Reino Kalliola. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof. SISÄLTÄÄ: 65 Niilo Söyrinki: Taistelu J yrävästä jatkuu 68 Leo Lehtonen: Merien eläimistön murh enäytelmä 74 Kalevi K. Puhelin 622 978 Postisiirto 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. N i i I o S ö y r i n k i (vastaava), toht. Malmström: Lintuhavaintoja Lapin luonnonsuojelualueilta 80 Matti Helminen : Kasvinsuojeluaineet luon nonsuojelun näkökulmasta 85 Aulis Virtanen: Totta ja kuvitelmia rönsysorsimosta Uusin tieto Suomen luonnosta 89 Bernhard Lindeberg: Suomen eläimistö. 1961 . Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutteri vai neulakiinnityksellä. Merkin voi noutaa toimistosta mme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen SUOMEN LUO TO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 3.-1. 1961 500 mk. 9. Sivun ylälaidassa kuvattu SLY :n merkki on saatavissa m yös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmakma vastaan Tilaushinta v. Merkin hinta on 250 mk.. 90 Esko Muhii & Ossi Rantanen : Mustajalkatyllejä Lauritsalassa Luonnonsuojelun työmaalta 91 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto 94 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 13. 95 Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit merkitään karttoihin 95 Apulaisluonnonsuojelunvalvojan virka 95 J äsenhankintakilpailu 1961 96 Swnmary Kansilmva: Keräkttrmitsa (Charadrius morinellus) Valok. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden läh etyksen yhteydessä . Kalervo Eriksson SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkalll 40 a. Viime vuosien hyönteistietoja
Viime kevätkaudella tämä kysymys jälleen tuli yleiseksi puheenaiheeksi, kun hallitus antoi eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan valtioneuvosto oikeutettaisiin . N:o 3 1961 20 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Jyrävä. Kuusamon koskien ja erämaamaisemien tulevaisuus pitää jatkuvasti Suomen kansaa jännityksessä. luovuttamaan Kitkaja Kuusinkijoessa 65. Reino Kalliola. Valok. Taistelu Jyrävästä jatkuu Niilo Söyrinki
Kun vahvin peruste Jyrävän kahlitsemiseen näin on menettänyt merkityksensä, on herännyt se oikeutettu toivomus, että myös vesivoimalaitosten rakentamisesta vastuussa olevalla taholla ymmärrettäisiin tämän meidän oloissamme vertaansa vailla olevan luonnonnähtävyyden arvo ja sen kansallisena muistomerkkinä säilyttämisen velvoitus. J uurnan vuomat, liitettäisiin kansallispuiston alueeseen, niinkuin professori Raatajan puheenjohdolla toiminut luonnonsuojelualuekomitea jo aikaisemmin oli ehdottanut. On luonnollista, että uusi uhka Kuusaimon koskia vastaan on herättänyt yleistä huolestumista. Voimalaitostaholla perusteltiin kuitenkin Jyrävän rakentamisen välttämättömyyttä sillä, että ilman Kuusamon koskista saatavaa voimaa ei myöskään Kemijoen koskien rakentaminen olisi toteutettavissa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys esitti yhdessä maamme johtavien luonnontieteellisten seurojen ja tiedeakatemioiden sekä Suomen Matkailijayhdistyksen kanssa jo ,ennen Oulangan kansallispuiston perustamista kantanaan valt-ioneuvostolle, että myös Jyrävä ja sen lähellä sijaitsevat luonnontieteellisesti korvaamattoman arvokkaat erinomaisen runsaskasvistoiset rotkolaaksot, ns. sellaiset valtakunnalliset järjestöt kuin Suomen Matkailijayhdistys ja Kotiseutuliitto esittäneet vetoomuksensa hallitusvallalle, samoin Kuusamo-seura, eräät maakuntaliitot ja ylioppilasjärjestöL Nyt ei ole enää kysymys vain tieteen ja luonnonsuojelun edustajien ja muiden luonnon harrastajien asiasta, vaan yleisestä kansallisesta kulttuurikysymyksestä, joka kiinnostaa jokaista valveutunutta kansalaista aina tekniikan edustajia myöten. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lisäksi ovat mm. Koska Kemijoen rakentaminen taas oli valtakunnallinen välttämättömyys, oli tällaisen tosiasian merkitys ratkaiseva. Tällaisen lakiehdotuksen hyväksyminen merkitsisi Kuusamon jylhimmän erämaakosken, Kitkajoen kuuluisan Jyrävän tuhoutumista. Niinkuin tällä palstalla jo aikaisemmin on todettu, on Kemijoen rakentaminen edistynyt pitkälle, ilman että Kuusamon koskien apua on lainkaan tarvittu. 1961 julkaisema pää66. Kauppaja teollisuusministeriön asiantuntijan lausunnon mukaan ne vastaavat vain yhtä neljäsosaa vuotuisesta energian tarpeemme kasvusta. höyryvoimalaitoksen avulla, vaikka emme vielä ajattelisikaan tulevaisuuden voimanlähteitä. 6. Tästä on erinomaisena osoituksena maan insinöörijärjestöjen lehden "Insinööriuutiset" 3. Tämä mahtava köngäshän joutui aikoinaan Vaasan maanjako-oikeuden päätöksellä Kuusamon talollisten yhteismetsä-alueeseen, kun sen sijaan Oulankajoen Kiutaköngäs pelastui Oulangan kansallispuiston rajojen turviin. omistamansa koskiosuudet voimayhtiöiden käyttöön. Niillä ei siis voimapulmamme ratkaisua paljonkaan auteta, vaan tällainen energiamäärä on jo helposti hankittavissa esim. Näin on rohjettu odottaa sitäkin suuremmalla syyllä, koska Kuusamon vesivoimat edustavat niin vähäistä osaa voimantarpeestamme, ettei niillä tässäkään suhteessa ole yleisvaltakunnallista merkitystä. Aika on kuitenkin osoittanut, ettei tämä väite ole käytännössä pitänytkään paikkaansa
Ei tosiaankaan voida enää väittää, että Kuusamon koskien puolesta puhuisivat vain taloudellisista tosiasioista piittaamattomat luonnonsuojelun intoilijat. Myös mm. On vielä syytä voimakkaasti tähdentää luonnonsuojelullisten näkökohtien merkitystä. Kahden viimeksi mainitun kohdalta on, kuten julkisuudessa erittäin voimakkaasti ja paikalliseen asiantuntemukseen perustuvin numerotiedoinkin on voitu osoittaa, kanta asiaan aivan selvä: kosket olisi säilytettävä nykyisillään. Toivottavasti myös vesivoimalaitosten rakentamisesta vastuussa olevat jo vähitellen ymmärtävät ajan merkit. Myös maan voimatalouden kohdalta asia ei ole niin selvästi myönteinen kuin pinnallisesti katsoen voi3i luulla: monissa tapauksissa saattaisivat kosket tuottaa energiaa ainoastaan tiettyinä huippuaikoina, lähinnä keväisin, kun taas normaalivetisinä ja sitä kuivempina kesinä jatkuva voimantuotto jäisi niiden osalta vähintäänkin epävarmaksi. 67. Monissa kulttuurimaissa on aikaisempien polvien tekemiä vastaavia erehdyksiä saatu syvästi katua onko meidän suomalaisten, joilla olisi maassaan matkailukohteina ehdottomasti ainutlaatuisia luonnonalueita, hävitettävä ne, kun kuitenkin haluamme käydä sivistyskansan nimellä?" Näin siis kirjoittaa insinöörijärjestöjen äänenkannattaja. kirjoitus "Kuusamon koskisota", jonka kaksi viimeistä kappaletta kuuluvat seuraavasti: "Nähdäksemme Kuusamon koskien rakentamista koskeva kysymys voidaan jakaa kolmeen olennaisesti itsenäiseen osaan: kysymykseen niiden merkityksestä maan voimataloudelle, kysymykseen valjastamisen merkityksestä paikalliselle asujamistolle ja kysymykseen sen merkityksestä maamme luonnonsuojelun esittämille näkökohdille. Lisäksi olisi koskien kokonaismerkitys maan voimatalouden kannalta yleensäkin vähäinen, joten harkittavaksi jää jo sekin, kannattaisivatko voimalaitosten rakentamiseen uhrattavat investoinnit niistä saatavaa tuottoa vastaan punnittuina. Olisi harkitsematonta hätäilyä, jos tällainen alue tuhottaisiin mitä m yös niin voimakas muokkaava tekijä kuin voimalaitosten rakentaminen kaikkine ajateltavine seuraamuksineen merkitsisi ilman, että tällainen olisi hädänomaisen tarpeen ehdottomasti vaatimaa. "U usi Suomi" on hiljattain todennut pääkirjoituksessaan matkailun edustavan nykyoloissa meidänkin maassamme sellaisia taloudellisia arvoja, ettei siihen liittyviä luonnonsuojelun vaatimuksia voida enää pitää vain "romanttisena haihatteluna". Kuusamo ja laajemmin ottaen huomattavat osat sitä aluetta, joka nykyään tunnetaan Koillismaan nimellä, muodostavat oloissamme ainutlaatuisen luonnonmuistomerkin maamme pinnanmuodostuksellisen ja maisemallisen kehityksen tiellä
Aikooko ihminen muu tamassa vuosikymmenessä tuhota suuren osan siitä, minkä luonto on vuosimiljoonien kuluessa rakentanut. Aikoinaan sitten kehittyi ihminenkin kaikkien aikojen hirvittävin peto. 68 Ihmisen tuhotyöt villieläinten keskuudessa ova t suuret. T ietystik in näin valtavat eläimet kiinnittivät jo varhain ihmisen huomiota. Norj alaisten esimerkkiä seurasivat m yöhemmin hollan tilaiset, englantilaiset, amerikkalaiset ja saksalaiset. Näkyvänä tuloksena tästä on se, että ajanlaskumme alusta lähtien ihmisen tiedetään hävittäneen sukup uuttoon 106 nisäkäslaj ia sekä verrattomasti enemmän lin tu ja, matelijoita, sammakkoeläimiä ym. Jo 1600-luvulla liikkui m erillä 250-300 pyyn tilaivaa ja vuotuinen saalis nousi 1500-2000 valaaseen. Pienet lajit saivat elää suhteellisen rauhassa, sillä saalistuksen pääkohteina olivat Nord kapin valas, Grönlannin valas ja 1013 m:n mittainen h a r m a a v a l a s.. Vielä su urempia määriä uhkaa tuho jo lähimmässä tulevaisuudessa, sillä näyttää siltä, ettei ihmisellä ole keinoja hävitysten ehkäisemiseksi. Alkuajoista lähtien kuului liha olennaisena osana hänen r uokavalioonsa. T arkasteltakoon jälempänä ainoastaa n hänen aikaansaannoksiaa n merieläinten keskuudessa. Merien eläimistön murhenäytelmä Leo Lehtonen H am asta muinaisuudesta am a n ykypäiviin saakka on elämä maapallolla alinomaa vaihdellut. Pyynti laajeni ja suuntautui rannikolta avomerelle. Valaanpyynti alkoikin jo 9. Kokeehan Afrikan suurriista paraikaa vertaansa etsivää verilöylyä kaiken karvaisten kasawubu jen riehuessa niiden kimpussa. Aavojen m erien ulapoilta ovat löydettävissä kaikkien aikojen suurimmat eläin jättiläiset v a I a a t, 101sta kookkaimmat painava t 23 kertaa niin paljon kuin mesozooisen maailmanka uden valtavimmat hirmuliskot. U usia lajeja on syntynyt, vanhoja hävinnyt. M utta ihminen ei tyytynyt yksistään eläinten m etsästykseen vaan harrasti laajamittaista kannibalismia. vuosisadalla norjalaisten ryhtyessä saalistamaan rannikoill aan 15 m:n mittaista N o r dk a p i n v a I a s t a (Euba laena glacialis), jota esiintyi suurin parvin. Luontoäiti toimii verkkaises ti mistä johtuen muutoksetkin ovat toteutuakseen vaatineet vuosimiljoonien pituisia ajanj aksoja. Kaikkein kouriintuntuvimmin on ihmisen toim in nan saanu t kokea eläinkunta. N iinpä tiedetaan G r ö n 1 a n n i n va l aa n saavuttaneen 20-25 m:n pituuden ja yli 100 tonnin painon. T apahtumia seuratessa joutuu kysym ään, m ihin ollaa n menossa. S i n i v a I a s on hi ukan pitempi (2030 m) m u tta kevyempi
Eikä ihminen vitkastellut lähettäessään laivoja surmaamaan valaita Antarktikseen. l 904 Etelä-Georgiaan ja sitä se urasivat pian monet muut. Valaita suorastaa n vilisi kaikkialla, harppuunatykit paukkuivat, keihäät halkoivat suhisten ilmaa kärjessään panos joka räjäh ti osuessaan valaan selkään. Pohjo isten vesien tyhjennyttyä jo utui ihminen vaikean pulman etee n. E nsimmäinen pyyntiasem a perustettiin v. Kuin lahjana taivaasta kantautui Eurooppaan viestejä siitä, että eteläisillä valtamerialueilla esiintyi ylen suuria valas parvia. Saaliin maara kasvoi siinä määrin, että jo v. P yynti tehostui huomattava ti kun v. 1868 per ustettiin m aa-asemia valaiden käsittelyä varten. Ihminen sai ahnehtimaansa traania, steariiniteollisuus kukoisti, mutta suuret hetulavalaat kävivät viime vuosisadan lopulla harvinaisiksi pohj oi illa vesill ä. 40.000 yksilöön. Vuoden 1930 vaiheilla saalis nousi n. Nyt runsaat puoli vuosisataa myöhemmin ovat sekä Norclkapin että Grönlannin valas kuolleet ukup uuttoon. 1863 tehtiin uusi keksintö: otettiin käyttoon harppuunatykki. Mistä saataisiin traania, jota ilman ei enää tultu toimeen. 69. Valaisiin kohdistuva murha-aalto sai enn enn äkemättömät mittasuhteet. J otta nämä kaikki olisi ennäKaskelotti. Riemunkilj aisut kantautuivat laivan kannelta veden värjäytyessä verestä punaiseksi ja traani löyhkäsi ällöttävänä
Kanta alkoi vähin erin elpyä, mutta tuskin tykit olivat rintamilla vaienneet kun valaiden vertaansa etsivä joukkoteurastus jälleen pääsi vauhtiin. Ko. Laivalla ol i mukana muiden ohella saksalainen lääkäri ja luonnontutkij a Georg ·wilhelm Steller. Kun kaskelotin pyynti v: n 1650 vaiheilla aloitettiin Amerikan rannikolla, saattoi raivostunut eläin haavoitettuna hyökätä ahclistajiensa kimppuun ja tuhota koko venekunnan. V. Valaiden lukumäärä on hillittömän pyynnin seurauksena romahdusmaisesti laskenut. Viimemainittua sitä ei ole läheskään kaikissa yksilöissä muodostuu kaskelotin ruuansulatuskanavassa ja lienee se mahalaukun seinämien sa iraalloinen erite. Vuotuiseksi pyyntinormiksi m äärättiin 16.000 "sinivalasyksikköä" . Lukumäärä vähenee edelleen roimasti ja lienee vain ajan kysymys, milloin suurimmat lajit kuolevat sukupuuttoon. Valkoinen mies on vasta verraten myöhään suunnannut kulkunsa Jaa joille va ltamerille ja kohdannut uusilla alueilla eläimiä, jotka eivät ole tunteneet hänen tapojaan. Valaiden paraikaa kulkema kärsimystie ei ole ainoa laatuaan merieläinten historiassa. 1946 ajan hengen mukaiseksi. Nyt määriteltiin tarkoin vuotuiset pyyntinormit ja saalistettavien valaiden vähimmäismitat. Ikävä kyllä ei sopimusten määrittelemissä rajoissa ole pysytty. Luottavaisina ovat villieläimet pääs täneet ihmisen tuliaseineen läheisyyteensä. 1939 merkitsi va laille tuiki tarpee llista pyyntitaukoa. Pari vuosisataa sitten sattui tapahtuma, joka riipaisevu udessaan etsii vertaa. Ambraa käytetään hajuvesiteollisuuden arvokkaana raaka-aineena. Kansainvälinen elin kokoontui pohtimaan asiaa ja pääsikin sopimukseen. Kansainvälinen sopimuskin uusittiin v. Jo tämän vuosisadan alussa oivallettiin näiden juhlallisten eläin jättiläisten tarinan loppuvan ellei valtoimenaan riehuvaa murhaamista rajoitettu. yksikkö taas määriteltiin niin että se vastaa 2 -5 pienemmän lajin yksilöä. Seurauksena on luonnollisesti ollut hirvittävä verilöyly. Toisen m aailmansodan puhkeaminen v. Steller puolestaan suoritti retkeilyjä ja näki ympärillään o utoa elämää. Retken kestäessä Bering kuoli saarella, joka sai hänen mukaansa nimensä. 1741 teki tanskalainen Vitus Bering toisen tutkimusmatkansa pohjoisille vesille. 20.000 ''sinivalasyksikköön". Vesillä liikkuminen 70 oli silloin vaarallista eikä ihminen v01nut kiinnittää valaisiin huomiota tuhotessaan omaa lajiaan. N ykyisin kaskelottia pyydystetään lihan ja harmaan ambran vuoksi. Pyynti sallittiin va in rajoitetuilla merialueilla ja saalistusaikoja lyhennettiin. Nouseehan vuotuinen saalis säännöllisesti n. tetty käsitellä, liikkui merillä 4 1 keittimöä ja pyyntilaivoj a oli samanaikaisesti toiminnassa kerrassaan 232 kpl. Varsinainen avomeripyynti alkoi 1700-luvulla saavuttaen huippunsa 1850 vaiheilla, josta lähtien saaliin määrä on vähentynyt. Suurinta kummastusta. Aikoinaan oli kaskelotista saatavalla öljyllä ratkaiseva merkitys valaistuksessa, mutta m yöhemmin korvasi petrooli sen. Saalistuksen pääkohteen muodostivat monien pienempien lajien ohella sinivalas sekä hammasvalaista suurin k as k e 1 o t t i, suuripäinen ja äkkipikainen merien hirmu
senjälkeen kun valkoinen mies oli lajin löytänyt. P yssyt paukkuivat ja saalisröykkiöt kasvoivat. Kyseessä oli tieteelle uusi laji, joka sai nimekseen S t e 11 e r i n m e r i 1 e h m ä. Kun Tyynen valtameren pohjoisosissa sijai tsevat Pribylow-saaret v. Näin päättyi Stellerin merilehmän tarina ikuisiksi ajoiksi jo 27 v. Suurten taloudellisten voittojen väikkyessä silmien edessä aloitettiin hillitön joukkoteurastus. herättivät merileijonien ohella suuret, jopa 8 m:n pituiset ja arviolta 30003500 kg:n painoiset h ylkeet. Palatessaan v. 71. Hävitys oli niin perusteellinen, ettemme edes tarkoin tiedä minkä näköinen tuo parisataa vuotta sitten elänyt suurikokoinen hyljelaji oli. Tämä korvahy lkeisiin kuuluva laji tulee 2-2,5 m:n mi ttaiseksi. 1786 löydettiin eli siellä miljoonittain pohjoisia m e r i k a r h u j a. Metsästäjille tuli kuitenkin eteen paha pulma kun turkisten hintoja kohtuuttomasta pyynnistä johtuen uhkasi romahdusmainen lasku. Onni suosi ja yksi yksilö ilmaantuikin hänen näköpiiriinsä. Sen turkkia pidetään arvokkaimpana hylkeennahoista, joten ihmisen mielenkiinnon lajia kohtaan ymmärtää varsin hyvin. Piittaamatta vähääkään löydön arvokkuudesta mies ampui lajin viimeisen edustajan. Lopullinen katastrofi tapahtui odotettua nopeammin. 1768 Bering-saarilla etsi h än kiihkeäs ti morskaja korowaa. T ältä vältyttiin kun vain osa nahoista päästettiin kaupMerisaukko. Meidän päiviimme saakka on nimittäin säilynyt vain kymmenkunta luurankoa ja joitakin nahankappaleita. Tieto levisi nopeasti sekä tiedemies ten että turkismetsästäjien ja h ylkeenpyytäjien piiriin. 1 ämä riensivät kilvan surmaamaan eläimiä, joita venäläisittäin nimittivät morska ja korowaksi. Beringin meren arvokkaista turkiseläimistä on paria muutakin lajia uhannut tuho. Kun Beringin retkikunnan jäsen Ivan Popov kävi v. l 751 Kamtsa tkaan ilmoitti Steller löydöstään
Stellerin miehet surmasivat yli 700 merisaukkoa ja sittemmin jatkui pyynti vilkkaana. 5 milj. merikarhua. Siitä huolimatta nekin ovat joutuneet laajamittaisen . Vielä v. Stellerin aikoina eli Beringin meressä joukottain 1,3 m:n mittaisia me r 1s aukko j a. Se ui ja sukelteli taitavasti, mutta ei pystynyt lentämään. Vuonna 1911 merisaukko rauhoitettiin kansainvälisellä sopimuksella. paan ja paaosa tuhottiin. kosta l 000 dollarin palkkion. Takaisku tuli kuitenkin aikanaan kun huomattiin, että merisaukot olivat sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Kuvat teoksesta Brehms Tierleben. Niinpä vuonna 1803 pyydystettiin 800.000 poh101sta merikarhua. 20.000 merisaukon nahkaa. Vähät siitä vaikka 700.000 eläintä oli aiheetta teurastettu ja arvokas turkisomaiSt1us tuhottu. Kauppaan laskettiin 100.000 nahkaa ja muut poltettiin. Venäläiset perustivat erikoisen pyyntiseuran ja v. Nyt vihdoinkin saatettiin voimaan ankara rauhoitus ja tulokset tästä näkyivätkin odotettua nopeammin. Vielä vuosina 187273 asusti PribyJow-saarilla n . Ankaran valvonnan turvin kanta on voimistunut ja lienee nykyisin 2000-3000 yksilöä. vainon ja tuhoamisen kohteiksi. 1910 Alaska Commersial Co toimitti markkinoille 31 nahkaa ja lupasi jokaisesta myöhemmin saamastaan merisau72 Siivetön ruokki. Halukkaasti he keräilivät suuria ja hy. Merisaukkoja oli runsaasti ja tuhoamistyö jatkui yhtämittaisesti 150 vuotta. Suuret pesimisyhdyskunnat houkuttelivat napaseudun retkeilijöitä ja merenkulkijoita. Menneinä aikoina eli arktisilla seuduilla lähes metrin mittainen s i i v et ö n r u o k k i eli j ä t t i 1 ä i s r u o kk i. 1799 Jaa jensi tsaari Paavali I sen venäläis-amerikkalaiseksi pyyntikomppaniaksi. Vilkkaasta pyynnistä johtuen lukumäärä laski jatkuvasti saavuttaen aallonpohjan v. J ättiläisansion mahdollisuuskaan ei enää houkutellut, sillä tyhjästä oli paha nyhjästä. Lajilla on ihmeen kaunis, tummanruskea turkki ja valkea pää. Esimerkkinä kaupan laajuudesta mainittakoon, että 1800-luvun alkupuolella venäläiset myivät vuosittain yksinomaan Kiinaan n. 1912, jolloin kanta arvioitiin 130.000 yksilöksi. Merilintujen taloudellista arvoa ei voi verrata nisäkkäiden vastaavaan. Monien synkkien lajikohtaloiden joukosta vedettäköön tässä esiin vain pari enttam räikeää tapausta. yksilöksi. Päämäärä oli saavutettu: hinnat pysyivät korkeina ja kauppa kannatti. 1930-luvulla kanta oli kasvanut 1,5 milj. Merikarhu on ainakin toistaiseksi välttänyt tuhon
Tietysti niitä sielläkin vainottiin. Drontin kohtalonhetki löi kuitenkin varsin pian. vänmakuisia munia, Joista saivat tervetullutta vaihtelua niukkaan ravintoonsa. Käydessään v. Koska siivetön ruokki muni pesimiskautenaan yhden ainoan munan, oli suuresta pyynnistä seurauksena kannan nopea pieneneminen. Luonnonvoimat täydensivät pahaksi onneksi ihmisen pitkälle viemän hävitystyön, kun Geierfuglasker-saarella tapahtui v. 1800luvun alussa tunnettiin enää yksi ainoa pesimispaikka: Geierfuglesker-saari Islannin edustalla. Ihmisen ansiot villieläinten tuhoojana ovat ainutlaatuiset ja ylittämättömät. Ne heikot äänet, joita ajoittain korotetaan sorrettujen eläinten puolesta hukkuvat nykymaailman koneellistuneeseen jymyyn, joka luo hyvinvointia ja mukavuutta ihmiselle. Poikkeuksellista huomiota herätti suurikokoinen ja kömpelörakenteinen lintu, joka ei osannut lentää. Viimeisen murhatyön suorittivat kesäkuun 4 p:nä 1844 Jon Brandsson ja Sigurdur Islefsson nimiset miehet suuren rahan toivossa. Niinpä aikakirjat kertovat erään laivan miehistön yhden ainoan päivän aikana v. Vain saduissa ja kuvissa drontti yhä elää todisteena ihmisen kammottavasta tuhoamisvimmasta. Löytämänsä 2 yksilöä he nimittäin surmasivat kylmäverisesti. Siivettömän ruokin jäljellä oleva kanta tuhoutui suurimmaksi osaksi ja rippeet siirtyivät linturikkaalle Elcley-saarelle. Rinnan ihmiskunnan räjähdyksenomaisen kasvun kanssa kiihtyy sukupuuttoon tapettujen eläinlajien määrä. 1534 surmanneen yli 1000 yksilöä. Viimeinen yksilö kuoli Mauritiuksella v. 1693 ja niin holtittomasti menetteli ihminen drontin suhteen, ettei jälkimaailmalle ole säilynyt ainuttakaan nahkaa. 1550 Maskareenien saariryhmään kuuluvilla Mauntms-, Reunionja Rodriq ues-saarilla kohtasi amiraali van Neck siellä varsin erikoislaatuisen eläimistön. Täällä sivistyksen sydämessä dronttia ihmeteltiin, siitä maalattiin tauluja ja sepitettiin monia merkillisiä taruja. Siksi laji joutuikin aina ihmisen paikalle sattuessa säälimättömän ajojahdin alaiseksi. Sielläkään laji ei saanut rauhaa, koskapa islantilaiset jo niihin aikoihin harjoittivat laitonta pyyntiä ja munarosvousta. Äänen perusteella ruvettiin lajia kutsumaan dodo'ksi ja se tunnetaan sittemmin nimellä d r o n t t i. Joitakin luurankoja sekä kuivattu pää ja jalka ovat nykymaailman hämmästeltävinä. Merimiehet kuljettivat joitakin yksilöitä Eurooppaan saakka. Koska liha oli hyvää käyttivät kaikki saarilla kävijät sitä ravinnokseen. Eivätkä mitkään moraalikäsitteet ole estona tuhottaessa luontokappaleita. 73. Siivettömän ruokin surkea kohtalo tuli erään toisenkin lentokyvyttömän linnun osaksi. Laajamittainen pyynti kostautui harvinaisen pian. Elämmehän paraikaa tieteen, tekniikan ja urheilun valtakautta, jolloin maapallolla ei ole tilaa villieläimille. 1830 merenalainen tulivuorenpurkaus. Tuskin oli kulunut sataa vuotta van Neckin ensimmäisestä Maskareeneille suuntautuneesta retkestä kun dronttia ei enää ollut. Myös tämän "pohjanpingviinin" liha oli todellista herkkua ja kelpasi kenelle tahansa
Oppaanani toimi puiston vartija U. Kun ne muutaman sadan metrin päässä laskeutuivat, ne hävisivät samalla kokonaan näkyvistä jäätyään tunturin varjoon. Ainahan Lapinmatka etelän asukkaalle on elämys, mutta jos se vielä suuntautuu luonnonsuojelualueille, joilla Lapin su urenmoisen luonnon parhaat puolet esiintyvät alkuperäisessä asussaan, se on jotakin vallan erikoista. Koivuvyöhykkeen yläreunassa varoitteli yksinäinen sinirintauros, mutta muuten linnut tuntuivat olevan yöpuulla ja koko luonto levossa. Oppaana minulla toimi kussakin paikassa kyseisen alueen vartija, ja kun he kaikki sattuvat olemaan lintuharrastajia ja hyviä lintujen tuntijoita, retket muodostuivat tässä suhteessa hyvin antoisiksi. Ensimmäinen Mallan luonnonpuiston alueella havaitsemamme laji oli pajulintu ja seuraavana olivat 74 ne viisi varista, jotka tulivat lentäen pohjoisesta Siilasjärven yli ja laskeutuivat Mallan juurelle. Todella lupaava alku elämäni pohjoisimmalle linturetkelle! Olimme parhaillaan nousemassa Pikku-Mallan huipulle lännen puolelta viittapolkua pitkin. Oli iltayö ja vaikka aurinko ei siihen aikaan lainkaan laskenut, se oli kuitenkin melko matalalla ja pienten pilvien peitossa, joten oli melkoisen hämärää. Kesällä 1960 minulla oli tilaisuus tutustua kolmeen pohjoiseen luonnonsuojelu alueeseemme: Mallaan, PallasOunakseen ja Pyhätunturiin. Tosin nämä alueet eivät ehkä "lintumaina" ole Lapin parhaita, mutta koska harvemmin missään näkee niitä koskevia havaintoja, lienee näilläkin muistiinpanoilla oma merkityksensä. Viik. 7.): Mallan retken alku ei lupaillut mitään erikoisempaa, eikä ajankohtakaan, heinäkuun puolenvälin myöhäinen ilta, ollut erityisen sopiva linturetken onnistumiselle. Kuljettuamme jonkin matkaa eteenpäin näimme linnut uudelleen.. Työntäessämme venettä vesille Siilastuvan rannassa juoksenteli lähistöllä yksinäinen lapinsirri ja toinen kuului kutsuvan sitä hieman kauempana. Runsaan sadan metrin päässä edellämme kulki yksinäinen, tokasta eksynyt poro ja silloin tällöin lenn ähti jokin unelias kivitasku harvakseen raksutellen polulta jatkamaan häiriintynyttä lepoaan hieman kauempana kulkuväylältä. Ne lensivät täysin äänettöminä lähellä tunturin pintaa Pikku-Mallan lakea kohti eikä niistä vallitsevissa olosuhteissa voinut erottaa mitään värituntomerkkejä. Sitten yht'äkkiä pyrähti kaksi tummaa, rastaanmuotoista lintua aivan edestämme lentoon. Malmström. Lintuhavaintoja Lapin luonnonsuojelualueilta Kalevi K. Mallan luonnonpuisto (18
Se oli minulle aivan outo, hieman räkättirastaan ääntä muistuttava soinniton säksätys, eikä oppaanikaan sen perusteella kyennyt tunnistamaa n lintuja. Siinä pääskysten pesiä kiikaroidessamme kuulimme uudelleen aikaisemmin selvittämättä jääneiden rastaiden varoitusäänen. J atkoimme edelleen ylöspäin polku a seuraten, mutta saavuttuamme tu nturin laelle mystillisistä rasta ista ei näkynyt jälkeäkään. iyt ol imme valaistuksen suhteen oikealla puolella ja saatoin erottaa linnun värit. Samassa linnut lähtivät uudelleen lentoon ja katosivat tunturin taakse. Itärinteen yläosasta pelotimme lentoon yksinäisen niittykirvisen ja saavuimme pian räystäspääskyjyrkän teen alareunaan. Lähdimme laskeutumaan Pikku-Mallan itärinnettä tarkoituksella poiketa alastulomatkalla katsomassa pohjoisrinteellä sij aitsevia räystäspääskyn pesäpaikkoja, joita tri Lind on erikoisesti tutkinut ja selostanut mm. Samalla kuitenkin hienokseltaan harmittelin määrittämatta jääneitä lintuja, jotka olisivat saattaneet olla vaikkapa minulle uutta lajia, sepelrastasta. e olivat nyt aivan tunturin harjalla ja kuvastuivat täysi n mustina varjokuvina punertavaa yötaivasta vasten. Norj an mahtavista tuntureista, joilla jokaisella vielä näytti olevan sulamattornia lumilaikkuja. Kuvun kohdalla paistoi kirkkaana puhtaanvalkoinen puolikuul Sittenkin sepelrastasl Se ei antanut meidän kauan tarkastella itseään vaan lensi pois näkyvistä tunturin lakea kohti. Samalla kuului myös niiden varoi tusääni. tässä lehdessä (SL 1960: 4). Se oli aluksi kylki meihin päin ja näy tti täysin mustalta, mutta hetken kuluttua se kääntyi suoraan meitä kohti. Löys in pian linnun myös kiikarillani, se oli meistä n. 100 metrin päässä korkealla yläpuolellamme erääll ä kallionkielekkeellä. Tiesin kyllä sepelrastaan pesivän naapuritunturill a, Saanalla, ja tarkoituk75. Ihailimme nyt ympärillämme levittäytyviä komeita näkymiä, Kilpisjärveä ja Suomen ainoita todellisia vuoristomaisemia, jotka kuitenkin jylhyydessä selvästi hävisivät Ruotsin pohjoisimmille tuntureille puh umattakaan Sinirinta. Kohta ilmestyi aivan tunturin korkeimman kohdan yläpuolelle muutaman kymmenen metrin korkeuteen kaartelemaan komea piekana, joka pysytteli usean mi nuu tin ajan kuin naulittuna paikallaan siipiään liikuttam atta tunturista nousevan ilmavirtauksen kannattamana
äiden lisäksi pääsi kymmenen paremmalle puolelle vielä räystäspääsky, jota Pallaksen matkailumaja n rakennusryhm än vaiheilla lenteli parikymmenpäinen parvi. (Palmen in ark istossa on m yös Fellmanin h avainto Utsjoelta.) Pyh ätunturin. Kohtalaisen runsaslukuinen oli m yös kivitas ku 31 (2), mutta sitten on•• kin jo suu ri ero seuraaviin pikkukuoviin 14, ja riekkoon 11 , joita kumpaakaan en tavannut Pallaksen puolelta. Yllättävin näistä lajeista on peukaloinen, sillä prof. Lähes yhtä runsaana esiintyy toinen tunturipalj akoiden tyyppilaji, kapustarinta, jonka kokonaismääräksi tuli 68 (2). P allas: keräkurmitsa, korppi ja peukaloinen. 7.): R etkeilin Ounas tuntureilla, p uiston pohjoisosassa, 19. Ounas: valkoviklo, liro, mustaviklo, taivaanvuohi, tukkako kelo, amp uhaukka, kuukkeli, lapinharakka, ra utiainen, sinirinta, tunturikiuru ja lapinsirkku. Salmela n opastuksella ja P allastuntureilla, puiston eteläosassa, 22. Pohj oisrinteen puolivälissä suhahti ohitsemme vielä ampuma ukka, joka oppaani kertoma n mukaan myös pesii Pikku-Malla n pohj oisrinteen jyrkänteillä. 7. seni oli alunperin pistäytyä myös siellä juuri tähän lajiin tutustumassa, mutta tiukka aikataulu pakotti jättämään tuon käynnin toiseen kertaan. Paluumatkall a havaitsimme vielä kalalokin kaa rtelemassa Kilpisj ärven yllä ja Siilastuva n venerannassa piipersi nyt vuorostaan ran tasipi. ja 20. Lopuista 15 lajista h avaitsin kustakin va in yhden yksilön ja ne jakaantuiva t ka nsall ispuiston eri osien kesken seuraavasti. 1958 mainitaan tämän lajin pohjoisimmaksi tapaamisp aikaksi P yh ätunturi, josta myös sen tapasin kolme pa1vaa myöhemmin. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto (19, 20, 22. Sitä suurempi olikin nyt riemuni, kun tämä maamme h arvinaisimpiin pesimälintuihin kuuluva laji näy ttäytyi minulle täällä. Seuraavaksi sijoittuu urpiainen 54 ( 1), jonka yleisyy ttä ei kuitenkaan voida suoraan verrata muihin tä sä mainittuihin lajeihin, koska urpiaiset jo liikkuvat parvissa ja edellä m ainittuun lukumäärään sisältyy kaksi parinkymmenen yksilön p arvea. Kun Muhamedill a ei ollut aikaa mennä vuoren luo, vuori tuli Muhamedin luo! Keventynein mielin jatkoimme nyt laskeutumista kohti Siilasjokea. T unturikihuj a tapasin 6 (0), pajulintuja 5 (0), taveja 4 (0), lapintiiroja 3 (0), punakylkirastaita 2 (0), räkättirastaita 2 (0) ja pensas tasku ja 2 (2). 7. P allas-Ounaksen retkill ä tapasin kaikkiaan 29 lintulajia ja yksilömäärä ylitti 300:n. yksin. Varsinkin Ounaksen puolella oli lintuj a erittäin runsaasti, P allaksen sa mantyyppisissä maisemissa niitä sen sij aan oli huom attavasti vähemmän, mikä todennäköisesti johtuu m atkailumaja n ja leirintäalueen as ukkaiden aiheuttamasta häiriöstä. T ämä alue osoitta utui h yvin linturikkaaksi ja tässä suhteessa selvästi p arhaaksi niistä kolmesta luonnonsuojelualueesta, joilla vierailin. Merikallion tutkim uksessa v. 76 Runsaslukuisin laji oli niittykirvinen, joka muistiinpanoissani on edustettun a 74 yksilön voimalla (näistä 6 Pallastuntureilta). L ajivalikoima ei tällä retkellä ollut kovi n mon ip uolinen, mutta olin kuitenkin tyy tyväinen, olinhan tavannut suuren h arvinaisuuden. puiston vartij an M
aamuhämärissä Pyhäjoen varrelta matkallani Pallasjärveltä matkailumajalle. Samalla täytyi kuitenkin sovitella askeleitaan varoen, sillä polulla olevat kivet ja puunjuuret olivat yön jäljiltä kasteesta liukkaat. kansallispuisto s11a1tsee täältä n. Lintu päästi vielä toisen samanlaisen sarjan ennen kuin se hypähti näkyviin runsaa n kymmenen metrin päässä ohuen kuusenrungon takaa 77. Tämän todennäköisesti yksinäisen harhailij an tapasi n 22. Aivan kuin joku olisi ampunut konepistoolilla polun vieressä. Ääni kuului polun takaa vasemmalta puolelta. Pysähdyin heti ja kaivoin kiikarini nopeasti esiin. Tunsin kyllä äänestäkin linnun peukaloiseksi, mutta halusin varmistaa Ja jimäärityksen. Seurailin Ylläkseltä tulevaa viittapolkua, jota oli kohtalaisen helppo kulkea, vaikka minulla olikin täysinäinen reppu selässäni, leipälaukku toisella olkapäällä, kiikari toisella ja kamera mahan päällä heilumassa. Aurinko ei ollut vielä kovin korkealla ja metsä ympärillä oli aivan hiljainen, vain Pyhtjoen pienten koskipaikkoj en kohina kuului vaimeana jonkin matkan päästä. Yritin pitää hyvää vauhtia yllä, sillä tarkoitukseni oli ehtiä vielä samana päivänä pistäytyä edestakaisin Montell'in kämpällä, joka sijaitsee kansallispuiston keskivaiheilla olevassa kapeikossa. Sitten yht'äkkiä "r-r-r-r-r-r-rat-ta-tat". l Tunturikihu. 175 km kaakkoon ja toista sa taa kilometriä etelämpänä. 7
Pyhätunturin kansallispuisto (2526. iltaja 26. aamupäivän puiston vartijan preparaattori Salkion seurassa. Yritin va.rovasti lähestyä lintua, mutta siitä se ei pitänyt, vaan pyrähti lentoon ja katosi kauemmas kuusikkoon. LiiRiekko. Neljäsosa lajeista on kahlaajia ja kokonaisyksilömäärästä (311) ne muodostavat runsaan neljänneksen (87). Se juoksenteli Taivaskeron pohjoisrinteellä Orotusja Lehmäkeron välisessä kurussa kahden kapustarinnan seurassa vajaan kilometrin päässä Hettaan vievältä viittapolulta. Lintuh an on koko Lapissakin kohtalaisen harvinainen ja minulla on ollut sellainen käsitys, että sitä voi tavata vain syrjäisimmiltä tuntureilta. Toinen hauska laji on keräkurmitsa, jota en osannut odottaa tapaavani tältä retkeilij öiden suosimalta alueelta. 78. 7. Vaikka näin niukka aineisto ei sovellu tilastollisesti tarkasteltavaksi kiintyy kuitenkin huomio kahlaajien runsauteen. siivet hiukan riippu en ja pyrstö pirteästi pystyssä. Seitsemästä kahlaajalajista tosin vain kapustarinta on yleinen ja pikkukuov i kohtalaisen yleinen, muut löytyivät vain kerran. Nyt kuitenkin yksi keräkurmitsa näyttäytyi PalIaksella, vieläpä melko lähellä matkailumajaa. Olin ilmeisesti kulkenut linnun ohi sangen läheltä huomaamatta sita Ja nyt se kai halusi esittaa vastalauseensa moisesta epäkohteliaisuudesta. 7.): Pyhätunturilla retkeilin 25. 7
Vain Laakakurussa Nelosen etelärinteellä näimme nuoren leppälinnun, Kolmosen laella kuulimme niittykirvisen äänen ja Nelosen yläpuolella kaarteli yksinäinen tervapääsky. Varsinainen rakkakivikko oli todella elotonta ja lintuköyhää. Myös Isonkurun eteläpäässä, missä metsä työntyy pitkin puron vartta syvälle kuruun, lintuja oli kohtalaisesti. Useimmat lintuhavaintoni tein retkeilymajan ja Isonkurun välisessä metsässä, missä tapasi!mme tilhen, toistakymmentä urpiaista, kuukkelin, kaksi hömötiaista ja kaksi palokärkeä. Jylhänkauniin Pyhäkasteen putouksen luona näimme kaksi västäräkkiä ja Karhunj uomalammen pohjoispuolella sijaitsevalla Asentokankaalla lensi ylitsemme parikymmenpäinen pohjansirkkuparvi. Oppaani kertoi tervapääskyllä täällä esiintyvän erämaapesintää, mikä ei liene kovin ihmeteltävää, ainakin pesäpaikoiksi rsopivia onttoja keloja pitäisi olla riittämiin sekä kansallispuiston alueella että lähiympäristössä. Muutaman kerran kuului siellä myös urpiaisen ja kaksi kertaa tilhen lentoääni. Yksinäinen naarastavi lensi jonkin matkaa edellämme puron suvantopaikasta toiseen ja kurun itärinteellä koputteli jokin tikka puun kylkeä. Aamupäivällä tapasimme Isostakurusta vielä kaksi tuulihaukan poikasta lentoharjoituksissa lähellä sitä paikkaa, missä erään männyn kyljessä on valtavat karhun kynnenjäljet. Kuorenkikurun länsipäässä olevan Annikinlammen rannoilta tapasimme västäräkin ja nuoren kivitaskun ja rakkavyöhykkeen reunoilta Nelosen pohjoisrinteeltä leppälinnun. Hiihtokauden aikana on myös turisteja näillä alueilla paljon enemmän kuin kesällä. Alastulo oli tapahtunut peräpuoli edellä kynsillä jarruttaen ja silloin olivat männyn kaarnaan jääneet nuo usean kymmenen metrin päähän erottuvat uurteet. Yhteenvetona edelläolevasta haluaisin vatttaa, että luonnonystävän ja -tarkkailijan kannattaa suunnitella tutustumista Lapin kansallispuistoihin kesäaikaan, sillä talvellahan luonto on levossa ja suurin osa linnuista etelän mailla. Vaikka luonnonsuojelualueiden lajisto ei ehkä olekaan kaikkein edustavin ja samoja lajeja voi yhtä hyvin tavata niiden ulkopuolellakin, on kansallispuistoilla kuitenkin se huomattava etu, että hyvin merkittyjä viittapolkuja seuraileva ensikertalainenkaan ei eksy ja esimerkiksi Pallas-Ounaksen alueella on useita erinomaisen siistejä ja mukavia autiomajoja, joihin voi vaikka asettua taloksi niin pitkäksi aikaa kuin muut kiireet ja muonavarat sallivat. 79. Eriksson. Siellä kierteli tiaisparvi, josta kuulimme töyhtöja hömötiaisten ääniä, ja näimme yhden hömötiaisen sekä kuusi hippiäistä. Kansallispuistossa muutamia vuosia sitten vieraillut karhu oli kiivennyt pieneen mäntyyn Isonkurun keskivaiheilla. Valokuvat: K. kuimme etupaassa tunturin laella paljaassa rakkakivikossa, missä ei näkynyt paljon kasvejakaan saati sitten lintuja. Peukaloinen ilmaisi myös itsensä samoin kuin Pallastunturilla mutta ei suvainnut tällä kertaa näyttäytyä
Kovakuoriaisten torjunta edellyttää kuitenkin, että kukin puu on erikseen ruiskutettava hyvin suurta DDT-annosta käyttäen. Tapaus, jonka tunnen parhaiten, liittyy erään jalavia tuhoavan sienitaudin 80 torjuntaan Yhdysvalloissa. Eri puolilla maailmaa on kiinnitetty huomiota niihin sivuvaikutuksiin, jotka kohdistuvat luontoon varsinaisesti torjuntakohteena olevien tuhoeläinlajien piirin ulkopuolella. Erikoisen ankara oli kuolleisuus punarintarastaiden keskuudessa, sillä ne käyttävät ravintonaan kastematoja, joihin DDT usein varastoituu. Wisconsinin osavaltiossa on huolellisilla tutkimuksilla osoitettu, että lintujen määrä oli käsitellyillä alueilla n. Aivan erityisesti tämä tuntuu koskevan kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Tuotanto on kohonnut, varasto tappiot vähentyneet, monia hyönteisten levittämiä sairauksia on pystytty vastustamaan jne. Asukkaat ovat joutu. ]alavat ovat varsinkin ns. Myrkyn määrä on useissa tapauksissa noussut jopa yli 20 kg/ ha, mikä on johtanut huomattavaan lintujen kuolleisuuteen. Linnut menettivät vähitellen lentokykynsä, niiden jalat halvautuivat, ja kuolema seurasi voimakkaiden kouristusten jälkeen. Kasvinsuojeluaineilla onkin tärkeä osuutensa pyrittäessä turvaamaan jatkuvasti kasvavan ihmiskunnan ravinnon saanti. Eikä liene syytä kiistää kemiallisen kasvinsuojelutoiminnan tulosten merkittävyyttä. Keskilännessä asutuskeskusten puistoja pihapuina hyvin suosittuja, ja siksi niitä on kaikin keinoin pyritty suojelemaan. Parasta, minkä saatoimme tehdä lintujen auttamiseksi, oli lopettaa kaikki ne, joiden oireet olivat riittävän selvät. Sienitautia levittävät pienet kovakuoriaiset (Scolytus ), joiden hävittämiseen on menestyksellisesti käytetty DDT:tä. 3090 % pienempi kuin käsittelemättömillä. Tuskin on olemassa sellaista luonnonvarojen käyttöön liittyvää toimintaa, jolla ei voitaisi osoittaa olevan myös • haitallisia vaikutuksia. Kasvinsuojeluaineet luonnonsuojelun näkökulmasta Matti Helminen Kasvinsuojeluaineiden käyttö on varsinkin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana valtavasti yleistynyt. Olin itse mukana Wisconsinin yliopiston alueella korjaamassa talteen DDT-myrkytyksen saaneita rastaita. On lukuisia esimerkkejä siitä, miten kemiallisen kasvinsuojelun yhteydessä on aiheutettu vahinkoa myös kaloille, linnuille ja nisäkkäille, monista selkärangattomiin kuuluvista eläimistä puhumattakaan. Kemiallinen teollisuus tuottaa yhä useampia valmisteita yhä suuremmin määrin tuhoeläinten, kasvitautien ja rikkaruohojen torjuntaan. Myrkytys ilmeni aluksi lihasvärinänä ja kiihtyneenä hengitysrytminä
Toinen valtavan suurisuuntainen torjuntatoimenpide Yhdysvalloissa on tähdätty Etelä-Amerikasta vahingossa tuotettua tulimuurahaista (Solenopsis) vastaan. Sekä heptakloori että dieldriini kuuluvat ns. Lajia ryhdyttiin hävittämään levittämällä lentokoneista heptaklooritai dieldriini-rakeita hyvin laajoille alueille. 0,6 kg DDT / ha. Useimmissa tapauksissa he ovat valinneet puut, sillä uusien puiden kasvattaminen veisi ainakin parikymmentä vuotta. neet poimimaan tuhansia kuolleita tai kuolevia lintuja pihanurmikoiltaan, eikä se suinkaan ole voinut tapahtua herättämättä yleistä huomiota. Tämä muurahaislaji on muutamassa vuosikymmenessä levinnyt useaan ns. Kanadan itäosissa tuhoutui 91 % Miramichi-joen lohenpoikasista ja nuorista lohista, kun ympäröivien metsien käsittelyyn käytettiin n. Samalla on oltu huolestuneita maamme selkärankaiseläimistön tulevaisuudesta yleensä. Kuten monessa muussakin maassa ovat varsinkin metsästäjät myös meillä Suomessa suhtautuneet suurella epäluulolla kasvinsuojelutoiminnan viimeaikaiseen kehitykseen. Myös kalakannoille on aiheutettu suuna vahinkoja kasvinsuojeluaineita käytettäessä. kloorattuihin hiilivetyihin kuten DDT:kin, mutta ovat DDT:tä huomattavasti myrkyllisempiä. Ainuttakaan saaren alkuperäisistä makeanveden kalalajeista ei löydetty enää sääskien torjunnan päätyttyä. Ainakaan heptaklooria ei ravintoaineissa myrkyllisyytensä vuoksi sallita lainkaan, ja sen esiintyminen ravinnoksi käytettävissä eläinlajeissa onkin ihmiselle vaarallista. Kasvinsuojeluaineita voidaan käyttää ja on paljon käytetty niin, että aiheutuneet vahingot ovat jääneet varsin pieniksi, mikäli sellaisista ylimalkaan voi puhua. Eräissä Yhdysvaltain länsiosien joissa lohikalojen ravinto tuhoutui vastaavanlaisessa tilanteessa lähes kokonaan, ja kalat siirtyivät pois käsitellyltä alueelta. Huonojen esimerkkien sarjaa voitaisiin vielä jatkaa, mutta samalla on korostettava sitä, että kaikki kertomukset eivät ole yhtä surullisia. Muurahaisen torjunta johtikin siihen, että kuolleita nisäkkäitä, lintuja, kaloja, äyriäisiä jne. Asukkaiden on ollut pakko valita joko puut tai linnut. etelävaltioista, ja s1ta pidetään yleensä melko harmillisena, joskaan ei suuria taloudellisia tappioita aiheuttavana tuholaisena. Kyproksen saarella on malariaa torjuttu menestyksellisesti hävittämällä sitä levittävät sääsket DDT:llä, mutta hintana on ollut saaren lähes koko makeanveden kalasto. On väitetty, että peltoriistan nykyinen vähyys voisi johtua ennen muuta juuri maatalouden "kemiallistumisesta". Lintujen toivotaan palaavan nopeammin, kun sienitaudin uhkasta on kerran päästy, jos on koskaan. Riistantutkimuslaitoksen taholta on asiaan kiinnitetty huomiota varsinkin vuodesta 1957 lähtien, ja totuudenmukaisen kuvan saamiseksi tilanteesta on suoritettu 81. Mutta parempaakaan keinoa jalavien säästämiseksi ei toistaiseksi tunneta. Mikä pahinta, myrkkyä todettiin myös kotieläimistä ja ammutuista riistaeläimistä. Edelläkuvatut tapaukset osoittavat jo selvästi, kuinka paljon tuhoa ja taloudellista vahinkoakin kasvinsuojeluaineiden käyttö voi aiheuttaa. löytyi käsitellyiltä alueilta runsaasti
alustavia tutkimuksia. Tilanne on meillä ainakin vielä monessa suhteessa erilainen kuin esun. Joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että kasvinsuojeluaineiden osuu niihin m aaselkärankaislajiston lukumääräsuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin, jotka ovat seur;,uksena maaja metsätalouden nopeasta kehityksestä yleensä, jää hyvin pieneksi. T oisaalta on tunnustettava pakollisen kasvinsuojeluainetarkastuksen merkitys tarpeettomien vahinkojen vähentäjänä. Yhdysvalloissa. Aiheellista se on ollut sikäli, että monet ulkomaiset kokemukset osoittavat aineiden runsaan käytön johtavan suu riinkin vahinkoihin, kuten edellä kerrotuista esimerkeistäkin ilmeni. Selvitystä tehtäessä on oltu yhteistoiminnassa kasvinsuojeluviranomaisten ja Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen kanssa. Ei voitane kieltää, etteikö yksittäisiä lintuja, nisäkkäitä ja ehkä myös kaloja olisi kuollut Suomessakin kasvinsuojeluainemyrkytyksiin, mutta kokonaisuuden kannalta tällä kuolleisuudella ei vielä liene ollut merkitystä. Voidaankin todeta, että kasvinsuojeluaineisiin kohdistunut huomio on ollut sekä aiheellista että aiheetonta. Kasvinsuojeluviranomaiset ovatkin uusia aineita ja niiden käyttötapoj a h yväksyessään pyrkineet ottamaan huomioon myös luonnonsuojelun vaatimukset. Syyt tähän onnelliseen tilanteeseen ovat löydettävissä osittain luonnonolosuhteistamme ja luonnonvarojen hyväksikäytön asteesta m eillä, joista johtuen ko. Fish and Wildlife Service) DDT kg/ ha 0.1 0.3 1.1 2.2 5.6 Äyriäiset Kalat Sammakkoeläimet Matelijat Linnut Nisäkkäät + ++ + +++ ++ +++ +++ +++ +++ + ++ +++ + +++ + + +++ +(+). Mutta toiselta puolen ulkomaisia tuloksia on aiheettom asti yleistetty myös oman maamme olosuhteita koskemaan. Toisaalta on eroa myös käyttömäärissä pinta-alayksikköä kohti sekä käsiteltyjen alueiden laajuudessa. Mikäli hyväksyttyjä ohjeita noudatetaan, ei kasvinsuojeluaineiden käytöstä linnuille ja nisäkkäille aiheutuva vaara ole suuri, mutta annettujen määräysten noudattamista on hyvin vaikeata valvoa. S. aineiden käyttö ei ehkä aina ole yhtä välttämätöntä kuin monissa muissa maissa. Eräitä hyvin vaarallisiksi todettuja aineita ei m eillä käytetä lainkaan tai käytetään niin rajoitetusti, ettei niillä voi olla mitään yleistä merkitystä. ei välitöntä havaittavaa vaikutusta ++ eläimiä kuolee kohtalaisen + muutamia eläimiä kuolee paljon +++ eläimiä kuolee runsaasti 82. Monissa ulkomaisissa julkaisuissa korostetaankin, että vahingot öljyyn liuotetun DDT:n vaikutus äyriäisiin ja selkärankaiseläimiin eri käsittelymääriä käyttäen (Pesticide-Wildlife Review, 1959, U
Keskusmetsäseura Tapion antamien tietojen mukaan käsittivät lentopölytykset yhteensä n. Kesällä 1959 pölytettiin mäntymittarin torjumiseksi runsaat 6000 hehtaaria Taipalsaaren, Ruokolahden ja Puumalan pitäjissä. Mitä suurempia käytetyt myrkkymäärät ovat, sitä suurempi tietysti on toimenpiteen aiheuttama eläimistöön kokonaisuutena kohdistuva uhka. On huomattava, että taulukko perustuu öljyyn liuotetun DDT:n vaikutukseen, joka on yleensä todettu suuremmaksi kuin pölytteenä levitetyn aineen vaikutus. aiheutuvat hyvin usein siitä, että annettuja ohjeita ei ole noudatettu. Kauhanen. Hyönteisravintoa käyttävät linnut ovat kenties joutuneet osittain siirtymään pois alueelta. Huomattavasti yleisempää kuin metsissämme on kasvinsuojeluaineiden käyttö pelloilla ja puutarhoissa. Myös lindaanipölytettä käytettiin. Ilmoi83. Helikopteri pölyttämässä DDT:tä Taipalsaarella 1959. Oheisesta taulukosta ilmenee eri suuruisten DDT-määrien vaikutus eräisiin eläinryhmiin. Meillä on suoritettu vain pari laajaalaista lentopölytystä metsissämme. Aineiden suuri lukumäärä ja käyttötapojen moninaisuus vaikeuttavat luotettavan kokonaiskuvan saamista tilanteesta. Aineen joutumista hukkaan vesialueilla on luonnollisesti pyritty välttämään. Koska pölytys suoritettiin varsinaisen pesintäajan jälkeen, on tällainen siirtyminen saattanut helposti tapahtua. Ei nimittäin ole lainkaan samantekevää levitetäänkö esim. DDT:tä 1 kg/ ha vai 5 kg/ ha. Olisi toivottavaa, että mahdollisten tulevien laaja-alaisten metsäpölytysten yhteydessä varattaisiin määräraha myös toimenpiteen sivuvaikutusten tutkimiseen. Myös kesällä 1961 jouduttiin turvautumaan laajoihin pölytystoimenpiteisiin mäntypistiäistoukkia vastaan. Vertaamalla näitä arvoja oheiseen taulukkoon voidaan todeta, että maaselkärankaiset eivät ole olleet alttiina mainittavalle välittömälle myrkytysvaaralle, varsinkin koska DDT levitettiin pölytteenä eikä öljyemulsiona tai -liuoksena. 10.000 ha Satakunnassa, Lounais-Suomessa, Uudellamaalla sekä eteläja itä-Hämeessä. DDT-pölytteen levityksessä pyrittiin pienempään määrään pinta-alayksikköä kohti kuin keväällä 1959. V.-M. Valok. Havaintoja pölytteen vaikutuksesta muihin eläimiin kuin pistiäistoukkiin ei työn kiireellisyyden vuoksi ennätetty suorittaa. Lentokoneet levittivät keskimäärin 1.7 kg DDT / ha ja helikopterit vastaavasti 1.2 kg/ ha
On kuitenkin tässä vaiheessa lähes mahdotonta sanoa, miten suuri vaara kussakin yksityistapauksessa eri eläinlajeille aiheutuu. Suositellut aineiden käyttömäärät ovatkin yleensä huomattavastikin alempia kuin mitkä ulkomailla on todettu linnuille ja nisäkkäille kriitillisiksi. Kemiallista torjuntaa ei nimittäin useinkaan voida välttää, vaikka vahinkoja syntyykin. Tuloksiin pääseminen edellyttää puolueetonta tutkimustoimintaa, jonka suorittamiseen mahdollisuudet ovat edelleen liian vähäiset. Niinpä esimerkiksi meilläkin myyrien torjuntaan käytetty endriini on todettu aikuisille fasaaneille 20-30 kertaa myrkyllisemmäksi kuin DDT, mutta vastaavat kertoimet ovat nuorille fasaaneille 40-60, aikuisille viiriäisille 150-200 ja nuorille viiriäisille 70-100. Useinkin vain olettamuksiin tai vääriin tulkintoihin perustuva arvostelu ei asiassa paljon auta. Toiselta puolen vastuu siitä, ettei luontoa tarpeettomasti köyhdytetä, jakautuu myös kasvinsuojeluaineiden myyjien ja käyttäjien osalle. Välittömän myrkyllisyyden lisäksi on otettava huomioon myös aineen haj aantumisnopeus luonnossa ja sen mahdollinen kasautuminen elimistöön. tu ksia eläinten todellisista massakuolemisista ei Suomesta kuitenkaan ole saatu. Varsinkin Amerikassa suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että eri lajien, vieläpä en ikäisten yksilöiden herkkyys jollekin aineelle voi olla hyvinkin erilainen. Toisaalta eräitä aineita on Yhdysvalloissa käytetty riistapeltojen raivaamiseen ja runsaamman lehtipensaikon tuottamiseen hirvieläinten ravinnoksi. Kasvinsuojeluainetarkastuskaan ei voi kaikkia vahinkoja estää, vaikka siihen pyritäänkin. Tosin ns. Kasvinsuojeluaineiden haitallisiin vaikutuksiin ja ennenkaikkea näiden vaikutusten välttämiseen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Siksi tehokas valistustyö on tarpeellista.. Hyönteisten, 84 rikkaruohojen ja pensaston hävittäminen saattaa vaikeuttaa eläinten ravinnonsaantia tai vähentää niiden tarvitsemaa suojaa. Ns. Toistaiseksi ei tiedetä, mistä nämä erot johtuvat. Johtopäätösten tekoa monimutkaistavat vielä kasvinsuojeluaineiden välilliset, elinympäristön muutosten tietä eläimiin kohdistuvat vaikutukset. biologista torjuntaa voidaan pitää tulevaisuuden lupauksena, mutta vielä toistaiseksi siitä on yleensä helpompaa puhua kuin on toteuttaa se käytännössä todella tehokkaasti. Kun on kysymys suurista taloudellisista arvoista voivat uhraukset joissakin muissa suhteissa olla perusteltavissa. kloorattujen hiilivetyjen vaarallisuutta lisäävät juuri niiden kasautumisesta johtuvat krooniset myrkytystilat, jotka eivät ehkä aiheuta eläimen kuolemaa, mutta alentavat sen lisääntymiskykyä
Useasti tuntuu ihmeelliseltä, että hänen nykyiset kannattajansa eivät kiinnitä, siltä tuntuu, tähän puoleen oppi-isässään ollenkaan huomiota. Totta Ja kuvitelmia rönsysorsimosta Aulis Virtanen Puccinellia phryganodeksella, rönsysorsimolla, on ajan mittaan ollut useitakin latinalaisia nimiä, joista tässä mainittakoon Poa phryganodes, Catabrosa vilfoidea, Glyceria vilfoidea, Atropis vilfoidea, muuten A tropis on koko Puccinellia-suvun entinen nimi Glyceria reptans, Molinia distans f. Se on niitä kasveja, jotka ilmeisesti ovat säilyneet jääkauden yli muinaisen Jäämeren rannan jäästä paljaina olleissa kohdissa refugioissa ja sitten alkaneet vähitellen levitä jään väistyttyä. Luettelemani nimien moninaisuus osoittaa sekin, että lajin sijoittaminen kasvijärjestelmään on ollut vaikeata. Laji näyttää degeneroituneen ja menettäneen lisääntymiskykynsä sekä kyvyn levitä huolimatta nykyisistä, aikaisempaa suosiollisemmista olosuhteista. Painostan tässä yhteydessä sitä, että esim. reptans ja Glyceria distans f. Jos he, ja varsinkin suunnan papit, joilla on pohjatietoja, siinäkin seuraisivat hänen esimerkkiään, ei kauankaan kestäisi, kun meillä tämän uuden "herätyksen" seurauksena olisi valmiina pitäjänherbaariot ainakin koko pohjois-Suomesta. Viittaan vain siihen, että myös esim. Kobresia caricina, Carex macloviana, Carex holostoma, Campanula unifora ja Rhododendron lapponicum nekin kaikki ankaran kokeen kestäneitä taistelevat elämästä ja kuolemasta nyt vaikka jääkausi on ajat sitten loppunut. Sen koko säilyminen on sus suvuttoman lisääntymisen varassa. Rönsysorsimo on levinneisyydeltään napakeskeinen, circumpoläärinen, merenrantakasvi. juuri Puccinellia phryganodeksella ei koskaan ole tavattu siemeniä. Pohjoismaiden yliopistojen kokoelmissa on sen löytöpaikkoja seuraavasti: 30 Ruijassa ja Petsamossa, 2 Kuolan niemimaalla Petsamon ja Litsajoen suun välillä, sitten onkin pitkä väli ja laji löytyy taas niin ihmeellisestä paikasta kuin Kannanlahden perukasta sekä taas pitkä heitto ja ollaan Suomessa, jossa on kaksi pistettä, toinen Siikajoella ja toinen Hailuodossa. Vielä kaipaa nimien joukosta Agrostis stoloniferaa, rönsyrölliä, jonka sterili muoto on meikäläistä monen monta kertaa kumarruttanut puoleensa. Näin maallikosta tuntuu kuitenkin siltä, että rönsysorsimolta, kuten monelta muultakin vastaavissa olosuhteissa säilyneeltä Pohjolan kasvilta olisi silloin ankaran, kymmeniä, ehkä satojakin tuhansia vuosia kestäneen olemassaolon taistelun aikana jäätä ja kylmyyttä vastaan loppunut elinvoima. Sama tuntuu olevan monen muunkin noissa refugioissa säilyneen kasvin kohtalona. reptans, jonka viimemainitun on antanut meillä paremminkin uskon alalla tunnettu Laestadius. Hänhän on kasvitieteilijänä yhtä suuri kuin uskonmiehenäkin, mikäli alat yleensäkään ovat vertauskelpoisia. 85. Ehkä on niin, että yksilöiden lukumäärä on pienen nunatakin rinteellä ollut liian pieni, jolloin inhimillisesti katsoen mittaamattomien vuosien aikana jatkunut sukusiitos on tehnyt tehtävänsä ja elinvoima on iäksi mennyt
\,~ . Saisihan hän siitä sekä tieteellistä meriittiä että ehkä, jos on sen luonteinen, että tuo itseään esiin, hyvän keppihevosenkin tieteen markkinoille. Lapin ja Kuolan tunturit estävät niin huonon ja kaiken lisäksi niin kuuluisan kasvin liikkumisen tänne etelään varmasti. Ne ovat kaikki Siikajoen suun eteläpuolella sijaitsevan Majavalahden rantaa, joka on Siikajoen pitäjän aluetta. Olisikohan liiaksi uskallettua toivoa, että joku Oulun yliopiston tulevista tutkijoista selvittäisi, ovatko nämä maallikon ajatukset tämän kasvin ja useiden muidenkin kulkutiestä ja alkuperästä sekä elinvoiman loppumisesta oikeita. Baltialaisen jääjärven ja Yoldianmeren alkuaikoinakin oli Kannanlahden tienoilta sula salmi kohti nykyisen Perämeren perukkaa jo silloin, kun jään reuna vielä etelässä viipyi Salpausselän tienoilla. Siinä auringon helottaessa siroja ja hentoja kasveja kasvavaan pieneen kasvustoon matalan mättään alareunassa Hailuodon Väntelän karissa ja ajatellessani sitä pitkää taivalta ja käsittämättömän pitkiä ajanjaksoja, jotka laji oli kestänyt 86 ja voittanut, elääkseen sitten vaatimattomana ja vähälukuisena nykyisellä paikallaan, oli tunnelma herkkä, ja oikein pahalta tuntui koskea koko aarteeseen. Vain Valkean meren Kannanlahteen ja perämeren perukkaan, tuon maatuneen salmen kumpaankin päähän, sen alkuun ja loppuun, ovat jääneet lajin viimeiset edustajat viittaamaan meille tietä, jota se on kulkenut, ikäänkuin reimareiksi ja muistomerkeiksi muinaisesta reitistä. \:;;:i.. Tuskin ainakaan nykyisen Jäämeren rantamilta. J j Rönsysorsimon levinneisyys Fennoskandiassa Hultenin "A tlas över växternas utbredning i Norden" mukaan.. Helsingin Yliopiston kokoelmissa on näytteitä seuraavista paikoista: 1) Tauvonniemestä, 2) Hiekkasärkkä Siikajoen suulla, 3) Majavalahden rannalla. , $ . Silloin ikäänkuin sormena m enneisyyteen viittaa meille tuo yksinäinen Kannanlahden kasvupaikka. -~ 1 .~ ! ~ . Tulen siis si ihen tulokseen, että meidän rönsysorsimokantamme on lähtöisin eri paikasta kuin Jäämeren rannan nykyinen kanta. Sitten hiukan tarkemmin kasvin Iöytöpaikoista Suomen alueella. Näistä kolmesta paikasta on sen löytänyt aikanaan kouluneuvos Saxen. ·, • . 0) ' .. Herää sitten kysymys siitä, mistä tämä rönsysorsimo on meille Suomeen kulkeutunut. Venäjä oli laajalti jo vapaana jäistä ja täkäläisen jään reuna väistyi hitaasti länttä kohden, päin Perämerta ja tämän meidän rönsysorsimomme esivanhemmat etenivät vuosituhansien aikana pitkin arktisen salmen rantaa jään kintereillä. Näihin ajatuksiin tulin, kun kauniina m yöhäiskesän päivänä monivuotisen uurastuksen jälkeen viimein olin löytänyt minulle melkein painajaiseksi muodostuneen Puccinellia phryganodeksen. t . Jos kerran Kobresia on säilynyt tiedemiesten uskon mukaan jossain Kuolan niemimaan tunturilla muinaisen Jäämeren ympäröimällä refugiolIa, eikö saman paikan rannalla ole voinut elää ja säilyä myös se Puccinellia phryganodes-kanta, joka nyt vielä kasvaa Suomessa. • ~ · ·
Joissakin kohdin oli kyllä joko Puccinellia retrof lexaa tai P. Tuskin missään Perämeren rannalla läsit ovat niin komeita kuin siellä. Kyllä sen rönsysorsimon heti tuntee, kun se vastaan tulee, on se sittenkin niin paljon muista rannan kasveista eroava. Kutukari sensijaan vaikuttaa paikoin vieläkin sopivalta kasvupaikalta, vaikka maan nouseminen sekä leppien ja pajujen nopea leveneminen viime vuosina, kun rantaniittyjä yhä harvemmin niitetään, pilaavat jonkun verran senkin m ahdollisuuksia. Väntelän kari liittyy sekin Hailuodon ja Santosen väliseen kannakseen, jossa luonto ja siis kasvillisuuskin on samanlainen. Nyt on kuitenkin sillä tavalla, että R yöpäs ja Kutukari ovat eri paikkoja, vieläpä eri puolilla Kirkkosalmea. Se vain on lähempänä 87. Se on kuitenkin paikka, jossa merellinen vaikutus vielä tuntuu varsin selvänä. Nimenomaan R yöpäs näyttää jo joutuneen niin paljon kulttuurin kanssa tekemisiin, että se siellä tuskin enää kasvanee. distansia. Rönsysorsimo. Erehdyin jo niitä panemaan varmuuden vuoksi kantoprässiini, koska minua taas alkoi vaivata vanha epäilykseni, ettei rönsysorsimo teekään rönsyä, jos siihen on kasvanut korsi röyhyineen, joita näissä tapaamissani noin 5 cm korkuisissa Puccinellioissa kaikissa oli. Kävin myös etsimässä H ailuodon ja Santosen välisellä kannaksella, mutta ilman tulosta. Kun sitten jatkoin matkaani Santosessa olevaan Väntelän kariin ja siellä törmäsin oikeaan etsimääni, huomasin heti, että olin erehtynyt ja jälleen langennut yrittämään tehdä toivomaani kasvia väkisin. Hailuodossa on kasvupaikoiksi merkitty: R yöpäs, Kutukari sekä Hailuodon j:: Santosen välinen kannas, jossa viimemainitussa sen ilmoitetaan kasvavan suolayrtin, Salicornia herbacean seurassa. suuret saviset paikat, joita hailuotolaiset nimittävät läseiksi, kasvavat suolayrttiä tai ovat paljaina ja mustina saviläikkinä ilman mitään kasvillisuutta. Olen käynyt kummastakin sitä etsimässä, mutta turhaan. Niissä ei kuitenkaan kasvanut hakemaani. Kasvusto on niukanpuoleista ja NorcJ hagen : Norsk flora. Lieneekö sitten niin, että laji on löydetty kummastakin, mutta löytäjä ei ole tiennyt mistä mikin yksilö on kotoisin ja merkinnyt lappuun molemmat paikat
Eihän vain ole joskus aikojen alussa käynyt niin, että juuri tämä isoveli jäi sulkeuksiin refugioon jään keskelle ja kiusaantui siellä sekä säikähtyi ja muutti kromosoomilukunsakin tullen Puccinellia phryganodekseksi. Luonnossa se eroaa melkoisesti siitä kuivasta kasvista, joka on paperilla edessämme. Rönsyt kasvavat aluslehtien seassa niin, että vain niiden kärjet ovat siitä koholla, muun osan ollessa näkymättömissä. Suomeen asti se ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt. Mätäs hajosi helposti käsissä, joten kasvit eivät olleet mitenkään lujasti toisiinsa kietoutuneet. 8. Enempiä löytöpaikkoja ei sitten Suomen alueella toistaiseksi olekaan. Ja kuten jo alussa mainitsin, siemeniä ei niissä ole koskaan tavattu. Nyt ne molemmat ovat kuivuneet ruskeiksi. myöskään ole onnistunut niitä juurruttamaan, vaikka huvilallani olen koettanut tuotuani sinne pienen palan mättäästä kasvamaan. 1958, vaikka oli ollut kuivaa jo pitkähkön aikaa ja läsitkin olivat pinnalta halkeilleet ja loistivat paikkapaikoin valkoisina, liekö se ollut sitä täällä niin tavallista alunaa. Korsia ja röyhyjä ei paikalla näkynyt ja varsin harvinaisia ne kirjojen mukaan ovat myös Jäämeren rannallakin. Maalaji kasvualustassa oli hiesusavea. (Näin rohkea hyppäys tuskin lienee mahdollinen. Jalaksen Suuri Kasvikirja I. Luonnossa se sensijaan on siron ja tekisi mieli sanoa hempeän näköinen. Tieteellistä tutkimusta varten voi maatalousministeriö luonnonsuojeluvalvojaa kuultuaan myöntää poikkeusluvan. T o imi t u ks en huom.) Toimitus huomauttaa, että rönsysorsimo kuuluu täysin rauhoitettuihin kasvilajeihin . Kasvusto oli täysin puhdas, muita kasveja ei siinä kasvanut. Lopuksi sitten vielä hiukan itse kasvista. Rönsyjen nivelet muodostavat luonnossa tyhjän kulman keskenään, ollen siis teknillisesti sanoen zik-zak-maisesti liittyneet toisiinsa. Esiisänä voisi olla sen sijaan esim. Kapeat lehdet ovat voimakkaan vihreät ja varsi ruskeansinipunainen. Kirjojen mukaan rönsyjen pitäisi juurehtia, mutta ainakaan minä en sitä havainnut, vaikka nimenomaan tutkin asiaa. Ohotan meren rannalla Kaukoidässä kasvava Puccinellia geniculata. 88. En. Kasvusto oli pienen mättään alareunassa noin 15 cm X 70 cm suuruisena vyöhykkeenä. Viimemainittu seikka erottaa lajin sen isoveljestä Puccinellia rnaritimasta, joka kasvaa kaikkialla Norjan ja Ruotsin etelärannikolla ja Tanskan rantamilla ja joka vasta nyt palaa takaisin jääkauden jälkeiseltä evakkomatkaltaan pohjoiseen. Korkeus merenpinnasta oli sellainen, että vain kaikkein korkeimmat syystulvat, ne, jotka kastelevat lepän juuret oululaisittain sanoen, ylettyvät paikalle. Kuten kasvia suurennuslasilla tarkastellessanne huomaatte, alkavat haarat tavallisimmin tupen ulkopuolelta; kirjoj~n mukaan niiden pitäisi alkaa sieltä aina. Kuitenkin oli pohjassa runsaanpuoleisesti kosteutta löytöpäivänäkin eli 7. Vrt. merta ja ollut vielä noin 40 vuotta sitten meren ympäröimä. Paperillahan se on melkein ruma ruskeine, pystyyn kuivuneita ja varisseita havunneulasia muistuttavine lehtineen. Niinkin saattaa ajatella, kun ei omaa botaanisia pohjatietoja eikä sen vuoksi diletanttina tunne ennakkoluuloja ei edes lajien synnystä
50 yksilöä. Suomalainen kiinnittää huomiota siihen, että idän häränsilmä (Epineph ele lycaon) on ollut kadoksissa n. Sen esiintymisestä maassamme ovat 0. Uusin tieto Suomen luonnosta :Suomen eläimistö Viime vuosien hyönteistietoja Kuluvan vuoden "Suomen Luonnon" ensimmäisessä numerossa tarkasteltiin pääasiassa selkärankaishavaintoja; lajistomme erikoispiirteitä ja tapahtuneita muutoksia. 0. Lämpötilat nousivat -30-luvulla melkoisesti, mutta ilmasto muuttui samalla mereisemmäksi. L. kaksisiipisistä 11. 16.500. Nordmanin mielestä voi tulla uusi vakinainen laji maallemme. 20 vuotta. Fagerström on siellä erittäin ahkerasti kerännyt myös perhosia. perhosia 33, kovakuoriaisia 54, kaksisiipisiä 243 ja pistiäisiä 444. Toht. Seuraavassa ensin enimmin harrastetuista perhosista muutamia tietoja. Jo kaikkien tieteelle uusien lajien selostaminen olisi tässä mahdotonta. Käy ilmi, että ajoittain on runsaamman esiintymisen vuosia, näin viimeksi 1956, jolloin saatiin kiinni tai nähtiin n. Tulokkaat kiinnostavat luonnollisesti aina, mutta myös harvinaistuvia ja häviäviä lajeja on syytä tarkkailla. Laphygm.a exiguaa (K. Grönblom tehneet yhteenvedon. Vaeltavista perhosista on tunnetuimpia pääkallokiitäjä. 1958 saatiin lounaisimmasta Suomesta muutamia yksilöitä vaeltavaa ykköstä Porph)•rinia noc/ualis (Lingonblad, Nylund , v. R anin on löytänyt maalle uusina Tarach e luctuosa-yökkösen 1956 Villingistä ja samasta paikasta 1957 lasisiipisen Syna.nthedon m esiaeformis, joka on neljäs löytö pohjois-Euroopasta. Esimerkkinä mainittakoon, että (W'. Suomen Hyönteistieteellisessä Aikakauskirjassa 1958 E. Pitkät ja epävakaiset syksyt ovat nähtä västi lajille epäedulliset. H ellenin yhteenvedon mukaan) vv. Niinkin hyvin tutkitusta ryhmästä kuin kovakuoriaiset on meiltä löytynyt 8 tieteelle uutta lajia ja esim. 1956-60 löydettiin maalle uusia lajeja 814, joista mm. Satunnaisten vaeltaj ien ja maahamme todella leviäm ässä olevien lajien lisäksi on vielä ryhmä "uusia lajeja". 195859 on löytynyt 3 yks. Tällä kertaa on tarkoituksena etsiä muutamia esimerkkejä hyönteismaailmasta. Sotavalta ja Th. Tehtävä on vaikea, sillä hyönteisten määrä on valtava ja löydettyjen uutuuksien luku on joka vuosi suuri. Tämä päiväperhonen on mantereinen laji, eikä se ole kestä nyt ilmaston muutosta. Hyönteislajeja meillä on tätä nykyä n . Toinen seikka edesa uttaa lisäksi lajin väh enemistä tällaisessa tapauksessa: eristy neiden saarekkeiden vähenevä kanta ei saa •·uutta verta" ja voimistuva sukusiitos on aina epäed ullinen. H elpommin selitelläviä ovat sensijaan eräät löydöt Vehkalahdelta. Ne ovat yksinkertaisesti sellaisia, jotka aina ovat olleet täällä, mutta vasta nyt ovat joutuneet tutkijan ja kerä ilijän haa89. Mikkola), jota tavataan etelä-Euroopassa, mutta joka pääasiassa esiintyy maapallon lämpimässä vyöhykkeessä. Schantz) . Hankoniemeltä on löytynyt muutamia uusia pikkuperhoslajeja; merkillisin näistä on kenties isokokoinen Pyrausta palustris, joka esiintyy Unkarissa, Bulgariassa jne. ja jonka ravintokasviakaan ei ole maassa mme. Hänen saaliistaan ovat löytyneet Suomenlahden eteläpuolella tavattavat Ga.stropacha populifolia (1959), joka on isokokoinen kehrääjä ja esiintymisalueellaankin erittäin harvinainen sekä mittari Boarmia consonaria (1960) josta maist. Jo J 930-luvulla se harvinaistui suuresti. A
aaraa lla on sii vet, mutta sekää n ei nähtävästi lennä ollenkaan . Mustajalkatyllejä Lauritsalassa Toimitukselle on lähetetty seuraava tiedonanto: La uritsalan Myrkkylahdell a hava itsimme 6. Luulimme lin tuja ensin pikkutylleiksi . Clunion. äiden toukat ovat kaikenlaisten vesien asuttajia ja aikuistuneet koiraat parveilevat rannoi ll a, niityillä, puiden latvojen yläpuolella jne. 90 Yhdeltä ainoalta neliömetriltä saattaa noin viikon aikana kuoriutua jopa 12000 yksilöä. Karvonen sai Ki rkkonummelta 1956 jalokuoriaislajin La111pra rntilans, josta on olemassa vain yksi löytö ennestään ja sek in on peräti sadan vuoden takaa. Lahtiperä, Korppoo, A. -61. Naa ras on kokonaan siivetön ja se jää kuoriuduttuaan pinnalle, mistä siivekkäät koiraat sen löytävät. V. 1960 lenteli etelä-Suomessa paikoitellen hyvinkin runsaana neitoperhonen (Vanessa io) ja kuluneena kesänä oli vali tettavan paljon mäntypistiäisiä. Tällaisia on runsaasti esim . Lappeenrannassa 9. 1959 oli esimerkiksi selvästi ki rva-, kimalaisja ampiaiskesä. Tällaisista poikkeavannäköisistä surviaissääskistä muuan ansaitsee maininnan, sill ä sen elintavatkin ovat täysin erilaiset kuin yleensä. Huomasimme, että lin tujen pää oli vaa lea eikä rinnassa oll ut mustaa poikki juovaa, kuten pikkutyllillä ja tyllillä. Hirvenoj an tutkimustulokset Sodankylän Sompioj ärvestä. Unto E. Eräissä järvissä mm e elää laj i, Corynocera ambigua, joka jossa in määrin tuo mieleen em. Jos olosuh teet ovat suotu isat, saattaa tä ll ainen laji lopullisesti kotiutuakin . K. 61 klo 10.43 kolme mustaj alkatylliä (Cha raclrius alexanclrinus). Eräästä toisesta heimosta, Sciariclae, on tuore ja mielenkiintoinen havainto. Aho ilmoitti elokuun alussa Hyvinkääll ä tavanneen sa ns. Wegelius.) L ukuisten tärkeidenkin kovakuoriaislöytöjen joukosta esitettäköön lisäksi vain seuraava. 8. viin. 150 lajia, mutta lopullinen mää rä tulee olemaan ainaki n neljä kertaa suu1 empi. 8. (Sauvo, E. Niinpä surviaissääskiä (Ch irn110111idae) on kirj allisuudesc,a mme mainittu n . Bernhard Lincleberg. Esimerkkinä mainittakoon itäaasialainen nuijasarvikuoriainen A tomaria lewisi, joka parhaillaan leviää Euroopassa ja joka jo on tullu t Suomeenkin. Eri kesät jäävät mieleen usein siitä syystä, että jokin hyönteislaji tai -ryhmä esi intyy tavallista runsaampana. J . O lisi mielenkiintoista tietää onko mu ual lakin tehty vastaavanlaisia havaintoja, si ll ä satein en, mutta melko lämm in kesä on edullinen tämäntapaiselle massaesiintymiselle. Kesinä 1958-60 tutki ttiin H ankoniemen vesillä lajia, joka tähän asti tunnettiin valtamerten harvalukuisen h yönteisla jiston erikoislaatuisena ed ustajana. Esko Muhii. Rakenteeltaan näm ä sääsket ovat keskenään varsin samanlaisia, on va in muutamia lajeja, jotka huomattavammin poikkeava t yleisestä kaavasta. Kyseessä on ilmeisesti laji Sciara thomae. Aloimme tarkastella lintuj a tarkemmin ja huomasimme siiven peitinhöyhenien etuosassa tumman täplän ja jala t olivat mustat. Se on Clunio 111arim1s. 1h-l m mittainen. Vertasimme havaintoamme " Retkeilijän lintuoppaan" lajikuvauksiin ja huomasimme mustien jalkojen ja täplän kuuluvan mustajalkatyll in erikoistuntomerkkeihin, joten olemme varmoja, että linnut olivat mustajalkatyllejä. Laji saattaa esiintyä erittäin runsaana, siitä ovat esimerkkinä M . Varsin pian jäiden lähdettyä sen koi raat juoksen televat hyrrämäisesti pinnalla. Tänä vuonna on löytynyt ehkä tavallista enemmän sarvikuonokasta (Oryctes nasicornis) ja pihtihäntiä (Forficula) on ollut paljon liikkeellä. Kaksisiipisten jou kossa usea t sääskiheimot ovat viel ä huonosti tunnettuja. "aarremadon". pistiäisten ja kaksisiipisten joukossa. Ossi R antanen.. Se on toukkien kulkue, jossa on useita toukkia vierekkäin ja muutamia pääll ekkäin ja jono saattaa olla esim. Mutta joskus saattaa käydä niinkin , että jokin hyvin kaukaisten seutujen laji syystä tai toisesta onnistuu tunkeutumaan uudelle seudulle
Haapamäki, K., H aapamäki; Haapanen , A., Oulu: Hacksted t, .J., Helsinki; Raila, T., Tapiola ; Hakala , J., Tampere; Hakala, J., Turku ; Haka lehto, A., H elsinki; Hakanen, K., Turku; Hal ava, B., H elsinki ; Halm eila, H., Lahti ; H alttunen, M., H elsinki; Hannula, R. Backman, E., H elsingfors; Backman, S., Kuopio; Backström, D., Tr;iskby; Basili er, 0., Helsinki; Björksten, C.-E., Vaasa; Blomgren, Y., Käpy lä; Bockström , A. 0., Helsinki ; Duncker, G., J yväskylä. Dagsmark; Gröndahl , L., Riihimäki; Grönvall , S., Kauniainen; Göös, E. Postisiirto 11 592 1 Kevää llä Suomen Luon11onsuojeluyhdistyksen johtokunta päätti panna toimeen keräyksen Suomen Luonnonsuojelun Säätiön perustamiseen tarvittava n rahaston aikaansaamiseksi. A., DegerbyÅland; Hellemaa, Y., Harmoinen; Hellen, T ., Helsinki; H ellsten, S., Helsinki; Hietaniemi, L., Helsinki; Hie tavuo, S., Parainen; Hilden, G., Munkkiniemi; Hilden, ., Helsinki; Hiili , M., Riihimäki ; Hiltula, A ., Rovaniemi ; Hirvelä, E ., Kyröskoski; Hocksell, E. , Helsingfors; Broberg, N., Borg11. 8. 5. von Fieandt, V., Hämeenlinna; Forsman, W. U ., H elsinki; Ervi , L. Julkaisemme oheisena luettelon lahjoittajista 31. , Helsingfors; Borg. A . , J ylh ämä ; Hokkanen, . R., Helsingfors; Fältbiologiska Klubben , Gamlakarleby; Färdig, B. Castren, A ., Inari; Cedercreutz, C., Helsingfors; Centralskogssällskapet Skogskultur, H elsingfors; C:oll ander, R ., Helsingfors. Rahaston tilille on 31. Graeffe, R., Helsinki ; Grenqvist, P., Hel sinki; Gripenberg, ., Inkoo; Gröndah l, G .. Edelman, H., H elsinki; Ehder, Tapio, H elsi nki: Eklöf, II., Borg11; Ekstam, B., Grankulla; Elfving. Hankkeen taustaa ja tavoiueita selostettiin leh temme edellisen numeron pääkirjoituksessa. Tämä yritys näyttää saaneen osakseen jäsenistön varauksettoman kannatuksen päätellen lähetettyjen avustusten määrästä. ., J yväskylä; Etelä -Pohjanmaan MaakunLaliitLo, Seinäjoki. Ensimmäiset avustukset rahaston omalle postisiirtotilille saapu ivat 24. Heldt'in lahjoit us saatu insinööritoimisto liitetää n rah astoon . Kangaslahti ; H ei nebrun , H ., Porvoo; Hei niö, I., Helsi nki ; H einiö, K. R., Kuopio; Elomaa , I., Helsinki; Elovaara , 0., Riihimäki ; Eriksson , U., Helsingfors; Erkamo, V. 8. me nnessä tullut varoja yhteensä mk 1.008.598:-, mitä voidaan pitää selvänä osoituksena jäsenistön ilahduttavan aktiivisesta suhtautumisesta luonnonsuojelutoimintaan. , Helsinki ; Ertama, K. A. K., Pohjois-Haaga. Luonnonsuojelun työn1aalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto Helsinki, Unioninkatu 40. Aakenus, R., Tampere; Aaltone n, E., Turku; Aarnio, L., H elsinki ; Ahlberg, I., Karjasi lta; Ahlq vist, H., H elsingfors; Ahola, J., Valkeakoski; Ahonen, U., Salo; Ahtela, M-L., J ärvenpää; A lh o, S., Kuopio; Alkon huoltoto-osuuskunta r.l., Rajamäki; Andersson, A., H elsingfors; Anijärvi , M., Helsinki ; Anttalainen, S., Lahti; Anttila, H ., Eräjärvi; Anttila, R ., Tampere; Anttinen, H ., H elsinki; Arina, S., Herttoniemi ; Aro, E .. , Pori; Harimo, A., J äm in kipohja; H arkoma , ., Äm mänsaari; Harve, P., H elsinki; Havulinna, L., H elsinki; Havulinna, T., H elsinki; Havusalo, L., U lvila; Heikinheimo, 0., H elsinki ; Heikin heimo, 0., Tikkurila; H eikkilä, E., Lielahti ; H eikkinen , N.. A., Helsin ki; Heino, A., Helsink i; H elander, M., Helsinki; I-Ieldt, K., Helsinki ; H elenius, E., Tampere; H elin, K. ja sen jälkeen niitä on tullut jatku vasti miltei päivittäin ja tulee edelleenkin . A., Vaasa; Hollo, 91. Yhdistyksen johtokunta on päättänyt, e ttä myös en nen keräystä K. A., Nikkilä. mennessä, mutta huomautamme samalla, että tämä on vain väliaikatiedotus, sillä keräys jatkuu edelleen ja palaamme jälleen asiaan seuraavassa numerossa. Donner, K. Joensuu; Arpalahti, T ., Lauttasaari; Arrela, V., Tornio; Arto, V., Rauma ; Astola, E., Oulu; Auer, A., Helsinki ; Au lanko, l\J., Kajaan i; Autio, .A ., Oulu; Avikaincn, E., Kerava
ki rjaston virka ilij a t, J yväskylä; J ä rvinen , J., Al avus; J ärvitalo, A. ja S·L., Pohj .H aaga; N uuttil a. Käpylä ; Nyla nder, G., Pa rka no; Nyman , K., Turku. , H ert ton iemi ; Kärki nen, A., H ämeenlin na; Kääriä, J., Kotka. Tampere; Lapa tto, E ., Savita ipale; La ukka rinen, T., Koski ; La u rela, L., H ämeenlinna; Lauril a, K., H erttoniemi ; Leh tinen, S., H elsinki ; Lehto, L., H elsinki ; Lehto, V., Ma rtinniemi ; Leh tonen, M., Lielah ti ; Lehväsla ih o, V. rahatoimisto, Mikkeli; Moilanen, V., Kuh mo; M uinonen, M., Karhula; Munck, F., Borgä; Myll ymaa, U., Ko tala ; Mäkelä, A., H elsinki ; Mäkelä, L., Lahti; Mäkelä, L., Pohj .Haaga ; Mäkelä, M ., Vihti ; Mäki , E., H elsinki; Mäkipeska, H ., Ka unia inen ; Mäkiin , E. Laakso, A ., Iloman tsi ; Laakso, P., Kuopio; Laa ksonen , E., Sam matti; Laaksonen, L., T urku ; Laasonen, H. , M ikkeli; Lagerström. ja K., Lentii ra; Ka uppila, E., La mmi ; Ka u tto, ., Äänekoski ; Kena, A., La ukaa; Kerä nen, J., H elsink i; Kirkkala, K ., H ä meenlinna; Ki vekäs, I., Kaskinen ; Ki vistö, S., La uttasa ar i; Klockars, A. S., överm ark ; von Knorring, C., M unkkiniemi ; Knuuti, V., Tam pere; Knu u ttil a, A., Varka us; Knuu ttil a, 0., Loim aa ; Koivisto, A., Visu vesi; Koivisto, A. S., Pori ; La mpen, A . Kaasinen, A_ M., Ro ihuvuori; Ka ipia inen , A-L ., H aapaj ärvi; Kaja ntie, S., H elsinki; Ka llio, M ., La uttasaari ; Ka lli ola, R., H elsinki ; Kaltiainen, H., Rova niemi ; Kangur, A., Pa loheinä; Kanka inen, ., Porras; Kankkunen, A., Savonlinna; Ka nkkunen, K., H elsinki; Ka rhu , ., Kuopio; Karaila, I., T urku ; Karesalo, V., H elsinki; Ka rh e, H ., Nokia Karj ala in en, ., Yli vieska; Karma , M., H elsinki ; Karppelin , S., Orivesi; Karvonen, I., Lieksa; Ka rvonen, P., H elsinki ; Kauko, J. E., Helsinki; Holmqvist, L . Lempää lä; N iininen, H ., Tapio la; N iittym äk i, E ., R a itoo; N ikk inen, E., Riihim äki ; Nil amo, M., H elsin ki; Nord ström , Å., H elsing. ., Rova niemi; Leikola, A., Huopa la hti ; Leinonen, S., Airaksela; Leinonen , S., Kajaani ; Leivo, ., H elsinki; Leppi sa lo, E., Forssa; Leppä nen, A. fors; Norka mo, E ., Kiika la; Nousia, A., La hti ; N umminen, H ., H ämeenlin na; N uorteva, P. E ., Alavus; Ma rttinen, T ., Raj a mäki ; Mar ttinenLiesinen , L. J., lll a ri ; Kokko, M ., J yväskylä; Kolh o, V. I., Ra ippo; Mä ttö, J ., Mikkeli ; Möller , A. N. M ., Tampere; Lahdelma , S., A ija la; Lahna la h ti, Y., Forssa; La h t i, L., Riihim äk i; Lahtinen, R., Rauma; La ine, A., Sa lo; La ipi o, S., Ma nkkaa; Laitakari, A., Pukinm ä ki ; La itaka ri , E ., Vanh a92 Käpylä; La ita ka ri , H ., Maunula; Laitaka ri , I., Maunula; La itaka ri , J ., Kuorta ne; La kola, T . A., H elsinki ; J alonen, R ., H elsinki ; J alovaara, 0., Puistola; J ansson, T., Pellinge; J a uhiainen, T., Kuhm o; J auho , E., H elsinki; J oha nsson, E., J oensuu ; J oh ansson, H ., Gamlaka rleby; J oki nen , E ., Oulujoki ; J ou tsi, T. K., Vartiokylä; Manni , K., He lsinki ; Maraste, H ., J yväskylä; Ma rklund , G., H elsingfors; Martika inen, T. P. , Ta m pere; Ko'li , L., H ertton iemi ; Koljonen, J., Äänekosk i; Ko ntu n iem i, T ., H elsi nki ; Korosuo, T., H elsinki; Korp inen, A., Riihim äki ; Korpinen , F., T ikkurila; Kosk inen, A., Forssa; Kreuger, R ., He lsingfors; Krokfors, C. G., T urku ; Juu til a inen, J., Imatra; J yväskylän ka up . Jaanu, E., Va lkeakosk i; J aakko la, S., H elsinki; J alassaari , K., T urku ; J a lava , J. Makkonen, A., Ämm änsaa ri ; Malin, J., Rau ma ; Ma linen, A., H elsinki; Malinen, ., Sul kava ; Malmström , K. Nauha, N., Kuopio; Neva , M ., Sod a nkylä; N ielsen, R., H e lsingfors; N iemetmaa, J., Saarenta us; Niemi , A., H elsinki ; Niemi , P., Varka us; N iem i, T ., Kotka ; N iem i, A. K., Hu opa la hti . A., H erttoniemi ; N iinim äki , N. ., Kajaani ; Otsamo , ., Oulu.. , Rovan iemi ; Kymen laakson Alu esu un ni telma r.y ., Karhula; Kytöni emi , A., Hämeenkyrö; Kärk i, L. , H elsinki; Lia kka, S., H elsinki ; Lih tonen, E., He lsin ki; L ihtonen, T., H eino la; Liimata inen , V., H elsinki ; Lindequi st, G., La uttasaari; Lind fo rs, J., R oihu vuori; Lind ström , U., Aggelby; Linkola, H ., H elsinki; L inkola, M ., H elsin ki; Linn a la, L., Po ri ; L inna mies, ., Kul osaari ; Linna n virta, E. J., H elsinki . , Keitele; Mattila, L., H yvinkää; Ma unula, A., Kumil a; Maury, S., Brä ndö; Mela, V., H elsinki ; Melamies, P., R ova niemi ; Meth er-Borgström , E., H elsingfors; Metsomäki , E ., La uttasaari ; Meurma n, ., Piikkiö; Miettinen, E., Lemi ; Miettinen, M ., R ovaniemi ; Mikkelin kaup. , Sippola; Ku usi, T., Helsinki ; Kylli äinen, A., Vam ma la; Kylm ä lä, K. R ., Lillkyro; H olmudd , D ., Hämeenkylä; Huhtala, P., Lapu a; Rukkinen, H ., Kuopio; Huurre, A., Alhoj ärvi ; Huurre, L ., Kuusamo; Hustich , J., H elsingfors; H yvärinen, E ., T uomarila; H äm älä in en, E., H elsinki ; H ärkönen , L., H einola. , H elsingfors; Niemin en, E. Ojala, R., H erttoni emi ; Oja nperä, P., Otaniemi ; O ksala, L., J yväskylä; Oksanen, A., Kokko la; O llila, ., Muhos; Ollisbacka, A. , H elsinki; Louna maa , J., H e lsinki ; Luisto, M ., H erttoniemi ; Lundgren, R ., Kou vol a; Lu ther, E ., Kilo; Luth er, H., H e lsingfors; L ähdeoja, M., H e lsinki ; Lähteenmäki , M., Simuna; Länsimies, E. Ikonen, T., Munkki vuori ; Ikävalko, V., H elsinki; Jlonummi , NL, H elsinki; Jl vessalo, T., Tur ku ; Il vessalo, Y., H elsinki; Il vesvaa ra, H ., H elsinki; Immonen, S., Kuu sjä rvi; I valo, L., Ylihärm ii. , Kronoby; Krokfors, N-0., Gam laka rl eby; Kuj a npää, :rvr., J yväsky lä ; Kukko nen, A., Lepaa; Kukkonen , I., Turku; Kuopion L uon non Ystävä in Yh distys, Kuopio; Kupari nen, V. A ., Kuopio; Lä nsman, E ., Broby; Löfgren, S., La uritsala; Lönnq vist, B., H elsingfors. , H elsinki ; Ollus, J., Vörå; O smoviita, S
, Pello; Wredlund, G., A lberga; Vyörypuro, T., Oulu; W åhlberg, G., H elsinki ; Vähäkoski , E ., Suomusjär vi; Vähälä, M ., Munkkiniemi. R., Oulunkylä; Sa lmo, A., Mu nkkivuori ; Sa lomaa, V. Uotila, P., P a rola; Uoti nen, ., Jäm sä nkoski. Saarelainen, R., J oensuu; Saari, S., Lohja; Saarimaa, A. A., H elsinki; Suvanto, L., Kerava; Suvanto, M ., Tapanila; Su venvuo, K. ja E. E ., Åbo; Stenwa ll , B., Närpes; Stiftelsen Pro Juventu te ostra, Helsingfors; Stjernvall, K., Sysm ä; Strang, A., Helsinki; Suanto, T-M., Etelä-Kaarela; Sulkava, P . Rahikainen, A., Laukaa; Ra ita-aho, K. Paavola, E., Putkilahti; Pajarre, E., Tampere; Pakasmaa, V., Muonio; Pakkanen, E., Tainionkoski; Pakka nen, H ., Kuopio; Palmen, E., Ruovesi; Pa lmunen, A., Lammi; Palomäki, 0., Koskenmäki; Pa lomäki, 0., Rajamä ki ; Pankakoski , K. J., J yväskylä; Valta nen, J., Hirvas; Valtasaari, A., H ei nola; Valtonen, K., H e lsinki ; Valtonen , T ., Ka uhava; Vanh a n Korpilahden Kotiseu tuyhdistys, Korpi lahti; Varis, U., P ä lkäne; Vartiai nen, R ., Simpele; Vasar i, Y., H elsinki ; vVasastj erna, S., Munksnäs; Vehmas, E., Kalajoki; Vesa, 0., Län si-T eisko; Vihtinen, K. E., Vaasa; Ruusuvaara, E ., Hamina; R ytkö nen , A., J yväskylä. A., Kulosaari ; Saarinen, H ., Ää nekoski; Saa rinen, J ., H elsinki; Sa lin , E ., J yväskylä; Sa lmela, K., Outokumpu ; Sa lmenni emi , S., Maunula; Salmi, M ., Helsinki; Salminen, A., H elsinki; Salminen, K. T., Etelä-Kaarela; Tanner, J., Kokkol a; Ta nner , L., Helsinki ; Tanskanen, M ., Käpy lä; Tapio, J., Tampere; Tepari, M., Lappeenranta ; Teuronen, E., Rovaniemi ; T ikka, E., Kitee; Tirkkonen, H., Saanprvi; Toivonen, R ., Ou lu ; Toivonen, T., Sa lko la; Tourula, M ., Tornio; T ukiainen, V., H ei no la; T uohimaa, A-M., Oitti ; Tuohimaa, I ., Oitti; Tuom ikoski, P., Oulu; Tuomikoski, T ., Helsinki ; Tuomola, M., Helsinki; Turunen, A., H elsi nki ; T usa, T., H elsinki; Tu una inen, T . Äyräpää, T., Tukholma. V., Pieksä mäki ; Salonen, A. Ra utila ; Pirtina ho, S., Riihimäki ; Pohja npalo, J., Munkkivuori; Pohja npelto, V., H elsinki; Pohj anpää, M ., La uttasaari; Pohjanvirta, l., P ajamäki; Pohja nvuori , L., Käp ylä; Pomoell , P ., Lillkyro; Portin, P ., Nokia; Puh akka, ., Munkkiniemi ; Puij ola , A., Myllykoski ; Puo lakka, H ., H elsinki; Punakivi, l., H elsinki; Punkeri , S., Munkkiniemi; Putus, A., H a mina; Pyhä lä , ., Lievestuore; Pynnönen, A., Riihi mäki ; Pä ti ä lä , R ., H elsinki; Pöyhtäri, S., Hi m a nka. A., Perho; T uupa inen, R ., Lieksa. J ., Tapanila; Vilja nen, E., H erttoniemi ; Vilkuna, K., Kulosaari; Willm an , V., Porvoo; Vilpponen , T., Lehtoniemi ; Virtamo, M-L., H elsinki ; Virtanen, K., Oulaskangas; Visuvesi Oy., Visuvesi; Vuoljärvi , P ., Helsinki; Vuori , J ., J okela; Vuorikoski , T ., Huopa lah ti; Vuorio, L. G., Tikkurila; Svento, 1., Tap iola; Sältin , H ., Fiskars; Syvänen, L., J yväskylä; Säteri, K ., Oripää; Särkelä, A., Kemij ärvi; Sääming in kunta, Savonlinna. Aberg, R., J okela. Quist, L., J oensuu . Vaarna, V., Munkkivuori ; Wager, 0., EteläHaaga; Vahvelainen, E., H elsinki ; Vainio, l., Vaasa; Va inio, K., H einola; Vainio, T., P a rka no; Valjakka, R ., Lauttasaari ; Va lkama, I., Forssa; Valkama, ., Häm eenlinna; Valkeita , E ., H ämeenlinna; Va lovirta, E. S., Lap· peenranta; R a n tala, L., Sein äjoki ; Ra n ta nen, H ., Torn io; R ehn, H ., Ekenäs; R einius, E., Pori ; Remes, E., Kiuruvesi; Renko, l., H e lsinki ; Rentola, J-1 ., H aa pavesi Reuter, T., H elsingfors; Rikkonen , A ., Vil ppula; Riska, S., Gra nku ll a; Ritavuori, J., Ylistaro; Rosen lind , U., H e lsinki; Rossi, M., Tapiola; Rullo, S. Yli-Vakkuri, P., Helsinki ; Yrjölä, V., Oulu. H ., Lepaa; Parkkonen, Y., Äänekoski; Parvela, L ., Oulu; Peiponen, S., Joensuu; Peiponen, V., Lahti; Peltonen, J., Roihuvuori ; Penttilä, E ., Nokia ; Pertola , E ., Iittala; Pesonen, H., Karjasilta; Pietarinen, A., Helsinki ; Pietikäinen, A., Muonio; Pietilä, A., Tikkuri la; Piiparinen, T., Savon linna; Pilppula, V .. , Munkkiniemi; Solja, N., Helsinki; Somervuo, E., Lauttasaari; Sonck, C. Taarna, J., Helsinki; Taavitsainen, U., Parola; Tain io, M ., T ervo; T a ka ta lo, S., H ämeenlinna; Ta las, H ., Kuop io; Talvi la, E. ja S., Poj anluoma; Sundholm, M ., Etelä-Haaga; Suomaa, E., Otaniemi; Suom a lainen , A., R ajamäki; Suomalainen, H ., H elsinki; Suomala inen, P., Helsinki; Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lintukerho, H elsinki; Suomen Matkailijayhdistys r.y. ., Tampere; Sa losmaa T., Kotka; Sandma n, A. , Poma rkku ; Raitama, 1., H elsinki ; R aippa lin na, A., Saa rij ä rvi ; Ramm-Schmidt, K., Lauritsala; Ra nkka, M., Roihu vuori ; Ranta la, F. A., H elsinki ; Sipilä, E ., Rauma; Sirjola, E ., H yvinkää; Sirkiä, J ., Tainionkoski; Sirola, H ., Lahti ; Skult, H ., Pargas; Soila, Sievä, H elsi nki; Soila, Solevi, Helsinki; Soini, H ., Kuortane; Soin i, K. R etkeilyosasto, H elsinki; Suonperä, V. Öhman, C., H elsingfors. 93. ja E., H elsinki; Sarasti, U., Il oma ntsi; Sarvela, A., Karvia; Sar v ia la, K., H elsinki; Sauren, M., H e lsinki; Saverikko, A., H elsinki; Saverikko, N., Turku; Savola inen, J., Tampere; Savolai nen, P ., H ert toniemi; Savonheimo, N., Loviisa; Saxbom, B ., Kuopio; Schröder, A., H elsingfors; Schultz, M., H elsinki; Sch iitt, G., Lahti ; Segerma n, K., Oulu; Seppälä, F., Hämeenlinna; Seppänen, M ., H elsinki; Sievänen, S., H elsinki Sih vola, V., Vastila; Si ika nen, S., H elsinki ; Silander, N ., Pispala; Silfvast, H., Kuggom; Simolin , K., H elsinki; Simolinna, J., Oitti, Sinisalo , E., Suonenjoki ; Sinisalo, S. , Lieksa; Tamm inen, P., H elsinki; Tamminen, S., Helsinki; Tammivuori, M
Pelkola, Pelkola. Lh :n p . 8. Ruskeala , Kuusela. 6. Lh:n p . 26. Kirkkola, Mäkelä. Luonnonvarain en lehmus. Kalle Jaakko Ala-H eikkilä. Lh:n p. Kaarlo ja Ilma Mört. 1961. Lh:n p. Hahkiala, Vuorenmäki. 15. Lh :n p. Vehviälä , R autio. Vanh a mänty. Veikko ja Signe Potinkara . Kaksi kuusta . 1961. Lepsa la, Hovi la. 1961. Lh:n p. Luonnon varainen lehmus. Maanomistaja : maanvilj . 1961. A 1 a v u s. Lh:n p. Lh:n p . 1961. Hattu I a. "Ruskee kivi". Kallioj yrkänne ja sen alapuolella oleva pähkinäpensaslehto (3200 m 2 ). Lh:n p . Maanomistaja: maanvilj. 1961. Charpenti er. 2. 94 Va lok. Neljä niinipuuta ja yksi kuu si. 7. Visakoivu. Maanomistaja: Kuopion maaseurakunnan kirkkohallintokunta. Maanomistaja: maanvilj. Kiuruvesi, Linnilä. Lh:n p. Elis Sjövik. K i u r u v es i. Lh:n p . 8. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmnistomerkkejä 13. 1961. Ruokolahti , Käringinniemi. 5. Lh:n p. 6. 1961. 5. l l. Kruunu pyy. Sydä n maa , Haanpää. P a imi o. Maanomistaja: maanvilj. Jokipuiston alue (1.01 ha). 1961. Kaupelanböle, J okipuiston tila Kaupelanböl en siirtotaloa. 6. Pappila, Saaristonpappila. Erikoinen kuusi. 8. Maanomistaja: maanvilj. Charpentier. Maanomistaja: fil.tri A. Maanomistaja: maanvilj. 1961. Lh:n p. Ruoko I ah t i. 9. Anton ja Amalia Ylä-Rakkola. Kolme kaarnap intaista, tasalatvaista mäntyä. Kaiho, Uusikartano. Porvoo n m I k. Osca r Carlson. 4. Ei. Kynäjalava. Hauho. Reino Kalliola. Norrby, Sjövik. Maanomistaja: fil.tri A. Kuopio n m I k . 1961. 8. 1961. H a Ii k ko. " Karjalan kuusi". 3.-1. 13. H a rt o I a. 4. Ruskeala, Kylmäsilta. 5. Maanomistaja: Enso-Gutzeit Osakeyhtiö. 5. 7. Paavo Linnilä. Nelj ä suurta lehmusta. Lh :n p. 15. 6. Urho ja Irene Heikkilä. Vanha kuusi . "Tapion pöydät". 1960. 5. Haikon yksinäistalo, Untela. i. 1961.. Mänty. Lh :n p . Maanomistaja : Paimion kunta. Åke Wegelius. 1961. 7. 18. Tau no ja Lyydi Valjakka . 7. Pappilankylä, Pappilanmäki. Väinö ja Lyydia Juvonen. Maan omistaja: rak.mest. Maanomistaja : maanvilj . l. Kaksi kuusta, ns. 23. 5. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj . Lh: n p. Hahkiala, Länsi-Hahkiala. 1961. 5. Maanomistaja: maanvilj . 1961
Qos asiamies kerää sa malla jäsenmaksut, hän saa pidättää ti lityksessä keräyspalkkiona 10 %, mikäli kerättyjä jäsenmaksuja on vähintään 5.) Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: 5-9 uutta jäsentä, lintutai kasviaiheinen monivärikuva, koko n. Merkitsemistavat on vahvistettu juuri ilmestyneissä kartoituksen kuvausteknillisissä ohj eissa. 5. 1961. Seuraavassa palkintoluokassa on 12 jäsenhankkijaa ja alimmassa palkintoluokassa 19. Kynäjalava. Maanomistaja: Seppä Johan Fagerströmin perik. 15. 50 tai enemmän uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti jokin seuraavista teoksista: Suuri nisä95. Lähinnä ylimmän palkintoluokan (yli 20 uutta jäsentä) on saavutta nut 8 jäsenhankkijaa, joukossa useita viime vuonna palkittuja mutta myös vasta tänä vuonna jäseneksi liittyneitä. Toistettakoon vielä jäsenhankintakilpailun säännöt. Maanomistaja: maanvilj . Annila, Aittosaari. Retula , Kalliola. Hietalahden puistoalue, Klemetsön taloa. Erkki Laurila. Maanomistaja: Enso-Gutzeit Osakeyhtiö. Hjalmar Tallgren. Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit merkitään karttoihin Valtion luonnonsuojelunvalvojan esityksestä on maanmittaushallitus ottanut ohjelmaan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen alueiden ja luonnonmuistomerkkien merkitsemisen yleisiin karttoihin. Pietilä. Suljemme asian yliopistollisen loppututkinnon suorittaneiden biologien huomioon. JÄSENHANKINTAKILPAILU 1961 Tänä vuonna julistettu jäsenhankintakilpailu on jäsenistön piirissä otettu innostuneesti vastaan, sillä noin parisataa jäsenhankkijaa on ilmoittanut yhdistykselle lähes tuhat uutta jäsentä. 23. J. 23. s i p o o. 8. Nyt voimme kuitenkin su urella tyydytyksell ä ilmoittaa, että hallitus on sisällyttänyt v:n 1962 tuloja menoarvioon uuden apulaisluonnonsuojelunvalvojan viran , joka kuuluu 29 palkkausluokkaan. Lh:n p. 23. 1. Sypressimäinen kataja. Lh:n p. Kolme strobus-mäntyä. 1961. Vaasa. Maanomistaja: professori Ilmari Vartiainen. Maanomistaja: maanvilj . Virka tulee haettavaksi ilmeisesti heti ensi vuoden alussa. Kilpailu koskee vuodelle 1961 h ankittuja uusia jäseniä. 196 1. Kolme kynäjalavaa. Lh:n p. 8. Kaukassalo, Maitosaari. 10-19 uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti Niilo Söyringin "Luonnonsuojelun käsikirja" tai yhdistyksen merkillä varustettu hopealusikka. Kynä jalava. Siirtolohkare, "'Ruskee kivi '". 1961. Maanomistaja: Vaasan kaupunki . Käringinniemi , Matomäki. Lh :n p. 1961. Sää k s m ä ki , Nuutala, Rekola. 1961. 4. 1961. Tarkistamattomien ennakkotietojen mukaan kilpailua johtaa ylivoimaisesti porilainen Martti Soikkeli, joka on aivan uusi tulokas Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenhankkijajoukossa, si ll ä hän on itse vasta tänä vuonna liittynyt yhdistyksen jäseneksi . T y r v ä n t ö. 8. Löparö, Löparö. sä rki s a 1 o. Hän on syyskuun I pa1vaa n mennessä ilmoittanut 83 uutta jäsentä ja on toistaiseksi ainoa ylimmän tavoitepalkintorajan (50) ylittäjä. Linnut värikuvina, Kalat värikuvina, Hyötykasvit värikuvina jne.). 15 X 25 cm. 8. Lh :n p . 20--49 uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti jokin R eino Kalliolan teoksista: Suomen kaunis luonto/ Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa/ Suomen luonto mereltä tuntureille tai kaksi teosta WSOY:n "Luonnon värikuvasto"-sarjasta (esim . 9. :vlaanomistaja: maanvilj. K. Apulaisluonnonsuojelun"alvojan virka Kun valtion luonnonsuojelunvalvojan tehtävät ova t vuosi vuodelta kasvaneet, on metsäntutkimuslaitoksen ja luonnonsuojeluj ärjes1öjen taholta jo useaan kertaa11 tehty esitys apulaisluonnonsuojelunva h·ojan viran perustamiseksi, mutta tähän asti tuloksetta. Seitsemän lehmusta. 11. Kilpailuaika kestää tämän vuoden loppuun, ja kunkin jäsenhankkijan tulokseen lasketaan kaikki hänen tälle vuodelle ilmoittamansa uudet jäsenet, jotka suorittavat jäsenmaksunsa ennen vuoden päättymistä. Lh :n p. Vähemmän kuin viisi uutta jäsentä ilmoittaneita on toistasataa, mutta heillä samoin kuin kaikilla niilläkin, jotka vielä eivät ole kilpailussa mukana on aikaa vuoden loppuun saakka parantaa tulostaan. 4. Lh :n p
Th e author describes some foreign experimen ts with harmful res-ults. AULIS VI RTANEN: " Totta ja kuvitelmia rönsysorsimosta" (Facl,s and fancies about Puccinellia ph.ryganodes), This fJlant is known to grow only in two fJlaces on the shores of the Gulf of Bothnia in Finland. Now, when the strongest argument fo r the exploitation of }yrävä har fail ed, the Finnish Government wishes to begin work on these rapids. Fauna Fennica. lnsect records. Many papers and societies have claimed that Jyrävä sh.ould be left as it is because it is already a tourist altraction and, as such, its value will increase with the years to come. Kaikki mukaan jäsenhank intakilpailuun! contracts and regulations. This is what the persons in charge ought to realize. Kentish plovers (Charadrius alexandrinus) in Lattritsala, SE-Finland. In Finland the insecticides have so far been used only twice on a large scale and much research work has still to be done in order fo find out ali the effects of these artificial poisons on the Finnish nature. N :o 3. Many insect pests have also been fought successfully with them, but they have also had some harmful and unexjJected effects on nature as a whole. Malla: ring ouzel (Turdw torquatus), roughlegged buzzard (Buteo lagopus), and house martin (Delichon urbica) nesting on the cliffs of Pikku-Malla; Pallas-Ounas: wren (Troglodytes troglodytes) on its northernmost limit in Finland, dotterel (Charadrius rnorinellus), spotted redshank (Tringa e,ythropus), arctic slwa (Stercorarius longicaudus), shore lark (Eremophila alpestris), and lafJland bimting (Calcarius lapponicus); Pyhätunturi: wren, rustic bunting (Emberiza rustica), and swift (Apus apus). Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola. Th en there afJpeared some trouble with th.e landowners around Kitkajoki and Jyrävä has so far remained in a natural state although most of the capacity of Kemijoki already has been developed. "Uusin tieto Suornen luonnosta" (The last news about the nature of Finland). lt will s-urely prove much more useful to the country in a natural state than as a power craft. This is seen very clearly in the marine fauna. The author describes excursions to Malla Nature Park and the National Parks of Pallas -Ounas and Pyhätunturi. SUMMARY "NATURE OF FINLAND" Th e organ for the Protection of Nature Publishers: Th e Finnish League for the Protection of Nature . Th ey were left outside because the waterpower engineers wished to develope them in order to be able to exfJloit the much bigger Kemijoki river. Kirjapalkinnon voi vaihtaa useampiin lusikoihin, jolloin kultakin JO hankitulta jäseneltä saa yhden lusikan . 1\fany seals have been exterminated and some are on the verge of extinction. 5 uutta jäsentä hankki nut jäsen on arvonnassa edustettuna yhdellä arvalla, 10 hankkinu t kahdell a, 35 hankkinut seitsemällä jne. Th e area best suited for bird watching of these three seems to be the Pallas-Ounas Park and in particular its northern part, Ounas. Porvoon Kirjapaino Osakeyhtiö. Jokainen 5 jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpaan, niin että esim. MALMSTRÖM: "Lintuhavaintoja Lapin luonnonsuojelualueilla" (Bird records from the nature reserves in Finnish Lapland ). Th e author thinks that the plants in Finlands originated fro m the Kola population and that they have wandered h ere during the last Glacial Epoc when the White Sea and the Gulf of Bothnia were connected by a channel. 1n northern Norway it grows in sorne thirty places and on the Kola peninsula in three. MATT I HELMINEN: " Kasvinsuojeluaineet luonnonsuojelun näkökulmasta" (lnsecticides from the point of view of nature protection). LEO LEHTONEN: "Merien eläimistön murhenäytelmä" (The tragedy of the marine animals) The fiercest beast on the earth, man, has exterminated hundreds of other animal sfJecies from his surroundings. Th e use of insecticides has increased tremendously since World War ll. 1961 Contents: N IILO SöYRINKI: "Taistelu Jyrävästä jatlwu" (The fight about Jyrävä will continue) Th e mighty Jyrävä rapids on the Kitkajoki river in Kuusamo are situated quite close to the Oulanka Na tional Park but outside it. KALEVI K . lt seems as if there were no room for wild animals on the earth . 0/ the species recorded the following may be m entioned. "Luonnonsuojelun työmaalta" (From the work-field of nature protection), 96 Porvoossa 1961. Lisäksi arvotaan kaikkien vähintään 5 uutta jäsentä hankkineiden kesken hieno japanilainen Zuiho-prismakiikari (I0 X50), jonka arvo on 12.500:-. Many species of whales are extinct due to the unlimited whale fishing that has been going on for centuries and still continues des/Jite international käskirja / Suuri Lintukirja/ Suuri H yönteiskirja/ Suuri Kasvikirja / Suomen Eläinlwvasto I tai II / Maapallon eläinkuvasto. Even those birds not capable of flying have to trust the mercy of man and, for example, the great auk and the dodo have been slaughtered to ex tinction not very Long ago
Lähettäkää tiedotukset • (!"' "} ja näytteet seuraavas<-.~-...... &b 3 .:..~-/ .F /0 "'"~/' , •o \ n i i:;:,_. .... Kansannäyteja tutklmussoplmuspalkintoina Outokumpu Oy on jakanut vuosina 1957-60 yht. 1 ,\i.. • Palkitsemme hyvät lohkareet • Teemme tutkimmsopimuk sia löydöistä Outokumpu Oy:lle osoitetut näytteet osallistuvat muista "malmimarsseista" riippumatta vuosittain suoritettavaan Outokumpu Oy:n palkintokilpailuun, jossa parhaiden kansannäytteiden lähettäjille näytteiden laadusta riippuen suoritEban huomattavan suuria tunnustuspalkintoja. Liikkuessanne maastossa, jopa aivan kotinurkillanne, voitte löytää malmipitoisen kiven ja ansaita s·evoiset rahat varsin vaivattomasti. Lapin läänistä os. i \ 'v..._ ti: Itäja Keski-Suoi / J mesta os. Lounais" 1 t ja Länsi-Suomesta os. :; Outokumpu Oy, Mal\ _-. 7 O ~/ Rova niemi. 5 milj. -! t ..... . mk. \ Outokumpu Oy Lähtisittekö Lemmenjoelle. Outokumpu · i Oy, Malminetsintä, }A::::-Ä Outokumpu. , "'_i minetsintä, Kivikatu 6, --~ . Kulta ei ole amoa arvokas metalli eikä kullanhuuhdonta ainoa tapa saada osansa maaperän rikkauksista. ~' __ "o· , \ . Tarkkailkaa siis kiviä ja lähettäkää epävarmoissakin tapauksissa näyte meille. ._ Outokumpu Oy, Ylö, järven kaivos, Tampe:re
Kangask. Kai Kaila. WSOY. Jane Werner Watson, suom. LI FE INTERNATIONAL Kuva teoksesta "Ihmeiden kirja." MAAILMA jossa elämme Täm ä Tanskassa painettu, kuuluisan Life-lehden värikuvien havainnollistama teos kertoo, kuinka planeettamme on syntynyt, kuinka elämä on saanut alkunsa ja kehittynyt, kuinka kasvit ja eläimet ovat vallanneet maan piirin. 1 200 mk. 1 950 mk. 216 sivua, 191 värikuvaa, tekstikuvia ja karttoja. Kangask. Anto Leikola. "Kuvat ovat erinomaisia, selkeitä ja nilhin liittyvä teksti erittäin asiantuntevaa." (Aamulehti) Toim. Ihmeiden kirja Mielenkiintoinen kuvateos, jonka sivuilla saamme tutustua luonnon ihmeisiin, vuosituhantiseen kulttuuriin ja nykyiseen tekniikan aikakauteen. Theodor Milller-Alfred, suom. "Houkuttelevasti viritetty ja selkeä teksti yllättää oivallisuudellaan kuvitus on todellakin niin värikäs ja havainnollinen kuin suinkin voi toivoa." (Kauppalehti) Toim. 224 sivua, 279 kookasta kuvaa