Suomen Luonto 2/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LU O N T O T Y Ö S S Ä L A P IS S A . K A N A LI N T U JE N JÄ L JI LL Ä . K Ä R P Ä N E L Ä M Ä Ä . H IIH T O R E T K I S A IM A A LL A . IRTONUMERO 10,50?€ 2/2024 paikalla Talvella kärppä on alati liikkeessä, kun se etsii saalista.. TA LV E N T Ö R R Ö T TÄ JÄ T. Katse taivaalle Millaista on tähtiharrastus. K A U P U N K IN IS Ä K K Ä Ä T. Kärppänä paikalla TALVENTÖRRÖTTÄJÄT LUONTOTÖISSÄ AHMAN JA NAALIN PARISSA LAPIN TALVESSA KANALINTUJEN JÄLJET S U O M E N LU O N T O 2 | 2 2 4 P A LO K Ä R K I JA P U U K IIP IJ Ä . TÄ H T IH A R R A S T U S
KE VÄ TT A LV I Puhtauden lähettiläät KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES PULMUSPARVI SAAPUU muutolta lumisateen saattelemana. Pulmuset palaavat keväällä ensimmäisten muuttajien joukossa, mutta joutuvat sen jälkeen pitkään odottelemaan tunturinlakien paljastumista lumesta.
36 Metsäkanojen jäljillä Pertti Koskimies lukee metsäkanalintujen hankeen piirtämistä jäljistä niiden elämänkulkua. Kysyimme harrastajilta. PE TR I IIS IL Ä 62 Kysy luonnosta: Mikä tappoi mehiläisiä lumihangell e. 48 Taivaan vahdit Millaista on tähtiharrastus. 42 Erämaiden aarteet Luontopalveluiden Petri Piisilä taltioi työnsä ohessa Lapin talviluonnon lajeja ja upeita maisemia. Tässä UK-puiston toistaiseksi viimeinen ahma vuonna 2021. 54 Jäälakeuksien Saimaa Hiihtoretki Ruuhonsaarille paljasti talven hiljentämän Saimaan nelijalkaiset kulkijat. 26 Kärpän rytmit Kärpän elämä on sidoksissa myyrien runsauteen. Kun myyrien rytmi muuttui, alkoivat kärpän vaikeudet Suomessa. 16 Törrötän, siis olen Opi tunnistamaan talventörröttäjiä! Talvikasviretkellä Oulun Hietasaaressa. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Jonna Wood 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 2/2024 Petri Piisilä laskee työkseen Lapin suurpetojen lumijälkiä. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kiipijä tikan pöydässä Puukiipijä viihtyy palokärjen apajilla ja nappaa pienet makupalat. 34 Kaupunkien rohkeat nisäkkäät Yllättävän moni eläin viihtyy ihmisen naapurustossa. 42
Tässä numerossa Huhta on oppaana talventörröttäjäretkellämme Oulun Hietasaaressa. Suomen Luonnossa hän työskentelee verkkotuottajana ja vastaa lehden monipuolisista verkkosivuista ja somekanavista. i/tietosuojaseloste. klo ), tilaajapalvelu@sll. Myös artikkelin kuvat ovat Huhdan käsialaa. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. 83. Tässä numerossa esillä on hitaammin tehty kuvasarja, joka käsittelee tähtiharrastajia ja tähtiretkien lumoa. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSCserti ikaa i. Anni Savolainen, valokuvaaja ja toimittaja Turussa asuva Anni kuvaa pääasiassa uutisia, tapahtumia sekä erilaisia henkilökuvia yrityksille, viestintään ja yksityishenkilöille. i palaute@suomenluonto. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Vikkeläliikkeisen kärpän tuntee mustasta hännänpäästään. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Lajin kuulumiset sivuilla 26–33. KANSIKUVA: VILLE HEIKKINEN Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Annakaisa Vänttinen, verkkotuottaja Annakaisa kuvasi retkijuttuun dronella Saimaan Ruuhonsaarten talvisia maisemia. i Päätoimitt aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimitt ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuott ajat Annakaisa Vän inen Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. Ari-Pekka Huhta, kasviekologi ja tietokirjailija Oulun yliopiston museomestari on perehtynyt talvikasvien maailmaan ja tehnyt niistä kaksi tietokirjaakin, Talventörröttäjät (Vastapaino 2015) ja Talvikasvio (Vastapaino 2022). Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N AR IPE KK A H U H TA , AR IPE KK A H U H DA N KU VA JO H AN N A M EH TO LA AN N AK AI SA VÄ N TT IN EN 16 AN N I SA VO LA IN EN 48 54 Ruuhonsaarten videot näet jutun digiversiosta osoitteessa suomenluonto.?. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Hän koluaa Saimaan sokkeloita suksien lisäksi myös retkiluistimilla ja veneellä, sillä kesämökki ja lapsuusmaisemat sijaitsevat Savonlinnassa. Juttu syntyi kiinnostuksesta tähtiin, aikuisten harrastuksiin sekä asioihin, jotka nostavat ihmisen arjen yläpuolelle
Pakkasjäristyksiä syntyy eniten tilanteissa, joissa lämpötila laskee nopeasti suojan puolelta reilusti pakkaselle. Halkeamisesta saattaa myös kuulua paukahtavia ääniä. Kuuntele jään ääniä osoitteessa suomenluonto.fi/uutiset/ jaan-aania/. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi NOPEASTI JÄÄTYVÄ vesi valtaa tilaa voimalla. Tunne maan järinä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Lämpötilan jyrkkä pudotus voi saada maan järisemään. Ilmiölle al iita paikkoja ovat auratut tiet ja kosteikot. Tutkijat kuitenkin yllättyivät huomatessaan, miten suuri merkitys soilla ja ojilla oli. VINK KI Jään aiheuttamat paukahdukset ovat tuttuja etenkin järvija merialueilla. Järistyksen voi kokea itse. Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos saattaa saada järistykset yleistymään, sillä kuumeneva ilmasto on saanut sään ääri-ilmiöt yleistymään. Oulun yliopisto ja Geologian tutkimuskeskus julkaisivat syksyllä tutkimuksen jäätymisen aiheuttamista järistyksistä ja niiden vaikutuksista rakennettuun ympäristöön. Jääkansi elää vaihtuvien lämpötilojen mukaan, se kutistuu ja laajenee. Märkä maa voi jäätyessään ratkeilla rikki. Yliopisto tiedottaa, että lumesta puhdistetut tiet ovat alttiita pakkasjäristyksille, ja aiemmin niiden oletettiin olevan järistysten päälähde. Oulun yliopiston ja Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoiden tavoitteena on luoda järjestelmä, joka voisi ennustaa pakkasjäristyksiä maaperäaineiston ja satelliittidatan pohjalta. ”Havaitsimme, että pakkasjäristysten eli jääjäristysten päälähteet ovatkin soilla, kosteikoilla ja alueilla, joilla on korkea pohjaveden pinta tai joihin vesi kertyy”, geofysiikan professori Elena Kozlovskaya kertoo tiedotteessa. Maa järisee samaan tapaan kuin tavarajunan täristäessä ohi. ”Pakkasjäristysten liikkeet näyttävät tapahtuvan soita ja ojia myöten, eli ne johtavat järistyksiä”, Kozlovskaya kuvaa. Tutkimuksessa osoitettiin, että pakkasjäristysten aiheuttamat repeämät voivat vahingoittaa rakennuksia, kellareita, putkistoja ja teitä
2 S E U R A A HAVAI NTOJA JA ILOITSE PIENESTÄ. Monet uskomukset liittyivät luontoon. Kevään enteitä saattoi lukea räystäiltä riippuvista jääpuikoista eli Matin parroista. Matin päivään helmikuun lopulla liittyy useita vanhoja kansanuskomuksia. ”Joskus korppipari heittäytyy vapaaseen pudotukseen kieppuen holtittomasti, välillä toistensa jaloista kiinni pitäen.” Soidinmenot jatkuvat myös maassa, kun linnut pörhistelevät ja kumartelevat toisiaan kiertäen. Tiira.. Päivää kutsuttiin ensimmäiseksi kevätpäiväksi, ja silloin ennustettiin alkavaa kevättä. Honkalinna kertoo, että tällaiseen soitimeen liittyvät myös mitä moninaisimmat ja kiehtovimmat äänet. Helmi–maaliskuu on Etelä-Suomessa jo murrosaikaa, kun talvi alkaa pikkuhiljaa väistyä kevään tieltä. Luonnon herätessä kuvaajan kannattaa siis olla jo maastossa. Luontokuvaaja ja kirjailija Mika Honkalinna tuntee lintulajin hyvin ja kertoo, että soitimen näkyvin osa on taitolento. Tali-, sinija kuusitiainen ovat tiaisista yleisimpiä, mutta onnekas voi löytää linssiinsä myös hömö-, töyhtötai pyrstötiaisen. Parran pituus Matin päivänä oli suoraan verrattavissa kevään pituuteen: pitkät jääpuikot tiesivät pitkäksi venyvää kevättä. Varsinkin metsässä ääni on ensimmäinen, jonka linnusta havaitsee, joten kuvaajan kannattaa opetella tunnistamaan ääniä. Miten taltioida alkukevät, Julius Isotalo?. ”Korppipari lentää tiiviisti yhdessä ja päästää nopeita, kiivaita kra-kra-kra tai krok-krok-krok -huutoja.” Linnut voivat myös kiepahtaa kyljelleen tai selälleen ja tehdä lyhyitä syöksyjä sekä syviä koukkauksia. 3 ÄÄNEN PERUSTEELLA. Myös auringonlasku voi tarjota upeita valoja. Tähän aikaan niitä ja muita saapujia voi tarkkailla etenkin sulapaikoilla ja pelloilla. Vuoden luontokuva 2023 -kilpailun nuorten sarjan voittaja julkaisee otoksiaan Instagramissa. Varhaiskeväisen metsän äänimaisemaan kuuluvat tiaiset. Nouseva aurinko maalaa maisemat pehmeän kultaisiksi. WWF valitsi kirjan sen ilmestymisvuonna vuoden luontokirjaksi. suomenluonto.fi 7 Helmikuussa alkaa korppien kevätsoitimen aika. Kuvaan etenkin lintuja. Oleellista on lähteä aikaisin liikkeelle. Kun aurinko nousee, luonto on vilkkaimmillaan ja kuvaajalle on paras valo. Ihaile korppien soidinta Ennusta tulevan kevään pituus VINK KI Lue lisää korpista sekä linnun ja ihmisen välisestä suhteesta Mika Honkalinnan kirjasta Korppiretki (Maahenki 2015). -palvelusta voi katsoa muiden havaintoja ja löytää vinkkejä omille reissuille. 24.2. Ensimmäiset kiurut ja laulujoutsenet ovat minulle kevään kohokohtia. Esimerkiksi karhun sanottiin heräävän Matin päivänä talviunilta. 1 AURINGONNOUSUN AIK A AN. Ne ovat kauniita ja usein pelottomia kuvattavia
Sivuilla 36–41 Pertti Koskimiehen vinkkejä kanalintujen jäljille osuville. Se oli hyökkäyksillään aiheuttanut mustelmia useammallekin suksijalle. TOKI YKSINÄISIÄ ”hulluja” metsoja tavataan säännöllisesti, mutta tässä tapauksessa vaikutti siltä, että latu oli vain satuttu vetämään keskelle ihan tervejärkisen, mutta syystäkin kiukkuisen ukkometson alkukeväistä soidinpaikkaa. Paikalla oli jäljistä päätellen käynyt koppelo tai parikin, joten kovinkaan hullulta homenokan toiminta ei vaikuttanut. METSO OLI PÄIVYSTÄNYT tunturin rinnemetsässä, ja pienellä jälkien hakemisella löytyi soidinkumpu, jolla metso oli pitänyt tanssiesitystään. Useimmiten se taittaakin taivalta jalkapatikalla – harvoin näkee lentäviä ukkometsoja. NYT HOMENOKKA ei ollut paikalla, mutta sen tuoreet jäljet nousivat metsäistä tunturinrinnettä ylös. 8 suomenluonto.fi MUUTAMA VUOSI sitten Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kevätsesongin aikaan erään latureitin varrella häiriköi hiihtäjien kertoman mukaan niin sanottu ”hullu” metso. Ensin pari sataa metriä, sitten puolisen kilometriä ja yhä eteenpäin. Pohdiskelin miksei lintu lentänyt vaan jatkoi kävelyään hangella. Kummulta ladulle oli ehkä 150 metriä, ja ladun toisella puolella oli maahan varisseista neulasista päätellen ollut linnun ruokailutai yöpymispuu, josta se aamuvarhaisella lienee aloittanut kulauttelun ja hiomisen ennen laskeutumistaan soidinkummulle. Seurasin suksilla hikipäissäni jälkiä ylämäkeen. Ukkometso on sen verran raskas otus, että lentoon lähteminen on sille melkoinen ponnistus. Päätin käydä katsomassa paikkaa. Täällä asustaa kelpo kukko! HANGELTA VOI lukea vaikka mitä. Sillä täytynee olla joku merkitys: hangelle piirtyy jälkiviestejä muille metsokukoille ja ehkä -kanoillekin. KEVÄTHANGILLA KÄYSKENNELLESSÄÄN homenokka laahaa siipiään maassa muuallakin kuin soidinareenalla. Jäljillä viestintää Päätoimitt aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T KA U N O KA U LA N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Äkäinen metsokukko laskee päänsä alas ennen hyökkäystä.
Talvilämpötilojen erot selittävät senkin, miksi saman lajin yksilöiden keskikoko ja -paino kasvavat etelästä pohjoiseen. Tämä käy ilmi yhteensä yli 289 000 rengastetun yksilön mittauksiin perustuvasta Helsingin yliopiston tutkijoiden johtamasta tutkimuksesta. Linnut pienenevät talvien lämmetessä hentynyt ja paino pudonnut 50 vuodessa Ruotsissa ja Suomessa. Siivenpituus ilmentää linnun ruumiinkokoa. Samaan aikaan talven keskilämpötila on lauhtunut noin kolme astetta nykyiseen neljään pakkasasteeseen. Pienet yksilöt saavat pienempiä poikasia, koska ruumiin koko on osittain periytyvä ominaisuus. Samaan aikaan talven keskilämpötila on lauhtunut Useiden talvilintulajien keskimääräinen siivenpituus on lyLinnut pienenevät Linnut pienenevät talvien lämmetessä TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO. Tällöin se on myös ketterämpi paetessaan petoja. Useiden talvilintulajien keskimääräinen siivenpituus on lyhentynyt ja paino pudonnut 50 vuodessa Ruotsissa ja Suomessa. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Talitiaiset ovat pienentyneet nopeammin lajin pohjoisilla kuin eteläisillä elinalueilla Suomessa ja Ruotsissa. Kylminä talvina suurikokoiset yksilöt pärjäävät pieniä paremmin, koska lämpöä haihduttava pinta-ala on pienempi suhteessa ruumiin tilavuuteen. Leutona talvena lintu syö ja varastoi ihonalaista rasvaa lämmön pitimiksi vähemmän kuin kylmänä. Yksilöiden keskikoko kutistuu etenkin silloin, kun edellinen talvi on ollut lauha, sillä tällöin pienetkin yksilöt säilyivät todennäköisemmin hengissä, Global Ecology and Biogeography -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo. Painoon taas vaikuttaa suoraan kuluvan talven kylmyys
Silloin Saimaan Haukivedelle vietiin 12 uutta tekopesää. Talkoita järjestävät myös Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Norpille on viety Itä-Suomen yliopiston hankkeessa 20–30 teko pesää vuosittain – tänä talvena pesiä on 32. Huonoina lumitalvina tekopesät ovat erityisen arvokkaita. Vuonna 2020 pesimäolot olivat vaikeat. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VAPAAEHTOISET KOLASIVAT saimaannorpille 250 apukinosta alkuvuodesta. Vaikka lunta on tänä talvena Saimaalla runsaasti, apukinokset päätettiin silti tehdä. Heikkona lumitalvena 2020 norpat kuitenkin löysivät vanerija muoviperustaiset tekopesät. Jos vuoden 2020 kaltaisia heikkoja jäätalvia sattuu useampia peräkkäin, kuuttien selviytyvyys romahtaa. Jokainen kinos on noin metrin korkuinen, viisi metriä pitkä ja kolme leveä. Kaikki kolatut apukinokset sulivat ennen aikojaan ja suurin osa kuuteista syntyi paljaalle jäälle. Viime talvena jääja lumiolot olivat norpille suotuisat jo toista vuotta peräkkäin, ja Saimaalla syntyi ennätykselliset sata kuuttia. Tämäkin talvi näyttää saimaannorpan pesintöjen suhteen lupaavalta. Pesistä keskimäärin miltei puolet on ollut norppien käytössä. Silloin noin joka kymmenes – joka viides kuutti syntyy apukinokseen. Vuositt ain talkoisiin osallistuu 250–300 henkeä.. Norppien pesimätulos selviää huhtikuussa, kun pesäpaikat on inventoitu. iin taas apukinoksia WWF:n talkoolaiset kolaamassa apukinosta Saimaalla. WWF:n vapaaehtoiset kolaavat 25 apukinosta eteläiselle Saimaalle, mutta kinoksia tehdään yhteensä jopa 250. Vähälumisina talvina tilanne on toinen. iin taas apukinoksia Vapaaehtoiset kolasivat apukinoksia saimaannorpille hyvästä lumitalvesta huolima a, sillä vesisateet saa avat sula aa luonnonkinokset. Apukinosten kolaaminen on suuri yhteisponnistus, jota koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVAT ANNAKAISA VÄNTTINEN JA WWF Norpille kola. Niistä yhdeksän oli asuttuja, ja yhteen syntyi myös kuutti. Ilmastonmuutos on saimaannorpalle suuri uhka sekä nyt että tulevaisuudessa. Lumipesä on tärkeä, sillä se suojaa kuuttia hyisiltä sääoloilta ja petoeläimiltä. Se oli toinen keino pesään syntynyt kuutti, ensimmäinen syntyi 2018. Luonnonkinokset kutistuvat vesisateessa muutamassa päivässä”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki. Siksi onkin tärkeää minimoida muut kuolleisuutta aiheuttavat tekijät, erityisesti norpille vaaralliset verkot, sekä vähentää norppien häirintää rantakinoksissa kevättalvella. Silloin jopa 80–90 prosenttia kuuteista syntyy apukinokseen tehtyyn lumipesään. Runsaslumisina talvina apukinosten käyttöaste jää pieneksi, sillä norpat suosivat luonnonkinoksia. ”Kymmenen vuoden aikana olemme huomanneet, että kinokset kannattaa kolata, koska talvet ovat hyvin vaihtelevia. Norpille kola
Onneksi asenteet ovat koko ajan muuttuneet myönteisimmiksi norpan suojelulle ja verkkokalastuksen rajoitusalueet ovat kasvussa. Pohjoiseen päin vaikutus on avoinna. Sisään tullut suolainen vesimäärä vastaa noin kolmannesta Suomen järvien yhteistilavuudesta. Häirinnän minimoimiseksi apukinostalkoissakin rantaan tehdään pisto, ja kinoksen kolaamisen jälkeen paikalta poistutaan nopeasti. Hakattavaksi on suunniteltu esimerkiksi Lapinjärvellä sijaitseva Ilveskallion metsä, joka on yksi Uudenmaan arvokkaimmista lintualueista, sekä Kuhmossa sijaitsevat Iso-Valkeisen rantametsät, joissa aio taan hakata vesistön suojavyöhykettä. . Veteen palautettavia kaloja on käsiteltävä varoen. ”Samaa luokkaa oleva tapaus on koettu viimeksi marraskuussa 2018”, toteaa Volker Mohrholz Saksan Warnemünden Itämeri-tutkimuskeskuksesta (IOW). Osa kohteista täyttää myös arvokkaiden metsien Metso-suojeluohjelman kriteerit. ANTTI HALKKA ”Vältä saarilla ja luodoilla liikkumista norpan pesimäaikana” Vuoden alussa voimaan astuneen kalastuslain uuden 58 a -pykälän avulla pyritään vähentämään kalojen kärsimystä. Kyse ei siis ollut tahallisesta häirinnästä vaan ajattelemattomuudesta. Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen instituutin SMHI:n tutkija Lena Viktorssonin mukaan suolainen ja hapekas vesi on saavuttanut eteläisen Itämeren syvänteet. Pyydetyt kalat on tapettava heti, eikä esimerkiksi pilkkiessä kaloja saa jättää jäälle kuolemaan. Pesän käyttö jatkuu, kunnes se sulaa keväällä. KOSMO KONTUNIEMI Uusi kalastuslaki vähentää kärsimystä Joulukuun lopulla Itämerelle virtasi noin 86 kuutiokilometriä Pohjanmeren suolaista vettä, kun länsituulet nostivat Tanskan salmien ulkopuolen vedenpintaa, ja ajoivat vettä itään. Suolaa siirtyi Mohrholzin mukaan veden kanssa nyt Itämereen 1,7 miljardia tonnia. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Herkkä kausi norpan pesinnän kannalta on tammi–huhtikuussa. JESSICA HAAPKYLÄ M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Laki koskee myös rapuja, jotka on tapettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Kinoksessa oli avanto, eli se oli norpan käytössä. Luonnonmetsätyöryhmän ja eri ympäristöjärjestöjen kartoittamia kohteita on yli 20. Itämeri oli vastaanottavassa tilassa, sillä sen vedenpinta oli itätuulijakson jälkeen alhaalla. Hakattavat kohteet ovat arvokkaita muun muassa siksi, että niiden puusto on vanhaa tai ne toimivat ekologisina yhteyksinä suojelualueiden välillä. Apukinosten tekemiseen tarvitaan viranomaisen lupa. Kelkkakuski ilmoitti vahingosta itse ja oli pahoillaan tapahtuneesta. ”Tämä riippuu siitä, miten paljon lisää tulee tammikuussa ja helmikuussa. Nyt näyttää jo tulleen täydennystä”, hän kertoo. Viivytykset kalojen tappamisessa sallitaan vain poikkeustapauksissa, kuten hankalassa kelissä tai troolija nuottakalastuksessa, jossa saaliskalojen määrä on suuri. Alkuvaiheessa pulssi näytti kehittyvän yhdeksi mittaushistorian suurimmista, mutta se jäi lopulta keskikoiseksi. Verkkokalastus tulisi kieltää Saimaalla kokonaan. Viime vuonna kelkkailija ajoi vahingossa norpan pesäkinoksen yli, jonka seurauksena kinos romahti. Itämeri sai suolapulssin Valtio hakkaa paljon luonnonmetsiä WWF Suomen suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki Metsähallitus aikoo hakata useita luontoarvoiltaan tärkeitä valtionmetsiä, kertoo ympäristö järjestö Greenpeace. Vuodessa noin kymmenen kuuttia hukkuu kalaverkkoihin. . Kelkkaile vain virallisella reitillä
Perämeri jäätyi kokonaan jo tammikuun alussa, ja Saaristomerelle muodostui jääsilta Ahvenanmaalle asti. Merijää laajempaa kuin aikoihin Kylmä alkutalvi toi Itämerelle jääpeitteen, joka oli tammikuun puolivälissä laajin vuosien 2010 ja 2011 jälkeen. Halli poikii myös luodoille, mutta norpalle maalle poikiminen on vain hätäratkaisu. Sisävesillä vaihtelevat jäät Pohjois-Suomen järvillä jäätä on 30–60, ja Eteläja Keski-Suomessa 30–40 senttiä, Suomen ympäristökeskuksen mittaukset kertovat. Jään paksuus on ajankohtaan nähden keskimääräinen tai hieman vahvempi. tammikuuta 2024.. Talven 2024 jäät näyttävät tuovan pitkästä aikaa jonkinlaiset poikimisjäät myös Saaristomerelle, Riianlahdelle ja Suomenlahdelle, joiden norppakantaa jäätalvien heikkeneminen uhkaa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kylmä alkutalvi toi Itämerelle laajan jääpei. een, mu. a sisävesillä jäätilanne on vaihteleva. Kovimman pakkasen väistyminen ja tammikuun jälkipuoliskon myrskyt ovat sittemmin vieneet osan pakkaskauden jäistä. Talvi toi merihylkeille poikimisjäitä Itämerennorppa ja harmaahylje synnyttävät kuuttinsa kevättalvella. ITÄMERI HYLKEE T JÄRVE T TEKSTI ANTTI HALKKA JA RIIKKA KAARTINEN KUVA ILKKA LASTUMÄKI 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Ruotsalainen jäänmurtaja Oden Perämerellä, noin 50 kilometriä Hailuodosta länteen 23. Itä-, Keskija Pohjois-Suomessa oli jäätymisen aikaan suuret virtaamat, minkä takia jää voi yhä olla heikkoa arvaamattomissa paikoissa
Avohakkuut ovat lajille erityisen haitallisia. RK Norjan suunnitt elemat syvänmeren kaivosalueet levitt äytyvät 280 000 neliökilometrin alueelle. Norja sallii syvänmeren kaivostoiminnan Norjan parlamentti hyväksyi syvänmeren kaivostoiminnan ensimmäisenä maana maailmassa. Koivun runsas siemensato yllytt i urpiaiset jäämään Suomeen, ja niitä on nyt laajasti ruokinnoilla. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Talitiainen ja harakka vähenevät Varpusella oli kaikkien aikojen heikoin talvilaskentatulos, ja talija sinitiainen ovat hieman vähentyneet jo 10–15 vuott a, summasi Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentt i Aleksi Lehikoinen tammikuussa talvilintulaskentojen tuloksia. Harakan väheneminen on monelle yllätys – laskentojen mukaan harakoita oli viimeksi näin vähän 1970-luvulla. Meriluonnon kannalta erityisen haavoitt uviksi ja arvokkaiksi arvioidut alueet. Oulun yliopistolla tehty pitkäaikainen ja tarkka tutkimus vahvistaa, e. Ennen kaivostoiminnan aloittamista lupahakemukset on hyväksyttävä Norjan parlamentissa. Käpytikkoja jäi Suomeen ennätysvaelluksen jälkeen. JESSICA HAAPKYLÄ KU VA T: SH U TT ER ST O CK KA RT TA : TE RO JÄ M SÄ PO H JA KA RT TA : IS TO CK TI ED OT : FI N AN CI AL TI M ES JA BA RE N TS W AT CH +11% Euroopanmajavan kannan kasvu Suomessa 2017– 2020, kertoo Suomen majavakantojen hoitoja hallintasuunnitelma. -50% Hömötiaisen väheneminen vuosina 1975–2022, kertoo Linnut vuosikirja 2022. AH Sademetsissä vähän valtapuulajeja Afrikan, Amazonin ja Kaakkois-Aasian sademetsien puulajeista vain 2,2 prosentt ia on yleisiä lajeja, jotka kuitenkin muodostavat jopa puolet metsien kaikista puista. Pieni määrä yleisiä lajeja helpott aa tutkijoita ennustamaan metsissä tapahtuvia muutoksia, Nature-lehdessä julkaistu tutkimus kertoo. HUIPPUVUORET. Eniten euroopanmajavia asustaa Satakunnassa Porista Kokemäelle sekä Porista pohjoiseen Merikarvialle ja Siikaisiin. Talvilintulaskenta perustuu havaintoihin yli 600 reitiltä. RK MUUTOK SIA Varpuset ”tirskuttavat” kovaäänisesti enimmillään viisitoista tuntia päivässä, asukas selvitti. ä tärkein syy vähenemiseen on metsätalous. Varpusten tirskutuksesta närkästynyt asukas vali. Kaivostoiminnalle altistettu alue kattaa peräti 280 000 neliökilometriä Norjan merialueesta. Laji on levinnyt uusille alueille Pohjanmaalla ja Rannikko-Pohjanmaalla 2000-luvulla. Huoli herkän syvänmeren ekosysteemin puolesta on valtava, sillä suurta osaa alueella elävistä lajeista ei vielä edes tunneta. Metallien tarve vihreässä teknologiassa vähenisi huomattavasti kierrätystä tehostamalla ja käyttämällä uutta teknologiaa. i lintujen laulusta Helsingin kaupungille, ja vaati toimenpiteitä varpusten häätämiseksi, kertoo Helsingin Sanomat 18.1.2024. Pohjan tuhoamisen lisäksi kaivokset aiheuttavat meluja valosaastetta. Urpiaisia ja käpytikkoja oli vuodenvaihteen talvilaskennassa paljon. Merenpohjasta etsitään metalleja, kuten litiumia, skandiumia, kobolttia ja nikkeliä, joita tarvitaan vihreässä teknologiassa, muun muassa sähköautojen akuissa ja tuulivoimaloissa. Harakan ja varpusen taantumisen taustalla on paljolti maatalouden muutos, kaupungeissa myös ruokinnan väheneminen. Hömötiainen ei pysty pesimään ilman lahoja lehtipuupökkelöitä. Päätös tehtiin ympäristöjärjestöjen, EU:n ja Ison-Britannian vastustuksesta huolimatta
Kun muutama yksilö keksii uuden ja helpon keinon löytää ruokaa, tapa voi alkaa hiljalleen levitä lajin sisällä. Ne kävivät tarkkoine nokkineen läpi kuorittua puuta ja napsivat suurpiirteisen palokärjen ohittamia kaarnakuoriaisten toukkia ja muita hyönteisiä. Sitten paikalle lehahti toinenkin. Kuitunen pitää lajien symbioosia joka tapauksessa mahdollisena. Palokärki antoi niiden touhuta. ”Palokärjellä on aika erilainen ruokavalio kuin puukiipijällä. Tällä vuosituhannella puukiipijät ovat myös löytäneet lintulaudoille ja jääneet niiden vakiovieraiksi.. Merta ajatteli, että kiipijän saaminen samaan otokseen on onnekas sattuma. Vuotta myöhemmin hän huomasi tamperelaisten harrastajakuvaajien palstalla, että sama ilmiö oli kuvattu kymmenien kilometrien päässä Valkeakoskelta. Ilmiö on uusi myös emeritusprofessori Markku Kuituselle, joka on tutkinut puukiipijää pitkään. Puukiipijät touhusivat tunteja tikan jäljissä. ”Yleensä puukiipijät vaihtavat puuta vähän väliä, mutta nämä olivat samassa koko päivän”, Merta sanoo. Välillä ne pudottautuivat puun juurelle tutkimaan pudonneita kuoren kappaleita. Jos tikka esimerkiksi etsii hevosmuurahaisia ja kiipijä hotkii vain pienemmät selkärangattomat, homma hoituu kivuttomasti, eli kilpailua ei synny.” Tällaista symbioosin muotoa kutsutaan kommensalismiksi eli pöytävierassuhteeksi. Kuvio kävi nopeasti selväksi. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Kiipijä tikan pöydässä TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA PETRI MERTA Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. S u h t e e l l i s t a D okumentaristi Petri Merta kuvasi Valkeakoskella palokärkeä Kolopesijät-elokuvaa varten, kun samalle rungolle lensi puukiipijä. Merta arvelee, että kyseessä voisi olla tuore ja vasta yleistymässä oleva ilmiö. äviäkin suhteita. Puukiipijä hyötyy palokärjestä, muttei toisaalta haittaa tikkaa millään tavoin. Kun sama toistui seuraavana päivänä, Merta ymmärsi, että lajien tai vähintäänkin yksilöiden välisen suhteen täytyi olla vakiintunut. Lintukirjoissa tai tieteellisissä julkaisuissa tällaista lajiparia ei kuitenkaan mainita. Palokärki kuori parhaillaan kuollutta kuusta latvasta alkaen ja etsi syötävää
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Petri Merran Kolopesijätdokumentt i on katsott avissa Yle Areenassa.
16 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT ARI-PEKKA HUHTA, JOHANNA MEHTOLA JA JARI NISKANEN / VASTAVALO TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT ARI-PEKKA HUHTA, JOHANNA MEHTOLA JA JARI NISKANEN / VASTAVALO TÖRRÖTÄN, SIIS OLEN TÖRRÖTÄN, SIIS OLEN TÖRRÖTÄN, SIIS OLEN Talventörröttäjät ovat hangesta esiin nakottavia kasvinjäänteitä, joissa elävää on vain siemenet. Ne tarvitsevat lunta ja jäätä levitäkseen uusille kasvupaikoille.
AR IPE KK A H U H TA TÖRRÖTÄN, SIIS OLEN. suomenluon to.fi Tutustu talven törröttäjä lajeihin ja DIGITILAAJ ILLE Vain kerran elämänsä aikana kukkiva karhunputki on koiranputkea rotevampi ja kookkaampi. suomenluonto.fi 17 Tutustu talventörröttäjä lajeihin ja katso video, miten talviasuis en rantakukan tunnistaa
Huhta nappaa seittitakiaisen käteensä ja murtaa kuihtuneen kukkamykerön auki. ”Ovatpas nämä mykeröä ympäröivät kehtosuomut nyt jäisiä.” Kehtosuomuissa on koukkukärjet, jotka tarttuvat niin ohi kulkevan eläimen turkkiin kuin retkeilijän villasukkaankin – kuin takiainen. Siemenet tipahtaisivat lähelle kasvia märkään lumeen, eivätkä ne pääsisi levittäytymään kauemmas esimerkiksi kovaa hangen pintaa pitkin tuulen mukana”, Huhta sanoo. Hän ajaakin pyörällä vastaan ja huikkaa: ”Ootko Johanna?” ja kurvaa ajopelinsä parkkipaikan reunalle. Talvella, niiden toisessa elämässä, kasveja voi kutsuakin toisella nimellä. Siementen täytyy siis odotella pakkasten paluuta, jolloin ilmakin on kuivaa. Ala keräämään talvikasviota ja laita ylös löytämäsi ja tunnistamasi lajit. Ari-Pekka Huhdan satulalaukun sisältö päätyi hankeen riviin. Edellisviikon 30 asteen pakkaset ovat muisto vain, ja nyt lämpömittari näyttää muutamaa plusastetta. 2. ”Nyt on aivan liian kosteaa. Talventörrött äjän luokse joutuu usein kahlaamaan lumessa. Talventörröttäjien tunnistamiseen opastavassa kirjassaan Talvikasvio (Vastapaino 2022) Huhta kirjoittaa, että tekstiiliteollisuuden vallankumouksellinen tarrakiinnitys on keksitty juuri takiaisen koukkukärkisistä kehtosuomuista. Pue lämpimästi päälle ja laita pitkävartiset saappaat. Painava lumisessa metsässä raakkuu varis ja talitiaiset pyrähtelevät puusta puuhun. Hän esittelee ne ja asettelee kasvit sitten riviin hankeen pystyyn. Ne ovat talventörröttäjiä eli kasvinjäänteitä. ”Keräsin törröttäjiä jo tuossa tullessani”, Huhta sanoo ja kaivaa nipun kuolleita kasveja satulalaukustaan. Niissä on elävää ainoastaan siemenet – mikäli ne ovat vielä tallella. Muista ott aa retkelle myös hyvät eväät mukaan! O ulun Hietasaaren metsä on hiljainen. Kävelen juuri Hietasaaren länsirannalle, jossa minulla on törröttäjätapaaminen Oulun yliopiston talvikasvidosentti Ari-Pekka Huhdan kanssa. Siinä ne nyt jököttävät: ahdekaunokki, nurmikaunokki, puna-ailakki, kotkansiipi, seittitakiainen, huopaohdake ja väinönputki kaiken kesäisen komeutensa menettäneinä, mustan ja ruskean eri sävyissä kuin hiiltyneinä. Kerää törrött äjistä siemenkotia mukaasi vaikka kirjekuoreen ja tutki niitä kotona kaikessa rauhassa. 3. 18 suomenluonto.fi Aloita talvikasviharrastus! 1. Kiinnostavatko sinua rantojen, niitt yjen, metsien vai joutomaiden lajit. Jotkin niistä levittävät siemeniään sekä talvellä että kesällä. JO H AN N A M EH TO LA. Monet nyt pystyssä törröttävät ruohovartiset kasvit siementävät talvella hieman eri aikoihin. Valitse mieluinen retkipaikka. Ari-Pekka Huhdan satulalaukun sisältö päätyi hankeen riviin. Ota luuppi avuksi! 4. 5
Nokkonen Rantakukka T Ö R R Ö T TÄ J Ä K O U L U KU VA T AR IPE KK A H U H TA. RANTAKUKKA Lythrum salicaria Tuntomerkit: Latvatertt u tähkämäinen ja täynnä särmikkäitä kotia, varsi kova ja nelisärmäinen, runsaasti haaroja varren latvassa. Levinneisyys: Koko maassa yleinen typekkäiden kasvualustojen tunnuskasvi. Levinneisyys: Koko maassa rannoilla ja luhdilla pohjoisinta Lappia lukuun ott amatt a. Yhdessä kasvissa voi olla jopa kolme miljoonaa siementä. Nokkonen on kuitukasvi, jonka sitkeistä niinisyistä on valmistett u kangasta. Oulun Hietasaaren rannat ovat maankohoamisrannikkoa, joten rannat ovat avoimia. Tiesitkö. suomenluonto.fi 19 NOKKONEN Urtica dioica Tuntomerkit: Kaksikotinen kasvi, jolla hedeja emikasvi ovat eri näköiset. Tiesitkö. Hedekasvi talvella pelkkä ranka, emikasvissa nuokkuvat, munanmuotoiset kehälehdet säilyvät pitkään
Matalammat lajit ovat jääneet lumen ja jään alle, mutta korkeavartinen järviruoko on yhä voimissaan”, Huhta sanoo ja nappaa ruo’on päästä röyhyn eli kukinnon sormiinsa. ”Osmankäämin siemenet leviävät tehokkaasti tuulen mukana”, Huhta sanoo ja puhaltaa niitä ilmaan. Huhta kertoo, että yhdessä kasvissa voi olla jopa kolme miljoonaa oranssiin vivahtavaa siementä. Rannan tuntumasta löydämme vielä rantakukan, kesällä kauniin purppuranpunaisena hehkuvan tähkämäisen kukkijan. Silloin ilma on kuin lasia.” Vantteravartisia järviruokoja kasvaa rannalla runsaasti, ja niiden lomasta löydämme myös leveäosmankäämiä. ”Aijai. Jossain horisontin takana lepää Hailuoto. JO H AN N A M EH TO LA. Tämä on kova leviämään”, Huhta toteaa ja nappaa osmankäämin entisestä emikukkasykeröstä eli talvihedelmystöstä – tutummin pampusta – kiinni ja kääntää untuvahaivenelliset pähkylät näkyviin. ”Rantavoimat ovat käyneet täällä, joten törröttäjälajeja on nyt näkyvissä vähänlaisesti. Ne ovat siellä kuin pehmeän turkin sisällä. ”Täällä ovat vielä pikkuruiset siemenetkin paikallaan kuin patjan päällä. 20 suomenluonto.fi Mesiangervon tunnistaa tuoksusta Kun talvikasvidosentin pyörän satulalaukun sisältö on tutkittu ja törröttäjälajit tunnistettu, siirrymme Hietasaaren ja samalla Perämeren rantajäälle, josta jääkenttää avautuukin silmänkantamattomiin. Siitä voi erottaa pehmeitä, silkinkarvaisia hahtuvia. Sitä ei heti talviasussaan arvaisi samaksi lajiksi, mutta kasvupaikka sekä kasvin muoto, nelisärmäinen varsi ja kotien rakenne paljastavat sen pienen tutkimisen jälkeen kokemattomammallekin törröttäjätuntijalle. Ne lähtevät liikkeelle, kun kevätahava kuivine tuulineen ja auringonpaisteineen koittaa maaliskuussa. Ari-Pekka Huhta tutkii, onko tämä nokkonen hedevai emikasvi
Koiranputki pudott aa siemensä usein jo alkusyksystä. Hedelmäverhiöissä nystermät. Myös rytiksi kutsutt ua järviruokoa kasvaa runsaasti merenlahdissa ja jokisuistoissa. Tiesitkö. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 MESIANGERVO Filipendula ulmaria Tuntomerkit: Suppilomainen huiskilo, jossa siemenet kiinnitt yneet spiraalimaisesti toisiinsa. Tiesitkö. Poimuhierakan siemeniä on käytett y ravintona pula-aikana. Kasvin murskatut siemenet tuoksuvat myös talvella parfyymiseltä. Lehti 3–5-parinen, sahalaitainen, korkeus 1–1,5 metriä. Levinneisyys: Joka paikan talventörrött äjää tavataan koko maassa. T Ö R R Ö T TÄ J Ä K O U L U Mesiangervo Koiranputki suomenluonto.fi 21 KU VA T AR IPE KK A H U H TA. Levinneisyys: Kasvaa merenrannikoilla ja joutomailla, selvästi harvinaisempi kuin hevonhierakka. Varsi ontt o, oljenruskea ja uurteinen, tyveltä halkaisijaltaan noin 2 sentt iä. Tiesitkö. KOIRANPUTKI Anthriscus sylvestris Tuntomerkit: Sateenvarjomaisia sarjoja, joissa tummia noin sentin pituisia siemeniä pareitt ain. POIMUHIERAKKA Rumex crispus Tuntomerkit: Muistutt aa hevonhierakkaa, mutt a poimuhierakan talviset lehdet ovat typäkämmät. Levinneisyys: Koko maassa yleinen rantapensaikoissa, ojanpientareilla ja muilla kosteilla kasvupaikoilla
Ihan vieressä, en meinannut huomata. Rantametsiköiden liepeillä kasvaa kuitenkin myös tavallisia talventörröttäjiä, joita ei aluksi edes miellä miksikään törröttäjiksi. Siitä voi erottaa vielä vienon, mesiangervolle tyypillisen parfyymisen tuoksun. Se on hevonhierakkaa kovasti muistuttava poimuhierakka.” Huhta nostaa kummankin lajin siemeniä kämmenelleen. ”Myös tuoksu on joillakin lajeilla hyvä tuntomerkki”, Huhta paljastaa ja bongaa rantametsikön laidasta mesiangervon. Kymmenet punaruskeat hedelmäverhiön ympäröimät siemenet koristavat hankea tomeran hierakan ympärillä. JO H AN N A M EH TO LA Poimuhierakan (oik.) siemenissä on nystyjä, hevonhierakan (vas.) siemenissä taas ei.. Onko nokkonenkin törröttäjä. Sekin on talventörröttäjä, jonka voi tunnistaa niin varressa velttoina roikkuvista lehdistään kuin suppilomaisessa röyhyssä olevista hedelmistään – ja tuoksusta. Se ei olekaan mikään ihme, sillä Suomessa merestä paljastuu vuosittain uuttaa kasvualustaa runsaat seitsemän neliökilometriä. Poimuhierakka kun kasvaa alkuperäisenä juuri tällaisilla merenrannoilla.” Isossa poimuhierakassa voi olla jopa 17 000 siementä. Kasvin siemeniä onkin käytetty pula-aikana myös hätäruokana. ”Ja katsos, tuossahan on toinenkin hierakka. Pikkuisia mesiangervon siemeniä voi olla äkkiseltään hankala tunnistaa, mutta kookkaita hevonhierakan siemeniä ei. Hietasaaren rannat ovat maankohoamisrannikkoa ja kasvisto täällä on rehevää rantakasvillisuutta. No ainakaan se ei nyt polta”, Poimuhierakan (oik.) siemenissä on nystyjä, hevonhierakan (vas.) siemenissä taas ei. ”Tämä on varsinainen kuitukasvi, kun ei meinaa millään mennä poikkikaan. Mesiangervo karistaa noin kolmen millin pituiset, soikeat ja uurteiset siemenensä myöhään syksyllä ja niitä voi nähdä kierimässä hangella vielä lopputalvestakin. ”Tätä kun vähän ravistaa, niin siemenet irtoavat”, Huhta sanoo ja heiluttelee hevonhierakkaa varresta. ”Poimuhierakalla on hedelmäverhiöissään nystermiä, jotka mitä ilmeisimmin helpottavat siementen levittäytymistä veden mukana. 22 suomenluonto.fi Talventörröttäjäretkellä pitääkin kiinnittää huomiota kasvin kokoon, kasvutapaan, varren ulkonäköön, leh ti en ja kukkien jäänteisiin sekä hedelmän tai hedelmystön muotoon. Murskaamme kuihtunutta kukintoa sormissamme ja nuuhkaisemme. Sellainen on esimerkiksi kuolleita lehtiään roikottava, nahistuneen näköinen nokkonen
Osallistu Talventörr öttäjäkuvakisaam me Instagrami ssa ja voit voittaa Talvikasvi okirjan. Osmankäämien mehevää juurakkoa on käytetty ravintona. JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O KU VA T AR IPE KK A H U H TA. Levinneisyys: Tavataan koko maassa Lapin porteille saakka vesistöjen rantamilla, ojissa ja murtovesilahdissa. Tiesitkö. LEVEÄOSMANKÄÄMI Typha latifolia Tuntomerkit: Kahvinruskeat lieriönmuotoiset kukintopatukat voivat olla yli 20 sentt iä pitkiä, lehdet litt eät ja miekkamaiset. suomenluonto.fi 23 PUJO Artemisia vulgaris Tuntomerkit: Harmaanruskea, vankkavartinen ja runsashaarainen, suipon kartion muotoinen, mykeröstö pysty ja tertt umainen. Yhdessä kookkaassa yksilössä saatt aa olla 700 000 kukkaa. Levinneisyys: Typpeä suosiva joutomaiden laji, jota tavataan Pohjois-Lappiin saakka. Tiesitkö. @suomenluo nto T Ö R R Ö T TÄ J Ä K O U L U Pujo Leveäosmankäämi Urpiaiset etsivät talviasuisesta siankärsämöstä siemeniä ravinnokseen
Sarjakeltano on ulkomuodoltaan hyvin vaihteleva. Talvikasviharrastajalle joutomaa on kuitenkin unelmapaikka.” T Ö R R Ö T TÄ J Ä K O U L U Sarjakeltano KU VA T AR IPE KK A H U H TA JO H AN N A M EH TO LA Seitt itakiaisen siemenet ovat kukkamykeröiden suojassa. Tiesitkö. PIETARYRTTI Tanacetum vulgare Tuntomerkit: Sitkeän varren päässä ruskett uneet kukinnot tasalakisen sateenvarjon muodossa, lehdistä ja kukinnosta voi haistaa yrtt imäisen tuoksun myös talvella. Mutta etenkin linnuille talventörröttäjät tarjoavat maistuvaa siemenruokaa. Levinneisyys: Tavataan koko maassa muun muassa kangasmetsissä, kallioilla ja rannoilla. Kun maa peittyy lumeen ja jäähän, siihen aukeaa hyvä rata siemenille levittäytyä uusille paikoille”, Huhta kertoo. Ihmiset tuntevat kasvilajeja huonosti, saatikka kasvilajeja talviasussaan. Siitä tavataan 20 muunnosta tai alalajia. Pietaryrtt i. ”Talviselle kasviretkelle voi lähteä myös vaikkapa suksilla ja mennä sellaiseen paikkaan, johon on kesällä hankala kulkea – kuten esimerkiksi vetisille rannoille. Jääkö niistä joku törröttäjäksi. Hedekasvista on talvella usein jäljellä vain ranka, kun taas emikasvissa munanmuotoiset kehälehdet säilyvät pitkään. Siemenet ovat rasvapitoisia ja maultaan makeita.” Huhta on vetänyt jo aiemmin mainittuja talvikasviretkiä täällä Hietasaaren maisemissakin, ja nyt kiinnostaa, mikä on retkeläisiltä useimmin kuultu kysymys: ”Mikä tää on?” Yleensä kyseessä on joku varsin tuttu laji, kuten koiranputki tai karhunputki. Huhta sanoo ja kiskoo nokkosta varresta. äjät (Vastapaino 2015) ja Talvikasvio (Vastapaino 2022). ”Taitaa olla hedekasvi. Huhdallakin on hyvä vinkki mielessään. Tiesitkö. Tällaisia kasvilajeja on Suomessa ainakin pari sataa. Se antaa periksi ja tutkailemme, onko kyseessä hedevai emikasvi. Kitkerää ja myrkyllistä pietaryrtt iä on käytett y muun muassa oluen ja viinan mausteena. 24 suomenluonto.fi SARJAKELTANO Hieracium umbellatum Tuntomerkit: Kissananturoita muistutt avat mykeröt, joissa kullanruskeilla hapsihaivenilla varustett uja siemeniä. Talvikasviharrastus vie mennessään Retki Oulun Hietasaaren rantamaillakin sen paljastaa, että yllättävän monet ruohoja heinävartiset kasvit jäävät syksyllä lakastuttuaan pystyyn ja sojottavat hangesta talventörröttäjinä. Nokkosen tieteellinen nimikin kertoo muuten tästä lajin kaksikotisuudesta eli dioikkisuudesta, Urtica dioica”, Huhta selventää. Se on kuitenkin fi ksu strategia. Opettelun voi aloittaa vaikka omasta pihasta, jossa kasvaa tuttuja kasvilajeja. Ne vetävät häntä myös törröttäjäretkille. Talvella siellä kasvavia kasvilajeja on helpompi lähestyä.” Joutomaat ja niiden monimuotoinen kasvilajisto saavat Huhdalta ylistystä. Niitä on kuitenkin melko helppo oppia tunnistamaan. ”Näin talven ensimmäiset tiklit syömässä seittitakiaisen siemeniä juuri vähän aikaa sitten. Levinneisyys: Tavataan koko maassa kultt uurikasvupaikoilla ja merenrannoilla. Lähteet: Ari-Pekka Huhdan teokset Talventörrö. Talvella ei ole hyönteisiäkään, jotka popsisivat kasvien tuottaman siemensadon parempiin leukoihin. ”Joskus minulta kysytään talvikasviretkiä vetäessäni, että mitä järkeä kasveilla on toimia niin. ”Voisin tässä lainata Kauko Röyhkää ja hänen lauluaan Mainostaulujen taakse: Mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata, joka ei houkuttele hölmöjä luokseen
suomenluonto.. /hollola AN TT I TO IV AN EN / H AV AI N TO KI RJ A (L AP IN PÖ LL Ö) Luonto korjaa -podcast Podcast-sarjassa sukelletaan luonnon hyvää tekeviin vaikutuksiin alan asiantuntijoiden kanssa. Kevätyössä voi kuulla pöllöjen ääniä, Tunnetko pöllöjen • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I AN NA KA IS A VÄ NT TI NE N PE KK A TU UR I. Opi tunnistamaan simppukalat Tervetuloa simppukouluumme tutustumaan kiehtoviin pohjakaloihin! suomenluonto.. Kevätyössä voi kuulla pöllöjen ääniä, sillä niiden vilkkain soidinaika kestää helmikuun puolivälistä huhtikuun alkupuolelle. Testaa, tunnetko pöllöjen äänet! Samalla opit tunnistamaan eri lajien soidinhuudot toisistaan. suomenluonto.. /tag/luonto-korjaa/ Vihellyksiä, huhuilua, puputusta, pulinaa ja haukahduksia. /simppukoulu Retkivinkki Hollolaan Tiirismaan luontopolku johdattaa läpi vanhan metsän Etelä-Suomen korkeimpaan pisteeseen. Tee testi: suomenluonto.. suomenluonto.fi 25 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Vihellyksiä, huhuilua, puputusta, pulinaa ja haukahduksia. /pollotesti Tunnetko pöllöjen äänet
26 suomenluonto.fi 26 suomenluonto.fi Kärppä on Heikkiselle mieluisa kuvauskohde, sillä se tottuu ihmiseen nopeasti. Kädestä kärppä ei ole ruokaa hakenut, mutta uskaltautuu ihan lähelle, eikä hätkähdä kuvaajan liikkeistä.
suomenluonto.fi 27 K ä r p ä n r y t m i t TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT VILLE HEIKKINEN Luontokuvaaja Ville Heikkinen on seurannut kärppää kymmenen talven ajan. Samalla laji luisuu alamäkeen jyrkemmin kuin mikään muu Suomen riistanisäkäs. Kärpän elämää rytmittää sen tärkein saalis, myyrä. suomenluonto.fi 27
28 suomenluonto.fi K ärppä kiinnitti luontokuvaaja Ville Heikkisen huomion noin kymmenen vuotta sitten. Eläintä näki tuskin koskaan, mutta pihapiiriin talvisin ilmestyvät lumijäljet kertoivat, että se viihtyi lähistöllä. Kärppä ei lahjuksista kuitenkaan innostunut, eikä Heikkinen onnistunut näkemään sitä ensimmäisen talven aikana kertaakaan. Heikkisen koti on Kuhmon Iivantiirassa, kymmenien kilometrien päässä taajamasta. Pihapiirissä seisoo käytöstä poistettu vaja, joka antaa hiljalleen periksi ajalle ja painovoimalle. Kärppä palasi hakemaan lisää. Lajin yksilömäärää on vaikea arvioida, mutta 35 talven riistakolmiolaskennat ovat näyttäneet muutoksen. Toisena talvena hän kokeili heitellä kärpälle kalaa pieninä palasina ja huomasi, että se maistui selvästi paremmin. 28 suomenluonto.fi. Vajan rakosissa ketterä peto voi piilotella aistit valppaina ja sännätä pihaan hakeutuvien jyrsijöiden perään. Juuri sellaisesta kärppä pitää. Luontokuvaaja asetti syötiksi kalanruodon – jospa helppo ravinto houkuttelisi kärpän esiin kolostaan. Vielä parikymmentä vuotta aikaisemmin kärppiä vilisti paljon tiheämmässä kuin Heikkisen tehdessä tuttavuutta pihapiirinsä kärpän kanssa. Yhteisymmärrys alkoi löytyä
Kärpän ja lumikon erottaa hännästä: lumikolla on lyhyt töpö, kun taas kärpällä on pidempi häntä, jota koristaa musta tupsu. Kärppien määrä heittelee jyrkästi ylös ja taas alas myyrien perässä alueesta riippuen noin kolmen–neljän vuoden sykleissä, ja se kuuluu asiaan. ”Koko Suomessa muutos on semmoinen miinus 83 prosenttia”, summaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén. Peto ilmestyi hakemaan ruokaa aina samoihin aikoihin aamupäivällä. Lindén kertoo, että lasku on ollut Pohjois-Suomessa jyrkempi kuin muualla, mutta toisaalta tilanne näyttää viime vuosien aikana tasaantuneen. Samassa liu’ussa on muitakin pikkunisäkkäitä, kuten kärpän lähisukulainen lumikko sekä metsäjänis. Vääjäämätön lasku on kuitenkin jatkunut jo niin kauan, että kärppäkanta on huvennut huolestuttavan vähiin. Kaikesta huolimatta kärppää ei luokitella uhanalaiseksi lajiksi. Maan eteläja keskiosissa alamäki jatkuu yhä. Silloin kärppä saattaa päästä karkuun. Lumikko ei samanlaista hämäystaktiikkaa tarvitse, sillä se pysyttelee hangen alla paljon tiiviimmin kuin kärppä. Siksakin takaa paljastuu kuitenkin pitkäkestoisempi suunta alaspäin. suomenluonto.fi 29 MIKSI KÄRPÄLLÄ ON MUSTA HÄNNÄNPÄÄ. Se kiikutsuomenluonto.fi 29. Muutos on ollut liian hidas, jotta se täyttäisi Punaisen kirjan kriteerit. Kärppä ja myyrä Kuhmon Iivantiirassa Heikkinen oppi hiljalleen kärpän rytmin, ja kärppä Heikkisen. Alamäki on hurja. Valkoista hankea vasten tupsu erottuu selvästi ja voi hämätä saalistajan tähtäämään siihen. Kärpän pudotus on ollut seurannan nisäkkäistä jyrkin. Yksi luku ei anna tilanteesta kovin hyvää kuvaa, sillä muutos ei ole aivan tasainen eikä samanlainen joka puolella Suomea
Säännöllinen ruokinta sai kärpän tottumaan kuvaajan läheisyyteen ja jopa odottamaan sitä. Ekologi Paavo Hellstedtin ja Henttosen radiopantatutkimus Kilpisjärvellä paljasti, että parhaat paikat kuuluvat vanhoille kärppänaaraille. Olosuhteet ovat tuolloin otolliset kärpälle sekä lumikolle. ”Ehkä kärppäkoiraat ovat sivistyneitä herrasmiehiä”, Henttonen nauraa. 30 suomenluonto.fi. Lumikko on kaksikosta nopeampi reagoimaan. Kun petoja on vähän ja ruokaa paljon, ne kykenevät lisääntymään vaikka lumen alla keskellä talvea. Andreas Lindénin mukaan kaikkein tärkein saalis kärpälle on myyrä, etenkin Microtus-suvun lajit peltomyyrä, lapinmyyrä sekä kenttämyyrät. Emeritusprofessori Heikki Hentt onen kertoo, ett ä oikein hyvässä ravintotilanteessa lumikko saa pyöräytett yä jopa kaksi poikuett a kesässä. MYYRÄSYKLI PYÖRII Myyrillä on kyky lisääntyä päätähuimaavalla tahdilla, jos olosuhteet ovat sopivat. Pikkuruinen lumikko on kuitenkin täysin riippuvainen myyristä. Se pinkoo viimeisten myyrien perässä vaikka maan alle. Kärppä vilisti edestakaisin kymmeniä kertoja ja kamera raksutti. Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen kertoo, että nämä lajit ovat sosiaalisia ja elelevät liki toisiaan heinänurmilla ja umpeen kasvavilla pelloilla. Lopulta, kun molempien määrä on pohjalukemissa, myyrät saavat jälleen tilaisuuden lisääntyä. Jyrsijät ovat kärpän pääravintoa, se kävi pedon käytöksestä selvästi ilmi. Kärpälle ja lumikolle keikahdus tietää kovenevia oloja sekä heikkoja mahdollisuuksia lisääntyä. Myyräsyklin yksi kokonainen kierros kestää tavallisesti kolmesta neljään vuotta, minkä jälkeen se alkaa alusta. Lopulta myyriä on kuhisemalla. Saalistuspaine kovenee ja alkaa verott aa ryöpsähtänytt ä myyräkantaa. Vaikka uros on usein tuplasti naaraan kokoinen, se ei valtaa runsainta myyräapajaa itselleen. Ensin romahtavat myyrät, sitt en niitä saalistavat pedot. Rytmi meni sekaisin Myyrät vuorotellen runsastuvat ja romahtavat rytinällä, ja kärppien määrä seuraa niitä viiveellä. Jos ravintotilanne talvella pysyy hyvänä, kärppä synnytt ää ison poikueen. Kärppä voi yritt ää etsiä muuta ravintoa, linnunpoikasia tai oravia. 30 suomenluonto.fi ti lahjukset palanen kerrallaan jemmaan pihavajan alle, kunnes väsähti, ja muutaman tunnin päästä aloitti saman rallin uudelleen. Sillä on kesäaikaan kiima, mutt a viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi tiineys alkaa varsinaisesti vasta seuraavana keväänä. Näin myyräsyklit kannatt elevat kärppiä ja lumikoita, ja pienpedot vuorostaan myyräsykliä. Kun kärppä kuuli Heikkisen astelevan lumella, se ilmestyi näkyviin kärkkymään suupalaa. Kärpällä kestää kauemmin. Syklin kierto näkyy myös Ville Heikkisen pihassa. Tarjolla oli usein esimerkiksi lohta, mutta parhaiksi syöteiksi osoittautuivat auton alle jääneet oravat ja loukkuun kuolleet hiiret. Sitt en ruoka alkaa huveta ja taudit saatt avat levitä tiheissä populaatioissa. Kun myyriä on paljon, kohta myös kärppien jälkiä on joka paikassa. Sellaiselta paikalta kärppä varaa mieluiten oman reviirinsä
Suomen koko eteläpuoliskolla oli yhteinen tahti, ja pohjoisen lajit kulkivat vastaavasti omassa tahdissaan. Myyrät tarvitsevat Kun kärppä kuuli Heikkisen, se tuli kärkkymään suupalaa.. Hypoteesia tukee se, että kärppien alamäki Pohjois-Suomessa on tasaantunut suunnilleen samoihin aikoihin, kun sykli alueella alkoi jälleen vahvistua 2010-luvulla. Suomen koko eteläpuoliskolla oli yhteinen tahti, ja pohjoisen lajit kulkivat vastaavasti omassa tahdissaan. Kaikki myyrälajit runsastuivat yhtä aikaa niin pelloilla kuin metsissäkin. Yllättäen Pohjois-Suomen huiput -suvun lajit olivat hyvin vähälukuisia suunnilleen vuoteen Samalla metsämyyrän vaihtelu muuttui vuodenaikaiseksi: talvi verotti myyrien määman peltomyyrän sijaan. Syklien katoamisen syyksi epäiltiin lumisen ajan lyhenemistä ja lumen jäätymistä. Syklien katoamisen syyksi epäiltiin lumisen ajan lyhenemistä ja lumen jäätymistä. Samalla metsämyyrän vaihtelu muuttui vuodenaikaiseksi: talvi verotti myyrien määrää ja kesä paikkasi vajetta. Runsaampia vuosia tähdittää nyt metsämyyrä aiemman peltomyyrän sijaan. ”Microtus-suvun lajit olivat hyvin vähälukuisia suunnilleen vuoteen 2010 asti”, Henttonen kertoo. Myös niiden syvin romahdus oli samanaikainen. Kärppä suosii hyvää säätä. Voimakas huippu saatiin vielä vuonna 2008, mutta sykli ei sen jälkeen palannutkaan entisen laajuisena vaan pienipiirteisempänä. Eteläisessä Suomessa syklit jatkuivat, joskin vähän vaisuina. Myyrät tarvitsevat hangen suojakseen, jotta talvi ei nitistä orastavaa huippua. Henttonen arvioi, että juuri myyräsyklin muutokset selittävät suuren osan kärppäkadosta. Henttonen arvioi, että juuri myyräsyklin muutokset selittävät suuren osan kärppäkadosta. Yllättäen Pohjois-Suomen huiput jäivätkin tulematta. Hypoteesia tukee se, että kärppien alamäki Pohjois-Suomessa on tasaantunut suunnilleen samoihin aikoihin, kun sykli alueella alkoi jälleen vahvistua 2010-luvulla. Ilman huippua ei tule myöskään jyrkkää alamäkeä ja aallonpohjaa, jotka ovat seuraavan syklin edellytys. Yhteinen tahti on hajonnut moneen palaseen, ja osassa niistä rytmi meinaa kadota olemattomiin. Tuulessa ja lumituiskussa on vaikea haistaa tai kuulla myyriä, joten silloin kärppä jää piiloon. suomenluonto.fi 31 Vielä 1980-luvun alussa saaliseläinten ja petojen rytmi oli vakaa ja vahva. suomenluonto.fi 31 oli samanaikainen
Kärppä on paitsi peto, myös saaliseläin. Jos lumikko ja kärppä asettuvat samalle seudulle, kärppä valloittaa ison kokonsa turvin ruokaisimmat reviirit. 32 suomenluonto.fi Yksinkertaista, kaiken kattavaa selitystä on hankalaa osoittaa. Pienen kokonsa ja nopean lisääntymisensä takia lumikko säätelee myyräsykliä kärppääkin tehokkaammin. Kuumeneva ilmasto vaikuttaa kuhunkin myyrälajiin omalla tavallaan ja haittaa myös pikkupetojen elämää. Jos talvi viivästyy tai päättyy ennen aikojaan, valkoisena tummaa taustaa vasten hohtava kärppä saattaa helposti joutua esimerkiksi ketun, näädän tai viirupöllön vatsan täytteeksi. Kärppä varastoi saaliitaan pahan päivän varalle. Lumikko on kuitenkin kärppää tehokkaampi myyränpyytäjä. Yksi oli jo täysin kesäpuvussa, kun toisella oli ruskeaa vasta päässä. Samat erot näkyivät myös syksyisin. Lajipari kilpailee myyristä osin toisiaan vastaan, mutta Andreas Lindén kertoo, että lumikon olemassaolo voi samalla olla kärpän elinehto. Pieni lumikko saattaa painaa vain kymmenyksen ison kärpän painosta ja sujahtaa helposti myyrien käytäviin. Sen ansiosta myyrien romahdus on niin perinpohjainen, että petojen kannat romahtavat, ja myyrät saavat jälleen tilaa lisääntyä. Jyrsijöitä voi olla tallessa kymmeniä, joskus jopa satoja. Eikä ilmasto ole ainut muutos, johon lajien täytyy sopeutua. 32 suomenluonto.fi. Samassa ahdingossa on myös lumikko. Muutos koettelee kaikkia Keväisin lumen sulamisen aikoihin Ville Heikkinen huomasi, että pihassa kävi joskus useampikin kärppä
Sen täytyy nousta pintaan saalistamaan. On muitakin keinoja. Myyrärunsaudesta huolimatta kireät pakkaset kannustivat kärppää hakemaan Heikkisen tarjoamaa helppoa ruokaa. Arktinen merenpohja on myös tärkeä hiilinielu ja kaivostoiminta uhkaa vapauttaa tätä syvälle merenpohjaan sitoutunutta hiiltä. Uutta ymmärrystä kärpänkin tilanteeseen saattaa pian olla luvassa, sillä väitöskirjatutkija Pinja-Emilia Lämsä aloittelee yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Norjan hallituksen argumentit siitä, että syvänmeren kaivostoimintaa tarvitaan puhtaaseen energiaan siirtymiseen, eivät pidä paikkaansa. Se kiipesi ketterästi runkoa pitkin saaliin perässä, mutta tupsukorva oli jo loikannut oksalta seuraavaan puuhun. Talvi on rankkaa aikaa, kun kärpän täytyy etsiä ravintoa koko ajan.” Tammikuun alussa pakkanen pysytteli viikon ajan kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Kärpällä on hangen sisässä myyränkarvalla vuorattu pesä, jossa ei tule vilu. ”Se kuluttaa taas enemmän energiaa. Monimuotoisen luonnon heikentyminen uhkaa elämän perusedellytyksiä. Vihreän siirtymän edistäminen on tärkeää, mutta Euroopan tulee löytää siirtymän edellyttämät raakaaineet tulee löytää muualta kuin merenpohjasta. Joskus seuraavan aterian perässä on kuljettava pitkiäkin matkoja. Lindén sanoo, että ilmastonmuutos ja ympäristön pirstaloituminen ovat niin suuria muutoksia, että ne vaikuttavat varmasti kaikkiin lajeihin tavalla tai toisella. Myyriä on paljon jo toista talvea peräjälkeen, ja metsämyyrien lisäksi peltomyyrienkin tilanne on hyvä. Päätös on lyhytnäköinen ja huolestuttava. Kaivosyhtiöt ovat lobanneet aggressiivisesti, jotta kansainväliset säännöt merenpohjien käytölle olisivat niille edulliset. Maaseudulla ja metsissä on tapahtunut isoja muutoksia.” Poikkeuksellisen paljon myyriä Tänä talvena kärppä vilistää taas kuhmolaisessa pihapiirissä. Myyrätilanne Kainuussa on epätavallinen, sillä huippu koettiin jo syksyllä 2022, mutta sitä ei seurannutkaan romahdus. Syvänmeren louhintaan liittyviä haitallisia vaikutuksia luonnolle ja ilmastolle on hankala ennakoida ja mahdotonta hallita. Euroopan parlamentti on aiemmin vaatinut kansainvälistä moratoriota syvänmeren kaivauksille. Kun sää lauhtui, pieni peto vilisti myyrien perässä omille teilleen. Norja valmistelee ensimmäisenä maana syvänmeren louhintaa aluevesillään. WWF:n tilaaman tutkimuksen mukaan kiertotalouden, uuden teknologian ja kierrätyksen yhdistelmä voisi vähentää mineraalien kysyntää jopa 58 % vuosina 2022–2050. Tuon vaatimuksen tulee pitää jatkossakin. Päättäjinä emme voi taipua kovaan vaikuttamiseen, vaan meidän on otettava riskit vakavasti. Hän aikoo selvittää, miten kaukokartoitusaineistoja voisi hyödyntää näätäeläinten elinympäristöjen tutkimuksessa ja mallinnuksessa. Lajipari kilpailee myyristä, mutta lumikon olemassaolo voi olla kärpän elinehto. Onnettomuuksia ei syvässä meressä ja vaikeissa oloissa ole helppo välttää tai pysäyttää. Kärppä loikki päivittäin luontokuvaajan pihassa hakemassa ruokaa ja katosi kiireellä takaisin paksun lumihangen suojiin lämmittelemään. Lumen suojiin vetäytyvät kuitenkin myös myyrät, eikä kärppä pysty seuraamaan niitä kapeisiin onkaloihin. Meret ovat maapallon selviytymisen kannalta keskeisessä asemassa ja paitsi että arktinen luonto on erityisen herkkä muutoksille, eivät arktisella tapahtuvat tuhot suinkaan jää arktiselle. Saalistaja palasi sillä erää helpomman ruoan pariin. Pakkanen itsessään ei uhkaa kärppää, sillä lumipeite on paksu, eikä kylmyys pääse siitä läpi. Yhdellä kierroksella kärppä äkkäsikin oravan ja säntäsi jahtiin. Tilanteessa, jossa tiede ei tunne syvänmeren kaivostoiminnan riskejä riittävän hyvin, olisi vastuutonta antaa toiminnalle lupa Norjan hallituksen avaus sallia kaivaminen herkillä pohjoisilla merialueilla on huolestuttava esimerkki. ”Kärpät ovat ruumiinrakenteeltaan pitkiä suikuloita, joten aika paljon lämpöhukkaa sieltä tulee”, Pinja-Emilia Lämsä kertoo. Lämmön tuottaminen vaatii energiaa, joten kärpän tarvitsee syödä paljon. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Syvänmeren kaivokset ovat uhka luonnolle eivätkä ratkaise Euroopan raaka-ainetarvetta ILMOITUS. Aihetta tarvitsisi kuitenkin selvittää lisää. Tutkijat varoittavat, että kaivostoiminnalla voi olla tuhoisia vaikutuksia merten ekosysteemeille. ”Sieltä saattaa löytyä kärpän taantumista selittäviä tekijöitä
Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por . ikonkien luontoa. 34 suomenluonto.fi Kaupunkien rohkeat nisäkkäät Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por . A r k i l u o n n o n a a r t e i t a TEKSTI SANJA HAKALA JA RI H IN DS TR Ö M / VA ST AV AL O 34 suomenluonto.fi. ikonkien luontoa
Helsingin kaupungin ympä ristö asiantuntija Raimo Pakarinen kertoo, että kansalaishavainnot ovat tärkeitä nisäkäsmäärien seurannassa. Vaikka kumpikaan virus ei ole kadonnut minnekään, kanit ovat kehittäneet niille vastustuskykyä ja niitä on taas alkanut näkyä enemmän. Tämä oli tärkeä tieto, sillä oravat ovat vähentyneet Etelä-Suomessa viime vuosina. Viime vuosikymmenen alussa myös kaneja ja niiden pesäkoloja oli tietyillä Helsingin alueilla jopa riesaksi asti. Pakkasta paossa Saukko ei ole ihan jokapäiväinen vieras kaupunkikodin eteisessä. Eläin oli uupunut ja hämmentynyt. Citykanit ja rohkeat kauriit Pääkaupunkiseudun näkyvimpiä nisäkkäitä ovat nopeasti uusille alueille levittäytyneet kani ja metsäkauris. Varsin huvittunut poliisikaksikko saapui aamuyöstä kuljettamaan virkistyneen saukon takaisin virtaveden ääreen. Esimerkiksi oravia ilmoitettiin kyselyn aikana kahdeksankertainen määrä suhteessa siihen, mitä Laji.fi -palveluun ilmoitetaan normaaleina vuosina. Vuonna 2016 Suomeen kuitenkin levisi kanien verenvuotokuume, ja vuonna 2020 myksomatoosi, jotka romahduttivat populaation toviksi. Lopulta se nukahti suloiselle kerälle tuulikaapin matolle, muovinen kenkä tiukasti hampaiden välissä. Vesistöisten kaupunkien saukkoyllätysten lisäksi Suomen kaupungeissa elää liuta muitakin karismaattisia nisäkkäitä. Kiima-aikaan loppukesästä pukit saattavat jopa hiukan uhitella, ja päästellä rääkyviä määkäisyjä jotka kuuluvat kauas. Niiden jäljet ovatkin monen ensimmäinen kosketus lumijäl kien tarkkailuun. Arvelimme, että kovat pakkaset olivat ehkä jäädyttäneet umpeen saukon kotiveden, ja se oli harhaillut eksyneenä ilman pääsyä tutuille kala-apajilleen. Ketut taas kuljeskelevat kevyen liikenteen väylillä kuin kotonaan. Myös kanien kotoperäisiä sukulaisia, rusakoita ja metsäjäniksiä, on liki kaikissa Suomen kaupungeissa. Se yritti pyrkiä sisemmälle taloon. Niiden pääravinnon eli kuusen siemensato on ollut kehno. Etenkin kauriita tapaa lähiöalueilla vuosi vuodelta enemmän. Melkein kaikkia Suomen nisäkkäitä havaitaan kaupungeissa säännöllisesti – joulun tienoilla Helsingin Viikissä seikkaili villisika, ja kaikki suurpedotkin ovat pyörähtäneet pääkaupungin kulmilla. Tämä oli tärkeä tieto, sillä oravat ovat vähentyneet Etelä-Suomessa viime vuosina. Vesistöisten kaupunkien saukkoyllätysten lisäksi Suomen kaupungeissa elää liuta muitakin karismaattisia nisäkkäitä. Panosta monimuotoisuuteen Helpoin keino houkutella nisäkkäitä näkösälle olisi tietysti ruokkia niitä, ja niin usein vahingossa tapahtuukin linturuokinnoilla. Siilit ovat paikkauskollisia. Varsin huvittunut poliisikaksikko saapui aamuyöstä kuljettamaan virkistyneen saukon takaisin virtaveden ääreen. Alkukesän öinä saattaa päästä tarkkailemaan tuntikaupalla jatkuvia kosiomenoja. Kaikuvan tuh-tuh -tuhinan ja tomeran tepastelun määrää ei heti unohda! sisemmälle taloon. Arvelimme, että kovat pakkaset olivat ehkä jäädyttäneet umpeen saukon kotiveden, ja se oli harhaillut eksyneenä ilman pääsyä tutuille kala-apajilleen. Esimerkiksi oravia ilmoitettiin kyselyn aikana Esimerkiksi oravia ilmoitettiin kyselyn aikana kahdeksankertainen määrä suhteessa siihen, mitä Laji.fi -palveluun ilmoitetaan normaaleina vuosina. Eniten avusta hyötyisivät siilit. Varsinkaan pyöräilevää ihmistä ne eivät juuri säikähdä vaan väistävät kauniisti. Jos kerran saa houkuteltua pihamaalle siilin, samaa kaveria pääsee tervehtimään tulevaisuudessakin. Melkein kaikkia Suomen nisäkkäitä havaitaan kaupungeissa säännöllisesti – joulun tietysti ruokkia niitä, ja niin usein vahingossa tapahtuukin linturuokinnoilla. Nekään eivät tarvitse ruokaa, vaan laiskaa puutarhanpitoa: ylikasvaneita pensasryteikköjä ja varta vasten unohdettuja lehtikasoja talven varalle. Tärkeät kyselyhavainnot havaintoja kuudesta tutusta nisäkkäästä: rotasta, ketusta, mäyrästä, supikoirasta, siilistä ja oravasta. Vaikka oravat syövät kaupungissa muutakin, kuten siemeniä linturuokinnoilla, on kuusi silti niiden elintärkeä kumppani. Suorastaan röyhkeän rohkeiksi heittäytyneiden kauriiden elämää on helppoa seurailla. Se aiheuttaa epäsopua naapurustossa eikä ole eläimille itselleenEniten avusta hyötyisivät siilit. Vastauksia tuli ilahduttavan paljon. Kun parikymppiset siskoni saapuivat kapakkareissultaan, otus livahti samalla ovenavauksella sisään. Se aiheuttaa epäsopua naapurustossa eikä ole eläimille itselleenkään hyväksi. Helsingin kaupungin ympä ristö asiantuntija Pakarinen kertoo, että kansalaishavainnot ovat tärkeitä nisäkäsmäärien seurannassa. Vastauksia tuli ilahduttavan paljon. Nekään eivät tarvitse ruokaa, vaan laiskaa. Tärkeät kyselyhavainnot Helsingin kaupunki keräsi viime syksynä kansalaisten havaintoja kuudesta tutusta nisäkkäästä: rotasta, ketusta, mäyrästä, supikoirasta, siilistä ja oravasta. Sen aikeet estettiin huitomalla sitä crocsilla nenille, sen mitä terävähampaista vierasta tohdimme lähestyä. Raimo Pakarinen varoittaa, ettei ainakaan kettujen tai rottien ruokinta ole hyvä idea. Raimo Pakarinen varoittaa, ettei ainakaan kettujen tai rottien ruokinta ole hyvä idea. Lopulta se nukahti suloiselle kerälle tuulikaapin matolle, muovinen kenkä tiukasti hampaiden välissä. Saukko. Seuraava vaihe on opetella tuntemaan, kuka kolmesta pupusta jäljet jätti. Niiden pääravinnon eli kuusen siemensato on ollut kehno. Myös esimerkiksi lepakoita näkee helposti puistoalueilla kesäöisin. Vaikka oravat syövät kaupungissa muutakin, kuten siemeniä linturuokinnoilla, on kuusi silti niiden elintärkeä kumppani. Sen aikeet estettiin huitomalla sitä crocsilla nenille, sen mitä terävähampaista vierasta tohdimme lähestyä. suomenluonto.fi 35 KU VA T SA N JA H AK AL A, H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O , H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O E räänä tapaninpäivän jälkeisenä pakkasyönä savonlinnalaisen omakotitalon kuistilla värjötteli tumma hahmo. Ne syövät mielellään ojanpientareiden kasveja, kuten heiniä ja horsmia, talvella myös pensaita ja puiden alaoksia vaikka aivan ulko-oven pielestä
Riekko jäniksenjalka Pohjolan luonnontieteen isä Carolus Linnaeus antoi riekolle nimen Tetrao lagopus, jänisjalkainen metso. Riekon jalka on jäniksenkäpälän veroinen lumikenkä, varpaita myöten tiiviisti höyhenten peitossa. Jäämeren saarilla ja Islannissa, missä myyriä ja myyräpetoja ei ole, riekkoja kiirunalaumat ailahtelevat noin yhdentoista vuoden syklissä kuin Auringon pilkut. Mutta kun karvakansa romahtaa noin neljän vuoden välein, pedot jahtaavat lintuja ja se näkyy riekonjäljistä. Riekolle on ottajia, siksi se hiippailee tunturikoivikon, suonlaidan ja Metsä kanojen jäljillä TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVITUS JUHA ILKKA KUVAT PERTTI KOSKIMES JA MIKA HONKALINNA Kanalinnut liikkuvat jalkapatikassa enemmän kuin mitkään muut linnut. Kolme vuotta myöhemmin, ansaitun aatelointinsa jälkeen, hän otti nimekseen Carl von Linné. Jäljet paljastavat niiden olinpaikkoja ja arkiaskareita. M uistan kahden vuosikymmenen takaa Enontekiöllä huhtikuisen jängänlaidan, jota riekot olivat talloneet kuin tallomisen ilosta, kiertäneet joka ikisen pajuja koivupuskan. Saapa riekko lunta polkeakin, sillä koko heimonsa tavoin se on pohjoisen siipikansan ahkerin ammattikävelijä. 36 suomenluonto.fi JU H A IL KK A. Riekot turvautuivat viimeisiä viikkoja toisiinsa, puolivuotinen parvielämä päättyisi pian pariskuntien hajaantumiseen. Edellissyksynä myyräväki oli kasvanut suurimmilleen, eivätkä ketut, kärpät, lumikot ja pissihaukat, haukanpyrstöiset hiiripöllöt, tarvinneet riekkoja eineekseen. Hänen pääteoksensa Systema Naturae:n kymmenes painos vuodelta 1758 on lajiluokittelun Raamattu
Ne syövät koivujen ja pajujen oksankärkiä ja silmuja.. suomenluonto.fi 37 Metsä kanojen jäljillä PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S Riekot ruokailevat talvella jopa kymmenien yksilöiden parvina suonlaidoilla, joenvarsilla ja tunturikoivikoissa
Kun Auringon kaari on kivunnut niin korkeaksi, että päivätuntien luku päihittää yöpimeät, kehkeytyy riekosta räyhähenki, jonka kirosanat kimpoavat kukkojen solvatessa toisiaan ja pariskuntien manatessa ohihiihtäjää. Lintu ei vielä tiedä, täyttääkö se elämänsä tarkoituksen ja jatkaa Keväällä pöyhistelevän ukkometson roikkuvista siivistä jää juovat kahta puolta jälkijonoa. Kiiruna tepastelee tunturintörmillä ja kivikoiden kupeilla, mistä hyinen tuuli on temmannut irtolumet mukaansa. Lumelle jää jaloista lähtökuoppa ja siivistä sulanpiirrot. Kevään ylenpalttisessa valossa tyyni kiiruna alkaa pilkata kuolemaa. Taivaalla kiitävä kotka tai tunturihaukka sinkoaa riekkoparven siivilleen. Pikkiriikkisten pajujen ja varpujen poikki purrut varret paljastavat ruokapöydän soraikon sivusta ja poronkaivoksen pohjalta. 38 suomenluonto.fi koiras 11–12 cm, naaras noin 10 cm 7–8 cm puronpartaan piilopöheiköissä ja naamioituu lumipuvussa nietoksiin. Laskupaikasta löytyy suurempi syvennys, siihen on pakolainen pyllähtänyt, hetken huohottanut, hermona kurkistellut ja pyrstöä nykinyt. Tuulen kovaksi kiillottamalle lumelle jää selvät varpaanjäljet. Kiirunat kiertelevät kotitunturinsa katolla puolisonsa ja naapuriensa kanssa, eroavat ja kohtaavat. M IK A H O N KA LI N N A KU VI TU KS ET JU H A IL KK A PITUUSMITTA TAKAVARPAAN KÄRJESTÄ KESKIVARPAAN KÄRKEEN:. Taivaanpankolla Yhtä yksitoikkoista on talvielämä yläkerran sukulaisella, joka asuu koko ikänsä lähempänä taivasta kuin yksikään toinen lintu. Noukkii päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen pajunja koivunoksaa, sitä ylempää mitä paksummaksi lumipatja kasvaa. Aamuja iltapäiväaterian välissä kiiruna on sulatellut ruokaansa lumilaineeseen kuopimassaan lepokuopassa. Koiras kekkaloi kivenlohkareilla ja liihottaa pitkin poikin paljakan partaita
Pehmeässä lumessa riekon ja kiirunan jälki on kuin piskuisen telaketjun uurtama ura. Toisinaan pyy harppoo tai juoksentelee rivakampaa vauhtia, jolloin jalanjäljet ovat jopa 25 senttimetriä toisistaan ja suhteessa harvemmassa kuin muilla lajeilla. suomenluonto.fi 39 JALANJÄLJET KANALINTUJEN JALANJÄLJET ovat hyvin samanlaisia, mutta ne voi erottaa koosta. Sulamattomat männynneulaset erottuvat selvästi. Metson askelväli on jopa puoli metriä. Sisävarvas on pitempi kuin ulkovarvas. 5 cm 4–5 cm. Riekolla ja kiirunalla varpaiden kuviot ovat höyhenpeitteen takia suhteellisesti paksummat ja suttuisemmat kuin muilla metsäkanoilla, joilla on paljaat varpaat. Teeren ulosteissa erottuu tummia silmujen kuoria, riekolla ja kiirunalla niiden lisäksi versonpätkiä ja pyyllä lepän urpuja. Ulosteen kärjessä on usein valkoinen virtsahaposta syntynyt läiskä. Keskivarvas on verrattain pitkä ja sivuille harottavien sisäja ulkovarpaan kulma noin 140–170 astetta. Teeren, riekon ja kiirunan uloste on kellertävä ja noin 2,5–3-senttinen, pyyn pienempi, vajaat kaksi senttiä pitkä ja noin 0,7 senttiä paksu. Pökälemäisten ulosteiden lisäksi metsäkanat erittävät umpisuolesta vihertävän tummaa tahnamaista eritettä, jota löytyy lepopaikalta pökäleiden ohella mutta pelkästään, jos lintu pakenee äkisti. Pituus on noin viisi senttimetriä ja paksuus naaraalla noin senttimetri, koiraalla vähän yli. Tuore uloste on kellanvihreä, vanhemmat ruskeita. Kovalla lumella jälki jää vain kolmesta etuvarpaasta, pehmeällä myös ylempänä olevasta, sisäpuolelle kääntyvästä takavarpaasta. ULOSTEET ULOSTEITA LÖYTYY yksittäin ruokailupaikoilla ja kekona kieppien pohjilla. Metson uloste on hieman kaareva ja karkeapintainen eikä yhtä tiivisrakenteinen kuin muilla lajeilla
Kanahaukan tai kotkan nopeus ei riitä, jos kanalintu ehtii ajoissa kiihdyttää vauhtia kohti suojatiheikköä. Pökälekasa paljastaa vielä kesällä kanalinnun edellistalvisen yösijan. Keksintö vailla vertaa Riekot nauroivat nuoruuteni Konnunsuolla Joutsenossa, kun hiihtelin huhtikuun hämärissä kimmeltävillä hankikannoilla. Olen hiihtänyt riekon ja pyynkin yösijan ylitse, mutta yhden linnun ampaisu ei pelästytä niin kuin teeritokan sarjatuli. Tiesin myyttisen muuttohaukan raakkuneen samalla suoaavalla vielä syntymäni aikoihin. En tajunnut, että kohta katoavat riekotkin. 40 suomenluonto.fi sukuaan, vai jatkaako se laaksopetäjän tai kalliopahdan risupesässä makaavan kotkatai tunturihaukkanaaraan sukua. Ei edes tunturihaukan, nopeimman lintumme vaakalennossa. Pyykoiras pysyttelee yleensä alle kymmenen hehtaarin reviirillään ympäri vuoden.. KU VA T M IK A H O N KA LI N N A Kanalinnut yöpyvät ja kovilla pakkasilla lepäilevät suuren osan päiväajastakin lumihankeen kaivamassaan kiepissä. Kanalintujen kieppi on pohjoisen lintukansan suurimpia keksintöjä. Lumiluolassa lintu on turvassa ketulta ja kylmältä taigalla ja tundralla, missä suurimmat kuninkaat ovat nälkä ja pakkanen. Lintu nostaa ruoannoukkimisen lomassa päätään vähän väliä. Yhtäkkiä lunta sinkoili ilmoille suksieni välistä ja sivuista kuin pommien räjähtäessä. Kanalintu kuopii kiepin viiston menotunnelinsa päähän, mutta pois se ponkaisee katon läpi. Kanalinnuilla on loputtomasti ruokaa, mutta se on laadultaan surkeaa. Kun lepää ja nukkuu yli talven, köyhänruoallakin pärjää eikä tarvitse haukata havunneulasta, oksanpätkää, varvunvartta, silmua eikä urpua tuntia paria pitempään koko päivänä, kylmän ja petojen armoilla. Selkosten sylissä Teeri, pyy, metso ja suoriekko elävät ehyillä metsävaltaisilla seuduilla. Teeri tulee toimeen maaseudun pirstotuissa maisemissa paremmin kuin muu suku. Ne viihtyvät takamaiden rauhassa eivätkä kaipaa ihmistä lähinaapurikseen, eivät peltoaukeita, valtateitä eivätkä hakkuumurrokoita. Ruokailun lomassa se lepäilee päivisin niin sanotussa puolikiepissä, selkä lumenpinnan tasolla. Yhtenä huomenena suo säikäytti niin, että henki salpautui. Kaksi–kolme vaaksaa syvällä, melkein kymmenessä lämpöasteessa lintu pärjää puolet pienemmällä energiantarpeella kuin taivasalla 30 astetta kylmemmässä. Kiiruna syö vaivaiskoivun, pajujen ja varpujen versoja tunturikoivikoiden yläpuolella. Talvisin teeret keinuvat koivujen latvoissa metsäaukioilla, rannoilla, suonja metsäpellonlaiteilla, joskus napsivat lepissäkin norkkoja ja silmuja ja männyissä neulasia. Keko ulostepökäleitä kiepin pohjalla paljastaa linnun poistuneen omia aikojaan, mutta pelkkä löysä hätäpaska kertoo pakkolähdöstä hengen hädässä ketun tai kärpän vuoksi. Saman sekunnin puolikkaalla musta höyhenpommi pomppasi silmilleni, vasemmalta kaksi, kolme, oikealta yksi kaksi kolme neljä lisää – sydämenpysähdykseni sähäköinä sekunteina ainakin tusina teertä räjähti hangesta, siivet räpsyivät, kurkut korisivat, untuvat leijailivat, vimmaisesti lyövät lentimet viskoivat teeriä ilman täydeltä
Vaikka metso pärjää jotenkuten talousmetsissä, ei se ole arvoisessaan maailmassa hakkuuryteikköjen, taimikoiden, vesaikkojen, harveikkojen, ojaviillokoiden, metsäautoteiden, retkireittien, sähkölinjojen, tuuli teollisuusalueiden ja sorakuoppien saartamissa murrosikäisissä metsätupsuissa. Siinä syntyi uusia jälkiä ensi talveksi. Pertti Koskimies on maasto-ornitologi, tietokirjailija ja luonnonrakastaja. Suomi on metsä, ja sanat metsä ja metso versoivat samasta juuresta. suomenluonto.fi 41 Vapun alla teeriparvi asettuu viimeiselle kokouspaikalleen avonevalle, metsäpellolle tai järvenjäälle. Samoina viikkoina pyy piirtää talven viimeisiä lumijälkiään korpijuotin, näreikön ja puronvarsilepikon uumeniin. Irtopökäleet ja untuvat hujan hajan kertovat totisesta taistelusta. Lumeen jää jälkiä arvokkaasta askelluksesta ja lumipöllyisistä siiveniskuista.. Pyyhän elää muista metsäkanoista poiketen talven yli yksin, joskus kaksinkin, jos koiras sietää naarasta seurassaan jo syyssoitimen jälkeen. Nyt kukot nostattavat henkeään, isontavat itsetuntoaan, lietsovat vimmaansa. Jonakin päivänä isoihin varpaanjälkiin yhtyy monia pienempiä jälkijonoja usealta suunnalta. Kun valo helmikuussa alkaa panna pimeälle vastaan, innostuu mustametso piirtämään siivenkärjillään kaartoja kahta puolta kulku-uraansa. Tuossa on juostu ja loikittu, tässä on hyppykuoppa, siinä siiven-, pyllähdyksenja kuperkeikankuva. Pyy pelkää kanahaukkaa ja kettua niin paljon, että se ei uskalla kävellä eikä lennähtää kuin korkeintaan noin 50-metrisen avokaistan yli. Kun kuivuus, ötökät, taudit ja muut kurjuudet kurittavat mäntyä, eivät puun voimat riitä kasvinsyöjien kiusa-aineiden täysimääräiseen tuotantoon. Vaikka pyy pärjää peltojen ja asutuksen pilkkomissa metsissä, jotka ovat liian pieniä muille metsäkanoille, on pyymetsästäkin oltava puiden, pensaiden ja tiheikköjen kattama kulkuyhteys isoihin metsiin. Metso jos mikä on todellinen kansallislintumme, esivanhempiemme elanto ja ainoa laji, jota vanha erärahvas sanoi linnuksi. Missä metso seisoo vahtija syömäpuussaan rämeenlaidan lumilatvaisessa lakkapääpetäjässä hopeaisten kelojen vieressä, taustalla temppelimäinen pylväspetäjikkö ja salamyhkäinen havuholvisto. Ei, metsän sielun ja hengen tavoittaa talven upeimman metsälinnun muodossa vain siellä, minne ihminen ei kuulu kuin nöyränä ja ohimenevänä käypäläisenä. Päiväajan kukot ja laitamilla lymyävät kanat ovat poissa, mutta lunta voi lukea kuin kirjaa. Sieltä metso vielä löytää kunnon syömäeli hakomäntyjä. Hakopuun huomaa neulasten vähyydestä ja hangelle tippuneista vihreistä pökäleistä, joissa on sulamattomia neulasia. Jos talot, pellot tai tiet salpaavat metsäyhteyden kokonaan, ei nuoria yksilöitä enää tule kuolleiden tilalle ja pyyt loppuvat. Se kiertelee viikkoja neliökilometristä tonttiaan, kunnes jonakin iltana vapun alla on aika rymisevin siivin suunnata sille laidalle elinpiiriä, jolla seutukunnan soidinareena kalliokumpareella tai pikku aukiolla avautuu. Hän on laskenut pesimälintuja 1970-luvulta ja tutkinut sääksiä ja tunturihaukkoja yli 30 vuotta. Lumeen jää jälkiä arvokkaasta askelluksesta ja lumipöllyisistä siiveniskuista. Niiden neulasissa on tavallista vähemmän huonosti sulavia hartseja ja terpeenejä. Vaikka pyyn elämänikäinen elinpiiri ei ole kymmentä hehtaaria suurempi, jälkijonoja löytyy harvakseltaan. Nyt kukot nostattavat henkeään, isontavat itsetuntoaan, lietsovat vimmaansa. Metsän muisti Jos haluaa nähdä metsäkanaheimon ylväimmän ilmestyksen, mustametson, on lähdettävä leveämmille selkosille. Ukkometso syö mieluiten männyn latvaoksilla, eihän moisen jätin tarvitse pedoilta piileskellä, mutta koppelo eli naaras, kanahaukan ja kotkan herkku, noukkii neulasia näkösuojassa alempana
Maastopäiviä kertyy vuodessa noin 200. Työn lomassa kameraan tallentuu upeita maisemia ja jännittäviä havaintoja. 42 suomenluonto.fi. 42 suomenluonto.fi ERÄMAIDEN AARTEET TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PETRI PIISILÄ Luonnonsuojelun asiantuntija Petri Piisilä kulkee vuoden ympäri eri puolilla Lappia Metsähallituksen lajiseurantojen ja suojelutyön parissa
Myös intensiivinen metsätalous heikentää laitumia, jolloin porot eivät pysy tokassa. Siellä laidunten kunto on hyvä. Jäkälälaitumia on siellä vielä jäljellä, sillä porojen määrä on pidetty aisoissa, eikä laitumia ole tallott u ja ylilaidunnett u, kuten monella muulla alueella. Siten porot pysyvät laumassa, parttiossa, ja laiduntavat tunturissa vähän kuten entisaikojen tunturipeurat, etsien ravinnokseen jäkälää. suomenluonto.fi 43 Lapin paliskunnan porot Lapin paliskunta Sodankylän pohjoisosissa on yksi harvoista, missä poroja ei juurikaan ruokita tunturiin. Kun ruokaa on niukasti, miltei jokainen poro kulkee omia polkujaan. suomenluonto.fi 43
Tunturikoivut nuokkuvat raskaina lumen painosta. Aurinko on näkyvillä noin puolitoista tuntia ja värjää taivaan punertavaksi. 44 suomenluonto.fi 44 suomenluonto.fi Juuri ennen kaamosta Juuri ennen kaamoksen alkua aurinko kipuaa vielä horisontin yläpuolelle Terävänkivenpäällä. Tunturi sijaitsee Kiilopään eteläpuolella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kaamos alkaa Saariselällä joulukuun alussa ja kestää kuukauden.
Vaikka ruokinta-automaatti hautautuu lumeen, naalit haistavat ruoan ja kaivavat käytävän automaatille. Heti aidan taakse päästyään ahma pysähtyi ja kääntyi katsomaan Piisilää. Kuten monilla eläimillä, ahmallakin on omat vakiintuneet kulkureittinsä. Yhden erikoisella tavalla kulkevan ahman Petri Piisilä ja kollegansa nimesivät Töpöttäjäksi. Piisilän nähtyään ahma jätti saaliinsa ja pakeni poroaidan taakse Venäjän puolelle, sillä se on oppinut, että Suomen puoli on sille vaarallinen. Hammaskurun ahma Poronhoitoalue on ahmoille vaarallista seutua. Sitten ahma kääntyi ja lähti vauhdilla tulemaan omia jälkiään takaisinpäin. Naalikannan kasvusta kertovat myös lukuisat riistakamerakuvat Utsjoelta. UK-puiston ahmat lasketaan joka toinen vuosi lumijäljistä. Tuuli oli jäätävä, mutta ahma ei ollut viimasta moksiskaan. Se tuhahti, ikään kuin paheksuakseen ruokahetken häiritsijää. Helmikuussa 2021 Petri Piisilä törmäsi tuoreisiin ahmanjälkiin Hammaskurussa. ”Minä sitten sanoin sille, että se metto jäi sinne edelleen, en minä ota sitä”, Piisilä kertoo. Hipsuun Piisilä törmäsi, kun se oli saanut saaliiksi kiepissä yöpyvän metson. Hän seurasi kiikareilla jälkijonoa, joka nousi ylös tunturin rinnettä. Niitä metsästetään poikkeusluvilla, myös Urho Kekkosen kansallispuistossa. Se tajusi Piisilän vasta parinkymmenen metrin päässä, pysähtyi ja paineli sitten tunturiin mistä oli tullutkin.. suomenluonto.fi 45 Naalille ruokaa Luonnonsuojelun asiantuntija Petteri Polojärvi kaivaa esille naalin ruokinta-automaattia toukokuussa 2017 Paistunturissa. Yhtäkkiä ahma pysähtyi tuijottamaan puolen kilometrin päässä olevaa Piisilää. Kurussa on vanha petäjä, joka on ahman merkkipuu. Toinen Piisilälle tuttu ahma on Hipsu, joka elää Piisilän kotiseudulla Sallassa. Yksi näistä paikoista on Hammaskuru, joka sijaitsee Vuomapääja Sokostituntureiden välissä. Piisilä ja Polojärvi näkivät kolmella automaatilla todennäköiset naalin jäljet loppuvuonna 2023. Nyt todella on toiveita naalikannan paremmasta tulevaisuudesta. Ahman jäljet Kevolla Ahman jäljet Kevon laakson partaalla maaliskuun lopulla 2017. Automaatit huolletaan ennen kesää kevään viimeisillä lumilla. Ahma sai nimensä poikkeuksellisen lyhyestä askelvälistä, se kulki tunturissa töpöttäen. Joidenkin ahmojen kulkutapa on niin omintakeinen, että lumijäljestä voin tunnistaa jopa yksilön. Paljakalla Piisilän kiikari tavoitti ahman. Piisilä otti esiin kaukoputken ja seurasi otuksen kulkua, kun se kierteli tunturikoivujen liepeillä
. Talvisorsat Ei liene kenenkään varmassa tiedossa kuinka Sallan Sorsatunturi on saanut nimensä, mutta siellä talvehtii sorsia. Tässä Petteri Polojärvi etsii ahman lumijälkiä Urho Kekkosen kansallispuiston itälaidalla, Vongoivan tunturilla.. Tunturilla sijaitsee hetepohjainen lähdelampi, josta saa alkunsa kilometrejä sulana pysyvä joki. Lumijälkiseuranta paljastaa pedot Metsähallituksen Luontopalveluiden työhön Lapissa kuuluvat muun muassa lajiseurannat ja suojelutyö, ja tällöin lasketaan muun muassa suurpetojen lumijälkiä ja huolletaan naalien ruokinta-automaatteja. Se ei jäädy sydäntalvellakaan. Siellä ilma on lämpimämpää kuin laaksoissa. Piisilä törmäsi tähän sinisorsaparveen helmikuun puolivälissä, 30 asteen paukkupakkasilla. Joki tarjoaa ruokaa ja suojaa näille karaistuneille sinisorsille. Usein juuri tunturien huiput saattavat olla häkärän peitossa. Mitä kylmempää ilma on, sitä niukemmin se sisältää kosteutta. Pakkashäkärä Pohjois-Sallan poroja tammikuun alun aamuvalossa. Ilmassa on kosteutta, joka tiivistyy uduksi eli häkäräksi. 46 suomenluonto.fi . Yleensä Piisilä tekee töitä maastossa yksin, mutta joskus hän saa seurakseen työparin
suomenluonto.fi 47 suomenluonto.fi 47 suomenluonto.fi 47
48 suomenluonto.fi Auringonlasku tuo Venuksen ja Jupiterin näkyviin Paimiossa Valtatie 110:n yllä.. 48 suomenluonto.fi Taivaan vahdit TEKSTI JA KUVAT ANNI SAVOLAINEN Tähtitaivaan harrastajalla ei ole pulaa lumoutumisen aiheista
suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49 Näkymä tähtitaivaalle kuvattuna kalansilmälinssillä Turun Vasaramäessä.
”Tähtiharrastuskokemukset ovat henkisiä, joskus jopa hengellisiä kokemuksia. Pysähdymme harvoin miettimään esimerkiksi maapallon, tähtien ja muiden taivaankappaleiden kiertoliikettä. Kevolaan hän mieluiten menee tarkkailemaan taivasta, yleensä auringonlaskun aikaan, jos mahdollista. Taivaalla on niin mystistä tavaraa välillä.” Tähtikuviot keskiössä Ahlamolle myös tietynlainen filosofointi on osa tähtiharrastusta. Turun Ursan maaseututähtitorni kohoaa Paimion Kevolassa, aivan moottoritien läheisyydessä. Vastaukseksi sanoK Turun tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan yksityinen Kevolan tähtitorni.. Kevolan observatorio on tärkeä paikka turkulaiselle tähtiharrastajalle Eeva-Kaisa Ahlamolle, joka on Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan pitkän linjan aktiivi. Tähdistä näkee sen maapallon kiertoliikkeen ihan käytännössä”, Ahlamo kertoo. Me ei edelleenkään tiedetä, onko maailmankaikkeudessa elämää muualla”, Ahlamo sanoo. Elämäntapa merkitsee taivaan eri tapahtumien ympärivuotista seuraamista sekä omin silmin että useiden eri ilmatieteen palveluiden avulla – myös pilvisellä säällä. Vuosikymmenien intensiivisen harrastamisen jälkeenkin Ahlamo kokee ja näkee jatkuvasti uutta. Puiden keskeltä tulee esiin kukkulan päällä oleva aukio, jolla seisovat jykevä tähtitorni, pieni mökki sekä rakennus, jonka katon avaamalla saa kaukoputkelle taivasnäkymän. Ursan tapahtumissa moni kiinnostunut kysyy, millainen kaukoputki pitäisi hankkia. Tähtiharrastus ei ole vain tähtien katsomista, vaan painotuksia on paljon: aina syvätaivaasta komeettoihin ja ilmakehän valoilmiöistä nojatuoliharrastukseen. ”Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun minulle tuli sellanen olo, että en edes tiedä, mitä katson. 50 suomenluonto.fi Kun Turun keskustasta ajaa puoli tuntia Helsingin suuntaan, löytää monen tähtiharrastajan aarreaitan. Maailmankaikkeuden kolmiulotteisuuden ymmärtäminen on hieno tunne. Tähtiharrastus on usein myös välineharrastus, mutta se ei Ahlamon mukaan ole mitenkään välttämätöntä. ”Kun katsoo taivaalle, tähdet ovat siellä samalla tavalla, mutta vuodenajasta riippuen ne ovat eri päin. ”Tähtiharrastus on siitä antoisa harrastus, että se on niin monipuolinen.” Joitain vuosia sitten Ahlamo näki itärajalla ollessaan elämänsä ensimmäisen rakettilaukaisun taivaalla. Tähtitaivaan tuntemisen myötä ymmärtää, miten pienestä on kiinni, että me olemme juuri tällaisena täällä. Kyseessä oli kiertoradalle lähtevä satelliitti. ”Olen aika tietoinen taivaasta jatkuvasti”, Ahlamo sanoo. Koska hän on harrastanut tähtiä jo liki 40 vuotta, on kyse enemmänkin elämäntavasta kuin harrastuksesta. Ymmärrys taivaankappaleiden liikkeistä on tähtiharrastajalle oleellista
Ahlamon tavoin myös Hannus pitää toimintaansa harrastuksen sijaan elämäntapana. Tottakai on kiva lukea asioista ja käydä observatoriossa, mutta tämä on mulle sopiva tapa. Vaikka omistaisi kaukoputken, täytyy silti tietää, mitä etsii. Laitteet ovat nimittäin keskiössä monella muulla elämän osa-alueella: töissä, musiikkia soittaessa ja valokuvatessa. Se on läsnäoloa näkyvän maailmankaikkeuden kanssa.” ”Me ei edelleenkään tiedetä, onko maailmankaikkeudessa elämää muualla.” Eeva-Kaisa Ahlamo valokuvaa taivasta Kevolan tähtitornissa. Hän keskittyy taivaan tarkasteluun ilman laitteita iltakävelyillä itäisen Turun metsissä ja kallioilla. Tämän kokoluokan kaukoputkia ei ole Suomessa montaa.. Kamera on kytketty 17-tuumaiseen kaukoputkeen. ”Ehkä minä kaipaan sellaista vapaata vaeltelua tähän elämään. ”Kun tekee toimistotyötä, sen vastapainoksi koittaa säännöllisesti liikkua luonnossa. Jos silloin on mahdollisuus nähdä tähtiä, haluaa nähdä niitä”, Hannus sanoo. ”Vapaasta vaeltamisesta tulee rentoutunut olo. Asiat ovat arjessa yleensä niin tiukasti rytmitettyjä, että vapaa-ajalla on kiva haahuilla.” Harrastamiseen riittävät siis käytännössä lämpimät vaatteet, joissa on hyvä kulkea ulkona. Hän käy iltakävelyllä lähes joka päivä, oli sää taivaan tarkkailuun sopiva tai ei. ”Paras tapa on opetella paljaalla silmällä tunnistamaan tähtikuvioita, näkemään kirkkaimmat tähdet ja sen, miten ne ovat suhteessa toisiinsa.” Turkulainen Lauri Hannus on esimerkki itsenäisestä harrastajasta. suomenluonto.fi 51 taan, että varsinkaan alussa ei tarvita mitään laitteita. Hannukselle tapa olla käyttämättä laitteita havaitsemisen tukena on myös tietoinen valinta. Ainoa tekninen apu havaitsemisessa on älypuhelimesta löytyvä sovellus Stellarium. Lähestyminen on esteettistä pikemminkin kuin tietolähtöistä
Oikealla kuvun sisällä on tähtitieteilijä Yrjö Väisälän 1930-luvulla rakentama kuuluisa 50-senttinen kaukoputki, jolla Väisälä, observaattori Liisi Oterma ja heidän ryhmänsä löysivät 1930ja 40-lukujen taitteessa runsaasti komeettoja ja yli 800 pikkuplaneettaa eli asteroidia. Lauri Hannus kapuaa tähtikävelyllään metsäiselle mäelle.. 52 suomenluonto.fi 52 suomenluonto.fi Mika Aarnio tarkkailee kuuta Kevolan observatorion sivurakennuksessa
Myös Hannusta planeetat kiinnostavat. 4. ”Taivaassa on tietynlainen kaiho ja yhteys”, hän sanoo. Sen jälkeen voi harkita kiikareiden hankintaa. 3. Jos valoa tarvitsee, käytä punavaloa. Kuten moni, myös Ahlamo kirjaa havaintojaan Taivaanvahdin kautta. Tällainen oli muun muassa se, kun Hannus näki Linnunradan kaaren. Lähiluonto ja taivaan bongailu ovat oikein hyviä tapoja olla itsensä kanssa.” Ahlamolla puolestaan on Ursa-aktiivina ympärillään iso joukko muita harrastajia, joten välillä hän toimii yksin, välillä ryhmässä. On tärkeää, että on se vaihtoehto olla oman harrastajaryhmän kanssa”, Ahlamo kertoo. suomenluonto.fi 53 Viisi vinkkiä harrastukseen 1. Kun seisot tähtitaivaan alla, olet liikkumatta, jolloin tulee nopeasti kylmä. Opettele ensin tunnistamaan paljaalla silmällä tähtikuviot pääpiirteissään. Parhaat tunnelmat harrastuksen parissa tulevat Ahlamollekin todennäköisemmin siitä, kun paikalla ovat vain hän ja maailmankaikkeus. Lähde: Eeva-Kaisa Ahlamo Taivas yhdistää ihmisiä Maailmankaikkeuden sisäistämistä Hannus pitää perustavanlaatuisena asiana elämässä ylipäätään. Aktiivien kesken he paitsi pyörittävät yhdistystoimintaa, myös järjestävät kerhoiltoja ja tähtinäytöksiä yleisölle toisella tähtitornilla lähempänä Turun keskustaa. ”Ihmisillä on toiminnallisia rooleja, kuten toisista huolta pitäminen, luonnon suojeleminen ja toimiminen niin, että seuraavalla sukupolvella olisi hyvä olla. ”Se oli huimaava kokemus. Siinä tulee olo, että olet osa jotain suurempaa, osa maailmankaikkeutta.” Planeetoista Siriukseen Omanlaisen yhteisönsä muodostavat myös netissä toimivat harrastajat. Pakkaa mukaan lämmintä juotavaa. Se on Suomessa aina tosi matalalla, mutta sen tunnistaa kyllä, koska se on niin kirkas”, Ahlamo sanoo. Käyttämällä tuolia, jossa voi nojata taakse, välttyy niskakivuilta. Kartan voi esimerkiksi hakea osoitteesta heavens-above.com ja tulostaa itse. Se on Jupiter, aurinkokunnan suurin planeetta. Jos omistaa kiikarit, niillä erottaa helposti Jupiterin neljä suurinta kuuta", Eeava-Kaisa Ahlamo ohjeistaa. ”Orionin vyö on monille luontoihmisille tuttu. Ahlamon mukaan kesällä painottuvat ilmakehän ilmiöt, minkä lisäksi voi nähdä esimerkiksi valaisevia yöpilviä. Jupiter ja Venus ovat tosi hienoja nähdä, niissä on jotain maagista”, Hannus sanoo. Jos käsitystä tähtiharrastuksesta laajennetaan tähdistä taivaaseen, on harrastaminen mahdollista ympärivuotisesti. ”Taivaanvahdista saa myös inspiraatiota ja ideoita muilta, kun näkee, miten he ovat kuvanneet eri kohteita”, Ahlamo kuvailee. Sitähän se avaruus on, että me olemme osa sitä ja kosmoksen liikettä”, Hannus kuvailee. Ihmiset ovat osa maailmankaikkeutta, ja pystymme sen myös tiedostamaan. Suoraan pään yläpuolelta löytyy puolestaan Ison Karhun Otava. Pimeän ajan tähtiharrastus jatkuu karkeasti huhtikuun puoliväliin, jolloin yöt alkavat olla liian valoisia. Hannukselle luonnossa liikkuminen on mukava tapa ottaa omaa rauhaa. Lepotuoli tekee retkestä mukavamman. Ne ovat hienoja hetkiä.” Joskus tähtikävelyillä ei näe mitään, mutta harrastus on siitä antoisaa, että tulee liikuttua ja oltua raittiissa ilmassa. ”Vaikka kokisi olevansa puhtaasti amatööri, siinä on se löytämisen riemu ja kauneus yhdessä. Harrastuksessa Hannuksen mukaan hienointa onkin vahva merkityksen tunne ja asioiden asettuminen mittakaavaansa. Taivas yhdistää ihmisiä, ja sen ajatuksen sulattelu tähtien alla on voimallinen kokemus. Se tempaa mukaansa ja laittaa ajatukset hyvällä tavalla korkealentoisiksi. 2. Tänäkin talvena ja keväänä ehtii vielä hyvin kokeilla tähtiharrastusta. Helmi–maaliskuussa on vielä nähtävissä talven tähtikuvioita. "Monet miettivät, mikä tuo iltataivaan todella kirkas tähti mahtaa olla. Kun vetää Otavan kauhan kahdesta reunimmaisesta tähdestä viivaa suoraan ylöspäin, ensimmäinen vastaantuleva kirkas tähti on Pohjantähti." Tänä keväänä paljaalla silmällä taivasta tarkkaileva ei voi olla huomaamatta Jupiteria. Sitähän se avaruus on, että me olemme osa sitä ja kosmoksen liikettä.” Kuu kuvattuna kaukoputken läpi Paimiossa.. Ota retkelle mukaan paperinen tähtikartta. ”Olen aika sosiaalinen ihminen, ja ystävät ovat minulle todella tärkeitä, mutta tarvitsen myös yksinoloa. ”Silminnähtävät planeetat ovat kiehtovia. Jos siitä vetää viivan alas ja vasemmalle, törmää tähtitaivaan kirkkaimpaan tähteen, Siriukseen. ”Kun olet metsäretkellä ja sinulla on tulet siinä nuotiolla, teet eväitä ja katsot ylöspäin… Ja menet nuotion loimusta vähän kauemmas, että oikein näet ne tähdet. "Otavan avulla löytää Pohjantähden. Tällöin valot eivät häiritse pimeänäköä. Maaliskuun iltataivaalle alkaa nousta uusia tähtikuvioita, kun talven kuviot siirtyvät kevään kuvioiden, Leijonan ja Neitsyen, tieltä. Koen vahvasti, että ihmisen rooli on myös olla vaan läsnä ja tietoisesti kokea maailmankaikkeutta”, Hannus kertoo. Taivaanvahti on Ursan avoin havaintojärjestelmä ja tietokanta, jonne ihmiset voivat lähettää havaintojaan erilaisista taivaskohteista. Pukeudu sään mukaisesti. 5. Se on koko kevään ajan näkyvissä länsi-lounaisella taivaalla. Toisinaan taas voi kokea jotain hyvinkin mullistavaa. ”Joskus yksinkertaisesti haluan olla yksin, joskus yhdessä. ”Linnunrata huimasi
Saimaannorpat alkavat valmistautua pesimiseen jo tammikuussa, jolloin liikkumista rantojen tuntumassa tulee vältt ää. Järvenselillä voi Saimaannorpat alkavat valmistautua Katso vinki t talvi retke ilyn turva llisu uteen ja norpp aystä välli seen retke ilyyn suome nluon to.fi Katso vinki t talvi retke ilyn turva llisu uteen ja DIGIT ILAAJ ILLE. 54 suomenluonto.fi Jäälakeuksien SAIMAA TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT ANNAKAISA VÄNTTINEN JA RIIKKA KAARTINEN Hiihtoretki Saimaalle tarjoaa kurkistuksen erämaisen hiljaisiin saariin ja järvenselille. 54 suomenluonto.fi 54 suomenluonto.fi Saimaannorpat alkavat valmistautua pesimiseen jo tammikuussa, jolloin liikkumista rantojen tuntumassa tulee vältt ää. Järvenselillä voi hiihdellä huolett omammin
Hiihdimme saareen illan pimeydessä, joten emme kunnolla edes nähneet minne saavuimme. suomenluonto.fi 55 K un retkikaverini kääntää kylkeä, hienon hienoa lumihilettä sataa kasvoilleni. Avannosta vettä saa nopeammin kuin lumesta sulattamalla. On mitä kaunein talvipäivä. Makaan makuupussissa, itse asiassa kahdessa, ja kuuntelen tiaisparven sipitystä, joka ohittaa telttamme. KU VA T AN N AK AI SA VÄ N TT IN EN. Tupsukorvan jäljet pysähtyvät lähelle rantaa. Kuoriudun pussien lämmöstä ja puen. Siinä on raskas tarpoa. Tuijotan pyörivää kairaa ja mietin täällä Saimaalla eläviä norppia. Tuuli on tyyntynyt. Tiaisten mentyä on aivan hiljaista. Lapioin höttöisen pakkaslumen syrjään ja alan kairata jäähän reikää. Ne kuulemma tekevät avantonsa samalla periaatteella kuin kaira: upottavat vahvat kyntensä jäähän ja pyörivät sitten vinhasti ympäri! Norppa tarvitsee ilmaa ja kulun lumipesäänsä, mutta me maanisäkkäät tarvitsemme vettä. Ilves! Se on käyttänyt ahkion uraa tasaisena ja helppona kulkuväylänä. Toissapäivän lumimyräkkä on tuiskuttanut tähän suojaiseen poukamaan runsaan kerroksen uutta pehmeää lunta. Aamukahvi ja puuro ovat vielä keittämättä. Ehkä se on kuullut tai haistanut meidät teltassa, kääntynyt sitten ympäri ja tepastellut samoja jälkiä tiehensä. Ahkiot ovat tasoittaneet jäälle komeat urat. Olisi ollut upeaa nähdä se, mutta pelkkä mielikuva ilveksestä tässä, vain joitakin tunteja aikaisemmin, kutkuttaa mieltä. Nouseva aurinko pilkistää harjumännikön takaa ja pakkanen on kiristynyt pariinkymmeneen asteeseen. Toisesta urasta löytyy suuret tassunjäljet, hieman epäsymmetriset ja pyöreät. Yön aikana hengityksen kosteus on tiivistynyt kuuraksi teltan seinille. Otan kairan, lumilapion sekä jääsahan, laskeudun rantaan ja katselen ympärilleni. Olemme heräilemässä teltasta Saimaan Ruuhonsaarilla. Jäätä on kolmisenkymmentä senttiä, alimpana Näkymä Ruuhonsaarilta Pajusaarenselälle
SU O M EN LU O N TO , © O PE N ST RE ET M AP IN TE KI JÄ T Suuri Sarviniemi Myhkiö Taka-Ruuho Pajari 1 km Pajusaarenselkä HonkaRuuho PERJA NTAI LAUA NTAI SU N N U NTAI Varo Rastinvirran heikkoja jäitä! Pajusaarenselän avaruutt a.. Pakkaamme ahkiot ja lähdemme jäälle hiihtämään kohti pohjoista. Taka-Ruuhon pohjoiskärjestä alkaa liki kahden kilometrin mittainen harjuselänne, joka kurottaa Etelä-Savon puolelle Pajarin saarelle saakka. Tukikohtanamme toimii Taka-Ruuhon saari, jossa on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön ylläpitämä retkisatama, kaksi kotaa ja sauna. Ihailen norppien sopeutuvuutta, voimaa ja kykyjä. Kesäaikana ne palvelevat retkeilijöitä ja veneilijöitä pientä käyttökorvausta vastaan. Jääkausi on synnyttänyt Ruuhonsaaret. Se sijaitsee Saimaan länsirannalla ja on osa yli 500 kilometrin mittaista toista Salpausselkää. Opaskyltti kertoo, että polveileva harjuselänne jatkuu sieltä edelleen Pieksämäelle, siis yli sadan kilometrin päähän. Jääkautinen jokisuisto Viikonlopun hiihtoretki Suuresta Sarviniemestä Ruuhonsaarille. Pienenpieniä hentoisia lumihippuja putoilee taivaalta ja ilmassa kimmeltää miljoonia timantteja. Suuri Sarviniemi on osa Salpausselkää Aloitimme hiihtomatkan Taipalsaaren Suuresta Sarviniemestä. Pian huomaan saukon jäljet, jotka johtavat kohtaan, jossa kannas katkeaa. Aiomme hiihtää Ruuhonsaarten ympäri. Saaret nousivat tummina hahmoina horisonttia vasten, mikä teki suunnistamisesta helppoa. Suuntasimme Sarviniemestä pohjoiseen kohti Mäntysaaria, jotta voisimme alkumatkasta väistää Rastinvirran heikot jäät, joista moni meitä varoitti. Yli 11 000 vuotta sitten tässä oli sulavesien synnyttämä jokisuisto, johon vesi kasasi soraa ja hiekkaa. Mäntysaarilta jatkoimme koilliseen sivumyötäisen tuulen vauhdittamina. Saukko on pulahtanut veteen, liekö saanut kalaa, noussut sitten takaisin jäälle ja jatkanut matkaansa. Uni ei meinannut ensimmäisenä telttayönä tulla, ja pyörimme pitkään levottomina. Jäällä sen meno näyttää riemastuttavalta. Tunnelma oli taianomainen, jännittäväkin. Kun on mentävä saareen, sinne hiihdetään suoraan, ja rantoja pitkin hiihtelyä tulee välttää. Siinä onkin virtapaikka ja pieni jääkukkien koristelema sula. Se on vuoroin loikkinut, kyntänyt lunta liukumalla, ja paksumman lumipenkan KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN Saukko on pulahtanut veteen, liekö saanut kalaa, noussut sitten takaisin jäälle ja jatkanut matkaansa. Säkkipimeässä olisi joutunut etenemään kompassisuunnan tai gps:n avulla, mikä olisi hidastanut matkantekoa. Jäällä liikkuessa on syytä olla tarkkana. Ilveksen tuoreet tassunjäljet ahkion urassa. Perillä pystytimme teltan ja söimme päivällisen. Viiman ansiosta ei ahkiota vetäessä tullut hiki, piti jopa vähän lisätä vaatetta. 56 suomenluonto.fi parisen kymmentä senttiä kirkasta teräsjäätä. Salmen läpi virtaavat Vuoksen vedet, joten jää on läpi talven vaarallisen heikkoa. Sen takaa löytyivätkin jo Ruuhonsaaret. Tuulen kasaamia pieniä kinoksia ei erottanut kuunvalossa, ylitimme ne suksituntumalla. Pääsimme matkaan vasta myöhään iltapäivällä, kun aurinko oli jo laskussa. Norppien kinospesien huomioimiseksi saimme ohjeen rantautumiseen. Perässä tuleva ahkio vuoroin tuuppi ja veti. Napakka länsituuli ylsi puuskissa yli kymmeneen metriin sekunnissa. Nyt ylitimme Pajusaarenselän kohti jyrkkänä kohoavaa Myhkiön saarta. Pilvipeite oli ohut ja repaleinen, joten pimeän laskeuduttua puolikuu valaisi hiihtoamme. Aamupalan jälkeen on keitettävä vielä termospullot täyteen kuumaa vettä koko päivän tarpeiksi. Ruuhonsaarten ja Pajarin välillä harju on kapea maakannas, jolla kasvaa nuoria puita. Ajatukseni palaavat jääkaudelta nykyhetkeen
Sitä voi hillitä pitämällä tuuletusluukut ja jopa oven auki, jos keli sen sallii. Jos haaveilee hiihtoretkistä tuntureille, mutta aika tai kukkaro eivät anna myöten, on viikonlopun hiihtoretki Saimaalle oiva vaihtoehto. suomenluonto.fi 57 Hiihtäjä ihailee saukon jälkiä pehmeällä hangella. Emme ole nähneet ihmisiä koko päivänä. Hengityksen kosteus jäätyy kuuraksi sisäteltt aan. Saukon jäljet jatkuvat maakannaksen yli kohti pitkää lahdelmaa, Ruuhonpurnua. suomenluonto.fi 57 kohdalla sukeltanut sen läpi. Tasainen teltt apaikka löytyy harjun päältä. Saari on kierretty ja suuntaamme kohti telttapaikkaa ruoanlaittoon. Me jatkamme suksin Pajarinsärkän yli kohti Honka-Ruuhoa. Pajusaarenselän avaruutt a.. Sujuttelemme Honka-Ruuhon eteläkärjen ohi ja pian tavoitamme eilisiltaiset jälkemme. Kesällä mökkiläisten ja venelijöiden suosima Saimaa on talvella erämainen jäälakeus. Aurinko on jo laskussa ja värjää taivaan kullankeltaiseksi
Kotipaikka. Ykseys. Tärkeintä luonnossa. Mott o. Mitä. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin Luonnonkuvaajien eettisen toimikunnan puheenjohtajalle Jonna Woodille luonto on ykkössijalla. Always choose courage, compassion, and connection. Toinen, henkinen koti Floridassa. Luontokuvaaja, vastuullisen luontomatkailun kehitt äjä ja Suomen Luonnonvalokuvaajien eett isen toimikunnan puheenjohtaja. Jonna Wood, jonnawood.com. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Luonto ennen kuvaa 58 suomenluonto.fi Kuka. Turku. TEKSTI NINA JAATINEN KUVA SUVI ELO
Luontoyhteys ja rakkaus eläimiin syntyi lapsuuden kesinä, jotka kuluivat perheen mökillä Turun saaristossa. ”Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ohjeistus on selkäranka, joka kannustaa jokaista ajattelemaan omaa toimintaansa”, hän sanoo. Järkytyin huomatessani, että mielikuva Suomen huikeasta luonnosta ei ole totta. En ollut seurannut sydäntäni.” Ura Nokialla sai jäädä. Rantakäärme tuli monesti uimaan jalkoihini. Wood opiskeli lisää valokuvausta sekä luonnontieteitä, perusti valokuvausja digimarkkinointiyrityksen ja työskenteli eko turismiyrityksessä. Liitän tuon ajan lapsuuden onnellisiin vuosiin kesämökillämme Turun saaristossa. Luonto kuvaa tärkeämpi Haastattelua tehdessä Wood on juuri palannut lomalta Floridasta, jossa hän kuvasi uhanalaisia keynvalkohäntäkauriita. Siellä huomasin, että olin eksynyt luontoyhteydestäni ja lähdin pyrkimään eri tavoin takaisin kohti lapsuuden kokemustani.” 2018 ”Muutin Floridasta takaisin Suomeen. Silloin luontosuhteeni ja -yhteyteni sai alkunsa.” 2008 ”Menin Afrikkaan ensimmäistä kertaa. kailua kehittävä Wood näkisikin tulevaisuuden kojukuvauksessa lisää jatkuvaa ja yhtenäistä vastuullisuuden kehittämistä. Merkityksellisintä villieläinkuvauksessa onkin yhteys eläimeen. ”Nuo kauriit ovat todella uteliaita, melkein puolikesyjä. ”Tajusin, että olen väärällä polulla. Luonto itsessään on tärkeämpi kuin lopputulos. Silloin eettisyys on aika yhdentekevää.” Vastuullinen luontokuva Wood on pohtinut aiempaa enemmän luontokuvauksen eettisyyttä ja ekologisuutta, kun hänet valittiin viime vuonna Suomen Luonnonvalokuvaajien eettisen toimikunnan puheenjohtajaksi. Silloin hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja matkusti Afrikkaan safarille ja Victorian putouksille. ”Mutta jos asiaa tarkastellaan osana nyky-yhteiskuntaa, kojukuvaksella voi olla hyvin toteutettuna positiivisia vaikutuksia luonnonja eläinsuojeluun.” Wood puhuukin mieluummin vastuullisesta kuin eettisestä kojukuvauksesta. Miten paljon 1000 valokuvaajaa saisi aikaiseksi, jos he kertoisivat kuvien mukana myös luonnonsuojelullista tietoa.” Woodin mielestä ekologisuus sekä eettisyys kietoutuvat aina väistämättä luontokuvaukseen. Tie vei kuitenkin vaatesuunnittelijaksi ja sen jälkeen bisnesmaailmaan Nokialle, jossa hän lopulta alkoi voida huonosti. Matka oli käänteentekevä. Tai meribiologina, joka tutkisi valaita. Floridassa pääsee helposti lähelle eläimiä”, hän kertoo. ”Myös sanassa luontokuva on luonto ennen kuvaa. Kuvaaminen ei saisi mennä luonnon hyvinvoinnin edelle.” Wood jakaa Instagramissa luontokuviaan ja niiden ohessa tietoa ja tarinoita sekä ottaa kantaa. Elämme Suomessa, jossa villieläimiä on ympärillämme moninkertaisesti ja luonnossa kaikilla on rauha.” ”Kuvaaminen ei saisi mennä luonnon hyvinvoinnin edelle.”. Wood palasi Afrikkaan, tällä kertaa vuodeksi. Viime vuonna toimikunta on Woodin johdolla uudistanut ohjeistukset ja toimintaperiaatteet. ”Jokainen tilanne luonnossa on uniikki. Hän opiskeli Mauritiuksella luonnonsuojelubiologiaa sekä valokuvausta ja teki vapaaehtoistyötä mertensuojelujärjestölle. Woodin ajatus kojukuvauksesta on se, että jos lähtee ideaalista tilanteesta liikkeelle ja katsoo toimintaa irrallaan muusta maailmasta, se ei ehkä ole niin eettistä. Pari vuotta sen jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin Floridaan ja viihtyi siellä kuusi vuotta. Vastuullinen kojukuvaus voisi olla yksi keino muuttaa suurpedoista kerrottua, negatiivista narratiivia sekä ihmisten tietoisuutta Suomen suurpedoista. ”Ei auta, vaikka kuvaaja toimisi eettisesti, jos meillä ei ole enää luontoa kuvattavaksi. Viisivuotiaana hän haaveili työstä eläinlääkärinä tai biologina, joka pelastaisi maailman. suomenluonto.fi 59 ”Tärkeintä on se hetki, kun ollaan samanarvoisina yhdessä tässä maailmassa.” Woodin ajatuksissa luonto tulee aina ensin, kuva on vasta kakkonen. Silloin eläimet voisi nähdä erilaisina kuin mitä ne mielikuvissa ovat.” 1985 ”Olin 5-vuotias. Syntyi halu tehdä jotain, jotta asiat olisivat paremmin.” 2034 ”Teen töitä villieläinten luontoon palauttamisen parissa. Wood oli ainoa lapsi, joten perhosentoukat, lepakot ja rantakäärmeet olivat hänen leikkikavereitaan. Kojukuvaus on kiinteä osa suomalaista luontokuvausta, mutta sen eettisyys jakaa mielipiteitä. Siten hän edistää omalta osaltaan luonnonsuojelullisia arvoja. Wood sai uudestaan kosketuksen kauan kadoksissa olleeseen luontoja eläinyhteyteensä. ”Olen saanut viestejä ihmisiltä, että he voisivat mennä kojuun voittaakseen tuntemansa pelon. Se oli yksi ystävistäni”, Wood muistelee. ”Mökin rannassa oli matala, hiekkapohjainen laguuni, jossa uin käsipohjaa. Päivätyökseen vastuullista luontomatL uontokuvaaja Jonna Woodin tie valokuvaajaksi on kulkenut monen mutkan kautta
PÖRHEÄ KELTASIRKKU Ruokinnalla oli runsaasti keltasirkkuja ennen kovia pakkasia. . Vielä niiden alettuakin lintuja oli paljon. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . Kuva: Marjut Ikonen, Espoo 10.1.2024. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Kuva: Hannu Tikkanen, Kajaani 14.1.2024. Kuva: Milja Kaivosoja, Kälviä 16.1.2024.. Lähes –40 astetta saattoi olla osalle lintuja liikaa, toivottavasti osa kuitenkin ehti muuttaa lauhemmille seuduille. PAKKASPÄIVÄN HALO Halo syntyi taivaalle pakkaspäivänä, kun lämpötila laski rajusti sisämaahan päin mentäessä. Nyt näyttää, että vain tämä yksi pörheä yksilö olisi jäljellä. Kymmenen kilometrin säteellä pakkanen laski 15:sta aina 25 pakkasasteeseen. AURINGONLASKUN JÄLKEEN Illan värien juhlaa taivaalla. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi
Kuva: Samu Aaramaa, Pirkanmaa 5.1.2024. Kuva: Tarja Naukkarinen, Savitaipale 20.1.2024. Kävin kuvaamassa linnun heti aamutuimaan kaverini kanssa. TALVEHTIVA TUKKASOTKA Tukkasotkalla on kovat ajat pakkasessa, mutta tänään (5.1.) se oli pirteä 25 pakkasasteesta huolimatta. suomenluonto.fi 61 . KUURANKUKKIA Pakkanen koristelee ikkunat. Kuva: Tapio Keinonen, Mänttä, joulukuu 2023 . POHJANTIKKA Pakkanen on kuurannut puut kauniiksi, upea pohjantikka ahersi kauneuden keskellä. . . Siitä kuvauspäivämme alkoi, ja seuraavana kohteena olivat isokoskelot. NOUSEVA TÄYSIKUU Kaunis kuutamo kovassa pakkasessa. Kuva: Maarit Siitonen, Muurame 8.1.2024.
Useammat yksilöt tekevät tätä toistuvasti. Onko varis koukussa tupakkaan. PÄIVI SIRKIÄ Kaikkiruokainen varis maistaa uteliaasti uusia asioita. Kaipaavatko ne piristeitä. Uskoisin ett ä tässä varis on kokeillut, olisiko tumpista ruoaksi, tumppi kun voi muistutt aa vaikkapa hyönteisen koteloa tai muuta syötäväksi kelpaavaa. . Ne syövät herkkuja poikani sormista, kissan herkkupalat aiheutt avat kuolaamista! Pojallani on erinomaisen lähikontaktin vuoksi mahdollisuus tehdä tarkkoja havaintoja. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.fi /kysy-luonnosta tai . Talven ankeina päivinä varis on saatt anut kaivaa tumpin hangesta, mutustaa siitä palan tai kaksi ja piilott aa tumpin uudelleen. Vaikka pesään kuljetetuista tumpeista näytt äisi olevan näille linnuille apua loistorjunnassa, voi silti olla, ett ä tumppien sisältämistä aineista koituvat haitat ovat hyötyjä suuremmat. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Ulkomailla on havaitt u joidenkin kaupunkilintujen hyödyntävän tupakantumppien sisältämiä myrkkyjä pesiensä loistorjunnassa samaan tapaan kuin useiden lajien tiedetään käytt ävän kasvinosia, jotka sisältävät hyönteisiä karkott avia aineita. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle 62 suomenluonto.fi. SH U TT ER ST O CK TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Villit varikset kuuluvat tutt avapiiriin. Varikset ovat uteliaita ja oppivaisia eläimiä, jotka tutkivat kaikkea mahdollista ruoan toivossa. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tupakan makuaineet ovat nykyisin kiellett yjä, joten ne voidaan sulkea pois vaihtoehtoisista selityksistä. Nikotiini on linnuille haitallista, mutt a sinänsä riippuvuutt a ei voine täysin poissulkeakaan. Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko tumpeista kiinnostuneet linnut vanhoja vai nuorukaisia, jotka vielä opett elevat hyödyllisiä ravintolähteitä. Hauskaa, ett ä kysyjän lähipiirillä on mahdollisuus tarkkailla aitiopaikalta varisten elämää. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Itse uskoisin ett ä toistuvakin käytt äytyminen menee uteliaisuuden ja kokeilunhalun piikkiin. Koska kysyjä on havainnut käytt äytymisen kuitenkin toistuvan, jokin tumpeissa houkutt elee tekemään saman uudelleen. Varis näytt ää ott avan tumpista nikotiinitömpsyt
Niinpä vastasimme, ett ei tartutt amisen vaaraa ole olemassa. Kun vastailin viime vuosituhannen puolella Ylen Luontoilloissa lintukysymyksiin, eläinlääketieteen tutkijat olivat sitä mieltä, ett ä lintujen salmonellat eivät tartu ihmisiin eivätkä ehkä nisäkkäisiinkään. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Ruokin talvisin lintuja ja kolaan takapihalle keltasirkuille oman ison alueen, jonne levitt elen kauranjyviä. SEPPO VUOLANTO Voiko kissa saada linnulta salmonellan. Iso-Britanniassa vuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan lintujen talvisilla syött öpaikoilla on tavatt u Salmonella enterican eräitä Typhimurium-faagityyppien infektioita sekä linnuissa ett ä ihmisissä, vaikka lintujen salmonellat ovatkin yleensä vain isäntäeläinlajeja infektoivia. Infektioiden leviämisen lisäksi on muitakin syitä vältt ää lintujen ruokintaa lämpimänä vuodenaikana. Erilaisia salmonellan muotoja eli serotyyppejä tunnetaan yli 2500. Salmonella tartt uu vain ulosteiden välityksellä. Kuvateksti xxxxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxxxxxxx. Tällaisia tapauksia todett iin 1,6 prosentissa ihmisten Typhimurium-salmonelloista. Joukosta kuolee yleensä muutama keltasirkku talven aikana, ehkäpä salmonellaan. Lintulaudoilla voi levitä muitakin lintujen sairauksia. Suomessakin siis tartunnan mahdollisuus on olemassa silloin, kun huolellista hygieniaa ei noudateta talviruokinnassa eikä käsien pesemisessä. Niiden infektioiden leviämisen mahdollisuus ihmisille lienee vielä pienempi kuin salmonellalla. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O Voiko kissa saada linnulta salmonellan. Olemme pohtineet, voiko se sairastua itse tai tartutt aa kenties meidätkin syötyään sairaan linnun. Se on vain 0,2 prosentt ia kaikista salmonellatapauksista. Tällä hetkellä vastaus on hieman toisenlainen. Keltasirkut saapuvat lintulaudalle tyypillisesti parvissa.. Kissallemme sairastunut, heikkokuntoinen lintu on helppo saalis. Koirien ja kissojen sekä muiden nisäkkäiden mahdollisista infektiolähteistä en löytänyt tietoja.
Onko tämä satt umaa, vai ovatko pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon revotulet erivärisiä. Revontulien esiintyminen, muodot ja värit ovat magneett isten napojen ympäristössä hyvin samankaltaisia molemmilla pallonpuoliskoilla. Voimakkaiden revontulimyrskyjen aikana revontulivyöhyke voi painua kauas tavanomaisilta sijoiltaan, meillä täällä etelän suuntaan ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla pohjoiseen. Eteläisellä pallonpuoliskolla revontulivyöhyke sivuaa Etelämannerta, joka on tuhansien kilometrien päässä Uudesta-Seelannista. Revontulihiukkaset jäävät siellä ilmakehän ylempiin kerroksiin ja synnytt ävät punaista valoa. Kun Keski-Euroopassa nähdään revontulia, ne ovat yleensä voimakkaan punaisia. . Uusi-Seelanti sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla suunnilleen samoilla leveysasteilla (noin 45 astett a eteläistä leveyttä) kuin Keski-Euroopan valtiot pohjoisella pallonpuoliskolla. Punaiset revontulet syntyvät ilmakehän ylemmissä kerroksissa muutaman sadan kilometrin korkeudella, kun energeett iset elektronit Auringosta törmäävät happiatomien kanssa. Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa revontulia synnytt ävät hiukkaset eivät yleensä pääse niin alas ilmakehässä, ett ä vihreää valoa syntyisi, koska maan magneett ikentän voima estää niiden tunkeutumisen alemmas. Suomen kohdalla revontulivyöhyke sijaitsee Lapin pohjoisosien alueella. Meillä Suomessa ja Lapissa ne ovat tyypillisesti vihreitä, jotka sytt yvät noin 100 kilometrin korkeudella, joskin punaisiakin revontulia havaitaan. Revontulia nähdään eniten maapallon magneett isten napojen ympärillä niin sanotulla revontulivyöhykkeellä. Ne ovat pääasiassa punaisen ja violetin sävyisiä. HEIKKI NEVANLINNA Uuden-Seelannin punaiset revontulet K Y S Y L U O N N O S TA Vihreät revontulet sytt yvät alempana ilmakehässä kuin punaiset. Kun maapallon magneett ikentällä on kaksi napaa, toinen pohjoisella pallonpuoliskolla ja toinen vastakkaisella eteläisellä puoliskolla, revontulivyöhykkeitäkin on vastaavasti kaksi. SH U TT ER ST O CK. Täällä pohjoisessa olen nähnyt vain vihreitä revontulia. Näin siis Uuden-Seelannin tuletkin ovat tätä samaa väriskaalaa. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Katselen valokuvia Uuden-Seelannin revontulista
Kyseessä on palokärjen tekemä kolo, mutt a ei pesäkolo. Karvatt omista hiiristä tiedetään, ett ä niiden silmät aukeavat jopa viikkoa normaaleja hiiriä aikaisemmin. Lehtien kellastuminen on yön pituuden säätelemä, ja se tapahtuu vuodesta toiseen samaan aikaan, Etelä-Suomessa syyskuun loppuun mennessä. Kuusen juuriosa on ontt o, juurisienen vaivaama, mutt a sen ympärillä oleva puuosa on kovaa ja pihkaista, kuten kuvasta näkyy. Se paleltuu tai jää helposti petojen saaliiksi. Tämän kehityksen eri vaiheita säätelevät pääosin loppukesällä pitenevät yöt sekä asteitt ain alenevat lämpötilat. Luonnossa karvatt oman, nuoren oravan mahdollisuudet selvitä ovat vähäiset. Pihakoivussani Porvoossa on edelleen tammikuussa lehdet. Tätä tukee se, ett ä muista jyrsijöistä esimerkiksi rotilta ja hiiriltä tunnetaan karvatt omia kantoja. Sen jälkeen lehtien varisemisen mahdollistaa lehden kantaan muodostuva erityinen irtoamissolukko. HEIDI KINNUNEN Mistä johtuu, ett ä vielä talvellakin koivussa on ruskistuneita lehtiä. Syynä saatt aa olla esimerkiksi poikkeuksellisen lämmin syyskuu, ja sen jälkeen varsin nopeasti pakkasen puolelle laskeneet lämpötilat. Lehdet jäivät koivuihin Nelikulmainen kolo Karvaton orava U RP O VA RT IA IN EN SI RP A KO SK EL A SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O. Perinnöllisten erojen ansiosta jotkin puut ovat ennätt äneet viedä kehityksen loppuun ajallaan ja ovat nyt lehdett ömiä, toiset taas eivät. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Nelikulmainen tikankolo tuli vastaan vanhassa kuusikossa. Tavallisesti pesästä ulos siirtyvillä nuorilla yksilöillä on samankaltainen turkki kuin aikuisillakin, vaikka häntä saattaakin aluksi olla hieman laihanlainen. . Linnun kuulo autt aa onton puun löytämisessä. Sen silmät ovat auenneet, mikä viitt aisi siihen, ett ä eläin on yli neliviikkoinen. Samassa puussa ylempänä oli normaalin soikea palokärjen kolo. . Lehtien kellastuminen ja variseminen ovat osa koivujen valmistautumista talveen. Tämä on puusepälle tutt u lohkeamissuunta. Kun tikan hakkuu saavutt aa lahon osan, sen reuna lohkeaa pystysuoraan kasvusolujen mukaisesti. Mistä tällainen voi johtua. Tällä eläimellä karvapeitt een kehitys on viivästynyt tai jostain syystä estynyt kokonaan. Karvapeite ei ole kuitenkaan kehitt ynyt normaalisti. Kuka mahtaa olla insinööri. Lehdet kellastuivat normaalisti syksyllä ja muutt uivat sitt en ruskeiksi, mutt a kovista tuulista huolimatt akaan ne eivät ole irronneet puusta kuten muista koivuista. Se käytt äytyi kuin kuka tahansa orava ja oli aivan virkeä. . Myöhemmin sitä ei näkynyt. Kuvan karvaton, mutt a terveen oloinen orava on erikoinen. Kun irtoamisvyöhyke on kehitt ynyt normaalisti, lehti rapsahtaa helposti sen kohdalta irti. SEPPO VUOLANTO Kellastumisen jälkeen lehden kantaan muodostuu irtoamissolukko. Tyvellä lahossa asustaa todennäköisesti hevosmuurahaisia, joita palokärki pyrkii löytämään. Pidän mahdollisena, ett ä karvatt omuus johtuu perinnöllisestä syystä. Viime vuoden syksyllä on ilmeisesti juuri tämän irtoamissolukon kehitt yminen häiriintynyt. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Näimme täysin karvatt oman oravanpojan. Talveentuessaan puut lopett avat kasvun ja siirtyvät lepotilaan, lehdet kellastuvat ja varisevat, ja puut muutt uvat pakkasenkestäviksi selvitäkseen tulevasta talvesta. Kyseinen ilmiö on ollut ainakin EteläSuomessa yleinen
VUOKON S. Ulkona on kymmenisen astetta pakkasta. UUSI VERSIO ILMOSTA TULOSSA Hakuaika 1.2.-31.3.2024 HAE APURAHAA luonnonsuojelun edistämiseen vuokonluonnonsuojelusaatio.fi. Onpa epätavallinen näky tosiaan! Kuolleet hyönteiset ovat tarhamehiläisiä, jonka voi päätellä esimerkiksi niiden seassa näkyvistä ruskeista vahakennoston kappaleista. Aika epätavallinen ja surullinen näky. M AR KU S PE TÄ JO KI JA IS TO CK PH OT O Vintit kunto on # Termex-lisäeristyksen Sidox ® -tekniikalla Hormien paloeristykset IV-putkien lisäeristykset Kulkusiltojen asennukset Tuuletuksen parantamisen Tuulenohjaimet tarvittaessa Korjaustarpeen ilmetessä suoritamme: Onko vintillä kaikki kunnossa. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Todennäköisesti mehiläistarhaajalta kesällä karannut parvi on muodostanut yhteiskunnan löytöpaikan lähistöllä olevaan puunkoloon. Eläin on todennäköisesti ollut kiinnostunut pesään jääneestä hunajasta tai kuolleista mehiläisistä. Kuvassa näkyvät mehiläiset ovat siis eläneet hoitamatt omassa pesässä ja ovat kuolleet sen sisään pakkassäiden aikana, minkä jälkeen jokin eläin, ehkäpä lintu tai jyrsijä, on löytänyt pesän ja hajott anut sen pitkin hankea. Tarhamehiläiset talvehtivat talvipallossa, jossa lämpötila pysyy vakaana noin 32–36 celsiusasteessa läpi talven. www.vintitkuntoon.fi Puh. Jos mehiläiset eivät ole onnistuneet kerrytt ämään riitt ävän suurta hunajavarastoa tai pesän eristys on huono, voivat mehiläiset kuolla kylmyyteen. Suomen talvet ovat useimmiten liian kylmiä tarhamehiläisille, ja niinpä ne selviävät meillä vain ihmisen hoidon turvin. Talven tullen se on kohdannut loppunsa, kun ilma on kylmennyt liikaa. . 0207 809 880 Keljänpurontie 12, Lieksa, Finland 040 015 9452 | info@eraeero.com | eraeero.com Villieläinten katselu ja valokuvaus Erä-Eerolla voit kuvata ympäri vuoden Suomen suurpetoja metsäja lampimaisemissa. Mehiläiset tuottavat lämpöä värisytt ämällä siipilihaksiaan ja saavat siihen energiaa syömällä kesällä pesään varastoimaansa hunajaa. Tilaa nyt maksuton yläpohjan kuntokartoitus Termexammattilaiselta! Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Kiitokset Suomen Mehiläishoitajain Liiton asiantuntijoille (Maritt a Martikkala, Ari Seppälä ja Virpi Aaltonen) avusta arvoituksen ratkaisemisessa! JUHO PAUKKUNEN Mikä tappoi mehiläiset. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Miksi joulukuussa ulkona hangella on satoja kuolleita ampiaisia tai mehiläisiä
Kiitän sekä pääkirjoituksesta että artikkelista. Hieno numero taas, kiitos! – Riitta Nikula, Helsinki Erään pöllötutkijan serkkuna mietin pitkään annanko ääneni tietenkin ihmeellisille pöllöille, niinkuin nytkin pitäisi, mutta sitten mietittyäni tiesin. Voi, kun muutkin antaisivat luonnoneläimille saman mahdollisuuden ja kunnioituksen. Kiitos tästä. Hellaakoski näyttää ja selittää Rokansaaren, ”jäänpuristamien harjapalteiden luvatun maan”, runoilijan herkkyydellä. Lisää myyriä! – Juha Majala, Huittinen Maantieteilijä ja runoilija Rokansaarella Pekka Tarkan juttu Aaro Hellaakosken tutkivasta suhteesta Saimaan saarien ja vesien luontoon on harvinaislaatuinen sukellus maiseman muodostumisen pitkään historiaan. –Kaarina Heiskanen, Käärmelahti Juttu puhuttelee, koska yleensä eläimiä pyritään hätyyttelemään pois pihapiiristä, ennemmin kuin toivottamaan heidät tervetulleiksi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 25.2.2024. Harmillista lukea kuinka alhaalla on helmipöllön populaatiot. – Anne-Mari Saarinen, Haukipudas Hauskasti kirjoitettu juttu, joka sisälsi paljon uutta tietoa. Kotini lähipiirissä helmipöllö on toistaiseksi vielä joka helmikuu aloittanut puputuksen. Vihdoinkin Suomen kulttuurihistoriaa, runon henkeä ja pala Suomen luontoa samassa jutussa! Kiitos Pekka Tarkan tarkan tekstin, Aaro Hellaakosken tuoreiden runokuvien ja ihmeellisen Saimaan luonnon! Lisää tällaista! – Sirkku Kokkonen, Joensuu Hienosti kerrottu juttu kuinka jo vuosisata sitten on murehdittu luonnon tilaa. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Lukijoiden suosikkijuttu numerossa 1/2024 oli Helmi pöllöksi. Artikkeli tuo antoisasti maantieteen tutkimuksen eläinkunnan rikkauden rinnalle. ÄÄNESTÄ . –Heidi Arponen, Littoinen Kipeä aihe, joka on ollut lähes tabu keskustella asiallisesti. Tarkka tiivistää myötäeläen tulkitsemansa kirjailijan työn taitavasti nykylukijalle, joka ei voi tämän jälkeen ohittaa huomiotta rantojen palteita. Helmi pöllöksi Paljon asiallista tietoa helmipöllöstä ja jotain uuttakin minulle. –Arja Pihlaja, Parkano Hämähäkkien luolassa Todella mielenkiintoinen juttu. – Mira Länsikallio, Ilmajoki Pihan vieraat Aura Koivisto tuo aidosti esille maalla elämisen haasteita luonnon keskellä. –Sari Laakso, Lempäälä Virtaava vesi kannattelee elämää Juttu kertoo hyvin siitä, kuinka monimuotoista elämää virtavesistä löytyy. Osallistujien kesken arvotaan Jokipiin pellavan Saaristo-laudeliina. Lopulta käy kuin kaivosbuumille ja Talvivaaralle: voitot menivät luontomme kustannuksella ulkomaille ja veronmaksajat siivoavat sotkut. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Suomen luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Pihapiirissämme vierailee joka kevät pieni pöllö. –Hanna-Leena Sormunen, Kuopio Upea, omiin kokemuksiin perustava kirjoitus! Arvostan eritoten sitä, että Aura Koivisto haluaa etsiä ratkaisuja eläinten touhuista joskus (ihmisen näkökulmasta) aiheutuviin kiusoihin ja hänellä riittää ymmärrystä eläimille ominaisiin puuhiin! Juuri tästä seikasta tunnistaa oikean luonnonystävän! Toivon lehteen jatkossakin kirjoittajalta lisää omakohtaisia luontokokemuksia! –Piia Leppänen, Jongunjoki Vihreän siirtymän vaarat Juttu kertoo, mitä ”vihreän” energian rakentamisen kanssa tulee Suomessa tapahtumaan. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N ED EL LI N EN N U M ER O OIK AISU. Erityisesti ilahduin hienosta koskikaran kuvasta! –Marita Lahtinen, Mikkeli Vuoden turhake -jutun infografiikkaan (SL 10/23, s. Runot ja ajatelmat sopivat myös tähän päivään. En ole tullut ajatelleeksi, miten paljon elämää on Suomenkin luolastoissa. Olen yrittänyt tunnistaa että kumpi on kysymyksessä, helmivai varpuspöllö. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kemi– Kokkola -reitin matkustajamäärä oli 43 338 henkilöä ja lentojen täyttöaste 66 prosenttia. – Unto Hämäläinen, Loviisa Hieno juttu ja kuvitus. Arvonnassa Anni Kytömäen Luontopäiväkirjan voitti Riikka Parviainen Halunasta. Lukuja vastaava kuvaaja on kuitenkin oikein. 37) on livennyt kaksi väärää lukua. Silti vähän kerrallaan opetellessa yhteiselämä onnistuu. Mitä mieltä olet lehdestä. – Petri Parrukoski, Helsinki Aivan erinomainen tietopaketti helmipöllön elintavoista. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Onhan kaikilla oikeus elää omalla reviirillään. Toivon, että se antaa näkökulmaa niille, jotka sinisilmäisesti tai vain periaatteellisesti näkevät pelkät edut, ja sallii jatkossa paremman vuorovaikutuksen ja harkinnan
Se jos mikä on resurssien tuhlausta. Enää second handille ei samalla tavalla nyrpistellä, ja myyntipaikoistakin on tullut salonkikelpoisia. Digitaalisen ostamisen vaivattomuus voi lisätä heräteostoksia. Käytetty tavara vaihtaa omistajaa sosiaalisen median ja verkkoalustojen välityksellä. Kuulostaa periaatteessa hyvältä ja vastuulliselta, mutta ilmiössä on myös varjopuolia. Käytettyjen vaatteiden ostaminen on tänä päivänä ylpeyden aihe. Suomalaiset ovatkin nykyisin innokkaita second hand-ostajia. Myös tuotepalautuksia he tekevät digiostoksistaan enemmän kuin muut vaatteiden verkko-ostajat. Kaupan liiton Käytetty tavara vaihtaa omistajaa sosiaalisen median ja verkkoalustojen välityksellä. Sinne oli noloa mennä ja vielä nolompaa ostaa mitään. Vertaisverkkokaupassa suurin tuoteryhmä oli vuonna 2015 kodintekniikka, mutta nyt innokkaimmin myydään ja ostetaan muotia. Loistamme myös kansainvälisessä vertailussa. Kiertokaupan, joksi käytetyn tavaran kauppaa myös kutsutaan, isoin osa-alue on vertaisverkkokauppa. mukaan 60 prosenttia suomalaisista aikuisista digikuluttajista on viime vuoden aikana ostanut käytettyjä tuotteita. Suosittu second hand määräisestä tavarasta eroon ja välttää sen poisheittämistä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi TAVAROIDEN HANKKIMINEN käytettynä ei aina ole ollut kovin suosittua puuhaa. Digitaaliseen kirppistelyyn ostajia ja myyjiä kuitenkin houkuttelevat hiukan eri asiat. Vain britit ja sveitsiläiset kiilasivat tänä vuonna ohi. Käytetty tavara vaihtaa omistajaa sosiaalisen median ja verkkoalustojen välityksellä. Toisin sanoen kuluttajien keskinäiset kaupat, joita tehdään verkon myyntialustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Kaupan liiton ja Tampereen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että ostajien motiivi painottuu rahaan, myyjät taas haluavat päästä yliTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Käytettyä muotia ostavista viidennes tunnustaa ostavansa usein vaatteita, jotka eivät koskaan tule käyttöön. Mukavuudenhaluisimpien ei tarvitse edes nousta kotisohvalta, sillä käytettyjä tavaroita voi kliksutella omaksi verkon kauppapaikoilla. Monille kirpputori tarkoitti pitkään hiukan nuhjuista paikkaa, jossa leijui epäilyttävän ummehtunut haju. Käytettyjen vaatteiden putiikit voivat olla tyylikkäitä keitaita, joissa tuotteet ovat kauniisti esillä ja taustalla soi trendikäs musiikki
Etsi sopiva myyntikanava Valitse myyntikanava oman viitseliäisyyden mukaan. puutarha.net MIKÄ ON PARAS RETKIEVÄS. Silloin on hyvä hetki tehdä tuttavuutta vaikkapa jonkin uuden maun kanssa, kuten perillan eli veripeipin. Keräile käyttökertoja Tuotteen suhteellinen ympäristöjalanjälki on sitä pienempi, mitä enemmän se saa käyttökertoja. Jos myyjä on liikkeellä väärään aikaan, hyväkään tuote ei löydä uutta omistajaa. ESIKASVATUS VOI ALKAA Mitä jos kasvattaisikin tänä vuonna kesäkukat siemenestä saakka itse. vietetään yrttien omaa nimikkoviikkoa. Vastaako tuote tarvetta ja onko koko sopiva. 4. Laita tuote kiertoon vasta kun olet varma, ettei sille ole enää käyttöä. Hiihtolomalla on mukava lähteä luontoon, ja tärkeintä talvisella retkellä ovat tietenkin – lämpimien vaatteiden lisäksi – hyvät eväät. Talvitakkia ei kannata laittaa myyntiin kesän korvalla, eikä ruohonleikkuria kaupitella talvella. 2. 5. /parasretkievas Pienet makupalat Pienet makupalat. Jos myyjä ei kerro selkeästi vaikkapa vaatteen materiaalista, kunnosta tai mitoista, voi tulla hutiostos ja tuote jäädä vähälle käytölle. Ajoita oikein Myy aina sesonkiin sopivaa. Kaupankäyntiä ja tinkaamista rakastava hoitaa kaiken itse, kiireinen ostaa täyden palvelun paketin. Vinkit antoi tutkijatohtori Linda Turunen Aalto-yliopistosta. Ostaja tarvitsee tietoa Valveutuneen päätöksen perustaksi ostajan on saatava tarpeeksi tietoa. 3. Mieti, olisitko valmis maksamaan tavarasta myös uutena vai houkutteleeko tuotteessa vain halpa hinta. Nyt on juuri oikea aika tehdä kasvivalintoja, tarkistaa eri lajien kylvöajat ja tilata siemeniä. Helpoimmin uuden kodin löytää hyvänä pidetty, huollettu tavara. Mitä sinä pakkaat evääksi reppuusi ja mikä maistuu parhaalta luonnon helmassa. Osallistu kyselyymme: suomenluonto.. kasvikset.. Aikaa säästyy, mutta rahaa jää käteen vähemmän. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Vastuullista kiertokauppaa 1. Lajeja valitessa kannattaa suosia kukkia, jotka houkuttelevat myös hyönteisiä pihapiiriin – kuten vaikkapa kaunopunahattu. Hanki harkiten Harkinta on hyväksi myös second hand -kaupoilla. KU VA T SH U TT ER ST O CK MINTTUJEN SUKUA Maaliskuussa 11.–17.3. Tämä minttujen sukuun kuuluva vanha lääkekasvi maistuu kanelilta ja kuminalta
Iida Valkonen: Tuulipäiväkirja 2022–2023, piirros & valokuva.. Karttoja, kaukomaita ja kuviteltuja maailmoja -näyttely Hyvinkään museokeskus Taikassa 19.5. Hänen akryylimaalauksissaan näkyvät niin ihmiselämän kuin luonnonkin kasvutarinat, ja niiden linkittyminen yhteen. K U LT T U U R I Maa väreissä Suomen maatalousmuseo Sarassa on esillä kuvataiteilija Anne Turkulaisen näyttely Maan äärellä. Taivaankansi-näyttely Nelimarkka-museossa Alajärvellä 5.5. saakka, nelimarkka-museo.fi Kartalla maailman Hyvinkään museokeskuksen näyttelyssä Karttoja, kaukomaita ja kuviteltuja maailmoja vanhat kartat yhdistyvät Petri Ala-Maunuksen, Pilvi Ojalan ja Mikael Pohjolan teoksiin. saakka, sarka.fi. Maan äärellä -näyttely Suomen maatalousmuseo Sarassa Loimaalla 28.4. saakka, hyvinkaa.fi. Tuulen teillä Nelimarkka-museossa nähtävän kuvataitelija Iida Valkosen Taivaankansi-näyttelyn lähtökohtana on sekä taivaankanteen liittyvä mytologia että erilaiset sääilmiöt, etenkin tuuli ja sen liike kieli. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Anne Turkulainen: Maan äärellä 2024, akryyli ja muste levypohjalle
Kirjan voi kuunnella myös Ohtosen lukemana äänikirjana. Toimittaja ja kirjailija Kimmo Ohtosen teos Tunturikettu – Pohjolan naalin tarina (Otava 2023) vie kiehtovalle retkelle naalin historiaan ja nykypäivään. Eläinfysiologi Esa Hohtola on kirjoittanut kirjaan kymmenen tietolaatikkoa pöllöjen sopeutumista, kuten vaikkapa näköja kuuloaistista, ravinnosta, saalistustavoista ja ruoansulatuksesta sekä höyhenpuvusta ja kylmänsietokyvystä. Hänen tarinansa kertoo, kuinka luonto voi tarjota ihmiselle turvapaikan, kun kova maailma hylkää ja uhkaa. Tähdet, tähdet Tähtitaivas nyt on Tähtitieteellinen yhdistys Ursan podcast, jossa tutustutaan alkavan kuukauden taivaanilmiöihin. Upeat, teknisesti moitteettomat ja monipuoliset Matti Alasaarelan ja Jari Peltomäen ottamat valokuvat havainnollistavat hienosti näiden hiljaisten saalistajien, pöllöjen elämää. Tietolaatikoita ei luetella vain lajiluetteloksi rajatussa sisällysluettelossa, joten lukijan on etsittävä nämä asiantuntevat tekstit kirjaa selaamalla. Matti Alasaarela on kirjoittanut perustietoja esittelevät lajitekstit, ja lisäksi hän ja Jari Peltomäki kertovat kiehtovista kohtaamisistaan jokaisen maamme pöllölajin kanssa. suomenluonto.fi 71 K I R J AT MATKAILUN MALLIMAAKSI. Owens on taustaltaan eläintieteilijä, ja se näkyy kirjan rikkaassa suoluonnon kuvailussa. Kirjan on toimittanut professori Soile Veijola Lapin yliopistosta. PERTTI KOSKIMIES Perustietoa ja loistokuvia pöllöistä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Matkoja ja tarinoita Suon sylistä sydämentykytyksiin Pekko-Joonas Rantamäki on Suomen Luonnon avustaja. Kirjan metsien pöllöihin viittaavasta alaotsikosta poiketen siinä esitellään myös avomaiden tunturipöllö ja suopöllö sekä avomailla pääosin elävä hiiripöllö. Luonnon lisäksi vaarassa on myös Arktiksen asukkaiden elämäntapa. SUOMI ON todellinen pöllömaa. Se kuljetti tunteitani syvästä liikutuksesta suoranaiseen vihaan ja loppuratkaisun sydämentykytyksiin. Kirja esittelee kaikki pöllölajimme elintapoineen, elinympäristöineen ja esiintymistietoineen. (SKS 2023) nivoo matkailun osaksi kaikkien lajien elinoloja turvaavaa ympäristösuunnittelua. POHJOINEN PUHUU. Kya on köyhän perheen tyttö, joka jää kuusivuotiaana yksin asumaan mökkiin keskelle pohjoiscarolinalaista suota. Maria Lyytinen). Romaani on vaikuttavimpia lukuelämyksiäni. Oululaisten pöllötietäjien Matti Alasaarelan, Esa Hohtolan ja Jari Peltomäen kirjauutuus Pöllöt – Metsiemme hiljaiset saalistajat (Docendo 2023) on mainio lisä kotimaiseen, lajintunnistusoppaisiin liiaksi painottuneeseen lintukirjallisuuteemme. Matkailunkestävä Suomi. NAALIN ELÄMÄKERTA. Pesiihän täällä peräti kymmenen Euroopan 13 pöllölajista. ”KYA LASKI kämmenensä hengittävän, kostean maan kamaralle, ja suosta tuli hänen äitinsä”, kirjoittaa Delia Owens esikoisromaanissaan Suon villi laulu (Wsoy 2020, suom. Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä vie kirjassaan Arktisen maailman jäljillä (Into 2023) lukijan mukanaan matkoille mitä mielenkiintoisimpiin pohjoisiin kohteisiin, kuten vaikkapa Huippuvuorille ja Alaskaan. Spotify, Apple podcast ja Youtube suomenluonto.fi 71. Puhetta pitävät emeritusprofessori Markku Poutanen ja Ursan tiedottaja Anne Liljeström
Kuvakisamme etsii talven 2023–2024 parasta talviluontokuvaa ja tallentaa samalla kuluvan talven näkymät jälkipolville. Palkintoina on Suomen Luonnon vuosikertoja sekä talviasusteita Partioaitalta ja Luontokaupalta. Osallistu ja piirrä kanssamme näkyviin suomalaisen talven kasvot! KUVAN ON OLTAVA OTETTU 1.12.2023 JÄLKEEN. OSALLISTU SUOMEN LUONNON TALVIKUVAKISAAN OSALLISTU OSOITTEESSA SUOMENLUONTO.FI/ TALVIKUVAKISA SH U TT ER ST O CK / ER KK I M AK KO N EN. 72 suomenluonto.fi Nyt on aika tallettaa jään, lumen ja suomalaisen talven eläjien maa kuviin. Osallistumisaikaa on 3.3.2024 saakka, jonka jälkeen valitsemme kymmenen kuvaa yleisöäänestykseen
Mutta se antaa ripauksen toivoa, eikä sitä ole liikaa. Kiviin maalatut ja uurretut kuvat kertovat eläimistöstä, joka vaihtui kylpevistä virtahevoista laiduntavan karjan kautta kamelikaravaaneihin. Lajista tunnetaan luonnossa 233 yksilöä, joista valtaosa on vähintään 2000 vuoden ikäisiä. SUOMESSA SUKUPUUTTOVELAN ajatusta toi hupenevien vanhojen metsien kohdalla ansiokkaasti esille jo edesmennyt professori Ilkka Hanski, yksi Suomen maineikkaimmista tieteentekijöistä. Luonto on sitkeydellään ostanut meille ihmiskuntana aikaa muuttaa tapojamme. Useammankin kerran, mutta viimeksi savannit peittivät hiekkaerämaat jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Sitten Sahara jälleen kuivui. Hanskin päivistä harva asia on luontokadon kohdalla parantunut. ILOITKAAMME SIIS lajien sitkeydestä. Ekologit käyttävät termiä sukupuuttovelka. Joet ja vehreys katosivat. Tassilinsypressi elää Etelä-Alge ri an vuoristoylängöllä yksinäisinä puuvanhuksina keskellä kiveä ja hiekkaa. 1900-luvulla lajilta on havaittu kokonaiset kolme uutta versoa, jotka nekin ovat saattaneet päätyä lopulta aasien vatsoihin. ”Kyseessä ovat tosielämän entit, lajinsa viimeiset.” Pekka Niitt ynen on kasvitutkija Helsingistä. Kuin mielen muratteina näihin puihin kietoutuu niin mykistävän kiehtovia seikkoja, että kerran näitä puita kohdattuani olen tuota muistoa vaalinut. Sen sijaan olemme ottaneet valtavasti uutta sukupuuttovelkaa, jonka takaisinmaksupäivä riippuu lajien ja ekosysteemien ominaisuuksista. suomenluonto.fi 73 K erran Saharakin viheriöi. P e k k a N i i t t y n e n Tosielämän entit KU VA AN N A RI IK O N EN. Se kuvaa tassilinsypressin tilannetta, jossa lajin kaikki yksilöt eivät ole vielä ehtineet kadota, mutta näin väistämättä ajan myötä tapahtuu, jos ympäristö ei muutu lajin kannalta paremmaksi. Mutta elämälle suotuisammista oloista on jäänyt muitakin muistoja. Mahdollisuudesta, että sukupuuttovelan taakasta huolimatta luontokato ei ole iskenyt vielä nykyistäkin karmeammalla tavalla. Mutta tassilinsypressin kaltaiset lajit voivat kitkutella vuosisatoja. KYSEESSÄ OVAT tosielämän entit, lajinsa viimeiset, jotka ovat jo vuosituhansia vastustaneet vääjäämätöntä sukupuuton uhkaa ympäristössä, joka ei enää puille sovellu. Kirjallista tietoa ei esihistoriasta löydy, mutta Saharan ilmastohistoria on tallennettu kalliotaiteeseen. Lyhytikäisillä ja huonosti liikkuvilla lajeilla sukupuutto voi realisoitua hyvinkin nopeasti olosuhteiden heikentyessä. Yllä oleva ei kuitenkaan tarkoita, että luontokadon ongelman suuruutta voisi vähätellä tai ratkaisuissa enää viivytellä
Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Jäälle hylätyt pienet ahvenet ja usein myös hyvän kokoiset särkikalat pääsevät varisten, korppien ja yksinäisten harmaalokkien herkuksi. Aamukahvia nauttiessa saa seurata näiden sitkaiden, tuulta ja tuiskua uhmaavien vaeltajien taivallusta kohti parhaita apajia. Erityisen upeaa on tarkkailla merikotkien liitelyä ja syöksyjä herkkupalojen perässä. Pilkkijöitä seurailevat myös linnut. 74 suomenluonto.fi. Mikä onkaan parempaa kuin vastapaistettu ahvenfi lee maakellarista haettujen omien pottujen kanssa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a HELMIKUU HYVINÄ JÄÄVUOSINA mökkilahtemme alkaa täyttyä kymmenistä pilkkijöistä jo sarastuksen aikaan. Meillä ollaan hieman mukavuudenhaluisempia, ja pilkkijämme harrastaa mieluiten lajia silloin, kun siima ei jäädy – kernaasti lämpöä antavassa auringossa
suomenluonto.fi 75 Suden elämää erämaassa ja Etelä-Suomessa Lämpökamera paljastaa linnut ja nisäkkäät Mitä on virtuaaliluonto. maaliskuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Laita kädet luontoon! M AR IK A EE RO LA E N S I N U M E R O S S A Luontosuhde edistää lapsen terveyttä.. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 3/2024 ilmestyy 14
Palautusviikko 2024–11 767095-2402 Lähes 80 prosenttia kuuteista kuolee ennenaikaisesti ennen kuin ne saavuttavat lisääntymisiän. Liity mukaan! sll.fi/kannatusyritys Säilytetään yhdessä ainutlaatuinen luontomme. K U V A JU H A TA SK IN EN VIIMEINEN TALVENI?. Saat yrityksellesi myös näkyvyyttä Luonnonsuojeluliiton sivuilla ja lehdissämme. Suomen luonnonsuojeluliiton yritystukijana suojelet kanssamme erittäin uhanalaista saimaannorppaa ja olet mukana pysäyttämässä luontokatoa ja ilmastonmuutosta. Kannatusyrityksenä saat norppamitalin, jolla voit viestiä tuestasi luonnolle, palkitut lehtemme Suomen Luonnon ja Luonnonsuojelijan, alennuksen lehtien ilmoitushinnoista ja Luontokaupasta