omen Kansainvälisen Lintusuojelukomitean kokous Helsingissä Myyrät luonnon tasapainon horjuttajina Metsästys ja luonnonsuojelu Kyykäärme tuntureilla Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 3 17 VUOSIKERTA 1958 •
Kunkin lajin kohdalla on paneuduttu kysymyksiin, jotka juuri siinä tapauksessa ovat tärkeät ja mielenkiintoiset. 3300:-. uusin osa Nyt on ilmestynyt kauan odotettu »Suuren kasvikirjan» I osa. Kuvitus on runsas ja monipuolinen. Niin värikuin tekstivalokuvatkin on otettu aidossa kasvuympäristössä. Ne kasvitieteilijät, jotka ovat etukäteen saaneet tutustua tähän kaikkiaan kolmiosaiseksi muodostuvaan teokseen, ovat sitä mieltä, että minkään maan kasvistosta ei ole tehty yhtä täydellistä ja tieteellisesti yhtä ajanmukaista ja pätevää kokonaisesittelyä kuin tämä. 4000:-. Ainoalaatuisia kokonaisesityksiä kukin omalta alaltaan.. saqan . SUURI NISÄKÄSKIRJA Kangask. I osassa 851 sivua, 32 värikuvaa sekä 274 tekstikuvaa ja kuvaryhmää. 3400:-, nahkaselk. Jaakko Jalas suomalaisten tutkijain avustamana. »Suuri kasvikirja» keskittyy kasvilajien elämänkulun, kasvupaikkojen, historian, kasvualueen, alkuperän, hyötykäytön, kansanomaisten nimien ja nimitysten ynnä muiden · sellaisten seikkojen selostamiseen. 4000:-. Toimittanut prof. 2700:-, nahkaselk. SUOMEN· LUONTO. Hinta kangask. 3400:-, nahkaselk. 3400:-, nahkaselk. »Suuri kasvikirja» tulee valmistuttuaan antamaan kaikki mahdolliset I OTAVA tiedot kaikista maassamme esiintyvistä luonnonvaraisista tai vakinaistuneista putkilokasveista. SUOMEN LUONTO-sarjan aikaisemmat osat: SUURI LINTUKIRJA Kangask. SUURI HYÖNTEISKIRJA Kangask. 4000:-. Teoksessa on myös runsaasti levinneisyyskarttoja sekä tärkeitä yksityiskohtia selventäviä piirroksia
Eräät tärkeät kansainvälistä yhteistyötä hoitavat yhteisöt olivat myöskin lähettäneet edustajansa: Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN), kansainvälinen biologisten tieteiden liitto (International Union of Biological Sciences), kansainvälinen riistalintujen tutkimustoimisto (International Wildfowl Research Bureau) sekä Pohjoismainen öljyvahinkokomitea. Tämän jälkeen siirryttiin Otaniemen ravintolaan, jossa yhdistyksemme tarjosi vieraille tuliaiskahvit. 70 henkilöä. Kaikki pohjoismaat olivat tietenkin lähettäneet edustajansa, niinikään läntisen Euroopan tärkeimmät maat sekä Yhdysvallat. Kaiken kaikkiaan oli yleiskokouksessa läsnä n. Edustettuna oli 20 maata EteläAfrikkaa ja Venezuelaa myöten. Retkiä suorittivat vieraat Espoon saaristoon, Helsingin ympäristöön sekä insinööri R. Konferenssin avajaiset tapahtuivat Säätytalossa. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNON SU OJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 3 17 VUOSIKERTA Kansainvälisen Lintusuojelukomitean kokous Helsingissä Göran Bergman 1958 Kansainvälinen lintu.suojelukomitea (ICBP) kokoontui viime kesä1.'7lun 1-5 päivinä Helsingin Otaniemessä yhdeksänteen konferenssiinsa. Seuraavana päivänä tarjosi maatalousministeriö Valtioneuvoston juhlahuoneustossa kahvit konferenssin osanottajille. Konferenssin jälkeen pääosa osanottajista otti osaa XII lintutieteelliseen kongressiin ja sen maan eri puolille suorittamiin retkeilyihin. Kreugerin opastuksella Hättön luonnonsuojelualueelle. Tilaisuudessa piti yhdistyksemme pujohtaja, professori Niilo Söyrinki avajaispuheen, jonka jälkeen tri Reino Kalliola esitelmöi maamme luonnonsuojelusta ja professori Paavo Suomalainen kaunein värikuvin esitteli maamme luonnon vuodenaikaisvaihteluja sekä saaristomme luontoa. Suomea edustivat Kansainvälisen lintukomitean Suomen osaston jäsenet tohtorit Göran Bergman, Lars von Haartman ja Jukka Koskimies. 65
Yksimielisesti hyväksytyiksi tulivat 14 päätöslauselmaa, joista osa on myös meidän maassamme varsin ajankohtaisia. Konferenssin varsinaisen ohjelman ensimmäinen osa sisälsi eräitä lyhyitä, mutta mielenkiintoisia esitelmiä ajankohtaisista kysymyksistä. Petolintukysymystä, pikkulintujen pyyntiä, kattohaikaran vähenemistä, öljyvahinkokysymystä ym. Niiden vahingonteko ei suinkaan rajoitu yksinomaan taimistoihin, vaan jyrsijäin esiintyminen kulttuuribiotoopeilla yleensä merkitsee aina suurten taloudellisten arvojen 66 joutumista vaaralle alttiiksi. Moni puutarhasta elantonsa hankkiva oli varmaan viime keväänä valmis yhtymään erään Lohjan seudun hedelmänviljelijän masentuneihin sanoihin: >>Ei hedelmänviljely Suomessa kannata: minkä pakkanen jättää, sen myyrät jyrsivät.>>. huuhkajakysymys, öljyvahingot, öljyvahinkosopimuksen ratifioinnin valitettavat viivästymiset, sepelhanhen ja valkoposkihanhen tarvitsema erikoissuoja, metsästyskelpoisten muuttolintujen tarvitsemat suojelualueet, harmaalokkikysymys, pikkulintujen pyynti Välimeren maissa sekä kattohaikarakysymys antoivat aiheen päätöslauselmiin. Päätöslauselmat toimitetaan virallista diplomaattista tietä Suomen Lontoon suurlähettilään kautta maamme viranomaisten tietoon. Epäilemättä myyrät ovatkin ihmisen kannalta sangen vahingollisia eläimiä. Niinpä tri Finn Salomonsen selosti sepelhanhen talvehtimistapoja ja -liikkeitä Pohjanmeren eri rannikkoalueilla todeten kannan olevan erittäin heikon ja täydellisen rauhoituksen tarpeessa. Ei liene syytä julkisesti selostaa päätöslauselmien sisältöä yksityiskohtaisemmin ennen kuin ne on saatettu virallista tietä viranomaisten tietoon. Jo normaalivuosinakin ovat myyrien aiheuttamat vahingot merkittävää suuruusluokkaa, mutta sellaisina poikkeuksellisen vaikeina >>myyrätalvina>> kuin viime talvi oli, ne voivat merkitä erittäin huomattavaa kansantaloudellista tappiota. Mainittakoon kuitenkin että mm. Toivottavasti ne ovat omiaan tukemaan eräiden sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, jotka ovat jo kauan olleet Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ohjelmassa, mutta jotka eivät ole saaneet riittävää tukea viranomaisilta. Myyrät luonnon tasapainon horjuttajina Arvo Myllymäki >>Taimistot ovat talven mittaan monen verottajan armoilla: rusakko kuorii niitä lumen päältä, pelto-, kenttäja metsämyyrät maan pinnasta lumen pintakerroksen alle ja vesimyyrä vihdoin maanpinnan alta.>> Näin kirjoittaa tohtori Lauri Siivonen >>Suuressa Nisäkäskirjassa>>. valaistiin niinikään erittäin ajankohtaisilla esityksillä, joissa ehdotettiin erilaisia toimenpiteitä. Näiden alustavien esitysten pohjalla laativat sitten eri maiden edustajat ehdotuksia päätöslauselmiksi, joista yleiskokous loppuistunnossaan äänesti
Jotta kerätystä aineistosta voisi olla todella käytännöllistä hyötyä, niin että sen perusteella voitaisiin oikeaan aikaan varoittaa viljelijöitä odotettavissa olevasta myyrävaarasta, on vielä selvitettävä useita sangen tärkeitä yksityiskohtia. Tämä koskee kuitenkin lähinnä vain p e l t o m y y r ä n (Microtus agrestis L.) runsauden vaihtelua. Hedelmäja koristepuiden kuorta kaluavat nimittäin myös k e n t t ä m y y r ä (Microtus arvalis Pall.) ja me ts ä myyrä k i n (Clethrionomys glareolus Schreb.), kun taas puun juurien turmelijana vesi m y y r ä (Arvicola terrestris L.) on ehdottomasti pahin. 67. Peltomyyrän turmelemaa myyntikelpoista omenapuun taimistoa keväällä 1958. Toinen selvitettävä kysymys on muiden myyrälajien kannanvaihtelun suhde peltomyyrän runsauden muutoksiin. Oheisessa taulukossa on esitetty myyrien vioittamien puiden yhteismäärät niissä hedelmätarhoissa ja taimistoissa, joista vastauskaavakkeet on palautettu asianmukaisesti täytettyinä. Tuhoeläintutkimuslaitos ei tietenkään voi perustaa käsitystään myyrien merkityksestä ja luonteesta tuholaisina joihinkin yksityisiin lausuntoihin tai tilapäishavaintoihin. Valok. T i 1 a s t o t i e t o j a v a h i n g o i s t a. Yksityiskohtaisia lukumäärätietoja on pyritty saamaan erityisesti tärkeintä hedelmäpuutamme omenapuuta kohdanneista tuhoista. Toisaalta nimittäin tiedetään, että peltomyyrä on pahin hedelmäpuiden ja koristekasvien turmelija maassamme, toisaalta taas on todettu, että peltomyyrän aiheuttamat tuhot ovat suurimmat myyräkannan huippua edeltäneenä talvena. Viime talvi taas muodostui vaikeaksi >>myyrätalveksi>> koko hedelmänviljelyalueella. Jo viitenä perättäisenä vuonna on viljelijöille ja neuvontatehtävissä työskenteleville henkilöille maan eri puolilla lähetetty tiedusteluja jyrsijäin talvisin aiheuttamista vahingoista. tuhojen painopiste ei näytä olevan aina samanaikaisesti koko Etelä-ja Keski-Suomessa. Tilastoaineiston vioitusprosentti näyttää usein pitävän melko hyvin paikkansa koko a.o. Talvella 1953-54 esim. seudun vahinkoihin nähden. olivat vahingot suuret Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä, mutta Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla vasta Kuva 1. vuotta myöhemmin. Näin ollen voidaan tilastoa käyttää hyväksi pääteltäessä myyräkannan vaihteluja tärkeimmillä hedelmänviljelyalueillamme. Esim. Veikka Kanerva
Ja miksi ne jälleen katoavat ilmes68 Valck. 62.000 12.1 Myyrien omenapuuvioitukset koko maassa viitenä viime tah-ena Tuhoeläintutkimusla itoksen keräämän aineiston mukaan. 512.000 n. kun niitä vähiten osataan odottaa. Kuva 2. Mistä johtuu, että juuri tähän nisäkäsryhmään kuuluvat eläimet lisääntyvät luonnon tasapainoa järkyttävällä tavalla. TilastoMyyrien Taimien Myyrien talvi lukumäärä puiden vioittamia + perusr. 370 n. 26.300 18.7 n. Aa,JJO L eskinen. kpl % 1953-54 167 80.800 5.600 6.9 217.700 22.300 8.2 1954-55 223 78.000 3.800 4.9 690.800 15.000 2.2 1955-56 228 85.000 I.300 1.6 578.600 11.100 1.9 1956-57 212 85.000 1.200 1.4 374.300 5.700 1.5 1957-58 n. kpl O,' / lukum . Nämä kysymykset ovat askarruttaneet ihmisten mieliä jo vuosisatoja. aan, joskus puu hun saakka . To.isinaan \·ioitus kohdistuu vain kuoren pintao. 141.000 n. Varttunutkin omenapuu kelpaa peltomyyrän rav innoksi. TuhoTiedonant . Miksi sitten jyrsijät aiheuttavat niin paljon harmia ihmiskunnalle. U s k o m u k s i s t a t o s i a s i o i h i n. Niin muinaiset roomalaiset sallittakoon heidän mainitsemisensa tässäkin yhteydessä kuin keskiajan oppineetkin kuvitte. vioittamia lukum. tyäkseen taa,; uudelleen silloin
Valok. Heidän jälkeensä on syitä jyrsijäin äkkinäisiin runsaudenvaihteluibin etsitty mitä erilaisimmilta tahoilta. Myllymäki & Partanen. Ylyyräkannan nopea kasvu on suurelta osalta seuraus jyrsijöiden nisäkkäiden parissa vertaansa vailla olevasta lisääntymiskyvystä. Tämäkään puu ei enää virkoa millään avustuskeinolla. Huolimatta monesta jyrsijätutkimukselle omistetusta uutterasta elämäntyöstä on vielå meidänkin vuosisatamme tutkimus suurelta osalta polkenut paikallaan iinpä englantilainen Charles Elton kirjoitti vielä 1942 jyrsijätutkimuksen silloisesta vaiheesta: >>Olemme ikäänkuin valtameren rannalla, joka on laajempi kuin Kolumbuksen aikanaan löytämä ja jossa voimme nähdä vasta parin saaren kohoavan usvasta.>> Merkittävää edistystä on tapahtunut vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun on alettu kiinnittää huomiota elävien myyräpopulaatioiden tutkimiseen luonnossa tai suurissa myyrätarhoissa. Kun kantoaika Kuva 4. Miten j yrs l]äin valtava lisääntyminen on mahdollista. Uutta uraa aukovia ovat olleet Euroopassa nimenomaan saksalaisen Frankin kenttämyyrätutkimukset, joihin tämänkin kirjoituksen puitteissa joudun monessa kohdin turvautumaan. livat hiirien ( = myyrien) syntyvän itsestään lahoavista kasvinjätteistä. mikro-organismista aina taivaankappalten kosmisen säteilyn vaikutukseen saakka. 69. Valok. Veikko Kanerva. Nuori peltomyyrä on sangen viehättävä pi kku olento, jossa ovat jo selvästi näkyvissä lajille ominaiset tuntomerkit: lyhyt häntä, lyhyet jalat, pienehköt silmät ja turkin peittoon kätkeytyvät korvat. Näin voi tapahtua esim silloin, kun viljaa jää talveksi seipäisiin pelloille ja ensi vuoden apilanurmi antaa riittävästi vitamiinipitoista ravintoa. Suotuisissa ravinto-olosuhteissa voi lisääntyminen allma vielä huomattavasti aikaisemmin. Välittömästi ensimmäisen poikueen synnyttämisen jälkeen voi naaras jälleen hedelmöittyä. Jo varl1ain keväällä, viimeistään lumen sulattua, sym1yttää talvehtinut peltotai kenttämyyränaaras ensimmäisen poikueensa. Vesimyyrän vahingonteko on y leensä perusteellista. Kuva 3
Kaikki myyrät ovat selviä reviirieläimiä. Kenttämyyrän hieman pitempi häntä, näkyvämmät korvat ja jokseenkin puhtaan harmaa turkki erottavat sen lähisukulaisestaan peltomyyrästä. Niinikään sallii emo tytärtensä jäädä omalle alueelleen. Vain vahvat koiraat voivat liikkua esteettömästi yli reviirirajojen. Ensimmäiset poikasensa se voi synnyttää n. Nuori naaras saavuttaa sukukypsyyden sangen varhain, jopa jo kolmen viikonikäisenä. Luonnonpopulaatioissa on nimittäin huomattavasti vähemmän koiraita kuin naaraita. Kun 3-viikkoisen kenttämyyränaaraan oma paino on vain alun toistakymmentä grammaa ja vastaavanikäisen peltomyyränkin vielä alle 20 g, on selvää. Suurten tiheyksien saavuttamista edistävä ilmiö on myös ns. Samanaikaisesti kun emo itse jatkuvasti kasvaa, saattaa se siis olla kantava, ja vieläpä imettää edellistä poikuetta! Keväällä syntyneiden naaraiden jälkeläiset ehtivät puolestaan vielä loppukesästä ottaa osaa lisääntymiseen. Frank on todennut jopa 33 kenttämyyrän poikasta samassa pesässä. Lisäksi vaikuttaa niiden syntyyn toinen tekijä: jyrsijäpopulaatioiden sosiologisesta rakenteesta johtuva >>tihentymispotentiaali», jokaFrankin tutkimusten mukaan on kenttämyyrällä kehittynyt huippuunsa. Syntyessä lienee sukupuolten suhde suunnilleen 1: 1, mutta koiraitten väheneminen alkaa heti siinä vaiheessa, kun poikaset jättävät pesän. Teoriassa voi siis lisääntymiskauden loppupuolella myyräkanta olla monikymmenkertainen alkuperäiseen verrattuna. Valok. Sisarukset tai muuten vanhastaan toisensa tuntevat naaraat voivat omaksua yhteisen reviirin. Naaraalla on tietty, hajumerkein maastoon merkitty elinpiiri, jota se urheasti puolustaa vieraita naaraita ja nuoria, vaeltelevia eläimiä vastaan. Kannan tiheyden kasvaessa kykenee kenttämyyränaaras kuitenkin sopeutumaan uuden tilanteen asettamiin vaatimuksiin. koiraseliminaatio. 70 • Myyrien lisääntymispotentiaali ei kuitenkaan yksin riitä selittämään suoranaisia >>myyrävaivoja>>. .. Myllymäki & Parf,anen. • Kuva 5. Myös keskenään käyvät vanhat >>pukit>> ankaria taisteluja, joi. Jos joku emoista joutuu surman suuhun, säilyvät poikaset toisten naaraiden huolenpidon alaisrna. Yhteisen reviirin omistajilla voi olla myös yhteinen pesä, johon kukin niistä synnyttää poikasensa ja jossa ne sitten vuoron perään imettävät usein sangen suurta >>lastenkamaria>>. Talvehtineet, vanhat koiraat pitävät huolen siitä, että suurin osa kesän mittaan syntyneistä uusista koiraista menettää henkensä jo ensimmäisillä pesän ulkopuolelle suuntautuvilla retkillään. ettei näillä nuorilla eläimillä ole aluksi yleensä kuin ~-3 poikasta. Kun kenttämyyrällä lienee yhdessä poikueessa keskimäärin seitsemän poikasta, peltomyyrällä lähimain saman verran, voi jo yhden naaraan kesän kuluessa saama jälkeläismäärä kohota kymmeniin. 6 viikon iässä. kestää keskimäärin 21 vuorokautta, on siis likimain kolmen viikon välein tapahtuva poikueitten maailmaantulo ainakin teoriassa mahdollista
den jälkiä on havaittavissa miltei jokaisessa yksilössä. M y ö s s u o j a o n v ä 1 t t ä m ä t ö n. Illan hämärtyessä lähtevät myyräjahtiin äänettömästi lentävät pöllöt, tarkan hajuaistinsa johdattamina ketut 71 ... Etsimättä tulee mieleen ajatus, että myyrät ovat suhteessa säävisravinnon käyttäjiä. Monet heinälajit, esim. Erityisesti nuoret voikukanlehdet ja eri apilalajit tuntuvat olevan niiden suosiossa. Rankkasade, keskipäivän helle ja myrskytuuli vähentävät niiden aktiivisuutta huomattavasti. Paitsi ravinnonsaannin kannalta, on ruohokasvillisuus tärkeä myyrille myös suojana epäsuotuisia säitä ja ennen kaikkea monia luontaisia vihollisia vastaan. Yön sen sijaan vain aniharva >>työmyyrä>> ihmisten keskuudessa pystyy vetämään vertoja. Vanha käsitys, että myyrät olisivat yöeläimiä, ei pidä paikkaansa. lajeja. Peltoja kenttämyyrä, useimmiten myös vesimyyrä, ovat lisääntymiskaudella miltei yksinomaan vihreän, maanpäällisen kaspimeänä aikana ne liikkuvat metsämyyrää lukuunottamatta sangen vähän, mutta sitäkin vilkkaammin aamun sarastaessa ja iltahämärissä. ratkaiseva Ravinnon laatu ja määrä ovat niitä tekijöitä, jotka ratkaisevasti vaikuttavat siihen, missä määrin tavattomaan iysiologiseen suorituskykyyn ja suuria tiheyksiä suosivaan populaation sosiologiseen rakenteeseen perustuva valtava lisääntymispotentiaali todellisuudessa pääsee toteutumaan. Esim. Ravinto t ekij ä. hän ja vuorokauden aikaankin nähden sangen sellaiset kuin nurminata, timotei ja koiran>>inhimillisiä>>. Myyrien ruokahalu on tavaton. lintujen tarkat silmät. Ihmeelliseltä tuntuu, että mättäiset niitytkin, joilla ei juuri muuta kasva kuin kovalehtistä nurmilauhaa, näyttävät tarjoavan peltomyyrälle riittävästi ravintoa. Päivisin tarkkailevat myyrien liikehtimistä ilmasta käsin leijailevan hiirihaukan, paikallaan lekuttelevan tuulihaukan, lokkien, varisten ym. Niinpä vaihtelevatkin myyrän päivittäisessä >>työohjelmassa>> lyhyet lepotauot ja ruokailuajat sangen tiheään. Peltomyyrän jätöksiä. Niiden työpäivän pituudelle heinä muodostavat usein myyrien ravinnon pääosan. Koiraseliminaation merkitys populaation kehityksen kannalta on siinä. peltomyyrä tarvinnee päivittäin runsaasti yli oman painonsa ruokaa. Näin valtavan ravintomäärän hankkimiseksi on oltava liikkeellä jokseenkin ympäri vuorokauden. Niiden ruokaKuva 6. Myllymäki & Partanen. että kannan lisääntymisen kannalta tarpeettomat ylimääräiset syöjät poistuvat näyttämöltä ennenkuin ravinnon.puute uhkaa koko alueen myyräkantaa. listaan kuuluu sangen monia kasviValok
K i 1 p a i 1 u a k i n e 1 i n t i 1 a s t a. Kykeneekö kooltaan pienempi, mutta huomattavasti agressiivisempi kenttämyyrä valloittamaan viljelysmaat ja työntämään peltomyyrän takaisin sen allmperäisille biotoopeille, on meillä sangen ajankohtainen kysymys. Myyrillä on tosin myös sellaisia vihollisia, joilta kasvillisuus ei suojaa ja jotka voivat seurata niitä pienimpiinkin koloihin. Vallitsevana lajina on yleensä peltomyyrä, kenttämyyrä taas esiintyy saarekkeina siellä täällä. ja asuntojen lähellä myös kotikissat. Tällaisia alueita ovat esim. K eski-Euroopassa on viljelysja laidunmaiden vallitsevana myyrälajina kenttämyyrä, peltomyyrä esiintyy siellä etupäässä metsänuudistusalojen tuholaisena. kuuluvat varmasti maamme alkuperäiseen, luonnonvaraiseen eläimistöön. Luoteis-Saksan ja Hollannin marskimaiden kuuluisat kenttämyyräalueet. Edellisen allmperäisiä biotooppeja lienevät, olleet ennenkaikkea kosteat mättäiset rantaniityt ja harvapuiset, ruohoiset korvet , vesimyyrän taas reheväkasvustoisten vesistöjen rantamat. >>M y y r ä v a i v a>> j a s i t ä s e u r a a v a k a n n a n r o m a h d u s. Jo alkeellinenkin niittykulttuuri on ollut omiaan parantamaan peltomyyrän elinehtoja, mutta se on myöhemmin mukautunut myös peltoviljelyn aikaansaamiin biotooppeihin. Sen sijaan se ei viihdy paikassa, jossa maaperä on kaivamiseen soveltumatonta. Kumpikin laji on kuitenkin saavuttanut nykyisen esiintymisrunsautensa vasta ihmi72 sen toiminnan kautta syntyneiden, niille edullisten kulttuuribiotooppien vaikutuksesta. Peltomyyrä ja vesimyyrä esim. Kunkin lajin biotoopin valintaan vaikuttavien perusvaatimusten vallitessa ovat useimmat myyrälajit muuten sangen mukautuvia elinympäristöönsä nähden. Jos niin käy, siirtyy epäilemättä myös myyrien tuholaisluonteen painopiste puutarhasta pellolle ja saavuttaa nykyistä huomattavasti suuremmat mittasuhteet. Myyrien elinympäristön, biotoopin, valintaan vaikuttavat ravinnon ja suojan lisäksi monet muutkin tekijät. Meidän maassamme esiintyy tätä nykyä peltoja kenttämyyriä samoilla elinalueilla. jälkimmäinen myös vesimyyrän kauhu. Tällaisia ovat etenkin pikkupedot lumikko ja kärppä, edellinen peltomyyrän ja kenttämyyrän vaarallisin vihollinen. Myyräkannan lisääntymispotentiaali voi siksi lähennellä teoreettisia huippuarvoja. Kun huippuvuoden alkaessa tavallisesti jo suurin osa alueesta on asuttua, ei liikakansoitus voi suuntautua ulospäin. Laajaalaiset ruohostot takaavat siellä massalisääntymiseen riittävän ravinnon, ja suurelta osalta ihmisen toimesta on luontaisten vihollisten määrä sangen pieni. Vesimyyrälle ei veden läheisyys sen nimestä huolimatta ole välttämätön elinehto. Kenttämyyrälle on riittävä auringonvalo välttämätöntä, peltomyyrä tulee toimeen jo paljon varjoisammissa paikoi sa, kun taas metsämyyrä tuntuu suorastaan kaipaavan varjoa. Kenttämyyräpopulaation jo edellä kuvatun suuren >>tihentymispotentiaalin>> an•. Todellisia myyrä vaivoja syntyy silloin, kun tietylle lajille edulliset biotoopit muodostavat laajoja kokonaisuuksia. Ja kuitenkin: myyrien on kaikkien näiden vihollisten taholta käytännöllisesti katsoen ympäri vuorokauden uhkaavasta vaarasta huolimatta tyydytettävä suuri ravinnontarpeensa! Vain suojaavan ruohopeitteen kätköissä ne voivat pysyä piilossa vihollisilta tai vihollisen hyökätessä päästä livistämään turvaan maanalaisiin koloihinsa
Kooltaan se on vain muita luonnonvaraisia lajejasuurempi ja väriltään tummempi. Vesimyyrän ruumiinrakenteessa tulevat myös ilmi yleiset myyrämäi et tuntomerkit. suotuisa sää sitten laukaisee joukkokuoleman laajoilla alueilla samanaikaisesti, niin että muutaman päivän kuluttua on aikaisemmin liikakansoitetulla alueella täysin hiljaista. Lisääntymiskauden lopulla vihdoin joudutaan tilanteeseen, jossa alkukesästä tuhlaillen ravintoa käyttäneitä myyriä uhkaa nälkäkuolema. Se on luonnollinen selitys, jonka jokainen yksityiskohta niveltyy loogiseksi kokonaisuudeksi, sillä se selittää 73. Kuva 7. EpäValok. Näin koko populaatio joutuu ravinnonpuutteen ja psyykisten rasi~usten vuoksi tuhoutumista edeltävään valmiustilaan. Myllymäki & Parl,a,nen. Tämä Frankin tutkimuksiin perustuva selitys massalisääntymistä seuraavasta myyräkannan romahdusmaisesta laskusta perustuu sekä laajaan luonnosta kerättyyn havaintomateriaaliin että kokeellisesti aikaansaatuun 'Zusammenbruch'iin. siasta lisääntyminen kuitenkin jatkuu. Alituiset törmäilyt naapurireviirien omistajiin tiheästi asutulla alueella kiihdyttävät eläinten agressiivisuutta, adrenaliinin eritys kasvaa ja se taas puolestaan aiheuttaa hiilihydraattiaineenvaihdunnassa häiriintymisen
Myös Porkkalassa ovat myyrät esim. Sellaisia ovat esim. Nämä henkilöt tuskin tulevat ajatelleiksi, että myös kasvinsuojelun alalla työskentelevät t utkijat ovat pääasiassa biologisen koulutuksen saaneita, vastuuntuntoisia ja miltei poikkeuksetta ainakin luonnonsuojelunaatteeseen myönteisesti suhtautuvia, elleivät suorastaan tavalla tai toisella luonnonsuojelutyöhön aktiivisesti osaaottavia henkilöitä. rikkaruohojen luonnehtimat ruohostot ovat samoinkuin Keski-Euroopassakin myyrien joukkoesiintymisen jälkiä. Ohdakkeiden. kuluneena kesänä sekä saattaneet oman ravintotilanteensa kriitilliseen vaiheeseen että myös vähentäneet viljelijöiden heinäsatoa sangen merkittävässä määrin. Tuholaistorjunnan oikeutuksen periaatteessa 74 Käsitys, että myyräkanta voitaisiin pitää kurissa yksinomaan näiden jyrsijöiden luontaisia vihollisia suojelemalla tai kenties niitä jopa keinotekoisesti lisäämällä, on valitettavasti vain illusio vailla todellisuuspohjaa. Eikö biologisella torjunnalla Myyrien torjunta on välttätultaisi toimeen1 mä t ö n t ä. kenttämyyrä voisi aiheuttaa meilläkin poikkeuksellisia >>vaivoja>>. On tietenkin henkilöitä, etupäässä pääkaupunkilaisia, joiden mielestä kaikki kasvinsuojelu on tarpeetonta. Esiintyykö meillä Suomessa t o d e 11 i s i a m y y r ä v aivo j a1 Suuressa osassa maatamme on maasto niin rikkonaista, että erilaiset biotoopit esiintyvät siinä kirjavana mosaiikkina. hyväksynee myös jokainen hiukankin käytännöllisesti ajatteleva luonnonsuojeluaatteen edustaja. Läheskään aina se ei ole kuitenkaan mahdollista, ja silloin on turvauduttava kemiallisen torjunnan mahdollisuuksiin. Näin on asianlaita tällä hetkellä myös myyrien torjuntaan nähden, jos pysytään tosiasioiden tuntumassa, eikä harrasteta toiveajattelua >>myrkyttömiem> keinojen perusteella. Myrkyllisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä ei koskaan ensisijaisesti suositella, jos tuholaisena esiintyvän lajin vahingonteko voidaan jollakin muulla tavalla edes tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin torjua. Vaikka myyrät eivät kykenisikään meillä ainakaan yleisesti järkyttämään varsinaista pellontai laitumenviljelyä, on niiden vahingonteko nykyiselläänkin niin huomattava, että virallista kasvinsuojelua edustavan Tuhoeläintutkimuslaitoksen on pyrittävä kehittämään tehokkaita myyrientorjuntakeinoja. monet suurehkot kuivatusalueet ja tällä hetkellä myös entinen Porkkalan vuokra-alue, jonka viljelemättömät pellot ovat muodostuneet todellisiksi myyrien tyyssijoiksi. pillikkeiden, nokkosten ym. Silloin, kun myyräkanta on vähäinen, kvke. Näinollen ei myöskään varsinaisten massaesiintymisten edellytyksenä olevia, laajoja yhtenäisiä, samankaltaisten biotooppien muodostamia komplekseja ole kovinkaan runsaasti, mutta kuitenkin riittävästi, jotta esim. ja on metsästäjäpiireja, jotka omien harrast ustensa yksipuoliseksi hyväksi pyrkivät käyttämään luonnonsuojelua keppihevosenaan vastustaessaan kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Luontaisten vihollisten käytännöllinen merkitys voitaisiin luonnehtia kenties lähinnä jonkinlaiseksi >>järjestyspoliisim> tehtäväksi. tapahtuman biologisten tosiseikkojen ja ympäristön yhteisvaikutuksena >>ilman kosmisten tai muiden käsittämättömien seikkojen osuutta>>
Ne kuuluvat osana luonnon tasapainoa ylläpitävään järjestelmään. Tuoreet voikukan lehdet tuntuvat maistuva n sille aivan erityisesti. E k o l o g i n e n t o r j u n t a. Jonkin petoeläinlajin keinotekoinen lisääminen taas voisi johtaa arvaamattomiin seurauksiin: luonnon tasapainon palauttamiseksi tarkoitettu järjestely saattaisi olla alkuna entistä suuremmille tasapainohäiriöille. Siksi on esimerkiksi luonnollisen petolintukannan suojeleminen jo yksinomaan eetillisistä syistä, maamme eläimistön alkuperäisinä, uljaina edustajina, paikallaan, vaikka niiden käytännöllinen merkitys myyräkantaa sääteleValok. vänä tekijänä ei olisikaan ratkaiseva. Myllymäki & Partanen. Kun on saatu selville, että jyrsijäin nykyinen merkitys tuholaisina on seuraus , ihmisen 75. P eltomyyrä on oikea ahmat ti, joka syö jopa enemmän kuin oman painonsa vuorokaudessa . Kuva 8. nevät ne todennäköisesti, etenkin, jos useita petolajeja esiintyy samanaikaisesti tiet yllä alueella, hillitsemään luonnollista myyräkannan kasvua
Ei pystytetty enää seitoja riistamaitten vartijoiksi ja jämerimmätkin kiviseidat olivat voimansa menettäneet. Frank onkin jo Saksassa laatinut yksityiskohtaisen viljelysteknillisen ohjelman, jonka toteuttaminen takaisi täydellisen vapautumisen kenttämyyrävaivoista. Hän oli siitä hyvinkin riippuvainen. Sen merkitys T!ykyään on. toiminnasta, joka on luonut niille uusia edullisia biotooppeja, on itsestään selvänä synty" nyt myös ajatus: voidaanko myyrien aiheuttamat vahingot pysyvästi ehkäistä muuttamalla niiden biotoopit jälleen niille kelpaamattomiksi. Lisäksi on vaikeutena se, että eri lajien esiintyminen kulttuuribiotoopeilla ei ole vakiintunut, vaan jatkuvasti käymistilassa. Jos joskus tällainen >>ekologisen torjunnan>> ohjelma saadaankin paperilla valmiiksi, on oleva äärettömän vaikeata saada viljelijöitä kuitenkaan sitä toteuttamaan. Sen jälkeen on paljon muuttunut ja nykyään kehitys on saanut kovan vauhdin, niin valtavan, että suuriltakin kairoilta alkuperäinen luonnonkuva häipyy uhkaavasti. Ihminen muovailee luontoa itselleen edulliseen suuntaan. Ihminen oli noita jälkiä kylläkin jo himmentänyt ja muovaillut yhtä ja toista, tarkoituksella tai tarkoituksettomasti, sinne tänne jättänyt omia merkkejään. Asutuksen levitessä ihmisen vaikutus luontoon kasvaa. Elämisen muotojen kehittyessä riista on saanut väistyä. Järvinen Kun lähes neljäkymmentä vuotta sitten ensi kertoja samoilin Lapin kairoja, niissä oli miltei kaikkialla vielä Luojan sormien jäljet näkyvissä. Metsästys ja luonnonsuojelu A. Villipeura ja majava olivat maisemasta kokonaan kadonneet, samoin näätäkin, ja kadonneet olivat ne henget ja haltijatkin, joita vielä vuosisadan vaihteessa joku vanha eränkävijä oli Lapin lrniroilla ualvell11t ja lepytellyt ja joiden ääniä varhaisempina aikoina kaikki eränkävijät ovat tarkkailleet ja kuunnelleet. Entisinä aikoina riista oli kairan asukkaalle tärkeimpiä elämisen ehtoja. Mutta luontoa erämies silloin vielä kunnioitti ja lähestyi sitä hartaudella. Meillä ei vielä tunneta eri lajien biotooppivaatimuksia riittävän hyvin, jotta voitaisiin kehittää meidän oloihimme sopiva vastaava ohjelma. E. Saattoipa jo sen ajan eränkävijä hakata puisen kalaseidan tu76 leensakin edes sitä tuntematta. Sen vuoksi tarvitaan tällä hetkellä ja tullaan tarvitsemaan vielä kauan myös kemiallisen torjunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Varhaisempina aikoina luonto hallitsi ihmistä, nykyaikana ihminen pyrkii hallitsemaan luontoa kiihtyvällä vauhdilla, hallitseekin sitä omasta mielestään jo miltei rajattomasti
Senkin teho isin ku rissapito käsittääkseni on pesien etsiminen. Siinä ilmenee nykyajan kiire ja ihmisen ylimielinen suhtautuminen luontoon ja sen ilmiöihin. Se on eräs kairojen salapnäisimpiä ja mielenkiintoisimpia asukkaita. Suden aiheuttama vahinko porotaloudelle on niin ilmeinen ja painava, että lienee järkevää suhtautua tähän riistaeläimeen vain keksimällä keinoja sen pään menoksi. Tuhoamiskeinona se ei ole edellisen veroinen, mutta se jos mikään on urheilumetsästystä sanan oikeassa merkityksessä. ja pentujen tuhoaminen. Kun luonnossa on hyötyriistaa tuhoavia lajeja, on luonnollista, että riistanhoitaja mielellään niitä hävittää. Se on kaikki vaarat väistävä ja kaikki tietävä pahahenki, jota poromies ei voi lakata vihaamasta. En ole selvillä siitä, kuinka suurta tuhoa hukka ja ahma aiheuttavat riistalle. Luonnollisesti ajo lumijälkiä seuraten vanhaan tapaan on myös hyväksyttävä pyyntikeino. Vanhat Lapin eränkävijät pitivät kettua kaikkein pahimpana linturiistan tuholaisena ja minulla on paljon omakohtaisia kokemuksia, mitkä vahvistavat noiden eränkävijäin käsitystä. Siinä työssä ainakin on mahdollisuus oppia tuntemaan luontoa ja sen ilmiöitä, vieläpä näkemään, että vainottu hukkakin on vain yksi luoduista. Suurten kairojen eräpolkuja kulkenut vieroksuu kuitenkin sellaisia pyyntitapoja kuin lentokoneista ampuminen. Paha eläin on myös ahma. Tässä toimitaan työkentillä, joissa ihminen joutuu muovailemaan luontoa, ennen kaikkea elollista luontoa, omien tarkoitustensa mukaiseksi. Kummankin jälkiä olen aika paljon seuraillut, mutta vain varsin vähän tavannut merkkejä näiden eläinten riistalle aiheuttamista tuhoista. aivan toinen kuin ennen. Uskon myös, että kumpikin, niin ahma kuin hukkakin, pitää puolensa niin kauan kuin niille säilyy rauhallisia asuinmaita. Torpan Paavo, eräs kunnioittamistani >>vanhan kansan>> erämiehistä sanoi: >>missä on ketun pesä, siltä seudulta älä lähde syksyllä lintuja hakemaan. Kettu on puhdistanut tienoon 10 km säteellä.>> Myöhemmin riistanhoidon ottaessa ensi askeleitaan ketusta tehtiin >>riistapoliisi>>. Parhaimmaksi · suden hävittamiskeinoksi katsoisin pesien haeskelun ja pesien asukkaiden tuhoamisen. Ketun rauhoitus oli kieltämättä erehdys. Riistan vähetessä ihminen on kuitenkin tullut huomaamaan, ettei hänellä ole varaa riistaa menettää, että riistaan sisältyy arvoja, joita ei millään muulla voi korvata ja että riistaa on hoidettava, jos mieli pelastaa siihen liittyvät arvot. Tällä tiellä riistanhoidolla on mahdollisuus himmentää luonnosta Luojan luomusta ja joutua ristiriitaan luonnonsuojelun kanssa. Hirville ne luullakseni ovat vaarallisia, mutta niiden pienriistaan kohdistuvaa tuhoa en pidä suurena. Varsinkin kun samanaikaisesti sat77. Käsivarren ja Saariselän tunturialueilla niillä ori mahdollisuus elää ehkä vielä kauankin, vaikka niiden tuhoaminen nykyisestään tehostuisikin. Paavo ja monet muutkin Lapin erämiehistä sanoivat, että vikapisto tuli. Aivan eri merkitys on ketulla. Kun käsittääkseni oikea metsästäjä ainakin syvimmässään on myös luonnon ystävä, ei vakavampaa ristiriitaa riistanhoitajan ja luonnonsuojelijan välillä pitäisi olla. Sudesta tuskin lienee erimielisyyttä. Lapin kairoilla elää ja liikkuu moniakin eläinlajeja, joiden riistalle aiheuttamia tuhoja on helppo seurata ja joista jokaisella metsästäjällä tuntuu olevan oma käsityksensä. Riistanhojto palvelee metsästystä ja se kohdistuu metsien >>elävään viljaam>
että karhu on lisääntynyt, vieläpä että sitä olisi Lapin kairoissa paljon. Ei karhun perään silloin lähdetty. mutta niin paljon kuin asiaa olen tutkinut ja ketun aiheuttamia tuhoja nähnyt, en ole vieläkään lopullisesti selvillä punaturkin merkityksestä ja osuudesta niihin ilmiöihin. kokeilla ja kartutella voiiniaan ja taitojaan ja oppi!t tuntemaan suurta luontoa, sitä kunnioittamaankin. Se on eräs niistä metsästystavoista, joissa nykypäivienkin metsästäjä voi kamppailla. Jokin Lapin kairoilla elänyt paha, >>paltto>> peto säilyy muisteluksissa ovelana kiusan ja pahan tekijänä. Sen vanhat eränkävijät tekivät metsävarastojensa suojaksi. Tuhopetoihin luetaan myös karhu. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että se tasapaino, 1nikä vallitsi silloin. Karhun pesältä ampuinista ei olisi sallittava. Metsän kuninkaalle olisi annettava kuninkaallinen kohtelu. Riistanhoitajien olisi syytä ottaa karhu suojelukseensa ja koetettava järjestää sen pyynti kannan suuruudesta riippuvaksi. Varsinkin kettujen toimintaa ja elintapoja seuratessani olen huomannut jonkin yksilön kehittyvän muita tuhoisammaksi. Maahan vain metrin toista pitui-nen keppi, pää hall<i ja siihen valkoiseksi vuoltu tai veistetty leveähkö poikkipuu. missä karhu nykyään on perin harvinainen. Olen joskus saanut pesän pelastettua ketulta tekemällä sen luo n.s. Keväthiihto on se metsästyksen muoto, jossa karhua soisi lähestyttävän. Syksyisin ensi lumillakin jällciä aina tavattiin, mutta niihin suhtauduttiin miltei poikkeuksetta samalla lailla. Ahmoista ja hukista ovat kokeneet erätoverini tehneet samoja huomioita. Karhu lienee nykyisin huomattavin niistä eläimistä, joiden kohdalla luonnonsuojelija joutuu vas18 takkain puhdasta hyötyä ta voittavien pyrintöjen kanssa. On ollut vuosia, jolloin kettu on näyttänyt yksin isännöivän ennen niin riistarikkailla kairoilla. joiden todistajiksi joudumme. Joitakin petoyksilöjä entisajan erämies kovissa kamppailuissaan oppi kunnioittamaan sankareinakin. >>korpin ristin>>. kun metsät täällä pohjoisessa olivat erämiehelle inieluisia, on kovasti järkkynyt. Ketun yhteydessä mainittava riistanhoidollinen työ olisi kesällä linnun pesien suojeleminen. Lehdissä on nykyään usein uutisia karhuista. hangilla hiihto ja eläminen on se osa pyynnistä. Korpin risti on pian tehty. Tähän käsitykseen en voi yhtyä. Kaikissa lajeissa on yksilöitä, jotka erottuvat muista. ja vallalla näyttää olevan sellainen käsitys. tui linturiistakatoja. Jälkien haeskelu. Kun muutama vuosi sitten hiihtelin viimeksi keväthangilla Kemijoen latvoilla, ennen niin rauhallisilla karhukairoilla, oli erämaa hiihdetty >>verkon silmiin>>, niin ristiin rastiin, ettei sille kairalle silloin varmaankaan jäänyt ainoatakaan pesää löytämättä. Tällainen risti tehoaa vain kairassa. Vaikkakaan en siis tunne ketun tehtävää luonnonilmiöiden kokonaisuudessa, luulisin kuitenkin, että riistanhoitajan olisi tehokkain pyyntinsä Lapissa suunnattava toistaiseksi kettuun. Kylien ja asumusten läheisyydessä ketut ja muutkin däjät ovat rohkeampia, eivät pelkää pelokkeita. Luonnonsuojelija ajattelee surulla metsän kuninkaan kohtaloa. Metsästäjän ja luonnonsuojelijan tavoitteet karhuun nähden eivät suinkaan ole sanottavasti ristiriidassa keskenään, sillä karhu on parasta suurriistaamme, ja muuta riistaa se tuhoaa initättömän vähän. Ensi kesinäni tapasin karhuja usein, ja kun jouduin keväisin hiihtelemään huhtikuun tai toukokuun hangilla kartoituslinjoja ajettiin hankikeleillä -oli karhun jälki lumessa tavallinen näky, vieläpä Lapin läntisilläkin kairoilla. jossa eniten tarjoutuu nähtävää, tilai
R. Eivät välähtele enää tupsukorvan silmät kuin >>peilit päiväsen palossa>> erämiehen mieltä kiehtoen. Mukaan voidaan hyväksyä erämaaoloihin tottunut toveri, mutta haeskelun kaikki vaiheet olisi jokaisen pyytäjän itse koettava. Sellainen metsästys kuin Kiven kuvaama ilveksenajo Kamananh!l.rjulla ei enää ole Lapissakaan mahdollinen. Palkattujen apurien käyttäminen on oikotie, jota käyttäen menetetään paljon. Vesterinen Sallan :Nuolusojaila 12. 5 l939 klo 19. >>Luonnonsuojelija ajattelee surulla metsän kuninkaan kohtaloa.>> Valok. Ainoa luonnonvarainen kairojemme kissaeläinkin on 79. suuksia lukea Luonnon suurta jännittävää kirjaa
Oravaahan näätä kieltämättä hävittää ja sieppaa se linnunkin ruokapöydälleen, mutta koilliskairoilla, joilla useimmin olen joutunut kosketuksiin tuon taitavan voimistelijan kanssa, olen nähnyt oravien ja lintujen säilyvän ja elävän häiriöttä vuosikausia samoilla seuduilla sen kanssa. Näyttää siltä, että luonto suojelee omiaan. Jossakin idän kairoilla on metsä kuusta ravistellen varistellut lunta viimeisenkin >>Uupuneen poikansa peitoksi>>. Olisi päästävä siihen, ettei sitä surmattaisi. Ilves kuuluu epäilemättä siihen suurriistaan, jonka kannan elvyttäminen olisi oleva riistanhoitajan kuten luonnonsuojelijankin ohjelmassa. Pahin on kanahaukka. Kun linnut ovat kadon. surmattu. Jonkinlaista luonnonjärjestelmän tarkoituksellisuutta kai lienee siinäkin, että pahimmilla pedoilla usein on vähiten poikasia. Sellaisen käsityksen olen saanut, että huuhkaja, lapinpöllö ja tunturipöllö ovat nykyään niin harvinaisia, ettei niiden tuhoista kannata puhua mitään. Ei hevillä uskoisi, että riistanhoitajan ja luonnonsuojelijan pyrinnöt näädänkin kohdalla olisivat ristiriitaiset, tuon metsiemme kultarinnan, jonka pikisilmiin niiden pienuudesta huolimatta mahtuu suurten kairoj en villi vapaus ja riemu. Petoihin kuuluva on myös näätä, joka pitkiin aikoihin ei ole elävöittänyt pohjoisia kairojamme. Kun tietää pyynnin olleen annettujen lupien varjolla tuhoavan tehokkaan, en voi yhtyä käsitykseen, että näätäkanta jo olisi ollut uhkaavan runsas. Kokemukseni mukaan pahimmat haukat nykyvuosina ovat käyneet varsin harvinaisiksi, ja mikäli niitä vielä on, tapaa niitä varmimmin kylien ja asumusten lähimetsistä. Merkillisintä on, että silloin, kun tuollakin seudulla oli eniten lintuja kyllä niitä joskus olikin oli siellä kaikkea muutakin elämää. Useita kanahaukkoja olen ampunut ja useita niiden pesiäkin tuhonnut ja monelle muullekin haukalle olen lukenut tuomion, mutta kun ajattelen kokonaisuutta, vaikutelma on sellainen, ettei haukkojen tuhoava osuus mahda olla kovinkaan suuri, siitä huolimatta, että varsinkin kanahaukan pesän tienoilla on aina todisteita tämän surmanlinnun häikäilemättömyydestä. Kun näätäkanta joitakin vuosia sitten osoitti elpymisen merkkejä, ilmeni yllättävästi, että nykyisen riistanhoidon kanta näätään nähden on torjuva. Oma osuutensa on siivellisillä pedoilla. Pöllöistä monet ovat varsin mielenkiintoisia, mutta kun yö on useimpien liikkumisaikaa, niistä on vaikea tehdä havaintoja. Ihmeellistä kyllä näätäkin näyttää kuuluvan riistalajiin, jonka hyödyllisyys ei ole riidaton. Olen myös omakohtaisesti todennut, että kairoilla, jossa näätää on luultu olevan runsaasti sitä todellisuudessa on varsin vähän. Sitä vanhatkin erä80 miehet ovat vainonneet. Kun näädän pitkällisen poissaolon takia kairoissakaan ei ole näädän ja sen elintapojen tuntijoita, ystävistä puhumattakaan, on torjuva suhtautuminen ymmärrettävissä. Vielä parikymmentä vuotta sitten siellä huuhkajan huhuilu ei ollut harvinainen ilmiö, mutta se, kuten monet muutkin äänet ovat niiltä kairoilta jo aikaa vaienneet. Idästä joskus ehkä jokin tupsukorva vielä kairoillemme eksyy. Minun on tunnustettava, etten ole läheskään selvillä siitä, minkälainen osuus haukoilla on riistakannan suuruuteen tai pienuuteen, niin paljon kuin olen tätäkin asiaa koettanut seurata ja tutkia. Kanahaukkakin käväisi joskus kämpän läheisessä puussa koiraa kurkistelemassa. Minulla on kalaja metsästysmaja asumattomassa kairassa Rovaniemen ja Kemijärven välillä, kämppä jossa majailen useinkin. Siellä teen havaintoja ja kuuntelen luonnon ääniä
neet, ovat kaikki muutkin elolliset olennot kadonneet. Pedoista maksetut tapporahat ovat viime vuosina olleet 20 miljoonan markan tienoilla. Variksen sukulainen korppi sen sijaan on kairojen asukas. Harvoin sen näkee enää kiertelevän jossakin tunturien lakimaiden päällä. Varsinkin Sallan kairoilla pääsin tuttavuuteen, ystävyyteenkin, kotkan kanssa. Kaikki haukat on ammuttu, mitkä on saatu tähtäimeen siltä varalta, että mukaan sattuisi sellaisiakin, joista maksetaan. Samalla kun haukat ja pöllöt häviävät, variskanta lisääntyy voitollisesti. Kokemus on lisäksi osoittanut, että huonosta haukkojen tuntemisesta johtuen on tuhottu hyödyllisiäkin lintuja tuhohaukkojen ohella. Ketut vain kiertelevät suuhunpantavaa haeskellen. Sangen harvoin se kuitenkin tapahtuu ja kaikki muukin kotkan aiheuttama tuho nykyisen kotkakannan aikana on vailla merkitystä. Mainittakoon, että metsät ympärillä ovat hakkaamattomia, joten metsien hakkuulla ainakaan ei ole riistan katoamiseen osuutta . Tällaiseen riistanhoitamisen muotoon turvautumisen ymmärtää, mutta erikoisen syvälliseen luonnonilmiöiden tajuamiseen ja luonnossa vallitsevien lakien tuntemiseen se ei perustu. Ilmeisesti varikset kylien ja asumusten lähettyvillä ovat pahoja tuhoeläimiä. varsinkin kun ottaa huomioon sen seikan, että vähäinen lintukanta pyrkii pesiytymään juuri varisten asuinmaille, missä kasvillisuus on rehevintä ja vaihtelu suurempi kuin karuissa kairoissa. Summa muodostuu milteipä kokonaan kettujen tapporahoista. Se on eräänlainen kairan folosoofi, ja pitäisin sitä pelkästään riistapoliisina. Tuholainen, joka vielä on mainittava, on varis. Sukupuuttoon sitä tuskin koskaan voidaan hävittää. Tällaise!lta luonnon sattumanvaraisesta muovailemisesta olisi käsittääkseni nykyoloissa jo luovuttava. Minulla on jo kauan ollut sellainen vaisto, sanoisinko aavistus, että variksenkin tiliä olisi hiukan hyvitettävä sen hyödyn takia, minkä se aiheuttaa noissa paljon mainituissa riistapoliisin tehtävissä. Silti uskon, että variskannan kurissa pitäminen kuuluu Lapissakin riistanhoitajan tehtäviin, eikä luonnonsuojelijakaan variksen kohtaloa sure. Haukkojen hävittäminen on ollut eräänlaista sokeata nuotanvetoa, siistiämistä, jossa >>lapsikin on heitetty pois pesuveden mukana>>. Ei myöskään ole tarkoitus kajota niihin tuhoihin, joita hirvi ja muukin >>hyödyllinen riista>> ihmisen pyrkimyksille aiheuttaa. Joistakin haukoista on maksettu ja maksetaan edelleenkin tapporahoja. Kato on kohdannut myös ilmojen valtiasta. Samoin on ymmärrettävissä, että puutarhuri kasvattaa 81. On täysin hyväksyttävää, kun maanvil-jelijä pelloltaan raivaa pois kaikki tarpeettomat kasvit ja rikkaruohot saadakseen satonsa mahdollisimman suureksi. Uskoisin pöllöjen ja haukkojen vähyydellä, niiden rippeiden asuttujen seutujen läheisyydessä esiintymisellä ja variskannan vaurastumisella olevan yhteyttä keskenään. Kotka kuuluu siihen eläinlajiin, jota kohtaan luonnonsuojelija karhun, ilveksen ja näädän ohella tuntee suurta mielenkiintoa. Kairoja kierrellessäni olen aikojen kuluessa useitakin kotkanpesiä löytänyt ja niiden tienoilla, kuten muuallakin joutunut kotkan tekemien tuhojen todistajaksi ja täytyy myöntää, että poron vasaankin kotka lrnjoaa. Tässä yhteydessä ei ole syytä puhua koirien ja kissojen tuhosta, vaikka käsitykseni mukaan näillä tuhoilla on suurempikin merkitys kuin monilla villien petojen aiheuttamilla. Minuun on juurtunut käsitys, että kotkankin tuhotöitä liioitellaan
Castren. Karhu. 82 Valok. >>Kato on kohdannut myös ilmojen valtiasta.>> puutarhassaan vain niitä kasveja ja kukkia, jotka soveltuvat hänen tarkoituksiinsa ja että hän puutarhastaan karkoittaa pois kaikki tuholaiset. joka ihmistä pakenee, henkipattona vaeltaa kairojen pimeydessä ja kotkapari, joka sinitaivaalla kaarrellen etsii itselleen pesämaata ovat Suomen kansan yhteistä omaisuutta, samoin kuin laajat luonnontilaiset metsätkin. Eikä ole valittamista, jos riistanhoitaja kasvattaessaan suppeilla metsästysmaillaau määrättyjä riistalajeja, ei joitakin lajeja suosi ja jotkut kokonaankin hävittää, mutta kun on kysymys laajoista Lapin kairoista, on asia aivan toinen. Kenelläkään yksityisellä ihmisellä, enempää kuin millään ammattikunnallakaan ei saisi olla oikeutta määrätä niiden kohtalosta.. A
Kulkiessani kairoja vanhojen erämiesten kanssa, noiden miesten oppilaana, jotka ovat kasvaneet Lapin selkosissa, käyneet eräänlaista korkeakoulua suuren luonnon ankarien kasvojen alla, minuun juurtui vähitellen käsitys, että luonto on mestarillinen luomus, joka kohdassaan täydellinen, että ihmisen, niin mahtavaksi kuin itsensä luuleekin, on syytä sitä vain varovasti muovailla. Se paistatteli päivää kivirakalla. En halua tästä tehdä sellaista johtopäätöstä, että kyykäärme viimeisen neljännesYuosisadan aikana olisi levittänyt elinaluettaan sekä pohjoisemmaksi että korkeammalle myös tunturistoissa. Kyykäärme tuntureilla Ilmari Hustich Tapasin heini.ikuun 27 päivänä 1933 kyykäärmeen Pallastunturin eteläisimmällä huipulla Pallaskerolla sen lounaisrinteellä tunturipaljakan ja koivuvyöhykkeen rajalla 450-500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ihminen on saanut lahjakseen, ilman ansioitaan, luonnon kirjavan, monivivahteisen kudoksen. Käärme oli miltei musta ja sen pituus noin 60 senttiä. Jo tieto siitä, että jollakin kairalla voi tavata mielenkiintoista riistaa, sitä värittää ja elävöittää. Olisimme paljon köyhempiä, ellei meillä olisi Kiveä ja Sibeliusta ja samoin olisimme köyhempiä, ellei meillä olisi alkuperäistä rikasta luontoa, jossa Luojan kätten työt näkyvät. Nykyaikana, jolloin metsästys maassamme ei enää ole tärkeä elinkeino, riistanhoidon olisi käsitt ääkseni omien pyrintöjensä ohella _pyrittävä myös luonnonsuojeluun. Käärme luikerteli tunturikankaalla vaivaiskoivujen välissä, kuten kuvasta näkyy. Luonnolla on monia vivahduksia ja se uhmaa ihmisen tietoja ja tarkoituksia lakkaamatta. Ihminen voi luoda teorioita, uskoa voimiinsa, mutta ainoa vihanta on, kuten Goethe sanoo, >>kultainen elämänpuw>. Kuitenkin on todettava, 83. Luonnossa vallitsee joitakin ankaria lakeja, ja ihmisenkin luontoa valloittaessaan on niihin alistuttava. Uskon, ettei muita teitä päästä niin lähelle suurta luontoa kuin eräpolkujen kautta. Niillä poluilla aistit herkistyvät ja ihminen oppii antamaan arvoa elämän rikkauksille, etsimään pienestäkin suurta ja kunnioittamaan kaikkea, minkä Luoja on luonut. Kun 29 päivänä heinäkuuta 1958, 25 vuotta myöhemmin, kävin jälleen Pallastunturilla, näimme yhdessä tyttäreni kanssa 7075 senttiä pitkän, vaaleanruskean kyykäärmeen Himmelrikin luoteisrinteellä 670 metrin korkeudessa lähellä Laukukeron solaa. Hänellä on lupa sitä käyttää, vieläpä muovaillakin sitä etujensa mukaiseksi, mutta luulisin jokaisen erämiehen vaiston varoittavan hävittämästä tuosta kudoksesta Luojan sormien jälkiä
I. Hän näki kyykäärmeen Palokeron ja Keräskeron välisessä kurussa. Valovirta tapasi Kyykäärme P allastunturin Himmelrikin t unturikankaalla 670 m merenpinnan yläpuolella Valok. Kyykäärme on ilmoitettu Lapista jo ennen yllämainittua, vuonna 1933 tehtyä havaintoa. Tämä johtuu kai siitä, että retkeilyn ja matkailun viUrnstuessa havainnoitsijain määrä on kasvanut. Hu,Stich. 1946 Olostunturilla Muonion pitäjässä ja vuonna 1949 tiedoitti L. 1949. E. Teivainen tämän eläimen Pallastunturilta noin 10 km pohjoisempaa kuin minun löytöni vuodelta 1933. Vainion (1932) ilmoituksen mukaan tapasi R. J. K aisilan yhdistelmää kyykäärmelö,vdöistä V. Korrwnen ilmoitti v. J. A. Vuosina 193233 näin kyyn neljä kertaa Kittilän pitäjässä, missä tämä eläin oli väestölle yleisesti tuttu. Kreuger 1928 kyykäärmeen Lommoltunturilla jonkin verran Pallastunturista etelään. Vertaa myös 84 kyykäärmeen v. aikaisemmin nähty Laanilan tuntureilla. Vainio mainitsee myös löytöjä Sodankylästä ja kyykäärme on mm. J. 1950 kuulleensa kyykäärmeen tavatun Nellimössä Inarissa,. että vume vuosikymmeninä kyykäärmettä on tavattu Lapissa useammin kuin aikaisemmin
J. Valovirta, E. Mikä merkitys lienee uusilla sorateillä kyykäärmeen levenemiselle. Vanamo 12. 1949: Luonnon Tutkija. mikä todennäköisesti on pohjoisin löytö Suomessa. Komonen, A. Niinpä maantietä rakennettaessa oli män käärmeen tuntureilla. 1934: Memorande Soc. HuomattaKyykäärmeen pohjoisin levinneisyys Suomessa. Kaisila, J. Tuntuu siltä kuin avoimet tunturiaukeat sopisivat melko hyvin kyykäärmeen asuinpaikaksi pitkästä Lapin talvesta huolimatta. Oheinen kartta osoittaa kyykäärmeen pohjoisinta levinneisyyttä Suomessa. Pallasjärven metsänvartija Viljo Pakasmaa ilmoitti tänä vuonna tiedusteluuni, ettei kyykäärme enää ole niin harvinainen niillä seuduilla. Fauna et Flora Fenn. 1950: Luonnon Tutkija. Soc. Sietää myös harkita, missä määrin 1930-luvun edullinen ilmastojakso on vaikuttanut tämän eläimen levinneisyysalueen laajentumiseen! Myöskin Pallastunturin retkeilijät ovat monta kertaa ilmoittaneet metsänvartija Pakasmaalle tavanneensa tävaa on, että kyykäärme nousee tuntureillamme niin korkealle kuin 670 metriin merenpinnasta. 1950: Samoin. 85. 1949: Samoin.Vainio, I.: Ann. muutamia kertoja nähty kyy, samoin myös eräässä ladossa tehtäessä heinää luonnonniityllä Pallasjärven pohjoispuolella. Kirjallisuutta: Hustich, I. Bio!. Teivainen, L. Zool.-Bot
Seuraavien kymmenen päivän aikana oli niin ulkolaisilla kuin kotimaisillakin osanottajilla tilaisuus viettää reipasta leirielämää ja samalla tutustua mahdollisimman perusteellisesti suomalaiseen luontoon. Komitea luonnon helmassa. Esitelmät koskivat myös tavalla tai toisella Suomen luontoa. Avauksen suorittivat suomalaisen järjestäjän, Luonto-Liiton, kuraattori ja leirin johtaja fil. tri Arvi Ulvinen sekä Nuorten 86 Valok. 5. Pätevien oppaiden johdolla retkeiltiin Evon metsissä, käytiin kalasääksen ja majavan pesillä, Syrjänalusen lehtoharjulla ja vuosisataisessa säästömetsässä. . 16. Telttakylän asukkaat saapuivat Euroopan eri puolilta: mustapartainen viikinki Tanskasta, tummatukkainen pirteä jugoslaavityttö, joka oli tullut peukalokyydillä Kilpisjärveltä, pitkiä ruotsalaisia, hymyilevä tshekki, nuoria ihmisiä Italiasta, Hollannista, Itävallasta, Brittein saarilta ja Ranskasta. Prof. Luonnonharrastajain Kansainvälisen Liiton hollantilainen presidentti Jacques de Smidt. Luonnonsuojelun työmaalta Nuorten Luonnonharrastajain VIII kansainvälinen leiri Evolla 5. Kannolla oikealla presidentti Jacques de Smidt. Niilo Söyrinki kävi. J. 8. Niinikään tutustuttiin Lammin kirkonkylän vehmaampiin viljelysmaisemiin, yliopiston biologiseen asemaan, Untulanharjun pähkinälehtoon, ja Ormajärven rannoilla kiikaroitiin kahlaajia ja vesilintuja. Ja luonnollisesti suomalaisia ylioppilaita ja koululaisia, jotka muodostivat huomattavan osan tästä yli nelikymmenpäisestä nuorisojoukosta. Tuskin oli viime elokuu alkanut, kun lähelle Evon metsäkoulua, Alimmaisen Rautjärven ja Onkimajärven väliselle puolukkakannakselle, alkoi nousta teltta toisensa jälkeen. alkoi sitten virallisesti tämä Nuorten Luonnonharrastajain VIII Kansainvälinen Leiri The Eight International Youth Camp för Study and Protection of Nature. Leirin suojelijat, Suomen opetusministeri ja Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto (IUCN), olivat lähettäneet tervehdyksensä. 8. Paasivirta
Viime vuonna kokoonnuttiin Gran P aradisossa Italian alpeilla, ja 15. Osoituksena entisten aikojen heikosta yhteistoiminnasta voisi mainita, että kun Luonto-Liitto jo viisi vuotta sitten järjesti kansainvälisen leirin Evolle, pidettiinkin toinen leiri Ruotsissa, ja vieraat, jotka olisivat kenties muuten tulleet meille, jäivätkin sinne! On selvä, että leirin eri komiteoissa keskusteltiin vilkkaasti sekä käytännöllisistä että periaatteellisista kysymyksistä. 1956 allekirjoittivat kuudentoista järjestön edustajat kahdestatoista maasta Luonto-Liitto muiden mukana >>International Youth F ederation för the Study a nd Protection of Nature>>in peruskirjan Salzburgissa. analla sanoen, Evon leiri oli suurenmoinen!>> Anto Leikola. Tutkimustyöt pääsivät kentällä viime kesänä alkamaan ja ne kohdistuivat etupäässä Posoaapaan ja sen ympäristöihin. Ensimmäinen kansainvälinen leiri pidettiin Hollannissa 1950 jo silloin oli meidän Luonto-Liittomme mukana , mutta vasta muutamia vuosia myöhemmin oli tämä toiminta niin vakiintunutta, että kansainvälisen järjestön syntysanat voitiin lausua. Kemijoen patoamlsattalden tutklmustolmikunnan kenttätutkimukset alkaneet Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama K emijoen patoamisalta.iden tutkimustoimikunta (vrt. 1958 pidettiin kolmas yleiskokous Suomessa, Evon metsäkoululla. Leiri oli siis lajissaan jo kahdeksas. mk, Kemijoki Oy:ltä 2 milj. Evon leirin osanottajien tunteita tulkinnee italialaisen Giorgio Leigheb'in lausunto: >>En ollut odottanut niin paljon Suomeen lähtiessäni. Paavola Evon valtionpuistoa ja sen metsätyyppejä. Sain nähdä monia lintuja, joihin olin tutustunut vain museo sa, ja tutustuin luonnonbarrastajiin niin monesta maasta. 8. puhumassa suomalaisesta luonnonsuojelusta, tri Ulvinen selvitteli maamme kasvipeitteen syntyä ja ihmisen vaikutusta siihen, yo. Prof. Eräs leirin kohokohdista oli koko päivän kestänyt bussiretki Pulkkilanbarjulle, Lahteen, Hämeenlinnaan, Hattulaan ja Aulangolle. Myös luonnonsuojelun hyväksi koetetaan toimia, vaikka siinä ehkä enemmän on joka maalla omat ongelmansa, joita kansainvälinen liitto ei paljoakaan voi ratkoa. Juuri kenttätyöhön ja havaintojen tekoonhan retkeilevällä nuorisolla on parhaat mahdollisuudet. Nuorten luonnonharrastajain kansainvälinen yhteistoiminta alkoikin varsinaisesti jo kymmenen vuotta sitten Unescon järjestämässä kokouksessa. Elokuussa v. Franssilan johdolla ilmastollisia tutkimuksia lähinnä mikroklima.attia silmälläpitäen. mk ja Valtion luonnontieteelliseltä toimikunnalta 1 milj. Pentti Markkanen kertoi kallioperästämme, prof. Suomen Luonto 1958/1) on saanut työtään varten taloudellista tukea Suomen Luonnonvarain Tutkimissäätiöltä 2 milj. Prof. luonnontutkimuksen ja luonnonsuojelun suhde sekä aikuisten toiminta. F il. K eltikankaan suunnittelemia metsätieteellisiä tutkimuksia on suorittanut tri Lehto kohdistaen huomionsa valittujen koealojen maaja metsätyyppiin sekä puustoon, minkä lisäksi 87. Jukka Koskimies esitteli K aita.lammin riistantutkimusasemaa ja metsäkoulun johtaja E. mk. Monipuolisen tutkimusohjelman mukaisesti on alueella suoritettu prof. Hyyppä on johtanut geologisia tutkimuksia, jotka ovat kohdistuneet turvegeologiaan ja pohjaveteen. Miltei joka ilta oli leirillä iltanuotio, milloin virallinen valmistettuine ohjelmanumeroineen hauskimpia taisivat olla >>Miss Evo Camp>>in valitseminen tai kymmenen kansakunnan pullansyöntikilpailu, jonka Suomi asiaankuuluvasti voitti milloin epävirallinen, jolloin vain laulettiin, juteltiin ja pilailtiin usein myöhäänkin yöhön. Myös on mainittava J an Cerovskyn esitys luonnonsuojelusta Tshekkoslovakiassa. Tämä on täydellinen luonnonvalta.kunta; kun metsä loppuu, alkaa järvi, ja taas metsä. Aarno Kalelan johdolla on joukko kasvitieteilijöitä selvitellyt suotyyppejä ja tutkinut myös tulvaniittyjä ja tulevien allas.alueiden ympäristöjen metsiä sekä snorittanut kasvillisuuskartoitusta ja floristiikkaa koskevan aineiston keräystä. Metsäkoulun saunaan olivat ulkolaiset aivan ihastuneita, ja saunassa jos missä unohtuivat loputkin kansallisuuserot. Sormunen on tutkinut kalaston koostumusta sekä kalojen ravi ntoja kasvusuhteita. lis. Todettiinkin, että nuorison tehtävänä on tällä saralla erityisesti valistustyö. Viimemainittuja olivat esim. Järnefeltin johtaman limnologisen tutkimuksen puitteissa on kerätty vesibiologisia ja vesikemiallisia näytteitä. Dos. Prof. nuorisojärjestöissä. Käytännöllisellä puolella taas on odotettavissa kenttätutkimuksia kansainvälisessä laajuudessa Kansainvälisen Liiton luonnontutkimussihteerin Kalevi Malmströmin johdolla
hirvinaaraat, ja Laukon peurakin ova t siellä löytäneet turvapaikan. Kivijärvi on nykyoloissakin saanut olla harvinaisen rauhassa, joten sen vesilinnusto on rikas. Viimeksi mainitt u puolestaan jakaantuu kahteen ehdotukseen, Kivijärven kaakkoistai järven luoteispuolta kulkevaan väylään. Organisaatio t yön jatkamiselle ja luonnonsuojelualueen edelleenkehittämiselle on jo luot u, mutta uhkaavat pilvet ovat nyt ennättäneet nousta taivaalle, ja pitkälle tähtäävä suunnitelma on vaarassa kokonaan raueta tyhjiin. Tähdennettäköön vielä, et tei kysymyksessä ole ainoastaan harvinaisuuksien menet täminen, vaan myös luonnonsuojelutyön olennaisen osan suojaaminen lounais-Hämeessä. Purossa on lisäksi melkoinen, luonnonkaunis putouskin, jonka äärelle koskikara ilmest yy syksyisin. Suunniteltu pikatie ei tulisi ainoastaan ylit tämään puroa, vaan seuraisi pitkin puron länsirantaa satojen metrien matkan. Vaikka entinen maantie onkin kulkenut melko läheltä tätä metsälöä, on sen läpipääsemät tömiin kätköihin piiloutunut monenlaisia eläimiä, joista mm. Niinpä Kivijärven alueella on tavattu yli 90 prosenttia kaikista Urjalassa löydetyistä noin 500 suurperhosesta. Urjalassa tava88 tuista 161 lintulajista on tällä alueella havaittu 155, siis yli 95 prosenttia. Kivijärven luonnonsuojelualue, jonka rauhoitus on parhaillaan lääninhallituksen ratkaistavana, on laajuudeltaan 250 ha. Ensimmäinen suunta on ns. Toisen vaihtoehdon mukaan suunniteltu tie kulkisi rauhoitettavaksi tarkoitetun alueen kaakkoiskulman läpi. on suunnitelty kokeita, jotka kuvastavat metsäja aluskasvillisuutta herkemmin muutosten vaikutuksia. Selvää on, että paikka on eläintieteellisesti katsoen mitä arvokkain. Sammaliston suorittamiin kvantitatiivisiin suolinnuston tutkimuksiin. Tampereen liikennealueen Seutusuunnitteluliitto kannattaa Vammalan suuntaa, mutta siitä huolimatta toisella taholla pidetään sitkeästi kiinni Urjalan kautta kulkevasta väylästä. Tästä johtuen tilan rajakin on muodostunut oudoksi muodoltaan. Noin 75 hehtaarin suuruisen järven lähistölle on joka vuosi ilmaantunut yhä uusia ja harvinaisempia eläinlajeja. Ympäröivä metsä, jonka kaltaista ei ole muualla paikkakunnalla, on täydellisessä koskemattomuuden tilassa. Tiensuunnittelutoimenpiteet arvokkaan rauhoitusja tutkimusalueen uhkana Urjalassa Ristiriita t ieviranomaisten ja luonnonsuojelumiesten välillä on jälleen käynyt ajankohtaiseksi, kun Turun-Tampereen pikatien suunnan määrääminen on kuluneena kesänä ollut t utkittavana. Alkukesästä tuli Urjalan kautta kulkeva tiesuunnitelma lounais-Hämeen luonnonsuojelumiesten tietoon. Asiaa t utkineiden taholta ilmoitet tiin kuitenkin myöhemmin, et tei tätä suuntaa voitu ottaa suunnitelmissa huomioon, koska maasto Vähä.jär ven länsipuolella on liian pehmeätä. Tie olisi tämän suunnitelman mukaan kulkenut lähellä Urjalan ja Koijärven rajaa ja suuntau tunut Vähäjärven länsipuolelle. Vammalan suunta, toinen Punkalaitumen ja kolmas Urjalan. lis. Näiden kahden kaupungin välimatkaa hai.kovalle valtatielle on suunniteltu Tieja vesirakennushallituksen t aholta kolme suuntaa, joista valtioneuvosto valitsee tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa. Kivijärven kaakkoispuoli, jonka lävitse Urjalan toisen tiesuunnitelman mnkaan väylä tulisi kulkemaan, on järven laskujoen seudulla yhtä ainoata hyllyvää massaa. Järven luoteispuolitse kulkeva tie ei ainoastaan rikkoisi luonnonsuojelualuetta, vaan myös silpoisi Luonnonsuojeluyhdistyksen vaaliman erämaamaiseman, joka ulottuu Humppilan rajalle asti. Vaikeata ei ole arvata, millä tavalla alueen lävitse kulkeva valtatie vaikuttaisi seudun ominaisuuksiin. Eläintieteelliset t utkimukset ovat prof. Välittömästi tämän jälkeen ryhtyivät tieviranomaiset Lounais-H ämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen aloitteesta tutkimaan Urjalaa koskevaa kolmatta suuntaa. Asian• tuntijain mukaan purossa viihtyisi tammukka ja jokisimpukkakin. Seudulla viihtyy kaikkiaan 420 putkilokasvia ja kasvien runsaus saadaan oikeaan snhteeseen, kun t iedetään, että Urjalan pitäjässä on eri putkilokasveja löydetty 524 lajia. Näin on Kivijärven luonnonsuojelualue, joka on Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen kokeellisen toiminnan keskuspaikka, joutunut vaaravyöhykkeeseen. Suunnitelmien mukaan Kivijärven alue jäisi lounais-Hämeen luonnon koskemattomaksi tutkimuskentäksi sekä luonnonsuojelun opetusja valistust yön keskuspaikaksi. Seudulla, missä on r unsaasti kasveja, t avataan myös paljon esimerkiksi hyönteisiä. Olavi Kalelan ilmoituksen mukaan rajoittuneet fil. Juuri tässä kohtaa on järven laskupuro, jota vuosikymmeniä on suojattu kaikissa maanjaoissa, sekä torpparien aikana että pika-asutuksen yhteydessä
Sellaisten asiantuntijain pitäisi joskus käydä ulkomaiden suurissa keskuksissa ja katsella silmät auki, nähdäkseen minkälaista on todellinen liikenne. Se ei ole tarpeellista eikä tarkoituksenmukaista. Valtion luonnonsuojelunvalvoja on antanut parhaillaan virastoasteella olevasta Kivijärven rauhoitushankkeesta lämpimästi puoltavan .lausunnon ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on lausunnossaan suositellut toisia tiesuuntia tai ainakin pikatien ohjaamista kauemmaksi Kivijärvestä. Ja näiden hämäläisten esimerkkien huippu Tampereella uhataan maankuulu Pyynikin harju halkaista uutta pikatietä varten. Ruovedellä kaivetaan >>Suomen kauneimman kirkonkylän>> komeaa harjua kahta puolta parhaillaankin. Ei pitäisi aikamiesten suurennella asioita! Tampereella ei ole minkäänlaisia liikenneongelmia, joita ei voitaisi hoitaa liikennejärjestelyillä .mutta taitaa liikenne olla niin pientä, ettei edes voida liikennejärjestelyjäkään vielä tehdä. Emme malta olla liittämättä nimimerkki Pellervon Helsingin Sanomissa samasta asiasta esilletuomia ajatuksia muidenkin harjujemme kohta losta: »Heinolassa tehtiin kerta kaikkiaan tasaista jälkeä, niinkuin siellä hyvin tiedetään . Katsotaan nyt ensin edes 50 vuotta, niin nähdään kasvaako Tampereen liikenne sellaiseksi, että Pyynikki täytyy uhrata valtatien tekemiseen. Jolla on asiaa tulla autollaan kaupungin keskukseen, ajakoon säällistä vauhtia. Valtakunnantieksi. Tuota Pyynikin lävitse suunniteltua tietä nimitetään ns. Sillä kuuleman mukaan tarkoitetaan tietä, jolla voidaan vapaasti autolla huristelJa 100 km tuntivauhtia. Kysyvät kangansalalaiset kuinka nyt heidän Kirkkoharjunsakin käy. 200 km vauhtia, kun ei tarvitsisi varoa edes poikkija sivuteitä, jotka johdettaisiin tunneleissa pikatien alitse. Tammerkoski jatkaa seuraavaan tapaan: •>Ta mpereen hallintoelimissä on viime aikoina käsitelty kysymystä pikatien suuntaamisesta Pyynikin halki Ratinansillalta Varalan ohitse Hyhkynlahteen ja edelleen Pyhäjärven rantaa länteen. K angasalla katkaistiin K eisarinhariu, niin että sen näkötornin kohdalla oli eräänä päivänä suuri kuoppa vain. ja järvessä viihtyy maamme kenties tihein telkkäyhteiskunta, jonka poikasten kohtalo on riippuvainen myös yllämainitun puron olemassaolosta. Meidän liikenneja muut >>asiantuntijamme>> puhuvat puhumasta päästyään, mitenkä liikenne meillä on muka niin tavattoman suuri, että kohta on tehtävä pikateiksi ja valtateiksi kaikki paikat. Soranotto on jo aloitettu uudelleen ja koko laulujen ylistämän seudun keskeisin harju on pian poikki. Ja sitäpaitsi aivan ainoalaatuinen virkistyksen ja t erveyden lähde kaupunkimme omille asukkaille. Harjulla on suomalaisessa maisemassa oma erikoinen kauneusarvonsa , 89. Tampereen liikenne on siihen verrattuna pikkulasten leikkiä. K enenkään tamperelaisen ei ole tarpeen ajaa sataa kilometriä kaupungin sisällä ja minkä vuoksi meidän pitäisi rakentaa tällainen tie toispaikkalaisten vauhtihurjastelijain käytettäväksi ja uhrata siihen Pyynikkimme, joka on ainoalaatuinen luonnonmuistomerkki ei vain Suomessa, vaan koko maailmassa. Mutta: tarvitaanko ja miksi tarvitaan tällaista vauhtihurjastelutietä kaupungin sydämessä. Eikö ihminen ole enemmän kuin auto sentään nykyaikanakin. Siihen asti: Pois sormet Pyynikistä! Jos tulevat polvet haluavat Pyynikin turmella, olkoon se heidän vikansa, mutta älköön nykypolvi hankkiko toki itselleen sitä häpeätahraa Tampereen historiassa, että se vapaaehtoisesti ja vastoin mitään todellista tarvetta ja aihetta turmelee sen, mikä meille on parhainta annettu. Jätettäneekö pystyyn näkötorniakaan, niin että joku vaikkapa pahasisuinen pellervoitsija voisi sen nokassa modernisoida setä Topeliusta: >>Niin kauas kuin silmä siintää nään kuoppia poikineen>>. Muistakaa konsulit! Ihminen tarvitsee P yynikkiä autot sitä eivät tarvitse. Sääksmäellä aiotaan nyt johtaa uusi valtatie Rapolan Linnavuoren, historiamme mahtavimman muinaislinnoituksen läpi. Ei missään maailmassa saa ajaa keskellä kaupunkia 100 km vauhtia. Pikatie ei ainoastaan merkitsisi oleellista muutosta Kivijärven oloihin pysyvästi, vaan saattaisi jo rakennusvaiheessa aikaansaada häiriötä, jonka vaikutukset todennäköisesti jäisivät pysyviksi. Antakaa Pyynikin olla rauhassa! Näin otsikoi Tampereen kotiseutulehti kirjoituksensa, jossa se käsittelee pikatien rakentamisen aiheuttamaa uhkaa iki-ihanalle Pyynikille. Valkeakoskella koki niinikään muistorikas Helkavuori jo aikaisemmin saman kohtalon . Siis niin lujaa, että oksat pois vaan ympäriltä! Mukava kai olisikin vauhtihurjastelijain posotella Pyynikin lävitse ehkäpä vieläkin kovempaa esim
Suunnittelu voi olla joko oikeata tai virheellistä. Seutusuunnittelun tehtävä on saattaa vaikutusalueensa kaikki suunnittelu ja rakennustoiminta yhtenäisen ja tasapainoisen näkemyksen puitteisiin, niin että siitä tulisi sopiva tyyssija humaanisesti ja taloudellisesti ihmisen elämälle. Valitettavasti luonnonsuojelun ammattimiehillä on suurella osalla sellainen käsitys, että taloudellisteknillinen suunnittelu on luonnonsuojelun päävihollinen. Seutusuunnittelutyön ohjelmaan kuuluu kyllä kaikkialla, missä sitä harjoitetaan, alkuperäisen maiseman mahdollisimman hellävarainen ja positiivinen käsittely. Liiton tässä kohden omaksumia periaatteita esitteli sen toinanjohtaja dipl.ins. Seutusuunnittelutyö ei näin ollen sinänsä ole takeena siitä, että luonnon raiskaaminen ja kömpelyydet erilaisten alueiden maiseman muuttamisessa estyisivä.t. Tämän toimintakentän tulisi tyydyttää. Komea koski rakennetaan voimaa tuottamaan, jos siihen on taloudelliset ja teknilliset mahdollisuudet, vaikka ikuisiksi ajoiksi menetetään arvokas maiseman tekijä. järjestämässä luonnonsuojelukokouksessa. 3) Sellaisten kohteiden säilyttäminen, joilla on merkitystä luonnontieteelliselle tutkimukselle (kuten lintujärvet, suot, eläinten kokoontumispaikat jn,-.).. Mikä sitten on seutusuunnittelun tehtävä. Se on vaativaa tehtävää. Seuraavassa esityksen pääpiirteet. Perimaa Hämeen Heimoliiton viime kesänä Vehoniemellä. Osoittelematta tiedämme kaikki, millaista jälkeä tierakennustoiminta ja kaikki rakennustoiminta on jättänyt hämäläis-satakuntalaiseen harjumaisemaan. J a onko olemassa tarpeellista asiantuntemusta arvostelemaan tien vaikutusta harjumaisemaan, soranottopaikkojen vaikutusta maisemaan, viemärien saastuttavaa vaikutusta pohjaveteen jne. m 3 vuodessa ja seuraavana vuonna aina enemmän. Toisaalta tiedämme, että rakennustoiminta on taloudellisen aktiviteetin välttämätön ilmaus, eikä sitä voida estää ja ohjata muualle ilman painavia syitä. inhimi]listen tunteiden ja arvojen monia asteikkoja. kirkonkylissä.mme on laita ja milloin harju näköala.paikkana on erittäin arvokas, ei sellaisen harjun hävittäminen ole ainoastaan synti, vaan myös lähtemätön häpeä. P. Soraa otetaan tänä vuonna yksin Tampereen ympäristöstä 1 milj. Toinen seikka, joka määrää suunnittelun laadullisen puolen, on asiantuntemus. milloin a.sutus on erikoisesti keskittynyt sen tienoille, niinkuin esimerkiksi monissa. Suunnitteluohjeissa selitetään maisemansuojelun ohjeita ja päämääriä, mutta on eri asia, onnistutaanko niitä ohjeita aina noudattamaan tehdäänkö oikea valinta, jos järven niemi merkitään teollisuusalueeksi ja lähiympäristön rannat maisemansuojelualueiksi. Onhan suunnittelu ihmistoimintaa, jossa luontoa, maaperää, käytetään ihmisen hyödyksi; asutuksen, elinkeinojen ja liikenteen tarpeisiin. Taloudellinen ja teknillinen sisältää jo käsitteenä yleisessä kielenkäytössä hienoisen vivahteen »luonnonvihaaja>>, toisaalta luonnonsuojelun parissa työskenteleviä sama yleinen mielipide pitää vähän sentimentaalisina ja takapajuisina. Luonnontieteilijöiden taholta ollaan taipuvaisia luulemaan, että suunnittelu ottaa vain lain pakottamana huomioon luontoa säästävät toimenpiteet. 2) Sellaisten kohteiden ehdoton säilyttäminen, joilla on merkittävää kauneusarvoa tai vaikuttavaa historiallista arvoa. nuo ruvet isänmaamme armailla äidinkasvoilla oli muutenkaan hevin parannettavissa.>> Luonnonsuojelu ja maisemanhoito seutusuunnittelussa Maamme kaikista aluesuunnitteluliitoista ensimmäisenä on Tampereen liikennealueen Seutusuunnitteluliitto sisällyttänyt luonnonsuojelun ja maisemanhoidon suunnitteluohjelmaansa. Sehän on ihmisen ajatustoiminnan ja valinnan tulosta, niinkuin kaikkialla, missä on valintaa, on oikeaan osuvia, käyttökelpoisia ratkaisuja ja virheellisiä. Jokainen kömpelyys ja horjahdus huonontaa kokonaisuutta, maan käytön valinta on suoritettava huolella ja siinä valinnassa on otettava huomioon sekä paikalliset mahdollisuudet että kulttuurin, taloudellisuuden ja ihmisen viihtymisen vaatimukset. Ja. Päämääränä maisemansuojelussa seutusuunnittelun kannalta on: 1) Luonnontalouden tasapainon säilyttäminen ja harmonian säilyttäminen käyttöön otettavassa kultt uurimaisemassa. Luonnonsuojelu sen sijaan pyrkii säilyttämään luontoa. ja kanta ihmisen viljelyksen ja maankäytön laajentamisessa. Santa kun ei kasva uudestaan, eivätkä. Eikä vielä ole näkyvissä menetelmää, 90 joka täysin korvaisi tai edes pienentäisi soranottoa näistä ehkä maailman kauneimmista harjuista
Samaten lainsäädännön kehittäminen ja rahoitusmahdollisuuksien tutkiminen vaatisi suunnittelijan ja tiedemiehen yhteistyötä. Muissakin kuntasuunnitelmakunnissa on tehty ja tehdään ylimalkainen luonnonja maisemansuojelukohteiden määrittely ja heti varojen salliessa ryhdytään koko 47 kunnan talousaluetta koskevaan yksityiskohtaiseen tutkimukseen. Kun rusakkojen tappaminen hedelmätarhoissa on sallittua rauhoitusajoista riippumatta tnntuu tämä lainmuutos turhalta ja on sikäli hy91. Viimeksi lähetimme kulkulaitosministeriöön, TVH:lle ja rautatiehallitukselle kirjelmän, joka koski harjujen suojelua soranoton yhteydessä ja soranottopaikkojen maisemallista hoitoa. Eläintieteilijäin suunnitelmiin kuului mm. Toiseksi olemme arvioineet yleisen elinkeinoja väestöennusteen mukaan, mitkä alueet ensisijaisesti ovat vaaravyöhykkeessä. Aseman harjannostajaiset olivat maaliskuun 21 pnä. Vuosi sitten valmistui ylioppilas Toivosen vastaava selvitys Tampereen ympäristökunnista. Edelleen olemme seutusuunnittelumapin kirjoituksissa ja kartoilla sekä kaikissa kustannussuunnitelmissa tehneet luonnonsuojelunäkökohtia tunnetuiksi viranomaisille, rakentajille ja yleisölle. Tri Teivainen aloitti viime vuonna Tampereen ympäristökunnissa retkeilyja virkistysalueitten selvityksen, johon Tampereen kaupunki on myöntänyt varoja. VII. Rakennustyöt pantiin käyntiin jo viime syksynä. Päärakennuksen ja saunan yhteinen lattia.pinta-ala on 200 m 2• Asema oli valmis ottamaan vastaan ensimmäiset tutki• jansa kesäkuun alusta ja koko kesän se on ollut ahkerassa käytössä. Ensimmäinen työ on ollut luonnonsuojeluja maisemansuojelukohteiden inventointi. Talon on suunnitellut arkkitehti Olli KesliTii ja se on tehty Luttojokivarren kelohongasta. tienvarsien hoitoa ja vesien likaantumista. Menetelmämme näiden päämäärien saavuttamiseksi ovat olleet samantapaiset kuin seutusuunnittelutyön muillakin intressialoilla. Nähdäkseni luonnonsuojelumiesten olisi tehtävä aloite sellaisen orgaanin muodostamiseksi, joka tutkisi kaikkia seutusuunnittelun eteen tulevia tämän alan kysymyksiä ja antaisi niistä lausuntoja. Kolmanneksi olemme tehneet esityksiä viranomaisille luonnonsuojelunäkökohtien huomioimiseksi. Tämän kesän tutkimussuunnitelmiin kuului muun muassa Kevon kanjonilaakson pienilmaston piirteiden tutkiminen, joka läheisesti liittyy viimeaikaisiin ilmastomme kausivaihtelnihin. ja niissä oli läsnä myös tasavallan presidentti. Paikka on sijainniltaan Lapissa keskeinen ja lisäksi lähellä Kevon luonnonpuiston rajaa. Monet luontomme suojelua koskevat kysymykset voidaan ja on ratkaistava juuri Lapin olosuhteissa, jonne taloudellinen ekspansio viime aikoina on yhä voimakkaammin suuntautunut. Turun Yliopisto perustanut Lapin tutkimusaseman Kevolle Jo vuonna 1955 Turun Yliopiston matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta antoi Lapissa retkeilleelle turkulaisten biologien retkikunnalle tehtäväksi etsiä Lappiin perustettavalle tutkimusa.semalle sopiva paikka. Ajateltakoon esim. Retkikunta ehdotti perusteellisen maastotiedustelun jälkeen Kevojoen ja Utsjoen yhtymäkohdassa olevan Pukselska.idin Kevojärveen pistävän niemen kärkeä. Rusakon metsästyskausi pidennetään Eduskunta hyväksyi keväällä yllättäen metsästyslain muutoksen, jonka mukaan rusakkoa saataisiin metsästää huhtikuun 15 p:ään saakka, vaikka yleinen metsästyskausi päättyy jo helmikuun lopussa. Sanottuun paikkaan päätettiin tutkimusasema sijoittaa ja yliopisto sai tarkoitusta varten valtiolta noin 5 ha:n rakennustontin. Ensimmäisen selvityksen teki maisteri Ruotsalo Ylöjärven eteläosasta kuntasuunnittelutyön yhteydessä. 1930-luvulla alkaneen lämpökauden vaikutus näkyy myös täällä selvästi männyntaimien runsautena. Tämä on tapahtunut kirjallisuuden avulla, tutustumalla itse paikalla olosuhteisiin ja teettämällä ammattimiehillä luonnonsuojeluselvityksiä. Maamme luonnonsuojeluväki toivoo, että tutkimukset ulotettaisiin myös läheiseen Kevon luonnonpuistoon ja että ne ainakin välillisesti koituisivat myös luonnonsuojelun hyväksi. Pelkkä negatiivinen luonnonsuojelutyö ei riitä. kalojen kasvun tutkiminen Lapin vesissä ja maantieteilijät tutkivat Utsjoen pinnanmuodostuskysymyksiä. Seutusuunnittelussa tarvitaan positiivisia toimenpitäitä. Täältä käsin ovat yhteydet hyvät myös Norjaan, mikä on tärkeää, koska monet luonnontieteelliset kysymykset nojaavat Jäämeren tuntumaan. Aseman viralliset vihkiäiset olivät 13
Suureläinten puolesta! Jo pitemmän aikaa taloudellista tukea yhdistyksellemme a ntanut dipl.ins. Merikotkia hävitetään Ahvenanmaan vesillä lakia kiertämällä ja pelästyneet talonpojat Pohjois-Suomessa tappavat maakotkia >>itsepuolustuksekseell>), kunnes on myöhäistä ryhtyä suojelemaan alkuperäistä eläimistöämme, niin että täytyy ryhtyä tuottamaan tänne biologisesti vieraita eläinlajeja, jotteivat metsämme jäisi aivan tyhjiksi.>>. Varoja tällaisiin korvauksiin pitäisi saada niistä melkoisista summista, jotka vuosittain kertyvät metsästysja kalastuskorteista, sillä loppujen lopuksi muodostavat kaikki nämä toimenpiteet yhden suuren kokonaisuuden. Olisi vältettävä sensatiota tavoittelevaa kirjoittelua sekä lopetettava karhun, ilveksen ja muiden harvinaisten eläinten hävitystä koskevien ,mrotöiclen» ylistely. Toivottavasti he eivät unohda niitä, kun tulee kysymys ketuista tai petolinnuista! Onneksi tasavallan presidentti jätti lain vahvistamatta, mutta eduskunta hyväksyi sen uudessa käsittelyssä sittenkin vastoin odotuksia 92 äänellä 80 vastaan. Tässä yhteydessä hän viittaa esimerkiksi mäyrään ja petolintujen hävittämiseen. pienten jyrsijäin joukkoesiintymiset. Seurauksena on, että rahanhimoiset poromiehet ja maanviljelijät löytäessään karhun pesän, saavat 92 yhä helpommin ulkomaalaiset maksamaan huimia summia kelpo metsästäjähengen vastaisista, kaikkea muuta kuin tosi urheilua vastaavista karhukierroksista. 3. Jotta maaseudun väestössä voitaisiin saada aikaan hyvää tahtoa ja ymmärtämystä viimeisten petoeläintemme ja muiden mahdollisesti hirven tavoin vahinkoa tuottavien eläintemme suojelemiseksi, olisi näiden eläinten tuottamat vahingot korvattava turhitta muodollisuuksitta ja vailla pikkumaisuutta. Niinpä lehdissä kerrottiin, että 16. J. Kirjoittaja on myös tyytymätön riistanhoitoyhdistystemme myöntämistä palkinnoista, joita jaetaan vuoden ympäri >> vahinkoeläinten>> hävittämisestä ja jotka kiihoittavat ampumaan näitä eläimiä myös kesällä, jolloin nij]]ä on poikasensa. Seurauksena on luonnon tasapainon järkkyminen, jota osoittavat mm. Varsinkin maamme sanomalehdistö olisi saatava omaksumaan myönteinen kanta petoeläinten suojelukysymyksessä. Ei ole mikään saavutus hiihtää kilpaa paksuun lumeen uppoavan ja siten helposti väsyvän ilveksen kanssa ja vangita se sitten elävälti. Tulevatko nämäkin karhut saamaan saman kohtalon huvittelunhaluisten ulkomaalaisten rahamagneettien tuliluikuista. Kotimaassaan saattavat tällaiset vierailijat esittää Suomen karhunmetsästyksen eldoradona. laulujoutsenen laittomaan hävitykseen kirjoittaja jatkaa: >>Rauhoitusmääräysten rikkomisesta säädetyt sakkorangaistukset ovat rahamme arvon laskun huomioonottaen yleisesti niin pienet, etteivät ne peloita ketään. vin arveluttava, että rusakkometsästyksen aikana muun metsäneläimistön suojelu kävisi vaikeaksi. Myös metsästäjät ja riistanhoitajat ovat tällä kohtaa muistaneet vedota inhimillisiin näkökohtiin. Onko välttämätöntä, että ylväin metsiemme eläin hävitetään sukupuuttoon vain voitonhimosta ja sen vuoksi, ettei meillä ole mitään mielenkiintoa metsiemme eläimistöön ja maamme ainutlaatuiseen luontoon?>> Viitattuaan mm. oli taas tarjolla kaksi kierrosta, joista toisessa naaras poikasineen. H eldt, joka muutenkin on osoittanut kiitettävää harrastusta suureläimistömme suojelua kohtaan, kirjoittaa äskettäin lähettämässään kirjeessä mm.: >>Tuntuu siltä, että paljon enemmän pitäisi tehdä luonnonsuojelun tunnetuksitekemiseksi laajoille kansalaispiireille ja varsinkin eläinkuntamme harvojen suurten edustajien suojelemiseksi, mikäli niitä enää on pitkällisen ja tehokkaan hävityksen jälkeen jäljellä. Vieläkin häpeällisempää on viime aikoina yhä tuomittavammaksi tullut pesässään nukkuvan karhun metsästys. Jokaiseen luonnonystävään vaikuttaa syvästi masentavasti kun saa lukea lehdestä, kuten tuonnoin, amerikkalaisen muotikirjailijan ja sanomalehtikustantajan vierailusta Suomessa, jolloin erikoisena elämyksenä kuvataan ylvään karhunaaraan surmanmetsästys ja sen pennun kuljettaminen Amerikkaan. >>Samalla kun karhunaaraita poikasineen surmataan talvipesiinsä ja majavan patoja räjäytetään dynamiitilla, maksetaan tapporaha viimeisistä, yksittäin tavatuista ilveksistä. oli jälleen karhukierros myytävänä Sallassa ja että siellä 22. Periaatteellisestikin muutos merkitsisi taka-askelta, sillä kaiken metsästyksen tulisi olla kiellettyä keväällä, jolloin uudet poikueet tulevat maailmaan. 3
Kirjoitusaih ec:t olivat: 1. Tämän alueen rakennuskelpoiset vesivoimavarat ovat erittäin huomattavat ja niistä on rakenteilla tai otettu käytäntöön vasta noin kolmasosa. Palkinnot jakaantuivat seuraavasti: I palkinto (5000 mk:n lahjaesine) Usko K. Kysy93. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on asettunut yhteyteen Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa, joka puolestaan on Ruotsin luonnonsuojelulakiin nojaten äskettäin pyytänyt itselleen tilaisuutta saada valvoa luonnonsuojelun näkökohtia ja etuja näitä suurisuuntaisia voimataloustoimenpiteitä suunniteltaessa. Kotipihan ja asumaympäristön maisemanhoitoja luonnonsuojelutehtävät. Kaikkiin kilpailuun osallistuneihin oppilaitoksiin jaettiin sitäpaitsi kaksi arvokasta kirjapalkintoa. Suurisuuntaisin ja samalla edullisin näistä su unnitelmista tähtää Tornionjärven ja Atlantin välisen korkeuserotuksen 345 metrin hyväksikäyttöön yhdessä ainoassa voimalaitoksessa. III palkinto (2500 mk:n lahjaesine) Merja Raukola ja Kaisa Kokkonen, Hämeenlinnan seminaari kumpikin. Komitea ehdottaa tämän suunnitelman tutkimista. Ihminen eläimistön ja kasvi ton köyhclyttäjänä Suomessa. Kilpailut näyttävät täyt.täneen hyvin tarkoituksensa luonnonsuojeluhengen herättäjinä ja niitä tullaan pitämään jatkuvasti sikäli kuin taloudellista tukea. Eräs tällainen pitkän tähtäimen ohjelma koskee Tornionjoen rakentamista. Jättlläisvoimalaa suunnitellaan Tornionjoen yläjuoksulle Pohjoismainen vesivoimakomitea, joka Pohjoismaisen neuvoston kokouksessa helmikuussa 1957 tehdyn aloitteen johdosta on tutkinut ns. Uotila, Turun Opettajakorkeakoulu. Raporttiin sisältyy selvitys Pohjoiska lotin alueella olevista vesivoimavaroista ja siinä tarkastellaan maiden välisen yhteistoiminnan edellytyksiä niiden hyväksikäyttämiseksi. Kilpailuun osallistui yhdeksän oppilaitosta. Mitä tulevan opettajan on tiedettävä luonnonsuojelusta. Tornionjoen keskija alajuoksu jäisi tällöin kokonaan ra kentamatta vesimäärän kuitenkin pienetessä siellä noin puoleen nykyisestä. tarkoitukseen saadaan. II palkinto (4000 mk:n lahjaesine) Bertta Heikkinen, Savonlinnan seminaari. Osallistuneet oppilaitokset olivat J yväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu, Turun Opettajakorkeakoulu, Hämeenlinnan, Kemijärven, Itä-Suomen, Heinolan, Raahen, Rauman ja Savonlinnan seminaarit, joista Raahen seminaarista kaksi luokkaa. Arvo telulautakunta, johon kuuluivat professorit Niilo Söyrinki, Valter K eltikangas ja Aimo 'l'itrunen, totesi sille lähetetyt kirjoitukset tyylillisesti ja asia!Jise ti kiitettäviksi ja pani merkille, että kirjoitusaiheet olivat innoittaneet kirjoittajia. Täten voidaan mainitun suuren voimalaitoksen tuotantokyvyksi saada 68 miljardia kWh vuodes a, mistä määrästä Ruomen osuus olisi noin 15 %. 2. Pohjoiskalotin alueen rajaseuduilla olevien vesivoimaYarojen käyttömahdollisuuksia yhteistoiminnassa kolmen asianosaisen pohjoismaan ke ken, jätti elokuun puolivälissä tutkimuksen tähänastisia tuloksia koskevan raportin Suomen, Norjan ja Ruotsin hallituksille. 3. Opettajalnvalmistuslaltosten klrjoltuskllpa'ilujen tulokset Viime maaliskuussa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti jo neljännen kerran luonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun maamme opettajainvalmistuslaitoksissa, joihin kuuluvat opettajakorkeakoulut ja seminaarit. Tornionjärveen luonnonmukaisissa oloissa valuva vesimäärä voidaan saada 34-kertaiseksi johtamalla vettä viereisistä vesistöistä kanavia ja tu nneleita pitk;n Tornionjärveen sekä pumppuamalla sinne vettä Tornionjoen ja muiden lähijokien alemmalla korkeudella olevista latvaosista. Kotka-, huuhkajaja muuttohaukkalnventaarl Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää uudelleen kiinnittää luonnonystävien ja erikoisesti lintujen harrastajien huomiota käynnissä olevaan suurpetolintututkimukseen, koska tehtyihin kyselyihin nimenomaan ei ole saatu vastauksia läheskään kaikilta varsinaisilta lintututkijoilta. Kirjoittajia oli noin parisen sataa oppilasta korkeakoulujen ensimmäiseltä ja seminaarien lähinnä viimeiseltä luokalta. Pohjoismaiden välistä yhteistoimintaa näiden vesivoimien käyttämiseksi suunnitellaan, mikäli rajana oleviin tai rajaa risteileviin jokiin tai vesistöihin halutaan rakentaa voimalaitoksia
Sanakirja sisältää n. 4500: , nahkaselk. Antibioottisten aineiden valmistajina. jo ovat lähettäneet vanhemmat muistiinpanonsa. toivotaan pikaisesti, viimeistään marraskuun kuluessa.. Suomen LuonnonsuojeluyhdistyB. viljelyskasvien tuhola.isina ne myös aiheuttavat tuntuvan kavennuksen jo ennestään riittämättömälle leivällemme. On myös varmaankin parempi pudottaa viimeinen kirjain pois sen tapaisista sanoista kuin anteridio ja käyttää lyhempää ja näppärämpää anteridia. osallistuva.n, yhteiseen asiaa.n. Ihmisen ekologia vuorostaan on keskeisessä asemassa luonnonsuojelun työja tutkimuskentässä. Tiedot pyydetään lähettämään osoitteella.: Helsinki, Unioninkatu· 40 A. toivomuksena. elinkeinoelämän kehittämisen ja luonnonvarojen oikean käytön laajoihin kysymyksiin. aridinen ja humidinen aridin ja humidin sijasta. päivämääriä ja pesimäbiologisia. pesimäaikainen hava.into enempää tuore kuin vanhempikaan jää tutkimuksen ulkopuolelle. Sopii myös kysyä, miksi pitää kirjoittaa. historiikki, ja. selvityksellä on poikkeuksellisen suuri sekä t i e • t e e 11 i n e n että l u o n n o n s u o j e l u k s e l Ii n e n m i e l e n k i i n t o, uskomme kaikkien lintumiesten ja. laatinut Li,iBa Mali. Tahvo Kontuniemi Aarre Rauhala: Kasvien slenltauteja. Tällä tavoin sienet edustavat sellaista eliöryhmää, jolla on suuri merkitys luonnon tasapainon kannalta niin tärkeässä ihmisen ekologiassa. Toivokaamme vain, että vähitellen aletaan erottaa toisistaan vaikkapa aarniometsä ja sademetsä, että maanviljely vakiintuu maanviljelyksen tilalle aivan 94 niinkuin luonnonsuojeluksesta on tullut luonnonsuojelu ja että arsenikki muuttuu arseeniksi. Tällaisen monessa suhteessa uraauurtavan teoksen laatiminen on hankala, suuritöinen ja tarkkuutta vaativa tehtävä. t t a.. WSOY 1958. n v a s ta. maassa. 354 siv. Tämä ei tietenkään ole maisteri Malin vika. kuuluvat sienet ihmiskunnan suuriin hyväntekijöihin, mutta. myksessä on otsikossa. tiedoitus niiltäkin kyselyyn va.staajilta,jotka. Sanakirjaan on ilmeisesti valittu tärkeimmät maatalouteen liittyvät sanat. Varsinaisesta sanakirja.osasta löytää sanat suomen kielen mukaisesta järjestyksestä, toisessa osassa ovat vieraat kielet hakukielenä. Kirjallisuutta Uusi ammattlsanaklrja Maatalouden sanakirja Landbrukets ordbok Landwirtschaftliches Wörterbuch Agricultural Dictionary. I. Niinpä en tieteellisten nimien osastosta löytänyt kuin hiukan korjattavaa, niistäkin useimmat painovirheitä (esim. Otava. pa.ika.nmäärityksiä (pitäjän lisäksi myös kylä, kallion tai suon nimi, mielellään karttajäljennös) sekä mahdollisimman yksityiskohtaisia. Maisteri. a m a. Sen jälkeen kun J. niiden aiheuttamien kasvitautien torjuminen liittyvät jokaisessa. V i e l ä t o i v o taan tämänvuotisista. olevalla. Teoksesta näkyy selvästi, kuinka epätasaista on yhä vielä äidinkielemme kirjoittaminen. mainittujen kolmen lajin esiintymisen mahdollisimman täydellinen kehitys ja. Suuri ja tärkeä sanakirja.työ on saatu päätökseen. tai ovat jättäneet kyselyyn kokon a. Suomen Maa.taloustieteellisen Seuran toimeksiannosta. 5000: -. Näinollen sienien tutkiminen ja. XXVIII + 300 + 177 sivua. havainnoista. Lisäksi on vielä yli 2500 sanan tieteellisten nimien hakemisto. yksityiskohtia. käsikirjaa saatavissa. Erityisesti on tähdennettävä tarkkoja. Hinta kangask. Aineiston käsittely on päiväpetolintujen osalta jo käynnissä, joten vastauksia. luonnonystävien kiireistä ja varatusta. on, ettei ainoakaan näitä lajeja koskeva. Työ on tehty tavattoman huolellisesti. Niinpä kirjoitetaan Brysselin kaali mutta berkshirensika, saksankirveli mutta Saksan heisi; kofeiini eikä koffeiini, mutta sen sijaan monoikkinen eikä monoikinen. Kun puheena. Hän on päin vastoin tehnyt paljon arvokasta työtä tässä suhteessa. 19000 hakusanaa suomen, ruotsin, saksan ja englannin kielellä. On ilmeinen onni, että sen suorittajaksi on saatu maisteri Malin kaltainen henkilö. Levistichum pro Levisticum, Coccinillidae pro Coccinellidae). ajastakin huolimatta. Liron teos •Tärkeimmät tuhosienet>> jo kauvan on ollut loppuunmyyty ei tuhosienien tutkijalla ja keräilijällä ole ollut mitään kotimaista. a
Vesiemme eläimiä värikuvina. Tämän vuoksi useista kasvilajeista onkin täytynyt tyytyä kuvaamaan vain lehti ja kukka. E. Suomen Luonnon vanhoista vuosikerroista on yhdistyksemme toimistosta vielä saatavissa seuraavia: 3 (1943), 4 (1944), 5 (194546), 6 (1947), 7 (1948), 8 (1949), 9 (1950), 10 (1951), 11 (1952), 12 (1953), 13 (1954), 14 (1955) sekä 1956 n:o 4 ja 1957 n:ot 2-4. Luonnon ystävälle ja sen suojelua harrastavalle kirjan lukeminen tarjoaa unohtumattoman nautinnon, jonka yhteydessä saattavat omatkin luonnonkokemukset kertautua ja elävöityä uudelleen. Allan PaulinVeikko Korkalainen: Kameramme luonnon kätköissä. 95. Ikkalan kirjan kuvittaja sensijaan on käyttänyt kauttaaltaan vaaleampia värejä ja luonnonmukaisuudessaan tarkempaa esitystapaa, joka puolestaan korvaa kuvien pienuuden. Vaikka monen huonekasvin tuntemisessa yleisasu voikin helpottaa lajinmääritystä, selviää sentään lehdellä ja kukallakin, kun jokaiseen lajiin liittyy lyhyt sanallinen kuvaus. Hinta a 200 mk, kaksi viimeistä vuosikertaa å, 75 mk numero. Kvo. Kvo. Taskukokoisten värikuvafaunojemme ja -flooriemme sarjaan on jälleen ilmestynyt osa, joka käsittelee tällä kertaa systemaattisesti epäyhtenäistä, mutta elintavoiltaan jossain määrin yhtenäistä vesien eläimistöä. Milloin asutuskeskustemme asunto-olot vain saadaan sellaisiksi, että auringottomat ikkunat häviävät ja kaikilla on mahdollisuus saada todella kukkivia huonekasveja somistamaan kotiaan. Kuvatauluissa eläimet ovat ryhmitetyt systemaattiseen järjestykseen alkaen pienen pienistä alkueläimistä ja päätyen vesinilviäisiä edustaviin simpukoihin ja kotiloihin. Ikkala on toimittanut Ruotsissa ilmestyneestä taiteilija Ellen Backen kuvittamasta huonekasvikasviosta >>Inomhusväxter>> suomenkielisen painoksen, joka sisältää kaikkiaan 372:n huonekasvin kuvat. Tieteellisiin nimiin on pujahdellut painovirheitäkin kuten esimerkiksi Saintpaulia pro Sainpaulia tai Selenicereus pro Selenicerus. Edistäköön tämäkin kirjanen harrastusta tuhatjärvisen maamme lukemattomien vesien biologian tutkimiseen, mihin niin monet suuret luontoamme ja, sen suojelua koskevat kysymykset liittyvät. Aidon luonnonrakkauden ja suojeluhengen herättämistä kirjoittajat teoksella tarkoittavatkin päättäessään esittelyluvun sanoihin: Jos kuvat herättävät vastaanottajissa uutta mielenkiintoa luontoa kohtaan ja halua luonnontapahtumien jatkuvaan turvaamiseen, on vaatimattomilla saavutuksillamme suurempi merkitys kuin koskaan olemme osanneet toivoakaan. Maamme luonnonsuojeluväki ei pettäne näitä toiveita! E. 1958. 62 kuvataulua, 107 sivua. Tulee verranneeksi teosta Jaakko Jalaksen pari vuotta sitten toimittamaan »100 huonekasvia>> nimiseen huonekasvikirjaan, jossa kuvat tähän verrattuna ovat tuhlailevan suuria, mutta enemmän taiteelliseen näkemykseen perustuvia. 200 siv. Rauhalan teos on jo siis sinänsä ollut tarpeen vaatima. Allekirjoittaneella ei ainakaan ole siihen mahdollisuutta! E.Kvo. Keräysja tutkimusohjeineen sekä lähes tuhannen sienilajin kuvauksineen se on kirja, jonka pitäisi kuulua jokaisen luontoa tutkivan ja sen tuntemusta harrastavan kirjastoon puhumattakaan kasvinviljelyksen tutkimuksen harjoi ttajista, joille se on välttämätön työväline. Vaikka kuvia Ikkalan kirjassa on Jalaksen kirjaan verrattuna miltei nelinkertainen määrä, puuttuvat silti esimerkiksi sellaiset yleiset lajit kuin Euphorbia splendens ja pulcherrirna, ruukussa viljeltävät Sedum-lajit, meille suomalaisille nimensä puolesta kotimainen Browallia sekä Haemanthus albiflos, viimeksimainittu meillä jo kauan viljelty. Suomeksi toimittanut Ernst Palmen. Teos on vakuuttava todistus siitä, miten jalostava, puhdistava ja tunne-elämää kasvattava vaikutus pitkäaikaisella luonnonharrastuksella on metsien ja vainioiden samoilijaan. Taiteilijan sivellin on saanut esille paljon sellaista, johon värivalokuva ei olisi pystynyt. WSOY 1958. Lauri Ikkala : Huonekasveja värikuvina. Siinä tutustutetaan lukijaa paitsi järvien, lampien, pikkuallikoiden ja lätäköiden, myös jokien ja rannikkomeriemmekin elämistöön, joista viimemainittuun kuuluu paljon yleislevinneisyydeltään tyypillisiä sisävesieläimiä. Tälle välille mahtuvat sitten monet jopa loisinakin elävät madot, monimuotoiset äyriäiseläimet sekä vesihyönteiset, vesipunkit ja vesihämähäkit. Sen kymmenessä tekstiluvussa esitellään paitsi kuvaajien omaa kehitystä sekä jännittäviä kuvausmatkoja pettymyksineen, voittoineen, uhrauksineen ja vaivannäköineen myös loihtivan mukaansatempaavasti maamme luontoa ja sen eläimiä. Kvo. Kylmän pohjolan asukkaan ja kaupunkilaisen elämä rikastuu suuresti huonekasveista, ne ovat pitkän talven aikana usein hänen ainoa kosketuksensa luontoon, kun ei näy ikkunasta puistoa eikä lintuja, vaan vain lohdutonta kiveä. E. Kuvataulut ovat käsikirjasarjan muihin osiin verrattuina kenties kaikkein onnistuneimmat. Viime aikojen kotimaisen luonnonvalokuvauksen korkeinta valioluokkaa edustaa kahden porvoolaisen eräretkeilijän ja suuresti harjaantuneen kameramiehen viisivuotisen uurastuksen tuloksena syntynyt muhkea kuvateos >>Kameramme luonnon kätköillä>>. WSOY 1957. Silti eroavat kuvat näissä kahdessa kirjassa toisistaan joskus niin suuresti, ettei ensi silmäyksellä aina samaa kasvia tuntisi. Tässä huonekasvien kuvakasviossa on mahdollisimman suppeaan alaan pyritty mahduttamaan mahdollisimman monen lajin kuvat. WSOY. 263 syväpainokuvaa. Väritaulut Henning Anthon. Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri L
Julka isija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. / Uusien jäsenten hankinta Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseen on tänä vuonna ilmoittautunut n. Puh. maist. K anerva. ILMARI HUSTICH: KYYKÄÄRME TUNTUREILLA (The viper on the fjelds). Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino K alliola and Erkki Kanervo. The writer has met the viper on the Pallastunturi at the height of 670 meters from the sealevel. 1958. 96 SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Sen lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko maassa huomattavat kirjapalkinnot. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mut terivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. / _________ _ . 40 A, Helsinki. prof. A. The section >>LUONNONSUOJELUN TYÖMAA L TA,, contains news about the Eighth International Y outh Camp for Study and Protection of Nature at Evo on the 5th to 12th of August, about the field works of the Research Committee of the damming basins ofthe river of K emijoki la,st summer, about the protection area of Kivijärvi of Urjala threatened by the road construction activity and about the ridge of Pyynikki and about landscape tending and protection of nature in the regional planning, Further a report of the Research station of the University of Turku at K evo, the water pover construction plans of the river Tornionjoki etc and the literar11 review. Tilaushinta v. 622 978 Postisiirto 6882. Suomen Luonnonsuojelu yhdistyksen jäsenmerkki Lehtemme kansikuvana oleva SL Y:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rin tamerkkinä. J aetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. Toimitus: apu!. Helsinki 1958, Rait tiuskansan KJ rjapaino Oy .. E. JÄRVINEN: METSÄSTYS JA LUONNONSUOJELU (Hunting and Nature Protection) ln the article the attention of nature protection people and hunters is called to the catastrophal decrease of the representatives of our big game, brown bear, wolf, wolverine, l11nx, pine marten and raptorial birds, especially based on the observations made in Lapland and measures for their protection are proposed. postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. 3. Contents; KANSAI NVÄLISEN LIN'I.' USUOJ ELUKOMI T EAN KOKOUS HELSI NGI SSÄ GÖRAN BERGMAN: KANSAINVÄLISEN LlNT USUOJELUKOMIT EAN KOKOUS HELSINGISSÄ (Meeting of the I nternational Commiitee of Bird Protection in Helsinki) On the 1st to 5th of last June there was gathered in Helsinki the International Committee of Bird Protection (I CBP), in which meeting about 70 persona from 20 countries participated. Merkin hinta on 250 mk. ARVO MYLLY~ll1ÄKI: MYYRÄT LUONNONTASAPAINON HORJUTTAJJNA (The voles undermining the balance in the Nature) ln the article ne:i;t the destructions of the field vole ( M igrotus agrestis) in our orchards are described, which amounted last winter as regards the apple-trees up to 18 per cent, reasons for the increase of this anirnal and the means of warding off its destructions. E. The meeting accepted 14 resolutions, which will be soon brought to the k?wwledge of the authorities of the countries concerned. toht. H e presents at the same time the distribution of the viper on the fjelds. *NAT URE OF FIN LAND» The organ for the Protection of N ature Publishers: T he Finnish L eague for the Protection of Nature. Kalliola ja fil. No. Älkää unohtako siirtotilikorttianne! Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hopea I u s i koit a. 1958 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). Osoite: Unionink. Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkija saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelusikan. Merkin voi noutaa toimistostamme tai t ilata. R. N iilo Söyrinki (vastaava ). 1958 400 mk. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään p a I k k i o ks e en yhdistykselle tilitettävästä yhteissummasta 20 % edellytettynä, että uusia jäseniä on vähintään 5. 1060 uutta jäsentä! Tämä ilahduttava, suorastaan yllättävän suuri lisäys jää pys~•väksi vasta jos kaikki entiset jäsenet maksa,·at jäsenmaksunsa
2l00 mk. Teksti on värikästä ja maalailevaa, sitä elävöittää 176 sivua hyviä syväpainokuvia. WSOY. n. Luonnonkuvan taustaa vasten tekijä tarkastelee myös asutuksen ja talouselämän riippuvuutta luonnosta sekä ihmisen toimintaa luonnon ja maiseman muovailijana. oTekijä on kerta kaikkiaan kirjoittanut uuden Maamme-kirjan tieteellisen, monipuolisen, arvokkaan Jukuja kuvakirjan koko kansalle.~ (Leht. B. Tutustumme maankamaraan ja ilmanalaan, kasvija eläinmaailman ominaispiirteisiin. SUOMEN LUON'TO }zl. 950) 1200/1800 mk), Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa (720/IOOO /1600 mk) ja Suomen luonto mereltä tuntureille muodostavat saumattoman kokonaisuuden, joka on saanut yhteiseksi nimekseen SUOMEN LUONNON KIRJA. p. Yht. tri Reino Kalliolan suuri trilogia Suomen luonnosta kokonaisuudessaan valmis MERELTÄ TUNTUREILLE Uusi teos kuvaa maamme luontoa alueittain kymmenen luonnonmaakunnan puitteissa. Teosten laaja yhteinen hakemisto on lähiaikoina ilmestyvän uusimman osan loppusivuilla. 570 sivua. Olsoni, Nya Argus) Suomen kaunis luonto (3. 1300/1550 mk, ns
SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A 7 L---·-------------~ Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. Muistakaa aina heti 1/moittaa osoitteen muutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse