H Ä V IN N Y T R A K K A U S Y R T T I. V A LO N P A LU U . Katse. KEVÄÄSEEN EDUSKUNTAVAALIT JA LUONTO AHMA PIHAVIERAANA VALKOSELKÄTIKKA PALASI KASVI JOKA KUOLI SUKUPUUTTOON JO ANTIIKIN AIKANA S U O M E N LU O N T O 2 | 2 2 3 O R A V A JA N Ä R H I. IRTONUMERO 9,90?€ 2/2023 Valo herättää lehtopöllönkin pesimisvietin. V A LK O S E LK Ä T IK K A . Eläin on yksilö Uusi tutkimus löysi luonnosta persoonia. N Ä IN P Ä IV Ä P IT E N E E . E L Ä IN T E N P E R S O O N A T. S U O JE LU A LU E ID E N S A A R E T. A H M A P IH A LL A . E D U S K U N TA V A A LI T
2 suomenluonto.fi Siipien suhinaa KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUN MERI on laajalti jäätön, ensimmäiset vesilinnut saapuvat jo varhain tunnustelemaan kevään edistymistä. Telkät, tukkasotkat ja joutsenet ovat ensimmäisten tulijoiden joukossa. KE VÄ TT A LV I
suomenluonto.fi 3
34 Suomen Luonnon vaalikysely Seitsemän puoluetta vastasi kysymyksiin ilmaston ja luontokadon suhteen tarpeellisista toimista. Suomen alueverkosto on ratkaisevilta osiltaan puutteellinen. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Filippa Loikkanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 16 Suomen Luonto 2/2023 Valon paluun huomaavat niin ihminen, muut eläimet kuin kasvit – kasveillakin on valoreseptorinsa. 16 Valon voima Kevään eteneminen saa herätyksensä päivän pitenemisestä. 38 Muutakin kuin lajinsa edustajia Eläimet ovat yksilöitä, persoonallisuuksia. 54 Liian harva verkko Suojelualueita tulisi olla tiheässä ja niillä tulisi olla yhteyksiä. XX XX XX XX XX AN IT A RA U N IO / VA ST AV AL O. 24 Kevään tahti Valon lisääntymisen tahti hidastelee ja harppoo – miksi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Orava ymmärtää närheä Rääkäisy huomataan. 26 Tikka palasi Valkoselkätikka pesii jälleen Suomessa satojen parien voimin. 46 Silphium – vapaan rakkauden yrtti Monikäyttöinen yrtti hävisi jo ajanlaskun alkuvuosina. XX XX XX XX XX 62 Kysy luonnosta: Voiko puu muistaa salamanisku n. 50 Metsäpihan vieraat Suomussalmelaisen pihan ruokavieraisiin kuuluu myös ahma
vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. nen suunnittelija ja kuvittaja Anni on luontoa rakastava kuvittaja Raaseporista. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Tänä vuonna joka numeron Mökkipäiväkirjassaan (s. Ju u luonnon aikatauluista sivuilla – . avissa osoi. i/digi Anni Pöyhtäri, graa. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). unen ja Marika Eerola Toimi. o Kroonpressille on myönne. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Tällä hetkellä hän on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Hän on laskenut pesimälintuja Parikkalan seudulla 1970-luvulta. e Kar. Pertti Koskimies, lintututkija ja tietokirjailija Talvet Kirkkonummella ja keväästä syksyyn Siikalahden rannalla Parikkalassa asuva Pertti on maasto-ornitologi, tietokirjailija ja luonnonrakastaja. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. Pekka Niittynen, luonnontutkija Erityisesti tunturiluonto on ollut uuden kolumnistimme intohimo jo lapsuuden vaellusretkistä lähtien. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. 26 73 74 Lehtopöllö on yksi kevään varhaisimmista pesijöistä. Pekan tutkimuskohteina ovat erityisesti tunturikasvit, lumi ja paikallisilmastot. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Markus Molenius 041 3131295 markus.molenius@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hän pyrkii kuvaamaan kohteen elävästi ja kauniisti, mutta samalla lajipiirteet tarkasti huomioiden. ely A. ämällä tuo. Valkoselkätikasta Pertti on nähnyt niin vähenemisen vuodet kuin uuden nousun. Sittemmin erämaiden salaisuuksien selvittämisestä tuli myös ammatti. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Lisätietoa saat syö. 74) Pöyhtäri esittelee piirroksin kaikenlaista mökillä kohtaamaansa, nyt erikoisen avantouimarin. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Talvet kuluvat kirjoja, artikkeleita ja radio-ohjelmia tehden. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i Tilaa diginä: suomenluonto. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. i. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. KUVA: STEFAN GERRITS @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto PE RT TI KO SK IM IE S AN N I PÖ YH TÄ RI AN N E KA IH O LA / VA ST AV AL O 82. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark
VINK KI Etsi jääputouksia maastokarttaa apuna käyttäen. Monet sopivat jyrkänteet löytyvät vedellä täyttyneistä murroslaaksoista. Rotkolaaksossa riittää ihmeteltävää, sillä se on noin 30 kilometriä pitkä. avat hyiset ryöpyt vaiku. Aurinko lämmittää jo, vaikka yöt kiskovatkin lämpötilan jälleen pakkasen puolelle. Korouomassa putouksia on useita, ja parhaimmillaan ne ryöppyävät laakson seinämiä alas jopa 50 metriä korkeina jääurkuina. Koska putoukset syntyvät pitkän ajan sadeja lämpöolosuhteiden keikahtelun tuloksena, ne ovat joka vuosi ainutlaatuiset. Jääputouksia ei synny mille tahansa kalliojyrkänteelle, vaan tarvitaan paikka, jossa kallion pintaa myötäilevät vedet valuvat jyrkänteen reunan yli. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi RÄYSTÄÄT TIPPUVAT. Poikkea retkillä kurkkaamaan polunvarren jyrkänteet, ja voit löytää sivuun jääneet luonnon jääveistokset.. Siksi samoissakin paikoissa on mielekästä vierailla talvi toisensa jälkeen. Lopulta puikot kasvavat yhteen suuriksi jäisiksi seinämiksi. Hurjapäiset kiipeilijät ottavat joka talvi putouksista mittaa hakkujen ja piikeillä varustettujen kenkien avulla. Suojasää juoksuttaa sulamisvesiä, ja pikkupakkanen muotoilee norot yhä pidemmiksi puikoiksi. Lumoudu jääputouksista TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Lopputalven suojasäät ja yöpakkaset kasva. oihin. Hiljalleen katon reunaan, niihin kohtiin, joista pisarat putoilevat, kasvaa rivi jääpuikkoja. Jyrkänteen karttamerkki on kuin harvapiikkinen kampa. Sama ilmiö saa komeat jääputoukset kasvamaan kalliojyrkänteille. aviin mi. Niitä on helpointa ihailla järven jäältä, joten otollisin aika niiden ihailuun on silloin, kun jäät ovat vielä vankat hiihtäjän tai lumikenkäilijän alla. Suomen kenties komeimmat ja tunnetuimmat jääputoukset löytyvät Lapista, Posion Korouomasta. Siksi myös syksyn sateisuudella on väliä: jos pintamaa on jäänyt kuivaksi ennen talvea, lumien sulamisvedet eivät riitä kasvattamaan jääseinämiä parhaimmilleen
Tuulinen sää ravistaa lunta alas oksilta ja helpottaa taakkaa. Lumisen maiseman ei saa antaa lumota liiaksi, sillä oksat saattavat olla katkeamaisillaan. 1 VALMISTAUTUMALLA. suomenluonto.fi 7 Kun lunta pääsee kertymään ja jäätymään oksille, kuorma painaa puita kumaraan. Tiira-tietokannan kymmenen vuoden keskiarvo on 8.3.. Laji pesii matalakasvuisilla rannoilla ja Pohjois-Suomessa myös soilla. Tyllien muutto käynnistyy toden teolla maaliskuun lopulla. Jos mahdollista, täytä autoa muilla ihmisillä. Lounaisella rannikolla kevät koittaa, vaikka sisämaassa talvi pitää vielä otteensa. Ne eivät ole kovin vaikeita, mutta jos kuulet retkellä äänen, sen muistaminen ja tunnistaminen jälkikäteen ei välttämättä ole helppoa. Usein matkaan lähdetään vähän epävihreästi henkilöautolla. Miten huhuilevat pöllöt löytyvät, Aleksi Mikola?. Aloita retki jo iltahämärissä ja jatka niin kauan kuin jaksat. Nimensä tylli on saanut äänensä perusteella. Lehtopöllö on etenkin eteläisessä Suomessa yleinen, mutta se ei pidä Lapin kesän valoisista öistä. Oma suosikkini on lehtopöllön soidinääni. Nuoskatykyksi kutsuttu lumi kertyy oksille sateen myötä, kun lämpötila seilaa suojan ja pakkasen välillä. Seuraa sääennusteita. 2 HY VÄLLÄ SÄ ÄLLÄ . Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringan puheenjohtaja käy muutamalla pöllöretkellä vuosittain. Kevään ensimmäinen tylli havaitaan Suomessa tavallisesti maaliskuun alussa. Lähes kaikkialla Suomessa pöllöjä voi kuulla omaan kotipihaan tai ainakin kävelymatkan päässä sieltä. Netistä löytyy runsaasti ilmaisia äänitteitä. 3 KIMPPAKYYDILLÄ TAI JALAN. Jos lumikuorma on jo jäätynyt oksiin kiinni, tuuli voi lisätä rasitusta ratkaisevasti: puuaines ei enää kestä vääntymistä vaan antaa periksi. Mene tyynellä säällä, sillä tuulen huminassa pöllöjä ei kuule, huhuilivat ne tai eivät. Katso puiden muotoa: esimerkiksi kuuset ovat sopeutuneet tykkyyn kasvattamalla lyhyitä oksia, jotka eivät katkea helposti. Kierrä nuokkuvat puut Ensimmäiset tyllit saapuvat VINK KI Itäja Pohjois-Suomessa puihin kertyy talvisin paksulti huurretykkyä. Kuuntele ääniä etukäteen. Pöllöretki on aina onnistunut, kun havaitsee yhdenkin pöllön, mutta myös pelkkä öisen metsän hiljaisuus voi olla hieno kokemus. Se on korkea puhallus, aika aavemaisen kuuloinen. Poikki räsähtävä oksa voi aiheuttaa vaaratilanteen, ja siksi kumartelevien puiden ja oksien alle ei ole suositeltavaa mennä. 8.3. Leuto sää on yleensä paukkupakkasta parempi sekä pöllöjen huhuilun että oman tarkenemisen kannalta, mutta pukeudu pöllöretkelle silti aina lämpimästi. Märkä lumi ja tihkusade tarttuvat oksiin, ja pakkanen jäädyttää massan paikoilleen. Polun ylle kaartuvat oksat tekevät näkymästä taianomaisen. Useimmin lintu on löytynyt Ahvenanmaalta tai Paraisten ulkosaariston Utöstä
PIHALLAMME on vuosia liikuskellut, talvehtinut ja päivehtinyt rusakoita, joista joidenkin kanssa on tullut luotua varsin tuttavalliset välit. LUE ESIMERKKI lajirajat ylittävästä ymmärryksestä sivulta 14, ja juttu eläinten persoonallisuudesta sivulta 38. Luonnollisia suhteita Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI KO ST ET JA AN N A RI IK O N EN. Tälläkin hetkellä pihamme on osa erään rusakon elinpiiriä. Ne lähestyvät ja kulkevat hetken rinnalla kuin arvioidakseen vierasta, ja poistuvat vasta, kun ovat vetäneet johtopäätöksensä kaksijalkaisesta kulkijasta. Se pureksi apettaan seuraten samalla kuin viihteenä askarteluani. ITSE KOEN kohtaamisissa voimakkaita yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Se voi usein olla pelko, vaikkakin eläimillä tuntuu olevan hyvin kehittynyt kyky aistia muunlajistenkin aikeita. Me elämme täällä yhdessä, ja elämä on moninverroin rikkaampaa ja antoisampaa kanssaeliöiden keskellä. Syksyllä maalatessani talon seinää huomasin yllättäen, että rusakkotuttavani oli asettunut kahden metrin päähän viereeni mutustamaan heiniä. 8 suomenluonto.fi RIITAISASSA MAAILMASSA tuntuu välillä siltä, että on helpompi luoda suhteita muunlajisiin kuin toraisiin lajikumppaneihin. Tulkintahaasteista huolimatta katseiden kohdatessa tuntuu aina tapahtuvan jonkinlaista vaihdantaa. Jaoimme siinä hetkessä jotain yli lajirajojen: jos ei muuta, niin rauhoittavan hetken arkielämää, aivan samalla tavalla kuin ihmisnaapureiden kesken on tapana. On kuitenkin vaikea arvioida, mikä on ihmisen kohtaamisen anti muunlajiselle. YLEENSÄ ELÄIMET pakenevat, kun niihin kiinnittää huomiota, mutta ei tämä pitkäkorva. Se kuunteli rauhallisena, kun puhuttelin sitä matalalla äänellä, ja olisi epäilemättä kommentoinut tekemisiäni, jos meillä olisi ollut yhteinen kieli. VÄLILLÄ VAIKUTTAVA kohtaamisen kokemus voi syntyä etäisyyden päästäkin. Pakkohan sille oli vähän jutella. Monet eläimet reagoivat ihmisen ilmaantumiseen vaikkapa metsään uteliaisuudella
Korpin on havaittu käyttävän työkaluja ainakin 11 erilaisella tavalla. Oksien heittely vihollisen pelottamiseksi on esimerkki korpin kyvystä käyttää työkaluja, mistä julkaistiin tutkimusyhteenveto Ethology-lehdessä joulukuussa. Korppi osaa myös kerätä ruokapaloja purkkiin, jonka se nappaa nokkaansa ja vei muualle. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Korppi käyttää työkaluja moneen tarkoitukseen LÖYSIN KERRAN Porvoosta korpinpesän, jonka emot repivät kuolleita oksankärkiä ja viskoivat niitä minua kohti. Se liottaa ruokaa pehmittääkseen sitä tai viedäkseen poikasilleen vettä. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N tarkoitukseen TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA JARI NISKANEN / VASTAVALO. Se voi viskata heinätukon hautovan pikkukajavan päälle nähdäkseen, onko pesässä munia. Korppi osaa rikkoa ruokapalan pudottamalla sen kalliolle tai tiputtamalla kiven sen päälle. Korppi hoksaa käyttää työkaluja joko itse tai emon tai muun lajikumppanin mallista. Korppi osaa onkia kivellä tai kepillä piilossa olevaa ruokaa
Tarkoituksena oli estää hakkuut arvokkaissa vanhoissa metsissä. a Metsähallitus jatkaa vanhojen metsien hakkuita. Ilveskallion lailla ympäröivät vanhat metsät olisivat suojelun arvoisia. Ne ovat pääasiassa vanhoja ja varttuneita havuja sekametsiä. Suojelutavoi. Ensimmäisen kerran Greenpeace kyseenalaisti Latokartanon hakkuusuunnitelmia jo 2012. ”Kyseessä on poikkeuksellisen merkittävä, maakunnallisesti arvokas metsälintujen esiintymisalue. Koska Luken tutkimusmetsien hoito ei vastaa Metsähallituksen normaalia talousmetsien hoitoa, Luke joutuu vallitsevan käytännön mukaisesti korvaamaan Metsähallitukselle hakkaamatta jättämisestä aiheutuneet menetykset. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVAT JANI SIPILÄ JA RON FORSMAN / GREENPEACE Lapinjärven Latokartanon tutkimusmetsät ovat vartt uneet vanhojen metsien lajeille arvokkaaksi alueeksi.. Porvoon seudun lintuyhdistyksen linnustonsuojeluasiantuntija Mauri Leivo sanoo, että alueella elää useita vanhan metsän lintuja, kuten hömöja töyhtötiainen, kanahaukka ja pohjantikka. ”Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun siellä hakataan”, sanoo Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen. ämiseksi, mu. Metsähallitus on luvannut neuvotella nykyisistä hakkuusuunnitelmista BirdLifen ja Porvoon lintuyhdistyksen kanssa helmikuun alussa. Tammikuun lopulla ympäristöjärjestö Greenpeace tiedotti, että Metsäliikkeen aktivistit ripustivat puihin puoli kilometriä köyttä Lapinjärven Latokartanon tutkimusmetsissä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄHAKKUUT AALISTUNTURIIN ehdotetussa kansallispuistossa nousivat tammikuussa uutisiin viikoiksi. Aalistunturi ei kuitenkaan ole Metsähallituksen ainut kiistanalainen hakkuukohde. Latokartanon metsät ovat valtion omistuksessa ja niitä hoitaa Metsähallitus, mutta tutkimusmetsien hakkuista päättää Luonnonvarakeskus (Luke). Taas hakkuita arvometsiin. Alueella sijaitsee Ilveskallion luonnonsuojelualue, jonka ympärille valtion omistamat metsät levittäytyvät. Suunnitellut hakkuut sijaitsevat yhdellä koko alueen parhaista linnustokeskittymistä”, Leivo kertoo. eet kasvavat luontokadon pysäy. Loviisan Sanomien (31.1.23) mukaan hakkuut liittyvät geenireservimetsän hoitoon, jossa raivataan tilaa uudelle puusukupolvelle
”Suojelutavoitteiden vastustaminen pitää lopettaa.” Ilmasto-oikeudenkäynti etenee Naali hyötyy ahmasta Pedot vaikuttavat toistensa esiintymiseen ja ravinnonsaantiin. Myös pakkaus jätteiden määrä on noussut muun muassa noutoruoan takia. RK IS TO CK PH OT O. Myös kettu hyötyy ahmasta, eikä se isompana pelkää kotkaa yhtä paljon kuin naali. Jo suojeltujen luontokohteiden hakkaaminen ja kaavoittaminen pitää lopettaa. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Vuonna 2021 kierrätysaste oli 37 prosenttia. Tulosten pitäisi olla käytössä tulevissa hallitusneuvotteluissa. Ahma ja kotka saalistavat ja karkottavat kettuja ja naaleja, jotka kuitenkin myös hyötyvät kahden pääpedon saaliintähteistä. Valtioneuvosto perusti työryhmän selvittämään, kuinka hiilinieluja voitaisiin vahvistaa. TINTTI KONTUNIEMI Suomen luonnonsuojeluliitto ja ympäristöjärjestö Greenpeace jättivät marraskuun lopussa hallintovalituksen Suomen riittämättömistä teoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. . Metsähallituksen luontokohdeverkosto pitää siirtää kokonaan pois Metsähallituksen Metsätalous Oy:ltä Luontopalvelujen hallintaan. Alueiden suojelu pitää toteuttaa niin, että suojellaan aidosti uusia alueita. Metsähallituksen pitää lopettaa suojelutavoitteiden vastustaminen. Hallitus hyväksyi viime kesänä kansallisen ilmastoja energiastrategian, jonka viitoittamana Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Esimerkiksi Sallan kansallispuisto perustettiin jo ennestään suojelluille alueille. Kiintiötä ei saa vesittää laskemalla mukaan jo suojeltuja alueita. Monimuotoisuusstrategiassa esitetty 500 000 hehtaaria pitää suojella. Ympäristöjärjestö Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen Naali hyötyy talvisin ahman läsnäolosta Skandinavian tuntureilla. PERTTI KOSKIMIES Kotitaloudet kierrättävät entistä tehokkaammin Koronapandemia lisäsi kotitalous jätteen määrää, sillä ihmiset viettivät enemmän aikaa kotona. Hallintovalituksen käsittely etenee kevään aikana. Toisaalta ahma harventaa kettukantaa, mikä on naalille eduksi. Petojen esiintymistä seurattiin norjalaistutkimuksessa riistakameroin 98 haaskapaikalla. Kun myyriä on paljon, ravintokilpailussa heikompi naali pärjää parhaiten kettujen kanssa. Sen sijaan naali välttelee maakotkien elinalueita, koska se on kotkalle sopiva saalis. Kirittävää kuitenkin on, sillä kierrätysasteen tulisi nousta koko maassa 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Biojätteitä kierrätetään tehokkaammin ja sekajätteen määrä on vähentynyt monilla seurattavilla alueilla. Kotitalouksien kierrätysaste on noussut monella kuntaseudulla, käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen seurannasta. Metsähallitus on avoimesti todennut, että se vastustaa esimerkiksi valmisteilla olevan kansallisen biodiversiteettistrategian hehtaarimääräisiä suojelutavoitteita. Naalin on helpompi liikkua ahman jäljissä ja löytää ahmalta jääneitä saaliinrippeitä. ”Toistaiseksi olemme nähneet lähinnä ongelman potkimista selvityksestä toiseen. Nyt valitus etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta on pyydetty asiasta lisäselvitystä valtioneuvostolta. Suojeltuja alueita on hakattu myrskytuhojen varjolla ja niitä kaavoitetaan edelleen mökkitonteiksi. Siksi velvollisuutemme ympäristöjärjestöinä on huolehtia, että lakia noudatetaan”, sanoo Greenpeacen ilmastoasiantuntija Kaisa Kosonen.
Helmikuun 1. 2022 tavanomaista lämpimämpi Koko maan keskilämpötila vuonna 2022 oli 3,8 astetta. Se on 0,9 astetta enemmän kuin vuosien 1991–2020 keskiarvo. Eniten satoi Puolangan Paljakalla, yli 110 millimetriä kuukauden aikana. Suurimmassa osassa maata tammikuu oli myös erittäin sateinen. Normaalisti merijää yltää helmikuussa Merenkurkkuun ja Porkkalanniemelle, nyt jäätä on vain rannikkoalueilla. Itämerellä jäätä normaalia vähemmän Itämeren jäätalvi jäänee normaalia heikommaksi kuluvana talvena. Säätilastojen valossa niin vuosi 2022 kuin alkanut vuosikin ovat keskimääräistä lämpimämpiä. päivä merijäätä mitattiin 37 000 neliökilometriä. Vain vuodet 2020 ja 2015 olivat viime vuotta lämpimämpiä. Vuosi sitten jäätä oli 65 000 neliökilometriä, mikä oli hieman vuosien 2007– 2022 keskiarvon yläpuolella. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA PETRI JAUHIAINEN / VASTAVALO L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Poikkeuksellisen lauha tammikuu Tammikuun keskilämpötilat olivat 2–5 astetta lämpimämpiä verrattuna vuosien 1991– 2020 keskiarvoon, tiedottaa Ilmatieteen laitos. Kuukausivertailussa huhti-, syysja joulukuussa jäätiin keskiarvojen alapuolelle. Tammikuu oli Rovaniemellä 1950-luvulta alkaneen mittaushistorian lämpimin. SÄ Ä VUOSITIL A S TOT ITÄMERI 12 suomenluonto.fi. Vuoden kuumin päivä mitattiin Porissa 28.6., jolloin lämpötila kohosi 32,9 asteeseen
Verkkokalastuskielto käsittää Saimaan rajoitusalueella poikasajan 15.4.–30.6. Ympäristökorvaus on tuki, jota viljelijä voi saada sitoutumalla vähentämään ympäristökuormitusta. Hiilipäästöjä voidaan ehkäistä soita ennallistamalla. Harvennetaan siitä puuta pois, ja siihen jää entistä laadukkaampi metsä jäljelle.” Aluejohtaja Samuli Myllymäki Lapin Metsähallituksen Metsätalous Oy:sta kommentoi Aalistunturin hakkuita Ylen A-studiossa 23.1.2023. RK POLIIT TINEN ELIÖ JO RM A LE H TI / VA ST AV AL O ”Tässä on kyse meille ihan normaalista metsätaloudesta. Kotkien riski törmätä voimalan lapoihin on suurempi kuin useimmilla lintulajeilla. Saimaannorppia hukkuu etenkin vapaa-ajan kalastajien verkkoihin. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Maakotkan pesät ja saalistusalueet on otettava tarkoin huomioon tuulivoimaloita suunniteltaessa, linjaa Metsähallituksen uusi ohjeistus. 12 prosentilla soista turpeen kertyminen on loppunut ja niistä on tullut päästölähteitä. Jos maakotkia törmäisi voimaloihin kuusi aikuista reviiriä ja sataa vuotta kohti, lisäkuolleisuus pienentäisi populaatiota merkittävästi. Jos riski törmäykselle arvioidaan suureksi, ei voimala saisi rakennuslupaa. Fosforilannoitt eiden sääntely laajeni Tammikuussa astui voimaan uusi fosforiasetus, joka rajoitt aa fosforinkäytt öä kaikilla pelloilla, maaja metsätalousministeriö tiedott aa. TINTTI KONTUNIEMI Suot tärkeitä ilmastokriisin hillinnässä Tuore YK:n ympäristöohjelman UNEP:n raportt i paljastaa, ett ä maailman soilla on keskeinen merkitys ilmastokriisin hillitsemisessä. PERTTI KOSKIMIES Maakotkalle erityishuomio tuulivoimaloiden suunnittelussa Tuulivoimalaan törmänneitä maakotkia ei Suomessa ole toistaiseksi havaittu. Asetuksen tavoitt eena on, ett ä fosforikuormitus vesistöihin vähenee. RK SAIM A ANNORPPA Pusa hispida saimensis Nuori saimaannorppa hukkui kalaverkkoihin Puumalassa 20.1. Aiemmin fosforin sääntely koski viljelijöitä, jotka ovat sitoutuneet ympäristökorvaukseen. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Se oli jo toinen alkuvuonna kalaverkkoon hukkunut. Yhdeksään aikuiseen yksilöön kiinnitettyjen lähettimien perusteella kotka lentää vuoden kuluessa keskimäärin 1 150 tuntia. Jopa puolet verkkoihin kuollesta norpista löytyy heinäkuussa. Sen vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin maatiloihin, jotka eivät ole aiemmin sitoutuneet ympäristökorvaukseen. Ilmiö on merkittävä, sillä suot sisältävät lähes kolmanneksen maailman hiilivarastoista, vaikka ne peitt ävät vain 3–4 prosentt ia maapallon alasta. Uusi asetus koskee kaikkia viljelijöitä ja on siksi tasapuolisempi. Aiempi sääntely kattoi noin 90 prosentt ia peltopinta-alasta. Tutkimalla lentoajan jakaantumista erilaisiin elinympäristöihin laadittiin malli, jonka perusteella voidaan arvioida, missä maakotkat lentelisivät suunniteltujen voimaloiden läheisyydessä. Tässä on hyvin kasvavia varttuneita metsiä, joissa on harvennustarve. Maatalous on suurin fosforikuormituksen lähde. Arvion mukaan 40 prosenttia verkkokuolemista tulee Metsähallituksen tietoon. Verkot ovatkin norpan yleisin kuolinsyy pesäpoikasvaiheen jälkeen
Pihapiirin linnuille on elintärkeää osata tulkita toistensa varoituksia lähestyvästä vaarasta. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Orava ymmärtää närheä S iivekkäiden aamiaisvuoro on lintulaudalla vilkkaimmillaan, kun yksi niistä kiljahtaa terävän varoituksen. Oravan kannattaa kuunnella närheä, sillä näitä kahta lajia uhkaavat monet yhteiset pedot, kuten kanahaukka. Linnut pölähtävät siivilleen taakseen katsomatta, ja ruokintapaikka tyhjenee. Näky on tuttu jokaiselta lintulaudalta. Tulos oli selkeä. Ne söivät kiireellä ja poistuivat pian näkösältä. Mitä enemmän ryhmässä on tarkkoja silmäpareja, sitä todennäköisemmin peto huomataan ja siitä varoitetaan ajoissa. Samalla voimakkuudella soitetut reviirilaulut eivät hetkauttaneet pörröhäntiä. Hän soitti ruokintapaikan oraville lintujen ääniä ja tarkkaili, miten ne käyttäytyvät, kun niille soittaa pikkulintujen reviirilauluja tai närhen rääkäisemän karhean varoituksen. S u h t e e l l i s t a. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ERKKI MAKKONEN JA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Saksalaistutkija Christoph Randler sai selville, ettei lajienvälinen ymmärrys ole vain lintujen keskinäinen taito. Käpytikan varoitusääni on erottuva ”kik.” Joillain lajeilla tiedetään olevan erilaisia varoitusääniä riippuen siitä, lähestyykö lintulautaa varislintu vai varpushaukka. Äänitteiden lajit olivat tutkimuspaikalla yleisiä ja siksi oraville tuttuja. Tiaiset säksättävät tai vinkaisevat kimeästi, mustarastas päästää kovaäänisen räkätyksen. Puolet oravista säntäsi pakosalle närhen varoituksen kuullessaan, ja loputkin muuttuivat varovaisiksi ja tarkkaavaisiksi
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Närhi ja orava ovat kumpikin kotonaan vanhassa kuusimetsässä.
suomenluonto. VOIMA suomenluonto. suomenluonto. VALON VOIMA VALON VOIMA. suomenluonto. VALON VOIMA suomenluonto
Niin kasvit kuin eläimetkin luottavat aurinkokelloon.. Lumen sulaminen vaatii paljon energiaa, joten lämpö seuraa kevään valoa viiveellä. suomenluonto. suomenluonto. SE PP O AL AT AL O VA ST AV AL O VALON VOIMA VALON VOIMA VALON VALON VALON VOIMA VALON VOIMA VALON VOIMA VALON VOIMA TEKSTI ANNA TUOMINEN Kevään tohina on aluillaan, ja täsmällinen ajoitus ratkaisee. SE PP O AL AT AL O VA ST AV AL O VALON VALON VOIMA suomenluonto. Lumen sulaminen vaatii paljon energiaa, joten lämpö seuraa kevään valoa viiveellä. VOIMA suomenluonto. suomenluonto
Talitiaiset eivät vielä kiikuta sammalta pihapönttöihin, eivätkä leskenlehdet täplitä lakastuneita pientareita. Aurinko ponnistaa joka aamu ylös taivaanrannan takaa hieman pohjoisempaa kuin edellisenä päivänä ja yltää radallaan aina vain korkeammalle. Lumi on tehokas kevään jarru, sillä sen sulattamiseen vaaditaan paljon energiaa. Valo heijastuu lumelta, mutt a lämmitt ää tummia puita, joiden tyviltä sulaminen alkaa. Kuluneena talvena matalapaineet ovat leyhytelleet leutoja tuulia koko maahan, ja pitkään jatkuneet suojasäät ehtivät sulattaa koko lounaisrannikon lumettomaksi. Valo heijastuu lumelta, mutt a lämmitt ää tummia puita, joiden tyviltä sulaminen alkaa. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Kevät tuntuu lähestyvän vauhdilla, ja totta se onkin. Jäättöminä lainehtivat meri ja järvenselät pitävät kirpeimmät pakkaset loitolla pitkään. Aurinko löytää tarttumapinnan kivenlohkareiden kyljistä ja tummista puunrungoista. Helmikuun puolivälissä päivä pitenee Etelä-Suomessa reilulla puolella tunnilla viikossa ja pohjoisimmassa Lapissa jopa yli tunnilla, sillä kirittävää kaamoksesta yöttömään yöhön on paljon. Luonto pysyy silti talvilevollaan. Ensimmäiset pälvet ilmestyvät puiden juurille ja laajenevat siitä edelleen. Mistä ne tietävät, ettei ole kevät. Lisäksi valkoinen pinta heijastaa valtaosan auringon säteilystä suoraan takaisin taivaalle, jolloin vain pieni osa siitä pääsee lämmittämään lumen pintaa. 18 suomenluonto.fi N yt sen huomaa jo selvästi – talven pimeys taittuu. Puiden latvat, jotka vielä joitain päiviä sitten peittivät auringon taakseen, saavat nyt kultaiset reunat. Vaikka päivä on alkanut pidentyä jo joulun tienoilla, tuolloin talvi vasta aloittelee työtään. Veteen on tallentunut muisto viime kesästä pitkine helteineen, ja alkutalven aikana laineet luovuttavat hiljalleen lämpöään ilmakehään. Kasvitkin aistivat valon, vaikkei niillä ole silmiä. Vastaavasti talven kylmyys takertuu tiukkaan
Talven kylmimmät hetket koetaan tyypillisesti vasta helmikuussa, ja juuri niiden alla virkoaminen voi olla kohtalokasta. Rintamäki kertoo, ettei yhteyttäminen talvella ole kovin voimakasta, sillä puut ovat levossa ja maakin roudassa. Sulaa vettä on silti kuitenkin aina saatavissa, solujen sisällä. Kuusen ainavihannat neulaset alkavat sitoa valoa sisäänsä ja yhteyttää. Niiden täytyy estää jäätyminen.” Puolukan ainavihannat lehdet pystyvät yhteytt ämään lumen alla. Ne eivät tietenkään näe, mutta pystyvät aistimaan, minkälaiset valo-olosuhteet sillä hetkellä kasvuympäristössä on.” Vaikka luonto jää vielä odottamaan, se ei tarkoita, ettei mitään tapahdu. Pitkäkin leuto jakso voi katketa lumimyrskyyn ja pakkasiin. ”Jos solut jäätyisivät, ne kuolisivat. suomenluonto.fi 19 suomenluonto.fi 19 Ilmastonmuutos saa aurinkokellon jätätt ämään Keväät lämpenevät vauhdilla, eikä tiett y päivän pituus enää vastaakaan niitä olosuhteita, joiden mukaan aurinkokello on tahdistett u. Helmikuu Lämpö on luonnolle elinehto, mutta pelkästään sen varaan ei kannata laskea henkeään. TI M O VI IT AN EN / VA ST AV AL O. Ilmiötä on tutkitt u erityisesti muutt olinnuilla. ”Meillä voi olla plus viisi astetta ja seuraavana päivänä miinus kaksikymmentä astetta, mutta valon määrä ja erityisesti päivän pituus muuttuvat aina samalla tavalla joka vuosi.” Hän kertoo, että kasvitkin aistivat valon, vaikkei niillä ole silmiä. Helmikuussa päivä on jo ehtinyt venähtää sen verran pitkäksi, että etenkin pilvettömällä säällä aurinko ehtii nostaa ilman lämpötilaa matkallaan taivaan halki. Lämpötilaa paljon luotettavampi tae keväästä löytyy aurinkokellosta, sanoo Eevi Rintamäki, molekulaarisen kasvibiologian professori Turun yliopistosta. Lyhyen matkan muutt ajat pystyvät aikaistamaan paluunsa säiden mukaan, mutt a pitkän matkan muutt ajat luott avat kelloon. Afrikasta saapuva kirjosieppo voi kiriä kevätsäitä matkallaan, mutt a se saatt aa silti myöhästyä ravintohuipusta, johon tähtäsi suvunjatkamisensa. Leudolla säällä kasvisolujen sisällä entsyymit hyrähtävät käyntiin. ”Kasveilla on valoreseptoreja ihan samalla tavalla kuin meillä silmissä. Vuoden vähäsateisin aika on aluillaan, joten kauniita poutapäiviä on paljon
Päivän pituus kirii yön ohi 19. Kuten kasveilla, myös eläimillä ajoitus vuoden kierron mukaan on tärkeä. Pihapiirissä tiaiset tuntuvat olevan äänessä aamusta iltaan, kunnes hämärän laskeutuessa mustarastaat varastavat show’n tunnelmallisella lurituksellaan. Paksun lumikerroksen uumenissa pakkasta ei ole paljoakaan, oli sää pinnalla mikä tahansa. maaliskuuta, ja tyypillisesti pian sen jälkeen lämpötilatkin lauhtuvat keväisiksi lounaisrannikolta alkaen. Tässä vaiheessa kevättä luonnon hiljaisuus alkaa rakoilla. Valoisuus ei häiritse edes yöaktiivisia eläimiä, sillä vain harva Suomessa elävä laji on riippuvainen pimeistä öistä. Leudon tuulettomana yönä huhuilut kantavat kauas. Lumesta on puolukalle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä hangen alla se pysyy suojassa kovimmalta kylmyydeltä. Täysin pimeää maan rajassa ei ole, joten varvut aistivat kevään lähestymisen. Jyväskylän yliopiston ympäristöfysiologian apulaisprofessori Suvi Ruuskanen kertoo, että kiima ja soidin ajastuvat suurelta osin pitenevän päivän mukaan. Rastaiden jälkeen on pöllöjen aika. Niillä on hermosoluja, jotka tukevat laulua ja laulamista, ja niissäkin tapahtuu vuodenaikaista muutosta”, hän sanoo. Linnut eivät ole ainoina äänessä, vaan öiseen aikaan voi kuulla ketun haukahdukset ja ilveksen huudot. Maaliskuu Kevätpäiväntasauksen lähestyessä lumipeite saattaa jopa paksuuntua ennen kuin alkaa lopulta painua kasaan ja sulaa. Silloinkin solut voivat tavallaan ottaa valoenergiaa vastaan, mutta alhaisessa lämpötilassa hiiltä sitovat reaktiot eivät toimi hyvin, joten solut heijastavat valon pois.” Toinen ainavihanta kasvilaji, puolukka, viettää talven lumen alla hämärissä. Aamuvarhaisella teeret kokoontuvat lumisille soille ja pelloille haastamaan toisiaan. ”Vaikka hankea olisi päällä, kirkkaana kevätpäivänä valoa pääsee puolukan lehtiin niin, että se voi jonkin aikaa yhteyttää”, Rintamäki sanoo. Yöttömässä yössä pesivät arktiset linnut voivat jopa vaikuttaa olevan liikkeellä ympäri vuorokauden, mutta kokonaan ne eivät jätä nukkumatta. ”Sisäosa ei pääse jäätymään, vaikka lämpötila olisi kolmekymmentä astetta pakkasella. Lapissa termistä kevättä saadaan vielä odottaa, ja päivän keskilämpötila kipuaa suojan puolelle vasta huhtikuun lopulla, eli kuukausi Etelä-Suomen jälkeen. 20 suomenluonto.fi Solut varustautuvat kylmään kauteen tuottamalla ikään kuin pakkasnestettä, jossa sokeriyhdisteet pitävät nesteen juoksevana kovillakin pakkasilla. Mahtailu ja pulina äityvät välillä kamppailuksi, jossa höyhenet pöllähtävät. Sen kiimahaukkua voi kuulla helmi–maaliskuussa. Lunta ei kuitenkaan aina ole tarpeeksi suojaamaan puolukoita kylmältä, joten myös ne valmistautuvat talveen pakkasnesteillä. Lajit, jotka lisääntyvät vain kerran vuodessa, yrittävät ajoittaa poikasten syntymän Pitenevä päivä vähentää unen tarvetta Eläimet pystyvät hyödyntämään pitenevän valoisan ajan ravinnon hankintaan. ”Nyt päivä on näin pitkä, nyt me aloitetaan tämä homma.” KA RI RO SS IN EN / VA ST AV AL O. ”Laululintujen soidinlaulu perustuu aivoihin. Valo saa ketun hormonit liikkeelle. Niille riittävät lyhyet mikrounet silloin tällöin
Kun sarvet ovat valmiit, enempää ravinteita ei enää tarvita, vaan nahka alkaa kuivua ja sarvet tummua. Pystyjä sarvia peittää samettinen nahka, jonka verisuonet kuljettavat kasvavaan kudokseen ravinteita. Sillä kertaa riskinotto kannatti, sillä talvi pysyi leutona, ja poikaset pääsivät siivilleen. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 siihen ajankohtaan, kun luonnossa on eniten ravintoa tarjolla. Puut suojaavat silmunsa pakkaselta vaivutt amalla ne lepotilaan talven ajaksi. ”Sitä selvitettiin vielä tarkemmin, ja jollain lajilla kyse olikin valon ajankohdasta, siitä, mihin kellonaikaan se osuu. Edellisen lisääntymiskauden jälkeen hirvieläimet ovat pudottaneet sarvensa, ja uusien kasvu alkaa keväällä. Nisäkäsemot tarvitsevat riittävästi ruokaa myös itselleen, jotta jaksavat imettää poikasiaan. Monet linnut taas tähtäävät hetkeen, jolloin hyönteisiä on runsaasti. Vasta myöhemmin alkavaa kiima-aikaa valmistellaan parhaillaan. Voikin riittää, että annetaan kymmenen minuuttia valoa tiettyyn kellonaikaan, ja se kertoo linnulle, että nyt päivä on näin pitkä, nyt me aloitetaan tämä homma.” Ruuskanen huomauttaa, että kaikki lajit eivät ole yhtä tarkkoja ajoituksen suhteen. Tutkimus viiriäisillä osoitti, että jo yksi pitkä päivä lyhyiden jälkeen saa hormonit liikkeelle ja linnut valmistautumaan lisääntymiseen. Kauriit hankaavat kuivuneen ja ratkeilevan nahan irti puita vasten. ”Se ei ole joko–tai, vaan siinä on myös vaihtelua, kuinka tärkeä valojakso on ja kuinka opportunistisia linnut voivat olla.” Esimerkiksi mustarastas pesii yleensä useamman kerran vuodessa ja aloittaa munimisen joskus riskillä. Sarviaan kelomalla ne ilmoittavat myös reviiristään, sillä metsäkauriiden otsassa olevasta rauhasesta jää puuhun hajumerkki. TI M O N IE M IN EN / VA ST AV AL O ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O. Osalla eläimistä kiima-aika ajoittuu syksyyn, ja näillä lajeilla lyhenevä päivä herättää sukupuolivietin. Muun muassa hirvieläimet parittelevat syksyllä. Ensimmäisenä, maaliskuun lopulla, sarvensa saavat metsäkauriit vanhimmista uroksista alkaen. Ruuskasen mukaan joillain lajeilla lisääntymisen hormonaalinen prosessi käynnistyy hyvin tarkasti. Sarvien kasvu käynnistyy päivän pituuden mukaan, joskin hyvä ravintotilanne voi jouduttaa kasvua. Lauhan ja vähälumisen talven 2019–2020 aikana uutisoitiin mustarastaista, jotka pesivät Espoossa jo tammikuussa. Joillekin paras taktiikka on tarttua tilaisuuteen, kun sellainen sattuu kohdalle. Aurinko avaa leskenlehden mykeröt, ja hämärän tullen ne painuvat jälleen suppuun
Sitä on eniten varjon puolella, jolloin varjossa olevat solut kasvavat nopeammin ja kääntävät kukan kohtisuoraan valoa päin. ”Kasvi aistii valon muutoksen, soluissa nesteen paine muuttuu ja kukka sulkeutuu.” Kevään airuena leskenlehti on sopeutunut siihen, että öisin on yhä pakkasta. Kun routa raukeaa ja ilma lämpenee, alkaa myös puiden kasvukausi. TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O. 22 suomenluonto.fi Huhtikuu Huhtikuun alussa eteläinen Suomi alkaa tavallisesti olla jo lumeton. Kasvien varsissa muodostuu auksiini-nimistä hormonia, joka kasvattaa solujen pituutta. Lepotila, joka suojaa puita ennenaikaiselta vihertymiseltä, syntyy ja vastaavasti purkautuu valon vaikutuksesta. Paksu pilvikin saa kukat suipistumaan. Keväällä riittävä määrä lämpöä avaa silmut, mutta vasta sitten, kun pitenevä päivä on hiljalleen purkanut silmujen lepotilan ja solujen aineenvaihdunta on päässyt käyntiin. ”Päivän pituus mitataan itse asiassa kasvin lehdissä, ja sieltä lähtee ilmoitus silmuille, joista kukat alkavat kehittyä”, Rintamäki sanoo. Vasta kukkansa avanneiden leskenlehtien varret kasvavat yhä pituutta ja kurkottavat kukkaa kohti aurinkoa. Kasvit tarvitsevat valoa myös aloittaakseen uuden elämän. Ruska aloittaa puiden talveen valmistautumisen syksyllä, kun päivät lyhenevät. Auringon lämmössä hehkuu jotain keltaista – ensimmäiset leskenlehdet! Eevi Rintamäki kertoo, että kasvien kukinta ajastuu päivän pituuden perusteella kolmella eri tavalla. Lopulta leskenlehden kukka alkaa lakastua ja nuokahtaa kohti maata. Ilman pitenevää päivää koivu ei kuitenkaan herää. Seuraavan vuoden lehtien aiheet ovat jo valmiina silmuissa, joiden täytyy asettua lepotilaan.” Lepotilassa silmut kestävät pakkasta samaan tapaan kuin puolukanlehdet ja kuusten neulaset. Aamulla auringon säteet saavat nuput aukeamaan, kun taas illan hämärtyminen vetää mykeröt suppuun. Paljon pohjoisempanakin paahteiset rinteet ja pientareet ovat paljastuneet hangen alta. Ensimmäiset kukkijat reagoivat pitenevään päivään, loppukesän kukat taas lyhenevään. Etenkin koivu innostuu herkästi lämpimistä päivistä, ja pian hento vihreä alkaa värjätä maisemaa. Kolmanteen ryhmään kuuluvilla lajeilla päivän pituudella ei ole väliä. Sulkeutumalla mykerö suojaa herkimpiä osiaan jäätymiseltä. ”Puu ei pysty suojaamaan lehtiä jäätymiseltä, joten ne pudotetaan pois. Leskenlehteä aurinko ohjailee poikkeuksellisen tiiviisti. Leskenlehteä aurinko ohjailee poikkeuksellisen tiiviisti. Pienikokoisissa siemenissä ei juurikaan ole Kun päivä on tarpeeksi pitkä, lämpimät säät saavat koivut nopeasti vihertämään. Molemmilla ryhmillä päivän pituuden muutos käynnistää hormonituotannon, joka kasvattaa nuput ja lopulta avaa ne
”Kirjosiepoilla on sulkasato Afrikassa ennen lähtöä. Eläimet vaihtavat talviturkkinsa kevyempiin kesävetimiin, sillä yötkään eivät enää painu pakkaselle. Nisäkkäillä on vain silmät, mutta linnut reagoivat myös kallon läpi pääsevään valoon”, Ruuskanen sanoo. On energiatehokkaampaa lentää kunnon sulilla.” Ruuskanen kertoo, että talvehtimisalueella kirjosiepon puku on soidinpukua himmeämpi. Osa muuttolinnuista vaihtaa sulkansa ennen muutolle lähtöä. Hohtavan valkoiset karvatupsut täplittävät yhä ruskeaa, uutta kesäkarvaa. Kirjosieppo yrittää ajoittaa lisääntymisensä siihen hetkeen, kun hyönteisiä on mahdollisimman paljon. ”Kyllä nisäkkäilläkin kivekset kasvavat isommiksi, mutta muutos on huomattavasti pienempi, ehkä kolminkertainen.” Trooppisessa Afrikassa päivän pituus vaihtelee vain vähän, mutta vihje on silti riittävän voimakas. ”Hyöty on siinä, että siemenet alkavat itää vasta kun ne ovat maan pinnalla”, Rintamäki kertoo. Maahan hautautuneet siemenet voivat odottaa pimeässä elinvoimaisina jopa kymmeniä vuosia. Trooppisesta Afrikasta palanneet kirjosiepot ovat iskeneet silmänsä vapaisiin linnunpönttöihin ja kuuluttavat nyt reviiriä rytmikkäällä laulullaan. SA M PO KI VI N IE M I / VA ST AV AL O. Turkin vaihto ajoittuu päivän pituuden mukaan, kun taas lumi sulaa eri vuosina hyvinkin eri aikaan. Muuttomatkan jälkeen soidin on kuitenkin aloitettava heti, joten aikaa juhlatamineiden vaihtoon ei siinä vaiheessa ole. Siksi aikaisina keväinä eläimet voivat joutua odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin ne saavat jälleen ympäristöön sulautuvan värityksen. Vielä kuukautta aiemmin väri suojasi katseilta, mutta nyt siitä on tullut huomiota herättävän räikeä. ”Se liittyy lentämiseen. Kärpällä, lumikolla ja metsäjäniksellä on jo hoppu. suomenluonto.fi 23 vararavintoa itävän verson tueksi, eikä verso saa lisää energiaa ennen kuin pystyy yhteyttämään. Evolutiivisesti niiden ei kannata kantaa hirveän isoa taakkaa, eli jos jostain pystytään vähentämään eikä sitä tarvita, se ajetaan alas”, Ruuskanen selittää. Toukokuu Lumi on toukokuussa huvennut suurimmasta osasta maata. Kärpän tavoin riekko ja kiiruna ovat sulkineet talveksi lumipukuun, joka vaihtuu keväällä jälleen ruskeanja harmaankirjaviin sulkiin. Myös linnut voivat vaihtaa uusia sulkia. Muutos saa linnut levottomiksi ja ajaa ne lopulta muuttomatkalle. Jos maata muokataan niin, että siemenet nousevat pintaan, ne alkavat itää. Siksi siemeniin on kehittynyt mekanismi, joka edellyttää valoa ennen kuin itäminen käynnistyy. ”Linnuilta on löydetty valoa havaitsevia soluja syvältä aivoista. Valon käynnistämä lisääntymisvietti kasvattaa lintujen munarauhaset ja kivekset jopa satakertaisiksi. ”Paikkalintu voi myös sulkia niin sanotusti uudet kauniit sulat, että ne ovat soitimella houkuttelevimmat eivätkä kuluneet”, kertoo Suvi Ruuskanen. Linnut myös aistivat valoa yllättävällä tavalla
Välillä aurinko ei näy ollenkaan ja kesällä se näkyy Kevään tahti TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS JA INFOGRAFIIKKA MARIKA EEROLA. Se junnaa lähes paikallaan ja pian etenee suurin harppauksin. PÄIVÄ EI keväällä pitene tasaisesti. Helsingissä valon määrä kasvaa nopeinta vauhtia kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuussa. ”Napa-alueella päivän pituus muuttuu nopeasti. Tuolloin päivien välillä on viiden ja puolen minuutin ero. Muutosnopeus vaihtelee sekä vuodenajan että leveyspiirin mukaan. Samaan aikaan napapiirin pohjoispuolella Utsjoella muutos on hitaimmillaan, eli alle yhdeksän minuuttia vuorokaudessa. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A 24 suomenluonto.fi Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu He 14 12 10 08 06 04 02 22 20 18 16 UTSJOKI HELSINKI Pimeän osuus vuorokaudesta tunteina. Kaamoksen päättyessä sekä juuri ennen yötöntä yötä valoisa aika kasvaa jopa puoli tuntia vuorokaudessa
Päivän ja yön raja piirtää kaarevan muodon kaltevassa kulmassa pyörivän planeetan pinnalle. Hän kertoo, että planeetan pyöreä muoto saa aikaan kevään kirit ja vitkastelut. ”Silloin ollaan aivan pyöreän aaltokäyrän yläosassa, joten kaikki tapahtuu nopeasti.”. Napapiirillä kaamos ja yötön yö katkaisevat kuvion. Kun maa kiertää Auringon ympäri kohti pohjoisen pallonpuoliskon kesää, kaareva linja hivuttautuu leveyspiirejä pitkin pohjoiseen ja säätelee päivän pituutta aaltomaisesti. LÄ H DE : TI M E AN D DA TE AS He Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu einäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu koko ajan, ja niiden välillä tietysti tulee paljon suurempi muutos kuin Helsingissä”, sanoo Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkimusprofessori Markku Poutanen. V I N J E T T I suomenluonto
26 suomenluonto.fi TIKKA PALASI TEKSTI PERTTI KOSKIMES Valkoselkätikka kovertaa pesäkoloa jo maaliskuussa. Talviruokinta ja lehtojen suojelu pelastivat tikat sukupuutolta.
suomenluonto.fi 27 JO RM A LU H TA / LE U KU Valkoselkätikkoja pesii paikoin myös melko pohjoisessa. Kuva Oulusta.
Mutta kaarsinkin jäältä lehtoon, joka oli hienoimpia parista tusinasta tarkastusja ruokintapaikastani Rautjärveltä ja Parikkalasta Kerimäelle ja Uukuniemelle. Ja aavistelemalla linnun aikomuksia, opettelemalla sen elkeitä. Yksi niistä eli kymmenen vuotta, kolmanneksi vanhimmaksi valkoselkätikaksi aikoinaan. Mutta alituinen varuillaan olo, jokaisen autonäänen ja lähitalon ovenkolahduksen kuulostelu tympäisi. Onnella kuulin nyt lehdon reunasta poikasten kähinää. Ongin puunkolosta kolme poikasta rengastettavaksi pianolangasta taivutetulla tikkaongella. Valkoselkätikan lehdossa on oltava runsaasti lahopuuta.. Maksoin 470 markkaa löytöpalkkiota puhelimesta poliisiasemalla, jolla ukko puolestaan oli saanut nuhteet laittomasta tien tukkimisesta. Uhanalaisin metsälintu Tikka on ovela lintu, se yllätti muuallakin kuin Kulennoisissa. Pesä oli niin oudossa paikassa, etten hoksannut sitä huhtikuussa. Vastuualueekseni tikkatyössäkin vakiintuivat jo 35 vuotta sitten tutut lintumaani Eteläja Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla. Valkoselkätikka oli 1980-luvulla kirosana, tikkamies metsätalouden vihollinen ja kansantulon tuhooja. Suojelkoot Siperiassa! Minusta tikkaa oli suojeltava Punkaharjun Kulennoisissakin. Tikkatyö innosti vaikeudellaan ja tärkeydellään, ääriharvinaisten lintujen ja pesien löytäminen onnistui vain hiihtämällä ja hiiviskelemällä, koluamalla kauneimpia lehtoja puu puulta. Mihin moista tikkaa tarvitaan, onhan niitä loputtomasti rajan takana. Kun palasin metsätien alkuun, autoni edessä könötti kuution kivenlohkare. Itärajan viimeiset tikat lymysivät tynkä-Suomeen yltäneen Sortavalan lehtokeskuksen sirpaleissa Laatokan-Karjalan luonnonmaakunnan luoteiskolkassa, iki-ihanan Simpelejärven lempeissä lahdenpohjissa ja Pyhäjärven ja Puruveden hymyilevissä poukamissa. Järvi-Suomen viimeiset valkoselkätiTalviruokinta ja metsien rauhoitus kymmenkertaistivat pesimäkannan. Parikkalasta löysin pesiä umpielävistä haavoista, paremmin käpyja harmaapäätikoille kuin valkoselkätikoille passaavista puista, jokusen maalaistalojen takapihoiltakin. Huhtikuussa olin jättänyt auton kilometrin päähän ja hiihdin järvelle kuin viaton pilkkiukko. Suojelkoot Siperiassa Ehkä ukonhäijy näki, kun kiipesin hakkuunreunan yksinäiseen koivuun. Näin sen 1960–1970-luvuilla muutaman kerran synnyinseuduillani Lappeen emäpitäjässä. Raahasin pahaisen pellonrääpäleen pientareelta parikymmentä kivenmurikkaa kylätien ojanpohjalle ja raivasin vesurilla puskia pakoväylältä. Arvatenkin tuhantisin parein vuosisatoja sitten Suomessa pesinyt valkoselkätikka oli harvinaisuus jo nuoruusvuosinani, vanhojen lehtimetsien hävityksen tähden. Lauritsalan kartanon puistossa, Saimaan kanavan vehmailla rannoilla, Kaukaan Pappilanniemen viidakossa. Vaimoni vastasi, olin 400 kilometrin päässä. Aiempien tappouhkausten tähden en viivytellyt. Kun konttasin sihtaamassa, että autonpyörät osuisivat kivisilloille, luiskahti kallis NMT-puhelin povitaskusta. 28 suomenluonto.fi L ankapuhelin soi kotona neljännesvuosisata sitten, kesänkorvan iltamyöhällä. ”Sopii hakea täältä Punkaharjulta.” Muutamaa tuntia aiemmin kuulin Kulennoisten tikkalehdossa, kuinka traktori kaasutti kylätiellä, tuli kohta takaisin. ”Onkohan mieheltä puhelin pudonnut?”, uteli pilkallinen miesääni
Parikkalan Siikalahdella värirengastetut tikat hakivat ruokaa poikasilleen kilometrinkin päässä pesältä. Niin sanomattoman paljon kuin äidinja isänpuoleni esi-isien asumaa muistojen Karjalaa kaipaankin, olen myös hyvilläni, M AR KU S VA RE SV U O M AR KU S VA RE SV U O Tikka koluaa ympäristönsä tarkkaan, ja etsii ruokaa myös kaatuneista puista.. Työryhmä kasasi tikkapaikoista suojeluehdotuksen, joka johti monen lehdon rauhoitukseen mutta myös aavistushakkuisiin. Oli tikoilla onneakin. Äärimmäisen uhanalainen laji luokiteltiin 2010-luvulla enää vaarantuneeksi. Vaikka erinomaisin elinpaikka valkoselkätikalle on monihehtaarinen ikäloppu lehtimetsä satoine pehmenneine pystypökkelöineen ja lukuisampine maapuineen, huomasin tikkojen tulevan toimeen myös lehdonsirpaleiden mosaiikissa. On kanta elpynyt Päijänteenkin piirissä ja uudispareja kotiutunut myös eteläja länsirannikolle. Tekohengitystä viime hetkellä Vuonna 1987 WWF perusti suojelutyöryhmän valkoselkätikkojen pelastamiseksi. Tilanne oli tukala, sillä jäljellä oli luultavasti enintään 20–40 pesivää tikkaparia. Kolusimme edes jotenkuten sopivia lehtoja, etsimme pesiä ja rengastimme poikasia. Valkoselkätikka on vieläkin Järvi-Suomen leimalintu tukikohtinaan eteläisen Saimaan seudut Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalan eteläpuoliskossa. Uutt a verta idästä Valkoselkätikalle kävi kuin merikotkalle, muuttohaukalle, merihanhelle ja laulujoutsenelle. Palavasieluiset linnunystävät pelastivat pesimäkannan viime tingassa. Naapuripitäjässä Saarella toinen alkuaikojen tikkapari pesi pellonkulman pahaisessa lepikkolaikussa kaukana isosta ikikoivikosta. Minäkin hain Karjaportista tuhansia kiloja sianihraa ja täytin kymmeniä syöttölautoja kerran kuukaudessa. Talviruokinta ja tikkalehtojen rauhoitus palkittiin. Suomen pesimäkanta yli kymmenkertaistui 30 vuodessa nykyiseen 350–500 pariin. suomenluonto.fi 29 kat olivat tuolloin valtakunnan uhanalaisimmat metsälinnut. Elintärkeää ensiapua oli talviruokinta, sillä tikat syövät talvisin toukkia ja muita hyönteisiä lahopökkelöistä, joita oli murto-osa siitä mitä pitäisi
Kun harmaapäätikka ja palokärki huikkaavat kevätkaihonsa ja pyrstötiainen särisee pirteästi. Tässä lehdossa tunnen jokaisen puun. Täällä on Hellaakosken sanoin ”monta pyhästi puhdasta puuta, ihmistä jos ei, on sitä enemmän muuta”. Puinen paltamolainen matkasuksi on ihmiskunnan paras keksintö tulen, kirveen ja kumisaappaan jälkeen. Tikkatemppelissä Hiihtely kevätlumilla Siikalahden rantalehdoissa ja tikanpesien haku on ollut vuosikymmenet nuoruuden veroinen nautinto. Ja millainen metsä! Valtavia valkopukuisia koivuja, rosorunkoisia tukinkokoisia tervaleppiä, ylväitä haarakkaita pihlajapuita, läpitunkemattomia tuomitiheikköjä, kaikkialle kurkottavia kuusamapehkoja, sinne tänne väänteleviä seljanvänkyröitä. Täällä ei liiku muita, tämä on tikkojen metsä. Yksilönä, jolla on oma koko, näkö ja luonne. Siellä Äiti-Vuoksen ja Äyräpäänjärven tulvalehdoissa, Hiitolanjoen leppähelmoissa, Kurkijoen ja Jaakkiman lehtevillä rannoilla, kaikilla suunnilla esi-isieni kadotettua maata on vehmaita lehtoja unohtunut omilleen, satavuotiset koivut ja kaikki lehtipuut ovat ihmisen puuttumatta saaneet sortua tikkojen, kovakuoriaisten ja kääpien kalvaa ja kaluta. Sielu ylistää, kun hömötiainen tiukuttaa, pikkutikka pärryttää, puukiipijä viheltää haikeasti. Kumppanin löytäminen on lehtosirpaleissa kaukana toisistaan elävien tikkojen isoin ongelma. Silloin jopa sadat nuoret tikat vaeltavat tavanomaisia peninkulmia pitemmälle loppuikäistä elinpiiriä etsiessään. Enemmistö kulkutikoista palailee kevättalven kuluessa takaisin itään, mutta jokunen asettuu Suomeen, löytää ihkauuden kotilehdon tai mielistyy leskeksi jääneen täkäläisen tikan kaveriksi. 30 suomenluonto.fi että metsäntuhoamisen mallimaa Suomi menetti sodassa niin Laatokan kuhankeittäjinä viheltävät rannat kuin Kannaksen kultakäkinä kukkuvat koivikot. Tiedän lehdosta kymmeniä valkoselkä”...monta pyhästi puhdasta puuta, ihmistä jos ei, on sitä enemmän muuta.” TO M I M U U KK O N EN Tikka kuuntelee puussa rouskutt avaa toukkaa ja kaivaa sen esiin syvältäkin.. Joinakin keväinä noissa uinuvissa tikkatemppeleissä sikiää semmoiset joukot uutta polvea, että osalle nuorisosta ei riitä syksyllä täysmieluisia elinpaikkoja
Pesäkin on usein käävän alla. Koulupoikana aloittamani laskennat todistivat lintujärven luonnonarvot, tuhansien linnunpoikien nousu Siikalahdelta siivilleen, siinä on tulisieluisten toverien kanssa tehtynä elämäni suurin saavutus. Valkoselkätikka rummuttaa puolihuolimattomia sarjoja myöhemminkin keväällä, vaikkapa haudontavuorosta vapauduttuaan tai huilatessaan poikasille kannettujen ruokalastien lomassa. Värirenkain tutkitaan elinikää ja paikkauskollisuutt a. Tuore kolo tai kolonalku – sen syvyyttä ei suksimies näe – ei ole varma tae tämänvuotisen pesänetsinnän onnistumisesta, sillä tikka saattaa hakata keväälläkin useamman asunnonalun tai valmiinkin uuden yösijan, pöllöjä ja näätiä harhauttaakseen. Neljä valkoselkätikkaparia ovat nyky-Siikalahden suuria aarteita. Syysmyrskyissä moni pesäpuu katkeaa kolon kohdalta ja lahoaa ruokapaikaksi. Lumen pinnalle levinneet purut paljastavat tikan isoimman työmaan. Tikka kovertaa kolon toisinaan samaan puuhun kuin jonain edellisenä vuonna. Se voi lentää tuntikausiksi kauemmaskin. Neljän pesän haaste Nuorena riitti, kun löysin pesäkolon Siikalahden alkutikan asuinlehdosta puolisen kilometriä kotiportailtamme. Pehmeät koivupökkelöt, kelottuvat haavanja lepänrungot, lahoavat jättiraidat ja jykevät pihlajapuut, kelpasi niitä tikan koputella kaiken talvea. Tikka on tuossa kuulostellut, kuinka runkohaapsasen, ison kovakuoriaisen, toukka rouskutti pehmytpuun sisässä, ja siitä tikka kaivoi kermanvaalean herkkupalan nokkaansa. Tositahtiin se paukuttaa kaikuvaa puuta taas kuulaina syyspäivinä, hajamielisen oloisena joskus talvennavassakin. Pesäkolo on 25–37 sentt iä korkea ja lentoaukko hieman isompi kuin käpytikalla, noin 6,5x5,5 sentt iä.. Haen suppilomaisia koloja sammalen kipuamilta haavantyviltä. suomenluonto.fi 31 tikan pesäpuita, joka keväältä aina 1980-luvun ensipesästä. Valtio pakkolunasti Siikalahden 1980-luvun puolivälissä 40-vuotisen kuivatuskiistan päätteeksi. Mutta aamuvarhain helmikuun lopulta huhtikuulle se kuuluttaa elinpiiristään koko maailmalle napakalla tasatahdilla. Kiivaimmin kaikki tikkalajit suojelevat ruokaja kolopuitaan, arvokkainta omaisuuttaan. M AR KU S VA RE SV U O PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S Tikka ruokkii poikasia sudenkorennoilla ja muilla rungoilta ja oksilta keräämillään hyönteisillä. Sekä koiras että naaras rummuttavat ja karkottavat tunkeilijoita yhteiseltä ja ympärivuotiselta elinpiiriltä, ja kumpikin kiivailee ja kähisee käpytikkojen kanssa, vaikka valkoselkätikka ei yleensä olekaan yhtä ärhäkkä tappelupukari. Kolmisen vuosikymmentä sitten lahden rannoille koHaen suppilomaisia koloja sammalen kipuamilta haavantyviltä. Puu on pisimmälle lahonnut kääpien ympäristössä. Lintu kyhjöttää pitkiä aikoja vaitikin, sukaisee höyheniään ja siipisulkiaan, sulkee silmänsäkin kuin kevätauringosta nauttien. Purut lumella Kevätlumilla tikkamies ei katso ylös vaan alas
Värirenkaista näen tikkojen tulevan ja menevän ristiinkin. Valkoselkätikka on eläväisen ekosysteemin elinvoiman ylistys. Alakerran tuomipöheiköissä satakielet lyövät kastanjettejaan ja viitakerttuset soittavat sen sataa muilta matkimaansa säveltä. Pajulintuja, peippoja ja punarintoja, räkätti-, musta-, punakylkija laulurastaita, kirjoja harmaasieppoja, sini-, talija pyrstötiaisia, lehtoja mustapääkerttuja, puukiipijöitä ja rautiaisia, käpytikkoja ja sepelkyyhkyjä ja monia muita lajeja. Toukokuun viimeisellä tai toiseksi viimeisellä viikolla poikaset ovat melkein neliviikkoisia, muutamaa päivää vaille valmiita ensilennolleen. 32 suomenluonto.fi tiutui kuitenkin toinen, kohta kolmas, pari vuotta sitten jo neljäs tikkapari, joiden metkuissa piisaa pohdittavaa. Viikko pari myöhemmin tuomennuput tupsauttavat huumaavan tuoksunsa, ja lehto verhoutuu puunlehvien puhkeamisen jälkeen heleänvihreään hämyyn kuin pohjoisen viidakossa. Kun ilta tummui, koitti punarintojen itkettävän kaunis konsertti, ja laulurastaat alkoivat jutella. Siikalahden tikkalehtojen solisteina soivat kullankeltaiset kuhankeittäjät ja kesänkiihkoiset kultarinnat kuin hengenhädässä. Lähipari piipahtaa myös pihapiirissämme kalvamassa lepäntolhoja ja pihlajanraaskuja, joita olen linnuille säästänyt. Herhiläiset muuttavat sinne monena keskikesänä. Ensin saapuivat mustarastaat aamuja iltahuiluineen, sitten soi railakas peippokuoro. Mutta ei tikankolo jää autioksi. Valkoselkätikka pesii kuukautta aikaisemmin kuin sukulaisensa, ja sen poikaset ovat pitkiä aikoja aivan ääneti viimeisinä pesäpäivinäänkin. Toiset ovat uteliaampia, mutta niidenkin nokka vilahtaa ja silmä välähtää vain hetkeksi, ja ääntä päästämättä lintu laskeutuu takaisin kolonsa pohjalle. Pökkelön päässä pesivä viirupöllökin puhalteli. Neljän pesän jokakeväisestä kyttäämisestä sikisi soma haaste, sillä haudonnan alettua tikat hiljenevät. Se on eläväisen ekosysteemin, melkein kadonneiden vanhojen lahopuisten lehtimetsien elinvoiman ylistys. Sattumalta yhytän joskus kömpelösti kiipeilevän poikalinnun kyhjöttämässä oksalla, torkkumassa pihlajanlehvästössä tai kähisemässä emonsa perässä. Tikat luovat asumuksia muille kololinnuille – ja tässä herhiläiselle.. PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S . Missä on tikkoja, siellä on ylenpalttisesti elämää. Sen sijaan muiden tikkalajien jälkikasvu huutaa kuin syötävä kesäkuun jälkipuolella. Äänekästä siipikansaa ahtautuu valkoselkien asuinsijoille sitäkin enemmän, tiheämpään kuin mihinkään muuhun luontotyyppiimme eli jopa yli tuhat lintuparia neliökilometriä kohti. Vaikka hiippailen lehdoissa lintuja laskemassa kymmenkunta kertaa vapun alta juhannuksen tienoille, ei valkoselkätikka ilmianna itseään kuin ani harvoin. Minkä muutoksen talvesta kevääseen tikka koloonsa kuulikaan. Isotkin poikaset ovat pääosaksi hiljaa toisin kuin muilla tikkalajeilla. Valkoselkätikka ei ole pelkkä lintu. Laululinnut visertävät vielä viikkoja, mutta valkoselkätikoille on sanottava hyvästit nyt, metsä nielee ne näkymättömiin kesäkuukausiksi. Poikasaikaan ruoasta ei ole pulaa, ja emot tuovat sitä tavallisesti 10–20 minuutin välein. . Hautova tikka ei monestikaan kurkista kolosta, vaikka kävelen sen alta. Tikkalehto – elämän kehto Tikanpojat kuoriutuvat vapun aikoihin, kun metsänpohja puhkeaa siniseksi sinivuokoista ja imiköistä, kun tulvalepikot kohta helottavat keltaisenaan rentukoista. Huhtikuu oli silti vasta elämänilon alkusoittoa. Taustakonserttina ruovikoista kantautuu kaulushaikaran puhallus, luhtakanan röhkinä, sorsien rääpätys, ruokokerttusten rätinä ja pajusirkkujen sirputus
Elää koko vuoden vanhassa lehtimetsässä 1–5 neliökilometrin reviirillä, usein koiras ja naaras yhdessä vuosikausia. TIESITKÖ. LISÄÄNTYMINEN Kovertaa joka vuosi uuden pesäkolon maalis–huhtikuussa yleensä kuolleeseen lehtipuuhun. Koiraan päälaki punainen, naaraan musta. www.hiilihelppi.. Molemmat emot hautovat 12–15 vuorokautt a ja ruokkivat poikasia 35–50 (pesässä 27–28) vuorokautt a. Siipisulissa kapeita valkoisia poikkijuovia, kellertävänvalkoisen vatsan takaosa vaaleanpunainen, kupeet pitkitt äisviiruiset. Lue lisää: haltia.com/tapahtumat Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. Ku va : Re tk ip ai kk a RETKILAUANTAI RETKILAUANTAI Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 4.3.2023. ELINTAVAT, RAVINTO Hiljainen ja huomaamaton. Pesiviä pareja 350–500. Usein koiras kaivaa pesäkoloa, hautoo ja ruokkii poikasia aktiivisemmin kuin naaras. Talvella hakkaa lahopuihin ja pehmeisiin haavanrunkoihin suppilomaisia koloja poimiakseen puun sisällä eläviä toukkia. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesii eritt äin harvi naisena Järvi-Suomessa, hajapareja muualla Etelä-Suomessa. M AR KU S VA RE SV U O Kiinnostaako keväthangilla retkeily. suomenluonto.fi 33 VALKOSELKÄTIKKA Dendrocopos leucotos TUNTOMERKIT Käpytikkaa hieman isompi. Kesällä syö perhostoukkia, sudenkorentoja, kovakuoriaisia, muurahaisia ja muita hyönteisiä. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T. Naaras munii 3–6 munaa huhtikuussa
Vihreiden mielestä Suomen metsiä on hakattu liikaa ja liian nuorina, mikä on lisän nyt lajien ja luontotyyppien uhanalaisuutta, joten suojelunarvoiset metsät on suojeltava. Vasemmistoliitto vaatii hakkuiden ”vähen tämistä välittömästi, kunnes romahtanut hiilinielu saadaan kuntoon ja päätökset kiel teiset ilmastovaikutukset korvaavista toi mista on tehty”. Keskusta sanoo Metsähallituksen tulos tavoitteita kohtuullistetun jo kuluvalla hal lituskaudella. Määräaikaan mennes sä vastauksia saatiin seit semältä eduskuntapuo lueelta. Perussuo Keskusta karsisi asumisen ympäristöministeriöstä. ”Samalla on huolehdittava metsäteollisuu den tulevaisuudesta”, puolue sanoo. Lisäksi an nettiin mahdollisuus vas tausten perusteluun kirjallisesti korkein taan 300 merkin verran. Kysymykseen ympäristöministeriön ja hallinnon aseman säilyttämisestä, ja mah dollisesta vahvistamisesta saatiin melko yksi mieliset vastaukset perussuomalaisia lukuun ottamatta. Keskustan kannan mu kaan asuntoasiat otettaisiin pois ympäristö ministeriöstä, jolloin ministeriön osa valtion talousarvoista pienenisi nykyisestä noin 300 miljoonasta eurosta edelleen neljänneksellä ja olisi 0,3 prosenttia valtion menoista. Perussuomalaiset siirtäisi ympäris töministeriön tehtävät Ruotsin tapaan mui hin ministeriöihin. SDP sanoo ”sitoutuneensa luontoka don torjuntaan ja hiilinielun vahvistami seen laajalla toimenpidepaketilla”. SDP:n mukaan tarvitaan riittäviä hiilinieluja, met sien suojelua ja metsien kasvun lisäämistä. TYÖRYHMÄ ISMO TUORMAA, ANTTI HALKKA, ANNA-KAISA VÄNTTINEN, RIIKKA KAARTINEN JA TERO JÄMSÄ I tsenäisen ympäristöministeriön ja hallinnon säilyttäminen saa laajaa tukea Suomen Luonnon tekemässä vaalikyselyssä. JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O 34 suomenluonto.fi. RKP säilyttäisi ympäristöministeriön, mutta lisäisi sen yhteistyötä muiden minis teriöiden kanssa. Suomen Luonto esit ti kaikille eduskuntapuolueille kym menen kysymystä puolueiden näke myksistä ympäristön ja luonnon suojeluun. Vasemmistoliitto haluaa li sää rahaa myös yksityismetsien suojeluun ja vanhan metsän suojeluun valtionmailla. Vasemmistoliitto vah vistaisi ympäristöministe riötä siirtämällä sinne ny kyisten tehtävien lisäksi eläinten hyvinvointiasiat. Kyselyt ohjat tiin puoluesihteereille. Myös Kokoomus kannattaa vanhojen, luonnon tilaisten metsien suojelua valtion mailla, mutta sanoo, että ”Metsähallituksen tavoit teita tulisi tarkastella kokonaisuutena”. Keskustan mukaan ”arvok kaimpia luontokohteita valtion mailla voi daan jatkossakin suojella harkitusti”. Kuuden kysymyk sen perustelut ovat ohessa, ja neljän kysy myksen osalta ne löytyvät jutun pitemmäs tä versiosta lehden nettisivuilta. Myös Vihreät katsoo, et tä ympäristöministeriötä pitäisi pikemminkin vah vistaa, sillä ”luontokatoa ei saada muuten pysäytet tyä”. Kysymykseen Metsähallituksen Metsä talous Oy:n tulostavoitteiden laskemises ta ja arvokkaiden metsien suojelusta saa tiin suurempaa hajontaa. Kysymyksiin oli mahdollisuus vastata ly hyesti Kyllä/Ei/En tiedä/En halua sanoa. SDP ei muuttaisi ympä ristöministeriön nykyistä asemaa. RKP:n mukaan MH:n nykyinen tuotto vaatimus on ”oikealla tasolla”. ämiselle tukea muilta paitsi perussuomalaisilta. 34 suomenluonto.fi TE KS TI XX XX XX XX XX XX X KU VA XX XX XX X XX XX XX X SUOMEN LUONNON VAALIKYSELY Ympäristöministeriön säily
Mielestämme nykyinen tuottovaatimus on oikealla tasolla. Luonteva sijoituspaikka niille on esimerkiksi valtionvarainministeriö, jossa on kuntaja alueasiat. Tuottovaatimus tulisi sovittaa yhteen valtion metsien pitkän aikavälin kestävän käytön kanssa. Yleisesti kyselyssä oli melko vähän yllätyksiä. VASEMMISTOLIITTO Ympäristöhallinnon painoarvoa ja rahoitusta on kasvatettava. Luonnonsuojeluasioiden ja rahoituksen on painotuttava nimenomaan ympäristöministeriöön. Ne on tehtävä yhdessä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa itsenäisen ympäristöhallinnon koordinoimana. KOKOOMUS haluaa pitää huolta laadukkaasta ympäristöpolitiikasta ja -hallinnosta. PERUS Ruotsin esimerkkiä kannattaa noudattaa. Jäljellä olevat valtion vanhat ja vanhan metsän kaltaiset metsät on suojeltava välittömästi, ja tuotava riittävä rahoitus myös yksityisille maille suojeluun. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ei ole saatu pysäytettyä, mikä on merkki siitä, että ympäristöhallintoa pitää pikemminkin vahvistaa. Valtion metsien suojelussa kannat hajosivat. VASEMMISTOLIITTO Hakkuita on vähennettävä välittömästi, kunnes romahtanut hiilinielu ja sen negatiivisen ilmastovaikutuksen korvaavat ilmastotoimet on saatu päätettyä. Metsähallituksen tulos syntyy myös tuulivoimavuokratulojen kautta, joka kasvaa koko ajan. Keskustan mukaan jo nykyiset rajoitukset ”ovat onnistuneet kasvattamaan norppakantaa ja niille on paikallisten asukkaiden tuki”. Arvokkaimpia luontokohteita valtion mailla voidaan jatkossakin suojella harkitusti. malaiset sanoo metsien lisäsuojelulle yksiselitteisesti ei, samoin MH:n tulostavoitteiden laskulle. Samalla on huolehdittava metsäteollisuuden tulevaisuudesta. 1. Metsää on hakattu liikaa ja liian nuorena, ja hiilinielut ovat romahtaneet. RKP Tärkeintä on huomioida kokonaiskestävyys. KOKOOMUS Metsähallituksella on lukuisia yhteiskunnallisia tavoitteita, joita tulee tarkastella kokonaisuutena. Näemme kuitenkin tarpeita kehittää lainsäädännön lisäksi myös hallintorakenteita kuten koota lupaviranomaistoimintoja yhteen siten, että ympäristöja muiden lupien asiointi onnistuisi sujuvammin ja ennakoitavammin. On pyrittävä siihen, että metsiä hoidetaan parhaimman tiedon pohjalta. Vasemmistoliitto ja Vihreät vastasivat kaikkiin kysymyksiin kyllä. Tarvitaan riittäviä hiilinieluja, metsien suojelua ja ennallistamista sekä kasvun lisäämistä. KESKUSTA Ympäristöasiat ja -hallinto voivat jäädä itsenäiseen ministeriöön. suomenluonto.fi 35 1 VIHREÄT Itsenäisen ympäristöministeriön tarve tässä ajassa on kasvanut, ei vähentynyt. Pitäisikö myös seuraavan hallituksen säilyttää ympäristöministeriön ja ympäristöhallinnon itsenäisyys vähintään nykyisellä tasollaan. Valtion metsille on asetettu nielutavoite. Metsähallituksen tulee hoitaa metsiään vastuullisesti kestävyyden eri osa-alueet huomioiden ja hakkuiden on oltava kestävällä tasolla. Kokoomus kannattaa vanhojen, luonnontilaisten metsien suojelua. Vihreät kannattaa Saimaalle ympärivuotista vapaa-ajankalastajien verkkokalastuskieltoa, Vasemmistoliitto ulottaisi verkkokalastuskiellon heinäkuun loppuun, RKP ”voisi selvittää rajoitusaikojen pidentämistä”, Kokoomus sanoo kansanedustajiensa kannattaneen rajoitusajan pidentämistä, ”mutta ei saanut tälle eduskunnassa riittävää kannatusta”. SDP:N mielestä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävä ilmastopolitiikka on ainoa tapa toteuttaa välttämättömät ilmastotoimet. EOS EOS K K K EOS E E K K K K E K E VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PERUS K = Kyllä, E = Ei, EOS = En tiedä/En halua sanoa. Valtion ei tule hakata luontoarvojen kannalta tärkeitä metsiä, vaan suojella ne. Pitäisikö Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tulostavoitteita laskea ja metsähakkuut laskea ekologisesti ja ilmastollisesti kestävälle tasolle, sekä suojella kaikki valtion omistamat Metso-kriteerit täyttävät vanhat ja luonnontilaisen kaltaiset metsät viipymättä. Myös SDP ”seuraisi norppien tilannetta” ja toimisi tarvittaessa norppakannan kasvun jatkamiseksi. Samoin eläinten hyvinvointiasiat on siirrettävä ympäristöministeriöön. Yhteistyötä ja viestintää ympäristöhallinnon ja muiden toimijoiden, esimerkiksi maaja metsätalousministeriön välillä, olisi hyvä tiivistää. 2 VIHREÄT Noin kolme neljästä metsäluontotyypistä on uhanalaisia, ja uhanalaisista lajeista kolmannes asuu metsissä. PERUS Ei perusteluja. KESKUSTA Metsähallituksen tulostavoitetta on jo kohtuullistettu kuluvalla kaudella. Perussuomalaiset eivät kannata myöskään metsälain uudistamista, metsänhakkuiden vähentämistä, vapaa-ajan kalastajien verkkokieltoa Saimaalle tai verotusja tukimuutoksia kasvisten ja marjojen menekin lisäämiseksi. 2. SDP on sitoutunut luontokadon torjuntaan ja koko maankäyttösektorin hiilinielun vahvistamiseen laajalla toimenpidepaketilla. Puolueen mukaan luontokadon tai ilmastomuutoksen pysäyttämistä ei tule kirjata keskeisinä tulevaan hallitusohjelmaan, eikä myöskään tavoitetta vesistöjen hyvän tilan saavuttamisesta. RKP Ympäristöministeriön rooli tulee mielestämme säilyttää nykyisellään. Asuntoasiat tulisi kuitenkin erottaa ympäristöministeriöstä, jossa ne jäävät ilmastoja luontoasioiden varjoon. Perusuomalaiset yhdeksään ei, ja muut olivat siltä väliltä
Nykyisillä hakkuutasoilla kasvu heikkenee edelleen, mikä uhkaa viedä pohjan Suomen ilmastotavoitteilta ja vesittää päästövähennykset. Ensisijaista ilmastonmuutoksen hillinnässä on fossiilienergiasta irtautuminen. 4. On määriteltävä ekologisesti kestävät ylärajat hakkuille. KESKUSTA Ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon on oltava keskeisesti mukana hallitusohjelmassa. PERUS Ei perusteluja. SDP Ilmastonmuutos ja luontokato ovat aikamme suuria haasteita, joihin on löydettävä vastauksia nopeasti. Suomeen tarvitaan luontolaki. Pitäisikö luontokadon pysäytt ämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen olla keskeisiä ja kaikkiin yhteiskunnan alueisiin selvästi vaikutt avia teemoja tulevassa hallitusohjelmassa. Suomen hiilinielun palautt aminen edellytt ää useimpien tutkijoiden mukaan hakkuiden selvää vähentämistä nykyisestä tasosta. Olett eko tutkijoiden kanssa samaa mieltä siitä, ett ä metsänhakkuiden vähentäminen on tarpeen Suomen hiilinielun tason palautt amiseksi. KOKOOMUS haluaa, että metsiä hoidetaan vastuullisesti ja pitkäjänteisesti ja että metsät kasvavat ja voivat hyvin, jotta ne toimivat hiilinieluina myös tulevaisuudessa ja samalla tarjoavat uusiutuvaa raaka-ainetta korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. Luontolain on toimittava samanlaisena puitelakina kuin nyt ilmastolaki on. KOKOOMUS on edistänyt kestävän kehityksen budjetointia Suomessa ja globaalisti. VASEMMISTOLIITTO Hakkuut on saatava kestävälle tasolle. PERUS Ei perusteluja. Erityinen painopiste puolueella on vesistöjen, kuten haavoittuvan Saaristomeren, suojelussa. Ilmastonmuutoksen lisäksi vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen on tunnistettava kaikilla yhteiskunnan ja hallinnon aloilla. RKP Haluamme vahvistaa hiilinielujamme kestävällä, pitkäjänteisellä ja aktiivisella maaja metsätaloudella. Hakkuiden vähentämisestä on tehtävä päätös, ja Metsähallituksen tuloutustavoitetta on laskettava merkittävästi. SDP on sitoutunut koko maankäyttösektorin hiilinielun vahvistamiseen laajalla toimenpidepaketilla, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan ja tämä on tulevan hallituksen yksi tärkeimpiä ilmastopoliittisia päätöksiä. VASEMMISTOLIITTO Luonnonsuojelun määrää on lisättävä. 4 VIHREÄT Metsien kasvu on tuoreiden laskelmien mukaan heikentynyt dramaattisesti. Ilmastotoimet on tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti. 0,5–1 prosenttia BKT:stä on osoitettava luonnonsuojeluun, rahoitusta on nostettava merkittävästi muun muassa Metsoja Helmi-ohjelman puitteissa. Hakkuiden vähentäminen Suomessa ohjaisi puun kysyntää maihin, joissa metsien hoito ei aina ole yhtä kestävää. 36 suomenluonto.fi 3 VIHREÄT Ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttäminen ovat edelleen aikamme suurimpia kysymyksiä. VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PERUS JA RI H AK AL A / VA ST AV AL O. Hakkuiden on oltava kestävällä tasolla. RKP Haluamme Suomen olevan ilmastoneutraali vuoteen 2035 mennessä ja tämän saavuttamiseksi kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa on jatkettava. Vihreiden mielestä hallitusohjelma tulee rakentaa nykyisen ohjelman tapaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ympärille. Hiilinielujen romahduksen syihin on puututtava ja ne on saatava kasvu-uralle. 3. Samalla on tärkeää, että teemme määrätietoisesti työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi koko maassa. K K K K K E K K EOS EOS K K E E E K Hiilinielun palautuskeinot jakavat puolueita. KESKUSTA Suomen metsät ovat tärkeä hiilinielu. Nieluja voidaan vahvistaa esimerkiksi monipuolisen metsänhoidon avulla. Oikea-aikaisella metsän uudistamisella, jalostetun taimiaineksen käytöllä ja metsiä lannoittamalla voimme lisätä metsien kasvua ja niiden hiilinieluvaikutusta. Vihreä siirtymä on Suomen taloudelle suuri mahdollisuus kestävään kasvuun, uusiin investointeihin, vientituloihin ja työpaikkoihin. On löydettävä tehokkaat ja reilut ratkaisut hakkuiden vähentämiseksi kestävälle tasolle
Pitäisikö ekologista jälleenrakentamista rahoittaa leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia ja pitäisikö valtion olla suunnannäyttäjä vihreässä siirtymässä. Oletteko valmiita, että metsälaki uudistetaan tulevalla hallituskaudella niin, että se ottaa ilmastoja luontotavoitteet nykyistä paremmin huomioon. 6 VIHREÄT Norppia ja kuutteja menehtyy verkkoihin joka vuosi, vaikka saimaannorpan suojelulla on suomalaisten vahva tuki. Valtiontalouden osalta ekologinen kestävyys on SDP:lle tärkeä mittari. Haluamme jatkaa tätä työtä ja etenkin Saaristomeren hot spot -alue on yhtenä puolueemme painopisteenä. 6. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on määrätietoisesti tehtävä töitä ja tämä koskee myös vesistöjämme. Kansallista saaristomeriohjelmaa on jatkettava ensi hallituskaudella. Meidän tulee työskennellä määrätietoisesti kuormituksen vähentämiseksi erityisesti Saaristomerellä. VASEMMISTOLIITON mielestä saimaannorpan suojelua on tehostettava ulottamalla verkkokalastuksen kielto heinäkuun loppuun asti. Oletteko tästä tavoitteesta samaa mieltä. Tulisiko valtion tukia siirtää lihantuotannosta kasvisten, marjojen ja hedelmien tuotantoon ja laskea samalla niiden arvonlisäveroa. K E EOS K K K E K E K EOS K K EOS E K VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PERUS VIHR KOK SDP KESK VAS RKP PERUS Puolueiden perustelut vastauksiin 7–10 löytyvät Suomen Luonnon verkkosivuilta www.suomenluonto.fi /vaalit2023. KOKOOMUKSEN kansanedustajat ovat eduskunnassa ajaneet verkkokalastuskiellon pidentämistä, mutta lakimuutosehdotukselle ei valitettavasti saatu koko eduskunnan enemmistön kannatusta. SDP Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen on tärkeää SDP:lle. KESKUSTA Puhtaat vesistöt ovat suomalaisille tärkeitä. Vesistöjen hyvän tilan saavuttaminen on otettava yhdeksi valtion tulevien talousarvioiden painopisteistä. Etenkin maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi on löydettävä uusia keinoja. Keskusta ajaa käytännön tekoja vesien tilan parantamiseksi esimerkiksi ravinnekiertoa edistämällä ja virtavesiä kunnostamalla. Tulisiko vapaa-ajan verkkokalastuksesta luopua saimaannorpan levinneisyysalueella tai sen rajoitusaikaa pidentää huomattavasti nykyisestä. 9. Saaristomeren tilanteen parantamista on jatkettava määrätietoisesti. suomenluonto.fi 37 5 VIHREÄT Vesistöjen tilan parantaminen vaatii kohdennetumpia ja tehokkaampia ratkaisuja. Kaivoslakia on edelleen korjattava niin, että luonnonsuojelu, vesistöjen puhtaus ja paikallisten asukkaiden näkemykset otetaan nykyistä paremmin huomioon. Oletteko tästä tavoitteesta samaa mieltä. 7. KESKUSTA Jokainen norppakuolema on valitettava. Tällä hetkellä saimaannorppakanta kasvaa, mikä on iloinen asia ja sinnikkään suojelutyön ansiota. EOS EOS E E K EOS E EOS K K EOS K K K K K K K K K EOS K E E E EOS E K K K K 5. 10. Saaristomeri on saatava pois Itämeren suojelukomission pahimpien kuormittajien listalta vuoteen 2027 mennessä. Vesilakia tulee uudistaa metsänkasvatuksen ojitusten haittojen minimoimiseksi ja kiireellisten ilmastoja luontohyötyjen saavuttamiseksi. Nykyiset verkkokalastusrajoitukset alueella ovat onnistuneet norpan suojelussa ja niillä on paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden tuki. Se on tutkijoiden mielestä yksi parhaista tavoista parantaa norpan suojelua, eikä se uhkaa paikallista kalastuselinkeinoa. SDP Norppakannan kasvua tulee seurata ja tehtävä toimia, jotta se pysyy kasvu-uralla. 8. Vapaa-ajan verkkokalastuksesta tulisi luopua saimaannorpan levinneisyysalueella kokonaan. PERUS Ei perusteluja. RKP Itämeren rehevöityminen vaatii jatkuvia toimenpiteitä. KOKOOMUS Vesistöjen tilaa on Kokoomuksen mielestä syytä parantaa ja toimille on varattu merkittävästi rahoitusta. Valtion budjetin painopisteitä kokoomus kuitenkin tarkastelee laajempina kokonaisuuksina. VASEMMISTOLIITTO 0,5–1 prosenttia BKT:stä on osoitettava luonnonsuojeluun. Suomen vesistöjen ekologinen tila on pääosin hyvä. Saimaannorppakanta on kuitenkin vahvistunut tasaisesti ja 400 yksilön välitavoite saavutettiin etuajassa. Tavoittelemme vesiensuojelun tehostamisohjelman jatkoa ja sen rahoituksen turvaamista myös ensi kaudella. Parhaiten voivat suuret järvet, heikoiten joet ja jotkin rannikkoalueet. PERUS Ei perusteluja. RKP Rajoitusaikojen pidentämistä voitaisiin selvittää
Soitin dosentti Sonja E. Kun kissaojen persoonallisuuden piirteitä on tutkittu, on havaittu, että dominanssi on yksi keskeisiä Muutakin kuin lajinsa edustaja TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT STEFAN GERRITS Eläinten persoonallisuuden tutkimus on haastanut ihmisen asemaa muihin lajeihin nähden. Eli sitä, että ne reagoivat tiettyihin tilanteisiin johdonmukaisesti, aina samalla tavalla. Kissojen erilaiset persoonat saivat minut pikkuhiljaa ymmärtämään, että persoonallisuuden piirteiden täytyy olla merkittävä tekijä myös luonnonvaraisten eläinten elämässä. Lintuharrastajana olin ajatellut, että en halua lemmikkiä, joka saalistaa minulle rakkaita lintuja. OIVALLUS HERÄTTI kiinnostuksen siihen, kuinka persoonallisuuden piirteet vaikuttavat eläimen elämään luonnossa ja ihmisten muokkaamassa maailmassa. Mitä persoonallisuus eläimen kohdalla edes tarkoittaa. Jos kukaan ei vahtinut kissojen ruokailua, kolli tunki Vilpun ruokakupille. Koskelle Helsingin yliopistoon. Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat esimerkiksi yksilön sosiaaliseen asemaan muihin yksilöihin nähden. Sen veli oli suurempi, rohkeampi, utelias ja aktiivinen. Sivullisilta uhreiltakin ollaan enimmäkseen vältytty, kun kissat elelevät sisäkissoina ja ulkoilevat valjaissa. Tämän voi todistaa esimerkiksi lintulaudalla. Vilppu sai pian tottua elämään pomottavan isoveljen varjossa. ”Minun ruokaa, pysykää loitolla”, sen voi kuvitella sähisevän muille linnuille. Ja jos näin uskaltaa tehdä, siitä voi hyötyä, ainakin ajoittain. 38 suomenluonto.fi 14 vuotta sitten otin kaksi kissaa, vaikka en oikeastaan edes ole kissaihminen. Ne olivat ihmisrakkaita, leikkisiä ja kykenivät huimapäisiin loikkiin. Usein sieltä löytyy talitiaiskoiras, joka levittelee siipiään nokka auki, ja mahtailee muille. Pian huomasin, että kaksi kissaani olivat luonteeltaan ja tavoiltaan hyvin erilaisia. Aivan kuin kollikissani, joka kiusaa pienempää Vilppua. Koski sanoo, että persoonallisuus tarkoittaa sitä, että yksilöiden välillä on toistuvia eli pysyviä eroja. Asia on tietysti itsestään selvä, mutta sen tajuaa kouriintuntuvasti vasta, kun oppii tuntemaan jonkun eläimen henkilökohtaisesti. Tai en ainakaan silloin vielä ollut. Hän on tutkinut eläinten persoonallisuutta ja käyttäytymistä yli parikymmentä vuotta. Aina suurin ja vahvin yksilö ei ole pomo, vaan se, joka haluaa ja uskaltaa haastaa muita. Mitä persoonallisuus eläimen kohdalla edes tarkoittaa?. Kun kissat muuttivat kotiini, ne riisuivat minut heti aseista. Kissani Vilppu oli pahnanpohjimmainen, pieni ja arka
Tuolloin, maatalouden alkuaikoina, afrikanvillikissa asui ihmisten liepeillä ja pyydysti jyrsijöitä. Dominoiva yksilö on käyttäytymiseltään esimerkiksi aggressiivinen lajitovereita kohtaan, ailahteleva ja periksiantamaton. Rohkeimmat yksilöt uskaltautuivat ihmisen läheisyyteen ja hyötyivät siitä. Tutkijat jaottelivat nämä kolme persoonallisuuden pääpiirrettä useampiin tekijöihin. Se tarkoittaa, että käytämme omia inhimillisiä ominaisuuksiamme toisten lajien käyttäytymisen tulkinnassa. Saatamme kuvitella, että hevonen on kostonhaluinen tai että se kiukuttelee, tai että koira osoittaa mieltään. Lisäksi kristillinen käsitys ihmisestä luomakunnan kruununa on tehnyt osansa. 40 suomenluonto.fi piirteitä, impulsiivisuuden ja neuroottisuuden ohella. Todellisuudessa ne ehkä ovatkin pelokkaita, tai niillä voi olla kipuja. Siitä lienee syntynyt virheellinen käsitys, että villeillä lajeilla ei olisi persoonallisuutta. Koski antaa tästä esimerkkejä. Esimerkiksi netin ”hauskoissa” eläinvideoissa eläin saattaa todellisuudessa olla pelokas tai stressaantunut, kun se ihmisen näkökulmasta käyttäytyy hullunkurisesti. Kotikissa polveutuu afrikanvillikissasta, jonka monivaiheinen domestikoitumishistoria alkoi 10 000 vuotta sitten nykyisen Turkin alueella. Kuitenkin vasta egyptiläiset kesyttivät kissasta säyseän lemmikin tuhansia vuosia myöhemmin. Kun villien lajien persoonallisuuden tutkimus alkoi tuhansia vuosia myöhemmin, tutkijat vahvistivat sen, minkä lemmikkienomistajat jo tiesivät. Selvimmin persoonallisuus paljastuu, kun eläin joutuu uuteen paikkaan tai tilanteeseen. Virheellisten tulkintojen takia saatamme kohdella eläintä epäreilulla tavalla, tai suorastaan laiminlöydä sen tarpeet. Vaikka tutkijat tajusivat jo 1800-luvun lopussa eri eläinyksilöiden pysyvät yksilölliset piirteet, kesti kauan ennen kuin muunlajisten persoonallisuuden tutkimisesta tuli oma vakavasti otettava tieteenalansa. Samanlainen kuva voisi tallentua nykyihmisen kameraan. Impulsiivisuus taas näkyy aktiivisuutena, leikkisyytenä ja uteliaisuutena, neuroottisuus jännittyneisyytenä, arkuutena ja epäluuloisuutena. Että ne toimisivat aina optimaalisella tavalla pysyäkseen paremmin hengissä ja saadakseen suurimman mahdollisen määrän poikasia. Persoonallisuus periytyy, niin domestikoituneilla kuin villeilläkin lajeilla. Aivan kuten me ihmiset toisinaan. Luonnonvaraisten yksilöiden persoonallisuutta ihminen ei kuitenkaan ole samalla tavalla oppinut tuntemaan kuin lemmikkien tai kotieläinten persoonia. Koski kertoo, että persoonallisuuden tutkimus haastoi kaksi vanhaa evoluutiobiologian perusideaa. Ensinnäkin sen, että tutkijat olivat olettaneet eläinten käyttäytymisen olevan aina joustavaa. Metso, Rusko, 2021. Kaikki nämä piirteet on helppo tunnistaa omissa kissoissani, mutta myös muissa eläimissä. He valikoivat kaikkein kesyimmät yksilöt jatkamaan sukua, sukupolvi toisensa perään. Miten se reagoi. Nyt huomattiin, että näin ei ole. Senkin jälkeen tutkijapolvi toisensa jälkeen syntyi ja kuoli, ennen kuin persoonallisuuden vaikutus paitsi yksilöiden, myös kokonaisten populaatioiden selviytymiseen ja lisääntymiseen nousi tutkijoiden valokeilaan. Tätä kutsutaan antropomorfismiksi eli ihmisenkaltaistamiseksi. 3500 vuotta vanhassa egyptiläisessä seinämaalauksessa kissa syö kalaa tuolin alla, jolla istuu ihminen. Joustavuudella olikin rajat, ja välillä eläimet käyttäytyvät epäloogisesti. Samainen tutkimus kissaeläinten persoonallisuudesta paljasti, että kotikissalla ja leijonalla on samat persoonallisuuden pääpiirteet
Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Kun leijonasiskokset olivat saapuneet Korkeasaareen, niiden toipuminen kesti viikkoja. Tarhaeläimillä on hoitajat, jotka ovat tiiviisti tekemisissä niiden kanssa ja tuntevat niiden tavat. Syödessä voi seurata kissapetojen touhuja valvontakameraruuduilta. Olikin monta optimia. Kalyana on kahden nuoremman, Aryan ja Amiran, isoäiti. Ja stressi taas voi pahimmillaan sairastuttaa tai jopa tappaa eläimen. Ne teljettiin kuljetushäkkiin ja vietiin pois kotoa tutun lauman luota. Vanhimmat naaraat ovat Kalyana ja Kyna. Laitoin sähköpostia Korkeasaareen ja kysyin, ehtisivätkö hoitajat kertoa minulle leijonien persoonallisuuksista. Korkeasaaren hoitajat painottavat, että eläinten kouluttamatta jättäminen aiheuttaa tarhaeläimille stressiä. Leijona ei ymmärrä, että se on osa aasianleijonien suojeluohjelmaa, ja että toisinaan siihen kuuluu muuttaminen. Tutkijat olivat ymmällään. Muutto Korkeasaareen olikin Aryalle ja Amiralle aluksi valtava shokki. ELÄINTENHOITAJA Hanna Ohtovirta esittelee minulle Korkeasaaren aasianleijonat. Arya ja Amira syntyivät irlantilaisessa eläintarhassa, jossa ne kasvoivat yhdessä muun lauman kanssa. Siten eri tavalla käyttäytyvät, siis erilaiset persoonat, säilyvät populaatiossa. Sikäläisillä hoitajilla ei ollut kokemusta leijonista, ja he olettivat, että kissapedot oppisivat eläintarhan rutiinit vanhempia leijonia tarkkailemalla. Pitkän ajan kuluessa hyvin eri tavalla käyttäytyvät ja toimivat yksilöt saivat yhtä paljon poikasia. Vaikka leijona on laumaeläin, nämä yksilöt eivät ole sopeutuneet elämään yhdessä. Mik ro kilahtaa kun lounas on lämmin. Pentukaksikkoa ei erityisemmin koulutettu, eli totutettu tarhaeläimen elämään. Keittiön vieressä on valtava kumipäällysteinen pöytä, joka näyttäisi olevan lihanpaloitteluasema, siis kissojen keittiö. Vankeudessa elävät yksilöt tunnetaan tietysti aivan eri tavalla kuin luonnonvaraiset lajit. Istumme kissalaakson huoltorakennuksessa, joka tuntuu toimivan myös eläintenhoitajien taukotilana. Että olisi vain yksi optimi ja sen voisi saavuttaa käyttäytymällä tietyllä tavalla. Leijona, Masai Mara, Kenia, 2012. Korkeasaaressa on neljä naarasleijonaa. Minua kiinnostivat eläinyksilöiden väliset erot, jotka paljastuisivat helpoimmin tarkkailemalla laumassa elävää lajia, kuten leijonaa. EläintenhoiPersoonallisuuden tutkimus haastoi kaksi vanhaa evoluutiobiologian perusideaa. suomenluonto.fi 41 Väärinkäsitykseksi paljastui myös ajatus siitä, että luonnonvaraisilla lajeilla olisi tietty strategia, johon nojautuen ne voivat maksimoida esimerkiksi poikasten määrän
Emät jaoteltiin kahteen persoonallisuustyyppiin, ennakoiviin ja reaktiivisiin. Jos koiras katoaa parvesta, parven rohkein naaras muuttuu koiraaksi. Parapercis cylindrica on hiekka-ahveniin kuuluva kaakkois-aasialainen laji. Vaikka erot yksilöiden persoonallisuuden piirteissä ovat pysyviä, luonteessa kuitenkin tapahtuu muutoksia ikääntymisen myötä. Näin ei kuitenkaan ole. Nopeuden ajatellaan liittyvän siihen, kuinka rohkea yksilö on tutkimaan uusia paikkoja. Trooppisilla kaloilla persoonallisuuden piirteet säilyvät, vaikka kala voi tarpeen tullen ”vaihtaa sukupuolta”, tai ainakin sen ilmenemismuotoa. Avoimilla paikoilla kauriit huomaavat vaaran jo kaukaa ja pystyivät pakenemaan. Lisko on väriltään ruskeankirjava ja sulautuu hyvin ympäristöönsä, mutta koirasliskolta löytyy näyttävä punainen kurkkupurje. Kuubassa ja Bahamasaarilla elää lauantai-illan Avarasta luonnosta tuttu lisko, ruskea anolis (Anolis sagrei). Se on kaksineuvoinen, eli sama yksilö kykenee tuottamaan sekä mätiä että maitia. Sen sijaan kaupungeissa elävät mustarastaat taas suhtautuvat uusiin asioihin epäluuloisemmin kuin maalla elävät lajikumppaninsa. Vastakohdat todella täydentävät toisiaan. Niinpä naarasleijonat elelevät naapureina, kahden kissan porukoissa. Suojaisilla paikoilla emot luottivat kasvillisuuden suojaan ja omaan kylmähermoisuuteensa. Mitä enemmän lajeja on tutkittu, sitä vankemmin on ymmärretty, miten eläimen persoonallisuus vaikuttaa kaikkiin sen elämän osa-alueisiin. Sonja Koski sanoo, että kun miltei mitä tahansa eläinlajia on tutkittu, sen yksilöiden väliltä löytyy eroja persoonallisuudessa, oli sitten kyseessä kala, hyönteinen tai vaikka sinitiainen. Arya ja Amira ovat tottuneet tutuimpiin hoitajiinsa, mutta siskosten yhteiselo kahden vanhemman leijonan kanssa ei ole onnistunut. Ruskea anolis on vieraslaji ympäri maailmaa, ja se on sopeutunut lämpimillä seuduilla mitä erilaisimpiin ympäristöihin kaupungeista metsiin. Joskus taas sukupuolten välillä voi olla eroja. Se on siskoksista arempi ja saattaa esimerkiksi edelleen hyökätä kohti aitaa, kun Hanna Ohtovirta menee ruokkimaan sitä. Kaupunkiliskot sietivät paremmin ihmisiä, ne olivat Eläimen persoonallisuus vaikuttaa sen elämän kaikkiin osa-alueisiin.. Suurimmat pesyeet saavat ne pariskunnat, joissa koiras on hidas ja naaras nopea. Arya loikoilee korokkeella katon alla. Persoonallisuus vaikuttaa paitsi ilvesten, myös niiden saaliseläinten elämään. Se katselee laiskasti ympärilleen eikä tunnu olevan kiinnostunut arkiaamun vieraista. Tutkijat eivät tiedä tarkkaa syytä miksi näin on, mutta epäilevät sen johtuvan tasapainottavasta valinnasta. Se kuulostaa jotenkin tutulta... Kaupunkielämään sopeutuminen aiheuttaa ristivetoa. Luonteenpiirteet eli persoonallisuus vaikuttavat siihen keskeisesti, esimerkiksi yksilön ihmisystävällisyys ja sopeutuvuus. Ihminen päättää, mikä yksilö lisääntyy ja kenen kanssa. Ranskalaistutkijat selvittivät kuinka eri tavoin käyttäytyvien metsäkaurisemojen vasat selvisivät elossa elämänsä alkutaipaleella. Tätä valintaa tapahtuu epäsuorasti myös luonnonvaraisilla lajeilla, jotka etsivät elinpiirinsä sieltä, minne ihminen jättää niille tilaa. Tutkimus paljasti, että molemmat strategiat toimivat, mutta erilaisissa oloissa. Kun kaupunkija metsäliskoja vertailtiin, niiden persoonallisuuksista löydettiin perustavanlaatuisia eroja. Kuten ihmiset, myös esimerkiksi koirat rauhoittuvat iän myötä. Sen sisko Amira kävelee ympäri häkkiä. Nopeudesta on joko hyötyä tai haittaa riippuen siitä, kuinka paljon ravintoa on tarjolla. SUORIMMIN IHMISEN vaikutus toisenlajisten eläinten persoonaan näkyy tietysti lemmikkija tuotantoeläinten jalostamisessa. Katselen leijonia häkissään. Avoimilla alueilla ennakoivien kauriiden vasoista useampi säilyi elossa, mutta metsäisillä ja pusikkoisilla paikoilla tilanne oli päinvastainen. Tutkijat havaitsivat, että vaikka sukupuolirooli muuttui, uusi ”koiras” pysyi yhtä aktiivisena ja aggressiivisena kuin se oli naaraana ollessaankin. 42 suomenluonto.fi taja Jonne Steglund kertoo, että ne olivat suuremmassa paniikissa kuin Villieläinsairaalan luonnonvaraiset potilaat ja pelkäsivät ihmisiä hysteerisesti. Kaupunkivarpuset stressaantuvat vähemmän kuin maalaisvarpuset, kun ne joutuvat tutkijan käteen. Esimerkiksi sinitiaiskoiras on keskimäärin hitaampi etsimään ravintoa kuin naaras. Jos pysyy hiljaa paikallaan, peto ei huomaa ja kävelee ohi. Rohkeudesta on hyötyä, mutta samalla pitää oppia varomaan kaupunkielämän vaaroja. Kruunusiltojen rakennustyömaan koneet jylisevät taustalla. Nyt tilanne on parempi. KOTIKISSOJEN JA tarhaleijonien lisäksi Suomessa on tietysti luonnonvaraisia kissapetoja, ilveksiä. Voisi kuvitella, että mitä nopeampia ruoanetsijöitä emot ovat, sitä enemmän poikaset saavat ravintoa ja sitä paremmin ne pysyvät hengissä. Tuliluteen persoonallisuuden piirteet säilyvät samoina toukasta aikuiseksi, läpi toukkavaiheiden. Ennakoivat emot liikkuivat paljon ja olivat vaarojen suhteen valppaita, reaktiiviset emot viettivät enemmän aikaa samalla suojaisalla paikalla ja jähmettyivät vaaran lähestyessä. On harmaa tammikuinen päivä, vesi tippuu oksista. Uusista asioista innostuminen alkaa vähetä keski-iän jälkeen. Hissukseen paikallaan viihtyvien reaktiivisten kauriiden vasat selvisivät suuremmalla todennäköisyydellä elossa kuin ennakoivien emojen vasat. Vaikka ilves on ihmisille miltei näkymätön, saalislajeilleen se on totisinta totta
44 suomenluonto.fi vähemmän aggressiivisia ja käyttivät enemmän aikaa uusien paikkojen tutkimiseen kuin metsäliskot. Siten me ihmiset kykenemme näkemään linnut vain lajeina, ja niiden persoonat jäävät meille vieraiksi. Se saattaa olla muita rohkeampi puolustamaan poikasiaan tai tutkimaan uusia paikkoja. Eläimen persoona vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti se löytää lisääntymiskumppanin, miten se sopeutuu ihmisen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin, mitä se tekee pelottavassa tilanteessa, tai kuinka paljon jälkeläisiä se saa. Etelänhopeatäplä, Raasepori, 2019. Lintulaudalla käyvät talitiaiset on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan. Se pärjää ihmisen liepeillä ehkä juuri näiden persoonallisten piirteidensä ansiosta. Ehkä se on kaupunkielämään sujuvasti solahtanut rohkelikko, jolla on omat lempipaikkansa, todennäköisesti myös lempiruokansa. Näin kaupungistuminen myös muokkaa luonnonvalintaa ja pitkän ajan kuluessa evolutiivisia muutoksia. Tutkijat päättelivät, että persoonallisuuserot auttoivat liskoja sopeutumaan uuteen elinympäristöön, kaupunkiin. Kaupunkiliskot olivat myös rohkeampia, mutta vasta sen jälkeen, kun ne olivat ensin pitkään tarkkailleet ympäristöään. VAIKKA SUHTAUDUN lemmikkikissoihin – tai erityisesti niiden vastuuttomaan pitoon – edelleen kriittisesti, on oma kissani Vilppu muuttanut tapaa, miten näen luonnonvaraiset lajit. Lähimetsässä puuhaileva mustarastas ei ole vain lajinsa edustaja, vaan omanlaisensa persoona. Ero lemmikkien ja luonnonvaraisten lajien välillä on vain siinä, että emme tunne luonnonvaraisia yksilöitä
Entä onko eläinsuojelulaki turvannut tuotantoeläinten oikeuden lajityypilliseen elämään, tai edes lähelle sitä. Se voisi tarkoittaa, että lajien elinympäristöjen tuhoamiseen tarvittaisiin painavat perustelut, tai että vankeudessa elävän eläimen, oli se sitten naali turkistai eläintarhassa, tulisi saada elää lajityypillistä elämää. Luonnonsuojelu ei voi onnistua ilman jakamattomia eläinoikeuksia. Kieltä ja kulttuuria on pidetty ihmiselle uniikkeina ominaisuuksina, mutta ne löytyvät muiltakin lajeilta. Luonnonvaraisten lajien kohdalla ne tarkoittaisivat eläimen oikeuksia omaan elinympäristöönsä ja lajityypilliseen elämään. Stefan Gerrits on hollantilaissyntyinen luontokuvaaja, joka asuu pääkaupunkiseudulla. suomenluonto.fi 45 Mitä enemmän lajeja tutkitaan, sitä selvemmäksi käy, että piirteitä, joita aikaisemmin pidettiin vain ihmiselle ominaisina, löytyy myös muilta lajeilta. Vaikka me ihmiset olemmekin monimutkaisimmin älykkäitä ja kulttuurisia lajeja, meillä ei ole sellaisia piirteitä, jotka olisivat meille ainutlaatuisia. Jotkut eläimet osaavat myös harkita mitä ne kommunikoivat toisille yksilöille, missä tilanteessa, ja miten viestit vaikuttavat näiden yksilöiden kanssakäymiseen. Eivät ole. Voisimmeko oppia näkemään muut lajit vertaisinamme. Valokuvissaan hän haluaa tuoda esiin lajit ja niiden elinympäristöt yksinkertaisimmillaan. Toiseuttamalla muut lajit niitä on helpompi hyödyntää ja sortaa, Pesch ja Ollila kirjoittavat. Eläinja ympäristöaktivisti Tom Pesch ja tutkija Tiina Ollila kirjoittavat Elonkehä-lehdessä (4/2021), että luonnonsuojelu ei voi onnistua, ennen kuin myönnämme muille lajeille jakamattomat eläinoikeudet, hieman ihmisoikeuksien tapaan. Ajatus on radikaali, mutta Peschin ja Ollilan argumentit herättävät kyseenalaistamaan nykyisen tapamme suhtautua eläimiin. Onko luonnonsuojelulaki onnistunut turvaamaan elinympäristöjen ja lajien elinvoimaisuuden. Sonja Koski sanoo, että ihmisyyden jalustat ovat monella tavalla murentuneet. Lapinpöllö, Kuusamo, 2020. Koski puhuu valaiden erilaisista laulukulttuureista eri alueilla
46 suomenluonto.fi SILPHIUM vapaan rakkauden yrtti
Kookkaat keltaputket herättävät huomiota Välimeren ja Lähi-Idän yleensä matalassa ketokasvillisuudessa.. Ehkä vain kasvitieteilijä tulee yhdistäneeksi tämänkin pelkistetyn kuva-aiheen suoraan sarjakukkaisiin, joiden kuiva, kaksiosainen lohkohedelmä on todennäköinen esikuva. Ne ovat peräisin Kyrenen kaupungista, nykyisen Libyan alueelta. Tiedämme myös, että se oli äärimmäisen haluttua ja arvokasta kauppatavaraa roomalaisen antiikin aikoina, kunnes sen kauppa lopulta loppui kokonaan. Toimivia ehkäisyrohtoja on varmaankin tavoiteltu kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina. Lehden hangasta nousee kukintohaara, joka päättyy pallomaiseen kukintoon. Klaavapuolta koristavat kasviaiheet sen sijaan poikkeavat antiikin kolikoiden normaalista kuvastosta. Kyrenen kolikoihin ikuistettu Silphium on saattanut olla yksi harvoja, ellei peräti ainut, todella toimiva rohto tähän tarkoitukseen – siis aito ja ihmeellinen vapaan rakkauden yrtti. Tiettävästi viimeinen Roomaan saatu verso lahjoitettiin keisari Nerolle noin vuonna 70. Tästä ei tiedetä paljoakaan, mutta epäilemättä juuri tämä ominaisuus kasvatti sen mainetta, arvoa ja kysyntää. Isommassa kolikossa päätä koristaa kaartuva pukin sarvi: kuva esittää Zeus Ammonia, eli hahmossa yhdistyy Kreikan ja Egyptin tärkeimmät jumaluudet. Sen sijaan esimerkiksi tädykkeiden vastaavat kaksilohkoiset hedelmät näyttävät sydämen muotoisilta. Kookkailla sarjakukkaisilla lehtiasento ja haarautuminen etenkin varren yläosissa on usein kolikossa kuvatun kaltaisesti kaksittainen tai jopa kolmisäteinen. Hän kuvasi kasvin monipuolista käyttöä muun muassa kreikkalaisen Theophrastoksen kirjoitusten perusteella. Isomman kolikon sivulta kuvattu kasvin verso tuo mieleen sarjakukkaiset, kuten tutun karhunputken. Silphium oli hävinnyt sukupuuttoon. suomenluonto.fi 47 TEKSTI HEIKKI SIMOLA KUVITUS JUHA ILKKA P ari vanhaa kolikkoa kertoo erikoista tarinaa. Väkevillä mausteilla oli kysyntää – olihan lämpimässä ilmastossa lihan pilaantuminen ainainen ongelma. Meikäläisillä sarjakukkaisilla ei aivan tällaista litteää lanttopäistä lohkohedelmää ole, joskin hirvenputki (Seseli libanotis ) tulee melko lähelle. Antiikin aikaan legendaarinen Silphium-kasvi oli Kyrenen kaupunkivaltion tärkein vientituote ja vaurauden lähde. Antiikin lähteissä Silphium esitetään ihmeellisenä mausteja rohdoskasvina, joka kelpasi lääkkeeksi monenlaisiin vaivoihin, mutta jota käytettiin myös ruokien mausteena. Pienemmän kolikon kuva-aihe ilmeisesti esittää saman kasvin hedelmää. Pronssikolikot ovat ajalta 400–300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Antiikin kirjoituksissa Silphiumista ja sen monista käyttötavoista kerrotaan laajasti. Lehtiruodissa on laaja kourumainen tyvituppi, ja sen kärjessä on pienehkö liuskainen lehtilapa. Maallikon silmiin se on sydämen kuva: pelikorttien hertta ja universaali rakkauden symboli. Tuoreeltaan Silphium-kaupan tyrehtymisestä kertoi roomalainen luonnontieteilijä Plinius vanhempi vuonna 77 julkaistussa teoksessaan Historia Naturalis. Kiinnostava lisätieto on, että kerrotaan Silphium-kedolla laiduntaneiden kyreneläisten lampaiden lihan olleen erityisen herkullista. Molemmissa on kruunapuolella miehen pää sivu kuvana, mikä oli tavallista tuolloin, ja on yhä edelleen. Ehdottomasti kiinnostavin Silphiumia koskeva tieto on, että se tunnettiin raskauden ehkäisykeinona. Silphium -yrtti lienee ollut läheistä sukua Ferula-suvun kelta putkille. Perustellusti on esitetty, että rakkautta symAntiikin aikana arvostettu mausteja rohdoskasvi kuoli jo ajanlaskun alussa sukupuuttoon keräilyn ja ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten takia. Sydämen symbolinen kuva vie meidät suoraan siihen antiikin aikaiseen Välimeren maailmaan, jossa legendaarinen Silphium-kasvi oli Kyrenen kaupunkivaltion tärkein vientituote ja vaurauden lähde
Ilmeisesti sitä ei viljelty, ainakaan laajasti, vaan kauppa perustui kasvin keräämiseen luonnosta. Toisessa Kyrenen kolikossa kuva-aiheena on Silphiumin verso sivulta. Sen muistot ovat epäsuoria. Lääkinnällisesti Silphium-rohto on todella saattanut ehkäistä raskaaksi tulemista, vaikkakin todennäköisemmin sitä on käytetty alkuraskauden keskeyttäjänä, ikään kuin katumuspillerinä. Kerrotaan, että kun Silphium kävi kalliiksi ja harvinaiseksi, juuri pirunpihkaa kaupattiin väärennöksenä sen sijaan. Kasvupaikoillaan se on saattanut olla varsin runsaskin, mutta näyttää esiintyneen vain suppealla alueella nykyisen Libyan rannikkovuorilla. Kuten useimmilla sarjakukkaisilla, kasvin verso puutuu ja kuivuu pystyyn siementen kypsyessä. Monissa kielissä tämän rohdosja hajusteaineen nimi viittaa sen tympeään hajuun: ranskan Merde de Diable, suomen pirunpihka, pirunpaska ja niin edelleen. Voisi sanoa, että kasvilajin hävittäminen sukupuuttoon on paljon vaikeampaa kuin minkä tahansa suurikokoisen eläin lajin tuhoaminen, koska isot eläimet pelkästään kokonsa vuoksi ovat surkean hitaita lisääntymään. Pienemmässä kolikossa on kuvattuna kasvin sydämenmuotoinen hedelmä.. Metsien raivaus viljelyja laidunmaiksi johti palautumattomaan metsäkatoon, voimakkaaseen maaperäeroosioon ja nykyisille Välimeren maisemille tyypillisen avoimen pensastokasvillisuuden syntyyn. 48 suomenluonto.fi boloivan sydämen kuvan mallina on juuri tuo kolikkoihin kuvattu Silphiumin hedelmys – eihän oikea sydänlihas ole lähellekään herttamainen muodoltaan. Yksi tunnetuimmista lajeista on nimettykin tämän mukaan Ferula assa-foetida, pirunkeltaputki. Suomessa Ferula-keltaputkia ei tavata, mutta Välimeren ja Lähi-Idän alueella lajeja on lukuisia. Silphiumin kohtalo lienee ollut ensimmäinen ihmisen toimesta aiheutunut kasvilajin sukupuutto maapallolla. Merkittävämpi tekijä lienee ollut se totaalinen ympäristön muutos, jonka kreikkalaisten siirtokuntien levittämä karja ta lous käynnisti koko Välimeren alueella. Nykyinen käsitys on, että kyseessä on sarjakukkaisten Ferula-sukuun eli keltaputkiin kuuluva, tai tälle suvulle läheinen laji. Kasvitieteilijät ovat yrittäneet selvittää Silphiumin lajia säilyneiden tiedonmurusten perusteella. Libanonin lipussa esiintyvä libanoninseetri (Cedrus libanii) on nykyisin hyvin harvinainen havupuu Lähi-Idän lähes metsättömiksi karuuntuneilla vuorilla. Sarjakukkaisten heimossa on lukuisia mauste-, lääkeja myrkkykasveja, joten on hyvin uskottavaa, että Silphiumin maine perustui sen todellisiin lääkinnällisiin ominaisuuksiin. Nykyisessä kasvinimistössä Silphium tarkoittaa erästä pohjoisamerikkalaista mykerökukkaisten sukua, jolla ei ole mitään yhteyttä antiikin Silphiumiin. Silphiumin katoamiseen vaikutti monta syytä. Joka tapauksessa arvokkaan kasvinesteen takia mehevät varret kerättiin tuoreena, viimeistään kasvin kukkiessa alkukesästä, jolloin siemenellinen lisääntyminen kärsi. Tämä varhainen ekokatastrofi on suurelta osin dokumentoimatonta antiikin korkeakulttuurien historiaa. Niiden varsista ja juurista saadaan hartsipitoista eritettä, joka kuivattuna tunnetaan rohdosnimellä asafoetida. Perimätiedon mukaan Jerusalemin temppeli oli rakennettu jättiläismäisistä seetripuista. Kasvutavaltaan se lienee muistuttanut nykyisiä keltaputkia, jotka ovat kookkaita, jopa parimetriseksi kasvavia, monivuotisia ruohoja. Mahdollisesti se on toiminut molemmilla tavoilla. Suurten maaselkärankaisten sukupuuttoaalto oli käynnistynyt paljon aikaisemmin, tehokkaaksi metsästäjäksi kehittyneen nykyihmisen levittäytyessä eri mantereille. Vahvan juuristonsa avulla Silphium on saattanut kestää karjan laidunnusta hyvinkin, mutta on luonnollisesti taantunut, jos myös juuret on kuokittu mausteja rohdoskäyttöön. Lehtiruodissa on kourumainen tyvituppi, ja sen kärjessä liuskainen lehtilapa. Välimerelle ominainen ilmasto, jossa viileä talvikausi on sateinen ja kesän kuuma kasvukausi hyvin kuiva, suosi ainavihantaa metsäkasvillisuutta: nahkealehtisiä lehtipuita ja havupuita. Silphiumin kohtalo lienee ollut ensimmäinen ihmisen toimesta aiheutunut kasvilajin sukupuutto maapallolla. Lehden hangasta nousee pallomainen kukinto. Myös antiikin Kreikan temppelit olivat alkujaan puurakenteisia, ja myöhemmin rakennettujen marmoritemppelien pylväät jäljittelevät tarkalleen jättiläispinjan (Pinus pinea) ylöspäin vähäisesti kaventuvaa runkomuotoa
suomenluonto.. Lue lisää: suomenluonto.. Testaa tunnistatko pöllöjen äänet! suomenluonto.. / lehdet/ Luontokuulumisia joka viikko Samuli Haapasalo päivittää ajankohtaisia havaintoja luonnosta Vuosi luonnossa -blogiin suomenluonto.. /digiohje/ Valtava digiarkistomme on julkaistu Lue Suomen Luonto -lehtiä vuodesta 1941. M IK KO SI IK AV ES I. /artikkelit/teetesti-tunnistatko-pollojen-aanet/ Luethan jo verkkojuttujamme. Vihellyksiä, huhuilua, puputusta, pulinaa ja haukahduksia. suomenluonto.fi 49 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • M A RI K A EE R O LA Suomen Luonnon yhdistelmätilaajana voit lukea kaikki lehden jutut lisä materiaaleineen verkossa. Lisäksi julkaisemme juttuja vain digitilaajille, ja nyt käytössäsi on myös näköislehtiarkisto 1940luvulta alkaen. / blogit/vuosi-luonnossa/ Tunnetko pöllöjen äänet
50 suomenluonto.fi METSÄPIHAN VIERAAT TEKSTI JA KUVAT PETRI KARTTIMO Ahma käy lintujen seurana suomussalmelaisen pihapiirin ruokinnalla. 50 suomenluonto.fi Kun ensimmäiset valonsäteet lämmittävät helmikuussa, kuukkelit nousevat aurinkoisille oksille puiden latvaosiin.
Omissa oloissaan ahma on utelias metsänelävä, joka tuntee hyvin oman elinympäristönsä. Viritän pahvista ja pehmeästä kankaasta tehtyä suoja levyä keittiön pienempään ikkunaan. Hömötiainen istuu objektiivin päällä ja yrittää tirkistellä putken sisälle. Viime huhtikuussa kiikaroin kurkien ja metsähanMetsäjäniksen polku mutkitt elee pellon reunamilla. Ne pitävät sopivan etäisyyden ruoan tuojaan ja häviävät keväällä puoleksi vuodeksi metsän kätköihin. Harmaapäätikka hyötyy myös lintulaudan antimista.. Joillakin kesäisillä metsäretkillä on selvästikin tutun näköinen tintti tarkkaillut ja seurannut liikkeitäni oksien kätköistä. S yrjäisen suomussalmelaisen pihapiirin erikoisuus on ahma, joka on tullut satunnaiseksi kävijäksi viime talvien aikana. Ahman kaveri on käynyt muutaman harvan kerran. Se on uhanalainen lintu. Ainoa esine pihassa, mitä se ei ole pelännyt, on hangelle jättämäni kameranjalusta. Voiko luontokuvia ottaa lähtemättä minnekään. Se nukkuu hangella sadan metrin päässä metsässä ja odottaa, kun toinen etsii lintupaikalta syötävää. Vanhoja hajujälkiä ihmisestä saa olla, mutta tuore haju saa sen pakenemaan paikalta. Kaikki uusi tutussa pihamiljöössä herättää linnuissa hetken uteliaisuutta ja varovaisuutta, mutta jo muutaman tunnin kuluttua tylsä pahvinpalanen ikkunassa on saanut täyden hyväksynnän. Se ei luota ihmisiin ollenkaan. Ahma on erittäin varovainen, ja kiertää talon aina tuulen alapuolelta ennen kuin uskaltautuu pihapiiriin. Teen reiän objektiiville ja äänieristän aukon huolellisesti. suomenluonto.fi 51 O n talviaamu. Mutta nyt ei ole kesä, vaan päivät ovat lyhyitä ja talvi runsasluminen. Jälleennäkemisen riemukas leikki ja paini kestää hetken, kun kaveri vihdoin saapuu takaisin piharuokinnalta. Oven avaaminen saa aamuvirkut linnut pörähtämään lähipuihin. On hyvä, että se on arka, sillä kaikki ihmiset eivät suhtaudu suopeasti ahmaan
Vuosien talviruokinnan jälkeen pihapiirissä vierailevat metsälinnut ovat oppineet luottamaan varmaan ruokapöytään. Hetken kuluttua vain jäätynyt hengitysjälki lasin pinnassa kertoo kävijästä, joka matkaa jo kilometrien päässä. Aamuvarhaisella seinän takaa kuuluva voimakas nokan jyske herättää sikeimmänkin nukkujan. Kevään korvalla saapuvat peipot ja järripeipot kertyivät satapäisiksi parviksi takatalven yllätt äessä.. Ahma käy joskus pihan linnunpöntön katollakin sitä rikkomatta. Ahma on utelias ja tutustuu ympäristöönsä, kuten muutkin metsänelävät. Todennäköisesti ne vain kököttävät suojaisten kuusien suojissa höyhenet pörhöllään ja säästävät energiaa. Pakkaspäivinä kuukkelit voivat hävitä päiväkausiksi jonnekin, mutta palaavat heti kelin lauhtuessa. Ne sietävät muita lajitovereita ainakin hetkellisesti, niinpä tällä ruokintapaikalla käy yhteensä kuusi kuukkelia. Ruudun toisella puolella on oltava liikkumatta, kun ahma yrittää kurkistella sisälle. Harmaapäätikka hyötyy sekin lintulaudan antimista. Kuukkelit ovat reviiriuskollisia lintuja ja tuntevat pienehkön asuinalueensa hyvin. N iukkahavaintoisen ja työlään hiihtoretken jälkeen huomaa pihan ruokintapaikan suorastaan vilisevän metsän asukkeja. Pesimäpuuhien alettua huhtikuulla vain tätä reviiriä hallitseva pari käy vielä harvakseltaan ruokailemassa. Pienempien käpytikkojen on odotettava vuoroaan. Seuraavaan käyntiin voi mennä viikkoja. Oksista irronneet lumihiutaleet näyttävät tähdiltä sinistä taivasta vasten. Huippuhyvä hajuaisti kertoo, ettei pöntössä ole mitään syötäväksi kelpaavaa. Ne löytävät kyllä niukasti ravintoa talvisesta luonnostakin, mutta ruokinnan avulla ne selviytyvät paremmin pakkasista ja ovat keväällä pesintäaikaan hyväkuntoisia. Kun ahma kurkistelee sisälle, sisällä on oltava liikkumatta. Helmikuussa ensimmäisten valonsäteiden lämmittäessä kuukkelit nousevat puiden latvaosiin aurinkoisille oksille. Valoja ei voi pitää päällä, koska ahma huomaisi pelottavan ihmisotuksen sisätiloissa. Hanhet olivat valppaina kuten aina, mutta kurjet ja muut linnut söivät juurikaan pedoista välittämättä. 52 suomenluonto.fi hien levähdyspaikkaa erämaasuolla, jossa myös ahmat istuivat hangella sulassa sovussa lintujen vieressä. Ikkunasta peilautuu tirkistelijälle talvinen metsä ja omakuva. Ahma vaistosi, ett ä sitä tarkkaillaan. Ikkunapahvini toimii hajulukkona, joten ahma käy joskus lumipenkalla aivan ikkunan edessä. Tikat pilkkovat vaivattomasti umpijäisiä talipalloja tiputtaen muruja alapuolella päivystäville tiaisille
Kestävä talous toimii luonnon kantokyvyn rajoissa. Se turvaisi metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa. Korpin kaltainen sinnittelijä pärjää pitkiä aikoja ilman ruokaakin, se on tottunut siihen. V alo muuttuu kaiken aikaa lyhyenä talvipäivänä. Suomi elää monimuotoisesta ja rikkaasta metsäluonnosta, eikä sen tulevaisuutta voi lyhytnäköisen ahneuden nimissä vaarantaa. Kuitenkin monet lajit ovat riippuvaisia vanhojen metsien ekosysteemeistä. Silloin vaarantaisimme myös omaa tulevaisuuttamme. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Suojellaan valtion vanhat metsät. Kauempaa pihaa tarkkaillut korppi syöksyy sekunneissa irronneeseen talipalloon ja pakenee saman tien näkymättömiin viikon ateria nokassaan. Tällaisia hakkuita ei voi sallia. Pakkasjaksot ovat armottomia varsinkin talitiaisille, ja luonto karsii heikot rautaisella otteella. Taivaalla kuu komeilee kylmän kiristyessä. Lapissa puolestaan vanhan metsän kriteereitä pidetään niin korkealla, että Aalistunturin kaltaisia jopa kansallispuistoiksi esitettyjä alueita uhkaavat valtion Metsähallituksen hakkuut. Valkoinen ja paksun lumen muovaama maisema vaimentaa äänet lähes olemattomiin. Yli kolmannes kaikista Suomen uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Metsät ovat monien uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö. Vanhaa metsää on EU:ssa ja myös Suomessa jäljellä enää muutamia prosentteja koko metsäpinta-alasta, sillä lähes kaikki metsät ovat talousmetsiä. Alueella on jopa 160-vuotiaita metsiä, ja niiden kytkeytyneisyyden ja luonnon tilan vahvistamisen kannalta myös niitä ympäröivät metsät tulisi suojella. Kevään korvalla peipot ja järripeipot saattavat takatalven yllättäessä kertyä satapäiseksi parveksi ruokintapaikalle. Kaikki vain sen takia, että metsiä hakataan liikaa, ja suojellaan liian vähän. EteläSuomen metsämaasta on suojeltu tiukasti vain alle kolme prosenttia. Erityisen tärkeitä ovat Etelä-Suomen metsät. Luontopaneelin ehdotuksen mukaan paras ratkaisu olisi maakuntakohtainen suojelu. Suuret metsänomistajat ovat avainasemassa: siksi ennen kaikkea valtion ja suurten metsäyhtiöiden tulisi nyt tarttua toimeen, ja suojella jäljelle jääneet vanhat ja luonnontilaiset metsäalueet. WWF:n mukaan metsiemme lajeista yli 800 on uhanalaisia, ja ne ovat vaarassa hävitä suomalaisesta luonnosta. Siksi EU:n biodiversiteettistrategiassa linjattiin, että kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on saatava tiukan suojelun piiriin. Kuoritut auringonkukansiemenet ovat viime vuosien hittituote ja kelpaavat lähes kaikille. Uhanalaistuneet ovat jopa tuiki tavalliset metsiemme lajit, kuten hömötiainen. Kuulaina päivinä sinisen ja violetin värileikki eri variaatioineen saa taivaanrannan hehkumaan vaimeasti. Myös yksityisille maanomistajille on tarjottava vanhojen metsien suojelua käypää korvausta vastaan. Hiljaisuus ja ajattomuus ovat läsnä talvisessa syvän lumen metsässä. Hangen pinta ei ole koskaan saman näköinen, kun päivät vaihtuvat. Mutkitteleva ura muistuttaa lumettoman ajan luontopolkuja. Korppi näyttää pikkulintujen rinnalla valtavalta pienessä pihapiirissä. Talvipäivien taivas antaa ruokavieraiden ohella eloa pihamaisemaan. Edellisenä päivänä järven rantamille tampattu kapea lumikenkäura kestää kävellä. Pieniä suojelualueita tulisi laajentaa, ja pyrkiä yhdistämään niitä toisiinsa. Lumimyräkkä peittää vanhat jäljet, ja pinta on jälleen puhdas uusille jälkitarinoille
Alueiden eristyneisyys uhkaa lajistoa, joka ei pysy liikkumaan laikkujen välillä. 54 suomenluonto.fi TEKSTI SAMPSA HANNONEN KUVITUS MARIKA EEROLA Suomen suojelualueverkko on kuin saaristo. 54 suomenluonto.fi Liian harva verkko 54 54 54 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi
”Ilmasto-olosuhteet määrittelevät isossa kuvassa sen, missä kukin eliölaji on kyvykäs elämään.” Tuore tutkimus nostaa esiin haasteen, joka liittyy ilmastonmuutokseen. Virkkala tutkailee karttaa ja kertoo, että suomalaisen metsälajiston liikkuminen etelästä pohjoiseen tyssää Keski-Suomen kohdalla, viimeistään PohjoisPohjanmaalla. Niillä tarkoitetaan alueita, joissa kullekin lajille vallitsevat suotuisat elinolosuhteet. Tämä jono kulkee läpi lähes koko pohjoisimman Suomen. Yksinkertaisesti ilmaistuna siis sitä monimuotoisempi alue, sitä punaisempi väri. Tätä siirtymistä voitaisiin helpottaa ekologisilla käytävillä. ”Nämä metsät ovat tänä päivänä noin 50-vuotiaita. Kartassa ei näy ekologisesti merkityksellisiä alueita noin neljänkymmenen kilometrin säteellä Kemijärvestä itään, ellei lasketa aivan pienen pieniä ja toisiinsa kytkeytymättömiä monimuotoisesti tärkeitä alueita. Hän kertoo liikkuneensa alueella 1970-luvulla. Vaateliailla lajeilla tarkoitetaan usein uhanalaista eliöstöä, joka tarvitsee elääkseen esimerkiksi runsaasti erilaista lahopuuta, vanhaa metsää tai muuta sellaista elinympäristöä, jota riisuttu talousmetsä ei juurikaan tarjoa. Tehdas ajettiin alas vuonna 2007. Ensimmäiset näistä osuvat mittatikkuun vasta vajaan kahdenkymmenen kilometrin kohdalla. Monimuotoisesti rikkaat kohteet saavat lähes koko Suomen mitalla loikoilla omina pieninä punaisina valtakuntinaan, jotka eivät pääsääntöisesti kytkeydy toisiinsa. Kemijärven itäpuolta, aina Sallaan asti, kartan näkymän sen sijaan peittää lähes kokonaan sininen väri. Näitä ovat oikeanlainen mikroilmasto, kuten lämpöolot ja muut ilmastotekijät. Pian silmään kuitenkin osuu melkein koko maan halkaiseva monimuotoisen luonnon verkosto, joka näyttäytyy kartassa huutavan punaisena. Tämä tarkoittaa sitä, että alue on monin paikoin ekologisesti köyhää. Näissä metsissä puusto on nuorta ja lahopuuta vähän. Eliöstö on pakotettu siirtymään kohti pohjoista, ja tästä Virkkala on erityisen huolissaan. Lajisto kiipeää kohti pohjoista Kun Virkkala kertoo vaateliaista lajeista, hän mainitsee myös ilmastolokerot. Syynä on pääasiassa voimakas metsätalous. Kauempaa katsottuna näky muistuttaa vesirokkoisen lapsen selkää. Kun sen valitsee, alkaa karttaan ilmestyä punaisia alueita tarkennus tarkennukselta. Ekologisilla käytävillä tarkoitetaan esimerkiksi monimuotoisia metsäyhteyksiä, joita pitkin eliöstö voi siirtyä uusille elinalueille. Virkkala mainitsee, että Pohjois-Suomessa oli valtakunnan metsien inventoinnin mukaan vielä 1920-luvun alussa vanhoja, yli 120-vuotiaita metsiä koko metsuomenluonto.fi 55 Ekologisilla käytävillä tarkoitetaan esimerkiksi metsäkaistaleita, joita pitkin eliöstö voi siirtyä uusille elinalueille.. Näky ei ole karttaa tutkiessa mitenkään poikkeuksellinen. Alue on sellainen, jossa vaateliailla metsälajeilla ei ole mahdollisuuksia selviytyä”, toteaa Virkkala. Vuonna 1965 perustettu sellutehdas nieli Sallan ja Kemijärven yhteismetsiä vuosikymmenten ajan. suomenluonto.fi 55 suomenluonto.fi 55 M aanmittauslaitoksen ylläpitämässä Paikkatietoik kuna -palvelussa voi valita monimuotoisuusaineistot ja sieltä tason, joka kertoo metsien suojeluarvoista ja niiden kytkeytyvyydestä toisiinsa. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtava tutkija Raimo Virkkala kertoo, että Kemijärven ja Sallan välinen alue hakattiin vuosikymmeniä sitten, kun sellutehdas perustettiin Kemijärvelle. Jotkut näistä alueista ovat suuria, mutta useimmat pieniä
”Ensinnäkin pitäisi olla riittävästi suojeltua pinta-alaa, jotta lajit voisivat edes siirtyä. Kuvitellun tapahtumaketjun kaltainen tilanne aiheuttaa lajissa sukusiitosheikkoutta. Nyt näitä metsiä on Pohjois-Suomessa enää selvästi alle 20 prosenttia. Jos yksilöiden liikkuvuutta alueiden välillä ja perinnöllistä vaihtelua on liian vähän, geneettinen monimuotoisuus heikkenee vähitellen. ”Pitää sopeutua, siirtyä tai kuolla.” Saarroksiin jääminen uhkaa eliöstön geneettistä monimuotoisuutta Samoin kuin optimaaliset ilmasto-olosuhteet, nähdään myös geneettinen monimuotoisuus ehtona eliölajien selviytymiselle. Susijahti on aiheuttanut tilanteen, jossa Suomeen on muodostunut kaksi erillistä susihaaraa itäinen ja läntinen. Tällaista kuviteltua tilannetta kutsutaan pullonkaulailmiöksi. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että lajeille ei ole luontaista elinympäristöä tarjolla.” Virkkalan mukaan uhanalaisella eliöstöllä on kolme kolkkoa mahdollisuutta, kun ilmasto lämpenee. Kun ekologiset käytävät puuttuisivat, eikä mahdollisuutta uusien alueiden valtaukseen olisi, alkaisi liito-oravapopulaatio lisääntyä vain keskenään ja hiljalleen hiipua. Suomen vajaan 50 000 eliölajin geneettisestä monimuotoisuudesta tiedetään vielä varsin vähän. Niitä pitkin eliöstö liikkuu muutoinkin luontaisesti. Vielä huonompi tilanne on Ruotsissa, jossa susilla on havaittu sukusiitoksesta johtuvia luustomuutoksia. Metsähallituksen hoitamien geenireservimetsien kokonaispinta-ala on noin 7000 hehtaaria. Itäisen ja läntisen kannan vähittäinen eriytyminen toisistaan taas on johtanut siihen, että suomalaisten susien geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt sukusiitoksen takia. 56 suomenluonto.fi. 56 suomenluonto.fi 56 suomenluonto.fi sämaasta reilu 50 prosenttia. Viimeisinä jäljellä olisi enää muutama yksilö, jotka todennäköisesti olisivat sukua keskenään. PEFC -sertifi oituja metsiä on Suomen talousmetsistä noin 90 prosenttia. Suomeen on perustettu geeniperimän suojelua varten 44 geenireservimetsää. Liito-orava joutuisi vihreään vankilaan. Siinä kaltereina olisivat suojelualueiden rajat ja ympärillä jylläävät metsätyökoneet. ”Tutkimuksissa on havaittu, että ilmasto muuttuu huomattavasti nopeammin kuin lajisto pystyy siirtymään. Jos soveltuvaa elinympäristöä ei ole riittävästi tarjolla eivätkä kulkureitit ole mutkattomia, puusta puuhun liikkuvan eläimen on vaikea levittäytyä uusille alueille. 1970-luvulla Suomessa herättiin huomaamaan, että puiden geneettinen monimuotoisuus oli heikentynyt, kun metsien uudistamista tehtiin pitkälti kasvupaikkojen ulkopuolelta tuoduista siemenistä tai taimista. ”Suojavyöhykkeiden tulisi olla huomattavasti suurempia kuin nykyisin. Perinnöllinen vaihtelu määrää osin sitä, miten hyvin laji pystyy sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. Luonnonvarakeskuksen arvio susien määrästä Suomessa on tällä hetkellä noin 300–400 yksilöä. Suojaa pitäisi olla ainakin viisikymmentä metriä, ellei sata.” Kansainvälisen metsäsertifi kaatti PEFC:n uusimmissa standardeissa suojavyöhykkeiden suositus vesistöjen läheisyydessä on viidestä kymmeneen metriä. Tällaisia ovat purojen ja jokien varret. Liito-orava joutuisi vihreään vankilaan. Suden alueellisen eristyneisyyden on aiheuttanut metsästys, ei metsätalous. Suomessa tilanne ei ole vielä näin hälyttävä, mutta huolestuttavan otollinen lajin geneettisen monimuotoisuuden heikkenemiselle. Siinä kaltereina olisivat suojelualueiden rajat ja ympärillä jylläävät metsätyökoneet. Silti yksittäisten lajien perusteella voidaan huomata, mitä ta pahtuu, kun populaatiot eristetään toisistaan. Puulajin geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen laskee tuotannollisia jalostusmahdollisuuksia, mutta myös puun selviytymismahdollisuuksia esimerkiksi kuumista hellejaksoista. Myös avohakkuista tulisi Virkkalan mukaan siirtyä enenevässä määrin jatkuvapeitteiseen metsätalouteen. Susi on hyvä esimerkki geneettisen monimuotoisuuden heikkenemisestä, vaikka ekologisista käytävistä se ei samalla tavalla hyötyisi kuin monet muut eliölajit. Liito-oravapopulaatio voi silloin jäädä jumiin elinympäristöönsä. Ilmasto lämpenee ja suojelulla on kiire Virkkalan mielestä ekologisten käytävien pohtimisen sijaan tulisi ensin luoda metsäeliöstölle tarpeeksi suotuisat olosuhteet. Virkkalan mielestä nykyinen tapa jättää metsään suojavyöhykkeitä ei riitä. Näiden haarojen sekoittuminen on vähäistä. Tällainen voisi koitua esimerkiksi liito-oravan kohtaloksi. On arvioitu, että susia on tapettu Suomessa viimeisen 150 vuoden aikana yli 20 000 yksilöä. Elinympäristöä pitää olla tarjolla, ja vasta sitten pitäisi miettiä näitä käytäviä.” On silti paikkoja, joihin ekologisia käytäviä erityisesti kannattaisi jättää. Tällä voitaisiin turvata myös geneettistä monimuotoisuutta
Huomataan, ett ä suojeluarvot ovat usein säilyneet vain suojelualueilla. Kartassa kyllä näkyy siellä täällä punaista, mutta ero Lappiin on huomattava. KA RT TA : SU O M EN YM PÄ RI ST Ö KE SK U S CC BY 4.. Suomen suojelupolitiikka ei Etelä-Suomen osalta saa Virkkalalta kiitosta. Mitä kauemmas pohjoisesta liikkuu, sitä enemmän Suomen monimuotoinen metsäluonto pirstaloituu. Suomen ympäristökeskuksen analyysissä korostuu metsien rakenteen perusteella arvioitu lahopuuston potentiaali, mutt a myös kytkeytyneisyys ja punaisen listan lajien esiintyminen on otett u huomioon. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisella on kiire. ”Euroopan unionin biodiversiteettistrategia tähtää monimuotoisuuden turvaamiseen vuoteen 2030. Oulun alapuolella alkaa monimuotoisinta luontoa kuvaava räikeän punainen väri muuttua suurimmaksi osaksi keltaiseksi. Sitä ei myöskään synny, koska hakkuut ovat niin voimakkaita.” Poliittinen hitaus monimuotoisuuskadon torjunnassa ihmetyttää Virkkalaa. Etelä-Suomen monimuotoinen luonto näyttää kartassa lähinnä reikäjuustolta. ”Suojelun tulisi olla kokonaisvaltaista suunnittelua, mutta sitähän se ei tällä hetkellä ole”, toteaa Virkkala. ”Suojelun tulisi olla kokonaisvaltaista suunnittelua, mutta sitähän se ei tällä hetkellä ole.” Paikkatietoikkunan kartan metsät ovat sitä arvokkaampia monimuotoisuudelle, mitä punaisempia ne ovat. Jos mietitään siitä eteenpäin, vaikka vuotta 2050, niin silloin on ennusteiden mukaan jo suhteellisen lämmin, mikä vaikeuttaa lajien sopeutumista muuttuneisiin oloihin.” Kun Paikkatietoikkunassa lähtee seikkailemaan takaisin kohti Etelä-Suomea, näkee metsien monimuotoisuuden hupenemisen ja suojelualueverkoston niukkenemisen. suomenluonto.fi 57 57 ”Luonnontilaisen kaltaista metsää on hirveän vähän. Hän mainitsee, että Oulun eteläpuolelle jäävästä metsämaasta on suojeltu kolme prosenttia. Lisäksi juttua varten on haastateltu Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan professoria Jouni Aspia. Toisaalta suojelematonta arvometsää on paljon. Lähteenä on käytetty Maaja metsätalousministeriön blogia ”Metsäpuiden geenivarojen suojelu on osa luonnon monimuotoisuuden suojelua (2021)”, Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittämisen loppuraporttia (2022) ja Jannike Räikkösen susiaiheista väitöskirjaa
TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Huovutustaiteilija Filippa Aitoja villasiipiä Kuka. upeita lintupatsaita. Kotipaikka. Mitä. Luonnossa kaikki on kaunista. Filippa Loikkanen. Tärkeintä luonnossa. Huovutustaiteilija, villasiipi.net. Espoo. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Kaikki. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Huovutustaiteilija Filippa Loikkasen käsissä syntyy upeita lintupatsaita. Mott o
”Törmäsin netissä kuviin huovuttamalla tehdyistä eläimistä. ”Ryteikköjä ja upottavia soita”, hän naurahtaa. Villaisen ilmiasun on saanut esimerkiksi korppi, kuningaskalastaja, punatulkku ja pähkinänakkeli. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi rautalankaa linnun jalkoihin ja sisään tukirangaksi sekä polymeerisavea nokan muotoiluun. Huovutettavaakin riittää: keskikokoiset lajit eivät aivan heti lopu kesken. Halusin ottaa selvää, mistä siinä on kyse ja kokeilla tekniikkaa itse. Kovin vakavana lintuharrastajana hän ei kuitenkaan itseään pidä. Villasiivekkäistä tuskin tulisi kuitenkaan niin upeita ja aidonnäköisiä, jos tekijällä ei olisi vahvaa tuntumaa luontoon ja eläviin lintuihin. Lintu seisoo pontevana paikallaan, ja vaikka sitä lähestyy, se ei hypähtele kauemmas. Uusia näyttelyprojekteja ei haastatteluhetkellä ole suunnitteilla, mutta huovutuslintuja syntyy säännöllistä tahtia. Ensimmäiset kokeilut onnistuivat sen verran hyvin, että se kannusti jatkamaan.” Vähillä materiaaleilla Ensimmäinen Loikkasen huovuttama eläinhahmo oli alpakka, mutta pian pääaiheeksi valikoituivat linnut, sillä ne ovat sopivan pieniä tehtäväksi realistisen kokoisina. siivet lennähtivät tuolloin myös näyttelyihin, muun muassa Suomen luontokeskus Haltiaan. Esimerkiksi linnun anatomian tuntemisella on suuri merkitys huovutushahmojen onnistumisessa. Kun hötöinen villa tiivistyy, sitä voi helpommin muotoilla. Myös lintumaailman tuttuus saattoi vaikuttaa. Retkeilyn riemua Loikkanen etsii työnsä tueksi monenlaista lintutietoutta netistä ja kirjoista. Huovutuksen perustarvikkeet ovat yksinkertaiset: villaa ja huovutusneuloja. Suunnilleen puolet Loikkasen tekemistä linnusta onkin tilaustöitä. Siinä ei märkähuovutuksesta poiketen tarvita vettä ja saippuaa, vaan villa huopuu, kun sitä pistellään neulalla, jossa on väkäsiä. Aivan viime aikoina villalinnut ovat kuitenkin joutuneet antamaan hiukan tilaa muille taidehankkeille, kuten piirtämiselle ja maalaamiselle. Luonnollisen kokoinen, hämmästyttävän elävän näköinen mustarastas on yksi espoolaisen Filippa Loikkasen tekemistä huovutuslinnuista. Lapin maisemat, tuoksut ja äänet painuivat mieleen erityisen hienoina ja vaikuttavina.” 2017 ”Sain työskentelyapurahan Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastosta.” 2018 ”Ensimmäinen näyttely luontokeskus Haltiassa.” 2090 ”Seuraavassa elämässäni olen hömötiainen ja asun vanhassa metsässä.” ”Mietin, miten höyhenet laskostuvat selässä tai missä asennossa siivet ovat.”. ”Jos pystyn villalintujen ja muun taiteen avulla näyttämään oman innostukseni luontoon, ehkä innostus tarttuu muihinkin.” 2008 ”Kävin ensimmäistä kertaa Haltilla. Kirkkaimmat lapsuusmuistot liittyvät perheen yhteisiin luontoretkiin läheisillä ulkoilualueilla, kuten Porkkalanniemellä ja Kirkkonummen Meikojärvellä. Hyönteisiä harrastavan kaverin kanssa Loikkanen on vuosien mittaan kolunnut helposti lähestyttävien retkipaikkojen lisäksi sellaisiakin maastoja, joihin ei muuten olisi tullut mentyä. Linturetkeilyn Loikkanen aloitti samoihin aikoihin huovutustaiteen tekemisen kanssa. Mietin, miten höyhenet laskostuvat selässä tai missä asennossa siivet ovat tietyssä tilanteessa.” Taide vie luontoon Loikkasen linnut saivat ilmaa siipiensä alle jo alkuvaiheessa. Vaikutusta on toki toiseenkin suuntaan. ”Katson nyt tarkemmin lintujen yksityiskohtia. Muun muassa metsäekologiaa ja englantilaista filologiaa opiskellut Loikkanen on aina ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä, mutta huovutustaiteilijaksi hän päätyi vähän sattumalta. Ensimmäisen lintupatsaansa hän teki vuonna 2015, ja tähän mennessä lintuja on syntynyt yli kahdeksankymmentä. VillaP örröinen mustarastas killittää kirkkailla silmillään suoraan kohti. Ihastunutta yleisöä linnut löytävät sosiaalisen median, lähinnä Instagramin kautta. suomenluonto.fi 59 Lintujen sisäosissa on suomenlampaan villaa. Lintutyöt syntyvät neulahuovutustekniikalla. Pinnan kuviointi taas syntyy pitkäkuituisella ja sileällä merinovillalla. ”Käyn katselemassa lintuja torneissa ja lasken vuosipinnoja, mutta en esimerkiksi rengasta.” Lintuharrastus tukee huovutusten tekemistä, sillä kaikki retkillä kertyvä tieto vaikkapa lintujen luonnollisista asennoista, auttaa töiden suunnittelussa. ”Äitini on kiinnostunut linnuista, ja suvussa on muitakin lintuharrastajia", hän kertoo. Pari vuotta aloittamisen jälkeen hän sai apurahan, jonka turvin saattoi keskittyä parin kuukauden ajan huovutustaiteeseen. Taide vetää Loikkasta puoleensa tiedettä enemmän, ja hän uskoo, että ihmiset saa kiinnostumaan luonnosta myös taiteen kautta. Luonnossa liikkuminen onkin kuulunut hänen elämäänsä pienestä pitäen
Jäällä oli käynnissä pienimuotoinen soidinmeno. . TEEREN VÄLILASKU Teeri teki välilaskun Kitkajärven jäälle tammikuusssa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Aulis Kurtti kuvasi linnun jäljet lumessa Kuusamossa 4. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. tammikuuta. Eero Lemmelä ikuisti hiiret Järvenpäässä 22. V I N J E T T I METSÄHIIRIKAKSIKKO Metsähiiret tulivat kärkkymään maahan pudonneita siemeniä ja maapähkinöitä lintujen ruokinnalle. tammikuuta
. Susanna Hannula tapasi erikoisen värisen linnun 18. Ehkä tämä uusi tuttavuus oli vain käymässä kulmilla ja etsimässä talojen nurkilta jyrsijöitä iltapalakseen.” Janne Salomeri kuvasi tarkkailijansa viime vuoden joulukuussa. . Kuusen etäisyys lähimpään kerrostaloon oli noin 15 metriä. Se oli kruunaus muutenkin upealle luontoretkellemme monin hienoin lajihavainnoin.” Kaarina Heiskanen ihmetteli talven taideteosta loppiaisena Suonenjoella. TALVISEN LUONNON ERIKOISUUS ”Päätimme linturetken lomassa käydä katsomassa Suonenjoen pyörivää jäälauttaa. tammikuuta. Todellakin iso jäälautta pyöri vastapäivään rauhallisen tasaisesti koko ajan. Kun keväällä ilmat lämpenevät, ne kuolevat pois.” Hannu Rasiranta kuvasi kirsikkäät lumella Hauholla 18. . tammikuuta. Pöllö istuskeli kaikessa rauhassa tuuhean kuusen suojissa rauhallisessa kaupunkilähiössä Helsingissä. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I HELMIPÖLLÖ KAUPUNKIMETSÄSSÄ ”Tapasin sattumalta uuden naapurin – helmipöllön. KAAMOSKUU ”Onneksi kaamoksen keskellä on selkeitä pakkaspäiviä, ja jos se vielä osuu täysikuun aikaan, on taivaalla niin kaunista!” Katri Niskanen ihasteli kaamoskuuta Kilpisjärvellä 6. tammikuuta Turussa.. NUOSKALUMIKIRSIKKÄÄT ”Lumivaaksiaiset tulevat nollakelillä hangelle sukua jatkamaan. VALKOINEN VARPUNEN Valkoinen varpunen on viihtynyt syksystä asti turkulaisessa lähiössä lajitovereidensa kanssa. Nämä hyönteiset elävät vain talven
Kelpaako majaville lähelle lampea tuotu tuore lehtipuu. Mökin lähellä lammessa elää majavia. N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Todennäköisesti hakkuualueenkin puut puskevat uutt a ja mehevää vartta keväällä. Jos pesän vieressä kasvava puusto poistett iin loppukesästä, majaville saatt oi tulla vaikea talveen valmistautuminen. Kevään koitt aessa latt ahännät liikkuvat reviirillään aktiivisesti tarkastamassa, miten kannot vesovat. Mieluisimpia majaville ovat haavat, mutt a muutkin lehtipuut kelpaavat. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Luott aisin, ett ä majava löytää alueelle siirretyt rungot, mutt a keskellä talvea niitä tuskin kannatt aa siirrellä. Talviravinto on varastoitu talvipesän lähelle lammen tai muun vesistön pohjaan, jott a se pysyisi tuoreen pehmeänä ja olisi helposti saavutett avissa. Majavien ruokapulaa voi helpott aa kaadetuilla rungoilla. . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Tavallisesti ne eivät liiku sataa metriä kauemmas kotivedestään maalle, ja vett äkin pitkin majavat liikkuvat reviirillään mieluiten vain lyhyitä, muutaman sadan metrin matkoja. HEIDI KINNUNEN Ruoka-apua majavalle Majavat syövät talvella lammen pohjaan varastoimaansa ruokaa. Pitkä ravinnonhakumatka on majavalle vaivalloinen. /kysy-luonnosta tai . Jäisiä puunkarahkoja lienee ikävä syödä, ja hangella tepasteleva majava kokee varmasti olevansa turhan helppo saalis pedoille. Toivott avasti kysyjä kuljett ikin runkoja hyvissä ajoin ennen kylmiä ilmoja majavan löydett äväksi. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Toissa kesänä lammen toisella reunalla tehtiin hakkuita, ja kaikki lehtipuut (haavat, lepät, pihlajat) kerätt iin. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Nyt majavat tekevät pitkiäkin reissuja etsiessään syötävää, sillä lehtipuita on vähän
Asukkaita ei kyllä näkynyt. Iso pesä on hyvin todennäköisesti piha-ampiaisen (Vespula vulgaris) valmistama perustuen sen simpukkakuvioiseen pintarakenteeseen ja suureen kokoon, jotka ovat tälle lajille tyypillisiä. Vaikeapääsyisissä paikoissa pesät voivat kuitenkin säilyä ehjinä vuosikausia. Kaikki kuvassa näkyvät pesät ovat ampiaisten rakentamia. Pienetkin pesät voivat olla piha-ampiaisen tekemiä, sillä pinnan simpukkakuviointi alkaa kehitt yä vasta, kun pesä saavutt aa riittävän suuren koon. Minkälaiset asukkaat ovat pesiä rakentaneet. Näytin kuvaa allergiaja ympäristöinstituutin ihmisille. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Rykelmä ampiaisten pesiä Kesämökkimme vanhaa kuistia purett aesa löytyi katon alta mielenkiintoiset pesät. Usein linnut rikkovat vanhat pesät, kun ne etsivät ravintoa syksyisin ja talvisin. JUHO PAUKKUNEN EI LA H EI N O H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Piha-ampiainen kuuluu Suomen yleisimpiin ampiaislajeihin.. Pienimpien pesien rakennustyö on jäänyt kesken kuningatt aren kuoltua saaliiksi joutumisen, epäsuotuisten säiden tai jonkin muun syyn takia. Toisaalta myös esimerkiksi ullakoilla usein pesivä räystäsampiainen (Dolichovespula saxonica) voi olla näiden pesien rakentaja. Pesän läpimitt a oli noin 30 cm. Arvelin ison pesän olevan herhiläisen tekemä, mutt a sain vastauksen, ett ei se olisi herhiläisen. Mökkimme vanhoissa rakennuksissa on kyllä aina viihtynyt kaikenlaisia pörriäisiä, mutt a ei koskaan ole ollut noin suurta pesää. . Entä miksi noita pieniä, tutunnäköisiä pesiä on noin paljon ison pesän ympärillä. Todennäköisesti kaikki pesät ovat eri vuosilta, koska ampiaiset eivät siedä muita asutt uja pesiä lähietäisyydellä, ja niiden yhteiskunnat ovat aina yksivuotisia
Annoimme sen kuitenkin kasvaa, ja siihen tuli muutamia lehtiä. Tällaiset vauriot myös avaavat tien lahott ajasienille, jotka koituvat puun kohtaloksi ajan mitt aan. Vielä nyt viidenkin vuoden päästä se alkaa kasvaa keväällä vasta sen päivämäärän jälkeen, jona se salama iski. Muissa puissa on silloin jo isot lehdet. Tällä tavoin koivu ”muistaa” tapahtuman. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Puuhun osuvan salaman kuumuus voi hajott aa puun säleiksi. Toisaalta taas sisempänä olevassa puuaineessa sijaitsee vedenkuljetussolukko, putkilot, joita pitkin vesi ja ravinteet kulkeutuvat latvukseen. . Tällöin sen rakenteessa oleva vesi höyrystyy nopeasti. Esimerkiksi keväinen mahlan nousu tapahtuu niitä pitkin. Seuraavassa lyhyesti siitä, millaista tuhoa salama saa aikaan, ja mistä kysyjän havainto voisi johtua. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Viisi vuott a sitt en salama iski keväällä koivuun pihallamme Kirkkonummella. Kaikkien salaman aiheutt amien vaurioiden seurauksena puu edelleen kituu siinä määrin, ett ei kasvu käynnisty ja edisty normaalisti. Parin vuoden päästä se alkoi kasvaa kunnolla. Tämän virtauksen katketessa puun kunto heikkenee. Merkkinä aiemmasta salamaniskusta puussa näkyy usein kapea pystysuora tai hiukan vinosti ylhäältä alas maahan ulott uva viilto, joka läpäisee kuoren ja pintapuun. Ajatt elimme, ett ä koivu ei enää toivu. Näin korkea lämpötila nostaa myös iskun kohteessa, esimerkiksi puussa, lämpötilan hetkellisesti hyvin korkeaksi. Usein puu räjähtää säleiksi ja kuolee saman tien. Kysyjä mainitsee pihakoivunsa saaneen pahoja palovammoja salamaniskusta, johon puu vaikutt i ensin kuolleen, mutt a alkoikin vähitellen virota saamastaan tällistä. Muistaako puu salamaniskun. Lehteen tulon viivästymisen selitys lienee se, ett ä koivu edelleen kärsii salaman aiheutt amista vaurioista ja kituu. Edelleen puu tulee keväisin lehteen myöhemmin kuin ympärillä kasvavat koivut ja myöhemmin kuin salamaniskun päivämäärä taannoin. Salama on ukkosella syntyvä sähkönpurkaus, jonka lämpötila voi olla korkeimmillaan 30 000 celsiusastett a. Voi myös käydä niin, ett ä kuoren alla vesipitoisessa nilassa syntyvä vesihöyry rikkoo kuoren ja repäisee sen irti. K Y S Y L U O N N O S TA KI M M O RA M PA N EN / VA ST AV AL O. Tämän solukon vaurioituessa keväinen mahlannousukin häiriintyy, mikä viivästytt ää lehteen tuloa. Myöhemmin kesällä puun veden ja ravinteiden saanti, yhteytt äminen, kasvu ja muut elintoiminnot vaikeutuvat. Kuoren alla olevassa nilassa tapahtuu latvuksessa syntyneiden yhteyttämistuott eiden virtaus kohti juuria, mihin ne kertyvät turvaamaan seuraavan vuoden kasvua. Vauriot voivat olla hyvin rajuja, mutt a kaikilta osin ne eivät näy päällepäin. Voiko koivumme muistaa salaman siten, ett ä kasvu alkaa vasta myöhemmin. Korkeat lämpötilat ja räjähdysmäiset voimat vahingoitt avat puun elintärkeitä rakenteita ja toimintoja. Koivun runko ja yksi oksa saivat pahoja palovammoja
Pyrstöjen alaosan muoto vastasi löytämääni kuvaa, jossa oli amerikantilhi Bombycilla cedrorum. Hyväksytt yyn havaintoon vaaditaan tarkka kuvaus havaintohetkestä ja havaituista tuntomerkeistä sekä nykyisin yleensä myös valokuva taikka äänite, jos lintua ei ole nähty, mutt a kuultu hyvin. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä eläin kaivaa maa-ampiaisten pesän auki ja kennot maan pinnalle. Kun linnut lensivät lähelle, huomasin, ett eivät niiden pyrstöjen alaosat olleet punertavia, kuten tilhillä tavallisesti. Kuvan kauniisti erott uvan lumijäljen on ilman muuta jätt änyt jokin kanta-astuja, minkä osoitt avat selvästi erott uvat viisi eteen suuntautuvaa varvasta. Näin selvästi ainakin kolmen yksilön pyrstöt. Näätien näkyminen takapihallanne viittaa kyllä vahvasti siihen, ett ä tämä monipuolista eläinja kasviravintoa käytt ävä petoeläin saattaisi olla jälkien takana. Suomen kanta-astujat ovat karhu, ahma ja mäyrä. Ihmiskäsi vieressä antaa mitt akaavaa – jälki ei ole läheskään ihmiskäden kokoinen. JUHA VALSTE Näin uudenvuodenaatt ona Savossa noin kahdenkymmenen linnun tilhiparven. Maa-ampiaisten ja -mehiläisten sekä kimalaisten maapesiä kaivaa ylös maasta hunajaa ja toukkia saadakseen ainakin neljä suomalaista eläintä: mäyrä, mehiläishaukka, näätä ja karhu. On siis eritt äin epätodennäköistä, ett ä parvi amerikantilhiä harhautuisi Suomeen. . Yksinäinen lintu on harhautunut Atlantin yli Islantiin kolmesti ja Iso-Britanniaan seitsemän kertaa monien vuosikymmenten aikana. . Jos karhu olisi käynyt apajalla, jälki olisi ollut niin krouvia, ett ei olisi tarvinnut juuri kysellä tekijää. JUHA VALSTE M ER JA OT RO N EN / VA ST AV AL O Suomessa elävillä tilhillä on punaruskea alaperä. Suomessa ei ole tavatt u amerikantilheä, joka on lähisukulainen meidän tilhellemme ja siis hyvin samankokoinen, -muotoinen ja -värinen. . Sama pätee ahmaan, sillä ahman etujalan jälki on melkein kymmenen ja takajalan jälki noin 12 sentt imetrin pituinen. SEPPO VUOLANTO Minkä eläimen jälki tämä on. Se on myös Euroopassa äärimmäisen harvinainen harhailija. Kanta-astujan jälki Maapesät kelpaavat monille JO U N I LE IN O N EN H EI KK I RY TK Ö N EN / VA ST AV AL O Näätä osaa hyödyntää monenlaista ravintoa.. Tulivatko tilhet rapakon takaa. Siis jäljelle jää oikeastaan vain mäyrä, jonka jälki on suunnilleen viiden sentin pituinen. BirdLife Suomen rariteett ikomitea tutkii havainnot Suomessa tavatuista harvinaisuuksista, kun havainnoitsija ilmoitt aa tavanneensa linnun. Jos havainto hyväksytään, lisätään tieto Suomen lintujen luetteloon. Tavallisin kaivett uja hyönteispesiä jälkeensä jätt ävä eläin on mäyrä. Karhu jää oitis pois, sillä jälki on aivan liian pieni. Näätiä on paikalla näkyvnyt. Kaikki neljä mainitt ua lajia syövät erityisen mielellään hyönteisten varastoimaa mett ä. Onko meillä amerikkalaisia tilhiä
Patikkapolku kulki vieressä. Säätiö jakaa useampia pienehköjä apurahoja säätiön tarkoitusta edistäviin hankkeisiin. Kuvassa keuhkosammalien lomassa kasvaa hentoa lehväsammalta. älä ilmastoa. rakentamiseen. Vuonna 2023 jaetaan noin 10 000 € pääosin käytännön toimintaan, joka tukee luonnonsuojelua ja perinnemaisemien säilymistä. Se on itukori, jossa kehitt yvät sammalen itujyväset eli suvuttomat lisääntymiskappaleet. Nuoli osoitt aa keuhkosammalen itukoria. K Y S Y L U O N N O S TA Mikä tämä kasvi on. Suvullista lisääntymistä varten sekovarresta nousee sateenvarjomaiset munaja siitt iöpesäkkeistöt. ). Keuhkosammalta elää kaikkialla maailmassa lauhkeilla ja viileillä alueilla, ja Suomessakin se on yleinen. Kuvassa näkyy sekovarren pinnalla pieni kuppimainen rakenne. 66 suomenluonto.fi Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnon mukaisen viljelyn edistäminen ja perinnemaisemien vaaliminen. Vuonna 2023 yksi apuraha voidaan myöntää myös useampivuotiseen hankkeeseen. Keuhkosammalet ovat kaksikotisia, joten munaja siitt iöpesäkkeet ovat eri yksilöissä. Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero, jonne apuraha maksetaan. Kuvassa oleva seuralaislaji on kollegani Kimmo Syrjäsen mukaan todennäköisesti lett olehväsammal (Rhizomnium pseudopunctatum). Apurahaa saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2023 loppuun mennessä. Päätökset julkistetaan ja apurahan saajille ilmoitetaan viimeistään toukokuussa 2023. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Alalaji palokeuhkosammal löytää tiensä myös paloalueille. polymorpha). Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen. Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Hakuaika päättyy 31.3.2023, ja vapaamuotoiset hakemukset, joista tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttö tarkoitus (käyttösuunnitelma ja kustannusarvio) tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com. Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Hanna Halmeenpää (hanna.halmeenpaa@sll.. Leveälehtisen kasvin näköinen eläjä on maksasammaliin kuuluva keuhkosammal, tarkemmin rantakeuhkosammal (Marchantia polymorpha subsp. . Keuhkosammalia kasvaa monenlaisissa kosteissa elinympäristöissä, kuten lähteiköissä, rannoilla ja puutarhoissa. TERHI RYTTÄRI Kostean paikan keuhkosammal SH U TT ER ST O CK JA SI RP A RU OT SA LA IN EN -N IS KA N EN SH U TT ER ST O CK JA SI RP A RU OT SA LA IN EN -N IS KA N EN Leveälehtisen keuhkosammalen sukusolupesäkkeet muistutt avat sateenvarjoa (pieni kuva). Termex-Selluvilla – jo yli 35 vuotta lämmöneristystä suomalaisiin koteihin 19 8 8 -2 2 3 www.termex.fi Tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: Tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin:. Se kasvoi Pyhä-Luoston kansallispuistossa puron tai muun vastaavan metsässä olevan veden reunalla lehväsammalten kanssa
ÄÄNESTÄ . Tuomo Kesäläisen kirjan Suomen upeimmat patikointipolut (Kartt akeskus 2022) voitt i Milla Nummela Nokialta. Silloin monet vesilinnut ja kahlaajat saavat suuria poikueita. Allit ja sopulit kytkeytyvät toisiinsa petoeläinten kautta. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N EDELLINEN NUMERO Hakuaika 1.2.-31.3.2023 Hae apurahaa LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON monimuotoisuutta Suojellaan LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON LUONNON Suojellaan yhdessä VUOKONLUONNONSUOJELUSAATIO.FI www.ruskovilla.. – Pirkko Heikinheimo Täydennys Sanginjoen mastometsässä -jutun (SL1/23) lähteenä on käytetty muun muassa Ari Rajasärkän artikkelia Oulun Sanginjoen ulkometsän linnusto ja alueen suojelu (Linnut -vuosikirja 2021). Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 1/2023 paras jutt u oli Missä eläimet ovat. Liikun metsässä päivitt äin, ja talvella on hauskaa seurata eläinten jälkiä, joita löytyy paljon täällä maaseudulla. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.2.2023. 12 ihmetytti väite, että allien pesimätulos heikkenee harvenevien sopulivuosien seurauksena. Jopa karhun jäljet olen bongannut. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Eettisesti kestävä metsästys jäljittelee petoja ja pyrkii poistamaan heikot ja erottuvat yksilöt. – Janda Käyhkö, Vihti Kestävää metsästystä Suomen Luonnossa 10/2022 oli artikkeli Kiehtovan väriset. Osallistujien kesken arvotaan Jorma Luhdan ja Markus Varesvuon kirja Tunturipöllö (Docendo 2022). Kun sopuleita on runsaasti, pedot keskittyvät sopulien pyytämiseen. Allit ja sopulit Numerossa 1/23 s. Miksi ne tulisi säästää. Kiinnostava artikkeli, opett avainen. Aihe kiinnostaa, sillä emme mieheni kanssa edes tienneet niitä olevan Suomessa. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Kirjoittaja ei perustele mielipidettään. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. X-kromosomin mutaatio innostaa lukemaan siitäkin aiheesta enemmän. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Ihminen on taipuvainen suosimaan erikoisia yksilöitä, mikä näkyy esimerkiksi koirarotujen terveys tilastoissa. Ei ole biologisesti kestävää perustetta suosia erikoisia yksilöitä. Metsästäjien tulee suosia saaliina populaation heikoimpia tai erottuvampia yksilöitä ja jättää metsästämättä luontaisesti menestyvät. – Virpi Kokkinen, Kärväsjärvi Jutt u innosti lähtemään jälkien bongausretkelle! – Kirsi Anias, Alavieska Salaperäinen metsäsopuli Huippukirjoitus metsäsopuleista. Lämmintä luomumerinovillaa keväthangille.. Leukistiset riistaeläimet voi poistaa, jos kantaa hoidetaan metsästämällä. – Toimitus Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Se päättyy pohdintaan, miksi poikkeavan väristä ei säästetä metsästykseltä
Suosituksen tutuin osa on ehkä kotivara. Etukäteen on hyvä miettiä, miten voi kuunnella uutiset ja vastaanottaa viranomaistiedotteet tai mistä makuupussit löytyvät. Arkea voivat sotkea myös pienemmät ja paikallisemmat tapahtumat. Esimerkiksi sähkölinjojen myrskyvahingot tai vedenjakelujärjestelmään pujahtaneet bakteerit voivat aiheuttaa harmia isolle joukolle kotitalouksia. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi VIIME VUOSINA on joutunut oppimaan, että tuttu ja tasainen elämä voi hetkessä muuttua epävarmemmaksi. Arjen varautumisen taidoille on käyttöä poikkeustilanteissa. Poikkeusoloissa pärjää parhaiten, kun mieli pysyy hyvänä. Varautuminen on silti muutakin kuin ruokahuoltoa, sillä esimerkiksi pitkittyTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Kaappeihin kannattaakin varata myös pitkään säilyviä herkkuja ja sähköstä riippumatonta ajanvietettä, vaikkapa lautapelejä ja kiinnostavaa luettavaa. Koronapandemia ja maailmantilanteen epävakaus ovat heijastuneet ihmisten elämään. ta ja pullovettä. Tavaroiden paikat kannattaa käydä läpi koko perheen kanssa. Puoli miljoonaa ihmistä oli lisäksi käynyt taskutai otsalamppuostoksilla ja melkein yhtä moni täydentänyt lääkekaappiaan. Suosituksen mukaan kodeista pitäisi löytyä tietoa, taitoa ja tarvikkeita vähintään kolme vuorokautta kestävään itsenäiseen selviytymiseen. Kyselyyn vastanneiden toimet ovat linjassa viranomaisten ja järjestöjen laatiman niin sanotun 72 tunnin varautumissuosituksen kanssa. SPEK:n varautumisen asiantuntija Essi Kulju kannustaa pohtimaan myös henkistä hyvinvointia. Yllättäviin häiriötilanteisiin on fi ksua varautua, ja näin ovat monet tehneetkin. Kotivarassa vara parempi nyt sähkökatko vaikuttaa muun muassa lämpimänä pysymiseen, tiedonsaantiin, vedentuloon ja käymälän käyttöön. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) teettämän kansalaiskyselyn tulosten mukaan lähes miljoona suomalaista oli kevään 2022 aikana hankkinut kotiinsa aiempaa enemmän elintarvikkeiArjen varautumisen taidoille on käyttöä poikkeustilanteissa. Arjen varautumisen taidoille on käyttöä poikkeustilanteissa. Sillä tarkoitetaan kolmeksi vuorokaudeksi riittävää määrää hyvin säilyvää, syöntivalmista tai pienellä vesimäärällä kypsennettävää ruokaa sekä pullovettä. Sähkökatko voi yllättää silloinkin, kun perheen aikuiset eivät ole kotona
Kerää metsän antimia ja kasvata ruokaa itse. 4. Hanki varastoon pullovettä sekä kannellisia astioita tai kanistereita järjestettyä vedenjakelua varten. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Varaudu häiriötilanteisiin 1. Kuivatuista herneistä turpoava maukas ruoka sisältää paljon hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa – ainakin vegeversiona. Käytä tuotteita arjessa ja täydennä varastoa tarpeen mukaan. Tankkaa vesivarastot Ihminen tarvitsee vettä vielä nopeammin kuin ruokaa. Huolehdi lapsista ja vanhuksista ja ulota huolenpito myös naapurin mummoon. Juomaveden tarve on vuorokaudessa 2 litraa. 3. ROKKAA LUSIKKAAN Laskiaisen kunniaksi monessa kattilassa on porissut vanha kunnon hernekeitto. hiilikompensaatioinfo.fi KEHRÄYS KUNNIAAN Taitoliitto on valinnut kehräyksen vuoden 2023 käsityötekniikaksi. Valinnalla halutaan nostaa tietoisuutta langan, tekstiilien ja materiaalien syntytarinasta, työvaiheiden määrästä ja sitä kautta nostaa myös arvostusta materiaaleja kohtaan. 5. 2. taito.fi Pienet makupalat IS TO CK PH OT O KA PI N A OY IS TO CK PH OT O IS TO CK PH OT O. Kasvata ja kerää Varautumisessa kannattaa hyödyntää myös luonnon tarjoamia tuotteita. Hernerouheesta rokka syntyy nopeasti ilman liotuksia. Varsinkin arkkupakastimessa ruoat säilyvät useamman päivän, jos kannen malttaa pitää kiinni. Pienikin omavaraisuus auttaa ongelmatilanteessa eteenpäin. Sivustolla voi vertailla, kuinka kotimaiset, luontopohjaiset hiilikompensaatiokeinot täyttävät hyvän kompensaation kriteerit. Käytä jääkaapista ensimmäisenä helpoimmin pilaantuvat tuotteet, kuten kalat ja lihat. fi neli.fi PÄÄSTÖT TASAPAINOON Luonnonvarakeskuksen Hiilikompensaatioinfo-sivustolle on koottu tietoa vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta Suomessa. Kotivara on tavallista ruokaa Kotivara ei ole epämääräinen hätälaatikko, vaan ruokaa, jota perheessä muutenkin syödään. Näin kierto säilyy, ruoka ei vanhene eikä hävikkiä synny. Turvaa myös läheisille Terveen aikuisen ihmisen pitää häiriötilanteessa pystyä auttamaan myös läheisiään. Älä päästä kylmää karkuun Sähkökatkon aikana kylmälaitteiden ovia ei kannata aukoa turhaan. Vinkit antoi Maaja kotitalousnaisten Keskuksen järjestöpäällikkö Helena Velin. Tietopalvelu on suunnattu hiilikompensaatiopalvelua ostaville ja myyville yritykselle sekä kuluttajille
Heinolan Lintuhoitola 60 vuotta -näyttely Heinolan kaupunginmuseossa 9.4. saakka, heinola.fi Ihminen ja luonto Kuvajournalisti Miikka Pirisen näyttelyn Likainen työ kuvat vievät Yhdysvaltojen hiilikaivoksiin ja Suomen turvekentille. Akvarelleja -näyttely Kolin luontokeskuksen Ukon Galleriassa 30.3. Näyttely antaa kasvot turpeennostajil le sekä hiilenkaivajille, joiden elämä on murrospistees sä ilmastokatastrofin ja alan ammattien tulevaisuuden vuoksi. K U LT T U U R I Palokärki on yksi Mariana Nordgrenin akvarelleista. Näyttely tarjoaa laajan katsauk sen alueen linnustoon yleisistä harvinaisiin lajeihin sekä tietoa lajien taantumisen syistä. saakka, tyovaenmuseo.fi Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Siivet siveltimestä Kolin luontokeskus Ukon galleriassa on esillä taitei lija Mariana Nordgrenin akvarellitöitä PohjoisKarja lassa tavattavista lintulajeista. saakka, luontoon.fi/kolinluontokeskus/ Lintuhoitolan historiaa Heinolan Lintuhoitolan pitkään taipaleeseen ja juhla vuoteen pääsee mukaan Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä Heinolan Lintuhoitola 60 vuotta. Hoitolaan tuodaan 200–250 loukkaantunutta lintua vuosittain. Likainen työ -näyttely Työväenmuseo Werstaalla Tampereella 6.8
Teos valottaa niiden erilaisia luokittelutapoja. Sivuilta välittyy, kuinka huolellisesti ja intohimoisesti Karjalainen on kirjaa tehdessään paneutunut aiheeseen – niin kuin kaikissa muissakin kirjoissaan sen jälkeen. Kirjasta selviää myös se, että maassamme on kymmeniätuhansia lähteitä. Lähteitäkin on moneen lähtöön. suomenluonto.fi 71 K I R J AT MITEN KÄY VALTAMERTEN. Kirjalla oli suuri vaikutus siihen, että tein aiheesta myös syventävät opinnot. Aiemmin en tiennyt korennoista juuri mitään, mutta innostuin niistä luontokartoittajaopinnoissani. Lähteet ovat puhtaiden vesiensä ansiosta olleet tärkeässä roolissa ihmisten ja miksei eläintenkin elämässä. Hänen toisen runokokoelmansa Kaksi pimeää (Sammakko 2022) säkeissä puhuu vahvasti myös luonto. SAMI KARJALAISEN ensimmäinen kirja Suomen sudenkorennot (Tammi 2002) ja uudistettu laitos (2010) uusilla Suomesta löytyneillä lajeilla täydennettynä nostivat sudenkorentotietoisuuden Suomessa aivan uudelle tasolle. Podplay, Spotify vulta aina tähän päivään saakka. Mainiot kuvat ja tunnistusvinkit olivat aloittelijalle tärkeä apu opinnoissa. Jos retkellään osuu sattumalta tai pitkän etsinnän jälkeen lähteiseen paikkaan, se vetää aina jotenkin hiljaiseksi. Tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija Mia Rönkä on ansioitunut myös runoilijana. Vuoden ympäri sulana pysyvä lähde ja sen ympäristö muodostavat kiinnostavan elinpaikan aivan omanlaiselleen lajistolle. Historian havinaa Suojeltu!-podcastsarja kertoo suomalaisen ympäristötutkimuksen ja ympäristönsuojelun historiasta 1970-luvulta aina tähän päivään saakka. Sarja on suomenluonto.fi 71. JÄRKIEVÄIDEN JÄLJILLÄ. Innostus on myös jatkunut, ja viime kesänä sain kuvattua 50:nnen sudenkorentolajini Suomessa. Sarja on Maj ja Tor Nesslingin Säätiön 50-vuotisjuhlavuoden podcast ja sen on toimittanut Aino-Mari Tuuri. Tämä käy ilmi Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen teoksesta Pyhien vesien äärellä (Salakirjat 2022), joka on mainio tietokirja Suomen lähteistä. JOHANNA MEHTOLA Puhtaan ja raikkaan veden lähteellä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Tietoa, tunnetta ja järkieväitä Upeat sudenkorennot Ari Ahlfors on luontokuvaaja Raumalta. HIMMEÄNÄ HOHTAVAA. Pyhien vesien äärellä ei paljasta esiteltyjen lähteiden tarkkoja sijainteja, jotta niiden herkkä luonto saisi olla mahdollisimman rauhassa. Teos kuitenkin osoittaa, että lähdeluontoon voi hyvin tutustua myös kirjan sivuilta kiehtovia kuvia katsellen. Meribiologi Jessica Haapkylän teos Valtameret ja ilmastonmuutos (Minerva 2022) vie lukijan moniin eri maailmankolkkiin niin rannikoille kuin merenpinnan allekin. MAAN UUMENISTA pulpunneet vedet ovat kautta vuosisatojen herättäneet kiinnostusta ja kutkuttaneet mielikuvitustakin. Nämä maan uumenista pulppuavat maagiset vedet ovatkin olleet myös uhripaikkoja kansanperinteessä. Lähteiden merkitystä ympäröivälle luonnolle ja koko ekosysteemille käydään läpi, ja lähteiden suojelusta ja huonokuntoisten lähteiden ennallistamisesta kerrotaan myös. Ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkolan ja ravitsemustieteen väitöskirjatutkija Riikka Pajulahden lastenkirja Kestokamut järkieväiden jäljillä (Gaudeamus 2022) kuljettaa seikkailun kautta lapset ja aikuiset pohtimaan yhdessä ruokavalintoja ja muita ajankohtaisia kestävyysaiheita
KU VA : VE SA H U TT U N EN Astu luontotiedon aarreaittaan! Suomen Luonnon matkassa opit tuntemaan suomalaista luontoa. SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY suomenluonto.. /artikkelit/opitunnistamaan-pollojen-aanet/. Vinkkejä pöllönetsintään löydät tämän lehden sivulta 7 ja pöllöjen ääniä voit opetella tunnistamaan osoitteessa suomenluonto.. Juuri nyt kannattaa lähteä pöllöretkelle. Tunne luontosi Kevät etenee! Helmikuussa voit kuulla metsässä lehtopöllön naukuvan, viirupöllön haukkuvan ja helmipöllön puputtavan. Poikaset (kuvassa lehtopöllö) kuoriutuvat jo keväällä. /tilaa
Joku voi kasvaa pumpulissa, minä naavatupossa. AKUUTIN LUONTOKADON keskellä katse pitäisi kääntää myös luontoidyllin ulkopuolelle. P e k k a N i i t t y n e n Ihana itsepetos KU VA AN N A RI IK O N EN. Luonnontutkijan työ vie minut maamme komeimpiin luontokohteisiin. suomenluonto.fi 73 T ämän kolumnin ei pitänyt kertoa metsistä, koska moni osaa puhua niistä minua asiantuntevammin ja kauniimmin. TOKI TIEDÄN KOKEMUSTENI kuvastavan vain sitä marginaaliin sysättyä osaa luonnostamme. Tutkijana koen, että minun pitäisi olla haastamassa näkökulmiemme vinoumia, eikä suinkaan vahvistaa niitä, joten sisäinen ristiriitani on ruma. Sen sijaan ympärilläni hyörivät hömötiaiset ja kuukkelit luovat ikimetsäisen illuusion. Kampanja promoaa metsien kiistattomia terveysvaikutuksia ja aineettomia arvoja, joita kampanjan tahot ovat samaan aikaan aktiivisesti heikentämässä. Sitä metsien prosenttijengiä, joka onnistuu yhä kapinoimaan kulutusyhteiskuntaamme vastaan. Mutta metsistä päädyin lopulta kirjoittamaan. Luonnonsuojelualueet ovat mielenkiintoisia kohteita tutkia, kuinka ekosysteemit toimivat ilman ihmisen voimakasta puuttumista aineen ja energian virtoihin. Suojelluissa niemissä ja notkoissa ilahduttavat kasviharvinaisuudet saavat luontokadon tuntumaan kaukaiselta. Havahduin nimittäin siihen, miten harhainen luontokuvani on. Jopa metsäteollisuuden Metsien Suomi -maineenkiillotuskampanja nojaa viestinnässään suojelualueisiin ja luonnonmetsiin. Tämä on eittämättä arvokasta, mutta yhtä lailla tarvitsemme laajasti tietoa ja havaintoja myös ihmisen vaikutuksista. ”Joku voi kasvaa pumpulissa, minä naavatupossa.” Pekka Niitt ynen on luonnontutkija Helsingistä. Näinkö suojaan itseäni masentavalta todellisuudelta. Katson luontoa kulmasta, joka peittää useimmat aiheuttamamme ongelmat. Kauniin idyllinen luontokuvasto tyydyttänee monissa piilevän halun työntää päänsä pensaaseen. Materiaaleissa vilahtelevat ikoniset maisemat Oulangalta Kolille ja Aulangolle. Enkä usko olevani pohdintani kanssa yksin. Eli maisemat, joihin metsäteollisuus ei toivottavasti ikinä tule konekouriaan iskemään. Minua vaivaa siis perspektiiviharha. Kerään siis luontoelämykseni ja tutkimusaineistoni paikoissa, joissa metsäluonnon ahdinko on helppo unohtaa. Ehkä rikkumattomien kansallismaisemien sijaan suuntaan seuraavan retkeni raiskioille ja kipsisakka-altaille. Elonkirjon kuihtumiselta ei siis tarvitse edes sulkea silmiään, kun voi vain sukeltaa luonnon viimeisiin suojasatamiin. Myös sellaisille luonnontilaisuutta hipoville salomaille, joihin en tutkimusluvatta pääsisi
Itselleni vähän yllättävämpi mutta yhtä varma merkki lähestyvästä keväästä on sauvaluteiden ilmestyminen avantoon. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Päivän, parin päästä luteet ovat jälleen lähteneet omille teilleen ja avannonkin päivät ovat pian luetut.. En tiedä ajaako niitä jään alta väljemmille vesille hapenpuute, lisääntynyt valon määrä vai kenties jo vesissä runsastunut kasviplankton. Vuosittain korren pätkää muistuttavat sympaattiset sauvaluteet pöllähtävät kuin tyhjästä parveilemaan avantoon ja sen jäisille reunoille. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi HELMIKUU HELMIKUUSSA TIAISET virittelevät lauluaan ja auringon säteissä on jo suloista lämpöä
Tutustumme simppukaloihin, kuten pohjalla viihtyvään rasvakalaan. Simppu sentään! PE KK A TU U RI E N S I N U M E R O S S A. suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Luontokuvaajan vastuu Selkämerta tutkimassa Taviokuurna Tiilikkajärvi www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 3/2023 ilmestyy 16. maaliskuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i www.suomenluonto.?i Digitilaus: Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi www.suomenluonto.?i/digi Tutustumme simppukaloihin, kuten pohjalla viihtyvään rasvakalaan
Olemme julkaisseet noin tutkijoiden kirjoi amaa #muutos-artikkelia tai podcastia verkkosivuillamme ja lehdessä. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Ilmoi audu nyt #muutos-koulutukseen! Voit myös lukea #muutos-artikkeleita verkkosivuillamme: suomenluonto. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Suomen Luonto on vuodesta 6 koulu anut Koneen Säätiön tuella tutkijoita kertomaan tieteestä yleistajuisesti. i/muutoslehti. m u u t o s l e h t i . u tieto kuuluu kaikille. V I N J E T T I Palautusviikko – VE SA H U TT U N EN #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Suomen Luonto koulu aa tänäkin vuonna luontoja ympäristöaiheiden tutkijoita journalistien aja eluun ja työtapoihin. f i Tutki