1962 99 Kansallispuistokongrcssi Seattlessa 30. Jaetaan Suome11 Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan Tilaushinta v. Virtanen : Vcsi\'oimatalous ja luonnonsuojelu 76 Göran Bergma n : \1itii petolintumme syövät. N i i I o Söy rinki (vastaava), toht. 84 Kauko Y. Merkin hinta on 250 mk.. :-.:iinisalo: Taistelu Langinkoske,ta 90 \Verner Hall er & Rene Plctscher: Peloton , esipääsky 92 Hannu Karh c: Pikkusicpporetki Aarnimetsä~in Uusin ti1•to St10111P11 /11 onnosta 9!> R. Reino K a I Ii o I a. 7. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof. 1962 100 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous 100 Pohjoiskalotin vesi voimien rakentaminen 101 Luonnonsuojelua arkkitehdeille 102 1. 102 Pyörremyrsky '":\1airen " tuhoja 103 Ulkomailta Karhun ampuminen pesältä Norjan vesivoimat ja luonnonsuoj elu Mäyrän puolesta Stefan Gut: Matkailun vakiutus kansallispuistoihin 104 J äsenha nkint akilpailu 1962 l04 S11111111r11)' Kansikuva: J'esij,iiäsky (Phalaropus lobatus) poikasi11 een. 1962 500 mk. Lindeberg: Suomen eläimistö L1w11 11011st1 ojPl1m työmaalta 96 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto 96 Kehotus. Merkin voi noutaa toimistosta mme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Jl'n11er Haller & R en e Pletscher SUO,'vlEN L UO:>JNON SL:OJEL UYHDJSTYS Helsin ki , Unioninkatu 40 a. 4.-31. Merisirrien ja lyh ytnokkahanhien Yärimerkintää 96 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 15. Lähteenmäki: Tuntevatko pikkulinnut poikastensa eri yksilöt. • Sivun ylälaidassa kuvattu SLY:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. SISÄLTÄÄ: 7!3 ."<iilo Söyrinki: Kas,·atus luonnonharrast ukseen 75 Artturi I. 8. Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 6.7. Valok. Puh elin 622 978 Post isii rto 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aika kauslehden lä hetvksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen • SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kenaa vuodessa
Siitä on hyvänä todistuksena mm. puhumattakaan. Erittäin ilahduttavaa on, että myös arkkitehtuurin ja rakennmstaiteen edustajat ovat entistä voimakkaammin yhtyneet toimintaan suomalaisen luonnon ja maisemakuvan puolesta. Todellisuudessa tämä työ on vasta alullaan. Se antaa aihetta toivoon, että maaseutumme rakennuskulttuurissa ja asutuskeskusten suunnittelussa voidaan vielä päästä pois nykyisestä sekasorrosta, joka jatkuessaan lopullisesti tuhoaisi maaseutumaisemamme. Tässä on laaja kansainvälinen tehtävä, jonka merkitys ulottuu paitsi nykyaikaan myös pitkälle tulevaisuuteen. Eri maiden edustajien selostuksista kävi ilmi, että luonnonsuojeiun ja luonnontuntemuksen edistämiseksi työskennellään voimakkaimmin niissä maissa, joissa asutus on taajinta ja luontoa vähiten löydettävissä. Näin ei ole laita ainoastaan meillä vaan koko Euroopassa, muista maanosist. Kasvatusta luonnon harrastukseen ja -luonnonsuojelun ymmärtämiseen tarvitaan kuitenkin edelleen niin nuorison kuin varttuneidenkin kansalaisten parissa. se huomio, jota Kansanvalistusseuran viime heinäkuussa Orivedellä järjestämät ympäris_tö~urssit saivat osakseen maan lehdistössä. p:nä Haagissa pidetyssä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kasvatuskomission Luotei,s-Euroopan jaoston kokouksessa. N:o 3 1962 21 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU K as va tus luonnonharr astukseen Niilo Söyrinki Luonnonsuojelun merkitys tajutaan meilläkin jo yleisesti. Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa ymmärretään monin verroin selvemmin kuin meillä, mitä vapaa luonto merkitsee kulttuuri-ihmiselle ja nuorison kasvatukselle. Siellä on kouriintuntuvasti todettu, kuinka välttämätön luonnosta saatava virkistys on teollistuneen kaupunkielämän vastapainoksi kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille . Siksi tahdotaan johdattaa luonnosta vieraantuneet ihmiset uudelleen metsiin ja ni ityille kasvien ja lintujen pariin vapaa-aikoinaan unohtamaan jokapäiväiset huolensa ja saamaan uusia, henkistä painetta 73. Näitä kysymyksiä pohdittiin syyskuun 1215
Tästä Hollannin ensimmäisestä luontopolusta on painettu opaskirjanen, jota myytiin v. Oppaiden johtamia retkeilyjä luontoon järjestettiin v. Radiossa on lähetetty runsaasti luontoon ja luonnonsuojeluun liittyvää ohjelmaa, eräiltä asemilta säännöllisesti viikoittain. Puutarhassa on vielä näyttelyhuone ja opettajat julkaisevat joka kuukausi pienen kuvitetun vihkosen, jossa kerrotaan ajankohtaisista kasvija eläinmaailman tapahtumista. 4600 henkilöä. Kansakoululaisille on varattu laajoja puutarha-alueita, joilla oppilaat kesän aikana kukin omalla palstallaan viljelevät vihannesja koristekasveja erityisesti tätä varten koulutettujen opettajien johdolla. Yleisö on siis innolla käyttänyt hyväkseen tätä tilaisuutta luonnossa retkeilyyn. Sen alueelle on v,ielä laadittu kasviyhdyskuntia, jotka esittävät mahdollisimman luonnonmukaisesti hollantilaista metsä-, suo-, nummiym. Nuoriso taas, josta kaupunkien kaduilla ja elokuvissa tulee helposti käytökseltään töykeätä ja fyysillisesti takapajuista, pyritään jo lapsesta lähtien viemään luontoon hakemaan tervettä liikuntaa ja löytämään aiheita monenlaisiin kiinnostaviin havaintoihin, joihin kaupunkivmpäristössä ei ole tilaisuutta. Koululaiset koetetaan saada kosketukseen luonnon kanssa mahdollisimman varhain, mutta erityisesti miljoonakaupungeissa tämä tietysti on kovin vaikeata; vain kerran tai pari lukukaudessa voidaan lähteä todelliselle luokkar,etkeilylle. Haagin lähellä Meyendelin rannikkodyyneillä luontopolku alkaa talosta, jossa on pantu näytteille suuri määrä simpukankuoria, kuvatauluja, dyynien kasveja jne. Haagissa on suurimman oppilaspuutarhan yhteydessä lisäksi laaja opetuspuutarha, jossa kasvaa runsaasti kotija ulkomaisia kasvilajeja. 1961 n. Näin yleisö voi oppia tuntemaan nämä kasvit muuallakin luonnossa liikkuessaan, ja harrastus pääsee alkuun. Tämä toiminta on edelleen laajenemassa ja uusia oppaita koulutetaan jatkuvasti. kasvillisuutta. ja jännitystä laukaisevia elämyksiä. 8500 kappaletta. Siellä on myös pari akvaariota esittämässä Pohjanmeren eläinja kasvimaailmaa. 1961 40:llä eri paikkakunnalla yhteensä 242. Opetuspuutarhan yhteydessä on kotieläintarha, jossa lapset saavat tutustua lehmiin, sikoihin, vuohiin, lampaisiin ja muihin tavallisiin kotieläimiin ja ottaa osaa niiden hoitoon ja ruokintaan. Yleisön luonnonharrastuksen helpottamiseksi on laadittu mm. Näin suurkaupungin lapset pääsevät tutustumaan heille muuten täysin vieraaseen maalaiselämään. Myös televisioon yritetään mahdollisuuksien mukaan järjestää sitä. Niihin osallistui n. 74. Eläinkuntaakaan ei ole unohdettu. Mitään mainittavaa vahinkoa ei polulla ole tehty; niinpä ei ole kertaakaan revitty ylös kasvia, jonka juurella on ollut nimikilpi. Tätä ei kuitenkaan ole säikähdetty, vaan avuksi on otettu puutarhatyö, johon hollantilaisilla on vanhat perinteet. luontopolkuja, joihin on asetettu nimikilvet eniten kiinnostusta herättävien puiden, pensaiden ja muiden kasvien juurelle
Nyt siellä on pyrkimyksenä viedä biologisten aineiden opetus kansakouluasteelta yliopisto-opintoihin saakka niin paljon ulos luontoon kuin mahdollista. Siellä luotiin sotien jälkeen maan ensimmäisten luonnon tutki joiden johtama järjestö Nature Conservancy ohjaamaan biologista tutkimusta ja luonnonsuojelutyötä. Atomienergian valjastaminen ihmisen palvelukseen voi taloudellisen hyödyn ohella luoda siten ihmiselle myös viihtyisyyttä auttamalla koskemattoman luonnon säilymistä. I. Biologisten aineiden opetuksen siirtäminen nykyistä enemmän luontoon ansaitsee tulla tutkittavaksi myös meillä. Elintason noustessa ja väestön lisääntyessä tulevat ihmiset yhä enemmän kaipaamaan koskemattoman luonnon mahtavuutta ja kauneutta ja samalla mahdollisuutta vetäytyä vaikka vain lyhyeksi ajaksi pois teollisuuden ja asutuskeskusten kiihkeästä elämänsykkeestä. Kun voimalaitos on rakennettu, ei maisemaa enää voida palauttaa alkuperäiseen asuun. Vielä pitemmälle tähdätään Englannissa. Näin ms Hollannissa johdatetaan nuorisoa luontoon, jonka kasvatuksellista vaikutusta ei mikään muu tekijä voi korvata. 1962. Alustavankin ohjelman laatiminen atomivoiman käyttöä varten olisi omiaan hillitsemään vesivoimalaitosten rakentamista." Suomen Akatemian esimies professori A. Tämä on todettu opetuksellisesti tehokkaimmaksi menetelmäksi ja parhaaksi luonnontieteellisen tutkimusharrastuksen herätyskeinoksi. Näin se hyödyttää sekä jokaista yksilöä että koko kansakuntaa, jonka toimeentulo riippuu ensi sijassa luonnon mahdollisuuksien hyväksikäytöstä. 10. Se on Jylhin tie todelliseen luonnontuntemukseen ja aktiiviseen tutkimusinnostukseen. 75. Virtanen Suomen Akatemian vuosikokouksessa Vaasassa 3. Senvuoksi on nykyisen sukupolven velvollisuus säästää luontoa niin paljon kuin mahdollista. Vesivoimatalous Ja luonnonsuojelu "Kun vestvoima on tähän saakka ollut ja on tällä hetkelläkin tärkein kotimainen voimanlähde, on suunnitelmat vesivoimalaitosten rakentamiseksi ulotettu sellaisiinkin vesistöihin, joilla maamme koko voimatalouden kannalta on suhteellisen vähäinen merkitys, mutta joiden ainutlaatuisen maiseman säilyminen luonnontilassa olisi elintärkeätä. Suunnitelman pohjaksi oli englantilaisten toimesta laadittu Haagin kokoukseen lähes 200-sivuinen yhteenveto biologisten aineiden opetuksesta eri maissa
Vain kanahaukka, varpushaukka ja ainakin tätä kirJ01tettaessa valitettavasti ampuhaukka sekä ·po.ronhoi'toalueella maakotka ovat vielä vailla lai•n suojaa.1) Mutta kiinnosl) Kirjoituksen jälkeen 13. Päiväpetolinnut Nykyään · pidetään yleisesti johtavissa metsästäjäportaissa petolintujemme ympärivuotista rauhoitusta oikeaan osuneena toimenpiteenä. petolintuviha kytee vielä myös ja moni rauhoitettu petolintu ammutaan kanahaukkana tai pelkästään haukkana.. Göran Bergman 1. 76 tus kaikkien petolintujemme ruokavalintaan on edelleen suuri. Hiirihaukka tuo sammakon poikasilleen Mitä petolintumme syövät. N.s. 4. 1962 voimaantulleen luonnonsuojelulain muutoksen mukaan vain kanaja varpushaukka sekä Lapin läänissä piekana ovat nykyään rauhoittamattomia. Varsinkin metsästäjät esittävät usein petolintujen elintavoista väitteitä, jotka herättävät aatteellisten luonnonsuojelijoiden piirissä arvostelua ja keskustelua, ja päinvastoin aatteellisen luonnonsuojeluväen näkökohdat ja väitteet eivät aina saa hyväksymistä metsästäjien tahol ta
Maakotka Kotkan ravinnonvalintaa on Suomessa tutkinut m aist. Niinpä äskettäin jouduin laatimaan katsauksen "British Birds" -aikakauslehteen tähän mennessä Pohjoismaissa suoritettuihin petolintujemme ja pöllöjemme ruokavaliota käsitteleviin tutkimuksiin. Tällainen teko ei kylläkään johdu puutteellisesta lajituntemuksesta vaan vanhasta syvälle juurtuneesta petolintuvihas ta, josta monen metsästäjän on ilmeisesti hyv in vaikea vapautua. Sellaisen työn suorittaminen kuuluu meille, mutta samalla meidän on myös tunnustettava, että metsästäjien taholta olemme viime aikoina saaneet huomattavaa tukea pyrkimyksillemme. Metsästäjien yhteenliittymien taholta suoritettu valistustyö ehkä ulottuu hieman paremmin kentälle, mutta siihen ei sisälly yleistä periaatteellista luonnonsuojelukasvatusta siinä määrin kuin sitä juuri petolintukysymyksessä tarvittaisiin. kun petolintukysymyksiä pohditaan. Eräs keino vielä kytevän petolintuvihan poistamiseksi vähitellen on levittää metsästäjien keskuuteen tietoja petolintujen todellisesta merkityksestä luonnossa: tutkimuksiin perustuvia tietoja eri lajien ruokavaliosta, elintavoista jne. katsauksen osittainen yhteenveto. Tähän pystymmekin jo verrattain hyvin. Petolintujemme ruokavalio herättää kiinnostusta myös muualla kuin meillä. Nämä pesät sij aitsivat kaikki poronhoitoalueen eteläpuolella, joten kotkan väitettyä vahingollisuutta poronvasoille ei Suomessa ole selvitetty. Tämä kirjoit_us onkin ko. Riista ntutkimuslai toksen tutkijat ovat selvittäneet kanaha ukan, maatkotkan ja muutohaukan ravinnon sekä lisäksi viirupöllön ruokavalion. Ulkomaisesta kirjallisuudesta saamme runsaasti aineistoa, joka ainakin s,illoi n kun kyseessä on ruotsalainen tai norjalainen materiaali, antaa käsityksen ko. Niinpä kotka, joka etelä-Suomessa joutui vahingoittumattomana petoloukkuun, tapettiin eikä siis päästetty vapaaksi. Mutta muunlaisiakin edesottamuksia sattuu. Aineisto koostuu I 2 eri kotkan pesän lähettyviltä löytyneistä ruoanjätteistä. Sulkava. S. Tiedän omasta kokemuksesta olin 6 vuotta apulaismetsästyksenvalvojana että lajituntemus on valitettavasti metsästäjien keskuudessa vielä yleensä hyvinkin heikko ja tämä puutteellinen tuntemus selittää joukon erehdyksiä. lajin ruokavaliosta myös meidän oloissamme. Parannusta tilanteeseen voidaan saada aikaan valistustyöllä, mutta luonnonsuojelun on varsin vaikea tavoittaa juuri niitä henkilöitä, jotka tällaista valistusta tarvitsevat. Yhteisiä näkökohtia on tosin paljon, mutta lienee epärealistista odottaa laajempaa metsästäjien taholta tulevaa petolintusuojelupropagandaa. Keskieurooppalainen a,ineisto sen sijaan saattaa ainakin joidenkin lajien kohdalta olla hieman harhaan joh: tava, eikä siksi yleensä pitäisi viitata yksinomaan siihen,. Sulkavan aineiston perusteella kotkanravinto on seuraava (99 saaliseläintä): n. Kotimaisesta lintu tieteellisestä kirjallisuudesta löydämme myös koko joukon hyviä saalisluetteloi ta petolintujen ja pöllöjen pesiltä. Metsästäjien luonnonharrastus on kerta kaikkiaan toisenlaista kuin luonnonsuojelijoiden
22 %, kurkia 3 %, muita lintuja 9 %, metsäjäniksiä 23 %, muita nisäkkäitä 9 %Pienimmät lintulajit olivat rastaat ja käki, nisäkkäistä myyrät ja orava. 0,5 %Tämä luettelo perustuu pesän lähettyNuolihaukan pääasiallisena ravintona ovat hyönteiset 78. Suomessa on todettu tapauksia, jolloin kotka on ottanut joutsenen ja hanhia (Suomen riistantutkimusasemalla). Varsinkin jos raatoja löytyy niin kotka ilmeisesti tyytyy niihin eikä pyydystä eläviä otuksia ainakaan varsinaisen pesimäajan ulkopuolella. Hän havaitsi 358 saaliseläintä, ja ne jakaantuivat seuraavasti: Pikkunisäkkäitä 54 %, sammakoita 20,6 %, lintuja 13,5 %, käärmeitä ja liskoja 5,5 %, jäniksiä ja oravia yht. Hagen tutkinut kotkan ravinnonvalintaa alueella, jolla myös esiintyy runsaasti poroja. Metsoja 33 %, teena F riekkoja yht. Hagenin saamat luvut ovat seuraavat (137 saaliseläintä tai näytettä): Jäniksiä 28 %, riekkoja ja kiirunoita yhteensä 26 %, metsoja ja teeriä yhteensä 12 %, naaleja 4% , lampaita ja vuohia 4 %, po• ronvasoja 1 %, yllämainittujen kotieläinten raatoja 9 %, määrittämättömiä raatoj a 2 %, muita lintu ja todella tunnu muita nisäkkäitä 4 %, 4 %Vahingollisuus ei kovinkaan suurelta edes poronhoitoalueella. Suomus menestyksellisesti tutkinut itäisen hiirihaukkarodun pesimäaikais•ta ravinnonvalintaa. Hiirihaukka Suomessa on maist. Norjassa on tri Y. H
Valittaen on todettava, ettei biologiselle asiantuntemukselle ja lintumiesten kenttäkokemuksille tässä asiassa ole annettu mitään arvoa. 5 %Rastaat, kirviset ja peippolinnut olivat etusijalla, mutta lajivalikoima tietysti johtuu paikallisen linnuston koostumuksesta. Meillähän myös joskus sattuu, että varpushaukka sieppaa jonkun peltopyyn tai pyyn, mutta kenttähavainnot puhuvat selvää kieltänsä siitä, että Suomenkin varpushaukat melkein sataprosenttisesti syövät vain pikkulintuja. Valitettavasti suomalaisia tutkimuksia, joihin tässä asiassa voisi viitata, ei vielä ole. Joka tapauksessa on varpushaukkaan kohdistuva metsästäjien jossain määrin vielä nytkin toistuva kielteinen propaganda täysin aiheetonta. vastaanotto" tai jotakin siihen tapaan kirjoitti "Suomen Metsästäjä" pari vuotta sitten riistanhoito-ohjeissaan. 91 %, muut linnut n. viHä tehtyihin näköhavaintoihin. metsästettäviä lintuja. Niinpä äskettäin on varpushaukalle ns. "Keväällä saapuvat tuhannet haukat etelästä, ja riistanhoitajan on annettava niille kuuma. Näyttää siltä kuin varpushaukka ainoastaan talvella, joskin silloinkin harvoin, verottaa ns. Huomautettakoon vielä, että hiirihaukan pesästä ei löytynyt ainoatakaan aikuisen saalislinnun jätettä, kaikki saaliiksi joutuneet linnut olivat joko pesäpoikasia tai pesänsä juuri jättäneitä yksilöitä. Närhiä ei ollut näin todettujen saaliseläinten joukossa, mutta pesässä olevista jätteistä tämän lajin jäännökset muodostivat peräti 9 %Pikkunisäkkäiden osuus vaihtelee vuodesta toiseen, riippuen kantojen voimakkuudesta. Varpusha ukkakysymys näyttää olevan yhtä vaikea saada oikeu79. Hiirihaukka syö paljon pikkunisäkkäitä jos niitä on runsaasti, muuten vähemmän. Varpushaukka Tämän lajin kohdalta kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että metsästäjien väitteet lajin vahingollisuudesta ovat aiheettomia. riistanhoitomerkkien säänn01ssa annettu pistemäärä 5, kun kanahaukalla on pistemäärä 10 ja variksella l. Mikään muu petolintu, tuulihaukkaa, nuolihaukkaa ja kalasääskeä lukuunottamatta e1 ole riistalle niin vaaraton kuin juuri varpushaukka. Piekana Toistaiseksi on käytettävissä vain norjalainen Hagenin julkaisema joskin hyvin laaja aineisto (2114 saaliseläintä): Pikkunisäkkäät 85 %, muut nisäkkäät 3 %, riekko ja kiiruna 2 %, pikkulinnut 2 %, teeri I %, muita lintuja 3 % . 5 %, pikkunisäkkäät n. Ainoastaan siinä tapauksessa, että pisteitä annettaisiin yksinomaan talven aikana pyydystetyistä varpushaukoista, olisi toimenpiteeseen jonkinlaista todellista, joskin silloinkin vähäistä, syytä. Hagenin aineisto, joka käsittää kokonaista 509 saalisläintä, on seuraavanlainen: Pikkulinnut n. Jokin yksityinen metson, teeren tai riekon poikanen oli myös ruokalista11a. Itse olen tutkinut kolme pesää, joista löytyi noin 30 pikkulinnun, 4 rastaan ja yhden nuoren kalatiiran, mutta ei minkään riistalinnun jätteitä. Aineisto ei puolla nyt ehdotettua piekanan rauhoittamisen rajoittamista maamme eteläja keskiosiin
edelleen Helsingin lähipitäjissä), sekä että kanahaukka, jos se rauhoitetaan, nopealla lisääntymisellään paremmin kuin useat muut petolinnut pystyy toipumaan. Mainittakoon lopuksi, etten itse koskaan ole nähnyt varpushaukan ottavan muunlaista saalista kuin pikkulintuja ja kai minä olen saavuttanut ainakin jonkinlaisen kenttäkokemuksen 30 vuoden lintututkimuksien yhteydessä. Kanahaukka Sulkavan suorittamat tutkimukset kanahaukan ravinnosta osoittavat selvästi, että tämän lajin kohdalla met80 sästäjät sen sijaan ovat oikeassa väittäessään kanahaukkaa huomattavaksi metsälintujen verottajaksi. Luonnonsuoj-elijan näkökulmasta kysymys on lähinnä siitä, että laji on harvalukuinen eikä näinollen pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan riistatilanteeseen, mutta että sen sijaan monta muuta rauhoitettua petolintua ammutaan kanahaukkoina. jonkin metsastapn havainto varpushaukasta, joka sieppasi peloissaan olevan pyyn metsästäjän edestä, painaa ilmeisesti aina enemmän kuin eläintieteellinen kenttäkokemus. , Mehiläishaukka tarjoaa poikaselleen kimalaista denmukaiseen ratkaisuun meillä kuin Ruotsissakin, missä laji myös vielä on vailla lain suojaa. Mutta esim. Myönnettäköön kuitenkin myös, että kanahaukka ei ole niin harvinainen kuin jotkut luonnonsuojelijat joskus väittävät (se pesii esim. Pesivää kanahaukkakantaamme ei kuitenkaan pidä arvioida sen mukaan
Sinisuohaukka Pikkujyrsijät muodostavat Norjassa suoritettuj en tutkimusten (561 näytettä) perusteella sinisuohaukan pääravinnon. Ru s kosuoh a ukk a Varsinaisia tutkimuksia ei ole suoritettu, mutta pikkunisäkkäät (vesimyy· rät, peltomyyrät, ehkä myös pienet piisamit) sekä merenlahdissa pesivien lintujen, kuten naurulokkien, nokikanojen ja sorsien poikaset näyttävät olevan lajin ravintona. 40 %)Kanahaukan ravintoon sisältyivät myös sellaiset lajit kuin tuulihaukka, lehtopöllö ja helmipöllö sekä jänis (norjalaisessa aineistossa 6 %)Merikotka Lajista ei vielä ole julkaistu mitään laajempaa ravinnonvalintaa koskevaa tutkimusta, mutta sekä meillä että orjassa laji on tutkimuksen kohteena. Milloin metsälintuja oli niukasti mutta oravia nmsaasti, sisältyi kuitenkin huomattavasti vähemmän metsälintuja ja enemmän oravia kanahaukkojen ravintoon. Hagen esittää seuraavan luettelon: Pikkuj yrsijöitä 57 %, päästäisiä l %, jäniksenpoikasia 1 %, pik81. Näyttää siltä kuin ainakin Suomessa noin puolet merikotkan ravinnosta olisi kalaa, loput erilaisia lintuja, etenkin sukeltajasorsia. Talvella lounaisen saaristomme merikotkat joskus oleskelevat nuottajäi llä syöden kalanjätteitä, tai kertyvät avomerellä avanto• jen ympärille pyydystämään pakkasesta uupuneita alleja ja muita vesilintuja. Kanahaukan ravintoon sisältyy Sulkavan aineiston mukaan pesimäaikana keskimäärin n. Jotkut parit erikoistuvat Nordbergin Ahvenanmaalla suorittamien tutkimusten mukaan isojen lokkila j,ien poikasiin, jotkut pyydystävät omien havaintojeni mukaan melkein yksinomaan kalaa. Tämän lisäksi merikotkat syövät raatoja ja ehkä myös hylkeenpoikasia. Aineisto perustuu 10 parin ruokajätteisiin (253 saaliseläintä). 19 %) ja kanalintuja vähemmän kuin meillä (n. 74 % metsälintuja, varikset muodostivat 7 %, oravat 6 %, sorsat 3 %, peltopyyt 3 %, lisäksi joitakin muita nisäkkäitä ja lintuja. kuinka monta kanahaukkaa näkee syksyisin. Eräinä vuosina (kuten juuri syksyllä 1961) saapuu maamme eteläosiin kanahaukkoja rajojemme ta:kaa. Holstein on julkaissut seuraavan luettelon pesään 53 vuorokauden aikana tuodusta ruoasta: erilaisten mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten pesiä 79 tapausta, 20 sammakkoa, määrittämättömiä selkärangattomia 53 kertaa, 2 pikkulintua, jokin mato ja lisko. Kanahaukan rauhoittaminen pesimäajaksi tuntuisi periaatteellisesti, hyvin järkevältä toimenpiteeltä, mutta myönnettä· köön myös, että luonnonsuojelijoiden ja riistamiesten väliset nykyään paranemassa olevat suhteet voisivat kärsiä, jos emme ota huomioon metsästäjien mielipiteitä juuri kanahaukkakysymyksessä. Mehiläishaukka Lajia on tarkoin tutkittu vam Tanskassa. Hagen on tutkinut kanahaukkaa Norjassa ja hänen aineistonsa (407 saaliseläintä) poikkeaa suomalaisista tuloksista etenkin siinä että pikkulintuja oli enemmän (n
Viimeksimainittu tapaus on ainoa jolloin kalasääsken on todettu pyydystäneen vesilintuja. Keväällä kalasääski kuitenkin myös pyydystää sammakoita niiden kutupaikoilta. Eräs Pohjanmaan kalasääski oli tuonut kolme pientä pilkka·siivenpoikasta pesäänsä, mutta poikaset eivät olleet niitä syöneet. Intendentti K. Hän jaottelee aineistonsa tuoreisiin jätteisiin sekä vähintään vuoden vanhoihin jätteisiin, kaikki pesimäpaikoilta. Curry-Lindahl teki havaintoja eräällä Tukholman seudulla olevalla pesällä ja totesi tällöin, että yhteensä 30½ tunnin aikana nuolihaukat toivat poikasilleen 8 pikkulintua ja 95 kertaa hyönteisiä. Edellinen ryhmä käsittää 159 saaliseläintä: Sorsat 9 %, töyhtöhyyppä 13 %, lokit ja tiirat 20 %, tikat 4 %, varikset 9 %, kottaraiset 30 %Jälkimmäinen ryhmä käsittää 324 jätettä: sorsat Tuulihaukan pesällä sulatellaan myyräpaistia 82. kulintuja 21 %, poikasia 7 %, lintuja 8 %riekon kahlaajia Kalasääski ja kiirunan 4 %, muita Pyydystää käytännöllisesti katsoen yksinomaan kalaa. Nuolihaukka Isokokoiset hyönteiset, etenkin sudenkorennot, ja pikkulinnut muodostavat nuolihaukan ravrnnon. Muuttohaukka Sulkava on julkaissut seuraavan luettelon suorittamistaan tutkimuksista
Ampuhaukka Norjalaisen aineiston mukaan, jonka H agen on julkaissut, sisältyy ampuhaukan ravintoon n. Toimikaamme niin, että tämä ymmärtämys saavutetaan mahdollisimman pian. Joko petolintujen vaikutus luontoon on sellainen että luonto itse hoitaa tasapa inonsa myös ihmisen esiintyessä näyttämöllä, tai sitten lajit ovat niin harvin aisia, ettei niistä ole minkäänl aista haittaa kenellekään. Aineisto käsittää 214 saa lise läintä. 90 % pikkulintuja, n. Suomessa on sa ttunut tapaus, jolloin ampuhaukka talvella on ahdistanut peltopyitä. Lajia on kuitenkin pidettävä mitä erikoistuneimpana pikkulintujen pyydystäjänä. Olen saaristossamme nähnyt muuttohaukan pyydystävän kaiken kaikkiaan 32 kertaa, saa liina oli ai na lokki tai tiira. Valoku vat: Teuvo Suominen 83. 27 %, teeri 4 %, töyhtöhyyppä 12 %, isokuovi 8 %, lokit ja tiirat 9 %, kyyhkyt 9 %, käki 14 %, naakka 12 %, kottarainen 6 %· R annikon harva t muuttohaukat pyydystävät jopa pääasiallisesti lokkilintuja. Tuulih a ukk a Hagen antaa seuraavat luvut tuulihaukan ravinnosta: pikkunisäkkäät 90 %, liskot ja käärmeet 6 %, pikkulinnut 4 % (254 näytettä). Luonnonsuoj elijoiden olisi kaikin keinoin pyrittävä siihen, että metsästäjien lajituntemus kehittyisi ja että petolintuviha häviäisi. Kaikesta päättäen metsästäjät itse tulevat vähitellen ymmärtämään ne syyt, joiden takia luonnonsuojelijat 'haluavat että kanahaukalle määrättäisiin pesimärauha. 5 % pikkujyrsijöitä sekä pieni määrä muita lintuja, niiden jo ukossa myös joita kin riekon ja muiden riistalintujen poikasia. Varpushaukka olisi siirrettävä rauhoitettujen lintujen joukkoon, mutta kanahaukan täydellinen rauhoitus ei mielestäni ole luonnonsuojelun tämänhetkisten etujen mukaista. Tunturihaukka Hagen on tutkinut tämän lajin ruokavaliota orjassa saaden seuraavan tuloksen: 96 % riekkoja tai kiirunoita, joitakin sopuleita, jäniksiä ja myyriä. Ylläesitetty päiväpetolintu jemme ravinnon valintaa koskeva aineisto antaa aiheen todeta, että yleinen rauhoitus kaikkien muiden lajien paitsi kanahaukan kohdall a on varsin hyvin perusteltu. Vastoin metsastapen tahtoa tuskin voitanee ajatella kan ahaukalle rauhoitusmääräyksiä edes pesimäajaksi
Sen partaalle Suomen valtio vuonna 1889 rakensi Venäjän keisariperheelle sen kes:i,,iä Suomen-vierailuja varten punahonkaisen, lähinnä kan~:1llisromanttis tyylisen kalastusmajan. Sillan rakentamiseen on ryihdytty sangen pirkän, monivaiheisen ja kiihkeän luonnonsiuojelutaistelun jälkeen. Vaikka riita ei luonnonystävien ja matkailuväen kannalta olekaan johtanut myönteiseen tulokseen, yritykset Langinkosken pelastamiseksi ansaitsevat tull a tunnetuiksi Kotkan ja Kymenlaakson ulkopuolellakin. Keis:i r illiseha kalastusmajalta ja kosken rannalta avautuu Kymijoen suulle ja Suo menlahclelle harvinaisen kaunis, itse asiassa ainutkertainen näköala. Silta-asian aikaisempia vaiheita Vuosina 1946-1948 TVH:n Kymen piiri su unnitteli uuden maantien rakentamista Kotkasta Elimäelle sekä siihen liittyen Kotkasta Helsingin suuntaan johtavan kaukoliikenteen ohjaamista eräiden esikaupunkialueiden kautta ja Langinkosken puistoalueen halki sekä itse kosken yli rannikkomaantielle n:o 7, mikä olisi olennaisesti lyhentänyt matkaa kaupungin keskustasta Helsin. Niinisalo Erään luonnonsuojeluasian vaiheita Aivan Kymijoen suulla lähellä voimakkaasti mantereelle päin laajenevan Kotkan saarikaupungin uusia asuntoalueita on jo keskiaikana lohikoskena hyvin tunnettu Langinkoski. Tämä vapaa näköala tuhoutuu nyt, kun L anginkosken eteläosaan on Kotkan kaupungin toimesta alettu juuri luonnonsuojelualueen raj alle rakentaa teräsbetonisil taa, joka riistää koko tienooha 84 luonnon rauhan ja sille sen erityisen viehätyksen antavan koskemattomuuden leiman. Taistelu Langinkoskesca Kauko V. Langinkosken näköalan tuhoaminen on räikeä osoitus suta ajattelemattomasta luonnonkauneuden ja historiallisten arvojen hävittämi,sestä, joka on ,tyypillistä nykypäivän edistystä palvovalle suomalaiselle nousu kassivilisa.a tiolle. Itse Langinkoski on EteläSuomen ainoa vapaana mereen laske\'a ja luonnontilassa säilynyt koski. Vuonna 1960 majaa ympäröivästä parinkymmenen hehtaarin suuruisesta puistoaluees ta muodostettiin asetusteitse luonnon suoj elualue. Keisarillinen kalastus-maja on 1930-luvuha alkae1, ollut museona, jossa vuosittain vierailee lähes 30 000 matkailijaa
Maatalousministeriön 9. Risto Repo kaukoliikennettä palveleva tie vai ei eikä liioin siihen, rakennetaanko si Jta Langinkosken eteläosaan vai ei. Joka tapauksessa komite:l ehdotuksiss:ian kmLenkin voimakkaasti korosti luonnonsuojelutoimenpiteisiin ryhtymisc,1 välttämättömyyttä. Samalla valtioneuvosto nimittäin edellytti ryhdyttäväksi toimenpiteisiin Langinkosken puis•.oalueen laajentamiseksi ja muodostamiseksi erityiseksi luonnonsuojelualuechi. Kotkan-Elimäen maantien rakenta85. Langinkosken ainutlaatuisen näköalan hävittämistä merkitsevä edellä mainittu päätös tehtiin kuitenkin sen vuo\...s;, Valok. gin maantielle. päivänä mietinnön, jossa ei enää puututtu ~iiben, rakennetaan'..o Langinkosken vanhojen lohiapajien kohdalta nähtävyyden arvoa. 1949. 3. Päätöstä valtioneuvostossa tehtäessä näytetaan ainakin osittain tajutun maantien ja sillan rakentamisen vähentävän tunnetun matkailukohteen ja arvokkaan historiallisen ja luonnonettä katsottiin kysymyksen olevan t:il keästä kaukoliikenneyhteydestä ja että muita vaihtoehtoja ei valtioneuvostol:e e~itetty. Näiden suunnitelmien edellyttämä tiesuunnan vahvistamispäätös tehtiin valtioneuvostossa 24. 6. 1949 asettama Langinkosken puistoalueen järjestelykomitea jätti saman vurn len joulukuun 23
1960 virheellisesti puhutaan Kotkan-Elim åen maantietä varten luovutetusta alueesta, vaikka luovutushetkellä tosiasiallisesti ei 86 enää ollut edes olemassa minkään tällaisen tien suunnitelmaa. Kun täsr,a arkkitehti Olli Kivisen laatimassa asem akaavassa ei ollut ollenkaan Kotkan liikenteen Helsingin-maantielle ohjaavaa Korkan-Elimäen tai muutakaan kaukoliikennettä, alunperin kaukoliikennesillaksi suunniteltu si lta oli nyt muuttunut itse asiiassa paikallisliikennesillaksi . T äll ainen tilusvai hto tuskin olisi ollut mahdollinen, ellei valtion edustajilla olisi ollut vielä tällöin si tä käsitystä, että vaihto suoritetaan Kotka n-Elimäen kaukoliikennetien rakentamiseksi. Tämä merkitsi sitä, että ne syyt, joiden perusteella valtioneuvosw kuusi vuotta aikaisemmi n ol i vaihvi 1 stanut Langinkosken tieja siltasuunnitelman, olivat nyt kokonaan kumoutuneet. Mutta Kotkan kaupunki sisällytti TVH:n suunnitteleman s-illan vuonna 1955 hyväksyttyyn ja vahvi stettuun n~. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Langinkosken eteläosan kuuluisa näköala on pelastettu. minen aloitettiin työttömyystyönä, ja työt jatkuivat ajoittain, kunnes ne vuonna 1953 lopullisesti keskeytyivät. Vuonna 1959 perustetun Kymenlaakson Luonnon Ystävät r.y:n aloitteesta muodostettiin erityinen Langinkoskitoimikunta, johon mainitun yhdistyksen lisäksi nimesivät edustajansa Kymenlaakson Maakuntaliitto r.y. Leikillisesti on jopa sano ttu Kotkan kaupungin asukkaiden jakaa ntuvan kahteen leiriin sen mukaan, ovatko he suunnitellun Langi nkosken sill an rakentamisen puolesta vai si tä vastaan. Tästä huolimatta suoritettiin kuitenkin 27. päivänä huhtikuuta 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle kirjelmän, jossa se ehdotti asemakaavaa niin muutettavaksi, että tie ja silta ve. Luonnonsuojeluriita syntyy Kun Kymenlaaksossa ja Kotkassa vähitellen alkoi selvitä, että Kotkan kaupungille oli annettu lupa Langinkos,ken sillan rakentamiseen edellä mainitun vuoden 1958 katseLmustoimituksen päätöksellä, joka perustui tosiasioita vastaamattomiin anomuksiin, syntyi eräillä tahoilla voimakas vastaopinioni. Toimikunta jätti 27. Vuonna 1956 alkanut ja vuonna 1958 päättynyt, mutta vasta vuonna 1960 vahvistuksen saanut siltakatselmus anottiin niin ikään valtioneuvoston vuoden 1949 päätökseen viitaten ja KotkanElimäen maantien asiakirjojen perusteella, vaikka niinkuin edellä olevasta jo on käynyt ilmi jo silloin oli hyväksytty asema kaava, jossa mitään tällaista tietä ei edes ollut. Tähän viittaa sekin, että vielä L anginkosken luonnonsuojel uasetuksessa 29. TVH luopui kaukoliikennettä palveleva n m aantien rakentamisesta ja jopa suunnibelmastakin. Se on saanut aikaan , että Langinkosken silta-asiasta on kehkeytynyt oikein lihava 1 uonnonsuojeluriita. 1956 valtion ja Kotkan kaupungin välillä KotkanElimäen maantien rakentamista varten maanvaihto, jolloin kaupunki sai Kymijoen itärannalta Langinkosken luonnonpuistosta haltuunsa sillan rakentamiseen tarvittavan maa-alueen. 4. Ruonalan asemakaavaan. 3. ja Kymenlaakson Matkailijayhdistys r.y
Risto Repo 87. Allek<irjoittajina olivat toimikunnan ,kaikki jäsenet eli professori Viljo Kujala (Kymenlaakson Luonnon Ystävät r.y.), fil. Turvattakoon Langinkoski harvina isena, ihailtuna ja teollisuusseudun välttämättömänä virkistyskeitaan a myös tuleville sukupolville". maisteri Erkki Eerikäinen (Kymenlaakson Maa kuntaliitto r.y.), lääketiet. tri Sten Stenius ja metsänhoitaja Risto R epo (Kymenlaakso n Luonnon Ystävät r.y.) se kä valtiot. sistön yli johdetaan Langinkosken ulkopuolelta. Niinisalo (Kymenlaakson Maa kuntaliitto r.y. Kirjelmä päättyi vetoomukseen : "Langinkosken luonnonpuiston koskemattomana säilyttäminen ilman yli kulkevaa tietä ja siltaa on ensiarvoisen tärkeää Kotkall e, Kymenlaaksolle ja koko maalle. ja Kymenlaakson Matkailijayhdistys r.y.). l•isensiaa tti Kauko V. Tämä kirj elmä sekä sa nomaja aikakauslehdissä aloitettu kampanja saivat aikaan, että vaikka kaupungilla oli juridinen oikeus sillan rakentamis,een aikaisem1nin laad ittujen piirustusten mukaises ti, nyt ryhdyttiin suunnittelemaa n aikaisempaa µaremmin m aastoon p maisemakuvaa n soveltuva a siltaa. ja kir. Kun uusista piirustuksista ja sam alla siltaSilta rikkoo Langinkosken maiseman koko leveydeltää n, koska si lta penkereineen tulee suunnilleen siih en , missä n yt on kuvassa näkyvä voimajohto Va lok
1962 sillan rakentamista Langinkosken eteläjuoksun yli vastustivat metsähallituksen edustaja, valtion luonnonsuojeluvalvoja ja Kymenlaakson Ma;tkailijayhdistyksen edustaja. Vastustusta ja vaatimusta ei kuitenkaan otettu huomioon, sillä katselmuksessa ei enää muodollisesti ollut kysymys siltapaikan määräämisestä, vaan uus,ittujen piirustusten hyväksymisestä. 1961, &illan rakentamista vastusti luonnonsuojelullisin perustein ja vaatien myös historiallisten arvojen säilyttämistä 7 valtuuston 41 jäsenestä. paikkaan pidettiin sopimattomana. Ennen kokousta oli valtion luonnonsuojeluvalvoja kaupunginvaltuustolle lähettämässään kirjeessä jyrkästi vastustanut sillan rakentamista suunniteltuun paikkaan Langinkos,ken eteläosaan. He vaativat siltaa rakennettavaksi vuonna 1960 perustetun luonnonsuojelualueen rajalle Langinkosken pohjoispuolelle. Tätä kirjettä ei kuitenkaan kaupunginvaltuustolle esitelty, eikä valtuusto liioin saanut tietää mitään siitä muinaistieteellisen toimikunnan lausunnosta, jossa sillan rakentamista ko. Reino Kalliola messä, he eivät sitä vuonna 1961 enää voineet tehdä, kun kysymys oli paikallisliikenteestä. Langinkoski keisarillisen kalastusmajan kuistilta paikasta päättäminen oli Kotkan kaupunginvaltuustossa esillä 23. Nämä valtion asiantuntijaviranomaisten lausunnot osoittavat, että vaikka he vuonna 1949 olivat hiljaisesti hyväksyneet Langinkosken näköalan hävittämisen kaukoliikenteen edun m88 Valok. Seuraava vaihe Langinkosken riidassa oli se, että uusittujen siltapiirustusten mukaisen sillan rakentamista varten pidetyssä katselmuksessa Kotkassa 14. 3. Julkisuudessa on ehditty kysyä, miksi. 2
Viimeisimmät vaiheet: metsähallitus puuttuu asiaan Vuoden 1962 helmikuun katselmustoimituksen jälkeen metsähallitus, joka vasta vuonna 1960 oli saanut Langinkosken alueen hallintaansa, pyysi 30. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vasta Langinkoski-toimi-kunnan työskentelyn tuloksena asioiden oikea kulku saatiin tiedoksi ja yleisesti huomattiin kysymyksen olevan kaukoliikennesillan asemesta merkitykseltään paljon vähempiarvoisesta paikallisliikennesillasta. Metsähallitus ehdotti myös, että kun sillan rakentamiseen liittyvät perustyöt jo oli aloitettu, olisi mitä pikimmin saatava lääninhallituksen kielto paikkolunastettaviksi suunniteltujen alueiden käyttämisestä rakennustarkoi tuksiin. Ku,inka monta tuhotyötä meidän maassamme vielä tarvitaan, ennen kuin silmät avautuvat. Tieja siltasuunnittelijoiden ja luonnonja historianystävien keskustelu ei ole tapahtunut samalla aaltopituudella: he eivät ole ymmärtäneet toistensa puhetta. Luonnonsuojeluja matkailuväen pyrkimykset on leimattu jopa vilpillisiks,i ja omaa etua tavoitteleviksi. hanketta vastustettiin vasta tässä katselmuskokouksessa. Tämä metsähallituksen kirje, joka ei ainakaan vielä ole johtanut konkreettisun tuloksiin, muutti Langinkosken siltariidan luonnonsuojeluja matkailuväen idealistiseksi haihatteluksi tuomitusta vastustuksesta valtion ja Kotkan kaupungin väliseksi intressiriidaksi. Lopputulos on jo näkyvissä: asiaan on puututtu liian myöhään, maatalousministeriön toimenpiteet viipyvät, kaupunki rakentaa siltapengertä täyttä päätä ja Langinkosken maisema ilmeisesti tuhoutuu. 1962 päivätyllä kirjeellä maatalousministeriötä ryhtymään kiireellisesti luonnonsuojelulain nojalla toimenp1teis11n Langinkosken -eteläosassa olevien saarten ja karien pakkolunastamiseksi valtiolle ja niiden liittämiseksi luonnonsuojelualueeseen, minkä jälkeen alueesta olisi annettava uusi asetus, jonka säännökset estäisivät sillan rakentamisen suunniteltuun paikkaan kosken yli. Lopputoteamus Langinkosken silta-asian eri vaiheet osoittavat, kuinka kerran liikkeelle lähtenyttä asiavyöryä on vaikea pysäyttää ja suunnitelmia muuttaa luonnon ja historiallisten arvojen säilyttämisen näkökohdilla. Nämä luonnon, historian ja maitkailun ystävät voivat nyt taistelunsa hävinneinä Langinkosken siltapenkereiden rakentamista katsellessa jälleen kerran todeta Suomessa erään kulttuuriarvon pysyvästi tuhoutuvan. Tarvitaan ihme, jotta näköala vielä voitaisiin säilyttää koskemattomana. 89. Siltariidan yhteydessä on tapahtunut myös paljon sellaista, mitä oikeassa kulttuuriyhteisössä ei voisi tapahtua. Sitä paitsi on huomattava, että Langinkosken alueesta oli vuonna 1960 muodostettu luonnonsuojelualue, jonka rajalle silta tulisi, eikä ole tarkoituksenmukaista eikä luonnonsuojelusasetuksen hengen mukaista, että aluetta häiritsisi silta, joka voi,taisiin muuallekin rakentaa. 3. Vai avautuvanko ne sittenkään
oli nokkaisevinaan peukaloani ja livahti sormieni lomitse lämminämään pienokaisiaan.. Peloton vesipääsky Kuvakertomu s Lapista Werner J-lal!er & R ene Pletscher Kaksi ulkola,ista tutkijaa retkeili Suomen Lapissa ·kesällä 1961 lintuja valokuvaamassa. Emolintu tuli samassa siihen. RetkeHään he kohtasivat myös vesipääsikypoikueen, mistä oheiset kuvat sekä tämän numeron kansikuva ovat todistuksena. Vesipääsky pesi,i maassamme Enontekiön, Inarin ja Utsjoen tuntureilla sekä paikoitellen Perämeren saaristossa. Keräsin poikaset käteeni ja koetin suojata niitä tuulelta jääkylmissä kourissani. 90 aina suorittaa ,hautomisen ja hoitaa poikaset, naaraan osuus päättyy heti, kun munia on täysi määrä, säännön mukaan neljä. Emolintu lenteli aluksi hätääntyneenä ympäri llämme ja vastakuoriutuneet poikaset yrittivät ryömiä piiloon kosteassa liej ussa . Kuvissa esiintyvä emolintu on uros, joka vesipää-skyillä Kylmä viima puhalsi tunturissa kun sattumalta osuimme vesipääskyn pesimäpiiriin
91. Kyykistelin pitkään aivan maan pinnassa ja olin jo vajonnut miltei polviani myöten suohon. Kun muu ei enää näyttänyt auttavan, pistin pahimmin kohmettuneet poikaset paidanrinnukseni sisään ihoa vasten maaten selälläni muutaman mättään varassa. Neljännestunnin kuluttua poikaset lämpenivä t ja kuivuivat täysin ja emolinnun kutsuäänen houkuttelemina ne katosivat mättäiden joukkoon. Poikaset tuntuivat yhä vain kangistuvan . Viimein minun oli pakko ojentautu a ja suw reksi ihmeeksemme vesipääsky pys\'i paikallaa n, va ikka nostin sen korkealle maasta
Kävelin rantapolkua järven pohjoispäähän. Kolme heinäsorsakoirasta säpsähti lentoon rantasaraikoista. Evon valtionpuiston luoteisosassa sijaitsevaan Vahtervehmaan Aarnimetsään, luonnonsuojelualueelle, saapui vanha, kaunisvärinen pikkusieppokoiras v. Maassa oli pitkänään juurineen kaatuneita kuusenraippoja ja sisältä jo täysin lahoja koivunrunkoja, liekoja ja onttoja tuohitötteröitä. Etäämpänä edessäni, kovemmalla maalla, kasvoi muutamia isompia näreitä sekä mäntyjä ja koivuja, niistäkin osa lahoja. Saavuin Valkean-Kotisen, hiljaisen erämaajärven rannalle. Valmistauduin ottamaan valokuvaa Kotisesta ja sen rannalla kasvavista, järvelle päin nojaavista lakkalatvapetäjistä kun rämereunuksen laidalta, tiheästä näreiköstä kuuluva outo, melko voimakas linnunlaulu kiinnitti huomioni puoleensa. Lintu lauloi aamupäivällä, mutta iltapäivällä, jolloin lähdin sitä tavoittamaan, sen laulu oli vaiennut ja sieppokin oli häipynyt teille tietymättömille. 6., jolloin taas kävin Aarnimetsässä linnuista ei näkynyt enää jälkeäkään eikä niitä myöhemminkään kesällä siellä enää tavattu. Puristin kiikariani rystyset valkeina ja hiivin jän. Pikkusiepporetki Aarnimetsään Hannu Karhe Pikkusieppo on maassamme kaakkoinen laji, joka ensi kerran tavattiin vuosisadan alussa Sippolassa. Kuudenkymmenen vuoden aikana se on huomattavasti laajentanut levinneisyysaluettaan länteen ja pohjoiseen päin. 5. Pari päivää myöhemmin saapui nuori koiras naaraineen. Jälleen kuului laulu, mutta lintua ei näkynyt. Näreikkö oli soistuvaa, tiheä ja varjoisa, täynnä tahmeita hämähäkin seittejä, jotka liimautuivat kasvoihin. 1961 toukokuun loppupuolel,la, se tavattiin ensi kerran 26. Seuraavan kerran kävin Vahtervehmaalla 4. 11. Kuitenkin se on maassamme yhä harvinaisuus ja sen tapaamista kesäisillä linturetkillä voi aina pitää onnekkaana sattumana. 92 Klo 5 aamulla toukokuun 28 p:nä sää oli pilvinen ja ilma vielä aamukolakka. 6., jolloin pariskunta oli kadonnut ja vanha koiras erotin sen laulusta oli muuttanut laulupaikkansa alueen länsiosaan. Kuuset olivat kituvia, käsivarren vahvuisia riukuja, jotka taistelivat elintilasta rinta rinnan. Ilmassa oli lahon puun kostea ja tunkkainen tuoksu, vanhan metsän haju
Istahdin mättäälle, voitelin hyttysöljyä käsiini ja kasvoihini ja aloin tarkkailla siepon touhuja, merkitsin muistiin sen laulun: tsi-ib tsi-ib di di di dyy Laulun välillä jo edellä mainittu terävä, harmaasieppomainen tsri tsri. Olikohan tämä nyt se. Edestäni kuului harmaasieppomaisia, tuttuja tsri-tsri ääniä. Lintu oli nuori koiras, jonka pää oli vaaleanruskehtava ja aivan nokan alla oli vain tupsu vaaleanruosteenpunaisia hyöheniä. Pikkusieppo. Kirjoittelin muistikirja polvellani havaintoja kun puuhani keskeytti latvustosta kuuluva käheä, nariseva tsrää-ääni. Lintua en vieläkään nähnyt. nittyneenä ääntä kohden. Nyt kuului laulu aivan läheltä. Hannu Karhe 93. Olin jo pari päivää sitten saanut evästykseksi neuvon pitää silmäni auki täällä pikkusiepon varalta. Suuret ruskeat silmät, jotakin punarintamaista pikkuolemuksessa ja sieppomaista liikkeissä. Pieni, kellanruskea lintu lennähti kuivaUe kuusen oksalle. Terhakas ja pysty asento, siivet riipuksissa. Pyrstön reunasulat vilahtivat valkeina kuusikon hämärässä. Samassa syöksähti näkyviin pikkusieppopari, vinhasti peräkkäin lentäen naaras edellä, koiras perässä Ja pu jotellen taitavasti latvusten ja runkojen Pikkusieppo Piirt
Pää oli arvokkaan harmaantunut, mutta rinta räiskyvän tulenpunainen. .Jälkeenpäin olisi ollut erittäin mielenkiintoista seurata näiden naapurusten elämää pikkusieposta ovat tiedot melko niukat mutta valitettavasti jo 4. Tsillip-aiheen lintu toisti 5-7 kertaa, Ii osan tava J.lisesti 7 ja alenevan loppuvihellyksen 3-4 kertaa. 200 m kuulin ValkeanKotisen itärannalta jälleen pikkusiepon laulua, verrattomasti sointuvampaa kuin äskeisen nuoren koiraan esitys. lomitse. 50 x 30 m) jo alussa kuvatussa näreikössä Valkean-Kotisen itärannalla, n. Luultavasti tässäkin tapauksessa kuten jo alussa oli puhe nuori koiras saapui Katisen rannalle naaraineen ja myöhemmin kuin vanha koiras. Yleensähän lintumaailmassa va nhat koiraat saavat ensimmäiseksi hankituksi puolison itselleen. Se oli kaunis, kirkasvärinen vanha koiras. 50 m:n päässä järvestä. Laulun merkitsin seuraavasti: tsillip tsillip tsillip tsillip tsillip tsillip Ii Ii Ii Ii Ii Ii tjyy JYY JYY JYY jyy oli pystynyt. Käveltyäni n. Sieppopari lenteli ja oleskeli melko suppealla alueella (n. Seurattuani lintuja noin pari tuntia lähdin hyvillä mielin saapastelemaan Kotisen rantaa eteenpäin. On kummallista kuinka nuori , vielä ··vihreä" koiras saattoi valloittaa naaraan itseään komeamman ja laulutaidossa verrattomasti etevämmän vanhan koiraan naapurina. pehmeämpää kuin mihin nuori koiras 94. Säkeessä kuului selvästi al,usta loppuun I, joka juuri teki laulun hivelevän pehmeäksi (nuor. 6, jolloin seuraavan kerran kävin Vahtervehmaalla, linnut olivat kadonKuten jo mainittiin laulu oli huomatneet Valkean-Kotisen rannalta asettutavasti kauniimpaa , täyteläisempää ja matta sittenkään sinne pesimään . Kaikki äänet olivat todennäköisesti koiraan. koiraan laulussa se ei kuulunut), t ja p kuuluivat leveänä. Pariskunta etsi alueelta aivan ilmeisesti pesäpaikkaa koska ne tarkastelivat koloja ja lahoja pökkelöitä. Partioituani jonkin aikaa sain linnun kiikarini näkökenttään. 50 m:n päässä Valkean-Kotisen rannasta , vankkarunkoisemmassa, kovapohjaisessa hieman kaltevassa rinteessä. Säkeensä lintu esitti keskimäärin 1-3 kertaa minuutissa eli huomattavasti useammin kuin nuori koiras. Lintu oleskeli hieman laajemmalla alueella kuin pikkusieppopari, mutta myöskin n. Loppu, joka oli tasaisesti aleneva, oli erityisen kaunis, aivankuin huiluilla olisi puhallettu äänet peräkkäin ylemmästä alempaan, vieno, vähitellen hiljenevä ja pois häipyvä, uunilintua muistuttava, mutta voimakkaampi. Tuon käheän tsrää-äänen lisäksi, joka sivumennen sanoen toi jossakin määrin mieleen töyhtöhyyppäkoiraan siipien narahtelun, kuului kirkkaampia äännähdyksiä ja osia faulusta
Nekin kohtaavat toisensa keski-Euroopassa, risteytyvät suhteellisen kapealla alueella, ne ovat niinmuodoin samaa lajia, mutta ovat saavuttaneet alalajiasteen. 30 % kannasta. Esteen poistuttua ja leviämisen edettyä pohjoista kohti on maamme saanut itäisiä eläimiä asukkaikseen ja Skandinavia puolestaan louna isia. Nyt on verraten suuresta aineistosta voitu havaita, että tämä siikalohi ei olekaan sukua taimenryhmän kaloille. Sen jälkeen on eräs toinen arvokalamme ollut valokeilassa. Saimaan taimen on ollut tunnettu varsin monimuotoisena kalana ja erästä tyyppiä on kutsuttu siikaloheksi. Skandinavian vaskitsoi ll a on peittynyt korva-aukko, meillä taas avonainen. Jonkun ominaisuuden osuus eläinkannassa eri seuduilla saattaa tarjota kiinnekohdan rotututkimuksille. Täplikkyyden puolesta poikkeavat Skandinavian ja Suomen vaskitsat selvästi toisistaan. Toht. On huomattu, että tällä lajilla on tietynlaista rakenteellista monimuotoisuutta, jota kutsutaan polymorfismiksi. Esillä oli mm. norppa ja härkäsimppu . Ska11dinavian ja Suomen vaskitsojen erilaisuus selittyy tarkastelemalla leviämishistoriaa. Tällaisen tapahtumasarjan tueksi voidaan mainita, että nykyäänkin eräissä järvissä (Oulujoki, Kitkajärvet) merilohella on joskus taipumus olla vaeltamatta mereen. Toisistaan erillään olleet kannat muovautuivat jossain määrin eri suuntiin. Lindeberg 95. tummempi ja täplikkäämpi, pyrstön lovi ei ole niin syvä kuin merilohella ja se painaa korkeintaan 12 kiloa. Keväällä ilmesty i tuloksista julkaisu , jossa on mielenkiintoisia ja jopa yllättäviä lajikysymyksiä koskevia tietoja. Kaikesta päättäen onkin niin, että jääkauden jälkeisissä olosuhteisa Saimaan altaan kuroutuessa merestä on merilohi joutunut eristetyksi, mutta sen onnistui säi lyä hengissä ja sopeutua uusiin olosuhteisiin. Tällaisia kaloja on kutsuttu "talvikoiksi". Uusin tieto Suomen luonnosta Suomen eläimistö Vuoden ensimmä isessä numerossa tällä palstalla oli puhe eräistä silakkaa koskevista viimeaikaisista tutkimuksista. Aikoinaan on jääkausi jakanut vaskitsan levinneisyysalueen kahtia, lounaiseen ja kaakkoiseen. Jääkauden eristäminä kannat eivät siis ole ehtineet erilaistua niin paljon, että lajiaste olisi saavutettu , vaan risteytyminen tapahtuu vapaasti. Keski-Euroop assa taas läntiset ja itäiset vaskitsat kohtaavat toisensa ja siellä onkin vyöhyke, jossa eri ominaisuuksien prosenttisten osuuksien muuttuminen tapahtuu verraten nopeasti. P. , yt on siis yllättävästi saatu uusi laji järviemme reliktimuotojen luetteloon . Esim. Ruotsissa ei sinitäpläisiä esiinny ollenkaan , kun taas meillä ja itäja kaakkois-Euroopassa niitä on n . Myös pään kilpien saumoituksen perusteella Suomen vaskitsat ovat samanlaisia kuin idempänä. Ossi Seppovaara on nimittäin selvitellyt etenkin Saimaan lohia koskevia ongelmia. äistä eläimistä tunnetuimpia ovat esim . Toisena esimerkkinä siitä, kuinka selkärankaisten systematiikka edelleen antaa tutkittavaa, mainitsisin prof. Linnuista tunnetaan useita esimerkkejä, joista mainittakoon vain länsi-Euroopan täysin musta varis ja meidän harmaatakkimme, joka on itäinen. Se on mm. B . Euroopan eläimistössä ovat periaatteessa samanlaiset leviämishistorialliset ja rodunmuodostustapaukset verraten tavallisia. Tässä tapauksessa on esillä seuraavanlaisia rakennepiirteitä: näkyvä tai peittynyt korva-aukko, erityyppinen päälaen kilpien sijainti ja sinitäpläisyys tai sen puuttuminen. Voipion kirjoituksen vaskitsasta. kysymyksiä, jotka koskivat kalojen elintapoja ja rakennetta, ja jotka kenties antavat systemaatikolle miettimisen aihetta. Itämeri ja Pohjanlahti ovat täydellisenä esteenä leviämiselle ja kantojen sekottumiselle. Sen sijaan sillä on selviä merilohen tuntomerkkejä. Kuten norppa ja simppu eristyneinä ja uusissa olosuhteissa rakenteeltaan poikkeavat meressä elävistä kantamuodoistaan, myös "siikalohi" on erilainen kuin varsinainen merilohi
30. 1962. Lahjoitukset eivät luonnollisesti ole loppuneet keräysajan kuluttua umpeen. Uusia lahjoituksia: Haapala E, ja P., Helsinki; Harto, P., Helsinki; H elamaa, E., Helsinki; Heldt, K., Helsinki; Honko, L., Vilppula; Kangas J. 96 Kehotus Lyhytnokkahanhien ja merisirrien värimerkintää Huippuvuorilla 1962. 1962 A I a s ta r o. 30. 1962 el o Zoologisk Jaboratorium Universitetet, Blindern Oslo, Norge Norsk ornitologisk Spitsbergenckspedision 1962 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja Iuonnonmuistomerkkejä 15. Lyhytnokkahanhi ( A nser f. 5. Tammiainen, Niinikoski. Niitä on saatu jatkuvasti. Yksi rengas kummassakin jalassa. 8. 4. 1962. Säätiön 18. Asser Riutta. 5. Maanomistaja: maanvilj. Huom.! Värin odotetaan häipyvän syksyn kuluessa. Jokainen havainto värirenkain merkityistä merisirreistä ja lyhytnokkahanhista on erittäin tärkeä näiden lajien muuton selvittämiseksi. Sen lisäksi on höyhenpuku alta ja sivuilta värjätty punaiseksi. Kolme sypressinmuotoista katajaa ja vanha kuusi . 4.-31. Säätiölle onkin keräysajan ulkopuolella kertynyt varoja jo nyt yli 60.000 markkaa. Keräyksen puhtaaksi tuotoksi jäi näin ollen 1.234.826 markkaa. Harvinainen kuusi. Keräyksen postisiirtotili 115 92 1 tullaan toistaiseksi säilyttämään, joten kehotamme kaikkia asianharrastajia edelleen muistamaan säätiötämme. Lh:n p . 1962 vahvistettuihin sääntöihin ja muihin säätiön hallintoa koskeviin asioihin palaamme seuraavassa numerossa. Tammiainen, Koivisto. K ., Pälkäne; Karaila, E., Kiljava; Kosonen, P ., Helsinki; Laine T., Kuloinen; Launo, P., Ylästö; Nurmi, J ., Turku; Oinonen, J. Kesällä 1962 merkitään näitä lajeja seuraavasti: Merisirri (Calidris maritima): Alumiinirengas (Stavanger museum) + keltainen värirengas. brachyrhynchus): Alumiinirengas (Statens viltunderspkelser) + keltainen värirengas. Virttaa, Kiviranta. Keräyksen kokonaistuotto oli 1.340.983 markkaa ja keräyksestä aiheutuneet kustannukset, joista pääosa oli postitusja painatuskuluja, l06.157 markkaa. Maanomistaja: maanvilj.Uunari H eikkilä. Tiedot pyydetään osoittamaan: N.0.S.E. Luonnonsuojelun työmaalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto Helsinki, Unioninkatu 40 A Postisiirto 11 5921 Keräysaika säätiön perustamista varten tarvittavan pääoman luomiseksi päättyi kesäkuun 15 pa1vana. Yksi rengas kummassakin jalassa. Puumainen k_ataja.. Lh :n p. P ., Joensuu; Perälä, S., Killinkoski; Rosenberg, T., Helsinki; Ruutu , J ., Hämeenlinna; Siimes, 1., Malmi; Sointu, J ., Hirvas; Suominen, J., H elsinki; Timonen, N ., Mikkeli; Tuuri, A., R äyskälä; Vuorisalo, L ., H elsinki; Ahlberg, M., Helsinki
Arvi Nuutila ja Tauno Ranta . 5. Heinolan kylä, Heinolan kaupungin lahjoitusmaa lla oleva ns. 1962. 8. Joki o i ne n. 1962. Kukkola, Ylibergsbacka. Maanomistaja: tilall. 2 aaria). Vanajaveden rannalla oleva kynäjalavametsikkö (2.16 ha). Lh:n p. Lahti kp. Maanomistaja: maanvilj. 28. Kirkonkylä, Saksa. 5. 30. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Niemi, Isokuusi I. Lh:n p . Puumaincn kataja. Maanomistaja: Heinolan kp. Kuutsalo, Laukkaniemi. Lh :n p. Lh :n p . 5. 6. Jalava. Lh:n p . 30. "Tuulenpesäkuusi". 5. Vännilä, Kangas. Koijärvi . Hattu I a. 1962. Mukkula, Mukkula ja Mokulla W. 1962. 7. Lh:n p. Jaala, Iiskola. Maanomistaja: maanvilj. Lh :n p. .Maanomistaja: maanvilj . 6. 6. Erkki Ylesmäki. Kaunismuotoinen ja maisemallisesti merkittävä kataja. Mäntykarinimisellä pikku karilla kasvava muhkuramänty. 1962. Varjoranta, Tammela. 28. 21. 1962. 5. Erittäin kaunismuotoinen kataja. Vilho Pajunen. Arvo ja Aino Niittymäki. Maanomistaja: maanvilj. 5. Lh:n p. Hei no I a. Puumainen kataja. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj. 1962. 1962. K a I anti. Lh:n p. Maanomistaja: emäntä Vieno Laasi. 8. Lh :n p . Kymi. Maanomistaja: emäntä Aino Kukkola. 15. 23. Pellilä, Mikkola. Pentti ja Eira Hiipakka. 5. 8. Kort e s järvi. Kalliohalkeamassa oleva puro lähi ympäristöineen (n. Heikki ja Raili Mikkola. 5. Toivo ja Laina Niittymäki. Aino, Elli ja Hugo Autio. 5. Maanomistaja: Metsänkylän yhtymä. Pelkola, Lehtimäki. Raitoo, Niittymäki. 31. Kaksinkertainen "kynttelikkökuusi". J u rva. Iivari Hakala. Lh:n p. Raitoo, Peltomäki. 1962. 1962. 17. Nikolai Koivisto. "Kummakivi", Ruokolahti, Hauklappi Maanomistaja: maanvilj. Lh :n p. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj . 11. Vilho ja Kaarina Räisänen. Jaa 1 a. Lh:n p. 1962. Tavallinen kuusi, jonka latva on kehittynyt nauhakuusen tapaiseksi. "Mukkulan Kellarimäki"-nimin en alue (12.3 97. Sataojan laakson alue (3.844 ha). 13. Puumainen kataja. Metsänkylä, Metsänkylän kartano. 1962. Petes, Nuutila ja Metsola. 1962. 5. Maanomistaja: maanvilj. 7. 1962. 1962. Harvinaisen komea niinipuu. 7
Lh :n p. Maanomistaja: Kymin Osakeyhtiö. Kangaskylä, Tyynelä. Tapion pöytä. Menonen, Mikkola. Lyytikkälä, Myllypelto. 5. Loppi. Osmo ja Irja Ahonen. ha). Parikkala. 7. omistaja: maanvilj. 16. Lagerstedt. Neljä kuusta. Mikko ja Lahja S. Harvinainen, tieteellisessä kirjallisuudessa mainittu paksukuorinen mäntymuoto. Kolme suurta, vanhaa kuusta. 17. 7. Läyliäinen, Tapola ja Rajakivi (Loppi) ja Vaskij ärvi, Heikkilä (Pyhäjärvi UI.). 10. Lh:n p . R o v ani emi. Maanomistaja: Lopen seurakunta. Virenoja, Koivisto. Lh:n p . Maanomistaja: Sigrid Juselius Säätiö. Somersoja, Joukola. Maanomistaja: maanvilj . Maanomistaja: maanvilj. 5. 28. 1962. Lh:n p. 10. 1962. E. 130 m pitkä tammikuja, jossa yhteensä 37 yksilöä. Maanomistaja: maanvilj. Borgby, Stökas. Erikoismuotoinen kuusi, "Jalmarin kuusi". Muurola, Anttila. 7. Hämeen ja Uudenmaan läänin rajakivenä oleva siirtolohkare. Lh:n p . Oiva ja H elmi Sydänmaa. Esko Nieminen. R en ko. Lh:n p. Suom en n i em i. Kymmenen suurta mäntyä. Lh:n p. Lh:n p. T y r v ä n t ö. Riihipetäjä. 1962. 1962. 1962. 1962. 5. 8. Koi skala, Siperia. 1962. 1962. Ylipaavalniemi. Anttila. 1962. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj. 5. 28. Kirstula, Hiittonkangas. Erikoinen tammi. Ta mm e 1 a. 5. Kotiseudunhistoriallisesti arvokas mänty, ns. Heikki Lemola. Lh:n p. Letku, H aapamäki. 5. 24. t962. Lh:n p. Lepaa, Ahtasenmaa. 1962. 5. Siirtolohkare, '·Kummakivi". 5. Mikkeli mlk. Lh :n p. Maanomistaja rouva Margit Brofeldt. Maanomistaja: Lopen seurakunta. 1962. 1962. Niemenkylä, Mattila. Perttula, Kuusjoki. Hauklappi, Hirvijärvi. 1962. Liesjärvi, Koivikko. Basilierin perikunta. rima t t i I a. Lyytikkälä, Lyytikäinen. Lh:n p. 1962. Lh:n p . V. 5. Lh:n p. Siikala, Nuija. 4. 10. 2. Kormu, Isoettala. 31. 1962 ja 7. Pohjois-Konneveden rannassa kasvava kuusi, ns. Kauniisti kehittynyt tuomi, "Holmströms hägg". Lh :n p. 1962. Aaro Ahi. Maanomistaja: metsäneuvos V. Harvinainen ja tieteellisesti mielenkiintoinen kuusi. Joentaka, Ki ttilä. U r j a 1 a. Joentaka, Kittilä. 7. 7. 17. 24. Vanha pihamänty. Juho E. Joentaka, Kittilä. Lh:n p . Harvinainen ja tieteellisesti mielenkiintoinen kuusi. Sipoo. 18. MaanTuomas ja Anna Hutri. Lh:n p . Kuusi mäntyä käsittävä riihipihamännikkö. Gottfrid ja Linnea Grönqvist. Lh:n p. 5. 5. 21 . 5. 10. 22. Puu mainen kata. 20. MaanKopra. Lh :n p. Ra i s i o. 15. Maanomistaja: maanvilj. Ilmari ja Salme Hintikka. Maanomistaja: maanvilj. Niinipuuryhmä. Kaksi suurta mäntyä ja kahdeksan koivua. 1962. Maanomistaja: pankinjohtaja K. Joukio, Kirkkoranta. Lh:n p. 4. 5. r i p ää. 28. 24. Hämeen ja Uudenmaan läänissä Pyhäjärven, T ammelan ja Lopen kunnan rajalla oleva siirtolohkare "Herrainpöytä". 1962 ja 7. Y p ä j ä. Maanomistaja: maanvilj. 1962. 8. 6. Rautal a mpi. 1962. Maanomistaja: maanvilj. 1962. Kangaskylä, Huotikkala. Jääkautinen siirtolohkare, jossa hyvin muodostunut hiidenkirnu. 8. Toivo Nurmi. 1962. Rautalampi, Tiililä. Lh:n p. 8. 1962. Lh:n p. 21. 30. Oiva Koivisto ja Aarne Halkivaha (Loppi) sekä maanvilj . Maanomistaja: maanviljelijä Urho Metsäranta. 7. 21. 1962. 8. 4. 1962. Silwharjun puisto (5.5 ha) ja harjuun välittömästi liittyvä Törölampi rantoineen. Lh :n p. Lh:n p. 7. Viisi maisemallisesti merkittävää koivua. Lauri Nieminen. 30. 5. Maanomistaja: Mikkelin mlk. Toivo Virkki (Pyhäjärvi UI.). 1962. Mallusjoki, Lapila. Maanomistaja: maanvilj. Ruoko I ah t i. 8. Nestor ja Hilma Lh:n p . Turku-Kustavi maantien varrella kasvava mänty. Lh :n p. Rantakylä, Sokkala. Pylväsmäinen kataja. Lh:n p . 98 P y h ä j ärv i UI. 1962. 1962. "Rajapetäjä". Maanomistaja: metsätyönjohtaja Toimi Seilo. Oripää, Metsäranta. Kaksi kuusta, "Aaron kuusi" ja "Ainon kuusi". 1962. Maanomistaja: maanvilj . Maanomistaja: autoilija Antti Enq vist. Siperian mänty. Maanomistaja: maanvilj. 12. 4. Maanomistaja: Parikkalan kunta . Maanomistaja: maanvilj. omistaja: maanvilj . Maanomistaja: Lopen seurakunta. 24. Maanomistaja: Lahden kp
Vanhimmissa tiheään asutuissa Euroopan ja Aasian maissa tämäkin mahdollisuus on ohitse, monilla seuduilla jo kauan sitten. 5. Suomea edusti kokouksessa valtion luonnonsuojelunvalvoja, fil.tri R eino Kalliola. 1962. meillä Suomessa toteutettuun järjestelmään, että tieteellisiä tarkoituksia varten perustetut luonnonsuojelualueet pidetään erillään matkailulle ja retkeilylle avoimista kansallispuistoista. Muutoinkin Amerikan matkailu on erottamattomasti kytkeytynyt juuri kansallispuistoihin. Yellowstone (pinta-alaltaan n. Mutta muutkin luonnonsuojelualueet sisältävät korvaamattomia kulttuuriarvoja ja ovat myös sosiaalisesti välttämättömiä jokaiselle kansakunnalle. 1962. Lh:n p. Erityistä huomiota omistettiin konferenssissa Afrikan luonnonsuojelulle ja sikäläisille luonnonsuojeluviranomaisille, jotka olivat varsin runsaslukuisesti edustettuina. Sellaisissa suurissa kansallispuistoissa kuin esim. Juho ja Hilkka Salmenoja. Kansallispuistokongressi Seattlessa 30. Yellowstonen kansallispuistossa käy vuosittain toista miljoonaa matkailijaa, ja luku on jatkuvasti kasvamassa. Kartano, Heinäsmäki. 17. 9. matkailullisesti välttämättömien rakennelmien sijoittamista puistoalueen rajalle tai ulkopuolelle itse kohteen säilyttämiseksi koskemattomana. Lh:n p. Esko ja Siiri H einäsmäki. 1962. Viitattiin myös siihen mm. Palikkala, Anttila. Maanomistaja: maanvilj. Konferenssiin, jonka järjestäjinä olivat Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto, Yhtyneiden Kansakuntien Kulttuurijärjestö (UNESCO) ja Maatalousjärjestö (FAO) sekä Yhdysvaltain Kansallispuistoelin (National Park Service), oli saapunut osanottajia kaikista maanosista, yhteensä 71 eri maasta. Afrikan ainoalaatuisen suureläimistön kohtalo on kokonaan kansallispuistojen varassa. Maanosan uudet itsenäiset valtiot käsittävät hyvin siirtomaa-aikana perustettujen luonnonsuojelualueiden matkailutaloudellisen merkityksen, mutta on kyseenalaista, voivatko ne monissa alkuvaikeuksissaan hoitaa tämän asian ilman ulkopuolista kansainvälistä apua. 99. Paitsi Seattlen lähellä olevissa Mt. 6.-7. 7. Maanomistaja: manvilj . Konferenssin yhteyteen oli järjestetty retkeilyjä, joilla saatiin käytännössä tutustua USA:n suurisuun taiseen kansallispuistoja kansallismetsäjärjestelmään. Palikkala, Niittylä. 9. Rainierja Olympic-kansallispuistoissa käytiin Yellowstonen ja Grand T etonin kuuluisilla luonnonsuoj elualueilla. 9. 1962 Väestön nopea lisääntyminen ja luonnonvarojen käytön tehostaminen ovat kaikkialla maailmassa johtamassa alkuperäisen luonnon katoamiseen. Maanomistaja: maanvilj. Todettiin, että käsitteeseen kansallispuisto sisältyy pakostakin tiettyä ristiriitaisuutta, kun tarkoituksena on säilyttää luonto mahdollisimman koskemattomana alueella, jonne kuitenkin odotetaan mahdollisimman paljon kävijöitä. 5. USA:n kansallispuistovirasto on suoraan USA:n liittovaltion sisäasiainministeriön alainen, ja sen edelleen kehittäminen mainitaan yhtenä kohtana presidentti Kennedyn ohj elmajulistuksessa. ja. 1962. 5. 5. Lh:n p. Jälkimmäisten kohdalta suositeltiin hotellien ym. Nämä toteamukset olivat taustana Seattlessa USA:ssa heinäkuussa pidetyssä ensimma1sessä kansallispuistoja käsittelevässä maailmankonferenssissa. 3/ 4 Uudenmaan läänistä) nämä tehtävät voidaan verraten helposti yhdistää, mutta vaikeudet ovat tietysti sitä suuremmat, mitä pienempi alue on kysymyksessä. Pylväskuusi. Lhn p. Harvinainen "riippakuusi"-muoto. Rapautumiskuoppainen kallio (84 m2). Maanomistaja: emäntä Hely Vieno. Amerikan ja Afrikan suuret kauniit kansallispuistot ovat maailmankalleuksia, jotka koko ihmiskunta tuntee omakseen. Kauno ja Lyyli Kan kare. Konferenssissa käsiteltiin hyvin monipuolisesti kansallispuistoihin ja niihin verrattaviin alueisiin liittyviä kysymyksiä, kuten kansallispuistojen tarkoitusta ja tehtäviä, niiden tieteellistä, ta loudellista, matkailullista ja sosiaalista m erkitystä, niiden käyttöä, hallintaa, hoitoa ja muita käytännölisiä kysymyksiä. Varta vasten perustetut luonnonsuojelualueet ovat nyt jo monissa maissa ja tulevaisuudessa koko maapallolla ainoita paikkoja, joissa voidaan ajatella säilytettävän näytteitä entisestä erämaasta ja sen eläimistöstä
A. Erkki Laitakari, fil.maist., kirjailija Väinö Nuorteva (nimimerkki "Olli") sekä metsänhoitaja, taiteilija Lennart Segerstråle yhdistyksen kultaisen ansiomerkin. Vuodeksi 1962 valittu yhdistyksen johtokunta sai saman kokoonpanon kuin edellisenäkin vuonna: puheenjohtaja prof. Säätytalolla. Aikaisemmin alulle pantuja suurtutkimuksia, jotka koskevat Kemijoen patoamisaltaiden luontoa sekä maamme jalohaukka-, kotkaja huuhkajakantaa, jatkettiin edelleen kesällä 1961. V. Tavaila ja lehtori V. Söyrinki esitteli tämän jälkeen vaihtoehtoiset rakennussuunnitelmat, joita on kolme, niistä eräs koskisi myös Norjaa, sekä eri suunnitelmien energiantuotantoja kustannusarviot. Paavolainen, maanviljelysneuvos A. 3. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous pidettiin sunnuntaina 15. Keltikangas, prof. Hän mainitsi, että Tornion poh joiskalottikonferenssissa eräät teollisuuden edustajat olivat todenneet höyryvoimalla kehitettävän sähköenergian tulevan kuluttajille huomattavasti halvemmaksi kuin näiden suunnitelmien mukaan tuotetun vesivoiman. Mauno Pohjola, Karstula, reht. Samoin on jatkettu luonnosuojeluaih eisia kirjoituskilpailuja seminaareissa ja talvella 1961 toimi jälleen joutsenhoitolaverkosto. Veikko Anttila, fil.tri Tahvo Kontuniemi ja herra Lambert Venetsalo, Helsinki, Ieht. Tutkimustyössä käytettyjen ulkopuolisten asiantuntijoiden määrä on Ruotsissa huomattavan suuri, Suomessa näitä on käytetty hyvin niukasti ja silloinkin on yhteydenotto ollut sangen pintapuolista, ainakin luonnonsuojelun taholle. Yhteyttä jäsenistöön on pidetty yhdistyksen äänenkannattajan "Suom en Luonnon" vä lityksellä, joka vuosittain ilmestyy 4 num erona. Putkonen, Imatra sekä leht. Luonnonsuojelu ei tietenkään pyri estämään kansakunnalle elintärkeitä taloudellisia ratakisuja, multa se haluaa muistuttaa suunnittelijoita niistä kulttuurija muista arvoista, jotka niin helposti syrjäytetään pelkkiin taloudellisiin päämääriin pyriuäessä.. Lauri Toivari, Lappeenranta. V. Niilo Söyrinki, joka esitteli Tornionjoen rakentamissuunnitelman Pohjoismaisen vesivoimakomitean loppulausun non valossa. Lisäksi on yhdistys ollut edustettuna mm. Alustajana toimi prof. Senja Orsila ja metsänh . Söyrinki a nsiomerkkien ja kunniakirjojen jaon. Kujala, metsäneuvos J. Aarne Laitakari ja jäseninä prof. T. Ruotsinkielinen vuosikirj a "Finlands Natur" ilm estyi vuoden vaihteessa. Virallisten vuosikokousasioitten jälkeen suoritti prof. Vaarna. 18 kunniakirjaa jaettiin ansioituneille luonnonsuojelutyön tekijöille ja lisäksi 50 kunniakirjaa maanomistajille, joiden mailta on rauhoitettu luonnonmuistomerkkejä. luonnonsuojelulain uudistamista käsittelevässä komiteassa. Paavolainen. 4. Mauno Uusitalo, Lahti, fil.tri Rainar Hakulinen, Hämeenlinna, toim.joht. Pohjoiskalotin vesivoimien rakentaminen Tornionjoen rakentamista käsiteltiin perjantaina 23. Esitelmätilaisuuksia oli toimintavuoden aikana useita kymmeniä ja jo tavaksi tulleet keväiset linturetket sa ivat yleisön taholta innostuneen vastaanoton, sillä viime vuoden retkien yhtei 100 nen osanottajamäärä nousi toiselle tuhannelle. A. Lindfors, metsäneuvos 0. Luther, varatuomari E.-P. Linnamies, prof. Kalliola, prof. H. Hopeinen ansiomerkki myönneltiin seuraaville henkilöille: fil.kand. Nii lo Söyrinki, varapuheenjohtaja prof. Kokoukselle esitetystä vuosikertomuksesta ilmeni, että yhdistys on kuluneen vuoden aikana toiminut monin tavoin luonnonsuojelun hyväksi. Pekka Heimo, Halikko, lääninneuvos Antti Hiltula, Rovaniemi , aluemetsänh. Prof. N. Kokouksen päätteeksi esitettiin värielokuva Vaasan saariston linnuista. Hän totesi, että Ruotsin vesivoimavarat ovat noin viisi kertaa suuremmat kuin Suomen, joten Tornionja Kainuunjokien rakentamista ei siellä pidetä yhtä tärkeänä kuin meillä. Kokouksessa, johon oli saapunut runsaasti osanottajia, johti puhetta prof. Tunnustukseksi ansiokkaasta luonnonsuojelutyöstä saivat prof. Säätytalolla Suomen Luonnonsuojelu yhdi styksen ja Delegationen för H embygdsvård'in järjestämässä esi telmäja keskusteluti laisuudessa. Kalela, tri R . Söyrinki ja sih teerinä toimi varat E.-P. Molemmissa maissa ovat perustutkimuksia johtaneet valtiojohtoiset voimayhtiöt tai virastot, Ruotsissa Kungliga Vattenfallstyrelsen, Suomessa Imatran Voima Oy
Gunnar Beskow Ruotsista. Tornionjokilaakso on meillä muuten parha illaan vaaravyöhykkeessä. Korvenkontio vesivoimanrakentaj ien edustajina. Seuranneessa keskustelussa käyttivä t puheenvuoroja mm. Toriseva, Tammelan harju, Kiutaköngäs tai monet muut paikat, jos niihin olisi p äässyt vapaasti syntymään esim. Luonnonsuojelun puolelta korostettii n, että suoritettujen tutkimusten tarokituksena on ollut selvittää, onko näiden jokien rakentaminen taloudellisesti kan nattavaa vai ei, ei kä suinkaa n pelkästään eri rakentamisvaihtoehtojen kustannusten selvittely pitäen rakentamista selviönä. H än tähdensi myös, ettei jonkin kosken jättäm inen luonnon ti laan su inkaan "kaada" maan voimataloutta, sill ä ennen pitkää joudutaan kuitenkin turvautumaan muihin keinoihin, esim. Suomalainen järvimaisema on parasta, mi tä yleensä voimme ulkomaalaiselle esittää, ja rakentamaton koski pyörteineen ja vaahtopäineen antaa kulttuuri-ihmiselle villin vapaudentunteen. valtion luonnonsuoj elunvalvoja, tri Kalliola, ylimetsänhoitaja Rancken ja agr. On todella onni, että meillä on luonnonsuojelulaki, että olemme saaneet luonnonsuoj elualueita, sekä että meillä on valtion luonnonsuojel uval voja, jotka kaikki yhdessä auttavat sentään suojaamaan ja pelastamaan edes joitakin tärkeimmistä arvoista: kauniista harjuistamme, koskistamme, harvinaisista kasveistamme ja eläimistämme. Miltä näyttäisivätkään esim. Lopuksi h än esitti mahdollisena ratkaisuna Suomen kasvavalle sähkövoi man tarpeelle sen hankkimista pohjoismaisen yhteistyön puitteissa Ruotsista ja Norjasta, joissa vielä on paljon rakennuskelpoista vesivoimaa käyttämättä ilman Tornio11jokeakin. N i i I o S ö y ringin Rakennustaiteen seuran naistoimikunnan järjestämässä tilaisuudessa pitämään " Maisemaestetiikkaa" käsittelevään esitelmään osoitti selvääkin selvemmin, miten tavattoman paljon rikkaasti vaihtelevia kauneusarvoja sisältyy suomalaiseen maisemaan , ja mi ten suuressa määrin me olemme niitä jo on nistuneet turmelemaan ja jatku vasti turmelemme. H än kuvaili aluksi Ruotsin poh joisten jokilaaksojen erilaisia rantatyyppejä sekä niiden erilaista suhtautumista mahdolliseen säännöstelyyn. Luonnonsuojelua arkkitehdeille SLY:n puheenjohtaja piti 13. Söyrinki huomautti huumorin, h auskojen rinnastusten ja vastakohtien värittämässä esityksessään. Se on jotai n aivan toista kuin päästää vesijohdon vettä, kuten prof. -62 Rakennustaiteen seuran kokouksessa esi telm än, josta Uusi Suomi otsikolla "Maisemaestetiikkaa ja luonnonsuojelua" kirjoitti näin: Loistelias värikuva-aineisto, joka liittyi prof. 4. Vesivoimatahon edustajat totesivat, että näiden jokien rakentamisella saavutettu etu olisi vain tilapäistä, sill ä lähitulevaisuudessa joudutaan kuitenkin yhä enemmän turvautumaan muihin voimanlähteisiin, kun kaikki vcsivoima o n rakennettu, ja nyt jo on käytössä ja rakenteill a useita höyryvoimalaitoksia. Tämänkin joen rakentamista suunnitellaan, jolloin vanhan maatalousmaiseman koko luonne muuttuisi. H änen mielestään Ruotsin luonnonsuojelupiirit voivat odottaa kysymyksen onnellista ratkaisua, koskien luonnontilan säilyttämistä, taloudellisten näkökohtien perusteella, mutta Suomessa saattaa tilanne olla toinen . Jos tämä alue säi ly101. T ämän jälkeen hän käsitteli TornionKainuunjoen rakentamista ruotsalaisesta näkökulmasta ja mainitsi siellä päädytyn tutkimusten tuloksena toteamukseen ettei näiden jokien rakentaminen kannata, koska sähkövoiman hinta kilowattia kohti laskettuna ylittää niissä huomattavasti sen, mihin tavallisesti on päästy vesivoimia valjastettaessa, mikä silloinkin on ollut 2-3 kertaa kalliimpaa kuin höyryvoimalla tuotettu sähköenergia. kesämökkiasutusta, joka nykyisellään pilaa koko Etelä-Suomen tai jättiläismäisiä soranottopaikkoja, joista " isän maa ta on myyty kuutiokaupalla" lai nkaan aja ttelematta olisiko soran hankinn an voinut järjestää maisemallisesti paremmallakin tavalla. Tämän jälkeen esitelmöi prof. Usein on myös kaunis harjumaisema pilattu hiihtomäellä tai suurenmoinen tunturimaisema tehty pujotteluhiihtomaastoksi. Ja kuitenkin T o rnion järvi on Euroopan ainoa laatuaan: maisemallisesti suurenmoinen ja pääsy sinne on h elppoa. Standerskjöld luonnonsuojelun puolesta sekä osastonjohtaja Hj elt ja ins. atomivoim aan
Kesällä 1959 huomasin ikkunasta, että portaitten tasanteella istui kolme kirjosiepon poikasta. Tätä kesti neljä, viisi kierrosta. Söyrinki sanoi. Näillä ei putoamisvaaraa ollut ja voihan siihen vaikuttaa vanhempien täysin erilainen luonteen laatukin. (Esim. Maanteitä tietenkin tarvitaan ja on selvää, että niitä myös rakennetaan. Ne saivat ruuan järjestyksessä, mutta ykkönen sai varrota paljon pitemmän ajan. Söyrinki huomautti, että kulttuuri-ihminen tarvitsee kos102 ketusta alkuperäiseen luontoon sekä tähdensi , että aidon luonnonkauneuden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi luonnonsuojelukasvatus pitäisi meillä viedä kansakouluihin. Poikaset aukaisivat nokkansa ja liikehtivät paljon rajummin kuin harmaasiepon jälkeläiset. Ne olisivat sitä herätystä, jota tarvittaisiin. Nelj ä harmaasiepon poikasta istui puhelin langalla. N . Ruokkija oli varmasti uros, emoa ei näkynyt. Luonnonpuiston alueelta se kaatoi tuhatkunta tukkipuuta ja kokeilualueelta huomattavasti enemmän, lähes 18.000.. Ei se vaikuttanut mitään, jokainen sai vuorollaan kierros kierrokselta. kauniita puita. Meillä ei kai sensijaan kukaan ole tullut ajatelleeksi, että sillastakin voisi julistaa kilpailun. 1. Kun ruuantuoja läheni, niin kaikki avasivat suunsa ja pörhistelivät itseään. Ryhmittyi vät sitten niin kasaan, että minun tuntemukseni loppui. Puita, suuria kauniita yksinäisiä puita ja puuryhmiä tarvittaisiin teiden varsilla ja kotipihoilla. Tällöin se epäilemättä muodostuisi ajanmittaan tuloksellisem maksi ja tavoittaisi laajimmat piirit. Kaikki ei ole tienrakentajien syytä. 3. Tietyömailla käytetään muuten nykyisin niin tehokkaita koneita, että puolessa tunnissa voidaan saada aikaan tuhoja, joita ei enää voida korjata. Hän kiinnitti huomiota myös siltoihin ja mainitsi että esim. Myös teollisuuslaitosten ympäristöjen suunnittelu pitäisi hoitaa ja paljon muuta. Se asettui ykkösen vasemmalle, joten istumajärjestys oli 4. tetään nykyisellään se on 50 vuoden kuluttua suorastaan ihme. 2. Vilkkaan keskustelun p äätteeksi käyttämässään loppupuheenvuorossa prof. Kirkonkyliä, aseman tienoita ja näköalapaikkoja "koristavat" kioskit samoin kuin "kolossit" kaupunkikuvassa saivat nekin tässä esittelyssä osansa ja kukin kuva kertoi jälleen "enemmän kuin sata sanaa". Lars Pettersson käydyn keskustelun kuluessa antoi suorastaan karmivan kuvauksen kysyen samalla eikö viranomaisten yleensä tarvitse lainkaan reagoida tehtyihin huomautuksiin.) Tienrakentajia on usein syytetty maiseman turmelemisesta, mutta heidän taholtaan nämä syytteet torjuttiin ainakin osittain aiheettomina. Meillä tuntuu olevan täysin mahdotonta saada ihmisiä ymmärtämään, että maisemallisista syistä pitäisi jättää johonkin tien varteen esim. M. Kaikki tapah tuu suorastaan tieteellisellä tarkkuudella, jopa nurmikon siemenen valintakin. Ranskassa tapaa erittäin kauniita ja maisemaan sopeutuvia siltoja. Niille toi emo se kait se oli ruokaa. Tuntevatko pikkulinnut poikastensa eri yksilöt K. Numeroin ne 1. 3. Lähteenmäki Elokuussa 1961 Etelä-Suomen yli kulkenut pyörremyrsky "Maire" aiheutti tuhoja myös Vesijaon luonnonpuistossa ja kokeilualueella. Määräraha t eivät siellä lopu, kun tullaan tien reunaan, kuten prof. Mutta vanhoissa sivistysmaissa tiekin tehdään maiseman mukaan: kaarteineen, istutuksineen. Mutta kakkosen jälkeen sai annoksen aina nelonen ja vasta sitten ykkönen. Sama toistui viisi kertaa. 2. Ne osoittivat mm., että Suomi on Euroopan metsäisin, mutta samalla sen puuttomin maa. Ruokkijat siis ilmeisesti tuntevat jokaisen poikasen erikseen ja nämä saavat ruokansa järjestyksessä. Valistustyön pitäisi ulottua työmiehiin asti. Kun ykkönen oli saanut ruokansa, niin joukkoon pyrähti jostakin neljäs. siivota Hevossalmen tienoot, joista prof. Nyt tuotiin ruoka yhtä pitkän väliajan kuluttua, hämmästyttävän nopeasti muuten. Kuvia katsellessaan toivoi tosiaan, että koko Suomen kansa voisi nähdä tällaisen sarjan
(I. Voitte tulla tänne kuitenkin vasta myös maaliskuussa, jolloin mikäli kysymyksessä olisi karhuemo pesästä voidaan samalla ottaa pennut." Prof. N . Kirjoittaja päätyy toteamukseen, että vaikka kansallispuistot moudostavat ihanteellisia virkistysalueita koskemattoman luontonsa ansiosta, pulma täytyy ratkaista ohjaamalla viikonlopunja lomanviettäjien virta muille alueille, jotka sijaitsevat erillään kansallispuistoista. * Ranskalainen a ikakauslehti "R ev-ue National ele La Chasse et la Sauvagine" toteaa mäyrän vähentyneen huolestu ttavasti Ranskassa. Perustamalla h alpoja lomanviettopaikkoja voidaan näille alueille houkutella matkailijoita, sekä yksittäisiä että ryhmiä, joille edellä mainitut tekijät riittävät virkistystarkoituksiin. . Bulletin) (Stefan Gut: "Matkailun vaikutus kansallispuistoihin", Chronmy Przyrode Ojczysta 1/ 1961, Puola). Nämäkin toimenpiteet kansallispuistojen luonnon säilyttämiseksi tulevat kuitenkin lähitulevaisuudessa osoittautumaan riittämättömiksi. Komitean tehtävänä on laatia luettelo alueista, joilla mahdollisuuksien mukaan olisi pyrittävä suojelemaan luontoa niiltä vaikutuksilta, joita vesistöjen rakentaminen ja säännöstely voimatalouden tarpeisiin tuovat mukanaan, ja samalla olisi komitean harkittava toimenpiteitä luonnon turmelemisen ehkäisemiseksi, sekä tehtävä rauhoitus-, menettelytapa-, korvausym . Mutta on tavaton ero siinä, puuttuvatko ammattimetsästäjät luonnon asioiden kulkuun niitä säännöstellen vai esitetäänkö emoeläimen murhaaminen sen poikasten jäädessä avuttomina maailmaan siinä valossa, kuin se olisi erikoista huvia ja h ermoja hivelevää nautintoa. Lehden mielestä tämä on aivan väärin. seuraavaa: "Olen tietoinen siitä, että voi olla olemassa päteviä syitä siihen, että Suomen väestön täytyy suojella itseään sellaisilta vaarallisilta eläimiltä kuin karhut. helmikuuta. C. Eräs pohjoissuomalainen yrittäjä oli viime vuoden h elmikuussa p annut saksalaiseen p äivälehteen ilmoituksen: "Karhu on kierretty Tulkaa ampumaan se! Paras ampumisaika on yleensä 15-28. ULKOMAILTA: Prof. . Samassa artikkelissa paheksutaan sitä, että myrkky kaasujen käyttö edelleen on sallittua mäyrän ja ketun luolapyynnissä. Tästä johtuen kansallispuistojen hallintoviranomaiset yrittävät pelastaa nämä alueet osoittamalla kansallispuistojen laidoilta alueita, joille voidaan järjestää suurten vierailijajoukkojen majoitus-, pysäköintija leiriytymispaikat, ravintolat ym. ehdotuksia. Siinä vedotaan alhaisimpiin tunteisiin ihmisessä, joka haluaa karkottaa kirotun ikävänsä murhaamalla eläviä olentoja . eläinsuojelujärjestöt ovat sitä mieltä, että niinsanottujen sunnuntaimetsästäjien metsästys on eläinten himomurhaamista ." (Eläinten Ystävä). Mäyrää tulisi päinvastoin suojella "ihmiskunnan hyväntekijänä" sillä kuuluvathan sen ruokalistaan hiiret, myyrät, käärmeet, kärpät ym. Tämän pyyntitavan epäinhimillisyyden lisäksi on otettava huomioon molempien lajien ilmeinen hyödyllisyys tuhoeläinten hävittäjänä. Spitaler Saksan liittotasavallan Eläinsuojeluliitosta on kääntynyt Suomen Kaupallisen Edustuston puoleen Kölnissä sangen ikävässä asiassa. 103. Spitaler on tämän ilmoituksen johdosta lausunut mm. Sitä pidetään pahana tuholaisena ja sen h ävittäm iseen käytetään myrkkysyöttejä. Mikä ilmoituksessa on erikoisen vastenmielistä, on juuri sen tendenssi. Matkailijat ja viikonlopunviettäjät, jotka suurin joukoin kansoittavat kansallispuistot vaarantavat toisaalta niiden alkuperäisen luonnon ja toisaalta he tekevät mahdottomaksi todellisen virkistäytymisen niissä. U. Meillä on onneksi Puolassa laajoja alueita, joilla raitis ilma, puhtaat vedet ja laajat niityt tarjoavat virkistysalueille sopivat puitteet. Marraskuun 18 pnä 1960 annetulla kuninkaallisella päätöksellä on Norjassa asetettu komitea selvittelemään kysymystä tiettyjen alueiden rauhoittamisesta vesivoimien rakentamiselta.
Wh en a power plant is erected the landscape can neuer be restored to its original state. 104 this problem by sauing some water-courses in a natural state for the future generations. VIRTANEN (President of the Academy of Finland): "Vesiuoimatalous ja luonnonsuojelu" (Water-j1ower economy and nature conseruation). in Th e H a.gue in September. Publishers: Th e Finnish L eague for the Conseroation of Nature. This article dea/s with the food of fift ee11 diurnal species nesting in Finland and the conclusion is that of th ese only the goshawk should be persecuted because of its diet. A ll the other birds of prey are totally protected in the whole country except for the rough-legged buzzard in Lapland. lt is the only big ra.f1id in Southern Finland that has not yet been exploited. GÖRAN BERGMAN: "Mitä petolintumme syövät. 5) kuusitoista jäsenhankkijaa. Vähemmän kuin viisi uutta jäsentä ilmoittaneita on lähes kolmesa taa, mutta hei llä, kuten kaikilla muillakin on aikaa vuoden loppuu n saakka parantaa tulostaan. 1n the 1930's th e cabin became a museum with some 30 000 uisitors yearly . WERNER HALLER & RENE PLETSCHER: "Peloton uesipääsky" (Th e fearless phalarope). 10. SUMMARY "NATURE OF FINLAND" The organ for the Conseroation of Nature . KA UKO V. Wat er-power is the most important domestic source of power and there are plans of building power plants euen in the fairly small riuers. -62 mennessä yltänyt jo kaksi kilpai lijaa ja kol maskin on varsin lähellä. At present the goshawk, the sparrow hawk and the eagle owl are without any protection in Finland. Atomic energy may solue ]äsenha.n/dntakilpailu 1962 Tämän vuoden jäsenhankintakilpailu on jälleen tuonut mukaan useita uusia innokkaita aatteemme levittäj iä, samalla kun eräät "vanhat parrat" myös ovat osoittaneet ilahduttavaa aktiivisuutta. But they came too late and the work has already begun to spoil the famous scenery foreuer. N:o 3 1962 Contents: NIILO SöYRINKI: "Kasvatus luonnonharrastukseen" ( Education to prouide interest in nature). Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), R eino Kalliola. Th e Englishmen told that in Great Britain they try to teach the biological sciences to schoolchild1·en and University students as much as possible out in the nature. These problems were discussed at a meeting arranged by l .U.C.N. Th e article describes the behauiour and song of redbreasted flycatch ers (Muscicapa parua) met in the Vahteruchmaa forest reseroe in Euo.. (What do our birds of prey eat?) The nature conseroationists and the sportsmen always debate abont the birds of prey. Korkeimpaan palkintoluokkaan (vähintään 50 uutta jäsentä) on 1. People are beginning to appreciate 11.ature conseruation but furth er education is still needed among the youth as well as adults. 20) on nelj ä, kolmannessa (väh. Th e Langi11lwski rapid is situated in the outlet of th e riuer Kymi close to th e important port town Kotka . N IIN ISALO: "Taistelu Langinkoskesta" (Th e figh t about Langinlwski). 1n 1953 this original pian was rejected but then it was decided to build the road and bridge for local needs. HANN U KARHE: "Pikkusiepporetki Aarnimetsään" (An excursion to the primeual forest to m eet th e red-breasted flycatcher). 10) viisi ja alimmassa palkintoluokassa (väh. 1n the J940's a road including a bridge auer Langinkoski was planned to cross the area to serue the traffic between Kotka and H elsinki. Th e scenery is uery beautiful and in 1889 a fishing cabin was built for the czar of Russia on the riuerside in this beautiful place. Two foreigners made an excursion in Finnish Lapland and they met a red-necked phalarope (Phalarojms lobatus) with young that showed no fear for man. Teaching biology in the nature ought to be practized also in Finland because it is the best way to learn about these things and it stimulates the pupils to actiue studies. Many associations in Kotka and the neighbourhood claimed that the landscape ought to be sa11ed in a natural state and the bridge be built outside the most beautiful part of the riuer. ARTTURI ! . Toisessa palkintoluokassa (väh
K aikkia asiatietoja lisätty ja täsmennetty. toinen, laajennettu ja ajanmukaistettu painos SUURI LINTUKIRJA U P E A J A T Y H J E NTÄVÄ SUOMEN TIE T OTE OS LINNUISTA Lajinkuvaukset, varsinkin lintujen elinympäristöä levinneisyyttä ja runsautta koskevat tred~t pääosiltaan uusittu ja täydennetty 121 uutta sivu a. Uuden painoksen toimit taneet Olavi Hilden ja Pentti Linkola. 4 800 5.200:Suuri kasvikirja I 852 s. Maassamme vakituisesti esiintyvistä lajeista on kuvia. 860 s. 54 värikuvaa 510 tekstikuvaa. 3 400 4.000:. K angask . ' Muita päteviä hakuteoksia Suomen luonnon tutkijoille Suuri hyön tei.,kirja 655 s. 3.4001 4.000:Suuri kalakir ja 339 s. 5.800:nahk~selk. 3.400 4.000:Suuri nisäkäskirja 800 s. 6.500:-
ELIMIN IHMEELLINEN KEHITYS Häikäisevä uutuus LIFE:n tietokirjojen sarjassa. 4800 mk. Porv oon Kirja.paino Oy .. Tämä suurikokoinen teos sisältää 367 kuvaa, joista 323 on nelivärisiä. "Elämän ihmeellisen kehityksen" avustajakuntaan kuu luu toista sataa tutkijaa ja tieteellistä laitosta johdantoluvun Charles Darwinista on kirjoittanut maineikas englan tilainen tuokija Julian Huxley. 305 sivua. Kehysken omuksena on Char• les Darwinin maailmanympärimatka, jonka aikana hän keräsi aineiston kirjaansa "Lajien synty". Hinta kangask. WSOY 1962