Postisiirto 6882. Toimisto avoinna arkisin klo 913. Niilo Jyrkinen (toim itussihteeri). iilo Sqyrinki (vastaava), prof. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Jäseneksi ilmo ittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. T ilaushinta vuonna 1966 on muutoin 6 mk. 77 Varpushaukka, Prrtti S11/kava 81 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö 86 Luonnonsuojeluko ngressi Sveitsissä, Hans L111/Jer 87 usi luertelo luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä . Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Reino Kalliola, yhteiskuntat. Toimituskunta: hum.kand. Penlli Salan/erä ja agronomi Jo/Jan Standfr/1kjöld. 89 1-Juuh kaja vihdoinkin saanut lain suo jan 89 SL Y:n tekemiä esityksiä ja antamia lausunto ja 90 Kirjallisuutta . Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskelijat ja koululaiset 3 mk ainaisjäsen 100 mk. Kansilehden on piirtänyt taiteilija Urpo Huhtonen. Toimitus: prof. Sisältöä: R3ntojen suojel u, Reino Kalliola . 73 Luonnonsuojeluvaikutelmia Yhdysvalloista, Antti Haapanen 75 K vmmenen vuotta talvilintulaskentaa, ]11kka Koskimies . 93 Uusia lu nnonsuojelualueita ja rauho itettuja luo nnonmuistome rkkejä 94 Summaries of Main Arcicles in this l ssue 96 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Kari M111/anoja, varat. kand. Marlli Linkola, mets.hoit. Puh. Paavolainen, mets.hoit. F...-P. Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 643719
Toisten mielestä olisi luovuttava kaikesta huvilain ja mökkien rakentamisesta rannoille, toisten mielestä taas ei tässä asiassa kaivata mitään raj oituksia. Kun kaavoituksen nykyisen tilan huomioon ottaen kuitenkin on ilmeistä, ettei rannansuojelua saada riittävän nopeasti järjestetyksi yksinomaan kaavoituksen avulla, jaosto esittää lääninhallitukselle myönnettäväksi oikeuden julistaa tarvittaessa tietty vähintään 300 m:n etäisyyteen rantaviivasta maalle ja samoin merelle/järvelle päin ulottuva alue rannansuojelualueeksi, jolle ei tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta saa rakentaa uudisrakennusta ilman lääninhallituksen lupaa. Lupa voitaisiin myöntää, milloin rakentamisen ei havaita tuottavan huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle tai alueen käytön muulle järjestelylle. Seutuja yleiskaavoituksen avulla olisi kiireellisesti selvitettävä,mihin erilaisiin tarkoituksiin ranta-alueitamme olisi varattava ja käytettävä. Rintamalinja oli yksinkertainen ja selvä: kesämökkien vastustajat ja niiden puolustajat. Rantoja tarvitaan välttämättä myös ulkoilualueita ja matkailupalveluksia varten sekä muuhun yleiseen käyttöön. Mielipiteet löivät osaksi jyrkästi vastakkain. Kysymys on rantojen aluesuunnittelusta. Näiden mielipiteiden esittäjät eivät ole vaivautuneet tutustumaan lakiehdotuksen sisältöön. Kesäkuussa tuli julkisuuteen sisäasiainministeriön alaisen jaoston ehdotus rannansuojelulaiksi siitä kohu ja väittely. Myös rannansuojelun perustelujen suhteen näytetään varsin yleisesti erehtyneen. Ongelman painopiste ei kuitenkaan ole esteettisellä, vaan sosiaalisella linjalla. VUOSIKERTA Rantojen suojelu Taakse jääneenä harvinaisen kauniina kesänä 1966 käytiin vilkasta keskustelua rantalakiasiasta sekä julkisuudessa sanomalehtien palstoilla että arvattavasti vielä enemmän yksityisesti itse >>tuhanten vetten partahilla>>. Keskustellaan siitä, kumpi lopulta on kauniimpaa, >>yksitoikkoset erämaarannat>> vai >>kesämökkien elävöittävät rantamaisemat>>. Rannansuojelun lähtökohtana on se vavahduttava tosiasia, että täysin suunnitelmattomasti etenevä huvila-asutus on nyt jo johtanut siihen, ettei EteläSuomen asutuskeskusten lähettyvillä enää ole sanottavasti vapaita rantoja. Jos nykyinen meno jatkuu, saman tilanteen on laskettu myös pysyväisluontoisen asutuksen kehityksen huomioon ottaen vallitsevan vuonna 1990 kaikkialla Kokkolan-Imatran linjan eteläpuolella. Tarkoituksena on ohjata kesämökkiasutusta sekä huvilanomistajien että huvilattomien rannan käyttäjien parhaaksi. Kaikkien suomalaisten kesänviettoa ja ulkoilua ei kuitenkaan voida järjestää kesämökkien avulla. Se ei suinkaan edellytä tällaista jyrkkää joko-tahi-asennetta, siinä on päinvastoin otettu huomioon asian sekä-että. 73. Tietyt ranta-alueet olisi osoitettava yleiseen käyttöön, varsin huomattava osa voidaan edelleenkin jättää yksityistä kesähuvila-asutusta varten, myös matkailulla, teollisuudella ja muulla elinkeinoelämällä on omat tarpeensa jne. SUOMEN LUONTO No 3 1966 25. Rantalakijaosto siis katsoo, että ranta-alueiden maankäyttö olisi parhaiten järjestettävissä kaavoitusmääräyksillä
On tosin kyseenalaista, missä määrin kaavoitus ehtisi tänä väliaikana riittävän pitkälle, mutta jos asiaan kiinnitetään sen vaatimaa huomiota, voitaneen >>rantakaavat>> saada valmiiksi ainakin kipeimmissä tapauksissa. Muutoin on samanlainen kohtalokas myöhästyminen edessä kuin vesiensuojelun osalta jo on tapahtunut. Rakennuslautakunnille annettaisiin tässä mielessä oikeus antaa tarpeellisiksi osoittautuvia määräyksiä rakennuksen sijoituspaikasta, laadusta ja väristä yms. K11va11 osoilla111a taulu on paikasta, joka 011 oile/111 William D. Toisaalta maan omistaja tai haltija ei olisi oikeutettu korvaukseen kysymyksessä olevasta oikeutensa väliaikaisesta rajoittamisesta. Kesämökit ja muu ranta-asutus on sijoitettava niin, että se mahdollisimman hyvin sopeutuu maisemaan. Tällä kannanotolla jaosto on samalla halunnut korostaa kaavoituksen kiireellisyyttä rantojen käytön suunnittelussa. Rahat alueen perustamiseen 011 saatu J'ksityisiltä asia11harraslajilta lahjoil11ksi11a. 74 Reino Kalliola Preeriaka11a11 suojelualuetta osoittava laulu. Rannansuojelualueeksi määräystä ei lakiehdotuksen mukaan vo1tats1 antaa viittä vuotta pitemmäksi ajaksi eikä sitä voitaisi uudistaa. Toinen rannansuojelulain periaate tähtää rantamaisemien kauneudellisten arvojen suojelemiseen. Asutuksen keskeyttäminen määräajaksi olisi omiaan antamaan myös kunnille mahdollisuuden hankkia sopivia ranta-alueita yleistä virkistyskäyttöä varten. Tätä ehdotusta voidaan pitää kompromissina, jossa on otettu huomioon toisaalta rannansuojelun kieltämätön tarve, toisaalta maanomistajien oikeuksiin turvaaminen. Rantalain yleisissä säännöksissä olisi syytä viitata sosiaalisen luonnonsuojelun ja maisemanhoidon näkökohtien lisäksi myös tieteellisen ja yleisen kulttuurisen luonnonsuojelun tarpeiden huomioon ottamiseen. Rannansuojelua ei enää voida siirtää tuonnemmaksi. Onhan ranta omine kasvija eläinlajeineen hyvin tärkeä Suomen luonnon elementti sekä sellaisena arvo sinänsä. van Dyken lahjoiltamilla varoilla.
postitoimistojen ikkunassa näin presidentin ohjelman tärkeimmät kohdat esitettynä iskevässä muodossa. Kuvaavana esimerkkinä on mainittava eräs kuulemani lausuma, että nykyään ei tahdo keksiä ohjelmaa kaikille niille nuorisoym. Valtakunnallisesti tärkein luonnonsuojelujärjestö on National Audubon Society, joka on saanut nimensä huomattavan 1800-luvulla vai75. Virallisista luonnonsuojeluelimistä on tärkein sisäministeriö (ei vastaa meikäläistä käsitettä), jossa on omat osastonsa mm. Tämä merkitsee sitä, että kansallispuistoja ja erityyppisiä ulkoilualueita on saatava lisää erityisesti maan itäosiin, jossa suuri osa väestöstä asuu. Ministeriön johdossa on ministeri Stewart L. Hän on aktiivinen luonnonsuojelumies. Ministeriölle ja sen osastoille kuuluu edelleen ulkoilualueiden tarpeen selvittäminen, vesistöjen järjestelytyöt, mineraalivarojen hoito, intiaaniasiat ym. Myös luonnonkauneus on eräs luonnonvarojen muoto ja sen säilyttäminen on tärkeätä ihmismielen hyvinvoinnin takia.>> Amerikan kaunistusohjelmaa viedään tehokkaasti eteenpäin ja sitä tehdään tunnetuksi yleisölle kaikin tavoin. Johnsonin aikakaudella. Maan >>first lady>> on tämän kampanjan keskeisiä henkilöitä. Luonnonsuojeligä,jestb't. Udall. Pääosan ajasta vietin Wisconsinin yliopistossa Madisonissa, mutta kesämatkan aikana saatoin tutustua maahan hiukan laajemminkin. Maatalousministeriön alaiset metsähallitus ja maaperäsuojelun keskuslaitos ovat niin ikään tärkeitä luonnonsuojeluvirastoja. Myös Franklin Roosevelt olleessaan presidenttinä 1933--45 otti ohjelmaansa luonnonsuojelun tärkeänä ohjelmakohtana. Kun U.S.A. järjestöille, jotka haluaisivat toimia luonnonsuojelun hyväksi, kun niitä on niin paljon. Luonnonsuojelijoiden piirissä puhutaan >>luonnonsuojelun kolmannesta aallosta>>, joka alkoi, kun John F. Kussakin osavaltiossa on lisäksi omat luonnonvarojen hoitoa käsittelevät elimet (conservation departments), jotka hoitavat myös luonnonsuojelun biologista ja sosiaalista puolta. Luonnonsuojelusta ja sen mahdollisuuksista puhutaan Yhdysvalloissa innostuneesti ja pyritään nimenomaan korostamaan, ettei toivoa saa missään nimessä menettäää, vaikka tulevaisuus saattaa vaikuttaa joskus hyvinkin synkältä. Presidentti Johnson on pannut alulle Yhdysvaltojen maisemanhoito-ohjelman, joka pyrkii Amerikan kaunistamiseen. Luonnon ja erityisesti eläimistön suojelusta kiinnostuneita järjestöjä on tavattomasti ja kehitys näyttää johtavan siihen, että sellaisetkin järjestöt, jotka ovat alkuaan olleet kiinnostuneita aivan muista asioista, ottavat ohjelmaansa yhä enemmän luonnonsuojelun. Yhdysvalloilla on ollut onni saada luonnonsuojelusta kiinnostunut presidentti jo tämän vuosisadan alussa nimittäin Theodore Roosevelt. on verrattavissa koko Eurooppaan, on selvä, että viiden kuukauden aikana saadut kokemukset ovat vielä melko pintapuolisia. luon nonsuojel uvai kutel m i a Yhdysvalloista ANTTI HAAPANEN Alkuvuodesta sain tutustua viiden kuukauden aikana amerikkalaiseen luonnonsuojeluun ja maan luonnonsuojeluongelmiin. Luonnon moninaiskäytön periaate on saanut laajan kannatuksen näissä elimissä ja se näkyy myös kentällä suoritetussa työssä. Mm. Kuvaavana esimerkkinä siitä, mikä merkitys luonnonsuojelulle annetaan Yhdysvalloissa on juuri se, että siinä ovat aktiivisesti mukana laajat kansanryhmät presidenttiä myöten. kansallispuistojen hoitoa, kalastusta ja metsästystä ja vesiensuojelua varten. Mutta kun ihmiset ovat huomanneet vaaran, olemme toimineet suojellaksemme luonnonvarojamme maamme rikkaudeksi ja tulevien sukupolvien iloksi. Hän on antanut >>kansallispuistohallitukselle>> kehotuksen tehdä suunnitelmat ja kehittää kansallispuistojärjestelmää siten, että se vastaa ajan tarpeita v .1972 maailman ensimmäisen kansallispuiston Yellowstonen täyttäessä 100 vuotta. Sanomassaan kongressille presidentti toteaa mm.: >>On totta, että olemme monasti hoitaneet huolimattomasti luonnon antamia lahjoja ja silloin tällöin olemme maksaneet korkean hinnan tästä laiminlyönnistä. Presidentin kiinnostus ei lopu tähän. Kennedy astui Yhdysvaltain presidentin paikalle ja jatkuu edelleen presidentti Lyndon B
Vuoden 1961 tilaston mukaan alueella kävi 44 500 hanhen metsästäjää ja 75 800 ihmistä vain katsomassa hanhia. kuttaneen harrastelijaornitologin ja taiteilijan Audubonin mukaan. Mutta erittäin suurena ja vaikutusvallaltaan tärkeänä ryhmänä ovat metsästäjät. on ostanut huomattavia alueita Kalliovuorilla olevaan Grand Tetonin kansallispuistoon liitettäviksi. Ja käydessäni siellä paikalliset virkailijat sanoivat, että Suomestakin pitäisi löytää joku Rockefeller, niin moni asia saataisiin kuntoon. Yhdysvaltojen länsiosissa ja Kalliovuorten alueella toimii erittäin aktiivisesti Sierra Club. V. Metsästäjien ja heidän yhdistystensä johtohenkilöiden ajattelua ei sävytä niinkään riistaeläin-vahinkoeläin ajattelu, vaan koko riistanhoito nojautuu vahvalle ekologiselle pohjalle. Keväällä tehdään pyhäisin retkiä luontoon. the Wilderness Act ja the Wild River Act. Yhdistyksen lehti Audubon magazine on laajalle levinnyt huomattava luonnonsuojelun aikakausjulkaisu. National Audubon Societyn ja paikallisten yhdistysten toiminnan painopiste on maan itäosissa, vaikka kerhoja on aina Kaliforniaa myöten. Järjestö saa lahjoituksina rahaa ja näillä ostetaan alueita. Madisonissa seurasin paikallisen Audubon Societyn toimintaa. Horicon marsh (pinta-ala 1266 ha) Wisconsinissa. Tämä vain osoittaa, miten poliitikot tuntevat myös luonnonsuojelun asiakseen. Esimerkkinä voin mainita erään lintujärven ns. Lisäksi järjestöllä on oma tiedotuslehtensä asiantuntijoita ja paikallisten yhdistysten toimihenkilöitä varten sekä tieteellinen julkaisusarja. vesien ja ilman likaantuminen, roskaaminen (tupakan pätkistä ja peltisistä olutkannuista hylättyihin autoihin), koko maiseman rumeneminen, luonnon katoaminen asutuskeskusten läheisyydestä, lintujärvien ja rehevien soiden kuivatus jne. Luonnonsuojelun laaja kannatus perustuu useaankin seikkaan. Erittäin huomattavia lintujärviä ja suoalueita on voitu säilyttää metsästäjiltä saatujen varojen turvin. Erityisesti vesilinnut ovat haluttua riistaa. Ne ovat jalkapatikka-ja kanoottiretkeilijöiden toivemaita. Kun mc.tsästäjät ovat valmiit maksamaan huomattavia summia mahdollisuudesta päästä metsästämään, saadaan tällä tavoin varoja riistan elinympäristöjen säilyttämiseen ja parantamiseen. Rockefeller Jr. Jälkimmäinen laki. Vuosisadan alkupuolella se kuivattiin maataloustarkoituksiin, mutta siinä ei onnistuttu tyydyttävästi. Ei myöskään talouselämältä ja poliittiselta rintamalta puutu kiinnostusta luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen oikeaan käyttöön. Kun Evergladen kansallispuistoa Floridassa uhkasi kuivuminen tämän vuoden alussa sen takia, että alueen ulkopuolella suoritettiin kuivatushankkeita, kehotti National Audubon Society jäseniään kirjoittamaan kongressin jäsenille tästä tapahtumasta ja pyytämään heitä hoitamaan, että asiaan saataisiin muutos. Luonnonsuojelun kannalta merkittäviä lainsäädännöllisiä saavutuksia viime aikoina ovat olleet mm. Wisconsinissa työ oli lähtenyt hyvin vireästi alkuun. Ulkoilu on saavuttanut valtavan suosion. Soiden suojelu on sielläkin yksi tärkeimmistä tehtävistä. Talvella on yleisötilaisuuksia elokuvaja väridiaesityksin. Vähitellen alue on saatu entiseen uskoonsa ja on nyt ainutlaatuinen lintujärvi, josta nauttivat sekä metsästäjät että lintuharrastelijat. kansallispuistoissa kävi viime vuonna noin 120 000 000 ihmistä. Kun kansallispuistoissa harjoitetaan erittäin voimakasta luonnonsuojeluvalistusta ja oppilaita on paljon, ei ole ihme, että työ tuottaa myös tuloksia. Suuren luokan ongelmat ovat usein samoja kuin muualla teollisuusmaissa esim. Luonnonsuqjelunäkymät ovat monessa suhteessa Yhdysvalloissa valoisat, mutta ratkaisemattomia pulmia on silti runsaasti. Kolmannen vahvan tuen luonnonsuojelulle antavat retkeilijät. 1927 hyväksyttiin laki, joka varasi 250 000 dollaria alueen ostoon ja 76 10 000 dollaria padon rakentamiseen ja alueen entistämiseen. Luonnonsuojelijain ytimen, mutta ei ehkä laajimman ryhmän, muodostavat aktiiviset luonnonharrastajat. Yhdistyksellä on oma toimitalo New Yorkin Keskuspuiston varrella. Nämä alueet pidetään luonnontilassa eikä niihin rakenneta teitä. Mm. Vain eräinä esimerkkeinä mainitsen, että John D. Nature Conservancy-niminen järjestö on ottanut tehtäväkseen tieteellisesti tärkeiden, vaikka pientenkin luonnonsuojelualueiden aikaansaamisen. Se näytti hyvin samantapaiselta kuin luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta Suomessa. Luonnonsuqjeluharrastus. Edellisen turvin pyritään luomaan erämaaalueiden verkko koko valtakuntaan. Viiden toimintavuoden aikana on saatu ostetuksi jo parisenkymmentä aluetta
Vaikkakin joululintulaskennan tuloksia on koottu ja paikallisissa puitteissa julkaistukin, ei niillä liene ollut suurempaa tieteellistä käyttöä. 77. Seuraavana vuonna nousu oli vieläkin suurempi. Herätteen talvilintulaskennalle antoi vanha pohjoisamerikkalainen luonnonsuojeluväen tradiitio, joka siellä tunnetaan >>joululintulaskennan>> nimellä. Vuodenvaihteina 1959/60-1962/63 reittien määrä pysyi tasaisesti 415-435 välillä. Se voidaan tehdä yksin tai useampihenkisissä ryhmissä. Talvilintulaskentaa ja sen tavoitteita on aikanaan selostettu Suomen Luonnon palstoilla (Talvilintujen laskenta kaikkien lintuharrastajien yhteinen asia, vsk. Joululintulaskennassa noudatettiin osittain samoja sääntöjä: sopivana pyhienvälipäivänä lintujen ystävät sonnustautuivat pikku ryhmissä retkelle ja laskivat kaikki tuon päivän aikana havaitsemansa linnut. Kussakin ryhmässä tulee olla ainakin yksi pätevä lintujen tuntija, joka vastaa ryhmänsä havaintojen luotettavuudesta. Talvella 1963/64 into jälleen kasvoi: laskentareittejä kertyi 479. joulumetsästykselle. 1957, no. Tämä johtunee siitä, että Pohjois-Amerikan joululintulaskennalta puuttuu keskitetty ohjaus eikä sen muotoja ja menetelmiä ole pyritty yhtenäistämään. Tämä talvilintulaskennan nimeä kantava ohjelma syntyi aluksi (1955/56) yksityisenä kokeiluna, mutta jo seuraavana vuonna Helsingin yliopiston Eläinmuseo otti laskennan käytännölliset järjestelyt hoitaakseen. Viime vuodenvaihteen reittimäärä oli jokseenkin tasan 500. Reitit on pyritty suunnittelemaan pysyviksi, jotta voitaisiin saada luotettava kuva linnuston vuotuisista vaihteluista. Laskenta suoritetaan tavallisen linturetken muodossa jonakin sääsuhteiltaan sopivana päivänä joulun ja loppiaisen välisenä aikana. Kymmenen vuotta talvilintulaskentaa JUKKA KOSKIMIES Runsaat kymmenen vuotta sitten sai maassamme alkunsa lintutieteellinen tutkimusohjelma, joka jo nyt on tuloksiltaan muodostunut tiettävästi ainutlaatuiseksi koko maailmassa. Talvilintulaskennan ensimmäinen kymmenvuotiskausi on sattunut yhteen lintutieteellisen harrastelun ennennäkemättömän leviämisen kanssa maassamme ja ehkä on ollut osaltaan myötävaikuttamassa siihen. Talvilintulaskennassa kertynyt aineisto julkaistiin reiteittäin muutamana ensimmäisenä nittakoon, että Wisconsinin yliopiston järjestämiin viiden viikon maatalouskursseihin nuorille alkaville maanviljelijöille sisältyi 5 tuntia viikossa luonnonsuojeluja riistanhoito-oppia. Retken reitti voidaan valita vapaasti. Eräänä esimerkkinä luonnonsuojeluopetuksen arvostuksesta maitämään alkuperäisen joululaskennan vapaa retkeilyhenki, mutta toisaalta luomaan sille riittävän kiinteät ja vakioidut muodot, niin että sen tuloksilla olisi myös tieteellistä arvoa. Ensimmäisenä varsinaisena laskentatalvena (1956/57) saatiin liikkeelle 119 laskentaryhmää, joihin kuului yhteensä ehkä kolme-neljäsataa henkeä. Se syntyi viime vuosisadan vaihteessa luonnonsuojeluhenkisten lintuharrastajien aloitteesta vastapainoksi metsästäjien ns. Opetuksessa tuotiin luonnonsuojelun ja riistanhoidon ekologiset perusteet hyvin vahvasti ja pätevästi esille poikia kiinnostavassa muodossa. Retki kestää aamuhämärästä iltahämärään, ja sen aikana merkitään muistiin kaikki tavatut lintulajit sekä kustakin lajista, myös kaikkein tavallisimmista, havaitut yksilömäärät. Viimeksi mainittu toimenpide oli sen luontoinen, että jonakin päivänä joulun ja uuden vuoden välillä metsästäjät joukolla tarttuivat aseisiinsa ja käyttivät tuon päivän riistan kannalta vahingollisina pidettyjen petojen hävittämiseen. Suomen talvilintulaskennassa pyrittiin säilytpyrkii turvaamaan sen, että jokia voitaisiin säilyttää rakentamattomina ja puhtaina koko kansan tarpeisiin ja iloksi. Luonnonsuojelun perusta, ekologinen tutkimus, luonnonsuojeluopetusja valistus ovat käynnissä laajalla pohjalla. Seuraavana talvena tutkittiin maan eri osissa jo 267 reittiä, ja sitä seuraavana peräti 467. 3, s. Peräti 550 reittiä kuului nyt laskentaverkostoon. 38)
. . .. . laskentavuonna. . 5 • • 6 4 5 5 3 • **8*5 4 4 6 6 * 4 3 4 4 3* 4 5 * 4 4 3 * 6 3 4 * 6 6 4 3 4 5 5 7 5 5* 4 6 4 6 7 * 6 2 3 7 536 663 4 6 1 55 755544 *5 6 6 6 6 6 5 6 7 *6 5 5 5 5 6 7 7 6 6 6 5 4 4 776 5 6 6 5 6 3 3 3 6 5 4 5 6 3 6 6 3 6 7 1• 6 6 4 5 6 7 666 . maan jääneiden muuttolintujen vaihtelevaan esiintymiseen, antavat laskentojen tulosaineistot myös erittäin arvokasta lisätietoa tavallisimpien vakituisten talvilintujemme levinneisyydestä ja suhteellisesta runsaudesta maan eri osissa. Vuonna 1964/65 siirryttiin tämän vuoksi keräämään tulokset reikäkorteille, niin että niiden käsittely voitaisiin suorittaa tietokoneilla. . 7 = 64-124 2 = 2-3 8 = 125-249 3 = 4-7 9 = 250-499 4 = 8-15 A = 500-999 5 = 16-31 » B = 1000-1999 » jne. . Vihervarpusen esiintyminen maassamme vuodenvaihteessa 1964/65. 5 3 • 4 • 4 • 3 3 4 * .• Kuva 2. Kartan hieman leventynyt muoto johtuu siitä, että numeromerkin kirjoitustila ei ole neliönmuotoinen kuten todellinen perusruutu. . *3 8 4 3 6 4 ., 2 2 • .. . . Muuten kuten kuva 1. **6575 6666655755 5*6 4 5 6 6 7 7 6 6 * ** * • 1 1 . **5440 15 55368500 5,::4 5 8 6 6 6 4 6 ,:, 5 • • • . Näiden karttojen tarkoituksena on toisaalta antaa havainnollinen yleiskuva eri lajien esiintymisestä laskenta-aikana, toisaalta helpottaa linnustollisten levinneisyyskarttojen laa. * * CAR W EU S SPINUS 1964 65 RE . Luvut tarkoittavat kullakin 22 x 22 km:n perusruudulla keskimäärin reittiä kohti havaittua yksilömäärää seuraavan luokittelun mukaan: = ei havaittu 6 = 32-63 yks. Vaikkakin välitön mielenkiinto talvilintulaskennan tuloksia tarkasteltaessa yleensä kohdistuu eri talvien linnuston eroihin samoin kuin invaasioja satunnaislajien sekä talvehti78 PARUS MAJOR 1964 65 RE . •o• l • l . *O O O •O 4 • l ,:. . &-merkki tarkoittaa, että lajia on havaittu keskimäärin alle 0.5 yks./reitti. valmis levinneisyyskartta, josta käy lisäksi ilmi ao. Samanaikaisesti ryhdyttiin myös muokkaamaan aikaisempien vuosien aineistoa reikäkorttikäsittelyä varten. 1 = 1 yks. • • . Pian sen vuosittainen käsittely tavanomaisena käsityönä osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi. Juuri näitä lajeja koskevat tiedot ovatkin talvilintulaskennan luotettavimpia, sillä niitten suhteen tuskin sattuu paljonkaan lajinmääritysvirheitä eikä satunnaisilla virheillä runsaslukuisten lajien kohdalla ole missään tapauksessa sanottavaa merkitystä. lajin keskimääräinen havaittu yksilömäärä laskentareittiä tai vaihtoehtoisesti 10 reittikilometriä kohti kussakin laskentaruuduston 22 X 22 km :n perusruudussa (kuvat 1-2). •s• 5 . . Pyrkimyksenä on saada aikaan yhteenveto kuluneen kymmenen laskentatalven aineistosta. Tietokoneen laatima kartta talitiaisen esiintymisestä maassamme vuodenvaihteessa 1964/65. • 2 • 2 4 1 . . O* * >1 ,:, 4 3 3 O*O 2 3 4 * 2 5 1 5 5 5 500 650 5 4 537560600 *6 4 4 5 7 6 7 2 & *3 2 1 l 6 7 5 7 5 250 6 6 6 5 6 3 2 3 7 1 6 5 330 5 4 O• . . Talvilintuaineiston tietokonekäsittelyn tuloksena saadaan nykyisin jokaisesta lintulajista mm. . .. Kuva 1
5 626.2 5. niiden reittien, joissa laji on tavattu, osuus prosentteina kaikista reiteistä. Myös linnuston koostumuksessa vähittäin tapahtuvat muutokset sekä vuosittaiset vaihtelut käyvät selville näistä alueellisista arvoista. vihervarpunen, naakka, sinisorsa, harmaalokki ja kottarainen) ovat saavuttaneet korkeat kokonaisyksilömääränsä paikallisempien mutta sitäkin runsaampien esiintymien ansiosta. 5 2.5 2 . 7 LEVEY SVYOHYKKEE T RE I TTEJA KM YKS/RE ITT I KONSTANS$ I 6968l 8 o. Leveysastevyöhykkeiden ja koko maan tuloksista käy ilmi myös ao. lajin konstanssi, so. Alueellisia ja vyöhykkeellisiä vertailuja varten saadaan aineiston tietokonekäsittelyssä kartan lisäksi tilastoyhteenveto (kuva 3), jossa kunkin lajin tulokset on laskettu kolmella alueellisella tasolla: (1) suurruuduissa (110 x 110 km), joita koko maan alueella on 37 (suurruutujen pohjoisja etelärajat seuraavat leveysasterajoja: laskennan perusruutuja sisältyy kuhunkin suurruutuun 25 kpl), (2) leveysastevyöhykkeittäin (10 vyöhykettä), (3) koko maan alueella. Jos koko maan tulosarvot järjestellään eri lajien runsauden mukaan (taulukko 1), saadaan läpileikkaus laskentakauden linnustokoostumuksesta maassamme. Talvilintulaskennassa 1964/65 runsaimpina havaitttfien lintultyten kokonai!Jksilömåärät, keskimäå'räiset yksiliimäärät/ reitti sekå• konstanssit lajien runsausjä,jestyksessä. 8 4.6 3 . Kuva J. 67 YKS ILOA/RE ITT l 63. Tietokoneen laatima yhteenvetotilasto töyhtötiaisen esiintymisestä maassamme vuodenvaihteessa 1964/65. Konstanssiarvo antaa hyvän kuvan lajin alueellisesta 'vakituisuudesta' ja sen esiintymisen yhtenäisyydestä. 3 3 .9 2. 4 65 601 76 1812 3.8 68 KOKO MAA 549 RE 1 TTI A 20 14 YKSI LOA 3 . o o.o 660.3 o.o 2 .0 65. 2 KDNS TANSS I PRDS. 9 .o 64. Yksilömääräja konstanssiarvojen vertailu paljastaa, mitkä lajit ovat olleet runsaslukuisia tasaisesti kautta maan, mitkä taas ( esim. 8 l .0 615. 8 50 6424 261 0.6 42 6341 4 23 3 . o 677 77 o.o 6611 99 0.5 27 65 8 69 . 8 4 . 7 2 .1 l . 6 0.6 633 . 2 3 . 7 4 . 5 68 62104 1256 3 .8 66 61177 2078 4 . Alueellisten tiheysja konstanssiarvojen perusteella voidaan saada kuva eri alueiden luonteenomaisesta talvilinnustosta ja sen yksilömääräsuhteista. Lyhyenä kautena vuodenvaihteen tienoilla 79. Laji Yhteensä Yks./reitti Konstanssi Räkättirastas 109 879 199.1 85.0 Keltasirkku 28 601 52.1 82.0 Varpunen 22 576 41.1 77.6 Tali tiainen 22 465 40.9 97.5 Varis 17111 31.2 86.4 Vihervarpunen 11113 20.2 46.3 Naakka 10 727 19.5 35.2 Punatulkku 10 097 18.4 88.4 Sinisorsa 9 309 16.9 15.2 Urpiainen 7 781 14.2 30.6 Hömötiainen 7197 13.1 85.5 Kesy kyyhky 6 675 12.1 29.4 Tilhi 6 065 11.0 25.6 Harakka 5 949 10.8 93.1 Hippiäinen 3 394 6.2 58.7 Teeri 2 829 5.1 41.0 Töyhtötiainen 2 014 3.7 63.2 Harmaalokki 2003 3.6 11.6 Kottarainen 1277 2.3 11.1 Mustarastas 1 227 2.2 36.1 TALVI LINTULASKENTA 1964-65 PARUS CRI S TATUS r-uuour 4 6 7 YKS/RE ITT I 6968o.o 6 7o. Kun vuosien 1956-65 aikana laskenta on suoritettu yhteensä yli tuhannella eri reitillä, saataneen useimpien paikkalintujemme sekä muitten elämäntavoiltaan suhteellisen säännöllisten lintulajien talvisesta levinneisyydestä ja alueellisesta runsaudesta jo varsin hyvä kuva, kun kaikkien vuosien aineistot käsitellään yhdessä. 2 1.3 604.0 4. Konstanssijärjestykseen lajitellun aineiston alkupää (taulukko 2) puolestaan vastaa tavanomaisinta useimmilla eri reiteillä havaittua lajistoa ja myös jossakin määrin lajien summittaisia runsaussuhteita jonkinlaisella >>standardireitillä>>. Taulukko 1. t1m1sta eri tarkoituksia varten
talven linnustollisista erikoispiirteistä. Laji Yks./reitti Konstanssi Tali tiainen 40.9 97.5 Harakka 10.8 93.1 Punatulkku 18.4 88.4 Varis 31.2 86.4 Hömötiainen 13.1 85.5 Räkättiras tas 199.1 85.0 Keltasirkku 52.1 82.0 Varpunen 41.1 77.6 Töy htötiainen 3.7 63.2 Närhi 2.2 60.9 Hippiäinen 6.2 58.7 Vihervarpunen 20.2 46.3 Teeri 5.1 41.0 Puukiipijä 0.9 39.0 Mustarastas 2.2 36.1 Naakka 19.5 35.2 Sini tiainen 1.8 35.2 Kuusi tiainen 2.0 32.1 Urpiainen 14.2 30.6 Kesykyyhky 12.1 29.4 talletettu aineisto antaa luonnollisesti kuvan vain maamme linnuston senhetkisestä tilanteesta. Näin ne voitaisiin haluttaessa käsitellä erikseen. Talvilintulaskennassa 1964/65 säänniillisimmin eri reiteillä havaitut lajit konstanssijä,jestyksessä. Esimerkiksi invaasioja kiertolaislintujen esiintymisaaltojen osuminen laskentakauden ajaksi riippuu kokonaan sattumasta. Ja tämähän olisi meidän oloissamme kuitenkin mitä tärkeintä saada selville. Näyttääkin siltä, että nykyisen talvilintulaskennan arvoa voitaisiin suuresti lisätä, jos laskenta voitaisiin edes osalla reiteistä suorittaa uudestaan talven loppupuolella, esimerkiksi helmi-maaliskuun vaihteessa. On kuitenkin mahdollista, että oikein suunnatulla propagandalla laskentaverkko saataisiin paljonkin nykyistä tasaisemmaksi. Samalla se kasvattaa lintuharrastajia tieteelliseen havaintojentekoon ja toivottavasti herättää kiinnostusta talvisen luontomme monipuolisempaankin· tutkimiseen.. runsaasti punakylki-, kuloja laulurastaita (yhteensä 37 havaintoa), joita kierteli mukana tämän talven luonteenomaisimman valtalajin räkättirastaan parvissa, varpuspöllöjä (20 havaintoa), hiiripöllöjä (14 havaintoa) jne. Faunistiset harvinaisuudet jäävät kuitenkin talvilintulaskennan varsinaisen mielenkiinnon ulkopuolelle; niitä koskevat havainnot talletetaan Eläinmuseon arkistoihin. Myöskään sääsuhteitten vaikutuksesta talvilintujen menestymiseen ei tämän yhden laskennan perusteella voi päätellä kovinkaan paljon. Vastaavasti 1964/65 tutkittiin neljässä keskisen Etelä-Suomen suurruudussa 44-88 eri reittiä kussakin, kun taas kahdeksassa suurruudussa ei ollut yhtään reittiä ja seitsemässä muussa vain 12 reittiä kussakin. Nykyisin useimmat reitit kulkenevat osittain asutus-, osittain metsämaastossa. Toistaiseksi ei reittien perustamista eri alueille ole pyritty järjestelmällisesti ohjaamaan. Talvilintulaskennan lomakkeisiin on varattu tilaa 54:lle nimetylle lintulajille. Näiden >>varsinaisteru> lajien lisäksi kertyy joka talvi havaintoja useista (1964/65 yhteensä 46 :sta) satunnaisemmista lajeista. Talvella 1964/65 näyttäytyi tällaisina >>ylimääräisinä>> lajeina mm. Talven 1965/66 poikkeuksellinen ankaruus antoi sysäyksen uusintalaskennan suorittamiseen myös koko maan alueella. On perusruutuja, joissa on 2030 eri reittiä, kun toisaalta lähes kolmessa neljäsosassa maamme alueeseen sisältyvistä n. Noin 43 prosenttia vuodenvaihteessa 1965/66 laskentaan osallistuneista 80 ryhmistä suoritti myös tämän toisen laskennan. Tällainen uusintalaskenta onkin Helsingin seudussa ja paikoin muuallakin paikallisten harrastajien aloitteesta suoritettu jo useana vuonna. 720 perusruudusta ei ole yhtään ainoata reittiä. Talvilintulaskennan maassamme osakseen saama valtava kiinnostus osoittaa, että tämänkaltaisella tutkimusohjelmalla on suuret mahdollisuudet kartuttaa maamme linnustoa koskevaa tietämystä. Ilmeinen puute nykyisessä laskentaverkossamme on reittien epätasainen alueellinen jakaantuminen. Talvilintulaskennan tieteellistä arvoa voitaisiin luultavasti lisätä myös ottamalla huomioon laskentareitin maaston laatu. Kun esimerkiksi sääja lumisuhteiden vaikutukset linnustoon ovat asutuilla seuduilla useinkin aivan erilaiset kuin asumattomilla takamailla, olisi eduksi, jos reitit olisivat biotoopiltaan mahdollisimman puhtaita tai koostuisivat kahdesta (ei välttämättä yhtenäisestä) osareitistä, joista toinen käsittäisi kulttuuri-, toinen erämaamaiseman havainnot. Taulukko 2. Samoin syystalven yleissäätila, laskentakauden sää-, jääja lumisuussuhteet sekä muut satunnaiset tekijät voivat suuresti vaikuttaa siihen, missä määrin vuodenvaihteen laskennat antavat todella edustavan kuvan ao
Varp11sha11kka pesii yleensä hoitamat/omissa, soistuneissa rääseikkökorvissa. Koivu ja kuusi ovatkin varpushaukkakorven oleellisimmat puulajit, molempia on pesän lähiympäristön puustosta yleensä vähintään 20 % . Varpushaukka PERTTI SULKAVA Varpushaukka on ilmeisesti nykyään maamme runsaslukuisin petolintu. Muninta tapahtuu toukokuun alkupuolella. alkaen. Tämä onkin tarpeen, sillä ovela närhi onnistuu kaikesta huolimatta silloin tällöin sieppaamaan munan pesästä. Sen koko vaihtelee suuresti ja on keskimäärin 40 X 60 cm. Kaikki mt111t kttvat paitsi 110 4 kirjoittajan. Pesä on keskimäärin vain viiden metrin korkeudella. Pesä on melkein poikkeuksetta tiheäoksaisessa, kitukasvuisessa kuusessa, mutta se on rakennettu kuivista koivun oksista. Koska varpushaukka on monessa suhteessa mielenkiintoinen erikoisuus petolintujemme joukossa ja jossain määrin kiistanalainenkin, onhan se rauhoittamaton, esitetään tässä lyhyt katsaus lajin elintapoihin Suomessa. Pystysuunnassa se on ohut, melkein läpinäkyvä, ja kaikinpuolin melko hatara. Koiras tuo sille ravintoa sekä vartioi pesää naaraan ruokaillessa. Se paloittelee poikasille saaliit ja suojelee niitä kylmältä, sateelta ja liialta 81. Talvella niitä saattaa tavata kirkonkylien ja laitakaupunkien varpusparvia ja lintulautoja kiertelemässä, mutta kesällä ne häviävät näkyvistä miltei täysin. Nykyaikainen metsänhoito tuo varpushaukankin ratkaistavaksi visaisen ongelman. Varpushaukka munii tavallisesti 4 tai 5 munaa, harvoin 27. Naaras hautoo yksinään. Välittömästi ne asettuvat pesimäpaikoilleen ja aloittavat pesän rakentamisen. E llei pesän alla ole riittävän useita, mieluummin haaraisia oksia, se voi pudota alas kesken pesimisen. pnä. Ne viettävät talvensa Keski-Euroopassa ja palaavat Suomeen huhtikuussa. Paikkakunnan todennäköisimmät varpushaukan pesäpaikat voi siis melko mukavasti todeta jo hyvältä kartalta. Pääosa varpushaukoista on muuttolintuja. Ne ovat väriltään kauniin punaruskeapilkkuisia. Useimmista muista haukoista poiketen varpushaukka rakentaa itse joka vuosi pesän alusta 1. Tässä suhteessa varpushaukat näyttävät huomattavan vaateliailta. Pesä tehdään nuoreen, tiheään sekametsäkorpeen. Tämä johtuu ennen kaikkea lajin näkymättömistä elintavoista. Poikaset kuoriutuvat kesäkuun 1522. Siitä huolimatta se on useimmille ystävilleen niinkuin vihamiehilleenkin jäänyt melk.o tuntemattomaksi. Silloin ne vetäytyvät asutuksen piiristä takamaille, joko syrjäisten peltojen laitamille tai kokonaan suuriin metsiin. Pesä 011 kuvan keskellä olevassa kuusessa. Usein pesimäkorpi sijaitsee syrjäisen pellon tai niityn lähellä ja puron tai vaikkapa vain metsäojan varrella. Vielä tämän jälkeenkin naaras pysyy 23 viikkoa jatkuvasti pesällä. Ja sielläkin varpushaukat jäävät kulkijalta useimmiten huomaamatta, sillä ne eivät tee olemisestaan suurta numeroa. Varsinkin sopivien vaihtokorpien puuttuessa se tehdään kuitenkin vuodesta toiseen samaan metsikköön
Jätteiden keruu vain on suoritettava riittavan usein, etteivät pienemmät höyhenet ehdi hävitä sammalikkoon tai pikkulintujen pesiin pehmikkeiksi. 82 3. Varpusha11kkapoik11een pienimmällä 011 kyllä lämmintä isompien väliuä, mutta ravin11011 tasapuoliseen jakamiseen ei veljrsrakkaus tahdo riittää. Lähes 90 % varpushaukan saaliseläimistä on 4. auringonpai steelta. Koiras metsästää 23 km :n säteellä pesän ympäristössä, ei kuitenkaan pesän välittömässä läheisyydessä. Tuoreita havuja ei pesään tuoda lai11kaan. Koiraalla on tähän aikaan kiireisimmät ajat. U. Naaras valvomassa isojen poikasten kinastelua pesään tuodmta saaliista. Muualla Suomessa (Uudellamaalla, Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla) suoritetut vertailututkimukset osoittavat ravinnon koostumuksen olevan pääpiirteissään samanlaista koko maassa. Saaliit se tuo pesälle osittain höyhentämättöminä. Varpushaukan käyttämästä ravinnosta saa hyvän kuvan keräämällä pesän ympäristöstä naaraan sinne ti puttelemat jätteet ja määrittämällä niistä saaliseläinlajit ja niiden lukumäärät. Valok. Sen on tuotava ravintoa paitsi itseään lähes kaksi kertaa suuremmalle naaraalle myös aina nälkäisille poikasille. Hautomisajan loppupuolella pesää koristavat männyn kaarnan kappaleiden ohella mnsaat 1111tuvat. H äyrinen.. E dellä mainitulla >>jätemenetelmällä>> ja eräillä muilla tarkistusmenetelmillä todettu varpushaukan ravinnon koostumus selviää taulukosta. Siinä esitetty aineisto on peräisin Etelä-Pohjanmaalta, Ilmajoelta. aaras nyppii niistä loput höyhenet ja karvat pesämetsikön sammalpeitteisillä kivillä ja kannoilla sekä vie saaliit poikasille. 2
Kottarainen 4.3 1.5 13. Kuitenkin varpushaukkojen pesimisaikaiset metsästysmatkat näyttävät Suomessa vain harvoin ulottuvan kyliin tai suurille peltoaukeille. Parhaina myyrävuosina ne muodostivat lähes neljänneksen ravinnoksi käytetyistä eläimistä. Västäräkki 0.7 2.2 14. Tiaiset 4.0 8.2 7. 1 1960 1 1961 1 1962 1 1963 1 K~~-kimaann 23.2 13.8 13.5 22.9 16.8 13.2 13.6 16.4 8.3 15.7 1.5 7.8 22.8 1.3 10.4 6.3 9.2 6.6 8.8 7.2 11.1 9.8 4.0 7.1 6.9 7.1 4.5 4.0 13.7 6.2 5.3 8.7 6.2 5.8 6.0 5.8 7.8 2.4 4.6 5.2 4.6 2.4 1.7 3.8 3.0 1.8 1.6 2.2 2.1 2.0 2.0 1.8 1.4 1.3 1.7 1.0 0.7 1.7 1.3 1.6 2.0 1.6 1.2 0.4 1.4 0.3 0.9 1.7 0.8 1.3 0.0 0.5 2.4 1.5 1.1 15.0 15.2 11.9 16.2 13.5 100.2 99.9 100.1 99.9 100.0 396 552 421 240 2044 3 5 4 4 20 83. 300 134 Pesien lukumäärä 2 2 lintuja, jotka ovat rastaan kokoisia tai pienempiä. Punarinta 2.0 5.2 8. JATKUU SIVULLA 86 5. Varpushaukan tärkeimpien saaliseläinlajien ja -ryhmien prosenttiosuudet ravinnosta eri vuosina (Ilmaj oella) 1 1958 1 1959 1. eli 10.3 % saaliseläimistä. Ta11/11kko 1. Kivi tasku 2.3 0.7 12. Vihervarpunen 3.0 2.2 15. Närhi 1.3 1.5 Muut 8.3 13.2 Yhteensä 99.8 99.8 Yksilöitä yht. Pesältä kerättyjä saaliseläinten sulkia, joiden perusteella ravintoa on tutkittu. Paju lintu 1.3 3.7 6. Myyrien osuus vaihteli kuitenkin suuresti vuodesta toiseen. Kelt:-i.sirkku 5.0 3.7 9. Myyriä todettiin ravinnossa Ilmajoella 213 yks. Ylhäältä lukien peipon, nuoren västäräkin j a haarapääskyn py rstösulat. Pensastas ku 4.0 1.5 10. Niinpä ravintolistan kolme runsainta lajia: peippo, pajulintu ja metsäkirvinen ovat tunnetusti Suomen runsaslukuisimmat lintulajit. Kanalinnut 3.0 1.5 11. Kirviset 4.3 6.7 5. Tässä suhteessa ne poikkeavat selvästi keskieurooppalaisista yksilöistä, joiden ravinnossa kotivarpunen, leivonen, pääskyt, kerttuset ym. Rastaat 26.0 20.4 3. Peippo 10.7 1 23.1 2. Myyrät 19.6 4.5 4. Lajivalikoima on runsas, sillä kaikkiaan pesiltä on määritetty yli 50 lintulajia. Useimpia lajeja varpushaukat metsästävät suurin piirtein samassa suhteessa kuin niitä on maastossa tarjolla. >>kulttuurilajit>> näyttelevät paljon merkittävämpää osaa
"Tuulen kanssa ei kannata puhua, vesien kanssa ei väitellä, puilta kysyä, ruohoille vastata." (Paavo Haavikko) meidän on kuitenkin suojeltava luontoa, ehkä juuri näistä syistä. Miettinen. Valok . P
83) Mielenkiintoista on lisäksi, että varpushaukat syövät myyriä vain keväällä ja alkukesällä, jolloin niiden osuus saattaa olla yli 50 %Pääosa todetuista myyristä oli metsämyyriä. Toisena apurahan saajana on kuvassa luonnontiet. Suurimmat saaliseläimet painoivat 300-400 g ja pienimmät vain 13 g. Sen sijaan suurempi naaras (keskipaino 260 g) metsästää mielellään myös rastaan kokoisia lintuja. 86 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakoi 11. Suurimpien (yli 100 g) ja pienimpien (alle 10 g) saaliiden merkitys ravinnossa on kuitenkin aivan mitätön, yhteensä noin 5 %Ylivoimaisesti tärkein saaliseläinkoko on pajulinnun peipon kokoiset. yo Pertti Kalinainen, 250 mk huuhkajan levinneisyyttä koskeviin tutkimuksii n, fil.kand. Riistanhoidollinen vahinkoeläin varpushaukka ei siis ole. Yhdistyksen hallituksen ovat alusta alkaen muodostaneet professori Niilo Söyrinki hallituksen puheenj ohtajana, professori Kustaa Vilkuna hallituksen varapuheenjohtajana sekä jäseninä arkkitehti Aarne E rvi, professori Valter Keltikangas, metsänhoitaja Pasi Lehmusluoto, metsäneuvos Jarl Lindfors ja varatuomari E.-P. toukokuun alusta elokuun loppuun. Myöskään pikkulintujen hävittäjänä sitä ei voida pitää tuhoisana jo pelkästään harvalukuisuutensa vuoksi. Tämä merkitsee vain muutaman prosentin verotusta alueen pikkulintukannoi sta. Säätiö jakoi seuraavat apurahat: fil.tri Olavi H ilden, 500 mk metsälinnustoa koskeviin tutkimuksiin, luon nontiet.yo Urpo H äyrinen, 750 mk suolinnustoa koskeviin tutkimuksiin, luo nnontiet. Kuvassamme (viereisellä sivulla) säätiön hallituksen puheenjohtaja professori iilo Sqyrinki ja säätiön asiamies varatuomari E .-P. 5. Vuonna 1962 perustettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimeenpaneman keräyksen pohjalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, jonka tarkoituksena on tukea luonnonsuojelun alalla tapahtuva~ tutkimustoimintaa sekä muulla tavoin edistää luonnonsuo jelua Suomessa. Merkityksellisempää on sen sijaan, että muutamat suurikokoiset naarasvarpushaukat saattavat oppia pyydystämään talven heikentämiä peltopyitä. Paavolainen. Esa Katainen, 1000 mk Kittilän järvien kasvillisuustutkimuksiin. 1966 apurahat luonnonsuojelun tarkoitusperiä edistävään tutkimustoimintaan Suomessa. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan mm. Harhaanjohtavia ovat olleet myös monien lintukäsikirjojen kuvaukset >>kymmenistä>> pyyn ja teeren poikasista, joita pesillä on tavattu. Keskimäärin 145 g painava koirasvarpushaukka ei yleensä pyydystä lainkaan muunkokoisia saaliseläimiä. ylioppilas Urpo Häyrinen. Varpushaukkaperheen riistanhoidollinen vahinko pesimisaikana supistuu keskimäärin 13 pieneen kanalinnun poikaseen. V ARPUSHAUKKA (jatkoa s. Saaliseläinten keskipaino oli Ilmajoelta kerätyssä aineistossa 35 g. Paavolainen luovuttavat apurahan fil.tohtori Olavi Hildenille linnustotutkimuksia varten. Miksi varpushaukka sitten on rauhoittamaton. Vaikka varpushaukkoja ei nykyään Suomessa sanottavasti vainota, on lajin rauhoittamista pidettävä tärkeänä. Pääsyyllisenä tähän ilmeisesti on varpushaukan isoveli, kanahaukka, jonka >>synneistä>> osa on kautta aikojen pantu varpushaukan tilille. Sen sijaan vielä suuremmat eläimet (kanalinnut, närhi orava ym.) joutuvat saaliiksi vain poikasina tai muuten >>epänormaalin>> suotuisissa olosuhteissa. jakamalla apurahoja luonnonsuojelua koskevaan tutkimusja julkaisutoimintaan, tukemalla luonnonsuojelua ja maisemahoitoa edistävää valis. Martti Kauppi, 1500 mk Pohjanlahden rannikon kasvillisuutta koskeviin tutkimuksiin ja fil.kand. Olisivathan silloin kaikki vaikeasti toisistaan erotettavat pikkuhaukat rauhoitettuja. Koskaan ei tutkimillani pesillä (yli 60) ole todettu enempää kuin 6 kanalinnun poikasta samana kesänä. Parhaimmillakin varpushaukka-alueillammme voidaan keskimääräiseksi tiheydeksi saada vain 4-5 pesivää paria neliökilometriä kohden. Kaikkia riistanhoitajiakin tyydyttävä ratkaisu olisi rauhoittaminen pesimisaikana, esim
J yrkkä Pilatus-vuori (2121 m), jolle sekä hammasratasrata että köysirata johtavat on suuressa määrin rakenteiden pilaama. 7.) 9. Kolmella retkeilyllä Luzernin lähellä oleviin kohteisiin osanottajilla oli tilaisuus tutustua vallitsevaan tilanteeseen. Tiedustelu myöhäisistä töyhtöhyypistä Töyhtöhyypän muuttotavoissa on 1960-luvulla tapahtunut selvä muutos. Yliopiston eläinmuseo, P. Vähiten häiritseviä ovat sotilaalliset rakenteet, jotka taitavasti on naamioitu maastoon. Aikaisemmin viimeiset yksilöt katosivat meiltä syyskuun alussa, nykyisin parvia on ruvennut jäämään pelloille loka-marraskuuhun asti. Täten eräs esitelmäjaostoista luontevasti käsitteli >>vapaa-ajan vieton ja matkailun ekologisia vaikutuksia lauhkean vyöhykkeen luontoon». Sveitsin kongressi oli luonteeltaan toisenlainen, pikemminkin liiton oma työkokous. 6.2. Rautatiekatu 13, Helsinki 10. Tämän ilmiön ja sen yleisyyden selvittämiseksi pyydän kaikkia, joilla on ennen ilmoittamattomia tai uusia havaintoja myöhäisistä töyhtöhyypistä, ystävällisesti lähettämään ne mahdollisimman tarkkoine tietoineen allekirjoittaneelle os. Alppiniittyjä 87. Lisäksi IUC :n toimikunnat pitivät suuren määrän kokouksia muunlaisista aiheista. Esitelmiä oli koottu kolmen pääaiheen piiristä, jotka tällä kertaa lähinnä käsittelivät ihmisen suhtautumista luontoon lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä. Aikaisemmista kongresseista monet ovat keskittyneet käsittelemään kukin omaa suurta pääteemaansa. Kreikan kongressi 1958 pohti kuivien alueiden eroosiota ja kukoistavien muinaisten kulttuurien häviämisen syitä ja Kenian kongressi 1963 Afrikan vapautuvien maiden päivänpolttavia luonnonsuojeluja riistanhoitokysymyksiä. tustoimintaa, ylläpitämällä luonnonsuojelumielessä kosketusta luonnonvarojen hyväksikäyttöä edistäviin toimintamuotoihin sekä pyrkimällä hankkimaan omistukseensa luonnonsuojelun kannalta arvokkaita alueita. Pääpaino kohdistui vuoristoseutujen matkailukohteiden vaikealaatuisiin luonnonhoito-ongelmiin. Rigin laajat alppiniityt ovat huomattavan hyvin kestäneet matkailun paineen, mutta täällä, kuten muualla Alpeilla on uusi ongelma syntynyt. Olavi Hilden Luonnonsuojelukongressi Sveitsissä HAN S LUTHER Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto (IUC ) piti viime kesänä (25. kansainvälisen kongressinsa Luzernissa, keskellä Sveitsin kauneinta matkailumaisemaa. Kuljetusvaikeuksien takia matkailuliikenne vuoristossa keskitetysti ohjataan melko harvoihin pisteisiin, jotka kuuluvat kaikkein kauneimpiin mutta joiden lähiympäristö suuren kävijämäärän johdosta pahasti voi muuttua. Missään maassa ei matkailu ole niin kauan kuin Sveitsissä muodostanut kansantulon huomattavaa osaa. Loivempi Rigi (1797 m), jolle kaksi rautatietä johtaa, on sveitsiläisten itsensä suuresti suosima ulkoilukohde. Niihin oli usein vapaa pääsy kongressin osanottajilla
iiden rakenteet pilaavat usein hyvinkin pahoin maisemaa ja etenkin ylimmässä vyöhykkeessä, jossa ei ole enää yhtenäistä kasvipeitettä, on kasvillisuuden kulutus huolestuttavan suuri. Uhattujen eläinja kasvilajien säilyvyyden hyväksi työskentelevä >>Survival Service Commission>> on mm. Todettiin, ettei toistaiseksi ole saatu luotettavia tietoja kannan suuruudesta, mutta että kanta on oletettavasti niin pieni, että tilanne vaatii jatkuvaa tarkkailua. Muut eristetyt pienet tunturipaljakat pitäisi säilyttää luonnonvaraisina. on yleisesti pidetty luonnonvaraisina kasviyhdyskuntina. Varsinkin alppien talviurheilumaasto alkaa tämän johdosta muuttua huonommaksi. Project Aqua-listan on Kansainvälinen Limnologiseura aikaisemmin hyväksynyt, se julkaistaan lähitulevaisuudessa Kansainvälisen Biologisen Ohjelman (IBP) toimesta. Kolmas esitelmäjaostoista käsitti >>vierasperäisten lajien aiheuttamia muutoksia>> lähinnä luontaisissa eliöyhdyskunnissa. Rakentaminen pyritään keskittämään taajamien alueille ja kokonaan estämään tietyillä luonnonalueilla. Aikojen kuluessa on näille eristetyille alueille usein muodostunut hyvin omalaatuinen kasvija eläinmaailma, joka nyt on vaarassa hävitä tai osaksi on hävinnytkin jopa ennenkuin sitä on ennätetty kuvata. Kolmas retkeily esitteli Engelberginalppimatkailukaupunkia, jonka ympäristössä toimii peräti 12 köysirataa ja hiihtohissiä. Yritykset traktorien avulla repiä pois lepikot ovat onneksi osoittautuneet kannattamattomiksi ja nyt pyritään yhteiskunnan ja matkailun suoman tuen turvin palaamaan entiseen laiduntalouteen. iittyjä on kesäisin kautta aikojen laidunnettu, mutta laiduntalouden kannattavuuden heikennyttyä on yleisesti alettu luopua alppilaitumista. yt huomataan, etteivät alppiniityt olekaan luontaisia, ne ovat jatkuvan laiduntamisen ylläpitämiä, ja missä karja ei enää niillä käy, siellä valtaa etenkin alppien pensasleppä (Alnus viridis) alaa, ja alppiniitty muuttuu tunturiemme pajukoiden kaltaiseksi tiheiköksi. Luonnonvaraisista vesistä luettelee Project Aqua seuraavat kohteet Suomesta: Pohjanpitäjänlahti ja sen jatke avomerelle, Pihlajaveden järvireitti, Evon järvet ja lammet, Valkiajärvi Ruoveden Pihlajalahden kylässä, Kiiminginjoki, Kitkajärvi, Oulankajoki, Kilpisjärvi ja Peerajärvi sekä rajajoet Könkämäeno, Muonionjoki ja, mikäli mahdollista, Tornionjoki, Kevojoki ja Inarinjoki niihin laskevine vesistöineen sekä Tenojoki ja lisäksi, muuttuvana järvenä, Lohjan Hormajärvi. Sama ongelma esiintyy nyt meilläkin, kun miltei jokaiselle eristetylle pienelle tunturi paljakalle paikallisten yritysten toimesta halutaan rakentaa hiihtokeskukset. ottanut Saimaan hylkeen tutkittavien tapausten luetteloon. Yhtä majataloa lukuunottamatta. Tärkeimpänä kohteena oli Sveitsin kansallispuisto maan lounaisosassa. Se on eräs Euroopan vanhimpia luonnonsuojelualueita ja siitä erikoinen, että se sijaitsee valtion yksityisiltä omistajilta v uokraamalla maalla. Toinen esitelmäjaosto käsitteli seutukaavoituksen luonnonhoidollisia ongelmia, varsinkin keskija länsi-Euroopan oloissa, joissa osittain jo joudutaan kehittämään luonnontilaisia kasviyhdyskuntia muistuttavia kasvipeitteitä teollisuuden ja asutuksen pilaamille joutoalueille. Kongressi hyväksyi suosituksen, että olisi aikaansaatava lista sellaisista asumattomista valtamerensaarista, joille maihinnousu olisi sallittu vain tutkimustarkoituksessa. Tämä jaosto ei käsitellyt yksinomaan lauhkeita vyöhykkeitä. Ennen kongressia ja sen jälkeen oli järjestetty retkeilyjä eri puolille Sveitsiä. Sveitsissä suunnitellaankin nyt rajoittavia säännöksiä uusien köysiratarakenteiden suhteen. Vastaavanlainen lista kansainvälisen tieteen kannalta korvaamattomista suoalueista päätettiin aikaansaada IBP :n puitteissa. Toimikuntien työstä mainittakoon erityisesti, että ekologinen toimikunta hyväksyi »Project Aqua>> nimisen listan edelleen YK:n elimille toimitettavaksi. Useissa maissa on syntymässä erittäin ankaria säännöksiä vielä luonnontilaisten alueiden säilyttämiseksi. Tämä lista luettelee sellaiset tähänastiset ja vastaiset tutkimuskohteet vesistötutkimuksen alalla, jotka kansainvälisesti tunnustetaan niin tärkeiksi, että ne tutkimuksen tarpeita varten on säilytettävä luonnontilaisina, tai joissa nyt tutkittavan muutoksen olisi saatava jatkua ilman uusia sivuvaikutteita. Maassammekin pitäisi talviurheilutoiminta keskittää muutamiin sellaisiin kohteisiin, joissa sillä todella on menestymisen mahdollisuudet. Erityisesti tähdennettiin sitä, miten tuhoisat seuraukset voivat olla, kun eristetyille valtamerensaarille tarkoituksella tai tarkoituksettomasti 88 tuodaan lajeja, joiden kilpailukyky on saaren omia lajeja voimakkaampi
1940 muuan hävittäjälentäjä joutui sankassa sumussa tekemään pakkolaskun eräälle metsäniitylle Etelä-Englannissa. Tässäkin tapauksessa joudutaan suunnitellulle kansallispuistoalueelle hankkimaan valtaosa eläimistä keinotekoisesti muualta; huuhkajia tuodaan Täekkoslovakiasta, harmaakarhuja, ilveksiä, villihevosia, majavia, saukkoja ja hirviä haalitaan mikä mistäkin. puistossa ei ole yleisöä varten tarkoitettuja yöpymispaikkoja. Se osoitti, että IUC on ohittanut haparoivan alkutaipaleen ja on löytänyt työmuotonsa sekä saavuttanut kansainvälisten ja valtiollisten elinten tunnustuksen. Kokonaisuutena kongressi oli erittäin onnistunut. 1965 saakka, jolloin annettiin tuhannes rauhoituspäätös. Luonnonsuojelua Lontoon näkökulmasta Artikkelissa Luonto ja kaupunkilaiset kirjoittaa J y~ki Vesikansa 25. Saksa saa oman kansallispuistonsa! Lehtien otsikkorivit ovat kissankorkuisia, eikä syyttä, sillä täkäläisten luonnonsuojelupiirien vuosikymmenien haave on lähellä toteuttamistaan. Annankatu 44, Helsinki 10, hinta 3 mk. seuraavaa: Sukupuuttoon kuolleet palaavat takaisin! Lopultakin Uusi luettelo luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä Valtion luonnonsuojelunvalvoja on julkaissut uuden luettelon tLuonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit». Baijerin metsiin perustetaan lähes 30 000 hehtaarin suuruinen kansallispuisto, jonne haalitaan kaikkien Saksassa tavattavien eläinlajien edustajia, mutta ei ainoastaan nykyisin elävien, vaan myös jo ammoin näiltä seuduilta sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien yksilöitä, jotka tuodaan tänne &lentorahtina» rajojen ulkopuolelta. Pakkolasku onnistui ja lentäjä ryhtyi varustautumaan 89. Länsisaksalaisten luonnonsuojeluyhdistysten suuri hanke on tavallaan tyyppiosoitus siitä kuinka vasta aivan liian myöhään oivalletaan luonnonvaraisten alueiden ja eläinkannan läheisen kosketuksen merkitys ihmisen kulttuurikehityksen kentässä. 9. Tämä merkitsee selvää parannusta tämän ainutlaatuisen komean pöllön suojelussa. Hankkeen takana ovat erittäin vaikutusvaltaiset länsisaksalaiset luonnonsuojelupiirit: L-Saksan valtakunnallinen luonnonsuojeluyhdistys johon kuuluu yli kaksi miljoonaa jäsentä, Frankfurtin eläintarhan johtaja, professori Bernhard Grzimek sekä luonnollisesti myös poliitikot, joita ilman ei myöskään mitään kauniita asioita pystyttäisiin ajamaan läpi. Luettelossa on kaikki luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut kohteet 27. Uutuutena on kirjasen käyttökelpoisuutta lisäämässä luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä koskeva kirjallisuusluettelo. Huuhkaja vihdoinkin saanut lain suojaa Viime kesäkuun 17 pnä annetulla asetuksella huuhkaja sekä myös sen pesä ja munat on rauhoitettu toistaiseksi tammikuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun koko maassa. Saksittua Otsikolla Villieläinten paluu kirjoittaa Uuden Suomen Bonnin kirjeenvaihtaja Asko Vuorjoki 18. Kirjasta on saatavissa valtioneuvoston julkaisuvarastosta, os. 9. Hyvin harkittujen säännösten ja toimenpiteiden avulla on onnistuttu pyrkimyksissä säilyttää vuoriston luonto alkuperäisenä luonnonpuistossa. väliseksi ajaksi jne. 8. julkaistussa artikkelissa mm. Länsi-Saksan luonnonsuojelujärjestöjen »Luonto hädässä» julkaisemassa kirjassa todetaan, että luonnonsuojeluväen tarkoituksena on saada &oikeinymmärretyn, uudenaikaisen luonnonsuojelun ajatus mahdollisimman lyhyessä ajassa ihmisten yhteisomaisuudeksi>>, mutta tämä hätähuuto tulee liian myöhään alkuperäisen ja koskemattoman luonnon riittävän suurta säilyttämistä L-Saksassa ajatellen. Luonnonsuojelujärjestöjen keskusliitto on kääntynyt myös ministerien puoleen ja vaatinut jopa maan perusparannuksiin ja kuivatuksiin myönnettyjen apurahojen lopettamista, erityisesti sellaisten, jotka on tarkoitettu soiden kuivaamiseen. 8. Seuraava kongressi päätettiin pitää 1969 Intiassa, ew Delhissä, pääteemana Aasian trooppisten alueiden luonnonsuojelu. Uudelle Suomelle Lontoosta seuraavaa: Taistelun Englannista ollessa kuumimmillaan v. 2.-31. Edelleen ehdotetaan, että valtio ostaisi rauhoitettavaksi luonnonsuojelutarkoituksiin erityisesti suojelemisen arvoisia alueita, että kaikki kotkalinnut rauhoitettaisiin 1. Vaikka monilla alueilla metsästäjät olivat rauhoittaneet lajin jo ennen tätä päätöstä, merkitsee se kuitenkin selvää edistysaskelta petoeläinten suojelussa
Ei ole myöskään kulttuurikansan arvon mukaista, että yhä harvinaisemmiksi käyneitä suuria petoeläimiä näin hillittömästi vainotaan. kompassilla, kirveellä ja muilla välineillä selvitäkseen metsästä ihmisten ilmoille. Ja kaiken lisäksi luonto on pystytty säilyttämään verraten alkuperäisenä. Luonto on tietysti tällöin ihmisen muovaama. Espoon Laajalahdestako kaatopaikka. Hampsteadin nummi tuntuu tietysti vähäpätöiseltä suomalaisen mielessä. 90 SLY:n tekemiä esityksiä ja antamia lausuntoja Esitys karhun rauhoittamiseksi Kesäkuun 4 päivänä teki SL Y pääministerille ja maatalousministerille seuraavan esityksen karhun rauhoittamisasiassa: Vuonna 1964 rauhoitettiin karhu lokakuun 16 päivästä toukokuun 9 päivän loppuun. Ero Helsinkiin, jossa puliherrat ovat usein vallanneet muutamat harvat penkit, on selvä. Hän oli tehnyt pakkolaskun Hampstead Heathille, Lontoon suurimmalle luonnonvaraiselle viheralueelle. Mutta tuhannet lontoolaiset osaavat nauttia myös St. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ehdottaa ryhdyttäväksi kiireisiin toimenpiteisiin karhun rauhoittamiseksi ympäri vuoden, jolloin välttämättömäksi katsottava karhukannan vähentäminen voitaisiin hoitaa lisenssijärjestelmää käyttäen. Englannissa ymmärretään, että kaupunkilainen elintapa on aivan luonnollinen ja arvokas ja että sen puitteissa voidaan aivan hyvin säilyttää aito kosketus luontoon, mikä on tärkeä tekijä viihtymiselle ja vapaa-ajan vietolle. James, Green, Regent ja Hyde Parkin tarjoamista mahdollisuuksista. Puistojen lammilla on pikkuveneitä. Kaupungin toimesta on ensinnäkin hankittu suuri määrä mukavia lepotuoleja. Kuluvana vuonna tapettiin rauhoitusajan päätyttyä Lapin läänissä muutamassa päivässä yli 40 karhua. Seurauksena oli, että vuonna 1965 tapettiin 75 karhua, suurin osa raudoilla. Euroopan sivistyskansoille se on käsittämätöntä. Mutta se pystyy tarjoamaan varsinkin sunnuntaisin tuhansille ihmisille tilaisuuden rentoutumiseen ja antaa heille kosketuksen luontoon. Ja viktoriaanisten moraalikäsitysten häviön jälkeen tapaa niityillä näkyjä, jotka on ennen yhdistetty ainoastaan Pariisin (ja viimeksi Jyväskylän) kesään. 250 yksilöä, joten verotus on ollut kohtuuttoman suuri ja ylittänyt melkoisesti sen lisäyksen, mikä maamme itärajan takaa tulee. Matkaradiot on kielletty Lontoon puistoissa. Puistojen portit suljetaan öisin. Monet paliskunnat alkoivat silloin maksaa karhusta korkeita tapporahoja ja kesäinen pyynti raudoilla lisääntyi huomattavasti. Englannin puistot ovat eräällä lailla aktiivisia. Sen johdosta, että viime aikoina on julkisuudessa esiintynyt tietoja Helsingin kaupungin ja Espoon kauppalan yhteisen kaatopaikan perustamisesta Espoon Laajalahdelle, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys haluaa esittää seuraavaa: Kokemus osoittaa, että suurten asutuskeskusten liepeillä taikka seuduilla, joilla ympäristön luonnontilassa muutoin tapahtuu suuria muutoksia, edustavien ja erikoislaatuisten luonnonnäytteiden säilyttäminen on vaikeata. Tohtori Pulliainen on arvioinut karhukannan suuruudeksi n. Hampsteadin nummi kuvastaa englantilaisten tervettä suhtautumista luontoon ja vapaa-ajan viettoon kaupunkiyhteiskunnassa. Näyttää todennäköiseltä, että karhukanta hävitetään kokonaan maastamme vain muutamassa vuodessa, ellei rauhoitusmääräyksiä nopeasti huomattavasti tehosteta. Se on nelisen kilometriä pitkä ja kolmisen leveä. Mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän parinkymmenen minuutin vaelluksen jälkeen havaitsi olevansa alle kymmenen kilometrin päässä Buckingham Palacesta. Tällainen teurastus oli mahdollinen sen takia, että lumikeli oli moottorikelkan käytölle edullinen. Syynä lienee niin poliisipula kuin puistojen suuruus. Englantilainen perhe voi myös kaikessa rauhassa nauttia picnickiään ilman uteliaiden laumaa ympärillä. Englantilainen suo muille ihmisille tilaisuuden olla omassa rauhassaan, vaikka ympärillä ei olisikaan kilometrin syojavyöhykettä. Ainakin kaunis puisto on huomattavasti miellyttävämpi kuin kesämökkislummi. Ellei jostakin syystä osoittaudu mahdolliseksi ryhtyä näin tehokkaisiin suojelutoimenpiteisiin, olisi vaihtoehtoisesti karhun rauhoitusaika pidennettävä kesäkuun 15 päivään ja pyynti raudoilla kokonaan kiellettävä. Helsingin ympäristössä on esimerkkeinä tällaisista arvottomiksi käyneistä, mutta alunperin erikoista luontoa edustaneista alueista mainittava Pikkuja Iso. Mutta silläkin on oma viehätyksensä, kun osaa ottaa oikean asenteen. Englantilaisten sivistynyt asenne luontoon ja kompleksiton suhtautuminen urbaaniin elämäntapaan ja vapaa-ajanviettoon näyttäytyy parhaimmillaan Hampsteadin nummella. Puistojen järjestyksenpidossa on Englantikin joutunut sen sijaan antautumaan. Hampsteadin nummella ei ole varsinaista kieltoa, mutta ei noita rauhanhäiritsijöitä silti näe (eikä varsinkaan kuule)
Tätä kehitystä kaavailtaessa ja joudutettaessa on syytä ottaa huomioon myös matkailun nykyinen voimakas kehityssuunta ja sen tarjoamat tulevaisuuden näkymät. Luonnonsuojelun ja matkailun intressit liittyvät siten täällä läheisesti toisiinsa. Tämän osan takana on melko laaja niittyja vesijättöalue. Laajalahden muodostaminen kaatopaikaksi tekisi tyhjäksi alueen käyttämisen muihin tarkoituksiin. Nykyään näiden koskien rakentamisajatuksesta on tiettävästi luovuttu, mutta sen sijaan on esitetty uusi suun91. Oulun lääni luonnonsuojelun kannalta Oulun läänin alue voidaan asukastiheyttä ja talouselämän kehittyneisyyttä silmällä pitäen jakaa kahteen likipitäen yhtä suureen osaan. Kehityksen jatkuessa ensiksi mainittu Oulun läänin osa tulee ilmeisesti liittymään entistä läheisemmin muun Suomen rintamaihin, mutta myös läänin pohjoisja itäosien asutusja talouselämä saattaa osaksi kehitysaluepolitiikan tukemana muuttaa nopeasti luonnettaan. Espoon Laajalahden osalta ei voida osoittaa mitään syytä, miksi se ei voisi vielä pitkälle tulevaisuuteen säilyä sellaisena merkittävänä lintulahtena ja luonnonnähtävyytenä, jollaisena se nykyisin on tunnettu. Kun luonnonmaisema on niin hallitseva Oulun läänissä, varsinkin sen pohjoisja itäosissa, on selvää, että matkailu on tällä alueella perustettava mitä suurimmassa määrin luonnon tarjoamien mahdollisuuksien varaan. Tätä taustaa vastaan voidaan yhdistyksen mielestä kiistattomasti todeta, että Laajalahden käyttö virkistystarkoituksiin voidaan toteuttaa moninverroin nopeammin ja halvemmin edellä hahmotettua tietä, vaikkakaan alueesta ei tällöin muodostuisi samanlaatuista puistoa, kuin täytemaalle rakennettuna. Rajaviiva seurailee suunnilleen Oulun-Kontiomäen-Nurmeksen rautatietä. Myös Kitkajoen alue, jolla on mm. Huopalahti, Pasilan suo ja Lauttasaaren eräät erikoiset ranta-alueet. Luonnon-Suomea (asukastiheys alle 5 henk./km 2), joka liittyy pohjoisessa Lappiin ja jatkuu etelässä valtakunnan itärajan lähellä Pohjois-Karjalan puolelle. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä Laajalahden ja sen välittömän ympäristön vastainen käyttö olisikin suunniteltava kokonaan tämän tosiasian pohjalta. Se on erikoisasemassa myös sikäli, että sen vedet laskevat itäänpäin, valtakunnanrajan taakse. Tästä kokonaisuudesta olisi sopivin toimenpitein kehitettävissä mitä erikoislaatuisin luonnonnähtävyys, jolla tulisi olemaan merkitystä ei vain Tapiolan vaan koko seudun virkistysalueena. Osittain syynä on ollut myös rauhoituksen epätarkoituksenmukainen toteuttaminen. Seuraavassa on tyydyttävä antamaan vain muutamia viitteitä. Selvää on, että toimenpiteet olisi siten toteutettava, että lahden merkitys lintujen muuttomatkoille ja pesimiselle säilyy. Lahdella olisi täten käytettynä suuri merkitys virkistys-, retkeilyja opetuspaikkana vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Siistimällä lahden takamaat, rakentamalla retkeilyja havaintopolut sopiviin paikkoihin ja pystyttämällä tarpeen mukaan joitakin havaintotorneja lahden reunoille, saataisiin alueesta todella merkittävä kokonaisuus, jossa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet voisivat sopusointuisesti yhtyä kiinnostavaan luonnonympäristöön. Helsinkiä ympäröivien merenlahtien ja niihin kuuluvien rantamaisemien joutuessa yhä lisääntyvässä määrässä asumisen ja muun okuluttavam käytön piiriin, tuntuu varsin erikoislaatuiselta, että Laajalahtikin, jonka ympärille rakennetut yhdyskunnat on tiettävästi nimenomaan suunniteltu lahden luonnontilaa silm.illä pitäen, olisi pakko käyttää tarkoituksiin, joissa lahden merkitys huomattavana luonnonalueena ja -nähtävyytenä tehtäisiin tyhjäksi. Lahti on vesiltään suhteellisen avoin alue, jota reunustaa rehevä, mutta ei kovinkaan leveä kaislikkovyö. Koskemattoman luonnon merkitys matkailun attraktiona kasvaa sitä mukaa kuin kulttuurimaisema voittaa alaa. Täällä on mm. Kehitystä koskevat suunnitelmat olisi sen vuoksi laadittava niin, että huomattavat luonnonnähtävyydet säilytetään ja riittävän laajat yhtenäiset erämaa-alueet varataan voimakkaasti kehittyvän eräretkeilyn tarpeiksi. Jyrävän komea köngäs sekä Aallokkoski ja Myllykoski, sisältyi kansallispuistosuunnitelmaan, mutta jäi sen ulkopuolelle silloin ajankohtaisten koskien rakentamissuunnitelmien johdosta. Kulttuuri-Suomeen, jos kohta väentiheys täälläkin on Pohjanlahden rannikkoseutuja lukuun ottamatta alhaisempi kuin muualla maan eteläpuoliskossa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan yritykseen liittyisi sitäpaitsi melkoisia epävarmuustekijöitä, ei vähiten se vuoksi, että jätteiden ajaminen lahdelle tulisi ilmeisesti kestämään varsin kauan. Mainitun rajavyöhykkeen pohjoisja itäpuolelle jäävät läänin osat sen sijaan ovat ns. Mitään yksityiskohtaista aluesuunnittelua tässä mielessä ei vielä ole olemassa, mutta juuri sellaisen laatiminen olisi saatava käyntiin. Monet seikat puhuvat sen puolesta, että juuri tämän alueen kehittämisessä tulisi matkailun näkökohtien olla hallitsevassa asemassa. Alueen merkitys ja laatu olisivat kuitenkin luonnonsuojeluja retkeilyalueena kokonaan toista luokkaa, kuin keinotekoisesti tehtynä puistona. Matkailullisesti ehkä tärkein nurkkaus Oulun läänissä on K1111samo11 alue. Ei edes Vanhankaupunginlahti ole voinut rauhoituksesta huolimatta välttyä tietyiltä menetyksiltä, jotka johtuvat sen sijainnista Helsingin ympäröimänä. Tämän linjan lounaispuolelle jäävä osa kuuluu maantieteilijäin aluejaossa ns. Oulangan kansallispuisto, joka on tullut kuuluisaksi satumaisen kauniista maisemistaan ja komeista koskistaan
nitelma, joka on luonnonsuojelun ja matkailun kannalta vielä kohtalokkaampi: Kuusamon vesien kääntäminen Iijokeen. Pohjanlahteen laskevien Oulun läänin jokien tultua yleisesti rakennetuiksi pyritään Kiimingi,yoki säilyttämään viimeisenä luonnontilaisena jokena ja samalla viimeisenä lohijokena. Oulun läänin pitkä merenranta on sekä luonnonsuojelun että matkailun kannalta hyvin kiinnostava. Komitean ehdotuksen yleisistä ohjelmapykälistä (lähinnä 1, 2, 23, 32 ja 47 §:t) käyvät onnistuneesti ilmi luonnonsuojelun perustavoitteet. Komitean ehdotuksen yleispiirteet ja niiden taustalla vaikuttavien kehitysilmiöiden tarkastelu ovatkin yhdistyksen käsityksen mukaan oikeaan osuneet. Kitkajärvi edustamaan täysin säännöstelemätöntä suurjärveä. Helposti hoidettu tehtävä olisi merkitä sopiville merenrantapaikoille johtavat sivutiet ja saattaa ne matkailijan tietoon. Joitakin edustavia soita olisi rauhoitettava myös matkailua silmällä pitäen. koskematonta luontoa on jäljellä nähtävästi enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa>>. Tähän ohjelmaan (ns. Pitkospuilla varustettu retkeilypolku, joka esittelisi suon erilaisia luonnonpiirteitä (opaslehtinen, jossa selitykset vastaavasti numeroiduista maastoon merkitystä kohteista), olisi todennäköisesti hyvin suosittu matkailukohde. Project aqua) on Suomessa esitetty otettavaksi mm. Ehdotetun luonnonsuojelukeskuksen perustaminen komitean esittämällä tavalla on tärkeä ja välttämättä toteutettava tehtävä. Komitean ehdotuksessa on tuskin mitään osaa, mikä ei nykyisissä oloissa olisi tarkoituksenmukainen ja toteuttamiskelpoinen. Pohjanlahdella yleensä ja erityisesti Perämerellä on omat maisemalliset ja biologiset piirteensä. Suhteellisesti katsoen on komitean ehdotuksen maankamaran ainesten ottamista ja luonnonsuojeluviranomaisia koskevat osat kehitetty täydellisemmiksi kuin muut osat. Yhdistyksen mielestä on erityisesti syytä korostaa, että luonnonsuojelun kehittäminen on Suomessa tätä nykyä suurelta osalta juuri tutkimusja suunnittelutehtävä, joka muodostaa osan yhteiskuntasuunnittelusta yleensä ja jonka tulokset on oikein voitava kytkeä mm. Suuret aukeat luonnontilaiset nevalakeudet ovat mahtavia luonnonnähtävyyksiä. Ei edes komitean ehdotuksen toteuttaminen tulisi poistamaan sitä eroa, mikä luonnonsuojelun edellytyksissä Suomessa ja Ruotsissa vallitsee. Komitean ehdotus valtion luonnonsuojelukeskukseksi on yhdistyksen mielestä näin ollen hyvin harkittu eikä missään tapauksessa ylitä ajankohtaista tarvetta. Samaa »self-guidei>-systeemiä tai koulutuksen saaneiden biologioppaiden käyttöä olisi muutoinkin kehitettävä matkailukohteiden esittelyssä. Oulun läänin alavat länsiosat ovat Suomen kaikkein soistuneinta aluetta. Tämän johdosta yhdistyksen piirissä luonnollisesti tunnetaan erityisen selvästi, miten tärkeä askel kohti uutta lainsäädäntöä komitean mietinnön valmistuminen on. Tämän kehityksen tuloksena ovat lainsäädännölliset ja hallinnollistaloudelliset edellytykset luonnonsuojelulle Ruotsissa tällä hetkellä oleellisesti paremmat kuin Suomessa. Siitä, että maa on harvaan asuttu, ei kuitenkaan seuraa, että sen luonto olisi vastaavassa määrässä ihmistoiminnan ulkopuolella. Tätä suunnitelmaa vastaan puhuvat kuitenkin monet painavat näkökohdat, joten on toivottavaa, että se raukeaa. Perussyynä tähän lienee pidettävä sitä virheellistä ja kehityksestä jälkeen jäänyttä ajattelutapaa, joka ilmenee mm. kaavoitustoimintaan. Iijoki-suunnitelman toteuttaminen tekisi tyhjäksi myös tämän hankkeen. Tämän lisäksi perustettiin Ruotsiin vuonna 1963 keskeinen luonnonsuojeluelin, valtion luonnonsuojelulautakunta (Statens naturvårdsnärnnd). Valitettavasti rantaa seuraavilta valtateiltä pääsee näkemään merta vain hyvin harvoista paikoista, vaikka meri on kaiken aikaa hyvin lähellä. Ilman. Valtion luonnonsuojelukeskuksen aikaansaaminen juuri komitean ehdottamalla tavalla on asetettava tärkeäksi tavoitteeksi luonnonsuojelun edistämistä koskevien tehtävien joukossa. Kokemus osoittaa, että luonnonsuojeluun vaikuttavat yleiset tekijät muuttuvat nopeasti, minkä vuoksi lainsäädäntö helposti jää jälkeen. Tätäkään piirrettä ei sovi niin kuin yleensä tehdään nähdä vain negatiivisena ilmiönä. Mainittakoon, että Ruotsin luonnonsuojelulainsäädäntö on uudistettu kahteen kertaan niin nopeasti kuin vuosina 1952 ja 1964. Kansainvälisten luonnon tutkimusja luonnonsuojelujärjestöjen toimesta laaditaan parhaillaan luetteloa niistä vesistöistä, jotka olisi välttämättä säilytettävä luonnontilaisina teoreettisen ja sovelletun vesistötutkimuksen tarpeita varten. Itse asiassa Suomen luonto on hyvin helposti turmeltuvaa ennen kaikkea sen pinnanmuodostuksen tasaisuuden vuoksi. komitean mietinnön eriävästä mielipiteestä ja jonka mukaan Suomessa ms. Jo nyt tunnettuina matkailukohteina voidaan erityisesti mainita Hailuoto sekä Ka/ajoen-Lohtajan dyynimaisemat (Kalajoen matkailuhotelli). 92 Yhdistyksellä on komitean työn aikana ollut välitön kosketus siihen, koska monet komitean jäsenistä ovat keskeisessä asemassa myös yhdistyksen piirissä. Lausunto luonnonsuojelukomitean mietinnöstä Komitean mietinnöstä käy ilmi, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on ollut aloitteen tekijänä luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseen tähtäävissä pyrkimyksissä
Viime aikojen kehitys osoittaa myös, että tehtäväkenttä luonnonsuojelulaissa tunnustettujen periaatteiden läpiviemiseksi on laaja ja vaikea. Suomalaisen laitoksen toimittanut Jorma Taar11a. Juhlanumeron laajapohjaisuutta täydentävät neljä mielenkiintoista ulkomaisten kirjoittajien artikkelia, jotka käsittelevät luonnonsuojelun ajankohtaisia tehtäviä, entistä Padasjoen luonnonpuistoa, lintutieteilijän havaintoja Lounais-H ämeessä sekä vierailua Lounaishämeen Luonnonsuojeluyhdistyksessä. Tässä mielessä sen sisältö on tavallista monipuolisempi ja käsittää runsaasti muitakin kuin ammattibiologeja kiinnostavia kirjoituksia. Keve). Novak: Maapallon kasvikuvasto. Standertskjöld). Kustantaja on WSOY. A . Teos on painettu Tsekkoslovakiassa 1966. WSOY, Porvoo-Helsinki, 1966. Tätä varten ovat komitean mietintönsä mainitussa osassa ehdottamat suuntaviivat ja eräät yksityiskohtaiset ehdotuksetkin varteenotettavia. toriaan (Alli Väre) ja erityisesti Lounais-Hämeen Luonnon sisältöön ja merkitykseen sen kymmenvuotisen taipaleen aikana (Vilho A. Komitean mietinnöstä muodostaa tärkeän osan kappale, jossa käsitellään muihin lakeihin tehtäviä muutosehdotuksia. Koska nämä kirjoitukset varmasti on tarkoitettu lähinnä suomalaisille lukijoille, nimenomaan muillekin kuin tiedemiehille, olisi ne mielellään lukenut kokonaisuudessaan suomenkielellä saksa lienee monelle vaikeasti hallittavissa. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Myös alempiasteinen luonnonsuojeluhallinto olisi voitava toteuttaa komitean ehdottamalla tavalla. Myös numeron tieteellinen puoli sisältää harrastelijaa kiinnostavia kirjoituksia: kuusijalkainen piisami (T. Sarjassa Suomen eläimet, Animalia Fennica on ilmestynyt kymmenentenä Rauno Linnavuorm luteita koskeva tutkimus (I osa) (Nivelkärsäiset I, Hemipteral; Luteet I, Amphibicoriomorpha ja Geocorisae I: Miridae), 205 sivua. >>Epätieteellisent osan painopiste on tietysti luonnonsuojelussa. Nylund), paikallisen luonnonsuojelujärjestön merkitystä (S. Numero sisältää myös runsaasti eri kirjoituksiin liittyviä suurikokoisia valokuvia. Pesola ja Alli Väre. Stenius) ja luonnonsuojelun tulevaisuutta (J. Juhlanumero on omistettu Lounais-H ämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen ansiokkaalle perustajalle ja puheenjohtajalle, professori T. Branderille. Pesola). Kirjallisuutta Lounais-Hämeen Luonto 23. 93. Teoksessa on toista tuhatta valokuvaa, joiden varaan varsin lyhyine selityksineen kasvien esittely perustuu, sekä kymmeniä värivalokuvia. Veikko Rissanen on kirjoittanut eräänlaisen rom?anin tapaisen luonnonkuvausja metsästys kirjan •Ruskan palo ja havulintu~, joka niin tyyliltään, sisällykseltään kuin sanomaltaan on varsin mitäänsanomaton. Siihen kannattaa siis tutustua niidenkin, jotka eivät kuulu lehden vakinaiseen lukijakuntaan. Koskinen), peurojen poluilla (Helena Vauraste), vesiperhojen keräämisestä (0. Toimitukselle saapuneita kirjoja F. Samalla kun yhdistys vielä korostaa, että sen mielestä komitean ehdotus varsinaiseksi luonnonsuojelulainsäädännöksi sisältää pääpiirteissään sen vähimmäislainsäädännön, joka Suomessa olisi tällä hetkellä saatava aikaan, olisi luonnonsuojelulakia koskevan ehdotuksen 2 §:n mukaisesti luonnonsuojelua kehitettävä myös muussa lainsäädännössä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kaltaisella yhdistyksellä tulisi Suomessa ilmeisesti o lemaan tässä suhteessa huomattava asema. V.H. Ruotsissa onkin alalla toimivat aatteelliset järjestöt kytketty julkiseen luonnonsuojelutoimintaan mukaan niin kiinteästi, että niille tunnustetaan virallinen asema maan luonnonsuojeluorganisaatioissa. Nordenstam). Komitea on aivan oikein kiinnittänyt huomion myös siihen, miten lainsäädäntö osaltaan muodostaa pohjan luonnonsuojelun hyväksi tehtävälle valistusja kasvatustyölle. Tämän jälkeen jatketaan käsittelemällä yhdistyksen toimintaa nuorten luonnonharrastajain parissa (E. 100 s., toimittaneet Vilho A. Aluksi luodaan katsaus yhdistyksen histokeskitetysti ohjattua luonnonsuojelun tarpeiden selvittelytyötä jää koko tämän alan toiminta sattumanvaraiseksi ja perusteiltaan heikoksi. Lounais-Hämeen Luonnon numero 23 on samalla julkaisijansa Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen 15-vuotisjuhlanumero. Hakemistoineen 596-sivuinen teos esittelee kansantajuises• i koko maapallon kasvikunnan (pääpiirteittäin). Varsinaisista tieteellisistä tutkielmista laajin ja ansiokkain käsittelee Lounais-Hämeen Hieracium-kasvistoa (S. Perustettava valtion luonnonsuojelukeskus saisi nähtävästi meilläkin tehtäväkseen mm. Viimeisillä sivuilla on julkaistu yhdistyksen jäsenluettelo. luonnonsuojelun alalla toimivien yhdistysten valtion avustuksia koskevien asioiden valmistelun, mikä tehtävä meillä on toistaiseksi puutteellisesti järjestetty. Nybom), taksonomia ja kehitys (A
Maanomistaja: Suomen valtio. Maanomistaja: Hackman & Co. Haapaniemi, Ylöstalo. 1. Lh:n p. 1. Pajukkoinen puronvarsi, jossa kasvaa kulleroa (n. Kauppila, Kauppila. »Elimäen monihaarainen petäjä•>. Inkoo, Billskog, Grips. Maanomistaja: kauppapuutarhuri Uno Rosqvist. Metsähall. 14.2.1966. Kiviranta. Torvoila, Ylhäinen. Lh:n p. Villikkala, Myllylä. Lh:n p. •Rahakamari» tai »Kivikamari». Helsingin mlk., Riipilä, Kongo. 29.3.1966. Käärmekuusi. Lh:n p. 9 kuusta ja kataja. 1. Lh:n p. Veikko Aaltonen. 11.11.1965. Erik Lönnroth. Maanomistaja: maanvilj. 11.11.1965. Puotinen, Kukunta. Abel Viljakainen. 14.7.1965. Asutushall. Lh:n p. Villikkala, Rantala. Maanomistaja: Sten Grönblom & Co Kommanditbolaget. Turenki, Peltola. Mänty, ns. 12. 16.2.1965. Uiherla, Kurki-Heikkilä. Maanomistaja: tilanom. 8 niinipuuta. Kolmirunkoinen mänty. Mirjam Hänninen. Kernaala, Linnamäki. Hattula, Hurttala. Maanomistaja : maanvilj. Linnustonsuojelualue (11. 5.5.1966. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 8. Rahikkala, Uotila. Lh:n p. Kahdeksan männyn ryhmä ja yksinäinen mänty. 22. Maanomistaja: maanvilj. »Tervajärven lehmukset•> (2 kpl). Kataja. 1966. Lh:n p. 19.5.1965. Otto Jokinen. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä Alajärvi, Alajärvi, Hauta-aho. Lh:n p. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Maanomistaja: Martta Nieminen, Salme Berglund ja Reino Nieminen. Pentti ja Rauha Uotila. Lh:n p. Välkkilä. Kynäjalava. >>Hauta-ahon mänty». Pentti ja Rauha Uotila. Irja Leppälä. »Kipparin mänty». Lh :n p. 14.7.1965. Riihimänty. Janakkala, Salonen, Lisäalue. 17.6.1966. 71 ha). Pekka ja Antti Tanila. »Peltolan pensaskoivu>>. Björkörin luonnonsuojelualue. Aittosenlampi rantoineen. Jaala, Jaala, Jaala-Heikkilä. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Paavo ja Jenny Ylhäinen. Maanomistaja: Janakkalan kunta. Jaala, Jaala-Heikkilä. Arvi ja Liisa Akkanen. Maanomistaja: Lyyli, Hanna, Lempi ja Viljo Peltola sekä Helmi Laukkanen ja Elvi Ruuska. Metsähall. Maanomistaja: prof. 20.12.1965. Lh:n p. Noin 30 nimeltä mainittua saarta ja luotoa sekä lukuisia nimettömiä kareja. Viljo ja Anna-Maija Ylä-Outinen. Rahikkala, Peltola. Maanomistaja: rak.mest. 14.2.1966. 16.2.1965. >>Koivuharjun siirtokivi». »Palokorven lehmukset». Maanomistaja: Suomen valtio. Maanomistaja: maanvilj. 0. 20.3.1965. Maanomistaja: rak.mest. 3.8.1966. Atte Torttila. Tarinmaa, Räikälä. Eräjärvi, Uiherla, Uusi-Peltola. Lh:n p. Mukuramänty. Lyydia ja Martta Rantala. 14.7.1965. Peippola, Koivuharju ja Hiekkarinne. Kaarnakuusi. >>Myllylän harmaaleppälehto>>. Kataja. Pääsaari Björkö. Lh:n p. 16.2.1965. Peippola, Koivuharju. Rahikkala, Uotila. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 4. Reino ja Vappu Vertanen ja maanvilj. Tuulenpesäkuusi. »Nikontien pöytäkuusi•. 11. 24.1.1966. Lh:n p. Pentti Vaajala. E.Jpoo, Gammelgård, Kuusio. Siirtolohkare, ns. Maanomistaja: maanvilj. Neljä metsälehmusta ja kymmenen haapaa. Kataja. Ns. Ns. Linnustonsuojelualue (n. Lh:n p. Yrjö Lunnas. 1965. Maanomistaja: Suomen valtio. 14.7.1965. Tammi. 1966 ja 11.5.1966. Vilho ja Kyllikki Hauta-aho. Miehoila, Mustaniemi. Lh:n p. 11.11.1965. 94 Föglö, Björkörin yksinäistila. Maanomistaja: maanvilj. p. Maanomistaja: maanvilj. (183,13 ha). Lh :n p. Eino ja Helvi Henttonen. Elimäki, Ratula, Laurila I. Matti ja Eeva Puuppo. Hiidenkimu. Veikko Stauffer ja terveyssisar Sylvi Stauffer. Lh:n p. 14.7.1965. Hankasalmi, Hankamäki, Kotisalo. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: Elimäen kunta. Laurinmäen museoalueella oleva Janakkalan suurin mänty. Tarinmaa, Pikku-Seppälä. 60 ha). Peippola, Kumpula. 28.4.1966. Maakuntalaki 24/20. 11. Lh:n p. »Postikuusi>>, Maanomistaja: Erkki Ylöstalo. Reino ja Vappu Vertanen. 24.1.1966. Kuusi. Hauho, Torvoila, Vähäpää. Maanomistaja: maanvilj. 1965. 1965. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. 14.7.1965. 15.7.1965. Maanomistaja: maanvilj, Pentti ja Rauha Uotila. Maanomistaja: maanvilj. Tienvarsikoivu. Ilomantsi, Naarvansalo, Pötsönsalo. 11.11.1965. Eetu ja Laina Nurminen. 28.4.1966. Ns. 27. Heikki Kantoniemi. Lh:n p. 4000 m 2). 1965. Lh:n p. Harjavalta, Vuoltee, Kloppila. Sotjala, Hovinkartano. p. Rahikkala, Liminka. Mikael Peltola. Maanomistaja: maanvilj. Rahikkala, Uotila. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. Jyväskylän-Pieksämäen tien varrella oleva mänty. Siirtolohkare. Maanomistaja: tilanom. p. K. Kaksi lehmusta, ns. Peippola, Tontti. Sommaröarna-nimiset saaret. Lh:n p. Lh:n p. Mänty, ns. Lh:n p. Lh:n p. 25.5.1965. Ns. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Konttila, Rajala. 2. Kalasääksen pesämänty. 22.11.1965.. 27.8.1965. 20.12.1965. Tuulenpesämänty. Lh:n p. Louhikkoja luolamuodostuma, ns
Lemi, Keskisenpää, Mattero. Tuulenpesämänty. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 1966. Ns. Ns. Lh:n p. Lh :n p. Emilia Koivu ja sosionomi Lasse Koivu. Lh :n p. Sylvester ja Sirkka Ryyppö. Siirtolohkare, ns. 4.7. Lh:n p. Pentti ja Aino Ylänen. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. Karttula, Karttula, Luonnonsuojelualue. 28.4.1966. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: Karttulan kunta. 2. Maanomistaja: maanvilj. 28.4.1966. Meikon järven luonnonsuojelualue (3.24 ha). Lh:n p. Kerava, I kauppalanosa, Betania. 6. 95. Lh:n p. Aaro Jaakkola. Lh:n p. •>Kirkkokivi». Asutushall. 1966. 28. Lh :n p. Kaksi kuusta. Maanomistaja: Suomen valtio. Uuno Tarkkanen sekä Impi ja Antti Tarkkanen sekä Annikki Ojala. 26. 4.1966. 21.1.1965. Lh :n p. 1965. Lyytikkälä, Uusi-Niemelä. Lh:n p. Kisko, Toija, Ilves. 4.1966. Lh:n p. Kttu{ioki, Impola, Pyörre. 15.3.1965. Suuri kuusi. Niilo Maukonen. Lh:n p. Kirkkonummi, Kvarnby, Luonnonpuisto. 1965. Tienvarsimänty, ns. Lh:n p. 13.10.1965. Maanomistaja: Suomen valtio. Maanomistaja: insinööri Sven ja Hellikki Lindholm. Lh:n p. Siirtolohkare, ns. Onni ja Maija Tulokas. Vähä-Salmi, Vessari. Maanomistaja: Emil ja Katri Enbom. »Simolan mänty>>. 5. 4 ha), jossa niinipuumetsiköitä ja ns. Kotka, Mussalo, Koivu. >>Valorannan koivu». Maanomistaja: Selim, Viljo, Eero, Walter, Mauri, Edit, Marja-Leena ja Veikko Veijo, Antti Rentola, Aura ja Tauno Salminen, Anna, Arvi ja Leo Nieminen ja Toini Haggren. Juho ja AnnaLiisa Kuonanoja. 1966. Pentti ja Maisa Virkkunen. 7.10.1965. Noin 0.5 ha :n suuruinen alue, jolla sijaitsee metsäsikojen luola. 28.4.1966. 14.1.1966. 4. Lh:n p. Mänty. Maanomistaja: ylijunailija Urho ja Eeva Waloranta. 1.1966. 24. U. Jämsä, Toivila, Metsä-Ritari ja Kiukkoila, Punttulansuo ja Synninlukko. Lh:n p. 28. 1965. Maanomistaja: Aarne Evald Vilkin perik. Lh:n p. Kuusamo, Kuolio, Peltola. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Lakkapäinen mänty. p. Kangasala, Vahderpää, Vahderpää. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. 17.6.1966. Lh:n p. Pihlaisto, Hattinen. Eväjärvi, Korpela. Lh:n p. Lh:n p. Lh:n p. Koivu. Kylätien varrella kasvava kataja. Kavala, Anttila. Kuorevesi, Hallinpenkki, Riihimäki. 28. p. 12. 17. Eino ja Sirkka Simola. Maanomistaja: maanvilj. 28.4.1965. Maanomistaja: maanvilj. Karhula, Kyminkartano, Koivulan puistoalue 4. Olavi ja Kerttu Korpela. 4.1966. Kokemäki, Kakkulainen, Kansakoulu. Eino ja Helli Rasimus. 1966. 29.9.1965. 3. Hiidenkirnu, ns. Lauri Mikkola, liikennelentäjä Vesa Mikkola ja Antti, Liisa, Esko, Reino ja Hannu Mikkola. Pihakoivu. Kaksihaarainen mänty. 17. 28. 4. August Pyörre. Kymi, Ylä-Nummi, Valkama. 2 lehmusta. »Koivun mänty». Mänty, ns. Lh:n p. Äijänpelto, lähes kasviton kivikkorakka. Valtatie 6 ja Puhos-Savonlinna tien risteyksen kohdalla kasvava mänty. Kynäjalava ja lehmus. 28. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: Oy Kaukas Ab. Pörönmäen laella oleva alue (5 ha). Maanomistaja: maanvilj. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: Kyrkslätt Hembygdsförening. 1966. Maanomistaja: maanvilj. Niinipuu. Maanomistaja: maanvilj. Siirtolohkare, ns. Maanomistaja: maanvilj. 1966. Maanomistaja: Siilinjärven seurakunta. Vähä-Salmi, Kotalahti. 21.5. »Jättiläisenkivi» eli »Isokivi>> eli •>Kukkarokivi» Maanomistaja: maanvilj. 30.8.1965. Jurva, Tainus, Aijänpelto. 28.4.1966. Kuopion mlk, Julkula, Saari-Julkula. Irja ja Veijo Maasilta. Maanomistaja: maanvilj. 28.4.1966. 2. Maanomistaja: Kokemäen kunta. Lehtomainen, mm. 1966. Vanhakartano, Nisula. Eväjärvi, Simola. >>Häkän mänty>>. 1966. »Tavastilan tulvakivi». 12.8.1966. Joensuu, Yrjölä. Matti ja Lyydia Riihimäki. Kuusankoski, Kymenranta, Häkkä. Maataloushall. Lh:n p. 3 lehmusta. Pihlaisto, Jokela. Lh:n p. >>Hanna pata>>. Kaksi visakoivua ja pylväsmäinen kataja. »Synninlukko•>-nimnien rotkolaakso (200x50 m). Maanomistaja: Suomen valtio. 2 koivua. Eino Jokela. 9.3.1966. Lehtometsä (n. Juva, Pohjoinen, Jokilehto. 5. Maanomistaja: maanvilj. E. Tuulenpesäkuusi. Lh:n p. Kerttee, Sillanpää. Lh :n p. Kiteen koulutila. Kitee, Niinikumpu. 3. 4. ja Alina Alhonen. Lh:n p. 3. Kiuruvesi, Hautakylä, Petäjäharju. Pihlaisto, Hattinen. 28.4.1966. tervaleppää ja metsälehmusta kasvava Mäntysaari (2.4 ha). Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. 1. Niinipuu. 19.7.1965. Koulun pihassa kasvava mänty. Lh:n p. 1966. Akseli ja Laina Sillanpää. Maanomistaja: Emil ja Katri Enbom. 8.5.1965. Maanomistaja: Kalle Vessarin perik. 4. •>Isomänty». Lahti, Lahti-Kouvola radan varressa rautatiealueella (noin 6 km Lahden kaupungista) kasvava koivu. Toivo ja Lempi Väisänen. Matti ja Aili Aakula. Lammi, Palonen, Mäki-Lossa. Kolhi, Kolhi. Kalvola, Heinu, Jaakkola. Liuskalehtinen harmaaleppä. 1. 3.6.1965
Jukka Koskimies (Page 77) A little over Ien years ago, ivinter bird cottnts ivere started in Finland. The sparrow hawk (Accipiter nisus L.) (Varpushaukka) By Pertti Sulkava (Page81) The sparro1v hawk is probab!J our !llost abundant bird of priJJ'· S tili, most of its friends and enefllies know very little abolll it. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. The co!llpilation of the data 1vas published by routes during the first few years, b11t the size of the task quick(y gre1v beyond the capacity of the manual methods. Summaries of Main Articles in this lssue The leading article (page 73) by Professor Reino Kalliola deals ivith the shore protection laiv recommendation thai has cat1sed a lot of live!J dismssion in private and in the public. Antti Haapanen 1vrites about his experiences on nature conservation in the United States (page 75). Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. The primary concern in discussing the results are the differences behveen the bird populations of different ivinters and the variations in the populations of the rare species,those taking pari in invasions, and those common(y 1vintering in the country. Dr. An observer unit mtry consist of one or several people. Ten years of winter bird counts ( Kymmenen vuotta talvilintulaskentaa) By Dr. The lasi-summer Congress in Switzerland of the International Union for Conservation of Nature and Natuml Resources is discussed (pa;,e 87) by Profes.ror Hans Luther. 96 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. The count lasts from daivn to dusk; ali species seen and their numbers are recorded. Current(y, the count is carried out as a normal birdwatching excursion in suitable 1veather on af!)' dtry between Christmas and the Tivelfth Night. Merkin hinta on 3 mk 50 p. Studies on the composition of sparrow hawkjood have shown thai the bird causes no significant damage in gaflle populcitions, and thai its small numbers render it also practical(y harmless to our small-bird populations. The prqject started as a private experiment in 1955/56, but in the folloiving year, the Zoological Museum of the University of Helsinki look over the practical work required. They 1vere designed from the beginning on a scientific basis, and consequent(y the results are unique in the world. Fro,n 1964/ 65, the data are recorded on punch cards to enable their processing on electronic computers. Information is also gained on the distribution of the residents and the relative populations of these species i11 the difjerent parts of the country. The cofJlputer draivs fllaps sho1ving their distribution (see draivings in article). Although the numbers of sparro1v hmvks killed are small, thc species deserves protection by law, if on!y to guarantee the survival of our other, alreac!J legal!J protected, preying birds of the same size, wich are difficult to distinguish from each other. This is primari!J a consequence of its habit of sttrying out of sight. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus)
Alan tuoreimpien tutkimustulosten pohjalta käsitellään myös monia erikoiskysymyksiä. Asiantuntemuksensa tekijät ovatkin hankkineet laajoilla tutkimusmatkoilla eri puolilla maatamme.» Reijo Linkoaho Aamulehdessä. OTAVA 1a t 8 9 O uutta eläinkirjallisuutta UOLEVI SKAREN-ASKO KAIKUSALO SUOMEN PIKKUNISÄKKÄÄT Kirja esittelee nisäkäslajistomme pienimmät: hyönteissyöjät maamyyrästä kääpiöpäästäiseen ja jyrsijät vaivaishiirestä vesimyyrään, kaikkiaan 24 lajia. 230 s.. 232 s. 20/24:GÖRAN BERGMAN LINTUJEN ELÄMÄ Dosentti Göran Bergman, Poh jolan tunnetuimpia lintutieteilijöitä, käsittelee tässä perusteellisesti uusitussa teoksessaan koko lintuvuoden kiertokulun kevätmuutosta pesän rakentamiseen, munimiseen, poikasten hoitoon, syysmuuttoon ja talvehtimiseen. Itse koetun ja nähdyn vaikutelma heijastuu esityksessä koko ajan. Tämä antaa paitsi tieteellisessä mielessä teokselle painavuutta, myös mahdollisuuden tarjota lukijalle omakohtaisia havaintoja uusista aiheista. »Teoksesta saa vaikutelman, että sen tekijät todella tuntevat asiat joista he kirjoittavat