KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, 87100 Kajaani 10, puh. (9-15.30) 971-12 082. founi Kitti, kalastusmestari ·Martti Linkola, fil.kand . 931-62 531. ko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 Hyvinkää, puh. 914-10 455 tai 20 215. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). LÄNSI-UUD ENMAAN LUONNONS UOJELUYH DISTYS VÄS~NYLANDSNATURVÅRD~ FÖRENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. POHJOIS-POHJANMAAN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, 90100 Oulu 10, puh. yo. varapuheenjohtaja Olli Paasivirta, fil.kand . (915) 941-10 920. 5878. HELSINGIN SEU DUN LUONNONS UOJ ELU YHDISTYS HELSINGFORSREGTONENS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Hrnnes Ignatius, Hiidenkiukaantie 1 D, 00340 Helsinki 34, puh. puheenjohtaja Urpo Häyrinen, fil.kand . SUOMEN LUONNON SUOJ ELULIITON H ALLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATU RSKYDDSFÖREN ING, c/o Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston E läintieteen laitos, 20500 Turk u 50, puh. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto VA RSINAISET ] ASENJARJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUY HDISTYS, c/o Terho Poutanen, Liisankatu 6, 53900 Lappeenranta 90. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. 11 956. 981-22710. KANTA-H ÄMEEN LUONNONSUOJEL UYHD ISTYS, c/o Pentti Andsten, Armas Launiksentie 5, 13130 Hämeenlinna 10. PIE K SÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, Toikantie 9, 76100 Pieksämäki 10, puh. SUUR-SA VON LUONNONSUOJELUYHDIS_TYS, c/ o Niilo Ruuth, Sokkaiantie 23, 50600 Mikkeli 60. PIRKANM AAN LUONNONSUOJEL UYHDIS TYS, c/o Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. 13 860. samo. 482 841 (k.) ja 718 322 (t.). yo. (10 15) 921-335 599/522. POHJOIS-UUDENMAAN LUONKUOPION LUONNON YSTÄNONS UOJ ELU YHDISTYS, c/o EsVÄIN YHDISTYS, Kuopion Museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. Anna-Riitta Poranen, oik. (14 16) 90-490 961. 5093. L UONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 .Helsinki 10, puh. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS N ATU R V ARDSFÖRENIN G, Iso katu 15, 67100 Kokkola 10, puh. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Veli Haikonen, Kaivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24. POHJOIS-SAVON LUONNONSUOJ E LUYHDISTYS, Kuopion muno Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuuseo, luonnontieteen osasto, Kuopio. VAMMALAN SEU D UN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Hel mer Tuittila, Sylväänkatu 4 A 8, 38200 Vammala. POHJOIS-KA RJ ALAN L UONNONYSTÄ VÄT, c/o Tapio Koistinen, Poi kkikatu 5 7, 83500 Outokumpu, puh. ITÄ-SAV ON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. (16.30 ) 952-16 767. KOILLISMAAN LUONTO, c/o ReiKYMENLAAKSON L UONNON YSTÄVÄT, Itäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh. PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHD IS TYS, Kai vokatu_ 40, 06100 Porvoo 10. sihteeri Yrjö' H aila, fil. 23208. Lauri Ruippo, maisemanhoidonvalvoja Teuvo Suominen, fil.kand. 939-23 316. 554. LA PIN LUONNON SUOJ EL UYHDISTYS, Varsitie 22, 96100 Rovaniemi 10 LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHcikkilä, 88900 Kuhmo, puh. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Jyväs kylän yliopiston biologian laitos, Vapaudenkatu 4, 40100 Jy väs kylä 10, puh. ETELÄ-POHJANMAAN LUONNONS UOJ ELUYH DISTYS, c/o Seppo Ojala, Petäjätie 2 A 2, 60550 Nurmo, puh
54 Ilveskantamme elpyy, Erkki Pulliainen 56 Nimetön runo, Kari Saviniemi 58 Hyvä kotka vuosi 1971, Pertti Sulkava . . . . . . . . . . . 71 Maataloustuotteiden ympäristömyrkyt ja ihmisen terveys, Pekka Nuorteva 77 Huutoja korvesta 87 Vesihallituksen vastuu metsäojituksesta . Taitto : Timo Tanttu TAMAN NUMERON KIRJO/TT A J A T Paavo Havas, apul.prof., Oulun yliopiston kasvitieteen laitos Jorma Hentilä, fil.maist., SKDL:n apulaispääsihteeri, Helsinki Pentti L inkola, kalastaja, Kuhmoinen Pekka Nuorteva, dos., Helsingin yliopiston eläintieteen laitos Hannu Pihlasalo, merkonomi, Kiukainen Erkki Pulliainen, dos., Helsingin yliopiston maatalousja metsäeläintieteen laitos Kari Saviniemi, runoilija, Kerava Pertti Saurola, fil.kand., Helsingin yliopiston eläintieteen laitos Pertti Sulkava, lehtori, Haapamäki Raimo Uusitalo, luonnont.kand., Turku TAMAN NUMERON VALOKUVAT sivu kansi Raimo Uusitalo 51 Teuvo Suominen 57 Eero Murtomäki 59 Teuvo Suominen 61 Raimo Uusitalo 62-64 Juhani Koivu 67 Teuvo Suominen 69 Juhani Koivu 70 Hannu Pihlasalo, Hannu Pihlasalo, Raimo Uusitalo 72-75 Paavo Havas 98 Mikko urm1 99 Leo Tuomisaari, Teuvo Suominen 101 T euvo Suominen 108 Teuvo Suominen 109 Teuvo Suominen 110 Teuvo Suominen, Eero Murtomäki SISALLYS Luonnonsuojelun linja, Pentti Linkola 50 Ihmisen toiminta on ratkaisevaa, Jorma Hentilä . . . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. . 102 Ulkomaan uutisia 104 Virallinen luonnonsuojelu : Suurten petolintujen pesien ja pesäpaikkojen suojeleminen . . . Suomen Luonto ilmestyy v uoden 1972 aikana kuutena numerona. Ilmoi tushinnat: 1/1 sivu 450 mk 1/2 sivu 250 mk 1/4 sivu 150 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto: Urpo Häyrinen Harri Dahlström Jouko Mättö Jouni Kitti Hannele Pohjanmies-Nurmi Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: fil.tri Pekka Borg. . lrtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . . Vuoden 1971 numeroita myydään 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. . . . . . 88 EEC ja ympäristönsuojelu 90 Sll :n vuosikokous 93 Sll :n hallituksen toimintakertomus v. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 608 21-1. . . . 58 Suomen kalasääsket v.1971, Pertti Saurola . . . . . . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. . 1971 93 Uutisia ja tiedotuksia 98 Kirjallisuutta . . 60 Pesäalustoja kalasääskille, Raimo Uusitalo ja Hannu Pihlasalo 68 Ilman saasteet uhkaavat metsiämme, Paavo Havas . . . . . . 498 159. . . . . . . . Fredrikink.,tu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. 108 Summaries of the mam articles in this issue 111 49. . . Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 913. . vuosikerta Suomen Luonto no 2-3 1972 JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . . 31. Suomen Luonnon tilaushinta vuodeksi 1972 on 10 mk
Eiväthän ihmisen elinehdot toki ole ratkaisevasti järkkyneet vaan päinvastoin ratkaisevasti parantuneet siinä valtaisassa prosessissa, jolla suuri osa maan pintaa on raivattu luonnonkasvustoista viljelyksiksi, vaikka se on merkinnyt huikeaa romahdusta monen muun eliön kannoille. Kun hän sitten teki asiasta ilmoituksen kansallispuistoista vastaavalle esimiehelleen Rovaniemellä, Metsäntutkimuslaitoksen ylimetsänhoitajalle, tämä totesi kiihtyneenä: »K yllä kai Lapinmaa sentään kuuluu ihmiselle eikä petoeläimille. Autiomaiden synty Vähään Aasiaan on sittenkin koko maa. Puoluepoliitikot eivät sitä vastakaan heidän puolestaan tee. 1970 järjestän1ässä y leisökyselyssä monet vastaajat paheksuivat politiikan mukaantuloa luonnonsuojelukeskusteluun. Molemmat tehtävät kuuluvat sääntijen mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan. Tuo kertomus taisi olla minulle melkein yhtä suuri järkytys kuin turhautuneelle Veikko Salkiollekin: tninulle valkeni silloin ensi kerran virallisen luonnonsuojelumme farssimainen toivottomuus. Näitä kirjoituksia on syytä huolellisesti verrata toisiinsa, sillä niissä kärjistyvät monet niistä kiistoista, jotka ovat luonnehtineet SuotJJen luonnonsuojeluliiton toimintaa. Puheenvuorojen ero ei ole sattuJJJa. Ekokatastrofiin tarvitaan todella valtaista luonnon tasapainon järkyttämistä, todella perusteellista ja laajamittaista ravinteiden kiertokulun sivuunkampeamista, todella jättiläismäisten ainemäärien siirtoja. Sekä luonnon että luonnonvarojen suojelu on välttämätöntä. Kohta puoli vuosisataa tå)ttävä, toivottomasti vanhentunut luonnonsuojelulakimme on raskas syytö·s luonnonsuojelijoille, jotka eivät ole kyllin aktiivisesti vetäneet luonnonsuojelua poliittiseen päätö'ksentekoon. Kå_ytäntökin osoittaa, että ei ole olemassa »luonnonsuojelupuoluetta. LUONNON JÄRJESTELMÄ JA ITSEISARVOT Biologisella viisastelulla on tapana esitellä suurelle yleisölle luonnonjärjestelmä jonkinlaisena palapelinä tai korttitalona, jossa jokainen osanen tarvitaan kokonaisuutta ja tietysti nimenomaan huipulla patsastelevaa ihmistä varten ja jossa jokaisen rakenneosan tuho romahduttaa koko systeetnin. Pyynniistä kirjoitti Jorma Hentilä samasta aiheesta otJJan puheenvuoronsa. » Asia jäi sikseen, luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset omaan arvoonsa. Eläimet ja kasvit jäävät aina puolueiden keskeisen toiminnan ulkopuolelle. Puiston suurimpana eläinharvinaisuutena pesi maakotkapariskunta, mutta joka vuosi sen poikaset hävisivät pesästä selvästi lähikylien poromiesten toimesta. » Suomen Luonnon v. Kuten useimmat lukijoista ovat huomanneet, tämä ajatusharha on viime aikoina yhä enemmän päässyt etualalle, »ihmiskeskeinen luonnonsuojelu » on syrjäyttänyt »klassilliseksi luonnonsuojeluksi » nimitetyn huolenpidon eläinten ja kasvien elämästä. L inkola on luonnonystävä, H entilä aktiivipoliitikko ( Skdl). J älkimmäisen lähtö'kohtana on ihminen, koska kaikki puolueet, vasemmalta oikealle, on perustettu ajamaan tietyn ihJJJisryhJJJän etua. Tässä mielessä Suomen Luonto on valmis j ulkaisemaan muitakin ytimekkäitä puheenvuoroja vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön linjasta. H yvin suurin piirtein ottaen tämä tietysti on totta ja tärkeää tietoa: jos ilmakehän ja sadeveden rikkihappo tai DDT vähentää kasvien yhteytystulosta tai hajottajabakteereille tai kastemadoille käy kalpaten, kärsivät varmasti systeetnin seuraavat portaatkin. Hän toteaa, että sovittatJJattotJJien ristiriitojen vuoksi on välttämätöntä, että kumJJJankin hyväksi toiJJJii oJJJa järjestö·. Turhaa kiistelyä voidaan ehkä välttää sillä, että tiedostetaan näiden seikkojen välinen perusristiriita perthtymällä myös »vastapuolen» ajatuksiin. Mutta Pyhätunturin kotka opettaa muutakin se opettaa kuinka paljon vääristeltyä hurskastelua sisältyy siihen luonnonsuojelujulistuksessa usein toistettuun propagandahokemaan, että ihmisen ja muun luonnon etu on yhteneväinen että me olemme samassa veneessä, niinkuin sanotaan. Myö·s eläinten ja kasvien suojelu tarvitsee tuekseen tehokkaan lainsäädännön. Luonnonystävån on kuitenkin syytä iloita kaikkien puolueiden luonnonsuojelua kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta. Tällaiset terminologiset kummitukset ilmenentävät sekä ajattelun että etiikan perinpohjaista matalasuhdannetta. Teuvo Suominen 50 Pentti Linkola Luonnonsuojelun linja Monia vuosia sitten tavatessani käytännön luonnonsuojelutyön veteraanin, pohjoisten luonnonsuojelualueidemme ylivalvojan Veikko Salkion tämä kertoi minulle erään muiston Pyhätunturin kansallispuiston vartija-ajaltaan. Oheisen puheenvuoron kirjoitti Suomen Luontoa varten Pentti L inkola, j oka on turhaantunut nykyisen luonnonsuojelukeskustelun j ohdosta. H entilä ei käsittele lainkaan alkuperäisluonnon suojelua, vaan keskittyy luonnonvarojen suojeluun. Mutta järjestelmän venyvyys on toki suunnaton. Linkola korostaa sitä eroa, tJJikä on toisaalta alkuperäisen luonnon, toisaalta luonnonvarojen suojelun välillä. Vasta vuosien työn ja pitkällisen jäljityksen jälkeen eräänä keväänä, jolloin pesään ilmestyi vieläpä emokotkan surmaksi viritetyt raudatkin Salkio onnistui selvittämään rikollisten henkilöllisyyden
Kovin suurta lovea lehtivihreäntuotantoon ei syntyisi. pallon ravinnontuottoa ajatellen vähäinen paikallinen haitta. Yleissääntönä lienee, että jokaisen lajin häviämistä tai kannan laskua täystiheyden alapuolelle seuraa vähäinen energian kokonaistuotannon väheneminen, koska lähimmätkään kilpailijat eivät täysin kykene ottamaan hoitoonsa hävinneen, omalla paikallaan ( omassa ekologisessa lokerossaan, kuten biologi sanoo) kaikkein sopeutuneimman ja tehokkaimman lajin osuutta. Ja totuuden nimessä meidän on myönnettävä, että muiden eliöiden asema ei ole ihmeemmin järkkynyt Etelä-Suomessa(saati Keski-Euroopassa), vaikka kotka, karhu ja susi ovatkin täältä hävinneet. Näiden lajien ravintokilpailijan ihmisen asema ainakin on vain vahvistunut. Ei liene myöskään ainakaan monta hyönteislajia, jotka olisivat erikoistuneet pelkästään noihin kahteen kasvilajiin. Ellemme anna itseisarvoa elämänmuotojen runsaudelle sinänsä, me emme voi ymmärtää luonnonsuojelun perustaa eikä meistä tule luonnonsuojelijoita. Kolmanneksi Munkkiniemen yhteiskoulun teinikunta ei kuulunut edistysmieliseen Teiniliittoon, ja sen kotkaoperaatio voitaisiin tulkita Teiniliiton samanvuotisenMosambikin kehittämiskampanjan häiritsi j äksi. LUONNONSUOJELULIITON HAAKSIRIKKO Kun Munkkiniemen yhteiskoulun teinikunta viime keväänä järjesti suuremmoisen ja tuottoisan keräyksen maakotkiemme suojelutoimien rahoittamiseksi ja tarjosi yhteistyötä Suomen luonnonsuojeluliitolle, tämän hallitus harkitsi oikeaksi pidättäytyä yhteistoiminnasta. 51. Jos me jollakin poppakonstilla onnistuisimme hävittämään sukupuuttoon päivänkakkaran ja harakankellon, niiden kasvualustaa olisivat kiihkeästi kärkkymässä useat niittykasvilajit, joilla on likimain täsmälleen samat kasvupaikkavaatimukset. Mutta suhteutettuna niihin voimavaroihin, mitä suomalaisella luonnonsuojelulla on käytettävissään, on mahdotonta löytää tärkeämpää ja paremmin harkittua kotimaista luonnonsuojelukohdetta kuin mistä kotkakampanjassa on kysymys. Keskustelussa tätä perusteltiin kolmella eri syyllä. Hirvikantakaan tuskin on geneettisesti ratkaisevasti huononemassa, vaikka suden harjoittama rodunjalostus onkin päättynyt; muut valintamekanismit ajavat kuitenkin saman asian. IHMISEN SUOJELEMINEN On tietysti totta, että kotkanpesien vartiointi tässä ja nyt on pieni yksityiskohta ajateltaessa luonnon tasapainon suuria järkkymisilmiöitä, jotka tulevaisuudessa uhkaavat sekä kotkaa että kaikkea muuta elämää tuholla. Ensinnäkin kotkan suojeleminen oli hallituksen mielestä koko luonnonsuojelutoiminnassa niin vähäinen yksityskohta, ettei se ansainnut omaa näkyvää kampanjaansa. Mutta ehdottomasti olennaisinta siinä, mitä on tapahtunut, on luonnon monimuotoisuuden, rikkauden väheneminen. Biologi puhuu geneettisen potentiaalin tuhlauksesta suurimmasta mahdollisesta tuhlauksesta. Toiseksi kotka oli epäviisas kohde, koska aktuellissa päivänpoliittisessa keskustelussa poronhoitajien ja petoeläinten ristiriita oli eduskunnassa tulenarkana esillä. Tällainen kristillis-humanistissosialistinen näkemys on äärimmäisen vieras ja vastenmielinen biologisen maailmankatsomuksen omaavalle luonnonystävälle, joka näkee ihmislajin miljoona vuotta kestäneen vaelluksen lyhytaikaisena tosin kyllä dramaattisena tähdenlentona elämän kymmeniä miljoonia vuosia jatkuneessa historiassa ja jonka on mahdotonta käsittää, että ihmisellä olisi jokin sen erityisempi tarkoitus ja merkitys kuin muilla elämänmuodoilla. Ja kun tunnemme viimeaikaisen luonnonsuojelun nimikkeen alla tapahtuneen keskittymisen ihmisen vapaa-ajan virkistysmahdollisuuksien tai peräti kuten kalaelohopeametelissä tai puuttumisessa kaupunkien meluntorjuntaan ja pakokaasuongelmiin ihmisen fyysisen terveyden vaalimiseen, tulee pakosta uumoilleeksi tuossa tulkinnassa arvofilosofista kannanottoa, jonka mukaan ihmisen suojeleminen olisi tärkeämpää kuin kotkan tai minkä hyvänsä eläinlajin suojeleminen. Nähdään siis korostuneena sama, mikä on voitu todeta jo luonnonsuojelun keskusjärjestön kannanotoista kalaelohopea-asiassa ja Lievestuoreen saastakysymyksessä että tämä järjestö ei ole ainoastaan alennustilassa, vaan että sen toiminnassa ei ole juuri enää luonnonsuojelusta kysymyskään. Etenkin silloin kun kokonainen eliölaji häviää maan pinnalta, on menetys korvaamattominta mitä ajatella saattaa
Jos edes yhdenkin koulun teinikunta tällöin katsoo, että on innostavampaa keskittää voimat Kainuun kotkan, Afrikan sarvikuonon ja Sumatran orangin elinehtojen turvaamiseen eikä oman kaikki tuhoavan ylikansoituksemme edesauttamiseen Mosambikia tai Perun osalta, on ainakin luonnonsuojelijalla syytä varauksettomaan riemuun. LUONNONSUOJELULIIKKEEN KANNATUS Luonnonsuojelija-ihminen asettuu siis tässä taistelussa oman lajinsa lisäämistä ja elinehtojen parantamista vastaan; siinä luonnonsuojeluajattelun luonnottomuus, epäbiologisuus ja samalla syy sen väistämättömästi suppeana pysyvaan kannatukseen. Tulevaisuudennäkymänä on vellova ihmismassa, joka 52 teknillisellä taidollaan kääntää ja katkoo yhä useammat ja lopulta kaikki ravintoketjut oman ravinnontarpeensa tyydyttämiseksi tilanne, jossa jopa huomattava osa maapallolla esiintyvistä ravinteista on joka hetki sidottuna kulloisenkin ihmis-biomassan rakennusaineiksi. Käytännön esimerkit osoittavat, että tulos kuitenkin on. Tiedän monen luonnonsuojelijan ajatelleen, että tällaisia houkuttimia käyttäen voidaan takatietä saada myös luonnonsuojelun kannatuspohjaa vahvistetuksi. Sitä vastoin elämän monimuotoisuus, eliöiden lajistollinen ja lukumääräinen runsaus, elämänilon kokonaissumma ovat käsitteitä, jotka luonnonystävässä herättävät vastakaikua. Hänen oivalluksensa mukaan suojelun ensisijaisia kohteita ovat ne elämänmuodot, joita väheneminen tai häviäminen kulloinkin ajallisesti ja paikallisesti eniten uhkaa. Hämäryyttä ja sekasotkua on ollut enemmän kuin kylliksi, onpa saatettu esittää sellainenkin kysymyksenasettelu kuin suojellaanko luontoa ihmistä vastaan vai ihmistä varten. Huonommin kuin mikään muu eliö maan pinnalla täyttää tämän vaatimuksen ihminen; se on lajina kaikkein vähiten suojelun tarpeessa. Luonnonsuojelun ytimenä on raju ja häikäilemätön kilpailu siitä missä määrin maapallon saaman säteilyn energiavirrat suuntautuvat ihmisen ja missä määrin muiden elämänmuotojen hyväksi, minkä osan maapallon ravinteista saa ihminen ja minkä osan muut lajit. Olemme tilanteessa, jossa maapallolla on hyvässä vauhdissa ennennäkemätön köyhtyminen, yhden suurikokoisen nisäkäslajin muodostaman monokulttuurin syntyminen. Luonnonsuojelu on eläinten ja kasvien elinehtojen s11ojelt1a ihJJJisen tuhoavalta vaikutukselta, eikä se muuksi muutu. Esimerkeiksi kelpaavat vaikkapa aarniometsän runsas ja monipuolinen eläimistö ja kasvisto ja sen vastakohtana peltolakeuden puhdas vehnäkasvusto ja köyhä ja vähälukuinen peltoeläimistö, tahi malaria, sääsket, linnut ja häiriintymätön eloyhteisö ja sen vastakohtana tuholaistorjunta, terve ja runsas väestö ja köyhtynyt eläimistö. Luonnonsuf!ielim lir!Ja Hänen mielestään joskus nähty väittämä, että viimeaikainen ihmiskeskeisyyden korostuminen luonnonsuojelujärjestöissä merkitsisi luonnonsuojelun laajentumista, on lopullinen ajattelun katastrofi: ovathan ihmisystävälliset, filantrooppiset aatteet näkökulman supistamista pahinta lajia, alastonta itsekkyyttä, omaan napaan tuijottamista. Kokonaan luonnonsuojelun ulkopuolelle lankeaa sinänsä mielenkiintoinen keskustelu siitä, missä määrin luonnonsuojelutoimet milloinkin kenties ovat sopusoinnussa myös ihmisen tai tiettyjen ihmisryhmien, kuten luonnossa samoilijoiden oman lyhyen tai pitkän tähtäyksen edun kanssa. Kaiken tämänhetkisen tietämyksemme mukaan ihminen tulee suunnattoman sopeutumiskykynsä ja ylivoimaisen sekä henkisen että ruumiillisen varustuksensa turvin jäämään viimeisenä selkärankaisena maapallon pinnalle niin ankaria romahduksia ja mittaamatonta kärsimyksen määrää kuin sillekin tiedetään ennustaa. Lyhyen tähtäyksen aineellinen etu joka tapauksessa on säännönmukaisesti ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa, vastakohtaparit ovat samantyyppiset kuin Pyhätunturin kotkan kohdalla. Kannatusta voidaan kyllä laajentaa, kuten meilläkin viime vuosina on nähty, salakuljettamalla luonnonsuojelun nimikkeen alle huolenpito ihmisen terveydestä ja viihtyvyydestä ja luonnonvarojen riittävyydestä hänen tarpeitaan varten. Sekä koko kanta että lähes kaikki paikallispopulaatiot pursuavat yli äyräittensä, lukumäärän kasvu on Etelänapamannerta lukuun ottamatta hillitön. Näin tullaan siihen, mikä tässä tilanteessa on kiireellisen välttämätöntä kaiken hämäryyden karistamiseen luonnonsuojelukäsitteen määritelmästä. MITÄ LUON O SUOJELU ON
Tällä tavoin kautta rantain voi luonnonystävä olla myös ihmisystävä. Sitä paitsi ihmisen persoonallisuus on yleensä monivivahteinen, vain yhden kantavan aatteen läpitunkemat yksilöt ovat harvinaisuuksia. Myös tästä kaunistellusta, pitkäjänteisestä ryöstötaloudesta huolehtiminen on sisällytetty luonnonsuojelun ristiriitaiseen määritelmään, sotkuiseen tehtäväkenttään. Omasta puolestani olen tottunut ajattelemaan siihen tapaan, että kun kerran ihmislajin valta-asema on tällä hetkellä auttamaton tosiasia, kun kerran ihminen jo on polkenut suunnattoman määrän muita elämänmuotoja jalkoihinsa, olisi maailma lopullisen masentava, jos ihmisten oma elämä olisi täysin köyhää ja arvotonta, voittopuolisesti kärsimyksen ja mielipahan sävyttämää. Emmehän yht'äkkiä rupea nimittämään jonkin suuren kirkkokunnan tai poliittisen liikkeen ohjelmaa luonnonsuojeluksi, vaikka siten saisimme satakertaisen kannattajaja jäsenkunnan mutta luonto hukkuisi keikauksessa jäljettömiin. Näitä monin verroin mittavammaksi ja keskeisemmäksi mutta edelleenkin vain ihmisen omalta kannalta nousee toiminta, joka tähtää luonnonvarojen järkevään hyväksikäyttöön, siten, että ne hyödyttävät ihmisen taloutta mahdollisimman pitkänä ajanjaksona ja tehokkaasti. D 53. Todellisuudessa tarvitaan vain luonnonsuojelua ja luonnonvarain suojelua, jolloin jälkimmäinen huolehtii niin ihmisen aineellisten elinehtojen turvaamisesta kuin hänen luonnosta saamiensa esteettisten ja kulttuuristen tarpeiden tyydyttämisestä. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että luonnonystävän tärkeimpänä silmämääränä silti kaiken aikaa on ihmisen luonnonvaroihin kohdistaman kuormituksen keventäminen, toisin sanoen pääluvun vähentäminen ja kulutuksen ja tuotannon supistaminen. Olemme toisin sanoen ikäänkuin hävittämällemme luomakunnalle velkaa sen, että meidän pitää edes saada jotakin irti elämästämme. Tärkeää vain on, että aina erotamme nämä kaksi eri asiaa. Meidän on alistuttava siihen, että on olemassa vaikka kuinka paljon kansanliikkeitä, joilla on laajempi kannattajakunta kuin luonnonsuojelulla. Ainakin hänelle voi olla läheinen ja kallis asia puoltaa ihmiselle sellaisia elämän rikkauksia kuin ulkoilun, liikunnan, monenlaisten kulttuuriharrastusten tahi sydämellisten ihmissuhteiden tuottamia iloja, jotka mahdollisimman vähän lisäävät luonnonvarojen kulutusta. Kun nyt ehdotan sekä nimitysten uusimista että tehtäväkenttien jakoa, haluan esittää täysin hylättäviksi käsitteet sosiaalinen luonnonsuojelu, joka niin kuin sanottu on ajatuksellisesti sekava, sekä ympäristönsuojelu, josta on koetettu tehdä suurelta osalta yhteensopimattomien, toisensa pois sulkevien asioiden yhteisnimitys. Myös diplomaattisella hämäyksellä on heikkoutensa, selkeydellä ja rehellisyydellä etunsa. LUONNONSUOJELU JA LUONNONV ARAINSUO JELU On kuitenkin kouraantuntuva tosiasia, että nekin luonnonystävät, joita ensi sijassa koskettaa eläinten ja kasvien kohtalo maapallolla, ovat ihmisiä eivätkä pääse irti ihmisyydestään. Useimmissa tapauksissa ihmisenkään kohtalo ei ole heille yhdentekevä. Luulenpa esimerkiksi omaltakin kohdaltani kirjoittaneeni ja esitelmöineeni enemmän ihmiselämän rikkauden kuin luonnonsuojelun puolesta todennäköisesti osittain siksi että olen halunnut mielistellä lukijoitani ja kuulijoitani, mutta osaksi kyllä täydestä sydämestä. pamvastainen: kasvit ja eläimet ovat menettäneet senkin vähäisen organisoidun suojelutoiminnan mikä niiden turvana ennen oli. Huolehtiminen ihmisen virkistymisestä luonnon helmassa, kauniista maisemista, raikkaasta ilmasta, puhtaasta ja meluttomasta ympäristöstä kuuluu samaan kauniiden ja tärkeiden, mutta suppeasisältöisten aatteiden joukkoon kuin Punaisen Ristin, polioinvalidijärjestön, kotiseutu-, urheilutai matkailualan liittojen aatteellinen toiminta. Viime aikojen sekasortoinen tilanne osoittaa, että näitä asioita ei voida järkevällä tavalla käsitellä samoissa elimissä, vaan olemassaoleva luonnonsuojelujärjestöjen organisaatio on vapautettava luonnonvarain suojelun taakasta ja jälkimmäistä varten perustettava omat järjestönsä
Yhteiskuntapolitiikka pirstotaan halukkaasti lukuisiksi osa-alueiksi on huumausainekysymys, kehitysaluekysymys, mustalaiskysymys ja myös luonnonsuojelukysymys ja näitä selvitellään kutakin erikseen vailla riittävää kokonaisnäkemystä yhteiskunnan taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä ja yhteiskunnassa vaikuttavista voimista. Samalla tämä merkitsee ympäristön jatkuvaa muuttamista ihmisen työn tuloksena. Siinä missä eläin joutuu sopeutumaan luontoon, ihminen kykenee työllään muuttaman luontoa ja sopeuttamaan sitä tarpeisiinsa. Vasta akuutin raaka-ainepulan uhatessa se on valmis sijoittamaan varoja raaka-ainepohjan vahvistamiseen.. Tämä johtuu siitä, ettei tunneta yhteiskunnallisen kehityksen lainalaisuuksia eikä tajuta tai uskota sitä, että ihmisellä on järkiperäisesti toimien mahdollisuuksia ohjata kehitystä. TUOTANTO JÄRJESTELMÄN MERKITYS Ihmisen luontoon kohdistuva työ tapahtuu tuotantojärjestelmän puitteissa. MARKKI ATALOUS Kapitalistisessa talousjärjestelmässä, jota myös markkinatalousjärjestelmäksi sanotaan, tuotanto ei tapahdu koko yhteiskuntaa ja talouselämää kattavan suunnittelun pohjalta, vaan suunnittelu pysähtyy yksityistä yritystä koskevaksi. Luonnon hyväksikäyttö ja aineellisten hyödykkeiden tuotanto voi tapahtua niin, että se aiheuttaa luonnolle pysyviä pilaantumishaittoia ja kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, tai se voidaan järjestää niin, että näitä vaurioita voidaan välttää. Tällainen asioiden käsittely johtaa näkökulmien vinoutumiseen ja puutteellisiin tai virheellisiin johtopäätöksiin ja toimenpide-esityksiin. TUHLAAVA TALOUSJÄRJESTELMÄ Ympäristön pilaantumisen estäminen on sellainen toimenpide, joka ei ainakaan välittömästi merkitse yksityisen yrityksen kannattavuuden paranemista, vaan päinvastoin on yritystä rasittava kustannuserä. K ysymys on siis tekijöistä, joihin ihminen voi tietoisella toiminnallaan vaikuttaa. Monien mielestä onnellisinta olisi päästä vetäytymään pois nykyisestä teknistyneestä yhteiskunnasta viime vuosisadan maalaisidyllin rauhaan, ja toiset taas saarnaavat tuhoa ja tuomiopäivää. Tällöin on selvää, että yritykset pyrkivät välttämään kaikkia sellaisia kustannuksia, jotka pienentävät yrityksen tuottamaa voittoa, olkoonkin, että nämä kustannuserät menisivät kansalaisten kannalta hyödyllisiin ja yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin. Jorma Hentilä Ihmisen toiminta on ratkaisevaa Luonnonsuojelukeskustelua vaivaa jatkuvasti ympäristöongelmien tarkastelu erillisenä osakysymyksenä, irrallaan yhteiskunnallisesta kokonaisuudesta ja siitä todellisuudesta, jossa ihmiset elävät. Tuotannon kannattavuutta mitataan kunkin yksittäisen yrityksen tuottaman voiton perusteella. Poikkeuksena muista maapallolla elävistä ihminen on ajatteleva olen54 to, ja hänen suhteensa muuhun luontoon on aktiivinen. Oleellista on se, miten ihmisten organisoima tuotantojärjestelmä toimii, mitkä ovat sen tavoitteet, miten se on sopeutettu ympäröivään elolliseen ja elottomaan luontoon. Pääosan tuotantovälineistä omistavat yksityiset, ja tuotannon tavoitteet määräytyvät ensikädessä yksityisten yritysten ja niiden omistajien eduista ja tavoitteista lähtien. Parantamalla työvälineitä ja työmenetelmiä ihminen voi entistä tehokkaammin käyttää luontoa hyväkseen ja lisätä aineellisten hyödykkeiden tuotantoa. Mutta samalla ihminen on täysin riippuvainen luonnosta ja sen hyödyntämisestä. Yhteistä tällaisille katsomuksille on neuvottomuus, jopa suoranainen epätoivo tuotantovoimien nykyisen kehityksen ja sen aiheuttamien seurausten edessä. Tietoinen luonnon hyväksikäyttö ja ympäristön muuttaminen ei sinänsä ole tekijä, joka olisi viemässä ihmiskuntaa kohti ekokatastrofia. Aivan harvinaista ei ole, että nähdään luonnon hyväksikäyttö ja ympäristön muuttaminen pahana sinänsä ja tekniikka luonnon vihollisena tai syytetään yksityistä ihmistä luonnon pilaamisesta ja vaaditaan parannuksen aloittamista jokaisesta meistä yksilönä. Toisaalta huoli luonnonvarojen riittävyydestä ei välittömästi kosketa yksityistä yritystä niin kauan kuin sen oma raaka-ainepohja keskipitkällä aikavälillä on turvattu. Siksi yritykset ovat erittäin vastahakoisia suorittamaan vapaaehtoisesti sellaisia toimenpiteitä, joilla estetään ympäristön pilaantumista tuotannollisen toiminnan seurauksena, vaan valtiovallan on ne siihen pakotettava
KOKONAISSUUNNITELMAA TARVITAA yt tietysti joudutaan kysymään, miten tuotannollinen toiminta ja koko yhteiskunta tulee järjestää, jotta tämä päämäärä voidaan saavuttaa. Kaiken perustana tulee olla selkeän käsityksen siitä, että ihminen on riippuvainen häntä ympäröivästä luonnosta ja että luontoa tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena, missä kaikki tapahtuminen, eri ilmiöt vaikuttavat toisiinsa ja missä jollakin virheellisellä toimenpiteellä saattaa olla laajakantoiset haitalliset seurauksensa. VIELÄ TOIVOA Nykypäivän ihminen ei ole omiin jätteisiinsä tuhoutumaan tuomittu, vaan ihmisellä on mahdollisuus ohjata kehitystä, muuttaa sen suuntaa yhteiskunnallisilla toimenpiteillä. D ss. Tämä vaatii sekä tietoisuutta epäkohdista ja uhkaavista vaaroista että käsitystä yhteiskunnan kehityksen lainmukaisuuksista ja toimintaohjetta, jonka mukaan yhteiskuntaa muutetaan. ämä vaatimukset vastaavat YK :n asiakirjoissa käytettävää luonnonsuojelun määrittelyä, jonka mukaan luonnonsuojelu on maapallon luonnonvarain järkevää käyttöä päämääränä mahdollisimman korkea elämisen taso koko ihmiskunnalle. LUO NO V ARAIN JÄRKEVÄ KÄYTTÖ Yrjö Haila ja Olli Saastamoinen määrittävät eräässä artikkelissaan vaatimuksia yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle ja luettelevat seuraavat: 1) kokonaisvaltainen suunnittelu luonnonvarojen käytössä, 2) kestävä tuotto uusiutuvien luonnonvarojen (kuten maataloustuotteet ja metsät) hyödyntämisessä, 3) luonnon tarjoamien edellytysten moninaiskäyttö, 4) yleinen etu ennen yksityistä ja pitkän tähtäyksen etu ennen lyhyen tähtäyksen etua, 5) aineettomien arvojen huomioon ottaminen aineellisten rinnalla (Kommunisti 4/71). Tämän lisäksi tarvitaan monipuolista tietoa luonnosta ja tuotannon tekniikasta, sillä vain pitkälle kehittynyt tekniikka voi taata sen, ettei tuotanto aiheuta haittaa luonnolle. Tuotannollisen toiminnan järjestäminen näille periaatteille ei tietystikään automaattisesti takaa sitä, että ihmisen luontoon kohdistuva työ ja luonnon hyväksikäyttö ei aiheuta korvaamattomia vahinkoja luonnolle, mutta se poistaa ne rakenteelliset tekijät, jotka väistämättä ovat aiheuttamassa luonnon pilaantumista. Kapitalistisessa yhteiskunnassa tuotantojärjestelmä on siten rakennettu, ettei se luo edellytyksiä sellaiselle ihmisen ja muun luonnon väliselle vuorovaikutukselle, että ihminen ei työllään aiheuttaisi pysyviä haittoja omalle elinympäristölleen. Karl Marx sanoi aikoinaan, että yhteiskunnallisen tuotantoprosessin tekniikkaa kehittäessään kapitalistinen tuotantotapa samalla vaurioittaa kaiken rikkauden lähteet, maan ja työläisen. Perusperiaatteina on pidettävä sitä, että yhteiskunta vastaa tuotannon harjoittamisesta kokonaisvaltaisen suunnitelman puitteissa ja että demokraattisesti valitut yhteiskunnan hallintoelimet määrittävät tuotannon tavoitteet ja valvovat tuotantoa sekä asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Jokainen yritys pyrkii tuottamaan yhä enemmän ja enemmän, ja jotta se saa tuotteensa markkinoiduksi, se luo mainonnalla ihmisille keinotekoisia tarpeita, käyttää nopeasti vaihtelevaa muotia vielä aivan käyttökuntoisten, mutta muodista pois menneiden tarvikkeiden siirtämiseksi pois käytöstä ja muodinmukaisten myymiseksi sijaan tai valmistaa suhteellisen huokeita, mutta varsin nopeasti rikkoutuvia ja käytöstä pois joutuvia tarvikkeita. Y rityskohtaiseen voiton maksimointiin perustuva tuotantojärj estelmä sisältää luonnonvarojen tuhlaamisen tendenssin. Välittömästi on kysymys siitä, että lisätään yhteiskunnan valvovaa ja ohjaavaa vaikutusta talouselämässä, myös yksityisten omistamalla sektorilla ja luodaan täsmällistä ja toimenpiteisiin velvoittavaa lainsäädäntöä luonnon suojaamiseksi, pitemmällä aikavälillä taas yhteiskunnan perusteiden pysyvästä muuttamisesta sellaisiksi, että voidaan toteuttaa ihmisen ja muun luonnon tasapainoisen v uorovaikutuksen periaatetta
Tämän aineiston mukaan ilveksiä esiintyy runsaimmin kaakkoisella raja-alueella. 1950luvun puolivälin tienoissa voitiin havaita kannan hienoista uudelleen elpymistä. Vuonna 1963 arvioitiin maassamme olleen 3040 ilvestä. Huomionarvoista on kuitenkin se, että Norjan vastaisella rajalla todettiin ilveksien esiintymistä, vaikka tämä laji eurooppalaiseen faunatyyppiin kuuluvana on ollut maan eteläosissa runsaanakin esiintyessään suhteellisen harvinainen pohjoisilla tunturialueilla. Käytettävissä olevien tietojen mukaan vuoden 1972 alussa maamme ilveskannan yksilömäärä oli jossain 100 ja 200 yksilön välillä. Ihminen on aiheuttanut poistumia ilveskannastamme laillisen ja laittoman pyynnin muodossa. Samanaikaisesti kun suden ja ahman metsästystä koskevissa säädöksissä ei ole tapahtunut metsästystä rajoittavia muutoksia ja näiden lajien kannat ovat taantuneet, on meillä karttunut kokemuksia eri asteisten rauhoitustoimenpiteiden vaikutuksista ilves kantaamme. 1971 välisenä aikana ja arvioidut ilveksien yksilömaarat vartioiden toimintapiirien (leveys 2040 km) alueilla 1. Kuten edellä on todettu, on hyvin todennäköistä, että ilvesnaaraat ovat synnyttäneet pentueensa Suomen puolella. iitä on saatu saaliiksi ja ainakin yksi pentu on löydetty kuolleena. 1972. Vuosina 1962-67 ilveksien metsästäminen oli sallittu ainakin osassa näitä rajakuntia. IL VESKANTAAN V AIKUTT A VIST A TEKIJÖISTÄ Maahanmuutto ja luontainen lisääntyminen tuovat ilveskantaamme uusia yksilöitä ja toisaalta maastamuutto ja kuolevuus vähentävät slta. 10.31. 1. Ilveksien on todettu liikkuneen aika ajoin myös Suomesta Ruotsiin ja päinvastoin. Helsingin ja Turun liepeilläkin niitä on tavattu . Erkki Pulliainen Ilveskantamme elpyy Toisen maailmansodan jälkeen maamme ilveskanta romahti siinä määrin, että vuoteen 1953 mennessä laji oli hävitetty sukupuuttoon useimmilta niiltä alueilta, joilla sitä oli esiintynyt vielä edellisen vuosikymmenen aikana. Tappotilastojen mukaan tässä kannassa on kuta kuinkin yhtä palj on uroksia ja naaraita. VII lukien) katsottiin kuitenkin aiheelliseksi rauhoittaa ilves muualla maassa paitsi itärajaan raJOlttuvissa kunnissa. Rajavartiolaitoksen lähinnä lumikelien aikaan tekemien havaintojen perusteella näyttää ilveksien maahanmuutto olleen viime v uosina maastamuuttoa jonkin verran voimakkaampi. N euvostoliiton puolelle rakennetut esteet näyttävät kuitenkin osaltaan rajoittaneen idästä päin ehkä muutoin tulossa olevaa ekspansiota. Paitsi itäisillä ja pohjoisilla rajaalueilla, ilveksiä on tavattu viime aikoina harvahkona kantana kautta koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta. 12. Oheisessa taulukossa esitetään vartioiden havaitsemat ilvesten suorittamat rajanylitykset 1. Ilveksiä on viime aikoina tavattu sekä E nontekiön että Inarin Lapissa. Viimeksi mainittuun voitaneen lukea myös liikenneonnettomuuksien uhrit.Tämän kirjoittajan keräämien tietojen mukaan tapettiin tai otettiin elävänä kiinni maassamme vuosina 1965-71 seuraavat määrät ilveksiä:. Vuodesta 1968 lähtien ilveksien metsästäminen on ollut sallittua vain maaja metsätalousministeriön erikoisluvalla. Vuoden 1962 aikana (1. ILVEKSEN NYKYINEN LEVINNEISYYS Rajavartiolaitoksen vartioiden tekemät havainnot ilveksien suorittamista rajanylityksistä antavat hyvän kuvan lajin suhteellisista esiintymisru nsauksista maan itäja pohjoisosissa. Vuoden 1971 viiden ensimmäisen kuukauden aikana rajavartiot totesivat kolmen ilveksen menneen Suomesta RuotRaja-alue Rajanylitysten Muuttoliike Arvioitu määrä yksilömäärä VirolahtiUukuniemi 262 16 2729 KiteePielisjärvi 147 + 7 20 KuhmoKuusamo 1 + 1 SallaInari 2 2 Norjan vastainen raja 2 3 Ruotsin vastainen raja 56 siin Ja kolmen yksilön tulleen päinvastaiseen suuntaan. Pohjois-Karjalan pohjoispuolella todettiin tutkimusjakson aikana vain muutamia ilveksien suorittamia rajanylityksiä. Aikuisten yksilöiden mukana on todettu liikkuneen pentuja
Ilves saalis 20 10 12 7 11 6 9 75 Maaja metsätalousministeriö on myöntänyt vuosittain kymmenkunta ilvesten kaatolupaa lähinnä kaakkoiselle raja-alueelle ja Pohjois-Karjalaan. 57. Lupa on yleensä myönnetty vain silloin, kun on voitu olla vakuuttuneita siitä, ettei tällä toimenpiteellä vaaranneta alueen ilveskannan elinkelpoisuutta. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Ilves on hyvä esimerkki eläinlajista, joka suotuisten olosuhteiden vallitessa (osittain tai kokonaan rauhoitettuna) on suhteelisen lyhyessä ajassa vallannut takaisin aikaisemmat elinalueensa. Eräissä tapauksissa luonto on pitänyt puolensa ja annetut luvat ovat jääneet käyttämättä. Tätä sopeutumista on osaltaan auttanut se, että myös ilveksen tärkeimmät saaliseläimet Qänikset, ketut, kanalinnut ja oravat) ovat sopeutuneet näihin elinympäristöihin. Vuosi 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 Yht. Tämä laji on osoittanut huomattavaa sopeutumiskykyä ihmisen jatkuvan käsittelyn alaisiin elinympäristöihin. Ennen luvan myöntämistä ministeriö on hankkinut lupa-anomuksista riistanhoitopiirin ja asiantuntijoiden lausunnot
Vain yhdellä pesällä puutavara-ajot todennäköisesti pilasivat pesinnän. Suojeluyrityksiä siis tehtiin monella tavalla, ja tulokset olivat vähintään lupaavia. Älä kysy mitään. 19 reviiriä todettiin täysin hylätyksi . Luonnonsuojeluliiton ja valtion luonnonsuojelutoimiston avustajat kävivät kesällä 1971 56 sellaisella reviirillä, jossa tavattiin vähintään yksi kotkan pesä. Tekniikka tappaa tunteet ja näin tärkeän osan ihmisestä ... Ikävä vain, että runouden välineet eivät voi paljonkaan vaikuttaa konkreettisella tasolla luonnon saastumisen estämiseen ainoa tie on tunteen tie. Sama 58 Pertti Sulkava Hyvä Kotka vuosi Viime kesänä kotkarintamalla tapahtui yhtä ja toista uutta, jopa yllättävää, joten pieni raportti tapahtumista lienee paikallaan. SUOJELUTOIMET ANTOIVAT LUPAAVIA TULOKSIA Liian retkeilyn estämiseksi pesillä käynti pantiin heti keväällä luvan taakse. Ja väitöskirjojen sijasta kirj oitetaaan pitkää nimetöntä runoa. Ketkä ovat kirjoittaneet luonnosta niin paljon kuin runoilijat. Lääneittäin tilanne näytti seuraavalta:. 39 reviirillä kotkien todettiin olevan paikalla. Ja tärkeähän se onkin. Ehkä jonkinlainen korvausjärjestelmä olisi luotavissa esim. Yhteyksiä heihin aiotaan kuitenkin jatkaa. Kiitoksen ansaitsee myös Metsähallitus, joka suhtautui kotkien suojeluun myönteisesti. siten, että paliskunnille maksettaisiin tietty summa jokaisesta kotkanpesästä, joka niiden alueilla säilyy hävittämättä. Kun pesiä lisäksi jossain määrin vartioitiin, ja tieto tästä tehostetusta tarkkailusta levisi laajalle, pesillä käynti ilmeisesti tosiaan väheni samoin hävitykset. Toiminta piristyi selvästi, kun Valtion luonnonsuojelutoimisto, siellä erityisesti maisteri Kellomäki, ryhtyi organisoimaan suojelua. Sen sijaan poromiehiin ei vieläkään saatu hedelmällistä kosketusta. Luvan sai luonnonsuojelunvalvojalta. Lisäksi käytiin kymmenillä muilla alueilla ja muiden petolintujen p esillä väärien vihjeiden vuoksi. Muilla (13) oli vain koristeltuja pesiä. Kuljet vain keväiseen metsään eikä yksikään tiedemies maailmassa ole pystynyt kertomaan totuutta paremmin. Myös Metsähallituksen kanssa saatu sopimus pesien ympäristöjen suojelemisesta näytti heti tuottavan tuloksia. Jiistä kotkat munivat 26 tapauksessa. Ihminen on osa luontoa, ja runoilija myös tajuaa sen. Tietoon tuli vain yksi hävitystapaus, mikä on paras tulos koko kymmenvuotisen kotkatutkimuksen historiassa. Minusta tuntuu, että runoilijat jos ketkään ovat luonnonsuojelijoita; ainakin luonnon ystäviä. Lisäksi nyt oli jonkinverran rahaa käytettävissä. Sitä saatiin Suomen Kulttuurirahastolta pesien tarkastajien matkakuluihin ja LuontoLiiton Kotkatililtä pesien vartiointiin. Kari Savinie111i ... Viidenkymmenen vuoden kuluttua tällä paikaUa nostalagiset sosiologit rupeavat harras ta maan arkeologiaa, tutkimaan äänien ja tuoksujen biografiaa ja muinaisten lintujen historiaa. NIMETÖN RUNO .Älä sano sanaakaan. Varsinkin Suomen keväästä ja kesästä
Asuttu Koristeltu T yhjä Tuhoutunut Isoja pesä pesä Lapin lääni 13 5 Oulun lääni 7 8 Muut läänit 6 Yhteensä 26 13 HYVÄ PESINTÄ TULOS Edellisenä kesänä (1970) tarkastettiin 36 reviiriä, joista 14 oli asuttuja, 11 koristeltuja ja 11 hylättyjä. Edelleen on mainittava poikkeuksellisen hvvä pupujussikanta Pohjanmaalla, joka sai kaikki kotkat ( ?) pesimään ja poikueet menestymään varsin hyvin. Tuhoutuneita pesiä oli silloin noin 10 ja isoja poikasia kehittyi 12. Sinne siunaantui nyt peräti 5 paria, kun aikaisempina v uosina niitä on ollut vain 12. Huonot vuodet ovat vuorenvarmasti tulossa. Tämä ei kuitenkaan saa aiheuttaa otteen heltiämistä. Erityisen ilahduttava oli Vaasan läänin ja Keski-Suomen läänin erillisen kotkakannan vahvistuminen. Ilmeisesti mukana on aimo annos hyvää onnea, mutta myös kesän suojelutoimenpiteillä ilmeisesti oli jo vaikutusta. 59. Kaikki p onnistelut kotkien hyväksi ovat edelleen tarpeen. Kokonaisuutena kotkakesää voidaan siis pitää melko menestyksellisenä. pesä pesä poikasia 8 1 12 7 1 10 4 7 19 2 29 Tähän ja edellisten vuosien tuloksiin verrattuna viime kesä oli suorastaan epätodellisen hyvä
Tiettävästi Ruotsissa ja Suomessa pesii yli 90 % Euroopan ( Neuvostoliittoa lulwunottamatta) kalasääskistä, joten nyt toteutettua laskentaa voidaan pitää v1elkein Euroopan kalasääskilaskentana. Ketola, L. (SG) 1 laapala, R. Toisessa arviossa (taulukko 2) arvioitiin parimäärät lääneittäin olettaen, että kaikista kunnista, joista rengastajilla oli havaintoja, oli saatu selville kaikki asutut pesät ja että parimäärä kuntaa kohti kunnissa, joista ei ollut havaintoja, oli sama kuin kunnissa, joista oli havaintoja. Linkola, P. (IH) Härö, L. Lopputuloksessa virheet osittain kumoavat toisensa. (SK) Nylund, V. Molemmat olettamukset ovat virheellisiä. Tarkastustyö,1 suorittivat seuraavat 94 rengastajaa: Ahola, J . Kiviniemi, 0. Pihlasalo, H. Linkola, M. (LH) Högmander, J. Sandell, P. Stjernberg, T. Eskelinen, 0. (SO) Oksanen, M. (MJ) Joutsamo, E. TARKASTETTUJE PESÄP AIKKO JEN LUKUMÄÄRÄ Vuonna 1971 rengastajien tarkastamien pesäpaikkojen lukumäärä pitäjittäin selviää sivun 65 kartasta. Koivu, J. Lahtinen, J. Häkkinen, 1. Tarsa, V. Tenovuo, R. Leino, T. J lalonen, J. Lapintie, P. Tiedustelun, jota jatkettiin seuraavina vuosina, tulokset arkistoitiin, 1JJutta aineiston sekavuuden ( tJJtJJ. Vuonna 1971 päätettiin Ruotsin rengast11stoimisto11 johtajan, Sten Östedöfin aloitteesta yrittää valtakunnallista kalasääski-inventaariota yhtnikaa Ruotsissa ja Suomessa. (PL) Lokki, J. Waselius, P. Jokinen, M. Ojala, S. v. Ekberg, L. Saurola, P. Lappi, E. Ensin selvitettiin Valittujen Palojen kyselyn tehokkuus rengastajien täydellisesti tuntemissa kunnissa. Virtanen, P. Kotiranta, S. (JK) Kauppinen, T. Miettinen, T. Leikkonen, L. (AL) Manninen,Hilkka Meri, T. Hertzen, H. (JM) Määttä, A. Tämän aineiston perusteella Suomen parhaimmat kalasääskikunnat olivat: Ruotsinpyhtää 12, Rantasalmi 11, Hauho ja Kangasala 9, Pälkäne 8, Luopioinen, Sysmä, Pyhtää ja Kaarlela 7 pesää. Kastari, P. (JE) Grönlund, S. (JS) Seppänen, H. Mättö, J. Johansson, P-A. Jaanu, E. Alho, P. Niemelä, P. Ensimmäinen olettamus johtaa aliarvioon ja toinen yliarvioon. Unhola, Pirkko Uusitalo, R. Hyvönen, R. Nikkanen, K. (RH) 1 lagback, I. Andsten, P. Virtanen, J. Karhu, S. Takala, E. Kalinainen, P. Korhonen, P. Koivusaari, J. Excell, J. Ruuskanen, J. Lounamaa, K. Kauppinen, J. J lallman, H. Michelsson, R. Sarkanen, M. 1971 J ärjestelmälline11 amm/011 keruu 111aat111JJe kalasääskika1111an s11t1r11t1rfen selvittä1JJiseksi aloitettiin v1101ma 1967, jolloin tehtiin Teuvo Suomisen johdolla laaja kalasäåskikysely. Joka tapauksessa näin saatiin kokoon arvokas arkisto, joka JJJyiihetJJ1JJi11 on ollut kåjtettävissä. (RU) Valkeila, V. Kolmas arvio (taulukko 2) saatiin siten, että eri alueiden asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan alueiden erikoispiirteiden tuntemusta käyttäen kuntakohtaiset parimäärät.. Ranta, A. (P A) Andersson, B. Hyytiä, K. Ensimmäisessä arviossa (taulukko 2) käytettiin hyväksi Valituissa Paloissa kesällä 1971 olleen kalasääskikyselyn tuloksia. Liimatta, P. & Helmi-Irene (PS) Savolainen, J. Väätäinen, H. Hanke tote11tettiin SuoJJJen osalla tekev1ällä y leisö'kysely Valittujen Palojen välityksellä ja kä_yttämällä itse tarkastystyössä Helsingin yliopiston eläin1JJt1seon rengastajakuntaa. Tarkastettujen pesien lukumäärä lääneittäin selviää taulukosta 1. Sen jälkeen laskettiin, kuinka suurta todellista parimäärää kyselyn kokonaistulos vastaa, jos Valittujen Palojen tiedustelun tehokkuus oletetaan samaksi koko maassa. (JH) Jaakkola, E. Karjalainen, Y. Luotola, J. Virtanen, H. Karhumäki, J. Mustakallio, P. Wikman, M. Tiainen, J. Pertti Sa11rola Suomen kalasääsket V. J Ieinonen, E. Räsänen, T. Sorjonen, J. SUOMEN KALASÄÄSKIKAN A SUURUUS Nyt käsillä oleva aineisto antaa ensimmäisen mahdollisuuden arvioida Suomessa pesivän kalasääskikannan suuruutta. Merilä, E. (HP) Poutanen, T. Lyytikäinen, A. & Monica Suominen, T . Timonen, P. Pihlainen J. saJJJasta pesästä tietoja !t,kt,isilla paikanniJJJil/ä) ja epätasais11uden vuoksi käsittelyä ei ollut tarkoituksemJJukaista viedä kovin pitkälle. 60 Helo, P. Kauppinen, V. Syrilä, S. Arviointi on tehty kolmella tavalla, jotka varsin suurelta osalta ovat toisistaan riippumattomia. Ryhtä, M
Ei Tarkastettu poikaset tulos . Helle) (vanhat tiedot/PS) Taulukko 2. Vuonna 1971 rengastajien tarkasta1JJien kalasääsken pesien lukumäärä lääneittäin Arvioperusteiden hataruuden huomioonottaen näin saadut kolme eri arviota ovat yllättävän yhtäpitäviä. Lukijoita pyydetään täydentämään puutteellista kalasääskiaineistoa. ei poiei poiasuttu yht. Lääni Laskennassa Arvio todettu I Ahvenanmaa Uudenmaan 48 Kymen 33 Turun ja Porin 90 Hämeen 104 Mikkelin 61 Vaasan 34 Keski-Suomen 21 Kuopion 20 Pohjois-Karjalan 10 Oulun 14 Lapin 5 Yhteensä 442 754 Lääni Pesässä Asuttu, Asuttu, Asuttu. Tämän hetkisten tietojen perusteella voidaan otaksua, että vuonna 1971 Suomessa oli n. Taulukko 1. Uudenmaan lääni Artjärvi, Askola, Karkkila, Lapinjärvi, Liljendahl, Myrskylä, Nummi, Orimattila, Pornainen, Pukkila, Pusula, Siuntio, Snappertuna, Vihti Turun ja Porin lääni Askainen, Harjavalta, Honkajoki, Iniö, Jämijärvi, Karjala, Karkku, Karvia, Kihniö, Kiikala, Kiikoinen, Kodisjoki, Koski, Kuusjoki, Lavia, Masku, Paimio, Parkano, Pertteli, Piikkiö, Punkalaidun, Sauvo, Velkua Kymen lääni Anjala, Elimäki, Kouvola, Kuusankoski, Lappeenranta, Lemi, Arvio Arvio II III vähint. Helle) (JK, AL) (T. Sten/PS) (SG, RH) (JH, HP, RU) (PA, IH, MJ, PL, PS, JS) (JM) (SO/PS) (T. Uudenmaan 35 1 Kymen 20 4 Turun ja Porin 62 3 Hämeen 67 2 Mikkelin 50 1 Vaasan 18 7 Keski-Suomen 16 1 Kuopion 13 1 Pohjois-Karjalan 7 2 Oulun 11 2 Lapin 2 2 Yhteensä 301 26 (48 %) (4 %) Ahvenanmaan lääni Koko lääni erittäin heikosti tunnettu. Valitettavasti saatua lukua ei voida verrata mihinkään aikaisempaan, eikä todeta tarkasti kannan pienenemistä, joka aivan ilmeisesti on tapahtunut. enint. 800 asuttua kalasääsken pesää. Vuonna 1971 asuttujen kalasääsken pesien måarän arviointi 61. 20 30 68 80 90 54 60 70 129 150 170 163 155 175 87 70 63 50 60 44 45 55 36 65 21 (25) 61 60 80 22 30 50 748 810 940 kasia kasia 12 22 70 9 7 40 23 2 41 131 34 3 54 160 10 28 89 9 2 36 3 1 9 30 5 1 11 31 1 7 17 1 6 20 1 2 7 108 7 189 631 (17 %) (1 %) (30 %) Nuijamaa, Saari, Suomenniemi, Uukuniemi, Valkeala Hämeen lääni Forssa, Hausjärvi, Humppila, Jokioinen, Juupajoki, Koski, Kuorevesi, Kylmäkoski, Kärkölä, Mänttä, Nastola, Pohjaslahti, Riihimäki, Somerniemi, Somero, Urjala, Vilppula, Ypäjä Mikkelin lääni Enonkoski, Haukivuori, Joroinen, Mäntyharju, Pertunmaa V aasan läåiti Alajärvi, Alavus, Bergö, Halsua, Himanka, Jepua, Kaustinen, Koivulahti, Korsnäs, Kruununpyy, Kälviä, Lappajärvi, Lohtaja, Nur, mo, Pietarsaari, Pietarsaaren mlk., Pirttikylä, Purmo, Soini, Sulva, Tiukka, Toholampi, Ullava, UusiArvion III suorittajat (lyhenteet viereisen sivun luettelossa) (tiedustelu/IH, MJ) (P A, JE, LH, SK, I. Helle) (T. HUONOSTI TUNNETUT KUNNAT Koska perimmäisenä tarkoituksena on pyrkiä saamaan Suomen kalasääsken pesät mahdollisimman täydellisesti kortistoiduksi ja tyhjiöalueet varmistetuiksi, on seuraavassa luettelo niistä kunnista, joista on erittäin puutteellisesti tietoja kalasääskestä
1 pesä vähint. pesia 4p. on koottu tiedot kalasääsken pesimistuloksesta vuonna 1971. V aikeudesta ja vaarallisuudesta huolimatta jo ensimmäisen tutkimuskesän tulokset ovat ilahduttavat: sekä tutkijoita että kalasääskiä näyttää riittävän. 1971 kaarlepyy, Uudenkaarlepyyn mlk. Kalasääsken poikastuotto 1971 lääneittäin 62 asuttu pesä vähint. Kokenut petolintumies tosin vielä loppukesälläkin autioitunutta pesää kiikaroimalla ja puun alustaa tutkimalla pystyy päättelemään, mikä seuraavista vaihtoehdoista on oikea: pesintä o·n ·onnistunut ainakin isoihin poikasiin saakka (puun alla on eri puolilla runsaasti ulostekalkkeja) pesä on ollut asuttu, mutta tuhoutunut (puun alla ei ole olSuomessa p esivän kalasåaskikannan suuruuden selvittely p erustuu pääasiassa rengastajien suorittamaan vapaaehtoiseen työNin. Lääni Poikaspesien PoikasPoikaPoikasia/ Tuhoutuneita Poikasia/ jakautuma pesiä sia poikas... Valitettavasti lähes kaikki tarkastukset on tehty vain rengastusaikana, ainoastaan muutamilla pesillä on käyty myös keväällä. 1 p. 2p. Uudenmaan 6 21 5 32 65 2,03 12 25 Kymen 6 8 1 15 35 2,33 9 15 Turun ja Porin 20 21 11 52 113 2,17 23 35 Hämeen 2 19 25 13 59 128 2,16 34 50 Mikkelin 5 25 13 43 78 1,81 10 22 Vaasan 2 7 5 14 25 1,79 9 10 Keski-Suomen 3 5 5 13 24 1,85 3 7 Kuopion 4 3 1 8 19 2,38 5 11 Pohjois-Karjalan 1 4 n Oulun 2 6 30 2,14 3 7 Lapin 1 Yhteensä 2 68 125 55 250 517 2,07 108 183 (0,8 %) (27,2 %) (50 %) (22,0 %) (30 %) (42 %) 1) mukana vain ne poikaspesät, joiden tarkka poikasmäärä tunnetaan (vrt. Vöyri, Ähtäri, Ähtävä Keski-Suomen lääni Hankasalmi, Joutsa, Karstula, Konginkangas, Konnevesi, Kyyjärvi, Leivonmäki, Muurame, Petäjävesi, Pylkönmäki, Saarijärvi, Sumiainen, Suolahti, Säynätsalo, Uurainen, Äänekoski Kuopion lääni Iisalmi, Kaavi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Rautavaara, Sonkajärvi, Varpaisjärvi, Vieremä Pohjois-Karjalan lääni Eno, Kiihtelysvaara, Kitee, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Tohmajärvi, Tuupovaara, Valtimo, Värtsilä Oulun lääni Hailuotoa, Kuusamoa, Vaalaa ja karttaan merkittyjä 0-kuntia lukuunottamatta tiedot ovat aivan olemattomat Lapin lääni Tiedot ovat erittäin puutteelliset koko läänistä VUODEN 1971 PESIMISTULOS Taulukkoon 3. teksti) Taulukko 3. Kannan säilymistä tarkasteltaessa mainitun luvun merkitys on jokseenkin olematon, koska tällöin ei oteta huomioon pesimiskauden aikana tuhoutuneita pesiä. 1 enint. enint. yht. Keskimääräinen poikasmäärä poikaspesää kohti oli 2,07. 1 1,12 1,48 1,17 1,46 1,30 1,51 1,17 1,37 1,20 1,47 1,04 1,09 1,20 1,50 1,00 1,46 1,43 1,76 1,19 1,44. 1 yht. Suomen kalasääsket v. 3p
6.1
Muutamista pesään jääneistä kalasääsken munista on tehty muiden näytteiden ohella myrkkymäärityksiä Valtion eläinlääketieteellisessä laitoksessa. Metsätalous. Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksessa on juuri käynnistetty tutkimus, jossa keskitytään nimenomaan kalasääsken (ja myöhemmin myös muiden petolintujen) kuoriutumattomien munien myrkkypitoisuuden analysointiin. Koko maan aineistolle saadaan rajoiksi 1, 191,44 poikasta/asuttu pesä. Ympäristo·myrkyt. Tunnetaan kalasääskipareja, joiden munat ovat useana peräkkäisenä v uonna jääneet kuoriutumatta. Jos otetaan huomioon 50 pesää, joissa olleiden poikasien lukumäärää ei saatu selville, ja käytetään hyväksi keskimääräistä poikasmäärää/poikaspesä, ovat rajat 1,281,52 (vastaavasti taulukossa esitetyt läänikohtaiset luvut korjaantuvat hieman suuremmiksi). Vakavaa huomiota on esim. Näin on siitäkin huolimatta, että kalasääski ei ole pesimisympäristönsä radikaalinkaan muuttumisen suhteen erityisen herkkä, vaan rakentaa pesänsä jopa paljaaksihakkuuraiskiolle ainoana pystyyn jätettyyn kelvolliseen puuhun. Koska suomalaisen kalasääskipopulaation kuolevuutta ei vielä ole laskettu, johtopäätökset todetun pesimistuloksen riittävyydestä jäävät tässä yhteydessä tekemättä. Tällä hetkellä ehkä vakavin uhka Suomen kalasääskille on säälimättömän tehokas metsätalous. Vain osalla pesien tarkastajista oli riittävä kokemus, joten ensiarvoisen tärkeät tiedot pesien tuhoutumisesta ovat jääneet puutteellisiksi. kiinnitettävä Vaasan läänin (lähinnä saariston) kalasääskien huonoon poikastuottoon, joka lienee yhteydessä merikotkien masentavan huonoon menestymiseen samalla alueella (Koivusaari, Nuuja & Palokangas 1970). Vertailun vuoksi mainittakoon kuitenkin amerikkalainen tulos, jonka mukaan tasapainoisen sikäläisen 64 kalasääskipopulaation ( Pandion haliaet11s carolinensis) edellytyksenä on 1,221,30 poikasen tuottaminen asuttua pesää kohti vuodessa (Henny & Ogden 1970). IHMISEN T AHOLTA UHKAAVAT VAARAT Vaikka edellä esitetyn perusteella näyttää aika ilmeiseltä, että Suomen kalasääskien pesimistulos on riittävä, ei ole mitään aihetta huolettomuuteen. Hakkuuaukea on kuitenkin pesinnän onnistumisen kannalta erittäin huono pesimisympäristö, koska pitkän pesintäajan kuluessa erittäin todennäköisesti sattuu myrskvjä, jotka kaikilta suunnilta. 1971 Kalasääskim s11oje/11n keskeiseksi 9symykseksi on nouss11t sopivien pesäalustojen varaat11inen. Viime syks ynä ilmestyneen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan otaksuttavasti kloorattujen hiilivetyjen vaikutuksesta tapahtunut kalasääsken munan kuoren oheneminen vuoden 194 7 jälkeen on selvästi havaittavissa ruotsalaisesta ja suomalaisesta munakokoelmamateriaalista (Odsjö 1971 ). Vanhat aihkit11ännyt on metsätalous jo ehtinyt tuhota, eivätkä paljaaksihakkuiden keskelle jätettyjen p11iden pesät kestä kauankaan syys111yrs9jen riepottelua. Tästä syystä poikasten määrä asuttua pesää kohden on laskettu kahdella tavalla: 1) tuhoutuneiden pesien lukumääräksi on otettu rengastajien ilmoittamien »asuttu 71, ei poikasia » -pesien määrä, ja 2) tuhoutuneiksi pesiksi on laskettu kaikki vielä puussa olleet pesät. lenkaan ulosteita tai vain joitakin pienten poikasten pirskeitä; pesän rakennuskapuloissa näkyvät kuitenkin tuoreet vaaleat katkaisupinnat ja pesän reunat ovat koholla keväisen korjauksen jäljiltä) pesä ei ole ollut asuttu (ulosteita ei ole, rakennuskapuloiden katkaisupinnat ovat tummuneet tai harmaantuneet tasavärisiksi kapulan muun osan kanssa, pesä edelleen lumen jäljiltä reunoilta litteä). Sopivien puiden puutteessa kalasääsket ovat siirtyneet pesimään kolmiot11ittaustorneissa. Tiettävästi haudonnan aikana hajonneita kalasääsken !Ylunia ei ole löydetty Suomesta, mutta joka vuosi jää joitakin kokonaisia pesueita kuoriutumatta. Suomen kalasääsket v. Näin saadaan lasketuksi luvun »poikasia/asuttu pesä » suurin ja pienin arvo
Vuonna 1971 rengastajien tarkastamat kalasääsken pesät pitäjittäin • pesässä poikasia rengastusaikaan Å asuttu pesä, ei pf!ikasia tai tulos epäselvä asumaton pesä kyseisessä kunnassa ei »varmasti» ole yhtään kalasääsken pesää ( .......
Lähes kaikki viime vuonna tutkimukseen osallistuneet ja muutaLava Torni Yhteensä 1 2 45 2 4 29 9 3 76 5 14 100 12 58 1 23 1 6 17 3 3 16 7 11 1 22 44 383 (6 %) (11 %) mat viime vuonna syrjässä olleet rengastajat ovat jo lupautuneet olemaan vähintään entisellä teholla mukana pesien tarkastustyössä, joka edelleenkin tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta tarkastajien omalla kustannuksella. Ogden, 1970: Estimated status of osprey populations in the United States. Fauna och Flora 66: 90100.. Vuonna 1971 asuttujen kalasääsken pesien määrä eri pesimisalustoilla selviää taulukosta 4. J. Suomen k alasäå'sket v. Viime vuonna tarkastettiin vasta n. Mgmt 34: 21421 7 Koivusaari, J., I. s. Asuttujen pesien jakautuma pesänalustan mukaan. On siis monesta syystä erittäin perusteltua jatkaa tutkimusta ja yrittää koota tarkat tiedot Suomen kalasääskistä, ennen kuin tämäkin laji liitetään muuttohaukan, merikotkan ja monen muun rinnalle muinaistarustoon. Olisi kiireesti saatava toteutetuksi tiettävästi vireillä oleva aloite, jonka mukaan tiettyjen lintujen (mm. 1971 Taulukko 4. Riittävän vanhaa, »tasalatvavaiheeseen » päässyttä petäjää saa totisesti hakea nykymetsistämme. Lisäksi metsätalouden tehokkuus takaa, että kalasääsken on nykyään Suomessa vaikeaa löytää kunnollista pesäpuuta. (ks. Enää kalasääskeä eivät miellä vihollisekseen muuten normaaleista kansalaisista muut kuin ahneimmat kalanviljelyaltaiden omistajat, jotka eivät vieläkään tajua, että muutam'lt lolasääsken nappaamat lohet ovat vain mainosta yritykselle ja että altaiden suojaaminen lintuja vahingoitt1matta kuuluu 1970-luvun Suomen sivistystason mukaan kiistatta ko. Palokangas, 1970: Merenkurkun merikotkain perikato, Suomen Luonto 29: 158161 Odsjö, T., 1971 : Klorerade kolväten och äggskalsförtunning hos fiskgjuse. pääsevät riepottamaan yleensä vielä huonoon latvaan rakennettua pesää. Wildl. Tarkastettujen pesäpuiden ja -tornien tyvelle kiinnitetään Valtion luonnonsuojelunvalvojan allekirjoittama lasikuituinen rauhoituslaatta, joten laatan puuttuminen on merkki siitä, että pesä ei ole vielä kortistossa. J. Rautatiek. Ainoastaan Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin lääneissä kaikki pesät oli rakennettu luonnonvaraiselle alustalle. KIRJALLISUUS Henny, C. Vuonna 1971 todetut ihmisen välittömän Lääni Puu Uudenmaan 42 K ymen 23 Turun ja Porin 64 Hämeen 81 Mikkelin 46 Vaasan 22 Keski-Suomen 10 Kuopion 10 Pohjois-Karjalan 7 Oulun 11 Lapin 1 Yhteensä 317 (83 %) terpillarill1 kesämökille (Pyhämaa) 1 pesä: metsän istuttajat viettivät viikkoja pesämäellä (Sippola) 1 pesä: ihmisen häirintä keskeytti pesinnän (Rauma) Suoranaisen vainon väheneminen kalasääsken kohdalla on tap:..htunut ehkä nopeammin kuin muiden petolintujen. KALASÄÄSKITUTKIMUS JATKUU Näyttää siltä, että Suomen kalasääskien kokonaisparimäärä, pesimistulos jne. Toisaalta kalasääski on vaikutuksen ansiosta aiheutuneet Suomessa vielä melko runsaslukuituhot olivat seuraavat: 1 pesä: ammuttu, pesäpuu kaadettu (Virtasalmi) 5 pesaa: munat ryöstetty (Janakkala, Loppi, Mikkelin mlk., Karjaa 2) 6 pesää: pesäpuu kaadettu talvella 1 pesä: viereiseen puuhun rakennettu törkeä valokuvauspiilo (Kangasala) 1 pesä: pidetty risusavottaa pesäpuun vieressä (Hämeenkyrö) 1 pesä: tie rakennettu vierestä kanen, mutta kuitenkin erittäin uhanalainen eläinlaji, jolla lisäksi on tärkeä merkitys ihmisen elinympäristön muuttumisen kuvaajana. Niinpä tietyillä paikkakunnilla kalasääskimiehet ovat valistuneiden maanomistajien suostumuksella rakentaneet keinopesiä sopivan pesäpuun puutteesta tyhjiksi jääneille reviireille tai pesän putoamisen vuoksi jatkuvasti epäonnistuville kalasääskipareille. C. N uuja & R. 13, 00100 Helsinki 10 ». yrityksen ylläpitokustannuksiin. & J. kalasääsken) pesän ympärille on hakkuissa jätettävä riittävä suojavyöhyke. 108). Olkoon jokaisen vireän I uonnonharrastajan kunniaasiana merkitsemättömän kalasääsken pesän tavatessaan (myös vastaisuudessa) toimittaa välittömästi tarkat pesäpaikkatiedot kalasääskikortistoon osoitteella »E läinmuseon Rengatustoimisto, P. puolet todennäköisestä pesäpaikkojen kokonaismäärästä, joten muidenkin luonnonharrastajien apua tarvitaan edelleen kipeästi. Ihmisen vå"litiin vaikutus. voitaisiin kohtuullisella työmäärällä selvittää lähes täydellisesti
kuvaa). Kolmanneksi pesäalustoja on rakennettu 5 kappaletta varapesiksi heikoksi havaittujen tai muuten tuhoutumiselle alttiitten pesien läheisyyteen. Kesällä 1971 esiintyi kaksi tapausta, joissa linnut selvästi siirtyivät luonnollisen pesäpaikan tuhoutumisen seurauksena lähimmälle pesäalustalle. Hannu Pihfasalo ja Raimo Uusitalo Pesäalustoja kalasääskille Aloitimme vuonna 1967 Turun ja Porin läänin keskiosissa pesivän kalasääskikannan selvittämisen. Taulukosta ilmenee vuosittain tarjolla olleiden pesäalustojen ja pesintää yrittäneiden parien lukumäärä poikastuottoineen, poikaspesät ja niiden keskimääräinen poikasmäärä. Kaikki pesäainekset on hinattu köydellä puun latvaan. Toisena pesäalustan rakennuspJ.ikan valintaperusteena on ollut blasääksen tutkimusalueellamme käyttämä pesimisbiotooppi. PESINTÄ TULOKSISTA PESÄALUSTOILLA Pesäalustakokeilu on tuottanut myönteisiä tuloksia. Sisämaassa pesäalustat on rakennettu suolle ja rannikolla tasalatvaisiin kalliomäntyihin. Tämän pesäalustamäärän rakentamiseen olemme käyttäneet molemmat yli 200 työntuntia ja matkuso.neet tuhansia kilometrejä. Tässä tapauksessa runkoa on jätetty noin 10 cm oksanhankojen yläpuolelle riittävän tukevuuden saamiseksi ja pesäalustan kehikon kiinnittämisen helpottamiseksi. Tutkimuksen kuluessa olemme kiinnittäneet huomiota syksyn ja talven aikana pudonneitten pesien suureen lukumäärään. kuvaa). Tämän jälkeen tutkimusalue on laajentunut huomattavasti. Sääsket joutuvat rakentamaan pesiä puihin, jotka eivät rakenteellisesti sovellu niiden pesäalustaksi. Pesäalusta on rakennettu 315 metrin korkeuteen. Pesimäkauteen 1971 mennessä olivat kaikki entiset pesäpaikat asuttuina, vaikka sääksiä siirtyi pesäalustoille. Nykyään nimittäin sopivia pesäpuita kalasääsken tarpeisiin alkaa olla niukasti alueellamme. PESÄALUSTO JEN RAKENTAMISESTA Pesäja pesintätilanteen parantamiseksi aloitimme syksyllä 1967 kokeilut keinotekoisten pesäalustojen soveltuvuudesta kalasääskelle. Viime pesimäkautena (1971) tällä yli 30 pitäjää käsittävällä alueella tarkastettujen kalasääsken pesäpaikkojen lukumäärä oli 43, joista asuttuna oli 29. Pesän rakennuksen olemme aloittaneet valitsemalla sopivan, muuta puustoa korkeammalle nousevan puun latvan. Pesäalustana on usein käytetty samaa puuta, missä kalasääsken pesä on joskus aikaisemmin sijainnut. Linnut ovat nimittäin mieluummin valinneet valmiin pesäalustan kuin vanhan pesäpuun tai jonkun muun pesäpai kakseen.. Pesäalustojen rakennuspaikka on valittu lähinnä kolmenlaisin perustein. Tällaisilla paikoilla pesän kestoikä on lyhyt. Tutkimusalueellamme on esiintynyt tapauksia, joissa kalasääski aivan ilmeisesti em. Suurin osa pesäalustoista (27) sijaitsee tällaisilla paikoilla. Alustan rakentamiseen tarvittavat puut olemme hankkineet tulevan pesäpuun välittömästä läheisyydestä. Useimmiten puun latvaa on kuitenkin katkaistu tukeviin oksiin saakka. Kehikon pääll ystään on kiinnitetty edellistä hieman ohuempia puita kymmenen cm :n välein ritiläksi (kuva). Tämä osoittaa, että pesäalustJ.t palvelevat varapesinä ja mahdollistavat pesinnän onnistumisen. Ensinnäkin pesäalustat on rakennettu sellaisille paikoille, joilla kalasääsken on todettu pesineen aikaisemmin, mutta pesä on syystä tai toisesta tuhoutunut. Tukevien oksien ja rungon varaan olemme naulanneet noin 1,5 metrin pituisista ja 4-8 cm :n vahvuisista tuoreista puunrungoista neliöntai kolmionmuotoisen kehikon (ks. kuvaa). Pesänrakennustyöhön kuluneen suhteettoman pitkän ajan vuoksi blasääskiparilla on esiintynyt tuloksettomia pesintäkausia. Pesäalustana käytettävän puun latvaoksien on oltava erityisen vahvoja, jos pesäalusta rakennetaan niiden varaan. Pesäalustojen lukumäärä on lisääntynyt vuosittain samoin kuin pesäalustoilla pesintää yrittäneiden kalasääskiparien määrä. Tämän rakennelman päälle on ladottu tuoreista männynhavuista tiivis kerros. tekijöiden vaikutuksesta on keskeyttänyt pesintänsä. Tällä hetkellä rakentamiamme pesäalustoja on 45 kappaletta (ks. Havu kerroksen päälle on asetettu suon pinnasta irroitettuja suurehkoja turvelaattoja (ks. Turpeella päällystetty, halkaisijaltaan runsaan metrin kokoinen pesäalusta on tarvittaessa tuettu pitkillä riu'uilla puun runkoon(kuva). Rakentamistyö on sujunut joustavasti juuri kahden henkilön voimin toisen toimiessa puussa ja toisen maassa. Tällaisia pesäalustoja olemme rakentaneet tähän mennessä 13 kappaletta
parien lukumäärä 1 3 5 8 NAGU NAUVO to pesintää pesien keskimäär. paria lukumäärä poikaskohti määrä 1,00 1 1,00 2,00 3 2,00 0,80 2 2,00 0,88 5 1,40 69. Kalasääsken vankka pesärakennelma on »tarkoitettu» säilymään paikallaan kymmeniä vuosia. Ellei uusikaan pesäpaikka ole kestävä, vaarantuu parin poikastuotto pahasti. Vuosi PesäalusPesintää PoikastuotPoikasPoikaspesien tojen lukumäärä 1968 2 1969 9 1970 24 1971 29 1972 45 yritt. Mutta hakkuiden suojat/omaksi jättämä pesä romahtaa helposti alas. Linnut rakentavat säännollisesti uuden pesän, mutta väliin jää usein pesimäton vuosi. yritt. Tilanteen voi korjata keinotekoisen pesäalustan avulla. kalasääsken rakentama pesä • 1971 asuttu kalasääsken rakentama pesä 6 pesäalusta • 1971 asuttu pesäalusta Kalasääsken pesäalustat ja pesintätulos Turun ja Porin läänin keskiosissa vuosina 1968-1970. Kalasääsken pesäpuu! ja pesåalustat Turun ja Porin läänin keskiosissa
Reproduction in a Chesapeake Bay Osprey population. The Ospreys of Smith's Point, Virginia. G . Reese, J. Varsinaista syytä tähän emme vielä tässä vaiheessa voi esittää, sillä pesäalustoilla pesintää yrittäneiden kalasääskien ikää yms. (Tyrell 1936, Ames & Mersereau 1964, Reese 1970) osoittaa kalasääsken melko yleisesti hyväksyvän muitakin pesäpaikkoja kuin bsvavia puita. Sisämaassa peså'alustat on rakennettu 315 metrin korkuiseen suomäntyyn. ilm.). Auk 81: 173185. Myös Yhdysvalloista tunnetaan tapauksia, joissa kalasääski on siirtynyt pesimään uusille pesäalustoille (Arnes & Mersereau 1964, Reese 1970). KIRJALLISUUS Ames, P. tekijöitä ei ole päästy määrittämään.. Tätä tuloksekasta toimintaa olisi syytä suorittaa muissakin osissa Suomea. Turpeella päällystetty, valmis pesäalusta on pyritty aina rakentamaan mahdollisimman tukevaksi. & G. S. Pesäalustoja kalasääskille Pesä2.lustojen poibstuoton pienuuteen vaikuttanee osaltaan se, että linnut saattavat ensimmäisenä pesimäkautenaan pesäalustoilla vain. koristella pesää. Niitä on tarvittaessa tuettu pitkillå' riu'uilla puun runkoon. Some factors in the decline of the Osprey in Cono.ecticut. Tampereen seudulla kalasääski pesi vuonna 1971 ainakin kahdella alustalla (Häkkinen & Jokinen; suull. Auk 87: 747-759. Saamiemme kokemusten mukaan kalasääksen pesäalustojen rakentaminen on eduksi kalasääksen aseman säilyttämiseksi nykyisellään suomalaisessa luonnossa. 1970. 70 Neliöntai kolmionmuotoinen kehikko rakennetaan tukevaan puun latvaan ja päällystään kiinnitetään ohuita puita. 1936. L. B. Mersereau 1964. Kalasääksen pesiminen kolmiomittaustorneissa, lipputangoissa, veden päällä olevissa rakennelmissa, maassa ja kaatuneiden puiden juurakoiden päällä yms. T yrrell, \Y/. Auk: 53: 261268.
E mme esimerkiksi tiedä, mitä ilman saasteet vaikuttavat maaekosysteemien tuottokykyyn. T yppi tehdas on tältä perusta] ta lähtenyt eliminoimaan ilmaan johdettavia poisteitaan, joten mahdollisesti ja toivottavasti tilanne Oulussa ei enää ainakaan pahene. Tällaista tutkimusta on Suomessa toistaiseksi tehty kovin vähän. Meidän elävän luontomme peruselementti, havumetsät, on siis suuremmassa vaarassa kuin monien muiden alueiden elollinen luonto. vesien ja ehkäpä maaperänkin lievää happanemista. Tutkimustemme kannalta oli siis onnellista, että myöskin keväällä 1970 ilmestyi uusia vaurioita! Talvella 1960-70 tutkimme, paitsi alueella luonnostaan kasvavia puita, myöskin kauempaa saastumattomalta alueelta katkaistuja muutaman metrin mittaisia mäntyjä, joista osan pystytimme tehtaan välittömään läheisyyteen ja osan jätimme saastumattomalle alueelle. Olemme suorittaneet tutkimuksia vaurioalueella erityisesti talven 1969-70 aikana, mutta niitä jatketaan eräiltä osin vieläkin lähinnä Typpitehtaan rahoittamana. Vastaavanlaisia esimerkkejä on löydettävissä useilta muiltakin paikkakunnilta, joissa teollisuuden poisteet ovat tuhonneet puustoa, ennenkaikkea havupuita. Nimenomaan meillä pitäisi ilman saastumisen normitus asettaa koko elollisen luonnon sietokyvyn, ei pelkästään ihmisen mukaan. Tähän reagointiin meidän olisi kiinnitettävä nyt erityistä huomiota. Minä en väitä, että ilman saastumistilanne meillä ehdottomasti olisi huolestuttavampi kuin mitä selvästi havaittavissa olevat vauriot kertovat, mutta väitän, että jo ennen selvien näkyvien vaurioiden ilmenemistä puut reagoivat ilman saastumiseen. Vanhastaan kyllä tunnetaan, että esim. Näin ollen olisi ensiarvoisen tärkeää jo etukäteen tietää, miten paljon luontomme sietää ilman saastumista. Vuonna 1970 koko vaurioitunut alue käsitti yhteensä n. OULUN T APAUS Keväällä 1966 ilmeni Oulussa Typpitehtaan lähistöllä ensimmäisen kerran suurehkoja puustovaurioita, jotka kohdistuivat varsinkin mäntyihin ja koivuihin. Tällaisesta talviolosuhteis71. Tämä on biologiselle tutkimukselle haaste. monet Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeen puut. jäkälät ovat herkkiä ilman likaantumisen ilmaisijoita, mutta millaisia tässä suhteessa ovat esimerkiksi monet muut organismit, mm. Paavo Havas Ilman saasteet uhkaavat metsiämme Meillä Suomessa ei ilman saastumistilannetta pidetä vielä erikoisen huolestuttavana ainakaan valtakunnallisissa puitteissa. Jos tilanne pääsee näin vai keaksi, ei yleensä ole enää mitään tehtävissä kuolevan puuston pelastamiseksi. T ämä alue ei suinkaan kokonaisuudessaan ole metsää, ja vain pieni osa tuhoutuneesta puustosta on isokokoista, tukkipuuasteista. On keskitytty vesien saastumisen selvittelyyn, mutta ilman snstumisen vaikutukset ovat jääneet vähälle huomiolle. Jos saasteet vähentävät esim. sienirihmastot, joiden merkitys metsillemme on ratkaisevan tärkeä. K ylmä ilmastomme asettaa luontomme ankaralle koetukselle jo ilman saasteitakin, eikä meillä ole palj onkaan mahdollisuuksia korvata menetettyä puustoa kestävämmillä lajeilla. Pahimmat vauriot ovat ilmestyneet vuosina 1966, 1969 ja 1970. Mutta ikävintä on se, että vauriot ulottuivat lähistöllä oleviin asutusalueisiin, joissa puustolla on nimenomaan esteettistä arvoa. Lisäksi tietyillä teollisuusja kaupunkialueilla on havaittavissa paikallista ilman saastumista jopa siinä määrin, että luonto on kärsinyt pahoja vaurioita. mäntymetsiemme tuottokykyä, ovat vaikutukset erittäin merkityksellisiä myös täällä eläville ihmisille. Keski-Euroopasta käsin saattaa tosin aika ajoittain ilman saasteita levitä lähinnä Etelä-Suomeen aiheuttaen mm. Alunperin terveiden koemäntyjen neulaset ruskistuivat näet lämpimään tuotuina jo talvella oltuaan sitä ennen koekentällä pari kuu • kautta. Suomessa ei siis missään tapauksessa pitäisi sokeasti turvautua muualta saatuihin ilman saastumisnormeihin. Oulussa lannotteita valmistavan T yppitehtaan ympäristössä. Tällainen on tilanne mm. Havupuut ovat arkoja ilman saasteille, huomattavasti arempia kuin esim. T yppitehtaan ympäristön puustovauriot ovat tulleet näkyviin keväisin. Männyn neulasten tuhoutuminen sai alkunsa jo keskellä talvea, vaikka näkyvät vauriot luonnossa ilmenivät nytkin vasta keväällä ilmojen lämmettyä. Tähän mennessä on pääpiirteissään selvitetty vaurioiden syyt. 250 ha. Jo tutkimusten alkuvaiheessa havaittiin muutamia mielenkiintoisia erikoispiirteitä. H AVUPUUT OVAT H E RKKIÄ Maamme sijaitsee pohjoisessa havumetsävyöh ykkeessä, ja havupuista on myöskin meidän toimeentulomme ja hyvinvointimme riippuvainen
Tosin kuten myöhemmin hiukan tarkemmin selvitän hiilidioksidin yhteyttäminen on vaurioalueen puissa selvästi heikentynyt, mutta tähän on myrkyillä suurempi osuus kuin ilmarakojen tukkeutumisella. Olemme mitanneet Typpitehtaan lähistöllä kasvavista puista sekä paksuuskasvua että männyn neulasten kokoa ja niden kseromorfisuusastetta ( = kuivakkokasveille ominaisia piirteitä). PÖL YMÄI EN SAASTE Pian havaittiin myöskin, että tehtaan lähistöllä keräytyi puiden oksistoon harmaata, hyvin hienojakoista pölyä. rakennusten suojassa tai metsän keskellä olevat puut säilyvät terveempinä. SAASTEEN LANNOTUSV AIKUTUS Lannoitusvaikutukseen näyttävät Typpitehtaan ympäristön puut reagoivan monella eri tavalla. Samat piirteet on havaittavissa yleensäkin vaurioalueella: yksittäin kasvavat samoin kuin metsän laitamien puut vaurioituvat pahimmin, kun sen sijaan esim. Lumen alla talven yli olleet oksat säilyivät huomattavasti vihreämpinä kuin lumen päälliset oksat. ilmaraot. Tehtaan puoleiselta sivulta suojatut puut eivät kärsineet yhtä pahoja vaurioita. En usko, että lannotepöly tukkisi ilmaraot niin tehokkaasti, että se yksinään johtaisi männyn neulasten kuolemaan. hengityskokeet osoittavat, että kaasujen vaihto ilmarakojen kautta ei ole ratkaisevasti häiriytynyt. Paksuuskasvumittauksiin palaan hiukan myöhemmin. Totean nyt vain, että tehtaan toiminnan alkuvuosina on mäntyjen paksuuskasvu selvästi lisääntynyt, mutta myöhemmin se on alkanut yhtä selvästi vähetä. maitohorsma saanut voimakkaan j alansijan j a metsävarvut ovat hävinneet. Se oli seoslannoitetta, samaa, jota tehdas tuottaa markkinoille. Tämän lisäksi oli ryhdyttävä selvittämään myrkyllisten kemikaalien osuutta neulasten tuho utu mi seen. liman saasteet uhkaavat metsiät11me sa syntyvästä tuhosta on vain vähän tietoja muualta yleensä puut ovat osoittautuneet herkiksi ilman saasteille kesällä, jolloin niiden elintoiminnat ovat vilkkaimmillaan. Edelleen havaittiin, että nimenomaan suojaamattomat puut olivat tuholle alttiita. A luskasvillisuudessa on lannoitepiilyn vuoksi tll!ll . Männyn neulaset puolestaan ovat tehtaan lähistön puissa vähemmän kseromorfisia kuin yleensä Jan. Koepuiden oksiston kuivapainosta saattoi lannotepölyä olla jopa 6 %Kun männyn neulasten pintaa tutkittiin mikroskoopilla, havaittiin pölyn keräytyneen varsinkin ilmarakoihin ja -kuoppiin, joista sitä oli vaikea saada pesemälläkään pois. Mm. Edellä esitetyt tutkimustulokset antoivat aiheen tutkia, missä määrin pöly toimii todella lannotteena, ja häiritseekö pöly puiden aineenvaihduntaa esimerkiksi tukkimalla 72 Osittain tuhoutuneita mäntyjä Typpitehtaan lähistöllä. Ehkä mielenkiintoisin havainto pölyä analysoitaessa oli se, että lannotepölyssä oli varsin runsaasti Ruoria, mutta myöskin melko paljon rikkiä ja klooria, siis kasveille selvästi myrkyllisiä aineita
Vaikeaksi tilanne muodostuu pitkien, yhtäjaksoisten pakkaskausien aikana, jolloin vettä ei saada neulasiin edes puiden runkojen vesivarastoista puhumattakaan siitä, että sitä saataisiin maasta. nottamattomilla, vastaavanlaisilla kasvupaikoilla kauempana tehtaasta. Talvet 1965-66, 1968-69 ja 1969-70, jolloin eniten ilmeni uusia vaurioita, olivat Oulussa normaalia kylmemmät. Lannotusvaikutus näkyy tehtaan ympäristössä h yvin selvästi myöskin aluskasvillisuudessa, esimerkiksi horsman runsaana esiintymisenä. Tämän johdosta ryhdyimme seuraamaan tehtaan lähistön mäntyjen neulasten talvista vesitaloutta. eri ilmastoalueilta, siis etelästä ja pohjoisesta peräisin olevien puiden, lähinnä mäntyjen ja hieskoivujen viihtymistä ja talvenkestävyyttä. Koivuja, joiden tehtaanpuoleiset oksat ovat kuolleet (Oulu, Tuira). Tehtaan lähistölle on perustettu puutarha, jossa tulemme seuraamaan mm. SAASTEEN VAIKUTUS PUIDEN VESITALOUTEEN Voimakas typpilannotus saattaa tunnetusti johtaa siihen, että kasvit eivät valmistaudu riittävästi talven varalle, vaan jatkavat kasv uaan syksyllä liian kauan. Erityisesti ensimmäinen vauriotalvi oli kovin kylmä. Lämpötila pysytteli silloin normaalin alapuolella marraskuusta aina huhtikuuhun saakka. On siis ilmeistä vaikka mittauksia ei ehkä vielä olekaan riittävästi , että T yppitehtaan lähistön mäntyjen vesitaloudessa ilmenee vakaviakin kriisejä varsinkin silloin, kun sääolosuhteet ovat epäsuotuisia. Vesipitoisuusmittaukset toivatkin esiin sen varsin mielenkiintoisen seikan, että myöhään kevättalvella 1970 tehtaan lähistön männyt kärsivät suuremmasta vedenvajauksesta kuin kauempana olleet vertailupuut. Kemialliset analyysit osoittavatkin, että männyn neulasten kokonaistyppipitoisuus on tehtaan lähistöllä usein noin kaksinkertainen normaaliarvoihin verrattuna. 73. Mutta koetimme valita neulasanalyyseihin mahdollisimman terveennäköisiä puita myöskin tehtaan lähistöltä. Näin ollen lienee ilmeistä, että neulasten suureen kokoon ja vähemmän kseromorfiseen rakenteeseen on syynä lähinnä tehokas lannoitus. Osittain tähän vaikuttaa tietenkin myös se, että kun osa neulasista kuolee, jäljellejääneet kasvavat tavallista suuremmiksi
69 ja vii1J1einen analyysi tässä tapauksessa on tehty 2 7. 7.1. T yppitehtaan tontille tuotujen koepuiden neulasiin kertyi näet parin kuukauden kuluessa fluoria normaaliin verrattuna yli 10-kertainen määrä ; neulasten fluoripitoisuus oli useissa analyyseissa jopa yli 200 ppm eli miljoonasosaa. 17.12. N % ;:~ K%&~: 2.0 2.0 1 1.01 .0 ~ K 2 6.11 . Puuosa on lähes fluoritonta, mikä viittaa siihen, että maasta käsin juurten välittämänä sitä ei neulasiin kulkeudu. 7.1. 70 kerätyistä neulasista. MYRKKYJEN MERKITYS Eri haittatekijöiden ekofysiologista vaikutusta on tällaisessa tapauksessa h yvin vaikea eritellä. 1. 27.1. 7.1. Tällaista tilannetta tuskin P% 0.5 P1 P2 0.4 0.3 0.2 0.1 6.11 . 17.12. Talviolosuhteissa ei fluoriyhdisteitä näytä siirtyvän neulasten kärkiin, kuten kesällä on asian laita, vaan neulasten tyviosatkin ovat fluorin saastuttamia. Tällä tavoin olemme pyrkineet selvittämään, miten paljon myrkkyjä on joutunut neulasten sisään. myös muista männyn osista. Lannoitepölyn tukkimia ilmarakoja männyn neulasissa ( mikroskooppikuva). 17.12. Männyn juuria emme ole tutkineet, mutta rungoissa ei ole paljon fluori yhdisteitä aivan pintaosia lukuunottamatta. Vastaavasti myös tJJuut ai"leet.. FLUORIA ON E ITEN EULASISSA Kun olimme havainneet korkeita fluoripitoisuuksia neulasissa, ryhdyimme etsimään tätä myrkkyä 74 Fppm 220 180 140 100 S% 0.5 0.4 60 0.3 0.2 20 0.1 F1 F2 6.11 . Tätä käsitystä tukee myöskin se, että yksinään kasvavien puiden tehtaanpuoleiset sivut ovat tavallisesti paljon vaikeammin vaurioituneet kuin samojen puiden suojapuolen oksat. F t = fluorin 111äärä yli 1-vuotiaissa neulasissa, F2 = vastaava uusimmissa neulasissa. Olemme tehneet analyysejä neulasista, joiden pinta on pesty mahdollisimman puhtaaksi. Fluorin ( F) , rikin ( S), fosforin ( P), typen (N) ja kaliumin ( K) keräytyminen männyn neulasiin talven 1969-70 aikana. Männyt tuotiin tehtaan lähistölle saastumattomalta alueelta 6. Nämä analyysit osoittavat, vaikka ne eivät annakaan aivan absoluuttisia arvoja, että neulasten sisään kulkeutuu nopeasti ja ilmeisesti myöskin runsaasti varsinkin fluoriyhdisteitä. 27.1. Tällainen määrä ilmeisesti riittää jo yksinään ilman edellä esitettyjä muita haittatekijöitä tappamaan neulaset. 11. T yppitehtaan tapauksessa eivät käsitykseni mukaan kuitenkaan sen enempää lannotevaikutus kuin ilmuakojen tukkeutuminenkaan ole ainoita vaaramomentteja, vaan tämän lisäksi tulevat suoranaiset myrkyt, joita kuten jo edellä todettiin keräytyy lannotepölyn mukana neulasten pintaan
Emme myöskään ole todenneet fluoria kulkeutuvan vanhoista, runsasfluorisista neulasista uusiin, syntymässä oleviin neulasiin. Käyttämällä mikroanalysaattoria olemme voineet varmuudella todeta, että ainakin rikkiä on todella myöskin neulasten s1saosissa. 75. synty1s1, jos fluori tulisi maasta käsin. lehtivihreän tuhoutumisen ilmenemistä. Tätäkin myrkkyä näyttää neulasissa olevan normaalia enemmän. Männyn neulasten yhteytystulos vähenee jopa käsittelemällä tervelta neulasia T yppitehtaan ympäristöstä kerätyllä lannoitepölyllä, mikäli tuo pöly on tuoretta, siis vastikään tehtaalta »satanutta». Tulemme vielä selvittämään myöskin kloorin osuutta männyn neulasten kuolemaan. Pienelläkin vähenemisellä on suuri merkitys, kun katsotaan asiaa pitemmällä perspektiivillä ja laajoissa puitteissa. mm + 2.5 + 2.0 + 1.5 + 1.0 A, + 0.5 A, 0.5 1.0 1950 1952 1954 1956 1958 VAIKUTUS PUUNTUOTTOON N yt kysyttäneen, millaisia siis ovat muutokset mäntyjen tuottokyvyssä T yppitehtaan lähellä. MUUT MYRKYT Neulasten rikkipitoisuus vaikka se monissa tapauksissa onkin normaalia korkeampi ei yleensä saavuta T yppi tehtaan lähistöllä keskimääräistä kriitillistä tasoa, joka lienee noin 0,5 % rikkiä neulasten kuivapainosta. 1960 Ml 1964 1966 1968 1970 Typpitehtaan lähisto·n mäntyjen ja saastumattoman alueen mäntyjen vuosilustojen erotus (mm). Myrkkyvaikutus ilmenee selvästi esimerkiksi yhteytyksen heikentymisenä jo ennen näkyvien vaurioiden, ts. Vertailun vuoksi olemme mitanneet paksuuskasvuja myös saastumattomilla alueilla. Olemme tutkineet kasvua käyttäen apuna tehtaan lähistöltä kaadetuista männyistä sahattuja puukiekkoja. Lähiaikoina p yrimme mikroa'."lalysaattorilla mittaamaan myöskin fluorin määriä neulasten eri solukoissa. Mielenkiintoisen kuvan tästä asiasta saa tarkastelemalla esimerkiksi paksuuskasvussa ilmeneviä muutoksia. Männyn puukiekko,jossa näkJ,y aluksi tehtaan lannotepbiyn aikaansaamaa paksuuskasvun lisääntymistä ja myo·heJJ1111in ( aivan pinnan lähellä) paks:tuskasvun vähenemist:i, joka j ohtuu saasteiden haittavaikutttksista. Uudet vuosikasvaimet vihreine neulasineen »peittävätkin » joka kevät vaurioita sellaisissa puissa, jotka ovat vielä osittain elossa. A 1 = alle 30-vuotiaat puut, Typpitehtaan tontti ( 5 :n puun keskiarvot), A 2 = sama ikäluokka, vähän kaempaa tehtaasta ( 3 :n puun keskiarvot), B 1 ja B 2 = 3155 vuotiaat puut vastaavasti k11ten A , ja A 2 (4 ja 7 puuta) , C 1 = 71100-vuotiaat p11ut (8 puuta) Typpitehtaan tontti. Yhteytyshän on se perusprosessi, josta kaiken kasvimassan tuotto, siis myöskin puiden tuotto, lähinnä riippuu
yhteyttäminen vähenee jo ennen näkyvien vaurioiden ilmenemistä. Kohta päättyvä Kansainvälinen biologinen ohjelma (IBP) tuo sekin varmaankin oman tärkeän panoksensa tähän selvittelyyn. Varsinkin noin 3050-vuotiaiden mäntyjen paksuuskasvu vähenee selvästi ja tasaisesti vuodesta 1960 lähtien eli siis noin 56 vuotta ennen kuin näkyvät vauriot ilmenivät. Tällainen tarkkailuohjelma ei sinänsä ehkä kuulu varsinaisen perustutkimuksen piiriin, mutta mielestäni olisi tärkeää sijoittaa pysyviä tarkkailupisteitä myöskin sinne ja nimenomaan sinne, missä MABohjelmaa toteutetaan. SAASTUMISEN MONENLAISET VAIKUTUKSET Typpitehtaan tapaus on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, miten moninaisia yhdenkin teollisuuslaitoksen vaikutukset yhteen ainoaan kasviin voivat olla. paksuuskasvun vähenemisenä monta vuotta ennen puiden lopullista kuolemaa. Mikäli myrkkyvaikutus on riittävän lievää, neulaset e1vat heti kuole, mutta esim. Kasvija eläintieteilijät etsivät nykyisin innokkaasti eri puolilla maapalloa sellaisia biologisia mittaustapoja, jotka tavalla tai toisella ilmaisisivat saastumisasteen. Toivottavasti saamme tähän ohjelmaan myöskin Suomeen sellaisia metsäekosysteemin tutkimuksia, jotka antavat tietoa myöskin saastumisen vaikutuksista. Sen sijaan yli 70-vuotiaat puut eivät ole yhtä selvästi reagoineet tehtaan lähistön lannottumiseen. Näitä onkin luonnosta jo löydetty koko joukko. FLUORI VÄHENTÄÄ P AKSUUSKASVUA Mutta mitä tapahtuukaan T yppitehtaan lähistön mäntyjen paksuuskasvulle 1960-luvun alun jälkeen. Näyttää myöskin siltä, että varsinkin nuorten puiden paksuuskasvu alkoi lisääntyä kauempana tehtaasta vasta 1950-luvun loppupuoliskolla. Puukiekoista olemme mitanneet vuosilustojen paksuuksia parinkymmenen viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Tehdas on sekä lisännyt että vähentänyt mäntyjen puumassan tuottoa. Onhan ilmeistä kuten nämä Typpitehtaan tutkimuksetkin osoittavat , että myöskin maaekosysteemien rakenteessa, toiminnassa ja tuottokyvyssä tapahtuu muutoksia saatumisen myötä. Vähän kauempana paksuuskasvun muutokset ovat sen sijaan säännöl-· lisempiä. Tänä vuonna alkaa IBP :n jatkona toinen kansainvälinen ohjelma, Man & Biosphere (Ihminen ja elonkehä) -ohjelma, joka nimensä mukaisesti tulee keskittymään ihmisen ja ympäristön välisten suhteiden selvittelyyn. Vuonna 1957 aloitti tehtaan seoslannoteosasto toimintansa, ja silloin alettiin myös käyttää apatiittia, josta fluoriyhdisteet ovat peräisin. D. Ilmeisesti siis paksuuskasvu on tehtaan lähistöllä jatkunut kesällä pitempään kuin se 76 normaalisti jatkuisi. 3050-vuotiaissa männyissä. T yppitehdashan aloitti toimintansa vuonna 1952. Kun tämä MABohjelma alkaa, olisi tärkeätä samanaikaisesti aloittaa myöskin jatkuva ja tehokas luonnon saastumistilanteen tarkkailu eri puolilla maatamme. Tämäkin havainto tukee niitä käsityksiä, joita edellä esitin mäntyjen talvenkestävyyden heikkenemisestä ja mahdollisista vesitalouden kriiseistä. Paksuuskasvun lisääntyminen on havaittavissa aina 1960-luvun alkuun saakka. Kuitenkin melko vanhoissakin puissa on ha vaittavissa paksuuskasvun väheneminen, vaikkeivät ne juuri reagoikaan lannotusvaikutukseen, kuten edellä jo todettiin. Tämä väheneminen puolestaan johtaa tuoton vähenemiseen, joka taas on varsinkin nuorehkoissa puissa nähtävissä mm. Aivan tehdasalueella on paksuuskasvun vaihtelu ollut usein aika epäsäännöllistä, mikä ilmeisesti johtuu monista satunnaisista häiriötekijöistä, joita tehtaan piirissä ilmenee. Ja jäljet näkyvät: paksuuskasvu alkoi selvästi vähetä. Tämähän on luonnollistakin, kun muistamme sekä lannotusettä myrkkyvaikutuksen. kesäpuuhun. Puiden talvenkestävyys on näin heikentynyt, mikä ilmenee erityisesti veden puutteena kevättalvella ankarissa pohjoisissa olosuhteissa. Eräät havainnot näet osoittavat, että neulaset kykenevät ankaran vedenpuutteen vallitessa imemään vettä suoraan pinnaltaan. l lman saasteet 11hkaavat metsiämme Kun seuraavassa selvittelen kasvun vaihtelua, vertaan tilannetta aina terveisiin puihin. Tehtaan toiminnan alkuaikoina oli lannotuksen vaikutus vallitseva. Myöskin vuosilustojen tutkiminen näyttää tarjoavan kuten edellä on esitetty erään mahdollisuuden jo ennen näkyvien tuhojen ilmenemistä saada viitteitä saastumistilanteesta ja tällä tavoin ennustaa tulevaa kehitystä. Männyn paksuuskasvun lisään~ tyminen on kohdistunut myöskin ns. Tämä dendrokronologinen inventointi eli vuosilustojen tutkiminen, jota olen tehnyt yhdessä »saasteapulaiseni» LuK Satu Huttusen kanssa, on vielä tosin kesken, mutta joitakin päätelmiä voinemme jo nyt esittää. Nämäkin muutokset, samoin kuin lannotuksen aikaansaamat muutokset, näkyvät selvimmin keski-ikäisissä männyissä. Tehtaan poisteiden mukana on ympäristöön joutunut myöskin myrkkyjä, joita puolestaan on ilmeisestikin suoraan neulasten pinnalta kulkeutunut niiden sisään mahdollisesti juuri tuon mainitun vesivajauksen »vetämänä ». Tehdas on »kylvänyt» ympäristöönsä lannotteita, ne ovat lisänneet kasvua, jopa ehkä liikaakin. Ja jos veteen on liuennut myrkkyjä, niitä ilmeisesti joutuu veden mukana neulasten sisään. Kasvu lisääntyi kuitenkin selvimmin vain nuorissa puuikäluokissa, ennen kaikkea n. Tällä tavoin seurantatutkimusten antamat tiedot maaperän, veden ja ilman saastumistilanteesta tukisivat arvokkaalla tavalla varsinaista perustutkimusta
Pidetty 21. Ja nimenomaan sellaisiin ongelmiin, jotka ovat nostaneet hyönteismyrkkyjen käyttötarpeen yhä mittavammaksi ja pakottavammaksi. »Vihreätä vallankumousta » voidaan toteuttaa vain hyönteismyrkkyjen antaman suojan turvin. Globaalisiin mittasuhteisiin DDT :n merkitys nousi ennen kaikkea siksi, että ihminen saattoi sen avulla tehokkaasti torjua hyönteislevintäisiä sairauksia. Ja tämä alikehittyneisyys koski myös niiden maataloutta, joka toimi ja toimii yhäkin suorastaan uskomattoman alkeellisten työmenetelmien ja viljelytapojen varassa. Sen hyviin ominaisuuksiin kuului myös suuri kemiallinen pysyvyys, minkä ansiosta se säilytti hyönteisiä tappavan tehonsa pitkiä aikoja. Luonnon runsaudensäätelymekanismin murtumisen seurauksena oli väestöräjähdys, joka muodostui voimakkaimmaksi entisillä malaria-alueilla. Yksin malaria kaatoi vuosittain 350 miljoonaa ihmistä sairasvuoteelle ja tappoi näistä 3,5 miljoonaa. Ei toisin sanoen pystytty vastaamaan tilanteeseen, jonka uuden ajan ihmeaineet, DDT ja antibiootit olivat luoneet. Niiden sato saattaa olla 23 kertaa normaalikasvien tuottoa suurempi. 3. Tämä tapahtui varsin voimallisten aineiden merkeissä. Nämä olivat mmlttam kerrassaan ratkaisevalla tavalla haitanneet ihmisen menestymistä maapallolla. Jalostustyötä suoritettaessa nämä lajikkeet ovat kuitenkin menettäneet huomattavan osan kyvystään kestää tuhohyönteisiä. DDT:n käyttökelpoisuus hyönteislevintäisten sairauksien torjunnassa oli tavattoman suuri. Alkeelliseenkin maatalouteen voidaan kuitenkin kytkeä kasvinsuojeluaineiden käyttö ja saada siten sadot nousemaan huomattavastikin. Myrkkyjen käyttö maataloudessa alkoi 1800-luvun lopulla. Tämä merkitsee kuitenkin myrkkyjen jatkuvaa summittaisluontoista käyttöä. DDT:n ja muiden torjuntaaineiden runsas käyttö kytkeytyy myös ns. Tämä aine poikkesi varhemmin käytetyistä aineista sikäli, että se oli hyönteisiä tehokkaasti tappava, mutta näytti olevan selkärankaisille lähes myrkytön. Näiden avulla on jo nyt saatu monia entisiä nälkämaita kohotetuksi elintarvikeomavaraisuuteen. Näiden aineiden suuren myrkyllisyyden vuoksi niitä ei uskallettu käyttää sellaisina määrinä, että varsinaisia ympäristöongelmia tai elintarvikkeiden yleistä myrkyttyneisyyttä olisi päässyt syntymään. Ne ovat toisin sanoen hyvin alttiita hyönteistuhoille. Väestöräjähdys johti näillä alueilla varsin nopeasti pahan nälkäongelman syntyyn. DDT :n AVULLA RAVINTOA NÄLKÄISTEN TARPEISIIN Kehitysmaiden väestön alhainen valistustaso on esteenä maatalouden nopealle uudenaikaistamiselle. 1912klo 19Steinerkoululla H elsingissä. Käytössä oli arsenikkivalmisteita, nikotiinia, bariumkloridia, sublimaattia, karbolineumia, fosforivalmisteita, rikkihiiltä ja sinihappoa. Nämä taitavalla kasvinjalostustyöllä aikaansaadut lajikkeet ovat todella tuottoisuudeltaan vallankumouksellisia. Mahdollisuuteen on kuitenkin tartuttu, sadot on saatu nousemaan ja nälkäongelmaa merkittävästi helpotetuksi. Voitot hyönteislevintäisistä sairauksista olivat niin täydellisiä, että luonto menetti kykynsä tasapainottaa ihmisen lisääntymistä tartuntatautien ja loissairauksien avulla. On laskettu, että sen avulla on pelastettu vuosittain yli 3 miljoonan ihmisen henki ja alennettu monien kansakuntien sairastuvuutta aivan oleellisella tavalla. Luonnon runsaudensäätelymekanismin murtumiseen vaikutti DDT :n ohella omalta osaltaan myös antibioottien keksiminen ja lääketieteen yleinen kehittyminen. Nämä DDT:n avulla saavutetut sinänsä ilahduttavat voitot ovat kuitenkin toisaalta olleet lähtölaukauksena ketjureaktiona etenevälle tapahtumasarjalle, missä ihmiskunta on ajautunut vaikeisiin ongelmiin. Pekka N uorteva Maataloustuotteiden ympäristömyrkyt ja ihmisen terveys Esitel111ä Kriittisen korkeakoulun järjestämässä yleisölle tarkoitetussa luentosarjassa aiheesta »Ravinto ja terveys». Tämä merkitsee jälleen 77. GLOBAALISTEN MYRKKYONGELMIEN AIKA: DDT Siirtyminen varsinaiseen myrkkyjen ja globaalisten myrkkyhaittaongelmien aikakauteen tapahtui vasta kun DDT otettiin käyttöön hyönteismyrkkynä. Tilanne pääsi pahaksi nimenomaan siksi, että nämä alueet olivat vuosituhantisen malariakirouksen vuoksi jääneet pahasti alikehittyneiksi. Tällainen alkeellinen maatalous ei pystynyt kohottamaan tuottoaan väestönkasvun edellyttämiin mittoihin. Samalla ovat hyönteismyrkkyjen haittavaikutukset luonnossa nousseet vähä vähältä yhä uhkaavammiksi. »vihreään vallankumoukseen », yritykseen helpottaa maailman nälkää uusien tuottoisien viljelykasvilajikkeiden avulla
Riippuvuus hyönteismyrkyistä on tullut jopa niin suureksi, että metsätaloudelle oli maassamme pakko antaa lupa DDT:n käyttöön silloin, kun tämän myrkyn käyttö maataloudessa kiellettiin. Kemiallisen pysyvyytensä vuoksi ne hajoavat eliöissä vaikeasti sellaisiksi vesiliukoisiksi komponenteiksi, jotka saattavat poistua normaalin kuonanerityksen yhteydessä. Kloorattujen hiilivetyjen täydellistäkin hajoamista tapahtuu sentään luonnossa, mutta tämän hajoamisen puoliaika on enttarn pitkä. Vaikeasta erittyvyydestä johtuen kloorattujen hiilivetyjen pitoisuus eliöissä nousee korkeammaksi kuin mitä se on niiden käyttämässä ravinnossa. 200 taismetsätaloutta harjoitettaessa ei metsissämme esiinny tarvetta myrkkyjen käyttöön. Käyttöön ei ole pakottamassa nälkä, sairaudet tai muut biologiset syyt. Mitä kylmempi ilmasto on, sen hitaammin tapahtuu DDT:n hajoaminen. Maatalouden ohella teollisuusmaissa käytetään hyönteismyrkkyjä myös viljelymetsätaloudessa. Yhdysvalloissa ihmiset nauttivat päivässä keskimäärin 0,038 mg. Myrkkyjen käytöllä ei ole saatu lopullisesti poistumaan ainuttakaan ongelmaa, mutta monet pulmat voidaan pitää kurissa jatkamalla torjuntamyrkkyjen käyttöä vuodesta toiseen. Vuosittain kylvetään luontoon DDT:tä yli 100 000 tonnia ja muita kloorattuja hiilivetyhyönteismyrkkyjä lähes samansuuruinen määrä. Esimerkiksi DDT:stä muodostuu sen muutunnaisia (metaboliitteja) DDE:tä, DDA:ta ja ~8 llorrlaad • 66 • • Gq . KLOORA TUT HIILIVED YT OVAT SAASTUTTANEET KOKO ELIÖMAAILMA Huomattava osa luontoon kylvetystä DDT:stä ja muista klooratuista hiilivedyistä on yhä luonnossa. Kaiken kaikkiaan on DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyhyönteismyrkkyjen käyttö maapallolla paisunut varsin monitahoiseksi ja laajaksi. Teollisuusmaiden elämässä eivät DDT ja muut hyönteismyrkyt ole saaneet vastaavanlaista keskeistä asemaa. TEOLLISUUSMAISSA MAATALOUD EN SADOT NOSTETAAN MYRKYILLÄ YLITUOTANNOKSI DDT :n avulla suoritetun malariantorj unnan käynnistettyä edellä selostetun myrkkyjen käyttökarusellin ovat kehitysmaat muodostuneet DD T:n ja muiden torjuntaaineiden tärkeimmäksi käyttökeskukseksi. 62 • • 60 . Enimmäkseen ne pystyvät vain hieman muuttamaan näiden aineiden kemiallista rakennetta. Siinä kun päätehakkuu järkyttää eloyhteisön tasapainoa niin pahasti, että uusimistoimenpiteet tukahtuvat hyönteistuhoihin, ellei taimia ole suojattu hyönteismyrkyillä. Maataloustuotteiden y,npäristÖ.JJJ_Jrk:Jit ja ihmisen terveys laajentuvaa ja jatkuvaa myrkkyjen käyttöä. Luon78 68 A0rrland 66 • 50 • DDT 100 150 hait t"ppb . Ruotsissa on havaittu, että luonnossa esiintyvä kloorattujen hiilivetyjen peruskuorma kasvaa pohjoista kohden mentäessä, vaikka myrkyn käyttö siellä onkin oll ut vähäisempää kuin maan eteläosissa (kuva 1 ). Näin siksi, että kysymyksessä ovat ihmisen luomat aineet, jotka ovat kemialliselta rakenteeltaan luonnolle niin vieraita, etteivät luonnon hajotusmekanismit niihin hevin pysty. Rasvaliukoisina aineina klooratut hiilivedyt kerääntyvät hyvin tehokkaasti eliöstöön. DDT :llä se vaihtelee ilmastosta riippuen yhdestä useaan vuosikymmeneen. Tämä merkitsee sitä, että meidän kylmän luontomme on paljon vaikeampi vapautua kloorattujen hiilivetyjen muodostamasta kuormasta kuin eteläisempien seutujen. Suomessakin peltoja on paketoitu ylituotannon estämiseksi, mutta samalla kohotettu satoja laajamittaisella torjuntamyrkkyjen käytöllä. Täten ihmiskunnan hyvinvoinnin jatkuminen on tärkeiltä osiltaan kytkeytynyt hyönteismyrkkyjen jatkuvaan laajamittaiseen käyttöön. Eräissä suhteissa ne ovat vaarattomampia, toisissa taas vaarallisempia. Teollisuusmaissa torju nta-aineita on käytetty maatalouden satojen kohottamiseen ja siten suurempien taloudellisten voittojen saavuttamiseen. • LINDAN 58 • 5G 54 Jkå11e, 25 so 75 100 hai! t"p;°b DDD :tä, jotka kuitenkin ovat kemiallisilta ja biologisilta ominaisuuksiltaan varsin samanlaisia kuin DDT. Myrkkyjen käytön liiketaloudellista luonnetta kuvaa erityisesti se, että satoja on kohotettu myrkyin silloinkin, kun maataloudessa on esiintynyt vaikeita ylituotanto-ongelmia
Pystyakselilla leveysasteet, vaaka-akselilla pitoisuudet. S K ELET ON EMA COSTA TU M COC COLITHUS HUXLEY/ PYRAMIMONAS SP. Nyt, kun DDT:tä on maapallolla käytetty kolmisen vuosikymmentä, on tätä myrkkyä osoitettavissa jääminä kaikissa eliöissä. . Olemme nyt vasta nousseet havaittavien häiriöiden tasolle, mutta silti alkaa jo hahmottua jonkinlainen kuva häiriöiden yleisluonteesta. Sitävastoin eliöissä nykyään esiintyvät määrät ovat kylläkin sitä luokkaa, että ne pystyvät haittaamaan niiden aineenvaihduntaa siinä määrin, että tapahtuu altistumista erilaisille sairauksille ja että erilaisia fysiologisia häiriöitä on havaittavissa. Toistaiseksi havaituista häiriöistä voidaan mainita seuraavat: DDT ja muut klooratut hiilivedyt: 1) vaikeuttavat soluhengitystä 2) alentavat valtamerilevien yhteyttämiskykyä (kuva 2) 3) lisäävät koe-eläinten syöpäalttiutta ja vaikuttavat ilmeisesti syöpää lisäävästi myös ihmiseen 10 80 60 w 4 120 '!.o JOO 80 • 60 zo "' z e 10or-.80 • 6 40 120 100 80 60 40 . DDT :n vaikutus /evien y htey ttämistoimintaan. Kysymys on siis todella globaalisesti levinneestä myrkkysaasteesta. Kuva 1. F. DDT:tä ja tästä poistuu 0,030 mg vesiliukoisena DDA :na. Päivittäin pitoisuus nousee siis 0,008 mg :lla. . Berggren 1968. Oden j a B. ELÄMÄ JATKUMINEN ON UHATTUNA Kloorattujen hiilivetyjen haitallisuus eliöille pohjautuu siihen, että näissä hiilivedyissä on osa alkuperäisistä vetyatomeista korvattu klooriatomeilla, jolloin on saatu aikaan luonnolle täysin vieraita yhdisteitä. PERIO lN IU M TR OCH OI OE UM . Yhteyttämistoiminnan teho pystyakselilla, DDTmäärät vaaka-akselilla. C. Siksi meidän on myös aina muistettava tarkastella DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyjen vaikutuksia globaalisissa mittasuhteissa. . Klooratut hiilivedyt eivät kuitenkaan pysty näissä paikoissa toimimaan, vaan hidastavat tai tukkivat normaaleja aineenvaihduntatapahtumia. DDT :n j a lindaanin määrät maaperässä (metsissä j a laitumilla) Ruotsin eri osissa. Valtameriulapoilta ravintonsa hankkivien Bermudan myrskypääskyjen (Pterodroma caho1v) munissa on todettu jopa haitallisen suuria DDT-pitoisuuksia (3,511,0 ppm, pesimismenestys laskenut 10 vuodessa 66,7 % :sta 36,4 % :iin). Kun eliön pitoisuus nousee korkeammaksi kuin sen ravinnon pitoisuus, merkitsee tämä sitä, että kloorattujen hiilivetyjen määrät kasvavat ravintoketjussa sen jokaisella portaalla kohden yhä suurempia ja suurempia pitoisuuksia. Luonnossa nykyisin esiintyvät kloorattujen hiilivetyjen määrät ovat vielä niin pieniä, että ne saattavat vain poikkeustapauksissa ilmetä akuuttisina myrkyttymisinä. .. T~mä ravintoketjuissa tapahtuva kasaantuminen, bioakkumulaatio, on niin tehokas, että ravintoketjun yläpäässä oleva petoeläin tai raadonsyöjä saattaa kuolla myrkytykseen silloinkin, kun maaperässä tai vedessä on hädin tuskin havaittavia pitoisuuksia. r ou._ ___ ..,_ ___ _L_ _ _ _._ 10 : 60 < 40 zo V I NE YARD SO U NO WATE R, WOO OS HO LE, MASS . S. Wurster 1968. Epäluonnollisista klooriatomeistaan huolimatta klooratut hiilivedyt muistuttavat siinä määrin luonnollisia hiilivetyvastineitaan, että saattavat näiden tavoin asettua aineksiksi solujen molekulaarisille aineenvaihduntakalvoille tai entsyymijärjestelmiin. . . .. Sateessakin on nimittäin nykyään pieniä määriä DDT :tä. Eivät edes etäisten valtameriulapoiden tai Etelänapamantereen eliöt ole säästyneet kontaminaatiolta. 100 ppb oor tN WA T ER 5 00 (syöpään kuolleiden ihmisten rasvan DDT-pitoisuus on suurempi kuin muista syistä kuolleiden) 4) estävät karboanhydraasi-entsyymin toimintaa linnuilla siten, että munien kalkkikuori muodostuu niin ohueksi, että munat särkyvät hautomisen aikana (kuva 3) 5) häiritsevät lintujen hormonitasapainoa siten, että pesimiseen liittyvät vaistotoiminnat häiriytyvät ja pesimistulos jää heikoksi (DDE toimii valeinduktorina, joka laukaisee maksassa steroidihormoneja hajoittavien entsyymien jatkuvan erittymisen) 6) aiheuttavat vastakuoriutuneiden kalanpoikasten kuolemaan siinä vaiheessa kun nämä ryhtyvät käyttämään naaraasta mätimunaan siirtynyttä ruskuaista 7) alentavat kalojen kykyä kestää äkillisiä lämpötilan muutoksia, 79. . N äin siksi, että lirylmässä ilmastossa luonnon on vaikeampi vapautua tJI_Yrkkrykuormasta hajotuksen avulla k 1 1in lämpimässä. Ne ovat saaneet DDT:tä merivirtojen kuljettamina tai sadeveden välittämänä. Kuva 2. Huolestuttavaa on, että tämä DDT :n kaukokontaminaatio ei edes ole vähäistä. . Voidaan suorastaan sanoa sitä olevan jokaisessa elävässä solussa. Pitoisuudet lisääntyvät pohj oista kohden, vaikka fll_Yrkliryjen käy ttij on siellä ollut vähäisempää
Voi myös välttää myrkkyjen eliminointiin keskittyneiden ja sinänsä muuten terveellisten elinten, kuten esimerkiksi maksan ja munuaisten käyttöä ravinnokseen. KLOORAT UT HIILIVEDYT MAATALOUSTUOTTEISSA Olen selostanut narn laajalti DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyjen asemaa maailman suurongelmien kentässä, jotta osaisimme asettaa oikeisiin puitteisiinsa puheet ravinnossamme esiintyvistä kloorattujen hiilivetyjen jäämistä. v. Tietyissä tilanteissa klooratut hiilivedyt saattavat olla sellainen rasit80 skalindex ( vikt x 1000 ) langd x bredd 2,8 2,6 n : 119 n , 124 n , 111 n , 26 2 ,, 2,2 2,0 '-------------------------·· 1861-70 n ao 81· 90 91-1900 01-10 tava lisätekijä, joka saa ruumiin horjuvan vastustuskyvyn murtumaan ja jonkin alullaan olevan taudin puhkeamaan. Yksityinen ihminen voi vähentää myrkkykuormaansa välttämällä sellaisia elintarvikkeita, joissa kloorattuja hiilivetyjä tiedetään olevan runsaasti. Munien kuoren oheneminen alkoi samanaikaisesti kuin kloorattujen hiilivetyjen käyttö·. tutkittaessa ihmisen rasvan DDT-pitoisuuden ja eri syöpämuotojen sekä verenkiertoelinten sairauksien välisiä suhteita, ovat hätkähdyttäviä. Toisaalta on muistettava, että niistä voidaan usein huomattava osa myrkkykuormasta poistaa kuorimalla. Valitettavasti näyttää siltä, että tämä kaikkialle levinnyt myrkkysaaste pystyy jo nykyisissä pitoisuuksissaan ainakin jossain määrin vahingoittamaan terveyttämme. Kasvien syvemmät solukot ovat kylläkin periaatteessa vähämyrkkyisiä, mutta niiden pinnalle kuivuneissa myrkkyruiskutepisaroissa saattaa olla myrkkymääriä, jotka ovat jopa suurempia kuin eläimissä tavattavat myrkkymäärät. Odsjö' 1971. Vaikka ihminen ei enää voikaan täysin välttyä saamasta itseensä kloorattuja hiilivetyjä, on ihmisellä toki sentään tiettyjä mahdollisuuksia vaikuttaa ruumiiseensa tulevien myrkkyjen määriin. Monet haitat kohdistuvat nimittäin elämän jatkumisen kannalta oleellisen tärkeisiin perusilmiöihin. Suoritettaessa kloorattuja hiilivetyjä karsivaa kasviravinnon valintaa olisi ennen kaikkea pyrittävä välttämään sellaisia kasveja, joita kasvatettaessa käytetään runsaasti hyönteismyrkkyjä ja joissa syötävät osat ovat myrkytysaikana paljaina. Kloorattujen hiilivetyjen käytön jatkuessa voimme perustellusti otaksua haittojen nousevan ennen pitkää sellaisiin mittoihin, että elämän jatkuminen maapallolla vaarantuu. Ne voidaan havaita vain tilastollisilla tutkimuksilla, joissa verrataan toisiinsa klooratuille hiilivedyille eri tavoin altistettuja ihmisryhmiä, tai sitten tutkimalla tilastollisesti ihmisissä havaittujen myrkkymäärien ja eri sairauksien välisiä riippuvaisuussuhteita. 11ta e1 voi välttää edes biodynaamisesti elintarviketuotannosta huolehtien, koska tätä saastetta on jo kaikkialla. Samoin voi välttää rasvoja, jotka ovat eläimiin joutuneiden 11 ·20 21-J0 Jl40 41-50 51 ·6 61 ·70 Kuva 3. 8) vähentävät koe-eläinten oppimisja muistamiskykyä sekä heikentävät kykyä löytää ravintoa 9) muuttavat ihmisen nauttimien lääkkeiden tehoa ja vaikutuksia Kun tätä taulukkoa tarkastellessamme muistamme, että kyseessä ovat vasta alullaan olevat globaaliset haitat, on meillä todella syytä vakavaan huoleen. Tällaisia tilastollisia tutkimuksia on suoritettu aivan liian vähän, mutta ne tulokset joita on saatu esim. Tällä tavoin ilmenevät myrkkyhaitat eivät tule esiin sairastunutta henkilöä tarkastikaan tutkittaessa. Meidän on ymmärrettävä, että tällaisessa globaalisessa tilanteessa ei kukaan ihminen voi välttyä saamasta ravinnossa elimistöönsä kloorattuja hiilivetyjä. Maataloustuotteiden Jlfnpäristiimyrky t ja ihmisen tervey s suolapitoisuuksien vaihtelua ja eräitä sairauksia. Ihminen voi esimerkiksi välttää käyttämästä ravinnoksi sellaisia eläimiä, jotka ovat terrestristen tai akvaattisten ravintoketjujen huipulla. Kalasääsken mumen kuoren oheneminen St1ot11essa ja Rt1otsissa. Biodynaamisesti viljellyissä he. Näiden vaikutus munien kuoreen on osoitettu my ös kokeellisesti. n = tt1tkitt11jen nmnien lukt1111äärä. Kloorattt1ihin hiilivetyihin kuuluvan PCB :n käyttii aloitettiin n. Näin yksinkertainen tilanne ei kuitenkaan ole. Kasvit ovat luonnon ravintoketjujen alapäässä, minkä v uoksi voisi luulla niistä saatavan ravinnon olevan varsin vähämyrkkyistä. T. Yleistäen voidaan sanoa erityisesti hedelmien ja marj ojen olevan tällaisia myrkynkantajia. kloorattujen hiilivetyjen varastoitumispaikkoina. 1930, DDT :n ja muiden kloorattujen hiilivetyhyiinteismyrkkyjen 1940-luvulla
Suomen Luonto No 2-3 1971 NÄIN TILAAT ITSELLESI Valitset jonkun seuraavista vaihtoehdoista : piirrät rastin tämän esitteen yhteydessä olevan tilauslomakkeen asianomaiseen kohtaan, mikäli samalla tilaat liitolta muuta aineistoa. Lehtitilausmaksu peritään postiennakkomaksun yhteydessä. NÄIN TILAAT YSTÄVÄLLESI Ti laat tämän esitteen tilauslomakkeella Suomen Luonnon maksuttoman lahjakortin. Sen avulla teet lahjatilauksen ja ilmoitat ystävällesi lahjasta. Maksettuasi postiin oman tilauksesi voit jaella muut kortit luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneille ystävillesi. Menet postiin ja maksat 10 mk postisi irtotilille n:o 608 21-1. Tai yksinkertaisesti piirrät rastin tilauslomakkeeseen, johon kirjoitat myös saajan nimen ja osoitteen. Maksun saajaksi merkitset " Suomen Luonto, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Hel~inki 10. Maksu peritään muun tilauksen yhteydessä.. tilaat tämän esitteen tilauslomakkeella Suomen Luonnon maksuttomia tilillepanokortteja
Se sopii myös yksityisasuntojen, käytävien yms. koristamiseen. Ihminen tuhoaa lintujen asuinpaikkoja, vainoaa niitä Ikivanhojen uskomusten vuoksi, myrkyttää niitA. Luonnonsuojelu Toimitt:im·~l Rdjo Taro j a Urpo Htiyrinc.·11 LUONNONSUOJELUN KÄSIKIRJAT Y,llä kuvatut lu onnonsuojeluaiheiset kirjat saat kirjakauppahintaa halvemmalla Suomen lu onnonsuojeluSuomessa on tavattu 236 peslvää lintulajia. Pohjustettuna näy ttelyn hinta on 50 mk. Tämä on omakustannushinta, joten näyttelyä ei kannata itse ruveta pohjustamaan. Myös erillisiä arkkeja toimitetaan rajoitetusti, jolloin arkin kappalehinta on 2 mk. liitosta. Näyttelyyn kuuluu 12 suurikokoista arkkia (60 X 76 cm), joista kukin on omistettu yhdelle suomalaisen luonnonja ympäristönsuojelun osaalueeHe (nisäk·käät, linnut, kasvit, geologia, suo, metsä, puis,cot, erämaa, vesi, ilma, öljy ja maisema). Uljaimmat lajlt ovat uhatulmpia. Näyttelyn tehoa tukee h yvä paperi ja erinomainen painoasu. Kirjayhty män "Luonnonsuojel u"-kirjassa on sivuja 382 ja Otavan "Luonto ja luonnonsuojelu" -kirjassa niitä on 240. Muulloh1ukk•1lol1kestinytuu1l• hy6nteJ9111y1kkyji , }olka Kymm,nlnn p11i1 on enH Jiljelll. linnut LUONNONSUOJELUNAYTIEL Y on valmistettu Luonnonsuojeluvuoden 1970 valokuvakilpailun tuottamasta kuva-aineistosta erityisesti kouluja, kirjastoja ja kokoontumistiloja varten. Näyttelyn hinta on 15 mk. Toista sataa lintulajia on vi eraillut täällä satunnaisemmin. Hinnat selviävät tämän esit teen tilauslomakkeesta, jolla tilaus on helpointa tehdä.. Näyttelyn 68 valokuvaa ja ytimek käät tekstit sisältävät pähkinänkuoressa Suomen lu onnonsuojelun pääkohdat. Useat lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Näyttelyn voit tilata myös siististi pahveille pohjustettuna, jolloin sen pys tyttäminen ja siirtely on helpompaa
KappaleKappalehinra 1 mk, koko sarjan hinhinta 4 mk, koko sarjan hinta 12 ta 4 mk. muovi, romu, ei taenv,erille e, luontoon, vaan k aa topa1ko1lle 1 \ ',. Mitat ovat 78 X 118 cm. /" t~r 1 LUONNONJA YMPÄRISTÖNSUOJELUN JULISTEET Alhaalla kuvatut MAAPALLOJUJulistesarja POHJOLAN LUONTO LISTEET kuuluvat samaan sarjaan POHJOLAN TULEVAISUUS on kuin kääntöpuolen maapallojulisteet. Suunnittelu: Jukka Veistola.. 1 • r,, '·--)./ 1 / 't-;\-. Julisteen hinta on 8 mk. Saatavissa myös ruotsinmk. Hinta 6 mk. Suunnittelu: Kyösti Varis. P0KJ0LAN UJONTO • P0KJOtAN T'Ul.EVAISlYJ suojele ••• ==:::,-.;;;: --~ Kääntöpuolen MERIKOTKA on mitoiltaan 40 X 100 cm. Suunnittelu: Erik Bruun. Kääntöpuolella kuvattu DIDITYY on mitoiltaan 80 X 120 cm. kuvattu yllä. Mitat ovat 34 X 85 cm. Suunnittelu : Erik Bruun. kielisin tekstei n
Niitä voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta tämän esitteen tilauslomakkeella. Ihminen, älä melua tyhjästä.. Lisää julisteita ja lisätietoja julisteista kääntöpuolella
Kirjasen 48 sivulla esitellään selkeästi ja kuvin havainnollistaen luonnossa vallitsevia riippuvuussuhteita ja niihin liittyen ekologisen luonnonhoidon periaatteet. Kirjasen ymmärtäminen ei edellytä minkään erityisalan tietoja. Ensimmäisenä ilmestyy EKOLOGIA. Ensimmäisinä ilmestyvät Olli Ojalan kirjoittamat artikkelit " Ympäristömyrkyt" sekä " Muovien aiheuttamat ympäristöhaitat". • Lähiaikoina valmistuu myös muita luonnonja ympäristönsuojeluun liittyviä pikku julkaisuja. Sen on kirjoittanut Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen (Svenska Naturskyddsföreningen) toimeksiannosta Perarvid Skoog. Se sopii opetuksen kaikille asteille. Tässä mainittuja julkaisuja voit tilata kääntöpuolen tilauslomakkeella. nimi 00100 Helsinki 10 osoite lrroita tämä lehti vasemm11lla olevaa reiity_stä myöten, _taita tästä, kii~nit_ä _ni_toj11lla __ ta_i k_i_rj_eE!ns_ul~_i_j_a_1111,_ lii~-~-a_p _os_ti_mer1d<_I ja l)~sti_t_a,_ Suomen luonnonsuojeluliitto rupeaa julkaisemaan kirjasia luonnonsuojelun eri aloilta. Ne lähetetään heti, kun ne ovat ilmestyneet painosta.. Suomennoksen on tehnyt Olli Paasivirta. EKOLOGIA on tarkoitettu erityisesti koulujen oheislukemistoksi. EKOLOGIA valmistunee maaliskuun aikana. Nämä julkaisut ovat maksuttomia. Sitä myydään omakustannushintaan 2:50 mk/kpl. Postimaksu 50 p Suomen luonnonsuojeluliitto Fredrikinkatu 77 A 11 Läh
kpl .... . nippua Kangasvuokko (100 kpl nippu) Lajitelma, 10 kpl kutakin lajia Muuta 10:.. . sarjaa pohjustettuna 50:.... nippua 5:... .... . sarjaa Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen korttisarja (10 kpl) 4:50 .... . st .... . kpl . kpl . kpl .... .. kpl DiDiTyy Merikotka Pidä luonto puhtaana Pois turha melu Anna niiden elää Suojele vesiä Koko sarja " Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus" Häll naturen ren Bort med bullret 8:.... . .... kpl .... ........ serier Näyttely 12 arkin luonnonsuojelunäyttely pohjustamattomana 15:.. .. .. kpl Koko maapallosarja Kaatopai kkakortti " Mitäpä tästä?" Kirjeensulkijoita Karhu (100 kpl nippu) Ilves (100 kpl nippu) KappaleTilattu hinta määrä 0:50 .. st Vårda vattnet 1 :.... kpl .... kpl .... . . st Hela serien " Nordens natur Nordens framtid " 4:.... . kpl .... Julisteita KappaleTilattu hinta määrä Pallo on nyt meillä 4:.... . sarjaa Postikortteja Suomen luonnonsuojeluliiton korttisarja (12 kpl) 5:.... . .. ... ..... . .. Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. . kpl . Suomen Luonnon tilauskortteja (tilillepanokortteja) Suomen Luonnon lahjatilauskortteja (tilillepanokortteja) .... ... . kpl Ihminen, älä pilaa ilmaa 4:.. nippua Helmipöllö (100 kpl nippu) 10:.... ... kpl Ihminen, älä melua tyhjästä 4:.... ...... osoite ... kpl nimi ............ . kpl 6:1 :1 :1 :1 :4:1:1 :.. ........ sarjaa " Ekologia" 2:50 .... sarjaa .... kpl .... Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. .... Tilaus lomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esittelemää aineistoa. nippua 10:. kpl Ihminen, älä laske veteen 4:... kpl 10:. kpl .... nippua (4 julistetta) 12:... .. .. . . kpl .. nippua Maakotka (100 kpl nippu) 10:. ... sarjaa ''Ympäristömyrkyt'' "Muovien aiheuttamat ympäristöhaitat" " Luonnonsuojelu" (Kirjayhtymä) nidottuna sidottuna "Luonto ja luonnonsuojelu" (Otava) nidottuna sidottuna Suomen Luonnon juhlanumero 2-3/68 " Totaaliseen suunnitteluun" Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran 1972 28:33:16:20:2:itselleni (rasti ruutuun) 10:alla mainitulle henkilölle (rasti ruutuun) 10:.... ..... kpl Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle!. st Låt dem leva 1 :....
Korein hinta on 50 penniä. SUOMEN LINTUTIETEELLISEN YHDISTYKSEN korttisarjassa on kymmenen lincukuvaa: kurki, piekana, kanahaukka, huuhkaja, helmiNäsiä Kylmänkukka Neidonkenkä Kalasääksi pöllö, metso, isokoskelo, leppälintu, urpiainen ja punatulkku. Tilaukset voit tehdä tämän esitteen tilauslomakkeeJ.la.. Yksi niistä on kääntöpuolella värillisenä. Kahdentoista korein sarjan hinta on 5 mk. Kaatopaikkakomia " MITAPA TASTX?" voit käyttää erityisesti ympäristönsuojelun epäkohtia koskevassa kirjeenvaihdossa (kuva vasemmalla). Korttien kappalehinta on 50 penniä. Kymmenen korein sarjan hinta on 4 :50 mk. Kortteja käyttämällä tuet uhanalaiseen eläinlajien suojelucyöcä. Maakotka Muuttohaukka Riskilä Sinivuokko LUONNONSUOJELUN VÄRILLISET POSTIKORTIT Naali Metsäpeura Ahma Karhun pesä SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON omat postikortit on kuvattu yllä. Korttien kappalehinta on 50 penniä
Suomen luonnonsuojeluliiton kirjeensulkijoilla ja postikorteilla annat kirjeenvaihdollesi persoonallisen ulkoasun. Vuonna 1972 Suomen Luonto ilmestyy kuutena numerona, joista kukin on vähintään 32 sivun laajuinen. SUOMEN LUONTO on luonnonsuojelulehti, joka kertoo kasveista, eläimistä, metsästä, vedestä, saastumisesta, ympäristön pilaantumisesta, luonnonvarojen käytöstä ja kaikesta muusta luonnonsuojeluun liittyvästä. Niiden kappalehinta on 10 penniä. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO ry., FREDRIKINK. Tilaukset voit tehdä tämän esitteen tilauslomakkeella. Korteilla kerätään varoja uhanalaisten eläinlajien suojeluun. KIRJEENSULKIJAT on ohessa kuvattu luonnollisessa koossaan. Vuosikerran tilaushinta on 10 mk. haluaa esitellä sinulle luonnonsuojeluun liittyviä artikkeleitaan. Korttien kappaleh inta on 50 penniä. Samalla tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. Ne toimitetaan joko 100 kappaleen nippuina, joissa on vain yhtä lajia (hinta 10 mk) tai lajitelmana, jossa on 10 kpl kutakin lajia (hinta 5 mk). Muiden kuvat löydät kääntöpuolella. POSTIKORTEISTA on yksi kuvattu ohessa. Osa niistä on tarkoitettu sinulle jokapäiväiseen käyttöön. 77 A 11 , 00100 H:KI 10 NEIDONKENKA. Osa niistä on tarkoitettu levittämään luonnonsuojelutietoa. Kahdentoista kortin sarjan saat viidellä markalla. Osa niistä on tarkoitettu koristamaan kotisi ja työpaikkasi seiniä. Kaikkien niiden avulla pidät luonnonsuojelun asiaa vireillä ja hankit sille uusia ystäviä. Nämä ovat sinulle: SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SÄILYTÄ Ll/ONNON KASVOT Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Tulokset ovat toistaiseksi j ui kaisemattomia, mutta työryhmän luvalla on kuvaan 4 poimittu tulokset naudanmaksan rasvan kokonais-DDT-pitoisuuksista. Kuvan tarkkailun laajuudesta antaa se, että vuonna 1970 suoritettiin maahamme tuotujen hedelmien ja marjojen myrkkypitoisuu ksien toteamiseksi 261 analyysiä. Nurmi) on saanut tutkiessaan naudanmaksan pitoisuuksia. Tiedot suomalaisten elintarvikkeiden sisältämistä kloorattujen hiilivetyjen määristä ovat vielä perin vajavaiset. KLOORATUT HIILIVEDYT TUONTIELINTARVIKKEISSA Kloorattujen hiilivetyjen maarat elintarvikkeissa ovat huomattavassa määrin riippuvaisia alkuperämaasta. Tilannetta kuvaavat ehkä parhaiten ne tulokset, jotka Vai tion eläinlääketieteellisellä laitoksella toimiva tutkimusryhmä (E. Karppanen ja E . Karppanen & E . Näissä todettiin 65 % :ssa näytteistä torjunta-ainejäämiä ja noin 4 % :ssa näytteistä jäämät ylittivät sallitut enimmäispitoisuudet. Tilanne on siis suomalaisittain katsoen varsin valoisa. Vaan ensin meidän on toki tutkimuksin lähemmin selvitettävä, kuinka tuon myrkyttömyyden laita loppujen lopuksi on. TUONTIELI TARVIKKEIDEN MYRKKYTARKASTUKSE MERKITYS Edellä mainittu pieni maksaesimerk ki johdattaa meidät huomaamaan, että elintarvikkeissa saamamme kloorattujen hiilivetyjen kuorma ei ole riippuvainen vain oman maataloutemme myrkynkäyttötavoista, vaan myös tuontielintarvikkeiden pitoisuuksista. Meillä olisikin todella syytä pyrkiä vähentämään sairaanhoitokustannuksia, jotka nykyisellään kasvavat 17 % vuosivauhdilla. Tällaisen tarkastustoiminnan kustannukset saisimme epäilemättä takaisin vähentyneiden sairaanhoitokustannusten muodossa. N urmi ovat V altion eläinlääketieteellisellä laitok sella suorittaneet. Myrkkyjen käyttötarve on niinikään eri maissa hyvin erilainen, koska toisissa maissa tuholaisongelmat ovat vaikeampia kuin toisissa. Yleistäen voidaan sanoa, että elintarvikkeiden myrkkymäärät nousevat korkeimmiksi kehitysmaissa, missa tuholaisongelmat ovat vaikeimpia ja myrkkyjen käyttö usein varsin summittaista. Valistuneisuus ympäristömyrkyistä alkaa jo maailmassa olla niin levinnyttä, että maataloustuotteittemme vähämyrkkyisyys saattaisi olla hyväkin myyntivaltti kansainvälisillä elintarvikemark kinoilla. Varsin korkeita jäämäpitoisuuksia esiintyy kuitenkin myös Yhdysvalloissa tuotetuissa elintarvikkeissa seurauksena kiihkeästä liiketaloudellises ta edun ta voi ttel usta, missä satojen suuruus nousee tärkeämmäksi kuin tuotettujen elintarvikkeiden myrkyttömyys. Tutkittujen näytteiden määrää on kuitenkin pidettävä niin vähäisenä, että kyseessä ovat itse asiassa vain pistokokeet (Taulukko 1). Se vähä, mitä tiealkuperämaa tutkittuja rasvan kokonaisnäytteitä DDT-pitoisuus kpl Suomi 16 Australia 13 Uusi-Seelanti 19 USA 9 Puola 8 K11va 4. Noudonmokson rosvossa todetut kokono1s DDT pitoisuudet ppm 0.80.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 = SvOMJ delmissä, marjoissa ja kasviksissa on kloorattujen hiilivetyjen pitoisuus varmasti hyvin alhainen, koska näiden pinnassa ei ole ruiskutusjäämiä ja kasvien perussaastuneisuus on hyvin alhainen. Tuontitarkkailua tehostamalla v01s1mme suhteellisen vähäisin kustannuksin torjua markkinoiltamme kaikki sellaiset elintarvikeerät, joiden torjunta-ainemaarat ylittävät säädetyt enimmäispitoisuudet. Se viittaa jopa siihen, että Suomella olisi mahdollisuus ryhtyä markkinoimaan ulkomaille maataloutensa tuotteita vähämyrkkyisenä terveysravintona. Kotimaisessa ja tuonti111aksassa esiint)'Vät DDT-pitoisuudet niiden 1J1ääritysten mukaan, j otka detään, näyttää kuitenkin osoittavan pitoisuudet melko alhaisiksi, jos niitä verrataan vastaaviin tuontielintarvikkeissa esiintyviin pitoisuuksiin. Kasva81. Näiden myrkkyjen käyttöä säännöstelevä lainsäädäntö on nimittäin eri maissa teholtaan hyvinkin erilainen. On oleellisen tärkeää, että tuontielintarvikkeiden myrkkyvalvonta on tehokkaasti hoidettu. kimme menettää huomattavan osan kansanterveyttä suojaavasta tehostaan, jos päästämme maahamme voimakkaasti myrkytettyjä tuontielintarvikkeita. Kansainvälisessä vertailupuntarissa tiukaksi osoittautunut torjunta-ainelappm 0,005 0,12 0,20 0,42 0,80 E . Maahamme tuotavien elintarvikkeiden myrkkypitoisuuksia valvoo maassamme maatalousministeriö (eläinkuntaan kuuluvat tuotteet, tar k kai! umääri ty kset suoritetaan Valtion eläinlääketieteellisellä laitoksella) sekä kauppaja teollisuusministeriön elintarvikeosasto (kasvikuntaan kuuluvat tuotteet, tarkkailumääritykset suoritetaan enimmäkseen Valtion teknillisellä tutkimuslaitoksella). Toisaalta on korkeita elintarvikkeiden myrkkyjäämäpitoisuuksia löydettävissä myös sosialistiseen leiriin kuuluvien Itä-Saksan ja Puolan tuottamissa elintarvikkeissa, ilmeisesti seurauksena valtiojohtoisen hallinnon liian korkealle asettamista maatalouden tuotantonormeista
Nämä luonnolle vieraat aineet kiihottavat kasvisoluja epänormaaliin jakautumistoimintaan ja aiheuttavat vaurioita kromosomeille. Ja sitä on tehostettava myös Suomessa. VOIDAANKO KLOORATUISTA HIILIVEDYISTÄ LUOPUA. Tämä on kuitenkin johtamassa hyvin erikoislaatuiseen maailmankaupalliseen tilanteeseen. Häly on liikkunut etupäässä vesakkojen torjuntaan käytettyjen kloorattujen fenoksihappojen, 2,4,5-T:n ja 2,4-D:n ympärillä. Niiden jäljissä on kuitenkin kulkenut sarja muitakin torjunta-aineita, jotka ovat saavuttaneet laajan globaalisen käytön. Näistä ovat herbisidit eli vesakkomyrkyt antaneet viime aikoina julkisuudessa paljon puheenaihetta. Kehitysmaat eivät kuitenkaan voi suojata kansalaisiaan tällaisia haittoja vastaan, koska ne tarvitsevat DDT:tä ja muita kloorattuja hiilivetyjä malarian ja muiden hyönteislevintäisten sairauksien kurissapitoon ja nostaakseen viljelykasvien satoja nälkäänäkevien tarpeisiin. Näiden aineiden valmistajat luonnehtivat niitä hormonivalmisteiksi, jotka aiheuttavat torjuttavissa kasveissa epänormaalin ja siten tuhoon johtavan kasvun. Ja kuitenkin nämä samaiset teollisuusmaat myyvät kehitysmaille niiden tarvitseman DDT :n. Ja näistä toimista olisi kenties kaikkein tärkein se, että huolehditaan ravinnon terveellisyydestä ja myrkyttömyydestä. ain ei kuitenkaan ole asianlaita. Teollisuusmaat kun joutuvat yhä useammin palauttamaan tai hylkäämään kehitysmaista saapuvia elintarvikelasteja niiden korkean myrkkypitoisuuden vuoksi. Ranskan, Belgian, Englannin, Länsi-Saksan ja Uuden Seelannin) ihmisten DDT82 Taulukko 1. Ratkaisua on siis hyvin vaikeata tehdä. Kansanterveyden suojaaminen kloorattuihin hiilivetyihin liittyviä vaaroja vastaan on viime vuosina tehostunut monissa teollisuusmaissa. Kloorattujen hiilivetyhyönteismyrkkyjen avulla saatava hyöty koetaan kehitysmaissa hyvin konkreettisena ja myrkkyjäämiin liittyvät haitat teoreettisen kaukaisina. Ja toisaalta taas niistä luopuminen merkitsee miljoonien ihmisten kuolemista nälkään ja malariaan. DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyjen pitoisuudet ovat kehitysmaiden ihmisissä huomattavasti korkeampia kuin teollisuusmaissa. Useimpien teollisuusmaiden (mm. Vuonna 19 70 analysoitiin kaikkiaan 261 hedelmäj a marjanäytettä, j oista 67 :ssä ( 35 %) ei todettu torju11taainejäät11iä. Siirtyminen DDT :stä akuuttisesti toksisempiin, mutta luonnossa nopeammin hajoaviin hyönteismyrkkyihin (esim. Seurauksena on torjuttavien kasvien kuolema. Esimerkiksi intialaisissa on 23 kertaa enemmän DDT:tä kuin amerikkalaisissa, jotka kuitenkin edustavat korkeata teollisuusmaatasoa samaa kuin Itä-Saksa ja Puolakin (1013 ppm DDT:tä rasvakudoksessa). kysymyksessä ole varaa erehtyä tietojen puutteellisuuden vuoksi suuntaan sen enempää kuin toiseenkaan. 194 :stä näJ1tteestä löydettiin torjunta-aineita (DDT, /indaapitoisuudet ovat vain noin kolmannes Yhdysvaltojen asukkaiden pitoisuuksista. Lisäksi kahdessa appelsiininäy tteessä oli liian suuri difenyy lipitoisuus. Kehitysmaat eivät myöskään ole halukkaita siirtymään DDT:stä toisiin nopeammin hajoaviin myrkkyihin siksi, että ne ovat 820 kertaa kalliimpia. Meillä ei tällaisen suuruusluokan ni, dikofoli, ortofenyylifenoli, dife11yy li, etioniini, parationi, metoksikloori, kaptaani, eupareeni, rikki, kupari). Kyseessä ovat täysin keinotekoiset aineet, joiden teho perustuu suureksi osaksi fenoksietikkahappoon kytkettyihin klooriatomeihin. Tämä hormonikäsitys on meillä levinnyt jopa lukion oppikirjoihin ja antaa mielikuvan siitä, että kyseessä olisi luonnon omilla aineilla käytävä torjuntataistelu. Yksi on kuitenkin varmaa. Kauppaj a teollisuusministeriö'n elintarviketoimiston v11onna 1970 suorituttamat analyysit tuoreissa hedelmissä j a marjoissa esiintyvistii torjunta-ainejäämistä. Todetut jäämät olivat y leensä pieniä lukuunottamatta 8 näytettä ( 7 viinirypälej a 1 persikkanajte), j oissa DDT -jäämal y littivät Suomessa korkeimmaksi sallituksi 111ääräksi katsotun rajan 1 mg/ kg ( omenoilla ja päärynö'illä 2 mg/kg ). Siksi meidän on todella voimakkaasti tehostettava kloorattujen hiilivetyjen haittavaikutuksia koskevaa tutkimustoimintaa. Suurin tarve suojata kansanterveys kloorattujen hiilivetyjen rikastumia vastaan olisi siis kehitysmaissa. Kuten varhemmin totesimme, on kloorattujen hiilivetyjen jatkuva laajamittainen käyttö uhkana elämän jatkumiselle maapallolla. VESAKKOMYRKKY JEN VAARALLISUUS Ympäristömyrkkyjen läpimurto maatalouteen ja ihmisen ravintoon tapahtui siis DDT:n ja muiden kloorattujen hiilivetyhyönteismyrkkyjen merkeissä. Ta11luk ko antaa kuvan suoritetun tarkastustoi1111nnan laajuudesta (suppeudesta ). orgaanisiin tiofosfaatteihin) ei malaria-alueilla ole helppoa. Malarian torjunta kun perustuu siihen, että pidetään asumusten seinät vähintään kolmen vuoden ajan malariahyttysiä tappavina, ja tällaiseen tarvitaan juuri DDT :n kaltaista akuuttisesti myrkytöntä ja tehonsa kauan säilyttävaa hyönteismyrkkyä. Maatalous tuot teiden y mpäris tiimyr kyt ja ihmisen tervey s vat siksi, että meillä on jatkuvasti vain tehostettu sairauksien hoitoa, mutta unohdettu tehostaa terveyden säilyttämiseen tähtääviä toimia. Tämä on tapahtunut kieltämällä kloorattujen hiilivety hyönteismyrkkyjen käyttö sekä kieltämällä sellaisten elintarvikkeiden käyttö, joissa kloorattujen hiilivetyjen pitoisuudet ylittävät tietyt enimmäismäärät. Fenoksietikkahapot eivät
Kloorattujen fenoksietikkahappojen hajoamistuotteet ovat sitävastoin kemiallisesti selhisia, että ne saattavat omata myrkyllisiä ominaisuuksia. Näiden ilmiöiden pääsyyksi todettiin kloorattujen fenoksihappojen valmistuksen yhteydessä syntyneet erittäin myrkylliset dioksiinit (erityisesti 2,3, 7,8-tetrakloridibentsop-dioksiini), joita esiintyi kauppavalmisteissa epäpuhtauksina. Difenyyliä 3,328,5, ortofenyylifenolia 0,82,3. Kloorattujen fenoksihappojen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimpina kasveihin. Dioksiinien määrä on myrkkytehtaiden ilmoituksen mukaan saatu nyttemmin laskemaan murto-osaan entisestään. DDT:ä 0,050,1, dikofolia 00,3. E läimissä ne aiheuttavat akuutteja myrkyttymisiä vain suurina annoksina. On Uusimmat Ruotsissa suoritetut laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että myös dioksiineista vapaa 83. DDT:ä 0,06 sekä vähän metoksiklooria. Kaptaania Eupareenia 00, 1 sekä lisäksi yhdessä näytteessä kaptaania ja yhdessä lindaniaa. Muutamia vuosia sitten havaittiin kuitenkin 2,4,5-T :n ja vähemmässä määrin myös eräiden muidenkin fenoksihappojen aiheuttavan syntymävikaisuutta koe-eläimissä. 1 T 1 .. 2,4,5-T aiheuttaa banaanikärpäsillä ja hiirillä sukusoluissa kromosomivaurioita ja solunjakautumishäiriöitä. Difenyyliä 20,225,6 ortofenyylifenolia 2 0. Hajoamistuotteiden haitallisuutta ei kuitenkaan ole sanottavammin tutkittu. Samoin havaittiin Vietnamissa syntymävikaisuuden kasvua niillä alueilla, 36 9 6 2 103 11 8 4 1 14 194 Unkari, Hollanti, Italia, Tanska, Ranska, USA, Argentiina Kypros, Israel, Marokko, Espanja, Italia Italia, Kalifornia Israel Etelä-Afrikka, Kreikka, Kypros, Turkki, Italia, Romania, Espanja, Kalifornia Italia, EteläAfrikka, USA Bulgaria Italia Bulgaria Suomi Suomi DDT:ä neljässä näytteessä 11,1 (Italia) muissa 00,3, lindaania 00,02, dikofolia 00,5, ortofenyylifenolia 03,0 (USA), difenyyliä 01, 1 (USA) sekä lisäksi löydetty vähäisiä jäämiä etioniinia (Argentiina). DDT :ä seitsemässä näytteessä 1, 11-3 ,66 (Espanja), muissa 00,73 (1,0), parationi 00, 14, kuparia 010 sekä lisäksi rikkiä ja yhdessä näytteessä dikofolia (Espanja). Näiden myrkkyjen osuus tämänlaatuisten sairauksien aiheuttajina voidaan todeta vain tilastollisesti vertaamalla vesakkomyrkyille altistettujen ihmisten syöpäsairastuneisuutta ja syntymävikaisuutta normaalipopulaatiossa esiintyvään sairastuneisuuteen. Ihmiseen sovellettuina nämä havainnot merkitsevät, että 2,4,5-T ja mahdollisesti muutkin klooratut fenoksihapot saattavat aiheuttaa kromosomivaurioihin pohjautuvaa syntymävikaisuutta ( esimerkiksi mongoloidilapsia), keskenmenoja ja syöpää. missä vesakkomyrkkyjä oli käytetty kasviston hävittämiseen sotatoimien yhteydessä. Meidän maassamme säädettiin vesakkomyrkkyvalmisteiden dioksiinipitoisuuden ylärajaksi ensin 1 ppm ja tämä laskettiin myöhemmin 0,5 ppm : ksi. Ainoallakaan analyysillä ei kuitenkaan ole varmistauduttu siitä, että kaupassa olevien valmisteiden dioksiinipitoisuudet todella ovat tuon enimmäisrajan alapuolella. Difenyyliä kahdessa näytteessä 97,7114,4 (Kypros) muissa 044,2 ortofenyylifenolia 0,85,4. Aluksi luultiin, että kloorattujen fenoksihappojen haitat eläimille rajoittuisivatkin vain tähän. · avara a11 Näytteitä Ei todettu ----~-----T_o_d_e_tu_t_to_r_j_u_n_ta_-_a_in_e_e_t __________ , analysoitu torjuntaPo_~itii".i~ial Alkuperämaa I Torjunta-aineet ia löydetyt maksimiaineita nayttetta jäämät (mg/kg) Omena Appelsiini Sitruuna Greippi Viini rypäle Päärynä Persikka Luumu Vadelma Mansikka Yhteensä 54 11 6 2 112 14 18 6 10 28 261 18 2 9 3 10 2 9 14 67 kloorauksesta huolimatta ole niin pysyviä, että ne kloorattujen hiilivetyhyönteismyrkkyjen tavoin rikastuisivat luonnon ravintoketjuissa. DDT :ä yhdessä näytteessä 1,93 (Italia), muissa 00,20, parationia 00,27 sekä lisäksi todettu metoksiklooria ja mahdollisesti lindaania. Siis sairauksia, jotka saattavat aiheutua monista muistakin syistä. Tämä merkitsee sitä, että nämä myrkyt saattavat aiheuttaa kymmeniä, satoja tai tuhansia syöpäja syntymävikaisuustapauksia ilman, että niitä osataan yhdistää vesakkomyrkkyihin
Kun MCPA :ta ruiskutetaan vuosittain satoja tonneja (vuonna 1971 peräti 744,4 tonnia) suoraan viljelymaihin, saattaa sen jäämillä ja hajoamistuotteilla olla hyvinkin laajakantoisia kansanterveydellisiä vaikutuksia paljon suurempia kuin vesakkomyrkyillä, joiden käyttömäärät ovat sittenkin varsin pienet (vuonna 1971 levitettiin 2,4,5-T :tä ja 2,4-D :tä yhteensä 84 1953 -1967 ~ 9 34 ronn; HERB ISI DIT 7 9¾ 7 78 tonnia 2639g/ viljelyolan ha 232 g/ moo alon ho FUNGI SIDIT 445 r 168g 15g 5¾ .J -------.,,o ,j<I , o <' ,2 9 ./ fl/ vi 1j e \ i ~o(\ ~o 9 / mao 44,3 tonnia). Maataloustuotteiden )'mpäristij111_yr!ryt j a iht11isen terve)'s äärettömän tärkeätä, että tällainen tutkimus suoritetaan nyt, kun vesakkomyrkkyruiskuttajien ja myrkytetyillä alueilla liikkuneiden suunnistajien kohonneesta syöpäsairastuneisuudesta on saatu viitteitä. MCPA:n vaikutusten tutkiminen on tarpeen myös, jos aiomme suunnitella maataloustuotteittemme markkinointia ulkomaille vähämyrkkyisena terveysravintona. ELOHOPEAPEITT A UKSEN VAARAT VÄISTYMÄSSÄ Paljon keskustelua ovat maapallon eri puolilla herättäneet myös peittausaineina käytetyt orgaaniset elohopeayhdisteet. Markkula ja K. taa meidät ymmartamaan, miksi myös orgaaniset elohopeayhdisteet rikastuvat luonnon ravintoketjuissa ja poistuvat hyvin vaikeasti elimistöstä. Sellaisilla alueilla, missä peittaus suoritettiin metyylielobopeaa käyttäen, syntyi laajoja lintukuolemia (mm. Suomessa käytettiin peittauksessa etupäässä alkoksialkyylielohopeaa (sen markkinointi kun sattui olemaan tehokkaammin järjestetty), minkä vuoksi linnustotu. Lisäksi orgaaniset elohopeat aiheuttavat soluissa jakautumishäriöitä ja kromosomien katkeilua. Näiden puuttuminen johtuu kuitenkin lähinnä siitä, ettei MCP A:n kykyä aiheuttaa solunjakaantumishäiriöitä ja kromosomivaurioita ole juuri lainkaan tutkittu. M äärällisesti kä)'tetään siis eniten herbisidejä ja niistä )'livoimaisesti eniten MCP A :ta, j onka mahdolliset haittavaikutukset on selvitett_y puutteellisesti. Rikastumista on tapahtunut erityisesti silloin, kun peittausaine on ollut metyylielohopeaa, ei sitävastoin silloin, kun kyseessä on ollut ns. Viimemainittu erittyy nimittäin suhteellisen tehokkaasti pois selkärankaisen elimistöstä. Tämän aineen haittavaikutuksista ei ole mitään selviä osoituksia. Niissä ei orgaanisia aineita ole tehty elollista luontoa vahingoittaviksi klooriatomeilla, vaan on näiden asemesta käytetty elohopea-atomeja. Voi olla, että kiellon toteuttaminen on ainoa keino saada vuodesta toiseen lykkääntyneet tutkimukset tosimielessä käyntiin. Hiilivetyyn liittynyt elohopeaatomi on erityisen vaarallinen aivosoluille, minkä vuoksi orgaaniset elohopeat aiheuttavat ihmisessä ja eläimissä etupäässä hermostollisia häiriöitä. Peitatuissa jyvissä olevaa orgaanista elohopeaa on rikastunut kylvöksiltä jyviä syöneisiin pikkulintuihin, myyriin, kyyhkysiin ja kanalintuihin sekä näitä ravinnokseen käyttäviin petolintuihin. Sillä saattaa siis hyvinkin olla samanlaisia haitallisia ominaisuuksia. MCPA :n vaikutukset eläinten kromosomeihin ja solunjakautumismekanismeihin olisikin mitä kiireimmin tutkittava tai sitten aineen käyttö olisi kiellettävä. Kyky suorittaa tarkoituksenmukaisia liikkeitä häiriytyy, puhe kangertelee, silmien näkökenttä supistuu ja kuulo heikkenee korkeiden äänten alueella. Tiittanen 1969. Elohopeapeittausaineita voidaankin kemiallisesti nimittää elohopeoiduiksi hiilivedyiksi. Niiden avulla on saatu viljakasvit tehokkaasti suojatuiksi useita sienisairauksia vastaan. Torjunta-aineiden sisältämien tehoaineiden kokonaismäärät vuosina 19531967 (fungisidit = peittausaineet j a muut sienitautien tor.funtaaineet, herbisidit = rikkaruohohävitteet j a vesakko111J1r/ryt, insektisidit = hJlö'nteismyr!ryt ). Kloorattujen hiilivety hyönteismyrkkyjen vähäisyys tuottamissamme elintarvikkeissa saattaa menettää kaiken merkityksensä myyntivalttina, jos MCP A-jäämät osoittautuvat vaarallisiksi tai jos niiden merkityksestä ei ole tietoa. Orgaanista elohopeaa sisältäviä peittausaineita on käytetty menestyksellisesti eri puolilla maailmaa. alkoksialkyylielohopea. Maataloudessa käytetään kuitenkin rikkaruohojen hävittämiseksi erittäin runsaasti erästä kloorattua fenoksihappoa, MCPA :ta ( 4-kloori-2-metyylifenoksietikkahappoa) (kuva 5). Kuitenkin MCP A on kemialliselta rakenteeltaan hyvin samantapainen aine kuin vesakkomyrkyt 2,4,5-T(2,4,5trikloorifenoksietikkahappo) ja 2,4-D (2,4-dikloorifenoksietikkahappo). Tämä rinnastus opetKuva 5. M. Emme kuitenkaan voi vuodesta toiseen ruiskuttaa pelloimme satoja tonneja ainetta, jonka voidaan epäillä omaavan terveydelle haitallisia ominaisuuksia. Saattaa olla, ettei MCP A :lla ole terveydellisesti haitallisia ominaisuuksia. Seurauksena on lisääntynyt syntymävikaisuus. Ruotsissa, Kanadassa ja Hollannissa). Kiellettävä siitäkin huolimatta, että sen avulla voidaan tehokkaasti lisätä maataloutemme tuottoa ja vähentää maataloustyövoiman tarvetta. Vesakkomyrkkyjäämien esiintyminen maataloustuotteissa on siten ilmeisesti varsin vähäistä ja satunnaista. VESAKKO MYRKKYJEN SUKULAISAI E LAAJASSA KÄYTÖSSÄ PELLOILLA Vesakkomyrkyt eivät varsinaisesti ole mitään maataloudessa käytettäviä aineita
Ts. markkinoinut tuotteet liian lyhyen ajan kuluessa myrkkykäsittelystä. L YIJYLASKEUMAT VIL JEL YMAILLE Meidän on muistettava, että maataloustuotteisiin saattaa joutua muitakin myrkkyjä kuin varsinaisia torjunta-aineita. 14 1 1 1 12 10 DDT / \ 111. Seurauksena on ollut ihmisten sairastumisia ja jopa kuolemantapauksiakin. Ei sitävastoin juuri lainkaan varsinaisista maataloustuotteista. Lintukuolemien ja muiden haittojen vuoksi on metyylielohopean käyttö peittausaineena kielletty useissa maissa (mm. sipä meidän ei ole syytä lähemmin puuttua näihin akuuttisesti myrkyllisiin aineisiin. Samalla on hävinnyt ihmisen riski sairastua riistalinnuista saatavaan metyylielohopeamyrkytykseen. Suomessa). Ht10J11aa vase111J11assa kuvassa al~J,/ielohopea_)'hdisteiden ( 111efJ'.J'lielohopean) vähäiset kä_)'ttijmäärät. Näiden ohella maataloudessa käytetään lukuisia sellaisia torjunta-aineita, jotka ovat näitä akuuttisesti monin verroin myrkyllisempiä, mutta nopeasti hajoavia. 2 tonnia 42. Merkityksellisimpiä tällä tavoin maataloustuotteisiin tulevista lisäaineista lienevät raskasmetallit. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin tapaukset, joissa kylvössä yli jääneitä peitattuja jyviä on annettu kanoille tai sioille ja ihminen on sitten syönyt näitä. 1956 1967 _./r--•---., 1 1 1 1 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 hot jäivät vähäisiksi (kuva 6). M. Meilläkin fasaanien elohopeapitoisuudet nousivat kuitenkin eräillä seuduilla varsin korkeiksi (keväällä 1966 todettiin Harvialan fasaanien rintalihaksissa keskimäärin 2,4 ppm ja Wanantaan fasaaneissa 5,0 ppm suurin pitoisuus oli peräti 13,4 ppm). Lisäksi on syytä todeta tuhansien ihmisten sairastuneen tai kuolleen Irakissa, kun he ovat syöneet peitatuista jyvistä erehdyksessä valmistettua leipää. Mitään selvästi näkyviä haittoja ei ole näkyvissä, mutta tietty vaara tuohonkin aineeseen sentään liittyy. Elohopeapitoisten peittausaineiden ja k loorattujen hiilivet_)'h_)'ijnteis111_)'rk~jen kå)ttih11äärä 111aassav1111e vuosina 19531967. Kun sa·· non näin, en tarkoita tällaisten henkilöiden olleen vaarassa sairastua lyijymyrkytykseen. Lyijyä oli siellä pelloilla niin runsaasti, että sillä saattoi hyvinkin ajatella olevan terveydellisiä haittavaikutuksia henkilöille, jotka elivät pääasiallisesti laskeuma-alueen pelloilta saatujen elintarvikkeiden varassa. SikKuva 6. Myös näiden käyttöön liittyy vaaroja, jotka usein kohdistuvat myös elintarvikkeiden käyttäjiin. Muistettakoon esimerkiksi, että tätä ainetta pakkaamassa ollut suomalainen äiti synnytti lapsen, jonka aivot olivat synnynnäisen Minamatasairauden turmelemat. 9 tonnia / 25.6g/ viljelyolon hq ,\ 4 ,,,., 1/ \ / \ _,,, / \ V Alk y ylielohopeoy hdislei fÖ 3. Lyijy, samoin kuin useimmat muutkin ympäristömyrkyt aiheuttavat nimittäin myrkyttymiskynnystä pienemm1ssa pitoisuuksissa erilaisia vaikeasti tunnistettavia esioireita. Suomessa nämä raskasmetallilaskeumat ovat vielä niin vähäisiä, että ne eivät voine muodostaa mitään yleistä kansanterveydellistä vaaraa. Tiittanen 1969. Teollisuuden ja liikenteen savukaasuissa ilmaan joutuneet ainekset saattavat nimittäin laskeumina tulla viljelykasveille ja kulkeutua niistä edelleen ihmisten elintarvikkeisiin tai eläinten rehuihin. Vaara liittyy nimenomaan tuoreeltaan syötäviin vihanneksiin ja marjoihin. Alkoksialkyylielohopean käyttö maataloudessa jatkuu. Ihminen on saanut itseensä peittausaine-elohopeaa silloin kun hän on syönyt pelloilta ammuttuja kanalintuja tai kyyhkysiä. Tiettyjen teollisuuslaitosten lähiympäristössä saattaa kuitenkin syntyä paikallisia ongelmia. Nämä akuuttisesti myrkylliset aineet (varsinkin orgaaniset tiofosfaatit) aiheuttavat yleensä välittömästi voimakkaan, monesti jopa kuolemaan johtavan myrkyttymistilan. Tarkoitan, että lyijy on saattanut olla haitaksi heidän terveydelleen. 1 g/ viljelyolon ho / \ / \ ooT ( '·\ I , ,/ -1\ / \ } / / ' , ,:::._ f ......_ muut ·-t-·----·, ,/ 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 AKUUTTISESTI MYRKYLLISET TORJUNTA-AINEET Olemme edellä tarkastelleet vain kemiallisen pysyvyyden omaavia rikastuvia torjunta-aineita. 6 tonnia ,~ 1.4 g viljelyolon ho 5 ·1. Siksi nämä akuuttisesti toksiset myrkyt eivät hevin pääse muodostumaan suuren luokan kansanterveydellisiksi ongelmiksi. 85. Markkula j a K. Orgaanisten tiofosfaattien aiheuttamat sairastumiset voidaan helposti tunnistaa myrkyttymisiksi ja dramaattisuudellaan tällaiset tapaukset herättävät heti korjaamaan myrkkyjen käytössä esiintyneitä virheitä. Kieltoa on seurannut terrestristen ravintoketjujen puhdistuminenelohopearasitteesta parin kolmen vuoden kuluessa. Vaaratilanteita syntyy kuitenkin vain siinä tapauksessa, että viljelijä on käsitellyt myrkkyjä varomattomasti tai laiminlyönyt säädettyjen varoaikojen noudattamisen. Esimerkkinä pelloille tulleesta saastelaskeumasta on Tikkurilan pelloilla todettu voimakas lyijysaastuneisuus. tonnia 7 1 1 ;\ Elohopeoyhdisteitö 67. Niillä kun ei ole sellaisia salakavalan huomaamattomasti kansanterveyttä jäytäviä ominaisuuksia kuin klooratuilla hiilivetyhyönteismyrkyillä ja muilla rikastuvilla torjunta-aineilla. Raskauden alkuvaiheessa sattunut lieväkin myrkyttyminen saattaa lisäksi aiheuttaa sikiössä epämuotoisuuksia
E rviii 1971, A nn. moin kuin miltei kaikissa muissakin edellä esitetyissä myrkkyongelmissa on noussut esille hyvin voimakkaana tiedon puute. Pyrkiessämme kohottamaan Suomen kansanterveyttä sen nykyisestä alennustilasta (mehän olemme eräiden tilastojen mukaan Euroopan sairainta kansaa), on saastelaskeumakartoituksen suorittaminen varsin tärkeä tehtävä. Solujen aineenvaihduntatehon täten heikennyttyä ilmenee ensi vaiheessa esioireita ja vasta kun solujen aineenvaihdunta on todella pahasti tukkeutunut, kehittyy varsinaisia myrkyttymisoireita. D. Yhteiskunnassamme suoritettavaa tieteellistä tutkimustyötä vaivaa paha vinosuuntaus. 1' < n...,, 111 1 i' 1 o, 0.2 10 50 20 o 20 ~o 100 dis1once from 1he rood(m) oireet saattavat ilmetä jo sellaisissa lyijypitoisuuksissa, joita nykyään esiintyy yleiseen suurkaupunkien asukkaissa. Tutkimuksessa todettiin henkisesti häirityneillä veressä suunnilleen kaksi kertaa suurempi lyijymäärä kuin terveillä. Sitten seuraa sukupuolisen kykenevyyden vähenemistä miehillä ja samoihin aikoihin myös erilaisia hermostollisia häiriöitä älykkyysosamäärän alenemista, muistin heikkenemistä, apaattisuutta ja taipumusta väkivaltaisuuteen. Fenn. Maataloustuotteiden )'lllpäristiiVJJirk)'t j a ihmisen terve)'s Nämä oireet ovat seurausta siitä, että elimistöön joutuneet lyijyatomit ovat liittyneet tiiviisti solujen aineenvaihduntapinnan muodostaviin aineisiin (niiden sulfhydr yli-, fosforylija aminoryhmiin), jolloin nämä eivät enää pysty normaalilla tavalla hoitamaan aineenvaihduntaa. 10: 114118. E. Vasen p uoli kuvaa tien eteläpuolta, oikea pohjoista. On huomattava, että edellämainitunlaiset lyijymyrkytyksen esi86 7 -----,, h. A gric. Tutkimustyö kohdistuu liian voimakkaasti tuotannollisen toiminnan kehittämiseen ja ihmisellä esiintyvien sairauksien hoitamiseen. Näin siksi, että meillä ei ole järjestelmällisesti tutkittu teollisuuden raskasmetallilaskeuma-alueita ja selvitetty tähän liittyvää elintarvikkeiden saastumista. Näitä vertailuja suorittaessamme opimme ehkä samalla oikealla tavalla arvostamaan tämän viljelytavan etuja. Ylläolevassa tarkastelussa on myös toistuvasti tullut esille, että ympäristömyrkkyjen kansanterveydelliset haitat eivät nouse esiin selvästi havaittavina myrkyttymisoireina, vaan lisääntyneenä alttiutena erilaisille sairauksille, syntymävikaisuudelle ja eliniän lyhenemiselle. Tähän ryhmään verraten voidaan saada käsitys siitä, kuinka palj on normaalipopulaation ravinnossa olevat myrkkyjäämät ovat heikentäneet kansanterveyttä. T ämän jälkeen suoritettu henkisen tilan mittaus osoitti useimpien häiriytyneiden lasten saavuttaneen terveiden henkisen suorituskyvyn. TIEDO PUUT E Saastelaskeumakysymyksessä, saLumen ( 4 kuukautta vanha) l)'i;)p itoisuus eri etäiSJ')'ksillä tiesti.i. Aivan liian vähälle tutkimiselle ovat jääneet luonnon myrkkysaasteet ja kansanterveyden perusteiden selvittely. Tällöin ei riitä teollisuudesta peräisin olevien laskeumien toteaminen, vaan olisi samalla selvitettävä, miten laajat suojavyöhykkeet olisi varattava valtateiden varsille bensiinilyij yn haittojen torjumiseksi. Selvänä on myös tullut esille, että ympäristömyrkkyjen kansanterveydelliset haitat on selvitettävissä vain laajoilla lääketieteellis-tilastollisilla tutkimuksilla, joissa vertaillaan sairauksien runsautta myrkyille eri tavoin altistetuissa ihmisryhmissä. Itse asiassa suurkaupunkien asukkailla esiintyy hyvin yleiseen myös edellä mainittuja esioireita. Me tiedämme loppujen lopuksi aivan liian vähän maataloustuotteiden myrkyistä ja suorastaan olemattomia ovat tietomme niiden vaikutuksista kansanterveyteen. J ossain muualla tapaus olisi jäänyt huomaamatta. Tikkurilan pelloilla esiintyvä lyijysaasteisuus paljastui sattumalta. Lakanen j a R . eräs Lontoossa suoritettu tutkimus, missä selviteltiin vertailevasti henkisesti häiriytyneiden ja terveiden lasten veren lyijypitoisuuksia. Oikeastaan vain siksi, että alueella sattui toimimaan Maatalouden tutkimuskeskus, joka saamiensa uusien laitteiden avulla ryhtyi tutkimaan entistä tarkemmin koekenttiensä kemiallisia ominaisuuksia. Tikkurilan peltojen lyijysaasteisuus oli sitä luokkaa, että elintarvikkeiden kautta saatavat myrkkymäärät saattoivat hyvinkin nostaa paikallisten asukkaiden lyijypitoisuudet esioire-tasolle. Tällaisia lyijymyrkytyksen esioireita muistuttavia häiriöitä syntyy muistakin syistä, mutta lyij yn osuus niiden synnyttäjänä näyttää olevan yllättävän suuri. Tutkimuksen todistusvoimaa lisättiin poistamalla lääkinnöllisin keinoin henkisesti häiriytyneiden lasten elimistöstä lyijyä. T ällaisissa selvittelyissä muodostavat biodynaamisesti viljellyllä ravinnolla elävät ihmiset mielenkiintoisen tilastollisen vertailuryhmän. Nykyäänhän näkee kaupunkilaisten vi hannestarhoja jopa kaikkein vilkkaimmin liikennöityjen pääväylien vierellä. T ätä osoittaa mm. Aluksi lyij y vähentää solujen (ja samalla koko ruumiin) kykyä kestää erilaisia tartuntatauteja. A = Kuriiritie 0,5 k lll lyijJ1S1t!atta111osta, B = Ohikufkutie 3,5 k J11 sulattamosta ja C = H elsingin iti.ivä)'fä 10 k m sulattcJJJosta
4. Luonnollisilta mukavuuk si ltaan se soveltuu siksi koska siinä on kaikille vuodenajoille yksi tai useampi s.ilmää n pistävä mukavuusvivahde. Eri juttu on taas se, ettemme saa soita tuottaviksi metsiksi ja alkuperäiseen tilaan ilman ojia, jotka kieltämättä ovat haavoja maisemassa. Lienemme y htä mieltä siitä, että soi den suojelu on tarpeen ja se voidaan myös hoi.taa käyttöoikeuden ra•· joituksista maksettavin korvauksin. 36) ja yhtä pätevin perustein. Suomen Luonnon edellisessä numerossa ehdotti prof. 3. 1970-luvun Suomessa metsänhakkuut muuttuivat puiden kaadoksi. Onko yhdestäkään onnistuneesta pesinnästä v. vanhalle teollisuudelle syvän järkytyksen ettei siitä ole jaksettu vieläkään herätä, ei ainakaan kansalli·spuun hyväksymismielessä. Se, mitä hän mainitsee järven laskemisesta, ei kuitenkaan pidä paikkaansa ainakaan yksi tyisma ille suunniteltujen ojien osalta. Näin siksi koska se soveltuisi siihen kan sa ntaloudelli sen hyvyyden ja luonnollisten muka vuuksien ansiosta parhaiten. 4, Suuruusluokaltaan kymmenen paria, ehkä enemmänkin. Onko yhtään kalliopesää ollut asuttuna, vai elääkö laji nykyisin vain soilla. Soistammehan tuo määrä on syntynyt metsämaan soistumisen tuloksena, joten metsäojitustoiminta ainakin siltä osin on selvää alkuperäisen luonnon suojelua ja olemme siis hyvällä asialla. Olemme päin vastoin Patananojan ojitustoimituksessa tuoneet selvästi esiin kantamme, ettei metsäojituksemme vuoksi Patanajärven vesipintaa tarvitse laskea. Kan santaloudellisessa mielessä si,itä voidaan valmistaa moma sellaisia tuotteita, joita ei voida valmistaa rornsca puista nirn siistiä ja pihkavai varoma tulosta tuottavalla tavalla. Suomen luonnonsuojeluliiton, Helsingin yliopiston rengastusmuseon ja Oulun yliopiston yhteisvoimin koetetaan nyt käynnistää uusi muuttohaukkatutkimus, Aivan yleisesti voidaan jo nyt vastata: 1. Tämä on aiheuttanut vakiolle sekä ns. AFORISMEJA Erkki Närä metsänhoitaja Suomen luonnon suojelijat itkevät tällä hetkellä takaisin 1950ja 1960lukuja, mutta 1koittaa vielä aika jolloin he olisivat onneHisia saadessaan takaisin 1970-luvun. KansalLispuuksi tulisi hyväksyä koi vu. Näitä tuotteita ovat viiluvaneri, huonekalut, lastulevyt ja askartelutuotteet (sellun ja paperin Lisäksi). 1971. Pääasiassa pohjoisessa, mutta ehkä joku etelämpänäkin. 3. Ornitologisen harrastukseni 20-vuotispäivänä Helsingiss ä 10. Syyt ovat varmaankin s11na, koska koivulle on tehty sadan vuoden verra n rikkakasvinarvoista hävityshakkuuta. Voinemme olla myös yksimielisiä siitä, että ojitettavat suot tuottavat puuraaka-ainetta, jota maamme tarvitsee. Suomessa e1 1970-luvulla nähdä enää metsää puilta. Toimitus KANSALLISPUU Kun pidätte kokouksia, 111111 tehkää päätös siitä että tämä vuosi olisi luon nonsuojeluteemaltaan Kansallispuun H yväksymisv uosi . Sillä Suomellahan ei ole sen taloudellisesta arvosta huolimatta kansallispuuta. Millaiseksi arvioidaan kannan vahvuus tällä hetkellä, Peregrinus, optimistinen pessimisti Edellisen johdosta: Yksityiskohtaisia tietoja muuttohaukasta ei tällä hetkellä voida antaa, mutta toivottavasti jo ensi kesän jälkeen. Näi,tä ovat k·eväällä lehteen puhkeamisen mieltä kiehtova seuraaminen, sen jälkeen sitten kesävihreys ja sen sateen jälkeen tuottama ilman hapetta va raikasrns, sy ksy n ruskaloiste ja talvella lumi että huurrevaipa n suuri vaihtelu. Mitä metsäojitustoimintaan muuten täällä Keski-Pohjanmaallakin tulee, voin todeta, että se ainakin puoli,ksi on paluuta alkuperäisimpään luonnon tilaan. 1972 Ilkka Sten ornitologi 87. Muutamia onnistuneita pesintöjä todettiin v. Niissä on nimittäin hyvä putous, joten järven vesipintaa ei tarvitse laskea. Mi,ksi sitten ei ole hyväksynty koivua kansallispuuk si. Reino Kalliola pihlajaa kansallispuuksi (s. -71 saatu ilmoitusta. Toimitus METSi\LAMMET Perhossa sijaitsevan Patanajärven rannalle on tosiaankin ilmestynyt "ojapiikkejä", kuten Pertti Sulkava on käydessää n todennut. Onko pesi ntöjä tapahtunut viime vuosina maan eteläja lounai sosissa. 2. Näin ollen puun ulkomainen tuonti tulevaisuudessa vähenee, mikä on nähdäkseni vain myönteistä kehitystä. Esi-isä.t ovat olleet kaukovi·i,sai•ta kun eivät ole hyväksy neet koivun hä vi,tyshakkuita omilla maillaan. Nyt ne ovat olleet hyvässä käytössä monta vuotta, Edellisen johdosta: Matti Halinen Mikkeli Kansallispuukeskustelu ei ole paattynyt tähän. Ainakin joillakin kalliopaikoilla on viime vuosina ollut asutusta, mutta juuri viime vuodesta ei ole tiedossa. Josta se kuitenkin on tullut nousemaan kalleimmaksi puuraaka-aineeksi. Huutoja korvesta MUUTTOHAUKKA Parhaat kiitokseni artikkeleista, jotka ovat pLtanee,t lehden lukijakuntaa ajan tasalla lintumaailmamme uham imp:en lajien suhteen. 4. Koska kuulun niihin lukijoihin, joiden mielestä nämä jännityskercomukset ovat lehden mielenkiintoisinta ainesta, saanen esittää erään toivomuksen: kun muuttohaukan esiintymisestä ja perikadosta maassamme on tehty n,iinkin perusteellista tutkimustyötä, niin eikö tämänhetkisestä tilanteesta voitaisi antaa joitakin yksityiskohtaisia tietoja, esimerkiksi vastauksia seuraaviin kysymyksi in: 1. 1970-luvulla Suomessa on puuyksilöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, muitta metsää vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. 2
Työ suunna·ttuin pääasiallises,ti puronperkausten, valtaojitusten ja metsäteiden tekemiseen, koska maan viljelysi nsinööripiireil,lä oli käytettävissään ko. Ns. Kirjoutuksista voidaan poimia mm. seuraavat vä,itteet, jotka ovat joko täysin virheellisiä tai ainakin selväs•ti harhaanjohtavia: "Käytännössä on joka tapauksessa voitu havai•ta, ertä vesipiirut suorittavat m yös paikaLlisojitusten .kokonaistilant•een kannalta tarpeettorn1a perkauksia, jotka toteuduttuaan vaativat valuma-aJueelle paikaillisojituksia". "On lisäksi muistettava, että ves1p11nen henkilökunnalla ei ole rnet1 Näitä kumpaakin nimeltä mainittua metsänhoitajaa on kyseisten kirjoitusten johdosta muistettu myös "omassa talossa". ilmaisvalit:aopn rahoirnksen edellytyksenä on metsänparannusasetuk sen mukaan, että val uma-alueella on vähintään 500 ha me-tsäojituskelpoista suota, josta väh intäin 60 0/o on oji,tettu tai sen ojittamisesta on maanomistajan sitoumus (= kuivatettava alue). 88 sänparannusto imLn taa n peruskoulutusta". PAATANTAVALTA ON METSAMIESTEN KASISSA Puronperkausja valtaoji·tusohjelmat laad ~tti,i,n ohjelm ointikokouksissa, Joissa s-ekä m,etså.n parannuspunen oaä maanv,i<ljelysin9inööripiirien cd ustaja<t olivat mukana. Näi11 aikana, jolloin esim. Ikävimpiä esimerkkejä tasta on entisten maanviljdysinsinööripi,irien, nyky isten vesipiirien oman t yöUisyyden hoitamiseksi toimeenpanemat nevaojitu,kset ja puronperkaukset. Hankkeiden rahoitu späätökset tekee metsähallitus hankinuaan asia~ta Tapio n lausunnon. Lisäksi metsänparannuslain vaa. vaadittavaa " Murra metsänparannus-lain muutoksen avu,lla suunnist i kolminkertai nen teknillisen koulutuksen saanut maata.louspuolen kuivatuksesta vastannut organi saatio JUUl'I avosoille runsaat v11s1 vuotta sitten. VESIHALLITUKSEN OSUUTTA ON LIIOITELTU Vesihal,li tuksen näkök ulm,asta asia on toisin. Syyt oji,tustoiminnan määrän ja sa.maHa laadun ryöstäytymjsc,2n mets:inparannuspi,irien hallinnasta on toki löydettä vissä vallan muualta. Suo siellä, vetelä täällä kirjaimellisesti (toim. T yökentfo kieroutuminen p ystyttiin loi vcntamaan käytänn:Sssä osoittama,lla työ koht•eiksi vaikeasti tulvivia purojen alaju oksu ja yli 500 ha ojiwksia käsiittävi,],]ä sadealueilla". Väite, että maanviJjelysinsi nööripiirien aiiheurtama ki-lpa.ilu o;,ituskohteista on saanut aikaan oj i,tus,to:mi,nnan suuntautumisen avosoille on tätä taustaa vasten mdkeinp:i si,lm'inkääntötemppu tai se osoittaa metsänparannuspiiri,en hämrnäst yttä v'iä ri-ippu vu utta vesihalJinn osta. Ohjdmat laadiuiin metsänp,arannuspiiri,en esitysten mukaise.s,ti käytt~en näiden kokemuksia suoritetuista ojirn'ksista ~ek ä kunkin alueen metsäojituskelpoisuudes-ta. Tässä ei kuitenkaan aina ole o tettu hu omioon perkauksilla saavutettavaa vähäistä :1yötyaluetta eikä puronvars-ime•tsän kasvun mahdollista heikkenemistä hapekkaan veden virtailun loputtua". töiden vaa,tirni,in tckni.Ilis,iin, hyd rologis.ii n ja vesi.oi,keudehlisiin sei,kkoihin perehtynynä henkilökuntaa. "Kritiikin on synnyttänyt muista käyttötarpeista piittaamaton v:ilinpitämät-tömyys ja fanaattinen korvenraivaajahenki. T yöllisyysja kehitysaluepolitiikan nimi•ssä ollaan myös usei,n muuttamassa metsäoji•tusta taloud ellisuudesta vä hät v:ilittäväksi 1 uonnon h:i vi ty kseksi. vesiensuojelu kärsii varojen ja työvoiman ;nnitteesta". huom.). Useissa artikkeleissa ja niiden kuvail'eksteissä esityksen kärki suunnam1n ves,ihaHitukseen ja anneniin kuva, että vesihallimksella on huomattavakin asema metsäoji,tustoiminnassa ja et>tä se kantaa su uren vastuun haita.],[isista seurauksista. "Vesihallituksen ves1p11nen suoruttamien korpipurojen perkauksien tavoitteena, si1lloi n kun ne eiväit liity paikallisojituiksiin, on saada p ohjaveden pinta alenemaan. Varsinkin metsänpara,nnusmiesten (Timonen, Halttunen) 1 ki,rjoituksissa p yriniin syntipuikki löytämään yk~inomaan naapurista eikä laL11kaan omasta talosta. Vesihallituksen vastuu metsäojit11ksesta "Suomen Luonro"-lehden kuluvan v uoden ensimmäisessä numerossa käsite] tiin monipuolises•ti metsäojitustoimintaa ja siinä .kieltämättä esi·intynei,tä virheitä. Siitä päätellen kritiikin piikkiä on tunnettu myös siellä. Näin ollen vesi hallinnon valtaojirn,kset ovat rajoittuneet kohteisiin, missä jo on o!hLt runsaas ti metsän parannuspiirien paikallisojiwksia tai m1ssa vedenjohtoväylien puuttumisen tai heikon kunnon vuoksi oj i<tustoimintaa ei ole voi•tu muuten jatkaa. Koko oj,i,t•eotu ala on siten vajaa 1 0/o muiden organisaatioiden sama na aikana tekemistä metsäojituk sista. Varsinaista pai,kaUisojitusta maanvi•ljelysinsinööripiirit (vesipwr Lt) ova.t tehneet rajoitetustj; vuosina 1967-71 vai.n 8 400 ha, josta vain 10 0/o on ne voja. Maan vLl jelys insinööripiirit tulivat mukaan me·tsän paran n ustoimin ta.an vuonna 1967
t1mus hankk,een taloudellisesta rarkoitubenmukaisuude~ra on karsinut pois huo mattava n määrän k ohtei•ta, joissa yksikkökusta nnukset kui va,tetta va aluetta tai vä htön,tä hyötyalu erra kohti ovat olleet liian korkeat. T oteamus sii-rä, että valtion o rganisaatio olisi voi nut si,irtää työntekijöitä va,lraojirusrehrä vien sijasta ves1ensuojelutöihin osoittaa asiantunremattomuu,tta. VesihaHirus tekee jatkossakin kaikkensa tämän toimi nnan laajentamisek si. Esi merkiksi m etsäojimksiUa voimeen,rulon edel lytyksiä voidaan paran.taa. Luonnonsuojelun tärkeyden voi metsänomistaja yleisesti hyväksyä, mikäli sitä ei aseteta ehdorwmaan ristiri.i.raan hänen ral o ude-llisten pyrki,m ystensä kanssa. VA LTIO ON VASTUUSSA TYON TEK !JOISTAAN Maan viljely sinsi nööripiireissä oli asutusja t yöMisyysrö iden se urauksena muodost unu t kuivatustöihin ja pi,enten teiden rakentamiseen perehtynyt t yöntekijäja toi mihenkilöku:nta. Vasta vesih ahl innon osallisrunu a mersaop•tusroim i,ntaan tilanne on tässä suhteessa muu,Dtunur. Mutta vesihaHirnskaan ei tä,tä poli,riik.kaa tee, ainoas taan toteuttaa sitä yhteisikunnan lakisääteisesti asettamissa puitteissa. H elsin gissä 6 päi vänä huhri,kuuta 1972 Työryhmä vesihalE,ruksessa : Simo Muotiala Kimmo Karimo Seppo Mustonen Tuomo Nikander 89. rulvahaittoja viljelysa luei•lla. Tällöin tuli lähinnä kysy mykseen voimakkaas,ri laajentunut m ersänparann usto1rnmta. Lainsäädäntö ei n yik yi,seHään anna mahd ollisu uksia kaikk i,en ympärisröreikijöiden rii,ttävään hu omioiseen, vaan soiden suojelun kannalta nykyistä olennaisesti parempaan -tulokseen päästfan vain kehi,rtämä.llä ympäristö nsuojel ua kos·kevaa lainGäädän röä. M yös kysy mys tä Pohjoisja Itä-Su omen mersäoji,ru,kses·ta on tarkasteltava räs,tä nä,kökulm asra. Ponnis.teluis,ta huolimatta ensimmäiset varat rä,rä toimintaa varten saatiin käy tettäväksi vasta tänä vuonna. Varsi·n lii oitehu on siten väi•te, että "vesi pii,rir suoriora vat pai,kallisojitusten kokonaisriJ.anreen kannaha tarpeettomia perkau,ks,ia". Kun tämä ryöala 1960-luvun kuluessa supistui, oli luonnollista ryhtyä harki.tsemaan t yöorganisaa.tion uud elleen suuntaamista. N umeroi n ei tosin voida esittää niiden mersälampien suurta lukumäärää ja suoalueiden pinta-alaa, jotka näiden valvontaohjeiden seurauksena ovat jääneet lu onn ontulaan. Kun töiden rahoitus o n kuitenkin tapahtunut m etsänparannuslain p erusteeHa, o vat metsäm iehet halunneet k oko hyödyn jäävän m etsii n. T oimitusmiest,en itsenäisestä päiröksenreiko-oikeudesra ja maanomistajien pää,tä,n,tävallasta kui,tenkin johtuu, er·tä vesihallimksenkin mahdollimus o hjaoa oji-tustoimirnsren suuntautumista riippuu arvos,tusperus,tei den jatku vas ta kehittymises tä. Koska ves ipiiri en tehtä viksi tulevat hankkee-c o n sovi,or u cm. Ves iensuojeluviranomaiser ovat vuodesta 1966 laatineet ves ie-nsuojdun yleissuunnitelmia ja niiden y hreydes"ä k,o uriintuntu vasri osoittan e-et tarpeen vakion toimesta suoritetta vijn vesienrnojelutöihin. VESILAIN TUNTEMUSTAKIN TARVITAAN Metsäojimkse,c ovat tapahtuneet mi.Jrei ko!,ona,isuudes~aan ilma n minkäänlaisia ves,ilain vei vo,it,tei ta vaik ka ne lisäävät tu,I vavirtaamia, saa<rtavat muu ntaa merkittävästikin valuma-alueita ja va iku ttaa alapuolisen vesistön veden laatuun. Kun välittömän hyötyalueen on oltava varsi n laaja, on huomattava osa kapeissa n ookelmissa kulkevien purojen ojiruks ista karsiurunut automaat-tisesti poi,s. T ästä o nkin ollut seurauksena mm. avosoiden oji.r,taminen) entisestään kasvamaan. Vesihallitus antoi heti perus,rami-sensa jälkeen vesien valvojana oji-rusra ja järvenlasikua koskevat oh jeet, jotka saare-ttii n kaik,kien ojitusasioiden kanss1 tekemisiin joutuvien v irastojen ja JaqestoJen ti etoon. TYOLLISYYSJA KEHITYSALUEPOLITIIKKA OVAT REALITEETTEJA Ve,si haHituksen, sannoin kuin metsämiesten Ja luonn onsuo jelijoiden :,m~ha alaltaan, tulee asiantuntemuslaa n hyväiksikäyttäen p yi,kiä vaikuttamaan siihen yh teisk untapoli.rii,kka,an, jon,ka varsm tärk eitä osaalueita t yöHisyysja kehirysaluepoliriik,ka ovat. Kun esimerkiksi sy rjäsuomalaise n kylän ympäristöstä 70 °/o on suora, rule-e k ylä varmasti autioit umaan, ellei sen elinehtoja paranneta. Kun ves,ihallirus tekee tä.1laisra t yötä, sen c,oi minta ei perustu " mui~ra käyttötarpeisra pii,r,taarna,rtomaan välinpi,rämättömy yreen ja fanaattiseen korvenrai vaajahenkeen" eikä se ole "työllisyysja kehitysaluepolitLi1kan nim1ssa muuttamassa metsäojitusta taloudellisuudesta vähät välittä välksi luonnon hävir ykseksi", vaan toteuttaa sill,e m äärät tyä osaa eduskunnan ja valri-oneu voston hyväksymästä y hr-eiskuntapolitii1kasta. TyöllisyyspoLiriukan kann alta lienee ai nakin yhtä suotavaa työllistää valtion organisaation pal veluksessa pi tkään olleita kuin käyttää samat varat esimerki,ksi Tapion toi minnan laajentamiseen . Samoin ai nakin vesiha!Lituksessa on tuntematon sellainen o hje!ma, jonka mukaan karkki 1:400000 kartalla näkyvät purot pi,täisi perata. Lu,kuisia suolampia on m yös lasiket tu mersäoii tus,ten yhteydessä ottam atta hu omioon v,es,ilain asettamia vaarimruks1a. PAATANTAVALTA JAKAUTUU Vesihalli.rus on useiHa neu vottelupäi villään ja erilaisissa o hjeissaan korostanut mm. Ohjeilla on pyrin y saa,c,ramaan järvenlaskut ja ojirwkser rnahdoHisirnrnan laajasti vesi lain mukaiste n lupakäsitte.lyjen piiriin, jotta hankk eiden tarkoituksenmu,kai suus ja niid en aiheuttamat seuraulkser voi,taisiin riinävän laajasti selvittää. On m yönne·ttävä, että tark oituksenmukaisempaa olisi ollut kesk ittää vaLtaojitukset enemm än v iljel yalueille niiden suojelemise'.,si ja kä yttää ves,istöalueen la,tvaosien soita "tulva-altaina" kuivattamisen sijasta ja jä,c,tää sen sijaan korpin o,tkelmat rauhaan. maisema,tekijöiden hu omioonottami,s,ta oji,tuksissa. Jo, mersäoji,ruksen raloud eHisissa perusteissa vastedes otetaa n puuntuotoll e ko iruneen hyödyn ohella hu omioon myös sen aiheu t tamat vahin got ja niiden poisram1sra1 korvaam,iskusrannuk se-r, tulee kannanamarrnmien hankkeiden osuus (esim. ohjelmo in rikokouk sissa ja niiden metsätal o ud e!Jiset edell ytykse-c on selvitetty mersä nparannuspiirin rah oita, ei töiden suunnitelussa ja varsinaisessa toteu,rta•tnisessa tarvittane erityiseni pää metsä,raloudellista asiantuntemusta
K ysymys onkin siitä, kummassa tapauksessa Suomi paremmin kykenisi säi lyttämään luonnonvarojaan ja kansalaisiaan koskevan päätöksenteon omissa käsissään. Kansainvälisesti merkitsee EEC taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon keskittämistä ylikansallisill e eli mille, yhä harvemmille ihmisille, jotka eivät enää näe lu onnonvarojen lii•kaikäyttöä, kehitysalueitten taaksepäinmenoa, kult,tuuriarvojen tuho utumista paao.man ik asaantumiskeskuksi:ksi muuotuneissa suunkaupungeissa eivätkä siirtotyöläisten epäinhimiHisiä t yöolosuhteita ja heidän arn ttavanaan olevaa slummia. Sen mikä sopii Keski-Euroopalle, olisi sovittava myös Suomen luonnolle. EEC:n maatalouspolitiikka on varsin pienviljelyksen vastai sta. VUOSIKOKOUSALUSTUS Tiivistelmä Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan, eläinlääket.lis. Talousyhteisöön sitoutuminen liittäisi maamme entistä kiinteämmin ma rkkinataloudelliseen kiihtyvän tuot.tnnon ja kulutuksen pyörteeseen. Vapaakauppa merkitsisi vapauden loppumista ympäristönsuojelussa. Maatalousyksiköiden suurenrnmin en puolestaan jo htaa siih en, että maatalouden ympäristön suojeluongelmat kasvavat ja lähenevät teollisuuden on gelmia. 3. N e palvelisiv at liikakansoitettua ja ympäristöltään turmeltua Keski-Eurooppaa herrakan san v iheralueina, jossa saamel aiset ja muut eksoottiset kansansirpa leet kuten suomalaiset myyvät tien vierille pystytetyissä, maisemaa tärvelevissä lrnjuissa katajasta tehtyjä pikkuesineitä ja poronsarvia matkamuistoiksi. Siihen sitoutuminen saattaisi merkitä pienelle maalle ja sen luonnolle tuhoutumi sen vaaraa. Pienviljelyksen ja samanaika.inen muidenkin elinkeinojen väheneminen kehitysalu eilla saattaisi muuttaa Itäja Pohjois-Suomen puunjalostusteollisuuden pu upelloiksi, joita hoidetaan liiketaloudellisen puuntuotannon tarpeiden mukaisesti luonnon edellytyksistä ja vaatimuksista piittaamatta. T yö voiman vapaa liikkuvuus puolestaan takaisi sen, että notkeat, kielitaitoi set ja nälkäpalkalla elämään tottuneet eteläeurooppalaiset ja pohjoisafrikkalaiset täyttäisivät matkailuja hotellialan työpaikat. Mikäli tämä teolli suus olisi kannattavaa, johtaisi talousyhteisössä omaksuttu pääoman vapaa lriikkuminen sen joutumiseen ulkomaalaisten haltuun. Neu vottelujen lopputulos ei v ielä ole n1ik yvissä. Askettäin päättyneessä Pohjoismai. 1972 Suomi käy parhaillaan neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta Euroopan talousyhtei'Sön kanssa. EEC :n laajeneminen siten kuin on tapahtumassa eli kuuden maan liitosta kymmenen maan liitoksi merkitsee sitä, että puolet maamme ulkomaankaupasta käydään supervaltio EEC:n kanssa. i\änettöminä yhtiömiehinä ne seuraa vat kiltisti luonnonvarojensa kulumista ja rikkauk siensa kent ymistä tal ousy hteisömaiden pääkaupunkeihin. Suomelle EEC on joka tapauksessa varannut raaka-aineiden, ehkä työvoimankin viejän osan, solmimmepa sopimuksen tai olimme solmimatta. Maamm e lu onn oll e ja suomalaisten omalle luonnonkäytölle matkailuteollisuuden paisuminen joka tapauksessa merkitsisi vakavaa vaaraa. Henkeä kohti laskettuna Suomi on maailman suurimpia kaupankäyjiä. Kun vielä otetaan huomioon taloudell inen haavoittuvuutemme, on nähtävissä, että kysymys "vapaakauppasopimuksesta" ei ole virkamiesten hoidettava ru tiiniasia, jollaiseksi sen merkitys on y ritetty joi ltakin tahoilta kutistaa. Jokamiehen oikeutta luonnossa uikkumiseen ja oleskeluun tuskin voitaisiin säil yttää miljoonien keski eurooppalai sten tunkeutuessa maahamme matkailuteollisuuden houkutteleman a. Pysyttelemällä EEC:hen sirnutumattomana Suomi sen sijaan voi edes yrittää omaehtoisesti kehittää kauppaansa muulla kuin EEC-keskeisellä pohjalla. Euroopan ta lousyhteisön yhtenä pyrkimyksenä on lainsäädännön yhtenäistäminen sen jäsenmaissa. Seuraavassa on kolme puheenvuoroa. Kasautumisilmiö on havaittavissa myös talousyhteisön kehitysalueiden autioitumi sena ja niillä olevan ihmisen rakentaman ympäristön rappeutumisena. Ympäristönsuojelun kannalta tämä merkitsee sitä, että päätökset sii,tä, mi,tä luonnolle tapahtuu ja minkälainen elinympäristö ihmisellä on, tehdään Brysselissä EEC:n ehdoin. Sinänsä saattaa pienviljel y siihen nykyisii n liittyvistä suurista yhtei skunnallisis.ca ongelmista huolimatta olla varsin mielek äs luonnonvarojen käyttömuoto ja keino tasapainon y lläpitämiseksi ihmisen talouden ja luonnon talouden välillä. Vapaakauppasopimus tekisi mahdottomaksi kieltää ympäri stön tai terveyden kannalta haitallisten tarvikkeiden maahantuonnin. Sopimuksen solmiminen veisi varmuudella osan luonnon varojamme koskevasta päätöksenteosta Brysseliin. Jos se johtaa vapaakauppasopimuksen solmimiseen, seurauksena on Suomen sidonnaisuus EEC :hen. EEC ja ympäristönsuojelL1 Keskustelua EEC:stä on käyty v ilkkaasti myös luonnonsuojelijain keskuudessa. Se merkitsisi om aehtoi sen ympäristöpolitiikan mahdollisuuksien päättymistä ja estäisi pohjoisen luonnon erityisominaisuuksien huomioonottamisen. Luonnonvarojen liikakäyttöön ja luonnon varojen käytöstä saata van aineellisen hyödyn epätasaiseen ja epäo:keudenmukaiseen jakautumaan perustu vana mekanismina EEC ja sen puitteissa toimivat jättiläisyritykset muodostavat löysälle pohjalle kohonneen rakennelman. Mikäli puheenvuoroja ilmenee, keskustelu jatkuu seuraavassakin numerossa. Saman vapaan liikkuvuuden puitteissa suomalai set tietysti vo1S1 vat painua töihin aina Pariisiin asti ja liittyä siihen miljoonaiseen proletariaattiin, joka elää suurkaupungin rähjäisillä laita-alueilla parakkija hökkelislumm eissa. Sidonnaisuus EEC :hen hävittäisi kuitenkin kaikki mahdollisuudet pienviljelijäin aineellisen elintason ja muiden olosuhteiden parantamiseen. Jo nyt nähdään Pohjois-Euroopan erämaat osana " Europa nostraa", meidän Eurooppaamme, joka tarkoittaa suunnilleen sam aa kuin EEC. Olli Ojalan alustuksesta liiton v uosikokouksessa Tieteellisten Seurain talossa Helsingissä 19. Talousyhteisön assosioituneina eli Jiitännäisjäseninä olevat tu ottavat EEC: lle osallistumatta EEC:n 90 kehitysmaat raaka-aineita päätöksen tekoon Brysselissä
Tämä vaikuttaa välittömästi myös maamme luontoon ja sen suojelun edellytyksiin. Olli Ojala YMPARlSTONSUOJELUN NEUVOTTELUKUNNALLE Keskustelussa Suomen mahdollisista ns . Tämä on bru tosiasia, jo:a juhlalliset puheet ja vi rkamiesten pyrkim yksenä oleva sa laintegroituminen eiv~t voi muutta::1 . Päin vastoi n on aihetta otaksua, että har vaa.n asuttuun maahamme siirretään tiheästi asutusta Keski-Euroopasta ympäristöä eniten vahingoittavat teollisuudenalat ja muut taloudelliset toiminnat. Jo nyt ne NATO :n jäsen maina osallistuvat tämän sotilasliittoutuman ympäristönsuojelutoimintaan. Esitämme kunnioittavasti Ympäristönsuo;elun neu vottelukunnalle viitaten neuvottelukunnasta annetun asetuksen 722/70 2 § :n kohti,in 3 ja 4 että neuvortelukunta ryhtyi~i pikaisijn toimenpLteisiin suunnitelluista EEC-järjestelyistä maamme luonnolle ja ympäristönsuojelulle koituvien vaarojen selvittämiseksi. Ja syyksi ke-ksiniin, että Ojala onkin oi,keas.taan vai:n EEC:t'i vastustava vasemmis-topoliiti,kko, joka käyttää h yvä kseen luonnonsuojehia poliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään. den neuvoston kokouksessa päätettiin py rk iä yhteiseen pohjoismaiseen ympäristöpolitiikkaan. Esimerkiksi tuontihyödykkeisiin kohdistuvat kansalliset ympäristömääräykset ja -lait tulkittai sLin kilpailun ja kaupan raioi tuksiksi. Mutta mitä sitten. l·lorjalla ja Tanskalla ei EEC:n jäseninä saa olla itsenäistä ympäristöpolitiikkaa, josta ne voisivat sopia muiden Pohjoismaiden kan ssa. Ympäristönsuojelu on 111111 monel le yhteiskuntapoliti ikan alueelle ulottuvaa toimintaa, ettei sen alalla ole yhtenäinen pohjoismainen politiikka mahdollista, mikäli Norja ja Tanska tuhoavat Pohjoismaiden yhteisy yden. Suunnitellut EEC-jä rjestelyt aiheuttavat voimakkaita muutoksia maamme talouselämän ja tuotantotoiminnan rakenteeseen sekä rajoittavat mahdolli suuksiamme harjoittaa itsenäis,tä talousja yhteiskuntapolitiikkaa. 4) EEC-sopimuksesta aiheutuva alueellisten erojen edelleen kärji styminen maamme itäja pohjoisosien sekä Etelä-Suomen välillä suurentaisi entisestään ympäristöongelmia muuttovirran kummassakin päässä. 3) IJahdol lisuutemme kansalliseen, o:11ien luonnonolojemme, kulttuurimme ja arvostustemme pohjalta lähtevään ympäri stönsuojelu politiikkaan heikkenevät oleellisesti, koska EEC pyrkii sellaisiin ylikansallisiin saastenormeihin ja lakeihin, joiden perimmäinen tarkoitus on varjella kaupan ja kilpailun vapautta. Tätä ku vaa rakensi erityisellä inn olla Uusi Suomi pääkirjoi,cuksessaan. Suomi ja Ruotsi eivät kuitenkaa r, voi sitoutua yhtenäi seen ympäristöpolitiikkaan Norjan ja Tanskan kan ssa, mikäli nämä liittyvät EEC:n jäsenik si. Ulkomaisen pääoman rakentamat hotellit, lomakylät Ja leirintäalueet turmelisivat nopeasti kauneimmat luonnon.kohteemme ja massaturismi heikentäisi 0:1,an väestömme virki-stysmahdollisuuksia ja vaikeuttaisi eräiden luontaisten elinkeinojen harjoittamista. Esimerkkeinä voidaan mai nita muoviteollisuus sekä yliäänikoneille tarkoitetut lentokentät. 5) Vielä voidaan mainita sangen näkyvänä ja ajankohtai sena ongelmana voimakkaasti kasvavan massamatkailun tuomat haitat. 1972 Raija Alho Lars Blomberg Pekka Borg Heikki Haapala Antti Haapanen Yrjö Haila jeddi Hasan Urpo Häyrinen Veikko Kansikas Eino Kauppala Pekka Kilkki Pirkko Lahti Ma rtti Linkola Heikki Loppi Olavi Niitamo Ismo Virtanen Olli Saastamoinen LUONNONSUOJELU, EEC JA GLOBAALINEN MORAALI Moni h:ickähti hämmentyneenä, kun Suomen luonnonsuojeluli,iton puheenjohtaja Olli Ojala pi,ti 19. kaupalli,si,sta järjestelyistä Euroopan talousyhteisön eli EEC:n kanssa ei ole o,llenkaan selvitetty eikä ocettu huom ioon näiden järjestelyjen aiheutramia vaaroja maam me luonnolle ja elin ympäristömme suojelulle. Kyseessä e1 s11s voi olla pelkkä politikointi . Us,eimmat kun e1vat ymma rtaneet alkuunkaan, mitä syy tä luonn onsuo jcli jalla on puuttua kauppapoli,tikkaan. Valtion luonn onsuojeluval voja. 3. Metsien käyttömahdollisuudet muihin tarkoituksiin kuin puuntuotan toon (esimerkiksi virkistykseen ja ulkoiluun, suojel ualueiksi, keräilyyn, poronhoitoon jne.) tulevat vastaavasti heikkenemään. Se jo,!rn tätä ihmettelee, ei ole rnl91. Nyttemmin Olli Ojala on saanut linjansa jackajiksi ryhmän Ympäristönsuojelun neuvot telu.kunnan jäse niä. H elsingissä 22. 1972 puheen EEC-liitännäisyyden vaarallisuudesta Suo men luo nnolle. Yhtenäinen ympäristöpolitiikka Poh;oismaissa merkits1s1 Norjan Ja Tanskan kuuluessa EEC:hen suunnill een samaa kuin jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät EEC:n jäseniksi. 3. Terveell inen ympäristö ja kaunis luonto saavat päivä päi vä k ä yhä suuremm an merk ityksen elintasomme ja hyvinvointimme osana. 2) Ulkomaisten yhtiöiden ja ulkomai sen pääoman määräysvallan li sääntym=nen talouselämässä ja teolli suudessa ei varmasti lisää teollisuuden om ia pyrkimyksiä ympäri stönsuojeluun, sillä ulkomai·set yhtiöt tuskin tuntevat suurempaa vastuuta maamm~ luonnosta kuin kotimaiset. EEC-sopimuksen mukanaan tuomista mahdollisista vaaroista voidaan mainita esimerkkeinä seuraavat: 1) Puunjalostu steollisuuden kilpailuaseman paraneminen suhtees·sa muuhun teolli·suuteen aiheuttaa entistäkin vo,imakkaampaa painetta maamme JO nykyi sin ylirasitettuja metsävaroja ja metsäluontoa kohtaan. Tämän alo itteen allekirjoit,tajina on joukko vasemmistoon h.ukeutuvia neuvottelukunnan jäseniä, mul[[a mukana on myös poliinisesti siwutumattomia ja oikeistolaisia, mm. Etelän keskusten Liikenne-, melu-, vesija muut ongelmat tulevat pahemmiksi, kun taas kehitysalueiden autioituminen, maatalouden ja luontaisten elinkeinojen edellytysten heikkeneminen, tuotta vat näistä johtuvia ympäristöhaittoja taloudellisten ja inhimillisten menetysten ohella. Tästä syystä on mitä huolellisi mm in tutkittava ennakkoon suunniteltujen EEC-järjestelyjen vaikutukset näihin. Nämä pyytäv'it, että neu vot telukunta kutsuttaisiin koolle sanomaan sanansa EEC-lii,tännäisy ydestä ennen kuin kauppapo!i iti.kot ehtivät so,lmia Suomen luontoa vahin goittavia sitoumuksia
Järj estö toimii tii viissä yhteistyössä kuntien kanssa. Tämän saa vuttamiseksi ne joutuvat riistämään tuottavaa luontoaan niin voimakkaasti, että se ennen piokää riutuu vähämottoiseksi Ja v11me1n aavikoituu kokonaan tuottamattom aiksi. J os olet kyllästynyt roskasaaristoon, liity tähän. Kohde on oitk,ein valittu. Sen pitäisi olla riittävä osoitus luonn onriiston turmioHisuudesta. Vinouma on vaarallinen, si llä elämän jaokumisen perusedeclytyksenä on aineiden jatkuva tasapainoinen kiertokuLku luonnossa. Meidän olisi vain sijoi tettava teoluisuus mahdollisimman lähelle raaka-ainelähteitä ja huolehdi.tta va jäteravinteiden ohjaamisesta taikaisin luonnon tuotantoportaaseen (metsiin ja pelloille). Syntyneen ongelman ratkaisu on teoriassa varsin y ksi nkertainen. Tämä merkitsisi teollisuuden siirtymistä hajaHeen keh ~t ysmaihin. SiMä s·elilaisen EEC toddla muodos-raa sii-tä y,ksin1ker•taisesta syystä, että EEC ja muut sen kaltais,et ,teollisuusmaiden taloudelliset yhteenliit92 tymät pyrki vät jäsenmaittensa h yvinvoinnLl1 lisäämiseen. Järjestön toiminta ulottuu nyt kymmeneen kuntaan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan saaristossa. Viimeisen nuespol ven aikana on s,ei tsemäs osa maapaJ.lon pinnasta muuttunut autiomaa,ksi. Luonnnosta saatujen raaka-aineiden jalostuksen ja käytön yhteydessä sy ntyvät jätteet jäävä,t nimittäin saasteina teo llisuusmaihin. Niistä kun ostetaan luonnonvarojen tuott,oa teo!J isuuden raaikaaineeksi yh:i hal vemmaiksi painetuin hinnoin ja myydään teollisuustarvikkeit a yhä suuremmilla voimilla. 77 A 11, 00100 H:ki 10, puh. Ja tämä taas voi tapahtua vain liittoutuminen ulkopuol,eHe jäävien maiden, ennen kaikkea foehitysmaiden kustannuk• setla. Näimä ratkaisut saaotavat Esätä luonnonvaroihimme kohdistuvaa käyttöpainetta tai kasvattaa saastuttavan teollisuuden maaraa. Tällöin kehitysmaat joutuvat kauppatasev ai.k euksiensa hoitamiseksi lisäämään m yy,miensä raaka-aineiden määrää. Raho itus hoidetaan niin, että kunta asettaa takuusumman jonka avulla jätetelineet ynnä -pussit hankitaan. Ja pahin jarru tällaiselle kehitykseHe ova-t EEC:n kaltaiset taloudelliset yhteenliittymät, jotka pyrkivät kahmaisemaan itselleen ylisuuren os uuden siitä yhteisestä kaku sta, jonika luo nto p ysty y ihmiskunnan käy-ttöön tarjoamaan. Pääpaino pannaan lo maas utuksen ja pienveneiden jätehuoltopal velun kehittämiseen koko saariston alueella. Tähän mennessä on jätteenkeräilypisteitä yli 42. Samalla se merkitsisi kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välisen varaHisuuskuulun tasoittumista (ja samalla kansain välisten ristiriitojen lieventymistä). On käyty eräänlaista puolustustaistelua. Si,ellä ne tukahduttavat luonnon tu otantok ykyä ja tekevät si ten teoHisuusmaat yhä enemmän riippuvaisiksi kehitysmaiden luonn on tuotos,ta. Puuttuminen EEC-kysymykseen kuuluu s·iis hyvinkin nyk yaikaisen luonnonsuojdun kuvioihin. Jäsenkortteja saa keräilypisteistä sekä Naturoch miljö vårdista, Fredrikink. Varhemmin luonnonsuojelija,c ovat pyrkineet päämääriinsä vas-tu stamaHa luontoa riistäviä tai saastuttavia hankkei-ca. Ei .nimi.ttäin li-ene liioi-teltua oleotaa, että juuri EECneuvotoel-ujen yht,eydessä tehdään teo~lisuutemme kehityssuuntaan vaikuttavia ratkaisuja. talouden sopeuttamisesta luonnon talouiteen siten, että luonnon elinkelpoisuus ja tuottavuus säi-lyy. On hu omattava, että ne jäteainee·t, joiden y lenpalttisuut,een teollisuusmaiden luonto (erityisesti vesiluonto) on tukahtumassa, ovat oikeastaan juuri niitä aineita, joiden puutteessa kehi.rysmaiden luonto riutuu ja aavi,koituu. Siihen ei kuitenkaan päästä niin kauan kun kansal.lisis.ca etuisuuksista kiinni pitäminen hallitsee ajatustottumuksia maapaHolla. Teollisuusmaiden harjoittaman kauppapolitiikan ,luonnonhoidolliset haitat eivät rajoitu kehitysmaiden luonnon köyhtymiseen. Kysymyikseen olisi kuitenkin v,oinut tarttua myös laajempana g1obaa1isena ,j uonnonsuojel uongelm ana. EEC:n menkeissä tapahtunut toiminta merkitsee uuden luonnonsuojelurnktii,kan a•lkusoittoa. Saas,veet kun ovat oikeastaan vain luo nnoss a vaaraan paikkaan joutuneita ja siellä haiullisia aineita, jook a kuit,enkin oikealla pai:kallaan lu onnossa olisivat hyödyllisiä. Yri oetään tu111keutua liiketalouden maailmaan ja estää luontoa vahingoittavien hankkeiden synt y ja siinä vaiheessa kun niitä aletaan hahmotella. Luonnonsuojelijoiden on syytä yrittää urarta ratkaisut sellaisiksi, ettei Ju,ontomme turmel'l-u liiketail.ousmi,es·temme sorv aamien sopumusten aiheuttamassa seurausvaikutusten pyörteissä. Jos tarkastelemme EEC:tä ihmiskunnan k 01konaisedun perspe.ktii vistä, niin kuuluminen tähän "kultaposs ukerhoon" tuntuu moraaliselta kannail,ta varsi.n arvelluttavaLta. 498 629.. Luonnonsuojetlijoittemme liikkeelle lähtö asiassa on tapahtunut kansalliselta pohjaka ja ehkä hi,eman hapuilevin perustei,n. EEC ja ympäristijnsuojelu lut ajatetleeksi, m1sta lussa pohjimmaltaan Kysymys on ihmisen luonnonsuojeon kysymys. Ihminen on aiheunanut saasteongelmana ja aavi·koitumisena ilmenevän vinouman luonnon ravinnekierrossa kuljettamalla luonno n tuottoa kehitysmais,ra teoll isuusmaihin, mutta faim1nl yömällä syntyvien jätt•eiden pa.Jautuksen kehitysmaissa olevaan luo nnon tuotantoportaas-een. N yt on siirryt.ty uudenlaiseen hyökkäävämpään taistelutaiktiikkaa.n. Tämän jälkeen rahoitus hoidetaan jäsenmaksulla, jo ka on 5 mk sekä »Pidä Saaristo Siistinä H åll Skärgården Ren » -lakkien myynnillä. Ihmisk unnan k okonaisedun nimessä meidän olisi pyrittävä cällais•een päämäärään. Pekka Nuorteva PIDÄ SAARISTO SIISTINÄ Saariston jätehuoltoa varten toimii maassamme valtakunnallinen järjestö Pidä Saaristo Siistinä H åll Skärgården Ren. Moni tästä perspektii,vistä asioita tarlkkaileva suomalainen tuntisi omantunton sa puhtaammaksi, jos Suomi e1 Jiiuyisi EEC:n harjoittamaan kauppapoli,tiirk,kaan ja glo baalisen luonnon vahin goittamiseen
petokesk ustel u. K o kouksen yhteydessä lu ovutettiin liiton kultainen ansio merkki ylimetsänhoitaja Yngvar Blo mgrenille metsähallituksesta. H opeisen ansio merkin sa ivat taiteilija E rik Bruun, maisteri H arri D ahlströ m, valo kuvaaj a Hannu H autala, metsänho itaja Kaarl e Kl emola, dosentti Martti Markkul a, varatu omari Eero Rantako kko ja kan sa nedustaja Pär Stenbäck. ja päätyi neljän ko mitean J:.sen en yhteistä enavaa mielipidettä lukuun ottamatta suosittamaan jalos tam on rak entamista k o. Martti Linkola J yväs kylästä, lil.kand. 2. 1971 1. 3. 3. ja sen jälkeiset tapahtumat. Kauppaja t eollisuusministeriö aset ti huhti kuussa komitean, jonka teh täväksi annettiin eri n äkök ohdat huomi oon ottaen selvittää, onk o tar1:oitukse nmukaista rakentaa ölj ynjalos tamo Hankoniem en T värmin neen. Ruunaankoski en valjastamisesta voimatalouden käyttöön. Eduskun ta ei vieläkään saa nu t käsiteltä vä kseen jo kauan valmisteltuja ehd otuksia uud eksi lu onn onsuojelulaiksi sekä ulk oilu-, ilm ansuojelu -, melun torjuntaja jätehuoltol aei ks i. U rpo H äyrinen. Vuoden aikana ovat lu onn onja y mpäristönsuojelu oll eet vah vasti es illä lehdistössä, radi ossa ja televisiossa, vaikka jonkin laista kyllästymistä aiheesen onkin ollut ha vaittavissa vuoteen 1970 verrattuna. liiton sääntöjen muuttaminen. 3. D S11:n hallituksen • • to1m1ntakertomus V. Vu oden aikana saivat työnsä päätökseen v uoden 1970 y mpäristönsuojelutoimikunta, jonka II ja Ill osami etintö ptettiin valti oneu vostoll e 28. Ympäristönsuojelun organisaatiotoimik un ta esitti mietinnössään neljä vaihtoehtoa ympäristönsuojelun hallin toorganisaatioksi päätyen itse kannattamaan mallia, jossa y mpäristönsuojelun yleisvastuu määrättäisiin sisäasiainministerilölle, jonn e perustettaisiin y mpäristönsuojeluosasto. N eu vot telukunta on antanut lausun tonsa kaikista lu onnonja y mpäristö nsuojelun kann alta tärkeistä hankkeista ja komiteami etinnöistä. E läinlää ket.lis. Olli Ojala valittiin yksimielisesti edelleen liiton puheenjo htajaksi. Vuoden aikana ovat olleet vi reillä edell een m yös mm. Suomen' luonnonsuojeluliitto on vuoden aikana lausunn oissaan, kan nan otoissaan ja Suomen Lu onto-lehdessä puuttunut kaikkiin edellä mainittuihin tapauksiin. Lännentien suunnittelu ja hanke ns. Li evestuoreen tapauksesta käydyssä keskustelussa pyrittiin luonn onsuojelu ja työllisyyden h oitaminen esittämään toistensa kanssa n st1mdassa olevina y hteiskunnan toimin to in a. Toinen käsittelee tiesuunnittelua ja liikennepolitiikkaa, to inen vesakko myrkkyjä. Hallituksen ero vuoro isten jäsenten tilall e valittiin lil.kand. 2., ja y mpäristönsuojelun organisaatiotoimikunta, jon ka toi nen osamietintö jätettiin 26. Sääntö määräisten vuosiko kousasioiden o hella oli ko ko uksessa esill ä mm. Toiminta vuoden päät93. ORGANISAATIO JA SA.A.NNOT Maassamme toimivat maakunnalliset luonnonsuojeluyhdistykset kuului va t vuoden lopussa Suomen luonnonsuojeluliittoon kolmea lukuun ottamatta. Komitea jätti m ietintönsä valti oneu vostolle 7.7. YLEISTA Tasavallan presidentti totesi uuden vuoden puheessaan, että vuosi 1971 ja jokain en v uosi tästälähin on luonn onsuojelu vu osi. Vuoden ai kana käytiin julkis uu dessa laajaa keskustelua useista lu onnonja ympäristönsuojelun kannalta merki ty ksellisistä hankk eista. Tällaisia aiheita oliva t mm. Keskeisiä uudistuksia hyvä ksytyissä uusissa säännöissä ovat siirtyminen kahdesti vuodessa järj estettäviin liitto ko ko uksiin sekä jäsenjärj estöjen äänimäärän muuttuminen pieniä järjestöjä suosivammaksi. Sama tilanne w istui syk syllä kesk usteltaessa Valmet O y :n telakan siirtämisestä Vuosaareen ja sen edellyttämästä ,kalastuslain mukaisen rauhoituspiirin purkamisesta. paikkaan. 1972 Helsing issä Tieteellisten Seurojen talossa. Vuoden 1970 lopussa asetettu valtioneuvoston kan slian alainen y mpäristönsuojel un neuvottelu k unta sihteeristö in een aloitti toimintansa vuoden alusta. kand. Kolmas samantapainen keskustelu o li eduskunnassa keväällä käyty ns. Uusien sääntöjen mukainen liitto ko ko us tullaan järj estämään ensi marraskuussa. Vuosiko ko us hyvä ksyi kaksi julkilausumaa. Vuoden aikana h yväksyttiin lii ton varsinaiseksi jäseneksi viisi uutta yhdistystä : Keski -Suomen luonn onsuojelu y,hdistys, Lap,in ,luonnonsuojelu yhdistys, Pieksämäen seudun luonnon ystävät, Koillismaan lu onto ja Kuopion Luonn on Ystäväin Yhdistys. Olli Paasivirta Helsing istä, rakennusmestari Lauri Ruippo Ta mpereelta ja o ik .yo Anna-Riitta Poranen H elsing istä. soiden ojitus ja m etsänparannustoiminta y leensä, Valm et O y :n telakan surtamm en Vu osaa reen, k ysy mys Neste O y :n mahdollise n kolmannen öljynjal ostamon SIJOlttamisesta Tvärminneen sekä Lievesrn oreen selluloosatehtaan käynnistäminen uudelleen 16. Erovuoroisista valittiin uudelleen fil. S11:n vuosikokous 1972 Suo men luonnonsuo jeluliiton vuosiko ko us pidettiin 19. Hallitus antoikin eduskunnalle tuloja m enoa rvion y hteydessä tämän mukaisen lakiehd otuk sen, mu tta eduskunnan tultua hajoitetuk si se rauk es i
Teu vo Su om inen, fil.yo Yrjö Haila, kalastusmestari Jo uni Kitti ja va!ti ot.yo Pentti Väisä nen. Vilkkaaksi muodostuneen keskustelun alusti vat dos. Kultainen ansiomerkki: professori T oivo Rauta vaara (Helsi nki) dosentti Pekka N uo rteva (Helsi nki) Hopeinen ansiomerkki: rehtori Markus Ala-Heikkilä (Kuhmo suunnittelusihteeri Heikki pal o (Rovaniem i) lisensiaatti Veikk o Huhta kaupunginjohtaja V. Erovuoroisten jäsenten tilalle hallitukseen valittiin fil.yo Sau vo H enttonen, fil.kand. Paa volainen. T oiminnanjohtajana o n t o1 m111ut luonnont.kand. Kokoukseen otti osaa 39 edustajaa 20 jäsenestä, jo ukko tarkkailijoita ja neuvoston jäseniä sekä liiton hallitus. 0. tri Teppo Lampi o, metsänho it., lain op.kand. Muut halli t uk se n jäsenet ovat fil.kand. TOIMIHENKILOT Neuvoston puh eenjohtajana o n edelleen toiminut prof. Ulkojäseniä oli vuoden lopuss a y hteensä 19. Hallituksen -työvali ok unnan mu odost ivat puheenjohtaja, si hteeri ja toiminnanjohtaja. Reino Kalliola, fil. (Riihimä,ki) Annan(Helsinki) Mäkinen toimiston ho itaja Eini Nordman (Hel sinki) lehtori Esa Pitkänen (Kerava) metsäteknikk o Taun o Tak oja (Karhula) mai steri Liiton edelleen Matti Vehkalahti (Tampere) puheenjohtajaksi va li ttiin eläinlääket.lis. 11. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toimintakertomus v. Vuoden 1971 vuosikokous aset ti toimikunnan tutkimaan sääntöjen uudistamista tältä osin ja lii ton organisaatiota ylensä. 1971 t yessä o li liitossa na111 ol len 27 varsinaista jäsen yhdist ystä. Hannes Ignatius, mat.-metsät.kand. Pirkko Linn :Li ja eläinlääket.k and . Tilintarkastajiksi valittiin edelleen ekon., HTM Mauri Matikainen ja metsähoit., fil.maist. Neuvoston erov uoroisten p sen ten tilalle va li ttiin dos. Holger Ahlqvist. Peitsa Mik ola ja varapuheenjoh tajana maist. Hal litus kokoontui vuoden aikana 15 kertaa ja pöytäkirjanpykäliä kertyi bikkiaan 342. Martti Markkula ja apulaispää94 siht. Pär Stenbäck, tri Sten Stenius ja varat. Lii ton kasvaneen tilantarpeen vuoksi sa not tiin Sym. Harri Dahlström . Neuvosto on kokoontunu t kaksi kertaa ja käsivellyt k okouksissnn mm. Hans Luther, kansaned. Muut neuvosto n jäsenet ov a,t rnaat.metsät.'kand. Jo li iton en simmäisessä vuosikokouk sessa 1970 kiinnitettiin eräiltä tahoilta hu omiota siihen, että suurten y hdistys ten (Luonto-Liitto, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys) vaikutusvalta esim erkiksi liiton hallitusta valittaessa on varsin suuri. Tvärminne-k ysym ystä, lu o nnonsuojelu v uoden 1970 saavutuksia, kansain välisiä lu onn onsuo jeluohjelmia, neuvoston jäsenten hu o mautuksia SITRAn mietintöön "Ympä,,istön pilaan t uminen ja sen ehkäiseminen" sekä y mpäristönsuojelun opetusta. Kaarle Klemola, prof. P ekk a Nuorceva, dos. V. 3. 011,i Ojala. Li säksi käytiin keskustelut aiheista Klassisen luonnonsuojelun n yk ytilanne, T yypillisten ma isem ien suojelu ja Ympäristönsuojelu kunnallishallinn ossa. Vuoden aikana lii ton aliv uokralaisis ta muutti pois Biologiliitto, jonka tilalle tuli marraskuussa Naturoch miljövård. Jorma Hen ti lä. T o imistoap ulaisina ovat vuoden aikana toimineet lu on nont.kand. järjest•ettiin Helsingin yliopiston Lammin bio logisella asemalla liiton ylimääräinen kok o us, joka samalla oli eräänlainen harjoitusli,ittokokous. Kokouksessa jaett iin liiton ans10merkit seuraaville h enkilöill e. Reino Ka lliola, tri Sten Stenius, leh tori Pertti Sulkava, maist. HALLITUKSEN JA NEUVOSTON TOIMINTA SEKli. VUOSIKOKOUS JA YLIMli.li.RAINEN KOKOUS Liiton vuosikokous pidettiin maaliskuun 21. E.-P. Toimikunnan ehdotuksia käsiteltiin Lammin y lim ääräisessä kokouksessa marraskm:ssa, jolloin todettiin et6 liiton säännöt k okonaisuudessaan kaipaavat tarkistamista. Kokous antoi lopuk si kaksi julkilausumaa, toisen alk uperäisluonn o n suojelusta ja toisen ympäristönsuojelun hallinnosta. 4. Alustaj ina toi mi vat prof. Rauno Ruuhijärvi . Seija Kämäri, oik.yo Anna-Riitta Po:·anen sek ä koululainen Sis-ko-Liisa Tamminen. Ko koukseen osallistui 40 edustajaa 21 jäsenjärjestöstä sek ä osa liiton hallituk se n ja neuvoston jäsenistä. Pasi Lehmusluoto sekä va ralle sam oin edelleen kauppat.maist., KHT Erkki Palmu ja fil.mai st. Kokouksessa käsiteltiin virallisina asioina lii ton julkaisutoimintaa sekä sääntöjen muuttamista. Harri Dahlström, maat.-m etsät.tri Erkk i Huokuna, prof. Kokouksen y hteydessä käytiin keskustdu aiheesta lu onnonsuojelun käsitteellisen sisällön muuttuminen. 0. Hallitus asetti Lammin kokouk sen jälkeen toimikunnan laatimaan ehdotuksen liicon sääntö jen muuttamisek si Lammilla hyväksy ttyjen suuntaviivojen mukaisesti . Urpo Häy rinen, ins. Vuosikokouksessa uudistun een hal·lituksen varapuheenjohtajaksi vaiittiin Hann es Ignatius ja sih teerik si Pirkk o Linnilä. Ola vi Martikainen, prof. Juha Hämäläinen ja coimistonhoitajana rouva Eini Nordman. 20.-21. P,eitsa Miko la, kaup.jo ht . Björn Nylund. Mäkinen ja apul.-prof. Hallituksen apuna coimivista val iokunnis,ta ovat työvali ok unnan ohella säännöllisesti koJ;oontun eet maisemava li o kunta Ja ves i valiokunta. Vuoden aikana h yväksyttiin liiton ulkojäseneksi seuraavat neljä järjestol: Suo men Rakennusin sinöörien Liitto, He.lsingin yl iopiston meteorologian opiskelijoiden y hdistys Synop, Liikennepo!.iittinen y hdi st ys Enemmistö sekä Helsin gin eläinsuojeluyhd istys Djursk yddsföreningen I Helsingfors. V. Ko kouksissa o li läsnä 13 ja 9 neu voston jäsentä. päi vänä Tieteellisten seuroJen talossa Helsin gissä. Kirjanpidossa on avustanut merkonomi Pauli Syyrakki. Pekka N uorte va, metsänhoit. Martti Link ola, tri Erkki Jauhiainen, pj Ol li Ojala ja toim ittaja Pekka Moilanen
Tahvo Kontuniemi j~ maist. Hallituksen jäsenistä olivat paikalla myös Yrjö Haila, Pirkko Linnil.i, Björn Nrlund ja Pentti Väisänen. Toiminnanjohtaja Hämäläinen vieraili Tallinnassa syyskuun alussa tutus-cuen sekä viralliseen että vapaaehtoiseen luonnonsuojeluryöhön. 75 henkilöä. Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunnan alullepanemaa luonnonja ympäristönsuojeluaiheista diasarjaa on liiton toimesta vuoden aikana täydennetty sarjoilla "Ilmansuojelu" ja "Ympäristömyrkyt". MUU VALISTUSTOIMINTA Loppuvuodesta pantiin alulle yleistajuisten suppeiden luonnonsuojelukirjasten julkaiseminen Svenska naturskyddsföreningenin esimerkin mukaisesti. osallistui Teuvo Suominen. Liiton edustajat ovat osaUistuneet kymmeniin keskustelu tilaisuuksiin alustajina, esitelmöitsijöinä ja keskustelijoina. Suomen Luonnon toimittamiseen liitto sai opetusministeriöltä edelleen 13 000 mk. Liiton hallitus kävi keskusteluja hänen kanssaan. Jyväskylän Kesän kansainvälisen ympäristöfuturologian konferenssissa 28. Etupäässä le,hden lukijoiden avustusten turvin on kaikkiin vuosikerran numeroihin saatu värikansi. Martti Linkola. 26. KURSSIT JA KOKOUKSET Liitto järjesti kesällä perinteiset "Luonnonharrastajan lomapäivät" yhdessä Kansanvalistusseuran kanss~ Inarissa. päivinä vieraili Suomessa tunnettu japanilainen luonnonsuoj.elija, tri Jun Ui. Elo\uun 16.-19. 5. Heldr, Oy Esso Ab, Neste Oy ja Oy Shell Ab. bioosi ry:n vuokrasopimus Irti päättyväksi 31. Vuonna 1970 valmistuneita filmejä "Ihminen rakasta luontoa" ja " Suo" on edelleen lainattu kymmeniin kouluihin ja muihin oppilaitoksiin. Ensimmäisenä tulee ilmestymaan "Ekologia", joka on käännetty ruotsinkielisestä alkutekstistä. 10. Maksa,neiden tilaajien määrä lisääntyi huomattavasti edellisestä vuodesta, heitä oli yhteensä 8 067, joista koululaisia ja opiske\.ijoita 3 410. Sen avulla voitiin mm. Lehden kokonaispainos oli 10 000 kpl/numero. Liiton toimistosta on jaettu ilmaiseksi koululaisille, opiskelijoille ym. Liiton edustajana Svenska naturskyddsföreningenin vuosikokoukseen Visbyssä 22. TALOUS Toimintavuonna 1971 maamme vapaaehtoinen luonnonsuojelutyö sai ensimmäisen kerran valtionavustusta, yhteensä 60 000 mk. Liitto järjesti syysk uussa lehdistötilaisuuden aiheesta "Ympäristönsuojelun hallinto". 6.-3. Muut tulot saatiin pääasiassa Suomen Luonnon tilausmaksuista ja myyntitoiminnalla. Toimitustyön ovat hoitaneet Teuvo Suominen, Jorma Alhopuro, Arno Rautavaara ja Pekka Nisula sekä taiton Timo Taattu. Kalastukseen ja kalatalouteen keskittyneen lehd en toimitti Lasse Blomberg. 6. 9. Liiton edustajat keskusteliva,t hänen kanssaan kahtena päivänä vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön organisoinnista sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä Neuvottelut johtivat siihen, eutä marraskuussa järjestettiin Tukholmassa ensimmäinen Pohjoismaiden vapaaehtoisten luon nonsuo jel u järjestöjen yhteistyökokous. SUOMEN LUONTO FINLANDS NATUR Suomen Luonnon 30. KANSAINVALINEN YHTEISTYO Liiton kansainväliset y hteydet lisääntyi vät vuoden aikana huomattavasti. YHTEYDENPITO JASENYHDISTYKSIIN Jäseny hdistykset ovat edelleen saaneet hallituksen ja neuvoston kokouspöytäkirjat sekä tärkeimmät lausunnot ja aloitteet monisteina. Alustajana toimi silloinen oikeusministeri Mikko Laaksonen. Tästä tuli yhteisen sopimuksen mukaan Suomen luonnonsuojcluli,itolle 50 000 mk ja Naturo::h miljövårdillc 10 000 mk. Ne on toimittanut Teuvo Suominen. Hallituksen edustajat vierai livat v uoden aikana muutamissa jäsenyhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa ja vuosikokouksissa. liitto järjesti Japanin suurlähetys,tön py ynnöstä luonnonsuojelua Suomessa esittelevän tilaisuuden japanilaiselJ.e hyväntahdon n uorisovahuuskunnalle. vierailivat Helsingissä Eestin Lu onnonsuojelun Seuran varapuheenjohtaja Jaan Eilan ja v11s1 95. 5. Siinä edusti liit,toa puheenjohtaja Ojala. Liikelaitoksilta saariin avustuksia seuraavasti: O y Insinööritoimisto K. 6. Vuosikerran ko,konaissivumäärä oli 216. 3. Liiton lausunnot ja kannanotot eri k ysymyksiin on pyritty julkistamaan eri tietotoimistojen kautta sanomalehdissä sekä radiossa ja telev1s10ssa. Eestin neuvostotasavallan luonnonsuojeluhallituksen johtaja Heino Luik kävi Suomessa samoin syysk uun alussa ja 17.-22. Avustukset ja lahjoitukset muodostivat y hteensä yli kolmanneksen liiton tuloista. liiton lausuntoja eri kysymyksiin, Suomen Luonnon vanhoja numeroita ja muuta materiaalia. vuosikerta ilmestyi kuutena numerona, joista numerot 2 ja 3 oli yhdistetty kaksoisnumeroksi. 8. Painos oli 3 000 kpl. Yhteydet Neuvostoliittoon olivat vuoden aikana varsin vilkkaat. Merkittäväksi tilaisuudeksi myös hal.Jituksen ja jäsenyhdistysten yhteydenpidon kannalta muodostui Lammin ylimääräinen kokous marraskuussa. 1972. kaksi puolipäivätoimista virkaa muuttaa kokopäivätoimiksi. Finlands Natur ilmestyi tammikuussa 1972 32-sivuisena. 10. 7. Suomen Luonnon ja Finlands Naturin päätoimittajana on ollut Olli Ojala. Svenska naturskyddsfören ingenin Oölannissa järjestämälle luonnonhoitokurssille. Heinäkuussa vieraili liiton kutsumana Helsingissä maJun Sven Wahlberg Svenska naturskyddsföreni ngen istä. edustivat liittoa Olli Ojala ja Sten Stenius. 7. Kaksiosaisiin päivi in osallistui yhteensä n. Päivien ohjaajina toimivat prof. Valistustarkoituksessa painatettiin keväällä 12 erilaista korttia käsittävä väripostikorttisarja (painos 10 000 sarjaa) sekä VIISI erilaista merkkiä käsittävä kirj•eensulkijamerkkisarja (painos 200 000 merkkiä). Yrjö Haila osallistui 16.-24. Vuosikokouksen ede,llyttämiä yh teen vetoja yhdistysten toiminnasta e1 ole laadinu yhtään kappaletta, koska yhdistyksiltä ei ole saatu riittävästi tietoja. V,altionapu merkitsi hu omattavaa parannusta liiton taloudelle
tieja vesirakennushallituksell-e Mäntsälän tievaihtoehdoista Järvenpää-Lusi-moottoritien yleissuunnitelmassa 18. valtioneuvoston kanslialle vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunnan mietinnöstä III 6. 12. kirjelmä maaja metsätalousministeriölle yhdessä Suomen Metsän,hoitajaliiton kanssa metsätalouden hallinto-organisaation uudistamistarpeesta 18. 10. lehdistölle kannanotto oluttölkkeihin 2. kirjelmä kansanedustajille Helsingin kaupungin Vuosaaren kylässä olevan Bastön rauhoituspiirin purkamisesta 17. 2. 2. 9. 8. D. valtioneuvoston kanslialle vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunnan mietinnöstä II 16. Söyringin ehdotuksesta kansallisen komitean perustamisesta luonnonja ympäristönsuojelukasvatusta ja -opetusta varten 24. maaJa metsätalousministeriölle vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitean mietinnöstä I 19. Liiton hallituksen jäsen Teuvo Suominen osallistui joulukuun kestäneeseen, Suomi-Kiina Seuran järjestämään Kiinan matkaan. 11. kirjelmä Kuluttajaneuvostolle ja Suomen Pakkausyhdistykselle Pakkausalan kuluttajatoimikunnan täydentämisestä luonnonja ympäristönsuojelun asiantuntijoilla 29. 5. 5. 4. kirjelmä Suomen Pankille ja valtiovarainministeriöl:1-e aiheesta MERA-ohjelman rahoitus ja luonnonsuojelu Tavanomaiseen tapaan ovat liiton ha-llituksen ja valiokuntien jäsenet avustaneet kansanedustajia aloitteiden ja kysymysten tekemisessä. 4. 10. ympäristönsuojelun neuvottelukunnalle Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökonfer,enssin ympäristöjulistuksesta 16. valtioneuvoston kanslialle ympäristönsuojelun organisaatiotoimi1kunnan mietinnöstä II 17. sisäasianministeriölle jätehuol tokomitean mietinnöstä 29. kirjelmä sisäasiainministeriölle ran takaa vasäännöstössä ilmenneistä epäkohdista 4. ehdotuksesta veneitä ja veneliikennettä koskevien yhtenäisten määräysten voimaansaanamisesta Pohjoismaissa 2. 11. 3. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnalle jäsenen ehdotuksesta Pohjoismaiden <Jsallistumisesta Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja World Wildlife Fund-nimisen rahaston toimintaan 30. kirjelmä valtioneuvostolle Neste Oy:n Tvärminne-suunnitelmasta 1. 12. 12. Presidentti tutustui Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisutoimintaan ja keskusteli liiwn hallituksen kanssa luonnonja ympäristönsuojelun ajankohtaisista kysymyksistä, kuten maamme energiapolitiikasta ja siihen liittyen Neste Oy:n öljynjalostamohankkeesta, maamme luonnonsuojelualueista, erityisesti Koilliskaira-suunni telmasta, mat,kailun ja luonnonsuojelun suhteista sekä kansain välisen yhteistyön merkityksestä. 8. esitys tieja vesirakennushallituksen tiesuunnitteluosastolle muutoksiksi valtatie no 4:n parannussuunnitelmiin välillä Kirakkajoki-Inari 2. Liitto on vuoden aikana jättänyt seuraavat kirjelmät ja esitykset eri viranomaisille ja järjestöille: 28. 11. 6. 5. 4. 26. kirjelmä maaja metsätalousministeriölle soidensuojelusta 17. LAUSUNNOT JA ALOITTEET Kertomusvuoden aikana liitto on antanut seuraavat lausunnot: 96 12. 5. 12. 6. maaja metsätalousministeriölle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi jätevesimaksusta ja laiksi rakennuslain muuttamisesta 27. 4. Hämeen läänin seutukaavatoimi.kunnalle v,esistöjen kuormituksen arviointiohjelmasta 5. Pohjoismaiden neuvoston Suomen vahuuskunnalle Erik Adamssonin ym. 5. 11. kirjelmä opetusministeriölle luonnonsuojelun opetuksesta 18. 10. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnalle biologista tuholaistorjuntaa koskevasta jäsenehdotuksesta 14. 1. kirjelmä sosiaalija terveysministeriölle polyklooridifenyylien käyttöä koskevista rajoituksista 5. 12. ul,koasiainministeriölle prof. 4. 6. 9. Helsingin kaupunginhallitukselle yleiskaavan 1972 esiselvityksenä laadi.tusta tutkimuksesta (Teknisen huollon ympäristöstandardit) 30. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunna,lle jäsenehdotuksesta toimenpiteiksi rikkidioksidin aiheuttaman ilman saastumisen vähentämiseksi. 11. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnalle jäsenen ehdotuksesta Pohjoismaiden osallistumisesta Kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston toimintaan. Hämeen lääninhallitukselle Lopen kunnan Riitalan yhteismetsän osakkaiden rantakaavaehdotukses·ta 7. Matkalla hän kiinnitti huomiota nimenomaan ympäristönhoidollisiin sei•kkoihin. sisäasiainministeriölle rakennuslain ja -asetuksen muutosehdotuksesta 30. 8. yhdessä Naturoch miljövård rf :n kanssa valtioneuvostolle öljynjalostamon sijoituspaikkakomitean mietinnöstä. val-tioneuvoston kanslialle Yhdistyneiden kansakuntien ympäristönsuojelukonferenssia varten laadittavan kansallisen raportin valmisteluista 7. 4. 1971 muuta luonnonsuojelun edustajaa. Suomen luonnonsuqjeluliiton hallituksen toimintakertomus v. kauppaja teollisuusminis•teriölle öljysuojalainsäädännön uudistamistoimikunnan nöstä mietin23. Tampereen Yliopiston rehtorille luonnonja ympäris,tönsuojel un opetuksen aloittamisesta Tampereen Yliopistossa 16. TASA VALLAN PRESIDENTIN VIERAILU Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili Suomen luonnonsuojeluliiton hallitu•ksen kutsumana liiton toimistossa 11. 12
Se es ittelee tarkkoina väripiirroks ina kaikki Euroopassa pesivät lintulajit. Suomeksi toimittaneet Kari Vepsäläinen ja Juhani Lokk i. 488 karttaa 320 s. Ornitologeille, opiskelijoille kiinnostuneille, kaikille Bertel Bruun Arthur Singer Euroopan lintuopas Täydellinen, kätevii maastokäsiki1ja Euroopan linnustosta. 29,50 --.,• , . ., ..... ' ·> 1' /· ~'-;,P. Mukana myös satunnaise t vierailijat. 516 lintul aj ia. -'· ',\~· 97
Keskeinen merkitys on tällöin Maailman terveysjärjestön (WHO) 25. Kuitenkin ympäristönsuojelukonferenssi, johon kaikki valtiot eivät saa osallistua samanarvoisina, jää helposti keskustelutilaisuudeksi, kuten YK:n Euroopan talouskomission vastaava tilaisuus Prahassa toukokuussa 1971 . Mikäli Pohjoismaat vilpittömästi haluavat Tukholman ympäristönsuojelukokouksen onnistuvan, niiden on tällöin tuettava Saksan demokraattisen tasavallan jäsenyyttä. Miksi ympäristönsuojelun asiantuntijoihin e1 ole. Ympäristönsuojelun ongelmien ensisijainen merkitys myönnetään kaikkialla. Ympäristönsuojelu on yleismaailmallinen tehtävä, josta on voitava sopia kaikkien kansojen kesken. Jotta Suomi kaikissa tapauksissa voisi tuoda konferenssiin mahdollisimman merkityksellisen panoksen, Suomen luonnonsuojeluliitto ja aturoch miljövård katsovat, että Suomen edustajilla konferenssissa on oltava laaja luonnonja ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisten kysymysten sekä kansainvälisten, erityisesti kolmannen maailman ongelmien asiantuntemus. Ei myöskään ole tietoa siitä, kiinnitetäänkö konferenssissa huomiota sotien merkitykseen luonnonvarojen tuhlaajana sekä luonnon ja ympäristön tuhoamiseen kemiallisin ja biologisin asein. Vielä vähemmän se kykenee tuomaan oleellisia parannuksia polttaviin yleismaailmallisiin ympamtonsuojeluongelmiin. Mikäli näin ei voida menetellä, on Suomen osallistumisen muodosta paatettava sen mukaan, mikä konferenssin todellinen kansainvälinen merkitys tulee olemaan. Suomen edustajien on konferenssissa oltava valmiita käsittelemään kaikkia luonnonja ympäristönsuojelun ongelmia ja puututtava aktiivisesti erityisesti niihin kysymyksiin, jotka muuten uhkaavat jäädä konferenssissa liian vähälle huomiolle. Uutisia Ja tiedotuksia TUKHOLMAN YMP KRISTONSUO JELUKONFERENSSI Yhdistyneet Kansakunnat Jaqestaa Tukholmassa kesäkuussa 1972 ympäristönsuojelukonferenssin, johon Suomikin YK:n jäsenmaana osallistunee. Siksi kansainvälisen politiikan ristiriitojen on väistyttävä ympäristökonferen sin tieltä. Mahdollisuuksia os ali istumiskysymyksen ratkaisemiseen saattaa vielä olla olemassa. Maisemallisia näkökohtia on kyllä käytetty tehdyn suunnitelman (usein arnoan vaihtoehdon) puoltamiseen silloin, kun ne eivät ole ristiriidassa taloudelli.sten laskelmien kanssa. Tämä olisi perusteltua myös sen vuoksi, että konferenssin valmistelu voitaisiin saattaa tähän aseista laajemmalle ja julkisemmalle pohjalle. Mikäli kysymystä kaikkien valtioiden tasavertaisesta osallistumisesta ei saada ratkaistuksi, Suomen on saatettava konferenssin tietoon, että Suomi paheksuu menettelyä, joka mitätöi konferenssin yleismaailmallisuuden. Suomelle alueellisesti elintärkeän Itämeren suojelua ei osanottajistoltaan yksipuolinen kokous voi tehokkaasti edistää. Voimassa oleva tielaki vuodelta 1954 ei lainkaan tunne teiden ympäristölle aiheuttamia haittavaikutuksia lukuun ottamatta joitakin maisemansuojeluun liittyviä seikkoja. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Naturoch miljövhd toteavat, että mikäli osallistumiskysymystä ei saada ratkaistuksi, olisi ympäristönsuojelukonferenssia siinä käsiteltävien asioiden ehdottomasta kiireellisyydestä huolimatta siirrettävä. YK:n ympäristönsuojelukonfrenssin valmisteluista ei ole saatu riittäväsoi tietoja julkisuuteen. Eräitä uusien moottoriteiden rakentamissuunnitelmia lukuun ottamana ei maisemanja ympäristönsuojelunäkökohtia ole teiden suunnittelussa otettu esille. Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut, että näitä kysymyksiä käsiteltäisiin konferenssin hyväksyttäväksi esitettävässä ympäristöjulistuksessa. Kaikkien maailman valtioiden tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua konferenssiin ei ole voitu sopia, koska on valtioita, jotka haluavat eräitä toisia valtioita suljettavan pois konferenssin virallisten ja täysivaltaisten osanottajien piiristä. Suomen luonnonsuojeluliitto Naturoch miljöv&rd JULKILAUSUMA TIESUUN ITTELUSTA JA LIIKEN EPOLITIIKAST A Suomen luonnonsuojeluliitto on huolestunut siitä tavasta, jolla maamme kulkuväyliä suunnitellaan ja rakennetaan. Konferenssi n järjestämistä on sinänsä pidettävä varsin myönteisenä tapahtumana, koska maailmanjärjestö ja sen jäsenmaat näin tunnustavat ympäristöongelmien suuren merkityksen ja haluavat vaikuttaa niiden ratkaisemiseen. A~keHäin julkisuuteen tullut tieto Punkaharjulle suunnitellusta uudesta tiestä on tällaisen teknologisen (mutta tuskin edes taloudellisen) suunnittelun näyte. Kuitenkin näyttää epävarmalta, tullaanko konferenssissa käsittelemään esimerkiksi sellaista keskeistä luonnonja ympäristönsuojelun ongelmaa kuin läntisten teollisuusmaiden ja ylikansallisten jättiläisyritysten omaksi edukseen harjoittamaa kolmannen maailman luonnonvarojen liikakäyttöä. Ihmisten eriarvoisuus ympäristön ja luonnosta saatujen hyödykkeiden suhteen sekä luonnonvarojen käytön hai98 linta ovat kysymyksiä, joista konferenssi ei saa vaieta. kokouksella, jossa käsitellään Saksan demokraattisen tasavallan Jasenyyttä tässä järjestössä. Ihmiskunnan enemmistöllä on ala-arvoinen elinympäristö, mikä suureksi osaksi johtuu maapallon luonnonvarojen käytön ja varsinkin si,itä saatavan aineellisen hyödyn vinoutuneesta jakautumasta. Ympäristönsuojelukonferenssin onnistuminen on joutunut vaaraan osallistumiskysymyksen ajauduttua ainakin toistaiseksi umpikujaan
suosituimmat matkailukeskukset ja eräretkeilyalueet. Jopa kymmenkaistaisten moottori,teiden suunnittelu kulkemaan maan suurimpien kaupunkien, kuten Helsingin ja Turun halki, on mieletöntä, ihmiselle vihamielistä teknologiaa ja perustuu keinotekoisesti luotuihin tarpeisiin. Nykyisin käytettävät suunnittelunormit eivät ota huomioon erityisolosuhteita. Käytön seurausvaikutuksia ei ole pystytty asetusten edellyttämällä tavaHa valvomaan. Tämä taas on johtanut paikallisliikenteen voimakkaisiin supistuksiin ja yleisen palvelutason laskuun maan syrjäseuduilla ja nopeuttanut siten maaseudun autioitumista. Tällä hetkellä tvh :n omilla asiantuntijoilla ei ole riittävästi koulutuksellista kapasiteettia ymp:i.ristön suunnitteluun eikä heille anneta mahdolLisuuksia vaikuttaa päätöluiin. Ympäristökustannuksia ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa rautateiden käytön lisäämistä ja rntaverkostomme sähköistämistä sekä kehottaa kansalaisia siirtymään yhä enemmän ympäristöystävälliseen junakuljetukseen. Niiden suunnittelu e1 saa olla demokraam:isen päätöksenteon ulkopuolinen itsetarkoitus. Suomen luonnonsuojeluliiton JULKILAUSUMA VESAKKOMYRKYISTA Vesa:kikomy11kkyjen käyttö on Suomessa v11me vuosina lisääntynyt huomattavasti. Metsätaloudellisen toiminnan ulkopuolelle jää noin 3 milj. Erityisalueilla, kuten saaristossa ja eriasteisissa kaavoissa olevilla suojelualueilla on teiden rakentamisen perustuttava kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Välittömistä haittavaikutuksista luonnossa nisä1käseläimiin on Ruotsissa esitet,ty epävarmoja havaintoja, joten asian tutkiminen vaatii Suomessakin lisätoimenpiteitä. V,esakonpoistossa myrkyistä on mHut yleisratkaisu niissrukin tapauksissa, jolloin jokin muu menetelmä johtaisi samaan tuloikseen. Lahotkin ja katkenneet kelot ovat maisemakoristuksia ja tikkoj en ja muiden kololintujen pesäpaikkoja. meluja saastealueiden syntyminen, olemassa olevien yhteyksien katkeaminen, tien aiheuttamat vaaratekijät ja tien maan käytölle aiheuttamat seurannaisvaikutukset. Suomen luonnonsuojeluliitto toivoo Liikenneministeriöltä nopeasti uusia kannanottoja teiden rakentamiseen ja liikennemuotojen monipuolistamiseen. Suomen luonnonsuojeluliitto tähdentää, että teillä on ihmisille vain välinearvo. Suomen luonnonsuojeluliiton vuosikokous Eräitä Lapin luonnon ja maiseman erikoispiirteitä ovat kelot, ikivanhat aihkimännyt, ja ankarien olosuhteiden metsänrajalla luonnon taideteoksiksi muotoilemat kuuset ja koivut. Vesistön melualue on aruna laaja, ja kiintopenkereet ovat uhkana vesien puhdistumiskyvylle. Suunnittelijavoimat on yksipuolisesti valjastettu maanteiden kehittämiseen, mikä osaltaan on vaikuttanut rautateiden kannattavuuden laskemiseen. 2. Liitto pitää välttämättömänä, että vesakikomyr,kkyjen käyt<tö lopetetaan siksi, kunnes niiden vaarattomuus on sitovasti osoitettu. Lamassa olevan vesiliikenteen kehittäminen on pikaisesti saatava käyntiin. Saariston ja meri teiden liikenneoloja on Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä kehitettävä vesiliikennereittejä parantamalla. Suomen luonnonsuojeluliiton vuosikokous esittää, että päättävien viranomaisten olisi ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenp1te1mn näiden aineiden ka~kkien vai,kutusten tutkimiseksi. Käytä kahvinuotioosi kuivia oksia 99. Yleisten teiden suunnvttelu on ollut täysin erillään rautateiden ja vesiteiden suunnittelusta. Metsätalous, joka on laajentunut lähes kaikille puuta kohtuullisesti tuottaville alueille, tulee hävittämään kelot laajoilta alueilta melkein kokonaan, vaikka metsätalousalueillakin pyritään säilyttämään keloja ja aihkimäntyjä maisemallisesti merkittävissä kohteissa. Tällöin vältytaan aran saaristomaiseman haavoittamiselta maansiirroin ja louhospenkerein. Tienrakentamisen samoin kuin kaiken muun yhteisen rakentamisen on tapahduttava demokraattisesti kaikki näkökohdat huomioon ottaen ja kaikkia osapuolia kuunnellen. Vielä vähemmän ollaan selvil,Jä näiden aineiden aiheuttamista pitkäaikaisista vaikutuksista. Lapin luonnonsuojeluyhdistys vetoaa sen vuoksi lapinkävijöihin seuraavilla toivomuksilla : 1. hehtaarin suuruinen alue, jolle sijoittuvat mm. Viimeaikaiset ju1lkisuudessa esitetyt tiedot osoittavat, että vesaklkomyrkkyjen välitöntä haittavaikutusta ihmiseen ei ole riittävästi tutkittu. riistan talviravintovarastot pienenevät pitemmäksi ajaksi kuin käytettäessä mekaanisia vesakonpois,romenetelmiä. Jatkuvasti lisääntyvästä matkailusta on muodostumassa uhka näiden alueiden luonnolle. Suomen luonnonsuojeluliitto esmaa tielain ja -asetuksen uudistamista siten, että miljööarvot ja ympäristökustannukset otetaan yhdeksi suunnittelua määrääväksi tekijäksi. otettu yhteyttä. Niissä on tarpeellisiksi katsottavien rakenteiden mitoitus määrättävä luonnon omien vaatimusten eikä pelkkien teknisten periaatteiden mukaisesti. Älä kaada pystykeloa polttopuuksi tai muuhun tarpeeseen ellei kysymyksessä ole hätätilanne. Mm. Tutkimusten mukaan vesaklkomyrkyillä on erityisesti välillisiä vaikutuksia luonnon eloyhteisöissä
~ KI 10/H Lupa 2'423 _ _ _ _ _ _ _ 100 ~~-, Vas taano ttaja maksaa postimaksun VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Opi tallentamaan se. 1 Tilaa Valokuva-lehti oheisella kupongilla, puheHmitse 90-663 433 tai postisiirrolla JI3 88-I. Tilanne on hetkessä ohi. 2 b F 72 00003 Helsinki 300 1 1 1 1 1 1 1 1 _I. 1 D Loppuvuosi 8 numeroa 16 mk j O Koko vuosikerta -72 24 mk 1 nimi 1 lähiosoit e 1 posti toimipaikka 1 T ilatessas i tällä kortilla äl ä maksa ennen ku in laskutamme. ·-~ euraa Valokuva-lehteä, se kertoo valokuvasta 1 ja valokuvaamisesta. Ajankohtaista asiaa vastaalkajalle ja ammattilaiselle
LUONNONHARRASTAJAIN LOMAPÄIVÄT AHVENANMAALLA Suomen luonnonsuojelulLiton Ja K ansanvalistusseuran yhteisesti järjestämiJlä Luonnonharrastaja,in lomapäivillä on jo mtusmttu mm. Koska muuttohaukka on suomalaisen suoja metsäerämaan edustavimpia lintuja ja samalla kiintoisa ympäristömyrkkyjen tutkimuskohde, Suomen luonnonsuojeluliitto käynnistää muuttohaukkatutkimuksen uudelleen. Ilmoittautumiset osoitteeseen: Kansanvalistusseuran toimisto, Museokatu 18, 00100 H:ki 10, puh. Päiviä johtaa Arno Rautavaara. 20.6. Majoitus on uudenaikais.i'ssa pikku mökeLssä. Mikäli tarvitset kylmyydeltä eristävää istuinta, ota mukaas i esimerkiksi vaahtomuovin pala. Vastaukset varmimmin postikortilla: Han1111 Hautala Hämeentie 152 A 2 1 00560 Helsinki 56 tai puhelimella 90-796 53 7. Tämän vuoksi käännyn Suo men Luonnon lukijo iden puoleen pyytäen ystävällisesti heti ilmoittamaan, jos tällainen pesä sattuu vastaan. Itsestään selvää on, että tietoja käsitellään luottamuksellisesti siten, että haukoille ei koidu vahinkoa. tai muuta vähäarvoista puuta. Paha kyllä, tielleni ei toistaiseksi ole sattunut ainoatakaan pesivää valkoselkätikkaa. Ohjelman olennaisena osana ovat olleet asiantuntijain johtamat retket sekä tutustuminen luontoon ja sen muuttumiseen. Raportti haukkojen pesinnästä ja esiintymisestä julkaistaan Suo men Luonnossa todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Osoittautuikin että työ soveltui mainiosti pojille, jotka olivat partiotoiminnassaan kohdan101. Jotta kaikki Suomen muuttohaukkatiedot saataisiin koottua samaan arkistoon, kehotetaan kaikkia niitä lukijoita, jotka eivät toistaiseksi ole ilmoittaneet muuttohaukkahavaintojaan, heti lähettämään tarkat pesäpaikkatiedot ja -havainnot osoitteella: Markku Aro, Yliopiston eläinmuseo, Pohj. Sinun lisäksesi on kymmeniätuhansia muita, jotka haluavat nauttia samoista Lapin maiseman erikoispiirteistä kuin Sinäkin. Kiinnostus tutkimukseen laimeni muuttohaukkojen kadotessa lähes kokonaan . Lapin !t,onnonsuojeluyhdistys r.y. Sammuttamattomana se palaa hukkaan. Satojen vuosien ikäisten tunturikuusten oksat eivät ole tarkoitetut taiteltaviksi istuimiksi. Tarkoitukseni on korostaa sitä, miten välttämätön tälle linnustolle on lahopuiden, pökkelöiden ja haapojen säästäminen ja miten mielenkiintoinen osa suomalaista luontoa on vaarassa tuhoutua välinpitämättömyyden vuoksi. Kulkuyhteyksi~ä ilmoitetaan tulijoille erikseen. 1972 ja niiltä velotet.aan 195 mk, mihin sisältyy täysihoito, ohjelma ja retket. Useaksi kesäksi on toivottu päivien järjestämistä Ahvenanmaalle. Mikäli pitkällä eräretkellä aiot yöpyä rakotulille, pyydä maano mistajan lupa ja osoitus pystykelon kaatamiseen ja maksa vaadittu korvaus. Kirjan kuvituksessa sen pitäisi olla näkyvästi esillä. Niiden perusteella näyttää siltä, että romahdus pysähtyi joskus vuoden 1968 vaiheilla, josta lähtien Suomessa on vuosittain pesinyt kymmenkunta paria, jotkut niistä menestyksellisesti. 1958. Viime vuosina on voitu aavistella jopa lievää lukumäärän kohenturnistakin. P AR TIOLAISE T VESIENSUOJELIJOINA Partiolippukunta Scoutkåren Korsriddarna rf on viime vuonna suorittanut vesiensuojelututkimuksen Nuuksion Ruuhilammesta, Espoossa. 4. 3. Työssä on jo käännytty lintujen rengastajien puoleen samaan tapaan kuin viime vuonna käynnistetyssä kalasääskitutkimuksessa. HALU TAAN TIETOJA MUUTTOHAUKASTA Suomen Luonnonsuojeluyhdistys aloitti muuttohaukkakannan selvityksen v. Luonnonsuojelijat ja lintujenharrastajat ovat kuitenkin jatkuvasti tiedotelleet muutto haukkahavainnoistaan Suomen luonnonsuojeluliitolle. Jos haluat keittää kahvit tunturissa, käytä merkittyjä tulentekopaikkoja tai hanki kaasukeitin. Kun sammutat lähtiessäsi juurakkotulen talvellakin, siitä jää polttopuuta muillekin kulkijoille. Ensi vuonna saatat tulla itsekin uudestaan. Tulokset on julkaistu (Pentti Linkola) Suo men Luonnon numeroissa 1:1960, 2:1961 ja 1:1964. Hämeen, Kuusamon, Turun saariston ja Inarin Lapin luontoon. Ole tervetullut Lappiin, mutta muista, että yhdellä kahvihetkellä voit harkitsemattomuudellasi tuhota vuosituhannen vanhan luonnon taideteoksen. Kesän 1972 lomapäivien paikaksi on valittu Ahvenanmaan Degerbyn kylä, Föglön saari (Pensiona.r Havsklippan). Kenttätyöt suoritti lippukunnan partioikäiset (1016 v.). 441 632. Mikäli tarvitset suurta nuotiota, käytä juurakoita tai maapuita. Luvattomasta puun kaatamisesta on seurauksena korvausvelvollisuus ja rangaistus rikoslain 33 luvun 1 § :n perusteella. Korvauksesta ja vaivanpalkasta varmasti sovitaan (joko rahana, valokuvina tai muina luonnontuotteina). Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki 10. Rengastajia pyyketään tarkistamaan ensi kesän pesimädautena kaikki tunnetut vanhat muuttohaukan pesäpaikat, joita tällä hetkellä on yli 400. HALUTAAN TIETOJA VALKOSELKÄ TIKASTA Valmistelen valokuvakirjaa suomalaisen ikimetsän kololinnuista. Päiviä vietetaan 16. 5. Varaukset tehdään ilmoittautumisjärjestyksessä. Kaikkein parhaita esimerkkejä kololinnuston tuhoutumisesta tarjoaa vaikoselkätikka, jo ka on jo lähes ko konaan kadonnut. Tunturissa ja metsärajalla liikkuessasi älä käytä mitään puuta
Taimi on Metsänjalostussäätiön kasvattama roturaudus ja on varmaa, että se edustaa maatamme kunnialla. Energian kulutuksen eskponentiaa. Samalla se ratkaisevasti poikkeaa nykyisistä, pitkälle tyylitellyistä merkeistä, jotka "teknisyydessään" edustavat juuri sitä maailmankuvaa, jota vastaan luonnonsuojelu taistelee. Lisääntyvälle väestömäärälle tarvitaan työtä. Nämä ja sosiaalisen ykseyden heikentyminen ovat paisukkivaikutuksia, joita Dahmeninkin olisi vaikea hinnoitella. Metsätiedotustoimiston tiedote n:o 2 LIITON MERKKIKILP AILU Suomen Luonnon numerossa 5-6/ 1970 julistettiin kilpailu Suomen luonnonsuojeluliiton merkistä. Arvostelulautakunnan mielestä paras merkkiehdotus oli Heikki Hirvenjousen "Pesäpuu" (kuva ylhäällä) ja toisen sijan jakoivat keskenään Leena-Mari Piirolan ja Matti Laineen ehdotukset. Työpaikat rakennetaan useimmiten viheralueille, joko koskemattomaan luontoon (Sköldvik Vuosaari) tai puistoon (Munkkiniemi). Tutkimusselostusta on saatavissa mm. Kiire, hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja jakauman ero kasvavat jatkuvasti. Tästä on Kyösti Varis hieman yksinkertaistaen suunnitellut sen merkin, jota arvostelulautakunta päätti suositella liiton hallitukselle Suomen luonnonsuojeluliiton uudeksi merkiksi. Arvostelulautakunta ei kuitenkaan asettunut puoltamaan m1taan naista liiton uudeksi merkiksi, vaan päätyi 102 ehdottamaan kilpailun ulkopuolelta Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäistä merkkiä, joka oli julkaistu kilpailukutsussa. Mishan on tuonut länsieurooppalaisia ajatuksiaan julkisuuteen. Sehän on maareserviä kunnallismiehille, jotka vannovat taloudellisen kasvun nimeen ja pyrkivät veronmaksajamäärän lisäämiseen hallintoalueellaan. Vastauksia tuli kaikkiaan 36 ja niihin sisältyi 93 ehdotusta. On siis aina kyse viheralueesta. Suosituksensa tueksi arvostelulautakunta esitti, että luonnonsuojelun aatteellisen sisällön mukaisesti sen tunnukseksi sopii mahdollisimman pitkät perinteet omaava merkki, jonka tyylissäkin on ajan patinaa. Siksi kehoitammekin kaikkia luonnonsuojelusta kiinnostuneita nuorisoryhmiä ottamaan selkoa olisiko heidän toiminta-alueellaan uhattuja järviä, joita voitaisiin tutkia. J. Siitä ilmenee tällaisen tutkimuksen pääpiirteet, sekä yleisiä ohjeita järvensuojelusta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkin on suunnitellut vastikään eläkkeelle siirtynyt valtion pitkäaikainen luonnonsuojelunvalvoja, professori Reino Kalliola (kuva alhaalla). J. Saastunut ja vaarallinen ravinto ja ympäristö, asuntopula, ruuhkautuminen, massaturismi, väkivalta, rikollisuus, epäinhimillisyys, yksilöllisyyden häviäminen, juurettomuus, kateus ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet, vaikka aineellinen elintaso on noussut(!). Mishan pohtii varsin perusteellisesti kasvun vaikutuksia, joita suomentaja nimittää uussanalla »paisukkivaikutukset ». Suomen luonnonsuojeluliiton kautta. lpkj. » Luonnon ja ihmisen suojelun käsitteen syvetessä ovat muutkin kuin luonnontieteilijät pohtineet ongelmia ja niiden syitä. Pålle Collander KOIVU MU CHEN! OL YMPIAPUISTOON Ensi syksyn olympialaisten yhteydessä perustetaan Miincheniin muistopuistikko, johon jokaisesta osallistujamaasta istutetaan oma puu. Lisäksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vanha merkki on graafisesti erittäin onnistunut. Mishan toteaa, vaikka todistelee kasvun epäedullisuutta kokonaisuutena, että on seutuja, joilta puuttuu sellainen elintaso, jota voisi kutsua oikeaksi, mutta katsoo, mielestäni oikein, että on liikaa ihmisiä, joilla on liikaa maallista hyvää. Uutisia ja tiedotuksia neet vähän samantapaisia tehtäviä ja seikkailuja. Kirjallisuutta TALOUDELLI EN KASVU Taloudellisen kasvun hinta E. Arvostelulautakunnan kokoonpano oli seuraava: Kyösti Varis, Timo Tanttu ja Teuvo Suominen. Suositus ei sido Suomen luonnon5UOjeluli,Lton hallitusta, joka tekee asiasta päätöksensä tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Mishan (Tammi 1971) »Ihmi11e11 011 pahin saaste sitä 011 eniten ja se lisää11tyy ja osaa tehdä uutta saastetta. Tutkimuksesta laadittiin (ruotsinkielinen) selostus. Suomen edustajaksi tähän puistoon on valit,tu rauduskoivu. Eräs näistä uusimmista tutkijoista, englantilainen ekonomisti, E
nollakasvu, realistista. liset käyrät ovat parhaita indikaattoreita siitä, että jotain on vialla. Forrester toteaa (Tekniikka 910 :71) hienoilla tietokonelaskelmillaan, että suitset suihin asettaa luonnonvarojen rajallisuus. Tämän evoluution määrätyssä vaiheessa alkoi uusi kehitys, elämän evoluutio, jonka kuvaamiseen kosmisen evoluution termit eivät riitä; niitä varten oli luotava biologisen ev,oluution terminologia. Sen sijaan hän jättää ennustamatta, millaisia seurauksia ihmisen nopea lisääntyminen ja luonnonvarojen ehtyminen tuovat. Mishan todistaa varsin sitovasti, kiihkottomasti, edistyksellisen talousmiehen järkipuheellaan, että yhteiskunnan sopeuttaminen teknologiseen kehitykseen vähentää hyvinvointimme perusteita. Saada,kseen inhimillisen kulttuurinkin sopimaan maailmankuvaansa hän s11rtaa tarkastelu paikkaansa kauemmas. Sen jaokuessa tietenkin myös sekä kosminen evoluutio että biologinen evoluutio jatkuvat. Biologina ja tiedemiehenä kirjoittaja näkee ihmisen eräänä eläinlajina, joka on pitkän kehityksen tulos. On siis harhaa kuvitella, että esim. Ne eivät yksinkertaisesti sovi biologisen kehityshistorian kuvioihin; niillä ei näytä olevan kilpailuarvoa olemassaofon taistelussa. 19 milj. Niitä alkaa putkahdella pian vähän väliä ken elää, hän näkee. Elämän kehityksen määrätyssä vaiheessa alkoi erään eliön, ihmisen evoluution tuloksena henkinen kehitys, kulttuurievoluutio, joka muodostaa kehi,tyksen kolmannen vaiheen ja joka noudaNaa omia lakeja. Annan heille sulan hattuun kun näen heitä. maailman tunnettujen alumiinivarastojen riittävän 31 vuotta, tinan 15 vuotta, mutta jos varannot olisivat viisinkertaiset, ne riittäisivät vain vastaavasti 55 ja 61 vuotta. ton.) nousee 56 kertaiseksi vuosisadan loppuun mennessä. Kirjailijoita hän syy,ttää siitä, että he ovat jättäneet käyttämättä mahdollisuutensa luonnon puolustamiseen ja sivistyne1sw unohtanut ajattelun: "Tekin olete ihmiskunnan modernissa / kirjoittaja-vaikuttajien rintamassa / i·skeneet syväulotteisia haavoja / tai ruokkineet ennen iskettyjä, / ylistäneet luonnon murhaajia ... Dobzhanskyn maailmankuva on valoisa. Niissä jaksaa innostaa vain ytimekäs ilmaisu. Hän uskoo ihmiskunnan etenevän yhä harmoonisempaa ja "inhimi.llisempää" tulevaisuutta kohti ja että kulttuurievoluutioon olennaisena osana kuu.Juva lähimmäisenrakkaus vähite.Jtlen poistaa yhä useampia ristiriidan aiheita. Bureau of Mines totesi äskettäin julkaisemassaan raportissa mm. Mutta tämä maailmankuva ei riitä selittämään hänelle ihmisen henkistä olemusta: tiedostamiskykyä, kuolemanpelkoa, uskontoa, filosofiaa ja kulttuuria. Hän löytää maailmankaikkeudesta kolme toisiaan seuraavaa, mutta samalla rinnakkaista kehitystapahtumaa, joiden hän katsoo seuraavan samoja yleisiä kehityksen la,keja. Mishan kiteyttää teesinsä nähdäkseni seuraavaan : »Yhteiskunnan hyvinvoinnin syvimmät lähteet eivät löydy taloudellisesta kasvusta sinänsä vaan kehityksen valikoidummasta muodosta, johon sisältyy fyysisen ympäristömme käänteentekevä uudistaminen ensisijaisesti jalostuneen elämän tarpeiden eikä moottoroidun liikenteen tai teollisuuden tarpeiden mukaan. Päätöksentekijöillemme tulisi antaa kirja pakkoluettavaksi. , "korkeintaan kaksi prosenttia kaikista fi.losofian maistereista on asiallisesti filosofeja" sekä "Liittyisikö Eino Leino Eino Leinon seuran jäseneksi. Silmänavaaja Mishan ansaitsee kiitokset työstään, samoin suomentaja, Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan sihteeri Kati Kemiläinen, joka onnistuneesti on pystynyt säilyttämään kuivan asiallisen englantilaisen tyylin, sekä kustantaja. Anto Leukola, (WSOY 1971) 152 s. Siihen sisältyy monia Robert Ra>ttray Taylor'in "Tuomiopäivän" kaltaisia ennusteluja. Ede'ilisellä tarkoitan sitä arvos,te-lua, joka !kohdistuu länsimaisen kulttuurimuodon havittelemaan yhä kohoavaan elintasoon ja ihmisen toiminnan mielettömyyteen yleensäikin. OPTIMISTIN MAAILMANKUVA Hannes Ignatius Biologia ja maailmankatsomus Theodosius Dobzhansky, suom. Jay W. Ta voi tteenasettel un tar koituksenmu kais uutta tai kritiikkiä sitä kohtaan ei esitetä. Tuskin häntä pyydettäislkään." Teuvo Suominen 103. Ensimmäisenä on kosminen evoluutio: avaruuden, tähtien ja planeettojen synty sekä geologiset tapahtumat. Kuitenkin USA:n virallinen elin U.S. 31) Uudesta runoja aforismikokoelmasta erottuu kaksi linjaa, joista toinen on jo muistakin yhteyksistä tuotu, toinen uusi. Rinne ihmettelee taiteen ja runouden kyvyttömyyttä löytää inspiraatiota luonnosta ja omasta kult>tuuriperinteestä. » Karmivaa on lukea anti-Mishania (Suomen kansantalouden kehitysmahdollisuudet vuoteen 1980, Taloudellinen suunnittelukeskus Helsinki 1972): tavoitteenasettelussa lähdetään 5 % :n vuotuisen kasvun tarpeesta ja sitten todistellaan 187 sivulla sen maanmainiosta vaikutuksesta. TodeHa kiintoisia sen sijaan ovat suomalaiseen kult-tuurielämään kohdistetut pii,kit. Teollisuusmiehet viittaavat lisälöydöksiin ja tuudittautuvat voitonhumuun kuluttajamäärän kasvaessa ja tuotteiden ollessa yhä enemmän kertakäyttöisiä. Venäläissyntyinen, siotemmin amerikkalaistunut Dobzhansky on tämän heoken suurimpia perinnöllisyystutkijoita ja kehitysopin suurin mm1. Onko sitten taloudellisen kasvun pysäyttäminen ns. Epäilemättä ei tällä hetkellä, mutta pian on pakko. Pariin sivuun mahtuvat ne toteamukset joissa kerrotaan muistakin kuin edullisista vaikutuksista. Teuvo Suominen SAHKEITA Sähkeitä tähdistä, Rei·no Rinne (Alea-kirja 1971) 85 s. Tosin aivan viime aikoina eräät poliitikot ovat lausuneet epäilyksiä etelä-Suomen kiihkeän kasvun edullisuudesta muuhun maahan verrattuna ja todenneet, että kehitystä etenkin Helsingin seudulla tulisi jarruttaa. Tällä menolla öljyn kulutus (nyt n. Tvärminneen aiottu ympäristönpilaaja olisi viimeinen tässä maassa. Näiden runojen ja aforismien sisältö tunnetaan jo muista yhteyksistä. Rinteen runo•kirjat "Anna minulle atomipommi" ja "Ihminen evp" on jo atikaisemmin esitelty Suomen Luonnossa (1 /1971, s
Yksisarvista jaa vansarvikuonoa ja kaksisarvista sumatransarvikuonoa on kumpaakin jäljeHä muutamia .kymmeniä yksilöitä. Toisen metsästäjän ja koiran väliintulon vuoksi karhu poistui paikalta aiheuttamatta miehelle vakavia vammoja (Svensk J akt 1/1972). Lyijy on tullut eläimiin hengitysilman mukana. Kaikkia muita uhkaavat turkismetsästäjät, muut ampujat tai metsien ja muiden luonnonalueiden tuhoavat. Majavia ja saukkoja aiotaan istuttaa lajien entisi.Jle asuinalueille. Monia lajeja on nyt jäljellä vähemmän kuin sata yksilöä, eikä niiden pelastaminen enää ehkä onnistu. Ulkomaan • • uut1s1a EL.i\INT ARHAN ELAIMET Staten-saarella New Yorkin osavaltiossa kärsivät lyijymyrkytyksestä. RUOTSIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS on esittänyt Gävleborgin lääninhalli. Keskeisiä lajeja Ruotsin ohjelmassa ovat petolinnut ja -nisäkkäät sekä eräät kalalajit ja -rodut. tai enemmän (lyijymyrkycyksen alkamisrajana pidetään arvoa 60 mi 1 krogrammaa/100 ml.). PAAVI PAAVALI on lahjoittanut tuhat doHaria Maailman Luonnonsuojelun Säätiölle. AFRIKAN LEIJONAT ovat ainoat suuret kissaeläimet, jotka eivät ol,e vaarassa. Nyt islantilaiset ovat muutamassa päivässä keränneet 9 000 puntaa ostaakseen Lontoossa pidetyssä huutokaupasta täytetyn siivettömän ruokin (Sveriges Natur 4/1971). Linnuista on tavattu elohopeamääriä, jotka huomattavasti yliuävät Kanadassa asetetun turvaHisuusrajan 0.5 mg/kg (Animals 12/1971). RUOTSALAINEN MAANVILJELIJA Stig Törn tapasi viime keväänä kaksi munankeräilijää matkalla huuhkajan pesälle. Kaikki kolme lajia ovat vaarnssa kuolla sukupuuttoon (Animals 10/1971). Tähän tulokseen päätyivät Kaliforniassa 17. Siihen se li-enee puolestaan tullut autojen pakokaasuista. Entiset puistot kärsivät pahasti maan taannoisessa sisäfässodassa, mm. Saaliin arvo (turkikset) on ulkomaankaupassa noin 5 miljoonaa mar~kaa ( Animals 11/1971). New Yorkin kaupungissa tutkittiin 80 000 alle kouluikäistä lasta. Lahjoituksensa yhteydessä hän viittasi luomiskertomuksen kehoitukseen vallita kaikkia "maan pääHä liikkuvi•a eläimiä", mutta lisäsi: "Vaikka ihminen onkin luomaikunnan hallitsija, hän ei saa tuhota sitä. MAAPALLON HIR VIELAIMISTA joka kolmas laji tai r-otu on vaarassa kuolla sukupuuttoon. 574). RUOTSIIN äskettäin perustettu Maailman Luonnonsuojelun Säätiön osasto on saanut koottua yli puolitoista miljoonaa kruunua (Sveriges Natur 5/1971) jotka se aikoo käyttää maan uhanalaisten laji,en tutkimustyöhön, valistusja opetusto1mmtaan sekä luonnonsuojelullisesti tärkeiden soiden ja rantojen pelastamiseen. suuren sademetsäalueen ja korkeiden vuoristoalueiden rauhoittaminen kasvillisuuden pelastamiseksi, suojelualueen perustaminen sukupuuton uhkaamaille ceylonilaiselle norsurodulle, krokotiilille ja merilehmälle, koralliriutto104 jen pelastaminen kalkinlouhinnalta ja muuttavien f.lamingojen levähdyspaikkojen rauhoittaminen (Sveriges Natur 6/1971). Monet saksanhirven aasialaiset alalajit ovat vähentyneet sen vuoksi, että niiden sarvista valmistetaan potenssilääkettä. KANADAN riistanhoitoviranomaiset ovat varoittaneet metsästäjiä syömästä telkki, taveja j,a sinisorsia, jotka on saatu tietystä Wabigoon-joen osasta. 174, s. Virallisen selityksen mukaan tarkoituksena on estää hyljekannan lisääntyminen ylitiheäksi. VUONNA 1844 tapettiin maailman viimeinen siivetön ruokki, joka pesi suurin parvin Islannin ympärillä. On selvittämättä, kuinka suuri osa lyijystä on peräisin saastuneesta ilmasta, koska varsinkin köyhiHä slummialueilla on runsaasti lyijypitoisia maaleja ja rappausaineica, joita lapset saavat suuhunsa (Science, Voi. Syynä on ennen kaikkea metsästys sekä asuinpaikkojen tuhoaminen. Erityisen raskaaksi tämä metsästys on käynyt Tiibetin ylängöllä asuvalle McNeiH'in hirvelle. KARHU PURI ruotsalaista jäniksenmetsästä jää, joka sattumalta osui paikalle, kun karhu valmisteli talvipesäänsä. Tarkkailijoita ei sallita paikalla, ei myöskään sanomalehtimiehiä. Poliisiselvityksessä paljastui joukko muitakin munarosvoja, joista yksi, 1600 munan kokoelman omistaja, on viime marraskuussa tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen (Sveriges Natur 6/1971). KONGOON on äskettäin perustettu neljä uutta kansallispuistoa. 3. Tässä yhteydessä jouduttaneen palauttamaan rakennettuja vesistöjä ennalleen. Samalla käynnisbetään naalien ja muiden petonisäkkäiden sekä kotkien tehostettu talviruokinta (Sveriges Natur 6/1971). Useimmat Etelä-Amerikan hirvilajit ovat vaarassa ( Animals 12/1971). 174 s. ETELA-AFRIKAN ja Lounais-Afrikan rannikolla nu1J1taan vuosittain hengiltä 80 000 hylkeenpoikasta. yhdessä puistossa oapettiin 1 000 leveähuulisarvikuonoa ( Animals 10/1971). Heistä keskimäärin joka neljännellä oli veressään lyijyä 40 mikrogrammaa/100 ml. Hänen täytyy ihailla, tutkia ja ymmärtää sitä" (Animals 11/1971). Ensimmäinen suojeluohjelma koskee naalia, jonka kannan suuruudesta ja lisäämismahdollisuuksista tehdään tutkimus. Yl,eisintä lajia, intiansarvikuonoa on jäljellä 630 yksilöä, joista noin 400 asuu Intiassa Kazirangan kansallispuistossa. 615). Persialaisia kuusipeuroja on jäljellä alle neljäkymmentä yksilöä. Muutaman .kymmenen metrin takaa-ajon jälkeen mies kaatui ja karhu puri häntä. AASIASSA elää nykyisin noin 700 sarvikuonoa, jotka kuuluvat kolmeen lajiin. 1972 pidetyn "Kissakonferenssin" osanottajat (Science Voi. CEYLONIN 1 uonnonsuojel uyhdistyksen ta voi eteisiin kuuluu mm
rakentamalla vedenpuhdistamoja. Ohjelman pohjana on pitkän tähtäimen suunnittelu, tekniikan soveltaminen ympäristöön soveltuvaksi, tiedotusja valistustoiminta ja tehostettu kansainvälinen yhteistoiminta. Puolan metsien kokonaispinta-alasta oli vuonna 1967 noin 176.000 ha ilman saasteiden, lähinnä "savun ja pölyn" vaivaamia. 1979 (Sveriges Natur 5/ 1971). KAR V AKUONOISET AVIKKOVOMPATIT ovat saaneet Australiaan oman suojelualueen Chicagon eläintieteellisen seuran ostettua niille maata. Koko kuusikymmenluvun ajan Intian Assamissa Brahmaputra-joen pohjoispuolella liikkui huhuja, että joitakin kääpiösikoja olisi vielä nähty. Ojc6vin kansallispuistossa pystyyn kuolleen puuston maaran todettiin vuosina 1965-68 olleen kymmenkertainen normaaliin puuston kuolemiseen verrattuna. Myöhemmin niitä tavattiin lisää, ja vankeudessa olevat eläimet ovat saaneet porsa ita ( Animals 12/1971). Sen pelastamiseksi siihen tuotiin Puolasta karppeja, jotka syövät vesikasvillisuutta. Alueella elää 2000 vompatin lisäksi kenguruita, emuja ja krokotiileja ( Animals 121 1971). Nyt määrä on pudonnut puoleen miljoonaan. P ääasiallisena syynä näihin haittailmiöihin pidetään Krakowassa ilmestyneiden tutkimusten (esim. Lentokoneista ja helikoptereista ammuttiin ainakin 500 maaja valkopäämerikotkaa, joista maanviljelijät maksoivat sopimuksen mukaan 25 dollaria kappaleelta. Y mpäristömyrkkytutkimukseen käytettäisiin 1,2 miljardia, meluntorjuntaan 2 miljardia, luonnonja maisemansuojeluun 2,4 miljardia, ilmansuojeluun 3,9 miljardia, jätehuoltoon 6,3 miljardia ja 20, 7 miljardia vesiensuojeluun ( Euroopa1111e11vosto11 l1101111011mojelutiedote 72-1). TUKHOLMASSA ja Göteborgissa sallitaan nykyisin raskaassa polttoöljyssä korkeintaan 1 6 /o rikkiä. Kampanjassa hävitettiin myös kojootteja, karhuja ja peuroja (Sveriges Natur 5/ 1971). Tästä alasta sijaitsi 27 0/o Krakowan ja 44 0/o Katovice Voivodeshipin ympäristössä. ATLANTIN PCBpitoisuus on huolestuttavan korkea. Massachusettsissa toimivan tutkimuslaitoksen mukaan polyklooratut bifenyylit tulevat mereen pääasiassa ilmakehästä, joten jätevesien valvonta ja käsittely eivät tässä ongelmassa auta ( E11roopa1111e11vosto11 /11on11011s11oje/11tiedote 721 ) . AMER IKKALAINEN lentäjä on kertonut osallistuneensa kotkanhävityskampanjaan, jonka hänen yhoiönsä on suorittanut Wyomingin ja Coloradon osa va ltioissa talvella 1970/71. 1977 ja koko maata v. KAAPIOSIKA on aasialainen sikalaji, jonka uskottiin kuolleen sukupuuttoon sen asuinalueiden tuhouduttua. ILMAN SAASTUMINEN JA PUOLAN METSÄT Eräissä Puolan teollisuusalueiden lähellä S1Ja1tsevissa metsissä on havaittu huolestuttavaa puuston kitumista ja jopa kuolemistakin. Englannista, Hollannista, Tanskasta, Länsi-Saksasta ja Yhdysvalloista on tavattu rottia, jotka kestävät varfariinia ( E11roopa1111e11vosto11 luo1111011s11oje/11tiedote 721 ) . Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto yhdessä Maailman Luonnonsuojelun Säätiön ja Englannin Kuninkaallisen Seuran kanssa laatii se! vitystä näistä kasveista ( Euroopa111ze11vosto11 /11on11onrnojelutiedote 721). Meteorologit ovat todenneet, että esim. Välittömien, puun kasvuun ja metsien terveydentilaan aiheuttavien haittojen lisäksi puolalaiset tutkijat väittävät, että ilmaan tulevat vieraat aineet puissa tapahtu vien biokemiallisten ja fysiologisten muutosten kaut•ta heikentävät myös esim. TUKHOLMAN ulkopuolella oleva rehevä Osbyjärvi uhkaa kasvaa umpeen. Vuoteen 1975 mennessä ohjelma tulisi maksamaan 38 miljardia saksanmarkkaa, josta puolet maksaisi teollisuus ja puolet maksettaisiin julkisista varoista. Eloon jääneiden puiden paksuuskasvu oli mainittuina vuosina tyrehtynyt melkein olemattomaan. NOIN 20 000 KASVILAJIA on vaarassa kadota maapallolta. TYOTTOMYYTTK ratkai staan Ruotsissa mm. MYRSKYLIITKJIA pesi 8 vuotta sitten Ulommilla Hebrideillä 3 miljoonaa paria. Goetel et al. SAKSAN LIITTOTASAVALLAN hallitus on jättänyt maan parlamentille esityksen ympäristönsuojelusta. Vuonna 1971 pyydystettiin kaikkiaan yhdeksän elävää yksilöä metsäpalojen ajaessa laajan metsäalueen eläimet pakoon. puiden kykyä vastustaa hyönteistu105. Luonnonsuojeluvirasto esittää, että sama vaatimus ulotettaisiin laajemmalle siten, että se koskisi noin puolta Ruotsin alueesta v. Krakowan ympäristössä rikkidioksidin pitoisuus ilmassa on varsin korkea; huippu saavutetaan jouluhelmikuussa ja matali mm at arvot on mitattavissa kesäaikaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ja Maailman Luonnonsuojelun Säätiö ovat vastustaneet jyrkästi tata voimalaitosta, joka oLisi tuhonnut Niilin kuuluisat putoukset ja samalla olennaisen osan putousten ympärillä olevaa kansalli'Spuistoa (A nimals 12/1971). Esim. UGANDAN PRESIDENTTI Idi Amin on ilmoittanut, että Murchisonputouksille e1 rakenneta vesivoimalaitosta. tukselle, että läänin alueella olevien neljän merikotkanpesän ympärille perustettaisiin kiireesti suojelualueet (Sveriges Natur 5/1971). Saastumisongelmien ratkaisuun esitetään periaatetta, että aiheuttaja maksaa kustannukset. Viime vuodeksi oli maan budjettiin varattu 80 miljoonaa kruunua kunnallisten vedenpuhdistamojen valtionapuna, ja luonnonsuojelu viraston esityksestä lokakuussa myönnettiin 50 miljoonaa kruunua lisää käytettäväksi nimenomaan työttömyyden torjuntaan puhdistamoja rakentamalla (Sveriges Na tur 5/ 1971). Vuoden kuluttua järven kasvimassa oli vähentynyt puoleen ja viime talvena järven pohjavedessä oli ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin happea (Sveriges Natur 5/ 1971). 1971, Rogalinski ½ Muszynski 1971 ja Rutkowski 1971) mukaan ennen kaikkea teollisuuslaitosten emissioiden aiheuttamaa ilman saastumista. YLI 200 HYÖNTEISLAJIA on Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan tullut vastustuskykyiseksi DDT:lle tai muille niitä vastaan käytetyille hyönteismyrkyille. Syyksi epäillään lähinnä ympäri stömyrkkyjä ( Animals 12/1971). Arvellaan, että juuri rikkidioksidi on puiden kuolemisen ja kitumisen pääsyyllinen
Englanti ja Saksan lii,ttotasavalta ovat päättäneet vedota Kansainväliseen tuom101stU1meen (Haagissa) sekä antaa islantilaisille aluksille maihinnousukiellon. Tässä suhteessa maa on siis verrattavissa joihinkin kehitysmaihin; yksikään muu ns. Krakow 1971. Zeszyt Ozwarty. Islantilais>ten osuus kokonaissaalista on ollut noin puolet. Se on pienen kansan taistelua luonnonvarojen jaosta isompien kanssa. Kutevan kannan kuolleisuus on n. Islannin rannikon ulkopuolella jatkuu noin 50 meripeninkulman päähän alle 400 metrin matala vyöhyke, missä kalojen kuteminen pääasiassa tapahtuu. Yksi ainoa herbisidein (vesakkomyrkyin) suoritettu ruiskutus tuhosi mangrovemetsät täydellisesti, eikä edes monen vuoden kuluttua ollut jäljellä merkkiäkään vihreistä kasveista. Useita merkkejä on näkyvissä: koljan kokonaissaalis on vuodesta 1958 vuoteen 1970 laskenut 77 000 tonnista 47 000 tonniin vuodessa ja turskan kokonaissaalis vastaavana aikana 510 000 tonnista 405 000 tonniin vuodessa. Kalakantojen keski-ikä on myös laskenut jyrkästi. 70 0/o; tiedemiehet ovat arvioineet ylikalastuksen olevan neljä viidesosalta tästä vastuussa. Olemme syvästi huoli·ssamme SL1ta tosi•seikasta, että varovai•s•immankin arvion mukaan 18 000 neliökilometriä vietnamilaista metsää on vaurioitettu herbi·sideillä. kehittyneistä maista ei ole näin yksipuolisen viennin armoilla. Sitä sotaa ei käydä vain maan omien elinehtojen, vaan myös ekologisten periaatteiden toteuttamisen puolesta. 124). yleiskokous ISLANNIN SILLISOT A Islanti on julistanut kalastussodan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etteivät ulkomaalaiset alukset enää saa kalastaa alueen sisäpuolella eräänlaista luonnonvarojen kansallistamista siis. Kaikki tämä lisääntyneestä kalastuksesta ja uusista teknisistä pyydystysmenetelmistä huolimatta tai paremminkin: niiden takia. Islannin saari on luonnonvarojen puolesta melko köyhä; metsää ei ole ja kai van naisistakin käyttökelpoisessa. Islanti on taloudellisesti täysin riippuvainen kalastuksesta: yli 800/o viennistä on erilaisia kalatuotteita. Alueella tapahtuva kalastus on r~kkonut kestävän tuoton periaatteen järkevä merenantimien käyttö on muuttunut ryöstökalastukseksi. Koko tämän alueen Islanti on siis julistanut toimivaltansa alaisuuteen voidakseen ryhtyä kiireellisesti kalakantojen rauhoitustoimenpiteisiin sekä muutenkin säännöstelemään kalastusta. Englantilaisten lisäksi alueella on kalastanut satakunta ulkomaalaista alusta kuukausittain mm. Ulkomaan uutisia hoja. Meidän on tuskin mahdollista olla hiljaa, kun jatkuva väkivalta kohdi•stuu ihmiskunnan yhteiseen omaisuuteen, elävän luonnon järjestelmi[n. Teollisuuden aiheuttamaa ilman saastumista vastaan täysin vastustuskykyistä lajia tuskin löytyy, mutta on kuitenkin selvästi nähtävissä, että toiset lajit sietävät niitä toisia paremmin. Suomen Luonto 5/1968, s. Tordon 101 tunnetaan maaperässä erittäin kauan säilyvänä kemikaalina; sitä on viime aiko.ina ruiskutettu samaan aikaan kun metsät on tasoitettu puskutraktorein. Tämä on ollut lähtökohtana toistuvasti (vuosina 1968 ja 1971) esitetyissä julkilausumissa, joiden allekirjoittajina on muutamia satoja japanilaisia ekologeja (vrt. Alueen pohjoisosien vesiltä silli on miltei kokonaan hävinnyt. Neuvostoliitosta, Norjasta, Hollannista, Tanskasta ja Belgiasta. Kipeimmin toimenpide kohdistuu englantilaisiin kalastusaluksiin, jotka ovat saaneet suurimman osan vuotuisesta saaliistaan juuri näiltä vesiltä. Eräs tutkija, Schnaider (1971), päätyy suosittelemaan jopa ulkolaisten puulajien istuttamista teollisuuskeskuksia ympäröiviin metsiin (Oddzialywanie Przemyslu na Lasy. perusviivasta. Turskasta on tässä suhteessa tullut lohen kaltainen: useimmat yksiilöt pystyvät kutemaan vain kerran elämässään. Ylänkö106 Jen korkeissa metsissä herbisidikäsu.ttely on tappanut tuuhea,t puut, ja siellä alueelle on nopeasti tunkeutunut ruohoa ja bambua, joista tiedetään, että ne saattavat estää vuosikymmenien ajaksi metsän palauoumisen niiden vallattua palaneen tai hakatun metsän. Alkuperäisten metsien laajamittainen tuhoaminen voi mahdollisesti vahingoittaa vakavasti ja pysyvästi ihmisten elämää köyhdyttämällä maaperää ja muuttamalla ilmastoa, varsinkin Vietnamin kaltaisessa kostean trooppisessa maassa. Amerikkalaisten biologien äskettäin tekemät kenttätutkimukset (Constable and Meselson, Sierra Club Bulletin, April 1971; Westing, BioScience, 21: 893-898, 1971) osoittivat, että aavistuksemme ovat valitettavasti käyneet toteen. Japanin ekologisen seuran 19. Islannin allting (eduskunta) hyväksyi helmikuussa yksimielisesti lain, jolla se yksipuolisesti laajensi Islan nin aluemeren ulottumaan 50 meripeninkulmaan. Tuhotun mangrovemetsän pinta-ala edustaa lähes viittäkymmentä prosenttia Etelä-Vietnamin koko mangrovekasvustoista. Uusien tehokkaiden menetelmien on havaittu vaikuttavan paits.i kantoja pienentävästi, myös kalojen kutemispotentiaaliin. VIETNAMIN VIIDAKKO MYRKYT Etelä-Vietnamissa yhä edelleen jatkuvat laajamittaiset sotilaalliset viidakkomyrkytykset ovat aiheuttaneet, että on varoitettu tälle trooppiselle Aasian osalle mahdollisesti koituvista ekologisista vahingoista. Islannin aluemeri on ulottunut 12 meripeninkulmaan ns. Eräänä keinona välttää tuhoja mainitaan sekametsien suos1mmen: on varsin todennäköistä, että lajirikkaasta metsiköstä löytyy lajeja, jotka eivät liiemmälti kärsi ilman erilaisista saasteista. Laajennuksen syyt ovat kaksinaiset: välttämätön tarve suojella ympäröivien vesien kalakanr toja sekä Islannin kansantaloudelliset syyt. On ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin: (1) Vietnamin metsien sotilaallinen tuhoaminen on vä lit-tömästi lopetettava, ja (2) on käytettävä kaikkia niitä keinoja, joita voidaan pitää käyttökelpoisina tuhottujen alueiden elvyttämiseksi
3.5 milj. Sensijaan oikeus vaati vastaaja-yhtiöltä sitovaa näyttoa SN ta, että se ei ollut voinut ai heuttaa vahinkoa, koska yhtiöllä oli käytettävissään paremmat mahdollisuudet tosiasioiden selvittämiseen. Olkaamme siis solidaarisia ! Anna-Riitta Poranen TUOMIOITA MYRKYISTÄ JAPANISSA Helsingin yliopiston radiokemian laitos on lähettänyt seuraavan kirjelmän Ympäristönsuojelun neuvottelukunnalle: Kiinnitän neuvottelukunnan huomiota ni,ihin tuomioihin, joita Japanin alioikeudet ovat juuri antaneet Niigatan piirikunnan metyylielohopeamyrkytysten ja Toyaman piirikunnan kadmiummyrkytysten johdosta nostetuissa oikeudenkäynneissä. Alioikeus ei vaatinut kanta.japuolelta, siis onnettomuuden uhreilta, sitovaa tieteellis.tä näyttöä siitä, että juuri syytetty yhtiö oli aiheuttanut vahingon, koska se katsoi, ettei heillä ollut siihen mahdollisuuksia ja varoja, vaan tyytyi ns. Smk:n edestä. aavaa merta, joka ei kuulu yhdenkään valtion toimivallan alaisuuteen ja jonka luonnonvarat (kalat) kuuluvat kaikille kansakunnille. Oikeuden päätös kuului seuraavasti : "Jos tuotanto aiheuttaa uhkaa ihmisten terveydelle, on sitä rajoitettava tai se lopetettava. Tuomiot ovat herättäneet suuna huomiota J apanissa, ja tulevat tekemään sitä varmasti muissakin maissa, sillä niissä on otettu käyttöön uusi periaate sen suhteen kuka on velvoitettu esittämään sitovan käytön tämänkaltaisissa ympäristönsaastumistapauksissa. Korvausta oli vaatinut 514 itai-itai-uhria yht. Prosessi on melko monimutkainen ja hidas eikä sitä voida käyttää menestyksellisesti s.illoin, kun kiireellisiä toimenpiteitä tarvitaan. kestänyt oikeudenkäynti on nyt päättynyt paikallisen alioikeuden tuomittua saastuttaneen yhtiön maksamaan onnettomuuden uhre,ille korvausta 270249800 jeniä, Suomen rahassa n. Niiden uskotaan muodostuvan ennakkotapauksiksi ainakin Japanin oikeuskäytännössä ja luultavasDi muua llakin, koska ne tuntuvat oikeaan osuneilta. Oikeudenkäynti kesti 3 v. Yhtiö maksoi tuomitut korvaukset, mutta vetosi ylimpään oikeuteen Tokiossa ja juttu ratkennee lopullisesti vasta usean v uoden kuluttua. Islantilaiset ymmärtävät riippuvaisuutensa meren luonnonvaroista ja haluavat noudattaa niiden käytössä kestävän tuoton periaatetta. 709, joka kuuluu: "Henkilö, joka tarkoituksella tai huolimattomuuden kautta loukkaa toisen oikeutta on velvollinen korvaamaa.n aiheuttamansa vahingon". O ikeus totesi, että näun oli tapahtunut, koska yhtiö ei ollut analysoinut jätevesiään ja rakentanut puhdism slaitosta. Varjostettu alue kuvaa alle 400 m syvyistä vyö"/1ykettä. Yhtiön etua ei tule suojella ihmisten hengen ja terveyden kustannuksella". 47.000 markkaa henkeä kohti. Koska yhtiö ei voinut esittää tällaista näy ttöä, oikeus tutki o1iko yhtiö menetellyt huolimattomasti. Molemmissa tapauksissa on ympäristön saastutuksen ilmeisesti aiheuttaneet yhtiöt tuomittu korvauksiin siitä huolimatta, että kantajapuoli ei ole kyennyt esittämään tieteellisesti täysin sitovaa näyttöä siitä, mistä myrkytyksen aiheuttaja on lähtöisin. Kuten tunnettua, päästi Niigatan piirikunnan Kanosessa Sl)at tseva Showa Denko -yhtiön asetaldehyditehdas elohopeapitoiset jätevetensä puhdistamattomina Agano-jokeen v:een 1965, jonka johdosta 77 Aganojoen kaloja syönyttä henkilöä sairastui vaikeasti metyylielohopeamyrkytykseen eli ns. markkaa sekä korkoja n. Toinen oikeudenkäynti koski Jintsu-joen varrella Toyaman piirikunnassa esiintyneen kadmium-myrkytyksen eli ns. Julistus on selvästi tuonut ilmi sen eriskummallisuuden, joka vallitsee nykyisten kansainväli·sten sopimusten tavassa määritellä rantava!.tion oikeudet ymparo1vun vesiin pohjineen. 3 kk. Miettinen Professori 107. "ilmeiseen näyttöön". n. 9 milj. korko,ja, yhteensä 840.000 Smk. Minamata-sairauteen ja 7 heistä huoli. Tuomitut korvaukset ovat huomattavasti suuremmat kuin Showa Denkon Minam atan uhreille aikanaan vapaaehtoises,ti maksamat, vastaten suuruusluokaltaan normaalia meikäläistä henkivakuutusta. 4 v. Edellytyksenä on lisäksi aina, että rajoitustoimenpiteet koskevat kaikkia eri kansalaisuuksia edustavia kalastajia yhtäläisesti. Syömällä kadmiumpitoi'Sia kaloja, vihanneksia ja ri,is1a paikallinen väestö sairastui munuaisvikaa, luunmurtumia ja ankaria tuskia aiheuttaneeseen itai-itaisairauteen . Islanti haluaa saada pysyvän oikeuden määrätä rannikollaan tapahtuvasta kalastuksesta. 3 kk. Toyamankaan tuomioistuin ei vaatinut kantajilta täydellistä tieteellistä näyttöä. Sisempi kehä osoittaa Islannin vanhan ja ulompi 11ude11 kalastusalueen. Yhtiö oli päästänyt kadmiummalmipölyä sisältävää jätevettä Jintsujokeen, josta joutui kadmiumia pohjaveteen ja riisipelloille. itai-itai-taudin uhreja. Siinä tuomittiin Mitsuin kaivosja sulatusyhtiö maksamaan 8 :lie vammautuneelle ja 6 :n kuolleen omaisille 57 milj. 100.000 markkaa eli keskimäärin n. Mannermaajalustan päällä oleva vesi taas on kansainvälisoikeudelliselta luonteeltaan ns. maann vain alumiinia. Jorma K . jeniä korvauksia ja 9 milj. Tuomio perustui Japanin sivii lioikeuden artiklaan No. Aavan meren kalastuksesta ja elollisten luonnonvarain säilyttämisestä on tehty vuonna 1958 yleissopimus, joka määrittelee menettely tavat suojelutoimenpiteisiin ryhtymisestä. Tuomio perustui J apanin kaivoslain arDiklaan 109, joka määrää, että kaivoksen omistaja on velvoitettu korvaamaan kaivoksen käytön aiheuttaman vahingon. Maanviljelys on samantapaisessa kriisitilassa kuin Suomessakin ja lisäksi maan herkkyys eroosiolle asettaa omat rajoituksensa. Rantavaltiolla on nimittäin toimivalta mannermaajalustaan (rannikon edustalla, mutta aluemeren ulkopuolella oleva merenpohja sisustoineen) ja sen luonnonvaroihin: mineraaleihin ja muihin elottomiin luonnonvaroihin sekä niihin elollisiin organismeihin, jotka kuuluvat paikallaan pysyviin lajeihin
Koko avosuo myös 500 m:n ulkopuolelta jätetään ojittamatta ja pesäsaareketta kokonaisuudessaan hoidetaan puistometsänä. Tästä syystä pesäpuu on maan eteläpuoliskossa tavallisesti aukean maan, usein suon reunassa. 3. 1. Pesäpuuksi kelpaa ainoastaan enttam vahvaok~ainen petäjä, joissakin tapauksissa myös haapa. Kotkan asettumista pesimään siUe tarkoitettuun puuhun voidaan helpottaa valmiin pesän pohjan, ns. Mikäli pesäpaikka sijai~ee välittömästi suon reunassa, pesää lähellä oleva suon osa jätetään ojiittamatta, jotta kotkan viihtymiselle tärkeä a vomaisema säilyisi. Tällöin on huomattava, että yksinäisiin, suojattomina oleviin puihin kotka ei asetu pesimään, vaan pesäpaikat vaativat ympärilleen paikkaa suojaavan puuryhmän. 2. Pesä avosuon reunassa. Luonnonsuojelutoimiston valtuuttamat pesien tarkastajat avustavat hoitoaluetta paikan valinnassa ja rakennustyössä. EteläSuomessa ei ole enää juuri ollenkaan niin laajoja yhtenäisiä asumattomia alueita, että kotka voisi viihtyä. KOTKA Pesimäympäristövaatimukset: Kotka on takamaiden Lintu. Pesäalueen hoito-ohjeet: Seuraavat ohjeet koskevat jokaista puussa olevaa pesää, jossa kotka pesii tai on pesinyt. Tällä alueella ei suoriteta puunkorjuuta eikä muitakaan metsätaloustoimenpiteitä kotkien pesimisaikana, helmikuusta elokuuhun (maalis-huhtikuu vaaralliPiirros 1. Virallinen luonnonsuojelu: Suurten petolintujen pesien ja pesäpaikkojen suojeleminen Valtion luonnonsuojelutoimiston hoito-ohjeet valtion maita varten Oheisissa piirroksissa on esitetty eräitä tyypillisiä kotkan pesän sijaintipaikkoja ja annettu ohjeita tekstissä esitettyjen ohjeiden soveltamisesta. s111 aika). Lapissa on kotka pesinyt silloin tällöin kalliojyrkänteellä. Kylmän sään vallitessa voi kotkan pesästä ajo johtaa munien kylmettymiseen ja niiden tuhoutumiseen. 4. Pohjois-Suomessa pesä on usein vaaran tai tunturin rinteellä. Vaihtopesäpaikkamahdollisuuksien turvaamiseksi säästetään mäkien ja vaarojen rinteille, soiden reunoille ja suosaarekkeisiin aihkipetäjiä tai jätetään tukkipuuasteella ole via mäntyjä tai haapoja kasvamaan muutamien puiden ryhmissä kotkan ja kalasääksen pesäpuiksi. Tarkastajat ilmoittavat tarkastuskäynneistään valtion maalla aluemetsänhoitajalle ja toimivat muutoinkin yhteistyössä hoitoalueen kanssa kotkien suojelemiseksi. Piirrokset 1-3 valtion maiden talouskartta (mukailtu ), 4 topografikartta. Mikäli vaihtopesä todetaan luonnonsuojelutoimiston valtuu.ttaman tarkastajan toimesta varmasti jonakin keväänä asumattomaksi, toimenpiteiden ajoitusrajoituksista voidaan poiketa ja se on suositeltavaa silloin, jos työn nopeuttaminen johtaa kaikenlaisen työskentelyn loppumiseen pesäpaikan ympäristössä ennen seuraavan pesimiskauden alkua. Pesän ympäristö säilytetään 50 m:n säteellä luonnontilassa. Kotka on pesällä varsin arka. On tärkeätä, että kaikkia vaihtopesiä ja niiden ympäristöjä käsitellään samalla tavo111 kuin asutun pesäpuun ympäristöä, vaikka niissä ei olisikaan äskettäin pesitty. Metsäteiden johtaminen kotkan. Pesällä käynti ja muu pesimisrauhan häiritseminen, valokuvaus siihen luettuna, on kielletty ilman luonnonsuojeluviranomaisten lupaa. Vaihtopesät voivat sijaita hyvin lähekkäin, mutta tunnetaan tapauksia useiden kilometrien, ääritapauksissa jopa 10 km :n päässä toisistaan sijaitsevista vaihtopesistä. On tärkeätä, että kotkaa ei ajeta pesästään haudonta-aikana, koska lintu ei uskalla palata pesälleen ennen kuin ihminen on poistunut huomattavasti kauemmaksi kuin mainitun 500 m päähän. 5. Normaalien tukkipuuasteellakin olevien puiden oksat ovat aivan li.ian heikkoja kan108 nattamaan kotkan pesää. Se lähtee lentoon ihmisen lähestyessä yleensä jo 500 m päästä. Kotka sekä sen pesä ja käytännössä samalla munat ja pesäpuu ovat aina luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Viranomai sten valtuuttamilla pesien tarkastajilla on asianmukainen todistus, joka heidän on tarpeen vaatiessa esitettävä. Tämä sen takia, että kotka poistuu arkana Lintuna vaa ran uhatessa pesältään varsin varhaisessa vaiheessa. Kotkan pesä SIJaltsee useimmiten siten, että kotkalla on esteetön näköala johonkin suuntaan. Pesän ympäristössä 500 m :n säteellä ei suoriteta muita kuin varova1s1a harvennushakkuita. Kotkan pesimiselle on tyypillistä kahden tai useamman vaihtopesän käyttö peräkkäisinä vuosina. Piirrokset perustuvat todellisiin tilanteisiin. Retkeilyreittiä tai tilapäistäkään Leiripaikkaa e1 tule perustaa alle 1 km päähän kotkan pesästä. tekopesän rakentamisella. Viime vuosien eteläisimmät pesäpa,ikat ovat sijainneet Suomenselän alueella pääasiassa valtion mailla. 6
Metsä pesän ympärillä säilytetään noin 50 m:n säteellä luonnontilassa. Merikotka on aikaisemmin pesinyt myös Suomen suurimmilla sisäjärvillä. Mantereella tai sisämaassa pesivien merikotkien kohdalla noudatetaan maakotkan pesimisympäristön suojeluoh jei ta. Tämän takia jatkuvasti liikennöimiskelpoista tietä ei tulisi rakentaa kilometriä lähemmäksi kotkan pesäpaikkaa tai milloin se joistakin syi·stä esim. Matalalla lentävien lentokoneiden melu häiritsee lintuja varsin voimakkaasti aiheuttaen paniikkireaktion ja pesältä poistumisen. Alueille, joilla merikotkien tiedetään pesivän tai pesineen, jätetään hakkuiden yhteydessä sopiviin paikko-ihin kasvamaan muutaman tukevaoksaisen puun ryhmiä merikotkien pesäpuiksi. Tämän takia asuttua merikotkan pesää ei pidä lähestyä maitse tai meritse alle 500 m päähän. Räme jätetään ojittamatta 500 m:n säteellä. Merikotka pystyy pesimään alueilla, joilla ihmisen vaikutus on tuntuva. 2. MERIKOTKA Pesimäympäristövaatimukset Merikotkan pesä sijaitsee saaristossa yleisimmin jonkin suurehkon saaren Piirros 3. Siten pienehköihin pesimäsaariin ei pidä mennä suorittamaan näitä toimenpiteitä lainkaan pesimäaikana. Varmuusetäisyytenä oleskelussa ja leiriytymisessä merikotkan pesän läheisyydessä on pidettävä yhtä kilometriä. Pesäpuuna on melkein aina jykevä ja hyvin vahvaoksainen mänty, joskus harvoin lehtipuu tai latvasta katkennut kuusi. Viime vuosina on merikotkan pesintätulos heikentynyt ravinnosta kerääntyneiden ympäristömyrkkyjen takia, eikä onnistuneita pesintöjä ole tavattu Suomessa enää kuin korkeintaan muutama vuodessa. Tällöin on huomattava, että yksinäisiin, suojattomiin puihin merikotka ei asetu pesimään, vaan 109. V aihtopesien kokonaisvaikutusaluetta hoidetaan ohjeiden mukaisesti. Edellytyksenä pesinnän onnistumiselle kuitenkin on, että itse pesä riittävän laajalti ympäristöineen saa olla rauhassa kävijöiltä ja häiritsevältä toiminnalta. 3. 5. Ulkosaaristossa pesä voi sijaita varsin pienenkin saaren ainoassa metsikössä. Tunnetaan pes1a, joilta on suora näköyhteys vakituiseen asutukseen tai vilkkaasti liikennöidylle vesireicille. Mikäli pesiä löydetään järvien saarista, sovelletaan niihin näitä samoja ohjeita. Pesien tarkastajat ilmoittavat tarkastuskäynneistään valtion maalla aluemetsänhoitajalle ja toimivat muutoinkin yhteistyössä hoitoalueen kanssa merikotkan suojelemiseksi. Pesäalueen hoito-ohjeet: 1. Kotkan pesimäpiirin lisäksi koko vaaran lakea käsitellään vain varovaisin harvennushakkuin. Viranomaisten valtuuttamilla pesien tarkastajilla on asianmukainen todistm, joka heidän on vaadittaessa e,itettävä. Tämän takia lentolannoitusta ei tule suorittaa pesintäaikana 3 km lähempänä asuttua kotkanpesää. Merikotka sekä sen pesä ja Piirros 4. maaston takia on välttämätöntä, tie katkaistaisiin tavalla tai toisella käyttötarpeen loputtua vähintään kilometrin etäisyydeltä pesästä. pesimäalueille tuo sinne ylimääräistä liikennettä ja häiriötä. Merikotkalla on useimmiten muutamia vaihtopesiä, jotka voivat sijaita melko lähekkäin, mutta saaristo-olosuhteissa ne kuitenkin monesti ovat eri saarissa. Koska on mahdotonta tietää etukäteen mihin vaihtopesään kotkat kunakin vuonna asettuvat pesimään, on näitä ohjeita noudatettava kaikkien sellaisten pesien kohdalla, joiden lähistöllä kotkien on vielä havaittu oleskelevan. Pesä ja lähisaarekkeet hoidetaan puistomaisesti. 4. keskiosissa siten, että pesältä on laaja näkyvyys ympan stoon, mutta itse pesä ei kuitenkaan näy merelle. Pesä rämeitten keskellä pienessä saarekkeessa. Pesällä käynti Ja muu pesimärauhan häiritseminen, valokuvaus siihen luettuna, on kielletty ilman luonnonsuojeluviranomaisten lupaa. Vain vanhastaan käytettyjen vesireittien varsilla ovat merikotkat hieman luottavaisempia. Tällä alueella ei kuitenkaan pidä suorittaa puunkorjuuta eikä muitakaan metsätalouteen liittyviä töitä pesimäaikana, maaliskuusta elokuuhun. 7. käytännössä samalla munat ja pesäpuu ovat aina luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Merikotka on maakotkan lailla va rsin arka pesällään. Kaksi vaihtopesää, joista toinen on keskellä kangasta ja toinen suon reunassa. Pesä vaaran rinteellä. 8. Milloin kotkanpesä sijaitsee sellaisella kannaksella tai paikalla, jonka kiertäminen jotakin muuta kautta tulisi kohtuuttoman kalliiksi ja vaivalloiseksi, on jo tien suunnitteluvaiheessa sovittava luonnonsuojelunvalvojan kanssa tien rakentamisesta, käytöstä ja käyttörajoituksista. Kun kotkanpesä tulee hoitoalueen tietoon, ilmoi,tetaan siitä valtion luonnonsuojelunvalvojalle. Pesän ympäristössä noin 500 m:n säteellä voidaan suorittaa vain varovaisia harvennushakkuita. Piirros 2
7. 6. Pysyvien metsäautoteiden rakentaminen merikotkan pesimäsaariin on osoittautunut mer.ikotkan pesi,nnälle haitaksi, koska tie tuo mukanaan helposti ylimääräistä liikennettä ja häiriötä, mm. Mäkien ja vaarojen rinteille, saariin, keidassoille ja suosaarekkeisiin säästetään aihkipetäjiä tai jätetään tukkipuuasteella olevia mäntyjä kasvamaan muutamien puiden ryhmissä kalasääksen pesäpuiksi. 2. Merikotkaa vanen voidaan rakentaa myös pesän alustoja, elleivät puut ole riittävän cukevaoksaisia. Toisinaan myös keidassuon ympäri,stöään korkeampi, mutta silti melko matala, tasalatvainen mänty soveltuu lajin pesäpaikaksi. 2. Ellei saar,i ole ni•in suuri, ettei vietä voida rakentaa kulkemaan yli yhden kiJometrin päästä pesältä, tulee pysyvän nen rakentamisesta luopua. Huuhkaja on varsin uskollinen tietyille pesimäpaitk:oille, va ikkakin se melko usein vaihtaa pesäpaikkaa ko. Kun kalasääksen pesä saadaan tietoon, tulee siitä tehdä ilmoitus valtion luonnonsuojelunvalvojaHe. D. Pesällä käynti ja muu pesimi•srauhan häiritseminen, valokuvaus siihen luettuna, on kielletty ilman luonnonsuojeluviranomaisten lupaa. Etelä-Suomessa huuhkaja näyttää sopeutuneen hyvin kuLttuuri•in ja saattaa pesiä aivan asutuksen tai vilkkaasti li,ikennöidyn tien tuntumassa. KALASAAKSI Pesimäympäristövaatimukset : Kalasääksi ei ole elinympäristöönsä nähden yhtä vaativa kuin maakotka, sillä se ei ole siinä määrin erämaiden lintu kui,n kotka. Pesäpaikaksi saattaa kelvata jopa siemenpuuasentoon hakattu uudis.tusalue. Tätä lähempänä kalasääksen pesää ei pidä oleskeJ.la eikä leiriytyä. alueella jopa vuosittain. Lintu saattaa kui•tenkin pesiä myös tasaisella kanga•smaalla jonkin puun tai kiven kupeella. Tavanomainen huuhkajan pesimäpaikka on jokin kallioalue, usein pystysuora jyrkänne. Itse pesäkalliolla kasvav,ien kicukasvuisten puiden keräily ei ole maisemallistenkaan syiden vuoksi toivottavaa. Laji on kuitenkin vaatimuksiltaan hyvin joustava, eikä välttämatta vaadi asuinalueikseen suuria takamaita. Virallinen luonnonsuqje/u pesäpaikat vaativat ympärilleen paikkaa suojaavan puuryhmän. Kalasääk110 sen viihtyminen ei aseta metsätaloustoimille kovin suuria rajoituksia. Kaikki huuhkajan pesimäpaikoilla tapahtuva puunkorjuu ja metsänhoitotoimenpitee,t olisi ehdottoma·sti pyrittävä ajoittamaan pesimäajan ulkopuolelle. Pesäalueen hoito-ohjeet: 1. 5. 4. Tietoon tulleet merikotkan pesät ilmoitetaan valtion luonnonsuojelunvalvojalle, AhvenanmaaLla myös maakunnan metsätoimistolle. 3. Huuhkaja sekä sen nat ovat asetuksella pesä ja murauhoitetut vuosittain tammik uun ensimmäisen ja elokuun viimeisen päivän välisenä aikana. Pesäalueen hoito-ohjeet: 1. 3. Kalasääksi on muiden suurten petolintujen lailla arka pesällään. Erona kotkien käyttäytymiseen on kuitenkin se, että sääksi jää kiertelemään pesänsä ylle, kunnes ihminen on poistunut noin 500 m päähän. Yksinäi·seen puuhun hakkuualueelle kalasääks,i ei kuitenkaan jää pesimään, ja liian harvassa kasvavat puut saattavat sortua myrskyn tai talvella pesän päälle kasautuvan lumen takia. 6. Pesimäympäristönä oleva keidassuo jätetään luonnontilaan. HUUHKAJA Pesimäympäristövaatimukset: Huuhkajan luonteenomaista pes1maympäristöä ovat kallioiset metsäseudut. Pesän ympäris-cön puusto tulisi säilyttää noin 50 m:n säteellä a·inakin suo juspuutiheydessä. Sellaisissa paikoissa, joissa pesimäkallion juurella kasvaa suuria puita, jotka suojaavat kalliota ja pesäpaikkaa näkymästä kauas ja liialliselta auringonpaisteelta, ei näitä suojuspuita tule poistaa. kotka, kunhan hakkuita ei suoriteta pesimi•saikana, maalis-elokuussa. Kalasääksi sekä sen pesä ja käytännössä samalla pesäpuu ja munat ovat luonnonsuojelulain nojalla aina rauhoitettuja. Pesäpaikakseen kalasääksi valitsee mäen laella tai rinteessä, joskus saaressa olevan tasalatvaisen puun, josta linnulla on hyvä näköala. Vanhoilla huuhkajan pesäpaikoilla, oletetuilla uusilla pesä:kallioilla ja -metsiköissä, joissa huuhkajan on kuultu ääntelevän maalis-hu.hitikuussa on vältettävä liikkumista huuhkajan ha:udontakautena maaliskesäkuussa. Jo yksi käynti huuhkajan pesällä ja linnun poistumaan joutuminen munintaja haudontavaiheessa, maalis-kesäkuussa, aiheuttaa tavallisesti pesän hylkäämåsen. Täällä laji pesii myös pienehköissä peltojen ympäröimissä kallioisissa metsäsaarekkeissa. Itse pesäpaikalla huuhkaja vaatii ehdotonta rauhaa. Hakkuiden suhteen huuhkaja e1 ole läheskään niin arka kuin esim. Vakituisilla huuhkajan pesäpaikoilla tulee maisemaa li[aksi muuttavia hakkuita välttää. loma-asutusta. Lintu saattaa vielä myöhemminkin häirinnän johdosta hylätä jopa pesässä olevat poikaset
The State Department of Forestry showed interest in preserving the immediate surroundings of the nests and avoiding activities near the nest during the nesting season. Linkola's article stresses the importance of conserving living things for their own sake; Hentilä discusses the importance and methods of protecting natural resources for man's use. Only f ew permissions f or hunting have been licensed by the Ministry of Agriculture. / n mid 50's a slight recovery was discovered. Certain factors are common, of course, for all lif e on earth, like photosynthesis and many microorganisms. The energy and materia/ resources of the earth are limited. The Lynx population is building up by Erkki Pulliainen Pages 56-57 The Lynx population of Finland reached it lowest point in early 50's. The Lynx seems to be able to adapt itself to the environment controlled by man. According to the author a devoted ornithologist and conservationist, the main task of a voluntary organization is to defend the other creatures against man's impact. Eggs were laid in 26 cases, and probably 29 young eagles f ledged from these nests. The successful eagle year 1971 by Pertti Sulkava Pages 5859 The rapid decline of the Finnish golden eagle population has caused much concern among the Finnish ornithologists and conservationists. Although now totally protected by law, the eagles have still been vigorously persecuted by the reindeer keepers, and their habitat has been destroyed by forestry . Partly this is due to the Jact that many of its prey species are well adapted to man's influence. As a result of increased protection, the total population is now estimated somewhere between 100 and 200 individuals. From 1968 on the Lynx has been totally protected in Finland. /n addition, the availability of natural food was good as the hare populations were plentif ul. Man's role is decisive by Jorma Hentilä Pages 54-55 According to the author, an active politician (Communist Party ), the task of conservation is to protect the natural resources for man's use. Those nests most frequently destroyed were guarded by volunteers. He criticises the present method of exploitation the natural resources within the present economic system, based largely upon private ownership. Altogether 56 eyries were checked, 39 of which were active. Within a socialistic system it would be easier to control the exploitation of resources as well as the quality of environment, although the system itself does not necessary mean a more rational way of exploitation. lt is interesting to note that the species now occurs also in North-Lapland where it has always been very scarce. Summaries ofthe main articles in this issue Suomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection ( Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 H elsinki 10, Finland Editor: Teuvo Suominen The first two articles of this isme present two different approaches to nature protection. The controversy between these two approaches has been widely ref lected in the discussion on Finnish conservation work. Only one case is 111. The owners of private enterprises are not actively interested in the danger of exhausting the resources nor the pollution of the environment as Long as there is no immediate threat to the continuation of their own activity. The principles of nature conservation by Pentti Linkola Pages 50-53 lt is a f alse conclusion that the survival of man and other creatures are closely linked together. Their survival is not guaranteed by man's self-protection. For visiting an eagle's nest a permission became required. /n the f inal analysis there is a competition between man and other species. The majority of species, however, are not necessary for man's existence, and their protection requires special measures. The total number in 1963 was estimated at 30-40 individuals. The distribution of the population covers most of the Finnish mainland. lmmigration from the east seems to decrease due to f en ces being built on the Soviet side. He suggests that two dif ferent organizations should exist, one for protection of natural resources and another f or conservation in the original meaning of the w ord. This exception was made because there has always been immigration across the eastern border, and Lynx has been considered harmful for game and domestic animals. Apparently cubs have been born within Finnish borders. As an immediate step towards a rational strategy he suggests that the society has to e xtend its control over the private enterprises, and legislation should be developed in order to establish a better balance between the economy of man and the economy of nature. Dttring the recent years the latter has had an increasing role in the decline, as well as the disturbance caused by forestry during the nesting period. However, it would of fer better possibilities for making long-run planning for a rational exploitation of natural resources. The author presents heavy critictSm of the Finnish Association for Nature Protection for neglecting its main responsibility and for concentrating on the environment of man and protection of natural resources. /n 1962 the Lynx was legally protected in Finland, w ith the exception of the communes along the eastern border. Dif ferent measures f or the protection of the eagles were taken in 1971. The greater the biomass of mankind grows, the more threatened the other species become. Wintering eagles were given food in order to keep them in good condition for nesting. Due to these Javorable conditions the nesting of eagles was more succesful in 1971 than during the ten previous years
National measures are not sufficient in avoiding contaminated food since many imported foods contain much higher levels of contaminants than those produced in Finland. They have 112 been stimulated to do this, because of the number of osprey nests f alling down during the autumn and winter, as well as the absence of sturdy trees in forests treated by modern methods. The toxic contaminants of agricultural products and the health of man by Pekka Nuorteva Pages 77-86 The author discusses the problem presented by the fact that DDT has been helpful in solving the malaria problem of many countries and thus promoting the population growth, which, in turn, requires more use of DDT in order to produce more food f or the increased population. The present mode of forestry is dangerous for the osprey because it eliminates the old pines, suitable as nesting grounds. Altogether 45 artificial supporters have been built ( see pictures on page 70). The survey was carried out at the time when the young were large enough for banding. The threat of polluted air to the trees by Paavo Havas Pages 71-76 The author has been studying the effects of the pollutants, released by a f actory manuf acturing nitrogen f ertilizers in Oulu ( north-western coast of Finland). Th e f actors for this remain largely unknow n. From 1966 there has been serious damage to pines and birches growing near to the f actory. Experiments show that the dztst does not prevent the needles f rom CO2-assimilation. A special delight was to discover that the small isolated population near to the western coast was unumally succesful this year, with five active successful nests. From the results it can be estimated that the total number of active osprey nests in Finland in 1971 was 800. Freqztently the pine needles are covered by dust, containing the same chemicals as the product of the f actory, but also relat-ively large amounts of f luorine, chlorine and sulphur. lt also f requently exposes the existing nests to storms by removing the trees surroztnding the nest tree. !n 17 cases the lack of success was apparently caused by man. Constrttction of artifical supports for osprey nests by H annu Pihlasalo and Raimo Uusitalo Pages 68-70 The authors have started an experiment of building artifical nest supporters for osprey. Since the time required f or building an entirely new nest is Long, the availability of artificial "nests" is a f actor in increasing the possibilities f or the ospreys to raise young during their first summer of nesting, as well as af ter a w inter that has dropped dow n the old nest of an osprey pair. The effect of fertilizer is also show n by the thick annual rings ( photograph on p. The eggs of Finnish ospreys are known to contain large doses of toxic chemicals, and the eggshells are known to be thinner now than before 1947. Out of these, 6 cases were due to purposive destruction. I t seems probable that there has been a slight decrease of osprey in Finland although no figures can be given to prove this. The number of young per mccessful nesting was about 2.1, and the corresponding figure per active nest w as abotU 1.2 1.5. The nitrogen contents of the needles is high in trees growing near to the factory. As the control of contaminants of Finnish foodstuffs is negligible it is not possible to estimate the role of toxic chemicals in this. The trees directly exposed to the f actory suf fer more than those being protected by bztildings, other trees, etc. Since 1957 the factory has been releasing f luorine. known where disturbance by f orestry prevented nesting, and in another case the nest was purposively destroyed by man. ln 1970 the total area of damage occupied about 250 hectares. At the same time the increased growth became less evident, probably due to the toxic effect of fluorine. About 6 per cent were built on an artificial construction in the tree top, and about 11 per cent were built on totally artificial construction, built for geodetical purposes. Nearly one hundred bird banders in Finland visited most of the know n osprey nests. lt is possible that the lack of w ater, caused by the excess of nitrogen, is a f actor promoting the uptake of f luorine in winter. 7 5 ). D. The discussion has not been extended, however, to include MCP A which is much more widely used in Finland (744.4 metric tons in 1971, as compared w ith a total of 44.3 tons of 2,4,5-T and 2,4-D ). The ospreys in 1971 by Pertti Saurola A survey of Finnish Pages 60-67 and Swedish ospreys was carried out in summer 1971. Unfortunately the control of foodstuf fs in Finland is far from suf ficient. About three fourths of them produced young. The needles seem to receive this chemical f rom the air. The results show that the actual damage takes place during the winter although it does not become evident until spring. The worst damage has been discovered after the relatively cold winters 1966, 1969, and 1970. Part of the damage can be explained by the inflztence of the excess of nitrogen fertilizer. By measuring the annual growth of the tree the toxic effects of f luorine can be detected Long before the disappearance of chlorophyll and other visible damage. These needles are less xeromorphic and they have more difficulties in maintaining sztf ficient w ater level in winter than those of control pines. ln many statistics the Finns are the most diseased people of Europe. Altogether 630 nests w ere visited, and about 70 per cent of them w ere active. Experience with these is yet too short, but it is obvious that the ospreys prefer to build their new nest on the artificial construction when their own nest f alls down. The author suggests that the funds necessary f or creating an ef fective control would be fully compensated by the lowered health expenses since the pesticides are believed to be an important f actor in many diseases. This method may prove useful as an indicator of other air pollutants, too. About 83 per cent of the active nests were built in tree tops (mainly pine). The effects of herbicides (2,4,5-T and 2,4-D) have been vividly discussed in Finland, and there is good vidence to believe that they are an important f actor f or congenital defects
Säiliöstä ne tyhjennetään säiliöautolla muutamia kertoja vuodessa, tai pumpataan suoraan puhd istettaviksi . Electrol ux-WC tarjoaa tehokkaan ratka isun myös omakotialueiden , kerrosja rivitalojen , teollisuuslaitosten, sairaaloiden, venesatamien ym . Electrolux-WC huuhtoutuu n. sillä paikalla ei ole viemäriverkostoa mutta Electrolux-WC alipainejärjestelmän avulla viemäröintikysymys on ratkaistu Electrolux-WC on riippumaton kunnallistekniikasta. WC-jäteveden joukkoon ei joudu muita jätevesiä. että alipaine imee jätteet ke räyssäi liöön. Valmistus: Electrolux, Tukholma Myynti, asennus ja suunnittelupalvelu: Tulevaisuudessa lomakylät ja leiri ntäalueet luokitellaan saniteettiolosuhteidensa mukaan . kohteiden viemäröintiin riippumatta kunnallisesta viemäriverkostosta. yhdellä vesilitralla, joten huuhteluveden kulutus on n. 14, Helsinki 10, puh. ElectroluxWC -alipainejärjestelmällä on viemäröity useita lomakyliä ja leirintäalueita. 642 833 Hel1lnkl 19n Kirjapaino Llbrl1 On.kayhll6. Electrolux-WC mahdollistaa korkean saniteettitason eikä saastuta ympäröiviä vesialueita. oikeastaan tässä ei voisi olla leirintäaluetta .... ufE~[N]~ll~[N][E[N] m HANKKIJA ottakaa yhteys, neuvotellaan LVI-osasto, Dagmarink. Järjestelmä toimii siten. Näin puhdistus on taloudellisempaa ja tehokkaampaa. 90 0/o normaalia pienempi
una ·1ma Matti Leinonen, Helsingin Sanomat: " Toimitusperiaate on selväpii rte inen : loistavia valokuvia, suuria ja pieniä, huolellisesti laadittuja pii rroksia ja väljää, sil ti hyvin asiapitoista tekstiä. Laskutus tapahtuu jälkikäteen joka toinen kuukausi kahdeksan numeroa kerrallaan. Tilaukseni on voimassa niin kauan kuin itse haluan ja voin keskeyttää sen milloin tahansa. TILAUKSEN VOI TEHDÄ MYOS PUHELIMITSE 90-790 022. rJJ ,!:; Ilmestyy joka viikko • yhteensä 150 numeroa • 3.000 sivua 5.000 värikuvaa • eläintieteellisiä karttoja, kaavioita ja taulukoita • asiantuntevat artikkelit • faunasta kasvaa 10-osainen tietoteos. Aj atus lukea tietokirjaa viikottain ilmestyvinä kahdenkymmenen sivun annoksina tuntui ensin aika järjettömältä, mutta sitten kevyen vihon kädessä pitäminen vaikutti varsin kivalta painavaan tietokirjaan nähden. Innostu in oikein tosissani lukemaan Faunaa. TILAUSKUPONKI FAUNA-LEHTI, HÄMEENTIE 157, 00560 HELSINKI 56 Tilaan Fauna lehden n:osta ...... Sitäpaitsi Faunan kuvat ovat kerta kaikkiaan huippuluokkaa ja teksti sekä selkeää että elävää." Tutustu. alkaen edulliseen tilaajahintaan mk 1,70/ numero. § N ;::s ..;i c:: s <IJ ;::s s c:: ;::s ... Lajien riippuvuus toisistaan ja ympäristön fyysisistä edellytyksistä korostuu tuontuostakin ... Osta irtonumero mk 2,20 tai tilaa tällä kupongilla.. '-!'. HUOM. Eläimet esitellään alku peräisessä ym päristössään. Faun a puhuu uhanalaisten eläinlaj ien ja elinympäri stöjen pu olesta jokaisessa numerossaan . " Leila Kalliala, Me naiset: " Fauna, Villi eläinmaailma on äskettäin Suomen markkinoil le tullut viikkolehtinä ilmestyvä varsin korkeatasoinen tietokirja. Faunasta näyttää muodostuvan kutakuin kin selkeäli njainen tietokirja ... Nimi Lähiosoite Postitoimipaikka Suomen Luonto Fauna on toimitettu yhte istyössä Maailman Luonnonsuojelun Säätiön(World Wildl ife Fund) kanssa