K E S TÄ V Ä Ä A U R IN K O S Ä H K Ö Ä E T S IM Ä S S Ä . S IN IS IÄ LU O N T O K U V IA . Mitä ilvekselle kuuluu. 2 IRTONUMERO 10,90 € AURINKOSÄHKÖÄ KATOILLE SINISIÄ KUVIA – PAKO DIGIAJASTA FOSSIILIRETKI HELSINGISSÄ Tässä tassuttelee Suomen ainoa kissaeläin. Kapsahdimme katajaan Sypressikasvit ovat Suomessa sitkeän katajan varassa. Miten metsänielut nousuun. 2025 S U O M E N LU O N T O 2 | 2 2 5 IL V E K S E N K IN T E R E IL L Ä . FO S S IIL IR E T K I H E LS IN K IIN . N Ä IN S A A T H Y V IÄ R E T K IK U V IA . NYT LÄHILUONTOA KUVAAMAAN! Annamme vinkit parempiin kuviin. M E T S IE N H IIL IN IE LU T . Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen, joka on ilmastotyön ytimessä. VILLI KISSA. K A TA J A T U T U K S I
Rastastalvi Rastastalvi TÄNÄ TALVENA lintujen elämää on helpottanut yltäkylläinen marjasato lähes koko Suomessa. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA MARKUS VARESVUO. Isoja räkättirastasparvia on ollut liikkeellä. Ruskeasiipinen nuori mustarastaskoiraskin kykenee tällaisena talvena pärjäämään pohjolassa, jolloin se on valmiiksi lähempänä synnyinja tulevia pesimäseutujaan, kun kevään laulukausi ja kilpailu reviireistä alkaa
Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Ilmastonmuutos oli noussut suurimmaksi ympäristöhuoleksi. Tuolloin noin 40 prosenttia Suomessa korjatusta puusta ohjautui energiatuotantoon. Fossiilisia polttoaineita korvattiin puuta polttamalla ja nuoret metsät keitettiin selluksi. Puheet metsien suojelusta, hiilinieluista ja monimuotoisuudesta kaikuvat tällä hetkellä kuuroille korville. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Poikki ja pinoon Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi, Anna Tuominen, Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. vuosikerta. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Vaikuttaa joka tapauksessa siltä, ettei hallitus edes tosissaan tavoittele hiilinielujen kasvua, vaan kuvittelee ohittavansa koko ongelman turboahdetun metsätalouden ja teknisten nielujen avulla. Sittemmin tuo osuus on vielä kasvanut: vuonna 2022 se oli jo 60 prosenttia metsistä korjatusta puusta. Huoli muuttuvasta ilmastosta ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä haastaa biotalouden, sen raaka-aineiden hankinnan ja tuotteiden elinkaaret.” METSÄSEKTORILLA JA ENERGIATEOLLISUUDELLA on yhteinen unelma Suomesta vetytalouden maailmanmahtina. ENERGY G R E E N K IM M O R A M PA N E N / V A S TA V A LO M E R J A PA A K K A N E N Pohjantikka kotimetsänsä rippeillä. Hakkuita lisättiin ja hiilinielut hupenivat. Sitä ennen hiilidioksidi haihtuu metsätehtailta taivaalle. Se tapahtui ympäristönäkökohtien kustannuksella. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Se jatkuu yhä. Metsiä selluksi keitettäessä vapautuva hiilidioksidi imuroitaisiin talteen, siitä jalostettaisiin yhdessä vedyn kanssa biopolttoaineita ja loput dumpattaisiin Norjan meren öljykentille. Tekniikat tähän tosin olisivat valmiita aikaisintaan 2030. Teemu Harrinkarin väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomen metsäpolitiikka on suosinut yksityismetsätalouden ja metsäteollisuuden etuja korostamalla puuvarojen taloudellista hyödyntämistä ja siitä kansantaloudelle saatavaa hyötyä. AINA KUN Suomen kokoisessa maassa aletaan puhua suurista volyymeista ja maailmanmarkkinoista, herää ajatus, että päättäjien ajattelussa on mittakaavavirhe. Yhtäkkiä metsästä oli ”fi ksua” ottaa irti kaikki mitä lähtee. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Tämä siitäkin huolimatta, että samaisena vuonna 2022 julkaistuun Suomen biotalousstra tegia – Kestävästi kohti korkeampaa arvonlisää on kirjattu että: ”Tulevaisuudessa tulee kuitenkin korostaa entistä enemmän arvonlisää tuottavia investointeja ja tuotantoa. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 2010-LUVULLA TAPAHTUNEEN poliittisen käänteen jalkoihin jäivät Suomen metsät. Tässä poliittisessa ilmapiirissä metsäsektorilla nähtiin tilaisuus taktiikalle, joka pohjautui biotalouden narratiiviin. Metsätähteet, kuten oksat, risut, kannot ja kuori ja tuotannon jäteliemet jalostetaan sähköksi sekä prosessija kaukolämmöksi”, hehkutti UPM-Kymmenen Markku Karlsson PulPaper 2010 lehdistötilaisuudessa. Perussuomalaiset saivat jytkynsä keskustan ja kokoomuksen vetämien hallitusten aikakaudella. ”METSÄTEOLLISUUDEN ANSIOSTA Suomi on jo tänään maailman johtava puuperäisen bioenergian tuottaja... Metsän jokainen puujae ohjautuu jalostusarvon kannalta optimaaliseen loppukäyttöön. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa
24 Sinisiä kuvia Miltei kahdensadan vuoden takainen valokuvaustekniikka näyttää luonnon aidoimmillaan. KANSIKUVA OSSI SAARINEN 32 14 Ison kissan muotokuva Nuori luontokuvaaja Ossi Saarinen on päässyt lähelle ilvestä. Kolme asiantuntijaa kertoo ratkaisunsa. Sisällys 2/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Ville Rinta 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 65 Lukijoilta 66 Kolumni: Marko Leppänen 56 K YSY LUONNOSTA Mistä kiemurteleva jälki hangella kertoo. 48 Katajaan kapsahtanut Tutustumme Suomen ainoaan sypressikasviin. Kävimme hänen kuvausmaillaan. 32 Enemmän irti retkikuvista Miten luontoretken kuvista saisi parempia. Jotain on tehtävä. 43 Lähde fossiiliretkelle Helsinkiin Pääkaupungissa voi astella oikosarvien, trilobiittien ja ammoniittien päällä. Sitkeän puuvarren tuoksuvat öljyt suojaavat katajaa hyönteisiltä ja lahottajilta. suomenluonto.fi 5 Ilves nousi levolta ja katsoi sitten äkkiä kohti. M A R I P IH LA J A N IE M I 32 Sommittelu on hyvän kuvan salaisuus.. Luontokuvaajan ilveskohtaamisia sivuilla 14–23. Heikki Willamo ja Kikka Niittynen luontokuvauksen juurilla. 30 Miten metsien hiilinielut pelastetaan. Kerromme, missä. 38 Aurinkoa katoille Mihin aurinkovoimalat tulisi sijoittaa
2025.. Olipa kummalliset revontulet Kilpisjärvellä! Kuva: Annikki Kärkkäinen, Enontekiö, 19.1. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi Revontulet . 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion
Kuluvan kurjan talven viimeinen valonlähde. Kuva: Milla Rannila, Helsinki 12.1.2025. Kotona puuhaillessa satuin katsomaan ulos ja näin maasta suoraan ylöspäin osoittavan haloilmiön. suomenluonto.fi 7. Pakkasilmassa leijaili lumikiteitä, jotka ilmeisesti saivat ilmiön aikaan. Hippiäisen valokuvaaminen ei ole aivan yksinkertaisin tapahtuma, sillä pikkulintu tykkää vaihtaa paikkaansa usein ja hyvin ripeästi. Sateenkaaren värejä talvipäivässä . Kuva: Markku Saarinen, Hollola, tammikuu 2025. Tammikuun pelto-orvokki . Yllätyin, kun pelto-orvokki kukki tammikuussa Turussa. Sumuinen auringonlasku . Lumikko kuin huutomerkki . Kuva: Mikko Siikavesi, Tolkinkylä, Vantaa 27.1.2025. Sää oli aurinkoinen ja lämpöä oli +6 astetta. Enpä ole ennen tällaista nähnyt! Kuva: Marja Nevalainen, Rovaniemi 23.1.2025. suomenluonto.fi 7 Hippiäinen kuusikossa . Ei varmasti hyvin mene lumikollakaan tässä lohduttomassa ympäristössä. Kuva: Jouni Uski, Turku 16.1.2025. Aurinko laskee ja sumu leijailee matalalla. Lisäksi hippiäinen viihtyy aika lailla kuusenoksien seassa ja välillä todella ylhäälläkin
Se käyttää ravinnokseen päällysleviä ja hajoavia vesikasveja. ” TIETEEN TUNTEMIEN lajien määrä Suomessa on kasvanut vuodessa noin kolmellasadalla, osoittaa Suomen lajitietokeskuksen hiljattain päivittämä luettelo. Pohjoisamerikkalainen katka tavattiin Euroopasta ensimmäistä kertaa jo 1990-luvulla. nitida on vain 5–12 millin pituinen. Laivaliikenteen mukana Suomeen on levinnyt useita vieraslajeja, kuten liejutaskurapu, mustatäplätokko ja merirokko. Avainalueita on 117 viidessä maanosassa ja 33 maassa. Viime vuonna Suomessa on vieraillut muun muassa kaksi uutta lintulajia, mutta suurin osa kasvusta johtuu maassa jo olevan lajiston parantuneesta tuntemuksesta. Kansallisen vieraslajisivuston vieraslajit.fi :n tiedote kertoo, että laji löytyi seurantanäytteestä, joka oli otettu Vuosaaren sataman edustalta syyskuussa 2024. M. PERTTI KOSKIMIES ”Luonnon tuhoutumisen aiheuttama kiista on muuten samanlainen kuin muutkin tämänhetkiset vastakkainasettelut, mutta täysin erilainen sikäli, että mitään todellista eturistiriitaa ei ole. Katka on levinnyt Eurooppaan laivojen painolastiveden mukana. Löydetyillä ydinalueilla elää kolmasosa maailman uhanalaisista nelijalkaisista eläinlajeista, joista puolet on kotoperäisiä eli esiintyy vain näillä alueilla. Kaikki häviävät. nitida viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä, kuten mutapohjaisilla suistoalueilla ja vuorovesirannoilla. 8 suomenluonto.fi Uusi vieraslaji löytyi Suomen merialueelta HELSINGIN VUOSAARESTA löytyi pohjoiselle Itämerelle uusi vieraslaji, katkoihin kuuluva Melita nitida. Näytteestä löytyi kolme aikuista yksilöä. Arvokkaimmat alueet sijaitsevat päiväntasaajan tienoilla Kaakkois-Aasiassa, Keski-Afrikassa sekä Välija pohjoisessa Etelä-Amerikassa, huippuina esimerkiksi Madagaskar, Kamerun, Honduras, Hispaniola, Indonesia sekä osa Intian niemimaata. S H U T T ER S TO C K H A N S H IL LE W A ER T / W IK IM ED IA C O M M O N S TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Kirjailija Hanna Weselius kirjoittaa Suomen kuvalehden kolumnissa siitä, miten rakkaus luontoa kohtaan saa tunteet kiehumaan jopa luontokuvien äärellä. 8 suomenluonto.fi Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE 44 084 8 suomenluonto.fi Eläinsuojelun ydinalueet peittävät alle prosentin maapallosta NISÄKKÄIDEN, LINTUJEN, matelijoiden ja sammakkoeläinten erikoistuneimmat ja uhanalaisimmat populaatiot säilyisivät varmimmin, mikäli maapallon pinta-alasta suojeltaisiin minimissään 0,72 prosenttia. Tiedotteen mukaan vieraslajien levittäytyminen pohjoiselle Itämerelle on kiihtynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin globaalisti uhanalaisia ja kehityshistoriallisesti pisimmälle eriytyneitä 33 626 eläinlajia. S H U T T ER S TO C K Rengashäntämaki on Madagaskarin tunnetuimpia lajeja, mutta myös vaarassa hävitä.. AT M. Tähän asti lähimmät havainnot lajista olivat Puolan rannikolta. Näin totesivat brittiläiset ja kanadalaiset tutkijat Nature Communications -tiedelehdessä
Ketun jäljet muistuttavat keskikokoisen koiran jälkiä. suomenluonto.fi 9 KETTU SOPEUTUU MONEEN Ketun laajan levinneisyyden takana on joustavuus. Haitallisena vieraslajina sitä tavataan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Sen ravatessa jäljet asettuvat peräkkäin helminauhaksi. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA SHUTTERSTOCK Ketun kiima alkaa, kun talvi kääntyy lopulleen. Molemmat vanhemmat hoitavat pentuja. Kettu on laajimmalle levittäytynyt maapeto. Repo syö lihan lisäksi muun muassa kalaa, hyönteisiä sekä marjoja, ja osaa hyödyntää muiden haaskat. Se elää suurimmalla osalla pohjoista pallonpuoliskoa. Samat pesät voivat olla käytössä pitkään. Kettu V ULPES V ULPES Vanhan kansanuskomuksen mukaan revontulia syntyi, kun tuliketun turkki tai häntä osui puuhun tai hankeen ja aiheutti kipinöintiä. Siihen kuuluu haukahduksia, ulvahduksia, kiljaisuja, vikinää, urinaa ja yskähdyksiä. Ketulla on muiden koiraeläinten tavoin tarkat aistit. Pennut syntyvät pesäluolaan, joka voi olla itse kaivettu, mäyrän vanha asumus, kallionkolo tai rakennuksen alunen. Ketun äänten repertuaari on laaja. Ilmastonmuutos on auttanut kettua levittäytymään pohjoisemmas. KUUKAUDEN LAJI T H M H T K H E S L M J Kiima Pennut syntyvät Pennut Itsenäistyvät Kuuntele ketun ääntä: suomenluonto.fi KETUN PERHEKALENTERI suomenluonto.fi 9. Sen korvat kääntyvät kuin lautasantennit, kun se kuulostelee saaliin rapistelua. Se pärjää erämaassa, maatalousmaisemassa ja vilkkaassa kaupungissa. Hämärässä ja yöaikaan urokset intoutuvat kosiohaukkuun
”Vaikka harmia tästä syntyy varmasti, sitä ei voi välttää.” Metsähallitus lakkauttaa retkeilyrakenteita Luontopalvelut saattaa karsia rakenteita myös keskeisissä kansallispuistoissa. ”Priorisointityön lähtökohtana on se, että saamme mitoitettua maastopalvelut kestävälle pohjalle”, Sillman sanoo. Taustalla ovat taloudelliset tekijät. Taukopaikkoja ja muita retkeilyrakenteita, kuten reittejä, tupia ja lintutorneja, lakkautetaan. Luontopalvelut saattaa kohdistaa lakkautuksia myös keskeisiin kansallispuistoihin. Hän ei pysty arvioimaan lakkautettavien taukopaikkojen ja rakenteiden määrän suuruusluokkaa. Retkeilykohteita on tähän mennessä käyty läpi vasta joitakin kymmeniä. Esimerkiksi vuonna 2024 Luontopalvelujen käytettävissä oleva rahoitus oli lähes 12 miljoonaa euroa edellisvuotta pienempi. ”Se on selvää, että nykyistä verkostoa ei pystytä tällä rahoituspohjalla ylläpitämään”, sanoo apulaisjohtaja Samuli Sillman Metsähallituksen Luontopalveluista. Toteutusvastaava Anssi Riihiaho Luontopalveluista kertoo, että he huomioivat kohteiden valinnassa kävijämäärän lisäksi muitakin tekijöitä, kuten merkityksen lähivirkistykselle. Lähivuosina se pienenee entisestään vankityön rahoituksen päättymisen ja leikkausten takia. Tehtävään ei ole kuitenkaan annettu riittävää rahoitusta. TEKSTI HANNU TOIVONEN KUVA ANNA TUOMINEN TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI ”Harmia tästä syntyy varmasti, sitä ei voi välttää.”. Huollettavien retkeilyrakenteiden ja rakennusten määrä on kasvanut, kun uusia kansallispuistoja on perustettu ja merkittäviä kulttuuriperintökohteita on tullut Metsähallituksen hallintaan. Niissä se voi lopettaa esimerkiksi huonokuntoisten ja vähällä käytöllä olevien rakenteiden ylläpidon. Riihiaho kertoo, että Luontopalvelut tekee päätökset tiedon pohjalta ja asiakkaiden harmitusta minimoiden. 10 suomenluonto.fi Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi METSÄHALLITUS on alkanut arvioida valtion mailla olevia retkeilyreittejä, taukopaikkoja ja muita rakenteita, jotta Luontopalvelujen vähentyneet rahat riittäisivät rakenteiden ja palvelujen ylläpitoon. Metsähallitus aloitti retkeilyrakenteiden kartoituksen viime syksynä. Luontopalvelut hallinnoi noin 300 eri kohdetta, joissa on 2400 retkeilyrakenteen kokonaisuutta, 34 000 erillistä rakennetta ja 13 000 reittikilometriä
Luontopalvelut ei pura lakkautettavia rakenteita pois välittömästi. Vankien tekemällä työllä on ylläpidetty suurta osaa Etelä-Suomen kansallispuistoja. Suomen uhanalaisimman nisäkkään, eli naalin, arvo nousisi vuoden 2002 asetuksen 7400 eurosta 17 343 euroon. M IK A EL K IL P I Rasvajätettä ja kuolleita kilohaileja Hangossa Rauhoitettujen lajien korvausarvoihin muutoksia suomenluonto.fi 11 Metsähallitus karsii etenkin vähäisellä käytöllä olevien kohteiden retkeilypalveluita.. Hyväkuntoiset reitit jäävät retkeilijöiden käyttöön niin pitkäksi aikaa kuin ne ovat kunnossa ja turvallisia. Sen alapuolella, kohteen prioriteettilistan häntäpäässä olevat palvelut jäävät toistaiseksi vaille ylläpitoa”, Riihiaho sanoo. Useissa suosituissa retkikohteissa asia tulee ajankohtaiseksi jo tänä vuonna, koska vankiyhteistyö Rikos seuraamuslaitoksen kanssa päättyi vuoden alusta. Tällöin suurin mahdollinen jätemäärä on alle tonni. AH Joidenkin vähäisemmällä käytöllä olevien kohteiden ylläpidosta Metsähallitus saattaa luopua kokonaan. Traficomin mukaan Sten Bergenin tankit esipestiin Porvoossa määräysten mukaan ennen lähtöä. On avoinna, miksi rasvajätepäästö on suurempi kuin pitäisi olla mahdollista ja laillista. Vielä ei ole selvillä, alkaako poliisi tutkia asiaa. Luonnonöljyjen joutuminen vesistöön voi olla luonnolle haitallinen samaan tapaan kuin mineraaliöljykin. Linnuista vaikkapa vähentyneen helmipöllön hinta olisi nyt 1199 euroa entisen 420 euron sijaan. Osaa kohteista saatetaan tarjota kuntien ja kaupunkien hoidettavaksi. Neste Oyj ilmoitti, että kyse on Porvooseen rasvalastin tuoneen Sten Bergen -aluksen säiliöiden pesujätteistä. Hangon kaupungin edustaja Jukka Takala sanoi tiedotustilaisuudessa helmikuun alussa, että rasvajätettä oli jo siihen mennessä kerätty ehkä ”alle kaksi tonnia”. tammikuuta. Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. MP TAMMIKUUN loppu toi Hankoniemen rannoille valtavan määrän rasvapalleroita ja kuolleita kaloja, joista valtaosa on kilohaileja. Lehti kertoi vuodettujen materiaalien perusteella, että esimerkiksi Nuuksiossa ja Evolla on useita laavuja ja tulentekopaikkoja uhan alla. Joidenkin lajien kohdalla arvot kaipaavat päivitystä sekä uhanalaisuuden muutosten että inflaation vuoksi, toisten lajien kohdalla arvoja ei ole aikaisemmin määritelty lainkaan. ”Kun saamme tarjouksen huollosta, näemme, kuinka pitkälle rahat riittävät. Ministeriön luonnoksessa esimerkiksi raakun korvausarvo nousisi 589 eurosta 1469 euroon. Kasvilajeille arvot määritetään asetuksella nyt ensimmäisen kerran, ja mukaan ovat päässeet putkilokasvit ja sammalet. Tarjouspyyntöä huolloista tehdään Riihiahon mukaan parhaillaan. Päätöksiä tehdään pikkuhiljaa, pitkälti kilpailutusten yhteydessä. Ambio-tiedelehdessä kerrottiin 2024, että muiden kuin mineraaliöljyjen päästöt ovat Ruotsin merialueella hätkähdyttävän tavallisia. Esimerkiksi laho kaviosammalen hinnaksi on arvioitu 83 euroa. Finlands Natur kertoo verkkosivuillaan, että Virosta Hankoa vastapäätä löydettiin laajalta alueelta vastaavaa valkoista mönjää 20.–21. suomenluonto.fi 11 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ kerää parhaillaan lausuntoja rauhoitettujen kasvija eläinlajien rahallisia arvoja koskevaan lakiesitykseen. Sillman korostaa, että priorisointityön tuloksena ei synny konkreettista listaa taukopaikoista ja rakenteista. Luonnonöljyt tukahduttavat, syövät happea ja vievät linnuilta höyhenpeitteen eristyskyvyn. Hajoamistuotteilla voi olla myrkyllisiä vaikutuksia. Rahalliset arvot auttavat tuomioistuimia korvausten määrittelyssä. Suomen ympäristökeskus määritti jätteen erilaisten luonnonrasvojen sekoitukseksi. Luontopalvelut ostaa suurimman osan retkikohteiden huollosta ja ylläpidosta ulkopuolisilta. Siihen vedetään viiva. Lakkautettaville taukopaikoille ei toimiteta enää esimerkiksi puita. Hangon kalakuoleman selitys voi olla revennyt trooli. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston priorisointilistan häntäpäässä on muun muassa useita autiotupia ja kotia
Varpuslinnut hyökkäilevät usein petolintuja kohti ja yrittävät ajaa ne kauemmas. Lumisessa ympäristössä asetelma kääntyi, ja ruskeat pöllöt saivat osakseen enemmän hyökkäilyä. Lumettomassa ympäristössä varpuslinnut havaitsivat piileskelevät harmaat lehtopöllöt helposti, jolloin ne myös kiusasivat harmaita enemmän kuin ruskeita. Petoeläimillä, kuten lehtopöllöillä, suojaväri vaikuttaa siihen, miten saaliseläimet havaitsevat ne. Harmaat pöllöt puolestaan selviytyvät kylmissä talviolosuhteissa ruskeita paremmin, ja niiden suojaväri toimii nimenomaan lumisessa ympäristössä. Lehtopöllöillä on kaksi värimuotoa: ruskea ja harmaa. Ruskeat lehtopöllöt näyttävät olevan harmaita rohkeampia – tutkimuksessa ne viettivät enemmän aikaa avoimesti esillä. Perrault myös mittasi eroja yhdeksän eri eurooppalaisen lehtopöllöpopulaation höyhenten eristyskyvyssä. Ruskeat pöllöt ovat paremmin sopeutuneet ilmastonmuutoksen myötä lämmenneisiin vähälumisiin talviin. Värimuotojen kesken eroja ei löytynyt, sekä ruskea että harmaa eristivät yhtä hyvin. Ilmastonmuutoksen myötä talvet ovat leudontuneet, ja se muuttaa sitä, miten eläimet käyttäytyvät elinympäristössään. 12 suomenluonto.fi Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE LEHTOPÖLLÖJEN suojaväri vaikuttaa sekä pöllöjen että niiden saalislintujen käyttäytymiseen. Charlotte Perrault Turun yliopistosta tutki väitöskirjassaan eri väristen lehtopöllöjen käyttäytymistä ja tilankäyttöä kokeellisesti. 12 suomenluonto.fi Talvien leudontuminen vaikuttaa lehtopöllöjen käyttäytymiseen TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Harmaat lehtopöllöt maastoutuvat ruskeita paremmin lumiseen maisemaan. Hän asetti täytettyjä pöllöjä eri ympäristöihin, ja seurasi miten varpuslinnut suhtautuivat niihin. Eri populaatioiden välillä eroja kuitenkin löytyi. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA MARKUS VARESVUO
Hän käytti tutkimuksessaan muun muassa Tvärminnen aseman ainutlaatuista 90-vuotista meren lämpötilan datasarjaa. Räkätit ovat liikkuneet tänä talvena satapäisinä parvina, ja lintujen yhteismäärä on häkellyttävä. ITÄMERI on yksi maailman nopeimmin lämpenevistä merialueista. Lajit ovat itäisiä, ja Suomi ja Venäjän Eurooppa niiden runsaimmat pesimämaat koko maanosassa. JESSICA HAAPKYLÄ Lämpöaallot vaikuttavat Itämeren eliöihin Pihlajanmarjat tekevät rastastalven Hanhipellot toimivat TURUN YLIOPISTON tutkijat selvittivät, voidaanko niin sanottujen hanhipeltojen avulla vähentää valkoposkihanhien viljelyksille aiheuttamia haittoja. Ornis Fennica -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan räkättija punakylkirastaiden runsauteen vaikuttaa talven ankaruuden sijaan eniten pihlajanmarjasato. Räkätti ja punakylki eivät voisi olla Suomessa runsaita, ellei niillä olisi lähialueilla isoa pesimäkantaa. AH M A R I P IH LA JA N IE M I M A R K U S V A R ES V U O M A R K U S V A R ES V U O suomenluonto.fi 13. Sallitut hanhipellot yhdistettynä peltoihin, joilta hanhet karkotetaan, näyttävät olevan toimiva ratkaisu hanhien ja ihmisten sopuisan yhteiselon mahdollistamisessa ja viljasatojen turvaamisessa. He seurasivat hanhia satelliittilähettimien avulla pelloilla Pohjois-Karjalassa. Mustarastas ja kulorastas ovat myös pesimälajeina runsastuneet ilmaston lämmetessä. Lämpöaaltoja alkoi esiintyä yleisemmin sekä matalalla että syvällä 1990-luvulta lähtien. Tutkimus osoitti sekä pintaveden (0–2 m) että syvän veden (30 m) lämmenneen dramaattisesti vuodesta 1927, jolloin mittaukset alkoivat. Toki tarvitaan myös itse rastaat. monisukasmadot, joko onnistuivat kaivautumaan syvälle sedimenttiin lämpöaaltoa suojaan tai kuolivat sen seurauksena. Kehitys vaikuttaa myös pohjan eläimiin. Kuun lopulla ennätykseen ylsivät BirdLife Suomen 20 vuotta jatkuneessa pihabongauksessa räkättirastas, punakylkirastas ja kulorastas. Norman Göbeler tarkasteli väitöstutkimuksessaan Itämeren lämpöaaltojen vaikutuksia pehmeiden pohjien eliöstön biodiversiteettiin ja toimintaan Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Tänä talvena musta-, punakylkija kulorastaita oli vuodenvaihteessa Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskentojen mukaan ennätyksellisesti. MP JOS TALVI EI OLE superkylmä, pihlajanmarjojen määrä tekee rastastalven. Erityisesti talviset lämpötilat ovat olleet nousussa. Osa pelloista oli suojapeltoja, eli niin sanottuja hanhipeltoja, joilla hanhet saivat laiduntaa rauhassa. Tulokset osoittivat, että hanhet suosivat niille varattuja suojapeltoja, ja hakeutuvat niille tarkoituksella. Vuosien 2016–2020 välisenä aikana meressä esiintyi yhteensä 18 lämpöaaltoa eri vuodenaikoina. suomenluonto.fi 13 16 000 H A NGOSSA H AVA ITTIIN 13.1.2025 noin 16 000 räkättirastasta ja Helsingissä 12 000. Suurimmat eläimet, kuten Maren zelleria spp. Tästä on nyt saatu uutta tieteellistä näyttöä eteläisestä Norjasta. Karkotuspeltoja ne sen sijaan välttelivät, eivätkä karkotuksen jälkeen pyrkineet palaamaan niille. Syynä rastasrunsauteen on pihlajamarjasadon ohella lämmin talvi. Göbeler havaitsi tutkimuksissaan myös, että pehmeän pohjan eläinten koko pieneni lämpöaaltojen seurauksena. Loput pellot olivat joko normaaleja viljelypeltoja tai sellaisia viljelypeltoja, joilta hanhia karkotettiin aktiivisesti pois. Vahvinta rastasaluetta on ollut etelärannikko ja Lounais-Suomi, mutta myös esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on joinain päivinä laskettu tuhansia räkättejä
Silloin huomasin lämpökameralla ilveksen vähän matkan päässä. Se oli varmasti jo kuullut ja nähnyt minut. En tiennyt, onko tämä ilves arka, joten virittelin naamioverkkoa suojaksi. Menin aikaisin seuraavana aamuna samalle paikalle, jo ihan pimeässä. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi ”OLIN EDELLISENÄ ILTANA löytänyt ilveksen pellolta. Piilouduin ojaan metsän reunaan. Kun alkoi olla valoisaa, ilves käveli metsään ja jäi siihen katselemaan. Tämän jälkeen se meni makuulle ja nuoli turkkiaan varmaan parikymmentä minuuttia ennen kuin jatkoi syvemmälle metsään.”. Menin askel kerrallaan lähemmäs, eikä se tuntunut reagoivan
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT OSSI SAARINEN suomenluonto.fi 15 Ison kissan. Kissapedon tulevaisuus näyttää juuri nyt paremmalta kuin vuosikymmeniin. suomenluonto.fi 15 MUOTOKUVA Nuori luontokuvaaja Ossi Saarinen on uppoutunut ilveksen maailmaan
”Silloin todella tajusin, että niitähän voi oikeasti päästä näkemään.” Tuon kohtaamisen jälkeen hän alkoi etsiä tietoa tupsukorvasta ja selvittää, miten ilveksen voisi löytää uudelleen. Jäljet paljastavat elinpiirin Haljun valkoinen aamu on valjennut, eikä lämpökiikaria enää tarvita. Pitkään käytäntö oli se, että poikkeuslupia ilveksen tappamiseen jaettiin useita satoja vuodessa. Emme kuitenkaan etsi kauriita, vaikka ne ovatkin lupaava merkki. Luontokuvaajan päivässä alkaa nyt uusi vaihe – jäljitys. Menen sinne luontoon ja olen siellä niin kauan kunnes löytyy.” Kun keväällä tärppäsi, kohtaamisia tulikin peräjälkeen lukuisia pitkin kevättä ja kesää. Pysähdymme tutkimaan tarkemmin peltoa, jolta Saarinen on edellisenä kesänä moneen otteeseen löytänyt kiinnostavaa tarkkailtavaa. Saarinen kertoo, että ilveksen kohtaaminen on ollut hänelle unelma lapsuudesta asti. 2000-luvulla ilvesten määrä alkoi kasvaa nopeammin. Viidessä vuodessa kissapetojen määrä kasvoi reilusta tuhannesta reiluun kahteen tuhanteen, ja samalla laji levittäytyi itärajalta kohti länsirannikkoa. Tuolloin kannan kooksi arvioitiin vain kaksisataa ilvestä. Ilves liikkuu hämärässä, joten lämpökamerasta on apua sen etsimisessä. Se ei estänyt maaja metsätalousministeriötä käynnistämästä kannanhoidollista metsästystä ilveskannan kasvun rajoittamiseksi. Hämärä on ilveksen hetki. Aikaa etsintöihin kului paljon, mutta vaivanpalkaksi tuli vain tassunjälkiä. Nyt kiikarit lähettävät hänen kännykkänsä ruudulle pelkkää harmautta. ”Sen näkemisestä tuli kirjaimellisesti unelmoitua. Kun Saarinen vuosituhannen alkupuolella alkoi haaveilla ilveksestä, sen löytäminen olisi ollut vielä nykyistä huomattavasti suuremman työn takana. Harmaasävyiseen kuvaan välähtää kolmen valkohäntäkauriin valkoisena loistavat hahmot. Tähyilen pellon takalaitaa ja haaveilen näkeväni saalista tarkkailevan notkean kissapedon hahmon. Lähistöllä mahdollisesti lymyilevät ilvekset ovat jo vetäytyneet päivälevolle. 16 suomenluonto.fi edessä on kauriita”, vinkkaa luontokuvaaja Ossi Saarinen. Saarinen kiertää säännöllisesti tietämillään elinpiireillä ja selvittää, missä ilvekset liikkuvat. Ne seisovat pellon reunassa tihruisen aamun hämyssä, nostavat päänsä, mutta eivät hätkähdä vaikka ohitamme ne läheltä. Toisinaan A N N A T U O M IN E N Ossi Saarinen on 28-vuotias itseoppinut luontokuvaaja. ”TUOSSA. ”Alkuvuodesta 2024 päätin, että nyt teen kaikkeni, että löydän ilveksen. EU:hun liittymisen myötä laji oli suojeltu jo toiseen kertaan luontodirektiivin nojalla ja määritelty Suomen vastuulajeihin. Käsivarsia pakottaa jo, mutta lämpökameralla katselu koukuttaa. Sen metsästystä alettiin lopulta rajoittaa 1960-luvulla, ja se kiellettiin kokonaan vuonna 1976, mutta kissapedon paluu käynnistyi verkkaisesti. Muiden suurpetojen tavoin ilves lähes hävitettiin Suomesta 1900-luvun alussa. Kierrämme hiljalleen ristiin rastiin peltojen ja metsiköiden sirpaloimaa maisemaa. Nostan hänen lämpökiikarinsa silmilleni ja kurkistan avonaisesta auton ikkunasta. Liimaan kiikarit silmälasejani vasten ja jännitän, josko jotain tärkeää menee ohi kokemattomuuteni takia. Samalla kissapedon kanta vakautui, ja tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa laji määriteltiin ensi kertaa elinvoimaiseksi. Talvi on vaativaa aikaa niin saalista etsivälle kissapedolle kuin kissapetoa etsivälle luontokuvaajallekin. Monesti näin unia, joissa pääsin lähelle ilvestä, ja aamulla heräsin pettyneenä.” Muutama vuosi sitten unelma yllättäen toteutui, kun luontokuvaaja näki ensimmäistä kertaa ilveksen, ihan sattumalta. Ensimmäiset poikkeusluvat ilveksen tappamiseen myönnettiin jo alle vuosikymmenen täysrauhoituksen jälkeen
Se makoili ihan rauhassa, välillä silmätkin kiinni.”. Löydämme vielä ketun jälkien helminauhan, mutta kissapeto on viettänyt viime yön jossain muualla. Olin pitänyt taukoa sen etsimisestä, jotta se saisi varmasti keskittyä saalistamiseen. Jos sen pääsisi vaikka näkemään, niin se olisi erityisen hienoa”, hän sanoo. Valkohäntä, sanoo Saarinen, metsäkauriin jäljet olisivat pienemmät. Pari päivää sitten Saarinen näki tässä saukon jäljet, mutta ne ovat hautautuneet uuden lumen alle. ”Nyt ilveksen pennut liikkuvat yhä emon kanssa. Hän pysäyttää auton hiekkatien varteen. Helposti tunnistettavat jäniksenjäljet risteilevät aukealla. Palokärjen kiljahdus kaikuu tyvenessä, kun harpomme matalassa hangessa metsikön halki pellon laitaan. Hän osoittaa kädellään etuviistoon: peltotilkkujen välissä kohoaa puustoinen kumpare, ja juuri sellaisia kissapeto mieluusti käyttää tarkkailuun ja väijymiseen. ”Ilveksen elinpiirillä pitää olla ensinnäkin metsää, jossa se voi piilotella rauhassa. Nyt ilves lepäili paikallaan kalliokumpareen päällä, ja sain kuvata sitä useamman tunnin. Pian ilvekset intoutuvat liikkeelle, sillä edessä häämöttävä kevät käynnistää kiiman. suomenluonto.fi 17 hän etsii jälkiä täysin uusiltakin paikoilta, mutta nämä maastot ovat hänelle läpeensä tutut. Saalistettavaa näyttäisi siis riittävän. Peltoa tai niittyä pitää myös olla, sillä metsään verrattuna ne helpottavat saalistusta huomattavasti. ”Monesti näin unia, joissa pääsin lähelle ilvestä, ja aamulla heräsin pettyneenä.” ”OLI SUMUINEN AAMU, ja löysin saman ilveksen aika nopeasti. Eikä liikaa asutusta.” Loikkaamme ojan yli ja jatkamme patikkaa pellon laitaa pitkin. Luontokuvaaja haaveilee pääsevänsä ikuistamaan ilveksen vielä talvella, sillä kaikki viime vuoden kohtaamiset osuivat sulan maan aikaan. Jälkiä on ehtinyt kertyä lumen pintaan vasta yhden yön ajan, mutta märässä lumessa ne piirtyvät selkeästi esiin, ja tuntomerkit erottuvat hyvin. Koko edellisen päivän satoi, ensin lunta ja sitten vettä. Myös kauriiden sirojen sorkkien jälkiä on paljon. Saarisen mukaan tällainen repaleinen maisema on muutenkin ilveksen mieleen
Kun se huomasi, että olin tullut uudelleen sinne, se oli uteliaana tullut katsomaan. Se oli edellisenä päivänä jo nähnyt minut ja ymmärsi, etten ole välitön uhka sille. 18 suomenluonto.fi ”OLIN ILLALLA METSÄN REUNASSA odottamassa, jos ilves tulisi pellolle. Ajattelin, että tämä oli sellainen kerran elämässä -kokemus, mutta seuraavana iltana ihan sama kuvio toistui uudestaan.” 18 suomenluonto.fi PODCAST: Kuinka oppia puhumaan luontoa, Ossi Saarinen. Se seisoi alkuun paikallaan ja tuijotti minua, mutta jossain vaiheessa kävi siihen sammalmättäälle makuulleen, venytteli ja nuoli turkkiaan. Voisin kuvitella, että se halusi tarkkailla minua ja tietää, mitä siinä oikein teen. Kun yhdessä vaiheessa vilkaisin olkani yli, ilves oli siinä ihan lähellä. suomenluonto.fi/ podcast. Minulla oli vähän liian pitkä objektiivi kamerassa kiinni, niin en saanut edes koko ilvestä samaan kuvaan
suomenluonto.fi 19 suomenluonto.fi 19
Silloin saa kevään tuomat hyödyt, mutta pystyy vielä seurailemaan jälkiä lumessa.” Hyvällä tuurilla voi päästä kuulemaan, kun uros kutsuu naarasta. Ensimmäisinä vuosina minulla ei ollut edes kunnon ulkoiluvaatteita”, hän kertoo. Riistakeskuksen poikkeusluvat mahdollistivat kolmensadan ilveksen tappamisen poronhoitoalueen ulkopuolella. ”Yleensä lähden seuraamaan jälkiä ilveksen tulosuuntaan. Saarinen sanoo pitävänsä myös lintuja silmällä etsiessään ilvestä. Vaikka ilveksen jälkiä ei näy, on hauskaa kierrellä peltojen laitoja ja seurata luonnon touhuja lumen pinnasta. Luonnonsuojelijat vetoavatkin ilveksen metsästyksen rajoittamiseksi siksi, että suurpeto auttaa hillitsemään kauriskantoja. Ympäripyöreissä perusteluissa viitattiin muun muassa paikallisyhteisön sitouttamiseen. Tuore kauriinruho vetää magneetin lailla puoleensa varislintuja ja kotkiakin, ja siivekkäiden pitämä mekkala saattaa paljastaa, missä ilves aterioi. Saarinen on kuullut ilveksen äänen toistaiseksi vasta kerran, ja kuvaa kuulemaansa ääntä kissamaiseksi, rajuksi ja melkein pelottavaksi. Ilveksen tassun sekä anturoiden jäljet lumella ovat melko pyöreät.. Tänään vaikuttaisi kuitenkin olevan jompi kumpi niistä kahdesta muusta. Aikaisemmin ilvestä saatettiin pitää kaurisriistasta kilpailevana petona, mutta nykyään kauriiden määrä on suorastaan räjähtänyt, ja niistä aiheutuneet haitat ovat kasvussa. ”En ole koskaan ollut hirveän mukavuudenhaluinen ihminen. Ilvestä ei saa kävelemällä kiinni.” Aivan uusia jälkiä hän saattaa seurata myös menosuuntaan, jos ne kulkevat vaikkapa isolla peltoaukealla. ”Toivottavasti tänä talvena ja keväänä kuulisin enemmän.” Alkava vuosi on ilvesten sekä niiden kuvaajan kannalta toiveikkuutta herättävä, sillä ilvesten kannanhoidollisen metsästyksen perusteet on hiljattain otettu lähempään tarkasteluun. Kauriit ovat kuopineet kasveja esiin lumen alta, ja rusakko on pysähtynyt hetkeksi lätäkön ääreen. Toisinaan sade kastelee hänet läpimäräksi. Suomen luonnonsuojeluliitto valitti syksyllä 2023 lähes kaikista Riistakeskuksen myöntämistä kannanhoidollisista luvista hallinto-oikeuksiin, kun lupaperusteilla ei ollut laillista pohjaa. Mukavuudenhalu jää edelleen kakkoseksi, jos eteen sattuu tilaisuus nähdä tai kuvata jotain kiinnostavaa. Autossa mukana kulkee teltta ja riippumatto, mutta toisinaan hän yöpyy myös taivasalla. Ehkä tässä kun on tullut ikää lisää, on alkanut enemmän arvostaa mukavuutta. Jälkien perusteella kuvaaja taas ei edes odota päätyvänsä ilveksen luo, vaan yrittää ennemmin arvailla, missä se saattaisi seuraavana päivänä liikkua. Saarinen kertoo, että sulan maan aikaan tällaista kiertelyä tulee tehtyä vähemmän. Hukkareissuja tulee paljon, joten kuvien saaminen kysyy valtavasti kärsivällisyyttä. Silloin pelloilla ruokailevat eläimet vetävät ilveksiä puoleensa, ja hän saattaa jäädä paikalleen odottamaan. Ilveksen löytäminen vaatii kärsivällisyyttä Kaksi komeaa merikotkaa lentää ylitsemme, toinen aivan matalalla puiden latvojen yläpuolella. Hän arvioi, että tutuilta elinpiireiltä jälkiä löytyy nykyään noin joka kolmannella kierroksella. Jopa maaja metsätalousministeriön laatima Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma vuodelta 2021 toteaa, etteivät suomalaiset juuri pelkää ilvestä tai miellä sitä haitalliseksi eläimeksi. Talven 2023–2024 metsästyskaudella ammuttiin poronhoitoalueen ulkopuolella vain neljä ilvestä. Hallinto-oikeudet ottivat valitukset käsittelyyn ja laittoivat myönnetyt luvat siksi aikaa jäihin. Siivekkäiden pitämä mekkala saattaa paljastaa, missä ilves aterioi. Ehkä se on hörpännyt vettä janoonsa. Sellaisessa maastossa ilveksen voi yhyttää etäältä, eikä kissapeto häiriinny. 20 suomenluonto.fi ”Paras aika kuvata voisi olla alkukeväästä. ”Jos tulee kylmä, niin sitten se on vain kestettävä.” Saarinen ei ole huomannut, että säällä olisi vaikutusta ilveksenkään menoon. Lumijälkiä etsiessään hän voi tähdätä poutapäiviin, mutta kuvaustilannetta hakiessa tilanne on toinen. Saarinen sanoo, että kengät kastuvat vähintään yhtä usein kuin jälkien etsintä tuottaa tulosta. ”Joskus kyllä otan puhelimen esiin, mutta pystyn yleensä aika hyvin keskittymään siihen tilanteeseen ja odottamaan useampiakin tunteja paikallaan.” Myös epämukavuuden sietokyky tulee tarpeeseen
Jos ilveksellä ei ole syytä jäädä, se varmaankin varmuuden vuoksi menee pois. Kun ilves näkee ihmisen, se yrittää päätellä, onko tämä uhka vai ei. suomenluonto.fi 21 ”LUULEN, ETTÄ ILVES EI ylipäätään ole niin arka kuin ihmiset luulevat. Se riippuu paljon tilanteesta. Mutta jos se haluaa olla siinä, eikä koe ihmistä uhaksi, niin miksei se jäisi. Uskon kyllä silti, että näiden kuvien yksilö on tavallista kesympi.” suomenluonto.fi 21
Aika avoimin mielin olen koittanut ymmärtää tätä toistakin puolta.” Hän sanoo hyväksyvänsä selvien häirikköyksilöiden tappamisen, mutta ei kevyin perustein. ”Varmaankin metsästäjät näkevät sen kilpailijana. Riistakeskuksen tammikuun loppuun mennessä käsittelemät poikkeuslupahakemukset eivät kuiten”YHTENÄ AAMUNA NÄIN ilveksen saalistamassa pellolla. 22 suomenluonto.fi ”Jos saan valita, kuvaanko ilvestä sateella vai auringossa, niin sateella mieluummin. Kaikki valitukset menivät läpi. Niistä ei käynyt ilmi konkreettista ongelmaa paikallisyhteisön sitoutumisessa ilveksen suojeluun. Ne eivät myöskään osoittaneet, että ongelmien syntyyn olisi riskiä tulevaisuudessakaan. Se syö samoja saaliita, joita metsästäjät haluavat ampua.” Kun lupien kaatumista oli ehditty iloita kuukauden verran, Maaja metsätalousministeriö julkaisi kiintiön metsästyskauden 2024–2025 kannanhoidollisille tappoluville: 320 ilvestä poronhoitoalueen ulkopuolelta. Sain jälleen kuvata sitä varmaankin tunnin ajan.” Hallintooikeuksiin viedyt tappoluvat kumottiin yksi kerrallaan.. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään, vaan meni lopulta metsän reunaan kallion päälle lepäilemään. Silloin tulee mielenkiintoisempaa materiaalia.” Tappamiselle ei ollut perusteita Vuoden 2024 aikana hallinto-oikeuksiin viedyt tappoluvat kumottiin yksi kerrallaan. Sen on oltava vasta viimeinen keino, jos muuta toimivaa vaihtoehtoa ei ole. Saarinen kertoo seuranneensa tapausta ja siitä käytyä keskustelua mediassa. ”Olen lukenut molempien osapuolien mielipiteitä, että tiedän myös, mitä toinen osapuoli ajattelee. ”Mutta kaiken lukemani jälkeen en löydä mitään ekologista tai edes sosiaalista syytä ilveksen kannanhoidolliselle metsästykselle.” Saarinen ei usko metsästäjienkään ajattelevan, että ilves olisi ihmiselle uhka. Vastaavasti hataria olivat selvitykset siitä, miten ilvesten tappaminen johtaisi lupien päämäärän saavuttamiseen. Hallinto-oikeuksien päätöksissä todetaan, etteivät Riistakeskuksen perusteet kannanhoidollisten lupien myöntämiseksi olleet riittävän täsmällisiä. Tarkkailin sitä etäältä, että se saisi saalistaa rauhassa
Saarinen kertoo nähneensä täällä ilveksen jäljet vain pari päivää sitten, mutta viimeisin lumisade on haudannut ne. Ilveksen näkeminen jälleen ilahduttaisi myös siinä tapauksessa, että kuvat jäisivät saamatta. Hän kertookin lukeneensa suuret määrät tutkimuksia ja kirjallisuutta ilveksestä. En tiedä miten suuri, mutta toivottavasti edes joku alkaa ajatella asioita vähän eri tavalla.” Saarinen vaikuttaa tietävän kuvauskohteestaan valtavasti. suomenluonto.fi 23 kaan koskeneet kuin 50 kissapetoa, eikä keskus lopulta puoltanut niistä ainuttakaan. Ylhäältä kelpaa kuitenkin tähyillä näkymiä, niin kissan kuin ihmisenkin. Hänen Instagram-tilillään on 410 000 seuraajaa. ”Vaikka olen jo monta kertaa nähnyt ilveksen ja päässyt seuraamaan niiden menoa, tuntuu, että tiedän loppujen lopuksi todella pienen osan niiden elämästä.” Jutussa on käytetty lähteenä Katja Holmalan kirjaa Ilves (Metsäkustannus, 2018). Saarinen kertoo pitävänsä huolta siitä, ettei hänen tilinsä anna vääränlaista kuvaa vaikkapa juuri ilveksestä tai sen kuvaamisesta. ”Se on yksi suuri tavoite ja unelma tällä hetkellä, että saisi sitä omaa videota johonkin vähän isommallekin ruudulle kuin vain siihen puhelimeen.” Hän muistelee lapsuuden aamuja Avaraa luontoa tuijotellen. Ilveksiä isoille ruuduille Aamun päätteeksi kiipeämme louhikkoiselle kalliolle. ”Koen voivani vaikuttaa ihan vain tietoisuuttakin levittämällä. ”Tuntuu hienolta, että pystyy itse nyt tekemään samanlaista sisältöä.” Saarisen tapauksessa puhelimen ruutukaan ei tarkoita ihan pientä yleisöä. Hänen omat jälkensä erottuvat vielä juuri ja juuri pitkulaisina painaumina. Suomen Luonto lehteä julkaisee Suomen luonnon suojeluliitto. Märkä lumi liukastaa kallion pinnan ja tekee kiipeämisestä vaikeaa. Tällaisissa maastoissa notkea ja ketterä ilves on omimmillaan, ja saa myös levätä päivisin rauhassa. E S A E R V A S T I / V A S TA V A LO Saat sähköpostiisi uusimmat kuulumiset Suomen luonnosta. Silti hän asettelee sanansa varovaisesti, välttelee tietojensa esittämistä varmoina ja mainitsee, mistä lähteistä hänen kertomansa on peräisin. Luontokuvaaja ei näytä tyytymättömältä, vaikka tuoreita jälkiä ei tänään löytynytkään. Saarinen kertoo tarjonneensa saamiaan videoklippejä isoille, kansainvälisille yhtiöille. Niiden myötä kuvaajalle on tarjoutunut mahdollisuus vaikuttaa, mutta samalla myös vastuu on kasvanut. Uskon, että joku vaikutus sillä on. Vaatimaton asennoituminen ei kuitenkaan tarkoita, etteivät haaveet ja tavoitteet olisi korkealla. ”Ensisijaisesti tavoitteeni on vain olla luonnossa ja nauttia siitä”, hän sanoo, ja vaikuttaa tarkoittavansa sanojaan vilpittömästi. suomenluonto.fi /uutiskirje Tilaa Suomen Luonnon uutiskirje Tilaa helmikuun aikana, niin osallistut luontokirjapaketin arvontaan!
24 suomenluonto.fi
Prässätyt kasvit on aseteltu herkistetylle paperille ja valotettu kirkkaassa auringossa noin viisi minuuttia. . suomenluonto.fi 25 TEKSTI JA KUVAT KIKKA NIITTYNEN JA HEIKKI WILLAMO Heikki Willamo ja Kikka Niittynen tekevät luontokuvia yli 180 vuotta vanhalla menetelmällä. SIN IS IÄ K U V IA. Yrttipenkin satoa
Yhtä lailla tärkeää on paperin valinta. Kun nyppäisee yhden sammalen ja tekee siitä fotogrammin, sen hienot yksityiskohdat nousevat esiin ja kauniisti kehystetO . Maailman ensimmäinen valokuvin kuvitettu kirja on Anna Atkinsin vuonna 1843 tekemä teos Britannian levistä. Rautasuoloilla herkistetty paperi valotetaan auringossa tai UV-valolla ja kuva kehitetään vedellä. . Se hohtaa valkoisena haalean sinisellä taustalla, piirtää näkyviin lehdyköiden muodot tarkasti ja luonnollisessa koossa. Pihalla ja metsässä Metsässä kulkiessa sammalikko näyttäytyy pehmeänä patjana, jossa vaivoin erottaa eri lajeja. Valotettu paperi saa tummia vihertäviä sävyjä. 26 suomenluonto.fi On kaunis kesäpäivä. . Sen kuvat on tehty fotogrammeina syanotypiamenetelmällä. Sen täytyy tietenkin olla vedenkestävää, mutta kaunis pintarakenne tuo vedokseen oman lisänsä. Käsissämme oleva vedos on ainutkertainen, sillä muuttujia on niin monta, ettei toista samanlaista saa tehtyä. Tekniikkansa ohella vedos henkii historiaa myös toisella tavalla. Ripustamme kuvan kuivumaan, ja kuvan väri muuttuu hitaasti syvän preussinsiniseksi. . Valmiita kuvia voi halutessaan sävyttää lähes mustavalkoisiksi, herkemmän sinisiksi, ruskeiksi, vihreiksi jne. Herkisteen voi sivellä monin tavoin, koko paperille, vain osalle siitä, tasaisesti tai jättäen siveltimen jäljen näkyviin. Tee, kahvi ja monet luonnonkasvimme kelpaavat sävytykseen, joten uteliaalle riittää loputtomasti kokeiltavaa. Halutun kokoisten negatiivien teko on nykyisin helppoa tulostamalla ne kalvolle mustesuihkutulostimella. Valoherkän liuoksen sivelyllä voi vaikuttaa lopputulokseen merkittävästi – myös tahtomattaan, sillä tasainen sively on aluksi varsin haastavaa. Pieni epätasaisuus ja virheet kuuluvat asiaan ja korostavat vedosten ainutkertaisuutta. . Olemme tehneet syanotypiavedoksen eli sinikopion käyttämällä yhtä vanhimmista valokuvamenetelmistä: syanotypian käyttö alkoi jo vuonna 1842. Klassinen syanotypia -fotogrammi vuohenputkesta.. Ahdekaunokki. Fotogrammin teko ei vaadi kameraa, mutta syanotypiavedoksia voi tehdä myös valokuvista valottamalla herkistetty paperi sen päälle asetetun negatiivin läpi. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja valottaa kuvaa saniaisesta, joka on asetettu paperin ja lasilevyn väliin. Kuva on otettu valotuksen ollessa vielä kesken. Kuvat valottumassa auringossa. Noin viiden minuutin jälkeen paperi laitetaan veteen, jossa ylimääräinen väri huuhtoutuu pois ja esiin nousee fotogrammi saniaisen lehdestä
FOTOGRAMMIN TEKO EI VAADI KAMERAA.. suomenluonto.fi 27 . Valotuksen jälkeen kuva ”kehitetään” vedessä eli liiat kemiat huuhdotaan pois ja kuva ripustetaan kuivumaan, jolloin se saa lopullisen syvän sinisen sävynsä. Tarvittaessa täysin kuivunut kuva laitetaan painon alle suoristumaan
Herkiste on sekoitus ammoniumferrisitraattia ja kaliumferrisyanidia. Oikealla sävyttämätön kuva. Lisäksi tarvitaan vain vettä ja paperia, kangasta tai mitä tahansa, jolle kuva halutaan vedostaa. suomenluonto.fi. Kun paperi on hämärässä herkistetty ja kuivattu, sen voi sulkea valotiiviiseen laatikkoon ja käyttää myöhemmin. Niittynen ja Willamo ovat pariskunta, joka viime vuosina on yhdistänyt osaamisensa luonnosta ammentavissa taideprojekteissa. Hyvänä esimerkkinä sen monipuolisesta käytöstä on suomalainen, paljon luontoteemojen parissa työskentelevä valokuvataiteilija Anna Niskanen. Prässätty kasvi on valokuvattu valkoista taustaa vasten, kuva käännetty negatiiviksi ja tulostettu paperin kokoiselle kalvolle. Niissä on oma viehätyksensä, joka tuo mieleen tieteellisessä tarkoituksessa kerätyt kasvikokoelmat tai menneen ajan, jolloin koulun kesälomilla piti kerätä kasveja herbaarioon. Kaksi samasta negatiivista valotettua kuvaa. DIGITILA AJILLE. Jos mukaan ottaa levyn, samankokoisen lasin ja pari pientä puristinta, kuvan voi valottaa vaikka metsäretkellä. Kiinnostuitko syanotypiasta. Sitten noin viiden minuutin valotus auringonläikässä ja paperi takaisin pimeään koteloon. Kehityksen voi tehdä myöhemmin kotona juoksevan veden äärellä. Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Kikka Niittynen on Muurlan opiston valokuvalinjan vastaava opettaja. Menetelmä sopii erinomaisesti luonnosta ja erilaisten kuvien tekemisestä kiinnostuneelle. Yksi toistuva elementti hänen teoksissaan on vesi, josta hän rakentaa näyttelytiloihin suuria, vaikuttavia kollaaseja. Katso, miten pääset alkuun. . Vaikka syanotypia on menetelmänä yksinkertainen, se voi avata uusia maailmoja. Hidas työskentely, jonka lopputuloksena syntyy ainutkertainen vedos, kokeileminen ja sattuman osuus sekä mahdollisuuksien määrä tuovat kuvaamiseen uusia ulottuvuuksia. Filmille kuvaaminen, kuvien vedostaminen pimiössä ja niin sanotut vanhat valokuvamenetelmät ovat löytäneet uusia ystäviä, joille prosessi ja käsillä tekeminen on tärkeää. Olemme valottaneet syanotypiakuvia pihassa, mutta aurinkoisina kesäpäivinä niitä voi tehdä periaatteessa missä tahansa. . Fotogrammien teko saa katsomaan luonnon yksityiskohtia tarkemmin, pienten kasvien hienous ja yksilöllisyys nousevat esiin – luonnon monimuotoisuus saa uuden merkityksen. Metsäkurjenpolvi on valotettu negatiivin läpi. Käsillä tekemistä Pitkälle automatisoitujen digikameroiden ja kuvien massatuotannon seurauksena moni vanha valokuvausmenetelmä on kokenut renessanssin. Kemikaaleja saa Suomesta syanotypia.fi -osoitteesta Aleksi Kalliojan yritykseltä (sivuilla myös vinkkejä) . Sitä on hyvä pohtia, mutta laittaa mittasuhteisiin muun ihmistoiminnan kanssa. Olemme myös valokuvanneet prässättyjä kasveja valkoisella taustalla ja valottaneet vedokset negatiivin kautta. Kasvien keräämisessä on eettinen puolensa. 28 suomenluonto.fi tynä vedos näyttää pienen kasvin kaikessa hienoudessaan. Paperi laitetaan varjoisassa paikassa levylle, kasvi siihen ja lasi päälle. Vasemmanpuoleista on sävytetty jonkin aikaa mustalla teellä, jolloin sininen murtuu kohti mustaa
suomenluonto.fi 29
Se on aivan liian hidasta verrattuna Suomen sitoumuksiin ja ilmastonmuutoksen etenemiseen.” Puu pitäisi myös käyttää paremmin hyödyksi. Voimakkaat hakkuut ovat kutistaneet metsämaan hiilivarastoja, sillä ne vähentävät puustosta maaperään kertyvää kariketta. ”Ainoa nopea tapa on hakkuiden vähentäminen.” Metsän kiertoaikoja tulisi pidentää, eli antaa metsien kasvaa nykyistä vanhemmiksi ja tehdä lievempiä harvennuksia. Mitä pitäisi tehdä. Lisäksi ilmaston lämpeneminen kiihdyttää hajotustoimintaa, joten maasta karkaa entistä enemmän hiiltä ilmaan. Hakkuut voivat myös nopeuttaa karikkeen hajoamista. Hakkuukierron pidentäminen muutamilla kymmenillä vuosilla ei Mehtätalon laskelmien mukaan vähentäisi tuotettua puumäärää. Hakkuut voivat myös nopeuttaa karikkeen hajoamista. Lisäksi ainakin turvemetsissä kannattaisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Metsän kasvua voi nopeuttaa jonkin verran erilaisilla metsänhoitotoimilla, mutta se ei Mehtätalon mukaan yksin riitä: ”Luken laskelmien mukaan kasvua kiihdyttävien toimien raja on noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä puuta kolmenkymmenen vuoden aikana. hiilidioksidia kuin ennen. Metsäteollisuus on siirtynyt entistä enemmän sellun tuotantoon, ja siinä puolet prosessiin menevästä biomassasta poltetaan. Tämä johtuu hakkuiden lisääntymisestä ja puuston kasvun heikkenemisestä. ta päästö lähteeksi, kertovat Luonnonvarakeskuksen Voimakkaat hakkuut ovat kutistaneet metsämaan hiilivarastoja, sillä ne vähentävät puustosta maaperään kertyvää kariketta. 1. Tä st ä p u h u ta a n TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA MARKUS SIPILÄ/VASTAVALO SUOMEN METSÄT ovat muuttuneet hiilinieluista päästö lähteeksi, kertovat Luonnonvarakeskuksen tuoreet tiedot. Kysyimme kommentteja Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoilta sekä metsäteollisuuden edunvalvontajärjestö Metsäteollisuus ry:n edustajalta. Suomen metsien hakkuukertymästä palaa kuusikymmentä prosenttia joko selluntuotannossa tai suoraan puuna. Mitä pitäisi tehdä. Lisäksi ilmaston lämpeneminen kiihdyttää hajotustoimintaa, joten maasta karkaa entistä enemmän hiiltä ilmaan. Kysyimme kommentteja Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoilta sekä metsäteollisuuden edunvalvontajärjestö Metsäteollisuus ry:n edustajalta. Lauri Mehtätalo Tutkimusprofessori Luonnonvarakeskus. Tämä johtuu hakkuiden lisääntymisestä ja puuston kasvun heikkenemisestä. Metsien maaperän hiilivarastot ovat huvenneet voimakkaiden hakkuiden myötä. Puusto puolestaan ei enää riitä sitomaan yhtä paljon hiilidioksidia kuin ennen. 30 suomenluonto.fi Miten metsien hiilinielut pelastetaan
Sampo Soimakallio Johtava tutkija Suomen ympäristökeskus. Lisäksi on tärkeää ehkäistä metsäkatoa. Turvemetsissä jatkuvaan kasvatukseen siirtymisestä on hyötyä, mutta Soimakallio kertoo, että Luken uusimpien laskelmien mukaan siitä saatava lisäys on vaatimattomampi kuin aiemmin on ajateltu. Tämä kasvattaa hiilivarastoa. suomenluonto.fi 31 ”Emme näe hakkuiden vähentämistä ratkaisuna. 3. Kyllä se lähtee siitä, että pidetään huolta siitä metsien elinvoimasta.” Herttuainen tarjoaa ratkaisuksi metsien kasvun tehostamista. 2. Luonnonvarakeskuksen laskelmiin metsän kasvua kiihdyttävien toimien riittämättömyydestä hän ei halua ottaa kantaa. Metsäteollisuudesta on tullut selluvaltaisempaa, ja puun energiakäyttö on lisääntynyt. Helena Herttuainen Luontopolitiikan päällikkö Metsäteollisuus ry ”Hakkuumäärien laskeminen lähivuosikymmeninä on ainoa vaihtoehto.” Soimakallion mukaan metsät saataisiin keikautettua takaisin nieluiksi jo parin miljoonan kuution hakkuurajoituksilla, mutta Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan vielä selvästi enemmän. Vanhemmassa metsässä on nuorta enemmän puustoa ja siellä kertyy runsaammin kariketta maaperään. Turvemaiden hiilipäästöjä voidaan hillitä jatkuvalla kasvatuksella yhdistettynä tuhkalannoitukseen. Metsien kiertoajan pidentäminen auttaa, jos se tarkoittaa samalla hakkuiden kokonaismäärän vähentämistä. Tällä hän tarkoittaa puiden kasvua kiihdyttäviä metsänhoitotoimia, kuten nopeaa viljelyä ja sen jälkeen oikea-aikaista taimikonhoitoa, harvennushakkuita sekä mahdollisesti lannoitusta. Puun käyttöön tarvitaan muutoksia. Puutuotteiden hiilinielu, eli se kuinka paljon puusta tehdään pitkäkestoisia tuotteita kuten sahatavaraa, on jatkuvasti pienentynyt
. Metsässä yksityiskohdat ovat usein hyvä kohde. 32 suomenluonto.fi Mikä neuvoksi, kun puhelimen kameran näytöllä metsästä tulee aina pelkkää mössöä. Kohteiden valinnalla, rajauksella ja sommittelulla saa paljon aikaan. Värien ja muotojen vaihtelu tulee parhaiten esiin kun menee rohkeasti riittävän lähelle.. 32 suomenluonto.fi TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT PAULA HUMBERG JA MARI PIHLAJANIEMI ENEMMÄN IRTI RETKIKUVISTA
DIGITILA AJILLE. suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Katso Humbergin vinkit, miten käsitellä kuvia puhelimella suomenluonto.fi
Hänen tehtävänsä on antaa vinkkejä: Miten tavallinen luonnossaliikkuja voi saada retkikuvistaan enemmän irti. Tässä jutussa kuvaamme puhelimella, mutta monia näistä vinkeistä voi hyödyntää millä tahansa kalustolla. 34 suomenluonto.fi ipoonkorvessa Byabäckenin luontopolun parkkipaikalla tihuuttaa vettä. Keli on räntäinen ja märkä, harmaatakin harmaampi. Säästä huolimatta opettajani on optimistinen: ”Sehän on klassinen sanonta, että mitä huonompi sää niin sitä parempi valokuvaussää”, Paula Humberg naurahtaa. ”Sää on tänään todella monotoninen, ja se tuo S Humberg kehottaa hyödyntämään peltojen keskellä kasvavien puiden muodostamaa linjaa. ”METSÄN KUVAAMINEN ON HANKALAA IHAN KENELLE VAAN.” 1.. Humberg on valokuvaaja ja kuvataiteilija, joka on Suomen Luonnon lukijoille tuttu etenkin tunnelmallisista kuvareportaaseistaan. Värejä ei ole, eikä oikein valoakaan – ja tänään pitäisi opetella valokuvausta. Tänään hän ei kuitenkaan ole kuvaamassa
Metsän kuvaamisen haaste ”Metsän kuvaaminen on tosi hankalaa ihan yleisesti ja kelle vaan. Siinä kaikki on todella sekaisin, linjat missä sattuu, ja kaiken kukkuraksi vasemmassa ylänurkassa roikkuu mustana rättinä märkä kuusenoksa. Puhelimen haaste metsässä on laaja objektiivi: mukaan kuvaan tulee helposti kaikenlaista ylimääräistä sälää, sillä puhelin näkee maisemasta paljon suuremman kaistaleen kuin ihmisen silmät. suomenluonto.fi 35 graafisen vaikutelman, tämän tyyppinen tasapaksu valo pelkistää kuvia”, Humberg sanoo. 2.. 4. Tämäkin on hyvä kohde linjojen miettimiseen, mutta voimakkaan mustavalkoinen maisema tuo haastetta. (2.) Mietimme linjoja ja sommittelua vielä kolmannessa kohdassa. Siitä tulee helposti vain vihreää mössöä”, Humberg sanoo. ”Kun kuvaa kohdetta, jossa on sekä hyvin tummia että kirkkaita alueita, kannattaa kiinnittää huomiota siihen mistä kamera mittaa valotuksen: Jos se mittaa tummasta purosta, kuva herkästi ylivalottuu, jos taas vaaleasta lumesta, alivalottuminen on todennäköisempi ongelma. ”Nämä kolme puuta näyttävät kivalta yhdessä. Tällaisissa tilanteissa kannattaa säätää valotusta kuvatessa tai ottaa useita kuvia eri valotuksilla.” Entäs puron sommittelu kuvaan. Puroa voi käyttää siihen. Metsä on vaikea tapaus etenkin silloin, kun sieltä ei löydy selkeää pääkohdetta. Keskeltä alareunaa lähtevä puro ei saa aikaan samaa vaikutelmaa. Aloitamme harmaan mössön taltuttamisen kuvaamalla huurteisia runkoja. Ja sitten kun sen käytön hallitsee, niin sitä voi tietenkin rikkoa.” Tässä kuvassa runkojen risteämiskohta ei ole aivan kultaisen leikkauksen linjalla, mutta se on kuitenkin aika lähellä. ”Yleensä on kiva, jos kuvissa linjoja ohjaamassa katsetta. ”Tässä on tavallaan kaksi juttua, jotka ovat kiinnostavia: puhdas lumialue ja siihen kontrastina oksien yksityiskohdat. Ei kun opettelemaan! Tien toisella puolella avautuvat lumiset pellot. ” Ensimmäinen räpsäisyni on puromaisema sen kummemmin pohtimatta, toinen kuva on Humbergin vinkkien tulos samasta kohteesta. Lopputuloksista tulee keskenään varsin erilaiset. Tästä voisi ottaa joko kuvan, jossa ne näkyvät molemmat, tai sellaisen, että keskittyy norkkoihin ja menee ihan lähelle.” (5.) KULTAINEN LEIKK AUS Katso vinkit kultaiseen leikkaukseen ja muuhun sommitteluun: www.suomenluonto.fi/ kultainenleikkaus 3. (3.) Ensimmäiseksi nappaan paikasta taas esimerkkikuvan. Oikeasta alakulmasta kohti kuvan keskiosaa virtaava puro muodostaa kivan katsetta ohjaavan linjan. Kaiken yllä leijuva sumu on puolellamme, se vähentää häiriötekijöitä, ja tuo kuviin syvyyttä. Useampiin runkoihin keskittyminen tuo kuvaan rytmiä ja syvyyttä. Emme siis pääse nyt koreilemaan valolla tai väreillä, joten keskitymme rajaamiseen ja sommitteluun. Tai kuten tänään, nyt se on harmaata mössöä. Puiden rytmiin kannattaa keskittyä, se on tässä kohteessa kiinnostavaa.” (4.) Seuraavaksi etsimme yksityiskohtia. Mallikuvassa puut muodostavat katsetta kuljettavan linjan, ja sumu auttaa niitä erottumaan taustasta. Mitä tästä maisemasta voisi oppia. Humberg neuvoo, että kuvasta voi silti saada varsin hyvän, jos keskittyy esimerkiksi valoon tai puiden rytmiin, tai kuvaa puiden latvusta kohtisuoraan ylöspäin. Maapuiden muodostamaa ristiä ja linjoja kannattaa hyödyntää katseen ohjaamisessa. Ainakin linjojen käyttöä: Humberg vinkkaa kokeilemaan samasta paikasta erilaisia linjoja ja rajauksia. Tässä on tällainen risti, joka johdattaa katsetta. Eri kuvakulmien kokeilun jälkeen kohteesta löytyy jo enemmän järkeä: ”Maapuita voi hyödyntää linjoina. Yhden rungon sijaan useamman puun näyttäminen tuo kuvaan syvyyttä. Olisi hyvä, jos puro johdattaisi johonkin kohteeseen tai muodostaisi kuvassa esimerkiksi kolmiosommitelman. (1.) Jatkamme pienelle purolle. Lumen päälle kaartuneet oksat ovat kauniita, mutta miten tallentaa niistä jotain muutakin kuin epämääräinen musta puska valkoisessa taustassa. Laittaisin oikealla rungon alkamaan nurkasta, ja vasemmassa nurkassa toinen lähtee vähän nurkan yläpuolelta ja toinen alapuolelta.” Kun kysyn, onko katsetta ohjaavien linjojen sommitteluun joku nyrkkisääntö, joka ainakin olisi hyvä muistaa, Humbergin vastaus tulee nopeasti: ”Kultainen leikkaus on sellainen ilman muuta
(9.) Pieniä kohteita kuvatessa on parempi ottaa oikein tarkennettu kuva kaukaa, kuin läheltä otettu kuva, jossa kamera on tarkentanut ohi. Lopuksi Humberg vinkkaa rajaamaan kuvista ”löysät” pois, ja muuttamaan tarvittaessa kuvasuhdetta. Hän hyödyntää usein työskentelyssään biologiasta lainattuja menetelmiä ja ideoita. Tärkein neuvo on kuitenkin tämä, ja siitä on kyse oikeastaan kaikissa saamissani vinkeissä: ”Kannattaa miettiä aktiivisesti, mikä on kuvan kohde, ja miten sen saa tuotua parhaiten esiin.” Paula Humberg on sipoolainen valokuva ja biotaiteilija. Ääniohjaus on kätevä, koska nappia ei yllä painamaan. Siihen emme kameroinemme valitettavasti ehdi mukaan. Seuraavassa kohteessa kuvaaja joutuu venyttämään käsiään. 7.. Puhelimen kamerassa on toisaalta hyvätkin puolensa. Miten ihmeessä tämä pääsisi oikeuksiinsa. Jos ottaa tunnistuskuvia puulla kasvavista lajeista kuten käävistä, kannattaa mennä hyvin lähelle ja kuvata eri kulmista: päältä, alta ja sivulta. (7.) ”Se on aina ihan hyvä neuvo, että mene lähemmäs”, Humberg sanoo. Ja kuvakulma kannattaa pitää niin, että kamera on suorassa eikä kenollaan.” (8.) Kuinka saada kohde erottumaan kuvassa. Vastavalo, värikontrastit tai matala kuvakulma auttavat. (6.) Kuvausvälineenä kännykkä ”Puhelimella kuvatessa on oleellisinta tietää, mitä oman puhelimen kamera pystyy tekemään”, Humberg sanoo. Vanhan kannon pinta ja värit erottuvat paljon paremmin tiukassa lähikuvassa kuin kaukaa otetussa yleiskuvassa. Puhelin pitää kurottaa niin pitkälle kuin saa. Puhelimen kameran kyky tallentaa yksityiskohtia kuvan tummimmissa ja kirkkaimmissa kohdissa ei yleensä ole kovin hyvä, eikä myöskään sen kyky toistaa värejä. Kuvan sommittelu on hyvin intuitiivista, ja kokeneenkin kuvaajan on joskus vaikea selittää, millä perusteilla tekee valintansa. Samasta kohteesta kannattaa ottaa useampi kuva eri valotuksilla, sillä näytöltä ei etenkään kirkkaalla säällä välttämättä näe helposti, onko kuva valottunut oikein. Klassisesta selfiekepistäkin olisi apua, tai pidemmistä käsistä. Puron luona asuva pikkuinen myyrä on metsän ainoa eläinasukas, joka tässä säässä näyttäytyy. ”Puhelimen etu on pieni koko yhdistettynä ääniohjaukseen: on tosi kätevää, että sen voi työntää vaikka puunrungon alle ja kuvata ääniohjauksella salaman valossa siellä lymyävää kääpää.” Polun mutkan takaa löydämme harmaasta maisemasta vähän väriäkin. Puhelimiin myydään myös lähilinssejä, jotka ovat käteviä, jos kuvaa vaikkapa hyönteisiä. Myös sommittelulla voi vaikuttaa siihen, että katse löytää pienenkin kohteen.” Joskus myös kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi auttaa. Tikat ja toukat ovat kirjoneet vanhan kelon lähes pastellinvärisen pinnan. 36 suomenluonto.fi Joskus kannattaa hyödyntää myös salamaa: se tekee kuvista kaksiulotteisempia ja tuo yksityiskohdat paremmin esiin taustasta. Puhelimen laaja kuvakulma tosin aiheuttaa joskus lähikuville haastetta, sillä se voi vääristää muotoja. ”SE ON AINA IHAN HYVÄ NEUVO, ETTÄ MENE LÄHEMMÄS.” Metsässä kannattaa keskittyä yksityiskohtien kuvaamiseen. Kaartuvat oksat ovat kauniita, mutta kaukaa kuvatessa ne hukkuvat massaan. ”Minä keskittyisin tuohon kökkäreeseen. ”Tässä koettaisin saada vasemmalla puun pinnassa olevan nypykän ja oikealla puolella olevan tummemman laikun niin, että ne ovat tasapainossa. Humbergilla on vinkkejä myös kohteiden erotteluun maisemasta, ja niitä aion kokeilla joskus myöhemmin: ”Pieniä tai kaukana olevia kohteita kuvatessa kannattaa hakea kuvakulmaa, jossa kohde erottuu taustasta esimerkiksi siluettina. Vanhan kannon ruskeasta erottuu monenlaista vihreää ja valkeaa. Värien ja muotojen vaihtelu tulee parhaiten esiin ajatuksella rajatussa lähikuvassa . 5. Esimerkiksi matalalta kuvattu kauris taivasta tai sumuista maisemaa vasten on selvempi kohde, kuin jos taustana olisi metsää johon eläin sulautuu. Pieni myyrä vilahtaa puron penkassa koloon. Läheltä katsottuna puhdas lumi ja oksat muodostavat kiinnostavan kontrastin. Jatkamme lähikuvia kauniiden pintojen parissa. Aivan kaikkia vinkkejä emme pääse tänään kokeilemaan, sillä metsässä on kovin hiljaista. Ylhäältä se pääsee parhaiten oikeuksiinsa, se näyttää vähän kuin paistetulta kananmunalta.” Ylhäältä kuvan ottaminen on vähän hankalaa, sillä seisomme sillalla
Kannattaa kokeilla, toimiiko kuva paremmin mustavalkoisena. Puhelimen ääniohjaus on hyödyllinen silloin, kun pitää kurkotella kauas. 8. Instagramiin kuvia laittaessaan hän käyttää myös sovelluksen tarjoamia valmiita filttereitä. Silloin hän usein vähentää saturaatiota jälkikäteen ja vastaavasti lisää kontrastia. suomenluonto.fi 37 Vinkit kuvien käsittelyyn Humberg sanoo itse yleensä säätävänsä puhelimella otettuihin kuviin vähän kirkkautta ja kontrastia lisää. Sen lisäksi hän terävöittää kuvia hieman ja avaa liian tummia varjoja. Käsittely riippuu kuvan tarkoituksesta. Puhelin lisää usein automaattisesti saturaatiota, jolloin kuvista tulee räikeitä. Puita kuvatessa kannattaa pitää huoli että puhelimen kamera ei ole kenollaan kohti kuvaajaa tai kuvaajasta poispäin. Paistettua kananmunaa muistuttava jää näytää hauskalta ylhäältä kuvattaessa. 6. 9.. Humberg vinkkaa, että joskus se auttaa kohdetta erottumaan taustasta
38 suomenluonto.fi metsien monimuotoisuutta ja hiilinieluja. 38 suomenluonto.fi 38 suomenluonto.fi Aurinkosähkö on puhdasta ja uusiutuvaa energiaa, mutta vaarantavatko aurinkopuistot metsien monimuotoisuutta ja hiilinieluja. Aurinkoa katoille katoille TEKSTI PEKKA HÄNNINEN
Uusiutuvat energiat parantavat huoltovarmuutta. ”Jos Suomi pyörisi uusiutuvilla energioilla, tarvittaisiin muun muassa aurinkosähköä nykyisen yhden gigawatin sijaan noin 30–35 GW”, kertoo professori Antti Kosonen Lappeenrannan yliopistosta. Sähköntuotannon keskipäästöt olivat 2022 Suomessa 70 grammaa hiilidioksidiekvivalenttia kilowattituntia kohden. LE V K A R A V A N O V / S H U T T E R S T O C K Aurinkoa katoille. Liikenne sähköistyy, rakennukset siirtyvät käyttämään lämpöpumppuja ja teollisuus siirtyy puhtaampaan energiaan. Tuulisähkön vastaavat päästöt ovat 5–20 grammaa. ”Siis yli kolmekymmenkertainen määrä”, hän täsmentää. Vihreä siirtymä lisää sähkön tarvetta Vihreää sähköä tarvitaan yhä enemmän, kun irrottaudutaan fossiilisista polttoaineista. Päästöt syntyvät muun muassa laitteiden valmistamisen yhteydessä. Tekniikan kehittyessä laitteiden valmistamisen päästöt pienenevät edelleen. suomenluonto.fi 39 Suomessa piisaa aurinkoa sähköntuotantoon yhtä paljon kuin Keski-Euroopassa. Kymmenen vuotta sitten sähkön ominaispäästöt olivat tuplasti suuremmat. Sähköntuotannon päästöjen pieneneminen on uusiutuvien energiamuotojen sekä ydinsähkön lisääntymisen ansiota. Lisäksi viileä ilmanala parantaa aurinkokennojen hyötysuhdetta: ne kun toimivat sitä paremmin, mitä viileämpää on. Aurinkosähkön elinkaaren hiilijalanjälki on vain 20–60 grammaa hiilidioksidiekvivalenttia kilowattituntia kohden. ”Sähköauto on huomattavasti energiatehokkaampi kuin polttomoottoriauto, jossa osa energiasta menee lämS Katot ovat luonteva paikka aurinkopaneeleille, niillä voitaisiin yli 30-kertaistaa nykyinen aurinkosähkön tuotanto. Meillä kesän pitkät valoisat päivät kompensoivat talven hämäryyden. Aurinkosähkö onkin tuulivoiman ohella merkittävässä roolissa, kun siirrytään fossiilivapaaseen yhteiskuntaan niin Suomessa kuin muuallakin
Sama määrä, joka tarvittaisiin Suomen siirtymiseen uusiutuviin. ”Yhden hehtaarin kokoisen aurinkopuiston kapasiteetti on lähes yhden megawatin suuruinen, ja se tuottaa sähköä noin 800 megawattituntia vuodessa”, kertoo hankekehitysjohtaja Eero Yliselä Solarigo Systems Oy:stä. Vähäpäästöinen sähkö on ilmastonäkökulmasta myönteinen asia, mutta ongelmia nousee esiin, kun suuria teollisen kokoluokan, eli yli yhden megawatin aurinkovoimaloita on alettu raivata metsiin. 40 suomenluonto.fi pönä hukkaan. ”Ainakaan turvemaametsiin aurinkovoimalaitoksia ei tulisi rakentaa niin, että maaperä kuivuu. Muutoin maaperään varastoitunut turve purkautuu ilmakehään kasvihuonekaasupäästöinä, joka heikentää aurinkovoimalan ilmastohyötyä.” J U H O LA S O N E N / S O LA R IG O S Y S T E M S O Y. Onko aurinkovoima uhka monimuotoisuudelle ja hiilinieluille. Samoin lämpöpumput säästävät energiaa, kun osa lämmöstä otetaan maaperästä tai ilmasta”, Kosonen kuvaa. Energiatehokkuus on a ja o vihreässä siirtymässä. Pientalojen katoilla aurinkopaneelit ovat yleistyneet suorastaan räjähdysmäisesti, mutta miksi suuren mittakaavan voimaloita ei voisi hajauttaa katoille. Saman syyn vahvistaa Yliselä. Fingrid arvioi aurinkovoimaloiden kapasiteetin kasvavan 16 gigawattiin vuoteen 2035 mennessä. ”Esimerkiksi maankäyttömaksu voisi ohjata aurinkoteknologiaa metsistä hukkamaille ja katoille”, Auvinen pohtii. ”Suuria yksiköitä on vain edullisempi toteuttaa ja maa-alueiden vuokraaminen on helpompaa kuin yksittäisten kattojen”, kertoo erityisasiantuntija, energiasiirtymästä väitellyt Karoliina Auvinen Suomen ympäristökeskuksesta. Katseet katoille Lappeenrannan yliopiston laskelmien mukaan Suomessa katoille pystyttäisiin toteuttamaan aurinkosähköjärjestelmiä 34 gigawatin verran. 16 gigawatin voimalan rakentamiseen aurinkopaneeleilla tarvittaisiin siis 16 000 hehtaaria maata eli 160 neliökilometriä aurinkopuistoa, ja 30 gigawatin tuottamiseen 30 000 hehtaaria
Suurimmat toteutetut aurinkopuistot ovat kymmenien hehtaarien kokoisia, mutta suunnitteilla on jopa 200 hehtaarin voimala. ”Niiden hankkiminen taloyhtiöön ei prosessina poikkea esimerkiksi kattoremontista”, hän jatkaa. Aurinkosähkön tuottaminen on jo taloyhtiöille kannattavaa, ja aurinkosähköä voidaan käyttää esimerkiksi talotekniikan pyörittämiseen. Tässäkin voidaan hyödyntää yhtiössä tuotettua aurinkosähköä. Helsingin EkoViikissä aurinkopaneelit toimivat parvekekaiteen näkösuojana. Ehkä taloyhtiö voi myös ajatella kattovoimalan avulla vähentävänsä osaltaan metsien raivaamista aurinkosähkön tuotannon tieltä. P E K K A H Ä N N IN E N . ”Olemme menossa maapallon keskilämpötilan kohoamisessa yli kahden asteen rajan niin että heilahtaa, joten asuntojen viilennys korostuu”, Auvinen sanoo. Aurinkopaneeleilla voi korvata muita julkisivumateriaaleja.". "Suomessa seinäpintaalaa voi myös hyödyntää aurinkosähkön tuottamiseen. Taloyhtiöön voimaloita ”Aurinkopaneelit ovat hissukseen alkaneet yleistymään myös asuinkerrostaloissa”, Auvinen kertoo. Kaupoissa aurinkosähkö on erityisen järkevä valinta, sillä sähköä kuluu kylmäkalusteiden ja tilojen viilennykseen eniten juuri silloin, kun aurinko helottaa runsaimmin eli kesähelteillä. suomenluonto.fi 41 Turvetuotannosta poistuneet alueet sekä vajaakäytölle jääneet pellot ja teollisuusalueet olisivat Auvisen mielestä parempia paikkoja suurille aurinkovoimapuistoille kuin neitseellinen metsä. Suurten varastojen ja liikerakennusten katoille on rakennettu isohkoja aurinkovoimaloita. Etelään suunnatut aurinkopaneelit tuottavat eniten sähköä, mutta itään ja länteen suunnatut paneelistot tuottavat sähköä silloin, kun sitä kulutetaan eniten, eli aamuisin ja iltaisin. ”Aurinkopaneeleilla voi korvata muita julkisivumateriaaleja”, hän jatkaa. Se on kannattavampaa kuin sähkön myyminen verkkoon. Yhdistykset, kuten luonnonsuojelujärjestöt, voivat valittaa puhtaan siirtymän sijoittamisluvista vain, jos hanke edellyttää lakisääteistä ympäristövaikutusten arviointia. ”Suomessa seinäpinta-alaa voi myös hyödyntää aurinkosähkön tuottamiseen”, opastaa Kosonen. . Hyvityslaskenta mahdollistaa kiinteistön tarpeilta yli jäävän osuuden jakamisen asukkaille asuntoihin. Uuden rakentamislain myötä metsiä voidaan muuttaa aurinkovoimalakentiksi entistä helpommin. Aurinko paistaa varsinkin talvella ja pohjoisessa matalalta ja osuus seinäpintoihin sopivassa kulmassa
Hirvensalmella Solarigo Systems toteutti viime kesänä pilottihankkeen, jossa paikallinen lampuri piti lampaitaan Pöyrynwattilaksi nimetyllä aurinkovoimakentällä. Aurinkovoimalakentät voivat joissakin tapauksissa tarjota korvaavia uuselinympäristöjä näille lajeille. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Kokeilu onnistui hyvin, ja lampaat märehtivät jatkossakin ruohon kentältä – näin koneellista niittoa ei tarvita. ”Vähän piti miettiä yksityiskohtia tarkemmin, etteivät lampaat popsi esimerkiksi sähköjohtoja poikki. Kirjoittaja Pekka Hänninen on ekologiseen rakentamiseen perehtynyt arkkitehti. Yksi aurinkovoimalahehtaari tuottaa yhtä paljon energiaa kuin 330 hehtaaria metsää. ”Jos voimalakenttien pinta-alaa verrataan Suomen metsäalaan, on aurinkovoimaloiden ala kuitenkin varsin pieni.” Aurinkokenno tuottaa Kososen mukaan 200–400 kertaa enemmän energiaa kuin mitä saadaan voimalaitosprosessissa metsäbiomassasta. Aurinkovoimalla voidaan korvata energiakäyttöön menevän metsän osuutta. Viljelystä aurinkopaneelien lomassa on maailmalla paljonkin hyviä kokemuksia. Termex-Selluvilla eristää lämpöä kaikissa olosuhteissa www.termex.fi Puh. 42 suomenluonto.fi Hakuaika 2.2.-31.3.2025 HAE APURAHAA Hakuaika 2.2.-31.3.2025 luonnonsuojelun edistämiseen vuokonluonnonsuojelusaatio.fi www.ruskovilla.fi Keväthangille pehmeä, lämmin ja mikromuoviton merinovillafleece Kodin lämpöä energiaa ja luontoa säästäen Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Aurinkopaneelien ja viljelemisen yhdistäminen tehostaa maankäyttöä, kun samalta alalta saadaan kaksi hyötyä. Perinteiset avomaat, kuten niityt, kedot ja laitumet, ovat kasvamassa umpeen, ja niiden lajisto on uhanalaistunut. Aurinkopaneelit sopivat esimerkiksi marjaja salaattiviljelmille, sillä nämä viihtyvät osin varjossakin. 8,6 hehtaarin kentällä laidunsi 40 lammasta 9200 paneelin seassa. Sähköä yksikkö tuottaa 4,5 GWh vuodessa. Ilmastonäkökulmasta kaikenlainen polttaminen on huono vaihtoehto. Solarigon kokemukset kokeilusta ovat olleet myönteiset, ja suunnitelmissa on ottaa lammaslaidunnusta käyttöön muissakin aurinkopuistoissamme”, Yliselä kertoo. Helsingin yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu ja energiayhtiö Energiequo ovat käynnistäneet yhteistyöhankkeen, jossa tutkitaan aurinkovoiman ja viljelyn yhdistämistä pohjoisissa olosuhteissa. 0207 809 880 Erinomainen lämmöneristävyys Paloja hometurvallinen Hengittävä materiaali tasaa kosteutta Mahdollistaa muovittoman rakenteen Hiilineutraali eriste suurella hiilikädenjäljellä Pörriäisiä ja lampaita Aurinkovoimakenttien perustamisen haittoja luonnon monimuotoisuudelle voidaan jonkin verran lievittää käyttämällä kenttiä esimerkiksi viljelyyn tai perustamalla sinne kukkaniitty pölyttäjille. 8,6 hehtaarin aurinkovoimakentällä laidunsi 40 lammasta 9200 paneelin seassa.. Aurinko voi korvaa metsää ”Teoriassa kaikki Suomessa tarvittava sähkö voitaisiin tuottaa 30 x 30 km suuruisella aurinkovoimakentällä”, Kosonen kertoo
suomenluonto.fi 43 Lähde fossiiliretkelle Helsinkiin! Suomen luonnossa fossiileja on mitättömän vähän, mutta kaupunkikuvassa ne ovat yllättävän yleisiä. Keskustakirjasto Oodin fossiiliryöppy alkaa jo wc-tiloihin laskeutuvista kierreportaista. Tarkkasilmäinen voi nähdä Helsingin julkisten rakennusten ja kauppakeskusten lattioissa eläimiä satojen miljoonien vuosien takaa. suomenluonto.fi 43 Maija Karala kertoo jutun fossiileista Instagramissa @suomenluonto LISÄ Ä SOMESSA TEKSTI JA PIIRROSKUVAT MAIJA KARALA VALOKUVAT ANNA TUOMINEN
Molemmat olivat mustekalojen sukulaisia: ammoniitit muistuttivat nykyistä helmivenettä, belemniitit taas kalmaria. 44 suomenluonto.fi Keskustakirjasto Oodi odin fossiilit vievät dinosaurusten aikaan ja löytyvät yllättävästä paikasta – WC-tiloista. Belemniittien fossiilit ovat kapean pitkulaisia ja suippokärkisiä. Kierteiset ammoniitit muistuttivat nykyisiä merten nilviäisiä, helmiveneitä. Epämääräisemmät fossiilisen kuoren kappaleet, joita seinäja lattialaatoissa on pilvin pimein, ovat kuuluneet sienieläimille ja muille trooppisten riuttojen selkäran. Oodin vessojen yleisiä fossiileja ovat kierteiset ammoniitit ja soikionmuotoiset belemniitit. Maailman ensimmäiset linnut olivat juuri nousseet siivilleen. Vielä jurakaudella nämä lonkeroniekat olivat merten valtalajistoa ja kalat niihin verrattuna harvinaisia. . ämä kivet ovat peräisin Saksasta. Tältä elävä ammoniitti saattoi näyttää. Vielä jurakaudella nämä lonkeroniekat olivat merten valtalajistoa ja kalat niihin verrattuna harvinaisia. . Epämääräisemmät fossiilisen kuoren kappaleet, joita seinäja lattialaatoissa on pilvin pimein, ovat kuuluneet sienieläimille ja muille trooppisten riuttojen selkärangattomille. 44 suomenluonto.fi Keskustakirjasto Oodi Oodin fossiilit vievät dinosaurusten aikaan ja löytyvät yllättävästä paikasta – WC-tiloista. Ne muodostuivat merenpohjan lietteestä jurakaudella noin 150 miljoonaa vuotta sitten, kun Keski-Eurooppa oli trooppinen saaristo. Sekä kellarikerroksen että toisen kerroksen WC-tilojen seinät ja lattiat on tehty fossiileja sisältävistä kivilaatoista. Saman aikakauden fossiileja voi bongata esimerkiksi Kalasataman kauppakeskus Redin ja Kampin Autotalon lattioista. Ne muodostuivat merenpohjan lietteestä jurabelemniitit. Molemmat olivat mustekalojen sukulaisia: ammoniitit muistuttivat nykyistä helmivenettä, belemniitit taas kalmaria. Silloin elettiin dinosaurusten ajan puoliväliä. Nämä kivet ovat peräisin Saksasta. Sekä kellarikerroksen että toisen kerroksen WC-tilojen seinät ja lattiat on tehty fossiileja sisältävistä kivilaatoista.
Ordoviikkikaudella kuiva maa oli vielä enimmäkseen autiota, mutta meret kuhisivat elämää. Kännykän ruudulla näkyy kokonainen fossiili, piirroskuvassa elävä trilobiitti. . Ulkoseinässä fossiileja sisältävää kiveä on kapea raita vyötärön korkeudella. Niitä on tunnistettu fossiileista huikeat 22 000 lajia eri puolilta maailmaa. . Pitkän ajan kuluessa saostuva mineraali tai siinä oleva epäpuhtaus on värjännyt oikosarven sisuksen. Ateneum ossiileja voi löytää sekä Ateneumin sisäettä ulkopuolelta. Ne olivatkin oman aikansa merten huippupetoja. . . Ateneumin sisätiloissa lattioita ja portaikkoja koristavat komeat oikosarvet. Ateneumin lisäksi saman aikakauden fossiileja voi ihailla muun muassa Ritarihuoneen, Helsingin yliopiston päärakennuksen ja Postitalon vanhojen Postin tilojen lattioissa. Ne olivatkin oman aikansa merten huippupetoja. . Oikosarvi näytti eläessään mahdollisesti tältä. Oikosarvien ja trilobiittien valtakauden kiveä on tuotu Suomeen sekä Virosta että Ruotsista. suomenluonto.fi 45 Ateneum Fossiileja voi löytää sekä Ateneumin sisäettä ulkopuolelta. . . Suurimpien oikosarvien kuori oli jopa kuuden metrin mittainen. Ne olivat mustekalan sukulaisia, joilla oli suojanaan kierteinen, venytetyn kartion muotoinen kuori. Ateneumin lisäksi saman aikakauden fossiileja voi ihailla muun muassa Ritarihuoneen, Helsingin yliopiston päärakennuksen ja Postitalon vanhojen Pos. Pehmeän kalkkikiven tarkoitus on suojata rakennuksen ylempiä osia liikenteen tärinältä, mutta siitä on iloa myös fossiilibongaajalle. Siiraa muistuttaneet trilobiitit kuuluivat oman aikansa menestyneimpiin eläimiin. . Kivijalasta löytyy trilobiitin peräkilpi. Ulkoseinässä fossiileja sisältävää kiveä on kapea raita vyötärön korkeudella. Yliopiston Snellmania-rakennuksen aulassa oikosarvia esiintyy kauniin punaisessa kalkkikivessä. Ruotsi, Suomi ja Viro kuuluivat tuohon aikaan Baltika-mantereeseen, joka sijaitsi lämpimillä vesillä eteläisellä pallonpuoliskolla. . . Ateneumin fossiileja voi ihailla myös aukioloaikojen ulkopuolella. Oikosarvien ja trilobiittien valtakauden kiveä on tuotu Suomeen sekä Virosta että Ruotsista. Ateneumin fossiileja voi ihailla myös aukioloaikojen ulkopuolella.. Oikosarvi näytti eläessään mahdollisesti tältä. Ne vievät kävijän ordoviikkikaudelle, noin 450 miljoonan vuoden taakse. Joillain lajeilla kuori oli kaartuva tai jopa kääntyi kärjestään kippuralle. Oikosarvien lisäksi rapautuneesta kalkkikivestä voi löytää muinaisten matojen kaivamia tunneleita ja trilobiittien kuorenkappaleita. Ne vievät kävijän orden metrin mittainen. Ruotsi, Suomi ja Viro kuuluivat tuohon aikaan Baltika-mantereeseen, joka sijaitsi lämpimillä vesillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Pehmeän kalkkikiven tarkoitus on suojata rakennuksen ylempiä osia liikenteen tärinältä, mutta siitä on iloa myös fossiilikeat 22 000 lajia eri puolilta maailmaa
. Sen ansiosta alue on tunnettu erityisen rikkaasta kasvilajistostaan. Niitä nimitetään stromatoliiteiksi. Sipulimaiset kerrokset näkyvät lattiakivissä yhä. Porthanian pääaulan lattia on Lapin marmoria, joka on peräisin Lapin kolmion alueelta. Tämä Kemija Torniojokien alajuoksujen väliin jäävä kolmiomainen alue on yksi harvoista Suomen seuduista, joilla kallioperä on kalkkipitoista. Kirjoittaja on paleontologiaan perehtynyt biologi, tiede toimittaja ja kuvittaja.. Ateneumin näyttelysaliin asti pääseminen voi viedä aikaa, sillä upeat oikosarvien fossiilit varastavat helposti huomion. Stromatoliitit ovat vanhimpia näkyvän kokoisia merkkejä elämästä. Nämä sinilevät toimittivat tietämättään tärkeää tehtävää: ne olivat juuri luomassa maapallolle happipitoista ilmakehää, josta tulisi edellytys kaikelle monimutkaiselle elämälle. Nykyään elävät stromatoliitit ovat hyvin harvinaisia, koska lähes kaikkialla maapallolla on ryömiviä ja tonkivia eläimiä, jotka estävät mikrobimattojen muodostumista. 46 suomenluonto.fi Porthania Yliopistonkadulla sijaitseva kampusrakennus Porthania tarjoaa ehkä kaikkein hämmästyttävimmän fossiilimatkan: se vie käsittämättömän kauas menneisyyteen, aikaan ennen monisoluista elämää. Kaksi miljardia vuotta sitten paikka oli vuorovesirantaa, ja kalkkikivi muodostui sen pohjaliejusta. Uusi kerros mikrobeja kasvoi sen päälle uudestaan ja uudestaan, kunnes tuloksena oli kumpareita, jotka olivat sisältä kerroksittaisia kuin sipuli. Sen sijaan rantavedessä kasvoi mattoina sinileviä ja muita mikrobeja. Ne koristavat lipunmyyntisalin sekä porrasaulan lattiaa. . Lattiakivillä on ikää yli kaksi miljardia eli kaksi tuhatta miljoonaa vuotta. Jutussa mainitut kohteet löytyvät Helsingin keskustasta läheltä toisiaan. Eläinten kuoria siitä on turha etsiä, sillä tuohon aikaan ei vielä ollut eläimiä. Vähitellen mikrobimatot peittyivät veden tuomaan sedimenttiin
suomenluonto.fi 47 Fossiileja muissa kaupungeissa Oikosarvien ja muiden muinaisten merenelävien fossiileja voi nähdä muun muassa näissä paikoissa: Jyväskeskus, Jyväskylä Rautatieasema, Hämeenlinna Tuomiokirkon lattia, Turku Lukuisat Tallinnan vanhan kaupungin rakennukset ja kivetykset . Mikrobija sedimenttikerrosten vuorottelu erottuu Porthanian lattiassa. OODI AUTOTALO POSTITALO ATENEUM PORTHANIA RITARIHUONE SNELLMANIA M an ne rh eim in tie Rautatieasema Kaivokatu Kaisaniemenpuisto Eduskuntatatalo Sim on ka tu Aleksanterinkatu HELSINGIN YLIOPISTON PÄÄRAKENNUS. . Kaksi miljardia vuotta sitten elämä koostui mikrobeista, jotka kuorruttivat matalia merenpohjia
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VASTAVALO, TAPIO KUJALA JA JOUKO RIKKINEN. 48 suomenluonto.fi KATAJAAN KAPSAHTANUT 48 suomenluonto.fi Katajankävyt kypsyvät vasta kolmantena vuotena pölytyksestä. T IM O V II TA N EN / V A S TA V A LO Kataja on maamme ainoa luonnonvarainen sypressikasvi – ja yksi yleisimmistä pensaslajeistamme
suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49
Se johtuu puusolujen sisältämistä öljyistä, jotka suojaavat puuta erilaisilta tuholaisilta sekä lahoamiselta. P . Muistelen, että olen elämäni aikana taittanut katajanoksia vain kaksi kertaa: kerran joulupöydän maljakkoon ja kerran Elämänkaari-askarteluun ilmentämään menneitä sukupolvia. Nyt se on venähtänyt minua pitemmäksi ja sillä on komea latvakin. Silloin puu oli vielä pieni pensas ja sai jäädä sijoilleen. Jos kataja on jostain tunnettu, niin ainakin sitkeydestään. Samaa vertauskuvaa on käytetty meistä suomalaisistakin muun muassa Juhani Ahon vuonna 1900 ilmestyneessä lastukokoelmassa Katajainen kansani, jossa kirjailija viittasi kykyymme kestää koettelemuksia. Kasvissa on jotain koskematonta ja kunnioitettavaa, ja katajaa onkin kansanperinteessä pidetty pyhänä puuna ja pahojen henkien karkoittajana. Puu oli rauhoitettukin aina vuoteen 2006 saakka. Ne taas suojaavat puuta erilaisilta tuhohyönteisiltä sekä lahoamiselta. Katajan siitepöly syntyy koiraskävyissä.. Katajan sitkeä ja taipuisa puuaines on ohutlustoista ja tiivistä – ja lisäksi siinä on voimakas, tunnistettava tuoksu, joka johtuu puusolujen sisältämistä öljyistä. Tämä sitkeä K ATA JAN PUUAINEKSEN tunnistaa voimakkaasta tuoksusta. Lapsena katajan taipuisasta rungosta tehtiin jousipyssyjä. Tuoksun voi yhä haistaa nenässään, kun muistelee koulun puutyötunnilla pitkään ja hartaasti veistettyä voiveitseä. Se taipuu, vaan ei katkea. Nyt rauhoituksen suojassa ovat vain Ahvenanmaan yli 6-metriset pylväsmäiset katajat, jotka nekin ovat siis samaa lajia pensasmaisesti kasvavien katajien kanssa. 50 suomenluonto.fi Pihassamme kasvaa kataja, jonka kaatamista ei edes harkittu, kun sen kupeeseen rakennettiin kivitasanne. Se paketoitiin posket hehkuen äidille joululahjaksi. Jokapaikan puuna tunnettu kataja ei ole nuuka kasvupaikastaan, sillä se kasvaa niin rehevillä kuin karuillakin kasvupaikoilla
Parhaat kasvun eväät kataja saa Etelä-Suomen avoimilla ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla, joilla se saa puumaisen muodon. . havupuu onkin maassamme varsin yleinen. communis) ja lapinkataja (Juniperus communis subsp. Touko–kesäkuussa kypsyvät koiraskävyt ovat kellertäviä ja niistä irtoava siitepöly on niin runsasta, että sen voi nähdä pölypilvenä ilmassa. Lähetä meille reseptisi: suomenluonto.fi/ katajareseptini. Kataja kasvaa 0,5–10 metriä korkeaksi. Koiraskatajat ovat usein pystykasvuisia, jotta siitepöly leviää mahdollisimman laajalle ja tavoittaa paremmin matalammat naaraskasvit. Katajan kävyt eivät siis ole marjoja, vaikka niitä yleisesti marjoiksi kutsutaankin. Hyvällä kasvupaikalla se voi kasvaa jopa 20–30 senttiä pituutta vuodessa. Siellä kypsyvät myös parhaat käpysadot. Sillä on ikää peräti 1070 vuotta. Yksi Suomen pisimmistä katajista kasvaa Vihdissä, ja sillä on mittaa yli 15 metriä. Katajankäpyä peittää ultraviolettisäteilyä heijastava vahapinta, jonka ansiosta linnut löytävät niitä helposti ravinnokseen. Kaksikotinen käpypuu Koska kataja on havupuu, sen siemenet kypsyvät kolmesta mehevästä käpysuomusta muodostuneen rakenteen sisällä. nana). Pihan terassin kupeessa olevassa katajassa on juuri nyt sekä vihreitä että tummanpuhuvia käpyjä, joten se on naaraspuu. Katajan siitepölyn vaA N N E S A A R IN EN / V A S TA V A LO M A R IK A EE R O LA Miten sinä käytät katajankäpyjä mausteena tai ruuanlaitossa. Vanhin tunnettu kataja taas löytyy Lemmenjoen kansallispuistosta. Katajan kävyt muuttuvat kypsyessään sinisiksi ja lopulta miltei mustiksi.. Kataja on nimittäin kaksikotinen, ja sen naarasja koiraskävyt ovat eri puuyksilöissä. suomenluonto.fi 51 Viisi faktaa katajasta KATAJA (Juniperus communis) on maailman laajimmalle levinnyt havupuulaji ja yksi Suomen yleisimmistä pensaslajeista. Katajalla on kaksi alalajia: metsäkataja (Juniperus communis subsp
Kypsyessään kävyt muuttuvat sinisiksi ja lopulta miltei mustiksi. Katajalude imee ravinnokseen katajankäpyjen nestettä. . Terveisiä katajaluteelta Kataja voi kantaa oksillaan monia sille erikoistuneita eliölajeja, kuten esimerkiksi vanhoilla katajilla elävän hienostuneen jäkälän, katajanröyhelön tai neulasten pinnalle mustia soikeita itiöemiä tekevän kotelosienen, Lophodermium junipe rumin. Vasta kun hedelmöitys on onnistunut, naaraskäpy turpoaa marjan muotoon ja saa vihreän värin. Hyönteisistä esimerkiksi katajamittarin toukat syövät katajanneulasia ja viettävät kotelovaiheensa yhteen kehrättyjen katajanneulasten suojassa. . Savulla puhdistettiin esimerkiksi ruttoalueelta saapunut posti, joka kastettiin lopuksi vielä etikkaan. A N N E S A A R IN EN / V A S TA V A LO TA P IO K U JA LA J O U KO R IK K IN EN Katajan koiraspuut ovat korkeita ja pylväsmäisiä.. Katajanröyhelö kasvaa katajan rungoilla ja tyvioksilla. Kävyt sisältävät runsaasti hartsiaineita, joten niitä suositellaan syötävän vain 4–8 päivässä. Tuuli hoitaa pölytyksen ja kävyt saavat alkunsa. Siniset kävyt maistuvat kitkeriltä, mutta sinimustiksi kypsyessään niiden maku kesyyntyy makeaksi. 52 suomenluonto.fi pautumista on entisaikaan seurattu silmä kovana, sillä siitä on katsottu sopiva ajankohta aloittaa kylvötyöt. Ne kypsyvät vasta kolmantena vuotena, sillä naaraskävyissä olevat munasolut hedelmöittyvät viivästyneesti. Kävyn pinnalla näkyvä musta piste taas voi olla terveinen katajaluteelta, sillä tämä . Niistä saa myös tislattua öljyä, sillä käpyjen voimakas ja pihkainen maku on peräisin niiden sisältämistä bakteereita tuhoavista öljyistä. Katajanoksien poltosta syntyvää savua käytettiinkin jo 1700-luvulla muun muassa ruton torjunnassa. Kuivattuna käpyjä voi käyttää pippurin tapaan antamaan makua erilaisiin juomiin tai vaikkapa graavikalaan. Päivittäinen käyttö ei ehkä olekaan kovin yleistä, mutta maustekäyttö voi sitä olla – ja sitä kannattaa kokeilla. Myös katajan kolmionmuotoiset ja terävät neulaset sisältävät antibakteerisia aineita
Suomalaisilla pihoilla komeilevat tuijatkin ovat sypressikasveja ja siis katajan sukulaisia. Nisäkkäistä muun muassa hirvi, valkohäntäkauris sekä jänis löytävät myös apetta katajasta. Linnuista etenkin rastaat ja tilhet napsivat käpyjä. K ATA JA JA SEN K ÄV Y T ovat monen eläimen ravintoa. Orvakoihin kuuluva katajaorvakka taas lahottaa katajan oksia ja sitä tavataan vain Lounais-Suomen merenrannikon katajilta. suomenluonto.fi 53 helakanvihreä lude imee kävyistä nesteitä ravinnokseen. Tutkin pihamme katajan oksia ja neulasten lomia, haen avuksi vielä luupinkin. Maahan kaatunutta runkoa tai pystyyn kuolleen rungon tyveä kirjavoi niitä lahottava orvakkalaji, katajanahakka. Nisäkkäistä muun muassa hirvi ja jänis löytävät apetta katajasta.. Lähteet: Kåre Pihlström & Anneli ViheräAarnio: Suomalaisten puut, Metsäkustannus 2020. Minun kotikatajani on vielä nuori, joten sen rungon tummanruskea kuorikin on vielä sileä ja paljas. Silloin kyläilemään saattaisi porhaltaa katajamittari tai katajalude. En kuitenkaan näe yhteen kehrättyjä neulasia tai jo katajan pölytyksen aikana siemenaiheeseen majoittuneita, katajan siemenen sisällä lisääntyvän Trisetacus quadri setus -äkämäpunkin jälkiä. Sinertäviä jäkälälaikkuja on vain siellä täällä – katajan jäkäläkumppani paljastuu raidanisokarveeksi. Ne näkyisivät kävyn päässä kolmisakaraisena halkeamana. Linnuista etenkin rastaat ja tilhet napsivat katajankäpyjä ja levittävät näin kasvin siemeniä uusille kasvupaikoille. Myös kanalintujen ja taviokuurnan sekä punatulkun nokkaan katoaa käpy jos toinenkin. Ja jos maltat odottaa, myös kauniin kellertävä katajanröyhelö. Petri KetoTokoi & Juha Siitonen: Puiden asukkaat, Gaudeamus 2021. Kuollut katajakin ylläpitää vielä vilkasta monimuotoisuuden pitopöytää. Mikset istuttaisi pihaan vaihteeksi omaa katajaa
54 suomenluonto.fi Kylmän veden surffaaja Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. TEKSTI HANNE VALTARI KUVA OLIVIER MORIN. Ville Rinta lainelautailee pohjolan hyisissä vesissä. HOMO SAPIENS 54 suomenluonto.fi surff aavat myös puoliso ja pienet lapset. Nykyään aalloilla hänen kanssaan surff aavat myös puoliso ja pienet lapset
Välillä retkille mukaan lähtevät ystävät, joilla on telttasauna. Isossakyrössä asuvalle Rinnalle lähimmät aallot löytyvät Vaasan rannikolta. Merivesi on täällä niin vähäsuolaista”, Rinta huomauttaa. Se on mehiläisille tärkeä keväinen ravinnonlähde, ja voikukkahunajaa pidetään hunajien samppanjana. Kotipaikka. Ja sitä paitsi Suomessa surff atessa voi nauttia tekemisestäkin ihan eri tavalla, kun silmiä ei kirvele jatkuvasti. Surffaava kaalifarmari. ”Eivät Itämeren aallot tietenkään ole yhtä eeppisiä kuin maailmalla, mutta tunnelma on omanlaisensa. Siitä tuli itselleni henkireikä. Siitä tulee rikas olo, että voi harrastaa lasten kanssa sellaista, mikä on itsellekin tärkeää”, Rinta hymyilee. Tärkeintä luonnossa. Ville Rinnan muu perhe nukkuu vielä autossa, kun Rinta vetää päälleen paksun märkäpuvun sekä neopreenitossut ja -hanskat. Havaijilainen tai eteläeurooppalainen pitävät hulluna, kun laitetaan kuravaatteet päälle ja mennään säässä kuin säässä ulkoilemaan tai vedetään märkäpuku päälle ja mennään kylmään veteen surffaamaan. MINUN LAJINI ”Voikukka. Kohtaaminen oli vaikuttava, mutta jäi onneksi tarpeeksi etäiseksi. Silloin surff auksen jälkeen päästään lämmittelemään löylyihin ja paistamaan kiukaan pesässä vaahtokarkkeja. Se on asennekysymys, missä ja miten surff ata”, Rinta sanoo ja lisää sitten nauraen: ”Vaatiihan se toki reikäpäisyyttä mennä surff aamaan jääkylmään veteen!” Suomen Lainelautaliiton mukaan surff aus Itämeressä Suomen rannikolla on alkanut 1980–1990 -lukujen taitteessa. Go big or go home. Voikukkaa syyttä hävitetään puutarhoista.” ”Eivät Itämeren aallot ole yhtä eeppisiä kuin maailmalla, mutta tunnelma on omanlaisensa.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Kylmällä säällä vedessä ei voi olla välillä puoltakaan tuntia kauempaa, mutta vaunun ansiosta surffi reissuista on tullut retkiä, joissa matkakin on jo osa seikkailua. ”Itse en aina jaksaisi lähteä, mutta kaksi vanhinta lasta muistuttavat, että kun vaan lähdetään ja mennään, sitten tulee kivaa”, Rinta hymyilee. Motto. Matka tuohon mieleenpainuneeseen tilanteeseen alkoi vuonna 2009, kun merikotkien sijasta Rinnan ympärillä olivat jo parin vuoden ajan velloneet masennuksen tummat pilvet. Mutta meille suomalaisille se on normaalia. Rinnat eivät ole tehneet periaatepäätöstä pysyä surff atessa kylmissä vesissä. Yksivuotias kuopus ei toki vielä aalloille lähde, mutta kulkee mukana koko perheen surffi reissuissa. Olo tuntuu samaan aikaan pieneltä, mutta myös osalta luontoa, siltä, että hän on yksi kotkista. Tropiikista jäisiin vesiin Rinta alkoi koluta hyisempiä vesiä, kun ensin työ kaalifarmarina sitoi Pohjanmaahan ja lopulta yhteensä kolmen lapsen syntymät kotiin. ”Surff aamistahan se enemmän oli kuin koulua”, Rinta paljastaa nauraen. Isokyrö. Lapset kuitenkin lähtevät mieluummin talvilomalle Norjaan kuin tropiikkiin. Itse voin tylsistyneenä miettiä, että ei taaskaan yhden yhtä kunnon aaltoa, mutta sillä aikaa lapset ovat viettäneet tuntitolkulla tyytyväisinä aikaa järviruokoa kaivaen ja simpukankuoria etsien", Rinta sanoo.” Mitä. Suomeen palattuaan Rinta osti 500 eurolla surffi pakun, ”asbestipommin”, ja käytännössä eli koko syksyn Porin Yyterissä surff aten. Vuoden lopussa tarkoituksena oli palauttaa ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, mutta Rinta kauhistutti opinto-ohjaajansa marssimalla tämän luokse ja ilmoittamalla, että hän lähteekin vaihto-opiskelemaan Balille. ”Elämässä oli ollut vaikea vaihe, ja isosiskon ehdotuksesta lähdin kesäksi tuulettamaan päätä leijasurff auskurssille Tanskaan. Puhtaus. ”Vanhempana ajattelee helposti, että lasten kanssa reissatessa pitäisi suunnitella paljon kaikenlaista ohjelmaa. Yhtäkkiä hän näkee aaltojen yllä liitelevät merikotkat. Kun asuin viikkoja autossa muiden surff areiden kanssa, tajusin, ettei elämä olekaan niin yksiväristä”, Rinta muistelee. Talvisurffauksesta perheen elämäntapa Tuulten perään kyselevät nykyään myös Rinnan lapset, sillä surffi kärpänen on puraissut koko perhettä Rinnan puolisoa ja kolmea lasta myöten. Hyljeksitty ja inhottu, mutta luonnolle tärkeä laji. Retkiä surffauksen ympärille Rinnat ovat hankkineet autonsa perään pienen kompaktin asuntovaunun. Siinä hetkessä on kaikki. Nyt kun kipinä on syttynyt myös lapsissa, mennään heidän tarpeensa ja turvallisuus edellä. ”Kun lapset olivat pieniä, menin laudan kanssa sään ja extremen perässä. ”Ei siinä lopulta ollut mitään sen kummempaa. Kerran samoista Pohjois-Norjan aalloista olivat nauttimassa myös miekkavalaat. Hän työntää lainelautansa mereen ja vetää itsensä vatsalleen laudan päälle, alkaa meloa kohti aaltoja. Pienessä Itämeressä kun aallot syntyvät pääasiassa juuri paikallisten tuulien ansiosta, jotka myös saattavat tyyntyä nopeasti. Säätiedotuksia seurataan jatkuvasti, etenkin tuulten osalta. suomenluonto.fi 55 T akana on koko yö ajoa PohjoisNorjaan
Ne vaikuttavat lentokyvyttömiltä. SEPPO VUOLANTO Lentokyvyttömät variksenpojat. Siipiin ilmaantuu vaaleaa väriä, eivätkä ne kunnolla kanna lennossa – jopa lentokyvyttömyys voi olla seuraus. Kerrostalojen reunustama pihapiiri on suojaisa, mutta miten käy, kun ilmat kylmenevät. Lintujen ruokkiminen pesimisaikana ei siis ole toivottavaa tästäkään syystä. lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Varikselle kelpaa monenlainen ruoka, mutta talven yli selviytyminen ei silti ole helppoa. Jos ravintoa on edelleen helposti saatavilla, emot syöttävät poikia, joskus kevätpuolelle saakka kunnes uusi pesimäkausi koittaa. Poikasia on kolme ja ne eivät oikeastaan varmaan missään vaiheessa ole lähteneet pihapiiriä kauemmas. Ne eivät sisällä riittävästi hivenaineita siipisulkien kehittymisen tarpeeseen. Selviävätkö näin raasut olennot talven yli. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi S H U T T E R S T O C K J A J O O N A S V Ä H Ä M Ä K I TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta Olen katsellut pihassamme asustelevia tämän kesän poikueen variksia. Pojat joutuvat kuitenkin helposti saaliiksi, vaikka lentäisivätkin auttavasti, ankarasti räpyttäen. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Yleensä nämä vaaleasiipiset varikset katoavat seuraavaan kesään mennessä. Kuvan variksenpojat ovat saaneet puutteellista ravintoa, esimerkiksi pullamössöä tai vaalean leivän muruja. Kanahaukka ja kettu ovat suurimpia uhkia etenkin talvisin
Aromaattinen, hyvä tuoksu. Oravat ovat neuvokkaita ruokintapaikan hyödyntäjiä. Jos se taas on raahattu kuusen oksan hankaan, tiaiset palaavat varmasti asiaan. Heltat ovat aluksi valkoiset, mutta kypsyvä itiöpöly värjää sen lopulta ruskeanpunaiseksi. Yleensä ne kasvavat jaloilla lehtipuilla kuten vaahteralla ja saarnilla, mutta myös pihlajalta ja koivulta on löytöjä. Koska tällä kertaa koko telinettä ei tyhjennetty, arvelen rosvon olevan kooltaan pienempi, siis orava. Tali on energiarikasta ruokaa, ja pörröhännät nappaavat pallot siekailematta mukaansa. LASSE KOSONEN Mikä eläin tai lintu syö muovisen talipallotelineen rikki ja jopa paloja telineestä. Lajin pohjoisimmat löydöt ovat Oulusta. Silkkituppisieniä on löydetty paitsi puistojen jalopuista, myös sisätiloista, kuten puisista jalkalistoista tai kattorakenteista. Sen jälkeen sitä on löydetty harvakseltaan, mutta viime aikoina vuosittain. Helttoja on erittäin paljon, ne eivät ole johteisia. Lakki on kauniin silkkikarvainen. HEIDI KINNUNEN Silkkilakkinen sieni Orava vei talipallot E IJ A S A LM I J A N I K U R K IS U O -P O H J O IS A H O / V A S TA V A LO S H U T T E R S T O C K J A A K K O K IV IS A A R I Talipallot eivät varmasti mene hukkaan.. Nyt verkko on vain juuttunut telineeseen. Hyvä uutinen on, että talipallot eivät varmasti mene hukkaan, vaikka ihminen ei pääsekään ihailemaan lintuja niitä nokkimassa. Kaksi talipalloa se oli saanut matkaansa, mutta osa jäi telineeseen. Muovinen talipalloteline on oravan talttahampaille helppo kohde. Jos orava on kätkenyt pallon esimerkiksi kannon juureen, sen löytävät todennäköisesti päästäiset ja hiiretkin. Oravan lisäksi pallovarkaissa käyvät myös ketut, supikoirat ja näädät. Ne ovat nuoressa sienessä vaaleat, mutta itiöpöly värjää ne ruskeaksi muutamassa päivässä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Irtopallot tai niiden kappaleet on todennäköisesti piilotettu lähimaastoon pahan päivän varalle. Laji tavattiin Suomelle uutena Keikyästä vuonna 1975. Tuoksu on makeahko, jotenkin hajuvesimäinen. Kaksi vuotta sitten myrskyn korkealta katkaiseman jättivaahteran tyvessä kasvaa isokokoisia lakkisieniä. Kuvan sienet ovat silkkituppisieniä (Volvariella bombycina). 20-senttisen lakin pinta on kermanvalkoinen ja nukkainen. Turvallisinta olisi irrottaa pallot verkoista, sillä tali varas voi kuljettaa saaliinsa muoviverkossa kauaskin rikospaikalta. Komea ryhmä! Tuppisienilajeja on Suomessa tavattu kymmenkunta lajia, joista monet ovat harvinaisia. Kerralla kurre ei koko palloa saa syötyä. Sieni saattaa kasvaa todella suureksi; suurin näkemäni on ollut lakin läpimitalta 21 senttiä. Maastossa ohut lanka voi sotkeutua eläimen raajoihin tai pahimmassa tapauksessa joutua sen vatsaan. Jalan tyvessä on väljä, ruukkumainen tuppi. Seppo Vuolanto Heidi Kinnunen Lasse Kosonen Maija Karala Tapio Kujala Linnut Nisäkkäät Sienet Sammakkoeläimet Hämähäkkieläimet A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto.fi 57 . Sieni on syötävä, mutta itse en erityisemmin pitänyt sen "liimamaisesta" rakenteesta. Tällöin koko pallo tai useampikin voi kadota kerralla pedon suuhun
Kahden ilveksen jälkiä näkyi maastossa ja jäällä myös. HEIDI KINNUNEN Suussa roikkuvasta saaliista on jäänyt lumeen kiemurteleva jälki. Koska ilvekset astuvat huolellisesti toistensa jälkiin, on joskus vaikea varmistua siitä, montako eläimiä on ollut. M A IJ A M E H T O TA R J A P E K K O LA. Arvelisin saaliin olevan jäniksen kokoinen. Kuvassa näkyvät kissaeläimen tassun pyöreät painaumat hangella. Joskus jäljet johtavat sulaan, josta sammakko on ryöminyt jäälle pitkiäkin matkoja. Voi epäonnista sammakkoa! Sammakot joutuvat usein vaeltamaan kesäisiltä elinpaikoiltaan pitkiäkin matkoja löytääkseen turvallisen ja sopivan lämpöisen talvehtimispaikan. Tämä tekee eläinten määrän arvioimisen vaikeaksi. 58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta J U H A N I A P U N E N Ilveksen saalis Minkä eläimen jäljet näin. Ilveksen jäljistä voi olla vaikea sanoa, montako niitä on ollut. Onko joku raahannut tässä saalista. Suomen kahdesta yleisestä sammakkolajista ruskosammakko eli ”tavallinen” sammakko talvehtii joskus kuivalla maalla kivien alla ja onkaloissa, joskus taas pienvesien pohjassa, kuten lammissa ja lähteissä. Lajit ovat hyvin samannäköisiä, mutta viitasammakon voi tunnistaa esimerkiksi suipommasta kuonosta. Jälkiä on useampia, ja niitä näyttää kulkevan kumpaankin suuntaan. Emon mukana lienee ollut pentu, ehkä kaksikin. Jäälle hyytynyt sammakko ei välttämättä ole tuhon oma. MAIJA KARALA Sammakko kuoli jäälle . Järvissä puolestaan talvehtii yleensä sen vähemmän tunnettu serkku, viitasammakko. Miksi sammakot nousevat jäälle. Suussa roikkuvasta saaliista on jäänyt lumeen kiemurteleva jälki. Sammakot voivat joutua vaihtamaan paikkaa, huonoin seurauksin. Kysyjä on oikeassa. Syksyn ensimmäisillä retkiluistelujäillä näkee usein kuolleita sammakoita jäällä. Joskus talvi yllättää liian aikaisin, tai jo kertaalleen talvilevolle asettunut sammakko havaitseekin paikan huonoksi ja joutuu lähtemään uhkayritykselle etsimään uutta suojapaikkaa. Ainakin viitasammakon tiedetään tuottavan elimistössään jäänestoaineita, jotka ehkäisevät kudoksia rikkovien jääkiteiden syntyä. Jäänestoaineella varustautunut sammakko voi hyytyä pakkasella aivan kuolleen näköiseksi, mutta herätä eloon ja jatkaa matkaa seuraavan suojasään tullen. . Saalis pakottaa kantajansa myös levittämään askellustaan
Saksien tuntokarvat puolestaan auttavat havainnoimaan ympäristöä. Kylpyhuoneesta löytynyttä kirjavaleskorpionia ei siis kannata säikähtää, sillä se on harmiton asuintoveri ja ihmisen näkökulmasta usein jopa hyödyllinen. Naaras kantaa munia kunnes poikaset kuoriutuvat parin viikon kuluessa. Jotkin valeskorpionilajit kulkevat pitkiä matkoja kiinnittymällä saksiensa avulla isompiin selkärangattomiin, mutta kirjavaleskorpioni siirtyy useimmiten paikasta toiseen tavaroiden tai huonekalujen mukana. Valeskorpionit ovat saaneet huomiota myös hyötykäytön kannalta: niiden on havaittu viihtyvän mehiläispesissä, ja tutkimuksissa selvitetään, voisivatko ne auttaa tuhohyönteisten torjunnassa entistä laajemminkin. TAPIO KUJALA Kämppäkaverina valeskorpioni . Lämmöstä riippuen aikuistumiseen voi kulua jopa kaksi vuotta. Seittiä valeskorpionit tosin käyttävät vain rakentaakseen suojan itselleen nahanvaihtojen ja talvehtimisen ajaksi. Kirjavaleskorpionin kohdatessa kumppaninsa nähdään parittelun sijasta värikäs kosiotanssi, joka koostuu yhteisistä liikesarjoista. Se on pieni ja lähes sokea, mutta tehokas peto, joka viihtyy sisätiloissa saalistaen esimerkiksi kirjatäitä ja muita tuhohyönteisiä. Kuvassa on kirjavaleskorpioni (Chelifer cancroides), joka kuuluu hämähäkkieläimiin, kuten oikeatkin skorpionit. Valeskorpionin pihdeissä on myrkkyrauhaset. Pihdeissään sillä on myrkkyrauhaset, joilla se lamauttaa saaliinsa. Lopuksi koiras jättää siittiöpakettinsa naaraan noudettavaksi. Laji onkin lähes kosmopoliitti, sitä tavataan kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta kylmimpiä alueita. M IK A S A LM IN E N TA P IO K U J A LA. suomenluonto.fi 59 H A N N A S O IK K E LI Mikä otus on kuvassa. Myös seitin tuottaminen tapahtuu saksissa olevien rauhasten avulla
Sopiva mikrobialtistus on erityisen tärkeää lapsille, sillä heidän puolustusjärjestelmänsä on vasta kehittymässä. Ratkaisevaa on kuitenkin se, mihin kasvinsa istuttaa. Ikkunapuutarhan perustajan kannattaa sekä terveysettä ympäristösyistä Sormet multaan ympäri vuoden puolustusjärjestelmän toimintaan. Keväällä 2024 julkistetussa tutkimuksessa havaittiin, että kasvien viljely sisällä monipuolistaa ihon mikrobistoa ja lisää tulehdusta hillitsevän välittäjäaineen pitoisuutta veressä. Samalla vaivalla pääsee seuraamaan kasvun ihmettä ja saa lautaselle taatusti tuoretta naposteltavaa. Sisäviljely hyödyttää etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä eläviä ihmisiä, jotka tyypillisesti ovat maaseudun asukkaita vähemmän yhteydessä monimuotoiseen luontoon ja sen mikrobistoon. Tarvitaan vain viljelyastia ja siemeniä sekä tietysti multaa. 60 suomenluonto.fi Syötävien kasvien kasvattaminen ikkunalla on monella tavalla kannatettavaa puuhaa. Lisäksi sillä voi mahdollistaa ympärivuotisen mikrobialtistuksen, joka neljän vuodenajan maassa on muuten hankalasti saavutettavissa. Avainsana on kasvualustan mikrobiston monimuotoisuus. Niiden versoja ja lehtiä voi napsia vaikkapa aamiaisleivän päälle, eikä sitten tarvitse muuta kuin nauttia. Sisäviljelystä innostuneen kannattaa vaihtaa yleisesti käytetty turve mikrobioIkkunapuutarhan perustajan kannattaa sekä terveysettä ympäristösyistä valita kasvualustaksi turpeen sijaan kompostipohjaista multaa. Siellä ne tutkijoiden käsityksen mukaan vaikuttavat myönteisesti ihmisen Kotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS NIINA BEHM. logisesti monimuotoiseen multaan, siis kompostipohjaiseen kasvualustaan. Terveyden lisäksi turpeen välttämisestä kiittävät myös vesistöt, suoluonto ja ilmasto. Minipuutarhan perustaminen ei onneksi vaadi merkittäviä taloudellisia tai tilallisia resursseja. Hyvää tekevät mikrobit livahtavat kehon sisälle ihon, hengitysteiden tai suun kautta. Tutkimukseen osallistuneet kasvattivat esimerkiksi salaattia, papuja ja sinappia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) sekä Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisen tutkimuksen mukaan sisäviljely tarjoaa myös muunlaista hyvää. Se taas on yhteydessä pienempään immuunivälitteisten sairauksien, esimerkiksi allergioiden ja astman, riskiin. Ehkä viljelypuuhiin voitaisiin kotien lisäksi ryhtyä myös päiväkodeissa ja kouluissa
Helmikuun blogissa tarkastellaan muun muassa permakulttuuria eli suunnittelumenetelmää, joka tarjoaa oivan viitekehyksen ekologisen puutarhaviljelyn suunnitteluun. suomenluonto.fi 61 Kokeile sisäviljelyä 1. Muista myös jäykkäkouristusrokotus. Minttu on monivuotinen ja sitä voi kasvattaa helposti myös itse. Lapset mukaan Anna myös lasten tunkea sormensa multaan. Aromikas minttu raikastaakin hengitystä ja lievittää kurkkukipua. Kasvien viljely sisällä monipuolistaa ihon mikrobistoa. Raikas minttu on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen yrtti.. Rikkoutuneen ihon kautta voi kehoon päästä tulehduksia aiheuttavia bakteereja. suomenluonto.fi/blogit/ villi-puutarha TIESITKÖ. Vinkit antoi tutkijatohtori Marja Roslund Luonnonvarakeskuksesta. Tuoreen mintun tuoreita lehtiä voi napsia kuumaan veteen. Permakulttuurin periaatteita hyödyntämällä saat omasta puutarhasta moniulotteisen kuvan, ja yhdessä terveen maaperän periaatteiden kanssa se auttaa hyvinvoivan, satoisan puutarhan toteuttamisessa. Viljelypuuhissa lapset oppivat senkin, että ruoka ei tule kaupasta, vaan se kasvatetaan. . Ne kasvavat nopeasti ja iduista saa hyödyllisiä ravintoaineita. 2. Talvi on tälle työlle hyvää aikaa, kun ulos ei vielä pääse. 3. Varo haavoja Mullan kanssa puuhaaminen on turvallista, kunhan muistaa tarkistaa, ettei käsissä ole haavoja. Rohkeasti kokeilemaan Sisäviljely on helppoa, eikä talven pimeällä auttavaa kasvilamppua kummallisempia erikoisvälineitä tarvita. Se on nopeakasvuinen yrtti, joka viihtyy ravinteikkaassa ja kalkitussa mullassa. Erilaisia minttulajeja tunnetaan maapallolta yli tuhat. Sotkua syntyy, mutta se ei haittaa, sillä multa ei ole likaa, jota pitäisi pelätä. S H U T TE R S TO C K KAUSIMAKUJA! Kurkun karheuteen tekee oikein mieli hörpätä minttuteetä. Aloittelijalle sopivat esimerkiksi herneet. kasvikset.fi VERKOSSA: KOHTI KASVUKAUTTA! Villi puutarha -blogissa jatketaan tammikuussa alkanutta tulevan kasvukauden suunnittelua
Koru8-näyttely Oulun taidemuseossa 13.4. Aidon kokoiset eläinrobotit esimerkiksi villamammutista antavat mittakaavaa. Korujen luontoa Kansainvälisen korutaiteen triennaali kutsui taiteilijoita ympäri maailmaa pohtimaan metsää ja ihmisen luontosuhdetta. Ryytimaan reunalla -näyttely Suomen maatalousmuseo Sarassa Loimaalla 27.4. JÄÄKAUDEN KULKIJOITA Tiedekeskus Heurekan näyttely Jääkauden jättiläiset vie 14 000 vuoden taakse, jolloin suuret nisäkkäät hallitsivat luontoa. Jääkauden jättiläiset -näyttely Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla 6.9.2026 saakka, heureka.fi. 62 suomenluonto.fi N yt nä yt te ly yn ! KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini . Koru8-näyttelyyn voi tutustua Oulun taidemuseossa, jossa töitään esittelevät 47 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää yli 20 eri maasta. saakka, sarka.fi. Ryytimaan kasvatit Suomen maatalousmuseo Sarka esittelee Ryytimaan reunalla -näyttelyssä upeita käsinmaalattuja opetustauluja puutarhasta ja sen hoidosta. saakka, ouluntaidemuseo.fi. Heurekan Jääkauden jättiläiset -näyttelyssä voi tavata muun muassa villamammutin. JÄ Ä K A U D EN JÄ T TI LÄ IS ET / H EU R EK A
Puukiipijä kuuluu niistä parhaiten tunnettuihin, mutta vasta tässä kirjassa yleistajuisesti esiteltyihin lajeihin – kiitos elämänsä puukiipijöille omistaneen Kuitusen. suomenluonto.fi 63 Kirjat MÖKILLE HAVAINTOKIRJOJEN kaveriksi hankittu Gavin Pretor-Pinneyn Pilvi bongarin taskuopas (suom. Helmiäispilvet lisäävät otsonikerroksen katoa. Opin, että olin törmännyt harvinaisiin helmiäispilviin, joita voi bongata talvisin. Lue lisää ja tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT Anu Tuominen Anu Tuominen AURINKOKUIVATTUJA PORKKANOITA 31.1.–6.4.2025 Avoinna: ti–pe – , la–su – Kaapeliaukio , Helsinki hotellijaravintolamuseo.. LUONTOKIRJASUOSIKKINI PUUNRUNKOJA YLÖSPÄIN kipuava puukiipijä on kevättalven ensimmäisiä laulajia ja metsän sympaattisimpia pikkulintuja. Ulla Lempinen, Atena 2010) tuli mieleeni, kun bongasin Jyväsjärven yllä pastellinsävyiset pilvet – kuin vesivärimaalaus olisi tanssinut taivaalla. Millaisen j äl j en sinä j ätät. Monitoimipuutarhuri Emilia Schulmanin Huonekasvibiologiaa (Millefolia 2024) perehdyttää kestäviin valintoihin ruukkukasvien parissa. Vanhojen metsien viimeinen vartija (Docendo 2024). Tästä luonnon yhdestä perusvoimasta kertoo fysiikan emeritusprofessori Jukka Maalammen Painovoima (Ursa 2024). KUKOISTAVA PEIKONLEHTI. Terveystoimittaja Raija Kivimetsän kirja Kotikeittiön rohdot (Readme.fi 2024) neuvoo hyödyntämään mausteita, marjoja ja yrttejä. TARINA PAINOVOIMASTA. Kirja kertoo asian tuntevasti myös vanhojen metsien vähenemisen ja pirstoutumisen haitoista vaateliaalle metsälajien joukolle. PERTTI KOSKIMIES Elämää puukiipijämetsässä ROHTOJA KEITTIÖNKAAPISTA. Pysähdyin kuvaamaan näkyä pitkäksi aikaa. Sympaattinen on tästä omintakeisesta otuksesta julkaistu kirjakin, Puukiipijä. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö. Luontokuvaaja Antti Strangin kuvat havainnollistavat puukiipijän elämää ja elämänpiiriä, tosin valitettavasti vailla kuvatekstejä. Gravitaatio ohjaa maailmankaikkeuden tapahtumia. Testamenttilahjoittaminen on kaunis tapa tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta. Pilvet liikkuvat, minä en Niina Behm on graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Helmiäispilvet syntyvät 15–30 kilometrin korkeudella, korkeammalla kuin tavalliset pilvet. Opin myös surullisemman puolen. Kauniilla luonnonilmiöllä on siis hintansa. Kirjan avulla voi löytää uusia pilvilajeja taivaalta ja oppia uutta. Teksti on toukokuussa menehtyneen, yli 50 vuotta lajia tutkineen Jyväskylän yliopiston ympäristötieteen professorin Markku Kuitusen käsialaa
Aikamatka luontoon nyt yksissä – tai siis sadoissa – kansissa. Miten karhu valittiin kansalliseläimeksi. Mitä kansallislinnullemme laulujoutsenelle kuului 1950-luvulla. Yli 36 000 sivua luettavaa! LEHTIARKISTO Lehden lähes koko historian ajan sisältö on nyt digitilaajiemme ulottuvllla alkuperäisessä asussa näköislehtinä. Lehden numerot 84 vuoden ajalta näyttävät suomalaisen luonnon ja luontosuhteemme muutokset ajan kuohuissa.. suomenluonto.fi/lehdet suomenluonto.fi/lisaa-digi Suomen Luonto on luontomme peili
– Essi Lindholm, Harjavalta TALVI VUONNA 2075 Mielenkiintoinen, ilmaston eri skenaarioihin perustuva ”sääennuste” 50 vuoden päähän. Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi uusimman tiedon luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. Hyvät vinkit talviretkeilyyn. Osallistujien kesken arvotaan Harri Ahosen Muinaislinnat ja linnavuoret -retkiopas. – Timo Antikainen, Helsinki TÄSTÄ PUHUTAAN: KANNATTAAKO LINTUJA RUOKKIA Mielenkiintoinen juttu, itsekin miettinyt tässä kerrostalon alimmassa kerroksessa asuvana ja pienen pihan ”omistavana”, että missä menee raja, missä saa ja kannattaa ruokkia lintuja. Mutta lintuja on tosi mukava seurailla, kun ruokailevat lintulaudalla. Mainio esittely kummastakin! – Leena Heikkonen, Uusikaupunki Artikkeli metsätiaisten hädästä sykähdytti kovasti. Aihe on osuva etenkin tänä talvena, kun lumi tulee ja sulaa vuorotahtia. Mitä mieltä olet lehdestä. Toivottavasti metsänomistajat lukevat tämän artikkelin ja suojelisivat metsiään, ettei pienet tiaislinnut vähenny vuosi vuodelta. suomenluonto.fi 65 HÖMÖTIAISEN MAILLA Upeat kuvat, paljon tietoa. – Saila Kaunonen, Lahti Antoi ajattelemisen aihetta. Hömötiaiset ovat suojelemisen arvoisia Suomen linnustossa. – Sirkka Pelttari, Oulu Juttu pitää yllä keskustelua hömötiaiskadon ilmeisestä syystä, eli vanhojen metsien häviämisestä. – Harri Ollila, Kuopio TALVIRETKELLÄ LASTEN KANSSA Kauniit kuvat, elämänmakuista menoa lapsiperheenä, rohkaisua retkelle lähtöön lasten kanssa. Luontoa voi suojella myös yksityisesti rahalahjoituksilla, ja rahalahjoituksia voi kohdistaa haluamalleen luontokohteelle. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Ed e ll in e n n u m e ro . Lataa suosittu Suomen Luonto -sovellus! Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. – Eeva Ollikainen, Iisalmi Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Myös jutun haastateltavat on valittu ja saatu hyvin kokoon. – Pirkko Hautamäki, Hoisko MUISTIN VARASSA Heräsi ajatuksia! Arkijärjellä mietittynä eläimillä täytyy olla edes jonkin sortin muisti, ja oli mukava lukea, että myös tieteellinen tutkimus tukee tätä. – Joni Sundström, Espoo MINERAALINNÄLKÄ Sekä maapallon ekosysteemiä että ilmastokriisiä koskevasta tärkeästä aiheesta koostettu, hyvin taustoitettu ja nähdäkseni tärkeimpiä aiheen osa-alueita valottava juttu. Lukijoiden mielestä numeron 1/2025 paras juttu oli Antti Leinosen ja Auli Kilpeläisen Hömötiaisen mailla. App Storesta tai Play Kaupasta.. Olisi todella outoa jos esimerkiksi linnuilla ei olisi kykyä muistaa. Itse kyllä ruokin lintuja, tarpeellista tai ei... Arvonnassa Anni Kytömäen Mirabilis-romaanin voitti Terttu Lanki Turusta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 10.3.2025. Hienosti kirjoitettu teksti sekä tiaisen että Leinosen näkökulmista. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan lehden artikkelit. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). – Johanna Kähäri, Helsinki METSÄHIIRI LEVITTÄYTYY POHJOISEEN Ajankohtainen, läheltä seurattua meilläkin pihoilla. Tai paremminkin hävittämisestä
Tidballin ja kuvaa ilmiötä, jossa luontoon tukeudutaan ensiavun kaltaisesti. Idänsiilikkäät kuoriutuivat naaraana ja koiraana 20.6.1944, keskellä Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Etulinjan puutarhoja tunnetaan myös nykyisistä sodista. Kaaoksen keskellä sotilas Harry Krogerus hapuilee lumihangella retkottavaa pahvirasiaa. On hyvä tulla tietoiseksi ilmiöstä. Ne oli muninut Saarijärven Pyhä-Häkissä tavattu yksilö. Usein konstina oli hoitaa hyötyja koristekasveja (apuna rintataskukokoinen opas Korsu puutarha – Puutarhakasvien viljelyohjeita kenttäoloi hin). Välitöntä biofi liaa ruokkii sairaalavuoteelle tuotu verso tai alakuloisen kaverin houkuttelu metsään. Kriisin koetellessa meissä usein herää välitön, kiireinen biofi lia ristöantropologi tä, jossa luontoon tukeudutaan ensiavun kaltaisesti. Usein konstina oli hoitaa hyötyja koristekasveja (apuna rintataskukokoinen opas puutarha – Puutarhakasvien viljelyohjeita kenttäoloi hin). Termi on ympäristöantropologi Keith G. K uujärvi, Itä-Karjalan rintama talvella 1944. Kyse on myös niiden huomioimisesta, jotka eivät pääse omin avuin luontoon. Idänsiilikkäät kuoriutuivat naaraana ja koiraana 20.6.1944, keskellä Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Välitöntä biofi liaa ruokkii sairaalavuoteelle tuotu verso tai alakuloisen kaverin houkuttelu metsään. On hyvä tulla tietoiseksi ilmiöstä. Tätä tekivät Krogeruksen lailla lukemattomat sotilaat. Kriisin koetellessa meissä usein herää välitön, kiireinen biofi lia (urgent biophilia). Eloonjääneet kaksi koteloituivat keväällä. Mutta kaksi sentään näyttää ehjiltä! HARVARDIN EKOLOGI Edward O. Nyt kranaattikeskitys on tuhonnut kaksi toukkaa. Wilsonin hypoteesin mukaan ihmiselle on lajityypillistä tuntea biofi liaa eli elämänrakkautta. Mutta kaksi sentään näyttää ehjiltä! HARVARDIN EKOLOGI hypoteesin mukaan ihmiselle on lajityypillistä tuntea biofi liaa eli elämänrakkautta. Pienikin viherrys palautti uskoa elämään ja luonnon syklisyys muistutti katastrofi enkin olevan tilapäisiä. Koiras oli ensimmäi66 suomenluonto.fi. Välitön biofi lia – ensiapua luonnosta ”Ihmiselle on lajityypillistä tuntea biofiliaa eli elämänrakkautta.” MARKO LEPPÄNEN Kirjoittaja on maantieteilijä ja tietokirjailija Sipoosta. Se ilmenee yleisenä vetovoimana kaikenlaista elävää kohtaan. Entä sotilaan (tulevan professorin) kasvattitoukat. Vastasit siihen, sait hoivaa ja voimaa. Nyt kranaattikeskitys on tuhonnut kaksi toukkaa. Kun Hiroshiman atomipommista henkiin jääneiden toimintaa tutkittiin, havaittiin noin 80 prosentissa selviytymiskertomuksista viitteitä välittömästä biofi liasta. Niinpä biofi liaa on esimerkiksi kiinnostuksemme siihen, onko muilla planeetoilla elämää. Vastasit siihen, sait hoivaa ja voimaa. EHKÄ TUNNISTAT jonkun omakohtaisen kovan paikan, jolloin koit akuuttia janoa luontoon. Entä sotilaan (tulevan professorin) kasvattitoukat. Laatikossa on neljä talvehtivaa idänsiilikkään toukkaa. Koiras oli ensimmäinen koskaan Suomesta löydetty. Etulinjan puutarhoja tunnetaan myös nykyisistä sodista. Se käryää ja Krogerus sammuttaa sen manttelinsa hihalla. Laatikossa on neljä talvehtivaa idänsiilikkään toukkaa. Se ilmenee yleisenä vetovoimana kaikenlaista elävää kohtaan. Tätä tekivät Krogeruksen lailla lukemattomat sotilaat. Intohimoinen perhosmies on ottanut suurharvinaisuuden toukat kasvatukseensa edelliskesänä. Kun Hiroshiman atomipommista henkiin jääneiden toimintaa tutkittiin, havaittiin noin 80 prosentissa selviytymiskertomuksista viitteitä välittömästä biofi liasta. Eloonjääneet kaksi koteloituivat keväällä. Korsu on saanut täysosuman, se on tulessa. EHKÄ TUNNISTAT paikan, jolloin koit akuuttia janoa luontoon. TO M I S E TÄ LÄ 66 suomenluonto.fi K rus sammuttaa sen manttelinsa hihalla. Niinpä biofi liaa on esimerkiksi kiinnostuksemme siihen, onko muilla planeetoilla elämää. Pienikin viherrys palautti uskoa elämään ja luonnon syklisyys muistutti katastrofi enkin olevan tilapäisiä. Intohimoinen perhosmies on ottanut suurharvinaisuuden toukat kasvatukseensa edelliskesänä. Kyse on myös niiden huomioimisesta, jotka eivät pääse omin avuin luontoon. Ne oli muninut Saarijärven Pyhä-Häkissä tavattu yksilö
PEIPPO TUO KEVÄÄN! Suomen runsain lintu kajauttaa pirteän säkeensä jopa 11 kertaa minuutissa. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. – mikä on myrkyllisin eläimemme. /podcast Tunnetko pöllöjen äänet. Kuinka suuri on ekologisesti kestävä vaatekaappi. suomenluonto.fi On aika tehdä linnunpönttöjä. Vihellyksiä, huhuilua, puputusta, pulinaa ja haukahduksia. suomenluonto.. Annamme ohjeet ja vinkkejä. Helmikuussa voi jo kuulla esimerkiksi lehtopöllon naukuvan kutsuäänen tai varpuspöllön vihellyksen. Kuuntele pöllöjen ääniä ja opi tunnistamaan eri lajien soidinhuudot toisistaan! suomenluonto.. /vaatteet Jurmon talvimyrskyssä Elmeri Juuti matkasi Jurmon saarelle ja koki sen karun ja mystisen talviluonnon. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. /tag/pollon-aani/ Miten vähentää vaatteiden ostamista. / artikkelit/retkella-jurmon-talvimyrskyssa/ S A N N A M A N D E R A N T T I T O IV A N E N / H A V A IN T O K IR J A LEHDESSÄ VERKOSSA. Ampiainen, mehiläinen, kyy... Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/ lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset: Ensi numerossa: 3/2025 ilmestyy 28. suomenluonto.. Vaikka ekotehokkuus ja kiertotalous lisääntyvät vaateteollisuudessa, päästöt kasvavat jatkuvasti. Susipelkoa voittamassa. maaliskuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. M A R K U S V A R E S V U O 13 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.
Pääpalkintona mainio varustepaketti lähiluontoretkille: Suomen luonto – Tunnistusopas -kirja, laadukas luuppi Lintuvarusteelta sekä Luontokaupan retkimuki. -kuvakisa -kuvakisa -kuvakisa Katso tarkemmat ohjeet ja osallistu 20.3. mennessä. Osallistu Rakas lähiluontoni -kuvakisaan 20.3. mennessä: suomenluonto.fi/lahiluontokisa. Palautusviikko – H A N N U R Ä M Ä / V A S TA V A LO Luonnon läheiset Lähiluonto metsineen, kallioineen, rantoineen ja kotipihoineen on täynnä monimuotoista elämää sekä kiehtovia yksityiskohtia, joita voi ihmetellä vaikka joka päivä! Oletko sinä napannut kuvan jostakin ikimuistoisesta kohtaamisesta, maisemasta tai tunnelmasta lähiluonnossasi