. .. 498 159. . Suomen Luonto kiittää Sanomapainoa, joka on lahjoittanut tämän numeron kannen värierottelun, sekä kirjapaino Libristä, joka on lahjoittanut kannen painatuksen.. . 92 Piha, puhuu, Olli Järvinen .. 80 Metsähallitus tuhoaa elinmahdollisuudet, Toivo Lampela . Toimitus: eläinlääket. 98 Metsäyhtiöt Etelä-Karjalan raiskaajina, Hannu Aarnio .. . . .. . ....... . ... . .. Klemola .. ...... ..... .. .. . . .. . . Lehden tilaus sisältyy Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksuun (tilinumero sama kuin edellä, jäsenmaksu 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk). .... .. .. . . . . . . .. Teuvo Suominen (toimitussihteeri). . .. . . . . . . 68 Kohti selkosen murhenäytelmää, Erkki Kontiola .. . .. 65 Koillismaan selkosten tuho, Kalle Päätalo . . . . . . . .. .. . .... 86 Metsähallitus kylvää myrkkyä I, Olli Paasivirta .. .. .. 82 Metsähallitus karkottaa retkeilijän, Urpo Huhtanen .. . . . .. .. 100 Suuri sellutehdas länsirannikolle. .. ... .. .. . Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jäljelläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. . . Olli Ojala(vastaava), fil. . . . .. .. .. .. lis. .. 88 Metsähallitus kylvää myrkkyä II, Kaarle E. .. 84 Metsähallitus tuhoaa riistan, Matti Poropudas . 102 Suomen luonnonsuojeluliiton julkilausuma yksityismaiden säästömetsistä ... 29 vuosikerta Suomen Luonto no 3 1970 Sisältää: Metsänhoito ja luonnonsuojelu, T. . . . ..... . . .. Taitto: Timo Tanttu Ilmoitushinnat: 1 /1 sivu 280 · mk, 1 /2 sivu 170 mk, 1 /4 sivu 100 mk. Lehden irtonumerot 2,50 mk. Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10, puh. 78 Metsähallitus tuhoaa porolaitumet, Oula Aikio... . . Brander .. .... . .. . .. . .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 7 mk postisiirtotilille n:o 6882-2. .. . . 104 Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto ry. .. .. . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1970 aikana 5-6 numerona. Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . . Julkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän. .. ... Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-13. . . .. .. .. ............ ... . .. 90 Osara on puhunut, Tapani Rantala .. Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. .. .. . . .. .. 94 Metsänhoito maiseman runtelijana, Pertti Sulkava .. . . . .. .. .. .... 71 Metsähallitus raiskaa suojametsät, Kaarle E. . .. kand. . . . .. . ... .. .. Klemola
Metsänhoitaja]. Kirjoituksen alkuosa perustuu v. Metsänhoitajat ovat myös luonnonystäviä, sillä muuten he eivät olisi valinneet sellaista ammattia, jonka päätehtävä suoritetaan liikkumalla metsissä ja soilla riippumatta vuodenajoista ja sääsuhteista. Suomen virallisessa luonnonsuojelussa on metsänhoitajien johtava asema aivan ilmeinen. Kujala on aikaisemmin monta vuotta toiminut valtion luonnonsuojelunvalvojana. Lihtonen, sekä professorit V. Metsätieteen professori V. Myös metsäteknikot ja metsätyönjohtajat valitsevat nuorina ammattinsa sisäisestä kutsumuksesta toivoen saavansa suorittaa elämäntyönsä luonnon helmassa, terveellisessä metsässä, kaukana katujen ja tehtaiden hehkuvasta kiireestä ja jyrinästä. Keltikangas, tohtori ]. 1959 pidettyyn esitelmään ja loppuosa luonnonsuojeluvuoden johdosta tehtyyn lisäykseen. Valtion luonnonsuojelunvalvoja on Metsäntutkimuslaitoksen virkamies, ja hänen toimistonsa sijaitsee Metsätalossa Helsingissä. Carpelan-vainaja oli Suomen menestyksellisimpiä luonnonsuojelijoita. Brander Metsänhoito Ja luonnonsuojelu Tri Brander on kirjoittanut LounaisHämeen Luonnossa n:o 36 em. Niin ikään on Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimisto pitkäaikaisesti sijainnut Metsätalossa. aiheesta artikkelin, josta tässä toistetaan otteita. Koska viimeksi mainitut henkilöt, jotka siis valvovat maamme metsänhoidollisia kenttätöitä, ovat metsänhoitajien alaisia, on metsänhoitaja se henkilö, joka ensi kädessä vastaa, paitsi toimialueensa metsänhoidosta ja siitä saadusta taloudellisesta tuldsta, sen metsapaaoman säilyttämisestä ja kartuttamisesta, myös kotiseudun luonnonsuojelusta, sen maisemien kauneusarvoista ja sen luonnonvarojen vaalimisesta. Se, joka ei edes nuorena, jolloin mieli on herkin, välitä luonnon kauneudesta eikä metsässä joka askeleella esiintyvistä ongelmista, se pyrkii kaupunkeihin virkamieheksi tai liikealalle tai hänestä tulee henkilö, jonka päätehtävänä on turmella luontoa esim. Myös siellä, mihin on perustettu paikallisia luonnonsuojelujärjestöjä, paikkakunnan metsänhoitajat ovat usein ryhtyneet nuorten yhdistysten tukipylväiksi. Suurin osa Suomen maanpinnasta on metsien peittämää. kaivos-, tieja vesirakennustehtävissä, perustaa asutuskeskuksia ja teollisuutta neitseellisille seuduille tai toimia muissa tyypillisissä teknokraatintehtävissä. Mutta Suomen luonnonsuojelussa tarvitaan nykyään, paitsi arvovaltaa ja kiinnostusta, paljon enemmän varsinaista luonnonsuojelullista asiantuntemusta sekä viitseliäisyyttä, uhrautuvaisuutta, jopa rohkeutta ja määrätietoisuuttakin, kuin nykyään yleensä on todettavissa. Ja tämän valtakunnallisen keskusjärjestön johdossa on alusta lähtien ollut huomattava panos metsänhoitajia, esim. edesmennyt professori V . Kujala ja V. Linnamies. Minulla on se käsitys, että monesta ilahduttavasta poikkeustapauksesta huolimatta yleinen luonnonsuojeluherätys Suomen metsänhoitajakunnassa ei vielä ole tapahtunut. T. Lindfors ja metsäneuvos 0. 65. Metsänhoitajat ovat siis sen ammattikunnan edustajia, joka silmiinpistävimmällä tavalla muovailee maamme luontoa ja maisemia
lyömällä varsinaissuomalaista leimaa hämäläismalliseen metsään tai päinvastoin. LISÄYS 1970 . Näin ollen joutuvat seuraajat eivätkä itse syylliset maksamaan oppirahat. Harvaa käytännön toimintamuotoa on viime aikoina arvosteltu julkisesti niin raivokkaasti kuin Suomen metsänhoitoa sekä sanomalehdistössä että aikakauslehdissä ja myös pamfletintapaisissa kirjasissa. Mielestäni on vastuutonta käyttää hyväkseen metsänomistajien turhamaisuutta ja tyhmyyttä istuttamalla hehtaarikaupalla lehtikuusia, sembramäntyjä, douglaskuusia ja sentapaisia muukalaisia, joilla ei ole mitään tekemistä suomalaisissa metsissä. Tällä en tietenkään tarkoita, että aarniotila olisi ihanteeni, olenhan itse kokonaan riippuvainen oman metsäni tuotosta. 5) Ei pitäisi käydä kiivasta sotaa metsojen suosimia haapoja ja hakomäntyjä vastaan, ei myöskään teerien urpukoivuja eikä kololintujen pesäpuita vastaan. Valitettavasti metsänhoidon laita on samoin kuin Suomen valtion asioiden hoitamisen: Ne jotka ovat tehneet suurimmat erehdykset ja siis aiheuttaneet suurimmat vahingot, ovat tavallisesti jo muilla markkinoilla silloin, kun virheiden seuraukset alkavat näkyä. erikoistarkoituksiin teollisuudessa. Jos luonnollista tasapainoa järkytetään jossain kohdassa, syntyy useimmiten odottamattomia vastareaktioita luonnon omassa taloudessa, jopa ketjureaktioina. 2) Ei pitäisi halveksia koivikkoja; ehkä melko pian tulee sellainen aika, että koivukin kelpaa esim. Sellaiset luonnonsuojelulliset näkökohdat, jotka ymmärtääkseni voidaan toteuttaa yksityisessä metsänhoidossa ilman metsänomistajan konkurssinvaaraa, ovat seuraavat: 1) Puhdas kuusikko ilman muita puulajeja ja ilman alakasvillisuutta, etenkin ilman pensaikkoa, on luonnonsuojelullinen ja riistanhoidollinen kauhistus ja sitä paitsi joissakin oloissa hankala hoitaa kuutiotuotantoakin silmällä pitäen. Brander LUONNONSUO JELULLIST A METSÄNHOITOA Paitsi perustamalla paikallisia luonnonsuojelujärjestöjä ja elvyttämällä niiden avulla rauhoitustoimintaa, lintujen suojelua, todellista riistanhoitoa ja kalavesien sekä maiseman hoitoa, voi jokainen metsänhoitaja, mihinkään varsinaiseen luonnonsuojelujärjestöön kuulumattakin, suuresti hyödyttää maamme luonnonsuojelua jokapäiväisessä työssään maastossa, jos hän muistaa luonnonsuojelun pääsäännön, joka varmasti on voimassa myös järkiperäisessä metsänhoidossa, nimittäin tämän: ei saa muuttaa Suomen luontoa, ei siis myöskään metsää, ilmeisesti luonnottomaksi. 9) On vaarallisempaa katsoa vain puita eikä metsää kuin päinvastoin! 10) On hyvä muistaa, että metsä on vain osa, vaikkakin ehkä tärkein, niin kuitenkin vain osa Suomen luonnon suuresta kokonaisuudesta. Edellisen maaperä on vahvasti kalkkipitoista, ja sellaisessa maassa epäonnistuvat havupuuistutukset ja -kylvöt turhan usein. 1800-luvulla oli kaikkialla Etelä-Suomessa laajoja haavikkoja ja riistaa oli kaikille riittämiin. Ei voida yliarvioida koivikkojen merkitystä maisemanhoidon ja riistanhoidon kannalta. . 6) Lannoitusja kuivaustöitä olisi soilla ja metsissäkin suoritettava harkiten, hitaassa tahdissa ja kohtuullisessa määrin, sillä niistäkin saattaa olla järkiperäiselle metsänhoidolle myös haittaa eikä yksinomaan hyötyä, puhumattakaan haittavaikutuksista ali kasvillisu udelle ja eläimistölle. 7) Ei saisi yrittää väkisin tehdä luonnonvaraisesta lehdosta havumetsää. 8) Mikään ulkomainen puulaji, olipa se lehtitai havupuu, ei menesty yhtä hyvin Suomen metsissä kuin ne lajit, jotka luonto itse on tarkoittanut niihin. 3) Aivan sama koskee haavikkoja. Sitä ehkä ei huomaa ennen kuin 25 vuoden kuluttua, mutta kuitenkin on riski mielestäni liian suuri, jos toimitaan vastoin luonnon omia osviittoja. Ei pitäisi myöskään väkisin yrittää muuttaa metsien luonnetta muullakaan tavalla, esim. Sama koskee kalasääsken, kotkien ja muiden harvinaisuuksien pesäpuita sekä käärmekuusia ja muita puuharvinaisuuksia. Niitä on niin harvoja, etteivät ne sinänsä edusta mainittavia taloudellisia arvoja. . Ja tulitikku teollisuuden tilalle on astunut peltiteollisuus. Virallisen metsänhoidon puolustajat ovat ymmärtääkseni selviytyneet melko heikosti näistä. 4) Ei pitäisi käydä järjestelmällistä sotaa pihlajia, pajuja ja katajia vastaan, sillä niiden taloudellinen merkitys metsätaloudessa, laajempia näkökohtia kuin istutettujen tai kylvettyjen havupuiden kasvunopeutta silmällä pitäen, on suuriarvoinen. T. N yt 66 ei ole enää kumpaakaan m1ssaan Suomessa
kaksintaisteluista. Yksityisenä metsänomistajana olen vuosien mittaan joutunut vähän väliä väittelemään metsiäni hoitavan metsänhoitajan kanssa eroavista mielipiteistämme käytännön metsänhoidossa. Sen takia iloitsen erikoisesti, että koivut nyt vihdoinkin ovat päässeet oikeuksiinsa. He eivät vain halua tunnustaa, että esim. Pahimmat erimielisyydet meillä on ollut koivun ja muiden lehtipuiden merkityksestä. Myös turmiollisista metsänkulotuksista, metsämarsseista ja muista luonnottomuuksista olisi vihdoinkin päästävä irti. Nythän julkisesti valitetaan koivua olevan Suomessa paljon vähemmän kuin mitä tarvittaisiin, ja tämä vajaus tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa nopeasti yhä tuntuvammaksi. He eivät ole milloinkaan ymmärtäneet niitä luonnonsuojelullisia näkökohtia, joista 1940-luvun puolivälistä lähtien olen määrätietoisesti ja johdonmukaisesti pitänyt kiinni. monokulttuuri on ollut kohtalokasta metsänhoitoa samoin kuin aivan viime aikoihin saakka käyty kiihkeä sota koivua vastaan. Avustajani ovat tietenkin tehneet parhaansa lähinnä Tapion ja Metsätalon ohjeiden mukaan. D 67. Ei taida olla kovinkaan kaukana se aika, jolloin on pakko tunnustaa liiallisen soiden ojituksen aiheuttamat haittavaikutukset sekä että metsien apulannoitus ja biosiidien käyttö on suoritettava sangen pidättyväisesti ja harkintaa käyttäen eikä kuten nyt, jonkinmoisena jokamiehen tehtävänä
Paljon lukeneet miehet tiesivät lehtipuiden kuolevan tai ainakin rupeavan kitumaan jos, ne kaulataan. Pahimman iälleenrakennuskauden jälkeen pistivät rautatiehallituksen herrat tosiaankin isonremmin päälle. Siksi ei aina tuh.. Jos rytistivät radanrakentajat, niin eivät istuneet Metsähallituksen miehetkään yksinomaan persetupakilla. . Sotien aikana rataa liikennöitiin Hyrynsalmelle asti. » Sotien jälkeen, jo jälleenrakentamisen aikoina, kävivät Metsähallitus ja rautatieherrat ankaraan kilpaan Pohjois-Kainuun ja Koillismaan selkosilla. Metsähallitus terotti kirveensä laajojen selkosten metsille. kaikki nurin ja tuhkaksi viimeistä tainta myöten jotka isä jumala ja luonto ovat pöljyytensä päähän ja ilman metsäherrain kylvämistä niille maisemille kasvattaneet . Rautatiehallitus taas päätti vetää lopultakin Kontiomäestä pohjoista kohti rakenteilla olevan radan kiskot määräasemalle asti. Seudun jälleenrakentaminen, maantietyöt ja pellonraivaaminen sitoivat työvoimaa. Olin niihin aikoihin Koillismaalla rakennusmestarina ja olen monesti jälkeenpäin ajatellut, että k:Jllä kansanmiehet ja -naiset olivat oikeassa kun silloista hommaa jeesustelivat jos noituivatkin. Kirjailija Päätalo toteaa itse Suomen Luonnolle tekstistään seuraavaa: »Minun niin kuin monien muiden arvostelu metsähallituksen lentokenttäsavotoista on paljolta jälkiviisautta. Vetäytyvät saksalaiset hävittivät kaluston ja radan sillat. ' ' t. Eikä nyt kaadettukaan yksin tukkija pinotavaraleimikoita. Rautatietä oli jo ennen talvisotaa tehdä nuivattu lähes vuosikymmenen. Ja vieläpä perin pohjin loppuun asti. Kävi ryty ja roike ja kiskojen päät oristuivat silmissä pohjoista pääteasemaa kohti. Kalle Päätalo Koillismaan selkosten tuho Uusimmassa teoksessaan »Mustan lumen talvi» (Gummerus 1969) Kalle Päätalo kuvaa myös Koillismaan ja Pohjois-Kainuun valtionmetsien käsittelyä. Yhtä vihaisia oltiin kaiken sorttisille pensaille. Lyötiin nurin luonnon kasvattamat taimikotkin, olivatpa ne männyn, kuusen tai lehtipuun alkuja. Tosin saksalaiset kerkisivät jatkosodan aikana jatkaa radan kapearaiteisena Kuusamon pitäjään. Rauhanteon jälkeen kaluston jätteet samaten kuin kis68 kot jouduttiin luovuttamaan venäläisille. Työvoimasta oli kuitenkin jatkuvaa puutetta ja siksi sitä käytettiin harkiten. . Rautatie lähti puskeutumaan ja tällä kertaa normaaliraiteisena suunnilleen kompassin neulan näyttämää ilmansuuntaa kohti. »Mustan lumen talvessa» olen kirjoittanut, on tosiaan aikanaan ollut kansanmies/en, paikallisten asukkaitten ennustamaa. Silti mitä esim. Lisää miehiä saatiin kuitenkin muualta Suomesta ja puu lakosi Koillismaan ja Pohjois-Kainuun metsissä. Rotiutui taistelu, jota tämä kansa ei ollut vielä nähnyt, siitä, kumpi kerkiää ensiksi toteuttaa tavoitteensa. . Nyt näkyi jo kaikista meiningeistä, että kyllä suomalaiset radanrakentajat pystyvät muuhunkin kuin lämmittämään asuntoparakkeja ja luomaan lunta tielinjalta. He jopa sitä pitkin liikennöivät pass1veturien vetämällä kenttäradan kalustolla.
70 Näin myöskin tapahtui. Silloin tehtiin suurpalohälytys ja työnpaljouden kanssa tuskailevat, synkkinä noituvat seudun miehet joutuivat rientämään hätiin. Kaadettujen taimien, pensaiden, oksien ja muiden hakkuujätteiden rytöinen matto peitti maanpinnan. Haikeailmeinen, tupakkipurua poskessaan kääntelevä seudun ikämies .saattoi sanoa metsäherralle: » ... Koillismaan ja Pohjois-Kainuun miehet ne jotka eivät olleet uskovaisia taas punauttelivat päätään ja sanoivat: »Eikö siitä sanottu jo monta kertaa! Saatana että vituttaa tuommonen touhu ... Eivät suinkaan kaikki maakunnassa vuosikymmeniä virkamiehinä toimineet ja paikalliset olosuhteet tuntevat metsäherratkaan käskyä riemumielellä täyttäneet. Näin autioituivat peninkulmien laajuiset selkoset toinen toisensa perään. Kävi kuten kansanmiehet olivat 'pöljyyvesä päähän' ennustaneet: raivuumaat lykkäsivät säärinurmea, horsmaa, vatukoita ja lehtipuiden erikoisesti haapojen taimia. Monet heistä es1tt1vat epäilyjään ja ainakin lievempiä uudistustoimenpiteitä. Käsky oli kuitenkin allekirjoitettu Isolla Kynällä. Mutta ei vielä nekkää kunnon tukkia nuilta raivuumailta ota ... Ja rata oli tehty etupäässä puutavaran kuljetusta varten. Myöhemmin, varsinkin 1960luvulla, tosin kävi ilmi, ettei Metsähallituksen sodan jälkeen laatima pitkän tähtäyksen ohjelma metsien uudistamiseksi ollutkaan viimeistä pilkkua myöten oikea. ! ». Kaulatut, pystyssä seisovat, mutta jo kuolemaa tekevät lehtipuut hiiltyivät myöskin samalla niin paljon, ettei tarvinnut pelätä tapahtuvan sellaista vahinkoa, että ne virkoaisivat. Vielä yksi merkillinen käänne tapahtui -60-luvulla: sotien jälkeisten metsäherrojen vihaamasta koivusta tuli arvopuu. Häpejäähän ne nyt helevetissä semmosia isiä jos ukkovaariahi, jotka ovat nämä pöljyyvet näissä syvänmaissa ihan ehtoin tahtoin tiettäneet! » Metsähallituksen herrat tosiaankin tiesivät mitä ja miten tehdään. Alueille kylvettyjen havupuiden taimet kuolivat, jos alkuunkaan itivät, korkeintaan kituivat maanpinnan työntämän töryn pimennossa. Kun ensimmäinen Kontiomäeltä lähtenyt juna vihelteli valmistuneen radan pääteasemalla, pystyivät myöskin he näyttelemään aikaansaannoksiaan. Vähän väliä, ja varsinkin kuivimpina aikoina, ryöstäytyi tuli milloin yksityisten tai vaihteen vuoksi hakkaamatta jätettyihin valtion metsiin. Ennen oli ravautettu kuokanpalojen pohjille siemeniä, nyt sen sijaan niihin istutettiin jalostusasemilla kasvatettuja taimia. Tämän jälkeen puut näyttivät kuin ne olisi vannehdittu hammasreunaisella vyöllä. Maisema maiseman jälkeen, monilla suunnilla ja monissa pitäjissäkin, peittyi kuivimman kesän . Ei ainakaan siinä määrin kuin edellytti se varmuus, jolla epäilevien ammattimiesten ja etenkin tavallisten, hävitysvimman kohteiksi joutuneiden seutujen asukkaitten suut oli tukittu. Niiden oksat ja latvapäät olivat tippuneet ja entiset lehtipuumetsiköt muistuttivat talvisodan jälkeisiä Summan maisemia. Jos nyt ylleesä poikasi ja poijanpoikasi ilikiävät tämän maakunnan metsäherroksi tulla. joo, minä sanon pöljänä selkosen ukkona, ettei sinun virka-aikanasi nouse nuille raivijoille kun korkeintaan hierinpuuksi kelepaavia männyntaimia! Aikaisintaan sinun poijanpoikasi voipi päästä rouvimmin kasvaneista kylvymetsistä tukinkalikoita hakkauttamaan. Kalle Päätalo lattukaan miesten energiaa hakkauttamalla jyhkeitä koivikoita tai haapa-alueita nurin, vaan vuoltiin parhaalta työskentelykorkeudelta niiden ympäriltä kuori. Näin muuttui raiviomaisemien maankenkä tuhkaksi ja kekäleiksi. Kun tukit ja havupuista hakattu pinotavara ajettiin kaskilta pois, jäivät seisomaan vain kaulatut lehtipuut. Pystyyn kaulatut koivikot olivat ruvenneet lahoamaan. Metsäherrat puolustelivat taimikoiden heikkoa kasvua puhumalla Pohjois-Suomen lämpöolojen huononemisesta. Peninkulmia kanttiinsa ja selkonen toisensa jälkeen olivat aukioina. Tätä toistui kesästä kesään. Metsähallituksen koekentiksi joutuneille selkosille oli pääkallon paikalta tullut määräys: kaikki nurin ja tuhkaksi viimeistä tainta myöten jotka isä jumala ja luonto ovat pöljyytensä päähän ja ilman metsäherrain kylvämistä niille maisemille kasvattaneet. K ylvämistä ruvettiin korvaamaan istuttamalla. Kun murrokot olivat kuivaneet, tulivat kulottajain joukot. aikana kulottajien savuista. Ruvettiin suunnittelemaan koivumetsien istuttamista! Metsäherrat, niin koivikoiden tuhoamisen puolesta intoilleet kuin sitä mielessään vastustaneetkin, katselivat viimeisiä pystyssä tölhöttäviä pölhökantoja pitkin nokkavarttaan
Kaskeaminen oli nerokkaan yksinkertaisine välineineen hyvin tuottoisaa niin kauan kuin sopivia kuusikkoisia tai sekametsäisiä vaaroja riitti, mutta sen maisemaa muuttava vaikutus on ollut valtava. Kaskeamisen sijasta alkoi tervanpoltto tarjota ansiomahdollisuuksia. Tarkasteltaessa Kainuun metsien käyttöä kaskikaudelta nykyaikaiseen metsäteollisuuteen asti voi havaita miten uusi, etevämpi kulttuurielementti peräjälkeen tunkeutuu vuosikymmeniksi tai -sadoiksi pysyvään muotoon vakiintuneen kulttuurimuodon tilalle. Tiedusteluun nämä vastasivat, että »moottorisaha syö työmaat ihmisiltä ». Uudisasukkaalle ei puulla sinään ollut arvoa, hän »vihasi » metsää niin, että perinteelliseen kainuulaiseen asumuskenttään kuuluu korkeintaan pari linnunlaulupuuta. Metsän oli väistyttävä asumuksen ympäriltä. Yksilöön muutos voi koskea kipeästi. Kaskeamiseen käytettiin erityisesti kuusimetsiä; ne olivat ravinteisempia ja niiden juuristot ohutkuorisina ja pintamyötäisenä kuivuivat nopeammin kuin männyn. Ensin tulivat aukolle lehtipuut, mitä seurasi havupuusto. Erkki Kontiola Kohti selkosen murhenäytelmää Erkki Kontiola on toiminut kansakoulunopettajana Suomussalmella kuusi vuotta. Tervantuotanto oli suurimmillaan 1870-luvulla, mutta tämän jälkeen se vähitellen laski puun arvon lisääntyessä ja teräsrunkoisten ko71. Kaskea tehtäessä kaadetiin yleensä koko vaaran laki paljaaksi suurimpia puita lukuunottamatta. Sen ei kuitenkaan tarvinnut väistyä niin täydellisesti kuin nykyisiltä hakkuualueilta, joilla »käenkin on kukuttava kivellä selällään», kuten Kainuun kansa nykyään toteaa. Kainuuta kehitettäessä on seudun ominaislaatu ja sen perinteellisen talouden historia otettavå huomioon. Entiset halmemaat muuttuivat aikaa myöten koivua kasvaviksi ahoiksi, joitten vesaikkoa riista mielellään käytti ruokamaanaan ja suojanaan. Kainuun kaskiajan paljaaksihakkuut muistuttivat suuresti nykyisen metsänparannuksen aikaansaamia aukkohakkauksia, mutta jo käytetyt kaskiaukiot saivat metsittyä luonnonvaraisesti. Jokin elinkeino kulttuurin osa tai väline saattaa säilyä pitkään uuden etevämmän teknillisen välineen rinnalla. Lisäksi kuusen haihdunta oli suurempi, joten se oli helpompi polttaa. On sanottu, että Kainuussa on kertaalleen tullut kasketuksi kaikki halmeeksi sopiva maa. Muutoksia vastustetaan milloin ne johtavat työnjaon tai -saannin muuttumiseen. Pelko ei ollut aiheeton; yhteisön ja sen organisaation on muututtava jos elinkeinorakenne teknillisen keksinnön tai raaka-aineen saannin tyrehtymisen vuoksi muuttaa muotoaan. Kuusikon leimaama metsämaisema muutti ilmettään. Esimerkiksi jätkäkulttuurin näkyvimmän työkalun, 'nälkäviulun', rinnalle tulee yli puolivuosisataisen käytön jälkeen pärisevä moottorisaha. Kaskeamiseen soveltuvan maan loputtua oli kainuulaisen talonpojan sopeuduttavamuutokseen. Uutta luovia muutoksia, jotka nivoutuvat yleistaloudelliseen kehitykseen, tulee aina tapahtumaan, mutta niistä hallinnollisessa ja oikeudellisessa vastuussa olevilta voidaan vaatia kunkin alueen perinteen, kulttuurin ja elinkeinorakenteen syvällistä tuntemusta; muutoin ei vältytä epävarmuudelta, sovittamattomuuksilta ja yksioikoisilta suunnitelmilta. Hänen kirjoituksensa pohjautuu itä-Kainuun väestön parissa suoritettuihin laajoihin haastatteluihin ja omakohtaisiin havaintoihin kainuulaisissa yksityismetsissä. Minkä vuoksi sitten vielä 1960-luvun puolivälissä Kainuusta löytyi »pokasahamiehiä». Kun nykyään muutetaan perinteellisiä talousmuotoja voimapera1sesti ei ole syytä tyystin unohtaa sukupolvien kokemuksiin perustuvia järkeviä »kansanviisauksia». Kuitenkin sen ilmestymisen jälkeen Kainuussa monet sahasivat vielä toista vuosikymmentä pokasahalla, kunnes tämän viimein oli annettava kokonaan periksi konesahalle jälkimmäisen ylivoimaisen tekniikan ja s1ta tukevan hallinnollisen ja markkinapoliittisen suosinnan vuoksi
Kajaani Oy) savotointinsa sahaa varten. Teollisuuslaitokset sijaitsivat Kajaanin kaupungissa. Puuteollisuus tunkeutui Kainuun selkosiin vuosisadan vaihteessa. Valtion metsien erottaminen isossajaossa vaikeutti polttoon sopivan raaka-aineen saantia. Vuonna 1907 alkoi Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö (nyk. Tervanpolton aikakaudella Kainuussa siirryttiin luontaistaloudesta rahatalouteen. Suuret jakamattomat tilat, joissa maapinta-ala oli 1000, jopa 2000 hehtaaria pirstoutuivat myyntien ja myöhemmin jakojen kautta kooltaan riittämättömiksi perinteellis. Sahan rakentamisen jälkeen alkoi vuotta myöhemmin toimintansa sulfiittiselluloosatehdas. Toiminnan laajennuttua hakkuut ulottuivat yhä kauemmaksi teollisuuslaitosHelsingin Yliopiston Eläinmuseon Rengastustoimiston saamaa postia. Erkki Kontiola nevoimalla kulkevien laivojen yleistyessä maailman merillä. Vau72 rauden mittana ei ole 1860-luvulta lähtien enää pelkästään ollut hyvä työvoima, vaan arvoja alettiin yhä enemmän mitata rahalla. Yhtiöt käyttivät tuolloin häikäilemättä hyväksi selkosen kansan lyhytnäköisyyttä ja tietämättömyyttä vallitsevasta kehityssuunnasta ja hankkivat paljon maata. Mitään suuria hakkuuaukeita ei tervatalous edellyttänyt. ten sijaintipaikkakuntien ulkopuolelle, joten kauempanakin olevat metsänomistajat saivat osansa puun arvon kohoamisesta elleivät olleet myyneet pilkkahintaan maitaan yhtiöiden maanostajille. · Tervanpolton maisemaa muuttava vaikutus on ollut pienempi kuin kaskeamisen, koska se kohdistui pääasiassa yli-ikäisiin metsiin. Sopivaa tervaspuuta olivat vanhat puut, joista koloamalla saatiin tervaskeloja
Maanomistajalla itsellään ei ole yksityismetsälain mukaan oikeutta tehdä mitään päätöstä metsänhoitotavoista. Pyrkimyksenä on ollut lainsäädännön avulla taata mahdollisimman suuri hyöty ja tarkoituksenmukainen metsän käyttö. Metsän käyttöä ja siitä saatavien hyödykkeiden jakautumista on pyritty ohjaamaan ja oikeudenmukaistamaan. Hallinnon kehitys on johtanut aikojen kuluessa siihen, että selkosen asukas ei enää hallitse itse sitä metsää, joka ylimuistoisista ajoista on ollut hänen ja hänen sukunsa vapaasti ja rajoittamattomasti nautittavissa, vaan häntä ja hänen metsäänsä hallitsee ulkopuolinen. Rangaistusuhka estää häntä poikkeamasta ulkoapäin annetuista suunnitelmista. ten elinkeinojen varassa elämiseen. Suuret ja keskisuuret tilat jäivät vähemmistöksi ja syntyi paljon kääpiöviljelmiä, joita myöhemmin jouduttiin hallinnollisilla toimenpiteillä korjaamaan elinkelpoisiksi. Hänellä ei 73. Vuosisatoja on selkosen asukkaan toimeentulon lähteenä ollut metsä. On erotettu valtion, yhtiöiden, kuntien, seurakuntien ja yksityisten metsät ja määrätty niiden käyttöoikeudet. Kehityksen myötä on saavutettu historiallisen kehityksen toinen ääripuoli. Tämän jälkeen on yhä enemmän rajoitettu erämaan nautintaoikeuksia. Viime vuosisadan puoliväliin asti hän sai varsin vapaasti käyttää metsää ja siitä saatavia hyödykkeitä hyväkseen kunhan vain noudatti selkosen tapaoikeutta. Nyt laki ja talousjärjestelmä määräävät mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kainuulaisella maanomistajalla on metsänsä suhteen. Ulkopuolinen metsäneuvoja tekee tilalle hoitosuunnitelman
(T. Sekä yhteisöillä että yksityisillä on pyrkimys metsän säästöön ja jos mahdollista jälkikasvun turvaamiseen, mutta keinoista siihen pääsemiseksi ovat kainuulaiset metsänomistajat eri mieltä. Uutta aukeata on tehty ja vieläkin tehdään yksityisissä ja valtion metsissä, vaikka kokemus on osoittanut etteivät entisetkään hakkuuaukeat ole alkaneet metsittyä toivotulla tavalla ja nopeudella. Hakkuusuunnitelmia tehdessään edellinen ei lainkaan ajattele, että talossa on tarkoitus elää vielä vuosikymmeniä eteenkinpäin. Ruvettiin suunnittelemaan koivumetsien istuttamista! Metsäherrat, niin koivikoiden tuhoamisen puolesta intoilleet kuin sitä mielessään vastustaneetkin, katselivat viimeisiä pystyssä tölhöttäviä pölhökantoja pitkin nokkavarttaan.,. Säilyttävä asenne 74 »Ei pitäisi halveksia koivikkoja; ehkä melko pian tulee sellainen aika, että koivukin kelpaa esim. Maanviljelijät tuntevat itseään nöyryytettävän, sillä metsänsä »isäntiä » he ovat vain maksaessaan palkkion metsäneuvojalle suoritetusta työstä, jota heillä ei ole valta hyväksyä eikä hyljätä. Brander v. On edullista ottaa metsä puhtaaksi puista: saadaan paljon puuta lyhyessä ajassa ja työmaakustannukset ovat edulliset. kustannukset pyrkivät kohoamaan kovin suuriksi saatuihin tuloksiin verrattuna. 150 runkoa tukkipuita. N ykyisessä metsänhoidossa ei suoriteta huolellista tutkimusta kasvualustasta ja ympäröivistä olosuhteista. Vain osa taimista on lähtenyt elämään ja muut ovat tuhoutuneet. Nämä eroavat toisistaan siinä, että edellinen ei missään suhteessa ota huomioon jälkimmäisen taloudellisen toiminnan tavoitteita. Erityisen kipeänä kokevat voimattoman asemansa Kainuun metsäisten kuntien maanviljelijät, joiden tiloilla pääasiallisin toimeentulo meijeritilin lisäksi saadaan metsästä ja metsätyöstä. Vastakkain ovat tunteeton teoreettinen metsänhoito ja vuosikymmenien jokapäiväiseen kokemukseen perustuva metsän tuntemus. On havaittu, että istutusyms. erikoistarkoituksiin teollisuudessa.,. Istutus maksaa metsänomistajalle keskimäärin 280300 mk/ha ja jos tämän tilan poika hakkaa 60-80 vuoden päästä, saa hän hehtaarilta n. Toistuvasti on istutettu ja kylvetty, on vesottu, lannoitettu ja myrkytetty, mutta tulos on sama. 1959) » Vielä yksi merkillinen käänne tapahtui -60-luvulla: sotien jälkeisten metsäherrojen vihaamasta koivusta tuli arvopuu. Jälkimmäisen käsitys metsänhoidon tavoitteista on toki ahtaampi, koska se asetetaan tilakohtaisesti, mutta sen varassa on maanviljelijän koko toimeentulo. on kuitenkin monipuolisempi ja siksi järkevä ja tarkoituksenmukainen. (Kalle Päätalo v. Erkki Kontiola ole edes neuvotteluoikeutta oman metsänsä hoitotoimenpiteistä, joten hän jää muodollisen omistajan asemaan. Kainuun metsien hakkuuaukot laajenevat. Lyhytaikaisesti aukkohakkaus on kyllä taloudellisesti kannattavaa. T yytymättömyyttä lisää vielä se, ettei metsänhoidossa oteta huomioon, että kysymys on omistajan elinympäristöstä, joka merkitsee hänelle taloudellisten realiteettien lisäksi kaunista ja viihtyisää maisemaa. Vain osa näistä taimista pääsee elämään ja muut tuhoutuvat. On ymmärrettävää, että kainuulaisten metsätilojen omistajat vastustavat aukkohakkauksia, koska he tietävät, että ei hakkuuaukealta heidän eikä juuri heidän poikansakaan elinaikana tulla hakkaamaan tukkipuuta. Sen osoittavat sekä »kansan » kokemus että tutkimukset. Hän pyrkii säästämään ja varjelemaan metsäänsä, kun taas metsäneuvojien tavoitteena on radikaali muutos. Aukkohakkausten metsänhoito perustuu siihen, että toisissa olo. Metsätyömies-maanviljelijöiden mielestä virhe on siinä, että istutettavat puuntaimet tuodaan 200600 km :n päästä Kainuuseen. 1969 )
1969 ). Johdonmukaisempaa olisi ajatella, että metsissä tapahtunut luonnollinen valinta on vuosisatojen ja tuhansien kehityksen tulosta, ja se on johtanut alueellisesti parhaan puuroduston valikoitumiseen. Tätä 'korkeampaa tahoa' ei isäntä näe koskaan metsässään, vaikka tällä ilmeisesti olisi koulutuksen puolesta riittävä tieteellinen tietomäärä selkosen metsänhoidon ongelmien ymmärtämiseen. kasvupaikkaa, 76 Ellei metsäntutkimuslaitos saa tilaisuutta toteuttaa täysimittaisena metsänviljelyn työryhmän suunnittelemaa tutkimustyötä, ei PohjoisSuomen käytännön metsänviljelytoimintaa ilmeisestikään kuitenkaan tästä syystä supisteta, vaan se jatkuu suunnilleen samassa mitassa kuin viime vuosinakin. (Ote Metsäntutkimuslaitoksen Pohjois-Suomen metsänviljelyä koskevan tutkimuksen selostuksesta 12. Miksi ei viimeistään nyt, kun niistä maksetaan jotain, voida lopettaa yhä tänään jatkuva mieletön vesonta ja kaulaaminen yksityismetsissä ja antaa. Huolimattomasti suoritetun ja valvotun metsänlannoituksen vaikutus riistakantaan on niinikään negatiivinen. Vasta nyt moninkertaisten erehtymisien jälkeen aletaan tajuta, että siemenen tulee olla verrattain läheltä sitä . Voidaan sanoa, että ilman lehtipuitamme olisi suomalaisen kulttuurin koko ilme ollut toinen kuin nyt. Miksi ei anneta kuusen kasvaa sen luontaisella kasvualueella, vaan hakataan ne kaikki pois, koska ne ovat teoreettisella mäntyalueella! Eräässä tapauksessa on jopa härkäpäisesti yritetty istuttaa mäntyä av.olouhikkoon, on vaikea ajatella sitä edes 'teoreettisena' mäntyalueena! Luonnon taimille ei vastaavasti anneta mitään arvoa vaan ne särjetään laikuttamalla ja vaottamalla sekä puutavara-ajossa; näin menetetään vuosia kasvuajassa. Kainuulainen sananparsi huonosta miehestä : »J os ei muuta raiskaa niin metsää», on ilmaus aukkohakkauksia kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä. Käytännössä tämä on johtanut Kainuussa kvasitieteellisiin hoitomenetelmiin. Pidetään vielä huoli siitä, että isäntä maksaa ilosta työskennellä omassa metsässään ja että hän saa maksaa maisemansa tuhoamisesta. Kainuussa on jouduttu istuttamaan paljaaksi hakatulle vaaralle kuusta, koska on huomattu, että aikaisemmin istutettu mänty ei siinä alkanutkaan elää. Suomalaiseen maisemaan on vuosisatoja kuulunut lehtipuu. Tämä koskee hirveä, metsäjänistä, teertä, pyytä ja riekkoa. Ihmettelee miksi metsänhoidonneuvojat yhä kaadattavat joka ainoan lehtipuun eihän lakikaan sentään kiellä isäntää kasvattamasta lehtipuuta siellä missä se hänen mielestään on muulle metsänkasvulle välttämätön. on eri mieltä hoitotoimenpiteistä sanotaan vain, että 'korkeampi taho' on niin määrännyt. Kaskikauden jälkeisissä metsissä runsas lehtipuusto tarjosi riistalle suojaa ja ruokamaita. Selkosen asukas aavisti tässä vallitsevan lainalaisuuden jo vuosikymmeniä sitten. Tästä tuskin kukaan asiaan perehtynyt voi olla vakavasti eri mieltä. Olemassaolon taistelun luulisi määräävän mikä on luontainen kasvupaikka. On nähty, että taimien tuominen 200-600 km :n päästä on hyödytöntä. N yt valtion ja yhtiöiden metsissä myrkytetään niiden olosijat vesakontorjuntahormoneilla. Nykytilanteessa Pohjois-Suomessa riistan määrä vähenee vääjäämättömästi. Kainuussakin olisi puun saatava noudattaa luonnollista valintaa, siellähän kasvulla muutenkin on voitettavanaan suuremmat vastukset. N ykyisessä tilanteessa Tapion taimitarhat käyvät vain kauppaa maanviljelijä_:-metsätyömiehen kustannuksella, kenenkään kysymättä onko hänellä varaa siihen vai ei. 12. Koska etelän koivuvarastot eivät enää riitä tyydyttämään kysyntää, kelpaavat jo Pohjolan koivu ja haapa. Onhan nähty, että tietynlaisilla kasvualueilla ne ovat välttämättömiä havupuiden menestymiselle. D. On hämmästyttävää että missään Etelä-Suomessa ei näe niin suuria hakkuuaukeita kuin Kainuussa, vaikka maat ovat paljon lihavammat ja kasvu nopeampaa. Jos isäntä jossain kohden sen tiedon varassa on kuitenkin melkoisen epävarmaa kokeilua mammuttimittakaavassa. Istutetaan kuusen taimet ajattelematta, että kuusi taas puolestaan tarv1ts1s1 haapaa todella menestyäkseen, · mutta haapaa ei ole enää jo vuosia sitten se hakattiin maahan. sopivien lehtipuiden kasvaa pohjoisissakin metsissä. Parhaimmillaankin se nykyisen puutteellijohon on tarkoitus se taimena istuttaa. Muutos ei ole osa satunnaista riistarunsauden vaihtelua vaan kysymyksessä on kantojen heikkeneminen, joka kestää vuosikymmeniä vielä senkin jälkeen kun ehkä joskus nähdään hyväksi hoitaa metsää Kainuussa riistankin tarpeet huomioonottaen. Nyt ulkopuolinen pistäytyy metsässä ja hoitaa metsän ilman tarkempaa tutkimusta, vähäisimmän vaivan periaatetta noudattaen, johon kuuluu kaiken lehteä kantavan maahan hakkaus. Varmasti voidaan sanoa, että aukkohakkauksien, erityisesti hellittämättömän lehtipuiden vihaamisen tuloksena on kaiken lehdeksiä käyttävän riistan väheneminen. Tämä sukupolvi Kainuussa on saanut nähdä kotomaamme koko kuvan ja joutuu nyt jättämään jälkipolville rokonarpiset isoäidinkasvot. Erkki Kontiota suhteissa suoritetuista tutkimuksista saadut tulokset yleistetään kovin helposti
suojametsäalueen tuntemuksen ja niiden käsittelystä vastaavien viranomaisten ammattitaidon lisääntymisellä ja ennenkaikkea Lapin ilmastossa havaittavalla suotuisa!] a k e h i t t y m i s e 1 1 ä. Metsähallituksen julkisuudessa tunnustama epäonnistuminen metsien uudistamisyrityksessä laajalla alueella myös suojametsäaluetta huomattavasti suotuisammissa olosuhteissa ja toisaalta metsäteollisuuden yhä lisääntyvä kiinnostus alueen puuvaroja kohti edelläkerrotun lisäksi velvoittavat koko suojametsäkysymyksen järjestämistä uudelleen ja nopeasti. Samalla varovaiset toimenpiteet on otettava käyttöön nykyisestä suojametsäalueesta 150200 km etelään. Malttamatta kuitenkaan odottaa asiaa koskevia päätöksiä metsähallituksen johto kiirehti vuonna 1957 kohottamaan valtion metsien hakkuun suunnitetta Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin 110 % :lla mm. Suojametsäalueella on hakk uutoiminta kuitenkin jatkunut edelleen vilkkaana, eivätkä metsähallituksen sitä varten viime marraskuussa antamat uudet ohjeet ole paljon entisestään muuttuneet, vaikka esim. siirtämällä suojametsäalueilla 78 sen hallinnassa olevasta 955 000 ha :sta kasvullista metsä maata peräti 473 000 ha taloustoiminnan piiriin. Vain siten voidaan estää metsää hävittävä toiminta, mitä nyt on tapahtunut varsinaisella suojametsäalueellakin. elämisen mahdollisuudet alueella ja niihin liittyvän erittäin monitahoisen yleisen edun. Lapin tutkimusseuran vuosikirja II, Rovaniemi 1961.) Pääosa hakkuutoiminnasta tapahtuu valtion maalla, mutta suhtautumista suojametsiin kuvannee sekin, että sinne perustettiin myös laajoja valtion maista erotettuja talousmetsiä yksityismetsätalouden harjoittamista varten 1960luvulla. Osat ovat siis vaihtuneet. ilmaston lämpötilan kehittymisestä metsäntutkijat tänä päivänä ovat aivan päinvastaista mieltä kuin ne, jotka vielä 1960luvun alussa todistelivat, että se kehittyy Taka-Lapissa yhä suotuisemmaksi aina vuoteen 2030 saakka. Heidän sekä heidän jälkeläisiensä toimeentulo ja alueella eläminen on joutunut vaaraan. saamelaisen väestön parissa. Toisaalta on vielä helpompaa todeta kuinka hyväuskoisia he olivat jättäessään säädökset niin väl jiksi, että voidaan väittää hvvinkin laajaa metsien varomatonta kä vttöä päässeen tapahtumaan. Kaarle E. Kuvassa suojametsää hakataan Inarin Saariselällä.. Sitä, kuinka voimaton suojametsälaki todella on, osoittakoon seuraava esimerkki: keväällä 1956 metsähallitus kääntyi asiantuntijain puoleen päämääränä suojametsäalueen huomattava supistaminen. Suojametsäjärjestelmän tarkoitus ei ole metsätaloudellinen, vaan sen päämäärä ja tarkoitus on nimenomaan metsien varovainen käsittely, jotta niiden säil vminen turvaisi paikallisen väestön. Toimenpidettä se perusteli mm. Niiden viranomaisten, jotka vastaavat metsien käsittelystä, sallima tai suorittama metsänhoitotoiminta raivauksineen, myrkytyksineen, aurauksineen jne. Paikallisasukkaat ovat peloissaan siitä, että suojametsien varovaisesta käsittelystä huolehtiva viranomainen syyllistyy varomattomuuteen ja ne, joiden ymmärrystä aikoinaan näissä asioissa epäiltiin, pyrkivätkin nyt kaikin keinoin saamaan estetyksi tämän mielettömän menon. Tapahtumat suojametsäalueella antavat paljon miettimisen aihetta. Joka tapauksessa suojametsien käsittelyohjeita on nykyisestään huomattavasti tiukennettava. (Katso O lavi Linnamies: Valtion metsät sekä niiden hoidon ja käytön ~•leissu unnitelma. Klemola Metsähallitus raiskaa suojametsät Tänä päivänä on helppo todeta kuinka oikeassa ne olivat, jotka 1920ja -30-luvulla saivat aikaan säädökset Lapin suojametsiksi päämääränä alueen metsien varovainen käyttö, niiden säilymiseksi. Metsänhoitoviranomaisen nykyisen aseman ja vastuualueen laajuuden huomioonottaen edellä mainitun päämäärän saavuttaminen ei liene kovinkaan yksinkertaista. (Katso Gustaf Siren: TakaLapin metsien historiasta ja ilmastosta historiallisena aikana. suojametsäalueella herättää suorastaan epätoivoista kauhua mm. Todennäköisesti koko suojametsäalue on tarkoituksenmukaisinta erottaa kokonaan niistä valtion maista, joilla harjoitetaan varsinaista metsätaloutta. Helsinki 1959, sivu 108.) T oimenpide on joutunut kuitenkin merkilliseen asemaan, sillä metsähallituksen toivomaa suojametsäalueen supistamista ei ole vielä tähän päivään mennessä tapahtunut, siitä huolimatta, että jotkut asiantuntijat tiettävästi ovat tähän tähtäävän ehdotuksen laatineet
Poro ei viihdy talvella tällaisilla alueilla. Niistä erityisen merkityksellinen on Suomujokilaakso. aapojen laidoilla on talvella sen verran sulaa, että jäkälä on sieltä porojen kaivettavissa, vaikka se muualta jäätyy. Tarkoituksena oli kerralla muuttaa Lapin hitaasti kasvavat puulajit rotupetäjiköiksi. Vuokrasuhdetta ei ole irtisanottu. Metsähallituksen olisi lopultakin ymmärrettävä, että näillä korkeuksilla on poro sittenkin paras metsänhoitaja. Aiemmat hakkuut, joita on suoritettu kautta aikojen, eivät juuri häirinneet poronhoidon rauhaa. Jo pelkästään aukeaksi hakatut seudut ovat haitallisia poronhoidolle, sillä niissä lumi kovettuu ja porojen jäkälänkaivu vaikeutuu. Kesälläkin ne ovat poroille vaikeakulkuisia, kun ojien reunamille jätetyt juurettomiksi ajetut puut kaatuilevat ryteiköiksi ojien päälle. Metsät ovat porolaitumille ja poroille tärkeänä suojana talvella. Jäkälämaita on muuallakin. Toimintaa laajennettiin ja kymmenen vuotta myöhemmin oli paliskuntamme perinteellinen poronhoitotapa lyöty hajalle. Oula Aikio Metsähallitus tuhoaa porolaitumet Sodankylän Lapin paliskunnassa on poronhoito tärkein elinkeino. Missä on jatkuvasti laidunnettu poroja, siellä ovat elävät taimistot todistuksena porojen ja metsän rinnakkaiselosta, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Porot liikkuvat täällä eri vuodenaikoina erilaisilla mailla. Täällä sekaantui moottorisahojen pörinään katerpillarien telaketjujen kolina. Tuskinpa niistä tulee milloinkaan kunnon porolaitumia. Poronhoito on ollut täällä niin huomattava elinkeino, että valtionkin olisi huomioitava sen merkitys. Alkukesästä syksyyn ovat rämeet ja jängät erinomaisia porolaitumia ja niitä paliskunnan alueella on paljon. Usein vielä paljaaksihakkuualueilla ei jäkälää juuri ole, koska hakkuutähteet ja heinän kasvu ovat sen hävittäneet. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että porot eivät talvisin hajaantuneet vieropaliskuntiin, eivätkä pedot päässeet tekemään kovinkaan suuria vahinkoja. Missä niitä on suoritettu, on alueet samalla tuhottu poronhoidon käytöltä kymmeniksi vuosiksi. Kaiken lisäksi me olemme maksaneet valtiolle vuokraa naista alueista porolaitumina. Myöskin lentokoneet olivat leikissä mukana hormooniruiskujen kanssa. Porot oli karkoitettu laidunmailta satojen moottorisahojen voimalla. Porolaitumiin haitallisesti vaikuttavat hakkuut aloitettiin laajemmassa mitassa Lokan ja Porttipahdan allashakkuiden yhteydessä suunnilleen vuonna 1957. Mutta tuhoisimpia ovat silti pillarikynnöt. Esim. Koparella jäkälää kuopiessaan poro istuttaa männyn siemeniä maahan, jopa lannoittaakin alueet. Ne sopeutettiin siten, että porojen laiduntaminen voitiin harjoittaa vanhaan perinteelliseen paimentokkamalliin. Vanhoja porolaitumia kynnettiin pillareilla ympäri. Sodankylän Lapin paliskunta on kärsinyt tekojärvien rakentamisen ja niiden yhteydessä riehuneiden hakkuiden vuoksi niin suuria vahinkoja, että tulevaisuudessa olisi välttämätöntä kuulla enemmän poromiesten ääntä silloin, kun täällä »kokeillaan » metsien hoitomenetelmiä. Vielä 1960-luvun alkuvuosina saatettiin paliskunnan porot talvisin laiduntaa kymmenessä eri paimentokassa. metsänhoitohakkuitaan. Syksyisin lumen aikana porot hakevat ruokansa paksusammalkuusikoista ja viihtyvät niissä erikoisen hyvin. Koskematonta maata ei juuri jää ojien väliin. Talvella ovat elintärkeitä suurten männikkökankaiden jäkäliköt. Kun ojat ovat lisäksi syv1a, muodostuu alueelle talvella vahvoja kinoksia. Samalla 80 metsähallitus oli innostunut allashakkuiden laitamilla suorittamaan ns. Kasvanut metsä taas puolestaan suojaa jäkälää ja muuta kasvillisuutta lumikinosten kerääntymiseltä ja liiat. Ojitukset ovat liian tiheitä
Näin viisaasti on luonto järjestänyt tämänkin asian. Lapin paliskunnan poronhoito on hyvin vaikeiden pulmien edessä. Tuskinpa silloin katerpillarit möyryäisivät porojen laidunmailla. liselta auringon paahteelta. Valtio on ollut kaiken tämän sotkun aiheuttajana. Mutta, jos puistoa ei perusteta, vaan paljaaksihakkuin, ruutuhakkuin ja pillarikynnöksin jatketaan tuhoavaa toimintaa, joudutaan porolukua vähentämään tuntuvasti ja ainakin pienemmät poronomistajat joutuvat työttömiksi. Uskon, että monet heistä työskentelisivät porojen kanssa yhteistoiminnassa Perä-Lapin metsiä hoitaessaan. Mutta se vaatii Lapin alkuperäisen ihmisen kuulemista silloin, kun hänen kotiseutunsa asioista päätetään. Heille pitäisikin antaa vapaammat mahdollisuudet tehdä metsänhoitosuunnitelmat omin päin. Useat Lapin metsänhoitajat tietävät kyllä hyvin asiantilan, samoin kentällä työskentelevät metsäteknikot. O 81. Onko tarkoituksena karkottaa meidät etelään. Sen pitäisi ehdottomasti tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi, tai edes säilyttämiseksi ennallaan. Itä-Lapin kansallispuiston perustaminen olisi eräs keino, jolla jäljellä olevien laidunmaiden säilyminen turvattaisiin. Haitallista välivaihetta, missä jäkälä välillä häviäisi tai laidun muuten muuttuisi kelvottomaksi ei metsän luonnollisessa uudistumisessa ole. Toivoisin, että asiantila huomattaisiin vallanpitäjien taholta ja korjattaisiin mitä vielä on korjattavissa. Kansallispuiston alue on parasta poromaata ja niiden säilyminen on paliskunnalle elinehto. N yt näyttää tilanne muuttuvan, kun luontaiselinkeinojen mahdollisuudet jatkuvasti huononevat. Aikaisemmin ei poromiehiä varten ole tarvinnut juuri työttömyyskortistoja avata
Naveroiden tuhoisuudesta on kyllä puhuttu metsähallitukselle, mm. Tämä naverointipuuha on sikäli erityisen tuhoisaa, että nämä suot on melkein ainoa mitä täällä on enää jäljellä. Siellä niin kuin K yrön palkisessakin porot pääsevät lupolle puistoon. Siinä oli viime kesänä aina kerralla 30-40 henkeä poimimassa ja saivat kukin aina sangollisen hilloja. Aukeiden soiden naveroinnista on täällä myös muita ikäviä kokemuksia. Samalla on tuhottu porojen talviruoka, jäkälä. Mutta nyt ovat ojittaneet sen ensin naverokoneella viidenkymmenen metrin välein. Vielä lumen aikana ne ovat vaarallisia poroille. Kun oja on seiniltään pystysuora metrin syvä kuilu, pohjalla vettä, ei sieltä pienempi eläin tule ylös. Jo aikaisemmin on koko paliskunta hävitetty osarointihakkauksella. Varmasti on kuollut paljon enemmän. Mutta täällä on hävitetty kaikki ja loppu on isketty maahan. Navero on myös riistan surma. On hyvin kyseenalaista tulevatko nämä soihin upotetut rahat takaisin milloinkaan. Vain silloin se ei ole niin haitallinen, jos se sattuu menemään päältä kiinni. Mutta naveroituja soita on jo vaikka kuinka paljon ja na82 veroita niin valtavat määrät, ettei niiden varsia kukaan pysty kävelemään tarkastamassa. On siinä ollut kestelemistä. Porojen on todettu hukkuneen naveroihin. On epäiltävissä, että sen jälkeen hillat häviävät. Mutta sitä ei usein satu. piiritarkastaja Axelssonille, mutta asiasta ei ole enempää kuulunut. Luonnonsuojelualueilla poroille riittäisi !uppoa, mutta niitä ei ole täällä tarpeeksi. Poimija sai silloin viiden markan kilohintaa ja hilloja nostettiin yhdessä kylässä 10.000 kiloa, niin kuin Hanhivaarassa tai muuallakin. Se häviää avohakkauksissa. Suosta saatu hillatulo on täällä vuosittain valtava. Kaikkiaan kuusi kappaletta on niistä löydetty kuolleina. Naveroihin kuolleet porot olisi korvattava, mutta korvaushommat on jätetty kesken. Täällä lähellä oli yksi valtava useampia kilometrejä pitkä hillasuo Latvavuoma nimeltään. Metsänriistaa joutuu sinne, riekonpoikueet kuolevat naveroihin. Metsää on siihen hintaan myytävä vuosittain mahtava määrä ja sellaista maaraa ei Hanhivuomalle tule puoleen sataan vuoteen. Hanhivuoman seudun hilloilla vuodessa saatu 50 000 markkaa on kyllä pikkuisen kovempi hinta kuin se, mitä suon puukuutioilla tienataan vuosittain kuivatuksen jälkeen. Niin viime vuonnakin, kun hilla oli kallista. Ja tietäähän sen, että paljon marjoja on tultava, kun tavallinen kyläkauppakin ostaa niitä kymmeniä tuhansia kiloja. Tuolla Muonion ja. Meillä on ollut kolmen vuoden aikana kaksi sellaista huonoa vuotta. Kyseessä on esikuivatus, minkä jälkeen se vedetään avo-ojiin. Toivo Lampela Metsähallitus tuhoaa elinmahdollisuudet Kittilässä on paljon hyviä hillasoita, mutta niiden kohtalona näyttää olevan ojitus. Se on elävä hauta, josta ei ole poispääsyn mahdollisuutta. Pallaksen kansallispuistossa ja muissa ei ikinä tule porokato. Tämä tällainen hillasoiden kuivatus on suuri virhe ja kansantaloudellinen tappio. Ja jos sattuu muutenkin huono vuosi, ei poroilla enää ole luppopaikkaa eikä turvaa
Kulkeminen on vaikeaa. On käännetty maat mullin mallin. Hakattuja metsämaita on ruvettu auraamaan ja jos liikkuu siellä missä sitä on tehty, näkee oikean hävityksen kauhistuksen. Kolarin rajaseuduilla on vielä luonnonmetsää, mutta Kittilän puolelle siitä ei riitä paljoa. Turmeltu hillasuo Savukoskelta. Nämä ovat ollee'~ todella hälyttäviä tekoja. Tuhoavaa toimintaa ja väestön perusoikeuksien kaventamista vaan jatketaan asukkaiden mielipidettä kuulematta, eikä mitään olla halukkaita antamaan tilalle. Olen kuullut, että ne olisi tarkoitus rauhoittaa hakkuilta ja yhdistää Pallaksen kansallispuistoon. Pystyyn väännetyt kivet ja kannot haittaavat ja niitä on paljon. ämä ovat niin törkyisiä paikkoja, ettei niistä pääse porotokan kanssa millään yli. H yvä olisi sekin toimenpide, vaikka eihän se poronhoitajia enää paljon auta. Yrittääkö metsähallitus auraushullutuksellaan tuhota meiltä koko poronhoitoelinkeinon. Minusta on alunperinkin ollut tuollainen järjetöntä, että lyödään kairat näin autioiksi. Näyttää siltä, ettei sinne tule mitään nousemaan. Ja suuria alueita on aurattu. Porolaitumia ja jäkälää on täällä ehkä vielä hengenpitimiksi jäljellä, mutta nyt nekin on päätetty kaivaa maahan. 83. Olisihan mielekästä, että jäisi tännekin vähän kaunista metsää. Vakoja tai paremminkin juoksuhautoja on aivan vieri vieressä joka viiden metrin päässä. Poronhoito on nyt vaikeutunut kaikin puolin liikaa. Mutta matkailijoille siitä olisi iloa. Jos sinne taimia saadaankin, ne kuolevat vähän ajan päästä
Haluaisin kuitenkin uskoa että valtaosa metsäammattimiehistä on tietoinen katastrofitilanteesta ja suhtautuu periaatteessa myönteisestikin erämaiden säästämiseen. Tämä ajatus tuntuisikin suotavalta siellä, missä metsätaloudellisia toimenpiteitä on jo tehty. Myös valtion metsätalouden johtohenkilöiden olisi pikaisesti muutettava suhtautumistaan luonnonvaraisten alueiden säilyttämiseen. » Meidän pitäisi eri toimenpitein saada tämä kauneuskäsi te juurrutetuksi kansaan ja välttää kovin pitkälle menevää amerikkalaismallista »multiple use -intoilua». Pohdiskelun tulokseksi jää että metsänhoitaja on järkyttävä paradoksi. Lokan allas lohkaisi suuresta Sompion erämaasta niin laajat alueet, ettei se voi olla vaikuttamatta luonnon tasapainoon koko Sompion alueella. Sodankylän kunnan alueesta on samanverran koskematonta seutua, lähinnä Lokan tekojärven takaisella Saariselällä. Mutta kun on kysymys Pohjois-Suomessa sijaitsevista Euroopan viimeisistä erämaista, jotka jo ovat supistuneet minimiinsä, ei ajatus enää tunnu retkeilijän kannalta mielekkäältä. Urpo Huhtanen Metsähallitus karkoittaa retkeilijän Mahdollisimman monen toivoisi Suomessa yhtyvän erään luonnonystävän ajatukseen, »Oikein hoidettu talousmetsä on yleensä luonnontilaisia ryteikköä kauniimpi niin rannoilla kuin kangasmailla. suorasuuntausmenetelmällä kämpältä toiselle. Aika näyttää miten. Toimenpiteen tarkoituksena lienee sekä retkeilijän että työttömän. ( Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja prof Viljo Holopainen kirjassaan 60-luvun metsäpolitiikka.) Tavallinen ihminen lähtee erämaihin puhtaan ilman, hiljaisuuden ja liikunnan vuoksi sekä saadakseen rauhassa vaikutteita ,joita vain koskematon luonto voi antaa. Itä-Lapista puhuttaessa Sallan erämaita ei enää juuri ole, Savukoskikin on suurelta osalta hakattu, vain sen pohjoisja koillisnurkassa on jäljellä todellista erämaata noin 1/5 osa kunnan alueesta. Nämä tarpeet ovat nykyisessä saastuvassa maailmassa tulossa jopa elintärkeiksi. Silmänkantamattomat, täysin aukeiksi parturoidut ja vielä ylösalaisin myllerretyt alueet eivät totisesti saa aikaan muuta kuin masennusta ja agressioita. Sen olisi se tehtävä ja nopeasti, sillä pian eivät enää mitkään toimenpiteet pelasta näitä alueita. Pohjois-Suomen erämaissa liikkuva retkeilijä joutuu usein avohakkuualueen laidassa seisoessaan ihmettelemään mitä sellainen kä84 site kuin »metsänhoitaja» tarkoittaa. N ykyisin kaikkinainen alueiden koskemattomuuteen vaikuttava toiminta tuntuu suorastaan rikolliselta. Viime aikoina on puhuttu paljon metsien moninaiskäytöstä. Jokaisen keskitason älyllä varustetun kansalaisen on erämaissa liikkuessaan pakko havaita, miten suppeiksi nämä alueet jo ovat käyneet ja miten tärkeää olisi luonnon tasapainon kannalta säilyttää ne riittävän suurina. Niillekin alueille, jotka tiettävästi jäävät retkeilyalueiksi (Saariselkä), metsähallitus teettää kämppiä niin tiheään, että pian kulkija voi suunnistaa ns. Mutta yhteiskunta, joka on heidän isäntänsä, ei ole vielä riittävän selvästi tiedostanut asian kohtalokasta tilaa
D Saariselkää nakataan jo sieltäkin, minne pitäisi perustaa uusi ItäLapin kansallispuisto. tuudittaminen siihen uskoon ettei häntä ole unohdettu. En usko, että tässä asiassa on edes kysytty retkeilijäin mielipidettä. Syksy 1969, Inari. Valtakunnallisten retkeilyjärjestöjen ääni vaikuttaa jollakin tavoin tukahtuneelta. Valitettavasti tuntuu siltä ettei asiaa ole loppuun saakka ajateltu: liian tiheä kämppä verkosto turmelee erämaan koskemattomuuden, tuo sivilisaation sinne missä sitä todellakaan ei kaivata. 85. Mielestäni erämaat ovat metsähallituksen taloustoimenpiteiden jälkeen ainakin retkeilijän ja hänen tarpeittensa kannalta käyttökelvottomia. Mistä syystä. Yksityisen retkeilijän todellisia tarpeita voisi parhaiten ajaa erämaiden säilymiseen tähtäävillä toimenpiteillä eikä suinkaan ohjelmoimalla erämaassa liikkujaa jonkin johtokunnan hyväksymän kaavan mukaan kulkevaksi robotiksi. Mitä taas kämppien ulkonäköön tulee harvoin niin ikäviä ja steriilin näköisiä asumuksia on vaeltajan eteen sattunut
Ensinnäkin karsintahakkuilla tuhottiin suuria määriä metsojen hakomismäntyjä, kun ne rumistivat metsää. Armoton »kuusiviha » täytti kankailla kulkevien metsänhoitajien mielet. Samoihin aikoihin ka.ulattiin haavat ja koivut. Kenen luvalla kuuset kankailla kasvavat, kysyttiin. Erityisesti tämä pätee Metsähallituksen toimiin nähden. Asutushallitus alkoi riidellä Metsähallituksen maita jaettaviksi maata tarvitseville asutustiloiksi ja lisämaiksi. Ei mahdu ojittajien kalloon ajatus, että hillat voivat tuottaa moninkertaisesti sen mitä metsä, mikäli Tek st, ,a IWV<II AARO SAL MELA lUfflD MINITITl metsaa aukealla suolla saadaan edes kasvamaan. Kasvattakoot puunsa itse. Ja käsky kävi »suot ojiin ja ojat kahta syvemmiksi, veihän metsämaiden sadon kirves ». Mutta miten käy hillasoiden sadon. Sitten huomatiin, että »preussilainen järjestys » se pitää olla metsissäkin, »Vähemmistö kansallisuudet » on tuhottava. Ja siitäkös syntyi hakkuuvimma. Kohta ei kuulu enää rimpinevoilta hanhien kaakatusta eikä avosoilta soidinteerien kujerrusta. Koko ajan Metsähallitus on ollut riistan elinympäristöjen kimpussa, vakuuttaen yhä enemmän ja enemmän riistan toimeentuloa, olkootpa kysymyksessä metsien tai vesien riista. Sitten tuli »osarointi », hakattiin kymmeniä tuhansia hehtaareita lentokentiksi ja poltettiin se vähäinenkin ruokamultakerros, jonka Luoja on tänne aikojen kuluessa antanut muodostua. Siinä meni risujen ja sammaleiden mukana marjan varretkin. Jäljellä olevat hillasuot olisi ehdottomasti säästettävä. Siinä meni puut ja pensaat katajasta lähtien. Missä suonkuivausmetsänhoitaja Itävuo kulkee, siihen ura uusi urkenevi. Nyt ovat Metsähallituksen joukot taistelleet vuosikausia ankarasti paloalueiden kimpussa, ja ihmetellään kun ei kasva kuin horsmia, vaikka ennen oli puitakin kasvanut. Matti Poropudas Metsähallitus tuhoaa r11stan Metsänhoito, jos sitä Pudasjärvellä siksi voitaisiin sanoa, ei ole ollut sopusoinnussa luonnon kanssa. Ja taas tuhottiin. Samaa lajia vain sallittiin. Soiden ojituksesta kärsii myös riista. Ei sitä Luojakaan suopeasti kastonut, vihastuksissaan Se antoi tuulen puhaltaa tuhkatkin pois. Hirvet kuolevat kasoihin jätettyihin metsälannoitteisiin, kun ei viitsitä valvoa niiden levitystä. Minne asutushallituksen miehet katsoivatkin, siellä Metsähallitus pani varmuuden vuoksi heti toimeen savotan, ettei vain noille tunkeilijoille jäisi metsää. Runsas teerikanta tuhottiin miltei sukupuuttoon. Ei ollut latvuksista suojaa. Niille tuli 'Maailman loppu' kerralla, ,pesiinsä paloivat. Kun »Pihan piirimetsät » olivat jokseenkin käsitelty, luotiin katse yli siintävän suon. Kolmekymmentä raatoa on löydetty. Pudasjärvellä on yritetty suojella parhaita hillasoita, mutta turhaan. Nyt oli käytävä soiden kimppuun Saarijärven Paavon lailla. Puusta oli puutetta, olihan miljoonia kuutioita koivua, kuusta ja pienpuuta hakattu maahan mätänemään. Se antoi sateiden huuhdella maasta ravinteetkin mikro-organismia myöten. Mutta tuskin kuolleiden hirvien luku jää kolmeenkymmeneen, koska neljäsosa niistä löytyi. Se pantiin heti toimeksi ja mikä puu ei ollut ojennuksessa, se hakattiin armotta maahan. Elinympäristön tuhoutuessa häviää soiden riista. Ja tästäkin touhusta kärsi eniten riista. Siinä on ollut Pudasjärven 'käellä' opettelemista, kun on joutunut monin paikoin selällään kiven päällä kukkumaan. Niin riista menetti suojansa ja ravintoaan. Noissa kulotuksissa tuhottiin suuri osa metsälintukannasta. Tässä suhteessa menetetään sekin kaikki mihin metsien hakkuut eivät vielä ole yltäneet. Teeret söivät kaulattujen puiden urpuja, jotka bakteeritoiminta ja homeenmuodostus 86 oli tehnyt myrkyllisiksi
Niistä poistetaan vain säkin kyljestä kappale, jolla saa rahat levityksestä. Ei siinä ravinnon laatu ainakaan parane. Vieläkö kauan on Metsähallitus valtio valtiossa. Montako on painunut kaikkiaan suohon ja järviin. 11111 111•1 lll)ii• l ti!iu h,, 1111111111 1i1 h 1:i ·" i·•••Jtlll i,uuclt,-.:1 · O k n l u h1:o d:i l l'.i!i , . 1 ... Entä vesakkohormoonit, m1ta ne vaikuttavat maassa ja vedessä ban kuolemasta, mutta minä sanon teille todistakaa se. Tshombe sanoi mahtipontisesti: Te tietenkin syytätte meitä LumumMITSAHAlllTUS levitellään täällä miljoonia kiloja vuosittain. Metsälannoitteista on muodostunut havulinnuille »huumausaineprobleema». Mutta puukolla halki viillettyjä apulantasäkkejä on paljon Pudasjärven metsissä: Kellovaarassa , fsolehdossa , Mustarinnassa, Ällikässä, Kirsisuolla , Palovaarassa jne. Saman minkä Moise Tshombe takavuosina, kun Patrice Lumumbasta oli päästetty ilma pois. se apulan1ahlfv1 . ,:i M in l:ip.1 ne 1111 11 11 ll r \lt l"\,ol , 11111 11;1 .,h,1 \.! 1\111 oi l.11 itl'.lll111 1 .. Se on vanhan kansan ihminen se ei kieroile . Mitä teki metsähallitus, kun kairoilla kiiri tästä tieto. 111 ,.1lok1u.,.1 hu H-..1:i. Metsähallitus kiisti suometsien PK-lannoitteen myrkyllisyyden. Voi aikoja, voi tapoja. Arvioni mukaan ainakin satakunta hirveä tapasi kohtalonsa apulannoista yksinomaan täällä Pudasjärvellä viime kevättalven kuluessa. Eli kuten sen sanoi Suvanto-Sakari Livon Uhkalassa : Menkäähän sen mehtäteknikon puheille. Hirvet ja porot tunkivat turpansa tuohon muoviseen 'apelaatikkoon ' ja niin toi tuuli k.almanhajun Livojokivarresta keväällä 1969. olevaan mikro-organismiin, metsän ja veden riistaan sekä mahdollisesti ihmisiinkin. Ja »unohdukseen » säkkejä jää sadoittain maastoon. Haluaako se saada entistä suuremman Ruotsiin ja Australiaan ryntäyksen aikaan. Eläimet ehtivät mädäntyä eikä näytteitä saatu. Pudasjärvellä ·on lannoilettu voimallisesti metsiä, mutta itse lannoitustyö on ollut holtitonta : urakkahommissa olleet työttömyyskortiston miehet leikkasivat säkin kyljestä vain nimilapun, jonka perusteella palkka maksettiin itse levitys j ai Luojan huoleksi. Hirvija porolwolemat olivat siinä viimeinen pisara. D 87. 1 1111l1t"i , l ,1 11;; 1,1 l.111~11,ull., • l',1\01 ,l,ll,II I l,IO!l.1,-..1 CII IUMl19i Aukeama Uudesta Maailmasta, n:o 7, 1970. kolomatta . f vesisto1stä. , Metsähallitus on menettänyt luottonsa Koillismaalla lopullisesti. Osa lannoitteista painuu maahan lumen läpi. kuollhan se lopufla e ikä tää llä usko ylfs,käan mehtäm,es. 1M l'.h ,1lcl111ll u (' l 'l.i(•1oill11, ... Osa lannoitesäkeistä vain viilletään auki ja sisältö kaadetaan maahan. Ne syövät hangelle kylvettyjä metsälannoitteita jauhinkivikseen menettäen itsesuojeluvaistonsa ja toikkaroivat kuin humalaiset. Metsähallitus kiisti, että lannoite olisi aiheuttanut riistan kuoleman. Se mitä jälempänä kerrotaan, e i riittäne r,äytöksi oikeusistuimessa, mutta onpahan eräänlainen indisio täydellisestä luottamuspulasta Etelän Herrojen ja tavallisen kansan välillä Koillismaalla . 1nl.t hui l'pu , l nl111.111.1 111ll, .. Jos toisin on todistakaa se. hän 111,1 11 pt.-..'.iu Ii l ;1;11n i,1:1 . . Noita suometsien lannoitteita ... e itä hu vi kuolis i talavella näläkään ama se ruolrnsa IOytaä . Näin joutuu vesienkin riista, kalat, kärsimään Metsähallituksen toilauksista. Osa jää lumessa oleviin jääkerrostumiin kulkeutuen siitä vesistöihin lumen sulaessa syntyneissä virtauksissarehevöittäen liikaa vesistöjä ja aiheuttaen n11ssä talvisin happikatoa. Yrittääkö Metsähallitus käytettävissään olevin voimakeinoin autioittaa Pohjois-Suomen . Mitkä kestäen humalan jatkaakseen taas seuraavana päivänä »humalatilaansa », mitkä sortuen ensimmäisestä humalastaan ikiuneen. Mitä vaikuttavat ihmisiin myrkytetyt marjat, joiden poimijoita ei paikan päällä millään tavoin varoiteta . Hirvihän hakeutuu veteen kun tuntee loppunsa lähenevän. viikkoa se k1lu siinä Palo• vaaran kupeella yks illä ja/ansl1oillaan
myrkky, olkoonpa sen kemiallinen kaava sitten mikä tahansa. Ruotsissa todettiin myrkytetyillä alueilla hirvillä lisääntyneen kohdun esiinluiskahtamisia, mikä jo osaltaan antaa mahdollisuuden laboratoriokokeiden yleistämiseen. Mukula), ettei puhdas 2,4,5-T aiheuta edellä mainittua epämuodostuneiden määrää, vaan ko. Ilmeisen yllättäen alkoi myrkystä tulla haittavaikutuksia. Tällöin metsähallitus käynnisti vesakoiden kemiallisen torjunnan. Ja miksi laskua pitäisi ylipäätänsä olla näkyvissä, parantaahan vesakoiden torjunta huomattavasti metsän uudistumisnopeutta ja kohentaa näin kansantaloutta. Vuonna 1.168 levitettiin näitä aineita jo yli 200 tonnia (Martti Markkula, Kemian teollisuus 26 (1969) 9: 731734.) ja näyttää ilmeiseltä, että minkäänlaista merkittävää laskua ei määrissä ole näkyvissä. Olli Paasivirta Metsähallitus kylvää myrkkyä I Suomalaisen maiseman myrkyttämisessä kohdattiin vuonna 19 59 uusi virstanpylväs. Ensimmäisen kerran niihin kiinnittyi suuri huomio Vietnamista kantautuneiden huhujen takia. Eikö luonnolle ole aivan sama, mikä aine vauriot aiheuttaa, jos vain tavaramerkissä 2,4,5-T esiintyy ko. Tulos puhui omaa järkyttävää kieltään: 88 mg/painokilo epämuodostuneita 4,6 aiheutti 39 % 10,0 aiheutti 78 % 21,5 aiheutti 90 % 46,4 aiheutti 100 % Valitettavasti jo nyt on luonnosta voitu havaita vastaavanlaisia ilmiöitä. On väitetty (mm. Tähän tarkoitukseen soveltuvia aineita, tavaramerkiltään (ehkä myös kemialliselta rakenteeltaan) 2, 4, 5-T ja 2,4-D on sen jälkeen joka vuosi levitetty useiden kymmenien tuhansien hehtaarien alueelle, ja vuosittain saastuneen alueen laajuus on lähes kaksinkertainen huonon pölytystarkkuuden ja tuule,· vaikutuksen takia. Esitetyn kokeen tuloksesta on julkaistu runsaasti kritiikkiä. Sopii ihmetellä Bryce Nelsonin tapaan (Science 21 : 1969), miksi näitä herbisidejä yleisesti käytetään ennenkuin tieteelliset tutki. valmistfessa epäpuhtautena esiintyvä 2,3,6, 7-tetraklooridibentsoparadioksiini. Kieltoja harkitaan usealla suunnalla samanaikaisesti, kun tonneittain näitä hormoonimyrkkyjä kylvetään luonnon tuhoamiseksi. Väitettiin niiden aiheuttavan vietnamilaisten lasten epämuodostumat, saivathan heidän äitinsä jopa yli 50 mg näitä myrkkyjä painokiloaan kohden vuorokaudessa. prof. Suoritetut laboratoriokokeet ovatkin vakuuttavasti todistaneet näiden aineiden ja epämuodostumien välisen suhteen: koe-eläimille annettiin 2,4,5-T :tä tiettyinä eri suurina annoksina ja seurattiin epämuodostuneiden jälkeläisten suhteellista osuutta
Sama kieroutunut periaate näyttää vallitsevan myös Suomessa. » Maist. 1970). 1. » Vaikka taloudelliset näkymät ovat sulkeneet näiden, kuten eräiden muidenkin herrojen silmät, pitäisi ajatella ihmiskuntaa eettiseltä kannalta tai jos välttämättä ekonomistina pysyy, ympäristömyrkyistä aiheutuvien haittavaikutuksien eliminoimiseen kuluvien rahojen suhdetta tällä hetkellä niistä saatavaan minimaaliseen hyötyyn. 1970): »En arbetsgrupp skall undersöka giftets verkningar hos oss, men det betyder ingalunda, att vi skall sluta upp med besprutningen i morgon· dag, » Metsäpiireissä piilevää asiantuntemattomuutta edustaa ylimetsänhoitaja Väinö Koiviston lausuma (Metsälehti 22. 1967).» »Näyttää siltä, että suoritettaessa tekohormoniruiskutus ohjeiden mukaisesti ei ole pelkoa myrkytysten aiheuttamista katastrofeista (Metsälehti 12. mukset niiden haittavaikutuksista eläimistölle on saatu loppuun suoritetuiksi. . » » Tekohormonit hajoavat muutamissa viikoissa tai ainakin muutamassa kuukaudessa, ne eivät siis jää luontoon makaamaan ja aiheuttamaan vaarailmiöitä myöhemmin (Niin metsä vastaa . 1970). Ukko Rummukainen on useassa eri yhteydessä viitannut kintaalla vesakkohävitteiden käytöstä aiheutuville vaaroille: »Niiden käytössä ei ole todettu mitään haittoja (Helsingin Sanomat 9. 4. E. Edellä mainitun amerikkalaisen tutkimuksen saavuttua tänne lausui Metsähallituksen ylijohtaja J. 1. Arnkil (Hufvudstadsbladet 27. D 89. 1970): »Hävitteiden käyttö ei ole ympäristölle vaaraksi. . 3
Tällainen ylimielinen ja suorastaan välinpitämätön asennoituminen näin vakavaan kysymykseen on syytä ennen kaikkea niiden, jotka metsähallituksen toimia valvovat, panna merkille. Kaarle E. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että metsätalous ei saastuta luontoa ainoastaan em. Arnkil eräälle lehdelle antamassaan haastattelussa, että eräs työryhmä tulee tutkimaan aineiden vaarallisuutta, mutta tämä ei missään tapauksessa merkitse, että huomispäivänä lopettaisimme näiden aineiden käytön. Tätä kuvastaa edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös myrkkyjen vaikutusta tutkimaan asetetun työryhmän kokoonpano. Metsätaloudessa ei ole mitään syytä levittää lannoitteita avaamalla lentokoneen luukkua jonnekin metsään päin, kun maataloudessa p yritään lannoitteet sijoittamaan suurella tarkkuudella määrättyyn syvyyteen maassa, jotLukuisissa eri yhteyksissä on voitu todeta, kuinka metsätaloutemme johtoporras on unohtanut päätehtävänsä valtakuntamme metsien hoitajana siitä lähtien kun se 50-luvulla teki itselleen Pohjois-Suomessa männystä epäjumalan, jonka alttarille on uhrattu ja uhrataan koko metsäluonto. myrkyillä, vaan mikäli kehityksen sallitaan jatkua tämän hetkisten näkymien mukaisena, niin metsien lannoitustoiminta tulee huomattavissa määrin saastuttamaan vesistöjämme. Mikäli 90 myrkkyjen käyttöä ei kielloilla tulla keskeyttämään, niin tuskin työryhmä tutkimuksissaan pitää kovinkaan suurta kiirettä. Ja itse pääasia näyttää unohtuneen kokonaan, nimittäin sen seikan tutkiminen, onko vesakkojen hävittäminen myrkyillä lainkaan niin välttämätöntä kuin tähän saakka on otaksuttu. \ .. Klemola: Metsähallitus kylvää myrkkyä II Metsätaloutemme johdon reaktiot metsien lannoitukseen ja vesakkojen tuhoamiseen liittyvien luonnoneläimiin kohdistuneiden vahinkotapausten suhteen · ovat olleet mielenkiintoisia ja huomionarvoisia. säätekijöistä johtuen erittäin vaikeata. Yhtä vähätellen on suhtauduttu luonnossa paikan päällä tehtyihin havaintoihin, joiden mukaan Pohjois-Suomen outojen hirvija porokuolemien aiheuttajana olisi pidettävä heitteille jätettyjä ja huolimattomasti levitettyjä metsälannoitteita. Heidän on syytä puuttua asiain kulkuun kovin ottein, sillä metsähallituksen suhtautuminen mahdollisiin myrkytystapauksiin on täysin yleisen edun vastaista. Metsähallitus on nimittäin ilmoittanut aloittavansa jälleen laajat ojitettujen soiden lannoitukset lentokonelevitystä käyttäen. f! ; i i ' 1 1 ,. E. Kuitenkin on yleisesti tiedossa, että lentolevitys on täysin summittaista ja umpimähkäistä ja siinä kohteiden tarkka valitseminen on eri syistä mm. Varmaa myös on, että paljon vahinkoja tulee tapahtumaan ennen kuin mitään luotettavia tutkimustuloksia on kentällä toimenpiteistä vastaavien käytettävissä. Työryhmän asettivat ne, jotka kantavat vastuun myrkkyjen levittämisestä ja myynnistä, ja sen jäseniksi valittiin myös näitä piirejä edustavia henkilöitä. Kun on esitetty perusteltu vaatimus uuden ja laajan tutkimuksen suorittamiseksi, ennen kuin maassamme sallitaan jatkaa vesakkojen hävitystä USA:ssa ja Ruotsissa vaarallisiksi todetuilla 2,4,5-Tja 2,4-D-nimisillä myrkyillä ilmoitti metsähallituksen ylijohtaja J
yhä enemmän niitä tullaan suorittamaan vastaisuudessa. esimerkit osoittavat, että välinpitämättömyyteen ei ole varaa, sillä liian paljon luonnolle vaarallisia toimenpiteitä suoritetaan metsissämme jo nyt ja 91. Heidän työnsä helpottamiseksi on syytä todeta, että lannoituksessa on käytettävissä Lentoko ne lanno ituksen suurin vaara aiheutuu siitä, että ilmasta käsin levitettävä Suo-PK, jo ka on raakaa fo sforia ja kalisu olaa, laskeutuu m yös lumen peitossa oleviin ojiin, puroihin, lampiin jne., eli sii s suoraan vesistö ihin. Lentokonelannoituksen suurin vaara aiheutuu siitä, että ilmasta käsin levitettävä SuoPK, joka on raakaa fosforia ja kalisuolaa, laskeutuu myös lumen peitossa oleviin ojiin, puroihin, lanipiin jne., eli siis suoraan vesistöihin. D Yhteiskuntamme kaupunkilaistuminen on tehnyt meidät yhä välinpitämättömämmiksi ja tietämättömämmiksi, siitä mitä metsissämme tapahtuu. Niiden, jotka työskentelevät vesistöjemme puhdistamiseksi fosfaateista, on syytä puuttua asiaan ja nopeasti, sillä lannoitustoiminta ilmasta käsin on kiihtyvää vauhtia laajenemassa. muitakin jo pitkään koeteltuja työmenetelmiä, jotka jopa kustannuksiltaan kilpailevat lentolevityksen kanssa, siitä puhumattakaan, että niitä huolellisesti käytettäessä råvinteiden levittäminen ainakin suoraan vesistöihin voidaan välttää. Em. ta kasvit voivat todella käyttää ne hyväkseen
D 93. Tämän maalauksen osalta saatoin todeta esim. Rovaniemellä pidetyssä näyttelyssäni, että kyllä kansa taidetta ymmärtää. Suomalaisessa maalaustaiteessa on miltei kokonaan jätetty käyttämättä tiedottava, propagandistinen alue, jolla olisi voitu tehdä paljon yleisen mielipiteen herättäjänä. Tapani Rantala Osara on puhunut Tämä maalaus »Osara on puhunut » kuuluu yhtenä siihen kantaaottavien maalausteni joukkoon, joilla on tarkoitus taiteen keinoin puuttua järjestelmän järjettömyyksiin. Kuvan sanoma tuntui menneen perille oikein hyvin. Tässä tapauksessa Pohjois-Suomi on menettänyt kaiken saamatta mitään, jos ei oteta lukuun »alueen työllistämistä », joka kuten järjestelmän kaavaan kuuluu, on todellisuudessa räikeän alipalkkaisuuden muodossa merkinnyt riistoa riistossa. Metsähallituksen ent. Osaran toimenpiteiden osalta tämä maalaus on myöhässä, mutta meidän on pidettävä mielessä, että hänen seuraajansa Antero Piha jatkaa uskollisesti edeltäjänsä kunniakkaita perinteitä. Kuva on samalla dokumentti järjestelmän julmasta vastuuntunnottomuudesta: näin riistetään ihmisten tulevaisuudenmahdollisuudet; kun raaka-ainevarat on viety, näytelmä on näytelty. pääjohtaja Osara symbolisoi järjestelmän lakeijaa, imperialistista patriarkkaa, joka despoottisesti Rahan Vallan ratsuna riistää siirtomaata väkevällä kädellään vähääkään välittämättä yhteisen kansan tarpeista ja toiveista. Siinä on asetettu päällekkäin kaksi objektiivista tosiasiaa: riiston edustajatoteuttaja ja saavutus
alueella olevat luonnonsuojelu-, retkeily-, yms. avohakkuut, vaotukset, soiden ojitus ja naverointi, lannoitus . Selvää on, että näin perusteellinen hävitys ei ole mahdollista ilman laajaa metsäautotieverkostoa, joka lopullisesti pilaa kaikkien alueiden luonnonmukaisuuden. Suunnitelma käsittää Nurmeksen, Valtimon ja Rautavaaran hoitoalueet. tehotoimenpitein. erikoismetsät on tietysti jätetty nyt puheena olevan ohjelman ulkopuoleJle ». Edellä mainitussa esittelyssä pääjohtaja Piha ilmoittaa lisäksi, että »ko. Nurmes-suunnitelmaksi kutsutaan metsähallinnon mailla Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajaseudulla toteutettavaa metsätaloudellista kokeiluohjelmaa, jossa kolmen hoitoalueen metsiä käsitellään lähes kauttaltaan mahdollisimman voimaperäisin toimenpitein. Näitä metsiä on Nurmes-suunnitelmaan kuuluvilla hoitoalueilla yhteensä 3.000 ha, mutta siitä varsinaisia luonnonsuojelualueita, aarnialueita ja puistometsiä on vain 95. ja vesakkomyrkytykset. Vaikka sana tehotoimenpide puhuukin jo itse puolestaan, lienee syytä selventää, että alueella suoritettavia tehotoimenpiteitä ovat mm. Olli Järvinen Piha puhuu Nurmes-suunnitelman tarkoituksena on ryhtyä harjoittamaan kolmessa Nurmeksen ympärillä olevassa, toisiinsa liittyvässä hoitoalueessa niin intensiivistä metsätaloutta kuin nykyisen tietämyksen mukaan voidaan pitää järkevänä ja ptrusteltuna ( Metsähallituksen nykyinen pääjohtaja Antero Piha Metsätaloudellisessa aikakauslehdessä 1967). Suunnitelman pinta-ala on noin 125.000 ha; lähes koko alue käsitellään ns
Eläimiä on paljon kuten vanhoissa metsissä yleensä. Vaikka metsähallitus kiertokirjeellään nimenomaan kielsi kaikenlaisen toiminnan ehdotetuilla soiden suojeluja kansallispuistoalueilla kunnes niistä on päätetty, huomasin viime käynnilläni, että hoitoalue on aluemetsänhoitaja Niemen johdolla suorituttanut siellä huomattavia hakkuita. Tällöin ei osattu arvata, että juuri tämä ehdotus paljastaisi Nurmes-suunnitelman törkeyden. »luonnonhoitometsiä », joissa hakkuutoiminta on laajassakin mitassa. Olli Järvinen 900 ha. Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran soidensuojelutoimikunta, jonka suorittamiin maastotutkimuksiin myös allekirJOlttanut on osallistunut, on päätynyt ehdottamaan seudun tärkeimmäksi luonnonsuojelukohteeksi Tiilikkajärven aarnialueen laajennusta. Sama suhtautuminen on havaittavissa uusiin kansallispuistoehdotuksiin yleensäkin. Järven pohjoispuolella on laajoja 96 soita. Ilmeisesti näin yritetään saada metsät luonnonsuorelutarkoitukseen kelpaamattomiksi, jotta sen jälkeen päästäisiin hakkaamaan loputkin. Merkille pantavaa on, että alue ei aikaisemmin ollut hakkuusuunnitelmissa. Myös soiden säilytyssuunnitelmaa metsähallituksessa käsiteltäessä Nurmes-suunnitelman alueita tuntuu olevan ylivoimaista rauhoittaa. Selville saaduista suojelukohteista on Tiilikkajärven alue selvästi edustavin ja toisi nimenomaan järvija suosuojelualueena uutta kansallispuistojemme maamme luonnosta antamaan kuvaan. Siellä on komeita ylispuita kasvavia kankaita, luonnontilassaan vaikuttavia kelorämeitä ja tunnelmaltaan salaperäisiä tikkakorpia. Suuria osia niistä aiotaan ottaa hakkuuseen perustamalla suunnitelluista kansallispuistoista ns. Aarniometsien kehystämä järvi on maisemaltaan vaikuttava, mutta niin ovat myös sitä ympäröivät metsäja suoalueet. Tekipä hoitoalue hakkuut joko omalla, piirikunnan tai metsähallituksen luvalla, on toiminta ollut röyhkeän välinpitämätöntä. Samalla on pilattu laajoja osia ehdotetusta kansallispuistosta. Metsähallituksen ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen yhteisen työryhmän käsitellessä talvikaudella 1967-68 ehdotuksia uusiksi kansallispuistoiksi Tiilikkajärven alue tipautettiin edustavuudestaan huolimatta armotta pois joukosta. Kutakin hoitoaluetta kohti niitä kertyy siis vain 3 km 2 • Nurmeksen, Valtimon ja Rautavaaran hoitoalueiden valtionmetsiin on monien henkilöiden toimesta tutustuttu tavoitteena soiden suojeluja kansallispuistoalueiden löytäminen
Myös tällä hoitoalueella tuntuu luonnonsuojelualueiden perustaminen olevan kiven takana. mahdollista. Tehotoimenpiteiden jälkeen ne eivät kelpaa muuhun kuin puuntuottajien myllerryskentäksi. Tämä siitä huolimatta, että rauhoitettavaksi ehdotetut suot ovat kaikkein edustavimpia ja tärkeimpiä koko maassa. Mutta Nurmesmiehiä ei luonnonsuojelu kiinnosta. Yhteiskunta ei kuitenkaan hyväksy vastaavanlaisia ohjelmia muualla toteutettavaksi. Maisemanhoidollisesti suunnitelman alaiset valtionmaat tulevat olemaan nollaaluetta. Tyytyessään aikaisempiin pinta-alaltaan jokseenkin mitättömiin rauhoituskohteisiin Nurmessuunnitelman toteuttajat osoittavat, ettei nykyaikainen metsien moninaiskäyttö kuulu lainkaan kokeilun aihepiiriin. 97. Juuri Kemin hoitoalueen soiden suojelusuunnitelmien vastustamiseksi tehtiin viime syksynä nykyaikana käsittämätön koko Lapin lääniä koskevaksi ulotettu eduskuntakysely. Lähtemällä tälle tielle metsähallituksen alkuperäisen luonnon suojelun perusteista tietämätön johtohenkilöstö aikoo romuttaa koko kansallispuistojärjestelmämme olennaisimman sisällön, kansallispuistojen luonnon mahdollisimman täydellisen koskemattomuuden. Kuuluvathan esim. Kuitenkin metsien n ykyistä laajemman moninaiskäytön toteuttaminen on tunnustettu erääksi metsätalouden tärkeäksi tavoitteeksi. Simon Martimojärven ympäristön kuuluisat lintusuot kansainväliseen Project MAR-ohjelmaan ja koko alue laajemmalti kansainväliseen soiden suojeluohjelmaan Project TELMA. seutusuunnittelussa yleisesti hyväksyttävää periaatetta, jonka mukaan suurehkot luonnonsuojeluja retkeilyalueet tulisi varata ensisijaisesti valtionmailta. N ykytilanteessa on luonnonsuojelun kehittäminen Kuopion läänissä valtionmaiden osalta pysyvästi suurissa vaikeuksissa. Nykyisellään kokeilu palvelee vain pienen toteuttajaryhmänsä mielihaluja. Kemin hoitoalueen aluemetsänhoitaja Markkulalla on yksityinen Nurmes-suunnitelmansa, jolla koko hoitoalueen luonto aiotaan jyrätä hajalle. Siellä ei voida toteuttaa esim. Ketä varten Nurmes-kokeilua suoritetaan. Tiettävästi esim. Ahne Nurmes-henki keksii epäilemättä lähitulevaisuudessa yhä uusia keinoja luonnonsuojelupyrkimysten romuttamiseksi, ellei sitä yhteiskunnan vo1min nujerreta. mielipuolisen metsätalouden kokeiluohjelman toimeenpanemista on kuitenkin nykyisenä nopeasti muuttuvana aikana pidettävä järkyttävän typeränä. Metsähallintoa koskevan lain mukaan katsotaan metsähallituksen tehtäviin kuuluvan puuntuottamisen ohella yleisen edun silmällä pitämisen, mutta Nurmes-suunnitelmassa on alusta pitäen pidetty silmällä yleistä etua vain korkeintaan silloin, kun se ei haittaa puuntuotantoa. On syytä tuoda voimakkaasti esiin, että »Nurmes-ajattelu » on leviämässä metsähallinnon piirissä. Myllerryksen jatkuessa metsistä virkistystä etsivät joutuvat Kuopion läänissä hakeutumaan yksityismaille. Heidän mielestään nämä Simon runsaslintuiset hillasuot soveltuvat paremmin avosuojyrsinten koekentiksi. Syksyllä 1969 metsähallinnon Itä-Suomen piirikuntakonttori on vahvistanut virallisesti vastustavan kantansa Tiilikkajärven seudun rauhoitusehdotukseen vedoten Nurmes-suunnitelmaan, jonka »perusedellytyksiin kuuluu maanomistussuhteiden ja maankäyttömuotojen muuttumattomana säilyttäminen »! Nurmes-suunnitelman kaltaisen täysin yksipuolisen, so. Luonnonharrastajien ja retkeilijöiden mahdollisuudet poljetaan Nurmes-raiskioiden murrokkoon
Eksyin sinne kerran. Puhumattakaan, että he katsoisivat olevan mahdollista huomioida edes vähäisimmässä määrin myös niiden satojen eläinlajien elämisen oikeutta, jotka ovat vuosituhansien kuluessa sopeutuneet nimenomaan metsän asukkaiksi. Sillä Kullervo Kuuselalla on jo resepti valmiina Raiskillekin : mätkä ytetään sakkovero kaikille niille, jotka eivät vapaaehtoisesti liity totaalisen metsänhävityksen rintamaan. Ja se ei ole kaukana. Kompuroin hetken risukoissa ja palasin takaisin. Metsäyhtiö (Rosenlew) oli alkanut »suojella elämää ». Luonnolle ja luonnonharrastajille riittävät metsätalousmiesten mielestä vain pienet kansallispuistotäplät silmänkantamattomien »autiomaiden» keskellä. Toisella rannalla alkaa vesirajasta turpeiden, risujen, kantojen, kivien ja mättäiden loputon sekamelska. Metsä oli menettänyt 150 lintulajia, ja tilalle oli tullut vain yksi: niittykirvinen, joka orpana pyrähteli alkavien heinätupsujen välissä. Paljaaksihakattu raiskio alkaa olla Keski-Suomen metsien näkyvin piirre. Moninaiskäytöstä ei enää voi puhua nykyaikaisen metsänhoidon suunnittelijat, esitaistelijat ja toteuttajat eivät halua antaa minkäänlaista arvoa luonnonystävälle : retkeilijälle, metsästäjälle, luonnonharrastajalle, marjastajalle, suunnistajalle jne. Lienee liikaa odottaa, että puutavarayhtiö tinkisi tehokkaimman tuotannon periaatteesta. Samoin pienet purot ja soistumat näkyvät avohakkuin käsitellyssä masemassa tehden sen viehättävän pienipiirteiseksi metsän yksitoikkoisuuteen verrattuna. Hävitys oli ollut armoton ja täydellinen. Esimerkiksi erilaiset sammaltyypit erottuvat varsin kauas tehden maisemaa värikkäämmäksi. Mitäpä tuosta, jos kotka, viirupöllö, korppi, näätä, pohjantikka ja muut Keski-Suomessakin harvinaisuuksiksi hävitetyt eläimet menettivät viimeisen tukikohtansa Suomen paljaaksihakatuimmassa pitäjässä. Mikäli avohakkuualue on suuri, näkyvät maisemassa myös suomalaiselle metsämaisemalle tyypilliset lammet välkehtivinä peileinä paremmin kuin ennen muutosta» (Matti Kärkkäinen kirjassa »Niin metsä vaätaa ... Pienet, esteettisesti miellyttävät yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Se ei tyydy hävittämään metsästä vain kaikkia kasveja ja eläimiä vaan myllertää myös maaperän. Mutta jälleen kerran on kehoitettava kiirehtimään. On vielä 98 paikka minne uskaltaa kutsua lintuharrastajia kauempaakin (siellä jo käyneiden japanilaisten, amerikkalaisten, uus-seelantilaisten ym. Pahin mullistus jääkauden jälkeen on parhaillaan tapahtumassa metsissämme. Raiskin metsän parhaat alueet rajoittuvat Tervajärveen, joka on vain 50 metriä leveä. Mutta eikö sentään jotain voitaisi tehdä. Pertti Sulkava Metsänhoito maiseman runtelijana Nykyaikainen metsänhoito on kaikkia myrkkyjä ja saasteita pahempi luonnon tuhooja. Johtavilla metsänhoitajilla on pöytälaatikossa isot niput luonnonsuojeluohjeita, joissa kauniisti kehoitetaan säästämään rantametsät (tosin vaivaisen 10 metrin leveydeltä, mikä metsälammissa on »Myös tarkastelupaikan välittömässä ympäristössä avohakkuu vaikuttaa edullisesti maisemaan tehden sen avaramman tuntuiseksi ja väreiltään kevyemmäksi. Mutta jäihän meille vielä Raiski, Pihlajaveden maankuulu lintumetsä, pöllöineen, haukkoineen, tikkoineen, jättiläiskuusineen, puronvarsiviidakkoineen, keloineen ja kääpineen. KeskiSuomen Tutkimusseuran luonnonsuojelualueeksi ehdottamasta Tervajärven erämaasta ei ollut jäljellä mitään. Ja kun on hetken vaellellut Raiskin luonnon pursuavassa runsaudessa ja monipuolisuudessa, on aika astua nykyaikaan. lisäksi). KeskiSuomessa on jo Pyhähäkin kansallispuisto, J oensuonkangasta ei enää tarvita, totesi metsänhoitaja Paakkala Saarijärveltä ja kiirehti metsähallituksen päätöstä odottelematta kaatamaan elämänsä savottaa: koskematonta ikimetsää Multialta. » ) .
Rantametsien ja saarten paljaaksi hakkaaminen on yhtiöiden erikoisalaa. Hän vain vaeltaa vielä jäljellä oleviin metsätäpliin ja nauttii niissä luonnon viimeisistä rippeistä, kunnes jäljellä ei ole mitään. Yhtiöiden metsissä törmää luonnonsuojelullisiin törkeyksiin joka askeleella. rantametsää. Ohjeissa istutetaan männyntaimistoihin jo sekaan koivua ja tehdään vaikka mitä kaunista ja hyvää. Ja luonnonystävä ei voi mitään. Hänellä ei ole rahaa eikä valtaa. Hakkuiden suunnittelijat ovat ratkaisseet useimmissa tapauksissa ongelman taloudellisemmin: he ovat laskeneet lammen pintaa paljastaen pohjamudan ja kannokot. Koskahan luonnonsuojelu liitetään nykyistä voimakkaammin metsäammattimiesten koulutusohjelmaan. Tietoa ja taitoa siellä vain tarvittaisiin, mutta toistaiseksi yhtiöiden metsäpomot ovat katsoneet parempana pitää tietonsa pöytälaatikossa. Järvet ovat saastuneet, suot ojitettu ja metsät muutettu kalseiksi puupelloiksi. Epäilemättä yhtiöiden metsät ovat luontonsa puolesta kaikkein mitättömimpiä ja kalutuimpia paikkakunnalla, metsänhoidon mielikuvituksettoman jyräyksen huippusaavutuksia. yhtä tyhjän kanssa), puronvarret, pihlajat (ja muut »kukkivat puut») jopa muurahaispesät. 99. Mutta käytännön työmailla ei ohjeista näy mitään. Keuruun metsälammilla ei ole nähty vielä yhtään säästettyä . Salaperäiset korpinotkot on järjestään revitty hajalle kaivinkoneilla ja avosoiden maiseman synkistää ojavallien mustanpuhuva verkko. Tervetuloa Keuruulle tutustumaan metsänhoidon nykynäkymiin. Useimmiten hän ei yritäkään tehdä mitään. Rauhoitettuja alueita on yhtiöiden mailla perin säästeliäästi, pinta-alaan nähden paljon vähemmän kuin valtion metsissä
Tulevaisuus näyttää siis synkältä. Seudun komeimman ja myös ainoan viirupöllömetsän, ilmeisesti vahingossa säästyneen vanhan metsänsirpaleen halki johtavat jo 100 ojituskeppirivit, vaikka kosteata kohtaa on maastossa vaikea silmin erottaa. Karmeilta näyttävät entiset idyllisten metsälampien kuolleet kasvot ympäriltä raastetun suojaavan metsän väistyttyä joskus kilometrienkin päähän rannasta. Aarniometsien sirpaleita, linnustollisia keitaita on turha hakea. Ruokolahden omalaatuiset puuttomat lakeudet puomilla suljettujen metsäautoteiden paassa ovat kaikille puolukan etsijöille tuttuja. Liian usein , retkeilijä törmää tutuilla eräpoluillaan samoillessaan harjuraiskiolle, jossa ei polkua tahdo erottaa hakkuurojun alta. Ainoa valtionmaa koko alueella on Lohikosken valtionpuisto, joka ennen oli kuuluisa komeasta erämaaluonnostaan. Kaakkuri etsii turhaan näkösuojaa ja majavat joutuvat jyrsimään propseja pinoista. Toiminnan näin lisääntyessä ja kehittyessä saadaan 70-luvun loppuun mennessä ojitustoiminta näillä alueilla loppuun suoritettua. Etelä-Karjalan vaihtelevat pinnanmuodot ja maaperäalueet ovat alunperin tarjonneet hyvät edellytykset tasapainoisen ja rikkaan luonnon kehitykselle. Soille on käynyt hyvin huonosti. Tällä hetkellä tämä arvokas alue on hakattu luonnonharrastajan kannalta pilalle. Tuntuukin siltä, että vanha idyllinen nimi »metsänhoidosta » on aikansa elänyt näillä alueilla, paremmin voidaan puhua metsänraiskauksesta. Tai komean puronvarsilehdon entisiltä sijoilta hän tapaa muutaman kallellaan olevan leppäraaskun partureilta unohtuneena. Tällaisissa . On kuitenkin syytä panna merkille kartan alalaidan merkintä: Maanmittaushallituksen kivipaino, Helsinki 1947/ Karmea totuus noista kartan soista on, ettei 16 kunnan alueelta löydy enää yhtään kuivaamatonta ja ojittamatonta suurehkoa avosuota. Sanottu alkaa olla historiaa. Yhtiöt ovat tehneet todella tehokasta työtä tässä suhteessa. Aluskasvillisuus katajia myöten on hakattu ja esim. Näin kokonaisojitusmäärä on ollut runsaasti yli 2000 ha/v ja ojitustoiminta on ollut jatkuvasti kasvamaan päin. hirvet joutuvat kaluamaan männyntaimistoja, muita taimia kun ei katsota suopein silmin. Jos joku aistiviallinen lintu pesiikin alueella, poikue kyllä jossain vaiheessa tuhoutuu vakojen pohjalla tai kuolee janoon kuivuneella vaotusalueella. Harjualueiden puhdaspiirteisille kangasmetsille ovat antaneet eloa vanhat kaskikoivikot, puronvarsilehdot ja korpijuotit runsa1ne eliömaailmoineen. Yhtiöiden maita on alueella lähes kaksi kertaa enemmän kuin Etelä-Suomessa keskimäärin, Ruokolahdella jopa lähes 40 % metsäalasta. Teerillä ja muilla kanalinnuilla riittää nyt kyllä jauhinkiviä ja rypykuoppia, mutta ikävä kyllä ei riitä enää teeriä. Mutta ilmeisesti nekin häviävät vähitellen ellei yleistä etua ja luonnonsuojelijan ääntä kuulla. Korpinotkelmiin nyttemmin ilmestyneet ojituskepit kertovat korutonta kieltään lopullisesta tuhosta, lähestyvästä kosteikkojuottien hajalle repimisestä. Paremminkin voidaan ehkä sanoa ettei tulevaisuutta enää olekaan: koko Etelä-Karjalan alueella ei ole yhtään aarnimetsikköä tai luonnonsuojelualuetta.. Valitetta,vasti tämä käsitys ei enää pidä täysin paikkaansa. Silloin ovat kadonneet lopullisesti myöskin ne nimettömät rämeet, korpijuotit ja nevapilkut joista ennen sai kerättyä muuraimet ja karpalot. kohdissa ojitus on jopa pienentänyt kasvukelpoisen metsäpohjan pinta-alaa kun ojavallit on vyörytetty viisi metriä kankaille. Hannu Aarnio Metsäyhtiöt Etelä-Karjalan raiskaajina Yleinen käsitys muualla Suomessa lienee, että Etelä-Karjala on eräs luonnonharrastajan toivealueita. Täällähän pitäisi olla mitä rikkain ja monipuolisin luonto vaihtelevine maastoineen ja suurine metsäalueineen. Jostain syystä tällaista maisemaa on selvästi runsaimmin alueen pohjoisosissa, jossa valtio ja yhtiöt omistavat eniten metsiä. Näistä metsistä on tehokkaimmin kaikki mielenkiinto hävietty. Tapion metsänparannuspiirien, piirimetsälautakuntien ja metsänhoitoyhdistysten toimesta on alueella ojitettu seuraavasti: 1965 933 ha, 1966 1453 ha, 1967 2585 ha. Yksityismetsissä on jäljellä se vähä mitä Etelä-Karjalan metsäja suoluonnossa on vielä jäljellä. Tämän lisäksi ovat metsänomistajat, ennen muuta yhtiöt, ojittaneet runsaasti soitaan täysin omatoimisesti. T yö on paikoin täydennetty uudella raiskausmenetelmällä, vaotuksella siten, että mikään elollinen ei voi viihtyä maisemassa. Tosin tietyllä tavalla luonnossa on vieläkin »rikkautta», mutta monipuolisuus alkaa olla kaukana. Kun tarkastelee alueiden topografikarttoja, ilahtuu ensi silmäyksellä löytäessään joka lehdeltä suuriakin suokomplekseja
Vaikka mm. Jätepaperin kerajs on liian sattumanvaraista,ja kuitenkin jatkuvasti hakataan metsiä, jotta saataisiin kartonkia, jonka valmistukseen riittcisi ja'tepaperikin. Vielä suurempi kummastuksen aihe on siinä, että puunjalostusteoflisuuteml!le ei ole osoittanut sanottavaa mielenkiintoa kertaalleen käytetyn paperin uudelfeenkajttiiiin. valtion tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomionsa siihen, että Suomen puunjalostusteollisuus on jo nykyisellään ylimitoitettu raakaaineeseen nähden, on virinnyt ajatus uuden suuren tehtaan perustamisesta länsirannikolle. Suuri sellutehdas länsirannikolle. 102. Koko maan metsien ylirasitettu tuottokyky ei siitä helpotu, että jossakin Pohjanmaalla vielä on metsiä, joihin kertyy paikallista hakkuusäas tiiä
kenee, ellei sitä auteta lisäty!llä näin ollen valtakunnallisesti' tärraaka-aineeksi. Suunnitelmassa mukana Ross L Rossin antamassa lausunhyvään alkuun Mera I Ja II ohJelmaisen Jalostustuotannon raaka.• olevat tehtaat ovat perustaneet nossa. ~nlew d ah it ltelmlll J tk • Oy:n, Serlachius Oy,n Ja Nokia selluloosan tuotannon en r .. markan invesvt. ' vansa antaa suostulhuslisuuden rakennetun Ja rakenteilla toin nyky!.sellli.kln pohjalla runTämä Sata.sellun t,lntmeä kan"11 · h~ · olevan kapasiteetin viillllii on parsaastl mahdolll:muksia . 1 Mera m ohjelma.n toteuttatuotoksen pohjalta.." mm. että vaativaa kultutuotantoa.. Korkeam~n ~ken:U,~~llll~a me~ ei myoskaatI 1.<.#so VOI• maamme metsävaroJen, kestävien paan Jalostu.sasteeseen tähtäävään 1k 11 ' lifllS 1 · ' ' ):la.kkuusuunnlttelden, Ja Q).etsäteolinvestolntltolmln.taan on sitä vasrann ° _e. ei• hlllden . teensu te!. u on tan11skelpo1su;ia suunm• kelpoislna.. Sen tuoden rah01tussuuntntelkäsityksen _mukaan Jo ~yntymas.sä rissä ryhdytään uuslln raakapuun tanto on suureksi osaksi tarkoitus kasvava epäsuhde. Metsäwe heiktarvetta Jisäiivlln hankkeisiin olisi käyttää Jäsentehtalden omaksi mille. edellyttävät myös kasvavaa massan valmistusta. tehdas KaskisiinnouSivaf salko,hm Kilpaiuqksu .raaka--ainelöht~ill.e kirist.yy Metsäliitto-yhtymän tehdas Kaskisiin. US6Uunn e, "'sä olosuhteissa• ei ole edellytyksiä Oy:n Ilmoitettua, että ne· tutkivat • ; , "'n • ~ellyttävät ulkoma!aen Ja/ tai k~-tasa.painoa vielä enemmän Järkytparhaillaan noin ~-000 tonnia korottam1seei1,. vät suunnitelmat eivät ole toteuttamiskelpoisia maan metsävarojen kestävän käytön kannalta. tämättä Jlsätä puuraaka-ainetta od t tta llul teh • •• . ~etsäasiantnntlJolden1me Ennen !tuln metsäteoilisuuden piisuurin alan tuotantolaitos. ei lä hetkellä pidä toteut• V:tltakwm~ m~tsJ,varoJffl kestätaa 11t11Jenevan metsäteollisuuden Vllm is. Joka vaatisi entisestään MITEN Ki\Y kulutuksen edelleen kli,j»'amlsta, tehostettua metsä.nparannustoimlnSATASELLUN. anne n u • u Jokin telnua, JOtka tahtaavat suostumustaan tällal&ten hankkelSuomen Pankki katroo että nä!s aika. Länsi-Suomessa laajennusta , • Sa tasell un, perustamisesta _ _ käynnistetään _neuvottelut IMetsäliitollekin Kask!sissa /ipu! . \ 1 laaiennus . rankk1 tima!.sen iuvestolntuuoton käyttöa. tava tehdas olisi maimme toiseksi taan ta aJ~ten . vän käytön 1tanna:ita toe:~tta.misraaka-e.lnepohJe.n vahvistamiseksi, e m se !:1 oo.sap . ••• , , • Suomen Pa:11kk1 toteaa., . /Ilme aikoina Julk1suuteen saatettujen selluloosan tuotannon nostamiseen kohdistuvien hankkeiden Johdosta Suomen Pankki Ilmoittaa, ettei se nykyoloissa pidä näitä uusia suunnitelSchauman kehittelee Taistelu puusta kiihtyy: Rauma-Repola Oy .laajentaa Raumalla Tuntuva metsäteollisuuclen .,. 11 1 t ; ; • • • . • .. Pankki ei näin ollen ei kuitenkaan vielä ole voitu · saakorottam!see ttiln täJhlkltää'd.ij . sltten Kyro Oy:p. puheenjohtaja, fil.tri R ei n-o seen tähtäävä työ onkin Jo pä.ä.ssyt tykset ll(lkä toisaalta turvata kotitolnt!a. Keskuspankin kielteisestä kanmetsien perusparannu5Willä. keätä selvittää Ja varmistaa metSatasellun suuruinen tehdas edusna.sta Ilmoitti maanantaina pankin Metsiemme kasvun suurentamisävaroJemme riittävyyden edellytaa noin 300 milJ. Tri Rossin lausunto on kokonaisuudessaan seuraava : "Maassamme on käynnissä runsaasti metsäteollisuuden alalla t»pahtuvaa !nvestolnt!tolmint-.a Ne kapasiteetin lisäykset, Joita to\PUtetaau pa.perlteolllsuuden piirissä, tähtäävät suureksi osaksi .1alostusa.steen nostamiseen, mutta. Suomen Pankki: ei rahaa ·uusille sellutehta1lle Met~f-!);q{O;! _(}jvät kestä laajennuksia Suomen -Pankki ei täimJa, Jotka merkitsisivät raakapuun ~ta. •• toistaiseksi katso voivansa antaa da varmuutta. . tutkia raaka-ainetllanne. sanotaan, että selluloosan man puitte!s&a vuodesta 1965 !äh&lneen saanti nykyls~n peruskuitutyöryhmän, Jonka tehtävänä on tuotannon korottamiseen tähtäätien. .... me
Vastaavasti nykyisen yhteiskuntamme epäkohdista suuri osa juontaa juurensa elinympäristömme maisemallisesta turmelusta. Metsiemme tila vaikuttaa suomalaiseen maisemaan ja kansalaisten viiht, vyyteen enemmän kuin mikään muu hallinnassamme oleva asia. H yvin harvoissa tapauksissa nämä metsäalat saattavat puustonsa tiheyden, lajivaihtelun ja kuutiomäärän puolesta lähetä luonnonvaraisia aarniometsiä. Tämän seurauksena useimmilla Etelä-Suomen seuduilla luonnonystävien ja retkeilijäin kaikki toiminnat, samoin kuin näiden seutujen koko vaateliaan eläimistön turvapaikat, ovat keskittyneet muut .. Tällöin tulevat vaikeudet ylivoimaisen suuriksi niille metsänomistajille, joiden maltti on pelastanut viimeiset luonnonmetsämme ja jotka jo nyt ovat suurin uhrauksin joutuneet luopumaan lyhyen tähtäyksen taloudellisesta voitosta. On tähdennettävä, että järjestelyyn ei tarvitsisi sisällyttää maanomistajille mitään uusia velvotteita ulkoilun vastaanottamisesta onhan vapaa ulkoilu metsämailla voimassa nk. rnan metsänomistajan suppeille metsälohkoille, joiden tulevaisuus on täysin muuttuvien olosuhteiden ja henkilökohtaisten seikkojen armoilla. Tulkitakseen omalta osaltaan kiitollisuutta maltillisia metsänomistajia kohtaan on Suomen Luonnonsuojeluliiton hallitus päättänyt jakaa liiton kunniakirjan suomalaisen metsäluonnon säilyttämisestä tasapainoisena kaikille paikallisjärjestöjensä esittämille yksityismetsänomistajille, joiden metsäpalstat ovat säilyneet huomattavan kauniina, vanhoina, tiheinä, vaihtelevina ja luonnonmukaisina.. Suomen Luonnonsuojeluliitto esittää tämän vuoksi valtiovallan harkittavaksi erityisiä tukitoimenpiteitä tälle metsänomistajaryhmälle, kuten verohelpotuksia tai vapauksia metsäverosta. Voidaan myöskin todeta, että puheena olevan kaltaiset, suuria puukuutiomääriä sisältävät metsäreservit ovat samalla kansakunnalle eräänlaisena aanmma1senä vakuutusturvana, vaikka niissä kasvun hidastumisen muodossa tapahtuukin lyhyellä tähtäyksellä vähäisiä taloudellisia menetyksiä. N ykyisen äärimmilleen pingotetun metsätalouden kouraisujen jäljiltä on jo melkoinen osa metsäpinta-alastamme virkistyksellisessä mielessä täydellistä nolla-aluetta, epäluontoa samassa mielessä kuin kaupunkien rakennettu pinta-ala. Suomalaisessa y mpäristönsuojelussa meidän valtamaisemamme metsä on ydinkysym ys. säpolitiikkamme todellista tilaa. Viime aikojen julkinen keskustelu elinympäristömme suojelusta näyttää voimallisuudestaan huolimatta menneen jälkeä jättämättä ainakin metsäteollisuuspiirien ohitse. On hätkähdyttävää, että säästömetsien olemassaolo on saatettu esittää kielteisessä valossa: on paheksuttu sitä, että »puu ei kierrä » teollisuudelle ja että »puuta lahoaa pystyyn ». Näillä on tarkoitettu metsäaloja, joilla omistaja syystä tai toisesta on välttänyt metsänhakkuissa rajuimpia metsänhoitomenetelmiä ja joilla on päässyt metsiemme valtapinta-alasta poiketen syntymään hakkuusäästöä. Alussa mainittujen vastuuttomien mielipiteiden tuominen julkisuuteen osoittaa, kuinka alkuvaiheessa maassamme luonnonsuojelullinen herääminen vasta on ja kuinka on pelättävissä luonnonvarojen riiston yhäkin entisestään kiristyvän. Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa tyrmistyneenä tällaisen katsantokannan lyhytnäköisyyden. Ja ainoastaan häviävän pieni osa metsäpinta-alasta edustaa todellista suomalaista metsäluontoa johon kuuluvat puulajiston moninainen vaihtelu, koskemattomat tiheiköt ja täysi-ikäiset puuikäluokat. Siksi on pakko toistuvasti selvittää met. Tätä taustaa vasten maamme vähien luonnonvaraisten tai niitä lähenevien metsien merkitys kansakunnalle on äärettömän suuri. Lohduttomista aukkohakkuista, kuo104 lettavan yksitoikkoisista tasaikäisistä puupelloista, suurista konesavotoista ja ylettömästi harvennetuista metsistä, loppuun saatettuine ojituksineen ja aurauksineen, johtaa suora linja yhteiskunnalliseen katkeruuteen ja siirtolaisuuteen ei yksin maaseudun työttömyyden, vaan myös alitajuisten viihtymyksellisten tekijöiden kautta. Uskomatonta kyllä on näkynyt jopa vaatimuksia pakkotoimenpiteistä, joilla viimeisetkin metsähehtaarit saataisiin tehollisen viljelymetsätalouden piiriin. Tällainen joustava, vapaaehtoisuuteen perustuva ja vuosittain korjattavissa oleva järjestelmä saattaisi osoittautua erittäin käyttökelpoiseksi ja taata Etelä-Suomeen erittäin halvoin kustannuksin varsin tyydyttä,-än »pienten kansallispuistojen » ja ulkoilumetsien verkoston. jokamiehen oikeuden perusteella ja tämä oikeus vahvistettaneen tulevassa ulkoilulaissa. Huomattava osa yksityisten, valtion ja etenkin yhtiöiden metsistä ei täytä metsien monikäyttöperiaatteen vaatimuksia miltään muulta kuin puuraaka-aineen hankinnan osalta retkeilijälle, ulkoilijalle, matkailijalle ja päivittäisessä ympäristössään liikkuvalle kansalaiselle ne ovat joko yhdentekeviä tai kärsimystä aiheuttavia. Maan pohjoisja keskiosissa nämä keitaat saastuneen maiseman keskellä ovat etupäässä valtionmaiden virallisesti rauhoitettuja kansallisja luonnonpuistoja ja aarnialueita, mutta Etelä-Suomessa missä virkistysmetsien tarve on ylivoimaisesti suurin näiden hengitysaukkojen säilyminen on perustunut yksityis metsänomistajien pienen osan vapaaehtoiseen harkintaan. Suomen luonnonsuojeluliiton julkilausuma Viime aikoina on julkisuudessa kiinnitetty huomiota yksityismailla oleviin säästömetsiin, erityisesti Etelä-Suomessa
PÖLHÖKOIVU: kaulaamalla tai myrkyttämällä pystyyn tapettu koivu, jonka latva on katkennut muutaman metrin korkeudesta. ITSEMURHAKUUSIKKO: paksusammalkuusikon metsänhoidollinen termi. 102 vas: Heimo Harju s. Sanan johdannaisista mainittakoon käsite »Osaran tunturi». 99: Martti Linkola s. 68: Erkki Timonen s. NAKÖALAHAKKUU: näköalaa avartava, peninkulmainen paljaaksihakkuualue. 101: Teuvo Suominen s. 75: Teuvo Suominen s. Hoitotoimenpide: paljaaksihakkuu. Helsinki Klemola, Kaarle: metsänhoitaja, Puolustusministeriö, Helsinki Kontiola, Erkki: kansakoulunopettaja, Suomussalmi ja Jyväskylä Lampela, Toivo: poromies, maanviljelijä, Kittilä, Paliskuntain Yhdistyksen hallituksen jäsen Paasivirta, Olli: luonnont. 73: Teuvo Kanerva s. Läheistä sukua apulantaporolle. 90: Teuvo Suominen s. 82: Urpo Häyrinen s. 81: Urpo Häyrinen s. Uusi metsäsanakirja AA VISTUSHAKKUU: valtion mailla suoritettu pikainen paljaaksihakkaus alueella, jota epäillään tarvittavan asutukseen tai rauhoituskohteeksi. 83: Urpo Häyrinen s. 102 oik: M. Libris Oy offset Helsinki 1970 Tämän numeron kirjoittajat Aarnio, Hannu: lehtori, Imatra Aikio, Oula: poromies, Sodankylän Lapin paliskunnan ent. kand. LENTOKENTTAHAKKUU: tasaisella maalla suoritettu laajamittainen paljaaksihakkuu. Modernimpi vastine sanalle on »Pihan piiri ». 1970).. Mannelin »Passiivinen metsäpääoma täytyy panna ylimääräisen verotuksen kohteeksi ellei metsänomistaja keskitetyn ja lisätyn informoinnin jälkeen hakkaa yliikäisiä ja liian tiheitä metsiään. yo. 94-95: Mikko Savolainen s. 79 : Urpo Häyrinen s. 85: Urpo Häyrinen s. poroisäntä Brander, Torild: professori, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Huhtanen, Urpo: taiteilija, WSOY, Helsinki Järvinen, Olli: bio!. Metsäntutkimuslaitos, Helsinki Poropudas, Matti: riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja, Pudasjärvi Päätalo, Kalle: kirjailija, Tampere Rantala, Tapani: taiteilija, Pessalompolo, Ylitornio Sulkava, Pertti: lehtori, Haapamäki Tämän numeron valokuvaajat kansi : Teuvo Suominen s. 77: Teuvo Suominen s. Näitä keinoja voidaan käyttää nykyisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa » ( Professori Kullervo Kuusela Helsingin Sanomien mukaan 13.2. 71: Martti Reinikka s. LANNOITUSMETSO: apulantaa nauttinut lentokyvytön kanalintu. 96: Vaasa-lehti s. OSAROINTI: etenkin PohjoisSuomessa käytetty paljaaksihakkausta kuvaava termi. DYNAAMINEN LUONNONSUOJELU: metsänraiskauksen salakielinen ilmaisu, jota käytetään etenkin MERA-ohjelman yhteydessä. 67: Sakari Nenye s. 84: Reijo Juurinen s. APULANT AHIR VI: hirvieläin, joka on nauttinut metsälannoitteita maastoon jätetyistä, auki revityistä säkeistä
24 s. 2. 10: /12 :50 Jean-Pierre Hall et KITABU "irja aidosta Afrikasta ja sen eläimistä; luonnonsuojelijan vetoomus uhanalaisten puolesta. 134 s. 156 s. painos. 9: Nalle Valtiala VAROKAA IHMISTÄ Ravisteleva pamfletti elinympäristöään tuhoavasta ihmisestä. 38 :50 Ilmestyy elokuussa Jean Dorst ENNENKUIN LUONTO KUOLEE Koko maailman luonnonsuojelun käsikirja, joka kartoittaa ihmisen ja luonnon välisiä suhteita perusteellisemmin ja laajemmin kuin yksikään aiemmin ilmestynyt teos.. 230 s. 121 kuvaa. Luonnonsuojeluvuoden kirjamuistio WSOY ja pysytte hyvissä kirjoissa Rolf Edberg SIRU LINNUNRATAA Ruotsalaisen lehtimiehen ja diplomaatin mietteitä maapallon kauneuden ja hyödykkeiden väärinkäytöstä. Taskutieto. 2. 220 s. painos. liitekuvia. 16 :50/20: LUONNON PUOLESTA 12 tunnetun tutkijan artikkeleiden aihepiiri ulottuu metsiemme kohtalosta järvien radioaktii visuuteen ja avaruuden suojeluun. Taskutieto. 9 :50 Teuvo Suominen LINTU JEMME KATOAVA AATELI Nimekkäiden lintuti eteilijöiden vetoomus uljaimpien petolintujemme puolesta. painos. 2