Teuvo Suominen, fil.kand. ITÄ-SAVON S SUOMEN LUONNON UOJEL UONNONSUOJELULIITON LUYHD ISTYS, Satamakatu 5 B 61, HALLITUS Savonlinna, puh. 912-30 144. KOILLISMAAN LUONTO, c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, Kuusamo. Suomen luonnonsuojeluliitto JASENJARJESTÖT LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Toripui tikko 8 A, Rovaniemi, puh. KESKI-S UOMENLUO NO SUOJELUYHDISTYS, c/o Pertti Eloranta, J yväs kylän Yliopisto, Biologian laitos, Vapaudenkatu 4, Jyväs kylä, puh. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATU RVARDSFÖRENING, Osokatu 15, Kokkola. LAH D EN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, Lahti, puh. (16.30 ) 952-16 767. POHJOIS-SAVO LUO ONSUOJEL UYHDISTYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 14 236. (10 15) 921-335 599/522. KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJ ELUYHDIST YS, Sibeliuksenkatu 2 B, Hämeenlinna 10, puh. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, Itäkatu 2 B 21, Kotka, puh. SUUR-SAVON LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, Hanhikankaankatu 13, Mikkeli, puh. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö"rn Nylund, eläinlääket.kand. 961-70 194. VAMMALA SEUD UN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pekka Mustakallio, Kiikka, puh. PIRKANMAAN LUONNONSUOJ ELUYHD ISTYS, Huunalantie 40 D 14, Tampere 56, puh. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, Hyvinkää, puh. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. 93232 365. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, Pori 8, puh. LÄ SI-U UDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄST-NYLANDS NATURVARDSFÖRENING, postilokero 33, Lohja, puh. 17 001. LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHeikkilä, kp 3 K uhmo, puh. 939-23 316. 554. yo. 914-10 455 ja 20 215. ETELÄ-POHJANMAA LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Matti Ylipoti, Laihia, puh. Yliopisto, Turku 50, puh. --ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Terho Poutanen, L iisankatu 6, Lappeenranta 3. 23 208. 490 961. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, Kalevankatu 1 C, Joensuu. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS-EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRE ING, c/o Rauno Tenovuo, Eläintieteen laitos, Turun Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenj ohtaja Pirkko L innilä, limnologi, sihteeri Yrjö" H aila, fil. 11 956. 918-24 580. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING, Sibeliuksenkatu 1 A 13, Helsinki 25. KAIN UU LUO TO, Kauppakatu 28 A 10, Kajaani, puh. 91726 307. (17-) 931-47 527. 5093. (915) 941-10 920. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Fredrikinkatu 77 A 11, Helsinki 10. LUONTO-LIITTO, Fredrik inkatu 77 A 11, Helsinki 10, puh. Urpo H äyrinen, fil.kand. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, Oulu 10. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, Toikantie 9, Pieksämäki, puh. Sauvo Henttonen, 6.1.yo
.. 89 SLL :n hallituksen v uosikertomus 1970 ........ .. 62 Kotkatilanne 1970, Virallinen luonnonsuojelu: Pertti Sulkava .... Sitä varten postitettiin viime v uoden 4. . . ... . Fredrikinkatu 77 A, 11 Helsinki 10, puh. .. . .. .. . . . . .. .. TAMA NUMERO 23/1971 ilmestyy kaksoisnumerona, jonka sivumäärä on myös kaksinkertainen. .... .. .. . . Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 913. .. . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n :o 60821-1. 42 Viimeistä edelliset naalimme, Asko Kaikusalo .. .. .. Ilmestymiseen mennessä näitä oli kertynyt 905 mk, mikä on nelivärikannesta aiheutuva lisäkustannus. ... . .. Tämä numero postitetaan vain tilausmaksunsa jo suorittaneille. .... .. .. Tilausmaksu ja tilin numero selviävät tältä sivulta. ............. . .. . 95 33. .. . 74 Uutisia ja tiedotuksia ......... .. . . . .. .. Teuvo Suominen (toimitussihteeri). Irtonumerot 2,50 mk. .. Lehden tilausmaksu v uodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk . .. . . 84 SLL :n vuosikokous 1971. J ulkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän . 50 Geneettinen luonnonsuojelu, Heikki Haapala ja Risto Väisänen .......... 40 J älkiporua Pudasjärven hirvikuolemista, Matti H elminen .. .. .. ...... . . . Kansikuva esittää naalia eli napakettua, joka on Suomenkin Lapissa äärimmäisen harvalukuisena elävä koiraeläin. .. . . . .. . . Taitto: Timo Tanttu Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. . . .. Koska vuosikerrassa on numeroita kaikkiaan kuusi, ilmestyy tämän v uoden aikana siis vielä kolme numeroa. 34 Onko luonnonsuojelija yhteiskunnan vihollinen, Olli A hlholm .. .. .. .. .. . Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: prof. Mikäli se on kadonnut, voidaan sen asemesta käyttää joko tavallista, postista saatavaa tilillepanokorttia tai Suomen Luonnon 56/1970:n välissä ollutta lahjakorttia, jolloin tilaaja voi merkitä »lahjan » saajaksi itsensä. 81 Tätä mieltä Suomen Luonnosta, Asko Kaikusalo .. .. TAMAN NUMERON KANSI On jälleen lahjoitusten ansiosta värillinen. . .... 76 Huutoja korvesta ........ .. 49 Ihmislajin itsemurha, Nicholas Polunin .. Kannen naalin kuvasi T euvo Suominen. .. Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jäljelläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. . . Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. . SISALLYS Suojametsä ja saamelaiset, Suomen L uonto .... 89 Kirjallisuutta .. Toimitus: eläinlääket.lis. . . . . 36 Riista ja jyrsinojat, Jorma Issakainen .. 44 Petojen puolesta, Pertti Salolainen .. . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista j uhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. .. .. ............ . .. .. .............. .. .. .. . 65 Rauhoituksia, Virallinen luonnonsuojelu . . .. .... Olli Ojala(vastaava), fil.kand. Lahj oittajina ovat olleet lehden lukijat, jotka aineistotilaustensa yhteydessä ovat antaneet rahaa lehden »kansitilille». . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1971 aikana 6 numerona. .. . .. . 92 Summaries of the Main Articles in This Issue .. Reino Kalliola. .. .. . numeron välissä tilillepanokortti. 46 Petoja vastaan, Erkki Pulliainen .. . .. .. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi muistutP•aan vielä tässäkin yhteydessä, että paikallisyhdistyksen jäsenmaksun suorittamiseen ei sisälly Suomen Luonnon tilausta, vaan lehti on tilattava erikseen. . .. . .. . . . . . .. 55 Lemmenjoen kansallispuistoa on laajennettu, Virallinen luonnonsuojelu . .......... .. .. .. .. .. . vuosikerta Suomen Luonto no23 1971 J ULKA ISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Naalista kertoo enemmän Asko K aikusalo sivuilla 4445. .......... . .. .. 73 World Wildlife F und, Virallinen luonnonsuojelu .... . . Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. .. .. .... 498 159. .. . .. 30
On eriskummallista, että juuri metsähallituksella on laajoja hakkuukeskityksiä suojametsäalueilla, jopa aivan niiden pohjoisrajoilla, kuten Sotajoen ja Tsiuttajoen hakkuukeskitykset. Suojametsien erityisluonne on huolestuttavasti hämärtynyt Lapin metsien nykyisten käsittelijöiden ajatuksissa, vaikka ainakin N ykysuomen Sanakirjan mukaan suojametsä on sijaintinsa ja merkityksensä puolesta erikoisasemassa oleva metsä, jota Perä-Lapissa on suojattava uhanalaisen asemansa vuoksi, koska niiden häviäminen aiheuttaisi paikalliselle väestölle puunpuutteen ja siten taloudellisia vaikeuksia. Näiden toimenpiteiden ulottaminen suojametsäalueelle on typeryyttä tai perusteetonta optimismia, sillä suojametsien perustaminen pohjautui huonoon uudistuvuuteen. Sotajoen ja Tsiuttajoen hakkuukeskityksiä ei pidäkään nimittää metsänhoitotoimenpiteiksi. Ainakin paperilla määräys on edelleen voimassa. Näillä alueilla on hakattu jokainen talouspuuksi kelpaava kalikkakin. K. KANGASMAIDEN AURAUS Kuiville kangasmaillekin ulotetut metsäauraukset ovat tuhonneet lä. 1922 ja asetus v. Asukkaan on maksettava hänelle »osoitetusta » puusta. Edellytyksenä on, että aukot eivät ole kohtuuttoman suuria ja että taimettuminen varmennetaan kylvorn, istutuksin ja tarvittaessa maanpintaa laikuttamalla ja soistuneita kangasmaita ojittamalla. Hänen luomansa metsätyyppijärjestelmä koski vain »sulkeutuneita ja luonnostaan todellisiksi tukkimetsiksi varttuneita talousmetsiä ». Ja saamelaiset Suojametsistä annettiin laki v. Tästä asiasta olisi hyvä saada esim. Töitä johtaneiden metsänhoitajien kertoman mukaan oli jo rajaa lähestyttäessä leimattava varovaisesti. Toisin sanoen, poromieheltä voidaan kieltää risujen kerääminen metsästä, jonka metsähallitus voi täydellisesti raiskata, ja hänen pitää rr.aksaa oikeudesta viedä poronsa alueelle, jonka jäkä• likkö voidaan hakkuilla ja auraamalla tuhota. 1927. CAJANDERIN PERINTÖ Suojametsälain syntyaikoina toimi metsähallituksen pääjohtajana maailmankuulu metsäbiologi ja pohJOlsten metsien hoidon tuntija A. K ysymyksessä on tietoinen metsänhävitys. Vanhojen männiköiden osalta kuului ohje cajanderimaisen selkeästi: leimataan vain ne puut, jotka eivät näytä säilyvän terveinä seuraavaan hakkuukiertoon. Vuonna 1957 metsähallitus julisti, että suojametsäalueen 955 000 :sta kasvullisesta metsähehtaarista noin puolet eli 473 000 hehtaaria siirretään taloustoiminnan piiriin. Viimeksimainittu on lisäksi aivan Sevettijärven kolttakylän liepeillä, joten metsärajan säilymisen ja kestävän puuntuotannon lisäksi on vaarannettu myös paikallisen väestön etu. TEOLLISUUSPUUN HANKINTAA Suojametsälain valvonta kuuluu metsähallitukselle. Hänen pääjohtajakaudellaan oli suojametsäalueita kartoilla rajoittava pistejono teollisuuspuun leimaajille lähes ylipääsemätön este. Suomen Luonto Suojametsä . Avohakkuu soveltuu puunkorjuumenetelmäksi siellä, missä metsänuudistuminen tapahtuu helposti. metsähallituksen ylijohtajan Eirik Arnkilin selvitys. Tällöin on viranomaisen osoitettava asukkaalle vastaavan suuruinen erä kotitarvepuuta muualta valtion maalta. Ja »milloin erityiset paikalliset olot sitä vaativat, voi valtioneuvosto metsähallituksen esityksestä rajoittaa myöskin kotitarvepuiden ottoa tällä alueella tai kokonaan kieltääkin sen ». K ysymyksessä on siis samanlainen ikivanha nautintaoikeuden loukkaaminen kuin on »sarviraha », jota poronhoitajat joutuvat maksamaan oikeudestaan laiduntaa poroja valtion mailla. Cajander. 1939 määrättiin Lapin suojametsäalue käsittämään Petsamon, Utsjoen ja Enontekiön kunnat kokonaisuudessaan sekä osia Sallan, Savukosken, Sodankylän, Inarin, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnista. PAIKALLISET ASUKKAAT Suojametsälain mukaan paikallisen väestön »metsänkäyttö muuksi kuin kotitarpeiksi on sallittu ainoastaan asianomaisen metsänhoitoviranomaisen osoituksen mukaan ». Lain mukaan suojametsien ensisijaisena tehtävänä on näet estää metsänrajan aleneminen ja sen ohella taata kotitarvepuun kestävä saanti paikalliselle väestölle. Valtioneuvoston päätöksellä v. Tämä olikin ymmärrettävää, sillä suojametsävyöhykkeen harva puusto ei näytä olleen Ca34 janderille varsinaista metsää. Määrittelemättä jätettiin mitkä alueet siirrettiin teollisuu~puun hakkuiden piiriin, joten koko suojametsälaisäädännön tavoite vesitettiin. Suojametsälain rikkominen näyttää tapahtuneelta tosiasialta, vieläpä lainvalvojan itsensä suorittamalta
Mutta tällä hetkellä on asia aivan toisenlainen. Suojametsät ovat ruvenneet saamaan arktisen suon ja tundran piirteitä. N uoria tait11ia uhkaavat tuhannet vaarat, ja mikäli taimi niistäkin pelastuu, on sen kohtalo kyseenalainen. Perä-Lapin olosuhteet metsänviljelylle tuskin ovat ainakaan paremmat kuin Arkangelin. Saamelaiset on saatettu valtion hakkuilla juuri niihin vaikeuksiin, joiden torjumiseksi suojametsälaki on laadittu, puhumattakaan porojen talvilaitumien turmelemisesta aurauksin. Suomen saamelaiset ovat valtaosin outamaiden asukkaita. On tullut aika suorittaa valtioneuvoston määräämä työ loppuun ja merkitä rajat eikä pelkästään maastoon vaan myös kaikkiin metsätalo udellisiin karttoihin. Muutaman kilometrin osalta määräystä toteutettiinkin, kunnes työ keskeytettiin. Kun Suomen metsien luontainen uudistuminen ylipäätään on poikkeuksellisen varmaa, olisi todella saatava kotoisilta kyntömestareiltamme selvitys moiseen kansantaloudelliseen järjettömyyteen. Eteläisemmissä maissa on näet puuta viljelty intensiivisesti siten, että metsämaasta on kannot poistettu, maanpinta kynnetty ja hienonnettu kahteen kertaan lautasäkeellä sekä lopuksi lannoitettu. LAINVALVOJILLE TÖITÄ Maan korkeimpien lainvalvojien on kiireesti selvitettävä suojametsissä suoritetun teollisuuspuun hankinnan laillisuus. Ainakin komitean työskentelyn ajaksi on kiellettävä teollisuuspuun hankinta suojametsistä. Alun perin lienee kysymyksessä ulkomailta saadun esikuvan vajaamittainen jäljittely. 1939 suojametsäalueen raj at merkittäväksi maastoon selvästi. Olosuhteiden tuntemus, entisten uudistustoimenpiteiden tuloksettomuus ja paikallisen väestön epätoivo tuskin ovat heitä siihen kannustaneet. Näin ei ole tälla hetkellä. Käytännössä suojajon kokemuksia. Jotkut voivat väittää, että onhan aikaisemt11inkin metsää kasvanut sietJJenistä ja että näin tulee olemaan myös nyt. Metsien hävittäminen on merkinnyt heidän henkisen ja aineellisen kulttuurinsa pohjan poisjuurittamista. Hävitetyn metsän keskeltä kuuluu nyt kapustarinnan jängän ja tunturin asukkaan alakuloinen vihellys. A rtikkeli käsittelee tuntuvasti metsärajan eteläpuolella sijaitsevia hakkuuaukkoja. Käytännön metsäammattimiehet, aurauksia toteuttavat metsänhoitajat ja metsäteknikot, ovat epäilemättä vastahakoisesti ja karvain mielin noudattaneet saamiaan käskyjä etenkin suojametsien runtelemisessa. hes peruuttamattomasti nämä alueet retkeilymaastona ja porojen talvilaitumina. Niitä on saatu paljon etelämpääkin kuin suojametsäalueilta, Suomen lisäksi myös Ruotsista ja Norjasta. On myös kiireesti asetettava komitea selvittämään jo tehtyjen hakkuiden seurauksia saamelaisten toimeentuloon ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen sekä suunnittelemaan oikeudenmukaisia korvauksia heidän kärsimistään vahingoista. 35. VAROITTAVAT KOKEMUKSET Pohjoisten avohakkuualojen, »lentokenttien» ja kynnösten kehnosta uudistuvuudesta on jo liiankin palOn paradoksaalista, että luonnonsuojeluväen on täytynyt nousta puolusta111aan Lapin suojat11etsiä, vielapä valtion 1J1etsätalouden hyökkäyksiä vastaan. Kehitys rodun jalostamisessa jatkui vuosisatojen ajan. Samalla on rikottu luonnonvarojen pitkäjänteisen käytön ja moninaiskäytön periaatteita vastaan. Viime aikoina auraukset ovat huolestuttavasti levittäytyneet valtionmailta myös yksityismaille. Neuvostoliiton Arkangelin alueen päämetsänhoitaja Sergei Nikolajevits Anurjev kertoo avohakkuualojensa uudistamisessa ilmenneistä vaikeuksista Literaturnaja Gazetassa 2.9.1970 julkaistussa artikkelissa: »Heikot puu11tai111et kehittyvät hitaasti ilman suurempien puiden suojaa. metsissä on kuitenkin jo kauan ollut suuria hakkuukeskityksiä, ja äskettäin professori Kullervo Kuusela 011 julkisesti esittänyt, että teollisuuspuun tarve vaatii suojametsien ottamista kokonaisuudessaan teollisuuden käyttö"ön. Nyt on meneillään vaarallinen kokeilu metsän tuhoamiseksi, eikä ole mitään todisteita siitä, että uusi kylvetty metsä t11lee menestymään.» Saman artikkelin mukaan vuotuiset hakkuualasta lähes puolet »jää paljaaksi, soistuu ja muuttuu tundraksi ». Valtioneuvosto määräsi v. AikaisetJJtJJin metsä kasvoi sankkana, ja nämä metsän lapset, uudet puut, kasvoivat edullisissa ilmastollisissa olosuhteissa vanhojen puiden suojassa. Istutuksineen tämä on tullut maksamaan noin 7 000 Suomen markkaa hehtaarilta. Tätä menettelyä on sovellettu nimenomaan sellaisille alueille, joilla luontainen uudistuminen on heikkoa tai mahdotonta. A ntaahan suojat11etsiä koskeva lainsäädäntö· niille ainakin ni1J1ellisesti tehokkaan suojan. Yksityismaiden osalta voinee asiaa valaista ylijohtaja Paavo Jokinen, valtionmaiden osalta metsäneuvos Oiva Lyytinen
Olli Ahlholm Onko 1 uonnonsuojeli ja yhteisk11nnan vihollinen. 36
Liperin T11tjunniemessä on yhdentoista suuren ikipetäjän ryhmä. En nimittäin usko, että mikään monituhantinen ammattikunta, tuskin edes metsämiesten am37. Tämä metsäteknikko A hlholmin kirjoitus on julkaistu viime v11onna »A1etsämies»-lehdessä. Toisin sanoen mitään asennemuutoksia ja uuden oppimisia tässä ei tarvitsisi omaksua, vaan sen kun vain hoidamme ja hakkaamme talonpoikaismetsiä meille totunnaiseen agraarihenkiseen tapaan ja ihailemme sitten itse tyytyväisinä omia jälkiämme. Kirjoituksen viittaukset, jotka koskevat »nykyistä vuotta», tarkoittavat siis vuotta 1970. Edellä mainitussa tämän lehden pääkirjoituksessa toistettiin muuten aivan sama fraasi, että maan metsäammattimiehet ylimmästä alimpaan ovat varauksetta luonnonsuojeluja maisemanhoitoaatteen takana. Niinpä yleinen mielipide on rinnastanut luonnonsuojelijat tavallaan jonkinlaisiin rikollisiin, joita saa ammuskella kaikenlaisilla umpimähkäisillä syytöksillä tarvitsematta h yökkäilyään mitenkään perustella muilla kuin joillakin ulkoaopituilla väittämillä. Valistustyön ansiosta on huomattava osa kansaa jos tajunnutkin, mistä on kysymys, ja onpa ehkä ensimmäisen kerran ollut huolissaankin, jos on vaan tullut ajatelleeksi omien lastensa tulevaisuutta nimenomaan elämisen tason kannalta. Tällaiset mielipiteet ovat kuitenkin puutteellisen ammattisivistyksen merkkejä ja näin ollen myös kaikkea muuta kuin julkisen )·lvästelyn aiheita. Hän julisti, jotta kaikki metsämiehet ovat muka jo ennestään luonnonsuojelijoita, kun käsittelevät ja hoitavat metsiä. Luonnonsuojelulla p yritään lyhyesti määritellen luonnonvarojen järkevään käyttämiseen niin, että saataisiin aikaan korkein mahdollinen elämisen taso, jota ei pidä kuitenkaan sekoittaa nykyaikana vahingollisesti korostettuun elintason käsitteeseen, sillä ne saattavat olla toisiinsa nähden jopa täysin vastakkaisiakin arvoja. Esimerkki kirjoittajan aikaansaa!Jlasta ra11hoituksesta. Se oli ensimmäinen väite. TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ JOHTUVAT KÄSITYKSET Tässäkin lehdessä (Metsämies) oli joskus keväällä jopa pääkirjoitus, jossa tuotiin esille tuo luonnonsuojelijoitten taholta uhkaava vaara, jota vastaan pitäisi kaikin keinoin toki suojautua. Mutta vaikka tämä puoli aletaan jotenkin tajuta, niin kansalaisten enemmistö riippuu vielä kynsin hampain menneisyydessä ja kieltäytyy tunnustamasta tosiasioita, koska se vaatisi joittenkin perinteellisten ennakkoasenteiden uudelleenarviointia. O!llassa toiminnassaan kirjoittaja on kokenut l11onnons11ojel11n ja talo11selämän tarpeiden väliset ristiriidat. Ja vähän ai• kaisemmin hyökkäsi joku ahkerasti esiintyvä »puunovellisti» koko metsäteknikkokunnan nimissä kaikkia luonnonsuojelijoita vastaan. Kahden su11rimman puun y111pärys111itat ovat rinnankorkwdelta 227 j a 220 cm, j a ikää puilla on runsaat 200 vuotta. » Tervejärkinen lukija on tällaiset maininnat tietenkin käsittänyt tyhjänpäiväiseksi itsekehuksi, jolla ei ole todellisuudessa paljoakaan katetta. Ja toinen yhtä umpimähkäinen väite kuului samassa artikkelissa sanatarkasti näin: »Metsäammattimiehet ovat, kuten todettiin, kaikki luonnon ystäviä. Juuri tätä päämäärää varten meillä on parhaillaan myös luonnonsuojeluvuosi ja sen tunnetuksi tekemiseksi ja ihmisten herättämiseksi on kuluvana vuonna levitetty jopa valtion toimesta tietynlaista luonnonsuojelupropagandaa
Sellaiset vaatimukset ovat taas tyypillisiä näytteitä tietämättömyydestä ja hyvän tahdon puutteesta, sillä lopputulos olisi tietenkin jo etukäteen selvä, koska esim. Näillä kursseilla oli yhteensä kymmenkunta metsäteknikkoa ja heistäkin suurin osa työnantajien toimesta sinne komennettuina. Luonnonsuojelun äänekkäimmät arvostelijat vaativat myös, että luonnonsuojelijoitten pitäisi olla kaikkien elämänalojen asiantuntijoita ja heidän olisi pystyttävä jokaisessa yksityistapauksessa esittämään jo keskustelun alkajaisiksi jokin viimeistä piirtoa myöten valmis kokonaissuunnitelma jonkin alueen luonnonsuojelukohteista ja matkailuja virkistystarpeista sekä taloudellisen toiminnan tarvitsemista luonnonvaroista jne. Ja koko ajan on samalla kysymys järkevän metsätalouden harjoittamisesta niin, että myös luonnonsuojelun näkökohtia otettaisiin edes vähäisessä määrässä huomioon. Muussa tapauksessa meillä ei nimittäin tiedettäisi luonnonsuojelun tarpeellisuudesta vielä sitäkään vähää, mitä nyt jo tiedetään lukuunottamatta nyt ehkä vesiensuojelua, josta aletaan tämänvuotisen virallisen valistustyön ansiosta näin luonnonsuojeluvuoden merkeissä sentään jo yleisemminkin jotain tajuta. Tosin on sanottava, että luonnonsuojelujärjestöjen jäsenyys ei sinänsä ilmaise ainakaan ehdottomasti sitä, paljonko metsäteknikoista on todellisia luonnonsuojelijoita, sillä voihan mies toimia vakaumuksensa mukaan ilman jäsenenä oloakin, mutta pitäisin tuon kaltaista otosta kuitenkin suuntaa antavana. mattikunta, käsittäisi järjestään ja vieläpä sataprosenttisesti luonnonsuojelijoita. Se luku on häviävän pieni osa koko kansasta. Tosin on myönnettävä, että ns. Sitäpaitsi kaikki pitäisi näyttää, koko luonnonsuojelutyön eettinen merkitys mitätöiden, tavanomaisen ajattelutavan mukaisesti markoissa, kuinkas muuten. metsäteknikoita. luonnonsuojelualue ei tuota välittömästi selvää rahaa siinä kuin jokin muu alue, jonka rikkaudet saatetaan käyttää kerralla loppuun taloudellisen h yödyn saamiseksi. metsien taloudellisen käytön ja ettei tilalle ole esitetty minkäänlaisia vaihtoehtoja. Luulenpa heidän sopivan muutamiin kymmeniin miehiin. Onko luonnonsuojelija yhteiskunnan vihollinen . On tullut tavaksi väittää, jotta luonnonsuojelijat muka pyrkivät kok onaan estämään mm. »vouhotuksessakin » on monesti ilmennyt asiantuntemuksen ja suhteellisuustajun puutetta, mutta se on kuitenkin ollut meidän oloissamme ainakin tähän mennessä lähes ainoa keino vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen vaikkapa joskus tarkoutuksellisestikin kovilla panoksilla ampuen. Sopii sitten arvailla, paljonko tuohon aktiiviseen ja parjattuun luonnonsuojeluväkeen kuuluu esim. Ei ole suinkaan luonnonystävien vika, jos nämä todella järkevät ja korkeaan asiantuntemukseen perustuvat ehdotukset ja suunnitelmat jatkuvasti tyrmätään. Tahtoisin olettamuksiani valaista vielä jollakin toisella esimerkillä: Kuluneena kesänä oli PohjoisKarjalan kesäyliopistossa järjestetty erityisesti metsämiehille tarkoitettuna kaksi kurssia: metsien moninaiskäytön seminaari ja luonnonsuojeluseminaari. Mutta kun edellisenä kesänä oli saman järjestäjän toimesta pystymittauskurssi, niin silloin oli osanottajina metsäteknikoita jo viisinkertainen määrä! 38 Nämä esimerkit osoittavat vallan hyvin, kuinka paljon enemmän ammattikuntaa yhäkin kiinnostavat pelkät puuhommat, kun sen sijaan luonnonsuojelun työkenttä koetaan hämmästyttävän yleisesti vain kielteisenä ilmiönä, vaikka se on sen laatuista aatteen ja käytännön toimintaa, jolla ei mitään peruuttamattomasti tuhota, vaan pyritään ainoastaan jotain säästämään. Kuitenkin on todettava, että metsämiesten joukossa on luonnonsuojelijoita selvästi suurempi osa kuin keskimäärin koko kansasta, vaikka luvut eivät ole edes likimainkaan sitä luokkaa, mitä asiantuntemattomat kirjoittajat pyrkivät uskottelemaan. Mainittakoon vain esimerkkinä, että tälläkin hetkellä koko valtakunnan alueella toimivissa luonnonsuojelujärjestöissä on enintään 5 0006 000 jäsentä. Näin ajatellenhan luonnonsuojelu. Tällaista toimintaa sitten nimitetään vastustajien toimesta »vouhotukseksi ». Tämä on kuitenkin sen lajin panettelua, että kun luonnonsuojelijoita syytetään sokeasta yliampumisesta, niin samalla tehdään itse sama virhe päinvastaisessa hengessä! Totuus on nimtttatn se, että luonnonsuojelun taholta ja monesti kerrassaan professorien ja tohtori-ihmisten toimesta on jatkuvasti esitetty nimenomaan vaihtoehtoja ja vieläpä painetun tekstin muodossa, jos vain ketä huvittaa niitä lukea. Saadaanhan edes tällä tavalla luonnonsuojelukysymykset vedettyä julkiseen keskusteluun siinä toivossa, että jotain kehitystäkin rupeaisi tapahtumaan
toiminta olisi yleensä täysin hyödytöntä ja siitä johtuen kaikki aikaisemmatkin rauhoitusalueet joutaisivat taloudellisen käytön piiriin, koska niistä olisi heti rahallista hyötyä. On myös muistettava, että meillä ei ole vieläkään valtion puolesta minkäänlaista koko maan käsittävää virallista organisaatiota, joka huolehtisi yleensäkään luonnonsuojelusta tahi tekisi luonnonkäytöstä laajoja kokonaisselvityksiä, joissa huomioitaisiin eri alojen tarpeet oikeissa suhtessa. Täytyy kuitenkin ihmetellä, että näissäkin olosuhteissa toimivat harvat yksityiset kansalaiset ovat saaneet niinkin paljon aikaan, mitä on saatu. D 39. Heidän tehtävänsä olisivat täysin vertailukelpoisia mm. Kaikki luonnonsuojelutoiminta on siis pohjautunut jo v uosikymmenien ajan pelkästään vksityisten jäsenten hyväntekeväisyystyöhön. Entiselle ammattikunnalle olisi nimittäin kohtalokasta ja ainakin suureksi häpeäksi, jos ensiksi pitäisi kasvattaa ja kouluttaa alusta lähtien kokonaan uuden koulukunnan hengen mukainen nuorempi ammattimiespolvi ennenkuin oltaisiin riittävän kypsiä näihin meille mitä luonnollisimpiin oman alamme tehtäviin. lautakuntien suunnitelmametsäteknikoitten työn ja palkan arvoon nähden. Minkään virallisen tahon toimesta ei tällaista työtä siis ole kustannettu, vaikka suuri yleisö ja monet viranomaisetkin tietämättöm yydessään näin luulevat. Mutta kaikki edistyksellisyys ja uuden omaksuminenhan vaatii oman aikansa. N yt ei enää semmoinen asenne tulisi kysymykseenkään, koska metsänhoidon hyödyllisyys on ymmärretty. Tiedän sen enttam hyvin tuoreesta henkilökohtaisesta kokemuksestani. Näin ollen ovat siis eri puolilla maata tapahtuneet luonlonsuojelutoimenpiteet ja rauhoitushankkeitten toteuttamiset perustuneet ja perustuvat edelleenkin näitten harvojen henkilöitten aloitteisiin ja vaivannäköön sekä heidän itsensä maksamiin kustannuksiin. Kun asiat ovat siis valtakunnallisesti ajatellen näin retuperällä, niin on sanomattakin selvää, ettei luonnonsuojelijoitten toimesta ole voitu vaadittaessa tarjota mitään täydellisiä kokonaissu unnitelmia, vaikka asiantuntemustakin ehkä löytyisi. Esim. Viimeinen tällainen hakemus tyrmättiin eduskunnassa viime vuonna. Maatalousministeriössä on koko maata varten ainoastaan valtion luonnonsuojeluvalvoja apulaisensa kanssa sekä jokunen toimistoapulainen, mutta heillä ei ole minkäänlaista kenttäorganisaatiota, jonka avulla voitaisiin jotenkin toimia. Ennustaisin käyvän aivan samoin luonnonsuojelun aatteitten levityksessä, vaikka sitä ei vielä uskalleta yleisesti näin myöntää. metsähallitukseen ja piirimetsälautakuntiin luonnonsuojelumetsäteknikon virkoja. Näin ollen tietämättömyys ja väärät asenteet ovat tosiaankin puuttuvan ammattipätevyyden merkkejä, joilla ei pitäisi ainakaan lehden palstoilla kerskailla. Hiukan mielikuvistusta käyttäen en pitäisi mitenkään mahdottomana, jos lähitulevaisuudessa perustettaisiin esim. Edelleen pitäisin mahdollisena, että metsäopiston pääopetusaineisiin lisättäisiin metsänhoidon rinnalle luonnonhoito. LUONNONSUOJELUN OSUUS METSÄTEKNIKON TYÖKENTÄSSÄ Luonnonsuojelukysymyksissä on metsäteknikoitten ammattikunta joutumassa nopeasti todelliseen kypsyyskokeeseen, sillä onhan koko metsämaiseman tulevaisuus suurelta osin heidän käsissään. Mutta jos näin tapahtuisi, niin se edellyttäisi myöskin ammattikunnan enemmistön keskuudessa melko nopeasti eräitten käsitteitten uudelleenarviointia. Sitäpaitsi valtio on jatkuvasti suhtautunut kielteisesti vapaaehtoiseenkin luonnonsuojelutyöhön. N yt on jo nimittäin varmaa, että luonnonsuojelutyö tulee kuulumaan lähitulevaisuudessa metsäteknikoitten jokapäiväisiin tehtäviin muullakin tavoin kuin talousmetsien hoitamisena. Niinpä ammattikunnassamme on syytä hylätä tyhjänpäiväinen fraasien viljely ja paneutua mahdollisuuksien mukaan ennakkoluulottomaan työhön ja lisäopiskeluun, sillä entiset opit eivät näissä kysymyksissä todellakaan riitä. valtakunnallinen luonnonsuojeluliitto ei ole vielä kertaakaan saanut anomaansa pientäkään rahallista apua. T yö ei ole ollut ainakaan ruusuilla tanssimista. Tämänhetkinen luonnonsuojelukäsitteitten omaksumisen väkinäisyys tuo mieleen jotenkin tuon vieläkin melko läheisessä menneisyydessä kummittelevan ajan, jolloin eräät harvat metsänhoidosta saarnaavat apostolit olivat erittäin vihattuja sekä yhtiöitten miesten että metsänomistajien keskuudessa
Riistaeläimiä ei ojista löydetty. Talvella 1968 jyrsittyjä ojia oli 1 800 m eli 240 m/ha. Toisaalta oja on kapea ja ylitsepääsemi nen täten helpompaa ja varsinkin piilo-oja olisi edistysaskel. Näin syntyvän ja pystyluiskaisen ojan voisi helposti kuvitella muodostuvan pikkueläimille salakavalaksi pyyntikuopaksi. Ojien varsia kävellen tarkastettiin niiden pohjat kaikkialta, missä ojat olivat vähänkin päältä avonaisia. Riistan kannalta Kopo-jyrsimen käyttöä voitaneenkin pitää suositeltavana metsäojitusmuotona. Muhoksella tutkimuslaitoksen omilla mailla on lisäksi useita uusia 1030 ha:n yhtenäisiä kopoojitusalueita, eikä sieltäkään ole riistaa ojista löydetty. Kuolleita myyräeläimiä laskettiin niistä 412 kpl. Tällaisen piilo-ojan kuivatusteho on erinomainen eikä siitä olisi mitään haittaa lintupoikueille. Molemmat poikueet oleilivat kankaan läheisyydessä, mutta kuitenkin kopo-ojasaroilla. En väitä, että esittämäni aineisto ehdottomasti riittää osoittamaan sen, ettei metsäkanalintupoikueita joudu kopoojiin, mutta yhtään tällaista tapaus-· ta ei kuitenkaan havaittu. . Paikoin ojissa oli vettä 025 cm ja ainakin kuolleet myyräeläimet kelluivat veden pinnalla. Myyräeläimiä ojista löytyi aivan kuten edellisiltäkin alueilta. Tällä hetkellä käytössä oleva malli tekee 35 cm X 100 cm kokoista ojaa, aikaisemmin 35 cm X 80 cm. SiJ11ossa tehtiin havainnot 7,5 ha :n alueelta. Tiettävästi on tästä tutkimuskin olemassa. D. Tutkimukset kesäj yrsinnästä ovat käynnissä. Muuta riistaa ei alueelta tavattu. . Kesäjyrsinnässä oja sen sijaan näyttää sulkeutuvan päältä välittömästi jyrsinnän jälkeen tai muutaman v uoden kuluessa. Alueelta nousi siivilleen kahdeksan poikasen riekkoparvi sekä yksinäinen urosteeri. Tietooni on tullut yksi tapaus, jolloin poro oli pudonnut tällaiseen ojaan silloinkin koiran aJamana. Suosta noin puolet oli rämettä ja puolet nevaa. Ojat oli jyrsitty toukokuussa 1967 ja olivat tutkimusta suoritettaessa melko avonaisia ja lähes kaikki kuivia. J ohtuen laitteen toimintaperiaatteesta sen käyttö on rajoittunut vain kivettömille paksuturpeisille alueille. Yleisesti käytetäänkin nimitystä »kopo-oja ». Holviutumista ei liioin ollut tapahtunut, vaan ojat olivat säilyttäneet alkuperäisen muotonsa. Jorma Issakainen Riista Ja . Lisäksi näkyi runsaasti jäniksen polkuja ja syönnösjätöksiä, sillä lannoituksen jälkeen alueella oli runsaasti ravinnoksi kelpaavaa kasvillisuutta. Kopo-ojaa on tehty käytännön metsäojitusmuotona vasta noin viitisen vuotta ja pääosa niistä Pohjois-Suomessa. Alueen rämeosalta löytyi kaksi metsäkanalintupoikuetta, seitsemän poikasen teeriparvi ja noin kilometrin päästä siitä yhdeksän linnun riekkopoikue. MUITA HAVAINTOJA Tutkimusta tukevat vielä suonkuivaustöissä toimivien metsäammattimiesten haastattelut. Tarkastettua ojaa tuli yhteensä 2 800 m tehden 40 230 m/ha. Eräässä julkaisussa olleen kirjoituksen mukaan olisi Lapissa mennyt poroja kopo-ojiin. Vanhat 60 m:n auraojasarat oli halkaistu kahdella kopo-ojalla kesäkuussa 1966. Verrattaessa kuilumaista kopo-ojaa tavalliseen avo-ojaan, olettaisi sen olevan riistalle vaarallisemman, koska sinne pudonneilla eläimillä ei ole juuri mahdollisuuksia selviytyä hengissä pois. Lisäksi oli kaksi ahventa eksynyt parin kilometrin päästä joesta. Koska ojista ei löydetty yhtään riistaeläintä, on todennäköistä, ettei niitä ole sinne joutunutkaan. Jos jyrsintä suoritetaan maan ollessa jäässä, säilyttää oja avonaisen muotonsa usean vuoden ajan. 11 % kaikista kopoojista. Suo olikin lähes puutonta nevaa. Ojat olivat päästä selvästi umpeutumassa ja täysin holviutunutta ojaa esiintyi n. Pudasjärvellä tutkimuskohteena oli 12 ha :n rämealue. Metsäkanalintupoikueiden »ojakuolleisuus » on usein esillä ollut asia ja puhetta on riittänyt aina siitä asti, kun metsäojitustoiminta 1950-luvulla voimakkaasti yleistyi. TUTKIMUSAINEISTO Utajärvelfäsuuruudeltaan 37 ha :n alueella oli kopo-ojaa yhteensä 7 900 m, toisin sanoen 213 m/ha. Jyrs1n0Jat Metsäojituksessa pystyluiskaista jyrsinojaa tehdään pääasiassa Kopo-ojaj yrsimellä. Tulos antaa jonkinlaisen kuvan erilaisten myyräeläinten esiintymisrunsaudesta sekä siitä kuinka tehokas myyränpyydystysväline kopo-oja on. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Kopo-jyrsintää tultaneen tulevaisuudessa yhä enemmän käyttämään metsäojitukseen eikä ojista näytä olevan riistalle vaaraa. Riistaa ei ojista löydetty, ei myöskään koko alueelta. He eivät olleet nähneet, eivätkä kuulleet miestensä nähneen metsäkanalintupoikueiden joutuneen kopoojiin
.. Kiinnostusta lisäsivät eräissä julkaisuissa esitetyt asiaa käsittelevät, ristiriitaiset kirjoit11kset. "' _,. Tavoitteena oli selvittää na"iden kuntoa ja holviutu111ista »piilot . t .• ;,!,;' 1t-· ... .' . . Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimusosaston toi1J1esta suoritettiin vii1J1e kesänä vanhojen salaojien kuntot11tki11ms. " ~•'•r. ' rfli 41. Tässä _yhteydessä tutkit11ukseen liittyen tehtiin samalla havaintoja metsäkanalintupoikueiden joutumisesta tällaisiin ;jrsinojiin. "'·.' • ·t /~\~f· 'I.,f '"\ . ojiksi». ' . Varsinaisten salaojien ohella oli tutkimuksessa m11kana Kopo-ojajyrsimellä kaivettuja pystyluiskaisia jyrsinojia. I j : : r ... #\ ~ l, i;./ ';, ~'
Kolme hirveä oli hukkunut. Sairaita hirviä oli samana talvena nähty muuallakin Pohjois-Suomessa, ja vasojen kuoleman selvittänee naarasvaltainen hirvien kaatotilasto edelliseltä syksyltä. Kahden muun hirven kohtalo on tarkemmin tuntematta. Alueella on esiintynyt normaa42 lia suurempaa hirvien ja porojen kuolleisuutta sekä »humaltuneita » metsäkanalintuja. Uutinen aiheutti riistantu tkimu ks en piirissä kieltämättä melkoisen yllätyksen. Suurta hankaluutta tuotti lisäksi se, että Poropudas ei kyennyt tutkimusta tehtäessä enää muistamaan kaikkien löytöpaikkojen ilmoittajia. Kun )'htäkkiä aivan kuin uutena asiana on opittu huoJJJaaJJJaan, että torjunta-aineilla on haitallisia sivuvaikutuksia, on oikopäätä oltu heti valmiita tuomitsemaan ne kaikki )'htä vaarallisiksi ja samalla vielä /annoksetkin on viety samaan »tuhomyrkkJ,jen» pelottavaan j oukkoon. Yleispiirteenä oli se, että asiaa selvittäviä omakohtaisia havaintoja oli tuskin nimeksikään. Ilmeisesti ainakin 5 mainituista kuolleina löydetyistä hirvistä oli ollut vasoja ja osa niistä oli kuollut jo ennen lannoitusten alkamista. Vaikutti siltä, kuin kaikki olisivat kuulleet asiasta tuttaviltaan. Alueella on !annosten levitystyö ollut niin huolimatonta, että !annoksia on ollut kasoittain saatavissa. TUTKIMUS Asiaa tutkimaan päätettiin tammikuussa 1970 asettaa toimikunta, johon valtion riistantutkimuslaitos, valtion eläinlääketieteellinen laitos, metsäntutkimuslaitos, metsähallitus ja lannoiteteollisuus nimesivät kukin yhden edustajan. paikallisen riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä. Ottaen huomioon alueen laaj uuden ei ole näyttöä epätavallisen suuresta hirvien kuolleisuudesta. Emätön vasahan tuskin selviytyy sellaisesta poikkeuksellisen pahasta lumi. Luonnonvaraisten eläinten tiedettiin olevan hyvin nirsoja ruokaansa valitessaan, sillä niillä lienee synnynnäinen kyky säilyttää ravitsemuksensa mahdollisimman sopivana. Olihan tiedossa, että lannoituksia voidaan käyttää riistan hoitamiseen. Metsähallitus ja lannoiteteollisuus maksoivat osan kustannuksista puuttumatta tutkimusohjelman suunnitteluun sen paremmin kuin tulosten tulkintaankaan. E räs hirvi kuoli jonkin aikaa sairastettuaan noin 10 kilometrin päässä lähimmältä lannoitusalueelta(kuva Suomen Luonto 1970, no 3, sivu 87). Valitettavasti tätä hirveä ei saatu aikanaan tutkittavaksi, sillä se kuoli jo ennen »lannoitekiistan » alkamista. 2. KUOLLEET HIRVET JA POROT Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Poropudas luov utti käytettäväksemme kartan, johon oli merkitty hirvenja poronraatojen löytöpaikat. Jos !annoksia on saatavana, luonnonvaraiset eläimet syövät niitä itselleen vaarallisia määriä. 3. Valitettavasti hän ei voinut opastaa tutkijoita löytöpaikoille, koska hän ei ollut yhdelläkään paikalla itse käynyt (Riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat ovat sivutoi misia eikä heillä ole käytettävänään matkustusmäärärahoja). Kaikkiaan yhdentoista talvikautena 1968-69 kuolleen hirven löytyminen alueelta voitiin varmistaa, mutta kaikista näistäkään ei saatu näytteitä tutkittavaksi . Pudasjärveltä tullut uutinen sisälsi ainakin seuraavat väitteet : 1. Monilla alueilla oli todettu riistaeläinten hakeutuvan lannoitettuihin metsiin ehkä juuri niiden tarjoaman paremman ravinnon houkuttelemina. Riistantutkimuksen edustajana toimikunnassa katsoin itse ed ustaneeni luonnonvaraisen eläim1ston etua riippumatta nusta »metsäpuuston kasvunlisäämisohjelmista », joita mielestäni harhaanjohtavasti kutsutaan »metsänparannusohjelmiksi ». Eräs tällainen piirre on taipumus epäkriittisiin )'leistyksiin ja suoranaiseen liioitteluun varsinkin n1aallikkokirjoittelijoiden teksteissä. Matti Helminen Jälki porua Pudasjärven hirvikuolemista ViiJJJeaikainen »saastekeskustelu» niin tarpeenvaatit11aa ja h)lödyllistä kuin se on yleisesti ottaen ollutkin on saanut eräitä epäterveitä 11111oti?Ja. Väitteiden todenperäisyyden selvittämiseksi haastateltiin lukuisia pudasjärveläisiä metsästäjiä 111111. Tutkimusten suunnittelu ja suoritus jäivät pääosalta toimikunnassa edustettujen tutkimuslaitosten suoritettavaksi. TODISTAMATTOMAT VÄITTEET Kun Pudasjärven hoitoalueella syksyllä 1969 epäiltiin siellä edellisen talven aikana huolimattomasti levitetyksi väitetyn suometsien PKlannoksen aiheuttaneen hirvien ja porojen kuolleisuutta, asia esitettiin valitettavan laajalti tiedotusvälineissä todistettuna havaintona. Ulkomailtakaan ei ollut saatu tietoja lannoitteiden aiheuttamasta myrkytysvaarasta
Varmaa on, että hirvet ovat havainneet säkit, sillä ne ovat useassa tapauksessa kulkeneet läheltä ohi. On täysin mahdollista, että työnjohto ja valvonta eivät ole olleet tarpeellisen tehokkaita ja että väärinkäytöksiäkin on voinut rajoitetusti esiintyä. Evon riistantutkimusasemalla yritettiin saada fasaaneja syömään rakeistettuja lannoitteita, kuten luonnonvaraisten lintujen on väitetty tekevän. Aikaisempien kokeiden perusteella tiedämmekin, että metsäkanalinnut valitsevat huolellisesti nielemänsä jauhinkivet kiinnittäen koon ohella huomiota myös kivilajiin. Sama koski 10 fasaaninpoikasta, jotka kasvatettiin häkissä, jonka pohjalle levitettiin viikon välein PK-lannosta kolme kertaa runsaammin kuin ohje edellyttää. Siksi lehmien salpietarimyrkytykset eivät osoita, että PK-lannos olisi käytännössä esimerkiksi hirville vaarallista. Sellaisia olosuhteita, joissa lannoittaminen aiheuttaisi luonnonvaraisille nisäkkäille tai linnuille vaaraa, emme ole löytäneet. Edes toistettu levitys ei aiheuttanut linnuille mitään näkyvää terveyden haittaa. TARHAKOKEET Tarhassa on PK-lannosta yritetty tarjota turhaan niin poroille kuin saksanhirvillekin. Fasaanit eivät syöneet !annoksia ainakaan itselleen vaarallisia määriä, vaikka niitä pidettiin välillä pari viikkoakin ilman jauhinkivien saantimahLannoitesäkkejä on jätetty avaamat/omina maastoon talvella, )~Iloin kuljettfs 111oottorikelkoilfa on helppoa. Kaiken lisäksi on pidä sitovasti osoitettuna, että Pudasjärvellä kuoli talvella 1968/69 enemmän hirviä kuin Pohjois-Suomessa kyseisenä talvena yleensä. Talvella 1970 havaintoja tehtiin eri puolilla maata kaikkiaan 12 paikassa, ja koetta on jatkettu tänä talvena Lopella, jossa hirviä on koetettu houkutella avatuille lannossäkeille nuolukiviäkin tarjolle asettaen mutta turhaan. Metsähallinnon palkkalistoilla ei esiinny väitettyjä ennätyspalkkoja eikä lannoitusalueilta enää löydetty levittämättä jääneitä säkkejä. Vapaaehtoisesti ne eivät ole suostuneet !annosta syömään. Urean syönti aiheutti kahdelle porolle lieviä »pahoinvointioireita» muutamaksi tunniksi. D 43. Maastohavainnot ja koetulokset osoittavat yhtäpitävästi, että luonnonvaraisilla eläimillä on huomattavasti suurempi kyky huolehtia itse ravintonsa tarkoituksenmukaisuudesta kuin kotieläimillä. LANNOITE EI KELPAA Sitä paitsi on ilmeisesti täysin \·hdentekevää eläinten kannalta, ~nko alueella ollut !annoksia kasapäissä vai ei! Ainakaan koesäkeillämme maastossa eivät hirvet sen paremmin kuin muutkaan eläimet ole käyneet !annosta ahmimassa. LANNOITESÄKIT Toisen väitteen todenperäisyyden osoittaminen oli samaten erittäin hankalaa. Toisessa kokeessa häkkien pohjalle levitettiin jopa kymmenkertaisesti lannoitusohjeet ylittävä määrä PK-lannosta, ureaa ja oulunsalpietaria. dollisuutta. Lannoittamisesta voi olla hjlijtyäkin riistaeläimilfe. Meltauksen riistantutkimusasemalla eivät koeporot suostuneet syömään edes jäkälään sekoitettua PK-lannosta. Pudasjärveläisiä metsätyömiehiä haastateltuani minun on kuitenkin vaikeata uskoa, että heidän rehellisyytensä työasioissa olisi niin kyseenalainen, että annettujen ohjeiden noudattamatta jättäminen ja palkannosto vilpillisin perustein olisi ollut yleistä, kuten on väitetty. Vain kaksi henkilöä on kertonut itse nähneensä muutaman auki viilletyn säkin, jotka olivat jääneet levittämättä. Jänikset ovat PKlannokseen jopa koskeneetkin. Kokeissa ilmeni, että porot söivät ehdottomasti mieluummin puhdasta jäkälää kuin lannoitteella »höystettyä». Lintujen kyky erottaa sora erilaisista lannoiteseoksista osoittautui erinomaiseksi. Sen sijaan porot söivät jäkälään sekoitettua ureaa ja oulunsalpietaria, mutta niitäkin vain kohtuulliset määrät. Porojen kuolleisuus hankalien lumiolojen vuoksi olikin suurta nimenomaan Koillismaan paliskuntien alueella sielläkin, missä metsiä ei ollut lannoitettu lähimaillakaan. Lannoitettm metsän mehevät paj11t ovat kelvanneet jänikselle. Erehdyksistä voidaan kuitenkin ottaa oppia, joten ollaanpa toiste tarkempia. Täysin asiallisiakin huomautuksen aiheita on luonnonvarojen hoidossa riittävästi, kunhan vain terve kriittisyys säil ytetään. talvesta kuin 1968/69. Kahdelle saksanhirvelle !annosta pidettiin tarjolla avoimessa kaukalossa jopa 10 viikon ajan aivan niiden ruokailupaikalla. Koetta on jatkettu yhdellä paikalla vielä tavella 1971. Kaikki muut kertojat perustivat tietonsa jonkun tuttavan kertomaan, joka tuttava taas »itse asiasta kuultuna» kertoi kuulleensa sen joltakin toiselta. L evitys on tehty keväällä. Ne kaksi metsätyömiestä, joiden väitetään vilpillisesti jättäneen !annokset levittämättä, olivat kumpikin lähteneet Ruotsiin. Nekään eivät erehtyneet jauhinkivien valinnassa. Koko »hirvikuolema» perustui käsitykseni mukaan sarjaan väärinkäsityksiä ja voimakkaaseen haluun mustata metsähallintoa
Joinakin vuodenaikoina myös säännöllisesti asutut pesät on todettu hetkellisesti tyhjiksi. . Vuonna 1965 Erkki Pulliainen arvioi Suomessa pesivän viitisentoista naaliparia. L)'h)'essii ajassa kanta 111etsästettii11 lähes ofeJJ1atto111iin niin Suo!llessa kuin 111uissakin pohjois111aissa. Sitten naalista tuli muotiturkis. Kilpisjärven ja Haltian välisessä maastossa on ainakin 9 vanhaa naalinpesää. Koska tiedot osittain perustuvat vain rajaja poromiesten sekä retkeilijäin yksittäisiin havaintoihin, ei ole varmuutta siitä, ovatko pesillä eri vuosina nähd l't naalit olleet eri ,·k. Suunnattomasta suoneniskusta naalikantamme ei ole toipunut tähän päivään mennessä, ja tuskin tilanne paranee tulevaisuudessa44 kaan. Lajia esiint_yi silloin säänniillisesti »alhaalla» metsä-Lapissakin, ja talvisin jotkut )'ksiliit ulottivat vaelluksena aina Keski-Suomeen saakka. Tämän kirjoittaja on viime vuosien aikana tarkkaillut muun luomakunnan ohessa naaleja Käsivarren suurtuntureilla, alueella, missä naali tiettävästi on runsaslukuisin Suomessa. 1Viinpä tu11!11reillam111e kir111aili vain aniharva )'ksilö", kun lajille Vtf0/111O 1940 myönnettiin lainsuoja. Vaikka täysikasvuisia naaleja nähdään joka vuosi, vieläpä yllättävän usein, ei kanta silti tunnu voimistuvan. Vuosina 1969 ja 1970 m yyrien ohella myös sopuleilla oli massa. Asko Kaik11salo Viimeistä edelliset naalimme Vielä tämän vuosisadan alkupäässä naali oli Suomessa varsin )'feinen. Näistä kuudessa on asuttu melko säännöllisesti vielä viime vuosina. Tällä hetkellä naaleja on pohjoisimmilla tuntureillamme, Utsjoella ja Enontekiössä juuri sen verran, että laji toistaiseksi hädintuskin säilynee. silöitä ja eri pesue1s11n kuuluvia. Naalin tärkeimmän ravinnon Suomessa muodostavat myy rät ja sopulit. Ruotsalaiset rauhoittivat naalinsa vuonna 19 2 8, norjalaiset seurasivat esimerkkiä kaksi vuotta VIJIÖ'hemmin, mutta suolllalaiset jahkailivat varmuuden vuoksi vielä 911m1enen vuotta. Lisääntymistä näyttää tapahtuvan vain silloin, kun ravintoa on runsaasti, toisin sanoen runsaina jyrsijävuosina. Toisaalta taas heti rajan takana Norjan puolella tiedetään muutamia pesiä, joista naalit suorittavat vierailuja Suomenkin tuntureille. Vuonna 1964 myyräkanta tuntureilla oli huipussaan, ja silloin naalit pesivät ainakin viidessä paikassa
K. Samaan aikaan Teuvo Suominen ja kirjoittaja kohtasivat toisella pesällä 8-päisen pesueen. 45. äiden kahden huipun välisinä vuosina jyrsijöitä oli suhteellisen niukasti, ja hiljaista oli mrös naalien pesillä. Olisi hauska kuulla, onko lukijoilla kenties omakohtaisia kokemuksia naalista. Otollisista lisääntymisjaksoista huolimatta naalikantamme ei tunnu kohentuvan. Osoitteena voi kajttää liiton toi111istoa. /os on, niin tämän ki1joittaja kuulisi niistä 111ielelladn. Vastaavasti eläimet voivat vaeltaa myös etelään. Oheisen ki1joituksen jo ollessa painossa ki1joittaja teki t11orei111t11at havainnot Kilpisjärven settdttlla. Pesä oli autio, ja vain arvailujen varaan jäi, miten naaliperheen oli kävnvt. D J.K. Vastaavasti 11111uallakin tilanne vaikutti entistä hieman valoisa111111alta. Törkeimmän tapauksen todistajaksi joutui T euvo Suominen syyskuussa 1969 edellämainitulla 8 poikasen pesällä: naalien pesäkummun kupeessa oli polteltu pikku nuotioita ilmeisenä tarkoituksena savustaa eläimet ulos asunnostaan. A. Kesällä 1969 eräällä pesällä hääri peräti 12 pikkunaalia. Molempina kesinä naalit tällöin lisääntyivät ainakin kolmessa, mahdollisesti neljässäkin pesassa. Varmasti melkoinen osa oli täysikasvuiseksi vartuttuaan vaeltanut Norjan puolelle. Melko runsaan retkeilijämäärän liikkuminen alueella saattaa jossakin määrin häiritä naalien elämää. Näin sopt1!iv110den jälkeen sitä saattaa esiintyä J!llättävissäkin paikoissa. Esimerkiksi talvella 1969-70 Kilpisjärven ja Haitin välisessä maastossa naalin jälkiä näkyi suunnilleen yhtä paljon kuin kahtena edellisenä talvena, vaikka alueelle oli vastikään svnt\·n yt yli 20 uutta yksilöä. Melkoisesti eläinten jälkiä ja kaksi ttutta talvipesää lo)t)'i aivan Kilpisjiirven lahitun!t1111asta, t11ntureilta, joilla naaleja ei ole naht_J, v11osik)1111111eneen. Kesällä 1970 Veikko Salkio ilmoitti naalin pitkästä aikaa majoittuneen Pallastunturille, siis varsin kauas »sisämaahan » puuttomilta pesimäalueiltaan. Naali on 111ielenkiintoinen ja hauska Tunturi-Lapin asukki, jonka soisi saav11ttavan entisen levinneis_y_)'tensä St10J11enkin Lapissa. Kevään kuluessa valkeni, että naalikanta sittenkin on hivenen kohentunut. H yvän ravintotilanteen ansiosta myös poikasmäärät ovat olleet tavallista suurempia. vuosi
Luonnonsuojelulliseen päätökseen tuolloin ei oltu kypsiä; eipä silloin liioin luonnonsuojelusta mitään tiedettykään. Pertti Salolainen Petojen puolesta Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan asia, joka valtiontaloudellisesti on vähäpätöinen, mutta joka periaatteellisena kysymyksenä on suuren luokan kysymys. Päinvastoin se tuo hänelle vastuun muista luoduista ja niiden säilymisestä. Ongelma oli siinä, kuinka saada metsästäjät kiinnostumaan suurpetojahdista, sillä syötävän ja turkisriistan pyynti tuotti toki enemmän tuloja kuin suurpetojahti. TAPPORAHAJARJES TELMA Kun tänä päivänä keskustellaan kiihkeään äänensävyyn siitä, onko Koillis-Lapin Saukuusikossa kaksi vai kolme ahmaa, on muistettava, että vielä viime vuosisadalla ahmat ja sudet olivat levinneet kautta koko Suomenniemen. Vuosittain tuhansia kotieläimiä joutui petojen tappamiksi, puhumattakaan poroista ja peuroista. Tuuli on nostanut humuskerroksen ja sen 46 alaisen hiekka-, hietaja hiesukerroksen ilmaan. Maa on pysyvästi autioitunut. Tämä tehtävä suurpedoilla on tänäkin päivänä myös ihmisen vaikutuksen alaisissa elinympäristöissä. 4. Oli siis luotava suurpetojahdista kilpailukykyinen muuhun metsästykseen nähden. runsastumiseen. 1971 k ok oomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen. Jos tekee tässä suhteessa myönteisen päätöksen, on HAN paljolti ratkaissut suhtautumisensa omaan kohtaloonsa eläinlajina maapallolla. Näiden eläinten lukumäärä laskettiin sadoissa ja tuhansissa, kun n yt parhaassa tapauksessa keskustellaan siitä, onko muutamalla kymmenellä eläinyksilöllä elinoikeus tässä maassa vai ei. Tuohon aikaan ihminen joutui ottamaan taloudellisessa mielessä kantaa suurpetojen olemassaoloon. Ei ole uutinen, vaan tosiasia, että jos Suomessa ei olisi ollut luonnon järjestelmän olennaisena osana suurpetoja, susia ja ahmoja, täällä palkineet peuralaumat olisivat tuhonneet oman elinympäristönsä, ja meillä ei olisi metsiä ja peltojarikkautenamme, kuten meillä nyt on. Petoina ja erikoisesti suurikokoisina petoina niiden tehtävänä on ollut säädellä kasvinsyöjänisäkkäiden kantoja, jotta ne eivät olisi liikaa runsastuneet ja runsastuessaan kuluttaneet laitumiaan loppuun ja sitä tietä kuolleet ravinnon puutteessa. Oli vielä koskematontakin luontoa Yllin kyllin olemassa.. On selvää, että tuhannet suurpetoyksilöt kilpailivat ihmisen kanssa poroista, peuroista, riistasta ja myös kotieläimistä. Tätä pidettiin silloin taloudellisesti edullisempana vaihtoehtona kuin korvausten maksamista yksityisille elinkeinonharjoittajille suurpetojen aiheuttamista kotieläinja porovahingoista. Maapallolta on lyödettävissä runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka suurten petoeläinten tappaminen sukupuuttoon on johtanut niiden saaliseläinten, peurojen, antilooppien jne. KJ1sy 111_Yksessä oli y ritys suden j a ah111an tapporahojen poista111iseksi toi111enp ide, j onka pitäisi olla itsestään selvä ny t, k un budjettiin on varattu riittävän suuri määräraha petovahinkoj m korvaamiseksi. Näin ryhdyttiin maksamaan yhteiskunnan varoista tapporahoja suurpetojen metsästäjille. Se, että ihminen poikkeaa muista eläimistä ajattelukykynsä puolestä, ei tee hänestä etuoikeutettua ryhmää muihin nähden. Päätös oli suurOheisen pubeenv11oron p etojen puolesta piti eduskunnassa 2. Lisäksi on aina otettava huomioon, että sudet ja ahmat kohdistavat hyökkäyksensä sairaisiin ja muutoin heikkokuntoisiin saaliseläimiin suorittaen siten arvokasta luonnon valintaa. petojen kannalta kohtalokas. PETOJEN TEHTAVA Susi ja ahma kuuluvat olennaisena osana luonnon järjestelmään. Siitä huolimatta porotalous eli tuolloin kukoistuskauttaan nykyiseen verrattuna. On kysymys siitä, onko ihmisellä moraalinen oikeus hävittää mitään eläinlajia maapallolta ja omalta vaikutusalueeltaan sukupuuttoon. Nämä runsastuneet kasvinsyöjänisäkäskannat ovat syöneet laitumensa loppuun. Kasvipeitteen tultua näin hävitetyksi on eroosio, kulutus, päässyt vauhtiin. Jotta valtion tapporahojen poistaminen sudelta ja ahmalta voitaisiin nähdä oikeassa valossa, on syytä luoda lyhyt katsaus näiden tapporahojen historiaan
Luonnonsuojelijoille on kunniaksi luettava heidän suhtautumisensa tähän kysymykseen. Ahman levinneisyys puolestaan on supistunut pohj oisimpaan Eurooppaan eteläisimpien yksilöiden asuessa Puolassa ja Vaiko-Venäjällä. PETOTILANNE NYT Sutta esiintyy E uroopassa enaa Neuvostoliiton ohella pieninä kantoina ltalian, Espanjan ja Balkanin vuoristossa, sekä Puolassa, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa ja täällä Pohjolassa. Sudet hävitettiin suuresta osasta Länsi-Eurooppaa ja Pohj ois-Amerikkaa 1 yhyessä ajassa sukupuuttoon. Niin Pohj ois-Amerikassa kuin Neuvostoliitossakin susia on tehokkaasti pyydystetty lentokoneilla, helikoptereilla ja moottorikelkoilla automaattiaseiden tulivoiman turvin. O n pyrittv lövtimään ratkaisu, joka turvaa sekä elinkeinon harj oituksen että viimeiset suurpetoyksilöt. PE TOJ EN SUOJELU On selvää, että tämä suurpetoteurastus on herättänyt myös vastareaktion ei ainoastaan varsinaisissa luonnonsuojelulle vihkiytyneissä piireissä, vaan laajemmaltikin yhteiskunnassa. Näin kannustettu suurpetojahti tuotti pian tuloksia. Kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö WORLD WILDLIFE FUND ja kansalliset luonnonsuojelujärjestöt ovat systemaattisesti ajaneet sitä linjaa, että susien, ahmojen ja muiden suurpetojen aiheuttamat kotieläinja porovahingot tulee korvata vahingonkärsineille yhteiskunnan varoista täysimääräisinä. Kehitys oli samanlainen myös muissa maissa pohjoisella pallonpuoliskolla siellä, missä suurpetoja, erikoisesti susia, esiintyi. Kannat ovat siellä voimakkaasti vähentyneet. Näin kävi monin paikoin myös ahmoille ja siinä samalla myös muille suurpedoille. Näin on aktiivisesti p yritty ottamaan käyttöön se toinen vaihtoehto, joka oli tarjolla silloin, kun valtion tapporahoja ryhdyttiin maksamaan. PETO VAHINKO JE NYKYINEN KORVAUS Suomessa Suomen luonnonsuojeluliitto jatkuvalla painostuksella 47. Nämä pedothan ovat koko kansan omaisuutta. Pohjois-Amerikassa sutta tavataan enää Yhdysvaltain eräissä pohjoisissa valtioissa, Alaskassa ja paikoin Kanadaa
Liian su uret talvitokat ovat kuluttaneet jäkälälaitumet vähiin. äin on kävtännön toimenpiteillä osoitettu, että porotalouden ongelmat ovat suuressa mittakaavassa muualla kuin muutamassa sudessa ja ahmassa. On kuitenkin tu nnustettava vallitsevat olosuhteet ja pyrittävä todellisten ongelmien korjaamiseen, eikä itseään pettäen ole aina s\·ytettävä suurpetoja. Tämän paliskunnan alueella on nokisavotan aikaan ja sen jälkeen hakattu metsiä varsin paljon. Tehtävää ratkaisua on helpottanut se, että pohjoisessa paliskunnat ovat kaksinkertaistaneet omia tapporahojaan. Luonnonsuojeluväen ja koko kansan katseet kohdistuvat eduskuntaan. V ASTUU PETO JE TULEVAISUUDESTA ON E D USKUNNALLA Rehellis yyden nimessä on todettava, että Kemin-Sompion palisku nnan alueella asiat eivät koskaan ole olleet niin huonosti kuin Sallan pohjoisen paliskunnan alueella, jossa juuri tuo Tuntsan palo riehui yli kymmenen vuotta sitten . POROT JA PEDOT Väitteet siitä, että Koillis-Lapin tai muun poronhoitoalueen elinkeinoelämä olisi uhattuna, jos siellä palkii porojen ohella muutama suurpeto, on kaikkea todenperäisyyttä vailla. Ajatelkaapa lajin lisääntymistä, jos esimerkiksi viisi peräkkäistä yksilöä on uroksia. Petojen puolesta ja asiallisella informaatiolla ajoi kuluvan vuoden valtion menoarvioon aikaisempaan nähden kolminkertaisen määrärahan jopa arviomäärärahana petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen. Kuluneena talvena ensimmäiset nälkään menehtyneet porot tavattiin jo helmikuun aikana huolimatta siitä, että lumiolosuhteet eivät ole vieläkään kovin pahoiksi muodostuneet. Vuosittain on kuitenkin vähintään muuttovoiton suuruinen maara ahmoja tullut tapetuksi. Kotieläinvahingothan on jo aikaisemmin korvattu täysimääräisinä valtion varoista. Kiihtmeet mielet ovat näin ollen varsin hyvin ymmärrettävissä. Ehtona korvausmäärärahojen korottamiselle on pidetty sitä, että samalla tapporahoista luovutaan. Surkeimpina keväinä on tuhansia poroja kuollut nälkään Sallassa, kun suurpetojen tilille on pahimpinakin vuosina voitu lukea pari sataa poroa. Koillis-Lapin poronhoitoelinkeino eli kukoistuskauttaan aikana, jolloin siellä oli nykyiseen nähden moninkertainen maara suurpetoja. Käydyn suurpetokeskustelun aikana näiden eläinten vihaajat ovat mobilisoineet kaikki voimavaransa näiden petojen saalistukseen. Omaaloitteisesti on vähennettr sallittujen lukuporojen määrää 14 000 :sta 10 000 rksilöön. Lähin sussu on useiden satojen kilometrien päässä suunnassa, jota ei voine arvata, saati sitten tietää. Tässä porotalouden kehittämistoimi nnassa tulee yhteiskunnan ol la aktiivisesti mukana. Ahmalta ja sudelta tulee poistaa valtion tapporaha. Ahmoja olemme viime vuosina saaneet jonkin verran euvostoliiton puolelta. Susia on saatu yksi hengiltä Uuku niemellä ja Koillis-Lapissa muutamia ahmoja. Näin on meneteltv kaikkialla muualla sivistyneissä maissa. Maamme sudet ovat sijoittautuneet pitkin itärajaa helminauhaksi, jossa helmet ovat 50100 km välein. Samanaikaisesti tällä alueella tutkitaan lannoituksen kä yttömahdollisuu ksia jäkälikköjen ja metsälauhan laadun parantamiseksi ja kasvun kiihdyttämiseksi. Niinpä Sallassa maksetaan palkisen taholta sudesta 1 000 markan tapporahaa. Kemin-Sompion paliskunta, joka on eräs parhaiten hoidettuja paliskuntia, on ymmärtän vt synt\·neen tilanteen . Jokavuotiset porojen menehtn11iset tuskin ilahduttavat kenenkään mieltä. Sellaisina kevättalvina kuin vuonna 1970, jolloin hanki kantoi hyvin ahmaa ja sen liikkuvuus oli erinomainen, varsin laajan alueen ahmat ovat 48 olleet suuren metsästäjäjoukon armoilla. On tajuttu, että mitä hyväkuntoisemmat ja suurikokoisemmat ovat porot, sen paremmin ne pystyvät puolustautumaan petojen h yökkäyksiä vastaan , sen paremmin ne pystyvät kaivamaan vaikeissa lumiolosuhteissa, ja sen paremmin ne pystyvät keräämään puista !uppoa ravinnokseen. Metsien hakkuut ja Tuntsan palo v uonna 1960, jolloin tuhoutui 26 000 hehtaarin alueella 17 000 hehtaaria metsiä kokonaan, ovat edesauttaneet jäkälikköjen tuhoutumista. Asiat tulee nähdä oikeissa mittasuhteissa. Tällä hetkellä poronhoitoelinkeino on tuolla alueella kiinni laitumista. Samalla on nuorien porojen teurastusten suhteellista määrää lisätty, jolloin on p~·ritty suurimpaan mahdolliseen lihantuottoon. Maassamme on tällä hetkellä vajaat kaksik ymmentä sutta ja viitisenkymmentä ahmaa. Se on vähintä, mitä voidaan tehdä näiden luonnon eläi nten elämän turvaamiseksi.
Erkki Pulliainen Petoja vastaan Aänin 12245 Suomen tasavallan eduskunta on katsonut oikeaksi säilyttää suden j a ahman tapporahan ( 500 markkaa) poronhoitoalueen itäraj aan rajoittuvissa kunnissa eli j uuri silld alueella, missä näitä eläimiä vielä j onkin verran esiintyy . Luonnonsuojelijat eivät ole saaneet käytännössä mitään. KANSA E D USTAJIE KÄSITYKSIÄ PEDOIST A Petokeskustelun aikana eduskunnassa kuultiin kaikenlaista. Hallitus antoi tätä koskevan lakiesityksen eduskunnalle. Erämaa hiljenee. Kelkalla ajetaan ahma kiinni. Päämäärä oli yhteinen. Sitä ei eduskunta hyväksynyt. Petoja vastaan tekivät kepun Pekka Vilmi ja kokoomuksen Jouni M ykkänen kaiken, mitä tehtävissä oli. 0. Näiden edustajien mukaan pedot lopettavat koko poronhoitoelinkeinon. Kaira oli polanteita täynnä ristiin rastiin. Hetkeä aikaisemmin oli eduskuntaa valistettu siitä, että itäisestä naapurivaltiosta tulee petoja Suomeen solkenaan. Ahma ei pitkään p yristell yt. Kommunistien AnnaLiisa Jokinen ilmoitti, että kulttuuri alkaa siitä, kun pedot loppuvat. Muutama lausuma on jäänyt erikoisesti mieleen. Käyty petokeskustelu osoitti, että edistyksellisyyden rajat eivät eduskunnassa noudattele lainkaan puoluerajoja. Kaikki kynnelle kykenevät olivat käyneet taistoon. Näidenkin maiden parlamentit ovat toki olleet paljon edistyksellisempiä petoasioissa kuin Suomen kansanedustuslaitos. Hinnat ovat pörssissä nousseet, kun nahoissa ei ole reikiä. Mäkinen tekivät petojen puolesta sen, mitä tehtävissä oli. Se/väkielelle käå'nnettynä tämä merkitsee sitä, että St1si j a ahma tulee valtion tuen turvin hävittää St1k11puuttoo11 Suomesta. Vastaavasti valtion olisi pitänyt luopua suden ja ahman tapporahoista. Huhuttiinpa uudesta pyyntimenetelmästäkin. Päätelmät jääköön lukijan tehtäväksi. Eduskunnassa käyty petosota jää historiaan Suomen kansan pimeänä hetkenä. P yssykin on näin säästynyt muuhun käyttöön. Jokinen. Ruotsalaisten Per Stenbäck oli jyrkästi toista mieltä kulttuurin ja petojen välisestä suhteesta kuin A.-L. e kun repivät rintojakin! Smp :n edustaja Volotinen lupasi tappaa kaikki sudet riippumatta siitä, mitä on asiasta laissa lausuttu. Kaikki pedot oli tapettava hintaan mihin hyvänsä. Muun muassa Luonnonsuojeluliiton aloitteesta petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen tarkoitettua määrärahaa korotettiin aikaisemmasta 54 000 markasta 160 000 markkaan. Samalla tämä määräraha merkittiin budjettiin arviomäärärahana. Moottorikelkan edessä on rautapuskuri. Kokoomuksen Salme Katajavuori kauhisteli petojen raakuuksia. D 49. Vauhdilla ahman päälle, jolloin ahmalta niskat taittuu, kun kelkka takaraivoon kolahtaa. Miehet toimivat kairassa, kun edustajat toimivat eduskunnassa. Kuulemma viimeistään toisella yrittämällä kuolee peto. Moottorikelkat soivat erämaan lauluaan yötä päivää. Meillä on tapana puhua alikehittyneistä tai kehitysmaista, kun keskustelun kohteena ovat esimerkiksi Itä-Afrikan valtiot. Nuo 45 koostuivat niin oikeistosta kuin vasemmistostakin keskustapuolueen tosin jäädessä edistyksellisten rivien ulkopuolelle. Suomen kansa on puhunut. Tuloksia tuli. Kokoomuksen Pertti Salolainen ja SDP:n V. TOINENKIN PETOSOT A KÄYTIIN Samanaikaisesti eduskunnan petosodan kanssa kä ytiin Savukosken kairassa toinen petosota
Siten liian monimutkaisen koneiston tai ihmisen valmistaman laitteen särkyminen voi vaikuttaa. E sitelmän aihe oli »Populaatiot ja biosfääri». Lasin tavoin se päästää lävitseen näkyvän valon, mutta vangitsee lämpösäteil yksi muuttuneen auringonvalon sisäpuolelleen aivan kuin kasvihuoneen lasikatto. H APPI Tiedämme kaikki, että ilmakehän vapaa happi on elämälle välttämätöntä; sen on kuitenkin uudistuttava säännöllisesti, jotta se pystyisi ylläpitämään elämää. Polttoaineista johtuvan suunnattoman hiilidioksidilisäyksen pohjalta hiilidioksidin kerääntyminen ilmakehään on viime vuosien aikana kohonnut 6 prosenttia on laskettu (ja laskijana on ollut niinkin arvovaltainen elin kuin Yhdysvaltain presidentin neuvoa-antava komitea), että vuoteen 2000 mennessä maan pinnalle vangittu ylimääräinen lämpö voisi alkaa sulattaa E telänapamantereen ja Grönlannin napajäätiköitä, mikä kohottaisi merenpinnan tasoa niinkin paljon kuin 3 metriä vuodessa tai ehkä 150 metriä kolmessa vuodessa. 2. Huomattavasti ikävämpiä alueellisen saastumisen muotoja ovat ihmisen aikaansaamat sumu ja savusumu, jotka lisäävät vakavien hengityssairauksien esiintymistä ja niiden kuolettavuutta, sekä huomattavasti myrkyllisempi lyij y, jota autot ovat syytäneet ilmakehään aina vuodesta 1923 lähtien. 3. Boeing 707 polttaa jokaisen Atlantin yli50 tyksensä aikana noin 35 tonnia happea, ja maapallon ilmakehässä on kerrallaan noin 3 500 suihkukonetta. Kuitenkin ilmakehässä esiintyy vapaata happea ainoastaan sen vuoksi, että viherkasvien hapentuotannon ja hapettumisprosessin esimerkiksi hiilidioksidin kehittymisen välillä on vain yhden kymmenestuhannesosan ero jota hienoista eroa on helppo järk yttää katastrofaalisin seuraamuksin. HIILIDIOKSIDI Tämä kaasu on elämän jatkumisen kannalta täysin välttämätön, vaikkakin sitä esiintyy ilmakehässä vain pieniä määriä. LIIAN MONIMUTKAINEN YHTEISKUNT AKONEISTO VOI SÄRKYÄ Tämä, samoin kuin ylikansoituksen psykologiset ja aggressioita herättävät vaikutuksetkin, pääsee toteutumaan ainoastaan ihmisen suhteen: näitä kahta aspektia käsitellään sen vuoksi yhdessä, sillä ne voivat täysin samankaltaisesti vahingoittaa ihmiskuntaa ja biosfääriä johtaessaan mahdollisesti ydinsotaan. Kasvimyrkkyjen harkitsematon käytt;ö voisi olla seuraamuksiltaan viel~kin tuhoisampi . Nicholas Polunin Ihmislajin itsemurha Tämä artikkeli on loppuosa esitel111ästä, jonka professori Nicholas Polunin piti viime kesän ]J,väskylän kulttuuripäivillä 6. Emme tiedä, millaisia vaikutuksia DDT :n tapaisilla h yönteismyrk yillä on viime kädessä maakasvien elintoimintoihin, mutta tiedämme, että ne vähentävät ratkaisevasti joidenkin meressä esiintyvien planktonisten kasvien yhteytysnopeutta ja siten myös hapentuotantoa niinkin laimeina liuoksina kuin 1 : 100 000 000 tai vieläkin laimeampina. 7. 4. Tämä tapahtuu melkein yksinomaan lehtivihreää sisältävien kasvien välityksellä ennen kaikkea merissä olevien mikros kooppisten planktonkasvien avulla. E lohopea ja kadmium ovat muita metallisaasteita, jotka voivat vielä vaikuttaa muihin elonkehän eli biosfäärin asukkaisiin yhtä epäedullisesti kuin ihmiseenkin. Tässä yhteydessä meillä on ehkä jälleen kerran onnea, sillä fotosynteesin nopeus pyrkii nousemaan hiilidioksidin lisääntymisen myötä vaikka vakava tasapainottomuusasema olisi tässäkin suhteessa kohtalokas. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat tavat, joilla ·ihminen muuttaa suorasti tai epäsuorasti, v uodesta ja vuosisadasta toiseen ilmakehän happipitoisuutta. Se voisi myös aiheuttaa muita ratkaisevia muutoksia, mukaanlu kien kasvija viljalajien levinneisyysalueiden muutoksia. Tässä julkaistussa osassa esitelmö'itsijä kosketteli kahtatoista seikkaa, joihin sisältyJ' uhka maapallonlaajuisesta tuhosta, ekokatastrofista. PÖLY J A MYRKYT Vaikka hiukkasista ja erityisesti savusta ja pölystä johtuva ilman saastuminen rajoittaa auringonsäteiden tunkeutumista maahan saakka ja tasapainottaa siten hiilidioksidin aiheuttamaa »kasvihuoneilmiötä », näyttää täysin mahdolliselta, että se tekee ajan mittaan huomattavasti enemmänkin kuin tämän että se ei enää tyyd y pelkästaan synkistämään elämäämme, vaan pyrkii hidastamaan myös kasvien fo tosynteesiä. 1970. Lisäksi jokseenkin kaikkien merieläinten elämä riippuu näiden planktonlevien käyttämisestä ruokana. 1. N iinpä kaupungeissa, joissa tapahtuu jatkuvasti palamista ja polttamista, ilman happipitoisuus on pysyvästi noin 6 prosenttia ympäröivää maaseutua alhaisempi
Voisi luulla, että katsoja tämän nä)'n edessä suhtautuisi vähätellen Maahan. kin kaupungin keskustassa s11a1tsevalle kerholleni. 74) . E ntä miten ylikansoitus Sl. Mutta päin vastoin, me kaikki, joilla on ollt1t tilaisuus tällaiseen silmäykseen, olemme päätyneet aivan toisenlaiseen vaka11111ukseen. haitallisesti koko biosfääriin aivan samoin kuin Pohj ois-Amerikan koillisosassa vuonna 1963 tapahtunut suuri voimakatko vaikutti haitallisesti amerikkalaisten tek»On ainutlaatuinen elämys seisoa kmm pinnalla ja katsoa taivaalla olevaa Maata. s. Satuin tämän voimakatkon aikana olemaan juuri matkalla Torontosta aivan ew Yorsaarta, jolla ihmisen on mahdollista asua. Mutta s11ojel11a ei tarvita niinkäiin ulkoapäin uhkaavan vaaran torjumiseksi tai globaalisen katastrofin välttämiseksi, vaan maapalloa on suojeltava sen omilta asukkailta.» ( Astronautti Neil Armstrong Maaillllan L11onnonsuojel11n Säätion toisessa kongressissa Lontoossa, vrt. Ihmisten mielenrauhan ja tasapainon sekasorto olisi tuskin voinut olla silloista su urempi. Meille kaikille se on merkinn)'t keidasta tai saarta, ehdottomasti ainoata nosfääriin ja asukkaiden sitä kohtaan tuntemaan synnynnäiseenluottamukseen. Koskaan emme ole voimallisemmin tunteneet, että tämän asuinpaikan suojeleminen ja pelastaminen on välttämätöntä. Se on usko111atto111an kaunis, m11tta sa111alla hyvin kaukana ja h)lvin pieni
8. Tässä yhteydessä saanemme lainata professori Barry Commoneria ja todeta, että ydinh yökkä yksestä selviytymiseen ei riitä pelkästään se, että maatalous palaa sellaiseen kuntoon että se p ystyy elättämään ihmistä, vaan että biosfääri jää sellaiseen kuntoon, että se pystyy ylläpitämään maataloutta. 9. Esimerkkeihin kuuluu useita sellaisia, joita olen jo käsitellyt, sekä muutamia, kuten tuholaismyrkkyjen ja kemikaalien väärinkäyttö, joihin palaan myöhemmin; lisänä 52 tulevat vielä liiallinen säteily, ja ihme kyllä, asbesti, kertomus joka havainnollistaa ihmisen haluttomuutta ajoissa taistella uhkaavia vaaroja vastaan. RADIOAKTIIVISUUS Viimeaikaiset tutkimukset ovat poistaneet rauhanaikaisten radioaktiivisten aineiden ympäristöä saastuttavia ominaisuuksia koskevat epäluuloni täydellisesti, koska annokset ovat hyvin pieniä verrattuna luonnolliseen taustasäteilyyn. Tämä on ns. 6. Yksi kymmenen megatonnin pommi polttaisi suunnilleen 10 000 neliömailia eli 25 000 neliökilometriä kasvillisuutta. SAASTUMINEN Tästä on olemassa liian monia muotoja ja asteita, jotta pystyisimme käsittelemään niitä tässä yhteydessä, vaikka joitakin olen jo maininnutkin ja muutamia muita tulee vielä esiin. Ölj yjalosteista valmistetut ja viemäriin kaadetut pesuaineet häiritsevät myös voimakkaasti vesistöjen ekosysteemejä paikallisesti. N yt on jo tu nnustettu, että asbestikuidut muodostavat vakavan saastetekijän, sillä ne eivät aiheuta ainoastaan vakavaa asbestosis-tautia, vaan myös keuhkos yöpää ja todennäköisesti aiheuttavat muitakin hankaluuksia eläimille ja ihmiselle. ELIÖID EN ASUINPAIKKOJ EN TUHOUTUMI EN Tämä on varsin perustellusti luonnonsuojelumiehen klassinen painajainen. 5. J onkun biotoopin tuhoutuminen voi merkitä jonkun ainutlaatuisen kasvitai eläinlajin katoamista ja niin muodoin jonkun korvaamattoman geenikannan häviämistä. Niiden vaikutukset biosfääriin voisivat olla katastrofaalisia varsinkin jos ne toisiinsa liittyvinä tuhoaisivat valtaosan ihmiskunnasta ja sen sosiaalisesta rakenteesta tällaisena aikana, jolloin ihminen on aiheuttanut maailman eliömaantieteellisen ja ekologisen tasapainottomuustilanteen. 7. Lisäksi epätoivoinen ruoan ja henkilökohtaisen turvallisuuden etsintä vaikuttaisivat todennäköisesti varsin haitallisesti ympäristönsuojelunäkökohtiin. eutrofikaatio eli rehevöityminen, voimakas vesien lannoitus, josta haitalliset kasvit hö ytyvät, kun taas muut eliöt, mm. N ykyisin kuitenkin onneksi siirrytään hajaantuvampiin muotoihin. RAVINTEET J A PESUAINEET Pääasiassa kemialliset pesuaineet yhdessä viemärija teollisuusjätevesien kanssa ovat täyttäneet lukuisat suolattomat vedet niin täyteen fosfaatteja ja nitraatteja, että niistä on tullut kä ytännöllisesti katsoen viemäreitä. Vaikka ne ovat vesivarantoihin sopimattomia, niiden valtavaa vaikutusta luontoon ei p ystytty ymmärtämään etukäteen. Suurisuuntaiseen patoamiseen liittyneinä se voi suuresti lisätä skistosomiasiksen ja bilhartsian kaltaisten loissairau ksien esiintymistiheyttä, niin kuin Egyptissä on äskettäin käynyt. kalat kuolevat, niin kui n on tapahtunut Eriejärvessä ja suuressa osassa Michigan-järveä, joita n ykyisin pidetään yleisesti »kuolleina » järvinä. Vaikka kasvavat roskaläjät, ruostuneet autot, kuvottavia jätteitä kuljettavat joet sekä ajelehtivan moskan ja ölj yn peittämät rannat lisäävät kukin osaltaan joukkopahoinvoinnin tunnettamme, yleisesti ottaen juuri useimmat huomaamattomat mutta kasautuvat saastumisen muodot ovat niitä, joita meidän tulisi eniten pelätä. J os tämä koskee ihmisen kannalta h yödyllisiä kasvitai eläinlajeja tai pelkästään rotujakin ja kuka pystyy sanomaan mikä laji. Lisäksi näin saattaisi tapahtua kaikissa kasvija eläinmuodoissa ylimmästä alimpaan. Toisin kuin saippuavalmisteet, jotka hajaantuvat mikroorganismien vaikutuksesta, pesuaineet ovat valtaosaltaan biologisesti hajaantumattomia. NÄLÄNHÄTÄ JA KULKUTAUDIT Näistä riittää hyvin, kun tyydymme toistamaan, että näytämme tällä hetkellä olevan suhteellisen hyvässä turvassa, mutta että meidän kannattaa aina olla varuillamme. On epävarmaa, p ystyisikö yksikään paikallinen populaatio selviytymään ennalleen, mutta täysin varmaa on, että räjähd ys synnyttäisi kaikenlaisia epämuodostumia ja mutaatioita jälkeläisissä. Ihmislajin itsemurha sitten vaikuttaisi johonkin ydinaseita hallitsevaan psykopaattiseen tai agressiiviseen ryhmään . Radioaktiivisen jätteen hävittäminen on kuitenkin osoittautunut jo merkittäväksi ongelmaksi, eikä kukaan voi epäillä ydinsodan biologisia vaikutuksia. O n laskettu, että 120 miljoonan ihmisen, eli Yhdysvaltain as ujaimiston 60 prosentin tappamiseen vaadittaisiin 500 teollisuuskeskuksiin pudotettua kymmenen megatonnin pommia ja kuitenkin Yhdysvallat on jo vuosia sitten saavuttanut tämän pommimäärän nelinkertaisesti
Eräässä eteläamerikkalaisessa kaupungissa malariasääskien hävittämiseksi suihkutettu DDT tappoi suurimman osan seudun kissoista; kissojen kuolemaa seurasi erään pilkkukuumetta kantavan jyrsijälahkon invaasio, joka tappoi satoja ihmisiä ennen kuin paikalle saatiin lisää kissoja. Lisäksi meidän tulisi muistaa, että Krakataun purkauksen aiheuttama pöly kiersi maapallon käytännöllisesti katsoen kahteen kertaan. Paljon tuhoisampaa on metsien peittäminen rakennuksilla, asfaltilla tai sementillä samoin kuin kasvija vesakkomyrkkyjen laajalle levinnyt käyttö, jolla voi lisäksi olla tuhoisia jälkija siv useuraamuksia. 10. Aivan samaan tuhoutuvat vesistöjen ekojärjestelmät sekä hyvät kalastusmahdollisuudet. Muutamat näistä mahdollisuuksista mukaanlukien monet sellaiset, jotka epäilemättä vielä joskus esiintyvätkin melkein ylittävät ihmisen käsityskyvyn ; monet pahimmat juontavat juurensa heikoissa ekosysteemeissä tapahtuneista »viattomista» muutoksista, systeemeissä, jotka eivät siedä voimakkaita muutoksia missään komponenteissaan, olipa sitten kyse elollisista tai elottomista, maanpäällisistä tai maanalaisista komponenteista. Täten jopa aivan vähäisetkin häiriöt voivat 53. matoja syövissä rastaissa ja edelleen petoja haaskalinnuissa katastrofaalisin seurauksin, kuten kaikki nykyisin tiedämme. On osuvasti todettu, että mikä hyvänsä mikä vähentää biologisen järjestelmän monimutkaisuutta, tekee sen paljon epävakaammaksi ja siten myös palj on alttiimmaksi huomattaville vaihteluille, jotka voivat olla sen säilymisen kannalta kohtalokkaita. 12. BIOSFÄÄRIN YKSEYS On kulunut jo melkein neljännesvuosisata siitä kun jalomielinen ja kaukonäköinen Sam-setämme lainasi minulle Yhdysvaltain ilmavoimien hahmossa B-29 »superlinnoitus » -lentokoneen ja sen miehistön, jonka sain varustaa mieleni mukaan tutkiakseni maantieteellisen pohjoisnavan yläpuolella olevan ilmakehän sisältöä jatkaakseni Kanadan ilmavoimien myötävaikutuksella magneettisen pohjoisnavan yläpuolella ja ympärillä suorittamiani samankaltaisia tutkimuksia. 11. T oisaalta vesi on kaiken elämän kannalta välttämätöntä, ja sen paikallinen puuttuminen tai pitkäaikainen vajaus voi pilata kaiken. Viime aikoina en ole juuri p ystyn yt ajattelemaan minkään maan tai edes maanosan ekologiaa harkitsematta samalla sen globaalisia yhteyksiä ja seuraamuksia. MUUT K ATASTROFIT Tässä yhteydessä ajatellaan kaikenlaisia ei-toivottuja mahdollisuuksia, kuten maanalaisten ydinräjähdysten laukaisemia maanjäristyksiä ja erilaisten saasteiden aiheuttamia ilmastonmuutoksia. Lisäksi emme saa unohtaa miesten ja naisten vapaa-ajanviettoon ja huvitteluun liittyviä vaatimuksia, jotka ymmärrettävistä syistä p yrkivät lisääntymään elintason kohoamisen myötä. Tämän tuhoutuminen on todennäköisesti kaikkein pahin vaara ja uhka suoritettiinpa tämä kasvillisuuden tuhoaminen miten hyvänsä. Ne taas keräävät tämän hyönteismyrkyn (tavallisimmin DDT :n) ruumiinrasvoihinsa, joissa m yrkky ei juuri hajaannu. tulee ajan mittaan osoittautumaan välttämättömäksi siinä tapauksessa olemme menettäneet paljon enemmän kuin biologisen moninaisuuden, jota meidän pitäisi juuri p yrkiä kaikin voimin suojelemaan maapallollamme (lainatakseni Sir Otto Frankelin kirjoitusta Bio!ogicaf Conservation -julkaisussa). Lisääntynyt suolapitoisuus sekä liian pitkään jatkuva keinokastelu ovat nekin kuivien alueiden vitsauksia. Löytäessäni korkeimmilta leveysasteilta varsinkin kesäaikaan runsaasti elinkelpoisia itiöitä ja bakteereita, jotka olivat usein matkustaneet ilmamassojen mukana satojen ja jopa tuhansien kilometrien päähän, tulin vakuuttuneeksi siitä, että biosfääri on monessa suhteessa ykseys. TUHOLAISMYRKYT Lopulta olemme tulleet kysymykseen, joka voi hyvinkin olla luonteeltaan kaikkein tilapäisin tiettyihin tuholaismyrkkyihin, joiden salakavalista mutta tuhoisista sivuvaikutuksista on viimeinkin ryhdytty keskustelemaan niin paljon, ettei minun tässä yhteydessä tarvitse muuta kuin viitata niihin saadakseni »tusinani » täyteen. Usein pitkien aikakausien ja biologisen »yrityksen ja erehdyksen » lain välityksellä saavutettu tasapaino häiriintyy ja sisäiset häiriötekijät tai uudet tunkeilijat aloittavat ikuisen olemassaolon taistelun uudelleen. Biosfääriä, eliöyhteisöä ja sen ympäristötukia, hallitsee biosfäärin lukuisten osien välinen yhteysverkko jonka kokonaisuudesta muodostuu yleensä jotakin kokonaan muuta kuin osien summa. Muistakaamme vain se, että asuinyhteisömme on sellainen, että ruiskuttaessamme jotain kloorattua hiilivetyä torjuaksemme jotain vähäistä vaivaa, tätä hajoamatonta ainetta sisältävät lehdet putoavat maahan ja joutuvat matojen syömiksi. Samoin myöskin yliladunnuksella ja eroosiolla, jotka liian usein johtavat siihen asti tuottoisan maaperän pysyvään köyhtymiseen. Esim. Lisäksi meidän on muistettava, että takaisinkytketyt mekanismit vaimenevat liiallisen syöttötehon ansiosta. Monet ongelmam me juontavat juurensa hyödyllisistä teknologisista uudistuksista ja kehittyvät odottamattomasti, joskin joskus melko nopeasti. Rikastuminen jatkuu esim. KASVILLISUUD EN T UHOAMINE Kasvillisuus sulkee piiriinsä myös valtamerien leväplanktonin. J opa turvesoiden liiallisella kuivatuksella on omat vaaransa, sillä se voi tuhota hapentuotannon kannalta tärkeimmät alueet ja lisäksi se voi viedä lukuisilta muuttolinnuilta ja muilta eläimiltä niiden luonnolliset asuinsijat. Muutamia näistä tavoista olemme jo käsitelleetkin kiinnittämättä kuitenkaan huomiota metsien korvaamisen ruohikolla ja monilla muilla kasveilla, mihin liittyy huomattava biologisen tuoton ja ilmakehään palaavan hapen määrän väheneminen. harkitsematon hiukkas »kylvö » ilmakehään voi aiheuttaa vesipisaroiden liiallista tiivistymistä
Ihmislajin itsemurha laukaista ekosysteemin jossakin osassa huomattavan muutoksen, joka taas vahvistuneessa muodossaan voi saada aikaan uusia ja entistä laajempia muutoksia. O len jo maininnut kaksi tällaista elintä, jotka toimivat enemmän tai vähemmän globaalisissa puitteissa, mutta on muitakin kansainvälisiä, kansallisia, ja ennen kaikkea paikallisia jotka peittävät maapallon useimmat osat. Optimistina toivon kuitenkin edelleen, että he tajuaisivat pian, että laajempi näkemys on huomattavasti tärkeämpi kuin henkilökohtainen katsantokanta. Kolmanneksi meidän tulisi tarkkailla itseämme ja muita jätteiden hävityksen ja muun saastumisen kannalta ja käytävä politiikkojen kimppuun sellaisten piilevien saastekysymysten takia, jotka nämä enemmänkin kuin mielihyvin sivuuttaisivat vaieten. D. Sellainen pitäisi hukuttaa maailmanlaajuiseen luonnonsuojeluliikkeeseen biosfäärin pelastamiseksi ajattelemattomien yliherrojensa käsistä. Poissa ovat alueen metsäja laidunpotentiaalit ja jopa sen mahdollisuudet hedelmällisenä maapohjana, vaikka siirretty maa voidaankin saada pysyvästi juurtumaan muille alueille. Maailman biologiset raaka-aineet, joista koostuvat melkein kaikki ruokamme ja vaatetuksemme ja lisäksi vielä paljon muuta, ovat yleensä uudistuvia, mutta mineraalit eivät yleensä ole niin runsaasti kuin joitakin hetkellä ehkä onkin. Pikemminkin meidän olisi tunnustettava, että melkein kaikki maailman alueet ovat jossakin määrin ihmisen muokkaamia tai ainakin ihmisen vaikutuspiiriin kuuluvia, ja että tulevaisuutemme riippuu yhä enemmän »luovan luonnonsuojelun » valistuneista muodoista, joiden avulla ekologit ja muut tiedemiehet, pohdittuaan ensin asianmukaisesti kaikkia ennaltanähtäviä aspekteja, käytännöllisesti katsoen luovat kokonaan uusia fytotooppeja ja ajan mittaan ekosysteemejä. Toiseksi meidän kaikkien tällaisissa onnellisissa pohjoisissa, suhteellisen yltäkylläisissä maissa asuvien pitäisi mielestäni käyttää tilannetta hyväksemme ja muuttua 54 taloudellisemmiksi varsinkin raaka-aineiden käytössämme, sillä ne eivät edes uudistu. Kaikki biosfäärin osat liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että yhden vakava muutos vaikuttaa väistämättömästi enemmän tai vähemmän voimakkaasti muihin olipa sitten kyse uuden kemikaalin käyttöönotosta, jonkin hallitsevan lajin hävittämisestä tai mistä hyvänsä. Kuudenneksi näyttää siltä, että joukossamme olevien koulutettujen ja kokeneiden ekologien tulisi muiden edellä pyrkiä varjelemaan biosfääriä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kaikkialla tai kykenemättömät aloittelijat ja fanaatikot pilaavat kaiken, niin kuin joissakin yhteyksissä on jo tapahtunutkin katastrofaalisin seurauksin. Niinpä kasvillisuus suojelee maaperaa eroosiolta, mutta heti kun se on poistettu, maa voi huuhtoutua tai lentää tiehensä ja seurauksena voi olla pysyvä autiomaa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö meidän olisi pyrittävä suojelemaan luonnon piirteitä niin pitkälle kuin mahdollista, mukaanlukien esimerkkejä kaikista biotoopeista meidän on suojeltava niitä edes sen vuoksi, että voisimme tieteellisesti tutkia miten luonto toimii oman onnensa varaan jätettynä (vanhaa päälikköäni Sir Arthur Tansleyta lainatakseni). Minusta tuntuu että he kiinnostuvat yhä yleisemmin ja aktiivisemmin ympäristökysymyksistä jotka näiden näkymien mukaan ovat vielä enemmän heidän ongelmiaan kuin meidän mutta me voimme antaa heidän mieliinsä yhä enemmän ja enemmän todellista ekologista tietoa ja valistunutta levottomuutta. V iidenneksi olen sitä mieltä, että meidän pitäisi lopettaa turhanpäiväinen harmittelu luonnollisten ekos ysteemien jne. V iimeiseksi meidän pitäisi minun mielestäni lopettaa kustannusten laskeminen sellaisissa asioissa, joissa on kyse pelkästä henkiinjäämisestämme, ja tuettava ja vahvistettava parhaiden kykyjemme mukaan sellaisia elimiä tai liikkeitä, joita huolestuttaa luonnonsuojelu ja ennen kaikkea ympäristömme laatu. Tällä hetkellä esitän perustettavaksi World Centre of Conservation and Environment'ia, jota tarvitaan näköjään kipeästi näiden elintärkeiden alojen informaation ja ohjauksen levittämiseen, mutta vallitsevat elimet ja henkilöt, jotka näyttävät haluavan hallita tilannetta yksinään, ovat suhtautuneet siihen penseästi. N eljänneksi meidän tulisi opastaa ja rohkaista nuoria, joiden varaan meidän on asetettava toivomme. TOIMENPITEET Päättäkäämme esitys lyh yeen mainintaan muutamista toimenpiteistä, joihin meidän mielestäni pitäisi ainakin tulevien sukupolvien vuoksi ryhtyä: Ensiksi meidän pitäisi saada koko maailma vähitellen ymmärtämaan, että niin ihastuttavia kuin lapset ovatkin, liiallinen lasten määrä aiheuttaa vakavan uhkan biosfäärin nykytilalle. Näyttää siltä, että mitä pikemmin kaksi lasta perhettä kohti hyväksytään parhaaksi määräksi, sen paremmat ovat ihmiskunnan ja luonnon eloonjääntimahdollisuudet. häviämisestä ja tajuttava, että maailmassa on enää vain muutamia täysin luonnollisia biomeja tai biotooppeja
Elämän kehitys on siis tapahtunut tavattoman pitkän aikajakson kuluessa. 3100 miljoonan vuoden takaa. Laajoista alueista tehdään asutustaajamia, maanviljelysalueita, puupeltoja tai eroosiosta kertovia autiomaita. toon ihminen katkaisee monien vuosimiljoonien evoluutioketjun tavallisesti vailla muuta syytä kuin lyhytnäköinen ahneutensa, kuten tuhotessaan hälyttävän monia lintuja nisäkäslajeja. 500 miljoonaa kaikkiaan, ovat eläneet tänä aikana. Geneettinen luonnonsuojelu on tämän perintö-aineksen suojelua. 55. Toiset lajit saattavat päästä edullisempaan kilpailuasemaan ja lisääntyä. K ysymys on liian monimutkaisista ja ajallisesti mittavista tapahtumista. V äisänen Geneettinen luonnonsuojelu Tällä hetkellä eliöiden elinolosuhteet muuttuvat ihmisen toimesta nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Sen lukemattot11at geenit säätävät kunkin ihmisyksifö"n ominaisuudet. Jos ne ovat erillään tarpeeksi pitkän aikaa, ne kehittyvät mahdollisesti niin erilaisiksi, että uudelleen kohdatessaan eivät enää risteydy keskenään. Yksi suuri geenipooli, laji, on nyt jakau~unut osiin, uusiin lajeihin. Osa mutaatioista on suotuisia: yksilö, jossa sellainen mutaatio ilmenee, kykenee paremmin sopeutumaan ympäristöolosuhteisiin tuottaen useampia jälkeläisiä kuin populaation muut yksilöt. 600 miljoonaa vuotta vanhoja. 621). Tällöin eristetyt osakannat pystyvät nopeammin kehittymään erilaisiksi, paremmin sopeutumaan alueensa olosuhteisiin. Kaikella luonnonsuojelulla on siten geneettinen tausta. Maantieteellinen eristäytyminen pystyy katkaisemaan tämän geenivirran. Lajien pirstoutuminen uusiksi lajeiksi on tapahtunut (polyploidiaa lukuunottamatta) lähinnä maantieteellisen eristäyt ymisen, isolaation vaikutuksesta. Ennen vallinneet kasvija eläinlajit menettävät elinpaikkojaan ja niiden kannat vähenevät. Geneettisen luonnonsuojelun kannalta erityisen tärkeä seikka on se, että ihmisen luonnon kiertokulkuihin kylvämät aineet hälyttävän usein vaikuttavat suoraan perintötekijöihin. Ensimmäiset monisoluisten eliöiden fossiilit ovat n. Ilman lajiutumista ei olisi elollisen maailman erikoistumista, eikä evoluutio etenisi juuri lainkaan. Useimmat lajithan ovat levinneet melko laajalle ja eri alueiden kantojen välillä on geneettisiä eroja, koska kullakin alueella laji pyrkii sopeutumaan vallitseviin ympäristöolosuhteisiin. EVOLUUTION KULKU Vanhimmat elämän olemassaolosta kertovat bakteerijäännökset tunnetaan n. Laji säilyttää kuitenkin yhteisen geenipoolin (' geeni varaston'), koska yksilöt tai niiden sukusolut leviävät alueelta toiselle; tapahtuu geenivirtaa. Näitä geeni yhdistelmiä ei milloinkaan voida luoda uudelleen, vaikka tietämyksemme geenistöjen yhdistelemisestä kuinka kasvaisi. K ysymys on samalla Sinun ja jälkeläistesi terveydestä, jo nyt. Lajien muodostuminen siis sellaisten geeniyhdistelmien kehittyminen, jotka kykenevät tarttumaan uusiin ekologisiin mahdollisuuksiin on menetelmä, jolla evoluutio etenee. GE EETTISE VAIHTELUN MERKITYS Todella uutta geneettistä vaihtelua syntyy vain sukusolujen tai niiden esiasteiden muodostuessa tapahtuvien mutaatioiden kautta. Pelkkä lajin säilyttäminen saattaa kuitenk in olla riittämätiintä. Heikki Haapala ja Risto A . Mutaatiossa geenin DNA-rakenne muuttuu, jonka jälkeen geeni tuottaa uudenlaista entsyymiä tai valkuaisainetta. Perintötekijöissä esiintyvä vaihtelu asettaa rajat niille olosuhteille, joissa kukin laji ihminen mukaanluettuna voi elää ja lisääntyä. Lukemattomat eliölajit, ehkä n. Yksilön, yksilöistä koostuvan populaation, populaatioista koostuvan lajin pohjana on perimä, kromosomeissa sijaitsevat geenit. Ihminen itse lisääntyy kiihtyvällä nopeudella, samalla myrk yttäen itseään ja ympanstöään elämälle tuhoisilla aineilla ja jätteillä. Laji on evoluution avain (Mayr 1963, s. Elämän moninaisuus köyhtyy siis nykyisin vuosi vuodelta, vauhdilla, joka evoluution historiassa on valtaisa. On tarpeen säilyttää VJ_JÖ·s lajin ominaisuuksia, j oita perintö"tekijät säätelevät. Kuitenkin vain noin muutama miljoona laji, suunnilleen sama määrä kuin nykyäänkin, on ollut elossa samanaikaisesti. Kuva esittää ih111isen k romosomistoa. LAJIN MERKITYS Lajit ovat evoluution todellisia perus yksikköjä tasapainoisten, hyvin toimivien geeniyhdistelmien ajallisina ilmentyminä. Hävittäessään lajin sukupuutA lun p erin luonnonsuojelu on offut lähinnä elävien olentojen ja niiden asuinpaikkojen suoj aamista tuholta
Vastaavanlaisten saastumisten yhteydessä on Ruotsissa havaittu, että muutamat mänty-yksilöt säilyvät terveinä ja elinvoimaisina pahimmilla tuhoalueilla, missä muu puusto kuolee täysin (Björkman 1970). Osin istutettujen taimistojen tuhoon saattoivat vaikuttaa myös männyn v uosirytmiin liittyvät tekijät. Belgiassa sattui jo v. Vuosisadan vaihteessa alkoi koko E uroopassa nykyvuosiin asti vaikutuksensa ulottanut lämpökausi, joka oli huipussaan 190939 (Rudolff 1967). Geneettinen luonnonsuojelu äin geeni yleistyy populaatiossa. Japanin useissa elohopeakatastrofeissa on todettu, että ihmiset kestävät eri tavoin metyylielohopeaa ( uorteva 1969). Erikoisen suuri tämä ongelma on su urkaupungeissa sekä siellä, missä rikkidioksidi esiintyy yhdessä muiden vaarallisten aineiden kanssa. Lämpökauden huippuvuosina siementä saatiinkin useita kertoja (Siren 1961), ja männyt kasvoivat voimakkaasti etenkin 1920ja 30-luv uilla (Ilvessalo 1970). Avohakkuut kylmensivät hu omattavasti hakkuuaukeiden paikallisilmastoa. Puidenhan on keväällä 'herättävä' oikeaan aikaan, kasvun on tapahduttava oikein kasv ukauden aikana. Teollistumiseen liittyy nimittäin niin monenlaisia muutoksia ihmisen terveydessä, että esim. iihin ryhd yttiin ajattelematta mitä seurauksia on esimerkiksi männyn ja hillan osakantojen hävittämisestä laajoilta alueilta. Sellaiset geenit kuuluvat perintötekijöiden geneettiseen taakkaan, ja luonnonvalinta pyrkii vähentämään niiden runsaussuhteita. Klemola 1970). Mänty varsinkaan etelän siemenrnateriaalista kasvatetut taimet ei ollut perinnöllisesti varautunut kestämään näin ankaria olosuhteita. Taimet joutuivat varsinkin talvella alttiiksi k ylmäkuiv umiselle, kun hangen yläpuolella oleviin osiin pääsi viima vapaasti vaikuttamaan. jonkin yksittäisen teollisuuslaitoksen väestölle aiheuttamia terveydellisiä haittoja on hyvin vaikea osoittaa todeksi, elleivät vauriot ilmene selvinä ja nopeasti. Ominaisuus näyttää periytyvän kestävien puiden jälkeläisille. Perimältään kestävien mäntyjen löytyminen on saanut eräät saastu56 misesta vastuussa olevat piirit ajamaan Oulun tuhoalueiden siistimistä kokonaan kestävillä yksilöillä tai lajeilla. Kun tiedetään, että samat ai neet, jotka tapaavat puita, Jvat myrkyllisiä ihmiselle, on puusto kuolemien sattuessa toiminta keskitettävä saasteiden eliminoimiseen. Avohakku ut aloitettiin 1950luvulla. Pääsyylliseksi on todettu flu ori. LAJI OSAKANTOJE MERKITYS Kokonaisten ekosysteemien laajamittaisesta muuttamisesta tarjoavat hyvän esimerkin Pohjois-Suomessa suoritetut tai parhaillaan suoritettavat suuret avohakkuut ja soiden ojitukset. Mutta myös rikin määrä männ yn neulasissa on ollut niin suuri, että sekin on muodostunut kriittiseksi (Havas 1970 a). 1930 laaja myrkyttyminen, joka vaati 60 ihmisen hengen. J os luonto saadaan kukoistamaan erikoisen hyvin saasteita kestävillä lajeilla ja yksilöillä, jäävät ihmiset saastekertymän koekaniineiksi. Koska männyn siemen vaatii tietyn lämpötilan tuleentuakseen hyvin, sattuu taimiston syntyyn johtavia lämpimiä siemenv uosia sangen harvoin Pohjois-Suomessa (34 kertaa vuosisataa kohden, Siren 1961). Siren 1961), vaikka tosiasiassa jo 1950ja 60-luvuilla Pohjois-Suomen mäntyjen kasvu hidastui ratkaisevasti (Ilvessalo 1970). Mäntypopulaatioissa ilmenevä vaihtelu myrk yn keston suhteen osoittautuu täten tärkeäksi lajin säilymiselle muuttuneissa olosuhteissa. Eri mäntyyksilöt sietävät eri tavoin rikkidioksidia: toiset menehtyvät jo varsin pienistäkin määristä, kun taas toiset kestävät paljonkin myrkkyä. Lämpökauden oletettiin jatkuvan vielä v uosikymmeniä eteenpäin ( esim. Oulussa on T yppi O y :n aiheuttama saastuminen vaurioittanut puustoa yli 50 km 2 :n alueelta. Polttoaineiden palaessa vapautuva rikkidioksidi on ilmakehän saastumisen pahimpia aiheuttajia. Niiden uudelleenmetsityksistä melkoinen (ehkä suurin) osa epäonnistui tai jäi tekemättä (kts. Huomattavaa osaa tässä näyttelivät väärään osuneet ennusteet suurilmaston kehityksestä. Jos tämä tehtävä jätetään liian vähälle huomiolle ja keskitytään saattamaan ympäristö jälleen viheriöiväksi, tullaan lopu lta valikoineeksi myös ihmisiä heidän saasteidenkestävyytensä perusteella. Pääosa mutaatioista on kuitenkin epäsuotuisia tai peräti tappavia. Voitiin osoittaa, että tämän aiheuttivat rikkidioksidi ja fluori yhdessä erikoisten sääolosuhteiden kanssa. Vaaran ensimmäistä h erkkää ilmaisinta, kasvillisuutta, ei siis saa saattaa myrkyille immuuniksi. Tämä on järkyttävää ajattelua
Onkin jo ryhdytty toimiin parhaiden hillasoiden kuivatuksen ehkäisemiseksi, mutta liian pienessä mittakaavassa, jotta taattaisiin hillan tulevaisuus riittävän laajoilla alueilla. Olisi kt1itenkin virhe y rittiiii torjt1a tii111ii saastehaitta suosimalla kestäviä pi1t1lajeja ja -yksiliiitii, koska tiiliä tavoin poistettaisiin vain oire eikii sairauden todellinen {)'.)', saastunut ilma. ämä hyötynäkökannalta otetut esimerkit varoittavat siitä, että mikäli lajilla on rotuja tai muita geneettisesti selvästi erilaistuneita 57. 5. lehtiä kasvaisi runsaasti, suon ojittaminen muuttaa niin voimakkaasti ekologisia tekijöitä, että marjomiseen johtava monimutkainen tapahtumaketju häiriytyy. Lisääntyminen tapahtuu pääasiassa kasvullisten rönsyjen välityksellä, joten yhden suon koko hillakanta voi olla peräisin yhdestä tai muutamasta harvasta siemenestä. Kestää kuitenkin arviolta vuoteen 1980 ennenkuin näistä alkaa tulla huomattavia siemenmääriä (Tigerstedt 1970), joten ollaan jo vuoden 2100 paikkeilla tai vielä kauempana silloin kun näistä siemenistä voidaan odottaa pohjoisessa tukkipuita. Vaikka esim. Tämän vuoksi toinen sukupuoli saattaa puuttua suolta kokonaan tai sitä on vähän, ja hedeja emikukkien kasvustot sijaitsevat erillään toisistaan suolla. 2. 4. Oulussa Typpi O)'-"n saastealt1eella. Olosuhteiden muuttuessa kannalta voivat puuttua p:::rintötekijät, jotka pitäisivät lajia yllä uusissa oloissa. Isoviita 1965, Havas 1970 b): 1. Koska männyn siemensatoja sattuu useammin Etelä-Suomessa, koetetaan pohjoisen männyistä saada siementä kasvattamalla niitä siemenviljelminä Etelä-Suomessa. ja talvehtimaan asettumisen on satuttava oikeaan aikajaksoon. Mahdollisesti hakkuualueiden taimien perinnöllinen vuosirytmi joutui liian kovalle koetukselle. Koska etelän männyt ovat osoittautuneet perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan huonosti pohjoiseen soveltuviksi, on pyritty saamaan aikaan parempia geeniyhdistelmiä risteyttämällä pohjoisen ja etelän mäntyjä keskenään. muurahaiset), joten edellisiin tekijöihin liittyen pölytys voi laajoilla alueilla jääd:i suorittamatta. Pölytyksen suorittavat pienehköllä alueella liikkuvat hyönteiset (esim. Risteytysmännyn onkin todettu Pohj ois-Suomessa viljeltynä olevan selvästi paikallista rotua kasvuisamman, samalla kun sen kestävyys ei toistaiseksi ole paljoakaan jäänyt paikallismännystä jälkeen (Hagman 1970). Monilla ojitusalueilla hilla vielä kasvaa, mutta marjominen on käynyt yhä harvinaisemmaksi. 3. Eri soiden hillakannat ovat perinnöllisesti erilaisia. Tähän vaikuttavat seuraavat tekil Jat (kts. Hilla on herkkä ympäristöolosuhteiden muutoksille varsinkin marjomisen suhteen. On ilmeistä, että muutamien h yvien hillasoiden geeniaines on erikoisen hyvä lajin jalostusta ajatellen (satoisuus, hallankestäv yys, virustautien kestävyys jne.). Kun yhden kokonaisen suon hillakanta saattaa olla kasvullisesti muodostunut vain muutamasta siemenestä, on suon yksilöiden välinen perinnöllinen vaihtelu vähäistä. Soiden laajamittainen, ällistyttävän vähäiseltä tutkimuspohjalta aloitettu ja ainakin Pohjois-Suomessa kansantaloudellisesti peräti kannattamaton ojitus on jo johtamassa hillan poimintamahdollisuuksien häviämiseen laajoilta alueilta. Tältä pohjalta voidaan väittää, että hillan suojelu vaatii erikoistoimia. Hedeja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Ilmeisesti perintiitekijät siiiitelevät pt1iden kestiivyyttii. E ri miinty-yksiliit kestävät eri tavoin saastunt1tta ilmaa, kuten on nähty 11n11. Ruotsin mäntykantojen on vuosirytminsä suhteen havaittu erittäin hyvin sopeutuneen eri kasvualueiden erikoisolosuhteisiin (Hagner 1970 aja b). Eikä kysymys ole ainoastaan hillasta; myös karpalon, juolukan ja mesimarjan jalostustyön aloittajat voivat huolestuneina seurata parhaiden geenivarastojen katoamista ojistusten ja muiden luontoa muuttavien toimien laajetessa
Esim. Natriumnitriitti, jota yleisesti käytetään antamaan kaunis myyvä väri lihalle ja kalalle, on yksi tehokkaimmista tunnetuista mutaationaiheuttajista eli mutagecneista sitä kä ytetään rutiinimaisf;'.sti laboratorioissa perinnöllisten muutosten aikaansaamiseksi koe-eliöissä. Kaikkia kromosomeissa havaittuja epänormaalisuuksia voidaan 58 pitää merkkinä jonkin perimälle vaarallisen tekijän toiminnasta. Omaa perimäänsä samalla huonontava ihminen heiluu yhä ahneemman ja hullumman viikatemiehen lailla enenevästi tuhoten luonnon vaihtelevuuden perinnöllistä pohjaa. Tämä riippuu siitä, miten elimistö saa aineen, paljonko ja miten sitä on saatu aika yksikköä kohti, onko kyseisessä valmisteessa useita osatekijöitä, jotka voivat kiihd yttää tai ehkäistä toistensa vaikutuksia, mikä on syödyn ruoan koostumus jne. 1967 68 000 kappaletta, lisäksi erilaiset nautintoaineet, ruokien lisäaineet, torjunta-aineet ja kosmeettiset aineet. Suuri määrä ihmisiä on alttiina röntgensäteilylle tai radioaktiivisille säiteil yille taudinmääritysten, -hoidon, ammatin tai muun syyn vuoksi (Gillberg 1969, Vogel & Röhrborn 1970). Pääosa mutaatioista on epäedullisia ja valinta pyrkii karsimaan niitä pois vähentämällä epäedullisia mutaatioita kantavien yksilöiden lisääntymistulosta. eräissä USA: n valtioissa on harvinaistuvan keuhkotuberkuloosin paljastamiseksi röntgenillä suoritetut joukkotutkimukset lopetettu, koska katsotaan, että kutakin löydettyä keuhkotautitapausta kohti aiheutetaan yhtä monen perimältään vaurioituneen lapsen syntymä tulevissa sukupolvissa. eräät antibiootit aiheuttavat kromosomimuutoksia. Perintötekijöiden muutos säteilyn tai kemiallisten aineiden vaikutuksesta tapahtuu yleensä sukusolujen jakautumisen yhteydessä. iinpä kaikki säteilyt pystyvät jo heikkoinakin annoksina aiheuttamaan geenija kromosom imutaatioita. laajoista ihmisjoukoista suoritettuja kudostutkimuksia ja vastasyntyneiden perimän häiriöiden selvityksiä, jotta vaaratekijöiden kartoitus pääsisi kunnolla alkuun. V AHINGOLLISTE PERINTÖTEKIJÖIDE TAAKKA Valtavalla määrällä kemikaaleja on mahdollisuus satunnaisesti tai toistuvasti tunkeutua ihmisruumiiseen. Jo saadut tulokset ovat hälyttäviä (Barthelmis 1970). Aivan ilmeisesti ihmisen ympäristöön kylvämät kemikaali t aiheuttavat mutaatioiden määrän nousua muussa eliökunnassa. Länsi-Saksassa oli virallisesti rekisteröityjä kliinisiä lääkeaineita v. Niiden tuloksia ei aina voida suoraan yleistää sanoen aineen olevan vaarallista ihmisen perimälle. Lajin perimä voi köyhtyä pahasti, jos tuhotaan suuri osa geeneistä, jotka takaavat lajin lisääntymisen elinolosuhteiden muutoksissa. Monet lääkkeet, etenkin syövän hoidossa käytetyt solunjakautumiscen vaikuttavat voimakkaat aineet ja 111111. Geneettinen luonnonsuojelu kantoja, niitä ei saa päästää häviämään. Yksilömäärältään harvalukuisampi laji voi tällöin ajautua sukupuuttoon tuhoutumista kohti. Joissakin tapauksissa selvät syyyhteydet on jo voitu osoittaa. Mm. Eräiden tutkijoiden mielestä tuhoja havaitaan jo yleisesti ihmiskunnan kasvavana alttiutena syöpään ja monenlaisiin 'sivilisaatiotauteihin', mielenterveydellisiin häiriöihin ym. Jos lajin kanta kuitenkin on pieni, voi tällainen ylimääräinen rasitus olla yhtenä osatekijänä koko lajin tuhoutumiseen. Tarvitaan 111111. Useimmat tähänastisista tuloksista ovat peräisin hiirillä tehdyistä kokeista tai ihmissoluviljelmistä. Jotta tuhannet kukat saisivat yhä kukkia, tarvitaan siis tutki. Jos aine ruiskutetaan suoraan verisuoneen, se pääsee vaikuttamaan paljon tehokkaammin kuin kulkiessaan ruoansulatuskanavan tai keuhkojen kapillaariputkien kautta. Mutaatiotaakan kiihtyvä kasvu ei voi olla vaikuttamatta huonontavasti koko i hmispopu laation peri ntöteki j öihin. Tutkimuksia on kuitenkin tehty vähän, koska on erittäin vaikea sanoa, miten kullakin aineella on tilaisuus vaikuttaa ihmiseen. Metyylielohopea aikaansaa kromosomimuutoksia saastuneen kalan suurkuluttajille. Eri jakautumisvaiheet ovat hyvi n eri tavalla herkkiä ulkoisille häiriöille, eri lajeilla ja sukupuolilla toimivat erilaiset mekanismit. Aineilla, jotka pääsevät välittömästi tekemisiin sukusolujen esiasteiden kanssa, on suurimmat mahdollisuudet aiheuttaa kromosomimuutoksia. GENEETTISE LUONNONSUOJELUN TEHTÄVÄT Monet ihmistoiminnan seurausilmiöt uhkaavat siis lajien olemassaoloa köyhd yttämällä (luonnonriisto) tai epäedullisesti rikastuttamalla (mutaatiotaakka) niiden perimää. Jos tuho on nopea, ei lajin kehityksellä ole aikaa toimia
Ojit11ssuunnitelmia tehtäessä on ehdottomasti otettava huo111ioon tililaisen arvokkaan perintöaineksen suojelt1. 111esz111arjaa ( kuva oikealla) . 59. On ilmeistä, että toisten hillasoiden hillat ovat perinnbilisesti satoisampia, maukkaampia ja kestävämpiä kuin toisten. Sama koskee muitakin luonnonvarazsza 111a17o;amme, 111111
Geneettinen luonnonsuojelu musta, joka populaatioiden kromosomaalisia häiriöitä ja geenien lukusuhteita seuraamalla ajoissa pystyy varoittamaan uhkatekijöistä. Isoviita, P., 1965 : Rubus cha111aemoms L. A., 1970: Metsänjalostuksen kannattavuus ja tulevaisuus. Studia Forestalia Suecica 78, 148. Luonnonsuojelualueilla on korvaamaton merkitys todellisina geenipankkeina. Siren, G., 1961: Taka-Lapin metsien historiasta ja ilmastosta historiallisena aikana. D. Hagner, M., 1970 a: A genecological investigation of the annual rhythm of Pinus silvestris L. Nuorteva, P. Havas, P ., 1970 a : T yppi Oy :n tehdaslaitosten ympäristön puiden vaurioitumisen ja kuoleman syistä. Lapin Tutkimusseuran vuosikirja XI, 510. Röhrborn (toim.): Chemical mutagenesis in mammals and man, 69147. Suomen Luonto 29, 78. Gillberg (1969, 1970) on äskettäin julkaissut pari taskukokoista, suositeltavaa taisteluteosta ihmisen perimän suojelusta. & G. Luonnon Tu tkija 73, 165181. Hagman, M., 1970: Risteyt ysjalostus. Lapin tutkimusseuran vuosikirja II, 2945. (toim.): Suuri Kasvi kirja II, 749750. Tarvitsemme lainsäädäntöä, joka velvoittaa lääkkeiden, biosidien ym. Studia Forestalia Suecica 80, 1-40. Genetisk bakgrund tili några viktiga miljövårdsproblem. Tigerstedt, P. Mayr, E., 1963: Animal species and evolution. & G. Röhrborn, 1970: Chemical mutagenesis in mammals and man (symposium). 93 s. Klemola, K., 1970: Metsähallitus raiskaa suojametsät. Acta Forestalia Fennica 108, 143. Ilvessalo, Y., 1970: Metsiköiden luontainen kehitysja puuntuottokyky Pohjois-Lapin kivennäismailla. Kaikista luonno nsuo jeluväen po nnisteluista huolimatta o n todennäköistä, että hillittömästi sikiävä ihmiskunta tulee jatkamaan maapallon luonno n turmelemista lähelle elävän luo nnon kestok yvyn rajaa. Nythän valmiste voidaan kieltää vasta kun on pitävä näyttö jo aiheutetuista vahingoista. perimän mahdollisten vaaratekijöiden valmistajat tutkituttamaan tuotteidensa geneettiset vaikutukset. 89): 60 »Me jotka elåmme tånciån, olttnv,e tulevien sukupolvien kustannuksella saaneet suuria taloudellisia voittoja luonnonriistolla. 0., 1969: Hotade släktled. Vogel, F. Kirjasessa Metsäpuiden jalostus tulevaisuuden turva (PYP), 1723. 370 s. v., 1967: Die Schwankungen und Pendelungen des Klimas in E uropa seit dem Beginn der regelmässigen Instrumenten-Beobachtungen (1670). 519 s. M. Ibid 82, 140. Käsikirjoitus. Rudloff, H. Kirjassa Jalas, J. Björkman, E., 1970: The effect of fertilization on sulphur dio xide damage to conifers in industrial and built-up areas. 0., 1970: Miljö ekonomi politik. 114 s. Havas, P ., 1970 b: Po hj oiset luonno nmarj amme biologisen tutkimuksen kohteena. Gillberg, B. Muutaman vuoden takainen thalidomidikatastrofi on tästä hyvänä esimerkkinä. Olemme tietoisesti tai tiedostaJ11atta sallineet yJ11påristb'tmJJe myrkyttymisen koska vahingolliset seurat1silt11iiit nåjttiviit olevan ajallisesti kovin kaukana. Gillberg, B. Kun havahtuminen tapahtuu, on luonto raunioitunut ja sen perinnöllinen pohja pahasti sairas. Silloin voi mikä tahansa laji, populaatio tai jopa yksittäinen geeni olla tärkeä pyrittäessä säilyttämään olemassaolevat lajit ihmisen saastuttamalla maapallolla. 797 s. Kirjassa Metsäpuiden jalostus tulevaisuuden turva (PYP), 2531. Kirjassa Vogel, F. Ruotsissa Björn 0. Hänen sanomansa ydin on seuraavassa (Gillberg 1969, s. Nyt on tullut hetki, jolloin kyseessä ei ole ainoastaan tulevien sukupolvien terveys vaan m_y:js omamme.» KIRJALLISUUS Barthelmis, A., 1970: Mutagenic in the human enviroment. Ei siis riitä, että niillä saadaan säilymään joitakin kunkin lajin yksittäisiä yksilöitä; suojattuja yksilöitä on oltava niin paljon ja niin monentyyppisillä alkuperäisillä elinpaikoilla, että ne kantavat kromosomistoissaan pääosaa laj in perinnöllisestä vaihtelusta. H agner, M., 1970 b: The intraprovenance correlation between annual rhythm and growth of single trees of Pinus silvestris L. , 1969: Metyylielohopeakys ymys
Mitä laaja-alaisempia ja perusteellisempia 111t1utoksia luontoon kohdistuu, sitä enemmän on otettava huomioon sopivan perintöaineksen säilyminen. Siksi poronjalostukseen on kiinnitettävä huomiota. Ankarat olosuhteet vaativat hyvää sopeutumiskykyä, ja se voidaan turvata vain geneettisen luonnonsuojelun avulla. Hakkuut ja ojitukset muuttavat perusteellisesti maaperää, jolloin koko luonnon tuottokyky vaarantuu: porolaitumet voivat tuhoutua, t11ottoisim111at hilfakannat hävitäja perinnäisesti kestävät metsäpuu! väistyä heikompien tieltä. 61. Villipeurasta kesytetty poro ei enää ole saman luonnonvalinnan alainen kuin luonnontilassaan. Suomen Lappi on tästä hyvä esimerkki
aita ovat 111111. Samaten Repojoen latvavesistöstä pääosa on kansallispuiston sisällä kuten myös Lemmenjoki eri latvahaaroineen. Norjassa on suunnitteilla Lemmenjoen kansallispuistoon rajoiltaan liittyvä Övre A narjo kka-niminen kansallispuisto, jonka pinta-alaksi on suunniteltu 1 120 km 2. Salleahpi, Leämmisjeäggi ja Veärdejeäggi. Pohj ois-Ruotsissa sijaitsevat, toisiinsa rajoittuvat Padjelantan ja Sarekin kansallispuistot ovat myös Lemmenjoen puistoa suurempia. Lemmenjoki lienee nykyisin E uroopan viidenneksi suurin kansallispuisto. Aikaisemmin Pallas-Ounastunturin kansalli spuisto oli maamme suurin, pinta-alaltaan 500 km 2• yt siis Lemmenj oen kansallispuisto on siihen verrattuna yli kolminkertainen. Neuvostoliiton E uroopan puoleisessa osassa on kaksi sitä vielä suurempaa. M yös tu nturia! ue muodostaa yhtenäisemmän kokonaisuuden.. Se olisi Suomen rajalla vastapäätä Lemmenjoen kansallispuistoa. Lisäksi metsähallituksella on oikeus Lemmenjoen kansallispuistossa Jaqestaa käpyjen keräystä kasvavista puista metsänviljelytarkoituksia varten, käyttää puustoa alueelle mahdollisesti rakennettavia autiotupia varten ja tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla luovuttaa puuta ja sallia kämppien rakentaminen rajavartiostolle ja kullanhuuhtojille. U uteen kansallispuistoon sisältyy Vaskojoen vesistön koko latvaosa. 3. äiden puistojen yhteinen pinta-ala olisi siis 2 840 km 2. Lemmenjoen kansallispuiston laajentaminen merkitsee puistoluonnon huomattavaa monipuolistumista. Annatun asetuksen mukaan Lemmenjoen kansallispuistossa saadaan rauhoitussäännösten estämättä etsiä ja huuhtoa kultaa kaivoslai n mukaisin oikeuksin. Vesistöllisestikin uusi kansallispuisto on entistä huomattavasti parempi kokonaisuus. 62 Lemmenjoen kansallispuiston pinta-ala on tämän jälkeen noin 1 720 km 2• Laajennus merkitsee kansallispuistojemme pinta-alan kaksinkertaistumista. 1970 hallituksen lakiesityksen, jonka tarkoituksena oli laajentaa L e111111enjoe11 kansallispuistoa entisestään huomattavasti. T oivottavasti Lemmenjoen laajentaminen merkitsee tämän, jo vanhemman suunnitelman nopeaa toteutumista. Virallinen luonnonsuojelu Lemmenjoen kansallispuistoa on laajennettu Eduskunta hyväksyi 21. Etelässä laajat suoalueet tulevat nyt kokonaisuudessaan kansallispuiston sisälle. 12. 1971 (laki 204/ 1971 ja asetus 205/ 1971 ) . Eteläiseen alueeseen sisältyy myös suhteellisen laajo ja havumetsäalueita. Laajennus merkitsee 1 330 km 2 . Presidentti on vahvistanut lain istunnossa 5. EUROOPAN VIIDENNEKSI SUURI PUISTO Lemmenjoen kansallispuiston aikaisempi pinta-ala oli 385 km 2. Ö vre A narj okan kansallispuiston perustaminen on jostain syystä vielä viivästynyt. T oinen niistä on suhteellisen lähellä Suomea, nimittäin Kuolan niemimaan länsiosassa sijaitseva Lapin kansallispuisto
Pikkukarttaan on 111erkitf_J1 Norjan suunnitelma. sto ktuoddorok ' ' . 10 Kullanhuuhdonta saa jatkua entiseen tapaan Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Laajennuksen jälkeenLe111111enjoen kansallispuisto on rauhoitusa/11eista111JJ1e suurin eli 1720 km 2 . ., " 63. Mikäli Norja toteuttaa oman puistosuunnitelmansa, kasvaa tämä Lapin )'htenäinen rauhoitusalue )'hteensä 2 840 kJJ1 2 :n suurttiseksi. ..
tava joko veneellä (Lemmenjokea, Vaskojokea, Inarinjokea tai Repojokea myöten) tai jalan. D. Alue on luonnonläheisen porotalouteen perustuvan kulttuurin viimeisiä !ttrvapaikkoja, j a hakkuiden ulottuminen sinne olisi merkinn)'t tämän kulttuurin nopeaa loppua. Kuusia tavataan tosin vain vähäisinä metsikköinä puiston eteläosassa. Kun retkeily keskittyy tällä tavoin, jää suurin osa puistoa erämaaksi, jossa vaativimmatkin eräretkeilijät tapaavat riittävästi yksinäisyyttä ja rauhaa. Kansallispuiston alueella yltää kuusi lähemmäs havumetsän pohjoisrajaa kuin muualla Suomessa. Njurg ulahdesta on sen sijaan kesäisin säännöllinen moottorivenekuljetus Lemmenjokea pitkin. Njurgulahdesta on myös vuokrattavissa soutuveneitä ja siellä on mahdollisuus yöp ymiseen. Repojoella tosin tie sivuaa kansallispuistoa, mutta maasto on siinä kohden niin vaikeakulkuista, että käytännössä ei tietä pitkin puistoon juuri pääse. Suurin osa alueen soista on MetsäLapin aapasoita, mutta myös pohjoisempaan v yöhykkeeseen kuuluvia palsasoita tavataan. Kultaalue huuhdontamahdollisuuksineen muodostaa houkuttelevan kohteen, jonne pääosa retkistä suuntautuu mahtavaa Lemmenjokilaaksoa pitkin. Retkeilyn kannalta kansallispuisto on sangen merkittävä. Puiston viehättävyyttä retkeilyn kannalta lisää se, että sinne on tuiLemmenjoen kansallispuiston laajenntts on antanut armonaikaa tuhoutuvalle saa111elaiskulttuurilletm11e. Lemmenioen kansallispuiston kautta 64 kulkee myös kahden suokasvillisuusvyöhykkeen välinen raja. Mäntymetsän pohj oisraja kulkee kansallispuiston kautta. Noin kolmannes puiston metsäalasta on mäntymetsiä ja toinen kolmannes tunturikoivikkoa, missä mänty kasvaa enää pieninä ryhminä. MONIPUOLINEN PUISTO Lemmenjoen kansallispuisto käsittää nyt edustavan kappaleen Lapin alkuperäistä luontoa luonnonmaantieteellisesti varsin tärkeällä paikalla. Mäntymetsät ovat komeimmat Lemmenjoen laaksossa, kansallispuiston vanhassa osassa. Kunnossa olevia autiokämppiä on seitsemän, ja lähiaikoina rakennetaan kaksi lisää. Loppu kolmannes on tuntureihin liittyviä koivupensaikkoja
Tilaukset kääntöpuolen kaavakkeella.. Neliväriset merkit on ohessa kuva,ttu mustavalkoisina luonnollisessa koossaan. Entiseen tapaan merkkien kappalehinta on 10 p, mutta käytännöllisistä syistä niitä lähetetään vain joko 100 kpl erinä (10 mk) tai lajitelmana, jos sa on 10 kpl kutak in erilaista merkkiä (5 mk). Suomen luonnonsuojeluliitto Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10 Läh . nim i osoite ____________________ __ _ lrroita keskiaukeama, laita tästä ja kiinnitä kirjeensulkijalla tms , Liimaa postimerkki ja postita , S;\IL\'TÄ L UO:>;;\O:>; KASVOT S_;\ IL.\'T;\ LLIO:>.l\01' KASVOT Kirjeensulkijat S;\ILYT;\ L UONNON KASVOT z w 2 g "' S;\IL\'Ti\ LUO:>.l\ON KASVOT Suomen luonnonsuojeluliiton uudet kirjeensulkijamerkit ovat valmistuneet
kpl Suomen Luonnon juhlanumero 2-3/68 "Totaaliseen suunnitteluun" 3,kpl Suomen Luonnon tilauskortteja kpl Suomen Luonnon lahjakortteja kpl Osallistuminen Suomen Luon(M . mk (Loiri) 6,90 Lautanen Guatemalan verta 18,Suojele luontoa ihmistäkin 16,peritään ylläolevan tilauksen yhteydessä D olen liittänyt oheen postimerkkeinä D Postikortteja Suomen luonnonsuojeluliiton korttisarja, 12 kpl 5,. Molempia voi tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta ylläolevaila kaavakkeella. pohjustamattomana suomenkiel. A. Luonnonsuojelu Toiminant\!l Reijo Taro ja Urpo I Wyrinen LUONNONSUOJELUN KÄSIKIRJAT Alkuvuoden aikana on ilmestynyt kaksikin kotimaista luonnonsuojelun käsikirjaa. Kirjayhtymän " Luonnonsuojelu" -kirjassa on sivuja 382 ja Otavan " Luonto ja luonnonsuojelu" -kirjassa niitä on 240.. Tilaus toimitetaan postiennakolla. . sarj. Numminen) 10,50 kpl kpl kpl kpl kpl kpl non seuraavan numeron värikanteen (suoritapa alla rastilla) Nocturne/ Sinua, sinua rakastan .. pohjustettuna ~änilevyjä Joutsenlampi/Antero (Sirut) Saastepilkku/ Elävien hauta (Magyar) Luonnonsujelu-EP 15,50,50,6,90 6,90 kpl kpl kp! sidottuna 33,kpl " Luonto ja luonnonsuojelu " (Otava) nidottuna 16,.. 10,nipp. . kpl suomenkiel. pohjustettuna ruotsinkiel. sarj . 10,nipp. 5,.. Näillä tuet luonnonsuojelua Tilaamalla Suomen luonnonsuojeluliiton levittämää aineistoa levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet liiton toimintaa taloudellisesti. D Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen korttisarja, 10 kpl 4,50 .. Rasti alla olevassa ruudussa tarkoittaa, että vastaanottaja haluaa laskun. 10,nipp. Julisteita Pallo on nyt meillä Ihminen, älä laske veteen Ihminen, älä pilaa ilmaa Ihminen, älä melua tyhjästä Koko maapallosarja DiDiTyy Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus (sarja) Merikotka Näyttely 8, 8, 8, 8, 25,8' 8, 6, kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl Kirjeensulkijoita Karhu, 100 kpl l lves, 100 kpl Maakotka, 100 kpl Helmipöllö, 100 kpl Kangasvuokko, 100 kpl Lajitelma, 10 kpl kutakin Muuta 10,nipp. 10,nipp. nipp. kpl sidottuna 20,. Luonnonsuojelunäyttely, 12 arkkia " Luonnonsuojelu " (Kirjayhtymä) nidottuna 28,.
Tilaukset voidaan parhaiten tehdä viereisen sivun tilauslomakkeella, jolla voi tilata entiseen tapaan myös lintupostikortteja.. Kutakin korttilajia voi tilata myös erikseen, mutta tällöin ei sarja-alennusta voida myöntää. Kahdentoista kortin sarjaa myydään viidellä markalla, jolloin siis ostaja saa " kaupanpäällisinä" kaksi korttia. Korttien kappalehinta on 50 penniä. Niitä lähettämällä voi itsekukin tehokkaasti levittää tietoja suojelua kaipaavista lajeista ja suojelutoimenpiteistä. Kortteja on kaksitoista, joista neljä on lintuaiheista, neljä kasviaiheista ja neljä nisäkäsaiheista. Kunkin kortin takana on aiheeseen liittyvä lyhyt esittely. Maakotka Muuttohaukka Riskilä Sinivuokko Naali Metsäpeura Ahma Karhunpesä Näsiä Kylmän kukka Neidon kenkä Kalasääksi Luonnonsuojelu postikortit Suomen luonnonsuojeluliiton väripostikortit ovat valmistuneet
linnut Suomessa on tavattu 236 pesiviä llntulajla. Maakotka asui ennen koko Suomff&I. Näyttelyn 68 valokuvaa ja ytimekkäät tekstit sisältävät pähkinänkuoressa Suomen luonnonsuojelun pääkohdat. Pohjustettua näyttelyä on saatavissa myös ruotsinkielisin tekstein. ei :i.aa tl<lt!S l)t!Slmirauh... on hhlnnyl melkeln Merikotka villl yy !hmlNn tlelti. Uljalmmat lajlt ovat uhatulmpla. Se sopii erinomaisesti myös erilaisten yleisötilaisuuksien yhteyteen. Vajavaisten näyttelyiden omistaja kehotetaan täten suorittamaan täydennystilaus. Näyttelyn tehoa tukee erinomainen painoasu. 19513-luvulla oH joutsen kuolemal911taan Vanhan tavan mukaan tape1aan tuhan1ia Me110 viihtyy vein erimaaua, sukupuunoon. Kun näyttelystä nyt on otettu uusi painos, sitä voidaan jälleen toimittaa täydellisenä. Useat lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Näyttely käsittää 12 suurikokoista arkkia (60 x 76 cm) , joista kukin on omistettu yhdelle suomalaisen luonnonsuojelun osa-alueelle (nisäkkäät, linnut, kasvit, geologia, suo, metsä, puistot, erämaa, vesi , ilma, öljy ja maisema). ei enii 16ydi 1960-tuwn aluua olf villi jiljelll tungettu Poh1anmaan. onmyrkyltinytmer1kotkanravltlnon. JilJelti on enH ula p11ria. ruokaajapesikolon. Kymmenisen paria on lillelli. Rll1tanholto ei korvaa elinympirl116t. Sukupuuttouhku. talousmetsisai ei metaoa juuri lapaa. nyt miäri lihe,tyy S. Ihminen tuhoaa lintujen asuinpaikkoja, vainoaa niltA ikivanhojen uskomusten vuoksi, myrkyttH nlltA. Joutaa Euroo11111u se Ofl harvlnaf.uu1. Tukeville pahveille pohjustettuna sen hinta on 50 mk + postikulut. jotka on kokonaan S. llepeilli rottia waanien. Eräille myöhäisille tilaajille näyttely voitiin toimittaa vajavaisena. Näyttelyn ensimmäinen painos loppu i viime vuoden luonnonsuojeluviikolla kesken. Kainuun ja lahoavia lehtil)UUl)6kkel61ti, }ol11a Nl,I muullmia pareja, mutta nyt ltwnlnen Lapinerimaihin. Muna H vaatii hy6nl1i1myrkkyji, jotka kauan sen suo1,ml1 ehdolonta kotlrauh ... Sen sijaan pohjustamaton ruotsinkielinen näyttely on valitettavasti loppunut. ICalnuun ko,p,a ei kohla enii ole. pesitli on tuholse. K1nsan1uoalo aunol kanahaukkoja vuo1i1ta1n. Toista sataa lintulajia on vieraillut tHIII satunnaisemmin. Näyttely voidaan parhaiten tilata keskiaukeaman kaavakkeella, jolla myös muun materiaalin tilaaminen tapahtuu kätevästi.. Lap,nl)Oll6 lentelff Jo$ku1 itilsilli Huuhkaja viihtyy lhmtusutuuenkln Mu.unonaukkl ei ole k111iny1 uu.ia 1algoit!11 Suomenkin metsiin. Näyttelyn hinnoittelussa on kustannusperiaatteesta, jotta voisi levitä mahdollisimman lähdetty omasen sanoma laajalti. Nykyaika] ..... mintyjen luntumana. yksikin myrkyn.hit sen ravinnon. Koko sarjan hinta on 15 mk + postikulut. Luonnonsuojelunäyttely on valmistettu Luonnonsuojeluvuoden 1970 valokuvakilpailun tuottamasta kuva-aineistosta erityisesti kouluja, kirjastoja ja kokoontumistiloja varten
Kaikkiaan käytiin 40 sellaisella alueella, jossa pesä tai useampia on ainakin aivan näinä vuosina ollut Taulukko 1. Hinta 50 p / kpl + postikulut. Viime kesän tilannetta selvittää myös sivun 68 kartta, johon on merkitty tarkastetut ja arkiston tietoon tulleet pesäpaikat. Pesäpuiden puute on johtanut siihen, että 111111. Kesän 1970 pesien tarkastustyön tulokset, samoinkuin vertailun mahdollistamiseksi viiden edellisenkin vuoden, on esitetty taulukossa 1. Virallinen luonnonsuojelu: Pertti Sulka.va Kotkatilanne 1970 Suomen 1J1aakotkakanta hupenee uhkaavasti. Maakotkakannan nopean heikentyJ11isen vuoksi Pertti Sulkava joutuu palaamaan aiheeseen näin pian uudelleen. Toisen katsauksen Suomen maakotkatilanteeseen loi Pertti Sulkava Suomen Luonnon numerossa 4/ 1968. Suomessa on yhä kotkia. Suluissa tarkistamattotuja pesiä, E P = mitään merkkejä mien, mutta luotettavantuntuisten takotkista ei tavattu, T = tuhoutunut pausten lukumäärä. 1965 kol1J1iomittaustornissa. A P = pesä, jossa lähteneitä poikasia. allaoleva kotkanpoikanen varttui v. Yht. Tosin merikotkista puhuttaessa monikon käyttäminen alkaa jo olla arveluttavaa. Ristillä karttaan on merkitty ne pesäpaikat, joilla ei 1970 käyty (niistä 27 tapauksessa pesäkin on viime vuosilta tiedossa). Kotkanpesien tarkastuspesä, LP = todennäkiiisesti lentoon työ' 1965-1970. Vuodesta 1958 lähtien Suomen Luonnonsuojeluyhdistys/ liitto on kerännJ,t tietoja 111aakotkista. = arkiston on todettu munia tai poikasia, OP = »asiamiesten» tarkastamien pesien koreviiri, jolta on löydetty vain koriste!konaismäärä. Sen sijaan maakotkia, joita tämä katsaus käsittelee, on yhä kohtalainen, joskin tasaisesti vähenevä kanta. Samaan aika.an innokkaat kotkamiehet ovat tehneet maastotutkivmksia ja tarkastuksia. 1965 18 (9) 7 15 8 (1) 8 39 (9) 1966 19 (6) 6 15 9 (2) 11 40 (6) 1967 11 (4) 7 8 2 12 26 (4) 1968 11 (6) 10 21 (1) 1 (3) 12 42 (6) 1969 8 (3) 9 9 1 6 25 (3) 1970 14 (2) 14 12 4 13 40 (2) 65. Niille, jotka haluavat perehtyä aikaisempien vuosien tilanteeseen, ilmoitetaan täten, että lehden 4/68 irtonumeroita saa edelleen Suomen luonnonsuojeluliitosta. iistä suurkiitos kaikille avustajille. E nsimJ11äisen yhteenvedon tuloksista teki Pentti L inkola Suomen Luonnon numeroon 2/ 1962. Näin voidaan päätellä niistä tiedoista, joita Suomen luonnonsuojeluliiton kotka-arkistoon on saatu hankituksi. AP OP EP T LP Yht. Parhaiden kotkamaiden kantaa verottaa edelleen ankara vaino. Vuonna 1970 pesintä ei luonnistunut enää lainkaan liian lähelle ulotettujen hakkuiden vuoksi
Muutamilla reviireillä, joilla nyt tavattiin vain koristeltu tai koristelematon pesä, saattaa edelleen olla tuntemattomia, parhaassa tapauksessa tänäkin v uonna asuttuja vaihtopesiä. Koristelluista pesistä yhdellä todettiin molemmat emot pesällä, kahdella oli mahdollisesti ollut muniakin, mutta pesät oli varhain keväällä hävitetty, eikä munien olemassaoloa voitu varmistaa. Varhe111111in, kt1n kotkasta vielä maksettiin tapporahoja, eräät poromiehet merkkasivat nimikirjaimil/aan pesåpuut, joiden tt1ottamat tapporaha! he näin varasivat itselleen. Lisäksi yhtä monella muulla alueella tavattiin koristeltu pesä. E dellä esitettyjen lisäksi on vielä joitakin kymmeniä reviirejä, joilla melko vakituiseen lii kkuu nuoria tai/ja yksi näisiä lintuja, jotka saattavat koristella jotakin pesääkin. Edelleen ainakin kolmella koriste] upesällä pesiminen ilmeisesti estyi lähistöllä suoritettavien metsänhakkuiden vuoksi. Poikasia lähti lentoon, jos poikastuotto oli tuntemattomilla pesillä samaa luokkaa kuin tunnetuilla, lähes 60. Virallinen lt1onnons11oje/11: Kotkatilanne 1970 Pt1dasjärven poro111iehet kaatoivat v. Neljällätoista alueella todettiin kotkien munineen pesään. Viimeksi mainittu syy sinetöi todennäköisesti myös usean täysin mustana tarkastetun pesän kohtalon. KOTKIEN ETELÄISIMMÄ T ESIINTYMISALUEET Kotkia pesii tällä hetkellä neljän läänin alueella, mahdollisesti viidenkin. Niistä tosin kaksi on jo useita v uosia ollut täysin koskemattomana. Siis jossain määrin todennäköisiä ja tarkastamisen arvoisia alueita on noin 150. tiedossa. K esällä 1970 kotkat siis todennäköisesti munivat noin 50 pesään. Kahdellatoista reviirillä löytyi vain täysin koskemattomia, h yljättyjä pesiä. N iistä puolilla kotkapari oleskelee kutakuinkin vakituisesti, mutta eri syistä johtuen niistä noi n kolmannes jättää vuosittain munimatta. T odennäköisesti siis tarkastetuista 40 reviiristä noin joka toisella oli 66 kotkapari paikalla, mutta niistä noin kolmannes jätti syystä tai toisesta pesimättä, tai pesää ei löytynyt. KOTKIE LUKUMÄÄRÄ äiden tiedossa olevien tosiasioiden perusteella voidaan laatia melko luotettava arvio kotkaparien määrästä kokonaisuudessaan. J onkinverran epävarmempaa on lähteä arvioimaan sitä, miten suuren osan kotkareviireistä nämä tiedossa olevat muodostavat. Kolmannelta sen sijaan lähti kuin lähtikin myös kesällä 1970 poikanen lentoon, joskin monien vaivalloisten vaiheiden jälkeen. 1968 (Suomen Luonto 4/1968) todennäköisimpänä, että tiedossa on lähes puolet reviireistä. Epävarmana tässä listassa on Pohj ois-Karjala, josta viime v uosina ei ole saatu minkäänlaisia pesimistietoj a, mutta läänin pohjoisosien rajapitäjissä saattaa silti asustaa 23 kotkaparia. Kilpailu tai kateus lienee tässä tapaukstSsa johta1111l pmm kaatamiseen. Pidän edelleen, kuten jo v. Asu tuista pesistä 4 on ilmoitettu tuhoutuneiksi. Yhteensä siis kotkia oli liikkunut ainakin 28 revii rin pesillä. Mainittakoon,. Muista pesistä uskotaan 13 poikasen lähteneen lentoon, niistä ainakin 6 rengastettuina. T ämä lu ku tosin saattaa olla liian suuri, sillä tuntemattomista pesistä pääosa on Lapissa, ja siellä taas pesien hävitys on yhä varsin yleistä. 1965 kotkan pesäpt1t1n ottaakseen sieltä poikasen (vase111111al!a) . Melko pienin varauksin voidaan olettaa, että puolet niistä 67 reviiristä, joilla vuoden 1965 jälkeen on tavattu kotkanpesä puussa, on edelleen as uttuja, eli kotkapari on paikalla. Saman verran kotkia saattaa pesiä KeskiSuomen läänissä, jossa on kolmella reviirillä pesä tiedossakin
68 Kotka rakensi P11dasjiiruellii pesänsä hakkuua11kion keskelle, mutta kä]!ti sitä vain )lhden vuoden. Viimeisten 5 vuoden aikana on asuttuja tai koristeltuja pesiä tavattu 18 reviirillä. Todennäköistä on, että kotkia siellä on enemmän kuin Oulun läänissä. _·_ .. Edellä mainittu Vaasan läänin pesimisalue on selvästi jäänyt omaksi erilliseksi saarekkeeksi. Pesiä ja todennäköisiä reviirejä on yhteensä tiedossa noin 50, mutta niistä varsin harvoilla todetaan vuosittain as utusta. LAPIN LÄÄNI Lapin lääni on jatkuvasti epäselvin alue. Vuonna 1970 siellä tiedettiin vain yksi asuttu pesä (kaksi poikasta rengastettuna maai lmalle), mutta toisella pesällä kotkapari nähtiin paikalla ja kahdella muulla reviirillä oli pesiä koristeltu. Asuttuja tai ainakin koristeltuja pesiä oli Pudasjärvellä kesällä 1970 tiedossa 4. Lisäksi tälläkin alueella on edelleen joitakin mahdollisia alueita varmistamatta. OULUN LÄÄNI Oulun läänin alueella on kaikkiaan tiedossa noin 40 kotkareviiriä, mutta niistä vain noin puolilla on viime vuosina oll ut pesä tiedossa. Läänin itäosat ovat yhä epävarmempaa aluetta. Toivottavasti Huuko Veteläinen ja muut seudun poromiehet yrittävät seuraavassa Suomen Luonnossa esittää selityksen tähän yllättävään tulokseen. t r~:. . Tihein kotkaasutus lienee edelleen UtajärvenPudasjärven alueilla. • = asuttu pesii, = koristeltu pesä, = koristele111aton pesä ja X = tarkistamaton pesii . Utajärvellä on 4 asuttua reviiriä ja Pudasjärvellä todennäköisimmin 6 tai 7. Suurimmat aukot ovat Kemin ympäristön rannikkoalueilla,. että samasta risulinnasta lähti leppälintujen ruokkimana lentoon myös käenpoikanen. Virallinen l11onnonsuojelu: Kotkatilanne 1970 Tii111ä pudasjäruefäinen kotkanpesii PJ'ryi IJ . Tiedossa olevat pesimäalueet sijaitsevat melko tasaisesti läänin alueella. 1970 autiona, kun vieritse avattiin linja metsiiautotietä varten. Seuraavat edes koristellut pesät ovat vasta Pohjois-Pohjanmaalla: Pyhännällä, T yrnävällä ja Sotkamossa. Monet tunnetuista ja vuosittain tarkastetuista pesistä ovat viime aikoina pys yneet koskemattomina. Pekka Helo ei uutterista yrityksistä huoliSuomen kotkatifanne 1970. Tällä yli 100 km leveällä välialueella olleet pesät (viimeksi Pihtiputaalla, Piippolassa ja Pyhäjärvellä) ovat hiljalleen rapistumassa ja putoamassa maahan. · _____ _ matta ole onnistunut paljastamaan sieltä kovinkaan monta pesää, ja uskaltaisinkin väittää, että ainakin Kuusamoa lukuunottamatta kotkakanta siellä on varsin harva. Niistä ei kuitenkaan ilmeisesti lähtenyt lentoon ainoatakaan poikasta. Melko varmasti pesimisikäisten ja reviireilleen kutakuinkin uskollisten kotkaparien määrä O ulun läänissä on vuosittain 2030. ~~.! ~:~?\i~~·~ .. : ... E hkä peräti 46 paria kotkia asustaa vakituisesti Vaasan läänissä, Keski-Pohjanmaalla. Oulun läänin rannikkoalueilla kotkia ei pesi
69
Vasta vuosien kuluttua näille alueille osu u uusia nuoria as ukkaita valitettavasti ne asettuvat usein vanhoille pesille ja joutuvat heti poromiesten listoille. Sen jälkeen pesistä jatkuvasti yli puolet on todettu • koskemattomiksi tai koristelluiksi, huonoimpana kesänä 1968 vain 26 % pesistä todettiin as utuiksi. Vain nuoret kiertelevät kotkat saattavat näillä al ueil. Pesä hävitettiin vuosittain siihen asti kunnes poliisi puutt11i asiaan. Paras v uosi oli 1964, jolloin 61 % pesistä oli as uttuja. T oiset av ustajat taas ovat vaipumassa epätoivoon siksi, että kaikki tiedossa olevat pesät yhä joka v uosi hävitetään. Nyt voidaan pitää myös varmana, että vielä 1960-luvun alkupuolella kotkien asuttamat alueet Kauhajoella, Virtain-Kihniön seudulla, Multialla, K uortaneella ja Ilomantsissa ovat menettäneet komeimman asukkinsa. KOTKAKA NAN KEHITYS Suomessa on yhä kotkia yllättävän paljon. Tämänhetkisen, tosin edelleen valitettavan niu kkoihin tietoihin perustuvan tuntuman perusteella väittäisin, ettei Lapin läänin kotkaparien määrä nouse enää yli 40. Edellä esitetty arvio tälle alueelle ( 46 paria) saattaa siis olla liian rohkeakin. Kesä 1970 näytti olleen suhteellisen hyvä kotkavuosi, noin kolmannes pesistä oli as uttuja. Eteläisimmällä kotka-alueella, Keski-Pohjanmaalla, kotkien alamäki on nu meroissa varsin selvä : 1965 as uttuja pesiä löytyi 5, mutta seuraavina vuosina vain 4, 3, 2, 1 Tyrnävän kotkanpoika tapettiin ja poljettiin suohon v. Virallinen /11onnonsuoje!t1: Kotkatilanne 1970 E nontekiön käsivarressa ja ItäLapissa, Inarin-Sallan alueella. Voi vain kuvitella, miltä kotkan ystävästä tuntuu hakea pesästä varhain keväällä munat pois mutta vain se voi pelastaa edes emot tuholta. O ulun läänissä hyvänä kotkavuonna 1964 tarkastettiin 12 reviiriä, ja niistä 8 :lla todettiin munia tai poikasia, mutta 1970 tarkastetusta 20 :stä reviiristä vain 5 :llä todettiin pesinnän edistyneen näin pitkälle. Mutta kehityksen suunta on kuitenkin vääjäämätön, ja kotkien väheneminen saattaa jo lähivuosina olla koko kannan olemassaoloa välittömästi uh kaava. K aksi ensin mainittua lienevät todellisia, kun sen sijaan Itä-Lapin erämaissa kotkat onnistu nevat vain piileksimään lintu harrastajia. Näin vilkastuneest~ tarkastustoiminnasta huolimatta. Ilmeisesti kotkien vaino on Lapi ssa johtanut siihen, että huomattava osa reviireistä on joka vuosi tyhjänä. 1962. Mainittakoon vielä joitakin todisteita kotkien hupenem i70 sesta. ja 1. V uonna 1968 esittämäni pessimistisimmät arviot ovat osoittautuneet liiotelluiksi. Tämä ehkä johtui suhteellisen hyvistä riekkoja jäniskannoista. V uoteen 1964 saakka kaikkina v uosina yli puolet tarkastetuista pesistä todettiin asutuiksi . Lapinkin kotkakanta alkaa varmistua harvahkoksi, au kkoiseks i ja epävakaiseksi. Yhä yleisempiä alkavat olla pessimistiset raportit, joissa kerrotaan, että kaikki tiedossa olevat pesät ovat täysin koskematto mia (kesältä 1970 tällaisia tuli kahdelta luotettavalta tiedonantajalta)
71
Edelleen tarvitaan myös reippaita retkeilijöitä, jotka haluavat kulkea tarkastamassa tiedossa olevia tai mahdollisia pesäpaikkoja. Levinneisyyskehityksen kannalta epäilyttävää on myös Vaasan läänin kotkakannan jääminen erilliseksi saarekkeeksi. Valitettavasti he ilmeisesti ovat niitä henkilöitä, jotka viimeisenä lähtevät Ruotsiin. Tervolassa pesäpuu kaadettiin epähuomiossa (pesässä oli 2 poikasta). Sen sijaan kotkat eivät ihan vähällä häiriintyne, jos tutustumiskäynnit tehdään kesä-heinäkuun lämpiminä päivinä. VAI O T A JA HÄIRI TÄ Kaikenkaikkiaan voidaan arvioida, että kotkien pesimistulos olisi tunnetuilla pesillä parantunut lähes 50 %, ellei niitä olisi täten häiritty. Mainittakoon muutamia esimerkkejä. Haapamäki). Kotka on liian arvokas »luonnonmuistomerkki » tuhottavaksi ajattelemattomalla törmäilyllä, vaikkapa hyväätarkoittavallakin. Yli-Iissä pesän viereen oli tehty räjähdysainevarasto, sitä jo aikaisemmin häirinneen polkupyörätien lisäksi (pesä oli koristeltu). Pudasjärvellä ja Vetelissä rakennettiin metsäautotietä rakenteilla olevien pesien vieressä (kumpaankaan pesään ilmeisesti ei ehditty munia). Korostetta~ koon tässä myös sitä, että yhteydenpito maanomistajiin tai heidän edustajiin, useimmissa tapauksissa valtion aluemetsänhoitajiin, on kaikissa vaiheissa erittäin toivottavaa ja eteläisimpien pesien osalta jopa välttämätöntä. Kuhmossa kotkan munat pilaantuivat pesään, kun pesän ohi alettiin ajaa puutavaraa. Poromiehet ovat edelleen kotkien uhkana. Pyhäjärvellä oli tehty lentokenttä lannoituskoneita varten kahden laajalti tunnetun kotkanpesän väliin (pesät olivat tietenkin koskemattomia). Järjestäytyneet lintuharrastajat lienee helppo saada hallintaan, mutta paikalliset retkeilijät saattavat muodostua todelliseksi riesaksi. Kaikki kotkia koskevat tiedot ovat arvokkaita ja otetaan kiitollisuudella vastaan. LOPUKSI Kotkien suojelu on paasemassa vauhtiin. '1.\=, •· ~ .,,.,,..+, • '!-1.: • Kauhajoen Sikarämäkän pesä oli v. Uutena epäkohtana kotkanpesillä alkaa saada merkitystä liiallinen retkeily. Posiolla vedettiin valtion puistometsän retkeilyreitti aivan pesäpuun alta (pesä oli mustana). Päävaikeudeksi näyttää yhä selvemmi n muodostuvan metsänhoito. Kaikkien näiden toimenpiteiden edellytyksenä on kuitenkin pesien ja yleensä kotkien oleskelupaikkojen ja liikkumisten tuntemus. . Ainakin Pudasjärvellä ja Utajärvellä pesintä estyi läheisten käynnissä olevien hakkuiden vuoksi (molempia pesiä rakennettiin runsaasti). Lisäksi kymmenkunta pesää törröttää jatkuvasti tyhjänä sen vuoksi, että ne on aikaisemmissa hakkuissa jätetty 72 yksinäisiin puihin laajojen paljaaksihakkuiden keskelle. Silloin kotkat voivat joutua olemaan puoli päivää pois pesältään jos kaiken maailman mopomiehet pörräävät siellä. ' \·:<• ' ~( -r..... METSÄTALOUSUHKA A Kotkien väheneminen johtu u siitä, että ne eivät saa pesiä rauhassa. Tarkastustyöstä kiinnostuneiden ja yleensä kaikkien pesillä liikkujien tulisi etukäteen ottaa yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon tai suoraan tämän kirjoittajaan ( os. 1965 Suomen eteläisin kotkanpesä, /J/utta a111pu1J1isten, poikasmurhan j a hakkuiden vuoksi sen tarina päättyi. arn vältytään turhalta samoilla pesillä juoksemisilta ja saadaan mahdollisimman suuri osa tiedossa olevista alueista tarkastetuiksi. Useimmissa tapauksissa häirintä ilmeisesti ei ole ollut tahallista, joten tehokkaammalla suojelulla on mahdollisuuksia. Vaarallisin aika kotkanpesillä on maalis-huhtikuun hankikelit. Ne tullaan tallettamaan kotka-arkistoon ja pitämään vähintään niin salassa kuin tiedon lähettäjä haluaa. Tämän epäkohdan poistaminen saattaa osoittautua hankalammaksikin kuin metsänhoidon haittojen poistaminen, vaikka hävittäjiä lienee lu kumääräisesti varsin vähän. Tämä on muuan keino y rittää säilyttää kotkien pesintämahdollisuudet seuduilla, joiden järeä puusto on hakkuiden avulla t11hotttt. Poronhoitoalueelta saapuneiden tietojen perusteella voidaan pitää varmana, että pääosa kotkanpesistä siellä hävitetään jatkuvasti, rauhoituksesta huolimatta. Kesällä 1970 tämä tuli varsi n räikeästi esille. Metsähallituksen mailla olevat pesät saanevat omat suojelualueensa, keinopesiä rakennetaan, Lähelle itsestään p!idonn11tta pesärytiiä rakennettiin Perhoon keinotekoinen pesäalusta, jonka kotkapari hyväksyi uuden pesänsä pohjaksi. ·~~.j~ . pesiä vahditaan, kotkia ruokitaan jne. D. Ja yhä viivähtää. Tämän vuoksi Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa kotkantutkimustaan vähintään entisen laajuisena. .
Lieto, Kukkarkoski, E urajoen puron varsil ehtoa (0,38 ha). Veteli, Vetelin kylä, Kasakkakankaan ja I-lau takedo n alu eet. H ollola, Tiirismaa, ns. H .r~ T•11• ~.11 onal P,r~ .\low,i,,o, nl 11,c (;i>nll (l.. hyvän kuvan s11ta, missä määrin en maissa on kiinnitetty huo mio ta lu onno n säilyttämiseen. Virallinen luonnonsuojelu Rauhoituksia Y HDIS TYNETDEN KANSAKUNTIEN KANSALLISPUISTOLUETTELO United Nations list o f natio nal parks and equivalent reserves. Kiikala, Pappilan kylä, H yyppärän harjukumpare (20,5 ha). Lu etteloo n sisältyy 1204 kansallispuistoa tai vastaavaa suojelualuetta 140 :stä eri maasta. Lauri Nautela. 32. Luettelo n melko laajassa johdannossa o n määritelty kansallispuisto n käs ite ja niiden minimikokovaatimukset ja myös kin ho idon tehovaatimukset. Se antaa myösk in Näyte YK :11 ka11sa!lisp11istol11ette/okirja11 kuvituksesta: Tsekkoslovakia11 ka11sallisp11istot. Maano mistaja Kiikalan seurakunta. Yl eiskäsityksen saamiseksi olisi o llut varsi n arvokasta, jos maittaisen esity ksen lisäksi kirjaan o lisi liittynyt tauluko nomaiset es itykset maanosittain ja siihen liittyvät kartat. Tätä alan perusteosta o n saatavana Hayez :in (Bru xel les-Belgium) ku stantamana, hinta 19 d o llaria, eli n. Ka ksi järeää puisto metsää Vetelin joen rannalla (0,84 ha ja 2,35). 15 (1971, 601.). Lahti, A htiala, Ka ltulan luonnonsuojelumetsä, järeää hav umetsää (1 ha). Pikkualu eet ovat: Kirkkonummi, K naskogb rottenja Bergstadsbrottennimiset h ylj e karit; Raahe, J yry-niminen ulkomeren luoto. Särkisalo, Pettu, Furuholma-niminen saari, joka o n merihanhen pesimäpaikka (3,3 ha). Kustakin esitellystä maasta o n kartta, johon sisältyy maan kansallispuisto t. I UC / Pubi. Luettelo o n erittäin arvokas käsikirja haettaessa tieto ja eri maiden arvokkaimmista luonnonnähtävyy ksistä ja suojelluista alueista. Maano mistaja maanv ilj. Kansainvälisen Lu onno nsu o jeluliito n kansallispuistotoimikunta o n YK :n tehtävä ksianto na julkaissu t äs kettäin to isen paino ksen maailman kansallispuistoista. Suo men Luonto 4/1970). CZECHOSLOV i\Klh 1. Lauri Nautela. Gustaf Eriksen. Nauvo, K jäldin ge, Eastho lm-nimi nen saari (1 ha). N äitä suojelualueita o n selostettu jo aikaisemmin (ks. Tämä rauhoitu s liittyy Euraj ocn varrella Kukkarkoskella rauhoitcttuun suurempaan alueeseen. Näinkin yhtenäisten tietojen ko koa minen maailman kaikilta puo lil ta ja yhtenäisten kartto jen laatiminen o n su uri työ. N.S. Jos kirjaa haluaa jostak in mo ittia, niin se voinee ko hdistua yleiskatsauksen puuttumiseen. Maanom istaja Karl Forsström Aktiebolag. läänit u T-P A H Ky M P-K Ku K-S alueet pinta-ala yli 1 ha 2 4 1 V 1 L 1 yht. Su omen Lu o nto 4/1970). Kirjan to imittaminen o n var masti o llut erittäin va ikea tehtävä. Lieto, K ukkarkosk i, Eura joen puronvarsilehtoa ja rinneketo (1,52 ha), Maano mistaj a maan vilj. Tapani Ortnio. 9 pinta-ala pikku-alueet pinta-ala alle 1 ha 1 1 4 yht. Maano mista ja fil.maist. Pirunpesä n alue (420 m 2), kallio halkeama. Maanom istaja Vetelin seurakunta. 80 markkaa. Maan o mistaja maan vilj elij ät Paula, T apio ja J o han Kaltula. Suojelualue muodostaa L ounaisSuomen korkeimman ko hdan ja liittyy aikaisemmin rauhoitettuun Kultalähd e-nimiseen harjulähteeseen. 1970 V . As ia miehenä fi l.lis. Maanomistaja maanvilj. Tellervo Pullinen. 61,5 ha 1,2 ha A lueet ovat : luo nn o nmuistomerkit 1 6 2 10 3 2 4 3 2 1 34 Porvoon mlk, Långörenin saariryhmä, R uotsi11pyhtää, Bisaballen, Grill skär ja Sö derskär nimiset luo dot; Kemi, Pau ha ja Pitkäletto nimiset ulko meren saa ret. UU SIA RA UHOTTUKSIA SU OMESSA V. Erityisesti kansallispuistojen h oito vaatimusten suhteen valitettavasti me olemme huomattavasti jälj essä kansain välisistä miniminormeista. Näitä alueita o n selostettu jo aikaisemmin (ks. D R11otsi11pyhtään Söderskärin mokit ovat saaneet 0111011 rauhoit11salt1een. Kustakin kansallispuistosta o n puo lestaan annettu yleiset tiedot pintaalasta, ko rkeussuhteesta, matkailusta ja luo nnon tärkeimmistä piirteistä. 1970 tehtiin kaikkiaan 47 rauho ituspäätöstä luo nnonsuo jelulain no jalla. rlOIIOS<) ~,11onal P••l • l P,cn,n1 i-:.11.,,..1 ru \ . 73. Asiamiehenä Suur-Ho llolan Koti seutuliiton luo nnonsuojelu toimikunta. Ne ja kaantuvat ko hteittain o heisen taulukon mukaisesti. Lu o nn o nmuisto merkit ova t: mäntyjä 15, kuusia 3, kuu simuo to ja 6, katajia 2, koivuja 6, metsälehmuksia 1, tammia 1 ja siirtolohkareita 4
väestön kasv un hillitse miseksi ja ympäristön suojelemiseksi, jotta kehityksen n ykyin en katastrofi kurssi vo itaisiin kääntää. Tämän vuo ksi kaikkia hallituksia pyydetään anta. » » J otta ihmiskunta ja sen ympäristö vo isivat sä il yä, hallitustanne pyydetään ponnistelemaan maann e väestön kasvun pysähdyttämise ksi niin no peasti kuin mahdo llista käyttäen kaik kia niitä keinoja, jo ita väestö nne pitää soveliaina. Peri1111äisesti tämä säätiii on toi111i1111t lähi1111ä 11ha11alaisten eläinlajien t11rvaa1JJiseksi, minkä vuoksi sen 11i111i 011 momen11ett11 »Maailma11 Villieläi11säätiö». TOIN E P ÄÄTÖSLAU SELMA kiinn ittää huo mion sell aisiin julkisen vallan suunnitelmiin ja to imenpiteisiin, jo issa ympäristön kesto kykyä ei o le otettu huo mioon. E NSIMMÄINE N PÄÄTÖSLAU SE LMA kos kee väestön kasv ua ja maapall on elintil an ja luo nn on varojen rajallisuutta. » » Vii me kädessä tämä jo htaa ainakin 74 ihmiselo n ell ei kaiken elämän sa mmu miseen maapall olla. IIYorld IIYild!ife F1111d on vali11n11t sen t1111n11ksekseen. N äistä mainitaan erityisesti kansa ntul on no pea kohottaminen, jota on totuttu pitämään selviönä, mutta jo ka väistämättä jo htaa va kaviin ympäristö kriiseihin. S1101J1el!a ei 01/111 kokouksessa edustajaa, mutta silloi11e11 pää1J1i11isteri Koivisto sai säätiöltq se11raa11a11 kirjeen: f-f]vä Pää1J1i11isteri, Maa ilman Lu onnonsuojelun Säätiön to isessa kansa in vä li sessä kongressissa, jo ka pidettiin Lontoossa ja jo nka aih e oli »Maa pall on ko ko elämä », yli ko lmestakymm enestä maasta tull eet 750 edustajaa hyvä ksy ivät jo ukon päätöslauselmia kiireellisistä luonn onsuojeluo ngel mista. T oimenpiteitä edell ytetään sekä kansallisell a että kansa in välisell ä taso lla. Virallinen !11onnons11qjef11 World Wildlife Fund M aailman L uo1111onsuojel11n Säätio ( IIYorld IVildlife F 1111d ) piti marrask1111ssa 1970 toisen kansainvälisen ko11gressi11sa L ontoossa ja lähetti eri 1J1aiden pääministereille tiedoksi säätiii11 presidentin, Ala11komaide11 prinssi Bemhard' i11 allekirjoitta1JJa11 k irjeen sekä siihen liitt)'vän j11lkila11m1J1c111 ja 14 päätöslauselmaa. Siinä pyydetään kiireellisiä, ko nkreettisia ehdotuksia ja toimenpiteitä J ättiläispa11da eli pandakarh11 on äärimmäisen harvinainen Tiibetin ja Kii11a11 ba1JJb11tiheikköjen asukki. Samall a pyydän Teitä ti edottamaan minull e kaikista to imenpiteistä, jo ihin hallituksenn e voi ja halu aa ryhtyä näissä as io issa . K11te11 oheisesta artikkelista ilmenee, toiminta 011 huomattavasti laaje11t111111t, minkä vuoksi mome1111os »M aailman L 1101111011s11ojel1111 Säätiö » lienee 11yt oikeampi. Sääti ön pres iden ttin ä ja tämän kong ress in va ltuuttamana lähetän o heisena pää tösl ause! mat, jotka o n ta rko itettu hallituksenn e harkittavaksi. K ehittyneissä ma issa tämä lisääntyminen vaikuttaa hai tallises ti elämisen tasoon. Odottaen to imenpiteitänn e, kunnioittaen Bernhard Ala11ko1J1aiden prinssi M aailman L 1101111011mojel1111 Siiiitiö11 p residentti SÄÄ TIÖN PR E SlDE NTIN VE TOOM US maapall on kaikkien maiden hallitusten pää miehille: »Ihmiskunnan nykyinen vuotuinen kasv u estää kehitysmaitten ihmisiä saav uttamasta edes siedettävää elin tasoa
Säätiö pyytää Y K :ta ja maiden hallituksia välittömästi ryhty mään to imenpiteisiin saastumisen pysäyttämiseksi. YHD E STOISTA PÄÄ TÖSLAU SE LMA Andeilla as uvan, suku puu ton uhkaaman v ikunj an suojelemiseksi säätiö holman ympäristönsuojelukongressia. YK on luetteloinut nykyisin noin 1200 kansallispuistoa tai vastaavaa rauh oitusaluetta. T ämän vuo ksi säätiö pyytää hallitu ksia pyrkimään ko konaisvaltaisiin al uerauho ituksiin eikä rajoittää hu o miota luontoa muuttav ien tumaan yksittäisten lajien suo jeluun. Tieteelliset piirit ovat hyv in selvillä tällaisen tutkimuksen tarpeellisuudesta. N E LJ Ä S PÄÄTÖSLAU SE LMA Maapallon laajuisen elinympäristön suo jelemiseksi tarvitaan no peasti täsmällistä tietoa nykyisestä kehitys kulusta ja uusista tekij öistä, jotka va ikuttavat ympäristön laatuun ja ter veyteen . Sääti ö onnittelee näitä järj estö jä tästä menettelystä ja uskoo, että ne myös käytännössä jo htava t myönteisiin tulo ksiin ja että muutkin kansa in väliset järj estöt ottavat tästä kiireesti mallia, koska sitä vaatii ko ko ihmiskunn an etu . Säätiö pyytää tämän vuo ksi YK :n pääsihteeriä kiireesti järj estämään maapallonlaajuisen tutkimusohjelman, odottamatta vuoden 1972 T ukE rityisesti kiinnitetään hu o mi ota soiden, tundra-alueiden, trooppisten sademetsien, merenrantojen, merenalaisten koralliriutto jen ja valtamerten saarten suo jeluun. N ELJ ÄSTOISTA PAATÖSLAU SE LMA Meri en ölj ysaastumis vaaraa on vähentänyt ns. maan suunnitteluorganisaatio illeen ohjeet, että nämä teknis-talo udellisissa suunnitelmissaan ennako isivat myös ympäristöhaitat, levittäisivät näistä tieKaikki a yksityisiä ja järj estö jä pyydetään edistämää n tällaista tutkimusohjelmaa, jonka o lisi alettava to imia maapall onl aajuisena vuoden 1971 lo ptoa ja pyrkisivät näitä haittoja vä hen täpuun mennessä. Intia on viisivuotissuunnitelmassaan 1969-74 il moittanut ottava nsa huo mi oon o mien kansallisten kehityssuunnitelmiensa ekologiset seuraus vaikutukset. KOLMAS PÄÄ T ÖSLAU SE LMA Maa ilmanpankki, Yhdistyneiden Kansakuntien F AO ja UN E SCO sekä muutamat muut kansa in väliset järj estöt ovat viime aiko in a alkaneet kiinnitK UU D E S PÄÄTÖSLAU SE LMA J os kin eräiden eläinlajien suojelu ssa on saatu tul o ksia, suoranain en va ino jatkuu yhä edelleen (suuret va laat ja petonisä kkäät), ja saastuminen ja ympäristön tuho utuminen uhkaa vat monia muita lajeja. Säätiö keho ittaa kaikkia maita mu odostamaan vuoteen 1972 mennessä tai sen aikana yhteensä sata uutta kansallispuistoa. suunnitelmi en ekologisiin seurauksiin . YHD E KSÄ S PÄ ÄTÖSL AU SE LMA Vuonna 1972 Yhd ysvaltain Yellowstone, maapall on ensimmäin en kansallispuisto, täyttää sata v uotta, ja sill oin pidetään kansa in välinen puisto konferenssi Yhd ys vall o issa. Samall a säätiö pyytää, että eri maiden hallitukset seura isivat Intian hallituksen esimerkkiä. mään tai po istamaan. K os ka to isaalta on olemassa va paaehto isia järj estöjä, jo illa o n varoja, sopi va organisaatio ja ko ulutettua henkil ö kuntaa, säätiö pyytää, että nämä vapaaehto iset järj estöt tarj oaisivat as iantuntija-apua kaikkialla maa ilmassa toimi vill e o petuso hj elmille ja suojeluj ärj estö ill e. Lisä ksi kaikkia yksityishenkilöitä ja järj estöjä keho itetaan tukemaan tällaisi a pyrkimyksiä ympäristön laadun sä ilyttämiseksi. K oska muut 20 % edelleen käyttävät saastuttava mpaa järj estelmää ja siten myötäv aikuttavat merien tuotanto kyvyn vä henemiseen, säätiö keho ittaa maiden hallituksia ki eltämään tai estämään täll aisten alu sten pääsyn satamiinsa. L oad-on-Top-järj estelmä, jota nykyisin käyttää 80 % ölj ynkulj etusaluk sista. Sääti ö pyytää myös, että asiano maisten maiden tieteelliset laito kset tarj oa isi vat asiantuntemustaan vapaaehto isten järjestö jen käyttöön . D 75. pyytää, että kaikki maat seuraisivat Perun hallituksen erityisto ivo musta ja Yhdysvaltain ja E nglannin näyttä mää esimerkkiä kieltämäll ä v ikunj an villan ja nahko jen maahantuonnin. T ähän on saatavissa varoja va in kunkin maan hallitukselta se kä YK :n järj estöiltä. KA I-IDE STOJSTA PÄÄ TÖSLAU SE LM A Koko ihmiskunta on tottunut käy ttämään valtameriä kaato paikkanaan. KOL MASTOISTA PAATÖSLAUSELM A Kansain väliset I uonn onsuojeluj ärj estöt eivät lähes kään aina vo i toteuttaa tarpeellisia suo jeluohj elmia varojen ja työvo iman puutteen vuo ksi. Yhdessä ta hatto man saastuttamisen kanssa tämä o n vaarantanut merien bi olog isen tu ottavuuden. Lisä ksi säätiö vaa tii erity isen kiireellisiä toimenpiteitä suurten petonisä kkäiden (etenkin kissojen) sekä apino iden, pu oliapinoiden, valaiden, suu rten petolintuj en, kurkien, trappien, kro kotiilien ja meri kilpi konnien säil yttämise ksi
Eri energ ianl ähteiden kustannukset o n ar vio itava o ttamalla huo mioon ö lj yn kansantalo udellisesti o ikea hinta ja sen käytö n to delliset kustannukset. Foss iilisten polttoa ineiden, ö lj yn ja ki vihiil en, käyttöön liittyy huo mattav ia ympäristö haitto ja, jo iden po ista min en tos in o li si te knisesti mahdo llista. Lisäksi o n to denn äkö istä, että ö lj yn ja sen jalosteiden maailmanmarkkin ahinnat tumeksikuluneiden v uos ien aikana tapa htuneen ö lj yntu o nnin kasv un perusteella. Ölj ynj alosta mo n sij o ittaminen aina kin jo nkin matkaa sisä maa han o lisi tekni sesti helpo mpaa kuin mo nen muun teollisuu slaito ksen, kos ka ö lj y vo idaa n jo htaa putkessa. T uo ntipo lttoain eiden käyttösuhteet o n suunniteltava nämä seikat hu o mioon o ttaen sen sij aan, että kehitystä pyritoja edusta vissa yrityksissä. Tähän tulee to dennäkö isesti liittymää n se, että ölj yntu o ttajamaat suosi va t jalosteiden v ientiä raakaölj yn v iennin kustannuksella. E nerg iapo liittisessa suunnittelu,sa o li si välttämättä o tettava hu o mioon energ ian tuo tta misen to delliset kustannukset, jo ihin sisältyvät m yös ympäristönsuo jelu kustannuk set. Tässä nimeno maisessa tapauksessa o n kuitenkin lisä ksi o tettava hu o mi oon T värminnen alu een merkitys kansa in väliselle ja kotimaisell e lu o nno nti eteellisell e tutkimuksell e se kä ko ko J-lanko niemen su o jelun merk itys lu o nn o n sos iaaliselle v irkistys käytö ll e. Ra kennust yöt lienee tarko itus saada käyntiin jo tänä v uo nna. Ölj ynj alostamo n sisä maa han sij o ittamisen to dennäkö isenä seurauk sena o lisi myös, että sen jäteves ien laatuun kiinnitettäisiin n ykyistä enemmän hu o mio ta, millä o lisi merkitystä ko ko Itä meren alueen ka nnalta . Seura uk sena fossiilisten po lttoain eiden käytöstä lu o nn o nja ympäristönsuo jelun vaatimusten mukaisell a ta va ll a o lisi kuitenkin käyttökustannu sten lisääntymin en se kä tuotetun lämpöja sä hk öenerg ian hinnan nou su. ~,, TVÄ RMI N E J A SLL Su o men luo nn o nsuo jeluliito n saa mi en ti eto jen tnukaan aio taa n vii111c vuo nn a julkisuuteen tullut N este O sa key htiö n suunnitelma yhti ö n ko lmannen ö lj ynjalosta mo n rakenta miseksi toteuttaa va rsin pian. Huo mautetta koon tässä y hteydessä, että eri ty isesti N este Osakeyhtiö n aantalin jalostamo o n aina ki n aikaisemmin o llut varsin hu o matta va veden likaaj a. T o isaalta edellyttää teho kas puhdistustekniikka teollisuuslaito ksil ta ja yhdys kunnilta jo nkinl aista vähimmäisko koa. Nä mä to imenpiteet lisäävät ö lj yn hintaa ja sen käyttö ku stannuksia, mutta ova t pitkällä tähtäy ksel lä kansantalo udellisesti edullisia ja väistä mättömiä. K os ka kysy m ys ölj ynj alosta mon ma hdo llisesta sij o ittamisesta Lappo hj aan o n mo nessa suhteessa hyvin merkityksellinen, Suomen luo nno nsuo jeluliitto haluaa saa ttaa valtio neu vosto n tietoon kan tansa siih en ja sen yhteydessä ilmi tull eisiin muihin kysy m yksiin. Luo nno n ja ihmisen välisen tasapaino n kannalta o n useissa tapauksissa edullista välttää teollisuuden ja muiden ympäristöönsä vo ima kkaasti vaikuttav ien to iminto jen liiallista kes kittämistä jo ll ekin alueell e. Luo nn o n tasapaino n sä il ymisen se kä rakenteiden ko rroos ion estä misen edellyttämä rikin po ista min en raskaasta po lttoölj ystä tai sitä po ltettaessa synt yv istä savukaasuista o n to teutetta va. Riittävä turvalli suu s o n saata va ö lj ynkulj etuksiin . M eren ranniko n suo jelemin en sosiaalista virkistys käyttöä va rten o n kuitenkin suh teelli sen tiheään asutussa E telä-Suon,cssa, niissä suurin osa rantav ii vasta jo o n lo ma-asutuksen, yhdyskuntien ja teolli suuden käytössä, erittäin tärkeätä. Riittävän suurten yksikkö jen sij o ittamin en eri puo lill e va ltakuntaa o n sii s to ivotta vaa lu o n. .. Uutisia Ja tiedotuksia _. näkökohtiin sekä ympäri stö n ja muun luo nno n suo jeluun. .-,. Suo men luo nn o nsuo jeluliito n käs ityksen mukaa n ei ö lj ynj alosta mo n sijo ittamiskysym ystä tul e ensi sij assa tarkastell a erillisenä ilmiö nä, vaan osana energ iapolitiikkaa ja teollisuuden sijo itta mispo litiikkaa, jossa erityisesti o n kiinnitettävä hu o mio ta alueellisiin työ!76 ]isyysym. Neste Osakeyhti ö n taho lta es itett yjen lausunto jen mukaan ainoa ma hdo llinen paikka, jo ho n ö lj ynj alosta mo n yt vo idaa n sij o ittaa, o n Lappo hj a H an koni emen etelärannalla lä hellä Tvä rminnen eläintieteellistä asemaa ja eräitä saa ri sto n luo nno nsuo jelualueita. • .. Su o men tää n enna ko imaan y ksino maan viilu o nno nsuo jeluliitto toteaa, että myönteiset ratkaisut maakaasun hankintakysymyksessä ja kysy m yksessä uusi en ydin voimalo id en pikaisesta suunnittelusta ja rakenta mi sesta mer kitsevät siirtymistä ympäristön ja muun luo nno n kannalta mo nia muita energiantuo tanto muo to ja parempiin va ihtoehto ihin. Ruo tsissa rantala ki estää ran tojen jo utumisen lo ma-asutukseen, mutta sielläkin o n teollisuuden viim ea ikain en voimakas pyrkim ys länsirannik o ll e sij o ittumiseen synn yttän yt va kavan ristiriidan teollisuuden ja sosiaalisen lu o nno nh o ido n tarpeid en vä lill e. T eollisuuden sij o ittumista meren rannall e puo lta vac ennen kaikk ea kul jetustalo udelliset nä kö ko hdat. N äin o n syntynyt ristirii ta yhtäältä luo nno nja ympäristönsu o jelun, to isaalta teollisuuden sij oituksen välillä. N äiden aih cutta111a haitta ei kuitenkaan to istaise ksi o le rinnastettav issa fossiilisten po lttoa ineiden ympäristö ll e aiheuttamiin haitto ihin. E nerg iapo liittisen suunnittelun tulisi luo nn o llisesti tapahtua valtakunnalli sesti eikä pääas iassa eri energ iamu o1evat huo mattavasti no usemaan jo lähiv uos ina, kos ka kysyntä ko ko ajan voima kkaasti kasvaa ja ö lj yä tu o ttavat maat, varsinkin kehitys maat, vaati vat n ykyistä o ik eud enmukaisempaa osuutta ö lj ytulo ista. Teollisuuden sij o itta mista meren rannall e o n siis harkittava entistä huo lellisemmin m yös rannan muiden käyttö tarpeiden kannalta. Ydin vo iman käyttöön tosin liittyy aina kin to istaise ksi ratkaisemato n o ngelma, lauhdevedessä ympäristöön jo hdettavasta huk kaenergiasta aih eutu vat lu o nno nmuuto kset. A,
Ihmiset, joiden ko ulutus tähtää va in rajattujen arvojen y mmärtä mi seen, saartavat to imia parhaan harkintansa mukaan ja silti yhteiskunnan etuj en vastaisesti . On mahdotonta välttää vaikutel maa, että asia o n Neste O y :ssä katsottu jo ratkaistuksi, ennenkuin as iaa on edes esitelty hallinto neuvostolle puhu matta kaa n, että tämän suuruusluo kan päätös olisi alistettu julkisell e kes ku stelull e ennen lo pullista ratkaisua. pä ivänä maa liskuu ta 1971 Tek11illise11 Korkeako11/u11 Y!ioppilask1111ta SII KALA N K OSK I K arkkila sij aitsee luo teisen U udenmaa n harjuja vesij a koalueella ja niinpä maasto o n vaihtelevaa soraharjuineen ja kallio jyrkäntein een. Suo men luo nno nsuojelulii ton mielestä menetellään v irh eellisesti, jos Tvä rminnen alu een n ykyistä ar voa tarkas tellaan yksin o maan jo ko tieteellisen tutkimuksen tai teollisuuden sij o ittamisen kannalta. Vo idaan o lettaa, että varsinkin N esteen hallinto neu vosto n jäsenet hyväuskoisesti kuv ittelevat ko r vaamatto milta saastumisva hin goilta voitavan välttyä tehostettuj en y mpäristö nsuo j ei u to imien avull a. On ma hdo to nta välttää vaikutelmaa, että sijo ituspäätöstä o n N este O y :ssä valmisteltu julkisuudelta salassa ja yksipuo li siin nä kö ko htiin no jautuen. O taniemessä 23. Maasto nmuo dostuksesta jo htuen kauppalan alueella on monia kos kia. Ympäristö ntutkimukselle tällainen tarkkailu o n välttä mätöntä, eik ä vastaavaa tutkimu slaito ksen paikkaa o le enää löydettäv issä Suo mesta. Sen ko kemuksen perusteell a, mikä on o le massa ö lj ynj alosta mo n va ikutuksesta ympäristöönsä sekä Suo messa että muuall a maa ilmassa, o n pääteltäv issä, että ö ljynj alosta mo n sij o ittaminen Lappo hjaan te kisi T värminn en alu een sopimatto maksi muuttumatto man murtoves iluo nn o n tutkimiseen. E i o le syytä epäillä, että N esteen jo hto tarkoituksellisesti haluaisi olla myötäva ikutta massa Suo men lu onn on ja erityisesti arvokkaiden luo nn o nsuojeluk o hteiden tuh outumiseen . Huo mattavimmat ovat M yllykos ki K arj aa nj oessa ja Katla koski Saavajoessa. Sen pii rissä suo ritettava luo nno ntieteellinen tutkimus o n siten luo nteeltaan ainutlaatuista. P elkästään liiketalo udellisiin nä kökohtiin perustuvat yksittäisratkaisut saattava t olla va hingollisia yhteiskunnan kannalta. Suo men luonno nsuo jeluliitto vetoaa valtio neu vostoon, että va ltioneuvosto estäisi T värminnen alueen luo ntoa ja sen n ykyisiä ar voja uhkaava n ö lj ynj alostamos uunnitelman to teuttamisen ja ryhtyisi to imenpiteisiin energiapoliittisen ko konaisselvity ksen laatimise ksi, minkä yhteydessä ö lj yn tuo nnin ja jalostuksen tar ve pyrittäisiin arvio imaan pitkällä tähtäy ksell ä kaikki asiaan liittyvät näkö ko hdat huo mioono ttaen. Tästä syystä o n I-Ianko niemen virkist ys käyttöar vojen sä il yttämi stä pidettävä varsin tärkeänä ja ne o n o tettava huo mioo n ratk aisua tehtäessä. Nesteen ylimmän jo hdon menettelytapa tässä kysy my ksessä kuten valitettavasti jo mo nesti ennenkin oso ittaa ymmärtämättö m yyttä suppeasti rajattuj en te knistalo udellisten o ngelmien ulkop uo lisia nä kö ko htia ko htaan se kä sitä paitsi myös o mavaltaisuutta, epädemokraattisuutta ja pii ttaamatto muutta. Suuria ovat m yös Korkea koski, Kos kelankoski ja Siikalankoski. Sen sij aan sekä nä mä että luo nno nja ympäristö nsuo jelulliset tekij ät tuk evat ajatusta, että o lisi tutkitta va mahdo llisuuksia sij o ittaa ö lj ynjalosta mo tai sitä palveleva sata ma Po hj anlahden rannalle. T yölli syysja kehitysalu epo liittiset näkö ko hdat tuskin täll ä hetkell ä puo ltavat ö lj ynj alostamo n sij o ittamista 1-lanko ni emeen . TKY esittää edell een valti o neuvostolle, että tässä nimeno maisessa tapauksessa Neste O y :n hanke ölj ynjalosta mo n r akentamiseks i Tvä rminn en tut kimu sasema n lä heisyyteen estettäisiin . Ympäristö n sosiaalinen merkitys kasvaa vapaa-ajan lisääntyessä. Suo men luo nnonsuo jeluliitto tähdentää, että lu onno nja ympäristö nsuo jelun teho kas toteuttamin en edellyttää sen huo mi oo no ttamista energ iatalo udellisessa suunnittelussa ja teollisuuden sij oituksessa. E nsimmäinen perkaus Siikalankos77. Kuiten kin erehdysten vaara o n lii an suuri. T värminnen eläin tieteellin en asema kuuluu huo mattav impiin murtoves ialueita tutki viin laito ksiin ko ko maa ilmassa. no nja ympäri stönsuo jelun kannalta. Asemalle o n suunniteltu kes keinen tehtävä kansa invälisessä Itämeren til an seuraa misessa. Kahden läheisen metsälammen ko rkeusero saa ttaa o lla jo pa 70 m. N imeno maan pitkien havaintosarj o jen perusteell a T värminnestä o n mahdo llisuus saada tausta-ar vo ja sill e likaantumi stutkimuksell e, jo ta suoritetaan lähempänä purkuko hti a. Tvärminnen alueella o n kymmeniä vuos ia harj o itettu luo nno nti eteellistä tutkimusta, jo nka kansainvälinen merkitys o n yleisesti tunnustettu . Itämeri o n maapall o n huo matta vin murtoves ialu e. Lisä ksi o n H elsing in ylio pisto viime v uos ina in vesto inut T värminnen eläinti eteellisell ä ase mall a harj o itettavaa o petu sta ja tutkimusta varten huo mattavasti va ro ja. Siikalankos ki on n ykyisellään kuitenkin va in muisto entisestään kahden perkauksen jälk een . Mitä tul ee syväväylä kysy mykseen, jo ll e tässä yhteydessä o n annettu ratkaiseva merkitys, o n huo mattava, että suurtankkialuksia tar vitaan pääasiassa vain läntisiltä markkino ilta ostetta van ö lj yn kulj etukseen, eikä tä män ö lj yn osuus meille tuo tavasta ölj ystä aina kaa n to istaiseksi ylitä kapas iteettia Sköldvikin jalostamossa, jo nn e jo o n o lemassa melko tur vallinen syväväylä. On käyn yt ilmi, että sij oituspäätöstä valmisteltaessa mo net luo nno nsuo jelulliset, työvoimaja sij oituspoliittiset sekä kulj etustalo udelliset näkö ko hdat o n aiva n riittämättö män ja pin nallisen tarkastelun jälkeen sivuutettu. Nesteen as io ista päättävien menettely tässä kysy myksessä osoittaa selvääkin selvemmin, mink älainen vaara yhteiskun nall e pit källekoulutettuj en henkil öiden käsitysten ja asenteiden y ksipuo lisuus saattaa o lla. St1ome11 lt101111011s11ojeluliitto TVÄ RMI NNE J A TKY Neste O y: n suunnitelmille sij o ittaa ko lmas Suo meen ra kenn ettava ö lj ynjalostuslaitos H anko niemelle Tvärminnen eläintieteellisen tutkimusasema n läheisyyteen o n pantava sulku
J es kiPo hj anmaa lla tyrnipensasta esiintyy eniten saariston ulo immissa os issa. 1959, jo ll o in niiden pesä häv itettiin . E riko isen tiheäo ksaisen kasv utapansa ja huo mi otaherättävän värinsä ansi osta tyrnipensas o n jo puhtaasti esteettiseltä kannalta katsoen ar. s. K o tkat ovat senkin jälkeen näyttäytyneet alueella. Mitä tul ee sitten ko ko suunnitelmaan, patoa misin cen ja perkauksineen, niin H elsing in kaupun g in vesilaito ksen edustajan ilmo ituksen mukaan näillä vesimää rillä ei o le minkäänl aista merkitystä kaupun g in vedensaannill e, jo ten herää kysy m ys, tehdää nkö räjäyt ykset ja pado t va in luonno n hä vittä miseksi. M yös J-IA N U J A K E RTT U ki lo metriä ylempän ä joen yläjuoksulla Pääsiäislauantaina 10.4.1971 las keto leva K os kelankos ki o li mää rätty petiin V irroilla vapauteen ka ksi nu o rta rattava ksi, mutta paikallisen väestö n maako tk aa, sisa rukset Hannu ja Kertvastarinta tuo tti sopimustulo ksen ja koskea ei perattu. Runsaan rav inno n tur vin ko tk anpo jat va rttui va t no in v iisikil o isiksi. kessa suo ritettiin v uo nna 1936, jo ll oin kos ken uo maa räjäytettiin 160 cm. Subfoss ilil öytöjen perustee lla o letetaan, että tyrnipensas kuului niihin kasv ilajeihin, jo tka o tti va t haltuunsa jää kauden jälkeen paljastunutta maan ka maraa . H aaskan o li mää rä tur vata ko tki en ravinno nsaanti siihen asti kunn es ne itse o ppisivat saalistamaan. iissä o n selvästi nähtäv issä viihtymättömyyden o ireita, jo tk a jo htu vat ankarasta ki lpailusta etu päässä harmaalepän kanssa. As iantuntij at pitävät kuitenkin viime vuoden räjäytyksiä turhin a. Kun pitäjän ko tka kanta n yt o n vahvistunut kahdell a nuo rell a yksil öllä, on saatu hieman lisäto iveita siitä, että ko tkat v ielä jos kus asettui sivat Virroill e pes imäänkin. Räjäytysjälj et o livat jo osin hävinneet ja luo nto oli so peutunut uuteen o lotil aansa, kun kos ken uudelleenräjäyttä min en tuli esille osana H elsingin kaupung in 1-liidenvesisuunnitelmaa. 72). V altio n luo nn o nsuo jelutoimisto n alo itteesta ko tkanpo jat o tettiin Melca uksen riistantutkimusasemall e ho itoon. Hu o mio taherättäv ä lev inn eisyys o n pyritty selittämää n lajin eriko iseen eko lo g isten vaatimusten perusteella. T än1änsuuruisen lisä vcs in1ää rän ei katsota o levan haitaksi. E hdo tuksen muk aan räjäytetty uo ma täytettäisiin ki villä ja veden pintaa nostettaisiin niin, että Siikalanj är vi muo dostuisi uudelleen ja kos ki tulisi alkuperäisell e ko rkeudelleen. Su omessa laji raj o ittuu niihin ra nnikkoalueisiin, missä n1aan no usen,incn o n selvimmin hava ittav issa ja missä tä m'.i n takia kilpailu vapaata n1aata o n eniten tarj o ll a. N e o li vat vii me kesä nä varttun eet lä hes lento kykyisiksi pesässää n T er volassa, mutta heinäkuu ssa niiden pesäpuu kaadettiin (v rt. N e lähti vät liikkeell e pikku lento pyrähd yksiä tehden. Yksittäisiä pensaita löytyy sisäsaaristostakin, mutta nämä ov at yleensä vanhuksia. Ko tkia va rten rakennettiin talo n lähelle metsänreunaan til avat hä kit (6 X 2,5 m, ko rk. Vapautuspaikan lähistö ll ä pesivät Virtain o mat ko tkat v iimeisen kerran v. Tai ven mittaan ko tkan po jat söivä t pääasiassa teurasjä tteitä, mutta sen o hessa m yös 16 kanaa, 10 rastas ta, 4 närheä, 3 varpusta, 2 pikkupo rasta, 2 kissaa, pikku vas ikan ja hara kan . 3 m) siten että linnut näki vät to isensä verk o n läpi. Syys-lo kakuun va ihteessa ne siirrettiin K euruull e, missä K ari L ähteenmä ki ho iti niitä kevääseen asti. iiden Iennossa oli o ikeata ko tkan t yyliä, mutta harj aantumatto mat siipiliha kset väsyivät no peasti, jo ten haaska lienee alkuva iheessa to dell a tarpeen. Sillo inen perkaus kui vatti kos ken yläpuolella o lleen Siikalanj ärven ja kuivasi m yös jo kivarren maita vilj elyskelpo isiksi. Esko Sarkane11 kos kea vuo nna 1970 vielä 70 cm. J oen no rmaali juo ksutus o n 2 m 3 /sek. päivänä 1971 pidetyssä keskustelutilaisuudessa paikalliset maa nvilj elij ät o li vat kui tenkin suunnitelmaa vastaan, kos ka vesi suunnitelman mukaan saattaisi juo ksurusja tui va-aiko ina no usta pell o ill e ja vaikeuttaa heidän elinkeino nsa harj o ittamista. M yyrät ja kalat sen sij aan eivät niill e maistuneet. Parhaiten se viihtyy ulk osaar iston suurehkojen saa rten ki visillä ranno ill a mu o dostaen tällä usein sato ja metrejä pitkän, 2 4 m ko rkean ja erittäin tiheän pensasreunan. S11ome11selä11 L i11tttmiehet TYR N l Tyrnipensas ( H ippophae rha,11110 ·des) o n Po hjanlahden saaristo ll e hy vin luo nteeno mainen ja paik o in leimaaantava kasv il aji. Maisemaa n, haaskaan j& varislintuihin tutustumisen jälkeen ko tkat päästettiin se uraa vana päivä nä va pauteen. ja L o pen järvistä juo ksutettava lisä vesimää rä juo ksutusaiko in a o n vain 0,7 m 3 /sek. N äihin kuu luu enn en kaikkea heikko kilpailuk yky. Lo pen puo lell a o lev ia jär viä pado ttaessa o li turvattava veden esteetön kulku juo ksutusa iko ina ja ves io ikeuden päätö ksellä madall ettiin Siikalanto imenpiteisiinsä use in liian myöhään. Paikall a o li ko ko tai ven aj an pidetty haas kaa, jo lla ko rpit ja varikset o li va t to tt uneet v iera il emaa n. Siikalankos kea ei päätetty entisöidä, mutta kos ken menetys to i ko nkreettisesti esill e yhteiskunnan välinpitä mättö myyden luo nn o n säil ymiseen nähden ja sen, että luo nn onsuo jelij at heräävät 78 tu. T ammikuun 14. Pitkäperj antaina ko tkat siirrettiin pienempiin hä kkeihin va pautuspaikalle, Virtain pitäjässä o levall e suo ll e. Siikalankos ken perkauksell a on haluttu tur vata maan vilj elij äin pell o t vesiva hingo ilta juo ksutusaiko ina. Suo menlahden ranniko lta se puuttuu tyystin. On tullut esi ll e aj atus Siikalank osken entisöimisestä ja siitä o n ehdotelman laatinut kau ppalaninsin öör i Sa kari K or vanen. N o rj assa laji es ii ntyy vielä n ykyään paiko itell en sisämaassa kin kuitenkin aina sell aisil la kasv upaiko illa, missä kilpailu on vähäinen
Yhdistys korostaa sitä periaatetta, että maassamme jo vai itetta van har vinaisiksi käyneiden luonnontil aisten kos kien maisema o n kaikk ialla pyrittävä sä il yttämään mahdollisimman aitona ja luonnontuntuisena. Etelä-Pohja11111aa11 L1101111011s110 j el11yhrlis IJ' s Vi ime aik o ina julkisuuden kohteena o lleesta Laukaan Simunankos ken tieja siltasuunnitelmasta o n pyydetty myös Keski-Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kannanottaa. On keksitty erilaisia koti teko isia »mehuprässej ä », jo illa käsitellään ko ko naisia o ksia. jotka, pidättäyty ivät ,iahdista. H eränn yt mielenkiinto tyrnimarj o ja kohtaan ei sinänsä o le hu o lestuttavaa. Ainak in pari yritystä ilmoitti viime sy ksynä lehdessä ostavansa tyrnimarj oja vars in korkeaan hintaan. Myös teollisuus o n kohdistan ut huo mio nsa t yrnimarjasatoon ja sen mahdollisuuksiin. Olihan viimeisinä pa1vma enää vain muutamat metsämiehet lähteneet vierailijan peraan. 1 »KAUf-lAVAN SUURI SUSIJAHTI » Silloin tällöi n eksyy EteläPo hj anmaalle petoja, jo tka vaeltavat sinn e ilmeisesti Suomenselän karuja sydänmaita myöten. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla o le muodostunut uhkaksi lajille. A inoa suositeltava keino lienee se, että peitetään maa pensaan alla kankaall a tai paperilla sekä irroitetaan marjat o ksista pitkäteräisillä saksilla. Tänä keväänä 30. Musertaen marjat täll ä tavalla saadaan heti paikalla tuoremehua tarvitsematta o ll enkaan niitä po imia. 3. Tyrn imarjo jen poim iminen käsin on tuskallista ja hidasta pensaan tiheän kasv u tavan ja suuren piikkis yyden takia. että kun Suomen pedot muutenkin ovat sukupuuto n partaall a, o n nimenomaan eteläisten seutuj en metsästäjien näy tettävä es imerkkiä petojen suo jelussa. Yhdist ys vetos i maaku nnan metsästäjiin kehottaen näitä pidättymään susij ahdista. Saaristolaiset ovat kauan ainakin jossakin määrin käyttäneet mehukkaita ja harv inaisen C-vitamiinirikkaita tyrnimarjoja taloudessaan. Heti keskiviikkona 31. Luo nn on marj o jen kerääm istä o n pidettävä lu o nno nmaiseman moninaiskäytön yhtenä hyväksyttävänä muotona. Muutama vuosi sitten ammuttiin Jur vassa ahma. Kun Keski-Poh janmaan Luonnonsuo jelu yhdistys tällä tavalla haluaa kiinnittää Suomen luonnonsuojeluliiton huomiota tähän o ngelmaan, se tapahtuu sii nä to ivossa, että voitaisiin lain puitteissa ra jo ittaa main ittua ryöstötoim in taa. On ilahduttavaa, että näin monet metsämiehet ovat tunteneet vastuun. vokas tek ij ä tässä ki visessä saa ristomaisemassa. Kuitenkaan keräi lytavat eivät sa isi muodostua uhkaksi kasv illisuudell e ja koko luo ntotyypill e. löydettiin Kauha van ja A lajärven rajama ilta »suden » (joka sitten paljastuikin ahmaks i) jäljet, jo iden perään lähti heti metsäm iehiä. Kun es illä o levall e 79. leh dissä o li jahdista jo monta juttua. Tämä menetelmä va hingoittaa tietenk in o ksien silmuja ja nuo rta kaarnaa. hyytelöstä, tuoremehusta ja li kööristä, on tu llut tavoiteltuja ylellisyystavaroita. Oli lu vassa Pohjanmaa ll e niin tyypi lli nen su urten mitto jen jahti. Samalla erilaisista tyrnimarjatuotteista, es im. Keski-Pohja11maa11 Luo1111omuojel11yhrlistys Afellersta Österbottens i\Tat11rvårrlsfiire11i11g Susi/ ahmajahti on ohitse. Kes ki-S uomen pu itteissa Simunankos ki o n ainutl aatuisen hien o maisemallinen nähtävyys, johon kuulu va t voimakas luonnontilainen koski ja hienovara isesti säil ytetty uhkea rantapuusto. E niten tuhoa tuottava on viime aikoin a yleistynyt tapa katkaista kokonais ia oksia kotiinkul jetusta va rten. Kun sitten koitti varsin ainen jahtipäivä, aprillipäivä, kerääntyikin sus ij ahtiin monisatapäisen miesjo u kon asemasta korkeintaan parikymmentä kiihkeintä pedontappajaa. 3. On aivan selvä as ia, että mikäli tällainen toiminta jatkuu, se tulee ennen pitkää muodostumaan kohtalokkaaksi ei ainoastaan tyrnikasvillisuudelle vaan myös koko s:nristomaisemalle Po hj anlahdella. Kun lisäksi torstain lehdet esitti vät sekä lu o nno nsuo jelu yhdistyksen että oman kielteisen kantansa »susij ahtiin », koko metsästys ku ivui ko koon. Lajin erittäin hidas v uotuin en kasvu ei pysty lyhyessä ajassa korvaamaan tehtyjä va hinkoja. Pensasreunan sisäpuolella kuoll eet ja kituvat, risuiset yks il öt antavat dramaattisen kuvan heiko n laji n kovasta taistelusta o lemassaolostaan oksat kuo levat pois si tä mukaa ku in ne jo utuvat varjoon harmaalepp ien all a. Keskiviikon 31. Kun perjantai koitti, näkyi lehdistössä petovihan ilmauksena vain pari nimimerkin suojista kirjoitettua yleisönosaston ääntä. Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojelu1 yhdistys ha luaakin täten kiittää niitä kaikkia metsämiebiä. Tarkastuskäynti eräällä saarella, jossa marjankeruuta ehkä en iten harrastetaan, antoi tulo kseksi melko masentavan kuvan : rannan tyrn ipensaikko o li pitkän matkaa paho in runneltu. Useita tyrnin o ksilla lastattuja veneitä nähtiin v iime syksynä Kokkolassa. Maantiesi ltaa ei tällaiseen maisemaan kyetä rakentamaan ilman että se pahoin t::irvclcyy. Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys on pannut ilolla merkille metsästäjien mielialoissa tapahtuneen muutoksen. Metsästäjien valtaosa on pystynyt asennoitumaan luonnon suhteen oikein, jättämällä alueelle eksyneen vierailijan rauhaan. Nyt on tyrnimarjojen ylein en käyttö tu llu t helpomma ksi lisääntyneen vapaa-ajan ja nopeiden veneiden ansiosta. Ol emme puolestamme valmiita lev ittämään tietoutta tyrnipensaasta ja sen arvosta maisematekijänä ja näin o llen ehkä tekemään yleisön vakuuttuneeks i sen suo jelun tarpeellisuudesta. Sitä en nen koki Isojoell a ko htalonsa susi tuhatpä isen metsästäjäjo uko n ahdistamana. Lehdistö n u utispimennys peitti jälj et, jo tka tarstain kuluessa lopu llisesti osoittautui vatkin ahman aih euttami ksi. 3. M yö häisen po iminta-ajan (lokakuun alkupuoli) lyhyt päivä ja epävakainen sää lienevät osasyyllisiä tällaisiin tekoihin . EteläPo hjanmaan Luonnonsuojelu yhdistys es itti maak untaradion oh jelmassa jyrkän kielteisen kantansa susij ahtiin esittäen mm. Tällainen uhka o n to dettavissa, jos tarbstelee tyrnimarjankeruun viimeaikaista keh itystä. H yvin yle isesti käytetään kuitenkin muita, pensa ille vah ingollisia kein o ja
5 000 mk a vustusanomuk sen. Matka daa n varmaan välttää h yvin suunnitellulla retkipolulla. E nnustaisin, että to ukokuussa valtuusto kuitenkin antaa meill e »Male ksin » ehkäpä äänin 50 20. A janko hdaksi o n valittu juhannuksen jälkeinen viikko, jo ll oin po hj o isimman Lapin kesä o n juuri puheamassa ja aurinko korkealla. K u vassa Inarinj ärven Uko nsaari. Dipl.ins. Yll ättävää ei o llut, että Helsingin kaupunginhallitus eväsi n. Opisto lla o n mahdo llisuus myös hiukan huo keampaan yhtei smajo itukseen. Paikat varataan ilmo ittautumisjärjesty ksessä. Taloudelliset vaikeudet ovat sa mantapaisia kuin yleensä pienissä jäsenmaksujen varassa elävissä yhdistyksissä. Julkaisun suunnitel mat ovat jo paljon vähemmän kaupunkimilj öötä turmelevia kuin takavuotiset Wilbur & Smith ja Po lvisen kauhukaaviot.. Vastustajamme ovat jatkaneet enti si llä linj o illaan E ne mmistö o n leimattu vasemmisto laiseksi, kommun istiseksi, anarkistiseksi ja vall ankumouksellise ksi. llmo ittautumi set to ivotaan saata van 15. Päivän kuluessa tutustutaan mm. 6., mistä aamupäiväll ä etelästä tulev ien junien ja lento ko neen (H elsin g istä 7. Kos ka yhdistys n yttemmin alkaa o ll a jo varsin tunnettu mo nien vastustajiem me mielipahaksi, rajo itun kertomaan viimeaikaisista kuulumisista. E räillä taho illa kyllä adrenaalipitoisuus lisääntyi kil van näiden kirj o jen myynnin kanssa. Lo kan altaaseen, minne tehdään veneretki, kullanhuuhdontaan H o peapurolla sekä Kaunispään maise miin. Luo nno nharrastajain lo ma päivien jo htajana o n fi l.tri Tahvo Ko11t1111iemi. Enteitä paremmasta, ihmiskeskeisemmästä suunnittelusta o n m yös nähnähtä vissä. o hj elma sekä matka Rova niemel tä Inariin . 3. Keski-S11ome11 L1101111011s11ojel11)'hdisl)'s LUONNONHARRASTAJTEN LOMA PÄIVAT LAPISSA 29.6. heinä kuuta. Vanhana Lapin asutuskes kuksena Inari tarjoaa runsaasti nä kymiä m yös historiaan. Pari vastikään ilmestyn yttä pamflettia »Iso kenkäisten maa » ja »Kenen H elsinki » ovat rikastuttaneet vä ittel yä. Inarissa tu lee myös paikallisia asiantuntij o ita o lemaan käytettävissä. J äsen pohjan alueellinen laaj entuminen o n mahdollistanut to iminnan alo itta misen Turussa, Tampereella ja J yväs kylässä. Har vinaisesta kasvillisuudestaan kuuluisa Juutuanj o ki sekä saamelaismuseo ovat o pisto n lähell ä, sa mo in Pielpajär ven va nha erämaakirkko ko hja maasto n lii allin en kuluminen vo ituullisen patikkamatkan päässä. Matkasta peritään kustannusten mukain en hinta. ti ensuunnitelmalle o n Leivon veden Simunankosken l uu sveden ves ireitin ylitykseen tarjolla ainakin kaksi muu ta käyttökelpoista ja tiesuunnittelun kannalta vä hintään yhtä perusteltua va ihtoehtoa, ei Simunan kos ken maisema-ar voja saa missään nimessä uhrata liikenteelle. Päivien aikana perittävä osa nottomaksu o n 120 mk, mihin sisältyvät täys ih o ito (2 4 hen gen hu o neissa) kansanopistossa, kaikki retket y m. 1971 Kansanvalistusseura ja Su o men luo nno nsuo jeluliitto järj estävät jälleen luo nn o nharrastajain lo mapäivät. Päivät alkavat Rovaniemell ä tiistaina 29. Liikenneministeri ö esitteli suunnitelman julkisen liikenteen kaistojen varaam isesta ruuhka-a iko ina eräillä H elsingin sisääntu lo teillä. Helsingin liikennesuunnitteluosasto lla o n laadittu muistio »Helsingin liikenne 1980 ». O sano ttajill e tarjotaan til aisuus erilliseen jatko matkaan, jo ka suuntautuu Ruij aan ja edelleen Kilpisjärven kautta ja Torn io njokivartta To rnioon ja Kemiin. kansanopisto ll e, mikä on varsi na inen kurssipaikka. Luonnonharrastajain lo mapäivät o n tänäk in v uo nna tar ko itettu kaikill e lu o nn osta kiinnos tuneill e. mennessä. Täältä käs in retkeill ää n lähiseuduil80 Kevon tutkimuslaitoksil le o n yhden päivän houkuttelevana o hj elmana. H eikki A1111a11palo o n lupautunut ku vai lemaan Lapin n ykyisyyttä ja tulevaisuutta jo matkall a Rova niemeltä Inariin . Illaksi saavutaan Inariin saamelaisten krist. 7. Opisto sijaitsee Inarinj ärven partaall a aivan Inarinj är ven rannall a ja veneretki Inarinjärvelle kuuluu o hj elmaa n. 6. 15 Oulun ja Kemin kautta Rovaniemell e 9.35) saavuttua lähdetään tilausau to lla po hj o iseen. Keskustelu liikennesuunnittelu sta, kaupunkisuunnittelusta, yksilö n mahdo llisuuksista vaikuttaa »iso kenkäisten maassa » o n entisestään vilkastunut. 441 632 ja 441 925. Ilmo ittautumiset ottaa vastaan ja lisätiedot lähettää K ansan valistusseura, Museo katu 18, H elsinki 10, puh. »Maleksin » osalta kärsimme väliaika isen tappion. EN EMMISTÖ RY Vajaa vuosi si tten Antti Va htera kertoi Suomen Luonnon numerossa 2/ 1970 E nemmistö ry :stä, tu osta ko hutusta liikennepo liittisesta yhdistyksestä. J äsenkantamme o n kasvanut jo 1 700 :ksi hengeksi. Enemmistö yrittää saada vastaavia järjestelyjä m yös Turkuun ja T ampereell e. Päivät päättyvät illansuussa lauantaina 3. Kosken ja rannan haltij ana o levan yhtiö n o lisi tässä yhteydessä syytä harkita yleisö n kos kell a käynnin helpo ttamista n ykyisestä; maiseman le tavo itteena nä hdä sekä alkuperäistä luo ntoa että ihmisen va ikutus. Propagandasta huo limatta myös useat edistykselliset po r varit ovat uskaltaneet tull a mukaan, mo net heistä ovat jopa vatuustossa tai muuten tärkeillä paiko illa. Mutta maantiesillan ja autoliikenteen paikka ei o le Simunankos ken maisemassa, jo nk a luo nno nkauneus tu lee säil yttää sell aisenaan . M o nien toivomuksien jo hdosta ne pidetään tällä kerral la Lapissa, missä nimeno maan Inarin alu e tarjoaa ma hdo llisuuden tutustua monipuolisesti sekä Lapin luo ntoon että sikäläiseen vanhaan kul ttuuriin ja niin entisiin kuin n ykyisiin elinkeinoihin
Ohjelmasta kertoo tarkemmi n esite, jota saa Lu o nto-Liitosta (osoite sama kuin Suo men luonno nsuojeluliiton). Senkin ahmi armahani pisti poskeensa polo inen. Ohjelmassamme o n tällä hetkellä vaikuttamisen laajentam inen tavallaan myös paikalliselle minitasolle kaupunginosayhdistyksiin. Alkoi horjua kovasti järjetönnä jäykistell ä. Vaikutusvaltamme laajentamiseksi toivomme, että sa isimme lisää jäsenvo imaa. Kuinka rohkenen ruveta atrialle ai naskana, kun en arvata älyä aavistell a aikanani, n1iss' on vaara vaanin,assa myrkkypala pa istoksessa. Siihen varmasti varattu o li tauti tappavai nen myrkk y myttyhyn siottu. Toimeksi saaneena Pertti Uotila Lensi sil akka si vuhun haili haiseva mäell e. 'ril auksia odotetaan. Kasvitieteen laitos, Unioninkatu 44, Helsinki 17, puh. Monet enemmistöläiset kuuluvat ja toimivat myös Suomen luon no nsuo jeluliitossa. Si lmä himmeni himosta tunto tuskasta hävisi. Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10. Muistin multaisen myk yrän, pahan hajuisen pakuran. Hakemukset tulee toimittaa 12. Tietoja ja materiaalia saa jäsenHuutoja korvesta sihteeri Marjatta Teininiemeltä os. 6. Emme löytäneet lop ul ta mitään muuta muo nan puolta kuin tuon pahasen paketin täkykalo in täytettynä sidenaruin sidottuna. Koito sä ikähin kovasti alo in kurja aavistell a syytä tautihin tajuta. Enemmistön toi minta sivuaa laajasti käsitettävää luo nno nsuo jelua. Paa110 Aro• 81,. Vielä toinenkin tipahti lensi kauas kääröksestä. Vi hdo in puu ltansa putosi mätkähtihe männyltänsä kuolon jäyk känä järähti mäen päälle pitkäll ensä. Kyll ' o n ilkeä inehmo kurjaa kurje mpi kutale, kun jo ruokahan rupesi kätki myrkyn mullokseh en .. Paisto ipa paperikäärö mytty multainen myhäili kuopan kehnon keskuksesta multak erroksen välistä. Mutta vannon ja vakuutan kautta Luojani lu poan koittavani, kostavani ah distuksen armaha ni. Katselimme, kaaputimme kiertelimme, kaartelim me etsiessä ein ettämme. Kuljimme kylill ä kahden ruokama ita vaaniskellen tulimme tunkio n sijalle roskakuopan reunustall e. 90-650 188. LUONNONSUOJELUSÄANNÖT KUNNILLE Pirkanmaan 1 uonnonsuoj ei u yhdistys o n laatin ut kunnall isen luonnonsuojelulautakunnan mallisäännöt, jo ita saa Suomen luonno nsuojeluliiton toimistosta. Enpä itse ennättänyt ainuttakaan aav istella, kun jo syöksähti syvältä pellon o jasta pölähti ra kki ruostehen värinen karvakinttu kimppuhumm e. Armas aukaisi kitansa no kan mustan no ikahutti, nieli si lakan sileän kalan kaik en suo muinensa. varis vanha vaakkueli Matti P11kkio käsnäjalkainen käveli LEIRI KESÄ Luonto-Liitto järj estää kaikenikä isill e ja mistä vain kiinnostuneille kesäleirejä, kuten G o tl an nin ympär ipyöräilyn, alkeisleirin, koi ll iskairaleirin, kekesäpäivät ja sisävesibiologian leirin. D Istui kyyryssä kydöllä Kumianpää 6 B 23, l-J ki 84 ta i allemurhem iell ä mulloksella kirjoittaneelta. .Heti lento hon lähimme v iipoti111n1e virstan verran, männyn oksahan osUimme kä imme lennosta lcpoho n. 1971 klo 12 mennessä Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon, os. Tiedustelut voidaan osoittaa allekirjoittaneelle, os. Liittyminen tapahtuu helpoimmin maksamall a 5 mk postisiirtotilill e 561 20-6. Tus kin varpahan vara ll a ison oksan o lkapääll ä oli o ltuna levossa hetken verran hervoto nna, kun jo armaani älä hti vallan kovin vaikero itsi. Minä miesnä miehekkäänä alo in au koa narua, purkaella puno ksia. Posti tulee postilokeroon 10246. S11ome11 /1101111011s11oje/11/iitto Mitenkä minä poloinen kuinka kurja kuljeskelen kun ei oo vaim oa vao lla arn1astani autta tnassa. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ julistaa haettavaksi 34 kpl 1 0002 000 mk suuruista apurahaa käytettäväksi luonnonsuojelun perustutkimukseen, joka liittyy esimerkiksi suojametsäkysymyksiin ja metsänrajaan, kovien maitten vaotuksen biologisiin vaikutuksiin tai Etelä-Suomen lettoja korpisuo kasvillisuuteen. Aina vaa kun ja valitan raa'un yhä raae1n111asti kussa kurja kulkenenki vaiva in en vaelrancnki. Kun o li koluttu kovasti kaaputeltu kaiken päivän, niin oli vatsa va illinainen nälkä suuri suol issamme
ainekirj. Olli Paasivirta ONKO PELTOJ EN M ETSJ TTÄMINEN MIELEKÄSTÄ. J ari Ronkainen 11 v Karb11/a11 ybteisko11l11 I C D Teuvo Suominen Suomen Luonto On vaikea arvioida täältä saa kka afrikkalaisten villieläinten tila ja rauhoitustarve, jos ei itsellä ole ollut tilaisuutta sitä to deta. asiassa on melko mittava työkenttä. Mielestäni on mitä todennäköisintä, että riistaeläimet olivat noilla pensassavanneilla erittäin suuressa vaarassa tuho utua kokonaan ilman perustettuja reservaatteja. Keniassa karjanhoito levisi melkoisesti ja villieläimistä väitettiin tarttuvan tsetse-kärpäsen välityksellä erästä vahingollista lo ista, minkä jo hdosta hallitus sai aiheen suorittaa jo ukkoteurastuksia villieläinten kes kuudessa. Silti parempi myöhään kuin ei . . Koska hallitusten ensisij aisena tarkoituksena oli tuottaa ravintoa savanneilla, kehittyi riistan vilj ely, jossa yritettiin parhaan taidon mukaan ko rj ata talteen vain villieläinten kannan lisäys tarkoin tutkituilla »tiloilla ». Lauluj o utsenen tappamisesta saisi kaksikym mentä vuotta kuritushuonetta. Tilannetta tasaavat kyllä suo malaisen maan viljelijän korkea ammattitaito, ahkeruus ja hyvät tekniset lai tteet sekä kesän valoisuus, mutta valitettavasti ne eivät riitä, kun vastassa on /1101110, jos kohta kesän valoisuuskin kuuluu luontoon. Tämä antoi hallituksille mahdollisuuden kieto utua hyvyyden vaippaan ja luonnonsuojelun sekä turismin nimissä suojella riistaa. Kirj oituksessasi »Keniako kehitysmaa » (Suomen Luonto 5 6/ 70) annat sen yleisen käsityksen, että ko. Muista petolinnuista saisi viidestä kymmeneen vuoteen kuritushuonetta. Eräällä to isella alueella tapettiin kaikki tavatut suurnisäkkäät, tuhansia sielläkin. E räiden tutkimusmatkailijoiden tarinat puolen milj oonan antiloopin laumoista antavat ehkä hieman suuntaa siitä, mitä ai kaisemm in ennen valko isen miehen 82 tuloa noilla savanneilla tapahtui. asiassa. Näin ollen ratkaisua Hiitosen esi ttämään ongel maan on haettava kokonaan muualta kuin Suomen pell oilta. alueella on luonnonsuojelun periaatteet jo hyvin varhaisessa vaiheessa o tettu huom ioon suuria kansallispuistoja perustamalla. A merikkalainen riistabiologi Ray mond Dasmann kirj oitti v. Miksi ei. Suo men pell o illa ei lien e edes »kynnen mustuaisen » vertaista merkitystä ko. Toivoa so pii, että meillä keksitään jo kin kenialaista riistan viljelyä vastaava idea, jo ka avaa hallituksell e takaoven ympäristönsuojeluun. asio ista paperill e. Niinpä eräällä alueella ammuttiin 6 000 seepraa, puh velia ja muuta suurnisäkästä. Vaikka syy voikin näin äkkinäiselle olla itsestään selvä ·suurriistan suojeleminen, esitän toisen näkökannan: suojelu tapahtuu vasta luonnon vakavan häiriintymisen jälkeen. Melkoisella va rmuudell a Aasiasta, Afrikas. Maaperä on melko karua. Kun Suomen Luontoakin on syytetty yksipuolisuuksista, niin allekirj oittaneen ajatusten julkaisem inen tasannee ti lann etta jossain määrin . eräs seepralaji ja sininen antilooppi. » Suurimmaksi syyksi hän mainitsee alueen suuresti lisääntyneen väki] u vun ja alati kasvavan nälkäisten joukon ; alueen väestö ei yksinkertaisesti voi nälkäisellä vatsalla katsella lihan o hitse kulkemista. Muiden petojen tuhoamisesta saisi sadasta sataantuhanteen markkaan sakkoa. Käykääpä kartasto läp i ja katsokaa, missä maapallolla vastaavilla leveysasteilla harj o itetaan todella maatalo utta! Vastaavat alueet lienevät lähinnä »turkismetsästäjien » alu eita tai peräti tundraa. Mutta tämän he tekivät vasta erehdyksen kautta. Prof. Nämä asenteethan pitävät sisällään mm. Vähennyksen ja tuho utumisen syinä olivat asutuksen leviäminen näill e luonnontilaisille alueille, karjanho idon leviäminen savanneille sekä ammattija urheilumetsästäjät. Peltojen mää rä on täällä va rsin vähäinen. Itä-Afrikan savannit, joihin myös •osa Kenian ra ho itusalueista kuuluu, -ovat olleet biologien, ekologien ja eläin tieteilijöiden tutkimuskohteina vasta kolmattakymmentä vuotta. Kaikesta tästä päättömästä teurastuksesta ei kuitenkaan ollut toivottua tulosta, koska intensii vinen karj anhoito aiheutti maaperän tuulija sadeeroosion ja las kivatpa eräät ulko maiset biologit karjanhoidon o levan vä hemmän biomassaa ( = lihaa) tuottavaa kuin mo nipuolinen riistaeläimistö. Dasmann ar vio i, että karjanhoidon nimissä tapettiin miljoonia riistaeläimiä 1950ja 60-luvuilla. Suden ja ilveksen tappamisesta olisi annettava jopa kaksikymmentä vuotta vankeutta, ahman kahdeksantoista ja karhun seitsemäntoista vuotta vankeutta. Saadaa n vain yksi (jos sitäkään) sato v uo dessa. Yllä oleva n o tsikon all a I Hiitonen kirjoitti Suomen Luonnon numerossa 4/1970 ajatuksiaan kyseisestä asiasta. syntyvyyden säännöstelyn laiminlyönnin ja pyhät lehmät. On todisteita, että useiden riistaeläinten alue on ollut merkittävästi laajempi kuin nykyisin. D Hartain toiveeni on, että kaikki Suomen pedot rauhoitettaisiin. Lähinnä ratkaisu löytynee juuri sieltä, missä ongelma esi intyykin . Kalasääksen, piekanan ja kanahaukan pyydystämisestä saisi viisitoista vuotta vankeutta. Ongelman ratkaisuksi riittänee aluksi uskonnollisten asen teiden muuttaminen. Mitä tulee maapallon väestö määrän »räjähdys mäiseen » kasvuun ja ravintovarojen niukkuuteen, niin niitä as io ita ei ratkaista mill ään tavo in Suo men peltojen metsittämättä jättämisellä, niinkuin Hiitonen kirjoituksessaan antaa ymmärtää . Kun kirjoitus sisälsi suoranaisia asiavirheitä ja siinä oli sen lisä ksi ajatuksia, joista voi oll a hyv inkin monella tavalla eri mieltä, niin allekirjoittanutkin sai »inspi raation » panna o mia ajatuksiaa n po. 1964 : »Lukuisat hallitukset ovat perustaneet riistanhoito ministeriöitä, mutta tästä huolimatta eläinten tappaminen jatkuu yhä. . Suomessa erehdys on tapahtumassa, mutta kaikki eivät vain ole sitä vielä havain neet. On si is jossain määrin epävarmaa todeta nykyisten eläinkantojen runsauksista ja niiden muutoksista mitään aikaisempien tietojen puuttuessa. Ennen niiden perustamista tiettävästi ainakin muutama laji ehti kuolla sukupuuttoon mm. Tässä mielessä Kenia on meitä edellä. llmasto on v ielä »karumpaa» ja soveltuu pääasiassa vai n rehukasv ien vilj elyyn. Tilanne on siis ollut jossa in mää·rin sama, kuin mikä nyt vasta vallitsee Suomessa ja muissa teollistuneissa valtioissa. Petolinnuista jalohaukan, merija maakotkan, huuhkajan, lapinja tunt uripöllön sekä tunturihaukan ampumisesta rangaistaisiin samoin ehdoin kuin suden ja ilveksen tappamisesta. Kuka tuntee huolta kyseisestä o ngelmasta, niin yo
Se kartoittaa Suomen luonnonvarat ja niiden nykyisen tilan, kertoo mitä on tehty uhkaavien vaarojen torjumiseksi, toteaa tehdyt virheet ja osoittaa mitä nyt pitäisi tehdä. " Käyttötieto " -sarja. Perusteellisemmin tarkastellaan pihapiirissä tapahtuvaa lintujen hoitoa, pesäpönttöjen rake ntamista ja pikkulintujen talviruokintaa, mutta käsitellyiksi tulevat myös kanalintujen, sorsien ja kotkien talviruokinta, samoin lintujen rengastus, saariston lintujen suojelu sekä riistanho idon osuus lintujen suojelussa. Tarjoaako se nykyisissä oloissa elinympäristöllemme mitään suojaa. Seppo Karhu Pertli Panula Markku Rämö LINTUJENSUOJELUN OPAS Tässä opaskirjassa selvitellään kolmen kirjoittajan voim in lintujen asemaa saastuvassa maailmassa ja ennen kaikkea niitä käytännön toimenpiteitä, joiden avulla voimme säilyttää lintukanta:mne mahdollisimman laajana ja monipuolisena. nid. 130 sivua, runsas kuvitus. Ovh. Luonnonsuojelulakimme on vuodelta 1923. OTAVA 83. Ovh . Onko tuhansien kirkasvetisten järvien Suomi vuonna 2000 vain kertomus vanhoista hyvistä ajoista. uusinta luonnonsuojelukirjallisuutta Mikä on lintujen asema luonnon kiertokulussa. 22:-. 240 sivua, runsas kuvitus. Ovatko humisevat metsämme pian kahisevaa rahaa maanomistajien taskuissa. Arrlti Haapanen Peitsa Mikola Rauno Tenovuo LUONTO JA LUONNONSUOJELU Kolmen tunnetun luonnonsuojelumiehen toimittama teos selvittää havainnollisesti mistä luonnon ja samalla ihmisen suojelusta on Suomessa lähdettävä. Mitä voimme tehdä lintujen elinehtojen parantamiseksi. Ovatko viheralueet kaupungissa hukkatilaa. Mistä luonnonsuojelukeskustelussa oikein on kysymys. 8 :-. Kuinka monta vuotta tarvitaan luonnonvaraisen eläinkantamme tuhoamiseen. 18:-, sid. Se selostaa perusteellisesti miten laki suhtautuu luontoon ja pystyy vaikuttamaan sen hoitoon ja tekee samalla selkoa miten kunkin meistä tulisi yksityishenkilönä toimia ympäristömme hyväksi. nid
Jos meillä n ykyis in jo kainen vilj elty peltohehtaari o n tullut ma ksamaan erilaisina ma ksuina yhteiskunnall e väh intään 400, , niin to ttakai kann attaa maksaa jokaisesta v ilj elemättä jätetystä hehtaar ista 250, tiettyyn ra jaan saak ka. Y. Eri ryhmi en välill ä ei ilmen nyt mer kittävää eroa, joten tässä yhteenved ossa kaikki 844 vastausta o n käsi telty yhtenä ry hmänä. Näin oll en o lisi va in ko htuullista, että heidän lapsensa tai lapsen lapsensa vois ivat nauttia sa mo ista edui sta. »1':ysymyksen herää min en suu rella vaiva ll a ra ivatt uj en peltojen metsittä misestä » o n myös va rsin ihmeellin en, kun huom io idaa n, että n1cts ittä n1in en 111aksaa vai n n1u rtoosa n siitä, mitä ko . Kos ka o li o letettav issa, että kyseisessä nu merossa (s. T ällaiset syrj äiset vilj ell yt pell ot vo idaan nimittäi n metsittää koko naa n valti o n varo in. E ikö hän ma hdollisesti o le t ul lut ajatell eeksi, että pell oi lla niitä tuholaisia on torjuttu aivan eri mi ttakaavassa ku in mitä metsässä tehdään ja tu ll aa n kos kaa n tekemäänkään. Tä hän. Ihmi sen toi min tojen ansiosta ta lo usmetsissä t uo uudistusva ih e on hu o mattavasti lyhyem pi. Salmi Piiri111etsä11hoitaja Mikkeli Tätä mieltä Suomen Luonnosta Suomen Luo1111ossa 11 :o 4/ 1970 j ulkaistiin kJ1sely, johon saapui yli 800 vastausta. Sala man sytyttämät metsäpalo t sitten saavat jossa in aikaa n keh itysprosessi n alkam isen al usta. Sinne pitäisi va in saada esim. Siinä o n halukkaille to in en »työ maa», jo ten jätettäköön Suo men pello t siinä miel essä rauhaan. Kasvinsuojelumyrkky jä nä in o ll en käyte84 tään pääasiassa juuri pell o illa eikä metsissä. Mikäli edell een halutaan pitää yllä yhtä korkeata elintasoa, ei ole juu ri m ui ta vaihtoe htoja kuin t uottaa pu uta va in entistä cnc mn1än. Suo men maatal o udelle riittä köön se, että se kykenee tur vaa maan o ma vara isuuden kriisitil anteiden varalta. ta ja E telä-A merikasta löytyy hyvinhyvin laa jo ja alueita, jo tka voidaan v ilj ellä ja jo issa on ilmasto llisesti huomattavasti suo tuisa mmat o losuhteet kuin Su o messa. alu eet mak sa isivat pelto in a y hte iskunnall e. Lisäksi yksit yinen maa no mistaja saa metsän vilj elyn tul tua to teutetu ks i 250, -/ha ja to isen 250, / ha 3 v. Saattaa myös o ll a niin , että »peltojen n ykyiset om istajat» ovat hakan neet ko. Siitä seuraa ilman muuta, että vilj elyksestä po is jäävät pell o t on syytä metsi ttää mahdollisim man pian. 196) o ll ut lyhyt enna kkokatsa us saa ttaisi jotenki n va iku ttaa m yöhempien vastaajien ka n na no ttoihin , jälkimmäiset vastaukset käs itelti in aluksi oma na ryh mänään. kulu ttua vilj elysrä, k un vo idaan to deta, että v ilj elya laa o n ho idettu asianmu ka isell a tavall a. umeron 5 6/7 il mesty miseen mennessä vastauksia o li tul lut 661. Tämän kirjoittaja haluaa erityisesti kii ttää kaikkia vastaaj ia selkeistä, perustelluista kannanotoista, eloisista ja il o isista sano nno ista ynnä kohtalaisen luettavasta käsialasta . suo malaisen maanvilj elij än tied o ill a ja taido illa va rustettuj a yri ttäjiä, jo illa o lisi lisä ksi hyvät ko neet ja lanno itteet. se tos ias ia, että nykyisillä konei ll a saa daa n tarvi ttaessa syntymään vii kossa peltoa melko in en alue. Tä ll aista ta ustaa o n mm. Tuntuisi myös luo nno lliselta, että luo nno nmetsässä o lisi tuholaisill a o to llise mmat lisääntymismahdo llisuu det kuin tal o usmetsässä, koska luo nno nmetsässä o n palj o n sa iraita ja lahoavia puuyksil ö itä, jo ita ei talo usmetsässä o le. Sen sij aan sitä hukkaa, mikä aih eutetaa n meidän luonta isen raaka-ai neemme tehostetun tuottamisen laimi nlyömisel lä, ei korvata vi ikossa eikä kahdessa kaa n. J-lii toncn, kun hänenkin ma ksam iaan veroja tarvitaa n huo mattavasti vä hemmän kuin jos metsitetty alu e o lisi peltona. L uku oso ittaa, että no in 20 % viime v uoden til aa jista ta kertui kynään purkaakseen tun teita sekä Suomen L uonto -lehd ell e että Suo men lu o n nons uo jelu liitoll e. Niihin tutustui Asko Kaik11salo, joka 011 laati1111t oheiseu _yhteeuvedo11. T o in en puo li Hiitosen kirj o ituksesta käs ittel i sitten pelto jen metsitystä ja tul evia »puu pelto ja». Omituiselta tuntuu, kun kirjoittaja sijoittaa tuho hyönteiset ja n ii den to rjunnan ni meno maan mets ien o ngelmaksi. E ikä edes pyri tä läheskään niin yksito ikkoisesti yhden puul ajin mets ikö ih in kuin lu o nto pyrki i. Eikö lu o nno n metsä ki n vähitell en keh ity yhden puul ajin »mono kulttuuriksi », kuu sik o ksi . peltojen kohdil ta puusto n, jota he eivät ole o lleet »syn nyttä mässä ». »puu pelto ja». se, että as ioi ta o lisi pyrittävä katsomaan laajem paa ta ustaa vasten. Juuri yhteiskun nall e (eli tääll ä asu vi ll e ihmisill e) on va ltava hyöty si itä, että tarpeeton osa peltoal asta mm e metsitetään. Kirjoittaako H iitonen tosissaan, että tarpeetto mi a hevos ia o lisi syötettävä, jo tta su urempaa alaa peltoa o lisi aih etta vi lj ell ä. iY[inkälain en o n sitten ns. \ l astauks ia saap ui ri c n1asruttavan runsaas ti eli kaik kiaan 844 kappaletta. El i muo dostu u ru ma ja suuri u udistusala, mikä va hi tell en vesottuu ja keh itys »rullaa » vä hitell en jälleen ku usikkoa koh ti. M itä sitten puunj alostusteollisuuden »a hn eeseen kitaa n » tul ee, niin juuri se yhdessä metsätalouden ka nssa on luo nu t h yvinvoin nin tähän maa han ja maksa nut kaikki muut ta ppio lliset to iminnat. E i luulisi! K irj o itu ksen lo ppu osassa o n ajatu ksia, jo ihi n vo i useissa tapauks issa yhtyä, mm. Suo ranain en virh e o n kirj o ittajall e tullut, kun hän sanoo, ettei »metsien kes kellä sij aitsev ien syrj äisten pelto jen metsittä misestä saada ko r vausta». K yllä siitä saadaan, ei tos in »pell o n varausla kien », vaan metsänparannusl ain 6 a § mukaan. lu o nn o nmetsä, joho n kirjoitta ja vertaa nii tä ns. M itä sitten nauttim iskysymykseen tulee, niin vo i väittää, että tästä to iminnasta »nauttii » 111m. J a sitten asiaan : LEHD EN ULJ OAS U Lehden yleisestä ulkoasusta lukij at o livat kai kkein yksimielisimp iä
Ulko maisista halutuin aihe oli saastuminen sosialistisissa maissa (6 vastaajaa). Saasteongelmiin haluttiin rodella hartaasti paneudutta van. Erikseen toivottiin ekolog iaa (3), Vastaajia , o 729 86,7 719 85,5 701 83,4 672 80,0 630 75,0 574 68,3 573 68,2 510 60, 7 480 57,1 447 53,2 329 39,2 306 36,3 118 14,0 85. Oheisessa tauluk ossa aiheet o n es itetty »paremmuusjärj estyksessä ». Mukana oli vat jo kseenkin kaikki mah dolliset aih eet lu onn osta ja vä hän sen ulko puoleltakin ruokamullan suojelusta biosfäärin suojeluun tai Pohj an lahden rannikon sikal oista Kanadan lu ontoon. Saastumisongel mat 2. Yhdeksän henkilön (1,1 %) mielestä kuvitus on liian runsas ja kahden (0,2 %) mielestä osi ttain liian runsas. Vastaavasti 12 henkilöä toivoi, ettei myöskään positiivisia henkil ö itä tai tekoja luonnon hyväksi uno hdettaisi. Tässä mielessä voittajaksi tuli Suo men eläimistö, jota kaikkiaan 137 vastaajaa (29,5 %) piti tärkeimpänä aiheena. As iallisia jos kin li evästi kauno kirjallisia kerto muksia eläimistä, eritoten nisä kkäistä ja linnuista kaih os i 18 vastaajaa. Käytännön ohjeita ja yksityiskohtaisia neuvo ja »tavalliselle ihmisell e » to ivoi 36 henkilöä. » Enemmän paikallisia uutisia kaipasi 19. M yös myrk kyjen käytöstä toivottiin lisäva listusta (8) . Maapall onlaajuiset ongelmat 11. Lehden nykyiseen arvokkaantuntuiseen asuun 4 vastaajaa ilmoitti erityisen tyytyvä isyytensä ja yhden mielestä se saisi näyttää vieläkin juhlavammalta. K olm etoista henkil öä vaati politiikan po ista mista ko konaan lehden palsto il ta. Kuusi henkil öä toiv oi sää nn öllisesti kes kiaukea mall e pain ett avaksi jonkun ko ko auk ea man kuvan. Suo men elä imistö 3. Näiden jälkeen seurasi vat vars in tasa vä kisinä maisemansuojel u (7 6), luo nnon varojen käyttö (74), Suomen kasv illisuus (70) sekä ympäristöpolitiikka (55 ääntä). Ves istönsuo jelusta, kalatalo udesta ja valtamerien biologiasta to ivoi yhteensä 13 vastaajaa kirjoituksia. Maisemansuojelu 4. Toiseksi tuli saastuminen (107 vastaajaa, 23,1 %) ja ko lmanneksi kiipes i luonnonsuojelun ideologia, jo ta 91 vastaajaa (19,6 %) piti tärkeimpänä. kansan edustajien suhtautumisesta luonn onsuojel ukysymyksiin. Päinvastaiseen asemaa n jätettyjen, maamme raj o jen ulko pu olella liikkuvien aiheiden kohdalla monet vastaajat esittivät varauksen, että aiheita tulisi käs itellä va in siinä määrin kuin niillä o n merkitystä tai rinnasteisuutta meidän olo ihimme. Häntäpäähän jäivät lainsäädäntö sekä lu onnon virkistys käyttöä (molemmat 27), maapall on laa juisia (25), kehitys maiden luo nnonriistoa (11) ja ulko maiden luon toa (5) käsittelevät kirj oitukset. Myös kunnallispolitiikkaan haluttiin p uututtavan. Kauttaaltaan liian kesyinä piti ku via 120 vastaajaa ja osittain 21 (2,5 %). Ehdotettiin käsiteltävä ksi mm. So pi vina ku via piti 684 henkilöä (82,0 %). Siitä ilmenee, kuinka monta vastaa jaa piti kutakin ai hetta tarpeellisena. Värikantta ylisti 15 vastaajaa ja sitä vastusti 22 (useimmat kalliin hinnan vuoksi). Suo men kasv illisuus 5. Ulko maiden luonto 13. Kiinnostavin piirre on ensimmäiselle sijalle toivottujen aiheiden järj estys. K ahta lukijaa kiinnosti eritoten 2,4,5-T-myrkyn vai kutus poronhoitoalueilla. Perinteelliseen luonn onsuojeluun liittyv iä aiheita toivoi 22, lu onnonsuojelualueiden ja -ko hteiden es ittelyä 14 ja selostuksia har vinaisista kasvija eläi nl ajeistamme 8 vastaajaa. Kuvia pienemmiksi p yysi 4, kun vastaavasti 3 halusi entistä enemmän isoja kuvia. kysymykseen vastanneista 837 :stä peräti 815 (97,4 %) oli tyytyväisiä; tyytymättömiä oli 19 (2,2 %) ja siltä väliltä 3 (0,4 %). 3 henkil öä. Kaksi vastaajaa to i voi si vukokoa suuremmaksi ja 13 sivumäärää lisättävä ksi. Saastumisongelmat peri vät siis niu kan voiton, mutta miltei yhtä lähellä luk ijoiden sydäntä ja käytänn össä yhtä tärkein ä pidettäviin aiheisiin kuulu vat kolme seuraavaakin, siis nimenomaan suo malaista luontoa käsittelevät kirj oitukset. Piirrettyjä kansia kehui 4 henkilöä ja haukkui 3. Ku vien laatua moitti Värikuv ia myös sisäsivui lle toivoi 37 vastaajaa. Liian rajuja kuvat ovat yhd eksän (1, 1 %) vastaaj an mi elestä ja kaksi (0,2 %) näki osa n ku vista liian »vah vo ina ». Ympäristöpolitiikka 9. Sitä vasto in 8 halusi myös politiikkaa tasapuolisesti mukaan, siten että kaikki pu olueet sa isivat lyhyen suun vuoron ja että lukij oil le edell een kerrottaisiin esim. Vastaajista 463 oli tarkemmin nu mero inut eri aiheet toivomaansa tärkeysjärjestykseen. Nelj ätoista vasToivottu aihepiiri 1. Muuta taajaa toivo i artikkeleita ja uutisia yhdys kuntasuunnittelusta sekä kunn anisien laimin lyönneistä ja väärinkäytöksistä. N äistä aiheista to ivottiin myös seuraa vaa tee manumeroa (7). Turun saariston saastumista, ölj yn kuljetusta Saimaalla, este O y :n v irheitä, ato mi voi malo iden vaaroja, ap ul annan vaikutusta jär viin sekä meluongelmia. Lehden kuvitusta 162 vastaajaa (19,2 %) piti liian niukkana, 642 (76,1 %) riittävänä ja 29 (3,4 %) asettui näiden välimaille. Luontoa ja luo nnonsuo jelua käsitteleviä tu tkimuks ia, mi eluiten kansantajuisessa muodossa halusi 21 henkil öä. Luonno nvarojen käyttö 6. Luonno nsuojelun ideolog ia 7. J ota kin muu ta aihetta piti tärkeimpänä 14 vastaajaa . Kehitysmaiden luonnonriisto 12. Sitä vastoin 24 h enkilöä esitti, että jonkin verran vaatimatto mampi pain oasu ja halvempi paperi kyll ä riittäisivät. Vastapaino ksi kolme henkil öä ilmaisi jyrkästi paheksuvansa nykyistä v illiä petolintujen kamera metsästystä. Varsinaiseen tilastoon merkitsemiensä rastien lisäksi 16 vastaajaa toivoi erikseen aiheesta viel ä enemmän arikkeleita (4 to ivo i niitä vä henn ettävän). Kuvien aiheisiin oltiin sangen tyytyväisiä, jos kin kauniita maisemia, lähikuvia luonnosta ja eritoten »erikoisista » lajeista toivottiin lisää. Lainsäädäntö ja hallinto 10. .Kl RJOlTUSTE AIHEPIIRI Tä hän kysy mykseen vastasi kaikkiaan 840 hen kil öä. Luonn on virkistyskäyttö 8. Siis: »Ei niinkään, mitä olisi tehtävä, vaa n miten oli si tehtävä. Yksityiskohtais ia toiveita sisällöstä oli lueteltu enemmän kuin runsaasti
» AIHEIDEN KÄSITTELYTAPA Tähän kysymykseen vastas i 841 lukij aa, ja jo kseenk in jokainen oli selviytynyt suju vasti vain raks imalla rasteja ruutuihin. Saastuttamisesta sanon, jotta tuntuu oleva n pahempi rikos, jos jätkältä piäsöö kirkossa sipulpi cru kun jos valtaherrat paskantoo tehtaellaan kokonaescn vesistön pilalle ja pahempi sällin silimän isku mehtäneuvospomon tytölle kuin jos se ice raiskoo koko muakunnan mctät mah o ks. Armotta häntäpää hän jäivät pakinat, sarjakuvat ja runot. Jätkä, jo ka on savotassa ollessaan koettanut siästee mahollisimman palj o riistan clinympäristövä (paljo ee pysty tae herrat antaa lopputilin) ja männ öö o malla kotiseuvullaan sitte metäll e vackka o man työnantajan sa muallc, niin sil tä otetaan pyssyt ja o tukset pocs, sakotetaan rahat poes ja pannaan se pirulaenen linnaan. Toivotaan retkikuvauksia (6), esittelyä Pohj ois-Suomen retkeilyalueista (5), Saariselkää (2), Käsivarren seutuja (6) tai aivan yleisesti Lappia (12) käs itteleviä kirjoituksia. E nemmän kirj allisuuden esittel yä, myös o ppikirjojen sekä ulk omailla julkaistuj en, toivoi 9 vastaajaa ja yks i halusi luonnonaiheisten radioja tv-oh jelm ien arvosteluja lehden sivuille. Klemolan kirj o itukset kyll ä kattavat tämän sektorin. Ruusuj a lu pasi ojentaa 722 :sta vastaajasta 411, nokkosia 36, risuja 29 ja 284 myös tai yksi nomaan jotak in muuta. Lukij o iden kirj oi tukset 533 3. aiheiden kohdall a toivottiin tietoutta juuri läh deaineistoksi oppitunneille. Viralliset lausunnot, ko mmentit yms . Muutamia kirjoittajiakin oli jo suosi teltu, luultavasti tos in tiedustelematta heidän o maa suostumustaan. Yrj ö H ail aa halusi 2 henkilöä. Luonnonku vauksct 514 4. Näytteeksi muuan katkelma: »Minä oon mehtä(pyssy) miehulaenen, mutta silti pien ihtcen myös luonnonsuojelueemolina, ja siks haluvan sanova jottain tästä metsästysja kalastusoikeosjärjestel ystä nykyvään: M ehtäherrat pill oo rahanhimossa metät niin pilalle, jotta siellä ec ennee pesi riista, ei lisi eikä mänesty. Lisäksi 5 henkilöä toivoi nimeno maan kouluopetukseen soveltuvaa perustietoutta nykypäivän luonnonsuojelusta sen eri muo do issa. Sitten ne tulloo kaapunnista metällc sinne o mistamilleen maille (v irmat, valtio) ja ampuu jo ko kuolio ks tai siipiriko ks ne otukset, jotka vielä on jälcll ä »metsänhoi josta » hu olimatta. KUKKAKIMPPU Kysymyksen tarkoitus ei ollut pilaantunut pilai lu, kuten muuan vastaaj a paheksucn ounaili. Lukijoidenkin joukosta löytyisi varmaan lukuisia kynäniekk oja. Run ot, esseet, sadut 109 As iantuntij oiden artikkeleja pidettiin siis selvästi parhaana käsittelymuotona, joskin mo net olivat liittäneet varauksen, että kyseessä on oltava to dellinen asiantuntija. Suosituin oli Pentti Linkola, joka sa i 4 ääntä. Ka ikki muut kysymykset käsittelevät lehteä, tässä halusimme antaa lukij oill e syyn lausua sanansensa lehden to imituksesta. 471 5. Muutamat vastaajat kirj o ittivat, että va in mahdollisimman monipuolinen käsittel y takaa lehden laadun, kun taas jot kut o liv at näiden aiheiden kohdalla ki elteistä mieltään vakuuttaakseen kirj o ittaneet melko isoin kirj aimin: E I! Satuj en ko hdall a muuan vastaaja vielä hu o mautti, että mh. Ilmeisesti vastaajien joukossa oli useita o pettajia, sillä jo cm. Lämmintä ja/tai känsäistä kättä myötätunnon ilmaukseksi lupasi 28 vastaaj aa, ja muutenkin tarj oiltiin rohkeutta, kannustuksia, intoa ja tarmoa. Sarjakuvat, vitsit yms 111 8. Virkistyskalastusta ja -metsästystä ym märryksellä toivoi 7 henkilöä, jotka olivat sitä mieltä, että myös eränkävijät olisi saatava mukaan. Erään vastaajan mielestä vesistö istä kirjoittakoon kuka muu tahansa kuin Ilppo Kangas. »Saamelaisten kulttuurin puolesta on taisteltava», kirj oittaa eräs vastaaja, ja muutenkin Lappia käsittelevät aiheet tuntuvat suosituilta. luonnon tasapainoa (4) sekä ihmisen rasittaman luonnon kesto kykyä (4) valaisevia kirjoituksia. H aastattelut 414 6. Vesistöä käsittelev iin kirj oituksiin ehdotettiin mm.: Seppo Kellomäki Matti Keltikangas (Purojen purkaukset ja valtaojitus), Olli Ojala (Rantojen raiskaus), Harri Dahlström (Vesistöjärj estelyt), J o uko Mättö (Negatii vinen virkistys käyttö). Asiantuntijain artikkelit 813 2. Metsäaiheista ehdotettiin kirj oittajiksi Peitsa Mikolaa, Paavo YliVakkuria sekä Riton iemcä. Kolme henkilöä oli todella liittänyt vastauksen mukaan rahaisen avustuksen. Sille henkilölle, joka tiesi toi mittajien o levan partaradikaaleja ja vertas i. Ja niitä sanojahan tuli. Myös lukij o id en kirj oituksia pidettiin ylen toivottuina. Seuraavia erillisai heita toivo i yksi tai kaksi vastaa jaa: 86 Rahan valtaa Maaja kotieläintal o utta E lämäntapoja sinänsä Ta rinoita kamcrametsästy ksestä Väestön kasvua Geologiaa Sivistysvaltio iden luonn onsuojelusaavutuksia Kaupunkien lu onno nsu ojelua Luontoa ihcincn ristisanatchtävä Luonnon ihmeellisyyksiä Suomen ilmastoa Ympäristökomitea 2000 Luonnonsuojelun historiaa Moottori kcl kkakysymystä K uva reportaaseja J ulttuurimaiscman suojelua Kulttuur in ja luonn on suh de l(asvatusta Pctolintuti edustelun tulo ksia Mitä pos itiivista metsähallitus on tehnyt Tarpeeton moottorivenehurjastelu Nuorten palsta Kysymysja vastausosasto Maaltapako ja maan hyödyttömäksi jättäminen Kallioperän vaikutus kasvistoon Kallioperän suojeluko hteet Saamenkieliseen sanastoon kuuluvien paikannimien selityksiä. J iitos. Ulkomaiden olo ista toivottiin lähinnä yhteispohj oismaisia ongelmi a käsitreleviä kirj o ituksia (14). N äin haluttiin aih eita käsiteltävän: 1. J oku taas viattomasti ihmetteli, kuka nykyisin voi olla asiantuntija, kun metsänhoitajakin metsässä on pelkkä puupää . Luonnonsuojeluun liittyvää riistanhoitoa toivoi 3 vastaajaa käsiteltäväksi. Pakinat 173 7. E ll ei kukkarossa kököttäisi matti, 74 vastaajaa su lloisi toimituksen käteen kimpun, pari paalia tai heinähäkilliscn seteleitä. Lisäksi 14 vastaajaa ilmaisi erikseen ihastuksensa viime numeroissa olleiden »Huutoja kor vesta » -plastan jo hdosta toi vocn ehdottomasti sen jatkuvan
»A jatelkaa: luonto on mielenkiintoinen!» kirjoitti muuan lukija, jo ka to ivo i enemmän elo isuutta nykyisen haudanvakavan sävyn sijaan. heidän naamojaan lehmän jälkipäähän, kerrottakoon nyt, että eipä ole to imittajien parran kasvussa kehumista. Luvattiin kah via, kananmunia ja Karko-a inetta, suklaata sekä sikareita. T o ivotettiin eduskuntapaikkaa, valtamahtia ja valtionapua. Sitten ehdotettiinkin jo jarruja. Seuraava ei halunnut ojentaa mitään toimit11kselle vaan toimit11sta, ennen kaikkea sen käsityksiä lu onn onsuo jelutyöstä. Vastaavasti miespuolisille, suukkoja naistoimittajille luvanneille ihailijo ill e on suru silmässä tunnustettava, ettei lehden varsinaiseen to imittajakuntaan naisväkeä kuulu . Erikoisesti metsänumeron innostamana monet vaativat entistä enemmän tasapuolisuutta ja o bjektiivisuutta. Vielä suositeltiin Rudofskyn kirjaa »Architecture without Architects », jossa kuulema valaistaan sitä, miten ihminen rakennelmin eenkin voi o lla osa lu ontoa. » Kuten ulkoasuun, myös sävyyn toivottiin hieman lisää kansanläheisyyttä. J oidenkin mielestä lehti nykyisellään on liian sisäänlämpiävä ja se läm mittää va in vähäistä »asianharrasta jien salaseuraa ». Mukana olivat myös myyntitaido n o pas sekä teos »Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa». Joten tervetul oa vain suukkoja luvannut tyttölapsi. Seuraava vastaa ja olikin taas sitä mieltä, että »tärkeintä ei ole lu onn onsuojeluliiton näkyminen vaan pos itii viset teot Suo men luo nno n hyvä ksi», ja toivoi enemmän dipl o matiaa ja »hilj aista va ikuttamista ». Suos iteltiin dir,loKirj oitukset ovat Niiden tulisi olla Herjaavia 82 Radikaaleja 150 Kriittisiä 416 Asiallisia 517 Rakentavia 152 Varovaisia 52 Konservatiivisia 13 matian alkeita, psykol ogian o ppikirjaa sekä biologian ja metsätalouden viisauksia. »Suomen Lu onnon » tulisi käsitellä erityisesti tai yksino maan Suomen luontoa, kirj oittaa kahdeksan vastaa5,9 % 5 0,5 % 10,9 % 85 8,0 % 30,1 % 325 30,7 % 37,4 % 369 34,9 % 11,0 % 269 25,4 % 3,8 % 2 0,2 % 0,9 % 3 0,3 % jaa. N ykyluonnonsuo jclijan on oltava radikaali ja ärhäkkä, mutta radikaalinkin rinnassa vo i sytkyttää herkkä pumppu. J os yksi lupasi mitalin, niin toinen tyrkytti peiliä. Juuri sävyä kos kevissa ko mmenteissa monet politiikan ja sen lieveilmi öi den vastustajat halusiva t all eviivaten korostaa mieli pi teitään: »Luonnonsuojelun liepeillä on viime aikoi na esiintynyt monenlaisia poliittisia ja yhteisku nnallisia vallantavoittelij oita, joiden miel estä kaikki luonnonsuojelun/elämän säil ymisen ongelmat 87. 503 :n henkil ön vastauksista saattoi rastien ja all eviivausten perusteella päätell ä, pitivätkö he lehden sävyä nykyisellään juuri parhaana vai to ivoivatko he suuntauksen muuttuvan jo ko »ra jumpaan » (lähinnä radikaalimmaksi) tai »hillitympään » (ra kentava ksi ja varova ise ksi). J a toinen jatkaa : »J oitakin pos itiivisia ja mieltäylentäviä juttuja välill ä. 76 (15,1 %) halusi suuntaa li evästi ja 20 (4,0 %) vahvasti vietävä ksi kärjistettyy n. Yksi ehdotti sisup illereitä ja toinen rauh oitustabletteja. Tämän vastapa ino ksi yhtä monta vastaajaa ilmoitti, että lehden (ja liiton) on otettava ja ilmaistava kunn oll a kantansa päivänpolttavissa asi oissa, kos ka »tyhjänpäiväisestä lässytyksestä ja hyssyttelystä ei ole hyötyä kenell ekään ». Yksi tyrkytti jääkukkia ja to inen muovisia, kolmas lupasi saunavastan. LEHDEN SÄVY Vastaajista 841 esitti mielipiteensä viime aikojen kirjoitusten sävystä. Kirjoittajien kykyjä pidettiin eräiden miel estä kyseenalaisina, mutta lukutaitoon luotettiin, koskapa luvassa oli lukuisia kirjoja. Nyt kaikki on vain saastaa, häviämistä ja tuhoamista (va ikka sitähän se todellisuudessa enimmäkseen onkin). Molemmista las kelmista näkyy selvästi, että hillitympää suuntausta toivovia on enemmän kuin radikaalimpaa tekstiä vaativia. M yös osaa kirjoituksista pidetti in liian va ikeatajuisina. Luvattiin siemeniä ja käpyj ä metsänuudistamiseen, merija maakotkia isänmaahan istutettaviksi, vesistöystävällistä suopayrttiä tai apu lantaa ja antisumuttimia riistosysteemin paljastamiseksi. Itse asiassa luettelosta löytyivät lähes kaikki tavallista paremmassa väriku vakasviossa esiintyvät laj it. Eräs halusi ojentaa si istissä pakkauksessa kaikki luo nnon turmelijat ja toinen ko ko oman alueensa. Nautintoaineitakaan ei un ohdettu. Heidän mielestään ympäristönsu ojeluun, saastumiseen ja luonn onvarojen käyttöön liittyviä aiheita käsitellään riittävästi muissa lehdissä, kun sitä vastoin yhtään puhtaasti ja puhtaasta luonnosta kertovaa lehteä maassamme ei ilmesty. J o ku ehdotti Suo men Riistan numeroita sclailtavaksi ja toinen Maon punaista kirjaa. Vastaavasti radikaalisuutta haluavat saatto ivat ehdottaa kirjoitusten aiheiksi ensisij aisesti eläi nkertomuksia tai kauniita luonnon kuvauksia. Muutaman lu kijan miel estä lehden tulisi olla va in tutkiva tai kertova. J a taas tarj ottiin sympatiaa tai va ihtoehtoisesti todellisuudentajua. Kuitenkin mainittakoon, että vastauksissa esiintyi jonkin verran sisäisiä ristiriitaisuuksia: sävyä toivottii n rakentava ksi, mutta sa malla vaadittiin entistä terävämpiä palj astuksia tai virh ei den osoittelua. Oheisessa taulukossa tul o kset o vat yksinkertaisesti luku in a. Enempi sileäposkisia ovat. Oli orvokkia ja oravanmarjaa, tulppaania tai talventörröttäjää, sammaliakin jo ku tarj os i peitteeksi. Oheiset vaihtoehdot ovat sanoja, jo id en merkitys eri ihmisille on erilainen. J o ku lupasi auton ja tehtaan, toinen lain elaudan. Sääliksi kävisi sitä kesäistä ketoa, josta kaikki vastaajat tuo misensa nyhtäisivät. Tukea mitä moninaisimpiin luonnonsuojelupuuhiin tarj o ttiin runsain määrin. Luvattiin lillukkaa ja Lobeliaa, kieloa ja kaktusta, raatetta ja raatokukkaa. Mukana oli lähd evettä ja vieläkin kirkkaampaa, kalj aa, punaviiniä ja patonkeja. J o ku suositteli jäteölj yä, toinen kalaa Uudenkaupungin makean veden altaasta ja eräs makeaa hunajaa vihaisten mehiläisten pesästä. 153 (30,4 %) sen sijaan toivoi lievää ja 62 (12,3 %) voimakasta muutosta rakentava n rauhalliseen suuntaan. Yksi suositteli terävämpää kynää, to inen laatikollista kovia pano ksia ja kolmas panssarinyrkkiä. 192 (38,2 %) piti nykyistä muotoa parhaana. Näistä 701 henkilöä osoitti allev iivauksin, mihin lehden tulisi pyrkiä
Kaunistele mato n kiihko ilun sävyttämä. . m utta yli ampu vaa n pelotteluun ihmiset curtu vat myös. Siitä huo limatta lausum me heill e ku ten ka iki ll e mui ll e kin til a,, jillcmmc kii to kset yhteistyöstä . j o htu vat heidän poliittisista vastustajistaan. Uskom me, eccä vai kka he luo pu vatkin lehdestä mme, he si itä huo li matta jatka vat edelleen to imintaa nsa parhaa ksi katsomall aan tava ll a I uonn o nsuo jel un hyvä ksi. Piik ki, jo ka iskettiin metsä hallitu ksen ta kalistoon, m utta jo ka muutt ui naul aksi o maa n arkkuun . Seuraavan teemanumeron aiheeks i mo net jo ehd otti vat ves istöjä ja n iihin liittyviä o ngelmi a. 89 (12,2 %) piti numeroa positii visena, mutta liitti mukaan varauksen, esim. Tos ikerto muksia meidän hö lmö läisten maa ilmasta, mi ssä kukaan ei uskalla m yöntää o mia erchd yksiään. Pureva. Vähän tietoa, vähän ra kentav ia ehdotu ks ia, palj o n tun neperäistä mustamaa lailua. ..ista. O sa ksi o ikea taki n ainesta sotkettuna tär keyden tai kinaan. Valtaosa eli 404 henkilöä (55,2 %) to tesi rauhallisemmin ja yksink ertaisesti, että lehti o li pos itJJ vtnen, »hyvä», »naulan kantaa n » tai »vihdo inkin o ikeaa tavaraa» . Useim mat viim eksimaini ttu un ryhmään kuul uv ista kerto ivat motii vikseen lehden v iimea ikaisen sävyn ja pääas iassa ko h ua herättäneen metsänumero n . H yvin mo net o li vat to denn eet lehden vi imeaika isen mu uttumi sen »kiinnostavaksi », »pirteä ksi» ja »teho kkaa ksi», mu tta samanti en epäill ään, o nko heilu ri päästetty heil ahca maan liian p itkäll e, »ko rrektista varova isuu desta suorastaa n tahallisen lo ukkaavaan vihanpi toon ». vomiscen tekee lehden liian y ksito ikko iseksi . Vuos ikymmenen paras, joskin ilmestyi v uosikymmenen liian myöhään. Silmiä avaava yksisilmäinen. Masentava mauto n mchukas. M ikäl i he ovat uhkauksensa toteutta neet, he tu skin näitä ri vejä lukevat. ryhm ii n on melko suhteellista. » Asko Kaik11salo. Pu o ltajat taas o li vat sitä mieltä, että »esimerk iks i kerra n vuo dessa räjäyccccy, huolella va lmistettu po mmi » o n aiva n pa ikall aan, kos ka sill o in aihe saadaan käs itel lyksi mon ipuo lisesti ja mm . T osikerto mus Suo mi-neido n raiskauksesta . T örkeä. Mihin y ksi vas taaja kirj o ittaa yksinkertaisest i »hyvä! », to inen tarvitsee ar kil liscn ulj aita laatusa no ja. 23 (2, 7 %) o li siinä va iheessa epä var moja, ja 15 (1,8 %) ilmo itti tylyst i luo pu vansa lehdestä. N äistä kuiten kin 12 arvosteli metsiä, metsähallitusta ta i jotakin muuta niin taitavin sana kääntein, ettei vastauksesta min88 käänmoisella il veell ä voinut päätellä, mitä mieltä vastaaja o li itse lehdestä. Ytimekkään ar vio in tinsa mecsän umerosta es itti 744 vastaajaa. K assaran lyönti o li luj a. » T avallaan sa maa asiaa ajavat takaa pari muuta vastaajaa, jo tka ilmeisesti käsittä väc kaikki uudistuspyrkimykset yritykse ksi muuttaa yhteiskuntamme vasemmisto laiseksi tai sosialistise ksi. Tätä lu ettaessa on jo ra tkcnnu r, kuinka mo ni til as i lehd en m yös tä ksi vuo de ksi, mutta kerrottakoo n vielä, mitä mieltä vastaa jat o li vat viime v uo nna. Vastaavasti jo ku ku va il ee ylen yksityisko hta isesti toimitta jien ulko mu o do n, sielun elämän se kä kykenemättö myyden se! vittää ksccn as ian, jo nka to inen kuittaa la koonisesti : »paskaa ». L o ppulause : » J os lu o nno nsu o jelij at jättävät, niin lu o nno n ystävät jäävät. Lo put 732 vastausta o n jaoteltu en ryhmiin seuraavasti: Äärimmäisen positii visena piti mctsänumeroa 98 vastaajaa (13,4 %), tähän r yhmään kuuluiv at mm. Raju rautainen rääväsuinen. Seuraava pikku rosol li kuvaa metsänumeron herättä mi en mielipiteiden va ih tel uastei kkoa : Rail akas raflaava rep ivä. D o kumento itu häpeätahra liito n histo riassa. N egatii visena (»heikko», »va lh eelli nen », »yksipuo lin en ») metsänu meroa piti 89 vastaajaa (12,2 %) ja äärimmäisen negatii visena (»tö rkeä », »puhdasta puppua», »pas kaa») 24 henkil öä (3,2 %). Valtio n harjo itta man ryöstö metsätalo udcn ko ko ku va. On mahdo to nta päätell ä tarkasti 732 eril aisen ihmisen ma kua m uu ta man sanan perusteella. Quo vadis Finlandia . K ysy m ykseen mahd o llisesta numerota i sivumäärän ko ro tuksesta vastas i 798 henkil öä. ko uluopetukseen käytettävä ai neisto löytyy helposti y ksien kans ien välistä. T ILA USI-JINTAA koskevaan kysy m ykseen vastas i 840 henkil öä. Vastustaj ien mieles tä ko ko naisen eu meron uhraa minen yhden aih een , .. ] eltaincn herättäjä. o lisi pitän yt etsiä myös pos ipiti yritystä h yvänä, mutta ilmo itti toteutuksen menneen pahasti pieleen, esim. L ehden nimenä o lisi pitän yt o lla: »Min ä ui vo n ». H elmi sio ill e. Mikäli Suo men 1 uo nno nsuo jel uli itto/ Su o men Luo nto aikoo jatkaa viime aikoina ilmenn yttä pyrkimystään samaistua näihin luo kka kuntaisiin lu o nno nsuo jelijo ihin, o lisi luo nno n kannalta parempaa lo pettaa ko ko to iminta. . H eidän tuekseen muuan to in en vastaaja h uo mauttaa, ette i yhteiskuntajärjestyksen muutos saastumista estäisi. Ampuu kov ill a ja osuu. »hyvä, mutta paiko in liian pisteliäs » tai: » ... »karhunpal velus hyvälle as iall e». Oikeaa nosunutta radikalismia risuluuta näennäisradikaali. . Näistä 6 vastusti ajatusta periaaccccssa ja 11 toivo i li sää sa man'. Sattui metsähallituksen ytimeen. Kuu si vastaa jaa (0,8 %) o li si tä mi el tä, että metsie mme ho ido n arvostelu lehdessä o li viel ä kin liian li evä ja v ill alapas in suo ritettu . Kunhan nämä vain lik vido itai-siin, o lisi ko ko maapallo n elämää uhkaa va liikakanso itus-saastuminenluo nno n varojen lo ppuminen -ko lmiyhteyden uhka torjuttu. Oli jo aikakin . . J ärisyttävä puud uttava älykkään ovela. On selvää, että ja ko cm. 729 (91,4 %) ilmo itt i tilaa va nsa lehteä sill o inkin huo limatta vastaa vasta hinn anno ususta, kun sen sij aan 69 (8, 6 %) kerto i siin ä ta pauksessa lu o puvansa lehdestä. T ällainen poliittinen lu o nn onsuo jelijahan lupaa vaalimaino ksissaan taistella lu onno n pu olesta ja lisää sen jälkeen huo lettomasti parik ymmentä muuta, täysin päin vastaista teesiään rahaa, rikkautta ja ylellisyyttä jo kaiselle. 12 vastaa jaa (1,4 %) o li sitä mi eltä, että hinta o n ko ulul aisill e sopiva, mutta muill e liian vä häinen. Vo uho tusta. Luo nno nsuo jelun herätyshuuto . sellaiset vastaukset kuin »paras maailmassa », »enemmän kuin erino mainen », »helvetin hy vä» jne. Ta i : »li ma n verta, rapaa ja pcräsuo lenpäckiä ei taitaisi palj on syntyä, . K utkuttava herjaava sa lakatcel linen . Radikaa li yritys pitkittelyyn, ko rul auseisiin ja julkeaan totuuden pimittä miseen juuttuneen luo nno nsuo jelukeskustelun ravistelemiseksi. Turhautuneiden töhertäjien täydelli stä tö ppö ilyä . 837 vastaa jasta 799 (95,5 %) ilmo itti tilaavansa lehteä edell een. » SUOMEN LU O NTO 3/1970 Metsänumcron kalta iseen teemanumeroid cn mi ele kk yydes tä kirj o itti 17 vastaajaa . N äistä 5 (0,6 %) piti hin taa liian ko rkea na, 669 (7 9,7 ° ) ko htuulli sena ja 154 (18,3 %) turhan alhaisena
6. Valtion luonnonsuojelun valvo ja, prof. Heikki Annanpalo Ro vaniemeltä, fil.lis . ja 1. Teuvo Suo minen, yo Yrjö Haila, kalastusmestari J ouni Kitti ja yo Pentti Väisänen. 3. Muut hallituksen jäsenet ovat fil.kand. Pekka Nuorteva sekä prof. Muita ympäristönsuojelua käsittele-• viä toimikuntia ja ko miteo ita, joiden työ on jatkunut vuonna 1970, ovat mm. Urpo Häyrinen, insinööri Hannes Ignatius, limnologi Pirkko Linnilä ja eläinlääket. Vuoden päätöstilaisuutena järjestettiin Helsingissä 23. Luonnonvarojen käyttö ja oikeus siihen on välttämättä ratkaistava siten, että tasapaino ihmisen talouden ja luonnon talouden välillä palautuu ja siten, että tämä tapahtuu yhteiskunnall isesti ja kansain välisesti o ikeudenmukaisella ta valla. LUONNONSUOJELUN SISÄLTÖ Varsinaista vuosikokousta edelsi keskustelu, jonka aiheena oli luonnonsuojelun käsitteellisen sisällön muuttuminen. Veikko Huhta Helsingistä, kaup.j o ht. Paavolainen. O ll i Ojala. ANS IOMERKKIEN JAKO Vuosikokouksen yhteydessä jaettiin liito n ansiomerkit luonnonsuo jelutyössä ansioituneille henkilöill e. Luonnonsuoj eluvuoden tärkein saav u-• tus onkin luonnonja ympäristönsuojelun merkityksen saattaminen yleiseen tietoisuuteen; konkreettisista tavoitteista va in harvat toteutui vat vuoden aikana. 11. Antti Haapanen, tri Sten Stenius ja varat. Suomen osalta pidettiin tärkeänä mm. Dos. T o iv o Rautavaara. V. lis. valtakunnallinen konferenssi . Sen aineisto julkai staan painettuna vuoden 1971 aikana. Jorma He n t i I ä puolestaan tähdensi luonnonsuojelua koskevan päätöksenteon edellyttävän sekä luonnontieteellistä että nimenomaan myös yhteiskuntaja kansainvälispoliittista tietoa. Dos. 4. Pekka Nuo rteva, metsänhoit. Reino K a 1 1 i o 1 a mainitsi tanskalaisen kasvitieteilijä Raunkiaerin jo 1920-luvulla todenneen, että nälkä tulee lopulta tekemään luonnonsuoj elun elinehdo ksi, ellei tätä jo ennen tajuta. E.-P. Martti M a r k k u 1 a n mukaan väheksyvä suhtautuminen luonnonsuojeluun perustuu suurelta osalta siihen, että luonnonsuojelun opetusta ei m illään kouluasteella ole ollut riittävästi. Hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin yo Sauvo Henttonen, fil.kand. saa melaisen kulttuurin, vaalimista yhtenä luonnonsuojelun päätehtäv istä. Pär Stenbäck, toimittaja Antti Vahtera, dos. UU SI NEUVOSTO Liiton tieteellisenä asiantuntijana ja neuv onantajana toimivaan neuv ostoo n valittiin erovuoroisten jäsenten tilalle dos. SLL:n vuosikokous 1971 UUSI HALLITUS Suomen luonnonsuojeluliitto ry :n vuosikokous pidettiin sunnuntaina 21. K o kouksessa valittiin liiton puheenjohtajaksi edelleen eläinlääket. Vu oden aikana o vat luonnonja ympäris-tönsuojeluun liittyvät kysy mykset olleet aina tasavallan presidentin uudenvuodenpuheesta alkaen päivittäin esillä lehdistössä, radiossa ja televisiossa. Luonnonsuojeluo petuksen merkitystä kaikenasteisessa ko ulutuksessa, etenkin peruskoulussa, painotettiin erityisesti. Pekka Nuor te v a totesi alustuksessaan, että ihmiskunnan tulevaisuus edellyttää maailmanlaajuisen luonnonsuojeluideologian luomista . tähän viitaten, että luonnonsuojelu ei voi jättää ottamatta huo mioon ihmisen yhteiskuntaa ja kansainvälisen politiikan vaikutuksia luonnon varojen käyttöön. valtioneuvosto asetti myös kaksi to imikuntaa, vuoden 1970 ympätistönsuojelutoimikunnan ja yrnpäristönsuo-· jelun organisaatiotoimikunnan, joiden tehtävänä on tehdä ympäristön pilaan-• tumisen estämiseksi tarpeellisia lainsäädännöllisiä periaatteita ja hallinnollisia toimia sekä organisaatiota koskevia ehdotuksia. T oimikuntien ensim-• mäiset osa mietinnöt valmistui va t 30. Useat kes kustelijat korosti vat mm. Kaarle Kl emola, prof. myrkkyasiain neu vottelukunta, ilmansuojelun ja meluntorjunnan ncu-vottelukunta, vesiensuojelun neuvottelukunta, kaavoitusja rakennusasiain neu vottelukunta, ölj ysuo jatoimi-kunta, to rjunta-ainelautakunta, jätchuoltoko mitea se kä ves iensuojelun ja. YLEISTÄ Kertomusvuotta on Euroopan neu voston aloitteesta vietetty yleiseurooppalaisena luonnonsuoj eluvuotena. Mäkinen Riihimäeltä, toimistonhoitaja, rouva Eini N ordman Helsingistä, lehtori Esa Pitkänen Keravalta, metsäteknikko Tauno Takoja Karhulasta ja maisteri Matti Vehkalahti Tamperc~lta. Vuoden alussa . Bj örn N ylund. Kultaisen ansio merkin saivat liiton entinen puheenj o htaja, dos. 0. Suomessa luonnonsuojelu vuoden vi-rallista to imintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan asetettiin erityinen neu-• vottelukunta, mutta luonnonsuojeluvuosi on ollut keskeisesti esillä myös vapaaehto isten luonnonsuojel uj ärj cstöjen to iminnassa. metsäpolitiikan suunnan tarkistamista siten, että ylihakkuisca päästään eroon ja vo idaan turvata metsien moninaiskäyttö, sekä luonnonvaraisista elinkeinoista riippuvaisten kulttuurien, esim. Keskustelussa yhtäältä käsiteltiin luonnonsuojelua kokonaisvaltaisena sekä ihmisen että muiden eliöiden elinympäristön suojeluna, toisaalta taas tuotiin esiin, että poliittisen tarkastelutavan soveltaminen luonn onsuojeluun voi aiheuttaa sen, että alkuperäisen luonnon suojelu ja luonnonsuo jelun o petuksen perustava merkitys jäävät liian vähälle huo miolle. H o peisen ansio merkin saivat rehtori Markus Ala-Heikkilä Kuhmosta, suunnittelusihteeri, dipl.ins. Tieteellisten seurojen talossa Helsingissä. kand. SLL:n hallituksen vuosikertomus 1970 1. Apulaispääsiht. 24. Hans Luther, kansaned
Miettinen,. Tällaisia suunnitelmia ovat mm. vesihuollon rahoituskomitea. 2. J orma K. Joulukuun 23. H annes Ignatius ja yo Sau vo Henttonen. Muut hallituksen jäsenet o li va t fil.tri Antti Haapanen, varat. Ulkomailla pidettyihin ko nferensseihin ja kokouksiin ei liitolla ole ollut varaa lähettää edustajia lukuunottamatta Ruotsin luonnonsuo jeluvuoden kansallista konferenssia marraskuussa, jossa liittoa edusti dos. Suomen Metsäy hdistyksen jäsenenä liitto on osallistunut perinteisten kevätja syysmetsäpäivien järjestel yihin. Vuoden lopussa Suomen luo nno nsuo jeluliittoon kuului 20 paikallista luonnonsuo jeluyhdistystä, Suo men Luonnonsuojeluyhdistys sekä valtakunnallinen nuoriso järjestö Lu ontoLiitto. Kesällä ilmestyivät kuitenkin Itämerelle ja Suomenlahdelle Neste Oy :n suurtankkilaivat Tiiskeri ja E nskeri, ja Saimaalla aloitettiin öljykuljetukset ves itse. Huomattava epäko hta on myös se, että merentutkimus ja kalatalo udellinen tutkimus jäivät vesihallituksen ulko puolelle. Kertomusvuoden lopussa o li Suomessa Lov iisan ympäristöä lukuunottamatta ko ko maan kattava paikallisten lu onnonsuoj elu yhdistysten verkko, ja vuonna 1967 alkuunpantu organisaatiouudistus on siten käytännössä lo ppuun suoritettu. Länsi-Suomeen on suunniteltu useita uusia puunjal ostuslaitoksia, mutta onneksi Suo men Pankki on ainakin toistaiseks i suhtautunut torjuvasti näihin hankkeisiin. Terho Po utanen (Lappeenranta) Ansiomerkkien lisäksi liitto on vuoden aikana jakanut kunniakirj oja metsä nom istajille, jotka ovat säilyttäneet metsäalueitaan luo nnontil assa. 3. Ora Patoharju (Helsinki) maist. K o ko uksessa jaettiin liiton ansiomerkit seuraaville henkilö ille : Kultainen : tri Jun U i (Japani) toimittaja Nalle Valtiala (Helsinki) Ho peinen: o pettaja Torsti Kajatkari (Myll ykos ki) kirjailij a E ino Kauppala (H elsinki) maist. Liiton uudeks i puheenjohtajaksi valittiin, dos. Suo men luonnonsuo jeluliitto kuuluu jäsenjärjestönä Kansainväliseen luonnonsuojeluliittoon, International Union for Conservation of Nature and Natural Resources (IUCN). Lisäksi on nelj ä yhdistystä ilmo ittanut tekevänsä liittymispäätöksen lähituleva isuudessa. 11. Kunniakirjalla palkittiin myös kanalanomistaja, jo ka huolimatta huuhkajan hänelle tuottamasta tuntu vasta tappiosta säästi linnun hengen ja päästi sen vapa uteen. Muutamista myönteisistä ilmiöistä huolimatta oli vuoden aikana yhä vireillä useita hankkeita, joista saatava hyöty on verraten vähäinen, mutta joiden luonnolle ja ympäristölle aiheuttama haitta on niin ilmeinen, että hankkeiden hylkää misen pitäisi olla itsestään selvää. Lännentie ja Merenkurkun tie, Ruunaankoskien valj astaminen, Isosyötteen rakentaminen matkailukeskukseksi ja Keski-Suomen Sellul oosa O y. Maalla on sattunut useitakin pahoja ölj yvahinko ja, mm. Liiton ensimmäiseen neuvostoon tulivat va lituiksi maat.metsät.kand. annetun asetuksen (722/70) mukaisesti 48 henkeä käsittävän ympäristönsuojelun neuvottelukunnan. Merkittävää parannusta vesiensuojelun alalla merkitsee vesihallituksen toiminnan alkaminen 1. VUOSIKOKOUS Liiton vuos iko ko us pidettiin maaliskuun 22. ORGANISAATIO Luonnonsuojelu vuosi 1970 o li Suomen lu onnonsuo jeluliiton ensimmäinen varsinainen toimintavuos i Suo men Luonnonsuo jcluyhdisty ksen siirrettyä v uoden alussa toimintansa, to imitilansa, henkilökuntansa ja julkaisunsa liitolle. Po hj o isSuomen metsien ylihak kuut ova t jatkuneet ja Porttipahdan tekoall asta alettiin täyttää. Matti L einonen (Ta mpere) rak.tark. päivänä Haagan ammattiko ulussa H elsingissä. Urpo H äyrinen, limnologi Pirkko Linnilä, yo Björn Nylund, ins. päivänä valtioneuvosto asetti 20. Pekka Nuortevan pyydettyä eroa, eläinlääket.lis. Esko Mäkelä (Karhula) op iskelij a Björn N ylund ( Helsinki) to imittaj a Jukka Pakkanen (H elsinki) dipl.ins. Haapanen. Eero Rantako kko, lehtori Juhani Santanen ja valtiot.yo Pentti Väisänen. Kertomusvuoden aikana ovat liittyneet Etelä-Pohjanmaan Luonnonsuojelu yhdistys, Va mmalan Seudun Luonnonsuojeluyhdistys, Lahden Luonnonystävät, Keski-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys, Pohj o isPohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys, Pohj o is-Savon Luonnonsuojeluyhdistys, Satakunnan Luonnonsuojeluyhdistys, Helsing in seudun luonnonsuojeluyhdistys sekä Kainuun Luonto. Monet jo kauan vireillä olleet uudistukset ovat edelleen toteutumatta. Osmo Kontturi (Turku) fil.li s. Eduskunta ei ole saanut käsiteltä väkseen sen paremmin luonnonsuojelukuin ulko ilulakiakaan, petovahinko jen korvaamiseen varattu summa on jälleen kerran täysin riittämätön ja eloho peakalaa saa edelleen kaupata raj oituksetta huolimatta asiasta käydystä vilkkaasta keskustelusta ja tehdyistä tutkimuksista. Suurilta ölj ykatastrofeilta on luonnonsuojeluvuoden aikana säästytty. N äin siitä huolimatta, että valtioneu vosto on saadun tiedon mukaa n syyskuussa 1970 kehottanut valtio njohtoisia yrityksiä ottamaan laaj ennussuunnitelmissaan huomioon ympäri stö nsuojelunäköko hdat. Vuoden aikana on liiton ulk ojäseniksi hyvä ksytty seuraavat 14 yhteisöä, jotka kannattavat liiton tarkoitusperiä: Fyysikkokilta, Hämäläis-Osakunta, Koe-eläinten suojelu Fö rsökdjurens värn, Marttaliitto, PäijätHämeen Maakuntaliitto, Suo malaisuuden L iitto, Suo men Arkkitehtiliitto, Suomen Kalamiesten Keskusliitto, Suomen Mielenterveysseura, Suo men Romukauppiaiden Liitto, Symbioos i ja V ihreä Risti Gröna Korset. Harri Dahlströ m, tri Erkki Huo kuna, prof. Porvoon maalaiskunnassa jo ulukuussa . Edelleen on myös ratkaisematta, miten ympäristönsuojelusta aiheutuvat kustannukset tullaan jakamaan valtion, kuntien, yritysten ja yksittäisten kansalaisten kesken. Olli Oj ala ja hallituksen erov uoroisten jäsenten tilalle fil.kand. 7., vaikkakin on todettava, ettei ekologinen tietämys ole läheskään riittävästi edustettuna uudessa keskusvirastossa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja metsähallituksen yhteisen toimikunnan ehdotuksista uusiksi kansallisja luonnonpuistoiksi on toteutunut vai n L emmenj oen kansallispuiston laa90 jennus. Reino Kalliola, fil.tri Teppo Lampio, metsänho itaja Olavi Martikainen, prof. Loppuvuodesta tuli kuin luonnonsuojel uvuoden huipentumana julkisuuteen tieto, jon ka mukaan Neste Oy aikoo rakentaa Hankoniemelle Tvärminnen eläintieteellisen aseman naapuriksi Suomen kolmannen ölj ynjalostamon ja Typpi O y fenolitehtaan
N euvosto on ko koontunut yhden kerran käsitellen mm. Suurpeto jen ja hylkei den suojeluun saatiin lahj o itus O y Insinööritoimisto K. Lehden lukijo iden lahlahj o itustcn, yht. Nuorteva ja lis. YHTEYD EN PITO J ÄSENY HDISTY KS IIN V uosi 1970 oli liiton ja useimpien pai kallisyhdistysten ensimmäinen varsinainen toimintavuosi, ja osa paikallisyhdistyksistä perustettiin vasta vuoden ai kana. päivänä pidettiin Maarianhaminassa Suo men luonnonsuoj eluliito n, Naturoch Milj övård rf:n ja Svenska Naturskyddsföreningenin aloitteesta merien ros kaantumista käsitellyt konferenssi. Tähän epäkohtaan tullaan lähiaikoina kiinnittämään perusteellisempaa huo miota. Lehden vastaavana toimittajana ovat olleet dos. Uuden hallituksen varapuheenjohtaj aksi valittiin varat. Schauman Ab, O y Stock mann Ab ja Valio. 9. 9. 11. Hannele Pohjanmies-Nurmi 21. Hallitus on ko koontunut vuoden aikana 12 kertaa ja pöytäkirjapykäliä on kertynyt yhteensä 303. Suurempia postitusruuhkia selvittämään on palkattu tilapäistä aputyövoimaa. Marraskuun alusta liitto o n palkannut myös osapäivätoimisen tiedotussihteerin, jo ksi valittiin fil.kand. E-P. metsänumero, jossa arvosteltiin ennen muuta metsähallituksen to imenpiteitä Lapissa. 4. Hannes Ingnatius. 6. Seppo Nylander 21. 700 sarjaa luonnonsuojelunäyttelyä ja yli 160 000 kirjeensulkijamerkkiä. Konferenssin hyväksymä julkilausuma lähetettiin kaikkien viiden pohjoismaan hallituksille. ja kir.tri Sten Stenius ja fil.kand. Poikkeuksellisen laajaa hu omi ota herätti Suomen Luonnon numero 3, ns. Standertskjöldin toimittamana. Johan Standertskjöld, lääket. Liiton to imistosta postitettiin erilaista luonnonsuojeluaiheista materiaalia el i 6 400 eri ko uluille ja o ppilaito ksell e ja erikseen vielä n . korkeimmalle hallinto-oi keudelle Tornion ferrokromitehtaan 91. Oj ala, toimitussihteerinä fil.kand. 5. 10. Tilintarkastajiksi valittiin ekon., HTM Mauri Matikainen ja metsänho itaja, maist. Peitsa Mikola, kansaned., kaup.joht. Liiton edustaj at ovat esiintyneet esitelmöijinä, alustajina ja keskustelijoina useissa kymmenissä tilaisuuksissa. 0. Teuvo Suominen. Harald Teir, valtiot.lis. Eri valiokunnat ovat ko koontuneet tarvittaessa. Antti Vahtera. saakka, lu onnont.kand . Lisäksi liitto lähetti kierto kirj een maan kirjaja paperikaupoille kehoittaen niitä pitämään esillä alan kirjallisuutta teemaviikon aikana. 20 henkil öä. HALLITUKSEN JA NEUVOSTON TOIMINTA SEKÄ TOIMIHENKILÖT Neuvoston puheenjohtajana on ollut prof. Ahlqvist. Rauno Ruuhijärvi, prof. Paavolainen, apul.prof. SUOM E LUONTO Suomen Luonnon 29. Peitsa Mikola ja varapuh eenj ohtajana maat.metsät.kand. Julkaisutoiminnan aiheuttami en kulujen peittämiseen liitto sa i o petusministeriöltä 13 000 mk. Juha Hämäläinen 9. H . Lisäksi liitto on jakanut ja osa ksi kustantanut erilaisia esitteitä, monisteita, näyttelyaineistoa, julisteita, kirjeensulkijamerkkej ä ym. K un liitto lisäksi joutui sito maan vähäiset voimavaransa luonn onsuojeluvuoden aiheuttamiin tehtäviin, jäi yhteydenpito liiton hallituksen ja jäsenyhdistyksen välillä melko vähäiseksi. 7 000 kpl. Mäkinen, dos. päivänä Suo men luonnonsu ojeluliitto järj esti yhdessä Kansanvalitusseuran kanssa Luonnonharrastajan lo mapäivät Dragsfjärdissä. ja luonnont.kand. 8. Lehdellä oli maksaneita tilaa jia 5 510, ko konaislev ikki oli n. Merkittävimmät jäsenyhdistysten tekemät aloitteet, joista liiton hallitukselta pyydettiin lausuntoa, olivat Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen aloite luonnonsuojelun ja ympäristönho idon o petuksen aloittamisesta Tampereen yliopistossa ja saman yhdistyksen laatima kunnallisen luonnonsuojelulautakunnan mallisääntöehdotus. Toiminta oli näin ollen osittain suunnittel ematonta ja haparoivaa. VALISTUSTOIMINTA Keväällä liitto kustansi Habitarc-näyttelyä varten vihkosen »Pallo on nyt meillä », jonka painos oli 100 000 kpl. 1. Palmu ja maist. 1 000 biologian opettaj all e. H eldtiltä, kotkien suojeluun partiolippukunta Tampereen Kotkilta ja luonnonsuo jelualueiden perustamiseen tuntemattomana pysyttelevältä yksityishenkil öltä. E. 8. 11. Ko konaiss ivumäärä oli 208. 10 avusti liitto Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukuntaa vaikuttaen ratkaisevasti viikon onnistumiseen. luonnonsuojeluvuoden o hjelmaa ja SITRA :n mietintöä »Ympäristö mme pilaantuminen ja sen ehkäiseminen». V. Liitto on myös teettänyt luonnonsuo jeluaiheisia diapositiivisarj oja ja lainannut ko uluille korvauksetta uhanalaisista eläinlajeistamme kertovaa filmiä »Ihminen, rakasta luontoa». Teuvo Suominen. Eero Tuomainen, agr. 8. Liiton toiminnanjo htajina ovat toimineet fil.kand. LAUSUNNOT J A ALOITTEET Kertomusvuoden aikana liitto on antanut seuraavat lausunnot: 15. al kaen. vuosikerta ilmestyi kuutena numerona, jo ista kaksi viimeistä oli yhdistetty laajaksi kaksoisnumero ksi. KURSSIT J A KOKOUKSET Kesäkuun 5. 7. Eero Rantakokko ja sihteeriksi ins. Kesäkuun 12 16. Oppilaitosten viettäessä luonnonsuojeluviikkoaan 5. Ruotsinkielinen numero Fi nlands Natur ilmestyi helmikuussa 1971 agr. Osasyynä yhteydenpidon vähäisyyteen lienee myös liiton melkoisen jäykkä organisaatio; onhan vuosikokous ainoa tilaisuus, jossa jäsenyhdistysten edustajat voivat neuvotella keskenään liiton toi minnasta. Pääosa varo ista o n kuitenkin saatu Suo men Luonnon tilausmaksuista ja myyntitoiminnalla. 2 213 mk avulla on numeroihin 3 6 saatu edustava värikansi . 10. Jäsenyhdistykset kääntyivät liiton puoleen lähinnä organisaatiota kos kevissa kysymyksissä sekä tärkeissä paikallisissa kysymyksissä. Yhteensä o n liiton toimistosta vuoden aikana lähtenyt yli 5 000 julistetta, n . prof. Liiton to imistosta lähetettiin jäsenille muutaman kiertokirjeen lisäksi vain hallituksen ko ko uspöytäkirjat sekä tärkeimmät lausunnot ja aloitteet. Päivi lle osallistui n. Näiden lisäksi ovat useat liikeyritykset lahj oittaneet liitoll e materiaalista apua. Sen lisäksi tukivat liiton to imintaa lahj oituksin O y Nokia Ab, O y Alko Ab, Outokumpu O y, O y Wilh. Pekka Nuorteva, varat. Pasi Lehmusluoto sekä varalle KHT, maist. Toimistonhoitajana on edelleen to iminut rouva E ini N ordman. TALOUS Luonnonsuojeluvuoden aiheuttamien lisäk iireiden vuo ksi on liiton talous ollut varsin kireällä. Harri Dahlström
11. T il anne on varsi n masentava: vaikka v. 1. 10. 5. 18. 2. 11. Liiton hallituksen ja valiokuntien jäsenet ovat avustaneet kansanedustajia ja Helsingin kaupunginvaltuutettuja alo itteiden ja kysymysten tekemisessä. 101. Aloitteita on tehty mm. 10. Maiscmaku vissa o n tnonu. vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunnalle ehdotukset ympäristönsuo jelun pitkän aikavälin ohjelmaksi. 6. 1. ulkoasiain ministeriölle Yhdysvaltain aloitteesta kansainvälisen konferenssin koollekutsumiseksi käsittelemään Kanadan arktisten vesialueiden suojelua, aluevesirajan laajentamista ja kalastusvyöhykkeiden perustamista koskevia lakiesityksiä. valtioneuvoston kanslialle vuoden 1970 ympäristö nsuo jelutoimikunnan mietinnöstä I. varatuomari Arto Heinoselle Lopp ij är ven säännöstelyhankkeesra. valtioneuvoston kanslialle ympäristönsuojelun organ isaatiotoimikunnan I osam ietinnöstä. 9. 10 tieja vesirakenn ushallitukselle esitys muutoksiksi valtatie n: o 4:n parannu ssuunn itelmaan välill ä [valo Kirikkajoki. 6. Luonnonsuojeluvuosi 1970 neu vottelukunnalle myrkyllisten jätteiden käsittelystä. 13. valtioneuvoston kanslialle Euroopan talo usko missiolle (ECE) lähetetystä ympäristönsuoj elua koskevasta raporttiluonnoksesta. Pirkanmaan luonnonsuo jeluyhdistykselle kunnallisen luonnonsuojelul autakunnan mallisäännöistä. 1. valtioneuvostoll e esitys ryhtymisestä toimenpiteisiin moottorikelkkoja ja erityisesti niiden käyttöä koskevan laisäädännön aikaansaamiseksi. 12. 12. ves ihallitukselle toivom us kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä Porin ed ustan merialueen saastumisen tutkimiseksi. 1. 9. 9. L isäksi on o lemassa yksi 40 kuvan yhdistelmäsarja esitteineen (n: o 109). 23. 13. 9. 22. Hinta 35 mk/sarja, yhdistelmäsarja 70 mk. Sarja puhuu lämpimästi uusien tilavampien kansallisja luonno npuistojen puolesta, soiden ja muiden Suomen luonnon om inaispiirteiden säilyttä1niscscä. 1923 luonnonsuojelulakia onkin täydennetty useilla asetuksi lla, uusitun lain puuttuminen aiheuttaa korvamattomia menetyksiä. o petusministeriölle esitys järjestelmän luo miseksi luonnossa tapahtu vien muutosten seuraamiseksi 15. lisäehdotuksesta, joka koskee yhtenäisiä periaatteita kertakäyttöpakkauksista annettavassa lainsäädännössä. Sarjat on suunnitellut työr yhmä Teuvo Suomisen johdolla ja niitä valmistaa ja myy Dia-Studio (i lmoitus toisaalla tässä lehdessä). 1. Tanskan sisäministeriölle esitys peltisten o luttölkkien käyttöönoton kieltämiseksi. 6. Sarjoja on kahdeksan (n :ot 101 108), ja jokaiseen kuuluu 20 väridiapositi ivia sekä noin 10 konekirjoitusliuskan mittainen esite. Länsi-Suomen vesioikeudelle Kymi O y: n hakemuksesta johtaa Svartbäckin muovitehtaan vedet suohon ja edelleen avouomaa pitkin mereen. oikeusministeriö ll e kirjelmä epäko hdista ves ilain soveltamisessa. Po hj oismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnalle Erling Dinesenin ym. 7. yh essä eräiden muiden järjestöjen kanssa es itys O y A lko Ab :lie kertakäyttöisten oluttölkkien aiheu ttamien haittojen poistamiseksi. So dankylän nimismiehelle rikosilmoitus So mpiojärven rannan raivauksien laiminlyömisestä. petovahinkojen korvaamiseksi, kansallispuistoverkon täydentäm iseksi, ulkoilulaiksi, ilmansuojel ul aiks i, rannansuojel ulai ksi ja ölj yn sisältämän rikin talteenottamiseksi. Lisäksi liiton edustajaa o n kuultu asiantuntijana edus kunnan eräiden valio kuntien kokouksissa. Peri11teelli11e11 /1101mo11s11ojelu (Teuvo Suominen) lähtee lyhyestä historiikistä ja antaa nimensä mukaisesti yleiskatsauksen suo jelluista laajemm ista ja suppeammista kohteista. Helsingin Seutukaavaliitolle jätevesien johtamisesta T uusulanjoen ja Keravanjoen vesistöalueilla. 9. 15. Siihen on kul unut luonnonsuojeluvuosi tuonut tuntuvan helpotuksen k.o. 1. D Kirjallisuutta YMPÄRISTÖNSUOJELU 1 DIASARJAT Luonnonsuojelu vuoden 1970 aloitteesta on valmistettu ympäristönsuojelua käsitteleviä diasarjoja, joiden poh jana on käytetty Luonnonsuojeluvuoden valoku va kilpailun ku va-aineistoa. valtioneu vos toll e esitys petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamisesta ja kansanedustajille kirjelmä samasta asiasta. 2. 9. 10. sisäasiainm inisteriön kaavoitusja rakennusas iai n osastolle sen ehdo tuksesta runkokaavoituksen jälkeisiksi toimenpiteiksi. 10. Luonnonsuojelu vuoden 1970 neuvottelukunnalle es itys kirjelmäksi valtioneuvostolle, jossa esitetään to imikunnan asettamista laatimaan korvausjärjestelmä luonnossa tapahtuneista häiri öistä kärsimään jo utuneille. 5. 9. Luonnonsuojelu vuoden aikana liitto teki Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunn alle esitykset PCB-a ineiden kieltämisestä, il mansuojelusta, luonnonalu epolitii kasta, metsäja suoalueiden moninaiskäytöstä, luonn onsuojelua koskevan lainsäädänn ön ja hallinnon kehittämisestä, roskaantumisesta, kasvilajien suojelusta, eläinlajien suo jelusta, maisemanhoidosta, luonnon virkistys käytöstä sekä vesilainsäädännöstä. kuvasarjojen muodossa ja nimenomaan niihin liittyvien tekstien ansiosta. 1. 29. 1. Luonnonsuojelua on oppikouluissa o petettu lähinnä ns. jätevesien johtamisesta Perämereen. 12. Kokoelma on läpeensä luotettavaa työtä, asiantuntemuksella ja antaumuksella laadittu. läpäisyperiaatteen merkeissä, mutta aihepiirin suuresti laajennuttua yhä uhkaavammaksi käyneen todellisuuden edessä on pysähtyminen eri llisiin ai hekokonaisuuksii n tullut välttämättömäksi . äiden lisäksi liitto teki seuraavat 92 alo itteet ja esitykset eri viranomaisille: 5. Hankaluutena on ollut opetusmateriaalin puuttuminen. 28. 9
Maisema11moje/11 (Martti Linkola & T euvo Suominen) esittää huikaiseviä ja mieltä lämmittäviä näkymiä, joita sentään vielä o n olemassa, ja taas toisia, joista vielä voi nähdä mitä ne voisivat olla, ellei liian toimellinen ihminen olisi seko ittanut jo ukkoon taloudellista ajatteluaan ja o maa käsitystään v iihtymisestä. L1101111011varoje11 m oje/11 (Teuvo Suominen) sisältää rautaisen annoksen ekologiaa ja ekologisen periaatteen kiteytettynä koi meksi perussäännöksi, joiden tulisi kuulua jokaisen koulumuodon oppisisältöön. Ympäristömyrky t (Teuvo Suominen) on sarj ojen perusteellisin, eräänlainen tiedollinen huipentuma. Vesiensuojelu (Teuvo Suominen & T uula Hämäläinen) sisältää väkevää tekstiä sekä sanoin että kuvin. 103. Eläino ppi 2:ssa on muutamia keskikoululaiselle liian va ikeita ja no rmaalisti vasta lukiossa es ille tulevia asioita. Kuvat saavat elävyydellään katsojan huonovointiseksi ja toivottavasti tunnonvaivoihin. Tellervo Hailo ELÄIN OPPI Lehtonen Nuorteva Seiskari: E läinoppi 1 ja 2, WSOY Kaksi vuotta sitten otin koulussan i käyttöön Lehtonen Nuorteva Seiskarin E läinoppi-kirjan, joka entisten systemaattisten eläinoppien jälkeen vaikuttaa erittäin kiinnostavalta ja monipuoliselta. On todella aika tarkistaa käsityksiä. E riko isen suositeltavia tässä yhteydessä ov at oppil askeskeiset työta vat, es imerkiksi muutaman o ppilaan työryhmä selvittää muull e luo kalle yhden aiheen tai alustaa sitä koskevan keskustelun. Seiskarin kirj an »Meidän ympäristömme » kulkua. Ybdistelmäsarja käsittää otteita edellisistä ; ko koomatyön on suorittanut Esa Pitkänen. K oska vain harvojen o ppilaiden käytettävissä o n täydellisiä eläinkirj oja, vaikeimmat kysymykset on sel vitettävä o pettajan avull a tai mikä o petta vaisinta tiedot haettava 93. Nykyaikaisessa biologian opetuksessa on pääpaino kiinnitettävä ekologiaan eikä enää lajikuvauksiin. E läinten esittäminen biotoo peittain antaa ko konaiskäsityksen luonnosta, kunhan va in esitetyt eläinlajit ovat hyvin valittuj a. T ällainen rinnakkaistai vastakohta-asettelu pakottaa ottamaan kantaa. 104. Samoin geenien rakennetta selvitettäessä viitataan asioihin, joiden perinpohjainen ja ymmärrettä vä käsittely kes kiko uluasteella on mahdotonta. ll111a11mojel11 (Raimo Laakia & Teuvo Suo minen) ei ollut tätä kirjoitettaessa v ielä valmis, mutta sitä lienee tämän ilmestyessä jo saata vissa. 106. Sarja on kuvamäärältään kaksinkertainen (40 diaa) ja sitä voi suos itella edellisten korvikkeena. J o issakin ko hdissa es iintyy turhaa tieteellistä painolastia (esim. Kirj ojen ohella vo i o petuksen apu na käyttää työkirjo ja, jotka innostavat oppilaita itsenäiseen asioiden selville ottamiseen. Jonkin tunnelmallisen korpinotkelman tai hirvimetsän rinnalla hätkähdyttää kuva myrkkyruiskusta ja työkoneiden armeijasta, mutta lienee tarpeellista esitellä näitäkin kummituksia, jotta niiden jättämä jälki selittyisi. M etsäluo1111011 suojelu (Teuvo Suominen & Erkki Kellomäki) on esitelty tässä lehdessä jo aikaisemmin. Pitkälti jatkuneen ai vopesun seurauksena meidät on totu tettu usko maan, että tämä ja tuo ep ämiell yttävä ilme on kehityksen m erkki ja nykyaikaan kuulu va välttämättömyys. Mukaan on mahdutettu tärkeimmät retkeilyohjeet, jo kamiehenoikeudet ja käyttäytymissäännöt. 105. Sen erikoisanti on metsän moninaiskäytön osoittaminen. Muun muassa ihmisen esihisto riaa käsitellään täysin luki on biologian o ppikirj ojen tarkkuudella. »hämähäki n takapään levy mäinen ulo ke ns. 108. Soveltuu erinomaisesti Suomen maantieteessä talouselämän käsittelyn päätteeksi selvittämään mitä ovat uudistuvat ja mitä uudistumattomat luonnonvarat ja mitä merkitsee niiden lyhytnäköinen käyttö . mentaalisuutta, yksityisiä lajeja esittävissä jotakin muistokirjoituksen alakuloisuudesta , 102. luonnonsu ojelun alalta. Pai noasu o n jo issakin kuvissa lu vatto man kehno, mikä etenkin mustavalkoisten kuvien ko hdalla on nykya ikana hämrnästyttä vää. Itsenäistä käyttöä sill ä on sikäli, että kuvajärj estys noudattaa P. R etk i /1101110011 (Juha Hämäläinen & Teu vo Suo minen) aloitetaan puhkeavan kevään ja kukki van kesän merkeissä pois kaupungin ahtaasta ympäristöstä puistoon, metsään, tuntureille. Mutta on toki mahdollisuuksia tilanteen pelastamiseksi : sarjaan sisältyy ohjeita sekä selvitystä yksilön ja yhteiskunnan vastuusta tähän elinehtojemme perustaan nähden . K esä kauden alkajaisiksi olisi tarpeen itse kullekin käydä läpi tällainen kertauskurssi. Ekologian runsaus tietenkin vähentää kuvattav ien lajien lukumäärää, muutenhan kirja paisuisi liian suureksi. 109. cribellum »). Esipuheessa selvitellään vesistöjemme yleisluonne, talven osuus ja saastumiseen vaikuttavat tekij ät, samo in itse tapahtumasarja rehevöitymisestä happikatoon. 107. Siksi se sopii parhaiten yläasteen o petukseen. N äin jo itakin mielenkiintoisia laj eja on jäänyt pois, kuten esimerkiksi käki . Sarjasta riittää aineistoa pohdisttavaksi niin hyv in fysiologian ja genetiikan yhteydessä kuin maantieteessä gl o baalisina ongelmina. Tässä mielessä Eläinoppi on hyvin uudenaikainen kirja. Jatkuvaa käyttöä ajatellen tuntuu selosteen moniste-muoto liian keveältä niiden painavaan sisältöön nähden, joten tekisi mieli suositella oikeata o paskirjasta niiden tilalle. Tai oikeammin sitä voi käyttää useampina kerrostumina : suoranaisesti kuviin liittyvä sano ma on selvää kieltä kaikille, mutta perinpo hj aisiin selvityksiin vo i palata myöhemmin, kun kemiallinen näkemys o n o ppilaissa syventynyt. K aiken kaikkiaan muodosta vat kuvasarj at monipuolisen ja tiiviin ympäristönsuojelun kurssin, jota kouluo petuksessa on kauan kaivattu. Niiden sisältämästä materiaalista hyötyy biologian ja maantieteen o pettaja monipuolisesti, ei vain ko konaispaketteina vaan myös yksittäisinä tai parin ku van erillisaihein a eri yhteyksissä, ja sillo inkin valmis teksti on verraton apu. T eksti on hyv in lu etta vaa ja asi amäärältään kyllin riittävä osittain jo pa oheislukemisto ksi o ppilaille sekä sisältää palj on ajanko htaisia tietoja mm. Runsaat värikuvat tekevät kirj an monipuoliseksi o petusvälinee ksi. Nimeno maan kulttuurimaisema on se ympäristönsuoje1 un kohde, jo ka on aina silmiemme edessä ja johon nähden valistusta kipeimmin kaivataan
Kahden vuoden kokemuksen jälkeen o len tyytyväinen Eläinoppiin ja o ppilaitakin kirjan mielenkiintoinen teksti ja värikkyys ovat selvästi innostaneet o piskeluun. Kirjassaan hän kertoo kolmesta vuodesta, joiden aikana hän seurasi Pippa-nimisen gepardin elämää ja sopeutumista villiin lu ontoon se oli alunperin kesy gepardi . Näistä on erityisen ilahduttava Valter Keltikankaan puheenvuoro metsävarojemme käytöstä. Vastaisuudessakin ilmeisesti jatkuvaan metsäkeskusteluumme tämä puheenvuoro tull ee antamaan runsaasti uusia näkemyksiä. Biologisen aikapomm in kirjoittajan uusi aikaansaannos on hyvä kirja, ellei lukuun oteta sitä, että kirj o ittaja on huono kemisti: typen kiertokulun esi tys on täysi sekasotku . Ensi syksystä lähtien eläinopista ja kasviopista annetaan todistukseen yhteinen numero. Kirjan parasta antia ovat kuitenkin Urpo Häyrisen ja Martti Linkolan yksityiskohtaiset ja perustellut ehdotukset uusien suojelualueiden perustamisesta sekä maisemaa ja muuta ympäristöä suojelev ista to imenpiteistä. Oikean kuvan lu omisessa tekevät J oy Adamson in kirjan kaltaiset teokset suu ri mman palveluksensa villieläimille. Gepardi istuu kuin ko ira ja metsästää kuin ko ira, ja voi jo pa sairastua tautiin, jota es iintyy vain ko irissa. Kahdeksanto ista kirjoittajan artikkelit pysyvät tiukasti kotimaisissa ongelmissa. Kirjassa on erittäin hyödyllisiä tiecoja myös siitä, miten palj on ihminen voi virheellisellä ko htelulla muuttaa eläinten luonnollisia vaistoja ja näin tehdä niistä esim. Paljastusten, parjauksen ja epäto ivon ilmausten tilall a on nyt konkreettisia ja toteuttam iskelpoisia ehdotuksia ja suunnitelmia. kes kiaukeama n til ausloma ketta. Gepardeista itsestään tieten kin o ppii palj on tätä kirjaa lukiessaan. Teuvo S11omi11e11 GEPARDI Pippa, savannien kaunotar, Joy Adamson, (suo m. Pelkästään näiden lukujen vuoksi on välttämätö ntä, että Luonnonsuojelu on jokaisen Suomen kunnanvaltuu ston kirjahyllyllä. Rattray Taylo r: T uomiopä ivä, Weilin + Göös 1970, 319 s. Kirjassa todetaan ylimalkaan, että heidän vaatimuksensa on »laiton ». Mielenkiintoinen tieto oli se, että salametsästäjät Kenian pohjoisella rajaalueella ovat somaleja ja boraneja, jotka väittävät aluetta o maksi maakseen eivätkä halua elää K enian hallituksen alaisina. Mielenkasvit ja eläimet ovat saaneet omat lukunsa, maisemansuojelu ja siihen liittyvät seikat montakin lukua. K irjan lukuisat valokuvat es ittävät enimmä kseen gepardeja ja niiden pentuja. Ainoa mahdollisuus on siirtyä käyttämään taas uudentyyppistä biologiankirjaa, jossa on samoissa kansissa sekä kasviettä eläinoppi. Niissä kerrotaan, mikä o n säil yttämisen arvoista ja miten tulee menetellä, jotta säilyminen olisi mahdollista. Väärää kuvaa v illieläinten luonteesta ja käyttäytymisestä levittävät muutenkin monet seikkailufilmit ja -kirjat. Oppilaat käyttävät mielellään työkirjoja, joissa kuvat ovat värittämistä vailla valmiina, kos ka useille eläinten piirtäminen vihkoihin ei tuota huonon piirustustaidon vuoksi mielihyvää. Lisäksi sen paikka on jokaisen ko ulun kirj astossa, missä se antaa opettajille, oppil aille ja kerhoille runsaasti tietoa, jon ka ar vo säilyy kauan. Ha1111ele Pohja11111ies TUOMIOPÄ I VÄ G. Saastumisilmiöitä ei käsitellä paikallisina, erikseen ratkottavina ongelmina, vaan niistä puhutaan ilmakehän, vesi kehän ja elonkehän (biosfäärin) mittasuhteissa. Tästä voidaan tietysti olla eri mieltä, rajanhan veti vät euroo ppalaiset Berliinin konferenssissa 1884-85. T1111/a Häyrinen LUONNONSUOJELU Luonnonsuojelu, toim. »Saaste vuoden » jälkeen ilmestynyt »L uonnonsuojelu » palauttaa suomalaisen luonnonsuojel ukeskustelun jälleen oman maan kamaralle, niin tärkeitä kuin globaaliset saastumisilmiöt ja luonnonvarain väärinkäytökset sinänsä o vat kin . E tenkin lämpösaastumisen ongelman käsittely on ansiokas; vastaavaa en ole muista kirjoista tavannut, vaikka muut saastumisen muodot ovat jo yleisiä alan kirjallisuudessa.. J os se vedettiin jonkin heimon maiden halki , o n heimolla o ikeus vaatia erehdyksen korjaamista, muuten ei liene toi voa pysyvästä rauhantilasta. Esimerkiksi sen, että niillä on yhteisiä ominaisuuksia se kä kissojen että ko irien kanssa . Luonnonsiihen liittyneistä virheistä, osittain virheiden syistäkin. Tällä lailla leviää ihmisten keskuuteen täysin vääriä käsityksiä v illieläi nten vaarallisuudesta, ja yhä usea mmat ovat valmiit hyvä ksymään vill ieläinten tappamisen kaikkialta, missä ihminen voi jo utua niiden kanssa kosketuksiin. biologian luokan käsikirjastosta, mikäli sellainen koulussa on. Parasta Taylorin kirj assa on sen totaalin en, tässä tapauksessa globaalinen ote. Pienempiä kömmähdyksiä esi intyy puhuttaessa lyij yn, elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen haittavaikutuksista. Mukana ovat tietenkin myös saastumisilmiöt ja muut luonnonvarojen käyttöön liittyvät aiheet. Miltei päivä päivältä J oy Adamson on merkinnyt kaikki tapa htumat muistiin pieniä yksityiskohtia myöten. J oy A damson on o mi stanut kirjansa kaiki lle niille, jotka työskentelevät vilsuojelualueet, lu onnonmuisto merkit, lieläinten säilymisen hyvä ksi. H eidi Järvenpää) , Otava 1970 J oy Adamson on asunut vuosikausia Afrikassa villieläinten parissa. Reij o Taro ja Urpo H äyrinen, Kirjayhtymä 1971, 383 s. Ilahduttavaa on myös, että muun kes kustelun jalko ihin poljettu alkuperäi nen luonnonsuojelu, elollisten ja elottomien luontokohteiden suojelu niiden itsensä vuoksi, on tässä kirjassa selkeästi tunnustettu myös nykyaikaisen luonnonsuojelun tärkeäksi osaksi. Kuvitus on runsas, mutta etenkin suojelukohteiden ja o ikeitten/väärien toimenpiteiden es ittel yyn kaipaisi kuvia vieläkin enemmän. Kirjan hinta on valitettavan ko rkea, sidottuna o n o hj eh inta 42 mk, nidottuna 35 mk. Nykyisin yleisimmin käytössä olevasta Kalliolan Kasvioppi-kirjasta Otava ei ilmoituksensa mukaan ota enää uutta painosta. Suomen luonnonsuojeluliiton kautta sen saa huomatta vasti hal vemmalla (33 ja 28 mk). Siinä an netaan selkeä kuva ja tarkat lu vut metsävarojemme hyvä ksikäytöstä ja 94 kiintoisimpia kohtia kirjassa ovatkin ne, joista saa tietoja Itä-Afrikan luonnonsuojelualueista ja eläin tensuo jeluco imenpiteistä. Ks. Ne, jotka eivät usko näillä al ueilla kukoistavaan salametsästykseen, voivat tarkistaa kantansa kirjan lu ettuaan; siksi monessa kohdassa siinä kerrotaan salametsästäj istä. Tällöin Eläinoppi jo utuu jäämään kesken toimikauttansa ja perin nuorella iällä eläkkeell e, mikä näin uuden ja käyttökelpoisen kirjan o llessa kyseessä tuntuu ko htuuttomalta rangaistukselta. eläintarhoissa vihaisia ja hyökkääviä
Biologi selviytyy niistä helpo mmin, mutta hänellä on yleensä jo aikaisemmin ollut tilaisuus perehtyä sa moihin asioihin vieraskielisissä julkaisuissa. suuren yleisön kirjana. A rtikkelit ovat suhteellisen lyhyitä, erino maisesti kuvitettuja, ja niiden teksti on helppotajuista ja mielenkiintoista. !n 195 7 the slale Board of Forestry a1111ounced that 473 000 hectares of the 95. Teuvo Suominen HÄMMÄSTYTTÄVÄ LUONTO Hämmästyttävä luonto, Valitut Palat 1970, 327 s. Kirja on aihepiiriltään erittäin laaja, siinä on valituin esimerkein esitelty maapallon elollisen ja elottoman luonnon sekä avaruuden tapahtumia. Nykyajan biologia syytetään siitä, että hän ei tule ulos tutkijankammiostaan selvittelemään ihmisja muun luo makunnan biologisia ongelmia. The protective foresls are adminislered by /he State Board of Forestry. Kirjan sano ma on pohjatto man pessimistinen: ulospääsyä ei näy millään suunnalla, maailmanloppu on väistämätön. Kieliva ikeudet ovat liian suuret. Sveitsi E rkki Pulliainen, fi l.tri, H :gin ylio pisto Pertti Salolainen, kansaned., H :ki Pertti Sulkava, lehtori, H aapamäki R isto Väisänen, fi l.tri, H :gin yliopisto TÄMÄN NUMERON VALOKUVAT sivu kansi Teu vo Suo minen 36 Olli A hlholm 41 Metsäntutkimuslaitos, Pyhäkos ki 43 J orma Issakainen 44 Teu vo Suo minen 45 As ko Kaikusalo 46 Timo Tanttu 47 Eero Murtomäki 49 Teuvo Suo minen 51 54 USIS 55 Ulla Gripenberg 5761 Teuvo Suo minen 62 Reijo Juurinen 63 Teuvo Kanerva 64 J ouko Piirola 65 Pertti Sulkava 66 Pertti Sulkava, Teuvo Suo minen 67 Teuvo Suo minen 68 Pertti Sulkava 69 Teuvo Suominen 70 Pertti Sulkava 71 Teuvo Suo minen 72 Pertti Sulkava, Erk ki Kello mäki 73 Arno Rautavaara 74 Bernhard Grzimek 76 Claire Aho 77 Esko Sarkanen 78 Teuvo Suo minen 79 Martti Muurikainen 80 Martti Linkola, E ino Perälahti 81 J orma Alho pu ro 84 Teu vo Suo minen Summaries ofthe Main Articles in This Issue Protective Jorests a11d the Laps editorial Pages 34 35 As a result of a legislatio11 beginning in 1922, 955 000 hectares forest in northern Finland 1vas defined as protective forest 1vhere cutt ing is limited. Lisäksi kirj oittaja syventyy piinallisenkin yksityiskohtaisesti muutamiin esimerkkijärviin ja -metsiin luetellen grammoja ja kilokaloreita, mutta uno htaa tehdä kokoavat jo hto päätökset ja hahmotella ekologisten tapahtumien yleiskulun. T oinen on ympäristön ja mielenterveyden välinen suhde, jonka merkityksen jo kainen ihmisyksilö o masta elämästään tuntee, mutta joka jostakin syystä ei vahingossakaan ole päässyt vaikuttamaan teknologien suunnittelemaan tuleva isuuden muurahaispesään. M utta hän ei enää tunne kieltä, mitä yleisö ymmärtää. Kirjan paras käyttö ylio pisto käytön ohessa lienee ko uluissa, joissa alaan ennestään perehtynyt o pettaja voi »suomentaa» sen esimerkit o ppilailleen ja rakennella osaksi niiden, osaks i muiden yksityistapausten varaan ko konaisvaltaisempia näköaloja. A sko Kaikusalo, hiirestäjä, H :ki ja Kilpisjärvi Nicholas Polunin, professori, Biologieal Conser vation -lehden päätoim. Siksi ekologian perusteosta on kauan ka ivattu suo menkieliseen kirjallisuuteen. Tästä tieteellisyyden vi idakosta ei lukijaa o pasta ulos suomentajakaan, jo ka olisi voinut selvitellä kansain välistä sanastoa suomen kielellä, puhumattakaan kustantajasta, joka on typografiallaan tehnyt kirj an vieläkin vaikealukuisemmaksi. E kologia on tiede, jonka esittel yssä kansantaj uisu us olisi helposti tavo itettavissa, koska useimmat ekologiset ilmiöt liittyvät ihmisen suoranaiseen havaintomaailmaan ja niille on valmiiksi olemassa puhekielen ilmaisuja. tri, Oulun yliopisto Matti H elminen, fi l.tri, Valtion riistantutkimuslaitos, H: ki J orma Issakainen, metsäteknikko, Metsäntutkimuslaitos, Pyhäkosken as. Valitettavasti Kormondyn teos ei vastaa näitä odotuksia. Sen sijaan kirjaa tuskin voi pitää ns . Taylor ei maalaile yksityiskohtaista näkymää tuomio päivästä eikä ennusta sen tarkkaa päivä määrää. Kormondy : E kologia, Gummerus 1971, 205 s. Kirjaa voi suositella kenelle hyvänsä, mutta erityisesti koululaisille, jotka vo ivat sen avulla laajentaa maailmankuvaansa. Ainakin kaksi o ivallusta jäi selkeästi mieleen yllämainitun lämpösaastumisen lisäksi. Ihmislaj in ympäristökriisiä voidaan parhaiten kuvata juuri ekologian käsitteillä. Teuvo Suominen EKOLOGIA E d ward J . Hän tarj o ilee maailmanlopun ainekset, ko keilee monenlaisia väistöyrityksiä eikä sittenkään pääse selville vesille. Kirjoittaja on tehnyt urhean päätö ksen tehdä o man osuutensa ja tullut ulos kammiostaan puhumaan yleisölleen. Toinen on ihmislajin ehdoton riippuvuus lehtivihreän yhteytystyöstä sekä kuvaus siitä, miten ihminen maapallon laajuista vihannestarhaansa kohtelee. TÄMÄN NUMERON K IRJOITTA J AT E ini iVordman Olli Ahlholm, metsätekn ikko, J oensuu Heikki Haapala, fil. Hänen puheensa on täynnä tieteellisiä termejä ja ko ukeroisia kielikuvia. Kirjaa lukeva maallikko takertuu varmaan jo sisällysl uettelon ja otsikoiden ammattisanastoon. The purpose of protective forest is to prevent the tree I ine to recede and to guaranlee the availability of wood materia/ for the local i11habitanls, especially the Laps
Especially the reindeer keepers have been suffering Jro1J1 destruction of the lichene vegetation thro11gh clear-mtting and fmitless efforts of reJores tai ion. The author also presented the idea of establishing a 1vorld center of co11servatio11 to distribute i11formatio11. The s11icide of ma11ki11d b.J' Nicholas Pol11ni11 Pages 50 54 This article is the second hai] of a lect11re prese11ted by the author i11 Jyväskylä Summer 1970. It is believed thai 13 eaglets jledged fro111 these nests. /11 1965 an estimatio11 of 15 pairs 1vas given. The quolations of the expressions of so111e of the members of the Parliament indicate thai the decisio11 is based more 011 emotio11s and s11perstitio11 tha11 logic and k1101vledge. It see1J1s thai there is 110 evidence of harmf11/ effects of the fertilizers 011 ga1J1e species. The park extends 110111 lo the Nonvegia11 border. As this variation has a11 important role i11 adaptation of the species to its e11viro11111ent , a11d the enviromnent is rapidl:J, cha11gi11g, this process ma_JI remlt to /oss of i11va/11able genetic materia/. Therefore it ))JO!lld be logical to abolish the present bo1111ties paid by the state. AIthough the co11servatio11ists have been str11ggli11g to prevent exlinction of vario11s species, little attenlion has been paid to the need to preserve the genetic varialion of each species. 96 I,, 1969 and 1970 the jl11ct11atio11 of /e111111i11g a11d vole populations reached a peak, and the food 1vas abundant for arctic foxes. This has resulted i11 serious difficulties to the loca/ inhabitants. Large 11111uber of dearl voles J1Jere fo1111d, b11t 110 game anima s. ft remains obscure, however, whether this Javourable period ,viii remlt i11 a11y perma11ent in.-rease of the pop11/atio11 of this species i11 Finland. There hatJe been plans i11 NonJJay to create a national park 011 the other side of the border. Other forms of protection have bee11 and ivill increasingly be i11 J11t11re the wi11ter-feedi11g of adults, 1vardeni11g of nests and building of strong bases in trees in order to support the heavy 11esls in 1veak trees of modem forests.. Against the predators b.J' Erkki P11/liai11e11 Page 49 /11 spite of the speech b.J' Pertti Sa!olai11en ( see above) the Parliament deciderl to mai11tai11 the bo1111ties fo r 1volf and 1110/verine in a region which i11cl11des most of their presenl range. To prevent exti11ctio11 it is d11e li111e to save the lives of the re;J1ai11i11g fe))J wolverines Jor 1110/f a/1)' actio11 may be too late. As Finnish examples are listed, among others, except io11all)' productive cloudberry populations of some bogs a11d the pine forests adapted to the northem co11ditions of Lapland. This hypothesis J))aS /esteri i11 1970 experime11tally. Golden eagle in 1970 b.J' Pertti 511/katJa Pages 65 72 D11ri11g 19 70, altogether -10 11esti11g ranges of golden eagle were checked. The ga1J1e a11i1J1a!s and drainge of bogs by Jor1J1a Issakainen Pages 40 41 It has been claimed thai a certai11 type of drainage ditch, about 1 Jt 1virle and 3 Jt deep, is da11gero11s for game animals. protective forest will be take11 into economic me. This mm is estimated to be mfficient lo co111pensate the /ota/ damage ca11sed by these near-to-exli11clio11 111a111111als. The Iille of the leclure 1vas »Pop11latio11s a11d Biosphere », and this hai J deals ivith the vario11s ha zards poserl lo the ecosystem by the techaology of modem ma11. This park is 110111 the largest one i11 Fi11/a11rl and the f ifth largest i11 E11rope. The author, himself a professional in foreslrJ', mggests thai, instead of attacking the co11servatio11ists, the representatives of forestry should gai11 1J1ore knowledge in co11servatio11 in order lo cope ))Ji/h the total needs of the society . Equally, pheasants rlirl 110/ s11Jfer any harm 1vhen exposerl to the che111icals. Lemmenjoki National Park has been expanded b.J' the 1Vat11re Co11ser))a/io11 Jfice Pages 62 64 The fon11er area of this national park 1vas 385 sq11are kilo111eters. Fo11rtee11 1vere 1JJith eggs, and eq11al 1111mber of nests hari been decorated 1vith fresh IJ1Jigs i11dicati11g the presence of eagles. This 1vou/d ,ma11 a cont i1111011s reservale for 111ild animals and reindeer keeping ero1101J1J' covering 2 840 sq11are km. /11 additio11, tl/all.J' of the po/111/anl chemicals may alter the ge11elic materia/ of living things a11 aspect 1vhich sho11/d be taken into co11sideralio11 m11ch 111ore ojien Ihan has been done. This remlted in large litters ( 8 cubs in om case, and 12 in a11other case were recorded). Co11servatio11 and genetics bJ' H eikki Haapala and Risto A. After the decisio11 of the Parliament and signat11re of President of Finland 011 March 5, 1971, the area is 1101v 1 720 sq11are km. Väisänen Pages 55 -61 The rapid expa11sio11 of ma11ki11d and its techno!ogy has posed a serious threat to 1vild a11i111al and pian/ pop11latio11s. The game animals anrl forest fertilize rs b)' Matti He!1J1i11e11 Pages 42 -13 The Jertilizi11g chemicals co11tai11i11g P and JV have bee11 acc11sed Jor killi11g moose and reindeer i11 11orthem Fi11/a11rl. 0111 of these, 12 111ere totally aba11rlo11ded. Both the ecological role of predatio11 and the ethical respo11sibility of Fi11/a11d lo conserve the predators are clearl:J, pointed 011/ i11 the speech. 011 the contrary, the richer vegetatio11 createrl b.J' fertilizers is fa))o11red by 111a11y species . The 111m1bers are ronsta11t/_J1 decli11i11g d11e to illegal persec11t ion and 1111i11tentio11al dist11rba11ce bJ1 fores try . The a11thor has st11rlied this species in Kilpisjärvi al the tip of the »ar1J1» of Fi11/a11d ,vhere so1J1e jc,v families have been livi11g a11d others visiting fro111 Nonva_JI. The need of protection is 11rge11t, and 11egotiatio11s have been beg1111 111ith those responsib/e for 11se of Jorests. To Ies/ this hypothesis, the a11thor has checked 12,5 kilometers of this type of rlitch made 2 4 _J1ears ago in northem Fi11la11rl. The a11imals rejected both the pure chemicals a11rl the food heavil:]1 co11/a111i11ated 1vith the Jertilizer. by Olli Ahlho!1JI Pages 36-39 As forestry is the 1J1ost impo,·tant pari of the national eco1101J1y of Finland, it is natural thai 1J1any conservational problems arise Jrom the co11jlicti11g goals of Jorestry and co11servatio11. T he decisio11 ca11 he interpreted in mch 1vay thai the Parliamenl has decirled lo me state f1111ds i11 order to exter111i11ate the ,volves and 1volveri11es of Finland. It is calc11/ated thai abo11t 70 pairs are stil! breeding in Fi11/a11d, and 011/ of theSf, 50 pairs are laying eggs. For this reaso11, the co11servatio11ist have bee11 accused as »ene1J1ies of society», especially by those 1vorki11g in Jorestry. The lasi arctic foxes b)' Asko Kaik11salo Pages 44 -15 H1111ti11g for J11r al1J1osl exterminaterl the pop11latio11 of arctic fox in Finland during the Jirst rlecades of this cent11ry. The ro/e of the latter is co11sta11tl:J1 i11creasi11g, and it probabl:J, is the most importanl of the various danger. Co11servatio11isl a11 memy of society. Since the11, extensive c11tti11gs, including large clear-cuttings, have been carried 011t withi11 the regio11 of protective Jorest, thus ignoring their original purpose. For the predators by Pertti Salolainen Pages 46 48 The article is a speech held in the Finnish Parlia111enl b.J' the author, a member of the Parliament. /11 the budget of Fi11la11d 160 00.0 111k have been reserved for compensation of losses Jor reindeer and cattle ca11sed by the predators, especially 1110/f and 1volveri11e
ILMANSUOJELU (tilausn :o 104): Ilman saastelähteet, saasteiden vaikutus mm. 11 143 Hets,nk, 1971 Ki•i•o1ino Libris Osakeyht,o Ot1se1. Lisäksi on tehty 40 diapositiivin sarja, joka on koottu muiden sarjojen kuvista. YMPÄRISTöMYRKYT (tilausn :o 105): Ympäristömyrkkyjen (DD T ja muut klooratut hiilivedyt, PCB-aineet, metyylielohopea jne.) esittely, saasteiden kulkeutuminen ja rikastuminen, niiden vaikutukset lu ontoon ja ihmiseen . METS.i\LUONNON SUOJELU (tilausn :o 107) : Metsänomistajan, metsänhoitajan ja metsässä liikkujan ohjeet monipuolisen ja vaihtelevan mctsäluonnon säi lyttämiseks i taloudellistenkin periaatteiden va llitessa. YHDISTELMÄ.SARJA (til ausn :o 109): Muista sarjoista tehty luonnonsuojelun supistettu yleisesitys, joka seuraa tri P ertti Seiskarin oppikir jan »Meidän ympäristömme » kulkua. RETKI LUONTOON (tilausn :o 108): J o kamiehen oikeus liikkua luonnossa, käyttäytymisohjeet sell aiseen retkeil yyn, joka ei tuota vahinkoa maanomistajalle, luo nnonvarais ille eläimill e eikä pilaa maisemaa. T ava llinen sa rja (20 väridiapositiivia) 35,-/kpl Yhdisrelmäsarja ( 40 vä ridiapositii via) 70,-/ kpl Katso arvostelua tässä lehdessä 1 SAUMATONTA YHTEISTYÖTÄ SUOMALAISEN LUONNON VARJELEMISEKSI Luonnonsuojeludiasarjojen valmistus ja yksinmyynti dia-studio Kaisaniemenkatu I C 3 kerros Helsinki 10 P uh. VESIENSUOJELU (tilausn :o 102) : Veden likaantumisen taustal la o levat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset muutokset, joiden ymmärtämisen pohjalta vo idaan suunnitella vesiensuojelun vaatimat toimenpiteet. terveyteen, toimenpiteet saastumisen ehkäisemiseksi. LUONNONSUOJELUAIHEISET DIAPOSITIIVISARJA T Sarjojoja on 8, ja kussakin on 20 väridiapositiivia sekä n. 10 konekirjoitushuskan mittainen seloste, joka käsittää yleisen johdantoosan sekä kuvakohtaiset selitykset. MAISEMANSUO JEL U (tilausn :o 103): Suomalaisen luonnonmaisema n ja eriasteisten kulttuurimaisemien suo jelu, ma isemansuoj elunäkökohtien huomioonottaminen suunnittelussa, rakentamisessa jne. PERINTEELLINEN LUONNONSUOJELU (tilausn: o 101): Kasvien, eläinten, geologisten muodostumien ja luonnonalueiden rauhoitus, eräiden uhanalaisten lajien es ittely, tar vitta vat suojelutoimenpiteet. LUONNONVAROJEN SUOJELU (tilausn :o 106) : Ekologisen periaatteen esittely, aineen kiertokulku luonnossa, nykyisiin elämäntapoihimme liittyvät luonno nvarojen väärinkäytökset ja niiden seuraukset, jätteiden hyväksi käyttö
Katso keskiaukeamaa! C t!: N C .. Korttien kappelehinta on 50 p, koko sarjan hinta on 5 mk. Suomen luonnonsujeluliiton omat postikortit ovat valmistuneet. Aiheina on 12 eläinja kasvilajia, jotka ovat suojelun tarpeessa (4 nisäkästä, 4 lintua ja 4 kasvia). Korttien myynnista saatavat tulot käytetään uhanalaisten lajien suojeluun. <IJ E ::l C: 9 ..