uomen / Metsiemme viimeaikainen kehitys Haapa, lintujen puu Jyväsjärven'" k·otilot Utsjoen Lappia Lounais-Suomen ilves N:O 3 15 VUOSIKERTA 1956
ELÄIMIÄ VÄRIKUVINA. 3. POHJOLAN KALAT VÄRIKUVINA. Suomeksi toimittanut fil. VÄRIKUVAKASVIO. Suomeksi toimittanut fil. 400 mk. Kaikki nämä teokset kuuluvat sarjaan »Luonnon värikuvasto» WSOY. 300/kk. tri Paavo Voipio. 28 kuvasivulla lähes 600 kasvia; 48 tekstisivulla kustakin kasvista tärkeimmät tiedot. 4. Suomeksi toimittanut leht. 350/kk. 300/kk. painos 100. Suomeksi toimittanut prof. painos 75. 450 mk. Teos esittelee 109 eri eläintä. 2. tuhat. Uunio Saalas. 6. 350/kk. 300/kk. tri Pekka Nuorteva. 5. Erkki Halme. Ilmestyy jouluksi 1956. 257 loistokkaasti painettua värikuvaa; tekstisivuilla kustakin maamme linnusta esittely. 450 mk. 3. Teoksessa esitellään 621 hyönteistä; tekstisivuilla mielenkiintoista tietoa hyönteisten elämästä sekä käytännöllisiä neuvoja kerääjille. LINNUT VÄRIKUVINA. 1. tuhat. 400 mk. 400 mk. Eino Kärki. HYÖTYKASVIT VÄRIKUVINA. Teoksessa esitellään 283 maailman tärkeintä hyötykasvia; tekstisivuilla on kustakin kasvista selostus. Suomeksi toimittanut prof. 4. Suomeksi toimittanut tri Toivo Rautavaara. Teoksen kuvasivuilla on esitelty kahta lajia lukuun ottamatta kaikki Suomessa tavattavat kalat. HYÖNTEISIÄ VÄRIKUVINA
Luonnonsuojelua pyritään nykyään todella ohjaamaan entistä enemmän käytännön alueelle. Riistakannan suojelu ja hoito on yksi tällainen ulkovyöhyke, jota on tervehdittävä tyydytyksellä varsinkin siellä, missä täydellisempää luonnonsuojelua ei saada aikaan, ja edellytettynä, ettei sitäkään toteuteta esim. Näin sanotaan siinä luonnon.suojelun ohjelmassa, joka on julkaistu lehtemme ensimmäisessä numerossa (SL 1/1956). Suorastaan nurinkurista on, että luonnonsuojelun nimiin on tällöin viety sellaisia riistanhoitomenetelmiä kuin >>vahinkoeläinten>> hävittäminen sekä ulkomaisten eläinlajien ja kasvien istuttaminen luontoomme, jotka ovat varsinaisen luonnonsuojelun täysi vastakohta. Mutta tämän sisärenkaan ulkopuolella on monia kehiä, jotka ansaitsevat täyden huomiomme. Tämä ei merkitse sitä, etteikö luonnonsuojeluajatuksen ytimenä ja keskeisimpänä osana edelleenkin olisi alkuperäisen luonnon ja sen aineksien säilyttäminen luonnon aatteellisten ja kulttuuriarvojen pohjalta, se toiminta, jota samassa ohjelmakirjoituksessa sanotaan varsinaiseksi luonnon.suoj eluksi. petoeläinten tarpeettoman vainoamisen tai muun alkuperäisen luonnon hävittämisen kustannuksella, niinkuin meillä sen pahempi vielä yleisesti tehdään. N:o 3 Suomen Luonto LUONNONSUOJELUN A A NENKANNATTAJA 15 VUOSIKERTA Riistanhoito ja luonnonsuojelu 1956 Aatteellisella ja käytännöllisellä luonnonsuoj elutyöllä on siinä määrin yhtymäkohtia ja yhteisiä tehtäviä, ettei niitä voida eikä ole syytä erottaa toisistaan. Tätä riistanhoidon ja koko eläinmaailmaan (ja samalla kasveihin, geologisiin muodostumiin, maisemiin koko luontoon) kohdistuvan luonnonsuojelun välistä eroa on syytä selvittää sen vuoksi, että viime aikoina on julkisuudessa näkynyt tuon tuostakin kirjoituksia, joissa luonnonsuojelu ja riistanhoito pyritään varauksetta samastamaan. Tässä mielessä voidaan todeta, että esim. Se on jo luonnonsuojelu-sanan väärinkäyttöä.. riistanhoito (metsästyksestä erilleen ajateltuna) tai kalavesien hoito, niinkuin metsänhoitokin, on osa luonnonsuojelua sanan laajassa merkityksessä luonnonhävityksen vastakohtana
Jo varhaisina aikoina erämiesten nuotioista syttyi metsäpaloja, jotka kenenkään sammuttamatta saivat riehua. Viime vuosikymmenien lämpimän ajan ansiosta nykyisen havumetsänrajan säilyminen näyttää siis turvatulta, ja jos ilmasto pysyy nykyisellään, mänty hiljalleen etenee pohjoista kohti. Metsiemme viimeaikainen ja vastainen kehitys 1 Peitsa Mikola Metsäkasvillisuudessa tapahtuu muutoksia ilmaston muuttuessa sekä ihmisen toiminnan seurauksena. Tämän toistaiseksi lyhyen >>lämpökaudem> vaikutus näkyy jo selvästi pohjoisella metsänrajalla, missä lämpötila on metsien olemassaololle kriitillinen tekijä. 2 40 50 vuotta sitten oli tiedemiespiireissä vallalla käsitys, että Litorina-ajan jälkeisen ilmaston kylmenemisen aiheuttama metsänrajan vetäytyminen etelää kohti edelleen jatkuu. Mutta sitten tapahtui ilmaston huononeminen ja samalla havupuiden, varsinkin kuusen, voimakas lisääntyminen. Viimeiset pari tuhatta vuotta maamme ilmasto on pysynyt jokseenkin muuttumattomana, lukuun ottamatta lyhytaikaisia heilahteluja, joiden vaikutus ei yleensä ole ennättänyt tuntua metsäkasvillisuudessa. Maamme ilmaston tiedetään olleen Litorina-aj alla, 4000-5000 vuotta sitten, nykyistä lämpimämpää, ja silloin myös metsät olivat toisenlaisia, lehtipuita oli paljon nykyistä runsaammin. Tuli sitten uudisraivaaja, joka raivasi peltoja ja poltti kaskia, kaskista ryös. Tätä käsitystä tuki erityisesti se seikka, että pitkin männyn metsänrajaa oli melko leveä vyöhyke, josta männyn taimet ja nuoret puut jokseenkin kokonaan puuttuivat. Kuitenkin jo pienikin pysyväinen ilmaston muutos, esim. Tällainen lyhytaikainen muutos, jonka pysyvyyttä on mahdoton tietää, on viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana tapahtunut selvä ilmaston lämpeneminen. Tällä hetkellä kuva on kuitenkin kokonaan toinep.: vuoden 1920 jälkeen on metsänrajalla sattunut useita männyn siemenvuosia, ja taimet ja nuoret puut ovat nykyään sangen yleisiä. Ilmaston muuttuminen on hidasta ja siitä aiheutuvat muutokset myös kasvillisuudessa ovat vähitellen tapahtuvia. toimitukselle jouluk. 1955. Minkä verran nykyisen >>lämpökaudem> vaikutusta on maamme eteläosan metsien viimeaikaisessa kehityksessä, on hyvin vaikeaa sanoa, sillä ihmisen aiheuttamat muutokset peittävät sen yleensä kokonaan. Ihmisen taloustoiminta on välillisesti ja välittömästi muuttanut metsiemme ulkonäköä hyvin suuresti. Vielä 1 Kirjoitus saap. vuoden keskilämmön nousu tai lasku 1 asteella, selvästi kuvastuu metsien kehityksessä
On kuitenkin huomattava, että viime vuosisadan alkupuolisko oli kaskiviljelyn huippuaikaa maassamme ja myös tervanpoltto oli silloin suurimmillaan, molemmat hyvin runsaasti puuta kuluttavia elinkeinoja. Ilmaston lämpenemisen seurauksena on hyväkasvuista nuorta männyn taimistoa paikoitellen joi:;a runsaa.sti pitkin pohjoista metsänrajaa. Myös maamme vanhin metsäteollisuus, tervanpoltto, on jättänyt selvät jäljet maamme metsiin. Berg, jonka senaatti 3. Syntyi sitten vajaat sata vuotta sitten maahamme puuta jalostava suurteollisuus, joka edelleen on laajenemassa, ja siitä lähtien on metsiä yhä yleisemmin alettu hoitaa nimenomaan arvossa yhä kasvavan puun tuottamiseksi. millaisia metsämme olivat noin sata vuotta sitten. täytyi tuli usem metsään ja varsin yleisesti metsäpaloja vartavasten sytytettiinkin karjanlaitumien parantamiseksi. Nykyisen sukupolven keskuudessa lienee yleinen käsitys, että sata vuotta sitten maamme metsät olivat suurimmaksi osaksi ikivanhoja aarniometsiä, sellaisia kuin vielä nyt nähdään Saarijärven Pyhähäkin suunnitellussa kansallispuistossa tai valtionmailla näytteeksi säilytetyissä säästömetsissä. Tällöin on kuitenkin aluksi tehtävä selväksi, millainen oli lähtökohta, kun nykyaikainen metsäteollisuus ja metsänhoito maahamme syntyivät, ts. Kuva Enontekiön kirkonkylän pohjoispuolelta. saksalainen Tharandtin metsäakatemian johtaja, vapaaherra Edmund v. Suomen metsien tilasta sata vuotta sitten antaa kuvauksen mm. Kun on tarkasteltavana metsiemme viimeaikainen kehitys, herää ensimmäisenä kysymys, miten teollisuuden tarpeita palveleva hakkuutoiminta sekä metsien määrätietoinen hoitaminen ovat metsiemme ulkonäköä muuttaneet
Matkakertomuksesta, joka suomennettuna on painettu v. Harvoilla eroituksilla onkin tämä tarkoitus, minun näkemissäni maakunnan osissa, täydellensä ennätetty, sillä paremmin säästettyin metsäin luku on ylen vähäinen, hävitettyin ja haaskattuin suuren paljouden rinnalla. Kuva Ruovedeltä. Tosiansa ollaanki jo monessa pitäjässä, niinkuin Sortavalassa, J aakkimassa ja Parikkalassa, siihen tilaan joutuneita, että virkamiesten ja talonpoikain yhtäpitävätä mainetta myöten, ei metsässä enää ole mitään tarvetai rakennuspuita. 1859, voimme lukea mm. En tosin suurella toivolla lähestynyt Suomenmaan metsiä, mutta en kuitenkaan luullut niissä niin suuria hävit yksiä näkeväni. 4 auttavat puolettomasti säännötöin karjan syöttäminen, kasken poltto ja ne ylen turmelevaiset kulovalkeat, taikka paremmin puhuen: näitä kolmea keinoa käytetään kaikkia saman suuren tarkoituksen, nimittäin metsän hävittämisen, aikaan saamiseksi. Niin kertoi eräs Tyriän talon. Niin kauvas kuin silmä siintää, ei näe matkamies, päivät pitkään kulkiessansa, mitään muuta kuin lepiköitä ja vähäisiä koivumetsiä eli huonukaisia, kitumalla kasvavia vaivais-mäntyjä, taikka aivan paljaita louhikoita. Puut kasvavat tiheässä, niiden kesken valli tsee ankara kilpailu ja taistelussa sortuneet lahoavat paikalleen. seuraavaa: >>Metsän hävittämistä, jossa Suomalainen ylipäänsä on tuiki taitavaksi oppinut, edesLuonnontilassa olevaa metsää. Mihin semmoinen talous (kaskiviljely) saattaa, ettenkä minä sen vaikutuksia ole mitenkään ylönpalttisesti kuvaillut, osoittaa kieltämättä iso osa Viipurin lääniä. Vapaaherra v. Suomessa löytyvät hoitamattomat, hävit etyt tahi poltetut metsät ovat saattaneet minun ylen surulliselle ja tuiki alakuloiselle mielelle. Usein kohtaavat ja laajalti kulkevat kuloeli metsävalkeat ovat Suomenmaan metsien pahimmat raiskaajat, yhtenä vuonna maakunnassa liikkuvat kulovalkeat hävittävät ei vaan tuhansia, vaan satojatuhansiakin tynnyrin-aloja. Berg matkusti kesällä 1858 Helsingistä Evon, Ikaalisten, Ruoveden ja Oulun kautta Rovaniemelle, josta käsin retkeili vielä pohjoisempiin metsiin, sekä palasi Itä-Suomen, Kajaanin, Joensuun, Sortavalan ja Lappeenrannan, kautta Helsinkiin. oli kutsunut Suomeen asiantuntijana suunnittelemaan valtionmetsien hallinnon järjestelyä
Berg kiinnittää matkakertomuksessaan huomiota keski-ikäisten metsien puuttumiseen miltei täydellisesti. tarkastuskertomuksista käy ilmi. vapaaherra v. Bergin ehdotus, että valtio myöntäisi erityisen palkinnon niille kolmelle talolliselle, jotka pitäjässään ensimmäisinä luopuvat määräajaksi kaskiviljelystä. Vanhoja havumetsiä oli vain asumattomilla syrjäseuduilla, mutta sielläkin varsinkin kuivat kankaat olivat metsäpalojen ansiosta yleisesti au. San iaislehtoa SomerniemelJä. Mutta kaskeamista harjoitettiin kaukanakin kylistä, valtion omistamilla sydänmailla, kuten vanhoista Lehtometsät on suurimm aksi osaksi jo aikoja sitten raivattu pelloiksi. Niinpä 1866 arvioitiin Längelmäen hoitoalueesta olevan 3/4 aukeana tai lehtimetsän hallussa ja samoin Kuopion läänissä Palojärven hoitoalueesta oli 75 % lehtimetsänä. Häm'3essä oli kokonaisia valtion hoitoalueita, joissa tukkipuita oli keskimäärin vain 6 kpl hehtaarilla. Maanmittarien karttamerkintöjen mukaan oli maassamme kaskimaita noin 4 milj. Heikinheimon arvion · mukaan vielä 1870-luvulla, jolloin kaskiviljely oli jo nopeasti vähenemässä, vuosittain kaadettiin uusia kaskia maassamme noin 50 000 ha. osoittaa mm. poika meille, että hänen neljän, viiden peninkulman päästä täytyi vedättää välttämättömät heikoimmatkin tarveja rakennuspuunsa, joista sai metsässä maksaa kaksikymmentä kopeikkaa kultakin kannolta.>> Kuinka vallitsevassa asemassa kaskiviljely viime vuosisadan puolivälissä oli, Kaskivilj elyn seurauksena metsämaat olivat laajalti kylien ympärillä nuorien lehtimetsien hallussa. hehtaaria. Vapaaherra v
Tervaksiksi kolottiin ja kaadettiin vain mäntyjä, joten tervanpolttoseutujen mäntyja sekametsät muuttuivat vähitellen kuusikoiksi, kun taas kaskiviljely karkoitti kuusen ja lisäsi lehtipuiden osuutta metsissä. Tervanpolton vaikutus metsiin oli päinvastainen kuin kaskiviljelyn. Mutta vaikutukset ovat tähdelliset, sillä kuusesta saadaan paljon huonompi kauppatavara, kuin männystä.>> Viime vuosisadan puolivälistä lähtien kaskiviljely nopeasti väheni. keina tai nuoren taimistometsän hallussa. tammea, jonkin verran esiintyy, tulevat metsä6 maillamme kysymykseen suurille kolopesijälinnuille sopivien onteloiden puina haapa, mänty ja koivu tässä järjestyksessä, haapa ylivoimaisesti tärkeimpänä. Mm. Lukumää. Semmoinen muutos onkin itseensä asian luontoon perustettu, eikä mitenkään kummana pidettävä. Haapaan syntyy sen tunnetun lahoamistaip'umuksen johdosta helpoimmin koloja >>itsestääm>, rungonhaarojen tai rungon katkeamiin sekä oksantyvilahoamien avatessa pääsyn onttoon sisukseen. Haavan merkityksestä lintupuuna kerron seuraavassa muutamia huomioita ja toteamuksia; esittämäni omat havainnot ovat peräisin monivuotiselta havaintoalueeltani KeskiHämeestä. (Jatkuu seuraavassa numerossa.) Luonnonsuojelu ja haapa, lintujen puu Pentti Linkola Kaikista puulajeistamme on haavalla epäilemättä tärkein erikoisasema lintujenystävän harrastusmaailmassa. Samoin tervan valmistus runkopuusta loppui tämän vuosisadan alussa. Muiden puulajien, lähinnä seuraavana tervalepän, merkitys on aivan suppea. Berg kirjoittaa matkakertomuksessaan: >>Ensinnäkin nähdään selkeästi, kuinka ajan pitkään monet männiköt Pohjanmaalla ovat kuusikoiksi muuttuneet. Sen sijaan siellä oli vallalla toinen vanhin metsänkäyttömuoto, tervanpoltto. Vielä 1870-luvulla vietiin Suomesta vuosittain noin 1 70 000 tynnyriä tervaa, jonka valmistukseen kolottiin ja kaadettiin miljoonia männynrunkoj a. Pohjanmaalla ei kaskiviljelyä harjoitettu enää viime vuosisadalla. v. Erityisesti kuusi joutui kaskivilj elyalueilla väistymään sille luonnollisilta kasvupaikoilta, tuoreilta kankailta, kun taas mäntyä yleisesti oli sekapuuna kaskialoille nousseissa lehtimetsissä. Lukuun ottamatta maan lounaisinta kolkkaa, jossa suuria jalopuita, esim. Määrä ei koko maan kannalta ole suuri, mutta kun se tuli melko suppealta alueelta noin puolet tervasta vietiin Oulusta ja jatkuvasti vuodesta vuoteen samoilta seuduilta, jätti se selvät merkit näiden seutujen, Pohjanmaan ja Kainuun, metsiin. Tämän vuosisadan alussa sitä harjoitettiin vain paikoin Itä-Suomessa, ja 1920-luvulla sen voidaan katsoa kokonaan loppuneen
(pökkelö) P esäpöntöt 9 pöllö pöllö kyyhky 7 5 7 35 2 2 6 4 1 1 6 3 l 2 7 Jl 1 1 9 Tilasto sinänsä e1 vielä kuitenkaan ole aihepiirissä luonnonystävää olennaisesti 7. Aineistoni tyhjistä tai muiden lintujen asuttamista palokärjenkoloista onkin vielä paljon selvemmin haapavaltainen. Niinpä eräässä haavikossa Tyrvännössä palokärki valmisti keväällä 1953 neljä hyvää pesäonteloa perätysten pesimättä kuitenkaan koko alueella. räisesti tärkeämpiä ovat kuitenkin palokärjen nikkaroimat ontelot. Sipoosta E. Vaikka aineistoni asutuista palokärjen pesistä (haapa 10, mänty 5, koivu 1) ei olekaan ylivoimaisesti haapavaltainen, niin näyttää siltä, että pehmeä haapapuu kiihottaa palokärjen nikkarinhimoa siinä määrin, että se usein kovertaa valmiita pesäonteloita vanhoihin haapoihin yli oman tarpeensa, joskus nähtävästi ilman selkeää tarkoitusta. Naakka H elmiLehtoTelkkä UuttuHaapa 115 Mänty 13 Koivu 11 (Lehmus puistopuuna) 10 Tervaleppä 2 Kuusi (tuulenpesä ) Puulaji. Tämä Hämeestä kokoamani aineisto voidaan käsittääkseni yleistää suurin piirtein koko Komea haapa palokärjen koloineen, naakka vuokralaisena. Pynnösen aineistossa Pohjois-Karjalasta on tosin haapa asuttujenkin pesien kohdalta aivan ylivoimainen: haapa 16, mänty 1, koivu 1, mutta se ei 1930-luvulla koottuna enää vastanne nykyisiä olosuhteita metsissämme.) Kokemus on jo minulle opettanut, että missä tahansa metsiä samotessaan kaukaakin sattuu huomaamaan suurehkon haavan, sitä kannattaa poiketa lintumielessäkin tarkastamaan, siksi usein käynti tietää pesälöytöä. Merikallio. Vain täten ovat selitettävissä muidenkin vanhojen haavikoiden erittäin lukuisat palokärjenkolot pienellä alalla. Saman pesäpaikan olen ottanut huomioon kunkin lajin kohdalla vain kerran, vaikka siinä olisi tav~ttu samana tai eri vuosina useampia lajin pesyeitä. Eteläja Keski-Suomessa päteväksi, mitä tulee pesäpuulajien tärkeysjärjestykseen; lintulajistossa on tietysti huomattavia eroja. (A. Valok. Haavan tärkeyttä suurille kolopesijälinnuille osoittaa seuraava yhteenveto pesälöytöaineistostani, joka rengastusharrastuksen yhteydessä on viime vuosilta kertynyt. Uuttukyyhkyt sen sijaan riensivät välittömästi munimaan kaloihin
Haapakysymys on tärkeä osakysymys siinä sovittamattomassa ristiriidassa, jossa niin masentavaa kuin näin onkin todeta pääelinkeinomme metsänhoito nykyisellään ja luonnonsuojelu käsittääkseni ovat. Merikallio. Vanhimmat ikihaavikot joka tapauksessa ylittävät pientenkin kololintujen ja lisäksi puukiipijän runsaudessa kaikki muuntyyppiset metsät. Mahdollinen tulevaisuuden näköala, haapametsien laajakantoinen määrätietoinen viljely tulitikkuja selluloosaraaka-aineeksi, ei tarjoa paljon lohtua, sillä tällöin haapaa tuskin päästetään, lahoudesta puhumattakaan, niin vanhaksi, että palokärki edes kykenisi sorvaamaan siihen suuria pesäonteloitaan. (Pynnösen aineisto 1930-luvulta PohjoisKarjalasta: haapa 21, leppä 4, tervaleppä 1, pihlaja 1 pesä). Telkkä, joka alkuperäisissä oloissa pesii melkein yksinomaan palokärjen koloihin. Laji on tunnetusti ainakin nykyään. E. Kaikkien lajien kohdalla on levottomuuteen ollut aihetta, ja omat kokemukseni Hämeen pitäjissä, joiden jälleen voi katsoa varsin hyvin edustavan koko Eteläja Keski-Suomea, osoittavat yksinomaan viimeisten kuuden vuoden aikana tapahtuneen muutoksen, jota luonnonystävän on pidettävä katastro,ina. Lisäksi käpytikalle riittävät paljon pienemmät rungot, joita näyttää toistaiseksi jonkin verran metsissä säilyvän. Sen vuokralaisia on kuitenkin vähemmän (tärkeimmät kottarainen, tali tiainen, tervapääsky ja varpusköllö ), eivätkä ne ole käpytikankoloista niin olennaiselta osalta riippuvaisia kuin isoimmat kolopesijät palokärjen onteloista. Lähes yhtä tärkeä kuin palokärjelle on haapa käpytikalle (asuttujen pesien löytöni jakaantuvat seuraavasti: haapa 30, koivu 8, raita 1, pihlaja 1, tervaleppä 1. 8 Viime vuosien lintuhaavikkoni Hämeessä ovatkin jo olleet tai parhaillaan ovat valtaosaksi >>katoavaa kauneutta>>. Pikku tikka ja pienimmät kololinnut ovat vieläkin vähemmän haavasta riippuvaisia, vaikka tämä on niillekin paras pesäpuulaji. Jo kauan on kiinnitetty huomiota suurten kolopesijöiden vaikeuksiin uudenaikaisen metsänhoidon voittaessa alaa ja esitetty tietoja niiden vähenemisestä tai kuten on lehtopöllön laita lisääntymisen ja leviämisen estymisestä. Valok. Haapa on kärsinyt kaikkialla suoritetuista metsänparannuksista eniten, sillä perkausja nuorennushakkuissa vanhat haavat kaatuvat muiden yli-ikäisten puiden lailla, mutta lisäksi haapaa näkyy monesti pidettävän jonkinlaisena roskapuuna, joka perataan järjestelmällisesti pois jo nuorena, ja toisaalta tulitikkupuun hyvät hinnat ovat aiheuttaneet hyväkasvuistenkin haapametsiköiden miltei loppuun-verotuksen. On kuitenkin vielä muuan lintulaji, joka näyttää olevan haavasta, vieläpä verrattain laajoista haapaesiintymistä, lähimain täydellisesti riippuvainen harmaapäätikka. kiinnostavin kysymys. Riistanhoitajat ovat olleet huolestuneita telkän (ja pienemmässä määrin isokoskelon), luonnonsuoj elijat näiden lisäksi kolopöllöjen ja uuttukyyhkyn tulevaisuudesta
En pidä lainkaan mahdottomana, että harmaapäätikka lähivuosina häviää maasta sukupuuttoon, elleivät kenties valistuneet suurkartanomme säästöpuistoissaan onnistu säilyttämään joka tapauksessa erittäin niukkaa kantaa. 9. Muutaman vuoden kuluessa olen ehtinyt jo nähdä näistä kolmen tuhoutuvan, kahden tuho on tällä hetkellä epävarma, mutta varsin todennäköinen. Vain yksi pesimäpaikka, Tyrvännön Tykölän tilalla, on haavikossa, jota varmasti säästetään, vieläpä nimenomaan kauneusarvojen ja lintujen vuoksi. hyvin harvalukuinen; oma aineistoni Pirkkalan lehtokeskukseen kuuluvista vehmaista pitäjistä käsittää vain kuusi varmaa tai ilmeistä pesimäpaikkaa, jotka poikkeuksetta ovat olleet parhaissa säilyneissä haavikoissa. Nykyisin, kun petolintujen ja joutsenen vaaranalainen asema on selvillä jokaiselle luonnonystävälle, ei ole yleisesti huomattu, että vaateliaat tikkalajimme ovat vähintään yhtä nopean, elleivät nopeamman häviämisen edessä kuin kotka ja joutsen. Tyrvännössä 0. Luonnonystävien olisi muuten syytä kiinnittää valkoselkätikkaan eLtistä suureffpaa huomiota, jotta päästäisiin edes jonkinlaiseen käsitykseen siitä, missä määrin lajia enää 1950-luvulla maassamme pesu. Liukkonen. Hyvin laajoille alueille tällaista toimintaa ei kuitenkaan vielä nykyisten luonnonystävien voimin saa taisi ulottumaan, ja sitä paitsi luonnonihailij a kyllä haikeana Lehtopöllö lentää pesästään haavankolosta. Valok. Pönttöjen hyvästä vastaanotosta minulla on omia kokemuksia alueeltani Hämeestä, kuten edellä esitetty pikku tilastokin osoittaa. Kirjallisuustiedot tästä lajista ovat myös täysin puutteellisia, mutta nähtävästi se vaatii erittäin koskemattomia .metsiä parhailla lehtoalueilla; onko haavalla sille olennainen merkitys kuten harmaapäätikalle, on epäselvää. Palokärjen ja muiden tikkojen vuokralaisille voitaisiin haapa ja yleensä vanhat kolopuut korvata jopa niiden pesimismahdollisuuksia nykyisestä parantaakin suurisuuntaisella pesäuuttukampanjalla. Vieläkin erikoistuneempi laji valkoselkätikka, jonka sukupuuttoon tuhoutumisesta Ruotsissa maineikas Erik Rosenberg on huolestunut, ei ainakaan nykyisin nimeksikään pesi omalla havaintoalueellani, niin että sen biotooppivaatimuksista en omakohtaisesti ole selvillä, koska en ole onnistunut toteamaan ainoaakaan lajin pesimistapausta
Olen aina pitänyt sitä kauneimpana suomalaisena puulajina sekä väriensä ei yksin syksyisten että komean rakenteensa vuoksi. Itse tikkoj en ongelmat eivät kuitenkaan ole tätä tietä selvitettävissä. Merikallio.. Sisukkaita luonnonsuojelijoita, jotka ovat omaksuneet rippeiden pelastajan alakuloisen osan, haluan kehoittaa vielä kerran rohkaistumaan ja kaikkialla omassa vaikutuspiirissään puhumaan metsänomistajille suurten kolopuiden ja erityisesti haavan säilyttämisen puolesta. Haavan arvo omissa silmissäni ei rajoitu suinkaan yksinomaan sen >>lintutieteellisiill>) ansioihin. 10 Haavan ominaisuuksista ja maisemallisesta merkityksestä on vielä tuoreessa muistissa viime vuoden >>Suomen Luonnossa» ollut Erkki Laitakarin pakina, joten siitä ei tässä enempää. toteaa, että joitakin arvoja on menetetty silloin, kun helmipöllöt ja uuttukyyhkyt ovat siirtyneet e:rämetsien ikihaavoista istutettuj en talousmetsien pönttöihin. kuolleiden haapakeloj en arvo halkona on erittäin mitätön ja niiden t uottama haitta metsänhoidon pyrkimyksille epäilemättä samoin. Aivan lyhyesti viittaan vielä sellaiseen eläimeen kuin liitooravaan, jolle haavikoilla lienee sekä pesäpaikkoina että ravinnon kannalta hyvin tärkeä merkitys. Niille ja monelle muulle hyönteissyöjälinnulle vanhat haavat ja muut lahot ikäpuut ja kuolleet pökkelöt ovat sitä paitsi korvaamattomia myös ravintotaloudessa. Nopeakasvuisuutensa ansiosta se esim. Yksittäistapauksissa voittoja on varmasti helppo saavuttaa, sillä esim. Kuitenkin vanhempien kolopuiden säästäminen merkitsee vain pientä lykkäystä kehityksessä; nimenomaan haapaa olisi säästettävä ainakin pieniä määriä kaikkia ikäluokkia. E . Siis kaikkialla rauhoittamaan, joko epävirallisina tai vielä toivottavammin virallisesti vahvistettuina rauhoituksina, haapaesiintymiä ja yksittäisiäkin suurhaapoja! Käpy tikka resäkolollaan Valok. hämäläisissa metsissäni usein ehtii mitoissa paljon muita puita edelle ennenkuin saha ilmestyy näyttämölle; monissa metsissä kaikkein mahtavimmat puuyksilöt ovat haapoja
Vaheri, peittää kasvillisuus noin 9 %. Kirjoittaja esittää seuraavassa kuvaavan esimerkin siitä, miten kohtalokkaaksi tällaisten jätevesien myrkky-: vaikutus voi käydä vesieläimistölle. Jyväsjärven itäpää ja Äijä]änsa]mi. Jyväsjärvestä tai sen rannoilta on tavattu 66 11. Järvellä on pituutta 5 km ja sen suurin leveys on 1,75 km ja pinta-ala 3,6 km 2• Jyväsjärvestä, jonka kasvillisuutta on tutkinut maist. Valck A. Paljon vähemmän on kortteikkoja (7 %) ja saraikkoja (4 %) ja muita vesikasviyhdyskuntia kuten uposruohostoja ja pohjaruohostoja (3 %). Sen runsaimpina edustajina ovat järviruo' ostot, joita on lähes puolet kaikesta kasvillisuudesta (45 %). Kulttuurin luomia sekakasvustoja on yhteensä 16 %. Aaltor.en. Pieni Jyväsjärvi Jyväskylän kaupungin syleilyssä on vanhastaan tunnettu ravinne:rikkaana rehevärantaisena järvenä. Jyväsjärven kotiloitten muistolle E. E. J. Valovirta Viime aikoina on eri yhteyksissä kiinnitetty viranomaisten huomiota siihen ikävään epäkohtaan, mikä vesistöjämme uhkaa teollisuuden jätevesien taholta. Toisella sijalla ovat kellulehtiruohostot lumpeineen, ulpukoineen ja vitoineen, joita on neljännes (25 %). Varsinaista kaupungin rantaa lukuunottamatta kiertää järven rantoja vaihtelevanlevyinen kasvillisuusvyö, joka voi järven itäosassa olla jopa 200 m levyinen
Retkeilyni kohdistuivat järven pohjoisrannalla Mattilanniemen kärkeen ja siitä Keljoon päin sekä Tourujoen kaivetun suuhaaran itäpuolella leviävän niityn rantaan ja vähän idempänä olevan Kivistön pensaiseen rantaan. Puoleksi uponneesta veneestä kokosin runsaasti mm. X. 1953 (aikaisemmin kerättyjen aika on mainittu erikseen) seuraavat nilviäislajit: Lymnaea stagnalis (L.), kuva 1, pituus 25-50 mm: yleisenä kaikilla rannoilla. Niitä saattoi kerätä satoja pieneflsä ajassa, Mattilanniemestä noin 200 jaKivistön rannasta 266 yksilöä tunnissa ja Tourulan rannasta 131 yksilöä 3/4 tunnissa. J yväsjärvestä tai sen tulvanalaisilta rantaniityiltä keräsin 10. Ensimmäiset näytteet. Helteen tutkimuksessa Jyväsjärvestä. Näitä paikkoja suosivat vesikotilot kuitenkin aivan erikoisesti. Järven veden vaihtumisesta pitävät huolta sen länsipäähän laskeva Köyhäpuro ja pohjoisrannalle laskeva Tourujoki, jotka tuovat vettä yhteensä yli 60 pikkujärvestä. otin 28. Kesällä 1955 heinäkuun puolivälin paikkeilla kiertelin J yväsjärven rantoja, kahlailin vedessä tarkastellen kasveja ja erityisesti vedessä kelluvia puupalasia vesikotiloita hakien. rimmat ovat kooltaan 32 X 26,5 mm. putkilokasvilajia ja lisäksi 8 sammaltai levälajia. 1951 Mattilanniemestä.. Silmä oppi pian erottamaan huomionarvoiset kapulat muista. 1950 Seminaarinlahden rannasta. Rantavettä, 5 m syvyyteen, on yli kolmannes järvestä ja siitä suurin osa vähemmän kuin 2 m syvää. osoittautuivat myös hyviksi apajapaikoiksi erikoisesti Succinea-, Zonitoidesja Euconulussukujen suhteen. 5 12 m syvää aluetta on lähes saman verran, 12 26,5 m syvää loput runsas neljännes järvestä. Viimemainittu syvänne on järven itäosan keskellä. Anisus vortex (L.), kuva 6, leveys 8-10 mm: runsaasti kaikkialla. Galba truncatula (Miiller), kuva 4, pituus 7 -10 mm: Kivistön rannassa runsaasti, Mattilanniemessä kohtalaisesti. Oli mielenkiintoista todeta mitenkä kotilot valitsivat aivan määrättyyn asteeseen lahonneita kelluvia puupalasia asuinpaikoikseen, joihin niitä oli kertynyt runsaasti. suurta kiekkakotiloa (Planorbarius corneus). Keräämistapa vaikutti varmaan myös saatuun lajikokoomukseen. Järven eutrofisuutta kuvannevat parhaiten seuraavat lajit: Sparganium ramosum, Potamogeton obtusi/olius, Elodea canadensis, Scolochloa festucacea, Glyceria maxima ja Ceratophyllum demersum. Radix peregra (Miiller), käsittää Lymnaea ovata Drap.; kuva 3, pituus harvoin yli 25 mm: kohtalaisesti kaikilla rannoilla sekä peregraettä oi·ata· muotoa. Kostealla rantaniityllä lojuvat puupalaset, laudat yms. Planorbarius corneus (L-), kuva 5, leveys 20-30 mm: tätä lajia ei ole aikaisemmin ilmoitettu löydetyksi Jyväsjärvestä. Erääseen rannan kuoppaan oli ajettu vanhoja päreitä ja niitä suosivat Anisusja Bathyomphalus-kotilot. Stagnicola palustris (Miiller), kuva 2, pituus 1520 mm: kaikilla rannoilla runsaasti. Suu. Määrät olisivat moninverroin suurempia, jos olisin kerännyt ne siivilällä. Kaikissa näissä paikoissa oli vesi voimakkaasti likaantunutta, sameaa ja pahanhajuista johtuen kaupungin viemärivesistä. Nyt vei 12 poimiminen paljon aikaa. VII. Tapasin sitä kaikilla tutki' tuilla rannoilla runsaasti. -17. Jyväsjärven syv:v,yssuhteista on tarkat tiedot lehtori L. Vieressä saattoi kellua toinen puupala ilman yhtäkään kotiloa. Sen syvin kohta on 26,5 m ja keskisyvyys 9,5 m. Jyväsjärvi laskee jokimaisen Äijälänsalmen kautta Päijänteeseen. VIII. Ensimmäiset keksin 28
Järven vesikin oli kovin kirkasta, eikä niin pahanhajuista kuin ennen. Mattilanniemestä löytyi 4 yksilöä 13. Jyväsjärvestä tapaamani kotilot (vrt. Koko kesän pysyi Jyväsjärven vesi oudon kirk..: kaana ja lisäksi vihertävänä, jopa sinertävänäkin. Jo talvella hankin sopivan seulan järven tarkempaa tutkimista varten. Succinea putris L., kuva 10, pituus 1016 mm: kaikilta rannoilta koottu pienehköjä näytteitä, esiintyy kosteilla niityillä. XI. Gyraulus acronicus Ferussac, kuva 8, leveys 58 mm: tätäkään lajia ei ole tavattu ennen Jyväsjärvestä. 1951 yhden yksilön. 1953. Lajia ei ole ilmoitettu aikaisemmin tavatuksi Jyväskylästä. Spaherium corneum (L.), kuva 16, kuoren pituus 10-14 mm: 29. fä. Vitrina pellucida (Miiller), kuva 15, leveys 4-,.5 mm: Kivistön rannalta niityltä puupalasten alta 3 yksilöä. Kun olin tyytyväinen saaliiseeni ja kun näytteiden tutkiminen vei paljon aikaa, en erityisemmin halu'nnut saada selville kaikkia mahdollisia lajeja vaan jätin lajiston täydentämisen seuraa) vaan kesään. sen alla. Retinella radiatula (Alder), kuva 12, leveys 3,54,5 mm: vain kerran löytyi rannalta puupalasen alta Mattilanniemessä 1 yksilö. Zonitoides nitidus (Miiller), kuva 14, leveys 6 mm: kaksi kertaa löydetty Mattilanniemestä sekä järvenrannasta että kelluvalta puupalaselta. J ärven vedenpinta oli huomattavasti keskikorkeutta alempana ja rantakasvillisuus kau~ kana kuivalla. Musculinum lacustre (Miiller), kuva 17, kuoren pituus 814 mm: Mattilanniemen rannalta löysin 28. Kun kevätkesästä 1954 menin seuloineni ja pulloineni vanhoille apajapaikoilleni oli tilanne muuttunut taydellisesti. Myöhemminkään kesällä e1 tan:1 noille ilmestynyt elämää. Pisidium sp., nuoria yksilöitä, kuva 18, kuoren pituus täysikasvuisilla 35 mm: Tourulassa ja Kivistön rannassa kelluvilla puupalasilla useita. VII. Näin rikkaana ja lisäksi erittäin nmsaana esiintyi Jyväsjärven nilviäistauna kesällä 1953. Euconulus fulvus (Miiller), kuva 13, leveys 2.53 mm: Mattilanniemessä 2 yksilöä puupa}a,. Succinea pfeifferi Rossmässler, kuva ll, pituus 8-12 mm: kuten edellistä lajia mutta lisäksi kelluvilla puupalasilla. Cyraulus albus Miiller, kuva 7, leveys 46 mm: kuten edellistä. Uudesta rannasta ei löytynyt yhtäkään kotiloa, ei kelluvilta puupalasilta eikä rantaniityn lautojen alta. Runsaasti kaikilla rannoilla. luetteloa.) Bathyomphalus contortus L., kuva 9, leveys 56 mm: tavallisin vesikotilo Jyväsjärvessä. Yritin seuloa pohjamutaa mutta sieltäkään en saanut yhtään kotiloa tai simpukkaa. 1950 talletin Seminaarinlahden rannalta 4 yksilöä. VIII
Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet myös huonot liikenneyhteydet. J yväskylän ympäristön järvissä ja lammissa oli nilviäiskanta entisellään, vaikka niissäkin oli vedenpinta ollut edellisenä vuonna tavallista alempana. Paikoitellen maisemalle ovat ominaisia pienet kumpareet ja keskelle UtsjoenTenon välistä aluetta jää laaja lakeus, Suomen ainoa maisemallinen tundra, Petsikko, joka ulottuu Erdigvaaralta etelään Paistuntureille ja länteen aina Tenojoen vaikutuspiiriin saakka. Kesällä 1955 kävin tarkkailemassa mahd{?llista kotiloiden palaamista kahteen otteeseen, mutta sain edelleen saman t uloksen, mitään ei löytynyt. Karigasniemelle päättyvä autotie O!:l ~o~in tehnyt Karigasniemen Ailigaksen suosituksi matkailunkohteeksi ja aluetta 4alk,ovat kalaiset joet houkuttelevat turisteja, mutta >>sisämaan>> laajat skaidit ja tunturikankaat ovat koskematonta seutua. Utsjoen Lapin kallioperä ja pinnanmuodot ovat sangen erilaiset verrattuina >>Käsivarren>> Lappiin. Eteläosissa Utsjokea antavat maisemalle eloa myös eräät järvet, joista retkeläisen mieleen jää varsinkin kaunis Luomushjärvi, jonka halki kulkee >>Utsjoen. Helpoin tie Utsjoen kirkonkylään on vesireitti pitkin Tenojokea, mutta se, joka maitse haluaa tänne tulla, saa kävellä reppu selässä yli sadan kilometrin matkan pitkin postipolkua Kaam.asesta tai ylittää Kevon latvojen vaikea.n maaston. Rikkaana kotilojärvenä niinkuin kalajärvenäkin on J yväsjärvi nykyään muisto vain. joka johtuu Kankaan paperitehtaan jätevesien mukana järveen joutuvasta rikkihaposta, jota käytetään tehtaan pergamiinikone1ssa. Utsjoen Lappia taivaltamassa Leena Alanko ja Ritva Nikoskelainen Suomen kahdesta varsinaisesta tunturialuee&ta on Utsjoen Lappi retkeilijöillennne vielä suureksi osaksi tuntematonta IP-~;:i.ta. Maiseman ääripiirteet ovat rauhalliset, tunturit loivia ja matalia. Ne eivät karuudessaan ole pystyneet houkutt.elemaan botanistejakaan, vaan siellä on suuria alueita, joista näihin aikoihin asti ei ole ollut olemassa floristisia tietoja. Jos rikkihapon tulo järveen saataisiin estetyksi, mikä toivottavasti tapahtunee pian, olisi mielenkiintoista seurata missä ajassa ja järjestyksessä ympäristön vesien nilviäiset valloittaisivat järven uudelleen. Syynä nilviäiskannan tuhoutumiseen on J yväsj ärven veden pilaantuminen. Heti Tenojoen takana sijaitsevat Norjan tunturit ovat tyypiltään selvästi >>norjalaisia>>, lumipeitteisiä huippuja. Tunturien absoluuttinen korkeus, joka Tenon rannalla on noin 400-500 metriä, laskee itää kohti niin, että Utsjoen rannoilla se tuskin nousee 400 metriin
Lähinnä tämä on syynä alueen niukkaan kasvilajistoon, monet Enontekiön Lapin yleiset tunturikasvit puuttuvat täältä tai ovat täällä harvinaisia. Petsikon tundralakeutta Utsjoella. Näistä tärkeimmät ovat Kevojoen kanjonin keskijuoksulla. Utsjoen tunturiylängön maiseman ja eliömaailman vallitseva piirre on arktisuus, T5. Myös muissa suhteissa jokilaaksot ja varsinkin mainitut rotkolaaksot muodostavat vastakohdan karulle tunturiseudulle, sillä ne ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja lajistoltaan usein hyvin mielenkiintoisia. Utsjoen pitäjä on varsinaisen mäntyrajan pohjoispuolella ja suuret alueet ovat kokonaan puuttomat. Punkaharjm>, kaunis soraharjanne, retkeilijöitten paljon käyttämä kulkureitti Kevon latvoille. Kallioperältään Utsjoen Lappi on pääasiassa granuliittia, joka on karuimpia kivilajejamme. Tästä poikkeavat muutamat jokivarret, joilla vallitsevien suotuisien olosuhteiden merkkinä voi pitää mäntyä, joka yksittäisinä puina ulottuu koko TenojokiUtsjokilaaksoon ja muodostaa oikeita metsiä eräiden rotkolaaksojen rinteillä
K = Karigasniemi. Aluksi se kulki lappalaisen polkua pitkin, polkua, joka mutkitteli hiekkaharjanteelta toiselle häviten aina välillä ja ilmestyen taas näkyviin jonkin kumpareen takaa. Kevolle kuljettiin kahta tietä, toinen ryhmä tavaravarastoineen ajoi moottoriveneellä Karigasniemestä Utsjoen kirkolle ja sieltä edelleen itse Kevojoelle osittain _ moottoriveneellä osittain jalkaisin. Puuttomat lakeudet, vaivaiskoivurämeet ja tunturikoivikot todistavat ilmaston ankaruutta. Reitti kulki Kaamasmukasta Tshuoggajärvien laakson kautta Stuorrafälis-tunturille ja Vuogujärven itäpuolitse Kevon keskijuoksulle, Puksalskaidia pitkin Linkkapahdalle, sieltä Kevonsuuhun ja vihdoin moottoriveneellä Utsjoen kirkolle. Utsjoen tasaisen ylänkömaan yksitoikkoisuutta elävöittää vain siellä täällä korkeampien loivapiirteisten tunturikumpareiden lisäksi kauttaaltaan koskiset joet, jotka virtaavat syvien rotkolaaksojen pohjalla. Suurin Utsjoen pitäjää halkovista joista on luonnollisesti Utsjoki kuuluisine Kevohaaroineen. Pöytäkatajan korkeus ilmaisee keväthankien paksuuden. Tuulisilla paikoilla painautuu yksin vaivaiskoivukin maata vasten ja suikertaa käärmemäisenä pitkin tunturin kuvetta. Arktisuuden keskus on Petsikon lakeus, jonka yli puhaltavat talvisin Jäämereltä tulevat jäiset tuulet. Punertava värisävy on tyypillistä täällä nurmitattarin ja siankärsämönkin kukissa. Väliin sai retkikuntamme toimia pioneerina ja rakentaa siltoja vuolaitten purojen yli, jossa puuhassa oli pieni ja terävä kirveskin tarpeen. Koska kesä oli myöhäinen ja runsassateinen, olivat purot leveitä ja syviä. Metsätähti saa kukkaansa usein punertavan vivahteen ja jää myös kasvultaan matalaksi. Reitti oli kokonaisuudessaan mitä vaihtelevin. R etkeilyreitit on merkitty katkoviivalla. Tällöin nimittäin lumen yläpuolelle ulottuvat oksat paleltuvat ja kuivuvat pois. Useat etelästä tutut kasvit ovat mukautuessaan pohjoisiin olosuhteisiin muuttaneet jonkinverran myös ulkonäköään. Juuri tälle Kevojoen kanjonille suunnisti heinäkuun alussa 1955 joukko turkulaisia biologeja. Juuri kun kaikkein levein puro oli ylitetty ja joukko oli säilynyt enemmän tai vähemmän kuivin jaloin, pääsivät ilman pahat henget valloilleen ja alkoi sataa taivaan täydeltä. Toisen ryhmän oli taas määrä kulkea jalkaisin koko matka Kevolle asti. Ilmaston ankaruuden eräs tunnusmerkki on niinsanottu pöytäkataja, tukeva, matala, yksirunkoinen muoto, jonka latvus on tasaiKartta Utsjoen pitäjän länsipuoliskosta. 16 nen. Mitäs muuta kuin teltat pystyyn ja kaikki mahdolliset. Lakeus on yleensä puutonta, siellä täällä voi nähdä yksinäisen koivun kuvastuvan taivaanrantaa vasten. Kultapiisku on täällä matala ja suurimykeröinen
Tshuoggojärvi ei floristisesti tuottanut mitään yllätyksiä, mutta sen sijaan kyllä eräs siihen laskeva pieni puro, joka rannoilleen muodosti reheviä kultarikko(Saxifraga aizoides), Lapin yökönlehti(Pinguicula alpina), lääte(Saussurea) ja Lapin orvokki(Viola biflora) kasvustoja. Mutta pian matka jatkui taas keventynein repuin! Tshuoggojärven jyrkän rantatörmän katveeseen leiriydyttiin vihdoin sopivasti kaltevalle rinteelle. Poikaset paljastivat pesäpaikan, ja jonkun kunnon ornitologin oli palattava takaisin tekemään tarkempia havaintoja näin erikoisesta pesäpaikasta ja poikasten lukumäärästä. Sieltä havaittiin, kuinka kaunis Lapin laulaja, sinirinta oli rakentanut pesänsä turvalliselle kalliopenkereelle taakse jääneelle rannalle. Kevojoen kuuluisa. plastik-kääröt auki ja reppujen ja telttojen ylle. Koko matkan ajan tehtiin ahkerasti kasvimuistiinpanoja. Tällainen puro saa vetensä jostakin tunturin rinteellä olevasta suosta, virtaa suihkuna jyrkkää kallionrinnettä pitkin, muodostaa aina välillä rinteeseen uoman ja suihkuaa taas alas seuraavaa kallioporrasta huolehtien siten rinteen aluskasvillisuuden jatkuvasta kastelusta. kanjoni. Sitten oli edessä operaatio kiveltä kivelle ja kuivin jaloin toiselle rannalle pääsi kuka pääsi. Kartan mukaan piti Tshuoggojärven koillispäähän laskea melkoinen joki, joka lopulta löytyikin. Mutta sikäläiset tun17
Aution tunturin kupeella palaa reipas katajanuotio, ja retkeläisjoukko juo kuumaa kaakaota viilenevässä Lapin yössä; täytyyhän täälläkin huomata lauantai-ilta. Kiipeämme alas rinnettä >>helposta paikasta>> tietenkin. Tarkastelemme maastoa ja kiipeämme korkeimmalle huipulle; tuuli pyyhkii tunturin lakea ja panee vaivaiskoivun suikertamaan vieläkin matalammalla, se tekee ihmisestä pienen olennon maan ja taivaan välille, jotka täällä tuntuvat ikäänkuin lähenevän toisiaan. Nyt on päämääränä Kevo. Täällä on jokainen kuulevinaan kontion vihellyksiä ja tuntevinaan tuoksuvan alvejuuren (Dryopteris /1agrans) oudon tuoksun sieraimissaan. tupsunsa itsepintaisesti pystyyn. turit ovat todella karuja, ja vain vesistöjen läheisyys tuo vaihtelua flooraan. Suoritamme aamuaskareet; säilykkeistä saadaan vankka aamiainen, ja taas matkaan. Yksinäinen poro laumastaan eksyneenä kulkee omaa orpoa menoaan. >>Tuolla se on, tuon tunturin takana, enää vain kymmenen kilometrin matkan päässä>>. Lapin monet tyyppilinnut ilmaisevat puolestaan itse olemassaolonsa; piekana kiiriskelee kimakasti naukuen ylhäällä taivasta vasten, suorinteeltä kohahtaa riekko ankarasti kiroillen siivilleen ja tunturin kupeelta kirmaa kihuparvi äänekkäästi kirkuen tulijaa vastaan. Siinä valkoista jäkälää vasten kiven kolossa tai kauniisti kivellä kasvaen se nostaa kuin elinvoimastaan tietoisena lehtiRotkolaaksojen jyrkillä pahtailla pesii piekana. Sunnuntaiaamu on kirkas, tuuli on saanut uutta vauhtia siipiinsä ja vie mennessään unet silmistä. Taival taittuu pian ja yht'äkkiä on edessämme aivan ilmielävä Kevo biologin paratiisi. 18. Rotkorinteen jyrkänteen alla on kymmeniä metrejä leveä, irtonaisten kivenlohkareiden muodostama louhikko, tuoksuvan alvejuuren suojainen kasvupaikka. Siinä on kiitollinen jokaisesta luonnon kasvattamasta puun taimesta, josta voi saada tukea. Siellä se virtaa alhaalla kanj oninsa pohjalla syvänä ja maagillisena, Kevojoki. Lieneekö kaikkien näiden äänien tarkoituksena varoittaa luontoa lähestyvästä vaarasta1 Kaukana taivaanrannalla häämöttää muita korkeampi tunturikuvio, Stuorrafälis, ja ennenkuin ilta hämärtyy, olemme jo siellä
Leveä, runsasvetinen koski monine kuohuine ja pyörteineen valuu kellertävänvihreänä, mahtavana massana katsojan silmien editse. Eräs retkireittimme kulki Kevonsuusta länteen Niljoen suuhun, täältä Tenojoen 19. Kammin edessä oli jo selviä merkkejä kulttuurista. Nämä kammit, joita on useampiakin Kevon putouksien tienoilla, tarjosivat turkulaisille tutkijoille hyviä leiripaikkoja monien kesäviikkojen ajan. Penkereillä kasvaa harvinainen, sinipunakukkainen Lapin esikko (Primula stricta) ja pahtahanhikki (Potentilla nivea) muiden »hienojeru> lajien, kuten kalliosaran (Oarex rupestris) ja sinertävän nurmikan (Poa glauca) seurassa. Ylhäällä Linkkapahdan juurella rehoittaa viinimarjapensas, maitohorsma ja lapinnokkonen. Kevojoki lukuisine sivukanjoneineen ja tuuheine mäntymetsineen on oivallista elinpiiriä monille syrjäisten eräseutujen asukkaille. kasvupaikallaan jä.kä.lä.isessä. Alempana kivikossa näemme jälleen tuoksuTuoksuva alvejuuri (Dryopteria fragrana) tyypillisellä. kotkansiiven) esiintymisen täällä karujen tuntureitten keskellä. louhikossa. Kuuluisa ja monien turistien ihailema Linkkapahta kohoaa edessämme jyhkeänä ja pienten vesinorojen kastelemat kallionalat kiiltelevät auringossa. Sisällä oli pimeää ja nokista, mutta katto pään päällä huonolla säällä on korvaamattoman tärkeä. Kosken partaalla pienessä, kosteassa sammalikossa kohottelee hentoa varttaan keltainen Lapin leinikki (Ranunculus lapponicus) siroine kolmijakoisine lehtineen. Kaikki nämä erikoisen tehokkaat mikroilmastolliset rinneolosuhteet tekevät ymmärrettäväksi monien sangen harvinaisten ja eteläisten lajien (esim. Kevon kosket siellä pauhasivat. Siinä kasvoi pihatähtimö (Stellaria media). Tällainen on esimerkiksi pitäjän luoteiskulmassa olevalla Kistuskaidilla, josta tavattiin yllättäen monia Lapin erikoisuuksista. Kuljimme vielä lappalaisen kalamajan, turvekattoisen kammin ohi. Kevon runsaitten kasviharvinaisuuksieh esiintyminen saa selityksensä kanjonin 'paikallisista ominaisuuksista: sen suojaisuudesta, kosteudesta ja siitä, että jyrkät rinteet ovat avoimet voimakkaalle auringonsäteilylle. Samantapaisia, joskaan ei aivan yhtä jyrkkiä rinteitä tavataan muuallakin Utsjoella. Eteenpäin kulkiessamme alkoi kohta korviimme kantautua kaukaista kuminaa. Siellä lappalainen kertoo tavanneensa kontion, hirven, suden, ahman poikueen, ketun, oravan ja kärpän. van alvejuuren, tuon siperialaisen san1a1sen. Lintumaailman edustajista nähtiin kotka ja i muuttohaukka sekä kulorastas ja kuultiin laulurastaan tuttua laulua
Tuntuu ihmeelliseltä, miten ne vielä ehtivät kukkia ja hedelmöidä. Kuljemme koivuvyöhykkeessä yli laajan suo20 seudun, jossa kosteammat paikat vaihtelevat vaivaiskoivurämeiden kanssa. Matala, osaksi maan sisällä suikertava vaivaispaju (Salix herbacea) kuuluu myös lumenviipymien lajistoon. Toisinaan puronvarret ovat pystyneet luomaan saraheinikon, mistä lappalainen niittää talvirehua karjalleen. Utsjoen rannoilla kasvaa tiheikköjä, missä voi tavata vanhoina tuttuina viinimarjapensaan, lepän, ja kasvaapa eräässä saaressa tuomikin, täydessä kukassa näin heinäkuun puolivälissä. Näillä kohdin noudattelee reitti Petsikon lakeuden etelälaitaa. Linkkapahdan alustan rehevää kasvillisuutta. Kasvistaj a saa ylittää ne saamatta tuskin kahtakymmentäkään lajia luetteloonsa. On tullut jo keskiyö ja auringon punainen. Pienenä harvinaisuutena niillä voi myös tavata tähtirikon (Saxifraga stellaris) sekä kullankeltaisena kukkivan villapajun (Salix lanata). Jokivarsi on hyvin rehevää. Tunturin laella paljaalla somerikolla tarkkasilmäinen kasvistaja keksii ympyriäisiä uuvanamättäitä (Diapensia), joista kohoaa pystyjä, kellomaisia, valkeita kukkia. Mänty, joka alhaalla muodostaa metsiä, tulee yhä pienemmäksi ja harvinaisemmaksi ja jää pian kokonaan pois. rantaa pitkin Karigasniemelle. Ehkä ne tällaisina harvinaisen myöhäisinä kesinä eivät kukikaan. Alempana lumenviipymät muodostavat vaatimattomia keitaita, mistä melkein aina löytää siron sammalmaisen tunturisuokukan (Cassiope hypnoides), närvänän (Sibbaldia) ja pohjoisen voikukan, jonka lehdet ovat kapeat ja vain aavistuksen verran liuskoittuneet. Maaston vähitellen noustessa saavumme puuttomille keroille, mitkä niinkuin Utsjoen tunturit ainakin ovat karuudessaan ainutlaatuisia. Kevonsuussa oli pidetty muutamia päiviä sadetta ja seurusteltu saamelaisten kanssa, sillä pitkälle retkelle ei sateella ole lähtemistä. Siellä täällä työntyy kivien välistä lampaannata (Festuca ovina) sekä tunturivihvilä (Juncus trifidus). Väliin on saariin ja rantamaille muodostunut heinikkopohjaisia lehtojakin, mistä voi löytää melkein aina suurikukkaisen kulleron, horsman, huopaohdakkeen (Cirsium heterophyllum), väinönputken (Angelica archangelica) sekä pienen tunturiängelmän (Thalictrum alpinum). Retkireitti nousee jokirannasta vähitellen ylös skaidille. On jo heinäkuun puoliväli, mutta viimevuotiset ruskeat korret ovat vielä pystyssä, ja monin paikoin on vasta pieniä vihreitä alkuja mättään juurella. Retken koko pituudeksi tuli noin 80-90 km ja reitti antoi kuin läpileikkauksen Utsjoen karuimmista osista. Matkan puolivälissä saavutetaan länteen virtaavan Niljoen ja Tsharsjoen välinen vedenjakaja
Täällä luonnon koskemattomuus väistyy kulttuurimaiseman tieltä ja vähän väliä kaarramme ketomaisten niittyjen laitoja. Ankarat talvet ja maaperän syvä jäätyminen on paikoitellen saanut aikaan mahtavia turvepounuja, joiden välissä olevia ahtaita polkuja pitkin on etsittävä kulkuväyliä. kehrä on hetkeksi kadonnut pohjoisella taivaanrannalla Rastegaissan taakse, mutta -sen valo hohtaa vielä taivaalle, eikä mitään hämärää ole päässyt syntymään. Täältä suuntautuu kulku jälleen alaspäin pitkin jokivartta suuntana Tenojoen ranta. Alhaalla laaksossa kohtasimme jälleen Utsjoen jokivarsille ominaisen ilmiön. 21. Vasta kun on saavutettu Niljoen latvat pystytetään teltat ja asetutaan ansaitulle levolle. Ilma on hiukan viilentynyt, niin että tunturipurosta, jota seuraa hopeanharmaa pohjanpajuvyö, nousee punaisessa valossa läikehtivä usva. Pounut hohtavat kauas valkeinahillankukista. Tästä huolimatta aivan vesirajassa jokilaakson pohjalla osoittaa kasvillisuus, että liikumme alueella, joka kuuluu arktisen rinteiltä. Pikkutervakkoa ( Viscaria alpina) emme muualla nähneetkään kuin juuri jokien rannoilla. Komeat, yli 600 metriä korkeat Paistunturit jäävät eteläpuolellemme. Lappalaisten kertoman mukaan ne ovat Utsjoen susien pesäpaikka ja sieltä ne tekevät talvisin retkiään aina pappilan lähellä oleville tuntureille saakka. Väliin kuvastuu kirkasta taivasta vasten suopöllö, joka pehmein siiveniskuin liikkuu saalistusretkellään. Monet joen rannan kasSuoseuduilla vaihtelivat kosteat saraikot vaivaiaveista ovat tuttuja korkeimpien tunturien koivurämeiden kanssa. Rantasomerikosta pistävät myös esiin vaatimaton tunturilitukka (Oardamine bellidi/olia) ja tunturitädyke ( Veronica alpina) tummansinisine kukkineen. Vaikka rinteet ja töyräät ovat reheviä, siellä täällä luo mänty tummia laikkujaan vaaleaan lehtimetsään, näkyypä väliin haapojenkin suoria ja solakoita runkoja. Jälleen on jouduttu vavaiskoivurämeikölle; mutta yöretkeläisellä ei ole kiirettä, vaan huoletta voi levähtää kuivalla kumpareella tundran laidalla. Tänne Tenojoen rannalle keskittyykin suurin osa Utsjoen lappalaisasutusta, sillä suuret joet antavat helposti kalaa ja turvaavat liikenneyhteydet talvellakin. Tunturikohokki (Silene acaulis) muodostaa punaisia laikkuj a rannan hietikkoon. Yö on liian kaunis nukkumiseen, ja niin jatketaan matkaa pitkin Petsikkoa. Tunturiylängöt karuudessaan eivät voi taata ilmaston piiriin. Utsjoen lappalaisen on olemassaolon taistelu opettanut käyttämään hyväkseen kaiken, mitä kitsas luonto voi tarjota. Väliin jollakin matalalla töyräällä leviää punainen sielikkö (Loiseleuria), joka on tuttu kuivimpien tunturien rinteiltä ja koivu vyöhykkeestä. Tenojoen kaunista rantaa pitkin sujuu retken loppupuolisko helposti
Kun on selviytynyt jokivarsia seuraavista rämeiköistä ja tunturien koivuvyöhykkeestä, avautuu taivaltajan ympärillä aava, loivapiirteinen lakeus, jonka suurta hiljaisuutta rikkoo vain kapustarinnan surunvoittoinen vihellys tai komea tunturikihu, joka kirkaisuillaan koettaa karkoittaa oudon rauhanhäiritsijän. Lännen puolella parin sadan metrin pituinen saari, Kaitasaari, metsähallituksen rauhoittama hakkuilta ja maihin nousulta. Linnut olivat ahkerassa hautomispuuhassa ja vuorottelivat tässä tehtävässä,. Yleensä ovat Utsjoella käyneet turistit liikkuneet pitkin jokia, mutta sille, joka etsii Lapista avaraa, koskematonta tunturien lumoa, tarjoavat jokien väliset harvoin käydyt skaidit runsaasti retkeilymahdollisuuksia. Usein niityn kukkaloistoa nähdään majojen turvekatoillakin, jotka eivät Tenojoen rannoilla ole mitään harvinaisuuksia. Kuikkaperhe kesämajamme naapuri V. korkean hinnan. Lukuisat joet tarjoavat miellyttävää vaihtelua ruokavalioon, kunhan vain on varustautunut kunnollisin pyyntivälinein. Lihtonen Kes~maja Renkajärven rannalla Hattulassa. Se on nähtävästi alun perin koivikkoon raivattu alue, mitä sitten on vuosittain niitetty luonnonniittynä. Saatoimme omalta rannalta seurata parin rauhallista, hiljaista elämää. siihen, ettei täällä ole teitä nykyaikaisille kulkuneuvoille ja että kaikista ostoksista, mitä hän täällä tekee, saa maksaa. Harvoin täällä tapaa ihmisen, toisen retkeläisen tai poropaimenen laumoineen. Retkeilijä, joka tahtoo tutustua Utsjoen luontoon ja kansaan, saa varautua. Saaren itäiselle rannalle noin sata metriä kesämajan rannasta pesi kuikkapari keväällä 1951. Mökin ympärillä on tavallisesti tasainen aukea >>kenttä>>, noin 0.5-1 ha suuruinen lappalaisen heinäpelto. Valokuvat turkulaisen retkikunnan. 20 metrin levyinen salmi, ja saaren ja manteren väliin jää siten pieni jär22 ven osa, sanottakoonpa sitä vaikka Välijärveksi. >>Kentän>> kauneimpia kasveja ovat tunturinurmikka (Poa alpina), paksu punaröyhyinen heinä, sekä tunturihärkki (Oerastium alpinum), harmaa kynsimö (Draba incana), Lapin laukku (Rhinanthus groenlandicus) ja monesti myös kullero, kaikkien kosteiden purolaaksojen komea koristekasvi. ihmiselle toimeentuloa, siellä vaeltaa vain vaatimaton poro, lappalaisen vilja. Talvirehun hankinta on ongelma, mikä estää monien eläinten pitämisen. Kaitasaaren erottaa etelässä mantereesta n. Utsjoen erämaata kulkeva lantalainen on reppuselkäinen taivaltaj a, joka yöpyessään tyytyy pieneen nuotioon ja kevyeen telttaan. J oenrannan asumuksista on kuitenkin osa uusia, punaisiksi maalattuja, aidan ympäröimiä >>omakotitaloja>>. Rannoilla kasvava rehevä heinikko ja pensaikko muodostavat vähäisen karjakannan kesärehun
Oliko sitten varisten viisautta vaiko sattuma, että ne rosvosivat kuikan munat juuri vähäistä ennen kuin poikaset olisivat kuoriutuneet. Vastaisella harjulla oli variksella pesänsä. Kömpelö emo oli sen varomattomuudessaan sysännyt järveen, mistä se löydettiin perheen muuton jälkeen. mutta joskus molemmat lähtivät yhdessä ulapalle >>jaloittelemaan>> ja kalastamaan. Varispariskunta seurasi tarkkaan kuikkien touhua ja varis on tiettävästi viisas lintu. Perhe palasi keväällä 1955 vanhaan paikkaansa. Toisen munan tarina jäi lyhyeksi. Ne kykenivät myös kuljettamaan munat pois, ja tyhjät kuoret löydettiin myöhemmin harjulta variksenpesän alta. Valok. päivänä kuoriutui pieni untuvainen, jota sadan metrin päästä tuskin saattoi erottaa. Kauan ne lensivät saaren rantaa edestakaisin ja uivat rantaviivaa ylös ja alas. Tämä muutto oli kaunis näky. 23. Kittilästä E. Kolme vuotta ne pysyivät poissa Välijärven rantamilta. Pesäpaikka oli rannassa aivan kovalla tasaisella maalla ja ilman minkäänlaista pesänreunaa tai -syvennystä. Viimevuotinen nuori kuikka sai kuitenkin pian jättää vanhempansa, jotka jälleen pitivät Välijärveä kotialueeKuikan pesä rantaäyräällä. Sitä kuvaa tämän kirjoituksen lopussa jäljennös kesämaj an päiväkirjan lehdeltä, yksinkertainen lyijykynäpiirros idyllistä. 1 Sitä valitusta minkä kuikat päästivät palatessaan tyhjälle pesälle! Se oli suorastaan inhimillistä, vetoavaa. Vuonna 1954 kuikkapari pesi jälleen samassa paikassa. Tällä kertaa onni oli parempi. Lahti oli perheen kotijärvenä lähes pari viikkoa, minkä jälkeen jo suuret ulapat houkuttelivat avarampaan elintilaan. MerikaJlio. Kesäkuun 27. Vanhemmat hoivasivat sitä pari päivää kotipesän rantamalla ja veivät sen sitten varhaisena aurinkoisena aamuna läheiseen Tervahaudanlahteen, missä aina jokin kolkka on tyynenä, tuulipa mistä tahansa
Nyt oli em olla 24 selässään kaksi poikasta, jotka taaskin havaittiin vasta emon sukeltaessa ja sen jälkeen asettuessa poikasten rinnalle isän ollessa toisella puolella. Kävimme niitä joka päivä katsomassa. Sen ne hienonsivat omassa suussaan välillä vettä haukaten ja syöttivät poikasilleen, aivan niilil. Jälleen kuului >>gaw>. Meitä kesämajan asukkaita linnut eivät vähääkään vieroksuneet, mutta eivät lähentelyäkään tehneet; niiden luonteeseen kuuluu ilmeisesti itsenäisyys ja täydellinen omavaraisuus kotialueellaan. Kuikka on ylväs lintu. naan. Emokuikka pienet untuvaiset vanavedessään ui salmesta pois ja perhe matkasi Tervahaudanlahteen. Keskellä Välijärveä ui pää korkealla isä-kuikka ja rannempana emo. Miten lienee kuikkapari ollut levoton juhannuksen aikaan, sitä ei voinut päätellä, mutta me kesäasukkaat odottelimme jännittyneinä miten tällä kertaa onnistuu. Emokuikat sukelsivat pieniä pyrällyksiä ja nousivat ylös suussaan hopeanhohtoinen pikkukala. Noin 10-30 metrin päästä saatoin seurata perheen aamiaistuntia. Seuraavana aamuna menin jo varhain saunakamariin, josta oli suora näkyvyys kuikkien pesä paikkaan. Poikasen havaitsimme vasta kun emo sukelsi ja jätti pienen ruskean untuvapallon veden pinnalle. Pian vietiin poikaset jälleen lepäämään. kuin sydänmaan mökin äidit ennen pureksivat ruoan valmiiksi lapsilleen. Seurasi pitkä ja kiinteä hautomisaika; aina näkyi kuikan kaula ja musta nokka ja silmä tarkkana eri tahoille tähyillen. Kello yhdeksän aikaan kuului tuttu kuikan torven ääni: u-ku-ii u-ku-ii u-ku-ii Riensimme joukolla rantaan. Kaikki oli hiljaista. Toinen vanhemmista risteili päivät päästään rauhallisesti salmien väliä. Ukko itse. Esittäytyminen kesti vain lyhyen hetken, poikanen vietiin maalle emon suojaan odottamaan kasvinkumppaniaan, jonka otaksuimme kuoriutuvan seuraavana pa1vana. Sen käyttäytyminen on arvokasta ja rauhallista, sen sukellukset plastillisia, suorastaan kauniita. Isäkuikka jäi risteilemään kotijärveen. Vielä samana iltapäivänä kuului uudelleen: u-ku-ii u-ku-ii u-ku-ii ja taas menimme rantaan. Odotimme, että perhe palaisi pesälleen, mutta äkkiä kuuluikin isäkuikan matala varotusääni >>gaw>, ja se sukelsi ja ilmaantui pinnalle salmen ulapanpuolella. Tätä kesti niin kauan, että ennätin herättää väkeni ja vieraani näytelmää katsomaan. Silloin vasta huomasimme, että pohjoisesta oli lähestymässä vene. J uhannusaamu valkeni kirkkaana. Vasta seitsemän aikaan kuului tuttu aamutervehdys >m-ku-ii>> ja koko perhe kerääntyi venerantaan ja kapeaan eteläsalmeen. Tällä kertaa perheen olo Tervahaudanlahdessa supistui noin viikkoon. Emme havainneet, että niitä vielä olisi ruokittu
Poikasen lennon oppimista emme päässeet seuraamaan, sen oppiminen taisi jäädä myöhäiseen syksyyn. 275), jonka päätoimittaja maist. L. Syksymmällä oli enää jäljellä toinen poikasista, toinen oli jollakin tavalla joutunut turmioon. >>Metsästys ja Kalastus>> (heinä-elokuun n:o 1956, s. Ja niin lopuksi kävikin, että kun Porin Rauman pikatieltä autosta käsin kaadettiin otus, jota sen ampuja vielä laukaistuaankin ilmoitti aamuhämärässä luulleensa lampaita raadelleeksi ilvekseksi, se osoittautuikin asiantuntijain kaksinkertaisella tutkimuksella vahvistettuna sudeksi. Kuikassa on jotakin mikä on hämäläiselle isäntämiehelle ominaista: itsenäisyyttä, pidättyvyyttä ja arvokkuutta. Kuluva vuosi on ollut siitä merk.illinen, että petoja on liikuskellut rintamailla enemmän kuin moniin aikoihin. Yleisesti tunnettu on Kytäjän tapaus, jolloin ilves talvella tappoi kuusipeura25. Kun Kytäjän pedon tilille oli kaikkein mehevimmissäkin metsästysjutuissa saatu >>vain>> 19 kappaletta samasta tarhasta pitkän pakkastalven aikana, niin Lounais-Suomen ilveksen sanottiin liikkuvan kymmenkunnan pitäjän alueella ja lyhyessä ajassa sen kontolle kerättiin kuutisenkymmentä kaadettua lammasta. Periaatteellisesti arvokkaampaa on myöntää elämisen oikeus kaikille niille, jotka luonnonjärjestyksen mukaan alkuperäiseen luontoon kuuluvat. Siinä jäi kutakuinkin varmaksi vain se, että kaadetuksi tullut ilves oli vieraillut peuratarhassa ja johonkin kuusipeuraan käsiksi käynyt, mutta monellako peuralla kukin asiaan puuttunut ilveksen tiliä rasitti, se näytti pääosaltaan jäävän asianomaisen mielikuvituksen ja tarinoimistaidon varaan. Y. Kun se havaitsi vaaran ja nosti päänsä sitä tutkimaan, ei sen olemuksessa ollut hätäilyä eikä pelkoa, vaan arvostelevaa ja nopeasti päättävää toimintaa. Ylänne on kirjoittanut Kytäjän ilveksen tihutöistä, kuvaa tapahtumaa seuraavasti: Petoja rintamailla. Usein emolinnut jättivät poikasen yksikseen, lensivät pois ja palasivat vasta pitkien aikojen kuluttua. majaili lahden suussa vahtia pitämässä, emo poikasineen tyvenessä. Lounais::Suomen ilves Valter K eltikangas Edellisessä numerossa selostimme lyhyesti sitä hälyä, joka viime kevättalvella nostettiin Kytäjän ilveksen pään menoksi eräiden huvimetsästäjien yhtyessä kuoroon. Eri paikkakunnilta saapui tietoja tämän ilveksen tai sen jälkien tapaamisesta, ja ainakin yhden jälkinäytteen toht. • Myöhemmin perhe vain aika ajoittain teki vierailukäyntejä pesärannoilleen ja saattoi joskus viipyä pitkäänkin Välijärvessä. Yöksi linnut nousivat lahden takana olevaan niemenkärkeen. Kuikka on kirkkaiden vesi emme linnusto n ruhtinassukua, ylhäinen, itsetietoinen, varma. Kun se juhannusaamuna julisti uuden elämän syntymistä, sen ryhti oli kuin entistäkin ylväämpi, ja kun se auringon välkkyessä nousi siipiään räpyttelemään, se näytti kuin juhla pukuun pukeutuneelta, valkoista ja mustaa. Kuikka on lainsuojaton. Siivonen Riistanhoitosäätiöstä saattoi määritellä todella kuuluvan ilvekselle, mutta eräistää muista tapauksista hän huomautti, että kysymyksessä voi olla myös susi tai susikoira. Luonnonsuojelun suurin merkitys ei ole siinä, että rauhoitetaan sellaista mikä on ihmiselle hyödyllistä. Kesällä sanomalehtiuutiset kertoivat toisen ilveksen riehumisesta Lounais-Suomen lammaskatraissa
Saattaa olla niin. Nähdäksemme fifty fifty-peli ei tässä oikein käy päinsä, sillä tuohon suden kaatoon näyttävät loppuneen milteipä kuin veitsellä leikaten petojen tihutyöt Lounais-Suomen lammaskatraissa. Varmasti on kuitenkin todettu, että ilveskin on sanotuilla seuduilla liikkeellä, joten epätietoista on kuinka suuri määrä tapetuista lampaista on sen ja suden tilillä. En ole kuitenkaan aivan varma, itkivätkö he sitä, että ammuttu oli vielä lapsi, vai sitä, että se ei vielä ollut täysikasvuinen ja -painoinen. tarhasta parikymmentä eläintä. Suojellaan ja kasvatetaan, että sitten saataisiin taas ampua •••. Siivosen) käsitykseen asiasta, joka on tiettävästi seuraava: mahdollisesti ilves on Lounais-Suomessa saattanut jossakin ilmoitetussa yksityistapauksessa kaataa lampaan, mutta laaja-alaiset joukkoteurastukset eivät voi olla sen työtä. Viitattakoon vielä Riistanhoitosäätiön (toht. Olen tavannut miehiä, jotka ovat melkein itkeneet ammuttuaan vahingossa eläimen lapsen. Edellisellä ajatuksella on myös jotakin tekemistä , riistanhoitotyön kanssa. Ilves kuuluu suomalaiseen metsäluontoon, paljon olennaisemmin kuin jokin vierasperäinen peuratarha, ja velvollisuutemme on suojella sitä sukupuuttoon häviämiseltä. On toki hempeämielisiäkin metsästäjiä. Sanomalehtiuutiset eivät niistä enää sen jälkeen kertoneet. Nyt on kesän aikana saalistanut Lounais-Suomen pitäjissä ilves ja on sen uhriksi joutunut 50-60 lammasta. Ylioppilaslehden pakinoitsija »Ossi Jussio« on äskettäin lausunut urheilumetsästäjistä kirpeitä sanoja: Hartaat luonnonihailijat vertaavat metsää kirkkoon. He ovat luonnonihailijoita. Ilvestä tutkineet ulkomaiset eläinbiologit eivät kuvaa sitä tällaiseksi kasoihin saalistajaksi ja laajojen pyyntialueiden salamavaeltajaksi, vaan suhteellisen suppean elinpiirin asukiksi. 26 * keskenään ristiriitaisia tietoja: ensin lampaita on 50 60, mutta sitten hän muuttuu epävarmaksi siitä, montako olisi vietävä ilveksen ja montako suden tilille. Peräti konstikas olisi siis ollut tämä ilves käyt ökseltään, jonkinlainen kaksoisolio: ensin se vaeltelee laajoilla saalistusmatkoilla nopeasti pitäjästä toiseen kaataen lampaita kasoihin, mutta sen jälkeen kun susi oli ammuttu, se paimentelee sulassa sovussa lampaiden kanssa. Toisin sanoen kumpi niistä on pahempi lampaiden joukkoteurastaja. Kun ennen pitkää nousee pakottavana esiin kysymys jonkinlaisen reservaation varaamisesta ilvekselle sekä siinä yhteydessä sen kotieläimille mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta, on tärkeätä, että se mitä julkisessa sanassa näistä vahingoista esitetään, on ellei varmaa niin ainakin todennäköistä. Martti Anttila Rauman mlk:ssa. Sen sijaan saatiin tämän ajojahdin aikana yllättäen tapetuksi susi! Sen ampui maanv. Suurin miesjoukoin on sitä ajettu takaa, mutta ei ainakaan tätä kirjoitettaessa ole sitä vielä onnistuttu saamaan hengiltä. Luonnon saarnankuuntelijoita. Metsästäjät (ei elinkeinosellaiset) väittävät, etteivät he liiku metsässä pääasiassa saaliin toivossa. Kirjoittaja näyttää tuntevan ikäänkuin pettymystä, kun kaadetuksi ei tullutkaan ilves, ja sen uhrien lukumäärästä hän esittää kahdenlaisia Korkeasaaren surkea häkki taitaa pian olla ilveksemme viimeinen turvapaikka, niin ankarasti sitä vainotaan ja syyttäkin syYtellään, >>Karin>> piirros, HS. Merkillisiä saarnankuuntelijoita vain sikäli, että aivan äkkiarvaamatta ampuvat saarna tuolissa seisovan; pidetyn ja kunnianarvoisan rovastin. Valitettavasti ilvestarina >>Metsästyksen ja Kalastuksen» mätäkuun numerossa oli huonosti harkittu ja asiantuntemattomuutta osoittava
Luola. &Pumpulinkirkko>>, luolamuodostuma. Saari. Jättiläiskuusi. Kuossavaara. Kaksi suurta mäntyä. Siirtolohkare. Suuri petäjä. Kirkkopahta. Kuodduveiskaiden kuusikko. Sää m i n k i. Tienhaaramänty. Kotkan pesäpuu. Peräkangas. Niinipuuesiintymä. Pyhäjoki. Luolamäki. 2 kotkan pesämäntyä. Kuusiryhmä. Vanha petäjä. Y 1 i I i. 16 mäntyä. »Kisosvaaran lepikko>>. Niskakangas. Verkakangas. Kirkkopahta. Suuri petäjä. Maksamaa. P a d a s j o k i. Suuri siirtolohkare. Kalavesi. Puo l a n k a. Kuusiryhmä. 5 mäntyä. >>Hiskinpetäjä>>. Kirvespuron kuusikko. Rajapyykki. valtionpuisto. Alkianvuori. Lahnasjärven valtionpuisto. Inarijoen ranta. Suuri kuusi. Suuri mänty. Kuusiryhmä. Toivakanaho. 2 isoa kiveä. Tervaleppäryhmä. Parka no. Nuottivaara. Suomen pohjoisin mänty. Koivuryhmä. Lammassaari. >>Seitakivi». I n a r i. S a a r i j ä r v i. Jonkerinkivi. Käärmelaki, jyrkkä kalliorinne, muuttohaukan pesäpaikka. Nummenkangas. Njallivaara. Saarestenmäki. Lauhakangas. 3 suurta mäntyä. Vahanka-Mustapuron valtionpuisto. Kisosvaara. Lampolan takamaa. 27. Maakotkan pesäpuu. >>Oravikivi». P i e l a v e s i. Suuri mänty ja kuusi. Sydänmaa. 1. Pakanajoen seutu. Taivalkosken-Posion maantienvarsi. M u on i o. K i n n u l a. »Verkapetäjä>>. P u d a s j ä r v i. Vanha mänty. Maanselän asema. Särkemoskär. Palkinkangas. Merkkikuusi. Kalliotunneli. K a j a a n i n m l k. Suomen pohjoisimmat kuuset, 4 kpl. Karsikkometsikkö. Suuri maantienvarsipetäjä. Kinnulan et. Kuusi »Tapion pöytä•. R a u t a v a a r a. Suuri petäjä. R o v ani emi. La m m i. Y 1 i t o r n i o. Pakasaivo. Suolijoki. •>Julunkivi>>, luolamuodostuma. Vaskonselkä. Kalasääksen pesäpuu. Kiikkukangas. 1956 on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu: E n o n t e k i ö. lsonkivenmaa. Äkäsaivo. Oluenkari, Mustikkaharju. Jääjoen asutusalue. Miekonjärvi. U ts j o k i. Kuusiryhma. Kanteleenniemi. Laukkalan valtionpuisto. Petäjävaara, Harakkaoja. Jääskenniemi. T a m m e 1 a. Tai v a 1 koski. Oravikivensalmi. Vitikkakangas. Hepoköngäs. Lehmusryhmä. Hiirensalon valtionpuisto. Kivi j ä r v i. >>Kuivakaivo>>. Takapuro. Pölkin valtionpuisto. P y h ä j ä r v i 01. Kuhmo. Jänkäjärven harju. Vivolan Kyynärän -tienvarsi. Kellovaara. Koiranheisipuuesiintymä. Kuusiryhmä. M u l t i a. Hattusenkangas. Huurunvaara. Tervaleppäesiintymä. S o t k a m o. Sänkivaara. Pihtioja. Kyyjärvi. Veitjärvi. T o i v a k k a. Luonnonsuojelun työmaalta Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä Metsähallituksen päätöksellä 13. Karstula. H a r t o l a. S u o m u s s a 1 m i. Jonkerinjärvi. Kurkelan valtionpuisto. Laurovaara. Suuri petäjä. Heinijoki. V u o 1 i j o k i. Kauhajoki. Aarni petäjä
Myös soiden taloudellinen hyväksikäyttö edellyttää luonnontilaisten vertailualueiden säilyttämistä. Suurin osa näistä koskee yksittäisiä puita, isoja kiviä, hiidenkirnuja yms., mutta myös suojelualueita on n. Sen eläimistössä ja kasvistossa on useita pohjoisia ja itäisiä lajeja. aarnialuetta pinta-alaltaan kaikkiaan 7.750 ha. Riistan suojelemiseksi on Pohjois-Suomessa rauhoitettu metsästykseltä 44 aluetta, yhteensä n. Edustavien suoalueiden rauhoittaminen tieteellisiä tutkimuksia ja opetustarkoituksia varten sekä yleisinä kotiseudun luonnon entisyyttä valaisevina nähtävyyksinä on siten käynyt ajankohtaiseksi. Tämän vuoksi on odotett avissa, että vielä jäljellä olevien soiden pinta-ala tulee varsinkin Etelä-Suomessa nopeasti pienemään. Esillä olevan tapauksen arvoa lisää vielä huomattavasti se, että suoalue liittyy välittömästi lääninhallituksen päätöksellä jo aikaisemmin rauhoitettuun metsäalueeseen. Sen mukaan on metsähallituksen päätöksellä hakkuuym. Rauhoituspäätökslä nyt jo n. T. 1956 esitelmöi metsäneuvos Olavi Linnamies luonnonsuojelusta valtion metsissä. Jos myöhemmin vielä samalla tilalla oleva järvi voitaisiin liittää luonnonsuojelun piiriin, olisi kaikkien seudun alkuperäisen luonnon pääaineksien, metsän, suon ja järven, säilyminen koskemattomana turvattu. Branderin ja hänen puolisonsa anomuksesta julistanut Urjalan Nuutajärven kylässä Raikon kartanon maalla sijaitsevan osan laajaa Kaakkosuota rauhoitetuksi luonnonsuojelulain nojalla. sekä näitä täydentävinä 54 pienempää ns. Alkamassa oleva soiden koneellinen ojittaminen tekee taloudellisesti kannattavaksi myös sellaisten soiden kuivattamisen metsänkasvua varten, jotka tähän asti ovat säästyneet ojituskustannusten kalleuden vuoksi. Rauhoitettu alue käsittää kaikkiaan 222 hehtaaria ja se on pintaalaltaan Suomen suurimpia yksityismaalle perustettuja luonnonsuojelualueita. Seuraavassa julkaisemme pääkohdat valtion luonnonsuojelunvalvojan lausunnosta: >>Olen tutustunut ko. alueeseen ja voin sen perusteella sekä anomuksen liitteenä oleviin asiantuntijalausuntoihin nojaten, ei vain varauksetta puoltaa anomusta, vaan myös korostaa sen merkitystä. Tehty anomus merkitsee tilan taloudellisen käytön 28 ja kehittämisen kannalta taloudellista uhrausta, joka on oloissamme harvinainen ja josta maan kaikki luonnon tutkijat ja ystävät tulevat olemaan maanomist ajille kiitollisia.>> Näihin kiitoksiin pyytää myös Suomen Luonnonsuojeluyhdistys yhtyä. 350 erilaista puuyksilöä tai -ryhmää sekä 19 erilaista muuta luonnonmuodostumaa. Luonnonsuojelusta valtion metslssl Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen esitelmätilaisuudessa Metsätalossa 9. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on äskettäin kiinnittänyt huomiota luonnontilaisten suoalueiden säilyttämisen tärkeyteen. Urjalan Kaakkosuo rauhoitettu 7. 60. 300 Valtion luonnonsuojelunvalvoja ilmoittaa, että luonnonsuojelulain mukaisia rauhoituspäätöksiä on tähän mennessä annettu noin 300 tapauksessa. 1956 antamallaan päätöksellä on Hämeen lääninhallitus maanomistajien, toht. 75.000 ha ja tutkimustarkoituksiin on varattu 46 pienempää aluetta alaltaan lähes 900 ha. Lisäksi on luonnonsuojelumielessä t äysin rauhoitettu n. Myös Suomen Luonnonsuojeluyhdistys antoi rauhoitusta puoltavan lausunnon. Maisemanhoidollisten näkökohtien mukaisesti käsiteltävien ns. 7. 4. Synnyltään K aakkosuo on lounaista kohosuot yyppiä rämemättäineen ja nevoineen. toiminnalta kokonaan rauhoitettu valtion metsissä 10 ehdotettua uutta luonnonpnistoa ja 7 ehdotettua uutta kansallispuistoa, yhteensä 130.000 ha. Hän ilmoitti, että metsähallitus on äskettäin yhteistoiminnassa valtion luonnonsuojelunvalvojan kanssa saattanut päätökseen kaikkien sen hallinnassa olevilla valtion mailla sijaitsevien luonnonsuojelunkohteiden inventoinnin ja uuden ryhmityksen. Eniten on rauhoituksia suoritett.i Hämeen läänin alueella. 250.000 ha, ja muodostettu etelämpänä useita riistanhoitoalueita, joilla erilaisin toimenpitein. Kaikki nämä erikoismetsät on varustettu asianmukaisilla niiden luonnetta osoittavilla tunnusviitoilla. puistometsien ryhmään on viety 77 eri aluetta yhteensä n. K aakkosuon rauhoittaminen sai osakseen sekä vastustusta (Urjalan kunnanvaltuusto) että myötätuulta
Niilo Söyrinki alusti keskustelun ai29. V. Myös kalavesien hoitamiseksi on ryhdytty toim enpiteisiin mm. Lihtonen korostaen luonnon merkitystä ihmiselle ja samalla sen suojelun tarpeellisuutta. Yhdist yksen sihteeri maist. Mikäli metsäneuvojat hoitavat luonnonsuojelun kenttätyötä, merkitsee tämä myös sitä, että vältyt ään ristiriidoilta, joita voisi syntyä silloin, jos luonnonsuojelu ja metsänhoito jaettaisiin erilleen . Kokouksen avaussanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja prof. 12. J>yritään vaikuttamaan riistakantojen lisäämitieksi. Sen jälkeen prof. Yhdistyksemme piirissä harjoitettu propaganda on asiallisuudellaan saanut entistä useammat kansalaiset kallistamaan korvansa luonnonsuojelulle. Toteamme hyvin mielin, että luonnonsuojelunäkökohtien esiintuonti katsotaan päivä päivältä yhä »arkisemmaksi», so. Erkamo selosti yhdistyksen t ähänastisen toiminnan pääpiirteitä. Yhtenä merkkinä tästä voitaneen pitää myös yhdistyksemme jäsenmäärän huomattavaa kasvua kuluvana vuonna. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen neuvottelukunnan kokous Tuokok. Liityin luonnonsuojeluyhdistykseen.>> Näin kirjoittaa palstallaan &Arkista asiaa>> ItäHämeen pakinoitsija, nimim. On luonnollista, että metsäteknikkokunta antaa tukensa tällaisille pyrkimyksille. Kun nyt on vedottu metsäteknikkokunnan myötämieleen ja apuun luonnonsuojelukysymyksessä, emme tietenkään voi muuta kuin vastata ilolla myöntävästi. pnä pidettyyn Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen neuvottelukunnan kokoukseen osallistui lukuisia luonnonsuojelutyön arvovaltaisia harrastajia eri puolilta maata sekä lisäksi helsinkiläisiä eri alojen asiant untijoita. He jokapäiväisessä työssään oppivat tuntemaan pitäjiensä metsät ja maisemat, ja heillä jos kellään, on välitön ja jatkuva kosketus maanomistajiin. Meidän metsämaassammehan nämä kaksi asiaa ovat hyvin lähellä toisiaan . Valtion laajojen metsien hoitajista ennen kaikkea riippuu, miten J>aljon luonnon alkuperäisestä rikkaudesta pystymme säilyttämään tulevienkin sukupolvien nähtäväksi ja missä määrin voimme ylläpitää ja edistää luonnonkauneutta näissä metsissä.t Metsäneuvojat lupautuvat luonnonsuojelutyön tekijöiksi Metsämies-lehdessä n:o 5/-56 kirjoitetaan mm: Viime vuosina on eri puolilla maatamme alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota luonnonsuojeluun, vielä jäljellä olevien luonnonmuistomerkkien ja kauniiden maisemain säilyttämiseen. V. >>Arkista asiaa& >>En ole tähänastisessa iässäni ollut eläinsuojelukiihkoilija, en ole osoittanut >>petoeläinrakkauttat, en »liikaihanteellisuutta>> tahi »liikatunteellisuutta~ tahi pyrkinyt esiintymään >>suuriäänisillä puheilla ja kirjoituksilla>>. Ratkaisevasti siirryin luonnonsuojeluväen puolelle viime syksyisen, tapporahoista käydyn eduskuntaja sanomalehtikeskustelun jälkeen. Vasta sen jälkeen, kun luonnonsuojeluväen epätoivoinen t aistelu eräiden uhkaavasti harvenevien ja todennäköisesti ennen pitkää sukupuuttoon kuolevien »suurpetojemme>> puolesta on leimattu edelläsanotuin nimityksin, on minustakin, asiaa sivulta seuranneesta, tullut sellainen. valmistamalla kaikkia PeräPohjolan valtion vesiä käsittävä hoitosuunnitelma, rauhoittamalla joukko järviä ja jokia verkkoJ)yynniltä sekä suorittamalla huomattavassa määrin kalanpoikasistutuksia. Ei muuta paljon asiaa, jos metsäneuvojat pyydettäessä ryhtyvät suunnitelmallisesti hoitamaan täydellä todella luonnonsuojelua omilla paikkakunnillaan. »Suomen luonnon ja suomalaisen maiseman Yaltatekijä on vesien elävöittämä metsä. asiallisemmaksi asiaksi, jolle ei enää voida >>viitata kintaalla&. Kun luonnonsuojelusta on laajemmin keskusteltu, on esitetty ajatus, että tätäkin asiaa sopisivat parhaiten ajamaan metsätalousja metsänhoidonneuvojat. Heidän on helppo hoitaa luonnonsuojelukysymyksiä >>tupakkapuheenat muun ohella. Asiahan on tähänkin saakka ollut niin, että nimenomaan metsäneuvojat ovat t yössään jatkuv as ti joutuneet ottamaan huomioon myös luonnonsuojeluja maisemanhoidolliset näkökohdat. Arki. Siksi luonnon suojelu on valtion maillamme kohdistunut lähinnä metsäluontoon, metsän ja veden eläimistö siihen mukaan luettuna
Reino Kalliolan alustus »Luonnonsuojelulakimme uudistaminen>>. Tarkoitusta varten nimetään jokaiseen Hämeen kuntaan luonnonsuojeluasiamies, joiksi on päätetty pyytää metsänhoidonneuvojia. Tarkoituksena on etsiä pitäjän alueelta >>kauniita tai erikoisia puita, pensaita, kiviä, alueita tms. Erityisesti kiinnitetään huomiota luonnonsuojelualueiden ja luonnon muistomerkkien rauhoittamiseen. Luonnonsuojelualueita Hämeen joka pitäjään Hämeen Heimoliiton asettama Hämeen luonnonsuojelutoimikunta päätti Längelmäellä äskett äin pitämässään kokouksessa ryhtyä laajasuunt aisiin toimenpiteisiin luonnonsuojeluharrastuksen lietsomiseksi Hämeessä. Keskustelussa tuotiin esiin runsaasti arvokkaita evästyksiä lähiaikoina perustettavalle luonnonsuojelulain uudistamista pohtivalle valtionkomitealle. Kun mahdollisuuksia toisenkinlaiseen ratkaisuun on, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys päätti asettua pontevasti vastustamaan kyseistä suunnitelmaa. Niilo Söyrinki, kaupungin retkeilyasiamies maist. Iltapäivällä oli ohjelmassa mm. heesta ~Kuinka luonnonsuojelutyötä olisi kehitettävä?» Keskustelun tuloksena päätettiin mm. Suur-Helsingin vihreyttämistoimlkunta perustettu Viime talvena perustettu Helsingin Puutarhaseuran Liitosaluejaosto päätti toimintansa neuvoaantavaksi elimeksi muodostaa >>S uur-Helsingin vihreyttämistoimikunnam>, joka on saanut seuraavan kokoonpanon: jäseninä asemakaava-arkkitehti 0. Alustaja totesi, että laki on monessa suhteessa suuresti vanhentunut ja uudistamisen t arpeessa. Esitettiin myös toivomus, että ahvenanmaalaiset itse nousisivat yhtenä miehenä vastustamaan tämän maakuntansa luonnon ihanimpiin kuuluvan helmen tuhoamista. esittää johtokunnalle uudistuksia yhdistyksen organisaatioon. Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja yhdistyksen neuvottelukunnan jäsen metsänhoitaja Albin Andree ilmoitti kokouksessa, että Maarianhaminan lähellä sijaitsevaa R amsholmenin kuulua rauhoitusaluetta uhkaa ikävä kohtalo. Luonnonsuojelutoimikunta on asettanut tavoitteeksi, että jokaiseen hämäläispitäjään saataisiin ainakin pari kolme luonnonsuojelualuetta . Luonnonmuistomerkkejä, joita voidaan rauhoittaa, ovat erityisesti puut, pensaat ja kasviesiintymät, kalliot, siirtolohkareet, luolat, hiidenkirnut, lähteet, purot ja vesiputoukset, kalasääksen pesäpuut, huuhkajan pesäkalliot ym. Terho, kaupungin apulaismetsänhoitaja Mikko Pitkäniemi, luonnonsuojeluväen edustaja prof. Saaren lähellä sijaitsevan lentokentän kiitorata tullaan pidentämään ja sen yhteydessä on suunniteltu, että rauhoitusalueen kaikki puut on hakattava pois. luonnonsuojelulailla rauhoitettaviksi>>. Lehtivuori ja konsulentti Eeva Hakanpää. Lisäksi toimikunnan työhön osallistuivat Liitosaluejaoston puheenjohtaja opettaja Jaakko Hirvi-Kunnas ja toimihenkilöt puutarhuri A. Kirjelmässä korostetaan myös maisemallisten kaunausarvojen säilyttämisen tärkeyttä. Toimikunnan tarkoituksena on ryhtyä asukkaiden yhteistoimin kaunistamaan pääkaupungin liitosalueiden kasvoja siistimällä ja istutuksin kaunistamalla kotipihoja, tienvarsia ja muita yhteiR. Pätevin perusteluin kirjelmässä esitetään tällaisen työn tarpeellisuus ja kiireellisyys ja pyydetään kunnanhallituksia toimittamaan luettelo kunkin kunnan alueella sijaitsevista rauhoitusta ansaitsevista luonnonesineistä ja -alueista, minkä jälkeen jaosto laatii yhtenäisen rauhoitussuunnitelman ja rauhoitustyö pannaan käyntiin. Luonnonsuojelukilpailu käynnissä Keravalla K erava-seura on viimekeväisessä vuosikokouksessaan julistanut paikkakuntalaisille >>luonnonsuojelukilpailun». Eero Koroma, kaupungin koulukasvitarhojen valvoja opettaja Vilho Hänninen, kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin sekä puutarhaväen edustajana toht. Toivo R autavaara, jonka toimikunta valitsi puheenjohtajakseen. valtion luonnonsuojelunvalvojan, toht. 30 Kymenlaaksossa ryhdytään sanoista tekoihin Kymenlaakson Maakuntaliiton tieteellisen toimikunnan luonnonsuojelujaoston toimesta on Kymenlaakson kuntien kunnanhallitukselle lähetetty kirjelmä, jossa niiden huomiota kiinnitetään luonnonsuojelutyöhön ja kulttuurimaisemien hoitoon. Hä meen luonnonsuojelutoimikunta jakaa rauhoitustyössä ansioituneille kunniakirjoja
biologiylioppilaita) kanssa saada aikaan Someron luonnonmuistomerkkien luettelon ja panna alulle niiden rauhoittamisenkin (10-kunta rauhoitusanomusta on jo jätetty). Teuvan Kauppilassa rauhoitettiin äskettäin iso pihahaapa. olla. Koko ennen niin kaunis ranta. Kyyhkyt sen sijaan ehtivät vieläkin saada samana kesänä kaksi pesyettä maailmalle. Toimikunnan asetti Somero-seura ja siihen kuuluu 3 jäsentä; puh.johtajana on talousneuvos Arvo Älli. alueita sekä säilyttämällä luonnonalueita asutuksen tuntumassa. Kotipihojen kohentamiskilpailu julistettiin ja kehoitettiin asukkaita järjestämään talkoita lähimetsien siistimiseksi. nykyisen tien paikalle, kun mahdollisesti tarvitaan toinen tie rakennettavalle sillalle. tutkimuksen, josta on käynyt selville, että puiden kaataminen johtui ymmärtämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä luonnon arvoja kohtaan. tuollaista hakkuuta?» Kymen lääninhallitus on nyt valtion luonnonsuojelunvalvojan pyynnöstä toimittanut asiassa. Tuskin vesaakaan on jäänyt eikä vuosikymmeniin taida. töröttää nyt kaljuna ja suojattomana. Talvella voidaan pöntöt jälleen ottaa naakkapareilta piiloon, jollei kaihdeta vaivoja. -56 seuraavaa: •>Tuolloin tällöin on aihetta muistuttaa kaikille kansalaisille luonnonsuojelun välttämättömyydestä. Lyhyenä työkautenaan toimikunta on ehtinyt jo yhteistoiminnassa hämäläisosakunnan kotiseutukerhon (mm. Uuttukyyhkyt naakat Hauskassa uuttukyyhkytutkielmassaan (,>Suomen Luonto•> 2, 1956), jossa oli vanhalle •>kololintumiehellekin» yhtä ja toista uutta, kirjoittaja Ilkka Koivisto toteaa naakan suuren merkityksen uuttukyyhkyn pesäpaikkojen valtaajana. Toimikunta piti toukokuun alussa yleisen neuvottelukokouksen, jossa esitettiin useita asiaa sivuavia alustuksia. nyt sattunut Kirkonkylän lauttarantaan menevän valtamaantien varressa pappilan lahden kauneimmassa kohdassa., josta joidenkin satojen metrien matkalta on kaadettu yli puolisataa mitä kauneinta maisemaa luonutta. toivoa uusien puiden kasvusta, vaikka sähkölinja, jonka tieltä puut on raivattu, tulisikin siirtymään lähitulevaisuudessa esim. 31. Eikä vain lintujen pesiä hävittäville poikasille, vaan aikamiehen nimeä kantaville miehillekin näyttää muistutus tarpeelliselta. Ja vielä: Eikö jokaisessa pitäjässä tulisi olla erikoinen luonnonsuojelulautakunta, joka tarkastaisi paikan ennen esim. Vielä viime vuonna siellä oli vain yksi luonnonsuojelulailla rauhoitettu luonnonmuistomerkki: Kruutipuisto Seinäjoella. Pentti Linkola. kesäiseen aikaan jonkin aikuisten retkikunnan jäljiltä majapaikan tienoon mitä viheliäisimpään kuntoon jätetyksi. Ja eiköhän olisi pitänyt toisenkin kerran ajatella, ennenkuin käytiin tuhoamaan Iitin ehkä kauneinta nähtävyyttä. Monissa maissa on tällainen edeltävä tarkastus maisemia olennaisesti muuttavissa työhankkeissa pakollinen. petäjää ja koivua . Etteivät tällaiset valitettavat tapaukset uusiutuisi, olisi työstä vastaavien henkilöiden vastaisuudessa jo ennakolta otettava yhteys luonnoni suojelu-, kotiseututai matkailijayhdistykm.in tai suoraan luonnonsuojelunvalvojaan. lltistä kuuluu ikäviä •>Iitin seudussa•> kirjoitetaan 23. Sellainen on esim. Myös metsähallitus on suorittanut tänä vuonna rauhoituksia Etelä-Pohjanmaalla, kuten toisesta paikasta tätä lehteämme näkyy. Tähän viitaten ja koska omasta puolestani en periaatteessa hyväksy naakan hävitystoimenpiteitä, suosittelisin niille, joita kiinnostaa uuttukyyhkykannan suojelu vahvoilla naakka-alueilla, kokemukmukseni mukaan pätevää keinoa: uuttujen ripustamista pari viikkoa naakan muninta-ajan jälkeen, esim. Tällöin pesäpaikatta jääneet naakatkaan eivät enää koloa valloita. Eiköhän vähemmällä olisi tultu toimeen. 2. toukokuun puolivälissä. Mutta talvellakin saatetaan tehdä tuhoja, joiden korjaaminen tulevaisuudessa tuskin on mahdollista. Tänä vuonna näyttää asiassa tapahtuneen selvä käänne. Someron luonnonsuojelutolmikunta perustettiin kevättalvella 1955 ja on ensimmäisiä tällaisia yhden pitäjän piirissä toimivista. Luonnonsuojelutoiminnasta Etelä-Pohjanmaalla Luonnonsuojelutyö on viime aikoihin asti ollut suomalaisella Etelä-Pohjanmaalla varsin heikkoa. Näkeehän esim. Kurikassa asetettiin äskettäin paikallisen pitäjäseuran piiriin erityinen luonnonsuojelutoimikunta ja Jalasjärvelläkin suunnitellaan jo rauhoituksia
Ylitornion m o 1 y b d e n i malmiaihetta Kivilompolossa on Geologinen tutkimuslaitos syväkairannut. Ellemme aioissa pysty estämään teollisuuden ja nopeasti kasvavien asutuskeskusten vesistöillemme aiheuttamia haitallisia vaikutuksia, saamme epäilemättä kärsiä, paitsi esteettisten ja hygieenisten arvojen menettämistä, sen ohella myöskin suuria taloudellisia vahinkoja... Goologinen tutkimuslaitos tutkii aluetta esiintymän koon ja laadun selvittämiseksi. Malmia on löytynyt, muttei ainakaan vielä louhintaan kehoittavia määriä. Nämä ongelmat, jotka itse asiassa kuuluvat suoranaisesti luonnonsuojelun piiriin, ovat viime aikoina tulleet ajankohtaisiksi myös Suomessa. mm. Niinpä huhtikuu oli Oulussa ja Inarissa 3.4-3.8 astetta normaalia viileämpi, elokuu kaikilla neljällä seuraamallamme havaintoasemalla 1.21.7° normaalia kylmempi ja kesäkuu taas vastaavasti 2.0-2.8° normaalia lämpimämpi. Mäkärärovan h e m a t i i t t i malmiaihetta Sodankylän Vuotson länsipuolella on tutkinut Geologinen tutkimuslaitos ja viime vuoden lopulla se on jatkotutkimuksia varten luovutettu Suomen Malmi Oy:lle. Maailman Terveysjärjestön V teknillisen alue32 hygienian neuvottelupäivien avajaisissa totesi sisäministeri Vilho Väyrynen tervetuliaispuheessaan mm., että meillä, »tuhansien järvien maassa& ovat vesistöt yleensä matalia ja vähävetisiä ja alttiita pilaantumiselle. E lokuu, jolloin Eteläje Keski-Suomi saivat viljalti vettä Helsingissä oli sademäärä jopa kaksi kertaa normaalia suurempi oli Pohjois-Suomessa ja Lapissa tavallista vähäsateisempi. Huhti-elokuun keskilämpötila-arvot olivat Helsingissä 0.9, 8.9, 15.6, 16.0, 13.6, J yväskylässä 0.4, 9.2, 15.8, 16.0, 12.4, Oulussa -3.8, 6.9, 13.8, 15.3, 11.9 ja I valossa 6.0, 5.5, 12.0, 12.0, 8.8 astetta. Luonto ja ihmisen talous Veslensuojelykysymykset ajankohtaisia Suomessa Kuluneena kesänä pidettiin Helsingissä kaksikin kansainvälistä kongressia, joiden tärkeimpiä keskustelunaiheita olivat vesien suojelua koskevat kysymykset. sisältävä esiintymä kalliosta. syväkairaamalla: Korsnäsistä, josta on jo eräitä vuosia sitten tavattu l y i j y rnalmilohkareita, on nyttemmin saatu syväkairauksin kalliosta lyijymalmia. Aarne Laitakari. Geologisen tutkimuslaitoksen uutisia Seinäjoen kauppalan eteläpuolelta on tavattu ensin anti m o n i malmilohkare ja sitten antimonia ym. kuukauden sadearvot olivat Helsingissä 70, 20, 39, 104, 171, J yväskylässä 11, 40, 46, 34, 91, Oulussa 10, 23, 46, 43, 64 ja Ivalossa 7, 23, 57, 26, 46 millimetriä. Tätä esiintymää tutki aluksi Geologinen tutkimuslaitos ja myöhemmin Suomen Malmi Oy. Uusin tieto Suomen luonnosta Ilmastollisia tietoja Viime kevään ja kuluneen kesän lämpöja sadearvot olivat monessa suhteessa poikkeukselliset ja mielenkiintoiset. Geologinen tutkimuslaitos tekee siellä tutkimuksia. Po. Raution m o I y b d e n i malmiaihe on tutkittu ja todettu määrältään liian pieneksi ja laadultaan köyhäksi. Suurin piirtein katsoen voidaan kuitenkin sanoa, että huhti-, heinäja elokuu olivat koko maassa normaalia selvästi kylmemmät, toukoja kesäkuu taas normaalia melkoista lämpimämmät. Sadetta saatiin asemiemme mukaan huhtiheinäkuussa pääosassa maata normaalia niukemmin, paitsi Helsingissä, missä toukoja heinäkuussa satoi normaalia paljonkin runsaammin
Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä, joka. muikut nukutettiin urethan-liuoksella kuljetuksen ajaksi, jolloin niiden elintoiminta saatiin huomattavasti laimenemaan ja siten niiden tarvitsema. ja rajoittavat vesistön käyttöä virkistykseen, kuten uimiseen, kalastukseen ja vesiurheiluun. Korjauksen vesistöjen saastumiseen täytyy alkaa teollisella toiminnalla.>> Xlll kansainvälinen limnologikongressi, joka heinä-elokuun vaihteessa pidettiin Helsingissä, pohti sekin keskuudessaan vesien likaantumiskysymystä ja tutustui asiaan myös käytännössä sisämaahan suunnatuilla retkeilyillään. Päivillä todettiin eri puheenvuoroissa mm., että melkein kaikki teollisuuden jätevedet ovat tärkeitä terveydelliseltä kannalta olivatpa ne ihmiselle myrkyllisiä. Kongressiin osallistui n. asettua ikäänkuin ohjaamaan luonnon tapahtumisen lakeja. 30 km:n kuljetuksen, mikä kesti kaikkiaan runsaat kolme tuntia laskettuna ensimmäisestä apajasta Näsijärvessä kalojen laskemiseen Mahnalan järveen. Kuten tunnettua luonnontieteellinen tutkimus ei pidä suotavana alkuperäiseen luontoon kuuluvien lajien siirtämistä uusille asuinpaikoille, ja siihen voivat myös luonnonsuojelun edustajat yleensä yhtyä. Näin kalat kestivät n. Luonnon suojelemisesta ja hoitamisesta on tullut elintärkeä kysymys kaikkialla maailmassa. Ulkomaan uutisia Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton yleiskokous Skotlannissa Kesäkuun lopulla piti v. on sitäkin valitettavampaa, kun harjun omistajat, viisi tilallista, ovat keskenään sopineet harjun säästämisestä tuleviin aikoihin. happimäärä vähenemään. tai eivät, sillä siellä missä niitä lasketaan vesistöön ne vähentävät vesistön viihtyisyyttä. Toivottavasti tämäkin perin valitettava tapaus vaikuttaa herätyshuutona kautta maan. oli kenties ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.. Omistajien olisi ollut anottava alue rauhoitettava.kai luonnonsuojelulain nojalla, sillä vasta sitten se olisi todennäköisesti pysynyt koskemattomana.. »Nukutettuja» mulkkuja vesistöstä toiseen Tamperelaisen kalastusseuran, Kala-Pirkat ry:n toimesta tehtiin äskettäin uraauurtava koe, joka. Niilo Söyrinki ja toht. Suurimpia. Nyt on tämä luonnonkaunis paikka tuomittu tuhoon, sillä Porin Helsingin pikatie on määrätty kulkemaan harjun kautta. vesistöjen saastuttajia ovat sulfiittitehtaiden jätelipeä ja jätekuidut. Humppilan Venäjänharjun kohtalo Humppilan kenties kaunein paikka on tähän asti ollut Humppilasta Poriin vievän valtatien varressa nouseva Venäjänharju, jonka uljaan mäntypila.riston lomitse avautuu mitä kaunein näköala toiselle Humppilan kahdesta järvestä, Venäjänlammelle. Keskinäinen säästämispäätös ei kuitenkaan ollut riittävä. n. 300 edustajaa ja havainnoitsijaa yli 30 maasta ja kaikista maanosista. on liiton perustajajäseniä, edustivat prof. ~Kun teollisuus on kuitenkin niin tärkeä kuin se nykyaikaiselle elämälle on, ei sitä pitäisi pyrkiä rankaisemaan jätevesikysymyksen johdosta, vaan päinvastoin rohkaista tekemään tutkimuksia asian auttamiseksi. Pakkolunastus on suoritettu, tielinja viitoitettu ja kaunis mäntymetsä osittain hakattu maahan. Se käsitys, että luonto pystyy ruokkimaan ja. 1948 perustettu Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto viidennen yleiskokouksensa, tällä kertaa Edinburghissa Skotlannissa. Kysymyksessä oli muikkujen siirtäminen Näsijärvestä Hämeenkyrön Mahnalan selkään siten, että. Koe on erinomainen näyte nykyajan ihmisen mahdollisuuksista hallita luontoa, mutta sellaisessa piilee myös vaara mestaroida luonnon töitä ja. Kunnat ja yksityiset maanomistajat, jotka haluavat säilyttää alueellaan sijaitsevan luonnonkauniin paikan tuleville polville, tekevät viisaimmin, jos anovat tuota aluetta rauhoitettavaksi ajoissa, ennenkuin se kenties varataan muihin >>tärkeämpiin• tarkoituksiin. Tämä. Reino Kalliola
Ruotsille osoitettu toivomus, että vesilintujen kevätmetsästys Itämeren rannikolla. Teos on tarkoitettu lähinnä koulunuorison mielenkiinnon herättäjäksi metsää ja metsäluontoa kohtaan kokonaisuudessaan, mutta varttuneempikin lukija lämpenee kirjoittajan seurassa. lopetett aisiin. Tämä suuntaus edellyttää myös entistä kiinteämpää yhteistyötä toisaalta maapallon elintarvikejärjestön (FAO), toisaalta. tasolla, ja tämä työ on tunnetusti myös meillä parhaillaan täydellä todella alkamassa. Samanlaisella lämmöllä on piirretty suuren nisäkkään kuva kuin pienenpienen hippiäisen ääri. Malmit, kivihiili ja öljy ovat jo monin paikoin loppumassa, metsät on hävitetty suunnattoman laajalta alueelta, kuivuus ja toisaalta tuhoisat tulvat aiheuttavat vahinkoja väärin menetelmin käsitellyissä maisemissa, ja erosio juoksevan veden ja tuulen kulutustyö on päässyt peloittavaan vauhtiin. Hauskasti lukija saatetaan 34 eri puulajien tuttavaksi, esitellään niiden elintavat, kasvupaikkavaatimukset, syntyminen ja kehittyminen, koko metsäsukupolvi >>lapsesta aikuiseksi>> saakka. K alliola on taitava kertoja, erehtymätön opas metsä polulla. metsän puille. luonnonsuojelualueiden hoito tieteellisellä pohjalla, hävitettyjen (kaivos-, soranottoyms.) alueiden kunnostaminen sekä luonnonsuojelun ja maisemanhoidon tehtävät aluesuunnittelussa.. Otava, 1956. Tämä katsomus sai voimakkaan ilmauksen siinä, että liiton nimeäkin muutettiin niin, että myös luonnonvarojen hoito sisältyy siihen: International Union for the Con&ervation of Nature and Natural Resources (IUCN). Luonnonsuojelunvalvoja, tohtori Kalliolan ahkerasta kynästä on jälleep syntynyt uutta:kesänkynnyksellä ilmestyi hänen kirjoittamansa Metsäpolku -niminen kirjanen, kodin ja koulun metsäkirja. Tätä näköalaa vastaan Edinburghin kongressissa pidettiin välttämättömänä kytkeä tieteellisesti ja aatteellisesti perusteltu luonnonsuojelu entistä läheisemmin käytännölliseen ja taloudelliseen luonnonhoitoon. Metsän tuotteiden matkaa seurataan edelleen kasvupaikalta jalostuslaitokseen kautta aina vientisatamaan asti. maapallon eri seutuja koskevia yksityiskohtaisia. Onhan maisemanhoito ja seutukaavoitus juuri Britanniassa korkealla. Samalla annetaan myös neuvoja, miten metsää on kohdeltava, hoidettava. vaatettamaan miten suuren ihmismäärän tahansa, kun vaan sen antimia ahkerasti verotetaan, on osoittautunut vääräksi. Päähuomio on annettu metsälle siinä merkityksessä, jonka metsämies tavallisesti omaksuu, ts. Varsinkin viimeksimainittu aihe monine valaisevina kuvaesityksineen Englannista ja Skotlannista. oli erittäin kiinnostava. Metsätietouden asiantuntijana on toiminut tohtori Peitsa Mikola. Kongressin yleisiä keskustelukysymyksiä olivat mm. Kirjaseen on saatu mahtumaan tavaton määrä asiatietoa. Ellei luontoa todella ruveta järkiperäisesti suojelemaan ja luonnonvarojen käyttöön saada enemmän suunnitelmallisuutta, ihminen tuhoaa nykyisine teknillisine välineineen ei ainoastaan kasvit ja eläimet vaan myös itsensä. Kongressin yhteyteen oli järjestetty huomattava luonnonsuojelunäyttely, jossa myös Suomi oli edustettuna, sekä useita luonnonsuojelua.iheisia filmiesityksiä eri maista. esityksiä, mm. Kongressissa tehtiin myös useita. Mutta tekijä ei ole unohtanut metsäluonnon pienimpiäkään, ruohoja, varpuja ja pensaita, eipä edes pikkueliöstöä, puhumattakaan, että hän olisi sivuuttanut varsinaiset metsäluontomme elävöittäjät, metsän eläimet. Maapallon luonnonvarat eivät suinkaan ole ehtymättömät. On mitä tärkeintä, että sekä tieteelliset että sosiaaliset luonnonsuojelunäkökohdat tulevat tässä työssä jo alusta alkaen huomioon otetuiksi. Tuntee monta kertaa ikään kuin kulkevansa jykevässä pylvästössä ympärillään metsän äänet. Kirjallisuutta Reino Kalllola, Metsäpolku. Yhtyneiden Kansakuntien kulttuurielimen (UNESCO) kanssa. Ketään ei ole unohdettu. Täten teos on oivallinen metsänhoidon perusteiden jakaj a
8., 21. Kirja on myös kuvitettu. Toim. 1946 oli vapauttanu t tämän järven jokamieskalastuksen rasitteesta. WSOY 1955. Mitä metodeihini Kivijärven asiassa tulee, ovat ne aina olleet samat, mikä myös selviää ko. T. Mutta kun olen ajanut pois sieltä salametsästäjiä, olen viitannut metsästyslakiin, ja salakalastajia on rangaistu kalastuslain nojalla. Othman, H ans: Porvoo Borgå. Sekä piirrokset että värikuvat ovat suorastaan loist avia. väittää myös, että juuri näistä metodeist ani johtuu, etten ole saanut tarpeeksi ymmärtämystä luonnonsuojelupyrkimyksiini pääkaupungin taholta. WSOY 1955. viivat sen räpytellessä >>ilmassa oksan kärjen kohdalla kuin kiitäjäperhonen kukkivassa syreenipensaassa>>. »Metsäpolku,> on t ässä t yössä oivallinen apuväline, joka johdat taa nuoren lukijansa todellisille elämän lähteille. 7 sanotaan nimenomaan, että liikkumiskielto koskee >>aidattua järvialuetta>> (det omgär dade sjöområdet). Suomi Finland Finlande Finnland. Tästä asiast a on jo ollut tarpeeksi polemiikkia Nya Pressenissä (17. WSOY 1955. Tammi 1955. >>suurm aanomistajana>> julistanut liikkumiskiellon >>laajoilla metsäaloilla>>. Luonnon kultainen kirja. Ne >>Suomen Luonnon>> lukijat, joita asia kiinnostaa, voivat omakohtaisesti tutustua toht. WSOY 1955. Brander. Lane, Frank: E läinmaailman ihmeitä. Jokamiehen maailmankartasto. Maamme hyvinvointi on metsiemme varassa. Tammi 1955. leimaa LHL:n ruotsinkieliset referaatit »käsittämättömäksi anakronismiksi>>, olisi muka pitänyt olla saksant ai englanninkielisiä selostuksia. P. J a kuitenkin olen tri E:n mukaan näillä metodeillani aikaansaanut >>vastustust a ja vihamielisyytt ä koko luonnonsuojelua kohtaan>)! Lopuksi tri E. Tämän työn on suorittanut taiteilija Erkki Tuomi. Otava 1955. Poutvaara, Matti: Tampere Tammerfors. K.o. E.: Erätulien loisteessa. WSOY 1955. Otava 1955. Muuta toimitukselle saapunutta, luontoa koskevaa kirjallisuutta: Avara maailma. Tammi 1955. Metsät ovat kansallinen aarre, jota on hoidettava ja suojeltava. WSOY 1955. Toim . Taiteilijaa on vilpittömästi onniteltava. Varsinkin toimenpiteitäni Urjalan Kivijärven seudulla, josta koko LounaisH ämeen luonnonsuojelutyö on t avallaan lähtöisin, hän tuomitsee ankarasti ja väittää, että olen siellä kulkenut väärää tietä, joka aiheuttaa vain »vastustust a ja vihamielisyyttä koko luonnonsuojelua kohtaan>)! Näin vakavaa syytöstä ei tri E:n asemassa olevalla henkilöllä ole oikeutta tehdä ilman perusteluja. on sitä mieltä, että jos olisin rauhoittanut Kivijärven luonnonsuojelulain noj alla, olisi kaikki ollut kunnossa. K aarlo Hilden ja H eikki Väänänen. SL Y:n ruotsinkielisessä äänenkannattajassa >>Finlands Natur>> N:o 11 s. Äskenmainitusta kirjoituksestani LHL:ssa (s. Siksi on tärkeää, että t ämä tehdään selväksi jo kouluiässä olevalle nuorisolle. Väittelyn Kivijärven rauhoitusasiasta täytyy tilan puutteen vuoksi päättyä tähän. Kun asiattom at ihmiset ovat luvatta käyneet aidatulla alueellani t allaamassa rantaviljelmiä ja nuorta metsää, olen voinut viitata muihin lakeihin. Tri E. Aikaisemmin olen saanut paljon tunnustusta juuri tästä toiminnastani, myös ammattikirjallisuudessa. 35. Branderin kirjoitukseen >>Lounais-Hämeen Luonnossa>> ja muodost aa itse käsityksensä siitä, missä määrin esitetty kritiikki on oikeutettua. kirjoituksestani (LHL s. kirjoituksestani LHL:ssa. 7., 11. B:n muulle luonnonsuojelutoiminnalle on arvostelijakin antanut jo Suomen Luonnon aikaisemmissa vuosikerroissa täyden tunnustuksen. Kirj aa on mitä lämpimimmin suositeltava kodin ja koulun metsäkirj aksi, joka on ahkerassa käytössä. Toht. Erkamon kirjoitus SL:ssa N:o 2 sisältää kylläkin muutaman tunnustuksen sanan, mutta pä äasiallisesti se on muodostunut arvosteluksi minua vastaan. Järvinen, A. 8., 24. Ihmeellinen maailma. Maat ja kansat, V. 31) selviää kuitenkin, että liikkumiskielto koskee ainoastaan Kivij ärveä ja sen >>jokamieskalastajia>> sen jälkeen, kun maatalousministeriö asetuksellaan v . Otava 1955. WSOY 1955. En ole näissä välikohtauksissa kertaakaan puhunut luonnonsuojelulaista. Merikallio, Einari: Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä. Lehtonen, Väinö: Korkeasaaren elämää sanoin ja kuvin. Otava 1955. Tri E. Lorenz, Komad: Koiran elämää. J okinen. Otava 1955. Metsäaloista ei tässä yhteydessä puhu ta sanaakaan. 32-34) selviää kuitenkin, että tässä on kysymys pyrkimyksistäni aikaansaada rauhoituksia Lounais-H ämeessä yleensä luonnonsuojelulain nojalla 1940-luvulla, eikä laisinkaan Kivij ärven asioista, jotka tietääkseni tähän saakka pääkaupunginkin taholta on hyväksytty. Maapallon kultainen kirja. Julkaisua »Lounais-Hämeen Luonto 1» esittelevän kirjoituksen johdosta Kun >>Lounais-Hämeen Luonnon>) (LHL) ensimmäinen numero t ämän v uoden alussa ilmestyi, olisi odottanut, että se olisi saanut >>Suomen Luonuossa>> (~ L ) yhtä monipuolisen ja valaisevan selonteon kuin sanomalehdissä ja kotiseutukirjallisuudessamme. Fil.tri V. WSOY 1955. E skola, P entti: Maailmankuvamme perusteet. J alas, J aakko: 100 huonekasvia. W. 8.), johon viittaan. Tällaisena hän on kuitenkin esittänyt vain väitteen, että Kivijärven asiassa olisin muka. Pirkka Saivo
No 3. V. Värit: mänty sinivihreä, käsi, linnut ja kuvioiden reunat kiiltävää hopeata, tausta tummanharmaa. VALOVIRTA: •>Jyväsjärven kotiloitten muistolle>> (To the Memory of Jyväsjärvi Mollusks) . VALTER K ELT 1K.ANG.AS: •>Lounais-Suomen ilves•> (The Lynx of Southwestern Finland). The connection, however, is not so close that the two can be identified as a single branch as has happened of late in the Finnish press. This sad decline was due to the sulphuric acid entering the lake with the waste water of a nearby paper mill. Osoite: Unionink. 1956. LIHTONEN : •>Kuikkaperhe kesämajamme naapuri» (The Family of Speckled Loon Neighbours of our Summer Cottage) . The changes possibly occurring further south are associated with economic activity of man. Puh. E. 40 A, Helsinki. ln the summer 1956 beasts of prey killed several dozen sheep in south-weatern Finland. The lynx thus was probably accused falsely. Jarvi, in Southern Häme. Erkamo (vastaava). The section in brevier type contains data on other nature protection activities at home and abroad, news items on Finnish fauna and flora, on the effect of human economy measures on natural conditions, book reviews, etc. (Metsäntutkimuslaitos). Merkin hinta on 250 mk. The article gives data on Finnish forests from the last century by way of a background for the changes attributable to economic activity ( to be discussed in issue 4/1956). Toimitus: prof. Editors: V. Suspicion fell on a lynx wandering in the district, but when a wolf also was found to haunt the district and was subsequently killed the sheepkilling came to an end. Koko: 16 x 12 mm. The editorial emphasizes the many features common to both game management and nature protection. Postisiirto 6882. Lihtonen, Reino Kalliola and V . Aspen, especially the large and old individual aspen tree, has diminished considerably of late in our forests as a result of silvicultural measures. Toivomme, että kaikki yhdistyksemme jäsenet tilaisivat itselleen tämän kauniin tunnuksen ja myös siten levittäisivät tietoa SLY:stä ja luonnonsuojeluaatteesta. PEITSA MIKOLA: •>Metsiemme viimeaikainen ja vastainen kehitys•> (The Recent and Future Development of our Forests). 36 He I s I n k 1 1 9 5 6, R a i t t I u s kans a n K I r J a p a I no O Y. PENTTI LINKOLA; •>Luonnonsuojelu ja haapa, lintujen puw> (Nature Protection and the Aspen, the Tree of Birds). .A description of the life of a speckled loon family ( C o l y m b u s a r c t i c u s) in the summer on Lake RenkaSuomen Luonto Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja. This means that many species of bird nesting in the holes of the great black woodpeckers in aspen trees, such as some owl species, golden eye, stock dove and the grey-headed woodpecker, have clearly become more rare. ___________ _) Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on nyt saatavana myös kauniina ja arvokkaana, hopeaisena rintamerkkinä. Game management methods auch as the extermination of &noxioua animals•> or the deliberate introduction of foreign animal and plant Bpecies in our natural habitats are in complete opposition to nature protection. the list), but in the summer of 1954 the species had disappeared there entirely. Tilaushinta 350 mk. 669 686. The writer states that thanks to the warming-up of the climate during the last decades the pine is advancing on the northern timber line. J. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakjfunityksellä varustetun merkin. V . LEENA ALANKO and RITVA N/KOSKELAINEN: »Utsjoen Lappia taivaltamassa•> (Wandering in the Lapland of the Utsjoki District). Reino Kalliola ja toht. An interesting account of the trip made by some biologists of Turku to the fell region of the northernmost parish in Finland. •>NATURE OF F I NLAND,> T he Organ for the Protection of N ature Publishers: The Finnish League for the Protection of Nature and the Government lnspector for the Protection of Nature (Forest R esearch Institute). Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (250 mk vuodessa, 5000 mk kerta kaikkiaan). Lihtonen, toht. V . The number of birdhouses in the forest should be increased. Erkamo (managing editor). Contents: •>RIISTANHOI TO JA LUONNONSUOJELU•> (Game Management and Nature Protection). The writer expresses the wish that endeavours should be made to protect large aspen everywhere. Some years ago the writer found the mollusk fauna of this lake in Central Finland very rich (cf
ja 28 piirrosta. 2500: -. ELÄIMIÄ LUONNOSSA parhaista luonnossa o~etuista valokuvista valittu kuvitus sanalliset esittelyt maapallon nisäkkäistä ja niiden erikoispiirteistä. Hinta kangaskant. Kirjan tekstiosa sisältää yllättävän paljon uusia, arvokkaita tietoja. Valokuvaustekniikan kehitys on tehnyt tämän mahdolliseksi. 223 siv., 192 valok., 24 värivalok. 2100: -, nahkaselk. r 7 Ainutlaatuisia eläinkuvia Francois Bourliere ELÄIMIÄ LUONNOSSA Ainutlaatuinen kuvateos, joka esittelee maapallon nisäkkäät loistavin valokuvin todellisessa elinympäristössään. Teos on painettu Ranskassa. OTAVA L----------------------·
Vuosij äsenmaksu 250 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 5000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. SUOME:.t-:l LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Helsinki 1956, Ralttlu1kansan l(lrjapalno Oy. r SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä