Suomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kansilehden on pi irtänyt taiteilija Urpo Huhtanen. Postisiirto 6882. Pekka Nttorteva (vastaava), prof. Toimituskunta: hum.kand. Reino Kalliola, mets.hoit. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Summaries of Main Articles in this Issue 103109 109 110 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Toimisto avoinna arkisin klo 913. Puh. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. E .-P. 84 Tehostettu metsänviljelytalous ja luonnonsuojelu: Keskustelupuheenvuoroja kevään metsäviikolla ja Jyväskylän kulttuuripäivillä . Tilaushinta vuonna 1967 on myös 8 mk. 81 Luonnonsuojelunäyttely valmistunut . Pentti Solanterä (toimitussihteeri). 85 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmä opetusministeriölle 99 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmä maatalousministeriölle 101 Sekalaista . Kari M11sta11oja, varat. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. Toimitus: dos. 643719. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Sisältää: Luonnonsuojeluvalistuksen laajentuneet päämäärät, Pekka Nuorleva 73 Maaseudun maisemanhoito-ongelmia, E,·kki Kellomäki 75 Biologisten museoiden tehtävistä ja tavoitteista, Raimo Luoma . Paavolainen, mets.hoit. Pentti Solanterä ja agronomi Johan Sta11dertskjöld. Kirjallisuutta . Martti Linkola, mets.hoit
VUOSIKERTA Luonnonsuojeluvalistuksen laajentuneet päämäärät PEKKA NUORTEVA Luonnonsuojeluvalistuksen peruskaavana on jo kauan ollut >>pyrkimys herättää ihmisissä rakkaus maamme alkuperäistä luontoa kohtaan ja samalla myös halu sen suojelemiseen». 73. Näillä päätöksistä viime kädessä vastaavilla henkilöillä ei yleensä ole muuta biologista koulutusta kuin oppikoulussa päähän pänttäämänsä valikoima eläimiä ja kasveja sekä jonkin verran fysiologissävytteistä yleisbiologiaa. Vasta tämän tietämyksen pohjalta voidaan arvioida ihmistoiminnan vaikutukset elolliseen luontoon. Hyvin usein tärkeitäkin ratkaisuja tehdään ilman biologista asiantuntemusta siksi, ettei tajuta joillakin teknillisluontoisilla asioilla saattavan olla heijastumia elollisessa luonnossa. Toisinaan päätösten teossa kuunnellaan ammattibiologin lausunto, mutta sen oleellisin sisältö saattaa perustietojen puuttuessa jäädä käsittämättä. Täten saataisiin järkiperäistetyksi luonnonvarojen käyttö ja pelastettaisiin ihminen ja luonto tukehtumasta myrkyllisiin jäteaineisiin. Luonnonvarojen väärinkäyttö ja luonnon saastuttaminen erilaisilla jätteillä olisi pystyttävä estämään valistuksella, joka paljastaisi menettelytapojen virheet ja selvittäisi virheistä johtuvat haittavaikutukset. Nykyisin tällainen tietämys on vain ammattibiologeilla, metsänhoitajilla ja agronomeilla, mutta ei läheskään kaikilla niillä henkilöillä, jotka tekevät ratkaisuja luonnonvarojen käytöstä ja jätekysymysten hoitamisesta. Viime kädessähän näistä asioista päättävät poliitikot eduskunnassa ja kunnallisissa hallintoelimissä, teollisuusjohtajat, vesioikeuksien lakimiehet ja yhdyskuntasuunnittelua suorittavat arkkitehdit. Täten asetettujen päämäärien puitteissa on työskennelty vuosikymmeniä ja nämä samat tavoitteet tulevat ilmeisesti jatkuvastikin olemaan oleellisena osana luonnonsuojeluvalistuksessa, mutta yhteiskunnassa tapahtuvan kehityksen seuraamiseksi on tavoitepiiriä myös huomattavasti ja tehokkaasti laajennettava. Oikeiden ratkaisujen löytäminen luonnonvarojen käyttöön ja jäteongelmien ratkaisemiseen edellyttää tietämystä ennen kaikkea siitä, miten eri eloyhteisöt ovat rakentuneet ja miten niissä tapahtuu aineiden kiertokulku ja muu toiminta. S U OME N L U ONTO No 3 1967 26. Yhteiskuntamme kehitystä luonnehtiva voimakas teollistuminen ja koneellistuminen ovat nimittäin lisänneet luonnonvaroja kuluttavan ja luontoa likaavan paineen sellaisiin mittasuhteisiin, että se on vaaraksi paitsi luonnolle myös ihmiselle itselleen
Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Helsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22 74. Varmaa on myös, että luonnonsuojelukysymysten saadessa niille kuuluvan arvostuksen, ne nousevat tärkeiksi päämääriksi poliittisten puolueiden ohjelmissa ja niitä ajetaan valitsijoiden suosiosta kilvoitellen kohden ratkaisua. T ilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata å 10 penniä (vähintään 100 kpl: n tilauksesta 20 % :n alennus). Vaikka perustava tietous eri eloyhteisöjen rakenteesta ja haavoittuvuudesta ihmistoiminnalle onkin erityisen tärkeätä johtavissa asemissa oleville henkilöille, ei se kuitenkaan ole merkityksetön yksityisen ihmisenkään henkisenä omaisuutena. Tämä kirjelmä on opetustavoitemuistioineen julkaistuna lehtemme tässä numerossa. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Se auttaa yksittäistä maanviljelijää tai kesämökkiläistä ymmärtämään, että hänkin voi biosiideja tai lannoitteita harkitsemattomasti levittäessään tai jätehuoltonsa laiminlyömällä joutua osasyylliseksi ihmisen elinehtoina olevien luonnonvarojen tuhoutumiseen. Elinehdot turvaavan luonnonsuojeluasenteen pohjakseen tarvitsema biologinen perustietämys olisi saatava koko kansan henkiseksi omaisuudeksi. Merkin hinta on 3 mk 50 p. 4. On toivottavaa, että peruskoulun opetussuunnitelmatoimikunta todella ottaa huomioon siinä esitetyt näkökohdat. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on lähtenyt ajamaan laajennetun luonnonsuojeluvalistuksen asiaa jättämällä 25. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 1967 opetusministerille kirjelmän biologisten aineiden opetuksen tavoitteista. Oleellisen tärkeätä on, että ihmisen itsensä suojelemiseen laajennettu luonnonsuojeluvalistus tavoittaisi ne henkilöt, joilla valtakunnassamme on päätöksentekovalta luonnonvarojen käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Esitettyjen asioiden tehokas opettaminen johtaisi epäilemättä aikanaan oikeisiin ja siten kansakunnan menestymisen takaaviin ratkaisuihin luonnonvarojemme käytössä. Vasta kun näissä päättävissä piireissä herää taju luonnonsuojelukysymysten todellisesta merkityksestä ja niissä saadaan viitteitä tavoista, joilla nämä kysymykset olisi hoidettava, voimme odottaa oikeaa asennoitumista luontoa kohtaan. Tämä voi tapahtua vain peruskoulussa annettavan opetuksen turvin
Voidaan perustellusti väittää, että järvien rannat edustavat nykyään suurialaisinta osaa alkuperäisestä luonnostamme. Rämerannalla on selvä törmä, jota jäätyminen joka talvi muokkaa. Rannan kiville ei huligaanikaan mahda mitään. Järvimaiseman kauneuteen vaikuttavat ensisijassa ns. Luku tuntuu suurelta, mutta jos sitä verrataan Suomen asukaslukuun, huomataan, että jokaista rantakilometriä kohti tulee suurehko määrä ihmisiä. iitä ei pitäisi koskaan kaataa, sillä syntyvä aukko ei täyty satoihin vuosiin. Saastuminenkin yleensä vain rehevöittää kasveja. Ns. Sellainen se on luonnontilaisena. Niitä on liiankin paljon, jotta hän ne kaikki viitsisi veteen paiskata. Maaseudun maisemanhoito-ongelmia ERKK I KELLOMÄKI Järvenranta on olennainen osa suomalaisessa maisemassa. Kasvillisuus on maisemanmuodostajista eräs tärkeimpiä. Ranta75. Selvimmin tämä näkyy loivarantaisilla järvillä, jos ne samalla ovat matalia. Reunapuut ovat varsin erikoisessa ekologisessa asemassa. Järven puolelta ne ovat aukeanpuita, mutta metsän puoldta metsäpuita. Hiekkaranta, jyrkkä törmä ja sen päällä kumiseva käpykangas honkineen. mutta pienmuotoina ne ovat tärkeitä. Suoranta on järvimaiseman muodostajista ehkäpä kaikkein vähäpätöisin. Paikoin harju on salvannut järven. Tyrskyt ja jäätikön työ aikaansaavat rantapalteen syntymisen. Karuilla jyrkkärantaisilla järvillä vesija rantakasvillisuus on niukkaa. Moreenista muodostunut ranta on kaikkein yleisin. suurmuodot: maanpinnan kohoutumat, jotka eivät aina sijaitse kovinkaan lähellä rantaa, mutta näkyvät kauas ja tekevät usein jylhän vaikutuksen. Jokaisen järven rannalla on kuitenkin pensasvyöhyke. pienmaisema on käytännössä kuitenkin tärkeämpi, sillä siitä riippuu rannan käyttökelpoisuus. Tärkeitä pienmaiseman muodostajia ovat kalliorantojen puut. Kaikkien järvien rantojen yhteenlaskettua pituutta kukaan ei ole mitannut, mutta on arveltu, että saatava luku olisi satoja tuhansia kilometrejä. Kalliorannoilla näkyy poikkeuksetta jäätikön työ. Tavallisimmin tuulenkoulimat käkkärämännyt, jotka korostavat kasvualustansa ankaruutta. Moreenirannat ovat jyrkkyydeltään tavallisesti loivia. Kasvupaikan ankaruus näkyy varsinkin männyissä. Tämän takia ei ole yhdentekevää, kuinka käytämme rantamaisemiamme. Avoveden puoleinen kelluslehtisten ja sitä seuraava ilmaversoisten vesikasvien vyöhyke eivät ole merkittäviä suurmaisemassa, . Rantapuut ovat vankkajuurista ja pystyvät kestämään kovatkin myrskyt. Veden ja maan raja on epämääräinen, usein hyllyvä soistumisesta johtuen. Siellä pienmaisema saa oman luonteensa. Pensaat korostavat rantametsän melko muurimaista luonnetta, sillä niiden korkeus on suurin piirtein sama kuin puiden oksaton alaosa. Rantakasvillisuus on tyypillisimmillään vyöhykkeistä. Loivilla rannoilla se voi olla leveäkin, mutta jyrkillä se puristuu kapeaksi. Suojasivun ranta on yleensä rosoinen ja jyrkkä (10°30°) tai hyvin jyrkkä (yli 30°). Perusmuoto johtuu kuitenkin alla olevasta kivennäismaasta. Pienmaisemaa muodostavat rannan jyrkkyys, maaperän laatu, kasvillisuus ja ihmisen rakennelmat. Pensaat saavat yleensä olla rauhassa, toisin kuin viljelyksien piirissä, mistä voimaperäinen maatalous ne armotta hävittää, samoin kuin metsänhoito metsistä. Veden rajassa on kiviä, kaiken kokoisia pyöristyneitä murikoita, ikään kuin joku olisi ne siihen järjestänyt. Vesikasvillisuuteen ihminen ei ole koskenut. Puitten kasvupaikka määräytyy korkeimman veden mukaan. Pensaat eivät kuole, vaikka ne keväisin joutuisivatkin seisomaan vedessä. Vastasivu sensijaan on melkein aina loiva (5°10°) tai hyvin loiva (alle 5°)
Pahinta mitä tuomme, on mukavuuden halu. No, näkeehän sieltä ainakin vastaankatsovan naapurin, toiselta rannalta. Rannoille rakennettavat ympäri vuoden käytössä olevat asumukset tai vastaavat eivät saa olla >>pyhiä lehmiä>>, vaan nekin ovat yhtä lailla. Aärimmäisten kasvuolosuhteiden synnyttämä kalliometsä, jonka maisemallista arvoa ei voida laskea pelkästään puuntuotto kyvyn mukaan. 76 Mutta tätä haittaa voidaan kylläkin pienentää. Sauna tai mökki mahdollisimman lähelle vettä. Vaikka huvila-asutusta ei pidä vastustaakaan negatiivisena ilmiönä, pitäisi erityisen luonnonkauniit järvet jättää rakentamatta, yleisiksi retkeilyja virkistysalueiksi. Perisuomalainen pahe näyttää olevan mukavuuden halu. Mökin sijoitus riippuu täysin paikallisista olosuhteista, lähinnä puustosta. Kuvat E rkki Kellomäki. Pieniä yksityiskohtia, jotka eivät riko kaunista kokonaisuutta. Mitään metrimääriä ei voida antaa ohjeeksi. Huvilat eivät ole ainoita >>syntipukkeja>>. Yleisesti voi sanoa etteivät mökit ja muut ihmisten rakenteet saisi olla maiseman hallitsijoita, vaan vain osa maisemasta. Metsien hakkuu ja huvilat ym. Metsä, suomalaisen alkukoti, astuu avuksi. rakennukset turmelevat yhä kiihtyvällä vauhdilla luonnontilaisia rantakilometrejä. Edellä esitetyn perusteella ei pidä kuitenkaan luulla, että järvimaisemamme olisivat säilyneet neitseellisinä. Kalliorannoille rakentamista täytyy välttää, sillä luontaisesti harva puusto ei anna suojaa. Rantapuitten siimekseen vedetty mökki ei riko rantaviivan eheyttä. Huviloista on kirjoitettu paljon, joten tässä yhteydessä vain muutama ajatus. Huvilan sijoituksessa joutuu maisema aina kärsimään. Sen minkä omistamme varsinaisella asuinpaikallamme, haluamme tuoda myös kesämökille. kalliot ovat toistaiseksi säilyneet luonnontilaisina, jossakin näkyy kyllä julkisuuden haluisten nimikirjoituksia, joilla kokonaisuuden kannalta ja maiseman turmelijoina ei ole merkitystä
Ilahduttavana pyrkimyksenä on tulevaisuudessa päästä lakisääteiseen rantojen suojeluun. Hoidettu rantametsä tekee puolet maisemasta. Usein peltojen laitamilta tapaa erikoisennäköisiä puita aivan kuin ulapan rannalta. Rakennusten oikea sijoittaminen on vain osa rantamaisemien suojelusta ja hoidosta. Tuskinpa kukaan voi sanoa metsänparannusauran runtelemaa maisemaa viihtyisäksi. maiseman pilaajia kuin huvilatkin. Reunimmaisia puita tämä ei haittaa, sillä niiden oksat suojaavat runkoa. Metsänreunassa kasvavat puut ovat ilmeisesti parhaiten sopeutuneet niihin erikoislaatuisiin olosuhteisiin, jotka vallitsevat aukean ja ja metsän rajalla. Metsänreunaa voidaan maisematekijänä verrata järvenrantaan, jossa metsä ja vesi kohtaavat toisensa. Monimielisestä rantojen rakentamisesta päästään tällöin ainakin viralliseen yksimielisyyteen. Viimeistään siinä vaiheessa kun paljaaksihakkuu ulottuu vesirajaan, huomaa, kuinka tärkeä metsä on. Reunaan syntyy tuulivaippa, jonka suojassa muut metsikön puut voivat käyttää kaiken energiansa puun tuottamiseen, sillä tukemistarve ei ole niin suuri kuin tuulisissa olosuhteissa. Käytännössä maisemalavasteet eivät vaatisi suuriakaan uhrauksia, sillä 10-20 m vyöhyke pystyy peittämään taakseen suuretkin aukot jos vain reuna on oikein käsitelty. Sen kuori halkeilee, puu muuttuu kuivaksi ja latvakasvain lyhenee; puu on menettänyt entisen elinvoimansa. Reunapuut muodostavat suojamuurin muun metsän ympärille, ne tasoittavat olosuhteita metsän sisässä. Jos tuulivaippa äkkiä poistettaisiin, on olemassa vaara, että muutkin metsikön puut kaatuvat: muutos on liian äkillinen. Mutta tuulisuhteet eivät yksin ole poikkeukselliset metsänreunassa. Koska reunametsällä on huomattava maisemallinen ja taloudellinenkin merkitys, on sen käsittelyyn kiinnitettävä erityistä huomiota. Metsän rajassa yhtyy kaksi aivan vastakkaista elementtiä, pelto ja metsä. Kun maiseman puitteet, metsänreunat, on luotu kauniiksi ja sopusuhtaisiksi, on sen taakse helppo kätkeä nykyaikaisen metsänhoidon jäljet, jotka eivät aina ole niinkään kauniit. Ne kehittävät rungoistaan kestäviä ja kiinnittyvät tukevasti maahan: niiden kasvuenergiasta kuluu huomattava osa tukemiseen. Kuten rantametsä luo järvimaisemalle ominaiset piirteet, määrää reunametsä kulttuurimaiseman ääriviivat: ne ovat kuin kulissit, joilla voimme määrätä ympäristömme viihtyisyyden. Suunnittelemattomat hakkuut pilaavat paljon viehättäviä järvimaisemia, joskaan ei tietysti lopullisesti. Reunimmaisten puiden alas ulottuvat oksat estävät tuulta puhaltamasta suoraan metsän sisään: kasvualusta ei pääse liiaksi kuivettumaan, eikä puiden kasvu hidastu. Mäkien rinteillä ei pelkkä reunus riitä. Myös säteilyn jakautuminen on erikoista: aurinko paistaa koko rungon mitalle. Vaikka pensasvyöhyke puuttuisikin, muistuttavat pellonreunasta kohoavat puut karun järven ranta puita: puiden oksat ulottuvat lähelle maanrajaa tukevina ja elinvoimaisina kuin suojana aukean vieraita olosuhteita vastaan. Niiden hoidon suhteen viittaan jäljempänä oleviin ohjeisiin pellonreunusmetsien hoidosta, sillä niitä voidaan käsitellä samoilla periaatteilla. Reunapuut ovat jatkuvasti tuulen vaikutuksen alaisia. Varsin voimakkaana säteilyn vaikutus näkyy kuusen rungossa. Metsän reunasta olisi jätettävä kapea vyöhyke lähes luonnontilaiseksi kulissiksi, jota olisi hoidettava jonkinlaisena puistometsänä. Rantametsiä ei tarvitse jättää kuitenkaan luonnontilaisiksi. Rakenteellisestikin metsänreuna vastaa järvenrantaa: ensin rehottaa pensasvyöhyke, ja vasta sen takana kohoaa varsinainen metsä. Mutta jos nämä puut kaadetaan, joutuvat uudet puut outoihin olosuhteisiin, ne alkavat kärsiä ja kasvu hidastuu. Vaikka metsikkö ei kaatuisikaan, kun reunapuut poistetaan, olisi siitä haittaa. Ehkäpä maisema!77
Monilla paikoilla rinteet antavat oman leimansa maisemalle. Kun maiseman puitteet on luotu, voidaan niiden takana harjottaa äärimmilleen tehostettua metsätaloutta. Metsän käsittely perustuu tulevaisuudessa yksityisellä tilalla metsälösuunnitelmaan. Siinä lähdetään silloisesta metsästä ja pyritään määVaromattomalla hakkuulla tuhotaan hetkessä maisemakokonaisuus, jonka vesi ja metsä yhdessä muodostavat. Kuitenkin olisi siinäkin otettava huomioon muutamia näkökohtia. Tällaisia metsäluontoomme vaihtelua tuovia kohteita ovat esimerkiksi pienet suopainanteet, lehtotilkut, riistan oleskelupaikat. lisesti tärkeillä rinteillä olisi käytettävä luontaista uudistamista, jollei niitä voida jättää kokonaan taloudellisen käytön ulkopuolelle. Muun ympäristön yläpuolelle kohoavien, maisemaa hallitsevien mäkien lakia olisi käsiteltävä hellävaraisesti, sillä avohakkuu tällaisella alueella voi rumentaa maiseman pitkiksi ajoiksi . Luontaisilla menetelmillä v01mme melkein huomaamatta uudistaa rinnemetsiä. Luonnossa löytyy aina kohteita, jotka kaipaavat suojelua, mutta se riippuu pelkästään metsänomistajasta. Usein lakimetsät ovat melkein tuottamattomia, joten pienillä uhrauksilla voidaan luoda miellyttävää elinympäristöä. Tietystikään kaikkia rinteitä ei voida käsitellä pelkästään maisemanäkökohtien mukaan; maisema olisi määräävä vain hallitsevilla rinteillä. Näillä ei kuitenkaan ole maisemassa sanottavaa merkitystä: reunus kätkee kaiken taakseen. J os sovellamme hallitsevien rinteiden metsiin suoraviivaisia menetelmiä, avohakkuuta ja metsänviljelyä, tuhoamme omaa viihtyisyyttämme. 78. Kun laskeudutaan rinteiltä alas laaksoon, ei metsän käsittelyä rajoita muu kuin yksityismetsälaki, sillä metsän laitueiden kulissit kätkevät kaiken taakseen
Kaikki, mikä jää näiden kahden äärimmäisyyden väliin, sitä voi kutsua pelkästään maisemaksi. Metsänkäyttöja maisemanhoitosuunnitelma muodostaisivat elimellisen kokonaisuuden, sillä kaiken pohjana on metsän hyväksikäyttö. Päinvastoin, talouskauden lopulla maisema olisi muuttunut kauniimmaksi. Maaseudulla kulttuurin ilmentymiä ovat pellot, rakennukset, tiet ym. Rinnemailla voidaan metsää uudistaa melko huomaamatto masti käyttämällä luontaisia menetelmiä. Kaupunkinäköala sensijaan on aina lähes samanlainen. Mutta meidän tulisi käyttää metsiämme niin, ettemme rumenna elinympäristöämme. Kummankohan tuotto lienee sitten suu79. Siinä perustana olisi maiseman silloinen tila, josta pyrittäisiin tavoitemaisemaan talouskauden kuluessa. Metsänkäyttösuunnitelman rinnalle voitaisiin luoda maisemanhoitosuunnitelma. Menneiden sukupolvien raivaajahenki on ollut niin voimakas, että usein kaikki puut on kaadettu peltojen keskeltä, vaikka esim. vuodenaikojen mukaan. rättyyn tavoitteeseen, tavoitemetsään, talouskauden puitteissa. Ihmisen vaikutus on kaikkialla näkyvissä. Kaupungeissa ei voida puhua enää maisemasta, vaan näköalasta, sillä maisema on elävä ja vaihtelee esim. Joskus on vaadittu, että pitää olla kymmeniä metrejä leveä kaista nuorta metsää varsinaisen metsän ja pellon välissä. Edellä on jo käsitelty järvien ja metsien osuutta suomalaisessa maisemakuvassa. Varsinaista luonnonmaisemaa ei tapaa muualta kuin luonnonpuistoista. Tällainen nimitys on asiallisesti ottaen väärä. kiviraunioissa niistä ei olisi ollut haittaa. Jäljellä on vielä varsinainen kulttuurimaisema. Kulttuurimaiseman äärimmäinen muoto löytyy kaupunkimaisesta asutuksesta. Tämän takia on myös pellonreunametsää pidetty kurissa
On pystyttävä näkemään, millaisia tänään istutetut tai kaatamatta jätetyt puut ovat esim. Yksittäisiä puita parempia ovat kokonaiset puukujat, jotka reunustavat vaikkapa kyläteitä. Maisemanhoidossa on tämä otettava huomioon ja tehtävä suunnitelmat sen mukaisiksi. Se on pystyttävä tyydyttämään tulevaisuuden ihmisen viihtyisän elinympäristön vaatimuksia. Ratkaisu olisi peltien valmistusmenetelmien kehittäminen vähemmän kiiltävään suuntaan. Uusia rakennuksia sijoitettaessa pitäisi noudattaa periaatetta, että ne eivät liiaksi saisi irrota maisemasta, vaan että ne mieluummin korostaisivat luonnon topografiaa. Vaikka edellä on käsitelty yleisesti viljelysmaiden maisemanhoito-ongelmia, on syytä puhua eräästä yksityiskohdasta, mikä yhä enenevässä määrin rikkoo maaseudun maisemia. Maisemanhoidon tulee sen takia koko ajan olla tavallaan aikaansa edellä. Etelä-Pohjanmaalla monet hienot koivukujat ovat saaneet väistyä. Valitettavasti ne eivät aina ole olleet turvallisia liikenteen kannalta. Maiseman luominen ei tarkoita keinotekoista elinympäristöä ulkomaanpuineen, vaan luonnon tarjoamien edellytysten viisasta hyväksikäyttöä. Se on peltikatot. Luonnontutkijat, reppuretkeilijät, metsästäjät ja kalastajat, kesämökkiläiset, matkailijat ja koko yhteiskunta. Peltikatot ovat tällä hetkellä eräs halvimmista kattamismenetelmistä ja samalla yleisemmistä. Jopa luonnonsuojelun vastustajat vii htyvät luonnossa, eikä edes puistokemisti tule ilman sitä toimeen . Oikeisiin paikkoihin istutetut tai jätetyt puut tekevät viljelysmaisemasta mielenkiintoisen ja vaihtelevan. Maatila metsineen, peltoineen, teineen ja rakennuksineen on taloudellinen kokonaisuus, tuotannon perusyksikkö. Nykyisin korostetaan ihmisen kaikkivoipaisuutta ja riippumattomuutta luonnosta, vaikka tosiasiassa järkevä talous on samalla järkevää luonnonvarojen hyväksikäyttöä, johon elimellisesti liittyy myös maisemanhoito. 50 vuoden kuluttua, ja millainen osuus niillä on viihtyisän maiseman luomisessa. Maaseudun maisemanhoitoon kuuluu myös rakennusten sijoittelu. Jos elintason mitta80 puuksi otetaan vain hyödykkeiden mahdollisimman suuri määrä, niin suurin mahdollinen hyöty saadaan irti siten, että tuhotaan luontainen pääoma mahdollisimman tarkkaan. Esim. Sii s tutustuta lähiympäristösi Suomen Luontoon ja tarjoa heille tilaisuus liittyä luonnon ystävien joukkoon Suomen Luonnonsuoje luyhd istyksen jäseninä.. Järvet voivat joskus kiiltää, samoin jääpinnat, mutta niiden kiilto on elävää, alati vaihtelevaa, säästä riippuvaa. Luonto kehittyy ja uudistuu jatkuvasti. Jotakin olisi tehtävä näiden >>kiiluvaisten» leviämisen estämiseksi. SUOMEN LUONTO tarjoaa JOKAISELLE JOTAKIN Me kaikki tarvitsemme luontoa. Maisemaa pystytään luomaan ja sitä on pakko luoda sellaisissa paikoissa, missä elinympäristön viihtyisyys on järkkynyt yksipuolisen taloudellisen toiminnan takia. Suurella tasaisella aukealla ilman rakennuksia ja puita ei ole mitään, missä silmä lepäisi. rempi, pellonvai metsänreunan. Samalla se tyydyttää meitäkin tällä hetkellä eläviä. Samalla tuhotaan elinympäristön viihtyisyys eli puolet elintasosta. Sellaista ehdotonta kiiltoa ei tapaa luonnosta. Sen parasta käyttömuotoa suunniteltaessa olisi samalla aivan tasavertaisesti suunniteltava viihtyisä elinympäristö eli maisema. Ne kiiltävät joka säällä. Totta on tietysti, että silmä tottuu vuosien ja vuosikymmenten kuluessa melkeinpä kuinka törkeisiin rakennuksiin tahansa. Puukujilla, varsinkin jos ne ovat kuusen muodostamia, on myös mikroilmastoa tasoittava vaikutus, sillä ne estävät tuulen puhaltamista. Miellyttävä elinympäristö edustaa vähintäänkin puolta elintasosta
Biologisten museoiden tehtävistä ja tavoitteista RAIM O LU OMA Biologisia museoita on Suomessa jo monissa kaupungeissa Ja asutuskeskuksissa. Tämänkin takia olisi hyvä, että osa museon johtokunnan jäsenistä on maakunnan omia miehiä. eläimet suuriin vitriineihin niiden luontaiseen elinympäristöön. Museon johtokuntaa ei liioin pidä koota vain asutuskeskuksien asukkaista, vaan siihen on on saatava mukaan maakunnan miehet. Museoiden eräänä tärkeimpänä tehtävänä olisikin koettaa edistää luonnonsuojelua omalla toiminta-alueellaan. Näin saataisiin elin, joka pystyisi työskentelemään ajan tasalla ja tekemään ehdotuksia, jotka voisivat olla kauaskantoisia ja rakentavia museotoimintaa silmällä pitäen ja koko maakunnan luonnonsuojelun ja sen tavoitteiden eteenpäin viemisessä. Aivan viime aikoina museoita on ruvettu uudistamaan. Näin museoihin kertyy vuosien kuluessa jatkuvasti hyvinkin paljon näyttelyainesta. Hyvät näytteet on tietenkin konservoitava tulevia tutkimuksia varten sekä tämän jälkeen varastoitava. Näin museossa kävijä saakin oikean kuvan sekä eläimestä että siitä biotoopistä, jossa se tavallisimmin oleskelee. On päästävä eroon siitä vanhasta tavasta, jolla ennen valittiin hallintoelin. Tärkeää onkin se, että juuri biologiset museot kiinnittävät huomiota luonnonsuojeluun. Tässä yhteydessä lienee kuitenkin paikallaan todeta, että vuonna 1905 perustettu Turun Biologinen museo on ollut puolivuosisataa aikaansa edellä esitellessään kokoelmansa biologisina ryhminä. Ajan tapahtumia seuraava museo ei enää saisi olla vain vanhojen partojen kokouspaikka, vaan sen olisi entistä tehokkaammin saatava nuoriso mukaan museotoimintaan. Uudistuvissa museoissa on jo kuitenkin päästy eroon vanhaksi käyneestä tavasta panna eläimet lasikaappeihin, jossa ne kyllä hyvin pystytään säilyttämään, mutta eivät kyllin tehokkaasti palvele yleisöä. Mutta näyttää siltä, että ei oikein olla selvillä tiestä, jota olisi parasta kulkea. Ajanmukaisimmat museomme ovatkin pyrkineet sijoittamaan näytteille tarkoitetut . Nyt onkin tervehdittävä ilolla uutta suuntausta, joka on havaittavissa museouudistuksissa: on pyritty sijoittamaan jokainen eläin niin, että se todella kertoo museossa kävijälle olennaiset asiat. Biologisten museoiden toiminnan nykyaikaistamiseksi ja ennen kaikkea sen säilyttämiseksi, mikä vielä on pelastettavissa kunkin maakunnan arvokkaasta ja kauniista luonnosta, on museoiden johtokunta pyrittävä kokoamaan tarkoituksenmukaisesti. 81. Suurin osa museoihin tulevasta materiaalista tulee maakunnasta. On selvää, että kaikkea vuosien mittaan museoon kertynyttä materiaalia ei pidä panna esille. Tänä pa1vänä olisi välttämättä kiinnitettävä katseet maakuntaan: museoiden toimintakenttä on oleva koko ympäröivän maakunnan sekä kasvien, eläinten että luonnonsuojelullisesti tärkeiden kohteiden kartoittaminen, tutkiminen ja inventointi. Enää ei pitäisi kiinnittää huomiota vain siihen, onko asianomaisella henkilöllä yhteiskunnallinen asema, vaan on entistä tarkemmin katsottava, että valittava todella on sellainen ihminen, joka antaa panoksensa museon toimintaan. Tämä ennen kaikkea sen vuoksi, että johtokunta toimisi yhteistyössä sekä asutuskeskuksien että maaseudun väestön kanssa. Usein näkee vielä biologisissa museoissa sangen epäonnistuneita eläinryhmiä: kaikki näytteet on tungettu samalle vitriinille ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta. He voisivat olla luottamustoimensa ohella yhdysmiehinä sekä materiaalin keruussa että luonnonsuojelukohteiden inventoimisessa omilla paikkakunnillaan. Varastoiduista eläimistä ja näytteistä tulee olla saatavissa tarkat tiedot, jotka ovat asiasta kiinnostuneiden maakuntaan saapuvien tutkijoiden käytettävissä
Luonnonsuojeluaatteen tulee olla johtolankana nuorison toimintaa suunniteltaessa; nuorien avulla voidaan esim. Voitaneen siis yhdenmukaisuuden vuoksi kutsua niitä museoita, joissa on edustettuna kasvimaailma, eläimistö, sekä muu luontoon liittyvä aineisto, biologisiksi museoiksi. Biologisiin museoihin on siis varattava tätä tarkoitusta varten luentosali. lausuntojen antaminen niistä kohteista, jotka rauhoitetaan luonnonsuojelulain nojalla. Niissä kaupungeissa ja paikkakunnilla, joilla biologiset museot toimivat tehokkaasti, on kiinnitettävä museoiden edelleen kehittämiseen suurta huomiota. Hyvin suunnitelluissa museoissa päästäisiin varmasti parempaan tulokseen kuin kouluissa, jossa biologisten aineiden opetusta ei aina voida materiaalin puutteessa antaa kovinkaan tehokkaasti. Biologian ja maantieteen opettajien yhdistys onkin ehdottanut kouluhallitukselle että kouluaineena luonnonhistoriaa nimitettäisiin asiallisemmin biologiaksi. Museot on lisäksi suunniteltava niin, että opettajat voivat oppilaidensa kanssa katsella näytteille pantuja eläimiä ja näytteitä ilman museon henkilökunnan opastusta, sillä museot joutuvat usein työskentelemään varsin niukkojen määrärahojen turvin. Luonnonhistoria on jo vanhentunut termi puhuttaessa museoista, jossa säilytetään eläimiä ja kasveja. Siellä voitaisiin museon aineistoa hyväksi käyttäen opettaa koululaisia tuntemaan eläimiä ja niiden elintapoja esim. On pyrittävä siihen, että erilaisia retkiä tehdään maakuntaan. Biologisia museoita on lähdettävä kehittämään myös koululaisia silmälläpitäen. Uutta yhtenäiskoulua suunniteltaessa paikkakunnalle onkin otettava juuri nämä seikat huomioon. Koulujen luonnontieteellisiin kokelmiin käytetty varastotila saataisiin edellä esitetyin järjestelyin myös tehokkaampaan käyttöön. Toimikunta ottaisi taas edelleen yhteyttä asianomaisiin valtion virkamiehiin. Kullekin koululle varattaisiin lukukauden alussa määräpäivät, jolloin biologisia aineita opetetaan museossa opettajien johdolla. Toimikunta olisi myös tarpeen vaatiessa maakunnan seutukaavoittajan kanssa yhteistyössä ja antaisi hänelle lausuntoja sekä tekisi ehdotuksia tulevista luonnonpuistoista, ulkoilualueista ja yksittäisistä luonnonmuistomerkeistä. Museon vapaaehtoisten toimihenkilöiden joukosta on lisäksi valittava toimikunta, joka edistäisi luonnonsuojelua koko toimintaalueella. Sen vuoksi ei suinkaan aina päästä kaikkein parhaimpiin mahdollisiin tuloksiin. Tässäkin asiassa olisi päästävä jonkinlaiseen yhtenäisyyteen, jotta suuri yleisö tietäisi, mistä todella on kysymys. Näin nuoriso ohjataan kunnioittamaan ja arvostamaan luontoa. Biologisten museoiden talous on niin ikään järjestettävä nykyajan vaatimuksia vastaaviksi.. Nuorille tulee museoissa olla eläinryhmiä ja näytteitä, jotka helppotajuisesti kertovat heille luonnon monipuolisuudesta. Biologisten museoiden nimissä on suurta kirjavuutta: on eläinmuseoita, luonnonhistoriallisiaja luonnontieteellisiä museoita. On jopa harkittava sitä, että kouluihin sijoitetut biologiset kokoelmat, jotka usein kärsivät hoidon puutteesta, sijoitettaisiin museoiden tiloihin. Kutakin eläintä kohti voidaan ajatella käytet82 täväksi aikaa 3-5 minuuttiin. siten, että yleisimmistä lajeista on kuvattu 16 millin filmille ruokailutavat, liikkuminen ja biotooppi, jossa ne oleskelevat. Nuoriso on myös saatava toimintaan mukaan yhä suuremmissa määrin. Kohteina voisivat olla runsaslintuiset ja kasvillisuutensa puolesta mielenkiintoiset alueet, jossa vielä on koskematonta luontoa. inventoida kaikki ne alueet ja luonnonmuistomerkeiksi sopivat kohteet, jotka myöhemmin tulisivat käsiteltäviksi museon henkilökunnasta koostuvassa luonnonsuojelutoimikunnassa. Tämän luonnonsuojelutoimikunnan tehtävänä tulee olla mm. Tämä onkin nyt ensiarvoisen tärkeää, koska kaavoittajan on usein työskenneltävä ilman luonnonsuojelun asiantuntijoita vain omiin kokemuksiinsa nojautuen
Näin voidaan ainakin osa saada takaisin reippaiden ja kasvattavien harrastuksien pariin. Lisäksi niiden on pystyttävä antamaan ihmiselle ne perustiedot, joita hän tarvitsee luonnossa liikkuessaan. Nykyään on oivallettu jo se, että museon kokoelmista otettuja valokuvia myydään kävijöille, mutta tämän lisäksi olisi saatava muutakin tuottavaa toimintaa aikaan esimerkiksi harkitaan levyautomaatin hankkimista, josta voi valita erilaisia lintujen ja nisäkkäiden ääniä. Tämän takia on hyvä järjestää kävijöille paikka, johon he voivat mennä lepuuttamaan jalkojaan ja näkemäänsä. Edellä esitetyt ajatukset tuntuvat ehkä liiankin rohkeilta, mutta on otettava huomioon se, että nykyaikana ihminen vieraantuu luonnosta yhä kiihtyvässä tempossa. Museon ovien sisäpuolella on tarjottava paitsi näkemisen arvoista katseltavaa myös sellaista, jonka ehkä voisi ottaa muistoksi. On myös harkittava keinoja kotimaisten museoiden ja miksei myöskin ulkolaisten museoiden yhteistoiminnan kehittämiseksi. jonkinlainen korvikekuva siitä alkuperäisyydestä, jota kaipaamme luontoa etsiessämme. Nuori huomaa, että luonnossa on sitä rehellisyyttä ja totuudenmukaisuutta, mitä hän ehkä tiedottomasti on kaivannut. Heidän elämänkatsomuksensa laajenee ja heistä kasvaa yksilöitä, jotka suhtautuvat ymmärtätäväisesti ja suojelevasti luontoon ja sen eläimistöön. Biologisia museoita pitäisi hoitaa samoilla periaatteilla kuin liikelaitostakin. Mainontaan on niin ikään kiinnitettävä enemmän huomiota. Sille on varattava mahdollisuus päästä tutustumaan suureen ja ehtymättömän kiinnostavaan luontoon. Tasaisen arkipäivän tilalle on pystyttävä luomaan vastapainoksi jotain. Jokainen meistä ei kuitenkaan voi aina lähteä hakemaan sisimmässä janoamaansa luonnonläheisyyttä. Vastapainoksi nuorison olisi saatava luonnonläheisyyttä. He ehkä huomaavat sen minkä vanhempi polvi on jo unohtanut: luonto ja sen eläimistö on pystyttävä säilyttämään ehkä suurinkin kustannuksin tuleville polville. 83. Ensiarvoisen suuri tehtävä biologisilla museoilla on nuorison tiedonjanon tyydyttäjänä. Nykyajan nuoriso on kaupunkilaistunut niin, että sen elämänkatsomus muodostuu vain asutuskeskuksien antamien ärsykkeiden mukaan. Tämän takia onkin juuri biologisten museoiden ' kyettävä asutuskeskuksissa antamaan ihmiselle Turun Biologinen Museo on jo kauan myynyt kokoelrniansa esittäviä valokuvapostikortteja, joista näyte yllä. Oma toiminta-alue ja miksei laajempikin ympäristö on pidettävä jatkuvasti museon toiminnan tasalla eri tiedoitusvälineiden avulla. Kun museoiden huoneistoja lähdetään uudistamaan on syytä myös varata tilat kahviolle. Biologisista museoista voi nuori saada harrastuksen kipinän, joka antaa hänelle sisäisen varmuuden tunteen ja pelokkuuden poistamiseen tarvittavan voiman. Museon henkeen sopeutuva kahvio olisi siis varmasti paikallaan ja tukisi myös jonkin verran museon taloutta. Ihmisen luonnonläheisyyden kaipuu ilmenee monin eri tavoin: hankitaan kesämökki, tehdään retkiä avaraan luontoon. Hyvin järjestetty museo tarjoaa kävijälle nimittäin niin paljon katseltavaa, ettei hän pysty sitä yhdellä kierroksella vastaanottamaan. Museoita ei pidä entiseen tapaan jättää vain kokoontumispaikoiksi, vaan on kiinnitettävä huomiota taloudellisuuteen. On keksittävä uusia keinoja, joilla voidaan houkutella yleisö tutustumaan kokoelmiin. Moni heistä saa biologisen museon tarjoavan tiedon turvin läheisemmän kosketuksen luontoon
Kuljetus tapahtuu tarkoitusta varten rakennetussa laatikossa, jonka paino sisältöineen on n. Näyttelyä luetaan taulu kerrallaan vasemmalta oikealle, ja se on pyritty ryhmittelemään siten, että jos tilaa on niukasti käytettävissä, osa voidaan jättää pois kokonaisuuden pahoin kärsimättä. Tilaukset samoin kuin jäsenkeräysohjeet hoidetaan yhdistyksen toimiston kautta. Suunnittelusta vastasi koko SLY :n hallitus sekä Seppo Takatalo, kuvat piirsi Risto Nurmi, tekstit Anneli Poijanmies, valokuvat suurenteli Ismo Ulmanen, kaikki nimeltä mainitut Symbioosista. VH. 120 kg. Taloudellista tukea saatiin Säästöpankkien Keskuspankilta. 5 m. Tilaaja joutuu myös maksamaan kuljetuskustannukset, mutta muuta maksua ei yleensä peritä,ainakaan siinä tapauksessa, että näyttelyn yhteyteen voidaan järjestää Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenkeräys. Kokonaispituus on 13. äyttelyaineisto, joka koostuu pääasiallisesti valokuvista, mutta myös piirroksista ja kartakkeista, on pysyvästi kiinnitetty 18 :lle 75 X 105 cm:n suuruiselle lastulevylle (pysty84 suunnassa). Organisaattorina toimi Veikko Huhta. Milloin näyttely ei ole muussa käytössä, se on pysyvästi esillä Helsingin Yliopiston Eläinmuseossa. Pystytys jätetään tilaajan huoleksi, levyissä on ainoastaan kiinnityskoukut seinälle ripustamista varten. Luonnonsuojelunäyttely valmistunut Yhdistykseltämme on usein tiedusteltu luonnonsuojeluaiheista näyttelyaineistoa, ja nyt sellaista lopultakin on tarjolla, sillä keväällä valmistettiin yhteistoiminnassa Biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Symbioosin kanssa luonnonsuojelunäyttely
Tällainen /11ontoot11111e voimakkaasti puuttuva oijelma, n.s. Saamme tietenkin oli; iloisia siitä, että /11ontom111e tarjoaa _yhä uusia mahdoltisuuksia k.ansamme talouden kehittymiselle ja voimme olla kiitollisia suonja metsänt11tkijoille, jotka ovat nämä mahdollisuudet keksineet. Korkeal/lpaan elintasoon P.,vrittäessä on pu1111jalostusteollisuutta tehostettu aina siihen mittaan asti, että tämä teollisHus puun muiden ki(yttålapojen kanssa nielee puutavaraa ene111män kuin 111ctsä111me P._ysryvät tuottamaan. Nämä toimenpiteet suoritetaan ennen n,i"kemättb'män laajamittaisina ja siten ne tulevat perusteellisesti mt1ultamaan maamme luonnon kokonaiskuvaa. PEKKA NUORTEVA Johtaako metsänviljely luonnonkatastrofiin. Matti Leikolan esittämä metsänhoitopiirien vastaus alustuksessa esitettyihin kysymyksiin. Seuraavassa on esitettynä dos. On sinänsä tietenkin aivan oikein, että kansantaloutemme kulmakivenä olevien metsien 85. Metsien tuoton voidaan myös laskea kasvavan, koska sitä eivät ole vähentämässä kasvussaan hidastuneet yliikäiset puut, jollaisia harvennushakkauksin hoidettuihin metsiin aina tahtoo jäädä. Näitä 011 tänä vuonna käsitel~y kahdessakin suuressa keskustelutilaisuudessa, Metsäpäivillä ja Jyväskylän k1t!ttu11ripäivillii: Metsäpäivien keskustelutilaisuus Tämän tilaisuuden oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjestänyt Metsäpäivien osanottajille 6. Lisäksi on keskustelujen puheenvuoroista tilaisuudessa kerättyjen kirjallisten lausumien perusteella laadittu suppeahko yhteenveto. 4. Tällaisessa metsikössä kaikki puut ovat samanikäisiä ja tulevat siten myös samanaikaisesti hakkuukelpoisiksi. Lisäksi pyritään mot kuivat11ksilla ja lannoituksilla muuttamaan kasvttfliseksi metsämaaksi ja metsänhoito hakkr,ineen on ulotettu myiis Lapin koskemat/omiin erämetsiin, joissa metsdnhoitoa ennen pidettiin kannattamattomana. Suojuspuuasentoisten harvennushakkuiden luonnehtimasta metsien hoidosta ollaan siirtymässä lohkottain tapahtuvaan metsien viljelyyn, jossa paljaabihakkuualu~ille luodaan istutusten tai kylvöjen avulla uusi metsikkö. Hakkuu voidaan tällöin suorittaa hyvin taloudellisesti ja koneita tehokkaasti hyväksi käyttäen. 1967 Helsingin Säätytalolla. Tä111än saavuttamiseksi jo11dutaan metsien luonnrmtilaa muuttamaan varsin voimallisin toimenpitein. Koska tämä keskustelutilaisuus joutui kilpailemaan Metsäpäivien osanottajien suosiosta toisten samanaikaisesti tapaht1:Yien tilaisuuksien kanssa, oli aiheeksi valittu kiinnostusta provosoiva : >>Johtaako metsänviljely luonnonkatastrofiin?>> Tilaisuuteen saapui 104 osanottajaa ja keskustelu jatkui vilkkaana useita tunteja. F-Iak,kuut on ulotettu jopa tundraa vastaan perustettuun suojametsävyå'!_Ykkeeseen. Jottei maan tärkeintä kansallispääomaa jot1d11ttaisi syömään, 011 tilannetta pyrit~y korj,1amaan metsien lttotantol?Jk?Jä lisäämällii. MERA-oijelma nostaa kuitenkin esille suuren jou,kon erilaisia luonnonsuqjelullisia Onf!.elmia. Tehostettu metsänviljelytalous ja luonnonsuojelu Keskustelupuheenvuoroja eräästä luonnonsuojelumme tärkeimpiin kuuluvasta pu I makysymyksestä Suomessa 11ii111e vttosif?ymmeninä tapahtunut huimaava eiintason nousu on srmressa määrin tapahttmut pumyalostusteollisu11den varassa. Pekka uortevan alustuspuheenvuoro sekä maat.metsät. Maamme pinta-alasta ennen huomattavan osan peittäneet suot häviävät miltei ti(ydellisesti ja metsät 111uuttuvat eräänlaisiksi /Jtmvilielmiksi menettäen samalla luonnontilaisen perusluontemsa. Maamme metsänhoito on siirtymassa uuteen kehitysvaiheeseen. lis
Tai kuten tilanteen tiedetään olevan Keski-Euroopan keinotekoisissa istutusmetsissä, missä luonnon tasapaino ei pysy vakaana ilman ihmisen toimenpiteitä. laajat tunturimittarituhot toistuvat säännöllisin välein. Saksassa esiintyy nykyään yhä voimakkaampana pyrkimys siirtyä pois heikkotuottoisiksi jahoitokustannuksiltaan kalliiksi todetuista istutusmetsistä ja ihanteena nähdään luonnollisesti uusiutuva, eri ikäistä puita käsittävä luonnonmetsä. tuotto pyntaan suunnitelmallisuudella nostamaan mahdollisimman suureksi. Harvennushakkauksin hoidetui5sa ja moniin eri ikäluokkiin kuuluvia puita käsittävissä metsissämme on ollut täysin tasapainoinen eloyhteisö, johon tuhohyönteisten liikalisääntymispyrk;mybet ovat itsestään kilpistyneet. gammayökköstai niittymatotuhot niin ne ovat säännöllisesti lähtöisin monivuotisista rehunurmista, joissa vuoroviljely ei ole ollut estämässä tuholaisten lisääntymistä. Toinen näistä syistä on, että yhden puulajin muodostamaan ja ikärakenteeltaan tasaiseen metsään muodostuu vain harvojen lajien muodostama eloyhteisö. Tekijöitä, jotka saattavat viedä kehityksen tällai5een, on nähdäkseni lähinnä kaksi. Samoin nämä ovat kilpistyneet pienillä hakkuulohkoilla, koska ne ovat ympäröivistä metsistä saaneet eloyhteisöönsä niin paljon luonnollisia aineksia, että eloyhteisön tasapaino on säilynyt. Haluaisimme kuitenkin riittävät takeet siitä, että Suomessa aloitettu metsänviljely ei vie kohden Keski-Euroopasta tunnettua istutusmetsien kituliaisuutta ja tuholaisalttiutta tai peräti Välimerenmaista tunnettua metsätöntä eroosiomaastoa. Milloin suurtuhoja pelloillamme esiintyy kuten esim. Tämän nyt koolle kutsutun keskustelutilaisuuden pääaiheena ei kuitenkaan ole ollut tämä alkuperäisten maisemien rikkoutuminen. Tämä tapahtuu tavalla, joka on tunnettua Lapin luonnostaan harvalajisessa eloyhteisössä, missä esim. Syynä on ollut se, että yhteiskunta odottaa luonnonsuojelijoiden nostavan varoittavan sormensa silloin kun luonnonvaroja käsitellään tavalla, joka saattaa johtaa näiden varojen ehtymiseen tai haitallisiin seurausvaikutuksiin muualla luonnossa. Sadonkorjuun ja syysmuokkauksen yhteydes.ä suurin osa pellolle kesän aikana muodostuneesta tuholaiskannasta tuhoutuu ja jäljelle jäänyt osa ei sekään keväällä pysty jatkamaan lisääntymistään, koska niiden asuttamaan peltoon vuoroviljelyperiaatteen mukai~esti pannaan kasvamaan uusi, entiselle hyönteiseläimistölle ja kasvitaudeille soveltumaton viljelykasvi. On myös selvää, että kansantaloudellemme näin elintärkeiden kysymysten edessä meidän on pakko tinkiä luonnonmaisemiemme kauneudesta. Istutusmetsät ovat monikymmenvuotisia monokulttuureja ja siten täysin ilman vuoroviljelyn antamaa suojaa. Lohkohakkausten maisemia rumentavaa vaikutusta voidaan eräin toimenpitein huomattavasti lieventää ja asian tästä puolesta olisi epäilemättä syytä järjestää erillinen neuvottelutilaisuus metsänhoitajien, luonnonsuojelijoiden, metsästäjien ja matkailualan edustajien kesken. Tällaisessa eloyhteisössä ei siis esimerkiksi tuhohyönteisten liikalisääntymispyrkimys kilpisty monien lisääntymistä rajoittavien lajien verkostoon, koska lisääntymistä tasapainoittavia lajeja on vain harvoja. Olemme kutsuneet tämän kokouksen koolle provokatoorisen hätkähdyttävällä teemalla: >>Johtaako metsänviljely luonnonkatastroofiin ?>> Tämä ei kuitenkaan merkitse, että luonnonsuojelijat haluaisivat ehdottomasti väittää, että metsänviljely veisi tällaiseen katastroofiin. Vesien likaantumiskysymyksessä luonnonsuojelijat ovat lähteneet liikkeelle liian myöhään, emmekä haluaisi uusia myöhästymistämme metsäalalla. Ajatus, että puiden viljely yhden kasvilajin muodostamina monokulttuureina olisi yhtä luonnollista ja yksinkertaista kuin viljelyskasvien viljely pelloilla ei biologin silmin katsottuna pidä paikkaansa. Täten siis vuoroviljely estää pelloilla suurtuhojen synnyn ja hyönteisten suihin menee vain noin 10 % viljelykasvien tuotosta. Vasta aivan viime vuosina, kun ihmistoiminta metsissä on saanut radikaalisempia muotoja, ovat. On nimittäin muistettava että pelloilla eivät monokulttuurin haittapuolet pääse ilmenemään täydellä tehollaan, koska tuhohyönteiset eivät yhden kesäkauden aikana ehdi lisääntyä kuin korkeintaan parin kolmen sukupolven ajan . äin ilmeisesti siitäkin huolimatta, että pitäisimme mielessämme metsien moninaiskäytön ts. Tähän tilanteeseen on kuitenkin siellä vaikea päästä. sen, että metsällä on puuntuoton ohella taloudellisestikin mitattavissa olevaa arvoa matkailun, marjastuksen, sienestyksen, metsästyksen ja virkistyskäytön alalla. Tällaista eloyhteisöä luonnehtivat aina jyrkät heilahtelut eri lajien runsaudessa. Täten syntyy tilanteita, joissa hyönteistuhot ja kasvi86 taudit helposti pääsevät valloilleen
hyönteistuhot ja niiden merkitys lähteneet kohden selvää kasvua. Tässä näemme 87. Tätä edistää myös muuttunut pohjaveden korkeus. Toinen metsänviljelyyn liittyvä vaaratilanne on paljaaksihakkuualueen uudistaminen. Kaikki paljaaksihakkuualueella vallit~evat luonnollise,ta poikkeavat olosuhteet näyttävät hidastavan metsittym1sta, jolloin ruokamultakerrosta verottavalle eroosiolle tarjoutuu entistä suuremmat toimintamahdollisuudet. Olisi nähdäkseni tärkeätä tarkoin selvittää näiden tuhojen alkusyyt ja välttää senlaatuisia toimenpiteitä, jotka lisäävät metsien tuhoalttiutta. Havumetsien pohjoisrajalla saattaa jopa ajatella käyvän niinkin huonosti, että paljaaksihakkuualueiden uusiminen epäonnistuu kokonaan ja metsäraja alenee. Puiden hidastuneessa alkukeJ,jtyksessä menetetään varmaan paljon siitä, mikä yli-ikäisten puiden probleemin hävitessä voitetaan . Luonnon kehitys lähtee toisin sanoen kulkemaan kohden puuttomien alueiden eloyhteisöä, jonkinlaista aroyhteisöä. Paljaaksihakkuualueiden uusiutumista estävät monet erikoistuholaiset, jollaisia ovat esim. Auringon paahde on voim-akkaampi, humusta muodostavan karikkeen tulo lakkaa, niille kehittyy metsistä taimia tukahduttava heinikko, niillä esiintyy ilmeisesti runsaammin siemeniä ja taimia syöviä tuholaisia ja maaperäämuokkaava pieneliöstökin muodostuu toisenlaiseksi. tukkimiehentäit, joiden toukat kehittyvät kannoiss:1 noin kolmen vuoden aikana. Metsäpuistamme kai oikeastaan vain mänty pystyy luontaisesti uusiutum:1an kuloaukeilla tai muilla paljaaksihakkuualuetta olosuhteiltaan muistuttavilla alueilla. Muut puulajit ovat sopeutuneet luontaisesti uusiutumaan varjoisassa metsämaassa ja paljaaksihakkuualue poikkeaa siitä voimakkaasti . Sikäli kuin tiedän, on tällaiseen huonoon uudistumiseen viittaavia varottavil esimerkkejä todella olemassa. Kovakuoriaisiksi aikuistuttuaan tukkimiehen täit jyrsivät männyn taimien kuorta niin, että taimet tuhoutuvat. Uudenaikaisessa metsien viljelyssä antaa luonnonsuojelu väelle aihetta huolestumisec.n myös lannoitteiden lisääntynyt käyttö. Hakkuualueilla vaikeasti tapahtuvalla uusiutumisella on varmasti huomattava vaikutt:ks::nsa metsien tuottavuuteen
monokulttuureista. Vesistöihin metsistä kulkeutuva lannoite aiheuttaa luonnontilan muutoksen siten, että vesi rehevöityy ja sen eliöstö runsastuu. MATTI LEIKOLA Metsänviljely ei johda luonnonkatastrofiin Hieman karmean kaikuinen on aihe, jota olemme tänä iltana kokoontuneet pohtimaan: >>Jahtaako metsänviljely luonnon katastrofiim>. Tässä ovat lyhyesti sanottuina luonnonsuojelijoita eniten huolestuttavat näkymät metsänviljelyn alalla. Ensimmäisenä on kysymys liian laajoista, biologisessa yksipuolisuudessaan labiileista, yhden puulajin muodostamista tasaikäisistä metsiköistä, ns. Tässä nyt järjestämässämme tilaisuudessa on tarkoituksemme valottaa näitä näkymiä ja toivomme vastaukseksi saavamme tiedon siitä, onko esittämiämme näkökohtia tutkittu niin perusteellisesti, että metsätaloutemme voidaan vaaratta siirtää metsien hoidosta metsien viljelyyn. Toinen ongelma kehittyy avohakkuualojen vaikeaan metsittymiseen, lähinnä nähtynä eräänlaisena väärille raiteille luiskahtaneena ketjureaktiotilanteena, jonka korjaaminen voi olla monen tuskan takana. kliimakspuulajeihin, joista paras esimerkki on kuusi (esim. 88 Kysymys viime vuosikymmenen aikana suuresti tehostuneen metsänhoidon kutsukaamme sitä tässä metsänviljelytaloudeksi aikaisemman ns. pioneeripuulajeihin, joita ovat mänty, koivut, harmaaleppä, ja haapa, ja nuorena varjoa kestäviin, biologisesti sitkeihin ns. Kivennäismaista on vielä syytä käsitellä erikseen ainakin kuivat. Luonnonsuojeluväellä on tosiaan oikeus saada pitävät takuut siitä, että metsiemme tuotantokyvystä vastaava ammattimiesjoukko on tehtäviensä tasalla, ja että metsiemme hakkuutoiminnassa ei ahneudessa sorruta liian lyhytnäköisiin, kaavamaisiin ja luonnon tasapainon kannalta yksipuolisen tuhoaviin ratkaisuihin. Lannoituskysymyksessä vo1ta1sun varmaan alueellisuutta hyväksi käyttäen päästä kompromissiratkaisuihin metsänviljelijöiden ja vesistön suojelijoiden kanssa. Tämä tietenkin toisaalta lisää vesien tuotantokykyä, mutta kun järvemme ovat suhteellisen matalia ja suuren osan vuodesta jään peittämiä, johtaa rehevöityminen helposti talviseen happikatoon ja siten kalojen ja muun korkeamman eliöstön tuhoon. luonnontalouden vastakohtana mahdollisista biologisista haitoista on mielestäni laajakantoinen ja merkityksellinen, vaikka en omasta puolestani näekään tilannetta läheskään yhtä hälyyttävänä kuin iltamme alustaja. Vesistöjen suojaus on kuitenkin suunniteltava vuosikymmenien ja -satojen näkymiä silmällä pitäen, ja tässä perspektiivissä ei lannoitteiden kulkeutumista voitane kiistää. Ja kolmanneksi on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen ja tärkeä kysymys vesistöjen saastumisesta ja metsien lannoituksen osuudesta tähän valitettavaan ilmiöön. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan erityisesti korostaa, etteivät luonnonsuojelijat suinkaan halua joidenkin teoreettisten näkymien perusteella intomielisesti vaatia kansantaloudelle tärkeän metsänuudistusohjelman tai lannoitusten keskeyttämistä. Metsiemme puulajisto on köyhä, mutta se jakaantuu paitsi taksonomisesti havuja lehtipuihin, ekologisesti katsoen vähintäin yhtä selvästi valoa vaativiin, nopeakasvuisiin ja nuorena kestäviin ns. Tehostetun metsänviljelytalouden vaarat on täällä tuotu esille lähinnä kolmena ekologisena ongelmana. Tutkimukset näyttävät osoittavan lannoitteiden kulkeutumisen metsistä tapahtuvan hyvin hitaasti, ja on väitetty ettei metsien lannoitus siten muodostu välittömäksi vaaraksi vesistöille. Sitäpaitsi on todettava, että metsien ojitus lisää huomattavasti lannoitteiden kulkeutumista, samoin varmasti paljaaksihakkuut. Metsämme eivät ole kasvupaikkoina mitenkään yhtenäisiä tai yhdenmukaisia, vaan ne voidaan jo ensi silmäyksellä jakaa kahteen suureen pääluokkaan: turvemaihin eli soihin ja koviineli kivennäismaihin. Ennen kuin kuitenkaan voin vastata esitettyihin vaatimuksiin, haluaisin täsmentää eräitä peruskäsitteitä aivan kuin tämän illan pelisäännöiksi: Suomi on kasvimaantieteellise&ti laaja maa, ja olosuhteet Eteläja Pohjois-Suomessa ovat siinä määrin toisistaan poikkeavat, että nämä kaksi suuraluetta tulee pitää erillään toi , sistaan. Voimme nimittäin huoletta sanoa, että jos näin todella kävisi, olisimme hukassa, tai ainakin elintasomme olisi, mikä nykyään on melkein sama asia. Kalela 1949, 1961). ennen kaikkea vesien likaantumiseen liittyvän kysymyksen. Kyseessä on pelkästään halu rakentavassa mielessä selvittää tutkimustarvetta eräissä luonnonvarojen suojeluun liittyvissä kysymyksissä
Eri-ikäisen männikön kasvattaminen harsien hitaar.ti hivuttavilla hakkuilla aina isoja puita, >>jotta nuoremmilla olisi tilaa kasvaa>> on meillä päätynyt vähittäiseen, mutta ei silti vähemmän täydelliseen katastroofiin. J os kuitenkin esim. E nsimmäinen seikka, jonka haluaisin tuoda painokkaasti e5iin on, että metsissämme harjoitettavassa hakkuuja viljelytoiminnassa vallitsee järjestys ja valvonta. Kuten mm. eli puolukkakankaat, ja tuoreet eli mustikkakankaat. Koivut ovat tähän mennessä saaneet uudistua jokseenkin omin avuin, enkä usko että näiden puulajien monokulttuurin vaaroista kannattaa puhua, varsinkin kun olemme koko ajan siirtymässä puhtaista koivikoista kohden koivujen kasvattamista kuusikossa sekapuuna. Minun ei tarvinne muuta kuin lukea vuoden 1929 yksityismetsälain ensimmäisen pykälän ensimmäinen momentti, niin huomaamme Suomen metsälainsäädännön jo vuodesta 1866 keskittyneen yhteen johtavaan sanomaan: >>Metsää älköön hävitettäkö>> (esim. Esimerkiksi veden vaivaamia maita voimmeparantaa ojitubella, mutta kuivuudesta kärsivillä mailla on jokainen vesipisara arvokas. Komsi ym. Vanhat naavaiset puut luovat pimeän, kostean ja kylmän ns. Perimmäinen todiste on se, että näin ei ole menneisyydessä käynyt, vaikka tilaisuuksia ei ole puuttunut. Jos pidämme huolta siitä, että metsiköt kasvatetaan elinvoimaisina, jo tämä taistelee tuholaisia vastaan erittäin tehokkaasti, puhumatta enempää esim. Mikä lääke sopii yhdelle ei sovi toiselle. kellari-ilmaston, jonka karikkeiden hajoitus lähes kokonaan tyrehtyy ja jossa seinäsammal kasvaa paksuksi, lämpöä ja kosteutta eristäväksi patjamaiseksi kuntaksi, joka on Tertin (1932) sanoja lainatakseni >>miljoonain kuusen tainten hauta>>. Kuiville kankaille nousseet männyn viljelyalat perustuvat siihen luonnonmetsien antamaan esimerkkiin, että tasaikäisenä, yhtenäisenä joukkona vapaan taivaan alla varttuminen on pioneeripuulajin ainoa oikea ja luonnollinen kasvutapa, josta poikkeaminen ei pysyvästi onnistu. prof. 1956). nunnakehrääjään verrattavia todellisia suurtuholaisia äkkiä ilmestyisi maahamme, olisimme joka tapauksessa lähes voimattomia. Tässä täytyy muistaa, että luonto, ei kamariviisaus, on ollut kaikkien metsänhoitomenetelmien oppimestari. Yksi asia on lisäksi varma: nykyään esiintyvistä metsän tuhoista merkittävimpiä ovat kituvien, allejääneiden, ylitiheiden tai vanhuuttaan rappeutuvien metsiköiden tuhot. >>Metsää älköön hävitettäkö; älköön metsää siis siten hakattako eikä maata hakkuun jälkeen sellaiseen tilaan jätettäkö tahi sillä tavoin käytettäkö, että metsän luontainen uudistuminen sen kautta joutuu vaaraan.>> Ja kun vielä tiedämm'.:, että tämän säädöksen noudattamista valvoo 400-päinen metsänhoitolautakuntalaitos virkamiehen vastuulla, kasvaa luottamuksemme siihen, että yhteiskunnan valvova silmä ja omista puutteistaan huolimatta pitkälle kehittynyt lainsäädäntömme riittävät takaamaan, että kukaan yksityinen metsänomistaja ei voi hävittää metsiään niin, että pysyvä tai pitkäaikainen vajaatuottoisuus olisi seurauksena. Kuusikon kehitys käy tuoreilla kankailla luonnossa usein pioneeripuulajien muodostaman vaiheen kautta, mutta lopputulos on sekin monokulttuuri, puhdas metsikkö. Kuntta on saatava pois, ja tämä käy usein avohakkuun, tulen tai laikutuksen ja puulajinvaihdon tietä, siis jälleen luontoa seuraten. Tällainen rauniometsä kaipaa virkistävää käsittelyä. ikäluokka 4160 vuotta muodosti 1950-luvun alussa 31 % ja ikäluokka 61-80 28 % Etelä89. Professori Sarvaksen selvitykset harsintahakkuiden jäljistä (1944; 1946 ; 1950) ovat vakuuttavaa luettavaa jokaiselle, joka vielä elättää toivoa, että >>luonnonmukaisuuden» vuoksi meikäläisiin männiköihin voisi syntyä yhtä elinvoimainen harsintarakenne kuin KeskiEuroopan pyökkija jalokuusimetsiin. Jo 40 vuotta sitten professori Heikinheimo (1922) totesi, että luontainen uudistaminen on Lapin kuusimailla lähes mahdotonta. On nimittäin muistettava, että metsiemme nykyinen ikäluokkajakaantuma on mitä suurimmassa määrin yksipuolisen kasaantunut esim. taudinkestävyysjalostuksesta. Minkä vuoksi viljelemme eri puulajeja yhtenäisinä alueina sen sijaan, että esimerkiksi varoen ja vähin erin hiivittäisimme uuden sukupolven vanhan alle. Sattuvasti luonnehtiikin professori Siren perusteellisten tutkimustensa (1955) nojalla paksusammalkuusikkoa: >>luonnon itsemurhaksi>>. E ntä mitkä ovat takeet, että siihen tilaan palaaminen, jossa metsämme karkeasti ottaen olivat ennen kaskikautta, ei aiheuta katastroofia. Lbnnrothin jo klassilliset tutkimukset luonnonmänniköiden sisäisestä rakenteesta (1925) todistavat, olemme oikealla tiellä kasvattaessamme männikkömme yhtenäisinä ja tasaikäisinä metsikköinä
Tulee mieleen vertaus ihmislapsen ensi ajofrita, jotka tunnetusti ovat hyvin vaarallista aikaa. 1965 ym.). Hyönteistieteilijöi<len hyvin tuntema »männikön kitumisja autioitumisprosessi» on kuitenkin poikkeus pikemmin kuin sääntö. .. Yleisesti onkin luovuttu esim. Havupuiden ravinneköyhät ja 90 vaikeasti mobilisoitavat karikkeet (esim. Jätänkin monokulttuurikysymyksen pohtimisen, ja siirryn tarkastelemaan toista kysymystä: avohakkuiden aiheuttamia ekologisia muutoksia. On ehkä ensiksi paras luetella ne muutokset, joita metsikön puuston yhtäaikainen poistaminen saa aikaan: pienilmasto kehittyy keskimäärin valoisammaksi ja lämpimämmäksi, mutta myös äärevämmäksi: päivisin on lämpimämpää, mutta öiseen aikaan viileämpää kuin metsän suojassa (esim. ha (Tapion . On totta, että aukea ala on nuorille, vasta sukkulenttivaihetta eläville taimille kova koulu, mutta sitä on myös met5ä (esim. Kankaan työt ovat merkittäviä (1931 , 1937, 1940). Mikola 1954, Viro 1955) vaihtuvat ruohojen ja heinien parempi laatuiseen antiin, kuten alustajammekin äsken todisti. Pohjaveden pinta nousee (Heikurainen 1960). Suomen metsien kokonaispinta-alasta (Ilvessalo 1956). Ja jottei totuus unohtuisi, muistutan kaikkien mieliin, että nykyiset metsänviljelyn vuotuiset pinta-alat (n. Taimituhoista on julkaistu monia yksityiskohtaisia selvityksiä, joista erityisesti prof. Vaartaja 1954, Lehto 1956, Yli-Vakkuri 1961). Nämä muutokset vaikuttavat eri tavoin ekosysteemin eri osiin. Elämme täysi-ikäisten monokulttuurien ympäröimänä. 120 000 ha) edustavat vain puolta prosenttia maamme metsien kokonaisalasta, joka on 21 milj. Franssila 1949, Siren 1955). Tämä käy ilmi mm. tri Juutisen (1962) selvityksestä, jossa otantaa hyväksi käyttäen on yritetty. Esimerkiksi paksun kangashumuksen hajaantumiseen avohakkuu vaikuttaa suotuisasti. kotisynnytyksistä ja siirrytty kontrolloituihin, hygienisiin olosuhteisiin, itse tapahtumien kulun tai nuoren ihmistaimen kehityksen >>luonnollisuuden>> siitä millään tavoin kärsimättä. Sademäärä kohoaa, lumipeite on paksumpi, mutta se sulaa aikaisemmin kuin metsästä, samoin routa (Yli-Vakkuri 1960). Tämän vuoksi onkin siirrytty tuoreilla kankailla yhä enenevässä määrin kylvöön ja istutukseen, joiden antamat tulokset ovat paljon paremmat kuin luo ntaisen uudistamisen
Tämä tri Renvallin (1919) ja prof. Kun tiedämme, että n. On kuitenkin muistettava, että Lapissa on pääpuulajina aukeilla sopeutunut mänty, ja että kaikkinainen lämpöolojen paraneminen on siellä myös puiden kannalta yksinomaan edullista. Niin rämeet kuin korvetkin uudiHuvat helposti luonnostaan ja ovat ojituksen jälkeen kiitollinen taimien kasvualusta (Lukkafa 1946, Heikurainen 1954). verhopuuston avulla (M11/t,imiiki 1942). turvemailla jokainen neliömetri turvetta joutuu pidättämään 100 gr lannoitetta. Metsänrajan alentamiseen ei liioin ole pelkoa: vuoden 1922 suojametsälain säädösten mukaan erotetulla ns. 1000 kg/ha joka kymmenes vuosi edustaa jo maksimaalisen voimaperäistämetsänlannoitusta, voimme laskea, että esim. Lannoitteiden käy tön tuomiin vaaroihin metsätaloudessa puutun vain sivumennen, niin vähäpätöisiä ne mielestäni ovat maamme meijereiden, sikaloiden, kirkonkylien, tehtaiden ja kaupunkien harjoittaman jatkuvan voimakkaan saastutuksen rinnalla. Ainoat maat, joilla on teoreettisesti vaara tarjolla, ovat lajittuneet hiekka, hieta, hiesu ja savimaat, mutta nämä ovat jo syntytapansa vuoksi lähes aina tasaisia. Met~ähumi.:.sta parempaa puskuria ei luonnosta juuri löydä. Usein kuulee väitettävän, että liian suuret aukot tuovat mukanaan monenlaista muutakin tuhoa. oromaille koivut kylvi, Lepät maille leyhkehille, Tuomet kylvi tuorehille, Raiat maille raikkahille Pihlajat pyhille maille, Pajut maille paisuville, Katajat karuille maille, Tammet virran vieremille. Liiallisesta paahteesta tai kuivattavista tuulista keskieurooppalaisessa mielessä ei juuri voi puhua Lapin lyhyessä kesässä. Lapin suojametsävyöhykkeellä harjoitetaan poikkeuksellisen ankaraa valvontaa nimenomaan hakkuisiin nähden. Ja jokainen taimitarhamies tai karjankasvattaja tietää, että turpeen imukyky o n hyvinkin satakertainen tähän määrään verrattuna. 91. Läksi puut ylenemähän, Vasat nuoret nousemahan, Kasvoi kuuset kukkalatvat, Lautui lakkapäät petäjät, ousi koivupuut noroilla, Lepät mailla leyhkehillä, Tuomet mailla tuorehilla, Katajat karuilla mailla, Katajahan kaunis marja, Tuomehen hyvä hedelmä.>> (Kalevala, II runo 17-42). Hiekkakuopat ja ihmiskäden tekemät tienpenkereet lienevät maassamme ainoita pienoiseroosion lei kkilaatikoita maanpinnan kohoamisen aiheuttaman rantaeroosion lisäksi. lohikaloille sopivaksi, tietää omasta kokemuksesta, että tähän puuhaan hupenee useita kymmeniä tuhans-i:1. Eroosiovaara tuntuu kummittelevan monen luonnon ystäYän mielessä. Suomailla avohakkuusta ei ole biologista vaaraa, jos hallan uhka pidetään kuusimailla kurissa esim. Uskallan hyvällä omallatunnolla rauhoittaa kaikkia: jääkauden käsittelemille moreenimaille ei hevin saada eroosiota aikaan, vaikka nämä maat paljastettaisiin pysyvästi kaikesta kasvillisuudesta, eikä vain puista ( Aaltonen 1940). Pohjois-Suomessa on valtion mailla harrastettu laajamittaisempaa metsätaloutta, ja siellä on hakkuuaukkojen koko ylittänyt joskus jopa 500 ha rajan. kiloja kalkkia. luodata taimistotuhojen todellista merkitystä. Metsänraja on tämän vuosisadan aikana edennyt useita kymmeniä kilometrejä, ei suinkaan taantunut (H11stich 1948, Mikola 1952, Siren 1961). Ja jokainen, joka on yrittänyt muuttaa jonkin metsälammen happamuusastetta esim. Ehkä voisin sen vuoksi parhaiten päättää puheenvuoroni kuvailemalla Suomen ensimmäistä met~äviljelyä, jonka Sampsa Pellervoinen, maanviljelyksen ja hedelmällisyyden jumala siis ei metsän jumala Tapio suoritti metsämaiden vielä ollessa täysin aukeita: >>K1lvi maita kyyhätteli, Kylvi maita, kylvi soita, Kylvi auhtoja ahoja, Panettavi paai.ikoita, Mäet kylvi männiköiksi, Kummut kylvi kuusikoiksi, Kankahat kanervikoibi, otkot nuoriksi vesoiksi. Heikinheimon (1921) 1910luvulla tekemiin, erittäin tarkkoihin tutkimuksiin perustuvan suojelualueen on myöhemmin todettu sisältävän noin viisinkertaisen varmuuden. Etelä-Suomen osalta on todettava, että jo se seikka, että maamme on jakaantunut noin 400 000 pientilaan, joista kukin noudattaa omaa hakkuurytmiään, tekee yli 20 ha avohakkuualat jo erittäin harvinaisiksi
~ysees~en tulevat vain pienet määrät ja kerran kiertoaian kuluessa. Meillä on todettava erityisesti, että metsät sijaitsevat usein latvavesistöjen ~ärel_lä missä vesialtaiden volyymit ovat pienet Ja missä vesistöjen luonnontila muuttuu erityisen herkästi pientenkin ravinnelisien vaikutuksesta. Käsittely suoritetaan siten, että myrkky pääsee vaikuttamaan vain taimia syöviin hyönteisiin. Tämä merkitsee parantuneita toimeent~lomahdollisuuksia metsäkanalinnuille, jämkselle ja hirvelle, ja on eräänlaisena positiivisena vastapainona likaantumisvaaralle. e kulkeutuvat vesistöihin huuhtoutumalla sadevedessä, pohjavedessä, suoraan veteen levityksen yhteydessä ja ravintoketjujen kautta. Tohtori J/,leka Koivisto totesi metsien lannoituksen vilkastuttavan nuoren lehtipuuston taimettumista ja kasvua sekä metsissä että soilla ja rehevöittävän varvustoa. Avohakkuisiin liittyvät luonnonsuojelulliset vaarat Lisensiaatti Veikko FIHhta korosti, että yhdenkin metsässä vallitsevan dynaamisen tasapainotilassa olevan tekijän muuttaminen saattaa johtaa erittäin monitahoiseen tapahtumaketjuun. Metsänhoitaja M. äiden latvavesien likaantumisesta on siis nimenomaan metsänlannoittajilla huomattava vastuu ja niiden estämiseksi on kehitettävä suojakeinoja. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet ettei fosforia juuri nimeksikään huuhtoudu vesistöihin. Erittäin tärkeätä olisi, että suojattaisiin tiettyjä vesistöaluekokonaisuuksia puhtaan veden varastoiksi. faisteri Harri Dahlstro·111 puolestaan totesi ravinteita ja kasvinsuojeluaineita kulkeutuvan vesistöihin silloin kun niitä käytetään. Loppuke~äl_lä _mä~tyjen kaikkia neulasvuosikertoja syovat Ja siten helposti mäntyjen kuoleman aiheuttavat tavalliset mäntypistiäiset on sitävastoin syytä torjua myrkyillä niin kauan kuin ei ole käytettävissä biologisia torjuntakeinoja esim. Uusitalo korosti, että myrkkytorjunnalla voidaan päästä luonnonsuojelullisestikin arvokkaisiin päämääriin, kuten esimerkiksi pelastamalla Pulkkilanharjun männyt mäntypistiäistuholta, joka jatkui jo kolmatta kesää. Varsin olennaista hakkuun vaikutuksissa on se, että maahan joutuu karikkeissa ja hakkuu. KESKUSTELUA: Myrkyt luonnonsuojelullisena vaarana Lisenssiaatti Kalervo Salonen totesi metsissämme kä~tet~ävän biosiidejä nykyään varsin vähän ja valikoiden. Dosentti Pekka uorteva ja lisensiaatti Kalervo Salonct'. Kysymys on lähinnä siitä, mitä kukin pitää vaarana. Puutavaran suojaamiseen myrkkyjä myös käytetään, joskin toistaiseksi melko vähän. Luonnonsuojelullisesti arveluttavimpia ovat mäntymittareita ja mäntypistiäisiä vastaan suoritettavat laajat pölytykset, joiden yhteydessä maastoon kylvetään runsaasti erilaisten eläinten ulottuville joutuvia myrkkyjä. Kun puut poistetaan, muuttuu pian muukin kasvillisuus ja maan lämpötilavaihtelut jyrkkenevät. Professori Reino Kalliola totesi että luonnonpuistoissa tai muissa tieteellisii~ tar~oit~ksiin varatuissa reservaateissa myös hyonte1stuhot kuuluvat asiaan; siellä ne eivät ole mitään >>tuhoja>>. Paljaaksi hakatulla alueella syvemmät maakerrokset pysyvät kautta vuoden kosteampina kuin vastaavanlaisessa metsän peittämässä maassa, sillä puut e_s~~v~t o~alta sadevedestä pääsyn maahan ja ltsaks1 haihduttavat huomattavan osan maahan jo joutuneesta vedestä. Kuitenkin maan päällimmäinen orgaaninen kerros, joka juuri maaperäeliöstön kannalta on välttämätön, iää vaille kasvillisuuden tarjoamaa suojaa ja sa~ttaa kesällä sateettomana aikana perusteellisesti kuivua, jolloin organismien toiminta lakkaa. Paljaaksihakkuu on erittäin voimakkaasti metsään vaikuttava toimenpide ja sen vaikutukset erittäin m~nitahoiset. Myr~ytyksen vä_lillä voi kuitenkin kulua kymmemsen vuotta ilman tuhoja. Säännöllisesti niitä käytetään taimien suojaamiseksi istutusvaiheessa lähinnä tukkimiehen täin ja juurinilurin tuhoja vastaan. viruksia, joiden käyttöön voitanee pian siirtyä. Metsänlannoitus vesistöjen likaajana Lisensiaatti Kalervo Salonen totesi, että vesistöissämme on lähinnä fosforin puute rehevöitymistä (saastumista) jarruttavana tekijänä. On jopa todettu, että lannoittamattomalta avoalu92 eelta huuhtoutuu veteen enemmän fosforia kuin lannoitetulta, missä rehevöitynyt kasvillisuus sen pidättää. huomauttivat, ettei alkukesällä vanhoja neulasta syöviä ruskeita mäntypistiäisiä kannata ensimmäisenä tuhovuonna ryhtyä torjumaan hyönteismyrkyillä, koska männyt uusien neulastensa turvin hyvin kestävät tuhon ja myrkk~käsittely ehkäisee pistiäisiä tappavan virussairauden leviämisen toukkakannassa
Vastaavasti tietyt mikrobeja ja hajaantuvaa kasviainesta ravintonaan käyttävät eläimet lisääntyvät voimakkaasti, mutta samalla toiset ryhmät vähenevät, niin että on vaikea sanoa, kasvaako vai pieneneekö eläinten kokonaisbiomassa tai vuotuinen aineenvaihdunta pinta-alayksikköä kohti. tähteissä yhdellä kertaa suuri määrä sitä orgaanista ainesta, joka normaalisti tulee pienenä erinä vuotuisen neulassadon muodossa. On olemassa varsin ristiriitaisia tietoja siitä, huonontaako vai parantaako hakkuu maan laatua. Jos rehevä lehtometsä hakataan, on varmaa, että maan laatu huononee, mutta meikäläisten metsien kangashumus on jo luonnostaan biologisesti suhteellisen heikkolaatuista. Jos mikrobiotoiminta vilkastuu, on eläimiäkin runsaasti ja kasvillisuus on rehevämpää. Entä sitten, kun hakkuualueella ryhdytään vuosisadoiksi kasvattamaan samaa p uulajia. Varsin mielenkiintoisen seikan paljasti eräs Saksassa suoritettu tutkimus, jossa kuusija mäntymonokulttuureissa otettiin näytteitä tuhohyönteisten vaivaamien metsiköiden maaperästä. On kuitenkin olemassa todisteita siitä, että jo muutaman vuoden kuluttua maaperäeliöstö rupeaa köyhtymään, kun orgaanisen aineksen reservi on käytetty loppuun, eikä uusia karikkeita vielä pitkään aikaan tule maahan. Tämä aines rupeaa nyt hajaantumaan maaperäeliöstön toiminnan vaikutuksesta, ja seuraa tapahtumasarja, jossa erilaiset mikro-organismit seuraavat toistaan sitä mukaa kuin hajaantuminen edistyy. Tämä riippuu siitä, millaisella paikalla koe suoritetaan ja mitä maan laadulla ymmärretään. On luonnollista, etteivät eläimistö, kasvillisuus tai mikro-organismit enempää kuin kemiallisen analyysin tuloksetkaan voi yksinään olla maan tuottavuuden mittana, muttr kaikki nämä ovat keskenään selvässä korrelaatiossa. Juuri niissä kohdissa, joissa tuhot vuodesta toiseen toistuivat pahimpina, oli maaperäeläimistö erittäin köyhää ja koostuiharvoista, vaikkakin toisinaan suurina määrinä esiintyvistä lajeista. Asiaa 93. Saman kasvin jatkuvasta viljelystä aiheutuva maan väsyminen on tunnettu ilmiö sekä maataloudessa että Keski-Euroopan monokulttuurimetsissä. Lehtipuiden kasvattaminen viljeltävien puiden seassa tai alikasvustona o n tällaisissa tapauksissa parantanut maaperän laatua ja tarjonnut elinmahdollisuudet monipuolisemmalle organismilajistolle. Itse metsässä ei ollut todettavissa oleellisia eroja tuholta säästyneisiin kohtiin verrattuna
H än totesi, ettei paljaahihakkuuvaihe juuri vähennä poronjäkälää mär,niköissä, vaan voi sitä lisätäkin. On tapauksia, joissa taimet ovat aluksi kylläkin menestyneet kohtalaisen hyvin, mutta tultuaan 1/21 metrin korkuisiksi alkavat kitua siinä määrin, että lopullinen metsittyminen on epävarmaa.» _ äin sanotaan Aaltosen varmaankin jokaiselle metsänhoitajalle tutussa kirjassa >>Metsämaa>> ja nämä kokemukset on saatu jo vuosisadan alussa. Myös meillä avohakkuu järkyttää typpivarojen kiertokulkua y.m. On kuitenkin erotettava toisistaan taimettuminen ja taimien myöhempi kasvu. D osentti Teuvo Ahti huomautti Pohjois-Suomen laajojen avohakkuiden vaikuttavan myös porotalouteen. Urpo Hijyrinen huomautti, että avohakkuiden vaikutus luontoon on nähtävissä mm. Hän totesi myös metsänviljelyn olevan keinon, jolla metsäluonnon kehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan. mutkistaa kuitenkin vielä se, että käytännössä on otettava myös huomioon, mitä maa on tarkoitettu tuottamaan. professori Kullervo K uusela on esittänyt käsityksenään, että Pohjois-Suomen vanhat pystyyn lahoavat tai maannouseman vaivaamat metsät olisi metsätalouden edun nimissä syytä hakata maan tasalle ja uudistaa. virkistyskäyttöarvoja ei kukaan voi kiistää. Kyseessä on suurin metsäluontoamme kohdannut katastroofi, mitä maassamme on koskaan esiintynyt. Maat.metsät. Olavi Laiho totesi, että maannousemasieni on saastuttanut maassamme noin 10 % kum,ista. Näin on monasti meneteltävä, vaikkei maannousematuhoja ilmenisikään, sillä samalla paikalla useita sukupolvia kasvaessaan kuusi väsyttää maan ja sen kasvu käy yhä vähäisemmäksi. Lumipeite on usein niin kovaa, että poroilla on vaikeuksia kaivaa sen läpi jäkälää. Tuho on hyvin voimakkaana kohdistunut vanhojen metsien tyyppieläimistöön ja täydellisenä se on kohdistunut näiden alueiden 94 maisemalliseen kauneuteen. >>Vaikeutena on taimien hidas kasvu ja erilaiset tuhot, routiminen jne. Vesi on meikäläisissäkin suhteellisen humideissa oloissa maaperäeliöstön kannalta tärkein ekologinen tekijä. Onko nyttemmin keksitty keinot näiden vaikeuksien voittamiseksi, vai onko ratkaisut ~anellut vain työllisyyspolitiikka tai raaka-aineen hetkellinen tarve. Ravinteisuus on kuitenkin teknisesti helposti palautettavissa lannoituksella. Alkuperäisen luonnon kulttuuri-, retkeilyy.m. Pahin katastroofi näyttää kuitenkin olevan edessä, sillä mm. rehevillä lehtomaisilla mailla Etelä-Suomessa ja on haitallinen myös kuivimmilla hiekkakankailla, mutta kaikilla muilla mailla se on katsottava luonnon itsensä kannalta edulliseksi toimenpiteeksi. itärajan pinnassa sijaitsevissa pitäjissä, missä erittäin suuri avohakkuualue ulottuu kohta Ilomantsista Inariin. K ilpailu sekä vedestä että valosta on syynä siihen, että esim. Kuusikkoa, joka on tämän sienen saastuttama, ei voida ajatellakaan uudistettavaksi harvennusluontoisin hakkuin. mäntyä on vaikea saada taimentumaan emopuustoa alla. Tämä on metsätalouden jatkuvuuden ehto. Metsänviljelyllä perustetut monokulttuurit poikkeavat luonnontaloudessa esiintyvistä siten, että ne ovat alaltaan >>luonnottoman>> pieniä eikä luonnottoman suuria kuten yleisesti otaksutaan. Maisteri S.-E. Lisensiaatti Matti Leikola totesi, että KeskiE uroopassa on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja avohakkuiden vahingollisuudesta ja tämä pitääkin paikkansa siellä. Metsänhoitaja Kari Mustanqja huomautti, että ravinteiden vähentymistä tapahtuu avohakkuualoilla ja erityisen suuri ravinnehukka syntyy luonnonkuloissa. Varsinkin kauemmin aukeina olleilla laajemmilla aloilla on metsänviljelystä saatu huonoja kokemuksia. Metsänhoito on suunniteltava siten, että metsästä tulevaisuudessakin saadaan paras yhteiskunnallis-taloudellinen tulos. H apan maa on biologisesti epäedullista, mutta asia on toinen, jos pyrkimyksenä on viljellä kasvia, joka vaatii menestyäkseen juuri hapanta maata. Myös puiden juuristojen välillä vallitsee kilpailu vedestä. kand. Paljaaksihakkuu, kulotus ja metsänviljely puulajia vaihtaen on välttämaton. Luonnontiet. Appefroth huomautti, että alkuperäisissä luonnonmetsissä salaman sytyttämät metsäpalot aiheuttivat satojen tai tuhansien hehtaarien suuruisia uudistusaloja, jotka pioneeripuulajit valtasivat monokulttuureina. lis. Sellaiset metsiköt. Metsänviljelyllä voi daan parantaa sekä riistan, puuston että koko metsäbiokenoosin ja samalla myös ihmisen elinympäristöä. E räät tutkimukset viittaavat siihen, että pysyäkseen tuottavana maan on jatkuvasti saatava uutta orgaanista aineista, ja näin ei hakkuualalla tapahdu varsinkaan kuivilla kankailla, missä hakkuun jälkeinen ruohokasvillisuuskin usein on vähäistä. Sitävastoi n lumiolosuhteet muodostuvat hakkuualueilla -usein porotaloudelle epäedullisiksi. Tämä toiminta on suunniteltava luonnon edellytysten pohjalta
Meidän on metsänviljelytoiminnassa pyrittävä myös tasaamaan metsiemme puuston ikä95. Tekniikan ylioppilas Heikki Annanpalo huomautti, etteivät hoitometsät pysty tarjoamaan sellaisia henkisiä nautintoja ja tunnelmia kuin luonnonmetsät. Pitkällä tähtäimellä voidaan siis nähdä, että Suomen metsät tulevat olemaan parempikuntoiset ja tuuheammat kuin nykyisin. Tämänhetkinen siirtymävaihe sisältää joukon toimenpiteitä, joilla voimakkaasti puututaan vielä luonnontilassa oleviin Suomen luonnon piirteisiin. Hän huomautti myös, että matkailun merkitys voi muutamien vuos.ikymmen.ien kuluttua olla kansantaloudellemme suurempi kuin metsänhoidon. Vaikeutenamme on, millä estämme haitallisen lehtipuuvesakon tuhoamasta havupuuviljelmämme. Hän huomautti, että metsänviljely meillä kyllä miltei poikkeuksetta suoritetaan yhdellä puulajilla, mutta niillä mailla, joissa meillä metsänviljelyä suoritetaan on melkein mahdotonta pysyttää metsikköä puhtaana yhden puulajin metsikkönä. monokulttuureihin. Varatuomari Eero-Pekka Paavolainen korosti, että siirtyminen metsänviljelytalouteen johtuu suurelta osaltaan tarpeesta kohottaa metsien tuottoa. Näitä mahdollisuuksia ei poronhoitoalueelta saisi poistaa ennen kuin on tutkittu niiden merkitys poroille. tutkimuksia, onko metsikkö syntynyt luontaisesti, hajakylvöstä, ruutukylvöstä vai istutuksesta.Kiviset ja rinteiset maamme pitävät huolta siitä, että vaikka koneilla yritettäisiin istuttaa metsää, jälki ei olisi suora vaan aina jäisi pakostakin sen verran vaihtelua kuin luontaisestikin syntyneeseen hoitometsään. Vaikka niillä luodaankin edellytykset tulevien aikojen viljelytaloudelle, on syytä ihmetellä toimenpiteiden rajuutta. puupääoma kasvaa. Lisensiaatti Matti Leikola huomautti, että metsänviljelyn sanotaan usein luovan maisemallisesti yksitoikkoisia »puupeltoja.>> Tämä iskusana on terävä, mutta harhaanjohtava. Metsiemme muuttuminen »epäluonnollisiksi puupelloiksi» Metsänhoitaja Oiva ½J)'tinen puuttui väitteeseen, että v.iljelymetsätaloudessa pyritään ns. Luonnonsuojelun tulee ja se voi odottaa, että sen asettamat tavoitteet luonnon erikoispiirteiden käsittelyssä voidaan tällöin ottaa nykyistä suuremmassa laajuudessa huomioon. Kandidaatti Martti Linkola huomautti, että kuusikoilla on poroille merkitystä myös kesäaikaan, jolloi n ne käyvät usein siellä synnyttämässä ja syömässä sieniä. Lisensiaatti Matti Leikola totesi, että poronhoidon tutkimus on tosiaan jäänyt sivuun metsäntutkimuksen kentästä, vaikka kysymystä tutkittiinkin innolla vuosisatamme alussa (Poronlaidunkomission mietintö, Suomen asetuskokoelma 1915 ; A. Tämän vuoksi ei matkailun mahdollisuuksia pidä metsänhoidolla estää, jos on mahdollista päästä metsätaloudellisesti tyydyttäviin tuloksiin matkailunäkökohdatkin huomioon ottaen. Tundralla, subalpiinisella vyöhykkeellä ja männiköissä ei metsänhoito aseta esteitä poronhoidolle enkä omasta puolestani näe paksusammalku usikoita korvaamattomina porotaloudelle, vaikka täällä onkin esitetty tähän viittaavia näkökohtia. Poronhoitoa ei pitäisi elinkeinona halveksia, sillä se ei ole mikään tukipalkkioilla pönkitetty elinkeinohaara, vaikka sitä harjoitetaankin monessa suhteessa alkeellisella tavalla. E ntiset viljelysmaat ja avosuot antavat mahdollisuuden luoda sakkiruudukkometsiä, mutta taimituhot ja luonnon lisäsiemennys pitävät huolen tarpeellisesta vaihtelusta. Kulotus on poron talvilaitumilla erittäin haitallista, sillä se tuhoaa jäkälän vuosikymmeniksi eikä ole metsänhoidollisestikaan edullista. Lehti puustoa työntyy uudistusalalle miltei väkisin. Renvall 1919, Suojametsäkysymyksestä IV. Tämän vuoksi olisi syytä ottaa lukuun porotalouden edut varsinaisessa Lapissa, joka metsätaloudellisesti on toisarvoista aluetta. Tämän edellytyksenä on myös, että itse puuston määrä, t.s. Hakkuusuunnitelmat saisi toteuttaa vasta sitten kun niiden vaikutus porotalouteen on tutkittu. Tulemme ilmeisesti aina viljelemään kotimaisia puulajejamme. Poronlaidunten järjestely suojametsäalueella, Acta Forestalia Fennica 11 ). Kukaan ei edes riukumetsästä pysty sanomaan ilman perusteellisia juurten ylöskaivamish yms. Tähän liittyvät myös saamelaisten edut ja Lapin matkailu. Sen tuottavuutta voidaan siten huomattavasti lisätä. Juuri sen kurissapitoon joudumme käyttämään tekohormoneja, emmekä täysin onnistu silläkään. joissa on käytetty siemenpuuasentoa ovat lumisuhteiltaan selvästi edulli~emmat. Poron talvilaitumet ovat metsissä ja Lapissa on huomattavan suuri alue, missä poronhoito voi tulevaisuudessa olla metsätaloutta tärkeämpi elinkeino
22.8 ¾On pakko yrittää normalisoida ikäluokkajakaantumaa, jotta ei kävisi niin, että Lapista 30 v. 2.9 % ; ikä!. Maisteri S.-E. Fil.lisensiaatti Antti Reinikainen sanoi omasta puolestaan pitävänsä luonnonkatastroofina jo sitä, jos jotkut alkuperäisen luontomme edusta jat metsänviljelytoiminnan vaikutuksesta häviävät maastamme sukupuuttoon ja korosti riittävän suurten luonnonsuojelualueiden merkitystä tällaisten vahinkojen torjumisessa.. Metsäkanalintuja, metsoa, teertä, pyytä ja riekkoa on pidettävä vielä nykyäänkin eräänä tärkeim96 mistä metsästyksen kohteista. 61-80v. Kandidaatti Martti Linkola totesi avohakkuualoilla elävän huomattavan runsaan kanalintukannan, mutta että ne elävät siellä vain osan vuotta ja tarvitsevat menestyäkseen lisäksi mahdollisuutta oleskella myös lähes luonnontilaisissa metsissä. Nykyisin perustettavat metsiköt eivät tule olemaan sitä läheskään samassa määrin, sillä istutusvälit ovat suurentuneet lähes kaksinkertaisiksi ja mitä harvempia taimistoja perustetaan sitä enemmän saamme muiden puulajien sekoitusta metsiimme. Vv. Riekon menestyminen kytkeytyy taas kiinteästi soiden tulevaisuuteen . Jänis ja hirvi eivät ainoastaan säilytä nykyistä runsauttaan, vaan niiden määrä tulee lisääntymäänkin, edellyttäen tietysti, että tämä sallitaan. Jos metsänviljely tehostuu siinä määrin kuin puhtaasti taloudelliset edut sitä ilmeisesti tässä vaiheessa näyttävät vaativan, riistaeläimistömme tulevaisuus on melko lohduton erämiesnäkökulmasta katsottuna, riistalajistossa tulee tapahtumaan huomattavia muutoksia ja eräiden metsästyksen kohteena jo vuosisatoja olleiden lajien tiheys laskee niin alhaiseksi, ettei niiden metsästys enää ole mahdollista. 9.2 % ; ikä!. 121-160 v. Ainakin nykyisin näyttää siltä, että paljaaksihakkuualueet kasvavat metsänviljelijöiden ponnisteluista huolimatta melko runsaasti lehtipuuvesakkoa, joka merkitsee sekä hirvelle että jänikselle edullista talvilaidunta mutta paljaaksihakkuilta löytyy ravintoa myös kesäisin. 161 v. Riistatalousmiehen näkökulmasta tilanne on lohdullisempi ja lupaa lähitulevaisuudestakin jopa varsin hyvää. luokkajakaantuma sellaiseksi, että hakkuumahdollisuuksia olisi tulevaisuudessakin. Kumpikin lajihan on täysin metsästyksen keinoin hallittavissa. Tohtori Antti Haapanen korosti, että kun nykyinen metsänhoito · ei salli lehtipuutaimistojen kehittymistä, merkitsee tämä auttamattomasti eläimistön köyhtymistä. kuluttua loppuisi puu, ja elämä olisi siellä n. Monokulttuureihin liittyvät vaarat tulevat siis vähenemään. Näistä linnuista etenkin teeri ja pyy tarvitsevat menestyäkseen ehdottomasti sekametsiä, eikä metsokaan saavuta puhtaissa havumetsissä likimainkaan sellaista tiheyttä kuin sekametsissä. 101120 v. 40 vuoden ajan käytännöllisesti katsoen mahdotonta. 14.0 % ; ikä!. 81100 v. 21-40 v. Perustuen siihen mitä nykyisin tunnetaan eri riistaeläinten elinympäristövaatimuksista, voidaan pitää ehdottoman varmana, että metsien muuttuminen monokulttuureiksi tulee vähentämään riistan määrää nykyisestä tuntuvasti. Erämies sitävastoin suree myös sitä, että eräät vielä nyt tavalliset lajit häviäisivät kokonaan ja hänen näkemyksensä yhtyy siten tavallaan luonnonsuojelijan näkemyksiin. Metsänviljelyn vaikutus riistaeläimistöön Tohtori Ilkka Koivisto totesi riistatalousmiehen näkökulman sellaisebi, ettei pidetä pahana, vaikka metsänviljelyn vuoksi riistalajien lukumääräsuhteet muuttuisivat tuntuvasti, kunhan vain metsästettävien lajien yksilömäärä tai vieläpä niin banaali mitta kuin lihantuotto pysyy samana. Luonnollinen olotila ja samalla olotila, johon meidän olisi pyrittävä on, että metsistämme on 1/5 uudistusvaiheessa, 1 /5 taimikoita ja nuoreikoita, 1/5 on varttuvia riukumetsiä ja »propsimetsää>>, 1/5 on jo uudistuskypsyyttä lähenevää, pienehköä tukkimetsää ja 1/5 ns. Appelroth huomautti vuosisadan alussa perustettujen metsiköiden olevan lähes puhtaita monokulttuureja. 7.5 %; ikä!. 20 v. 1951-53 oli Pohjois-Suomessa aukeana 0.6 % ; ikäl. 14-60 v. 21.5 % ja ikä!. 7.7 %; ikäl. Ilman laajahkoja suoalueita ei pysyvästä riekkojen esiintymisestä ole toiveita poikkeustapauksia, lähinnä saaristoriekkoja lukuunottamatta. 13.9 % ; ikä!. Myöskään nelijalkaisesta syötävästä riistasta merkittävimmät, hirvi ja jänis eivät kykene saavuttamaan nykyisen veroisia tiheyksiä puhtaissa havumetsissä. täysikokoista tukkimetsää. Sen sijaan nämä kaksi viimeksi mainittua lajia hyötyvät metsänviljelystä huomattavasti avohakkausten ansiosta. Vaikka eri-ikäiset monokulttuurit luovat tiettyä vaihtelua, ei tämä kuitenkaan riitä tarjoamaan riistalle sitä maaston vaihtelevuutta, jota se tarvitsee tullakseen toimeen ympäri vuoden
Suomen eteläosi~sa, missä metsämaa jakaantuu lukuisille yksityisille omistajille, eivät hakkuut tapahdu samanaikaisesti ylettömän suurilla alueilla. Luonnonsuojelijat katsovat kuitenkin, että alkuperäisen metsäluontomme kauneusarvoja ei voida kokonaan sivuttaa MERAohjelmaa toteutettaessa ja pitävät seuraavia kolmea seikkaa eräänlaisena luonnonsuojelullisena vähimmäisvaatimuksena. Tämä ohjelma laajoine suonkuivatuksineen, avohakkuineen ja metsänistutuksineen muuttaa hyvin voimakkaasti luontomme alkuperäistä maisemakuvaa. Toiseksi olisi Pohjois-Suomen hakkuut pyrittävä suorittamaan nykyistä pienempiä avohak97. Pitäisi kysyä, valitsisimmeko luonnon vaiko kulutustavarat. Tällöin ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, että mahdollisuus nauttia kauniista ympäristöstä kuuluu sekin osana korkeaan elintasoon ainakin ~e kuuluu tärkeänä osana niihin tekijöihin, jotka muovaavat ihmisen elämän onnelliseksi. Tämän vuoksi luonnonsuojelijan on toisinaan alistuttava suurten kansantaloudellisten kysymysten edessä, näkemään miten metsäluontomme alkuperäinen kauneus uhrataan lohko lohkolta korkeamman elintason alttarille. Täällä maisemakuvaan jää siis jatkuvasti myös varttuneempia ja maisemallisesti kauniita metsiköitä. Kehityksen täytyy saada jatkua. Ensinnäkin, että hakkuut maisemallisesti hallitsevilla paikoilla, kuten rannoilla, mäkien lakiosissa, tienvierustoilla ja asutuskeskusten liepeillä suoritettaisiin varovaisin harvennm,hakkuin metsien alkuperäistä luonnontilaa sanottavammin muuttamatta. Keskustelut Jyväskylän Kulttuuripäivillä Jyväskylän kulttuuripäivillä puututtiin tehostetun metsänviljelytalouden koskemattomalle luonnolle aiheuttamaan uhkaan luonnonsuojeluaiheisessa paneelikeskustelussa 12.7.1967 sekä samana päivänä vielä dos. Istutetut hoitometsätkin ovat sentään taimivaiheen sivuutettuaan varsin siedettävän tuntuisia. Jos puu on kaadettava, on näytettävä ihminen, joka kuolee nälkään, ellei tätä puuta kaadeta. käyttöön. Luonnonsuojelun varsinaista huomioon ottamista ei tarvita, koska suunnitelman toteuttajat on koulutettu luonnon oikeaan käsittelyyn. Pohjois-Suomessa valtion mailla suoritetut laajat ja hitaasti taimettuvat paljaaksihakkuut ovat sitävastoin tärvelleet maisemien nautittavuuden vuosikymmenien ajaksi. Dosentti Pekka N11ortev,1 totesi, ettei kehitykselle voida asettaa esteitä. Kirjailija Pentti Linkola huomautti, että MERA-ohjelman puitteissa tapahtuva luontomme kovakourainen käsittely suoritetaan elintason kohottamiseksi, mutta maamme kansalaisilta ei lainkaan kysytä haluavatko he mieluummin säilyttää luontomme kauneuden kuin saavuttaa korkeamman elintason. Professori Kullervo Krmsela totesi, ettei tällaisten periaatteiden nojalla voitaisi elättää nykyisen suuruista ihmiskuntaa. On esimerkiksi laskettu, että Englannin maa-ala riittäisi elättämään vain 500 keräilijätalousasteella olevaa perhettä. Keskustelun tämän osan avasi professori Reino 1(.afliola todeten kansantaloutemme tukirankona olevan puunjalostusteollisuuden vaativan puutavaraa enemmän kuin metsämme luonnostaan pystyvät tuottamaan,minkä vuoksi on laadittu MER..'\.-ohjelma metsiemme tuoton lisäämiseksi. Luonnonsuojelijoilla on selvänä MERA-ohjelman kansantaloudellinen merkitys ja he ymmärtävät, ettei näin tärkeätä ohjelmaa voida kokonaan romuttaa vain maisemien kauneuden säilyttämiseksi. Usein tuntuu siltä, ettei korkealla elintasolla ja ihmisen onnellisuudella olisi kovinkaan paljon tekemistä kei.kenään. Samalla säästettäisiin ainakin pääosa maisemien viehättävyydestä sekä suomalaisten että turistien nautittaviksi. Hän kysyi professori Kuuselalta, miten MERA-ohjelmaa toteutettaessa on otettu luonnonsuojelunäkökohdat huomioon. Professori Kullervo Kuusela totesi MERA-ohjelman itse asiassa olevan eräänlaista dynaamista luonnonsuojelua, jossa metsien tuotantokykyä lisätään kiihdyttämällä metsien uusiutumistapahtumaa, mutta noudattamalla luonnon omaa järjestystä kuloalueiden metsittymisessä. Maanomistajat kun yleensä hakkauttavat metsiään oman rahantarpeensa mukaisesti, eivätkä yleensä halua syödä koko vararahastoaan yhdellä kertaa. Pekka Nuortevan esitelmässä »Ödemarkernas utnyttjande och skydd i Finland>>, joka pidettiin kulttuuripäiviin niveltyvässä Pohjoismaisessa luonnonsuojelukongressissa. Täten säästettäisiin nämä metsät ulkoilu-, sienestys-, marjastusy.m. Meillä kun maaston kivikkoisuus estää onneksi istuttamasta puita v iivasuoriin riveihin ja metsien rikkakasvistoksi vastoin metsänhoitajien toiveita kasvavat lehtipuut antavat nekin oman maisemallisen lisänsä
Suuremman asutustiheyden saavuttaneissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa on kansallispuistot todettu kullan arvoisiksi ulkoiluja matkailukohteiksi, joissa esimerkiksi vuonna 1965 vieraili yli 120 miljoonaa virkistystä kaipaavaa ihmistä. Todettakoon vain, että hän esitelmässään totesi tehostetun metsänviljelytalouden olevan elintasomme nousun edellytyksenä, mutta että ei saa unohtaa, että korkeaan elintasoon kuuluu myös mahdollisuus ainakin aika ajoin hengittää koskemattoman luonnon raikasta ilmaa, nauttia hälystä ja kiireesti vapaana hetkinen luonnon rauhasta ja käyttää jalkojaan muuhunkin kuin auton kaasupolkimien painamiseen. Kolmanneksi olisi riittävän suuria erämetsäalueita säästettävä luonnontilaisina kansallispuistoina tuleville sukupolville nähtävyyksiksi ja eräretkeilyalueiksi. kuualoja käyttäen näin silläkin uhalla, että osa metsistä joutuisi yli-ikäisinä odottamaan historiansa ensimmäistä hakkuuta vielä parinkymmenen vuotta. Samalla vältyttäisiin hyönteistuhojen uhalta ja kasvitaudeilta, jotka helposti pääsevät riehumaan alueilla, joilla luonnon tasapaino on järkkynyt. * 98 Dosentti Pekka Nuortevan esitelmä on julkaistu kokonaisuudessaan useissa päivälehdissä 13. 1967 (esim.: Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Aamulehti, Koillissanomat) minkä vuoksi siihen ei tä~sä ole syytä yksityiskohtaisemmin puuttua. Täten maisemat eivät missään vaiheessa tulisi niin lohduttomiksi kuin nyt. Tämän vuoksi hän piti erittäin tärkeänä viimrisen suuren erämetsäalueemme pela5tamista kansallispuistoksi ja selosti Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen hanketta Saariselän-Sompion-Nuortijoen alueen rauhoittamiseksi tätä tarkoitusta varten.. 7
H. J o r ma Ta h vana i ne 11 ja se oli sitten .käsite/ry ja päätelty eräin muutoksin hyväksyä edelleen lähetettäväksi yhdistyksen hallituksen ja 11e11JJOston yhteisistunnossa. V. Yhteiskuntamme kehitystä luonnehtiva voimakas teollistuminen ja koneellistuminen on antanut mahdollisuudet luonnonvarojemme tehokkaampaan hyväksikäyttöön ja siten elintason nousuun. Mäki ne n (neuvoston pj.), dos. Nuor J e v a, maist. Tällä hetkellä on suurimpana uhkana lähinnä vesivarojen saastuminen ja biosiidivaara, myöhemmin monet muutkin haittavaikutukset. Ihmisen osuutta luonnon muovaajana tai ihmisen riippuvuutta luonnon lakiperäisyyksistä ei myöskään ole nykyisissä oppikirjoissa riittävän selvästi esitetty. P. Muutt uneen tilanteen vuoksi ei enää voida rajoittua pelkästään tähän, vaan on lisäksi pyrittävä saarnaan ihmisille käsitys luonnon eloyhteisöjen muodostamista kokonaisuuksista sekä siitä, mitä vaikutuksia ihmisto iminnan eri muodoilla on näissä eloyhteisöissä. Myös olisi saatava opetetuksi loisten ja sairaudenaiheuttajarnikrobien kulkeuturnistiet luonnossa ja siten luoda ymmärtämys niistä toimenpiteistä, joiden avulla ihminen voisi suojautua tällaisia sairauksia vastaan. P yydämme, että Opetusministeriö ryhtyisi tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin, jotta edellä mainittu, tulevaisuuden ihmisen välttämättä tarvitsema biologinen perustietämys tulisi sisältymään peruskoulun (ja oppikoulujen) biologisten aineiden oppikurssiin ja oppikirjoihin. D ah I s t r ö m ja fil.kand. Tietty biologinen perustietämys olisi oltava kaikilla niillä henkilöillä, jotka yhteiskunnan eri portaissa tekevät ratkaisuja luonnonvarojen käyttöön tai jätteiden käsittelyyn liittyvistä kysymyksistä. i I t i se 11 e juhlallisessa audienssissa 25. P ekka Nttorteva (yhd. Yhdistyksen valtuuskuntaan kuuluivat kansaned. Luonnonsuojeluvalistuksessa on varhemmin pyritty ·siihen, että herätetään rakkaus koskematonta luontoa kohtaan ja samalla myös halu sen suojelemiseen. 0. pj.)jalis. Se biologinen perustietämys, jota nyt pyydämme sisällytettäväksi peruskoulujen opetusohjelmaan, on nähdäksemme erittäin keskeistä ja tärkeätä nimenomaan tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka joutuu to imimaan yhä pienemmiksi ehtyvien luonnonvarojen turvin, ja joka joutuu jatkuvasti kasvaviin ongelmiin jätteiden käsittelyssä ja yhä suurempiin vaikeuksiin sairauksien torjumiseksi ylitiheän asutuksen piirissä. Niissä ei myöskään ole käsitelty liikakansoitusongelmaa, joka on keskeisenä syynä tarpeeseen järkiperäistää luonnonvarojen käyttöä ja luonnonsuojelua. että yhteiskunnassamme vain arnrnattibiologeilla on näistä asioista selvä käsitys. 1967. Oikeat asenteet antava biologinen perustietämys olisi käsittääksemme annettava koko kansalle jo peruskoulussa. Ei riitä. Näiden asioiden opettaminen ei ole suinkaan helppoa, ja vaatii opettajalta hyvän biologisen koulutuksen. sihteeri). 99. (Sen sijaan luonnonrakkauden herättäminen sopii nähdäksemme kylläkin ala-asteelle, samoin kuin retkeilyt luonnossa.) Näiden asioiden tehoton opettaminen johtaa nimittäin helposti myöhemmin ymmärtämättömyyden vuoksi tehtyihin onnettomiin ratkaisuihin kansakuntamme menestymisen kannalta tärkeissä asioissa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmä opetusministeriölle peruskoulun eläinja kasvitieteen opetuksen luonnonsuojelullisista tavoitteista Jätetty opetusministeri R. Luonnonvaroja on tietenkin pyritty käyttämään järkevästi säännöstellen, mutta paljon on esiintynyt myös yhteiskunnan kokonaisedut sivuuttavaa oman edun tavoittelua tai ymmärtämättömyyttä, joka on johtanut luonnonvarojen väirinkäyttöön tai luonnon saastumiseen. 4. Tämä tilanteessa tapahtunut muutos o n otettu huomioon myös luonnonsuojelutoirninnassa ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on laajentanut toimintaansa siten, että sen tehtäväpiiriin kuuluu myös ihmisen itsensä suojelu niitä vaaroja vastaan, joita luonnon väärinkäytöstä saattaa seurata. Nykyään kansaja oppikouluissa käytettävät oppikirjat eivät anna oppilaille pellon, metsän, suon, veden, kaupungin ja muiden olinpaikkojen eliöstöstä sellaista kokonaiskuvaa, että oppilas saisi käsityksen niiden eloyhteisöjen toiminnasta tai voisi ymmärtää ihmistoiminnan vaikutuksen niihin. H. Edellä selostettujen biologisten asioiden opettamista ei ole niiden vaikeatajuisuuden vuoksi tarkoituksenmukaista sijoittaa peruskoulun ala-asteelle. Tässä yhteydessä on huomattava, että useimmat yhteiskunnassa tehtävät ratkaisut no jautuvat pohjimmaltaan luonnonvaroihin tai heijastavat niihin vaikutuksiaan silloinkin, kun ne päällisin puolin katsoen näyttävät olevan toisenluontoisia. Olemme tulleet vaiheeseen, jossa ihmistoiminnan haittavaikutukset luonnossa ovat saavuttaneet sellaiset mittasuhteet, että ne uhkaavat paitsi luontoa myös ihmisen omaa toimeentuloa. Samalla on ihmistoiminnan luontoa muuttuva vaikutus noussut kokonaan uusiin mittasuhteisiin. Veikko H11hta (yhd. Kirjelmä oli valmistettu hallituksen asettamassa toimikunnassa, johon kuuluivat dos
Biosiideihin liittyvä myrkytysvaara ihmiselle ja koko luonnolle. Helsingissä maaliskuun 30. Selostetaan miten suojuspuuasentoon tapahtuvat harvennushakkaukset säästävät metsässä eloyhteisön, jossa tuholaisten liikalisääntymispyrkimykset kilpistyvät monien rajoittavien tekijöiden verkostoon. sihteeri Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen neuvoston puolesta V. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettaman valis .. neuvoston puh.joht. Korostetaan metsien moninaiskäyttöä sekä luonnonalueiden merkitystä virkistysalueina ja siten henkisen ja fyysisen kunnon kohottajina. Sosiaalisen luonnonsuojelun perusteet. Ero metsänhoidon ja metsänviljelyn välillä sekä metsänviljelyyn liittyvät eloyhteisön tasapainohäiriöistä johtuvat vaarat. Metsien ja soiden ojituksen merkitys vesien humuspitoisuudelle. Hyönteisja rikkaruohomyrkkyjen vaikutus peltojen eloyhteisöön ja myrkkykäsittelyjen uusia tuhoja provosoiva vaikutus. varapuh. Lierojen ja lantakuoriaisten maata kuohkeuttava ja aineksia sekottava toiminta maaperässä. Peltojen elf!)'hteifö Monokulttuureihin muodostuvien eloyhteisöjen harvalajisuus, vuoroviljelyn vaikutus tuholaislajien liikalisääntymisen estäjinä, vuoroviljelyn vaikutus maan mineraalitalouteen. Metsämaan pieneliöstön merkitys orgaanisen aineksen hajottajina sekä sen riippuvuus hakkuutavoista. Tuhonkestävien viljelykasvilajikkeiden jalas100 taminen ja biologinen torjunta myrkkytoriunnan vaihtoehtona. Veikko Huhta fil.lis. Muistio seikoista, joiden opettaminen yhtenäiskoulussa olisi tärkeätä luonnonsuojelullisen kokonaisnäkemyksen luomiseksi Liite Suomen Luonnonmoje/11yhdiitykm1 kirjelmään. Metsien lannoitus ja siitä vesistöille koituvat vaarat. Valter Keltikanga, professori, neuvoston varapuh. Laajojen paljaaksihakkuualueiden uusimisvaikeuksien biologinen tausta (muuttunut pohjavesitilanne, heinittyminen, kannoissa kehittyvät taimentuhoojat, maaperäeliöstön muuttuminen, humuskerroksen oheneminen, avomaan tuholaiseläimistö, kasvitaudit ja niiden aiheuttamat muotoviat puissa). Rikkaruohot ja niiden torjunta erilaisin menetelmin. Sienten osuus metsäpuiden biologiassa ja ihmisen ruokataloudessa. Pellonpientareiden ja ojien merkitys rikkaruohokysymykselle sekä niiden merkitys tuhoeläinten kehityspaikkoina. Eläinten vuodenaikaisvaellusten merkitys peltojen tuholaisfaunan muodostumiselle. Suomen kansainväliset luonnonsuojeluvelvoitteet metsäluonnon ja suurpetojen säilyttämisessä. Myrkyllisten jätteiden vaikutus vesissä ja erityisesti teollisuuden ja asumisjätteiden aiheuttamat ongelmat. Kalanviljelymahdollisuudet vesissämme sekä kalalajiston uusimiskysymys myrkytyksineen. Ruokamultakerroksen luonne ja siinä yhteydessä karjattoman maatalouden ruokamultaeroosiota J isäävä vaikutus. Aluksi on syytä korostaa, että tärkeintä opetuksessa olisi antaa oppilaille selvä kuva tavasta, jolla eloyhteisöt rakentuvat ja toimivat. Seuraava eloyhteisöittäin laadittu muistio on rajoittunut luonnonsuojelullisesti tärkeisiin seikkoihin, eikä siten pyri olemaan kokonaisnäkemys opetuksen koko sisällöstä. Metsänsuoja-alueiden merkitys porotaloudelle ja riistakatojen torjumisessa. Merialueen vesibiologiset erikoispiirteet, jäteöljykysymys, lokkien hygieninen merkitys ja merlilinnuston suo. joht. joht. kand. 0. Suojametsävyöhykkeen merkitys metsien pohjoisrajalla. joht. Liitämme oheiseksi muistion, jossa on lähemmin selostettu, mitä asioita toivoisimme oppikirjoissa esitettävän. kand Jorma Tahvanainen fil. Vesien tuotantobiologian perusteet ja ravintoketjut. Verien e/qyhteifö Yleiskuva vedestä elinympäristönä, erityisesti happitaloudesta, lämpötilajakaantumisesta, kiertoliikkeistä, kemiallisesta lfoostumuksesta ja jäätymisestä. Kalatalouskysymykset erityisesti vesien säännöstelyn ja saastumisongelman näkökulmasta tarkasteltuina. p:nä 1967 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta Pekka Nuorteva Antti Haapanen fil.toht., dosentti fil.toht. Metrien elqyhteifö Metsien hoidon maaperällinen pohja (metsätyypitJ. puh. Mäkinen kansanedustaja kaupunginjoht. Selostetaan Pohjois-Suomen paksusammalkuusikoiden maaperän tuuletustarve ja mahdollisuudet hoitaa se avohakkuilla. tustoimikunnan puolesta Harri Dahlitröm fil. Metsistä eri hoitotavoilla saatava tuotto. Salaojituksen vaikutus kimalaisten runsauden vähänemiseen sekä apilan siemenviljelyn vaikeutumiseen. Jätteiden, lannoitteiden ja ojitusten merkitys vesien tuotantokyvyn lisääjinä, mutta samalla talviseen happikatoon ja eliöstön tuhoutumiseen johtavana tekijänä. Suomen vesistöjen mataluudesta ja humuspitoisuudesta johtuva suuri likaantumisalttius. Biologisen vedenpuhdistuksen periaatteet
Tämän vuoksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kääntyy kunnioittavimmin maatalousministeriön puoleen ja esittää hankkimansa selvityksen perusteella seuraavassa selostettuja toimenpiteitä. moottorikelkkapyynnin kieltäen) estämään suurpetojen kuolemisen sukupuuttoon. Porotalouden suhde uudenaikaiseen metsänhoitoon. Sosiaalisen luonnonsuojelun mentaalihygieninen ja terveydellinen merkitys ylitiheän asutuksen vallitessa. Jos laskemme, että yksi ahma tappaa vuodessa keskimäärin 20 poroa ja poron keskihinta on 135: -, niin yksi ahma aiheuttaa poronomistajille vuodessa noin 2 700: vahingon ja maamme noin 30 ahmaa yhteensä noin 81 000: vahingon. Luonnonvarojen suojelu väärinkäytöltä. Puistobiologian perusteet. Kaupunkien eloyhteisö Kaupunkien tarjoamat rajoitetut mahdollisuudet eläinja kasvimaailmalle. 1967. L apin eloyhteisö Karuihin oloihin muodostuvan eloyhteisön harvalajisuus ja siitä johtuvat suuret heilahtelut eläinkannoissa ja kasvillisuuteen heijastuvat suurtuhot, esim. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ehdotus maatalousministeriölle petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseksi Jätetty Maata/011s111i11isleriöön 24. Koska kuitenkin säädetyt rauhoitustoimenpiteet aiheuttavat rasituksen poronhoitoa harjoittavalle väestönosalle, on heidän kärsimänsä vahingot luonnonollisestikin pyritty korvaamaan yhteiskunnan varoista. Viemärikysymys. Merialueen virkistyskäyttömahdollisuudet. Suoritettujen tutkimusten mukaan näyttää todennäköiseltä, että yksi täysikasvuinen ahma tappaa vuodessa 10--30 poroa riippuen muun riistan ja sen metsästysalueella olevien haaskojen määrästä. Suoturpeen ja sammalten heikko soveltuvuus eläinten ravinnoksi ja tämän seikan biologiset seuraukset. Suoyhdistymätyypit ja tärkeimmät suotyypit. tunturimittarituhot. Kansallisten luonnonsuojelunäkökohtien vuoksi ja kansainvälisen luonnonsuojelumoraalin velvoittamana on valtiovalta Suomessa pyrkinyt erinäisin rauhoitussäännöksin (mm. Lapin eloyhteisön rakenteesta johtuva helppo haavoittuvuus ihmistoiminnalle, metsärajakysymys ja suojametsävyöhykkeet. Taustaa Helsingin yliopiston maatalousja metsäeläintieteen laitoksen ja Riistantutkimuslaitoksen toimesta on vuosina 1961----67 poronhoitoalueella suoritettu suurpetojen ravintotaloutta koskevia tutkimuksia. jelu. 101. Kummankin mainitun petolajin kohdalla porojen osuus ravinnon kokonaismäärästä on yli 90 %, Karhun ravinto sen sijaan koostuu pääasiallisesti kasvikunnan tuotteista ja muiden kuin edellä mainittujen petolajien ravinto puolestaan poroja pienemmistä eläimistä. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet kiistattomasti sen seikan, että ahman ja suden pääasiallisinta ravintoa ovat porot ja niiden vasat. Soiden eloyhteisö Soiden ja suoturpeen syntymismekanismi ja soiden eloyhteisön erikoispiirteet. Biologiset mahdollisuudet liikalisääntymisen estämiseen ja kasvanneen ihmiskunnan ruokkimiseen käsitellen erityisesti valkuaisainekysymystä ja sen biologista taustaa. Alkuperäisen puuston kuolemisen syyt (myrkylliset kaasut, muuttunut maaperäbiologia). Liikalisäöntymiskysymys Ihmispopulaation exponentiaaliseen lisääntymiseen liittyvät luonnon lakiperäisyydet ja syyt. Luonnonsuojelualueet soilla ja mihin niillä pyritään tilanteessa, jossa kokonainen eloyhteisö on häviämässä maisemakuvasta. Virtausnopeuden säännöstelyn biologiset vaikutukset sekä säännöstelyaltaiden biologiset erikoiskysymykset varsinkin kalataloudelliselta kannalta. 4. Soiden vaikutus pohjavesitalouteen, vesiemme humuspitoisuuteen ja ilmastoon. Jätteiden muodostama ongelma ylitiheän asutuksen vallitessa. Virtaavien vesien biologiset erikoispiirteet sekä niiden merkitys voimataloudelle ja teollisuudelle. Myös Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pitää suden, ahman ja karhun sukupuuttoon kuolemisen estämistä erittäin tärkeänä. Biologiset näkökohdat kaupunkisuunnittelussa (kaatopaikkojen sijoitus niin etteivät niiden kärpäset pysty toimimaan sairaudenlevittäjinä, rotat ja muut varastotuholaiset, tupajurnit ja muut asuntohyönteiset sosiaalipoliittisena ongelmana, naurulokkikysymys, viemärien oikea johtamistapa ja vedenpuhdistuslaitokset, luonnonalueiden merkitys kaupunkilaisten mielenterveydelle ja fyysiselle kunnolle). Loisten osuus ihmispopulaation säätelyssä. Selostus soiden metsittymistä estävistä syistä ja niiden poistamismahdollisuuksista ojituksen ja lannoituksen avulla. Rantalaki sosiaalisen luonnonsuojelun esimerkkinä. Koska maksetut korvaukset eivät nykyisellään ole suoneet riittävää korvausta kärsityistä vahingoista, on tämä herättänyt poronhoitajien piirissä katkeruutta lainsäädäntöä ja luonnonsuojelua kohtaan. Ihmisen vastuu paitsi itsensä myös alkuperäisen luonnon suojelijana
jär. Näin ollen tilastoihin tulevat petojen tappamien porojen määrät jäävät todellisia määriä alhaisemmiksi. 5 1 20 3 10 39 Salli vaara 2 7 2 3 14 Sattasniemi 8 8 Sodankyl. Tehdyn päätöksen mukaan korvattiin periaatteella 2/3 vahingosta yhteensä 53 060 markkaa. Korvauksien maksaminen vuonna 1966 Vuoden 1966 budjetissa oli petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen osoitettu 54 000 markan määräraha. petojen aiheuttamat vahingot, eivät saa koitua tietyn ammatinharjoittajaryhmän vahingoksi. Kun tämä seikka otetaan huomioon, on vuonna 1966 tullut korvatuksi vajaa puolet (44 %) mitä todennäköisimmistä vahingoista. 1966 Paliskunta 1 vasa vuonelo vaadin urakka hirvas härkä ajohärkä 1 yhteensä Alakitka 4 2 4 2 1 1 14 Hammastunturi 4 2 1 7 Irni 2 3 10 3 2 1 21 Ivalo 1 10 6 3 20 Kemi-Sompio 10 18 55 18 11 1 113 Hossan plk 10 2 27 5 8 4 56 Lohi järvi 1 6 1 s arkaus 1 1 Niemelä 8 8 Näkkälä 1 1 Oijusluoma 2 23 25, Oraniemi 2 2 26 1 2 2 1 36 Paatsjoki 5 1 19 7 1 1 34 Palojärvi 4 10 2 2 8 26, Pintamo 4 7 11 Posion Livo 9 3 12 Pud. s.o. Paliskuntain Yhdistys ry anoi 590 menetetyn poron korvauksena (ks. Muiden petojen aiheuttamat vuotuiset kokonaistappiot nousevat korkeintaan 20 000 : . Tehdyn päätöksen mukaan korvataan tänä vuonna puolet vahingoista. Livo 8 1 18 1 28 Salla 7 2 7 3 19 Sallan pohj . T utkimusten mukaan yksi tällainen susi tappaa vuodessa keskimäärin 15 poroa, joten yhden suden aiheuttamat vuotuiset porovahingot tekevät noin 2 000:ja koko susikannan noin 20 000 : -. Maamme rajojen sisäpuolella ympäri vuoden asuvia susia on vain muutama kappale. 8.000 : 5.800: 48.640: 5.700: 8.320: 1.800: 1.250: 79.590 : 102. Suurin osa niistä noin 10 susiyksilöstä, jotka maassamme ovat, asuu valtakunnan rajan tuntumassa. Vuoden 1967 budjettiin on varattu 54 000 markan määräraha tähän tarkoitukseen. mutta toi~a, lta tämän suojelutoiminnan kustannukset,. Edellä esitetyt vahinkosummat tekevät yhteensä 120 000 :-. Käsityksemme mukaan on toisaalta erikoisesti suur-• petojen suojelu paitsi koko kansan asia myös kansainvälinen luonnonsuojelullismoraalinen velvollisuus,. liite 1) 79 590 markkaa. Liite Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kirjelmään. Lappi 16 47 8 8 2 81 Taivalkoski 1 4 1 6 To lva 2 2 100 49 304 57 64 10 5 590 a 80: 120: 160 : 100:130: 180: 250: 1 yht. Ehdotus korvauksien maksamiseksi tulevaisuudessa Kaikki petojen tappamat porot eivät tule tietoon, osalta petojen tappamia poroja on syöty korvat ja osa puolestaan on merkitsemättömiä yksilöitä. Kuten edellä on mainittu, eivät kaikki petojen aiheuttamat porovahingot tule tietoon tai muuten korvausLuettelo petojen tappamista poroista paliskunnittain v. ämä yksilöt ottanevat osan ravinnostaan maamme rajojen ulkopuolelta
103. Vesilain löysä soveltaminen on sallinut suurpilaajien jatkaa toimintaansa rajattomiin ja asettanut vain pienlikaajat edesvastuuseen. Näin saatu lisäkorvaus maksetaan paliskunnan yhteiseen kassaan. 5 Leirintäalueita ja lomakyliä ei saa perustaa maisemallisesti arvokkaisiin kohteisiin, vaan niiden läheisyyteen. Veikko Huhta fil.lis. 4 Rantalaki, ulkoilulaki ja uusi luonnonsuojelulaki on saatava pikaisesti valmiiksi ja voimaan. Helsingissä, 14 päivänä huhtikuuta 1967. tietolähteiden avulla on koottu tiedot Suomen lintuvesistä. joht. Tehtyjen laskelmien mukaan keskimäärin 1/3 petojen tappamien porojen kokonaismäärästä jää nykyisin korvausmenettelyn ulkopuolelle. 3 Järvi-Suomen matkailureittien varsimetsien kaavamaiset hakkuut ovat rumentaneet rantamaisemia ulottumalla rantaan asti. V. Projekt MAR'in jonka tarkoituksena on selvittää ja suojata Euroopan ja PohjoisAfrikan vesilinnuston ja kahlaajien kannalta tärkeät pesimäja muutonaikaiset levähdysalueet. sihteeri Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen neuvoston puolesta V. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta Pekka Nuorteva fil. Antti Haapanen fil. 1966 perustettiin valtion riistantutkimuslaitoksen, Metsästäjäin Keskusjärjestön ja valtion luonnonsuojelutoimiston yhteistoimikunta viemään asiaa eteenpäin Suomessa. Toimikuntaan kuuluvat prof. Koska nykyistä tarkempia tietoja maastosta tullaan tuskin koskaan saamaan, pidämme tarpeellisena, jotta päästäisiin kokonaiskorvaukseen, että vahinkoja korvattaessa otettaisiin huomioon tietoon tulematta jääneet petojen tappamat porot. Esitämme, että nykyistä menetelmää käyttäen korvataan ne porot, joista on saatu selville omistaja, ja lisäksi kunkin paliskunnan näin saamaan korvaussummaan lisätään 50 % tästä määrästä korvaamaan tietoon tulematta jääneet, petojen tappamat porot sekä muutoin korvauksen ulkopuolelle jääneet petojen tappamat porot. 2 Puhdas vesiluonto on Järvi-Suomen matkailun perusta. Korostamme vielä sitä, että suurpetojen suojelukysymyksen kokonaisratkaisun yhteydessä (laajan suojelualueen ja kansainvälisten sopimusten puitteissa) tulee pitää huoli siitä, että paikallisten poronomistajien etu tulee rittävästi huomioiduksi. Tämä toimenpide osaltaan vähentäisi valtiolle pedoista aiheutuvia menoja. toht. Vuoden1968 budjettiin esitämme edellä mainituin perustein varattavaksi 120 000 markkaa petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen edellä esitetyllä tavalla. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen nimeämä petoasiantuntija Erkki Pulliainm fil. 6 Kuntien rakennusviranomaisille on järjestettävä maisemallista koulutusta. 0. Pekka Grenqvist, maist. 13.6.1967 Lintujärvet ja -lahdet tutkimuksen ja suojelun kohteina Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on yhdessä Kansainvälisen Lintusuojeluneuvoston (IUBP) ja Kansainvälisen vesilintujen tutkirnustoimiston (IWRB) kanssa pannut alulle ns. varapuh. Toisena vaihtoehtona esitämme, että niistä petojen aiheuttamista porovahingoista, joita ei voida osoittaa tietylle poronomistajalle, saatava korvaus käytettäisiin porotalouteen kohdistuvaan tutkimustoimintaan. Mäkinen kansanedustaja kaupunginjohtaja neuvoston puh. joht. Vesi lain henki on saatava voimaan soveltamisessakin. Rakentamista on ohjattava tapaus tapaukselta. Suomi on ollut tässä toiminnassa alusta lähtien mukana. Rantapuitten ja -pensaitten muodostama myrskyvaippa on säilytettävä ehjänä vesien varsilla. toht., dosentti puh. Jo tehtyjen tutkimusten, riistanhoitopiireiltä saatujen tietojen, riistantutkimuslaitoksen havainnoitsijoiden ja luonnonsuojelutoimiston arkiston ym. T. 7 Kuntien tulee riittävän ajoissa varata luonnonalueita asukkaitten vapaa-ajan käyttöön. menettelyn piiriin. Valter Keltikangas professori, neuvoston varapuh, joht. Savon maakuntaseminaarin julkilausuma Kokoontuneena pohtimaan luonnonsuojelua ja ulkoilua Savonlinnan kesäyliopistossa Savon maakuntaseminaari antaa seuraavan julkilausuman: 1 Matkailu ja luonnonsuojelu pyrkivät monessa suhteessa samoihin päämääriin ja tukevat toisiaan. joht. Lampio ja tri Antti Haapanen. toht. Koska tämä menettely antaisi poronhoidolle täyden korvauksen petojen aiheuttamista vahingoista, olisi valtion tapporahojen maksaminen pedoista samalla aiheellista lopettaa
Ajatuksen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta kerrottakoon pieni esimerkki. Pertti Sulkava Metsäpolkujen puolesta Metsäpolut yhdistivät ennen asutuksia toisiinsa, jopa ainoina kulkuteinä. Toisaalta on mainittava onko lintua käyty kuulemassa vain kerran, jos useammin niin milloin kuultiin viimeksi. Kehoitus Allekirjoittaneella on neljänä viimeksi kuluneena kesänä ollut erinomainen tilaisuus seurata viitakerttusen (Acrocephalus dumetorum) ja luhtakerttusen (A. Jotta lajien esiintymisestä voisi laatia luotettavan kuvan olisi tärkeätä saada vastaavat esiintymistiedot myös viitasirkkalinnun (Locustella fluviatilis) ja pensassirkkalinnun (L.naevia) osalta. ovat löytänt:et sielcä lähes viimeisen turvapaikan laajoilla alueilla. Tiedot voidaan osoittaa allekirjoittaneelle joko kotiosoitteella tai H :gin Yliopiston Eläinmuseon Yleiselle osastolle. pal11stris) pesimäekologiaa. Matkat olivat usein pitkiä, mutta polulla kuljettiin niin usein, että se syntyi ja pysyi kuljettavana. Ja jos jostain Kymenlaaksosta saadaan pyydystettyä kääpiöpäästäinen ja korpipäästäinen, niin luulenpa, että myös tästä metsästä. Kannatetaan! Kalervo Eriksson Helsinki 80 Mäyrätie 6 d 51 Ilmari Hiitonen teki tämän lehden numerossa 1/1967 ehdotuksen tiheän luonnonsuojelualueverkoston luomiseksi Suomeen. Laulavista koiraista tehdyt havainnot olisi täydennettävä biotooppitiedoilla, joissa tärkeimpien aluskasvien ohella olisi mainittava myös etäisyys varsinaisiin puihin ja laulupaikan aukeus. Isä heitti aina hakkuujätteet, oksat ja risut polun päältä; polun piti jäädä avoimeksi ja kulkukel. Olen oppinut kunnioittamaan näitä polkuja ja alkanut toivoa, että niillä yhä kuljettaisiin, ja että niitä yritettäisiin suojella ja säilyttää. Ajatus on kannatettava. Nisäkkäistä saukko, näätä, metsäsopuli ja idänpäästäinen ovat laajalla retkeilyalueellani tulleet >>vastaan>> vain juuri tuossa metsikössä. Jos jokaisessa keskikokoisessa pitäjässä olisi yksi edelläkuvatun kaltainen erämetsien eläimille monipuolisesti käyttökelpoinen suojelualue, olisi ehkä mahdollista säilyttää elinvoimaiset kannat pysyvästi Suomen luonnossa. erämaaeläimistön edustajia. Mikäli joitain paikallistai alaa koskevia erikoistutkimuksia on menossa toivomme, että asiasta otettaisiin yhteyttä osoitteella: tri Antti Haapanen, V aition luonnonsuojelutoimisto, Unioninkatu 40 A, käynti Kaisaniemenkatu 13 A. Kun molemmat lajit ovat meille vasta leviämässä ja kanta toistaiseksi melko vähäinen olisi ensiarvoisen tärkeätä saada lajeista tehdyt havainnot talteen. Olen kulkenut useita metsäpolkuja pitkin kotiseudullani, nyt pitäjänä kadonneesta Vanajassa ja erityisesti Harvialan laajoissa metsissä. Seurusteluaikanaan hän tuli metsäpolkuja pitkin äitini kotitaloon, vaikka olisi jo voinut käyttää parempaakin tietä. 90-61 401/41. Olisimme hyvin kiitollisia lintujärven sijaintia ja niiden linnustoa koskevista tiedoista. Kun alueelle suunnitellut hakkuut, suonojitukset ja järvien laskut saadaan valmiiksi, on jälellä ympäristömetsien kaltainen raiskio, josta turhaan etsii em. Luonnollisesti kaikki pesimistä koskevat tiedot ovat erityisen arvokkaita. Parin viime vuoden aikana olen retkeillyt ahkerasti Haminan kaupungin ympäristössä ja viime aikoina on yhä useammin kulku suuntautunut määrättyyn metsikköön: järeätä kuusikkoa, miehensylenyltämättömiä haapoja, läpipääsemättömiä viidakkoja, koskemattomia suotäpliä, paksusammaleisia puronvarsia, keloja ja 104 pökkelöitä. Tämä »metsä>> sijaitsee Virojoen pitäjässä, ja on ainoa laatuaan laajoilla alueilla. On jos jonkinlaista luonnonväärää ja konkeloa sanalla sanottuna: luonnontilainen metsä. Tässä mielessä pyydän lukijoita kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin. Luonnonystävien olisi korkea aika korottaa äänensä kaikkialla missä heitä on, ja missäpä heitä ei olisi. Niinikään toivotaan satakielihavainnot viideltä viimeksikuluneelta vuodelta kuin myös kesältä 1967. Viime vuosisadan puolella syntynyt isäni kuuluu vielä siihen sukupolveen joka käytti, ja nimenomaan halusi käyttää metsäpolkuja. Myös hirvien, kettujen, jänisten ja lumikkojen jälkiä on siellä lähes 10 kertaa tiheämmässä kuin ympäristön metsissä. Erään naapuritalon vanha isäntä kertoi tästä minulle ja sanoi: »Lampinen tuli aina tuota polkua pitkin, ja aina hän laittoi portit kiinni.>> Kävin myöhemmin nuorukaisena isäni kanssa metsätöissä ja silloin myös opin tuntemaan polkuja ja viihtymään niillä. Puh. Isäni käytti metsäpolkuja, jos se oli suinkin mahdollista. Ja jo ensi käynnillä havaitsi merkkejä myös tavallista rikkaammasta eläinmaailmasta: kanahaukka, hiirihaukka, korppi, viirupöllö, helmipöllö, varpuspöllö, monet tikkalajit y.m. Tarkoituksena on lähivuosina suorittaa koko maata koskeva lintujärvien linnuston arviointi. Hänen omalaatuinen tapansa huomattiin ja sitä ihmeteltiin myötätuntoisesti. Toivomme yhteistoimintaa alan tutkijoiden ja asianharrastajien kanssa jo sen vuoksi, ettei turhaa päällekkäisyyttä tapahtuisi
Oulussa huomion kohteiksi joutuivat mm. Irina Matv~jeiville Helsingistä hänen suurista ansioistaan kotiseututyön parissa. Tampereen kurssin suuntaviivoja on myöhemmin noudatettu kolmella kurssilla: keväällä 1966 Jyväskylässä ja Oulussa sekä viime syksynä Helsingissä. Helsingin kiertoajelulla tutustuttiin kaupungin vedenpuhdistusongelmiin, kaupunkisuunnitteluun, Puu-Käpylään, Tapiolaan ja Pasilan suon pilanneeseen kaatopaikkaan. Päijänteen saastuneilla rannoilla asuvat sen varmaan jo tajuavat, mutta Päi jänteen pelastaminen lienee myöhäistä. Tunnustus Ruotsin Kotiseutuliitto on myöntänyt ansiomitalinsa fil.kand . »Pieni Posio kulkee rintapitäjien edellä. Pekka Lampinm Luonto-Liiton luonnonsuojelukurssit Tehostaakseen luontoliittolaisten luonnonsuojelutyötä liiton hallitus aloitti jäsenilleen tarkoitettujen luonnonsuojelukurssien järjestämisen keväällä 1965 Tampereella pidetyllä kurssilla (Suomen Luonto 4/1965, 130131). Toivottavasti posiolaiset ovat yhtä valppaita Iijoki-suunnitelmaan liittyvän Kitkajärven säännöstelyaikeita seuratessaan. Monien polkujen paikoille ovat nyt tulleet kylätiet ja metsäautotiet, mutta vielä on luonnontilaisiakin polkuja, jotka pitää määrätietoisesti sisällyttää suojeltaviin kohteisiin. Aina on annettu suuri merkitys eläimistön suojelun esittelylle, sillä juuri eläimistön suojeluun nuorilla on mitä parhaat mahdollisuudet. Olin edelleen uskollinen oppimalleni periaatteelle, heittelin pois toistenkin hakkuumiesten jättämiä oksia polun päältä. Metsäpolut ovat niin olennainen osa suomalaista luontoa, että niillä on täysi oikeus päästä osallilisiksi luonnonsuojelullisen työn tuloksista. Tourunjoki-nimiseen, kaupungin halki virtaavaan viemäriin, kaatopaikoiksi ja teollisuusalueiksi turmeltuihin rantoihin sekä Laajavuoren maisemaa rumentavaan urheilukeskukseen. Posiolaisten tekoa voi syyllä kutsua kulttuuriteoksi. Irina Matvejew teki 1950-luvun alussa aloitteen suomenruotsalaisen kotiseututyön organisoimiseksi. Kurssien ohjelmassa nuorille luonnonharrastajille on esitelmin selvitetty luonnonsuojelumme ajankohtaisia ongelmia, maisemansuojelua, vesiensuojelua ja viimeksi Helsingissä sosiaalista luonnonsuojelua (Molekyyli 7/1966, 147153). Jokaiseen kurssiin on liittynyt kiertoajelu kurssikaupungissa. Polku oli aina arvokas, vaikkei sillä enää olisi ollut käyttäjiä, ja vaikka se päättyisi suohon. Mielialani oli hyvä kun sain kävellä palsta! leni vanhaa ja puhdasta polkua pitkin. Tunsin jollakin salaperäisellä tavalla liittyväni ikivanhaan saattoon. Jokaisen kurssin päätteeksi on kuultu yhteenvetoesitelmä luontoliittolaisen mahdollisuuksista ja tehtävistä luonnonsuojelutyössä (Molekyyli 7/1966, 154-155). Vesien suojelun merkitystä ei tajuta. Kurssit ovat varmaan antaneet ne käyneille 150 :lie nuorelle virikkeitä luonnonsuojelutyöhön. Perlfi Uotila Posio kulkee edellä Pohjolan Sanomien helmikuun 5 päivän numerosta olemme saksineet allaolevan leikkeen, joka osoittaa että mitä pienet edellä sitä isojen pitäisi tehdä perässä. Ansiomitalin myöntämisen perusteluissa todetaan, että huomionosoituksen aiheena on ollut >>erityisen arvokas panos kotiseutuja maisemanhoitotyön alalla sekä Suomessa että muualla Pohjoismaissa>>. 105. Valistustoiminta on katsottu mitä tärkeimmäksi työmuodoksi, sillä maamme luonnonsuojelullisesti valveutuneitten joukko on edelleen aivan liian pieni. Täällä Lapissa vesiensuojelu ei ole vielä myöhäistä. Joitakin vuosia myöhemmin oli yksin metsätöissä; isä oli muuttanut hiukan helpompaan työhön. Toppilanharjun häviäminen sorakuopiksi ja kaupungin rantojen saastuminen. Jyväskylässä tutustuttiin mm. Kiertoajeluja ei o le suunnattu kulkemaan tavallisten matkailunähtävyyksien kautta, vaan niillä on pyritty tuomaan esiin kyseisten kaupunkien luonnonsuojelullisesti tärkeitä kysymyksiä. Kitkaa ei saa tuhota; samalla tuhoutuu sekä Posio että Kuusamo>> . Eilinen Pohjolan Sanomat kertoi neuvottelukokouksesta, jossa oli päätetty muuttaa Aholan Vesi O y :n suunnitelmia siten, ettei likavesiä johdetakaan Posionjärveen, kuten aikaisemmassa suunnitelmassa edellytettiin. Siksi pienessä Posion pitäjässä tehty päätös on varsin merkittävä. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin Ruotsin Kotiseutuliiton ansiomitali on jaettu Ruotsin ulkopuolelle. Vaikka vesiensuojelulaki on eduskunnan päätöksellä hyväksytty, sen toteuttamisessa etsit,;.m innolla porsaanreikiä. 1956 ja jonka sihteerinä hän on siitä alkaen toiminut. Myös järjestäjille ne ovat olleet hyödyllisiä kokemuksen lähteitä ryhdyttäessä suunnittelemaan Luonto-Liitolle yhä monipuolisempaa luonnonsuojeluohjelmaa. Hän on myös ollut perustamassa yhteispohjoismaista kotiseututyöjärjestöä >>Nordisk Samverkan för Bygd och Natur•> (NSBN), joka muodostettiin v. Vesien saastuminen voidaan estää, mikäli lakia halutaan no udattaa. Luonnon kauniissa Posion pitäjässä tunnutaan oivaltavan paremmin vesiensuojelun merkitys kuin monissa >>edistyneissä•> rintapitäjissä, joissa vesiensuojelunäkökohdat tuon tuosta syrjäytetään milloin minkin syyn nojalla. poiseksi. Puolustan metsäpolkuja ja toistan alussa esittämäni toivomuksen: toivon, että poluilla kuljettaisiin, ja että ne otettaisiin huomioon luontoa käsittelevissä toimenpiteissämme
Kaira sillä kuitenkin on omasta takaa ja sillä se väliin ottaa näytteitä myös sähköja puhelinpylväistä, huolimatta siitä ovatko ne kyllästettyjä tai ei. Ruotsissa on eräillä johdoilla todettu noin 9 % pylväiden lukumäärästä vuosit. Vahinkojen määrä vaihtelee, mutta esim. Käpytikan on myös todettu viihtyvän samassa harrastuksessa, vaikka sen aikaansaannokset eivät ole niin vaikuttavia kuin palokärjen. Kun parru tästä syystä revittiin irti ja korvattiin terveellä puulla, hakkaaminen loppui heti. Tikkojen hakkaamat kolot heikentävät pylvästä ja saattavat sydänpuun, johon kyllästysaine ei cunkeudu, ulkoilmalle alttiiksi, jolloin viimeksimainitussa helposti syntyy lahovikoja. Muita sellaisia lautoja katossa ei tarkastamallakaan löytynyt.>> On mielenk iintoista todeta, että •>luomakunnan herrakin•> käyttää samaa menetelmää kuin tikka, ei tosin hyönteisten pyydystämiseen, vaan lähinnä puun kunnon tarkistamiseen. Tosin silloinkin saattavat halkeamat, säröt, maajohdot, pylvään jonkin osan erikoisen suuri kosteus yms . kimmoisuuden mukaan; tutkimus vasaran erilainen ponnahdus tuntuu hyvin herkästi ranteessa. Lahontorjuntayhdistyksen kokouksessa 19.3. Mahdollisesta myös on, että kopaus säpsähdyttää puuta nakertelevat hyönteiset liikehtimään, jolloin lintu ilmeisesti pystyy kuulemaan tuon vähäisen liikehtimisen synnyttämät äänet. palokärjen liikehtimistä puun kyljessä, miten se silloin tällöin tunnustelevasti koputtaa puuta nokallaan ja kallistelee päätään ikäänkuin arvioiden, mistä kohtaa kannattaisi lähteä hakkaamaan, arvaamme sen itse asiassa kuulostelevan kopauksen kajahdusta puusta ja mahdollista hyönteisten liikehtimistä puun sisällä. 1964 kertoi metsänhoitaja T. Jos näin menetellen on havaittu sisälahoa, niin määritellään sen laajuus kasvukairalla otetuin näyttein pylvään eri puolilta ja korkeuksilta koputuksen antamien osviittojen mukaan ja niin monesta kohdasta, että koko lahoalue on paikoitettu.•> E hkäpä palokärjellä on jonk inlainen •m iskatuntuma>>, joka vahvistaa kopautusäänen antaman vaikutelman puusta. Tämä koputus tapahtuu hyvin perusteellisesti ja saa tottunut tarkastaja tällä tavoin peukalonpäänkin kokoisen lahopesäkkeen paljastettua syvältäkin pylvään sisältä. K. USA :ssa on eräs paikallinen yhtiö joutunut vuosittain noin tuhannesta tikkojen vahingoittamasta pylväästä vaihtamaan kuutisenkymmentä kappaletta. Parrun kohdalla, johon laudoitus oli ulkoapäin naulattu poikkipäin, palokärki oli hakannut monen terveen laudan lävitse tuohon mainittuun pystyparruun saakka. On todennäköistä, että jo pelkkä kajahdus kertoo tälle •>timpermannille•> minkälainen puun sisus on : terve vai laho ja ovatko puun tuholaiset paranneet sinne käytäviään. T ikkojen pylväille aiheuttamista vahingoista, sillä niistä tässä todella on kysymys, saamme todenperäisiä tietoja metsänhoitaja Kurt Håka11uo11i11 Imatran Voima Oy:n yhtiölehteen Voimaviestiin aikanaan laatimasta pikku kirjoituksesta, jonka lainaamme tähän sen sävyttämän, tikkojen touhuiluja ymmärtävän suhtautumistavan vuoksi miltei kokonaisuudessaan: »Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetaa» sanoo sananlasku, mutta jättää sanomatta, miksi tämä puu niin kovin usein on juuri puinen voimajohtopylväs. Tällaisesta kertoo esimerkin tri Afpi Pynnönen Luonnon Ystävän numerossa 3, 1943, sivulla 65, josta lainaamme seuraavan kappaleen: •>Huvilan ullakolla oli 2 tuumaa paksu ja 4 tuumaa leveä pystyparru, jossa oli muurahaisten käytäviä ja muurahaisiakin. Arvefo, esitelmöidessään sähköpylväiden jälkikyllästykseen liittyvästä tarkastustyöstä, pylväiden kunnon tutkimisesta seuraavaa: ,>Tähän jälkikyllästysmenetelmään kuuluu olennaisena osana ja voisi sanoa melkein yhtä tärkeänä kuin varsinainen jälkikyllästys, myös jokaisen pylvään kunnon hyvin yksityiskohtainen tutkimus. Palokärjen naputtelua oli jatkunut huvilan rakentamisesta keväällä 1937 kevääseen 1939, jolloin parru uusittiin. Ilmiö on eri maiden ammattilehdistössä olleista artikkeleista päätellen kansainvälinen, ja sille on tyypillistä, että hakkuuvahingot keskittyvät vain eräille alueille, kun taas toisilla alueilla pylväät saavat olla melkein kokonaan rauhassa. Se suoritetaan ensin silmämääräisesti ja tarvittaessa kiikaria apuna käyttäen latvasta 2 m korkeuteen ja toiseksi siitä alaspäin, kaivetun kuopan pohjaan saakka (45 cm) erikoisella 106 vasaralla pylväitä koputtae11. Tikka hakkaa vaikka kyllästettyä pylvästä Kun katselemme esim. joskus harhauttaa. Kreosootilla kestotut pylväät näyttävät olevan hieman muita suositummat. Kun nakutus seinään loppui, palokärki alkoi työskennellä yhden kattolaudan kimpussa, jossa oli toukankäytäviä. Havainnot tehdään siis äänen perusteella, mutta usein vielä varmemmin •>rannetuntumalla>>, s.o. Tosiasiaksi jää, että tikat tekevät vuosittain suurta taloudellista vahinkoa hakkaamalla koloja voimajohtopylväisiin
Joukkoon kuuluvat vielä ehdotukset rumpujen, nallipyssyjen tai automaattihälyttimien käyttämiseksi. Mutta tikat eivät ole antaneet kaiken tämän puuhailun paljoakaan itseään häiritä. Vuosi vuodelta lisääntyneiden tikkavahinkojen johdosta on voimajohto-osaston toimesta kuluneen talven aikana (1962) ryhdytty valmistaviin toimenpiteisiin entistä laajemmassa mittakaavassa tapahtuvaa pylväiden suojaverkolla varustamista varten. Menetelmä olisi ihanteellinen käytettäväksi näitä yleensä rauhoitettuja lintuja vastaan, koska se ei vahingoita lintuja. Kovakasvoisia veitikoita ! Pylväiden käsittelyä tikoille vastenHevosmuurahaisia etsiessään palokärki joutuu joskus tekemään oikein hartiavoimin työtä. Meillä eräät lintutieteilijät ovat esittäneet teorian, että suorat, oksattomat, sopivan kokoiset pylväsrungot »laukaisisivat» linnun pesäntekovietin; jopa silloinkin, kun ei ole varsinainen >>riiuu-aika». tain vahingoittuvan. >>Löytämisen•> suoritti kesy tikka, jonka häkkiin asetettiin eri kemikaaleilla käsiteltyjä pylväskappaleita. Imatran Voima Osakeyhtiön voimansiirtojohtojen puupylväiden keskimääräinen vuotuinen vahingoittuminen viime kymmenvuotiskaudella 195060 oli n. Jos ilmiön selityksiä on monenlaisia, niin ajatuksia pylväsvahinkojen torjuntakeinoiksi on vieläkin runsaammin. Mainittakoon, että Pyhäkoskelta Merikoskelle vievän johdon 137 puupylväästä 48 kpl oli tikkojen vahingoittamia vuonna 1959. Lisäksi tikkavahinkojen on todettu olevan lisääntymässä. 1 %, ollen pahimpien johto-osien kohdalla 5-7 %. Vanhat pylväät tai niiden kappaleet eivät ole lintuja houkutelleet ollenkaan, erilaiset peloittimet eivät tikkojen alkuhämmästyksen haihduttua paljoakaan ole peloittaneet, maalaamiset olivat täysin tehottomia; tikat lienevät vähän värisokeita. Laboratoriokokeissa onkin muutamia sopivia kemikaaleja löytynyt. Seuraavia keinoja on mm. Laboratoriokokeiden jälkeiset kenttäkokeet eivät kuitenkaan, ainakaan toistaiseksi ole antaneet aihetta suuriin toiveisiin. Kaikesta päätellen verkottaminen nimittäin on ainoa keino, joka tarjoaa riittävän suojan tikkoja vastaan. Metalliverkot auttoivat, mutta mikäli jokin tikka oli ehtinyt jo aloittaa pylvään »kolottamisem, jatkoi se hakkaamistaan antamatta yli 1 mm läpimittaisesta langasta tehdyn rautalankaverkonkaan häiritä itseään. Tätä tukee hava into, että vahinkoja esiintyy runsaimmin alueilla, jossa puusto on pienikasvuista eikä tarjoa pesäpuita tarpeeksi. Tästä on melkein yhtä monta mieltä kuin miestäkin, mutta täysin varmaa selitystä ei ole löytynyt. Samanaikaisesti ovat Sähkölaboratorio ja Oulujoki 107. Val ok. Kirkkonummi, Brändö. Miksi sitten tikat niin tarmokkaasti pahoinpitelevät pylväitä, jotka nykyään ovat melkein sataprosenttisesti kyllästettyjä, eivätkä siis edes voi sisältää linnuille ravinnoksi sopivia hyönteisiä. yritetty: pylväisiin o nkiinnitetty pätkiä vahingoittuneina poistetuista pylväistä syöteiksi, vanhat pylväät on jätetty pystyyn uusien viereen, pylväisiin on kiinnitetty puu-, metallitai kangaskappaleita heiluviksi pelättimiksi, pylväät on maalattu eri tavoin yksitai useampivärisiksi, pylväät on peitetty pahvilla tai metalliverkolla, sivelty erilaisilla kemikaaleilla tai peittävillä aineilla jne. Muita selityksiä: nokan liikakasvun •>tahkoaminen•>, nokan teroittaminen, pesäkolon teko, toisen sukupuolen huomion herättäminen; jopa eräissä tapauksissa näyttäisi pelkkä pahanteon halu olevan paras selitys. Salan/erä mielisillä kemikaalioilla on jo usean vuoden ajan tutkittu Pennsylvania State University'ssä USA:ssa eräiden voimajohtoyhtiöiden toimeksiannosta. P. Kaikille näille keinoille on kuitenkin eräs yhteinen piirre: mikään ei ole täysin tehokas. Eräät väittävät, että pylvään värähtely on samanlainen kuin pystykuivan >>itikoita>> sisältätävän puun, tai että johtimien pylväässä aiheuttama humina muistuttaa puussa kulkevan to ukan ääntelyä
Kirkon vaikutelma on lähes täydellinen ja 'Pirunkirkon' nimi siis hyvin ymmärrettävä. (Käen munaa ei otettu pesästä pois!) Mikä tragedia tässä onkaan näytelty . Kun oli ajettu Särkijärveltä nelisen kilometriä pohjoiseen ja siitä oikealle kääntyvää uutta asu tustietä vielä pari kilometriä sekä kävelty parisataa metriä länteen, oltiin paikalla, jota oppaamme kutsui »Portiksi,,. P. Pönttö on vajaan 9 m korkeudella tukevassa kuusessa, laajan suoalueen läheisyydessä, kaukana ihmisasumuksista. Arvoituksen ratkaisun voitte lukea seuraavalta sivulta. Kallioita elävoittää puitten, pensaitten ja itiökasvien sekä lajillinen että määrällinen runsaus. Salan/erä Käenpojan arvoitus Toissa vuonna ripustettiin Alajärvellä erään metsän reunaan suuri linnunpönttö pöllöjä varten, johon kuitenkin seuraavana keväänä asettui pesimään leppälintu. Huhu kertoi jo kaukana, että Puolangan Kotilan kylässä on Pirulla kirkko. Vähän myöhemmin todettiin viiden turkoosin-sinisen leppälinnun munan joukossa aivan samanvärinen, mutta hieman isompi käenmuna. Toim. Molemmin puolin parikymmentä metriä korkeat kalliot kohoavat jyrkkinä seininä. Maaperä on nähtävästi kalkkipitoista, koskapa rotkon pohjalta löytyi mm. se oli tuonut sinne hyvin vähän pesäaineksia. Kasvillisuus osoittautui jo hyvin pikaisesti tarkasteltuna monipuoliseksi. Mutta paikan arvo ei rajoitu pelkkään morfologiaan. Aloite rauhoitukseen tehtiin Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kotiseuturetken 1965 tuloksena. Louhenjoki puristuu siinä ahtaaseen rakoon kallioitten väliin ja joutuu uittoa varten tehtyyn puuränniin. Tällaisessa pöntössä käenpojan olisi mahdotonta työntää munia tai poikasia ulos pesästä, koska lentoaukko oli siihen liian korkealla (25 cm). Tarvitaanhan jo pahimmin uhattujen johto-osien kuluvana kesänä (1962) tapahtuvaan verkottamiseen noin 2,5 ha metallilankaverkkoa.>> Ylläolevasta kirjoitelmasta käy ilmi, että tikkojen hakkuupuuhat eivät niin vain ole estettävissä. Rohkenisiko tästä vetää johtopäätöksen ja esittää metsän hakkuuttajille toivomuksen muutamien suurikokoisten puiden ehkä mieluummin puuryhmien, jättämiseksi sopiviin paikkoihin, niin tikoille kuin niiden jälkeen tuleville monille muillekin mielenkiintoisille ja hyödyllisille kolopesijöille sekä tukikohdaksi että elämän yleiseksi rikastuttamiseksi usein niin hiljaisissa metsissämme. Galium triflomm ja Viola Selkirkii. (Yhtään tikkaa ei luvasta huolimatta liene ammuttu. Pohjoisen puoleisesta pistää esiin kalliouloke, joka muistuttaa saarnastuolia. 108 Pirunkirkko Metsähallitus on 25.10.1966 rauhoittanut Puolangan Väyrylän valtionmaasta alueen, jossa on metsämaata noin 32 hehtaaria, kitumaata yhdeksän hehtaaria, joutomaata vajaa kaksi ja vesialuetta vajaa yksi hehtaari. H A1111a11palo. >>Portti•> Valok. Mielenkiintoinen on havainto, jota myös eräät ulkomaiset toteamukset vahvistavat, että metsän ollessa pienikokoista, pylväsvahinkoja on enemmän. Leppälintu oli rakentanut pesänsä hyvin syvälle pönttöön, s.o. On todella valitettavaa, että tarkempaan tutkimukseen ei ollut aikaa, etenkin kun paikka kuuluu kasvistollisesti rikkaaseen Kainuuta halkovaan emäksisten liuskeitten vyöhykkeeseen. Kokeissa osoittautui parhaaksi paikkausmenetelmäksi kolon täyttäminen puukappaleilla, joiden liimausja väliaineena käytetään muoviliiman ja sahajauhon seasta. Edellämainitun lisäksi on eräille pahimmin hakatuille johto-osille kokeilumielessä saatu lupa ampumalla hävittää tikkalintuja. Osakeyhtiön Betonija Geoteknillinen toimisto suorittaneet tutkimuksia sopivien pylväspaikkausaineiden ja -tapojen löytämiseksi. huom.) Kuten edelläolevasta ilmenee, voivat tikat, lähinnä palokärjet, aiheuttaa »hakkailullaan» voimajohtomiehille kaikenlaista pientä puuhaa. Siinä vesi putoaa rotkon pohjalle vapautuakseen alhaalla jälleen luonnonuomaan. Miten luulette, hyvät lukijat, tämän pulman ratkenneen. Rahvaan paikat ovat alhaalla tasaisella pohjalla, jonne joki muodostaa keskikäytävän
ed. Me muutimme menetelmää. Emme tunne metsoa emmekä sen biologiaa tarpeeksi. Helsingin yliopisto Erkki Kellomäki, yliopp. Muuten, käenpoika rengastettiin 14 päivän ikäisenä. Vankeudessa metsot menehtyvät. Luonnontutkijan esseitä.» 160 sivua. Toivottavasti siellä saadaan ennen pitkää suoritetuksi tarkempia tutkimuksiakin. Metsoilla on vaikea luonteenlaatu, kertoo Nemtsev. Nemtsev on tiedemies, loistava luonnontieteilijä ja innokas metsästäjä. Turun Yliopiston fysiologisen eläintieteen professori Kari Lagerspetz tutkii elämää ammatikseen. Neuvottelimme useiden eri eläinlääkärien kanssa, mutta emme arvanneet sairauden laatua. Gummerus 1967. Monien tarkistusten jälkeen totesi pesimistä seurannut metsänhoitaja, että käenpoika ilmeisesti oli yrittänyt työntää munia ulos pesästä. WSOY. Ympäröivien seinien takia ne kuitenkin pysyivät pesässä joutuen ainoastaan sen reunoille, mikä kuitenkin riitti estämään jatkuvan hautomisen ja leppälinnun poikasten kuoriutumisen. Mutta emme osanneet varjella niitä sairauksilta ja linnut alkoivat menehtyä. Otto-Spmnck Kirjallisuutta Uudentyyppinen maantiedon oppikirja Esko Laulajainen ja Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille. lis., Helsingin yliopisto. P. Maantiede on siitä kiitollinen opetettavaksi, että se tavallisesti kiinnostaa kaikkia oppilaita. Käsillä oleva teos on uudentyyppinen lukion maantiedon oppikirja, joka pohjautuu monivuotiseen Helsingin tyttönormaalilyseossa ja Jyväskylän normaalilyseossa suoritettuun kokeiluun. Syksyllä pyydystämämme naarasja koirasmetsot me sijoitimme tilaviin aitauksiin. Hän on valinnut ilmaisunsa muodoksi sarjan esseitä, joissa hän pyrkii yleistajuisesti esittämään biologian tuloksia ja elämää koskevien käsitystemme kehitystä. Missään maailman eläintarhassa ei ole metsoja, sillä nuo linnut rakastavat vapautta enemmän kuin kotka tai haukka. Tämän numeron artikkelienkirjoittajat Pekka Nuorteva, dos. Erikoinen, myös filosofista pohdintaa käsittävä kirja mielenkiintoisesta aihepiiristä. Keväällä kaikki luonnonsuojelualueen havainnoitsijat menivät korpeen poimimaan termospulloihin metsojen munia. Maantiedon opetukseen tuo modernin lisän mukaan liitetty talous-, asutusja sosialimaantieteellinen aines sekä taloudellisten ja poliittisten valtioryhmien esittely. Se on tuomittu lintu: vähitellen se häviää maan pinnalta. Raimo Luoma, toimittaja, Östersundom. Meillä on päämääränä kasvattaa metsokantaa vankeudessa. Luonnon vaikutusta ihmiseen ja kulttuuriin sekä ihmistä luonnonvarojen käyttäjinä kuvataan ilmastoaluejakoa runkona käyttäen. Mutta ne kaikki kuolivat. Ne ovat ruskeakuorisia, hieman kananmunaa suurempia. Heikki An11a11palo Vaikeat metsot Neuvostoliitto tänään-lehdestä löysimme otsikon »Luonnon kauneutta suojellaan» alla julkaistun selostuksen metson vaikeasta luonteesta. Sitten ne haudotettiin sekarotuisilla kanoilla ja niistä saatiin metsonpoikasia. A . Erityisesti tarkastellaan ihmiskunnan taloudellisia, sosiaalisia ja valtiollisia olosuhteita. 109. Lukuisat monivärikartakkeet ja -piirrokset sekä runsas monivärikuvitus havainnollistavat tekstiä. Mutta hän panee mielihyvin metsästyskiväärin sivuun ja tarttuu valokuvauskoneeseen tai kiikariin, jos saa tilaisuuden nähdä ja päästä perille. Aloitimme työn kolme vuotta sitten. Samalla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin valtioihin. Luonnontutkijan esseitä Kari Lagerspetz: >>E läin ja kone. Maantietoa lukiolaisille on kouluhallituksen hyväksymä oppikirja. Matti Leikola, maat ja metsät. Ne irralliset luvut, joista kirja koostuu, ovat syntyneet eri aikoina kymmenen vuoden kuluessa. sivu) Asian kehittyminen kiinnosti luonnollisesti myös kokeneita ornitologeja ja metsämiehiä. Koska aarnialue on aivan tiestön tuntumassa ja se käsittää laajalti kanjonin ympäristöä, on rauhoittamista tervehdittävä erityisellä ilolla. Sitten kuoriutuivat poikaset ja alkoivat kasvaa. Darwinin luonnonsuojelualueen vaakunaan on kuvattu metso, sanoi lintutieteilijä Vjatsheslav Nemtsev, mutta emme oikeastaan tunne tätä lintua. S. Turun yliopisto. Kirjan määräävinä tavoitteina ovat muuttuvan maapallon ja sen elämän selvittely. Käenpojan arvoituksen ratkaisu (kts. Sitten tuli toinen kevät. Nemtsev tutkii ongelmaa, johon monet tiedemiehet ovat >>katkaisseet hampaansa>>
The Finnish Nature Conservation Sociery has submitted a memorand11m to the lvf_inister of Education emphasizing the importance of biological education in the future basic school .rystem for increased k noivledge oj the factors governing our natural environment. To achieve all its goals, the museum board should have representatives f rom ali parts of such a region. The museum should be prepared to plqy an active role in teaching. The Jufy discussion focused attention on the need for scenic areas managed for their natural beaury, setting standards for the esthetic aspects of forest cuttings, ivhile the importance of intensified wood p roduction to the national economy 1vas recognized. Forested slopes 1vhich characterize some landscapes are another land type that should be managed with extreme care not to destr(!JI their esthetic value. Increased a1vareness among the political decision-makers oj especialfy this aspect is essential for our future 1velfare. In addition to compiling research data and collecting exllO hibit materials from the surrounding communities, the museum should also act as a leader in regional nature conservation. The Juture monopoly of artificial regeneration appears to be undisputed natural regeneration presents relative!J feiv advantages except in scenic areas. The increased use of wood has become a threat to the forests. In fact, stand composition can be more easify guided by seeding or planting. The effects of industry, population centers, dairies, and agriculture is, hoivever, considerable. Efjorts are being made to establish a large national park near the eastern border in northern Finland.. In some 1vqys, unfavorable changes in the forests are to be expected. Landscape conservation problems in rural oreas Erkki Kellomäki pages 75-80 The lake shores probabfy compose the largest virgin area in Finland. The April discussion centered on the problems of natural or artificial regeneration, best size of clear-cutting areas, insect invasions in monoculture forests, and the use of fertilizers. The problems caused by the intensified silviettltural programs to nature conservation have been discussed on April 6 and on Jufy 12, 1967. R esearch on 1vater pollution has tended to show p ractical!J no effect of forest f ertilization on the waters. Even after the landscape requirements have been satisfied, intensified silviculture 1vill be lejt 1vith an area satisfactory in size for our wood production needs in the Juture. lntensified silviculture and nature conservotion pages 85-96 The rapid rise of the Finnish standard of living during the past decades has leaned heavify on the expansion oJ the industry using 1vood as a raw materia/. The museu,ns are also developed on a more regional basis than p reviousfy. Together with the edges of cultivated areas, thry compose a major olject for conservational management. Tasks and objectives of biologicol museums Raimo Luoma pages 81-84 Our museums are being changed to better meet the groiving needs of the public. The author stresses the necessity of considering ali economic aspects, mcluding the esthetic, in planning land use. Old school exhibits could best be made ttse oJ in a central museum. Undisturbed, virgin areas will decrease in size and number in the forests managed for 1vood production. The muse11m should be able to p rovide teachingfacilities, and a we/1-equipped auditorium for classroom use is considered a necessiry. It seems that the change is not great, since monocultures dominated our forests even before the silvicultural era, and a large pari of the mixed stands are actualfy a resu/t of human disturbance. Summaries of Main Articles in this lssue Editoriol: Widened scope of noture conservation Pekka Nuorteva pages 73-74 In addition to striving to increase the public desire to protect virgin nature, nature conservation poliry is increasingfy concerned with protecting the society from destruction by its 01vn wastes. The article ends with an urge to stuqy the economics of biological museuv, use. The exhibits are being converted fro m the old glass-case rype to ecologicalgroup collections, p rimarify sh01ving animals in their natural surroundings
181 s. 21 :20/24:50.. 8:50/10:-. 56 kuvaa. otava nisäkkäiden tutkijoita i I ahd uttavia käsikirjoja Tekijöiden omiin tutkimuksiin ja havaintoihin perustuva esitys kaikista meillä tavatuista pikkujyrsijöistä ja hyönteissyöjistä. POHJOLAN Lauri Siivonen OTAVA Oulun yliopiston eläintieteen professorin laatima käsikirja antaa tiivistetyin , täsmällisin lajinkuvauksin ja taiteilija Harald Wibergin piirtämin värikuvin selvän käsityksen kaikista Fennoskandian alueelta tavatuista nisäkkäistä ja niiden tämänhetkisistä asuma-alueista. Jos tällainen kirja olisi ilmestynyt vaikkapa Saksassa tai Englannissa, se luultavasti leviäisi käännöksinä eri maihin.» Olavi Kalela, Luonnontutkija 232 s. Alkuluvuissa on esitetty nisäkkäiden pyydystämistä, mittaamista, konservointia ja määrittämistä. Lajinkuvauksia täydentävät laajaan aineistoon perustuvat mittausarvot, määrityskaavat ja seikkaperäiset detaljipiirrokset. »On kerrassaan ilahduttavaa, että nisäkkäistä kiinnostuneet ovat saaneet opasteostensa harvalukuiseen joukkoon näin asiapitoisen ja samalla haus'kan omaperäisesti laaditun lisän
Muuttohaukka, merikotka, tunturihaukka, huuhkaja, maakotka, kanahaukka ovat katoamassa Suomen maisemakuvasta. 147 kuvaa, joista 25 monivärisiä. WSOY Annammeko uljaimpien lintujemme kuolla. 38:50.. TEUVO SUOMINEN Lintujemme katoava aateli Maamme nimekkäiden luonnontutkijoiden ja lintutieteilijöiden vaikuttava ja polttavan ajankohtainen vetoomus metsien, tuntureiden ja merenrantojen suurten yksinäisten puolesta. 156 sivua. TeC'ksen suurenmoinen kuvitus on huomattavalta osalta arvostetuimman lintujenkuvaajamme Teuvo Suomisen vuosia kestäneen työn tulos