Suomen Luonto 2/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HAURAS ARKTIS TEEMAARKTIS ARKTIS N U M E R O Tykky-Suomessa Tykky-Suomessa LUONTOVÄEN HIIHTOKOHTEET Tutkimassa Tutkimassa SARVIVALASTA Suomessa Suomessa TUNTURIPÖLLÖ Säilyvätkö Säilyvätkö PALJAKAN KASVIT. Lämpenevä ilmasto koettelee naalia ja muuta pohjoista luontoa. Y M P Ä R IS T Ö K U V A K IS A . T U N T U R IP Ö L L Ö . T U N D R A N K A S V IT . M E R IL IN N U T . 2 ARKTIS ARKTIS N U M E R O Tykky-Suomessa 2 21.2.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 2 | 2 19 P O H JO IN E N M U U T O K S E S S A . S U O M E N N A A L IT . JY V Ä S K Y L Ä N Y L IS T Ö .. S A R V IV A L A S . P O H JO IS E N H IIH T O K O H T E E T
Näihin aikoihin kevään lämpö ja valo alkavat jo houkutella niitä paluumatkalle pohjoiseen.. K E V Ä T T A LV I Suuntana tunturit KUVA ARTO GRIINARI / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES VUORIHEMPOT tulevat Skandinavian vuoristoista ja Jäämeren rannoilta Suomeen talven viettoon
40 Valkoinen vaeltaja Martti Rikkonen ja tunturipöllön vuosikymmenet. Valkea pöllö Kun tunturipöllö pesii Suomessa, petolintu harrastaja ja luontokuvaaja Martti Rikkonen on paikalla. M A RT TI RI KK O N EN JA RI KO ST ET = kannessa mainittu 14 Matka Arktikselle Raportti Grönlannin ja Huippuvuorten luonnosta ja sen muutoksista. 4 SUOMEN LUONTO 2/2019 4 SUOMEN LUONTO 2/2019 Sisällys 2/2019 14 PE KK A N IIT TY N EN 28 40 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 33 Vahtikoira 51 Kolumni: Mirjami Linkola 62 Retkellä 66 Homo sapiens: Reija Ruuhela 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Lukijoilta 82 Luonnoskirja: tunturipöllö Tunturikasvien mosaiikki Pinnanmuotojen pieni vaihtelu on tundran kasveille tuiki tärkeää. TEEMAARKTIS ARKTIS ARKTIS N U M E R O. 62 Ylistöä ylös Metsäluontoa Jyväskylässä. 28 Talven valtakunnan selviytyjät Arktiksen kasvit pärjäävät, vaikka kesä pitäisi taukoa. Huippuvuorilla jäätiköt ovat alkaneet vetäytyä. CA RS TE N EG EV A N G 34 34 Sarvivalaan tutkijoiden matkassa Grönlannissa. 34 Yksisarvisten jäljillä Sarvivalaat elävät merijään reunamilla. 46 Naalin laulu palasi Sitä haukkua tunturissa Jorma Luhta oli odottanut. 58 Jälkemme luonnossa Valitut otokset yhdessä luontokeskus Haltian kanssa järjestämästämme ympäristökuvakisasta. Miten Arktis on muuttumassa. Kultarikko Norjan Lyngenin paljakalla. 24 Kylmän linnut Pohjoisessa on oma linnustonsa, joka on Norjassa nähtävillä talvellakin. 52 Tykkyä ja tuntureita Esittelyssä luonnonystävän parhaat hiihtokohteet
www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 78. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi A N JA V ES T / VA ST AV A LO 24 Merilintujen koloniat elävöittävät karua Arktista. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Lars Holst Hansen kuvasi kantemme naalin Grönlannissa. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 520 8366 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Pikkukajava on sekä runsas että uhanalainen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 2/2019 SUOMEN LUONTO 5 Arktis on kylmään sopeutuneen omintakeisen ja sinnikkään elämän tyyssija. no. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI
Suomestakin tuttu brittiyhtiö Bluejay Mining aikoo siellä saavuttaa muutamassa vuodessa miljoonan tonnin vuosituotannon. Arktis on ilmastonmuutoksen ja muiden ihmisen toimien takia uhatumpi kuin koskaan. ANNA RIIK ON EN. n 6 SUOMEN LUONTO 2/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Siksi syvennymmekin tässä numerossa Arktikseen. Lappiin suunnitellun Jäämeren radan taustalla on kestämätön ajatus arktisen kaivos-, kaasuja öljyteollisuuden tuotteiden läpikulkureitistä, vaikka hankkeelle yritetäänkin kovasti keksiä ja muotoilla muitakin etuja. Alueen reunavaltiot ovat kuitenkin hamunneet aluevaltauksia arktisilla merialueilla paljon kauempana rannikolta kuin YK:n merioikeusyleissopimuksen mukainen 200 merimailin talousvyöhyke sallisi. Kaivosbuumi on päällä ja hankkeille löytyy rahoittajia, mistä Grönlannin talous toki hyötyy. Jo tänä vuonna alkanee massiivinen ilmeniitin louhinta Luoteis-Grönlannissa Dundaksessa. Idea arktisen öljynporauksen tukitoimista suomalaisella jäänmurtajakalustolla ei sekään kirvoita hurraahuutoja. Kellekään ei tunnu tulleen mieleen, että tästä valtioiden rannikkovesien ulkopuolelle jäävästä ei-kenenkään-maasta voitaisiin hyvin muodostaa arktinen merten suojelualue. PÄÄKIRJOITUS Uhattu Arktis SUOMELLA ON ARKTIKSELLA roolinsa sekä hyvässä että pahassa. Tanskan hallinnoiman alueen mineraalivarat ovat merkittävät, ja vetäytyvä jää helpottaa niiden hyödyntämistä. JA RI KO ST ET Arktisen luonnon arvo kyllä tunnustetaan kaikissa alueen valtioissa, mutta se ei tunnu estävän niitä nakertamasta sitä pala palalta erilaisten hankkeiden kautta. Itsenäisyyttä havitteleva Grönlanti on tulevaisuutta ajatellen suurin kysymysmerkki. Ilmastonmuutoksen torjunta ei kestä enempää fossiilisia polttoaineita, ja jo siksi arktiset öljyvarannot pitäisi jättää käyttämättä. Nyt öljyn hinta on nousussa, mutta vielä toistaiseksi porauksia ei ole tehty niin sanotulla talvijään alueella. Onneksi öljynporaus napa-alueella on ollut öljyn matalan markkinahinnan ja korkeiden tuotantokustannusten takia kuvaannollisestikin jäissä. Euroopan köyhimpiin alueisiin kuuluva Grönlanti yrittääkin vauhdittaa talouttaan turismin ja kaivostoiminnan avulla. Paikka on lähellä Melvillenlahden luonnonpuistoa, sarvivalaiden ruokailualuetta, joka on ollut suojeltu vuodesta 1989. Kiina on rahoittanut grönlantilaisia kaivoshankkeita avokätisesti, ja myös brittiläiset, australialaiset sekä kanadalaiset kaivosyhtiöt odottavat innolla lentokenttien, teiden ja muun infrastruktuurin valmistumista. Häviäjä on arktinen luonto
Pitkän talven jälkeen kutuun valmistautuva ahven saalistaa ahkerasti. 2/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri P öllöjen soidin on nyt huipussaan, ja pimeydestä kantautuva huhuilu kirittää mielikuvituksen herkästi laukalle. Narraa ahvenia KEVÄTKUTUISET kalat, kuten ahven, aktivoituvat jään ohetessa ja valon päästessä sen alle. Ole mahdollisimman ääneti, jotta voit kuulla kaukaisetkin huhuilut. Lehtopöllöä kutsutaan kissapöllöksi sen naukuvan kutsuäänen vuoksi. Pidä aina naskalit käyttövalmiina kaulalla ja muista, että jään paksuus voi vaihdella paljon pienelläkin alueella.. Kuuntele etukäteen tallenteita eri lajien äänistä ja ota selvää elinympäristöistä: varpuspöllö viheltelee vanhoissa kuusimetsissä, kun taas väräjävästi huhuileva lehtopöllö viihtyy peltojen ja puistoalueiden laitamilla. Laulu on kevään merkki ja siitä onkin syntynyt vanha sanonta: Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. Pakkaa siis reppuun tapsit ja tasurit ja lähde koettamaan kalaonneasi. Valmistaudu retkeen kuuntelemalla pöllöjen ääniä osoitteessa www.suomenluonto.fi/pollot. Muuttolintujen saapumista tilastoimalla saadaan arvokasta tietoa muun muassa lauhtuvan ilmaston vaikutuksista kevät muuton ajankohtaan. 16.3. Seisoskellessa tulee herkästi vilu, joten pöllöretkelle kannattaa pukeutua jopa liioitellun lämpimästi. Milloin kuulet ensimmäisen kuovin. Siten et myöskään tule häirinneeksi soidinta. Odota tyyntä ja poutaista yötä, sillä pöllöt eivät vaivaudu soitimelle, jos tuuli vie äänet mennessään. T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Kuuntele pöllöjen huhuilua TÄHÄN AIKAAN VUODESTA pajunkissat alkavat pörhistää turkkiaan, talvi taittuu ja päivä voittaa yön. Yksi aloittaa iltahämärissä, toinen vasta sydänyöllä. Salaperäisten lintujen kuuleminen on pysäyttävä kokemus, hämärään uskaltautumisen arvoinen. LÄHDE RETKELLE AAMUTUIMAAN — PÄIVÄN NOUSTESSA HANKI ALKAA JÄLLEEN UPOTTAA. Metsän suojassa viihtyvät pöllöt tarvitsevat aukeita paikkoja saalistukseen, joten suunnittele reittisi sellaiselle alueelle, josta löytyy näitä molempia. Lintutieteelliset paikallisyhdistykset ja muut harrastejärjestöt järjestävät asiantuntijan vetämiä retkiä parhaille kuuntelupaikoille. Suomeen saapuu keskimäärin kevään ensim mäinen kuovi. KEVÄTAURINGOSSA PEHMENTYNYT LUMEN PINTA JÄÄTYY YÖN PAKKASILLA KOVAKSI KESTOHANGEKSI, JOKA TARJOAA ESTEETTÖMÄN KULUN MIHIN VAIN. HELMIJA MAALISKUUSSA LÄMPÖTILA SAHAA NOLLAN MOLEMMIN PUOLIN. Odottamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä, eikä palelijan pinna kestä kovin pitkään. VINKKI Pidä kiikarit käden ulottuvilla ja tarkkaile etenevää kevättä. Termarillinen kuumaa juotavaa ei ole pahitteeksi. VINKKI Osallistu ohjatulle pöllöretkelle. Pysähtele välillä kuuntelemaan useammaksi minuutiksi kerrallaan. Matkaan voi lähteä autolla, jalan, hiihtäen – mikä itselle tuntuu mieluisalta. Merkitse lintuhavaintosi ylös tietokantaan tiira.fi, jolloin niitä voidaan hyödyntää tutkimustyössä. Rohkaise siis mielesi ja lähde öiselle pöllöretkelle. Kuovi kuuluttaa paluutaan pellon laidalla ja sen helisevä huuto kiirii kauas. VINKKI Ole tarkkana liikkuessasi jäillä! Kevään koittaessa jää puikkoontuu ja heikkenee erityisesti rantaviivassa ja virtapaikoissa
TIESITKÖ. Lähes koko maassa lumensyvyys helmikuussa on pudonnut keskimäärin 4–6 senttiä vuosikymmenessä, eli jopa 10–20 senttiä vuoteen 1961 verrattuna. Lumensyvyyden Suomen ennätys 190 senttiä mitattiin Kilpisjärvellä 19.4.1997. ”Tulokset olivat ilmastomallien ennusteiden mukaisia. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT USEAN niukkalumisen talven jälkeen Etelä-Suomen hanget ovat nyt keskimääräistä korkeammat. Lumipeite on ohentunut ja talvilämpötilat nousseet”, kertoo tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitokselta. Sen sijaan pohjoisessa lunta on tänä talvena ollut normaalia vähemmän. Tuoreen Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan lumensyvyys on ohentunut ajanjaksolla 1961–2014. Etelä-Suomen runsaat lumet ovat kuitenkin satunnaista vaihtelua, sillä lumipeite on jo ollut pitkään ohenemaan päin. Tammikuun lopussa Helsinki-Vantaan lentoasemalla mitattiin yli 50 senttiä lunta, mikä on kaksinkertainen määrä vuosien 1981–2010 keskiarvoon nähden. Etelä-Suomessa lumi sulaa yhä useammin pian satamisen jälkeen, sillä talvet ovat lauhtuneet. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA JORMA LUHTA 8 SUOMEN LUONTO 2/2019. Etelä-Suomen lisäksi lumikerros on ohentunut eniten Keskija Länsi-SuoLumipeite hupenee T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lunta on Etelä-Suomessa nyt runsaasti, mutta viime vuosikymmeninä lumen määrä on vähentynyt kaikkialla Suomessa
Siksi on hämmästyttävää, että vasta nyt Suomen kaikki eliölajit on ensi kertaa koottu yhdeksi listaksi. Monet sieniryhmät ovat vielä huonosti tunnettuja. n Vuotuinen suurin lumensyvyys on ohentunut 85 prosentilla Suomen alasta. Lumioloihin vaikuttavat eniten lämpötila ja sadanta. Se tiivistää hankea”, Luomaranta kertoo. RIIKKA KAARTINEN Lähteet: Tea von Bonsdorff ja Henry Väre, Luonnontieteellinen keskusmuseo, The American Naturalist (2007), IMA fungus (2018) PE KK A M A LIN EN / LU O N N O N TIE TE EL LIN EN KE SK U SM U SE O / CC BY SA 4.0 Donacia bicolor ruoko kuoriainen elää kosteikoilla. Maallemme uusia sieniä löytyy vuosittain muutamista kymmeniin eri lajeihin. Hupeneminen johtuu lisääntyneistä vesija räntäsateista sekä kohonneista kevätlämpötiloista. Uusin listalle lisätty laji on vuonna 2009 Mallan luonnonpuistosta Kilpisjärveltä löytynyt pikkulehdokki. 7807 SIENILAJIA tiedetään esiintyvän maassamme. Tutkijat ovat pohtineet miksi hyönteisten lajirunsaus on ylivoimaisesti suurin muihin eläimiin verrattuna. Se, että lumipeite ei ole kasvanut lisääntyneistä lumisateista huolimatta johtuu siitä, että kohonneiden lämpötilojen takia vesija räntäsateet ovat lisääntyneet. Myös lumipeitteinen aika on lyhentynyt lähes kaikkialla Suomessa. 23 786 HYÖNTEISTÄ on tavattu Suomesta. Uusin listalle lisätty laji on vuonna 2009 Mallan luonnonpuRIIKKA KAARTINEN Luonnontieteellinen keskusmuseo, The American 2/2019 SUOMEN LUONTO 9 PE KK A M A LIN EN / LU O N N O N TIE TE EL LIN EN KE SK U SM U SE O / CC BY SA 4.0 ruoko kuoriainen elää kosteikoilla.. Vuotuinen suurin lumensyvyys on ohentunut 85 prosentilla Suomen alasta, eniten länsirannikolla. kuuluu Suomen lajiskasviheimo on asterikasvit, joihin muun muassa voikukat kuuluvat. Keskitalven lumipeitteessä ei havaittu muutoksia, vaikka lumisateet runsastuivat. Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan ruokasienenäkin tunnettu rusakkonuljaska osoittautui DNA:n avulla viideksi eri lajiksi. Yksisoluisia tumattomia eliöitä, kuten bakteereja, lista ei sisällä. IHMINEN JA 42 050 MUUTA LAJIA SUOMI KUULUU lajistoseurannassa maailman huippumaihin. Aikaisemmin lajitieto oli hajallaan eri eliöryhmien asiantuntijoilla. 4253 KASVIA kuuluu Suomen lajistoon. Nykytiedon mukaan se johtuu siitä, että hyönteiset ovat evolutiivisesti vanha ryhmä. Sade lisää ilmakehän kosteutta, ja kosteuden nousu lisää sateita entisestään. Ne alkoivat kehittyä yli 320 miljoonaa vuotta sitten, joten aikaa uusien lajien syntymiseen on ollut esimerkiksi nisäkkäisiin verrattuna noin kuusi kertaa enemmän. ”Tämä oli yllättävää. Pohjois-Suomessa lumensyvyys on ohentunut vain keväällä. Maamme suurin kasviheimo on asterikasvit, joihin muun muassa voikukat kuuluvat. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät kasvavat ja kohonnut lämpötila saa sateen putoamaan taivaalta entistä useammin vetenä. 2/2019 SUOMEN LUONTO 9 A N N E SA A RIN EN / VA ST AV A LO messa erityisesti lopputalvesta ja alkukeväästä. Tutkimus julkaistiin International Journal of Climatology -tiedelehdessä. Luettelon kokoamisen aloitti Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Suomen lajitietokeskus vuonna 2013
Alkuvuodesta 2018 yksi pesä oli asuttuna Enontekiöllä, mutta lopputalvesta naalit katosivat. (RK) 20 000 etelänkiislaa kuoli Pohjanmerellä VATTIMEREN RANNALLE Hollantiin on ajautunut helmikuun aikana 20 000 kuollutta etelän kiislaa. Kaikkein alttiimpia elinympäristöjä vieraslajien valloituksille siellä ovat rannat, rantaniityt ja lähteiköt. Selvityksen mukaan Suomen pohjoisosiin on tähän mennessä levinnyt vain harvoja etelämpänä vakiintuneita haitallisia vieraslajeja. Luonnonvarakeskuksen kokoama selvitys on osa Arktisen neuvoston arktisten alueiden vieraslajistrategiaa ja toimintaohjelmaa. Suomen luonnonsuojeluliitolla on käynnissä vieraslajihanke, jossa torjutaan vieraslajeja kansalaistoiminnan avulla, pyritään varmistamaan torjuntatyön jatkuvuus ja lisätään kansalaisten tietoisuutta. Tärkeintä on ehkäistä ennalta uusien lajien leviäminen ja poistaa ripeästi vielä harvalukuiset esiintymät. Havainnot vieraslajeista missä päin Suomea tahansa voi ilmoittaa vieraslajit.fi -verkkosivuston kautta. 10 SUOMEN LUONTO 2/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Saimaannorpat kaivavat lumipesiään SAIMAALLA on nyt runsaasti lunta, minkä ansiosta saimaannorpille ei tarvitse juurikaan kolata apukinoksia pesäpaikoiksi. Löytyneitä lajeja ovat muun muassa komealupiini, jättipalsami ja kanadanvesirutto. Merkittävimmät uusien vieraslajien leviämistavat liittyvät koristekasvien viljelyyn sekä uusiin väylähankkeisiin, kuten Jäämeren rataan ja Koillisväylän avautumiseen meriliikenteelle. Sopulien ja myyrien määrä paljastuu keväällä lumien sulettua. Lisäksi satoja nälkiintyneitä lintuja on pelastettu kuntoutettavaksi. Norpille tulisi antaa pesimärauha helmikuusta huhtikuulle, jolloin liikkumista suurten selkävesien saarien ja luotojen läheisyydessä tulisi välttää. Tärkeää on myös lisätä paikallisten asukkaiden tietoisuutta vieraslajeista ja niiden leviämistavoista, sekä kannustaa ilmoittamaan vieraslajihavainnot eteenpäin. Selvityksessä arvioitiin mahdollisesti pohjoiseen levittäytyvien vieraskasvilajien lisäksi myös kala-, lintuja nisäkäslajien sekä rapuruton levinneisyyttä. Hanke keskittyy kasvien, kuten jättiputken, jättipalsamin ja keltamajavankaalin torjuntaan. Naaleja oli 2000luvun alussa vain 40–60 yksilöä. Ilmaston lämpenemisen myötä yhä useamman vieraslajin on mahdollista levittäytyä myös maamme pohjoisimpiin osiin. Yhtä mittavia meri lintujen joukkokuolemia ei ole Pohjanmerellä nähty 30–40 vuoteen. MARKUS SEPPÄLÄ Tuore selvitys arktisten alueiden vieraslajeista M AG N U S VO N W RI GT H. Tuntureille syntyi yhteensä 114 pentua, ja aikuisia naaleja arvioidaan olevan vähintään 300. METSÄHALLITUS teki viime vuonna yli 350 tarkastuskäyntiä lähes 250 naalinpesälle. Syy lintujen joukkokuolemaan on epäselvä, mutta huonon sään ja rahti laivaonnettomuuden epäillään vaikutta neen siihen. Viime vuosien vähälumisina talvina yhteensä 300 vapaaehtoista ovat kolanneet norpille apukinoksia. Vieraslajien tarkoituksellista levittämistä, kuten puronieriän istutuksia jokiin, tulisi vähentää. (RK) Tuoko sopulivuosi naalit takaisin. KeskiRuotsin ja Norjan naaleilla oli viime kesänä erinomainen pesimävuosi. Tuulen kasaamat lumikinokset luotojen ja saarten tuntumassa ovat norpan luonnollisia pesäpaikkoja. Sivuilta löytyy myös ajankohtaista tietoa vieraslajeista ja apua lajien tunnistamiseen. Norpat etsivät pesäpaikkansa tammi–helmikuussa. (RK) M AU RI TI U S IM AG ES GM BH / A LA M Y ST O CK PH O TO LUONNONVARAKESKUS kokosi ensimmäistä kertaa tiedot Suomen arktiselle alueelle levinneiden vieraslajien levinneisyydestä, leviämisväylistä sekä niiden uhkista luonnolle ja ihmisille. Pesän hylkääminen saattoi johtua heikosta myyrä ja sopulivuodesta. ”Nyt sopuli ja myyrätilanne saattaa parantua, sillä loppusyksyllä ja alkutalvella jyrsijöitä nähtiin normaalia enemmän”, ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksesta kertoo. Istutusten suunnittelussa pitäisi myös arvioida yllättävän leviämisen riskejä alkuperäisille lajeille. Vuosi sitten kinoksia kolattiin 280, vuosina 2014–2018 yhteensä lähes 1000. Vieraskasvilajeja on löytynyt Lapissa lähinnä kylien liepeiltä ja liikenneväylien varsilta. Poikaset syntyvät helmi kuussa, minkä jälkeen norppaemo imettää kuuttia pari kuukautta
Huonoina vuosina lintuja pesii maassamme vain tuhatkunta paria, hyvinä jopa 4000. Sitten valkoinen lintu ottaa muutaman askeleen ja jähmettyessään se miltei katoaa lumiseen taustaan. Toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen voi pikkuhiljaa ajaa kiirunan Suomen tuntureilta kohti Skandien korkeampia huippuja. Tuulenpieksemiltä se löytää ravinnokseen vaivaiskoivujen ja pajujen silmuja. Silloin se syö tunturikoivujen silmuja puun uloimmilla oksilla taiteillen. Esimerkiksi Norjassa kiirunoita on arvioitu pesivän useita satoja tuhansia pareja. RIIKKA KAARTINEN M A RK U S VA RE SV U O IL M IÖ M ÄI ST Ä. Vähän kuin kuiva ovensarana, tai pullossa kiertyvä korkki. Suuret vaihtelut parimäärässä ovat kiirunalle tyypillisiä. Viime vuosina kiirunoita on ollut vähän, mutta viime kesän onnistuneiden pesintöjen perusteella niiden määrä saattaa taas olla kasvussa. Tuulessa kyyristelevästä hahmosta erottuvat lähinnä musta nokka, silmä ja niiden välissä kulkeva juova, eli ohjas. Kun tuuli puhaltaa lumet pois lakialueilta, kiiruna palaa paljakalle. Suomessa kiirunan narinaan törmää useimmin Utsjoen ja Enontekiön tunturiylängöillä. Lintu on kiirunakoiras. Jos lunta sataa paljon, kiiruna siirtyy hieman alemmas tunturiin. Se viihtyy paljakoilla ja rakkakivikoiden tuntumassa. Kiiruna kuuluu tuntureiden karaistuneimpiin lajeihin. Naaraalta ohjasjuova puuttuu. Sitten lintu räpsähtää lentoon ja häviää harjanteen taakse. Siellä suurin osa Fennoskandian kiirunoista pesiikin. Kuin ruosteinen sarana 2/2019 SUOMEN LUONTO 11 ENSIN KUULUU venytetty narina
ARKTIS MUUTTUU Jos kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat nykytahtia, maapallon keskilämpötila tulee nousemaan kuvan pahimman ennusteen mukaan vuosiin 2081–2100 mennessä liki neljä astetta. Vuoden keskilämpötila maaalueilla on jo sadan viime vuoden aikana noussut siellä kaksi astetta ja talvet neljä astetta. ARKTIS JA RI KO ST ET 1 1,5 2 3 4 5 7 9 11 AT TE K A RT TU N EN , LÄ H D E IP CC P O H J O I S N A PA N A P A P I I R I NORJA RUOT SI ISLANT I GR ÖN LA NT I HUIPPU VUO RET Ba ren tsi nm er i KA N AD A AL AS KA VENÄJÄ Itä-Siperian meri SUO MI VE NÄ JÄ Jään raja syyskuu 2018 Koillis-Grönlannin kansallispuisto Jään rajan keskiarvo syyskuut 1981–2010 X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X 12 SUOMEN LUONTO 2/2019. 12 SUOMEN LUONTO 2/2019 P O H J O I S N A PA N A P A P I I R I NORJA RUOT SI ISLANT I GR ÖN LA NT I HUIPPU VUO RET Ba ren tsi nm er i KA N AD A AL AS KA VENÄJÄ Itä-Siperian meri SUO MI VE NÄ JÄ Jään raja syyskuu 2018 Koillis-Grönlannin kansallispuisto Jään rajan keskiarvo syyskuut 1981–2010 X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X Arktinen ilmastonmuutos koskettaa meitäkin – kuuluuhan Suomen pohjoisin osa arktiseen alueeseen. Muutokset napa-alueella vaikuttavat koko maapallon ilmastojärjestelmään, mutta nopeimmin muuttuu Arktis. Arktisella alueella lämpeneminen on nopeampaa. Muutos on esitetty suhteessa jakson 1986–2005 keskiarvoon. Seuraavilla sivuilla tutustumme havaittuihin muutoksiin Grönlannissa, Huippuvuorilla, Pohjois-Norjassa sekä Tunturi-Lapissa
Siitä on suojeltu noin 10 prosenttia. s. maisemansuojelualue luonnonvarojen kestävä käyttö sallittu Arktinen merijää on suppeimmillaan syyskuussa. 34–39 ZAC KEN BER G: Mu rsu jen ja kär päs ten jälj illä s. Tämä minimijääpeite on nykyään dramaattisesti pienempi kuin pitkäaikainen keskiarvo. 14–23 BÅTS FJORD: Miten käy merilintujen. Arktis on laajuudeltaan noin 30 miljoonaa neliökilometriä. 14– 23 HUIPPU VUORET: Tuhannen jää tikön saaret s. 28–32, 40–44, 46–51 P O H J O I S N A PA N A P A P I I R I NORJA RUOT SI ISLANT I GR ÖN LA NT I HUIPPU VUO RET Ba ren tsi nm er i KA N AD A AL AS KA VENÄJÄ Itä-Siperian meri SUO MI VE NÄ JÄ Jään raja syyskuu 2018 Koillis-Grönlannin kansallispuisto Jään rajan keskiarvo syyskuut 1981–2010 X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X 2/2019 SUOMEN LUONTO 13. 24–27 KILPIS JÄRVI: Kasvit, tunturi pöllö ja naali s. K A RT TA : AT TE K A RT TU N EN / LÄ H TE ET : SU O JE LU A LU EE T CA FF 20 17, JÄ Ä R A JA M EE RE IS PO RT A L.D E SCORES BY SUND: Sarvivalaita tutkimassa s. 12 viime vuotta jääpeite on ollut niukimmillaan. 2/2019 SUOMEN LUONTO 13 P O H J O I S N A PA N A P A P I I R I NORJA RUOT SI ISLANT I GR ÖN LA NT I HUIPPU VUO RET Ba ren tsi nm er i KA N AD A AL AS KA VENÄJÄ Itä-Siperian meri SUO MI VE NÄ JÄ Jään raja syyskuu 2018 Koillis-Grönlannin kansallispuisto Jään rajan keskiarvo syyskuut 1981–2010 X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X ARKTIS MUUTTUU Arktiksen suojelualueet luonnonpuisto erämaaalue kansallispuisto luontotyyppien tai lajien sa
Kävimme selvittämässä tilannetta Grönlannissa ja Huippu vuorilla. Matka ARKTIK SELLE 14 SUOMEN LUONTO 2/2019 ARKTIS TEKSTI RIIKKA KAARTINEN, JOHANNA MEHTOLA JA ANTTI HALKKA / KUVAT LARS HOLST HANSEN, PAULA HUMBERG, JARI KOSTET JA MIA RÖNKÄ. 14 SUOMEN LUONTO 2/2019 Arktisen alueen eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet äärimmäisiin oloihin, mutta ilmaston lämmetessä maailman laidan eko systeemit ovat uhattuina
2/2019 SUOMEN LUONTO 15 ARKTIK SELLE ARKTIK SELLE 2/2019 SUOMEN LUONTO 15 GRÖNLANTI | Lämmönhukan vähentämiseksi napajäniksen korvat ovat lyhyemmät kuin muilla jänislajeilla. LA RS H O LS T H A N SE N
Näkymät lentokoneen ikkunasta eivät näytä lupaavalta. ”Kaikkein merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttama muutos Zackenbergissa on äärimmäisten sääolojen lisääntyminen”, kertoo tutkimusaseman tieteellinen johtaja Niels Martin Schmidt Aar husin yliopistosta Tanskasta. Edellisellä tutkimusmatkallani kesällä 2016 tilanne oli päinvastainen: saapuessani asemalle kesäkuun puolivälissä kasvit olivat monin paikoin jo täydessä kukoistuksessa ja kärpäset pörräsivät. Kevään tulo on aikaistunut kymmenellä päivällä vuosien 2000–2013 välillä, ja syksy tulee 11 päivää aikaisemmin. LONGYEARBYEN, HUIPPUVUORET 7.8.2018 | Pikkuruinen Longyearbyenin kylä näyttää lentokoneen ikkunasta siltä kuin se olisi tipahtamaisillaan viereiseen Isfjordeniin. Noin 3000 asukkaan kylää ympäröivät korkeat vuoret ja sen taustalla välkkyy Longyearbreen-jäätikkö. Siitä ottivat selvää Suomen Luonnon toimittajat Riikka Kaartinen tehdessään tutkimusta Grönlannissa ja Johanna Mehtola vieraillessaan Huippuvuorilla. Lunta on kesällä 2018 poikkeuksellisen paljon, vaikka on jo kesäkuun loppu. Grönlanti ei ehkä kuulosta hyönteistutkimuksen keitaalta, koska 85 prosenttia maasta on jään peitossa. Tarkoitukseni on kerätä viimeiset aineistot pölyttäjähyönteisiä ja kukkakasveja koskevaa tutkimustani varten. ”On keväitä, joina lunta ei ole lähes lainkaan, ja on erittäin runsaslumisia keväitä”, Schmidt kertoo. Harva tietää, että tällä maailman suurimmalla saarella elää satoja lajeja hyönteisiä ja muita selkärangattomia. 16 SUOMEN LUONTO 2/2019 M aapallon ilmastohistoriassa on kääntynyt uusi sivu, johon jää vahva ihmisen jälki. Kasvukauden pituus on siis pysynyt ennallaan, mutta se on aikaistunut. Zackenbergissa tutkittiin lumen sulamista vuosien 1998–2014 välillä. Miten muutos näkyy maailman herkimmissä ekosysteemeissä Arktiksella. Ovatko kukat nousseet ja hyönteiset kuoriutuneet. GRÖNLANTI | Myski härkä kuuluu Zacken bergin näkyvimpiin lajeihin. ”Monen ihmisen on vaikea käsittää tätä, koska tiettyyn suuntaan tapahtuvat muutokset on helpompi ymmärtää.” Zackenbergissakin havaittiin ensin, että keväinen lumipeite ohenee vuosi vuodelta. Kesän 2018 paksu lumipeite löi kaikki aikaisemmat ennätykset. Tutkijat havaitsivat, että vähälumisilla lakialueilla ja jyrkillä etelärinteiltä sulaminen on aikaistunut entisestään, toisin kuin notkelmissa, missä lunta on paljon. ZACKENBERG, GRÖNLANTI 26.6.2018 | Nousen pieneen punavalkoiseen Twin Otter -lentokoneeseen Islannin Akureyrissä. Kesällä härät laiduntavat rehevillä letto soilla ja keräävät energia varastoja talven varalle. Onko lumi ehtinyt sulaa mistään. Syksy tekee tuloaan poikkeuksellisen lämpimän ja sateisen kesän jälkeen. Määränpää on Zackenbergin tutkimusasema Koillis-Grönlannissa. Kevätlumi väheni vuodesta 1995 alkaen vuosikymmenen, kunnes kymmenisen vuotta sitten tilanne muuttui vaihteluksi ääripäästä toiseen. LA RS H O LS T H A N SE N 16 SUOMEN LUONTO 2/2019
Ilmaston lämpeneminen koskettaa jo saarten ikiroutaista sydäntä, ja paalutukset pitäisikin tulevaisuudessa ulottaa kuuteen metriin. Siksi lähes kaikkien rakennusten alla on kahden metrin paalutus. Vastaavia määriä on tiedossa Välimereltä, jonka rannikkoalueilla elää 450 miljoonaa ihmistä. Tutkijat ovat löytäneet suuria määriä mikromuovia merivedestä muun muassa Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Vuorien rinteet vihertävät nyt erityisen paljon, ja jäätiköltä virtaa sulamisvettä leveänä suistona kylän ohitse mereen. ZACKENBERG, GRÖNLANTI 6.7.2018 | Heinäkuun alku on lämmin, ja kesä saapuu rynnien. Miten härkien käy, jos heinä ei ehdi kasvaa lyhyen kesän aikana. Siellä muovihiukkasten ympärille alkaa muodostua jäätä. Tänne, pomminvarmana ja vakaana pidettyyn paikkaan avattiin 2008 siemenholvi, johon oli tarkoitus tallettaa kaikkien maapallon viljelykasvien siemenet. Jäähän kertyykin 15–100 kertaa enemmän mikromuovia kuin sulaan veteen. RIIKKA KAARTINEN JA RI KO ST ET M IA R Ö N K Ä 2/2019 SUOMEN LUONTO 17. Arktis onkin paljastunut valtavaksi mikromuovinieluksi. Monet jäätiköistä kuitenkin sulavat kesäkautena enemmän kuin ehtivät taas talvikaudella jäätyä paljastaen altaan merta ja maata, joka on täällä ympäri vuoden ikiroudassa. HUIPPUVUORET | Longyearbyen on alun perin hiilikaivoskylä. Huippuvuorten alkuperäiset asukkaat, kylmään ja kuivaan ilmastoon sopeutuneet arktisen tundran lajit kuten huippuvuortenunikko, napapaju ja lapinvuokko joutuvat myös ahtaalle, sillä lämpö ja kosteus voivat tulevaisuudessa aiheuttaa maaston heinittymistä sekä sammaleiden valtaan nousua. Jään päällä oleva lumi muuttuu upottavaksi sohjoksi. Vuoren kupeeseen louhitun tyivät, mutta holvi on olHUIPPUVUORET | Monet jäätiköt sulavat kesäisin enemmän kuin ehtivät jäätyä taas talvisin. Siemenet säästyivät, mutta holvi on ollut siitä lähtien remontissa. Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä mikromuovia esiintyy 20–80 kertaa vähemmän kuin arktisilla vesillä. Syksyn 2016 ennätysmäiset helteet sulattivat routivaa maata ja holvin uumeniin valui yli kymmenen metriä vettä. Kun merijään sulaminen ilmastonmuutoksen seurauksena kiihtyy, vuosikymmenten aikana jäähän kertynyt muovi vapautuu takaisin mereen. Letto on loppukesällä myskihärkien tärkein ruokailualue, missä ne tankkaavat talven varalle. Laakson pohjalla oleva ravinteikas lettosuo on jääkannen alla. Jäätiköt peittävät Huippuvuortenkin pinta-alasta peräti 60 prosenttia. 2/2019 SUOMEN LUONTO 17 Ilmaston lämpeneminen koskettaa jo saarten ikiroutaista sydäntä. Vuoren kupeeseen louhitun holvin suuaukkoa peittävät nyt pressut, ja työmiehet parveilevat sen pihalla. kaikkien maapallon viljelykasvien siemenet. Lumen sulaessa purot tulvivat ja niitä on hankala ylittää. MIKROMUOVIT KASVAVA UHKA ARKTIKSELLA MIKROMUOVI KULKEUTUU pohjoiseen merija ilmavirtojen mukana. Niitä on saarilla noin tuhat
Vaikka lapinvuokon kukissa vierailee yli 170 eri lajia, on hämmästyttävää, että pienehkö kärpänen on ylivoimaisesti muita tärkeämpi. Kärpäskadon takaa löytyy yksi tekiGRÖNLANTI | Loppu kesällä lumet ovat sulaneet ja töppövillat kukoistavat rinnesoilla ja purojen varsilla. Tuoreen kanadalais-tanskalaisen tutkimuksen mukaan Zackenbergin sukaskärpästen yksilömäärä on pudonnut jopa 80 prosenttia vuosina 1996–2014. 18 SUOMEN LUONTO 2/2019. Siksi kukka houkuttelee niitäkin hyönteisiä, joita mesi tai siitepöly ei kiinnosta. Lapinvuokko kasvaa tunturinummilla laajoina mattoina, joten sen kasvustot tarjoavat pölyttäjille paljon ruokaa pienellä maa-alalla. Hyttyset kuoriutuvat koteloistaan ja nousevat siivilleen tuhansista pienistä suolampareista. Lapinvuokon kuppimaiset kukat kääntyvät kohti aurinkoa. Se on poikkeuksellista, ja kasvin kannalta myös riskialtista. Lapinvuokon tärkein pölyttäjä Zackenbergissa on huonekärpäsen sukulaislaji, sukaskärpäsiin kuuluva Spilogona sancti pauli. Se sisältää runsaasti sekä mettä että siitepölyä, pölyttäjille tärkeitä ravinnonlähteitä. Se on yllättävää, sillä yleensä mehiläiset ovat tehokkaimpia pölyttäjiä. Kuitenkin vuoristoissa ja arktisilla alueilla kärpäset ovat tässä toimessa parhaita, sillä mehiläiset eivät pärjää kylmässä ilmastossa. Pölytystutkimuksissa olemme huomanneet, että hyttyset ovat yllättäen yhtä tehokkaita pölyttäjiä kuin pitkälle erikoistuneet kukkakärpäset. Viileässä säässä suojaisa lämmittelypaikka on tarpeen. 18 SUOMEN LUONTO 2/2019 Lettoa ympäröiviltä soraharjanteilta lumet ovat jo sulaneet, ja löydän kukkivia kasveja: lapinvuokkoja, tunturikohokkeja, hanhikkeja ja tunturiunikoita. Sitä, kuinka kärpäskato vaikuttaa muiden kasvien pölytykseen tai niiden siementen elinkykyyn, ei tiedetä. Toistaiseksi Zackenbergin lapinvuokoilla menee kuitenkin hyvin, Spilogona sancti pauli ei ole romahtaneiden lajien joukossa. Pölyttäjien silmissä yksi kasveista on ylitse muiden, Suomen Lapistakin tuttu lapinvuokko. Jos pölyttäjälaji yhtäkkiä romahtaisi, se vaarantaisi kasvilajin säilymisen. Hyönteiselämä alkaa toden teolla vasta juhannuksen jälkeen. Siemeniä ei syntyisi ja perinnöllinen monimuotoisuus kapenisi
Suurin osa maapallon 20 000–30 000 jääkarhusta elää Kanadassa, Huippuvuorilla niitä on noin 300 ympäri vuoden. Jäällä elävien norppien pyytämisen sijaan jääkarhujen pitää löytää uusia saalislajeja kuten merilintuja, hanhia, poroja ja rannalle ajautuneita valaanraatoja. Jäätikkö hohkaa kylmää ja ilma ympärillä muuttuu opaalimaiseksi. Meressä killuu isompia ja pienempiä jäälauttoja ja jäätiköltä kuuluu valtavia rysähdyksiä, kun siitä lohkeavia palasia rymisee jääkylmään veteen. Alueella oli nähty muutamia päiviä sitten jääkarhukin. JA RI KO ST ET JO H A N N A M EH TO LA. Tuon tuosta veneen ohi pyyhältää hieman epäsymmetrisen oloisia tummia lintuja suurine nokkineen, jotka paljastavat ne lunneiksi. Jäämme kauas rannasta ja tähyilemme kiikareilla. Vene kääntyy jo kohti paluumatkaa, kun kippari tähystää jäätikön reunaa. Nordenskiöldbreen-jäätikköä lähestyessämme vene hidastaa ja meri tyyntyy. HUIPPUVUORET | Jääkarhuemo ja pentu nousivat rantaan Norden skiöld jäätikön tuntumassa. Muutoksen nopeus on järisyttävä. Jäätikön edessä uiskentelee satoja myrskylintuja, jotka eivät onneksi tunnu huomaavankaan meitä. ”Polar bears in the water!” Kiikarit haravoivat maisemaa. Linnunpesien tai porojen perässä ramppaaminen vaatii jääkarhuilta paljon voiGRÖNLANT I | Tutkijat selvittävät kokeiden avulla, miten kärpäskato vaikuttaa lapinvuoko n pölytykseen . LONGYEARBYEN, HUIPPUVUORET 8.8.2018 | Illan suussa suuntaan Longyearbyenin satamaan. Edessä on jännittävä venematka Nordenskiöld jäätikön helmaan katsomaan arktista luontoa mereltä. Arktisilla alueilla kärpäset ovat parhaita pölyttäjiä. Kesän keskilämpötila on noussut noin asteella vain 18 vuoden aikana ja lumen sulaminen aikaistunut alavilla mailla lähes viikolla. jä: kohonnut kesälämpötila. Koillistuuli on näillä leveysasteilla kipakka ja puhurit heittävät suolaisia pärskeitä veneen laidan yli kasvoille. Veneen kannella on hiljaista, sillä kaikki keskittyvät karhujen taipaleeseen siihen asti, kunnes määrätietoinen emo johdattaa pentunsa kumpuilevan maaston suojaan. Matkalla voisimme nähdä myös vilauksia maitotai ryhävalaista. Vedestä erottuu kaksi valkeaa täplää: jääkarhuemo kipuaa rannalle ja poikanen seuraa perässä. LA RS H O LS T H A N SE N PA U LA H U M BE RG HUIPPUVUORET | Longyearbyenin kylän ulkopuolella on jääkarhuvaara. Ne eivät niinkään välitä jäätiköiden sulamisesta, mutta merijään aikainen sulaminen aiheuttaa niille hankaluuksia ruuan hankintaan
Puolitoista kilometriä pitkä hiekkainen saari sijaitsee Youngin vuonon suulla, kun Zackenberg sijaitsee saman vuonon perukoilla, kaukana avomerestä. ”Olemme havainneet Huippuvuorten karhuja tutkiessamme, että erittäin huonojäisen talven jälkeen karhut ovat laihempia ja niiden PCB-pitoisuudet ovat korkeampia kuin tavallisen jäätalven jälkeen. Ihmettelemme mahtavatko nämä selvitä lainkaan siivilleen ennen talvea. Elinalueiden kaventumisen lisäksi tätä ravintoketjun terävintä huippua uhkaavat ruuan hupeneminen sekä ympäristömyrkyt kuten PCB-yhdisteet ja per. Löydämme kymmeniä munaja poikaspesiä. Ilma täyttyy varoittelevista ja kimppuun syöksyvistä lokeista ja tiiroista. Seisomme kuivapuvuissa lähtövalmiina Zackenbergin satamassa. ”Per. Työnnämme veneen vesille matalan vuorovesirannan halki ja pääsemme matkaan. Suomessa lokkien ja tiirojen poikaset ovat heinäkuun lopussa jo lentokykyisiä. Määränpäämme on Sandøn saari noin 30 kilometrin päässä. 20 SUOMEN LUONTO 2/2019 20 SUOMEN LUONTO 2/2019 mia, eikä saaliista saa yhtä paljon energiaa kuin hylkeistä, joilla on paksu rasvakerros. Tehtävänämme on ensin laskea Sandøllä pesivien tiiralokkien ja lapintiirojen munien ja poikasten määrä. uorikemikaalitehtaan läheisyydessä Kiinassa”, kertoo tutkija Heli Routti Norjan Polaari-instituutista (Norwegian Polar Institute). Kun veneen keula viimein uppoaa Sandøn rantahiekkaan, olen täynnä jännitystä. Teemme laskennan mahdollisimman nopeasti, ja kukin huutaa kirjurille löytämänsä pesät. uorattujen yhdisteiden pitoisuudet ovat jääkarhujen veressä yhtä korkeita kuin ihmisten, jotka asuvat maailman suurimpiin kuuluvan per. Laskennan jälkeen 20 SUOMEN LUONTO 2/2019. Pesimäkoloniassa vierailu saa linnut paniikkiin. Tämä johtuu PCB-yhdisteiden kertymisestä rasvaan ja siitä, että ne laimenevat karhun lihoessa.” ZACKENBERG, GRÖNLANTI 31.7.2016 | Heinäkuun viimeisenä päivänä 2016 vuorovesi on korkeimmillaan aamuyhdeksältä. Tätä reissua olen odottanut viikkoja. uoratut yhdisteet, joita saattaa vapautua myös sulavasta jäästä. Satama on juhlallinen nimitys rantakaistaleelle, jolla seisoo ruostunut kivillä täytetty tynnyri ja rikkinäinen lautakyltti. Saarella elää kaksi arktista erityisasukasta, jotka olen pitkään haaveillut näkeväni: tiiralokki ja mursu. Kävelemme saaren toiselle laidalle, missä kuuden hengen porukkamme järjestäytyy riviin. Haravoimme systemaattisesti yhtenä rintamana alueen, jolla linnut pesivät
Jyrkkä lämpötilaero on käyttövoima läntiselle suihkuvirtaukselle, jonka heikkeneminen näkyy virtauksen lisääntyvänä mutkitteluna. Lämpeneminen loiventaa Arktiksen ja eteläisten alueiden lämpötilaeroa. Pidämme niihin reilun viiden metrin turvaetäisyyden. Mursu on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. ARKTIS VAIKUTTAA MAAPALLON ILMASTOON ILMASTOTUTKIJAT ovat huomanneet, että Arktiksen lämpeneminen, meren jäättömyys tai lumipeitteen muutokset vaikuttavat myös muiden alueiden ilmastoon. Nämä mutkat pysyvät hidastuneessa virtauksessa pitempiä aikoja paikallaan, mikä johtaa säätyyppien lukkiutumiseen entistä pitemmiksi ajoiksi. 2/2019 SUOMEN LUONTO 21. Ne käyvät parin päivän ruokailureissuilla parhailla simpukka-apajilla ja tulevat sen jälkeen sulattelemaan ruokaansa Sandøn aurinkorannalle, nukkumaan ja piereskelemään. Tiiviissä joukossa on kahdeksan eläintä, kaikki uroksia. Mursut makaavat rannalla laiskannäköisinä. Mursuja uhkaavat öljynja kaasunporaus, kasvava laivaliikenne, ympäristömyrkyt sekä ilmastonmuutos. 2/2019 SUOMEN LUONTO 21 2/2019 SUOMEN LUONTO 21 kierrämme saaren toiselle rannalle etsimään mursuja. ANTTI HALKKA HUIPPUVUORET | Peräti 60:tä prosenttia saarten pintaalasta peittävät jäätiköt, joita saarilla on noin tuhat. Kun liikumme rauhallisesti, pääsemme seuraamaan niitä aivan läheltä. Ei tiedetä, kuinka paljon ja nopeasti mursut ovat vähentyneet. Barentsinmeren ja Karanmeren jäättömyydellä on puolestaan osoitettu olevan yhteys Kiinan pohjois osien tienoille keskittyvän laajan alueen talviseen kylmyyteen. JA RI KO ST ET Arktinen merijää on ohentunut 2,6 metriä vuodesta 1975 vuoteen 2012. Aikuisia mursuja elää arktisilla alueilla 113 000, mutta tiedonpuute tuo epävarmuutta. Ilmiöllä voi olla vaikutusta myös polaari pyörteen hajoamis taipumukseen, mikä lisää kylmänpurkauksien mahdollisuutta myös Suomessa. Lähestymme mursuja hitaasti
LONGYEARBYEN, HUIPPUVUORET 9.8.2018 | Longyearjäätikkö siintää kauniin valkoisena Longyearbyen-kylän pohjoispuolella. Jäätikkö on yhä lähempänä. Edessä on reilun kymmenen kilometrin vaellusreitti, mutta reittimme muuttuu, sillä jäätikön länsipuolella kulkeva polku on romahtanut ikiroudan sulamisen takia. Vuosittain tänne saapuu noin 65 000 vierasta, ja se aiheuttaa saarten luonnolle lisärasitusta. LA RS H O LS T H A N SE N RI IK K A K A A RT IN EN JA RI KO ST ET GRÖNLANTI | Tiira lokki elää arktisilla merillä.. Näemme vaelluksen aikana muitakin pieniä turistiryhmiä sekä ison kasan luontoon heitettyjä roskia, joita keräämme pois. Rinteelle kavutessa näemme paljon kiviin puristuneita, esimerkiksi pajun lehtiä muistuttavia kasvifossiileja muistona rehevämmästä ajanjaksosta. Huippuvuorten ilmasto on joskus ollut samankaltainen kuin Etelä-Norjassa. Vuoren harjanteella näemme kiirunaemon poikasineen ja takaisin kylään palatessamme tanakan huippuvuortenpeuran makoilemassa tasangolla. Äkkiseltään luulisi, että ilmaston lämpeneminen helpottaisi porojen ja GRÖNLANTI | Mursut lepäilevät Sandøn saaren rantahietikolla. 22 SUOMEN LUONTO 2/2019 22 SUOMEN LUONTO 2/2019 Ilmastonmuutos vaikuttaa mursuihin vähenevän merijään kautta. Jäätikköä reunustavien vuorenrinteiden kerrostumat ovat kuin maapallon geologisen historian päiväkirjan sivuja. Polun varrella pienessä tuulenvireessä sinnittelee Huippuvuorten nimikkokasvi huippuvuortenunikko herkän vaaleankeltaisine kukkineen. ”Huippuvuoret ja muut arktiset alueet lämpenevät selkeästi enemmän kuin muu maapallo, joten muutoksetkin ovat nopeita. Mursut sukeltavat simpukoita meren pohjalta. Roskat ovat yksi merkki siitä, että Huippuvuoret kiinnostavat matkailijoita yhä enemmän. Mannerlaattojen liikkuessa Huippuvuoret ja Grönlanti ovat aikojen saatossa törmänneet toisiinsa, josta muistona ovat edelleen Huippuvuorten länsirannikon poimuille vääntyneet vuoret. Keskellä sen jäistä selkää kulkee vuolas puro, joka juoksuttaa lasinkirkasta vettä mereen saakka. Jos jäät häviävät näiden alueiden läheisyydestä, vaikutukset mursujen määrään voivat olla dramaattiset. Merijää on mursuille tärkeä elinympäristö ja lisääntymispaikka, ja suosituimmat alueet sijaitsevat runsaiden ruokailuapajien läheisyydessä. Ilmasto lämpenee Arktiksella tuplasti nopeammin kuin muualla
Lokakuussa 2018 sadat arktisen alueen tutkijat ympäri maailman kokoontuivat Rovaniemelle arktisen monimuotoisuuden kongressiin. Se vetää puoleensa lämmintä merivettä muista valtameristä ja jäähdyttää sen. Vaikutukset ovat maailmanlaajuiset. Arktinen luonto on Huippuvuorilla karua ja samalla riipaisevan kaunista. . ”Vuorotteleva sade ja pakkanen muodostavat kuitenkin maan ja lumen päälle jääkerroksen, joka vaikeuttaa ruuan saantia.” Myöskään Huippuvuorilla asuvat ihmiset, kuten Lihavainen, eivät ole siellä enää kuin herran kukkarossa. SOTA LÄMPENEMISTÄ VASTAAN | Vaikka Arktis sijaitsee kaukana tiheästi asutuilta alueilta, sillä on meille valtava merkitys. Kun viileä vesi painuu pohjaan, tilalle virtaa uutta vettä. HUIPPUVUORET | Lapinvuokko sisar lajineen kasvaa pohjois napaa reunustavilla arktisilla alueilla. Muuttuneet vallitsevat tuulensuunnat altistavat kylän nyt eri tavalla lumivyöryille kuin aiemmin”, Lihavainen kertoo. Se synnyttää maapallon merivirrat. Kova tuuli ja lumisade aiheuttivat lisääntyneen luomivyöryvaaran. Arktiksen lämpeneminen ja lisääntyvät makeat sulavedet voivat muuttaa merivirtoja ja eri alueiden ilmastoa. ”Tam mi kuun alussa osa Longyear byeniä evakuoitiin, virastot ja koulut suljettiin. Riipaisevan siitä tekevät myös ne lukuisat uhat, jotka kurottuvat yhä pohjoisemmaksi kuin sormet kaapaten herkkien arktisten lajien elinmahdollisuuksia. 2/2019 SUOMEN LUONTO 23 2/2019 SUOMEN LUONTO 23 lintujen ravinnonsaantia”, kertoo johtaja Heikki Lihavainen SIOS-keskuksesta (Svalbard Integrated Arctic Earth Observing System). Arktis on maapallon jääkaappi. Ja jotta me itsekin pelastuisimme. Jos tarkkaan katsoo, ne sormet taitavat muistuttaa ihmisen sormia. 2/2019 SUOMEN LUONTO 23. Ikiroudasta vapautuvat kasvihuonekaasut kiihdyttävät ilmastonmuutosta entisestään. Kymmenissä esitelmissä toistui sama viesti: muutokset tapahtuvat ennennäkemättömällä mittakaavalla ja vauhdilla. Tarvitaan pikaisia ja suuria korjausliikkeitä, että edes osa Arktiksesta pelastuisi. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tutkitaan paljon, ja tiedot tarkentuvat koko ajan. Sotaa lämpenemistä vastaan emme voi enää voittaa, mutta meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tuhot pysyvät mahdollisimman pieninä. Se heijastaa suuren osan saamastaan vähäisestä Auringon säteilystä takaisin avaruuteen ja pysyy siksi viileänä. Lämmin Golf-virta pitää Suomenkin sään leutona
24 SUOMEN LUONTO 2/2019 Arktiksen lintumaailma on suurenmoisen omintakeinen. Myös allihaahkan Itämeren talvikanta on pienentynyt, ja laji on Suomessa hävinnyt ennen tärkeältä Ahvenanmaan Låg skärin talvehtimispaikalta. Myös Varangilla talvehtivat kyhmyhaahkat ovat vähentyneet, mikä voi johtua vastaavasta talvehtimisalueen muutoksesta kuin allihaahkalla. TEKSTI MIA RÖNKÄ / KUVAT JORMA LUHTA, MIA RÖNKÄ, MARKUS VARESVUO JA ISTO VIRTANEN A amun ensimmäisten allihaahkojen laskeutuessa satama-altaaseen on vielä pimeää. Merilinnuille lämmintä vettä niskaan Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin arktisten lintujen elin ympäristöihin, kuKYLMÄN LINNUT 24 SUOMEN LUONTO 2/2019 JO RM A LU H TA / LE U KU ARKTIS. Allihaahkan talvikanta Euroopassa on pienentynyt jo pitkään, Varangilla noin 20 vuoden ajan. Norjalaiset ja venäläiset tutkijat ovat todenneet aiempaa suuremman osan alli haahkoista siirtyneen talvehtimaan Venäjän puolelle Kuolan niemimaan edustalle. Kelluvassa kuvauskojussa pystyy kuvaamaan lähimmillään aivan kojun vieressä lepäileviä ja ruokailevia allija kyhmyhaahkoja, haahkoja ja alleja. Norjassa osa lajeista on tavoitettavissa talvellakin. Myös lajien poikastuotto saattaa olla heikentynyt. Kuvauskoju on suomalaisten suosiossa, sillä se on lähin ja helpoiten saavutettavissa oleva paikka näiden arktisten merilintujen kuvaamiseen talvella. Syynä tähän saattaa olla ilmastonmuutos, jonka myötä jääpeite on Kuolan niemimaan edustalla pienentynyt. Varangin niemimaalla allija kyhmyhaahkoja kannattaa nykyään tähyillä juuri Båtsfjordissa – Varanginvuonon puolella niitä on hankalampi päästä tarkkailemaan. On maaliskuinen aamuyö, ja olen Båtsfjordissa Norjan Finnmarkissa, Varangin niemimaan pohjoisrannalla, niin kaukana pohjoisessa kuin Manner-Euroopassa pääsee
2/2019 SUOMEN LUONTO 25. 2/2019 SUOMEN LUONTO 25 Hornøyan lintuvuori PohjoisNorjassa on lunnien ja karimetsojen suosiossa
Esimerkiksi allihaahka on maailmanlaajuisesti uhan alainen, niin myös pääosin arktisella alueella esiintyvät lunni ja pikkukajava. Jäänreunojen edustat ja jäiden keskellä olevat sulat ovat tärkeitä ruokailuympäristöjä merilinnuille. 26 SUOMEN LUONTO 2/2019 ten pesimäympäristöihin ja ravintovaroihin, ja voi siten joko suoraan tai välillisesti vaikeuttaa lintujen selviytymistä tai pesintää. Ilman ja meren pintaveden lämpötilojen kohotessa jään määrä ja jääpeitteisen kauden pituus pienenevät, sadanta ja tuulisuus voivat lisääntyä sekä sään ääri-ilmiöt yleistyä. Lämpenevissä valtamerissä krillit ja muut ravintovarat vähenevät. Kanadassa on havaittu korkeiden ilman lämpötilojen ja suurten hyttysmäärien lisäävän pohjankiislojen kuolleisuutta ja pesätuhoja. Monien arktisten lintulajien kannat ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet. n Kirjoittaja on Suomen Luonnon avustaja ja tietokirjailija. Ilmastonmuutoksen myötä jääkarhut joutuvat viettämään suuremman osan ajastaan rannikolla poissa hylkeenpyynnistä ja ovat siksi alkaneet enemmän käyttää ravinnokseen arktisten pesimälintujen munia ja poikasia. Myös lintujen levinneisyysalueet voivat ilmastonmuutoksen myötä muuttua. Pulmunen pesii meilläkin. Hän laatii Esa Lehikoisen, Timo Vuorisalon ja Risto Lemmetyisen kanssa kirjaa Suomen lintutieteen historiasta . Kun merilinnut aamupäivän ruokailtuaan siirtyivät kauemmas ja lumisade hämärsi näkymän, saattoi kuvauskojussa lepäillä kuunnellen rannalla piipertävien merisirrien vihellyksiä. Allija kyhmyhaahkoja voi nyt nähdä Norjassa. Vaikka omalla retkelläni lintumäärät eivät olleet helmikuisissa huipuissaan, vierailu näiden kylmien vesien lintujen luona oli unohtumaton elämys. Muutokset ovat laajoja. Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin allija kyhmyhaahkoja kerääntyy Varangin niemimaan edustalle. Yhteistyötä tarvitaan myös eri vaiheissa vuodenkiertoa ja eri puolilla muuttoreittejä vaikuttavien ympäristötekijöiden tutkimiseen sekä lintukantojen suojeluun. Ravinnon hupenemisen on arveltu vaikuttaneen muun muassa pikkukajavan laajaan taantumiseen sekä merilintujen joukkokuolemiin ja pesintöjen epäonnistumiseen Alaskassa. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, jotta tiedetään, miten lintukannat kokonaisuudessaan voivat, ja vähentyykö tietyn lajin kanta jollakin alueella vai ovatko linnut vain siirtyneet paikasta toiseen. Joukkotuhoja on havaittu myös Norjassa ja Skotlannin ympäristössä. Ruokalista vaihtelee alueelta toiselle ja sisältää esimerkiksi Huippuvuorilla haahkaa, isolokkia sekä lyhytnokkaja valkoposkihanhea, Kanadassa haahkan lisäksi lumihanhea ja pohjankiislaa, Venäjällä myös jäälokkia. 26 SUOMEN LUONTO 2/2019 LORES Allihaahkapari Båtsfj ordissa maaliskuussa 2018. M IA R Ö N K Ä IS TO V IR TA N EN / VA ST AV A LO. Merijään kato ja jäättömän ajan pidentyminen ovat myös pakottaneet yhden tehokkaan saalistajan yhä enemmän lintujen kannoille. Myös meriveden happamuus ja suolapitoisuus voivat muuttua ja merenpinta kohota
Suomi menetti yhteytensä Jäämereen vuonna 1944, kun Pet samo luovutettiin Venäjälle. Ennen 1930lukua tehdyt tutkimukset eivät taivu varsinaiseksi ilmastonmuutostutkimukseksi. ”Tuolloin elettiin peruskartoituksen aikaa”, Turun yliopiston dosentti Esa Lehikoinen korostaa. 2/2019 SUOMEN LUONTO 27 SUOMALAISET ARKTISTEN LINTUJEN TUTKIJOINA SUOMALAISTUTKIJAT SELVITTIVÄT pohjoisen linnustoa jo 1900luvun alkupuolella. Martinista tuli ”Linnén aposto li” 1758, kun göte borgilainen kauppias Peter S. Jo ennen Malmgrenia Huippuvuorilla kävi suomalanen Anton Rolandson Martin, joka oli myrskylinnun varsinainen tieteellinen kuvaaja; Linné käytti vuonna 1761 Martinin kuvausta myrskylinnusta. M A RK U S VA RE SV U O. Merikallio kirjoittaa pulskahaahkan (nykyään kyhmyhaah ka) talvehtivan ”Varangin vuonossa suurin määrin” sekä Stel lerinallin (nykyään allihaahka) talvehtivan ”Petsamon merel lä suurin määrin”. MIA RÖNKÄ Kyhmyhaahkakin viihtyy talvella Norjassa. ”Suomalaisia tutkijoita työskenteli jo lintutieteen varhaisina aikoina eri puolilla Arktista”, toteaa dosentti Risto Lemmetyinen. ”Petsamon kuuluessa Suomeen 1920–1944 kunnan Heinäsaaria tutki esimerkiksi Einari Merikallio”, toteaa dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistos ta. Suomalaisen Huippuvuorten lintututkimuksen pohjaa loi Anders Johan Malmgren, joka osallistui 1860luvulla eläin tieteilijänä kolmelle ystävänsä Adolf Erik Nordenskiöldin Huippu vuortenretkelle. Bagge pesta si hänet luonnon tutkijaksi valaanpyyntialukselleen, joka suun tasi Huippu vuorille. ”Kuin ilmastonmuutoksen nykyisiä vaikutuksia ennakoi den Antti Reinikainen kirjoitti jo 1949 ilmaston vaikutuksesta Lapin ja Petsamon linnuston muutoksiin”, Vuorisalo kertoo
28 SUOMEN LUONTO 2/2019 28 SUOMEN LUONTO 2/2019 Arktisilla alueilla tavataan vain reilut puoli prosenttia maailman kasvilajeista. TEKSTI PEKKA NIITTYNEN / KUVAT JULIA KEMPPINEN JA PEKKA NIITTYNEN Talven valtakunnan SELVIYTYJÄT ARKTIS 28 SUOMEN LUONTO 2/2019. Ne lumoavat kulkijan hauraalla kauneudellaan. Mutta kuinka kauan ne saavat asuttaa nopeasti muuttuvaa Arktista
Vielä elokuussakin korkeimpien tunturien lumenviipymät muistuttavat, että Arktis on talven valtakuntaa. Kaikkein korkeimmalla ja pohjoisimpana kasvavat lajit ovat kasvimaailman ekstremistejä. Edellisviikon lämpimät säät saivat kasvit erehtymään, tai toivomaan kesän jo koittaneen. Takatalven tuiverrus heittelee liekovarpion kellomaisia kukkia puolelta toiselle. Lunta tupruttavat pilvet saavuttavat Saana-tunturin, ja hetkessä maisema ympärilläni peittyy valkeaan verhoon. Että vastapuhjenneet silmut ja kukinnot eivät kestäisi hyistä tuiverrusta, vaan tempautui2/2019 SUOMEN LUONTO 29 JU LIA KE M PP IN EN. Vai antaako, sillä lumi ja jää ovat pohjoisessa läsnä läpi vuoden. Talvi on päättänyt esittää vielä viimeisen näytöksensä ennen kuin se antaa vuoron arktiselle kesälle. Kesäkuun alun lämpöjakso sai sulavedet virtaamaan, maan vihertämään ja ensimmäiset nuput puhkeamaan kukkaan. Variksenmarjan ainavihannat mutta talven kellastamat lehdet alkoivat jo heräillä, mutta peittyvät nyt lumiseen vaippaan. Selviytymisen mestarit Jos pohjoisia kasveja pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se voisi olla selviytyjät. Voisi luulla, että luminen yllätys keskellä kasvien herkimpiä elonkierron vaiheita olisi niille kohtalokas. Mutta nyt lumileinikin kullankeltainen kukinto pilkistää lumikinoksen keskeltä. 2/2019 SUOMEN LUONTO 29 2/2019 SUOMEN LUONTO 29 T akatalvi vyöryy Jäämeren suunnasta harmaana seinämänä. Tuuli tuntuu repivän Gore-Texit riekaleiksi, ja hiekkapuhalluksen lailla kiitävät jääkiteet antavat kasvoilleni ilmaisen kuorinnan. Ne asuttavat yhtä globaalin ilmaston ääripäätä, joka on elämälle varsin haastava
Suvullisen lisääntymisen epävarmuus on kuitenkin pakottanut kasvit kehittämään muitakin tapoja varmistaa lajin säilyminen. Huippuvuorten saariryhmä on arktisille eliöille liikenteen solmukohta. Mitä pohjoisempana luontoharrastaja kulkee, sitä karumpina arktiset maisemat näyttäytyvät. Kun kesä jätti saapumatta Arktiksen äärimmäisistä oloista kertoo sekin, että pohjoisten kasvien lisääntyminen ei onnistu läheskään joka vuosi. Se ei riitä pysäyttämään lyhyen kesän varrelle aikataulutettuja tehtäviä. Siksi tuntuukin uskomattomalta, että arktisissakin oloissa niin moni laji jättäytyy pölyttäjien armoille. Pohjoiset kasvit hyödyntävät Auringon säteet jo hyvin matalissa lämpötiloissa. AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: CO N SE RV AT IO N O F A R CT IC FL O R A A N D FA U N A (C A FF ) JU LI A KE M PP IN EN Kuusiot ovat puoliloisia ja tundran lajirunsas suku. Pohjoiset lajit ovat siis alati joutuneet muuttamaan. Moni niistä aloittaa yhteyttämisen ja kasvamisen jo ohuen lumipeitteen alla. Mutta pohjoisen kasvit ovat sopeutuneet näihin oloihin. Sinirikko, napapaju ja rikkileinikki esiintyvät koko arktisen tundran kehällä. Takatalven lumikuuro on niille vain pieni hidaste. Skandinavian suurtunturit vaihtuivat Länsi-Grönlannin ja Huippuvuorten karunkauniisiin maisemiin. Se on sulatusuuni, jossa lajien eri kannat kohtaavat. Aikaa ei ole hukattavaksi. Se on herkkä muutoksille ja osoittaa voimakasta syklisyyttä. Kaikki on ehdittävä tehdä kahdessa–kolmessa kuukaudessa, ehkä vain muutamassa viikossa. On ehdittävä kasvaa, kukkia, tuottaa siemenet ja vielä keräämään vararavintoa juuriston tai paksujen lehtien varastoihin, jotta selviää taas seuraavaan kesään. Mutta kun kääntää karttaprojektiota ja katsoo maailmaa pohjoisnavan päältä, tilanne onkin toinen. Juuri näihin lumisiin yllätyksiin. Kilpisjärven tunturien laet ja laaksot ovat ilmastoltaan suorastaan lempeitä verrattuna Huippuvuoriin tai Kanadan arktisiin saariin. Tuskin takatalvi niitä oikeas taan edes yllätti, sillä pitkäikäisinä ne ovat kokeneet saman jo monesti aiemmin. Yhtenäinen arktis Kesä 2018 vei minut kollegani kanssa kenttätöihin täysin uusille alueille. Lämpösumma ja kasvukauden pituus eivät vain aina riitä koko lisääntymiskierron läpikäymiseen. Arktisen merijään muodostamia siltoja pitkin sinne saapuu eläimiä ja kasveja. Arktisten alueiden ilmasto on aina heilahdellut voimakkaasti. Kokonai suudessa arktisilla alueilla tavataan reilut 2000 kasvi lajia, joista iso osa esiintyy sirkum arktisesti, eli ympäri koko tundra eko systeemin. Ja vaikka lapinvuokko tai sinirikko ehtisikin puskemaan kukkansa esiin kinosten keskeltä, säät voivat olla niin kylmät, että pölyttäjät eivät lennä. Joskus kesä hyppää yhden vuoden ylitse ja jättää kokonaan saapumatta pohjoiseen. 30 SUOMEN LUONTO 2/2019 P O H J O I S N A P A sivat pakkasenpuremina tuulen vietäviksi. Esimerkiksi meikäläisellä lapinvuokolla on amerikkalainen serkku, erehdyttävästi samalta näyttävä ja samanlaisilla kasvupaikoilla viihtyvä sukulaislaji. Niinä vuosina lumi sulaa myöhään, jos edes sulaa. Yläarktis Ala-arktis Subarktis Boreaalinen havumetsäalue. Kuvassa Pedicularis lanata, jolta puuttuu suomenkielinen nimi. Kasvillisuuden korkeus ja peittävyys vähenevät entisestään, ja maiseman vehreys alkaa vaihtua ruskean ja harmaan sävyihin. Kuurankukkien keskellä ne luottavat oman kukkaloistonsa voimaan. Silloinkin kun lajit ovat vaihtuneet toisiin, ne voivat olla kuin toistensa sisaria. Sammalet ja jäkälät yleistyvät samalla kun korkeammat putkilokasvit vähenevät. Niille jopa valtamerten ylitys on ollut tarpeen. Huippuvuoret on ihmisen näkökulmasta maapallon syrjäisimpiä kolkkia. Kaikkein kylmimmältä ylä arktiksen vyöhykkeeltä putkilo kasvi lajeja tunnetaan enää sata kunta. Monet lisääntyvät suvutMERIJÄÄ YHDISTÄÄ ARKTISET MAA-ALUEET Kasvilajisto vähenee nopeasti kohti pohjoista. Tuulipölytteisiä lajeja on pohjoisen lajistosta vähemmistö, vaikka tuulta tundralla todella riittäisi. Jääkaudet ovat toistuvasti pyyhkineet maalta kaiken elävän, ja lämpimien jaksojen aikana lajit ovat nousseet rinteitä jopa satoja metrejä nykyistä korkeammalle. Arktisilla alueille tutkijan työtä helpottaa, että uudellakin alueella valtaosa kasveista on jo ennestään tuttuja. Eletään myös hyönteisten esiintymisen äärirajoilla. Skandinavian tunturit tai Huippuvuorten laaksot on täytynyt valloittaa aina uudestaan. Skandinavia sen sijaan on arktisten lajien kannalta hyvin hankalasti saavutettava pussinperä. Arktiset lajit ovatkin eittämättä hyviä leviämään
Toivo on tarpeen, sillä juuri nyt Arktis värjäytyy ilmastonmuutosgraafeissa kirkkain hälytysvärein. Punainen nappi on painettu pohjaan ja sireenit soivat. 2/2019 SUOMEN LUONTO 31 ARKTISTEN ALUEIDEN KASVILLISUUDEN MUUTOKSET · Puuvartiset lajit lisääntyvät ja kasvillisuuden keskikorkeus kasvaa. Viiveet kasvillisuuden vasteissa ovat tyypillisiä, mutta muutos on vääjäämätön. Pian aurinko pilkistää pilven takaa ja antaa uuden lupauksen kesäsPE KK A N IIT TY N EN JU LIA KE M PP IN EN 2/2019 SUOMEN LUONTO 31 Uuvana kukkii jo alkukesästä. Maisemanlukutaito Talven viimeinen valkea ilotulitus on nopeasti ohi. Muutokset arktisessa kasvillisuudessa laahaavat vielä lämpenemisen perässä. Sen tiiviit mättäät sietävät hyvin kylmää ja tuulista säätä. Koko Arktiksen vihertyminen näkyy satelliiteista. · Kasvien fenologia, esimerkiksi kukinnan ajankohta, aikaistuu, mikä voi aiheuttaa ajallisen epäsuhdan kukkien ja pölyttäjien välille. · Sammalet ja jäkälät vähenevät, kun korkeammat putkilokasvit valtaavat alaa. tomasti rönsyjen tai itusilmujen avulla. Eteläisemmät lajit hiipivät pohjoiseen. Arktisten kasvien sitkeys, leviämiskyky ja pitkäikäisyys antavat kuitenkin toivoa siitä, että arktinen monimuotoisuus säilyisi edes jollain lailla, vaikka ilmasto ympärillä muuttuisi. · Vuorten lajirunsaus kasvaa, kun lämpimämpien seutujen kasvit nousevat ylemmäksi. Nyt arktiset kasvit todella tarvitsevat selviytyjän taitojaan. · Arktisten alueiden vihertyminen näkyy satelliitti kuvista asti. Arktisilla alueilla on käynnissä koko ekosysteemin kattava koe. · Talvenaikaiset vesisateet ja vähäinen lumipeite ovat aiheuttaneet pakkasvaurioita ja kasvituhoja suurilla alueilla. Kesät pitenevät ja talvet lyhenevät. · Erityisesti variksenmarja runsastuu Skandinaviassa. Kasviruutujen kartoitus ja satelliittipaikannus täyttävät tutkijan kesän.. · Kesän kasvanut haihdunta ja hellejaksot ovat hidastaneet esimerkiksi vaivaiskoivujen kasvua. Muutoksen koelaboratorio Iättömiltä vaikuttavat tunturimaisemat ovat nyt muutoksen kourissa. Pohjoisimmille lajeille suvullinen lisääntyminen on otollisimpien vuosien harvinaista herkkua. Nykyinen ja ennustettu lämpeneminen on nopeudessaan niillekin ennenkokematonta. Lämpenemisen vauhti on napa-alueilla ollut jopa kaksin–kolminkertainen verrattuna koko maapallon keskiarvoon. Pohjoinen ikiroutakin sulaa vauhdilla
Ne ovat yksi tundran monimuotoisuutta ylläpitävä luonnonilmiö. On osattava nähdä minne sadeja sulamisvedet valuvat, missä tuulet tuivertavat kovimmin, minne lumet kinostuvat ja missä aurinko lämmittää kuumimmin. Lumettomaan ja jäättömään sellaiseen. Niissä pienenkin puron virtaama voi olla vuolas. Mikroilmastotaskut mahdollistavat sellaistenkin lajien esiintymisen, jotka eivät alueen keskiverrossa ilmastossa selviytyisi. Kesä palaa taas alkupisteeseensä. Paikoin topogra. 32 SUOMEN LUONTO 2/2019 tä. Katseeni harhailee ympärilleni avaraan laaksoon Saanan ja Korkea-Jehkaksen välissä. Sulamisvedet virvoittavat lumenviipymien alapuoliset niityt kuumanakin kesäpäivänä. Paikoin taas maasto mahdollistaa vesien valumisen laajana rintamana. Tuulikin tyyntyy ja maisema avartuu uudelleen. a pakottaa valuvedet tiukkoihin uomiin. Silloin huomaa tunturien pienipiirteisen vaihtelun ja kasvillisuuden mosaiikkimaisen rakenteen. Syntyy sarojen hallitsemia rinnesoita. Kasvilajisto voi jo metrin matkalla vaihtua aivan toiseksi. Jos haluaa ymmärtää pohjoista luontoa, sitä kuinka tundran kasviyhteisöt rakentuvat ja missä erilaiset tunturikasvit esiintyvät, on luettava maiseman muotoja. Avarassa maisemassa kannattaa todella katsoa, mitä tapahtuu aivan jalkojen juuressa. Talven valtakunnan kukat kun tarvitsevat lumensa ja jäänsä. Maanmuotojen hienopiirteinen rikkonaisuus onkin olennainen osa monia pohjoisia maita. Myös soraiset ja lähes kasvittomat tuulenpieksemät pistävät silmään. PE KK A N IIT TY N EN 32 SUOMEN LUONTO 2/2019 Tunturiunikko on maailman pohjoisimpia kasvilajeja. Matka oli pikakelaus, jossa sinirikot ja lapinalppiruusut vilahtavat jalkojen juuressa, mutta laskeutuessa jyrkkää rinnettä jäävät jo pian kulkijan taakse, ovat osa menneisyyttä. n Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ja tutkii erityisesti muuttuvien lumiolojen merkitystä arktisten kasvien tulevaisuudelle. Kilpisjärven leveysasteille siihen lupaukseen voi jo luottaa. an tuotoksista selvin. On helppo huomata millaisiin paikkoihin lumi kinostuu, ja sulaa siksi myöhään. Matkani ei ollut askelissa mitattuna pitkä, mutta ajassa se oli kuin vuosisadan loikka tulevaan ilmastoon. Moreenikumpareiden laet pyyhkiytyvät lumesta ja kaikesta hienomateriasta ja ovat siksi läpi vuoden kuivia ja karuja kasvupaikkoja. Profetiat ehtii vielä tiukoilla ilmastotoimilla osoittaa vääriksi. Alamäki tulevaisuuteen Liukastelen jyrkältä rinteeltä kohti vielä tummansinisen jään kattamaa Kilpisjärveä. Länsituulet ovat alueella vallitsevia, ja paksuimmat lumipenkat löytyvätkin idän, eli suojan puoleisilta rinteiltä, pienien pahtojen alta ja maaston painaumista. Muutos syvien laaksojen pohjalta tuntureiden huipuille on tietysti topogra. Puolessa tunnissa vaelluskenkäni vievät minut lumen kirjomasta tunturimaisemasta monimetristen tunturikoivujen kattamaan lehtoon. Kasvilajisto voi vaihtua jo metrin kahden matkalla tyystin toiseksi. Yhtä selvänä maastosta erottuvat veden reitit. Mutta pinnanmuodot voivat olla vaihtelevia sielläkin, missä maisemasta puuttuvat tunturit ja vuoret. Uusi lumihuntu sulaa silmissä. Uskallan väittää, että kukaan ei halua tämän aikamatkan tapahtuvan. Lumileinikit ja liekovarpiot näyttävät selvinneen takatalvesta ehjin nahoin. Suomessa sitä ei kasva, mutta sen löytää Pältsatunturilta Ruotsin puolelta.
Pelkästään Nissan Leafeja on Norjassa 50 000, kun Suomessa täyssähköautoja on yhteensäkin vain pari tuhatta. Tutkijoiden aloitteesta paikalle nousseessa teltassa tajutaan ehkä kokoussaleja paremmin se, minkä Greta puki sanoiksi Davosissa: ”Jos emme välitä ilmastokriisistä ja ympäristöstä, muulla ei ole enää merkitystä, sillä ilmastomuutos muokkaa tulevaisuuden.” Missään ilmastonmuutos ei muuta tulevaisuutta niin kuin Arktiksella, jossa lämpötila nousee muuhun maailmaan nähden kaksin verroin, sillä valoa heijastavan jään ja lumen vähentyminen aiheuttaa lämpenemistä helpottavan kierteen. Lähes kaikki puolueet vakuuttivat ennen joulua olevansa 1,5 asteen tavoitteen takana. MAAILMAN TALOUSFOORUMI Sveitsin Davosissa oli saanut tammikuussa pihalleen teltan. Tänä vuonna teltan pakkasessa yöpyi ruotsalainen koululakkolainen Greta Thunberg. Suomi ja Eurooppa eivät ole nyt 1,5 asteen polulla vaan kaukana siitä. Jos niissä toimittaisiin nopeasti, saataisiin pois viidennes Suomen päästöistä. Ruotsi luopui kauan sitten lähes kokonaan fossiilisista polttoaineista ja turpeesta lämmön ja sähkön tuotannossa. Davosin teltassa nähtiin paremmin kuin päättäjien saleissa myös se, että talousfoorumi ja esimerkiksi Suomen nykytoimien taso antavat maail man luisua väärään suuntaan. Hän oli tullut paikalle junalla, toisin kuin esimerkiksi Jyrki Katainen ja Timo Soini. Kahden asteen maailmassa esimerkiksi merijää häviää kokonaan kymmenen kertaa niin usein kuin 1,5 asteessa. n JU H A N A KO N TT IN EN / VA ST AV A LO ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Suomi pääsisi ilmasto politiikan eturiviin kohdentamalla verotuet vähäpäästöisiin ratkaisuihin. ARKTIKSELLE MERKITSEE suunnattomasti, pyritäänkö koko maapallon lämpeneminen rajoittamaan 1,5 vai kahteen asteeseen. Norjassa suomalaista turveja dieseltukea vastaavalla verotuella on päästy tilanteeseen, jossa puolet myydyistä autoista on sähköautoja ja lataushybridejä, ja niiden kokonaismäärä on jo 300 000. SAMAAN AIKAAN turpeelle maksetaan Suomessa verotukea, jolla jarrutetaan siirtymistä pois tästä eniten päästöjä tuottavasta polttoaineesta. Tämä on hämmästyttävää. Suomessa pelkän turpeen päästöt ovat puolitoistakertaiset Ruotsin kaikkiin sähkön ja lämmöntuotannon päästöihin verrattuna. Vielä hämmästyttävämpää on, että esimerkiksi Keskusta haluaa polttaa turvetta vielä 2040-luvulla. Samanlaista viivyttelyä on se, että ministeri Kimmo Tiilikainen haluaa odotella siirtymää sähköautoihin ilman asian vauhdittamista valtion vahvalla tuella. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. ILMASTONMUUTOKSEN torjuminen vaatii samaa pelottomuutta ja asennetta kuin Greta Thunbergilla. 12/2019 SUOMEN LUONTO 33 V a h tik o ira Tuki turpeelle lämmittää Arktista Kuopiossa puolet poltto aineesta on tuettua turvetta. Se oli julistus. Arctic Basecamp on jo muutamana vuonna muistuttanut ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeydestä ja sen erityisestä merkityksestä Arktikselle. Suomi on kolmessakymmenessä vuodessa vähentänyt päästöistään vain reilun viidenneksen, ja Ruotsiin nähden päästömme ovat henkeä kohden kaksinkertaiset. Mittareita, joista puolueiden todellinen kantti näkyy, ovat turve ja sähköautot. Vasta valmius toimiin kertoo, ovatko puolueet tavoitteen suhteen tosissaan ja samalla Arktiksenkin puolella. Muutoksen sysäisi liikkeelle verotukien siirto dieselistä ja turpeesta ilmaston puolelle
TEKSTI OUTI TERVO / KUVAT PAUL NICKLEN, CARSTEN EGEVANG JA OUTI TERVO Yksisarvisten jäljillä PA U L N IC KL EN 34 SUOMEN LUONTO 2/2019. 34 SUOMEN LUONTO 2/2019 Sarvivalas kuuluu ilmastonmuutoksen etenemisestä eniten kärsiviin valaslajeihin. Outi Tervo on mukana tutkijaryhmässä, joka seuraa sarvivalaita Itä-Grönlannissa
Joka aamu toimistomme ikkunasta avautuu uusi jäävuorien maisema – tuolla on laiva, tuossa krokotiilin pää ja tuolla sydän. Hjørnedalia ympäröivät pohjoisessa ja etelässä 800 metriä korkeat lumipeitteiset vuoret, ja laakson itäpuolella avautuu meri – Fønfjord etelään ja Rødefjord itään. 2/2019 SUOMEN LUONTO 35 H jørnedal on laakso Scoresbysund-vuonon pohjukassa Itä-Grönlannissa. Vastarannalla Milne Landin saarella sekä Rødeøta vastapäätä Renoddenilla on turvemökkien perustusten raunioita, jotka todistavat Thule-kulttuurin inuittien asuneen täällä noin 200 vuotta sitten. Me emme tosin ole ensimmäisiä asukkaita Hjørnedalissa. Itse Hjørnedalissa ei ole raunioita vaan Grönlannin kaivosyhtiön 1950-luvulla pystyttämä vanerimökki, jonka seiniin lukuisat vierailijat ovat raapustaneet terveisensä. Hän oli 1810ja 1820-luvuilla maineikkaan ja hyväonnisen valaanpyyntialuksen kapteeni, joka purjehti Itä-Grönlannin vesiltä aina Huippuvuorille asti. Sen takana on ruuhkainen jäävuorten moottoritie. 2/2019 SUOMEN LUONTO 35 ARKTIS. Lisäksi täällä oli tasainen ranta, johon oli hyvä perustaa leiri, ja 40 metriä korkea harjanne leirin takana, josta avautui upea näköala lahdelle – ja valaisiin. Laakson edessä lahden takana kohoavat Milne Landin vuoret ja huippujen välistä pilkottaa nimetön jäätikkö. Grönlannin Luonnonvarainstituutti perusti Hjørnedaliin kenttäaseman kesällä 2008 sarvivalastutkimusta varten. Niiden joukosta löytyy myös Suomen Ladun Grönlannin retkikunnan tervehdys toukokuulta 1981. Täällä oli sarvivalaita, ei merkkejä jääkarhuista, jäätiköltä valuva vuolas joki, useita puroja sekä tasainen alanko, johon islantilaisen Norlandairin pelottomat lentäjät pystyivät laskeutumaan Twin Otterillaan. Lukemattomat jäätiköt sylkevät jäävuoria vuonoihin, jotka pakkau tuvat Rødefjordiin ja purkautuvat Rødeøn takaa hiljalleen Hjørnedalin lahdelle, sulavat auringossa, lohkeavat ja muuttavat muotoaan. Scoresbysund -vuono sai nimensä englantilaisen William Scoresbyn mukaan. Rødefjordin suulla on Rødeø eli punainen saari, jonka pystysuora kallioseinä kohoaa merestä 200 metrin korkeuteen ja hohtaa punaisena kuin Itä-Grönlannin Uluru
Perinteinen pila on siirtää vesipumppu pahaa-arvaamattoman suihkuttelijan huomaamatta höyryävästä kylpyvedestä jääkylmään puroveteen – tämä pila on hauskempi kenttäkauden alussa kuin lopussa. Heinäja elokuussa valaat Toimiston ikkunasta voi seurata jäävuorien hidasta vaellusta. Nykyään perheillä on Hjørnedalissa yhteensä kuusi pientä tasakattoista mökkiä. Mökeissä on laverit tai kerrossängyt, pieni pöytä ja joissakin huussi. Päärakennuksen takana on suihkuhuone. Siellä uunin päällä kiehunut vesi sekoitettuna raikkaaseen puroveteen suihkuaa vesipumpun avulla ihan oikeasta suihkusta höyryävän kuumana ihanuutena kylpijän olkapäille. Sarven ominaisuudet kertovat sen kantajasta jotain, jolla on merkitystä lisääntymisessä. Sarvivalaat voivat sukeltaa yli 800 metrin syvyyteen ja olla sukelluksissa puoli tuntia. Uusimpia varusteita asemalla ovat aurinkopaneelit generaattorin apuna, sääasema sekä kamera, joka toivottavasti selviää talvesta ja valottaa Hjørnedalin salaisuuksia, kun me olemme poissa. Mökkien värien kirjo vaihtelee graniitinharmaasta punaisen kautta kirkuvan keltaiseen – Lonen ja Andersin mökki hohtaa kuin Hjørnedalin oma aurinko. Teltoista ei ole luovuttu – joka vuosi pystytämme viisi kodan muotoista telttaa – ja käperrymme iltaisin makuupusseihimme retkisängyille. Oikeanpuoleinen hammas ei koskaan puhkea mutta vasemmanpuoleisesta kasvaa uroksille parhaimmillaan yli kahden metrin pituinen myötäpäivään kiertynyt sarvi. On terasseja, riippumatto, myskihärän taljalla päällystetty sohva ja sangolla toimiva suihku. Se onkin todennäköisesti naaraiden suorittaman kumppaninvalinnan seuraus. Valastutkijoiden kenttäaseman keskus on 15 neliömetrin päärakennus, jonka keskellä on tuolien reunustama iso pöytä, vastakkaisilla sivuilla ruokatavaroiden peittämiä hyllyjä ja toisella puolella pieni keittiönpöytä sekä kaasuliesi ja uuni. Käytännössä tietokonetta käytetään vain valaiden satelliittilähettimien paikannukseen. Nurkassa on toimistopöytä, satelliittipuhelin, iPad lyhyitä sähköposteja varten sekä tietokone, jolla saa taiottua internetin uumenista vaikka päivän lehden, jos on kärsivällinen kuin saalista vaaniva tiikeri – ja rikas kuin Roope Ankka. 36 SUOMEN LUONTO 2/2019 Kenttäaseman perustamisen jälkeen Hjørnedaliin alkoi ilmaantua metsästäjiä Ittoqqortoormiitista – ainoasta lähettyvillä olevasta kylästä, joka sekin on 370 kilometrin päässä. Aluksi vain metsästäjät tulivat pyytämään sarvivalaita verkoillaan – sekä yhteistyössä tutkijoiden kanssa että omaan käyttöönsä. Myöhemmin saapuivat perheet, ja viime kesänä nuorin hjørnedalilainen oli 2-vuotias ja vanhin 72-vuotias. Ruokaa laitetaan yleensä ulkona joko tulella tai kaasukeittimellä‚ ja ruokia säilytetään ikiroutaan kaivetussa kuopassa. Leirissä Perheet tulevat Hjørnedaliin kesälomalle pyytämään rautuja, joita kuivataan riveittäin pyykkinaruilla sekä metsästämään myskihärkiä – ja vain olemaan, nauttimaan auringosta, leikkimään, tekemään käsitöitä, lukemaan – aivan niin kuin muutkin kesälomalaiset. Kenttäaseman toinen rakennus on pieni toimisto, jossa voi istua tietokoneen ja lähettimien kanssa katsellen ikkunasta jäävuorien hidasta vaellusta Hjørnedalin lahdella. Arvoituksellinen sarvi Sarvivalaat kuuluvat Monodontidae-heimoon. Itä-Grönlannissa on nykytietämyksen mukaan ainakin kaksi sarvivalaspopulaatiota, joista pohjoisin viettää kesänsä Scoresbysundin vuonojen syvissä kylmissä vesissä. Loppukesäisen yöpakkasen talosta saa karkotettua pönttöuunilla, joka myös kuivaa verkkopyynnissä kastuneet sukat. Nimessä ”mono” tarkoittaa yhtä tai yksittäistä ja ”odont” hammasta. Sarvivalailla onkin vain kaksi hammasta, jotka molemmat sijaitsevat ylä leuassa. Sen käyttötarkoitusta tai merkitystä ei tiedetä, mutta sarvi on siis lähes poikkeuksetta vain uroksilla. 36 SUOMEN LUONTO 2/2019 O U TI TE RV O. Metsästäjät, kuten tutkijatkin, asuivat aluksi teltoissa, mutta vähä vähältä elinoloja paranneltiin. Valas tutkimus asemalta aukeaa hieno näkymä Hjørnedalin lahdelle. Ne käyttävät ravinnokseen pääasiassa ruijanpallasta, turskia ja kalmareita, jotka ne jahdin päätteeksi imaisevat suuhunsa ja nielaisevat kokonaisena
Merelle ”Qilalukkat, qilalukkat!” huuto havahduttaa meidät illallispöydässä. Valaat noudattavat samaa aikataulua sekä Itäettä Länsi-Grönlannissa ja liikkuvat tuttuja reittejä talvehtimisja kesäalueidensa väliä. Ei tiedetä, onko niitä ollut joskus enemmän, vai onko Scoresbysundissa aina ollut tilaa tai ravintoa vain pienelle määrälle valaita. Tarkistan välinelaatikon vielä kerran – kynä, paperia, mittanauha, lähettimet, käsitietokone – ja sukellan kelluntapukuuni. Huudon ja moottorien yli kuuluu radiopuhelimen hiljainen rasahdus ja Lonen rauhallinen ääni. He kiikaroivat merelle liikkumattomana rivistönä, kokenein metsästäjä kaukoputkellakin, ja mekin yritämme tihrustaa laskevan auringon vaaleanpunaiseksi värjäämälle merelle. Kuulen, kuinka ensimmäinen metsästäjien moottorivene jyrähtää käyntiin ja kiitää samantien valkoisena salamana vaaleanpunaisella merellä. Ne ovat tavoilleen uskollisia. Scoresbysundin populaatiossa arvioi daan olevan 500–700 yksilöä. Lone, Andersin vaimo, on lämpimällä anorakilla, termospullolla ja kiikareilla varustautuneeSarvivalaat otetaan kiinni verkoilla. 2/2019 SUOMEN LUONTO 37 SIV U N KU VA T: CA RS TE N EG EV A N G. Tiedetään vain, että ne tulevat joka kesä ja ovat luultavasti tehneet niin jo vuosituhansia. Vielä ei myöskään tiedetä tarkkaan, miksi sarvivalaat tulevat avomereltä vuonoihin – tulevatko ne tänne syömään, parittelemaan vai synnyttämään, vai ehkä tekemään kaikkea tuota. Loput metsästäjät ovat veneineen vain ajatuksen jäljessä ja liittyvät johtajaansa muodostaen Itä-Grönlannin nopeimman laivaston, joka kiitää muodostelmassa kohti valaita. Åge on nähnyt sarvivalaita, kaksi 3–4 yksilön ryhmää, ja näemme kuinka miehet juoksevat lapset perässään tähystyspaikalle rinteen päälle. Missä valaat ovat, kuinka monta niitä on, ovatko ne tarpeeksi lähellä. Yhtäkkiä koko miesjoukko ryntää rinteeltä alas juosten ja huutaen pölypilvi perässään – se on merkki meille, nyt lähdetään! Äkkiä telttaan, villapaita päälle ja paksuimmat villahousut jalkaan. Puolijuoksua rantaan välinelaatikon kanssa. Kun tulen teltasta, Rikke hyppii yhdellä jalalla vetäen kelluntapukua päälle, Mads Peter on jo puvussa repien vetoketjua ylös ja Mikkel on rannassa irrottamassa kumiveneitä. 2/2019 SUOMEN LUONTO 37 uivat Hjørnedaliin. Sarvivalaaseen kiinnitetään satellittilähetintä. Tempoilevan valaan nostaminen pintaan hengittämään vaatii monta kättä
Pikkuhiljaa saamme valaan irti verkosta ja vedettyä sivummalle. TIESITKÖ. Kohta todistamme veneiden tanssia. Mitä nopeammin saamme lähettimet selkään, sitä nopeammin saamme valaan vapaaksi. Niiden uidessa vuonojen sokkeloissa lähettimet keräävät tietoa meren lämpötilasta ja suolapitoisuudesta sekä valaiden käyttäytymisestä: mihin ne menevät, kuinka syvälle, miten kauan ja miten nopeasti ne sukeltavat, kuinka nopeasti niiden sydän lyö, miNojaan olkapääni valtavan valaan pehmeän kumimaiseen kylkeen. Nyt kaikki ovat valmiita, tarvikkeet kumiveneissä, ja sitten odotetaan. Hän alkaa tottuneesti ohjailla armadaansa, joka moottorit jylisten ajaa valaita verkkoihin. Sukellus syvälle Kolmen päivän aikana saamme kahdeksan valasta verkkoihin. Lone on rauhallinen kuin sunnuntaiaamu ja tarkkanäköinen kuin tunturihaukka. Hälinän on tarkoitus pysäyttää valaat ja ajaa ne lähellä oleviin verkkoihin. Otus saa vetoliinasta silmukan pyrstöönsä, josta yksi metsästäjistä pitelee kiinni. Nojaan olkapääni valtavan valaan pehmeän kumimaiseen kylkeen jääkylmän veden noustessa hihansuista kainaloihin. Valas on A11, uros, joka sai lähettimen selkäänsä viime vuonna. ELINYMPÄRISTÖ: Arktiset meret jäätiköiden tuntumassa, vuonoissa ja railoissa. Vihdoin ryhmä valkoisia veneitä tulee näkyviin. Mikkel makaa kumiveneen keulassa mahallaan ja pitää kiinni verkosta Terrien roik kuessa painona hänen jaloissaan. Katson ylös ja näen joka veneessä punaisia puhisevia kasvoja, metsästäjiä ja biologeja, käsiä ja jalkoja, verkkoa ja valaita yhdessä suuressa sekamelskassa. Urokset ovat naaraita suurempia: pituus voi olla 5 metriä ja paino 1,5 tonnia, kun taas naaraat ovat yleensä alle 4-metrisiä ja painavat alle tonnin. Jo ennen kuin kumivene osuu rantaan, Mikkel ja Hans Christian ovat hypänneet mereen valaan viereen ja repivät ja katkovat verkkoa. Ne on pakko saada pintaan hengittämään! Kaikki vapaat kädet vetävät verkkoja ylös valaiden vetäessä niitä alas ja poispäin. TUNTOMERKIT: Vain uroksella on yläleuan hampaasta muodostunut sarvi. Kaiuista valas tunnistaa kohteen ja päättelee miten kaukana se on. LISÄÄNTYMINEN: Parittelu huhti–toukokuussa, poikaset syntyvät vuotta myöhemmin kesä– elokuussa. SARVIVALAS Monodon monoceros CA RS TE N EG EV A N G. Irrotamme valaat verkoista, ja nekin saavat lähettimen sekä äänityslaitteen selkäänsä. Jälleennäkeminen Valas on 4,1 metriä pitkä, ja sen kahden miehen sylin levyinen vaalea vartalo on satojen harmaan ja ruskean sävyisten pilkkujen metsä. Yhtäkkiä valas nousee omasta tahdostaan pintaan, ja siinä samassa verkko tursuaa veneeseen takertuen kiinni moottoriin, kelluntapukuun, välinelaatikoihin. Olen itse valaan pyrstön kohdalla, ja se teutaroi ja tempoo. Otsalamppujen valossa katsomme valaiden loittonevia selkiä, kunnes ne sukeltavat ja katoavat. Se makaa paikallaan kuin kohtaloonsa alistuneena, puhaltelee hiljaa pyristelemättä. LEVINNEISYYS: Pohjoiset merialueet napapiirin pohjois puolella. Verkon nylonsilmukat pureutuvat sormiin ja veri tirskuu. Työnnän sitä eteenpäin, kunnes eläin saa tarpeeksi vettä pyrstönsä alle, heilauttaa sitä ja katoaa. Sitten pikku hiljaa paine verkossa hellittää, valaat väsyvät ja koko paketti: valaat, verkko, kaksi kumivenettä, metsästäjien moottorivene ja meidät kaikki saadaan hinatuksi rantaan. A11 on rauhallinen – ehkä se muistaa viime vuoden – ja me piiritämme sen seisoen reisiä myöten vedessä. Kumi veneemme syöksyy vedessä jäälohkareita väistellen. Sitten iso eläin sukeltaa taas vetäen verkkoa ja meitä mereen. Yhtäkkiä vesi lentää ja verkon poijut tanssivat, kun kaksi sarvivalasta pyörii verkossa pyrstöt heiluen. Työkalut vaihtavat käsiä, kukaan ei sano mitään kun työskentelemme keskittyneesti aikaa vastaan. Lähetin on pudonnut muutama kuukausi sitten, samoin ihon ja ihrakerroksen lävistäneet muoviruuvit, jättäen jälkeensä siististi umpeutuneen painauman. ”Pohjoiseen... Vielä eteenpäin… Tuolla ovat taas… Vähän vielä pohjoiseen.” Ja lopulta: ”NYT, verkossa, menkää, menkää!” Moottori käyntiin ja kaasu pohjaan. Kuuntelemme hiljaisina radiosta hektistä keskustelua, miesten huutoa ja moottorien ärjyntää, Lonen selkeää ääntä. Kuulemme radiosta, että urakka jatkuu toisella puolella lahtea. toinen valas tai saaliskala on. Kiirehdimme verkolle, valaat pärskivät ja hallittu kaaos on valmis. 38 SUOMEN LUONTO 2/2019 na kiivennyt tähystyspaikalle, ja ottaa nyt ohjat käsiinsä. Arvet selässä kertovat sen kohdanneen jääkarhun – ja meidät. Metsästäjät tekevät tiukkoja silmukoita veneillään. Minä ajan kumivenettä, Mikkel saa verkosta kiinni ensimmäisen valaan pään kohdalla ja metsästäjä kannattelee verkon avulla toista valasta. Sarvivalaat löytävät saaliinsa kaikuluotaamalla. Ja ne ovat vahvoja. Kaksi valasta käy nopeasti pinnalla, ja katoaa taas. Kiirehdimme paikalle ja näemme ison valasuroksen verkossa, jota metsästäjät kannattelevat veneiden välissä. Ja se toimii. UHANALAISUUS: Elin voimainen (IUCN: LC), mutta jääpeitteen väheneminen saattaa vaikuttaa lajiin nopeasti. Satelliittilähetin on oikeassa asennossa, äänityslaitteen VHF-lähetin päälle, viimeinen vaijeri poikki ja nyt – valmista! Minä ja Hans Christian kumarrumme valaan kummallakin puolen, otamme tukevaan otteen sen rintaevistä ja työnnämme sitä poispäin rannasta. Viimeiset säädöt
Tuntien keskittyneisyys purkautuu helpottuneena hymynä. Grönlannissa välimatkat ovat huumaavia. Ilma on huomattavasti kylmempi kuin Hjørnedalissa – jää hohkaa kylmää. Laite on naarmuuntunut ja yksi imukuppijaloista on pudonnut, mutta muuten se on ehjä. Signaali kimpoilee jäävuorista ja piipitys tuntuu tulevan joka suunnalta. Etsimämme lähetin kelluu Gåsefjordissa eli Hanhivuonossa, jonne on onneksi ”vain” 200 kilometriä. Paikalliset ovat tottuneet niihin, lyhyt kuuden tunnin merimatka avoimella moottoriveneellä hoidetaan yhdellä vessatauolla ja kupillisella teetä. Jossain ihan lähellä sen on pakko olla. Føn fjordissa merenpinta on rasvatyyni. Valaan syvin sukellus on ulottunut 642 metrin syvyyteen, pisin sukellus oli 32 minuuttia pitkä ja eläin oli kaikuluodannut, löytänyt saalista ja kommunikoinut muiden sarvivalaiden kanssa. Lataamme lähettimen viimeisimmän sijainnin satelliittipuhelimeen ja alamme kuunnella sen piipitystä. Inuuta ottaa johdon ja etsii jäitä väistellen meille reitin. 2/2019 SUOMEN LUONTO 39 tä ne kuulevat ja miten ääntelevät, kunnes lähetin irtoaa ja pulpahtaa pintaan. Juodaan vähän teetä ja jutellaan säästä. Tiedämme myös, missä se nyt kelluu. Inuutan ja Ågen veneillä matkaan kuluu 3–4 tuntia riippuen jäätilanteesta vuonossa. ”Aina!” – tuolla! Inuuta huutaa. Näemme matkalla ryhmän sarvivalaita, mutta Danmarksøen jälkeen tuuli yltyy ja veneen keula hakkaa aaltohin. Purjehdimme jäävuorten ympäri, katsomme jäälohkareiden alle. Toimiston satelliittipuhelimeen satelee tekstiviestejä. Jokainen lähetin on varustettu pienellä satelliittilähettimellä ja lähettää tekstiviestin aina, kun se on paikallistettu. Ei mitään riemunkiljahduksia vaan grönlantilaisille metsästäjille niin tyypillistä hiljaista, hyvää yhdessäoloa. Ohitamme talon kokoisia jäävuoria, ja kylmyys niiden ympärillä on kuin näkymätön verho: jään läheisyyden aistii vaikkei mitään näkisikään. n Kirjoittaja työskentelee tutkijana Grönlannin Luonnonvarainstituutissa. Leirissä saan selville, että lähetin on nauhoittanut 194 tuntia, 49 minuuttia ja 59 sekuntia valaan elämästä. Saamme tiedon että yhden valaan lähetin on irronnut. 2/2019 SUOMEN LUONTO 39 Lähettimen saanut sarvivalas hakeutuu takaisin lajitovereidensa seuraan.. Meren pinnalla pilkahtaa oranssi lähetin, josta ohut, musta antenni sojottaa taivasta kohti. Täällä ei ole tuulen virettäkään. Lähdemme liikkeelle iltapäivällä mukana eväät, termospullo ja VHF-vastaanotin sekä antenni. Vaikka kuulemme lähettimen, sen löytäminen ei ole helppoa. Vauhti ei silti hidastu vaan jatkamme syvemmälle vuonoon ja jäälauttojen labyrinttiin. Pyörimme väkkäränä antennin kanssa ja yritämme löytää suunnan, jossa signaali on voimakkain
40 SUOMEN LUONTO 2/2019 Valkoi nen vaeltaja. 40 SUOMEN LUONTO 2/2019 Koiras päivystää kiven päällä tarkkailemassa ympäristöä
Samoihin aikoihin näin elämäni ensimmäisen tunturipöllön Kokkolassa jossain aidatulla teollisuusalueella. Se on muihin petoihin verrattuna ylivoimaisesti arktisin, ja lumivalkoiset koiraslinnut elävät pesimäkaudellaan ympäristössä, jossa valkea väri paljastaa ne kaukaa. Sain tietää, että Käsivarren alueella oli pesiviä tunturipöllöjä, jopa kymmeniä pareja! Sinne oli päästävä ja pian. 2/2019 SUOMEN LUONTO 41 Martti Rikkonen on seurannut tunturipöllön oikukasta pesintää Suomessa jo vuosikymmenten ajan. Vuonna 1974 olin Oulun yliopiston kasvitieteen kurssilla Oulangalla. ARKTIS Valkoi nen vaeltaja. Toisin kuin noiden seutujen kanalinnut, ne eivät tarvitse suojaväriä. Yksi lintulaji nousee vielä muidenkin yli. Kurssi jäi siltä erää kesken, kun lähdin retkikaverin kans2/2019 SUOMEN LUONTO 41 Suomessa syntynyt tunturipöllö on harvi naisuus. Aloitin Kilpisjärven yläperän retkeilyn vuoden 1971 marraskuussa, vakavamman vaeltamisen rinkkaselkäisenä kulkijana jo seuraavana kesänä. Innostus petolintujen rengastamiseen vei minut pohjoiseen luontoon. Untuvikko vuodelta 1974. TEKSTI JA KUVAT MARTTI RIKKONEN P etolinnut ovat ajatuksissani aina olleet jotenkin muita lintuja komeampia, kyvykkäämpiä ja myös kauniimpia
Siitä lähtien olen käynyt tervehtimässä valkoisia pöllöjä lähes kaikkina Suomen tunnettuina pesimävuosina. SelväsEmojen hyökkäily osoittaa, että pesällä on kaikki kunnossa. Sen valkea höyhenpuku on sopeutuma lumiseen maisemaan ja samalla suoja kylmää vastaan. Tunturipöllöperheen ruokatalous perustuu lähes kaikkialla myyriin. Vielä 2000-luvun alkuvuosina tunturipöllön maailmankannan arveltiin olevan jopa 150 000 paria. 42 SUOMEN LUONTO 2/2019 sa tallaamaan Saanan päästä nokialaista toisen eteen. Arktinen kiertolainen Tunturipöllö pesii pohjoisella tundralla erityisesti Kanadan alueella, mutta myös muualla Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa. Samalla myös jonkinlainen geenivirta on pysynyt yllä, sillä alalajeja ei ole syntynyt. Jossain tundran toisella laidalla riitti myös syötävää, ehkä lintujen ei vain tarvinnut tulla. Myyräkannan koko vaihtelee yleensä säännöllisesti muutaman vuoden sykleissä, mikä vaikuttaa suoraan lintujen pesimäpaikan valintaan ja pesinnän onnistumiseen. 42 SUOMEN LUONTO 2/2019 Koiras tuo saalistamansa sopulin pesälle.. Pitää olla loivapiirteistä tunturinrinnettä ja mielellään reheviä laajahkoja kosteikkoja. Syynä voivat myös olla tunturipöllön tiukat vaatimukset sopivien pesimämaastojen suhteen. Edes vuoden 1970 raju tunturisopulien massaesiintymä ei saanut pöllöjä palaamaan – missään Fennoskandiassa ei todettu skuol. Talvella on oltava tarpeeksi lunta, sillä vain paksu lumipeite turvaa myyrien lisääntymisen lumen alla. Tundran matalakasvuisten tunturinummien ja läheisten kosteikkojen on pystyttävä kasvattamaan riittävästi myyriä ja sopuleita saalistettavaksi. On merkittävää, että Utsjoen tunturiylängöillä pesineet linnut ovat valinneet sukupolvien tauonkin jälkeen juuri samat pesimäseudut, lähes samoja moreenikumpuja myöten. Höyhenet säilövät alleen paljon ilmaa ja peittävät niin varpaita kuin nokan tyveäkin. On perustellusti arveltu Fennoskandian sijaitsevan tunturipöllön kannalta tien päässä, pussinperällä, mihin pesivät linnut eksyvät nykyään vain sattumanvaraisesti. Satelliittipaikantimien ja muiden nykyisten tutkimusmenetelmien avulla arvio on kuitenkin pudonnut kymmenesosaan. en pesintää. Pohjoismaissa tunturipöllöstä on 1900-luvun alun jälkeen tullut entistä harvinaisempi. On huomattu, että laji siirtyy hämmentävän nopeasti itä–länsisuunnassa ruokamaiden perässä. Tällaisia seutuja on Pohjoismaissa yllättävän vähän. Suomessa sopivia alueita löytyy vain Käsivarren tyveltä ja Utsjoella Kaldoaivista ja Paistunturista
Nekin paljolti ihmisen tarjoaman hätäruokinnan turvin. Myyräkanta oli näyttänyt edellisen kesän lopulla kohentuvan, ja toivo nousi. Tuolloin Kilpisjärven suurtuntureilla ainakin yksi pari sai poikaset kuoriutumaan. Emojen käytös ilmaisee pesintämenestyksen: hyökkäilevät emot osoittavat, että pesällä on kaikki kunnossa. Vaikuttivatko 1930-luvun superlämpöiset kesät. Pöllöjen ruoka valio paljastuu oksennuspalloista.. Pesimäkummut hiljenivät yksi toisensa jälkeen. Oliko vaino todella niin ankaraa. Sain ikkunan läpi seurata pöllöjen arjen sujuvuutta kahvikuppi kädessä. Pesinnän epäonnistumisesta huolimatta lintuja jäi alueelle. Samaan aikaan noin 15 tunturipöllöparia oli ahtautunut pienelle alueelle Uts joella. Yli kymmenen paria aloitti pesinnän keväällä 2007, mutta kesän edetessä emot muuttuivat vaisuiksi, ikään kuin luonto olisi jälleen tekemässä pirullisen tepposen. Jos taas emot vain istuvat . Tuolloin Enontekiön Saarikoskella eräällä tilallisella oli keräilijöille myynnissä yhteensä 800 tunturipöllön munaa, joista 240 perhe oli itse kerännyt. Seuraava kesä olikin menestyksekäs ja pesissä kasvoi noin 30 lentopoikasta. Löysin juhannusyönä neljä pesää, ja yksi menestyksekäs pari vieläpä pesi käytössäni olleen porokämpän tuntumassa. Vielä tuohon aikaan kaikki petolinnut olivat vihattuja, etenkin linturiistan metsästäjien keskuudessa. 2/2019 SUOMEN LUONTO 43 Vahvin ja isoin poikasista saa syödä ensin, joten sisarukset kasvavat selvästi eri tahdissa. egmaattisina poikasten näyttäessä vielä eläväisiltä, niin voi jo arvata, että ruoka on loppumassa, eikä muutaman päivän päästä poikasia enää löydy. Kävin silloin parilla pesällä, poikueet olivat suuria ja emolinnut aggressiivisia. Joukkopesintä ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, vaan ainoastaan kaksi poikasta pääsi siivilleen. Vuonna 2002 ainakin yksi pari pesi Paistunturissa, mutta seuraavaa monilukuista pesintää piti odottaa 19 pitkää vuotta. 1930-luvun jälkeen suomalaiset pesimäseudut kuitenkin tyhjenivät pöllöistä. Yhden onnistuneemman parin pesintä keskeytyi poikasvaiheessa kuin seinään, syypää taisi olla alueella kierrellyt maakotka. Tuo vuosi 1988 oli kohokohta myös minulle. 2/2019 SUOMEN LUONTO 43 ti kyseessä on parhaiten tunturipöllön vaatimuksiin soveltuva alue. Pöllöjen huikea pesintämenestys kruunasi kesän. Seuraavia pesintöjä jouduttiin odottamaan vuoteen 1987. Tunturipöllö Suomessa Kun etsitään varhaisimpia suomalaisia merkintöjä tunturipöllöistä, on syytä lähteä liikkeelle vuodesta 1907. Vuonna 1974 Käsivarren luonto tarjosi todellisen jymy-yllätyksen. Neuvostoliiton puolelta idästä vaelsi yhtäkkiä kymmeniä pesimävalmiita tunturipöllöjä, ja 40 vuoden odotus oli päättynyt
Helle saa pesää vartioivan naaraan huohottamaan. Toinen vuorokauteni tarjosi illalla luonnon raadollisen kauneuden kaikessa konkreettisuudessaan. Vietin itse telttakojussa vain kaksi vuorokautta. Kesäkuun lopulla paikalle ähelsivät Jari Peltomäki, Martti Rikkonen, Markus Varesvuo ja Jorma Luhta, tuoreet pesäkuvausluvat taskussaan. Kuvausvaiheessa tuli jopa sellainen tunne, ettei kuvaajan vierailu kerran vuorokaudessa enää juuri hetkauttanut valkoisia vaeltajia. Kojulle tullessa mukana oli aina saattaja, jonka poistuminen harhautti pöllöt uskomaan, ettei paikalle jäänyt ketään. Ensimmäisestä jäi mieleen valtava helle, huohottava tunturipöllönaaras ja teltan saunamainen kuumuus. 44 SUOMEN LUONTO 2/2019 Löysin sentään yhden poikaspesän hiukan idempää, siellä koiras haukahteli vakiokivellään ja syöksyi tulijaa kohti oikein kunnolla. Tunturipöllö, pohjoissaameksi skuol. Kuvausvalmistelut tehtiin huolellisesti. Tällä hetkellä elämme myyräsyklin kannalta odottavaisia aikoja. Tunturipöllön pesällä kesällä 2011 Utsjoen tunturierämaat, Paistunturi ja Kaldoaivi etunenässä, ovat todella rauhallisia paikkoja huhti–toukokuussa skuol. Vuonna 2011 pöllöt olivat jälleen samoilla vanhoilla pesimäpaikoillaan. Kilpisellä taas kelkkaliikenne on silloin vilkkaimmillaan. Naapuritelttaan nukahtaneelta Jorma Luhdalta meni harvinainen tilanne ohi. Kaksi virkkua poikasta lähti aikanaan lentimilleen. 44 SUOMEN LUONTO 2/2019. Heti tiesi, että tällä pesällä menee paremmin. en valitessa pesimämaastojaan. Menestynyt pari kasvatti ainakin kolme poikasta siivilleen, ehkä useammankin. Piilokojuja siirrettiin kerta toisensa jälkeen, ja jokaisella käyntikerralla varmistettiin kaiken olevan kunnossa. Ehkä valkoiset vaeltajat arvostavat rauhaa ja valitsevat siksi Utsjoen usein pesimäseudukseen. , pesii loivilla rinteillä
Vain muutama poikanen tavattiin puolenkymmeneltä pesältä, mutta pesintärytmi noudatti myyrien kannan vaihtelua ja oli tavallaan jo neljäs peräkkäinen. Naaras lehahti siivilleen ja istui parin sadan metrin päässä olevalle kivelle. Saalistus oli mahdotonta ukkoskuurojen aikaan ja tunteja niiden jälkeen. Koiraan saalistus tuotti edelleen vaikeuksia, joten yhden munan tyhjennys ei riittänyt. Kuusamo Pesässä oli alun perin ollut seitsemän munaa, niistä kuusi oli kuoriutunut ja yksi kuoriutumaton oli pesän pohjalla. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. Ehkä silloin tunturipöllö, valkoinen vaeltaja, liitää pitkin kantavin siivin suomalaisen tunturimaan kesäyön valossa. Paria vuorokautta aiemmin eläviä poikasia oli ollut viisi, nyt enää neljä. Lappeenranta 27.4. Tampere 19.4. Turku 7.4. Joensuu 22.4. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Espoo 10.-12.5. Pesän tuntumassa päivystävä naaras totesi tilanteen ja iski nokkansa pesän pohjalle jääneeseen munaan. Professori Heikki Henttonen kertoili puhelimitse edellisen syksyn hyvästä noususta Kilpisjärvellä. Kuopio 20.4. Käpertynyt kuollut sisarus kelpasi siinä missä muukin ravinto. Liminka 28.4. Perheen pääasiallisella ruokahuoltajalla, koiraalla, oli vaikeaa. Syystalvi oli kuitenkin lumitilanteen suhteen vaikea, ja sopulit liikehtivät epätavalliseen aikaan lumien sulaessa. Vaeltajan odotusta Tunturipöllöt pesivät jälleen Utsjoella vuonna 2015. Hetken touhuamisen jälkeen se toi kiven vierestä pienen saaliinsa poi kueelle jaettavaksi. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Onko myyrähuippu tänä vuonna vai seuraavana. Pori Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari 14.4. HD kiikarit ja kaukoputket 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! 8x42 468,10x42 480,12x50 518,Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään 2019 Pop-Up -kiertue 2.2. 2/2019 SUOMEN LUONTO 45 Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. Nyt elämme myyräsyklin kannalta odottavaisia aikoja. Muna tyhjennettiin pieninä murusina sisarusten nälkää helpottamaan. Virolahti 25.-26.5. Kajaani 13.6. Helsinki 23.3. se värinätön vaihtoehto puujalustat FF Finnstick -staijauskeppi ES80EDv4 + 20-60 SDLv2 okulaari ja laukku Nyt kätevä kaksoistarkennus! MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X KAUTTAMME Lintumatkat ja -kurssit www.lintukurssit.info SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Huhtikuussa olisi helpompi sanoa, mutta oletan sen ainakin Metsä-Lapissa osuvan vasta vuodelle 2020. Vaasa 5.5. Kuopio 16.2. Virolahti 11.6. Tumma untuvapeite piilottaa poikasen tunturimaisemaan.. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, millainen noususta tulee, eikä edes sitä, mihin vuoteen huippu sijoittuu. Se oli osittain haudottu, mutta alkio oli menehtynyt. Espoo LINTUPÄIVÄ 30.3. Porvoo 6.4. Virolahti 15.-19.5. n Kirjoittaja on inarilainen ammattiluontokuvaaja. Pohjoinen luonto on lähestymässä karvakansan rytmikkään 4–5-vuotisen runsauden vaihtelun huippua
TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA Naalin laulu palasi 46 SUOMEN LUONTO 2/2019 ARKTIS. 46 SUOMEN LUONTO 2/2019 Tyynenä kevätyönä tunturissa kulkijan voi jälleen yllättää naalin kutsuhuuto. Napakettu yrittää ihmisen tuella takaisin Suomeenkin. Luontokuvaaja Jorma Luhtaa onnisti hiihtoretkellä Enontekiöllä
2/2019 SUOMEN LUONTO 47 2/2019 SUOMEN LUONTO 47 Ankara pakkastuuli puhkuu tunturin kumpareet lumettomiksi ja kasaa nietosta naalin ympärille. Näissä oloissa yksikään toinen nelijalkainen ei pärjäisi yhtä lämpimänä kuin naali.
Haluan vilkaista tähtien paljoutta ja puolen yön alla hulmuavia revontulia. 1980-luvun lopussa alkoivat lämpimät eurotalvet, ja myyrien ja sopuleitten neljän vuoden sykli katosi. 48 SUOMEN LUONTO 2/2019 Kun tulen teltasta, revontulivyö luikertelee pohjoistaivaalla.. Edellisen kerran se oli arkipäivää neljäkymmentä vuotta sitten. Naali rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940. Telttakangas ei humise eikä edes värähtele. Nämä kaksi sukulaislajia eivät sovi rinnakkain. Se on samanaikaisesti sointuvan kirkas ja kettumaisen käheä. Pohjoismaisten naalien ensimmäisen romahduksen aiheutti liikametsästys. Sisustan teltan, sytytän painekeittimen, kokkailen ja nautin lämmöstä. Vielä 1970-luvulla kotimaankin tuntureilla asui niukka mutta vakaa naalikanta. Ketut valloittivat tunturiylängöt. 48 SUOMEN LUONTO 2/2019 L umimyräkkä Suomi-neidon sormenpäissä on puhkunut melkein viikon. Kulkijan päivä päättyy ja kömmin makuupussiin. Idästä kiirii viisitai kuusitavuinen haukku. Vähän ennen iltaa aurinko pilkistää pilvien välistä ja punaa tunturiylänköä. Joudun painamaan hangelle levittämääni telttakääröä polvilla ja ahkiolla, jotta vinkka ei riepottele kangasta matkoihinsa. Ja sitten sydän pompahtaa! Idästä kiirii viisitai kuusitavuinen haukku. Kun kiristelen yömajani viimeisiä naruja ja lapioin lumipaakkuja liepeiden päälle, tuuli asettuu ja pilvet kiiruhtavat idän horisonttiin. 1990-luvun puolivälin jälkeen pesinnät loppuivat niin Enontekiöllä kuin Uts joellakin. Tyynenä yönä, peninkulmia jatkuvan tunturiylängön keskellä, naalin keväthaukun kokee tänne kuuluvankin. Metsästys, myyräsyklit, kettu 1900-luvun alussa naalit olivat niin runsaita, että sopulivuosien jälkeisinä nälkävuosina niitä vaelteli Etelä-Suomessa asti. Kun ketut tulivat, naalit katosivat saman tien. Tosiasiassa 2000-luvun Suomessa ääni on kaikkea muuta kuin jokaöinen. Näin tyyntä on avotunturissa kovin harvoin. Naalikanta romahti muissakin Pohjoismaissa. Ulkona linnunrata kaartuu luoteisen taivaan poikki, pohjoisessa kiemurtelee revontulivyö idästä länteen. Kaksi tuntia myöhemmin herään kelloni pirinään
2/2019 SUOMEN LUONTO 49 2/2019 SUOMEN LUONTO 49 Naalin lumijäljet eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin ketulla.
Lisäruoka käänsi naalikannan nousuun. Vaeltaja vaeltaa kauas Viime vuosiin asti on kannettu huolta eristyneiden naalipopulaatioiden perimän köyhtymisestä. Ruokinta-automaatti ei ole nopeusvalvontakameraa parempi paikka päästä valokuvaan. Myös Enontekiöllä vanhassa pesäluolastossa kuukausia oleskellut naali oli poikasena korvamerkitty viisisataa kilometriä havaintopaikasta lounaaseen. Nyt ajattelen myönteisesti: Aivan kaikki ei väistämättä muutu huonommaksi. 50 SUOMEN LUONTO 2/2019 Naali mahtuu ruokinta automaatin putkeen, mutta ketulle se on liian ahdas. Toinen kerta toden sanoo Hiihtoretkeni jatkuu koilliseen ja itään lähelle Norjan rajaa. Ruotsissa naalin ruokinta yltää nykyisin myös Norrbotteniin, Pohjolan laajimpiin tunturierämaihin. Ruotsissa ja Norjassa naalit tekivät paluuta, mutta Suomi pysyi naalittomana. Keväisellä lumettomalla tuulenpieksemällä valkoturkki näkyy kauaksi. Ruokinta elvytti kannan Koiranruualla täytettyjä tynnyrija putkihökötyksiä viriteltiin 2000-luvun alussa rahaa ja vaivaa säästämättä eteläisen Skandinavian tunturialueille. Lumiset olot ovat huhtikuussa pian historiaa, ja se aiheuttaa haasteita naalillekin.. Elpyminen alkoi havumetsien ympäröimillä tunturiylängöillä, joissa alun pitäen oli vain muutama naali. Sitä mukaa kun ruokinta-automaatteja vietiin yhä kauemmas naalinsuojelun ytimestä, Tukholman yliopistosta, myös naalipoikueita varttui yhä pohjoisempana. Se kiertää telttaa ja haukkuu minulle tai minua. 50 SUOMEN LUONTO 2/2019 50 SUOMEN LUONTO 2/2019 Ruotsissa ja Norjassa alkoi tarmokas naalin tutkimusja suojelutyö. Lähin naalipari pesii muutaman peninkulman päässä Kilpisjärveltä. n Aivan kaikki ei väistämättä muutu huonommaksi. Nerokas ruokintalaite antoi myyrättöminä ja sopulittomina talvina naaleille ylivertaisen kilpailuedun suhteessa kettuihin. Kun naalikanta alkoi saavuttaa täyden tiheyden eteläisillä tunturiylängöillä, kettujahdin tarve vähentyi. Naalikanta kasvaa nyt, mutta ilman suojelutoimia kävisi päinvastoin. Lopulta myös Suomessa WWF ryhtyi rahoittamaan ja Metsähallituksen luontopalvelut ylläpitämään ruokinta-automaatteja. Tilannetta on perusteltu tuntureittemme mataluudella. Ohjeeksi patikoijalle: ylimääräiset ihmisen hajut eivät paranna naalin ruokahalua. Istun sisällä ja kuuntelen naalin haukkua aivan läheltä. Moottoriturismi, poronhoidon muutokset ja talvien vähittäinen lämpeneminen hyödyttävät kettua naalin sijaan. Naalit seikkailivat metsien poikki pohjoiseen ja pesivät runsaina Vinderfjällenin tuntureilla. Kehiteltiin ruokinta-automaatti, jonka sisäänmenoputkeen naali mahtui, mutta aikuinen kettu ei. Kilpisjärven takaisilla tuntureilla elämä on kulkenut luonnon kannalta pääosin väärään suuntaan. Tuulien ja tuiskujen jälkeen tyyntyy uudelleen, ja illan hämyssä kirpakka pakkanen jäykistää telttakangasta. Tilanne oli kummallinen. Kuitenkin Ruotsin tiheät naalikannat elävät purojen ja tunturisoiden rikkomissa laaksoissa. Njallaleaksa aukeaa usein vain muutamia kymmeniä metrejä koivurajan yläpuolella. 2015 pohjoisessa oli kohtalainen sopulivuosi, mutta eteläisillä Skandinavian tuntureilla kaikkien myyrien kannat romahtivat varhain keväällä. Viime vuosina retkeilijät ovat Utsjoen ja Enontekiön tunturiylängöillä kummastelleet sinisiä tynnyreitä, joita vartioi riistakamera. Arktinen, ilmastonmuutoksesta kärsivä nisäkäs runsastui levinneisyytensä etelälaidalla, mutta uhkasi kadota kokonaan pohjoisesta
Toisen latvaan on tarttunut vierestä kaadetun kuusen havu. Hyvästi siis, elämämme metsä, hyvästi täälläkin. Alueen laitamalle pystyyn jätetyistä haavoista toisen alaoksa roikkuu kuoren varassa kuin katkaistu raaja. Laatikoissa toistuu myös puunkäyttökonsernin viesti: ”Luomme kestävää tulevaisuutta, teemme toiveidesi metsän.” Niin korskeasti kuin ylikansallinen liikeyritys luojaksi ilmoittautuukin, on sen sanoma toki vain vallakas valhe. Tai usean ihmisiän. Hyvästi täälläkin. AUTIUTEEN ALKAVAT nousta ihmisyhteisöjen kärkihankenäyt. Kantaverkkoja ja liikenneväyliä pusketaan yli kylien, asvalttia kaulitaan, uomia kaivetaan ja kaapeleita kiskotaan, rekkajonot pitenevät, lentokoneet jylisevät, droonit suihkivat, robotit nykivät, datakeskusten jäähdyttimet pauhaavat, pörssisalien numerotaulut välkkyvät… Yhä mahtavammiksi kasataan romujen röykkiöt, yhä muovisemmiksi suurustetaan vedet, yhä kuolleemmaksi kulutetaan maa, ja yhä ahtaammiksi poltetaan maailman keuhkot. Ainestuotantoa se ehkä edistää, mutta metsää se ei voi saada aikaan, ei tänne eikä muualle, ei toiveiden metsää eikä minkäänlaista muutakaan. Ei, vaikka odottaisimme kymmenien hömötiaissukupolvien ajan. Nyt tuijotan rinnettä, jossa paljaiksi nyljetyt kivet ovat halkeilleet ja vierineet sijoiltaan ja jossa puiden oksat ja latvat törröttävät tähteinä kantojen, säleiden, koneurien, mutakuoppien, sorapalteiden, pystyyn kääntyneiden juurakkojen ja ruhjotun varvikon seassa. Pakkausten pääkallonkuvat varoittavat myrkyistä, joilla taimet on käsitelty. Tuolta tulevat hiilivaunut, tuolta tankkerit öljylastissa. Viereeni hakkuuaukon reunaan on tuotu kasa taimilaatikoita. Vihreä nä siipenä se leyhyy hiljaa tuulessa. Elämän ääniä ei kuulu. Hyvästi hömötiaiset, hyvästi sarjatalvikit ja yövilkat. n Metsä, metsempi, metsättömin 2/2019 SUOMEN LUONTO 51 A N N A RII KO N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Sen pehmeät sammalikot, vehreät saniaispainanteet, jäkäläiset kallionyppylät, tuuheat kuusenaluskätköt, solisevat kivikkonorot, kukkivat kuusamat ja lehtevät lehmukset tulivat rakkaiksi. Mutta sen valtavaa elämänmuotojen aarteistoa en olisi koskaan voinut oppia tuntemaan kuin murto-osalta, vaikka metsän jääkaudesta asti kehittynyttä elämää ei olisikaan lopetettu tähän. Jäteliemet virtaavat, hiilidioksidi tupruaa. Silvotuissa pensaissa repsottaa siellä täällä multainen sammalpatjan riekale kuin vainajan repeytynyt vaate. Jokia padotaan, soita kuoritaan, asuinsijoja upotetaan tekoaltaisiin. Tuonne avataan jättiläismäinen kaivos, ja pian jo toinen läheiselle suojelualueelle. Tuolla nujerretaan pimentolat sädehtivillä voimaloilla ja kiiltävillä tehdaskomplekseilla. Muuta liikettä ei näy. On vaikea enää hahmottaa, missä mäyrien polut kulkivat, vaikka osa niiden luolaston kattokivistä erottuu yhä paikoillaan. LIN K O LA. 51 SUOMEN LUONTO 2/2019 P äätehakkuuaukko on yksi tuhansista näkemistäni ja yksi niistä kymmenistä, jotka metsänä olivat kotini
JOUNI LAAKSONEN tuntureita 4 6 8 10 2 5 7 9 1 3 PALLAS YLLÄS PYHÄLUOSTO SALLA RUKA PALJAKKA SYÖTE HOSSA VUOKATTI SAARISELKÄ PÄ IV I N IE M I / VA ST AV A LO. 52 SUOMEN LUONTO 2/2019 52 SUOMEN LUONTO 2/2019 Tunturi-Suomen hiihtokeskuksissa ladut kulkevat niin upeissa maisemissa, että rehkimisen sijaan voi keskittyä talviluonnon ihailuun. Esittelemme kymmenen kohdetta, joissa pääsee hiihtelemään ja nauttimaan retkieväät tykkypuiden ja tuntureiden katveessa. Esittelemme kymmenen kohdetta, joissa pääsee hiihtelemään ja nauttimaan retkieväät tykkypuiden ja tuntureiden katveessa. TEKSTI JA KUVAT JOUNI LAAKSONEN T ykkyä ja tuntureita Tunturi-Suomen hiihtokeskuksissa ladut kulkevat niin upeissa maisemissa, että rehkimisen sijaan voi keskittyä talviluonnon ihailuun
Täällä pääsee ihailemaan tunturipäiden rypästä eri suunnilta. Vanhasta savottakämpästä on kuoriutunut erinomaisen tunnelmallinen taukopaikka. Latuja 200 kilometriä | Latukartta: www.retkikartta.fi 2 MONIPUOLISIN TALVIKOHDE YLLÄSTÄ VOI PITÄÄ latukahviloiden pääkaupunkina: niitä löytyy latujen varrelta lähes parikymmentä. Latulenkki Äkäslompolon kylältä pohjoisen suuntaan, Kukastunturille, alas Kotamajan latukahvilalle ja Lainiotunturin juurta takaisin kylälle kerryttää matkamittariin parikymmentä kilometriä. Järvi on puristautunut jyrkkien tunturien syliin, joten maisemat ovat hienot. Pallaksen pohjoispuolelle päästään nousemalla hengästyttävä ylämäki Vuontispirtiltä Montellin maja -nimiselle autiotuvalle. Latuja 330 kilometriä | Latukartta: www.infogis.fi/yllas, www.retkikartta.fi Nammalakurun autiotupa Pallastunturien huikeissa maisemissa. Kotamajalta voi jatkaa myös luoteeseen, Elämänluukku-latukahvilalle. Ladut kulkevat enimmäkseen kansallispuiston kauniissa vanhoissa metsissä, mutta nousevat toisinaan puurajan yläpuolelle tunturimaisemiinkin. Etelästä päin katsottuna Pallakselle avautuu panoraama jo Jerisjärven tasaisilta jääladuilta, mutta vielä upeammin Särkitunturin huipulta. Sekä Särkitunturilla että Nammalakurulla käynnistä kertyy edestakaista hiihdettävää noin kymmenen kilometriä. Yhtä pitkä ja hieno lenkki metsämaastossa on nousu Jerikseltä Mustavaaran autiotuvan kautta Pallakselle ja laskeskelu Mäntyrovan autiotuvan kautta takaisin. Lyhimmillään Särkitunturille voi lähteä Jerisjärven eteläpuolelta tien varresta. Ladulla joutuu kapuamaan jyrkästi, mutta vaiva palkitaan yhdellä Suomen hienoimmista maisemista. Montellilta latu jatkuu avotunturissa Nammalakurun autioja varaustuvalle. Jos voimia on, kannattaa poiketa Tahkokurun kodalla ihastelemassa tunturimaisemia uudemman kerran. Lyhyempi kahdeksan kilometrin vaihtoehto on hiihtää pitkulaisen Kesänkijärven poikki Kesängin Keidas -latukahvilalle ja takaisin. Huonolla näkyvyydellä avotunturiin ei pidä lähteä. 2/2019 SUOMEN LUONTO 53 1 SUOMEN KAUNEIN TUNTURIMAISEMA. Jos kolmenkympin lenkki ei säikäytä, huikean hiihtopäivän voi viettää laskemalla Pallakselta tunturien itäpuolelle Vuontispirtin metsäja jänkämaisemiin, nousemalla paljakkaan Nammalakuruun ja palaamalla korkeimpien kerojen länsipuolitse. Kukastunturi on reitin kohokohta tykyn koristamien puiden ja tunturimaisemien ansiosta. Ruuhitunturin latu Sallassa. Latukahviloiden herkut motivoivat perheen pienimpiäkin hiihtoretkelle.. PALLASYLLÄSTUNTURIN kansallispuiston sydämen muodostavat Pallastunturin kerot
Järvilatua kutsutaan aurinkoladuksi, eikä sille pidäkään keväällä suunnata ilman aurinkolaseja. Porttivaaran lenkki kiertää edellä mainittujen lisäksi Matoja Lehtovaaran ja on mitaltaan 20 kilometriä. Saariselältä kannattaa hiihtää ainakin Rumakurun päivätuville (12–16 kilometriä). Retkihiihtäjälle kiinnostavin lähtöpaikka on Suomen Latu Kiilopää -keskus. Heti alkutalvesta avattava Luulammen–Rumakurun latulenkki (24 kilometriä) tarjoaa kaksi avotunturin ylitystä, kansallispuiston metsämaastoa, Rumakurun vaikuttavan railon tunturin kyljessä sekä pari latukahvilaa. Ladulla on mittaa kymmenen kilometriä ja sen varressa on kaksi kotaa. Sotkamon Vuokatissa on laskettelurinteet, hiihtoputki, hiihtolajeihin erikoistunut urheiluopisto ja kylpylä, mutta Vuokatti ei ole vain urheilijoiden ja laskettelijoiden mekka, vaan myös mainio kohde retkihiihtäjälle. Jo hiihto Kiilopäältä Luulammen latukahvilalle ja takaisin (12 kilometriä) saattaa herättää kaipuun päästä pitemmälle vaellukselle UKK-puiston sydänosiin, sillä Kiilopää-tunturin hartialta näkyvä erämainen maisema on lumoava. 54 SUOMEN LUONTO 2/2019 3 ERÄMAAN LAIDALLA URHO KEKKOSEN KANSALLISPUISTON ansiosta maisemat ovat Inarin ja Sodankylän rajalla kohdillaan. Saariselkä on suuri ja vireä matkailukeskus hotelleineen, kauppoineen ja laskettelurinteineen, sekin aivan kansallispuiston kupeessa. Kiilopäältä Luulammelle vievältä ladulta aukeaa komea tunturimaisema.. Erämaisimman ikimetsätunnelman tavoittaa hiihtämällä Saariselältä Vellinsärpimäojan päivätuvan, Taajoslaavun ja Luulammen kautta Kiilopäälle (30 kilometriä). Hiihtolomaviikoista eteenpäin Rautulammen lenkki (24 kilo metriä) on hyvällä säällä loistava tunturimaisemien tykitys. Vaarojen metsistä vain pieniä sirpaleita on suojeltu, mutta latujen varsilla on silti kaunista varttunutta metsää. Kettumäen lenkki kiertää Vuokatin vaarajonon pohjoisimmat huiput, Iso-Pöllyn, Pikku-Pöllyn ja Keiman vastapäivään. Kettumäen lumen kuorruttama kota on rauhallinen, kun taas Ainolassa on enemmän vilinää. Alamaastoissa kulkee helppoja latuja mäntykankailla ja järvien jäillä. Latuja 150 kilometriä | Latukartta: www.vuokatti.fi Vuokatti on mainio kohde myös retkihiihtäjälle. Sen varressa on kolme kotaa ja latukahvila. Latuja 200 km | Latukartta: www.kiilopaa.fi, www.saariselka.com 54 SUOMEN LUONTO 2/2019 4 EI VAIN URHEILUKOHDE VUOKATIN VAARAJONOA koristaa talvisin tykky, ja ylärinteille suuntautuvat ladut palkitsevat. Rautulammellekin lähdetään Kiilopäältä
Naavaparrat ovat yleinen näky Kuusamon laduilla. 2/2019 SUOMEN LUONTO 55 6 RAUHAA HIIHTOKESKUKSEN NAAPURISSA RUKATUNTURIN NAAPURISSA sijaitseva Valtavaaran 11-kilometrinen latu johdattaa samannimisen luonnonsuojelualueen naavalettisiin ikikuusikoihin. Toisin kuin edellisissä kohteissa, täällä tuntureita katsellaan aina metsän suojista tai aavan laidalta. Hiihdolle Pyhätunturin viiden huipun tunturirykelmän ympäri kertyy mittaa kolmisenkymmentä kilometriä. Lenkin varressa on useita päivätupia ja latukahviloita. Aamulla voi linja-autolla hurauttaa keskuksesta toiseen ja hiihtää koko päivän kansallispuiston maisemissa päivätupien kautta takaisin omaan majapaikkaan. Koko päivän mittaisella hiihtoretkellä näkee Suomen syvimmän kurun eli Isokurun viillon tunturiseinämässä, valkeina hohtavia paljakkapäitä, ikimänniköitä ja Salmiaavan komeaa aapasuota. 2/2019 SUOMEN LUONTO 55. Latuja 150 kilometriä | Latukartta: www.pyha.fi, www.luosto.fi Pyhätunturin ympäri kiertävältä ladulta näkee tunturiryppään kurut ja kerot joka suunnalta. Pyhältä on Luostolle 32–39 kilometriä reitinvalinnan mukaan, ja sama toiseen suuntaan. Myös neljän järven kierros Valtavaaran ja Konttaisen juurella on palkitseva. Kuusamon Rukalla lomailevan kannattaa muistaa myös Riisitunturin ja Oulangan kansallispuistot. Huipulta aukeaa esteetön maisema joka suuntaan, muun muassa Yli-Kitkan järven yli Riisitunturille. 18 kilometrin kierroksen varressa on kaksi latukahvilaa ja muutama laavu. Yöpyä voi autiotuvissa. Sekä erämaalatu Riisitunturin autiotuvalle että leveämpi latubaana Ison Karitunturin päivätuvalle kulkevat todellisessa satumetsässä. Ukkoja Pikku-Luoston ympäri kiertävän lenkin länsiosa tarjoaa latuverkoston upeimmat ikimetsät, ja Luoston jyrkät rinteet ovat vaikuttavia. Oulangalla erämaalatu Juumasta Kiutakönkäälle sopii mainiosti parin kolmen päivän talviretkeen, kun saa vain paluukyydin järjestettyä. Konttaisen jyrkkä ja jyhkeä hahmo näyttäytyy vaikuttavasti Konttaisjärven yli kulkevalle ladulle. Pyhätunturi ja Luosto ovat kaksi erillistä laskettelukeskusta, joita yhdistävät sama kansallispuisto, latuverkosto ja hiihtobussi. Latuja 90 kilometriä | Latukartta: www.ruka.fi 5 HIIHTÄEN HALKI PUISTON PYHÄLUOSTON KANSALLISPUISTO on kuin pienoiskokoinen Pallas-Ylläksen puisto: tunturien ketju nousee alavasta metsämerestä. Kodalta latu jatkaa viehättävän lenkin luonnonsuojelualueen sydämessä ennen paluumatkaa Saaruan pysäköintialueelle. Riisituntu rin autiotupa tykkypuid en katveessa . Valtavaaran huipulle ei johda latua, mutta yleensä lenkin puolimaissa sijaitsevalta kodalta laelle kulkee tamppaantunut polku
Syötteellä pääsee lähes aina nauttimaan upeista tykkymaisemista. Ahmatuvan lisäksi hiihtäjää palvelee kolme päivätupaa. Latuja 120 kilometriä | Latukartta: www.syote.fi 3,5 kilometrin ladulle voi lähteä koko perheen voimin. Harvaa kolkkaa Suomessa voi kutsua aidosti kirveenkoskemattomaksi, mutta tämä entinen Metlan tutkimusmetsä sekä viereinen Paljakan luonnonpuisto ovat paljolti tätä. Jos voimia on, kannattaa kiertää myös Ahmavaaran ympäri. Isoja Pikku-Syöte ovat laskettelukeskuksia, ja niiden ympäristössä kiertelee laaja latuverkosto. Latuja 160 kilometriä | Latukartta: www.ukkohalla.fi, www.paljakka.fi 8 VARMA TYKKYLUMIPAIKKA SYÖTTEEN KANSALLISPUISTO Pudasjärvellä on myös kuuluisa tykkylumestaan. Naapurihiihtokeskuksessa Ukkohallassa kannattaa ainakin hiihtää Vorlokin latukahvilalle, jolloin saa nauttia Pienen Tuomivaaran rinteille levittäytyvän Vorlokin Natura-alueen luonnontilaisista maisemista. Hiihtäjiä on vähemmän ja runsaslumisen korpikuusikon tunnelma väkevämpi. Kokkoharjun männiköt hurmaavat kymmenen kilometrin lenkillä. 56 SUOMEN LUONTO 2/2019 7 KIRVEENKOSKEMATON PALJAKKA PALJAKAN MUSTAKUMMUSSA niin kutsuttu Metlan Ensilumen latu on ehkä Suomen helpoin paikka hiihtää tykkylumen koristamassa aarnikuusikossa. Ympäristönäytepankin takapihan metsässä on kota. 56 SUOMEN LUONTO 2/2019. Autolla pääsee Paljakan Ympäristönäytepankin pysäköintialueelle. Henkilökohtaisen 22 vuoden koejakson aikana vain yhtenä helmikuuna on ollut niin leutoa, että tykky oli romahtanut alas kuusista. Latvalamminsuo on yksi kauniista, tykkymetsän reunustamista avosoista ladun varressa. Syötteen luontokeskukselta Ahmatuvan latukahvila-autiotuvan kautta kiertävä latu on 18 kilometriä pitkä, ja näkymät koostuvat ikikuusikoista ja luonnontilaisista soista. 3,5 kilometrin latu kiertää melko tasaisessa maastossa ja tykkytykitys on tauotonta. Aina muulloin tykky on ollut suurenmoista. Yhteen kuuseen voi olla takertuneena jopa useita tonneja lunta, ja osa kuusista onkin muuttunut täyslumisiksi patsaiksi, joista neulasia ei näy
Tapahtuman aikana verkkokaupasta ja ovelta 19/12/39 €. Kerran viikossa ajettava parin kilometrin erämaareitti Lihapyörteen parkkipaikalta kuljettaa Värikallion kalliomaalauksille. Tutustu samalla Kuva&Kamera-tapahtumaan, josta saat neuvot ja välineet parempiin luontokuviin. Lyhyempi Ruuhitunturin latu on 15 kilometriä, mutta tunturin ympäri voi kiertää koko 20 kilometrin lenkin. Alkumatkasta ladun varressa on kovallakin pakkasella sulana pysyvä Sotkan Ämmin lähde, jonka partaalla voi yhyttää kuukkelin keikistelemässä. Hossassa voi pitää tauon autio tuvalla.. Ala-Valkeisen tuvan ja Muikkupuron kuvankauniin laavun kautta kulkevalla Jatkonvaaran osuudella saa hiihtämisen lisäksi kävellä, lumikenkäillä tai ajaa läskipyörällä. goexpo.fi outdoor FILLARI SPORT GOLF OUTDOOR KUVA&KAMERA HELSINKI HORSE FAIR 15.–17.3.2019 Messukeskus Helsinki outdoor 9 HIIHTÄMÄLLÄ KALLIOMAALAUKSILLE HOSSAN KANSALLISPUISTOSSA luonteva lähtöpaikka ladulle on Hossan luontokeskus. 2/2019 SUOMEN LUONTO 57 15.–17.3.2019 Messukeskus Helsinki GoExpon Outdoor-alueelta löydät varusteet ja vinkit luonnossa liikkumiseen. Muu osa lenkistä on latua. Latuja 50 kilometriä | Latukartta: luontoon.fi/hossa 10 VEISTOKSELLINEN RUUHITUNTURI SALLAN RUUHITUNTURISSA hurmaavat tykkykuuset ja lumen kauttaaltaan huurtama näkötorni. Hossassa ladut ovat kapeita, vain perinteiseen tyylin soveltuvia retkihiihtolatuja. Myös reilun parinkympin lenkki Kalliojärven päivätuvalle tarjoaa erilaisen ja erämaisen elämyksen. Latuja 160 kilometriä | Latukartta: loma.salla.fi Tunturimaise ma lumen huurtamasta näkötornista. Noin kuuden kilometrin hiihdon jälkeen metsä muuttuu paksun tykkykuorman koristamaksi. Parasta on kulkea mahdollisimman pitkä latuosuus kansallispuiston sisällä, joten reilun 20 kilometrin lenkki Ala-Valkeisen autiotuvalle houkuttaa. Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa. Paluumatkalla latu kulkee vielä Puukkojärven autiotuvan ja parin tulipaikan kautta. Somerjärven vedenpinta ei ole laskenut sitten kivikauden ja Värikallion maalaukset ovatkin edelleen jääkannella tai ruuhessa seisovan ihmisen katseen korkeudella. suomen suurin urheiluja ulkoiluareena! Avoinna: pe klo 12–20 (Kuva&Kamera klo 12–17), la klo 10–18, su klo 10–17 Liput edullisemmin (16/10/36 €) verkkokaupasta, kun ostat ne viimeistään 14.3., shop.messukeskus.com. Käynti Ruuhitunturista vähemmän huollettua uraa pitkin Aihkipetsin päivätuvalla (9 kilometriä edestakaisin) on hieno lisä
58 SUOMEN LUONTO 2/2019 JÄLKEMME LUONNOSSA Katri Niskanen: Piikkilankaa. ”Aikoinaan meren rannalle perustetun kaatopaikan jäljiltä kivien joukkoon on sekoittunut veden hiomaa värikästä lasimurskaa.” 58 SUOMEN LUONTO 2/2019. ”Kilpisjärven tuntureilta löytyy paljon saksalaisten Lapin sodan jälkeensä jättämää romua; ruosteista piikkilankaa, säilyketölkkejä, ruuveja, saranoita, vateja, ämpäreitä, lasinsirpaleita sekä onneksi myös maatuvia lautarakenteita.” Klaus Grönborg: It’s all over. ”ihmiset hylkäävät luontoon sohvia ja peittoja ja muuta, minkä seuraksena kankaan ja harson palasia ja täytettä löytyy ympäriinsä metsästä.” Touko Heikkinen: Veden hiomaa
2/2019 SUOMEN LUONTO 59 Suomen Luonto järjesti Luontokeskus Haltian kanssa Ihmisen jälki luonnossa -kuvakisan. TEKSTI LAURA SALONEN I hminen jättää luontoon yhä näkyvämpiä jälkiä. Toisaalta toimintamme jäljet näkyvät myös paljon laajemmassa mitassa, esimerkiksi ilmaston lämpenemisen tai monimuotoisuuden köyhtymisen muodossa. Kuvat paljastavat, millaisia jälkiä jätämme toimillamme ympäristöön. ”Muiden aiheuttamat jäljet harmittavat meitä erityisesti niissä ympäristöissä, joita pidämme tärkeimpinä joko henki2/2019 SUOMEN LUONTO 59. Ihmisten, erityisesti muiden, jättämät näkyvät jäljet aiheuttavat meissä usein mielipahaa, ahdistusta tai kiukkua. Nykyään on vaikeaa löytää paikkaa, jossa ihmisten läsnäolo ei jollain tavalla erottuisi. Jälkiä on hyvin erilaisia: sellainen voi olla roska luontopolulla tai vaikkapa avohakkuulla tuhottu vanha metsä
Jotkin ympäristöongelmat taas ahdistavat vain osaa ihmisistä.” Pihkala on tutkinut ympäristöahdistusta ja julkaisi viime vuonna aihetta käsittelevän kirjan Päin helvettiä – ilmastoahdistus ja toivo (Kirjapaja 2017). Odotin muutaman päivän ja etsin dronella ylhäältä paremman näkymän.” Heikki Ketola: Aarniometsän tuho. Vaikeasta aiheesta huolimatta kuvakisaan lähetettiin yli 170 kuvaa, joiden parhaimmistoa esittelemme näillä sivuilla. Heräsin teltassani savuun. 60 SUOMEN LUONTO 2/2019 lökohtaisista syistä tai tieteellisen ymmärryksen vuoksi”, kuvailee ympäristötutkija ja kirjailija Panu Pihkala. Syitä ihmistoiminnan jälkien aiheuttamalle ahdistukselle on Pihkalan mukaan useita. ”Ihmisen aiheuttama metsäpalo Hangossa. On jälkiä, jotka herättävät miltei kaikissa inhoa ja ahdistusta, kuten merten muoviroskat. Hän panee merkille, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei kuvissa näy. Suomen Luonto järjesti yhdessä Haltian kanssa Ihmisen jälki luonnossa -kuvakisan verkossa. Ihminen voi kokea myötätuntoa luonnon puolesta. ”Jos ihminen ymmärtää, miten ekosysteemi tai sen osa kärsii ihmisen toiminnan tuottaman jäljen seurauksena, hänessä herää erilaisia tunteita. ”Kuusamon yhteismetsä hakkasi aarniometsää EteläKuusamon Kontiokankaalla ja aurasi alueen paikoitellen hyvinkin syvältä. Näky on kaunis, mutta taustalta paljastuu ekosysteemien kannalta ongelmallista ihmistoimintaa, kuten esimerkiksi Veden hiomaa-kuvan lasiroskissa”, Pihkala kommentoi Suomen Luonnon valitsemia kuvia. Christian Alfthan: Hangö skogsbrand. Hän on myös ollut mukana toteuttamassa Espoon Luontokeskus Haltiassa esillä olevaa Jälki-näyttelyä, joka tuo esiin ihmisen luontoon jättämiä jälkiä pohjoismaisten valokuvaajien otosten ja henkilökohtaisten tarinoiden kautta. 20 voittajakuvaa on maaliskuussa esillä myös Luontokeskus Haltiassa. ”Ihmisillä on erilaisia tapoja katsoa luontoa. Ahdistus voi nousta myös ihmiskeskeisistä syistä eli sen vuoksi, että pelkäämme oman ja muiden ihmisten tulevaisuuden puolesta”, Pihkala pohtii. ”Valittujen kuvien joukossa on monia sellaisia, jotka ilmentävät traagista kauneutta, aivan kuten Luontokeskus Haltian Jälki-näyttelyssäkin. Haavat tapettiin pystyyn kaulaamalla.” 60 SUOMEN LUONTO 2/2019. Kisassa etsittiin kuvia, jotka paljastavat ihmisen toiminnan jälkiä luonnossa, kuitenkin esteettisellä tavalla. Kohteella oli myös järeiden haapojen ryhmiä
n Jälki-näyttely on esillä Luontokeskus Haltiassa Espoossa 12. ”Metsässä huomasin ihmisen taideteoksen kalliossa, ja sen vieressä oli upea luonnon taideteos jäästä.” Jussi Helimäki: Kaivurit kasalla. 2/2019 SUOMEN LUONTO 61 ”Jotkin jäljet herättävät kaikissa inhoa ja ahdistusta.” ”Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa on toistaiseksi vaikea kuvata. Kohtuuttomat vauriot vihastuttavat, esimerkiksi Kaivurit kasalla -kuvassa. maaliskuuta. Kuvakisan voittajakuvat ovat nähtävillä 2.–31. Kuvissa esiintyvien roskien kaltaiset jätökset taas inhottavat. Kiviõlin kaupunki tunnetaan tuhkamäistään. ”En ymmärrä miksi luontoon hakeudutaan ja sitten sitä kuitenkin tuhotaan.” Marleena Lemström: Näkemyksiä. Ilmastonmuutos tietysti yleisesti pelottaa ja ahdistaa”, Pihkala luettelee. 2/2019 SUOMEN LUONTO 61 JuhaPekka Nevalainen: Rakkauden arvet. Entä minkälaiset jäljet herättävät Pihkalassa negatiivisia tunteita. toukokuuta asti. ”Erityisesti ajattelemattomuus surettaa, kuten Rakkauden arvet -kuvassa. Mäki sisältää öljyliuskeen jalostuksessa jäljelle jäävää jätettä. ”Kaivinkoneet Kiviõlin tuhkamäellä ItäVirumaalla, Virossa. Toki voi kuvata toimintatapoja, jotka aiheuttavat ilmastopäästöjä, kuten useammassakin valituista kuvista tehdään”, Pihkala kommentoi. Nykyään Kiviõlin tuhkamäellä sijaitsee seikkailukeskus, jossa voi muun muassa kuntoilla ja lasketella.”
62 SUOMEN LUONTO 2/2019 Kahden kilometrin päästä Jyväskylän keskustasta löytyy hiljainen metsä. Pitkät rappuset johtavat ensin kampuksen läpi ja vielä vähän rinnettä ylöspäin metsään. Rinteen lehtometsässä kukoistavat monet kasvupaikan suhteen nirsot lajit, kuten lehtokuusama, kevätlinnunherne ja näsiä. Tyyni sää on antanut lumen kasautua kuusien oksille, jotka riippuvat nyt raskaina. Kuulemani mukaan sen alkuperäinen elinalue Ylistöä ylös RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO 62 SUOMEN LUONTO 2/2019. 1990-luvulla osa metsästä rauhoitettiin harvinaisen hienouurresulkukotilon suojelemiseksi. Aluetta on käytetty monella ekologian kurssilla esimerkkinä, eikä suotta. Mäkeä reunustavat valkoiset yliopistorakennukset, joiden takaa pilkottava metsä on tullut tutuksi minulle ja monelle muulle luonnontieteiden opiskelijalle. TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN Y listönmäki kohoaa järvestä jyrkkänä. Kiipeän yhteensä melkein 140 askelmaa
Jäljellä on pystyreunainen aukko metsässä. 2/2019 SUOMEN LUONTO 63 RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO Kalliosta on louhittu harvinaista kivilajia, dioriittia. 2/2019 SUOMEN LUONTO 63
Ehdin melkein mäen laelle, kun metsän puolelle poikkeaa polku. Lunta on satanut paljon, mutta koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät pitävät reitit avoinna. Siellä täällä retkottaa röykkiöittäin kulmikkaita paasia, jotka lumi on nyt peitellyt lähes näkymättömiin. Maisema on häkellyttävä, vaikka olen nähnyt sen jo lukuisia kertoja. 64 SUOMEN LUONTO 2/2019 on nyt kampuksen alla, mutta kotiloita siirrettiin kuntan mukana ylärinteeseen ennen rannan raivaamista. Parin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta, Jyväsjärven lounaisnurkassa. Metsän keskellä aukeaa pyöreähkö pystysuora reikä kalliossa, halkaisijaltaan se lienee parikymmentä metriä. KENELLE. YLISTÖNMÄKI MISSÄ. Kaupungin neuvonnasta minulle kerrotaan, että mäeltä on aikoinaan louhittu Jyväskylän musta -nimellä tunnettua pyrokseenidioriittia, joka on alueella yleinen, mutta maailmalla harvinaisempi kivilaji. Polku vie aukiolle, joka on paasien tavoin jälki alueen menneisyydestä. Maisema poikkeaa selkeästi keskimääräisestä jyväskyläläisestä metsästä . Ylistön maiseman erikoisuus ovat kivet. Pyyhkäisen vastasatanutta lunta, ja sen alta paljastuu heti muutama kellertävä papana. En tiedä, onko Polku nousee paikoin jyrkästi Ylistönmäen rinnettä. kädet eivät yletä paksujen runkojen ympäri ja vanhan haavan pinta on niin ryhmyinen, etten ole tunnistaa puulajia. KOKO: Naturaalue 15 hehtaaria, mutta koko metsä ei ole suojeltu. Jyväskylässä pistäytyville ja kaupungin asukkaille.. Kävin täällä viime keväänä ihmettelemässä liito-oravien papanoita, jotta tunnistaisin ne maastossa luontoinventoinnin kurssilla. Ehkä suurisilmäinen liituri kömpii tänäkin iltana kolostaan heräilemään tämän kuusen oksalle. Tätä nykyä Ylistönmäki on lajin ainut tunnettu esiintymispaikka Suomessa, mutta itse en ole pientä nilviäistä onnistunut tähän mennessä huomaamaan. Pysähdyn kookkaan kuusen juurelle. Ehkä tänäänkin suurisilmäinen liito-orava heräilee tässä kuusessa. Paikalle pääsee jalan, pyörällä tai busseilla 5 ja 5K. Lähden seurailemaan polkua lumisten oksien varjoon. Mitähän liitureille kuuluu
Metsäretkeen ei tarvitse valmistautua mitenkään, vaan sinne voi poiketa hetken mielijohteesta. Sinne on helppo mennä aamulla ennen luentoa tai lounastauolla ruokaa sulattelemaan. Retkikahvi ja lumeen piirretty naama nostavat hymyn huulille.. Niiden takaa loimottaa kallioon maalattu neonkeltainen graffiti, joka muistuttaa, että olen vain parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Lintuharrastajille läheltä löytyy ruokintapaikka, lintutorni ja lava. Kaikki Ylistönmäen linnut tuntuvat siirtyneen metsästä lintulautojen ääreen. Kaikki aukiota reunustavat puut ovat kumartuneet kaarelle lumen painosta. Opastekyltti näyttää kokeneen kovia vuosien saatossa. Siitä huolimatta ympärillä on rikas ja kaunis luonto, josta löytyy aina uutta ihmeteltävää ja jossa mieli kevenee. Keväisin täällä voi kuulla viitasammakon pulputuksen. Joku on piirtänyt lumeen hymynaaman. Tulen ulos metsästä pientaloalueen reunaan. SIPPULANNIEMI: Poluilla pääsee näkemään monenlaista maisemaa. Metsä on aivan hiljainen ja liikkumaton, lumi ei päästä edes lähellä kulkevan Rantaväylän huminaa läpi. Istahdan hetkeksi kuopan laidalle ja hörppään termoksesta kahvia lämmikkeeksi. HAUKANNIEMI: Niemen nokassa on mukava nuotiopaikka. Padottu joki aiotaan vapauttaa, jotta virtavesieliöstö viihtyisi uomassa. Nyt näkymä on täysin toinen. Räikeä graffiti muistuttaa, että ollaan edelleen kaupunkialueella. n JYVÄSKYLÄN PARASTA KAUPUNKI LUONTOA TOURUJOKI: Joen varsi on suojeltu ja sinne on rakennettu reittejä kaupunkilaisten iloksi. Olen kaupunkiluonnon suurkuluttaja, ja Ylistössä kiteytyy kaikki se, mitä lähimetsissä arvostan. Kuusen juurelta vastasataneen lumen alta löytyy liitooravan papanoita. Alueen sijainnista huolimatta saan olla aivan itsekseni, kunnes ohitse pyyhältää lenkkeilijä, joka kehuu lumista maisemaa. Tuntuu kuin äänet olisi käännetty takaisin päälle, muutama auto ajaa ohi ja tintit mekastavat. Pakkasessa ei parane kauan istuskella, joten jatkan matkaani alarinteeseen, kohti suojelualueen reunaa. Aluetta kiertää golfrata, joten pidä silmät auki lentävien pallojen varalta. 2/2019 SUOMEN LUONTO 65 kuoppa ollut syväkin, mutta vuodet ovat täyttäneet sen vedellä ja suokasvillisuudella
Sään armoilla Tutkija sään ja ilmaston vaikutusta ihmisen terveyteen. 66 SUOMEN LUONTO 2/2019. H o m o sa p ie n s TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT SUSANNA KEKKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 2/2019 Sään armoilla Tutkija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta on selvittänyt sään ja ilmaston vaikutusta ihmisen terveyteen
Ja kun luonnon monimuotoisuus vähenee, se voi vaikuttaa myös uusien lääkkeiden kehittelyyn.” Kaupungit kuumenevat Ruuhela tutkii parhaillaan, miten kaupungin lämpösaareke eli rakennusmassaan kerääntyvä ja sieltä ilmaan vapautuva lämpö vaikuttaa kaupunkilaisten kuumarasitukseen. Ne saattavat levitä esimerkiksi rankkasateiden ja tulvien seurauksena. Silloin suomalaisten kuolleisuus on pienimmillään.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Kaupungissa voi olla yhdeksän astetta lämpimämpää kuin maalla.” ”TALVIKENKIEN pohjissa täytyy olla hyvä pito. Tutkimuksen mukaan helleaaltojen aikana kuolleisuus kasvaa. Liukastumistapaturmat ovat esimerkki sään ja ilmaston suorista terveysvaikutuksista ihmiseen. Lämpötilan lisäksi kuolleisuuteen vaikuttavat mitä ilmeisimmin muutkin vuodenaikojen mukaan vaihtelevat tekijät kuten esimerkiksi in. ”Ihminen on lähtökohtaisesti trooppinen nisäkäs, ja sellainen minäkin pohjimmiltani olen. Silloin tein paljon retkiä Schwarzwaldin metsissä.”. ”Saksan ilmatieteen laitoksella on Freiburgissa Biometeorologian tutkimusyksikkö, ja Saksassa annetaan terveyssääennusteita eri riskiryhmille kuten sydän-, astmaja reumapotilaille.” Monet krooniset sairaudet ja lääkkeet voivat tehdä ihmisistä sääherkkiä, sillä ne vaikuttavat kehomme kykyyn vastata kuumaja kylmärasitukseen. Suomessa ilmaston lämpeneminen suosii puutiaisen ja sen kantamien tautien leviämistä miltei koko maahan. Siinä tutkitaan sään ja ilmaston vaikutuksia elolliseen luontoon, niin ihmisiin, eläimiin kuin kasveihinkin. ”Suomessa yhteiskunnan monet eri sektorit hyödyntävät sääpalveluita jo melko hyvin, mutta terveyssektorilla säähän liittyviä riskejä ei ole vielä tunnistettu laajasti ja sääpalveluita ei juurikaan hyödynnetä”, Ruuhela kertoo. ”Hormonaaliset tekijät voivat selittää reaktiota ilmanpaineeseen, mutta se ei ole tässä välttämättä ainoa vaikuttava tekijä, vaan ilmanpaine voi olla indikaattori tietystä säätyypistä.” Sään ääriolot lisääntyvät Ruuhelan tutkimusalaa kutsutaan biometeorologiaksi. Ruuhela tutki loppuvuonna tarkistetussa väitöskirjassaan kuolleisuuden lämpötilariippuvuutta sekä itsetuhoisuuden ilmastoja sääriippuvuutta. uenssakausi ja auringonsäteilyn määrä. ”Kaupunkialueella voi olla jopa neljästä yhdeksään astetta lämpimämpää kuin sitä ympäröivällä maaseudulla.” Talvella tästä on kaupungissa hyötyä ja lämmitysenergiaa kuluu vähemmän, mutta kesällä lisäasteet pahentavat kuumuuden aiheuttamaa rasitusta. Kun ilmasto tulevaisuudessa muuttuu, myös sen aiheuttamat terveysriskit muuttuvat. ”Pimenevät talvet lisäävät itsetuhoisuutta, ja siihen voi vaikuttaa myös ilmanpaine”, Ruuhela sanoo. ”Keskimääräisiin ilmasto-olojen muutoksiin Suomessa ihmiset voivat sopeutua pitkällä aikavälillä melko hyvin. Ostin repun vieraillessani Saksan ilmatieteen laitoksella keväällä 2016. Tulevaisuudessa palveluille voi kuitenkin olla tarvetta, sillä Suomen ilmasto tulee lämpenemään noin 0,4 astetta vuosikymmenessä. ”Jalankulkusääpalvelu kehitettiin 2000-luvun alussa ehkäisemään liukastumistapaturmia, jotka aiheuttavat paljon kustannuksia myös terveydenhuollolle ja esimerkiksi työikäisille pitkiä sairaslomia”, sanoo tutkija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta. ”Tämä nyt alin varoitusraja tulee vuosisadan lopulla olemaan niin tavallinen kesäsäämme lämpötila, että luultavasti silloin varoituskriteerejä nostetaan.” Sään ääri-ilmiöillä on myös välillisiä vaikutuksia. Ensimmäisen asteen hellevaroitus annetaan, kun elohopea kipuaa 27 asteeseen. Ilmaston ääriolot muodostavat kuitenkin ongelman, sillä etenkin kesäkauden helleaallot ovat tulevaisuudessa entistä kuumempia ja pidempiä.” Ruuhela antaa esimerkin Ilmatieteen laitoksen nykyisistä varoitusrajoista. Viihdyn mukavassa kesäsäässä, lämmintä vähän päälle 20 astetta, heikkoa tuulta, hieman pilviä ja melko aurinkoista. Tässä asiassa noudatan omia oppejani.” ”REPUSSA kulkevat kaikki tärkeät asiat tietokoneesta retkieväisiin. Matalapaineen aikana miesten riski itsemurhayrityksiin kasvaa, kun vastaava riski naisilla kasvaa korkeapaineella. ”Esimerkiksi rohdostyyppisten lääkkeiden raaka-aineiden saatavuus voi vaarantua. ”Kaupunkien viherrakentaminen on tärkeää myös ilmastonäkökulmasta, sillä sen avulla voidaan hallita hulevesiä ja tulvia sekä estää kaupungin ja rakennusten liiallista kuumenemista.” Ruuhela itse nauttii vuodenaikojen vaihtelusta. Tällaisia ovat esimerkiksi eläinja vesivälitteiset sairaudet, kuten maailmanlaajuisesti merkittävät malaria ja ripuli. Yölämpötila on alle 10 astetta ja vuorokauden keskilämpötila 14 astetta. Yleisesti kuolleisuus on kuitenkin suurempaa talvella. ”Ja lääkehuollon ketjun vaarantuminen”, Ruuhela jatkaa välillisten vaikutusten listaa. 2/2019 SUOMEN LUONTO 67 2/2019 SUOMEN LUONTO 67 P erinteisen säätiedotuksen lisäksi Ilmatieteen laitos on ennustanut jo vuosien ajan myös jalankulkusäätä
Akkujen osuus on pienempi, johtuen niiden pitkästä käyttöiästä”, sanoo toimitusjohtaja Helena Castrén tuottajayhteisö Recseristä, joka organisoi paristokierrätystä. n JOHANNA MEHTOLA www.paristokierratys.fi PARISTOT LOPUSSA. Jäljelle jäävästä mustasta massasta saadaan vielä talteen sinkkiä muun muassa lääketeollisuuden tarpeisiin. VIIME VUONNA keräysastioihin kertyi liki 1,5 miljoonaa kiloa tavaraa, josta jopa 80 prosenttia oli alkaliparistoja. 1. Uudelleen ladattavat akkuparistot ovat ekologisempia kuin kertakäyttöparistot, joita silti vielä käytetään yleisemmin. Kertakäyttöisten akkujen ja paristojen keräys aloitettiin Suomessa jo kymmenen vuotta sitten, jolloin keräysastiat ilmestyivät kauppoihin tuottajavastuun alettua: paristoja ja akkuja maahan tuovan tai myyvän tahon on myös huolehdittava niiden keräyksestä. Alkaliparistot murskataan ja murskasta erotellaan aluksi magneettinen rauta. Niiden lyhenne on NiMH. Suomalainen yritys Tracegrow testaa teknologiaa, jolla massan sisältämästä sinkistä ja mangaanista tehdään ekologisia ravinteita maanviljelyyn. 4. Alkaliparistot murskataan ja murskasta erotellaan aluksi magneettinen rauta. Kännyköistä ja tietokoneista tutut litiumakut taas sisältävät kuparia sekä harvinaista kobolttia, joka puolestaan jatkokäsitellään maailman suurimmalla koboltin jalostamolla Kokkolassa. Suomalainen yritys Tracegrow testaa teknologiaa, jolla massan sisältämästä sinkistä ja mangaanista tehdään ekologisia ravinteita maanviljelyyn. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A akut taas sisältävät kuparia sekä harvinaista kobolttia, joka puolestaan jatkokäsitellään maailman suurimmalla koboltin jalostamolla Kokkolassa. Laita vuotavat paristot pussiin. Massalle kehitetään parhaillaan muutakin uusiokäyttöä. Lajittelun ja esikäsittelyn jälkeen ne jatkavat kierrätysprosesseihin, joissa materiaaleista voidaan kierrättää 50–90 prosenttia tuotteen tyypistä riippuen. Massalle kehitetään parhaillaan muutakin uusiokäyttöä. Niiden lyhenne. Jäljelle jäävästä mustasta massasta saadaan vielä talteen sinkkiä muun muassa lääketeollisuuden tarpeisiin. n JOHANNA MEHTOLA www.paristokierratys.fi K O T O N A PARISTOT LOPUSSA. Muita palautuskanavia ovat esimerkiksi kunnalliset keräyspisteet sekä yksittäiset paikat, joissa käyttö on suurta, kuten teollisuuslaitokset ja varuskunnat. Akut ja paristot päätyvät käsiteltäväksi Nivalaan Akkuserin laitokselle. 5. 2. Suosi uudelleen ladattavia nikkeli metallihybridiakku paristoja. paristojen ja pienakkujen navat oikosulkuvaaran KU V IT U K SE T: JO H A N N A IL A N D ER uosi uudelleen ladattavia nikkeli metallihybridiakku paristoja. Moni on valaissut sitä kodissa erilaisilla valosarjoilla, joita on yhä enemmän markkinoilla myös paristokäyttöisinä. ” Eniten keräykseen palautuu alkaliparistoja. Huolehdi, että nappiparistot eivät joudu lasten käsiin. Noin 60 prosenttia akuista ja paristoista päätyy näihin kauppojen keräyspisteisiin. Teippaa käytöstä poistettujen paristojen ja pienakkujen navat oikosulkuvaaran vuoksi. Palauta paristot ja pienakut joko ostopaikkaan tai muuhun keräyspisteeseen. 68 SUOMEN LUONTO 2/2019 K O T O N A PIMEIN VUODENAIKA alkaa olla takanapäin. KIERRÄTÄ OIKEIN IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa paristojen kierrätyksestä. 3. Ikkunassa joulukuusta tammikuun loppuun loistanut valokranssi vaatii kaksi sormiparistoa toimiakseen. Vain litiumparistot hyödynnetään energiaksi. Kranssi toimi ajastimella ja paloi vain iltaisin ja kulutti sinä aikana yhteensä kuusi paristoa
HASSELBACKAN VÄRIPERUNAT 1 kg perunoita 1 tl suolaa 100 g voita tai muuta rasvaa 1 pss juustoraastetta 1 dl korppujauhoja Pese perunat ja leikkaa niihin poikittaisviiltoja parin millin välein hieman puolivälin yli. (JM) 2000 ASKELTA enemmän päivässä tepastelee joukkoliikenteen käyttäjä kuin henkilöautoilija. Tutkimukseen liittyviin kysymyksiin vastaa professori Anna-Liisa Elorinne Itä-Suomen yliopistosta. Ne ovat hyvä proteiinin lähde erityisesti maissa, joissa proteiinin saanti muutoin on niukkaa.” n JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Kelpaavatko hyönteiset. Ripottele pinnalle juustoraaste ja korppujauhot. ”Tutkimuksen mukaan kasvisruokailijat pitivät hyönteisten syöntiä viisaana. Lado perunat uunivuokaan, mausta ja valuta päälle sulatettu voi. Paista 175 asteessa noin tunti. Hyönteisten massatuotannolla voi olla ympäristövaikutuksia, ja suurten massojen tuottaminen voi vaikuttaa lajin kehitykseen.” Entä mitä etuja. Aiemmissa länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että hyönteisistä tehty ruoka on hyväksyttävämpää miesten ja nuorten keskuudessa.” Mitä ongelmia hyönteisravintoon liittyy. 2/2019 SUOMEN LUONTO 69 H ZP C K A N TA PE RU N A PII RR O K SE T IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ ITÄSUOMEN YLIOPISTOSSA selvitettiin hyönteisten syönnin vetovoimaa 600 henkilön kyselytutkimuksella. Nämä väriperunat sisältävät paljon terveellisiä antioksidantteja. Ketkä suhtautuivat hyönteisruokaan myönteisimmin. ”Jos hyönteisistä valmistetun ruokaketjun jossain osassa tapahtuu kontaminaatiota ja tuotteen tai raaka-aineen mikrobiologinen turvallisuus kärsii. Hyönteisiä ei ole meillä myöskään käytetty elintarvikkeena, joten kaikkia vaikutuksia, kuten allergioita, on vaikea etukäteen arvioida. ”Hyönteisten ravintoainesisältö ja korkea proteiinipitoisuus tekevät niistä varteenotettavan proteiinikorvikkeen tai lisän ruokavalioon. He katsoivat, että yhtenä proteiinivaihtoehtona se voisi osaltaan ratkaista maailman proteiinipulaa. SO LA R FO O D S Väriperunaa poskeen PERINTEISTEN PERUNOIDEN rinnalle kaupan laareihin on ilmestynyt pinkkejä Mulberry Beauty perunoita sekä violetteja Violet Queen perunoita, joissa myös malto on punasävyinen. Lempi resepteistä voi koota sivustolle myös oman keittokirjan. IS TO CK PH O TO. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden tarjonta tulee lisääntymään, sillä niillä on pieni ekologinen jalanjälki. Suosi siis kävelyä ja joukkoliikennettä! www.motiva.fi KASVISRESEPTIT.FI RESEPTIPANKKIIN on koottu paljon maukkaita ruo kaohjeita, ja reseptejä karttuu koko ajan lisää myös kävijöi den omista ruokaohjeista sekä kokkaus kokemuksista
2018) KIRJA VIE MATKALLE pohjoiseen luon toon tuntureilta järvimaisemiin. Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt Hautalan Kamerani luonnossa (Canon 1986) oli minulle luontokuvauksen aarreaitta. Saario kertoo tarinoita vuosikymmeniä kestä neen luontoelokuvauransa varrelta, ja poh tii luonnon merkitystä ihmiskunnalle. Napakoissa teksteissään Mikita selvittää, mitä on virolainen animismi ja miksi se on voimissaan. ANTTI HALKKA Petteri Saario: Luonnon lumo (Readme.. (SKS 2018) ” APINAN HEIMOLAISIAHAN me olemme; en minä voi sitä auttaa, en totisesti!” Näin sanoi darwinismia tunnetuksi tehnyt A.J. Apinan heimolaisia olemme edelleen. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Hannu Hautala: Kamerani luonnossa (Canon 1986) BENJAM PÖNTINEN Luontokuvaaja IS TO CK PH O TO. Hautala kertoo kuvauskohteistaan kansantajuisesti. Muutamia vuosimiljoonia aiemmin eli simpanssin ja ihmisen kantamuoto. Siitä 700 miljoonan vuoden päästä maapallolla oli jo elämää. Anniina Ljokkoi, Sammakko 2018). Yksi huikeimpia esimerkkejä on kertomus uivelo pariskunnasta pakkas aamun hämärässä, kilpaa heräilevien lintujen kanssa ja valkenevan aamun niukassa valossa. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Juha Valste: Evoluutio – Miten lajit kehittyvät. RIITTA VAURAS T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Legendan jalanjäljillä LUONTOKUVAUS harrastuksena on 2000-luvulla lisääntynyt ennennäkemättömällä tavalla. Tarton yliopistosta valmistuneen biologi Valdur Mikitan motto on, että luonnonsuojelu tarvitsee myös mystiikkaa! Kustantajalle kiitos, kirja on Mikitan ensimmäinen suomennettu teos. Mikitan riemastuttavaa tekstiä lukiessaan tuntee ylpeyttä: mekin olemme metsäläisiä, myös tällä puolen Suomenlahden myyttinen itämerensuomalainen maailmankuva on voimissaan. Viime ja tämän vuosisadan etevimpiin evoluutiokirjoittajiin kuuluu puolestaan Juha Valste, joka on uuteen kirjaansa koonnut kiinnostavalla tavalla evoluution perusasiat maailman 4520 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta synnystä alkaen. Luonnonantimien keräily ja säilöminen ovat kulttuuria parhaimmillaan. Hän pyhittää metsät, mutta myös maalaismummot ja vanhat rähjät pihapiirit halkoliitereineen. Tarinaa lukiessani pystyin samaistumaan tilanteeseen ja oppimaan siitä. Silloin alan kirjat olivat harvalukuisia, ja tervehdin ilolla jokaista uutta teosta. Monella on luontoherkkä luonne ja metsäntaju, halu hiljaisuuteen. Ta rinasta ja aiheesta toiseen siirrytään suju vasti, ja kirjoittajan omat kokemukset ko rostuvat niin tekstissä kuin kuvissakin. Talo ei ole merkityksellinen, vaan paikka, ympäristö. Se on eri kausina kukoistanut monenlaisena kirjona ja tuotti ensimmäisen ihmislajinkin reilu viisi miljoonaa vuotta sitten. 70 SUOMEN LUONTO 2/2019 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Eurooppalaisuus rikastuttaa mutta repiikin meitä. Tietämys ja tekniikka ovat nyt kehittyneempiä kuin aloittaessani harrastusta. Ensimmäinen kirjahyllyyn saamani merkittävä opaskirja oli Hannu Hautalan teos Kololinnut ja muut pökkelöpesijät (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1977). Hänen mukaansa animismi on virolaisen ja laajemmin itämerensuomalaisen – kulttuurin ydin. Hän nimeää virolaiset Euroopan intiaaneiksi, joille linnut ja mehiläiset ovat sieluneläimiä. Mela vuonna 1872. LAURA SALONEN Vihreää vaistoa ja maagista luonnontajua SIENET OVAT luonnostaan musikaalisia olentoja, kirjoittaa Virossa suosittu esseisti Valdur Mikita kirjassaan Kantarellin kuuntelun taito – Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä (suom. Luonnon lumo saa haaveile maan retkistä luontoon
Järvenpään taidemuseo, 1.3.–30.9. saakka. Tornin huippu kohoaa 252 metriin merenpinnan yläpuolelle. Auringonlaskun aikoihin näkymä on henkeäsalpaava. KU VA: HAN NU MIE TT IN EN / KU OP IO N TA ID EM U SE O Tietoa vedestä Veden äärellä valokuvanäyttelyssä perehdytään veteen ja sen tärkeyteen niin luonnolle kuin ihmisellekin. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera: www.suomenluonto.fi/retkivinkki KU VA T: M A RIK A PA AV O LA Kiipeä Kirkkovuorelle KIRKKOVUOREN NÄKÖTORNI upeine laavuineen sijaitsee Keski-Suomessa Karstulassa. Kolin luontokeskus Ukko, Lieksa, 29.5. www.jarvenpaa.fi/taidemuseo LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Tornille johtaa valaistu 350 metrin jyrkkä luontopolku, mutta sen kipuaminen kannattaa. Paikallisten Lions-klubilaisten talkootyönä Kirkkovuorelle rakentamasta, tiettävästi maailman korkeimmasta hirsitornista avautuu upeat järvija havumetsämaisemat Pääjärven ylitse. www.luontoon.fi/ kolinluontokeskus Taidetta taivaasta Sadejuovia ja pilvisäteitä näyttelyssä katsellaan kultakauden taiteilijoiden maalaamia taivaita ja sääilmiöitä. www.kanneltalo.fi Kuvaretkelle Valokuvaaja Tea Karvisen näyttelyssä Kansallispuistot – maamme luonnon helmet pääsee valokuvaretkelle upeaan luontoon. 2/2019 SUOMEN LUONTO 71 MINNE MENNÄ TUOMA S HEIN ON EN TEA KAR VIN EN EERO JÄR NE FE LT , M AIS EM A KO LIL TA . MARIKA PAAVOLA, KARSTULA. Tornin kupeessa sijaitsee myös iso kalliolaavu, erämaakirkko, puuvarasto sekä käymälä. Veden äärellä -näyttely Kanneltalo, Helsinki, maaliskuun ajan. Kirkkovuori on loistava päiväretkikohde lapsiperheille, aikuisille, työporukoille – ihan kaikille luonnossa viihtyville
Kohta säteet yltävät jo alas Kilpisjärven kylällekin, talven selkä taittuu!” Katri Niskanen nautti Enontekiön pitenevästä päivästä 19. tammikuuta Lempäälän Herralankoskella.. Se tuli aivan viereeni kieriskelemään.” Irma Mikkola onnistui kuvaamaan pelottoman saukon 22. tammikuuta. tammikuuta Uudessakaupungissa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. 72 SUOMEN LUONTO 2/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Myös kiirunat ovat tulleet paistattelemaan. Ikimuistoinen kohtaaminen ”ETSIN KUVATTAVAA kosken rannassa, kun yhtäkkiä saukko oli polulla edessäni. Rokkarit rantaruovikossa VIIKSITIMALIEN terävät äänet kiinnittivät Asko Heikkisen huomion 27. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Aurinko paistaa taas ”KAAMOKSEN JÄLKEEN auringon ensi säteet näkee parhaiten Saanalta
Näkymän ikuisti Anne Patana.. Jokin vaisto kuitenkin varoitti niitä, ja ne palasivat takaisin tukevalle maalle.” Olavi Kangas seurasi kauriiden menoa Nokian Siurossa 14. tammikuuta Tampereella. Talvisen maiseman kuvasi Anne Moilanen. tammikuuta. Juhani Harkas pyydysti lumitähden lasilevylle kuvattavaksi 30. Riitta Marjamäki nappasi kuvan Tammelassa 27. 2/2019 SUOMEN LUONTO 73 Lumihiutale KORISTEELLISET yksityiskohdat pääsevät lähikuvassa oikeuksiinsa. Parempi katsoa kuin katua ”METSÄKAURIIT kävelivät heikolla jäällä varovasti tunnustellen. tammikuuta Taivassalossa. Halo PAKKASAAMUN lumikiteet kimmelsivät ilmassa ja saivat auringon säteet hajoamaan näyttäväksi haloksi 19. tammikuuta. Talo talven alla PAKSU LUMIPEITE kuorrutti vanhan talon ja pihapuut Rautavaaralla 20. tammikuuta. Oravan talviasunto LINNUNPÖNTÖSTÄ tuli tilava koti kahdelle oravalle
Lähes kaikissa kuvissa koppelo on kuvattu keväällä ja sivusuunnasta, jolloin höyhenpuvun väriä leimaa ruosteenruskea rinta ja kirjavointi. Meidän molempien käsitys on, ettei koppelopoikueessa ole mi tään ihmeellistä, ovat ihan normaalien kop peloiden värisiä. Mie tin myös, mitähän arvostamani eräkirjaili ja A.E. Koko oli kuin kop pelolla mutta väri outo, joten onnistuim meko näkemään sen kuuluisan Veikko Huovisen ”pyy metson” sisaruksineen. Vertailin Wilhelm von Wrightin maala maa koppelokuvaa teoksessa Pohjolan linnut värikuvin sekä netissä Tarsigerin sivuille (www.tarsiger.com) ladattuja kuvia lukijan kuvaan. Sehän olisi luonnollisesti koon puo lestakin pyyn ja metson puolivälistä. Hänen lausuntonsa oli yksiselitteinen: ”Varmistelin asiaa vielä metsästäjältä, joka on vuosikymmeniä seurannut metso ja ja ampunutkin niitä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Eräällä metsäautotiellä eteen ilmestyi outo sisarusparvi. Hän kirjoitti useita metsästystarinoita juuri metsoista. Mutta oli myös mainintoja ruskeista koppeloista. Metsopoikueen väritys Olimme vaimoni kanssa retkellä Kuusamon Kärpänkylässä marraskuussa. Järvinen olisi kysyjälle vastannut, jos olisi voinut nähdä kuvan. 74 SUOMEN LUONTO 12/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T L A U R A S A LO N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Työkseen metsiä ja soita kulkeva Metsähallituksen ylitarkas taja Tuomo Ollila on etsimäni asiantunti ja. Ihmettelin asiaa ja kirjoitinkin siitä pariin lehteen, mutta en koskaan saanut asialle minkäänlaista selitystä. Luin lisäksi lintukäsikirjojen kuvauksia koppeloista. Mieleeni jäi, että se oli ruskeam pi kuin kuvan koppelot. Muutamissa kirjoissa koppe lo kuvataan yllätyksekseni harmaan kirja vaksi. Piti siis kääntyä sellaisen henkilön puo leen, jolla on riittävä maastokokemus Poh joisSuomen koppeloista. Haluai sin edelleen tietää, millaisin perustein metsä tuikataan tuleen juuri silloin, kun Koppelon värityksessä voi olla pientä vaihtelua. EI N O TU PP U R A IN EN Koppelopoikue metsäautotiellä.. Sattumalta muutama viikko sitten näin Virolahdella koppelon aamupäivällä hyvässä valossa aivan vierestä, auton ik kunasta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Yksittäisiä koppeloita olen tavannut vii me vuosikymmeninä EteläSuomessa met säteiden varsilla vain aamuhämärissä kiviä hakemassa, jolloin värit eivät vielä oikein erotu. Värityksessähän voi olla pientä vaihtelua.” SEPPO VUOLANTO Kulotus luonnon suojelualueella Viime vuoden toukokuussa Lopella kulo tettiin metsää luonnon suojelu alueella. n Pyymetson pitäisi olla metsoa ja koppe loa pienempi, jos sellainen todella olisi ole massa. Olinkin kysyjän ta voin valmis pitämään kuvan koppeloita poikkeavan vaaleina
Har maasieppojen pesintä ei ole vielä tuolloin alkanut. Oli todella kuivaa. Arvion mu kaan tällä pienellä polttokohteella tuhou tui korkeintaan 2–3 pikkulinnun pesää. SEPPO VUOLANTO Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset M AT TI BJ Ö RN IN EN / VA ST AV A LO HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit TERHI RYTTÄRI Kasvit TIM O M A N N IN EN / VA ST AV A LO Kulottamalla luodaan erikoistuneille lajeille ympäristöjä.. Poltto on tehtävä silloin kun on mahdollisimman kuivaa, jotta siitä olisi paahdeympäristöjen näkökulmas ta jotain hyötyä. Lintulajisto on jo muutaman vuoden ku luttua runsaampi ja monipuolisempi kuin ennen polttoa. Mikä on luonnon suojelun nimissä tehtävälle toimenpiteelle kyllin vahva peruste polttaa pieniä linnun poikasia pesiinsä tai pienten maa eläinten poikasia piiloihinsa. n Asia askarruttaa monia. Ennallistamis ja luonnonhoidollisten polt tojen hyödyn on katsottu olevan huomatta vasti suurempi kuin polton aikainen haitta polttoalueella olevalle lajistolle. Poltettavan kohdan linnuston keskitiheys oli noin 70 paria 100 hehtaaria kohden, valtalajeina metsäkirvi nen, peippo ja harmaasieppo. Vaikka Metsä hallitus, joka vastaa valtion luonnonsuoje lualueiden hoidosta, pyrkii kertomaan tar koin mistä kulotuksessa on kulloinkin ky symys, aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole asiasta kuulleet. ”Ennallistamispolttoja tehdään, jotta met sissä säilyisi palaneen ja hiiltyneen puuston jatkumo”, kertovat erikoissuunnittelija Ari Lahtinen ja suojelubiologi Erkki Virolainen perusteluissaan. Polttokohteet tarkistetaan aina ennal ta, ettei siellä ole petolintujen eikä kanalin tujen pesiä.” Lopella poltettiin 23.5.2018 Komion suo jelualueelle tyypillistä nuorta mäntyval taista talousmetsää yhteensä 2,5 hehtaa ria. Suhteutettuna Komion luonnon suojelualueen pintaalaan puhutaan noin 0,4–2 prosenttia koko alueen pintaalasta kerrallaan. 12/2019 SUOMEN LUONTO 75 eläinten poikaset ovat pieniä ja puolus tuskyvyttömiä. Poltettu metsä tarjoaa tulevaisuudessa etenkin ko lopesijöille paremman elinympäristön kuin yksipuolinen talousmännikkö. Jos alueella olisi ollut kolopesijöi tä niin tiaispoikueet olisivat jo lähteneet pe sistä. ”Kyseisellä Komion suojelualalueella pol toilla tavoitellaan myös paahdealueiden ja sitä kautta paahteisuudesta hyötyvien lajien elin ympäristön ylläpitoa. Metsäpalot ovat ehdottoman välttä mättömiä monille lajeille, jotka muuten häviäisivät sukupuuttoon. Kysymykses sä on suojelualueiden ennallistaminen eli saattaminen tilaan, jossa luonnon moni muotoisuus palautetaan mahdollisimman suureksi, nimenomaan pitkällä tähtäimel lä ajateltuna, tulta käyttäen. Osa poltoista voidaan ajoittaa myös heinä–elokuulle säistä riippuen. Komiolla tavoitteena on polttaa met sää 2–3 vuoden välein. Paahdelajisto on suojelul lisesti erittäin arvokasta ja lajit häviävät jos polttoja ei ole ja paahdealueet kasvavat um peen. Pikkunisäkkäät puolestaan viihtyvät rehevämmissä paikoissa. Väitettiin tällä toimenpiteellä matkittavan luonnon metsäpaloa, mutta luonnossa metsäpalot syttyvät heinä–elo kuussa, äärimmäisen harvoin touko kuussa. Metsien ke vät ja kesähakkuut ovat linnustollemme monin verroin vahingollisempia kuin suo jelualueiden vähäiset ennallistamiset. Kerralla poltetta van alueen pintaala on muutamia heh taareita. Komiolla esimerkiksi poh jantikka löytää poltetut metsät nopeasti
n Kuten kuvaaja arvelee, kyseessä on jom pikumpi rantahämähäkeistämme, raitaran tuli tai isorantuli (Dolomedes sp.). Tarkkaa syytä en osaa sille kertoa. Mutta miksi lehden muoto on sellainen kuin se on, kourasuoninen, melkeinpä ihmi sen kämmentä muistuttava. Onko rantahämähäkki. Mikäli naaras on suo siollinen, se antaa koiraan kääntää itsen sä väärinpäin varsinaisen parittelun ajak si. TERHI RYTTÄRI Hämähäkki hangella Mikähän hämähäkki on hangella. n Niinpä, miksi yhden puun lehdet ovat mi tättömiä, alamittaisia tikkuja (kuten kuu senneulaset) ja toisen upeita, jopa valtion lippuun ja jääkiekkojoukkueen paitaan kel paavia lepattavia komistuksia (vaahtera). 76 SUOMEN LUONTO 12/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Vaahteran lehden muoto Haluaisin kysyä, miksi vaahterapuun lehti on juuri sen muotoinen kuin se on. Onko muodolle jokin erityinen syy, kun se kuitenkin on hyvin erimallinen kuin useimmat muut puiden lehdet. Nimen sä mukaisesti lajit viihtyvät veden äärellä, joskin erityisesti keskenkasvuisia yksilöi tä tapaa monenlaisissa elinympäristöissä. Voisi arvata, että aurin gonvalo pääsee näin paremmin suurilehti sen puun lehvästön sisälle. Suu ret lehdet auttavat sitä keräämään paljon auringonvaloa ja kasvattamaan runkoa ja latvusta nopeasti korkeuksiin valon äärel le – valoa tarvitaan onnistuneeseen kukin taan ja siementuottoon. Hämähäkit liikkuvat ketterästi veden pin tajännityksen varassa paetessaan tai saa listaessaan. Aika iso, ruumis noin 15 milliä, jalkojen kanssa noin 30 milliä. Mieleeni ei nimittäin tule yhtään puuta, jonka lehdet olisivat yhtä ai kaa suuret ja ehyen pyöreät. Sormihalkoise na se saattaa kestää paremmin myös tuul ten riepottelua. Vaahtera on selvästi tavoitellut lehtensä muodolla suurta pintaalaa. Pienet hämähäkinpoikaset luovat en simmäisen nahkansa jo seittipussin sisäl lä. Kuvauspäivä 27.11.2018. Kun ne ovat valmiita, naaras kiinnittää seittipallon vesirajan kasvustoon ja avaa sen kylkeen reiän, josta poikaset pääsevät ulos. TAPIO KUJALA M A RK U S VA RE SV U O H A N N U H A A PA SA A RI Rantahämä häkin voi tavata lumellakin. Vaahteran lehden tunnistaa helposti.. Vettä tarvi taan myös munapussin pitämisessä koste ana. Aikuis tuminen voi kestää olosuhteista riippuen yhdestä kolmeen vuotta, ja nahanvaihto ja keskenkasvuiset yksilöt käyvät läpi jopa kolmetoista kertaa. Naaras vartioi vielä jälkikasvuaan ku tomansa seittikatoksen päällä viikon ver ran, jonka jälkeen poikaset ovat kyllin iso ja aloittaakseen itsenäisen elämän. Jokaisen kasvilajin lehti on evoluution myötä muokkautunut elinympäristöönsä sopivaksi. Koi ras viestittää kosioaikeistaan värisyttä mällä veden pintaa. Vesi on elintärkeä elementti myös hä mähäkkien lisääntymisen kannalta. Naaras kutoo munilleen seittipallon ja kantaa sitä mukanaan muutaman viikon, jona aikana se ei syö lainkaan
12/2019 SUOMEN LUONTO 77 Sarjakakkaajan uhri Kuka on mökkipihamme sarjakakkaaja. Kuinka kakkaajan saisi lopet tamaan ja siirtymään pois pihalta. n Kaikki eläimet tarvitsevat happea hengi tykseensä. Kun ra bieksen oireita alkaa ilmaantua, on jo liian myöhäistä: uhri kuolee melkein aina. Ihmisellä taudin puh keaminen voi kestää muutamasta päivästä jopa vuosiin pureman jälkeen, joten oireet tomuus ei merkitse turvallisuutta. Ilmakehän hap pipitoisuus on noin 21 prosenttia. Supikoirat ovat tarkkakuonoisia otuksia, joten käymälän voisi ehkä saada siirtymään poistamalla ensin pökäleet ja käsittelemäl lä sitten noin neliömetrin laajuinen alue jol lakin voimakkaasti haisevalla aineella. Alueella on nähty hirviä, kauriita, supikoiria, mäyriä, näätiä, kettuja ja muutama vuosi sitten ilves. HANNU LEHTONEN N IN A TA PA N IN EN A N IT A R AU N IO / VA ST AV A LO. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi jääpeite tai veden lämpöti lakerrostuminen rehevissä vesissä. Päinvastoin kuin useimmat maaeläi met, jotkin kalat pystyvät ottamaan happea myös suoraan ilmakehästä esimerkiksi suus sa tai suolistossa sijaitsevien elinten avulla. Ilmakehän happipitoisuus on jok seenkin vakio, mutta vedessä vaihtelu on suurta. Lepakon pureman jälkeen kannattaa ehdottomasti hakeutua lääkärille ja pyy tää suojarokotusta. Vaikka olette korjanneet jätökset pois, paikalla säilyy niiden haju ja supikoirat te kevät siihen tarpeensa yhä uudelleen. Omalta pihaltamme supikoirat, mäyrät, kauriit, jänikset, kissat ynnä muut pysyvät melko hyvin poissa vihreällä muovitetun, 120 cm korkean teräsverkkoaidan takana (silmäkoko noin 10 x 20 cm). n Salaperäinen sarjakakkaaja on supikoira. Kiduksista hap pi kulkeutuu verenkiertoon. Silloin syljessä olevia vi ruksia pääsee sisälle uhrin kudoksiin, mis tä ne leviävät aivoihin. JUHA VALSTE Lepakon rabies Jos Suomessa lepakko puree ihmistä, onko haettava rabiesrokotus. Pi halta ja pihapolulta poistaminen onkin sit ten hankalampaa – supikoirat tottuvat kult tuuriympäristöön ja liikkuvat yleensä silloin, kun ihmiset ovat sisätiloissa. Tai jos kissa syö lepakon, jolla on rabies, niin tarttuuko rabies silloin kissaan. Viruksen pääsy sisälle ku doksiin ruoansulatuskanavasta on kuiten kin epävarmempaa kuin ihon läpi tullees ta puremasta. Ensimmäiset jätökset elokuun alussa, sen jälkeen samassa paikassa on ollut lähes jokaisena aamuna uusi jätös, vaik ka edelliset on korjattu pois. Jos ette olisi siivonneet eläinten jälkiä, teillä olisi jo näyttävä supikoiran latriini – ne voi vat kasvaa jopa parinkymmenen sentin kor kuisiksi ja metrin laajuisiksi halkaisijaltaan. Sa moin lämpötilakerrostuneisuus hellekesinä voi muodostua kohtalokkaaksi kylmää vet tä vaativille kaloille, jotka eivät veden kor kean lämpötilan vuoksi pysty elämään ha pekkaassa päällysvedessä, ja alusvesi on puolestaan hapetonta tai liian vähähappista. Rabies (vesikauhu, raivotauti) tarttuu melkein yksinomaan virusta kantavan eläi men puremasta. n Lepakot voivat kantaa rabiesvirusta – Suomesta on löydetty ainakin kaksi kertaa lepakoita (vesisiippoja), joilla on ollut tä mä virus, ja ainakin yksi ihminen on kuol lut luultavasti lepakolta saatuun rabiek seen. Ihminen hukkuu, kun hän veteen joudut tuaan ei pysty keuhkoillaan ottamaan hap pea verenkiertoonsa. Kalat saavat sen miltei aina ve teen liuenneesta hapesta. Maaselkärankaisten keuhkot eivät ole lähimainkaan yhtä tehok kaita hapen sitojia kuin kalojen kidukset, jot ka ovat kehittyneet sitomaan happea hyvin alhaisista pitoisuuksista. Happipitoisuuden pienennyttyä liiaksi kalat voivat tukehtua eli tavallaan hukkua. Laajoja kalakuolemia esiintyi esimerkiksi pitkään jatkuneena talvena 2002–2003, jol loin lukuisten rehevien vesien happivarastot kuluivat loppuun ennen jäiden sulamista. Vedessä happea voi olla enimmilläänkin vain noin 1/20 siitä. Samaan paikkaan kakkaa useampi kuin yksi eläin – supikoirilla on niin sanot tuja latriineja eli yhteiskäymälöitä, joihin alueen supiperheen jäsenet käyvät kakki massa ja merkitsemässä näin alueensa. Ulosteiden ulkonäkö vaihtelee ravinnon mu kaan. Kalat ovat kui tenkin riippuvaisia veteen liuenneen hapen määrästä, ja lajikohtaiset erot ovat suuria. Kissa (kuten kaik ki nisäkkäät) voi sairastua raivotautiin. Jos kissa syö rabiesvirusta kantaneen lepakon, se ehkä voisi sairastua, jos vatsan limakalvo olisi vaurioitunut. JUHA VALSTE Kalakin tarvitsee happea Voiko kala hukkua. Tilanne voi kehittyä kriittiseksi silloin, kun jo kin tekijä estää ilmakehän ja veden vuoro vaikutuksen ja samalla hapen siirtymisen il makehästä veteen
Lämmin fleece -jokapäiväinen onni koko talvikauden ruskovilla.fi LUOMU-MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Kaksoisjalkaiset ovat vilistäneet maapallolla yli 400 miljoonaa vuotta.. Tämä selittää niiden ja myös kotiloiden innos tuksen kerääntyä betonipinnoille tyrkylle ja kaiken kansan näh täville. Tila on lämmin. Näi tä otuksia kannattaa jäädä katsomaan — vaaratilanteen laannuttua kerä purkautuu ja pään suojista alka vat pilkistää tunto sarvet. Suomen maaperä on yleensä var sin hapan ja kaksoisjalkaiset tarvitsevat tukirakenteidensa ra kentamiseen kalkkia, jota ne saavat esimerkiksi kosteaa betoni pintaa jyrsimällä. Osa lajeista puolustautuu erittämällä haisevaa nestettä, jo ka joillakin ulkomaisilla lajeilla voi olla suorastaan myrkyllistä. Näin pääsee ihai lemaan näiden muinaisten otusten ele ganttia liikehdintää, joka etenee aal tona jalkojen rivistössä. 78 SUOMEN LUONTO 12/2019 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Kaksoisjalkainen Minkä eläimen toukka on kyseessä. Säikähtäessään kaksoisjalkaiset kääriytyvät spiraalimaisesti kerälle, jolloin niihin on hankala päästä käsik si. Mikään lajeista ei ole haitallinen, ja betonin hyödyntäminenkin on sitä luokkaa, että siitä ei ole ainakaan tuhanteen vuoteen eri tyisempää haittaa. Sisätiloissa voidaan tavata useampaakin lajia, mutta vain vahingossa. Löysin tällaisia kuivia toukkakie muroita vanhan talon kellariker roksesta. Nämäkin yksilöt lienevät kuolleet kuivuuteen eksyt tyään sisätiloihin. Ne ovat yleensä yöaktiivisia ja parhaiten havaittavissa kosteal la kelillä. Luonnossa kaksoisjalkaiset ovat harmittomia ja suorastaan hyödyllisiä hajottajia tai kasvinsyöjiä, jotka liikkuvat hitaasti karikkeessa, kivien, lautojen tai puiden kaarnan alla ja koloissa. Suomesta lajeja tunnetaan yhteensä 28 ja osa esiintyy vain kasvihuoneissa meille ihmistoiminnan mukana saapuneina. n Kyseessä on jokin kaksoisjalkaisiin kuuluva laji eli perinteisemmin lähimpänä ”tuhatjalkaista” oleva ryhmä. Näillä retkillä ne voivat eksyä sisätiloihin, varsinkin kel larikerroksiin, joissa ilma on yleensä viileämpää ja kosteampaan. Näilläkin todellinen jalkaparien määrä mitataan yleensä kymmenissä pareissa. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. JAAKKO KULLBERG M A RI A N N E H A K A L A TA PI O KU JA LA Selluvillaeristys on todellinen ekoteko termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen.Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä
Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . . 045-1374757 Paanajärven kansallispuisto! Kivakkakoski ja -tunturi, naavat, Mäntykoski, Ruskeakallio ym. 12/2019 SUOMEN LUONTO 79 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Irtonumero 9,50 euroa. Nimi: .................................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Puhelin: .............................................................................................................................. Osoite: ............................................................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). /mediatiedot. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. Kesäkuun matkalla Arolan tila ja karhut! 12.-18.6. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. 32,90 € V IL LE LE H VO N EN niikonmatkat.. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. ja 8.-14.9. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 920,Paanajärvi Koe Karjalan luonto! ILMOITA SUOMEN LUONNOSSA! Meillä on 141 000 lukijaa. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US luontokauppa Laadukas luomupuuvillainen paita Erik Bruunin klassisella norppalogolla – ja muut luonnonystävän suosikkivaatteet: Norppa paita maalisk uun loppuun asti –15 % eli 28 € norm. ym. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Osoite: ............................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 775,Laatokan kierros 4.-8.8. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . . Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. www.suomenluonto.
Äänestä . Melkein näen revontulien liikkeet ja kuulen niiden äänet! Mielenkiintoista ja helposti ymmärrettävää tietoa revontulista. Toivon, että lehti jatkaa omaa, kouluttavaa ja luonnon eduksi toimivaa tyyliään myös jatkossa. KARI PIHLAVIITA, HELSINKI Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Aurinkotuulen tuomaa Mykistävän upeat kuvat. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan pörröinen pehmosiili. Haluaisin kuitenkin mieleen painuvia lukukokemuksia enkä skandaalin hakuisia iltapäivälehtien uutisointeja. ANJAMAIJA PALMU, ESPOO. Yhden luufragmentin perusteella on vaikea sa noa mitään varmaa lajin esiintymisestä Suomessa lämpökaudella – luuhan voi olla peräisin muualta – mutta mahdo tonta se ei ole. Isokauriista kertovassa netti artikkelis sanne väitetään: ”Laji ei kuulu Suo men alkuperäislajistoon, mutta sitä on aiemmin elänyt tarhattuna läntisellä Uudella maalla, Hättön saarella.” Taras P. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Katso lintua. 136 ”Kahdesta Ahvenanmaan koh teesta tunnetaan myös isokauriin (aiem min saksanhirvi) luita, mutta niidenkin arvellaan olevan peräisin MannerRuot sista ja ne olisi tuotu Ahvenan maalle raakaaineeksi. JOUNI TIKKANEN TOIMITTAJA Kesykyyhkyn törmäys Numeron 8/2018 sivulla 79 oli kuva ikku naan törmänneen linnun jättämästä jäl jestä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Arvostan luonnonsuojelua, mutta lähtökohtien pitää olla kunnossa. Siinä todetaan seuraavaa: S. Minusta kyseessä voi olla pöllön sijaan kesykyyhkyn jälki. 80 SUOMEN LUONTO 2/2019 T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N Autoimmuunitaudit ja allergiat Mielenkiintoinen juttu loisista numeros sa 1/19! Nuo pienet, tärkeät ja vähän äl löttävät eliöt seurassamme. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 12.3.2019. Kanta levittäytyy myös pikku hiljaa. Esi merkiksi avohakkuilla pelottelu ei mie lestäni ole oikea lähestymistapa, vaan pitäisi kyetä luomaan vastakkain asettelun sijaan ratkaisuehdotuksia. Antti Haatajan kirjan Pohjoinen: Jälkemme maailman laidalla (Tammi 2018) voitti Tuula Karppanen. Haluaisin kuitenkin tarkentaa, et tä käsittääkseni allergiat eivät ole auto immuunitauteja, kuten esimerkiksi diabetes ja keliakia. Linnun törmätessä ikkunaan täs tä jää usein selvä jälki. Puuterihöyheniä on myös esimerkiksi haikaroilla, mutta ei pöllöillä eikä varpuslinnuilla. KAARINA HEISKANEN, KÄÄRMELAHTI Loisiminen on luonnollista Juttu herätti totisesti mielenkiinnon. Mielipiteet muokkaantuvat positiivi suuden kautta. Toki näitä asioita pitää tuoda julki ja Suomen Luonto on toiminut hyvin siinä. JAAKKO NIKKILÄ @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. MARKO MARTTILA Pirkko Ukkonen ja Kristiina Mannermaa kokosivat hiljattain uusimman ar keologisen tiedon eri eläinlajien histo riasta Suomessa kirjaan nimeltä Jääkauden jälkeläiset (Museovirasto 2017). Sipkon artikkelissa (2009) taas todetaan, että lajin levinneisyys ulottui aikoinaan nykyi sen Suomen alueelle. Olen omin silmin nähnyt niitä siellä. Enpä tiennyt, että loisia on niin montaa eri tyyppiä! ESSI ARMINEN, RIIHIMÄKI Julkinen salaisuus Salametsästyksestä ja uhkailusta pitää kirjoittaa ja puhua paljon nykyistä enemmän. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Isokauriista ei sen sijaan ole toistaiseksi löytynyt todisteita.” S. Allergioissa elimis tö hyökkää ulkoista tekijää, kuten siite pölyä kohti. Miksi siis kirjoititte, että se ei ole alkuperäislaji. ESA HOHTOLA Positiivisempaa luettavaa Minua on häirinnyt lehden muuttu nut tyyli. Kirjoitukset ja otsikoinnit ovat muuttuneet ”klikkihakuisiksi” ja aiempi asiallisuus ja omalla tavallaan myös tie teellisyys on vähentynyt huomattavasti. Autoimmuunisairauksis sa elimistö taas alkaa tuhota omia solu jaan, kuten keliakiassa suolinukkaa ke hon altistuessa gluteenille. On erityisen hienoa, että Ari-Pekka Auvinen näkee jokaisen linnun ainutlaatuisena yksilönä – ei ainoastaan lajinsa edustajana. Nykytietojen mukaan isokauris ei ole koskaan levittäytynyt Suomen alueelle.” Tähän perustui väitteeni, että iso kauris ei kuulu alkuperäis lajistoomme. Niiden höyhen puku on täynnä erityisten puuterihöy henten tuottamaa ”hilsettä”, joka suojaa pukua. SONJA PEKKOLA Onko isokauris alkuperäislaji. Lisäksi artikkelissan ne kerrottiin, että ”sitä elää nyt luon nonvaraisena Latviassa ja Liettuassa, ja myös Ruotsin ja Norjan eteläosissa”. Isokauriita elää luonnovaraisina Ruot sissa pohjoisessa ainakin Uumajan lä heisyydessä, siis noin Vaasan korkeudel la. Juttu avasi silmäni ilmiön valitettavalle laajuudelle. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 90: ”Askolasta on tunnistettu myös yksi metsäkauriin luun palanen. Uskon, että niiden vaikutustavoissa riittää tutkitta vaa vielä pitkäksi aikaa
Sanna Mari Kunttu tarjoaa vinkkejä niin talvimelontaan, pimeän retkeilyyn kuin hiihtoladullekin. | suomenluonto.fi/yovy-luonnossa Lumijäljet paljastavat, mitä eläimet ovat puuhailleet. > suomenluonto.fi/retkivinkki Yövy luonnossa | Markus Sirkka opastaa talviretkeilyn erilaisiin yöpymismahdollisuuksiin. 2/2019 SUOMEN LUONTO 81 Tammikuun lehdessä julkaistu revontulikuvakisa keräsi toinen toistaan upeampia otoksia taivaan väri leikistä. Lähetä meille vinkki suosikki retkipaikastasi! Julkaisemme osan kohteista myös lehdessä. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.fi LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Turvekammissa turvassa pakkaselta Perinteinen, turpeella vuorattu kammi on paitsi tunnelmallinen, myös lämmin. JA N I PÄ IV Ä N IE M I RE IJO JU U RIN EN / H AV A IN TO KIR JA M ER JA PA A KK A N EN KU VA T: M A RK U S SIR KK A 2/2019 SUOMEN LUONTO 81 BLOGIT. Lumen syliin nukkumaan Lumikammin rakentaminen on koko perheelle sopivaa puuhaa. Käy verkko sivuillamme kurkkaamassa kisan voittajat ja ihailemassa kisaan lähetettyjä kuvia taivaantulista. Lue vinkkejä lumijälkiretkelle! > suomenluonto.fi/tag/lumijaljet KUVAKISA: REVONTULET LUMIJÄLJET RETKIVINKIT ”Talvella äänimaailma on erilainen, kun veneilijät ja suurin osa linnuista ovat poissa. Tyynellä kelillä saariston rauha on suorastaan meditatiivinen.” Inspiroidu talviretkeilystä Repullinen retkiä blogissa. Talviunet teltassa Pikkunikseillä yöunista teltassa saa makeat pakkasellakin
Vanha koiras loistaa kesät talvet puhtaanvalkeana. Askolassa viivähti tunturipöllö aikoinaan tammikuusta maalis kuulle saakka. Linnun löysi usein latojen katoilta istumasta, näkyipä se välillä tähystelevän myös erään talon pihapiirissä suuren kuusen latvassa. Skandinavian vuoristossa tai Siperiassa syntyneitä nuoria lintuja vaeltaa joskus etelään. 82 SUOMEN LUONTO 12/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Naaraiden ja nuorten lintujen suojaväritystä tarjoava höyhenpuku on kauttaaltaan tummien poikkijuovien kirjoma. Pesimävuosien välissä voi olla kymmenienkin vuosien jaksoja, jolloin ukuleita ei pesi Suomessa lainkaan. Kyseessä oli naaras pukuinen, lintuharrastajien arvion mukaan toista talveaan viettävä yksilö. Se pesii TunturiLapissa vain hyvinä sopulivuosina ja silloinkin vain muutaman parin voimin. Silloin niitä havaitaan ulkosaaristossa esimerkiksi Paraisten Jurmossa ja Etelä Pohjanmaan peltolakeuksilla, kuten Lapuan Alajoen pelloilla. n Lue lisää tunturipöllöstä sivulta 40! 82 SUOMEN LUONTO 2/2019. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E UKULI eli tunturipöllö on ehdottomasti vaikuttavin ja myös harvinaisin Suomen pöllöistä
. . Vaellukselle kotiovelta. Tanskan kalkkikivikalliot ovat muisto liitukaudelta. maaliskuuta. . . . Miksi tuhannet lajit ovat uhanalaisia. 3/2019 ilmestyy 28. M AU RI LE IV O. Heikki Willamo ja telkkä, maailman alkulintu. Edulliset kiikarit testissä. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto ULJAS KANA Tutustumme peltopyyhyn, maan länsiosien, Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson hienoon kanalintuun
Palautusviikko 2019–13 767095-1902 takakansi € KEVÄTLUETTAVAA INNOLTA€ HYVINVARUSTETUISTA KIRJAKAUPOISTA TAI: WWW.INTOKUSTANNUS.FI 24 90 Seppo Turunen LUONTO IHMISEN AIKAKAUDELLA 26 90 Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA 24 90 Tim Peake KYSY ASTRONAUTILTA 26 90 Taru Anttonen & Milla Karppinen SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) 19 90 Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen REVONTULIBONGARIN OPAS