. . . . 135 EEC uhkaa ympäristönsuojelua .. ........ . . 140-159. .............. ..... Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. . 6. .... vuosikerta Suomen Luonto no 3 1 973 JULKAISTJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. . . . . . 132 Luonnonsuojelun linja ...... Kansal_lispuistosuunnitelmista lähemmin s. huuhkaja ja kotka. 498 159. Alue sisältyy ympäristönsuojelun neuvottelukunnan uusiin kansallispuistosuunnitelmiin. . 160. 139 Luonnonvarainhoitotoimisto tiedottaa: Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen ... . . 1973, Kalevi Sorsa ... 124 Tiedustelu uhanalaisista kasveista .............................. . 136 Ulkomaan uutisia ... . Ranuan ja Pudasjärven kunnissa sijaitsevan Lapiosuon kansallispuiston avulla voitaisiin säilyttää edustava näyte erämaaleimaisia soita, metsiä, puroja ja salojärviä. 121 Mohammed Reza Shah Wildlife Park Iranin tuleva kansallispuisto, Pertti [ otila . Alueen vakinaiseen eläimistöön kuuluvat mm. . 113 MERA-laina metsiemme kohtalo puunjalostusteollisuuden käsiin, Risto Cajanderja Tarja Palo 114 Tietokonemallit ekologian tutkimuksen perustana, Ciiran C]llenberg ............ ....... Irtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artik kdeita luonnonsuojelun eri aloilta. 31. . . . . SISALL }·s Pääministeri Maailman ympäristöpäivänä 5. . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 9-13. 128 Lakia rikotaan ja luetaan ... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 10 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. . ... 138 Y mpäristönsuojeluosasto tiedottaa : Ympäristönsuojelun hallinto kehittyy ............... Taitto : Timo Tanttu T AMAN NUMERON KIRJOITTA JAT Risto Cajander, fil.yo, Vieremä Cikan C] llenberp,, fil. Ilmoitushin.nat: 1/1 sivu 600 mk 1/2 sivu 350 mk 1/4 sivu 200 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto : Urpo Häyrinen Harri Dahlström J ouko Mättö Sauvo Henttonen Olli Järvinen Osaston »Virallinen luonnonsuojelu » kustap.tavat maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto sekä sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto. 130 Uutisia ja tiedotuksia ......... ........ Vuoden 1972 numeroita myydään 2,50 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1973 aikana kuutena numerona. . . tri, Helsingin yliopiston eläintieteen laitos Tarja Palo, fi l.yo. . 140 Summaries of the main articles in this issue . . . Helsinki Kalevi Sorsa, pääministeri, Helsinki Pertti Uotila, fil.l is., Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos TAMAN NUMERON KUVITUS kansi Urpo Häyrinen SIVU 115120 122123 124127 130 Teuvo Suominen Göran Gyllenberg Mauri Korhonen Aamulehti Teuvo Suominen Reino Rinne 131 Savon Sanomat 134 Teuvo Suominen 135 Urpo Pitkänen 136 Antero Laurila 141159 Urpo H äyrinen T AMAN NUMERON KANSI esittää Lapiosuon komeaa korpea
eljä päivää sitten päättyi Helsingissä Itämeren ympäristönsuojelukonferenssia valmistellut asiantuntijakokous, jonka pitäminen oli seurausta Suomen hallituksen 1972 tekemästä aloitteesta tällaisen konferenssin järjestämiseksi. Kohtuutonta on myös väittää, että riisinviljelijä, jonka viljelykset on tuhottu pommein, myrkyin ja muilla tehokkailla, nykyaikaiseen tekniikkaan perustuvilla keinoilla ja joka samalla on menettäq.yt kotinsa ja osan perhettään, oiisi yhtä suuri vastuu maailman 'luonnosta ja ihmisen elinympäristöstä kuin sillä, joka lähetti koneet kylvämään myrkkyjä ja pommeja. Tällainen käsitys ei ole oikeudenmukainen. omilla luonnonvaroillaan. Yleiskokous hyväksyi ehdotuksen joulukuussa 1972. Maapallo on suljettu tila, jonka on tultava toimeen omillaan, so. Vakuuttuneena ympäristönsuojelun keskeisestä merkityksestä ihmisen tulevaisuudelle ja koko maailman luonnolle, jonka osa ihminenkin on, Suomen hallitus yhtyy Maailman ympäristöpäivän viettoon. Toivomukseni on, että Maailman ympäristöpäivä veisi tietoa näistä ongelmista kaikkialle, mutta erityisesti niille, joilla on valtaa ja jotka tekevät luontoon ja ihmisen elinympäristöön laajalti vaikutt1tvia päätöksiä. Mutta ympäristönsuojelukonferenssin tunnuksesta voi saada senkin käsityksen, että kaikilla ihmisillä olisi samanlainen vastuu ympäristöstä. On hyvä, että vietetään Maailman ympäristöpäivää. Suomen hallituksen tahdon mukaisesti Suomi osallistui va rsin aktiivisesti vuosi sitten järjestettyyn YK :n ym päris töns u o j ei u ko nferenssiin. Maailman ympäristöpäivän yhtenä tehtävänä on tiedon levi ttäminen. On välttämätöntä, että ympäristöpäivänä puhutaan näistä asioista. Tukholman ympäristönsuojelukonferenssin tunnuksena oli : »On vain yksi maa ». 1973 Yhdistyneiden Kansakuntien Tukholmassa tasan vuosi sitten alkanut ympäristönsuojelukonferenssi ehdotti YK:n yleiskokoukselle kesäkuun 5. T änään kaikkialla maailmassa vietetään ympäristöpäivää. Suomen hallitus on erittäin tyytyväinen siihen, että asiantuntijakokous onnistui erinomaisesti ja lähestyi Itämeren ympäristönsuojelua ainoista oikeista eli kokonaisvaltaisista lähtökohdista käsin . Siten niiden edellytyksistä huolehtiminen on suuri ja tärkeä tehtävä. Kylläisellä on toki suurempi vastuu kuin nälkää näkevällä. päivän viettämistä Maailman ympäristöpäivänä. Maailman ympäristöpäivä korostaa erityisesti ympäristönsuojelun kansainvälistä merkitystä. Kuuluuko vastuu tästä ympäristön pilaantumisesta maaorjan tavoin raatavalle viljelijälle ja hänen kurjuudessa elävälle perheelleen vai suomalaiselle kahvinjuojalle vai meneekö suurin hyöty jollekin muulle, joka siten on myös vastuussa . 6. On puhuttava niistä ympäristönsuojeluongelmista, jotka koskevat ihmistä kaikkialla. Kahvinviljelyn on todettu eräillä alueilla Latinalaisessa Amerikassa aiheuttavan viljelykelpoisen maan muuttumista käyttökelvottomaksi. iin kauan kuin on rikkaita ja köyhiä, on myös luonnonvarojen käytöstä saatavan hyödyn jakautuminen epätasaista ihmisten kesken. On myös muistettava, että perustuotannon elinkeinot, varsinkin maatalous ja kalatalous, ovat ainoita elintarvikkeita tuottavia elinkeinoja. Suomen hallituksen aktiiviset ponnistelut Itämeren maiden välisen yhteistyön tiellä olleiden poliittisten esteiden poistamiseksi ja Suomen hallituksen halu saada aikaan Itämeren valtioiden välinen pysyvä yhteistyö ympäristönsuojelun alalla ovat näin johtaneet hallituksen käsityksen mukaan huomattavaan edistymiseen tässä tärkeässä asiassa. Riistäjällä ja riistetyllä, sortajalla ja sorretulla tuskin voi olla samaa vastuuta »meidän yhteisestä ympäristöstämme». Kalevi Sorsa 113. Näihin päämääriin voidaan päästä vain määrätietoisella kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa kehitysmaiden ja kehitysalueiden ongelmille on annettu riittävä paino. Asiantuntijakokouksen allekirjoittamassa pöytäkirjassa kaikkien seitsemän Itämeren maan edustajat yksimielisesti ehdottivat konferenssin valmistelemista varsin nopeasti ja sen pitämistä jo ensi vuoden alkupuolella. Suomen Luonto o 3 1973 Pääministeri Maailman ympäristöpäivänä 5. E niten tietoa tarvitaan ympäristönsuojelun yleismaailmallisista ongelmista. Kansainväliselle ympäristöpolitiikalle on asetettu kaksi vaikeasti saavutettavaa, mutta välttämättä toteutettavaa päämäärää: kaikkien ihmisten aineellisten perustarpeiden tyydyttäminen ja tasa-arvoisuus ympäristön suhteen sekä tasapaino ihmisen ja luonnon välillä, joka merkitsee luonnon tuottokyvyn, moninaisuuden ja kauneuden säilyttämistä sekä uudistuvien luonnonvarojen käyttöä niiden uudistumiskyvyn rajoissa ja uudistumattomien luonnonvarojen jatkuvaa uudelleenkäyttöä
. On mm. . Lisäksi niiden hoidossa noudatetaan suurempaa huolellisuutta kuin käytännön metsänkäsittelyssä. Kasvupaikkatekijöiden huomiotta jättäminen puulajin valinnassa sekä istutustiheyttä suunniteltaessa on myös epäkohta. . . 12 mmk Yhtiöiden osuus .. . . Metsänviljelyssä pyritään usein niin tiheisiin taimikkoihin, että niiden kehitys käytännössä ei voi onnistua. . Kasvuennusteiden perusteissa on osoitettavissa vajavaisuuksia: Laskelmat eri metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksista ja siis MERA-ohjelmalla tulevaisuudessa saatavasta puuston lisäkasvusta perustuvat koealoihin ja tavoitepuusarjoihin. Sen korko on 7 1/4 % ja takaisinmaksuaika 15 v. Koneet viottavat kuitenkin useissa tapauksissa pystyynjääviä puita. . luontaisesti kuuluva aukkoisuus ei ole alojen perustamisohjeissa sallittua. Sellaiset metsiimme kohdistuvat toimenpiteet, joiden tavoitteena on pelkästään suurimman mahdollisen taloudellisen hyödyn saavuttaminen, tulevat lähiaikoina lisääntymään. Koealat ovat yleensä pieniä, ja ne pyritään usein sijoittamaan ravinteisuudeltaan normaalia edullisemmille paikoille. Laina kattaa 16 % MERA III:n kokonaiskustannuksista (500 mmk) vuosina 197375. Näin vioittuneet puut ovat erittäin alttiita kasvitaudeille ja tuholaisille. . . Täten metsänviljelyn osalta ei kasvutavoitteita saavuteta. . m 2 lisää puuta. Suurin osa lainasta (89 %) koskee yksityismetsiä; metsäyhtiöiden osuus on jäljelle jäävät 11 %Lainaehtojen mukaan varat suuntautuisivat seuraaviin toimenpiteisiin: Metsän kylvö ja istutus, taimikon hoito + lannoitteiden levitys . Metsänviljelyn toteuttaminen yhtä puulajia käyttäen, kuten tapahtuu peltoja metsitettäessä ja kuusikoita perustettaessa tuoreille kankaille, johtaa ekosysteemin köyhtymiseen ja myöhemmin sen tasapainohäiriöihin. Nykyisin nämä tehokkaan puuntuotannon merkit ovat jo nähtävissä metsissämme voimakkaina metsänkäsittelytoimenpiteinä, maiseman yksipuolistumisena sekä kasvija eläinlajiston köyhtymisenä. . . . . . ennustettu, että lähimmän 20 :n vuoden kuluessa saadaan vuosittain 1,5 milj. Lainaehdoissa ympäristönsuojelun näkökohdat on mainittu yhdellä lauseella. PUU KASVUTAVOITTEET LIIAN KORKEITA Monet metsätalousmiehet ovat esittäneet laskelmia, joiden mukaan tehostetuilla metsänparannustoimenpiteillä saadaan aikaan huomattavaa metsän lisäkasvua. . . . Sen toimenpiteille antaa lisävauhtia Maailmanpankin viime vuoden lopussa Suomelle myöntämä metsänparannuslaina, jonka suuruus on 82 mmk. . Lainan seurausvaikutuksia on myös yhä laajeneva metsäkoneiden käyttö puunkorjuussa. Tällä vuosikymmenellä toteutetaan metsissämme MERA III -ohjelmaa. Kasvavaa puuntuotantoa vastaan sinänsä tuskin monellakaan on huomauttamista, mutta luonnonsuojelijat ovat huolissaan siitä, mitä huonosti koulutettu metsänparantajajoukko saa aikaan Suomen luonnossa kuluttaessaan hätäisesti vatavat rahamäärät luonnon 1m1t1ttamiseen. Käytännössä niillä ei tule olemaan mitään sijaa taloudellisten arvosteluperusteiden rinnalla. Risto Cajander ja Tarja Palo MERA-laina metsiemme kohtalo puunjalostusteollisuuden käsiin Luonnonsuojeluväki on huolissaan siitä, mitä Maailmanpankin lainan tuella toteutettu MERA-ohjelma tekee Suomen metsille ja soille. Näihin yksipuolisiin laskelmiin nojautuen suoritetaan maassamme jo nyt metsien ylihakkuita, vaikka parannustoimenpiteiden tulokset mikäli ne ylipäätänsä osoittautuvat kaikilta osiltaan onnistuneiksi alkavat pääasiassa näkyä vasta kymmenien vuosien kuluttua. Jo se, että Maailmanpankki on jälleen myöntänyt Suomelle varoja, on ristiriidassa sen yleisten toimintaperiaatteiden kanssa, ja johtaa osaltaan teollistuneiden ja kehitysmaiden välisen taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymiseen. 9 mmk Lainavaroja käytetään Eteläja Keski-Suomen alueella; sen sijaan pohjoisimmat piirimetsälautakunnat jäävät sen vaikutusalueen ulkopuolelle merkillistä kehitysaluepolitiikkaa! 114 Maailmanpankin tarkoituksena on pääasiassa tukea taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevia kehitysmaita. Ne ovat useimmiten yleismyrkkyjä, koko luontoa edelleen köyhdyttäviä.. äitä ihmiselle kilpailevia hyöteislajeja sekä kasvitaut~ja joudutaan hävittämään (ainakin toistaiseksi) kemiallisilla aineilla. . . . Vähäisten ja rajoitetussa tilassa tehtyjen tutkimusten soveltaminen laajoihin käytännön olosuhteisiin on uskaliasta varsinkin luonnon systeemeissä, jotka ovat alttiina monien tekijöiden yksittäisja yhteisvaikutuksille. . 19 mmk Teiden rakennus ......... Näissä yksipuolisissa olosuhteissa eläinten ja kasvien diversiteetti pienenee, ja tällöin saattaa tuhohyönteisten tiheys kohota haitallisen korkeaksi. . . . . Myöskään metsäekosysteemiin Kuten Suomen Luonnon numerossa 1/ 1973 kerrottiin, Suonii sai Maailmanpankilta äskettäin 82 miljoonan markan lainan MERA III -ohjelman rahoittamiseen. äiden seikkojen perusteella on selvää, että metsien lisäkasvua on yliarvioitu. 22 mmk Lannoitteiden hankinta 20 mmk Ojitus . . . Seuraavassa esitellään lainaan ja ohjelmaan liittyviä huolenaiheita. ,
»HUITAISTEN H UONO T ULEE » Lainavarojen myöntäminen lähes yhtäkkiä ilman ennakoivaa informaatiota saa aikaan sen, ettei välttämätöntä perusteellista suunnittelutyötä ennätetä suorittaa. vesien rehevöittäjänä ei enää ole vähäinen. Kolmivuotistavoite 7375 on 20 410 km, eli vain hieman vähemmän kuin mitä metsäteitä on tähän mennessä kaikkiaan Suomessa rakennettu . MERA-faina metsiemme kohtalo ptmnjalostusteollistmden käsiin Olosuhteet metsänkasvulle tulevat muuttumaan nykyistä epäedullisimmiksi ilman saastumisen lisääntyessä. Nämäkin luvut jo osoittavat selvästi, että ravinteiden käyttö metsissämme on vähässä ajassa moninkertaistunut. Kaikesta edelläesitetystä seuraa, että on turha odottaa käytännön toteutuksissa mitään moninaiskäytöllisiä ratkaisuja.. Lannoitustavoite on 708 000 ha v uosina 7375. Erämaat haj oavat silpuksi. vuosina 6870 oli 134 000 ha. Metsään tehdään tie ja tietä VJ)'Ö'ten katoaa metsä tehtaisiin. ykyisin metsälannoitteiden os uus maamme ravinteiden käytöstä on n. Ilman lisääntyvän rikkipitoisuuden ja suurentuneen tuhohyönteisja kasvitautiriskin johdosta ei metsien kasvu tulevaisuudessa ole määrällisesti eikä laadullisesti varmaankaan odotetun kaltaista. Tällä toimenpiteellä saatavaa metsänkasvulisää on MERA n tavoitteissa yliarvioitu. Levitystyön huoLainaehtojen mukaan käytetåan metsåautotieverkoston tihentämiseen lainavaroja 12 miljoonaa markkaa. Samaten metsäteknikkojen koulutus on hyvin yksipuolista. Lainan vaikutuksesta myös metsäteiden rakentamista aiotaan tehostaa. Työnjohtotehtäviin tarvittavaa henkilöstöä joudutaan ko uluttamaan nopeasti lisää suppeilla pikakursseilla. . Etelä-Ruotsissa tehdyt laskelmat osoittavat, että ilmakehän rikkipitoisuus heikentää puuston kasvua 0,3 % vuodessa. Koko MERA 111 -projektin mukainen tavoitepinta-ala lannoituksen osalta on 1 530 000 ha vastaavana aikajaksona, kun sen suuruus esim. )'V !: 116 LAI A AIHEUTTAMISTA TYÖKOHTAISISTA TOIMENPITEISTÄ Huomattavin Maailmanpankin lainan avulla suoritettavista toimenpiteistä on metsien lannoituksen laajamittainen toteutus, koska sillä saadaan lisättyä kaikkein varmimmin ja edullisimmin metsän kasv ua. Ennusteen mukaan vuoteen 2000 mennessä metsien tuotto on pienentynyt jo 1015 %Metsäammattimiesten tulisi yhdessä luonnonsuojelij oitten kanssa äänekkäästi vaatia tiukan ilmansuojelulainsäädännön pikaista aikaansaamista sekä painostaa suurteollisuutta ja valtiovaltaa rakentamaan tehokkaita ilmanpuhdistuslaitteita. Lainaehtojen mukaan suuret urakkatyöt metsänparannustöiden suorittamiseksi ovat avoimia myös ulkomaisille yhtiöille. Lainasopimus allekirjoitettiin 28. 300 000 ha: na/vuosi. Taloudellisia laskelmia tehtäessä ei pidä unohtaa ojitusten vaikutusta kevättulvien ja vesien kuormituksen lisääjänä, marjasatojen vähentäjänä sekä uhanalaisen suoeläimistön ja -kasviston tu hoajana. S11unnittele111aton ja valvomaton tienrakennus on jo nJ,t ehtin)II hävittää korvaa111atto111ia luonnonarvoja. 1972, jajokeväällä -73 olivat sen edellyttämät toimenpiteet käynnissä metsissämme. V uoteen 1975 mennessä jJll"ätäån Suomen erämaihin uusia teitä )lli 20 000 kilometriä lähes )'htä palj on lisää kuin 111itä menneinä vuosina on )'hteensä tehty. Ympäristömme vahingoksi huomattava osa ravinteista joutuu vesistöihin ja muihin ei-toivottuihin paikkoihin. Ilmeisesti monet ojitustoimenpiteet ovat puhtaasti taloudellisestikin kannattamattomia. lellisuutta on lisäksi vaikea valvoa. 14 %Sen suhteellinen merkitys tulee lähiv uosina voimakkaasti lisääntymään, jolloin sen vaikutus esim. Soiden ojituksen määrä tulee edelleen pysymään n. 12 . Samaten voimaperäisen lannoituksen pitkäaikaisvaikutuksia maaperän eliöstöön ja hivenaineiden pitoisuuksiin ei vielä täysin tunneta. Pätevää suunnittt luhenkilök untaa ei ole riittävästi saatavissa. lannoitukset suoritetaan suurelta osin lentokonetta käyttäen, mikä on taloudellisesti edullisin vaihtoehto. /' / . Hankkeiden toteuttamisessa jää suurin vastuu juuri heille. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että esim
MERA-laina metsiemme kohtalo puunjalostusteollisuuden käsiin VERTAILUALUEIDEN VERKOSTON LUOMINEN ON VÄLTTÄMÄTÖ TÄ Paine metsävarojemme puuntuotantokapasiteetin lisäämiseksi on usealta taholta suuri. Tahti ei ainakaan hiljene, kun Maailmanpankilta tuli ojit11ksen osalle 19 miljoonaa markkaa. Riittävän tehokas korvausjärjes. Soitamme on tähän asti ojitettu metsänparannuksen nimissä 300 000 hehtaaria vuodessa. Vaikka korvauskysymyksiä ei saataisikaan heti järjestymään, olisi vertailualueiden valitsemisesta huolehdittava nyt kun se vielä on mahdollista. Tässä tilanteessa on välttämätöntä metsäntutkimuksen kannalta saada jätetyksi kaikkialle maahamme vertailualueita. metsäbiologisiin tapahtumiin. puronvarsinotkot, rikaskasvustoiset lehdot ja lehtipuuvaltaiset hakamaat. Metsäntutkijoiden mukaan vertailualueiden ei tarvitsisi olla kooltaan 118 kovin suuria, mutta nuta p1ta1s1 varata kaikilta eri metsätyypeiltä koko maan alueelta. Yksityismetsälaki, kuten tunnettua, vaikeuttaa näiden alueiden suojelua. Käytännön inventointityö sujuisi ilmeisesti parhaiten metsänparannusorganisaation kautta. tuullista vaatia kustannukset tähän työhön lainavaroista, koska alueista on ilmeistä hyötyä metsätaloudelle. Tällaiseen käytäntöön siirtyminen vaatisi todennäköisesti lainsäädännön tarkistamista. Sellaisia »epäluontaisia» toimenpiteitä, kuten lannoitusta, keinollista metsänuudistusta jne. Eräin paikoin Ruotsissa on käytössä menetelmä, jonka mukaan maanomistajille maksetaan korvauksia siitä, että he säilyttävät tiettyjä alueita perinteisten taloustoiminnan menetelmien piirissä, vaikka se ei rahallisesti olisikaan tuottoisin vaihtoehto. Pidättäytyminen uusimmista metsänkäsittelymenetelmistä saattaisi joissakin tapauksissa merkitä maanomistajalle taloudellisia menetyksiä. muutokset, joita n ykyinen metsänkäsittely aiheuttaa. Vertailualueiden valitseminen olisi järjestettävä mitä pikimmin. Samaten tutkittaessa ekosysteemien yleistä toimivuutta, tuottokykyä sekä eliökoostumusta ja -runsautta on tärkeää, että löytyy alueita, joiden avulla saadaan selville mm. ei näillä alueilla käytettäisi. Laajennettuna tällaista järjestelyä voitaisiin käyttää Suomessakin vertailualueita muodostettaessa. Lisäksi muu luonnontieteellinen tutkimus tarvitsee tällaisia alueita; kansainvälisiä velvotteita on myös olemassa. Luettelot näistä alueista on nopeasti saatava aikaan. Muuten ne olisivat normaalissa metsätalous käytössä. Myös harvinaiset puut ja muut kasvilajit voivat vähetä. Valittavien alueiden korvauskysymys on myös ratkaiseva. äiden alueiden metsitieteellinen merkitys on suuri vertailtaessa eri metsänhoitotoimenpiteiden vaikutusta p uun kasvuun ym. Vertailualueilla suoritettaisiin ns. Project Silvan tutkimuskohteiden lukumäärä on nykyisellään riittämätön. On syytä selvitellä myös talousmetsiin liittyviä moninaiskäytöllisiä seikkoja, kuten sienija marjasadon suuruutta, riistan viihtyvyyttä ym. Tällaisia paikkoja ovat mm. Olisi kohMERA-ohjelma on puhdas puuntuo-· tannollinen ohjelma, jonka puitteissa tuskin tullaan kiinnittämään huomiota luonnonsuojelu/lisiin seikkoihin, vaikka lainaehdoissa niihin ujosti viitataan. METSÄLUO TOMME ERIKOISPIIRTEET VAARASSA Toimenpiteiden kiireisen toteuttamisen ja laajojen pinta-alatavoitteiden takia ovat monet metsien luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet vaarassa tuhoutua. perinteistä metsänhoitoa. Tämän paineen alla laaditut MERAn korkeat kasvutavoitteet tuntien on odotettavissa, että lähes kaikki metsää kasvavat alueet Suomessa joutuvat nykyisten ankarien metsänkäsittelytoimenpiteiden piiriin
119
METSA K A YTTÖKIERRE VOIMISTUU Maailmanpankki ei ole aikaisem120 mm myöntänyt lainaa metsänparannustoimintaan. D Maailmanpankin MERA-laina on vakava haaste f/laa111111e luonnonsuojelijoille. Varsinaiset hankkeen toteuttajat, yksityiset metsänomistajat, jäävät vähemmälle lopullista voittoa jaettaessa. Onko valtiolla silloin varaa huomattaviin metsänparannusinvestointeihin. Y mpäristiinsuojeltm neuvottelukunnan uusien kansallispuistojen kehittä111isohjelfllan toteuttamisella on kiire ( ks. Puunjalostusteollisuus sen sijaan on meidänkin maassamme saanut runsaasti varoja (305 milj. T eollisuuden puuntarve lisääntyy yhä uusien tehtaiden perustamisen myötä. Metsätaloudellisesti eivät kyseessä ole suuret uhraukset; moninaiskäytöllisessä mielessä tällaisten alueiden arvo tulevaisuudessa on huomattavasti nykyistä suurempi. Metsänparannus toimenpiteiden piiriin otetut alueet vaativat jatkuvaa hoitoa. mk vv. 140), jotta edes rippeitä luonnonkauneudesta säästyisi. T osiasiassa suurin hyöty MERA-lainaprojektistakin koituu puunjalostusteol.lisuudelle. Lainan toteutuksesta vastuussa olevat olisi mitä pikimmin velvoitettava esittämään suunnitelma, jossa luonnonsuojelua ei olisi unohdettu. MERA-laina on vakava uhka Suomen vielä jäljellä oleville luonnontilaisille metsille. Kaikkien alueitten suunnittelussa moninaiskäytön pitäisi olla yhtenä tasavertaisena vaihtoehtona muitten maankäyttömuotojen rinnalla. Lyhyessä ajassa tulevat katoamaan lähes koko metsäluontomme alkuperäiset piirteet, ellei edes osia saateta suojelun piiriin. Lainaehtojen mukaan metsänparannuslainsäädäntö ei saa olla esteenä projektin toteuttamiselle : Tämä pykälä saattaa vaarantaa tai kokonaan estää moninaiskäyttönäkökohtien huomioonoton tulevissa metsälainsäädännön tarkistuksissa. Projektin toteuttamiseen tarvittavan työvoiman saanti vaikeutuu. Sillä on suhdannevaihteluita entisestään lisäävä vaikutus. MERA-laina 111etsiemJJJe kohtalo p uunjalostusteollisuuden käsiin telmä on luotava ja saatava siihen rahat suurimmilta metsien käyttäjiltä sekä valtiovallalta. s. Varojen tarve laina-ajan loputtua on nykyistä huomattavasti suurempi. Siinä tapauksessa, että Suomi solmii EEC-sopimuksen, puun tuotannosta saatava pääoma liikkuisi helposti hyödyttämään muun E uroopan tarpeita. E rityisesti soidensuoje/u/la on kiire.. E nnakkotietojen mukaan se saa Maailmanpankilta ensi vuonna varoja jäteveden puhdistamojen rakentamista varten. Projektin ajoittaminen nousuja korkeasuhdannekauteen on kansantaloudellisesti erittäin epäedullista. Metsähallituksen maisemanhoito-ohjeet tulisi saada pelkkien suositusten sijasta lakisääteisiksi ja tehokkaasti kontrolloitaviksi. Tilanne EEC-neuvotteluissa on todennäköisesti vaikuttanut lainan nopeaan saamiseen. 194962) laajennustensa rahoittamista varten
Järvellä on selvät rajat: ranta ja pohja; sen eläimet ja kasvit elävät suureksi osaksi omaa kiertokulkuaan vuodesta vuoteen. Voimme ymmärtää, että populaatio toimii yksikkönä, jolla on käyttäytymiseen perustuva säätelytapa. Jos määrä, joka siirtyy kasvista eläimiin, on suoraan verrannollinen kasvien biomassaan, niin 121. Heinäsirkat parveutuvat öisin ryhmiksi ja pitävät näin ruumiin lämpötilan Luonnonsuojelun yhteydessä ei nykryisin enää selvitä ilman käsitettä »ekologia», j oka tutkii, millä tavoin kasvit, eläimet ja ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan ja elottomasta y mpäristöstään. Tämä käsitys ekologiasta on vielä voimassa kansalaisten mielessä; tuleekin mieleen oma kouluaika, jolloin kerättiin kasveja ja opeteltiin tuntemaan eläinlajit. Toisaalta on ilmeistä, että mitä korkeampaa organisaatiotasoa haluamme tutkia, sitä monimutkaisemmaksi tulee tutkimus. Yhteiskunnan yksilöiden välillä syntyy tiettyjä signaalitoimintoja, esim lintujen etsiessä ruokaa tai puolustautuessa vihollisia vastaan. Tällaisella yhteiskunnalla on tietyt »seurustelumuodot». Elääkseen kasvit ja eläimet tarvitsevat energiaa ja kemiallisia rakenneosia. eläin syö tai hengittää sitä hitaammin mitä alempi lämpötila on. Malli perustuu differenssiyhtälöihin. Kaikki olemme nähneet lokkiyhteiskuntia. Nämä »enemmän aikuiset » yksilöt ovat lentokykyisiä, voivat lentää populaatiosta pois ja edistää eläinten leviämistä. Yksilön energiankulkuun vaikuttavat ainoastaan ympäristötekijät, kuten lämpötila, sademäärä, jne. Jos kuvittelemme sarjan lokeroita, jotka esittävät kasvien ja eläinten bio massaa ( elävän aineen määrää), niin itse prosessit, kuten yhteyttäminen, syöminen, hengitys, jne. Eläintai kasviyksilö muodostaa ainoastaan yhden yksikön tai organisaatiotason ekologiassa. Luontoa voidaan verrata moottoriin, jossa auringon energia vastaa polttoainetta ja jossa kasvit ja eläimet ovat akkumulaattorina. Kaikki organismit (kasvit ja eläimet) ja niiden eloton ympäristö (kuten maaperä tai vesi) muodostavat ekologian suurimman yksikön, ekosysteemin. mitkä tekijät vaikuttavat ja missä määrin populaation suuruuteen. Populaatiota on jo hiukan vaikeampi ymmärtää. voidaan havainnollistaa nuolilla lokerosta toiseen. kypsä yrittää selvittää populaation dynamiikkaa, ts. Ekologiset riippuvuussuhteet pyritään määrittelemään matemaattisen tarkasti, ja silloin tarvitaan matematiikan apuvälineitä. Tällainen tehtävä on jo alusta alkaen niin monimutkainen, että on pakko käyttää matemaattisia malleja. Seuraavassa tarkastelussa käytän esimerkkinä heinäsirkkapopulaatiota. Esim. Eläinten käyttäytyminen määrää suureksi osaksi eläinpopulaatiota. Tämä tapahtuma on populaation tiheydestä johtuva säätelymekanismi. Malleja on kehitetty jo vuosisadan alusta lähtien yksilömäärän perusteella. Gö'ran Gyllenberg Tietokonemallit ekologian tutkimuksen perustana Vuosisadan alussa ekologi oli kansan keskuudessa ihminen, joka liikkui luonnossa paljon ja keräsi kasveja ja eläimiä. Päivässä heinäsirkat syövät tietyn määrän kasviaineksia, ja tämä määrä »siirtyy» näin kasvista pois eläimeen. J opa professoritasolla on vielä tänäkin päivänä voimassa se käsitys, että pätevin ekologi on tutkija, joka liikkuu paljon luonnossa ja kerää runsaasti materiaalia kasveista ja eläim1sta. Nämä mallit eivät kuitenkaan voi selittää energian kulkua, ja energiahan on ekologian tärkeä perusyksikkö. Eläimet ovat tehokkaampia »moottoreita », koska ne pystyvät käyttämään hyväkseen 3040 % ravinnon energiasta. Ekosysteemi voi näin ollen olla järvi, metsä, pelto tai ylipäänsä kaikki alueet, jotka ovat tietyssä määrässä itseään sääteleviä. Samalla tavalla voidaan kaikki tietyn alueen eläimet, joilla on käyttäytymisessään jotakin yhteistä, liittää populaatioksi. Edellä sanotusta ilmenee, että energia on o rganismien tärkein yksikkö ja että tutkimuksia voidaan tehdä monella organisaatiotasolla, yksilöstä ekosysteemiin. Merkitseehän »ekologia» tiedettä, joka tutkii eläinten ja kasvien suhdetta ympäristöön. Kaikki energia vapautuu ennemmin tai myöhemmin lämpönä kasvien ja eläinten hengityksen kautta. Kun olemme keränneet tarpeeksi tietoja populaation energiankulusta, sitä säätelevistä tekijöistä ja eläinten käyttäytymisestä, on aik:;i. Kasvit voivat its,e valmistaa elintärkeät orgaaniset aineet (hiilihydraatit, rasvat ja valkuaisaineet) epäorgaanisista raakaaineista ja auringon energiasta, mutta eläimet tarvitsevat kasvien sitomaa energiaa. äin ollen uutta auringon energiaa tarvitaan jatkuvasti, jotta energian kulku kasvien ja eläinten kautta jatkuisi. Moottori pystyy yleensä muuttamaan ainoastaan noin 20 % polttoaineen energiasta työksi ; loppu menee hukkaan lämpönä. korkealla. Saman lajin tietyllä alueella olevat ryhmät muodostavat toisen tason, populaation. Lokkiyhteiskunta on populaatio. Y ksinkertaisimmassakin luonnon ekosysteemissä on lähes rajaton määrä muuttuvia tekijö'itä, j oitten keskinäisten suhteitten selvittelyssä tietokoneet ovat kåjttökelpoisia. Samalla kun ne koskevat toisiinsa, aikuiset yksilöt erittävät myös aineita (hormonia) ihonsa läpi toukille, ja toukat kehittyvät siten »enemmän aikuisiksi »
.. Jos tiedämme tarkalleen, kuinka ympäristötekijät vaikuttavat siirtokertoimiin, voimme ennustaa koko energiankulun ympäristötekijöiden ja auringon energian avulla. Siirtokerroin on luku, joka ilmoittaa, kuinka suuri osa kasvista »siirtyy» eläimiin aikayksikössä (esim. Kasvien biomassa taas määrää, kuinka paljon heinäsirkat saavat ruokaa, kuitenkin niin, että sitä enemmän ravintoa siirtyy heinäsirkoille, mitä korkeampi lämpötila on. Eläinten kuolleisuutta säätelee sademäärä. Lisäksi liian suuri sademäärä estää eläimiä syömästä. Monet eri tekijät, kuten lämpötila, sademäärä, jne. /4 , , 11 j KH oO U. Tietokonemallit ekologian tutkimuksen perustana puhutaan differenssiyhtälöstä. Vihreät kasvit sitovat osan auringon energista ( A). vaikuttavat siirtokertoimen suuruuteen. Meidän leveysasteillamme kasveja on aina sen verran runsaasti, että heinäsirkat löytävät suosimansa kasvilajin. Kenttähavaintojen ja matemaattisen mallin avulla on pystytty laskemaan, kuinka paljon ylimääräistä energiaa heinäsirkat kuluttavat ravinnon etsimisessä. Tämä toimii kuin ketjureaktio: Jos annetaan auringon energialle tietty arvo, niin kasvit sitovat tietyn määrän auringon energiasta. Auringon energia on käyttövoima, ja ympäristötekijät määräävät kuinka suuri on »energiansiirto» kasvista eläimiin ja elävästä eläinpopulaatiosta pois. Heinäsirkat menettävät energiaa hengityksen ( H), ulosteiden ( U) ja kuolleiden yksilö'iden ( KH) kautta tai pedoille ( P). Jos sadetta tulee liian paljon, niin sienisairaus leviää heinäsirkkapopulaatiossa ja eläimet kuolevat. Heinäsirkat syövät pienen määrän kasveja ( R), jäljellä olevasta kasvibiomassasta osa kuolee pois ja osa menee hengityksen kautta h11kkaan ( M). Jos populaation tiheys on tarpeeksi suuri, kehittyy pitkäsiipisiä heinäsirkkoja ( P H), jotka m11uttavat populaatiosta pois. Energiankulku heinäsirkkapopulaation kautta. päivässä). Toinen käyttäytymismuoto on taas sellaisten »enemmän aikuisten» yksilöiden kehittyminen, jot122 Kuva 1. Heinäsirkkojen pitäisi kuluttaa enemmän energiaa ruoan etsimisessä. Heinäsirkkojen biomassa taas määrää, kuinka paljon heinäsirkkoja kuolee ja siirtyy populaatiosta pois, kuinka paljon eläimet hengittävät ja erittävät ulosteita. Tämä malli selittää heinäsirkkojen käyttäytymisen muutettuna energiaksi kuivuuden vallitessa. Liian kuiva ilma taas aiheuttaa sirkkojen kuolleisuuden laskemista, mutta silloin kasvit kuivuvat niin että syötävää on vähemmän tarjolla
Tämä käyttäytymismekanismi on myös onnistuttu liittämään malliin. Voidaan päätellä, että ekologin pitää nykyisin hallita myös systeemianalyysi ja tietokoneenkäyttö varsinkin, jos hän ryhtyy tutkimaan ekosysteemiä kvantitatiivisessa mielessä (ts. Tämän jälkeen voidaan rakentaa malli, joka ennustaa kokonaisuudessaan, minkälainen vaikutus öljyllä on Itämeren ekosysteemin organismeihin. kuvaan 1. Syy siihen, että yleensä rakennetaan malleja, on se, että tapahtumien kulku luonnossa on erittäin monimutkainen. AURINGON ENERG I A KASV I E N BIOMASS A t:::::====~ MENETYKSE T RAVINNONOTTO ULOSlEET H EI N ÄSIR KKOJE BIOMASSA KUt>LLEET S I RKAT PEDOT 1----HENGITYS P I TKÄSIIPI SET SI RKAT 123. mittaamaan energiankulkua ja tuotantoa). Tällaiset pitkäsiipiset yksilöt syntyvät, kun populaatiotiheys on tarpeeksi suuri, ts. Tietokoneet ovat ekologin välttämättömiä apuvälineitä. V rt. Tällaisella mallilla on suuri merkitys, kun ruvetaan tutkimaan esim. Mallit voivat siis ennustaa meille, mitä tapahtuu luonnossa myös silloin, kun katastrofit tapahtuvat. saastumistekijöiden vaikutusta kasvija eläindynamiikkaan. D Kuva 2. Kuitenkin tällaisiakin mielipiteitä esiintyy, jopa orofessoritasolla. Tietokoneoppi ja matematiikka on biologille yhtä välttämätöntä kuin kemian ja fysiikan tuntemus. lämpö'tilasta. Kaikki tieteet, jotka auttavat selittämään biologisia ongelmia, ovat osa biologiaa. ka muuttavat populaatiosta pois. eläimet joutuvat useammin kosketuksiin toisiinsa. ovat riippuvaisia ympäristötekijöistä, esim. Mielestäni on väärin katsoa mallien rakentamisen kuuluvan vain matematiikkaan eikä biologiaan. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettemme voi saada tietokoneesta ulos enempää kuin mitä siihen syötetään. Loppujen lopuksi meillä on nyt malli heinäsirkkapopulaatiosta, jonka avulla pystymme arvioimaan, kuinka paljon kasvibiomassaa ja heinäsirkkoja on mihinkin aikaan vuodesta, jos vain voimme mitata ympäristötekijät ja auringon energian. Heinäsirkkapopulaatiosta laadittu lokeromalli, joka perustuu differenssiyhtälö"ihin. Itse prosessit eli hengitys, ravinnonotto, jne. On täysin mahdotonta saada otetta kaikista tekijöistä yhtaikaa muuten kuin mallin avulla. Onhan selvää, ettei voi kaataa Itämerta täyteen öljyä, jos halutaan tutkia, kuinka eläimet selviävät öljysaasteesta, vaan tutkimus pitää suorittaa eri organismeilla laboratorioissa
vaahterat (Acer velutinum v. Ylempänä, kuivemmilla rinteillä metsä muuttuu komeaksi puistomaiseksi tammistoksi (Quercus castaneifolia). Alle puolet suojelualueen pinta-alasta on metsää. Edelleenkin on kiellettyä poiketa maantieltä puistoon ilman lupaa. TULEVA KANSALLISPUISTO Ei varmaankaan yhtenäinen, mutta joka tapauksessa runsas metsäpeite on muinoin verhonnut suuria osia Turkin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin nykyisistä kuivista stepeistä. Kesällä, lumen sulamisveden tuoman kosteuden hävittyä (talvisateitten vyöhyke!) stepit ovat harmaanvihreitä piikkisistä, pienilehtisistä pensaista (mm. Astragalus, Acantholimon). Elbursin pohjoisrinne, jolla Kaspianmereltä tulevat kosteat ilmavirrat aiheuttavat melko runsaita sateita. glabrescens ja A. Sunnuntairetkeilijät näyttävät kuiten. Tamarix, Rosa, Acer monspessulanum v. Metsiä tavataan enää vuoristojen sateisilla rinteillä. Astragalus, Artemisia ja useat savikkakasvisuvut) tai patjakasvimättäistä (mm. 124 säilyneitä paikkoja täällä on Mohammed Reza Shah -luonnonpuisto Tangeh Goolissa, Kaspianmeren kaakkoiskulmassa. Kirjoituksen numerotiedot perustuvat pääosin puiston esimiehen, Habib Sheikhin ja oppaana kttlkeneen vartijan, Ali Zande Moghadamin antamiin tietoihin. KEVÄINEN KUKKALOISTO Steppiosan keväinen kukkaloisto on mieleenpainuva. Kuvassa näkyy valtaisien Parrotia persica -puiden muodostama purolaakso. Pertti Uotila Mohammed Reza Wildlife Park Iranin tuleva kansallispuisto Shah Lounais-Aasiaan ja Intiaan suuntautuneella tutkimusmatkallaan konservaattori Mauri Korhonen, dosentti Ilkka Kukkonen ja fil.lis. Tien mukana tuli asutus ja aluetta laidunnettiin, paikoin voimakkaastikin, kunnes v. turcomanicum), mutta muuten avoimen stepin ainoat puut ovat harvakseltaan kasvavat muutaman metrin korkuiset katajat (jtmiperus excelsa). Sen maksimipituus on 53 km ja maksimileveys n. Tulevan kansallispuiston alueella on edustavia näytteitä monien puulajien muodostamista metsistä. 450 m merenpinnan yläpuolella ja korkeimpien huippujen (Deivar Kedy) kohotessa yli 3 000 metriin. Asukkaille osoitettiin maata alempaa jokivarresta, ja laidunnus sekä metsästys kiellettiin. turcomanicum), valkopyökki (Carpim1s orientalis) sekä Ostrya carpinifolia, Parrotia persica ja Zelkova carpinifolia ovat paikoin hyvin ryteikköisen metsän pääpuita. Ikivanha, voimakas kulttuurivaikutus on kuitenkin hävittänyt metsät, ja laajat istutusyritykset näyttävät toivottomilta. Tämä hallitsijan mukaan nimetty luonnonpuisto, joka on tarkoitus muuttaa kansallispuistoksi tänä vuonna, on pinta-alaltaan 91000 hehtaaria. monspessulanum v. Iranin muinoin laajoista metsistä on nykyisin vain rippeitä jäljellä. Ja eräs parhaiten Mohammed Reza Shah -puiston pääasema jyrkkärinteisessäjokilaaksossa. Vielä vajaat 20 v. Puistoalueen kuivemmissa sisäosissa pensasvyö voi vähäisenä noudatella purouomia (mm. Se on rehevintä jokilaakson alaosissa, missä mm. Puron allikoissa on tammukoita ja taskt1rapuja. Hehkuvanpunaisilla unikkoja tulppaaniniityillä näkyy paikoin iiristen, tulppaanien ja käenrieskojen keltaisia, marskililjojen (Eremurus persicus) valkoisia ja helmihyasinttien sinisiä laikkuja. Puiston alueella tien varressa ei ole edes levähdyspaikkoja. 30 km. Viimeisillä lumenviipymäpaikoilla keltaiset krookukset nousevat vajaan kymmenen senttimetrin lumikinoksen läpi. Jyrkillä rinteillä saattaa kasvaa läpipääsemättömän tiheä piikkipensaikko (hankalin laji on Paliurus spina-christi). meillekin tuttuja sukuja, orapihlaja, kirsikka, ruusu, vatukka, kuusama ja tuhkapensas. 1964 siitä päätettiin tehdä riistanhoitoalue ja myöhemmin luonnonpuisto. Tällainen alue on mm. Pensaskerrokseen kuuluu mm. Jokivarressa kasvaa paikoin leppää (Alnus subcordata). sitten laaksoa noudatteli vain muulipolku ja alue muutoinkin oli melko vähäisen ihmistoiminnan piirissä, koska se sijaitsi eripuraisten heimojen välisellä rajaseudulla. TOISTAISEKSI LÄHES SULJETTU Laaksoa pitkin nousee nykyään kestopäällystetty valtatie Babolista ja Gorganista itään Mashhadiin ja Afganistaniin. Pertti Uotila tutustuivat keväällä ja kesällä 1972 Iranin huomattavimpaan luonnonsuojelualueeseen Kaspianmeren kaakkoisktilmassa. Puisto on Gorgan-joen länteen laskevassa laaksossa alimpien kohtien sijaitessa n
ureallammaslaumoja, alppikauriita, gaselleja, fasaaneja ja vuoripyitä. Iranin luonnonsuojelualueita valvovasta keskusvirastosta saa vierailulupia puistoon, ja lukuisat ulkolaiset luonnontieteilijät käyttävät vuosittain tätä mahdollisuutta. Laiduntamisen ja suurnisäkkäitten välinen ristiriita on tietenkin melkoinen, mutta rikkautensa, suureläinten suojelun suhteen valistuneen hallitsijaperheensä ja jo olemassaolevien suojelualueittensa perusteella arvioiden Iranilla tuntuu olevan mahdollisuuksia säilyttää suurnisäkkäänsä. Edelleen on syytä mainita linnustonsuojelualue Kaspianmeren kaakkoiskulmauksen suojaisassa lahdessa. 1965 yhdentoista Yläkuva: Puiston keskiosissa on steppiä, joka kuvan ottamisen aikaan oli keskikesän kulottamaa. D. Mohammed Reza Shah Wildlife Park Iranin tuleva kansallispuisto kin rikkovan kieltoa usein, ja luvassa on retkeilymahdollisuuksien järjestyminen. Ennen alueen muutosta kansallispuistoksi pääaseman aluetta on pyritty parantamaan, joskin ehkä hieman kyseenalaisilla toimilla. KOLMISENKYMMENTÄ VARTIJAA Puiston vartlomnista ja töistä huolehtii parhaimmillaan kolmisenkymmentä miestä, jotka autoilla, moottoripyörillä, ratsain ja jalan liikkuvat alueen eri osissa. Ainakin mahdollisuudet ovat moninkertaiset verrattuna köyhään itäiseen naapuriin, Afganistaniin, jossa edelleen harvinaisen Marco Polo lampaan metsästyslupia myydään rikkaille turisteille suurella rahalla ja jossa maan ainoat flamingojärvet ovat tuhoutumassa kastelujärjestelyjen yhteydessä. Joitain metsästysja kalastuslupia on myönnetty korkealle tasolle. PUISTON ELÄIMISTÖ J okapäiväisillä partio retkillään vartijat perehtyvät hyvin luonnonpuistoon. Asema-alueen tiet bn päällystetty ja puiston eri osista on erikoisimpia kasvilajeja siirretty kasvamaan asema-alueelle tosin aika huonolla menestyksellä. 10 riistanhoitoaluetta. Pääasemalla on asuinja huoltorakennuksia, neljällä sivuasemista asuinrakennus. ELÄIMILLE ON LUVASSA TULEVAISUUTTA Vaikka Iran kuuluukin niinsanottuihin alikehittyneisiin maihin, ei se ole mikään köyhä maa, kiitos öljyesiintymiensä. Useilla näistä tavataan alppikauriita, ureallampaita, gaselleja ja leopardeja, tuskin millään kuitenkaan vastaavaa monipuolisuutta kuin Mohammed Reza Shah -puistossa. Salametsästystä sen enempää kuin -laidunnustakaan ei puistossa harjoiteta. Alueen tärkeimmistä kasvilajeista on ryhdytty keräämään herbaariota. leopardeja on siirretty luonnonsuojelualueilta toisille. Edelleen heikkoja kantoja pyritään vahvistamaan istutuksin; mm. Varsinkin sen suuria nisäkkäitä seurataan tarkoin ja niiden lukumääristä esitettiin melkoisella varmuudella seuraavat arviot: 126 tiikeri esiintyminen epävarmaa leopardi 120150 karhu 250280 ilves 800 saukko kettu mäyrä saksanhirvi metsäkauris gaselli alppikauris (ibex) ureallammas ( oriol) villisika piikkisika 200 1 050 300 190 5 0007 500 12 000 14 000 Edelleen, puiston alueella viihtyy huomattava linnusto, jonka merkittävimmät lajit lienevät fasaani (täällä levinneisyysalueensa etelärajoilla; 1 000 yksilöä) ja vuoripyy (2 500 yks.) lukuisten, arvostettujen petolintujen ohella (huuhkaja, kotka, korppikotkat ym.). Tästä puistosta puuttuvia lajeja, joita varten on suojelualueita (em. Tukikohtinaan heillä on puiston pääasema tien varressa ja 6 sivuasemaa. Vaikka emme liikkuneet kovinkaan paljoa, emme laajalla alalla, emmekä oikeaan aikaan (aamulla) näimme mm. Pintaalaltaan useimmat suojelualueet ovat suuria; v. 600 000 ha. Eläimiä on varsin helppo päästä näkemään, varsinkin talvella (marras-tamikuu), jolloin rinteillä ja ylängöllä satava lumi pakottaa eläimet hakeutumaan jokilaaksoon. MUITAKIN LUON ONSUOJELUALUEITA ON Iranissa on kaiken kaikkiaan ainakin kahdeksan tämänkaltaista, lähinnä villieläinten suojeluun tarkoitettua luonnonpuistoa ja lisäksi n. Pensaat ovat katajia ja vaahteroita. Ja jos sellaista ilmenee, rangaistukset ovat meikäläisittäin ankaria. Alakuva: Mohammed Reza Shah -puiston ko1neaa tammimetsää 1200 metrin korkeudessa. Uhanalaisten eläinlajien säilymistä Iranissa pyritään edistämään suojelualueiden ohella eläinkohtaisilla rauhoituksilla. suojelualueen yhteisalaksi mainittiin n. yleisten rauhoitusalueitten lisäksi on vielä yhden eläimen suojeluun tarkoitettuja alueita) ovat ainakin gepardi ( = chitar), yellow deer, armeenian lammas (suojelualueena iso saari länsi-Iranissa Rezaiyehjärvessä) ja villiaasi. Kokonaan rauhoitettuihin eläimiin Iranissa kuuluvat nisäkkäistä tiikeri (liekö jo hävinnyt?), leopardi, gepardi, karhu, yellow deer, saksanhirvi, metsäkauris, gaselli ja villiaasi, linnuista fasaani, flamingo, isotrappi, kalliopyy, black patridge, joutsen, pelikaani ja teeri, sekä alemmista selkärankaisista krokotiili, merikilpikonna, ja eräät lohikalat
127
TIEDOT ON KOOTTAVA Kuitenkin on todennäköistä, että joku aina jossakin tietää varsin hyvin yksiträi•st-en kasvi·esiintymien nykytilasta tai kohtalosta. Koska viimeksi nähty pellavapellossa (tai pellavapelto yleensäkun). Onko esii.ntynyt vaki.naisluonteisena peltorik!kana vi ime vuosikymmeninä. Muita tärkeitä syitä ovat eritoten lehtometsien raivaus, laidunnus ja hakkuut, harjujen soranotto, ketojen ja ahojen pensoittuminen ja metsitys, rakennustom1inta, kyläJa liikennepaiikkojen muutokset, rikkaruohomyrkyt sekä varomaton kerä.ily, mukaanlukien kangasja sinivuokon ym. Kirjoittaessani Suomen uhanalaiisista kasvilajeista (Suomen Luonto 5-6/ 1970, Mitä-Missä-Milloin 1973: 280-286), osal1istuessani Maailman Luonnon Säätiön mm. Kirjava korte ( E. Onko säilynyt Lohjalla, Luumäellä ja Ala järvellä. Koska lukijoiden joukossa on runsaasti harrastelijabotanisteja, joiden tietoja ei ole koottu minnekään, toiv oo kirjoittaja, että seuraavan vetoomuksen "toivelajeista" lähetettäisiin havaintotietoja. Parun kasvien tuhoaja sekä ennen että varsinkin nyt tuntuu olevan soiden (evenkin ravintei,sten) raivaus ja ojitus, edelleen purojen ja lähteidenkin perkaukset sekä vesistöjen järjestelyt ja l,ikaantumi•nen. Luetteloa olisi helppo jatkaa ja jokainen havainto varsinkin todetusta häviämisestä tai sen uhasta, mutva myös minkä tahansa harvinaisen laj,in (ei vältt~mättä rauhoitetun!) tai erillisen tai muuten merkittävän esii111tym ~n säi,lymisestä onkin aivan yhtä tarpeellinen. Kaikki muu on yleispiirteisten päättelyjen ja arvailujen varassa. Suomen Luonto palaa syyspuolella kasvistossamme tapahtuneisiin muutoksiin ja kasvistonsuojeluohjelmaan. Esiintyminen P yhäselän rannoilla?. Lukuunottamatta metsänarviointeja ja eräitä rikkakasv i,tutkåmuksia tällaista ei juuri ole tehty kasvien osalta, eikä varsinkaan harvinaisemmista ja rauhoi.tetuustakaan lajeista. Pieni verso.nkappale tai valokuvakin voi riittää. Kampasaniainen ( Blechnum spicant). Ahvenanmaan ja Liperin esiintymien nykytila. Juurehtiva kai,sJ.a (Scirpus radicans). Kirjallisuus kertoo joistakin yksittäisistä kasviesiintymien katoam~sist.a, ja jotakin voidaan suorastaan johtaa esim. Lehto-noidanlukko (Botrychium virginianum). Suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä, että kasveista tiedetään perin vähän. variegatum). Todistuskappale, näyte löytöpaikkatietoineen on toivottava etenkin jos laji voi olla sekoitettavissa johonkin toiseen. Ilman tätä kasviemme ja kasviyhdyskuntienkin suojelutyö on paljoLti liian hataralla pohjalla ja kuten on pelättävissä perusteeton optimusmi monien lajiesiintymien sä.iJymises.tä vallitsee sillä aikaa kun loputkin niistä tuhoutuvat, koska suojelutarpeen vakavuutta ja kii·reellisyyttä ei arvata. Moniko Pohjrus-Karjalan esiintymistä tätänykyä olemassa. Näin saataisiin artikkeli mahdollisimman ajanmukaiseksi. Erilai.sten inventaarioiden ja kiertokyselyiden ansiosta tiedämme koko paljon varsinkin lintuja ni,säkäseläimistömme nykytilasta, taantumisi~ta ja lyhytaikaisistakin kannanvaihteluista. Seuraavassa on joukko lajeja ja esiintymiä, joiden vaiheista ja tila,nteesta havai•nnot ovat tervetulleita. Olisi hyödyllistä tietää, m11ta kasveja itsekukin kotiseudullaan pi.tää uhattuina, niukentuneina tai hävinneinä. Lehtokattara (Bromus benekenii). tiettyjen soiden ojituksesta tai järvien laskuista. Ukon kaura ( Avena strigosa). Jostakin nietystä lajista emme voi väittää juuri mitään täsmällistä, monessako paikassa nykyään vielä kasvaa ja paljonko, koska ja miksi hävisi mistäkin, mitä paraikaa uhkaa vapahrna, mitä on vbelä tehtävis·sä, kuinka polttava rauhoitu&tarve on vai onko kaikki jo myöhäistä koko maassa. Tiedustelu uhanalaisista kasveista Suomen Luonnon sisällöstä on kasviston ja sen suojelun osuus ollut suhteellisen pieni. Onko säilynyt Ahvenanmaalla tai Porvoossa (kerrotaan hävinneen). kevätkukkien sekä puiden ja pensaiden repiminen ja siirtäminen pihoihin. Tunturinurmikka (Poa alpina). NAISTA LAJEISTA KAIVATAAN TIETOJA Hento korte ( Equisetum scirpoides). Pella varaiheinä ( Lolium remotum ). Onko säilynyt Paraisi,lla ja Joutsenossa. Tämä perustieto vain p1tars1 saada yhteiseksi omaisuudeksi ja mielekkäiksi kokonai•suuksiksi. suojelutoimenpiteitä varten tehtävän kasviluettelon 128 laacimi:seen ja suunnitellessani tutkimusta taantuvista kasveista ja esiintymistä osoittautui selvästi, että tiedämme aivan liian vähän harvinaisten ja uhattujen kasviemme nykytilanteesta. Onko säilynyt Eckerössä, Suomusjärvellä tai nähty hiljakkoin Keskija Pohjous-Pohjanmaallakaan. On kuitenkin tarkoin muistettava rauhoitusmääräykset sekä varottava muutenkin aiheuttamasta li.säuhkaa esiintymille
Vaalea sara (C. Läntisimpien esifotymien säilyminen. (Pohjois-Karjalassa häviämäisillään.) Röyhysara (Carex paradoxa IC. Suomen eteläpuoliskon sisämaaesiintymien nykytila. Ranta-ruttojuuri (Petasites spurius). livida). Kaikki havainnot (ruis)peltorikkana viime vuosikymmeniltä. Onko yhä jossakin lounaissaaristossa vakinaistuneena. Luhtaorvokki (Viola uliginosa). Sininen yökönlehti (Pinguicula vulgaris). Katinjuustomalva ( Malva neglecta). Onko nähty Tuulokse15sa vuosisadan alun jälkeen. P,itääkö tieto Pyhäjärven sisämaaesiintymän häviämisestä paikkansa. Ketonukki ( Androsace septentrionalis ). Neidonkenkä (Calypso bulbosa). Kurho (Carlina vulgaris). Ahvenanmaalla. Hieta-kurjenherne ( Astragalus arenarius). Onko säilynyt vakinaisena kylätai kujakasvina. Pellavanvieras (Cuscuta Milloin viimeksi nähty Jossa. Vieläkö Ahvenanmaan ruispelloilla. Kyläsavikka (C. Ketoraunikki (Gypsophila muralis). Kuten edellinen. Hyvän Heikin savikka (Chenopodium bonus-henricus). Kuten edellinen. Lehtokielo ( Polygonatum multif lorum ). Ahvenanmaan ja Kuusamon esiiintymien nykytila. Matala kihokki (Drosera intermedia). heleonastes ). Onko vielä vakinaisena kyläkasvina Suomen mantereella. Lettosara (C. Onko nähty Ahvenanmaalla löytövuoden jälkeen. Onko vielä vakinaisena peltorikkana esim. Komea vesirikko (Elatine alsinastrum). Onko l!ähty Hailuodossa löytövuoden 1947 jälkeen. Kuten edellinen. Juha Suominen Yliopiston kasvimuseo Unioninkatu 44 00170 Helsinki 17 Mahdolliset näytteet museolle kulkevat postissa vapaalähetyksenä kunhan päällykseen merkitään: vapaalähetys, sisältää museonäytteitä. laxa). Veltto sara (C. Onko säilynyt Leivonmäellä. urbicum). Kuten edellinen. Havainnot häviämisestä tai säilymisestä. + cruenta ja traunsteineri). Ruosteheinä (Schoenus ferrugineus). Kaikki havaLnnot häviämisestä tai edelleen kasvamisesna, etenkin mantereella. Etelä-Hämeen esiintymien nykytila. Mesikukka ( H erminium monorchis ). Tumma neidonvaippa (Helleborine atropurpurea/ E pipactis atrorubens ). Kaikkien esiintymien nykytila. Kukonkannus ( Delphinium consolidal Consolida regalis). Kaikkien esiintymien nykytila. Koska viimeksi nähty pellavapellossa. Vieläkö säilyny•t Simon Vasankarissa. Onko todettu ·taantumista. Pellon kitupella va (Camelina alyssum). D 129. Jäämeren tähtimö (Stellaria humifusa). Eteläja keski-Suomen sekä Kainuun esiintymien kohtalo. Suo-neidonvaippa ( Helleborine palustris/Epipactis p.). Aurankukka ( Agrostemma githago ). Koirankieli (Cynoglossum officinale). Punavalkku (Cephalanthera rubra). Onko säilynyt Nokialla ja muualla Etelä-Hämeessä. Ruisunikko (Papaver dubium). Tähkä-ärviä ( Myriophyllum spicatum). Ruijan esikko (Primula sibirica). Kaikkien esi,intymien nykytila. Missä säilynyt vakinaisena kyläkasvina. Kuten edellinen. muralis). pellavapelPeltorusojuuri ( Lithospermum arvense). Havainnot häviämisestä tai säilymisestä eteläja keski-Suomessa. luetteloon kuuluvat tai siihen liittyvät havainnot, yksittäisetkin, pyydetään osoittamaan: Dos. Kaarien valtikka (Pedicularis sceptrum-carolinum). Vaivero (Chamaedaphne calyculata). Kaikki em. Tikankontni (Cypripedium calceolus). Missä edelleen vakinaisena. Varsinkin eteläja keski-Suomen esiintymien kohtalo. Rimpivihvilä (]uncus stygius). Kuten edellinen. Kylämalva ( M. Mitkä eteläja keski-Suomen esiintymät vielä säilyneet. Horkkakatkero (Gentiana amarella/ Gentianella a.) Kaikki havainnot häviämisestä tai edelleen kasvamisesta. epilinum). Missä tätänykyä vakinaisena. Sääskenvalkku ( Achroanthes monophyllos/ Malaxis monophylla). Idän veri juuri ( Agrimonia pilosa). Kuten edellinen. pusilla). Hirvenkello (Campanula cervicaria). Kuten edellinen. Kaikki havainnot häviämisestä tai edelleen kasvamisesta. Punakämmekkä (Orchis incarnata (Dactylorchis i. Ketotyräruoho (Herniaria glabra). Hietasinapit (Diplotaxis tenuifolia ja D. Mitkä eteläja keski-Suomen esiintymä,r tuhoutuneet, mitkä säilyneet. Mikä tahansa havainto katoamisesta tai säilymisestä. Onko säilynyt painolastiperäisenä. Mitkä eteläja keski-Suomen esiintymät vielä säilyneet. Kuten edellinen. Sorsanputki (Sium latifolium). Ruisvirna (Vicia villosa). appropinquata). Missä nähty viime vuosikymmeninä, varsinkin vakinaisluonteisena. Lettorikko (Saxifraga hirculus)
Toisaalta varsinainen muuotokausi on perin ly,hyt ja valvontaa •kaipaavat ailueet ovat melko rajailliset. 5. Liintupariskuma asusci Mäntän KatiskalahdeUa. 197 3 ). Viiden Mäntässä olovuoden jä1keen se oli ny,t ryhtynyt pesäpuuhirn. Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että lainkunnioitus on vähäistä ja valvonta tehotonta. Puutteellisen keskityksen vuoksi paasee tapahtumaan sellaisiakin kummallisuuksia kuin taannoinen yhdeksäntoista karhun kaatolupa "tutkimustarkoituksiin". Luonnonsuojelupiirei:Ue on tarjolla uusi kohde; reippaan hanhipäivystysulik,oi,lun päälle maistuu juilkilausumienkin laadiskelu aivan uudenlaiselca (Aamulehti 10.5. HANHIPENNIT Oulun lääniin riistapää!,l,i,kön mukaan ovat salametsästäjät tana vuonna saaneet meltota halunsa mukaan Limingan niutyillä levähtävissä hanhipan"i:ssa. 1973). 'tekoa pidetään törkeänä ja se vie ampujan käräjäpöydän ää!"een. Rmtaleotoon oli ra!kenneotu kuivisna heiinistä pesä. Vaipaan tulutuksen taustana on, että .eräpoliisilHe maiksetaan oman auton käytöstä kymmenen pennin ruhtiina,dlinen khlometr,~korvaus, vajaa kolmannes siutä, miitä matkustussäännöissä yleensä pidetään normina. Pojat ovat ·kertoneet ampuneensa lin,nun suksi, etltä se puti liian suurta ääntä ja pojaJt pelkäsivät lähiseudun asukkaiden tulevan häirvts·emään heidän venevarkaut,oaan ( Aamulehti 16. Toutsenten pesäpaikan valinta !.äheltä veneranma seliittyy siUä, että veneiden omistajat oliva;t usein ruokkineet liin,cuja. AMPUIVAT LAULUJOUTSENEN VARASTETULLA HAULIKOLLA Millä nimellä k,esyn, pesäänsä puolustaneen laulujoutsenen ampumista 130 pitäisi nimiintää, kysytään Mäntässä. Kihlakunnanoikeus tuomitsi koi. Myönteisenä kehityksenä voidaan sen sijaan pitää sitä, että salametsästyksestä ja useimpien rauhoitettujen lajien hävittämisestä nykyisin ez enää vaieta kuten ennen. Uroksen katoamiinen ,havaiui,in suten, että yksi lintujen ruokJk,ijoista ei ,löytänyt kuin naarasliLillllun sekä läheisyydestä ranna;lta haul~kon patruunan hylsyn. Mutta eräpoliisin tuo päätös on jalkauttanm, hanhien päänmenoksi. Ihmisen elinympäristön kannalta ratkaisevinta on tietenkin se lainsäädännön ja asenteiden kehittyminen, joka koskee ympäristörikosten rangaistavuutta ja vahingonkärsijän kelpoisuutta puolustaa lakituvassa oikeuksiaan. Lakia rikotaan . Sitä uros ryhtyi puolusumaan, kun lahden rantaan venevarka·isUn tuUeet ka!ksi vulppulalaista nuorukaista tulivat lunnun midestä liian läheUe. Pojait pidätettiin usei!hiin huvi,1amurtoihiin syyllisuksi epäiltyunä myöhemmin maanantaina K:euruulla, ja tällöin joutsen löydetoiin heidän varastamastaan veneestä. Muutamaa päivää ai,kaisemmiin eräästä huvulasta asei,ta varastaneet pojat ampuivat linnun haulikolla. VESISTON LIKAAMISESTA 80 000 MARKAN KORVAUS Laiotomasta ves1ston piilaami6esta tuomittiiin !kuusamolainen yht[Ö sakkoihin ja laittoman hyödyn korva,uk,seen Kuusamon kihla,kunnanoikeudessa tiisitaina. Mäntän kaupungiin omistaman faulujoutsenpariskunnan uros sai ilkävän lQPun maanantaiaamuna. Poliisiin taholta asiaan on yritetty korjausta, mutta tuloksetta; ilmiö on sitäkiin i,hmeellisempi, •kun kysymys on varsin väihäi~en miesmäärä111 perin väihäisistä ajokilometteis,tä. Autosua ammutaan ja saaliit viedään Ruotsiin, missä suomalaista salametsästettyä ja salakuljetettua riistaa avoimesti myydään 1 1 1 ! 1 metsoista ja ceerisd hirviin saakka. llmei~et1tä tuntuu, ettei myöskään riistamiestahoUa ole tehty kali-ea llehtävissä olevaa muuton turvaamiseksi. Ja luetaan Luonnonja ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö on tunnetusti vanhentunut ja puutteellinen. Maatalousministeriön muutamat virkamiehet päättivät luonnonsuojelijoita, poromiehiä ja kaikkia muitakin asianosaisia kuulematta että Suomen karhukannasta surmataan rauhoitusaikana runsaat kymmenen prosenttia perin hatarilta kuulostavien syiden varjolla
For d, 2!'> Lighfwood Roard , Yoxall, StaffS! , England . ostaa p(•s.'istii t.ru muulla tav. Syytetyt ilmoiiotivat tyytymättömyytensä oilkeuden päätökseen. pyyd. Kauppalanhallituksessa on todettu, että suojelualuemääräys ei haittaa Toijalan kautta kulkevan moottoritien linjausta, koska moottoritien suunnittelussa taloudelliset tekijät syrjäyttävät suoje1ualuemäärä y ksen (Hämeen Sanomat 11. Engl. meL~.haukk . Syytettyjen puolustusasianajajana ooimi:nut hovioikeuden auskukantci Kalevi Hei:kkilä myönsi tapahtuneen kannekirjelmän mukaista laitonta totmintaa sahausjätteiden saattamisessa lampeen. 4. Lääninhalfäus tul<ee pyytämään asiasu lausunnon Juvan seurakunnaLta. 1972). Seurakunnan elinten päätöstä ei asiasta ole, vaan hakkuut teetti seuraku,nnan taloudenhoitaja, jonka tarkoiituikisena oli säästää saaren puusto enemmiltä 1 tuhoilta. 3. 7 kpl, mehiläishaukka, sinisuohaukka ja piekana (sekä tahaUiisesati ammuttu kalasääski). 9. 73). Kanahaukkoja on vastaavasti tuotu vähemmän tai korkeintaan yhtä paljon kuin muita haukkoja yhteensä. UKONSAAREN HAKKUUT LÄÄNINHALLITUKSEN TUTKITI AV AKSI Ju,vaLla Uikonsa:aren luonnonsuojeluailueella vume talvena suoritetut hakkuut jou,tuva;t Mikkelin lääninhallituksen tut:kiintavaksi. Einari Kuosmase1le Värtsilään to1m~tetti.in Pohjois-Ka,rjalasta täy..: tettäväksi hiirihaukkoja n. Ammutuista haukoista luonnollisesiti vain pieni osa lähetetään preparaattorille. Juvan Uikon5aaressa korjactiin vsiimekesäisen myrskyn !kaatamia sekä ·tervasroson runitelemia puita, va~kka saari luonnonsuojelualueena on haikkuutkirellossa. Heinävedellä ammutti[n hiirihaukka viime syksynä. Kanahaukan rauhoiittamista olisi siis syytä kiirehtiä. Syyte Pölrkky Oy:tä v.astaan nostettiin Vesihallituksen syytemaaräyksestä sahausjätreen laskemisesta Syvälampeen lukuisista kiel1ois,ta huolimatta. Olavi Eskelinen KARHUNKAADOSTA SAKOTETTIIN INARISSA "Inarin syyskäräjien neljäntenä pa1vänä perj,antaina tuomittiin angelilainen poromies karhun tappamisesta rauhoitusaikana 45 mk:n sakkoon. Selvitys tapahtuu valtion luonnonsuojeluviranomaisten pyynnosta. Vesihallituksen edustajan•a oli istunnossa oi:keustoimistosta va1lvoja Pertti Kuuskoski (Kaleva 18. Valvonnan kannalta tilanne korjaantuu M~kkeLin läänissä, sillä lääninhallitukseen on jo perust•ettu luonnonsuojeluvalvojan virka ja sen täyttää valtioneu• vosto lähiaikoina (Savon Sanomat 12. Hmoitus RAUHOITETTUJA HAUKKOJA AMMUTAAN KANA.HAUKKANA Osoituksena •siitä, missä määrin rauhoitettuja haukkoja edelleen ammutaan kanahaukkoina olen saanut viime vuodelta seuraavia tietoj,a: Prepar. B. Oi:keuden puheenjohtajana toimi hovioilkeuden asukultantti Ritva Väisänen. Vastaava määrä hiirihaukkoja on prepar. Takavarikoituna olleet tlalja, lihat ja metsästyskivääri julistettiin valtiolle menetetyiksi" (Lapin Kansa 2. 131. Selvitys vie ailkaa muutami·a kuukausJa, minkä jälkeen arvioidaan, onk,o aiheilta antaa asia yleisel1e syyttäjälle. Kuosmaselle lähetetty lähes joka syksy. V:esihalliituksen puolesta es~tt1 limnologi Urpo Myllymaa lammesta suoriitetun tutkimustuloksen, josta ilmeni, että lammen vesi oli saastunut. Lääninhallituksesta todettiin, ettei luonnonsuojelualueiden valvonta lain mukaan kuulu lääninhallitukselle, mutta moraalinen velvollisuus ulottuu tällekin alaUe. saa k irj. 197 3 ). tiet. melle Pöliklky Oy:n haUDtuksen jäsenehle 1 050 markan sakon lait,toman toiminnan harjoittamisesta sekä määräsi yhtiön korvaamaan valtiolle 80 000 mal'kikaa laiuoman toiminnan hyödystä. ,ru<>rrwk~i 0,1 Mr. Mets•änhoidon !kannalta tarpeelil.iset hakkuut aloiit,eruin tutkimaitta niiden ,luvanisuuota luonnonsu,ojelun kannalta. päivänä 10 000 markan sakon uhalla yhtiötä lopettamaan sahausjätteiden laskemisen lampeen sekä määräsi yhtiön kuuden kuukauden ailkana poistamaan lammesta sinne jo lasketut s·aihausj~tteet. SUOJELUALUEET EIVAT HAITIAA TIENRAKENNUSTA Tampereen seutukaaval.iiton en9immäinen vaihekaava on ollut käsittelyssä Toijalan kauppalassa. 4. Hän esiitti tämän tapahtuneen kuitenkin tietämättömyydestä, työllisyyspoliittisista syistä sekä t•oimitussitoumuksista johtuv,aksi. ka.~vatt. Syy.otäjänä to1mLOut apulaisnimismies Juhani Lahden r a n t a totesi syytekirjelmässään, entä yhtiö on vuodesta 1969 lähtien laskenut sahausjätteitä Syvälampeen. E. Pohjois-Suomen v,es1oilk•eus määräsi tämän kuun 9. kanahaukkoja Yks.knht. J aitiketun lu'Vattoman vesistön pilaamisen perusttel,la vaati apulaisnimismies Laihdenranta sakkoja yhtiön hallituksen jäsenille sekä yhtiötä korvaamaan lammen luvattomasta käytösitä saadun laiuoman hyödyn valci,ol1e. 1973)
apulaisluonnonsuojelunvalvojana, Takala on Pohjois-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja Hämäläinen Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja. Kilpailussa on kolme osanottajasarjaa: ammattilaiset, täysi-ikäiset .harrastelijat sekä 6-18vuotiaat harrastelijat. valtioneuvoston istunnossa. Kalevi Takala Pohjois-Karjalan lääni: luonnont. 6. Kukin osallistuu yhdellä kuvalla joko toiseen tai molempiin teemoihin (siis yhteensä yiksi tai kaksi kuvaa). 132 L.iUi.NINHALLITUKSIIN YMPÄRISTONSUOJELUN TARKASTAJAT Lääninhallitusten ympäristönsuojelun tarkastajien ylimääräiset toimet täytettiin viimeinkin 21. päivään 1973 mennessä. PaLkinnot eivät tiedotteesta selviiä, mutita i1meises-ti niitäkin jaetaan. kand. Heikki Sisula Uusista tarkastajista Vuolanto on Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, Kivivuori samassa tehtävässä Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksessä, Kellomäki toimii vt. Kilpailuun jätet,ty aineisto jää järjestäjän omaisuudeksi ja sitä voidaan vapaasti käyttää killpailun yhteydessä ja sen pohja,lta järjestettävässä näyttelyssä. Toimiin määrättiin seuraavat henkilöt: Uudenmaan lääni: fil.lis. Kilpailussa on kaksi pääteemaa: saastuminen ja säilyttäminen (Problems of Pollution in the Environment, Preservation and Improvemen,t of the Environment). Lähempiä tietoja saa puheenjohtaja Dahlströmiltä (puh. Niiden on oltava per,illä 1.9.1973 mennessä osoitteessa: United Nations World Environment Photo Contest, UNEP, Palais des Nations, CH-1211, Geneva 10, Switzerland. Uutisia • Ja tiedotuksia Nykyisen toiminnanjohtajan siirtyessä uusiin tehtäviin Suomen luonnonsuojeluliitto etsii uutta TOIMINNANJOHTAJAA Hakijalta edellytetään: perehtyneisyyttä luonnonja ympäristönsuojelukysymyksiin järjestökokemusta ja organisointikykyä korkeakoulututkinto ja kielitaito lasketaan eduksi Kirjalliset hakemukset palkka vaatimuksineen osoitettuna puheenjohtaja Harri Dahlströmille on toimitettava liiton toimistoon, Fredrikinkatu 77 A 11, µ}0100 Helsinki 10, elokuun 31. Parhaat kuvaajat kutsutaan Nairobiin YK:n ympäristönsuojeluohjelman päämajaan. Esko Raatikainen Lapin lääni: fil.lis. Kuvien on oltava perillä Suomen luonnonsuojeluliitossa viimeistään lokaku1m loppuun mennessä. MUISTA LUONNONSUOJELUJXRJESTOJEN VALOKUVAKILPAILU Kuvia tarvitaan sekä rumasta että kauniista luonnosta ja muusta ympäristöstä. Molemmat aiheet on käsitettävä niin Jaajasti, että ne yhdessä sulkevat sisäänsä koko luonnonja ympäristönsuojelun. Erkki Kellomäki Kymen lääni: fil.kand. Kilpailu on avoin kaikille ja sen tulokset julkistetaan v. Risto Palokangas Oulun lääni: fil.maist. YHDISTYNEITTEN KANSAKUNTIEN VALOKUVAKILPAILU Maai 1 lman ympäristöpäivän (5. Ilkka Sten Kuopion lääni: fil.kand. Kuvien pienin koko saa olJa 12 x 18 cm ja suurin 30 x 35 cm. 90-494 775) tai liiton toimistosta (90-448 439). 1973) merkeissä YK julkisti ensimmäisen ympäris,töaiheisen kansainvälisen valokuvauskilpailunsa (World Environment Photography Centest). 197 4 järjestettävässä näyttelyssä, jota pyritään levittämään kaikkialle maailmaan. Jorma Taarna Mikkelin lääni: fil.kand. Seppo Vuolanto Turun ja Porin lääni: arkkitehti Osmo Kivivuori Hämeen lääni: fil.kand. Esko Räsänen Keski-Suomen lääni: fil.lis. 6. Mukaan on liitet>tävä eriUinen paperi, josta selviää (englanninkielellä) osanottajan nimi, osoite, iikä, toimi, kuvan aihe, ottamispäivämäärä, teema ja osanottajasarja (professional, adult amareur, young amateur). Juha Hämäläinen Vaasan lääni: fil.kand. Tarkemmin Suomen Luonnon edellisessä nu•• merossa sivulla 75.
Tilaa Valokuva tällä kupongilla, puhelimitse 90-663 433 tai postisiirrolla 313 88-1. 1 1 1 1 1 1 1 1 -1 1 VALOKUVA ON LEHTI, JOKA KERTOO MYÖS LUONNON KUVAUKSESTA Tietääksesi valokuvasta, sen ottamisesta, käyttämisestä ja katsomisesta sekä kuvatapahtumista mahdollisimman paljon, seuraa VALOKUVA-lehteä. 2 b F 72 00003 Helsinki 300 1 1 1 1 1 1 1 1 11. HKI 10/14 Lupa 2423 Vastaanottaja maksaa postimaksun VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Se on Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton julkaisema valokuvallinen aikakauslehti. D Vuodeksi 1974 hintaan 24 mk Loppuvuodeksi alkaen numerosta 7 hintaan 12 mk D Loppuvuodeksi Ja vuodeksi 1974 hintaan 36 mk NIMI U\HIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA Tllatessa1l tilli kortilla 111 maksa ennen kuin laskutamme. Lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Yhteensä lähes 500 sivua tietoa valokuvista ja valokuvaamisesta
MIKÄ TAPPAA POROJA. Suurin osa kuulovaurioista on kaasuttimen aiheuttamaa, todettiin. Vuonna 1969 kuoli 1475, 1970 kuoli 1650, 1971 kuoli n. MOOTTORIKELKAT VIEVÄT KUULON Kuten Suomen Lapissa niin myös Kanadassa on moottorikelkan todettu aiheuttavan sekä luonnolle että ihmiselle haittaa. Quebeckin hallitus ja Hydro Quebeck suunnirtJteleva,t näet valjastaa viiden joen vesivarat La Grandesta alkaen. 1969 n. Tämä on jokaisen maan suvereeninen oikeus, jota muiden maiden tulee kunnioittaa. Niinpä intiaanien lisäksi Anti-James Bay ryhmään kuuluu Quebeckin paikallisia asukkaita ja luonnonsuojelijoita. Toissa vuonna tuli liikenteessä kuolleista poroista 134 vain n. James Bay alueen inoi,aaneja on riittävästi kuultu. 1500 ja viime vuonna n. Alueella asuva•t intiaani,t elävät tällä hetkellä lähes kokonaan välittömästi luonnon tuotannon varassa, metsästyksen ja kalastuksen. Tutkimuksessa todetaan, että llSeirnrnat eskimot, jotka käyttävät paljon kelkkoja, ovat käytännöllisesti katsoen kuuroja useimmille korkeafrekvenssj.si!le äänille. Kaikki raill.llikkomaat ovat oikeutettuja määrittämään kohtuullisesti aluemeriensä ja toimivaltansa rajat maantiieteellisten olosuhteittensa mukaan, ottaen huorrnoon turvallisuutensa ja kansantaloutensa etujen tarpeet ja ni,illä on oikeus käyttää vapaaisti rannikkomerissään, merenpohjassa ja sen alla olevia luonnonrikkauksiaan. Tuloksista voidaan päätellä, että meillä Suomen Lapissa muutaman vuoden päästä ollaan ehkä samassa tilanteessa. Tutkimus suoritellti.in 650 asukkaan kunnassa, joista suurin osa on eskimoita. Tältä pohjalta komiuea vaatii keskeyttämään kaikki hankkeeseen liittyvä.t toimet kunnes: 1. Melun vähentäminen on vaikeaa, koska se aiheutuu sekä moottorista että sen ilman sisäänottosysteemistä. 500 poroa. Jouni Kitti. Kanadassa lumikelkka on ollut käytössä huomattavaS>tli kauemmin kuin meillä. Toisen miehen hyvälle kuulolle ei löytynyt selitystä, mutta toinen miehistä tukki korviinsa paperia. Testatuista metsästäjistä vain kahdella aikuisella miehellä oli normaali kuulo. Pedot tappoivat v. / ouni Kitti LUONNONSUOJELU JA VÄHEMMISTOT Kanada.n matkamme aikana oli lähes jokapäiväinen puheenaihe Labradorin alueella oleva James Bay -sullll!nitelma. Onko porojen liikennekuolema "luonnollista kuolemaa", koska siitä ei julkisuudessa keskusteUa kuin nimeksi verrattuna petovahinkoihin. hallitus kuulee pikaisesni koko maakunnan väestöä ja neuvotirelee paikamsten asukkaiden kanssa projektista 3. ja 5. 1800 poroa liikenteessä. Sen jälkeen kun kombtea on sa,anut tutkimuksensa suoritettua, se aikoo kutsua koolle USA :n ja Kanada.n pääomapitirejä yhteiseen tilaisuuteen ja yrittää estää heitä sijoittamaJSta yrwtykseen rahojaan. 1972 n. Kysymyksessä on alueen vesivarojen valjastaminen tuottamaan sähköenergiaa USA:han ja Kanadaan. 83 0/o aikuisista miehi<stä, 21 ° / o aikuisista naisista ja 7.5 0/o lapsista kärsi kuulon menetyksestä. Tähän mennessä komitea on koonnut 40-sivuisen kirjasen ar,tikkeleista ja kirjoi,sta. Tapauksista on 72 0/o ollut henkilöauton aiheuttamia (Etelä-Suomen Sanomat 17. perusteelliset taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset tutkimukset on suoritettu 2. Siksi viime talvena erään lääkäriryhmän tutkimus arktisella Pangnistungin alueella on perustavaa laa.tua. 1. Me vastustamme päättävästi yhden tai kahden supervallan mielivaltaisia ja jyrkkiä toimenpiteitä ja hankkeita muiden maiden aluemerten rajan supistamiseksi" ( Huang Hua; Uutisia Kiinasta 4/1973). 700 ja v. Se kertoo projek,tin ekologisesta ja taloudellisesta vaikutuksesta. 3. 15 0/o viranomaisten tietoon eli vain näistä maksettiin poronhoitajme korvallS. Supervalloilla ei ole oikeutta pakottaa muita tahtoonsa. 25 0/o testatuista oli jo kärsinyt huomattavia vaurioita. Intiaanit ovat saaneet tukea hankkeen vastustamisessa. Poronhoitoalueen ulkopuolella (Kiiminkijoen eteläpuolella) auton tai junan alle jääneestä porosta ei maks= korvausta lainkaan. Eräs meluntorjuntakeino olisi varllStaa metsästäjät pitkille ma.tkoille lähtiessään korvatulpilla. U11tisia ja tiedot11ksia KIINAN EDUSTAJA MERENRANNIKON LUONNONRIKKAUKSISTA Islannin pyrkimykset meneillään olevassa kalastussodassa sekä EteläAmerikan maiden vastaavanlaiset pyrkimykset turvata kansantaloudelliset etunsa ovat saaneet Kiiinan kansantasavallan tuen: ''.Q!emme johdonmukaisesti olleet si,tä mieltä, että maiden, suurten tai pienten, tulisi olla tasa-arvoma. 73). Luoteisten Territorien neuvosto ilmoitci kesällä, että alueella asuvait eskimot, jotka käyttävät lumikelkkaa metsästyksessä ja kuljetuksessa, kärsivät vakavia kuulovaurioita. Syy,skesällä ryhmä ilmoitti ryhtyvänsä omiin riippumattomiintutkimuksiinsa James Bayn kehittämisprojektin taloudellisista vaikutuksista, koska Quebeckin hallitus ei ole ryhmän mielestä onnistunut esittämään riittävän vakuuttavia yksityiskohtaisia ttitkimuks.ia hankkeen taloudellisista vaikutuksista
Tarvi,tsemme myös selvää tekstiä. Muwtama viikko sinten olin Helsiingissä, missä keskustelin Suomen luonnonsuojelwlii,ton mi•esten kanssa monista vialta!kunna,llisen -luonnonsuojelun ajankohtaisista kysym.yks,istä. Tarkoitukseni oli saada kuva siitä, mitä luononsuojelu on, mitkä sen tavoi,tteet ja miten niiitä pyritään toteuntamaan. Rovaniemel,lä Liiikkuva,t vain kauni,it sanat ja lupauikset. Todisteiita siitä, että se nyt sitä oli~i, ei ole. Julkisuus tulee siJloin, kun suunnitelmat ovat jo va1miobt ja niihiin uhratut milljoonat tukkivat suun yfoiseltä mieJ.ipit,eeltä. Suomen Luontolehdestä ja muualtakin. Mei•tä on sentään pa,ljon, ja meiLlä on ma.htava työnantaja, joka on ääreotömän kärsivällinen. Kamera on hyvä jokamiehen todistaja sanan lisäksi. Valitan, Reidar. Olen luonnollisesti seurannut "linja,keskustelua" mm. Lapin ja sen väestön ainoa paaoma on luonto. T,iede tarv,i,tsee tutkimusmateriaalia ja raviintolat mäotää karhunlihaa. Muuta imeiMä ei ole. Sitä varoen meidän täytyy tietää, miJt:ä Lapis,sa tapahtuu. Kenties on ni,in, että ihminen1käiin ei a,jattele as~o1ta itseaan ja pentujaan pi:temrnähle. Eletää,n juuri taita päivää. Karhunkaatajan mrnkarihahmo elää yhä edelleen, vaåikka olosuhteet ja lähtökohta ka,rhunkaadolle ovat ·täysin muuttuneet. Onhan meillä kolikeatasoinen Suomen LUJOnto-lehti, mutta se ei va,li-rettavasti tavoiu edes kaikikia luonnonsuojelij.oita. jne. Ha,llitkaa hajotta,ma,lla. Ei meikä edes kysynty. Sitten on a.ivan eri asia, kuinka esim. Todis:ei-ta siitä, että luonnonvarojen käyntö ei ole ollut järkevää on meillä Lapissa vaiikika millä mitalila. Ilkeä ajatus tunkee päälle: luonnonsuojelun ennen niilll kirkasta puroa perataan. Luonnonsuojelun linja Suomen Luonnossa jo runsaan vuoden ajan jatkunut keskustelu vapaaehtoisen luonnonsuojelun linjasta jatkuu tässäkin. Teknokraitia ostaa pystyviä IUJOnnonsUJOjelijoita. On i,tsestään selvää, että luonnontieteellistä tutkimusta .tarv,iitaan, mutta koska se palaa kiertokulussaan jälle.;n maanpinnalle. Aillla tarpeen mukaan. En 5aanut. Kenen syy. Edelliset osoittavat, että Lapin luontx> on sentään vielä (paikoioeellen) kaunis ja dynaaminen, jälkimmäiset kertova,t, mitä sil,le on tapahtumassa. Puheenvuoro on julkaistu yhdistyksen jäsentiedotteessa n:o 1/73. Kailkkilian me •tiedämme, kuka tämä Reidar on. Luonnonsuojelu pannaan narkoosiin sellaisilla käsi,tteillä kuin luonnonvarojen järkevä käyttö, jonkin luonnonelementin moninaiskäyttö, sosiaalinen luonnonsuojelu jne. Pauli Lisitzin 135. Ja lehdistö julkaisee "san'kareitten" kuvia. Tässä me nyt jäUeen olemme. Luonnonsuojelun korkeinta johtoa järjestellään pol,ii,r,cis,illa lehmänkaupoilla. Kenen leipää syöt -. Viimeinen vaihtoehto on radiikali=•i. Kuinka me kenttämiehet voisimme olrla rauhallisia ja luootavaisi-a. On perin ymmärr,ettävää, että se ei julkaise esimerkiksi kirjoitusta, joka käsiooeLisi Ounasjoen r•antojen maanomistussuhtei,ta tai uusien Ounasjoen V'eSis-ton tekoa1uiden sunnnitelmia jossakin Kyrön ,tai Kuivasalmen paliskunDien alueeHa. Vaikutuskanavia etsimään Olen minä,kin use.in pohtinut, mitjkä ovat ne kanavat ja mikä se va,iikuttajajärjes-tö, joiden avulla me luon• nonsuojelijat voisiimme jakaa lista ,tietoa Lapin luonnosta ja vaikuttaa luonnonsuojelua koskeviin raokaisuihin. Emmehän me niitä kaa.tolupia antaneet. On selvää, että entiseen e.i ole palaamisna, mutita mitä tilalle. Reidar Sär,estöniemi, Lapin luonnon suuri ihailija ja ikuistaja. En ,tiedä yhtään tutkimus-ta, jonka avulla meillä olisi pys•tytty pelastamaan jdkin eläinlaji tai kasvi tuholta. Olen aja,teillut, että tas.ca Lapin luonnonsuojeluyhdistykren jäsenoiedotteesita voisi kehittyä eräänlainen huutavan ääni korvessa. ONKO LUONNONSUOJELULLA OHJELMAA. Pa~kallisseuraverkostoa on kehitettävä ja paikallisseumjen a,ktiivisuutlta !,isättävä. Kysymystä pohtii Lapin luonnonsuojeluyhdistyksen uusi puheenjohtaja, läänineläinlääkäri Pauli Lisitzin nimenomaan Lapin ongelmien kannalta. On melikillistä, että •talousmiehet ja etenkin matakailu-sellaiset, jotka muutoin ova,t aina hyvin huolestuneita pääoman hupenemisesta, eivät näytä ,tajuavan, mitä on tapahtumassa Lapissa. Toistaiseksi me olemme vaiikut>tajajärjesitö. Ja asenteet muutti ratkaisevasti ta1te1lija, kirjailija Yrjö Kokko Muoniosta. sana järkevä tuLkitaan. Ei kukaan muu. Jos olen väärässä, olen valmis sen myöntämään. Näyttöä siitä mitä tapahtuu Meidän on saa,tava näyttöä. Vaiiklka siihen pitiiisi juuri tuon yl,istetyn järjen vaikuttaa. Perkaamis,esta saa,st\JJffiinen. Kysymys on asenteista. Lehdistön suhteen olen pessimistinen. Ne kuuluisat karhuluvat Saimme kortin, jonka teksti oli lyhykäisyydessään seuraav,a: 19 kaatolupaa myönsitte. Tarvitsemme plusja miinuskuvia, myönteisiä ja kielteisiä. Piilot-eknokraati,t ja PR-miehet ova,t huomanneet, että soluotautumalla ,!uononsuojelijoihin päästään käsiksi luonnonsuojelun ideamaa<iimaan tarkoi•tuksena sen murtaminen tai vikuuntaminen. Hyvä v,eli Reidar, mekin va,1itarnme. Kun laulujoutsen aikoinaan oli tuhon partaalla, sen pelasti asenteiden muuttuminen
Perustelut olivat pääasiassa samat kuin ympäristötieteiden opiskelijain seuraavassa. mk. Olennaista elinympäristömme kehittymiselle on siten suunta, mihin tuotantoa ja taloutta kehitetään. Suomen Luonnon numerossa 2-3/1972 (s. Talousyhteisön ympäristöpoliittiset tavoitteet käyvät ilmi esimerkiksi ns. EEC perustuu taloudellisesti ns. ) mikä tekee mahdolliseksi ympäristön laadun ja ihmisen terveyden suojelun luomatta samalla uusia kaupan rajoituksia tai häiritsemättä kilpailua jäsenmaiden välillä". sellaisten jo yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden kanssa kuin luonnonvarojen hyödyntämisen kokonaisvaltainen suunnittelu, kestävä tuotto uusiutuvien luonnonvarojen käytössä sekä eri luonnonvarojen moninaiskäyttö. Sen toiminta on kohdistunut sosialististen maiden kasvavaa arvovaltaa ja vaikutusta vasoaan Euroopassa, kilpailuun USA:n ja Japanin suuryr~tysten kanssa maailmanmarkkinoista ja kehitysmaiden luonnonvarojen 11iistämisessä. Euroopan talousyhteisö on suuryhtiöiden etuja ajava suljettu ylilkansallinen taloudellinen ja poliittinen 1i.ittoutuma, jossa vallankäyttö on keski.ttynyt epädemokraattisestii valituille elimille. vapaan markkinatalouden periaatteelle, mikä tarkoittaa suuryhtiöiden rajoittamatonta kilpailuvapautta, jota edesautetaan mm. 90) 136 julkaistiin aiheesta kolme puheenvuoroa (Suomen luonnonsuojeluliiton edellisten puheenjohtajien Pekka Nuortevan ja Olli Ojalan sekä Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan 17 jäsenen). Markan arvo EFTA-kaudella on jo pudonnut yli 40 °/o. mennessä olivat yhtyneet myös Helix ry., Helsingin yliopiston kemistit ry., Maantieteen Opiskelijat ry., ja Symbioosi ry. Kaikissa puheenvuoroissa vastustettiin voimakkaasti EEC:hen liittymistä. tullien poistamisella. mk.. Talouden kehittämisen suunnan määrää siten ennen kaikkea taloudellinen kannattavuus. Liikevoittoa lähtökohtana pitävä, kansainvälisten suuryhtiöiden etuja palveleva "ympäristöpolitiikka" ei tarjoa maallemme mahdollisuutta harjoittaa ympäristönsuojelun kannalta mielekästä, itsenäistä talouspolitiikkaa, todetaan Limnologian, Mikrobiologian ja Ympäristönsuojelun Opiskelijat MYY ry:n 14. Tuotannon jatkuva kasvattaminen on johtanut luonnonvarojen lisääntyvään riistoon. Suomen EFTA-kokemukset tukevat tata käsitystä. hyväksymassa kannanotossa, johon 21. Edellä mainittujen periaatteiden toteutuminen, talousyhteisön päämäär.ien ja ympäristönsuojelun ristiriitaisuus ilmeneekin selvänä EECmaiden "ympäristöpoli<tiikan" käytännössä: Länsi-Euroopan teollisuuskeskukset kuuluvait maapallon saastuneimpiin alueisiin. Nykyisessä järjestelyssä meitä suojaa noin 175 milj. 5. EEC uhkaa ympäristönsuojelua Vapaakauppasopimuksen solmiminen sitoo maamme _yhä voimakkaammin sellaiseen taloudelliseen järjestelmään, joka on jyrkässä ristiriidassa mm. Jo EFTA-vapaakauppasopimus on merkinnyt elinympänimön kiihtyvää pilaantumista, kehitysalueiden auoioitumista, työvoiman maastamuuttoa, Lapin metsien liikahakkuita, vesistöjen saastumi~a ja viirkistysmahdollisuuksien heikkenemistä. Vapaakauppasopimuksen hyväksyminen merkitsee myös tämän EEC-maiden harjoittaman alikehitettyjen maiden luonnonvarojen väärinkäytön ja riiston hyväksymistä. EEC:N TARKOITUSPERXT JA LUONNE YMPXRISIDNSUO JELUN KANNALTA Yhteiskunta vaikuttaa luontoon ennen kaikkea tuotantonsa ja taloutensa välityksellä. mk:n tullieste, kun taas vastaavasti EEC:n tullit Suomea vastaan ovat vain no~n 100 milj. Kun vapaakauppaa käydään kahden epätasaisen kauppakumppanm kesken, on sen todett.; johtavan siihen, että heikomman osapuolen tuonti kasvaa nopeammin kuin vienti. Niinpä EEC-komissio onkin estänyt Länsi-Saksaa siirtämästä osaa raskasta maantieliikennettä rautateille; autoteolli·suuden yritysten painostuksesta ovat pakokaasuja melunormit EEC-maissa varsin alhaiset; komissio vastustaa myös pyrkimyksiä pienentää benså.inien lyijypitoisuutta. Spinelli-raportista, jossa todetaan, entä "talousyhteisön pitäisi laatia yhteiset saannöt ( ... VAPAAKAUPPASOPIMUS JA YMPXRISIDNSUO JELU SUOMESSA Vapaakauppasopimuksen solmiminen merkitsee entistä voimakkaampaa sidonnaisuutta EEC:n edustamaan ympäristönsuojelulle vihamieliseen talousmuotoon. Ympäristönsuojelun ja EEC:n väliset suhteet ovat tätä ennenkin olleet keskustelun aiheena. Ympäristönsuojelutoimenpite1sun ryhdytään taman vuoksi vain silloin, kun se on litiketaloudellisesti kannattavaa tai jos nämä toimenpiteet ovat välttämä,ttömiä yritysten toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, esimerkiksi raakaaineiden ehtymisen estämiseksi tai joukkoli-ikkeen painostuksen vuoksi. EEC :n talouspoli,ciikka on johtanut luonnonvarojen epätarkoituksenmukaiseen ja tuhlaavaan käyttöön. Kehitysmaihin nähden EEC noudattaa d,~skriminoivaa kauppaja tullipolitiikkaa, jonka seurauksena kaupan vaihtosuhde kehittyy alikehitetyille marulle jatkuvasti epäedulliseen suuntaan, alikehittyneet maat joutuvat maksutasevaikeuksiensa vuoksi lisäämään myymiensä raaka-aineiden määrää ja niin näiden maiden luonto köyhtyy, väestön kurjuus li-sääntyy edelleen. 5. Kauppataseen alijäämä oli vuonna 1972 noin 1300 milj
Jo kokemukset EFTAkaudelva osoittavat tullin poistamisen ja kiiristyvän kansainvälisen kilpailun aåheuotaneen alueellisen eriarvoisuuden voimakkaan lisään,tymisen, sen myötä kulotuuriympäristön ikävän rappeutumisen kehitysalueiden autioituessa ja asutuskeskusten tungoksen kasvaessa. YK:n ennusteiden mukaan), eotä ilmeisesti jo tällä vuosikymmenellä kysyntä ylittää tarjonnan. Lapin metsien hävittämistä ja puunjalostusteollisuuden aåheuttamaa vesien pilaantumista. Tämä voi tapahtua pyrkimällä keskeisen ja elintärkeän tuotannon suhteen mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ja kehittämällä kauppaa tasavertaisuuden ja kansainvälisen työnjaon pohjalla. Sopimuksen periaatteiden mukaan on kotimaisen reollisuuden tukeminen kielletty esim. EEC-VAP AAKAUPP ASOPIMUS ON TORJUTTAVA JA TALOUSPOLITIIKAN SUUNTAA MUUTETTAVA Vapaakauppasopimuksen solmiminen sitoo maamme yhä voimakkaammin sellaiseen taloudelliseen järjesteLmään, joka on jyrkässä ristiriidassa mm. Tuontipaine EEC:stä Suomeen on siis paljon suurempi kuin Suomesta EEC:hen. Se tekee suunnitelmallisen matkailun kehittämisen ja kotimaan asukkaiden virkistysedellytysten turvaamisen erittäin hankalaksi. Pienen ja keskisuuren teollisuuden asema Suomessa heikkenee kiristyneen kilpailllill vuoksi, jos solmimme vapaakauppasopimuksen. Suomen merkiotävimpänä ympäristöongelmana on pidetty em. Puunjalostusteollisuuden kasvu lisää painetta metsävaroja ja metsien mooinaiskäyttömahdollisuuksia vastaan. Pientilojen sortumisen ja teollisuuden lisääntyvän metsänomistuksen myötä paine kantohintojen alentamiseen kasvaa, mikä edelleen vaikeuttaa maanviljelijöiden enemnuistön asemaa. Niinpä on laskettu, että siirtymäkausi tulisi olemaan huomauavasti neuvoteltua 11 vuotta lyhyempi ja tullittomaan kauppaan päästäisiin ilman sopimustakin yksinkertaisesti siksi, että EECm paperimarve yLittää kaiken tarjonnan. Pääomien kasaantuminen edelleen tälle alalle vaikeuttaa tuotantoraken1:eemme monipuolistumista ja saattaa aiheuttaa myös pääomien lisääntyvää vientiä kehitysmaiden metsävarojen riistämiseksi. Matkailu on myös niitä aloja, joilla välittömimmin on odotettavissa ulkomaisen pääoman lisääntyminen. Luvattomia tuontiesteitä olisivat ennen kansainvä.listen sopimusten syntymistä esim. kehhysalueilla, mikäli se vaikuttaa haitallisesci kilpailutilanteeseen. Toisaalta yli 70 °/o maamme vienmsta EEC:hen muodostuu juuri puusta ja sen jalostustuottei•sta. Edellä esitetyn perusteella emme voi hyväksyä Suomen sitomista EEC:hen. Ulkomaisen pääoman vaikutusvallan lisääntyminen ja kiristyvä kilpailu yleensäkin vaikeuttaa ympäristöongelmien raitkaisua: monikansalliset yritykset voivat helposti kiristää valtiovaltaa tuotantotoiminnan lopettamisella. Suomella on tällä hetkellä myös verotusteitse mahdollisuus raiorttaa raaka-aineidensa (etupäässä selluloosan) vientiä EECmaihin. Massaturismin kasvu vaikeuttaa entiisestaan matkailW1 ohjaamista luonnonsuojelun, luontaiselinkeinojen ja paikallisten asukkaiden etujen mukaisesti. sellaisten jo yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden kanssa kuin luonnonvarojen hyödynt~misen kokonaisvaltainen suunnittelu, kestävä tuotto uusiutuvien luonnonvarojen käytössä sekä eri luonnonvarojen moninaiskäyttö. Näin EEC pyrkiå turvaamaan maamme metsistä i,tselleen suotuisan tullipolitiikan avulla raakaainetta ja estämään sen jalostamisen Suomessa, mikä aiheuttaa ylimääraista hakkuupainetta mets1amme kohoaan, koska samasta puumäärästä saMaisiin maallemme huomattavasti suurempi hyöty loppuun asti kotimaassa jalostettuna. päivänä 1973 Limnologian, Mikrobiologian ja Ympäristönsuojelun Opiskelijat MYY ry. Snpimuksen 7. EI EEC:lle! Hels.iingissä, toukokuun 14. Suomen tulee kehittää tuotantoaan siten, että se mahdollisimman vähän on riippuvainen kansainvälisistä suhteista. Merkittävästi tähän kehitykseen on vaikuttanut se, että puunjalostusteollisuuden mvestomtimahdollisuuksien paraneminen heijastuu myös puunkorjuun kiihtyvänä koneellistumisena ja pienviljelijöiden sivuans.iomahdollisuuksien vähenemisenä. Tuotteita ei siten voitaisi valita sen mukaan, ovatko ne ympäristölle haitattomia tai haitallisia, sillä kiellot tai ympäristön pilaamista ehkäisevät hintapo!iittiset keinot eivät olisi vapaakaupassa salu ttu ja. muovituotteiden terveydellisesti haitallisten raskasmetallipi toisuuksien ra joi,noaminen, kertakäyttöpakkauk•sien tuonnin kieltäminen tai kemialli,sia aineita koskevat määräykset, jotka estäisivät ravintoketjuissa rikastuvien haitallisten aineiden käytön. Koska pieni ja keskisuuri reol1.i.suus on huoma.ttavin työllistäjä Suomessa, tulisi vapaakauppasopimus piokä!Llä tähtäy,ksd,lä l,isäämään työttömyyttä ja maasta muuttoa. Näin ei siis voi taisi asettaa tuotteille sellaisia ympäristönsuojeluun perustuvia vaatimuksia, jotka olisivat jonkin toisen vapaakauppa-alueen maan vaa•cimuksia ankarampia. 137. Liikevoittoa lähtökohtana p1tava, kansainväliisten suuryhtiöiden etuja palveleva "ympäristöpolitiåkka" ei tarjoa maallemme mahdollisuutta harjoittaa ympäristönsuojelun kannalta mielekästä, itsenäistä talouspolitiikkaa. Tämän vue,ksi Suomen sitominen EEC:hen on estettävä ja kehitentävä talouspolitiikkaa, tiedepolitiikkaa ja kansantaloutta ympäristönsuojelun vaatimusten edellyttämällä tavalla: kehitysalueiden ja pienviljelijöiden asemaa on parannettava; ruuhkautumiskehitys on pysäytettävä suunnitelmallisella teollisuuden, hallinnon ja kulttuurielämän hajasijoituksella; on suosittava julkista liikennettä yksityisautoilun asemesta. Maamme itsenäistä ympäristöpolitiikkaa välittömästi rajoittaa vapaakauppasopimus kieltämällä määräykset, jotka merkitsisivät tuontiestettä ulkomaisille tuotteille tai asettaisivat tullien tai verotuksen välityksellä eri tuotteet erilaiseen asemaan. Lisäksi täysin sopimuksesta riippumatta on EECmaissa odoteotavissa niin voimakas paperituotteiden kulutuksen kasvu (mm. Puunjalostusteollisuuden jalostusasteen kannaLta on merkittävää, että siirtymäajaksi EEC myöntää puuraaka-aineelle hoomattavasti alemmat tullit kuin pitkälle jalostetuille tuotteille. artiklan mukaan mahdollisuus harjouttaa itsenäistä talouspolitiikkaa tässä suhteessa poistuu
MAROKON JA TUNISIAN raja-alueen aavikolle suunnitellaan istutettavaksi 1 500 km:n mittainen ja 3 miljoonan hehtaarin laajuinen mevsävyöhyke, jonka toivotaan tuottavan raaka-ainetta teollisuudelle ja vaikuttavan suotuisasti Saharan ilmastoon (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). Niiden olemassaolon uhkana on matkailu, joka suuntautuu pesäpaikoille. Hän on ruotsalaisen "domänverkecin" metsähallitusta vastaava virkamies. Muut lajit ovat kalastuksen kannalta arvokkaampia (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). Raportin mukaan syntyvyys alenee jokseenkin kaikkialla. Samaa mieltä ei ole kuitenkaan Haaparannan pää.syyttäjä, joka on nostanut kanteen poronomistajaa ja hänen toveriaan vastaan. Levien lisäksi se syö isompia vesikasveja, joita muutlk.in lajit tarvitsevat. Ulkomaan • • uut1s1a MAAPALLON VAKILUKU kakSiinkertaistuu vuoteen 2006 mennessä saavuttaen silloin 7.4 miljardin rajan, selviää YK:n viimeisimmästä raportista. KARHUNKAATO JOHTANUT SYYTTEESEEN RUOTSISSA "Toukokuinen karhunkaato johtaa syytteeseen tJverkalixissa. ITALIASSA järjestetään ensi keväänä kansaiiinvälinen kokous, jossa selvitellään ihmisen vaikutusta luonnonvar~ten kasvija eläinlajien elinmahdollisuuksiin. Rengastustietojen mukaan ne ovat Euroopan eri puoli1ta saapuneita muuttolintuja ( Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 73-5). YHDYSVALTOIHIN tuotiin aikoinaan Itä-Aasiasta erästä karppilajia (Ctenopharyngodon idella) siinä toivossa, että se söisi rehevö1t}'llleitten vesien kasvimas:soja. Kokouksen järjestäjinä ovat IUCN, WWF sekä Alppien luonnosta kiinnostuneet JarJestöt (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). Männyssä on todettu jälkiä karhunpennun kynsistä ja sen alapuole1ta löy,tyi myös ve11ta. DDR:n alueella suoritettu huuhkajalaSkenta osoitti, että vam 28 paria pesii maan alueella. 9. 1972 kolme nuorta huuhkajaa. Monet törmäävät myös sähkölinjoihin (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 73-5 ). Tämän laitoksen palveluksessa olevat ovat tämän vuoden alusta lukien virkamiesvastuun alaisia" ( Lapin Kansa 23. JAPANIN ILMA on tunnetusti saastunutta. Myös lapsikuolleisuus aler.ee (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 73-5). Lisäksi siellä elää 70 pesimätöntä aikuwta kotkaa ja 40 nuorta Lintua (Euroopan Neuv oston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). 138 ENGLANTI on ilmoittanut suojelevansa valawta kieltämällä valastuotteiden kaupan alueellaa'.l (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). 1972 arviolta 5 miljoonaa pikkulintua, jotka kuuluvat yli sataan laj,iin. Nyt etsiitään keinoja karpin hävittämiseksi, sil.lä karppi näyttääkm vain pahentavan trlannetta. 70 MAAKOTKAP ARIA pesii Sveitsiin alueella. Viranomaisten mukaan ainakin 7 713 lasta on saanut myrkytyksen saastuneen ilman vuoksi ( Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). SAKSALAISET HUUHKAJAT Saksan llittotasa vallan kansallispuistoon "Bayerischer Wald" istutettiin v. Toinen karhunpennuista oli kiiivennyt puuhun pelastuakseen m~ästäjiltä, mutta sekin ammuttiin alas. 1972).. Tutkimuksissa on todettu, että karhujen mahalaukut sisälsivät lähinnä puolukankuoria, puunlehtiä, sammalta ja männynneulasia. Poronomistaja katsoi että karhut olivat tappaneet hänen porojaan. RANSKAAN perustettiin viime maaliskuussa uusi kansalliispui&to, Les Ecrins, jonka pinta-ala on 91 800 hehtaaria. KYPROKSELLA pyydystettiin v. Siihen sisäLtyy myös ensimmäinen vimllinen arvio Kiinan kansantasavallan väkiluvusta: 787 miljoonaa. Toisen pennun vatsasta tosin löytyi osa poron sorkasta, mutta muita todisteita siitä että karhut olisivat tappaneet poroja ei löydetty. Puiston sanotaan suojelevan alkuperäiscii luontoa, parantavan pa.ikallisten asukkaiden elinehtoja ja lisäävän matkailua (Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 7 3-5 ). Sopimus perustuu presidentti Nixonin ja puheenjohtaja Podgornyin tapaamiseen keväällä 1972 ( Euroopan Neuvoston ympäristönsuojelutiedote 73-5 ). Oikeudenkäynti karhunkaatajia va,staadl. Maan hallituksen päätös tuntuu sikäli oudolta, että kielto ei koske ka,skelotewsta saata v~a tuotteita. Eräs poronomistaja ampui viime toukokuussa karhuemon ja kaksi karhunpentua. on sikäli ainutlaatuinen, että oo1sta metsästäjää syytetaan myös virkavelvollisuuden laiminlyönniscii. USA:N JA NL:N asiantuntijat allekirjoitcivat äskettäin Moskovassa sopimuksen ilmansuojelua koskevien tietojen vaihtamisesta
Eduskunta on hyväksynyt ulkoilulain, joka ilmeisesti tulee antamaan sisäasainministeriölle ja sen uudelle ympäris·tönsuojeluosastolle runsaasti tehtäviä. Milloin ympäristönsuojeluministeriön tai ympäristöministeriön perustaminen olisi mahdollista, on kuitenkin vielä ennenaikaista ennustella. Ministeriön alaisen asuntohallituksen tehtävät kytkeytyvät lisäksi läheisesti uusien asuinympäristöjen muotoutumiseen ja nyntemmin myös olemassaolevan rakennuskannan säilyttämiseen. Olisi edelleen varsin tärkeätä, entä kysymystä ympäristönsuojelun kustannusten jaosta ja ympäristönsuojelun rahoiitnamiressa noudatentavista periaatteista ryhdyntäisiin pohtimaan mahdollisimman seikkaperäisesti laajapohjaisessa valmisteluelimessä. Vanhan, uudistamisen tlarpeessa olevan luonnonsuojelulain ja vesilain, jonka tarkistaminen samoin on osoittautunut välttämättömäksi, ohella meillä ei ole sanottavasti erityistä ympäristölainsäädäntöä. Työsuojelulainsäädäntö ja terveydenhoitolainsäädäntö luonnollisesti käsittelevät omalta osaltaan ihmisen välitonta elinymp'iristöä, nimenomaan työja asuinympäristöä, mutta nämä lai,t eivat tarkastele ympäiristöä kokonai,snäkökulmasta. Kehitys näyttää joka ,tapauksessa kulkevan siihen suuntaan, että erillinen ministeriö muodostuu välttämättömäksi. Kun nämä tehtävät vanhastaan kuuluvat sisäasiainministeriölle, on sisäasiainministeriössä uuden ympäristönsuojeluosaston perustamisen jälkeen itse asiassa kaksi osastoa, joilla on keskeinen merkitys ympä.ristöhallinnossa, nimittäin kaavoiitusja rakennusosasto sekä ympänistönsuojeluosasto. Y mpäristöns11oje/11osasto tiedottaa Virallinen 1 uonnonsuojel u: Ympäristönsuojelun hallinto kehittyy Ympäristönsuojelun ha:Llinnossa on vuoden 1973 aikana t•oteutettu huomattavia uudelleenjärjestelyjä sekä sisäasiainminisneriön että metsätalousministeriiön alalla. Hyvin tärkeä uudistus myös ympäristönsuojelun kannalta on rakennusfain kokonaisuudistus, jona sisäas1aJlllm1msteno on valmistellut jo ureiu vuosia. YMP ÄRISTONSUO JELUNEUVOSTO Sisäasiainministeriön yhteydessä roimii ympäristönsuojeluneuvosto (asetus 237/73). Eduskunta on edellyttänyt joulukuussa 1972 ympäristönsuojelun kannalta tärkeiden toimintojen kesklVtltämistä valtionhallinnossa omaksi ympäristönsuojeluministeriöksi. Sisäasiainministeriössä on myös pyrittävä laatimaan esitykset i1mansuojelulaiksi, melunnorjuntalaiksi ja jätehuoltolaiksi, joita kaikkia on valmisteltu sekä komiteoissa että virkamiesten toimesta. YMPÄRISTONSUO JELUOSASTON HENKILOKUNTA 1.7.1973 Osastopäällikkö: eläinlääketieteen lisensiaatti Olli Ojala Ylitarkastaja: metsänhoitaja, lainopin kandidaatti Olavi Martikainen Suunrutte1ija: filosofian tohtori Elisabeth Helander Suunninte1ija: filosofian kandidaatti Olli Paasivirta NuoTempi hallitussihteeri: varatuomari Pertti Laitinen Esittelijä: oikeustieteen kandidaatti Outi Nuorvala-Knaapi Esittelijä: ekonomi Kati Kemiläinen Esittelijä: bilosofian maisteri Matti Vehkalahti Tiedotussihteeri: toimittaja Lars Blomberg Suunnittelija: maanalousja metsätieteiden kandidaatti Markku Haukioja Suunnittelija: maatalousja metsätieteiden kandidaatti Tuula Hämäläinen Suunnittelija: valtiotteteen kandidaatci Sirkka-Liisa Paikkala Toimistosihteeri: diplomi-sihteeri Irma Kario Apulaiskanslisti: Kaija Vasara Konekirjoittaja: Pirjo Matikainen Konekirjoittaja: Anna-Liisa Juntunen Toimistoapulainen: Maire Peuraniemi Vahtimestari: Markku Soikkeli Osaston osoite on Pääskylänrinne 8, 00500 Helsinki 50 ja puhelinkeskuksen numero 90-737 166. D 139. Ympäristönsuojelulainsäädäntö on edelleen maassamme sangen keskeneräinen. Sisäasiainministeriöstä annetun a,setuksen (72/ 73) mukaan s1saas1amrrumstenon ympäristönsuojeluosaston tehtäviin kuuluvat asia:t, jotka koskevait 1) ympäristönsuojelun yleissuunnitnelua ja -valvontaa sekä niihin kuuluvien nehtäviien hoidon ,koordinointia, 2) ilmansuojelua, 3) meluntorjuntaa sekä 4) uil.koi.lua. Alueiden käytön suunnitt.elu ja tämän suunnittelun valvonta ovat var-sin tärkeitä noimintoja ympäristönsuojelun kannalta. maaja ha:llinnonYMPÄRISTONSUO JELUOSASTO Sisäasiainministeriöön perustettiin vuoden 1973 tuloja menoarviossa ympäristönsuojeluosasoo, joka aloi-tti toimintansa 1.3.1973. Nämä toimet muodostavat alun sisäas1ammm1st•enon alaiselle ympäristönsuojelun ken,ttäorganisaa:tiolle, jonka voimakas kehittäminen aivan 11iliivuosina oiisi väktämätön.tä. TARKASTAJAT LÄÄNEIHIN Vuoden 1973 tuloja menoarviossa peru~tentiin lääninhallituksiin ympäristönsuojelun tarkastajan toimi. Tällaisen ministeriön syntyminen alkaakin vähiteL!en näyttää yhä realistisemmalta mahdollisuudelta. MINISTERIOTÄ JA LAKEJA ODOTETAAN Y mpär,istönsuojelun organisaatiotoimikunta ehdotti m1etmnossaan ympäristönsuojelun hallinnon keskittämistä. Neuvosto tulee osittain jatkamaan ympäristönsuojelun neuvottelukunnan tehtäviä, mutta neuvosto voi paremmin kuin neuvott.elukunta keskittyä periaatteellisiin ja laajakantoisiin kysymyksiin
Lähdeaineistona ovat olleet seutukaavaliittojen suojelusuunnitelmat ja valtakunnallisen soidensäiilytysohjelman suojelualuesuW1nitel. Vaikka kaupallista luonnonvarojen hyödyntämistä ei kansallispuistoissa sallita, niissä ei millään tavoin rajoiteta ns. Kulkeminen tosin pyntaan erilaisten vyöhykkeiden ja polkujen avulla kanavoimaan siten, ettei luonto kulu; roskaaminen, eläinten tappaminen, luontoon kohdistuva ilkivalta ja häiritsevä toimima on tietenkin kiellettyä, mutta esimerkiksi marjojen ja sienten poimiminen on sallittua, samoin kulku puiston alueella. Kuitenkin nykyaikaisen luonnonsuojelun periaatteiden mukaisesti on lähdettävä siitä, että kunnollisen kansallispuiston perustaminen luo alueella uusia työpaikkoja, matkailu kasvaa, paikalliselle väestölle mahdollisesti aiheutuvat haitat korvataan valtion toimesta, luontaiselinkeinojen harjoittajat saavat yhteiskunnalta tukea perinteisten elinkeinojen harjoittamiseksi ja niiden luomien kulttuurimaisemien ylläpitämiseksi kansallispuistojen alueella tai niiden liepeillä. LNonnonvarainhoitotoimisto tiedottaa Virallinen luonnonsuojelu: Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen Kansallispuistot on tarkoitettu maamme luonnon yleisiksi nähtävyyksiksi. Ottaen huomioon vapaa-ajan lisääntymisen, kulkuyhteyksien jatkuvan paranemisen ja ulkoilutyyppisten vapaa-ajan V'ie.uomuotojen voimakkaan kasvun sekä luonnontilaisten maisemien jatkuvasti kasvavan arvostuksen, kansallispuistoverkon kehittämisessä tuslcin voidaan olla tarpeeksi kaukonäköisiä. Aiemmin perustetut kansallispuistot eivät muodosta alueellisesti ja luonnontyypeittäin koko maata kattavaa kokonaisuutta. Niihin sisältyy mm. Erillisiä puistoehdotuksia ovat tehneet myös maakuntaliitot ja seutukaa vaLiitot oman suunnittelutyönisä yhteydessä. EteläSuomessa, missä puistojen tarve on suurin, on vain muutamia pienialaiSlia kansallispuistoja. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja metsähallituksen yhteinen työryhmä Pohjoissuomalaisten kansallispuistoehdotusten metsillä on suuri merkitys porotaloudelle. Ne muodostavat rungon maamme koko luonnonsuojelualueverkostolle. On selvää, että kansallispuistoverkon luomiseen, hoitamiseen ja korvauksien maksamiseen tarvitaan valtion varoja paljon enemmän kuin mitä tähän asti on tapahtunut, joskin tässä yhteydessä mainittu 70 milj. Koko maata kattavaa kokonaissuunnitelmaa ei kuitenkaan aikaisemmin ole laadittu. Suomen kansallispuistoista ainoastaan viisi puistoa täyttaa kansainvälisesti hyväksytyn minimikokosuosituksen (10 km 2). Sen kehittämiseksi on tehty ehdotuksia eri yhteyksissä. laajoja jäkäläkankaita. Tätä puuttellisuutta Ympäristönsuojelun neuvottelukunta on pyrkinyt ohjelmaa laatiessaan korjaamaan etsimällä muista suojelualueista ja suojelualue-ehdotuksista kansallispuistoiksi soveltuvia luonnonalueita. Meillä on tällä hetkellä 9 kansallispuLstoa, joiden yhteispinta-ala on 2 400 km 2• Niistä laajimmat sijaitsevat napapiirin pohjoispuolella. Onkin syytä korostaa sitä, em:ä kan140 sallispuistot ovat yleisiä luonnonnähtävyyksiä, jotka perustetaan luonnon säiJymistä ja ihmisen virkistäytymis-, opetusja tutkimustarpeita varten. Kansallispuiston perustaminen, jos se toteutetaan siten kuin se tulisi, on nähtävä myönteisenä tapahtumana sekä paikallisille asukkaille että tietenkin varsinaisille puistoi,ssa kävijöille Suurien ja monipuolisten kansallispuistojen perustamisessa ja ylläpitämisessä on mukana vahva annos kehitysaluepolitiii.kkaa silloin kun asia hoidetaan kunnolla. KOKONAISOHJELMA Kansallispuistoverkon kokonaisohjelman laatiminen on muodostunut kiireelliseksi erityisesti sen vuoksi, että maamme luonto on viime aikoina ollut ja on edelleenkin hyvin voimakkaiden muutosten kohteena. Lisäksi soidensuojelutoimikunta on ehdottanut laajimpien ja luontonsa puolesta erityisen arvokkaiden ja monipuolisten soidensuojelualueiden muodostamista kansallispuistoilksi. Kun nykyiset kansallispuistomme eivät läheskään kaikilta osin täytä viimemainittuja vaatimuksia, voidaan helposti ajatella, etteivät uudetkaan puistot sitä tee. on käsitellyt kansallispuistokysymystä valtionmaiden osalta ja muistiossaan v:lta 1968 tehnyt eräitä ehdotuksia puistoverkon täydentämiseksi. markkaa on varsin vaatimaton määrä V'errattuna moneen muuh\llll yhteiskuntamme ylläpitämän kulttuuritoiminnan tarvitsemaan rahoitukseen. Kansallispuistoiksi soveltuvat luonnontilaiset tai sitä lähellä olevat alueet ovat nopeasti häviämässä etenkin maan eteläosissa. Yksikään kansallispuistoistamme ei täytä kansainvälisiä hoitosuosituksia, joiden mukaan puistoissa tuli·si olla yksi hoitohenkilö/100 km 2 ja käyttövaroja 200 mk/10 km 2 /vuosi. jokamiehen oikeutta vapaaseen luonnossa kulkemiseen. Eri yhteyksissä tehdyt uudet puistoehdotukset e1vat myöskään ole syntyneet koko maan kannalta tarkoituksenmukaisen kansallispuistoverkon aikaansaamiseen tähtäävän systemaattisen suunnittelutyön tuloksena. Kuva esittää Koilliskairan metsää. Viime aikoihin asti maassamme harjoitettu kansallispuistopolitiikka on kieltämättä antanut yksipuolisen kuvan kansallispuistojen tehtävistä. Harva pohjoinen männikkö on myös ihanteellista retkeilymaastoa. Suomen nykyinen kansallispuistoverkko on yleisesti todettu varsin puutteelliseksi
2. SUUNNITTELUN P KKPERIAA TTEET Ympäristönsuojelun neuvottelukunta on kansallispuistoverkon kehittämisen lähtökohtana käyttänyt kansallisesti hyväksyttyjä kriteerejä sekä maailman kansallispuistokonferenssien antamia suosituksia. Näiistä muutamia laajoja ja luontonsa puolesta erityisen edustavia alueita on valittu mukaan tähän ohjelmaan alueellisesti ja luonnontyypeittäin tyydyttävän kansal1i.spuistoverkon aikaansaamiseksi. Kansallispuistoverkon kehittämisohjelma käsittää ehdotukset 35 uuden kansallispuiston perustamisesta ja 8 olemassaolevan puiston laajentamisesta. Niiden suojelua on kuitenkin jo aiemmin ehdotettu jonkin muun tasoiisen suojelualueen muodossa. Niihin sisältyy useita suurehkoja suoalueita, joiden taloudellinen arvo on varsin vähäinen. Tästä Koilliskairan kansal1ispuiston osuus on yli puo!et eli 2 900 km 2• Muutenkin valtaosa uusien puistojen pinta-alasta sijoittuu Pohjois-Suomeen. 3. Täydennys tulisi olemaan varsin merkittävä, koska Eteläja Keski-Suomen nykyinen kansallispuistoverkko on varsin vaatimat0n. Kansallispuistoihin tulee mahdollisuuksien mukaan sisällyttää yleisöä kiinnostavia maisemallisia erikoisuuksia ja ainutlaatuisia luonnonmuodostumia (rotkoja, näköalapaik141. Kansallispuistojen tulee edustaa kullekin maan osa-alueelle (luonnonmaakunnalle) tyypillisiä maisemakokonaisuuksia. Varsinaisia metsäalueita on 0,5 0/o Etelä-Suomen metsämaan pinta-alasta. siten, että sekä maantieteellis-alueelliset erot että paikallinen vaihtelu otetaan huomioon. Kunkin luonnonmaakunnan, metsäja suokasvillisuusvyöhykkeen sekä merija järvialueen piiristä on näin ollen saatava luonteenomaisimmat ekosysteemi tyypit edustetuiksi. Harvinaisimpien luonnontyyppien suojelu samoin kuin suojeluverkon täydentäminen on kuitenkin hoidettava muuntasoisten suojelualueiden avulla. Eräät tässä ohjelmassa esitetyt alueet eivät ole aikaisemmin olleet esillä kansallispuåstoehdotuksissa. Ehdotettujen puistojen yhteispinta-ala on 5 600 km 2 eli 1,8 0/o Suomen maa-alasta. Tässä ohjelmassa ehdotettujen alueiden avulla on mahdollista säilyttää myös tulevaisuuteen pääpiirteinen kuva maamme luonnontyypeistä ja luonnonmaakunnista. Eteläja Keski-Suomeen ehdotetut puistot ovat määrällisesti lukuisampia munta alaltaan pienempiä. Toi~aalta ohjelmasta on jätetty pois useita aikaisemmin tehtyjä kansallisplllistoehdotuksia, koska niiden ei ole katsottu luontonsa puolesta täyttävän kansallispuistolle asetetta viia varsin korkeita vaatimuksia. Kansallispuistojen tulee edustaa tärkeimpiä luonnonelementtejä: metsiä, järviä, soita, jokia, merta, saaristoa, tuntureita, vaaroja jne. mat sekä eräät erilliset suunnitelmat ja inventoinnit, jotka yhteensä käsittävät useita tuhansia suojelualueehdotuksia. Niissä esitetyistä paaperiaatteista lähtien neuvottelukunta on määritellyt kansallispuistoverkon kehittämistavoitteet seuraavasti: 1
Kansa:liLispuisoojen luonooon tutustuminen tulisi tapaihtua ma.hdollisiimman vähän luonnolle ja alueen muille käyttäjillle häiriötä tuowavailLa tavalla. Esi,me11kilksi moottorilkäyttöisten ikuLkuneuvojen ,käyttö tulisi yleensä olla kieHetJtyä muu:noin kuin paiikaLfaten asukkaiden luontaiselinkeinojen harjoittamista, puiston hoitoa ja va.rciointia jne. Marjojen ja ~enten poimrnta tulisi oHa satllli'lltua, koska siiJllä on huomattava virkistyskäytöl!inen me11kitys. Niiden kunnossapitoon rnLisi kiinnittää erityistä huomiota. 6. Kaiikessa kansallispuistojen 'käytön järjesitelyssä tulisi kiiinnitJtää huomiota siilhen, etJtei alueiden käytöstä ailheudu kohtuutontJa haittaa tai häiriötä pailkaJ1iseiLle väestölle ja heidän eli1111keinoiHeen. Kansa:1lispuistoalueiden käytön smmniuelussa ja järjestelyssä on aina pidettava silmällä suta, että alueiden luonoo säilyy mahdoL!isiimman alkupera1senä. Puistoja tulee perustaa riiittä väsci ja riittävän laaja-alaisina myös väestön painopi'stealueille Eteläja KeskiSuomeen. Etenkin ulk,omaalaisiin matkaiilijoihin kohdistuvaa va!listusja valvontatoi,mintaa pLtam huomattavasti tehostara. Puistojen tulee myös maisemallrsesti olla i,tsenäiisiä kokonaisuuksia. Tämä kysymys o,n er,ityis,en merkiittävä Lapin ikmsail1ispui~,ooissa, Joissa porotalouden pui-s'llojen muuHe käytölte asettamat rajoi 1 tukset tJUlisi <ta!ikoin ottaa huormoon. Puisuoissa ta.pahrtu vassa valistustoiminnassa piitäisi eriity,isesti kiinnittää huomiota alueiden suojeluun. TällaJsia käyttömuotoja ovat erityyppinen reokeily alikuperäiseen luontoon tutustumisebi sekä luonnontilaisten ekosysteemien opetus ja tutkimus. Ekosysteemit on pyr.iittävä sisällyttämään kansalli-spuistoihin mahdollisimman kokonaisina ja toimivina siten, että niiden muuttuminen puiston ulkopuolella suori tetta vJen toimenpiteiden johdosta on mahdollisimman vähäistä. Poi.kikeuksen tästä muodostavat paikaJlisen väestön erääit luontaiselinikeinot, kut•en por-otalous ja eräiiJllä a1lueilla kalastus. Luonnon hyvålksikäytJtöön tähtäävää taloustoimin taa ei k,ansal1ispuistoissa v,oida sama. Niiden voidaan anoaa kehittyä luonnonmukaisen suikkession vaUiitessa. palvelev,issa reh tä"Vlissä. Niinpä esrme11kiJksi retkei'lypolut tulisi johtaa siten, ,etteivät kävvjät avheurta tarpeetonta häiiriötä a.roihle eläinlajeille. Tällaisia käyttömuoooja ovat kunwliikuntaan tähtäävä wLkoiluja vil"'kistystoi,minta, virikistyskalastus, lask,enteluhiihto, kilpaurheilu jne. Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen koja, dyynialueita, jne.). Tämä vaatii kieliitai'lloisen henkilökunnan palikkaa.mista näihin 11:ehtäviin. KAYTTO JA HOITO Neuv:olltelukunta on ,ka,nsa.Hispuisoodhje1massa esmanyt näköko htia myös kansai1'Lispuistojen käytön suunnitJtelusta ja hoidosta. Puistonhoiitajien ,Lisäksi kansallispuistoihiin tu!lisi palkarta kesäajaksi luonto-oppaita, joiden tehtävänä on opasoaa puistoissa kävijöitä luonnontuntemlllksessa, järjestää johdeotuja r,etJkeilyjä j,a luontoi!toja majoitU1Sailueilla sekä suor-iittaa luonnon peru5inventointia. Ainakin joissa,kin puistoissa piJtäisi järjestää myös opastetJtuja retkiä ja saa.riswja järviik,ansallispuistoissa veneikuljetulksia. Niin ~kään tulisi kulutukselle a.Lttiiks,i joutuv,a,t alueet kuten leirintäja tuien,tekopaikat sijo.iittaa luontonsa puolesta mahdollisimma.n kestävil1e pailkoille. Alueiden luonitoon tutus•tumisen tulisi tapahtua omatoimisen, jalkaisin tai v,eneellä tai kanootii1la •tapahtuvan retkeilyn muodossa. 5. Automatkailua palvelevat leirintäja asuntovaunualueet sekä pa.ikoitustlifat pitäisi yleensä sijoi,ttaa ,kansaLlispuiston u1kopuolelle. KANSALLISPUISTO ]EN LUONNON HOITO Kansallispuistojen luontaiset ekosysteemit eivät yleensä vaadi m1taan hoi,totoimenpitei,tä. Järjestyssäännöt ja muut alueiden käyttöä k,oskevat määräykset ja rajoitukset twlisi tiedonnaa tehokkaasti alueiden käyttäjille. Metsäsukkession kehiitysariika taimvk,osta kliiimaks-vaiheeseen on Suomen olosuhteissa el'Ltltäin pi,okä, vä. Kansallispuistojen käyttöä ja hoiitoa suuruniteltaessa alue.iita ,tulisi k,ehittää 1ähinnä tätä si1lmäUä pitäen. Puiston hoiitosuunniteLmaa Laadittaessa tulisi kuitenkin el'ityisesti me,rsäluonnon osalta selvittää eri mkkessiovai'heiden osuus puistoa-lueella. Järvikansallispuistoissa piitäisi olla myös veneitä vuo'kra.ttavana retkeilyä varten. KansaUispuistoi'hin tulisi ohjata lähinnä sellaisia käyotömuowja, joille muuntyyppiset alueet e1vat tarjoa edellytyiksiä. Eräisiin kansallispuistoihin pi-täisi varata leirintäalueita lähinnä jalkaisin tapahtuvan retk,eilyn tarpeita var-t-en. Ka.nsaUispuistoihiin pa,~ka.ttlavien puistonhoitajien tehtävänä olisi opastaa ja neuvoa yleisöä, suunniteilila ja jdhoaa puistoo,n pystytettävien ralkenneLmien rak,enoam11Sta sekä va,lV'Oa käytännön töiden suoritust•a, valv,oa alueen järjestyssääntöjen noudat-tamista, valvoa ja pa.ran~aa alueella olevien majojen kuntoa sekä woriittaa muita kansa1lispuisitojen v,alvontaan ja hortoon kuuluvia tehtäviä. Ainakin osa puistoista voisi edustaa todellista erämaaluontoa ja toimia vaate!iaankin erämaaeläimistön jatkuvana turvapai,kikana. EräiUä nykyisistä ja ehdotetuista kansaUispuisrtoista on retkeilyn tuJkipisteinä aUJtiomajoja. Laadun ohella on kiinnitettävä huomiota puistojen kokoon siten, että ne kestävät tulevaisuudessa odotem:avissa olevan voimakkaan kävijämäärän lisäyksen. 4. K-ansarllispuistojen käytön olkeaitla k,a,navoimise11a voidaa.n luonnon kuh1rtuskesitävyy11tä huomattavasti panntaa. Puistojen luontoon tutustumisen helpottamiseik~ ja alueiden käytön ohjaarmseksi tulisi puisitoihin kehiittää retkeilypolikuvel'k!ko tarvittavine pitikospuineen, sillllouneen sekä tulenteko-, levähdysja lieiriytymispaikkoineen. Sel,laiset toiimintamuodot, joiHe on hyviä mahdoLlisuuksia muuallaikin k uin kansallispuis,toaluei:Ila ja jonka eivät vaadi ikans,a.Hispuiston kaloaisia ainuola.a.cuisia luonnonalueita, tulisi yleensä ohjata puistojen uliko142 puO'lehle esi,mel'kilksi uJikoill.ua!lueille, hii1htakeskuksim, jne
NYKYISET JA SUUNNITELLUT KANSALLISPUiSTOT LUONNONMAAKUNNITT AIN D 20 km 2 a 2050 km 2 50-100 km 2 100-500 km 2 c;::) 500km 2 nykyinen kansallispuisto D suunniteltu kansallispuisto S Saaristoja rannikkoalue LM Lounaismaa JS Järvi-Suomi SS Suomenselkä PM Pohjanmaa MS Maanselkä TK Tornio-Kainuu PP Peräpohjola ML Metsä-Lappi TL Tunturi-Lappi s \ ) l I I ~ 3 6 35 ~\ \ \
Sa,malla ne välittävät tietoa entisistä ku!ttuurimuodoista. Kaskimetsien hoitotapana tulisi kysymykseen esimerkåksi kaskitalouden mallin mukainen alueiden polttaminen. Tällä tarkoitet,aan sitä, että ohjelm= sisäkämien puistoa.Jueiden luonnontilan muutta,mista koskeviin hankkeisiin ei pitäisi ryhtyä. Täten kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden erityistehtäväksi jää säilyttää talousmetsistä lähes täysin puuttuvia vanhoja sukkessiovaiheita ja kliimaks-metsiä. Esimerkiksi arvokkaan lehtokasviHisuuden suojelemiseksi voi oll,a tarpeen poistaa aluskasvillisuutta tiiaksi varjostavia puita. Eräillä kansallis~ puistoalueilla on vanhoja asuinrakennuksia, niittylatoja, kalakämppiä, savotta-, uittoja porokämppiä, piitkospuupolkuja jne., joiden hoidosta ja kunnostamisesta tulisi huolehtia. Hyvin hoide<ttuina vanha,t rakennukset ja erilaiset rakennelmat lisäävät suuresti kansallispuistojen arvoa ja midenkiintoa. Riippumatta kasviLl,isuuden l\]l()ntaisesta sukkessiosta saattaa myös luonnon ekosysteemeissä olla tietyissä tapauksissa tarkoituksenmukaista suorittaa joitakin hoitotoimenpiteitä. Vesottumisen estämiseksi pitäisi niityiltä joidenkin vuosien välein raivata pajut ja muu pensaskasvillisuus. Erityisesti moni,in uusiin kansallispuistoehdotuksiin sisältyy runsaasti myös aivan nuoria metsiä ja taimikoitta. Pienialaisena tällaista menettelyä voisi kokeilumielessä soveltaa joissakin kansallispuistoissa. Laidunahot, hakamaat ym . Ainakin Etelä-Suomen nykyiset kainsallispuistot samoin kuin uudet puistoehdotuksetkin edustavat koko vuosisatoja kestävää metsäsukkessio~ ta ajatellen enimmäkseen nuoria kehitysvaiheita. Lainsäädäntöä on myös pikaisesti ryhdyttävä kehittämään siten, että maanvaihto sekä korvaukset pystyttäisiin nykyistä joustavammin suorittamaan maan hankkimiseksi kansallispuistojen perustamista varten.. Täten ei ainakaan Etelä-Suomen kansallispuistojen osailta metsien ikärakenteen tarkoituksellinen nuorentaminen ole lähimpien vuosikymmenien kuluessa ajankohtaista. Yhden puiston piirissä ei siten ole edes syytä pyrkiä eri sukkessiovaiheiden tasaiseen jakautumaan. Näin hitaan swkkessiokehiityksen 1kaikkien va~heiden edustaj.lik.si ova,t yksktäiset kansall"spuistot yleensä liian pienialaisia. Täten pakostakin sattuvat kulot takaavat, Lapin olosuhteissa erityisen hitaasti etenevän metsäsukkession puitteissa yleensä riittävän nuorten puustoiikäluokkien osuuden koko puistoailuetta ajatellen. Joillakin saaristoalueilla voi olla syytä pyrkiä uudistamaan aikanaa,n hävitettyjä sa,aristometsiä. .Jaåduntamisen seurauksena syntyneet luonnontyypit olisivat parhaiten hoidettavissa laidunnusta jaokamalla. kaskimetsät, laidunahot, joenvarsmutyt jne. Esim. lampaiden käyttö näiden alu,eiden hoidossa ja eramm puistoaluei.siin sisältyvien hylättyjen peltojen säilyttämiseksi avoimina olisi ilmeises-ti varsin tarkoituksenmukainen ja edullinen alueiden hoitotapa. Kun maaja metsäta,Iousminis,teriö nyt aloittaa kansallispuisto-oh~ je1man vaatimien lisäselvitysten laatimisen, on toivottavaa, että ministeriö saa tehtävää varten työrauha,n. Jos ja kun ohjelmaa ryhdytään toteuttamun, se tapahtuu voimassaolevan lainsäädännön mukaisessa järjestyksessä siten, että maanomistaja saa täyden korvauksen ailueistaan. Eräät luonnontyypi,t, kuten joenvarsiniityt tulisi niiden luomeen säilyttämiseksi aika-ajoin niittää. Erilaisten kulttuuri.muotojen synnyttämien luonnontyyppien hoitoon liittyy kiinteästi vanhojen luontaistaloutta palvelevien rakennelmien hoito ja suojelu. Lisäksi on todettava, että likimain luonnontilan kaltaisia, nuoria sukkessiovaiheita edustavia metsiä esiintyy varsinaisissa talousmetsissäkin vielä nykyisin ja ilmeisesti myös tulevaisuudessa kansallispuistojen pinta--ailaa,n nähden verraten runsaasoi. Tarkoiitukselliset uudistustoimenpiteet eivät siten liene tarpeel1,isia myöskään Lapin kansallispuistojen metsissä. Ihmisen kulttuuritoiminnan vaikutuksesta syntyneet ekosysteemit poikkeavat täysin luonnonekosyst·eemeistä: mm. Eräissä Lapin •ka:nsallispuistoissa ovat vanhat sukkessiovaiheet metsäluonnossa vallitsevia. kulon suuren leviämisriskin johdosta tapahtua suurta varovaisuutta noudattaen. Luonnon kulojen voidaan kuitenkin antaa pala;a tietyiUä ennakolta määritellyillä alueilla, mikäli tämä yleisen kulontorjunnan l,ka,nnalta on mahdollista. Tuntuu kuitenkin i1meiseltä, että kerran 300-700 vuoden ajanjakson kuluessa sat,tuva kulo riittää turvaiamaan alueen uudistumisen sukkessiokauden puitteissa. Nykyisen verraten tehokkaan kulontorjunnankin aikana on metsäpalojen riski puistoalueilla yleensä suhteellisen suuri. Kooka ruiittyheinää ei enää yleensä kerätä pitäisi niittämisen tapahtua kansallispuiston hoitohenkilökunnan toimesta. Paksusamma.lkuusi,kot, joiden ku144 loherkikyys on eru,tam pieni, saattavat säilyä hyvinkin pitkään palamatta. Tämän tulisi kui•tenkin esim. Paksusamma,lalueiden kulofrekvenssiä ja metsien kehityskulkua ei tarkoin tunneta. Kun lisäksi muistetaan, että laajoja yhteiskunnallisia näkemyksiä edustava Ympäristönsuojelun neuvottelukunta on yksimielisesti ollut hyväksymässä tätä ohjelmaa, on täysi syy odottaa kansallispuisto-ohjelman toteuttamisen edistyvän ripeästi. TOTEUTTAMINEN Kokonaisuutena ,tarkastellen Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan laaitima Suomen kansallispuistoverkon kehiotämisohjelma täyttää korkeat kansainväl,iset vaatimukset ja on tällä hetkellä todennäköisesti laadultaan kärkipään suunnitelmia koJw maailmassa. vaativ,at säilyäkseen jatkuvaa hoitoa. Kaskimetsille ominaiinen lehtipuuvaltainen mets~uva voida.an säilyttää myös suorittamalla alueilla tähän tähtääviä metsänhoidollisia toimenpiteitä. Suomen /eansallispuistoverkon kehittäminen hintään 300-500 vuotta; :karulla maaperäJlä ilmeisesti vielä huomattaV'aSti pidempi
Myös Li·esJarven ny,kyinen kansaL!ispuisto edustaa maakunnan metsä-• ja järviluontoa. Se sisältää ,kuitenJkin maisemal,lisesti ja geologisest>i erikoislaatuisen Kelveneen ha,rjusaaren lisäksi muita saaria, jooka edustavat cyypi,llisesti Päijänteen luontoa. Al·ueel1le ehdotetaan peruscettava,ksi ko lme uutta •kansallispuistoa Ja laajennettavaksi aiemmin perustet•tua Liesjärven kansallispuistoa. Ma,amme saaristossa ei kuitenkaan ole enää monnakaan kansa,llispuiston vaatimukset täyttä vää luonnonafo etta jäljellä. E'hdotettu Saari,stomeren •kansaNispuisto on tämän vyöhy,kkeen puistoehdotuiksista merkittävin. Ehdotetuista ,kansallispuistoista sisältyy JärviSuomelle ominaista suur järvien luontoa Linnansaaren lisäksi Pi,hlaja veden, Suomeen, Koloveden ja Kefveneen puistoihin. Tässä mielessä ,edes tyydyttävän kan sa,l,lispuistov,erikon luominen Lounaismaan alueella on mitä •kiireel,l,ism tehtävä. Alueeseen sisältyy myös eräs maamme rikaslinnustoisimmista järvistä, matala eutrofi,nen Puurijärvi. Kelvene on järvisaariston edustajana lähinnä erikoisuus. Lounaismaa Lounaismaan ·luontoa sisälty y n yk yis•istä kansrullispuistoista vain 150 ha :n laajuiseen Liesjärven alueeseen. Pyhä-Häkiki edustaa karua Järvi-•Suomen metsäluontoa ja linnansaari suur järvien saaristoluon toa. Pu urijärven-Isosuon ,kansa,llispuisto edustaa Sata1kunnan suuria ·kermi-•, kei,ta uta. Linnansaaren ja Pi1hlajaveden alueet edustavat saarien, saarirY'hmi,en ja laajojen selkävesien m uodos•tamaa I uon teenomaista suurjärvien maisemaa. Se on kuitenkin ottaen huomioon alueeHe tulevai suudessa odotettavissa olevan voimakkaan käytön lisään-cymisen pinta-alaltaan kan sa!U,spuistoksi täysin riittämaton. Suomenlahden osaLta tilanne o n kaikkein vaikein, sil,lä maamme etelärannikolla sisäsaaristoa ei enää ole luo n,nontifassa juuri lainkaan. Yihdessä toi•sen alueel-le ehdotetun suokan sal.Jispuiston, Torronsuon kanssa, Puurijärven-Isosuon alue säi'lyttäisi hyvän nä y:tteen l ounaismaal,le cyy piUisestä kerm ikeirai den I uonnosta. Tämä alue sisältää myös hyviä näyticeitä maaikunnan järvi ja suoluonnosta. Suurimmat heikikoudct ehdotetussa suunnitelmassa koskevat järviluonnon suoje145. kir.kasvetisistä pienistä Jarv1sta, sekä harjumetsi~tä. Täimän kansalilispuiston käyttöpaineen •kasvaessa on Pork•kalan kärkeä ympäröivässä valriion saaristossa vielä ainesta Suomenlahden toi seen kansaHis,puistoon. Molemmat puis<tot ovat vars in edustavia, joskin melko yksipuolisia näyt-teitä tämän alueen luonnosta. Alueen luonnonDilaa on kuitenkin nun. Suonreen ehdotettu kansallispuisto käsittää suhteellisen karua KeskiSuomen järvi,luontoa. Eriityistavoitt·eena on pidetty maamme luonnon suurimpiin ja tunnetuimpiin eri·koisuutksiin kuuluvan monimuotoisen järvi'1uonnon sä,ilycc.äm1sta. Kansainvälisestikin ,hyvin merkittävän suojelualuekokonaisuuden muodostavat Suur-Saimaan alueeHe ehdotetut Pihlajaveden ja Kolov·edcn kansallispuistot sekä Linnansaaren kansallispuis,to ehdotettuine laajennusalueineen. Ihmisen vaikutus o n tällä alueelJa .kuitenkin eri,ntäin voimakas, maakunnan ,kansa1lispu.istove·r,k!ko jää siten ri,ittävi,en luonnonedeHytysten puuttumisen takia pakosta:kin suppeam.maiksi kui,n maan muissa osissa. Koko maakunnan luonnon edus,cajaksi se on kuitenkin •täysin riittämätön. Li esjär ven kansaiLlispuisrna ehdotetaankin tässä yhteydessä laajennettava•ksi. ojicuksin ja ha1kkuin muutettu varsin paljon. Suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että uudet kansaJ.Jispui•st,ot ta-Hentaisivat monipuolisemman kuvan alueen vaihtelevas·ta ve-, si-, metsäja suoluonnosta. Lähinnä ailueen suoluontoa edustavat Rutajärven-Haapasuon, Siikanevan ja Naarajoen alu·eet. Tavo itteena ·on kuitentkin pidettävä eri saairistovyöhykkeitä edustavien puistojen perustamista Suomenlahden, Pohjanlahden ja Saaristomeren alueeHe. Naarajoen alue käsittää näytteen joki,luo.ntoa, jollaista muihin JärviSuomen kansa! 1 ispu istoehdotuksiin ei sisälly. Odotettavissa olevan ennam voimakkaan käyttöpaineen1kin vuok si se sopisi pal'emmin jonkin muun tasoiseksi suojelualueeksi tai esnn. Eräissä yhtey,ksissä on aikaisem min esiteoty Vihdin ja Espoon rajoiHa si•jai,tsevan Tervalammin val t10nmaan muodostamista kan sallispuistoksi. Metsäistä uiLkosaaristoa ja m erivyöhy,kettä ehdotettu Itäisen Suomenhvhden 1kansa.Jlispuisto sen sijaan edustaa varsin monipuolisesti. Järvi-Suomi Tällä alueeJila s1Jam·ee ny;kyisin kaiksi kansaUispuistoa: PY'hä-Häkki ja linnansaari. Pahimmat puutteet saaristoalueen kan saHispu,isDovenkossa jäävänkin tämän alueen osaHe. Koi-ovesi on luonteeltaan toisen tyyppinen, kapeiden saLmien ja lahtien pirstoma "sisäsaarisito". ulkoi'1ualueeksi. Pohjanlahden alu eelle ehdoternt kaiksi suppeaihik oa kan sa1lispuisrna edustavat hyvin Perämeren moree-· nipeitte1sta maarukohoamisrannikkoa. Se on si,ten lounaismaan monipuolisin ja arvok kai-n kansallispuistorulue. Näistä Perämeren kansaJllispuisto käsiotää ulikosaaristoa ja Rah ja lähinnä sisäsaaristoa. Tälitä osin Järvi-Suomen alueella on myös laajaa kansainvälistä merkitystä. Järvi-Suomen alueella hyvin yleistä pienten vesien ja soiden rikkomaa metsäluontoa -edustava,t kansaJ.lispuistoehdornksista Lortikka ja Helvetinjärven-Koveron alue. Näistä Haapasuon ehdotukseen sisältyy suoluonnon lisäksi hyviä näytteitä järvi luonnosta, mm. ALUEELLINEN EDUSTAVUUS Saaristo ja rannikkoalue Tå1Hä alueeHa ei toistaiseksi ole ai noataikaan kansallispuistoa. Se säi lyttäisi ,hyv,in ,monipuolisen ja edustavan näytteen Lounaissaaristosta, joka kansainvälisestikin •katsoen on epäilemäotä maamme luonnon suu rin erikoisuus. Tählöi•n myös puiston monipuo lisuus hu omauta vasti lisään tyisi. Järvi-•Suomen luonnosta voitaisiin tässä ehdotetun kansallispuis,toverkon avuilla säilyttää varsin monipuolinen ja edusrava kuva. Maakuntaan ehdotetaan perustettavaksi y,ksitoista uunta kansaJ.Jispuiswa sekä laajennettavaksi siel.Jä sijaitsevia Pyhän-Häkin ja Linnansaaren •kansallispuis,toja. Maakunna,n alunperin hallitse vaa 1 uonn ontyyppiä, metsää, edustaa hyvin ehdotet·tu Pernunnummen kansallispuisto
Maanselkä Täillä alueehla sijaitsee ny,kyisin pienialaiinen Peokeljärv,en .kansallispuisto, joka sisäLtää karuja harjuja ja piikkujärviä. Ehdotu5 sisä-ltää myös yhden maa1kunnan merkiotävimmistä matka-i.Junähtävyyksistä, Ruunaan kosket. Kä,lviän Kotikatnevan seutu. Varsin suuren pinta-alansa ansiosta nämä kaksi ·kansaililispuistoa edustavat Suomenselän tyypi,li!istä luontoa monipuoliseSlti. Maakunnan luonnon cyypi,ldisimpiä dementtejä, metsäisiä saloseutuja, joilla vuorottelevat matalat k,anik,aat, vaarat ja suot sekä eri.Jaiset vesistöt, edustaa parhaiiten ehdoteotu Ruunaan kansallispuisto. Tä,män johdosta myös joen vesistöalueella .Jisäsuojelutoimenpiteet ovait perusteltuja. Suomun-Patv,insuon maisemia haiUi,tsee laaja yhtenamen Patvinsuon suoalue, joka edustaa Pohjois-Karjalan aapasoiden luontoa. Tornio-Kainuun ,alueen 1"taos1,en saloseutua edustaa ehdotettu Hiidenportin tkansaihlispuisto. Maakunnan ehdotetaan perustettava!ksi kolme kansallispuistoa. Se on J.innustol'iisesti maan mertkittävimpiä suoa.Jueita. Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen lua. Pohjanmaa Tällä alueella ei toistaiseksi ole yhtään kansallispuistoa. Seitsemisen ·kansal1ispUlisto talilevcaisi näyoteen Suomenselän eteläosi,en suo-, metsäja järviluonnosta, joosa so-iden osuus ei ole niin haJili,tseva ,kuin pohjoisella Suomenseilällä. Toisen tyyppisiä matalampia suovafoaisia metsäseutuja sisältyy ,ehdotettuihi.n Suomun-Patvinmon ja Ti,il]iikkajärv•en kansallispuistoiliin. Leimaa-anta via I uonnonelen1entt·ejä ovat suuret keidassuot, soistuvat alavat kangasmaat sekä jokiluomo. Alueei'le ehdooetaain myös toinen, lähinnä suoluontoa ,edustava kansatlispuisto, Maritimojärvi. Alue sisältää varsinaisen Kolin vaarajonon lisä!ksi näytteen maakunnan suurjärvien luonnosta. Tii,li 1 kkajärv,en suoalueet ova,t r-iik-konaisempia; alueen merkåttävi,n luonnonelemen.tti on sokkeloinen Ti,ilikkajärvi, joka sisäkyy :kokonaisuudessaan ,kansallispuistoehdotUJkseen. Koli on Pohjois-Karjalan ja 1 koko maan tunnetuimp,ia matk,aulunähtävyy,ksiä. Koitajoen ehdotettu kansaHispuisto 1 käsittää Koitajoen jokiomuden lisåiksi Kesonsuon, joika on paiiitsi suokokonaisuutena aiinuolaaituinen ,maassamme, myös maain patihaita lintusoita. Se sisältää Lau1han 1kalottivuoren lisäksi kuitenkin mehko laajailti Pohjanmaan ehkä tavanomaisinta luontoa, ,karujen rämeiden ja nevojen toisistaan erottamia kuivia, matailia kankaremaita. Tornio-Kainuun alueelle ehdooetaan perustettavaiksi kuusi u1.11tta kansaUispuistoa. On pidettävä tärkeänä, evrä tämän jokiluonnon suojelu muin toimenpitein toteutuisi. Suomenselkä Tällä alueeJ.l.a ei to is-taiseksi ole yhtään kansallispuist-oa. Ehkä meI'kittäv,mpänä puutteena voidaan pitää ma, ettei puistoehdotuksiin sisälly näytettä Suomensdä,n alueen omaleilmaisista suursoista. Soveltuvana suursoiden luontoa edus.cavana kansal,lispuistona Suomenselällä saattaisi rnlevaisuudessa tuUa ,kysymy,kseen esim. Neva-Kainuun suoja metsäerämaaita edustaa ehdotettu Lapiosuon kansallispuisto. Erityinavoitteena on pidetty näytneiden saamista kansallispuiswjen pii·riin Suo-• menselkää luonnehtivasta erämaisesta suoja metsä.Juonnosta. Y'hdessä ne muodostavat Juo nnonnäihtävyyden, jonk<a v,eroisia ma3'mime eteläpuoliskoUa ,ovat vain Suur-Saimaan a,lueelle ehdoteitut kansallispuistot ja ehdotettu Saaristomeren kansalrlispuisto. Alueelle ehdotetaan perustectavaksi .kaiksi kansaillispuistoa: Seitseminen ja Salamajärvi. Maanselälle •tunnusoma1s1a luonnonelen1enttejä ova•t suu ret vaara·t ja erämaiset sruloseudu-t. Maanselän alueeHe ehdotetuiLl,a kansa:Llispui~toilla on niiden luonnon monipuolisuudesta sekä alueiden .laajuudesta johtuen eri-ttäin merlkåititävä asema maamme •kansaUispuistoverikossa. Vaara-oa-lueiden luontoa edustamaan ehdotenaan kaiksi kansallispuistoa: Ison-Syötteen Raatevaaran ja Siilkavaaran ,kansallispuistot. Näistä ikaiksi, Kauhaneva ja Levaneva 146 edustavat alueen '1uonnonervk,oisuutta, suuria Pohjanmaan keidassoita. Nämä edustavat monipuolisesti Maanselän täl'keimpiä luonnonpiirteitä. Riir,tävän suurten luonnoniti,laisten näytteiden taMe11Jtaminen alueen tyypiLlisestä Ju,onnosta on sen suihteeltlis•en hyv,in säiiJyneen luonnontulan johdosta MaameläJ.lä helpompaa kuin muualla Etelä-Suomessa. Näis,tä mittavaiks,i erämaakansall,lispuistoksi soveltuva lson-Syöoteen Raa,tevaaran alue on karua pohjoispohjalaista vaaraja meosäluontoa, Siikavaara taias on näyte Kainuun suurvaarojen rehevästä luonno~ta. Se poilk,keaa -luonnoltaan Lapiiosuon nevaila1keskt11ksiista. Hyvän mah. Maanselän luonnon suuna erik,oisuuksia edustavat ehdotetut Kolin ja Koitajoen ka.nsaillispuistot. Alueelle ehdotetaan perustettavaksi v11s1 uutta kansaillispuistoa. Lauhavuori on kansaHispuistona erity,iskdhteen luontoinen. Näiden sisällyttäminen kansallispuistoihin on ol.lu,t erityistavoitteena Pohjanmaan alueellla. Eriity,isesti on mainina va Kiiminkijoki, jonka suojelu on kanai nvälisen Project Aqua -suunnitelman piirissä. Suurimmaksi puutteeksi ,kansallispuistoverkossa Pohjanmaan osa!lta jää alueen oma•leimaisen joki'1uonnon puuttuminen puistoehdomksista. Järvien vesistöalueet ovat niin laajoja, ·eotei kansall,ispuistoehdomksissa suojelun piiriin voida saada vesi taloudeHisesti ja maisemallisesti itsenäisiä ,koikonaisuu,ksia. Tornio Kainuu Tässä laajassa maaikunnassa s1Ja1tsee ny,ky.isi.n v.ain y,ksi kansallispuisto, R okua, joka ei sisäJ.lä laisinkaan maakunnan luonteenomaisia maisemia: Neva-Kainuun suoja metsäerä,maaita, Vaara-Kainuun vaar,aja metsä,maisemia sekä a.Jueen i·täosien metsä-isiä saloseutu ja. Sa,lamajärven ailue on erinomainen näyte SuomenseJän ",tyyppimaisemasta", suoja metsäerä,maasta. Mal'timojärv•en alue on hyvin monum uonoi.nen keidasja aapas-oi.den selkä niiden erilaisten vä<Limuotojen y,hdisoeLmä
Yhdessä Lemmenjoen ja Pal:las-Ounaksen kanssa se käsinäisi edustavat .näytteet kaikista muista maa;kunnan luonnonelementeistä paitsi järviluonnosta. Perä-Pohjola Tällä alueeHa on nykyisin •ka1ksi kansaillispuistoa: Oulanka ja Pyhätunturi. Ehdotettu R okuan •kansaHis.puiston ,laajennus ·tähtää siihen, että tämän erinäin rkulutushenkikää luontoa käs•itJtävän a'lueen saataisiin riittävän suureksi, joncr.1 sen säulyminen kansaiUispuiston vaatimusten edelly,ttävässä luonnontilassa saataisiin tulevaisuudessa1kin turv•atuksi. Etenkin Lemmenjoen ,kansa;lilispuisto ehdotettuine faajentamisalueineen edustaa hyvin a,)ueen erämaaluontoa. Perä-Pohjolan alueelle ehdot•e-taan kahden uuden kans•alli,spuiston perustamista ja kolmen olemassaoleva n puiston laajentamista. Tähän kansa11lispuis·u0on sisäkyvät myös matkai,lunähtävyytenä •tunnetut Lentuan kosket. Ehdotettu R iisi-tunturin kansa!Jispuisto sisältää näytteen Perä-PohjoJa,n alueella esiintyvistä rinnesoista ja alueen vaaraluonnosta. Pyhätunturin pienialainen kansaillispuisto edustaa tunturi'1uorntoa, eilkä siihenkään s~ten sisälly ma,a,kunnain tyypilli-9tä luontoa. Ehdotettu Lentuan ,kansa:llispuisto säilyotäisi h yvän kuvan ma,a,kunnan suurjä,rvien ,luonnosta. K•olko maa,n kannaka Metsä-•Lapin ehdotetut kansallispuistot tarjoavat 147. Oulangan kansa11Jispuiston laajennuksella tähdätään Oudanikaja Ki,tikajokien muodosoama,n maisemallis·esti ainuolaatuisen kdkona•isuuden sekä itämän eruttäin merkittävän ja matkai-lualueen saamiseen suojelun piinm mahdollis~ma,n täydell,isesti. Paiblas-Ounastunturin kansalilispuiston laajentamisella pyritään saamaan koko tuntur ijono YHäs-Ounas kansallispuiston pi,irii.n. edustavat hyvin Perä-Pohjolan erilaisia luon nonel,ementtejä. M~tsä-Lappi Metsä-Lapun alueella SIJaLtsevat nykyisin maamme laajimmat kansalfopuistot Lemmenjok,i ja Pallas-Ounas. Vielä mittavamman erämaa-alueen säilyttäisi Itä-Lappåin ehdotettu KouJ.liskairan kamallispuisto. Perä-Pohjolan vailta,maisemien, a.Javien metsäja suoseutujen sisäMyttämiseen kan saJlispuistoihin tähtäävät lähinnä Mar,tin1kairan kansa•l,lispuistoehdotus ja Py,hätunturin ,kansallispuiston laajennusehdotus. dollisuuden nodellisen erämaankansallispui&ton perustamiseksi täUe alueeU.e tarjoaisi Kuhmon Jon,kerin sa'1o. Myös puiston pohjoispuolella olevi,en arvokkaiden suoja metsäa,)ueiden suojelUJlla on suuri merkitys. Täydennyssuunnitelman toteutuminen merkitsee monipuolisten näytteiden rauhoittamista suoluonnostamme, jota taloudellinen hyväksikäyttö nyt uhkaa aivan toisella tavalla kuin nykyisten puistojen perustamisaikana. Kuvassa SuomunPatvinsuon mahtavaa suolakeutta. Perä-•Pohjolassa kansaiHispuiston piiriin t ulisi saada a-lueel,le luonteenomaisinta maisemaa: alavaa metsä-, korpija suomaisemaa. Oulangan kansaHispuisto edustaa hyvin luontoa, joka ei kuit,enkaan o le kokonaisuudessaan erityisen ,t yypHlistä PeräPohjolan a:lueeUe. Ehdotetut k a,nsaililispuistoa.Jueet Nykyisen kansallispuistoverkkomme suurimpia epäkohtia on soiden vähyys. Se on kuitenkin luonteekaan saman ·tyyppinen kuin Hiidenportin aluekin ja on sen vuoksi jätetty tässä yihteydessä ehdotusnen ubkopuodelle. Lisäksi niiHä laaja-alaisina on hu omattava mel"kitys todellisen erämaailuonnon suojelussa
Näistä vaiin OulangaHa on huomaotava me11kitys metsäluonnon suojelussa. SUOT Saaristo-Suomen keidassuot Tämän vyöhykikeen suoluontoa ei sisäl.Jy nykyisiin kansaillispuistoiliin. Virallinen luonnonsuojalu: Suomen kansa/lispuistoverkon kehittäminen ainutlaatuisen mahdollisuuden laajojen erämaa-a·lueiden säi 1 lyttämiseen. Keskiboreaalinen vyöhyke Tällä varsinaista Metsä-Suomea edustavalla vyöhyik'keeUä ·on nykyisin vam yksi kansa,!Lispuisto, R,okua, joka sekilil metsäluonnon edustajana on lähinnä •erilkoisuus ja lisäksi pinta-,a,laltaan täysin rii,otämätön turvaamaan alueen ikulutusherkän luonnon säi,lyrnistä. Ai!ueen suojelun tarkoitu1ks-enmwk,aisesta tavasta ei ole kui,tenkaan vielä tehty riittäviä selvi,tyksLä. Se edustaa varsin ,hyvin Kuusamon-SaUan alueen metsä:luontoa, joka tosin poH~keaa melk,oisesti vyöhykkeen muiden osi,en mets.is,tä. Laaja--alaisi-na ja eriJaisia metsätyyppejä käsittävinä ehdornks,ina ovat Lisäksi merkiotävimpiä Itä-Suomen osalta Koloveden ja Länsi-Suomen os.ilta Pernunnummem, Lol'tiikan ja Helvetinjärven a'lueet. Rannikko-Suomen kermikeitaat Tämän vyöhy,kk,een suoluontoa ei sisälly nyky,isiin kansallispuistoihin.. Tämän metsävyöhyikkeen osad,ta ehdotetut kans.illispuistot täydentäisivät merkittävä·IJä tavalla nykyisten puistojen antamaa kuvaa. Metsä-Lapin vyöhyke Tämän vyöhyk,keen metsä·luonto on hyvin ja monipuo1isestii edustet,tuna alueehla jo olevissa Lemmenjoen ja P.iHas-Ounaksen kans.illispuistoissa. Ailueen länsiosi,en merkiuävimpiä ehdotuksia metsä'luonnon su:hteen ovat Sei,tsemisen ja Lauhavuoren alueet etelässä sekä vyöhyk,keen pohjoisja keskiosien ,laajat kansa,llispuisooehdotlllkset Lapiosuo ja Salamajärvi. Vyöhykkeellä on kuitenkin v;ielä varsin hyvät maihdd1'Lisuudet perustaa riiittävän laajoja ja monipuolisia kansamspuistoja näyueiden säily,ntämiseksi alueen metsäluonnosta. Alueiden pi,n,ta-ala on kui148 tenkin vars.in vähäinen, kun otetaan huomi-0011 tällä ailueella odovetuvissa oleva plliistoihin kohdistuv;1. Eteläboreaalinen vyöhyke Vyöh rkikeen metsäluontoa edustavat nyky,iset Liesjärven, Pyhän-Häkin, Linnansaaren ja Peok-eljärven kansallispuistot. Poteniti,aail,isena, laajaa kansainvälistäikin mel'kitystä omaavana kalilva'!.LispuisoomahdoLlisuuvena MetsäLapin a-lueeHa maini•tit.l!koon Inarinjäirven alue, jossa olisi m.ihdolfota saada kokonainen suur,i järvi kansallispuis,tdk,si. Manner-Suomessa ei enaa voimakkaan kulttuurivalkutwks•en johdosta ole m.ihdollisuuksia perustaa vyöhykkeen metsäluontoa edustavaa kansaUispuistoa·. EDUSTAVUUS LUONNONTYYPEITTKIN: METSKT Hemiboreaalinen vyöhyke Tämän vyöhy.kikeen metsistä ei ole näytitei 1 tä nyky,isissä kansa!Hispuistoissamme. Pohjoisboreaalinen vyöhyke Tällä a-lueel1la on nykyisin kaksi kansa'Hispuistoa: Oulanka ja Pyhätunturi. Tämän metsäikasvimsuusvyöhykkeen metsät ov•at siten suhteeHisen monipuolisest,i edustettuina nykyisissä -kansallispuistoissa. Tällä vyohyikikeeUä on •kuitenkin vielä laajoja varsiin hyvin luonnontilassa säi,lyneitä ailueiita, joihla monipuol,isten näy,tteiden säiily,otäm:inen alueen metsä•luonnosta on mahdollista. Lauhavuor·en puisto käsiittää etupäässä karuja metsätyyppejä. Li,esjärven kansalJispuisoo käsittää vi'ljavaa lounaishämäiläistä metsäseutua, Py,hä~Häkki karuja pohjoisen Keski-Suomen metsiä, Llnnansaari Savon ka~irnetsiä ja Petkeljävi karuja hairjurnetsiä. Alueelle ei de ehdotettu perustettavaksi uusia kansaJ,lispui,stoja. Ainoa suoaJue, joka täHä vyöhykkeellä s·aat-tMst .Juontonsa puolesta ltäy.ttää kansaiLLispuistoHe as·etettavat vaaitimuikset on Pylhtään kunnassa s1Ja11tseva Munasuon-Kanani-emensuon alue. Viljavia metsätyyppejä tällä vyöhyikkeelitä sisältyy ennen ,kaikkea ehdotet•t-uun Siikavaaran 1 kansa•hlispuistoon. Tunturi-Lappi Lemmenjoen !kansallispuisto ulottuu Tumuri-•Lapin a-lueehle ja edustaa laajoi,ltla alueilla Tuntur,i-Lapin ·luontoa. ·käyttöpaineen lisäys. Seitsemisen afoeella on eri,tyinen merkitys viljavien harjumetsätyyppi-en suojelua,lueena. Nylkyisistä puistoista ainoastaa,n Pyhä-Häkki on pintaafakaan rii,mävän ·laaja takaamaan edes joLtisellakin varmuudella alueen metsäluonnon säilymisen kansa!Lispuiston vaatimukset täyttävässä 1 uonnontblassa. Meriki,ttävimpiä imetsä:luonooa edustavia ehdotuksia ova,t '<lJlueen itä~ osissa Ruunaa, joka on moniipuolinen näyte eri kangasmetsätyypeistä sekä Martin1kaira, joka on keskiiboreaa,lisen ja pohjoisboreaailisen metsäkasvi'l,lisuusvyöhykkeen raja-aluetta. Metsäluonnon suojelun 1 kannaLta vyöhykikeen arv;CJ1kkain alue on kui~ tenkin ehdotettu Koiilliskairan kansallispuisto. Erityisesti v.iljavien maiden metsätyyppien ja kaskimetsien osalta toisi ehdotettu K,oli,n kansa,[[ispuisto hyv>in meriki,ttävän lisän vyöhykkeen ny,kyiseen kansallispuisooverikk,oon. KansaJ.lis,puistoehdotukset edustavat hyvin j-a moniipuolisesti vyöhykkeen metsäiluontoa. Me11kittav1a metsäluonnon suojeluailueita pohjoisempana ovat Py,hätunturin ja Pahlas-Ounastunturin kansal,lispuisroj,en ehdotetut Jaajennusalueet. KansaH,ispuisooehdotuktuks.ista Saaristomeren alueeseen sisä-ltyy hemiboreaaJisen vyöhykkeen metsiä. A.Jueen eteläosa,n metsäluonnon suojelun 1 kannalta mel'kittävimmät ehdotukset ovat lson-Syött-een Raatevaaran kansallispuisto sekä Ou'langan ,kansaJlispuiston laajennus; näis-tä edellinen edustaa vaara-alueen metsäh1ontoa ja jåiLk,ummäinen alueen itäosien metsälu,ontoa sisä'1-täen näytteen kaikista vyöhyk 1 keen metsätyypeistä. Alueelle ei myö kään ehdoveta perustettava1ksi Y'htään suCJ1luontoa edustavaa kansaiL!ispuisooa
A,inoa puisto, johon sisältyy suurjärvi,en ma·isemia on Linnansaai,i. PohjoisK.a-rjailan aapasoita edustaa SuomunPatvinsuon alue. Ne ,edustavat erittäin monipuolisesti varsinais·en Järvi-Suomen järvimaisemia. Suurjärvien maisemakokonaisuudet ovat kuirt:enkin laajoja, ja ihmisen kufotuurivaikutus niillä on v-oimaikas. Näin voitaisiin säilyttää näyte a1Lkuperäisestä suurjärviemme maisemasta. JARVET N y,k yisissä kansa:Hispuisvoissamme järvi·luonto on erittäin heikosti edustettuna. EdeHiseen kuuluu ,lähes kokonaisuudessaan kinkasvetinen Ruunaan;arvi ja Iu:kuisia dligonofisia pikkujärviä ja 11,ampi,a. Järvii uonnon suojelu on kuitenkin Suomessa myös kansainvälisesti a,jarel,len hyvin merkittävä ,tehtävä ja ja siihen rnLisi uusia •kansallispuistoja perustettaessa kiinni•vtää erityistä ,huomiota. Näirt:ä puistoja laajentamalla voidaan alueen suoluonnosta säily.nää varsin hyvä ja monipuolinen näyte. Länsi~Suomen oligotrofisia p~kujärviä käsittäviä muita ,kansaHispuistoehdotuksia ovat Helvetinjärven-Koveron alue, johon •kuul,uu us-eita er.i kokoisja metsa;arv1a ja lampia sekä Sei-rsemisen ja Rutajärven-Haapasuon a.!ueet, joista viimemainittuun sisältyy useita kirkasvetisiä harjujärviä ja lampia. Huomatotavimpia alueita tässä miel-essä ovat Länsi-Suomessa Salamajärven ja Lortikan alueet, jo~in mol-empi•in sisäJ,tyy y•ksi pikkujärvi valuma-alueine-en: Sa:lamajärven a,lueeLla ,kirkasv>et-inen Koirajärvi ja Lortikan ah1,eella dystrof.inen Kurkijärvi. Sisä-Suomen keidassuot Tämän vyöhY1kkeen soista ei sisälly näyu,eitä nY'kyisiin kansallispuistoihin. Kansallispuiswkysymyks-en kanna.Jra täi11k,ein,tä olisikm saada joitaikin ma1hd0Llisooman ehjiä maisemallisia kokonaisuuksia kansaJlispuistoiksi. Samantyyppisiä harjujärviä sisältyy myös Pernunnummen kansallispuistoon. Sii~anevan ehdotettu kansallisplllisto edustaa keidassuoja aapasuoluonnon vaihettumisvyöhY'kettä täLlä alu-eeUa. 149. Näistä Levaneva ja Kauhaneva ovat Poihjanmaan a.Jueen, Puurijärven-lsosuon ehdotus Satakunnan ja Torronsuon Lounais-Hämeen moluontoa edustavia. KansallispuistoehdotUiksista tyypillisiä Sisä-Suomen kei,tai,ra sisältyy Rutajärven-Haapasuon ja Seitsemisen kansaLlispuis•toehdotuksiin. Peräpohjolan aapasuot Tämän vyöhykkeen soista sisältyy vähäisiä näY'vt-eitä Oulangan ja Pyhätunturin kansallispuistoihin. Vyöhy1k:kee1le ehdotetaan perustettavaksi nelijä ,lähinnä suoluorutoa edustavaa kansaJlispuistoa. Pohjanmaan aapasuot Tämän vyöhyk1keen suoluonnona e1 ol-e näytteitä nyikyisissä kansallispuistoissamme. Vyöhykkeen suolluonnon er•ikoisuutta, Kuusamon r,innesoita edustaa uusista ehdotuksista Posion Riisitunturi. Kun otetaan huomioon suunniitellun Koiol,Liskai-ra-n kansallispuiston alueella si,jaitsevaot suot on -tämän vyöhY1kkeen suoluonwa varsin hyvin edustettuna kansa:Llispuistoissa. Muita mertk.ittäviä suurjärvien kansallispuistoehdornksia ovat Keski-Suomen karua ki-nkasvetistä järvityyppiä edustava Suon ne, Päijänteen järviluontoa ed ustava Kelv,ene, Kainuun .!uonnontilainen säänn östelemätön suurjärvi Lentua sekä Kolin alue Pielisetlilä. Tunturi-Lapin palsasuot Tämän vyöhykkeen soista on vähäisiä näyttei,tä Lemmenjoen kansa1lispuistoalueella. Maanselän ailuee!La pienehköjen järvien •luonto on hyvin edustettuna etenkin Ruunaan ja Ti,ilikkajärven alueil'la. Suur järvien kansalfopuistoehdotUiksista huomattavb111IDat ovat Pihlajaveden, Linnansaaren ja K-oloveden kansaL!ispuistoehdotukset Suur-Saimaan alueella. Mar,timojärven alue sisäilitää hyvän näytiteen Pohjois-Pohjanmaailla esi,intyvistä ,mata'lien keitaiden ja aapasoiden Y'hd,istymästä. JäLkimmä•iseen •kuuluu kokonaisuudessaan dymofinen Tiil~kajärvi. Vyöhykkeen i•täosissa Koitajoen kansallispui&to käsiittää Pohjois-Karjalassa esiintyvia mata'!La runsasal,L~kkoisia keitaita. Pohjoisempana pikkujärviä sisältyy Ou,langan kansallispuiston ehdotettuun laajennusalueeseen sekä MarEtenkin muuttava linnusto suosii T alpianjärveä, joka kuuluu T orronsuon ehdotettuun kansallispuistoon. Pieniäkään järviä ei nykyisiin kansallispuistoihin juur,i sisäUy. Uusien kansallispuistojen perustamismahdollisuudet ovat s-iten var&in rajoiitetut. Metsä-Lapin aapasuot Tämän vyöhyikkeen soista sisältyy näy-tteitä Pallas-Ounaksen ja etenkin Lemmenjoen kansallispuistoon. Suurjärvien kohdalla kokonaista järveä valuma-alueineen ei enää ole m.thdoUista saada kansa1'lispuiston purll'n. Pieniä oligotrofisia järviä sisältyy useaank1n kansalilispuistoehdotukseen. Laajojen luonnontilassa olevien suokomp\.eksien puitteissa Pohjanmaan aapasuoluonnon suojetluun on •kuitenkiin vielä hyviä mahdollisuuksia. Naarajoen kansa1llispuistoehdotukseen sisältyy monipuolinen näy,t•e vyöhY1kkeen pienipiir,teisestä suoluonnosta. Tämän vyöhykkeen ,tyypill,isintä aapasuoluontoa edustava•t Lapiosuon alue pohjoisessa ja Safamajärven alue etelässä. Tämän vyöhykk,een 1-taosien pieniipiirteistä suoluontoa edustavat parhaiten Ruunaan ja Martunokairan ehdotetut kansallispuistoalueet
Puistoista puuttuvat Jähes ,tyystin måiki-, vuorija vaaraimaat, jocka ovat maam,me luonnossa varsin halifosevia pinnanmuotoja. Eutrofiset jä,rvet ovat melko heikosti edustettuina uusissa 1kansallispuistoehdotu1ksissa. Koli, Uusiin kansallispuistoehdotuksiin kuuluu lukuisia runsaslinnustoisia soita. Jokien osalta on yleisesti kiinnitettävä huomiota kansa1,nvälisen Project Aqua-ohjelman rnerk,iit:yikseen. Ny>kyisistä kansaHispuistoista on tässä mie1'essä sanottavaa mer>kitystä v•ain Lemmenjoen puistoHa. Suo111en kansallispuistoverkon kehittäfllinen timojärven kansaHispuistoehdotukseen. Topografian suhteen ehdotettu kansallispuistoverkko on verraten monipuolinen. Harjumaascoja sisältyy nykyisistä kansaLlispuistoistamme vain pi·eniin Pevkeljärven ja Rokuan puistoihin. Huomattavin eu.or,ofinen järvi on Isonsuon-PuuriJarven kansaHispuistoehdotUikseen kuufova umpeenkasvava Puurijärvi. Pienempiä eutrofisia järviä sisältyy myös Seitsemisen ja Ruunaan puistoihin. Erilaisten p~nnanmuotojen saaminen ·kansallispuistojen piiriin edellyttää, maastotyypeistä ri•ippuen, yleensä varsi.n laaja-alaisia puistoja. Vuorimaita ,edus-taa -etenkin Lortilk.ka. Monipuolisia näytteitä vaara-alueista käsittävät mm. Jaurujoen, Nuornijoen ja Kemijoen latvat. Torni.onjoki ai,kaisemmin mainiwn Kiimirnkijoen lisåiksi ansa•i•tsisi tassa yhteydessä erityistä huomiota. Mäkimaita edustavat mm. Tässä suhteessa Lapin ja ,koko maan •kansallispuistove11k 1 koon ,toisi erittäin arvok,kaan lisän Inarinjärven muodostaminen kansallispuistoksi. Kuvassa pikkukuovi.. Niinpä onkin iilmeistä, eotei maastomuoco jen osalta voida kansa:l,Hspuistoissa paasta kovin yksityiskohtaiseen edustavuuteen. Jokien latvaosienkaan saammen ,kansallispuiston purun ei ole enää mahdollista muua,[,la kuin P,ohjois-Suomen suurimpien 1kansaLlispuistojen puitteis-sa. Näistä edustavimmat ov-a,t Lemmenjoen •kansaLlispuistoon ja ehdorettuun laajennusalueeseen sisältyvät Ivalojoen ja Repojoen latvat sekä Itåikairan lukuisten jokien mm. Eri tyyppisiä pienempiä jokia ja puroja sisältyy moneen muuhunkin kansallispuistoon. Tätä voidaankin pi,tää Lapin ny,kyist,en 1kansaHispuistojen samoin kuin uusien ehdotusten ja laajennust'en,kin paihimpana puutteena. Muita huomattavia joki•luontoa edustavia kansallispuistoehdomksia ovat Ko~tajoki ja Naarajok,i. Kolovesi, Helvetinjärvi-Kovero ja Kelv,ene. Toisaalta geologisiin muodostumiin, harjuja lukuunottamaota, ei tulev.aisuudessa kohdistune y>htä V'Oimakasta muutospainetta ·kuin eräisiin mu•i1hin luonnonelement•oeihin. Seitsemisen ja Salamajärven kansaillispuistoihin. EteiläSuomen osaha voidaan jokima,i,semia kansaHispuistothin sisäMyuää va,bn lyhyehköjen jokiosuuksien muodossa. MerkiHävim1111ät alueet joki•en suojelun ,kannalta ovat ehdotettu Itäkairan 1kansa 1 hlispuisto ja Lemmenjoen kansal,l,ispuisto, joihn -kumpaankin sisåihtyy runsaasti jokien latvaves1a. Samoin ovat matkai'lunähtävyytenä tunnettuja Ruunaan jokija -koskimaisernat sekä Lentuan kansaiHispuistoehdornkseen sisäLtyvät Lentuan kosket. JOET Jokimaisemaa on vatlkea suojella pienten kansaMispu.istotyyppisren a·lueiden puitteissa. Lapin suurissa ,kansaHispuistoi-ssa järvi.luonto on eriittäin heikosti edustettuna. Kdkonaisia pienten joki,en latva-ailueita kuuluu mm. Matlkaiilunäh-tävyy,hmäkin -tunnettuja koskimaisemia sisåiltyy Oulan150 gan Jrn,nsa,l,lispuistoon ja sen ehdotettuun ,laajennusalueeseen. MERI JA SAARISTO Näiden luonnonelementtien edustavuutta ehdotetuissa ,kansallispuistoissa on käsi•teLty luonnonmaakunnittaisen esityksen y,hteydessä. TOPOGRAFIA JA GEOLOGISET MUODOSTUMAT Geomorfo\og1sessa rnhteessa nykyisessä kansallispuistoverkossamme on eräitä puutteita
Linnusto, erityise~ti kah laaja,l•innusto on runsas. K·el~ veneeJ.lä ja Lentualla. Joko Berghamnin •kansaLlispuisrteon liiotyviinä ·tai itsenäisinä karnsahl,ispuistoina tulevat Saaristomeren all·uee1la kysymykseen vuelä fähirnnä Korppoon Junmon saaristoa.lue selkä Dragsfjärdin ja Hiiotisten ,kunnissa sijai,tseva Vänön Hälsrngholmin saaristoalue. Rahjan arlue on ti heää sisäsaaristoa, jonka toistasa-taa el'iikokoista saaroa muodostavat karikkoisen so~kelon. Monui paikoin meresrtä kohoava ranta muodostaa kapeiden niittyjen •takana ,l;.vhes läpipääsemättömiä lehtipuupensastoja ja rehev,iä lehtoja. Ehdotettu kansaillispuistoa.Jue sijaitsee kokonaisuudessaan valtion maaL!a. Ehdotuksiin sisältyy myös harjusaaria, esim. Eräissä saarissa on arvokkai-ta Jehtoja. Saaristomeren kansallispuisto (Nauvo, Korppoo, Hiittinen , Dragsflard) n. Etenlkin suurempien harjujen suojelu, mm. Saaristomeren kansallispuiston alueella on myös kulttuurin vaikutuksesta syntyneitä kasvillisuustyyppejä kuten lehtoniittyjä ja entisiä laidunmaita. Kasvillisuus on toisaalta rehevän lehtomraiista, toisaalta karua ulkosaaris1on havumetsää rkäsiittäe:n myös korpiimaisia aarnimema. 3. Useimmat alueen saarista ovat luonnontilassa, muutamissa on vanhoja linnoituslaitt•eiden jänteitä, jooka ·osaltaarn kiinnostava•t yleisöä. Matalampia vaara-a,lueita sisältyy Ruwiaan, Suomun-Patvinsuon ja Hiidenportin ehdotuksii,n. UUDET KANSALLISPUISTOSUUNNITELMAT 1. Iw-Syöte, Raatevaara ja Siikavaara. Muut osa•t Kilpisaarta 1lukuunottamatta ovat metsähahlituiksen aarnia,lueena. Salpausselän seudulla, jää •hoidettavaiksi kansa,Llispuistokysymysten ulrkopuoleUa. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto (Haapasaari, Vehkalahti, Virolahti) 400 ha Tämä a1lue on va,ltion omistamista saaristoalueista suurin. Ehdotet1u Saristomeren kansaJ.1ispuiswalue on kokonaisuudessaan yksityisomistuksessa. UiLkoTammion sa,ari on suosintu veneilykohde. Rahjan kansallispuisto ( Kalajoki) 480 ha Rahjan ehdotettu kansallispuisto edustaa Pohjanlahden maankohoamisranni.kon sisäsaaristoa. 4. 2000 ha Ehdotetun Saaristomeren kaa1Jsallispuisto,n ydinallueena on Berghamnjn saaristoalue Nauvossa. Tämä saa-ris.toailrue käsirttää kasvirllisuuden vai.hettumisen täydellisen sarjan kasviittomista uiLkokarilkoista 51.isäma,ata fähenteileviin suuriin metsäsaar·i1n. Suomen1arhden saarityypit ovat hyvin edusoottuina. ArlueeHa on runsas ,linnusto, josta mainittakoon ennen muuta useart: ruok.kiy.hdyskunnat. Se ·liittyy kiinteästi laajempaan Ruotsin puolella oleva.n saaristoon. Kuva Berghamnista, 151. Se on monipuolinen metsäinen ulkosaariswn ja mer~vyöhyik:keen alue, jonika kaHiois·et saa,r,et ja luodot sijaitsevat laajalila alueelila suhteel!l·ise:n harvassa. Bergha,mnin kansaUispuistoehdotukseen Liiuyy väfatömästi sen laajernnusalueeksi hyvin soveltuva Aspön saaristoalue Korppoon kunnassa. A,lue on metsähallituksen, metsäntu okim uslai•toksen ja puo-lustuslaitoksen hallillnassa. Tyrruikasvillisuus on tärliä alueelia harvinaisen rehevä-ä, pemaat saavuttava.t usein jopa neljän metr>in ko rkeuden. Harjujen suhteen edustavimmat ,kansa,Hispuistoehdotukset ovat Seitseminen ja Rutajärvi-Haapasuo. Berghamrnin saaristo muodoSltaa ehy,en kokonaisuuden ja se on joka puolelta suurten selikrävesien ympäröiimä. Vastaavanlaista saariston läpi1l1ei.k1kausta ei muuaHa maassamme enää oJ.e mahdollista saada suojelua lueen piiriin. Maisemaltaan alue on tyypillistä uJrkosaaristoa. Suurimmi11la saarilla on havumetsien kehitys alussa. A,lueen linnusto on erittäin monipuOILlnen ja runsas. Vallitsevan moreenipei.toen oheHa esiintyy myös rikkonaisia siL01kal1lioita ja rkalhometsiä. Vehk·alaihtee:n ,kuuluva osa on jo vanhastaan metsäntutkimuslaitoksen luonnonsuoje<lualuenoa. 2. Perämeren kansallispuisto ( Ala(tornio, Kemi) 290 ha Ehdotettu Perämer,en kansaillispuis,to edustaa tyypillisesti taman merialueen ulkosaanistoa. Afoeella on edustava sarja erilkokoisi,a moreenista ja jokipengerk,asauturnista muodos•tunei:ta maankohoamissaaria rikaskasvistoisine rantanii-ttyineen, ka.rajikkonummineen ja tiheine lehtime·tsineen
Tämä on tärkeää jo tllyikyisen ,kansa:l,Lispuistoalueen luonnontiilan turvaamiseksi, kosk,a Liesjärven kansaillispuistoon sen ,kieskeisestä sijai:nnista johtuen tuleva,isuudessa epäb1emäuä ·kohdistuu er-inäin voimakas kulucuspaine. Tammelan Torronsuon allikkoista keskustaa suon länsipuoliskolta. Oman maise mallisen kokonaisu utensa muodostaa laaja aLlikk,oinen ,keidas, Purinsuo. 'f.ämän vuoksi kansahlispuistoa ehdotetaa,n faajennetoavaksi. Suon huo-· mattavan laaju uden ja luonnontila isuuden vuoksi alue soveltuu hyvin myös y,leiseksi retkeily ja t uokim uskohteebi. Alueella on koko Evelä-Suomea ajatellen huomattava me11kitys järv"luonnon suojeluailueena. Etenkin suon laidoiHa tyypit vavhteleva,t lehdoista karuihin soistuviin \kankaisiin ja vesinevoista kuiviin rän1eisiin. 5. Metsis,tä k uusivalta,iset sekametsät ova,c yleisimpiä. Torronsuo on suurimmalta osa,ltaan Tamm-elan kunnan omi~t uksessa, muiJta osin alue on y,ksiryismaa ta. Saariryhmä on mex,kictävä myös ka,Lastuksen kannalta, joka nyikyisellään on sopusoinnussa alueen suojelun kanssa. MetsåihaHi-tus on jo ,käynnistänyt toim,enpiteet Torronsuon afoeen hankkimiseksi vakion omistukseen. 7. A-lueen po,hjoisosassa ijaitsevat harjujen ja miintykankaiden reunustamat kirkasv,etiset Mel·kutoimot muodos-cava·t maisemallisesti h ienon kokonaisuu den. A I ueen eteläosassa s1;a1tseva kirkasvetinen Keritty sekä eraat muut piikkujärvet ja lammet ympäro1v1111e metsäaJue·ineen edustavat Lounaismaan metsäse udlllil!,e tyypi,llistä maisemaa. Alue soveLcuu hyvin renkei•lykäyttöön. Alu,een pohjoisosassa oleva Pernunnummi on matailaa, ,ku ivaa harjualuetta. Maisemallisesti aluetta luolllilehti-va,c metsäiset måikija kankaremaastot sekä pienehköt järvet. Oman eri koisleimansa alueelle anotavat pienet lammet ja vesiaM,i,kot, joita a·lueeMa on •toista cuhaitta. Se kuuluu Rannik,ko-• Suomen kermi1keitaisiin ja on luon152 Liesjärven kansallispuiston laajennuksen myötä saadaan järvimasemaa nykyistä enemmän suojelun piiriin. Torronsuon alue on kiitollinen ope•tus ja tutkj,m uskohde. 6. Pääosa laajennusalueisca on metsähalli,rnksen ha,Uinnassa. Alueen suotyyppivailiikoima on runsas. maisemallisesti merkittävä Kyynärän harju, Kyynäränjärvi ja Uesjärven länsiosa. Kmsatllispuisco on perustettu pinta--afaltaian niin pienenä, eocä se täyttää varsin huonosti ·kansaföspuistolle asetettavat vaatimukset. Eihdotettu kansallispuiscoatlue on kokona,isuudessaan metsåihailliitutksen m-aiHa. AlueeUa. Pernunnummen kansallispuisto (Loppi, Tammela ) 2950 11a Pernunnt~mmen se utu on Lo unaismaan metsä-, järvija suoluontoa monipuol,isesti edustava alue. Alueella jo ol,eva tie ja polkuveiikosto riittää pa:lvelemaan hyvi nkin laajamittaista kä yttöä. Torronsuon kansallispuisto (T ammela) ] 700 ha Tammelan kuuluisa 'f.orronsuo on Etelä-Suomen suurin luonnontiJainen suo ;a suuriimpi,a keidasoi ta koko maassa. Alueen saarista •kaksi on ollut luo nnonsuojelualueina vuodesta 1970 lähtien. Kansallispuiston piiriin saa.taisiin mm. Selkäsarvessa on vanha, kansatieteel>Lisesti arvokas ka:la.kärnppäkylä, joka kaipaa pik,aista suojelua ja kunnostusta. Lisäiksi a,lueen luonnon monipuolisuus Lisäämyisi laajennuksen an~ siosta huoma,ttavasti. Liesjärven kansallispuiston laajennus (Tammela ) 370 ha Lies,järven kansailEspuisto on näy,ce faelä-Suomen metsäja järvwluonnosta. tonsa puolesca nykyään vyöhykkeen arvokka:in suok,ompleksi
Ehdonetcu kansailispuistoa-lu,e on vakaosailtaan yksityismaata. Suorulueeseen välit töm ästi liittyvä Puurijär vi on maa!Thl1le parha·ita, etikäpä paras eutrofinen lintujärvi . Siikanevan kansallispuisto ( Ruov esi) 2 140 ha Siikanev,a kuuluu Sisä-Suomen keidassuoalueseen ja on alueen huomattavimpia luonnonc-i,laisia soiu. Isonsuon ja Ro.nka:n suon fahes puuotomat keskus,tasan t,eet ovaic ma·isemallisesti merkittäviä luonnonelementtejä. Puusto on pääosaks,i vanhaa mänt yja kuusivaltaista se.kametsää. Järvien nuisem,aa k,or-ostavat vielä ran tojen luon,nontiJais-et petäjiköt. luonnosta. Maise ma.Jlisesti eri-tyi,sen komeita o vat Isojärven jyrkät kaHioisct rannat. Metsähallitus on päätöksellään perustanut alueel.le laajahkon luonnonhoi,tomet1Sän. 9. Yhdessä suoaluee.c ja Puunijärvi muodostavat Suomen oloissa ai nutlarutuisen ke1konaisuuden. Helvetin järven Koveron kansallispuisto ( Ruov esi) 3 800 ha Ehdoteotu kansa!Lispuiscoalue käs•ittää erämaista Hämeen metsämaiscmaa, jolle pienet järvet, suot ja kalliomaastot luovat vai,htelua. Lortikan kansallispuisto ( K uhmoinen) 2 440 ha Ehdonettu Lortikan kansall ispuisto on edustava näy-te Hämeen metsäRuoveden Siikanevan aa rnialue komeine metsäsaarineen on Hämeen arvokkaimpia luonnonsuojelukohteita. 153. Tämän suon reunalui·su on hyvin •kehittynyt ja harvi naisen !konkea. Alueella sijaitsee kokonainen pi-enehkö metsäjärvi, Kurkijärvi valuma-alueineen. Ehdotet-tu un kansallispuistoaluccseen sisälxyy metsähallituksen laaja aarnia,lue sekä suon länsiosan yksityismaita, jot1k a tulisi hank,kia valti,on omistukseen. Nämä jyrkkärantaiset järvet ova t jyLh yydessään ainutlaatuis•et kok,o Läns·i-Suomen rulueeHa. Etenkin Koi,keasuoL!.a on tyypiUisenä nähtävissä tämän vyöhykken soit.le ominainen ra:kenne. Metsähallitus on muo dostanut alueella hallitsemansa pienehkön suopa1ls,tan aar,ni,a,lueebi. MaisemaHisesti kiinnostavimmat kohteet ovat H elvetiinjärven ja Koveron rotko järvet. Siika nevan suokompleksissa on edustettuna sekä •keidassoiden että aapasoiden luonto. Ehdotettu kansa!l,ispuistoa!u,e sijaitsee lähes kokonaisuudessaan valtion nvaalla. Lorcikan metsäluonto on varsin vai•htelevaa. Suoalueilla o n sekä laj,istoUisesti että yksilömääräi sesti runsas linnusto. Alueella on myös suht,eelliscn r unsaasti n uona pu ustoikäluo:kk i a. Erämaaleimaisten maisc1mensa puolesta Si·lkaneva onkin edustavimpia suoalueita koko EteläSuomessa. Erämaan tuntua maisemi,lle antavat nrntsäha,lli,tu,kse,n aarnialueena säi,lyttämät kirveenkoskemaNomat suosaarekkeet. JO. Oi•keusministeriön vank•einhouto-osasto on m yös rr htynyt toimenpiteisiin hallinnassaa n olevan R onkansuon suojelemis-eksi. Metsätyypit vaihtelevat kaHioi sista kanerva.kankaista lehtomaisiin kankaisiin . O sa n alueesta omistava•t y,biityiset. Puurijärven lsosuon kansallispuisto ( Huittinen Kokemäki) 2 700 ha lsos uon ja sen ·läoheisyydessä sijaitsevien Kcorkeasuon, Kittareen-, Aroja Ronkansuon muodostama laaja suoalu e edustaa Rannikko-Suomen kermikeitaiden luontoa. Se 1:ulisi kansaillispuiston perustamista val'ten ostaa valtiolle 8. on helpon saavu teotavuutensa ja väestöja·kauwiman kannailta keslkeisen s,ijaincinsa vuoksi erittäin huo-· mat,tava asema r,eokei•lya:lueena. J J. A.Jue o n huomaooavalta osa,k a metsähall utuks•en omistuksessa joka on perustanut seudu.hle useita erikoismetsi•ä. SuO'Ua risteilevät pitk ospu'Upolut tarjoava,t hyviä retkeily rei•ttejä kwlkijalle. Se on murtumalaaksojen rikk oma,a kallioista metsämaastoa, johon pienialaiset rämeet ja korvet sekä lammet, pikkujärvet ja pu-rot luovat vaiht-elua. Alue on lähes ko konaisuudessaa n y,ksi<tyisten (yhteisöj,en) omistuksessa. Suotyypeistä ovat haHits-evia erilaiset nevat
Ehdotettu kansaillispuistoalue s1154 jaiitsee kokonaisuudessaan yksityismailla. Pyhä-Häkin kansallispuiston laajennus (Saarijärvi) 150 ha Pyhähäkin kansaillispuisto edustaa kosk,emaitonta keskisuomalaista aarniometsää. Rutajärven Haapasuon kansallispuisto ( Leivonmäki) 3 270 ha Ehdot•eotu kan:sallispuistoalue käsiittää Haa,pasuon laaj,an, Sisä-Suomen keidassoita edustavan suokornpleiksin, siihen liiotyvän harjuja,kson sekä su0111 pohjoispuolelila sijaitsevan Rucajärven rantoja. Ehdotus käsiuää n. Ehdotettua Koloveden kansallispuistoaluetta myöhäissyksyisessä asussa. Suon länsipuolella sijai,tseva harjujakso käsittää karujen harjumetsien lisäksi lukuisia p~kkujärviä ja lampia sekä harjusuppia. Maisemallisesti Haapasuo muodostaa -erämaailuonteisen luonnonkok,onaisuuden. Pääosa alueen metsistä on keski-ikäisiä, paikoin kuin:enkin aarnimets1tluonteisiia. K,elveneen saari on geologisena muodostumana mi,elerukiintoine,n. Eräiden kansallispuiston laidoilla sijaitsevien suoalueiden luonnontifan säilyittämiseksi ne tulisi liuttää pui.9toon kokonaisuudessaan. Ehdotettu kansa,llispuisto si jaiitsee va,ltaosaJLtaan ~ksityismaa!La. Ranna1t: ovat -lähes täysin v,ailla vesikasvillisuutta olevia moreenirantoja. Ehdotettu laajennusalue sijaitsee osittain metsähallitwksen mai1la. Ailue on maian -eteiläpuoli1ru<on huomattavimpia luonno,rntilaisia mema. Oman maisemallisen kokonaisuutensa .ehdotetun kansa-Llispuiston a,lueeLLa muodostaa Rutajärv.i, jon1ka keskeUe työntyy maisemaillisesti menkittävä pit<kä Joutsniemi. Topografi&~ti K,oloveden alue on hyvin va:iihteleva. KeilveneeHä on geologisten erikoisuuksien lisäksi suuri maisemaili,nen merkitys. Kelveneen kansallispuisto ( Padasjoki) 900 ha Ehdotettu rkansa'1i1ispuistoa:lue sisä,1tää Päijänteen saarist,oa: K,elveneen pitkän harjusaar,en ja pienempiä saaria sen läheisyydessä. Vi1ljavia tyyppejä es.ivntyy lähinnä vain jokivarsilla. Suunnitelmat alueen muodostamis·esua kansal,lispui~toksi ovat jo p~tkään olleet v,ireillä metsähallitUJksessa.. Ehdotettu kainsallispuistoalue sijaitsee kokonaisuudessaan yksityismailila. Metsäkuva on karujen mecsätyyppi,en ja osittain ,kaföoisten kankaiden luonnehnimaa. Se on oligotrofinen, kinkasvetinen järvi. 16. A,lueella ei toistaise1ksi ole lainkaan kesämökkiasutusta. 13. 12. Harjun rinteillä on selviä Päijänteen eri vaiheis,ta kertovuia rantavsalleja. Naarajoen kansallispuisto (Haukivuori) 3 500 ha Ehdotettu N a:arajoen kansallispuisto edustaa Pieksämäen vedenjaikajaseudun mlonivivaihteista jokija suoluontoa. Koloveden kansallispuisto (Enonkoski, Heinävesi, Savonranta) 3 200 ha Ehdot·ettu Kolov·eden kansa1lispuisto on edustava näyotö Järvi-Suomen s,a,aristoa Ison-Saimaan vesistöalueella. 14. Eri metsätyyppejä ,esiintyy rkarui5ta kanervaka:nkaista ja kaUiomets15tä kangasmaiden viljavimpiin, lehtomaisiin tyyppeihin saaikika. Suonteen kansallispuisto (Joutsa, Pertunmaa, Hirvensalmi) 1750 ha Ehdotettu Suont·een kansaHispuisto käsittää Suonteen järven saaris,toa ja vähä-is·iä ranta-alueiita. 17. Maisema1,Jisesti Suonne edustaa tyypillistä Keski-Suomen afoe-en järviluontoa. Varsinaisten joenranta-alueiden lisäksi alueeseen kuuluu vaihtelevaa nevojen ja rämeiden luonnehtimaa suoluontoa. V,esiha:mtus on suunniteL!ut Naarajoen muodosta,mista v•eneretkeilyreitiksi. Metsäihallirns on jo kansa!Hspuiston la:ajentamista siilmäHä p~taen muodostanut a:lueeU.e pienehkön ojitusrnuhoitusailueen. Alueen saaret ovat matala.hkoa mäkimaastoa. K,apeiden laihtien syvyys saaotaa ylittää 40 m. 10 kilometrin ma:clrnlta tulvaisten ja luhtaist•en soiden reunustamaa Naarajokea. Rutajärv•en pohjoispuol-ella a;lueeseen liittyy myöskin metså\haiH,i 1 mksen maita. Erity,isen kau,niita ovat Kelveneen erbkoiset rantalaguunit. Jyrkät kaJi1ioseinämät nousevat suoraan vedestä aina 20 mm korkeuteen. Alueen eläim.istöllinen erikoisuus on runsas kuiikkakanta, joka on tiheimpiä koko maassa. Pääosa harjuailueen metsistä on männikköä, paikoin ikoivusekoiitteista. Metsäis·et saarekkieet ja pi•enehkö Haapajärvi antava,t suon maisemille vaihtelua. Soita rikkovat •lukuisat metsäsara:kikeet ja metsa1set ka:ngasniemekkeet. 15. Ehdotetitu kansallispuisto sijaitsee kokonaiisuudessaan vailtion mailiJa. Siihen kuuluu myös muutamia metsähallituksen hallinnassa olevia piikkusaar1a. Ehdotettu kansallispuistoalue sijailt:s•ee pääosin yksiicyismaiUa. Alue on veden ja maan mosaiik~i, jossa vuonomaiset, k.apeait fahdet turrk,eutuvat piitkäUe saarten ke1ru<ustaan. Saaren erilko.isuuksim kuuluva,t myös ikaar-evat hiekikapoukamat ja eteläosan hyvinm1Uodostunut hiekkasärkkä. Ailueen suotyypit ovat pääasiassa meliko karuja. Alueen metsäfoonto on vaihtdevaa. Aluees,een kuuluvat muut s·a,aret edustavat eteläise1le Päijänteelle lu0111teenomaista saaristoa. MaisemaUises,ti erityisen menkittävä on pienehkö Ukonvuoren aarnialue. Siinä ,on runsaasti ha,rj1.11Suppia, jo.isu osa on soistunut
19. Er~tyisen merkittävä on Sa,imaannorpan runsas esiintyminen alueella. Laajennusta ehdocetaan kansallispuiston edustaman luonnonookonaisuuden täydentämiseksi ja sen luonnon,cilan turvaamiseksi . Alue on osittain metsä.ntunkimuslaitoksen, osittain yksityisten omistuksessa. Se on Pohjois-Karjalan korkein vaara, 336 m meren pinnasta. MetsähalLitus on muodostanut omille mailleen aarnialueen kansal1ispui 1 ston perus,tamista swlmällä pitäen. Laajana luonnonti laisena saa ristoalueena P,ihlajave i sopii ennoma1sesn retkeilykäyttöön. 18. Paikoin suuremmissa saari,ssa suoritetut metsän hakkuut eivät yleens.'i ole rikkomassa ehjiä ja hienoja maisemia. Linnansaaren kansallispuiston laajennus ( Bnonkoski, Kangaslampi, Rantasalmi) 2 400 ha Linnansaaren karisallispuiston ehdotetitu laajennus edustaa Sisä-Suomen järviluontoa. Etenkin kangasmaiden vi!j,avat metsä,tyypit ja lehdot ovat hyvin edustettuina. Tämä,n maisemakokonaisuuden turvaamiseksi tuli,si metsäntutkimuslaitoksen hall,innassa olevien alueiden lisäksi kansallispuiston piiriin saada eräitä yksityisessä omistuksessa olevia saaria sekä Kolin vaarajonon eteläosa. Siellä esiintyy kaikk,ia ikäluokkia vanhoista aarnimets1sta kulonpolttamille alueille syntyneisiin taimistoihin. Alueeseen sisältyy kolme mittavaa suokomplek,sia : Kesonsuo, Juurikkasuo ja Piitsonsuo. Koitajoen laajat tulvanevat ja -niityt sekä entiset jokiuomat antavat alueelle pohjoisen leiman. Ruunaan kosket ovat Suomen eteläisimmät huomattavat luonnontilaiset kosket. Ehdotettu kansallispuistoalue s1155. Sitä luonnehoiva.t suuret selkävedet ja sokkeloiset saaristot. Alue on kokonaisuudessaan yksityismaata. 23. Pihlajavesi on alueen karuudesta johtuen eläimistöltään suhteelli,sen niukkalajistoista. Hyvin sä,ilyneiden ja erämaisten saaristojen lomassa avautuu lukuisia pienempiä selkävesiä. Suoalueiden li-säk,si ehdotettuun ,kansalJi,spui,stoalueeseen sisältyy jonkin verra.n metsäaluei,ea, mm. Ehdotettuun kansallispuistoon sisältyy vesireitin lisäksi edustava alue luonnontilaista pohjois-karjalaista metsaeramaata. Sillä onkin tassa suhteessa suuri merkitys koko Etelä-Suomea ajatellen. Joen nmclcan si,säpuolelle syntynyt suo käsittää lähes ympyrän muotoisen a llikkoisen kermike,taan, jonka keskus1:asanteen muodostaa laaja turvesaarekkeiden rikkoma "sadeves1iarv1 . luonnontilaisia aarnimetsiä. Suuri,a se1kiä ovat Kokonsaarenselkä, Paaotisenselkä sekä Väistönselkä. Piinsonsuo ja Juurikkasuo ovat Pohjois-Karjala!!! tyypillisiä eksentrisiä kermi 1 keitaita. Suomun Patv insuon kansallispuisto ( Pielisjärvi) 10 280 ha Ehdotettu Suomun Patvinsuon kansallispuistoalue sijaitsee Sisä-Suomen keidassoiden ja Pohjanmaan aapasoiden vaihettumisalueella. 20. Kesonsuo tunnetaan eräänä maan runsaslintuisimmista suoaluei&ta, jolla on mm. Myös ikäraken,teeltaan metsät ovat hyvin monipuolisia. Alueeseen kuuluu myös pienehkö, maisemallise~ti kaunis Suomujä1 vi. Karuissa lakiosissa sekä kallioja louhikkorinteillä kasvavat metsät ovat puustoltaan luonnontilassa. Kesonsuo on rakenteeltaan maamme olosuhteissa a.inut!aa.tuinen suokompleksi. Alueella on varsin edustava erämaaelä,imistö. Pihlajaveden kansallispuisto (Punkaharju, Savonlinna, Sulkava) 3 200 ha Pihlajavesi on Savon suuqarvien luontoa monipuolisesti edustava puhdasvetinen järvialue. Pielisen toistaiseksi lainsuojatonta maLsemaa kuvattuna Kalin laelta. Suomun Patvinsuon alueella on merkitystä erämaaeläimiistön suojelualueena. Alueeseen sisältyvät Ruunaan kosket. Alue on lähes kokonaisuudessaan metsähallituksen maa.ta. Alue käsittää edustavan näytteen myöskin kaskikulotuur~n vaikutuksesta syntynei,stä lehtimevs1sta. voimakas sorsaja metsähanhikanta. Se rnLisi kansalli,spuiston peru tamista varten hankkia valtion hallintaan. Kolin kansallispuisto (Pielisjärvi) 2 030 ha Koli on eräs maamme tunnetuimmista matkailunähtävyyksistä. Se edustaa kansallispuistona lähinnä PohjoisKarjalan suursoiden luontoa. 22. 21. Kallioperassa esiintyvien kalkkikivisuonien ansiosta kasvillisuus on alueella paikoin harvinaisen rehevää ja lajirikasta. Vaaran laelta avautuu mahtava näköala Pieliselle. Kolin alueella esiintyy runsaasti myös koivuvaltaisia kaskimetsiä. Ehdotettu laajennusalue sijaitsee osittain yksityisten, osi,ttain metsähallituksen mailla. Korkeat vuoret, kalli·oi.set ja kivikkoiset rannat ovat luonteenomaisia Pihlajaveden afoeelle. Samoin on metsähallitus kansallispuiswn perustami•s,ta silmällä pitäen ryhtynyt toimiin koko alueen hankkimiseksi vaLtion haltuun. Kolin alue on paitsi maisemallisesti myös metsäkasvillisuuden suojelun kannalta merkittävä. Ruunaan kansallispuisto ( Pielisjärvi) 14 600 ha Ruunaan kansallispuistoehdotus käsittää Ruunaanjärven ja suurimman osan Lieksanjoen Suomen puoleista osaa sekä näitä ympäröiviä metsäalueita. Metsäluontonsa puolesta se on vaihtelevaa; vam kaikkein viljavimman maaperän metsätyypit puuttuvat. Koitajoen kansallispuisto ( Ilomantsi) 4 200 ha Ehdoteotu kansallispuistoalue käsittää Koitajoen mutkan ja siihen syntyneen erikoislaatui,sen suoalueen. Alue on kokonai suudessaan yksityismaata. Suot rajoi ttuvat yläreunoiltaan harjuja kuivi ,n kangasmaastoihi,n. Alueella on sekä pieniä selkävesien saaria että suurempia metsäisiä saaria
Loivasti ympä ristöstään kohoava n v uoren korkein pi ste o n 223 m merenpinn asta. Tii/ikkajärven kansallispuisto ( Rautavaara) 3 100 ha Ti ilikkajärven ehdotettu kansa1Li5puistoalue on monipuolisesti edustava näyte Pohjois-Savon luonnos.ta. Alue s.isältää kokonaisuudessaan kauniin Tiilikkajärven, runsaa·sti eri tyyppisiä luonnoncilai-sia soi.ta ja va ihtelevaa met -äiuontoa, mm. pirunpelcoja, jotka osoittavat enti sten meri vaiheiden muma1Sten rantojen si jaintia. Komeitten luonnontilaisten metsien ja monipuolisten suoaluei tten lisäks i alueell a on useita pikkujärvi ä, joista mai semall isesti merkittävi n o n kirkasvetinen Koirajärvi . Y,ksity ismaiden osalta metsähallitus on jo ryhtynyt toimenpiteisiin ni iden hankSokkeloinen Tiilikkajärvi hiekkarantoineen ja mäntykankaineen on myös maisemallisesti arvokas suojelukohde. Seitsemisen alueeseen sisältyy myös pieniä maisemallisesti edustavia metsäjärviä, joista mainLttakoon erityisesti umpeenkasvava eucrofinen Seitsemisjä rv1 . Metsähallitus on jo ryhtynyt coimii.n alueeseen liittyvien yksityism aiden osta mi seksi valti olle. 156 kimi•seksi va ltiolle kansallispuiston peru stamista va rten. jait ee kokonaisuudessaan metsähallituksen mai•lla. Metsähallitus on kansa lli,spuiscotarkoitusta varten perustrurnt Sa lamajärveUe laajan aa rni alueen, jota puiston perusta mi sen yhteydessä on eräiltä osin syytä täydentää yhtenäisen luonnonkokonaisuuden aikaan saamiseksi. Mersähallituksella on tällä alueella useita aa rn,al uei ta ja lu onnonhoitometsiä. Paikoin esiintyy puuccomi a kivikkorakkoja l. Salamajärven kansallispuisto ( Perho, Kivijärvi, Kinnula) 7 450 ha Seitsemisen ehdotetttt kansallispuisto: näkymä Seitsemisharjulta Seitsemisjärvelle. Salamajärven suunniteltu kansallispuisto käsittää hyvin säilyneen näytteen Suomenselän su.oja metsäerämaata. Alueen metsiä on jo pi,c;kään hoidettu meosähamcuksen puiscometsäperiaatteiden mukaisesti . koskemartomi,a aarnimetsäku vioi ta. Al ueella on runsaasti maisemallisesti erjttäin komei,ta luonnon tilai·sia aarnimetsiä sekä eriJai·sia korpi-, rämeja neva-alueita. Lauhavuoren kansallispuisto (Kauhajoki, Isojoki) 5 060 ha Kau hajoen ja I sojoen rajoi lla sijaitseva Lauhavuori on Etelä-P ohja nmaan ja koko Länsi-Suomen korkei,n kohta. Ehdotettu kansallispuistoalu e sijaitsee lä hes kokonai uudessaan met-sähallituksen mailla. Alueen suoluonto on erity isen monipuolinen, suotyypeistä vain kaikkein vi ljavimmat lehtokorpija lettotyypit puuttuvat. 25. Ehdotettu ka nsa llispuistoalue liittyy vä littömästi Salamanperän luonnonpui stoon. Salamajärven al ue käsittää hyvi n säil yne·en näytteen Suomenselä n suoja metsäerämaata. Edustavimmat harjut ovat Seitsemisen ja Hir viha rjun nä köalah a rjut sekä aa rnimetsä nä sä ilytetty Mu Ltiharju. Se muodostaa koko eteläisen Lä nsi-Suomen mittav imm a n erämaa nsu.ojelualueen. Ehdoteoru kansallispui-stoalue sisältää metsähallituksen maita, jotka on jo ka nsalliispuistoha nketta silm ällä pitäen suojeltu luonnonhoitometsänä ja ojitusra uh oitusa lueena, sekä nii hiin lii otyviä yksity ismai,a. Ehdo.cettu kansa lli,spuistoa lue sijaitsee lähes kokonaisuudessaan metsähallituksen mai ll a. Harjujen suojelun ka nnaLta Seitsemisen alue on hyvi n merkittävä. J okiluonnon suojelun ka nn alta merk•ittävää on luonnontil aisen Koirajoen latvojen kuu.luminen kansallispuistoehdotuksen piiriin. 27. 26. Alueella on laajahko ojitusrauhoitusalue ja pienialaisemma t aarnialue ja luonnonhoitomecsä. Mai-semallisesti sokkeloinen Tii lik kajärvii hiekkarantoi,neen ja rantamien komeine mä ntykank aineen muodostaa mielenk,iintoisen kokonaisu uden. Alueella on myös a ukeita soita ja lä hteisi,ä korpia. Ehdotettu kansallispuiscoalue sijaitsee lähes kokonaan valtion mailla. 24. Seitsemisen kansallispttisto ( I kaalinen, Ku ru) 4 500 ha Seitsemisen ehdotettu kansa llispuistoalue käsittää näytteen eteläisen Suomenselä n metsä, suoja järv,iluonnosta. Alueen metsistä halli•tsevia ovat karut mä ntykan kaat
Suotyype1sta alueella ovat yleisimmät rahkarämeet ja -nevat, lyhyokorti set nevat, kalvakkanevat, isovarpuiset rämeet ja tupasvi llarämee·t. Ehdotettu kansall ispui,stoalue sijaitsee valtaosaltaan metsähallituk1sen maiHa. Varsinaisten suoalueiden lisäksi ehdotettu kansallispuisto kä·si-ueää laaj;ahkon meosäalueen, jota luonnehtivat enimmikseen ka.ru.t metsätyypit. Reunaosissa esiintyy vaihtelevan tyyppusiä viljavampia rämeitä ja korpi a mm. J äkälikkökankaat ovat kulutukselle hyv,in arkoja ja niiden hyvä säilyneisyys nykyi•sessä kansal1.iispuistossa johtuu lähinnä alueen erittäi n vähä isestä käytöstä. Hiid enporti.n salo edustaa hyvin Kainuun tyypillistä luontoa. 33. Hiidenportin salon ehdotetun kansallispuiston jylhää kalliomaastoa. Mevsähallitus on jo muodostanut pääosan alueesta aarnialueeks,i kansallispuiston perustamista silmälläpitäen. H iidenportin salon kansallispuisto (Sotkamo) 4 300 ha Ehdotettu Hiidenportin salon kansallispuisto kuuluu Kainuun jylhimpiin metsäalueisiin. Mecsähalli,rus on perustanut halli.nnassaan olevi•sta alueista aarnialueen kansallispuiston perustamista silmäll äpitäen. Puusto on kauttaaltaan mäncyvaltaista. Meosätyypeistä ovat vallitsevia kui vien kankaiden tyypit. Siikavaaran kansallispuisto (Puolanka) 1 650 ha Si i,kavaaran alue on näyte Kainuun suurvaa.rojen luonnosta. ja se on jo pääosih aan muodostettu metsähallituksen luonnonhoitometsäksi. Topografialtaan Lentuan saaret ja ran nat ovait mäkimaastoa. N ummikankaan karuja jäkäläja kanervatyypin männiköitä. Alue on kokonai•suudessaan yks.ityismetsämailla. Soi,sta ovat tyypilLlsimpi.ä luonnontilai,suudessaan vaikuttavat rämeet ja ko,rvet. Metsäkasvillisuudessa ovat ka rut metsätyypit va llitsevia. Pinta-alaltaan laajoi,ssa hkLmecsissä puut ovat momn paikoin tykkylumen murtamia. Kauhaneva on linnustonsuojelun kannalta merk ittävä alue. Mensähallitus on myös ryhtynyt toimenputersun alueeseen kuuluvien yksityi,smaiden hankkimiseksi valtion hallintaan. Kauhanevan kansallispuisto ( Kauhajoki) 2 490 ha Ehdotettu Kauha.neva n kansalli~puisto kuuluu R annikko-Suomen kermikeitaiden vyöhykkeeseen. Rinteillä on lehtija sekamets.ää kasvavia notkelmia, jotka ovat lehtomaisia ta i v ielä useammin lehtokorpimausia ta i lettoisia. Ehdotettu kansallispu isto sijaitsee kokonaisuudessaan valtion maalla. Vajoamassa on use1•ta peräkkäisiä rotkojärviä ja -lampia. 30. va rsin ausia korpia, nevakorpia, saraja kangasrämeitä. 31. Lentuan saa ret ja rannat ovat l·uonnoltaan suhteellisen karuja. Alueen erukoislaatui,sin osa on pitkä hautavajoama, joka jatku u koko ehdotetun kansallispuiston halki. Ehdotettu kansalli·spu.isto s,pmee val,oaosa lcaan Metsähallituksen maa lla. Mai,semallisesoi ja geologusesti erikoisen mielenhimoinen on Multisaaren korkea ja kapea harjun muodostama niemi, Multi•särkkä. Lentuan kansallispuisto (Kuhmo ) 7 000 ha Ehdotettu Lenrnan kansallispu isto eduS1taa Kainuun suu rjärvien luontoa. Näistä Levaneva ja Kuuttoneva muodostavat yhtenäi5en suolaikeuden. Ehdotettu kansallispuistoalue sija-i,csee valtaosaltaan metsähallituksen mailla. Useat tois.11nsa liittyvät vaarat muodostavat täällä 12-13 km pituisen ja 300380 m ko~k uisen selänteen, joka hallitsee seudun mai·semakuvaa. 29. Rokuan kansallispuiston laajennus (Vaala) 2 000 ha Rokuan kansallispui,ston piirissä on suojeltu näyte Rokuanvaarasta, joka on harvinaislaatui:nen, laaja hiekkaha-rjumuodostum a. Se-n pesimälinnuscoon kuuluu mm. Tämä johtuu kalLloperässä kvartsiitin ohell a esiintyvästä dolomi,itista . Mersähalli-eus on jo muodos157. Vanhat puustoikäluoka t ovat valli tsevia. Laakson molemmin puolin on runsaasti hakkaamattomi,a meosiä aarnimänniköineen ja -kuusikoineen, naa vaisine ,karui•ne korpineen ja keloranoaisine p rvineen. Järven rannoilla Ja saarissa on runsaasti hiekkarantoja. Tämän v uoksi on ehdoteotu Metsähall ituksen lähistöllä sij 1 aitsevien luonnonh oitomeosäpaistoj.en sekä niiden ja puiston välillä sijaitsev ien yks.ityi,smaiden liictämistä kansa lLi5puistoon . K oko vaara.seudun me,ts.äja suokaisvillisuus on harvinaisen rehevää. Ehdotettuun kansall ispuiscoalueeseen si,säl-tyy va rs111a1sen suokompleksin lisä ksi vähäisiä metsäalueita, mm. Levanevan kansallispuisto ( Laihia) 2 500 ha Levanevan ehdotettu kansallispuisco on Etelä-Pohjanmaan suurimpia keidassuo.komplekseja, joka käsittää kolme eri-llistä kermikei,das.ta: varsinaisen Levanevan, Kuuttonevan ja VähäLevanevan. Vähä-Levanevan erottaa muusta suoalueesta kanka,ta ja rämei,tä kä·sittävä metsäalue. runsas vesilintuja kahlaajakanita. Matalahkot vaarat vuorottelevat alueella kapeiden suojuott1en kanssa. Rinnesuot ovat en,immäkseen lettoja. Lentua on a111oa vielä säännöstelem ätön suuri järvi Kainuun alueella. 32. Se edustaa P ohjois-Satakunnalle ja Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä keidassuoluontoa ja on tämän alueen soista sekä eläimistön että suokompleksi n puolesta edustavin. 28. Rokuan vaaralla on runsaasti kliima-k-s-tifassa olevia jäkälikköjä. Kosika kansallisp wston kä vijämäärän voidaan mm Rokuanvaara lle suunnitellun maokailukeskuksen johdosta odoqaa lähituleva.isuudes,sa nopeasti kasvava n, olisi kansallispuistoa kulutuspa ineen vähentämiseksi laajennettava
34. Ehdotetun kansallispuistoalueen erikoislaatuisnn suokompleksi on laaja allikkoinen ja rimpinen Martimoaapa. 37. Alueella on runsaasti vanhoja kuusikoita, joilla runsasnaava.isina on hyvin huomattava merki tys porojen talvilaitumina. Alueen metsissä ovat vanhat puustoikäluokat va llitsevia. Martimoaapa on maamme edustav,impia lintusaita, jolla esijntyy sekä pohjoista että eteläistä lajistoa. Nisäkkäistä mainittakoon karhu, joka esiintyy alueella säännöllisesti.. Metsähallitus on myös ryhtynyt toimenpiteisi.i,n kansallispuistoehdotukseen sisältyvän yksityismaaosuuden ostamiseksi valtiolle. Tyypillisiä soita alueella ovat erilaiset, yleensä karunpuoleiset rämeet ja korvet. Keidassuoasteen saavuttaneita laikkuja tava taan kaikkialla suon allikkoalueen ympärillä. Etelässä alueeseen sisältyy Iso-Syöte, joka on tunnettu matkailuja retkeilykohde sekä Suomen eteläisin tunturi. Martinkairan kansallispuisto (Suomussalmi) 6 100 ha Ehdotettu Martinkairan kansallispuisto käsittää edustavan näytteen Pohjanmaan K ainuun ja Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeiden vaihcttu'11isalueen metsäja suoluonnosta. Lapiosuon alueella on myös eläimistön, etenkin erämaalinnuston suojelt'.a ajatellen suuri merkitys. Iso-Syötteen maisemien suojelemiseksi on metsähallitus jo perus158 tanut alueelle pienialaisen aarnialueen ja oj,itusrauhoitusalu een. Täten on alue säilyttänyt varsin hyvin erämaaluonteensa. Martimojärven kansallispuisto: Martimoaavan suolakeutta. 35. Alueeseen kuuluu pienehkö Marcimojärvi sekä sitä ympäröiviä useita laajoja suokomplekseja. 36. Nevojen Lisäksi alueella on vaihtelevan tyyppisnä rämeitä ja korpia. LapioS1ton kansallispuisto ( Ranua, Pudasjärvi) 19 400 ha Lapiosuon alue on Pohjois-Pohjalaisen erämaisen suolakeuden suojelualue. Soistuminen on edelleen voimakasta ja suot laajenevat monin paikoin kankaille. Monin paikoin hakkaam attom at mecsäsaa ret ja keloutuva t rämeet luovat alueelle mahtavan erämaatunnelman. Meosähallitus on päätöksellään muodootanut alueen ojitusrauhoitusalueeksi. Koska ehdotett·, kansaföspuistoalue sijaitsee suurimmaksi osaksi toimenpiderajan yläpuolella, on metsätaloudelli en toiminnan vaikutus jäänyt siellä vähäiseksi. Tupasvillarämettä Lapiosuon ehdotetusta kansallispuistosta. Isoja avosoita on niukasti. Martimoaavasta on kehittymässä eksen tristä tyyppiä edustava keidassuo. Ehdotettu kansallispuisto sijaitsee pääosaksi metsähallituksen mailla. Jso-Syötteen Raatevaaran kansallispuisto (Pudasjärvi) 12 400 ha Ehdotettu Iso-Syötteen Raa tevaaran kansallispuistoalue on edustava näyte mahtavasta Pohjois-Pohjanmaan vaaraja metsämaisemasta. Ehdotettu kansallispuisto s1Ja1tSee kokonaisuudessaan metsähallituksen mailla ja metsähallitus on jo muodostanut siitä aarnialueen ja soidensuojeluaLueen kansallispuiston perustamista varten. tanut omi&tuksessaan olevasta alueesta aarnialueen kansallispuiston perustamista si lmällä pitäen. Se on suon, metsän, purojen ja salojärvien kokonai suus. Karttimojoen varsilla on tulvanevoja, joilla on lukuisia suovia, latoja ja niittypirttejä vanhan luonnonniittytalouden muistona. Alueella on kooltaan vai htelevia aapasoita, joilla esiintyy pääasiassa kalvakka-, suursaraja rimpinevoja. Martimojärven kansallispuisto (Simo ) JO 200 ha Ehdotettu kansallispui,stoalue edu.staa Perämeren rannikkoseudun aapasoita sekä pohjoisia keidassoita ja ninden ja aapasoiden eri laisia välimuotoja. Alueen suoja metsälinnusto on monipuolinen. Ehdotettu kansallispuisto sijaitsee kokonaisuudessaan metsähallituksen mail'la. Lehden kansikuva on Lapiosuolta. Alueeseen liittyy myös yksityismaita
43. Kuvassa Lupukkapää. Se käsittää myöskin laaja-alaisia aapaja palsasuoyhdistymiä metsänrajan tuntumassa. Useat alueen vaaroista ovat lakialueitaan myöten huomattavasti soistooeita. elementeistä paitsi järviluoll!llosta. Ehdotettu laajennusalue sijairsee kokonaisuudessaan metsähalfimkisen maiilla. Tällöin alueeseen liittyisi maisemallisesti sekä eiiäimis.töllisesti ja kasvistollises,ti nmlenk,iintoisia laajoja suoalueita. Tätä on pidetty tärkeänä eriryi,sesti s,i,ksi, että ko. 159. Pyhätunturin kansallispuiston laajennus ( Pelkosenniemi, Sodankylä) 14 300 ha Ehdotet•tu kansallispwi,ston laajennusalue edustaa tuntunimaisemien lisäksi alavaa Peräpohjolan alueelle luonteenomaista metsä-, korpija aapamaisemaa. Suuriin osa kangasmaista on matalaa kuusta kiaisvavia lakimetsiä. Alueen suoluonto on emttaun edustava,a käsittäen laajoja komeita aapoja (mm Siuruaapa ja Pyhälatvanaapa) sekä Iso-Luos-con Pikku-Luoston Lampivaaran koillispuoleLla sijaLtsevan tihkuvesien rehevöittämän korpiJa lettorämealuecn. Ehdotettu kansallispuistoalue sijruitsee kokonaisuudessaan metsähallituks.en mai1la. Ehdotettu laajennusalue käsittää Ivalo joen latvat laajoine mevsäalueineen. Ehdotettu kansallispuåstoalue on luontonsa puolesta erittäin edustava ja vaihteleva. Se käsittää laajoi,na alueina vaihtelevaa tunturi-, metsäja suoluontoa. Metsähallitus on jo muodos.tanut Riisitunturin alueesta luonnonhoitometsän kansallispuiston perusoamista silmällä pitäen. Vaarojen rinnesuot edustavat suhteellisen karuja suotyyppejä. Tuntureita, metsää, vesistöjä. Paljaat toorurialueet ova,r soistuneita kanervakankait-a. Oulangan kansallispuiston laajennus (Salla, Kuusamo ) 16 330 ha Maisemiltaan ainutlaatuisen komea Oula,ngan kansallispuisto käsittää jo nykyiselilään varsiin edustavan näytteen alueen metsistä ja jokiluonnosta. Lemmenjoen kansallispuiston laajennus (Inari ) 48 000 ha LPmmenjoen kansallispuisto on Lapm luonnon merkinävin suojelualue. seutu kuuluu maamme tunnetuimpiin matkailunähtä vyyksii.in ja retkeilykohteisiu•n. Se sijaitsee lähes kokonaan suojametsäalueella. Ehdotettu laajennusalue s1ia1tsee kokonaisuudessaan metsähallituksen mailla. Ehdotettu kansallispuistoalue sijaivsee kokonaisuudessaan mevsähallituksen mailla. Metsät ovat alueella kauttaal,taan luonnonoilassa. Pallas Ounastunturin lispuiston laajennus kansal( Kittilä, Muonio) 42 500 ha Ehdotettuun k,ansallispui,ston laajennusalueeseen sisältyvät Yllästunturin Aakenustunturin alueet ovat Pallasja Ounastunturin ohella läntisen Peräpohjolan komeinta tunturiseutua ja erittäin suosittuja reckeilyalueirn. Kansalli,spuiston edustavuuden lisäämiseksi etenkin suoja järviluonnon osalta puistoa ehdotevaan laajennettavaksi myöskin sen itäpuolella sijaitseviille valtion maiUe. Esitetyssä muodossaan kansallispuiston Laajennus turvai·si suositun retkeilyreitin Ylläs Pallas erämaaluonteen säilymisen. 38. 42. Metsähallitus onkin jo muodostanut alueen luonnonhoi-cometsä•ksi kansallispuiston perustamista si1lmätlä pitäen. Ehdotettuun laajennusalueeseen sisältyy tunturien lakimaica niid ymparo1vme metsineen ja soineen. 40. Alueella on retkeilykäytön ohella erittäin suuri merk,itys soiden ja niiden eläimistön sekä yleensä erämaaeläimistön suojelulle. Kansallispuistona Ri,isitunturilla olisi erity,i,stä merkiLtystä juuni rinnesoiden suojelualueena. 41. Koilliskairan suunniteltuun kansallispuistoon sisältyvä aSariselän tuntitrialue ·,on eräretkeilijän mielimaastoa. Yhdessä Lemmenjoen kansallispuiston kanssa Koil1iskai,ran ehdoteotu kansal1ispui1S.t0 säilyttäisi erinomaisen näyoteen Metsä-Lapin luonnon kaikisva muista Luoston tunturiselänne ja sitä ympäröivät suoalueet kuuluvat Pyhätunturin kansallispuiston laajennusehdotukseen. tunnetun Jyrävän ]uurnan alueen suojelemi,seks.i kansallispuistoa ehdotetaan kuitenkin laajennettavaksi sen eteläpuolella s1jai,rseville yksityismaille. Ehdotetulla laajennusalueella on huomattava merkitys myös erämaaeläimistön suojelulle. Mahtavan kaooiiden maisemiensa ja helppokulkuisuutensa vuoksi Riisituntur,i on myös erinomai~ta retkeilyaluetta. Se käsi,ttää myöskin useiden jokien kuten Suomu-, Jaurija Kemijoen latvat. Riisitunturin kansallispuisto ( Posio) 4 600 ha Riisitunturi on yksi maamme eteläisimmistä tunturei&ta. Sen monipuol,inen luonto käsittää mahtavat Viibusja Maaresmncureiden massiivit ja näirtä halkova,n Lemmenjoen kurun sankkoine männiköineen. Tälle alueelle sa:ttuu myöskin kuusen esiintymisen pohjois.raja, joten puusto esitetyssä laajuudessaan muodostaisi erinomaisen läpileikkauk\Sen maamme pohjoisten havumetsien vaihtumisesta subarktiseen skrudiin ja alpiiiru<Siin tunturinummiin. Ehdotettu kansalli•spuiston laajennus turva~s1 Pyhätunturin Luoston alueen maisemien luonnontilan säilymisen. 39. Ehdotettu laajennus.alue s1Jattsee lähes kokonaisuudessaan metsähallituk5en maihl.a. Koko Oulanka j.i Kitkajokien maisemalliisen kokonaisuuden turvaamiseksi ja mm. Ehdotettu kansallispuistoalue on relaoiivisilta korkeuseroikaan mahtavaa vaaramaisemaa. Koilliskairan kansallispuisto ( Inari, Sodankylä, Savukoski, Salla) 290 000 ha Koillis.kairan ehdotettu kansallis• puistoalue käsiiotää Suomen suurimman, vnelä likimain luonnonioilassa olevan erämaa-alueen
\Y/ilderness areas w ill disappear. The present rate of drainage JOO 000 hectares annually will be maintained in order to promote forest growth Within less than twenty years practically ali peatlands will be gone in southern half of Finland unless they are specially protected. Within a short time practically everything w ill be changed unless specially protected. l t is dif f icult to reach these goals, but it can be done w ith international cooperation if the rights of developing countries are f ully respected. / n spring 197 3 the practica/ w ork ts already going. This means that the present netw ork of Jorest roads w il/ nearly double w ithin three years. The economical w ealth, based on natural resources, is not equally distributed in the present w orld. The Government of Finland has shown great interest in the environmental questions. During the last decades it has become very evident that the modern f orestry is detrimental f or many animal and plant species, and for the natural beauty of landscapes. Part of the loan will be used f or road construction. Experiments in Sweden indicate that the increase of atmospheric suphur dioxide may decrease the growth by 10-15 per cent towards the end of this centu.ry. Summaries of the main articles in this issL1e The World Environment Day by Kalevi Sorsa Page 113 This article is a speech in commemoration of the World Environment Day, }une 5th, 1973, held by the Prime Minister of Finland. At t/'Je same time, one has to remember that the bio/ogical production is our only source of food, and w e must gua rantee suitable conditions 160 Suomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association Jor Nature Protection ( Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10, Finland Editor: Teuvo Suominen Jor it. Equally, they are managed in a more ef Jicient way than the other Jorests. ). The calculations are based on experimental areas w hich are not comparable with the average situations elsewhere. There has not been eno1,gh time to pian the actions on an ecologically sound basis, nor Jor training the people. Although the conditions include a mention that there should not be any ecologically harm/ul results Jrom the use of the f unds, it seems most probable that some aspects of the Finnish nati;re w ill be seriously threatened. Computer models in th~ study of ecosystems by Göran Gyllenberg Pages 121-123 The author makes an ef fort to introduce the idea of using computers in the study of ecosystems. !n addition, drastic changes in the water ba/ance of soi! can be expected. This makes the rich ones more responsible f or the environment than the poor ones. The increase of timber production will simplify the present ecosystems and make them more v ulnerable to natural disasters. !n addition to the insects pests w hich must be controlled with dangerous pesticides there is a new threat Jrom air pollution. The Joan was granted at the very end of 1972. The peatlands represent unique ·va/ues o/ landscape beauty, w ild/if e conservation, and some aspects of economic and recreational use (wild cranberries, cloudberries, etc. The intense use of fertilizers will have profound inf lt,ence on the Jorest ecosystems, and the runo/ f waters create water pollution problems. There has been some suspicions especially among the older scienstist generation. One of the indications for this has been the active participation in the Stockholm Conference last summer. The time has come to make a comprehensive system f or preserving representative areas of original Finnish f orest ecosystems in va rious parts of the country. The Joan by the International Bank a threat Jor Finnish nature by Risto Cajander and Tarja Palo Pages 114120 As noted earlier (Suomen Luonto 11 1973) Finland has been granted a loan of US $ 20 million by the International Bank for Reconstruction and Development. lt is now urgently needed that the actions taken in forestry are ef fectively controlled, and the results of each action are caref ully compared w ith results obtained on simi/ar areas treated w ith traditiona/, /ess drastic methods. The calculations for increasing the production of timber in /uture are too optimistic the increase is sometimes assumed to be about 1.5 million cubic metres annually and they have resulted in overexploitation of the present forests. Various peatlands have once covered one third of Finland. !n 1972 the Government of Finland suggested that an environmental conference abou-t the conservation of the Baltic Sea should be held; a few days ago the experts of various countries situated around the Baltic had their preliminary meeting to prepare the conference, and the decision , signed by ali seven countries, as made to have the conference in the beginning o/ next year. The World Environment Day has to distribute information on these questions, especially to those w ho make the decisions on our environment. The Finns are responsible, for instance, for exploiting the Latin American people since they are f arming cof Jee Jor our benefit and sacrif icing their ow n land fertility . The two roles o/ international environmental conservation are to provide the necessities for ali people of the world, and to maintain the ecologica/ balance between man and nature. The Jorests become more accessible and more peaceless
Mohammed Reza Shah Wildlife Park in Iran by Pertti Uotila Pages 124-127 The author was a member of a botanical expedition to Asia last year. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTAVAT, elo Olli Laamanen, 805 10 Onrtola. Therefore a computer of fers an idea/ solution. /n addition to this park, there are at /east eight similar parks and ten ame reserves in Iran. 5093 . KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, Itäkatu 2 B 21 , 48100 Kotka 10, puh. ( 10-15) 921-335 5991522.. LANS I-UU DE MAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VAST-NYLANDS NATURVÄRDSFDREN ING, postil okero 33, 08101 Lohja 10. PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kai vokatu 40, 06 100 Porvoo 10. 95811 956. HELSI NG IN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSK YDDSFDREN ING, elo Kaarle Klemola, Merikorttitie 4 a 589, 00960 Helsinki 96, puh. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00 100 Helsinki 10, puh. 90-3 15 243. Bird life, tao, is rich and includes vultures, eagles and eagle-owls. LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pauli Lisitzin, Valtakatu 2, 96100 Rovaniemi 10, puh . So f ar it is very little used Jor recreation, but foreign scientists f requently visit it. !TA-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. PIEKSAMAEN SEUDUN LUO NONYSTAVAT, elo J aak ko Savola, Kalevalankatu 48, Pieksä mäki, puh. 981-22710. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, 90100 Oulu 10, puh. 554. POHJOIS-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, el o H eimo Mikkola, Kuopion korkeakoulu, pl 140, 70 101 Kuopio 10. KUOP ION LUONNON YSTAVA IN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakaru 23, 70100 Kuopio 10, puh. ETELA-PO HJ ANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Seppo Ojala, Petäjätie 2 A 2, 60550 Nurmo, puh. T he article describes the most important nature reserve in Iran, Mohammed Reza Shah \Vildlife Park'in the southeastern corner of the Caspic Sea. 13 860. The ecosystems include vanous components which have different ef fects on the other components. Tne large number of elements in natural ecosystems makes it dif ficult to handle ali the information. 23208. KESKI-POHJANMAA N LUONNONSUOJ ELUYHDISTYS MELLERSTA DSTERBOTTENS NATURVÅRDSFDRENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. The fauna includes leopard ( 120-150 specimens), brown bear (250-280), Lynx, otter, and possibly tiger. (915) 941 -10 920. about their usef ulness . LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). I !SALMEN LUON ON YSTAVAIN YHDISTYS, elo Eero Antikainen, Rinteentie 28, 74130 Iisalmi 3. T hen it was made a ga me reserve and later on a wildlife sanctuary. 939-23 316. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGE TLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFDRENING, elo Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. SUUR-SA VON LUONNON SUO JELUYHDISTYS, elo Niilo Ruuth, Sokkalantie 23, 50600 Mikkeli 60. It is expecter that it wi/1 soon become a national park. The methods f or preservingganimal life in them look promising. LAHDEN LUONN ONYSTAVAT, elo Veli H ai konen, K aivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24. (16.30-) 952-16 767. The park comp rises an area of 91 000 hectares, and the highest peaks reach 3000 metres. (9-15 .30) 971-12 082. H oofed animals and other vegegta rians are numerous. VAMMALAN SEUDUN LUONNON SUOJELUYHDISTYS, elo Hel mer Tuittila, Sylväänkatu 4 A 8, 38200 Vammala. KESKI-SUOME LUO NONSUOJELUYHDISTYS, J yväskylän yliopiston biologian laitos, Vapaudenkaru 4, 40100 Jyv äsk ylä 10, puh. 93 1-62 531. 90490 96 1. PIRKANMAA N LUONNONSUOJ ELUYH D ISTYS, c 1 o Lauri Ruippo, Kuusamaku ja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. KOILLISMAA N LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkanrie 4, 93600 Kuusamo. A sim ple ecosystem including grass and grasshoppers as living components is described as an example to explai;i the various compon.nts and their mritual interactions. 10000. The re are about thirty rangers working in the park, and ane main station and six auxiliary stations to help their w ork. Helsinki 1973 Kirjapaino Libris Osakeyhtiö Ollsel Suomen luonnonsuojeluliitto VA RSINA ISET ]ASEN]ARJ.ESTÖT ETELA-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, e,o Ari Kultanen, Soskua, 53100 Lappeenranta 10. Both the components and the way of their interaction can be expressed in mathematical terms. POHJOIS-UUDENMAAN LUONONSUOJELUYH DISTYS. KANTA-HAMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pentti Andsten, Armas Laun iksentie 5, 13130 H ämeenlinna 13. KAINUUN LUO NTO, Huoltokatu 1, 871 00 Kajaani JO, puh. SATAKUNNAN LUO NNONSUOJ ELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. There are conjlicting interest between conservation ::ind animal grazing in Iran, but the legal actions and wildlife sanctuaries have proved ef fective in maintaining a balance. Until 1964 very few people v isited this remote area. Within the park there are sti/1 virgin stands of various trees which are largely gone elsehere
c:: ::, tää hu_omiota niihin vaaroihin , joita lisäänc:: cu tyvät jätevedet, öljynkuljetukset ja suunnits telematon rakentaminen muodostavat Suoo ::, menlahdelle. .... .... Julisteen tarkoituksena on kiinnit'!l N .... cu s ::, c:: .... .... rri. Yllä kuvatun julisteen SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI on suunnitellut Kimmo Kaivanto vuoden 1969 julisteensa " Kun meri kuolee'' pohjalta. Mitat 60 X 42 cm , hinta 5 mk