• Sivun yläl aidassa ku vJtlu SLY:n merkki on saatavissa m yös kaun iina ja arvokkaa11a hopeisena rin1a111erkkinä. !l!'i Sven Mathiasson : Lintujen muutt.oa tutkimassa Sudanissa 100 J ohan Sta ndertskjöld : Länsi-Saksan luon nonsuojeluun wtustumassa K ir jalli.suut ta 10 1 Bertil Gullander: Pohjolan kiitiijät ja keh rääjät 10'..! Suu r i cläinkirj a 11 Lu.01111 onsuojel1m työmaalla 103 Uusia luon nonsuojelu alueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 8. 6. Kansikuva: Kuhmon saloilla. :, 111k 3 mk 100 mk Toimitus: prof. 22. J äsenmaksu peritään aika ka uslehden lähetyksen yhteydess:i. Valok. Tilattaessa mainitkaa hafoa tteko merkin mutterivai neulaki-innityskellä. M a rtti Linko 1 a (10imitussihteeri). Postisiirto tillll:.!. UONNO'.': SUOJEL UYHDISTYS Helsinki , Lapinlahdenkatu '..'9. l!lfö 6 mk . Merkin hinta on 3 mk 50 p .. Martti Linkola. SISÄLTÄÄ: 77 Reino Kalliola: Karkali 80 Seppo Sana ksena ho: Tien ja maaston sopusoin tu 92 Jaakko Palmu : Oppi laiden kasva tus Juon nonrakka uteen 93 Osmo Leppänen : Pyssy va i kiikari. Jäseneksi ilmoittauttuni11en (nimi . N i i I o S ö y rinki (\'aS• taava) , toht. 6. Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset A i naisjäsen • SUO MEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa . 11. 1964 10+ Suomalaisen maisc111an päi viit 3.6. T ilaushint a v. Puhelin 643 7l!J. R e in o K a 11 i o 1 a, kan<l. jal' /111111 Suo111 e11 l.11"11 11011.11ioj1·/11 yhdistykse11 jäsenille jiisen,11al,s11a v11.Haa11 . 4.-24. 1964 IO~ Keskustelua kasvinsuojeluaineista 10,; Vesivoimatilanne ja koskemme 107 T ri Bra nder GO rnotta 107 S11111111ary. Toimisto avoinna arkisin klo 914 . SUOMEN 1. l\lerkin voi noutaa toi111 istostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. arvo tai ammatti ja rostiosoite) kirjeitse tai puhelimitse
Pääosa al1ueesta oli jo myyty tähän tal1koitulkseen. Siellä tavataan myös kynäjalavaa, vaahteraa, tammea ja metsäomenaipuuta. Tuoreessa muistissa on vtielä tais•telru, jota tämän aluieen pelastamiseksi jouduttiin käymään vuonna 1961. L ähellä niemen kär,keä ja rannalla parissa muussak,in pai,kassa on •kalkkisuonia sisältäviä kailtlioita, joiden 77. Sen harvinaisuuks.isita m a•inittaikoon tässä esim. Erit•täin ri-k,ka,asta ja monia harvinaisuuksia käsittävästä kasvistostaan •tunnettu Karkaiinni-emi, jota jo arkaisemmin olii us•eaan kerLnn yritetty saada luonnonsuoj,eluafoeeksi, oli jäämässä huvila-asutuksen jalkoih1n. Puiden ja pensaiden varjossa viihtyy uhkea ja rehevä aluskasvil1lisuus. Silloin, yhdennellätoisita hetkellä voi sanoa, maamme jahtavaJt ,luonnontie teelJ.iset seurat ja Suomen LuonnonsuojeLuyhdistys tekivät valtioneuvostol1ie esityksen Karkalinniemen lunastamiseksi vakiolle luonnonsuojelualueeksi. Lisämenoarvioon o~ettiin määräraha (43 milj. N:0 3 196 4 23 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Karkali Reino Kalliola Luonnonj,a kansal'lispuistojen sarjaan on saatu arvokas lisä. Tämä h aT1Jke, jota sanomal,ehdet ja valistunutta kulottuuriotahtoa osoiHava yleine n mielipide asettuivat voimak1kaasti tukemaan, johtikin tu'1okseen. tuhkapensaan (Cotoneaster integerrimus) ja pehmeäkarvais•en ruusun (Rosa vi,rnosa). s,inijuuri (Mercurialis perennis), Iehtokielo (Polygonatum multiflorum), h ammasjuuri (Cardamine bulbifera) ja its,e punavaFk1ku (Cephalanthera rubra), joka tlllnnetaan maastamme vain p arista muusta länsi-Uudenmaan paikasta. Karkalinniemen lisäksi siihen kuuluu eräs aivan pi,eni Kukii.nhuoneen Iintuikari, mutta ei vesialueita. Luonnonpuisiton pinta-ala o n j()lkseenkin tarkkaan 100 ha. Tavallista suomalaista m etsäluontoa edu tavien osi•en lisäksi alueel'le ovat ominaisia runsaat jalop uu esiintymä1t, erityisesti niinipuukasl\lustot sekä laajat ja rehevä:t päihkinäpensa.ikot. Heinäkuun 24 päivänä 1964 annettiin la1ki ja asetus Karkalin luonnonpuistosta Ka•rjalahjalla. Myös pensas,kasvisto on h arvinaisen monilajinen käsittäen mm. mk) Karkalinniernen ostamiseksi vakiioUe ja maanomistaji,en kanssa saa,ti.in kuin saatiinkin !kauppa syntymään
Metsäntu:tikimuslaitos, jonka haJlintaan ja hoitoon puisto on us,kottu, on kuitenkin valtion luonnonsuojelunvalvojan esityksestä suunnitellut alueelle sen huomattavimpia nähtävyyksiä esittelevää retkeilypolkua, joHa voitaisiin 78. Karkalin 1uonnonsuoj,elualuet:ta ei voida avata yleiseksi retikeilyalueeiksi. Alueesta on sen VUJOksi tehty ensi si1assa tieteellistä tutkimusta varten eri~tetity luonnonpuisto. R. kalliorikko (Saxifraga adscendens) ja va]1kea maksaruoho (Sedum a:lbum). kasvilajisto on niinikään varsin huomatta,va: mm. Esimerl<.keinä mainitaan pari perhoslajia, jotka Karkalinniemellä esiintyvät vakituisesti ja joiden läihimmä,t tunnetut esi,intymispaikat ovat Keski-Euroopassa sekä jouk,ko kovakuori~isia, joiden ainoana tai pääasiallisena alueena Suomessa on juuri KarkaJinniemi. Myös eläimi·stö on täl!laisella alueel1la ymmärrettäväsiti aivan omaa luok,kaansa todetaan tieteeJilisten seurain va!hioneuvostol~e jättämässä esityksessä. Kalliola. Valok. Nimenomaan lehwkasvi~Esuus on jo rnkenteensa puolesta a:rkaa IiikkumiselJe. Keväistä Karkalinniemeä
Toivottavasti näin meneteUen onnistu1taan tyydvttäcrnään sekä tutkimuksen ta,rpeet että alueen luonnosta kiinnosituneen yleisön oikeutetut toivomu•kset. Lehtokasvi.Jlisuuden säilyttäminen edeJ.lyttää ehkä jai~kuvaa kuus,en kurissa pi•tämistä. Kaorkalirnni,emi kuuluu luontonsa puolesta kes·kieurooppafaiseen tammivyöhykkeeseen, jo 1 ka on maassamme hyvin heikosti edustuneena vain Ahvenanmaalla ja -eteläiseNä ranni·kolla •kapeana kaistaleena. liiikikua ~Jman erityistä lupaa. Syrjäisen asemansa ja omistussiuhteittensa vuoksi se on onneksi säilynyt tähän päivään saakka. Näistä harvalwkuisista jäännök~istä Kar,ka 1 linniemi on ehclottomas•ti mantereella tavaHavista laajin ja eclmtavin sa·notaan valtioneuvostolle tehdyssä esity 1 kses,sä. Eräät a'lueen r•ehevimmis-tä lehdoisita ovat juuri entisiä heinäniittyjä ja peltoja! Mutta on ilmeistä ,että nekin on a,lun perin raiYattu täysin Juonnontilaisiin lehtometsiiin. 79. Toisaalta on mahdollista, että ihminen on muovaillut Ka.rkalin luontoa jo kivikaudelta alkaen, siitä lähtien kun se on jääkauden jälkeisestä meres,tä noussut. Metsän:turkimusla-itos joutuJU myös ratkaisemaan, missä määrin a,lueella olevia vähäisiä pel-toja edell,eenkin viljellään. Alueelle tunnusomaiset .Jehdot ovat yleensä jo varhain juotuneet asutuksen ja viljelyksen tuhoamiksi, niin että niistä on enää vai,n pieniä eri.Uisiä sirpaleita jä:Jjellä. Ark,kipiispa Gustaf Johanssonin aikoina sitä varita vas•ten suojeltiin. Alue eroaa muista Iuonnonja 1 kansallisipuistoista sikäli, että si-tä ei iimeises,ti voida jättää täyteen luonnontilaan. Ma,inittakoon, että niemel:lä on pari vanhaa torpan rauniota sekä lukuisia metsittyneitä peltoja niitty1'ai,k1kuja. Maan luonnon t-uiukijat ja ysitävät ovat valtiovallalle syvästi kii,tollisia siitä, että tällainen eldorado nyt on saatu pysyvästi siuojatu,ksi. Karkalin luonnonpuiston sijainti
Tien Ja maaston sopusointu Seppo Sanaksenaho Nykyisin moottoria joneu voliikenteen su'Unnattomasti kasvaessa on eräs Lii,kenne-elementti, tie, saanut yhä su,uremman merkityksen. Nykyaikainen tie on usein maisemaa rha.Jlitseva tekijä, joten huolimattomasti suunniteltuna ja rakennettuna se pilaa al80 k,uperäisen ·luonnon kauneuden. Tietä ei Luonnollisesti pidä suunnitella yksinomaan esteettisiä näkökohtia silmälläpitäen, vaan s·en tuilee ol.Ia tasapainoinen kokonaisuus taloudellisuuden, turvallisuuden ja miellyttävyyden vaatimu:ksista. Pitkät suorat pienisäteisine :kaarineen eivät kuitenkaan pysty Kuva 1.. i•inpä eräänä tiesuunnittelumme päämääränä olisiikin oltava suomalaisen kulttuurimaiseman säilyttäminen siten, että luonnon -alkuperäinen kauneus ja tietekniikka yhtyvät sopusointui eksi ·kokonaisuudeksi korostaen ja täydentäen toistensa vaikutu ta. Ne olikin suunniteltu hitaasti kulkevia autoja seikä hevosajoneuvoj a varten. Ajoneuvojen nopeuksien kasvaessa ja tieraikennuksen koneeHistuessa siirryttiin mahdolLisimman suoriin teihin. Tiesuunnittelun kehitystä voitaneen lyhyesti luonnehtia seuraavasti: Ennen viime sotia olivat maantiemme usein mut<kaisia ja oi 1 ku1k,kaita (kruva 1), vaikkakin kauni•is•ti ja pehmeästi maastoon sulautuvia. Enää s·e ei ole peJ.k,kä väli,kappale siirryttäessä paikasta toiseen, vaan sen geometriseen muotoiluun, maastoon sopeutuvuuteen ja rakenteelli-seen kauneuteen on ,aJ,ettu ·kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Mutta toisaalta se voi olla onnistunut lopputulos tekniikan ja luonnon hyväksikäytöstä
81. T ie h yppelehtii a) kohdassa kum mul ta toiselle saaden aikaan rauh a ttoman vai kutelm an. Kuva 4. Kuva 3. a) Kumpuileva maasto Vaihtelevassa ja mä,kisessä maastossa ei pidä pyrkiä kovin suurisäteisiin kaariin, vaa n ne olisi valittava suurpiir teisesti maaston m uotojen mukaa n. T ie näyttää mäen harjalle noustessaa n katoavan h orisontti in anta matta tietoa tul evasta suunnastaan. Tämä ep äkohta ilmenee yleensä silloin, kun tie kulkee mäen yli suorana ta i myös nykyaikaisessa tiesuunni ttelussa silloin, kun kahden perä kkäisen vastakkaiseen suuntaa n kää nty,·än kaaren käännepiste jou tuu mäen harjalle tai välittömästi sen taakse. Virhe johtuu vaakaja pystykaarien epäonnistuneesta keskinäisestä sijoittelusta. Tä llöin tie saa jäntevä n ja tarkoituksenmukaisen mu odon. joustava ti sopeutumaan luonnon vaihtelevaan rytmiin. Ti e linj a n sov itt a m inen m aastoo n Seuraavassa pyrin läh-innä valokuvien avuHa lyhyesti esi-ttämään eräitä näkökoh tia, joita nykya,ikaisessa tiesuunnittelussa pitäisi ottaa huomioon sijoitettaessa tietä erilaisiin maasto-olosruh teisiin. Keinotekoisesti huonoa linjausta voidaan verhota myös istutuksilla. Ku va 2. Kaaren on seurattava rkaarta samassa ~·ytrnrissä ku·in mäet ja tasa nteet se uraavat h1onnossa toisiaan. Nykyaikainen tiesuunnitte lu onkin siirtynyt jälleen uusille linjoi1le. Yleensä on pyrittävä siih en, että mäet ylitetää n yhdellä kaarella, jolloin autoil ija voi etukäteen tietää, miten tie mäen takana tul ee kulkemaan. Kuva 5. Tällöi n pengerja leikka:us·kus-ta nnukset saadaan pienemmiksi, ja ,tie sopeutuu joustavammin luo ntoon. Pi-t!kät suorat ja pienisäteiset kaarteet on jätetty suurelta osalta pois, ja <ti·e kaartelee rauhaLlisena kaarijonona maaston muo toja seur.aiHen (kuva 2). Virhe johtuu optisen johdatuksen puutteesta ja voidaan korjata siten , että pienet, toisiaan seuraava t kumpareet yli tetää n kaarella (b). Ku va 3. T ie seuraa liian yksityiskohtaisesti maaston muotoja
Metsästä aukealle siirryttäessä on maisemaUisesti edullista, jos metsä vä:hitellen harvenee 1aajerntuakseen aukeaksi. 5. Kuva 10. b) A ukeat maisematilat Kuva 6. Kuva 9. Ilma n maaston antamaa tukea tie voi näyttää maisemassa vieraalta ja irralliselta elementillä. 10.. 9. 82 Mäkisessä maastossa kulkevan tien on noudatettava suurissa puitteissa maaston muotoja antautuma tta askaroimaan liian pienten yksityiskohtien parissa, mu tta unohtamatta kuitenkaan sitä, että sen on mahdollisimman sopusointuisesti m ukailtava luonnon rytmiä. Metsän ja aukean reuna on tielle luonnollinen sijaintipaikka. 8. Tien tulisi kulkea metsää n ja sieltä ulos kaarteessa, jottei syntyisi kuva n osoittamaa vaikutelmaa metsään hakatusta aukosta. 6. Kuva 8. Tasaisessa ja avarassa maastossa tulee käyttää pitkiä ja !oivia kaarteita. Kuva 7. Niiden arvoa on mitattu valitetvan usein ainoastaa n sen soran määrällä, mitä ne sisältävät, ja tässä suhteessa Kuvat 4 a, b . Tästä on myös ajodynaamisia et·uj a, s,iHä aukealla mahdoUisesoi puhaltava sivutuuli ei pääse yllättäen tarttumaan ajoneuvoon ja häiritsemään ajoa. Peltomaisemissa voidaan käyttää m yös suoria. c) H arjut ja soralwopat Suomen harjut kuuluvat tyypill~simpiin ja arväklka,impiin maisema teki jöihimme. Pitkiä suoria ilman tien varrella sijaitsevia piristäviä kohteita on vältettävä, sillä ajo voi tuntua mielenkiinnottomalta ja houkutella liia n suurien nopeuksien käyttöön. Keinotekoisesti tämä voidaan ainakin osittain saavuttaa myös istutuksilla. 7. Tien pitäisi aukeassa maastossa nojautua johonkin luonnonesteeseen, joksi sopii metsän reuna tai -saareke, kallionkieleke, rakennus ja jopa yksityinen suuri puu tai kivi . Tämä saavutetiaan rnetsänreunaharvennuksilla ja istuttamaHa au:kea!,Je metsän luonteeseen sopivaa puuja pensaskasviMisuutta
Harjuj en kohdalla tie on suunniteltava niin huolellisesti, ettei sen paikkaa tarvitse tulevaisuudessa muuttaa. Kuva 11. tienrakentajat ovat oI.leet 1 huonona esimePldinä. Rakennusa ineeksi kelpaamaton m aa ajetaan metsäsaarekkeen takareunaan, jossa se tasoitetaan ja peitetään sorakuopan yläosista saatavalla multakerroksella. Huolellisesti suunnitellu na tie voidaan viedä pitkin harjuselänteitä, jolloin autoilijalle tarjoutuu tilaisuus nauttia laajoista näkymistä vesistöineen, saarineen ja mäkineen. Kun soraa ei enää oteta, pitää kuopan reunat sii tiä ja pyöristää maas-tOO'n sopeutuviksi, puita ja pensaita tulee istu,ttaa ,kuoppaan ja sen luiski!Je sekä alusk,asvillisuuden lev,iämiseUe on luotava hyvä't edel 1 lytykset. Tällaiset suuret sorakuopat on sijoitettava näkymättömiin tuleva ta tiestä ja asu tuksen piiristä. Tähän voidaan istuttaa puita tai an taa metsän levittäytyä itsestään. Jotta rumat jäljet todella sa,adaan häviämään, pitäisi lakiin tai asetuksiin ottaa määräyk iä soranotostia ja jäl,kiei, ii tåmisestä. Vähitellen alue sul aiutuu hyvink,in luontoon, ,kun taas hoiitamattomana se on ruma arpi ma1emassa kymmeniä vuosia. Surutta on puhkottu tielinj aa varten harjuja, sorakruoppia on kaivettu harjun reunamclle ja jätetty ne ammottamaan s.iistimättöminä valmiin tien vars,ille. Vähitellen var inainen sorakuoppa saadaan siirrettyä yhä kauemmaksi tiestä. M yös oli i jdka i essa kaupungissa ja kunnassa tehtävä arvio vuotuisesta soran-tarpeesta ja tutkittava 83. J uva J 3. Luonnon puusto on säilytettävä m ahdollisi mm an koskemattomana ja kaikki leikkaukset ja penkereet on verhot tava maaston mukaisiksi. Yksityiskohtien suunnitteluun on kuitenkin kiinnitettävä erikoista huomiota. Sorakuoppien käsittelyssä näkee huolimatonta jälkeä maanteittemme varsilla luvattoman paljon. Kuvassa 14 (a, b) on esitetty eräs järjestely, jossa tien ja sorakuopan väliin jätetään kapea metsäsaa reke, jonka molemmilta puolilta tiet johdetaan sora materiaalin lastauspaikalle. Luonnon palautumista on pyrittävä edistämään pyöristämä llä leikkausluiskat pehmeästi maastoon liittyviksi ja vermoamalla ne ympäristöön sopeutuvalla kasvillisuudella. Kuva 12. Soranottopaikat pitäisi keskittliä harjujen reunamille muutamiin harvoihin kohtiin, jottei h arj uista tulisi jyrsityn näköi iä
11. Ni•inpä tuntuisi luonnoll,iselta, että teitteimme varsiHa avautuu tällaisia näikymiä. On edul!li ta, jos tie jossain kohdassa tulee aåvan ,lähelle rantaa, jolloin voidaan luoda srilmäys liaajempi•in ja avarampiin maisemiin, ennenkuin jälleen sukeltaudutaan metsään. 84 luonnon varastot. Kuva 17. Kuvat 14 a.. Hyvin hoidetulla kannaksella autoilijalle tarjoutuu mainio tilaisuus katsella molemmilla puolillaan avautuvia suomalaisia järvimaisemia. Trien ·kulkiessa •kauempaa voidaan metsää harventamalla avata vi·lkkuvia vesv,tomaisemia tiellä ku1'kå jan iloksi. Kuva 16. Tällaiselle paikalle olisi rakennettava myös lepopaikkoja, jotta ihmiset voisivat pysähtyä nauttimaan maisemista, uimaan ja virkistäytymään. Mutta valitettavasiti meillä on monta esimerikkiiä te1sta, joiden kartan mu•kaan pitäiisi kulkea lä'heHä järvitai jokimai ·emiia, muuta todel:lisurudessa tuskrin kertaaikaan havaitsee veden läheisyyttä. Kaari on sijoitettu onnistuneesti siten, että samanaikaisesti voidaan seurata tietä ja edessä avautuvaa maisemaa. Kuva 15. Järvikannas on pilattu huolimattomalla luiskien ja puuston käsittelyllä. Suomessa vesistöt ovat tyypiUiseen maisemakuvaan kuuluvia, ja ne ,ni,ehättävät eten 1 kin ulikomaalaisia. Kat-sel<emme mielel1lämme kimaltdevaa järvimaisemaa tai vfrtaavan veden polveilua, ja pelkästään vesistön muusta ympäristöstä porikkeava luonne ja värisävy antavat m aisemalle eloa. d) Vesistöt Vedelilä on ihmisiin yleensä piristävä vaikutus. Näiden tietojen pohjal:ta voidaan Jaatia pitkä,lle tähtääviä soran hyväksikäyttösuunnitelmiia, joissa myös säilytettävät ja rauhoi-tettaviiiksi tankoitetU1t harjumaiisemat ja mäet otetaan huomioon. Pääasia on, et:Jtä iihminen saa kontaktin veteen. Tien ja veden väliin on jätettävä muutama puu tai pensas, jotta maisemalle saadaan mittakaava. Mikäli mahdolLista, on pyrittäivä niin läheL!e rantaa, •että ainakin puiden vä1l.istä voidaan jokitai järvimaisemat havaita
e) Levähdysja näköalapaikat Matka.ilu lomanviettotapana on saamaS\5a motorisoituvassa yhteiskunnassamme yhä tärk·eämmän sijan. Kuvat 13. Penk•ereen ja rannan vä•l~,in jää usein umpinainen vesialue, joka osittain on kasvillisuuden peittämä. 14 b. V•esis-tön yli •kulikevaa si1taa lähestyttäessä oli i eduUista, jos tie tul-isi sillalJe jonkin verran sivuJta, joliloin saadaan kuva sillasta kokonaisuudessaan. 85. Tällais,et pienet umpiot on syytä täyttää muuhun tarkoitukseen kelpaamattomalla mas alila, ta attava ja istutettava alueelle sopivaa kasvillisuutta. Niinpä tien erääksi uudeksi tehtäväksi on tullut esteenti en nautinnon ja virkistytksen tarjoaminen 1 kulkija-hleen. Liiankin u ein näkee rnntamai emia pilattavan a jattelemattoma ti raikennetuilla penkereillä, jotka peiotävät kivija soraikerroksen aLle al•kuperäisen rantaviivan j1a hetkessä hävittävät vuosisataisen ,idY'lliin. Veden •kanssa ·kosketulksiin jou,tuvat pinnat s-uojataan kiviverhoU'ksella, ja materiaalina on käytettävä etupääsä luonnonkiviä, betoniverhous ei missään tapauluessa vaikuta luonnolliselta. Vilkasli:1kenteisellä tiellä etenkin vi.ikonJoppuja turi 12. Autoilija kokee tällöin paljon elävämmin ne ikauneusarvot, joita si.Jlalla itsessään on, ja 1koko ympäröivän ve istömaiseman miellyttävy voi •korostua. V~i joutuu tä sä sei omaan, ja ennen pitkää alueesta tulee suota muistutta'Va pehmeikkö, joka uinkaan ei ole maiseman kauni tus. Pengerluis-kat on pyirittävä pyöri tämään ja verhoilemaan nurmetuksella ja tarvittaessa myös istutuksilla. PeLkkä kivihei,toke voi karus a mai emassa olla sopiva, mutta asu,t-uske kusten lähellä se on syytä korvata hiekalila tai hienolla soraHa
Pitkä ajo on usein vä:syttävä, jolloin pakoota!kin tarkkaavaisuus !herpaantuu. 18. 17. 16. Autossa ihminen on s-idottuna yhteen pai:kkaan, joten pysähdystuokio sopivaila kohdalla <tuo viTkis-tystä sekä matkustajil1le että ajaja-lile. Tällainen ylirasittunut ,kuljettaja voi olla va,arana J.iikenneturvaJJ,isuudelle, jot•en sopivasti sijaiitseviHa lepopaikoiMa 011 toden11äköise~ti aj,oturva-1:Iisuuden kannaka1kin merkiitys'tä. MeiUä ei toistaiseksi ole yJei~iä ohjeita lepopaikkojen rakentamisesta, tosin sellaiset ovat jo valmisteilla. timatkailijat pysäihtyvät hetikek5i saamaan ruumiin lirkuntaa pi-tkän is1Jumis·e11 jälkeen, 1 1-evähtämään, rentoutumaan, nauttimaan luonnon 1kauneudesita tai ruokailemaan vapaan luonnon !helmassa. 86 Kuvat 15. Levähdy&paikat 011 pynttava sijoittamaan luonno111kauniille ~lueille, meidän
Usein jo tien leventämin en muutaman auton pysä htymistä varten on suureksi avuksi. järviri-k·kaassa m aassa mme mielellään vesistöjen ,läheisyyteen. leiriytymiseen, uimi een, last,en ,J.ei1k1keihin, ja jotka mu.istuttavat camping-aueita. Jos tällaisia seisottam ispaikkoja ei tiellä ole, joutuvat ajoneuvot pysähtymään tielle, jolloin ihmiset joutuvat helpommin alttiiksi liikennevahingoille. Sopivia a-lueita on rii:ttävästi jo,kien }a järvien rantam,aisemi6sa, vaI11hojen si,hojen äär-e1lä, kauniiden harjujen ja mäkien ;rinteillä, tai tienoi 1 kaisuis•sa käyttämättä jääneiden vanhojen teiden varsilla. Kun tulevaisuudessa maallamme on käytettävissä enemmän varoja, on syytä järjestää suurempia levälhdysaluei,ta , m~s•sa on mahdoHisuus mm. Levähdyspa.i,k.kojen siisteyteen on ki-innitettävä erikoista huomiota. ja sitäpaitsi ajoradalla seisova auto on haittana muulle liikenteelle. Kuva 18. Matkailijat voivat autosta käsin ih ailla näköaloja tai nousta tien varteen valokuvaamaan joutumatta häiritsemään liikennettä. Alueiden kunnon va:lvonta on paras suorittaa ·tien kunnossapitäjän toimesta, si llä pel,kkä luottaminen alueen käyttäjien vas1tuuntunt>oon ei riitä, siitä on ulkomailla sa,atu useita nega:ti·ivisia 1kokemu1ksia. .Joll·ei .JuonnonkasvillisuuHa ole tarpeeksi , on väl.i 1 kaistalle istu tetta,va rmu u tamia puita ja pensaita. Näköalapaikat ovat erikoisen kauniiseen maisemaan järjestettyjä pysähtymispaikkoja ti en ajoradan ulkopuolella. Siivoamaton a,lue menettää pian viihtyisyy,ten sä, ja ma,tkaiEjat karttavat koko paikkaa. Levähdyspaik•ka on erotetta·va varsinaisestia ajoradasta jätitämällä ti en ja pysä·köimi,sa,lueen vähin kapea metsävyöhyke melun, pö1Jyn ja pa•koikaas,uj en ehkäisemiseksi, li,ikenneturvallisuuden ja näköes,teen aikaansaaimisek 1 si selkä luon nonläheisyyden ,tunnun lisäämiseksi . 87. LevähdyspaikaHa on oltava puiden varjos,sa oleva py1SäköintiaLue, hyvät ajomahdollis-uudet sinne, tarpeeHis,et opasmerikit, mutJJtama vankkara•kenteinen penk1ki ja pöytä, mahdollisesti juomapai1kka, roskakor-eja, käymälä ym
Vielä loivempien luiskien käytöllä olisi luonnollisesti enemmän etuja, mutta kustannuskysymys asettaa määrätyn rajan. J os tie ku1kee viJj,elysma:iden läpi, voidaan pengerja J•eikkausluiskat tehdä kaltevuuteen I: 10, jolloin ne voidaan ottaa uudeHeen vilj-eltävik•si, ja maisema säilyy rikkoutumattomana. Myös ajopsykologiselta kannalta on turvall isempaa ajaa tietä, jossa jyrkät p enkereet tai kaiteet eivät ole tuottamassa häiriötä. 88 Myös vanhojen muistomerkk,ien ja luonnon erikoisuuk i-en läheisyyteen on syyltä järj,e tää pysähtymispaiHoja. Matalissa leikkauksissa käytetään kaltevuutta 1: 2, millä saavutetaa n jo riittävä välj yyden tuntu. Kuva 20. Nykyisin käytetään matalissa pengerluiskissa kaltevuutta 1: 3 tai 1: 4, mikä onki n yleensä riittävä. Tiealue ,en muotoil e minen luon n on muk a is e k s i a) Maaleikkaukset ja -penkereet Iykyai1kaisessa tiesuunni,titelussa maaston 'katsotaan jatkuvan lui kia myöten tienpinnan reunaan saak,ka, joten luiskat pyritään sopeuttamaan maisemaa n niin hyvin kuin s•e kohtuulliis-in k ustannu ksin on mahdoBista. Kaavamaisuutta on vältettävä, sillä se ei 1kuulu luontoon. Kuva 19. Istutusten maara rippuu tienvars·imaastosta, jos ympärillä on aukeaa tai harvaa metsää, eivät m yöskään luiskaiistutukret saa oUa tiheässä.. Jotta pengerja leikkausluiskat voivat sulautua maastoon, on niiden oltava tarpeek i !oivia. Nykyisten TVH: n antamien ohjeiden mukaan on leikkausluiskan ja maaston yhtymäkohta pyöristettävä joustavan siirtymisen aikaansaamiseksi tieal ueelta maastoon. Aitoja tai muita laitteita ei loiv-ennetull,e luis•kalle kuitenkaan saa asettaa. Loivien luiskien etuna on myös turvallisempi ajo, sillä välttämättömänä seurauksena ei tarvitse olla onnettomuus, vaikka auto suistuu tieltä. SuuriHe leikkausja pengerpinnoille voidaan :luiskaverhoilun lisäksi i~tuttaa pieniä pensasryhmiä tai puita luonnon antamia viitteitä noudattaen. Kuvassa hoitamaton luiska ja pyöristämätön maaston ja leikkauksen yhtymäkohta antava t epäsiistin vaikutelman
Tässä työssä onkin päästy hyvään alkuun, ja ennen pitkää verhoattomia luiskia tuskin pääteittemme varsilla esiintyy. b) Kallioleikkaukset KaHiolei,kkausten käsittelyssä mei!Lä näikee paljon huolimatonta jä,~keä ja rosoisiksi jä:tettyjä 'kaUiolei,k,kau1ksia on maanteitt-emme varsilla runsaasti m a,isemakuv,aa rumentamassa. Varoja tällainen luonnollisesti vaatii. Rosoisia lei kkauksia voidaan verhota myös istuttamalla tien ja kallioseinämän väliin pieniä puutai pensasryhmiä. VanhoiHa kaHiopinnoill.a on usein jäkäläja samma:l-kasv.iil1isu-us, jok.a monine värivivahteineen antaa eloa ja pehmen89. Kuva 21. Kalliomä 1 essä oleva tien au,k,ko ei ,kuitenkaan saa näkyä syvänä haavana läpi koko mäen, joten tien on lei-k.kau-ksessa kuljettava •kaarteessa. Kuva 23. Kuva 22. 22. KaHiopinnat pyritään räjäyttämään mahdollisimman siLeirksi, mi'kä on parempi kuin rosoriselta ja huol:imattomalta vaikuttava l,eilkikausjälki. TVH:n antamien uusien ohjeiden mukaan on kaikkien tärkeimpien maanteittemme luiskat verhottava. Puut eivät kuitenkaan saa muodostua näkemäesteeksi eivätkä ne saa sijaita niin lähellä ajorataa, että liikenneturvallisuus siitä kärsii. Tämä on va litettavan usein taloudellisesti kannattamatonta, koska leikkausta ei yleensä kannata tehdä niin leveäksi, että puita voitaisiin istuttaa kalliopinnan verhoksi. Y1ksitoikkoisuuden ja tuoreen haavan v.ai-kutelmaa tulee lieventää jättämällä sopiviin kohuiin piieni tasanne, johon voidaan istuttaa pensaita ja pieniä puitakin sekä ant,aa aluskasviHisuudelle mahdollisuus päästä leviämään. Karussa maastossa ei ·kallio-Jiei:k,ka,u,ksia tarvitse verhota. KaILiolieikkausten ·käsi,ttely on ennen kai•kkea taloudellinen kysymys, ja kovin suurisuuntaisiin toimenpiteisi,in ei ole syytä ryihtyä:kään. Kuvat 19. Suurissa leik•ka uks,issa ei taloudell,is,ten seik,koj-en vuok,s·i voida käyttää luontoon sulautuvia ra,tkaisuja. 21. 20. Pienet epäkohdat pyritään 'kuitenkin poistamaan. Varovaisella leikkaamisella ja p engertämisellä voidaan usein luonnon puita jättää kasvamaan luiskalle. Huolelilusesti suoritettu le~k-k aus voi päinvasito in antaa tielle karua juhlavuutta. Pienissä kal,l,io!,eikka uksissa rosoiset ka~!l iorukie1'elk·k,eet pyritään räjäyttämään muun -luiskan <kaloevuuteen, .peittämään maa:kerroksel!:a ja verhoamaan muun luis,kan tavoin
Jo tässä vaiheessa on myös mais,ematllisiin t-ekijöihin 1kiin111ite ttävä huomiota; on pyri<ttävä avaamaan t<ien varsille -kauniita nä,köaloja, vilahdus jokitai järvima·isemi·sta tai avairi!lta harjuja metsänäkymistä. Ilmavalak uvaus, kartoitusk-oneet ja ti•etokoneet ovait ava nneet ties uunnittelijalle uusia mahdollisuuks,ia luoda nykyai,kaiset vaa timukset täyttäviä, t urvaL!.isia ja miellyttäviä teitä. L u o n n o n e r i k o i s u u ks i a k ut e n s u u r ·i a p u i ta, s i i r t o 1 o hk a r ,ei ta ym. Liittymän taustalle voidaan istuttaa puita liittymäkohdan selventämiseksi. Tuoreissa ka!Jiol,eik1kauksissa •kasvi!Lisuuden leviämistä voidaan nopeut,taa sop,ivaHa kivipin:tojen \käsittelyllä. Kuva 25. Eräässä menetelmässä !ka:l.\iopintaan ruisikutetaan seos, joka s-isä.\tää bitumi•emu'lsiota, turv,emuJtaa, hi•ema n sav.ipitoista humusmaata, vettä, kasvuhormooneja, ravintoainei 1 ta sekä ruohojen, •kukkien ja pensa,iden siemeniä. voidaan ,erot,taa maantiestä i~tutusten av ulla. Kuva 24. Nykyai-kainen ties uunnittelu on viime vuosie n aika na ollut voima•kkaan kehity•ks,en ala isena. Jul,kinen rakennus, tehdas tms. on a i n a pyri tt ä v ä s u o j ei e m a a n. tää sileitä ja ·kovia kaill1ioita. Kokemusten m wkaan ,kaJ1.ioJ 1 eikkaus saaotaa 2-3 viikossa olla •kasvillisuuden peittämä, ja ,muutaman vuoden kuluttua on pensas-kasvillisuus täysin kehittynyt. Yksityinen puu on jätetty tien varteen antamaan tehokkaan optisen johdatuksen kaarteessa. Myös eri vaihtoehtoj-en turvallis.uusnäkökohdi!.le ja esteettisyydelle on annettava määrätty km:tannuskerroin, joHoin kaikKuva W.. Tien a,l'Llstavaa su·unn i-t-elmaa laaditta•essa tie n •ku,Jku määrätään laaj,emmissa pu,i,tteissa ottaen huomioon a~utu.ksen , teollisuuden, kaupan ja liik,enteen vaatimukset sekä laajemmat maasto-olosuhteet, kut·en vesistöt, harjut, maanviJjelysa-lu-eet tms. 90 d) Luonnon huomioonottaminen suunnittelutyön eri vaiheissa. A.Justavia tiesuuntia vertailtaessa voidaan apuna •käyttää tietokoneita, joiden avulla ,laske taan eri vajhtoehitojen Iiikennöimiskustannukset; samoin alustava massaJask,enta suoritetaan ti,etokoneiUa. c) Eräitä yksityiskohtia tiealueen käsi tte lys tä
Sitä suurempi syy on huoleih,tia siitä, et,tä tie ka•ikikine rakent•eineen sopeutuu luontoon. Tämä asettaa suunnit:elija:Ue lisää vaatimuksia, mutta tekee ,työn paljon mielenikiintois•emma,ksi ja enemmän tyydytystä tuot,tavaiksi. paikkopisteet) ja ne esteet, joi ta tien on vältettävä. Kaikkien yleisimmin ja helpoimmin omaksuttavat maisema,t ja luonnon-nähtävyydet ovat juuri teiden vairsi•lila, ja tie muoclositaa usein Kuva 24. o!.eeMisen osan tätä mais•emaa. Ku va 25. KartaUe hahmoteHaan tielinja, joka ·käydään m aastossa tarkastamassa . TäilJöin he vois-ivat omalta osal<taan avata ihmi'Sil~e mahdol1lisuuhia päästä nauttimaan siitä yhteises<tä omaisuudesta, jonka luonto muodostaa. ]oikaisen ·ti,esuunnittelijan tulisi ajateUa, että tie on myös osa 1 luontoa. Näiden tietojen perusteella valitaan ·lopulli.nen tiesuunta, jol:loin eni vaiihtoehtoja verta-i:Ltaessa ti,etokoneilla suori,tetaan tarkiempi massa.Jas•kenta, arvio hikennöimiskus-tann uksis ta, maarnl,u nas,t usk us tannuksis,ta ym., sekä annetaan tien wrvaUiSU'usja 1kauneusnä 1 kökohdiL!e oma kustannuskertoimensa. SuunnitelmakairtaJ-1.e mer,kitään luonnornkauniit nähtäivyydet, joiden läheutyvi,Ltä tien toivota an 'ku!.kevan. kien tekijöiden yhteisvakutu,ks,en,a ratkaistaan edul'lisin tai edullisimmat tieJ.injat. Samoin merkitään ,kaikki yks,ityuset kiinto,isat kohteet, kut·en kauniit ves,i tönä1kymät, jyrkänt,eet, >luonnon muistomerkit, suuret kivet ja puut, jotka toivot.aan säily:teHävän tien varrella. Tässä vaiheessa on myös m ais•emallisiin näkökohtiin hi,nnitettävä huomio ta. Tien ra,kennustöiden yhteydessä tieaLueen muotoiluun on ·kiinnitettävä riittävää huomiota ja viimeisllelyitöiden aikana suoritettava tarvittavat nurmetukset ja muut sii•stimis,toimenpibeet, jotta tie valmiina on siis ja hyvin maisemaan sopeutuva. 91 -,. EduUiisimmaksi osoittau1tuneel'la t1esuunnal.la suoritetaan lo pullinen linjaus, joBoin ika.arien ,laskemis,eiksi voidaan käyttää tietokoneita. Tä11öin suoritetaa n alustava maaperätutkimus ja kartalle merkitään ne maasto•ko!hdat, jojden kaut,ta tilen on ku'ljeutava (ns. Tämän jälkeen va,litut tiesuunnat ilmavai[okuvataan ja näis,tä tehdään tarkat 1 ka11tat
Teon suorittaja o1i vielä kansakouluikäinen. Hetken 'kuluttua hän piti kädessään pääskysemoa, jonka oli onnistunut pyydystämään. Luonnonrakkaus on sel1ainen asia, joka o~kealla tavalla lasten sydämiin kytlvettynä kantaa va·rmasti hyvän sadon. Hän voi kyl.lä puhua asiasta, mutta hän ei osaa esittää asiaa yhtä •kiehtovasti kuin opettaja joka its•e on iloinnut ·kottaraisten laulusta rakentamansa pöntön ,läheisyydessä. Jokainen uusi ja iihmeellinen asia, jonka lapset oppivait, on tae siitä, että lapset suojelevat luontoa. Olin toverini kanssa leikkimässä erääSJSä vanhassa ikuivurirakennuksessa. Usein on arvioitu kasvatuksen mahdollisuudet ,liian suuriksi, mutta eh'kä yhtä usein on nämä maihdollisuudet unohtaen jätetty hyvä siemen kylvämättä. se rakkaus ja •hellyys jota pieni kissanpoikanen saa lasten taholta. Kuinka vo1s1 esim. Varmaan;kin herää poikien sydämissä 1kunnioitus, kun he saavat kuulla pääs:kysten lentäneen tuhansia kilometrejä päästäkseen tänne Suomeen pesimään, kun he saavat kuuJ!la, mitenkä uupumattomasti lintuemot kantavat ruokaa poikasiUeen. Miten muuten olisi selitettävissä esim. On vain muistettava, että opettajan on ensin itse opeteltava ymmärtämään luonnon salaisuuksia, opeteltava ra'kasta92 maan sen kasveja ja eläimiä, ja vasta sitten hän voi innostaa ja kasvattaa lapsia 1uonnonrakikauteen. Katselimme innolkkaina mitenkä pääsikyset ruokkivat pesän reunan yli kurkikivia poikasiaan 1katonrajassa. Silloin hiipi sisään meitä paljon vanhempi poika. Uskoisin aina'kin, että 'kaikki lapset rnkastavat luonnostaan eläimiä. Hän tukki pääs·kysten lentoaukon seinässä, !kiipesi ylös ja heitti raa'asti pienet poi-kaset kovalle lattia[le. Näin ol1,en on opettajalla hyvät mahdollisuudet luonnonti·edon tunneilla kehittää rakkautta eläimiin ja muuhun auontoon. Herää ,kysymys pojan opettajan osuudesta tekoon. opettaja, joka ei koskaan ole rakentanut Iinnunpönttöä, innostaa poikia niitä ra'kentamaan. Kuka •kantaa vastuun tuosta raa'asta nävte~mästä. Oppilaiden kasvatus luonnonrakkauteen Jaaklw Palmu Kaukaa vuosien ta!kaa muistan vastenmielisen, pi•kkupojan mieltäni järkyt1äneen tapahtuman. Usein poikien linnunpesien ryöstö johtuu yksin. Plllhkaistuaan linturaukalta silmät, hän päästi sen sokkona lentämään huoneessa ja nauroi 1<arkeasti linnun törmäillessä seiniin ja :kattohirsiin. Tuskinpa pojat hävittävät linnunpesiä, jos opettaja keväällä ·kertoo elävästi lintujen ihmeellisestä elämästä
Kaikkein pahinta on näiden kymmenen vuoden kahtapuolta olevien metsästäjien ehty93. Sellaisen ommatarkkuus ei ole häikäisevä, mutta läheltä käytettynä se täyttää rakentajan toiveet. Olen nähnyt varsin tehokkaita polkupyörän pumpusta, sisäkumista ja putkenpätkästä kokoonkyhättyjä aseita. Luokan yhteisillä rerkililä on opettajalla mainio tilaisuus 'kertoa oppi'1aiUe luonnon salaisuudesta. On ihme, jos poika kaiken tuon ihmeellisyyden 'kuultuaan ei kadu tekoaan. Olipa ase tehdastai kotitekoinen, niin aina on varmaa, ettei· se ole iloksi metsän eläimille. Kun ,lapset ihmettelevät, mitenkä sen suuret lenninsiivet maihtuvat pienten peitinsiipien alle ja muuta samantapaista, he tuskin ko kaan astuvat tuon hausrkan kovakuoriaisen pääUe. Monet isät ja äidit myöntyvät ostamaan liian nuorille perillisilleen ilrmakiväärin tai -pistoolin. Ja varmasti lapset seuraavat ·katseillaan entistä ihastuneempina perhosten ·kevyttä lentoa saatuaan kuuJila niiden monimutkaisesta kehityksestä. Polulla kävelevästä sontiaisestakin riittää paljon keskusteltavaa. Jos vanhemmilla ei ole varaa tai halua hankkia sitä, niin pojat tekevät itse sellaisen. Luonnostaan raikastavat bpset oravaa ja jänistä, mutta kiinnostus ja mieltymys vain entisestään syvenee, jos opettaja kertoo uusia asioita niiden elämästä ja näyttää niiden jälkiä. Kun la:pset oppivat mahdollisimman pa 1 ljon ihmeellisiä asioita, joita ei luonnosta puutu, he oppivat kunnioittamaan ja rakas'tamaan sekä suojelemaan kaikkea tuota elämää. omaan siitä, etteivät he tiedä juuri mitään lintujen eiämä·stä eivätkä näin ollen osaa kunnioittaa ja rakastaa näitä pieniä laulajia. P y s s y v a i k i i k a r i. Varmaankin joku pojista lyö kepillään poik:ki nuoren männyn vuosikasvaimen tai jonkin korkean kasvin, ja silloin opettaja voi kertoa siitä ihmeellisestä kehirtyksestä joka oli tapahtunut tuossa nyt tlllhoutuneessa •kasvissa. Vastaisuudessakin hän varmasti ,muistaa kunnioittaa rkasvien hi'ijaista ja monimuvkaista maailmaa. Osmo Leppänen Lieneekö ketään 8-15-vuotiasta poikaa, jolla ei olisi jonkinlaista "kättäpitempää". Ihmetellen he katselevat pienten äyriäisten vilskettä lammikossa ja ajattelevat niitä pienen pieniä eläimiä, joita he eivät voi edes näihdä. Heille ei tule mieleenkään tappaa tuollaista rkaunista pikku olentoa
Jos poika vartuttuaan ostaa:kin tuliaseen, hän tuntee luonnon ja sen asukkaat katseltu aan poikasena niitä kiikarin läpi. H än tähtää ja laukaisee täysosumi a, mutta kuitenkaa n hän ei liiku metsässä vihollisena. Ohjattakoon tämä ominaisuus oikeille urille. T avallisesti laukaus m enee ohi, mutta harmittavan usein osuu myös maalii·n. Aina kun on suinkin m ahdol,lista, ihe ovat hi,ipimässä ase kourassa metsissä ja ahoilla eivätkä he suinkaan säästä panoksia. Jos pojalle annetaan pyssy, niin on valvottava, ettei &itä käytetä muuhun kuin maalitauluun ampumiseen. Osuma on kuitenkin useasti niin huono ja tehoton, ettei saalis jää m etsästäjän iloksi, vaan pakenee haavoittuneena tavoittamattomiin. äin •ei ole hyvä! Entäpä jos " isäpappa" ostaisikin poja!J.een kiiikarin. Pojat tietysti itse väiittävät tähtäilevänsä vain variksia ja räkättirastaita, mutta saavat siinä leiki-ssä osansa muutkin. Poika voisi jälleen hiipiä mohikaanina metsissä, tällä kertaa kuitenkin ystävänä eikä vihoUisena. Sil ti hänen e i tarvitsisi tyytyä katselij an osaan. Myöhemmin tultuaan jo siihen ikään, jolloin sa isi oikean tuliaseen ja m et.sästyskortin, poika ehkä luopuisikin näistä ja valitsisi niiden tilalle kameran ja kauko-objektiivin. Mitäs turhia! Kaikkea ammutaan, mikä silmää n sa ttuu ja riistasta käy. Näin hän tuntee velvoitteensa eikä verota luontoa mielettömästi Pojalla on pojan ,luonto. Luonto on lähellä jokaista suomalaista ainakin kilometreissä laskettuna. Siitä huolimatta hänen täysosumansa tuottavat iloa monelle eikä vähimmin hänelle itselleen. Kas, hänen laukauksensa eivät tuota tuhoa ja tuskaa metsän asukkail,Je, ja niinpä hänen ja luonnon välillä vallitseekin ra uha. Kiikari innokkaan samooj an kaulalla toisi luonnon lähemmäksi muussakinmi•elessä. Jaakko Palm un kirjoitus voitti keväällä 1962 ensimmatsen palkinnon sem inaarien luonnonsnojeluaiheisessa kirjoituskilpailussa, Osmo L ept1iisen kirjoitus vastaavasti k.eviiiillii 1963.. Jokainen normaali poikalapsi kaipaa seikkailuja ja jännitystä. Aina kun riistaa oli&i näkyvissä, hän nostaisi kiiikarin silmilleen, istahtaisi puun juureen sammalmättäälle ja seuraisi, ,kuinka orava touhuaa käpyjen kimpussa. Luonto kaik"kine pienine yksityiskohtineen voisi piankin valloittaa nuoren mielen kokonaan ja näyttää aivan toisenlaiselta kuin pyssynpiippu a pitkin katseltuna. maton into ja uutteruus
Ensinnäkin nämä tutkimukset ovat jatkoa ja täydennystä niihin , jotka aloitin 196 1. 95. Koska poh joista kohti matkaavia muuttolintuja on näkynyt vasta melko vähän , olemm e käyttäneet aikaamme täkä läisen afrikkalaisen eläinkanna n inventoimiseen. Nyt on Göteborgin eläi nmuseon kolmihenkinen ornitologiryhm ä kenttätutkimuksissa juuri tääll ä Wadi Halfan e1eläpuolella kahdesta syystä. Yritämme samall a keräilyn avulla mahdollisimma n tarkasti saada selvill e mitä kaikkea tää ll ä on. Näill ä a iomme tutkia öisin muuttavien lintuj en tih eyttä. Monia pikkulintuja on vuosikymmen ien kuluessa rengastettu , nmtta niiden jälleenlöytymisprosentti on h yvin pieni, yleensä vain muu tama promille. Keväällä 196.l ryhdyin tutkimaan Niilin vaikutusta muuttaviin lintuihin ja silloin vietin Sudanissa 4 kuuka utta: suurimma n osan ajasta Khartumissa ja lyhyen aikaa myös Etelä-Sudaniss~ tutkien täkäläisiä lintujen muuttoliikkeeseen vaikuttavia tekijöitä. Vuosittain noin 200 muutto lintul ajia Aasiasta ja Euroopasta kulkee näiden a utio1naiden halki matkall aa n etelää n ja takaisin. Monesta laiista ei ole ainoatakaan sellaista rengaslöytöä, joka selvittäisi sen muuttoteitä. Suurin osa tämän seudun ka utta muuttavista linnuista on sellaisia, joiden matka n päämäärastä tiedetään h yvin vähän. J atkuvien havaintojen avull a voidaan si is saada selville milloi n mitkäkin lajit kevää llä muuttavat ja voidaa n myös selvittää muuton kulminaatiot eli aallonharjat ja täten jossai n määrin päästä perille eri lintuj en to iminnoista. Olemme havainnoineet kaikkia selkä nrnkaisia, siis nisäkkäitä, lintuj a, matelijoita, sammak koeläimiä ja kaloja. Lintujen muuttoa tutkimassa Sudanissa Sven ,Hntl,iasson LinLujen tutk ijo ita on kauan askarruttanut eräs kysymys. Toiseksi täm ä alue joutuu veden alle kun Egyptin Assuanin suuri pato v:ilmistuu, joten seud un tutkiminen on erityisen tärkeää. Menetelmämme ovat melko yksinkertaiset, mikä ei su inkaan tarko ita, että tulokset vä lttän,ä ttä olisivat sitä. Millä tavalla vaikuttaa Saharan autiomaa ja sen vastakohtana N iilin mahtava vesivirta muuttaviin lintuihin, joiden on kul j,~ttava Pohjois-Afrikan aavikkoalueiden yli matkallaan kohti talvehtimisseutuja Keskija EteläAtrikassa. Yömuuttajat pysä htyvät päiväksi lepäämää n. On nimittäin niin, eitä toiset linnut muuttavat öisin, toiset p äivisin . Työmme täällä alkoi runsaat kaksi viikkoa sitten, siis helmikuun puolivä lissä. Olemme valinneet viisi erityyppistä aluetta, jotka houkuttelevat muuttolin tu ja levähtämään. J, ulj emme päivittäin näiden al ueiden läpi ja laskemalla niillä esiin tyvien eri lintujen luku 111äärät saamme kuvan tapahtuvista muutoksista
Istumme ulkona koko vuorokauden, nimittäin vuorokauden va loisan ajan ja merkitsemme muistiin lintuparven toisensa jälkeen sitä mukaa kun ne lentävät ohitsemme pohjoista kohti. Teemme 96. visible migration eli yllämme tapahtuva näkyvä lintuj en muutto. E G A R A B A tanlp1l~ E~ror ________ _________ _ N C A N Y Lepäävien lintujen tarkkailun ja määrättyjen yksilöiden keruun lisäksi on tutkimuksemme kohteena myös ns
Pohjois-Afrika,i loputtoman autiomaavyöhykkeen katkaiseva Niilin laakson vihreä nauha ei ole leveä. 97. Yläkuvassa Niilin "keidasta" kapeimmillaan Wadi H alfan eteläpuolella Sudanissa, aio.kuvassa leveimmillään Egyptin Luxorissa
Eri lajeill a on eri aktii visuuskäyrä kuten meidän keskuudessamm e eri yksil öill ä. Eri lin tuj en muu ttckäyttäytymisen eroavuuksiin en voi tässä enem mälti puuttua, mutta hava innot osoittavat, Htä on olemassa kullekin lajille ominainen, p ienissä vivahteissa eroava käyttäytymistapa, joka näkyy m yös tämän paikan ohi tapahtu vassa muutossa. Havaintomme antavat m yös kuvan eri lintul ajien keskinäisestä luku isuudesta tääll ä. ,.. . 98. ..,,,.;--., . AB-ihmisi ä, jotka ovat aktiivisia aamulla; toiset ovat akt iivisempia ill alla, ja jotain vastaavaa on lintuj enkin p arissa. ntim ä muisti inpanot kymmenen minuutin jaksoin ja voimm e sitten yhdistää kerätyt tiedot di agrammoiksi ja käyriksi ja näin esittää hava innollisesti kunkin lintul ajin vuorokautisen r ytmin. On olemassa ns. Olemme esimerkiksi huomanneet, että E uroopassa tavallinen törmäpääsky esiintyy täällä sankoin joukoin niitä lentää ohi jatkuvasti -, kun sensij aan Euroopassa p esim älintuna vähintään yh tä tavallista haarap ääskyä tu skin esiintyy täällä Niilin laaksossa. Lintuj en laita on kuin meidän ihmisten. ' \:, -~. • vai uskaltautuvatko ne lentiimiiiin paahteisen ja kuolleen Sahara.n autiomaan yli. Tämän h ava innon tein jo Kh artumissa 1961 , ja tilanne näkyy olevan sama tääll ä , -vadi H alfan seudulla. E i ole kah ta lintulajia, jotka käyttäytyisivät a ivan samalla tavoin. -. i:k,;; Seuraavallw muuttolinnut Ni ilin l/0lllllll .
suokukko, joita Kh artumissa näkyi joinkin päivinä kymmeni ä tuhansia. Edessii N iili ja lrnfJea " elii111iiu vyöhyl, e", taustalla au tiomaa. Kyseessä on tava llinen hemppo, tuttava mme pohjo lasta. Valokuvat: Martti Linkola. 3. Monet li nnut selvästikin valitseva t muuttoreiLtiinsä niin, että se kulkee aavikon "vieraanvara isimpien" alueiden yli , ja suurin osa yksinkertaisesti seuraa N iiliä. Enimmä t näiden lajien yksilöi stä, ehkäpä m elkein kaikki , seuraa va t N iiliä vuotuisilla ma tkoillaan tal veh timisalueilleen ja taka isin. Sitä ei ole ennen tavattu näin etelässä. 99. Mathiasson toimi Göteborgin E liiinmvseon tutkijary hmän johtajana. Muinais-Egyp tin temppeleiden ja ha utaka mmioiden piirroksissa jouhisorsa esiintyy vähän vä liä, ja sitä se tuskin tekisi, ell ei se o li si ollut h yvin tavallinen jo fa araoiden aikaa n. Tätä Pohjois-Sudanin pa ikallista linnu stoa ei m yöskään ole kaikesta p äättäen paljon tu tkittu . Tämä kirjoitus fJerustuu Sven Math ia.ssonin Suom en Yleisradion toimit/ajalle Sudanissa J. Monille lintulajeill e Sahara mu od ostaa vaikeasti yli tettä vän esteen. Nä mä kaikki lajit ovat näyttäy tyneet m eill e vähintää n 500 km . N iiliä seuraa va t ymm ärrettävästi monet kahlaaja t, esim . Kh a rtumissa laskettii n ka hden kuukauden h avainnoinnin a ika na runsaa t 16 000 haikaraa, jotka ma tkasivat kohti p ohjoisia pesimäseutujaan Euroopassa. pohjoisempan a kuin mi ssä niiden kirjallisuudessa esitelty levinneisyyden p ohj oisraja kulkee. J ouhisorsia, lapasorsia ja h ein äta veja näkyi sa toja tuh ansia lentä mässä Niiliä pitkin. On mahdotonta olettaa, että yh tä suuri a määriä näkyisi missä tah ansa Saha rassa, sill ä niin suur ia kanto ja ei ole Euroopassa ja Aasiassa. Odotamm e innolla mi tä yll ä tyksiä kohtaa mm e niiden kahden kuu kauden aikana, jotka vielä vietämm e täällä. 1964 antamaan haastaltelmm. Vuoden 1961 havainnot va h vistiva t sen rengastuksen jo oso ittam a n asian, että esim . Että ne ovat tehneet niin jo vuosituh ansia on ainakin jouhisorsa n kohdalla va rmaa . kattohaikara seuraa N iilin uom aa. ~äiden kahden viikon aikana, minkä o lemme tää llä W'adi H alfa n lähistöll ä olleet, olemme löytä neet perä ti viisi lin tul ajia, joiden ei pitäisi o ikeastaan olla täällä. Olemme lisäksi löytä neet yhden lintulajin, joka on k(•ko Suda nille uusi. Kunkin lajin jatkuvuuden kannal ta on tä rkeää, ettei jokavuotisen aa vikon yli suun tautu va n muuton yhteydessä tapahd u liian suu r ia m enetyksiä
000 hehtaaria viljelysmaata ja 5 000 hehtaaria metsämaata. Tämän toiminnan kohteena on luonnollisesti myös asuttuja seutuja. paksu kivihiilikerros on viety pois. Nykyään tuotetaan n. Seudulla näytettiin vanhaa 1500100. Koko Saksan liittotasavaltaa koskevan luonnonsuojelulain 20 §:ssä sanotaan mm.: "Kaikki valtakunnan, valtion ja kunnan viranomaiset ovat, ennenkuin hyväksyvät toimenpiteitä tai suunnitelmia, jotka voivat aiheuttaa olennaisia muutoksia maisemassa, velvollisia hyvissä ajoin tiedottamaan asiaankuuluville luonnonsuojeluviranomaisille näistä suunnitelmista". Hampurissa laadittiin 1960 70 km2 laajan Harburger Berge-alueen maisemasuunnitelma, joka pohjautuu alueen geologisen ominaislaadun, sen kasviyhteisöj en, kasvupaikkojen sekä sen maantieteellisen ja historiallisen kehityksen yksityiskohtaiseen tutkimiseen. Tämän päivän luonnosuojelun täytyy omaksua suurempia tehtäviä, jos se aikoo pysyä tasavertaisena talouden ja tekniikan rinnalla. teollisuuden tarpeisiin, mutta valtavia määriä maata joudutaan väliaikaisesti varastoimaan ja myöhemmin jälleen tasottamaan niille alueille, joilta 20-30 m. Koska kivihiilen päällä olevat maakerrokset ensin täytyy poistaa, merkitsee kivihiilen kaivu lähes täydellistä maiseman tuhoamista. 60 miljardia tonnia kivihiiltä 30-55 metrin syvyydessä maanpinnan alla, ja sitä nostetaan valtavilla koneilla. 90 miljoonaa tonnia vuodessa. Osa hiekasta ja sorasta kuljetetaan pois ja käytetään rakennusym. Lahimpinä vuosina joudutaan 21 000 ihmistä siirtämään toisaalle ja muovaamaan uudelleen 2?. Luonnonja maisemanhoito on tehokkaasti organisoitu, ja alan kirjallisuuden kirjoitusten, aikakausjulkaisujen ja kokousselostusten määrä on suorastaan murskaava. Länsi-Saksan luonnonsuojeluun tutustumassa Johan Standertskjöld Matka halki Länsi-Saksan, joka tarkoituksena on perehtyminen taman maan luonnonja 11t?isemansuojelun ongelmiin, tekee vakuuttavan mutta myös hämmentävän vaikutuksen. Luonnonsuojelun ja maisemanhoidon läheinen yhteys siihen kokonaissuunnitteluun, jota saksaksi kutsutaan nimellä "Landesplanung" tai " Raumordnung" on mitä ilmeisin. Synkän vaikutuksen tekevät sen sijaan teollistuneet ja tiheään asutut alueet Ballungsräume -, joilla luonto on saanut väistyä kaupunkimaiseman asutuksen tieltä. Jo Hampurissa toteaa ne suuret suunnittelutehtävät, jotka Saksan suurkaupunkien on suoritettava. On jo kauan oltu selvillä siitä, ettei vanha klassillinen, säilyttävä luonnonsuoj elu riitä suojelemaan luontoa ja ihmistä itseään niiltä vaaroilta, joita esteetön teknillinen ja taloudellinen kt:hitys aiheuttaa. Vielä jättiläismäisemmät, mikäli enää mahdollista, ovat tehtävät Kölnin seudun kivihiilialueilla. Näillä seuduilla Reinin alajuoksun varrella on n. Käsitteeseen maisemanhoito sisältyy klassillisen luonnonsuojelun säilyttävän p eriaatteen lisäksi aktiivisesti hoitava ja hahmottava toiminta, joka pyrkii vaikuttamaan maisemakuvaan kokonaisuutena. Kulttuurimaisema on usein tavattoman kaunis, ja luonnon kauneutta leimaa runsaampi ja rehevämpi kasvillisuus kuin mihin pohjoismaalainen on tottunut. Suunnitelma sisältää ehdotuksia liikennereiteistä, asutuksesta, luonnonpuistoista ja maisemansuojelualueista sekä vapaa-ajan vieton kohteista; kaikki on tehty tunnetulla saksalaisella perinpohjaisuudella. Tämä on osoitettu hyvin selväsanaisesti kaikille yhdyskuntien suunnittelijoille. Toistaiseksi ollaan vasta ensimmäisen neljän miljardin kimpussa, minkä lasketaan riittävän ohi vuoden 2000
Neljä vuotta sitten ilmestynyt "Pohjolan p äiväperhoset" on nyt saanut jatkoa. Tämä kaikki h ävitetään vi iden vuoden kuluessa. Pohjoismaalaista a lkoi ajan pitkään suonistaan painostaa oleskelu ja matkustelu Rein in varren tih eään rakennetuilla ja asutuilla alueilla, missä valtaisa lii kenne, meteli ja pakokaasut hallitsivat tunnelmaa. On selvää, että myös Etelä-Saksalla on suu ria ongelmia asutuksen leviämi sen ja suurkaupunkien kasvun, teollistumisen ja vesien saastumisen sekä eroosien muodossa. Kiista kuuluu päätyneen kompromissiin: o~a metsästä on tuhottu. käyttökelpoinen useiden lajien mielenkiintoisia Erityisen mielenkiintoinen ja on systemaattisen osan edelle sijoitettu vuorokautisten len toaikoj en taulukko, jossa on omat sarakkeensa päivällä ja hämärässä lentäviä lajeja varten ja jossa yöllä lentävät lajit on jaettu kolmeen aikaryhmään, minkä lisäksi taulukossa on oma sarake ilmaisemassa lajien tuloa valolle yöllä. Kiitäjien ja varsinaisten kehrääjien lisäksi tässä osassa käsitellään eräitä systemaa ttiselta sijoittelultaan horjuvia ryhmiä, kuten si ilija pussikehrääjiä, punatäplä-, etanaja juuriperhosia sekä lasisiipisiä ja puuntuhoojia. "Maansuunnitelun" nimissä hiiliyhtiö on sitoutun ut luomaan yhteistyössä Nord hein-"Vestfaleni n viranomaisten kanssa uuden maiseman peltoineen, metsäistutuksineen ja suurimpiin kuoppiin tehtävine pikku järvineen . Hävityksen jäljissä syntyy kuitenkin uusi ma isema. Tuntui vapauttavalta päästä Schwarzwalclin komeisiin ja h yvin h oidettuihin metsiin ja raikkaaseen ilmaan. luvulta pera1sm olevaa linnaa, jota ympäröivät suurenmoinen puisto ja mahtavat tammet, pyökit sekä lehmukset. l\reillähän on keskieurooppalaisesta näkökulmasta katsoen vielä niin tavattoman suuret mahdollisuudet työskentelyyn lu onnonsuojelun alalla. Kirjallisuutta Bertil Gullander: Pohjolan kiitäjät ja keh_ rääjä( Otava 1964. Saksalaiset luonnonystävät tulevat u sein suorastaan runollisiksi puhu essaa n puista, ja tämä rakkaus pu ih in kuvastu u myös maisemanäkymissä. Kirjan alkupuolen yleisluvuissa vertaillaan käsiteltävien ryhmien elintapoja ja rakennetta sekä selostetaan erikoispiirteitä. Yhtiö tarvitsi nimittäin maa-alaa poistettujen maakerrosten varastoimiseen. Suomeksi toimittanut Tahvo Kontuniemi. Luonnonsuojeluviranomaiset ja hiiliyhtiö kävivät ankaraa taistelua eräästä rauhoitetusta m etsästä. 101. Ei voi välttyä vaikutelm alta, että meidän soraharjujemme pirstomiset ovat melkein vain pikku asioita r,äihin va ltaviin suunnitelmiin verrattu ina. Saksalaisten yritykset säilyttää niin paljon kuin suinkin puhdasta luonnonmiljöötä kannu stavat meitä pohjoismaalaisia ottamaan vaarin omasta tilanteestamme niin kauan kun on aikaa. Tämän panee merkille ainakin Raijerissa, Bodenjärven ympäristössä sekä suu rten jokien laaksoissa, samoin Badenissa ja "\Vi.irttembergissä. Vanha on kuitenkin ikuisiksi ajoiksi poissa, ja uusi kotiseutu on luotu uusille ihmisille. Vaikkeivät puumme olekaan a ivan yhtä isoja kuin Sch warzwaldissa on m eill ä pohj olassa toki ha vu metsiä nähtävä nä; senpä vuoksi hienoimman kau neuselämyksen tarjosivatkin eteläsaksa laiset lehtim etsät, jotka lokakuu oli p ukenu t syksyn väriloistoon . Maastoa muovataan, ja evakuoiduille asukkaille suunnitellaan ja valmistetaan asutuskeskuksia. Saksan kauneimmat tiet ovat Baijerissa, ja niiden sijoitus maastoon antaa harvoi n aih etta arvosteluun . Sen luonto on kuitenkin antelias ja suo suu ria mahdollisuuksia maisemanhoitoon ja kau neuden vaalimiseen , ja näitä mahdollisuuksia on m yös osattu käyttää
Matelijoiden monilajinen luokka käsitellään myös laajasti vaikka se meidän eläimistössämme on hyvin vaatimattomasti edustettuna. Alussa selostetaan lintujen ruumiinrakennetta ja elintapoja sekä lintujen luokittelua. Onneksi ne kuitenkin peittyvät pääosaltaan hyvien valokuvien runsauteen eivätkä pääse pahemmin häiritsemään muuten myön· te1sta kokonaiskuvaa. Mut• ta niinpä meidän kaksi lisko• ja kolme käärmelajiamme muodostavatkin vain häviävän pie• nen osan koko maapallon noin 6.000 matelija• lajista. Kirjan mi elenkiintoinen teksti ja va ikuttavat kuvat esittelevät elävästi viera iden maiden sammakoita ja niiden elintapoja. Systemaattinen osa alkaa siis Suuressa eläinkirjassa varpuslinnuista ja päättyy strutseihin. jien nimet onkin otettu Koskimiehen suomeksi toimittamasta teoksesta ''Euroopan linnut" ei kuitenkaan ole voitu siirtyä tämän teoksen noudattamaan Wetmoren järjestelmään, joka meillä nykyäär, on ainoa virallisesti hyväksytty. K. Tässä osassa käsitellään nykyään elävät käärmeet, liskot, krokotiilit ja kilpikonnat, kun taas sukupuuttoon kuolleet hirmuliskot on jä• tetty I osan historiallisen katsauksen varaan. K. Vaikka eurooppalaisten Ja. WSOY 1963. Monet valokuvat ovat suorastaan lois• tavia, mutta joukkoon mahtuu myös lähes alaarvioisia. Värilliset piirrostaulut edustavat lähes poikkeuksetta kirjan heikointa kuvitusta. Malmström Suuri eläinkirja II. Malmström. Silti jää kuitenkin hieman apealle mielelle kirjan luonnehtiessa näitä kahta mestarilaulajaa toteamalJa, että "parhaana tuntomerkkinä pi• eletään käsisulkien erilaisia pituussuhteita"(!). Suo• malaiset lintujenharrastajat tuskin ovat valmiit allekirjoittamaan tätä väitettä kuultuaan 102 edes kerran taiturimaisia laulajia luhta· ja viitakertusta. K. Teksti on yleensä hyvin tiivistettyä ja asiallista, vaikkakaan eräät italialaisen kirjoittajan henkilökohtaiset kannanotot eivät ilman muuta sovi Suomen oloihin. K. Lähempänä Suomea toimitetussa teoksessa meikäläiset lajit olisivat var· maan päässeet paremmin esiin, mutta hyvä näinkin. Suuri eläinkirja on ennen muuta kuvateos ja sen vuoksi jääkin hieman ihmettelemään, miksi mukaan on otettu kauttaaltaan heikkotasoiset piirretyt systemaattiset värikuvataulut, jotka valokuvien rinnalla ovat selvästi luonnottoman koreanvärisiä ja esimerkiksi lintujen osalta epäselviä. Viimeisenä ilmestynyt sarjan II osa käsit• tää useimpia luonnonharrastajia ehkä eniten kiinnostavan lintuj en luokan sekä m eillä niukasti edustetut matelijat ja sammakkoeläimet. Tämä on kyllä oikeastaan vain ma• kuasia, ja on ymmärrettävää, ettei Italiassa osata arvostaa näitä laulutaitureita, koska kum• p aakaan ei tavata Apenniinien niemimaalla. Systemaattisen osan värikuvataulut ovat tässäkin teoksessa hyvin kauniit ja selvät ja niihin liittyvä suppea teksti noudattelee samaa kaavaa kuin päiväperhososassa. Kirjassa seurataan meillä aikaisemmin tuntematonta ranskalaista lintujärjestelmää, joka pääpiirteissään muistuttaa meillä jo hylättyä vanhaa Hartertin järjestelmää. Suomen verraten köyhä eläimistö luonnollisesti hukkuu koko maailman eläinlajien paljouteen, mutta ilmeisesti myös Italian ja Suomen väliset faunaerot ovat vai• kuttaneet meikäläisten lajien vähäiseen osuuteen tekstiosassa. Näiden kahden osan ilmestyttyä puuttuvat suurperhosista enää yökköset ja mittarit ja jäämme jännityksellä odottelemaan näitä ryh• miä käsittelevien osien ilmestymistä, jota tämän osan johdannossa epäsuorasti lupaillaank in . Suomeksi toimittaneet Onto Leikola ja Ilmari Jutila . Esimerkiksi pikkulintujen lau• lun arvostelussa on tyydytty vanhaan kaavaan: satakielet ovat todellisia mestareita, joita "voi tuskin luonnehtia paremmin kuin sanomalla niitä lintumaailman parhaiksi laulajiksi". Suuren eläinkirjan valmistumista on terveh· dittävä tyydytyksellä. Linnut, matelijat, sammakkoeläimet. Sam.makkoeläinten suhteen on kylmä Pohjo• lamm e myös hyvin köyhä, ja kuusi tämän luokan lajiamme hukkuvat auttamattomasti koko maapallolla tavattaviin 3.000 lajiin. Huomio kiintyy jälleen runsaaseen kuvitukseen sekä hyvin havainnollisiin systemaattisiin kaavioihin. Lopussa on kolme hyvää värikuvataulua toukista, mutta aivan viimeisinä olevat kaksi mustavalkoista valokuvataulua koteloista ovat hieman epäsel• vät. Tuskinpa kukaan suomalainen kustantaja olisi omin voimin uskaltautunut tällaisen loisteliaan kuvateoksen julkaisemiseen. Se on kansainväliset mitat täyttävä suurteos, mutta niinpä se onkin meille saatu italialais-suomalaisen yhteistyön tuloksena
Tuulenpesäkuusi. 4. Maanomistaja: rouva Liisa Hakkila. 13. 27. Maanomistaja: maanvilj. 5. Mäntyryhmä. 1964. Artturi Tuohimäki. 6. 1964. 15. Käärmekuusi. 9. Kaukuri, Kreivi . Maanomistaja: Elli, Onni ja Jaakko Karisto. P a d a s j o k i, Maakeski, Nikula. 11. 4. Lh:n p. 2. 1964. Lh :n p. 1964. 1964. 27. Kalle ja Anna Ala-Pappila. 2. 5. Nauvo. Maanomistaja: Hjalmar Lehtosen perik. 18. Mauno ja Sylvi Lohtari. Maanomistaja: maanvilj . Lh :n p. Tenholan Norrbackan rauhoitettu kataja. Luonnonsuojelun työmaalta Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 8. Schulman. Patti joki, Olkijoki, Yli-Maunula. Pieni puuja pensaslehto. Petäjävesi, Kintaus, Nisula. 5. 6. p. Siirtolohkare, ns. 5. K iikka, Ulvi, Kallentalo, Pylväskuusi. 1964. Lohja, Teutari, lso-Teutari. 4. Ori matti I a, Niemenkylä, Anttila. Ilkka ja Inkeri Lietzen. 1964. 4. 16. 1964. 6. Maanomistaja: maanvilj. 5. Asutushall. Vikomin yksinäistalo, Vikomin tila . Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. 1964. Lh:n p. Toivo ja Bertta Anttila. Le m I a n d, Nålö, Mellangård, Spövall ja Norrgård. Willy Cchulman ja ekonomi H. Nåtön luonnonsuojelualue (90 ha). Mänty. H elsinki-Tampere radan varressa oleva kataja. 6. "Emilian koivu", "Vaarin kuusikko" ja "Anttilan männikkö". Lh:n p . p. Hurttala, Lehtola. Viisi kynäjaJavaa. 5. 4. Väinö Helleri. Maanomistaja: maanvilj . 103. Maanomistaja: tila!!. 1964. Paavo Impola. Lh:n p. Sattula, Arvola. Lh:n p . Ahvenanmaan maakuntahall. Lh:n p. Kisko-Perniön maantien varressa olevat kaksi mäntyä. Arvo Paavola. 1964. Kisko, Kaukuri, Uotila. Pertti ja Pirkko Päivärinne. 1964. Maanomistaja: maanvilj. Maakeski, Mctsola. Lh:n p. 4.-24. 1964. Puistoalue (l ,54 ha). Lh :n p . Maanomistaja: fil.maist. 5. Maanomistaja: Suomen valtio. Mänty. 1964. 1964 Hattu I a, Pekola, Kiviniemi. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj . 13. 1964. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 11. 18. ''Ellinkivi". 21. " Vikom kungen"-niminen mänty. Lammi, Iitti, Paavola. 5
28. KESKUSTELUA KASVINSUOJELUAINEISTA Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti 12. Lh :n p. S ipp o 1 a, Hirvelä, Pyöriä. 5. 4. Olavi ja Maire Sihvola. Aarne Laurila: Suomen luonto suomalainen kulttuurityö, prof. Lakkapäämäntyryhmä. 1964 Kansanvalistusseura ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjestivät yhdessä Suomen maiseman p äivät-nimellä pidetyt maisemanhoitoja luonnonsuojelukurssit Lohjalla Kannelj ärven kansanopistossa. V. 24. Maanomistaja: maanvilj. 0. Ns. Mm. Kokouksen avaus Maatalousministeri, prof. Niilo Söyrinki: Maisemamme arvokkaat piirteet, agr. 6. N. Johan Standertskjöld: Velvollisuutemme maisemaamme kohtaan ja arkkitehti Jaakko Ylinen: 1aisema ja rakentava ihminen. H elsingissä kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä vaaroja koskevan informaatioja keskustelutilaisuuden, joka keräsi Metsätalon suuren luentosalin täyteen asianh arrastajia. 19. Ti la isuuden ohjelma oli seuraava: Tervehdyssanat Prof. Kataja. 1964. Heissä oli maanviljelijöitä, metsänh oitaj ia, opettajia, ekonomeja, opiskelijoita ym. 5. suruku usi. Päivisin tehtiin retk iä ympäröivään luontoon, mm. 5. Esitelmissä ja niitä semanneissa h arvinaisen vilkkaissa keskusteluissa pohdittiin maisemanhoidon ja luonnonsuojelun ongelmia varsin monipuolisesti. Maanomistaja: agronomi Kauko ja H elinä Korhonen. Markkula (lainsäädäntö) Biosidit metsätaloudessa Maist. E. 6. Alustukset, luennot ja keskustelut pidettiin iltapäivällä ja illalla. Te i s ko, Kiim a joki, Iso-Mattila, oikeastaan Mattila. Innokkaassa keskustelussa esitettiin myös pessimistisiä käsityksiä luonnonsuoj elun mahdollisuuksista ja ai104 kaansaannoksista Suomessa. kurssilaisten kotiseud ulla esiintyviä maisemanhoidon ja luonnonsuojelun ongelmia. 5. Bergman Biosidit maataloudessa Prof. Rummukainen Biosidijäämät elintarvikkeissamme Prof. 12. Osanottajia oli lähes kaksikymmentä. Ympäristö antoi hyvät mahdollisuudet tarkastella sekä luonnonettä kulttuuri ma isemaa ja asutuksen sopeutumista ympäristöönsä. Arkkitehti Ylisen johdolla perehdyttiin myös maastossa Lohjan asemakaavasuunnitteluun ja kauppalan sijoittamiseen harjun ja järvien rajoittamaan luonnonkaun iiseen ympäristöön. huvila-asutuksen sijoittam isesta ympäristöön nähtiin runsaasti sekä hyviä että huonoja esimerkkejä. 1964. Lh:n p. Biosidit, nykyajan ongelma Tri G. Sam m a tti , Lohilampi, Lohil ampi. A. Maanomi staja: Iida, Sakari, Pentti ja Hilkka Mölsä sekä Elvi Koskinen. Pyhä s e Ikä, Hammaslahti, Kuikkala. Uudenaikaisen arkkitehtuurin ja luonnon suh teita tarkastelti in mm . Karkalin luonnonpuistoon. Maanomistaja: Sammatin kunta. 1964. M. Maanom istaja: maanvilj. 6. seuraavat: lis. Lh:n p. 5. Lh:n p. Rauduskoivu. Söyrinki, yhdistyksen puh eenjohtaja. SUOMALAISEN MAISEMAN PÄIVÄT 3.-6. Mukula (herbisidit) Tri M. 20. 1964. T eiden risteyksessä oleva metsäalue. Mutta kaikki olivat siitä yhtä mieltä, että luonnonsuojeluvalistusta olisi tehtävä mahdollisimman tehokkaasti ja tätä aatetta levitettävä ennenkaikkea sellaisiin piireihin, jotka eivät ilm an muuta tajua elävän luonnon merkitystä ihmisen elinympäristönä. Pulmat oli vat varsin monenlaisia ja useinkin vaikeasti ratkaistavia. 1964. Ten h o I a, Svedjekulla, Norrbacka. Esitelmistä mainittakoon mm. Esitelmien jälkeen pidetyissä keskusteluissa pohdittiin mm. sekä Etelä-Suomesta että pohjoisesta aina Kuusamosta asti. Maanomistaja: rouva Aili Holm. U. Toiviainen (fungi sidit) Tri J. Lh:n p. J amalainen Agr. Suomela. Lh:n p . Pentti ja I rma Taulaniemi. Ä ä n e koski mlk, Koivisto, Tienpää. S. "Silmu n kataja". Kanervo (insektisidit) Prof E. Nikkilä. 1964. Sammatin emäntäkoulu lla ja Onkamon vastaanottokodissa
Valtiovallan olisi julkisen edun valvojana luotava edellytykset kysymykseen liitty· vien tutkimusmahdollisuuksien järjestämiseksi sekä ryhdyttävä niihin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, joihin asiassa esille tulevat koke• mukset ehkä antavat aihetta. Useilla kasvien tuholaismyrkyillä on taipumus kumuloitua, t.s. Luonnon eläimet muodostavat yhdessä ravintoketju ja suurempien eri vaiheissa syödessä pienempiään ja usein on ihminen tällaisen ravintoketjun loppupäässä. Biosidit ja terveytemme Prof. Myrkky kumuloituu kussakin ravintoketjun vaiheessa ja mitä lähemmäs loppupäätä tullaan, sitä suuremmista annoksista on kysymys. VESIVOIMATILANNE JA KOSKEMME Maatamme on totuttu pitämään vesivoima• valtaisena ja vieläkin lienee melko yleinen sel• lainen usko, että voimantarpeen lisäys voidaan ja on myös edullisinta tyydyttää ensi sijassa vesivoimaa rakentamalla. Seuranneessa vilkkaassa keskustelussa käytti p1s1mmän puheenvuoron tri T. Pekkarinen Tri P. päivänä 1964 järjestämässä informaa• tioja keskustelutilaisuudessa on asiantuntijoi• den pitämien esitysten pohjalta tarkasteltu kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä vaaroja yleisen luonnonsuojelun, riistanhoidon, maata• louden, metsätalouden, kotieläinten, elintarvikkeiden ja terveydenhoidon kannalta. H. Tällaisen käsityksen säilyminen onkin itse asiassa varsin luonnollista, sillä ei tarvitse mennä kovinkaan kauas ajassa taaksepäin, kun tilanne oli todella täi• 105. Myös todettiin kasvinsuojeluaineiden suuri taloudellinen merkitys maaja metsätaloudelle, minkä vuoksi niiden käytöstä tuskin voidaan kokonaan luopua, ennen kuin on kehitetty uusia vastaavia aineita. L . Varsinkin alan tarkkailuja valistustyössä ol· Jaan pahasti kehityksestä jäljessä, ja monet muutkin puhujat vaativat nimenomaan tämän puutteen pikaista korjaamista. Westermarck Maist. Kokouksessa on voimakkaasti korostettu toisaalta tä• män laajan ongelman ajankohtaisuutta ja sen aiheuttamaa tutkimustarvetta sekä toisaalta niitä vähäisiä mahdollisuuksia, mitä käytännöllisten tulosten saavuttamiselle on olemassa mm. Ulkomaiset havainnot ja tutkimustulokset eivät yleensä ole sinänsä toteuttamiskelpoisia Suo• messa, minkä johdosta Suomen oloihin sovelletun tutkimuksen tarve on erittäin tuntuva. Rautavaara (Maataloush alli tus), joka korosti eräitä nykyisen kasvinsuojelulainsäädäntömme puutteita. Ensimmäiseksi olisi kiireellisesti asetettava asiantuntijatoimi• kunta, jolla luotaisiin kiinteä yhteistoiminta eri tutkimuslaitosten kesken ia jonka tehtävänä olisi laatia ehdotus tutkimusohjelmasta ja sen vaatimista toimenpiteistä. Sumari Biosidit ja kotieläimet Prof. varojen puutteen sekä tarvittavien laitteiden ja henkilökunnan riittämättömyyden vuoksi. Kokouksen päätteeksi valittu toimikunta laati professori V. Tämän ohessa olisi viipyrniittä myös myönnettävä tarpeelliset määrärahat, jotta erilaisten näytteiden järjestelmälliseen keräämiseen ja analysointiin voi• taisiin ryhtyä. vähäisetkin ainemäärät saattavat ajan mittaan osoittautua vahingollisiksi, koska aikaisemmin nautitut erät säilyvät varsinkin eläinten ja ihmisen rasvakudoksessa ja varasto saattaa vuosien varrella kasvaa myrkylliseen rajaan saakka. Lappalainen Biosidit ja riistaeläimet Tri M. Lääkärien taholta todettiin, ettei Suomessa ainakaan toistaiseksi ole voitu osoittaa ihmiselle vaarallisia määriä näitä aineita missään ravintoketjun vaiheessa. Kokous onkin julkituonut sen /läsityksen, että kysymys kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvistä vaaroista olisi otettava meillä kiireellisesti systemaattisen selvityksen kohteeksi. Keltikankaan johdolla seuraavan julkilausuman: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y:n touko• kuun 12. Nämä myrkyt säilyvät usein luonnossakin yllättävän kauan hajoamatta kemiallisesti vaarattomammiksi yhdisteiksi. A. Näin olisi meneteltävä siitä huolimatta, että kokemukset niistä Suomessa eivät toistaiseksi ole niin huolestuttavia kuin eräissä muissa maissa. Helminen Aluslllksissa todettiin kasvinsuojeluaineiden käytön voimakas yleistyminen viime vuosina ja sen monet ulkomailla havaitut haitalliset seuraukset
Tämä hyöryvoiman halpuus sekä jäljellä olevien vesivoimien verrattain vähäinen määrä on johtanut siihen, että maassamme jo nyt rakennetaan enemmän h yöryvoimaa kuin vesivoimaa, ja höyryvoi man suhteellinen osuus kas: vaa vuosi vuodella. 1962 maassamme käytettiin sähköä n. Tässä suhteessa on kuitenkin viime vuosina tapahtunut ratkaiseva muutos. kWh eli noin kymmenen kertaa tuolloin kehitetty vesivoimamäärä, oli luonnollista, että huomio kiintyi juuri vesivoimaan ja että sen määrä tuntui varsin suurelta. Koskimaisemiemme säilyttäminen on siis entistä aiheellisempaa ja taloudellisestikin entistä paremmin mahdollista. fainen. Ensimmäinen atomivoimalaitos tulee käyttöön 1970-luvun alkuvuosina. kWh:a, josta määrästä kehitettiin vesivoimalla n . Tämä energia oli takavuosina niin kallista, ettei se pystynyt kilpailemaan vesivoimalla kehitetyn kanssa ja hyöryvoimaa rakennettiin pääasiassa vain vesivoiman täydennykseksi verrattain vähäisessä määrin. Korjatkaa asia, muuten seuraava numero jää saapumatta! Jäsenhankintakilpailun 1964 tulokset julkaistaan ensi numerossa.. Viimeisten mahtavien koskiemme säästämistä luonnontilaisina ovat puoltaneet esteettiset, luonnonsuojeluja matkailunäkökohdat. kWh:a ja vesivoiman jo rakennettu sekä rakenteilla oleva määrä on yhteenlaskettuna suunnilleen sama eli yli 60 % koko vesivoimavaroistamme. 11 mrd. Rahan arvon muutokset huomioonotettuna voidaan sanoa, ettei hiili ole ollut koskaan maassamme niin halpaa, kuin se on nykyään. Iijoen koskien tultua rakennetuiksi vesivoiman valjastamista jatketaan Kemijoella äärimmilleen supistettuna. Höyryvoimakoneistot ovat kehittyneet jatkuvasti ne ovat halventuneet hinnaltaan tehoyksikköä kohden laskettuna ja ovat vuosi vuodelta tarvinneet vähemmän polttoainetta tuottamaansa kWh:a kohden. Tilanne on nykyisin kuitenkin aivan toinen kuin 15 vuotta sitten, kun ryhdytään arvioimaan vesivoiman vastaista käyttöä ja sen mahdollisuuksia voimansaannnin turvaajana . Kulutus ylittää koko vesivoimavarojemme tuotannon noin v. 15 vuotta sitten käytettiin maassamme sähköä yhteensä n. Lasku pysähtyi vasta sellaiselle tasolle, että hinta ei ollut enää juuri enempää kuin puolet aikaisemmasta. Kun tilanne on tällainen, on luonnollista, että nykyisin oltaisiin jo siirtymässä muiden voimanlähteiden käyttöön vaikka muita syitä siirtymisen tarpeeseen ei olisikaan kuin jäljellä olevien vesivoimien vähyys. Perusinvestoinnit atomivoimalaitoksiin tuottavat toki pitkällä tähtäimellä korkeamman koron! Teollistuvassa yhteiskunnassa luonnonn äkymien arvo kasvaa vuosi vuodelta. Vesivoiman kilpailijanahan esiintyy toistaiseksi vain "normaali hyöryvoima" eli kivihiilellä tai öljyllä lauhdutusvoimalaitoksissa kehitettävä energia. Lisäksi on sattunut niin, että vesivoima on menettämässä valta-asemaansa myös puhtaasti taloudellisista syistä. 106 Lopullinen ratkaisu kilpailussa vesivoima höyryvoima tapahtui muutama vuosi sitten yllättäen siten, että kivihiilen hinta alkoi jyrkästi laskea. 2.500 milj. V. Nämä seikat ovat luonnollisesti lisänneet hyöryvoiman kilpailukykyä. Tilanne näyttää muuttuvan sellaiseksi, että niiden säilyttäminen on jo taloudellisestikin edullista. Ensimmäisinä syinä tilanteen muuttumiseen ovat sähköntarpeen nopea kasvu ja sen seurauksena laaj alla rintamalla tapahtunut vesivoiman rakennustyö. Ehkäpä luonnon ystävillä on aihetta varovaiseen optimismiini Jos tilillepanokortti seuraa lehden mukana on se merkki maksamatta jääneestä jäsenmaksusta. 1970, siis jo 67 vuoden kuluttua. Kun maassamme oli rakennuskelpoista vesivoimaa lähes 20 mrd. Hinta on pysynyt tällä tasolla jo 4 vuotta ja monet syyt antavat aihetta otaksua, että hinta tulee myös pysymään suunnilleen samoissa ehkä hyvinkin kauan . 80 %Samanaikaiset kustannuslaskelmat osoittivat, että kivihiilellä höyryvoimalaitoksissa kehitetty sähkö tuli tuntuvasti kalliimmaksi kuin vesivoimasähkö. Vielä nytkin lähes 80 % maassa tarvittavasta sähköstä keh itetään vesivoimalla
Mutta toisaalta me, tämän lehden lukij at, saamme olla kiitollisia siitä, että tohtori Brander keskeytettyään varsin lupaavan tiedemiesuransa lääketieteellisellä alalla löysi uudeksi arvokkaaksi työl<entäkseen nimenomaan luonnonsuojelun. Esitämme parhaat kiitoksemme ja onnittelumme ja toivomme jatkuvaa menestystä yhteisen työmme hyväksi. Suomen vajaamielisten ja henkisesti häiriytyneiden lasten kohtaloa ajatellen täytyy meidän suuresti valittaa, että tohtori Brander olosuhteiden pakosta ennen aikojaan joutui luopumaan työstään näiden kovaosaisten hyväksi. Th e article describes the nature park of Karkali found ed this year. s. In rolling terrain curves in the road should follow the lay of the land; curve should follow curve in the rythm as hills and level stretches follow one another in nature. ja kir.tri Torild Brander saavutti elokuun l päivänä 60 vuoden iän. Ne, jotka puolestaan ovat seuranneet h änen esimerkkiään ryhtyessään työskentelemään käy tännöllisen luonnonsuojelun hyväksi, näkevät hänessä ennen muuta ihmisen, joka vaivojaan säästämättä on a ina valmis antamaan heille kaikkea mahdollista apua ja tukea. Our ridges are some of our most typical and most precious scenic attractions, despite the fact that their value is often judged simply on the basis of the gravel they contain. lt is located in Southwestern Finland and it represents a rich southern flora. Gravel pits should be concentrated in just a few places that cannot be seen from the road being built. So it is that ridges have been cut through for roadways, and gravel pits have been dug by the edges of ridges and have been left to gape untidily by the sides of finish ed roads. Tällaisena hän on joutunut kohtaamaan monia esteitä ja vaikeuksia. Tri Brander 60 vuotta Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen tarmokas puheenjohtaja, lääket. N:o J 1964 Contents: R e ino Kalliola: "Karkali". A hill should be crossed in one curve, so that a motorist will esitaistelijana. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola, Martti Linkola. Seppo Sana ks en aho: "Tien ja maaston sopusointu" (Harmony of Road and T errain). 107. Such straight stretches are not to be very long, for driving might be tedious and tempt the motorist to dangerous sf,eeds. s. When gravel is no longer being quarried, the edges of the pit ought to be tidied up and things should be put in order for the return of nature, for instance planting can be done. Tri Branderin ansiot ovat tunnetut kautta maan. Teknokraatit tuntevat hänessä järkkymättömän mutta rehellisen vastustajan. In particular the border between forest country and apen country is a natural place to locate a road. lmow ahead of time how the road will continue on the other side of the hill. A modern road ought to be a balanced unity that meets the demands of economy, safety, and pleasantness. In level, expansive, however, long and slight curves are used, and also straight stretches through pasture country. In apen terrain the road should blend into some natural ohjeet, for without the support of the terrain a road may appear to be a foreign, disconnected element in the scenery. Vaikka luonnonsuojelun tiellä edelleenkin tulee olemaan kovia esteitä, on kuitenkin todettava, että tohtori Branderin jälkien seuraaminen on ollut sangen helppoa verrattuna niihin vaikeuksiin, mitkä hän itse uranuurtajana on vuosien kulu essa joutunut kokemaan. H ence one goal when we pian should be to preserve Finnish cultural scenery in such a way that orginal natural beauty and road technology unite to form a harmonious whole. Lyhyesti sanottuna voimme todeta, että h äntä on pidettävä nykyisen luonnonsuojelun SUMMARY "FINNISH NATURE" The organ for the Protection of Nature Publishers: The Finnish League for the Protection of Nature
Aniterview. H. lf he did this, he would be doing his part to create opportunities for people to enjoy the comm.on fortune tlu:.t is nature. It is desirable for the road to come quite near the shore in places, so that one can get a glimpse of vaster scenes. On large section and terraced surfaces can be planted both grass and also bushes and trees, as natural indications warrant. The article is also published in Bygd och Natur, Sweden. Paavolainen; hallituksen muut jäsenet prof. Kontuniemi, prof. Nowadays builders try to blast jagged protruding rock in small sectioning so that they have the same slope as the original section and are concealed. The construction of rest-stops has begun to attract ever increasing attention today, since weekend travelers and tourists especially like to stop and enjoy the beautiful scenery or eat out in the free outdoors. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS to1m11 maamme kauneuden ja viihtyisyyden hyväksi. Every road planner should bear in mind that his road is a part of nature. Th e scenery and natural sights that are easiest to take in are by the roadways, and they frequently form an essential part of this scenery. 0. Tavaila, lehtori V. R est-stops are separeted from the actual road by a narrow stretch of forest, and they must be equipped with a parking area, good connections with the main road, a few sturdy benches and tables, a drinking fountain, some wastebaskets, toilet facilities etc. Kalliola, tri T. Kalela, tri R. Sven l\{athiasson: "Lintujen muuttoa tutkimassa Sudanissa" (Studying the Bird Migration in Sudan). This naturally demands more of the jJlanner, but it also makes his work far more interesting and satisfying. Linnamies, prof. On rocky hills the road must curve so that the road profile will not stand out like a gash through the hill. Th e impression of monotony and fresh wounds can be mitigated by leaving level stretches al suitable places, whereon bushes can be planted and lesser vegetation be allowed to spread. N. Soikkanen, maanvilj .neuvos A. In contemporary road-planning the terrain is considered to extend its slopes right up to edges of the road surface, and therefore the best possible harmonization of slope and scenery is striven for. 108. Liity jäseneksi: hanki uusia jäseniä! Yhdistyksen hallitus: Puheenjohtaja prof. Luther, lis. M . Vaarna. A. "Luonnonsuojelun työmaalla" (Notes from the fi eld of Nature Protection). Keltikangas; rahastonhoitaja ja v.t. Mikola, metsänhoit. Th ey strive to be careful in blasting large rock surfaces. Johan Stan d et s k j ö l d: "Länsi-Saksan luonnonsuojeluun tutustumassa" (On the Nature Protection in West-Germ.any). V. "Kirjallisuutta" (Literature ). Jaakko Palmu: "Oppilaiden kasvatus luonnonrakkauteen" (How to teach the pupils to love the Nature). s m o Leppänen: "Pyssy vai kiikari?" (Gun or Field-glasses?). T his is all the more reason to make certain that the road and all that accompanies it harmonize with nature. ln a country rich with lakes the sights of the waterways should be visible from the roadsides. Evidence of neglectful rock sectioning is abundantly visible in Finland. Scenic factors must be accorded greater consideration in planning modern roads, even in the drafting stages. sihteeri varatuomari E.-P. P. Söyrinki, varapuheenjohtaja prof. Tue työtämme rikkaan ja kauniin suomalaisen luonnon suojelemiseksi. Rest-stops can be constructed at such places
Paavo Suomalainen. Vihot yhteensä 113:40, Yihot ja levyt yhteensä 153:50. Kuvituksen runkona ovat von Wright-veljesten kuuluisat lintutaulut, ja jokaista 12 vihkoa täydentää EP-levy lintujen äänistä. Valmiina toinen vihko äänitetystä lintukäsikirjasta Pohjolan linnut värikuvin 1 2 Perusteellinen ja havainnollinen yhteispohjoismainen tietokirja, joka esittelee kaikki Suomessa tavatut lintulajit. yt ilmestynyt toinen vihko esittelee sorsalintujen lahkon. Levyjä myös erikseen a 5:45. Teoksen päätoimittajana Suomessa on prof. 7 i ------------'
SUO.ME.N SANA Suurmenestys jatkuu 8. t•orvoon Kirjapaino Osakeyhtiö WSOY. OSA Albert Hämäläinen Yrjö Jylhä, 69 kirjoittajaa, 600 sivua, 54 syväpainokuvaa. 18:50, nahkaselk. Voi tosiaankin puhua Suomen hengenviljelyn lwvalkadista." Martti Santavuori, Aamulehti Koko teoksessa l,400 kirjoittajaa, 24 kookasta, loisteliaasti kuvi-tettua osaa. Siitä ei tule vain kirjahyllyjen koristus vaan ennen muuta alati tarpeellinen ja ehtymättömän rikas käyttöteos." Taito Piiroinen, Virittäjä kokoava kulttuuriteko. 9. . ja hyvät ;f arvostelut jatkuvat Georg Henrik Jägerhorn -Annikki Kariniemi, 67 kirjoittajaa, 599 sivua, 54 syväpainokuvaa. 24:-. . "Suomen Sana on oivallinen kirjallisuudenhistorian proosalukemisto, mutta lisäksi sen sivuilta voi tarkoin seurata kirjakielemme ja suomalaisen sanomisen taidon kehitystä . Hinta osalta ka~gask. . OSA .