoon on matkalla myös Saudi-Arabia. ILMASTONMUUTOKSEEN LIITTYVISTÄ aiheista tulee päivittäin hyviä ja huonoja uutisia. Entäpä maapallo, Vietnam ja Turkki. Environmental Research Letters -lehdessä tässä kuussa julkaistun tutkimuksen mukaan pelkästään näiden maiden sekä Kiinan uudet hiilivoimalat voivat riittää tekemään Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet vaikeiksi tai jopa tyhjiksi. Maat tarvitsevat kaiken avun uusiutuvaan energiaan siirtymisessä. Maan ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden on suunnilleen Unkarin tai Latvian tasolla. Vietnam toivoo sopimuksen vauhdittavan suuresti talouskasvuaan, ja se on maalle tärkeä. Esimerkiksi Vietnam kasvattaisi hiilivoimaa yli 900 prosenttia vuoteen 2030 mennessä
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT LARS HOLST HANSEN 36 SUOMEN LUONTO 2/2018. 36 SUOMEN LUONTO 2/2018 SITKEÄT SELVIYTYJÄT Myskihärkä on Grönlannin suurin laiduntaja. Se selättää talven paastoamalla
Lokakuussa ensilumi on jo satanut, mutta myskihärät saavat vielä helposti kaivettua ruokaa lumen alta. 2/2018 SUOMEN LUONTO 37. 2/2018 SUOMEN LUONTO 37 KoillisGrönlannin kansallis puisto on maailman pohjoisin ja suurin. Sen pintaala on 927 000 neliökilometriä
Muuten ne eivät talvella juuri liiku, vaan säästävät energiaa. Lämpenevä ilmasto muuttaa niiden elin oloja sekä kesällä että talvella. Vastasyntyneet alkavat heti juoda emän maitoa. Arktista luontoa hän seuraa paitsi työnsä puolesta, myös luontokuvaajana. Kun ensilumi sataa joskus elo–lokakuussa, nuoret pulmuset viivyttelevät vielä laaksossa. Hansen ja muut tutkijat palaavat Zackenbergiin keväällä, sillä talvikuukaudet tutkimusasema on kiinni. Lumen määrä vaikuttaa keskeisesti myskihärkien selviytymiseen. 1900-luvun tutkimusmatkailijat ja turkispyytäjät jättivät jälkeensä mökkejä ja kasoittain tyhjiä ruosteisia säilyketölkkejä. Sininen hämärä valkenee vähä vähältä polttavaksi kevätauringoksi. ”Jos lumi on kevyttä, myskihärät pääsevät kaivamaan kasvillisuutta esiin vielä 20–30 senttisen hangen alta.” Vasikat eivät ole vahvoja kaivajia, mutta ne saavat apua emältään. 38 SUOMEN LUONTO 2/2018 M yskihärkälauma uhmaa viimaa ja pakkasta lumisen tasangon keskellä. Kunpa mikään ei muuttaisi sitä. ”Myskihärät vaihtavat maisemaa, jos ne joutuvat lumimyrskyyn.” Myrskyn laannuttua ne etsivät vähälumisimmat ruokailumaastot. ”En tarkkaan tiedä, koska vasikat alkavat syödä ruohoa”, Hansen sanoo. Maisema ehkä pysyykin ennallaan, mutta myskihärät ovat ennennäkemättömien muutosten kourissa. Myskihärät sinnittelevät talven yli pääasiassa rasvavarastojensa turvin, mutta ruoansulatuksensa elintärkeät mikrobit ne ruokkivat kuivalla heinällä, pajun oksilla tai jäkälällä. Nykyään parin peninkulman päästä löytyy Tanskan laivaston koiravaljakkojoukkojen tukikohta, mutta seuraavaan kylään on matkaa yli 400 kilometriä. Kaamos taittuu Helmikuu on kylmin kuukausi Zackenbergissa. Aikamatka menneeseen Zackenbergissa ei ole pysyvää ihmisasutusta, joten luonto on lähes neitseellistä. Maisemassa on selittämätöntä pyhyyttä. Pian töppövillan, sinirikkojen ja lapinEnsimmäisen talven yli selviytyminen on myskihärän elämän suurin koitos. On harvinaista nähdä myskihärkiä laaksossa vielä kesäkuussakaan, sillä maa on vielä lumen ja sohjon peitossa. Voimakas aurinko sulattaa ensimmäisenä pounujen laet ja kumpareiden etelärinteet. Säät lämpenevät toukokuun puolenvälissä. Nukutettu myskihärkä saa gpspannan, joka ennen pitkää putoaa itsestään pois.. Gps-pannat keräävät myskihäristä tietoa silloinkin, kun tutkijat ovat talvea ja kaamosta paossa etelämpänä. Vanhoja merkkejä ihmisestä kuitenkin löytyy. Suuri vaihtelu lumen määrässä on hänen mukaan normaalia. Myskihärkiä katsellessa ihmettelee, miten massiiviset eläimet voivat selvitä talven yli näin karuissa oloissa. Muutkin eläimet hyödyntävät myskihärän kaivauksia. ”Ne syövät, jotta saavat pidettyä ruuansulatuselimistönsä mikrobit hengissä, vaikka myskihärät eivät saakaan vähästä ruoasta tarpeeksi energiaa”, sanoo biologi ja luontokuvaaja Lars Holst Hansen Aarhusin yliopistosta Tanskasta. Ympärillä kohoavat jylhät vuoret, joita mannerjää ei ole kesyttänyt. Hansen on työskennellyt yli kymmenen vuotta keväästä syksyyn yliopiston ylläpitämällä tutkimusasemalla Zackenbergin laaksosssa Koillis-Grönlannissa. Silloin ne joutuvatkin syömään mitä tahansa suuhunsa vain löytävät. Ne lentelevät suurina helisevinä parvina ja ruokailevat heinien ja sarojen siemenillä, jotka myskihärät ovat paljastaneet. Tutkimusasemalla kerätään monipuolisesti tietoa luonnossa tapahtuvista muutoksista. Vasikat syntyvät varhain keväällä Myskihärät poikivat lumisissa maisemissa huhti–toukokuussa, joskus jopa maaliskuun lopussa. Kolmen kuukauden kaamos päättyy kuun alussa auringon pilkistäessä taivaanrannasta. Myskihärkiä tutkitaan muun muassa laskentojen, korvamerkkien ja gps-pantojen avulla. Alueella 1800-luvulla eläneiden inuiittien asumusten rajat näkyvät painaumina kuntassa. Näky vie ajatukset menneeseen, jääkausien aikaan. Tuolloin lämpötila kipuaa päivällä plussan puolelle. ”Vähälumisena talvena lunta on pari senttiä, runsaslumisena pari metriä”, Hansen kertoo
Sen Zackenbergin laaksossa on nähty enimmillään yli 400 myskihärkää. ”Myskihärät liikkuvat kesällä pienissä noin kymmenen yksilön laumoissa.” Letto heinineen ja saroineen on niin hyvä ruokailualue, että se kerää myskihärkiä laajalta alueelta. Myskihärät vaihtavat karvansa ensimmäisen kerran vasikoina. Erityisesti vasikoiden täytyy ehtiä kerätä tarpeeksi varastorasvaa. Se sulaa hitaasti, ja maa alkaa vihertyä vasta heinäkuun puolella. 2/2018 SUOMEN LUONTO 39 vuokkojen kukat työntyvät esiin, vaikka vieressä voi olla metrinen hanki. Kansallispuistossa myskihärkiä elää 2500–3000. ”Lämpimällä säällä olemme nähneet myskihärkien jopa kylpevän jääkylmässä joessa.” Niiden villa eristää lämpöä erittäin hyvin, joten eläimet ylikuumenevat helposti. Zackenbergin laaksossa on nähty enimmillään yli 400 eläintä. ”Korvamerkkien ja gps-pantojen avulla tiedämme, että myskihärkälauma on hyvin dynaaminen”, Hansen kertoo. Laakson pohjalla on tasainen rehevä lettosuo, jonne kertyy talven aikana paljon lunta. ”Se, koska härät saapuvat, riippuu paljolti siitä, kuinka kauas ne ovat ruoan perässä päätyneet talven ja alkukesän lumiolojen takia”, Hansen sanoo. Toisesta ikävuodesta alkaen ne vaihtavat karvansa joka kesä. Myskihärät siirtävät ravinteita letolta karuille kukkuloille, sillä niiden papanat putoavat märehtimispaikoille. ”Koska aurinko on ylhäällä ympäri vuorokauden, ne ovat liikkeellä koko ajan, ja lepäävät kun siltä tuntuu, vuorokaudenajasta piittaamatta”, Hansen kertoo. Näin ne muokkaavat laakson kasvillisuutta ja koko eliöyhteisöä. Kaikki karva ei kuitenkaan putoa, vaan aikuisilla myskihärillä näkee useiden vuosien aikana irronnutta huopunutta karvaa, kuin rastoja. Ne maleksivat hitaasti laiduntaen ympäri laaksoa. ”Lauma ei ole kiinteästi yhdessä liikkuva ryhmä, vaan yksilöitä, jotka viettävät hetken yhdessä ja liittyvät sitten johonkin toiseen porukkaan.” Kiireetön kesä Kesällä myskihärkien elämä vaikuttaa verkkaiselta. Kesän ravinnolla on suuri merkitys myskihärille. Niillä on syntyessään villa, joka putoaa kesän aikana. Myskihärän paksu alusvilla eristää tehokkaasti kylmältä. ”Todennäköisesti lumella on viileämpää, ja siellä on vähemmän sääskiä”, Hansen sanoo. Sonnien jälkeen tulevat lehmät, vasikat ja ylivuotiset vasikat eli vuosikkaat. Myskihärät torkkuvat ja märehtivät mielellään jäljellä olevilla lumilaikuilla, jotka hiljalleen sulavat pohjoisrinteillä. Ensimmäisenä ne löytävät ruokaa laaksoa reunustavilta kukkuloilta, joilta lumi sulaa aikaisin. Päällyskarvat pitävät tuulen ja sateen loitolla.. Kesällä ensimmäisinä laaksoon saapuvat myskihärkien poikamieslaumat
Kun sonni on neljävuotias, sen sarvet ovat kasvaneet täysikokoisiksi. Nuoret sonnit saavat silloin lähtöpassit. Ne juoksevat toisiaan kohti täyttä vauhtia ja iskevät sarvensa yhteen. Silloin se ei tosin ole kasvanut vielä tarpeeksi vahvaksi, eikä sillä ole riittävää kokemusta kaksintaisteluista voittaakseen vahvimman sonnin. ”Kunnioitan myskihärkiä, koska ne ovat isoja, mutta ei niitä tarvitse pelätä”, Hansen sanoo. Yleensä niiltä katkeaa sarvi. Myskihärät ovat arktisten susien tärkeintä ravintoa. ”Yleensä sen jälkeen toisen päätä huimaa jo sen verran, että se luovuttaa ja lähtee pakosalle.” Sonnit eivät iske toisiaan kylkeen, vaan taistelevat kuin herrasmiehet. Myskihärkälehmä hedelmöittyy vain yhden tai parin päivän aikana koko vuodessa, joten sonnit seuraavat niitä tarkasti elokuusta alkaen. ”Zackenbergin eteläpuolella on nähty susilauman hyökMyskihärkäsonnit taistelevat haaremin johtajuudesta.. Myskihärkien ikä ja sukupuoli voidaan määrittää niiden sarvista. Herrasmiesten kaksintaistelu Vahvimmalla sonnilla on lehmistä, vasikoista ja vuosikkaista muodostuva haaremi, jota se puolustaa muita sonneja vastaan. Jos haastaja on samankokoinen, se joutuu kaksintaisteluun. Susilaumoja on Zackenbergissa nähty äärimmäisen harvoin, vaikka susia elää harvakseltaan alueella. Ne hierovat hermostuneesti turpaansa etujalkojaan vasten ja kuopivat maata sorkillaan. 40 SUOMEN LUONTO 2/2018 avulla ne selviävät kriittisen ensimmäisen talven yli. ”En ole koskaan onnistunut näkemään parittelua koko kymmenen vuoden aikana.” Lehmät lisääntyvät ensimmäisen kerran 3–4-vuotiaina, sonnit 7–8-vuotiaina. ”Yhtenä ensimmäisistä kerroista, kun näin myskihärän, pääsin seuraamaan pieneltä kukkulalta kahden sonnin kaksintaistelua niitä häiritsemättä”, Hansen sanoo. Sitten sonnit pakittavat 50–60 metriä. Vasikat juovat emän rasvaista maitoa alkutalveen saakka. ”Ne uhkailevat puhkumalla ja puhaltamalla ilmaa sieraimistaan”, Hansen kuvailee. ”Vahvin sonni sietää laumassa myös muita sonneja, kunhan ne eivät yritä paritella naaraiden kanssa.” Jos vieras lähentelee lehmiä, se on haaste. Ei paniikkia Jos myskihärät havaitsevat petoja, vaikkapa susilauman, ne varoittavat vihollisia, että niiden kannattaa perääntyä. Sonnit aloittavat taistelun kävelemällä ensin rinnakkain mittaillen toisiaan. ”Sonni haistelee naarasta ja kävelee sen vieressä, tai nostaa päänsä sen selkään”, Hansen kertoo. Sitten ne kääntyvät toisiaan kohti ja heiluttelevat päitään. ”Se on uhkailuele”, Hansen selittää. Toisinaan sonnit loukkaantuvat taistelussa. Myskihärät eivät ole aggressiivisia, kunhan niille antaa tarpeeksi tilaa
Sen kaluaminen on naalille kovaa työtä, mutta sekin kelpaa, jos muuta ei ole. ”Kamera oli haaskalla koko kesän. Lauhoina jaksoina voi talvellakin sataa vettä. Vasikat kuitenkin selviävät kuivissa oloissa. Kun pakkaset kiristyvät, lumen pinta jäätyy niin kovaksi, etteivät myskihärät saa kaivettua ruokaa. Kun lumikerros on paksu, se estää kasveja paleltumasta, mikä myskihärille tarkoittaa yltäkylläistä ravintotilannetta kesällä. Haaskan löytää yleensä ensimmäisenä naali. Haaska ruokkii monta suuta Myskihärille petoja suurempi koettelemus on talvi, joka tappaa varsinkin vasikoita. Ilmastonmuutoksen myötä vettäkin sataa entistä enemmän, ja se heikentää tulevien myskihärkäpolvien selviytymistä. Toisaalta runsaslumisina talvina myskihärät eivät pysty kaivamaan ruokaa esiin, ja paljon vasikoita kuolee. Miten myskihärille ja muille arktisille eläimille lopulta käy, sitä Zackenbergissa työskentelevät tutkijat yrittävät selvittää. Törmäys aiheuttaa pamahduksen, joka kuuluu viiden kilometrin päähän. Sitkeä nahka jää viimeiseksi jäljelle. Sudet ja naalit syövät kaiken minkä haaskasta irti saavat, ja kantelevat luita ympäriinsä. ”Se voi olla kohtalokasta vasikoille, sillä niillä ei ole alusvillan suojana päällyskarvojen muodostamaa ’sadetakkia’, kuten aikuisilla”, Hansen kertoo. Silloin härät asettuvat rinta rinnan kohti vihollista. ten aikuisilla”, Hansen kertoo. Lars Holst Hansen on tanskalainen biologi ja luontokuvaaja, joka on viettänyt Grönlannissa jo yli kymmenen kesää. . Sää oli tuulinen ja pyrytti lunta. Naalit olivat vaihtaneet jo talviturkkiin, kun viimein sain kuvan, jossa naali kurkistaa haaskan sisään.” Ilmastonmuutos tuo epävarmuutta Viime vuosina kesäja syyssateet ovat lisääntyneet ennen ilmastoltaan hyvin kuivassa Koillis-Grönlannissa. Suurin osa sateesta tulee syksyllä lumena, Ravintoa on eniten saatavilla loppukesälla. Vaikeina talvina tiineet lehmät saavat keskenmenon, kun niiden rasvavarat eivät riitä sekä sikiön että lehmän omiin tarpeisiin. Ennen talvet olivat tasaisen kylmiä, mutta nykyään vaihtelua on paljon. Jos susia on paljon, myskihärät muodostavat kehän, missä aikuiset ovat lauman ulkokehällä. Luuranko säilyy kuivassa ilmastossa vuosikymmeniä. 2/2018 SUOMEN LUONTO 41 käys”, Hansson kertoo. ”Sudet tekevät iskuja kohti laumaa ja pyrkivät saamaan sen pakokauhun valtaan.” Myskihärkien paras puolustus on pysyä tiiviissä muodostelmassa. Naali kurkistaa haaskan sisälle. Ilmastonmuutoksen seuraukset myskihärille ovat arvaamattomat. L AR S H O L S T H A N SEN. Vasikat kuitenkin selviävät kuivissa oloissa. Suurin osa sateesta tulee syksyllä lumena, jonka vasikat voivat ravistella pois turkistaan. Naalien lisäksi haaskoilla ruokailee korppeja, jotka viettävät Grönlannissa koko talven. ”Kun naali kuuli minut, se tietysti säikähti ja pinkaisi karkuun.” Silloin Hansen sai ajatuksen laittaa liiketunnistimella varustetun kameran haaskan sisään. Ilmastonmuutos lisää myös lumen määrää. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin hän löysi tarkoitukseen sopivan haaskan. ”Kerran löysin naalin nukkumasta haaskan sisältä”, Hansen sanoo. Normaalistikin myskihärkälehmä lisääntyy vain joka toinen vuosi. Se tekee reiän kuolleen härän vatsaan ja syö ensin sisäelimet ja lihakset
42 SUOMEN LUONTO 2/2018 Rusakko yöllisellä matkalla. N IN A M Ö N KK Ö N EN N IN A M Ö N KK Ö N EN. Metsäkauris tammikuisessa koivikossa
Ilves tutkimassa kauriiden hajuja. ”Riistakameroissa ei varsinaisesti ole mitään, mikä häiritsisi eläimiä”, hän sanoo. Eikä ruokinta-automaattikaan se kaunein tausta kuville. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT OLLIHEIKKI HUTTUNEN, NINA MÖNKKONEN, MARKUS SIRKKA JA KENNETH WEBER T avoittelu on hienompaa kuin kuvan saaminen. Hän haluaa myös asettaa eläimen edun kuvaajan edun edelle. Kiinnostus heräsi uudelleen hänen toipuessaan onnettomuudesta. Mäyrä on syksyllä liikkeellä, mutta vetäytyy talveksi unille. ”Ne saavat elää ja olla rauhassa, ilman että niitä totutetaan ihmisen hajuun.” Ruokintapaikalle asetetussa riistakamerassa eläimet toki haistavat ihmisen. ”Täydellinen kuva on jokin tapahtuma, mitä et normaalisti pääse näkemään.” Valokuvaajana hän tavoittelee myös hienoa sommittelua ja valoa. 2/2018 SUOMEN LUONTO 43 VÄSYMÄTÖN KUVAAJA Eläinten salaiseen elämään voi kurkistaa riistakameran avulla. ”Se pysäytti minut, tuli henkinen kriisi.” Hän aloitti luontokuvauksen, ensin maisemakuvilla ja kauniilla auringonnousuilla ja -laskuilla. Voimaeläin. N IN A M Ö N KK Ö N EN KE N N ET H W EB ER KE N N ET H W EB ER RII KK A K A A RT IN EN. ”Olen pyrkinyt sijoittamaan kameran paikkaan, jossa eläin liikkuu joka tapauksessa.” Siten kuviin saa taltioitua eläinten luontaista käyttäytymistä. Mönkkönen sanoo, että riistakamerakuvauksen paras puoli onkin se, ettei ihminen ole kuvaustilanteessa lainkaan kontaktissa eläimiin. Näin ajattelee valokuvaaja Nina Mönkkönen. Minkälaisia riistakamerakuvia Mönkkönen haluaa ottaa. Kuvat ovat epätodellisia ja kauniita, kuin sadusta, mutta silti totta. Ne taltioivat tapahtumia, joita harvoin pääsee näkemään, sillä useimmiten eläimet huomaavat ihmisen ensin, ja jähmettyvät, piiloutuvat tai pakenevat. Mäyrien kaveri Nina Mönkkönen vietti lapsuutensa Espoossa seuraillen kauriiden ja hirvien puuhia kuusiaidan suojista, mutta myöhemmin luonnon tapahtumien seuraaminen jäi vähemmälle. Sitten pitää olla malttia odottaa tarpeeksi kauan, ja vähän tuuria, että eläin kävelee juuri oikeaan kohtaan. Mäyriä hän on seurannut sekä riistakameran että perinteisen luontokuvauksen kautta. Ruokinnalla otetuissa kuvissa eläimet usein syövät, mikä ei kuvan kannalta ole niin mielenkiintoista. Keinovalo tuo Mönkkösen kuviin erityisen tunnelman. Kuin näyttämö, mistä näyttelijät vielä puuttuvat. Nina Mönkkösen kamera on säänkestävässä laatikossa. ”Hyvään riistakamerakuvaan pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa valokuvaan.” Paikalla, mutta ei läsnä Ja se valo! Monet eläimet ovat hämäräaktiivisia, joten järjestelmäkameran salamavalo on tärkeä apu tarkkojen kuvien saamiseksi. ”Luonnossa olo oli terapiaa.” Pikkuhiljaa mukaan tulivat eläimet, erityisesti mäyrä. Valkohäntäkauris ja supikoira jakavat saman ruokaapajan. Keitä metsässä kuljeskelee, kun ihminen ei ole paikalla. Sommittelun lähtökohtana on sijoittaa kamera sellaiseen paikkaan maastossa, jossa on valmiiksi mielenkiintoinen asetelma – jykevä puu, kanto tai sammalten peittämä kivi
Se, jonka kuvan tavoittelu on edelleen homman suola. Supikoirat toivat poikueen luolastolle, jonne oli jo asettunut kettupoikue, ja kettuemo huomasi ne. Kuvia on useimmiten tullut rusakoista, metsäkauriista ja supikoirista. ”Kettu hävisi kuvasta kuin Naton ohjus!” Videon ulkopuolelle jää vien tapahtumien käänteitä voi vain arvailla. Mäyrän luolastolle Mönkköstä veti tietysti kortteerin pääasukas. Tammikuun lopulla alkoivat kovat pakkaset. M A RK U S SI RK K A N IN A M Ö N KK Ö N EN Karhu otti sel. ”Riistakamera tuli ruokinnalle, jotta näin, kuinka paljon ruokaa on jäljellä, ja että kauriit eivät ole paikalla, kun vien sitä lisää.” Kuvan riistakamerasta hän pystyi tilaamaan ennen täydennyskäyntiä kännykkäänsä. ”Mäyrä on suosikkieläimeni.” Hän on päässyt seuraamaan pikkumäyrien varttumista ja vallattomia leikkejä. Parempia kuvia Mönkkönen on ammatiltaan valokuvaaja, ja aika pian kaupallisten riistakameroiden kuvien laatu alkoi harmittaa. Mönkkönen hankki digijärjestelmäkameralle säänkestävän suojalaatikon ja ulkoisen akun. Kameran salamakenkään kiinnitettiin lähetin, joka laukaisee lähipuihin asetetut, vastaanottimilla varustetut salamat. ”Ahma olisi hienoa saada kuvattua, mutta täällä pääkaupunkiseudulla se ei tietenkään ole mahdollista.” . Supikoirien ja kettujen kohtaaminen tallentui Mönkkösen riistakameran videolle. Mönkkönen päätti aloittaa hätäruokinnan, koska arveli lumen vaikeuttavan ruoan löytymistä luonnosta. Lopulta ensimmäiset infrapunalla toimivat liiketunnistimet tulivat myyntiin. 44 SUOMEN LUONTO 2/2018 Kuvien avulla voi seurata eläinten liikkeitä. Kauriiden asuinalueella ollut ruokinta päättyi kesken talven. ”Ne ovat kuin biljardipalloja!” Riistakameran hän hankki auttaakseen ja seuratakseen metsäkaurisperheen elämää. ”Kettu syöksyi yhtäkkiä kuvaan supikoirien keskelle.” Kuului kova rähähdys supikoiraemojen puolustautuessa. ”Kuvia on kiva katsella, ja seurata niiden avulla eläinten liikkeitä, mutta pian alkoi kehittyä ajatus, että olisi kiva saada parempilaatuisia kuvia.” Koska valmiita välineitä, muun muassa liiketunnistimia, ei tuolloin vielä ollut saatavilla, Mönkkönen pyysi apua tekniikkaa paremmin tuntevalta kaveriltaan. en.. lä, ja että kauriit eivät ole paikalla, kun vien sitä lisää.” Kuvan riistakamerasta hän pystyi tilaamaan ennen täydenKoska valmiita välineitä, muun muas”Se oli sellaista Lauhana talvena supikoira voi herätä talviuniltaan. Mikä olisi unelmalaji. ”Se oli sellaista tee-se-itse -meininkiä.” Aikaa kului, mutta haluttua tulosta ei syntynyt. ”Supikoirat olivat mäyrän luolastossa alivuokralaisina toissa vuonna.” Kolme poikasta saanut supikoirapariskunta joutui viime kesänä väistymään kettujen tieltä. He yrittivät rakentaa liiketunnistinta auton vilkun releestä
KUVAUSPAIKAN VALINTA | Mitä haluat kuvata: piha piirin eläimiä, lintulautaa vai suurempia nisäkkäitä. Ensin kannattaa miettiä oma budjetti ja mitä ominaisuuksia kameralta haluaa. VARO KAMERAVARASTA | Jos kuvauspaikalla liikkuu paljon ihmisiä, kannattaa varoa varkaita. paljon ihmisiä, kannattaa varoa varkaita. Kameran käyttämisestä syn tyy siis kuluja. Ka Itsenäisyyspäivän kunniaksi Mönkkönen tarjoili metsäkauriille omenoita. Talvi on tähän ihan teellista aikaa, sillä lumijäljet paljastavat eläinten reitit. Ka merakotelon voi lu kita ja kiinnittää vai jerilla puun ympäri. Kameran paikka kannattaa valita sen mukaan, missä eläimet liikkuvat. 2/2018 SUOMEN LUONTO 45 VINKIT RIISTAKAMERAKUVAUKSEEN KAMERAN HANKINTA | Riistakameroita löytyy monesta hintaluokasta. Kameraa ei kannata viedä kovin hankalan matkan päähän, jos akkuja ja muistikortteja pitää käydä vaihtamassa usein. Lähettävä riistakamera toimittaa kuvat kännykkääsi, mutta se vaatii oman puhelin liittymän ja 3G tai 4Gverkon. Ahma ohikulkumat kalla. Jos ka mera ei ole omalla maalla, lupa kuvaamiseen pitää pyytää maanomistajalta. Sulan maan aikana on hyvä oppia tunnistamaan riistapolut. O LL IH EIK KI H U TT U N EN N IN A M Ö N KK Ö N EN. Vinkkejä antoivat Nina Mönkkönen ja Kenneth Weber. Var sinkin videokuvaus vie paljon virtaa. Omalle tontillekaan asetettu kamera ei saa luvatta kuvata naapurin pihaa
Nahkiaisen elintavat ja elämänkierto ovat omalaatuisia. Koskelot sukeltelevat ahkerasti löytääkseen näitä kiviin kiinnittyneitä otuksia. Ne viettävät syksyn ja talven aloillaan syömättä mitään. Vastakuoriutunutta pikku nahkiaista kutsutaan likomadoksi. Helppoa se ei näytä olevan. A ikuiset nahkiaiset nousevat merivuosiensa jälkeen loppukesästä alkaen kutemaan Kymijokeen. Kutemaan valmistautuvat nahkiaiset kiinnittyvät imusuullaan joen pohjassa oleviin kiviin. Meressä nahkiaiset viettävät vuodesta kolmeen vuotta. Aikuisena nahkiainen on kalojen loinen ja kiinnittyy tyypillisesti isäntänsä kyljen iholle. Nahkiainen kutee vain kerran elämässään. Tämän jälkeen on useita vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja. Kutu tapahtuu touko–kesäkuussa, minkä jälkeen tämä erikoinen eläin kuolee. Likomato elää useita vuosia joen pohjamutaan kaivautuneena – jopa viisi vuotta. Linnut näyttävät viettävän pääosan ajastaan rannan tuntumassa lepäilemässä, mutta osa niistä pyörii koko ajan kosken kuohuissa. Kun useita koskeloita on sukeltamassa, jollain niistä käy aina tuuri, ja onnekas lintu nousee pintaan saaliseläin nokassaan. Nahkiainen muistuttaa muodoltaan ja olemukseltaan ankeriasta. Sukeltelevien lintujen määrä vaihtelee päivän mittaan, ja joskus suurin osa paikalla olevista linnuista näyttää olevan kalastuspuuhissa. Juostessaan se koettaa järjestellä matomaisen otuksen sopivaan asentoon voidakseen aloittaa sen nielemisen. Koskelot tietävät sen ja tulevat paikalle. Välillä linnut ajavat kiivaasti toisiaan takaa. Kaikki lähellä olevat koskelot ryntäävät kohti saaliin saanutta lintua ja koettavat ryöstää makupalan itselleen. Sen jälkeen se vaeltaa mereen. 46 SUOMEN LUONTO 2/2018 KYMIJOEN KALASTAJAT Isokoskelot viettävät Kotkan Langin koskessa talvisin nahkiais karkeloita. Se ei ole varsinainen kala vaan kuuluu ympyräsuisten luokkaan, sillä se on selkärankainen eläin, jolta puuttuvat leuat. Jos katsoo tarkasti, edellä pakenevan linnun nokassa monesti jotain sellaista, mitä muut haluavat. Saaliin saanut lintu kiitää monasti pakoon nahkiainen nokassaan veden pintaa juosten. Useimmiten tämän jälkeen alkaa tapahtua, sillä lähes aina jokin koskeloista huomaa lajitoverin, jonka nokassa kiemurtelee juuri pyydetty nahkiainen. TEKSTI JA KUVAT LASSI KUJALA K otkan Langinkosken pyörteissä on syksystä kevääseen runsaasti isokoskeloita. Kyse on nahkiaisesta, joka on Langinkoskella koskeloiden mieliruokaa. Useimmiten tämä onnistuu, ja takaa-ajava joukko jää ilman ryöstösaalista.. Siitä se järsii itselleen ravintoa haitaten tietysti jossain määrin kalan elämää
Jos saaliin niellyt lintu on niin täynnä, että osakin nahkiaisesta jää näkyviin, takaa-ajo ei hellitä, vaan saalis koetetaan vielä vetää pois linnun nielusta. Koskeloiden elämä ei suinkaan ole yhtä kalastelua ja nahistelua. Jos kupu on täynnä, tämä muodonmuutos jää joksikin aikaa näkyviin. Jäälläkin takaa-ajo päättyy heti, kun saalis katoaa kurkusta alas. Luppoaikaa jää Langinkoskella paljon enemmän kuin jossain huonommassa paikassa, sillä Kymijoella ravinnon hankkimiseen ei kulu koko valoisaa aikaa, kuten muualla usein käy. Monet niistä tekevät kaavamaisia puhdistautumisrituaalejaan ja oikovat sekä voitelevat höyhenpukuaan. Tosin tähänkään ei saa käyttää aikaa viittä–kymmentä sekuntia kauempaa, sillä muuten tulee vaikeuksia. Lassi Kujala on kouvolalainen luontokuvaaja. Takaa-ajo on toisinaan niin kiivasta, että edellä kiitävä lintu joutuu pakenemaan jäälle. Takaaajo jatkuu joskus jäälle asti. K un koskelo nielee pitkää saalistaan, voi toisinaan nähdä miten se kulkee kaulassa alas kohti linnun ruuansulatusjärjestelmää. Saatuaan pukunsa kuntoon linnut vain kyyhöttävät aloillaan ja nauttivat olostaan. 2/2018 SUOMEN LUONTO 47 Toiminta päättyy heti, kun nah kiai nen katoaa näkyvistä. Takaa-ajo on kiivasta. Joskus saaliin saanut lintu pakenee jäälle. Tämä on sitä isokoskeloiden laatuaikaa, jonka takia monet niistä ovat tänne tulleetkin. Tällöin lintu saa nauttia ateriansa kiireettömästi kenenkään häiritsemättä. Naaraskoskelo kamppailussa nahkiaisen kanssa. . Suurinta taituruutta ja akrobatiaa vaaditaan niinä harvoina kertoina, joina takaa-ajettava koskelo nousee siivilleen ja lentää matalalla kosken kuohujen yllä päästäkseen eroon ahdistelijoistaan. Saalis on iso, ja nahkiaisen muodostama pullistuma näkyykin usein hyvin selvästi kaulan sivulla olevana kohoutumana. Tällöin voi nähdä miten koskelot liukuvat vatsallaan kuin pingviinit ja potkivat jaloillaan vauhtia. Joskus ryöstö onnistuu, joskus saalis putoaa takaa-ajon tiimellyksessä koskelon nokasta. Suurimman osan ajastaan linnut sulattelevat pyytämäänsä saalista tekemättä mitään. Ympyräsuu on saatu nokkaan, ja takaaajo alkaa.. Kokenut koskelo selvittää monesti tämän haasteellisen tehtävän voitokkaasti, ja perässä ryntäävät jäävät ilman palkintoa. Hänen kuviaan julkaistaan Suomen Luonnossa säännöllisesti. Lennon aikana se järjestelee nahkiaisen asentoa. Takana tuleva joukko pitää siitä huolen. Nahkiaisen kannalta peli on kuitenkin pelattu, sillä pakoon se ei enää onnistu pääsemään. Mehevä saalis on nokassa. Joskus kukaan ei huomaa juuri vedestä nousseen koskelon nokassa vääntelevää nahkiaista. Kisaan osallistuneet poistuvat paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pieniä parvia lepäilee lähellä rantaa tai talven koitettua jään reunalla
Normaalisti hyppyhäntäiset viettävät aikaansa lumipeitteen alla maan rajassa, mutta jos talvisäähän kehittyy lämpimämpi jakso, ne lähtevät yleensä joukolla lumen pinnalle etsimään syötävää, kasviainesta, leviä tai bakteereita. Ankarimman talven aikana lajikirjo on kuitenkin suppea, ja lumelta tavataan yleisesti vain muutamia lajeja kuten Scoliocentra nigrinervis -kärpäsiä, lumikorentoja sekä lumivaaksiaisia. 48 SUOMEN LUONTO 2/2018. Nimensä hyppyhäntäinen on saanut takaruumiissa olevasta hyppyhangosta, jonka avulla otus voi ponkaista jopa kymmenen sentin matkan. Näiden lumikirpuiksikin kutsuttujen hyppyhäntäisten jäljet ovat pikemminkin hyppyjälkiä, sillä uhattuina ne tekevat pitkiä loikkia – kuten kirput konsanaan. Lämpö vaikuttaa moniin muihinkin hyönteislajeihin, ja leutoina talvipäivinä voi nähdä muitakin pikkusissejä liikkeellä. Pakkassäällä kylmintä on lumen pinnassa, mutta leudolla kelillä pinnalla onkin lämpimämpää kuin lumen alla. Jos minulla olisi oikein tehokas mikroskooppi, voisin kenties nähdä hangella myös pikkuruiset lumijäljet, jotka on jättänyt joku yli 170 hyppyhäntäislajistamme. 48 SUOMEN LUONTO 2/2018 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT JUHA HARKAS, JUHO RAHKONEN, MAURI LEIVO, SEPPO PARKKINEN JA EEMELI PELTONEN/VASTAVALO Talvinen luonto näyttää rauhalliselta, mutta tarkemmin katsottuna siellä on paljon pientä liikettä. Talvinen luonto näyttää rauhalliselta, Kylmän kestäjät M aahan satanut lumi peittää tienoon ja paljastaa jäniksen, oravan ja metsähiiren öiset liikkeet. Ne liikkuvat pienellä 4–10 asteen pakkasellakin
2/2018 SUOMEN LUONTO 49 EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO 2/2018 SUOMEN LUONTO 49 Kemppi talvehtii havupuun oksalla ja saattaa tipahtaa sieltä tuulen mukana hangelle.
Munat lasketaan suojaisaan paikkaan, toukat ja aikuistalvehtijat mönkivät maahan karikkeen suojaan, kaarnan rakoihin, puun koloihin, muurahaispesiin, luoliin Glyseroli toimii hyönteisessä kuten pakkasneste autossa. Luhtalukki on yksi maamme 17 lukkilajista, ja se talvehtii aikuisena. Tämä edistää niiden sopeutumista erilaisiin olosuhteisiin kuten kuivuuteen ja pakkaseen. Moni hyönteinen vaipuukin talveksi lepotilaan eli diapaussiin, jolloin kaikki elintoiminnot toimivat säästöliekillä. ”Silloin ne poistavat ruumiistaan vettä ja korvaavat sen alkoholilla kuten glyserolilla, joka toimii auton pakkasnesteen tapaan jäänestoaineena.” Eläimissä glyserolia muodostuu glykogeenistä, jota ne ovat keränneet syksyn mittaan vararavinnoksi. Silloin niiden ruumiissa oleva vesi jäähtyy, mutta ei kuitenkaan jäädy lämpötilan laskiessa reilusti alle nollan. Muutaman millin mittaisen koivunirpun voi nähdä hangella maaliskuussa. Näitä luonnon omia pakkasnesteitä on todettu kaikissa hyönteisten talvehtimisasteissa: munissa, toukissa, koteloissa sekä aikuisissa. Monet hyönteiset eivät syö talvella mitään, jolloin niiden elimistöön ei myöskään kerry nesteitä. 50 SUOMEN LUONTO 2/2018 Kun aurinko alkaa taas maaliskuussa lämmittää, yhä useammat lajit lähtevät liikkeelle, ja hangella voi nähdä vaikkapa kovakuoriaisia, hämähäkkejä, sienija talvisääskiä sekä perhostoukkia. Hei, nyt on diapaussin aika! Eläimet voivat lisätä pakkasen kestoaan alijäähtymällä. Joillakin lajeilla vasta ensimmäiset syyspakkaset ja -hallat laukaisevat talvehtimiseen valmistautumisen. Talvidiapaussiin valmistautuminen alkaa jo syyskesällä päivän lyhetessä. ”Monet hyönteiset alkavat valmistautua jo talven tuloon, kun päivä alkaa kesällä lyhentyä”, sanoo hyönteisasiantuntija ja vanhempi asiantuntija Jaakko Kullberg Sitowiselta. Nesteet lisäävät hyönteisten pakkaskestävyyttä jopa 30 asteella. JU H A H A RK A S JU H A H A RK A S JU H A H A RK A S 50 SUOMEN LUONTO 2/2018. Maaliskuinen aurinko houkuttelee sieni sääsken liikkeelle. Talven päätyttyä glyseroli päätyy takaisin glykogeeniksi ja energiaksi
Vain osa eteläisen Suomen lajeista talvehtii munana. Aikuistalvehtijoiden joukossa on päiväperhosia, mittareita, yökkösiä ja venhokkaita. Todennäköisimpiä paikkoja ovat luolat, bunkkerit, maakellarit, autiotalot sekä muut suojaisat tilat, joista etsiminen on helppoa. Päiväperhosista melko helposti löytyvät nokkosja neitoperhonen. Diapaussiin aikuisena menevät perhoset ilmestyvät esiin keväällä ensimmäisinä, heti ilmojen lämmettyä. Aikuisena talvehtivat myös suruvaippa, herukkaperhonen ja Suomessa uustulokas isonokkosperhonen sekä täällä harvoin tavatut valkotäplänokkosperhonen ja kirsikkaperhonen. 2/2018 SUOMEN LUONTO 51 Osta Omaksi Pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Kuusamo Salonlinna LUOLA TARJOAA SUOJAN AIKUISTALVEHTIJALLE SUOMESSA TAVATUISTA yli 1000 suurperhoslajista vain 30 talvehtii aikuisena. Lajin lisäksi maassamme on tavattu 15 aikuisena talvehtivaa hämykköja yökköslajia. Talvisen luolan vakioasukas on oranssi, ruskeankirjava ja suurikokoinen liuskayökkönen, joita saattaa kohdata isoina joukkoina. TUOMO KESÄLÄINEN KATSO KAIKKI AIKUISEN A TALVEHTIV AT PERHOS LAJIMME: www.suom enluonto.fi Luola tarjoaa tasaisen kosteuden ja lämmön monelle talvehtivalle perhoslajille. SE PP O PA RK KIN EN S E PP O PA R K K I N E N V i h er va r pu m i t t ari M AU RI LE I VO L i u sk ay ö k k ön e n. Maanalaisia tiloja suosii myös kolmiomainen kiiltomittari, jonka lisäksi mittareista talvehtivat aikuisena myös kauniin vihreät viherja kaunovarpumittarit. Perhosen kehitysvaiheista suosituin talvehtimismuoto on toukka, vaikka iso osa talvehtii myös kotelona. Aikuisena talvehtiminen on perhosten keskuudessa kuitenkin harvinaista. Jännittävin ja karastunein tapaus on sitruunaperhonen, joka viettää talven taivasalla, katajan tai kuusen oksien suojissa, talventörröttäjien varsilla tai varvikoissa. Näitä aikuistalvehtijoita on mahdollista nähdä myös paukku pakkasissa, kunhan tietää mistä etsii
Koiraat kuolevat jo syksyllä. ”Sen jälkeen ne ovat kyllä hallanarkoja, joten myöhäinen kevätpakkanen saattaa tappaa hyönteisiä.” Talvinen lepotilaan asettuminen on hyönteisten kehitykselle välttämätön vaihe, jotta ne pystyvät lisääntymään seuraavana kesänä. Arimpia pakkaselle ovat munana talvehtivat lajit, kuten hytty set ja paarmat. ”Niitä on hehtaarilla varmaan miljoonia.” Se tarkoittaa tietenkin lihavia päiviä hyönteissyöjille kuten puukiipijälle, hippiäiselle ja tikoille sekä pikkujyrsijöille. Voi vain hämmästellä, kuinka paljon yhdessä katajassakin on talven viettäjiä.” . Esimerkiksi tikkukoi talvehtii aikuisena siellä, eikä se ole todellakaan yksin. Siivetön lumikorento on aktiivinen koko talven. Jos haluaa nähdä hyönteisiä talvella, Kullberg suosittelee tutkimaan kariketta seulan avulla, kurkistamaan sammaleen alle, vierailemaan luolassa, ulkokellarissa tai kopauttamaan tiheää katajaa. ”Kun otus on tarpeeksi yksinkertainen, niin se kestää pakkastakin paremmin”, Kullberg toteaa. ”Monet hyönteiset istuvat puussa tai pensaassa, kuten katajassa koko talven. Esimerkiksi jotkin pienet sukkulamadot voivat vaipua niin syvään lepotilaan, että ne kestävät parinsadan asteen pakkasen. Jonkin hyönteisen kehitysasteista täytyy yleensä saada kylmäkäsittely. ”Kylmä ja vähäluminen kesä aiheuttaa niille kuitenkin enemmän ongelmia kuin talvi”, Kullberg vertailee. Sinnikkäät hyönteisten munat, toukat, kotelot ja aikuiset täyttävät talvista luontoa. Mutta jos lämpötilan vaihtelut ovat todella suuria, lumen tarjoamaa suojaa ei ole, ja pakkasjaksot ovat pitkiä, hyönteiset ovat suojakeinoista huolimatta kovilla. tai kellareihin, kotelot ovat maassa tai kiinnittyvät puiden oksiin. JU H A H A RK A S 52 SUOMEN LUONTO 2/2018. ”Ne parittelevat syksyllä, ja naaras munii keväällä herättyään talvehtimasta.” Leimuyökkösja vihervarpumittarinaaraat talvehtivat aikuisina, mutta suurin osa hyönteisistä talvehtii toukkana, sillä se on kehitysasteista kylmänkestoltaan paras. 52 SUOMEN LUONTO 2/2018 Kehitysasteista toukka on kylmän kestävin. Hyönteisten diapaussi alkaa purkautua, kun tietty määrä lämpöä ja useita peräkkäisiä lämpimiä vuorokausia alkaa olla koossa. Talvi katajassa Talvinen sää voi olla varsin vaihteleva ja ankarakin. Jos hyönteinen on onnistunut löytämään suotuisan talvehtimispaikan ja otus kestää hyvin pakkasta, asiat ovat mallillaan. Joillakin lajeilla kuten leimuyökkösellä ja varpumittareilla vain naaraat talvehtivat
M AU RI LE IV O Koteloitumaan matkalla oleva ruostesiiven toukka on tuttu näky keväthangilla. Sitruunaperhonen talvehtii aikuisena ja on siksi lennossa jo varhain keväällä. JU H A H A RK A S Sylkikuo riaisen toukka ja hyppyhä ntäinen liikkuva t kahden jääkerro ksen välissä. JU H O RA H KO N EN. Lähetä havaintosi kuvineen www.suomenluonto.fi/ talvihyonteinen Hyppyhäntäistä sanotaan myös lumikirpuksi. · Jos maa on sula, ota kariketta seulaan ja tutki mitä löydät. · Tutki löytöjäsi luupilla ja ota niistä kuvia. · Tutki hangen pintoja ja sulia pälviä. 2/2018 SUOMEN LUONTO 53 Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. · Kolua sammalten alusia ja luolia. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Muista kuitenkin kunnioittaa hyönteisten talvehtimisrauhaa, ja laita sammalet takaisin paikoilleen. JU H A H A RK A S LÄHDE TALVIHYÖNTEISRETKELLE! · Kun sää lauhtuu nopeasti, hyönteiset lähtevät liikkeelle
54 SUOMEN LUONTO 2/2018 Satujen saarella Heikki Willamo löysi talvisen Islannin myrskylinnut, hylkeet ja valokuvaajaa kutsuvan valon. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO 54 SUOMEN LUONTO 2/2018
2/2018 SUOMEN LUONTO 55 Komea raukki nousee parinkymmenen metrin korkeuteen keskellä pitkää, mustahiekkaista rantaa. 2/2018 SUOMEN LUONTO 55
Muitakin on liikkeellä, suosituimmilla paikoilla turistien määrä on melkoinen. Niitäkin olen täällä kuvaamassa. Naalin osalta kirjattiin vain lumijäljet. Rotu on vanha, saaren asuttaneiden viikinkien tänne tuoma ja lähes tuhat vuotta puhtaana pysynyt. Vuoret ovat useamman kilometrin päässä mereltä, mutta valtamerten koulimille lentäjille matka ei ole ongelma. Poro tuotiin Islantiin 1700-luvulla tarkoituksena aloittaa poronhoito, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Naali lienee ainoa alkuperäinen, rotta, kotihiiri ja peltomyyrä ovat seilanneet saarelle ihmisen mukana. Hevosia on kaikkialla, pieniä sitkeitä islanninhevosia, jotka laiduntavat huikeissa maisemissa kuin villit esi-isänsä jääkauden aroilla. Ajamme läpi laavakenttien, katselemme huikeita vesiputouksia, kaukana siintäviä vuoria ja merestä kohoavia raukkeja, joita olen ihaillut sadoissa näkemissäni valokuvissa. Ensimmäisen lintuyllätyksen tuottavat pulmuset, joita lentelee taajamissa parvittain. Ainakin osa kannasta talvehtii lumettomana pysyvältä rantakaistaleelta löytyvän ravinnon varassa. Olemme tekemässä elokuvaa, valokuvaamassa ja haistelemassa orastavaa kevättä. Tilanne toistuu jokaisessa pysähdyspaikassa, jossa näköetäisyydellä on sopiva pesimäjyrkänne. Porot päästettiin luontoon, ne villiintyivät, ja nyt saaren itäosissa elää lähes viisituhatpäinen kanta, jonka edustajista näimme muutaman. Islannin fauna ei juuri maanisäkkäillä leveile. On helmikuun viimeinen viikko ja matkaamme pitkin Islannin etelärannikkoa – kokenut islanninkävijä Perttu Saksa ja minä, ensikertalainen. Poroja ja pulmusia Maisemat ovat mykistäviä, säät vaihtelevia. Paikka paikoin maa on paljas, mutta toisaalla on täysi talvi. Se tulee kaukaa, laavatasangon takaisilta jyrkänteiltä, jonne myrskylinnut ovat palailemassa ulapalla vietetyn talven jälkeen. Myrskylinnusta tulee jonkinlainen tunnuslintu reissullemme, ja niiden äänistä erityinen tunnelman luoja. Välillä paistaa aurinko, joskus on sumuista, sataa vettä tai pyryttää, ikuinen tuulikin hellittää yhdeksi illan hetkeksi ja juuri sopivalla paikalla. Korppeja siellä täällä, yksi kivipaadellaan päiMyrskylinnusta tulee jonkinlainen reissun tunnuslintu.. 56 SUOMEN LUONTO 2/2018 T uulen huminan yli kantautuu röhkivien äänten tasainen matto. Kirjallisuus kertoo sen esiintyvän eteläja erityisesti lounaisrannikolla, jonne se on kotiutunut ihmisen toimesta ja pesii rakennusten koloissa sekä pöntöissä. Toisesta vastaa kottarainen, jota en olisi odottanut Islannin talvessa näkeväni. Muuten lintumaailmassa on myrskylintuja lukuun ottamatta aika hiljaista
Kesällä ne sulavat hitaasti pienemmiksi, kulkeutuvat lopulta laskuveden virtauksissa merelle, jossa monet niistä päätyvät viereiselle rannalle. Jäätikköjärvi on oikeastaan lahti, jonka kapea salmi erottaa merestä. Bussilastillinen japanilaisia teinityttöjä kiiruhtaa suurten laukkujen kanssa kauemmas jäälohkareiden sekaan. Jääkenttä katoaa siihen kuin äärettömyyteen jatkuvana, siellä täällä autiuden keskellä häämöttää pieniä jäävuoria. Pyöreitä päitä ilmaantuu tyyneen pintaan milloin mistäkin, joku utelias tulee aivan lähelle katselemaan. Palaamme seuraavana aamuna ja vietämme paikalla koko valoisan ajan. Mainingit nostavat ne ylemmäs, johon ne jäävät seisomaan monumentaalisina jääveistoksina. Se tiivistyy maagiseksi hetkeksi hylkeiden kadotessa pikku hiljaa syvenevään hämärään. Paikka on kuuluisa pienistä jäävuoristaan, joita Islannin suurin jäätikkö Vatnajökull siihen poikii. Linnut olivat ilmeisesti matkalla yöpymispaikalleen, ehkäpä kauempana olevalle järveksi levenevälle joelle, jonka keskellä on suuri saari. Olimme kuvaamassa hevosia, kun hanhiaura toisensa perään lensi laitumen yli. Kohta he ilmestyvät näkyviin pukeutuneina ohuisiin Lolita-vaatteisiin, ottavat vimmaRannalle huuhtoutuneet jääkimpaleet ovat Islannin suurimmasta jäätiköstä Vatnajökullista. Suurimmat eivät mahdu ahtaasta salmesta, ja ne jäävät pyörimään jääjärveen. Hylkeet uivat hiljaisina, ja lopulta muutama kiipeää jään reunalle lepäilemään. Avovedessä uiskentelee muutama haahka ja kirjohylkeitä, ilmassa on lokkeja. Jossain vaiheessa havahdun iloisiin ääniin. Jääjärven kahdet kasvot Jökulsárlón jäätikköjärvellä lepää sumu. 2/2018 SUOMEN LUONTO 57 vystävä tunturihaukka sekä eräänä iltana satojen merihanhien vyöry rannikolta sisämaan suuntaan. Näkymässä on arktista lumoa, karaistunutta elämää kylmän autiuden keskellä. Valo vähenee, harmaus muuttuu pikku hiljaa siniseksi. Useimmat pysyttelevät kuitenkin parkkipaikan tuntumassa, ja hiukan sivummalla saa olla kutakuinkin rauhassa. 2/2018 SUOMEN LUONTO 57. Taivas on pilvessä, mutta näkyvyys kohtalainen. Ihmisiä on paljon. Hylkeet innostuvat välillä kisailemaan keskenään, loiskivat takajaloillaan ja pyörivät pinnassa
Vain muutama sukeltelee vedessä, liekö aurinko houkutellut ilmakylpyjen ottoon. Nousemme loivaa takarinnettä ja jyrkänteen reunalle saapuessamme olemme äkkiä niin lähellä myrskylintujen maailmaa kuin ihmiselle on mahdollista. Välillä ne pysyttelevät taitavasti paikoillaan miltei kosketusetäisyydellä, katoavat sitten äkisMyrskylintu liitää osittain jäätyneen Seljalandsfossin putouksen edustalla. 58 SUOMEN LUONTO 2/2018 tusti kuvia itsestään ja toisistaan, katoavat taas ja palaavat sitten talvitamineissa laukkujaan raahaten. Vaahtoavasta merestä terävinä ja mustanpuhuvina nousevat raukit tuovat mieleen vedenpaisumuksen valtaaman linnan rauniot. Myrskylinnut leikkivät tuulessa Pitkän mustahiekkaisen rannan toisessa päässä on lisää jyrkänteitä ja kiipeämme yhdelle niistä. Laumansa vartija näköalapaikallaan. Edessä aukeaa huikea panoraama lämpimässä ja pehmeässä valossa kylpevälle jääkentälle ja sen takana kohoaville lumisille vuorille ja niiden välissä lepäävälle jäätikön kielekkeelle. Tuntuu kuin siirtyisi eilisen sumusta pikku hiljaa toiseen maailmaan. Röhkivät äänet kuuluvat juuri ja juuri aaltojen pauhun yli, valtamerilinnut ovat lopulta kohdanneet aavan meren. 58 SUOMEN LUONTO 2/2018. Katselen, miten he pakkautuvat bussiin ja jatkavat matkaansa seuraavaan paikkaan, uusia kuvia ottamaan. Hylkeitä on paljon enemmän kuin eilen, lähes kaksisataa jäällä lepäilevää yksilöä. Myrskylintujen ääniä ei kuulu, sopivaa pesimäjyrkännettä ei ole mailla eikä halmeilla. Iltaa kohti tuuli tyyntyy, pilvipeite ohenee ja alkaa repeillä. Niiden ympärillä liitää sadoittain myrskylintuja, joiden tukikohtana on merestä nouseva rantajyrkänne. Yksinäisen korpin rohahdus ja pulmusten helinää. Linnut leikkivät tuulessa, leijaavat välillä käden ulottuvilla, kääntyilevät ja pudottavat äkkiä jyrkkään liitoon kohti meren pintaa. Katselen lumoutuneena, miten ne ohjaavat pyrstöllään ja räpyläjaloillaan, miten raju tuuli ja sen arvaamattomat pyörteet repivät niiden sulkia. Korkeimmat huiput peittyvät tämän tästä matalalla vaeltaviin pilviin, maa ja taivas sulautuvat yhdeksi eikä rajaa voi erottaa. Islantilaisen myytin mukaan ne ovat kuitenkin paikoilleen kivettyneitä jättiläisiä upottamansa laivanhylyn vieressä
Jokunen lokki partioi pitkin rantaa, mutta muita merilintuja ei näy. Ne pitävät yhtä, torjuen valtausyritykset nokat ammottaen, lentävät välillä kierroksen ja laskeutuvat taas valitsemalleen paikalle. Karjalohjalainen Heikki Willamo on valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. . Yllämme kaareutuu kirkas tähtien täplittämä pakkastaivas, pimeässä hirnahtaa hevonen. Yhdessä kohdassa, kallioiden keskelle jäävän lammen vierellä pääsen katselemaan myrskylintujen yhdyskunnan elämää. Näin läheltä kuultuna röhkinä ja jonkinlainen kaklatus muodostavat kakofonian, joka ylittää vaivatta meren ja tuulen pauhun. 2/2018 SUOMEN LUONTO 59. Senkin seinämät ovat lintujen kansoittamat. 2/2018 SUOMEN LUONTO 59 ti laskeutuessaan kallion hyllylle. Jyrkänteeltä lähdettyään lintu voi kadota kaukaisuuteen ilman ainuttakaan siiveniskua. Olemme retkemme päätepisteessä eikä loppuhuipennuksessa ole valittamisen sijaa. Taivas ja maa sulautuvat yhdeksi, rajaa ei voi erottaa. Niitä on tuhansittain, jokainen jyrkänne on niiden valkoisten höyhenpukujen täplittämä ja jyrkänteitä tälläkin rannalla riittää: on pieniä saaria, jotka nousevat suoraan tyrskyistä, on jylhiä rantakallioita, joille aika on kovertanut hyllyjä pesittäviksi ja valtava kaariportti, jonka läpi meri vyöryy jylisten suojaisaan lahteen. Ne ovat vain kalalokin kokoisia, mutta tuovat mieleen albatrossin. Pesäpaikkojen valtaaminen on aluillaan, parhaat ovat jaossa, ja pariskunnat ovat asettuneet sopiviin koloihin ja suojaisille hyllyille. Jätämme myrskylinnut kallioilleen, suuntaamme auton länteen kohti hevostilaa, jossa vietämme viimeisen yön. Lunnit, kiislat ja ruokit ovat vielä ulapalla, orastava kevät saapuu kallioille myrskylinnun siivin. Nokan muoto ja sen päällä olevat sierainputket samoin kuin jäykät siiveniskut pitkine liitoineen kertovat ulappaelämään sopeutuneesta valtamerilinnusta. Illalla lekottelemme kylpytynnyrissä, maan uumenista pulppuavassa lämpöisessä vedessä
Esittelemme kymmenen kuvaajaa, jotka julkaisevat kuviaan Instagramissa tai Facebookissa. TEKSTI LAURA SALONEN JA ANNAKAISA VÄNTTINEN #luonnossa O SS I SA A RI N EN A KU K A N K A A N PÄ Ä JU SS I JU D IN JU KK A RI SI KK O N IIL O IS O TA LO. 60 SUOMEN LUONTO 2/2018 Luontokuvaajat ovat löytäneet sosiaalisen median yleisöt
Facebookissa erityisen suosittuja ovat ryhmät, joissa luontokuvaajat jakavat kuviaan koko yhteisölle. Löydät kuvaajat Instagramista esittelyiden ohessa mainituilla @-alkuisella nimimerkillä. Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan, se on varsin helppoa ja hauskaa ja palkitsevaakin. Pyrin luomaan omiin kuviini tunnelman, jonka olen kuvatessa kokenut tai nähnyt.”. Nykyisin hyviä kuvaajia on paljon, joten joukosta pitää pystyä erottumaan laadukkailla kuvilla ja omalla tyylillä. Hänen kuvansa oravista, ketuista ja maisemista tavoittavat ympäri maailmaa jo uskomattomat 1,1 miljoonaa seuraajaa. ”Somen kautta kuvia pystyy jakamaan myös ystäville ja tutuille. Lisäksi muiden kuvaajien tavoittaminen on helppoa, ja esimerkiksi Instagramissa yhteisö on tosi aktiivinen”, Instagramissa @niiloi-nimellä kuviaan jakava Niilo Isotalo kertoo. Instagramissa luontokuvat taas julkaistaan yleensä oman pro. SUOMEN LUONNONVALO KUVAAJAT | Aktiivinen yli 60 000 seuraajan ryhmä, jossa jul kaistaan kymmeniä kuvia päivit täin. Kuvaajat mainitsivat sosiaalisen median hyviksi puoliksi muun muassa uusien näkökulmien ja inspiraation keräämisen, palautteen saamisen ja yhteisöllisyyden. HAASTATTELIMME kymmentä somessa vaikuttavaa luontokuvaajaa, joiden kuvia Suomen Luonnon Facebookja Instagram-seuraajat ylistivät. Muita kuvaajia seuraamalla oppii ja saa uusia ideoita. LUONTOKUVAUS | Suuren yleisön luontokuvausryhmä, jossa julkaistaan päivittäin lukuisia kuvia. LAPPI SANOIN JA KUVIN | Upeita kuvia pohjoisen luonnosta eri vuodenajoilta. 2/2018 SUOMEN LUONTO 61 SOSIAALINEN MEDIA on mullistanut luontokuvauksen. MARJUT FRANTSILANKILA 53, Kirkkonummi | @galleria_by_marjut Valokuvannut 30 vuoden ajan. ilin kautta, ja kanava onkin keskittynyt enemmän kuvaajien ympärille. Myös pidemmän linjan luontokuvaajat ovat siirtyneet jakamaan kuviaan sosiaalisen median kanavissa kuten Facebookissa ja Instagramissa. Toisten käyttäjien kanssa voi jutella kuvista, paikoista tai lajeista, vaihtaa kuulumisia, ideoita ja vinkkejä.” SEURAA FACEBOOKISSA MYÖS NÄITÄ PAIKALLISET LUONNON KUVAAJAT | Eri paikkakuntien omat luontokuvausryhmät löydät Face bookin hakutoiminnolla. Julkaisee kuvia ja luontohavaintoja Oulun vuodenajat -nimisellä Facebook-sivulla. Instagramin hyviä puolia on hallinnan helppous, nopeus ja vuorovaikutteisuus. Suosikkikohteet löytyvät lähiluonnosta: sääilmiöt, tilanteet ja makrokuvaus inspiroivat. Kuvien jakamisen helppous, mahdollisuus kerätä paljon seuraajia ja välitön vuorovaikutus muiden kuvaajien ja seuraajien kanssa ovat tuoneet alalle paljon uusia harrastajia ja ammattilaisia. Facebookissa monilla on omat kuvasivunsa, jotka löytyvät palvelun hakutoiminnolla. Somessa on mukava saada positiivista palautetta, mutta siellä voi oppia myös muilta. ”LÄHDIN KOKEILEMAAN Instagramia kolme vuotta sitten. Suomalaisista suurimman yleisön Instagramissa on saavuttanut nuori luontokuvaaja Konsta Punkka. SYLVAIN ECKHARDT | 47, Oulu | @le_francofinn Kuvannut luontoa yli 20 vuotta, viime vuosina siitä on tullut ykkösharrastus. Jos haluat poimia parhaat päältä, voit liittyä saman sivuston tykätyimmätryhmään. Sosiaalisen median kanavissa voi kerätä kuvilleen laajan yleisön. Löysin sieltä toinen toistaan upeampia luontokuvia ja kuvaajia ja innostuin. Kasvava kiinnostus luontoharrastusta kohtaan ja Suomen eksoottisuus maailmalla siivittävät kotimaisten luontokuvien suosiota. . ”LEMPIKUVAUSKOHTEITA minulla on monia, mutta kaipaan täällä Suomessa kunnon vuoria. Ne hetket, kun kohtaa sattumalta luonnossa pöllön, ketun tai muun hienon luontokappaleen, ovat aina mieleenpainuvia
Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen innostui valokuvaamisesta uudelleen yökuvauksen myötä. Somessa valokuvia katsotaan sen verran pienikokoisina, että simppelit kuvat ja vahvat tarinat erottuvat nopeassa selauksessa edukseen.” ULLA KEITURI | 31, Jyväskylä | @_ulalla Kuvannut kymmenen vuotta harrastelijapohjalta. Kuvaan saa luotua omanlaisensa tunnelman asettelemalla henkilön maisemaan ja antamalla luonnon kuitenkin toimia pääosassa.” AKU KANKAANPÄÄ | 32, Kaustinen | @akukankaanpaa Kuvaa harrastuspohjalta, aktiivisemmin vuodesta 2009 lähtien. Pelkän Instagramin tutkiminen voi avata valtavasti näkökulmia uusiin tai vanhoihin asioihin. Somekanavissa hyvää on suora palaute onnistumisista ja yhteisöllisyys. Aloitin kuvien julkaisun someen, koska perinteiset valokuvasi vut ovat nykyisin melko kuolleita, ja usein niitä seuraavat vain toi set kuvaajat. Parhaillaan opiskelee valokuvauksesta ammattia. Lisäksi muiden kuvaajien tavoittaminen on helppoa.”. Revontulet kuuluvat myös lempikoh teiden joukkoon. Kuvauskohteista mieleisimpiä ovat luonto ja sen ihmeet, eläimet ja erikoiset ilmiöt sekä muodostelmat. Luontokuvien lisäksi tekee ruokakuvia ja mainoskuvia yrityksille. Jotain uudenlaista näkemystä edustavaa seuraisi somessa mielellään; nykyään tietyt aiheet ovat hyvinkin ’puhki’ kuvattuja. ”SOSIAALISESTA MEDIASTA saa valtavasti inspiraatiota ja innostusta. Muiden kuvia somessa katsellessa heräsi mielenkiinto laittaa omia tuotoksia nähtäväksi. Somen kautta kuvia pystyy jakamaan ystäville ja tu tuille. 62 SUOMEN LUONTO 2/2018 JUSSI JUDIN | 27, Jyväskylä | @susijussi Nuorena lautailu harrastuksen mukana tullut kuvaaminen vei mennessään, kuvannut viimeiset viisi vuotta luontoa aktiivisesti. Somessakaan määrä ei korvaa laatua.” NIILO ISOTALO | 19, Kuopio | @niiloi Aloitti kuvauksen nelisen vuotta sitten ja kuvaa nykyisin miltei päivittäin. Mieluisin kuvauskohde on luonto kaikissa muodoissaan. ”KUVAILIN ENNEN omaksi iloksi tai tuttavien pyynnöstä. ”PIDÄN ERITYISESTI kesän ja alkusyksyn su muisten aamuöiden kuvaamisesta, kun kaikkialla on hiljaista ja tunnelma on unen omainen. Tulee mieleen eräs tilanne, jossa metsäpeuralauma käveli ohitseni vastavalon puolelta, ja iltaaurinko valaisi hienosti peurojen sarvien ympärillä pyörineet paarmat ja kärpäset. ”HIENOJA HETKIÄ on tullut koettua luonnossa. Lempikuvauskohteeni on ihminen luonnossa
Pitää moni puolisesta kuvaamisesta ja yrittää etsiä poikkeavia valoja ja olosuhteita. Lähinnä sydäntä tällä hetkellä ovat kuitenkin yömaisemat ja etenkin revontulet, jotka osaavat hämmästyttää yhä joka kerta. Myönteisten palautteiden pohjalta päädyin perustamaan Facebookiin oman valokuvasivuston. ”DOKUMENTAARINEN kuvaushistoriani on ollut osa sitä tietä, miten kuvaan luontoa tänään. ”JULKAISIN ensimmäiset kuvani Facebookin Suomen Luonnon valokuvaajien ryhmään. Vähitellen kuvaus vei yhä pidemmille retkille. Lempikuvauskohteeni ovat ketut niiden ilmeikkyyden ja kuvauksellisen haastavuuden takia. Sosiaalisessa mediassa kuville voi saada näkyvyyttä, ja samalla pystyy näyttämään ihmisille erilaisia luonnonilmiöitä ja paikkoja, joita ehkä monikaan ei pääse itse kokemaan.” LUE VINKIT HYVÄÄ N SOMEK UVAAN www.su omenlu onto.fi. ”TYKKÄÄN KUVATA niin meren rantoja, Lapin tuntureita kuin Norjan vuoristojakin. Instagramin etuna on kansainvälisyys ja sitä kautta laajempi näkyvyys.” OSSI SAARINEN | 21, Espoo | @soosseli Aloitti kuvaamisen vuonna 2015 oman takapihan linnuista. 2/2018 SUOMEN LUONTO 63 JUKKA RISIKKO | 36, Lapua | @jukkarisikko Kuvannut aktiivisesti muutamia vuosia, mutta palo kuvaukseen tulee veren perintönä toimittaja-kuvaaja isän ja lapsuuden luontosuhteen kautta. Pääosan urastaan kuvannut ihmisiä ja muita aiheita, vuonna 2011 siirtyi luontokuvien pariin. Lisäksi ketunpennut ovat todella suloisia!” TIINA TÖRMÄNEN | 36, Oulu | @tiinautti Aloitti kuvaamisen 1998, viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlaa valokuvauksen parissa. Kun saa yhteyden ihmiseen tai luontoon, silloin saa ne parhaat otokset. Kiinnostus luontoon on seurannut lapsesta saakka. ”HALUSIN JAKAA luonnossa näkemiäni mielenkiintoisia tilanteita myös muille ja aloin julkaista kuviani aluksi Facebookissa ja myöhemmin Instagramissa. Facebookissa tavoittaa hyvin suomalaisen yleisön ja myös varttuneemmat seuraajat. Silloin ymmärsin tuntureiden kauneuden.” MIKKO LÖNNBERG | 40, Noormarkku | @mikkolo77 Harrastanut valokuvausta kymmenisen vuotta. Innostus kuvaukseen lähti halusta kuvata omia koiria, mutta kiinnostui nopeasti maisema kuvauksesta, josta tuli pian hänen pää kuvaus kohteensa. Tykkään kuvata metsissä ja tuntureilla. Yksi mieleen painuvimmista luontokokemuksistani on, kun ensimmäistä kertaa pääsin Kevon luonnonpuistoon talvella kaamoksen jälkeen. Massasta poikkeavat, hauskat tai muuten katsojassa voimakkaita tunteita herättävät kuvat toimivat erityisen hyvin somessa
Apua pyydettiin myös tilanteessa, jossa tien oikaisu uhkasi ylvästä hongikkoa – paikan päällä metsä osoittautui nuoreksi istutusmänniköksi. Mieleenpainuva hetki oli, kun vuosia sitten nostimme ystävien kanssa reput selkään erään tien päässä Pohjois-Pohjanmaan pehmeässä sydämessä. Joskus käy niin, että aiemmin huolettomat ihmiset kohtaavat takaiskun, jonka ratkaisemiseksi heillä ei ole keinoja: ilmenee, että pysyväksi kuviteltu näkymä tai paikka ei olekaan ikuinen. Läheisestä talosta ilmaantui pariskunta, joka kuulutti, että olemme täsmälleen oikealla asialla. Hetkittäin luonnonsuojelija iloitsee. Ensin näet pitäisi saada ihmisten asiat kuntoon. ”Tuollaista virkamiesmäisyyttä!” tuhahti taannoin luonnonsuojelupiirin puhelimeen muuan, jota olin koettanut innostaa omatoimisuuteen. Järjestövuosinani sain ilmoituksia jäihin juuttuneista sorsista ja ”eksyneistä” oravista. Minun olisi pitänyt ilmaantua hänen kotikyläänsä seuraavana päivänä televisiokameraryhmän ja mielenosoittajien kanssa, jotta ympäristöongelma saisi julkisuutta. Vähältä piti, etteivät hurraa-huudot kaikuneet, kun tarvoimme nevalle. Häntä tulee opastaa oikealle polulle. Silloin luonnonsuojelija on lähes yhtä mieltä siitä, mitä hänen vastustajansa tapaavat sanoa (”kyllä täällä maalla on aina osattu suojella luontoa”). SAATAVILLA TILATTAESSA. Jos jo valmiiksi ylityöllistetty luonnonsuojelija kannustaa huolestunutta kansalaista ottamaan yhteyttä päättäjiin, järjestämään keskustelutilaisuuden tai herättämään median huomion, häntä halveksitaan. Seurauksena on kiukku, mutta ei suinkaan vallanpitäjiä kohtaan. Jos joku yrittää puuttua listan loppupään dilemmoihin liian varhain, hän on ajattelematon. Ehkä ei kaiken kattavaa ekologista tietoa, mutta ainutlaatuisia kokemuksia siitä, miksi juuri tämä paikka on arvokas. Hän on aina väärässä paikassa, mutta jos hän ei ilmaannu, häntä kaivataan. Paikallisilla asukkailla on usein henkilökohtaista ymmärrystä alueen merkityksestä. JOSKUS ILOON riittää pelkkä sympatia. ”Missä nyt ovat luonnonsuojelijat?” puhistaan, kun kadunvarrelta kaadetaan puita tai marjametsään ilmestyy tontteja. Olimme lähdössä kartoittamaan turpeenoton uhkaamien soiden luontoarvoja. Kaikkihan tietävät, että maailman ongelmilla on ranking-järjestys. ”Kunpa aktivistit panisivat tarmonsa vaikkapa vanhusten hoidon parantamiseen!” tiuskahtavat ne, jotka eivät pidä luonnonsuojelijoista. Kun luonnonsuojelija puolustaa metsiä, soita, uhanalaisia eliöitä tai eläinten oikeuksia, hän on eksyksissä. 2/2018 SUOMEN LUONTO 65 K y tö m ä k i K y tö m ä k i L uonnonsuojelija on arvoituksellinen olento. A N N A RI IK O N EN 2/2018 SUOMEN LUONTO 65. . Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. LUONNONSUOJELIJAA KAIVATAAN äkillisissä pulmatilanteissa. Niin tapahtuu, kun paikallisten asukkaiden keskuudessa syntyy liikehdintää metsän, kallion, suon tai vesistön puolesta. Minulta tiedusteltiin, tarjoaako luonnonsuojelupiiri palvelua naakanpesien rikkomiseksi savupiipuista
66 SUOMEN LUONTO 2/2018. 66 SUOMEN LUONTO 2/2018 Onnellinen mies Emeritusprofessori ja Suomen luonnonsuojelu liiton kunniapuheen johtaja Rauno Ruuhi järvi iloitsee Venäjän uusista suojelualueista. H o m o sa p ie n s TEKSTI ISMO TUORMAA KUVA ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Suomen johtava suotutkija Tarina alkaa oikeastaan jo 1930-luvulla Etelä-Pohjanmaalla, jolloin Rauno pienenä poikana oppi tuntemaan Kauhavan laajat peltolakeudet. Itse asiassa hänen elämäntyönsä luonnonsuojelun hyväksi on lähes hengästyttävää kerrottavaa. Esine muistut taa Ruuhijärveä vielä suojelemattomasta Äänisentaustasta. Se tuntuu nykyisin aika hurjalta. Tähkämaa jopa kutsui hiljan Ruuhijärven ja luonnonsuojeluliiton aiemman pääsihteerin Esko Joutsamon 90-vuotispäivilleen. ”Lukuisille työtovereilleni haluan sanoa, että luonnonsuojelualueet ovat paras perintö, jonka voimme jättää tuleville sukupolville epävarmassa maailmassa. Venäjän uudet ja erittäin tärkeät luonnonsuojelualueet, joiden perustamisen puolesta Ruuhijärvi on työskennellyt yli 30 vuotta, saivat viimein Venäjän hallituksen siunauksen. Siihen on kaiverret tu piirros Äänisen ranta kalliosta vuosituhansien takaa. Eikö tämä ole onnea?” . Avara maisema on lähes sama”, Ruuhijärvi muistelee. Soiden ja metsien polkemisen ohella myös seurustelu isäntien kanssa vaati kuntoa ja itsekuria. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana Ruuhijärvi loi luottamukselliset ystävyyssuhteet myös monin poliitikkoihin, ennen kaikkea Suomen ensimmäiseen ympäristöministeriin Matti Ahteeseen (sd.) ja, ehkä hieman yllättäen, myös silloiseen maaja metsätalousministeri Taisto Tähkämaahan (kesk.). ”Silloin syttyi kiinnostus ja rakkaus soihinkin. ”Kuin tilauksesta Neuvostoliitossa tulivat avoimuuden ja uuden rakentamisen ilmapiirin toivorikkaat vuodet, jolloin luonnonsuojelukin tuntui siellä tärkeältä”, Ruuhijärvi sanoo. Siihen on kaiverret tu piirros Äänisen ranta kalliosta vuosituhansien takaa. SUOMEN LUONTO kirjasarjan Suot osan Ruuhijärvi toimitti yhdessä Urpo Häyrisen kanssa vuonna 1980. Tulosta yhteistyöstä syntyi lyhyessä ajassa; Vodlajärven kansallispuisto Äänisen takana (edelleen Euroopan suurin metsiensuojelualue), Paanajärven kansallispuisto Oulangan vieressä, Kalevalan kansallispuisto Kostamuksessa, Äänisniemen kansallispuisto Vienanmerellä ja monet muut merkittävät suojelualueet perustettiin. jana Äänisen hiilipitois ta sungiittiä on lahja Karja lasta. ”Suomen suurimman suon, Sompion Posoaavan, hukuttaminen Lokan altaan alle ja 1960-luvun suo-ojitukset herättivät minussa lopullisesti luonnonsuojelijan.” Sompion menetyksen jälkeen Ruuhijärven seuraavat vuosikymmenet kuluivat muun muassa Suomen ensimmäisen soidensuojelun perusohjelman valmistelussa, kansallispuistoverkon täydentämisessä, Urho Kekkosen kansallispuiston (Koilliskaira) nerokkaassa ajamisessa Kekkosen nimen turvin, Suomen ympäristöhallinnon rakentamisessa ja koskiensuojelussa. ”Sekoitin usein tarjottuun votkaan salaa vettä tai vaihdoin lasin vesilasiin.” Pieni, vihreä mies on jättänyt pohjoiseen luontoon valtavan suuren ja myönteisen jalanjäljen. Hänestä kasvoikin Suomen johtaviin kuuluva suotutkija, joka retkeili Suomen soilla pääasiassa yksin. Juuri Tähkämaa hyväksyi aikoinaan UKK-puiston ja kymmenen uuden kansallispuiston perustamisen usein vastoin MTK:n ja oman puolueensa kantaa. Hän muistuttaa, että ennen sotia ja jopa ennen Suomen itsenäistymistä 1917 tehdyillä suomalaisten tiedemiesten tutkimuksilla on ollut tärkeä osa uusissakin suojelupäätöksissä. ”Taistosta ja Matista sain elinikäiset ystävät”, Ruuhijärvi toteaa. Matka jatkuu. Pieni vihreä mies Venäjällä Neuvostoliiton ja Venäjän koskemattomiin erämaihin Ruuhijärvi suuntasi kiinnostuksensa, kun Neuvostoliitto 1980-luvulla alkoi avautua, ja luonnonsuojelu Suomessa tuntui hoituvan hyvin ympäristöministeriössä. Iästään, vaimonsa äskettäisestä kuolemasta ja omista sairauksistaan huolimatta hän sanoo olleensa viime viikkoina onnellinen mies. H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Luonnonsuojelualueet ovat paras perintö tuleville sukupolville.” 2/2018 SUOMEN LUONTO 67 LOHKARE Äänisen hiilipitois ta sungiittiä on lahja Karja lasta. Se on edelleen pääosin ajan tasaista luettavaa ja komein suo kirjamme. 2/2018 SUOMEN LUONTO 67 Onnellinen mies T apaan Rauno Ruuhijärven, 87, hänen omakotitalossaan Vantaan Korsossa. ”Laatokan saariston kansallispuisto ja Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ovat osa tätä pitkää jatkumoa.” Ruuhijärvi on ollut tuossa sarjassa suomalais-venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän suomalaisena puheenjohtajana (1986–2002) hyvin tärkeässä asemassa. Retki Sortavalan saaristossa ja Valamossa vakuutti meidät siitä, että alue on luonnonsuojelun kannalta erittäin arvokas.” Nämä uudet suojelualueet eivät todellakaan ole ensimmäisiä, joiden perustamisessa Ruuhijärvi on ollut mukana Suomessa ja Venäjällä. ”Myös toisen maailmansodan aikaiset Itä-Karjalan luontoselvitykset on nyt hyödynnetty suojelupäätöksiä tehtäessä.” Nauraen Ruuhijärvi kertoo kokemuksistaan ”pienenä, vihreänä miehenä” Venäjän soilla ja metsissä. Esine muistut. ”Olin ensimmäisen kerran Laatokalla vuonna 1988 kahden petroskoilaisen tutkijakollegan kanssa
suom enluo nto.fi. Se auttaa myös tasaamaan verensokerin vaihteluita, sillä se hidastaa glukoosin imeytymistä. Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä on kehitelty beetaglukaanilla rikastettuja juomia, jotka voisivat mullistaa esimerkiksi virvoitusjuomamarkkinat. Luomukauraa tuotettiin viime vuonna yli 50 miljoonaa kiloa. . Kauran beetaglukaanikuitua olisi saatava päivässä noin kolme grammaa, jotta EU:n hyväksymät kauran terveysväittämät alkaisivat vaikuttaa ihmisen terveyteen. Siksi olisikin tärkeää kehittää kotimaisia tuotteita, joihin tätä hyvää raaka-ainetta voitaisiin jalostaa. Kaura soveltuu paitsi elintarvikkeisiin myös muun muassa luonnonkosmetiikan raaka-aineeksi. Nyt markkinoille on tullut myös kotimaisia kauramaitovalmistajia. EU-komission vuonna 2013 hyväksymien terveysväittämien mukaan se vaikuttaa niin kolesteroliarvoihin kuin verensokeriin. Kauran terveyttä edistävät vaikutukset perustuvat sen sisältämään beetaglukaaniin, joka on liukoista ravintokuitua. MEIDÄN ONNEKSEMME kaura kasvaa viileässä ilmastossa hyvin, ja Suomi onkin viidenneksi suurin kaurantuottaja maailmassa yli miljardin kilon vuosituotannolla. Kuitupitoisia kauratuotteita syödessä myös vatsa voi hyvin, sillä liukenemattomat kuidut lisäävät suolistossa kulkevan massan määrää ja helpottavat vatsan toimintaa. Kuitenkin vain noin 10 prosenttia kokonaiskulutuksesta on kotimaista elintarvikekäyttöä, loput menevät eläinrehuksi ja vientiin. Tämä määrä täyttyy esimerkiksi noin kahdesta desistä kaurahiutaleita. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS ANNE STOLT Syömällä kuitupitoisia kauratuotteita myös vatsa voi hyvin. Lue lisää: www.lumoudukaurasta.fi, www.leipatiedotus.fi SELVÄÄ KAURAA Totuus löytyy kaurapuurosta, mutta sitä kannattaa etsiä myös kauramaidosta ja muista kauratuotteista. KOTONA! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kauran terveysvaikutuksista. Se muodostaa veden kanssa suolistoon geelimäisen massan, joka estää kolesterolin imeytymistä elimistöön. 68 SUOMEN LUONTO 12/2018 K O T O N A KELLEPÄ KAURAPUURO ei olisi tuttua, mutta kauraa löytyy myös juomana mantelija soijamaitojen vierestä kasvimaitohyllystä. Kaurassa on runsaasti proteiinia ja se soveltuu myös keliaakikon ruokavalioon. IS TO CK PH O TO TUTU STU KAUR AMAI TOJUOM ATES TIIMM E! www. Kauran terveysvaikutuksia on tutkittu paljon ja se onkin paljastunut varsinaiseksi terveysviljaksi
Suomalaisittain maitojen eksoottisemmat raaka-aineet kertovat, että mukana on tuontitavaraa, mutta nyt kaurasta on saatavilla myös useita kotimaisia kasvimaitovaihtoehtoja. VTT on kehittänyt kuiville ja rasvaisille tuotteille kuten pähkinöille, muroille, kahville, mausteille ja rusinoille soveltuvan muovin kaltaisen, kompostoituvan ja kevyen pakkausmateriaalin. Kauran kukintoa kutsutaan röyhyksi ja sen jyvät sijaitsevat tähkylöissä. Kauran viljely alkoi maassamme 1800-luvun lopulla karjatalouden yleistyessä. Se on valmistettu erilaisista selluloosakalvoista. Tarkista kypsyys kantaosasta haarukalla ja valuta latvaartisokat ylösalaisin kuiviksi. Kauraa ja kauratuotteita käytetään Suomessa noin 10 kiloa vuodessa asukasta kohti ja sen kulutus on kasvussa. 12/2018 SUOMEN LUONTO 69 PERINTEISEN MAITOHYLLYN vieressä oleva kasvimaitohylly vaatii kaupoissa koko ajan uutta hyllytilaa. Kaurasta poistetaan ennen prosessointia vain akanat, joten kaurahiutaleissa ovat mukana jyvän kaikki osat kuorikerroksista jauhoytimeen. Brittiläinen Ellen MacArthur Foundation palkitsi VTT:n keksinnön kilpailussa, jossa etsittiin ratkaisuja mikromuoviongelmaan. Uusia vaihtoehtoja kun tulee markkinoille tuon tuosta. Keitä suolalla maustetussa vedessä noin puoli tuntia. Lähde: www.leipatiedotus.fi VIISI FAKTAA KAURASTA yleistyessä. Kasta artisokan terälehtiä sitruunavoihin ja vedä lehden malto suuhusi. 2. Tällä 3–5 vuoden kuluttua tuotantoon tulevalla pakkaus materiaalilla pidennetään elintarvikkeiden säilyvyyttä, vähennetään ruokahävikkiä ja ehkäistään koko maapalloa koskevaa mikromuovien leviämistä. Jos mielit omaa latvaartisokkasatoa, pitää siemenet pistää jo joutuisasti multaan ja esikasvatukseen. Leikkaa myös lehtien kirpeät kärjet pois. Lehtien jälkeen paljastuu pehmeä kukkapohja, jonka voi napata haarukkaan poistamalla siitä aluksi karvaisen osan. Sekoita raaste pehmeään voihin. Kaura on peräisin todennäköisesti Turkin alueelta ja sen viljely on alkanut vehnän tai ohran rikkakasvina. (JM) www.vtt.fi, www.ellenmacarthurfoundation.org Latvasta mehevä KÄPYMÄINEN latvaartisokka (Cynara scolymus) muistuttaa etäisesti sukulaistaan ohdaketta. Pese sitruuna ja raasta kuori. Pelkästään meriin päätyy 8 miljoonaa tonnia muovi jätettä joka vuosi. LIEDELLÄ 1. JOHANNA MEHTOLA A N N E ST O LT LIN D A W RIG H T / SC IE N CE PH O TO LIB R A RY IS TO CK PH O TO V TT Pakkauksia selluloosasta MUOVIPAKKAUKSILLE kehitetään kuumeisesti uusia vaihtoehtoja niiden tuottaman valtavan ja hajoamattoman jätemäärän vuoksi. Maistuvaa ja terveellistä kaurajuomaa voi toki tehdä itsekin. Desilitrassa juomaa on noin 0,4 grammaa beetaglukaania. (JM) HERKULLISTA NÄPERRELTÄVÄÄ 1 latva-artisokka syöjää kohden vettä, suolaa Sitruunavoi 1/2 sitruunan kuori 100 g voita Taita latvaartisokan varsi irti, jotta kukkapohjassa olevat sitkeät kuidut katkeavat. 5. Sekoita kaikki aineet illalla ja nauti aamulla joko huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä. Juomaan tarvitset: kupillisen vettä, ruokalusikallisen kaurahiutaleita ja tilkan hunajaa. Jo nyt kuluttaja voi valita vaikkapa soijasta, riisistä, kookoksesta, mantelista tai kaurasta valmistettua juomaa, jota voi käyttää myös ruuanvalmistukseen maidon tai kerman tapaan. Pakkauksia selluloosasta V TT A N N E ST O LT. 4. Ruuaksi jopa parimetriseksi hujahtavasta latva artisokasta kelpaavat lehtihangoissa kasvavat nuppuiset kukkamykeröiden pohjat ja terälehtien alaosat. Aina kun mä kauramaitoo juon... 3
3) Muista pukeutua lämpimästi! Yön mittaan lämpötila tapaa laskea, ja kun kuuntelukin on pelkkää paikallaan seisomista, vilu hiipii yllättävän nopeasti kehoon. 70 SUOMEN LUONTO 2/2018 R E T K E L L Ä RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Silloin ne ovat aktiivisimpia ja ääni kantaa kauimmaksi. IS TO CK PH O TO VINKIT PÖLLÖILYYN 1) Paras sää pöllöjen kuunteluun on tyyni ja leuto! Kun kuuntelu itsessään on nautinto, pöllöretkellä on mukavaa. Ja toki pöllöt itsekin kuuluttavat reviiristään mieluiten hyvän sään aikana, siis tyynellä ja leudolla. Useimpien pöllöjen laulu kantaa kauas – huuhkajan ja viirupöllön jykevät bassot yli puoli peninkulmaakin. Kuuntele pöllöjen ääniä: www.suomenluonto.fi/pollot Varpuspöllökoiras aloittaa soidin huutelunsa usein jo ennen auringonlaskua.. 2) Paras paikka pöllöjen kuunteluun on metsämaiden keskellä sijaitseva pieni peltotai muu aukea. Liikenteen melu peittää alleen pöllönlaulun ja pilaa koko sen lumon, jonka pöllöjen kuuntelu voi parhaimmillaan tarjota. Nyt vierailemme luontokuvaaja Mauri Leivon mukana öisellä pöllöretkellä
Siellä asuu pääosa pöllöistämme, ja siellä olosuhteet pöllöjen kuunteluun ovat otollisimmat. VAIKKA PÖLLÖJÄ voi hyvällä tuurilla kuulla jopa omalla kotipihalla tai lähitienoon koiralenkillä, suositeltavinta on kuitenkin virittää korvansa yölintujen taajuuksille vähän kauempana taajamien melusta, mieluiten jossakin lähiseudun metsämailla. Pöllöjen kuuntelua voi harrastaa melkeinpä missä vain. Pöllöretkellä tarvitaan ennen kaikkea oikeaa asennetta sekä valmiutta tinkiä perusmukavuudenhalusta. Innokkaimmat lintuharrastajat ajelevat pöllöjen perässä satoja kilometrejä ja viettävät pöllömailla koko auringonlaskun ja -nousun välisen ajan. Meikäläisten pöllöjen levinneisyyskartta peittää miltei koko Suomi-neidon, ja niiden laulua voi kuulla kaikenlaisissa ympäristöissä, jopa kaupunkien keskustoissa. Jos siis haluat kokea elämyksiä pöllöjen parissa, joudut sonnustautumaan yön selkään, pois katuvalojen valokeilasta, sietämään vaatteiden alle ujuttautuvaa kylmyyttä ja usein myös nipistämään hieman yöunista. 2/2018 SUOMEN LUONTO 71 Korvat höröllä kevätyössä JO TAMMIKUUN suojasäillä ensimmäiset pöllökoiraat intoutuvat availemaan kurkkujaan ja vapauttamaan äänensä yöllisten maisemien ylle. Yhdessä paikassa kannattaa kuunnella ainakin 10 minuuttia. Silloin huutelevat aktiivisesti kaikki ympärivuotisesti meillä asustavat pöllöt isoimmasta pienimpään: huuhkaja, lapin-, viiru-, lehto-, hiiri-, helmija varpuspöllö. Pöllöretken vakioantiin kuuluvat myös öisin liikkuvat nisäkkäämme, varsinkin rusakot. Pöllöjen kevätlaulu on alkanut. Mutta kun yön tullen tuuli vaimenee, taivaalle syttyy miljoonien tähtituikkeiden linnunrata ja ympärillä on niin hiljaista että korvissa humisee, silloin kaikki vaivannäkö pyyhkiytyy pois mielestä. Tästä hienoimpana esimerkkinä Helsingissä mainetta niittäneet cityhuuhkajat. Eikä edes haittaa vaikkei kuulisi yhtään yölintua, tärkeintä on kuunnella korvat höröllä kevät yötä ja olla pöllöretkellä! . Yöretken täysosuma: huuhkaja tähystele mässä saalista ladon katolla.. Parasta pöllöjen kuunteluaikaa on kuitenkin vasta maaliskuu. Myös lehtopöllö kelpuuttaa asuinsijakseen hyvinkin urbaanin miljöön, mikäli kaupungin tai kartanon puistossa on tarjolla pesimiseen sopiva puunkolo tai pesäpönttö. TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO MAURI LEIVO on luontokuvaaja, biologi, kirjoittaja ja Suomen Luonnon avustaja. Koska pöllöt ovat yöeläjiä, niille tärkeät asiat painottuvat öiseen aikaan, myös soidinhuutelu
Teuvo Hietajärven teos Erämaa elää. Lähetä vinkkisi osoitteessa www.suomenluonto.fi/lukijanretkipaikka. (JM) Metson matkassa Itä-Lapissa Marko Leppänen & Adela Pajunen: Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus 2017) LUONTO tekee hyvää ihmiselle, se on todettu jo monissa tieteellisissä tutkimuksissakin. ELOKUUTA SAAKKA. Tarinoiden parasta antia ovat sattumukset kenttätöissä ja kuvausretkillä. ksuun arkeen Goodrntsovelluksesta KÄNNYKKÄSOVELLUS Goodrntsivuille voi jokai nen perustaa oman vuokraamonsa tai vuokrata itselleen arjessa tarpeellisia tavaroita. Esimerkiksi ompelukoneen saisi Goodrntpalvelusta nyt viiden euron päivähintaan kolmen päivän minimivuokralla. (JM) JU H A M Ä ÄT TÄ / VA ST AV A LO Autiotupa Valtavaaran huipulla Kuusamossa. Yksityiskohtaiset kartat on laatinut maantieteilijä Jorma Mattsson. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Tavaroita . Teoksen lopuksi esitellään 31kohtainen terveys metsän tunnusmerkistö. Metson matkassa Itä-Lapin kairoissa (Väyläkirjat 2017) julkaistiin juhlan kunniaksi. 72 SUOMEN LUONTO 2/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Lähetä vinkki retkipaikasta! OLETKO innokas retkeilijä. (JM) Fiksu arIS TO CK PH O TO. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet kirjat nisäkkäistä ja linnuista. KUOPIONMUSEO.FI KI RS TI TI M O N EN VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. suihin ja on ensimmäinen laaja teos Itä-Lapista. Suomen Luonto lehti kerää lukijoiden retkivinkkejä sekä kuvia retkipaikoista. Palvelu toimii Helsin gin alueella, mutta uusia vuokrausaluevaltauksia tehdään kysynnän mu kaan. (JM) HELSINGIN YLIOPISTON Värriön tutkimusasema täytti elokuussa 50 vuotta. Hietajärvi on kemijärveläinen luontokuvaaja ja lintuharrastaja. Kirja on aarre kaikille luonnonystäville ja upea lahja satavuotiaalle Suomelle. Hän on työskennellyt lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1979 tutkimustyössä Värriöllä. Erään lainen itsehoitoopas aiheeseen on Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kiinnostava ja helppo lukuinen teos Terveysmetsä. TIMONEN ON KUVANNUT KARHUJA NURMEKSEN JA KUHMON RAJAMAILLA. Suupedoista karhu ja ahma sekä muut seudulle tyypilliset nisäkkäät ovat edustettuina. Lisäksi siinä paljastetaan, miten erilaiset pai kat kuten metsät, kalliot, suot ja näköalapaikat vaikuttavat meihin. Kirja antaa hienoil la tarinoillaan paitsi paljon ajattelemisen aihetta myös helppoja ja kokeilemisen arvoisia harjoituk sia. Laaksosen ja Pyykön oma luontosuhde piirtyy teksteistä vah vana esiin. Haluaisitko jakaa tiedon omasta mukavasta retkipaikastasi muillekin. VESA M. Palvelu toimii Helsin gin alueella, mutta uusia vuokrausaluevaltauksia tehdään kysynnän mu kaan. Goodrnt sovellus voitti tammikuussa Suo men Itsenäisyyden juh larahasto Sitran ki yrityskilpailupalkin non. Siinä kerkuvin ja sanoin itäkairan vuodenkierrosta ja piipahdetaan myös rajan takana. Kuvien painojälki on muutamaa otosta lukuun ottamatta hyvä. Siellä Hietajärven mukaan mieli palaa ”vanhaan hyvään aikaan”, joka vallitsi ennen Suokolmen päivän minimivuokralla. (JM) Juha Laaksonen: Lipuva lumme Juha Laaksonen & Minna Pyykkö: Mietteliäs konna (Tammi 2017) KIRJASARJAAN 1000 ilmiötä Suomen Luonnosta on ilmestynyt kaksi uutta kirjaa, nyt vuo rossa ovat sammakot, käärmeet ja liskot sekä kasvit. Siellä Hietajärven mukaan mieli palaa ”vanhaan hyvään aikaan”, joka vallitsi ennen Suomen Lapissakin. HAATAJA KARHUTARINOITA PETOKUVAAJA KIRSTI TIMOSEN KUVISSA KARHUISTA TULEE HAUSKASTI ESIIN NIIDEN PERSOONALLISUUS. Metsosta kerrotaan monipuolisesti, ja oman lukunsa saavat itäkairan lintuharvinaisuudet. MUOTOKUVIA KARHUISTA VOI KATSELLA KUOPION MUSEON KARHUTARINOITANÄYTTELYSSÄ 24. Mielenkiintoinen nippe litieto eri lajeista yhdistettynä tekijöiden haus koihin sattumuksiin ja tarinoihin takaavat kaike nikäisten lukijoiden kiinnostuksen. Lehdessä julkais tuista vinkeistä maksamme palkkion. Kirja kuuluu tutkimusaseman julkaisuihin ja on ensimmäinen laaja teos Itä-Lapista. Goodrnt sovellus voitti tammikuussa Suo men Itsenäisyyden juh larahasto Sitran Fiksu arki yrityskilpailupalkin non. Siinä kerrotaan kuvin ja sanoin itäkairan vuodenkierrosta ja piipahdetaan myös rajan takana
Maastotyöt ja Zonationtyyppiset työt täydentävät toisiaan. MARKETTA MULTANEN, ESPOO tälahdenkatu 22 b,. NINNI MIKKONEN ANALYYSIEN TEKIJÄ ATTE MOILANEN LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO SEKÄ GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS, HELSINGIN YLIOPISTO Barentsinmeren raja Toimitus on saanut palautetta Poh joisNorjan jäätiköistä kertovan jutun kuvatekstistä: ”Kilpisjärveltä on lyhyt ja kaunis matka Barentsinmeren rantaan ja edelleen Lyngenin jäätiköille”. TOIMITUS T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Kiitos! TARJA KURVINEN, PELLOSNIEMI Jääkauden rippeet Ilmastonmuutos on suuren luokan asia ymmärtää. TOIMITUS Oikaisu Suomen Luonnon 10/2017 jutussa Miten käy metsäoravan. Olemme Seppo Vuolannon kanssa samaa miel tä siitä, että luonnon ymmärtämiseen ja seurantaan kohdistettuja resursseja pi täisi kasvattaa. Tästä huolimatta korkeim man 16 prosentin alueista 83 prosent tia sisälsi melko laajaalaisesti esiintyviä metsäisiä Naturaluontotyyppejä. Zonation tuottaa prioriteettikarttoja, joiden keskeinen ominaisuus on se, et tä korkeimpien prioriteettien alueet kat tavat kaikki luontopiirteet tasapainoi sesti, korostaen pieni alaisia luontotyyp pejä tai lajien esiintymiä. Kaikkien päätöksen teon apuvälineiden, myös Zonationin, tulosten käyttöarvo on suurempi silloin, kun analyysit perustuvat laadukkaisiin ja laajoihin aineistoihin. Esi merkkinä tästä hän mainitsee ilmaston muutoksen elinympäristöihin sekä lajien tilaan ja levinneisyyden muutoksiin koh distuvien vaikutusten seurannan. Zonation nojaa vahvasti luonnosta kerättyyn tietoon, maastokartoituksiin ja kaukokartoituk siin sekä näitä yhdistäviin mallinnuksiin. Aiheesta lukisi mieluusti lisääkin. Seppo Vuolannon kritisoima, Natu ra 2000 verkostoa koskeva työ, oli tar koitettu auttamaan Metsähallituksen Luontopalveluita ymmärtämään parem min Suomen Naturaverkostoa ja luon nonhoidon kohdentamista siinä. Zonation on laskennallinen työkalu, joka voi läpinäkyvästi käsitel lä jopa kymmeniä tuhansia suuren tark kuuden karttakerroksia lajien, elinympä ristöjen, ekosysteemipalveluiden, luon toon vaikuttavien uhkien ja kustannus ten esiintymisestä. Kuvassa oleva käpy syönnös on metsämyyrän eikä oravan. TAPIO VIRTANEN, HYVINKÄÄ Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Jos mammutti eläisi Euroopan luonto on tosiaan muuttunut. Zonation voi myös huomioida jossain määrin alueiden kytkeytyvyyttä tai esi merkiksi lajien esiintymisalueiden muu toksia ilmastonmuutosten seurauksena. Tunsi olevansa mukana keskellä hiljaisuutta. Barentsinmeren perinteinen raja on Nordkapissa, mutta nykyään raja ve detään usein etelämmäs. IRJA KARI, MÄNTTÄ Hyisen meren kuoro Hieno tietopaketti alleista, ja tosi hieno kansikuva kylpevästä allista. ANTTI MARKKULA, HONKILAHTI Harjujen lumo Aikamatka harjumaisemiin erinomaisesti kerrottuna. Toisaalta on myös tieteellisiä lähtei tä, joissa raja on perinteinen. Haluamme tarkentaa Zonationin asemaa ekologiaan pohjaavassa maan käytön suunnittelussa. JUKKA HEINO, MERIKARVIA En voi enää terveyssyistä tehdä Lapin reissuja, niin on kiva palauttaa muistoja mieleen. Mielestämme maasto töillä ja paikkatietotöillä on molemmilla tässä oma tarpeellinen asemansa. Seppo Vuokon kirjan Latva pilviä piirtää voitti Paavo Salonen. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. On sivistysvaltion kunniaasia ym märtää ja ylläpitää kaikkien kansalais ten yhteistä elinympäristöä. Kiehtova kertomus. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 11.3.2018. 12/2018 SUOMEN LUONTO 73 Zonation ja luonnonsuojelu Seppo Vuolanto on aivan oikeassa kir joituksessaan Zonation ja luonnonsuo jelu (SL 1/2018) siinä, että Suomen luon non ymmärtämiseen ja sen tilan seuran taan tarvitaan uusia kartoituksia. Erilaiset tulkinnat rajasta olisi selvästikin pitänyt tuoda artikkelissa esiin maantieteestä tarkkojen lukijoidemme eduksi. Barentsin meren matalamman meren ekosystee mi ulottuu Lofooteille asti, ja puhutaan BarentsinmerenLofoottien ekoaluees ta. oli virheelli nen kuva sivulla 19. Tässä kin korkeimmille prioriteeteille nousi Na turaalueita, joissa oli hyvin harvinaisten ja pienialaisten Naturaluontotyyppien esiintymiä. Onko ky seessä Barentsinmeri vai Norjanmeri. Suojelun tai maastokartoitusten koh dentamisen lisäksi Zonationtöitä voi daan hyödyntää ihmisen ja luonnon vä lisen konfliktin minimointiin esimerkik si kaavoituksessa. Kilpis järven tasalle ulottuvaa Tromsøflaketin matalikkoa koskevissa tutkimus artikkeleissa todetaan vakiin tuneesti sen olevan osa Barentsinmer ta. Osallistujien kesken arvotaan Fjällrävenin karvahattu. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . SUOMEN LUONTO 1/2018 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Lemmenjoen kaamoksessa. Äänestä . postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Mie lestämme metsiä ei siis ole jätetty asiat tomasti huomiotta
Talviauringon hehkua KOVA PAKKANEN saa Ääne kosken Kapeenkosken höyryämään. 74 SUOMEN LUONTO 2/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Joutsenperhe pakkasaamuna ”TÄMÄN TALVEN toistaiseksi ainoa kunnon pakkasaamu, –20 astetta.” Pasi Hyttinen ikuisti kauniin hetken Heinolassa 23.1.. Se on hereillä myös kovilla pakkasilla ja vähät välittää EteläSuomen leudoista talvista. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Maarit Siitonen kuvasi auringonlaskun kultaaman talvimaiseman 23. tammikuuta. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Talven keiju ”TALVEHTIVA IDÄNKIRSIKORENTO on joka kerta pysähdyttävä näky lumen ja jään valtakunnassa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. tammikuuta Paraisten kuuraisissa maisemissa. Se onkin ainoa aikuisena talvehtiva korentomme.” Idänkirsikorennon kuvasi Håkan Söderholm 22
Taide teoksen ikuisti Paula Savelius Lahdessa. Upea näky punaisine päineen!” Urpiaiset kuvasi Satu Mali Otalammella. Pakkaskukkia jäällä PAKKANEN KORISTELI järven jään kukkasin. Kairan kaunotar IRENE ERKKILÄ ikuisti männyn kierteiden kauneutta joulukuussa Savukoskella.. 2/2018 SUOMEN LUONTO 75 Urpiaisten ateria ”JOULUPÄIVÄNÄ valtavan iso urpiaisparvi ruokaili pihapuissa. helmikuuta Kangasalla. Pitkäaikainen haavekin siinä toteutui, sain vihdoinkin kuvan.” Satu Välimaa kuvasi lapinpöllön 5. Leudon talven ansiosta sulapaikkoja oli runsaasti tarjolla ainakin täällä Etelä-Suomessa." Vikkeläliikkeisen viiksivallun kuvasi Markku Ranta-Eilola Valkeakoskella viime vuoden maaliskuussa. Ihmettelin hetken, mikä oli käyttäytymisen syy ja selvisihän se – oksalla istui keskellä kirkasta päivää tämä kaveri. Mestarikalastaja ”SAUKKO ei kauaa veden alla viipynyt ennen kuin tuli saalista esittelemään. Unelmasta tuli totta ”KUVAILIN LINTUJA metsässä, ja äkkiä ne alkoivat käyttäytymään kovin oudosti ja ääntelemään levottomasti
Kärpästä eroon pääseminen ei ole niinkään helppoa. V IL LE H EI KK IN EN / VA ST AV A LO Voiko kärppä purra lapsia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Mikä hyvänsä nisäkäs voi puolustautua puremalla joutuessaan tilanteeseen, mis tä ei ole poispääsyä. Koska kär pän poikaset syntyvät tavallisesti loppu keväällä tai aivan alkukesällä, tästä ei lie ne pelkoa. Kärppä suhtautuu ihmisiin varovaises ti – toisaalta se on kuitenkin hyvin utelias ja voi tottua ihmisten lähellä oloon. JUHA VALSTE Ketterä kärppä vilahtaa vikkelästi pois ihmisen tieltä.. En usko, että teillä on mitään pelättävää kärpän ta holta – se kyllä menee lasten edestä kar kuun. Pihalla leikkii pieniä lapsia ja pelkään puremaa, jos eläin joutuu loukkuun. . Valokuvaa siitä on mahdoton saada, koska se on melko vikkelä. Kärppä on meillä riistaeläin, mutta nii tä metsästetään enää kohtuullisen vähän – kärpän talvinahan arvo on romahtanut. Mitä neuvoisitte tekemään. Se ei kuitenkaan käy ihmisen kimppuun, paitsi ehkä poikasia puolustaessaan. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Pitää muistaa, ettei riistaeläimiä, tai muitakaan eläimiä, saa vahingoittaa tai vangita milloin ja miten hyvänsä. Miten pääsisimme kärpästä eroon, vai kannattaako se. Onko se mahdotonta. Kärpän osalta tällai sen tilanteen syntymistä on kyllä vaikea ku vitella, sillä kärppä on erinomainen kiipeili jä sekä tavattoman nopea ja notkea eläin. 76 SUOMEN LUONTO 12/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Meillä asustaa lähistöllä kärppä, joka juoksee toistuvasti terassin kukkalaatikoiden alta suureen puskaan
JUHA VALSTE Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät H A N N A KU LM A LA SIR PA PIK K A Musta koro lienee tervaroson aiheuttama. Jos sieni tappaa jällen rungon joka puo lelta vaikka lyhyeltäkin matkalta, nesteiden kuljetus latvan ja juuriston välillä loppuu, ja puu kuolee. Puun kaataminen olisi haasteellista eikä muutoinkaan toivottavaa. Lepakot eivät tavallisesti syö muurahaisia (siivekkäät parveilijat kyl lä kelpaavat), joten en usko muurahaistor juntaa syypääksi kuolemaan. Väri viittaisi isoviiksi siippaan, jotka ovat aikuisina selkäpuolel ta punaruskeita. Kelon vuosien mittaan muuttuva hyön teis ja sienimaailma on osaksi piilossa kat seilta, mutta tietoisuus kelon tuomasta la jistolisästä voisi kyllä lämmittää luonnon ystävän mieltä. Kiistaa saaliista ei tullut, sillä koira jätti löydön paikalleen. Mahdollisuuk sia on kaksi. Jos vaurion aiheuttaja on tervasroso tai jokin muu sieni, ennuste on synkempi. saalisjätteitä. Muita mahdollisia päiväpiiloja voivat ol la erilaiset raot laudoituksessa, räystäiden aluset, katon päällysteen alaiset tilat ja sa vupiipun liittymäkohdan erilaiset rakoset. Sieni levittäytyy puun pintaosissa vähä vähältä laajemmalle sekä pituussuunnassa että si vuille. Kylmä ullakko tarjoaa mainion suo jan, jonne nämä pikkiriikkiset eläimet pää sevät uskomattoman pienistä raoista. . Mänty torjuu sientä erittämällä ter veen kudoksen ja sienirihmaston rajapin taan runsaasti pihkaa, jolloin puu tervas tuu – siitä siis taudin nimikin. Hyönteisten torjuntaan käytetyt myrkyt eivät yleensä ole niin vahvoja, että lepakot kuolisivat niihin. Tervasroso leviää itiöit ten välityksellä, mutta ei suinkaan tartu ta kaikkia puita. Suomessa on kuiten kin diagnosoitu lepakolta raivotauti aina kin kerran, ja kerran on myös lepakkotutkija kuollut raivotautiin. Meidän mökkimme on mummonmökkityyppinen, pienine räystäineen. SEPPO VUOKKO Miksi lepakko kuoli. En ole koskaan aiemmin nähnyt lepakkoa kuin lennossa. Kun se tässäkin riivaa il meisesti vain yhtä puuta, ei puuta tarvit se kaataa. Männyssä näkyy koro, runkoon tullut vau rio, jonka kohdalta kuori ja sen alla oleva jälsikerros ovat kuolleet. Aiheuttajaa ei kuvasta varmuudella pysty päättelemään eikä sen vuoksi puun kohtaloakaan. Vaurio ei vaiku ta aivan tuoreelta. Elämän päättyminen kuolemaan on tie tysti aivan normaali juttu, ja ihmisille le pakon mahdolliset taudinaiheuttajat tus kin ovat vaarallisia. Näin ison ko ron umpeutuminen kestää useita vuosia. 12/2018 SUOMEN LUONTO 77 Koro männyn kyljessä Mikä vaivaa Saimaan saaressa olevan mökkitonttimme mäntyä. Lepakoiden päiväpiilojen alla on tavallisesti ulosteita ja hyönteisten peitinsiipiä ym. Onko kyseessä tauti, ja onko se kuolemaksi. Sienen ja puun kamppailu voi kestää vuosikausia. Koron musta väri ja rosoinen ulkoasu viittaavat valitettavasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Löytö oli kuollut lepakko. Missähän ne asustelevat. Kaataminen ei ole välttämätöntä puun kuoltuakaan: se muuttuu keloksi ja voi ko ristaa pihaa hyvinkin parikymmentä vuotta. Koira nuuhki kiinnostuneesti mökin nurkalla. Myös ulkorakennukset tarjoavat lepakoil le suojapaikkoja. Mummonmökki on lepakoille oiva asuin paikka. Niin kauan kuin terve kuori ohittaa vau riokohdan jollakin sivulla, puu pysyy hengis sä. TAPIO KUJALA Hämähäkit Lepakkovainajan punertavanruskea selkä viittaa isoviiksisiippaan,. Tuli mieleen, että enhän minä vaan ole järkyttänyt muurahaiskarkotteella lepakoiden olosuhteita. Kuvan lepakkovainaja näyttää kovin pu nertavanruskealta. Lepakon kuolema voi joh tua ravinnon puutteesta, kylmyydestä, jos takin infektiosta, petoeläimen tai linnun hyökkäyksestä tai vanhuudesta. . Miksi lepakko kuoli. Jos vaurion on aiheuttanut toinen puu kaatuessaan, koron reunat ovat terveet ja se umpeutuu, kun terve kudos leviää reu noilta kuolleen kohdan päälle. Lepakon kuolinsyytä on mahdoton sel vittää pelkästään valokuvasta, mutta teo retisoida toki voi. Jos lepakoita on jostain syystä pakko käsitellä, kannattaa käyttää hansikkaita. Kun kelon tyviosassa alkaa olla runsaam min ulospäin näkyvää pehmeää lahoa, sen voi kaataa, varsinkin, jos se omia aikojaan kaatuessaan voisi vahingoittaa rakennuk sia tai ihmisiä
Kun puuaineksessa ei juuri mineraalira vinteita ole, hakkuissa runkojen poisvien ti ei paljonkaan vaikuta metsikön ravinto taseeseen. Hämähäkit munivat pyöreään munapus siin, jota ne kantavat leuoillaan ja kiinnittä vät pussin pesään vasta kun poikaset ovat aikeissa kuoriutua. Suolaantuvatko puut. Eläimet tarvitsevat samoja suoloja kuin kasvitkin, ja kasvinsyöjät saavat suolansa pääosin kasveista. Vuorten poimutuk siin ja mannerliikuntoihin liittyy laajojenkin meri alueitten kuivumisia, jol loin merien suola jää man tereille vuorisuolana. Suolat siis kiertävät ekosysteemissä koko ajan eliöl tä toiselle. Kuvassa on Dolomedessuvun kiitohämä häkki, kiituli. Suolat keskittyvät siis elä viin osiin – lehtiin, silmuihin, kukkiin, hedel miin ja jälteen. Ne syövät nimenomaan kasvin elävää solukkoa, ja tätä kautta kas vi menettää osan suoloistaan. Jos oksat lehtineen kuljetetaan voimalaitoksissa poltettavaksi, pitäisi tuh ka palauttaa metsään. Suomessa esiintyy kaksi hyvin samannäköistä kiitohämähäkkilajia, raita ja isorantuli. Eivätkö puut suolaannu vuosikymmenten tai -satojen kuluessa. Puu tarvitsee elintoi minnoissaan molempia. Hämähäkkiemot vahtivat poikasiaan (poikasmytty erottuu kuvassa aikuisen hämähäkin alapuolella) ensimmäiseen nahanvaihtoon saakka, jonka jälkeen poi kaset lähtevät omille teilleen. Suoloil lakin on oma kiertokulkunsa, pie ni kierto elävissä kasveissa ja eläi missä ja suuri, satoja miljoonia vuo sia kestävä geologinen kierto. Silloin kun kasvi tappaa omia solujaan, esimerkiksi puuaineksen vedenkuljetuk seen ja tukemiseen erikoistuneita soluja, soluliman ainekset siirretään eläviin solui hin. Periaatteessa merien suolapitoisuus siis koko ajan kasvaa. Puut imevät valtavia määriä vettä maaperästä. Tänä aikana muuten rauhalliset hämähäkit voivat käyt täytyä aggressiivisesti, vaikkakin niiden pu remien kivuliaisuutta on monesti liioiteltu. Veden lisäksi ne ottavat suoloja. Erityisesti fosfori, kalium, kalsium ja rikkiyhdisteet ovat tär keitä kasveille, mutta muitakin maaperän suoloja kuten magnesiumia, rautaa, sinkkiä, kuparia, mangaania ja booria tarvitaan pie nempiä määriä. SEPPO VUOKKO Hämähäkki verkkoineen Mikä on tämä hämähäkki, ja onko se itse kutonut verkon. Itse puuaines muodostuu valtaosaltaan kuolleista soluista tai vielä tarkemmin sa nottuna pelkistä soluseinistä. Taval lisesti kasvi kärsii pikemminkin suolojen niukkuudesta kuin liikamäärästä. Puut ottavat tarpeeseensa maasta se kä vettä että suoloja. TAPIO KUJALA. . . Vaikka rantuleita tapaa nuo rina monista erilaisista ympäristöistä, ai kuisina ne viihtyvät rantojen läheisyydes sä, jonne ne tyypillisesti rakentavat suureh kon pesänsä. Ne ovat ra kentuneet selluloosasta, hemiselluloosas ta ja ligniinistä, jotka sisältävät vain hap pea, vetyä ja hiiltä. Osa maaperän ravinteista huuhtoutuu valuvesien mukana ja päätyy lopulta me reen. 78 SUOMEN LUONTO 12/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA TA PI O H EI N O N EN A RI SE PP Ä / VA ST AV A LO Kiitohämähäkkiemo vahtii poikasmyttyään. Osa taas pa lautuu maahan karikkeen mukana. Jos lehvästö tois tuvasti viedään pois metsästä, maaperä köyhtyy. Ymmärtääkseni puut haihduttavat tislattua vettä. Vuo risuolakin on siis alun perin merisuolaa ja on sitä ennen voinut jo kiertää maalla mil joonia vuosia sitten eläneissä kasveissa ja eläimissä. Sienet ja muut hajottajat pilkkovat ka rikkeen niin, että mineraaliravinteet pa lautuvat maahan liukoisina ja kasveil le käyttökelpoisina suoloina. Suoloja ei puuainekses sa juurikaan ole
Orava on reviirieläin, joka voi puolustaa omana pitämäänsä paikkaa ja etenkin ruo kaa muita vastaan. 12/2018 SUOMEN LUONTO 79 Miksi varikset raakkuvat. Lintujen ja oravien yhteenottoja olen nähnyt vain harvoin ja silloinkin usein toisinpäin: ainakin harakat pystyvät ajamaan oravan pois herkkujen ääreltä. Juuri lokakuu on paras ta muuttoaikaa. Parvet muuttavat lou naaseen rannikoita ja johtolinjoja seura ten. Sankari itse lähinnä käy maassa piilottamassa pähkinöitä laudalta. Se pyrkii saamaan itselleen mahdolli simman suuren osan tarjolla olevasta ruo asta ja varastoimaan sitä maahan. Omalla ruokintapaikallamme olen näh nyt usein oravien säkättävän toisilleen sa malla voimakkaasti hännällään viuhtoen. Miksi varikset raakkuvat syys–lokakuussa niin, että hermot meinaavat mennä. Varisparvet kinastelevat hel posti ravinnosta ja selvittelevät sosiaalisia suhteitaan eli nokkimajärjestystään.. Samaa raakun taa kuulee sekä Helsingin kantakaupungissa että mökki maastossa Uudenmaan rannikolla. Miksi orava käyttäytyy näin itsekkääs ti. Nuoret kanahaukat levittäytyvät keskus taa myöten joka puolelle ja opettelevat saalistamaan. Miksi varikset raakkuvat syys–lokakuussa niin, että hermot meinaavat mennä. Varisparvet kinastelevat hel posti ravinnosta ja selvittelevät sosiaalisia suhteitaan eli nokkimajärjestystään. Naapuri saattaa helposti ot taa haltuunsa hyvän reviirin, jos sen omis taja ei ole hereillä. Pyrkyrit on siis pidettävä tietoisena omistajan olemassaolosta vuo den ympäri. Tämä PIR KK O K A N ER V IS TO / VA ST AV A LO Orava on reviirieläin ja puolustaa varastojaan. Kanahauk ka on alkanut pesiä eri puolilla Helsinkiä. . . K varisten jen suhteen keassa. Miksi varikset raakkuvat. Varikset par veutuvat syksyisin ja liikkuvat parhailla ra vintomailla naakkojen ja muiden varislin tujen kanssa. Lintu ja on paljon enemmän kuin keväällä, sillä poikaset ovat aikuistuneet. Todella rasittavan pitkiä raakkujaisia pitävät. Lintu ja on paljon enemmän kuin keväällä, poikaset ovat aikuistuneet. Tätäkin kirjoittaessani tuttu paikalli nen varispari on aamuisella tähystyspai kallaan tarkkailemassa muiden lintujen il maliikennettä ja raakkumassa viestejään. Varikset par veutuvat syksyisin ja liikkuvat parhailla ra vintomailla naakkojen ja muiden varislin tujen kanssa. Todella rasittavan pitkiä raakkujaisia pitävät. Usein toinen orava tällaisen kiistelyn jäl keen poistuu paikalta. Ne nekkäitä erityisesti syyspuolella. Varikset varoittelevat hauk kojen liikkeistä. Samaa raakun taa kuulee sekä Helsingin kantakaupungissa että mökki maastossa Uudenmaan rannikolla. Talvet ovat lämmenneet, joten kaupun kivarikset pitävät reviirejään nykyisin ym päri vuoden. Osa variksistamme muuttaa Itämeren toiselle puolelle. Ne ovat ää nekkäitä erityisesti syyspuolella. Maaseudulla taajamien ulkopuolel la varisten äänet vaikenevat usein sen jäl keen kun muuttoaika on ohi. Kysyjä on varisten tapo jen suhteen oi keassa. Ääntä riittää vielä talveksikin! SEPPO VUOLANTO Itsekäs orava Miksi yksi orava isännöi ruokapaikalla ja hätistää muut pyrkijät pois, jopa maassa oleva räkättikin saa lähdöt. . Eihän silloin ole mikään soidin menojen aika. Tässä kysymyksessä kiin nostavaa on se, että reviirikäyttäytyminen kohdistuu myös muihin lajeihin näinkin voi makkaana. Tällöin ora vat ovat luultavasti sukulaisia ja ehkä jopa samaa perhettä. Varikset ovat tarkkaavaisia lintuja ja ah distelevat äänekkäästi petolintuja, erityi sesti kanahaukkaa ja pöllöjä. Eihän silloin ole mikään soidin menojen aika. Oravan reviirikäyttäyty minen ei kuitenkaan yleensä ole kovin voi makasta, ja usein samassa paikassa voi olla samanaikaisesti monia oravia
PohjoisAmerikassa niitä on eniten Alaskassa ja Kanadan metsäalueen pohjoisosissa. Ketusta on Suomen luonnossa kolme värimuotoa. Fileiksi meni, mutta jäi vaivaamaan. fi niikonmatkat.. Onko niitä paljon Suomessa. 1140,Solovetsk/ valaat 6.-15.7. Useimmat löydöt on tehty rannikkovesistä, mutta il miötä esiintyy myös sisävesissä. Normaalisti maksa erittää bi lirubiinin sappirakkoon. 770,Vienan Karjala 26.6.-2.7. Elintarviketurvallisuusvirastoon lähetetyillä sinisillä hauilla ei ole to dettu maksan tai sappirakon toimintahäiriöitä, ja Eviran tutkimuspro fessori Perttu Koski arveleekin, että kyse voisi olla myös ravinnosta. . Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 166 000 lukijaa. Hopeakettua on kasvatettu tarhoissa turkikseksi, ja sitä on yritetty myös lisätä luonnossa istutuksin. 1190,Äänisen kierros 26.7.-2.8. JUHA VALSTE Sinisuinen hauki Saimme taannoin 2,5 kilon painoisen hauen, jonka koko suu oli musteensininen. 80 SUOMEN LUONTO 12/2018 parantaa oravayksilön mahdollisuuksia selviytyä tulevissa, mahdol lisesti niukoissa ravintotilanteissa. 660,ja 21.8.-26.8. Luonnoneläin ten tutkimukset ovat lähettäjälle ilmaisia. ”Itsekkyys” onkin tärkeä eloon jäämisstrategia niin oravalle kuin muillekin eläimille. Keltatautisella kalalla on maksan tai sappira kon toimintahäiriö, ja hajoamistuotteet kertyvät kudosnesteisiin, mikä ilmenee lihan värjäytymisenä. Mustat ketut ovat sitä yleisempiä, mitä poh joisemmaksi mennään – Keski ja EteläEu roopassa ne ovat lähes tuntemattomia. Silloin tällöin vesistämme tavataan sini tai vihersuisia haukia ja jos kus myös siikoja. Kala vaikutti vankkatekoiselta ja terveeltä. Hyvän hinnan vuoksi näitä kettuja metsästettiin tehokkaasti, ja niiden osuus kettukannasta pieneni. 045-1374757 Upea Paanajärvi 14.-20.6. Voiko fileet käyttää muuhunkin kuin kompostointiin. Sairaita eläimiä voi toimittaa Eviraan tutkittaviksi. Punakettu on yleisin, ristikettu on melko harvinainen ja musta hopeakettu todel la harvinainen. Häiriön synnyttäjinä ovat mm. wordpress.com Suomen kansallisperhonen paatsamasinisiipi ja muut luonnonystävän paidat www.luon k ppa.fi KA R I KO V AL AI NE N Ristikettu eli koko mustan ja punaketun risteymä.. tuleh duksia aiheuttavat bakteerit, sappitiehyitä tukkivat loiset tai sappi kivet. Nämä hauet ovat syötäviä, mutta jotkut pitävät niitä kitkerinä. Oliko se syönyt jotain sopimatonta (vatsa oli tyhjä), vai onko tämä jokin tauti. Tässä ei ole juuri kaan onnistuttu. . Kala sairastaa todennäköisesti kel tatautia, jossa punasolujen hajoamisen lopputuotteena syntyvän bi lirubiinin aineenvaihdunnassa on häiriö. Mustan ketun näkemi nen luonnossa on todella harvinainen sattuma – onneksi olkoon! JUHA VALSTE KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT VAELLUSMATKOJA Jotunheimen Fäärsaaret Padjelanta Lofootit mo ln. Koe lumous! 580,Carjalaan! Koe Georgia 17.-23.9. WWW.SUOMENLUONTO.FI lammas ISOKUMMUN LAMMASTILA Kesän lammaspaimenviikot nyt varattavissa! Mökki vuokrattavissa ympäri vuoden. 1320,+ pa j n muuta! Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Kettu oli nousemassa tielle, mutta väisti autoa. Hopeakettu oli keskiajalla ja uuden ajan alkuvuosisatoina erittäin arvokas turkiseläin. 040-7399027 | 044-3050331 www.isokummunlammastila. Tarhakasvatus romahdutti hopeakettujen turkisarvon. HANNU LEHTONEN Musta kettu Näimme Evijärvellä ajomatkalla mustan ketun
Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... 2. 12/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Irtonumero 9,50 euroa. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. 10. Miten pikkuvarpusen erottaa varpusesta. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Miten neonikotinoidit vaikuttavat sirkkuihin. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Mihin kiitohämähäkit munivat. Paljonko kauraa ja kauratuotteita suomalainen käyttää vuosittain. Pähkinöitä 1. . Pähkinät jäävät toistaiseksi tauolle. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. KR IS TI N A AL Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Sot kev at suu nta vai sto n 2) b Viro n 3) Met sä ste tti in suk up uut too n 4) Tum ma sta pos kit äpl äst ä 5) Sat eet lis ään tyv ät, tal vilä mp öti lat vai hte lev at 6) c Ym pyr äsu ine n 7) Lep oti la 8) 1,1 milj oon aa 9) Noi n 10 kilo a 10 ) Sei tis tä tek em ään sä mun apu ssi in TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Ilmari Räsäsen säätiö jakaa APURAHOJA Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen ja perinnemaisemien vaaliminen. Itämerirahastosta jaetaan yksi puolen vuoden työskentelyapuraha väitös kirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) sekä pienempiä apu rahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Hakuaika päättyy 31.3.2018, ja vapaamuotoiset hakemukset, joista tulee ilmetä haettavan rahoituksen määrä ja käyttö tarkoitus tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com. ). Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Suomen vesistöjen jääpinta vastaa laajimmillaan a) Uudenmaan b) Viron c) noin Unkarin maapinta-alaa 3. ja www.luonnonsuojelunsaatio. Hakuaika on 15.1.–16.3.2018 Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Apurahan saajille ilmoitetaan ja päätökset julkistetaan huhtikuun 2018 loppuun mennessä. Hakemuksia ei voi lähettää faxilla tai sähköpostilla. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa myskihärän ympäristöön Grönlannissa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 9. Myynti Lehtipisteissä. Lisätiedot : asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu lomakkeella, johon tulee liittää tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. . Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnon suojelun Säätiön asiamiehelle, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki, viimeistään perjantaina 16.3.2018 klo 16.15 (postileiman päiväys riittää). SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Mikä on diapaussi. Teen osoitteenmuutoksen. Puhelin: .............................................................................................................................. Apurahan saaneiden tulee raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2018 loppuun mennessä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Vuoden 2018 aikana painotetaan metsiin liittyviä hankkeita. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero. 8. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. Säätiö jakaa vuosittain useampia pienehköjä apurahoja säätiön tarkoitusta edistäviin hankkeisiin. Miksi metsäpeura katosi Suomesta. 4. 6. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus. Nahkiainen on a) lepakko b) kala c) ympyräsuinen 7. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Montako seuraajaa on Konsta Punkalla. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itä meren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Harri Hölttä (harri.holtta@sll.. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 5. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta
R eilussa puolessa tunnissa telkkä oli syöty. Välillä kaksi korppia laskeutui luodolle yrittäen päästä saaliinjaolle. Erityisesti isokoskeloiden kalastelu saa ne valpastumaan, ja varsin usein ne ryöstävät koskeloiden kalasaaliit. ?. Toinen lokeista syöksyi veteen, otti nokallaan kiinni telkän peräpäästä ja veti sen kalliolle. 82 SUOMEN LUONTO 12/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Merilokit eivät kuitenkaan siihen suostuneet vaan ajoivat korpit pois. Kerran kun isokoskelot olivat jossain muualla, merilokit ottivatkin kohteekseen lähelle uineen telkkänaaraan. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E ERÄÄN pikkuluodon laella seisoo lähes aina merilokkipari, joka tarkkailee sieltä ympäristöään. Ne tappoivat telkän vahvoilla nokillaan ja alkoivat syödä sitä
3/2018 ilmestyy 29. Merenkurkun kalapurojen antimet maistuvat meri kotkalle ja kurjelle. maaliskuuta. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto KEVÄÄN KOHTEET Minne kannattaa mennä ottamaan kevät vastaan. . Karhu nimeltä Tatjana – karhunelämää Suomessa. . Ehdotuksemme eri puolilta Suomea. Norjan Varanki kutsuu. . KU VA : M IK A H O N K A LIN N A. . Haapa tarjoaa monelle kodin