Paula Humberg, Vesa Huttunen, Sami Karjalainen & Eeva Mäkinen LUONTOKUVAN TRENDIT ELÄINTEN MIELI Miten älykäs on korppi tai kimalainen. V O IS IK O S U D E N JO H Y V Ä K S Y Ä . L U O N T O K U V A N U U D E T S U U N N A T . P Y Ö R IÄ IN E N . H IIL IN IE L U T . T A LV E N P U U T . L U M IH IU T A L E E N O L E M U S . 22 20.2.2020 Irtonumero 9,00 € Paula Humberg, Vesa Huttunen, Sami Karjalainen & Eeva Mäkinen RETKILUISTELLEN Päijänteellä JOKAINEN LUMIHIUTALE on erilainen Pyöriäinen on SUOMEN VALAS Juha Kauppinen : ”SALLITAAN ELÄMÄ SUDELLEKIN” S U O M E N L U O N T O 2 | 2 2 M E T S O . L U IS T IM IL L A P Ä IJ Ä N T E E L L Ä . E L Ä IN T E N Ä LY . Otimme selvää.
Lisääntyvä valo herättää puut lopullisesti kevääseen.. LO P P U T A LV I Kosteutta ilmassa KUVA ANTJE NEUMANN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES Pilvien sisältämä kosteus verhoaa kuusamolaista metsää ja auttaa puita kuoriutumaan tykkyvaipastaan
4 SUOMEN LUONTO 2/2020 4 SUOMEN LUONTO 2/2020 Sisällys 2/2020 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 39 Kolumni: Mirjami Linkola 55 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Sakari Alhopuro 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 34 Päijänne on retkiluistelijan paratiisi. IS TO CK PH O TO 40 60 Rotta on hyvin älykäs, ja niin ovat myös korppi ja kima lainenkin, kukin omalla tavallaan. 26 Kirjeitä taivaalta Lumikiteeseen tiivistyy kaunis säännönmukaisuus. Rotta on joissakin asioissa ihmistä oppivampi.. 17 Luontokuvan neljä trendiä Mihin luontokuva on menossa. 34 Päijänteen liukkailla Suurien mittojen järvi sopii pitkänkin matkan retkiluistelulle. 30 Tapaus susi Juha Kauppinen kohtasi suden ja pohtii, miten pedon voi oppia hyväksymään. 46 Puiden talvi Puut alkavat jo talvella valmistautua kevään tuloon. Esittelyssä neljä erilaista kuvaajaa. 56 Nyt tarvitaan hiilinieluja Vaikka päästöjä karsitaan, tarvitaan myös hiilen sidontaa. 40 Älyä yli odotusten Luonnossa on kehittynyt monenlaista älyä aina tarpeen mukaan. 52 Pyöriäinen elää yhä Suomessa Ainoa valaamme on meillä säännöllinen vierailija. Ekologisen vaatteen valinnassa kierrätys on valttia. M A RI K A M A IJ A LA JU SS I JU D IN 14 Ukkometso tuli kylään Mauri Leivo seurasi maalaistalon pihaan tupsahtaneen metson touhuja
Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen IDnumeron verkkosivulle: greenlineprint.com. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. vuosikerta LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Jalohaikarat kuvasi Vesa Huttunen. Esittelemme uusimpia luontokuvauksen trendejä sivuilla 17–25. 79. 2/2020 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi EE VA M Ä KIN EN 17 Hyppy uuteen. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Tekniikka, some ja taidekuvaus muuttavat luontokuvaa
Uusimpien arvioiden mukaan lajeja on jopa 1000 kertaa enemmän kuin on aiemmin ajateltu. PÄÄKIRJOITUS Bakteerien planeetta Elääkö maapallolla kaksi miljardia eliölajia. Maapallon lajimäärä pohdituttaa luonnontutkijoita, osin siksi että dna-tutkimus on haastanut perinteisen linnéläisen lajikäsityksen. Lukuisissa muissa eliö ryhmissä tilanne on aivan sama. * LA RS EN ET . Vakiintuneet lajikäsitykset eivät oikein istu niihin, joten ensin pitäisi miettiä, mitä uusi mikrobilaji ylipäänsä tarkoittaa. KU VA T IS TO CK PH O TO JA A N N A RI IK O N EN . Niitä ei voi tunnistaa ulkonäöstä, ja valtaosa lajeista on vielä kuvaamatta. 6 SUOMEN LUONTO 2/2020. Ruotsin maatalousyliopiston professori Tomas Roslinin mukaan suurin epävarmuus liittyy mikrobeihin. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Q U AT ER LY RE V IE W O F BI O LO GY VO L 92 N R O 3 20 17 . A LL . Aiemmin planeetan valtiaina pidetyt niveljalkaiset olisivat siten jäämässä bakteerien varjoon. Dna tarjoaa tehokkaita tapoja lukea monimuotoisuutta. Heidän käsityksensä mukaan planeettaamme hallitsevat bakteerit, joita olisi peräti 70–90% kaikista lajeista. Täsmällistä lukua ei ole edes olemassa, koska lajiutuminen on hidas prosessi, eikä lajien välille aina voi vetää yksiselitteistä rajaa. Kryptisiä lajeja on paljon niveljalkaisissa, kuten hyönteisissä, hämähäkeissä, tuhatjalkaisissa ja äyriäisissä, ja kun lisäksi huomioidaan aiemmin vähälle huomiolle jääneet loiset kuten punkit, sukkulamadot, itiöeläimet, harppuunasienet ja bakteerit, lajimäärä kasvaa merkittävästi. Niitä ei voida ymmärtää ilman dna:ta. Mutanen kertoo esimerkkinä, että suomalaisessa maaperässä on neliömetriä kohden satoja tuhansia sukkulamatoja, joilla on erittäin tärkeä ekologinen merkitys ravinteiden kierrossa. Dna-tutkimus on paljastamassa yhä enemmän niin sanottuja kryptisiä lajeja. Lajien määrällä on kuitenkin merkitystä, sillä se antaa käsityksen siitä, mitkä eliöryhmät planeettaamme todella dominoivat. Yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta toteaa, ettei kukaan tiedä lajimäärää edes miljoonien tarkkuudella. Ulospäin samalta näyttävät lajit ovatkin geneettisesti erilaistuneita yksiköitä. Arizonan yliopiston tutkijat* arvioivat kokonaismäärän nousevan 1–6 miljardiin lajiin. Väite kuulostaa hurjalta aiempiin arvioihin verrattuna, mutta saattaa vielä osoittautua todeksi. Viime vuonna käynnistyneessä FinBOL-hankkeessa tuotetaan dnaviivakoodit koko Suomen eliölajistolle
Hurjan paljon puiden on joka tapauksessa pölläyteltävä. Lepillä kukinnan runsain vaihe osuu huhtikuulle. VINKKI Etelärannikon matalat merenlahdet ovat parhaita paikkoja tyllien tarkkailuun. NYT SUDET, KETUT JA SUPIKOIRAT, JA MAALISKUULTA ALKAEN MYÖS NAALIT, OVAT PISTOKSISSAAN. Auta kuuttia LEUTOINA TALVINA Itämeren harmaahylkeet joutuvat poikimaan maalle. Allerginen saa oireita jo kun luku yltää sataan. 2/2020 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri M aaliskuussa allergista aivastuttaa, kun pähkinäpensaat ja lepät aloittavat kukintansa. Pähkinäpensaskin voi aivastuttaa, mutta laji on harmaaleppää ja tervaleppää harvalukuisempi. maaliskuuta päivä venyy yötä pidemmäksi. Pähkinäpensasta kasvaa eteläisen ja läntisen Suomen valoisissa rinnemetsissä. Päivämäärä on Birdlife Suomen Tiira-palveluun kirjattujen havaintojen mediaani, eli keskimmäinen ensihavainnon päivämäärä vuosilta 2007–2016. Näin siitepöly löytää parhaiten tiensä emikukintoihin. 12.3. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Aivastus on luontohavainto TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kevät saa toden teolla vauhtia, ja 18. Tylli on vaikea erottaa pikkutyllistä, mutta pikkutylli saapuu vasta huhtikuun alussa. VINKKI Jätä kuutti lähtökohtaisesti rauhaan, jotta emo uskaltaa käydä ruokkimassa sitä. HELMI-MAALISKUUSSA KOIRAELÄIMILLÄ ON KIIMA. Emostaan eksynyt kuutti voi kuitenkin olla hädässä, ja siitä kannattaa tehdä ilmoitus Korkeasaaren Villieläinsairaalaan. KUNKIN LAJIN PENNUT SYNTYVÄT TOUKO–KESÄKUUSSA, SUDELLA OSAKSI JO HUHTIKUUN PUOLELLA. Nyt helmi–maaliskuussa on hylkeiden lisääntymisaika, ja poikasia voi löytyä rannoilta. 2/2020 SUOMEN LUONTO 7. Syy varhaiseen kukintaan lienee kahtalainen: varhain aloittava kasvi saa paljon aikaa siementen kehittymiselle, eivätkä lehdet ole vielä estämässä tuulen liikkeitä. Kuutin on vaihdettava kuuttikarvansa ennen kuin se selviää vedessä. Pähkinäpensas on yksi tärkeimmistä kasveista metsän monimuotoisuuden kannalta, sen maahan putoavat lehdet muuttuvat näet lehtometsän mullaksi. SOPIVALLE PAIKALLE OSUESSA VOI KUULLA KETUN HAUKAHTELUA. Pähkinät taas ovat närhen, pähkinähakin ja metsähiiren ravintoa, ja kelpo syötävää ihmisellekin. VINKKI Varjele pähkinäpensaita. Tänä vuonna pähkinäpensaan kukinta alkoi jo vuodenvaihteessa, mutta vasta maalis–huhtikuussa siitepölyn tuotto on yleensä runsaimmillaan. Siitepölyn määrää on mitattu Suomessa 1970-luvulta alkaen. Pienet tennispallon kokoiset kahlaajat vipeltävät usein edestakaisin aivan vesirajassa. saapuvat ensimmäiset tyllit kevätmuutolta Suomeen. Tiedetään, että kukinnan huippuaikana yhdessä kuutiometrissä ilmaa voi olla vuorokauden kuluessa 50–500 lepän siitepölyhiukkasta, jopa enemmän. Myös rikkonaisillle jäille syntyneet kuutit voivat ajautua rantaan, kun laivat tai myrskytuuli irrottavat jäälauttoja. Siitepölyä syövät mehiläiset
TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVA HEIKKI KETOLA 8 SUOMEN LUONTO 2/2020. Etelä-Suomessa paljas maa ja lämpö ovat saaneet syksyn ja kevään liukumaan yhteen. Näsiä kukki monin paikoin jo tammikuussa, ja etelänruttojuuret työntyivät esiin helmiLämmin ja kostea talvi näkyy Lapissa lumena T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N lumena Euroopan suuri lumiraja nousi tänä talvena Suomeen. Luminen kausi kuitenkin lyhenee ja lumiraja nousee pohjoisemmaksi. Se on tuonut Suomeen tavallista enemmän länsija lounaistuulia, mikä on tehnyt talvesta lämpimämmän. Samaan aikaan Pohjois-Suomessa on ollut paikoin jopa ennätyksellisen paljon lunta. Pohjois-Atlantin oskillaatio eli ilmaston vaihtelu on ollut tilassa, jossa voimakas matalapaine vallitsee Islannin tienoilla. Virtaukset ovat tuoneet myös kosteaa ilmaa Atlantilta. Eteläiseen Suomeen on osunut erityisen paljon lounatuulia. Siksi tammikuussa rikottiin lämpöennätyksiä juuri Oulun eteläpuolisessa Suomessa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMI on näyttänyt tänä talvena jakautuneen jyrkästi kahtia: Maan eteläiset osat ovat kärsineet lumettomuudesta, ja suuret järvet ovat olleet avoimina. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto ovat ennustaneet, että tämän talven kaltainen lumitilanne voi väliaikaisesti jopa yleistyä: Lapissa lumisateet lisääntyvät ja etelässä vähenevät. Vuosisadan puolivälin jälkeen lämpenemisen pitäisikin alkaa vähentää lumen määrää myös Lapissa. Etelässä paljaasta maasta kerättiin vielä kantarelleja. Etelässä se on satanut vetenä”, selittää tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta. ”Kun Lapissa on kuitenkin ollut pakkasta, kaikki kosteus on satanut lumena. Taustalla ovat samat sääilmiöt
Saalista väijyvän hauen syke voi kylmässä vedessä laskea muutamaan lyöntiin minuutissa. Pintaan noustessa syke kohosi 25– 37 iskuun minuutissa, kun valas toipui sukelluksen aiheut tamasta happivajeesta. Von Bonsdor. Samaan aikaan metsästä saattoi kerätä vielä kantarelleja ja suppilovahveroita. 1043 LYÖNTIÄ minuutissa pumppaa nopeimmillaan vaivaispäästäisen sydän. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Meidän puulajit eivät kasva täällä ilman mykorritsasieniään.” n SYDÄMENLYÖNTEJÄ RUUMIINKOKO vaikuttaa eniten tasalämpöisen eläimen sykkeeseen. Hiljattain amerikkalaistutkijat pääsivät ensi kertaa seuraamaan luonnonvaraisen sinivalaan sykettä ja sukelluksia sen ruokaillessa Kalifornian vesillä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 9 PE KK A TU U RI kuun alkaessa. Sydämen harvalyöntisyys auttaa valasta säästämään happea sukelluksen aikana. Tällä on puolestaan valtava merkitys koko metsäekosysteemin selviytymisen kannalta. Alhainen maksimisyke selittyy vaihtolämpöisen kalan sopeutumisella kylmään veteen. 30 KERTAA minuutissa iskee hauen sydän nopeimmillaan viisiasteisessa vedessä. Jos eläin on vaihtolämpöinen, kuten hauki, myös ympäröivä lämpötila säätelee sen elintoimintojen nopeutta. 2 KERTAA minuutissa lyö syvyyksiin sukeltavan sinivalaan sydän. Se, että mykorritsasienet kasvavat näin talviaikaan, on poikkeuksellista”, sanoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdor. RIIKKA KAARTINEN Tutkimukset julkaistiin seuraavissa tiedelehdissä: Proceedings of the National Academy of Sciences, APJ Regulatory Integrative and Comparative Physiology ja Journal of Fish Biology. Kuu nousee Riisitunturilla 10.12.2019.. He mittasivat sykkeen imukupeilla iholle kiinnitettävän mittarin avulla. 15-asteisessa vedessä hauen maksimisyke yltää miltei 70 iskuun minuutissa. n mukaan sienten ja suomalaisten puulajien yhteispeli voi muuttua, kun talvet lämpenevät. Päästäisen leposyke on noin 750 sydämen lyöntiä minuutissa. ”Jos olot ovat syksyiset, lahottajat kasvavat yleensä talvellakin
(RK) Pinkki etana selvisi metsäpaloista AUSTRALIAN ennätyslaajat metsäpalot uhkaavat kymmenien paikallisten lajien säilymistä, mutta kuin ihmeen kaupalla osa hävinneiksi pelätyistä lajeista onkin selvinnyt. ’Kaputar’. Sama pätee Suomenkin mittakaavassa. nov. Niistä 109 lajia on tällä hetkellä luokiteltu elinvoimaisiksi. Kultasirkku on hävinnyt pesimälinnustostamme 2000-luvulla. Tutkijat korostavat, että tehokkaimmin lintujen sukupuuttovauhtia voidaan hidastaa pitämällä yleiset lajit yleisinä ja elinvoimaisina, sillä sukupuuton partaalle ajautuneen lajin pelastaminen on epävarmaa ja kallista. Montaa muutakin lajia havaittiin normaalia enemmän, mikä johtui aikaisempaa suuresta laskijajoukosta. Yksi tällainen laji on Kaputar-vuoren kansallispuistosta vasta hiljattain löydetty pinkki, 20 senttiä pitkä etana, Triboniophorus sp. Yli 18000 hehtaaria metsää paloi kuuden viikon aikana Kaputarin alueella. Tutkijoiden hätkähdyttävän löydön mukaan sukupuuttojen tahti on nykyään tuhatkertainen. Harlekiinileppäpirkko syö muiden pirkkolajien toukkia ja munia, ja uhkaa siten Britannian luonnonvaraisia lajeja. Tulosten perusteella on todennäköistä, että pirkko ylitti Englannin kanaalin lentämällä. Toiseksi runsain laji oli nokkosperhonen, joka on runsastunut kuuden heikomman vuoden jälkeen. Nyt on kiire muuttaa metsätaloutta niin, että hömöja töyhtötiaisen kannat elpyisivät, ja samalla paranisi monen muunkin luonnonmetsiä vaativan lajin tilanne. Ennen ihmisen aikaa lintulaji lienee elänyt keskimäärin kolmisen miljoonaa vuotta ennen sukupuuttoa. 10 SUOMEN LUONTO 2/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Harlekiinileppäpirkko ylitti Englannin kanaalin HAITALLINEN VIERASLAJI harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis) levisi Britanniaan omin voimin, paljastaa tuore PLoS Onetiedelehdessä julkaistu tutkimus. Ilmatieteen laitoksen leviämismallin laskelmat ja Britannian ensimmäiset harlekiinipirkkohavainnot vuosilta 2004–2005 osuvat yksiin. (RK) KI M M O LY Y TI K Ä IN EN / VA ST AV A LO MAAILMAN linnut ovat yhä uhanalaisempia, mutta viime hetken suojelulla sukupuutto on estetty toistaiseksi lähes puolella lajeista. Yli 20 paikallisen endeemisen etanalajin pelätään kuolleen sukupuuttoon. Suojelu on tuonut niille laskennallista lisäaikaa ainakin 1800 vuotta. Lohdullista on, että uhanalaisimpien lintujen suojelun ansiosta sukupuuttoja on ollut viime vuosikymmeninä 40 prosenttia vähemmän kuin ilman suojelutoimia. Luokkia on yhteensä seitsemän, elinvoimaisesta hävinneeseen. Mallinnuksen perusteella mikä tahansa nykylintulaji häviäisi maapallolta jopa 4800 vuodessa. Aikaisemmin luultiin, että pirkko levisi Brittein saarille ihmisen mukana. (RK) Ohdakeperhosia ennätysmäärä kesällä 2019 PÄIVÄPERHOSSEURANNAN kesän 2019 laskentojen mukaan ohdakeperhonen oli maassamme runsaimpana tavattu perhonen. Laulujoutsen, merikotka ja valkoselkätikka pelastettiin täällä viime tingassa. Nykyisellä uhanalaistumisen vauhdilla seuraavien 500 vuoden aikana maailmasta häviää 471 lajia eli 2,5-kertainen määrä vuosina 1500–2000 hävinneisiin lajeihin verrattuna. Yhteensä niitä nähtiin lähes 30 000 yksilöä huhti–lokakuun välisenä aikana. Tammikuun lopussa paljastui, että ainakin yksi lajeista oli selvinnyt paloista ilmeisesti pakenemalla liekkejä kivien syviin halkeamiin. Biology Letters-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo, millä nopeudella maailman 11 064 lintulajin uhan alaisuusluokka on muuttunut Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) seitsemällä arviointikerralla vuodesta 1988 vuoteen 2016, siis 28 vuodessa. Suomessa pesii tai maamme läpi muuttaa 12 maailmanlaajuisesti uhanalaista lintulajia: alli, allihaahka, kiljuhanhi, kiljukotka, mustakurkku-uikku, pikkukajava, pilkkasiipi, pohjansirkku, punakaulahanhi, punasotka, tunturipöllö ja turturikyyhky. PERTTI KOSKIMIES Lintujen uhanalaistuminen kiihtyy Laulujoutsen pelastui Suomessa sukupuutolta viime hetkellä suojelun ansiosta.. Päiväperhosseurannasta vastaavat Etelä-Karjalan astmaja allergiainstituutti sekä Suomen perhostutkijainseura arvioivat, että kuluneeseen vuosikymmeneen verrattuna perhosten runsaus ylsi keskimääräiselle tasolle
”Suomessa dyynirevontulia nähdään kerran tai pari vuodessa”, hän sanoo. ”Dokumentoituja havaintoja on nyt satakunta”, kertoo ilmiön löytämisessä mukana ollut tähtitieteen harrastaja Matti Helin. Dyynirevontulia Mikkelin Rahulassa 7.10.2015. Muuttuvat olosuhteet tekevät ympäristöstä tutkijoiden laitteille ja satelliiteille vaikean, mikä selittää sitä, miksi ilmakehän ja avaruuden vaihettumisvyöhyke on edelleen huonosti tunnettua ei-kenenkään-maata. Dyynirevontulet ovat vähän tutkittu ilmiö. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Taivaan dyynit 2/2020 SUOMEN LUONTO 11. Harrastajat ovat tienneet niiden olemassaolosta vuosia, mutta he eivät tienneet mikä ilmiö oli kyseessä. JO A N N A H ER R A N EN REVONTULET voivat loimottaa taivaalla kuin aaltoilevat harsopilvet tai laineiden rannalle poimuttama hiekka. Uusi revontulimuoto löytyi harrastajien ja avaruustutkijoiden yhteistyönä, ja se nimettiin aaltoilevan muodon mukaan dyyneiksi. Tutkijat arvelevat, että dyynirevontulet syntyvät noin sadan kilometrin korkeudessa, missä aurinko tuuli, eli auringosta purkautuvien hiukkasten virta, saa happi atomien aallot loistamaan. Tällä korkeudella maan sähköisesti neutraali ilmakehä vaihettuu elektronisateessa kylpeväksi avaruudeksi. Dyynirevontulien löytyminen vasta nyt johtuneekin siitä, että korkeus, jolla ne esiintyvät, sijoittuu perinteisen ilmakehäja avaruustutkimuksen välimaastoon, noin 80–120 kilometrin korkeuteen. Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori Minna Palmroth kollegoineen alkoi tutkia ilmiötä lokakuussa 2018
Päätös merkitsee hakkuiden kieltämistä Kaarresalon ja Kuostonsaaren metsissä, jotka on luokiteltu Natura-alueiksi. Kyseessä on optinen ilmiö, irisointi. ”Ilmastonmuutos ei tuo mitään hyvää Itämerelle”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila. Lämmin vesi pitää sisällään vähemmän happea, ja lämmetessään meri kerrostuu, jolloin pohjan läheiset vesimassat muuttuvat hapettomiksi. (RK) Moni metsälintu vähenee Ruotsissakin HÖMÖTIAISEN kanta on pienentynyt Ruotsissa kolmanneksen 10 viime vuoden aikana, samoin viitatiaisen ja pikkutikan. Lajeista 17 prosenttia on runsastunut huomattavasti ja 19 prosenttia on taantunut. Eniten runsastuneisiin lajeihin kuuluvat kiiruna, tilhi, tiltaltti, tikli, tuulihaukka, peukaloinen ja isokoskelo. ”Lämmin vesi sisältää vähän happea, ja samaan aikaan hapen kulutus kasvaa. 12 SUOMEN LUONTO 2/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT FI O N A K A SU RI N EN JU H A K AU PP IN EN Oikeus kielsi hakkuut Oulujärven saarissa KORKEIN HALLINTO-OIKEUS palautti Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat Oulujärven retkeilysaarissa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Happipitoisuus on kriittisen matalalla tasolla 700 merialueella, kun tällaisia alueita oli vuonna 1960 vain 60. Tuore tutkimus paljasti, että irisoiva väri onkin suojaväri, kun aiemmin sen on arveltu liittyvän seksuaalivalintaan tai viestivän pedolle saaliin pahasta mausta tai myrkyllisyydestä. PERTTI KOSKIMIES Happi hupenee maailman merissä KANSAINVÄLISEN luonnonsuojeluliiton (IUCN) joulukuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan maailman merten hapettomien vesimassojen tilavuus on nelinkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana. Suurin osa merieliöistä elää pinnasta tuhanteen metriin yltävällä syvyydellä. Muita rajuimmin taantuneita lajeja ovat viherpeippo, hernekerttu, käpylinnut, keltasirkku, vihervarpunen, käki, kirjosieppo ja laulurastas. JESSICA HAAPKYLÄ Irisointi onkin suojaväri SATEENKAAREN väreissä loistava ötökkä vaihtaa väriä, jos sitä katsoo hieman eri kulmasta. (RK) Merialueet, joilla happipitoisuus on pudonnut kriittisen alhaiselle tasolle.. Happipitoisuuden lasku johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merten lämpenemisestä sekä rehevöitymisestä. Nämä kuoriaiset jäivät myös ihmisiltä muunvärisiä yksilöitä useammin huomaamatta. Hapen vähentyessä syvissä vesissä ne joutuvat siirtymään matalammalle, missä saaliiksi jäämisen todennäköisyys kasvaa. Ravinnekuormituksen lisääntyminen ja veden voimakkaampi kerrostuminen voivat johtaa happiongelman pahenemiseen. Vuonna 2018 jopa 22 prosenttia Itämeren merenpohjista oli hapettomia. Mallinnusten mukaan tämän vesipatsaan happipitoisuus avomerialueilla laskee vuosisadan loppuun mennessä 3–4 prosenttia. Osa muutoksista on saman-, osa erisuuntaisia kuin Suomessa, mutta yhteistä on kaikenlaisissa metsissä pärjäävien yleisten lajien runsastuminen ja vaateliaampien metsälajien taantuminen. Lintujen kokonaisparimäärä on kasvanut jonkin verran 2000-luvun alusta, mutta 1970–1990-luvuilla se pieneni sitäkin enemmän. Kainuun lintutieteellinen yhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Paltamon yhdistys valittivat hakkuista ensin Pohjois-Pohjanmaan ELY:yn ja edelleen hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muun muassa hait, tonnikalat ja purjekalat ovat vaarassa, sillä suurikokoisina lajeina ne käyttävät paljon happea. Current Biology -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan irisoivan väriset kovakuoriaiset joutuivat muita värejä harvemmin lintujen syömiksi. Varoitus tulevasta oli hellekesä 2018, jolloin ennätyslaajat sinileväkukinnat piinasivat Itämerta”, hän jatkaa
Sittemmin valaanpyynti romahdutti kannan, ja nykyään mustavalaita tavataan pääasiassa Pohjois-Atlantin länsiosissa, missä kannan suuruudeksi on arvioitu runsaat neljäsataa yksilöä. Asiantuntijat pitävät alhaista syntyvyyttä huolestuttavana, etenkin kun paljon poikasia on kuollut. Vaikka pyydyksiin sotkeutuminen ei aiheuttaisi välitöntä kuolemaa, se tuottaa eläimelle ylimääräistä stressiä ja heikentää sen kuntoa. IS TO CK PH O TO Lisääntymisikäisiä mustavalasnaaraita on jäljellä alle sata.. Viime lokakuussa Biology Letters -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan emot vähentävät mustavalaille tyypillistä kovaäänistä kommunikaatiota ja tuottavat sen sijaan pehmeää murahtelun kaltaista ääntä. PIIA AHONEN KU VA T N O A A N M FS / FL IC KR JA W IK IM ED IA CO M M O N S m a a i l m a l t a Kalastusvälineeseen sotkeutunut mustavalas. Mustavalasnaaraat hoivaavat pieniä jälkeläisiään matalissa rannikkovesissä Yhdysvaltain Etelä-Carolinan, Georgian ja Floridan osavaltioiden edustalla. Ne ovat vaeltaneet sinne synnyttämään Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevilta ruokailualueiltaan. Se ei kanna pitkälle, mutta auttaa emoa ja poikasta pysymään yhteydessä keskenään. Valasemo kuiskii poikaselleen AMERIKKALAISTUTKIJAT ovat saaneet selville, että valasemot kuiskivat poikasilleen. Aikuisilla mustavalailla ei ole luontaisia vihollisia, mutta poikaset saattavat joutua haiden tai miekkavalaiden hyökkäyksen kohteeksi. 2/2020 SUOMEN LUONTO 13 Ymmärrys merten jättiläisistä uhanalaisimpiin kuuluvan mustavalaan käyttäytymisestä karttuu hiljalleen. Mustavalaan levinneisyys on alun perin ulottunut pohjoiselta Atlantilta Kanadasta ja Grönlannista Norjaan ja aina luoteiseen Afrikkaan. Valaiden kokema stressi on tutkijoiden mukaan luultavasti yksi syy myös alentuneeseen syntyvyyteen. Kolmena viimeisimpänä lisääntymiskautena mustavalaat ovat saaneet vain 12 poikasta. Ääntelyn muuttamisessa saattaa siis olla kyse emon pyrkimyksestä suojella poikastaan pedoilta. Poikaset syntyvät joulu–maaliskuussa. Merkittävä osa mustavalaiden kuolemista aiheutuu törmäyksistä laivojen kanssa tai sotkeutumisesta kalanpyydyksiin
TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO KOHTAAMISIA. pihametson askareita. 1. Suuri vaahtera maalaistalon vierellä oli sipoolaismetson suosima yöpymispuu. 14 SUOMEN LUONTO 2/2020 Ukkometso tuli kylään tuli kylään Mauri Leivo pääsi seuraamaan pihametson askareita
Mustikanvarvuista ja heinistä se napsi sentin parin pätkiä homenokkaansa, nykäisipä näytteet myös pihaa reunustavista tuijista. Sen touhut rajoittuivat lähinnä ruokailuun, lepäilyyn sekä höyhenpuvun säännölliseen huoltoon. Ukkometso näytti pikkulintujen rinnalla lähinnä dinosaurukselta, eikä ihme, painaahan se melkein yhtä paljon kuin 300 punatulkkua. Toisella kerralla se oli matkustanut parikymmentä metriä traktorin kauhassa, ja hyppäsi pois ilmaiskyydistä pihan toisella laidalla. Se nyhti neulasia männyistä, joskus kuusistakin. Tuli vain, ja asettui taloksi välittämättä sen kummemmin pihalla liikkuvista ihmisistä. Kun hän kerran jutteli naapurinsa kanssa, metso asteli paikalle ja hyppäsi traktorin pukille, kuin kuuntelemaan tarinointia. Sellaista lottovoittoa en voinut jättää lunastamatta. Pihan linturuokinnalla se nokki auringonkukan ja viljan siemeniä. 3. Omenapuista, koivuista, pihlajista ja muista lehtipuista sille kelpasivat silmut. TALON ISÄNTÄ seuraili päivittäin yllätysvieraansa touhuja ja rupatteli sille niitä näitä. Kävin metsosta kuultuani katsomassa sitä monena päivänä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 15 2. METSON ELÄMÄ sujui rauhallisesti. Kuka tietää, mutta ainakin se oli tyystin menettänyt luontaisen ihmisen pelkonsa. 4.. Metso nousi usein puihin syömään muun muassa harmaalepän silmuja. UKKOMETSO ASTELI sipoolaisen maalaistalon pihaan helmikuun viimeisenä päivänä. 3. Toiko pitkään jatkunut kovanpuoleinen pakkasjakso sen jyväpöydän ääreen vai ajoivatko maalaistalon takametsässä tehdyt hakkuut sen mieron tielle. Menu oli yllättävän monipuolinen. 4. Mutta mikä mahtoi vetää metson ihmisten ilmoille. n 2. Lumipesu oli osa päivittäistä höyhenpuvun huoltoa. Pääsin ihailemaan ja valokuvaamaan elävää homenokkaa hyvin läheltä
Äänestä, ja voit voittaa 500 € arvoisen matkalahjakortin!. Suomen Luonnon teerikansi on mukana Aikakausmedian Edit-kilpailun Vuoden kansi -äänestyksessä. Osallistu sinäkin yleisöäänestykseen ja lennätä Markus Varesvuon kuvaamat teeret voittoon. maaliskuuta 2020 klo 21 mennessä. Äänestä Suomen Luonto voittoon! Markus Varesvuon kuvaamat teeret voittoon. Äänestä osoitteessa www.editkilpailu.fi/kansi19 1
2/2020 SUOMEN LUONTO 17 Sosiaalinen media, lähiluonnon arvostus, uudet tekniikat ja valokuvataide muuttavat luontokuvien ilmettä. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT EEVA MÄKINEN, VESA HUTTUNEN, SAMI KARJALAINEN JA PAULA HUMBERG LUONTOKUVAN NELJÄ TRENDIÄ. Pyysimme kunkin alan taitajaa kertomaan, miten parhaat kuvat syntyvät
Eläimiä Mäkinen kuvaakin vain satunnaisesti. Hänellä on yhteisöpalvelu Instagramissa 114 000 seuraajaa, siis Aamulehteä suurempi levikki pelkästään omille luontokuville. ”Sehän luonnollisesti on antanut minulle aika paljon lisää tunteja.” Mutta Mäkinen myöntää toki, että kanavana some vaikuttaa hänen kuviinsa. Hänellä on kyllä sellaisiakin luontokuvia, jotka sopivat tauluiksi tai näyttelyihin, mutta niitä hän ei ole julkaissut somessa, koska ne eivät olisi tarpeeksi pelkistettyjä puhelimeen. Kipinä kotimaan luontoon ja luontokuvaukseen löytyi myöhemmin eräopaskoulun kautta. Hän sanoo olleensa välillä pitkään poiskin sosiaalisesta mediasta ja viettävänsä valtaosan, jopa 60 prosenttia ajastaan maastossa. Kuvista tulee mieleen romantiikan ajan maalaustaide, muun muassa saksalaisen Caspar David Friedrichin työt: pieni ihminen suuressa maisemassa, hämyiset valot, kaukaa äärettömyyksien takaa kurkistava kuu. Yksi tuon kielen taitajista on hiljattain Kuusamoon muuttanut Eeva Mäkinen. Näin hän pystyy vaikuttamaan paljon sommitelmiin ja valoihin, ainakin enemmän kuin perinteisessä eläinkuvauksessa voisi. Tämä perusasia on Mäkisen työn pohjalla. ”Se on aika tietoista”, Mäkinen sanoo, ja lisää: ”Pidän myös paljon symmetriasta.” Kuvaustilanteissa symmetrian, selkeyden ja kontrastien kaipuu näkyy niin, että Mäkinen ottaa kuvansa enimmäkseen paikallaan pysyvistä kohteista. Hänen ominta aluettaan ovat maisemaja retkeilykuvat, joita voi nähdä somen lisäksi muun muassa Latu&Polku -lehdessä. Siinä auttaa se, että viime syksystä alkaen hän on saanut apua kuvamyyntiin, sähköposteihin vastaamiseen ja muihin toimistotöihin. Mäkisen kuvat ovat tunteikkaita ja niistä löytyy vahvoja kontrasteja. Nyt osa Mäkisen ammattia ovat hänen luon”Pyrin pitämään kuvat aika minimalistisina” Eeva Mäkinen Pieni ihminen, suuri maisema Kesällä Mäkinen kuvaa mielellään vesistöjen rannoilla, osittain siksi, että vedestä nousee hienoja utuja. 18 SUOMEN LUONTO 2/2020 SOSIAALINEN MEDIA on synnyttänyt viime vuosina monta kuvaajatähteä ja tuonut suomalaiseen luontokuvaan aivan uuden kuvakielen. Ennen luontokuvauksen aloittamista Mäkinen kiersi vuosia maailmaa ja kuvasi ulkomaisia matkakohteitaan. ”Pyrin tietoisesti pitämään kuvat aika minimalistisina, koska niitä katsotaan nykyisin pieniltä näytöiltä”, hän sanoo. Meloja antaa kuvalle mittakaavaa ja luo tarinan tuntua.. Mäkinen ei silti pidä siitä, että hänelle ehdottaa someluontokuvaajan titteliä
Symmetria Instagramin peruskuva suhde on neliö, mikä korostaa symmetrian merkitystä. Haastattelua tehtäessä Mäkinen on juuri palannut useamman päivän kuvausleiriltä. Staattisuus Talvinen tykkymetsä on paitsi epätodelli sen kaunis maisema, myös sommittelun kannalta hyvä kohde, koska se ei liiku. Jos hän on itse vaaran laella telttailemassa ja revontulet alkavat loimuta, hän ottaa kuviinsa ihmisen mukaan, jotta ne kertoisivat tarinaa luonnon näytelmää seuraavasta ihmisestä. Joskus symmetrinen otos voi syntyä sattumalta, kuten kuva kesäpukuisista riekoista.. Oppilailleen hän on tähdentänyt, että kuvan taustalla pitäisi aina olla tarina. Suunnittelu Ajatus kuukkelikuvasta oli Mäkisen mielessä pitkään. ”Retkellä kirjoitan myös ylös ajatuksiani, sitä, minkälaisia tunteita minulle tulee, mitä tuoksuja haistan ja mitä värejä näen... 2/2020 SUOMEN LUONTO 19 tokuvauksen harrastajille pitämänsä maastoleirit. kaikkea, mitä voin myöhemmin käyttää hyväksi, kun kerron sitä kuvaa.” Näin syntyy kuvia, jotka herättävät tunteita. Luontokuvia katsotaan nykyisin pieniltä näytöiltä. Sopiva valo ja hetki koittivat lopulta ensimmäisellä viikolla Kuusamoon muuttamisen jälkeen
”Siinä voi keskittyä kokonaan kuvan valoon, muotoon ja rytmiin. Vesa Huttunen on. Huttunen löysi luontokuvauksen jo teini-iässä, mutta into ehti opiskeluaikoina kadota ennen kuin hän löysi sen uudestaan. Hänen kuvan tajunsa on niin vahva, että suurten luontokuvakilpailujen voitot ovat menneet ohi todennäköisesti vain sen takia, että Huttunen ei osallistu niihin. On ”Erinomaisessa luontokuvassa paistaa tekijän ymmärrys” Vesa Huttunen. Idässä hän käy Mustavuoressa ja Uutelan rannoilla, lännessä useimmin Vanhankaupunginlahdella. ”Rakennussuunnittelijan tapa ajatella suhteita ja esittää ne tasopiirustuksina näkyy ehkä kuvissani”, Huttunen miettii. 20 SUOMEN LUONTO 2/2020 Linjat ja rytmi Luontokuvia otetaan harvoin kovassa valossa. Oikeat luontokuvaajat ovat Huttusen mielestä willamoita, honkalinnoja ja muita, niitä, jotka kulkevat kunnon metsissä ja soilla. Yhä useammalla on luonnossa mukanaan jonkinlainen kamera ja yhä useampi tahtoo tallentaa sunnuntairetken havaintoja. Helsingin kaduilla hän ottaa mustavalkokuvia, mutta luontokuvaus on muutamia kokeiluja lukuunottamatta pysynyt väreissä. ”Mustavalkokuvaus kiinnostaa kyllä päivä päivältä enemmän”, hän sanoo. Huttunen ei vähättele omia kuviaan. Retket ovat Huttuselle irtiottoja arkkitehdin toimistotyöstä, ja ne yltävät kotoa Helsingin Itäkeskuksesta sinne, minne pääsee metrolla ja pyörällä tai kävellen. Muista samoja polkuja tallaavista kuvaajista hänet erottaa visuaalinen ajattelu, joka tulee osittain ammatin kautta. ”Esimerkiksi lintuja tulee usein kuvattua niiden omalta tasolta, jolloin tausta ja etuala katoavat lyhyeen syväterävyyteen ja kohde on melkein vailla perspektiiviä oleva projektio.” Yhtä lailla kuvien linjat, muodot ja rytmi osoittavat, että kuvaaja on juuri näiden asioiden miettimiseen perehtynyt ammattilainen. Huttunen on silti siinä mielessä tyypillinen lähiluonnon kuvaaja, että häneltä puuttuu vahva luontokuvaajan identiteetti. Välillä hän harrasti paljon katukuvausta, jota hän jatkaa edelleen. Tämän kuvan jalohaikaroista Huttunen kuitenkin otti. ”En ole koskaan pitänyt itseäni ns. LÄHILUONNON KUVAAMINEN on yksi 2000-luvun ilmiöistä. oikeana luontokuvaajana, puistokuvaaja olisi osuvampi titteli”, hän sanoo. Helsingin luontoalueet nyt vain ovat hoidettuja puistoja, ja hän ottaa kuvansa niille suuntautuvilla, spontaaneilla lähiretkillä. Kun hän alivalotti kolme aukkoa, linnut irtosivat taustastaan rytmikkäiksi linjoiksi. Helsingissä samoja paikkoja koluaa niin valtava määrä kamerankanniskelijoita, että erottuakseen on pakko olla visuaalisesti taitava
Lähiluonnon kuvaaja voi erottua olemalla visuaalisesti taitava.. ”Keskinkertainen luontokuva toistaa faktoja, erinomaisessa paistaa tekijän ymmärrys siitä, mitä ei voi mitata”, hän määrittelee. Nuolihaukan isku kottaraisparveen jäi yritykseksi. aivan sama mikä on aiheena, kun kuva muuttuu visuaaliseksi esineeksi.” Huttunen viittaa amerikkalaiseen 1960–70-lukujen katukuvaajaan, Garry Winograndiin, joka sanoi, että ”Valokuvaan, jotta näkisin, miltä maailma näyttää valokuvissa.” Tämä on tärkeä ajatus Huttusen luontokuvauksenkin kannalta. Mittakaavat Nämä kuvat on otettu Helsingin Viikissä elokuussa 2016. 2/2020 SUOMEN LUONTO 21 Muodot Alkutalven jäätyvä meri on kuvattu Helsingin Lauttasaaressa 2019. Jäälevyjen samanlaisina toistuvat pyöreät muodot johdattavat katseen etualalta taustan saareen ja takaisin. Kelon oksista rakentuu kehys linnulle, joka tuntuu katselevan kuuta. Lintuja ei aina tarvitse kuvata kokonaisina, vaan yksityiskohta korpin selkäsulista jättää katsojalle mietittävää. Luontokuvauksessa on nimittäin usein korostettu kuvan dokumenttiarvoa, sitä että kuva on totta. Sommittelu Oksalla istuvan hiiripöllön Huttunen kuvasi Lauttasaaressa talvella 2018–2019. Huttusenkin kuvat ovat kyllä todellisista tilanteista, mutta hänelle se on sivuseikka
Suomalainen luontokuvaus on tosiaan perustunut paljolti aamun ja illan kauniiden valojen kalasteluun. Tämä aukeaman lentokuvat kärpäsestä ja kahdesta ampiaisesta Karjalainen otti Yhdysvalloissa kehitetyllä järjestelmällä. Kun hyönteinen sattui lentämään sellaisesta kohdasta, että se katkaisi yhtä aikaa kahden lasersäteen signaalin, suljin sai käskyn aueta ja salamat käskyn välähtää. Hyönteisten yksityiskohtien tallentamisessa Karjalainen on käyttänyt toista menetelmää, kerroskuvausta. 22 SUOMEN LUONTO 2/2020 TEKNINEN KEHITYS on aina työntänyt luontokuvausta eteenpäin, mutta kuluneen kymmenen vuoden aikana kehitys on ollut hyvin nopeaa. Sehän on ollut suomalaisessa luonnonvalokuvauksessa melkein kiellettyä”, hän sanoo. Heti ensim”Tekniikalla on vain välinearvo” Sami Karjalainen Pysäytetty liike Lentokuvat kärpäsestä ja ampiaisista syntyivät kameralla, johon oli kytketty ulkoinen suljin, viisi minimiteholle viritettyä salamaa ja laserlaukaisimet.. Sitten ne kasataan ohjelmalla päällekkäin.” Karjalainen ei ajattele, että tällaiset tekniikat vähentäisivät kuvan dokumentaarista arvoa. ”Olen ottanut salamakuvauksen haltuun. Siinä kamera, puolenkymmentä salamaa ja laserlaukaisimet oli kiinnitetty kiskoihin. Mutta Karjalainen on perehtynyt myös moniin erikoistekniikoihin. Aikuisena kameran hankittuaan hän alkoi tehdä hyönteisistä tietokirjoja eliöryhmä kerrallaan. ”Kun käytetään suurempia suurennoksia, syväterävyys on mitättömän pieni. Muuten kuvat ovat aivan perinteisiä luontokuvia. Karjalainenkin saattaa joskus tavoitella niitä, mutta on monia kuva-aiheita, joissa salama on välttämätön apuväline. Siksi tehdään niin, että otetaankin monia ruutuja, jotka on tarkennettu eri kohtaan. Jo lapsena, ennen luontokuvauksen aloittamista, hän harrasti hyönteisiä. Näin sanoo Sami Karjalainen, suomalaisista eturivin luontokuvaajista se, joka on ottanut uusia tekniikoita ensimmäisenä haltuun. ”Päinvastoin. Nämä tavallaan poistavat normaalien kameratekniikoiden puutteita.” Kuvan dokumentaarinen arvo on Karjalaiselle tärkeä – hän haluaa näyttää Suomen luonnon ihmeitä katsojalle. Kaikkia kuvaajia koskeva harppaus oli digikuvaus, joka salli kuvaamisen paljon aiempaa hämärämmässä ja kauempaa. Kameran oma suljin tosin olisi ollut liian hidas, joten linssin eteen oli kierretty erikoisvalmisteinen ulkoinen suljin, ja kamera oli asetettu valottamaan jatkuvasti. Ne on otettu elävistä yksilöistä kesken lennon
Kuvaa suunnitellessa hänellä on usein mielessään jo tietty kirjan sivu, jolle tarvitaan tietynlainen kuva. ”Biologinen kertovuus ja kuvailmaisu ovat minulle tärkeitä, tekniikalla on vain välinearvo.” Sami Karjalaisen kirja Suomen leppäkertut (Docendo) ilmestyy helmikuussa 2020. Karjalaisen kuvaustapa on paljolti vastakkainen lähiluontokuvaajien sunnuntairetkillä harrastamalle tilannekuvaukselle. Luonto studiossa Leppäkerttuja Karjalainen on kuvannut salamavaloissa valkoista taustaa vasten. Uudet tekniikat poistavat normaalien tekniikoiden puutteita. Hän ei ulkoiluta kameraansa juuri lainkaan joutilailla kävelyretkillä vaan kuvaa harkiten, kirjan kokoisia projekteja varten. Kerroskuvaus Aitokeräkärsäkkään profiilikuvassa syväterävyyttä on lisätty kasaamalla yhteen kuvaan satoja ruutuja.. 2/2020 SUOMEN LUONTO 23 mäisellä kirjalla Suomen sudenkorennot (2002) hän voitti valtionpalkinnon. Näin hän on voinut rakentaa muun muassa sarjakuvan siitä, miten kanervapirkon toukka imee kuiviin saaliiksi saamansa lehtikuoriaisen toukan ja venyy samalla itse
24 SUOMEN LUONTO 2/2020 VALOKUVATAITEEN RAJOJA on kolkuteltu usein, kun luontokuvaajat ovat alkaneet ajatella, mitä kuvalla voisi sanoa. Humberg määrittelee ne biotaiteeksi ja valokuvataiteeksi. Luontokuvaajana hän ei itseään enää pidä. Samaan aikaan vakavammaksi kehittyvän luontokuvauksen kanssa Humberg harrasti taidegrafiikkaa. Raja luontokuvauksen ja valokuvataiteen välillä on joskus häilyvä, mutta Humberg joutui tekemään eron itselleen selväksi. ”Sen kanssa oli helpompaa tehdä eri tyyppistä kuin olin aiemmin tehnyt.” Humberg on paradoksaalinen taiteilija siinä mielessä, että hän ei pidä itseään taiteellisena. ”Se on se asia, jota tekee mieli tutkia kuvataiteen avulla, jos en ihan biologina tutkikaan.” Viimeaikaisia kuvaustöitä ovat olleet muun muassa omaan graduun liittyvät kuvat mikromuovia syöneistä vesikirpuista, tai neulanreikäkameralla otetut kuvat, joissa hän on tutkinut kasvitieteellisiä puutarhoja – pieniä, eristettyjä keitaita sekä ihmiselle että luonnon monimuotoisuudelle. Humberg on toki palannut viimeistelemään kesken jääneet biologian opintonsa, ja samalla hän on kehitellyt monia tieteen ja taiteen rajamaille sijoittuvia hankkeita. ”Minulla oli vahva historia luontokuvauksessa, ja kun yritti oppia näkemään asioita enemmän taidemielessä, siitä oli pakko sanoutua irti.” Avukseen Humberg otti toisenlaisia tekniikoita. Humberg aloitti kuvaamisen 11-vuo tiaana, kun sai syntymäpäivälahjaksi kameran. On myös sellaisia tekijöitä kuin Paula Humberg, joka harrasti ensin luontokuvausta ja loikkasi myöhemmin kokonaan taidevalokuvauksen puolelle. ”Aluksi kuvasin oravia, omia luokkakavereita, lemmikkikaneja ja kukkia”, hän sanoo. Opiskelijana hän lähti ensin Joensuun yliopistoon lukemaan biologiaa, mutta päätti siirtyä Saimaan ammattikorkeakouluun taidegrafiikan linjalle. Vasta siellä hän huomasi taidevalokuvauksen linjan, ja luontokuvaus sai uuden, taiteellisemman suunnan. Tieteellinen lähestymistapa on läheisempi, hänestä ei vain koskaan olisi tullut sellaista biologia, joksi hän haaveili tulevansa. ”Luonto on edelleen merkittävin kiinnostuksen kohde”, hän sanoo. Hän alkoi käyttää muun muassa neulanreikäkameraa. ”Luontokuvaus alkoi tuntua aika tyhjänpäiväiseltä” Paula Humberg. Aiheet löytyivät kodin läheltä Helsingin Puistolasta
Grönlannin sateissa otettuun solarigrafi aan jäi veden jättämiä jälkiä. Fjord / Precipitation Teos Fjord (2015, vas.) syntyi modernilla digikameralla, Precipitation (2018, alla) puolestaan neulanreikäkameralla fi lmille. Tätä hän pitää myös tärkeänä syynä tehdä nimenomaan taidetta. Tälle sivulle on yhdistetty useita taidegrafi ikan tyylistä ammentavia teoksia.. 2/2020 SUOMEN LUONTO 25 Humbergin kuvat ottavat usein kantaa ympäristöongelmiin tai yhteiskunnan tilaan. ”Luontokuvauksen kanssa minulle kävi niin, että se alkoi tuntua aika tyhjänpäiväiseltä”, hän sanoo. Dispersal Humberg tutki Grönlannissa taiteellisesti samaa aihetta kuin biologi Riikka Kaartinen. Hän seurasi lapinvuokkojen pölytyksen onnistumista pienissä teltoissa töpöttämällä kukkiin . Phenotype Humberg on skannannut monia samaan lajiin kuuluvia, kuolleita hyönteisiä, ja kasannut sitten ruudut päällekkäin kuvatakseen lajin ilmiasun muuntelua. n Paula Humbergin näyttely Dispersal Helsingin Hippolyte-galleriassa 23.2. Luontokuvauksen ja valokuvataiteen välinen raja on joskus häilyvä. saakka, ja 15.10.–8.11.2020 Jyväskylän Luovan valokuvauksen keskuksessa. Biotaiteen ja valokuvataiteen pariin ajoi yleinen kiinnostus biolo giaa kohtaan, ja halu edes näennäisesti tehdä jotain, mikä tukee ympäristönsuojelua. uorisoivaa pigmenttiä
26 SUOMEN LUONTO 2/2020 Lumikiteellä on oma historiansa, jonka se kirjoittaa laattoihinsa ja sakaroihinsa matkallaan ilmakehän halki kohti maata. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT TUOMAS PYHTILÄ I T T T A TA I VV A A A T AL I KK I R J E T Ä. matkallaan ilmakehän halki kohti maata
Lumikiteiden syntyyn ja niiden muotoihin vaikuttaa kosteuden lisäksi lämpötila. Suurin osa maahan saakka lankeavasta vesisateestakin muodostuu ensin jäästä. ”Lumikide on oikea rohmu. Miksi kiteiden muodot vaihtelevat näin selvästi lämpötilarajojen mukaan, sitä ei vielä tiedetä. Kun kide alkaa kasvaa sadepilvessä, sen vieressä on usein pilvipisaroita, jotka joutuvat luovuttamaan vesihöyrynsä lumikiteelle. Se on kiehtovaa”, von Lerber kuvailee. 2/2020 SUOMEN LUONTO 27 J apanilainen lumitutkija Ukichiro Nakaya totesi jo 1950-luvulla, että lumi on kirje taivaalta. Tämän kirjeen allekirjoittavat myös suomalaiset lumimallinnuksen tutkijat Annakaisa von Lerber ja Jani Tyynelä Ilmatieteen laitokselta. Ilmiötä kutsutaan supersaturaatioksi”, Tyynelä kertoo. Jotta vesimolekyylit alkavat jäätyä ja muodostua lumikiteiksi, ne vaativat jäätymisytimen. Ne voivat olla esimerkiksi laattoja, ohuita neulasia tai haaroittuvia tähtiä eli dendriittejä. Nollan ja kahden pakkasasteen välillä syntyy laattoja, kolmen ja kahdentoista pakkasasteen välillä pylväitä, –22 asteeseen saakka taas laattoja ja sitä kylmemmässä pylväitä ja laattoja. Jo Nakaya selvitti, että lämpötila määrää kiteen muotoa, ja kosteus taas vaikuttaa rakenteen monimutkaisuuteen. ”Se voi olla aerosoli tai pieni vesipisara. Ilmakehässä on oltava ylimääräistä kosteutta, jotta jäätyminen voi alkaa. Lumikiteet kulkevat ilmakehässä eri reittejä, ja siitä syntyy niiden ainutlaatuisuus. ”Kun otamme lumikiteen täällä maan pinnalla käteemme, voimme sitä tutkimalla kertoa millaiset olot tuolla ylhäällä ovat olleet. Sadepilvessä ja ilmakehässä vallitsevista oloista riippuen voi tänne maan pinnalle sataa peräti 35 erilaista kidetyyppiä. Se kuitenkin tiedetään, että lumikide on ahmatti. Samalla kaasu muuttuu kiinteään olomuotoon”, von Lerber kuvailee. ”Etenkin haaroittuvat saniaismaiset lumikiteet Jotta lumikide alkaa muodostua, se tarvitsee jäätymisytimen. Ydin voi olla aerosoli tai pieni vesipisara.
Ne paljastavat, millaisia mikrofysikaalisia prosesseja ilmakehässä on tapahtunut. Kiteitä yhteen hitsaava tekijä löytyy niiden pinnalta. Ne syntyvät pilvissä, joiden lämpötila on –10 ja –20 asteen välillä. Yhdessä hiutaleessa saattaa olla jopa satoja lumikiteitä. Näitä tietoja tarvitaan niin sään kuin ilmastonmuutoksenkin tutkimuksessa.” Sulaminen kiinnostaa Lumimallinnuksen parissa työskentelee alle 100 tutkijaa eri maissa, Suomessa heitä on kymmenkunta. Ilmakehässä vaeltaessaan ne saattavat kohdata alijäähtyneitä vesikerroksia, jolloin kiteiden pinnalle syntyy huurretta. Jos olosuhteet pilvissä muuttuvat, myös lumikiteiden kasvu muuttuu. Lumikide saattaa ilmassa leijuessaan törmätä toisiin kiteisiin, ja ne voivat takertua toisiinsa. ”Kaikkien lumikiteiden ja lumihiutaleiden pinnalla on aina ohut sulamiskerros, siis vaikka olisi –50 astetta pakkasta. Silloin niillä on enemmän aikaa kasvattaa monimuotoisia rakenteita sakaroihinsa”, Tyynelä sanoo. Annakaisa von Lerber on tutkinut lumikiteiden ja lumihiutaleiden putoamisnopeuksia. Lumihiutale putoaa keskimäärin yhden metrin sekunnissa, kun lumirae voi porhaltaa jopa neljää metriä sekunnissa”, von Lerber kuvailee. Täällä maan pinnalla tutkijoita kiinnostavat etenkin kiteiden putoamisnopeus, koko sekä massa. Putoamisnopeus kertoo paljon Lumikiteet syntyvät pilvien uumenissa sopivassa lämpötilassa ja kosteudessa. Tutkimustemme avulla saamme selville, millaisia tutkia ja muita laitteita tarvitaan mahdollisimman tarkkojen havaintojen saamiseksi. Sulamiskerroksessa vesimolekyylit eivät ole kiinni kiderakenteessa, vaan ne pystyvät liikkumaan. Ne kasvattavat alas leijallessaan kokoaan ja niiden putoamisnopeus hidastuu. Kun vesihöyryä ei ole riittävästi saatavilla dendriittien kasvuun, syntyy tähtimäisiä laattoja.. Jani Tyynelä on puolestaan tehnyt sirontamalleja lumikiteistä. ”Olen tutkinut sitä, millainen signaali säätutkaan tulee erilaisista kiteistä. Kun lumikide alkaa kehittyä, se on vain noin 10 mikrometriä leveä laatta, mutta voi kasvaa ilmakehässä muutaman millimetrin kokoiseksi kiteeksi tai matkatessaan jopa senttien levyiseksi lumihiutaleeksi. ”Nopeus on yksi merkittävimmistä lähteistä tutkia, millainen kide on kyseessä. Näin yksittäiset kiteet muodostavat suurempia yksiköitä, siis lumihiutaleita. Kiteistä muodostuu hiutale Laattamaisissa ja tähtimäisissä kiteissä on aina kuusi symmetristä sakaraa, joiden kulmat ovat jaollisia 60 asteella. Vaikka meillä maa huutaa lunta ja Ilmatie”LUMIHIUTALE PUTOAA KESKIMÄÄRIN YHDEN METRIN SEKUNNISSA.” Haarautuvat lumikiteet eli dendriitit ovat kiteistä suurimpia ja voivat kasvaa jopa 5 millin levyisiksi. Symmetrisyys johtuu siitä, että vesimolekyylin happiatomi ja kaksi vetyatomia kiinnittyvät jään kidehilaan aina säännönmukaisesti. 28 SUOMEN LUONTO 2/2020 keräävät paljon kosteutta. Mitä lähemmäs nollaa astetta tullaan, sitä paksummaksi kerros kasvaa”, Tyynelä kertoo
”Milloinkas näinkään viimeksi lunta. Katso video lumihiutaleen sulamisesta ja lue lisää erilaisista lumikiteistä: suomenluonto.fi. Tämä kerros aiheuttaa virheitä satelliittija tietoliikenneyhteyk siin. Tänä talvena lunta on ollut pohjoisessa yllin kyllin, mutta Etelä-Suomessa vähäisiä lumisateita on pitänyt mennä oikein ulos ihmettelemään. Niillä on eri historia, sillä ne ovat kulkeneet omia polkujaan”, Tyynelä vastaa. ”Minäkin katselen usein lumisateella takkini hihoja. Nämä kolme komponenttia ovat sulamisprosessissa vuorovaikutuksessa toisiinsa ja tekevät siitä monimutkaisemman yhtälön”, Tyynelä jatkaa. ”Lumitutkijoilla on tästä syystä aina musta takki tai mustat hanskat”, von Lerber nau rahtaa. ”Sulamisesta on vain vähän mikrofysikaalisia malleja. Välillä on jopa ikävä harjata autoa lumesta, kun kaikki hienot neulaset tai saniaismaiset dendriitit pyyhkiytyvät pois”, Tyynelä jatkaa. On selvää, että lumikiteet, nämä taivaalta satavat kirjeet, ovat hengästyttävän kauniita, mutta ehkä hieman vaikeasti tulkittavia. Siksi siitä etsitään lisää tietoa mallinnuksen avulla. ”On kyllä ikävä lunta”, von Lerberkin toteaa. Se paljastaisi heti kiteiden ja hiutaleiden moninaisuuden. Alkuperäiset lumikiteet ilmeisesti hajoavat tai tuottavat uusia kiteiden alkuja. Pakko kysyä lopuksi alan huippututkijoilta: onko kahta samanlaista lumikidettä olemassa. Mistä tunnistaa lumitutkijan. Myös huurtumisella on suuri vaikutus”, von Lerber kertoo. Tutkamittauksissa näkyy selvästi Suomessa tyypillisesti noin kahden kilometrin korkeudessa oleva ilmakehän kerros, jossa lumi sulaa vesisateeksi. n TUTKIJOITA KIINNOSTAA KITEIDEN SULAMINEN. 2/2020 SUOMEN LUONTO 29 teen laitoksen lumimittauslaitteet Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla ovat olleet miltei tyhjän panttina, eivät lumitutkijat pyörittele peukaloitaan. Tätä tutkitaan parhaillaan”, von Lerber sanoo. Jos juuri nyt olisi lumisade, voisimme mennä ulos ja kerätä sitä tummalle alustalle. Millaisissa prosesseissa kiteitä sitten syntyy niin paljon. Jokainen kide on syntynyt eri osassa ilmakehää ja päätynyt eri paikkaan. ”On paljastunut, että lumisadetta ja lumikiteitä on enemmän kuin jäätymisytimiä, joihin kide alkaa muodostua. ”Jää, ilma ja vesi. ”Dataa riittää ja sitä saa tarvittaessa vaikkapa Kanadasta Suurten järvien alueelta, jossa lumi on muuten erilaista kuin täällä Suomessa”, von Lerber sanoo. Ilmakehän jäähtyessä osa pilvipisaroista ei jäädy, vaan pysyy alijäähtyneessä muodossa. Tällaiset pisarat jäätyvät herkästi kiinni ohi kiitäviin lumikiteisiin.. Lumikiteet voivat pudotessaan ilmakehässä törmätä ja tarttua toisiiinsa kiinni. Parhaillaan tutkijoita kiinnostavat etenkin lumikiteiden huurtuminen – sekä sulaminen. Ei tarkkaan tiedetä, miten muodoltaan ja tiheydeltään erilaisten lumikiteiden ominaisuudet muuttuvat niiden sulaessa. Minkä lumikiteen sisälle vangitun mysteerin tutkijat haluaisivat ratkaista. ”On hyvin epätodennäköistä, että olisi. Pari, kolme viikkoa sitten oli sellaisia millin kokoisia lumirakeita maassa”, Tyynelä muistelee. Ja auton kattoa
TEKSTI JUHA KAUPPINEN KUVAT LASSE KURKELA JA JUHA KAUPPINEN. 30 SUOMEN LUONTO 2/2020 TA PA U S SUSI Eräänä kesänä näin ja kuulin suden ensi kerran
Geenit virtaisivat ja vältyttäisiin sisäsiittoisuudelta. A amulla mielessäni pyöri vaikeasti paketoitava ajatus: sudet olivat häkellyttävän totta. Äskettäin julkaistun susien kannanhoitosuunnitelman mukaan tässä on pullonkaula: Skandinavian, siis Ruotsin ja Norjan, sekä Suomen ja Venäjän sudet ovat kahta eri populaatiota. Matalalla oleva aurinko valaisi aution talon pihapiiriä lännen suunnasta, ja lipputanko seisoi kuin kauniisti valaistulla teatterinäyttämöllä. Oli kuin jokin, joka vilahtaa puiden välissä Lieksan erämaassa, olisi totta erityisen painavalla tavalla. Jokunen vuosi sitten naarassusi vaelsi ensin Ruotsin puolelle, mutta palasi sitten Suomeen, ja porovahinkojen takia se ammuttiin. Takana avautui erämaa, josta suden ääni teki kolmiulotteisen. ”Mutta talvella ne tapetaan”, Kojola sanoi. Laskeuduimme iltayöstä vesille pitkällä puuveneellä Muonionjokivarressa. Näinkö on, mietin kävellessämme poikien kanssa lammelta metsänrintuuksiin, että susi on kuvitelmaa jokaiselle, joka ei ole sitä nähnyt. Kun niitä vaeltaa poronhoitoalueelle, ne selviävät lumettoman ajan, jolloin niitä ei voi jäljittää. Susi nähdään niin monin tavoin. Etsimessä näin sen takana liikettä. ”Poronhoitoalueella on kesäaikaan yksinäisiä susia”, kertoi Lumiaro. Komea!” kuiskasin pojalle. Mutta en ollut nähnyt susia, ja ne olivat siksi olleet minulle olemassa vain jonkinlaisen folkloren verhon lävitse. Käänsin kameran objektiivin hitaasti suden suuntaan. Suden maine. Toinen susi! Selitin 15ja 16-vuotiaille pojilleni, että lammen vastarannalla on ehkä susilauma. Että se on todella saapunut noiden kaikkien maailmankausien läpi, jäänyt olemaan, selvinnyt. Sähkövirta kävi lävitseni. Olin ajatellut susia kymmeniä tunteja, kirjoittanut niistä juttuja, hiihtänyt niiden jäljillä Kainuussa, löytänyt susien kaataman hirven jäänteet vastasataneen lumen alta metsästä, jossa saaliin auki revitty mahalaukku haisi pistävästi. 2/2020 SUOMEN LUONTO 31 H ei, tuolla on ilves!” poika sanoi. Ruotsiin saisi silloin tällöin vaeltaa meiltä susi. Siellä susien hahmot vilkkuivat, ja juuri tämä jäi väkevimpänä mieleeni: sudet kivien ja puidenrunkojen takana, sinisen yön seassa kuin aaveet matkaa tehden. Olin joka tapauksessa nyt myös kuullut suden, ”yksinäisen, kumppania etsivän”, Lumiaro sanoi. Nousimme ylävirtaan moottorilla, sitten kone sammutettiin ja annoimme veneen lipua alavirtaan. Sitten sudet katosivat, eivätkä enää palanneet. ”Onneksi olkoon hyvästä havainnosta!” Hyvästä havainnosta. Koetin terästää katsetta, mutta harmaalle ei löytynyt lajia. Hän alkoi herätellä väliunille mennyttä pikkuveljeään. Iso se oli, korkeajalkainen. Laukaisin kameran muutaman kerran, ja ääni tuntui saavan suden varuilleen. Mutta poronhoitoalueen läpi ei susi tahdo elävänä päästä Ruotsin eteläisempiin osiin. Hiljaisuudessa susi ilmoittautui: joen länsirannalta kuului onttoa ulvontaa.. Hän mainitsi Suomesta vaeltaneen ainakin 19 sutta Ruotsiin 2000-luvulla. Niitä oli kaksi, ja ne olivat ilmaantuneet vanhasta vaaranrinnemetsästä, jonka korkeimmat kuuset nousivat kuin sammutetut kynttilät kohti kesäyön taivasta. Kotona jututin asiasta sekä Luonnonvarakeskuksen suurpetoihin erikoistunutta tutkimusprofessoria Ilpo Kojolaa että Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaroa. Sitten ulvonta loppui, eikä enää toistunut. Tässä hiljaisuudessa susi ilmoittautui: joen länsirannalta kuului onttoa ulvontaa. Sitten ulvonta toistui, ja vasta kun eläin ulvoi pitkään ja valittavalla äänellä, ymmärsin yhtäkkiä, että sen täytyi olla susi. Voittajien jälkeläinen, kuten kaikki me täällä. Tartuin kiikareihin varoen kolauttamasta niitä, ja katsoin eläintä. Mutta susia ei tullut lisää. S usikesän toinen kohtaaminen tapahtui kuukautta myöhemmin Lapissa. Vasta, kun näin suden, ymmärsin sen. Isoäidiksi pukeutuva peto ja ruma elukka, jonka turkkiin vihan ja pelon luodit uppoavat. Toinen susista katsoi suoraan meitä kohti lammen yli. Minua mietitytti lähinnä se, miten susi pärjää Lapissa saamatta kuulaa turkkiinsa. Koska jokivarressa oli sillä kohdalla talo, ajattelin, että ääni on koiran, enkä reagoinut siihen. ”Susi se on. Se kääntyi ja palasi metsään. Että susi on eläin, joka kantaa mukanaan miljoonien vuosien evoluutiota. Arvuuttelun saattoi lopettaa. Molemmat sanoivat, että ulvoja oli todennäköisesti susi. ”Vai onko se susi?” Katsoin kesäyön hämärässä lammen vastarannalle, jonka rantasaraikossa erottui harmaa olento
Päällimmäisenä on jäänyt mieleen eläinten äärimmäinen varovaisuus. Tämä on mielipiteeni. Vihreät–keskusta, maaseutu–kaupunki. Ensin selvitetään, miksi sudet tulevat pihaan, onko siellä esimerkiksi helppoa ruokaa tarjolla. Salomailla kesällä ajattelee joskus karhun kohtaamista. Olimme tuulen alla, ja jos tuuli olisi kääntynyt, sudet olisivat luikkineet meitä takuuvarmasti pakoon… Hullu. Ennen kaikkea ymmärtää, että luultavasti kohtaamista ei koskaan tule. Mutta kiistaa on. Suuri osa ihmisistä ei tiedä luonnosta tai susista juuri mitään. Tämä on valitettavan harvinaista. Kerran näin ahman auton ikkunasta. Yleensä pihaan tulevat sudet ovat nuoria aikuisia, joiden lauma on hajonnut. En tosin asu pihapiirissä, jossa olisi kotieläimiä, joita sudet hätyyttäisivät. Ase miestä ei tarvita, koska suOlen nähnyt karhun, ahman ja suden. O len nähnyt karhun, ahman ja suden kojusta. 32 SUOMEN LUONTO 2/2020 S yyskuussa 2019 sudet raatelivat lampaita Kouvolassa. Karhu tappoi lenkkeilijän Ruokolahdella 1998, ”skalpeerasi” naisen 2009 Itä-Suomessa, puri samana vuonna lenkkeilijää Lappeenrannassa, tappoi metsästäjän Ruotsissa 2004… Silti karhua ei vihata. Hiihdimme Luonnonvarakeskuksen, silloisen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kenttämestarin Seppo Ronkaisen kanssa suolla, jonka eräässä metsäsaarekkeessa susilauma oli satelliittipaikannuksen mukaan päivälevolla. Silloin sudet on ammuttava, eikä asiassa pitäisi olla suurta kiistaa. Osasyy ovat metsästyskoirat, joita sudet tappavat. Susi siinä välissä. Pian sudet ammuttiin. Lieksan sudetkin näimme kojusta. Sitten pelotellaan, ammutaan ilmaan, ammutaan kumiluodeilla. Siis hiihdit suolla, jolla on susia. Tilanteessa ei oikeasti ollut mitään vaaraa. Susi ehkä erityisesti. Kerroin tästä kaverilleni, joka piti minua hulluna. Karhu emon ja pentujen välissä voi käydä huonosti. Toivoo sitä, ehkä pelkääkin. Sudet ovat takuuvarma riidan sytyke. Kun johtavat yksilöt, alfat, on ammuttu joko luvan kanssa tai salaa, yksin jäänyt nuori susi ei pysty saalistamaan hirveä. Jos jotain suurpetoa Suomen luonnossa on syytä pelätä, niin karhua. Näin käy nyt harvemmin kuin ennen. Jos puhuu susien puolesta, on hyysääjä, on ”vihreä” kaupunkilainen, joka ei ymmärrä mitään luonnosta. Se etsii muuta syötävää ja voi ajautua pihapiiriin. Käytännöt pihaan eksyvien susien kanssa ovat muuttuneet. Noissa tilanteissa susi ei ole koskaan aiheuttanut Ronkaiselle uhkaa. Ne pelkäävät ihmistä pakokauhuksi asti.. En pelkää susia. Siksi sutta pelätään ja vihataan. Jotkut keskustalaiset ja perussuomalaiset poliitikot käyttävät aivan arkipäiväisesti susia politiikan polttoaineenaan. Nettikeskustelussa, esimerkiksi tuon Iltalehden uutisen perässä, näkyy, että sudet jolkottavat jakolinjoilla. Ne pelkäävät ihmistä pakokauhuksi asti. Niin, mutta ne olivat päivälevolla, ja niihin oli matkaa monta sataa metriä. O lin haltioissani susihavainnoistani. Kenttämestari Ronkainen on pannoittanut suden satoja kertoja, mikä tapahtuu niin, että moottorikelkalla ajetaan lumisella aukiolla, esimerkiksi järven jäällä, susi kiinni, ujutetaan ”vimpain” kaulaan, siis varren päässä olevan metallivaijerisilmukka, ja sitten susi tempaisee miehen kelkan kyydistä ja mies on vyötäröään myöten lumessa peto varren päässä. Tämä on Lumiaron mukaan harvinaista. Kun keskustelussa sanoo kannakseen, että sudet pitää ampua, ei mene kuin tovi ja syytetään sukurutsaiseksi maalaiseksi, joka haluaa tappaa kaiken elävän. Eläin tempoo, kenttämestari painaa sen maahan vimpaimella koko kehoaan käyttäen, ja paikalle tulee toinen kelkkamies häkin ja nukutusaseen kanssa. Neljä lammasta päätyi vainaaksi ja susien osin aterioimiksi, kertoi Iltalehti. Mutta joskus käy myös niin, että kokonainen lauma ryhtyy hyödyntämään kotieläimiä. Mutta en hevin taipuisi susivihaan, koska tiedän niistä sen verran. Tämän tietää jokainen luontoa tunteva. Vuosia sitten olin Kainuussa tekemässä Suomen Luontoon juttua susista. Susi uhkaa harvoin ihmistä, mutta silti sitä vihataan. Jos asuisin, hankkisin laumanvartijakoiran ja susiaidan ja katsoisin, mihin se riittää
Nyt otan ne kiinni juomalasilla ja aikakauslehdellä ja vien ulos. Komea”, Juha Kauppinen kuiskasi pojalleen Lieksan erämaassa. E hkä olen oppinut malttia muissakin asioissa. Liikenne tappaa Suomessa 200 ihmistä vuodessa, sairaalan hoitovirheet vielä enemmän. Mutta koko tämä järkeilyketju, että hävitetään kaikki, mistä ei ole hyötyä, on jotenkin keskiaikainen. Pohjalla on ajatus siitä, että susilla ei ole mitään arvoa, joten ne kaikki voitaisiin aivan hyvin hävittää. Ne ovat jotain muuta, joskus vierastakin, mutta eivät mitään hallitsematonta. Pelkään hämähäkkejä. Muutanko heidän yksiöönsä asumaan, jos he lähtevät opiskelemaan. Lätkin ne ennen hengiltä, koska pelkäsin, että ne pistävät minua tai lapsia. Pelosta ja halusta hallita elämänpiiriä, suojella itseään ja läheisiään, kuten lapsia. JU H A KA U PP IN EN. Mielestäni on sivistynyttä yrittää nähdä elämän ilmiöitä suopeasti. Arvelin pelon johtuvan siitä, että en tunne hämähäkkejä. Mutta olen lopettanut niiden tappamisen, koska minua ärsytti vallankäyttöni, haluni lakaista tai imaista pois näkyvistä sellainen, jota hieman pelkään. Mihin kohtaan piirrän rajan. Ja tähän voisi vastauksena alkaa luetella suden ekologisia vaikutuksia, joista on hyötyä ihmisellekin. Todennäköistä se ei ole, mutta mahdollista. Kokonaisuutena kyse on yrityksestä suhtautua muuhun elämään vertaisenani. Se tappaa yhä joka vuosi tuhansia, susi ei. Siellä ei ole esimerkiksi yhtään Suomessa elävää eläintä. Voisin vastata: koska susista on niin vähän haittaa. Toiselle puolelle rajaa, sietämättömän suurien riskien joukkoon, luen harvat asiat. Sudet ovat uhka, jonka voisi eliminoida kokonaan, joten miksi ei vain tehdä niin. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Hämeenlinnasta. Menenkö heidän mukaansa kotibileisiin, joissa voi sattua känninen tapaturma. Mitkä riskit hyväksyn vaikkapa lapsilleni. Maailmassa on asiat, joista on hyötyä ja asiat, joista on haittaa. Samoin toimin loppukesästä sisälle tulevien ampiaisten kanssa. Susi voi yhä tappaa koirani metsässä. Susiseudullakin on todennäköisempää jäädä auton alle tien varressa kuin joutua suden raatelemaksi. Kyse on pelosta. On ymmärrettävää, että malarian kaltaisesta ilmiöstä halutaan eroon. Siltä tuntuu ajoittain. Se on jäänyt. Tai jonkun tutun ihmisen jopa, jossain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kannustan suhtautumaan luontoon näin, jos mahdollista. Tarkoitus oli tutustua niihin. Liikenne, kuten sanottua, on läheisilleni suurempi uhka. Kuten hämähäkkeihin. Esimerkiksi karhua pannoitettaessa porukassa on aina jollain ladattu ase valmiina. Sitten on kolmas kategoria: muut asiat. Miksi susia ei hävitettäisi, kun niistä kerran voi olla vaaraa. S usiviha on usein ehdotonta. Pari vuotta sitten luovuin tästä. Suurin osa maailman asioista, myös luonnosta, kuuluu kolmanteen kategoriaan. Tapanko ampiaiset, hämähäkit, sudet. 2/2020 SUOMEN LUONTO 33 si pelkää ihmistä. Luen sudet riskeihin, jotka hyväksyn ja rajaan samalle puolelle kuin liikenne tai huoleton nuoruus: riskejä, joiden kanssa luotan hyvään tuuriin. Siellä voisin suojella heitä kaikelta. Vienkö heidät aina autolla kouluun. Niitä asuu kellarissamme, ja ennen, kun imuroin, imaisin ne aina surutta suulakkeeseen. Pidättäydyn tappamasta, koska en halua olla ihminen, joka ratkaisee asiat jyräämällä. ”Susi se on. En tiedä, mitä lajia ne ovat. Jokaisen on itse päätettävä, mihin kategoriaan asettaa sudet. Voidaan tietysti sanoa, että sairaalasta ja liikenteestä on hyötyä ihmiselle toisin kuin susista
Lähimpänä rantaa asuvat ystäväni päivystävät hetkeä, jona luisteltavaa jäätä alkaa ilmaantua. Mukavan päiväreissun saa, kun luistelee Muuratsalon pohjoispäästä etelään Mämminiemeen iltapäiväaurinkokahveille, ja palaa takaisin illallisaikaan. Tuota hymyä onkin sitten vaikeampi karistaa saman päivän aikana, vaikka loppumatkasta yltyvä vastatuuli sitä joskus koetteleekin. Rannasta viesti kulkee äkkiä sisämaahan ja saa retkiluistelusta kiinnostuneet koolle. Mämminiemi on varsinkin keskisuomalaisille tuttu virkistysalue Ristinselän itäpuolella, Päijänteen rannalla. Muuratsalon edessä loikoileva Hauhonselkä on ensimmäisiä isompia ulapoita, jotka jäätyvät lahdenpoukamien jälkeen. Nopean jäätilanteen tarkistuksen jälkeen matka suuntautuu kohti etelää ja Ristinselkää. Järviä eivät viistä metsäautotiet, eivätkä ne useinkaan säilytä kulkijan jälkiä kahta minuuttia kauempaa. Sijaintinsa puolesta alue on sillä tavalla huvittavalla paikalla, että veden tai jään yli kulkien pääPÄIJÄNTEEN LIUKKAILLA Päijänne tarjoaa retkiluistelijalle erämaisia maisemia ja omaa rauhaa. Se on sopivalla paikalla, sinne eivät Vaajakosken virtaukset juuri ylety. Päijänteen jäätymisen seuraaminen tuo iloa kaamoksen keskelle. 34 SUOMEN LUONTO 2/2020. 34 SUOMEN LUONTO 2/2020 TEKSTI JA KUVAT JUSSI JUDIN P äijänne ja sen selkävedet tarjoavat erämaakokemuksen eteläisessä Suomessa. Reissumme alkavat usein Jyväskylän Muuratsalosta. Riemukkaita liukuja sekä railoja Ensimmäinen liuku retkiluistimilla nostaa hymynkareen huulille ikään kuin lihasmuistista
2/2020 SUOMEN LUONTO 35 2/2020 SUOMEN LUONTO 35
36 SUOMEN LUONTO 2/2020 Laajalle Ristinselälle syntyy pitkiä railoja.
Olo on hetken aikaa kuin seisoskelisi rotkon reunalla. Maitolasia ja teräsjäätä Matkan varrella näkee monenlaista jään pintaa. Suurella selällä tuulen vaikutus jään kestävyyteen korostuu, ja luistelijalta vaaditaan enemmän tarkkuutta. Jää ei ole kuitenkaan mustaa, vaan valoton järven pohja tekee siitä tummanpuhuvan. Kapeudesta on myös etua, sillä Hauhonselkä jäätyy huomattavasti aikaisemmin kuin viereinen Ristinselkä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 37 see perille huomattavasti kätevämmin kuin maanteitä pitkin. Railojen ylittäminen saattaa joskus olla hankalaa. Jos jäällä liikkuu päivittäin, on helppo huomata, etteivät päivät ole veljeksiä. Jää saattaa toisena päivänä olla liukas ja seuraavana päivänä tahmea tai kiteinen. Vaikka Hauhonselkä on yli puolitoista kilometriä leveä, sen mieltää helposti salmeksi vieressä aukeavan Ristinselän rinnalla. Railoja on pienistä halkeamista aina ylitsepääsemättömiin avovesialtaisiin. Ensimmäiset railot tulevat yleensä vastaan Hauhonselällä, mutta niitä on myös Ristinselällä. Tätä vaihtelua on ilo katsella. Muuratsalon jälkeen on helppo huomata mistä Ristinselkä alkaa, kun horisontti levenee molemmilta sivuilta huomattavasti. Jään haljetessa jäälauttojen väliin jäävä vesi harvoin jäätyy samalla tavalla kuin ympäröivä jää. Varovaisten potkujen jälkeen tuntuma jään paksuudesta alkaa muuttua ymmärrykseksi, ja pian luistelu tuntuu taas normaalilta. Joskus jään päälle sulanut ja taas jäätynyt lumi tekee jäästä maitolasimaista, kun toisinaan pääsee nauttimaan liki neitseellisestä mustasta jäästä eli teräsjäästä. Muutaman terävän sauvan iskun jälkeen voikin todeta, että teräsjää kantaa keskivertoihmistä. Mämminiemi onkin kesällä erityisesti veneilijöiden suosiossa. Jään väriä ja paksuutta seuraamalla on helppo luoda käsitys siitä, milloin mikäkin osa järvestä on jäätynyt. Ristinselälle tultaessa on siis syytä tarkastella jäätilannetta uudemman kerran. Laaja järvenselkä tuo mukanaan myös leveämmät railot, joita ylittäessä on oltava valppaana. Luistelua omaan tahtiin Päijänteellä luistelu on rauhallista puuhaa, sillä lähin ihmisasutus on parhaimmillaan kilometrien päässä. Jos muuPäijänteellä saa luistella kaikessa rauhassa.. Maitolasimaisella jäällä luistellessa teräsjään kohtaaminen voi olla jännittävä kokemus, kun paksulta vaikuttanut vaalea jää vaihtuukin yhtäkkiä läpinäkyvään ja kirkkaaseen mustaan jäähän. Se sijaitsee Päijännettä halkovien veneväylien varrella, joten alue on varmasti tuttu monille Pohjois-Päijänteen kulkijoille. Jääerämaata halkovat pitkät linjat näyttäytyvät usein äärimmäisen kauniina muodostelmina jään pinnassa. Olipa kyseessä railo tai halkeama, niiden kohdalla on pysähtyminen paikallaan. Teräsjäätä syntyy etenkin kovilla pakkasilla ja silloin, kun lumen tulo ei sotke jäätymisprosessia
Kuutamoiltoina ei tarvitse sytyttää edes otsalamppua, sillä kuun loiste on hämmästyttävän voimakas jääerämaan keskellä. n Kirjoittaja on valokuvaaja ja vapaa toimittaja Jyväskylästä. Heikkohermoisien ei kannata ajatella, että jään alla on vettä miltei toista sataa metriä. 38 SUOMEN LUONTO 2/2020 Tummaa teräsjäätä syntyy etenkin kovilla pakkasilla. Parhaimmillaan jään pinta kimmeltää kuun valossa kuin tähtitaivas konsanaan. tamaa korppia tuoreella pilkkirei’ällä ei lasketa, ei talvisella järvellä luistellessa ole ruuhkaa. Ne, jotka jaksavat Mämminiemeen asti, palkitaan perillä ruhtinaallisesti. Keskitalvella luistelu on siitä mielenkiintoinen harrastus, että vaikka matkaan lähtee valoisaan aikaan, niin loppumatkasta on usein jo hämärää. M U U R A T S A L O J Y V Ä S K Y L Ä Vuoritsalo M u r t o s e l k ä H a uh o n s e l k ä R i s t i n s e l kä K i v i j ä r v i Säynätsalo Mämminiemi Rappukallio FIO N A KA SU RIN EN. Retkiluisteluharrastus on täysin säistä riippuvaista. Niinä iltoina, jolloin on täysikuu, saattaa jäällä olla mitä hienoin tunnelma. Nälkäisimmät saattavat pysähtyä Muuratsalon eteläpuolelle Sudensaareen pitämään tulipaikalle evästaukoa. Mämminiemen jälkeen etelässä on vielä eräs kohta, jossa on helppo käydä mittaamassa mielenlujuutta. Jääerämaassa vallitsevat erämaan olot ja siellä on helppo tuntea oma mitättömyytensä arjen vastapainoksi. Täällä Rappukalliot laskeutuvat kohti Suomen syvintä järven pohjaa. Mikäli päivä sattuu olemaan kirkas, pääsee Mämminiemen tulipaikalla nimittäin ihastelemaan matalalla etelästä loimottavaa talviaurinkoa paraatipaikalta. Tänä vuonna Päijänne jäätyi ennätysmyöhään, joinakin vuosina sopivaa jäätä ei ole tarjolla, ja joskus sopivat olot kestävät vain pienen hetken
Viitisentoista miestä nojailee autoihinsa kehottaen ”nillittäjää painumaan helvettiin”. Sitä paitsi he ”vain testaavat” toimivatko tavaratilan täyttävät kaiuttimet kunnolla. Sama juttu kuin hiilidioksidipäästöissä: ilmakehä on täynnä. Joku järjestää talvisin moottorikelkkasafareita, toinen harrastaa ammuntaa ja motocrossia. Sitten tyttö täytti neljätoista ja hormonihuuruiset unelmat jäivät sinne tien varteen. Hän toivoi, että malminetsijät pian löytäisivät kaivoksen perustamiseen johtavan kiven. Mutta maaseudun rauhastakin on kokemusta: hävittäjät lentävät siellä useammin, metsäkone möyryää, lähitiellä rälläävä rallikuski tekee itsensä tiettäväksi siinä missä laituria kohti koukkailevat vesijetteilijät ja pikaveneilijätkin. Jos on valittamista, ”kannattaa hankkia elämä” tai ”vapaasti muuttaa pois”. Ei subbareiden luukuttaja, ei wanna be -rallikuski, eikä kaupungin rocktapahtuman menestystä juhliva virkamieskään. Sitten joku jo kyllästyy, lisää volyymia vielä viimeisen pykälän ja kiihdyttää moottoria ulvottaen ja renkaita käryttäen paikalta. Enempää ei kestä kukaan. Muistan murrosikäisen tytön, joka kulki maantien varteen kuuntelemaan liikennettä. Jos voisi. Viikossa voi olla päivä ilman tätä tuntikausien iltasoittoa. Och det samma på svenska. Mitä kodin seinien sisälle silloin kuuluu: ohitustien meteli, viritettyjen mopojen räikynä, katukisakaasuttelu, ruohonleikkuri tai lehtipuhallin, roskaauto tai lumiaura, tavarajunavetureiden jyry, selostuksen möly urheilukentältä, ulkoilmakonsertin jytinä lähi torilta, romuttamon ja kivimurskaamon loukutus kauem paa, satunnainen helikopteri ja hävittäjäkone. Ehkä joskus mahtuikin, enää ei. Ikkunat rätisevät, seinät jymisevät, lattia järähtelee. Kylä kasvaisi, tie levenisi, saataisiin disko, tulisi ääntä ja säpinää. Subwoofereiden jytke hakkaa rintakehää ja särkee diskantit rätinäksi, mutta nk. Toinen tuttu sanonta väittää, että ”kyllä maailmaan ääntä mahtuu”. Päivä on taas ehtinyt iltaan. Sen jälkimmäinen osa on hylätty tarpeettomana jo aikaa sitten ja ensimmäisenkin merkitys on hukkunut ”hyvään pöhinään”. Töyrään takana parkkipaikalla meteli vaimenee hiukan, kun äänen paine hajoaa ilmaan eikä vahvistu maapohjan ja rakenteiden kautta. Loputtomasti. Salmi raikuu biletyksestä yöt läpeensä. n Kaksi sanontaa, yksi elämä 2/2020 SUOMEN LUONTO 39 A N N A RI IK O N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. LIN K O LA. Monilla puberteetti vain jatkuu jatkumistaan, läpi ainutkertaisen elämän. 39 SUOMEN LUONTO 2/2020 2/2020 SUOMEN LUONTO 39 A N N A RII KO N EN D UUM DUUM DUUM!!! DUUMGRGRDUUMGRGR!!! DUMDUMDUMDUM!!! RRRGRTGRT!!! Sanoin kuvaamattomasti. keskustelu on mahdollista. Voisi lukea, levätä, käydä sitten nukkumaan. ”Elä ja anna toistenkin elää”, neuvoo sanonta. Miehillä on kuulemma oikeus soittaa musiikkia omissa autoissaan aivan miten haluavat. VOISIPA TOSIAAN MUUTTAA
40 SUOMEN LUONTO 2/2020 ÄLYÄ ÄLYÄ
On esitetty teorioita aivojen koosta ja poimuista, mutta mikään malli ei onnistu kattamaan kaikkea vaihtelua. Mutta kuinka voidaan todistaa, etteivät ilmiöt ole vaistonvaraista käyttäytymistä. Yleistys on kuitenkin karkea. ÄLYÄ ODOTUSTEN YLI ODOTUSTEN YLI. ”Kun älyä mittaa ihminen itse, niin on hyvin todennäköistä, että ihminen saa itsensä kaikkein älykkäimmäksi”, sanoo eläintieteilijä Jussi Viitala. TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT ISTOCKPHOTO JA VASTAVALO O nko ihminen hölmö väittäessään olevansa eläinkunnan älykkäin olento. Hiukan lähemmäs totuutta päästään kurkistamalla aivojen sisälle. Kun eläin oppii toimimaan täysin uudenlaisessa tilanteessa, kyse ei voi olla vaistosta.” Äly ei vaadi suuria aivoja Tutkijat ovat jo pitkään yrittäneet selvittää, millaiset aivot äly vaatii. Ihminen, korppi, rotta ja kimalainen ovat älykkäitä kukin tavallaan. ”Voidaan todeta, että mitä älykkäämpi eläin, sitä isommat aivot sillä on suhteessa muihin saman kokoisiin eläimiin”, Viitala sanoo. Monet ihmisen älykkyydeksi luulemistamme asioista, kuten tietoisuus, kulttuuri tai tulevaisuuden kuvitteleminen, on jo löydetty lukuisilta muilta eläinlajeilta. ”Eroja toki on, mutta ne eivät ole periaatteellisia, vaan lähinnä määrällisiä”, Viitala kertoo. ”Mitä muuntelevampaa käyttäytyminen on, sitä todennäköisemmin se on älyn tulosta. Ihminen halusi pitkään erottaa itsensä muusta luonnosta. Äly on kehittynyt kullekin lajille vastineena elinympäristön haasteisiin, ja ihmisen näkökulmasta katsottaessa muiden lajien nerous voi jäädä tunnistamatta. Sen myöntäminen, että olemme eläimiä, on kuitenkin vasta lähentymisemme alkua. 2/2020 SUOMEN LUONTO 41 Luonnossa riittää neropatteja
”Opportunistisimmat eläimet ovat tunnetusti kekseliäitä. Kylmäpäinen rallikuski. Rotta ajaa eteenpäin ja ohjaa ajoneuvoaan tarttumalla sen vasemmalla ja oikealla sivulla oleviin rautalankoihin. ”Mitä enemmän olemme tekemisissä ympäristömme kanssa, sitä paremmin opimme päihittämään tielle tulevat haasteet. Juuri siksi yhdysvaltalaisen Richmondin yliopiston professori Kelly Lambert päätti testata, oppisiko rotta ajamaan autoa. 42 SUOMEN LUONTO 2/2020 Kirjava rotta kiipeää pyörien päälle kiinnitettyyn muovipurkkiin ja tarttuu sen päätyyn kiinnitettyyn rautalankaan. Maalissa seuraa palkinto – värikäs murorinkula. ”Olen joskus miettinyt, millainen maailma olisi, jos esimerkiksi delfiineillä olisi aivojensa jatkeena ihmisen käden veroinen työkalu”, Viitala naurahtaa. Kyky sietää stressiä pitää yllä uteliaisuutta ”Tähtisolujen eli aivojen tukisolujen roolista on puhuttu paljon”, Viitala kertoo. Vaatii paljon ymmärrystä tunnistaa se. KOKEESSA ROTTA oppii tekemään jotain, mikä ei ole sille lainkaan lajityypillistä. Äly yhdistetään usein sosiaalisiin eläimiin, joihin lukeutuvat niin delfiinit, kuin tämän artikkelin kotimaiset primusoppilaat, rotat, kimalaiset ja korpit. Jos ympäristössä tapahtuu yllättäviä muutoksia, ne sopeutuvat nopeasti ja kukoistavat”, Lambert sanoo ja viittaa jyrsijän lisäksi myös ihmiseen. Tehtävä vaatii sitä sekä ajattelemaan että toimimaan täysin uudella tavalla. ”Sosiaalinen eläin joutuu tunnistamaan kaikki lauman jäsenet ja arvioimaan oman asemansa suhteessa muihin”, Viitala listaa. Muiden eläinten älykkyys ei tee meistä tyhmiä, pikemminkin päinvastoin. Lambertin mielestä reaktio voi olla tärkeä osa älykkyyttä. Viitalan mukaan uusi tieto voi opettaa meitä kunnioittamaan muita lajeja. Nämä kaksi eläintä ovatkin valloittaneet maailmaa pitkälti käsi käpälässä. ”Ihmisen tähtisolut ovat suurempia ja haaroittuneempia kuin esimerkiksi hiirien. Samaa ihminen tekee joka päivä. Pari vuotta sitten huomattiin, että kun ihmisten soluja istutettiin hiirenpoikasten aivoihin, niistä tuli paljon oppivaisempia.” Aivojen lisäksi ihmisen älykkyyttä on tukenut käden kehittyminen poikkeuksellisen näppäräksi. Rotan älykkyyttä ilmentävässä kokeessa huomattiin myös, että oppiminen paransi eläinten stressinsietokykyä. Pyörät nytkähtävät liikkeelle. Kädentaitojen kehittyminen saattaa linkittyä myös kielen ja teknisen älyn kehittymiseen
Ongelmanratkaisun lisäksi kimalainen on jo ehtinyt todistaa liudan muita kykyjään. Sen alta paljastuu sininen väriläiskä, jonka keskellä olevasta reiästä löytyy sokerivettä. Lambertin mielestä luonto on syytä tuoda laboratorioon, mutta tutkimusta olisi tehtävä myös rottien todellisissa elin ympäristöissä. Lambert kertoo, että rotat ylittävät hänen odotuksensa tämän tästä esimerkiksi keksimällä tehtäviin sellaisia ratkaisuja, joita tutkijat eivät itse tulleet ajatelleeksi. ”Voisiko se selittää, miksi emme vieläkään ole löytäneet parannuskeinoa psykiatrisiin sairauksiin?” hän kysyy. Hyönteiset työntävät palikkaa yksissä tuumin. ”KIMALAINEN ON helppo opettaa yhdistämään palkinto väriin. Ja nehän oppivat. ”Työläisistä vain pari prosenttia on niitä, jotka kokeilevat ja keksivät kaikkea uutta. Kimalaiset alkavat tarmokkaasti kerätä sitä pesään vietäväksi. Kimalaisen nokkeluuden voi huomata myös omassa puutarhassa, kun kukan kannuksesta löytyy pieni reikä. ”Kimalainen tajuaa, ettei pääse kukkaan ja menee puremaan reiän pohjaan”, Loukola sanoo. ”Meidän täytyy ajatella uudella tavalla, jotta saisimme todenmukaisempia tuloksia. Se oppii lajitovereitaan seuraamalla ja voi ottaa mallia myös mehiläisestä. Monesti kerta riittää”, kertoo tutkijatohtori Olli Loukola Oulun yliopistosta. Samalla tutkimuseläinten elämänlaatu paranee.”. Hetken kuluttua saapuu toinen, joka kiertelee hetken kohdetta, kunnes osuu lajitoverinsa kylkeen. Mutta jos kimalaiset oppivat tekemään yhteistyötä, ne saavat palkinnon”, Loukola kertoo. 2/2020 SUOMEN LUONTO 43 Kontukimalainen lentää vanerilaatikossa lempeästi suristen. Se osaa muun muassa käyttää maamerkkejä navigoimiseen, luokitella asioita värin perusteella, ja se ymmärtää käsitteitä, kuten ylempänä tai alempana. Opetuksen seuraavassa vaiheessa legopalikka siirretään asteittain värin peitoksi, jolloin kimalainen joutuu työntämään sen pois tieltään. Se on saanut hänet kyseenalaistamaan perinteiset tutkimusasetelmat ja kliiniset laboratoriot, joissa rotat elävät tylsempää elämää kuin villit lajitoverinsa. Se suuntaa määrätietoisesti kohti valkoista legopalikkaa ja laskeutuu sen viereen. ”Sitten juksaamme vähän ja laitamme isomman legopalikan, jota se ei jaksa yksin työntää. Mutta jos muut sattuvat näkemään, niin kohta ne kaikki käyttävät samaa reikää.” Hyönteisiä on pitkään pidetty tahdottomina robotteina, Ahkera tiimipelaaja ja rohkeutta, joita siihen tarvitaan”, hän sanoo
”En olisi ällikällä lyöty, jos voitaisiin osoittaa, että hyönteisillä on tietoisuus”, Loukola sanoo. Pienissä aivoissa on kuitenkin jouduttu tekemään kompromisseja varastotilan suhteen, joten opitut asiat unohtuvat nopeasti. Se tietää, että valita saa vain yhden. Tarjolla on herkkupala, mutta myös tutun näköinen pullonkorkki. Lintu valitsee korkin ja jää odottamaan tilaisuutta vaihtokauppaan . Loukola haluaa muuttaa tämän, vaikka se tarkoittaakin, että myös hän itse joutuu käymään lupaprosessit läpi. ”Meidän täytyy harjoitella säännöllisesti. Paraikaa Lontoossa selvitetään kimalaisten tietoisuutta. Pitkän viikonlopun jälkeen joudumme yleensä aloittamaan alusta.” Tällä hetkellä hyönteistutkimukseen ei vaadita minkäänlaisia koe-eläinlupia, vaan kuka tahansa voi käsitellä hyönteisiä miten tahansa. ”Olisin ennemminkin otettu siitä, että joku keksii tavan, jolla näyttää se.” Korppi katsoo sille tarjottuja esineitä. ”Seesaminsiemenen kokoisilla aivoilla ratkotaan varislintujenkin älyä haastavia ongelmia”, hän sanoo. 44 SUOMEN LUONTO 2/2020 RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Korpille on aiemmin opetettu, että eräs tutkijoista tarjoaa vielä suuremman herkun vastineeksi korkista. 44 SUOMEN LUONTO 2/2020 Kaupantekijä mutta Loukolassa ne herättävät kunnioitusta
Korpit ovat tavallaan hyvin samanlaisia kuin me, mutta joiltain osin täysin erilaisia”, Osvath summaa. ”On todennäköistä, että joissain asioissa korppi myös päihittää ihmisen”, Osvath kertoo ja antaa esimerkin. Tutkimuksissa ne ovat osoittaneet muun muassa hyvän muistinsa ja sosiaaliset taitonsa. Ruokaa hankkiessaan korppi osaa jopa käyttää työkaluja ja kutsua kaverin hätiin jos tilanne niin vaatii. sll. Ne siis tarkkailevat ympäristöään nopeammin kuin me, mikä voi tarkoittaa, että ne pystyvät myös käsittelemään näkemäänsä nopeammin.” Korppi ei kuitenkaan ole sen fiksumpi kuin sen on tarpeen olla. RYHDY KUUKAUSILAHJOITTAJAKSI! Lahjoita norpalle MobilePaylla 95181. Ne osaavat arvioida, mitä toinen korppi ajattelee tai tuntee, ja pystyvät jopa huijaamaan. Se on sopeutunut hyödyntämään monenlaista ravintoa, joten sen täytyy ajatella luovasti ja ehtiä ennen kilpailijoita. Alamme oivaltaa, ettemme olekaan niin poikkeuksellisia.” n ANNA SAIMAANNORPALLE TULEVAISUUS AUTA NORPPAA. Lundin yliopiston tutkija Mathias Osvathin mukaan vastaavaa itsehillintää ja kykyä suunnitella tulevaa ei ole aiemmin todistettu kuin ihmisillä ja ihmisapinoilla. RA/2016/780. Kullakin lajilla on kokonainen valikoima älyyn liittyviä kykyjä. Tulokset ovat osa suurempaa kokonaisuutta. ”Se on kuin vertaisi appelsiinia ja omenaa. ”Linnuilla yleensäkin on nopeat silmät. Pitkään ajateltiin, ettei se olisi edes mahdollista muille eläimille. i/lahjoita KUUTILLA EI OLE KOTIA LUMETTOMALLA SAIMAALLA. ”Opimme yhä enemmän siitä, mikä on meidän paikkamme maailmankaikkeudessa. Tutkimuksissa korppi on todistanut moneen kertaan, ettei linnunaivo ole haukkumasana. TUE ILMASTOTYÖTÄ. Korppeja on jo pitkään pidetty älykkäinä eläiminä, eikä suotta. Meneillään on näkökulman vaihto, ja Osvathin mielestä se alkoi jo Kopernikuksesta. Osvath ei silti halua vertailla ihmisen ja korpin älykkyyttä
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVITUS JUHA ILKKA Puiden talvi. 46 SUOMEN LUONTO 2/2020 Talvilevossa lehtipuiden sisäinen kello tikittää – se mittaa aikaa kevääseen. Linnuille ja muille eläimille puut tarjoavat korvaamattoman ruokakomeron
Lehdet puhkeavat lehtihankoihin edellisvuotisten lehtien tyvelle kasvaneista hankasilmuista. Leppien ja koivujen siemenet maistuvat urpiaisille ja vihervarpusille, ja vaikuttavat jopa lajien vaellusten syntymiseen. Pituuskasvun loputtua vuosikasvun kärkeen muodostuu yksi tai useampi uusi silmu, jotka ovat veden haihtumisen estämiseksi suomujen peitossa. Ruotsissa tehdyn radioseurannan perusteella tiedetään, että yli 70 prosenttia pyyn ravinnosta koostuu harmaaja tervalepän norkoista ja silmuista. Ne avautuvat keväällä talvella saadun kylmäkäsittelyn jälkeen. Metsä vaikuttaa miltei autiolta, kunnes pyyn rytmikäs vihellys katkaisee hiljaisuuden. Talvilepoon valmistautuminen kestää monta kuukautta. Moni lehtipuu tarjoaa eläimille elintärkeää talviravintoa. Silmut ovat suipot ja kuivat. Kasvu lähtee silmusta Silmu on oravalle tai linnulle talviravintoa, mutta puulle se on uuden kasvun alku ja arvokas sijoitus seuraavaan vuoteen. Pohjois-Suomessa, missä harmaaleppää tavataan harvakseltaan, koivujen silmut ja norkot ovat pyiden tärkeintä talviravintoa. Pyy on yksi lajeista, jotka valtaavat joka talveksi uuden reviirin, jota lintu puolustaa muilta samaa sukupuolta edustavilta lajikumppaneiltaan. Talvilepoon valmistautuminen kestää monta kuukautta.. Lintu lennähtää ylemmäs oksalle, tarkastelee sieltä hetken vierailijaa ja poistuu hämärään kuusikkoon. Vaikka pyyn talvista lempiruokaa ovat leppien silmut ja norkot, lähes neljännes sen ruoasta on peräisin koivuista. Lehtipuiden, erityisesti haavan silmut maistuvat liito-oravalle. Pyyn talvireviirin koko määräytyy leppien runsauden mukaan: mitä enemmän leppiä, sitä pienemmällä reviirillä pyy pärjää. Korven ympäröimä rehevä puronotkelma on pyyn talvireviiri. Nuoret oksat ovat kaljuja ja niissä on nystyjä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 47 P uronotkelman lepikko on hiljainen harmaana talvipäivänä. RAUDUSKOIVU Betula pendula Rauduskoivun tunnistaa lehdettömänä parhaiten roikkuvista oksista ja vanhan puun laajalti tummasta tyvikaarnasta. Kuusten lähellä kasvavat lepät ovat suosituimpia ruokailupuita, sillä kuusikko tarjoaa suojaa pedoilta. Pihlajanmarjat vetävät puoleensa rastaita, tilhiä, punatulkkuja ja taviokuurnia. Punatulkut suosivat talviravintonaan puiden ja talventörröttäjien siemeniä, mutta niille kelpaavat myös vaahteran ja muiden lehtipuiden silmut. Seuraavana keväänä oksan kasvu jatkuu näistä silmuista. Ensimmäisenä lakkaa puun pituuskasvu, yleensä heinäkuussa. Pyy syö myös koivun silmuja, mutta yleensä vain silloin, kun leppää on huonosti saatavilla. Talvehtivien silmujen kasvattaminen on osa lepotilaan valmistautumista, joka alkaa jo keskikesällä. Lepästä ravinnoksi kelpaavat silmut ja hedenorkot
Siemenet kehittyvät käpymäisissä norkoissa, joissa ei ole vartta, eli ne ovat perättömiä. Puu on usein monirunkoinen tai pensasmainen. Harmaaleppä ei kasva kovin suurikokoiseksi ja vanhaksi puuksi. 48 SUOMEN LUONTO 2/2020 HARMAALEPPÄ Alnus incana Lehdettömän harmaalepän tunnistaa runsaiden norkkojen ja harmaan, melko sileän kaarnan perusteella. Tyypillisesti sen latvus on kapea. Hyvän pesimävuoden jälkeen urpiaisia on tavallista runsaammin, ja ne vaeltavat uusille talvehtimisseuduille. Leppien runsas siemen sato auttaa urpiaiset (alla) hyvään pesimämenestykseen. Harmaalepän silmut ovat melko suuria, tumman purppuranpunaisia ja harmaakarvaisia. HIESKOIVU Betula pubescens Hieskoivun runko on pääosin sileä ja valkoinen, vain vanhalla puulla tyvi on voimakkaasti kaarnoittunut ja kapealti musta. Vanhojen oksien kärjet eivät roiku yhtä voimakkaasti kuin rauduskoivulla.. Ohuet oksat ovat karvaiset ja nystyttömät, silmut tylpät ja tahmeat
Liito-oravan (yllä) talviravinto koostuu monien lehtipuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. PIHLAJA Sorbus aucuparia Pihlaja on monihaarainen tai -runkoinen pieni puu. Keski-Euroopassa vaahteran siemensato säätelee yhdessä sääolojen sekä tammen ja euroopanvalkopyökkien siemensatojen kanssa metsähiirihuippujen syntyä. Nuoret oksat ovat punertavanruskeat, sileät ja kaljut. Kevättalvella ja alkukeväällä norkkojen sisältämä siitepöly värjää liito-oravan riisinjyvämäisen papanat sinapinkeltaisiksi.. Talvella oksissa roikkuu usein edellisvuotisia siivellisiä siemeniä. Kuori on sileä ja harmaa, silmut ovat harmaakarvaiset. Silmut ovat leveät ja munanmuotoiset, punaisen– vihreän kirjavat. Punaiset marjat pysyvät puussa pitkälle talveen, elleivät päädy marjalintujen syömiksi. 2/2020 SUOMEN LUONTO 49 VAAHTERA Acer platanoides Leveälatvuksinen vaahtera on helppo tuntea. Kaarna on harmaantai vaaleanruskeaa ja pinnasta uurteista. Sen rungossa on runsaasti oksia, ja vanhan puun latvus on tuuhea
Miten puu aistii valon. Silloin tutkijat tarttuivat tilaisuuteen. Lehdet alkavat ohjelmoidusti vanheta. Ne vaativat lisäksi kylmäkäsittelyn, jotta talveen valmistautuminen alkaa. Puun silmut ja nuoret oksat ovat kaljut ja tahmeat. Sitten puu riisuu lehtensä, usein voimakkaiden tuulten vauhdittamana. Kaikki puut, kuten ruusukasveihin kuuluvat omenapuut ja päärynät, eivät kuitenkaan tarvitse kylmäkäsittelyä. Talvien ja keväiden lämpeneminen vaikuttaa puun vuosirytmiin. Pituuskasvu lakkaa ja talvisilmut kasvavat aikaisemmin, kun taas lehdet lakastuvat syksyllä normaalia myöhemmin. Puiden, kuten muidenkin kasvien viherhiukkasissa on erityisiä valoa aistivia yhdisteitä, fytokromeja. Kaikki kävyt ovat perällisiä, eli niissä on varsi. Niiden avulla kasvi reagoi muuttuvaan valon määrään. Puiden geenit eivät kuitenkaan välttämättä aktivoidu pelkästään päivän pituuden muuttuessa. Fytokromit auttavat kasvia esimerkiksi itämään, kasvamaan kohti valoa, kukkimaan oikeaan aikaan tai talveutumaan. 50 SUOMEN LUONTO 2/2020 TERVALEPPÄ Alnus glutinosa Leveälatvuksinen tervaleppä on helppo tuntea läpi talven säilyvien käpyjen eli eminorkkojen avulla. Tutkijat ovat havainneet, että talveen valmistautuvalla risteymähaavalla ja kukintaa aloittavalla lituruoholla fytokromien toimintaa säätelevät samat geenit. Tervalepän kuori on tummanharmaa, ja se muuttuu pian tummanruskeaksi ja uurteiseksi. Alkaa ruska, jonka aikaansaavat muut väriaineet, kuten punaiset antosyaanit. Ne aktivoituvat, kun puu kasvattaa silmut, tai kun silmut puhkeavat keväällä lehteen. Helmikuussa 2017 Wisconsinin osavaltiossa USA:ssa koettiin poikkeuksellinen lämpöaalto keskellä talvea. Ilmaston muuttuessa lämpötilat eivät nouse tasaisesti, vaan talven ja kevään keskilämpötila nousee paljon nopeammin kuin kesällä ja syksyllä. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa. Tuoreet tutkimukset ovat paljastaneet, että fytokromit vaikuttavat myös kasvin kykyyn aistia lämpöä. Haavoilla fytokromeja säätelee kolme eri geeniä. Täydellisen kylmäkäsittelyn saaneet puut voivat sietää hämmästyttävän alhaisia lämpötiloja. Ohjelmoitu vanheneminen Syksyn tullen lehtien yhteyttäminen päättyy, lehtivihreä hajoaa ja siitä vapautuvat ravinteet otetaan talteen juuristoon ja kuoren nilakerrokseen. Lämpötilan merkitys puun sisäisen kellon ajastamisessa tunnetaan vielä huonosti. Silmujen ja nilan solukon sokeripitoisuus kasvavat, mikä lisää solujen pakkasenkestävyyttä. Paksut oksat ja runko eivät vaurioidu yhtä helposti, kun lehdet ovat pudonneet. Lehtien pudottaminen auttaa puuta sietämään talven vaativia sääoloja. Harmaalepän kävyt ovat usein varrettomia, eli ne ovat kiinnittyneet suoraan oksaan. Ilmastonmuutokseen liittyvät lämpenemisen lisäksi äärevät sääilmiöt. Yleensä Wisconsinissa helmikuun Puiden viherhiukkasissa on valoa aistivia yhdisteitä, fytokromeja.. Ne pystyvät aloittamaan talvehtimiseen vaadittavat muutokset vähenevän valon opastamana. Hieskoivun tiedetään laboratoriokokeissa selvinneen 50– 100 pakkasasteesta. Näin puu ei kerää raskasta lumikuormaa, eivätkä myrskytuulet tartu sen oksistoon yhtä voimakkaasti
Kaikki puut eivät siis reagoi samalla tavalla muuttuvaan ilmastoon. Sen sijaan puulajit, jotka vaativat pitkän kylmäkäsittelyn ja valon lisääntymisen ennen silmujen puhkeamista, pysyivät lepotilassa. Puolalaistutkimuksen mukaan raita on euroopanmajavan lempiruokaa. Nuoret oksat ovat harmaan nukan peittämät, silmut voivat olla joko kaljut tai karvaiset. Metsässä sen latvus voi kurottaa jopa 15 metrin korkeuteen. 2/2020 SUOMEN LUONTO 51 lämpötila vaihtelee puolen ja reilun kymmenen pakkasasteen välillä, mutta talvella 2017 lämpötila pysytteli yli 15 lämpöasteessa kuuden päivän ajan, ja kipusi enimmillään jopa 20 asteeseen. Näitä olivat esimerkiksi tammet, saarnet ja lehmukset. Se varastoi raidan oksia ja kuorta talven varalle kaatamalla puita veteen.. Nuorilla puilla kuori on sileä, mutta vanhemmiten se kaarnoittuu tyveltä uurteiseksi. Siten on tuurinkauppaa, miten puiden kokemat muutokset heijastuvat niiden varassa talvehtiviin lajeihin, kuten vaikka leppiin ja niiden silmuja ja norkkoja syöviin talvehtiviin pyihin. Syksyllä ja talvella tulkut syövät myös paljon kasvien siemeniä, etenkin kanervan, nokkosen, mesiangervon, koivun ja pihlajan siemeniä. n HAAPA Populus tremula Majesteettisen haavan runko on suora ja kuoren väri vaihtelee kellanvihreästä vihreänharmaaseen. Nuoret ohuet oksat ovat kiiltävänruskeita, paksumpien oksien kuori on vihertävänharmaata. RAITA Salix caprea Raita kasvaa usein monirunkoiseksi puuksi tai pensaaksi. Punatulkut syövät monien lehtipuiden silmuja, erityisesti keväällä. Tutkijat seurasivat miten 101 eri puulajia reagoi lämpöaaltoon. Rungolla kasvaa usein kurkumankeltaisia haavankeltajäkäliä. Lämpöön reagoineilla puilla, kuten tuomen, koivun ja vaahteran sukulaisilla, oli muutamia yhteisiä piirteitä: ne olivat lajeja, jotka vaativat aurinkoisen kasvupaikan ja joilla lepotila oli muita puita kevyempi. Raidan runko on harmaa ja muuttuu vanhemmiten uurteiseksi. He havaitsivat, että 37 lajin silmut turposivat, ja kahdeksan lajia puhkesi lehteen
52 SUOMEN LUONTO 2/2020 Uhanalaisia pikkuvalaita liikuskelee lounaisilla merialueillamme, mutta kohtaamiset ovat harvinaisia. TEKSTI MARKKU LAPPALAINEN JA OLLI LOISA / KUVA SOLVIN ZANKL Pyöriäinen elää yhä Suomessa
Tuoreimmassa uhanalaisarvioinnissa todetaan, että pyöriäinen on Suomen vesillä satunnainen vierailija. Pyöriäisen kohtaaminen on elämys, harvinaista herkkua. 2/2020 SUOMEN LUONTO 53 2/2020 SUOMEN LUONTO 53 P ullea hahmo pyörähtää pinnalla aaltojen lomassa. Aiemmissa selvityksissä laji luokiteltiin meiltä kadonneeksi, koska lisääntymiseen viittaavia havaintoja ei ole todettu sitten 1930-luvun. Suomen ympäristökeskuksen Syken vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko toteaa, että pyöriäisestä on liian vähän havaintoja, jotta sen uhanalaisuutta voitaisiin tarkemmin arvioida. Seitsemän vuoden seuranta osoittaa, että pyöriäinen esiintyy ympärivuotisesti Ahvenanmerellä ja Suomen lounaisella avomerialueella”, sanoo Ruotsin Luonnonhistoriallisen museon pyöriäisseurannasta vastaava intendentti Julia Carlström. Samanlaisia satunnaislajeja ovat esimerkiksi isolepakko ja joukko muita lepakkoja, Liukko toteaa sähköpostitse. Hetken päästä se ilmestyy uudelleen näkyville — selän kolmiomainen evä paljastaa otuksen pyöriäiseksi. Havaintoja vuoden ympäri Koko Itämeren alueen kattavassa seurannassa on vuosina 2011—2013 ja uudelleen vuodesta 2016 lähtien havainnoitu pyöriäisiä ultraääniä tallenPyöriäinen on niin harvalukuinen, että näköhavaintoihin perustuva kartoitus ei anna kattavaa kuvaa lajin esiintymisestä.. ”Pyöriäinen on edelleen osa Suomen eläimistöä, se on selvä. Lajin kriittinen tilanne vaatii uhanalaisuuden välitöntä uudelleen arviointia. Muutaman pikasukelluksen jälkeen se niiskaisee syvän hengityksen merkiksi ja painuu näkymättömiin. ”Jos ja kun tiedot tarkentuvat, luokitus luonnollisesti on arvioitava uudelleen, mutta todennäköisesti vasta noin kymmenen vuoden kuluttua.” Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ja Itämeren suojelukomissio HELCOM sen sijaan arvioivat Itämeren pääaltaan pyöriäispopulaation äärimmäisen uhanalaiseksi. Nimensä mukaisesti ikään kuin pyörähdellen uiva pikkuvalas on erittäin harvinainen Suomen merialueilla. Lajiin perehtyneet tutkijat Itämeren alueelta pitävät samaa luokitusta oikeana myös Suomen osalta. Silloin tällöin se eksyy myös syvemmälle saaristoon
Tästä populaatio ei ole elpynyt. Voi muodostaa eritoten talvisin pieniä, enimmillään 15 yksilön ryhmiä. Nämä Luoteis-Atlantin alueen populaatiot ovat geneettisesti ja morfologisesti erilaisia, mikä korostaa Itämeren pääaltaan erittäin uhanalaisen kannan suojelun ja seurannan tarvetta. Hylkeiden ja merikotkan lailla pyöriäinen on ravintoketjun huippu petona kärsinyt ympäristömyrkyistä. Lähin pyöriäisen lisääntymisalue on Ruotsissa Gotlannin kaakkoispuolella. Pää on pyöreä ja kuono tylppä toisin kuin delfiineillä, joilla on jyrkkä otsaluisu ja nokkamainen kuono. Olli Loisa on valastutkija ja Turun ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija. Naaras imettää kahdeksan kuukautta. Koko vuodenkierron kattavaa seurantaa on Suomessa tehty Suomenlahden suulta Ahvenanmerelle ulottuvalla merialueella. Se sukeltaa noin 50 metrin syvyyteen, tarpeen tullen jopa 200 metriin asti. Kanta elpyy kituliaasti Entisaikojen armottomasta metsästyksestä huolimatta Itämerellä oli 1930-luvulla vähintään joitakin tuhansia pyöriäisiä. Oma haittansa on myös meriliikenteestä. Lajin vähälukuisuuden ja huomaamattomien elintapojen vuoksi lisääntymistä ei kuitenkaan voi sulkea poiskaan. 2000-luvun alussa havaintojen määrä on kääntynyt nousuun. tavien laitteiden avulla. Pyöriäinen viihtyy verrattain matalissa vesissä rannikoiden tuntumassa. Pyöriäisiä Paljon havaintoja Vähän havaintoja FI O N A KA SU RI N EN. (Ihmiskorvan kuuloalueen yläraja on noin 20 kHz.) Pyöriäinen on valaaksi lyhytikäinen ja elää keskimäärin 10–12 vuotta. Merialueen hydrofonihavaintoja on eniten talvikuukausilta, yleisön näköhavaintojen painopiste on kesäajalta ja muilta sulan veden ajoilta. Parittelu kesä–elokuussa, poikaset syntyvät seuraavan vuoden touko–elokuussa. Tuntomerkeistä selkein on kolmiomainen selkäevä. Kannan elpymistä on hidastanut myös tehokalastus, jonka sivusaaliina on henkensä menettänyt laskematon määrä pyöriäisiä. Itämerellä pyöriäisen pääasiallista ravintoa ovat silakka, kilohaili ja pienet turskat. 1900-luvun ensimmäisen puolikkaan aikana havaintoja on kirjattu 150, mutta jälkimmäisellä puolikkaalla enää 19. Sotavuosien ankarat talvet romahduttivat kannan: meri jäätyi lähes kokonaan, valaat jäivät kuolemanloukkuun. Lisääntyy ensimmäisen kerran 3–4 vuoden ikäisenä. Lisääntymistä meillä ei ole vielä pystytty varmistamaan. 2015 mennessä havaintoja oli kertynyt noin 110, kaikkiaan 160 yksilöstä. Seuranta vahvistaa sen tosiseikan, että pyöriäisiä liikkuu meidän aluevesillämme säännöllisesti kaikkina vuodenaikoina. Selkä on tumma, kyljet vaaleat ja vatsa valkoinen. Aikuisen pituus on 1,5–2 metriä, paino 45–60 kiloa. Markku Lappalainen on luontoja ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja. Epäilemättä pyöriäiset ovat sittemmin kohdanneet muita meriympäristön ongelmia. Suomessa tavattavat yksilöt kuuluvat Itämeren pääaltaan populaatioon, joka on kooltaan noin 500 yksilöä. Vuosina 2011—2013 toteutetun koko Itämeren kattaneen seurannan aikana vedenalaisiin kuuntelulaitteisiin tallentui tuhansia havaintoja pyöriäisistä, eniten Saksan ja Tanskan vesiltä sekä Etelä-Ruotsista. Kaakkois-Itämereltä havaintoja oli vähän, Riianlahdelta ja Viron aluevesiltä ei ollenkaan, kuten ei myöskään Suomenlahdelta. Saalistaessaan pyöriäinen hyödyntää kaikuluotausta, ultraääntä, jonka taajuus noin 130 kilohertsiä. Olemukseltaan se on pullea ja liikkeiltään verkkainen. Pohjanmerellä pyöriäisiä on noin 200 000–300 000. Vedenalainen melu haittaa pyöriäisen kuuloa, pahimmillaan jopa kuurouttaa, mikä on kaikuluotausta hyödyntävälle saalistajalle vakava uhka. 54 SUOMEN LUONTO 2/2020 R U O T S I N O R J A P U O L A S U O M I V I R O L A T V I A L I E T T U A V E N Ä J Ä T A N S K A PIENI PULLUKKA Pyöriäinen on pieni hammasvalas. Suomen aluevedet Pohjois-Itämerellä ovat epäilemättä pyöriäisen vakituista elinaluetta. Tanskan salmet kattavan Belttienmeren kanta on 10 000—30 000 yksilöä. Niitä kuluu viitisen kiloa päivässä. 1800-luvun puolella Suomen vesialueilla on lehtiuutisista kerättyjen tietojen mukaan tavattu kymmeniä pyöriäisiä. Suomen havainnot ovat lounaisilta merialueilta. Luvuissa ovat mukana akustisessa seurannassa tehdyt 41 havaintoa sekä sellaiset yleisöhavainnot, joiden lajinmääritys on varmistettu havainnoitsijan laatiman kuvauksen tai kuvien perusteella
Nykyisin luontokuvaajien selostukset, blogit ja tubetukset ovat usein hämmentävää mahtailua toinen toistaan paremmilla laitteilla; lajikuvia kerätään kuin ennen tulitikkuaskien kansia. NYT kun susi nostaa päätään usvaisesta rantasaraikosta, tärähtää Hilton-tason kopeissa kymmenkunta moottoriperää samanaikaisesti käyntiin. Samalla yhä useampi kamera on päätynyt eläkkeelle, ne roikkuvat nyt pihatupien seinillä yhtä unohdettuina kuin muutkin vanhukset. Monen kuvaajan apuvälineinä on lentäviä, kauko-ohjattavia ja piilotettavia vempeleitä. Ja ennen kaikkea – näkyykö lopputuloksessa enemmän luonnon vai teknisten laitteiden tuntemus. Digiaika on tehnyt valokuvauksesta helppoa, ja rahalla saa kuvan niin leijonasta kuin karhustakin. Huomenna siirrytään satojen kilometrien päähän valmistelemaan droneotosta kalasääsken syöksyistä. Kuvakirjoissa lennetään Kuhmosta Nepaliin ja Amazonasilta Serengetiin. VUOSIA SITTEN Hannu Hautala nappasi hiukan suttuisen mustavalkokuvan parittelevista maakotkista. Ajassa pysyminen vaatii jatkuvaa kaluston uusimista. n H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO VESA LUHTA Kirjoittaja on inarilainen vapaa toimittaja. Hienoja kuvia katsellessa kannattaa miettiä, onko luontokuva yhä ekologinen huutomerkki, vai onko se pelkkä nappula pelilaudalla, jonka nimi on luonto. Asiat ovat tässä suhteessa muuttuneet, sillä nyt jokaisella varteenotettavalla kuvaajalla on sarja nisäkäsja lintupedoistamme, tosin edelleen haaskan tuntumasta, korppien kera. Kuva on edelleen ainoa luontokuva, joka on saanut Vuoden lehtikuvan tittelin. Käytetäänkö hienon kuvan ottoon yhä suurta sydäntä ja vaivannäköä, vai pelkkää rahaa. Sitä pidettiin sensaatiomaisena, Hautala kyttäsi tilannetta kaksi vuotta. Teknologinen kehitys valokuvaamisessa on ollut huimaava. Näillä eväin otettiin sen ajan huippukuvat. Kuvat ovat mahtavia, mutta mikä on niiden sanoma, entä hiilijalanjälki. Suomalaisen luontokuvauksen mystinen minimalisti Eero Murtomäki on kertonut, miten 1970-luvulla fi lmi oli vielä niin arvokasta, ettei yhteen lajiin uhrattu kovin monta ruutua. 12/2020 SUOMEN LUONTO 55 V a h tik o ira Luontokuvan jäljillä Pitäisikö luontokuva myös ottaa ekologisesti. MUSTAVALKOKUVIEN aikaan luontokuvaajien missio oli kamppailla uhanalaisen luonnon puolesta. Puussa olleen kangaskojun mukavuuksina oli vain istumaoksa, joka pehmustettiin repulla. Maasturin lisäksi kuvaajan alla möyrivät mönkijä, moottorikelkka ja isoheppainen moottorivene. Pelkästään tekninen jalusta saattaa maksaa jo parikymmentä tuhatta euroa. ENTISAIKOINA tutut luontokuvaajat törmäsivät yllättäen keskellä Kaldoaivin harmaata tihkusadetta, nyt Pekingin päälentokentän ulkomaan terminaalissa. Kuvaustilanteet valmisteltiin huolella, niitä odoteltiin, ja kun oikea hetki tuli, painettiin laukaisinta. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Tätä laitteiden arsenaalia ei kuvien myynnillä enää kustanneta
Havumetsään verrattuna lehtimetsä aikaansaa enemmän aerosoleja, joilla on viilentävä vaikutus. Suot toimivat hiilivarastona Suotkin sitovat hiiltä, mutta hitaasti. Eri tutkimuslaitosten yhteisen skenaarion mukaan 80 miljoonan kuutiometrin vuotuiset hakkuut pienentäisivät Suomen metsien hiilinielua. Metsät toimivat tehokkaina nieluina: ne olisi syytä jättää pystyyn. ”Jos hiilinielua halutaan lisätä tehokkaasti, pitää metsien hakkuita vähentää, pidentää talousmetsien kiertoa ja lieventää harvennushakkuita”, Kalliokoski sanoo. Suomessa soiden turpeeseen on varastoitunut yhdeksän kertaa enemmän hiiltä kuin metsiin. ”Käytännössä vain metsät toimivat Suomessa isoina hiilinieluina. Luonnontilainen suo aiheuttaa metaanipäästöjä, mutta yleensä ne ovat pienemmät kuin hiilen sidonta, ja nettovaikutus on pitkällä ajanjaksolla ilmastoa viilentävä. Kasvien kuollessa ja lahotessa osa hiilestä päätyy vähitellen takaisin ilmakehään, mutta suuri osa siitä varastoituu maaperään. 56 SUOMEN LUONTO 2/2020 Päästöjen vähentämisen lisäksi hiilinieluja tulee vahvistaa. Suomi on ottanut tavoitteekseen olla hiilineutraali 2035 mennessä. Metsien ilmastovaikutusta tulisi käsitellä laajempana kokonaisuutena ottaen huomioon muun muassa aerosolien ja heijastuksen vaikutukset. Pohjoisen boreaalisissa metsissä kaksi kolmasosaa hiilestä on maaperässä, loput puustossa. Kun suo ojitetaan, turve kuivuu ja Nyt tarvitaan hiilinieluja ”Käytännössä vain metsät toimivat Suomessa hiilinieluina.” LIIKENNE ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 6/6 ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT. M aapallon keskilämpötilan kohoaminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikakauteen. Kasvit sitovat yhteyttäessään hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoivat osan siitä hiilenä varsiinsa ja juuriinsa. ”Myös vanhat metsät voivat sitoa enemmän hiiltä kuin lahoaminen tuottaa päästöjä”, sanoo projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta. Vuosituhansien kuluessa niihin on kuitenkin ehtinyt varastoitua valtavat määrät hiiltä suokasvien muuttuessa turpeeksi. Lehtimetsä myös heijastaa paremmin auringon säteilyä avaruuteen. Vedessä hapettomassa tilassa kasvien hajoaminen pysähtyy, ja hiili säilyy suossa läpi vuosituhansien. Nielujen tulisi olla päästöjen kokoiset jo vuosisadan puolivälin korvilla. Se vastaa noin neljännestä Suomessa syntyvistä päästöistä. Päätehakkuu katkaisee metsän hiilinielutoiminnan vuosikymmeniksi. Tämä edellyttää kuitenkin ihmiskunnalta rivakkaa päästöjen vähentämistä sekä samaan aikaan hiilinielujen tuntuvaa lisäämistä. 40 miljoonan kuutiometrin vuotuiset hakkuut puolestaan lisäisivät hiilinieluvaikutusta voimakkaasti ja vuonna 2050 nielu olisi jopa 60–90 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Hiilinielu jäisi noin 20 miljoonaan tonniin seuraaviksi vuosikymmeniksi. Hakkuita vähennettävä Maankäyttösektorimme nettohiilensidonta on vuodessa 10–20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmakehästä. Jos metsän hiilivarasto kasvaa eli puuston kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin hakkuut ja lahoaminen vapauttavat, se on hiilinielu, jos varasto pienenee, niin metsä on hiilen lähde”, Kalliokoski täsmentää. ”IPCC:n määritelmän mukaan hiilinielu sitoo hiiltä ilmakehästä”, kertoo yliopistotutkija Tuomo Kalliokoski Helsingin yliopistosta. Hyvässä kasvuiässä oleva 40–100 -vuotias metsä sitoo hiiltä tehokkaimmin, mutta vanhojen metsien hiilivarasto voi olla moninkertainen nuorempiin metsiin verrattuna. Kalliokosken mielestä pelkkä metsien hiilinielutarkastelu on yksisilmäistä
Ongelmallisia ovat soista kuivatut pellot. Tuolloin pylväät nollaviivan yllä ja alla ovat yhtä suuret ja Suomi on hiilineutraali.. Tie hiilineutraaliksi on välttämätön. Nyt metsämme nielevät vain kolmanneksen päästöistämme. Puurakentamista ja kannustimia Ilmastonäkökulmasta metsiä pitäisi käyttää säästeliäämmin, ja hyödyntää puu pitkäikäisiin tuotteisiin. LÄ H D E: SU O M EN IL M AS TO PA N EE LI Metsä kompensoi päästöjä. Rakentaminen tulisi suunnata paikkoihin, joissa se ei vähennä hiilinieluja. Sillä voitaisiin turvata arvokkaita metsiä metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen”, Kuusela sanoo. Suopeltojen osuus on vain 12 prosenttia peltomaasta, mutta ne tuottavat kokonaispäästöistämme lähes 10 prosenttia. Metsää ei kuitenkaan ole riittävästi edes Suomessa. ”Maltillisesti ennallistamalla saadaan suon hiilivuoto pysähtymään”, toteaa yliopistotutkija Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta. Lyhytikäisistä sellutuotteista tai biopolttoaineista hiili vapautuu nopeasti taivaalle hiilidioksidina. ”Kompensaatio ei saa olla pois päästöjen vähentämisestä. Ojasen mukaan suopellot tulisi ennallistaa tai nostaa niiden vedenpintaa. ”Viljelytapojen muutokset ja siirtyminen suopelloilla kosteikkoviljelyyn voivat onnistuessaan nollata päästön.” Myös luonnon monimuotoisuus hyötyy hiilinielujen ja -varastojen vahvistamisesta, kun metsien käsittelyä vähennetään ja soita ennallistetaan. ”Maankäyttösektorin nettohiilinielua voi vahvistaa vähentämällä peltojen ja erityisesti turvemaapeltojen kasvihuonekaasupäästöjä, hillitsemällä metsäkatoa sekä vähentämällä turvemaalla kasvavien metsien maaperän päästöjä”, sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta. Pelloksi muutetulla suolla vedenpinta on laskettu ojituksin, ja turvekerros hajoaa nopeasti tuottaen suuret hiilidioksidipäästöt, jotka ovat 15 kertaa suuremmat kuin ojitettujen metsien. Onko kompensointi turhaa, jos samaan aikaan metsää kaatuu. Uusia suopeltoja ei tulisi enää raivata. Sen on vuonna 2035 vastattava päästöjä. Keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat noin 10 000 kiloa vuodessa. Tämän peittoamiseen tarvitaan kuusi hehtaaria parhaassa hiilensitomisvaiheessa olevaa metsää per henkilö. Hiilinielua eli lähinnä metsän hiilivaraston vuotuista kasvua on nostettava. Tarvitaankin voimakasta päästöjen vähentämistä sekä nielu jen vahvistamista. Ilmastoviisas ihminen -juttusarja päättyy tähän. 2/2020 SUOMEN LUONTO 57 1990 2016 2035 TEOLLISUUSPROSESSIT ENERGIA NETTONIELUT FLUORATUT KAASUT MAATALOUS JÄTTEIDENKÄSITTELY -20 -30 10 20 -10 30 40 50 60 70 80 alkaa hajota, jolloin ilmakehään vapautuu hiilidioksidia ja ilokaasua. ”On tarpeen kehittää kannustinjärjestelmää, joka huomioi monimuotoisuuden ja hiilen. n Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. Kun mukaan otetaan ulkomailla tuotetuista tuotteista koituvat päästöt, on hiilijalanjälkemme 12 000 kiloa vuodessa. Sama metsäalue nielee päästömme vuodesta toiseen – ellei sitä hakata. Suomen Ilmastopaneeli näkee Suomen reitin näin. Parempi jättää joka toinen lento tekemättä ja rajoittaa kuluttamista reippaalla kädellä”, Paavo Ojanen sanoo. Päästöjä on vähennettävä etenkin energiasta ja maataloudesta. Yksittäisiä tekoja, kuten lentämistä, kompensoidaan omantunnon puhdistamiseksi
Hän on myös intohimoinen luontokuvaaja. HOMO SAPIENS Sakari Alhopuro on suurlahjoittaja, joka haluaa Luonnon ja tieteen mesenaatti 58 SUOMEN LUONTO 2/2020. Sakari Alhopuro on suurlahjoittaja, joka haluaa tukea luonnon monimuotoisuuden tutkimusta. TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT HEIKKI RÄISÄNEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Hän on myös intohimoinen luontokuvaaja
Perhe hankki Kuusamosta mökin. ”Joskus 1960-luvun alussa pyydystin Jorma-veljen kanssa Espoon mökkimme ullakolla lepakoita. Ostettavaa ei tahtonut löytyä.” Kun palsta vihdoin löytyi, Alhopuro pyysi metsänhoitoyhdistystä varaamaan sen hänelle. ”Viime kesänä kiipesin Utsjoella viiden tunturin huipulle”, kehuu lääkintöneuvos ja kertoo, että muutama vuosi sitten sairaalabakteeri oli tappaa hänet. ”Kohde oli suruvaippa”, hän kertoo ja nostaa isosta kansiosta täydellisen valokuvan. ”Kuusamon linnut on nyt kuvattu ja seuraava tavoite on kuvata Lapin lintuja. Tämä lumitalvi lupailee hyvää sopulikesää”, mies riemuitsee. Hän on lahjoittanut yliopistolle miljoonia, muun muassa kolme biologian professuuria, ja säätiöinyt omaisuuttaan liki 50 miljoonaa euroa. Polvi ei ole entisensä. Vuonna 2004 Sakari Alhopuro oli helvetissä. ”Olin juuri suorittanut katastrofilääketieteen kurssin”, Alhopuro toteaa. Jatkoin tutkimusta 11 vuotta omalla kustannuksellani lääkärin työni ohella. ”Väitöstyölleni ei löytynyt aikanaan jatkorahoitusta”, Alhopuro sanoo. ”Halusin, että lapset ja nuoret näkevät kuinka hienoa elämää metsissä on.” Tähtihetkiä Mökki Kitkajärven rannalla on Alhopuron piiloja valokuvauspaikka. Tämä Angraecum eichlerianum -laji on kotoisin Länsi-Afrikasta.”. Kamera ja salamat sitä kohti, lepakko irti, ja klik!” n ”Seuraava tavoite on kuvata Lapin lintuja.” ”ORKIDEAT kiehtovat minua. 2/2020 SUOMEN LUONTO 59 ränneensä kovakuoriaisia, erityisesti jääriä. ”Äitini oli opiskellut kasvitiedettä, ja itsekin haaveilin biologian opinnoista, mutta lääketiede oli turvallisempi valinta.” Metsänhakkuut saavat Sakari Alhopuron apeaksi. Pohjoiseen ja rajan taa Oman onnelansa, Kuusamon, Alhopuro löysi lukioaikana. Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa hymyilee vaatimaton mies. Siinä parittelevat huippuharvinaiset isoapollot. Venäjän Pääjärvelle hän on järjestänyt näyttelytilan Kuusamon luontokuvaajille. ”Hannu Hautala soitti, että nyt tulet piilokojuuni ja kykit siellä aamuyöstä ilM ihin luontokuvaaja tarvitsee naisen nailonsukkaa, kysyy lääkintöneuvos Sakari Alho puro, 74, ja ojentaa käyntikorttinsa. Sen valokuvassa kurkkaa karhu puun takaa ja näyttää kieltä. Kojun yläpuolella on ungelon eli uivelon pönttö.” Ensimmäisen luontokuvan Alhopuro otti kymmenvuotiaana. Nailonsukasta sai riittävän ohutta lankaa. ”Halusin ostaa Kuusamosta vanhaa, luonnontilaista metsää 100 tai 200 hehtaaria. Kuljin ystäväni kanssa kuntaa ristiin rastiin. Sukkakysymykseen en saa heti vastausta. ”Mutta metsä myytiin toiselle. Minua kiinnosti kallon kasvun säätely. Pulssi myytiin vuonna 2011. Upeat uivelokuvat ovat tuore ilonaihe. Jo pikkupoikana keräsin eläinten kalloja.” Alhopuro perusti 29-vuotiaana kurssitoverinsa kanssa lääkäriaseman ja myöhemmin myös sairaalan. Hän kalasti, ihaili kasveja ja keräsi hyönteisiä”, Alhopuro luettelee ja kertoo itse ketapäivään. Toinen pää pantiin nastalla kattoon ja toiseen päähän liimatipalla hyönteinen. ”Lentävän lepakon kuvaamiseen”, Alhopuro naurahtaa. Oli virhe kertoa, että tätä metsää ei sitten ikinä niitetä nurin.” Erämaita ja ikimetsiä Alhopuro on kolunnut ahkerasti rajan takana, erityisesti Paanajärven kansallispuistossa. Hän, molemmat tyttäret ja vaimo pelastivat ihmishenkiä ja auttoivat uupumatta loukkaantuneita Thaimaan tsunamionnettomuudessa. Olen valokuvannut niitä niin Kuusamon kuin EteläAmerikankin luonnossa. ”Sitä kuoleman ja kärsimyksen sotatannerta ei voi unohtaa”, hän muistelee kyynel silmäkulmassa. Hän oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ollessaan oppinut laskettelemaan. Aloitan vaikeimmista eli tunturipöllöstä ja tunturihaukasta. ”Tiedän, miltä se tuntuu. Lääkintöneuvoksen omat näyttelykuvat kiersivät puoli vuotta Venäjän Karjalan kouluja. ”Isä piti pohjoisen luonnosta. ”Olen saanut olla Hannu Hautalan opissa – ja oppinutkin jotakin”, hän myhäilee. Lappiin hän pääsi isän kanssa ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana. Mies sai omaisuutta, jota lahjoittaa. Siispä piti päästä Rukalle. Mutta mihin nailonsukkaa tarvitaan. Sakari Alhopuro -säätiö tukee ensisijaisesti luonnon ja lääketieteen tutkimusta
5. Vaatteiden oston lisäksi kuluttaja voi vaikuttaa myös vaatteiden pesusta ja huollosta syntyviin päästöihin. Kartassa tarkastellaan hiilijalanjäljen lisäksi myös niin sanottua kädenjälkeä. Niin sanotut puolipitoiset vaatteet päätyvät usein pesuun, vaikka niitä voisi vielä mainiosti käyttää vaikkapa kevyen tuuletuksen jälkeen. Moni tekee hutiostoksia sovittamatta vaatetta, ja näin ne päätyvät miltei uusina taas kiertoon. Hanke valmistuu toukokuussa ja se osoitetaan Suomen hallitukselle. Pesukone kannattaa pyöräyttää käyntiin, kun kone on täynnä ja heittää vaate koneeseen vasta, kun se on likainen. Ihastu uudestaan vanhaan paitaasi. Joulukuussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa Puolan Katowicessa muotiteollisuuden ilmastotekojen peruskirjan allekirjoittivat jo monet vaateteollisuuden suuret tekijät, kuten H&M ja Adidas. 2. VINKKEJÄ VIHREÄÄN VAATEKAAPPIIN KU V IT U S M A RIK A M A IJA LA. Vältä heräteostoksia, osta vain tarpeeseen. Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa ekologisista vaatteista. Heräteostokset jäävät usein käyttämättä. Kädenjälki kuvastaa toimintamalleja ja uusia keksintöjä, jotka vähentävät päästöjä. 3. Hyvä vaihtoehto on ostaa käytettyjä vaatteita, jotka ovat kirpputoreilla ja second hand -myymälöissä varsin hyväkuntoisia. Kokeile vaatelainaamoa tai järjestä vaikkapa ystävien tai työkavereiden kesken vaatteiden vaihtopiste. Tämä on tietenkin turhan ostamisen ja nettishoppailun kääntöpuoli. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A K O T O N A 60 SUOMEN LUONTO 2/2020 MONI MEISTÄ etsii keinoja pukeutua kestävämmin. 6. Vie hyväkuntoiset vaatteet vaatekeräykseen ja anna niille uusi elämä. Shoppaile kirpputorilla ja second hand -myymälöissä. Vaatealalla tällaisia ovat esimerkiksi vaatelainaamot tai uudet kierrätystekstiilikuidut. Kirjan tavoitteena on päästöjen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraa lius vuonna 2050. KULUTTAJAN on helpointa ja yksinkertaisinta vaikuttaa vaatteiden määrään ja välttää heräteostoksia. n JOHANNA MEHTOLA TIEKARTTA VÄHÄHIILISIIN VAATTEISIIN 1. Siivoa vaatekaappisi säännöllisesti ja hyödynnä sen sisältöä paremmin. 4. Suomessa ostetun vaatteet eettisyyttä on siten vaikea selvittää, mutta Suomen Tekstiili & Muoti -yhdistys aikoo seuraavaksi pureutua ulkomaisiin tuotantoketjuihin ja tarkastella niiden käyttämien raaka-aineiden sekä vaatteiden valmistuksen aiheuttamia päästöjä. Nyt puuhaan on ryhtynyt myös Suomen Tekstiili & Muoti -yhdistys, jonka johdolla valmistellaan tiekarttaa vähähiilisempään vaatteiden tuotantoon ja käyttöön. Huolla vaatteitasi. SUOMEN tekstiilimarkkinoita hallitsevat lukuisat ulkomaiset vaateketjut, joiden tuotanto on pääsääntöisesti ulkomailla halvan työvoiman maissa. Niiden sisältämä raaka-ainevirta huomioon ottaen ne todella ansaitsevat sen
Makukaveriksi herneiden kanssa sopivat vaikkapa mintuntai pinaatinlehdet. Kierrätyskuidusta voidaan tehdä esimerkiksi eristemateriaalia.” n JOHANNA MEHTOLA MAAPERÄN. Vastaus voi löytyä dosentti Jussi Heinonsalon toimittamasta Hiilioppaasta, joka luo katsauksen hiiliviljelyn perusteisiin. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio sekä mintunlehdet, mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä seosta muutama minuutti ja soseuta sauvasekoittimella. 2/2020 SUOMEN LUONTO 61 LIEDELLÄ SUOMESSA SYNTYY vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä, josta valtaosa kertyy kuluttajilta. Kysymyksiin vastaa toimintovastaava Maarit Kiviranta HSY:stä. (JM) Kuinka paljon tekstiilijätettä kulkeutuu vuosittain sekajätteeseen HSY:n alueella. Proteiinin lisäksi hernesopasta saa paljon Bja Cvitamiinia. Missä muualla vastaavia keräyksiä on tehty. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY kokeili Sortti-asemillaan ilmaista poistotekstiilien keräystä. VIHREÄ VOIMAKEITTO 400 g pakasteherneitä 5 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1 dl tuoreita mintunlehtiä 1 dl ranskankermaa 2 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa ja mustapippuria Kuumenna öljy kattilassa ja sulata jäisiä herneitä öljyssä. ”Monet kunnalliset jätelaitokset ovat mukana Telaketju-hankkeessa, jossa kehitetään poistotekstiilien keräystä ja niiden lajittelua sekä jalostusta.” Mihin tekstiilijäte päätyy jatkokäsittelypaikastaan Lounais-Suomen Jätehuollosta. Pikatestin tuloksena saat sinulle räätälöityjä vinkkejä, joilla säästät aikaa ja rahaa sekä parannat elämänlaatuasi. Siitä saatu kierrätyskuitu jalostetaan uusiksi tuotteiksi. Lataa Hiiliopas: carbonaction.org Herne sopassa Laskiaisen kunniaksi voi perinteisen hernekeiton sijaan pyöräyttää lempeän sopan pakasteherneistä. ”Jalostuslaitoksessa tekstiilijätettä lajitellaan ja erotellaan. ”Keräys alkoi Turun seudulla Lounais-Suomen jätehuollon alueella. Kolmen kuukauden aikana keräykseen tuotiin yli 35 000 kiloa tekstiiliä. Keräys jatkuu helmikuun alusta, nyt maksullisena. Laadukkaimmat kuidut voivat kelvata langan sekä uusien vaatteiden valmistukseen. Ovatko elämäntapasi ympäristön puolella vai sitä vastaan. elamantapatesti.sitra.fi MAAPERÄN HIILI TUTUKSI Kaipaatko lisätietoa maaperän hiilensidonnasta. Sitä on kokeiltu myös Raumalla.” TULOSSA Poistotekstiilit kiertoon IS TO CK PH O TO H SY UHKA VAI MAHDOLLISUUS. ”Vuosina 2015 ja 2018 tehtyjen tutkimuksien mukaan HSY:n alueella sekajätteessä on 9 kiloa tekstiilejä ja jalkineita asukasta kohti.” Onko koko maan kattavasta keräyksestä suunnitelmia. Sekoita joukkoon ranskankerma ja kuumenna keitto kiehuvaksi
Kinoksia on taas kolattu, ja juuri näihin aikoihin niihin syntyvät kuutit. Suuri apu ovat norpille kolattavat apukinokset, joiden idean Taskinen sai tutkija Mervi Kunnasrannan kanssa viime vuosikymmenen lopulla. Eri osiot on ryhmitelty loogisesti ja teksti on asiantuntevaa. Teoksen alun Kysymyksiä ja vastauksia -osuus antaa paljon tietoa leppäkerttujen elintavoista, mutta saa samalla lukijan janoamaan lisää. Karjalainen ei tyydy pelkästään listaamaan lajeja, vaan aiempaan tietoon on suhtauduttu kriittisesti ja tehty omia päätelmiä. Suomen leppäkertut on ensimmäinen suomenkielinen tämän lajiryhmän opas. Kansanperinteestä lukiessa ei voi välttyä palaamasta omaan lapsuuteensa, jolloin itse lennätti leppäkerttuja ison kiven taakse. 62 SUOMEN LUONTO 2/2020 Juha Taskinen: Jää hyvin, saimaannorppa (Docendo 2019) Saimaannorppa on saanut viime vuosikymmeninä kasvot Juha Taskisen kuvissa ja tarinoissa, jotka ovat monille tuttuja myös Suomen Luonnosta. Se vie jopa pesäluolaan ja sukelluksiin, norpan omaan elementtiin, ja norpan käytännön auttamiseen. n Eläinten salaiset voimat ANNE STOLT vapaa kuvittaja J A RI ST OLT Liisa Kaski: toiselle kun lukuja kirjoitustaitoa Kirjan ulkoasu, kuvat ja tunnelma sopivat hienosti aiheeseen. Valokuvakuvitusta täydentävät hahmopiirokset, jotka havainnollistavat monessa kohtaa oikeita mittasuhteita, mutta jättävät muun nerokkaasti mielikuvituksen varaan. Ennen ihmiset ovat eläneet täysin luonnon armoilla, ja luontoa on kunnioitettu. Jokainen meistä on kysynyt lapsena, mikä tämä värikäs koppis on. Leppäkerttu tietysti. TAPIO KUJALA KIRJAT LUONTOKIRJASUOSIKKINI Liisa Kaski: Myyttiset eläimet (SKS 2019) A N N E ST O LT Pohjolan eläimiin liitetyt uskomukset ja myytit ovat pääosassa Liisa Kasken teoksessa Myyttiset eläimet. n ANNE STOLT vapaa kuvittaja VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Myös toukkaja kotelovaiheet ovat kattavasti mukana. Eläinmaailman vahvuuksiin on turvauduttu loitsuissa ja runoissa. Taskinen aloitti norppa-uransa jo 1979. Kirjan ulkoasu, kuvat ja tunnelma sopivat hienosti aiheeseen. Muusa-Meduusa, Huijarihai ja Verimerimakkara imaisevat lukijan merihirviöiden ihmeelliseen maailmaan. Kirjassa hän kertoo kohtaamisistaan eri hyljeyksilöiden kanssa ja myös Itä-Suomen yliopiston norppatutkimuksesta, jota Taskisen kuvat ja hyljetuntemus ovat auttaneet. Valokuvakuvitusta täydentävät hahmopiirokset, jotka havainnollistavat monessa kohtaa oikeita mittasuhteita, mutta jättävät muun nerokkaasti mielikuvituksen varaan. Jää hyvin, saimaannorppa näyttää hylkeiden elämän ainutlaatuisen läheltä. Kirjassa on rinnakkain historiallista tietoa sekä vanhoja uskomuksia eläinten ominaisuuksista ja salaisista voimista. Silloin saimaannorppia oli 120 ja nyt yli 400. ANTTI HALKKA Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Merimonsterit (Into 2019) Merimonsterit naurattavat niin lasta kuin aikuistakin tässä oivaltavasti ja hauskasti kirjoitetussa runomuotoisessa kirjassa. Kirjassa voi yhdistellä Erika Kallasmaan upeista kuvista mitä erilaisimpia merimonstereita. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A V IR IK K E IT Ä. Uskomukset ovat siirtyneet äänivaraisena perintönä sukupolvelta toiselle kun lukuja kirjoitustaitoa ei ole vielä ollut. ANNAKAISA VÄNTTINEN Lennä, lennä leppäkerttu... Mielikuvat eläinten ominaisuuksista ovat muokkautuneet kulloisenkin kertojan kokemuksen ja mielikuvituksen mukaan. Se sopii loistavasti sekä yleisteokseksi leppäkertuista kiinnostuneille että määritysoppaaksi edistyneemmille harrastajille. Sami Karjalainen ei malta vastata kysymykseen näin yksioikoisesti, vaan esittelee kirjassaan Suomen leppäkertut (Docendo 2020) ensimmäistä kertaa kaikki Suomesta tavatut runsaat 60 leppäkerttulajia tuntomerkkeineen ja elintapoineen. Lajikuvaukset esittelevät lajit kattavasti värimuunnoksineen, ja laadukkaat kuvat ovat riittävän suuria
2/2020 SUOMEN LUONTO 63 MINNE MENNÄ MART TI RIK KO NE N Lähikuvassa metso Inarilaisen luontokuvaajan ja metsästäjän Martti Rikkosen valokuvanäyttely Taigametsot kuvaa näitä pohjoisen taigan spesialisteja. saakka. Harjun lakea myötäillen kulkee polku, jolta on upeat näkymät samanaikaisesti sekä Päijänteelle että Muuratjärvelle. Muuratharjun maisemissa Muuramen hienoimmat maisemat löytyvät Sisä-Suomen reunamuodostumaan kuuluvan Muuratharjun päältä. Polut ja pururadat jatkuvat pitkälle metsään, ja ovat mainioita reittejä eri pituisille retkille ympäri vuoden. Viimeaikaisten hakkuiden myötä polun ympärys on osin karua katsottavaa, mutta samalla näkymä järville on avautunut entisestään. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. www.luomus.fi TARU RAN TA LA / PIS AR AT SE IT IS SÄ Luonnon voima Kuva & Ääni -messujen ja Suomen Luonto -lehden yhteistyössä toteutettu valokuvanäyttely Luonnon voima on esillä pohjoismaiden suurimmassa kuvatapahtumassa. AURA TUOMINEN, HELSINKI AU R A TU O M IN EN. www.suomenluonto.fi LUKIJAN RETKIVINKKI LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Luonnontieteellinen museo, Helsinki, 15.3. saakka. Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki, 12.4. Helsingin messukeskus, 28.2.–1.3. www.metsastysmuseo.fi KONS TA PU NK KA Ilmastoa tutkimassa Luontoja eläinkuvaaja Konsta Punkan valokuvanäyttely #ICOScapes kertoo ilmastonmuutoksen tutkimisesta eurooppalaisilla tutkimusasemilla
Helmikuussa taidetaan saada jo satoa”, uumoilee Teija Järvenpää. Tammikuu suolla ”KORPPIPARISKUNTA istui kaikessa rauhassa männikössä, tietämättöminä siitä, miten kauniisti ilta-aurinko loi valoaan niiden ympäristöön.” Sirpa Jyske ikuisti kauniin hetken 22.1. Sienisato tammikuussa ”LÄMPIMÄT SÄÄT ovat saanet sienet puskemaan maasta tammikuussa Porissa. Yksi oli kuitenkin jäänyt hetkeksi istumaan puun haaraan. TOIMITTANUT ANNA-KAISA VÄNTTINEN Tilhi mallin hommissa ”AURINKO oli laskemassa, ja lähellä ollut tilhiparvi oli kaikonnut. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. /havaintokirja. 64 SUOMEN LUONTO 2/2020 HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA-KAISA VÄNTTINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Virroilla. Auringon osuessa sopivasti tilheen ja ympäristöön aloin kuvata. Kauan ei malli paikallaan pysynyt vaan pyrähti samaan suuntaan kuin parvikin”, kertoo Tampereella tammikuussa tilhen ikuistanut Irma Mikkola. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.
Koskettaessa lumi katosi silmänräpäyksessä.” Hienon ilmiön ikuisti Kati Westerlund 9.1.2020 Urjalan Nuutajärvellä. Laji on lähes ympäri vuoden yleinen lehtipuilla. Kuvan otti 31.1. 2/2020 SUOMEN LUONTO 65 Pakkasaamun sävyt AAMUN KOVA PAKKANEN sävytti taivaan Valtimolla 27.1.2020. Sieniasiantuntija Lasse Kosonen vahvisti lajin keltahytykäksi. Anne Tuovinen kuvasi metsäpeuran 12.1. Keltaista pajun rungolla SATEISEN PÄIVÄN kirkkaankeltainen väriläiskä. Metsäpeura KOMEAT SARVET kiinnittävät huomion. Sotkamossa. Kuvan lähetti Raija Kokkola. Hiusjäätä ”METSÄKÄVELYLLÄ huomasin hiusjäätä ohuilla puunrungoilla. Paavo Siukonen Helsingissä. Vedenpinta korkealla ”SUOLIJÄRVEN luontopolun pitkospuut ovat talven sateiden jälkeen ja leudon sään vuoksi osittain veden vallassa.” Anne Patana kuvasi tammikuista vedenkorkeutta Tampereella.
Eloperäisen aineksen kerros kivisen pohjan päällä ei liene paksu, joten rajut sääolot voivat kolata sitä pois siinä määrin, että ruokojen kasvu vaikeutuu. Siksi ne ovat haavoittuvaisia jään liikkeiden ja aallokon vaikutuksille. Professori Jukka Horppilan havaintojen mukaan esimerkiksi Tehinselällä silkkiuikkuja ei ole yleensäkään kovin paljon, vaan alue on enemmän kuikkien ja härkälintujen valtakuntaa. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Kivi on alkujaan koostunut kvartsista (SiO 2 ) ja karbonaattimineraaleista, joista yleisimpiä ovat kalsiitti (CaCO 3 ) ja dolomiitti CaMg(CO 3 ) 2 . Löysin sen pellolta Lumijoen Ylipäästä. n Kuvassa näkyvä ruskeankirjava kivi on esimerkki mineraalien erilaisesta rapautumisherkkyydestä. Toki se voi kestää vuoden jos toisenkin, mikäli juuristot ja pohjalla oleva orgaanisen aineksen kerros on kärsinyt. Mukana lienee ollut myös sulfideja eli metallien rikkiyhdisteitä. Vaikuttaako tämä kalojen kudun onnistumiseen tai vesilintukantojen esiintymiseen. Ruovikko, jota kansan kielessä usein kutsutaan kaislikoksi, oli siksi tavanomaista kituliaamman näköinen. Sitä tarkoitusta varten on vielä paljon suojaisempia alueita leveine kasvillisuusrantoineen. Miksi Asikkalanselän kaislikot kuolevat. Ruovikot ovat veden nopean syvenemisen vuoksi yleensä aika kapeita ja kasvavat varsin matalassa. Ne ovat muokanneet erityisesti isojen selkävesien reunoja ja siellä kasvavia ruovikoita. Kalojen kutupaikkoina kapeilla ruovikoilla ei liene suurtakaan merkitystä. Muun muassa silkkiuikkuja en ole enää tavannut. Suojaisemmilla alueilla silkkiuikkuja on saamieni tietojen mukaan ollut tavalliseen malliin. Todennäköisimpänä syynä on kasvupaikkoihin kohdistunut mekaaninen rasitus, joka aiheutuu alhaisesta veden korkeudesta ja aallokon vaikutuksista, mutta myös edellistalvisista jääoloista ja jäiden lähdöstä. n Kesällä 2019 vesi oli Päijänteessä ja muissa alueen järvissä hyvin alhaalla vuosien 2018 ja 2019 pienen sademäärän takia. HANNU LEHTONEN Jäljellä vain kvartsirunko Mikä kivettynyt kakkare tämä mahtaa olla. Päijänteen kuolevat ruovikot Pääkaupunkiseutu saa käyttövetensä Päijänteen Asikkalanselältä. On ilmeistä, että uutta kasvustoa on syntynyt vähänlaisesti. 66 SUOMEN LUONTO 12/2020 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Päijänteen ruovikot ovat veden nopean syvenemisen takia kapeita.. Ei myöskään silkkiuikkujen keskuudessa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kun vesi taas palailee normaalikorkeuksiin, ruovikoidenkin voi olettaa alkavan palautua. Tätä ajatusta tukee se, että suojaisemmilla paikoilla ja salmivesillä ei ruovikoissa ole yleensä havaittu mitään tavallisuudesta poikkeavaa
TAPANI TERVO Käärmeen pureman vaikutus ihmiseen Miten käärmeen purema vaikuttaa ihmiseen. Fosfolipaasi A2 rikkoo solukalvon rakennuspalikoita, fosfolipidejä, leikkaamalla irti toisen niiden rasvahappohännistä. Tärkeitä ovat muun muassa fosfolipaasi A2 ja hyaluronidaasi. Miten tapahtuu esimerkiksi verisuonen tukkeutuminen ja verisolujen tuhoutuminen. Fosfolipaasi A2 tuhoaa lisäksi viestiaiVastaajina tässä numerossa: TERHI RYTTÄRI Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut TAPANI TERVO Geologia JUHA VALSTE Nisäkkäät MAIJA KARALA Matelijat, sammakkoeläimet HANNU LEHTONEN Kalat, vesiluonto ES KO O K SA TI M O V U O RI A IN EN / VA ST AV A LO. Myrkyn tarkoitus on pysäyttää ja tappaa saaliseläin ja aloitella sen sulattamista. Kvartsi taas on kestävä ja niukkaliukoinen mineraali. Rikkoutuvista solukalvoista irtoaa arakidonihappoa, joka puolestaan vauhdittaa tulehdusreaktiota, eli aiheuttaa muun muassa voimakasta turvotusta. Näytekiven onkaloissa on liuenneiden mineraalien jäänteinä raudan ja mangaanin ruskeasävyisiä oksideja ja hydroksideja. Sen myrkky on kellanvaaleaa nestettä, jossa on useita kymmeniä vaikuttavia yhdisteitä. Se säilyy muuttumattomana ja antaa ajan hampaan reikäiseksi ja rosoiseksi nakertamalle kivelle sen muodon. Sulfideista yleisimpiä on rikkikiisu (FeS 2 ), jonka kuutiomaiset kidejäänteet ja niiden jättämät kolot ovat rapautumista tunnistettavissa. Vedellä ja harjalla puhdistamalla onkaloiden seinämistä voi saada esiin kvartsiin ”valoksina” tallentuneita, jo pois rapautuneiden mineraalien kidepintoja . Noissa olosuhteissa kiven karbonaattimineraalit ja sulfidit rapautuvat ja liukenevat vähitellen veden mukaan. Kun lihasja verisoluja koossa pitävät kalvot rikkoutuvat, soluja kuolee. Suomessa ainoa myrkyllinen käärmelaji on kyy. 12/2020 SUOMEN LUONTO 67 Tämän kaltaisia kiviä löytyy irtokappaleina maapeitteestä ja joskus myös kallion rapautuneesta pintaosasta, jossa ne ovat olleet pitkään maaperän huokosissa liikkuneiden happija hiilidioksidipitoisten vesiliuosten vaikutuksen alaisena. n Käärmeen myrkky on pitkälle erikoistunutta sylkeä, jonka eläin ruiskuttaa hampaidensa avulla saaliseläimen tai hätätilanteessa uhkaavan ihmisen kudoksiin. Esimerkiksi kyiden heimon lajit tuottavat pääasiassa kudoksia tuhoavia solumyrkkyjä, kun taas kobrien ja mambojen myrkky vaikuttaa yleensä hermostoon. Myrkkyjen kemiallinen koostumus on monimutkainen, ja vaihtelee hyvin paljon käärme lajien välillä, joten vaikutusten kattava selostus täyttäisi useitakin kirjoja. Olisi kiva tietää käärmeen myrkyn kemiasta. Kvartsi–karbonaattikivilohkareiden rapautumia löytyy Suomessa muun muassa alueilta, joiden kallioperä on syntynyt muinaismereen kerrostuneista ja noin 1890 miljoonaa vuotta sitten vuorenpoimutuksessa muokkautuneista hiekkaja kalkkiliejukerrostumista
MAIJA KARALA Käpytikan ja muiden kolopesijöiden talvisuojat Kesämökillämme Laihialla on linnunpönttöjä, joissa on pesinyt lähinnä tiaisia ja kirjosieppoja. Entä tiaiset, yöpyvätkö ne koloissa. Ehkä se tuntee jonkin varapaikankin, jos paras paikka on ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA P E N T T I S O R M U N E N / V A S T A V A LO Hömötiainen kaipaa pöntön suojaa talvellakin.. Olen nähnyt muutamia kertoja, että käpytikka livahtaa illansuussa pönttöön ja näyttää jäävän sinne yöksi. Hyaluronihappo on kudoksia koossa pitävä molekyyli, jota on paljon sidekudoksessa, kuten rustoissa ja elimiä ympäröivissä kalvoissa. Yöpyvätkö kolopesijät talvisaikaan pesäkoloissa tai pöntöissä. Sen puute heikentää veren hyytymistä ja hidastaa puolustussolujen saapumista puremakohtaan. Hyaluronidaasi on siis eräänlainen ruoansulatusaine: se heikentää kudosten rakenteita ja auttaa samalla kyyn myrkyn muita ainesosia tunkeutumaan laajemmalle elimistöön kuin ne muuten pääsisivät. Talviruokintojen liepeillä pönttöjä on kuitenkin yleensä paljon vähemmän kuin lintulaudan antimia käyttäviä kololintuja. Itse asiassa ne yöpyvät koloissa muulloinkin kuin talvella ja pesimäaikana. Näiden ja muiden yhdisteiden vaikutuksena syntyvät kyynpureman tyypilliset oireet: kipu, turvotus ja mustelmat. n Talvella tikat ja tiaiset käyttävät yleisesti pönttöjä ja luonnonkoloja yöpymiseen. Pikkujyrsijän kokoiselle eläimelle annos on tappava, mutta ihmiselle kyynpurema on ani harvoin hengenvaarallinen. 68 SUOMEN LUONTO 12/2020 netta, jota sanotaan verihiutaleita aktivoivaksi tekijäksi. Lääkäriin sen kanssa täytyy silti mennä. Vahvimmat yksilöt varaavat lähipöntöt, ja heikommat joutuvat etsiytymään kauemmaksi tai tyytymään muunlaiseen suojaiseen paikkaan, esimerkiksi räystään aluseen, tiheään näreeseen tai halkopinoon. Lumiseen aikaan saattaa hangestakin löytyä hyviä yökoloja. Hyaluronidaasi liuottaa hyaluronihappoa. Yleensä lintu käyttää samaa paikkaa pitkään
Marjat ovat kehittyneet syötäviksi ja kasvit levitettäviksi juuri niin kuin kysyjä kertoo. SEPPO VUOLANTO A N N I ER O N EN Siili oli kaivettu esiin maasta. Se ei ole siis syntynyt luonnonvalinnan tuloksena, eikä sillä ole luontaista hyödyntäjää. Ymmärtääkseni kasvi tekee marjat siksi, että joku eläin söisi ne ja sitten ulostaisi sulamattomat siemenet kauas itse kasvista, jolloin kasvi leviää. n Kyllä kettu voi kaivaa talvihorroksessa olevan siilin pesästä ateriakseen. n Ajankohtainen kysymys näin pihlajanmarjatalvena. Aronia on kotoisin Amerikasta, ja viljelemämme marja-aronia on sen suurimarjainen jaloste, jota käytetään ennen kaikkea koristepensaana. SEPPO VUOLANTO Maasta kaivettu siili Voiko kettu kaivaa siilin maasta. 12/2020 SUOMEN LUONTO 69 turvaton esimerkiksi var puspöllön ilmaantumisen vuoksi. Erikoista kysyjän havainnossa on horrostavan siilin sijainti maan alla – normaalisti siilit eivät kaivaudu maahan talveksi vaan hakeutuvat esimerkiksi lehtikasojen alle. Kuopalta jäljet lähtivät takaisin metsään. Olen piilokojusta nähnyt punakylkirastaan syöttävän heinäkuiselle poikueelleen pelkkiä mustikoita. Miksi linnut eivät syö mustia marjoja. Kuopan edessä oli palasia, joissa oli selvästi siilin piikkejä. JUHA VALSTE Miksi linnulle ei kelpaa musta marja. Mustikka näkyy huonommin kuin punaiset marjat mutta marjoo aikaisemmin kuin nämä. Se saa aikaisuudesta kilpailuedun lintujen avulla. Jos menee ennen auringonlaskua pihalle ja on liikkumatta, näkee, mikä lintu menee yöpymään pönttöön. Mustikoitahan syövät lähes kaikki metsän eläimet, sekä linnut että nisäkkäät. Löysin tassun jälkiä lumesta ja seurasin niitä kuopalle, joka oli kaivettu lumikerroksen läpi, ja siitä vielä 30 senttiä maan alle. Lumien tultua marjalinnut havaitsevat mustat marjat paremmin kuin tummaa lumetonta maata vasten. Olisiko tämä siili ehkä löytänyt maasta lehtien täyttämän kuopan, jonne se on sitten nukahtanut talven viettoon. Hyvinä pihlajanmarjavuosina saattavat tosin mustaherukankin marjat jäädä pensaisiin, sillä marjalinnut tuntuvat olevan persompia punaisille marjoille. On kuitenkin niin, että puutarhassamme sekä viinimarjat että aronian marjat ovat eri ympäristössä kuin luonnossa, johon ne ovat alun perin sopeutuneet. M A RK U S VA RE SV U O / LIN TU KU VA Marja-aroniat kelpaavat mustarastaalle, mutta eivät ensimmäisenä.. Pihamme on metsän ympäröimä, ja olemme nähneet täällä kettuja, supikoiria ja muita metsän eläimiä. Puuttuvatko meiltä sellaiset eläimet, joita varten mainitsemani marjantuottajat ovat marjansa kehittäneet. Myös muut yösijat löytyvät samalla menetelmällä. Mutta talvehtiiko siili noin syvällä, kokonaan maan alla, ja miten kettu löytää sen sieltä. Mutta miksi mustaherukan ja mustamarja-aronian marjat eivät kelpaa. Mustaherukan marjat sen sijaan kelpaavat hyvin ainakin rastaille, jos paikka on rauhallinen ja sijaitsee lajille sopivassa ympäristössä. Vähemmän houkuttelevat marjat ehtivät hyvinä pihlajanmarjavuosina pudota pensaista. Marja-aronian marjat kyllä katoavat rastaiden ja tilhien suihin etenkin sellaisina vuosina, joina pihlajanmarjoja ja muita punaisia marjoja on vähän, eikä niitä ole säilynyt talveen saakka. Ehkä punaiset vain näkyvät paremmin kuin muunväriset marjat. Herukan marjat tippuvat syksyllä maahan, jos niitä ei poimita, ja aronian marjat säilyvät pensaassa koko talven. Siilin se löytää erinomaisen hajuaistinsa avulla
Suomen metsämuseo Luston kokoelman kuvassa tällaista käpyrypästä kutsutaan käpysikermäksi. Lehtipuilla, kuten koivuilla, tuulenpesä on puuhun iskeneen sienen aiheuttama. Jotkin petolinnut, kuten hiirihaukka ja kanahaukka, käyttävät isoja tuulenpesiä pesäalustoinaan, joten tuulenpesäpuita kannattaa säästää niitäkin varten. Käpyrypäs syntyy vastaavalla tavalla mutaation seurauksena. KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Käpyrypäs männyn latvassa Löysin tällaisen käpyryppään kaadetun männyn latvasta. Jostain syystä havupuiden tuulenpesiä on eniten Pohjois-Suomessa. Käpyjä oli monessa kerroksessa, ja osa oli vielä ihan pieniä. TERHI RYTTÄRI SA RI FA GE RL U N D -T O RS SO N EN. Syytä ilmiöön ei varmuudella tiedetä, mutta on arveltu, että voimakas auringonsäteily keväisin altistaa kasvusilmut herkemmin mutaatioille. n Tuulenpesiä on niin lehtikuin havupuissa. Sen sijaan havupuilla tuulenpesä on solujen jakautumisen yhteydessä tapahtuneen mutaation aiheuttama kasvuhäiriö, jonka seurauksena oksia alkaa kasvaa hyvin tiheään. Mikä tämä on. Ovatko tällaiset ryppäät yleisiä. Oksiston tuulenpesä voi vuosien mittaan kasvaa läpimitaltaan useiden metrien kokoiseksi
Mikäli vintillä ilmenee puutteita eristyksen tai muun osalta, saat ehdotuksen ongelmakohtien korjaamisesta. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 045-1374757. 12/2020 SUOMEN LUONTO 71 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 62,00 €, määräaikainen 70,50 €). Kestotilaus 12 kk (70,90 €) . Tilaa meiltä talosi yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta Kysy lisätietoa: puh. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. ja 10.-16.9. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 0207 809 880 www.termex.fi TAIGAMETSOT TAIGAMETSOT 30.1.-12.4.2020 TAIGAMETSOT MARTTI RIKKONEN suomen metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki Avoinna: ti-su klo 10-16 www.metsastysmuseo.fi Jokainen rakastaa lämpöä ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: 100% LUOMUMERINOVILLA Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 80,90 euroa, kestotilaus 70,90 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 44,50 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Tarkastuksessa saat ajantasaista ja hyödyllistä tietoa talosi yläpohjan kunnosta. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti lämmityskustannuksissa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2020. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 70,50 euroa ja kestotilaus 62,00 euroa. Kesäkuussa Arolan tila ja karhut 11.-17.6. Puhelin: .............................................................................................................................. Kivakkatunturi ja -koski, naavat, Tikankontti, Ruskeakallio ym. Teen osoitteenmuutoksen. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Määräaikaistilaus 6 kk (44,50 €) . Määräaikaistilaus 12 kk (80,90 €) . Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Vain 780,Paanajärven k-puisto 1000 km² Pohjolan antoisin luontokohde. KIVAKKA! niikonmatkat.. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 16,90 euroa. . Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Irtonumero 9,00 euroa.
Saman numeron sivulla 62 oli kirjavinkki Martti Montosen teoksesta Suomen peura (WSOY 1974). KAIJA-LIISA KONSTI, HEINÄVAARA Näin liikumme 2050 Faktaa sopivassa paketissa. Yli viidelle vuosikymmenelle ulottuvien omien tutkimustemme perusteella voimme todeta, että lukemattomat pienet järvemme ja lampemme ovat riittävän syviä, jotta niiden vesipatsas voi kerrostua. Ne tehdään kuitenkin strutsin höyhenestä. Pääsiäisen aikaan on yöllä kirkon kierros. Kylänväki rakensi kirkon salaa, kun lupaa ei saatu. Vanhimmat tutkimukset ajoittuvat 1800-luvun lopulle. Osallistujien kesken arvotaan Jani Kaaron maasto-opas Tunnista ötökkä (Otava 2013). Pikemminkin luokittelu voisi tapahtua veden liikkeiden perusteella. Ensiksi, suomen kielessä lam miksi kutsutaan pienialaisia vesimuodostumia, kun taas järvien pinta-alat vaihtelevat suuresti. 72 SUOMEN LUONTO 2/2020 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Toiseksi kirjoittaja toteaa: ”Jotta vedessä syntyvä plankton ja muu eliöstö sekä valuma-alueelta kulkeutuva aines voisi kerrostua, tarvitaan vakaa syvänne, jollaisia lammissa ei yleensä ole”. PÄIVI MARTIKAINEN, HELSINKI Patvinsuo on noin sadan kilometrin päässä kotoa, joten innostuin suunnittelemaan retkeä sinne kirjoittajan innoittamana. HANNELE WINTE, KERAVA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Suon rauhaa Lukiessani aistin talvisen luonnon ja suon rauhan. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 6.3.2020. Afrikkalaislähtöinen strutsi on riikinkukon tapaan tarhattu laji. Pienvesien tutkimusta on tehty myös monessa muussa tutkimusryhmässä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . W IK IM ED IA CO M M O N S Pihlajaveden erämaakirkkoon pääsee autolla.. Samassa jutussa Jock Scott -perhon vyöt sanottiin tehtävän riikinkukon silmähöyhenestä. ”Vakaalla syvänteellä” kirjoittaja ilmeisesti tarkoittaa niin syvää vesialuetta, että vesipatsas voi kerrostua lämpötilan suhteen. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on tämän numeron paras juttu. Ero lammen ja järven välillä on joka tapauksessa liukuva. Mádaran Natural haircare -shampoon ja -hoitoaineen voitti Jani Saunamäki. Tietoa toki kaivataan lisää, mutta olemme itse tutkineet pikkujärviä yhdessä kotija ulkomaisten kollegojemme ja oppilaidemme kanssa 1970-luvulta alkaen. TAPIO AUTIO TAMPERE Oikaisuja Toisin kuin Suomen Luonnossa (1/20) s. Oli mukava lukea eläinten sopeutumisesta urbaaniin elinympäristöön. Kauniisti kuvitettu kertomus mieltä hoitavasta luontoretkestä. Näistä on helppo jutella myös lasten kanssa. Tutkimusten tuloksena on syntynyt useita satoja tieteellisiä artikkeleita ja opinnäytetöitä. Siksi niiden kaavamainen erottaminen toisistaan esimerkiksi pinta-alan tai syvyyden mukaan ei ole luonnontieteellisesti perusteltavissa. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Saukko tuli kaupunkiin. KALEVI SALONEN PROFESSORI EMERITUS MARTTI RASK DOSENTTI LAURI ARVOLA PROFESSORI EMERITUS Pihlajavedelläkin on erämaakirkko Suomen Luonnossa (10/19) oli kirjoitus Inarin Pielpäjärven erämaakirkosta, ja otsikossa mainittiin, että se olisi Suomen ainoa erämaakirkko. Kuvat olivat mahtavia! MARIA TASKINEN, PORRAS Tuntui hyvältä lukea jonkun eläimen runsastuneen ja sopeutuneen elämään ihmisen muokkaamassa ympäristössä. EIJA WESTERBACKA, PORI Lampia on kyllä tutkittu Jukka Mikkosen kirjoituksessa ”Lampien maa” (SL 10/2019) on useita väittämiä, joista Suomen Luonnon lukijalle saattaa jäädä puutteellinen, jopa virheellinen, käsitys. 47 ja 51 väitettiin, niin sanotun ”viidakkokukkojutun” tutkinta alkoi vuonna 2011, ei 2009. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kirjan yhteyteen oli lisätty kuva väärästä lajista, valkohäntäkauriista. Keuruun Pihlajavedellä on 1700-luvun lopulla valmistunut kirkko, viralliselta nimeltään Pihlajaveden erämaakirkko, jonka osoitekin on Erämaakirkontie. Äänestä . Itse asiassa monien pienten lampien syvyys suhteessa niiden pinta-alaan on huomattavasti suurempi kuin monissa järvissä. Kolmanneksi kirjoituksessa annetaan ymmärtää, ettei pikkujärvistä ole olemassa edes perustietoa. Siellä on kesäisin toimintaa, ja silloin tällöin on pidetty joulujumalanpalvelus
Lue vinkkejä louteessa, iglussa tai lumiluolassa nukkumiseen sekä telttailuun eri vuodenaikoina. Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 16 €! (Tapahtuman aikaan 19 €.) Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. Testin avulla opit tuntemaan kahdeksan yleistä lehtipuuta. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Tunnistatko puut talviasussa. Tunnistamisessa auttavat puun muoto sekä kaarnan ja silmujen tuntomerkit. Juttusarja aiheuttaa akuuttia retkeilykuumetta! YÖVY LUONNOSSA. Talvella lehtipuut näyttävät melko samanlaisilta. M A RK U S SI RK K A Tee testi VALOJA VIDEOKUVAUS | LUENNOT | TIETOTEKNIIKKA | VALOKUVANÄYTTELYT | KUVATUOTTEET JA -PALVELUT | TULOSTUS | KUVANKÄSITTELY | TUBETUS | SOME | MOBIILIKUVAUS | ÄÄNENTALLENNUS, -KÄSITTELY JA -JAKELU Avoinna: Pe klo 12–17* (GoExpo klo 12–20), la klo 10–19, su klo 10–17, *ammattilaisille pe klo 9–12. Messukeskus Helsinki www.kuvamessut.com Vu ok on Luo nnonsuojelu sää tiö HAKUAIKA 1.2.-31.3.2020 www.vuokonluonnonsuojelusaatio.fi HAE APURAHAA luonnonsuojelun edistämiseen JU HA IL K K A Markus Sirkan juttusarjassa perehdytään erilaisiin tapoihin yöpyä luonnossa. FILLARI SPORT GOLF OUTDOOR HORSE KUVA&ÄÄNI 28.2.–1.3. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.
Tai ehkä ne olivat siirtyneet avoimilta pelloilta suojaisille ruokintapaikoille, kuten kävi vuonna 2008. Ehkä siinä oli syy, etten löytänyt yhtään lintua. Silloinkin etsin peltopyitä usean päivän löytämättä ainuttakaan. Soitin Liminganlahden luontokeskuksessa työskentelevälle Ulla Matturille ja ihmettelin peltopyiden tilannetta. Kun pysyttelin etäämmällä, peltopyyt eivät pelänneet, ja sain rauhassa luonnostella niitä. Ajoin Ullan talolle ja näin heti pari peltopyytä kurkkimassa piha-aidan rakosista. 74 SUOMEN LUONTO 12/2020 KÄVIN vuodenvaihteessa Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa ja Tyrnävällä. n Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E. Peltopyyt olivat siis koko ajan olleet lähempänä kuin olisin arvannutkaan. Tein tälläkin kertaa useana päivänä laajan kierroksen paikoilla, missä aiemmin oli havaittu peltopyitä. En mennyt pihaan, vaan katselin peltopyitä aidan ulkopuolelta kaukoputkella. Ulla asusti tuolloin joen varrella lähellä Limingan keskustaa ja hän kertoi, että pyitä käy hänen piharuokinnallaan. Keli oli koko ajan tuulinen ja ajoin sateinenkin. Siellä minulla on tapana kierrellä tuttuja peltoaukeita ja koettaa löytää peltopyitä luonnosteltavakseni
Uusi lehti on täynnä lukijoiden toivomaa asiantuntevaa tietoa ja upeita kuvia parhailta suomalaisilta luontokuvaajilta.. Kevään tulon neljä näytelmää www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA Ö M ER AC A R KU VA Ö M ER AC A R Kevät villitsee karhunpennut Uudistunut numero 3/2020 ilmestyy 26. 26. maaliskuuta. Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi SUOMEN LUONTO UUDISTUU! Näin elävät metsän pöllöt Miksi Metsähallitus hakkaa yhteisiä virkistysmetsiä. maaliskuuta. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.
SUOMEN LUONTO TEKEE HYVÄÄ Nyt voit tilata Suomen Luonnon myös digitaalisena! Digipalvelun lukuoikeus 4,80 €/kk Lehden tilaajalle vain 2,50 €/kk Tilaa luonnonystävän ykköslehti osoitteesta www.suomenluonto.fi/lehtitilaus. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön. Palautusviikko 2020–13 767095-2002. Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. Tiesitkö, että Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle