Miten koululaiset voivat edistää luonnonsuojelua Tienrakennus ja luonnonsuojelu 16 VUOSIKERTA · 1957. omen Luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen vilkastumassa Talvilintujen laskenta kaikkien lintuharrastajien yhteinen asia Poronjäkälikkö kaunista mutta arkaa kasvillisuutta Kiven alla pesivistä muurahaisista Kannattaako hirveä suojella
SUURI NISÄKÄSKIRJA, joka sisältää selostukset maamme nisäkkäistä. Tieteellinen tutkimus onkin tällä alalla edistynyt viime aikoina varsin ripeästi ja nyt ovat nämä tutkimustulokset kirjassa jo kaikkien saatavissa. 3400: -, nahkaselk. 2700: -, nahkaselk. Tietoteos hyönteismaailmasta SUURI HYONTEISKI RJA • •Suomen luonto,>-sarjan 3. Jokainen on enemmän tai vähemmän joutunut hyönteismaailman kanssa tekemisiin; kirjan eloisasti ja hauskasti kirjoitetut artikkelit houkuttelevat tutustumaan siihen nyt vielä perusteellisemmin. 4000: -. 4000: -. 3400: -, nahkaselk. 3300: -. Hinta kangaskant. Toim. Tahvo Kontuniemi, 655 siv., 374 tekstikuvaa ja 16 värikuvaa, Hinta kangaskant. SUOMEN LUONTO -sarja tulee kokonaisuudessaan käsittämään viisi osaa, joissa yksityiskohtaisesti selostetaan eläimistöämme ja kasvistoamme. 800 siv., 793 tekstikuvaa ja 25 värikuvaa. SUUREN HYÖNTEISKIRJAN kirjoitukset edustavat tieteen viimeistä sanaa. Saatavissa maan kaikista kirjakupoista mylJs edullisin maksuehdoin. osa, SUURI HYÖNTEISK IRJA tutustuttaa lukijan 'maamme erittäin runsaaseen hyönteismaailmaan. SUURI HYÖNTEISKIRJA on hauskaa luettavaa. Hinta kangaskant. Aikaisemmin ovat ilmestyneet: SUURI LINTUKIRJA, joka sisältää tiedot yli kolmesta sadasta linnustamme, 750 siv., 337 tekstikuvaa ja 25 värikuvaa. T A V A. Hyönteiset esitellään teoksessa lahkoittain, mutta mielenkiintoisista lajeista ovat selostukset erittäin laajat ja yksityiskohtaiset
Niiden koko vaihtelee 1222 hehtaariin Urjalan Kaakkosuon rauhoitusalueen edustaessa ennätysarvoa. Maassamme on tuhansia erilaisia luonnonmuistomerkkejä, harvinaisia tai erikoisia geologisia muodostumia, pieniä säästömetsiä, vanhoja tai harvinaisia puita, kauniita ja reheviä kasviyhdyskuntia, erilaisten eläinten pesimäja oleskelupaikkoja sekä muita luonnonolojensa puolesta edustavia kohteita, joiden suoj elua ja säilymistä ei kehittyneenkään yleisen maisemanhoidon puitteissa voida riittävällä varmuudella taata. K aikki muut ovat yksityisiä luonnonmuistomerkkejä, geologisia muodostumia (46), puita ja puuryhmiä tai muita kasvitieteellisiä kohteita (211) tai suurten petolintujen pesimäpuina eläintieteellisiä kohteita (9). Äskettäin on ilmestynyt painosta valtion luonnonsuoj elunvalvojan laatima luettelo kaikista maassamme tähän mennessä rauhoitetuista alueista ja luonnonmuistomerkeistä (viittaamme lehtemme tämän numeron uutisosastoon). Kun rauhoituspäätöksistä koskee noin kolmannes eli. Se tarjoaa tilaisuuden rauhoittamistoiminnan tähänastisten tulosten tarkasteluun. Rauhoitettujen yksityiskohteiden määrä on kuitenkin tätä suurempi, sillä monesti sisältyy samaan päätökseen useampiakin kohteita, jotka saattavat sijaita usein kaukanakin toisistaan, mutta saman maanomistajan mailla olevina ja samanaikaisesti rauhoitettuina ovat tulleet sisällytetyiksi samaan rauhoitukseen. N:o 3 LUONNONSUOJELUN AANENKANNATTAJA 16 VUOSIKERTA Luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen vilkastumassa 1957 Niin välttämättömiä ja arvokkaita kuin maamme eri puolille perustetut suuret luonnonsuojelualueet, yhdeksän kansallispuistoa ja neljätoista luonnonpuistoa ovatkin, ei luonnonmuodostumien rauhoitusta kuitenkaan voida jättää eikä ole jätetty niiden varaan. Julkaisusta käy ilmi, että rauhoituspäätösten kokonaislukumäärä nousi viime keväänä 340:een. Sen vuoksi on tärkeätä, että luonnonsuojelulakimme tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden tällaisten tieteen tai erikoisuutensa kannalta merkittävien luonnonmuodostumien rauhoittamiseen. Rauhoituksista on vain noin viides osa eli 74 varsinaisia luonnonsuojelualueita
On mahdotonta sanoa, kuinka monta rauhoittamisen arvoista luonnonmuodostumaa maassamme on. Rauhoitusten määrän vuotuinen kasvu, joka vielä ennen sotia edeltäneinä ja niitä seuranneinä vuosina oli miltei sormin laskettavissa, on sekin viime vuosina osoittanut ilahduttavaa vilkastumista. Tällainen harrastus onkin osoittanut elpymisen merkkejä. Rauhoitustoiminnan varsin epätasainen alueellinen jakaantuminen, jota osoittaa Hämeen (105 rauhoitusta) ja Uudenmaan läänien (84) voimakas johtoasema esimerkiksi viimeisiksi jääneisiin Lapin (23) ja Kymen lääneihin (4) verrattuna, paljastaa heti sen, että tulokset riippuvat kokonaan rauhoitustoiminnan paikallisesta intensiteetistä, eikä suinkaan rauhoitettaviksi kelpaavien kohteiden tarjona olevasta määrästä. Ensimmäinen rauhoituspäätösten sataluvun saavuttaminenhan vaati 24 vuotta, mutta kaksi seuraavaa suoritettiin 9 vuodessa! Rauhoitustoiminta on kuitenkin vasta vähäisessä alussa. Tämän tärkeän tehtävän merkityksen oivaltaen on kotiseudullinen luonnonsuojelutyö sisällyttänytkin ohjelmaansa myös rauhoitustoiminnan. Monisataisten kotiseutujärjestöjen puitteissa pyritään tämän työn avulla luomaan kenttäorganisatio, jolla olisi mahdollisuudet hankkia tietoja rauhoituskohteista, tarjota paikallista asiantuntemusta niiden arvostelussa ja rauhoitusanomusten laadinnassa sekä herättää harrastusta rauhoitustoimintaa kohtaan maanomistajissa. Kotiseutujärjestöjen ja kuntien luonnonsuojeluelimet ovat kuluneena kesänä olleet monilla paikkakunnilla toiminnassa keräten tietoja suojelukohteista, käyden tutustumassa niihin itse paikalla ja esittämällä vetoomuksia maanomistajille. Ennen kaikkea kaivataan luonnonsuojelun tunnetuksi tekemistä laajoille piireille, entistä laajemman harrastuksen herättämistä tätä työtä kohtaan ja sellaisia aloitteentekijöitä, joiden toimesta työ vain voi päästä alkuun sellaisillakin paikkakunnilla, missä se vielä uinuu vaikkapa kotiseutusihteerin kirjekansiossa. Kotiseudullista luonnonsuojelutyötä johtamaan viime talvena perustetun luonnonsuojelutoimikunnan käytettäväksi on jo aikaisemminkin saatettu kotiseutujärjestöjen keräämää aineistoa luonnonmuistomerkeistä varsin runsaasti. Edessä olevien tehtävien hoitamista varten kaivataan kipeästi sekä lisäorganisatiota että työvoimaa. Voimme vain todeta, että jos joka kuntaan saataisiin yhtä monta rauhoitusta kuin nykyisin on esimerkiksi Urjalassa eli viisitoista, mikä ei ole suinkaan mikään tavaton määrä, niin niitä olisi koko maassa yli 7500 nykyisen 340:n asemasta! Tällöin vasta olisimme saavuttaneet sen tason, jolle jo nyt on esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa päästy. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät tällaiset numeroin esitetyt vertaukset kuitenkaan anna täysin oikeata kuvaa rauhoitustoiminnan todellisesta laajuudesta, josta voisi mainita Lapin muutaman rauhoituskohteen rinnalla siellä sijaitsevat suurimmat ja lukumäärältäänkin varsin monet kansallisja luonnonpuistomme. Sensijaan numerot kyllä selvästi osoittavat, että siellä missä jokin paikallinen järjestö, kuten tässä tapauksessa Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys tai Hämeen Heimoliiton luonnonsuojelutoimikunta tai joku yksityinen, innostunut henkilö on ryhtynyt tarmolla ajamaan rauhoitusasioita, on heti päästy varsin kauniisiin tuloksiin. Vaaditaan kuitenkin vielä paljon sitkeää työtä ja kärsivällisyyttä, ennenkuin kotiseutujärjestöjen luonnonsuojeluksellinen rauhoitustoiminta ehtii valmiiden tulosten asteelle. 110 valtion ja kunnan tai seurakuntien mailla olevia rauhoituksia, jää yksityisillä mailla suoritettujen rauhoitusten määrä vain vähän yli pariksi sadaksi. Kaikesta päättäen rauhoitus2
Talvella ei ole mitään tällaista tarjottavanaan. Tämä on nk. Syksy ja talvi ovat useimpien mielestä vain välttämättömiä pahoja, biologisesti mielenkiinnottomia välikausia, jotka koetetaan saada jollain tavalla kulumaan uutta >>sesonkia>> odoteltaessa. Näin saatiin samalla kootuksi arvokasta tieteellistä aineistoa. Retkeilijöiden lintuluettelot kerättiin kokoon ja julkaistiin vuosittain. Se syntyi viime vuosisadan vaihteessa luonnonsuojeluhenkisten lintuharrastajien aloitteesta vastapainoksi metsästäjien nk. Silloin ne ovat helpommin nähtävissä ja kuultavissa ja silloin tapahtuvat niiden elämän kaikkein kiehtovimmat ilmiöt. Toisaalta on syytä muistaa, että meidän pohjoisilla leveyksillämme talvi on biologisesti erittäin tärkeä kausi. T alvilintujen laskenta kaikkien lintuharrastajien yhteinen asia Jukka Koskimies Kevättä ja kesää on vanhastaan pidetty lintujenharrastajien ja tutkijoiden varsinaisena >>hereilläoloaikana>>. Talvilintulaskenta on oikeastaan vanha amerikkalainen traditio ja tunnetaan siellä >>joululintulaskennarn> (Christmas bird count) nimellä. »joulumetsästykselle>> (Christmas hunt). 3,. Silloin lintumme kuluttavat aikansa ehkä kylläkin melko vähän mielenkiintoisen näköisessä, mutta sitäkin tärkeämmässä puuhailussa: ne yrittävät pysyä hengissä! On varmaa, että kotoisten lintulajiemme talvibiologian tutkiminen tarjoaisi yllin kyllin kiinnostavaa tehtävää kylkylmääkestäville ornitologeillemme! Maassamme on viime talvena aloitettu mielenkiinnon herättäminen talviseen linnustoomme ja talvisiin linturetkiin. talvilintulaskenta. Tavallaanhan tämä on ymmärrettävää: lisääntym.iskausi on lintujen vilkkaimman toimeliaisuuden aikaa. Tehtävää ei voida siirtää seuraaville sukupolville, sillä jokainen vuosi vähentää luonnonmuistomerkkien määrää ja supistaa samalla rauhoitustoiminnan mahdollisuuksia. J oululintulaskenta nauttii ohjelma, jonka eräänä päätarkoituksena on Amerikassa nykyisinkin suurta suosiota. toiminnan alalla on odotettavissa yhä vilkkaampaa toimintaa ja rohkaisevia tuloksia, joiden saavuttamiseksi vetoamme koko luonnonsuojeluväen arvokkaaseen apuun. Viimeksimainittu toimenpide oli sen luontoinen, että jonakin päivänä joulun ja uudenvuoden välisenä aikana kaikki valistuneet metsästäjät tarttuivat aseisiinsa ja käyttivät tuon päivän kokonaisuudessaan riistan kannalta vahingollisina pidettyjen petojen hävittämiseen. Joululintulaskennassa noudatettiin osittain samoja sääntöjä: sopivana pyhienvälipäivänä kaikki lintujenharrastajat sonnustautuivat pikku ryhmissä retkelle ja laskivat kaikki tuon päivän aikana havaitsemansa linnut
Kaikkiaan 115 erillistä ryhmää, joihin sisältyi ehkä nelisensataa henkeä, osallistui laskentaan maamme eri puolilla. 24 ryhmää (n. Museon avustajaverkosto muodosti rungon ensimmäiselle talvilintuverkostolle; sitä täydennettiin mm. Laskennan, jota pyritään jatkamaan vuosittain, varsinaisena asiallisena tarkoituksena on talvisen linnuston kokoonpanon ja runsaussuhteiden selvittäminen maan eri osissa sekä niissä ilmenevien vuotuisten vaihtelujen toteaminen. Esim. Ensimmäinen laskenta suoritettiin kokonaan yksityisluontoisena yrityksenä ja vähäisin voimin. koko Pohjois-Amerikan edellä mainitun saavutuksen! Mainitut ryhmät olivat liikkeellä 85 eri pitäjässä maamme eri kolkissa Ahvenanmaalta aina Enontekiöön saakka. Helsingin seutu oli voimalla (13 ryhmää) edustettuna ennenkaikkea Lintutieteellisen Yhdistyksen vireästi toimivan nuorisojaoston ansiosta. Välittömästi ennen Suomeen saapumistaan hän oli viettänyt pari vuotta Islannissa ja saanut joululintulaskennan hyvällä menestyksellä >>istutetuksi>> Islantiin. Kussakin ryhmässä tulee olla vähintään yksi pätevä lintujen tuntija, joka vastaa ryhmänsä havaintojen luotettavuudesta. Sen aikana merkitään muistiin kaikki tavatut lintulajit sekä kustakin lajista (myös kaikkein tavallisimmista) havaitut yksilömäärät. Yliopiston Eläinmuseo otti hoitaakseen laskennan käytännöllisen organisoimisen sekä tulosten kokoamisen ja tallettamisen. kääntymällä Luonto-Liiton äänenkannattajan Molekyylin kautta lintuja harrastavien oppikoulunuorten puoleen. Se voidaan tehdä yksin tai useampihenkisissä ryhmissä. Laskenta suoritetaan tavallisen >>linturetkern> muodossa jonakin sääsuhteiltaan sopivana päivänä, mikäli mahdollista joulun ja uudenvuoden välillä. 70 henkeä) saatiin liikkeelle, ja tulokset olivat erittäin rohkaisevat. Huolimatta siitä, että asia oli vielä suhteellisen tuntematon ja että ohjelman tieteellisestä arvosta ei vielä ollut selvää käsitystä, saatiin liikkeelle hämmästyttävän runsas joukko lintuja harrastavaa väkeä. Lorimer Moen'n ansiota. Seuraavana talvena, sus 1956/57, päätettiin lähteä liikkeelle laajemmalla rintamalla. Pohjanmaa oli niinikään innolla mukana: Vaasassa toimiva maakunnallinen luonnonhistoriallinen yhdistys >>Ostrobothnia Australis>> otti talvilintulaskennan nyt niinkuin edellisenäkin vuonna todella omaksi asiakseen. v. Joululintulaskentaa vastaavan ohjelman aloittaminen Suomessa on lähinnä erään lintuja harrastavan amerikkalaisen diplomaatin, Mr. Retken reitti voidaan valita vapaasti, mieluimmin siten, että se mahdollisimman moni. Mielenkiinto tällaista ohjelmaa kohtaan näytti olevan suuri ja jo tämänkin kokeiluvuoden tieteelliset tulokset olivat monessa suhteessa arvokkaat. Retken tulisi kestää koko päivän siis aamuhämärästä iltahämärään. 1951 oli laskentapäivänä liikkeellä yli 5000 henkeä n. 430 eri ryhmänä. Verkosto ei suinkaan vielä ollut tasainen ja niin taaja kuin saattaisi toivoa, mutta muutahan ei ensi yrityksellä saanut odottaakaan. Oleskellessaan noin vuoden päivät Suomessa hän kiinnitti meikäläisten lintutieteilijöiden huomion tähän vanhaan amerikkalaiseen traditioon ja ehdotti laskennan kokeilemista meilläkin. Ryh4 mien lukumäärä on meidän olosuhteisiimme nähden erittäin kunnioitettava ottaen huomioon esim. Niinpä aivan kokeilumielessä järjestettiin talvella 1955/56 talvilintulaskenta, tosin varsin suppeissa puitteissa. Myös kaikkialla muualla oli innostus suuri: Hämeenlinna, Tampere ja Vaasa saivat kukin liikkeelle 5 ryhmää, Pori ympäristöineen 4, Ilmajoki 3 jne
Matilainen. Sopivien, selvemmin rajoitettavien maastokohtien (metsiköiden, peltoaukeamien, puistojen tms.) tutkiminen pyritään suorittamaan mahdollisimman tarkoin. Tilhiparvi pihlajassa . >>Hyviem> lintupaikkojen tarkoituksellinen sovittaminen retkireitin varteen on täysin sallittua ja suotavaakin. Pian on viimeinenkin marja syöty. Karttapiirros on tässä suureksi avuksi. puolisesti edustaa ao. Tätä varten merkitään tutkittu retkireitti tai laskenta-alue muistiin niin tarkoin, että se voidaan tulevina vuosina läpikäydä samalla tavalla. Retken aikana tehdyistä muistiinpanoista lähetetään Eläinmuseolle yhteenveto, josta laskentaryhmittäin käy ilmi mm. paikkakunnan luontoa. Talvilintulaskennan koko tieteellinen arvo perustuu siihen että laskenta suoritetaan vuosittain samoissa pisteissä ja samoilla alueilla sekä mahdollisimman suuressa määrin samanlaisin menetelmin. Valok. laskenta5
Vähintään yhtä suureksi kuin tieteelliselle lintututkimukselle toivotaan talvilintulaskennan merkityksen muodostuvan lintuharrastukselle. Meidän oloissamme erilaiset satunnaisluontoiset talvilinnut ja varsinaiset invaasiolajit muodostavat siinä määrin merkittävän osan koko talvisesta lintufäunastamme, että niiden esiintyminen tai puuttuminen lyö leimansa koko talviseen linnustokuvaan. Yhteenveto lähetetään kaikille laskentaan osallistuneille. Laskentaohjelmaan osallistuvilla on jokaisella tilaisuus nähdä oman ryhmänsä työ tietyn kokonaisuuden osana ja kun laskentatulokset julkaistaan ryhmittäin samalla tehdä vertailuja omien tulosten. Se tarjoaa ensinnäkin erinomaiset mahdollisuudet harrastelijavoimien hyväksikäyttöön tieteellisissä tarkoituksissa ja tämähän jo sinänsä on seikka, joka on omiaan lisäämään harrastelijaväen mielenkiintoa asiaan. Kaikissa yllämainituissa suhteissa voi laskentakokeilumme sanoa täyttäneen sille asetetut toiveet erinomaisesti, kuten alempana esitettävistä esimerkeistä ilmenee. Niin vilkasta kuin lintuharrastelu meillä nykyisin onkin, ovat käsityksemme esim. Meidän laskentaamme suunniteltaessa on pyritty saamaan sen tuloksille mahdollisimman suuri tieteellinen · käyttöarvo. >>Lajimetsästyksern> palvominen ei sovellu yhteen tieteellisluontoisen lintuharrastelun kanssa. Talvilinnustomme lajistollinen kokoonpano ja keskinäiset runsaussuhteet tulevat epäilemättä entistä paljon paremmin tunnetuiksi. Talvilintulaskennan suomalainen versio poikkeaa amerikkalaisesta esikuvastaan eräissä suhteissa. Eläinmuseossa havainnot kootaan ja julkaistaan vuosittain, joten ne tulevat olemaan kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Koska laskennan tieteellinen mielenkiinto kohdistuu ehkä suurimmassa määrin tavallisiin lajeihin ja vain toissijaisesti harvinaisuuksiin, ei laskentaan osallistuvan tarvitse välttämättä omata erityisen laajaa lintutuntemusta. Meidän maassamme talvilinnuston koostumus ja runsaussuhteet tädennäköisesti ovatkin paljon suuremmassa määrin vaihtelevat kuin pääosassa Amerikan laskenta-aluetta. Meillä pyritään myös siihen, että lajiluettelon tulee tosin olla täydellinen, mutta ei välttämättä mahdollisimman pitkä kuten näyttää olevan laita amerikkalaisessa talvilintulaskennassa ja sikäläisessä lintuharrastelussa yleensäkin. niinkin yksinkertaisista asioista kuin yleisimpien talvilintulajiemme levinneisyydestä maassamme vielä kovin hatarat. paikkakunta ja -alue sekä -aika, sääsuhteet laskentapäivänä sekä kunkin havaitun lajin kokonaisyksilömäärät. 6 Talvilintulaskenta pantiin meidän maassamme alulle lähinnä mielenkiintoisten tieteellisten tulosten toivossa samalla kuitenkin hyvin oivaltaen tällaisen ohjelman monet muut hyvät puolet. Juuri tällaisten lajien esiintymisestä toivotaan talvilaskennan avulla saatavan arvokasta lisätietoa ja täten päästävän entistä parempaan käsitykseen niiden merkillisistä syy-yhteyksistä. Talvilintulaskentaan voivat osallistua ketkä hyvänsä asiasta kiinnostuneet, jotka varmasti tuntevat talviseen linnustoomme kuuluvat lajit. Tässä suhteessa talvilintulaskenta on varmaan omiaan tuomaan arvokasta lisävalaistusta. Tämän vuoksi on meidän laskentareittimme tai -alueemme suunniteltu pysyviksi, jotta saataisiin mahdollisimman luotettava kuva linnuston vuotuisista vaihteluista. Sen sijaan täytyy pitää ehdottomana vaatimuksena, että tavalliset talvilintulajimme tunnetaan erehtymättömästi ja että niiden lukumäärien laskeTJ.ta suoritetaan huolellisesti ja tunnontarkasti
Kunkin lintutalven erikoispiirteet, kuten muuttolintujen talvehtiminen, tiettyjen invaasiolintujen esiintyminen yms. kiinnostavat käytännöllisesti katsoen jokaista Suomen kansalaista. Yli tuhannen yksilön voimalla esiintyivät laskennassa edellisten lisäksi varpunen, punatulkku, pikkukäpylintu, naakka, harakka ja vihervarpunen. Myös kaksi seuraavaa lajia nmsausjärjestyksessä olivat tyypillisiä kiertolaisia, nimittäin tilhi (6500) ja urpiainen (6000). ja muitten tulosten välillä. Ja lopuksi haluaisin vielä korostaa sitä puolta talvilintulaskennan arvossa, josta koko käsittelymme sai alkunsa, nimittäin että tämä ohjelma on omiaan herättämään ja ylläpitämään kenttäamatööriväen kiinnostusta nimenomaan taltalvilinnuston seuraamiseen. ovat varmasti sellaisia kysymyksiä, jotka sinänsä kiinnostavat jokaista harrastajaa, joten laskentayhteenvedot tarjoavat osanottajille varmaan rajattoman määrän mielenkiintoista ja herätteitä antavaa pohdiskelun aihetta. seitsemänkymmentä lintulajia, kaikista tavallisista aina melkoisiin harvinaisuuksiin saakka. Se johtuu ennenkaikkea Helsingin seudulla talvehtineista sorsista, jotka näin nostivat tämän lajin luetteloissa asemaan, joka sille ei suinkaan luonnonoloissa kuulu. Ylivoimaisesti runsaslukuisimpana (n. Näiden kaikkien kolmen lajin esiintymisen epäsäännöllisyyttä kuvastaa se, että edellisenä talvena vastaavassa laskennassa räkättirastasta tavattiin kaiken kaikkiaan vain yksi yksilö, tilhiä ei nähty lainkaan ja urpiaistakin vain muutama lintu! Seuraavina luettelossamme ovat talitiainen (3800), sininisorsa (3600), keltasirkku (3200), varis (2800) ja hömötiainen (2600). Näin tarjoutuu talvilintulaskennan yhteydessä erinomainen mahdollisuus esim. Ylläluetellut 14 lajia muodostivat yhteensä n. Lajeja, joiden havaittu yksilömäärä jäi 1000:n ja 100:n välille, olivat (runsausj ärjestyksessä) töyhtötiainen, käpytikka, taviokuurna, harmaalokki, teeri, hippiamen, närhi, kuusitiainen, korppi, sinitiainen, puukiipijä, kalalokki, mustarastas 7. Tämä vuosittaisessa esiintymisessään erinomaisen epäsäännöllinen lintu oli nyt ilmeisesti runsaan pihlaj anmarj asadon houkuttelemana jäänyt suurin joukoin talvehtimaan maahamme, minkä lis!),ksi on mahdollista, että osa meillä talvella esiintyneistä räkäteistä oli peräisin etäämmältäkin. Kun laskenta tradition mukaan ja käytännöllisistä syistäkin suoritetaan enimmäkseen ryhmittäin, tarjoaa se asiasta kiinnostuneille, mutta yksinään >>epäpäteville>> henkilöille mahdollisuuden osallistua laskentaan ja täten lisätä kokemuksiaan. 89 % koko laskentaan sisältyneestä yksilömäärästä. Tällainen ohjelma olkoonpa että se on pohjimmaltaan tieteellinen on sen luontoinen, että se herättää kiinnostusta suuressa yleisössäkin. Sinisorsan korkea arvo herättää huomiota. radion ja sanomalehdistön välityksellä tehdä tunnetuksi lintusuojeluja harrastustoimintaa sekä lintutieteellistä tutkimusta. Viime talven laskentaan tuli mukaan n. Mainittakoon sitten vielä muutama sana laskentamme tähänastisista konkreettisista tuloksista. 13500 laskettua yksilöä) esiintyi laskennassa räkättirastas. Eräs seikka, jota ei myöskään pidä aliarvioida, on talvilintulaskennan yleinen propaganda-arvo. Laskennan aikana eri puolilla muistiin merkittyjen lintuyksilöiden lukumäärä nousi yli 55 000:n. Talvilintufaunistiikka, invaasiolajien esiintyminen yms. Myös talitiainen, keltasirkku ja varis ovat tietysti ihmisen antimista riippuvaisia, mutta niiden talvehtiminen on kuitenkin >>luonnostaan lankeavaa» päinvastoin kuin sinisorsan
Muita sellaisia lajeja, jotka näyttäytyvät vähintään puolessa kaikista havaintopisteistä, olivat töyhtötiainen, varis, pikkukäpylintu, keltasirkku, närhi, puukiipijä ja tilhi. Helsinki) lähettää kaikille laskentaan osallistuville tarkat ohjeet sekä myös yksityiskohtaisen yhteenvedon tähänastisten laskentojen tuloksista, niin pian kuin ne saadaan kootuksi ja julkaistuksi.. Osa talvilinnuistamme esiintyy jotakuinkin tasaisesti maamme kaikissa kolkissa, toiset taas uskaltautuvat talvehtimaan vain maan eteläisimmissä osissa. Talvilintulaskennan luontoinen tutkimusja harrastuohjelma on kaiken >>lintukansam> yhteinen asia. Oli todella onni, että talvilintulaskennan avulla saatiin keskitalven lintutilanne pysyvästi >>talletetuksi>> myöhempiä vertailuja varten. Mainittakoon, että saatujen tietojen mukaan on myös Suomenlahden eteläpuolella viime talvena kiinnitetty huomiota vaelluslintujen liikehtimiseen. Sen onnistuminen ja arvo riippuvat kokonaan vapaaehtoisten avustajien mielenkiinnosta. Santahaminan saarella Helsingin edustalla laskettiin peräti 66 käpytikkayksilöä! Myös muualla pääkaupungin lähistöllä nähtiin lä8 hes yhtä suuria käpytikkamääriä: Helsingin pitäjän Kallvikissa 47, Espoon Finnåssa 33, Helsingin Vanhankaupunginlahden maastossa 26 Jne. kottarainen, peippo, pulmunen, lapinharakka, mustarastas, kulorastas, laulurastas, punakylkirastas, peukaloinen jne.). Harakka (89 %) ei myöskään jäänyt paljon jälkeen uskollisuudessa. Etenkin käpytikkojen määrä oli kautta maamme eteläisten ja keskisten osien hämmästyttävän suuri. Viime talvi oli näinollen linnustollisesti monessa suhteessa poikkeuksellisen mielenkiintoinen. ja viherpeippo Edellä mainitut 28 lintulajia käsittivät lukumääräisesti n. Kuluneen talven erikoispiirteeksi on katsottava käpytikkojen tasaista esiintymistä lähes koko maan alueella (87 % pisteistä). Etenkin juuri vaelluslintujen esiintymisen selvittelylle se tarjoaisi aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Olisi arvokasta, jos talvilintulaskenta saataisiin käyntiin myös muualla Itämeren piirissä. Tikkojen poikkeukselli8en runsas esiintymin oli leimaa-antava piirre kuluneena talvena. Tuohon puuttuvaan yhteen prosenttiin sisältyy sitten yli 40 satunnaisluontoista, harvinaisempaa talvilintulajia. Alueellisesti kaikkein vakituisimpia talvilintulajeja olivat laskentamme mukaan talija hömötiainen, joista edellinen tavattiin 96:ssa ja jälkimmäinen 92:ssa %:ssa kaikista laskentapisteistä. Toisaalta on varmaa, että jokainen avustaja saa täyden tyydytyksen ja henkisen korvauksen asian hyväksi tekemästään työstä. ovat olleet siellä niinkuin täälläkin liikkeellä suurin joukoin. Niiden joukossa on myös joukko talvehtimaan jääneitä muuttolintuja (esim. Mainittakoon, että esim. 99 % koko havaitusta kokonaismäärästä. Yliopiston eläinmuseo (os. Olisi erittäin tärkeätä, että ne lintujen harrastajat, jotka eivät vielä ole ilmoittautuneet talvilintulaskennan osanottajiksi, tekisivät sen hyvissä ajoin ennen ensi joulua. Sama koskee myös vakituisuudessa seuraavilla sijoilla olleita lajeja, räkättirastasta ja punatulkkua (79 %), sekä urpiaista (78 %). Räkättirastas, tilhi, urpiainen, pikkukäpylintu, kirjosiipikäpylintu, käpytikka, pohjantikka, kuusitiainen ym
Maanpinnan valkeat väriläiskät ovat lähes yksinomaan poronjäkälän aiheuttamia. Poronjäkälä kaunista mutta arkaa kasvillisuutta TCUl'O Ahti ykyään näkee vielä talvisaikaan jonkin mökin ikkunan ruutuj en välissä harm aanvalkeata poronjäkälää >>kasvamassa,> kosteuden imijänä. Kruunupyyssä Kokkol an eteläpuolella). Rakennusten parantuessa ja terveyden hoidollisten käsitysten muuttuessa tällainen jäkälän käyttötapa siirtyy piakkoin historiaan. Kokemäellä ja Hämeenkyrössä Satakunnassa, Siilinjärven Tarinaharjun harjukuopissa Savossa 9. Rokuan uusi kansallisp uisto Vaalassa on parhaimmillaan niin ikää n lumoavan kaunista poronjäkälikköä. Sen pyöreät latvukset ilmentävät jonkinlaista karun tuntuista juhlallisuutta. Tällaisia maisemia ei SuoSiroja poronjäkä läkakkuj a hiekkaperäisessä männikössä. Useimmiten kuitenkin jäkäIäkasvustojen seassa on runsaasti sammalia ja varpuj a, jolloin kasvullisuus on selvästi Iaikuittaista. Yhä ajankohtaisena kuitenkin säilynee poronjäkälän koristusarvo. Etelä-Suomessa ne ovat runsaimmillaan aukeilla tai harvan männikön osittain peittämillä kallioilla. Samalla se myös som istaa usein harmaantun eita ikkunanpuitteita. Et ole tainnut koskaan nähdäkään poronjäkälikköä kauneimmillaan. Varsinaisella metsämaalla niitä on vähemmän ja usein vain siellä tää llä pieninä laikkuina. Mutta oletko huomannut, että poronjäkälä on myös Iuonnonmaisemamme kauneimpia koristeita. Niinpä Suomesta viedään vuosittain suuria mää~ä jäkälää LänsiSaksaan nimenomaan hantaseppelten valmistusta varten. messa ole kovinkaan monella seudu lla. Köyliö. Varsinkin Pohjanmaalla niitä sentään tapaa tuon tuostakin (junasta nähtävissä mm. Erikoisen viehättäviä metsäjäkälikköjä olen vielä nähnyt mm. Pohjoiseen päin siirryttäessä niitä tavataan yhä enemmän myös metsän aluskasvillisuuten a. Oletko koskaan seissyt paikalla, josta katsoipa mihin suirntaan tahansa kaikkialle leviää silmänkantamattomiin upottavaa, harvamäntyistä poronjäkälikköä. Ki lometrik aupalla voi tallustella kimmoisaa, valkeaa mattoa, jossa va in muutamia kanervan tai puolukan varpuj a törröttää pien inä ryhminä ja puiden alustojen seinäsamrnalympyrä t muodostavat pientä mosaiikkia. Näitä läiskiä on maassamme kaikkialla, sillä poronjäkälät ovat täällä verrattain yleisiä
Tunnetuin niistä on palleroporonjäkälä eli >>kukkajäkälä>> (Cladonia alpesfris), joka on juuri se laji, jonka olemme nähneet ikkunoissa ja seppeleissä. Suomessa on yhteensä 6 poronjäkälälajia, joista kaksi on levinneisyydeltään läntistä ja merellistä ja ovat siksi rajoittuneet etupäässä lounaissaaristoomme ollen verraten h«rvinaiLapin jäkälä valtaista kangasmetsää, jota porot eivät ole pahoin tallanneet. ;Enontekiö, läheltä Ounastnnturia. Saariselän tunturialueella ja muuallakin Perä-Lapissa on myös laajoja luonnontilaisia jäkäläkankaita. Neljä muuta sitä vastoin lienevät suurimmassa osassa maata yleisiä. montana) mätäs on saanut hiukan ja. ja Hyrynsalmen kirkonkylän lähettyvillä Kainuussa. Saaristomme poronjäkäläpeitteiset graniittikalliot vanhoine, kituvine mäntyineen kuuluvatkin siihen supisuomalaiseen luontoon, jota ulkomaalaiset ihastuneina ylistävät, koska sellaista on vain harvassa paikassa maailmassa nähtävissä. vat kovan kalliopinnan kanssa. Se ei kuitenkaan ole yleisin laji ja etenkin kalliojäkäliköissä hiukan vaatimattomamman näköiset, niukempihaaraiset lajit ovat vallitsevia. Mutta man10 sia. Palleroporonjäkälää kerätään vientiä varten verraten pieniltä alueilta Pohjanm«alta, sillä suurin osa po. Upeimmillaan ne ovat meren tuulisilla ulkosaarilla, joilla pehmeät jäkäläja harmaasammalpatjat vuorotteletereenkin valkealakiset metsäkalliot herättävät aina luonnonystävän huomiota ja houkuttelevat kapuamaan rinteilleen. Niiden lajikoostumus vaihtelee. Kallioporonjäkälikköjä on erikoisesti Suomenlahden rannikolla ja lounaissaaristossa tavattoman runsaasti. Poronjäkälikkömme eivät ole kaikkialla samanlaisia. Suojaisilla rinteillä jäkälä muodostaa usein rehevää, laajaa peitettä, jossa vain jokin metsälauhan tai luhtaröllin kalliomuodon (A grostis canina ssp. lansijaa
Ain akaan saaristokallioill a viim eksi mainittu eii tosin pysty saavuttamaan valtalajin asemaa. J äkälikön kulonj älkeinen kehitys muistuttaa suures ti tallaamisvahinkojen jälkeistä uudistumista. Se on siis vielä arempaa kuin lehtokasvillisuus, joka ei sekää n kauan siedä t allaamista. ronj äkäliköistämme ei ole vientikelpoista. Tosiasiassa ainakin Etu-Lapin metsissä, va ik11. Käydessäni äskettäin (1ötebo rgin luona eräässä kansanpuistossa en onnistunut löytämään sen kalliomännikö istä enää ainoatakaan poronjäkäläyksilöä, vaikka luonnontilaisi na ne olisivat olleet va rm asti valkeana jäkäliköstä. Helsingistä saa kulkea pi tkä lle kaupungin ul kopuolelle löytää kseen suu rehkon laikun hyv in kehittynyttä kalliojäkälikköä. J os jäkälikön valtalajina onkin palleroporonj äkälä, jalanj äljen tuhovaikutus on vielä paljon pitempiaikainen. Poronjäkälä kasvaa nimittäin hyvin hitaasti, ehkä noin 2-5 mm vuodessa EteläSuomessa. Oulun itäja eteläpuolelta on ulkomaille läht evä jäkälä enimmäkseen kotoisin. Poronj äkälää ja harmaasammalta. Espoo. Poronjäkälän kuo leminen asutuilla seuduilla johtuu ti etysti ihmisten suorittamasta tallaamisesta. Se ei kestä lu ku isten jalkaparien alituista polkemista. Retkeilijät ovat paljon vaarallisempia, sillä he tuhoavat jäkälän helposti kokonaan. Yleinen näky Lounais-Suomen suuremmilta kallioilta. Vientikelpoiset jäkälikötk in uu distun evat aikaisintaan vasta 6080 vuodessa. Aluksi rupijäkälät ja pienet sammalet sitovat maanpinnan . Kuull essaan Lap in poroista, jotk a syövät talvella jäkälää lumen alta, kuvi ttelee helposti, että Lapissa on laajoja jäkäläkankaita, joilta voi kerätä myös vientikelpoista jäkälää. Vasta noin 20-J0 vuoden kult1ttua alkaai paikalla olla ru nsaasti poronjäkälää, mutta, ei juuri palleroporonjäkälää, joka tul ee valtalajiksi vasta 60--90 vuo de11 kuluttua. J äkälänkerääjien taholta ei poronj äkälikköjämme mikään erikoinen vaara olekaan uhkaamassa. J a kestänee noin 30 vuotta, ennen kuin rutikuivaan kalliojäkälikköön tehty, maata myöten tallattu jalanjälki korj autui1 jälleen tavalliseksi 8-10 cm korkeaksi peitteeksi. Kosteana se on taipuisaa eikä paljon vahingo itu kävelystä, mutta kuivalla säällä se on erittäin haurasta, niin että jokain en jalanj älki -joita varsinkin lapse t tekevät runsaasti jää näkyviin vuosikausiksi. Tämän laj in alkukehitys on nimittä in tavattoman hidasta, ja toiset nopeakasvu isemmat lajit työntävät sen helposti sivu un, kunnes vasta vuosikymmenien kulu ttua se tul ee jälleen tarpeeksi voimakkaa ksi va llcittaakseen suurimm an osan maanpinnasta itselleen. Mutta tä mä jäkälikön kehi tys kohti pallero poro nj äkäläastetta kestää kauan. J äljelle jää usein aivan kasviton eikä erikoisen kaunis maanpinta. Niiden jälkeen valtaavat alaa pienet torvijäkälät. Tosiasia nimittäin on, että asutuskeskusten ympäriltä kauniit poronj äkäli köt häipyvä t lyhyessä ajassa, kaupunki en lähistöiltä laajoilta alueilta. J os kuitenkin samaan paikkaan astutaan useamm in kuin 30 vuoden vä liajoin, niin jäkälikkö ensin mataloituu ja lopulta pahoin runn eltuna menettää täydelleen uudistumiskykynsä
Mm. Talvisena hiihtokeskuksena Rokua sen sij aan on erinomaista seutua. Perä-Lap in tunturikankailla ja metsissäkin Enon tekiöllä, Inarissa ja Utsjoella tätä lajia kyllä on runsaasti, koska siellä on suhteellisesti vähemmän poroja kuin etelämpänä. Parasta on sell aisilla paikoilla käyttää polkuja tai sitten liikku a Piillä kostealla säällä. leiripaikkoja ja suunnistusrasteja sijoitettaessa, polkuja tehtäessä ja retkikuntia maastossa Iiikuteltaessa on hyvä muistaa, että poronjäkäläisen kohdan voi usein kiertääkin.. Palleroporonjäkälää Inarin Virtaniemessä. Monet kasvillisuud eltaan vähemmän arat tunnetut retkeilykohteet ova t alituisen polkemisen johdosta varsin ikävän näköisiä. Todellinen luonnonsuojelij a siis vä lttäköön jäkäläisten kallioiden ja metsien tarp eeto nta so tkemista. Hyvä, jos löytää yhden vientikelpoisen palleroporonjäkäläyksilön suu rilta alueilta Lapissa. Siellä jos missään olisi retkeilijän chdott(lmasti pysyteltävä polulla turh an tallaamisen välttämiseksi. ka ne olisivatkin run sasjäkälaistä variksenmarj a-jäkälätyyppiä, on poronjäkälää verrattain vähän, koska porot jatkuvast i pitävät huolta siitä, että jäkälä ei pääse uudistumaan niiden laitumilla kuin enintään 5 cm korkeaksi. Ilman porojen vaikutusta poronjäkäliköt olisivat maisemallisesti paljon merkittävämpiä myös Etelä-Lapissa, mutta nykyiset kalutut ja sotketut kankaat näyttävät kuin niityiltä. Mutta m ikä l i R o k u a t u I e e .s uo s ituksi retkeilykohteek s i 12 k e s ä i s i n, o n e r i t t ä i n k y s e e n a l a i s t a, k u i n k a k a u a n n ä m ä kankaat p ysyvä t edes l ä hes s e l l a i s i n a, k u i n n e n y t o v a t. On hyvä, että Rokualla meillä on luonnonsuojelualueella laajat pallcroporonjäkäläkankaat
Kuopissa kiehuu milloin keltaisten milloin ruskeitten tai mustien muurahaisten kiihtynyt rykelmä. Vain talvehtimaan asettuessaan ne voivat työntyä syvemmälle rakoon, ja vastaavasti kiven keskustan alle suurten laattojen alla pesiessään. Laatan pinta-alalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, kunhan se ylittää vähimmäisvaatimukset. Kiven alla pesivistä muurahaisista Eino Oinonen Raivatessamme maanpinnalla olevia kiviä niityillä, puutarhoissa, pihamailla tai metsäpoluilla havaitsemme pian, että kivien alustat ovat usein muurahaisten asuttamia. Asustaessaan rakentamissaan keoissa tai maakummuissa muurahaiset valmistavat pesän eteläisen puolen väljäonteloiseksi ja ohutkattoiseksi solaarioksi, missä lämpötila nou13. Yhteiskunnat oleilevat tällöin kivien reunan alla tavallisesti lämpimällä sivulla. Muurahaisten munat, toukat ja kotelot vaativat kukin omat lämpöja kosteusolosuhteensa kehittyäkseen. Kivenliuskan ei tarvitse olla alaltaan noin viittäkymmentä neliösenttimetriä laajemman, jotta sen alla voisi asustaa pienikokoisen liekomuurahaisen (Leptothorax acervorum Fabr.) yhteiskunta. Nämä alullaan olevat yhteiskunnat saattavat kuulua useaan eri lajiin, niin pienikuin suurikokoisiinkin. Muurahaiset pesivät myöskin vaakasuorissa kivien ja kallioiden raoissa, mutta tällöinkin ne pysyttelevät rakojen reunoilla. Vielä vähäisempienkin kivien alta voidaan löytää nuoria yhteiskuntia, jotka käsittävät kuningattaren ja muutamia pienikokoisia työläisesikoisia. Lämpöja kosteusolojen vaihdellessa muurahaiset siirtelevät jälkeisöään niihin pesän komeroihin, missä olosuhteet kulloinkin parhaiten vastaavat jälkeisön suotuisinta kehitystä. Muurahaisethan ovat sangen herkkiä lämmön ja kosteuden vaihteluille. Kiven laaja-alaisuus ei rajoita sen asumakelpoisuutta, mutta jos neliömäisen tai ympyränmuotoisen laatan peittävyys on yli 10 dm 2, on sen alusta harvoin kokonaan muurahaisten asuttama. Muurahaiset suosivat erityisesti kivä, jotka ovat 15 cm:n paksuisia, kun sen sijaan yli 15 cm:n vahvuisten laattojen alla ne asustavat vain harvoin. Jälkeisöä viedään turvaan kovalla kiireellä syvemmällä oleviin käytäviin ja komeroihin. Kivilaattojen alustat tarjoavat edullisen pesäpaikan muurahaisille ennen muuta siitä syystä, että kivi johtaa hyvin lämpöä ja samalla estää kosteuden haihtumista. Hevosmuurahainenkin ( Oamponotus herculeanus L.), kookkain muurahaislajimme, voi perustaa yhteiskuntansa tuskin peukalon pään laajuisen kiven alle. Eriasteinen jälkeisö onkin porrastettu pesis'lä siten, että ylinnä lämpimimmissä ja kuivimmissa onteloissa ovat kotelot, syvempänä toukat ja alinna viileimmissä ja kosteimmissa pesän osissa munat
Muurahai ia on tässä suhteessa pidetty hyödyllisempinä kuin kastematoja, jotka myöskin aiheuttavat pintakivien hautaantumista. Liian runsasta sadeveden tunkeutumista pesän sisäosiin vastustaa tehokkaasti pesän onteloiden rakr.nne, ja muurahaiset kykenevät lisäksi itse jossakin määrin säännöstelemään pesäilman kosteustilaa avaamalla ja sulkemalla tuuletusaukkoja. Ne suojaavat pesiä rankkasateilta ja suurten eläinten tallaamiselta. Toimeentulon rajatapauksissa tällainen keskitetty vedensaanti saattaa olla muurahaisille elintärkeätä. Pesien päälle ei myöskään muodostu varjostavaa rikkaruohopeitettä. Näiden alle pesiytyy yleisesti muurahaisyhteiskuntia. see huomattavan korkeaksi viileälläkin aurinkoisella säällä. Eräs kivilaattojen suoma tarkeä etuisuus on vielä siinä, että ne suojaavat pesiä lintujen tihutöiltä. Samalla tavoin kuin kivilaattoja muurahaiset käyttävät hyväkseen maanpinnalla olevia laudankappaleita, kaarnanpalasia, maapuita ja oksia, tyveyskiekkoja, metsäpolulle irronnutta kengänpohjaa jne. Tuulen kaataessa puita kohottaa niiden juuristo usein kiviä esiin. On todettu, että et3nkin metsot hajoittavat usein keltiäisen ( Lasius flavus Fabr.) pesäkumpuja kylpyalustakseen, ja lisäksi, että useat lintulajit penkovat sekä keltiäisen että eräiden muiden muurahaislajien pesiä poimiakseen niistä muurahaisia ja niiden jälkeisöa ravinnokseen. Kivet tosin painuvat vähittäin syvemmälle alustaansa 14muurahaist:m kaivaessa maata niiden alta, ja kantaessa irroittamiaan aineksia kivien rennoille ne itse edistävät kivien päällystän peittymistä. karikkeesta tai mullasta tehdyt s~laariot vaativat jatkuvasti korjailua. Kivien alle asettuessaan muurahaiset välttyvät solaarion rakentamiselta, koska pesän kattona oleva kivi toimii tällöin lämmönjohtajana. Tähän kuluu kuitenl<in vuosia. Leiripaikoilta voidaan löytää muurahaisia pesimässä säilykerasian, rikkoutuneen lautasen, kahvikupin tai pullonpohjan alla. Kovakuori. Kuivassa ympäristössä kivien alla asustavat yhteiskunnat saavat sateilla runsaammin kosteutta kuin muunlaatuisissa pesissä, koska sadevesi valuu kivien päältä johonkin reunan osaan. Etenkin kekomuurahaisen (Formica ru/a L.) neulaskeot ovat tuuletusteknilli::sesti hämmästyttäviä aikaansaannoksia. Mainittakoon, että Sveitsin alppiniityillä tällaista tapahtumien kulkua on pidetty laiduntamisen kannalta hyvin edullisena. Pesiminen kivien alla tuottaa siis huomattavaa työvoiman säästöä, sillä neulasista ym. Kivilaatoista on pesien katoksina muunkinlaista hyötyä
Sellaisissa ympäristöissä, joissa ei ole pitkiin aikoihin tapahtunut mitään jyrkkiä olosuhteiteiden muutoksia, on muurahaisasutus yleensä täystiheä. Metsähakkuualat ovat tässä suhteessa nuorille kuningattarille edullisia ja erityisesti siinä tapauksessa, että kyseisillä aloilla on ennen hakkuuta ollut tiheä, vahvasti varjostava puusto ja tämän vuoksi harva ja lajiköyhä muurahaiskanta. Joissakin tapauksissa voi jokin voimakas laji helpottaa heikomman invaasiota raivaamalla tämän tieltä sen pahimmat kilpailijat. Jos jonkin kiven alle on sattumoisin päässyt asettumaan nuori yhteiskunta, ei tämä merkitse 15. Kukkaruukkuja asetetaan kumolleen mauriaisen pesäpaikkoihin tai niiden läheisyyteen. Pikaiseen majanmuuttoon ovat pakotettuja esim. Vaikka pesällä onkin erinomaisen tärkeä asema muurahaisten elämässä, ei se merkitse sitä, että yhteiskunnat asuisivat koko ikänsä uskollisesti emokuningattaren valitsemassa pesäpaikassa. Kumollaan olevan astian alle pesiytynyt mauriaisyhteiskunta (Lasius niger L.) kerää asuntonsa täyteen multaa, johon se kaivaa käytävänsä ja komeronsa. Kun asetamme maastoon kivilaattoja, laudanpalasia tai vaikkapa kukkaruukkuja voimme odottaa niiden alle ilmestyvän etupäässä jo pitkälle kehityksessään edistyneitä yhteiskuntia, harvemmin vasta-alkavia. Erityisesti nuoret yhteiskunnat ovat ahkerasti pesäpaikkaansa vaihtavia, mikä onkin varsin ymmärrettävää, koska nuoret kuningattaret eivät munimaan asettuessaan ota huomioon varttuvan tai täyteen mahtavuuteensa paisuvan yhteiskunnan ravinnonja tilantarvetta. Vain pienellä murto-osalla vastaalkavia yhteiskuntia on onnea selviytyä valta-asemaan, synnyttyään tähän ankaran kilpailun kenttään. Varttuneemmat yhteiskunnat pitävät hallussaan kaikkein edullisimpia ravintolähteitä ja pesäpaikkoja näissä olosuhteissa. Tätä mauriaisen keräily kykyä ovat sveitsiläiset puutarhurit käyttäneet hyväkseen hankkiakseen vaivattomasti kukkamultaa. Vasta-alkajat saavat tyytyä tämän vuoksi toisarvoisiin paikkoihin ja voivat parantaa olojaan vain vähittäisesti, ikään kuin hivuttautumalla. Näin saatu multa on hyvänlaatuista, ikään kuin valmiiksi seulottua, eikä siinä ole mainittavasti haitallisia hyönteistoukkiakaan. Tällaisista paikoista voidaan löytää jopa suuren hevosmuurahaisenkin kuningatar <i, kammioita ja muutamia yksilöitä käsittäviä yhteiskuntia. Tällöin yhteiskunnat siirtyvät niistä pois vieden jälkeisönsäkin mukanaan. Kun ruukut ovat täyttyneet mullalla, käännetään ne pystyyn. siksi kuivettuneet lehmänlantakakut vetävät puoleensa yhteiskuntia kuivilla kangai-mailla ja ahoilla, ja erityisen suosittuja ne ovat sellaisessa ympäristössä kuin venäläisessä aromaisemassa. siirtolohkareiden päälle vähäisiin jäkäläpälviin syntyneet yhteiskunnat. Tällä tavoin pääsee maunarnen levittäytymään vesimuurahaisen (Form1:ca sanguinea Latr.) >>vanavedessä>>, viimeksimainitun orjuuttaessa ja hävittäessä mauriaisen vaarallisen kilpailijan, mustan muurahaisen (Formi·ca /usea L.) yhteishmtia. Voidakseen tulla toimeen on nuorten yhteiskuntien usein välttämättömästi siirryttävä syntymäpaikastaan muualle jo ensimmäisessä kehitysvaiheessaan. Tällaista tapahtunee yleisimmin silloin, kun muurahaisasutus on leviämässä sellaiseen ympäristöön, jossa ei ole entuudestaan muurahaisia, tai jossa asutus ei ole vielä täysitiheä. Vain harvat kuningattaret onnistuvat löytämään jo munimaan asettuessaan sellaisen paikan, jossa yhteiskunta voi pysytellä kaikissa vaiheissaan
. . Ftr = Formica truncorum Fabr. . .. . Mr = Myrmica ruginodis Ny!. . . . .. . . . . Lfl = Lasius flavus Fabr. . K aavakuvia muurahaisten yhteispesistä kivien alla. . ·. : . . . . : . . · . ········· . . . Ff = Formica [usea 1.. . . . Ml = Myrmica lobicornis Ny!. . . . . ...... La = Leptotlwrax acervo ·um F abi. Ms = Myrmica scabrinodis Ny!. . 16 ' Y//!/11!/lP , Mr ;Jl!I 1/ l //1 lll/r;j1;7!JJ (f J(l/Ji/f!/!I . Vasemmalla sivukuva, oikealla päältäpäin katsottuna.
Etenkin niissä tapauksissa, jolloin yhteispesän asukkaat ovat keskenään ravinnon suhteen komplementtisia, ne tulevat hyvin toimeen saman kiven alla. Kun useampia kivenalustoja on vapaana, saattaa sama yhteiskunta hakeutua vähitellen elärnänvaatimuksiaan parhaiten vastaavan kiven alle. Pesäkivet vaihtavat omistajaa toisinaan tavan takaa kovan kilpailun vuoksi, edullisia pesäpaikkoja kun ovat. On selvää, että nämä muutokset eivät tapahdu läheskään aina sovinnollisesti, siis s;iten, että pesä vapautuu vapaaehtoista tietä. Esimerkiksi verimuurahaisella voi olla pesissään samanaikaisesti neljän viiden lajin orjia, ja joskus kenties vielä useammankin. Keväällä, jolloin kivet saavat runsaasti aurinkoa, on niiden alla valta-asema toisilla lajeilla kuin myöhemmin keväällä lehdistön ollessa voimakkaana varj ostimena. olevien yksilöiden purkautuminen esiin samoista pesäkäytävistä todellista. Saman kiven alle tunkeutuu toinen yhteiskunta, joka alkaa laajentaa asuintilaansa anastamalla silloin tällöin muutamia naapurinsa komeroita ja käytävien osia. Vain siinä tapauksessa, että toinen pesän asuttajista on sekayhteiskuntia muodostava laji, ts. Kivilaattoja keinopesinä käyttäen on voitu todeta, että muurahaiset seuraavat sangen valppaasti tapahtumia naapuristossaan. Seuraavana keväänä palaavat taas lämpöä ja valoa vaativat lajit väistyäkseen myöhemmin varjoa sietävien tieltä jne. Tällaista sattuu erityisesti lehtirnetsissä. Toisinaan syntyy kiivaita yhteenottoja, mutta yleisimmin pesien valtaus tapahtuu vähittäisesti. truncorum Fabr.), sen lähisukulainen Formica truncicolo-pratensis Forel ja joskus myös loviniskamuurahainen (Formica exsecta Ny 1.) Yhteiskunnan perustamisvaiheessa ja 17. Nämä voivat johtaa toisen osapuolen täydelliseen tuhoon. sille ratkaisevaa onnenpotkua, vaan se voi ennen pitkää tulla tungetuksi siitä ulos tai tuhotuksi, kun jokin varttuneernpi yhteiskunta löytää paikan. Orjia pitävät myös kantomuurahainen (Formica. Jos siis esim.. Jos tällainen yhteispesä halkaistaan lapiolla, purkautuu toisinaan molempien lajien yksilöitä kirjavina rykelminä esiin näennäisesti samoista pesäkäytävistä. Kivien asutuksessa on havaittu tapahtuvan myöskin la.jiston edestakaista vahvistumista. Yhteisasuntaa voi tällä tavoin jatkua koko kesän ja joskus pitempäänkin. Kun kiven alla asustaa kahden tai useamman lajin yhteiskuntia samanaikaisesti, eivät ne as 1 1 sekaisin samoissa käytävissä ja komeroissa, vaan kukin omassa, väliseinien erottamassa osastossaan. Kullakin on oma solaarioalueensa kiven alapinnalla, mutta muuten saattavat eri lajien pesäkäytävät poimuilla sangen monimutkaisesti toistensa lomitse. Sovun säilyttämiselle on myös eduksi, jos molemmat lajit ovat pieniä yhteiskuntia muodostavia, niin että kiven alusta tarjoaa riittävän asuintilan kummallekin. jokin yhteiskunta hylkää kivenaluspesänsä, ilmestyy tilalle toisinaan jo muutamien päivien kuluttua toinen yhteiskunta. Eri lajien asuinosastot ovat usein vain erittäin ohuiden väliseinien erottamat, joten muurahaiset voisivat helposti puhkaista niihin aukkoja. Rauhaisan rinnakkaiselon voi katkaista ulkopuolinen häiriö. Jos kivi kohotetaan paikaltaan, syöksyilevät asuntokumppanit toistensa osastoihin, jolloin syntyy ankaria kahakoita. Todellisuudessa on lapion pisto sortanut kahden rinnakkaisen, eri lajeille kuuluneiden käytävien ohuen väliseinän, jolloin näyttää siltä, että lajit olisivat asuneet sekaisin samoissa pesäkäytävissä. käyttää toisia muurahaislajeja orjinaan, on eri lajeja
Julkaisemme selostuksen vasta syksyllä. Kivien alla voivat pesiä lähes kaikki muurnhaislajimme. Se tulee yhtä hyvin toimeen yksinäänkin asustaes:saan. Selostettuaan aluksi suuria vaihteluita, joita hirvikannassamme tiedetään viimeist en sadan vuoden aikana tapahtuneen ja >>hirvikatoihin>> johtaneita syitä huomautti •esitelmöitsijä, että laajentuneesta metsästyksestä huolimatta näyttää hirvien lukumäärä jatkuvasti lisääntyvän puhutaanpa jo liiankin suuresta kannasta. Kivien alta tapaamme ennen muuta sellaisia lajeja, jotka eivät itse rakenna pysyviä pesärakennelmia, vaan tekevät pesänsä kaivautumalla erilaisiin alustoihin. jolloin aihe on jälleen tavallista ajankohtaisempi. Jo nyt puhutaan liiallisesta hirvikannasta ja sen synnyttämistä vahingoista, jopa siinä määrin, että on rohjettu eräissä piireissä leimata se petoeläimeen verrattavaksi lajiksi, joka olisi hävitettävä sukupuuttoon.. Jokinen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen keskustelutilaisuudessa Metsäviikolla viime keväänä. Väite siitä, että luonto kyllä pitää huolen tasapainon ylläpitämisestä, eikä ihmisen tarvitse siihen puuttua, ei ilmeisestikään pidä läheskään aina paikkaansa. Muurahaiset kykenevät yleisesti pesimään varsin monenlaisella alustalla, ja jos se ei aina vastaa niiden vaatimuksia, ei tämäkään ole voittamaton este asumiselle. Näitä kaikkia voidaan tavata kivien alla asustamassa. Kun joku luonnossa vapaana oleva villi eläinlaji saa lii18 aksi lisääntyä, saattaa siitä muodostua suoranainen taloudellisen vahingon aiheuttaja. Paikallaan voivat pesiä pitkään ne lajit, joilla on vuodesta toiseen tasainen ravinnonsaanti liikkuma-alallaan. Edellinen loisii liekomuurahaisen ja jälkimmäinen kekomuurahaisen yhteiskunnissa. Kannattaako hirveä suojella. Vielä on mainittava tässä yhteydessä kaksi lajia, jotka ovat mukautuneet loiselämään. Nämä lajit ovat yleensä samalla ahkerammin pesäpaikkaansa vaihtavia kuin pysyvä pesiä rakentavat lajit, mikä johtunee huomattavaksi osaksi ravintolähteiden erilaisuudesta. Voitaisiin otaksua, että joukossa olisi sellaisia lajeja, jotka olisivat erikoistuneet asumaan pelkästään kivien alla, mutta näin ei ole asianlaita. Tällaisia ovat suurpäämuurahainen ( H arpagoxenus sublaevis Ny 1.) ja norkomuurahainen (Formicoxenus nitidulus N yl.). Muurahaiset osaavat tehdä parannuksia ja korjailuj a, jotka mahdollistavat asumisen huonollakin alustalla. joskus vielä v110s1a jälkeenpäin on eräillä muillakin muurahaislajeillamme apumuurahaisia. Tästä aiheesta esitelmöi metsänhoitaja P. Valtaosa koko lajistostamme {nelisenkymmentä lajia) on sellaisia, joiden yhteiskunnat varsinkin nuoruusvaiheissaan .hakeutuvat kivien alle. Niinpä näyttää sangen todennäköiseltä, että juuri hirvi on sellainen eläin, joka, jos se saa vapaasti miehittää asuma-aluettaan, saattaa todellakin muodostua varsin suureksi vahingon aiheuttajaksi. Liekomuurahainen, jonka pieniä yhteiskuntia asustelee usein monien -eri muurahaislajien pesissä, jopa pesien keskiosissakin, ei sen sijaan ole loinen
nottavassa määrässä tuhoja. Kuinka suuri meidän hirvikantamm.e sitten heidän ilmoituksensa mukaan vielä tee satällä hetkellä on. Mustilla alueilla kannat vahvimmat, vinoviivoi tetu illa pienimmät, viivoittamattomilta hirvi puuttui. Tällaisina alueina voidaan esimerkiksi mainita eräät Satakunnan pitäjät, joissa hirvitiheys koko maata ajatellen on moninkertainen. Eräissä osin maata se kylläkin oli huomattavasti suurempi. Hirvikantamme esi:ntyminen 1930-Juvun alussa, 1948 ja 1954. Mutta vaikka näin onkin, on sittenkin maamme hirvirunsaus kovin vaatimaton läntisen naapurimaamme edustamiin lukuihin. Siivosen mukaan. Hirvitiheytemme oli viime syksynä vain n. Tosin on myönnettävä, että meillä on vielä sellaisiakin alueita, joissa kernaasti näkee, että hirviä saisi olla enemmänkin. Mutta on myös todettava, että eräillä etenkin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueilla hirvikanta on jo niin kukoistava, että on arveluttavaa sitä enää suurestikaan lisätä. Niinpä Uudenmaan läänissä saatiin keskitiheydeksi n. 1,4 hirveä/1.000 ha. Eräillä pienemmillä alueilla laskettiin kuitenkin huomattavasti suurempia lukuja. Asiaa ei kuitenkaan voitane katsoa näin suoraviivaisesti, sillä naapurimme Ruotsin esimerkki neuvoo kiiruhtamaan taitaen. Selostettuaan eri laskentatapoja päätyi esittäjä tulokseen, että maassamme oli viime syksynä varovasti arvioiden 17 500 hirveä, mutta luku on todennäköisesti suurempi ehkäpä 20 000 eläintä. Pelkkää numeroleikkiä harjoittaessa voi helposti päätyä sellaiseen tulokseen, että hirvikannan voisi ilman epäilyä kaksinkertaistaa, jotta se olisi edes lähimain tasapainossa pintaalan tarjoamien mahdollisuuksien kanssa. 19. Tällainen määrä ei Mutta he voivat esittää myös sellaisia alueita, joissa tiheys on kolmisenkymmentä hirveä 1.000 ha:lla, ja silloin onkin jo tosi edessä keksiä keinoja, millä vahingot voidaan torJua. Miten näitä lukuja on arvosteltava, onko niiden valossa hirvikantamme runsas vaiko vain korkeintaan keskinkertainen. 0,6 hirveä 1.000 ha kohti. Ruotsalaiset pitävät sopivana noin neljää hirveä 1.000 ha kohti. Verrattaessa meidän vähäistä hirvikarjaamme ruotsalaiseen kantaan, tulee oikeutetusti kysyneeksi, eikö meillä olisi pyrittävä kaikin keinoin lisäämään sitä
Tämä merkitsee sitä, että kun esimerkiksi kuluvana vuonna on menoarvioon otettu tätä tarkoitusta varten vain 5 milj. Kesäaikanahan hirvellä on antimia ruoka-pöydässä miten paljon tahansa, mutta lumen peitettyä maan on sen pakko turvautua niihin kasvinosiin, jotka jäävät lumen yläpuolelle. Sekä kotimaassa että Ruotsissa suoritetut. jotka ovat viime aikoina antaneet paljon puheenaihetta. On myönnettävä, että runsas hirvikanta saattaa muodostua voimaperäisen metsätalouden kiusalliseksi kompastuskiveksi. Mutta vaikka ei kuuluisikaan mihinkään leiriin, niin objektiivisesti asioita arvostelevan täytyy myöntää, että hirvivahingot saattavat muodostua melkoisiksi kannan runsaudesta riippuen ja sopivan ravmnon saantimahdollisuuksien puutteessa. Metsävahingot ovatkin juuri niitä,. Sitäpaitsi on huomattavat, että korvaus voidaan maksaa 20 puitteissa. Hirviä metsästävillä ei liene mitään sitä vastaan, että heidän harrastuksensa harjoittamiselle olisi olemassa hyvät edellytykset. Sitäpaitsi hirvi voi syöntivahingon lisäksi aineuttaa vahinkoa tallaamalla ja makaamalla viljapellon. Korvausta ei kuitenkaan makseta kasvavalle heinälle tai olkisadolle sattuneesta vahingosta. Maanja metsänomistajapiirit näkevät taas runsaan hirvikannan vaarantavan heidän elinkeinonsa harjoittamismahdollisuutta ja sen vuoksi korostavat hirvikantojen taloudellista merkitystä, vieläpä sitä paisuttelevatkin. Hirvi taittaa pieniä puita latvaversoja ta voittaessaan.. Viljelysvahingot voivat kohdistua ensinnäkin kasvavaan viljaan, jota hirvi käyttää ravinnokseen. Suosituimpia viljalajeja näyttävät olevan kaura ja ruis. Pääsiallisimmat hirvien aiheuttamat vahingot voitaneen sopivasti jakaa kahteen ryhmään, nimittäin 1) viljelyksille aiheutuvat vahingot ja 2) kasvavaan metsään kohdistuvat vahingot. Toisen pääryhmän, hirvien metsille aiheuttamia vahinkoja ei valtio sen sijaan korvaa edes osittainkaan. Voimassa olevan säännöksen mukaan valtio korvaa vuosittain hirvien kasvavalle viljalle tai kootuille eloille taikka rehulle aiheuttamat vahingot. Kuitenkin meilläkin on jo mahdollisuus vakuuttaa vakuutusyhtiössä hirvivahinkojen varalta metsä, tai-roisto. Ja silloin tulevat kysymykseen pensaat ja puut. markkaa, on tällä määrärahalla mahdollista korvata vain kaikkein pahimmat pientilallisille aiheutuneet vahingot. tutkimukset osoittavat seuraavanlaista ruokalistaa: paju, haapa, mänty, pihlaja, kataja. Viimeksimainitut vahingot saattavatkin olla merkityksellisempiä kuin varsinainen syönnin aiheuttama vahinko. Samoin on asianlaita myös jo korjattuun, mutta vielä pellolla olevaan viljaan nähden. Puhuttaessa hirvivahingoista suhtaudukulloinkin käytettävissä olevan määrärahan taan niihin yleensä sen mukaan, minkä intressipiirin edustaja kulloinkin saattaa äänensä kuuluville
.Jos hirvellä olisi saatavana talvisaikaan riittävästi sen mieliruokaa. silloin kuin luonnonsiemennyksestä noussut taimisto on vallannut sille kuulumattoman kasvupaikan tai kun viljelystai21. ja koivu sekä puolukan ja mustikan varvut. En halua väittää, että tämä johtuisi niinkään pahansuopeudesta hirviä kohtaan, vaan pikemmin tietämättömyydestä, ei olla selvillä siitä, mikä on hirvivahinko. Kaikki hirvien taimistoissa suorittamat aterioinnit eivät nimittäin suinkaan aina ole tuhoa tai edes mainittavaa vahinkoakaan tuottavia. kuten esimerkiksi pajua, niin saattaisi hyvinkin olla niin, ettei sen tarvitsisi turvautua pihkaiseen mäntyyn ja täten pääasiallisimmista metsävahingoista vältyttäisiin. Kesän runsas ruokapöytä on tehnyt hirvihärän laiskaksi ja lihavaksi. Hirvien metsälle aiheuttamia vahinkoja voidaan helposti liioitella. Näin esim
varsin kannattava yritys. 22. Tulopuoli sen sijaan on kutakuinkin tiedossa. männyn taimisto elpyy hämmästyttävän hyvin tilapäisen hirvivierailun jäljiltä. maksu on nykyään 8.000 mk hirveä kohti, kertyi esim. Nähtiinpä hirvivahingot minkälaisena tahansa, on niiden todellinen luonne ja laajuus pyrittävä selvittämään. Hirven suojelukysymys ei kuitenkaan ole pelkkä taloudellinen kysymys. Yksinomaan hirvenlupamaksuista, mikä. Jos tällä kysymyksellä tarkoitetaan pelkkää taloudellista kannattavuutta, niin tässä vaiheessa siihen on vaikea antaa vastausta. Alustuksen nimenä on >>kannattaako hirviä suojella metsissämme>>. Vuoden 1956 valtiopäivillä sitten eduskunta lausui toivomuksen, että hallitus kiireellisesti selvittäisi lisääntyneen hirvikannan yksityisille aiheuttamat vahingot. m k:n edestä, on hirvien kasvattaminen valtion kannalta. viime syksynä lähes 200 milj. mk. Ihmisen tehtävänä on vain ohjata sen esiintymisen kullma oikeaan suuntaan. viime vuonna valtion kukkaroon yli 40 milj. Kun valtio puolestaan korvaa vuosittain. Onhan asiasta keskusteltu aina eduskuntaa myöten. Luvallisesti kaadettujen hirvien lihan arvo taas oli. vilj elysvahinkoj a vain n. Ellei niin tapahdu, saattaa hirvestä todellakin tulla suuri probleema. Tämä johtuu siitä, että vahinkopuolen suuruudesta ei ole, niin kuin edellä olemme nähneet vielä tähän, mennessä luotettavaa selvitystä. Maassamme on vielä yllin kyllin elintiloja hirvelle loihtimaan salomaille sitä tuntua, jota vain suureläimistö voi antaa. 5 milj. Professori Esko K angas on sitäpaitsi todennut, että esim. Suomalaisen luonnon kuvassa on kuitenkin pyrittävä säilyttämään mahdollisuuksien mukaan sen alkuperäiset piirteet, vaikkei sillä aina saavutettaisikaan suoranaista aineellista voittoa. misto on sortunut niin pahoin luonnontaimiston alle, ettei sitä boitotoimenpiteilläkään enää saada elpymään. Hirvi voi käyttää myös huomattavassa määrin ravinnokseen sellaisia taimia, jotka muutenkin jouduttaisiin poistamaan. Ja näihin piirteisiin kuuluu myös hirvi, maamme metsäluonnon uljas edustaja. Nykypäivien ihminen on tosin tottunut aivan liian paljon sellaiseen ajatukseen, että vain se on kannattavaa, jolla on jotain aineellista arvoa. mk. Viime syksynä valtioneuvosto sitten asettikin komitean, jolle hirvivahi.nkojen selvittäminen uskottiin
Kun opettaja itse harrastaa asiaa, hän saa lapset innostumaan. Matoraukoilla ei ole >>lystiä>>, kun koukku raatelee läpi ruumiin. Lapset eivät tee murhia, vaan tappoja. Hän lupaa tulla aina pyytämään veljiä hiiren lopettajiksi, kun sellaista sattuu. Kun isä ja äiti ajattelevat asiaa, eivät he pane vastaan, päinvastoin ovat hyvillään. Joku innostuu liikaa. Aikuinen sentään valvoo käyttäytymistään tahdonvoimallaankin, mutta lasten näkee usein estottomasti purkavan hävitysvimmaansa. .. Ylimalkaan hän vain kieltää pesien ryöstön ja jatkaa työtään tuohenottoa, verkonkohoiksi hän sitä . Miten koululaiset voivat edistää luonnonsuojelua Anneli Eloranta Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen keväällä 1957 järjesttimässä seminaan:en luonnonsuojeluaiheisessa kirjoituskilpailussa I palkinnon saanut Hämeenlinnan seminaarin III luokan oppilaan kirjoitus. Heidän tarkoituksensa ei ole niin paha kuin seuraus. Toinen julmuri kiljaisee juuri löytäneensä lepiköstä pesän. Pojille ostetaan kiikari ja >>Linnut värikuvina>>. Kaikille, kaikille kukkia, kun lähdetään ... Kissa on hävitettävä, kun se kiduttaa hiiriä. Mutta pikkusisko ei s,itä salli. Sen vuoksi, kun heidän silmänsä avataan näkemään luonnossa eläviä yksilöitä, jotka kärsivät ja iloitsevat omalla tavallaan, silloin heidän suhtautumisensa luontoon muuttuu. Mutta sitä pikkusisko häpeää, ettei hän ole 23. Hän, kodin pieni enkeli, siellä vain nyppii ja nyppii. Eikä ihmisellä ole halua suoj ella sellaista, mitä hän ei rakasta. Kuinka monta rauhallista >>tapausta>> heillä onkaan jo tilillään! Isä ei tunne lintuja. Asia menee eteenpäin. >>Onkisitte aikanne kuluksi. Heidän toiminnallisuutensa vain purkautuu väärällä tavalla. Heidän suhteensa luontoon on välitön silloinkin, kun he katkovat oksia tai nauttivat kissan leikkimisestä hiirellä. Lyhyeen loppuu alimittaisen ahvenen riemu, kun ihminen repii koukun sen nielusta saakka. Eräänä päivänä poika sanoo isälle, ettei kohoja enää tehdä tuohesta eikä mämmiropposiakaan. Lapset elävät lähellä luontoa. Varmaan he tekisivät toisin, jos he tietäisivät tekevänsä pahaa. Niin niukkasatoiselta kuin kasvattajan työ saattaa tuntuakin, voimme olla varmat, ettei luonnonsuojelunkaan puolesta tarvitse nähdä vaivaa turhaan. Pojat saavat äkkilähdön tällä kertaa. Emme voi rakastaa sellaista, mitä emme tunne. Tai toinen voisi auttaa minua>>, puhelee kasvattaja hyvää tarkoittaen. Hyve on tietoa pitää osittain paikkansa. Tuolla pojanvintiö tähtää kivellä pakoon räpyttävää kahlaajaa. Poikien pikkusisko viihtyy yksikseen suurten sinisten kiurunkannusten joukossa. Samassa kuuluu isän ääni puiden takaa
Puuhun saa kiivetä kuten ennenkin, vaikka toisessa tarkoituksessa. tiensuunnille :sattuvista alueista, joilla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonsuojelua koskeviin näkökohtiin, jotta nämä voitaisiin ottaa huomioon teiden ollessa vielä tutkimusja suunnitteluvaiheessa. 24. Hän voi osoittaa, ettei ole >>akkamaista>> käyttää voimaansa turvattomien suoj eluun ja itsensä voittamiseen. Se oli minun ylpeyteni, vaikka en osannut ajatella sitä edes jättiläisen heittämäksi. . He oppivat tuntemaan lintuja ja seuraavat lintulajien muuttoja. Siellä on pieniä kiviä, veden hioinia aivan kuin rannassa. Alta voi ryömiä kahteen suuntaan. Koululaiset pystyvät olemaan sen rakkauden levittäjinä. Sopii niitä kuiten.kin tuoda joitakin silloin tällöin maljakkoon niille tulee sellainen kohtalo joillekin kukkasille. He löytävät erikoisia paikkoja, joista vanhempi väki ei osaa .olla kiinnostunut. K yllä tulee pääskysiä niin paljon, ettei kissan ottamisia huomatakaan .. Moni koululainen voi löytää vielä arvokkaampaa ja olla vaikuttamassa löytönsä luonnonsuojelulain alaiseksi saattamisessa. Muistan omasta lapsuudestani, että vein aina vieraani kilometrin päähän metsään taloa paljon korkeamman kiven luo. Niillä on vapaa pääsy ullakolle. Se nojaa toiseen kiveen. Rotevan miehanalun esimerkki on valttia toverien silmissä. Hänellä on kyllin aikaa käydä niitä katselemassa. Räystäspääskyä varten isän on pakko panna tukilauta seinään räystään alle. Luonnonsuojelun alalla toimivia järjestöjä kehoitetaan jatkuvasti olemaan asiassa valppaina ja ajoissa ottamaan yhteys paikallisiin tieviranomaisiin ja tarvittaessa edelleen valtion luonnonsuojelunvalvojaan. Pikkusisko huolehtii erityisesti r ääskysistä. Siitä rakkaudesta kumpuavat teot ja tekemättä jättämiset. ymmärtänyt, että kukat olisivat mielellään istuneet maassa. Paljon tärkeämpää luonnonsuojelun edistystyötä tehdään kuitenkin vähä eleisemmin silloin, kun muokataan ihmismieltä rakastamaan luontoa, josta hän itse on osa. Tienoista, jotka tässä yhteydessä ovat tulleet esille, mainittakoon seuraavat: Hattula, Pelkola Sääksmäki, R epola Karkku, Riippilänjärvi Tyrvää, Houhajärvi Ahlainen, Lampi Asikkala, Vääksy -Korpilahti, Vaaru Petäjävesi, vanhan kirkon seutu Eno, Ahveninen Pielisj ärvi, V ornan särkkä. Tienrakennus ja luonnonsuojelu Tieja vesirakennushallitus lähetti viime keväänä valtion luonnonsuojelunvalvojalle kuluvan vuoden tientutkimusohjelman ja pyysi ilmoittamaan sellaisista ko. Niillä on savea saatavilla. Koululaiset retkeilevät. Tämän luonnonsuojelun kannalta erittäin tärkeän ja tervetulleen aloitteen johdosta valtion luonnonsuojelunvalvoja on ottanut yhteyden luonnonsuoj elu-, kotiseutuja mat~ kailualan järjestöihin ja paikallisiin yhdistyksiin voidakseen välittää tieja vesirakennushallitukselle mainitunlaisia luonnonsuoj elua koskevia toivomuksia. Poj at rakentavat mielellään lintulaudan ja pesäpönttöjä. Tarkkuutta ja taitoa siinä kin tarvitaan
Kokouksessa olivat läsnä toimikunnan puheenjohtaja prof. Mavno Tuomola, maist, Hulda Kontt•r1,ri, tri T . Brander lausuen ilonsa arvovaltaisen luonnonsuojeluväen vierailun johdosta sekä toivoen, että täälla saataisiin virikettä yhä tarmokkaampaan työhön maisemanhoidon edistämiseksi. Kalli:ola, agron. Ohjelmasta täytyi illan joutumisen takia jättää pois tutustuminen Saaren puiston ja Mustialan puiston lintuhavaintoalueisiin, minkä lisäksi Lounais-Hämeen pitäj issä olisi ollut nähtävänä ainutlaatuisen runsas kokoelma pienempiä rauhoitusalueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä esimerkkinä siitä, millaisiin tuloksiin kotiseudullisessa luonnonsuojelutyössä olisi muuallakin maassamme päästävä. Heidät lausui tervetulleiksi Lounais-Hämeen Pirtin ja Lounais-Hämeen Kotiseutuja Museoyhdistyksen varapuheen johtaja, opettaja Väinö Snäll todeten, että luonnonsuojelutyö on kiinteästi kuulunut Kotiseutuyhdistyksen ohjelmaan ja että sen hoivasta on myös lähtöisin vuosi sitten itsenäistynyt Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, ainoa kotiseudullinen luonnonsuojeluyhdistys koko maassa. Kokouksen jälkeen tutustuttiin Saaren kansanpuistoon ja K aukolanharjun rauhoitusalueeseen, minkä jälkeen siirryttiin Forssaan, jossa vierailtiin Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen äskettäin avatussa, erinomaisesti järjestetyssä luonnontieteellisessä museossa. Aaltosen ja tri Branderin suuret ansiot. Hän viittasi siihen, miten paljon meillä rikotaan luontoa vastaan. Niilo Söyrinki, valtion luonnonsuojeluvalvoja tri R . Kaikkein tärkeimpänä pidettiin kuitenkin uuden luonnonsuojelulain aikaansaamista ja päätettiin kaikin käytettävissä olevin keinoin kiirehtiä lakia laatimaan asetettavan komitean nimittämistä. Matkaa jatkettiin sitten Humppilaan, missä Humppilan-ja Venäjänharjun perusteellisesti silvotut muodot räikeästi osoittivat, miten maisemakuva voidaan perusteellisesti pilata kun otetaan huomioon vain hyötynäkökohdat. Erkki KanerC'o. Puhuja esitteli vieraille myös Lounais-Hämeen Pirtin, jonka hakkapelittakellarissa nautitun lounaan aikana puhui LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja tri T. Näiden epäkohtien korjaamiseksi päätettiin esitellä näitä maisemanhoitotehtäviä radiossa, kunnallisja maakuntapäivillä sekä kääntyä kirjeellisesti tärkeimpien makeisja virvoitusjuomaalan tuottajien puoleen sekä turvautua lehdistön ja lehtimiesten apuun. Kokouksen avauksen suoritti prof. 25. Luonnonsuojelun työmaalta Luonnonsuojelutolmlkunta vieraillut LounaisHämeessä Kylämaiseman hoitoa koskevat kysymykset olivat keskeisinä asioina Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Kotiseutuliiton asettaman luonnonsuojelutoimikunnan talvikauden päättäjäiskokouksessa, joka pidettiin toukokuun lopulla LounaisHämeen Pirtissä Tammelassa. A. Söyrinki, joka kiitti ystävällisestä vastaanotosta ja vieraanvaraisuudesta todeten kotiseutuja luonnonsuojelutyön suuret aikaansaannokset LounaisHämeessä sekä työtä johtaneiden prof. Pohjola sekä toimikunnan sihteeri maist. Samalla olisi pyrittävä säilyttämään luonnonkuvassa siihen kuuluva eläimistö ja kasvisto. Brander ja metsänhoit. Tri Kalliolan ehdotuksesta keskityttiin kokouksessa käsittelemään maisemakuvaa pilaavia tienvarsinäkymiä, joita ennen kaikkea ovat suomalaisessa kulttuurimaisemassa huonosti hoidetut tienvarsimetsät, peittämättömät tieleikkaukset ja sorakuopat, asultaan varsin kirjavat maitolavat ja postilaatikot sekä erilaisten myyntikojujen ja kioskien kirjavat mainokset, minkä lisäksi maassamme harjoitetaan vielä luonnonsuojelulain vastaista rakentamattomaan maisemaan sijoitettua mainostusta. Maiseman erikoispiirteet pitäisi pyrkiä säilyttämään jo seutukaavoituksen yhteydessä ja samalla olisi kotiseudun viihtyisyyttä pyrittävä lisäämään ennen kaikkea istuttamalla puita rumien rakennusten ja sorakuoppien peittämiseksi
On sen vuoksi luonnollista, että Maatalouskerholiitto nuorisojärjestönä harrastaa luonnonsuojelutyötä, josta harrastuksesta mm. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä H ei no 1 a n m l k. Lh:n p. 1957. 5. siirtolohkareita ym. Åimälä, Klemola. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 1957. 1957. Maatalouskerholiltto ryhtynyt viettämään yleistä lintupäivää ja maisemanhoitopäivää kautta maan Luonnonsuojelu on ollut Maatalouskerholiiton ohjelmassa jo useita vuosia, mutta käytännöllisistä saavutuksista ei juuri voida puhua. Lh:n p. evp., Toivo Lamminaho. 8. 8. 3. M ä n ts ä l ä. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetuista alueista ja luonnonmuistomerkeistä on nyt ilmestynyt painosta valtion luonnonsuojelunvalvojan laati.ma luettelo. Tavoitteeksi on otettu kaksi pönttöä mieheen. Kerholaiset kokoontuvat valmistamaan näitä pönttöjä etukäteen valmennettujen lintupäiväpäälliköiden johdolla. 5. Maanomistaja: Vanajan seurakunta. Alpo Salo. K a n g a s a 1 a . 1957. Maanomistaja: ekonomi Seppo Salo ja dipl.ins. 8. Rauhoituspäätösten luettelo ilmestynyt Sen jälkeen kun Niilo Söyringin &Luonnonsuojelun käsikirjaam> sisältyvä rauhoitusten luettelo ilmestyi, on rauhoituksia saatu runsaasti lisää. Onhan asialla suurempaa taloudellista kannattavuutta kuin yleensä tiedetään ja • halutaan uskoa, mutta siihen liittyvät kauneusym. 8. 17. Kolme kynäjalavaa. 4. Anni Romu. 21. Komea tienvarsimänty. Kolme vanhaa mäntyä. Lh:n p. pnä tunnuslauseena >>Kolo kodittomille>> sekä maisemanhoitopäivä toukokuun 20 pnä, kertoi Maatalouskerholiiton luonnonsuojeluasiantuntija, agronomi Mauno Tuomola. Lh:n p. Tammisaaren m 1 k. Maanomistaja: maanvilj. Osikonmäki, Kohisevanmylly. Vanha mänty. 26 Muu r 1 a. Lh:n p. Pylväskuusi (Picea excelsa l. eläintieteellisiä kohteita (9).. Lääninhallituksen päätös 11. Maanomistaja: tilall. Lh:n p. Anni Kämppi. 17. V a na ja. tunteisiin vetoavat arvot ovat myös huomionarvoiset. Kaunis tammi. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Johannes Wirtanen. Nuoret ovat kiinnostuneita luontoon liittyvistä kysymyksistä yleensä. Maanomistaja: maanvilj. Tarkoituksella saada tämän alan toiminta ulotetuksi suuremmassa määrässä kyläkerhoihin ja kerhokoteihin asti otettiin kuluvan vuoden ohjelmaan mm. Muuria. P o r v o o n m 1 k. 5. 1957. S i i 1 i n järvi. Maanomistaja: pienvilj. Maanomistaja: rouva Mirja Virtanen. Åimälä, Nikkilä. Komea tienvarsimänty. Maanomistaja: Helsingin yliopisto. Rauhoituksiin sisältyy 74 aluetta (pinta-ala yleensä vähintään 1 ha), muut käsittävät yksittäisiä luonnonmuistomerkkejä: luolia, hiidenkirnuja. geologisia muodostumia (46 rauhoitusta), erityisen isoja ja vanhoja tai muutoin erikoisia puita, jaloja lehtipuita tai muita kasvitieteellisiä kohteita (211), kotkan tai kalasääksen pesäpuita ym. Suuri vanha petäjä, •>Mäntsälän mänty>>. Vanha mänty. K u r u. Jotta saataisiin juuritetuksi pois se yleinen käsityskanta, ettei tarvita muita kuin kottaraispönttöjä, joita onkin varsin runsaasti jo olemassa, valmistetaan lintupäivänä yksinomaan pikkulintupönttöjä. 1957. Maanomistaja: ylikers. 12. Marjoniemi, Pat ala. Hakkarala, Jokiharju. 1957. 22. Väinö Heikkilä. 12. Pappila, Mänty-Järvelä. Lh:n p. Hän kertoi edelleen, että luonnonsuojelun tulisi saada keskeinen jalansija jokaisen kansalaisen ajatusmaailmassa. Lintupäivä vietetään lähinnä pesäpönttöjä valmistaen. Pälkäne. Neljä hiidenkirnua. pendula). Lh:n p. 7. Toikkola, Eskola. 17.4. 8. Lh:n p. Lh:n p. 7. Svartså, Sofielund. 12. 15. 1957. 1957. Mäntsälä, Mäntymäki. Jotta valmistus sujuisi tasaisesti, muodostavat kerholaiset työpareja siten, että vanhemman pojan parina on nuorempi poika tai tyttö. Siitä käy selville, että maassamme on luonnonja kansallispuistojen ·lisäksi rauhoitettu erilåisia luonnonmuodostumia 340 tapauksessa. 1957. Käärmekuusi. Tvärminnen eläintieteellisen aseman alueita. yleinen lintupäivä, jota vietettiin kautta maan maaliskuun 25. 11. Eino Mähönen. Tauno ja Aili Silvennoinen. Pappila, Pappila. R a n t a s a 1 m i. 9.4.1957. lintupäivän ja maisemanhoitopäivän vietto on yhtenä osana ja ilmenemismuotana. Maanomistaja: Muurlan kunta. Maanomistajat: Kalle ja Laina Klemola. Vanha petäjä, >>Uhrimänty>>, kirkkotarhan läheisyydessä. 1957. 1957. Karjula, Siirilä
Mutta myös muualla maassa on ilahduttavia merkkejä järjestelmällisen toiminnan alkamisesta tällä alalla. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että tämä arvosija kuuluu Ollinkivelle, tunnetulle siirtolohkareelle Ruoveden Siikakankaalla. 11. Lääneittäin jakautuvat rauhoitukset seuraavasti (suluissa alueiden luvut): Uudenmaan lääni 84 (34), Turun ja Porin lääni 29 (4), Ahvenanmaan maakunta 11 (4), Hämeen lääni 105 (15), Kymen lääni 4 (1), Mikkelin lääni 13 (4), Kuopion lääni 12 (4), Vaasan lääni 36 (6), Oulun lääni 24 (1), Lapin lääni 23 (1). K ansantaru kertoo kiven odottavan aikaansa. Kivi on nykyisestä valtatiestä hiukan syrjään jääneen, pahoista mäistään aikoinaan kuuluisan >>Pahan virstan>> kohdalla, tiellepäin uhkaavasti kallellaan. Kerran, kun aika on täytetty, se syöksyy musertamaan maankavaltajan, joka pahaa aavistamatta matkustaa sen ohi. Hinta on 400 mk. 1925 oli kaikkiaan 11 rauhoitusta, 1930 28, 1935 43, 1940 59, 1945 78, 1950 130, 1955 211, 1956 319 (vuoden 1956 uusista rauhoituksista valtion metsähallinnon mailla 59), 1957 tähän mennessä 347. Suomen Tieyhdistyksen täyttäessä kuluvana vuonna 40 Vastikään ilmestyneessä luonnonsuojelualueiden vuotta on Tielehdestä julkaistu juhlanumero, jossa ja luonnonmuistomerkkien luettelossa mainitaan, on esitetty luonnonsujeluväen kannalta varsin huo27. 1924 rauhoitettu Bombergsgrottan niminen luola olisi ensimmäinen luonnonsuojelulain noj alla rauhoitettu kohde maassamme. Rauhoitustoiminta on siis viime aikoina suuresti vilkastunut. Voidaan tilata Valtion Julkaisuvarastosta, Hki, Annankatu 44, hinta 100 mk. Ruoveden Ollinkivi on ensimmäinen että Liljendalin pitäjässä 10. K artta vastaa kuutta taloudellisen kartan lehteä, jotka tarvitaan Pallas-Hetta tun turireitillä. Tämä johtuu ensi sijassa siitä, että paikalliset luonnonsuojeluja kotiseutujärjestöt ovat ottaneet tämän toiminnan ohjelmaansa. K arttaa on saatavissa Maanmittaushallituksen kartanmyynnistä. Ollinkivestä, tästä >>torpanmökin suuruisesta>> lohkareesta Ruoveden maantien varressa kirjoittaa jo Sakari Topelius matkakuvauksissaan. Pallas-Ounastunturln kansallispuiston retkellykartta Metsäntutkimuslaitoksen toimesta on ilmestynyt Pallas Ounastunturin kansallispuistoalueen käsittävä 1 : 100 000 koossa oleva taskukokoon t aitettava retkeilykartta. Kiven on metsähallitus rauhoittanut luonnonsuojelulain nojalla 10. Milloin tahansa se näyttää voivan vyöryä matkus· tajan yli, mutta taikavoima sitoo sen kaltevaan alustaan. Rauhoitusten lukumäärän kasvu näkyy seur aavist a luvuista: v. K arttaan liittyy lisäksi kansallispuistoa esittelevä teksti ja alueen rauhoitussäännökset. 24). Erityisesti on mainittava Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sekä Hämeen Heimoliiton asettaman luonnonsuojelutoimikunnan suorittama työ. Luonnonsuojelunäkökohtia tienrakennuksessa Samanaikaisesti kun sorakuopat turmelevat maisemaamme on havaittavissa myös myönteistä kehitystä tienrakennuksen alalla (ks.s. 5. 1924, mutta tästä rauhoituspäätöksestä ei valtion luonnonsuojelunvalvojan asiakirjoissa ollut tietoa, joten se on valitettavasti jäänyt pois tähänastisista luetteloista. Yllämainitun julkaisun nimi on >>Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit>>
Tieverkon jäsennöiminen on vihdoinkin siirtynyt teoriasta käy täntöön . Jokainen meistä on nähnyt, että tiet ovat jo tähän mennessä synnyttäneet kautta maan yhä enemmän rumia sorakuoppia, silvottuja harjunjätteitä sekä pilanneet lukemattomia kauniita masemakohtia. On ryhdytty toteuttamaan runkotieverkon luomista koko valtakuntaan välisten yhdysteiden jäädessä paikallisteiksi. Luonnon ja viihtyisyyden näkökohdat asemakaavasuunnittelussa Osoituksena siitä, mihin luonnon ja viihtyisyy den näkökohtien syrjäyttä minen voi johtaa, on seuraava äskettäin H elsingin Sanomissa ollut uutinen pääkaupungin asemaakaavasuunnittelusta: Tohtori Aarno Niini oli lähettäny t kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa hän esittää, että vaikka H elsingin kaupungin väestön Iisäkasvu onkin suunniteltu sijoitettavaksi pääasiassa liitosalueille rakennettaviin asumalähiöihin, t arvitaan liikenneyhteyksiä, kaupunginhallintoa, kouluj a, sairaaloita, leikkikenttiä ja puistikoita sekä liiketaloj a ja asuntoj akin varten edelleen lisätiloja myös nykyisen keskustan välittömässä läheisyydessä. Kun vielä ottaa huomioon , etteivät lakimme estä palstoitusta teiden varsilla, jota liikenteen kehityksen kannalta olisi päinvastoin pyrittävä vastustamaan sen synnyttäessä liiaksi sivuteitä, lisää t ämäkin vain muutoksia maisemassa. Professori Otto-1. Tri Niini on lähettänyt myöhemmin käsiteltäväksi vielä kolmannen muistion, >>Ehdotus H elsingin satamien laajentamisesta ja uuden keskusaseman ratapihan sijoittamisesta,>. Tulee muistaa, kuten pääjohta ja A . Mitä voidaankaan odott aa tulevaisuudessa, jollei 10-kertaiseen tielaajennukseen vielä uhrattavista miljardeist a liikene penniäkään samanaikaiseen maisemanhoitoon. Lopuksi tri Niini mainitsee, että alueiden keksimisestä ja alustavasta suun• nittelust a suoritetaan saavutet tavaan hyötyyn nähden kohtuullisena pidettävä palkkio. Tämä merkitsee sitä, että tiet myös yhä enemmän rupeavat vaiku ttamaan koko maisemaan ja näinollen asett avat luonnonsuojelijoille ja maisemanhoitajille entistä enemmän t ehtäviä. Asutuskeskusten vihtyisyyttä ja rauhaa edist ävänä periaatteena kirjoittaja mainitsee menettelytavan, jonka mukaan säteistiet olisi pyrittävä liittämään keskustaa ympäröivään tierenkaaseen siten, että ohikulku säteissuunnalta toiselle voi t apahtua keskuksen läpi tunkeutumatta. Tieverkon näin laajetessa myös liikennetiheys ja nopeus kasvavat, mikä yhä enemmän vaatii tien y mpärist ön muokkaamista liikennenopeuden vaat imusten mukaiseksi. Kirjelmään liittyy kaksi muistiota, >>Ehdotus H elsin gin linja-autoaseman sijoittamisesta Töölönlahteen, joka sitä varten kuivataam ja >>Suunnitelma H elsingin kaupungin ja Espoon kunnan maa alueiden lisäämiseksi La,1ttasaarcn selän ja Laajalahden kuivattamisen av ulla>>. K aupunginhallitus päätti, etteivät tri Niinin esitykset anna aihetta toimenpiteisiin.. Kirjoitta ja h uoma uttaa, että meilläkin olisi aika samanlaisen asia ntun tijan vakinaistamisesta tiesuunnitteluun, jotta jokainen uusi tiesuunnitelma tulisi t aiteellisesti onnistuneeksi ja vastaisi maisemanhoidon vaatimuksia. mionarvoisia näkökohtia. Juuri kuluneina neljänä v uotena on maassamme avattu 28 liikenteelle lähes 3500 km uutta tai parannettua tietä ja tähän uhrattu yli 40 miljardia markkaa. Tämän takia hän esittää H elsingin kaup ungin harkittavaksi soveltuvien maa-alueiden våltaamista merenlahtia ja muita vastaavia alueita pa toamalla ja pumppuamalla niiltä vesi pois. M eurman toteaa johtavassa kirjoituksessaan, että maamme tieverkko ja liikenne ovat viime vuosikymmenenä olleet mitä voimakkaimman laajenemisen kohteena. Niinpä ns. Tarvontien suunnittelussa H elsingin luoteispuolella on käytetty apuna perspektiivipiirroksia, jotka tuovat esille puutteellisuudet tien liittymisessä maastoon. Tiesuunnit telijat ovat myös entistä enemmän alka neet kiinnittää huomiota tien kauniiseen sopeutumiseen maisemaan. Naapurim aassam me Ruotsissa on tiehallinnon palvelukses a puutarhataiteen am mattimiehiä, jotka osallistuvat teiden suunnitteluun ja huolehtivat teiden reunustojen kunnostamisesta. Kuusisto kirjoituksessaan huomauttaa, että nykyisin näht ävissä olevan liikenteen kehityksen mukaan arvioidaan maamme liikenteen nykyisestään kaksinkertaistuvan vähintään seitsemässä vuodessa ja nelinkertaistuvan 20 vuodessa, mikä merkitsee sitä, että raskaasti liikennöityjen teiden pituus t ulee kasvamaan keskimäärin 10-kertaiseksi
Vastauksia seulottaessa kävi ilmi, että kirkonkylien kauneuteen vaikutti kaksi tekijää: luonnonkauneus ja toisaalta ihmisen aikaansaamat rakennelmat ja laitteet. Onkohan laskun hankkijat huomioineet, että pohjavesikin laskee jossain määrin siellä, missä vesistöjen laskut on toimitettu. Mainitakseni vain yhden kaamean tapauksen, mikä on seuraus tyhmästä maan ahneudesta. Juvan kirkonkylä kaipaa kiireellisesti viemäröintiä. Jo vanhastaan erääksi maamme kauneimmista kuvattu Saarijärven kirkonkylä on tällä hetkellä rautatierakennusten takia sikäli vaikeassa asemassa, ettei sen kaunesarvoa voida arvostella ennenkuin suurten rautatierakennustöiden mullistavat jäljet ovat tulleet korjatuiksi. Susi tuli, hallat tuli. Osanotto kilpailuun oli varsin myönteinen ja vastauksia oli saapunut maamme kaikista maakuntaliitoista. Nyt on kalat ja linnut poissa. Ehkäpä se antaisi jotain uutta heille. Kunnallisen ja kunnollisen uimarannan. Niinpä Ilmajoki kelpuutettiinkin kilpailussa toiselle sijalle sen siis edustaessa maamme lähinnä kauneinta kirkonkylää. Viitasaaren ja Sotkamon kirkonkylät. Paikallinen väki, köyhät ja rikkaat kaipaavat luonnonkauneutta. Ihamäki, kävi ennen pitkää selväksi, että nämä molemmat puolet olivat parhaalla tavalla yhdistyneet Ruoveden kirkonkylässä. nonsuoj eluvalvoja tri R. Ruovesi Suomen kaunein kirkonkylä Syyskuun alkupäivinä julistettiin Yleisradion toimeenpaneman, maamme kirkonkylien kauneutta koskeneen kilpailun tulokset. Häpeällä on tunnustettava se, että harvat ihmiset seuraavat vesibiologiaa, hygieniaa tarpeeksi. Kalliola sekä toimittajat A. Ruotsala ja N. Varmaan osittain soidinta sekin. Vielä vähemmän tuntevat luonnonsuojelun tarvetta, tai kauneusseikkoja luonnossa. Eikä järven pohjasta tullutkaan viljelysmaata. Luonto rumeni sekä köyhtyi. Kirkonkylien kauneusarvoja oli vastauksissa pyritty valaisemaan runsaan valokuva-aineiston avulla, minkä lisäksi palkintolautakunnan jäsenet suorittivat vielä tarkastusmatkoja itse paikalla. Orimattilan kirkolla, näkisivät ja haistaisivat sitten sen mitä seuraa kun vedet lasketaan. Lehtemme artikkeli esitti veden puhdistuksesta. Eipä näytä niitä vie29. Juvan kirkonkylän osuus turistiliikenteessä ei pienene, vaan paisuu. Uudellamaalla Lapinjärvi, kirkonkylän komeus laskulla hävitettiin. Tässäpä kulkuri purkaa sisuaan ajateltua tyhmyyttä vastaan ja jo tämän luontoisissa tapauksissa tapahtuneita peruuttamattomia vahinkoja vastaan, ja kiittää niitä, jotka sielläkin ovat vahingon huomanneet. K. Kulttuuriaineksen ja vanhojen historiallisten muistojen säilymisen kannalta kiinnittävät erityistä huomiota mm. Mutta hauskan näyn tämä pari esitti nousemalla rinnan istumaan sahan savupiippuun, mistä ne tarkkailivat kaikesta korkeudestaan, mitä tässä ympäristössä mahtoi tapahtua sinä iltana. Yksinomaan luonnonkauneutta ajatellen sijoittuvat kärkipäähän mm. Entäs hiussuonien veden välitys sitten maan pintakerroksiin. Pinta-alaltaan avara järvi antaa ratkaisevan sanansa kirkonkylän ilmaston raittiussuhteissa. Vilkmia, valtion luon'. Järven laskuja ajavat henkilöt saisivat vierailla esim. Huuhkaja-pari on asunut pitemmän aikaa Ruoveden Kotvion niemessä kertoo Toisin illoin ja öin ovat ne kovasti huutaneet ja olleet äänessä. Kilpailu, jonka otsikkona oli >>Mikä on Suomen kaunein kirsuoritettiin maamme maakuntaliittojen avustuksella ja niiden lähettämien ehdotusten pohjaJla. Antakaa Jukajärven olla olojaan rauhassa. Palkintolautakunnalle jonka muodostivat prof. Tuossa pari tapausta maanomistajan pinta-ala-ahneudesta. Juvan kirkonkylän väestötaajama tarvitsee uimarantoja. Ja järvi oikein hoidettuna lisää kauneusarvoja ja viihtyisyyttä turisteillekin. Se tuo rahaa ja elämän vilkkautta paikkakunnalle. Saisivatpa Jukajärven laskua puuhaavat lukea professori Söyringin teoksen Luonnonsuojelun käsikirja. Ilmajoki ja Veteli. Hyvärinen kirjoittaa tuonnoin Juvan Lehdessä Jukajärven laskuhankkeen johdosta ajatuksia, jotka on syytä huomioida muuallakin kuin paikkakunnalla: Vimpelin Sääksjärvi laskettiin. Pitäisikö Jukajärven hävittämisellä hävittää kauneusarvot ainaiseksi kirkonkylästärnme. oikean kannan, joskin lyhyesti. Ajatuksia järvenlaskuista Eino I
Varsinkin Koukkulammin ympäristö on joutunut monien tihutöiden paikaksi. Tapetut linnut on lähetettävä Helsingin eläintieteelliseen museoon ja puolivuosittain ammutuista ilmoitettava valtion luonnonsuojelunvalvojalle. että sillä ei Varsinais-Suomen hyvin hoidetuissa metsissä enää ole pesäkolopuita keloja tahi vanhoja haapoja. Ei se ole mitään miehekkyyden osoitusta, että ilmapyssyillä ja muilla tritsoilla ammuskellaan ja rääkätään vapaan luomakunnan asukkaita. Hankkeen takana ovat Kalamiesten Keskusliiton Pohjois-Karjalan piiri sekä maanviljelysseurat ja tutkimussuunnitelman laatimisessa on avustanut Kalataloudellinen tutkimuslaitos. Ne sijoitetaan aluksi Getaan aidatulle alueelle ja päästetään vasta myöhemmin vapauteen. Näiden metsiemme mukavasti elävöittävien ahkerien tuhohyönteisten hävittäjien on näet todettu eräillä sähkölinjoilla tehneen sellaisia vahinkoja pylväitä >>koloamalla>>, että monen pitäjän sähkönsaanti saattaa yllättäen katketa, kun pylväs romahtaa. Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto (IUCN) järjesti viime elokuun 3-15 päivien välisenä aikana luonnonsuojelun kansainvälisen nuorisoleirin Orvieilleen Italiaan Alpeille lähelle St. 10 vuotta. Kalastusneuvos Don Wickstömiltä saamamme tiedon mukaan liittyy tutkimus suurisuuntaiseen Koitereen vesien laskuhankkeeseen, joka tulee arvattavasti suuresti muuttamaan kalojen kutupaikkoja ja luonnonoloja yleensäkin. Luonnonsuojelun kansainvälinen nuorisoleiri. Eläimet on lahjoittanut Ahvenanmaan metsänhoitoyhdistykselle prof. Tuskinpa niitä enään lienee koko pitäjämme alueella kymmentäkään pariskuntaa. Suurisuuntaista kalavesitukimusta PohjoisKarjalassa Pohjois-Karjalassa aloitettiin viime ke, äänä suurisuuntainen kalavesien tutkimustyö, jonka 30 piiriin sisältyy yli 2000 sellaista järveä ja isompaa selkää, joilla katsotaan olevan merkitystä kalastuksellisessa mielessä. Näin menettävät italialaiset yhden suosituimmista herkuistaan. Kotviossa kyllä paimennetaan, että ne säilyvät täydessä rauhassa siksi, kunnes siirtyvät pesimispuuhiinsa muualle, koska tässä niemessä ei ole sellaisia vuoria, missä ne pesivät. Variksia luonnollisesti tämä pariskunta onkin kovasti harmittanut, sillä ovathan varikset yhdessä rottien ja jäniksien kanssa juuri huuhkajien pääravintoa. Viime -vuosien aikana maassa on syöty näin 200 miljoonaa laululintua joko paistettuna tai öljyssä keitettynä. Bernhardin solaa Gran Paradison kansallispuiston alueelle. Samalla kokoontui toisen kerran edellisen vuoden elokuussa perustettu nuo. Metsäkauris tuotu Ahvenanmaalle Ahvenanmaalle tuotiin kesäkuun puolivälissä Norrtälje-nimisellä laivalla kolme metsäkaurista. Kylässämme on kyllä tullut poikien ikävaksi tavaksi hätyytellä rauhoitettuja lintuja. Nyttemmin on Italian hallitus virallisesti ryhtynyt toimenpiteisiin pikkulintujen teurastamisen kieltämiseksi. Toivottavaa olisi, että linnut saisivat olla ja elää täydessä rauhassa, sillä niin harvinaisiksi ovat jo huuhkajat käyneet Ruovedelläkin. Lieneekö tässäkään vesistöjärjestelyssä huomioitu luonnonsuojeluksellisia näkökohtia. Harry von Eckerman, joka oli mukana saattamassa kauriitaan. Syynä palokärjen mielty. Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimesta on asiaa tutkittu (tri Brander) ja todettu, että palokärjen ampumalupa on myönnettävä. 220 järveä vuosittain, joten työ kestäisi n. Vihdoinkin! Muistanemme kaikki sen vastalauseen, jonka J'Uhani Aho eräässä lastussaan esitti italialaisten harrastamaa pikkulintujen pyydystämistä vastaan. mykseen juuri sähkölinjojen pylväisiin on se. Valitettava tapaus Kaikkien metsänkävijäin hyvin tuntema keväinen kelohongan >>pärryttäjä>>, palokärki, on eräillä Lounais-Suomen seuduilla ollut hätää kärsimässä. Suunnitelman mukaan tutkittaisiin n. rastuttavan niemessä olevat talotkaan asukkaineen, koskapa ovat eräitä kertoja istuskelleet aivan rakennusten vieressä olevissa puissa, mistä ovat kovasti ärsyttäneet variksia
(About ants building their nests under stones.) Stones conducting heat provided by the sun and offering protection from rain and safety against enemy attacks provide admirable nesting places for the ants. Kasvien, lintujen ja lähinnä hyönteisten tutkiminen ja keräilyhän ovat nuorisomme luonnonharrastuksissa jo vanhastaan säilyttäneet ensi sijan, vaikka retkeily ja valokuvaus yhä enemmän alkavatkin kilpailla edellisten kanssa samalla kuin tekniikan harrastus vakavasti pyrkii järkyttämään koko luonnonharrastuksen valtaasemaa. It frequently happens that several different species of ants are building their nests under the same stone. Leirille oli saapunut nuorisoa 13 maasta Etelä-Afrikkaa ja Yhdysvaltoja myöden. Tuoreutensa, havainnollisuutensa ja monipuolisen kuvituksensa ansiosta ennustamme kirjalle luonnonystävien ja nuorison keskuudessa oloissamme ainutlaatuista yltiömenestystä. 31. R. Johdantolukuun luonnonharrastuksesta on sisällytetty katsaus maamme kartastotilanteeseen luonnossa liikkujan tärkeimpiin oppaisiin. Ruotsalaisen esikuvan >>Naturen som hobby>> mukaan maamme oloihin toimitettu luonnonharrastajan käsikirjaopas sisältää uskomattoman määrän tiivistettyä, käytännöllistä tietoa opastamalla lukijaansa luonnossa liikkumaan ja sitä tutkimaan. Moreover all damages caused by the animals should be fully covered by the Government, who annually collects some 40 million marks on hunting licences, the value of the meat of the killed animals being some 200 million marks. ANNELI ELORANTA: Miten koululaiset voivat edistää luonnonsuojelua. The writer describes the construction of the nests: the hollows on the south side, warm and suitable for the eggs, and the colder and damper north side, which is reserved for the larvae. Luonnonsuojelulle on uhrattu yli parikymmentä sivua antamalla ohjeita luonnossa liikkumisesta, rauhoite tuista kasveista ja eläimistä, luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä sekä niiden perustamisesta ynnä maisemanhoidosta. Luonnonsuojelun organisatiolle ja järjestötoiminnalle olisi ehkä toivonut vieläkin enemmän tilaa aiheen keskeisen merkityksen huomioonottaen. Valtaosa kirjasta, lähes puolet, on sitten uhrattu kasvija eläinmaailman tutkimiselle. Kannattaako hirveä suojella. Samalla hahmoiteltiin suuntaviivat jäsenjärjestöjen toimintaa esittelevää kirjaa varten sekä vuosien 1957 -58 toimintaohjelma. Mac Intyre Alppien geologiasta. ran der Goes t·an Naters luonnonsuojelusta ja prof. This increase has brought about greater damages caused by the animals on forests and tilled grounds. (How the protection of nature can be furthered by school-children). Liiton vuosikokouksessa hyväksyttiin sääntöjen muutokset, ja laadittiin tutkimussuunnitelma törmäpääskysen muuttojen ja elintapojen tutkimiseksi kansainvälisen yhteistyön puitteissa. Retkeilyjen lisäksi esitelmöivät leirillä Gran Paradison kansallispuiston johtaja, prof. B. 32) EINO OINONEN: Kivien alla pesivistä muurahaisista. E. Videsott esitellen puistoa, Mr. Mitä -Missä-Milloin. Suomalaisen marssikompassin avulla tutustutaan kädestä pitäen ja monia piirroksia havaintovälineinä käyttäen suunnistamiseen, minkä jälkeen esitellään luonnon valokuvaamista nykyisten, teknillisesti varsin monipuolisten retkeilykamerojen avulla. Otava 1957. 263 siv. JOKINEN at a discussion-meeting of the Finnish League for the Protection of N ature. Nuorison kansainvälisen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana toimii Jacques de Smidt {Hollanti) ja sihteerinä Ann Alexander (IUCN) ja sen toimiston osoite on 31 rue Vautier, Brussels (Belgique). Kirjan lopussa on lisäksi lyhyehköt luvut kallioja maaperän tutkimisesta, säähavaintojen teosta, kartoittamisesta sekä luonnontieteellisistii seuroista, aikakauslehdistä ja julkaisuista. (Will it pay to protect the moose-stock?) Report delivered by the forester Mr. D. Owing to certain restrictions in the hunting of moose, the moose stock in our country has increased considerably in the last few years (last autumn an average of 0,6 moose pro 1000 hectares). rison kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (International Youth Federation för the Study and Protection of Nature). Kirjallisuutta Tauno Ulvinen: liUonnonharrastajan opas. (from p. All this has given rise to a demand for a more active moose-hunting campaign. Mainitun liiton tarkoituksena on edistää nuorison harrastusta luonnon tutkimiseen ja suojeluun, avustaa tarkoitusperiltään tämänsuuntaisia nuorisojärjestöjä ja edistää sellaisten perustamista. P. Kvo. ja 193 kuvaa
The lichen-areas will provide a regrowth suitable for export purposes in 60-80 years. prof. maist. 'l'he local sites of objects for protection are by no means evenly distributed over the various administrative clistricts, the provinces of Häme and Uusimaa being much more Jortunate in this respect than other dis!ricts, owing to the keen work of the local organisations dealing in these matters. Jotta niissä onnistuisimme, on välttämätön tä, että yhdistyksen jäsenmäärä saadaan voimakkaasti nousemaan. TEUVO AHTI : Poronjäkälä kaunista mutta arkaa kasvillisnutta. (Reindeer lichen a b,autiful but easily damaged vegetation.) Reindeer lichen was exported from Finland already in older times, but the reduced vegetation of lichen adorning our landscapes is not caused by exports and Lapland reindeers only, but in a far greater degree by roaming wanderers and excursion groups. (Gontd. p. Gontents: >>Luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen vilkastumassa>> (An increasing activity in the protection of natural monuments.) The leading article reports a satisfactory increase in the activity of protecting natural moniiments. (An estimate of the number of non-migratory birds a matter to be taken up by all ornitlwlogical enthusiasts. Lehtemme ilmestyy ensi vuonnakin neljänä sisältörikkaana ja runsaasti kuvitettuna numeron a. R. Last winter 55.000 specimens were accounted for, representing 70 different species. Lehden tilaushinta on 400 mk, mutta Suomen Luonnonsuojeluyhilistyksen jäsenille se jaetaan jäsenmaksua (300 mk vuodessa tai 6000 mk kerta kaikkiaan) vastaan. Jokainen vähintään 10 uuden vuosijäsenen (tai yhden vakinaisen jäsenen) hankkija saa yhilistyksen merkillä varustetun hopeisen teelusikan, niin p ian kuin asianomaisten jäsenten maksut ovat joko jäsenhankkijan tili ttäminä tai y hilistyksen jälkeenpäin Suomen Luonnon lähettämise n yhteydessä periminäyhilistyksen toimistoon saapuneet. 1957 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). Arvoisa jäsen, oletko jo tehn yt oman osuutesi uusien jäsenten hankkimiseksi. 40 A, Helsinki. I n the recently published list of decisions dealing with protecting measures, the decision issues in our country numbered 340 in the last spring, although the total number, of protected objects ranged over: enclosed areas, natural monuments, and various botanical and zoological objects, shows a much higher figure, owing to the fact that several objects are included in the same decision issue. Tämän lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko maassa huomattavat kirj apalkinnot. No. ) The writer describes the attemps at Christmas bird counting during the last two winter seasons, which has met with an ever increased enthusiasm in our country, and which was first taken up by the American diplomat Mr. The organs of the organisations for local culture together with those of the municipal authorities have shown signs of increased activity with regard to natural scenery preservation work and protection of areas and monuments in connection therewith. Osoite: Unionink. Toimitus: apu!. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuj a vähentämään palkkiokseen yhdistykselle tilitettävästä yhteissumma ta 20 % edellytettynä, että uusia jäseniä on vähintään 5. J ' . Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä odottavat monet tärkeät tehtävät. . Puh. Haluttaessa voidaan tilata yhdistyksen leir:nalla varustettuja kuittivihkoja. In the tracks of those a re-growth will take soine 30 years, and if the tracks are frequently used the growth of lichen will cease altogether. ~NATURE OF FINLAND•> The Organ for the Protection of Nature Publishers: The Finnish League for the Protection of Nature and the Government I nspector for the Protection of Nature (Forest Research I nstitute). E. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor) , Reino Kalliola and Erkki K anerva. Yhdistykseltä voidaan tilata erikoisia lomakkeita uusien jäsenten ilmoittamista varten . / Suomen Luonto 1958. Tilaushinta v. 31) Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja (Metsäntutkimuslaitos). Niilo Söyrinki (vastaava). 669 68fl. JUKKA KOSKIMIES: Talvilintulaskenta kaikkien lintuharrastajien yhteinen asia. Kalliola ja fil. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. 1957 400 mk. Postisiirto 6882. toht. Lorimer .Moe. Kanerva. The zoologir,al museum of HelsinH Uninersity has now created a network of assistants working in this line, and who are going to continue their work when the winter sets in. 32 Helsi n ki 1957, R a lttl u s k ans a n K i rjapai n o O y. Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina kauniita h o p e a I u s i koit a. 2 1957
7 L, ________________ ...J. Runsastietoinen, loistavasti kuvitettu eläinkirja, joka esittelee 680 maailman nisäkästä, niistä 250 lajia mainioin väripiirroksin. WSOY Tässä kirjassa: puhutaan k a ik e n maailman nisäkkäistä, mutta k a i k k i eivät tietenkään o'le mahtuneet mukaan. Kuvitus Wilhelm Eigenerin. 700 mk. 215 sivua, 250 neliväripiirrosta. Teksti on eloisaa ja hauskaa, puhuvat kuvat esittelevät eläimet luonnollisessa ympäristössään. Siksi toisiaan suuresti muistuttavista eläinryhmistä on valittu esittelyn kohteiksi yleisimmät tai luonteenomaisimmat lajit joukossa suuria harvinaisuuksiakin. HANS HVASS MAAILMAN NISÄKKÄÄT Tanskankielisestä alkuteoksesta suom. Kangask. Lauri Hirvensalo. Kustakin eläimestä on pyritty sanomaan tärkein ja olennaisin. Mainio kirja nuorisolle ja eläintieteen maallikkoharrastajille
SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 4:0 A Helsinki 1957, Raittiuskansan Kirjapaino Oy.. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO J äseneksi ihp.oittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite)_ kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. Muistakaa aina heti ilmoittaa osoittoenmuutoksestal SUO.ME N L UONNONS UOJEL UYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalai11ten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös a11utuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta