Eniten harmaahaikaroita nähdään meillä syksyisin, jolloin naapurimaidemme runsaammat haikarakannat ns. Tämän sivun kuvat esittävät Suomen muunlaista kosteikkoelämllll. Kannen harmaahaikara! kuvasi Seppo Keränen. esimuuttonsa yhteydessä liikuskelevat asuinsijojensa pohjoispuolellakin. Vasemmalla on näkymä syyskesän kahlaajarannalta, alla ilmanäkymä Luirojoen mahtavilta tulvaniinyja aapasuoreunamiha, joita yhä pilkuttavat vanhan luontaistalouden ladot ja haasiat.. Tämän numeron kansikuva esittää hannaahaikaroita, kosteikkojemme eksoottisia pitkäkoipia. Oikeanpuoleinen näkymä on Koitilaiskairasta,joka pikku vesineen, korpineen ja avosoineen on kansainvälisestikin arvokas suomalaisen kosteikkoluonnon suojelualue. Viime vuosina harmaahaikarahavainnot ovat lisääntyneet, ja niiden on todettu pesineenkin Suomen alueella toistuvasti
Sisämaassa mielettömyyksien muoto on hieman toinen, tuoreimpana esimerkkinä Forssan Koijärvi, valtakunnallisesti arvokas lintuvesi, siitä on tullut kunniakysymys Helsingin vesipiirille, joka haluaa "suojella tulvilta" muutamaa peltohehtaaria käyttämättömien pakettipeltojen vierellä! Euran Koskeljärvellä vesihallinnon tavoittelemana hyötynä on mm. Vesipiirien holtittomuutta ei kokonaan voi panna keskusviraston tiliin; tunnetaan näet tapauksia, joissa se yrityksistään huolimatta ei ole saanut hallittaviaan kuriin. Suunnitelmiin kuuluu, että Pohjanmaan jouduttua järjestyksen kouriin möyrimisen painopiste siirretään muualle. vsk. Vapaaehtoinen ja virallinen luonnonsuojelu lyöttäytykööt yhä tiivimmin yhteen, mm. Järvet ovat vaihtuneet tekoaltaiksi, joet kanaviksi ja kosket tippavoimaloiksi, joihin herutetaan lisävesiä naapuripitäjistä tunneleita kaivaen ja vesiväylien eritasoristeyksiä rakennellen. D 161. 2. Milloin järveä nostetaan, milloin.taas lasketaan, milloin perataan purot suoriksi tai ohjataan jokiluontoa ja elinkeinoja ylläpitänyt vesi kanaviin, tunneleihin ja tekoaltaisiin. Muodollisesti niitä hoitaa vesihallitus, joka kiistämättömien ansioidensa ohella on myös syypää paljoon pahaan. paikkakuntalaisten uittaminen mutavedessä yli kymmenen markan edestä per uintikerta sekä mökkislummin tuominen erämaaseudulle. Jäljet jättiläismäisistä vesimyyräntöistä johtavat säännöllisesti vesihallituksen alaisiin vesipiireihin, entisiin maanviljelysinsinööripiireihin, jotka aikoinaan, aivan toisenlaisissa oloissa, perustettiin palvelemaan yhteiskunnan silloisia tarpeita. Luonnonsuojeluväelle kokemukset antavat runsaasti viitteitä sekä toiminnasta että tavoitteista, esimerkiksi: 1. Esimakua tästä saatiinkin jo 1970, kun Kokkolan vesipiirin edustaja esitti suunnitelmansa, jonka mukaan Perämeri padottaisiin maapallon seitsemänneksi suurimmaksi sisäjärveksi, muikunkasvatusaltaaksi ja Keski-Euroopan raakavesilähteeksi. Pohjanmaalle virtaava loputon rahavirta on vaihdettava puhtaiden ja elämää ylläpitävien jokien virtaukseen. vuosikerta Vesiasiat vesiä tunteville Omalaatuiset tapahtumat ovat viime vuosina kuohuttaneet mieliä eri puolilla Suomea. Nyt piirit pelkäävät heräämistä nykyaikaan ja siksi rakentavat kehittyneen konevoiman avulla itseHeen yhä muhkeampia, kalliimpia ja tarpeettomampia monumentteja. Vesiä koskeva lainsäädäntö rantoja koskevaa rakennuslainsäädäntöä unohtamatta on saatettava _ ajan ja olojen edellyttämälle tasolle. Suomen ja etenkin Pohjanmaan vesiasiat ovat retuperällä. 5. Tavallisesti näiden vesistöjärjestelyiksi kutsuttujen myllerrysten tavoitteeksi väitetään maaja metsätalouden tai voimatalouden tarpeet, vaikka paikallinen viljelijäväestö kynsin hampain tappelisi suunnitelmia vastaan ja vaikka voimahuollostamme vastaava ministeriö ei näkisi niissä järkeä. vaatimaan vesipiirejä julkistamaan 'Suunnitelmansa ennakkoon ja alistamaan ne asianmukaisiin tarkistuksiin ja lisäselvityksiin. Pisimmälle ovat mielettömyydet ehtineet Pohjanmaalla, jonka kuuluisasta jokiluonnosta on jo vaikeaa löytää ehjää näytettä. Suomen Luonto N:o 3 1977 36. 3. 4. Tyrmistynyt väestö on useinkin voinut vain todeta tapahtuneen, sillä suunnitelmat, päätökset ja toimenpiteet on asukkaita kuulematta saatettu jo niin pitkälle, että mitään ei ole tehtävissä.Joskus he ovat nousseet raivokkaaseen vastarintaan, mutta yleensä turhaan. Sadat miljoonat budjettimarkat maksaa veronmaksaja, jonka edusmieheltä, kansanedustuslaitokselta, ei ole käyty tekojen tarpeellisuutta peräämässä. sekä oma monumentaalinen asiantuntemattomuutensa luonnon lainalaisuuksista ja väestön tarpeista. Vesioikeuksiin ja muihin vesistä päättäviin elimiin on saatava nykyistä olennaisesti parempaa vesialan asiantuntemusta. Raskas on myös vesioikeuksien osasyyllisyys, sillä moni luonnolle ja elinkeinoelämälle turmiollinen päätös olisi voitu välttää, jos vesioikeuksien insinöörit ja juristit olisivat kysyneet neuvoa joltakin vesiasioita ymmärtävältä. Vesihallinnon kaksinaamaisuus vesiä pilaavana ja vesiä suojelevana elimenä on oivallettava ja ryhdyttävä sen edellyttämiin toimenpiteisiin. Tukenaan niillä on vanhentunut vesilainsäädäntö, vesioikeuksien kyvyttömyys SUOMEN LUONTO 3/77 36. Laskelmat, luvut ja veronmaksajilta kootut rahat ovat olleet valmiit, ja lähetystöjä vastassa on ollut tunteettomia byrokraattien muuri
SUOMEN LUONTO 3/77 36. 186 Pertti Rassi: Suomen lintuvesien inventointi ja suojelu . . . . . . . . 1976 ............. . . _SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotink. . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista · perjantaihin klo 8.30_ 16.00. ...... . . . . . . . . . . . . .. . .... . . . 188 Jouko Siira: Liminganlahti . 642881 Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1977 aikana kuutena numerona. . . . . Irtonumerot 7 mk. . 171 Esko Räsänen: Närpiönjoen mielettömyydet . 90-642 881 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (kokoonkutsuja) Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm Matti Lähdeoja ISSN 0356-0678 Paino paikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 162 SISALLYS Vesiasiat vesiä tunteville . . . . . . . . . . . . · . . 222 Matti Lähdeoja: Tulvaniityt katoava kosteikkotyyppi 224 Erkki Pulliainen: Teko~ltaat _ve~ilintujen elinympäristönä ..... . ....... . . . I 6 I Pekka Salminen: Soidensuojeluvuoden 1976 saavutuksista 163 Rauno Ruuhij"ärvi: Juhlaesitelmä Sll :n soidensuojelujuhlassa 21. . . . . . 173 Tapani Hyytinen: Perhonjoen ja Ähtävänjoen tuhoamishankkeet 174 Pekka Salminen : Lestijoki Keski-Pohjanmaan viimeinen joki 178 Vesa Luhta ja Pertti Sevola: Etelä-Pohjanmaån pikkuvesien hätätila 181 Matti K. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90-642 881 Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . vsk.. . . . . 232 Anna-Riitta Wallin: Vesien virkistyskäyttö ja vesilain tarkistaminen 242 Lauri Nordberg: Luonnonsuojeluun rakennuslakia uudistamalla 244 Pertti Saurola: Suomen sääkset v. . . . . . . . . . 227 Seppo Vuolanto: Kosteikko virk1stysafueena ............... Uusi osoitteemme on Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puhelinnumeromme 90-642 881. 195 Pert_ti Kalinai~n:. . . . .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. 204 Antero Vuori: Koijärven tapaus ........... . . . . ... . . . . . . . . . . .. . Liity luonnonsuojeluyhdistykseen Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonnon toimitus ovat muuttaneet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. . . . . . . .... . . TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Pirkola: Kansainvälistä vesilintujen suojelua ... . . . 252 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto . . . . 1976 ...... . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Lönnrotink. 2 10 Hannu Rautanen ja Jouko Högmander: Otajärven oudot hankkeet 213 Markku Haukioja: Koskeljärven säännöstelyhanke esimerkki vesilain soveltamisesta . . . . . Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan llirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa er:in~n seuraavan numeron ilmestym1sta. . . . .. . . 165 Antti Haapanen: Kosteikkojen häviäminen Esimerkki VakkaSuomesta . . . . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. 11. . . . . . ... . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12 puh. . . . . . . . 255 Juuri Sinua tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliitossa on vasta 15 000 jäsentä, mutta paljon useampia tarvittaisiin, jotta luonnonsuojelijoiden ääni kuuluisi päätöksentekijöiden korviin. . 1976 .. . 90-642 881. . 230 Anto Leikola: Sammakko ja sen sukulaiset . . . 253 Huutoja Korvesta ................. . . . . . . . . . . . . .... . 168 Vesa Heinonen: Etelä-Pohjanmaan vesirakentaminen . . . . . 219 Pertti Uotila: Vesien säännöstely ja rantakasvit ..... . . . . . . . . . . . . . .. 250 Suomen luonnonsuojeluliitto . . . . . . .... . . . . ......... . 200 Kari Soven: Yo lmtulahdella . . . .. . 216 Kalevi Keynäs: Fladat, Itämeren rannoille ominaiset kosteikot . . .... . . . 247 Seppo Kuusela: Suomen tuulihaukat v. . . . . . 253 Summaries of the Main Articles . . . . . Kysy lisää, sinulle vastaa järjestösihteeri Terho Poutanen, Suomen luonnonsuojeluliitto, Lönnrotinkatu 1 7 B 6, 00120 HKI 12, puh. . .. . . . ... . . . . . . Väärinymmärretty Kokemäenjoen suisto
Pekka Salminen Soidensuojeluvuoden 19 7 6 saavutuksista Euroopan Neuvosto julisti vuodet 1976 ja 1977 kosteikkojensuojeluvuosiksi. Suomen luonnonsuojeluvllki jakoi kampanjajakson osittain kahtia viettäen ensimmäisen vuoden soitten merkeissä ja jlllkimmäisen, nyt meneillälln olevan vuoden, muunlaisten kosteikkojen suojelun merkeissä. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto on myöhemmin tarkistanut ja täydentänyt suojeltavien soiden luetteloita. Näin syntyivät seutukaavaliitoittain jo varsin kattavat soidensuojeluohjelmat, jotka heijastuvat myös parhaillaan viimeisteltäviin suojeluja virkistysvaihekaavoihin. Seutukaavaliittojen suojeluja virkistysvaihekaavoitus etenee hitaasti. Tosin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (nykyisen liiton edeltäjä) ja Suoseuran perustama toimikunta esitti jo 1966 ja 1969 metsähallituksen toteutettavaksi laajat valtionmaiden soidensäilytyssuunnitelmat. Noin 3 miljoonan ojitetun suohehtaarin vastapainoksi on luonnonsuojelulain nojalla huomattu rauhoittaa vain n. Kun ojitukset tehostuivat ja tunkeutuivat myös karuille suotyypeille, valtionmaiden soiden suojelu ei riittänyt. Soidensuojelu tulee monet vuodet sllilymälln luonnonsuojelumme keskeisenä kysymyksenä, mutta jo tässä vaiheessa kannattaa luoda silmäys lähimenneisyyteen ja suovuoden 1976 kokemuksiin. Eteläja Keski-Suomen yksityismailla tilanne on hälyttävä. 1 100 ha suota. Jo ennen 1970-lukua voimakas metsäojitustoiminta herätti keskustelua, mutta asialla olivat silloin pääasiassa yksittäiset soidensuojelijat. Jokainen ehjä suoyhdistymä EteläSuomen keidassuovyöhykkeellä on jo erittäin arvokas suojelu163. seutukaavaliittojen ja alan muiden viranomaisten väliset suokokoukset. Soidensuojeluvuosi oli hätähuuto viimeisten puolesta. Vuonna 1969 valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistossa laaditun yksityismaiden arvokkaimpien suojeltavien soiden luettelon pohjalta käynnistyivät mm. Yksityismaiden soidensuojelutavoitteet ovat toteutuneet enttam huonosti myös sen vuoksi, että ei ole ollut riittävästi varoja soiden lunastamiseksi valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Myös lainsäädännön ja hallinnon puutteet ovat olleet omiaan hidastamaan suojelutoimintaa. Vasta yksi kaava on vahvistettu sisäasiainministeriössä. Metsähallitus on omalla päätöksellään rauhoittanut noin 150 000 hehtaaria merkittäviä soita (monet tahot ovat väittäneet luvun olevan vähintään 300 000). Kansallisja luonnonpuistoissa on soita kaikkiaan n. Näin valmistuneet osin kansainvälisetkin suojeluohjelmat ovat olleet epävirallisia. Samalla soidensuojeluvuosi oli hätllhuuto soitten puolesta, sillä vuosisataisen perinteen ja nykyajan tekniikan voimalla tehtiin nopeasti selvää soistamme ja samalla ilmeisesti suurin luontoamme kohtaan koskaan käynnistetty rikos. vsk. puolella. SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Niinpä soidensuojelusta kiinnostuneet tiivistivät rivejään 1970-luvun alkuLuK Salminen on maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston suunnittelija (v:sta 1974), joka on erityisesti perehtynyt soidenja eläimistönsuojeluun. Suomessa omaksuttu muunnelma kansainvälisestä kampanjasta on kuvaava: maapallon soisimpana maana Suomella on kansainvlllisestikin arvioiden omat erityisvelvollisuutensa suoluonnon suojelussa. Lisäksi vaihekaavaehdotusten suojeluvaraukset ovat vähitellen huvenneet luottamusmieskäsittelyissä ja kuntakierroksilla. ENNEN SUOVUOTTA Soidensuojelun saavutukset ennen vuotta 1976 voidaan pelkistää toteamalla, että metsähallitus rauhoitti paaosan valtionmaiden suunnitelluista suojelusoista ja että aikaisemmin perustettuihin kansallisja luonnonpuistoihin oli melkeinpä vahingossa otettu mukaan muutama edustava suoyhdistymä. Hän toimii myös maaja metsätalousministeriön suojeluvesityöryhmän sekä suotyöryhmän sihteerinä. MUUTTIKO SOIDENSUOJELUVUOSI KEHITYKSEN SUUNTAA Soidensuojeluvuoden 19 7 6 perus tilanteeksi oli ymmärrettävä se tosiasia, että mahdollisuudet suo luontoamme tasapuolisesti edustavan suojelualueverkoston luomiseksi olivat jo menneet. 40 000 ha. Tässä vaiheessa on tietysti hieman epäkiitollista kirjoittaa soidensuojeluvuoden historiaa, kun vuoden heijastusvaikutuksista voidaan saada vasta viitteitä
Toisaalta Valtion polttoainekeskus (Vapo) havitteli turveteollisuudelle eräitä metsähallituksen jo rauhoittamia soita. Korkeasuo lähes kokonaan. Aktiivisimmat luonnonsuojeluyhdistykset järjestivät maanomistajien kanssa neuvotteluja soiden rauhoitusmahdollisuuksista. Työryhmän mietintö johtanee lähiaikoina jatkotoimiin suojelun rahoituksen takaamiseksi. Vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen verkosto maassamme on jo hyvä, ja aktiivisia luonnonharrastajia on sadoittain. RAHAA JA SITKEÄÄ TYÖTÄ Vaikeampi ongelma on maakunnallisen ja paikallisen tason soidensuojelukohteiden rauhoitus. Myös luonnonharrastajien maastoinventoinnit auttoivat luonnonsuojeluviranomaisia. Täten suojeltavat suot voidaan vihdoin tältäkin kannalta varmistaa, ja niitä voidaan ryhtyä hankkimaan valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. ~auppaja teollisuusministeriön energiahuollon ja ympäristönsuojelun työryhmän alainen suotyöryhmä aloitti syksyllä 19 7 6 vireän toiminnan sovitellakseen soidensuojelun ja Vapon turvetuotannon välisiä ristiriitatilanteita. Näitä rauhoituksia tosin tuskin voidaan lukea yksin soidensuojeluvuoden ansioksi, mutta toisaalta useiden muiden arvokkaiden soiden rauhoitustyö on saatu lupaavasti alkuun luonnonsuojelujärjestöjen ja läänien ympäristönsuojeluntarkastajien vetämien tempausten ja kohdeprojektien avulla. Kaakkoisja Itä-Suomesta ei näytä jäävän edes karuja keidaskeskustoja. D SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Soidensuojeluvuotena soista kirjoitettiin ja puhuttiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. edustajat. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettiin, pienempien alueiden ohella, ensimmäistä kertaa todella edustavia suoyhdistymiä, nimittäin Ilomantsin Kesonsuo ja Ruoveden-Oriveden Siikaneva. Kesonsuo on maan erikoisimpia eksentrisiä kermikeitaita, ja Siikaneva on Hämeen komein keidasja aapasuon sekayhdistymä. Näiden suojelussa on keskeinen merkitys nimenomaan asennemuutoksella ja vapaaehtoisella toiminnalla. Näistä esimerkkeinä mainitta164 koon Hämeen, Turun ja Porin sekä Keski-Suomen läänit. VALTIOKIN JO HERÄILEE Lieneekö viite soidensuojelun paremmasta tulevaisuudesta eli viimeiseen mahdollisuuteen tarttumisesta, että valtio on virallisestikin aktivoitunut. Yksityismailla tehtiin soidensuojelun historiaa. korpien ja lettojen määrä suojelusuunnitelmissa on riittämätön. Ostomenettely karttaa liiaksi suoria neuvotteluja ja korvausmenettely on vasta alkamassa. Vapo on pitänyt välttämättömänä varata turvetuotantoonsa eräitä arvokkaitakin suojelusoita turvetutkimusten keskeneräisyyden ja turvesoihin jo investoitujen metsänparannusvarojen vuoksi. Valtionmailla soidensuojelu ei juuri edistynyt, mutta yksi merkittävä suokauppa sentään tehtiin. Todennäköisesti tämä maanomistajan käyttöoikeuden rajoituksia korvaamalla tapahtuva rauhoitus tulee olemaan merkittävimpiä soidensuojelun toteuttamiskeinoja. Toivottavasti soidensuojeluvuosi jäi samalla viimeiseksi vuodeksi, jolloin maanomistajat omatoimisesti ja täysin hyödyttömästi ojittivat arvokkaita suojelusoita. Luonnonsuojelujärjestöt järjestivät lukuisia yleisötilaisuuksia ja pystyttivät näyttelyitä, jotka epäilemättä muokkasivat asenteita. Yksityismailla olevien ensiarvoisen tärkeiden soiden suojelun turvaaminen edellyttää yhteensä kymmeniä miljoonia markkoja valtion budjettiin lähimmän vuosikymmenen aikana. Läänin yrnpäristönsuojeluntarkastaja ja/tai maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston virkamies osallistuu mielellään konkreettisiin rauhoitusneuvotteluihin. Soidensuojelun vastaisessa edistämisessä näillä tulee olemaan tärkeä tehtävä luonnonalueiden tilan valvonnassa, neuvotteluissa maanomistajien kanssa sekä vireässä, mutta samalla asiallisessa ja vastuuntuntoisessa tiedotustoiminnassa. kohde. Eräät maastohavainnot viittaavat ohjeiden laiminlyönteihin. Kokemäen Puurijärven Isosuon alueelta ostettiin valtiolle suojelutarkoituksiin mm. Kesäkuussa 1976 perustettiin maaja maatalousministeriön alainen suotyöryhmä valmistelemaan soidensuojelun perusohjelmaa, joka maanomistusoloista ja hallinnollisista rajoista riippumatta perustuisi ekologiaan ja suotieteeseen. Muuallakin pantiin vireille suokauppoja. Suot saivat lisää ystäviä ja asenteet muuttuivat ainakin askelen myönteisemmiksi niiden suojelulle. Luonnonsuojelujärjestöjen käynnistämät neuvottelut maanomistajien kanssa soidensuojeluvuonna oso1tt1vat, että asiallisella opastuksella ja neuvotteluilla maanomistajat saadaan suhtautumaan suojeluun myönteisemmin. Ohjelmassa on pyritty ottamaan huomioon maamme erinomaisen rikas suoluonto suokasvillisuusvyöhykkeittäin siten, että valtakunnallisen soidensuojelun rungoksi valitaan arvokkaimmat suoyhdistymätyyppien, suotyyppien, lintusoiden yms. Valmiiden soidensuojelusuunnitelmien toteuttamisongelmat eivät ole suinkaan poistuneet. Ei ole ollut nähtävissä raportteja siitä, että metsähallituksen ja Keskusmetsälautakunta Tapion ohjeet lähteiden ja lettojen suojelusta olisivat toteutuneet. Myös eräiden rehevien suotyyppien, esim. Jos eduskunta hyväksyy vireillä olevan metsänparannuslain muutoksen, tähän luontoamme suuresti muuttavaan lakiin liittyisi ensimmäistä kertaa soidensuojelunäkökohtia. vsk.. Ristiriitojen sovittelu ei tosin ole käynyt kivutta. Sitä paitsi henkilökunta ei riitä osto-, korvausja neuvottelumenettelyihin. Yksityisten suorauhoitusten määrä nousikin lähes 3 000 hehtaariin. Kankaanpäässä rauhoitettiin pääosa Järvikeitaasta, edustavasta satakuntalaisesta kermikeitaasta
Rauno Ruuhijärvi J uhlaesitelmä S11 :n soidensuojelujuhlassa 21.11.1976 Herra Tasavallan Presidentti, hyvät soidensuojelij'at! Luonnontilaiseen suohon on erityisesti entisinä aikoina sisältynyt salaperäistä mystiikkaa, jota luonnosta etääntynyt nykyihminen ei ehkä enää täysin tajua. vsk. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Ainakin yhtä suurta ymmärtämättömyyttä osoittaa päätöksentekijä, joka kiristää sen takia asenteitaan soiden suojelua kohtaan. "Tiemme kulki aluksi kuivaa ja sangen miellyttävää seutua, mutta pian avautuivat silmäimme eteen aavat suot. Metsänparannustoimintaa ei ole luonnonsuojelun taholla syytä asettaa kysee?alaise~si. Suhtautuminen soihin muuttuu kumisaappaiden keksimisen jälkeen, mutta yhä vielä esim. Hlln on osallistunut jokseenkin kaikkiin maamme soidensuojeluprojekteihin ja työryhmiin. Ei ihme, että soista muodostui tällä tavoin ihmisen kannalta kolkkoja ja vihattavia paikkoja. Soiden käyttöön on kuitenkin liittynyt lieveilmiöitä, jotka ensisijassa ovat aiheuttane~t arvostelua ja huolta luonnontilaisten soiden täydellisestä häviämisestä eräiltä alueilta. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi hllnelle suoansioista kultaisen ansiomerkkinsll syksyllä 1976. . poliittisessa kielenkäytössä soistuminen ja rämettyminen merkitsevät jotain rappeutunutta ja hämäräperäistä. Tuolloin perattiin puroja, laskettiin lampia, aurattiin ja jyrsittiin nevoja jopa Lapissa ja upotettiin soita tekojärviin. Käsitykset ojitu~kelpoisten soiden alasta vaihtelevat. (Koskaan ei pappi voi niin kuvailla helvettiä, että tämä ei olisi pahempi. Stygium penetravi". Tunsin suorastaan vavistusta katsellessani vetistä, osittain sammalen peittämää, osittain aivan paljasta liejua . Ruuhijllrvi on Suomen johtavia suotutkijoita. SUOMI HYÖDYNTÄÄ SOITAAN sekä metsäettä turveteollisuutta varten intensiivisemmin kuin muut maat ja kaikkein kauimpana pohjoisessa. ha. Koskaan eivät runo!.: lijat ole osanneet kuvata Styx1a niin rumaksi, että tämä ei olisi rumempi. Luonnontilaan pitäisi jäädä Lappiin n. Olen kulkenut läpi manalan.) Lähes yhtä värikkään kuvauksen esittää 100 Apul.prof. Arvostelu, ajoittain repiväkin, on todella ollut luonnonsuojelun lähes ainoa keino. ·Lähes puolet soistamme, melkein 5 miljoonaa hehtaaria, on ojitettu metsänkasva~usta_ varten, ja työ jatkuu vielä amak1. Ihmisuhrien suohon upottaminen lienee ollut täällä, ja luultavasti ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla, vain häive germaanisesta orjien ja alemman kansan uhraamistavasta, jolla pyrittiin sekä rankaisemaan uhreja että lepyttämään jumalia. 10 vuotta. Kun nuori Linne 1 732 Lapin matkallaan joutui rimpisille aapasoille, hän nahkakengissä polviaan myöten kylmissä rimmissä rämmittyään kirjoittaa: "Aldrig kan prästen så beskriva helvete, som detta är ej värre. 2.5 milj. 0.5 miljoonaa hehtaaria. Aldrig har poeterna kunnat avmåla Styx så fult, där detta är ej fulare. Kiihkeimmä_n ojitustoiminnan vuosina 1960-luvun lopulla ei aina ehditty tai osattu välittää edes metsänparannusalan tai metsäekonomian omista tutkimustuloksista. Olen näillä muutamilla esimerkeillä halunnut osoittaa, miten huonot kulttuuriset lähtökohdat soiden suojelulla ovat ja että valistusta ja asenteiden muokkaamista tarvitaan soiden luonnonarvojen ymmärtämiseksi. vuotta myöhemmin Matias Aleksanteri Castren vaellettuaan Luiron varren Tanhuasta Sodankylän kirkolle yli vieläkin lähes käymättömän Viiankiaavan. ja muualle n. Tämä perustuu ainakin osaksi soiden runsauteen ja suotutkimuksemme ~arkeaan tasoon. Mitä muuta olisi voitu odottaa, kun yhteiskunnan yhtä sektoria kehitetään toisen, tässä tapauksessa 1 uonnonsuojelun kustannuksella ja siitä huolehtimatta. Metsäojitettujen s01den kokonaisala lienee silloin 7-8 mil_j. Se_n hyöty on kiistaton p se koituu_ aikanaan kansantaloutemme hyväksi. Määristä saattaa vallita eri 165. LUONNONSUOJELUN PARAHDUS soiden puolesta oli ennen kokematon. Eikä olekaan kovin helppoa pysyä tyynenä, kun miltei joka askelella vaipuu suohon lähes polvia myöten eikä osaa laskea, kuinka hyvin lieju pystyy kannattamaan ruumiin painoa". . Kansanrunot kertovat suohon upottamisesta, kuten Kalevalassa Marjatan lehtolapsen "käski suku suolle viedä" tai "poika suolle vietäköhän, puulla päähän lyötäköhön" . On syytä panna merkille, että metsähallitus ja metsänparannus~rganisaatio on ollut lähes poikkeuksetta soiden suojelun puolesta
Myös ojituspinta-alat ovat huomattavasti pienentyneet viime vuosina. Jyväskylän torille, Järvi-Suomen keskelle, tuodaan jo kalaa mereltä. Tarkoitan laajoja ojituksia, avohakkuita ja lannoituksia. Niiden määrä on Etelä-Suomessa ojituskohteiden vähennyttyä lisääntymässä. Tämän kuilun yli keskustellaan tavallise_sti vain huutaen. Otan yhden esimerkin, joka tosin ei koske meitä. Ilmeistä onkin, että juuri taloudellisissa kysymyksissä vallitsee luonnonsuojelun ja luonnonvarojen nykykäytön välillä suuri kuilu. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Kuitenkaan ei 100 000 ha tuotantopinta-alan sijoittaminen soillemme tuota mitään vaikeuksia, onhan käytettävissä miljoonia hehtaareja jo ojitettujakin soita. Meille sanotaan, että luonnonvarojen käyttö ei ole pelkkää ekologiaa, että se on myös ekonomiaa, tekniikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Vesistöjemme kemiallinen seuranta on ilmeisesti riittävää, mutta vesien tuotantoekologian muutokset, jotka selvimpinä heijastuvat kalastossa, eivät johdu vain ravinteista, vaan mm. Nämä heikoimmat ojituskohteet ovat juuri niitä, jotka luonnontilaisina säilyttäisivät riittävän tiheänä verkostona suolinnustoamme. Tällä hetkellä täytyy kysyä, ovatko heikkopuustoisten keidaseli kohosoiden ojitukset tarpeellisia. Luonnonsuojelijan arvostellessa luonnonvarojen lyhytnäköistä taloudellista hyväksikäyttöä häntä syytetään vähintäänkin todellisuudentajun puutteesta. vslc. Onko järkevää, että maailman valaat tuhotaan sukupuuttoon, niinkuin nyt näyttää käyvän, siksi, että pyyntilaivaston ja siihen liittyvän teollisuuden investointien diskonttokorko on suurempi kuin valaskannan kas'E vu. välttäen tarpeettomia suon keskiosien kuivatuksia. Päijänteen pilaantuminen on teollisuuden ja asutuskeskusten syy, mutta kun kalasta muuttuu myös Kivijärvessä ja Keiteleessä, on tarkkailtava, mitä tapahtuu näiden järvien sadealueilla. Vikaa on varmasti kummallakin taholla ja erityisesti siinä, että luonnonvarojen kilyttö ja suojelu ovat yhteiskunnassamme toisistaan erillään. Soidensuojelun tavoitteita ei saavuteta vain ostoja korvauslinjalla. pohjalta suorit1;;:1.ma rauhoitusSOIDENSUOJELUN toiminta, Luonnonsuojeluvuosi HUOLET 1970, metsähallituksen ja Tapion eivät kuitenkaan lopu metsaoyohjekirjeet maiseman ja luonnon tuksen luopuessa jostain suoaluhoidosta ( 1970), Urpo Häyrisen eesta. Soita tulee säilyttää myös ojitustoiminnan yhteydessä mm. Kun Carl von Linne 1700-luvun retkivarusteissaan (vas.) rllmpi Lapin rimpisten aapasoiden halki, hlln luonnehti matkantekoaan: "Olen kulkenut lllpi manalan." Myöhemmin Matias Aleksanteri Castren kuvasi tunnelmiaan Viiankiaavalla(oik.): "Tunsin suorastaan vavistusta katsellessani vetistll, osittain sammalen peittllmllll, osittain aivan paljasta liejua." käsityksiä, mutta yksityismaiden soiden suojelun osalta puuttuvat kaikilta keinot. Tutkimme ja hoidamme tavallisesti luontomme peruselementtejä metsiä, soita, peltoja ja vesiä erillisinä ja unohdamme, että kyseessä on toimiva järjestelmä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sateesta elävien keidassoiden ravinnepitoisuus on erittäin vähäinen. On aihetta epäillä, ettei mei]-, dänkään maamme'metsien ja soi5 den käyttöä enää joka suhteessa ohjaa ihminen, vaan tekniikka, § liian laajaksi rakennettu puunjalostusteollisuus, joka ei jätä vaihtoehtoja. METSÄOJITUSTOIMINTAAN LIITTYVÄT oleellisesti myås sen vaikutukset muuhun luontoon. Me säilyttäisimme varmasti marjasoita, jos meillä olisi kalliita karpalon ja hillan poimimiskoneita, mutta eiväthän yleinen etu ja jokamiehen oikeus tuota kantorahaa. Tätä hypoteesia me emme ole tähänastisissa tutkimuksissa testanneet. Kuvassa on vielä mukana "Suo" -kirja (1972) ja monet turveteollisuus, jonka välinpitämuut. Asenteita soiden suojelulle myönteiseen suuntaan muokkasivat valtiomaiden soidensuojeluohjelmat 1966 ja 1969, metsähallituksen niiden soina arvokkaita. Ollaan jokseenkin yksimielisiä siitä, että järvissämme on tapahtumassa muutoksia: istutuksista huolimatta arvokalat korvautuvat ns. Niiden käyttöönotto merkitsee luopumista ekologisesta periaatteesta ojituskohteiden valinnassa, siitä, että puuta on ensisijassa kasvatettava luonnon omien tuotantovoimien varassa, ei kalliiden lannoitteiden avulla. mättömyys luonnonsuojeluarTARKISTUKSIA OJITUSTOIMINTAAN toi 1970-luvun alussa Heikuraisen uusi bonitointijärjestelmä, joka otti puun kasvuun vaikuttavat ilmastotekijät entistä tarkemmin huomioon. Soidensuojelija pelkää, että uudisojitusten päättyessä ensi vuosikymmenellä "UkkoMestarit" työntyvät nevoille oman korkean diskonttokorkonsa takia. Tällaiset suot ovat usem myös hillatai karpalo166 voista, jopa rauhoitetuista soidensuojelualueista, on ollut hämmästyttävä. Otan esille vain yhden puolen. roskakaloilla. säteilyenergian tunkeutumisesta veteen ja vesien pohjassa tapahtuvista muutoksista, joihin molempiin humuksen lisääntyvä tulo vaikuttaa
Maan eteläpuoliskossa on suojelluista soista kuitenkin vain 1/ l 0, koska valtionmaita ei ole riittävästi. Mitä suota tahansa ei ole tarkoitus säilyttää. Metsäojituksella ja turveteollisuudella on paljon suurempi valinnanvara. Vähimmäisvaatimus on, että monipuolisen suoluontomme kaikista suoyhdistymätyypeistä ja soiden kasvillisuustyypeistä, suokasveista ja eläimistä säilyy edustajia luonnossamme jatkuvasti. MIKÄ SITTEN ON KOHTUUS SOIDENSUOJELUSSA. Luonnonsuojeluviki toivoo, että kuluva eurooppalainen kosteikkoalueiden suojeluvuosi 1976-1977 saa meilläkin arvoisensa muistomerkit, maan ensimmäiset suokansallispuistot. Myös paikallisilla luonnonsuojelujärjestöillä on tässä mittava tehtävä edessään. Maaja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan soidensuojelun perusohjelmaa luonnonvarainhoitotoimiston ja seutukaavaliittojen soidensuojelusuunnitelmien pohjalta. Ohjelma painottuu Pohjois-Suomeen ja sisältää lukuisia ainutlaatuisen arvokkaita suoalueita, metsänparannuksen kannalta kuitenkin etupäässä ojituskelvottomina pidettäviä avosoita tai karuja keidassoita. vsk. Tämän pyrkii estämään soidensuojelu, jonka alalla on sentään jotain jo saatu aikaankin. metsänparannustoiminnan hyötyyn. 250 000 ha metsähallituksen päätöksillä eri tavoin säilytettäviä soita n. Ojitustoiminnan vaikutuksia käsiteltäessä ei sovi unohtaa asian tärkeintä puolta: itse soiden muuttumista ja niiden rikkaan ja ainutlaatuisen eliömaailman häviämistä. Yksilöja lajimäärältään rikkaan suolinnustomme säilyttäminen vaatii lisäksi kohtalaisen tiheää luonnontilaisten soiden verkostoa ja joitakin laajahkoja yhtenäisiä tukialueita tai usean suon ryhmiä muuallakin kuin Lapissa. Kysymys ei ole ihmisen kannalta siis pelkästään eettinen, vaan niinkuin YK:n talousja sosiaalineuvosto villien eliölajien ja luonnon eliöyhteisöjen säilyttämisestä sanoi: "vakuutus vastaisten onnettomuuksien varalle ja sijoitus · ihmiskunnan tulevaisuuden hyväksi". Maaja metsätalousministeriö teki kuitenkin viime keväänä päätöksen, jonka mukaan suojeltavaksi suunniteltu suo voidaan ojittaa, mikäli sitä ei ole puolen vuoden kuluessa ojitushankkeen esilletulosta ostettu vapaaehtoista tietä valtiolle tai mikäli ei tehdä päätöstä alueen pakkolunastaSUOMEN LUONTO 3/77 36. Kun myyntihalukkuus on vähäinen, ostorahoja vähän eikä pakkolunastusta käytetä, tullaan metsänparannusvaroja edelleen käyttämään myös suojelun kannalta ainutlaatuisten soiden ojituksiin, jos maanomistaja sitä haluaa. Ehdotus on johtanut valtioneuvoston tekemään esitykseen eduskunnalle, jossa asian käsittely on kesken. 50 000 ha, pääosa Lapissa. JO KYMMENEN VUODEN AJAN on soidensuojelusuunnittelun yhteydessä painotettu sitä, että monet valtion maiden suojelualueista ovat niin arvokkaita, että ne tulisi rauhoittaa luonnontai kansallispuistoina. Osa käyttötarkoituksista on sellaisia, että niiden tuottamat hyödyt ja mielihyvä ovat vaikeasti rahassa arvioitavissa ja verrattavissa esim. KANSALLISJA LUONNONPUISTOISSAMME on soita n. Sen turvin on voitava säilyttää eliöiden sisältämä perintöaines, arvokkain ihmiskunnan omistamista luonnonvaroista. Ilman maakunnallisesti ja paikallisesti tärkeitä suojelukohteita ei soidensuojelussa saavuteta tyydyttävää lopputulosta. 200 suojelualueella. Näin syntyy kansainvälisesti ja valtakunnallisesti merkittävien soiden suojeluohjelma. Ne on huolellisesti valittava. Tämä ensisijassa tieteellinen tavoite merkitsee jo varsin huomattavaa suojelukohteiden määrää. Lisäksi soidensuojelualueisiin kuuluu metsiä ja tunturikankaita. Tulisi myös tutkia, voitaisiinko metsänparannusvaroja käyttää viimeksimainittuun tarkoitukseen. Tuntuu kuin olisi tehty kaivuri, "Hullu-Jussi", jota ei kyetä pysäyttämään, vaikka sen käyttäjätkin sitä haluaisivat. Soidensuojelussa on näiden perimmäisten ja ensisijassa tieteellisten tavoitteiden ohella myös käytännöllisiä ja paikallisia pyrkimyksiä. Soidensuojelutoimenpiteistä seuraa suon osto tai pakkolunastus valtiolle, tai valtion maksama korvaus menetetystä ojitusedusta maanomistajalle hänen rauhoittaessaan suonsa. Herkästi muuttuvan vesitalouden takia ei soidensuojel4 onnistu myöskään pienialaisissa kohteissa. Näistä voi mainita marjasoiden, kuten karpaloja hillasoiden säilyttämisen, retkeilyja opetuskohteiden varaamisen erilaista luonnonharrastusta ja koulutusta varten, porojen kesälaidunten säilyttämisen, maisemansuojelun, soidinpaikkojen suojelun ja muun riistanhoidon. Tämän valinnan jälkeen tulisi suojelulle antaa etuoikeus. Tämän takia ne sisältyvät myös pian mietintönsä jättävän kansallispuistokomitean esityksiin. 167. 1960-luvun lopulla valmistuivat valtionmaiden soidensuojelusuunnitelmat, jotka laadittiin luonnonsuojelijain, suotutkijain ja soiden käyttäjien yhteistyönä. Tämä työryhmä teki maaja metsätalousministeriölle ehdotuksen metsänparannuslain 2 § muuttamisesta siten, että suojelun piiriin virallisesti hyväksyttyjen soiden ojitukseen ei myönnettäisi metsänparannusvaroja. Tämä järjestelmä yhdessä tiukkaa taloudellista harkintaa käyttävän ojitustoiminnan kanssa saattaisi säilyttää kohtuullisen määrän soita myös Etelä-Suomessa. Tässä on soidensuojelumme vakavin ongelma. Metsähallitus alkoi toteuttaa näitä ohjelmia välittömästi, ja tänään, Pohjois-Suomen rauhoitustoiminnan ollessa vielä kesken, meillä on yhdessä kansallisja luonnonpuistojen soiden kanssa n. misesta. Vaikka suojelu ja ojitus paljolti hakeutuvat eri kohteisiin, syntyy ojituskelpoisilla alueilla kuitenkin ristiriitatilanteita, joiden ratkaisukeinot toistaiseksi puuttuvat
vatustoiminta oli huomattavasti tehokkaampaa kuin mmaan muuna ajanjaksona 1880-1972 (ks. Antti Haapanen Kosteikkojen häviäminen Esimerkki Vakka-Suomesta Kosteikkojen hllvittllmisellll on jo vuosisataiset perinteet. Haapanen toimii maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa apulaisluonnonsuojelunvalvojana. Vain vanhat asiakirjat ja erllllt oudonnimiset paikat (esimerkiksi "järvien" nimissll yhll kulkevat pellot) auttavat aavistamaan, miten perusteellisia muutoksia maisema ja luonto ovat kokeneet. Järvien kuivatukset 1880-1972 eri kausina: 1. 2. Kaikesta kuivatustoiminnasta tapahtui tuolloin 40 %. 1946-1961, 4. Tauno Waaramäen ja allekirjoittaneen yhteinen laajahko tutkimus näiden kahden vesistöalueen kosteikkomaista ja vesistä on jätetty äskettäin julkaistavaksi englanninkielisenä Riistatieteellisiä julkaisuja -sarjassa. Kuivatukset on pääosin tehty heti sotien jälkeen. Kuivatetuista 46 järvestä oli 19 7 2 suurin osa eli 35 joutomaata. 1970luvun alussa näistä oli jäljellä enää 76; 46 järveä oli siis kokonaan kuivatettu. JÄRVISTÄ PELTOA JA JOUTOMAATA Laitila ja sen ympäristökunnat kuuluvat rannikoiden savikkoalueeseen, jossa peltojen osuus on jo varsin varhain ollut huomattavasti suurempi kuin maassamme yleensä. Hallinnollisten tehtävien ohella h!ln toimii myös luonnonsuojelun tutkijana ja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun opettajana. vsk.. kuviota). Vuonna 1883 järviä oli 3 099 ha, 1972 ainoastaan 1 540 ha. Viimeinen ilmakuvaus on vuodelta 1972. Ensimmäistä hyödyn aikakautta elettiin 1700-luvulla, mutta se hyödyn aikakausi, jota paraikaa elämme, on varmaankin vertaansa vailla. Vakka-Suomessa, Laitilan Sirppujoen ja Ihodejoen alueella on tarjoutunut poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tarkastella sadan vuoden aikana tapahtunutta kosteikkojen, järvien ja soiden pinta-alan kehitystä, koska alueelta on hyvät kartat 1880-luvulta lähtien, ja erilaisia karttoja on tehty sopivin aikavälein. Edesmennyt Tauno Waaramäki teki alueella eläinja maantieteen erikoistyönsä 1920-30-lukujen vaihteessa. 168 SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Tällöin hän kuvasi Sirppujoen ja Ihodejoen keskusjärvien luonnontyypit ja maankäytön varsin tarkkaan. Karttojen avulla saatu kuva järvien kuivatuksesta osoittaa, kuinka heti sotien jälkeen kuiVuosi 1883 J ärvet 3099 ha Suoyhdistymät 1513 Suot muutoin 5000 Yhteensä 9600 hai 10 vuotta 600 600 400 400 200 200 1. 1880-1928, 2. Tällaisia laajoja vesistöjärjestelyjä on tehty eri puolilla maatamme, mutta yksityiskohtaiset tiedot niistä, etenkin niiden ekologisista vaikutuksista, ovat sangen vähäisiä. Sirppujoen ja Ihodejoen alueella oli 122 järveä 1883. 1972 Vähennys % 1540 ha 1559 ha 50 841 642 40 3000 2000 40 5400 4200 43 Dos. Tällaisella seudulla lisäpeltomaan aika~nsaaminen on ollut myös helpompaa. 1929-1946, 3. Kuivatukset on tehty maataloustarkoituksiin, ja suuri osa vanhoista järvistä onkin myöhemmin käytetty peltomaaksi. 4. 3 . Varsinaissuomalaiselta viljelysseudulta on poikkeuksellisesti saatavilla varsin yksityiskohtaisia tietoja, joiden perusteella voidaan hahmottaa mennytkin maisema ja tehdä plllltelmill toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta. 1961-1972. Laitilan esimerkkialueen alkuperllisestä järvipinnasta on kuivattu sadassa vuodessa puolet ja suoalasta lähes puolet. Jo vanhaan kansakoulutietoon kuuluivat historialliset kertomukset Höytiäisen kanavan rakentamisesta tai Kaivannon kanavan ryöstäytymisestä. Mutta läheskään kaikissa tapauksissa kuivatus ei ole onnistunut. Järvipinta-ala on sadan vuoden aikana pudonnut noi_!l puoleen alkuperäisestä. Muutosten vllhittllisyys joka osaksi johtui tekniikan tasosta on vaikeuttanut tapahtumien huomaamista. Taulukko 1
tappaen kaloja ja saostaen mangaania vesijohtoihin. Uudenkaupungin allas (vas. Paikkakuntalaiset toivovat nyt, että kymmenet kuiviot palautettaisiin uudelleen jllrviksi. 1880 JÄRVET SUOT KM 1972 ÄRVET !:;1;'..-;;;7 j SUOT SUOMEN LUONTO 3/77 36. vsk. Suoalan muutos on vllhlln pienempi, mutta suoyhdistyminll tai muunlaisina kokonaisuuksina laskien menetykset ovat vielll tuntuvammat. 169. Laitilan Sirppujoen ja Ihodejoen esimerkkialueen järvipinta oli 1972 (alempi kartta) vain puolet siitll, mitll se oli 1880. s 5 N I Vuosisadan kuluessa varsinaissuomalainen luonto on muuttunut paljon. alh.) osoittautui ekologiseksi tragediaksi: jllrettömllksi tehdyllä seudulla tarvittiin makeaa vettll, mutta rannikon maaperlloloissa jllrvikuivioilta valuvat vedet pilaavat allasveden happamuudellaan, mm
Tässäkin tapau~sessa nähdään selvästi, että YK:n ympäristökonferenssin (19 7 2) suositusten mukaisesti viranomaisten toiminta luonnonvarojen käytössä tulisi sovittaa entistä paremmin ekologisiin päämääriin. Tällaisia alueella on ollut 15. Koska nämä järvikuiviot olivat pinta-alaltaan varsin pieniä, niiden osuus koko kuivatetusta alueesta oli noin viidennes. Vuonna 1972 alueen jäljellä olevien järvien rantaviivan pituus oli 64 % siitä, mitä se oli ollut 1883. Kun nämä maat joutuvat ilman kanssa tekemisiin pohjaveden laskiessa, sulfidit hapettuvat sulfaateiksi, jotka puolestaan liukenevat veteen muuttaen sen happamaksi. 170 MONIMUOTOISUUS VÄHENI Täällä kuten muuallakin kuivatettiin etupäässä reheviä matalia järviä. Tässä tapauksessa haitat ovat ilmenneet raakavesilähteeksi tarkoitetun altaan käyttövaikeuksina. vsk.. Valkojärvi lintuineen sijoittuisikin tällä hetkellä ehkä viiden parhaan sisämaan lintujärven joukkoon. Järvien kuivatus luonnollisesti . Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen ekologinen luonne muuttuu kuitenkin aivan toiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa niitä kuivatettiin maataloustarkoituksiin ja turvepehkun nostoa_ varten. Soiden tehokas kuivatus metsätaloutta varten alkoi 1960-luvulla. Samanaikaisesti karutkin järvet kuitenkin rehevöityivät. Niinpä järvien kuivatukset ovat muuttaneet vesistön huomattavasti happamammaksi, mikä aiheutti yllättävän kalakuoleman 1969 Uudenkaupungin altaassa. Vaikka tåmä Vakka-Suomen esimerkkialue ei edusta koko maan tilannetta, luulisin, että monilla eteläja länsirannikon alueilla kuivatusten l_aajuus on hyvinkin voinut olla samanlaista, Pohjanmaalla muutokset ovat saattaneet olla suhteellisesti vielä suurempiakin. Myös tämän alueen rantojen loma-asutus on viime vuosikymmeninä kasvanut räjähdysmäisesti. Teko oli kuitenkin ekologisesti epäonnistunut, kuten myöhemmin kerrotaan. Vesilinnut ovat parhaiten tunnettu kosteikkomaiden ilmentäjä eli indikaattori, mutta luultavasti muitten eliöryhmien muutokset ovat olleet suuressa määrin saman suuntaisia. Nyt järvi on peltoa. Kuivatus on luonnollisesti vaikuttanut huomattavasti järvien ja soiden eliöstöön. alunamaihin, joissa on runsaasti sulfideja. Kuivatuksen takia vesimäärien vaihtelut vesistössä ovat kuitenkin erittäin suuria. Tämän takia sekä rehevien että karujen järvien pinta-alat vähenivät suhteellisesti yhtä paljon. Laitilan Sirppujoen tapaus on esimerkki siitä, että eri aikojen taloudelliset yms. Tällaiset ranta-alueet kattavat tarkastelualueella lähes 40 % muutoin säilyneiden rantojen pituudesta. SOISTA METSÄÄ, PELTOA JA TURVETTA Myös soita on kuivatettu. Kuivatetuista soista on käytetty 76 % metsätalouteen, 20 % maatalouteen ja 4 % turvetuotantoon. Aikoinaan Laitilan Valkojärven kuivatusta perusteltiin ennen kaikkea sillä, että se poistaisi tulvavahingot. Soiden pinta-alan muutoksia ei ole voitu seurata aivan tarkkaan, koska vanhemmissa kartoissa metsämaan ja soiden raja on epäselvä. Laitila kuuluu länsirannikon ns. Muutoin säilyneiden Jarvien rannat ovat nyt täynnä mökkejä. Suurempien suokokonaisuuksien pinta-alan seuraaminen on kuitenkin ollut mahdollista. vähensi rantaviivan pituutta. Jos rantaviivaa on alle 200 m loma-asuntoa kohden, rantaa voidaan pitää jo varsin pitkälle muuttuneena. JÄRVIPULA JA TEKOALLAS Kun kuivatukset ovat manneralueilla vähentäneet huomattavasti makean veden alueiden pinta-alaa, Sirppujoen vesistön suistoon 1965 rakennettu Uudenkaupungin allas lisäsi makean veden alaa 3 700 ha. Alueen luonnonsuhteiden suojelemiseksi olisi tärkeätä, että 35 nyt joutomaana seisovaa järvikuiviota palautettaisiin pikku järviksi ja la!llmiksi. Näistä suoyhdistymistä ainoastaan neljä on säilyttänyt sellaisen luonnontilan, että niitä voidaan yhä kutsua soiksi, mutta vain yksi on säilynyt reunoineen. Alivirtaamat kesäaikana ovat erittäin pieniä eli vain tuhannesosa tulvanajan ylivirtaamista. Toisaalta soistuneet maat ovat niin hajanaisia, että niiden pinta-alan laskeminen on varsin vaikeata. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Sirppujoen-Ihodejoen ves1stoalueen kosteikkomaiden hidas väheneminen sadan vuoden aikana on tyypillinen esimerkki ekologisista muutoksista, jotka pysyvät yhden sukupolven kuluessa niin vähäisinä, että niiden kaikkia haittavaikutuksia on vaikea havaita. Tätä kannattavat myös paikkakuntalaiset. Alueen luonto on köyhtynyt varsin paljon, mikä ilmenee myös riistan tuotannon vähenemisenä. Uudenkaupungin altaan veden happamuus saattaa vuosikymmenien kuluessa vähetä ja elämä palata altaaseen, mutta joka tapauksessa se tapahtunee sangen hitaasti. Jos oletetaan, että vesilinnuston lajistossa ja runsaudessa ei ole tapahtunut ratkaisevia muutoksia (Waaramäen tutkimukset viittaavat tähän), voidaan arvioida, että alueen vesilintujen määrä on pudonnut puoleen. tarpeet johtavat erilaisiin ratkaisuihin, ja että viranomaisten toimintojen yhteensovittaminen ei ole suinkaan täydellistä. Sen veden happamuus on _johtanut siihen, että veteen liukenee mangaania, joka saostuu vesijohtoputkiin aiheuttaen vaikeuksia. SUOMEN LUONTO 3/77 36. 80 %:lla, kun sen sijaan karujen järvien pinta-ala pieneni n. Kun rehevien järvien määrä on erityisen suuresti vähentynyt, alueen luonnon monimuotoisuus on vähentynyt vielä enemmän kuin pelkät pinta-alamuutokset edellyttäisivät. Niinpä niiden pinta-ala väheni sadan vuoden aikana n. Waaramäki kartoitti 1920-luvun lopulla Sirppujoen keskusjärven Valkojärven kasvillisuuden ja linnuston varsin tarkoin. 30 % :lla
vsk. Suunnitellusta valtion vesirakennuskaluston huomattavasta uudistamisesta olisi ehdottomasti luovuttava. keneräiset ves1stotyöt aiotaan saada E ätökseen 1980 mennessä. Nykyisin hankkeissa ei kuitenkaan åle juuri lainkaan kysymys tulvista, sillä hyötylaskelmien sekä suunnitelmien sisällön ja ratkaisutapojen luonne on selvän yksipuolisesti voimataloudellinen. YLIVALTAA Koko järjestelmän oikeudenmukaisuus yksityisiä kansalaisia kohtaan voidaan asettaa kyseenalaiseksi. tarvittavaa rahoitusta. 4. Huonojen virtausolosuhteiden vuoksi Pohjanmaalla on myös runsaasti soita. 7 7). 3. SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Mietinnön valmistelivat vesihallinnon virkamiehet. Väisäsen työryhmä eli Pohjanmaan keskeneräisten vesistötyöhankkeiden rahoitusta selvittänyt maaja metsätalousministeriön työryhmä tutki töiden loppuun saattamista. 1974 jokikohtaisen rahoitusohjelman töiden päättämiseksi vuoteen 1980 mennessä. Kustannusten vuoksi niiden aikataulu on venynyt pitkäksi. Joet ovat Eteläja Keski-Pohjanmaan luonteenomaista vesiympäristöä. Tiettävästi vesioikeus ei ole yleensä evännyt siltä haettua lupaa. vaikka töistä on tekemättä enää 25 % (tieto Yleisradion alueuutisista 21. Myös Pohjanmaalla olisi jo aika siirtää voimavarat epätaloudellisesta vesistörakentamisesta muihin vesihallinnon tehtäviin. Suurten koneiden ja huomattavan rahoituksen kauteen siirryttiin varsinaisesti 1960-luvulla. Tämä kirjoitus on koottu Vaasan ympäristöseuran luonnonsuojelujaostossa. Summien suuruus saa ihmettelemään, että eduskunta ei ole periaatteessa käsitellyt asiaa. KALLISTA Vesistörakennustöitä suorittavat Vaasan ja Kokkolan vesipiirit. Tulvantorjuntana alkanut ja yhä sen nimissä jatkuva vesien järjestely on itse paisunut yli äyräittensä ja kaipaa nyt kovalla kädellä suoritettavaa karsintaa, jotta vastedes ei yhtä kevytmielisesti leviteltäisi satoja miljoonia budjettimarkkoja piittaamatta luonnontaloudesta, kansantaloudesta, elinkeinoista ja väestöstä. Oheisessa taulukossa on esimerkkejä eräiden hankkeiden hyötylaskelmista. Tällä hetkellä kesVaasalainen biologian ja maantieteen tuntiopettaja Heinonen on Vaasan ympllristöseuran puheenjohtaja, joka on aktiivisesti toiminut Etelä-Pohjanmaan vapaaehtoisessa luonnonsuojeluliikkeessä. Se on vain vuosittain hyväksynyt budjettiin tulevat rahat. Se esitti mietinnössaan 29. Toisaalta on huomattava, että vesilakia säädettäessä l 7 l. Koska vesilakimme on vanhentunut ja vesioikeutemme tunnetusti epäpäteviä alansa kysymyksissä eli luonnontalouden tuntemuksessa, tilanteeseen ei syntyne korjausta oikeusistuimessa syyttämällä. Aikaisemmin suot ovat korvanneet järvet vesivarastoina, mutta viime vuosien tehokas ojitus on selvästi lisännyt jokien yli'!irtaamia ja tulvaherkkyyttä. Vuonna 1973 asetettu ns. Ihmiset ovat keränneet nimiä adresseihin, järjestäneet kokouksia, yrittäneet vaikuttaa päätöksentekijöihin, pyytäneet apua ympäristönsuojeluviranomaisilta ja seutukaavaliitolta ja muulla tavalla koettaneet puolustaa elinkeinojaan ja maisemiaan. Vesiviranomaisella on aina puolellaan tiedollinen ylivoima sekä teknisessä suunnittelussa että juridiikassa vastustajan nujertamiseksi. Kuivatuksen parantamiseksi ja tulvien torjumiseksi on jo pitkään tehty työtä. Vesa Heinonen Eteläja KeskiPohjanmaan vesirakentaminen Vesien luonnontilaa ei ole missään muutettu niin paljon kuin Pohjan maalla. Rannikon maankamara on tasaista ja lisäksi maan kohoaminen on nopeaa. Tämäri hetken kustannustason mukaan tarve on täysin alimitoitettu. Asiakirjoista ei hankittu lausuntoja eikä mietinnöstä käyty julkista keskustelua. Esitettyjä laskelmiakaan ei voi tarkistaa vesioikeus sen paremmin kuin yksityinen kansalainenkaan. Voidaan jopa todeta, että tulvasuojelun toteuttaminen on eräissä tapauksissa viivästynyt voimatalouden saatua suunnitelmissa määräävän aseman. mk, josta silloin oli vielä 155 milj. Mietinnössä esitettiin 1973 hintatasossa Pohjanmaan jokijärjestelyjen kokonaiskuluiksi 347 milj. Viime aikoina maanomistajat ja paikalliset asukkaat ovat monin paikoin olleet voimakkaasti vesihallinnon vesistötöitä vastaan. YKSIPUOLISTA Vesistöjärjestelyjä perustellaan yleensä tulvasuojelulla. Lisäksi vesioikeudet ovat aina jättäneet hankkeita vastustavat yleiset kannanotot tutkimatta. Yksistään Kyrönjoen töihin tarvitaan vielä 60-70 milj. Lähtökohtana ovat olleet luonnonolot, kuten tasaisuus ja maankohoaminen, sekä ihminen suo-ojineen, jotka ovat aiheuttaneet tulvia ja niiden torjunnan tarvetta. Sitäkin kiivaammin on uudistettava vesialan lainsäädäntöä ja hallintoa sekä aivan ensimmäiseksi tuotava eduskunnan ruodittavaksi omavaltaisten, kalliiden ja vahingollisten vesistöjärjestelyjen mielekkyys kokonaisuudessaan. Työ on kuitenkin ollut tuloksetonta
Vaikka vesien käytön kokonaissut.innittelussa tulisi ottaa huomioon vesien kaikki käyttömuodot, tällaisesta suunnitteluotteesta ei ole tietoakaan Pohjanmaalla. Alla olevan taulukon luvut (milj. Esimerkiksi Project Aqua -vesistössä Isojoessa on noin kahdenkymmenen vuoden ajan ollut kaksi voimalai~osta ja suuri kalanviljelylaitos, vaikka niillä ei ole vesioikeuden lupaa. Laajat vesirakennushankkeet vaikuttavat keskeisesti monille sellaisillekin tehtäväalueille, joita hoitaa jokin erityisviranomainen, esimerkiksi maatalouden, metsätalouden, energiahuollon, ympäristönsuojelun ja kaavoituksen alalla. 1.6 3.4 6.7 0.06 (Lähde Pohjanmaan keskiosan kok.suunn. VALTION VAROJEN VÄÄRINKÄYTTÖÄ ·Pohjanmaan huomattavaa vesirakentamista arvosteltaessa luonno~ja maisemansuojelulliset tekijät eivät sinänsä ole kuin yhtenä osana. 1.4 1.4 2.2 0.2/v ei lask. 122 20 87 1.4/v Maatal. mk) osoittavat selvästi voimatalouden keskeisyyden hyötylaskelmissa. Vesipiirien toiminta on ilmeisen yksipuolisesti keskittynyt rakentamiseen niin, ettei henkilökuntaa ole haluttu irrottaa vesiensuojeluja valvontatehtäviin. Hankkeiden torjumiselle on olemassa myös käytännölliset ja taloudelliset perusteet. Voimataloudessa taas vesihallinnon tulisi osaltaan olla maamme energiahuollosta 172 vastaavan kauppaja teollisuusministeriön laatimien tavoitteiden toteuttaja. Pohjalaisen jokija vesiluonnon sekä maisemien tulevaisuuskaan ei näytä valoislta. Pohjanmaan vesien laatuluokituskartta osoittaa tilanteen yleisen synkkyyden. Ei ole järkevää poistaa tulvia joltakin alueelta hukuttamalla niiden torjumiseksi kaksintai kolminkertainen pinta-ala metsämaata kokonaan lopullisesti veden alle niin kuin nykyisin tapahtuu. Kun valtion rahoitusmahdollisuudet ilmeisesti tulevat pitkään pysymään suhteellisen rajoitettuina, Pohjanmaan vesistöjärjestelytyöt tulisi tuoda mahdollisimman nopeasti kokonaisuudessaan eduskunnan periaatteelliseen keskusteluun. LAIMINLYÖNTEJÄ Muihin vesipiireihin verrattuna Vaasan ja Kokkolan vesipiirien henkilökunta on huomattavan suuri. ja Kyrkösjärven kats.asiak. Virk.k. Alueella valmistellut vesien käytön kokonaissuunnitelmat ovat keskittyneet varmistamaan vesirakennustöiden jatkumisen laajana senkin jälkeen kun em. Alueen nahkatehtaiden jätevesiasiat ovat lähes täysin hoitamatta, samoin lukuisten turkistarharehun sekoittamoiden. Näillä kaikilla alkaa jo olla myös omaa tavoitteellista suunnittelutoimintaansa, joka usein on täysin ristiriidassa suurten vesistörakennussuunnitelmien kanssa. Vesihallinnossa ei tulisikaan asettaa näille erityisaloille tavoitteita ja laatia suunnitelmia noin vain, vaan vesihallinnon tulisi asiantuntemustaan käyttäen suorittaa ne suunnittelutehtävät, jotka esimerkiksi maaja metsätaloudesta vastaavat viranomaiset ja yhteisöt katsovat tarpeellisiksi maaja metsätalouden tavoitteiden toteutumiseksi. Uusia suunnitelmia on lähes jokaiselle vesistöalueelle, ja niiden lähtökohtana on entistä keskeisemmin voimatalouden rakentaminen. / :-';!~~~~ ~I ULU~, ru,,,vQ o ~ ~JlLUff O Vesihuolto Kalatal. Ehkä kaikkein arveluttavinta nykyisessä käytännössä on vesihallinnon ylivalta kaikkien vesirakennustöihin liittyvien ongelmien ratkaisijana. Ei ole oikein, että valtion rahoituksella suunnitellaan ja rakennetaan suuret hankkeet, joiden hyödystä koituu jopa yli 90 % yksityiselle voimataloudelle voimayhtiöiden vastatessa usein vain pelkän voimalaitoksen rakentamisesta. Väisäsen · toimikunnan mietinnön mukaiset työt ovat valmistuneet eli vuodesta 1980 eteenpäin. Vaasan läänin vesistöjärjestelyjen kanta kertoo vain suurimmista järjestelyistä ja suunnitelmista. Tulvien torjuntana alkaneet puuhat jatkuvat nyt voimataloutta palvelevana, yhä suurisuuntaisemmaksi käyvänä toimintana, kun koetetaan saada tasaisen lakeuden vähäiset korkeuserot tuottamaan watteja tippavoimaloihin. ) sekä sisällytettäessä siihen määräyksiä luvan antamisen rajoittamisesta tuskin oli tarkoituksena, että näihin ei lainkaan puututtaisi lupia käsiteltäessä. Saman vesistön varrella oleva suuri perunanjalostuslaitos kykeni toimimaan useita vuosia ilman vesioikeuden lupaa ja laskemaan jätteensä suoraan vesistöön. Kuitenkin vesistöjen tila on erittäin huono. Erilaisia vesilain rikkomisia tapahtuu jatkuvasti. Kohteen nimi Perhon joki, keskiosa II Perhonjoki, alaosa Lestijoki, yläosa II K yrkösjärvi Voimatal. Nykyinen "tulvien torjunta", jota maatalouden harjoittajat vastustavat, on nopeasti muutettava sellaiseksi, että tulvasuojelutyöstä maaja metsätaloudelle aiheutuva taloudellinen haitta ei nouse todellisia hyötyjä suuremmaksi. D SUOMEN LUONTO 3/ 77 36. vsk.. Suurten hankkeiden lisäksi vesiviranomaisen pöytälaatikoissa odottaa suuri joukko pienten vesien perkaussuunnitelmia
Järjestelyyn sisältyy erittäin kallis joen ja täyttökanavan eritasoristeys. Vuonna 1975 hankkeen hinnaksi laskettiin jo 15.2 miljoonaa markkaa. Veden saaminen tehtaalle jatkuvana !. Kansallispuistosuon hukuttamisen ja aivan Närpiönjoen latvalle rakennettavan altaan vaihtoehdoksi olisi ollut vastaavan tilavuuden mahdollistanut allasalue. Vaasan vesipiirissä oli myös tarkkoja maastomittauksia aikaisempien tulvasuojelutöiden ajoilta. Mikään ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan niin, että vaihtoehtoisista ratkaisuista olisi tehty tarkat laskelmat. Länsi-Suomen vesioikeus antoi ensin tilapäisen rakennusluvan ja myöhemmin varsinaisen luvan laajaan täyttökanavaverkostoon ja suunnitellulle kansalli?puistosuolle tehtävään altaaseen perustuvalle ratkaisulle. Lopputuloksena on, että tulevan kansallispuiston luontoa hukutettiin altaan alle täysin turhaan.jään odottamaan ekologisen suunnilteluperiaatteen tuloa vesihallitukseen. Esko Räsänen Närpiönjoen mielettömyydet Eteläpohjalaisen joen puoskarointi on muuan versio vesiviranomaistemme onnettomista yrityksistä "parantaa" vesiluontoamme. Allas on ollut jo jonkin aikaa valmiina. Vielä tällöinkin lääninhallitus esitti, että vaihtoehtoja tutkittaisiin. 3 m 8 /sek. Hanke ei ole täyttänyt sille asetettua tehtävää, vaan vettä joudutaan hankkimaan tulevaisuudessa myös naapurij"oesta. Mikäli lukijalle ei ole selvinnyt tämän kirjoituksen tarkoitus, kerrattakoon vielä : Vesiviranomainen ajoi suunnitelmansa läpi ottamalta lainkaan huomioon luonnonsuojeluviranomaisten näkemyksiä ja syrjäyttämällä osittain myös maanomistajien edut. Aikaisemmin hän on toiminut luonnonsuojelututkijana vesihallituksessa. Allasalueen ·maanomistajista suuri osa vastusti altaan suurentamista. Julkisuudessa on esiintynyt tietoja hankkeen tulevan maksamaan saman verran kuin Närpiönjoen järjestely. Tehtaan s1J01tuspaatos tehtiin vastoin teollisuuden si.1amtiteorian periaatteita, sillä selluloosateollisuudelle keskeinen hyvän raakaveden riittävä saantimahdollisuus puuttuu sieltä. juoksutuksena synnytti Närpiönjoen järjestelysuunnitelmat. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Lääninhallitus lähetti useita kirjeitä vesiviranomaiselle, ja vesihallituksessa käytiin neuvotteluja, joihin osallistui myös luonnonvarainhoitotoimisto. vsk. Teollisuusalueen suunnittelussa on varauduttu tuotannon kaksinkertaistamiseen sekä paperintuotantoon. 173. Suunnitelma eteni vesioikeuskäsittelyyn. Niiden yhteydessä padottiin joenlatvan suoalueella olevat Kivija Levälampi tekoaltaaksi, jonka tarkoituksena oli tasata virtaamia. Tilanne Närpiönjoella muuttui olennaisesti, kun Kaskisiin sijoitettiin poliittisella päätöksellä Metsä-Botnia Oy:n selluloosatehdas. MAKSU KIERRE Vesioikeuskäsittelyssä oli hankkeen kustannukset vuoden 1973 tiedoin laskettu 8.0 miljoonaksi markaksi. Kustannukset olivat kahdessa vuodessa nousseet lähes 100 %. On myös käynyt selväksi, ettei tehty järjestelytyö takaa riittävästi vettä Metsä-Botnia Oy:n selluloosatehtaalle edes sen aloituskapasiteetilla. Sen täyttymisessä on ilmennyt selviä vaikeuksia. 2-1. Sellutehtaan virheellinen sijoituspäätös johti erehdyssarjaan, jossa vesihallitus, Vaasan vesipiiri ja Länsi-Suomen vesioikeus yhteisymmärryksessä, mutta myös yhteisrintamassa luonnonja ympäristönsuojelun asiantuntemusta vastaan, ovat härkäpäisesti ajaneet tahtonsa läpi onnistuen tuhoamaan korvaamattomia luonnonarvoja ja tuhlaamaan yhteisiä varoja mutta onnistumatta saamaan riittävästi vettä sinne, minne sitä piti saataman. Nämä eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia, mutta niiden vedentarve olisi tullut ottaa huomioon jo laitosta perusFK Räsänen toimii Vaasan läänin ym· päristönsuojelun tarkastajana ja lääninhallituksen edustajana IHninsä vesienkäytön kokonaissuunnittelun neuvottelukunnissa. Närpiönjoella on jo aikaisemmin suoritettu joitakin tulvasuojelutöitä. Alkuvai heessa tehdas tulee tuottamaan 250 000 tonnia selluloosaa vuodessa. tettaessa. Vaasan vesipiirissä valmistellaankin uusia suunnitelmia vedensaannin lisäämiseksi Teuvanjoen avulla. METSÄ-BOTNIAN ONNETON SIJOITUSPÄÄTÖS Kaskisten kohdalla Selkämereen laskeva Närpiönjoki alkaa Jurvan ja Laihian kuntien rajoilla olevan vedenjakajaseudun suurilta soilta. VETTÄ KANSALLISPUISTO N PÄÄLLE Kun alkoi näyttää siltä, että Närpiönjoen järjestelyn suunnittelijat olivat päätymässä Kivija Levälammen altaan suurentamiseen siten, että se ulottuisi myös kansallispuistoksi suunnitellulle Levanevalle, Vaasan lääninhallitus ryhtyi neuvotteluihin suon säilyttämiseksi. Kokonaishyöty oli sama 8.0 miljoonaa markkaa
Viimeisten tietojen mukaan Pajuojan allassuunnitelmat on lopullisesti haudattu. Tällä matkalla Perhojoen vesi siis ohjattaisiin pois vanhasta uomastaan, joka kulkee mm. Vissavedestä vesi johdettaisiin tunnelissa Kaustiselle Pirttikosken alapuolelle rakennettavaan ns. Tässä artikkelissa käsiteltyjen jokien lisäksi sama vesipiiri suunnittelee myös Lest~joen tuhoamista (vrt. 174 suojelua varten, eikä niillä nykyisinkään ole voimataloudellista käyttöä. Voimataloudellisesti kannattavin olisi toinen vaihtoehto, joka myös muuttaisi eniten luontoa. Pööskallion voimalaitokseen, johon putouskorkeutta saataisiin Vissavedestä 51.1 m. Onhan maamme energiahuollosta vastaava kauppaja teollisuusministeriö selvästi ilmaissut kantanaan, että Suomi ei tarvitse niitä tippavoimaloiden watteja, joita vesihallitus vesipiireineen haluaa tuottaa rakentamalla pitkin ja poikin P?hjanmaata patoja, kanavia, kalliotunneleita, uusia joki uomia, tekoaltaita ja vesiväylien eritasoristeyksiä. Tapani Hyytinen Perhon joen ja Ähtävänjoen tuhoamishankkeet Kokkolan vesipiiri Keski-Pohjanmaalla on suunnitellut voimalaitoksia kaikkiin toimialueensa suurehkoihin jokiin. PERHONJOKI alkaa Perhon kunnasta. vsk.. Ne rakennettiin lähinnä tulvaHyytinen on Kokkolan Kiviniityn peruskoulun yläasteen rehtori ja Keski-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. 178), mikä olisi alkuperäsiluonnon ja luonnonvarojen suojelun kannalta ehkä vieläkin turmiollisempaa. Täyttökanava Patanasta SUOMEN L UONTO 3/77 36. Se virtaa Vetelin, Kaustisen sekä Alavetelin halki ja laskee mereen Kokkolan kohdalla. Keskiosaan kuuluvat näiden alapuoliset vesistöt keskiosan järviryhmään asti, alaosaan tämä järviryhmä ja siitä mereen ulottuva osa. Kymmenisen vuotta sitten otettiin käyttöön Venetjärven, Vissaveden ja Patanan säännöstelyaltaat. Suunnitelmien toteutuminen muuttaisi jokien luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat osat ja hävittäisi niiden arvokalat. Toisen mukaan Patanan altaasta rakennettaisiin kanava Vissaveden altaaseen, joka laajennettaisiin nykyisestään yli kaksinkertaiseksi. Patanan altaasta Vissaveteen johtavan täyttökanavan pituus olisi n. Suunnitelmassa taattaisiin vanhaan uomaan virkistyskäyttöä varten tietty minim1v1rtaama ( 1.2-2.0 m 5 /s kesäaikana) ja rakennettaisiin pohjapatoja, jotta joenpohja ei kuivuisi. Lisäksi uomassa voitaisiin suorittaa n. Valtakunnallinen merkitys olisi olematon, mutta talvikauden huippujen tasaajina niillä olisi paikallista merkitystä. Kolmannen vaihtoehdon mukaan Patanan altaaseen rakennettaisiin pieni voimalaito ja mahdollisesti ns. Keski-Pohjanmaan jokiluonnon tuhoamishankkeet ovat painava lisätodiste siitä, miten lyhytnäköistä ja järjettömän itsetarkoituksellista on vesihallinnon toiminta Pohjanmaalla. Pajuojan allas Perhonjoen yläosaan siianpoikasten kasvatusaltaaksi. Sitä vastustetaan varsinkin Vetelissä, jonka kirkonkylän ohi nyt virtaavasta vedestä pääosa ohjattaisiin täyttökanavaan. s. YMPÄRISTÖHAITTOJA aiheuttaisi eniten toinen, voimataloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Ensimmäisen päävaihtoehdon mukaan Perhonjoen lähes jokainen pieni koski valjastettaisiin rakentamalla 7-10 pientä voimalaa. PERHONJOEN SUUNNITELMAVAIHTOEHTOJA on kolme. 35 km. vuorokauden pituinen huuhtelu virtaamalla 20 m 5 /s. On myös muistettu, että Yleisradion 1950luvulla järjestämässä valtakunnallisessa maisemakilpailussa Vetelin alueella oleva jokilaaksomaisema sijoittui kolmanneksi. Vetelin kirkonkylän läpi. Suunnitelmissa vesistöalue on jaettu kolmeen osaan, joita pyritään käsittelemään toisistaan riippumatta: yläosaan, keskiosaan ja alaosaan. Mainittakoon, että Outokummun Kokkolan voimalan teho on 120 megawattia ja että Perhonjoen voimalat tuottaisivat sähköä yhteensä saman verran kuin oli Perhon jokilaakson kuntien yhteiskulutus 1970. Tulvien vähentämiseksi sekä voimatalouden ja uiton vuoksi 1950-luvun loppupuolelta asti on tehty laajoja vesistötöitä. Yläosa käsittää Patanan tekoaltaan, Halsuanjärven ja Ullavanjärven sekä näiden yläpuoliset vesistöalueet. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti saatava huipputeho olisi 21.4, toisen 3 7 .1 ja kolmannen 7 .3 megawattia
haukka, ja siellä nähdään säännöllisesti kotka ja muuttohaukka. Putouskorkeutta on 2-3 km matkalla 16 m . Vissaveteen kulkisi Pilvinevan laiteita, mutta ei suunnittelijoiden mukaan halkaisisi varsinaista Pilvinevaa. kurki, metsähanhi, tavi, taivaanvuohi, pikkukuovi, kapustarinta, jänkäsirriäinen, harmaalokki, lapinharakka ja sinisuoSUOMEN LUONTO 3/77 36. 7 metrin nosto eikä voimalaitosta tarvita välttämättä ollenkaan. komean Kattilakosken tuhoaminen ja joelle tehtäisiin uomaa uuteen paikkaan kaksi ja puoli kilometriä. Kattilakoski kelpaisi vielä taimenenkin lisllllntymisalueeksi. Toisen vaihtoehdon toteuttaminen muuttaisi jokea Vetelin alueella. Kaunein koskialue kuivuisi, koska vesi ohjattaisiin tunnelissa 1.5 km matkalla kosken ohi. 7 km päässä toisistaan. Yleisesti ottaen kaustislaiset kanil nattavat toista vaihtoehtoa ·= saisivathan he Pööskallion . Onhan Pilvineva valtakunnallinen suojelukohde ja kansainvälisen Project Mar'in osa. ensimmäiseen ja toiseen vaihtoehtoon. Paikkakuntalaisten mielestä maan kuivaamiseen riittäisi 0. Vielä vuosi sitten suunnittelijat kertoivat, että voimala tullaan varmasti rakentamaan. Lisäksi se on arvokas virkistysalue ja matkailukohde, joka sijaitsee aivan maantien tuntumassa. Kirkonkyläthän ovat vain n. voi:i: malan kun taas veteliläiset, 1 joilta v1eta1S1m vettä jokiuo,:: masta, vastustavat sitä. Luonnonsuojelijat eivät varauksetta usko suunnittelijoiden väitettä, että kanava ei vaikuttaisi suon vesitalouteen. Sen edustavaan pesimälinnustoon kuuluu mm. Oman värinsä tälle antoi vanha veteliläisten ja kaustislaisten kilpailu. Se sisältyy sekä ensimmäiseen että toiseen vaihtoehtoon. Sen huipputeho tulisi olemaan n. Ähtävllnjoen rakennussuunnitelmiin kuuluu mm. 6 megawattia. Perhonjoen mahtavimman kosken, Kaitforsin, valjastaminen sähköä tuottamaan kuuluu Perhonjoen rakennussuunnitelmien ns. Joulukuussa 1974 KeskiPohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys järjesti Kaustisella Perhojoen vesistöjärjestelyjä koskevan yleisötilaisuuden, jonka virittämä kirjoittelu jatkui paikallisissa lehdissä koko seuraavan vuoden ajan. Luonnonsuojelijoiden mielestä Kaitforsin voimalasuunnitelma on haudattava ja alueen 175. Virtaama hidastuisi ja jokiuomasta saattaisi tulla perättäisten hitaasti virtaavien suvantojen sarja, joka alkaisi helposti rehevöityä ja sen vesi pilaantua. Suunnittelijat taas sanovat, että maata voidaan kuivata 300 ha, kun vedenpintaa nostetaan 2 m. Alavetelissä paikkakuntalaisten ja Kaitforsin puolesta puhunut Peter Sandbacka sanookin, että tulvasuojelun mukana maanviljelijät pakotetaan hyväksymään voimalan rakentaminen. Tulvasuojelu edellyttää vedenkorkeuden sään-~ nöstelyä Alavetelissä jonkin verran, mutta vesipiirin suunnitteli:i: jat ovat sitoneet tulvasuojeluun §_ voimalan rakentamisen, jolloin .': viiden järven vedenpintaa korotettaisiin kahdella metrillä. Virtaavan veden pohjaeläimet ja kalat katoaisivat ja muukin jokiekosysteemi muuttuisi perusteellisesti . PERHONJOEN KAITFORSIN eli joen mahtavimman kosken valjastamisesta puhuttiin ja kirjoitettiin paljon 1976. Suo on kaunis ja geologisesti mielenkiintoinen; sijaitseehan se keidasja aapasuoyhdistymien vaihettumisrajalla. Kokkolan vesipiiri on yhdistänyt tulvasuojelusuunnitelmat voimalaitossuunnitelmiin siten, että tulvasuojelusuunnitelmien mukana maanviljelijllt pakotetaan hyväksymään myös Kaitforsin tuhoaminen. Kaitfors on Alavetelissä Kruunupyyn kunnassa 25 km Kokkolasta. vsk. Vedenpinnan korottaminen kahdella metrillä hukuttaisi maata 700 ha
Evijärven Kattilakos176 kea. Ensi vuosikymmenellä tulvasuojelun painopistettä aiotaan siirtää maan eteläosiin. voimatalousvaihtoehtoja. Ens,immäisen päävaihtoehdon toteutuessa saatettaisiin rakentaa pieni Isokoskenkin voimala Kokkolan lähelle. Vesihallitus ei tätä hyväksy, vaan katsoo, että tulvasuojelu heikkenee, jos suunnitelmista poistetaan voimalat. Asia käsiteltiin pikavauhdilla vesihallituksessa sekä maaja metsätalousministeriössä, mutta valtioneuvostossa kyettiin viivästyttämään poliittisesti rakentamispäätöstä pöydällepanolla (RKP ja SDP kannattivat sitä). Vaikka Perhonjoen vaelluskalakannat (meritaimen, vaellussiika, nahkiainen) ovat huomattavasti taantuneet alaosan koskien perkausten johdosta, esim. Se toteaa myös, että voimaloilla olisi huomattava alueellinen merkitys kulutushuippujen tasaajana, vaikka valtakunnallisessa energiahuollossa niillä ei olisi suurtakaan merkitystä. Alkuperäistä joki maisemaa suunnitelmissa ei juuri ole arvostettu, sillä suunnittelijoiden mielestä maisemansuojelu ja voimatalousrakentaminen voidaan toteuttaa samoilla jokiosuuksilla. Koskialueen merkitystä virkistysja matkailualueena korostaa sen sijainti aivan lähellä tietä. Pohjanmaan keskiosan vesistösuunnitelmassa ehdotetaan joen nykyisten voimalaitosten kehittämistä ja 2-3 uuden rakentamista. Rakennusyhtiöitten kannattavuuden edellytyksenä onkin valtion huomattava tuki. vsk.. JOKISUUNNITELMIEN YHTEISENÄ PIIRTEENÄ kaikissa edelläkuvatuissa tapauksissa painotetaan tärkeimpinä ns. Kattilakosken alue tarjoaisi elinmahdollisuudet jopa paikalliselle taimenkannalle. Omalla tavallaan luonnonarvoja kuvastaa linnusto: lehto kerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, punavarpunen, mehiläishaukka, hiirihaukka, huuhkaja ym. Asian korjaamiseksi aiotaan perata 5-6 koskea voimalan alapuolella ja rakentaa niiden tilalle 3 pohjapatoa, joissa olisi lähes seisova vesi. Kalaja raputaloushaittoja ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. 1976. Pööskallion voimalan rakentaisi kuntainliiton omistama Perhonjoki Oy. Joulukuussa 1976 tilanne oli se, että rahanpuute oli pysäyttänyt Pohjanmaan vesistöhankkeiden jatkokäsittelyn valtioneuSUOME LUONTO 3/77 36. veden samentuminen, ulottuisi pitkälle alaspäin. 7. Kaitfors-suunnitelmia alettiin kiirehtiä 1976, koska paikkakunnalla ilmeni huomattavaa vastustusta. 254-259). Suunnitelmien mukaan Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksen rakentamiseen pitäisi päästä jo tällä vuosikymmenellä, ja suurimman osan Perhonjoen suunnitelmista tulisi toteutua 1980-luvulla. 5. Rakentajana on yleensä yksityinen yhtiö. Perhonjoki mainitaankin niiden jokien luettelossa, joissa on säilytettävä nahkiais-, vaellussiikaja purotaimenkanta (Westman, Suomen Luonto 6/1973, s. Asia lähetettiin tutkittavaksi kauppaja teollisuusministeriöön, joka lausunnossaan ei pitänyt energiatalouden kannalta tarpeellisena rakentaa näitä Pohjanmaan jokivoimaloita. Rakentajasta riippumatta voimalan tuotto tuskin näkyisi kuluttajan maksamissa sähkönhinnoissa, mutta kaikille yhteinen ympäristö huonontuisi. Joen nykyistä uomaa oikaistaisiin kahdessa paikassa. Lisäksi osa Perhonjoen vedestä suunnitellaan johdettavan kanavaa myöten Kruunupyyjokeen ja edelleen Luodonja Öjanjärveri makeanvedenaltaaseen veden laadun parantamiseksi. 150 tilan maataloutta. 1976 maaja metsätalousministeriölle kauppaja teollisuusministeriö esittää kantanaan, että Perhonjoen keskiosan säännöstelyä ja siihen liittyvää voimataloushanketta ei tulisi toteuttaa, ja että vesien suojelemiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi olisi ilmeisesti löydettävissä halvempia ja luontoa väh~mmän muuttavia ratkaisuja. Itse asiassa muita ei ole tarkasti tutkittukaan. Melko tehokkaasti suunnitellaan siis Perhonjokea rakennettavan, kanavoitavan ja perattavan. Kaikkiaan menettäisiin luonnollista uomaa noin 2.5 km. Vedenpinnan nostaminen 2 m vaikeuttaisi n. SUUNNITELMIEN NYKYfILANNE Vesihallituksen perustamisesta eli vuodesta 1970 lähtien sen rakennustöiden pääkohteena on ollut Pohjanmaa, mikä viraston mukaan johtuu maakunnan erikoisista vesiolosuhteista, mm. Lisäksi on muistettava, että kaivamisen haitat, mm. Tähän seikkaan viittaa myös Ympäristönsuojeluneuvosto aloitteessaan Pohjanmaan vesistöjärjestelyistä maaja metsätalousministeriölle 12. Toinen oikaisu vaurioittaisi pahasti maisemaa, sillä Kattilakosken kylän kohdalla Evijärvi-Pietarsaari -tien varrella jäisi yli kilometri jokiuomaa kokonaan kuivaksi. Rakennettavaksi suunnitellaan mm. Kovinkaan suurta merkitystä ei siis liene sillä, että Kattilakosken alapuolelle Ähtävälle suunnitellaan jokimaiseman suojelualuetta, kun itse jokivesi ei säilyisi luonnonmukaisena. Pato hävittäisi näsiän ainoan kasvupaikan Alavetelissä sekä parhaat jokivarsilehdot tuomineen, kieloineen ja sudenmarjoineen. Kaitforsin rakentajasta on 90 % yksityisomistuksessa. tulvista. Lausunnossaan 19. Voimala olisi käytössä vain arkisin klo 7-1 7, ja vesi seisoisi öisin ja viikonloppuisin sen alapuolella Alavetelin keskustassa alentaen sen asukkaiden elinympäristön viihtyisyyttä. Voimalaitos pysäyttäisi kalojen vaelluksen. . ÄHTÄVÄNJOKI alkaa Lappajärvestä ja virtaa Evijärven ja Ähtärin kautta mereen Pietarsaaren pohjoispuolella. Esim. luonnonvarat inventoitava perusteellisesti. Kattilakosken yläja alapuolelle suunnitellut huomattavat kaivuutyöt muuttaisivat nyt luonnonmukaisen joen pelkästään voimataloutta palvelevaksi kanavaksi. nahkiaiskanta on vielä taloudellisestikin merkittävä
Talouskäyttöä suunniteltaessa toimenpiteiden tulisi tällaisilla alueilla olla mahdollisimman varovaisia, mahdollisimman vähän alkuperäistä luontoa muuttavia. Ähtävänjoen voimalaitokset tulisi suunnitelmien mukaan rakentaa 1970ja 1980luvuilla. vsk. 177 C V ·= :r: ·2 "' 0. Pohjanmaan keskiosan joki_järjestelysuunnitelmia tehtäessä näitä periaatteita ei ole tarpeeksi noudatettu. Perhonjoen toinen vaihtoehto tulisi haudata, koska alkuperäinen jokiuoma muuttuisi kymmenien kilometrien matkalla ja Pilvinevan vesitalous vaarantuisi. koskien rakentaminen, uomien ruoppaukset ja perkaukset, soiden ojitukset jne. Kummallakaan ei nyt ole voimatalouskllyttöll, mutta sähkön saamiseksi suunnitellaan mm. 35 km mittaista kanavaa altaasta toiseen. Voimataloushyötyä on suhteettomasti arvostettu alkuperäisen jokimaiseman, jokieliöyhteisön ja elinkeinojen suojeluun verrattuna. C V . Luonnonvarojen hyväksikäytössä on harkittava seurausilmiöitä erityisen tarkasti silloin, kun toimenpiteet aiheuttavat SUOM EN LUONTO 3/77 36. Suunnitelmat palvelevat lähinnä voimataloutta, eikä niissä ole otettu huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Näin seuraukset olisivat paremmin ennakoitavissa ja tuhot torjuttavissa. "' fC V C I. 178), joka vielä on lähes täysin luonnontilainen. Tällainen alue on siten ajan mittaan tuottoisampi. ·= :r: ·2 "' 0. Kymmenisen vuotta sitten otettiin käyttöön Perhonjoen vesistöalueeseen kuuluva Vissaveden tekoallas, jota nyt suunnitellaan laajennettavaksi kaksinkenaiseksi, jotta sen vesi ohjattaisiin tunnelia pitkin Kaustiselle rakennettavaan voimalaan. Perho_njoen Patanan tekoallas (yläkuvassa sen rantapengen:t) otettiin käyttöön samoihin aikoihin kuin Vissavedenkm. ALKUPERÄISLUONNON SUOJELUN MERKITYS Suomen luonto on säilytettävä monipuolisena ja ekologisesti ta· sapainoisena. Yläkuvassa näkyy altaan pinnalla kelluvia turvelauttoja, alakuvassa altaaseen jätetyn puuston jäännöksiä. Keski-Pohjanmaan huomattavin suojelukohde on Lestijoki (vrt. s. Perhonja Ähtävänjoella .rakentaminen tulisi suorittaa mahdollisimman vähän luontoa muuttaen. luontoon pysyviä tai hitaasti palautuvia muutoksia. · vostoon tai maaja metsätalousministeriöön, vaikka vesihallituksen suunnitelmat ovat jo pitkään olleet valmiina. Se tulisi rauhoittaa kaikelta rakentamiselta ja säilyttää kalaja raputalousjokena sekä jokimaiseman suojelualueena. Alakuvassa näkyy jo perusteellisesti ruopattua Perhojoen Isokoskea, johon suunnitellaan voimalaa. Tällaisia ovat esim. Etenkin Paukanevan alueella maisema on ainutlaatuinen. Luodonja Öjanjärvien veden laadun parantamiseen olisi päästävä 1990-luvulla. Alkuperäisluontoa on suojeltava myös talousalueilla
Lestijoen latvoilla levittäytyy laaja Lestijärvi karun Suomenselän todellinen helmi. Tähänastinen rakentaminen ja likaaminen ei vielä ole karkottanut Lestijoen arvokkainta kalastoa, ja vesikin virtaa yhä luonnon muovaamassa uomassaan. Pohjois-Pohjanmaalla virtaavan Kiiminginjoen ja Etelä-Pohjanmaan LapväärtinjoenIsojoen väliin on jäänyt ikäänkuin vahingossa vain yksi arvokas Ki~joittajan esittely: ks. pääasiassa Lestijärven kunnassa sijaitsevat Isoneva, Iso Lampineva ja KivinevanTuomikonnevan vetiset rimpinevat sekä erikoinen Paukaneva Lestijoen varrella. Lestijoen valuma-alue on noin 1 404 km 2 ja keskivirtaama Kannuksen kohdalla on 4.3 m 5 /s. Joen alajuoksulle ovat tyypillisiä useat luonnontilaiset kosket ja laakeat viljelymaisemat. Pekka Salminen Lestijoki Keski-Pohjanmaan viimeinen joki Kuin sattumalta on edes yksi joen nimen ansaitseva näyte jäljellä. Paukaneva on laaja ja karu keidassuon ja aapasuon yhdistymä. Vaikka Lestijoki näillä alueilla onkin vaatimaton, sen pyörteissä viihtyvät taimenet, ja se antaa mahdollisuuden kokea erämaisen jokiluonnon monet retkeilylliset ja maisemalliset elämykset. s. Kamppailu Lestijoen pelastamiseksi vesiviranomaisten kynsistä jatkuu. Joki polveilee soilla ja syrjäisillä metsäalueilla. Pohjanmaan jokien elättämä arvokalasto on hävinnyt murto-osaan entisestä. Lestijoki virtaa y_läjuoksuaan lukuunottamatta kummemmitta polveiluitta kaakosta luoteeseen ja laskee Perämereen Himangan kohdalla. Jokia ei enää ole; on vain padottuja, allastettuja ja pengerrettyjä uomia, jotka ilmeettöminä puhkovat luonnottomia reittejään. Erää.n toimialansa tarpeettomuuden tunnustamista pelkll.ll.vll. Luonnon "realisointi" järeää teknologiaa ja ihailtua insinööritaitoa hyväksi käyttäen on johtanut pelottavaan tilanteeseen, jossa Pohjanmaan paristakymmenestä merkittävimmästä joesta vain kolme suhteellisen luonnontilaista on jäljellä. 178 LESTIJOKI .. Välittömästi valuma-alueen eteläpuolella huokuu Perhon Koirajoen suoerämaa ja länsipuolella levittäytyvät Kälviän Kotkannevan mahtavat aapalakeudet. VOIMATALOUDEN YKSIVAKAAT PERUSTEET PERUSTEET Lestijoella on harvinaisia ominaisuuksia myllerretyllä Pohjanmaalla. ON SAILYITANYT ALKUPERÄISTÄ LUONNETTAAN Lestijoen säilymiseen lienee syynä vesistön valuma-alueen pienuus, vähäinen sademäärä ja heikot tulvat. Erityisesti Lestijärven yläpuolisilla osilla ja pari peninkulmaa järvestä alaspäinkin Lestijoki on luonnontilaisimmillaan. Jokiluonto on menettänyt merkityksensä ja entisen luonteensa kautta laajan Pohjanmaan. Lestijoen lähteet ovat Suomenselän laajimpien erämaiden ja suoalueiden äärellä. Keskijuoksu on pohjalaista jokimaisemaa parhaimmillaan. KeskiPohjanmaan kuuluisasta jokiluonnosta. Joki toimi kulkusaitsee maininnan "yllättävän hyväylänä, se tarjosi leveän leivänvin säilynyt". Onhan vaakalaudalla monien luonnonarvojen ohella myös laajoja ympäristövaikutuksia, mm. Pohjanmaalla joki on ollut eläjokivesistö, Lestijoki, joka virtaa män perusta. Koetteilla on viranomaistemme kyky tajuta kokonaisuuksia. lisän ja merkitsi elämän jatkuvuutta. rannikon kalastus. SUOM EN LUONTO 3/77 36. Pikkukosket ja joen uoma ovat koskemattomia. Syntyvoimansa Lestijoki kokoaa Lestijärven, Perhon ja Kinnulan kuntien rajamailta soluen aluksi pikkupurona erämaiseen Lehtosenjärveen. Ylä.osalla sijaitsevan, luonnonsuojelullisesti arvokkaan Paukanevan päälle kaavaillaan tekoallasta ja vesivoiman saamiseksi on laadittu sll.ll.nnöstelysuunnitelma, joka mitä ilmeisemmin tulisi tuhoamaan, paitsi taimenkannan, myös vaellussiian ja nahkiaisen. Siinä syvä jokilaakso, viljelykset ja nauhamaiset kylät muodostavat eheän kokonaisuuden. Siellä kotkitla on vielä istumapuunsa, hanhilla ja kurjilla rauhalliset pesimäsuonsa. vsk.. Kokkolan vesipiiri on jo käynnistä.nyt mahtipontiset operaationsa jokiluonnon nujertamiseksi. Nykyään tilanne on muuttunut nopeasti. Ennen kaikkea se virtaa edelleenkin alkuperäistä uomaansa pitkin ja kuohuu samoissa koskissa kuin ennenkin. Asutus levittäytyi vielä omassa uomassaan ja anjokivarsille. 163. Luonnonsuojelullisesti edustavia soita on sen valuma-alueella mm
Lisäksi laskelmat kalaja raputalousmenetyksistä poikkeavat jyrkästi jokea tutkineiden asiantuntijoiden arvioista. Pohjanmaan keskiosan vesien käytön kokonaissuunnittelun neuvottelukunnalle 21. Luonnollisestikaan kustannusarvioissa ei ole otettu huomioon rahassa vaikeasti mitattavia arvoja, joita jäljellä olevilla jokivesistöillä on poikkeuksellisen runsaasti. taajamien ja haja-asutuksen jätevesien sekä metsäojitusten vaikutuksesta. Paukaneva tuhoutuisi altaaseen. Nahkiaiset viihtyvät joessa ja rapukanta on elpymässä hyvää vauhtia. Ne vaarantaisivat myös Paukanevan (yläkuva), joka on maan arvokkaimpia soidensuojelualueita. Korpelan Voima Oy:n voimalaitos on padonnut joen keskivaiheilta. Sen useimmat kosketkin ovat yhä koskia ja vaelluskaloille kelvollisia kutupaikkoja. Vuosisaalis 1950-luvulla Vuosisaalis 1970-luvulla Pyhäjokisuu Kala jo kisuu Lesdjo kisuu Perho njokisuu Välialueet 45 00060 000 kg 45 00070 000 " 40 00050 000 " 30 00040 000 " 30 00050 000 " I 5 00030 000 kg 8 00010 000 " 40 000-40 000 " I 000I 000 " 5 00015 000 " Yhteensä I 90 000-270 000 kg 69 00096 000 kg Lestijoen luonnontilan säilyminen ilmenee myös sen edustan vaellussiikasaaliista. Mikäli joki ra'§ kennettaisiin voimatalouden ] käyttöön, yhtiön jakelualueen·( 10 Keski-Pohjanmaan kuntaa) energian tarpeesta pystyttäisiin tyydyttämään jopa puolet. vsk. Edellä kuvatulle Lestijoelle ei nykyisenä tietokoneaikana ole muodostunut sellaista arvoa, joka herättäisi joen rakentamissuunnitelmien parissa puurtavat insinöörit. Lestijoen rakentamissuunnitelmiin on liittynyt 2-7 voimalaitosta ja kaksi allasta. Kokkolan vesipiirin yhä vireillä olevat Lestijoen tuhoamishankkeet tärvelisivät korkealuokkaisen veden, vesistön ja maiseman. Lestijoki on )nyky-Pohjanmaalla outo ilmiö: se virtaa yhä omassa uomassaan. Meritaimen nousee kuitenkin voimaSUOMEN LUONTO 3/77 36. Lestijoen tuottamat saaliit ovat yhä samaa luokkaa kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta naapurijokien tuotto on romahtanut jokijärjestelyjen myötä. KIISTATON KALATALOUDELLINEN MERKITYS Koska Lestijoki on laajan alueen ainoa lähes luonnontilainen joki, 179. mk. He ovat, Kokkolan vesipiiri etunenässä, valmiita uhraamaan viimeisen jokensa. 1976 jaetun aineiston mukaan erään rakentamisvaihtoehdon hyödyksi on laskettu 82 milj . Tämän hetkisellä raakaenergian hintatasolla se merkitsisi noin 3.5 miljoonaa markkaa vuodessa. 5. Silti se ei suinkaan ole luonnontilainen. Lestijoen voimalaitoksellaan Korpelan Voima Oy kehittää 8 % jaka5 mastaan sähköstä. laitospadolle saakka ja tuottaa poikasia. -~ Voimataloudellista hyväksiE käyttöä suunnittelevien viranomaisten ei varmaankaan ole ollut helppoa osoittaa Lestijoen rakentamisen taloudellisuutta. Nykyisin puhdistusmenetelmin, ojitusten säännöstelyin sekä muiden toimenpiteiden avulla onkin mahdollista saada Lestijoki lähelle luonnontilaista, jolloin joen }r.alataloudellinen, maisemallinen ja virkistyksellinen arvo kasvaisi vielä merkittävästi. Joki kulkisi osittain uusia uomia, siinä virtaavan veden määrä vähenisi ja laatu heikkenisi nykyisestään ja mm. mk ja kustannuksiksi 58 milj. Veden laatu heikkenee tasaisesti merta lähestyttäessä mm. Niin tässä kuin yleensäkin hyötykoron laskemisessa on esiintynyt hämmästyttävää kirjavuutta. Jokena se edustaisi samaa "kanavaluokkaa" kuin naapurinsakin
1976. Kuusela, K. Valtonen, T. alueen työllisyyteen tai paikallisten asukkaiden taloudellisiin pulmiin. Näiden tutkimusten valossa joen kalataloudellista tuottoa on mahdollista parantaa mm. LUONNON TUOTTO VAI TEKNIIKAN. En voi olla pohtimatta, millaiseksi joen rakentamisen ja luonnontalouden hyödyntämisen välinen todellinen hyötysuhde muodostuisi, mikäli rakentamiseen suunnitelluista miljoonista siirrettäisiin edes osa joen luonnontilaisuuden palauttamiseen, kalaston hoitoon, kalastajien elinkeinon turvaamiseen ja esim. 6 milj. Kenelle loputon luonnon möyhentäminen koituu siunaukseksi. Havaintoja Lestijoen veden laadusta ja kasviplanktonista kesällä 1972. 117 s. 37, 190-194. Miten voimatalousrakentajat ovat ajatelleet hoitaa tämän asian. Ent. Niemi, A. Siksi nimenomaan tämän joen kohd~lla tulisi nykyisestäkin voimalatoiminnasta luopua vähitellen ja ryhtyä joen luonnontalouden voimakkaaseen elvyttämiseen. maaja metsätalousministeriö, kauppaja teollisuusministeriö, Vaasan lääninhallitus ja monet järjestöt. Tällöin kalansaalis voitaisiin kohottaa 1950-luvun tasolle, mikä rahallisesti merkitsisi runsaat kaksi miljoonaa markkaa vuodessa. Suomen kalastuslehti 7, 17 2179. 1969. Vaelluseli i.sosiikasaaliiden kehityksestä Eteläisellä Perämerellä. Antamatta tässä mitään arvoa hyötyja kustannuslaskelmille väitän, että Lestijoki on säilytettävä mahdollisimman luonnontilaisena hyvin yksinkertaisista syistä. Fenn. Onko tavoitteeksi todella otettu kaikkien Pohjanmaan jokien siirtäminen uuteen paikkaan yhden sukupolven aikana. Miten yleensä voisimme selviytyä tulevaisuuden tutkimustavoitteista ilman luonnontilaisia vertailukohteita. Kokkolan vesipiirin vesitoimisto. 1976. On the emergence biology of Taeniopteryx nebulosa (L. Rakennettuna se sen sijaan menetta1s1 alkuperäisen taimenkantansa, paaosan arvokkaista luonnontuotteistaan sekä heikentäisi jokivarren asukkaiden asuinympäristön viihtyisyyttä ja virkistäytymismahdollisuuksia. Keski-Pohjanmaalla on oltava sentään yksi joki, jossa vesi virtaa painovoiman vaikutuksesta muovaamiaan reittejä, ja jota voidaan käyttää alkuperäisen jokiluonnon tutkimuskohteena. KIRJALLISUUTTA Tuikkala, A. 1976. & Kuusela, K. Kuinka pitkälle tämän maan luonnonoloja voidaan ylipäätään muuttaa. ) (Plecoptera). mk, joten Lestijoen yläosankin rakentaminen merkitsisi aika monen vuoden varojen käyttöä. (sisältää 7 eri tekijöiden laatimaa osaa). Lestijoen kalanpoikastuotanto elättää merialueella noin 150 kalastajaruokakuntaa. Siksi on vaikea käsittää, että luonnonsuojelun perustotuuksille olkaa kohautellen tuhlaa varoja juuri se keskusvirasto, jonka pitäisi hoitaa maan vesiluonnon suojelua ja sen käytön järkiperäistä edistämistä. Yhteen maakunnan jokeen on taimenen, siian ja nahkiaisen voitava nousta omin voimin. Lestijoen rapukantaja ravustus. & Pirttijärvi, 1. virkistysja turistikalastuksen järjestämiseen. Läheisen merialueen kalaston ja kalastuksen riippuvuus jokialueen poikastuotannosta on otettava ehdottomasti huomioon (ks. Kuusela, K. Kuusela, K. Fenn. 42, 121132. Ehjään jokivesistöön liittyvien luonnonarvojen suojelun ja joen rakentamisen välillä ei voi olla järkevää kompromissia. Pö ntinen, M. taimenen ja ravun osalta istutuksin ja turvaamalla vaelluskalojen nousu luontaisille kutupaikoille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että vesihallitus on toimintaja taloussuunnitelmissaan vuosille 1978-82 suunnitellut Pohjanmaan vesirakennustöihin käytettävien määrärahojen voimakasta supistamista. Kuusela, K. vsk.. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopiston Eläintieteen laitos. Ann. Lisensiaattitutkielma, Ibid. 1972. Preliminary notes on the jlaclifly species (Dipt., Simuliidae) of Finland. Perämeren tutkimusasema, moniste 71 s. SUOMEN LUONTO 3/77 36. l 16 s. Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema on tehnyt monipuolisia perustutkimuksia Lestijoella. 11 s + 15 liites. l 9 7 4 Koskivikivon selkärangattomista ;a niiden ekologiasta. Jo aiemmin monien pikkujokien yhteydessä todettu kansantaloudellisesti kannattamaton rakentaminen perustuisi tässäkin tapauksessa valtion huomattavan suureen rahoitukseen. Lestijoen luonnontalouden elvyttämisen edellytykset. Ann. taulukko). sen merkitys korostuu vaelluskalojen poikastuotantoalueena. Tuntuu aika luonnolliselta, että näin Lestijoki hyödyttäisi konkreettisesti ja monipuolisesti lukemattomia ihmisryhmiä. 180 On turha uskotella, että rakentamisesta koituva hyöty voisi korvata konkreettiset menetykset tai että joen valjastamisella olisi ratkaiseva vaikut1;1s . LuK-tutkielma, Jyväskylän yliopiston Biologinen laitos. Huomautettakoon lisäksi, että vedenlaadultaan erinomaisen Lestijoen yläosan ja Lestijärven kalaston vuosituotto on jo 120 000 kg ja kalaston hoitoon kiinnitetään yhä kasvavaa huomiota Lestijärven kalastuskunnan johdolla. Biologisella perustutkimuksella on nähdäkseni oikeus vaatia ainakin alkeelliset toimintamahdollisuudet tässä maassa. Kaikki ihmisen toimintahan on tiukasti kytkeytynyt tietämykseen luonnon lainalaisuuksista. Kokkolan vesipiirin vuosibudjetti rakentamistöiden osalta on nykyisin n. Tehtyjen sovitteluratkaisujen määrän paljastaa jo Lestijoen osoittautuminen Keski-Pohjanmaan viimeiseksi luonnontalouden kannalta arvokkaaksi joeksi. Ent. Faunistis-ekologinen tutkimus koskikivikon eloyhteisöistä Lestijoessa. MORAALITONTA RAKENTAMISTA Lestijoen rakentamissuunnitelmat ovat vakava esimerkki suunnittelun sokeudesta. Lestijoen suojelun puolesta ovat ottaneet kantaa mm. Joen tuottaman kaupallisen saaliin arvo on nykyisin Pohjanmaan kalastajaseurojen liiton mukaan noin 900 000 mk vuodessa. 1977 . 1971
Näistä selvin esimerkki on Närpiönjoen vesistö, joka on valjastettu yhden teollisuuslaitoksen, Metsä-Botnia OY :n Kaskisten sellutehtaan vedenhankinnan takia (vrt. Jokia perattiin, pengerrettiin ja padottiin, eivätkä nämä työt vieläkään ole lopussa. Vesa Luhta ja Pertti Sevola Etelä-Pohjanmaan pikkuvesien hätätila Kanavien, ruoppausten ja tekoaltaiden Pohjanmaa on muodostunut luonnonsuojeluvllelle jo käsitteeksi. Yhä vielä pellot seurailevat tiiviisti jokien kulkua, ja niiden pääosa on vajaan kilometrin etäisyydellä jokivarsien molemmin puolin. Ihminen on vaikuttanut pitkään ja voimakkaasti Etelä-Pohjanmaan vesistöihin. Yo Luhta on Luonto-Liiton Pohjanmaan Luontopiirin hallituksen jäsen ja kotiseutunsa tammukkavesien erikoistuntija. Varsinkin omalla vuosisadallamme toiminta on nopeasti laajentunut jokivarsilta yhä kauemmaksi, ja samalla joet on yhä tehokkaammin valjastettu ihmistä palvelemaan. 173). Uutena keinona alettiin 1960-luvulla rakennella tekojärviä, joihin pidätettiin paisunta-aikana tulvavesiä. Niiden yhteyteen on pyritty rakentamaan myös voimalaitoksia, joilla on suljettu tärkeitä jokiuomia. Nykyään on jo hyvin vaikea arvioida, millaiset kalataloudelliset mahdollisuudet maakunnan vesistöillä olisi ollut, jos kalatalouteen olisi alun perin kiinnitetty riittä181. Peltojen raivaus on levinnyt joesta soille. Kulkuvälineinä sekä elannon ja voiman antajina vedet ovat olleet asutusja kulttuurihistoriallisesti tärkeitä; onhan ihminen valloittanut soistuneet korpimaatkin juuri jokiväyliä pitkin. SUOM EN LUONTO 3/7 7 36. Muutoin on vaikeaa ymmllrtllll, ettll kaikki luonnonvedet, pienimpill latvavesill ja purosia myöten, saatetaan uuteen uskoon. Perehtyminen pikkuvesill uhkaaviin vaaroihin antaa kuitenkin vahvan vaikutelman, ettll vesistöpuuhia ei ohjaa jllrki, vaan luonnon itsetarkoituksellinen muuttaminen, jopa suoranainen luontoviha. vsk. Onpa paisunta joskus FK Sevola on Vaasan vesipiirin limnologi ja tutkimustoimialan pällllikkö sekä Vaasan lllll.ninhallituksen ympäristönsuojelun neuvottelukunnan jäsen. Samuli Paulaharju (1947) on kuvannut elävästi kytöpeltojen raivausta. Tämä on hyvin nähtävissä lennettäessä EteläPohjanmaan yli tai karttaa katseltaessa. Jo vanhastaan pienetkin joet ovat olleet täynnään myllyjä, sahoja, pärehöyliä ja myöhemmin sähkövoimalaitoksia sekä niihin liittyviä patorakennelmia, aina pienimpiä ylisluomia myöten. Vesistöjen rakentamisen ja Ii: kaamisen takia kalastus ei enää ole elinkeinona merkittävä muualla Etelä-Pohjanmaalla kuin järvialueilla ja rannikolla. Aluksi kaikki sopeutui varsin hyvin luontoon. Ongelmana on pikemminkin vanhojen rakenteiden heitteillejättö ja murhetta herättävä hajoaminen. s. Useita Jarv1a säännöstellään voimaja maatalouden nimissä. Jonakin hetkenll ja jossakin kohdassa saavutetaan kenties tavoiteltua hyötyllkin, mutta se maksatetaan muualla tapahtuvilla vahingoilla ja menetyksillll, joista vain osa voidaan suoranaisesti mitata rahalla. ajanut kylää niin kovalla rytäkällä, että pahimmissa paikoissa on lampaat täytynyt työntää tallinkokkiin, lehmät ajaa tunkionharjalle ja akat tenavineen nakella ylisänkyyn." KIIHTYVÄ VESIEN MUUTTAMINEN Tulvan kanssa totuttiin elämään, mutta sen kanssa myös taisteltiin. "Tulva ajoi kylään saakka upottaen maantiet, vainiot ja pihamaatkin. Tulvasuojelun keinot tehostuivat sotien jälkeen nopeasti konevoiman myötä. Suurten vesien, erityisesti jokien, perinpohjaiset muutokset on kuitenkin ainakin osaksi haluttu antaa anteeksi erikoislaatuisten luonnonolojen vuoksi onhan lakea ja jatkuvasti kohoava maa altis tulville. Erityisesti hän on kiinnostunut fllll.ninsä viimeisistä luonnontilaisista vesistä. Heinämaita oli vähän, ja järviä kuivattiin luhdiksi pitäen mielessä Parran Erkin sanomaa: "jos järven kuivaksi saan, niin suolattomas vois mä ryvöön ja fiilinpäällises ". Eräitä vesistöjä on perusteellisesti muutettu vedenhankinnan takia. Yläjuoksulle osittain kansallispuiston arvoisen Levanevan päälle, on tehty Kivija Levalammen tekojärvi, ja joen suualue on padottu Västerfjärdenin makean veden altaaksi. Alavilla mailla, entisillä soilla ja jokirannoilla tulvat tulivat tutuiksi. Tänäkin päivänä siitä todistavat tasapainoiset kulttuurimaisemat, joiden vesistörakenteet eivät esimerkiksi estä kalan liikkumista. Suota on valloitettu leikkaamalla sitä kuin maaemon tarjoamaa herkullista kakkua, siististi pala palalta
Savea löytyi kytömaiden pohjalta ja sitä kaivettiin nevojen laidoista ja vedätettiin kevättalvella pelloille satoja kuormia päivässä viikkokaupalla (Paulaharju 1961). Kun maanviljelysinsinööripiirit ja niitä seuranneet vesipiirit ovat osastaan huolehtineet, metsämiehet hoitavat nyt loput Vapon (valtion polttoainekeskus) auttaessa parhaansa mukaan. Jokivarsien ja järvenrantojen asukkaat saavat kui· tenkin yhä monin paikoin kaiken kotitarvekalan vesistään, mutta ammattimainen kalastus on rajoittunut jokisuihin ja yhdelle järvelle, Lappajärvelle. vähentyneenä kalantuotantona. Turvesuot ovat tässä suhteessa pahimpia. Jokivesistöjen rapukannat, joilla on usein vielä aivan äskettäinkin ollut huomattava taloudellinen merkitys, ovat käytännöllisesti katsoen hävinneet. Tietenkin niitä on tuhoutunut ja muuttunut ennenkin, mutta varsinaisen kuoloniskun on antanut metsäojituksen ja turvetuotannon tehostuminen. Niitä on lähes jokaisen pellon laidassa, ja ne muodostavat nykyisin muutamista metreistä useisiin kymmeniin metreihin leveitä kaivantoja, jotka rikastuttavat tuntuvasti lakeuksien peltomaiden ja jokivarsien luontoa. Osa niistä tulee häviämään Kyrönjoen yläosan tulvasuojelutöiden yhteydessä. vsk.. Ajan mittaan ne ovat osittain kasvaneet umpeen muodostaen suojapaikkoja pesiville kahlaajaja vesilinnuille. Aivan viime aikoihin asti säästyivät kuitenkin Etelä-Pohjanmaan pienvesistöt, kuten purot, lammet, järvet ja suoallikot. Nyt on niidenkin hetki koittanut. SAVIPRUNNIT Kytöpeltojen raivaajat olivat oppineet, että "rapa kun on sellaasta ]aaria, jotta se syöö savia, ja siitä kasuaa ruokamultaa, joka kasuattaa hyvästi ruista ja kauraa". Niitten ojat kaivetaan syviksi, ja niiden pinta jää jyrsittäessä vaille suojaavaa kasvikerrosta, jolloin loppukesän sateet liettävät niiltä runsaasti hienojakoista humusta. PUROT Etelä-Pohjanmaalla ei enää ole juuri lainkaan mereen l~skevi~ puroja, joiden luonnonulaa_ e1 olisi oleellisesti muutettu esim. perkaamalla. Viimeiset luonnonojat ja -purot ovat nyt SUOMEN L UONTO 3/77 36. EteläPohjanmaan maapinta-alasta on suhteellisen lyhyessä ajassa paikoin ojit~ttu puole_~, j?pa ~uomattavasu enemmankm, Joten vaikutukset veden laatuun ja virtaamiin ovat olleet huomattavat. Paljon niitä on esimerkiksi Ilmajoen-Seinäjoen peltoalueella Murron lakialla. kuoppajärvet ovat jo mökkiläisensä saaneet. Lisäksi sen lähellä olevat turvesuot ovat kuivanneet Koihnannevan Lutakkokeitaan hienoja allikoita. PIKKUJÄRVET JA LAMMET Etelä-Pohjanmaan nyt lähes järvetön jokialue oli vielä· vuosisadan vaihteessa monien matalien pikkujärvien kirjavoima, mutta useimpia on jossakin vaiheessa laskettu ja monia, jopa varsin suuriakin, kuten Jurvanjärvi, kokonaan kuivattu pelloiksi ja niityiksi. Suonkuivatukset ja metsäojitukset tuhoavat kuitenkin jatkuvasti jäljellejääneitä järviä. Osa lasketuista järvistä, jotka ovat menettäneet merkityksensä heinäjärvinä, on muodostunut tärkeiksi lintuvesiksi. Parhaiten ovat luonnontilansa säilyttäneet eräät EteläPohjanmaan järvialueen latvavesistöjen pikkujärvet ja lammet, jotka toistaiseksi ovat säästyneet myös kesäasutukselta pienen kokonsa, sijaintinsa tai rakentamiseen soveltumattomien rantojensa takia. Vesistöjen muutoksistahan kärsivät laajalti myös merialueen ammattikalastajat mm. Monet muut ovat hävinneet salaojitusten takia tai niitä on käytetty kaatopaikkoina tai täytetty joutomaalla. Esimerkkinä olkoon Kauhajoen Nummijärvi, karu ja matala vedenjakajajärvi, jonka veden laatu on muuttumassa valuma-alueella olevien turvesoiden takia. Näin syntyivät Etelä-Pohjanmaalle tyypilliset savikaivot, savikruuvat eli -prunnit. Ne ovat sammakoiden ja ruutanoiden turvapaikkoja ja yksipuolista peltomaisemaa elähdyttäviä kasvikeitaita. Kuvassa paljaaksihakattua Katikanluoman kuroa Kauhajoella. Kaikki mereen laskevat purot Siipyystä Merenkurkkuun on perattu. Joko järvet kuivuvat ja kasvavat umpeen tai sitten niihin tulee ojitusalueilta lietettä ja humusvesiä entisten lisäksi. Nämä kulttuurimuodostumat ovat oma erityinen suojelua tarvitseva ryhmä. Tosin eräät harju182 Purolaaksojen paljaaksihakkuut ovat nyky-Pohjanmaan vesistömuutoksista vähäisimpiä; silti niidenkin yhteydessä menetetään korvaamattomia maisemallisia, biologisia ja virkistyksellisiä arvoja. västi huomiota
Niistä katoavat sekä taimenten luontaiset piilopaikat että ravinto, usein pitkäksikin ajaksi. Purouomat ja -laaksot ovat myös geologisesti kiintoisia. Parhaiden tammukkapurojen sanotaan vetävän vertoja Lapin taimenvesille, jopa ne voittavan. Myös virtausolojen muuttuminen huonontaa tammukoiden elinmahdolli.suuksia. Onpa Lohiluomassa ennen ollut lohipatokin ja "Myllykylässä syötiin lohta ennen kuin fläskiä ". Niinpä jo Paulaharju (1961) mainitsee Kyrönjoen sivupurojen Lohiluoman, Kariluoman ja Pitkämönuoman olleen oikeita lohiuomia. Kun vesistötöiden yhteydessä on arvioitu poikastuotannon menetykset, on yleensä rajoituttu vain varsinaisiin vaelluskaloihin siikaan, taimeneen, !oheen ja nahkiaiseen. Purot saattavat alkaa vähitellen vedenjakajien suoalueilta, lähteä järvistä tai pulputa lähteinä maan alta, kuten Lauhanvuoren rinteiden purot, jotka juoksevat kolmeen vesistöön, Isojokeen, Kauhajokeen ja Karvianjokeen. Kolmen tuulen lakin alue Kauhajoella, Kuninkaanjoen kanjoni Ähtävänjoen latvoilla Soinissa sekä Kyrönjoessa Kurikassa oleva Pitkämönluoman kanjoni, johon on padottu Pitkämön tekoallas. Vaikka jokseenkin kaikkien Poltjanmaan pikkupurojen suupuolet on perkauksin pilattu, latvapurojen varsilla voi vielll levittllytyll lllhes koskemattomia luonnon keitaita. Kalastajien havaintojen mukaan kuitenkin esimerkiksi made on hävinnyt rannikkovesistä sitä mukaa kun mereen laskevia puroja on perattu. Talviaikainen perkaus tuhoaa mädin täydellisesti, ja osittainenkin perkaus saattaa tuhota mätiä alajuoksulla. huonosti. Purotaimenkannat ja niiden esiintymisvedet on tunnettu SUOM EN LUONTO 3/77 36. Huomattavimpia näistä ovat Katikanluoman kanjoni ja ns. Purojen alajuoksut on yleensä jo aikoja sitten perattu peltojen suojelemiseksi tulvilta. Kuvissa Kyrönjoen yläjuoksun tyypillisill purotaimenvesill. Tunnetaanpa tapauksia, joissa kaivinkoneen kauha on lietteen mukana nostanut kuiville 183. saaristoalueella. Monet niistä esimerkiksi Isojoen, Kyrönjoen, Lapuanjoen ja Ähtävänjoen latvapurot sekä eräät Ähtärin reittiin laskevat vedet ovat uhanalaisen kalalajin (Westman 1973, 1974), purotaimenen eli tammukan viimeisiä turvapaikkoja. Osaksi se on ollut tammukoiden onneksi, osaksi tappioksi, sillä tammukkavesiä on tuhottu ja tuhotaan yhä kalojen olemassaolosta edes tietämättä. Lisäksi eräiden mereen laskevien pikkupurojen yläosat ovat vielä korvaamattoman hienoja luonnonalueita. Lievimmillään perkaus on lähinnä uoman oikaisua, mutta puro voidaan myös raastaa alkuperäisestä uomastaan lohduttomaksi kanavaksi. Luomat luikertelevat serpentiineinä, syöksyvät välillä suorina pitkin rinnemaita, muodostavat putouksia ja rauhoittuvat suvannoiksi. Tällä hetkellä niiden pahimpana uhkana ovat metsänparannustyöt ojineen ja perkauksineen, turpeenotto sekä eräät vesistöjärjestelyt. Tammukkapuroille perkaukset ovat erityisen tuhoisia, etenkin kun niistä perataan erityisesti pajukkoiset ja hiljaa virtaavat mutkitteluosuudet, joita suosii tammukan ohella myös hauki. vsk. Rannat saattavat kasvaa läpitunkemattomia pajuryteikköjä tai naavaisia kuusikoita. Paikoin pikkupurot kulkevat syvälle uurtuneissa, jyrkkärantaisissa kanjoneissa, joihin laskeutuva tuntee sykähdyttävällä tavalla olevansa aivan erikoisessa ympäristössä. Melkein poikkeuksetta nekin ovat nyt vaarassa. Uusitalo 1952), mutta asianharrastajat pyrkivät yleensä pitämään tiedon omanaan. Perkaus tuhoaa puron luonnontilan peruuttamattomasti. Toisaalta monet tammukkaves1sta on vanhastaan tunnettu "lohivesinä". Ne saattavat hävitä välillä kokonaan maan alle, muodostavat syviä putamia, isojen taimenten piilopaikkoja sekä kulkevat metsämaiden, soiden ja luhtien halki. Jokien sivuhaarat ja luonnonpurot ovat kiintoisa ja monimuotoinen pienvesistöjen ryhmä. Urheilukalastuksen lisääntyessä eräät tammukkavedet tulivat laajemminkin tunnetuiksi (esim. Tämä näkyy myös kalastusta koskevissa tilastoissa (Eklund ja Sevola 1976). Vesistöjen muuttuessa niiden elinalueet ovat supistuneet ja jokien kannat ovat jääneet toisistaan eristetyiksi. Purot ja purolaaksot lähiympäristöineen ovat selvästi ympäristöstään eroavia, kasvistoltaan ja eläimistöltään monipuolisempia alueita. Tuskin yksikään puro on tällä hetkellä ilman uhkaa. Niiden merkitystä merialueenkin kalojen poikastuotantoalueina ei ole koskaan arvioitu
Pelkistynyt liete porauttelee silloin tällöin hiekan alta ilmoille rikkivetyä. s. SUOMEN LUO NTO 3/77 36. Vesistöjärjestelyt ovat jo tuhonneet tai ne uhkaavat useita pienvesistöjä. Uusien pienien varastoja säännöstelyaltaiden rakentaminen purolaaksoihin ja kanjoneihin muodostaakin ojitusten lisäksi merkittävimmän uhan vielä säilyneille tammukkavesille. Raippaluodon alueella. Merenkurkun nopea maankohoaminen, noin metri vuosisadassa, antaa niille ainutlaatuisia erityispiirteitä, jotka jo sinänsä edellyttäisivät erityistä suojelua. Kuva on otettu heinllkuussa 1976. Ojista huuhtoutunut hiekka tllyttU purouomia ja tuhoaa tammukoiden kutualustat. Jäljelläolevat ovat luontonsa puolesta erityisen merkittäviä. Niissä yhdistyy kaksi poikkeuksellista ilmiötä, maankohoamisen aiheuttama kehitys saaristoalueesta tai eristyneestä merenlahdesta saaristojärveksi, lammeksi tai suoksi, sekä kehitys murtovesialueesta makeavetiseksi järveksi (vrt. Hieno hiekka on täyttänyt uomaa pitkälti. Ojituseroosion esimerkeistä hätkähdyttävimpiä on Project Aqua -vesistöihin kuuluvan Isojoen latvahaara Hukanluoma. Ne ovat kalojen kutuvesiä, merikotkien ja kalasääksien parhaat saalistusvedet ovat niiden suulla, ja saukot viihtyvät niiden kalaisten vesien lähettyvillä. Tammukoiden elinmahdollisuuksia se kaventaa peittämällä kutusoran hiekalla. Järveen laskevan Lintuluoman suulle on muodostunut delta huuhtoutuneesta hiekasta, jota on arvioitu kulkeutuneen metsäojitusten jälkeen 1 000-1 500 m 5 vuodessa. vsk.. Sitten vesi on levinnyt metsään levittäen paksun hietakerroksen usean hehtaarin alueelle. OJASTA ALLIKKOON Suoja metsäojitusten aiheuttama ojituseroosio on vesistöille salakavala uhka. Ponsiluoman kokemusten mukaan purolaakson patoaminen heikentää myös yläpuolisen vesistön kantoja. Taimenkantoja vaarantavia tekijöitä ovat myös järjestäytymätön ja valvomaton kalastus sekä väärä kalavesien hoito, esimerkiksi eri taimenkantojen sekoittaminen. 219). Purotaimenkannoista ovat tuhoutuneet tai heikentyneet Nurmonjoen kanta Hirvijärven tekojärven rakentamisen yhteydessä sekä Pitkämön ja Ponsiluoman kannat Pitkämönluoman patoamisen jälkeen. 31 ha) Säläsjärvi, joka toimii yläpuolisten metsäojien sedimentaatioaltaana. SAARISTON PIKKUVEDET Ojitustoiminta on levinnyt saaristoonkin, vaikka rannikon parhaat puroalueet ovat yhä löydettävissä Merenkurkun saaristoalueelta. Metsllojitusten irrottama hiekka on kasannut Jurvan Slllllsjllrveen Lintuluoman suulle mahtavan deltan ja muuttanut vesistöalueen viimeisen luonnonveden tilan. Puronvarsien paljaaksihakkuut ovat monin paikoin ikävällä tavalla rikkoneet pitkäksi ajaksi vesimaiseman ja puronvarsiluonnon omintakeisuuden. Yhden kevättulvan aikana uoman täyttyminen saattaa edetä kymmeniä metrejä ja taimenille ihanteellinen sorapohjan peittyminen vielä paljon pidemmälle. Esimerkiksi Ähtävänjoen vesistötaloussuunnitelmassa ja Pohjanmaan keskiosan vesienkäytön kokonaissuunnitelmassa on esitetty Ähtävänjoen tärkeimmän ja erään koko Etelä-Pohjanmaan merkittävimmän tammukka-alueen patoamista säännöstelyaltaaksi. Toisena esimerkkinä mainittakoon Jurvassa Närpiönjoen vesistöalueella oleva 184 pieni (n. Saariston järvistäkin monet on laskettu tai kokonaan kuivattu, kuten on tehty esim. Selvimmin sen vaikutukset näkyvät latvaosien ylispuroissa ja järvissä, joihin ojitusalueitten vedet ensiksi tulevat. taimenia niiden talvisista piilopaikoista. Ojien syöttämä hiekka ja humuslietteet hukuttavat purojen uomat, peittävät pohjasoran ja -kasvit sekä tukkivat järviin laskevien purojen suut. Koko tältä alueelta metsä on kuollut pystyyn ja aarnimainen kuusikko muuttunut epätodellisen tuntuiseksi kummitusmetsäksi. Kuvassa eroosiohiel<an tuhoamaa metsllll Hukanluoman varrella Isojoen latvoilla kevllllllll 1976. Jäljelle jääneet saaristojärvet ovat koko maailmassa ainutlaatuinen suojelukohde. Kysymyksessä on vesistöalueen viimeinen luonnonjärvi
Etelä-Pohjanmaan parhaiten säilyneet pikkuvedet ovat nyt saaristossa, mutta niidenkin tuhoaminen on nopeaa. 1974). Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto, tiedonantoja 3, 1-24. Tulkki, 1967 : Studies on the hydrography and biota of recently isolaled lakes. Pienvesiä muuttavia suunnitelmia olisi tarkistettava, sillä usein olisi varmasti löydettävissä luonnonsuojelullisempi vaihtoehto kenenkään etua loukkaamatta. Nämä tarpeet on viipymättä selvitettävä. Merentutkimuslaitoksen julkaisu 223. Glo-järvet (kluuvit) ovat merestä eroamisensa siinä vaiheessa, että ne vielä ajoittain ovat yhteydessä mereen. Tärkeintä on tietenkin itse elinympäristön turvaaminen. Helsingfors. 185. Saaristovesien suuren kansainvälisenkin arvon takia niiden suojelun tulisi olla kansallinen kunnia-asia. Lindholm, T., 1975: Utvecklingen mol holomixi i långsjön, en meromiktisk kustsjö på Äland, efter isoleringen Jrån havet år 1972. Maankohoamisen ja muiden paikallisten erikoispiirteiden vuoksi ne ovat erityisen arvokkaita suojelukohteita. Kuvassa Lappöranin saaren pikku vesiä. Stjernberg, T. Ympäristömme suunnittelussa vesistöt ja erityisesti pienvesistöt ovat olleet väliinputoajia. Muuan suojelutoimi voisi olla emokalakannan hankkiminen valtion keskuskalanviljelylaitokseen. Metsästys ja Kalastus, 41 vsk. Eklund, J. & Cygnel, M ., 1974 : Naturinventering inom glesbygden i Dragif.järd. KIRJALLISUUTTA Bagge, P. Tyypillisimmillään tapahtuma on juuri Etelä-Pohjanmaalla, missä maankohoaminen on nopeaa ja missä näitä alueita on vielä luonnontilassakin. Westman, K., 1973: Kalojemme perintöaineksen suo;elu. Paulaharj u, S., 1961 : Rintakyliä ja larvamaita. Westman, K., 1974: Uhanalaiset kalalajlmme ja kalakantamme sekä niiden suojelu ja säilyttäminen. Lappöranin lammet, joita on kaikkiaan lähes 40, edustavat hyvin monia eri järvivaiheita ja järvien välisiä lasku-uomia. and P. se, että kylien väliset piirirajat ovat suurimmaksi osaksi käymättä. Mutta kunnostamisessakin on pidettävä maltti mielessä; järvet ovat voineet laskun vuoksi muuttua arvokkaiksi lintuvesiksi, joiden säilyttäminen nykytilassaan olisi perusteltua. Pienvesistöjen suojelu saattaa vaatia myös lainsäädännöllisiä tarkistuksia tai muutoksia lain tulkintatapoihin ja rahoitusjärjestelyihin. Porvoo-Helsinki. lokakuu 1952, 32 1324. 414 s. PIENVESISTÖJEN SUOJELU Pienvesistöjen suojelu on kohonnut soiden ja saariston suojelun ohella Etelä-Pohjanmaan alkuperäisen luonnon suojelun ajankohtaisimmaksi ja kiireellisimmäksi tehtäväksi. Purotaimentutkimustakin tulisi edistää. Vakituisille asukkaille ja elinkeinoille suojelusta aiheutuvat rajoitukset olisivat vähäisiä. och P. , Lingren, L. Etelä-Pohjanmaan suojelua tarvitsemista vesistä tärkeimpiä ovat Halsön ns. Saaristojärvien suojelu on nykyistä paremmin otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Purotaimenkantojen suojelun tärkeä osa on puhtaiden kantojen säilyttäminen. Muutettuja ves1stOJa voitaisiin eräissä tapauksissa myös kunnostaa ja niiden luonnontaloutta elvyttää. Suo men Luonto n:o 6/1973, 254-259. glo-järvet ja lahdet, Raippaluodon Rudskärsfjärden-Finnvekan, Värlaxin Bofladan, Valassaarten Käringsund-Bysund sekä Björkön Lappöranin saaren lammet ja lampiketjut. Vesitalous 1/1 975, 20-23. Fiskeritidskrift för Finland 20 : 117124. Rajankäynnin jälkeen eräitä taimenvesiä voitaisiin kehittää myös virkistyskalastusvesinä. Taloudellisesti yritteliäällä alueella pienvesistöjen säilyttäminen vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Sevola; 1976 : Fisket i södra Österbottens kustområde. Pohjanmaalla tunnetaan kasvavaa mielenkiintoa laskettujen järvien nostamiseen. Etelä-Pohjanmaan taimenvesien hoidon ja muun kalataloustoiminnan esteenä on mm. Myös tutkimuksen kannalta nämä fladamuodostumat ovat jopa kansainvälisestikin tärkeitä (Bagge ja Tulkki 1967, Lindholm 1975, Stjernberg ym. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Aivan tarpeettomasti tuhotaan erinomaisia luonnonalueita, joiden suojeluun olisi hyvät mahdollisuudet ja joista mahdollisesti maksettavat korvaukset olisivat pieniä. Porvoo-Helsinki. , 1952: Purotaimenia onkimassa. Ensiksi olisi tehostettava kohteiden kartoittamista. Paulaharju, S., 194 7: Härmän aukeilta. Ne sijaitsevat useimmiten vuos1moreenien välisissä painanteissa, mikä antaa niille lounaiskoillisen suunnan. 409 s. vsk. Uusitalo, S. Seutukaavojen vaihekaavoissa niihin ei puututa eikä vesihallituksen vesienkäytön kokonaissuunnitelmissa niihin kiinnitetä riittävästi huomiota
osalta Siinä on mm. 186 muuallakin tehneet vapaaehtoiset luonnonharrastajat, metsästäjät ja ammattibiologit. Matti K. Vesilintujen kansainvälinen suojelutyö on luonnonsuojeluväelle painava lisäperuste edistettäessä kosteikkojemme suojelua. Kokemäenjoensuisto), viisi sisämaan järveä (mm. Suomen MAR-1 uettelossakin ma1mtut vesialueet sekä joukko muita, yhteensä 40 vesialuetta. MAR-PROJEKTI Kansainvälisesti merkittävien vesilintualueiden luetteloimiseksi käynnistettiin ns. Luetteloa täydennettiin 1968 Suomen osalta 19 kohteella (Haapanen 1970), jotka käsittävät neljä ulkosaaristoaluetta, kuusi merenlahtea (mm. Sen eteenpäinviejinä oli ennen muuta kolme kansainvälistä järjestöä, nimittäin Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN), Kansainvälinen lintujensuojeluneuvosto (ICBP) ja Kansainvälinen vesilintujentutkimustoimisto (IWRB). Euroopassa ja Aasiassa tämän kaltaista arviointimenetelmää vaikeuttaa se, että vesilinnut eivät jakaudu sellaisiin selväpiirteisiin muuttoreittikokonaisuuksiin kuin Pohjois-Amerikan vesilinnut, vaan samalta pesimäalueelta eri lajit saattavat muuttaa aivan eri suuntiin: esimerkkinä kiljuhanhemme, jotka eivät muiden meillä pesivien vesilintulajien tapaan muuta Pohjanmeren tai Atlantin tuntumaan, vaan kaakkoon, Mustanmeren seudulle ja Etu-Aasiaan. TALVEHTIMISKESKUKSET IWRB : n talvikausina 196 7 7 3 järjestämien kansainvälisten vesilintulaskentojen perusteella on voitu osoittaa Euroopan, Aasian ja Afrikan alueelta suuri joukko kansainvälisesti merkittäviä vesilintujen talvehtimiskeskuksia. Niiden tilalle linnuilla ei ole "varalaskupaikkoja", vaan niiden menetys on korvaamaton ja tekee samalla helposti tyhjäksi myös muiden maiden suojelutyön. Uusittu luettelo julkaistaneen lähiaikoina. vsk.. Kansainvälisesti tärkeiksi vesilintualueiksi on katsottu sellaiset vesialueet, joilla pesii, sulkii, levähtää muuton aikana tai talvehtii keskimäärin yli 10 000 vesilintua tai vähintään 1 % jonkin lajin kyseisellä suuralueella tai muuttoreitillä esiintyvästä kannasta. Olennaisilta osin työtä ovat tehneet eri maiden kansalliset MAR-toimikunnat sekä IWRB :n organisoimat kansainväliset vesilintulaskentaja kartoitusohjelmat. Laskennat ovat meillä kuten FK Pirkola on maaja metsätalousministeriön riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistantutkimusosaston tutkija, jonka kohteena ovat erityisesti vesilinnut. Suomen MAR-toimikunnan ovat muodostaneet maaja metsätalousministeriön, luonnonvarainhoitotoimiston, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajat. Ensimmäinen kansainvälisesti merkittävien vesilintualueiden luettelo julkaistiin 1965 (IUCN publications, New series N:o 5, Neuchatel 1965). On muistettava, että poltjoiset kosteikkomme ovat monen linnun muuttomatkan päätepiste ja pesimäpaikka. Yhtä hyvin ei ole edistynyt vesilintukosteikkojemme suojelu. Myös pohjoismaisella tasolla on laadittu vastaavanlainen luettelo, 1973 julkaistu "Pohjoismaiselta kannalta tärkeät lintuvedet". Tärkeimpien uhkana on yhä kuivatusja rakennushankkeita. Myöhemmin tulevat ilmestymään katsaukset vielä käsittelemättä olevien sorsalajien, koskeloiden, hanhien ja joutsenlajien talvehtimiskeskuksista. MAR-luetteloa ovat eri maat kartuttaneet ja tarkentaneet jatkuvasti. Siinä on mukana 199 kohdetta 25 Euroopan maasta, kahdesta Pohjois-Afrikan valtiosta sekä Turkista. MAR-projekti 1962. IWRB: n laskentoja on Suomessa organisoinut Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Suomesta on luettelossa kolme kohdetta, Liminganlahti, Yyteri ja Hankoniemen Svanvik. V. Pirkola Kansainvälistä vesilintujen suojelua Kosteikkojen katoaminen käynnisti jo viisitoista vuotta sitten vesilinnuston kansainvälisen selvitystyön, jossa Suomikin on ollut tiiviisti mukana. Talvehtivat vesilinSUOM EN LUO NTO 3/77 36. 1974 laaditussa raportissa (Atkinson-Willes 1976) luetellaan yhteensä 155 13 vesilintulajin (5 puolisukeltajasorsaa, 3 sotkaa, uivelo, ristija ruostesorsa, pikkujoutsen ja nokikana) kannalta tärkeätä talvehtimiskeskusta. Luetteloa täydentää 1975 ilmestynyt (Atkinson-Willes 1976) raportti viiden sukeltajasorsalajin (haahka, telkkä, alli, mustalintu ja pilkkasiipi) talvehtimiskeskuksista. Niiden joukossa on lukuisia merkittäviä soita, kuten Tammelan Torronsuo, Kauhavan Kauhaneva, Perhon Salamajärven alue, Pudasjärven Olvassuo sekä Inarin Sammuttijänkä. Parikkalan Siikalahti) sekä kolme tärkeää suoaluetta (Kesonsuo, Martimoaapa ja Koitilaiskaira). Niistä 80 aluetta sijaitsee LuoteisEuroopassa, 56 Välimeren ympäristössä tai Keski-Euroopassa ja 30 lounais-Aasiassa. Korkeatasoisen lintuja riistatieteemme ansiosta vesilintukosteikkomme tunnetaankin jo varsin hyvin
Siellä on myös keskuksia, jotka ovat tärkeitä nimenomaan pikkujoutsenelle. , 1976 : Th, numerical di.Jtribution oJ ducksJ swans and coots as a guide in assessing the importance of wetlands. Edellisistä voidaan mainita esimerkkinä lapasotkan talvehtimiskeskukset: yli 80 % koko Luoteis-Euroopan lapasotkakannasta kerääntyy vuosittain vajaaseen kahteenkymmeneen keskukseen avomeren matalikoilla, missä niitä alati uhkaavat lisääntyvä liikenne ja öljyvahingot. Kaspianmeren ja Persianlahden välinen alue 4. A tarkoittaa Luoteis-Eurooppaa, B on Mustanmeren Välimeren alue ja KeskiEurooppa, C Kaspianmeren Persianlahden alue, D Turkestanin Pakistanin alue ja E trooppinen Länsi-Afrikka. Monet Luoteis-Euroopan valtiot, jotka ovat osallistuneet talvehtimisalueiden kartoitukseen ja monissa tapauksissa sitoutuneet tärkeiden keskusten suojelemiseen, odottavat nyt, että maat, joiden alueilla on vesilintujen pesimisalueita, ryhtyvät tehokkaisiin toimiin tärkeiden pesimäkeskusten kartoittamiseksi ja suojelemiseksi. Ne kaikki ovat merkittäviä yhdelle tai useammalle sukeltajasorsalajille (tukkasotka, lapasotka, telkkä, alli, haahka ja pilkkasiipi). Ryhmät ovat: 1. Suojeluhankkeita on nyt vain kiireesti lisättävä ja lähdettävä toteuttamaan. Atkinson-Willes, G. Suomessa tällainen laskentasarja suoritettiin 1968-7 1. Deceniber 1974 : 199254. Tällaiset niityt ovat katoamassa emmekä tiedä, kauanko pikkujoutsen vielä pystyy löytämään uusia talvehtimisympäristöjä menetettyjen tilalle. Välimeren ja Mustanmeren ympäristöt sekä Keski-Eurooppa 3. Meidän alueitamme lähimmät kansainvälisesti merkittävät talvehtimiskeskukset ovat kaksi allin keskusta Ruotsin itärannikolla (keskimäärin yli 5 000 allia eli yli 1 % alin tunnetusta LuoteisEuroopan kokonaispopulaatiosta); muita keskuksia ei Itämeren alueelta toistaiseksi tunnetakaan. 187. Suomessa ollaan vesilintujen pesimäkeskusten kartoittamisessa ehkä pitemmällä kuin missään muussa Euroopan maassa, kiitos luonnonvarainhoitotoimiston johdonmukaisen ja pitkäjänteisen toiminnan. Turkestanin-Pakistanin alue ja 5. Pirko la, M. Suojelua tarvitsevat kriittisimmin sellaiset talvehtimiskeskukset, joihin kerääntyy erittäin suuri osa jonkin lajin kannasta, tai sellaiset, jota käyttävät eräät hyvin erikoistuneet lajit. Trooppisesta Afrikasta sekä Aasian eteläja itäosista tullaan tällaisia ryhmiä tiedon karttuessa osoittamaan lisää, mutta esimerkiksi meillä pesivien vesilintujen talvehtimisalueet ovat jo mukana (1-3., 5.). Vesilintujen talvehtimisen pällalueet ovat Vanhan manteren länsiosissa. vsk. Itämeren, Pohjanmeren, Vienanmeren, Atlantin rannikoita Portugalista Brittein saarille ja Islantiin sekä Pohjoisen jäämeren rannikoita Uralilta länteen) 2. Tanskan salmissa, SUOMEN LUONTO 3/77 36. nut on IWRB :n aineistoissa toistaiseksi jaettu viiteen maantieteelliseen pääryhmään, nk. KARTOITUKSIA TEHDÄÄN Muuttolevähdyskeskusten kartoitus on mm. Tärkeimmät keskittymäalueet on merkitty pisteytyksellä, pääalueiden rajat katkoviivalla ja tammikuun 0°C:n lämpökäyrä pisteviivalla. Luoteis-Eurooppa (käsittää mm. kuukausittaisten vesilintulaskentojen muodossa ollut käynnissä jo useita vuosia: kussakin maassa on parin kolmen vuoden jaksoissa tehty laskennat tärkeillä vesilintualueilla kerran kuussa syyskuusta toukokuuhun. Rii stantutkimusosaston Tiedonantoja, paino ssa (sisältää suo menkielisen selostuksen At.kinsonWillesin raporteista). Välimeren-Mustanmeren alueella on vähemmän kansainvälisesti merkittäviä talvehtimiskeskuksia kuin Luoteis-Euroopassa, mutta useimmat niistä ovat erittäin tärkeitä valtavien lintulukumääriensä vuoksi. Proceedings o r the International Conrerence on the Conservatio n or Wetlands and Waterfowl, Heilingenharcn 2-6. Ensimmäiset puolisukeltajasorsien kannalta merkittävät talvehtimiskeskukset tulevat vastaan Hollannissa ja Englannissa. DDR:n, Tanskan ja Ruotsin aluevesillä on jo lukuisia kansainvälisesti merkittäviä keskuksia. Jälkimmäisestä tapauksesta voidaan esimerkkinä mainita pikkujoutsenen talvehtimiskeskukset, jotka ovat aina tietyntyyppisten merenrantaniittyjen luonnehtimia alueita. Slimbridgc (Glos.) 1976. trooppinen Länsi-Afrikka. Kansainvälinen mielenkiinto kohdistuu nyt ennen kaikkea tärkeiden pesimisalueiden kartoitukseen ja suojeluun. L., 1977: The numbers and di.Jtribution ofsea duclu in North West Europe, J anuary 1967-73. L. Eräissä Euroopan maissa, Aasiasta ja Afrikasta puhumattakaan, tällaista laskentasarjaa ei vielä ole saatu suoritetuksi, joten kartoitus on vielä kesken. KIRJALLISUUTTA At kinson-Willes, G. pai nossa/i n press. Sama koskee vesilintujen sulkimiskeskuksia. populaatioon, joiden välillä näyttää tapahtuvan keskinäistä vaihtumista erittäin vähän tai ei ollenkaan. K., 197 7: Vtsilintujen esiintymintnja lukumäärät !WRB:n tammikuun vesilintulasktnnoiJJa vuosina 1967-7)
Vaikka ilmoitusinnokkuus vaihteli ja tiedot olivat melko kirjavia (parin hehtaarin lammikoista Pielisen kokoisiin järviin asti), materiaali tarjosi melko hyvän pohjan luettelon laadinnalle. On ilahduttavaa todeta, että muutoin voittopuolisesti köyhtyvässä luonnossamme lintuvesien elämä näyttää monin tavoin runsastuvan ja monipuolistuvan olkoonkin, että sen eräänä syynä lienee jätevesien rehevöittävä vaikutus. Lintuvesiluettelon tämänhetkinen kohteiden määrä ja inventointitilanne on taulukossa 1. Lounais-Suomen osalta tuloksia on julkaistukin (Haapanen & Paasivirta 1973). Ainalia, Ruskista ja Vanhankaupunginlahtea lukuunottamatta Suomen lintuvedet on perinteisesti tunnettu huonosti. Tämä ja yleinen kosteikkojen väheksyntä on epäilemättä ehtinyt johtaa monen arvokkaankin alueen tuhoon menneinä kuivatusten kultaisina vuosikymmeninä. Kahteen-kolmeen kertaan tapahtuvan maastoinventoinnin yhteydessä takseerataan kosteikkoalueen vesija rantalinnusto sekä selvitetään mahdollisuuksien mukaan kasvillisuuden koostumus, maisemallinen arvo ja eri käyttömuodot (tutkimus, luonnonharrastus, metsästys, kalastus, veneily, jätevesien lasku jne.). vsk.. Inventoinnin yhteydessä linnusto on luotettavimmin selvitettävissä. Tästä syystä maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoon FK Rassi on maaja metslltalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston suunnittelija, jonka tehtllviin kuuluu uhanalaisen fajiston suojelukysymysten ja rauhoitusasioitten ohella valtakunnallisen lintuvesiohjelman valmistelu. Kootun luettelon perusteella valtion luonnonsuojelutoimisto aloitti maastoinventoinnin jo 196 7. Aineistoa pyrittiin tarkentamaan ja täydentämään eri puolilla maata asuvien lintujenharrastajien avulla. Merkillistä kyllä, lintumiesten retkeilyt osoittautuivat niin traditioihin pohjautuviksi, että perinteisiltä reiteiltä sivussa olevat hyvinkin arvokkaat kohteet saattoivat olla seudulla täysin tuntemattomia. Tärkeimpien alueiden osalta työ pyritään saamaan päätökseen kuluvana vuonna (1977). Tästä syystä osoittautui välttämättömäksi täy<lentää luetteloa peruskarttaja ilmakuvatarkastdulla. Tutkimusten perusteella se ilmentää myös varsin hyvin koko kohteen biologista arvoa. Lintuvesiä inventoitaessa on saatu myös kiintoisia tietoja vesija rantalintujemme levinneisyyden ja yleisyyden muutoksista. Tällöin eri lajeille on SUOMEN LUONTO 3/77 36. Tästä syystä alustava arvoluokitus (taulukko 1) on tehty pesivän vesilinnuston lajija parimäärän perusteella. Ymmärtämättömyys, hankalat omistussuhteet ja lainsäädäntömme puutteet ovat yhä vakava este kansainvälisestikin arvokkaiden lintuvesiemme suojelulle. Nilsson & Nilsson 1976). Pertti Rassi Suomen lintuvesien inventointi ja suojelu Muutamaa legendaarista lintuvettämme esim. Luonnonvarainhoitotoimistossa on tällä hetkellä kehitteillä linnuston suojelupistearvoon perustuva luokittelu (vrt. Huomattavan suuri osuus niistä on käytetty vuosisatojen kuluessa maataloustarkoituksiin (vrt. Kosteikkojen suojelun kokonaisohjelma edellyttää mahdollisimman tarkkaa selvitystä jäljellä olevien kohteiden määrästä ja laadusta. Täydennysja seurantatutkimus tulee kuitenkin jatkumaan edelleen. Se tulee jossain määrin muuttumaan, kun muut suojeluun vaikuttavat tekijät otetaan huomioon. Haapanen 1973, 1977). Käytetyillä takseerausmenetelmillä saadaan tarkimmat ja vertailukelpoisimmat tulokset vesilinnustosta. Joskus uudet tiedot ovat auttaneet suojeluhankkeita, joskus ne taas ovat kiihdyttäneet tuhoamishankkeita. LINTUVESIEN INVENTOINTI OHJELMA Maamme runsasravinteiset järvet ja lahdet ovat keskimäärin melko pienialaisia. Luonnonsuojeluviranomaistemme alun toistakymmentä vuotta sitten käynnistämä inventointi on kartuttanut tietojamme niin, että on päästy jo lukuisiin konkreettisiin suojeluehdotuksiinkin. Silloin tehtiin yhdessä riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa metsästäjille osoitettu kysely kunkin seudun tärkeimmistä vesilinnustoalueista (Lampia 1968). Jotta voisimme turvata näiden biotooppien varassa elävien kasvija eläinlajien kantojen säilymisen elinkelpoisina, melko suuri joukko lintuvesiä tulisi jättää luonnontilaan. 188 (entiseen luonnonsuojelunvalvojan toimistoon) on pyritty keräämään mahdollisimman täydellinen arkisto maamme kosteikoista. Lintuvesiluettelon kokoaminen aloitettiin 1965
Luonnonvarainhoitotoimiston lintuvesiluettelon kohteiden määrä, tämänhetkinen inventointitilanne ja arvoluokka pesimälinnuston mukaan. Heinätavin viime vuosikymmeninä tapahtunut jatkuva selvä vähentyminen katkesi 19 7 5 yllättävän suureen runsastumiseen. vsk. Haila & Järvinen 1970) soveltuu vesilinnustonkin karkeaan luokitteluun, mutta kosteikkolajiston rajallisuuden vuoksi sen avulla ei voi laatia kohteiden tarkempaa arvojärjestystä. ~::.-:;::•7t, 1 -~--, _ Kartalla on esitetty Suomen tärkeimmät lintu vedet. Heinäsorsan osuus Anas-lajeistamme näyttää luonnonvarainhoitotoimiston aineiston mukaan olevan 1970-luvulla hiljalleen laskemassa. Kuikan ja kaakkurin esiintymisen painopiste on eutrofisten lintuvesien ulkopuolella; kuikan suurilla reittivesillä ja kaakkurin takamaiden ja soiden lammikoissa, joten nämä lajit esiintyvät vain poikkeuksellisesti lintuvesillä. (tl :=. annettu pistearvo 0-5) kussakin luonnonmaakunnassa kyseisen lajin konstanssin ja lintuvesillä pesivän kannan osan mukaan. C: ., C: C: ·;, ., ·f;~ C: C :fU C ,(U "' ·5' ,~ Cl) ,(U ., .~:: :~,~ :=. uivelo) tai laji esiintyy poikkeuksellisen runsaana. 1963-66, 1967-72). Silkkiuikku on selvästi hyötynyt vesistöjemme rehevöitymisestä ja samalla tapahtuneesta pikkukalojen lisääntymisestä. Kaakkuri onkin tällä hetkellä vesilinnustomme uhanalaisin laji. Maalinnuston arvoluokitukseen erinomaisesti sopiva diversiteetti eli monimuotoisuusindeksi (vrt. Eräiden parhaimpien lintujärviemme laji ja parimääriä. Lapinlahti 400 15 300 5 5 32 6 47 Läppträsket 125 13 180 10 5 15 8 62 Omenajärvi 175 11 350 6 7 40 7 51 Otajärvi 650 14 406 8 4 61 7 60 Koskei järvi 830 12 338 6 53 Pu urijärvi 450 13 293 8 7 57 Kokemäenjoen suisto 1165 15 468 5 8 200 10 73 Jokijärvi 70 12 130 6 4 10 6 40 Siika lahti 500 14 435 10 5 90 11 96 Päätyeenlahti 300 13 215 5 6 25 6 47 Vassorfjärden 600 13 175 5 10 65 6 49 Ainali 840 15 213 2 8 100 6 4A Taulukko 2. Tulevaisuus näyttää, onko kyseessä suotuisien olosuhteiden aikaansaama heilahdus vai uuden runsastumisaallon alkurynnistys. >.'!' V) ·5. Mustakurkku-uikun kantamme näyttaa tuntemattomista syistä olevan taantumassa. Syynä on ehkä metsästyksen ja muutaman huonon poikasvuoden yhteisvaikutus. Metsästyspainehan kohdistuu tähän lajiin kaikkein ankarimmin. Tällöin tapahtunut kannan moninkertaistuminen kuulunee vesilinnustomme rajuimpiin tun189. pohjukkaa pohjoisempana. Seuraavassa tarkastellaan eräitä oleellisimpia muutoksia verrattuna viimeisimpiin levinneisyystietoselvityksiin (Haartman ym. Pistemenetelmän käyttö soveltuu erinomaisesti myös eri kohteiden muutonaikaisen merkityksen arviointiin ja vertailuun. Laji puuttuu monilta entisiltä pesimälammiltaan, ja parhaimmillakin paikoilla määrät ovat vähentyneet vähintäänkin kolmanneksella. Molempien lajien kannan taantuminen on kuitenkin selvää tämänkin aineiston valossa. :, "' > C. u,·;::: .c. Kanta on 1970-luvulla monin paikoin vähintäänkin kaksinkertaistunut 1960-luvusta. Esimerkiksi Lahden Vesijärvellä pesi 19 7 5 yli 800 paria (Lammi 1976). toituja Ahvenanmaa 1 3 11 6 21 10 Uudenmaan lääni 20 24 46 29 119 18 Turun ja Porin lääni 18 37 61 46 162 35 Hämeen lääni 11 20 45 29 105 54 Kymen lääni 11 15 24 7 57 22 Mikkel in lääni 1 7 1 3 12 62 Vaasan lääni 8 14 13 17 52 55 Keski-Suomen lääni 1 2 3 37 Kuopion lääni 5 13 28 44 90 22 Pohjois-Karjalan lääni 3 10 9 22 39 Oulun lääni 10 23 25 18 63 55 Lapin lääni 5 4 9 18 23 yhteensä 94 170 274 199 737 432 Taulukko 1. Muutamissa tärkeimmissä kohteissa inSUOME LUONTO 3/ 77 36. LINTUVESIEN LAJISTO MUUTTUU Inventointien tuloksena saatu laaja, pitkähkölle aikavälille jakautuva aineisto antaa oivallisen mahdollisuuden tarkastella vesija rantalinnustossamme tapahtumassa olevia muutoksia. ·;;:: oä:: >.'!' ., "' . Kaulushaikaran 1950-luvulla alkanut enentyminen pysähtyi 1960-luvulla ja kanta heikkenikin hieman, kunnes 197 5 tapahtui uusi voimistumisaalto, jonka seurauksena mm. ><.'!' "" C. Hämeessä tavattiin useita yksilöitä. valtakunmaa kunpaikalei merkiinventoiei invennallinen nallinen linen tystä tuja yht. Sitä vastoin kanta ei ole voimistunut levinneisyysalueen rajoilla, joten silkkiuikun sulavaa sukeltelua ei vieläkään saa ihailla Perämeren Suomen ti,rkeitl koeteikkoja Ja I "' ,. ventointeja onkin pyritty tekemään säännöllisin väliajoin. :tU i~ (U :(U "' E :E «i 'IU .'!'E ::, :(U ., "' :C E eE ._., c Cl) :=. Pistearvoa voi lisäksi kohottaa se, että lajin suojelulla on kansainvälistäkin merkitystä (esim. Sarake "lisälajit" sisältää rantakanojen heimon·, lokkilinnut, ruskohåukån ja kaulushaikaran. "'"' (tl :=
Hailuodossa pesi yhteensä 80 paria (aikaisemmin yleensä alle 10 paria). Edellinen asuttaa jo sankoin joukoin Sisä-Suomenkin yhä laajenevia ruoikoita ja jälkimmäinen on jo jokavuotinen asukas etelärannikon järeimmissä ruokokasvustoissa. Suuresti kasvaneen populaation paine ajaa kyhmyjoutsenia tulevaisuudessa yhä pohjoisemmaksi. Samanaikaisesti se asettuu yhä uusille alueille. Merkillepantavinta lintuvesilläkin on parilla viime vuosikymmenellä tapahtunut punajalkaviklon ripeä työntyminen sisämaahan kaikkialla rannikoillamme. Haapaveden Ainalin ja lähijärvien sitkeiden "kuppanoiden" lisäksi pesii pohjoisimmassa Suomessa, etupäässä Inarin-Utsjoen skaidilla noin 200 paria (Haapanen 1976). Naurulokin edullinen vaikutus vesilinnustoon on tämänkin aineiston mukaan erittäin selvä. Tällä hetkellä suurimmassa on jo yli sata paria. Harmaasorsa näyttää vähitellen saavan räpylänsijaa lintuvesillämme. Tiirojemme uusin pesimälaji mustatiira esiintyy säännöllisesti Kokemäen Puurijärvellä, ja satunnaispari on pesinyt Kymenlaaksossakin. Esiintymispaikkoja tunnettiin kymmenkunta 1960-luvun alkupuolella. Se esiintyy nykyisin 80 % :lla kaikista taksee5 ratuista lintuvesistä ja 500 parin ·~ suuruiset yhdyskunnat ovat var"' sin tavallisia kaikkialla maassamme. Tästä syystä inventointiohjelmalla ei ole saatu riittävän selvää kuvaa kahlaajalajistomme muutoksista. Parhailla paikoilla ,~ pareja on jo useita, ja sillanpää"' asemia on nykyisin syvälläkin sisämaassa. Pohjoisin yhdyskunta on peräti Enontekiöllä asti. Viimeksi mainittukaan ei kuitenkaan ole sanottavasti laajentanut asuinaluettaan pohjoiseen, ja seuraava talvien 1955/56 ja 1962/63 kaltainen kuolontalvi tulee varmasti _jälleen harventamaan nokikanaparvet pieneen osaan entisestään. Muutamalle suhteellisen pohJOtsessa talvehtivalle rantakanojen heimon edustajalle 1970-luvun alun leudot talvet ovat olleet varsin suotuisia. Pa~im_äärät olivat 197 5 paikka pa1kom todella muhkeita; esim. Heinätavin soidinnarinaa saivat takseeraajat kuulla samana vuonna Inaria ja Enontekiötä myöten. Sen trumpetin törähdykset kuuluvat jo varsin monen uusmaalaisen ja varsinaissuomalaisen merenlahden ja lintu järven tunnelmaan. Naurulokki on tällä hetkellä vallannut maamme Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Takseeraamattomista kohteista löytynee vielä 20 SUOMEN LUONTO 3/77 36. Nämä lajit hyötyvät lisäksi suuresti vesistöjen rehevöitymisestä; ne asuttavat runsaana jopa pilaantuneitakin kohteita. Yksittäisiä pareja on viime vuosina tavattu Kittilää myöten, ja pesin täkin on varmistettu lounaisimmassa Suomessa. Tavattoman pitkä poikasvaihe tullee kuitenkin rajoittamaan sen levinneisyyden maamme lounaisimpaan osaan. Lintuvesiemme varpuslintulajistossa ripeim_mät aluevaltaajat ovat rytija rastaskerttunen. Pilkkasiiven sisämaakanta näyttää vähin erin häviävän. Hämeessä tätä ei vielä ole havaittavissa, joten soidenkin puuttuessa kurki on kesäisin yhä epätavallinen näky. Esiintyminen on tode_nnäköisesti jo vanhaa perua ja vam tarkentuneen havainnoinnin esiin tuomaa. Kahlaajien kokonaiskannasta vain pieni osa pesii tavallisesti varsinaisilla lintuvesillä. Toinen uudistulokas pikkutiira on jo vakiinnuttanut asemansa Perämeren rannikolla. joutsenen jatkuvaa paluuta kohden entisiä eteläsuomalaisia pesimäalueitaan on vastikään tarkasteltu Suomen Luonnossa (Haapanen & Helminen 1976). Huskosuohaukan levinneisyydessä ja lukumäärässä on Hildenin ja Kalinaisen ( 1966) seikkaperäisen selvityksen jälkeen tapahtunut lievää taantumista huolimatta siitä, että sen suosikkikasvi järviruoko valtaa vääjäämättä yhä suurempaa osuutta lintuvesiemme rannoista. Tulevan kevään inventoinnit Kuusamossa ja Sallassa tulevat osoittamaan, onko näiden alueiden entisaikojen runsaasta kannasta enää pariakaan jäljellä. Nykyisin määrä lähen5 telee sataa. Pikkulokki on hyvää vauhtia seuraamassa ison veljen esimerkkiä. Lapin läänissä tehdyt inventoinnit ovat osoittaneet lapasorsankin levinneisyysalueen pohjoisrajaksi napapiirin sijasta Inarin eteläosat. Liejukanalla ja luhtakanalla on kummallakin jo useita vakituisia pesäpaikkoja eteläisimmässä Suomessa ja nokikanojen lukumäärä on viime vuosina moninkertaistunut. Tampereen seudulla, jossa laji vielä 1960-luvulla oli ensiluokan harvinaisuus, on jo useita pikkuyhdyskuntia ja muuttoaikana voi parhaalla paikalla, Kangasalan Kirkkojärvellä, tavata parisataa yksilöä. vsk.. Esim. 190 Heinä.tavin runsaus on vaihdellut jyrkästi. Yhdyskunnan syntyä seuraa heti lajiston ja parimäärien tuntuva kasvu. nettuihin äkillisiin muutoksiin. La pasrosaa on löydetty Inarista asti. Sitä vastaan on etelästä tunkeutumassa voimallisesti kyhmyjoutsen, joka on jo asuttanut useita lounaisia, rannikon tuntumassa olevia lintujärviä. Kurki näyttää olevan paikoin siirtymässä kuivatuilta soilta lintuvesille. ARVOKKAIMMAT LINTUVETEMME Luonnonvarainhoitotoimiston tämänhetkisten tietojen ja luokitteluperusteiden mukaan maastamme tunnetaan noin sata valtakunnallisesti arvokasta lintuvettä (taulukko 1). Yhdyskunnat ovat jatkuvasti kasvaneet
Kuten tämän alueen lahdilla yleensä, järviruoko peittää rantavyöhykkeen pääosan, mutta Lupinlahden yli kahteenkymmeneen rantakilometriin mahtuvat eri tyypit avoimista hiekkaja kalliorannoista metsäisiin korpiin asti. Lasku on nyttemmin lopetettu. Niinpä luhtahuitti ja luhtakana esiintyvätkin säännöllisesti runsaina ja nokikanojen parimäärä lähentelee sataa. Rantaviivan pituutta ja samalla linnuston runsautta on lisännyt suurehko saari, jonka rantamille huomattava osa linnuista on keskittynyt. Esim. Joidenkin tähän lintuvesiemme aateliin kuuluvan kohteen suojelun vaiheita on seurattu lehdistössämmekin; esim. Vesihallituksen mielestä parhain käyttöratkaisu järvelle olisi ollut metrin suuruinen pinnannosto. merenlahdilla harvoin pesivät härkälintu ja mustakurkku-uiksuoM EN LUO NTO 3/77 36. Tämä monimuotoisuus on johtanut poikkeuksellisen rikkaaseen linnustoon. Parikkalan Siikalahti (Haapanen ym. Siellä pesii mm. sisämaan suurin, taannoin jopa 3 500 paria käsittänyt jättimäinen naurulokkiyhdyskunta. Erityisen tyypillinen se ei tässä joukossa tosin ole, sillä esim. Kaakkuri on uhanalaisin vesilintumme. tukkasotkien tiheys (7 5 paria/km 2) on suurempi kuin missään tämän kokoisessa järvessä. Onneksi teknokraatit eivät saaneet yksinään ratkaista asiaa ja hankkeesta luovuttiin. 1969, Tykkyläinen 1976), Kokemäen Puurijärvi (Laurila 1976), Pori, Kokemäenjoen suisto (Kalinainen & Keränen 1976), Iin Krunnit (Väisänen 1972). Poikkeuksellisen linturunsautensa vuoksi Omenajärvi ansaitsisi erinomaisesti tulla rauhoitetuksi reservaatiksi, jonka vaikutus varmasti säteilisi laajalle ympäristön vesilintukantoihin. Toisaalta inventointi on paljastanut uusia yllättävän arvokkaitakin alueita. Kiikalan ja Suomusjärven pitäjien rajalla sijaitseva Omenajärvi kuuluu monessa suhteessa lintuvesiemme eturiviin. Monipuoliselle yölaulajalajistolle tahtia puhaltaa parhaimmillaan kolmekin kaulushaikaraa. Hauhon Jokijärvi on Hämeen hyvien, joskin melko pienialaisten lintujärvien kelpo edustaja. Helsingin Vanhankaupunginlahti ja Porvoon Ruskis osoittavat kuitenkin, että tällainen yhteiselo on rauhoituksen avulla mahdollista. Niinpä täällä esiintyvät runsaina mm. Silkkiuikku näyttää runsastuneen, kun vesien rehevöityminen on tarjonnut sille ruokaa ja pcsimäpaikkoja. Valikoima kuvannee samalla lintuvesiemme luonnontilaa uhkaavia tekijöitä. Järven epätavallisen laajat luhdat tarjoavat kosolti tilaa rai:takanojen heimolle. Tätä joukkoa paimentaa peräti kaksi kurkiparia! Metsästys järvellä on paisunut sellaiseksi, että eräät rannanomistajat ovat paukutteluun jo perin juurin kyllästyneitä. Läppträskin arvo on seudulla yleisesti tunnustettu ja järven rauhoitushankekin on vireillä. Haminan-Vehkalahden Lupinlahti on Suomenlahden rannikon arvokkaimpia lintuvesiä. Lupinlahden riesana on sijainti kaupungin kyljessä. Näillä alueilla tulisikin estää tarpeettoman liikkumisen aiheuttamat häiriöt. -30 lisää. Tämän aikoinaan lasketun, muutenkin erittäin rehevän järven ravinteisuutta lisäsivät tarpeettoman pitkään Karjaan jätevedet. Varsin monen vanhastaan tunnetun kohteen nykyvaiheista ei sitä vastoin ole tehty selkoa. Karjaan Läppträsk on Uudenmaan parhain lintujärvi. Kookkaalla, parhaimmillaan parituhattakin paria käsittäneellä naurulokkiyhdyskunnalla on ollut tähän ilmeisen edullinen vaikutus. ku. Vaikka Lupinlahden rannoista kolmannes onkin rakennettu, linnuille jää vielä kosolti asuinsijoja. vsk. Seuraavassa tarkastellaan esimerkinluonteisesti muutamaa parhaimpiimme kuuluvaa, mielivaltaisesti valittua lintuvettä (katso myös taulukkoa 2). kasvillisuus on erinomaisen rikasta ja harvinaislaatuisen monilajista. Valitettavasti lintujen elinmahdollisuudet näiltä osin tulevat vähentymään, sillä maanomistaja katsoi tarpeelliseksi istuttaa kuu191. Rehevyyden ja edullisen sijainnin ansiosta linnusto on erittäin edustava. Viidenneksen näistä voidaan katsoa kuuluvan korkeimpaan eli kansainvälisesti arvokkaiden luokkaan. Sen rannoille kohdistuu myös lintuharrastajien taholta kova paine, joten käyttöä tulisi tältäkin osin kanavoida
Erittäin merkittävä Vassorfjärden on muutonaikaisena levähdysalueena. Vaikka tästä merenlahdesta huomattavia osia onkin kuivattu viljelymaaksi, se vieläkin on maamme suurimpia (yli 600 ha) lintuvesiä. Tästä huolimatta seutukaavaliiton merkittyä alueen suojeluja virkistyskaavaehdotuksessaan suojelutarkoituksiin eräs maanomistaja kiiruhti välittömästi varaamaan mailleen puolen tusinan loma-asunnon rakennusluvat. Sitä vastoin rantalinnustossa järvi ei aivan kykene kilpailemaan eteläisten kumppaniensa kanssa. Jokijärven merkityksen yleisestä hyväksymisestä on esimerkkinä pitkään jatkunut metsästysrauhoitus, jolla onkin ollut varsin suotuisa vaikutus järven lintulajiston kehittymiseen. yleisen isoulpukan sijasta avovedessä kelluvat pikku-ulpukan lehdet ja tavallisen keiholehden tilalla kasvaa runsaana harvinaisempi kelluva keiholehti. sevät melkoisesti läheisen Vaasan vaikutuksesta syntyneet mökkialueet. Kiteen kunta uskoo vakaasti Päätyeenlahden rehevyyden aiheuttaneen Kiteejärven saastumisen, unohtaen tyystin todellisen syyn, jätevedet. Valitettavasti ruokailevien lintujen rauhaa eräissä lahden osissa häirit192 !!! ..c: ::l ..J E ....., Ainalin kuulun lintujärven linnusto on maamme monipuolisin. Lahden koristuksena on lähes sataparinen pikkulokkikolonia. Ongelmasta selvittäisiin kunnan mukaan kuivattamalla lahti, mutta hankkeen osoittaminen kannattavaksi voi olla ylivoimainen tehtävä jopa vesipiirille. Rantaviivan pituutta lisäävät lukuisat niemekkeet ja lahdelmat, mahtuupa joukkoon muutama saarikin. Rannat ovat hyvin laakeat, joten kasvillisuusvyöhykkeet ovat voineet kehittyä todella laajoiksi ja järven keskisyvyyskin on vähäinen airo tavoittaa helposti pohjan avovesialueellakin. Linnustonkaan ei tarvitse hävetä; etenkin kahlaajalajisto on, kuten kaikkialla Perämeren rannikon lintupaikoilla, monipuolinen ja runsas. vsk.. MiSU OM EN LUO NTO 3/7 7 36. Ainalin erikoisuuden, kömpelön jyhkeän pilkkasiiven paikalliselta nimitykseltään kuppana lisäksi järvellä oleskelee säännöllisesti läpi kesän kaksi muutakin Lapin vesilintua, uivelo ja mustalintu. Esim. Lintumiehille lahti on ollut likipitäen tuntematon ja luonnonvarainhoitotoimiston luettelossa se esiintyi vain metsästäjien ilmoittamana hyvänä sorsavetenä. Itse Ainali on kooltaan (yli 800 ha) harvinainen poikkeus maamme arvokkaimpienkin lintujärvien joukossa. Ajan tasalla olevan kartan puute auttoi osaltaan salaisuuden säilymistä. Toinenkin tummasiipi, mustatiira viihtyy alueella, saattanee jopa pesiä siellä. Jos Ainali lähijärvineen sijaitsisi Haapaveden kunnan sijasta maamme eteläosassa, se epäilemättä olisi ylivoimaisesti arvokkain lintuvesialueemme, joskin se tällöin varmasti olisi kuivattu jo aikoja sitten. Kiteen kirkonkylän kupeella sijaitseva Päätyeenlahti on mainio esimerkki inventointien vieläkin tarjoamista yllätyksistä. Nämä saarekkeet yhdessä laajojen kortekasvustojen kanssa tarjoavat linnuille aivan ainutlaatuiset ruokailuja pesimismahdollisuudet. Erityisen tunnusomainen kevätkesäisen Ainalin rannoille on komea pohjanruttojuuri. Lahti on hyvin matala ja kaikkialla pohjan peittävä sammalmatto on monin paikoin noussut kellumaan pinnalle. Monet tutut vesikasvit on täällä korvannut vaateliaampi sisarlaji. Vaasan läänin lukuisista arvokkaista alueista ansaitsee erityismaininnan Mustasaaren Vassorfjärden. Sitä miellyttävämpi oli yllätys, kun takseerattaessa saattoi havaita soutelevansa Suomen parhaimpiin kuuluvalla lintuvedellä. Martimoaapaa, lintusoidemme aatelia. maamme suurin pikkulokkiyhdyskunta 130 paria 1975. Ainalin vesilinnusto on maamme monipuolisin. selle tämän aiemmin avoimen ja laidunnetun saaren. Niinpä lahden rantamilta voikin tavata hyvin monenlaatuisia osia; laajoja saraniittyjä ja ruoikoita, liete-, kallioja jopa erikoislaatuisia turverantoja. Syvän vihreä, läpipääsemättömana aaltoileva kortematto peittää Ainalista 200 ha. Niitä käyttääkin hyväkseen mm
Useimmiten suojelun tarkoituksena on luonnontilan säilyttäminen. Seutukaavoitus on kuitenkin herättänyt paikoin suurta vastustusta maanomistajissa. Perämeren Krunnit kuuluvat kansainvälisen kosteikkojensuojelusopimuksen piiriin. Sorsastuksen alkaessa vielä lentokyvyttömiä pilkkasiiven poikasia on myös pyritty suojelemaan. Osa 5 valtakunnallisista ja maakunnal:~ lisista kohteista sisältyy parhail!aan laadittavina oleviin virkis;; s tysja suojelualuevaihekaavoihin. J okijärvi. Tätä· ei kuitenkaan kolmen vuoden määräajan jälkeen jatkettu, koska lisääntyneen sorsakannan sanottiin aiheuttaneen tuntuvaa vahinkoa viljelyksille. Eräissä tapauksissa päinvastoin tämän "suojelu-uhan" on voitu osoittaa aiheuttaneen "aavistustoimenpiteitä", jotka muutoin olisivat voineet jäädä suorittamatta (esii;n. Kalasto ei ole erityisen arvokas, joten kalastusSUOMEN LUONTO 3/77 36. Tämän säikäyttämänä luottamusmiesten kannat ovat eräissä seutukaavaliitoissa lipsuneet ja jopa valtakunnallisesti arvokkaita kohteita on tipahtanut pois kaavaehdotuksista. Täydellinen rauhoitus on tarkoituksenmukainen toimenpide vain arvokkaimmissa, luonnonsuojelun ja -tutkiinuksen kannalta korvaamattomissa kohteissa tai niiden osissa. Tämän lisäksi kaavan tärkein oikeusvaikutus on se, että viranomaiset eivät toimenpiteillään saa asettua estämään kaavan toteutumista. J: Luonnonvarainhoitotoimiston g_ inventoinnit tarjoaisivat tähän ::i tarvittavan pohja-aineiston . Etenkin metsästäjät ovat lintuvesillä luonnonsuojelijoiden kanssa samassa veneessä, jota yhteisten etujen vuoksi tulisi kiireellisesti ryhtyä 193. Tästä syystä se ansaitsisi myös luonnonsuojelulain turvan. Merikallion ansiosta Ainali selviytyi kiihkeimpien kuivatusvuosikymmenien ohi. marjastus, kalastus, metsästys tai laiduntaminen) olisi edelleen mahdollista. Tästä syystä olisikin varsin tarpeellista saada ai5 kaan virallinen valtakunnallinen { lintuvesien suojeluohjelma. Rauhoitus on kuitenkin jatkunut epävirallisena, ja Ainali on saanut Haapavedellä ansaitsemansa arvon. Vahvistetulla kaavalla voidaan säädellä rantarakentamista suojelumerkinnällä varustetuissa kohteissa. Pääosin professori Einari Merikallion ja haapaveteläisen· maisteri L. Suojelusuunnittelun tavoitteena ei ole' muodostaa kaikista suojeltavista kohteista suljettuja, kaikki toiminnat kieltäviä reservaatteja. Rannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina. LINTUVESIEN SUOJELUN TOTEUTUMISMAHDOLLISUUDET Suojelusuunnitelmat e1vat yleensä riitä turvaamaan kosteikkojemme säilymistä. vsk. tään merkkejä pesimisestä ei kuitenkaan ole havaittu. Suomen hienoimpiin lintuvesiin kuuluvaa Siikalahtea uhkaa kuivatus pelloksi. kaan ei sanottavasti häiritse pesivän linnuston rauhaa. . Saatiinpa järven vesilinnusto metsästyslain nojalla rauhoitetuksikin 1900. AinaIin kaltainen, luonnostaan rehevä vesistö on luonnontutkimuksellemme kuitenkin mittaamattoman arvokas. Tällöin luonnonvarojeri perinteinen hyödyntäminen (sim. Valtakunnallisesti arvokkaita· kohteita on siksi vähän ja niiden esiintyminen on keskittynyt siksi harvoille seuduille, että niiden lisäksi pääosa maakunnallista arvoluokkaa olevista kohteista tulisi säilyttää nykyisellään, jotta lintuvesiemme kasviston ja eläimistön riittävä geenivaihto voitaisiin taata. 0
43: 85124. Haapanen, A. Helminen 1976: Joutsen, luonnonsuojelun lempilapsi. Lampio, T. Kalinainen, P. Edellä on jo tarkasteltu, millä tavoin näitä velvoitteita on eräiden arvokkaimpien lintuvesiemme osalta noudatettu. Kolme viimeksi mam1ttua edustavat lintusoidemme parhaimmistoa. Suomen Luonto 36: 168170. Lintumies 8(4): 916. Suomen Riista 20: 32-36. Paasivirta 1973: The waJerJowl in eutrophic waters in South West Finland. tarkemmin Ormio 1971, Haapanen 1973). Haartman, Lars von, 0. Suomalainen & R. Tämä voidaan saada aikaan vain kansainvälisellä yhteistyöllä. SUOMEN LUONTO 3/7 7 36. & O.Järvinen 1970 : Omitologi.anlryberneettistä metodologi.aa ... Keränen 1976: Kokemäenjoen suistoalue. Laurila, H. I 97 7: KosteiUOJ'en häviäminen, tsimerkki Val<ka-Suomesta. sallitaan metsänhakkuu), jos tällä ei vaaranneta suojelutavoitteen toteutumista. Se astui voimaan seitsemännen valtion liityttyä siihen joulukuussa 1975. Untumies 6: 95-100. Tykkyläinen, J. Ormio, H. Mo lekyyli 33(8): 8-9. Pohjois-Amerikassa muuttavaa 194 vesilinnustoa onkin jo kauan suojeltu valtioiden välisin sopimuksin. Sorjonen I 969: Tapaus Siikalahti. Holopainen & J. Suomen Luonto 35: 108109. Luonnonsuojelulain avulla saaristoomme onkin saatu edustava suojelualueverkko (vrt. Tenovuo 19631966, 1967-72: Pohjolan l innut Värikuvin ! ja ll. Sopimuspuolelta edellytetään myös vesilinnuston hoitotoimenpiteitä. G. & l. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN), kansainvälisen vesilintu jentutkimustoimiston (IWRB) ja kansainvälisen lintusuojeluneuvoston (ICBP) toiminnan tuloksena saatiin samankaltainen yleissopimus lopulta aikaan vanhan manteren puolellakin Ramsarissa 1971 pidetyssä kokouksessa. 1976 : Kalottialueen vesilinnusto on inventoitu. Haapa nen, A. Nilsson, S. Fauna och Flora 71: 136144. Linkola, P. Tällöin rauhoitushakemukseen vaaditaan nykyisen lainsäädännön mukaan kaikkien osakkaiden suostumus. Nämä alueet ovat tämän jälkeen kansainvälisen tarkkailun ja seurannan kohteina. Lintujärvillä menetelmä ei kuitenkaan käytännössä toimi, sillä pääosa vesialueistamme on jakamattomia. Jokaisen löytäminen alkaa nykyisin olla vaikea tehtävä, ja toisaalta yhdenkin vastustus voi kaataa koko hankkeen. Nilsson, 1976 : Hur skall naturområden värderas. Kukin valtio voi täydentää luetteloa jatkuvasti, mutta kohde voidaan poistaa listalta vain todella pakottavista kansallisista syistä. Isäntämaan Iranin jälkeen Suomi allekirjoitti sopimuksen toisena maana 1973. Haapanen, A. Finnish Game Res. Tällöin luetteloon on ilmoitettava uusi korvaava kohde mikäli suinkin mahdollista. Lammi, E. & . Menetelmä on melko joustava, sillä säännöksiä laadittaessa kunkin alueen erikoisluonne voidaan ottaa huomioon ja vahvistaa jopa maanomistajalle poikkeuksia rauhoituksesta (esim. Exempel från fagellivet i sydsvenska sjöar. 1976 : Puurijärvi kansallispuistoksi. N. 1976 : Siikalahden epävarma kohtalo. D KIRJALLIS UUTTA: Haapanen, A. Suomen Luonto 35: 94-95. Luetteloon liittämiensä alueiden lisäksi kukin osapuoli sitoutuu erityisesti edistämään kosteikkojen suojelua perustamalla luonnonsuojelualueita vesiperäisille maille, jotta riittävä osa alkuperäisistä elinympäristöistä tulee suojelluksi. Hilden, P. 1968: lintuvesien luettelointi. Voimassa olevan luonnonsuojelulain nojalla voidaan maanomistajan hakemuksesta rauhoittaa luontO[!Sa puolesta arvokas kohde luonnonsuojelualueeksi. Suomen Luonto 31: 134-1 37. Linnut 7: 22-27. Ornis Fenn. 197 2: Krunnien linnuston JU(!jelu J9.J9-197l . 1973 : l.intuve,ien su0jelu Suomessa. Päijät-Häm. Haapanen, A., l. Merkille pantavaa on, että ainoastaan saariston osalta luettelo on melko edustava. Molekyyli 33(3): 4-5. 1966: Ober Vorkommen wzd Biologi.e der Rohrweihe, Circus aerugi.nosus (l.), in Finnland. 1971: Saariston luonnonsu0jelualueet. Hilden, . Haapa nen, A. Otava, Helsinki. Samalla tulee tukea näitä alueita sekä niiden kasvistoa ja eläimistöä koskevaa tutkimusta sekä tietojen ja julkaisujen vaihtoa. Kansainvälinen suojelu edellyttää, että tärkeimmät pesimissekä muutonaikaiset levähdysja talvehtimisalueet voidaan säilyttää ja linnuston hyödyntämistä säädellä. Suomen sitoumus koskee seuraavia alueita: 1) Per_naja, Aspskär 2) Porvoo, Söderskär ja Långören 3) Föglö, Björkör ja Lemland Lågskär 4) Eckerö, Signilskär 5) Mustasaari, Valassaaret Björkögrunden 6) Ii, Krunnit 7) Porvoo, Ruskis 8) Helsinki, Vanhankaupunginginlahti 9) Lieksa, Patvinsuo 10) Simo, Martimoaapa Lumiaapa 11) Sodankylä, Koitilaiskaira Luettelon kuusi ensimmäistä kohdetta ovat kaikki luonnonsuojelulailla rauhoitettuja tai Ahvenanmaan maakunnan suojelemia saaristoalueita (ks. Luonnonsuojelulakia uudistettaessa asia tulisi korjata niin, että rauhoitushakemus voitaisiin tehdä enemmistöpäätöksellä, samoin kuin yhteisten alueiden vuokraamisesta on säädetty. 33: 13-26. Suomen Luonto 30: 128129. vsk.. Väisänen, R. Tästä syystä ainoatakaan merkittävää lintujärveämme ei ole saatu rauhoitetuksi. Kalinainen. Liittyessään tähän "Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiper~isiä maita koskevaan yleissopimukseen" kukin valtio ilmoittaa luettelon kansainvälisesti arvokkaista k~steikoistaan, joita se sitoutuu suojelemaan. & P. & S. Suomen Luonto 28: 102106. LINTUVESIEN SUOJELU KANSAINVÄLISENÄ TEHTÄVÄNÄ Muuttava vesija rantalinnusto on kansainvälinen luonnonvara, joka vuoden eri aikoina siirtyy alueelta toiselle. & M. Kaksi seuraavaa kohdetta, Ruskis ja Vanhankaupungin lahti ovat samoin lailla suojeltuja merenlahtia. Suomen Luonto 35: 327-328 . 1976: Vesijärven ruovikkolinnustosta 1974 ja 1975. Lääninhallituksen antamassa päätöksessä luetellaan rauhoitussäännöt, jotka ilmoittavat, millä tavoin alue on rauhoitettu. Turhaan saa ets1a ainutlaatuisia Pohjanmaan maankohoamisrannikoita tai arvokkaimpia lintujärviämme. Haila, Y. ohjaamaan samaan suuntaan. Ormio 1971). Siten sen hyödyntämiseen ei millään valtiolla periaatteessa voida katsoa olevan yksipuolista oikeutta
Liminganlahti kuuluu mm. Laakea ranta ja suhteellisen nopea nousu luovat aivan omaleimaisen maisematyypin, jolle on ominaista yhtä omaleimainen eliömaailma. Se on tunnettu laajoista niittynäkymistään, maankohoamisrannoistaan ja linturunsaudestaan. Se on jo kauan katsottu suojelun arvoiseksi. Perämeren maankohoamisrantojen kasveja ja eläimiä. Kokonaisuutena on luonnontyypiltään harvinaisuus Suomessa ja mu_uallakin. Rantaniityt ovatkin täällä edustavia. Kartta kertoo Liminganlahden rantojen maatumisesta. Suomen luonnossa tapahtuu kaksikin vähittäistä luonnonilmiötä, joiden suojelussa maallamme on erityinen kansainvälinenkin vastuu. 1795-1950 kohonnut alue on varjostettu lounais-koillissuuntaisin viivoin. Myös muuttolintujen viivähdyspaikkana Limingan niityt ja Liminganlahti ovat poikkeuksellisen arvokkaita. 195. Carl von Linnekin käyttää v:n 1732 matkansa kuvauksessa jo aiemmin syntynyttä sanontaa "Ei ole suurempaa kuin Kemin lohestus, Limingan niityt ja Isonkyrön pellot". Merestä v. Ponnisteluista huolimatta vain metsästysseurojen pienet ja lyhytIT Siira työskentelee Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksella tutkien apulaisineen ja oppilaineen mm. Sannanlahden-Lamukarin tienoota on kaavailtu luonnonsuojelualueeksi. Liminganlahtea pidetään kansainvälisesti merkittävänä Aryhmän lintuvetenä. Liminganlahdella on kansallista ja kansainvälistä arvostusta. Toinen on soistuminen eri muodoissaan, toinen on maankohoaminen. Muita tämän arvoisina pidettyjä on Suomessa vain Kokemäenjoen_suisto. Limingan niittyihin Linnellä ei kuitenkaan liene ollut mahdollisuutta tutustua kovinkaan tarkoin. Jouko Siira Liminganlahti Luonnonsuojelun piiriin kuuluvat lajien, alueiden ja muiden konkreettisten kohteiden ohella myös tapahtumat eli prosessit. Luonnonvarainhoitotoimiston toimesta on jo v. vsk. 1972 valmisteltu luonnonpuistotyypp_isen suojelualueen lakija asetusluonnokset. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Perämeren äärellä oleva Liminganlahti on maankohoamistapahtuman suojelukohteista tärkein. Liminganlahti on matala Perämeren lahti Oulun eteläpuolella. Pohjois-Pohjanmaan seutukaaRokonkari : ' ' ' . -X oi fl<-a-r,· 2 ', \ 1("a.n-,,,..,.,,, k":;!"i 6 km valiitto on runkokaavassaan esittänyt Liminganlahden alueelta eri tavoin suojeltavia kohteita. kansainvälisen Project Mar -ohjelman ja Pohjoismaiden lintuvesien suojeluohjelman kohteisiin
Irtomaakerrosten paksuus on myös Suomen suurimpia, jopa 103 m. 20 000 tonnia kiintoainesta. Yleiskuva on rehevä. Täällä on levinnältään eteläistä ja pohjoista lajistoa sekä murtoveden ja makeanveden lajistoa. Tasaisuuden syynä on geologinen omalaatuisuus: kallioperä on täällä vajonnut ja vajoamaan kerrostuneet Muhoksen muodostumäna tunnetut ainekset ovat säilyneet. Suomen peruskallio lienee täällä syvimmillään, Tupoksessa n. Liminganlahden rannoista lähes kaksi kolmannesta on pehmeähköjä liejuisia hietarantoja, joille ovat ominaisia laajat niityt. Typpeä tulee noin 400 tonnia ja fosforiakin yli 60 tonnia. Vastaavasti maa on paiko1n va-;ta lähes kahden kilometrin päässä metrin korkeudella merenpinnasta. J okivesi ja toisaalta murtovesi aiheuttavat lahdella ekologisten tekijöiden alueellisen ja myös vuodenaikaisen erilaisuuden. aikaiset metsästyskieltoalueet ovat toistaiseksi ainoat luonnossa näkyvät suojelutoimenpiteet. Rannoille syntyvät erivaiheiset kasvillisuusvyöhykkeet takaavat monipuolisen luonnonkokonaisuuden syntymisen. 100 km 2 • Syvyyttä on keskimäärin vain vajaa 3 m ja suurimmillaankin lahden suussa vain 8 m. täten peruskalliota 1 000 milj. Vaikka ne ovatkin pieniä, ne tuovat vuodessa mereen n. Tästä syystä kasvillisuus ja eläimistö on monipuolinen. 1 600 milj. vuotta nuorempi. Yleiskuva on karuhko. Pohjukassa taas suolapitoisuus on alhainen ja ravinnepitoisuus korkea ja pohja hienoaineksinen. Suupuolessa vesi on suolaisinta ja vähäravinteisinta ja rannat ovat karkea-aineksiset. Lahden pohjukkaan laskee useita pieniä jokia ja ojia. Yhden metrin syvyys on vasta kilometrin, parin päässä keskivesirajasta. Kolmannes on hiekkarantoja, joilla saattaa olla kapealti myös niittykasvillisuutta. Muodostuman ikä on n. Rannat ovat etenkin lahden pohjukassa alavia. vsk.. Tästä syystä suurin osa Liminganlahtea kuuluu rantavyöhykkeeseen. SUOM EN LUONTO 3/77 36. Joukossa kasvaa monia harvinaisia tai kotoperllisi:I. vuotta ja se on 196 Liminganlahden maisema on tasaista ja avaraa, silla maa kohoaa jatkuvasti merestä. 1 000 m syvyydessä. Sen päällä ovat sitten jääkautiset ja sen jälkeen syntyneet sedimenttipatjat. Kivikkorantoja on hyvin vähän muualla kuin saarilla, joita on kaikkiaan kymmenen, pieniä kareja. MONIPUOLINEN LIMINGANLAHTI Liminganlahden laajuus on n. lajeja. Niiden valuma-alue on 1 450 km 2 . Täällä on myös eutrofista ja oligotrofista lajistoa
Rannan alavuuden ja vedenkorkeuden vaihtelun takia vyöSUO MEN LUONTO 3/7 7 36. Tätä vanhemmalla maalla kehitys on johtanut lehtimetsiin, sekametsiin, havumetsiin, soihin tai ihmisen toimien seurauksena niittyihin ja viljelymaihin. tekijöihin omalla tavallaan. Vakiintuneita yhteisöjä ei ennätä kehittyä. Seuraavana on saravyöhyke, johon kuuluvat vesi-, meri-, suola-, vihneja mätässarakasvustot. ruijanesikkoryhmälln kuuluvat mm. Maankohoamisesta huolimatta eikä sen ansiosta kasvillisuudessa on_ erotettavissa vyöhykkeisyyttä. 100 cm/100 v. Tählln ns. 3 m syvälle. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat eliöstöön, joka on jatkuvassa kehitystilassa. Tämä merkitsee matkaa muutamasta metristä yli 700 metriin. Ääriarvojen väliä on lähes 3 m. Jokien ruoppaukset ja metsäojitukset ovat viime vuosina lisänneet jokien tuomaa ainesmäärää. oheiset kolme lajia. vaaitusten mukaan Liminganlahden pohjukassa 82 cm/100 v ja suu puolessa 10 cm enemmän. Maatumisen vaikutuksesta kosteussuhteet muuttuvat, suolaja ravinnepitoisuus muuttuu, orgaanisen aineksen kerros kasvaa, lämpöolosuhteet muuttuvat jne. !S ..c: ::, .J § ..., Pohjansorsimo. hykkeet saattavat olla laajoja. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys ei ole kaikilla rannoilla tällainen, sillä sen kehittyminen riippuu paikallisista olosuhteista. Sitten tulee suolavihvilävyöhyke, jossa on paikoin suolalaikkuja ja luhtarölli-jokapaikansara -vyöhyke sekä vihdoin niittylauhavyöhyke. RANNAN ELIÖYHTEISÖT MUlfITUVAT Maankohoaminen on tarkkaRuijanesikko. Tästä syystä vyöhykkeisyys on rannoille ominaista. Vesiranta puolestaan ulottuu n. 25 viime vuoden aikana delta on kasvanut merelle päin keskimäärin 18.2 m vuo dessa. Maatumista edistävät joet ja myös kasvillisuus. Nelilehtinen vesikuusi. Muistona vanhasta salmiyhteydestll Vienanmereen on Perllmeren llllrellll yhll eräitll Jäämeren lajeja. RANNAN VYÖHYKKEET OVAT LAAJAT Eri kasvija eläinlajit suhtautuvat vesiym. Tähän syvyyteen saakka on versokasveja. Maatuminen on lahden pohjukassa tästä syystä n. Lahden pohjukassa maarannan ikä on eri paikoissa 80-160 v. Maaranta ulottuu 50-130 cm keskivesitason yläpuolelle. Tämä merkit • see sitä, että vesirajan vaihteluväliä saattaa olla nelisen kilometriä. Lahden pohjukassa on seuraava vyöhykesarja : uposkasvivyöhyke ( tämä on vyöhykkeistä laajin), ruokokasvivyöhyke, jonka muodostavat kaisla-, luikkaja järviruokokasvustot. vsk. 197. Vedenkorkeus vaihtelee paljon ja epäsäännöllisesti. Rantaviiva on Temmes-Liminganjoen suistossa siirtynyt 250 vuodessa nelisen kilometriä
Pesiviä kahlaajia on 18 lajia. Mustapyrstökuiri on pesinyt vuodesta 1960 lähtien. Pesivien parien määräksi on 19 7 2 laskettu lähes 90 ja 38 paria 1976. Loppukesällä Liminganlahdelle kerääntyy runsaasati vesilintuja. Kanta on pikkuhiljaa suurentunut, kesällä 1976 pesiväksi määräksi saatiin jo 10 paria. Se muuttaakin lahdelle suoraan kaakosta. Upea merihanhikin kuuluu pesimälinnustoon. Suomalaisten esiintymiensä osalta edelliseen verrattavissa on jokipaju (Salix triandra). Lintuharrastajat ja metsästäjät tuntevat seudun hyvin. Fennoskandisia kotoperäisiä kasveja ovat lisäksi edellä mainitut ruijanesikko ja pohjansorsimo. Se on Euroopan harvinaisimpia vesikasveja ja kuuluukin uhanalaisten 198 Liminganlahden pensaikkojen erikoisuuksiin kuuluu levinneisyydeltlllln itäinen kultasirkku. Se ei näytä harvinaista kyllä kärsineen paljoakaan ihmisen toiminnasta, sillä se puuttuu vain aivan jokisuistosta. Jznmarchica). Elokuun 20. On eri lajeja, on vanhoja ja nuoria, on lentokykyisiä ja lentokyvyttömiä, on täällä syntyneitä tai täällä kesänsä viettäneitä, ja on muualta tulleita. Itämeren endeeminen laji on puolestaan matalassa vedessä kasvava heinäsarpio ( Alisma wahlenbergii). Vesilintujen lisääntymisja ehkä vielä enemmän kokoontumisalueena Liminganlahti on maamme edustavimpia. pendulina), rönsysorsimo ( Puccinellia phryganodes), somersara (Carex glareosa), merisara (Carex mackenz.i), vihnesara (Carex paleacea), suolasara (Carex halophila) sekä ketohanhikki (Patentilla anserina ssp. Mets sästäjien keskimääräiseksi syksyn :S saaliiksi olen arvioinut 5 000 lintua. Seuraaviksi lukuisimmat ovat jouhija lapasorsa, tukkakoskelo, sinisorsa, haapana ja tavi. Vesipääsky on Liminganlahdella ehkä yllättävänkin runsaslukuinen, viime vuosina 50-80 paria. Pohjansorsimo on sensijaan jokivarsien ja suistoalueiden,_ Liminganlahdella myös pohJukan merenrannan, kasvi. Sorsia on yli 400 paria. Perämeren alueella on myös kotoperäisiä eli endeemisiä lajeja. Rantaniityillä ja kareilla pesii runsaasti lokkeja, tiiroja, vikloja, suokukkoja, kuoveja, töyhtöhyyppiä ym. Erityisesti metsähanhien välietappina Limingan seutu on tunnettu. Siellä kasvaa lajeja, joiden päälevintäalue on arktisella alueella Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla, mutta joilla on erillisesiintymä Itämeren piirissä, eräillä vain Perämeren alueella. Pohjoisia ovat yleisin laji suokukko sekä esim. Pesivään lajistoon kuulunevat myös luhtahuitti ja luhtakana. Pohjoinen lajista on keskittynyt merenrannalle. Myös pikkulokki, joka naurulokin tapaan on viime vuosikymmeninä laajentanut aluettaan pohjoiseen, on verraten yleinen. ja .5 sen jälkeen monen linnun matka @, päättyy Liminganlahdelle. Sen parimäärä on neljännessata. Kaikki tiedossa olevat esiintymät ovat Perämeren rannikolla rannan suolaisimmilla alueilla. Pensaikkojen erikoisuus on puolestaan kultasirkku. kasvien luetteloon. Alueella tähän kuuluvia kasveja ovat tuppivita ( Potamogeton vaginatus), nelilehtinen vesikuusi (Hippuris tetraphylla), pohjansorsimo ( Arctophila fulva v. Suomessa lajia tavataan muualla ainoastaan Tornionjoen alueella. Liminganlahdella tällaisia ovat kivikkorannoilla vesirajassa kasvava Pohjanlahden lauha (Deschampsia bottnica) sekä rantaniityillä pensaikon reunassa Pohjanlahden silmäruoho (Euphrasia bottnica). Kalalokkien sekä kalaja låpintiirojen lisäksi lahdella on pesinyt harvinaisena myös räyskä. Runsaslukuisin laji on tukkasotka. Näitä lajeja kutsutaan ruijanesikko -ryhmäksi. MIELENKIINTOINEN KASVISTO Liminganlahden kasvilajisto on mielenkiintoinen sekoitus sekä itäistä, eteläistä että pohjoista lajistoa. Liminganlahdella se voi hyvin ja sitä kasvaa eri puolilla lahtea. Suuret määrät muuttavia joutsenia, hanhia sekä muita vesilintuja ja kahlaajia pysähtyy lahden alueelle lepäilemään ja ruokailemaan. LIMINGANLAHDEN SUOJELUSTA Liminganlahti kaipaa toisaalta SUOMEN LUO TO 3/77 36. Eteläisiä lajeja ovat mustapyrstökuiri ja etelän suosirri. Pesiviä pareja on viime vuosikymmenenä ollut keskimäärin 7 50 ja lajeja 1 7. Rönsysorsimo on Suomesta löydetty vasta 1926. egedii) ja Ruijan esikko ( Primula nutans ssp. Metsästyskauden kynnyksellä niitä on tällä vuosikymmenellä laskettu vuosittain olleen c: 5 000-14 000. Näissäkin on levinnältään eteläisiä ja pohjoisia. vsk.. Liminganlahdella on Pohjois-Suomen suurimmat naurulokkiyhdyskunnat, 2 800 paria }972. Vaikuttaa siltä kuin heinäsarpio olisikin täällä nykytietojen perusteella lukuisampi kuin missään muualla. Se on itäinen tulokas, joka on pesinyt lahdella jo vuosikymmenien aJan. Rönsysorsimo ja pohjansorsimo kuuluvat Suomen harvinaisimpiin heinälajeihin. vesipääsky ja jänkäkurppa. MONIPUOLINEN LINNUSTO Liminganlahti on erityisen tunnettu linnuistaan, sekä ohimuuttavista että pesivistä. Se kasvaa täällä jokivarsilla ja suistosaarilla. Ruoikkoisilla rannoilla asustaa myös komeita ruskosuohaukkoja
Millaisesta suojelualueesta sitten on ollut kysymys. Mäkinen, 1965 : The distribution, ecology, morphology and taxonomy oJ Primula nutans Georgi ssp. & Y. lintujen suosimia vaihtelevia ympäristöjä. 1954: Liminganlahti maamme eteläisen ja pohjoisen lintuaineksen kohtauspaikkana. 10. Arvokkaimpana pidetään Lumijoen ja Sannanlahden välistä rantaa. 1967 : OberdenEinflussderBeweidung auf die Vegetation der Uferwiesen an der Bucht Limingalahti im Nordteil des Bottnischen Meerbusens. Tenovuo, 1957 : Kvantitaliva Jågelstudier vid Limingoviken. Vesien kuormittuminen on ongelma, sillä maaja metsätalouden huuhtoutumat sekä taajamien ja haja-asutuksen jätteet ovat rehevöittäneet lahden pohjukan. Aquilo, Ser. Siira, J. Neuvottelujen lopputulokseksi tuli luonnonpuistotyyppinen suojelualue, jossa paikalliselle väestölle taataan metsästysja kalastusoikeus ja entisille maanomistajille lisäksi heinäsadon korjuuoikeus. Meskus, 1973 : Liminganlahden ja siihen laskevien jokien veden laadusta. Tämä ongelma voitaisiin ratkaista siten, että alueen takarajaa tarkistetaan esim. Bot. 4. Liminganlahdelle pitää laatia rantojen käytön kokonaissuunnitelma. Alueeseen kuuluu osia yli 170 tilasta; omistajia lienee yli 200. julk. Ornis Fennica 33. Siira, J. Toisaalta erilaisten mökkien ja niille johtavien teiden rakentamisesta on tullut vakava uhka. Asia on kuitenkin juuttunut maanomistajien myyntihaluttomuuteen. Luonnonkäytön kokonaissuunnitelmaan tähtääviä toimenpiteitä ja kokeiluja onkin aloitettu yhteistyössä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Omistusoikeuden ennallaan säilyttämiseen perustuva hanke saattaisi nyt sensijaan johtaa suojelua ihmistä vastaan ja toisaalta ihmisen hoitotoimia. Tätä aluetta on valtion luonnonvarainhoitotoimiston, maanomistajien ja muiden eri intressejä edustavien kesken suunniteltu luonnonsuojelualueeksi. Hanke saatiin jo 1972 siihen vaiheeseen, että metsähallinnon Pohjanmaan piirikuntakonttori sai ohjeet alueen ostamiseksi valtiolle. Aquilo, Ser. Olennaisimmin poikkeaa nykyisestä alueen hyödyntämisestä vain metsästysseurojen tulon kaventuminen. Kunpa valtio voisi maksaa korvausta Liminganlahdella luonnonsuojelutarkoituksiin luovutetusta maasta! Katseet kääntyvät myös Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston puoleen. Suurin osa alueesta on lisäksi kahden jakokunnan omistuksessa. Ann. Mä kinen, L. Viitisenkymmentll merihanhea saapuu Liminganlahdelle pesimlllln lukuisten muuttavien metsllhanhien sekll muiden vesilintujen lisllksi. Sarja A, osa II. KIRJALLISUUTTA Fritien, N. Neuvotteluissa mukana olleet maanomistajat suhtautuivat yleensä myönteisesti asiaan. 1908 : Ober die Vegetation an der Kii.ste des BoUnischen M eerbusens zwischen Tornio und Kokkola. Siinä on varattava alueet, joiden kasvillisuus saa kehittyä täysin luontaisesti, ja alueet, joiden kasvillisuutta käsitellään, luodaan esim. Mo niste, Kempele. Metsllstlljllt ja lintuharrastajat tuntevatkin seudun hyvllnll kohteena. Ilman ihmisen toimintaa aukea ala supistuu. 19 7 7: Limingan luonto kasvillisuudesta, eläimistöstä, luonnonvaroista ja näihin vaikuttavista tekijöistä. Nytkin pitäisi tehdä samoin. Myös eturajaa merelle päin olisi ajanoloon voitava tarkistaa. 1910: Limingan niityllä muutamia kuvia. Bot. Kauppi, M. Niityt ja lintujen pesimäalueet uhkaavat pirstoutua. 1970: Studies in the ecology oJ the sea-shore meadows oJ the Bothnian Bay with special reference to the Liminka area. SUOM EN LUONTO 3/77 36. & R. Ennen niitä niitettiin ja laidunnettiin. jinmarchica Uacq.) Löve Löve. Myös rantaniittyjen ojitus muuttaa olosuhteita. viljelykelpoista maata muodostuu alueen sisälle. Pitkällä aikavälillä maankohoaminen aiheuttaa maan arluonnonsuojelualueen perustamiseen. Järviruoko levittäytyy vesirajasta ja pensaikko metsänrajasta. Oulu. Fennia 23. Alue rajattiin lisäksi niin, että siihen ei kuulunut viljelymaita. 199. Paikalle muodostuu yksitoikkoinen ryteikkö. Po hjo is-Pohjanmaan seutukaavaliitto, l 9 7 2: Pohjois-Pohjanmaan runkokaava 1972-2000. 50 vuoden välein. Joka tapauksessa kyseessä on nimenomaan rantaluonnon suojelualue, joten jotakin pienehköä sukkession seurantaan tarvittavaa aluetta lu] kuunottamatta pelloksi soveltu2 vaa tai puuta tuottavaa maata ei välttämättä tarvitse suojella. Maanomistajien kielteistä kantaa on käynyt hiljattain lähetystökin esittämässä maaja metsätalousministerille. Nämä tekivät kielteiset päätökset alueensa myynnistä. puolikulttuurimaita. Laajat rantaniityt ovat ns. Samalla osoitetaan huvila-asutukselle sekä kalaja metsästysmajoille sopivat alueet, yleiset venevalkamat, ojittamiselle arat alueet, karit, joille maihinnousu on pesintäaikaan kielletty jne. & E. Siira, J. vsk. Painossa. 6. Oulun Luonnonystäväin yhd. Leiviskä, 1. Fenn. Ajatus törmännee juridisiin vaikeuksiin. Nykynäkymien mukaan maata tuskin saadaan luonnonpuistoksi asti vapaaehtoisin kaupoin. Tenovuo, R. Jouko I. von nousua, sillä esim. Tolvanen, V. Bpt
Suhtautuminen tähän hienoon kosteikkoon on tähän asti ollut tavattoman ymmärtämätöntä. Yleisen kosteikkovihan voimalla suistoa on padottu, pengerretty, saastutettu, kuivattu ja kaivettu niin että jäljellä on vain rippeitä. 2000 vuotta muuttama, että deltan ominaissitten Huittisten tasangolle Kokepiirteitä on vaikea havaita. Saastuminen ja rakentaminen kuitenkin uhkaavat jatkuvasti suiston ja sen asukkaiden rauhaa. mäen joen ja Loimijoen yhteiseen Käytännössä suistomaa alkaalaskulahteen. Niillä on myös matkailullista ja virkistyksellistä arvoa. Kokemäenjoen suistomaan on maann maatunut ja ihmisen arvioitu syntyneen n. lähes kaikki paassa rannikolta. Mustakurkku-uikkujen soidintanssi. Suisto on yksi Suomen parhaita lintuvesiä. suhteellisen pienestä vesimääLuonnonystävän delta alkaa vierästä huolimatta se tuo Kokemäläkin lähempänä merta, sillä enjokeen varsinkin kevättulvain 1950-luvulta lähtien tehtyjen aikaan runsaasti liettyneitä maapengerrysja kuivatustöiden vailajeja eli sedimenttejä. Suomen monipuolisin ja edustavin suisto on Kokemäenjoen suulla. Pesivien lintujen määrä on valtaisa, mutta suistolla on merkitystä myös muuttolintujen tukikohtana. E C: =r: V >< 0.. Ensisijaisesti on tällöin kysymys suiston fyysisten piirteitten säilyttämisestä, sillä likavesien kohtuullista vaikutusta sen eliömaailma kestää suorastaan yllättävän hyvin. Siellä joki tulvaniityt, hupeni pelloiksi tai myös haarautuu useampaan uojopa kerrostaloalueiksi. Pertti Kalinainen Väärinymmärretty Kokemäenjoen suisto Euroopan maineikkaimpien lintuparatiisien joukossa ovat omaa luokkaansa jokisuistot esimerkkinä vaikkapa Tonavan ja Guadalquivirin deltat jotka tunnetaan paitsi tieteellisesti, myös taloudellisesti arvokkaina alueina. 200 SUOMEN LUONTO 3/77 36. Ne ovat näet tärkeitä linturiistan pesimis-, ruokailuja talvehtimisalueita. 30 km :n suistomaasta, mm. Valokuvaaja Keränen on kuvannut erityisesti suiston lintumaailmaa. FK Kalinainen on porilainen ornitologi, joka on retkeillyt Kokemäenjoen suistossa parikymmentä vuotta, niistä neljä viime kesää Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen palveluksessa. Ulvilan ja Povielä n. 0.. sijainti suuren murtovesialtaan partaalla sekä maankohoaminen, joka tekee tästä suistosta geologisestikin arvokkaan suojelukohteen. Pohjoisen sijainnin aiheuttamat luonnolliset lajistorajoitukset korvaa mm. vsk. Kokemäenjoen rehevä suisto tarjoaa elinpaikan monipuoliselle linnustolle ja harvinaisillekin kasveille. Tämä johtuu siitä, että viljavien savikoiden läpi virtaava joki on kautta aikojen tuonut suistoonsa rehevöittäviä aineita ja siten muovannut sen eliömaailman piirteitä. juopiin. " V). Suiston eli deltan kin Porin kaupungin kohdalla muodostumisessa on Loimijoki virran jälleen haarautuessa luedelleenkin ilmeisen tärkeä, sillä kuisiin väyliin, nk. mistuttua tämän vuosikymmenen Suistomaan katsotaan nykyisin alussa puolet luonnontilaisesta alkavan Ulvilassa, n. maan ja siihen alkaa syntyä tyyNykyisellään suistomaata on pillisiä deltasaaria. Sellaisenakin Kokemäenjoen suisto on maam~e tärkeimpiä luonnonsuojelukohteita, jonka enempi turmelu on estettävä. 1 500 ha, josta lähes kaksi rin välillä delta on kuitenkin siinä Kilpukka
Rytikerttunen. Pääuoman vesi on niin likaista, että pohjakasvit tai edes uposlehtiset eivät enää viihdy virrassa. Alueella " -~ on myös monien vieläkin harvinaisempien tai vaateliaampien g; vesikasvien luonnehtimia kasvustoja. pikkulimaska sekä sorsansammal ja toinenkin maksasammal, Riccia fluitans. kolmannesta on erilaisia vesikasvustoja ja loput niittyä, laidunta, pensaikkoa tai leppälehtoa. Tämä tapahtuu muutamassa vuosikymmenessä. Kalmojuuri, natapiuru, isosorsimo, isohierakka, varstasara, pahaputki ja -jokileinikki muodostavat paikoin laajojakin yksittäistai sekakasvustoja. Kuivemmilla rantakedoilla kasvaa mm. Vuosikymmenessä suisto kasvaakin pituutta 400 metriä. Välivedessä huojuu uposlehtisistä koostuva niitty, jossa tavallisimpina lajeina ovat tylppälehtivita, kiehkuraärviä, karvalehti, vesiherne, vesirutto, vesi tähti ja eräät näkinparlumpeet, ulpukat ja uistinvidat. " V) SUOMEN LUONTO 3/77 36. Näkyvimpiä kasveja ovat kuitenkin heinät, sarat ja muut ilmaversoiset kasvit. Pinnalta ottavat valoa Kaulushaikara. Porin kaupungin alapuolinen Raumanjuopa on pelottava esimerkki siitä, mihin veden pilaantuminen ajanmittaan johtaa: kasvisto tuhoutuu kokonaan, linnut kaikkoavat, jäljellejäävät kalat eivät kelpaa syötäviksi. Yksistään joen tuomien lietteiden kasautumisen eli sedimentaation ansiosta joen laskulahti madaltuu virran suussa n. Pohjalla kasvaa usein aivan aukoton sirppisammalista, näkinsammalesta tai vesirikkolajeista muodostunut matto. Petolintuja alueella lentelee yhä kohtalaisesti myös pesimäaikana. Lisäksi rehevän kasvillisuuden mädäntyessä syntyvä lieju mataloittaa deltaa. Tärkeimpiä ovat ruokokerttunen, pajusirkku, pajulintu, pensaskerttu, lehtokerttu, punavarpunen, keltavästäräkki, pensastasku, rytikerttunen ja niittykirvinen. Vesikasvillisuus on Kokemäenjoen suistossa etelämaisen rehevää. Rantametsiköissä on hämyisiä tervaleppälehtoja, joissa on usein mukana tuomea, halavaa tai pihlajaa sekä aluskasveina sankkaa hiirenporrasta, lehtotähtimöä, puna-ailakkia sekä lehtokieloa. käenrieskaa, mäkikauraa, nurmilauhaa ja törrösaraa. LINTUPARATIISI Saastumisesta huolimatta Kokemäenjoen suistomaalla pesivien linrulajien yksilöja lukumäärä on yhä suuri. NOPEASTI MUUTTUVA MAISEMA JA KASVUSTO Suiston kasvaessa sukkesio on nopea kaislikko muuttuu ruoikoksi, ruoikko (usein laiduntamisen takia) saraikoksi, saraikko pensaikoksi ja pensaikko leppämetsäksi. Suojaisten lahdelmien koko vesitila on hämmästyttävän tarkoin kasvillisuuden täyttämä. 30 cm vuosikymmenessä. vsk.. Tuulihaukka on tosin ollut jo kauan kateissa, ja alueen tyyppi lajin ruskosuohaukan pesimäkanta on viime vuosina romahC: " C: :~ " :.: 0.. taiset. Suojaisimmilla paikoilla elelevät pienet irtokellujat, iso-, ristija. 0.. 202 Kaikki puhtaan veden ilmentäjäkasvit kuitenkin puuttuvat suistosta. Järviruoko, järvikaisla, järvikorte ja molemmat osmankäämilajit ovat suistoalueellakin valtalajeina, mutta suorapalpakon, sarjarimmen tai keiholehden muodostamat kasvustot kertovat jo normaalia ravinc: teikkaammasta vedestä. Tyypillisiä rantaniittyjen ja pensaikkojen lajeja pesii tuhansia pareja. Satakieliäkin on jo pitkään asustellut useita kymmeniä pareja
Aniharvassa kohdassa delta on saanut kehittyä pajukkovaihetta pitempään. Lapasorsia ja silkkiuikkuja on kumpaakin noin 60 paria, haapanoita ja tukkasotkia molempia vajaat 30 paria, samoin taveja. Joen nykyistä laskulahteakin uhkaavat monet vaarat. Paradoksaalista kyllä, :.: vielä 1960-luvun lopulla kuivattiin satoja hehtaareita edustavimpia tulvaniittyjä pelloiksi (arvatenkin valtion varoin), kun toisaalla samanaikaisesti paketoitiin valmiita viljelysmaita kovalla kiireellä. Kalasääksi, mehiläishaukka ja nuolihaukka saalistavat yhä suistomaalla. Kemira makeanvedenaltaineen, Rauma-R~pola konepajoineen ja kaupunki kaatopaikkoineen ovat jo siellä. Viime vuosina nokikana on kivunnut selvästi runsaimman lajin asemaan suisSUOMEN LUONTO 3/77 36. Heinätaveja pesii lähes 20 paria, samoin telkkiä. tanut. Sinisorsia on noin 150 paria ja saman verran lienee punasotkiakin. Viime vuosina hyvinkin vetiset biotoopit, jopa järvikaislikot on nopeasti kuivattu maatalouden 'b tarpeisiin. Virkistyskäytön tärkeimpänä muotona metsästystä ei voitane kieltää delta-alueella. Kyhmyjoutsen on pesinyt kymmenkunta vuotta ja epäilemättä laulujoutsenkin pesii siellä piakkoin, sillä suisto oli yksi niistä neljästä Satakunnan vesilintualueesta, joilla voimakkaasti etelään leviämässä oleva laulujoutsen esiintyi kesällä 1976. Harvinaisempia ovat jouhisorsa, härkälintu ja isokoskelo, joita on vain muutamia pareja. vsk. Paras osa deltaa kasvaa nopeasti ohi suojelualueen rajojen. Silloin ne kasaantuvat upouuden ja kalliin aallonmurtajan taa Mäntyluodon satama-altaaseen. Vastavahvistetussa vaihekaavassa Kokemäenjoen suistoon on esitetty laaja ja melko hyvin parhaat alueet kattava luonnonsuojelualue. Laskulahtea ei kuitenkaan saisi enää yhtään tärvellä. Rajaus ei kuitenkaan ole riittävä turvaamaan suistoalueen säilymistä pitkällä tähtäyksellä. Meillä suistoaluetta ei kuitenkaan ole osattu arvostaa. Virran tuomille .sedimenteille, joita on 100 000 km 3 vuodessa, ei kohta ole enää tilaa Pihlavanlahdella. Suiston pesivä kanta on ajat sitten ylittänyt 200 paria. tossa kuten muuallakin Satakunnassa. Sarvipöllö pesii säännöllisesti ja Etelä-Suomessa ailahtelevaisuudestaan tunnettu suopöllökin miltei vuosittain. Vesilintujen tuotantoalueena suistomaa on yksi maamme tärkeimmistä lähes 700 parin pesimäkantoineen. Myönteisempään suuntaan ollaan kuitenkin taas menossa ja kesä l 9 7 6 enteili jo selvästi parempaa, kun sentään kolme pariskuntaa sai poikaset lentokykyisiksi. Suistoalue ympäristön eutrofisine lampineen näyttää kelpaavan monien harvinaisuuksienkin pesimäympäristöksi. Tämän vuosikymmenen alussa enää pari kolme paria yritti pesimistä tavallisesti kuitenkin ilman tulosta. Ruskosuohaukan alamäki alkoi 1963, jolloin silloinen 12 parin kanta alkoi vähentyä. Ruskosuohaukka. Runsaan vesilinnuston myötä aluetta on kohdannut voimakas metsästyspaine. Metsästysalueeksi delta kuitenkin soveltuu hyvin ja käytännön suojelutoimena metsästäjät ovat rajoittaneet ampumisen kolmeen iltaan viikossa. ALIARVOSTETTU SUOJELUKOHDE Kokemäenjoen suistoaluetta pidetään pohjoismaisissa puitteissa ylivoimaisesti edustavimpana. Vuosittain suistossa ammuttujen vesilintujen kokonaismäärä ylittääkin reilusti suiston oman poikastuotannon määrän. 203. Näistä ovat esimerkkeinä niittysuohaukka, harmaasorsa ja pikku-uikku
Heikko rapina ja lotina, karsien aavistuksenomaiset liikkeet sekä hiljainen kurnuttava ääni olivat ainoat merkit linnusta, joka puikkelehti ihmeteltävän taitavasti näkymättömissä lakoutuneiden karsien alla. 204 ja oikoilla puutuneita jäseniä. Tavi. Niitä pilatåan täyttämällä, kuivaamalla, rakentamalla ja likaamalla. Aurinko oli jo painunut luoteisen tervaleppäsaarekkeen taakse, josta sen kajo värjäsi palleroisten iltapilvien alareunat oranssinpunaisiksi. Ruisrääkkä. Helluntai-illasta tuli tyyni ja lämmin. Tuntui uskomattoman mukavalta saada loikoilla lämpimässä rinteessä, tyhjentää päivän lietelasti saappaista Kuvaamataidonopettaja Soveri opettaa Helsingin yhteislyseossa. SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Äänet voi kuulla etäällekin, mutta lintujen näkeminen edellyttää usein sekä onnea että vaivannäköä ja lisäksi innokas yrittäjä voi aiheuttaa suurta vahinkoa aralle lajistolle törmäillessään hankalakulkuisessa ruoikossa. Liika julkisuus voi puolestaan tärvellä ne muulla tavoin. Reunalehtojen tuomi kukkii. Krlik, krlik helähtää kirkkaasti. Yölaulajien elinympäristön suojelu on haaste luonnonsuojelujärjestöille, sillä toistaiseksi vain aniharvat ymmärtävät lintulahtien arvon. Hän on myös luonnonkuvaaja, joka on valinnut erityiskohteekseen ruoikkoisten merenlahtien elämän. Äkkiä jokin lähistön ruokokerttusista innostuu muuttamaan pitkään samanlaisena jatkuneen säLuhtakana. vsk.. Lahden ruoikkoinen länsipääty tulvaniittyineen ja reunapajukkoineen avautui edessäni hämyisenä. KYMMENIEN RUOKO KERTTUSTEN taukoamaton särinä on momv1vahteisten laulajaisten taustaääni. Pari kertaa se oli sivuuttanut kojuni hyvin läheltä. Yhä uusia ilmestyi lakkaamatta näkyviin sulautuen jo katoaviin. Orkesterin kokoonpanossa on paikallisia eroja, mutta tunnelma on kaikkialla yhtä väkevä. Ilman täyttää voimakas hieno tuoksu. Illan viiletessä lukemattomista pikku lampareista alkoi vähitellen kohota usvaa, joka loi lahdelle sadunomaisen tunnelman. Ilmassa viuhuu ja saman tien läiskähtää jossakin usvankätkemässä lampareessa. Asiallinen tiedotus, selkeät ohjeet ja tarvittaessa tiukkakin valvonta voivat pelastaa ne tuholta ja samalla tarjota ainutlaatuisia elämyksiä niin retkeilijöille kuin kotiseutunsa luontoon tutustuville koululuokillekin. Kari Soveri Yö lintulahdella Sekä rannikon että sisämaan suomalaisten ulottuvilla on keväällä ja alkukesällä kiehtova kokemus kosteikkojen yölaulajien salamyhkäinen konsertti. Läheiseltä Bruksvikeniltä kantautuu torkkuvan silkkiuikkuyhdyskunnan vaimea korahtelu. Kohteeni, luhtakana, oli jälleen kerran pysytellyt kamerani ulottumattomissa. Kummitusmaisesti leijuvia hahmoja nousi hitaasti tyynestä vedenpinnasta muunnellen jatkuvasti häilyvää muotoaan. Olin viettänyt koko edellisen yön ja menneen päivän Östersundominlahden upottavissa ruokoviidakoissa ja hyllyvissä osmankäämihetteiköissä ahtaassa valokuvauspiilossa
ristelyn kiihkeäksi ja nopeaksi vuodatteluksi, johon sisältyy kirkkaitakin sävelkuvioita. ·;: RITIKERTTUNEN jankuttaa siellä täällä ruoikon ti205. vsk. Luhtakerttunen. Viitasirkkalintu. Pensassirkkalintu. Ruokokerttunen. SUOM EN LUO NTO 3/ 77 36. Aamuyöstä lähtien, kun linnuilla on parempi näköyhteys toisiinsa, ne suorittavat toistensa innoittamina laululeotopyrähdyksiä, -~ jotka päättyvät perhosmaiseen leijailuun
Kaikkien tunteman mestarilaulajan äänen voimakkuus on häkellyttävä. Välillä ääni kuuluu heikommin linnun kääntäessä päätään kuunteli206 jasta poispäin. Se seurailee innokkaasti naaraan pesänrakennuspuuhia suorittaen välillä laululentopyrähdyksiä tämän ympärillä. Lintu seisoo kaltevalla karrella toinen jalka suorana, toinen höyhenpeitteen kätköissä, nokka vinosti ylöspäin, päälaen höyhenet koholla, laulun voimasta väristen. vsk.. Rastaskerttunen todettiin meillä ensimmäisen kerran 1930. Satakielikantamme on 60-luvun alkupuolelta lähtien voimistunut nopeasti. Heti naaraan saavuttua koiraan laulu supistuu vain karrekarre -aiheen taisteluksi. Sen laulu kuuluu pienen pajukkosaarekkeen koiranputkien, nokkosten ja vadelmien muodostamasta tiheiköstä. KRRYII KRRYII KRRYI KRRUI KRRUI Porsaankiljuntaa muistuttava SUOMEN LUONTO 3/77 36. Laulaessaan satakieli pitää esityksen voimasta vapisevia siipiään ja pyrstöään hieman riipuksissa. Viitasirkkalintu on kaakkoinen laji, jonka pääasuinalue on ItäEuroopassa. Päivisin pensassirkkalintu viettää huomaamatonta elämää tiheän kasvillisuuden suojassa, missä se puikkelehtii taitavasti ruumis vaakasuoraksi ojennettuna ja pyrstö koholla. Eteläja KeskiSuomen parhaiden lintulahtien reunatiheikössä saattaa nykyisin kuulla kymmenien yksilöiden huumaavan konsertin. PENSASSIRKKALINNULLA on jokaöinen lauluoksansa luhtaniityn pienessä pajussa. Rastaskerttunen on kuitenkin huomattavasti suurikokoisempi ja laulaa näkyvämmällä paikalla kiipeillen Acrocephalus-lajeille ominaiseen tapaan ruo'onkorsilla, jotka taipuvat kaarelle sen painosta. Maailmanmaineensa satakieli on luonut taidollaan paisuttaa ja hiljentää kauas kuuluvaa esitystään; iskevät crescendonäppäilyt vaihtuvat hetken paikallaan pysyvien puhtaiden huiluäänien, kirkkaiden vihellysten ja värisevien särinöiden kautta diminuendo-ääniin. Sen elintavat ovat pääpiirteiltään samanlaiset kuin pensassirkkalinnun. Heinäsirkkamaisen korkea sirinä sirrrrrrrrrrr . Luhtakerttunen on sommitellut vuolaana pulppuavan esityksensä mitä erilaisimmista ääniaineksista, jotka se on suurelta osin lainannut muilta lajeilta. Laulava koiras istuu sirkkalintujen tapaan mieluiten kuivuneella kasvinosalla nokka ammollaan, kurkkuhöyhenet pörrössä ja värisevä pyrstö levällään. Laulukausi jatkuu kesäkuun loppupuolelle, jolloin poikaset kuoriutuvat hyvässä kätkössä olevassa pesässään. jatkuu yhteen menoon minuuttikaupalla. LUHTAKERTIUNEN on todellinen mestarilaulaja, jonka esitys ei voi jättää kuulijaansa kylmäksi. . Laulava koiras sen sijaan näyttäytyy vakituisessa laulupaikassaan hyvin avoimesti. LUKUISAT SATAKIELET laulavat lahtea ympäröivissä rehevissä ja hämyisissä tuomiviidoissa. Laulukausi on melko pitkä; se voi ulottua heinäkuun loppupuolelle asti. heimmissä osissa vaatimatonta aihettaan: tr tr tr tret tret tret fuit tr fuit tr tr tr. Luhtakerttusta on lähes mahdoton erottaa maastossa ulkonäön perusteella viitaja rytikerttusesta. Se muistuttaa elintavoiltaan ja ulkoiselta olemukseltaan paljon rytikerttusta. Se syntyy erittäin nopeasti toisiinsa sulautuvista äänilyönneistä. Laulu on aktiivisinta heti auringonlaskun jälkeen, mutta se jatkuu päivän vaikenemiseen saakka. Katkelmallisena sitä kuulee joskus päivälläkin. Kun ruokokerttunen laulaa mieluiten korren latvassa näkyvällä solistin paikallaan, rytikerttunen puolestaan tyytyy pysyttelemään alempana, miltei näkymättömissä. Laji esiintyy tätä nykyä erittäin harvalukuisena parhaimpien lintulahtien ja -järvien laaja-alaisissa ruoikoissa. Se kiipeilee taitavasti pystyssä, tiheäkasvustoisessa korsistossa, jossa sillä on ruokokerttusen tavoin pari-kolme vakituista laulupaikkaa. Laulun ollessa voimakkaimmillaan keskiyöllä kiihkeimmillään lintu nousee korkeankin laulupuun latvaosiin hallitakseen esityksellään paremmin reviiriään. Lyhyet tauot voimakkaiden ja puhdassointisten pikkusäkeiden välillä ovat taiteellisuudessaan hyvin vaikuttavia. Laulu on vilkkainta iltaja aamuhämärissä; pariutumisen jälkeen se lakkaa melkein kokonaan. Eteläja Keski-Suomessa tavataan vuosittain jokunen laulava koiras. Lahden toiselta puolen, satojen metrien päästä, se hallitsee ruokoja rytikerttusten kuoroa karhealla ja kimeällä säkeellään: kräkä-kräkä-kräkäkiet-krra -krra -krrakiet-kiet-kräkä-kräkä-kräkä. Pesä on samantapainen kuin rytikerttusen, mutta paljon isompi. Jbskus pensassirkkalinnun voi tavata heinätai viljapellostakin. S'en laulu on hitaampaa ja matalampisointista kuin pensassirkkalinnun. Harvoin sitä pääseekään näkemään, sillä se liikuskelee matalassa ja tiheässä kasvillisuudessa vältellen aukkopaikkoja. VIITASIRKKALINTU on paju-, osmankäämija punakoisotiheikköjen harvinainen raksuttaja. . Sama teema ei toistu pitkään; sirisevät, särisevät, helisevät ja visertävät aiheet, kirkkaat ja puhtaat huiluäänet sekä kastanjetit vaihtuvat hetkessä toisiin mielikuvistuksellisen ja ehtymättömän säveltulvan osasina. RASTASKERTIUSEN Voimakasta laulua on sykähdyttävää kuunnella. Elinympäristökseen tämä lintu valitsee mielellään veteen rajoittuvan, pienten aukkopaikkojen pilkkoman tiheäkasvustoisen reunapensaikon. Suotuisissa olosuhteissa se saattaa kantaa parin-kolmen kilometrin päähän. Viitasirkkalinnun laulua on verrattu sattuvasti etäältä kuuluvaan niittokoneen ääneen
Kun hurja sisäänhengitys päättyy, vapina hellittää hetkeksi ja lintu kohottaa nokkansa viistosti ylöspäin, henkäisee muutaman kerran kuuluvasti ja puhaltaa ulos mahtavan mylvähdyksensä. 7. Ryhdikkäänä, kaula vinosti ylössuunnattuna se nyökäyttelee päätään napakasti joka narahtelun jälkeen. Muista liejukanoista poiketen ruisrääkkä soidinääntelee vielä pitkään pariu·.: tumisen jälkeen. vain muutaman päivän, sillä pariutumisen jälkeen soidinääntä ei juuri enää kuule. Satakieli. Myöhäinen pesintä ( 7 munaa 17. Liejukanojen tapaan ruisrääkällä on vakituinen soidinpaikkansa, johon se hakeutuu illan mittaan. Kaikki olivat lakoutuneiden menneenvuotisten korsien alla. Se toistuu parin sekunnin välein, kun ruokoviidakon kätköissä istuva, ympäristön väreihin täydellisesti naamioituva erakkomainen kaulushaikara ääntelee, kaula sisäänvedettynä, nokka eteenpäin suunnattuna ja täristen. Katkonaisen narinansa avulla ruisrääkät ilmoittivat näin toisi!leen revunensä raJOISta. Ruoikkosaarekkeen toiselta laidalta iskee vastaan äänisarja sdryk sdryk sdryk .. Löytämistäni kahdeksasta luhtakanan pesästä kuusi sijaitsi ruoikossa, kaksi tiheän pajukon keskellä. KAULUSHAIKARAN kumea puhallus on öisen lintulahden merkillisimpiä ääniä. Illan mittaan ääntely kävi yhä yhtäjaksoisemmaksi, ja auringon painuttua horisontin taa se kuuluu lähes tauotta varhaisiin aamutunteihin saakka. Kaulushaikaran ontto bassoääni on tavattoman voimakas ja harhauttava. V, ·.: HUIT H UIT HUIT HUIT ... Keskiaukeamalla laulelee kerttusistamme kookkain eli rastaskerttunen, jonka ääni kuuluu kesäöisin kauas Etelä-Suomen parhaiden kosteikkojen ruoikoista. . Luhtahuitti. Kuva : Kari Soveri. Joskus tyyninä ja hiljaisina öinä saattaa tuntua siltä, kuin lintu huutaisi aivan lähellä, vaikka ääni tuleekin kilometrien päästä. joka kiihtyy välillä hyvin nopeaksi ja jatkuu yhteen menoon 11seita minuutteja. karmea huutosarja kuuluu äkkiä usvan kattamasta ruoikosta katkaisten kerttusten melodisen konsertin kuuntelun. vsk. RREEKRREEK RREEK-RREEK o li kuulunut jo päiväsaikaan luhtaniityltä kahdesta suunnasta. Luhtakanojen soidin sattuu vapun tienoille. "' :.: Kuin notkean pajunvitsan sivallus noin sekunnin välein, tuntikausia yhteen menoon. 207. Edellinen ääni saattoi olla varoitus liian lähelle tulleelle lajikumppanille, joka puolestaan vastasi pariutumattoman yksilön soidinhuutosarjalla. Usein se kestää SUOME LUO TO 3/77 36. Kottaraisen kokoinen luhtahuitti esittää jossakin kortteikon ja ruoikon välisessä vetisessä ja vaikeakulkuisessa maastossa, hyllyvän saramättään suojassa iskevää soidinvihellystään, joita saattaa minuuttiin mahtua lähes sata. Molemmat ääntelijät olivat luhtakanoja. 1976) saattoi merkitä toista pesyettä
Nissinen on julistanut, että Koijärvi kuivataan vielä tänä keväänä "luonnonsuojeluhaluisten metelöinnistä huolimatta''. Lieneekö Suomessa toista Koijärven veroista vettä. Hanhet ja joutsenet ruokailevat siellä syksyisin ja keväisin. Näitä ovat ehdottaneet mni. Syvimmissäkin kohdissa on vettä vain puolitoista metriä, mutta kalat elävät siinä talven yli. Erikoisuuksista mainittakoon heinätavi, kaulushaikara, luhtahuitti, liejukana ja kurki, jotka esiintyvät siellä säännöllisesti. Vielä _joitakin vuosia sitten Koijärvi oli itsenäinen maalaiskunta LounaisHämeessä Forssan kaupungin kupeessa. paikalliset asukkaat. KOIJÄRVEN ARVOKAS KOSTEIKKO sijaitsee parisenkymmentä kilometriä Forssan kaupungista pohjoiseen. vsk.. Varmuuden vuoksi se laadittiin vielä ojitustoimituksen muotoon, jotta hanke voitaisiin toteuttaa vähin äänin ilman vesioikeudellisia katselmusmenettelyjä ja ennen kaikkea siksi, että ojitustoiSUOMEN LUONTO 3/77 36. Pitkänomaisella, parin kilometrin mittaisella Koijärvellä voi kesäisin liikkua veneellä yli kilometrin mittaisella alueella. Olen nähnyt sen ruoikossa kerrallaan yksitoista hirveä, ja valkohäntäpeurakin kahlaa mielellään ruokailemaan sen 1 uh tanii tyille. Luonnonsuojelupiireissä Koijärveä pidetään Lounais-Hämeen parhaana lintuvetenä, mutta se on tärkeä myös hirvieläimille. Tulvahaitan poistamiseksi luulisi toki olevan muitakin keinoja vaikkapa puron lasku-uoman perkaaminen tai tulvaveden pumppaaminen penkeren yli järveen. Niin tehtiin Koijärvenkin kuivatussuunnitelma kiireesti 1969-70. Tässä mielessä Koijärvi on luonnonsuojeluväelle tervetullut. Ilman erityisen törkeitä tapauksia ei päästä edes keskustelun alkuun tilanteen tervehdyttämiseksi. K. 210 vulla, jolloin järvestä tuli vesilintujen paratiisi. KUIVATUSHANKE UHKAA Koijärveä uhkaa yhä Helsingin maanviljelysinsinööripiirin laatima ja asutushallituksen 1963 vireillepanema kuivatussuunnitelma. Mielettömyydet ovat saaneet jatkua jo liian kauan. Nyt se on liitetty Forssaan, ja eräät tahot haluavat hävittää siitä viimeisenkin muiston kuivattamalla sen nimikkojärven. Itse Koijärven tulvista ei siis ole kysymys, sillä järven sadealue on pieni, ja sitä paitsi myös tulvan vaivaamiksi sanotut pellot on voitu joka vuosi viljellä. Antero Vuori Koijärven tapaus Sama mielettömyys, joka ojitusautomaatin muodossa tuhoaa Suomen soita, ilmenee hieman toisenlaisena muunnelmana järviemme ja jokiemme järjestelyissä. Yhteistä molemmille on ns. Hän on Koijärven suojeluhankkeen käynnistäjä ja aktiivinen puuhamies. insinööriajattelu, joka luontoa ja sen lainalaisuuksia tuntematta luulee pystyvänsä parantamaan sitä. Järvestä saa haukia, särkiä, ahvenia sekä ainutlaatuisen suuria (300-400 g) ja maukkaita ruutanoita. Seutukaavoittajakin on oivaltanut sen arvon varaamalla sen suojelualueeksi Kanta-Hämeen suunnitelmassa vuodelle 2000. Samalla se havainnollistaa niitä mahdollisuuksia, joita paikallisella väestöllä, luonnonsuojelun aktivisteilla ja ympäristönsuojelun viranomaisilla on käytettävissään arvokkaiden kohteiden suojelemiseksi. Silloin insinöörit -kaivoivat pöytälaatikoistaan kaikki vanhat ja tarpeettomiksi käyneet kuivatushakemukset osoittaakseen, miten paljon tarpeellista tekemistä heillä on. Kuivatusta olivat anoneet eräät viljelijät lähinnä sen vuoksi, että Koijärveen pohjoisesta laskeva oja tulvii, kun laskupuron jokeentulokohta on kasvanut umpeen. Pesimälintujen lajimäärä on 15 ja yhteinen parimäärä (ilman naurulokkeja) lähes sata. Koijärven puolustajista on syytä ottaa oppia. Vajaan parinsadan hehtaarin laajuisen järven pintaa laskettiin jonkin verran 1920-luKoijllrvelllinen Vuori on liikkeenha~joittaja ja luonnonharrastaja. Kuivatuksesta näyttää tulleen kunniakysymys Helsingin vesipiirille, jonka insinööri R. Asian taustalla onkin nähtävä se, että 1960-luvun alussa maanviljelysinsinööripiirejä uhkasi lakkauttaminen. Osaksi hiljaisen hyväksynnän syynä lienee syvälle iskostunut usko korvenraivauksen yleiseen oikeutukseen ja järkevyyteen nykyaikanakin, mutta painava syy on se, että vesi-insinöörit ovat onnistuneet naamioitumaan vesiensuojelijoiksi ja siten raiskaavat luontoa luonnonsuojelun nimissä
1977 paikallisten asukkaiden ja Forssan kaupunginhall ituksen yhteinen lähetystö vaatimassa luopumista Koijärven kuivatushankkeesta. 0. KANSANLIIKE HULLUA HANKETTA VASTAAN Kun Koijärven kuivatushanke _julkistui helmikuussa 197 7, ve;~ sien ja rantojen omistajat havah] tuivat. Menetettäisiin vain kaunis erämaarantainen järvi lintuineen sekä kalastusja sorsastusmahdollisuudet. Väisäselle esitettiin yli puolensadan koijärveläisen kuivatusta vastustava kirjelmä sekä -~ _järven arvokasta luontoa esittävä > puolen tunnin elokuva. Hakemukseen kerätään koko a_jan lisää nimiä, ja näyttää varsin varmalta, että runsaasti yli puolet mitusta koskeva päätös ei vanhene koskaan. Vesi-insinöörien usk:ottei lemien hyötyjen perusteella hei_~dät oli kaikki määrätty kuivatukNaurulokit kuuluvat ja näkyvät Koijärven, kuten muidenkin lintujärvien maisemassa. 3. Mutta vanhat vesientuhoamishankkeet he silti tallettivat visusti odottamaan valtion rahoitusta ja SUOME LUONTO S/7 7 36. Koijärveläisten halu suojella _järveään on vilpitön, sillä 35 tilan omistajat jättivät Koijärven rauhoitushakemuksen Hämeen lääninhallitukselle 22. vsk. On muistettava, että nimenomaan paikalliset olot tunteva väestö uskoo tulvahaitoista päästävän myös siten, että järven suojelusta huolehditaan, mutta nämä puheet on nyt insinööri Nissinen julistanut "metelöinniksi". Yksioikoinen insinööriajattelu ei näytä tuntevan muita keinoja kuin järven tuhoamisen. 1977. sen maksumiehiksi.· Tosiasiassa vain muutamat tilat hyötyisivät muiden kustannuksella, sillä vesialueet ja vesijättöalueet eivät kuivatuksen jälkeenkään kelpaisi pelloksi eivätkä metsäksi. Maaja metsätalousministeriössä kävi 8. Rannalla olevien talojen kaivot tulisivat todennäköisesti myös kuivumaan, sillä niin vähän on niissä vettä kesäisin. Vuonna 1970 he vielä pukivat ylleen uuden valepuvun heistä tuli muka vettä suojelevia vesi-insinöörejä. 3. Koijärven vesija vesijättöalueet on aikoinaan jaettu, joten osittainen rauhoittaminen on mahdollista, vaikka aivan kaikki talot eivät yhtyisikään hakemukseen. Ja että maamme viljaja muut elintarvikevuoret ovat sellaiset, että niitä ei pitäisi enää kasvattaa tuhoamalla arvokkaita suojelukohteita. niin mekin koijärveläiset suuresti hämmästyen luimme lehdestä, että nimikkojärvemme aiotaan kuivata vielä tänä kesänä. Onhan tarpeettomaksi käynyt maanviljelysinsinöörijoukko tällaisin tarpeettomin hankkein pyrkinyt muuallakin Suomessa varaamaan itselleen hätäaputöitä vuosikymmeniksi eteenpäin. Lähetyställe lupailtiin, että kuivatusta < harkitaan uudelleen. Osastopäällikkö P. tettava on sekin, että osa "suojeltavista" pelloista on nyt paketissa, osa istutettuna metsälle. Koijärvellä on tärkeä merkitys myös hirvien ja valkohllntllpeurojen ruokailupaikkana. Luonnonsuojelulakiin perustuva rauhoitus tulisi koskemaan vain vesija vesijättöalu211. Muis_järven yli 90 tilasta saadaan mukaan
Paikallinen väestö ei pidä kuivatusta tarpeellisena, mutta Helsingin vesipiirin insinööreille siitä näyttää tulleen arvovaltakysymys. Vanha kuivatushanke uhkaa nyt toteutua ja Lounais-Hämeen paras limuvesi Koijärvi tuhoutua. Maaja metsätalousministeri Johannes Virolaisen puolueensa pää-äänenkannattajassa ilmoittama kanta, että Koijärveä ei kuivattaisi, merkinnee valtion ra.:li hoituksen poistumista ja järven ;_ pelastumista. Se jouduttiin keskeyttämään epäjärjestyksen vallitessa suojelijoiden ja kuivaajien joutuessa melkein käsirysyyn. vsk.. Kiitoksen ansaitsee Helsingin vesipiirin vt. piiriinsinööri Esko Tamminen, joka kokouksessa puhui Koijärven suojelun puolesta ja varoitti ryhtymästä kuivatustoimiin. luvun 15 § :n tarkoittamalla tavalla, joten sitä ei olisi saanut lainkaan suunnitella ojitustoimituksena. E KOIJÄRVEN OPETUKSET 0.. Rauhoituksen päätavoite olisi eläimistön elinympäristön turvaaminen kuivatushankkeita vastaan. Koijärven tapahtumat osoittavat jälleen kerran, millaista ihmisrotua on pesiytynyt vesipiireihin. MYRSKYISÄÄ KOSTEIKONSUOJELUA Koijärven suojelun tähänastisista vaiheista kiihkein elettiin 23. 4. Kuivatushanketta penkoessamme päädyimme käsitykseen, että Helsingin maanviljelysinsinööripiirin eli sittemmin Helsingin vesipiirin insinöörit olisivat ajaneet kuivatushankkeen "läpi" vesilain vastaisesti. SUOME LUONTO 3/7 7 36. 4. luvun 1 § :n tarkoittama pienehkö järvi, jonka merkitys vesistönä olisi vähäinen ja joka siten voitaisiin laskea ojitustoimituksen yhteydessä. Nyt on raadeltavana Heinästenjärvi paikallisten asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Koijärveläiset ovatkin pyytäneet oikeuskansleria tutkimaan Koijärven kuivatushankkeen lainmukaisuuden sekä selvittämään, ovatko Helsingin vesipiirin, vesihallituksen, maatilahallituksen sekä maaja metsätalousministeriön virkamiehet syyllis2 12 tyneet tahalliseen virkavirheeseen. Eihän korppi korpin silmää noki. Luontomme viimeiset keitaat ovat hukassa niin kauan kuin sama viranomainen suunnittelee, toteuttaa ja valvoo homman laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Koijärven kuivatus muuttaisi luonnonoloja vesilain 1. Koijärven naapuripitäjässä Tammelassa kuivattiin aikoinaan arvokkaat lintujärvet Kalliojärvi ja Talpianjärvi. Samalla he ovat pyytäneet oikeuskansleria kieltämään välittömästi kuivatushankkeen toteuttamisen ja, mikäli asia kuuluu oikeuskanslerin toimivaltaan, ryhtymään toimenpiteisiin toimitusmiesten myöntämän kuivatusluvan purkamiseksi. eita, ei rantametsiä. Me koijärveläiset emme aio luopua taistelusta ennen kuin kuivatuspäätös on purettu ja järvi rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. luvun 3 § :n tarkoittama vesistön järjestely, ja siihen tarvittaisiin siis vesioikeuden lupa. Koijärvi ei ole vesilain 6. Rauhoitussäännösten mukaan tilojen omistajat saisivat edelleen kalastaa sekä metsästää vesilintuja, hirvieläimiä ja piisamia, mutta ulkopuolisten henkilöiden liikkuminen lintujen pesimäaikana olisi kiellettyä. Kuivatushanke on mielestämme ilmiselvästi vesilain 2. kuuden kuukauden toimenpidekieltoon, ja poliisi toimitti päätöksen ojitusyhtiölle, joka seuraavana päivänä piti myrskyisän kokouksen. Kun maahamme nyt puuhataan ympäristöministeriötä, luonnonsuojeluväen on pidettävä huoli siitä, että vesipiireistä ei ainakaan niiden nykymuodossa tehdä sen alaisia viranomaisia. Hämeen lääninhallitus julisti Koijärven 22. Kuivatusja rakentamisasiat on siirrettävä pois vesipiireistä. K9ijärveläiset ovat myös itse anoneet Korkeimmalta Oikeudelta kuivatuspäätöksen purkamista. 1977. Sisäasiainministeriö oli puolestaan kehottanut lääninhallitusta ryhtymään toimenpiteisiin Koijärven luonnontilan turvaamiseksi, ja maaja metsätalousministeriö oli pyytänyt vesihallitusta tutkimaan, voitaisiinko peltojen tulvasuojelu toteuttaa vaarantamatta järven suojelua. ONKO KUIVATUSHANKE VESILAIN VASTAINEN. Tämä rotu tuntuu saavan tyydytystä vain viivasuoriksi perattujen jokien ja purojen, laskettujen järvien, tekoaltaiden ja voimalaitospatojen äärellä ja hullujussien ryskiessä luonnon viimeisten keitaitten kimpussa. Sitä oli edeltänyt Koijärven ojitusyhtiön sanomalehti-ilmoitus, jossa kerrottiin, että kuivatustyön aloittamisesta päätetään tässä kokouksessa. Heille luonnonarvot, kauneus, kasvit, eläimet, joutsenen siipien havina ja uljaat huudot ovat pelkkää ilmaa tai kukaties vain mieliharmia ja vastusta virkauralla etenemiselle. Työssään he käyttävät jesuiitan konsteja todistaen paperilla kaiken kannattavaksi ja veronmaksajien kustannettavaksi, kävi niin tai näin. He eivät ole tyytyväisiä luonnonjärjestykseen, vaan haluavat järjestää kaikki vesiperäiset alueet oman uskonsa mukaan, toisia laskien ja toisia nosi:aen
Johtavana periaatteena tuntuu olevan muuttaminen muuttamisen vuoksi eikä suinkaan tilanteeseen tutustuminen ja kaikinpuolisen kokonaisedun tavoittelu. Tänä vuonna aiotaan myös aloittaa järven kasvilRautanen on kaarinalainen opettaja, joka on vastannut Otajärven inventoinnista. Hannu Rautanen ja Jouko H ögmander Otajärven oudot hankkeet Vastikään "keksityn" lounaissuomalaisen Otajärven, ma1mon lintuveden, monenlaiset muutoshankkeet antavat oudon kuvan suomalaisten vesiviranomaisten kyvyistä ja lainsäädännön tarkoituksenmukaisuudesta. Vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen on oltava valppaana, puolustettava omien toimialueittensa parhaita kohteita ja sitkeästi koulutettava kovapäisiä vesien "suojelu"viranomaisia. Högmander on turkulainen fil.kand . 213 C: .., C: El C: "' IX :, C: C: "' ::c. ja lintumies, joka tällä hetkellä inventoi ammatikseen luontoa Suomen Talousseuran tutkijana. Muuten ei voida ymmärtää, että pakettipeltojen viereen yritetään kuivata lisää peltoa (kuten myös mm. Molemmat toimivat aktiivisesti Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksessä. jaitseva järvi on esimerkki snta, miten vielä tällä vuosikymmenellä saattaa löytyä paljon retkeiltyjen rintamaiden kupeelta huippuluokan lintujärvi. Vuodeksi 1977 on saatu jatkoinventoinneille rahoitusta Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta. Siikalahdella ja Koijärvellä) ja että vesiensuojelusta suurisuuntaisesti puhuvat viranomaiset eivät näe Suomen hienoimpiin luonnonalueisiin kuuluvien vesien arvoa luonnontilaisina. Luonnonharrastajat keksivät Otajärven vasta 1970-luvulla ja 1976 järvellä viimein tehtiin luonnonvarainhoitotoimiston rahoittama ja Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen organisoima perusteellinen vesija rantalintujen laskenta. Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajoilla sijaitsee Otajärvi, joka vakkasuomalaiseksi järveksi on kohtalaisen suuri, pinta-alaltaan noin 6 km 2 • Tämä Laitilan, Pyhärannan ja Kodisjoen kunnissa siSUOME LUO NTO 3/77 36. vsk
vslc. Tukkasotkaa löytyy 20 paria ja muita tavallisia lintu järvien asukkeja tätä vähemmän. Järven koillispään erämainen rauha on takeena paitsi runsaan pesimälinnuston viihtymisestä paikalla, myös siitä, että sadat muuttosorsat, -hanhet, -kurjet ja -joutsenet käyttävät järveä välilaskuja ruokailupaikkanaan. Kasviharvinaisuuksista mainittakoon muutamien jokisuulahtiemme erikoisuutena tavattava pahaputki, jota Otajärvellä kasvaa laajoina kasvustoina. ,~ JÄRVEN MUUTOSHANKKEET ,!i Otajärvi ei ole enää nykyään alg_ kuperäisessä asussaan, vaan koill lispään laaja saraikkoalue on syntynyt vedenpinnan laskemisen seurauksena. Tilanne olisi luonnonystävän kannalta ehkä tyydyttävä, jos kaikki arveluttavat järven peukalointisuuimitelmat jäisivät tähän ja pinta pysyisi nykyisellään. Rantojen linnustoon kuuluvat lisäksi rytikerttunen, rastaskerttunen ja satakieli. Pensaiden ja ruokojen lomassa lymyilee neljä kurkiparia. Kasvillisuudesta ei ole toistaiseksi tehty yksityiskohtaista selvitystä, joskin pintapuolisia havaintoja on kirjattu linnuston inventointien yhteydessä. Virallisesti järven piti asettua 40 cm entistä tasoa alemmaksi. Mutta osa rantojen omistajista on jälleen hakemassa lupaa vedenkorkeuden muutoksille: tällä kertaa on kyseessä järven nosto, jonka suuruudesta kiistellään kovasti ennen vesioikeuden pääSUOMEN LUONTO 3/77 36. Lyhyen ajan kuluessa tutuksi tulleita harvinaisuuksia ovat mm. Otajärvellä vallitsee öin päivin lintujen leppymätön konsertti. Pitkän kypsymisajan jälkeen maanomistajat alkoivat jälleen 1950-luvulla ajaa järven laskuhanketta, joka sitten toteutettiinkin asianomaisten esiselvitysten ja luvanhakujen jälkeen 1960-luvun kuluessa. Loppukesästä kurkottelee veden pintaan sirppisammal estäen osassa järveä liikkumisen lähes kaikilla ihmisen keksimillä kulkuvälineillä. H uuhkaja, korppi, hiiri-, mehiläis-, kanaja tuulihaukka p~sivät rantametsissä ja noutavat säännöllisesti elantonsa järveltä. Mutta laskusuunnitelmissa sattuneiden virheiden vuoksi jotkut maanviljelijät katsoivat saaneensa vääriä tietoja laskun rantoja kuivattavista vaikutuksista ja seurauksena oli omavaltainen laskujoen säännöstelypadon "korjaaminen", joka aiheutti paitsi vedenpinnan laskun todellisuudessa ehkä 20 cm tarkoitettua alemmaksi, myös kovaa riitaa maanomistajien kesken. Sitä ympäröi leveä vyö järvikaislaa ja siellä täällä kelluvia suuria lummeja ulpukkalauttoja. Kuvaan kuuluivat yölliset padon purkamiset ja päiväsaikaan tapahtuneet rakentamiset, joita varmisteltiin vielä piikkilankavirityksin. lisuuden kartoitus. Otajärven yleisin vesilintu on nokikana, jota järvellä pesii 145 paria. Heinäsorsa kiipeää yli 50 parin ja tavia, punasotkaa sekä telkkää on kymmenisen paria vähemmän. Säännöllisiä erikoisuuksia ovat harmaahaikara, vesipääsky, suopöllö ja räyskä. Ja luultavasti Otajärvi on parantunut vesilintujärvenä ihmisen ansiosta. Kaiken yli kantaa naurulokkien rähinä, jota säestää vielä viitisentoista pikkulokkiparia. Kuikka pesii vielä järvellä kesäasuntojen välittömässä naapurissa. Miljoonien hyönteisten taukoamattoman surinan keskellä viihtyvät monet vesilinnut nauttien 214 saraviidakon antimista. Varsinais-Suomen myöhään löydetyn, mutta arvokkaan lintuveden Otajärven yleisin lintu on nokikana. Vanhojen rantametsien tyypillisiin eläjiin kuuluvat pikkusieppo, pikkutikka ja pyrstötiainen. Järvestä laskeva Ihodejoki perattiin vuosisadan alussa ja vaikka näin saatiin järven pintaa laskettua, kevättulvat jäivät tuolloin vielä kiusaamaan rantaviljelyksiä. Avovettä on järven eteläpäässä vain ·noin kolmannes pinta-alasta. Rantojen arvoa lisäävät monet pronssikautiset hiidenkiukaat. Nykyään järven eteläosien kauniita rantamaisemia rikkovat lukuisat kesämökit, mutta pohjoispään rannoilla on vielä paikoin pystyssä juhlavaa aarniometsää, joka luo kauniit kehykset parhaille kosteikkoalueille. Mutta järven laskua ei ole tehty suinkaan lintujen vuoksi, vaan lisämaan hankkimiseksi maataloudelle. Otajärvi oli vielä 1960-luvulla kaunis erämaajärvi, jonka metsäisiä rantoja vain pienet peltotilkut puhkoivat siellä täällä. Järven koillisosien parhailla lintualueilla hallitsevat todella laajat sarapöheiköt lukemattomine lampareineen ja lähes läpipääsemättömine järviruoikkoineen. Päivällä liihottaa ruoikkojen päällä kolmesta viiteen paria ruskosuohaukkoja ja illan suussa seuraan liittyvät rantojen neljä nuolihaukkaparia. Varsinais-Suomessa edes lähelle samaa tasoa yltää vain Kiikalan Omenajärvi. C: kiljukotka ja harmaasorsa. Rehevien vesien lempilapsi, osmankäämi, on paikoin hallitseva. Rantakanojen vakiolajistossa huutavat luhtakana ja luhtahuitti usean parin voimalla. Vuoden 1976 inventointi osoitti pesivien vesilintujen parimääräksi yli 400, mikä on korkeimpia maassamme laskettuja. Paikoitellen tiheät pajukot loivat tervetullutta vaihtelua
Saaren ostaneet odottavat ymmärrettävästi vedenpinnan nostoa kovasti. Vai mitä voi kuvitella sellaisen usean sadan tuhannen markan operaation kannattavuudesta, jolla saadaan 26 ha jokseenkin samanlaista peltoa, jota vain kilometrin päässä Kodisjoen kirkolla on varaa pitää jatkuvasti paketissa! Näiden suurhankkeiden lisäksi kesämökkien rakentaminen Otajärven rannoille on saanut ikäviä piirteitä. D 215. vaikka luonnonarvot on sysätty tarkoitusten puolesta järveä ei syrjään laskelmista, hanketta ei voi pitää erikoislaatuisena, ei ole saatu kansantaloudellisesti edes suuren vedennoston jälkeenkannattavan näköiseksi. Vesihallituksen pitäisi olla maassamme se elin, jonka tehtäviin kuuluu paitsi vesistöjen käytön suunnittelu, myös arvokkaiden vesien suojelu. Kaikki edelläkuvatut hankkeet ovat edenneet puhtaasti ihmisen ehdoilla, jotka ovat lisäksi tähdänneet enimmäkseen hyvin lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun. ja Myös pieni pikkulokkiyhdyskunta on valinnut Otajärven kotipaikakseen. Paikalla oli väkeä tavattoman runsaasti ja useat puheenvuoroja käyttäneet järven rantojen omistajat olivat yllättyneitä siitä, miten arvokkaaksi luonnonalueeksi heidän omistamansa järvi on osoittautunut. Tai niille ehkä vielä lukuisammille linnuille, jotka alueen ulkopuolella tulevat säikkymään suurta patovallia pumppuasemineen. Tällaisella yhdistyksellä olisi epäilemättä hyvät mahdollisuudet jatkaa Otajärven tunnetuksi tekemistä ja neuvotella maanomistajien sekä kuntien kanssa järven säilyttämisestä. Ja SUOMEN LUONTO 3/77 36. Ja toiselle järven rantoja turmelevalle suunnitelmalle antoi Länsi-Suomen vesioikeus siunauksensa helmikuussa 197 7. tästä. Koillispään sarahetteikön keskellä sijaitsevaan, 5-6 ha :n suuruiseen IsoKoskisen saareen kohosi muutama vuosi sitten neljä kesämökkiä. Otajärven kohdalla vesihallitus ei kuitenkaan ole pistänyt kortta ristiin selvittääkseen vedenpinnan noston vaikutuksia poikkeuksellisen rikkaaseen linnustoon, vaan järjestetyissä tarkastuksissa ja katselmuksissa on kuunneltu vain maanomistajia, joiden tähtäimessä on joko pitää pinta alhaalla ja pellot kuivina tai nostaa vettä mahdollisimman paljon, sillä huvilatonttien hinnat nousevat samaan tahtiin kuin vesi järvessä. Maatalousalueena järven rannoilla ei ole juurikaan merkitystä. Luonnonsuojelijan kannalta on ollut ilahduttavaa huomata se, miten tuossa tilaisuudessa ja jälkeenkin päin moni järven omistajista on toivonut järven kehittämistä sellaisen moninaiskäytön pohjalta, joka ei rajoita lintujen elintilaa. Toisaalta on totuuden nimessä sanottava, että hyvin pieni vedenpinnan nosto ei luultavasti vaikuttaisi kielteisesti linnustoon, vaikkakin tutkimukseen perustuva tieto asiasta puuttuu. · rantojen kesämökeistä. On merkillistä, että vielä nykyaikana voi kukoistaa täydellinen välinpitämättömyys erilaisten muutostoimien vaikutuksista luontoon. Samalla tavoin pohjoisrannan pengerryshanketta arv10itaessa ei alueella pesiville vesilinnuille, kurjelle tai ruskosuohaukalle ole laskettu mitään arvoa. vsk. .n,,n._.,,..~ Kuikkakin pesii Otajllrvellll huolimatta järven rehevyydestä. Kevään 197 7 kuluessa järjestettiin Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen ja paikallisen kansalaisopiston yhteistyönä Otajärven luontoa esittelevä tilaisuus. Osa itärannasta on rakennettu liian tiiviisti ja liian kiinni rantaviivaan. .., 0.. Niinpä ei luulisi kenestäkään olevan kohtuutonta, jos järvi jätettäisiin rauhaan, valtio lakkaisi myötävaikuttamasta puoli-ilmaisin lainoin pengerrykseen ja nostoaikeet haudattaisiin. Selvää vettä ei saaren rannoilla ole lainkaan, laiturin poskeen kaivettua kuoppaa lukuunottamatta, mutta sääskiä ja paarmoja on todella mahtavasti. Tätä saarta voi pitää malliesimerkkinä todella täysin sopimattomasta kesäasunnon paikasta: sinne ei upottavan saraikon läpi pääse kuivin jaloin saappaillakaan, ja veneelläkin avoveden suunnasta vain suurin ponnistuksin. Piirustusten mukaan koillispään lintuparatiisia toinen ranta muutetaan pari kilometriä pitkän penkeren avulla pelloksi. C: .., C: "" ... 0.. Järvellä on yhä olemassa kiistämättömiä arvoja kalastuksen harrastajille ja lomailijoille, mutta näiden käyttökään. Luonnonsuojelijoiden mielestä järven järkevän käytön tulisi perustua siihen tosiasiaan, että Otajärven ylivoimaisesti arvokkain luonnonvara on sen ainutlaatuinen luonto. Ovatpa eräät ehdottaneet Otajärvi-yhdistyksenkin perustamista ajamaan tätä päämäärää
Esim. Järvessä esiintyy pääasiassa vain ruutanaa sekä vähäisessä määrin haukea ja ahventa. Monipuolista vesilinnustoa täydentää runsas rantalinnusto; mm. Hän on osallistunut aktiivisesti Satakunnan luonnonsuojeluyhdistyksen to1mmtaan mm. Kiintoisaa on todeta, että Koskeljllrven pinnannostosta odotetut hyödyt ja haitat ovat niitä, joiden mittaaminen rahalla on vaikeinta, nimittäin luonnonsuojelulliset ja virkistykselliset arvot. Lajistakin on monessa suhteessa poikkeuksellinen, mm. Keskija pohjoisosissa sitävastoin on laajoja vesialueita, joissa tosin mataluuden ansiosta on suuria etupäässä vesiruton muodostamia kasvustoja. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta Koskeljärven rannoilla on vain muutamia loma-asuntoja ja yleensäkin järvellä liikutaan keväisin ja kesäisin vähän. vsk.. Järven eteläinen osa, kapean salmen erottama SuomenMetsänhoitaja Haukioja toimii nykyisin puutarhurina Eurassa. Rannat ovat hyvin alavia, 3 7 % on suota. Sorsastuksen alkaessa metsästäjien määrä saattaa nousta yli sadan. Linnustonsa ansiosta siitä on myös tullut laajan alueen parhain metsästyspaikka, jonne hakeudutaan Helsinkiä ja Turkua myöten. Koskeljärvi on muodostunut lintujen paratiisiksi. Riistaja kalataloudellisen tutkimuslaitoksen v. 19711973 suor:ittamien tutkimusten mukaan järven vesilinnusto onkin maamme runsaimpia: kuikka 2, härkälintu 39, sinisorsa 3 7, tavi 24, heinätavi 1, haapana 36, jouhisorsa l, lapasorsa 2, tukkasotka 44, punasotka 33, telkkä 99 ja nokikana 20 paria. Näissä olosuhteissa kasvillisuus on kehittynyt laaja-alaiseksi ja reheväksi. Siitä huolimatta kuivattajat ovat itseään työllistääkseen laatineet laskelman,jossa nykyiset arvot unohdetaan, mutta vielä abstraktimmat "hyödyt" arvioidaan melkein markalleen keksimällä hinta esimerkiksi uintikerralle (kalliimpi kuin uimahallissa) ja onkireissulle vieläpä järvessä, joka pinnannoston jälkeenkään ei ilmeisesti tulisi kelpaamaan kumpaankaan. puheenjohtajana sekä on innokas lintujenharrastaja. Rannoista viljelymaita on vain 3 %, huomattavalta osaltaan syrjäisiä ulkopalstoja. K_C?_~KE~JÄRVEN SAANNOSTELYSUUNNITELMA Koskeljärvi kuuluu Lapin joen vesistöön. Samasta syystä Koskeljärvestä on kehittynyt kaikkiin lounaissuomalaisiin lintujärviin nähden ylivertainen muutonaikainen levähdysalue. Vähäisen vesitilavuuden vuoksi kalakanta on melko vaatimaton. 216 peränjärvi on kasvamassa umpeen. AINUTLAATUINEN ERÄMAA JÄRVI Varsinais-Suomen ja Satakunnan välisen takamaa-alueen sydämessä Euran ja Laitilan rajamailla sijaitseva Koskeljärvi on monessa suhteessa ainutlaatuinen. syysmuuton aikana järvellä oleskelee toistakin sataa joutsenta viikkojen ajan. Suuren kokonsa ja rauhallisuutensa ansiosta Koskeljärvi on lisäksi arvokas vesilinnuston kerääntymisja sulkimisalue, jonne saattaa kokoontua satoja yksilöitä. Markku Haukioja Koskeljärven säännöstelyhanke esimerkki vesilain soveltamisesta Matalan ja lintuisan Koskeljärven tuhoamishanke havainnollistaa omalla tavallaan, miten tarpeettomaksi käynyt vesihallinnon osa yrittää järjestää itselleen hätäaputöitä valtion ja korvaamattoman luonnon kustannuksella. Järven luonnontilaisuuteen on monta syytä. Vesihallitus totesi suunnitelmissaan SUOMEN LUONTO 3/77 36. Koskeljärvi on myös tavattoman matala, keskisyvyydeltään 70 cm ja suurinkin syvyys on vain 130 cm. useita kurkipareja ja ruskosuohaukka. Järven eteläosa tarjoaa suojaa kaipaaville lajeille lymypaikkoja ja pohjoisosan matalat avovesialueet sukeltajasorsille ainutlaatuiset ruokailumahdollisuudet. Alueella esiintyy keväisin tulvia, jotka soiden ojitustoiminnan vuoksi ovat viime aikoina edelleen kärjistyneet. On uskomatonta, että Etelä-Suomessa 1970-luvulla on 800 ha :n laajuinen järvi, jonka 40 km :n pituisen rantaviivan likipitäen ainoina asukkaina ovat eläimet. härkälintujen määrä on suurin maassamme. Konkreettiseksi jäisi vain arvokkaan lintuveden menetys ja valtion varojen tuhlaus. Vastaavilla määrillä voi ylpeillä vain puolenkymmentä muuta tärkeintä lintujärveämme. Eräät maanviljelijät tekivät ano muksen Koskeljärven laskujoen, Hinnerjoen perkaamisesta. Erämaisen luonteensa ansiosta Koskeljärven seudusta on muodostunut luonnonharrastajien arvostama retkeilykohde
Koskeljärven yleisimpiä lintuja on tukkasotka. Muina etuina suoritettavat pengerrykset tuottavat sadan peltohehtaarin kuivatushyötyä yhteensä JOO 000 mk. I 500 lalastuskertaa vuodessa, hyöty yhteensä 40 000 mk. Koska hanke ja sen kustannushyötyanalyysi osoittavat havainnollisesti, miten todellisuudessa mitätöntä hyötyä tuottava, mutta korvaamattomia luonnonarvoja hävittävä suunnitelma saadaan näyttämään kansantaloudellisesti kannattavalta, se ansaitsee tarkemmankin esittelyn. Maan arvon nousu on 660 000 mk. HANKKEEN KUSTANNUSHYÖTYANALYYSI Säännöstelysuunnitelman rakennuskustannukset ovat 800 000 mk. Rahaksi arv101tua haittaa katsotaan aiheutuvan vain veden alle jäävistä maa-alueista esitetyn arvion mukaan 200 000 mk. Virkistyskäyttö tuottaisi siis yhteensä 880 000 mk. Erinomaisen kannattava hanke. Säännöstelyllä on tarkoitus nostaa Koskeljärven keskiveden pintaa I 06 -cm ja vastaavasti alivedenpintaa 70 cm. seuraavat virkistyskäyttöarvot osoittavat: Loma-asutus; viisi mökkiä jokaiselle rantakilometrille yhteensä 200 loma-asuntoa. Lisäksi suunnitelman mukaan maisemakuva elävöityy, mitä ei kuitenkaan jostain syystä arvioida rahassa. Talvikaudella järvestä juoksutetaan vettä niin paljon, että kevättulvien alkaessa juoksutus voidaan kokonaan lopettaa ja veden pinta saa nousta kesäkuun alkuun saakka. Kesäkaudella pinta pyritään pitämään vakiokorkeudessa ja vähimmäisvirtaamaksi taataan 0,2 m 8 /s. Samalla käy ilmi, miten puutteellinen vesilaki ja sen perusteella annetut SUOMEN LUONTO 3/77 36. ohjeet ovat tämänlaatuisten katselmustoimitusten osalta. perkauksen haitalliseksi, mutta havaitsi Koskeljärvessä piilevät säännöstelymahdollisuudet. Näin "objektiivisiin" arvioihin ja "huolellisesti tehtyihin" tutkimuksiin perustuu kustannushyötyanalyysi, jonka pohjalta katsotaan voitavan tärvellä maamme merkittävimpiin lintuvesiin kuuluva kohde valtion varoin! SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSET KOSKELJÄRVEN LUONNONTILAAN Vesistöjen makrokasvillisuus ky217. Laskelmissaan suunnittelijat ovat saaneet hyötyä kertymään yhteensä I 800 000 markkaa. Näin syntyi vesihallituksen toimesta Koskeljärven säännösteIysuunnitelma, joka toteutuessaan merkitsisi järven ainutlaatuisen _ekosysteemin tuhoa. I 000 veneilykertaa vuodessa, hyöty yhteensä 30 000 mk. Rauman seudun vedenhankintaan hanke antam vettä lisää, hyöty yhteensä 400 000 mk. Hyötyä sitä vastoin arvioidaan saatavan monella tavoin kuten esim. Sa~akunnan hienon lintuveden Koskeljärven pohjoisosassa on laajempia avovesialueita kmn umpeenkasvavassa eteläosassa. Paikallinen väestö; 3 000 uintikertaa vuodessa, hyöty yhteensä 40 000 mk. Muu virkistyskäyttö; tapaa ei ilmoiteta, mutta suuruudeksi arvioidaan vähintään edellisen kohdan suuruinen hyöty, siis yhteensä I 10 000 mk. vsk. Kevättulvien lasketaan pienenevän Hinnerjoen alajuoksulla kahdeksallasadalla hehtaarilla, hyötyä 400 000 mk
Tällöin hankkeen voi pysäyttää vain valtion rahoituksen e_pääminen. =; väärin aJ'oitettu. Koskeljärven poikkeuksellisen alavilta ja suoperäisiltä mailta liukenisi suunnitelman toteutuessa runsaasti orgaanista ainesta järveen. Tilanne ilmeisesti korjautuisi vähitellen, mutta ensimmäisinä vuosina saattaisi ruutanankin elämä näissä vesissä tuntua epämukavalta. Esimerkiksi metsästyksen osaksi koituvan haitan todettiin nousevan vähintään rantojen mökittämisestä saatavan hyödyn suuruiseksi. Vedenhankintahyödyn osalta Rauma-Repola Oy toteaa huomautuksessaan, ettei hankkeella saavutettavan 0.2 m 3 /s suuruisen virtaaman varaan voida eikä kannata rakentaa Rauman seudun vedenhankintaa, vaan se on hoidettava muilla keinoilla. Samalla hankkeelta edellytettiin tarkempaa, kaikki näkökohdat huomioonottavaa kustannus hyötyselvitystä. Siinä ehdotettu vedenkorkeuden nosto 5 on aivan liian nopea, suuri ja ,. Suunnitelmassa ei ole lainkaan esitetty veden alle jäävien rantojen raivaamista. Tuskinpa paikkakuntalaistenkaan uintiharrastus suuresti kasvaisi, vaikka varpaat e1vat enää pohjamutaa pöllyttäisikään. Valtion rahoib :.: tuksen epääminen tältä hank2:: keelta olisi luonnonsuojelun kannalta erittäin tervetullutta Maamme runsain hllrklllintukanta pesii Koskeljllrvellll. Maaja metsätalousministeriö uudisti vesioikeudelle tekemässään muistutuksessa vaatimuksensa ja totesi suunnitelman perustuvan yksityiskohtaisten selvitysten puuttuessa täysin otaksumiin järven luonnontilassa tapahtuvista muutoksista. Siitä aiheutuu melkoiset tappiot poikastuotartnossa. Euran kuntaa luonnollisesti kiinnostaa valtiolta saatavat miljoona markkaa, vaikka ne uppoaisivatkin Koskeljärveen. Koskeljärvellä tarvitaan varmaan tulevaisuudessa joitakin hoitotoimenpiteitä, jos alueen luonnonarvot pitkällä tähtäyksellä halutaan säilyttää. KA TSELMUSTO IMITUS Koskeljärven säännöstelyhankkeen katselmuskokous pidettiin kesällä 1975. Lisäksi todettiin, miten arvokkaasta ekosysteemistä Koskeljärven kohdalla on kysymys. Valtaosan rahallisesta hyödystä korjaisi vesijättömaan pääosan omistava Vaaljärven Koskeljärven kuivatusyhtiö. Kunnostettaisiinhan tässä valtion varoin kuivatusyhtiölle myyntikelpoisia huvilarantoja. säästöpolitiikkaa. Vesioikeus antaneekin aikanaan automaattisesti toteutusluvan hankkeelle. Lisäksi uuden tasapainotilan saavuttamista vaikeuttaa luontaisesta pinnanvaihtelusta melkoisesti poikkeava säännöstely. vsk.. Koskeljärven kaltaisessa ruskeavetisessä järvessä ehdoton maksimi on 50 cm. kenee merkittäviä vaurioita kärsimättä mukautumaan vain suurimman kasvusyvyytensä määräiseen veden pinnan nousuun. Esimerkiksi Lapin kunta toteaa Lapinjoen tulvien johtuvan muista tekijöistä. Oikein ajoitetulla ja sopivan suuruisella vedenpinnan säännöstelyllä ja muilla hoitotoimenpiteillä voidaan alueen arvoa tulevaisuudessa ehkä lisätäkin. Seurauksena olisi toistuva happikato. Hoitosuunnitelmaa laadittaessa tulee ensisijaisena tavoitteena kuitenkin olla alueen luonnon, erityisesti linnuston suojelu, eikä mahdollisimman monen lomamökkitontin muodostaminen. Lausunnossaan vesihallitus katsoi tämän muistutuksen perusteettomaksi. Sitävastoin tulvasuojeluvaikutuksiin ei juuri uskota. Runsasta metrin nostoa seuraavat vääjäämättä valtakasvillisuuden tasapainotilan rajut muutokset, joilla on hyvin epäedullinen vaikutus myös linnustoon. Ketkä tästä hankkeesta sitten lopulta hyötyvät. Samalla osoitettiin yksityiskohtaisesti kustannus-hyötylaskelmien kömmähdyksiä. Maaja metsätalousministeriö esitti kokouksessa lausunnon, jossa todettiin, että suunnitelmaa laadittaessa on täysin sivuutettu Koskeljärven suuri luonnonsuojelullinen merkitys ja metsästyskäyttö. 218 SUOMEN LUONTO 3/7 7 36. Toimitusmiesten vastine oli yksioikoisen järkähtämätön: hankkeessa on kysymys niin suurista taloudellisista arvoista, että muutaman harvinaisen linnun suojelu ei voi tulla kysymykseen. Vesihallituksen laatima säännöstelysuunnitelma ei kelpaa hoitotoimenpiteitten lähtökohdaksi. Vedenpinnan keväinen nosto vaikuttaa erittäin haitallisesti linnustoon juuri toukokuussa, jolloin huomattava osa vesilinnuista aloittaa pesintänsä
olleet laidunniittyinä, jotka nykyisin karjanpidon vahennyttyä saaristossa ovat muuttumassa tervaleppää kasvaviksi rantalehdoiksi. Siksi puhuessamme tästä erikoislaatuisesta luonnonmuodostumasta lienee suomenkielessäkin syytä käyttää yksiselitteistä ruotsin sanaa jlada. Allas, joka muodostaa fladan, on yleensä loivarantainen. Fladojen suojelu ei meillä toistaiseksi ole alkua pitemmällä. monet Ahvenanmaan pääsaarten järvet ovat äskettäin merestä irti kuroutuneita lahtia, joiden syvävesi on suolaista (Lindholm 1975). Fladat toimivat nam sedimentoitumisaltaina, jotka vähitellen mataloituvat ja maatuvat. Tällöin kehitys on merenlahti-flada-glosuo. kalojen ja vesilintujen lisääntymisja elinympäristönä ne ovat arvokkaita. Flada on muuttunut silloin muodostumaksi, jota ruotsinkielisellä rilnnikkoseudulla kutsutaan nimityksellä glo (todettakoon, että suomenkielessä joskus esiintyvä sana "kluuvi", esim. Kun flada maankohoamisen myötä kuroutuu irti merestä, sen merestä erottava kynnys nousee lopulta meren keskiveden tason yläpuolelle. Tällaista pysyvästi kerrostunutta järveä kutsutaan meromiktiseksi. Helsingin Kluuvikadussa on samaa juurta). vsk. Rantojen maatumista jouduttaa maankohoaminen. Esim. Jyrkkärantainen ja syvä merenlahti ei ole flada. Se onkin edellytys fladojen esiintymiselle, koska maatuneitten fladojen tilalle muodostuu siten jatkuvasti uusia. Mikäli glo on syvä, meriveden pinnan ollessa korkealla suolaista vettä työntyy glon syvänteeseen. Alavimmat rannat ovat FK Keynäs on Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman assistentti, Raaseporin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen ja Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Meriveden pinnan noustessa fladaan kulkeutuu sisäänvirtaavan veden mukana kuollutta orgaanista ainesta, lähinnä kuolleita kasvinosia. 219. Monet maatuvat rannat olivat juuri fladojen rannoilla. Mikäli glo on matala (= entinen flada), se soistuu ja kasvaa umpeen. 1974). Suomenkielessä ei ole vastaavaa sanaa. Tällöin glosta on tullut täysin makea järvi. Cia-järvien pintavesi on suurimman osan ajasta makeaa. Elinympäristönä tällainen lahti, flada, ei ole helpoimpia. Fladaa yhdistää mereen yksi tai useampia salmia. Maankohoamisen edistyessä glon vedenpinta kohoaa vähitellen niin paljon meren keskiveden tasoa korkeammalle, että korkeankaan veden aikana merestä ei enää pääse suolaista vettä glon puolelle. Tämä suolainen, raskaampi vesi pysyy syvänteessä, eikä helposti sekoitu pintaveden kanssa. Ne eivät kulkeudu fladasta pois vedenpinnan taasen laskiessa. FLADAN KEHITYS Fladan vedenpinta on samassa tasossa merenpinnan kanssa. Fladan rantamaat ovat hyvin viljelykseen sopivia. Viimeksi mainitussa tapauksessa ei varsinaista fladavaihetta lainkaan esiinny. Kaikkialla Itämeren ruotsinkielisen rannikkoväestön pnnssa (Ruotsissa, Suomessa ja Virossa) kutsutaan merestä irti kuroutumassa olevia matalia lahtia fladoiksi (Willen 1962). Stjernberg ym. Saaristolaistila on usein sijoittunut fladan rannalle, sehän tarjoaa suojaisen sataman. Fladoista suurin osa sijaitsee sisäsaaristossa; ulkosaaristossa niitä on vähän. Sille antaa monia erikoispiirteitä murtoveden vähäsuolaisuus, vedenpinnan vaihtelusta johtuvat suolapitoisuuden vaihtelut sekä kuolleen kasviaineksen voimakas kerrostuminen ja talvinen hapen niukkuus. Mikäli merenlahti on syvempi, "kehitysasteina" ovat merenlahti-glojärvi-järvi (vrt. Flada on matala, suurimmalta osalta maan tai ruoikon merestä rajaama rannikkovesi (Ingmar 19 7 5). Glo on siis järvi, johon ajoittain työntyy suolaista vettä merestä. Kalevi Keynäs Fladat, Itämeren rannoille ominaiset kosteikot Tasaisuus ja kohoava maa luovat rannikoillemme erikoislaatuisen ilmiön, Itämeren lahdesta hitaasti kuroutuvan järven tai maatuvan lahden. Häyren (1902) on selvittänyt vesijättörantojen esiintymistä Tammisaaren saaristossa. Vapaa yhteys mereen on enää vain silloin, kun merenpinta on normaalia korkeammalla. Ne jäävät fladaan ikäänkuin sumppuun, laskeutuvat pohjalle tai tarttuvat kiinni kasvillisuuteen. MIKÄ FLADA ON. Silti niiden elämä on etenkin kesäisin runsas ja monimuotoinen; mm. SUOMEN LUONTO 3/7 7 36
Vedenkorkeuden vaihtelut saavat aikaan veden virtailuja, jotka uusivat fladojen veden. ilm.). Pohjalietteen hapettomuus ja myös veden talvinen vähähappisuus ovat tekijöitä, jotka rajoittavat monien fladojen viereisillä merialueilla elävien lajien toimeentuloa fladoissa. Samoin lajit, joilla on selvä rytmi vuodenaikaisessa esiintymisessään, voivat sopeutua kestämään vähähappisen kauden yli lepovaiheena. Fladojen lajistoon kuuluukin lajeja, jotka ovat sopeutuneet elämään vähähappisessa ympäristössä. Laguunivaiheen kerrostuQC mille tunnusmerkilliset piilevät löytyvät elävinä nykypäivän fladoista. Viitanen ( 1971) 71) on selvittänyt Helsingin merialueella rantaruoikoitten eläimistöä, mistä saa viitteitä fladojen ruoikoissa elävistä lajeista. Lundegårdh-Ericson (1972) totesi, että fladan kasvillisuudessa voi olla huomattavia eroja perättäisinä vuosina. Tutkituissa fladoissa veden suolapitoisuus oli n. Fladojen pienlevästö on hyvin omaleimainen. Fladoilla on oma lajistansa, joka on kuitenkin suuresti riippuvainen kunkin fladan suolapitoisuudesta. Tätä kehitysvaihetta he niE mittävät laguunivaiheeksi (Florin :E 1957). SUOMEN LUONTO 3/77 36. Bagge ja Tulkki (1967) ovat tutkineet glo-järvien pohjaeläimistöä, mutta näitä tuloksia ei voi ilman muuta soveltaa varsinaisiin fladoihin. Mataluuden takia auringonvalo tunkeutuu pohjaan ja luo hyvät edellytykset kasvien yhteyttämiselle. Vallitsevia lajeja ovat näkinpartaiset levät (etenkin Chara tomentosa ja Ch. Etenkin keväisin, kun vesi on alhaalla, fladan matalimmat pohjat joutuvat kuiville. Lindberg ( 1948) on Itämeren hyönteisfaunaa käsittelevässä tutkimuksessaan kerännyt näytteitä myös fladoista, mutta ei ole erityisesti selvittänyt fladojen lajistoa. 0,4-0,5 %. Fladan keskiosissa ei juuri ole ilmaversoisia kasveja. KASVILLISUUS Fladojen kasvillisuutta on tutkinut Luther (1951) Tammisaaren saaristovesien laajan vesikasvillisuustutkimuksen yhteydessä sekä Lundegårdh;Ericson (1972) Tukholman saaristossa. Ruotsalaiset geologi-kasvitieteilijät ovat entisten merenlahtien pohjalietekerrostumista löytyvien piilevänkuorien perusteella erottaneet näiden lahtien kehityksessä vaiheen, jolla on hyvin luonteenomainen lajista. ELÄIMISTÖ Fladojen eläimistön tutkimiseen ei ole kiinnitetty paljoakaan huomiota. Fladaan ei yleensä laske jokea; korkeintaan siihen tulee vähäinen oja, joka tuo vain vähän makeaa vettä. Useimpien fladojen rannat on otettu maatalouskäyttöön Kuvassa Juvikfladan. aspera), näkinruoho (Najas marina), tähkäärviä (Myriophyllum spicatum) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Ravinteikas pohjaliete saa aikaan rehevän kasvillisuuden. FLADA ELINYMPÄRISTÖNÄ Fladassa vedenkorkeuden vaihtelut ovat samat kuin läheisellä merialueella. Tällaisia sopeutumia on erityisesti monilla hyönteislajeilla. Fladoihin kertyvän orgaanisen aineen kerrostuminen pohjaan saa aikaan sen, että pohjalla on pehmeää liejua, usein paksuina kerroksina. Fladat ovat matalia, joten kesäiseen aikaan niiden vesi lämpiää helposti. Fladaa reunustaa lähes yhtäjaksoinen ruoikkovyö, johon etenkin kaislat (Scirpus lacustris ja S. Talvisin samat alueet ovat jäässä pohjaan asti. Lajien runsaussuhteitten muutosten suurimpana syynä olivat eri kesien lämpötilaerot. On erittäin ilmeistä, .että fladojen makroskooppisen pohjaeläimistön huomattavimman ryhmän"' muodostavat surv1a1ssääsket, jotka kesän lämpimänä aikana voivat tuottaa useita sukupolvia. Hajotessaan orgaaninen aines kuluttaa liejusta hapen. Siten suolapitoisuus on yleensä varsin lähellä fladan ulkopuolisen meriveden suolapitoisuutta. Talviaikana happi vähenee myös vapaasta vedestä (Lundegårdh-Ericson 1972) ja saattaa loppuakin (Åke Niemi, suull. vsk.. 220 Fladat ovat eliöitten elinympäristöinä monissa suhteissa suotuisia, toisaalta taas olosuhteet vaihtelevat voimakkaasti, m1ta monet lajit eivät siedä. Syksyllä ne taasen _jäätyvät aikaisemmin kuin muut saariston vedet. Sen sijaan uposlehtisiä vesikasveja on tiheinä kasvustoina. Se onkin ohutta pintakerrosta lukuunottamatta hapetonta, mustaa sulfidiliejua. Tämä kuvastaa ympäristötekijöitten suuren vaihtelun merkitystä. tabemaemontani) sekä osmankäämi (Typha angustijolia) muodostavat osakasvustoja. Tämä laguunivaihe on ykE, sinkertaisesti sama kuin fladavaihe
Stjcrnberg, T., Lindgren, L. 17: 1741. Fennica 49: 1-232. 195 7. 19 7 5. 1948. Eklund, J. Myös monet muualla pesivät linnut tulevat ruokailemaan fladoihin, esim. 1976. Kesäisin fladat ovat suotuisaa ympäristöä monille kaloille ja erityisesti säyneen ja hauen tärkeitä kutupaikkoja. Sci. & Tulkki, P. Medd . Kartassa näkyvän Kopparöfladan-Nabbfladan alueen runsaimmat pesivät lajit olivat sinisorsa, nokikana, tavi ja silkkiuikku. 223: 13-34. Allgemeiner Teil. Zur Kenntnisder l nselttenfauna im Brac/twa,,er dts Baltischen Meem. Slelirgårdifågelfaunan i Ekenäs lk. Sjöav,nömingar jrån alttualgeologiska ,ynpunkter. Fauna Flora Fennica 23(6): 1176. kalasääksi, nuolihaukka, räyskä, tiirat ja pääskyt. . Meromiktislea ,jöar på Älanden undtrJölt.ning av åländslt.a 1jöar med bräcltt vaUm. '®' ksand .. Lindberg, H. Acta Bot. Muuttoaikoina fladat tarjoavat levähdysja ruokailupaikan varsinkin lukuisille vesilintuparville. 20 7 s. Husö Biol. 130 loma-asuntoa. Florin, M-B. Spezieller Teil. Oikos Suppl. 1975. ja venesatamaa. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Uusimpien tietojen mukaan Kymi Oy kuitenkin kaavailee Kopparöfladan (ylllreunassa) lll.htstölle hotellia, mökkikeskittymll.ll. 1967. Esim. Lindho lm, T. Koistinen (1976) on inventoinut Tammisaaren saariston linnustoa ja selvittänyt myös fladojen pesimälinnustoa. 195 1. Medd. Acta Bot. (Moniste). Myös muualla rannikollamme tulisi kaavoituksen yhteydessä kiinnittää huomiota fladaelinympäristöjen suojaamiseen. Soc. II. 1971. Verbreitung und Öltologie der höheren Was,erpjlanw, im Bracltwauer der EltmäJGegend in Siidfinnland. KoiS1inen, J. Ekenäs skärgårdsplan, inventeringsra pport, A-konsult: 2 1-35. -~ kaisesta johtamisesta sekä sataman jätehuollon järjestämisestä ja tarpeellisista toimenpiteistä öljylikaantumisen minimoimiseksi. vsk. Studier öfver vegetalionm på tillandning,områdena i EleenäJ ,icärgård. Stat. l. & Lundsten, H. (Moniste). Lundegård h-Ericson, C. ' Tammisaaren Skåldön etelä.osan fladoja. Tammisaaren saariston Project Aqua -alueella fladoja on varsin paljon. Muita pesiviä olivat lapasorsa, heinätavi, telkkä, isokoskelo, tukkasotka, punasotka, punajalkaviklo ja rastaskerttunen. Fladan lähistölle on kaavailtu n. , Tätä kirjoitettaessa lehtiin on juuri tullut tietoja Kymi Oy:n rantakaavoitussuunnitelmista tällä samalla alueella. Tämä Jladasysteemi on ainutlaatuinen koko etelärannikollamme ja tärkeä maatumisen kehityksen tutkimukselle. Acta Phytogeogr. Nalurinvenlering inom glesbygden i Dragifjärd. Bio l. Ne sijaitsevat Tammisaaren saariston Project Aqua -alueella ja niiden tulisi site. Tammisaaren saaristossa Oy Predium Ab :n n. Vesiensuojelulaboratorio n julkaisuja 3(8) : 190. Erityisen suotuisia fladat ovat sorsalintujen poikueille. Luther, H. 1975. FLADOJEN SUOJELU Saariston lisääntyvä vapaa-ajan asutus ei ensimmäisenä hakeudu fladojen matalille ja upottaville rannoille. Eklund ja Lundsten (1976) ovat yleiskaavainventoinnin yhteydessä esittäneet seuraavaa: Nämä kolme Jladaa edustavat maatumisen eri vaiheita. D KIRJALLIS UlJITA Bagge, P. 1976. Painetta alkaa olla kuitenkin myös tällaista ympäristöä kohtaan. Uppsa la 19 75( 1): 4690. Acta Soc. 1962. Nalurinvenlering i Eleenä, lie:, ,ltärgård. Svensk Bo t. On erityisen tähdellistä, että tällaiseen kaavaan otetaan määräykset fladan ja sen rantojen suojelusta, jätevesien käsittelystä ja asianmu,,\ ' ... Tidskr. 221. 5: 1156. Merermukimuslait. Viitanen, R. Växtbio l. Kopparöfladan pohjoispuolelle on suunnitteilla 500 vuodepaikan hotelli ja läheiselle saaristoalueelle n. olla erityisen huolenpidon kohteena. 1 000 ha:n rantakaavaehdotuks:ssa flad_ojen rannoille _oli mer_.., nan käsittelyssä na1ta ei sentaan hyväksytty, vaan kaavaehdotusta muutettiin niin, että kaava-alueen fladojen rannat merkittiin suojelualueiksi. Ekenäs skärgårdsplan, inventeringsrapport, A-konsult : 720, 4761. Fenni ca 10(9): 1206. M ikrovegetation och pollenregn i vikar av Ö S1ersjöbäckenet och insjöar från preboreal tid tili nutid. Tällä saaristovesiemme tutkimukselle erityisen arvokkaalla alueella tulisi järjestää tutkimuksen kannalta tärkeimpien fladojen virallinen suojelu. 1902. 1 ngmar, T. Helsingin länlisen merialueen pohjaja rantaeläimistö,tä. Suecica. Fennica 50 : 1370. Julk. lmjö,tudier i Mellamverige. Virallisesti rauhoitettuja fladoja ei meillä liene. 1974. ~"; _ ,. Studits on the hydrogmphy and biota of recently isolated la/res. Comment. & Cygnel, M. (Moniste). 197 2. lnst. 66: 207-225. 160 veneen pienvenesatama. Tällaisina kohteina tulisivat ensisijaisesti kysymykseen kartassa näkyvät fladat Skåldön saaren etelälaidalla: Kopparöfladan, Nabbfladan ja Stenfladan. 38: 1-29. The Utål Laite Chain, Central Sweden, and iu phytoplanltlon. Pesimäaikaan tavattiin myös ruisrääkkä, luhtahuitti, harmaahaikara, kyhmyjoutsen, ruskosuohaukka ja kuhankeittäjä. Häyren, E. Changts during Jour year, in lhe aqualic macrovegelalion in a jlad in N Stockholm archipelago. Willen, T
mutayrttikasvien esiintymisaluetta, ja niiden viimeisetkin lajit (paunikko ja mutayrtti) ovat hävinneet etenkin kapeikkoalueilta säännöstelyn alkamisen myötä. SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSET VESI KASVEIHIN Säännöstelyn suurimmat haitat varsinaisille vesikasveille aiheutuvat kevättalven alhaisesta vedenkorkeudesta. Kevättalvella ne jäävät helposti kuiville ja paleltuvat. Seuraavassa on lyhyt katsaus vesien säännöstelyn vaikutuksiin suurehkossa eteläsuomalaisessa FL Uotilan toimipaikkana on Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos ja erikoisalana vesikasvit. Likaantumisen lisäksi Vanajavettä ovat viime aikoina muuttaneet loma-asutuksen lisääntyminen (järven rannoilla on nyt yli 1 000 huvilaa), kesäinen vesibussiliikenne ja laidunnuksen väheneminen kuudennekseen entisestään (Uotila 1971 ). Ääritapauksissa matalien rantojen jää kasaa laajetessaan löyhää pohjamutaa, liejua tai isosorsimoturvetta rantaviivalle valliksi. Järvi jakaantuu kahteen melko erilaiseen osaan, 14 km pitkään jokimaiseen kapeikkoalueeseen Hämeenlinnan kohdalla ja sen alapuoliseen selkäveteen. 135 km 2 laajuinen Kokemäenjoen vesistön rehevöitynyt järvi. Molempien seuraukset näkyvät verrattain nopeasti ja helposti. Lisäksi pohjaan laskeutunut jää ja sen liikkeet vaurioittavat kasvustoja mekaanisesti. Suomalaisten sisävesien ns. korkeampia vesikasveja tutkittaessa on keskitytty selvittelemään lähinnä kahta ongelmaa: järvenlaskujen vaikutuksia ja vesien likaantumisen (ks. Vähemmälle huomiolle on jäänyt vesien säännöstelyn tuoma muutos, joka voi olla vähittäisempi ja huomaamattomampi, mutta joka aiheuttaa perusteellisia muutoksia veden ja rannan biologiaan ja aikaa myöten myös järvimaisemaan. VANAJAVESI Vanajavesi on n. Vanajavesi on suomalaiseksi järveksi sikäli poikkeuksellinen, että 1800-luvun lopulla sen rannoille istutettu kookas heinä, isosorsimo (Glyceria maxima), on levittäytynyt koko järven alueelle ja muodostanut vesirajan tuntumaan vallitsevan ja tiheän vyöhykkeen. Tavalliset järvenrantojen valtalajit, ruoko, järvikorte ja sarat ovat paikoin sangen vähävaltaisia. Hämeenlinnan ja Valkeakosken jätevesien vaikutusaluetta. vidat, nuottaruoho, ruskoärviä). Mitkään vesikasvit eivät siedä kuivumista, useimmat eivät myöskään jäätymistä (mm. Nekin ovat varsin kauskantoiset, mutta samalla ne johdattavat ajatuksen niihin moninaisiin muutoksiin, joita säännöstely välillisesti aiheuttaa ympäristönsä eloyhteisöille ja itse järven elämälle, esim. Kurimo 197 5) vaikutuksia. Tämä vyöhyke on pienten ns. Vanajaveden keskivedenpinnan muutokset ovat melko pieniä, kuten yleensäkin säännösteltäessä pintaa maatalouden tarpeisiin. muuttamalla kalojen ja vesilintujen ravinnonsaantija lisääntymismahdollisuuksia. Melkoinen muutos tapahtui kuitenkin, kun tulva leikattiin pois juoksuttamalla runsaasti vettä kevättalvella. Viime vuosina vesissämme on yleensä tapahtunut samanaikaisesti useita muutoksia, joten yksittäisten tekijöiden erittely saattaa olla vaikeata. 222 järvessä, Hämeenlinnan ja Valkeakosken välillä sijaitsevassa Vanajavedessä. Pertti Uotila Vesien säännöstely ja ran takasvi t Sisävesien nopeat muutokset likaantumisen ja mökittymisen vuoksi ovat saaneet runsaasti julkisuutta. Lisäksi Vanajaveden eräiden rantaosuuksien luonteenomaiseen lajistaan kuuluu kynäjalava (Ulmus laevis), jaloista lehtipuistamme harvinaisin (Linkola 1934). Se on mm. Muistettakoon myös, että Vanajaveden säännöstely on moneen muuhun järveen verrattuna vähäistä. vsk.. Oheinen artikkeli kuvaa yhden hämäläisen järven, Vanajaveden, kasvillisuuden kokemia muutoksia. Jo näidenkin vuoksi Vanajavesi poikkeaa sangen paljon siitä, mitä se oli vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten, mutta lisäksi sen vedenpintaa ryhdyttiin säännöstelemään maatalouden ja vesibussiliikenteen tarpeisiin 15 vuotta sitten. Vähemmän on kiinnitetty huomiota eräisiin vaikeammin todettaviin, vähitta1sempiin muutoksiin, jotka johtuvat etenkin vesien säännöstelystä, rantalaidunnuksesta ja sen viimeaikaisesta vähenemisestä sekä loma-asuntojen ja virkistyskäytön voimakkaasta kasvusta. Viime vuosina se on esiintynyt muutamia kertoja sanomalehtien palstoilla happikatojen aiheuttamien kalakuolemien vuoksi. Keskiveden ja kesäveden pinta nousi vain hieman säännöstelyn alkaessa. Myös laidunSUOMEN LUONTO 3/77 36. Hlln on julkaissut laajahkon tutkimuksen Vanajaveden kasveista ja tllssll yhteydessä tehnyt havaintoja sekä likaantumisen ettll sllllnnöstelyn vaikutuksista. Matalaan veteen voi taas paikoin syntyä 13:ajojakin aukkoja tai jopa vyöhyke, josta pohjaanjuurtunut kasvilajisto puuttuu täysin
Näiden lajien valtakausi näyttää kuitenkin lyhyeltä; jo muutamassa vuodessa pioneerilajiston valtaosa hävisi joko isosorsimon tai heinävaltaisen niittylajiston ja pensaikon tieltä. 223. Nyt ne ovat vähentyneet entisestään. Silva Fennica 58: 148. Säännöstelyn alkaessa osa entistä tulvamaata kuivui, jolloin sen märänmaan kasvit hävisivät. Mutta nykyään rantajää sulaa paikalleen kasattuaan pohjaa maallepäin, eikä kasvustopaloja lähde liikkeelle. Bot. Isosorsimon ja muidenkin rantaviivan kasvien leviäminen on myös vaikeutunut. Fennica 40 (7): 149+6 kuvataulua Saarnijoki, S. Eräät harvinaisehkot kasvit keskittyivät .:; siinä määrin märille tulvarannoille, että ne aivan ilmeisesti ..... Kynäjalavan taimettuminen on Suomen oloissa yleensä sattumanvaraista, mutta nyt sen lähes kaikilla kasvupaikoilla on melko runsaasti nuoria puita. harvinaistuvat tai jopa häviävät, c.: etenkin kapeikkoalueilta. Fennici 8: 25 7295. 1971: Dislribution and ecological feal ures of h;·drophyles in lhe polluled Lake Vana;avesi, S Finland. Puut kasvavat siinä, missä Vanajaveden rantaviiva oli 170 vuotta sitten. Ennen säännöstelyä saattoi nähdä _jään irroittaman isosorsimolautan jopa aarin kokoisen ajelehtivan myötävirtaan ja ankkuroituvan johonkin poukamaan. Tulvan häviäminen näkyy rantalehtojen muunkinlaisena kuivumisena: tervalepiköiden mättäiden märkien välikköpintojen rentukat ja orvokit väistyvät mesiangervon, vuohenputken ja nokkosen tieltä. Linkola, K. Sen poistaminen merkitsee ennen muuta varsinaisen rantavyöhykkeen erittäin olennaista kapenemista _ja tämän vesija maaympäristöön sopeutuneen kasvillisuuden taantumista ja sen myötä rannan rikkaan eläinmaailman köyhtymistä. Aiemminkin lajin on todettu uudistuneen voimakkaasti, kun kilpailutonta maata on vapautunut, etenkin vedenpinnan laskujen seurauksena (mm. Isosorsimovyöhykkeen leveys lienee kuitenkin kaventunut sekä kuivan maan että veden puolelta. Saarnijoki 1942). Vaikka kynäjalava on varsin hidaskasvuinen _ja sitkeä puu, lehtojen kuusettuminen haittaa sitäkin, semminkin kun lisääntyminen siemenestä ei _juuri enää ole mahdollista säännöstelyn tuoman muutoksen tapahduttua ja rantaviivan vakiinnuttua. Monesti vielä kuusettumista joudutetaan metsänhoidollisin toimin. Tampereen Pyhäjärvellä, ks. Acta Forest. RANTANI ITYf Silloinen lintuja harrastava koulupoika huomasi helposti säännöstelyn alkamisen, kun rantapeltojen keväiset tulvajärvet kuivuivat ja syksyiset, kahlaajien suosimat heterannat hävisivät. Enää tulva ei rajoita kuusta, joka varjoa sietävänä puuna valtaa nyt ripeästi tiheidenkin leppälehtojen pensaskerrosta ja saavuttaa vähitellen valta-aseman lehtipuiden kuollessa. Komeat kynäjalavat kasvavat rantalehtovyön takareunalla Hattulan Metsllnkylän kynäjalavan suojelualueella. Muutoin rantalehtojen kehitys on lähtenyt huonoon suuntaan. RANTALEHDOT JA KYNÄJALAVA Avoimien niittyrantojen ohella Vanajavedelle olivat ja ovat vielä nykyäänkin luonteenomaisia laajat harmaalepän, hieskoivun, tervalepän ja paikoin kynäjalavan vallitsemat rantalehdot. vsk. Ann. 1942: J alavan esiintymisestä Pyhäj ärven, Kokemäenjoen vesistön keskusjärven lulvarannoilla. Ilmeisesti myös kuivien lehtojen kevätaspektilajit, vuokot, käenrieskat ja tesmayrtti ovat runsastuneet. Vapautuneesta maasta käytiin lyhyt kilpailu, jossa eräät myös järvenlaskuista tunnetut pioneerilajit runsastuivat nopeasti, mm. 1934: Die F[alleru/me (Ulmus laevis Pall.) in der Gef{end des Vanaiavesisees. Vaikka Vanajavesi onkin monessa suhteessa erikoinen järvi, sen rannoilla todetut säännöstelyn vaikutukset ovat melko hyvin yleistettävissä muihin eteläsuomalaisiin säännöstelyjärviin. Tällaisia ovat ennen muita jokileinikki (Ranunculus lingua), vesinenattI (Rorippa amphibia) ja kurjenmiekka (Iris pseudacorus). Kuivemmilta paikoilta valtasivat alaa heinät, etenkin nurmilauha. nuksen väheneminen on heikentänyt niiden mahdollisuuksia. Rantakasvillisuuden muotoutumiseen vaikuttavista tekijöistä tärkeimpiä on tulva. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Luonteenomaiset tulvaniittyjen saraikot olivat Vanajavedessä vähä valtaisia jo ennen säännöstelyä isosorsimon vallattua kasvutilaa juuri niiltä. Ja niitä on paljon: käytännössä lähes kaikki suuret järvet. Suo men Luonto 34 : 268-2 73. Tämä onkin ollut säännöstelyn tähän asti aiheuttamista muutoksista näkyvin: avoimet rantakasvillisuusyhdyskunnat ovat kaventuneet aivan olennaisesti, ja vesija maakasvillisuuden raja on terävöitynyt vedenpinnan pysyessä koko kasvukauden ja eri vuosina melko samalla tasolla. ratamosarpio, vihvilät ja rusokit. Pian kuivuivat myös entiset rantaniityt muuttuen pelloksi tai pensaikoksi. D KIRJALLISUUTTA Kurirno, Ulla 1975: Vesikasvit kertovat vesiemme liiasta. Uotila, P. Kun säännöstely alkoi, kynäjalavan siemenille vapautui otollista maata vyöhykkeeltä, joka jäi varsinaisten maakasvien kilpailun ulkopuolelle. Monin paikoin kukkeat rantaniityt ovat hävinneet kokonaan, _ja tiheä isosorsimovyö ulottuu pellon tai rantalepikön reunaan asti. Puulajeistamme kuusi sietänee kaikkein heikoimmin tulvaa, joka siten on taannut rantalehtojen säilymisen lehtipuuvaltaisina
Hänen lisensiaattityönsä käsitteli Pohjois-Suomen tulvaniittyjen kasvillisuutta. Kuvassa Oulangan tulvaniittyä Kuusamossa. Jo vuosia on ollut vireillä muutamien edustavien tulvaniittyalueiden rauhoittaminen, ei niinkään luonnonsuojelukuin luonnonhoitoalueina. yksikerroksisia kasviyhdyskuntia. 224 -FL Lllhdeoja toimii nykyään tiedesihteerinä opetusministeriössä. Tulvaniittyjä tyypillisimmillään esiintyy pohjoisen havumetsävyöhykkeen suurten jokien varsilla. niittämällä. Tulvaniityt ovat edelleen olennainen osa esimerkiksi Tornionjokilaakson kulttuurimaisemaa. Pohjois-Euroopan hienoimpia tulvaniittyalueita on Y·litomion Hietaniemensuvanto. SUOMEN LUO TO 3/77 36. Matti Lähdeoja Tulvaniityt katoava kosteikkotyyppi Tulvaniityillä tarkoitetaan pohjoisten jokiemme varsilla olevia niittyjä, joiden olemassaolo riippuu kahdesta päätekijästä: vuosittain toistuvista tulvista sekä säännöllisestä niittämisestä. Niillä on aikoinaan ollut myös keskeinen merkitys karjanhoidolle Pohjois-Suomessa. Vapaa-aikoinaan Lähdeoja harrastaa luonnonja ympäristönsuojelua. Tulvaniityt ovat ns. Sen suojeleminen sopisi hyvin ruotsalais-suomalaisen yhteistyön kohteeksi. Tulvaniittyjen kasviyhdyskunnat ovat varsin selväpiirteisiä, ja siksi ne ovat olleet varsin keskeisessä Tulvaniittyjä on ennen käytetty hyväksi mnf. Suomen edustavimmat tulvaniityt ovat -tai ovat olleet Tornionjoen ja Kemijoen varsilla. Tulvaniityt ovat jokivarsien tulva-alueen kasviyhdyskuntia, joille on ominaista heinien ja ruohojen vallitsevuus sekä puuvartisten kasvien ja sammalten lähes täydellinen puuttuminen. vsk.. Suuri osa tulvaniityistämme on hävinnyt vesistöjen säännöstelyn johdosta. Suomen tulvaniityillä on kasvillisuustieteessä klassinen asema. Kenttäkerros, ruohot ja heinät, muodostaa kasvipeitteen. Tulva-alueilla on jonkin verran myös tulvametsiä, tulvanevoja ja -pensaikkoja
Mitä "suorempi" joki on, ts. Karkea aines laskeutuu, kun virta vähän hil jenee. Hienoimmat aineet kulkeutuvat järviin tai mereen. Tulvaniityt ovat epäilemättä kosteikkoja siitä voi vakuuttua kevättulvan aikaan mutta ne eivät soistu. eroos10. ~ i kuljettaa pois eloperäistä ainetta. -~~•.f-~ Korkeimman tulvan aikana veden pinta on tavallisesti pari kolme metriä normaalin kesävedenpinnan yläpuolella. ojitukset, kasvillisuuden poisto ja SUOMEN LUONTO 3/77 36. Jokunen yritteliäs on taas keksinyt ryhtyä hyödyntämään nyt käyttöä vailla olevia niittyjä ja laiduntamaan niillä lihakarjaa, hyvin tuloksin ja ilmaiseksi. Se jää kevättulvaan verrattuna vaatimattomaksi, mutta on kuitenkin säännöllinen ilmiö. Syystulva syntyy runsaista syyssateista. Tulvan mukanaan tuoma irtain aines lannoittaa niittyjä varsin tehokkaasti. • O'/,r -:"4_...,, ,.. Jokien suvantoihin laskeutuu hiekkaa, hietaa ja hiesua. Keväällä vesivarastot vapautuvat suhteellisen lyhyen ajan kuluessa ja jokiin syntyy tunnusomainen, lyhytaikainen kevättulva. Tulvaniittyjen syntyä ja olemassaoloa säätelee neljä päätekijää: keväisin ja syksyisin toistuva tulva, sen yhteydessä esiintyvä irtaimen aineksen laskeutuminen eli sedimentaatio, jäiden mekaaninen vaikutus sekä ihmisen toimittama säännöllinen niittäminen. Niityille laskeutuvan aineksen määrästä on jonkin verran tietoja. Tulva ilmeisesti myös .. ~> :i!.~~-· > }~ . Pohjois-Suomen tulvaniittyjen kasvillisuus on paikoin uskomattoman rehevää, ja sen tuottavuus parhaimmillaan yltää merenlahtien ruoikkojen tasolle. Useimmat Pohjois-Suomen joista ovat hyvin niukkajärvisiä, joten edellytykset korkeiden tulvien syntymiselle ovat siis olemassa. Tulvan huippu sattuu Tornionja Kemijoessa toukokesäkuun vaihteeseen. ~· -~,.":~·--:_ ,. Niitä voivat voimistaa esim. Tulvavesi nousee erityisen korkealle jokien suvannoissa, joihin luusuaan syntyvä jääpato vielä erityisesti kerää vettä. ;._ . maan sammalien kasvun. Menneinä aikoina karjatalous rakentui Pohjois-Suomessa monin paikoin tulvaniittyjen tuottavuuden varaan. 225. -·"'!'~ .,,,, _. Normaaliin elämänmenoon tulvat kuuluvat pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä, jossa talven sateet varastoituvat lumena. Joskus tulvavettä voi olla viisikin metriä. Tulvaniittyjen tulevaisuus ei ole kovinkaan valoisa, vaan niitä uhkaavat jokien säännöstelyt, tekoaltaiden rakentaminen ja niitä ylläpitäneen niiton lopettaminen. Järvi-Suomen reittivesistöissä tulvan huippu on joskus heinäkuussa tai elokuussa, mikäli järvet ovat luonnontilassa. rankkasateiden takia. vsk. Yhteisenä tekijänä on vielä jokivarsien melko hyvin vettä läpäisevä hietatai hiekkamaaperä. Varsinkin menneinä aikoina myös majava lienee ollut melkoinen tulvaniittyjen tekijä pikkujokien ja purojen varsille. TULVA Tulvia esiintyy kaikenlaisissa vesistöissä mm. Tämä riittää tukahdutta1,. mitä vähemmän tulvaa tasaavia järviä on, sitä rajumpi, varhaisempi ja lyhytaikaisempi tulva on. Tyypilf lisessä tulvaniittykasvillisuudessa -;;; sammalten osuus onkin mitättö,r;1 F&il män pieni. -:,---·~:;=---.:.P-_-·_::-~ .. Näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta tulvaniittyjen maaperään ei pääse muodostumaan eloperäisen aineen kerrosta, humuskerrosta, eikä soistuminen yleensä pääse alkuun. asemassa kasviyhdyskuntia koskevassa tutkimuksessa, kasvisosiologiassa. Vuosittain laskeutuu keskimäärin muutaman millimetrin kerros. t SEDIMENTAATIO ] Tulvavesi kuljettaa mukanaan ir-~ taimia maalajeja, hiekkaa, hietaa "_..,,.,;f!, ja hienompiakin aineita. Poltjois-Suomen tulvaniittyjen kasvillisuus on useinkin uskomattoman rehevää, sillä tulvavedet kuljettavat niille lannoittavia aineksia
Suunnitelma Hietaniemensuvannon edes jonkin osan rauhoittamisesta ja hoitamisesta luonnonhoitoalueena olisi toteutettava, ennen kuin on liian myöhäistä. Eräin paikoin Suomessakin on tulva-alueilla aivan kiistattomia luonnonniittyjä. Tulvaniittyjä syntyy vain tietyille paikoille tiettyjen ekologisten tekijöiden vaikutuksesta. Paikoille, joille hienojakoisia sedimenttejä laskeutuu runsaasti, syntyy uskomattoman reheviä kasvustoja. Ellei Tornionjoki ylläpitäisi niittyjä, jokilaakson omaleimaista kulttuurimaisemaa ei koskaan olisi syntynyt. Acta Soc. Paikoin näkee suurten jäätelien lykkäämiä paljaan maan alueita, jotka näyttävät siltä kuin puskutraktori olisi ollut liikkeellä. ovat vallitsevia. 'Vanamo' 18, o t. 32 75 1. J okiuoman kulusta ja kansainvälisestä lainsäädännöstä johtuen paaosa Tornionjoen tulvaniityistä kuuluu Suomen puolelle. Tulvaniittyjen maisemallinen merkitys on erittäin suuri. Osa sekä syysettä kevättulvan alle jäävistä niityistä pysyy niittyinä ilman ih226 misen apuakin, mutta kevättulvaniityt ja varsinkin ne niityt, joilla tulva käy epäsäännöllisesti, vaativat säännöllistä niittämistä pysyäkseen niittyinä. Tällaisia alueita on mm. Bot. KIRJALLIS UUTTA Cajander, A. Se johtuu rannan kaltevuudesta ja kasvupaikkatekijäin vähittäisestä muuttumisesta rannasta poispäin. JÄÄT Kasvitieteilijöiden parissa on paljon keskusteltu siitä, onko luonnonvaraisia tulvaniittyjä olemassa vai ei. Vastuu on tällä puolen Tornionjoen, mutta tarve suojeluun on yhteinen. Useiden tonnien painoinen jääpeite ruhjoo puiden ja pensaiden taimet. A. Kun yhdyskunnissa on usein selvä valtalaji, muodostuu raja silmin nähtäväksi. Kemijärven ja Rovaniemen hienoja tulvaniittyjä ei enää ole. Vesistöjen säännöstely ja voimalaitokset ovat hävittäneet Kemijoen kuuluisat niityt jokisuulta Lokan altaalle asti. 1119. Suomen Lapissa jäiden tavanomainen vaikutus rajoittuu talvivedenpintaan syntyneen jään aiheuttamaan aukkoon kasvipeitteessä, joka kuitenkin häviää jo seuraavan kasvukauden aikana. Jokivarsien ulkopuolella ei karjanhoitoon perustuvaa taloutta ennen vanhaan juuri ollutkaan. , 1909: Beiträg, zur KtnnlniJJ dtr Vegetalion der Alluvionen des nordlinchen EurasieTIJ. Useimpien jokien rannoilla on kapea luonnonvarainen niittyvyöhyke, jossa puut ja pensaat eivät menesty. Sopivin paikoin, erityisesti siellä, mihin jääpadot säännöllisesti muodostuvat, voi olla laajojakin luonnonniittyjä. Scient. Korkeat ruohot kuten keltaängelmä, pitkälehtinen tädyke, mesiangervo, yms. 1223. Mitä olisi Aavasaksan maisema ilman jokilaaksoa ja sen niittyjä. Nyt maanviljelys on irronnut joen vaikutuspiiristä koneiden ja keinolannoitteiden voimalla. Pohjoiselta havumetsävyöhykkeeltä tunnetaan paikkoja, joilla ei tiettävästi koskaan ole harjoitettu karjataloutta ja siis niittämistä, mutta joilla esiintyy laajoja tulvaniittyjä. Tulvaniittyjen kasvillisuus on yleensä yksikerroksista ja sitä luonnehtii selvä rannansuuntainen vyöhykkeisyys. TULVANIITYT KATOAVAT Pohjois-Suomen suurten jokien tulvaniityistä suuri osa on jo menetetty. 111. Tulvaniittyjen osuutta jokilaaksojen taloudessa ei ole selvitetty. vsk.. Ruokohelpi saattaa tulla yli kahden metrin mittaiseksi. Monet puuvartiset kasvit, kuten koivu ja pajut, kestävät varsin hyvin tulvaa ja jäidenkin runnausta. Tulvamailla on oma pajulajinsakin, kolmiheteinen paju (Salix triandra L. Tornionjoen suvantojen ainutlaatuisilla tulvaniityillä on siten jo eurooppalaista merkitystä. Jokilaaksojen kulttuuri ja tulvaniityt kuuluvat erottamattomasti yhteen, tai paremmin sanottuna, kuuluivat. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että pääosa pohjoisen havumetsävyöhykkeen tulvaniityistä pysyy niittyinä vain niittämisen turvin. Vyöhykkeiden valtalajeja rannasta lukien ovat järvi korte (Equisetum Jluviatile), vesisara (Carex aquatilis), viiltosara (Carex gracilis), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja nurmilauha (Deschampsia caespitosa). , 1943: K,miJärvtn tulvaniittyjm ~asvilli.nwdesta. Zonaalisia ("alueellisia") yhdyskuntia ovat esimerkiksi metsät ja suot pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä. Eurola, S., 1967: Ober die V,g,tation dtr AlluvialwitJcn im Gebiet der geplanltn Stawu,i von Lokka und Porttipahta im Finni,chen lappland. Vedenpinnan vaihtelun ja jäiden yhteisvaikutus selittänee näiden usein neliökilometrien laajuisten niittyjen olemassaolon. Tulvaniityt ovat niin sanottuja extra-zonaalisia ("paikallisia") yhdyskuntia. 13, s. NIITTO Kasvillisuudentutkijat olettavat, että pääosa tulvaniityistä on raivattu tulvametsistä ja -pensaikoista. SUOM EN LUONTO 3/7 7 36. 37, s. Niittyjen tieteellisen ja maisemallisen merkityksen vuoksi niiden olemassaolon jatkuvuus olisi taattava. Raja, joka on usein jyrkkä, syntyy siihen, missä toinen yhdyskunta saa yliotteen toisesta. Bot. Vyöhykkeisyys aiheutuu myös kasviyhdyskuntien kilpailusta. Yksinkertaisuutensa vuoksi tulvaniityt tarjoavat kasviekologian tutkimukselle eräänlaisen mallilaboratorion. Fenn. Pensoittumisen ja metsänkasvun estävät tulva ja jäiden mekaaninen höyläys. Bota nica 5, s. Aquilo, Ser. K. Ann. Varsinaisia kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän. KASVILLISUUS Edellä kuvatut ekologiset tekijät luovat yhdessä ainutlaatuisen kosteikkoaluetyypin, joka on maisemallisesti arvokas, tuottava ja tieteellisesti kiinnostava. Tämän kirjoittajan näkemys on, että tulvaniityt taloudellisena tekijänä kilpailevat legendaarisen lohen kanssa. ). Parhaillaan käynnissä oleva Tornionjokilaakso-projekti tuo toivottavasti valaistusta tähän asiaan. Tulvaniityillä on aikaisemmin ollut ratkaisevan tärkeä merkitys Pohjois-Suomen jokivarsien karjataloudelle. Soc. Silti näissä kasviyhdyskunnissa on alueellista vaihtelua. Toma nterä, E. Kanadan Mackenziejoen yläjuoksulla. Die Alluvionen der Torniound KemiThä ler
Myös altaan pohjan raivauksessa Suomen voimayhtiöt ovat vieneet liiketaloudellisen optimoinnin äärimmilleen. Suurimmillaan Lokan pinta-ala on 41 7 km 2 ja pienimmillään 216 km 2• TÄYlTÖVAIHE Lapin tekoaltaiden alle jäi laajoja suoalueita. niin että tekoaltaiden reunoille muodostuu vaihtelevan laajuinen "musta vyöhyke". Turvelauttojen "rannat" hidastivat väliaikaisesti rantaviivan lyhenemistä. Jääpeite romahtaa, kun vettä juoksutetaan sen alta pois. Tekoaltaiden rantoja kuluttaa toinenkin uusi voima. Jään kulutuksen vuoksi näiden rantojen kasvintuotanto on hyvin alhainen, mikä vähentää myös riistan saatavilla olevaa ravintoa. Tulvien välttämiseksi voimaloiden läpi lasketaan silloin enemmän vettä kuin sähköntarve edellyttäisi. TEKOALTAIDEN VESILINNUSTO N TUTKIMISEN ONGELMIA Tavallisesti sisävesien vesilintujen 227. Sekä Neuvostoliitossa että Suomessa on tutkittu, voidaanko voimatalousaltaita "moninaiskäyttää" myös kalojen ja riistan tuotantoon. miin tutkimuksiin, toisaalta kirjoittajan (Pulliainen 1973, 1975, 197 7) Lokan altaalla ja Kemihaaran allasprojektin suunnittelun y~teydessä tekemiin tutkimuksun. Hullummin on kllynyt niille sorsalinnuille,jotka ovat yrittäneet pesill tekoaltaitten llllrillll. Tuuli voi nostaa 20-40 km laajuisella ulapalla jopa 2-2.5 metrin aallokon, joka myllertää rantojen lisäksi muutenkin tekoaltaan elämää. Lokan altaalla niiden pinta-ala oli laajimmillaan eli 35 km 2 kaksi vuotta täytön aloittamisen jälkeen. Neuvostoliitossa tekoaltaita on huomattavasti enemmän; niiden yhteispinta on suurempi kuin Ruotsin pinta-ala. Rakennukset on toki kuljetettu pois tai poltettu, mutta puustosta on otettu talteen vain arvokkain osa, sekin pitkään kantoon hakkaamalla. Hän toimii Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella. Suomen Lappiin on rakennettu kaksi suurta allasta, Lokka ja Porttipahta. Keväällä nämä sulavat jäämassat repivät rannoilta juuria ja muita kasvinosia, humuskerrosta ym. Totta onkin, ettll matala vesi ja sen seassa uiskentelevat kaikenkokoiset esineet mahtaviin turvelauttoihin saakka houkuttelivat vesilintuja parvittain puoleensa. Allasvesien luonnottomat korkeudenvaihtelut tuhoavat vesilinnuilta sekll ravinnon ettll suojan ja hukuttavat kevllttulvallaan sorsien pesllt ja munat. Rannoilla se jäätyy pohjaan kiinni. vsk. Täytettäessä niiltä nousi turvelauttoja. Vesipinta-ala tosin laajeni, mutta samalla rantaviiva lyheni olennaisesti. Vesivoimatalouden suuria ongelmia on, että vettä ei tule jokiin tasaisesti ympäri vuoden. Normaalisti se täyttyy keväällä sulamisvesistä, joita juoksutetaan pois mm. Niihin kerätään vettä, jota sitten "kuivana kautena" juoksutetaan sähköntarpeen mukaan. Lisää suunnitellaan Kemijoen vesistöalueelle. J o suunnittelun alkuvaiheessa määrätään säännöstelyn yläja alaraja. Kuusia ja koivuja on jätetty kuolemaan pystyyn altaan veteen. Ero voi olla jopa 20 m ; Lokan altaalla se on 5 m. Erkki Pulliainen Tekoaltaat vesilintujen elinympäristönä Lokan ja Porttipahdan tekoaltaitten tllytön yhteydessll niitll "mainostettiin" vesilintujen erinomaisina lisllllntymisalueina. ALTAAN PAIKKA JA RAKENTAMINEN Kustannusten säästämiseksi tekoallas pyritään rakentamaan kohtaan, jossa maasto muodostaa mahdollisimman suuren osan padasta. Suurin huippu on Pohjolassa keväällä lumien sulaessa. KÄ YlTÖV AIHE Allasta käytettäessä vedenkorkeus vaihtelee. seuraavana talvena. Lapin altaiden alle jäi vain muutamia pieniä järviä, mutta runsaasti jokia ja puroja. Tämän kirjoituksen tiedot perustuvat toisaalta Popovin (1973) Neuvostoliitossa tekeProfessori Pulliainen on tutkinut erityisesti riistabiologiaa ja petoja. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Onhan tulvamailla keskeinen sija vesilintujen ruokailuja levllhdyspaikkoina. Ongelmia aiheutuu siitäkin, ettll paikallinen vllestö ei perinteisesti anna vesilinturiistalle sitll arvoa, minkll se antoi kuivemman allaspohjan tuottamalle riistalle. Sen jälkeen niiden lukumäärä ja pinta-ala ovat vähitellen pienentyneet. Tämän vuoksi jokien yläjuoksulle on ryhdytty rakentamaan varastoaltaita
Tavattujen joukossa olivat kaikki ne lajit, jotka olivat olleet siellä ennen täytön alkamista, mutta aiemmin siellä pesineistä lajeista kuikan, tukkakoskelon, metsähanhen ja joutsenen pesimistä ei voitu todeta. Tri Jouko Siiran 1959-61 tulevan altaan pohjalla suorittaman kartoituksen mukaan alueella tavatuista 23 vesilintulajista esiintyi pesivinä ainakin seuraavat 13: kuikka, sinisorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, uivelo, metsähanhi, joutsen ja lapintiira. Kuibyshevin tekoaltaalta, joka sijaitsee Keski-Volgan ja sen sivujoen Ala-Kaman laaksossa, on tällä tavoin kerätty aineistoa vuodesta 1956 lähtien. Mielekkäämpää on käyttää joko suhteellisia runsausarvioita tai arvioida tekoaltaan vesilintujen kokonaismäärä. Popov on nähnyt sorsanpoikasten tuhoutuvan tällaisessa aallokossa. Täytön aikana kesinä 19 7 27 4 altaalla tavattiin kaikkiaan 35 vesilintulajia, joista 17 pesivinä. Rantaviivaa on nyt vähemmän kuin ennen altaan rakentaC: .., C: ::, = " ci'. Tavin pesät ovat kaukana maalla ja siten tulvilta suojassa. 2. 0.. Neuvostoliiton tutkijat seuraavat tekoaltaiden vesilintumäärien kehitystä laskemalla joka vuosi samaan aikaan ne vesilinnut, jotka kymmenen tunnin aikana lentävät havaintopaikan ohi. Sen sijaan sukeltajasorsista telkkäja punasotkakannat ovat kasvaneet. Tähän on käytetty mm. Muutoin kokemukset ovat hyvin samanlaisia kaikilla Neuvostoliiton tekoaltailla. Nokikanakanta on romahtanut perusteellisesti. runsaus ilmaistaan parimaanna joko pinta-alayksikköä tai rantaviivan pituusyksikköä kohti. 3. Kun Lapin sorsalintujen . Uusina pesimälajeina sinne oli ilmestynyt SUOMEN LUONTO 3/77 36. 6. koiraat muodostavat kesäkuisen laskennan aikaan jopa tuhatpäisiä parvia, yhdenkin parven havaitsematta jääminen vähentää koko laskennan luotettavuutta. Hän mainitsee seuraavat kuusi tekijää: 1. Altaan reunojen runsas loma-asutus ja sen tuoma vilkas moottoriveneliikenne vähentävät vesilintujen viihtyvyyttä ja elinmahdollisuuksia. Vesi on noussut nopeasti juuri silloin, kun linnuilla on ollut muninta tai haudonta meneillään, jolloin veden äärelle tehdyt pesät ovat tuhoutuneet. edellämainitut seikat vaikuttavat havainnoinnin tehokkuuteen, ja pystyyn jääneet puut ja kannokot vaikeuttavat havaintojen tekoa. Popov (1973) on myös pohdiskellut syitä, jotka ovat johtaneet tähän kehitykseen ja erityisesti puolisukeltajien vähenemiseen. Muninnan keskeytyminen ja poikaskuolleisuus ovat lisääntyneet. Talven ja kevään jäät sekä kesän aallot muuttavat jatkuvasti rantaa vaikeuttaen vesikasvien kehittymistä. 1965-1969 6 7 sorsalintua 1970-1972 54 sorsalintua Erityisesti vähenivät puolisukeltajat, kuten jouhisorsat, lapasorsat ja harmaasorsat. Altaan reunoilla on runsaasti kuolleita kaloja, hyönteisiä ja ihmisten heittämiä jätteitä. Ihmisen vaikutus on luonnollisesti pienempi erämaaoloissa. Kahdenkymmenen vuoden havaintosarja oikeuttaa päätelmiin. NEUVOSTOLIITON TEKOALTAIDEN VESILINNUSTOSTA Popovin (1973) tutkimusten mukaan em. lentokoneita ja veneitä, joilla pyritään tutkimaan koko allas. Mm. Merihanhi on alkanut pesiä tällä tekoaltaalla. C: .., C: :~ " ><'. Allasalueen vesilinnusto tutkittiin ennen altaan rakentamista ja uudelleen täyttövaiheen aikana. Leveimmillään tekoallas on 25 km ja sen aallot voivat olla jopa 2.5 m korkeita. 5. Ne eivät pysty tarjoamaan ravintoa eivätkä suojaa. 4. Kymmenen ha vaintotunnin aikana todettiin ohilentäviä sorsalintuja seuraavasti (luvut ovat vuotuisia keskiarvoja): 1956-1959 127 sorsalintua 1960-1964 112 sorsalintua 228 Lokan isokoskelot kärsivät mm. C: 0.. mista. " "'. Ne ovat houkutelleet sinne kettuja, mäyriä, supikoiria, villiminkkejä ja korppeja, jotka hävittävät myös vesilintujen pesiä ja poikasia. Samalla ihmisten pääsy rannoille on helpottunut, joten pesimispaikat ovat käyneet rauhattomiksi. Tekoaltaalla tämä ilmaisu ei ole mielekäs, koska: vedenkorkeuden suuret vaihtelut muuttavat paljon ja epäsäännöllisesti myös sekä pinta-alaa että rantaviivan pituutta turvelautat hämärtävät sekä vesipinta-alan että rantaviivan pituuden käsitteitä; lisäksi ne liikkuvat, nousevat ja vajoavat niin että tilanne muuttuu jopa päivittäin. vsk. Kuibyshevin tekoaltaan sorsalinnut ovat jatkuvasti vähentyneet. pesäpaikkojen puutteesta. Vedenpinnan vuotuisvaihtelu on ollut 5-8 m. Muista linnuista pikkulokit ja naurulokit ovat tutkimusjakson aikana vähentyneet, mutta suuremmat lajit kalaja harmaalokki runsastuneet. LOKAN ALTAAN VESILINNUSTOSTA Lokan tekoallas on padottu Metsä-Lappiin napapiirin pohjoispuolelle
Altaan lokit ja tiirat pesivät usein suurina yhdyskuntina, joihin mm. Jos niillä _jo ennestään metsästetään paljon, altaan rakentaminen voi välillisesti johtaa ympäröivien alueiden riistakantojen yliverotukseen. savupiipussa. Kemihaaran väestö kuten monen muunkin pohjoisen alueen väestö on tottunut nimenomaan metsäkanalintujen ja silinnustajat saivat Lokan altaalla yli yön kestäneellä sorsastusmatkallaan keskimäärin vain 1-2 vesilintua/metsästäjä. 1973 . Liikkuminen ja metsästys altaalla on hankalaa pystyyn jäte.;; tyn puuston ja turvelauttojen Haapanan ja muiden sorsien pesät tu vuoksi, ja saalismäärät ovat alhoutuvat tekoaltaan täyttyessä. 1975. Lokan vesilinnuista telkkä, isokoskelo ja uivelo ovat kolopesijöitä. D KIRJALLISUUTTA Popov, V. Lapasotkan, allin ja merilokin lähimmät pesimispaikat ovat puolestaan altaan pohjoispuolella, joten niiden asuinalueeseen on näin tullut eteläinen haara tai saareke. lokan altaan vesilinnuston ja sorsasaaliin koostumuksesta altaan täyttövaiheen aikana. kesämökin katolla. Telkkä on yrittänyt pesiä mm. Pesäpaikkojen puute on näkynyt monin tavoin. Muutoin vähäjärvisellä alueella Lokan suuri allas houkuttelee laskeutumaan harhailijoita, jotka ovat sen lintuperspektiivistä havainneet. lokan altaan riistalinnusto ja sen hyväksikäyttö. Nykyisten sadan metsästäjän mukaan laskien kunkin metsästäjän tulisi saada allasalueelta vuosittain 637 7 vesilintua. Riistaeläintieteellinen tutkimus Kemihaaran allasalueella. Näistä heinätavi, lapasorsa ja kalatiira ovat eteläisiä lajeja, jotka näin ovat levittäytyneet pohjoiseen. Sijainnit tarkoittavat löytöhetken tilannetta. Kaikkien lajien pesiä löydettiin myös ylimmän vedenkorkeusrajan alapuolelta, jopa jään ja veden kuluttamalta "mustalta vyöhykkeeltä." Veden nousuvaiheessa sen äärelle tehdyt pesät tuhoutuvat, varsinkin jos lumi sulaa nopeasti kohottaen vedenpintaa nopeasti. Lokan altaalla sinisorsanpesät olivat noin 200 m vesirajasta, haapananpesät n. 229. haapanat, jouhisorsat ja tukkasotkat hakeutuvat pesimään, kaiketi näin suojautuen varisten ja korppien pesärosvoilulta. noin 1 500 yksilön taviparvi, yli 450 linnun haapanaparvi ja noin 200 linnun sinisorsaparvi. Xlth lntern. Tavi on sielläkin tyypillinen "metsälintu", jonka SUOMEN LUONTO 3/77 36. Pulliainen, E. haiset. 1973. TEKOALTAIDEN RIISTATALOUDESTA Kemihaaran allassuunnittelun yhteydessä tutkittiin veden alle jääväksi suunnitellun alueen nykyinen riistantuotto. On syytä olettaa, että paikallinen väestö altaan rakentamisen jälkeen alkaa metsästystottumustensa mukaisesti pyytää entistä enemmän allasta ympäröivien maa-alueitten riistaa. 19 7 7. vsk. 395-399. Samanaikaisesti altaalla liikkui todella suuria puolisukeltajien parvia, mm. Neljä naarastelkkää taisteli niin ankarasti samasta pesäpöntöstä, että ne kaikki kuolivat pönttöön. mm. Vesilintuihin siirtyminen altaan oloissa vaatii uutta pyyntitekniikkaa, jopa -kalustoakin. muun maariistan metsästykseen. Role oJ large Water Reservoires for Waterfowl. Täyttövaiheen aikana lähivesien äärten asukkaat kiinnittivät yhtäpitävästi huomiota siihen, että vesilinnut vähenivät altaan ympäristövesillä. Saaliiseen nähden vesilinnustuksen kustannukset ovat nousseet paikalliselle väestölle kohtuuttomiksi. Ne supistuvat miltei siihen, että kolopesijöille ripustetaan pesäpönttöjä, puolisukeltajasorsille laitetaan vedessä keinuvia pesimislauttoja ja pesärosvoeläinten määrää vähennetään. Lisäksi Lokan altaalla on tavattu satunnaisesti pohjoisia ja/tai merellisiä lintuja, kuten allihaahka, sepelhanhi, merikihu, tunturikihu, jäälokki ja pikkukajava, jotka myrskyn ajamina tai muutoin ovat joutuneet pois tavanomaiselta asuinalueeltaan. Parvet todettiin kesäkuun lopussa, ja niissä oli lähinnä koiraslintuja. Kalastajien rannoille heittämät suuret kalamäärät ovat houkutelleet parvittain korppeja ja variksia, jotka syövät myös vesilintujen munia ja poikasia. Congress Game Biologists, Stockholm, September 3-7, 1973, pp. Metsästys ja Kalastus 64 (4): 18-20. Isokoskelo on pesinyt mm. Kalalokin asumaalueessa Metsä-Lapin kohdalla on eräänlainen tyhjiö, joka on näin hiukan täyttynyt. Jo täyttövaiheen aikana Lokan altaalla esiintyi muitakin lintuja suurina parvina. heinätavi, lapasorsa, lapasotka, alli, merilokki, kalalokki ja kalatiira. Pulliainen, E. Sekä neuvostoliittolaisten että suomalaisten kokemusten perusteella voidaan todeta, että voimatalouden tarpeita varten rakennettujen tekoaltaiden riistataloudellinen merkitys on jäänyt alhaiseksi. Lokan kokemusten perusteella voidaan sanoa, että vesilintujen metsästys 11') ei tule olemaan väestön suosiossa. Pulliainen, E. Niinpä elokuussa 19 72 vepesät voivat olla kilometrinkin päässä avovedestä. A. Koska näiden altaiden hyödyntämisessä voimatalouden tarpeet ovat ensisijaiset, mahdollisuudet parantaa näiden altaiden riistataloudellista tuottoa ovat varsin rajalliset. Tutkimusraportti Vesihallitukselle, 21 pp. Laskelmat osoittivat, että altaasta pitäisi vuosittain saada 17-20 vesilintuyksikköä neliökilometriltä, jotta tekoaltaan riistantuotto vastaisi nykyistä tuottoa. 600 m päässä ja jouhisorsanpesät yleensä aivan veden äärellä. Koska sorsien poikaset jättävät pesän pian kuoriutumisensa jälkeen, pesien tuhoutumisen kannalta kriittistä vaihetta on munintaja haudontavaihe eli yhteensä 4-5 viikkoa. Suomen Riista 27
Nyt samalla paikalla ei voi käydä näkemättä muita lintujenharrastajia, ja kuovi tuskin uskaltaisi edes laskeutua. Luhtakanankin vähentyminen lienee retkeilijöiden syytä. Ulkomaalaisten lintuharrastajien ja jokam;ehen oikeudella Kun menemme metsään, suolle lintujen ja muiden eläinten ja kaiken kasvikunnan kotiin emme pyydä anteeksi häiriötä, emme toivota hyvää huomenta. Retkeilijäjoukot kiertävät aluetta yötä päivää, kuluttavat maastoa ja karkottavat arimmat ja ekologisesti Uudenmaan lllllnin ympllristönsuojeluntarkastaja Vuolanto on aktiivinen ornitologi, joka on ollut laatimassa Laajalahden virkistyskäyttösuunnitelmaa. Kuovin lisäksi töyhtöhyyppä ja punajalkaviklo ovat lähes kadonneet. VIRKISTYSKÄ Y1TÖ UHKAA KOSTEIKKOA Vuosien taistelun jälkeen näyttää siltä, että Laajalahden täyttäminen on loppunut, kaatopaikkasuunnitelmat haudattu ja rakentajat saatu uskomaan, että alueella on arvoa sellaisenaankin, kosteikkoalueena. LINTUTURISMI VALLOITTAA KOSTEIKOT Hankoniemellä liikkuu yhden viikonvaihteen aikana useita linja-autolasteja lintuharrastajia, jotka kiertävät lahdelta toiselle. Säännöllistä retkeilyä kosteikoissa tai muualla luonnossa ei voi tietenkään pitää kielteisenä ilmiönä. Ryhmäretkiä järjestetään monille muillekin kautta maan tunnetuille kosteikkoalueille. Säikytämme väen asunnoistansa kesken aamu-unen tai ruokailun. Virkistyskäyttö on kasvanut liian suureksi. Kaulushaikaraa ei ole kuultu enää moneen vuoteen. Naurulokki on siirtynyt pesimään saarekkeille ja pikkulokin pesimärauha on. Nautimme paosta: kas metsä elää! Emme tyydy pelkkään ulosajoon. Luonnonharrastajien on siis harjoitettava sekä itsekuria että yleisönvalistusta. Tuulihaukka ja ruskosuohaukka ovat yrittäneet turhaan pesiä. Reino Rinne ryhmien oppaiksi kysytään säännöllisesti suomalaisia oppaita. Päinvastoin, se on merkki kiinnostuksesta luontoa kohtaan, ja tehokkaimpia teitä luonnon suojelemiseen. Seppo Vuolanto Kosteikko virkistysalueena Kanavoimaton virkistyskäyttö voi olla kosteikon tuho, mutta ohjeiden valvontakin on vaikeaa. Menettelemme kuin murhamiehet: ammumme, haavoitamme, tapamme. kyseenalainen. Monet merkittävät kosteikkoalueet ovat joutumassa tai jo joutuneet säännöllisen virkistystoiminnan piiriin, mikä uhkaa väistämättömästi kosteikkojen luontoa. Samalla on jouduttu uudenlaisen uhan eteen. Itse Laajalahtikin on muuttunut kosteikkoalueena. Siksi ei ole juurikaan mahdollista rauhoittaa suojelua kaipaavia kohteita. Sen sijaan kosteikkoalueilla kävijät, jotka liikkuvat jokamiehenoikeuden perusteella, voisivat toteuttaa tehokkaammin tämän oikeuden kääntöpuolta SUOMEN LUONTO 3/77 36. JOKAMIEHEN VELVOLLISUUS Mikäli haluamme kosteikkojen säilyvän, on tehostettava luonnonsuojelua. Alueiden luonnontila on usein muuttunut täytön, kuivatuksen, ojituksen, asutuksen, tien rakentamisen tai vesien likaantumisen seurauksena. Parikymmentä vuotta sitten Espoon Laajalahdella rengastamani kuovi löytyi Saksasta. Luonnonsuojelulainsäädäntö ja -hallinto on maassamme jäänyt pahasti jälkeen. Kosteikkojamme on alettu esitellä ulkomaisissa retkioppaissa ja Suomen ulkomaan edustustoista on tiedusteltu mahdollisuuksia järjestää kaupallisia retkeilyjä. Tähän on monia teitä. Mitä paremmin ja tehokkaammin tuotamme luonnossa kuolemaa, sitä täydempi tyydytyksemme. vsk.. Tiheä polkuverkosto kattaa koko alueen, ja kulku-urat levenevät kevään mittaan todellisiksi valtaväyliksi. Retkeilijät ovat täydentäneet tulosta ruoikoissa tai rannoilla kiertävillä poluillaan ja karkottaneet tai häirinneet arimpia lintulajeja. Kielestämme puuttuu sana: jokamiesvelvollisuudet. Samanlainen kehitys kuin Laajalahdella, joskin pienimittaisempana, on tapahtunut tai on parhaillaan tapahtumassa kaikilla vähänkin paremmin tunnetuilla Uudenmaan kosteikkoalueilla. Tämän kuovin pesä oli kivilaiturin lähellä. Silkkiuikki..t välttää rantavesiä, ja sorsalinnut ovat väistyneet naurulokin mukana. Vesi on mataloitunut ja ajoittain pahoin saastunut, ruoikko on supistunut, rantaa täytetty, ja rakennusmaa on vallannut entistä rantalehtoa ja -niittyä. Luontokoteja hävittävä jokamies saa usein sankarin sädekehän, oivallisen metsästäjän maineen. Siinä kuovi pystyi niihin aikoihin hautomaan ja saamaan poikaset lentokykyisiksi. Suosituin polku kiertää pitkin ruoikon ulkoreunaa. 230 tai maisemallisesti arvokkaimmat pesimälinnut pois
jokamiehen velvollisuutta käyttäytyä luonnossa häiriötä tuottamatta. Linnut tottuvat polkuihin, kun niiden ulkopuolella ei liikuta. Paikallisten lintuharrastajien _ja luonnonsuojelujärjestöjen tulisikin ryhtyä laatimaan kosteikkojen käyttösuunnitelmia ja jakaa niitä jäsentensä käyttöön. Niillä voidaan myös osoittaa kunnan maankäytön suunnittelijoille ja tarvittaessa muillekin alueen suojelutarve sekä virkistyskäytön vaatimukset. taa suosituksin, joita osoittavat taulut pystytetään maanomistajan luvalla. vsk. D 231. Tämä edellyttää valvonnan korvausjärjestelmän kehittämistä yhteistyössä luonnonsuojelujärjestöjen ja viranomaisten kesken. Helsingin Vanhankaupunginlahtea on viime vuosina valvottu vapaaehtoisin voimin, kun havaittiin rauhoitussääntöjä rikottavan räikeästi. Polkujen rakentaminen ei siitä koituvan hyödyn ja suuren käyttäjämäärän huomioon ottaen ole mainittava kustannus. VALVONTAA JA LIIKKUMISRAJOITUKSIA Pelkkä lain mukainen rauhoitus ei takaa alueen säilymistä ilman valvontaa. Ulkomaalaisten jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumista olisi syytä rajoittaa ainakin kosteikkoalueilla. retkeilykäyttöä, esimerkkinä kartta Espoon Laajalahden suunnitelmasta. Alueille olisi rakennettava polkuverkosto käyttäen vetisillä alueilla pitkospuita. Valvonta on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi ja suositeltavaksi muuallekin. Menettely on tehokas, sillä vilkkaan retkeilyn vuoksi valvonta on lähes jatkuvaa. Muuten käy niin, että luonnosta kiinnostuneet köyhdyttävät ja hävittävät tahtomattaan tai välinpitämättömyyttään oman kiinnostuksensa kohteita. Kosteikkojen käyttö kaupallisen eliittimatkailun kohteina on varsin kyseenalaista niin kauan, kuin alueiden suojelu on järjestämättä. Polkuverkoston ja havainnointipaikkojen rakentaminen kuuluu luontevimmin kunnalle. Sen ovat laatineet Pertti Panula ja Seppo Vuolanto Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen aloitteesta. Jokaista vähänkin suositumpaa kosteikkoaluetta varten olisi laadittava oma käyttösuunnitelmansa. Voitaisiin jopa ajatella vapaaehtoiseen valvontaan perustuvaa järjestelmää, mikä lienee yhteiskunnalle halvin ja lisäksi tehokkain valvontatapa. kaikelta häirinnältä rauhoitettu alue ~7liikkuminen sallittu vain poluilla EEEEl:ff liikkuminen sallittu H±:±:±:il luonnon muuttaminen kielletty havaintopiste torni tai laiva kunnostettava polku verkosto Virkistyskäyttösuunnitelman avulla säädellään arvokkaan kosteikon mm. Liikkuminen ruoikossa ja poluston ulkopuolella olisi kiellettävä. KÄ YlTÖSUUNNITELMAT KOSTEIKKOALUEILLE Suosituimmilla kosteikkoalueilla eivät enää auta suositukset eikä vapaaehtoisuus. Jokamiehen velvollisuutta voidaan toteuttaa suunnitelmien perusteella ja suojella siten kulumiselle arkoja paikkoja tai lintulajeja. Vain alueen tuntevat retkeilijät pystyvät laatimaan tällaisen suunnitelman siten, että lintujen tarkkailun ja suojelun vaatimukset voidaan ottaa samanaikaisesti huomioon. Tämä on jo tehty Kirkkonummen Saltfjärdenillä ja Hangon Täcktbuktenilla, joilla pesivät lintuharvinaisuudet saavat näin pesimärauhan. syntyy mahdollisuus rauhoittaa alue. Lääninhallituksen päätöksellä voidaan vahvistaa rauhoitussäännöt. Siihen olisi merkittävä kulkureitit ja havainnointipaikat sekä toisaalta rauhoitettavat alueet. Kosteikkojen virkistyskäytön järjestämiseksi tarvitaan paljon työtä. Suunnitelmaa voita1S1m levittää suosituksenomaisesti alueella säännöllisesti käyville retkeilijöille. Lisäksi suunnitelmat ovat valmiina virallistakin käyttöä varten, jos esim. Kovapintaiset retkeilijät ovat kuitenkin jättäneet ottamatta huomioon suosituksia ja eräät tunnetut lintuharrastajat ovat katsoneet olevansa niiden yläpuolella. Julkinen paheksunta lienee parhaita keinoja saada tällainen käyttäytyminen loppumaan. Ulkomailla on saatu hyviä tuloksia tällaisista järjestelyistä. Vaikka alue ei olisikaan rauhoitettu, liikkumista voidaan rajoitSUOM EN LUO NTO 3/7 7 36. Oheinen kartta on suunnitelma polkuverkoston rakentamiseksi -ja lintujen tarkkailun järjestämiseksi Laajalahdelle. Samalla loppuu luonnon kuluminen ja alue kestää huomattavasti aikaisempaa suurempia kävijämääriä
Ankarin sen vainoojista on Aurinko, kaiken kasvun isä ja hävittäjä, jonka kuivattaessa suoseutuja sammakko kurnuttaa valituksensa julki. Ne, jotka jäivät sammakkoeläimiksi, jäivät puoliksi veteen, amfibeiksi, kahtaalla eläviksi. Se elää rauhassa itsensä kanssa eikä ole kenenkään vihollinen, lukuun ottamatta matoja ja etanoita; monia vihamiehiä ei sillä itselläänkään ole pelättävänään. Leikola toimii Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen kehitysfysiologian laitoksella, missll hlln on tutkinut mm. On niitä, jotka Linnea tavoin suhtautuvat sammakkoon inhoten, lähinnä kai sen viileän IiDos. Paitsi luonnontutkimuksessa on sammakolla ollut sijansa myös maailmankirjallisuudessa aina antiikin päivistä asti. Päinvastoin, sammakon tunnettu pullistelukilpailu härän kanssa osoittaa, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Hodge, läntisen pallonpuoliskon pohJOISlmpien seutujen herpetologian erikoistuntija (2). SYNTY JA SYSTEEMI Devonikauden lopulla ja kivihiili kauden alkupuolella, yli 300 miljoonaa vuotta sitten, sammakkoeläimet edustivat selkärankaisten sukupuun korkeimmalle kohonnutta latvusta. Sammakkoeläimet ovat epäilematta primitiivisiä selkärankaisia, muistoja menneisajoilta. Muita nllkökulmia sammakkoon hlln on saanut opettaessaan biologian historiaa sekll kirjoittaessaan, kllllntllesslllln ja toimittaessaan monia elllintieteellisill teoksia. Monet luonnonkansat ovat suhtautuneet sammakkoon kunnioittaen. "Kiire kuin sammakalla äkeen alla", sanoo sananparsi. Mustapään 'Sammakon virsi sateen aikana' kuuluu meidän runoutemme riemukkaimpiin dityrambeihin. Tunnettu neuvosto kirjailija Konstantin Paustovski ei katsonut arvolleen sopimattomaksi kertoa satua Tanja-tytöstä ja Kvaksa-sammakosta, ja P. Samaa kahtalaista elämää viettävät meidän sammakkomme, kannamme ja vesiliskomme tänä päivänäkin, ja siksi Linnea tälle eläinluokalle antama nimi Amphibia on paitsi eläintieteellisesti pätevä myös asiallisesti oikea, varsinkin sen jälkeen kun siitä on nostettu matelijat erilleen omaksi luokakseen. sammakkoelllinten alkionkehitystll. Mutta rakkaus, ainoa intohimo joka saa siinä edes joltisenkin vallan, kylvää toisinaan epäsopua myös sammakoiden keskuuteen." Abbe Bonnaterre: Table des Trois Regnes de La Nature, 1789 ( 1) On vaikea kuvitella, että joku ei tuntisi sammakkoa sammakoksi. Juuri laulunlahjaan viittaa myös sammakon latinalainen, alkuaan sanskritista periytyvä nimi Rana, kun taas suomen 'sammakko' on etymologisesti sukua itselleen sammolle, muinaisrunojen ihmemyllylle. Prinsessaksikin sammakko muuttuu vain saduissa. vsk.. Ja biologisella tasolla me olemme kaikki sammakkoeläimistä lähtöisin. Maailma makaa sammakon varassa. 232 maisuuden vuoksi, mutta lapset ja runoilijat ovat sen ystäviä. Kreikkalaista runoelmaa 'Batrakhomyomakhia', joka Iliasta parodioiden kertoi sammakoiden ja hiirien sodasta, pidettiin aikoinaan itsensä Homeroksen laatimana, ja Aristofanes kirjoitti kokonaisen näytelmän nimeltä Sammakot, 'Batrakhoi', jossa vihertai mölysammakoiden kuoro lauloi sujuvalla kreikankielellä "brekekekeks koaks koaks koaks" viininjumala Dionysoksen soutaessa hampaat irvessä kohti Haadeksen rantaa. Siinä luonnon suuressa portaikossa, jonka muotoiseksi mielellämme kuvailemme eläinjärjesSUOMEN LUONTO 3/77 36. "Alaskan alkuasukkaille sammakko oli vartiohenki, viisauden ruumiistuma, opas petollisten maiden halki ja salaseurojen symboli, jonka läsnäolo antoi sen haltijälle laulun lahjan", kertoo Robert P. Saduissa ja sarjakuvissa sammakko on suosittu sankari, iloinen ja joskus vähän uhkarohkea veikko, joka pitkine koipineen selviää nokkelasti kiperistäkin tilanteista. Anto Leikola Sammakko sukulaiset • sen "Miten ihailtavan suloisia ovatkaan sammakon elämäntavat! Koko vuosia kestävän elämänsä se jakaa kävelyretkien ja kylpyjen tarjoamien leppoisien ilojen kesken. Juuri ne veivät selkärankaiselämän vedestä kohti kuivaa maata, vaikka täysin askel maankamaralle onnistuikin vasta niiden matelijoiksi kehittyneille perillisille. Se on kaikkialla meidänkin maassamme niin yleinen, että tuskin lienee ihmistä, joka ei olisi sitä joskus nähnyt. Sitä kautta se on intialaisen maailmaa kannattavan kilpikonnan virkaveli ja toisinto (3). Varsinaiseksi mahtieläimeksi sitä ei liene koskaan kuvattu, toisin kuin pelättyä rupikonnaa
Vain 24 erilaista sammakkoa ja 15 pyrstösammakkoa on tavattu Euroopan alueella, niistä 10 + 2 Ruotsissa ja vain 4 + 2 meillä; näistäkin kolme sammakkoa, nimittam sammakko, viitasammakko ja rupikonna, ja yksi pyrstösammakko, nimittäin vesilisko, on vakinaisen ja varsinaisen herpetofaunamme jäseniä. Alpeilla sitä on "tyypillisenä vuoristolajina" nähty jopa 3 000 metrin korkeudessa (8). parvipalmata ja Kaakkois-Ranskan Basses-Alpes -läänissä R. honnorati (12). T. vin. Kaikista Anura-lahkon lajeista vain sammakko ja sen amerikanserkku metsäsammakko (Rana sylvatica) uskaltautuvat todellisen arcticumin alueelle, sammakko Lapissa aina Jäämeren rannoille ja metsäsammakko Alaskassa Yukonvirran ja jopa Brooksvuorten pohjoispuolelle, joskin myös viitasammakko ja rupikonna ylittävät napapiirin, ja kuorosammakko (Pseudacris triseriata) on Kanadassa tavattu Ison Karhujärven etelärannoilta, 66. Varmaa vastausta ei ole. uussammakoiden ryhmään (Neobatrachia). Mutta Linne oli Pohjolan asukas, ja meidän karussa luonnossamme sammakkoeläimet, niin kuin matelijatkin, kuuluvat todella unohdettuun vähemmistöön. Öölannista ja Gotlannista tavallinen sammakko puuttuu, lähinnä kai historiallisista syistä tai ilmaston kuivuuden takia ( 10), samoin Islannista, missä ei ole muutakaan herpetofaunaa. Sammakkomme on siis pohjoinen poikkeus vanhan, jo mioseenikaudelta tunnetun sukunsa 400 lajin parissa. meillä ainoat Ranidae ja Bufonidae, luetaankin sammakoiden lahkossa ns. SAMMAKOITA YMPÄRI MAAILMAA Olipa alkuperä inikä hyvänsä, sammakkoeläimet ja varsinkin sammakot ovat menestyneet hySUOMEN LUONTO 3/77 36. Toisin sanoen, ovatko nykyiset matosammakot, pyrstösammakot ja sammakot ensinkään sukua toisilleen. Mutta etelässä se ei viihdy: raja kulkee Pyreneiden, Apenniinien ja Balkanin niemimaiden pohjoisosissa, Ukrainassa ja Kirgiisien aralla. Vain varhaistriaskautista Triadobatrachusta, jonka fossiileja on löydetty Madagaskarilta, on pidetty jonkinlaisena linkkinä, mutta senkin asema sukupuussa on hämärä ja kiistelty (4). Froshoverin kirjanpainajamerkki 1500-luvulta. vsk. Useimmat sammakkoheimot, mm. telmää, ne sijoittuvat vaivatta luukalojen ja matelijoiden väliin. Niitä elää maailmassa n. Tapahtuiko selkärankaisten nousu kohti maaelämää useaan kertaan ja eri linjoja pitkin, kuten eräät tutkijat ovat väittäneet (5, 6), ja lyömmekö nämä kehityslinjat vain mukavuudeksemme yhteisen nimikkeen alle, niin kuin Linne teki "madoille' ja Owen myöhemmin 'hirmuliskoille' . 3 200 lajia, joista 2 900 on sammakoita ja konnia. Irlannin se sen sijaan on vallannut, mahdollisesti ·ihmisten l 700-luvun taitteessa sinne tuomana ( 11). ridibunda). Kuvassa zilrichilllisen Chr. t. Toiset taas, ennen kaikkea varsinaiset sammakot, ovat vuosimiljoonien kuluessa erilaistuneet pitkälle omaan suuntaansa, pois muinaisista esi-isistään, ja niitä on täysi syy pitää 'moderneina' eläiminä. Tällaisia lukumääriä ei Linne varmaan arvannut mahdollisiksi kuvaillessaan 'amfibeja' rumiksi ja inhottaviksi eläimiksi, joita Luojakaan ei ollut halunnut luoda kovin monta (7). Itse asiassa sammakoiden polveutumista ei edes tunneta tarkoin. Siperiassa se on levinnyt Irtysille asti ja edelleen sieltä Mantsuriaan, Kurileille ja Japaniin. Melkein kaikki Euroopan tavalliset sammakot saksalaisten 'ruohosammakot' ja ranskalaisten 'punasammakot' kuuluvat samaan maantieteelliseen rotuun Rana temporaria temporaria; vain Luoteis-Espanjassa elää pieniräpyläinen R. Mutta missä se piileksii talvet. graeca), sekä tietenkin myös isot vihersammakko (R. Onko kysymyksessä yksi vai usea eläinluokka. Syynä lienee lähinnä s~ että sammakon munat eivät siedä 24°-25°C korkeampaa lämpöä, toisin kuin esimerkiksi vihersammakon, jonka munille 44°C :kaan ei ole liikaa (9). iberica), italian·sammakko (R. Tanskalainen Japetus Steenstrup esitti 1846, että koiraat talvehtivat vedessä ja naaraat maalla, ja niin suuri oli 233. latastei) ja kreikansammakko (R. Ne ovat vesikalvottomia, anamniootteja, niin kuin kalat, mutta kuitenkin nelijalkaisia, tetrapodeja, niin kuin matelijat. Elämän vanhaa aikaa hallinneet sammakkoeläinryhmät, ennen kaikkea mahtavat panssarisammakot, katosivat triaskauden päättyessä, ja vähän myöhemmin, jurakaudella, ilmaantuivat esiin salamanterit ja sammakot useanakin heimona, näköjään vailla yhteyttä entisiin sammakkoeläimiin. dalmatina) ja sitä muistuttavat pienet espanjansammakko (R. esculenta) ja mölysammakko (R. Eteläisimmässä Euroopassa sammakkomme tilalla on muita Rana-lajeja, kuten jo Etelä-Ruotsissakin esiintyvä hyvin pitkäkoipinen hyppysammakko (R. SALAINEN TALVENVIETTO VEDEN POHJALLA Sammakon tapaa keväällä lammesta, lätäköstä, joesta, purosta, lahdelmasta, suolta. leveyspiiriltä asti (9). Kuitenkin vain eräät nykyisistä sammakkoeläimistä ovat todella alkukantaisia sikäli, että ne muistuttavat kauan sitten sammuneita muotoja. Sammakoiden ja ihmisen yhteinen kulttuurihistoria on pitkll
Tehokas ihohengitys antaa niiden vähäiseen aineenvaihduntaan tarvittavan hapen suoraan vedestä, ja maksaan kertynyt glykogeeni sekä erityiseen 'rasvakappaleeseen' varastoitunut rasva tarjoavat polttoainetta (21, 22). Koiraat nousevat vedestä keskimäärin päivää ennen naaraita, mutta edelliskesän nuoriso kömpii maalle vasta viikon, parin tai kolmenkin päästä, sitten kun aikuiset ovat jo orgiansa viettäneet ja nuorimmat sisarukset ovat hyvää vauhtia kudussa kasvamassa. Saksalaiset käsikirjat (16, 1 7) kertovat sammakoiden viettävän talvea vedessä tai sitten "enimmäkseen syvissä vesissä joukoittain, harvoin maalla" (12). Ainakin Pohjois-Suomen osalta antaa lopullisen selvyyden Pentti Koskelan ja Seppo Pasasen kolme vuotta sitten julkaisema tutkimus (18). "Jotkut sammakot syntyvät parittelusta, toiset mlldllstll" tiesi 1500-luvulla elänyt Konrad Gesner. Vain joskus ne hakeutuvat maalle, lehtikasaan tai muuhun suojaiseen paikkaan, jopa kyynpesään (20), varsinkin jos lammet ovat jo jäätymässä ja tie märkään elementtiin on siten sulkeutunut. Nämä herrat ovat muutenkin nostaneet pohjoissuomalaisten, varsinkin haapavetisten, loikkaajien elämäntavat tieteen kirkkaaseen valoon, ja työn kruunuksi Koskela on voinut julkaista maamme ensimmäisen puhtaasti sammakkotieteellisen eli batrakologisen väitöskirjan ( 19). Onpa Nurmeksessakin asti nähty sammakon loikkivän pitkin lumista tietä leutona tammikuun päivänä (18)! Sammakon elimistö ei siis lepää talvehdinnassakaan, joka Kaakkois-Englannissa kestää vain 1-2 kk, mutta Alpeilla yli 2 000 metrin korkeudessa sekä Lapissa 8-9 kk. Vielä vähemmän siitä tiedettiin muinaisempina aikoina. Pohjois-Suomen oloissa sammakot alkavat huhtikuun lopulla käydä levottomiksi ja nousta e$iin pohjamudasta. Ne uivat ympäriinsä "ikään kuin odottaen sopivaa päivää noustakseen ylös", Koskelaa ( 19) lainatakseni. Pohjaliejussa tai vedenalaisessa sammalikossa kyhjöttäessään sammakot eivät oikeastaan ole horroksessa vaan saattavat jopa liikkuakin. Parin viikon päästä, Haapavedellä keskimäärin viikkoa vapun jälkeen, kun ilman lämpötila on noussut +5°C :een, aika on vihdoin kypsä. suontutkijana ansioituneen professorin arvovalta, että hänen käsityksensä periytyi kirjallisuuteen yli vuosisadaksi (13, 14). vsk.. "Sekä maalla että vedessä" on myös merkittävän englantilaisen sammakkomiehen Maxwell Savagen seikkaperäisessä monografiassaan esiin tuoma käsitys (9). Viimeiset nuorsammakot tulivat 19 7 3 Haapaveden Mieluskoskesta vasta kesäkuun kahdeksantena (18). Runoilija Ovidius, maantieteilijä SUOMEN LUONTO 3/7 7 36. tämän mm. Talvikauden aikana myös munasolut kypsyvät naaraiden munarauhasissa, kun taas koiraiden siittiöt ovat valmistuneet hyvin pitkälle jo syksyllä (24). Asia on siis selvä: sammakot talvehtivat meilläkin pääasiassa 234 vedessä. Eläintieteen isä Aristoteles, joka kirjoitti eläimistä monta kirjaa ja niiden lisääntymisestäkin yhden, ei puhu sammakoista paljonkaan. Entä Suomessa. Kuva on hllnen suuren elllinkirjansa kuvituksesta. Kutuaikana, jolloin sammakot ovat niin kiihkeän aktiivisia muissa puuhissa että syöminenkin unohtuu, loputkin glykogeenija rasvavarastot painuvat minimiin, mutta kesän mittaan on aikaa kasvattaa uutta rasvasäkkiä, ja syksyllä glykogeenivarastokin täyttyy uuden talven varalle. Meikäläisenkin sammakon kerrotaan selviytyvän jään sisällä, mutta yhtään kiistatonta todistetta tästä ei ole sattunut silmiini. Sammakot eivät tienneet tätä, vaan jatkoivat talvenviettoaan niin kuin ennenkin sukupuolet sekaisin. Toisin on laita Alaskan metsäsammakon, joka Fairbanksin tienoilla talvehtii mahdollisimman kuivassa paikassa, kuopassa, jonka sen itse kaivaa karikkeeseen, Sen tiedetään kestävän hengissä jopa kuutta pakkasastetta (2). Niitä on ikään ja sukupuoleen katsomatta lähteissä, kaivoissa, puroissa ja lammikoissa, missä lämpötila painuu nollan tienoille ja sammakon ruumiinlämpö laskee vain puolen asteen päähän ympäristöstä. Keski-Euroopan maissa, missä talvet ovat leutoja, sammakot kömpivät joskus talvipiiloistaankin syömään. Koko sammakon fysiologia on monin tavoin sopeutunut kylmyyteen, jonka vaikutus välittyy aineenvaihduntaan hermoston ja sisäerityksen kautta (23). Ruotsalainen Torkel Hagström löysi niitä lähteistä, kaivoista ja suonsilmäkkeistä (13), kerran jopa kaksi koirasta kahdeksan naaraan kanssa, minkä hänen maanmiehensä Bengt Sjögren sitten totesi olevan "ett av de mest flagranta exempel på sådan 'Beischlaf " (14). MUDASTA SYNTYVÄT SAMMAKOT Sammakon kutu on niin tavallinen ilmiö, että siitä ei oltu viitsitty edes liiemmälti kerätä tietojå
Pomponius Mela ja tietosanakirjantekijä Plinius uskoivat monen muun tavoin sammakoiden syntyvän savesta, mudasta ja liejusta, joskin Plinius osasi kuvata myös pariutumista ja toukkakehitystä: "Ne synnyttävät pienen pieniä mustia gyrinuksiksi sanottuja lihanpaloja, joilla on vain silmät ja pää; mutta pian muodostuvat takajalat pyrstön haljetessa kahtia" (25). "Jotkut sammakot syntyvät parittelusta, jotkut mädästä", sanoi 1500-luvun puolivälissä Konrad Gesner, joka ufirasi niille suuressa eläinkirjassaan yli 30 isoa sivua (26), ja Pierre Belon piti samoihin aikoihin erityisen ihmeellisenä sammakoissa juuri saveksi muuttumista ja taas henkiin heräämistä (27). Mikroskooppitutkimuksen mestari Jan Swammerdam laati ensimmäisen tarkan kuvauksen sammakon kudusta ja alkionkehityksen ensi vaiheista, ja 1700-luvun lopulla vihdoin Lazzaro Spallanzani osoitti huolellisin kokein, että koiras todella hedelmöittää naaraan munat vedessä ja että hedelmöitys voidaan tehdä koiraasta saadulla siemennesteellä keinotekoisestikin (29). Ne saavat äänen aikåan kahdella sisäänpäin pullistuvalla äänirakolla, joita ne puhaltelevat vaihtelevalla nopeudella. Hän oli sitä paitsi itse nähnyt, miten sammakot syntyvät munista ja kehittyvät kalamaisina toukkina, joiden takaraajat puhkeavat esiin ruumiin sivuilta eivätkä suinkaan pyrstöstä halkeamalla (28). Kutupaikka on paljolti vapaavalintainen. "Se ei paljonkaan piittaa siitä missä se elää", sanoo Hellmich (17). Ja Plinius lisäsi, että kuuden kuukauden kuluttua sammakot sulavat kokonaan saveksi ja syntyvät taas kevätsateiden tullessa uudelleen "luonnon salaisesta voimasta". Myös syksyllä voi kurnutusta kuulua talvehtimispaikkojen tuntumasta, ja onkin arveltu, että sammakoiden mieskuorolaulun tehtävänä olisi pikemminkin pitää herroja koossa kuin houkutella neitejä ja rouvia lammikolle. Miksi se vaihtaisikaan. Ja tietenkin koiraat kurnuttavat. Parinsadan vuoden ajan sammakolla onkin ollut kunniasija sekä lisääntymisbiologiassa että embryologiassa, ja SUOMEN LUONTO 3/7 7 36. Hätätilanne saa niin koiraat kuin naaraatkin puhkeamaan huolestuneeseen kurnutukseen, jopa vihlovaan kiljaisuun. Erään teorian mukaan lammikon ominaishajulla olisi merkitystä valinnassa (9). Gunnar Ekman ja Sulo Toivonen ovat olleet tällä alalla johtavia nimiä jopa maailmanlaajuisissa puitteissa, edellinen varsinkin sydämen kehityksen ja jälkimmäinen primääri-induktion tutkijana. Syleilyn, amplexuksen, on oltava luja, ja siinä ovatkin koiraan etujalkojen karheat kutukyhmyt hyvänä apuna, sillä milloin hyvänsä voi joku kilpakosijoista käydä pariskuntaan käsiksi ja yrittää varsin epähienosti kangeta sulhasen irti morsiamestaan. 5., Flooran päivän, mikä johtaa helposti keväisiin mielleyhtymiin ylioppilaiden ja sammakoiden yhteinen kevätjuhla, molemmat kurnuttamassa tahollaan Ajankohta näyttää riippuvan monista seikoista, joista sisäinen rytmi, valoisuus, lämpötila ja kosteus ovat merkittävimpiä. Maaliskuun jälkipuolisko on kutuaikaa myös Puolassa (30), huhtikuun alku Etdä-Ruotsissa (31), huhtikuun loppu Etelä-Suomessa (32, 33), toukokuun alku Haapavedellä ja Oulussa (33) ja toukokuun loppu, jopa kesäkuun alku Inarissa (33). MISSÄ LAMMIKKO SIELLÄ SAMMAKKO Englannin ja Walesin kaaakkoisosissa sammakko alkaa kudun jopa tammikuussa, paaosassa maata ja Skotlannissa kuitenkin vasta maaliskuun puolivälissä tai lopulla (9). Kuitenkin "tietyt lammikot ovat käytössä vuosi vuoden jälkeen, kun taas monet ihmisen mielestä täysin samanlaiset allikot jäävät käyttöä vaille", kuten Pekka Nuorteva on sattuvasti todennut (34). Ja kun tähän lisätään sammakon merkitys varsinaisen fysiologian koe-eläimenä, voidaan hyvin yhtyä ranskalaisen herpetologin Jean Guiben sanoihin: "Ei ole toista eläintä, joka olisi antanut suurenmoisemman panoksen inhimillisen tiedon edistykseen" (1). Mutta Francesco Redi, yksi kokeellisen luonnontutkimuksen uranuurtajista, vastasi piruillen yrittäneensä tätä keinoa monta kertaa ja aina epäonnistuneensa. Kovin äänekästä tämä laulu ei ole verrattuna vihersammakon, mölysammakon ja monien amerikkalaisten lajien valtaisaan melunpitoon, ja lajiamme onkin joskus nimitetty Rana mutaksi, "mykäksi sammakoksi" (35). Samaa tarinaa toistettiin vuosisatoja. Koskela ja Pasanen mainitsevat keskimääräiseksi aloituspäiväksi 13. "Useimmat koiraat tulevat ennen useimpia naaraita, mutta pääasiallinen ero on siinä, että naaraita tulee ainakin kutupaikalle muutamia joka yö, kun taas koiraita on siellä jo runsaasti aluksikin, ja vähäisempi koiraiden virta jatkuu koko sesongin ajan", tiivistää Savage havaintojensa tuloksia (9). sammakon tai vesiliskon alkioilla on meidänkin maassamme moni väitellyt tohtoriksi tai jopa päätynyt professoriksi. Yleensä sammakko myös palaa vuosi vuodelta samalle hyväksi havaitulle kutupaikalle. vsk. Vielä 1600-luvun jälkipuoliskolla jesuiittaisä Athanasius Kircher selitti, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja mutakuopista ja kostuttamalla sitä sadevedellä. Kurnutus olisi sammakollamme siis komiteakeskustelua eikä lemmenaariaa! Tasaarvon nimessä lienee todettava, että naaraatkin pystyvät kurnuttamaan, ja silloin kun ne ovat munineet, ne myös käyttävät ääntään, varsinkin ilmaistakseen erehtyville koiraille, ettei kannata enää yrittää käydä käsiksi (9). Jopa virtaava vesi kelpaa, mutta kivikkorannat eivät ole suosiossa (32). 235. Koiraat tunnistavat kutukypsät naaraat luultavasti näiden ryhmyisemmästä ihosta ja pulleammasta muodosta, ja kun koiras nousee naaraan selkään ja kurottaa kätensä sen eturuumiin ympäri, naaras käy aivan liikkumattomaksi
Mutta sammakkojen tulva heikkenee pian. Moruloiksi, blastuloiksi, gastruloiksi ja neuruloiksi kehittyvillä mustilla alkioilla onkin vararavintonsa omassa ruskuaisessaan, joka kutuhetkellä on käsittänyt proteiinia ja glykogeenia kaikkiaan 4,5 g eli n. Renesanssiajan eläinkirjailija Rondelet omisti kaloja kuvaavassa teoksessaan kokonaisen kappaleen "sammakoille, joita putoaa taivaasta" (39), ja vielä 1600-luvun kynnyksellä toinen merkittävä eläintieteilijä, Aldrovandi, esitti meteorien, komeettojen, höyryjen, pilvien, sadekuurojen, lumipyryjen ja rakeiden voivan aiheuttaa, että taivaasta sataa hämähäkkejä, heinäsirkkoja, toukkia, sammakoita, konnia ja tautiepidemioita (40). Noin 45 mm pitkinä nuijapäät alkavat kilpirauhashormoninsa vaikutuksesta suorittaa muodonvaihdosta. SAMMAKOITA KUIN SATAMALLA Pikkusammakoita voi joskus olla sellaisia määriä, että niitä jää maanteillä massoittain liikenteen jalkoihin ja "kutulampien äärillä tuskin voi iltakostealla välttää niiden päälle astumista" (32). Kokeissa on havaittu, että pelkällä levädieetillä olevien nuijapäiden suoli kehittyy paljon pitemmäksi kuin vesikirpuilla elävien (14), ja tämähän on eläinkunnassa yleinen sääntö: kasvinsyöjillä suoli on pitkä ja lihansyöjillä lyhyt. vsk.. Munien määrä vaihtelee: pienillä naarailla se on alle tuhat, mutta isoilla 1 400-1 800 (32, 33). Keuhkot kehittyvät jo varhain avuksi kiduksille, jotka surkastuvat kokonaan. Muninnan jälkeen naaras irrottautuu ja kokee tehtävänsä tehdyksi, mutta koiras ei luovu kutupuuhista niin vähällä, vaan lähtee etsimään uutta partneria. Pliniuskin mainitsi, että Marcus Varron mukaan sammakot olivat Galliassa karkottaneet kokonaisen kyläkunnan väen kodeistaan (25). Nisäkkäistä siili, mäyrä, hilleri, saukko ja minkki pistävät silloin tällöin poskeensa sammakon, ja poikkeuksellisesti se kelpaa kärpälle ja ketullekin ( 41). Vastaavanlainen massaesiintyminen lienee ollut aiheena myös Toisen Mooseksen kirjan kertomukselle siitä, miten "sammakoita nousi, ja ne peittivät koko Egyptin maan". Jos pystyttää telttansa veden partaalle, sammakoita voi piankin hyppiä sen viettävällä katolla. Jo yhdeksän viikon kuluttua kudusta ranta vilisee keskimäärin 10 mm pitkiä ja 120 mg painavia pikkusammakoita, mutta niiden tuloa jatkuu Haapavedellä pitkälle elokuuhun, jolloin maalle nousevat pikkusammakot ovat jo lähes 12 mm pitkiä ja painavat 170 mg (37). Pian niistä kuitenkin tulee kiduskannen alla olevilla sisäkiduksilla kalojen tapaan hengittäviä nuijapäitä eli nölliäisiä, joista sananlasku toteaa ytimekkäästi: "Oma kunkin kaunihimpi, sammakonkin nuijapäänsä". MUODONVAIHDOKSEN KAUTTA MAALLE Kun munat ovat joutuneet veteen, niitä ympäröivä hyytelövaippa paisuu niin että lopulta 99 % siitä on vettä. Syleilyn tarkoituksena ei suinkaan ole, että koiras puristaisi munat ulos naaraasta, vaan naaras päinvastoin painaa itse lujasti kylkiään hetken koittaessa. Kaikki ravinto menee kovaa vauhtia niiden spiraalimaisen suolen läpi, osittain sulamattomana, sillä kasvisolujen selluloosaseiniin niiden ruoansulatusentsyymit eivät pysty. Ei ihme, että 1700-luvun alussa vaikuttanut Reaumur, ranskalaisen lämpömittarin isä ja uuttera sammakoiden tarkkailija, onnistui näkemään muninnan luonnossa vain kerran elämässään, ja silloinkin ainoastaan hänen uskollinen työtoverinsa neiti du Moutier todella havaitsi "kuin piipun savun tuprahduksen" koiraan kloaakista (29). Jos kehitys sujuu suotuisasti, toukkien määrä voi olla melkoinen: Savage näki kerran arviolta viitisen miljoonaa toukkaa yhtenä mattona lammikon pintavedessä (9). Niiden merkityksestä koko ekosysteemissään ei liene missään tehty tarkkoja selvityksiä. Puolassa saavutettu ennätys on peräti 236 4 390 (36). Aluksi ne lepäävät pinnassa ja hengittävät tupsumaisilla ulkokiduksilla sillä aikaa, kun bakteerit tekevät selvää niiden entisestä suojaverhosta. Takaraajat kasvavat esiin, vähän myöhemmin toukalla on jo eturaajatkin, ja kun pyrstö vielä surkastuu, onkin pikkusammakoksi muuttunut nölliäinen valmis nousemaan maalle. Hyytelö suojaa munia liioilta lämmönvaihteluilta ja vihollisiltakin ja pitää kutumassaa aloillaan, mutta ravinnoksi siitä ei ole. Ne tarttuvat pieninä ollessaan pään alapinnalla sijahsevilla tarttumarauhasilla kasveihin ja jyrsivät näiden pinnalta levää sarveishampaillaan, mutta niille kelpaavat myös planktonin kasvit ja eläimet. Varsinkin pohjoisissa oloissa osa toukista jää osittain neoteenisiksi, muodonvaihdoksettomiksi (3 7, 38), ja niitä voi nähdä vesissä myöhään syksyllä, vieläpä monta tuumaa paksun jään allakin (3 7). Muunlaista tappelua koiraat eivät harrasta, joten Yrjö Kokon kuvaus sammakkojen sodasta 'Pessissä ja Illusiassa' on kyllä mielikuvituksen tuotetta, niinpätevää luonnonkuvausta kuin tämä viehättävä kirja yleensä onkin. Samalla aluksi pohjalle painunut kutu nousee pintaan. Kolmiviikkoisen alkionkehityksen jälkeen 6-8 mm pitkät toukat kuoriutuvat ja nousevat hyytelömassaan jääneitä käytäviä pitkin pintaan. Talven yli nämä ylimittaiset, jopa 6-7 cm pitkiksi, kasvaneet mattimyöhäiset eivät kuitenkaan selviä. Kurki, kaulushaikara, isot kahlaajat, lokit ja eräät haukatkin ovat sammakon vihollisia, ja rantakäärmeellä sammakot ovat tiettävästi jopa pääravintoa, joskin SUOMEN LUONTO 3/77 36. 9 % naaraan painosta (33). Näin koiraat saattavat viipyä lammikoissa pari viikkoakin, ja koko kutuaika venyy hyvinkin kolmen viikon mittaiseksi. Muu tamassa sekunnissa, enintään minuutissa, munat ovat suihkunneet ulos, ja samalla koiras on peittänyt ne siemennesteellään (9)
Sammakon suun etuosassa kiinni olevan tahmean kielen tunsivat muuten jo antiikin Plinius sekä renesanssiajan BeSUOME LUO TO 3/7 7 36. Asiantuntijoiden mukaan maussa ei ole sanottavaa eroa (11). Vuosi vuodelta sammakko kasvaa isommaksi, eikä tiedetä onko sen kasvulla rajaa lainkaan. Asetuttuaan aloilleen sammakko harvoin liikkuu yli kymmentä metriäkään, kuten Antti Haapanen on osoittanut (46), ja useimmiten se kutunsa jälkeen palaa seuraavaksi ja sitäkin seuraavaksi kesäksi tutuille nurkille, alle 20 metrin päähän siitä kohdasta mistä se edelliskesänä löydettiin. Tämlln sivun kuvat ovat Konrad Henerin kirjasta "Das Tierreich". Syksyllä, yöpakkasten jo tehdessä tuloaan, se hakeutuu talvehtimissijoilleen, ja sopivaan lähteeseen tai kaivoon voi kertyä sammakkoväkeä laajaltakin alalta. Nuo viimeiset olivatkin saman -kesän pikkusammakoita, jotka olivat nousseet maalle ehkä vasta elokuun lopulla, ja ymmärtää hyvin, että ne eivät halunneet kiiruhtaa veteen takaisin ennen kuin ne olivat hankkineet riittävät ravinto· varastot talvea varten. Vaikka sammakon pääravintoa ovat pikkueläimet, se nielee säännölliseksi myös kasviksia, etenkin havunneulasia, mutta niiden merkityksestä sen hyvinvoinnille ei ole tietoa (48). Ruotsalaisten mittausten mukaan sammakot ovat ensimma1senä syksynään 26-33 mm pitkiä, Vihersammakko eli syötävä sammakko (Rana esculenta) ui sammakkoa. Näin sammakko elelee pitkin kesää, kasvaa ja luo silloin tällöin nahkansa pieninä repaleina, joita se kiskoo yltään suullaan ja eturaajoillaan ja pistää poskeensa. lon, joista jälkimmäinen totesi : "Niiden riistana ovat kärpäset, heinäsirkat, siirat, hämähäkit, lutikat ja muut matoset, joita syntyy lannasta ja vesien saastasta, ja tästä voidaan helposti päätellä, onko niiden liha hyvää ja terveellistä ravintoa" (2 7). Joskus kerrotut jutut, että sammakko hävittäisi mansikoita, ovat kaikkea perää vailla. Liitosammakko (Rhacophorus reinwardti) liitelee räpylöidensä avulla Borneon sademetsissä. Hajuaisti sillä sen sijaan lienee varsin heikko, eikä ole voitu osoittaa selvästi, että hajuilla olisi olennaista merkitystä sen elämässä. Päivät se torkkuu piilossa suojautuakseen kuivumiselta, sillä sen iho haihduttaa vettä kymmenen kertaa niin paljon kuin esimerkiksi sisiliskon (4 7), mutta iltahämärissä ja kostealla säällä päiväsaikaankin se nappailee kärpäslätkäkielellään kymmenesosasekunnin vilauksessa saalishyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia ja kärpäsiä, mutta myös muita hyönteisiä, hämähäkkieläimiä, etanoita ja matoja (48). vslc.. 237. Entä tautien ja loisten, joista meillä on todettu sammakossa ainakin Polystomum integerrimum -imumato (44) sekä konnakärpänen (lucilia bufonivora) ( 45) . Maanmiehensä epäilyistä huolimatta ranskalaiset ovat tunnettuja sammakonsyöj iä, ja varhain keväällä, kun vihersammakko eli syötävä sammakko on vielä talvehtimassa, Ranskassa ja Belgiassa syödään säännöllisesti 'punasammakkoa' eli juuri meidän lajimme. Mutta mikä on näiden merkitys sammakkopopulaatioille. Makisammakko (Phyllomedusa iheringi) kiipeilee laiskasti Etelä-Amerikan metsissä. Vedessä sammakoita vaanivat petokalat, varmasti haµki ja todistettavasti myös made (43). Itämiehen ja Koskelan Rauman edustalla tarkastamat rantakäärmeet olivat herjenneet kalastajiksi ja pitivät vesiliskoja ja sammakoita vain lisäherkkunaan (42). Saaliinsa sammakko havaitsee pääasiassa isoilla mulkosilmillään, jotka aistivat nopeasti ja tarkasti kaikenlaista liikettä ja pystyvät jopa erottamaan värejä, tosin kaksiväriperiaatteella eikä Yhdysvaltain itäosien lapiokonnan (Scaphiopus holbrookii) takakoivet ovat kuin maamyyrlln etukäplllät. Ensimmäiset painuivat 1972 Haapaveden Mieluskoskeen jo syyskuun alussa, mutta viimeiset vasta lokakuun puolivälissä ( 18). kolmivärisesti niin kuin meidän silmämme (49). "SYÖ SÄÄSTÄEN SAVEA" Sammakoiden elämä maalla on varsin yksitoikkoista, ei lainkaan sellaista iloista menoa kuin satukirjailijat antavat ymmärtää
Spesifinen tuntomerkki on kuitenkin takajalan sisimmän varpaan tyvessä oleva kyhmy, joka tavallisella sammakolla on pehmeä pyöreä, matala ja yleensä alle kolmannes var·paan pituudesta, mutta viitasammakolla kova, kölimäinen ja vähintään puolen varpaan pituinen. Mutta meidän mölysammakkomme ei ole enää vuosiin pullistellut äänirakkojaan: viimeinen havainto siitä on vuodelta 1960 (53). KONNA, BAROKKIFILOSOFI Mietteliäs, kaunissilmäinen rupiSUOMEN LUONTO 3/77 36. Painoa isolla naaraalla saattaa olla yli 90 g. Lajien sanotaan risteytyvänkin, mutta tuloksista en ole nähnyt tietoja. Eräät systemaatikot ovat halunneet yhdistää tämän Euroopan kookkaimman, etelässä jopa 17 senttiseksi kasvavan vihreän tai ruskehtavan sammakon sen lähisukulaiseen vihersammakkoon (Rana esculenta), mutta useimpien mielestä molemmat lajit saavat pitää identiteettinsä, joskin ne näyttävät risteytyvän verraten estottomasti (JO, 57). Meillä viitasammakkoja on tasattu samanlaisilta paikoilta kuin tavallistakin sammakkoa, ja ainakin Tykölänjärven rannalla se on yhtä uskollinen kotikonnulleen kuin serkkunsa (52). Sodan kynnyksellä niitä jopa ammuttiin toista sataa! Ruotsissa, Upplannissa, on jo pitkään elänyt vastaavanlainen eristynyt vihersammakkokanta, jonka tiedetään saaneen alkunsa Uppsalan yliopistosta (58, 59). Väritys on varsin vaihteleva niin kuin tavallisen sammakonkin; 238 kuitenkin viitasammakon vatsapuoli on yleensä täplätön, ja sen koiraan selkä on kutuasussa kauniin sinertävä, mikä johtuu yksinkertaisesti ihonalaisten lymfaonteloiden täyttymisestä. Varsin ymmärrettävästi myös viitasammakon biologia on meillä melko tuntematon. Se näyttää poistuneen kuvioista lopullisesti. Eurooppalaisilla viitasammakoilla on usein selässä vaalea pitkittäisjuova, mutta meikäläiset yksilöt näyttävät kuuluvan juovattomaan tyyppiin (50, 51, 52). Mutta omassa ympäristössään, lammikoissaan, rannoillaan, ruohistoissaan ja metsissään sillä on vielä monta salaisuutta. Kaksitoista, viisitoista vai jopa kahdeksantoista vuotta. toisena 46-49 mm ja kolmantena 61-67 mm (31). MÖLYSAMMAKON RANSKALAINEN VIERAILU Rana-suvun kolmantena edustajana faunassamme on vuodesta 193 7 lähtien ollut mölysammakko, jonka suomalainen saksalaisperäisen 'järvisammakon' tilalle keksitty nimi kuvastaa sen kekeke-kuäk-kuäk" huutoa vähintään yhtä hyvin kuin Simon Pallasin sille 17 7 1 antama latinalainen nini Rana ridibunda, 'naurusammakko'. Räpylä on viitasammakolla vähäisempi, niin että 2.5-3 varvasluuta on sen ulkopuolella, kun tavallisella sammakolla vapaita varvasluita on enintään 2. (JO, 1, 34) Sammakkoa on tutkittu vuosisat~jen mittaan paljon, ja sen fysiologia ja alkionkehitys tunnetaan perin pohjin. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa se viihtyy kosteissa metsissä ja soilla siitä nimitys 'suosammakko' (Moorfrosch, moor frog) ja kutee noin viikkoa myöhemmin kuin sammakko, kurnuttaen äänellä, jota on verrattu uppoavan pullon pulputukseen. Mutta käsikirjat puhuvat jokseenkin yksimielisesti 10 cm:stä. vsk.. Se on hieman tavallista sammakkoa pienempi maksimipuudeksi mainitaan yleensä 7 5 mm, Ruotsissa vain 69 mm (31) ja rakenteeltaan solakampi. Viitasammakkoon eivät juuri muut kuin sammakontutkijat kiinnitä huomiota, ja niinpä sen levintä tunnetaan huonosti. Näyttäisi kaiken kaikkiaan siltä, että ainakaan selvää ekologista eriytymistä ei ole havaittavissa, ja siinä kenties voisi olla yksi syy, miksi viitasammakko on jäänyt sukulaistaan harvinaisemmaksi. Mutta vaikka se on levinnyt suurimpaan osaan maata, se on hyvin tutkituillakin paikoilla selvästi sukulaistaan harvinaisempi (52, 53, 56). Kukaan ei tiedä, mistä ilmaantuivat ne yksilöt, jotka neljäkymmentä vuotta sitten alkoivat pitää koko kesän kestävää konserttiaan Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja sittemmin myös Porvoon edustalta (58). Varsinkin kuono on soukempi ja koivet ovat pitemmät. Eläinmuseon hiljakkoin toimeenpanemassa kyselyssä kävi selvästi ilmi, että viitasammakkoja on siellä missä herpetologejakin: enimmät havainnot olivat Helsingin, Kuopion ja Oulun tienoilta (53) ! Euroopassa se on itäinen laji, jonka alueen raja kulkee Belgiasta ja Koillis-Ranskasta pitkin Alppien pohjoisja itäreunaa Dalmatiaan ja sieltä Mustanmeren pohjoispuolitse Altaille ja Baikaljärven pohjoispuolelle (57 ). Mölysammakkoja elää Keskija Itä-Euroopassa ja toisena alalajina maanosamme lounaisosissa, mutta aivan Suomen rajoille niiden alue ei ulotu. Jäävätkö meidän sammakkomme keskieurooppalaisia pienemmiksi. Ne ovat moniin sukulaisiinsa verrattuna myöhään kehittyvää lajia, sillä vasta elämänsä kolmantena tai jopa neljäntenä keväänä ne ovat sukukypsiä ja osallistuvat kutuun. VIITASAMMAKKO, UNOHDETTU SERKKU Viitasammakko, jonka ruotsalainen Sven Nilsson 1842 kuvasi ja nimesi 'peltosammakoksi', ·Rana arvalis, on aina jäänyt yleisemmän serkkunsa varjoon. Pasanen ja Koskela (21) mainitsevat kypsään ikään ehtineiden yksilöiden keskipituudeksi 77 mm (9) ja 73 mm (c3'), maksimipituuksiksi taas vastaavasti 86 ja 80 mm; Ruotsissa maksimiksi on saatu 93 mm ja 82 mm (31 ). Sodankylässä, Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa ja Ivalossa (52, 53, 54) se ylittää reippaasti napapiirin, samoin Ruotsin Lapissa ja Neuvostoliitonkin puolella, Pohjois-Venäjällä ja Taimyrin niemimaalla (51, 55). Joku lienee ne tuonut ja päästänyt irti, ihmisten kesäisen yörauhan häiriöksi. Ja kuinka vanhoiksi ne elävät
Kuva on Konrad Gesnerin suuresta eläinkirjasta. häntäsammakosta, Ascaphus truei, jolla todella on aikuisenakin pie-· ni hännänpätkä), ja saksalainen sanoo vastaavasti 'Schwanzlurche' eikä 'Schwanzfrösche'. Meillä se on edennyt reippaasti yli napapiirin Sodankylän kirkolle saakka (53). Myös ruotsissa lahkon nimi on 'svansgroddjur", 'salamandrar' (IO) tai 'salamanderdjur' (65). vsk. Pikemminkin olisi salamantereiksi tai salamanterieläimiksi nimitettävä koko Urodela-lahkoa, sillä 'pyrstösammakot' kuulostaa jotenkin luonnottomalta. Lisäksi se on sitkeähenkinen kuin itse piru: viime vuosisadan kuulu fysiologi Claude Bernard totesi, että se voi elää maan sisään haudatussa saviruukussa kaksi vuotta syömättä mitään (60), ja ainakin yhden tanskalaisen konnan tiedetään, kaikkien sammakoiden ikäpresidenttinä, viettäneen peräti 54vuotissyntymäpäiviään (63). VESILISKO, ROKOKOOSALAMANTERI Arkisen kodikkaan sammakon ja juhlavan barokkityylisen konnan rinnalla on vesilisko (Triturus vulgaris) siro rokokoohahmo. konna (Bufo bufo), jota on kautta historian pelätty ja inhottu niin kuin vain harvaa viatonta Belon sanoi sen voivan tappaa ihmisen yhdellä vilkaisulla (27) -, ansaitsisi kokonaisen oman kirjansa, mutta sellaista en ole Jean Rostandin klassisen 'Konnien elämän' (59) jälkeen nähnyt missään kirjoitetun. Mutta konna on tunnetusti arkkikonservatiivi. Levintäkartassa on kuitenkin yhä suuria aukkoja. Sen alueen tiedetään nykyään ulottuvan Järvi-Suomen rajoille asti. Tulokset, joiden las239. Sillä varsinaisesti konnatieteellisiä olisiko puhuttava frynologiasta, koska konna on kreikaksi frynos. Koetin toistakymmentä vuotta sitten tässä lehdessä kuvailla vesiliskoa ja sen elämää (65), enkä yritä nyt toistaa samaa, varsinkin kun voidaan todeta, että vesiliskolle ei kuulu paljonkaan uutta. Siihen ei ole paljon lisättävää. Yhden konnistaan Haapanen tapasi peräti 8 vuoden kuluttua vain 14 metrin päästä. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Se edustaa meillä vain Ahvenanmaalla ja kaakkoisrajalla esiintyvän sukulaisensa rupiliskon (Triturus cristatus ) ohella pyrstösammakoiden jännittävää, sammakoihin verrattuna alkukantaista ja vähälajista lahkoa ja siinä salamanterien heimoa (Salamandridae), johon kuuluu sellaisiakin kuuluisuuksia kuin myrkyllisyytensä vuoksi tarumaisen maineen saanut tulisalamanteri, keskiajan alkemistien lempieläin. En voisi kohdaltani sanoa samaa: olen parinkymmenen vuoden aikana nähnyt niitä tuhansia, ja pari kolme vuotta sitten innostuin mittailemaan niitä, lähinnä nähdäkseni sopivatko meikäläiset vesiliskot biometrisesti lajin nimirotuun vai Hans Kaurin 1959 (31) Pohjois-Ruotsista kuvaamaan borealis-rotuun, jonka useimmat käsikirjatkin nykyään mainitsevat (10, 12, 69). Suomalainen konna on sentään löytänyt arvoisensa kuvaajan Jouko Kaisilasta, jonka tässä lehdessä 1952 ilmestynyt essee rupikonnan elämänvaiheista (60) on yhä yhtä ajankohtainen ja mukaansatempaava, sanalla sanoen konnamainen, kuin neljännesvuosisata sitten. nimen muutokseen on aihetta. Etelä-Pohjanmaalla sitä on monin paikoin, ehkä Keski-Pohjanmaallakin, koska Pyhäjoella asti on yksinäinen havaintopiste. Hagström on Ruotsissa pyrkinyt muuttamaan vesiliskonkin nimeä vesisalamanteriksi, koska se ei ole liskoille vähintäkään sukua, ja myös Norjassa se on nykyään vesisalamanteri (64). tutkimuksia meillä on ilmestynyt sen jälkeen vain yksi, Antti Haapasen selvitys lajin kotipaikkauskollisuudesta (61), joka näyttää olevan vielä lujempi kuin sammakon. Miten sammakolla voisi toukkaajan jälkeen olla pyrstöä. Lisäksi se on perin sopeutuvainen ja menestyy kaikialla Euroopassa, jopa Luoteis-Afrikassa, sekä Aasiassa Japaniin asti. Rupiliskoa taas ei ole vuoden 1962 jälkeen tavattu Suomen manterelta. Idempänä pohjoisimmat tiedot ovat suunnilleen samalta leveysasteelta: Paltamosta, Sotkamon Sumsankylästä ja Kuhmon Lentualta (6 7, 68, 53). Kolme neljäsosaa merkityistä konnista löytyi alle 10 metrin päästä edellisen kerran havaintopaikasta, ja puolet oli seuraavanakin kesänä palannut 15 metrin säteelle. "Tässä oli ketunleipien keskellä lampi, jossa varttuivat elämäni ainoat vesiliskot", kirjoittaa Pekka Suhonen eräässä runossaan nostalgisesti. 'Pyrstösammakkoeläimet' olisi hyväksyttävä, mutta kömpelöhkö ; kuitenkin englantilainen sanoo 'tailed amphibians' tai 'urodeles' eikä 'tailed frogs' (paitsi ns. Meillä tuskin Konnan on todettu saavuttaneen 54 vuoden illn
240 a b Sammakko suorittaa päalllln ja vartalollaan ns. kemisessa sain tervetullutta tilastomatemaattista apua professori Matti Hakamalta, eivät vielä ole valmiit, mutta näyttää siltä, että meidän vesiliskomme eivät oikein suosiolla sovi kumpaankaan rotuun. Maissa vesihskoja näkee harvoin. Minun mittaamieni 48 isohkon koiraan (keskipituus 8 I, 6 mm) harjalla oli korkeutta yleensä 3-5 mm, keskimäärin 3,8 mm. Mutta asiaa mutkistaa se, että kun koiraat saivat olla akvaariossa, syömättä, niiden harja kutistui silminnähtävästi, viikossa millimetrin tai parikin. Oli hilpeä näky, kun kerran professori Toivosen kanssa tyhjensimme sammiollisen vesiliskoja tutun lammikon rantaveteen joskus kesäkuun lopulla ja ne kaikki lähtivät kiireen vilkkaa ryömimään maalle sen sijaan, että olisivat tavalliseen tapaan kadonneet vilauksessa kohti syvyyksiä. Akvaariossa niitä voi kyllä pitää myöhempäänkin, syksyyn asti. Liikkeillään se seuraa kuvion liikkeitä (nuolet). Ero on siis selvä. Itä-Saksassa ja Hollannissa 'herptiilit' on rauhoitettu kaikki, kyykäärmeitä myöten, ja Länsi-Saksassa konnille rakennetaan alikulkutunneleita ja turvallisille väylille johdattelevia aitoja (71). Aikuisissa naaraissa voisi tilastollisesti erottaa kolme ryhmittymää: ensimmäinen, jonka keskipituus on 72-73 mm, käsittää 65-70 % yksilöistä, toinen (78-79 mm) n. Meillä ei tällaisesta ole tietoa. Maksimi Etelä-Ruotsissa on O 95 mm ja 9 92 mm, Englannissa o 104 mm ja 9 94 mm, Länsi-Saksassa o 111 mm ja 9 95 mm, joten pieniksi jäävät meikäläiset vesiliskot niin kuin sammakotkin. Päin vastoin, sivistyksen edetessä niiden elinympäristöt saastuvat, myrkyttyvät ja supistuvat. 20 % ja kolmas (83-84 mm) 10-15 %. vulgarik·sella oli 5,4 mm, borealiksella vain 2,8 mm. Onhan pikkulinnutkin rauhoitettu kaikki, harvinaisuuteen, höyhenkoreuteen ja laulutaitoon katsomatta. Englannissa niiden tiedetään vaeltelevan pitkiäkin matkoja maata myöten (68). Maksimipituudeksi tuli näillä Porlan kalanviljelyaseman vesiliskoilla 92 mm sekä koirailla että naarailla. Osoitammeko me niille niiden ansaitsemaa kunnioitusta. Sopivia kutupaikkoja ei lähitienoilla ole, ehkä uskalla edes arvailla, m1sta nämä otukset olivat tulleet. Monissa sivistysmaissa tämä on havaittu myös viranomaisten taholla, ja harvinaisia sammakkoeläimiä jamatelijoita on rauhoitettu tai ollaan rauhoittamassa. Missä suhteessa peippo tai pajulintu on parempi ja lain suojaan ansioituneempi kuin sammakko, rupikonna tai sisilisko, jotka pyydystävät nekin tuhohyönteisiä hyödyksemme minkä kesän mittaan ehtivät. Onko yhtään syytä, mikä estäisi rauhoittamasta ei vain harvinaisuuksia, rupiliskoa ja kangaskäärmettä, vaan kaikkia, ehkäpä sentään kyytä lukuun ottamatta. Emmepä tietenkään. Etelä-Ruotsissa ja Englannissa vesilisko voi talvehtia vedessäkin (70). Olisiko suhtautuminen suopeampi, jos sammakko visertäisi satakielen tavoin, niin kuin sen jotkut sukulaiset todella tekeSUOMEN LUONTO 3/77 36. 1976 iltamyöhällä kömpimässä kävelytien poikki Maunulan-Metsälän rajoilla. SAMMAKOT ON SAATAVA LAIN SUOJAAN Sammakko, viitasammakko, rupikonna, vesilisko ja rupilisko ei niitä ole kovin monta, näitä muinaisen ja eksoottisen eläinmaailman pohjanperäläisiä pioneerilajeja. v. Koko Euroopasta ovat amfibit uhkaavasti vähenemässä (14, 64). Samaan suuntaan ollaan menossa meilläkin (53). Epäilemättä Hagströmin valmistumassa oleva perusteellinen tutkimus vesiliskojen elämästä tulee kertomaan paljon siitä, mistä ne tulevat ja mihin ne menevät. Kaurin mainitsemiin rotutunnuksiin kuului myös koiraan harjan korkeus, joka T. Näistä ryhmä I, joka Kaurilla vastaa kolmivuotiaita, sopisi borealikseen (72,8 mm, nimirodulla 69,8 mm) ryhmä II pikemminkin nimiro~ tuun, joskaan sanottavaa eroa e1 ole, ja ryhmä III jää yleensäkin ruotsalaisia pienemmiksi. Juhannuksen maissa vaisto vetää maalle päin. Miksi ei meillä. 8. Oliko niiden harjan mataluus siis vain ekofysiologinen ilmiö. optomotorisia liikkeitä, kun sen edessä olevaa kuviota liikutellaan. Kotkan Ristisaaressa kutu jatkuu heinäkuun puolelle. En mene siitä spekuloimaan enkä myöskään ainakaan vielä esitä meikäläistä vesiliskoa omaksi rodukseen, vaikka se sen kukaties ansaitsisikin. Vain ulkosaaristossa ja vesilisko elää kaukaisissakin saarissa, kuten esim. vslr... Itse olen Helsingin Maunulassa syyskuussa 1972 tervehtinyt 55 mm:n pituista tummaa nuorvesiliskoa sekä rivitalomme kellarissa että eteisessä lieneekö ollut sama itsepäinen lähettiläs ja toisen kerran 2-3 mm isompi yksilö oli 1. Nälkäisiä, tyhjävatsaisia, olivat myös Kaurin tutkimat borealis-koiraat. Ja sittenkin vesilisko jää kaikista amfibeistamme salaperäisimmäksi
Pasanen, S., Koskela P. ( I 955): Herpetologi.iche Notiun. Kaisila, J. Acta Vertebratica 1, 1-39 7. Biochem. 4. 63. Mondadori, Milano. Fauna och Flora 71 , 7779. (19 75): Herptilema och naturvdrden. Paris. Stock, Paris. Ed. 61. ( I 961) : The Ecology and life Hi.itory oJ the Common Frog. Curry-Lindahl, K. Fenn. Nuorteva, P. AWE/Cebers, Stockholm. Masson, Paris. WSOY, Porvoo. Zool. p. W. Koskela, P., Pasanen, S. Itämies, J. Koskela, P. Ann. 33. Zool. Zool. & R. Pitman, London. (cit.in 6) 48. Suomalainen, E. (1970): On the diel oJ the commonfrog (Rana temporaria L.). Luonnon Tutkija 73, 26. Luonnon Ystävä 45, 86-9 1. Ann. (1942 ):järvi.iammalrAo, Rana ridibunda, maallemme uUJi ,ammaJrAolaji. Fenn. (1973): DuraLionofthelarval ,tage, growlh and migration in Rana temporaria L. A. 57. Saxen, L. Meillä on rotusyrjintä kielletty ihmisten kesken eikö siis ole aika kieltää myös 'kylmäveristen' eläinten syrjintä 'lämminverisiin' verrattuna, varsinkin kun helmisimpukka ja apolloperhoset ovat jo päässeet valtiovallan suojelukseen. ( I 966) : Geographic variaLion and diJtribution oJ lhe Moor Frog, Rana arvali.i NilJJ. ( 1962): Les Porolepiformes et l'ori_gine des Urodcles. Delaunay, P. ( Anura) . (1 97 2): Suomen ni,äUäät 1-2. 8. 18. Thesis, Repons from the Department of Zoology, University of Turku, 2. Kaisila,J. (1967): Hiberation and uasonal movement, oJ the viper, Vipera berw (L.), in ,outhem Finland. Physiol. Aamulehti 24. (1973): MateenbiologiastaSuontunjärvmä ja TvärminneJJä. Ann. Mertens, R. C. Redi, F. ( 1963): Vesi/iJAo. 36. (1933): La vie de,crapaud,. 60. 47 . Collins, London. (1975): Problem med gröna grodor. ( 1974): The wintering oJ the common frog, Rana temporaria L. JO. 46. (1963): Phinomirwdepermiabiliti au niveau de La peau des reptiles. exp. H. (19 70): RantaAäär111,en ravinnoita. 19. Embryol. D. (1969): The Tailed Amphibiam oJ Europe. 2 1. 44. (1976): Suomen ,ammaAAoeläinten ja matelijoiden levinnei.Jyyden Aartoitw 1975 . Ann. 34 . (1974): Seasonal and age variation in the metaboli.im oJ the common Jrog, Rana temporaria L. 1967): Suomalainen mytologia. Blandford Press, London. (Pliny 1967); Natural Hi.itory, voi 3, trans!. (1962): La toologie au ,eititme sitclt. 42. (1972): ViitasammaJroiJta (Rana arvali.i Ni/J,. Reuter, T. Sy,tema Naturae. (1963): VesiliJAo SotAamo,ta (Ku). 35. Zool. Deutscher, A. R. 11. 45. Luonnon Tutkija 76, 8 1. Rackholm, Heinemann, London.) 26. (cit.in JJ) 37. 30. Tcrcafs, R. Aquilo Ser.Zool. (1 976): Norduppland, ätliga groda i ,in naLurliga miljö. Kuopion mUJeon eläintietulli,en o,aston opas. Haahtela, 1. Leikola, A. Koskela, P. 13. 71. (1962): Reptiles and Amphibiam oJ Europe. Fenn. (1976): Ampihihi/1TIJ and Reptiles in A/a.,Aa, the YuAon and Northwest Territorie,. Hagström T. Zool. Luonnon Tutkija 7 7, 9 1100. Fenn. Virtanen, P. Problemes actuels de paleontologie (f:volution des Vertebres) 104, 87100. 39. Zindermans, Uddevalla. Onko yhtään syytä, miksi rauhoitusta ei tehtäisi heti. (1949): KiTfalliiuu,JO AoAoelmatiedot maamme ,ammalrAoeläinten JO matelijoiden levinnei.iyydestä. Kozlowska, M . Amphibien. Droener/ Knaurs, MunchenZurich. Haapanen, A. KöylioJJä (St). 6. ( 1956, 1958): Se/AäranAaiJtm muodonvaihdoAJen hormonaali.iesta Jiiälelyitä ja ,en lriiiriöi.itä. 241. Haavio, M. 40. David & Charles, ewton Abbot. (1974): Theroleojneurotrammittm in the control oJ tempera!ure acclimation in the Jrog, Rana temporaria. Comp. Arch.Soc. , Koskela, P. (1969) : Poly,toma inlegerrimum (Froelich) (Trema!oda, Monogenea) ,ammalroi.i,a Vihdi.i,ä (U) . (cit.in J6) 3 1. in Finland. 7 1, 3 I 8-320. Fenn., 11 , 25 1-252. Harri, M. 28. Hagström, T. W. 14. lntern. 62. (1951 ): The Briti.ih Amphibiam and Reptiles. 15, 117 . Cöteborgs naturhistoriska museurn Årstryck, 17-2 1. Kuopio I 91 1. Ann. 49. (1970): Några ,vemAa amphibiartemas övervintring. Suomen Luonto II , 52-60. Kuopion Luonnonystäväin Yhdistyksen julkaisuja 2. SUOMEN LUONTO 3/7 7 36. Taloudellista hyötyä rauhoituksesta ei heruisi kovin paljon, mutta eipä siitä olisi kulujakaan. 3 . 68. ( 1968): Anjibi, rettili. (1966): liJälietoja viitasammaAo,ta (Rana arvali.i Ni/Ji.) Suomma. Luonnon Tutkija 53, 4045. Biochem. ( 1558): L'hi.itoire enlim tie PoiJso,u. 66. , 8891. esim. Rondelet, J. Luonnon Tutkija 60, 33-38 ja 62, 42-46. E. 11, J05-106. (Opere di Redi, 1, Napoli, I 741 ). (1961 ) Knaun Tierreich in Farben. Rostand, J. Ein nördlicher Fund von Rana arvali, Ni/JJ. (toim. 52. Kaisila, J. 23. (1959): The droelopment ofthereproductive orgam oJ the Jemale common Jrog ( Rana temporaria l.) in the yearly cycle. Fauna och Flora 66, 187-190. Morph. Ph. Itämies, J., Koskela, R. 55. A. Haapa nen, A. ( 1975): The annual cycle in the life oJ the common Jrog, Rana temporaria L., in northem Finland. 50 A, 723-727. Francoforu . Savage, R. Moniste, Helsingin yliopiston eläinmuseo. J. 1947): Pelto,ammaAo,ta (Ranaarva/i., Ni/JJon) ja ,en e,iinlymi.iestä Suomma. Belser, Stuttgart. Plinii Secundi Naturalis Historia. 12. Luonnon Tutkija 75, 58-59. (195 7): Suomen eläin.uvaslo 2. Cesner, C. A. 56. Harri, M . I 7 58). 7, 61 -66. KIRJALLIS UU'JTA: 1. Belon du Mans, P. Zool Fenn. Luonnon Tutk.ija 67 , I 79. Zool. F., Paris. 14, 17-32. 10, 53-60. Hagström, T. Acta Biol. 61. (1975): Groddjur och lrräldjur ifärg. (1975): The reproductivt biology oJ the female common frog, Rana temporaria L., in northem Finland. (1970): Site tenacit)• ofthe commonfrog (Rana temporaria L.) and the moorfrog (R. Koskela, P., Itämies, J., Pasanen, S. ( I 972): Va!tenövervintring ho, vii.JtivemAa ,alamanderlarver. Smith, M. Luonnon Tutkija 70, 20-21. Physiol. 20. Haapanen, A., Salkio, V. 16, 112. Suomen Luonto 22, 120129. 65. (1965): Lt, BaLraciem. in two pondJ in northem Finland in relaLion to environmenlal Jacton. arva/i.i Ni/J.). Alaska Northwest, Anchorage. Comp. M ., Wermuth, H. Cochran, D. 43. 4 7 A, 635-654. ( 1977): Vaeltava! Autemaan. (1975): Ef[,ct oftherma/ acclimaLion on uasonal liver and mUJcle glycogen content in the common Jrog, Rana temporaria L.. ( 1668): EJperunu intorno alla generatione degl'lmetti. 64 . 16. Franckh'sche, Stutt gart . Haapanen, A. Liian monet, koululaiset ja muut, ajattelevat yhä: tämä on rauhoitettu, tätä ei saa tappaa, tuo on rauhoittamaton, siispä sen saa ja se jopa pitää tappaa! Onko meillä oikeutta kummastella ja paheksua pikkulintuja pyytäviä eteläeurooppalaisia, jos oma puolustuskyvytön rupikonnamme pysyy lainsuojattomana, kenen hyvänsä mäsäksi tallattavana. 2. Jarvik, E. Ph. orske dyrenavn. , in northern Finland. Ann. 24. ( 1960): Thiories de l'ivoluLion des VertibriJ, rtcoruidiritJ å la lumitrt dt1 rictnlts dicouvtrlts sur lts vertibriJ infiritun. Aquilo Ser. (1973): Vdragroddjur, ödlaroch ormar. Sjögren, B. Neoteniasta ks. Saunders, Philadelphia-London-Toronto. Cracow., Ser. (1972): Herpetology. 32. 69. C. 35, 159167. (19 75): Europäi.iche Amphibien und Reptilun. Valvonta ei olisi helppoa, mutta tuskin sen kummempaa kuin pikkulintujen rauhoituksen valvonta. WSOY, Porvoo. ( 1945): E,qui.iu d'une hi.itoire de /a Biologi,. Rostand,J. M. Physiol. (cit.in 4) 25. 'Vanamo' 9, Suppl. Zool. (1960): Kriechtiere und Lurche. Terhivuo, J., Koli, L. 2. 3, 29-39. (1976): Embryological evidence for a poHible polyphyletic origin oJ the rteenl 1mphibiam. Koskela, P., Pasanen S. Fauna 29:4, 1-64 (1976). Hagström, T. Ed. Koskela, P., Pasanen, S. Juszyk, W. Porter, K. ( 1973): Silmän ja aivojen ä/iriviivaja värianalyy,i. Fauna och Flora 6 7, 261-263. 58 . Hellmich, W. 22. Nieuwkoop P. 54. 5. Lyon. Zool. 70. Komulainen, A. Linnaeus, C. 7. (1968): Guinnmin ennäty,ten Airja. (1555): La natur, & diuerJiti du poi.i,om. Stugren, B. C. 11. ( 1971): Några noteringarrörande våra vanliga groddjur, dologi. X. Luonnon Tutkija 5 1, 1012. Welches Tier ist das. McWhirter, N. Kaisila, J. Vai onko herptiilit jätetty vaille lain turvaa pelkästä halveksunnasta: mitäpä maassa matavista. Biochem. Cislen, T., Kauri, H. C uibe,J. Bernauer, T. 11. Siivonen, L. Sveriges Naturs Årsbok 66, 131135. JO, 414-4 18. Aquilo Ser. P. Hagström, T. ( 1965): SammalrAotutAimuAJen tuloA,ia. in northem Finland. Molekyyli 22, 1416. (1956): Regulation oJ the ,permatogenic cycle in the common Jrog (Rana temporaria). UMCS, Luuli n 14 , 169-23 1. 59, Fernholm, B., Stolt, B.-O . Callimord, Paris. vsk. Herman, Paris. D., Sutasurya L. (1959): Zoogeography oJ the Swedi.ih amphibiam and reptiles with notes on their growth and teology. R. 4 1. Arch. . thesis, University of Oulu. Otava, Helsinki. 5 1. Fauna och Flora 70, 239-240. I 7. Trutnau, L. P.U. Ann. vät. Asenteille rauhoituksella olisi kuitenkin ratkaiseva merkitys. (1952) : RupiAonnan elämänvaihei,ta. 50. 4. 9. van Oordt, P. 27. W. (1974): Site tenacity ofthe common toad, Bufo bufo (L.). 29. Otava, Keuruu. 4, 47 2-546. von der Wiel, Arnheim. ( 197 I): Differenm in the reproductive biology oJ mountain and /owland common Jrog,, Rana temporaria L.. Leinonen, H. ( 1586): Hi.itoriae Animalium liber 11 qui est de QuadrupedibUJ Ovipari.i. (19 74): Lucilia bufonivora Moniet (Dipt., Calliphoridae), a lelhal parasite in Rana temporaria L. 53. Luonnon Tutkija 77, 5970. J. Capocaccia, L. 3. Luurank.oiset eläimet. 15. Hoclge, R. Virveldyr. Steward, J. . D
Tämän ehdotusta on valmisteltu edelleen oikeusministeriössä, ja hallituksen esitys voitaneen antaa tämän vuoden (1977) aikana. Ulkoilulakikaan ei kovin hyvin sovellu tällaiseen, koska ulkoilureitin perustaminen on kunnan asia, mutta kokonaisia vesistöalueita seuraavat veneilyreitit ulottuvat usean kunnan alueelle. Toisaalta vesilaissa painotetaan merkittävästi vesistön hyväksikäyttäjän sekä vedenja maanomistajan suhdetta. rakentamista koskevista vesilain säännöksistä. VESIEN VIRKISTYSKÄYTTÖ ON TUNNUSTETTAVA TASAVERTAISEKSI KÄYTTÖMUODOKSI Vesilaki perustuu vesistön sulkemis-, muuttamisja pilaamiskiellon varaan. Tämä ilmenee mm. määrätä vesistöstä poist~ttavaksi sellaiset uppopuut ja uittotarvikkeet, joista on haittaa virkistyskäytölle. Vesien suojelulla ja virkistyskäytöllä ei ollut vielä nykyistä merkitystä. lains1llldäntösihteerinä vesilain kokonaistarkistukseen. Tästä johtuu, että vesistön virkistyskäyttöä ei ole mainittu ainoassakaan vesilain säännöksessä. Tämä on aiheuttanut epäselvyyttä jokamiehen oikeuksia koskevissa kysymyksissä ja suorastaan katastrofaalisen tilanteen lintuvesien ja muiden kosteikkojen suojeluyrityksissä. JÄRVIEN LASKEMINEN Luonnonharrastajien erityisenä SUOM EN LUO NTO 3/77 36. NYKYINEN VANHENTUNUT LAKI Vesilain säätämisen aikaan 1961 ja varsinkin sitä valmisteltaessa vesistöjen rakentamista pidettiin mitä tärkeimpänä vesivarojen hyväksikäyttömuotona. Lisäksi voidaan mm. Vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksia pyritään suojelemaan uiton aiheuttamilta haitoilta viime vuonna säädetyllä lailla vesilain uittoa koskevien säännösten muuttamisesta. Vesilaissa ei myöskään ole ollut säännöksiä siitä, miten vesija maa-alueita voitaisiin varata yleisiin virkistystarkoituksiin, veneilyreiteiksi ja ankkuroimispaikoiksi. Vesilain kokonaistarkistus on ollut vireillä jo vuodesta 1970 lähtien, jolloin valtioneuvosto asetti vesilain tarkistamisko~itean. mahdollisista veneilyreiteistä. VENEILYREITIT JA -SATAMAT Vesihallinto on viime vuosina tehnyt erilaisia selvityksiä ja suunnitelmia vesistöjen virkistyskäytöstä, mm. siinä, että se korostaa rakentamista vesienkäytön tärkeänä muotona, mutta sivuuttaa paljolti sekä vesien virkistyskäytön että niiden suojelun. Vesilaissa ei kuitenkaan ole säädetty ankkuroimispaikkojen eikä muiden veneilyä varten tarvittavien alueiden perustamisesta. Vaikka vesistön laadun huonontuminen virkistyskäyttöön epäilemättä sisältyykin kiellon käsitteeseen " muu yleisen edun loukkaus", on pidetty tärkeänä, että vesilain yleiskielloissa nimenomaisesti mainittaisiin virkistyskäytön rajoittuminen. 242 lyyn. Nämä kiellot määrittelevät, mitä vesistölle ei saa aiheuttaa ilman viranomaise_n, lähinnä vesioikeuden, lupaa. Hän on osallistunut useiden ympäristönsuojelua koskevien lakiehdotusten valmisteluun, mm. Yleinen virkistysetu on näin jäänyt uittoa, säännöstelyä ja muuta rakentamista heikompaan asemaan. Sen sijaan vesien yleiskäyttöoikeuden käyttäjillä eli juuri virkistyskäyttäjillä ei ole sanottavia mahdollisuuksia vaikuttaa vesiasioiden käsitteOik.kand. Lain mukaan uitto on nykyisin aina järjestettävä uittosäännöllä sellaisessa vesistössä tai sen osassa, jolla on huomattavaa virkistyskäyttöarvoa. Wallin toimii nyt oikeusministeriön lains1llldllntöosastolla oltuaan sitä ennen sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastolla. Näistä syistä on katsottu tarpeelliseksi, että vesilakiin lisättäisiin säännös, joka mahdollistaisi alueen lunastamisen ankkuroimispaikaksi tai muuta vesillä liikkujille tarpeellista käyttöä varten. Vaikka laki on yhä suhteellisen nuori, se heijastelee lähinnä 1950-luvun oloja ja asenteita, mikä ilmenee mm. Vesilain tarkistamisen tavoitteisiin sisältyy sekä vesien virkistyskäytön että vesiensuojelun mahdollisuuksien edistäminen. Kielloissa on lueteltu, tosin esimerkinomaisesti, ne edut, joita vesilailla pyritään suojelemaan. vsk.. Näitä ovat vesistön korkeussuhteet, veden laatu, kalakanta, ympäristön viihtyisyys sekä ihmisten terveys. Anna-Riitta Wallin Vesien virkistyskäyttö ja vesilain tarkistaminen Vuonna 1961 säädetty vesilaki syntyi vuosikymmeniä kestäneen valmistelun tuloksena
210 artikkeliin Koijärven tapauksesta). Vesistöjen tulisi palvella samanaikaisesti monta herraa, sekä kalastajaa, uittajaa että ulkoilijaa. Jo ennen vesihallinnon uudelleen järjestämistä 1970 maassamme tehtiin vesistöjen käyttöä koskevia laajempiakin suunnitelmia. E ö -f: &! ·. Tyypillisenä menneiden vuosikymmenten kaikuna vesilaki pitää järvien laskemista melko hyväksyttävänä toimintana. Muutoinhan järven laskemiseen tarvitaan vesioikeuden lupa (vrt. Vesilain tarkistamiskomiteahan esitti, että järven kokonaan laskemiseen ei voitaisi enää myöntää lainkaan lupaa. s. Vesihallinnon tehtäväksi annettiin vesien kokonaissuunnitelmien laadinta. Tämä voidaan toteuttaa siten, että kaikki järven laskemista koskevat hankkeet tulisivat vesioi,o keuden käsiteltäviksi ja että kus1 sakin tapauksessa olisi selvitettävä laskettavan "pienehkön järg ven" 1 luonnonsu 1 ojeluarvo han 1 k_,_ ..... Tavoitteena on, että vielä tämän vuoden aikana saataisiin valmiiksi kokonaissuunnitelmat, jotka koskevat kaikkia yhdeksäätoista suunnitelma-aluetta. ...__ < kimal a asiasta uonnonsuoje uUimalla voi jokainen virkistyä vedessä. Suunnitelmilla ei kuitenkaan ole nykyisellään tarkemmin määriteltyä asemaa. kokonaissuunnittelun yleispiirteisyyden vuoksi suunnitelmille ei voida antaa sitovaa merkitystä, niiden ohjaavaa asemaa on ilmeisesti korostettaw. ankkurointi paikoiksi. D 243. Vaikka mm. Jotta se ei aiheuttaisi haittaa muille, vesilakiin tarvittaisiin säännös alueiden varaamisesta veneilijöille esim. On taattava vesistön laadun säilyminen hyvänä, jotta mahdollisuudet uimiseen ja muuhun virkistyskäyttöön eivät huononisi. Nykyinen vanhentunut vesilaki tarkastelee kuitenkin kutakin hanketta yksittäistapauksena. Ympäristönsuojelun kokonaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeintä, että vesivaroja käytettäisiin optimaalisesti sovittamalla eri käyttötarpeet mahdollisimman tarkoin yhteen. -5 ?P7Gi~ • ...:-; _::r::~~ ~ -.-~~-=--~ ~-~ :t ~=----.--._._..__~------= = Veneily on tärkeimpiä vesien virkistyskäytön muotoja. ilona ovat matalat lintujärvet, jotka tuon tuostakin joutuvat kuivatushankkeiden kohteeksi. MONINAISKÄYTÖN PERIAATE ON TOTEUTETTAVA Edellä on käsitelty lyhyesti vesistön yhden käyttömuodon aseman parantamista vesilainsäädännössä. vsk. vähäinen" ja jotka siten voidaan kuivattaa ojitustoimituksen päätöksen nojalla. Lintujärvien kannalta tilanne on muita järviä ehkä vielä huonompi: ne ovat usein niitä "pienehköjä järviä, joiden merkitys vesistönä on SUOM EN LUONTO 3/77 36. Kuluvaa vuotta vietetään kosteikkojen suojelun vuotena. Siksi vesilain tarkistamiskomitea esittikin, että suunnittelusta säädettäisiin vesilaissa. viranomaisen lausunto. Nyt on luovuttu vielä viime vuosikymmenellä esitetystä näkemyksestä, että eräät vesistöt olisi varattava "viemärikäyttöön". Sen viettoon sopisi varsin hyvin, että vesilain muutoksella parannettaisiin lintujärvien suojelua
tavoin vanhentuneeseen rakennuslainsll.ädll.ntöön. Kaavoitus on voimaton niin kauan kuin jokainen kaavamääräys, jolla pyritään säilyttämään alue luonnontilassa, merkitsee maanomistajan "oikeuksien" loukkausta ja samalla sitä, SUOMEN LUONTO 3/77 36. Suoperäiset rannat, kivikot, jyrkänteet ja yleensä ulkoilun ja virkistyksen kannalta huonoimmat rannat jäävät ehkä jäljelle. 244 Esimerkki osoittaa pähkinänkuoressa syyn, miksi kaikki yritykset suojella Suomen luontoa ovat tuomitut epäonnistumaan. niissä vaikeuksissa, joita on kohdattu yritettäessll. Hlln on osallistunut pllllsihteerinll artikkelissa kuvatun rakennuslainslllldllnnön uudistuksenvalmistelutyöhön. Lauri Nordberg Luonnonsuojeluun rakennus lakia uudistamalla Suomen rakennuslainsälldllnnön kokonaisuudistus on meneillälln. suojella eräitä hienoimpia rantojamme ja vesillmme rakentamisen kurimukselta. Parhaat rannat hienoimmat hiekkarannat ja kauneimmat kalliot menevät aina ensin kaupaksi. vsk.. Rantojen käyttöönotto tapahtuu kaiken lisäksi "rusinat pullasta" -periaatteella. NYKYINEN LAINSÄÄDÄNTÖ JOHTAA LUONNON TUHOON Äskettäin lehdissä olleen uutisen mukaan Lohjanharjun arvokkaimpien osien suojaksi laadittu sorakaava jää toteutumatta, koska maat olisi täytynyt lunastaa hinnasta, joka sisältää kaikki maan uumeniin kätkeytyvät soravarat. markan korvauksiin maanomistajille. Oheisessa artikkelissa tarkastellaan Suomen nykyistä ja ehdotettua lainslllldllntöll. Summa on kolmannes Lohjan kunnan vuosibudjetista. Nykyisellään rakennuslaki on voimaton estämään tätä kehitystä. Sama ilmenee selvästi rannansuojelussakin. vapaa haja-asutusoikeus). Varatuomari Nordberg on sisllasiainministeriön kaavoitusja rakennusosaston vanhempi hallitussihteeri. On laskettu, että vapaat, virkistystarkoituksiin soveltuvat rannat loppuvat Etelä-Suomesta ja eräin paikoin myös Keskija Pohjois-Suomesta viimeistään 1980-luvulla, mikäli kehitys saa esteettä jatkua. Nykyinen lainsäädäntö lähtee siitä, että maanomistukseen sisältyy automaattinen oikeus saada rakentaa haja-asutusta (ns. Tällaisen summan uhraaminen yhden harjun suojeluun on ymmärrettävistä syistä mahdotonta, kun tiedetään, miten tiukalla kuntien budjetit ovat. Tämä kehitys on jo hyvää vauhtia menossa. Myös eräät rakennusliikkeet ovat viime aikoina ostelleet suuria maa-alueita rantakaavoittaakseen ja rakentaakseen ne sekä myydäkseen ne sitten eniten tarjoavalle. Äskettäin on valmistunut ehdotus uudeksi laiksi maankäytön suunnittelusta sekll rakentamislaiksi, jotka yhdessä korvaisivat nykyisen rakennuslain. Mikäli yhteiskunta haluaa estää tämän ja säästää rannan rakentamattomana, se joutuu yleensä "ostamaan" kuvitellun, spekulatiivisen rakennusoikeuden pois eli maksamaan pellosta tai metsämaasta rantatontin hinnan. Ja näin Lohjan ainutlaatuinen soraharju murenee pala palalta ahneiden maanomistajien käsissä. Rakennuslain uudistaminen nyt ehdotetulla tavalla on luonnonsuojelutyön vll.lttll.mll.tön ehto, sillll. Ja näin ranta toisensa jälkeen palstoitetaan huvilarakentamiseen ja suljetaan pois ulkoilijain ja retkeilijäin käytöstä. Jos tosissaan halutaan suojella luontoa, korvausperusteita on muutettava. Suomi on oli.et Euroopan maista viimeinen, jossa luonnonsuojeluhankkeet kariutuvat tällll. On taaskin ymmärrettavaa, että etenkään köyhillä maalaiskunnilla ei ole tähän varaa. Nykyinen lainsäädäntö johtaa väistämättä niin korkeisiin korvauksiin, että mikään niistä elimistä, jotka yhteiskunnan rahojen käytöstä päättävät (valtio, kunnat), ei katso siihen olevan varaa. Uusin piirre kehityksessä on, että laajoja ranta-alueita omistavat puutavarayhtiöt pyrkivät hyödyntämään koko sen rakentamisoikeuden, jonka nykyinen rakennuslaki niille turvaa. Tämän oikeuden nojalla kaikki Suomen vielä vapaat, virkistystarkoituksiin soveltuvat rannat voidaan palstoittaa ja rakentaa täyteen. Ehdotukset ovat nyt lausuntokierroksella, joka päättyy 15.8.1977. alan nykyinen vanhentunut lainsälldllntö tekee mahdottomaksi sellaisetkin luonnonsuojeluhankkeet, joita varsin yksimielisesti pidetll.ll.n koko kansakunnan etujen mukaisena. Nykytilanteen nurinkurisuus oli.kyy mm. Tämä olisi johtanut n. 20 milj. sekll verrataan sitll muiden pohjoismaiden tilanteeseen
Missään Eu245. Ehdotuksen mukaan yhteiskunnalle syntyisi kaavoituksesta lunastustai korvausvelvollisuus silloin, kun maan käyttäminen entiseen tarkoitukseensa estyy tai huomattavasti vaikeutuu. Nyt ehdotetussa laissa maankäytön suunnittelusta vaatisi soranottokin luvan. Sama periaate olisi voimassa soranoton ja muiden maankamaran ainesten ottamisen koh dalla. Uudistetulla lailla tllm!lldn epäkohta korjattaisiin. Näin siis alueen varaaminen maaja metsätaloustarkoituksiin tai tulevaisuuden virkistyskäyttöön ei aiheuttaisi yhteiskunnalle korvausvelvollisuutta. Keskeisimpiä periaatteista on se, että lainsäädännön tulee antaa suojaa vain olemassa olevalle, tbisasialliselle maankäytölle. Rannat mökittyvät slllltelemllttömllsti, sillä nykyinen rakennuslaki ei pysty sitll estämään. Itse asiassa ne merkitsevät vain Suomen jälkeenjääneen lainsäädännön saattamista Länsi-Euroopan maiden tasolle. Maisemaa vakavastikin vaurioittava soranotto kuuluu meillll maanomistajan oikeuksiin. E E disrakennuksen tai avaamalla soj rakuopan. PeriSUOME LUO TO 3/77 36. jos alue on kaavailtu virkistysalueeksi) mahdollisuus sanoa "ei" rakentamiselle ilman, että se joutuu vastakkain raskaiden korvausvelvoitteiden kanssa . Ehdotuksen mukaan maan käyttöönotto rakentamistarkoituksiin edellyttäisi aina, että alue on joko kaavassa tai erityisessä lupamenettelyssä todettu siihen tarkoitukseen sopivaksi, ottaen huomioon muut rakentamispyrkimyksen kanssa kilpailevat maankäyttötarpeet. silloin, kun kyseessä on luonnonsuojelusyistä säästettävä harjumuodostuma. Muu kuin tavanomainen kotitarvekäyttöä varten tapahtuva ottaminen vaat1s1 luvan, joka voitaisiin ilman korvausvelvollisuutta evätä esim. maaja metsätalouden harjoittamiseen), yhteiskunta ei joutuisi maksamaan korvauksia. NYT EHDOTETAAN: Nyt valmistunut ehdotus laiksi maankäytön suunnittelusta (kaavoituslaki) lähtee niistä periaatteista, jotka kaavoitusja rakennusasiain neuvottelukunnassa joitakin vuosia sitten hyväksyttiin rakennuslainsäädännön kokonaisuudistuksen pohjaksi. rakentamalla uu. Jos sen sijaan maata edelleenkin voi käyttää samalla tavoin kuin ennenkuin (esim. että kuviteltu, spekulatiivinen hajarakentamisoikeus tai soranotto-oikeus on maanomistajalle kalliilla rahalla korvattava. Tämä merkitsee sitä, että yhteiskunnalla olisi tarvittaessa (esim. MUISSA POHJOISMAISSA Edellä kuvatut lainsäädännön muutokset eivät ole kovin radikaaleja, jos niitä tarkastellaan kansainvälistä taustaa vasten. aatteet hyväksyttiin vasemmiston, liberaalien ja riippumattomien suunnittelijaja luonnonsuojelujärjestöjen äänin lähinnä keskustapuolueen ja kokoomuksen vastustaessa. Kenelläkään ei sen sijaan saa olla automaattista, itsestään lankeavaa oikeutta muuttaa ympäristöä ja luonnonolosuhteita, esim. vsk
Se, että tällaiset muutokset äskettäin saatiin läpi Skandinavian maissa, johtui suuressa määrin näissä maissa niin vireästä ympäristönsuojelukeskustelusta ja luonnonsuojeluliikkeiden toiminnasta. Todettakoon, että esim. Tämä johtikin Ruotsissa siihen, että mm. Sen vuoksi luonnosta ja luonnonsuojelusta huolta kan·tavien järjestöjen ja yksityisten henkilöiden olisi nyt herättävä ja voimistettava painostustaan, jotta luonnonsuojelun kannalta välttämättömät uudistukset saadaan pikaisesti läpi. Vähän sen jälkeen poistettiin vapaa soranotto-oikeus, niin ikään yksimielisesti. Fälldinin hallituksella ei ole aikomuksia muuttaa näitä Ruotsin rakennuslainsäädännön peruspilareita. Vapaa soranotto-oikeus poistettiin samana vuonna niin ikään suurella enemmistöllä. Suomessa keskustapuolue on toistaiseksi ratkaissut pulman päinvastoin. Lehdistö ja yleinen mielipide loivat sellaisen paineen luonnon säilyttämisen ja ympäristönsuojelun puolesta, että millään merkittävällä poliittisella ryhmällä ei ollut mahdollisuuksia lähteä uudistuksia vastustamaan. Ruotsissa oli 1952-19 7 3 voimassa erityinen rannansuojelusäännöstö, jonka kokemuksista voidaan tehdä mielenkiintoisia päätelmiä. sellaisia summia monien muiden tarpeiden rinnalla toisarvoisena pidettyihin virkistystarpeisiin ja luonnonsuojeluun. Jos näissä peruskysymyksissä ei paasta nykyaikaisen länsieurooppalaisen lainsäädännön linjoille, on turha toivoa, että ne ta·voitteet, joita esim. vsk.. Kun hajarakentamisen ja soranoton saattaminen yhteiskunnan valvontaan ovat lakiehdotuksen keskeisiä, poliittisesti merkitseviä uutuuksia, on perusteltua sanoa, että rakennuslakiuudistus on ensi sijassa luonnonsuojeluasia. Vasemmiston lisäksi myös keskustapuolue ja kansanpuolue kannattivat uudistusta. Se tapahtui porvarillisen Baunsgårdin hallituksen toimesta konservatiiviseen puolueeseen lukeutuvan ministerin valmistelemana. Laki edellytti tuolloin, että jos rannansuojelualuee!!a evättiin rakennuslupa, mm ''menetetty'' rakentamismahdollisu us oli korvattava maanomistajalle. Se johtaa käytännössä siihen, että luonto tuhotaan, koska houkutus hyötyä taloudellisesti rannasta tai soraharjusta on liian suuri ja koska toisaalta yhteiskunta ei katso voivansa uhrata . Sen kohdalla tehtävistä ratkaisuista riippuu pitkälti se, mitä mahdollisuuksia meillä on edetä käytännön luonnonsuojelutyössä. mk. Uudistuksen viivästyminenkin olisi kohtalokasta, koska rantoja palstoitetaan ja soraharjuja tuhotaan koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ne, jotka puhuvat luonnonsuojelusta, mutta eivät ole val miita uudistamaan lainsäädäntöä korvaussäännösten osalta, eivät siten ole mitään todellisia luonnonystäviä. luonnonsuojelupiirien painostuksesta vapaa haja-asutusoikeus poistettiin vuoden 19 7 3 alusta. Yhteiskunnan on voitava estää haitalliset ympäristönmuutokset ilman korvausvelvollisuutta. Luvan epäämisestä ei tulisi yhteiskunnalle korvausvelvollisuutta. Uudessa kaavoituslakiehdotuksessa on lähdetty siitä, että kaikki rakentaminen ja muu peruuttamaton luonnon muutta246 minen vaatii aina joko kaavan tai luvan. On lähdettävä länsieurooppalaisen lainsäädännön tavoi~ siitä, että maanomistukseen et automaattisesti kuulu oikeutta muuttaa ympäristöä ja luontoa niin olennaisella tavalla kuin mitä rakentaminen tai soranotto merkitsee. SUOMEN LUONTO 3/77 36. RAKENNUSLAKIUUDISTUS RATKAISEE LUONNONSUOJELUN TULEVAISUUDEN Kaikki kokemukset, niin meiltä kuin muualta, osoittavat kiistattomasti, että sellainen lainsäädäntö, joka lähtee periaatteesta, jonka mukaan aina kun luonto halutaan säilyttää muuttumattomana, maanomistajalle on maksettava korvauksia joko rakennusmaan hintatason tai sorakuution hinnan mukaan, on tuomittu epäonnistumaan. Rakennuslakiuudistus on nyt Suomessakin tulossa ratkaisevaan vaiheeseen. rannansuojelun ja soraharjujen suojelussamme on varsin yksimielisesti asetettu, koskaan voisivat toteutua. Valtio ei katsonut voivansa uhrata suojeluun niin paljon rahaa kuin lain soveltaminen olisi vaatinut. Mistä löytyy sellainen valtiovarainministeri (aivan puolueväristä riippumatta), joka on valmis hellittämään valtion rahakukkaron nyörejä tällaisin summin. Tanskassa poistettiin vapaa hajarakentamisoikeus maaja metsätalouden raken. Myös Norjassa rakentaminen on tehokkaasti yhteiskunnan valvonnassa. nuksia lukuunottamatta 1969. Tämä johti käytännössä siihen, että 7 5-80 % :ssa tapauksista rakennuslupa myönnettiin, vaikka kyseessä siis oli alue, joka olisi pitänyt erityisesti suojella rakentamiselta. Viimeksi lainsäädäntöä on tältä osin muutettu Tanskassa ja Ruotsissa. Se joutui ratkaisemaan, haluaako se olla ympäristönsuojelupuolue vai maanomistajapuolue. virkistysaluekomitean ehdottamien välttämättömien yleisten virkistysalueiden lunastaminen tulisi maksamaan kaikkiaan yli 800 milj. roopan maassa ei enää tunneta sellaista vapaata hajarakentamisoikeutta kuin Suomessa. Se päätti olla ympäristönsuojelupuolue. Tyypillinen on Ruotsin keskustapuolueen kanta. Lisäksi koko maassa on saatettu voimaan sääntö, jonka mukaan uudisrakennuksia ei saa rakentaa 100 metna lähemmäs rantaviivaa. Tämä tapahtui laajan poliittisen yksimielisyyden vallitessa. Kunnille asian hoitaminen on luonnollisesti vielä monin verroin vaikeampaa. Jos tosissaan halutaan luontoa suojella, jos halutaan, että joitakin virkistystarkoituksiin soveltuvia rantoja vielä säilyy rakentamattomina ja että kauniit soraharjumme säästyvät jälkipolville, on omaksuttava toinen linja korvauskysymyksiin
Edellinen sääksiraportti julkaistiin Suomen Luonnon numerossa 2/1976. Niinpä tietomme Pohjois-Suomen sääksenpesistä ovat vielä pahasti puutteellisia. Kalasllllksill hän seuraa myös kenttämiehenä, mm. 2 %. Vain Oulun ja Lapin lääneihin on ollut vaikeata löytää riittävästi vaFK Saurola johtaa Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimistoa ja samalla kenttllornitologien vapaaehtoiseen työhön perustuvaa linnustomme seurantaa. Lentokykyisiksi ne kuitenkin tulevat yleensä vasta 247. 900 pesäpaikkaa, joista todettiin asutuiksi 648 reviiriä ( 1975: 673). On jälleen korostettava, että mainitut luvut kertovat sen, kuinka monta poikasta pesässä oli rengastushetkellä, jolloin poikaset yleensä ovat varsin isoja. Edellisenä vuonna asutuiksi todetuista reviireistä jäi 1976 tarkastamatta vain 15 eli n. Niiden jälkelllismällrät ovat edelleen varsin tyydyttävät. SUOMEN LUO TO 3/7 7 36. Kun joku pesäntarkastajista on joutunut luopumaan leikistä, uusi innokas ja pätevä lintujenharrastaja on yleensä ollut valmis astumaan tilalle. paaehtoisia sääksimiehiä ~-a niinpä Pohjois-Suomen pesat ovatkin suureksi osaksi jääneet parin etelästä tulleen "ammattilaisen" harteille. Onneksi suurelta yleisöltä on jatkuvasti saatu täydennystietoja koko maasta. Pesimistulos, joka 19 7 5 oli jonkin verran huonompi kuin neljänä ensimmäisenä tutkimusvuotena, kohosi takaisin entiselle tasolleen. PESIMISTULOS NORMAALI Vuonna 1976 tarkastettiin kaikkiaan n. vsk. Eläinmuseon sääksirengastajat ovat yhä jaksaneet tunnollisesti seurata sääksikantamme menestymistä. ja Turunen, J. poikasia runsaasti rengastellen. 1976 Vuodesta 197 l lllhtien Suomen sääksikantaa on seurattu yhä tarkemmin. Pesinnän aloitti 597 sääksiparia, joista 420 kykeni tuottamaan ainakin yhden ison poikasen. Pertti Saurola Suomen sääkset v. Sääksitutkimukseen osallistuivat 19 7 6 uusina miehinä seuraavat rengastajat: Ahola M., Kaunista, T. Koko maan pesimistulosta kuvaavat luvut olivat: 2.05 poikasta/ poikaspesä, 1.45 poikasta/ aloitettu pesintä ja 1.33 poikasta/ asuttu reviiri. Ilahduttavana lisäpiirteenä todettakoon, että talveksi ulkomaille muuttavien sääksiemme turva paranee
• .,,,, 6. ... ;;y 00 ••. .. Ii" ... .. , .. ..... . 248 poikaspesä asuttu, tulos epäselvä asuttu, ei poikasia kesäpesä reviiri asuttu, pesä ei vuonna 1975 asuttu pesä, jota ei tarkastettu I 97 6 .
Considerations on the Effects of Shooting and Status of the Italian Breeding Population. Report of Proceedings. Mustat merkit osoittavat tapettuna löydetyt, valkeat merkit muulla tavalla löydettyjä. (1977 ): Recent Changes in the Aclual and Legistative Stalus of Birds of Prey in the U.S.S.R. ~engastus ja löytöjen analysomtt ~m tu~kimustyötä, jonka tuloksia voidaan monella tavalla käyttää luonnonsuojelutyössä hyväksi. Sensijaan Turun Ja Ponn läänissä (erityisesti rannikolla) tulos oli edelleen kehno (vastaavasti: l.93, 1.18, ja 1.11). M. tähän .. Kymmenvuotisjaksona 1954-1963 ilmoitettiin 3 7 %o pesäpoikasina re?g~stetu~sta sääksistämme tapetutks1 ensimmäisen syksyn aikana Neuvost~liitossa. niis~ varmasti menehtyy pesap01kasa1kana vielä rengastuksen jälkeen. SÄÄKSIPROJEKTI ON TEHOSTANUT RENGASTUSTA Ennen vuotta 197 1, jolloin valtakunnallinen sääksiprojekti aloitettiin Suomessa oli rengastettu yhtee~sä n. Kartat antavat melk_o selvän kuvan siitä, että sääks1ämme on eniten vainottu Itä-Euroopan maissa, Italiassa, Maltalla ja Afrikan länsirannikolla. 2 500 sääks~~P?_~kasta, joista on saatu 350 loytoa. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Galushin, V. Muutamat sääksimiehet ovat ehtineet tehdä ylimääräisen tarkistuskäynnin pesäpaikoille vielä lentopoikasvaiheessa. On vaikeata sanoa, paljonko etupäässä n\loriin li~_tuihin kohdistuneen vamon vaheneminen auttaa sääksiämme toivottavasti riittävästi. Koska muilla tavoilla löydettyjen määrä on koko ajan pysynyt samana, tuntuu melko usMUISTA: sääksen pesä, jota ei ole merkitty asianmukaisella lasikuituisella rauhoitustaululla, ei ole tutkijoiden tiedossa! Jos haluat auttaa sääkseä ja sääksitutkimu~ta, ilmoita pesän tarkka sijainti osoitteella: Sääksi tutkimus Eläinmuseon rengastustoimisto P. m~~nessä ehtinyt tulla yli 250 loyto_a. 2-3 viikon kuluttua rengastusajankohdasta, joten ?sa. Koska Neuvostoliitossa rauhoitusmääräykset petolintujen osalta ovat melko hiljattain muuttuneet (Galushin 1977), on mielenkiintoista katsoa, kuinka muutos näkyy suomalaisissa sääksilöydöissä. World Conference on Birds of Prey. Vienoa 1975 : 152158. Aineiston pitäisi kuitenkin olla täydellisempi, jotta voitaisiin esittää luotettavia arvioita poikasten kuolevuudesta pesinnän loppuvaiheessa. 249. D KIRJALLISUUTTA: Chiavetta, M. vsk. Vuoteen 1964 saakka petolinnut olivat Nem-ostoliitossa rauhoittamattomia ja n11sta maksettiin tapporahaa. Jakson 1964-1973 aikana vastaava luku putosi 10 %o :en. 3 000 paria, tuntuu Chiavettan arvio mahdottomuudelta. Esimerkiksi Chiavetta (19 7 7) arv101 että Italiassa ammutaan jok~ vuosi laillisesti ja laittomasti 1 000 muuttavaa sääkseä, joista 2/3 edellisen kesän poikasia! Kun Euroopan (poisluettuna Neuvostoliitto, josta ei ole tietoja) ~ä~ksikannaksi voitaneen arv101da enintään n. Edelleen 1974 tuli voimaan määräys, jonka mukaan petolinnun tappamisesta on seurauksena sakkorangaistus. Rautatiek. 13 00100 HKI 10 kottavalta, että nuoriin sääksiimme kohdistunut vaino on pudonnut Neuvostoliitossa n. Musta merkki kertoo, että sääksi on tapettu. Vuosina 1974-1975 Neuvostoliitossa tapettiin enää vain 2 %o :a saman kesän poikasista. Report of Proceedings. kahdenteenkymmenenteen osaan siitä, mitä se oli 1960-luvun alussa. @ rJ Kartat I ja 2 kertov~t Suomessa ren~astettujen sällksenpo1kasten löytöpa1k~t Euroopassa ja Afrikassa. Vienoa 1975: 272-274. SÄÄKSIIMME KOHDISTUVA VAINO ULKOMAILLA Kartoissa 1 ja 2 on esitetty Su~messa rengastettujen sääksenpo1kasten ulkomaiset löytöpaikat. 4 000 sääksenpoikasta, joista on jo . Vuosina 1971-1976 on rengastettu n. n. Epäilemättä luku on kuitenkin niin suuri, että vakavan vetoomuksen esittäminen Italian (samoin kuin eräiden muiden maiden) hallitukselle olisi paikallaan. Koska tällä kertaa ei julkaista menneen kauden pesinnästä kertovaa läänikohtaista taulukkoa, on syytä erikseen mainita, että pesimistulos Vaasan läänissä, missä sääksen poikastuotto on aikaisempina tutkimusvuosina ollut varsin alhainen, oli viime kesänä suorastaan hyvä (2.0/poikaspesä, l.63/pesintä, _ I.43/r~viiri). World Conference on Birds of Prey. Vuonna 1964 ne rauhoitettiin ja tapporaha poistettiin. Valkeat merkit taas kuvaavat kaikkia muita löytötapoja: "jäänyt kal~v~r~,ko~~", "t~~männyt lanko1hm , petoelatmen tappama", "löydetty kuolleena" jne. (1977): Diumal Birds of pr,y Ringed in Europe and in Northem Africa, shot in Italy from 1969 to 1973. Rengaslöydöt kertovat myös, että vaino muissa edellä mainituissa maissa on vastaavina jaksoina pysynyt muuttumattomana, vaikka periaatteessa Malta onkin ainoa Euroopan maa, jossa kaikki petolini:iut ovat ed~lleen täysin rauhotttamattom1a
1976 Lintuaatelimme seurantaohjelmista nuorin, tuulihaukkatutkimus, jatkui kolmatta kesllll 1976. osittain koijautuneen. Taulukon laskelmat valaisevat haukka määrien heilahteluja maan eri puolilla. Suluissa on ilmoitettu varmojen pesintöjen mällrll. Tulokset ovat osoittaneet, että tuulihaukkojen 1960-luvulla alkanut alamäki on keskeytynyt, sillä tutkimusvuosina maamme kanta on pysynyt suurin piirtein ennallaan tosin kannanvaihtelut voivat olla huomattavat. Seuraavat päätelmät voitaneen tehdä, kunhan muisteFil. Kaikille välitetään näin Suomen Luonnon kautta kiitokset sekä toivomus seurata haukkoja vastakin. HAUKKAKESKITTYMÄT Lääni TODETTUJEN PESÄPAIKKOJEN LUKUMÄÄRÄ JA ESIINTYMISTYHJIÖT 1976 Tuulihaukkojen esiintymisen yleispiirteet on merkitty kunnittain pistekarttaan. pikkunisllkkäiden runsaudenvaihtelut. Tuulihaukkatutkimuksen toteuttamisesta on vastannut 23 alueellista asiamiestä. Paikoin Uudellamaalla, Kuopion läänissä ja Pohjois-Karjalassa niiden lukumäärä on lisääntynyt vuodesta 1975. taan havainnointitehokkuuden tuomat rajoitukset: Ahvenanmaalla haukka määrät ovat pysyneet ennallaan: pääsaarella niitä pesii vain muutama pari, eivätkä ne saaristossakaan ole missään lekutelleet runsaina. Kevällstll 1974 hlln on johtanut valtakunnallista tuulihaukkatutkimus. Näiden kokoaminen on pitkäjänteistä työtä ja siksi tutkimus jatkuu tehokkaana vielä tänä kesänä. Tutkimusta on rahoitettu luonnonsuojelujllijestöjen ULP-kampanjan avulla. Usean sadan harrastajan tähänastiset havainnot ovat mahdollistaneet haukan elintapojen seurannan. ta, joka kllynnistettiin Luonto-Liiton aloitteesta. Seppo Kuusela Suomen tuulihaukat v. Ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset heijastuvat silti edelleen haukkojen esiintymiseen. Kannanvaihteluun vaikuttavat mm. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Ensisijainen tavoite oli lajin uhanalaisuuden selvittäminen. Vuosina 1974-76 todettujen mahdollisten tuulihaukan pesäpaikkojen lukumäärllt lllä.neittllin. Tämä taas edellyttllll mahdollisimman monipuolisia tietoja pesimäbiologiasta. Myös paikoin Vakka-Suomen viljelysseutuja havaittiin tuulenpiekTuulihaukkojen mll.ll.rllt vaihtelevat paikoittain 3-4 vuoden vlllein. Takavuosina todettu selvä tuulihaukkojemme kannanromahdus, jonka syyksi on epllilty lllhinnä niiden talvehtimisalueiden ympllristömyrkkyjä, näyttll.ll. vsk.. 250 1974 1975 1976 Ahvenanmaa 3 (0) 7 (2) 4 (2) Uudenmaan 60 ( 12) 70 (17 ) 79 (20) Kymen 62 (1 4) 2 11 (65) 135 (40) Turun ja Porin 70 (24) 86 (22) 123 (3 1) Hämeen 93 (18) 143 (51) 152 (36) Mikkelin 13 (2) 9 (1 ) 13 (1 ) Vaasan 99 (42) 123 (37 ) 107 (50) Keski-Suo men 10 (5) 64 (26) 63 (29) Kuopion 18 (4) 25 (9) 42 (3) Po hjoisKarjalan 45 (6) 24 (4) 45 (9) Oulun 90 (26) 38 (JO) 63 (24) Lapin 21 (7) 61 (JO) 27 (6) Yhteensä 584 ( 160) 861 (254) 853 (25 1) Taulukko l. yo Kuusela opiskelee Helsingin yliopistossa pll.ll.aineenaan elllintiede. Tuulihaukan uhanalaisuutta ei voidakaan varmasti arvioida tuntematta kannan luonnollista slllltelyjärjestelmää. Uusina yhdyshenkilöinä tietoja ovat koonneet Juhani Karhumäki (VarsinaisSuomi), Aimo Turtiainen (Itä-Savo) ja Teemu Matinp1:1ro (Pohjois-Pohjanmaa)
1 Varma pesintä b, Todennäköinen pesintä (pysyvä reviiri) • Mahdollinen pesintä (pesintäaikainen havainto) , f \ I 1 h C: .., C: ..,, ..,, ii "' ::ö
Rautatiekatu U, 00100 Helsinki 10. on myös toimentehostetun Tutkimuksen jatkuessa mietittävä, mihin piteisiin ryhdytään 252 seurannan jälkeen. Teemavuoden tehtävänä on levittää tietoa kosteikkojen todellisesta arvosta, jotta tietämättömyys ei johtaisi korvaamattomiin menetyksiin. 5. Ryhmän johtajana oli Eesti Looduskaitse Seltsin Tallinnan osaston esimies Guido Talijärv. Mm. 5. Sääksistä tehdyt havainnothan osoittavat, että tekopesien tuotos on luonnonpesiä parempi (Saurola, Suomen Luonto 271976). Kunkin alueen haukat ovat tämän mukaisesti runsaimmillaan 3-4 vuoden välein, mutta välivuosinakin niitä pesii. Lahjoitukset ps-tilille 60821-1 . vsk.. Sen sijaan nuoret, ennen pesimättömät yksilöt hakeutuvat pesimään sinne, missä myyräsaalista on erinomaisen paljon. Nämä ovat todennäköisimmin kokeneita ja taitavia saalistajia, jotka käyttävät tehokkaasti vaihtoehtoisia saalislajeja. Lappeenrannan-] outsenon alueelle 19 7 5 ilmaantunut lähes uskomaton haukkatihe~tymä n~yttää nykyoloissa poikkeukselta, jonka lainmukaisuudet ovat toistaiseksi pysyneet salassa. Varsinkin Lapissa haukkakannat olivat harventuneet kesällä. Varsinkin Satakunnassa haukkojen esiintyminen heijastelee selvimmin koko LounaisSuomen kulttuuriseuduilla aavistettavaa ristiriitaa yksisuuntaisen maatalouden ja haukan elinehtojen välillä. Materiaalia, jonka tuotto käytetään luonnonsuojelun hyväksi, voi tilata tämän lehden keskellä olevalla lomakkeella. Ohjelmassa nähtiin myös Kari Soverin ja Seppo Keräsen kuvaamia upeita dioja kosteikkojen elämästä. Luonnonystävien apuun vedotaan silti edelleen. 3-4 vuoden sääntö ei selitä. Pesälöytöjen perusteella viime kesän kolme parasta tuulihaukkapitäjää olivat Lappeenranta, Kauhajoki ja Valkeakoski. Anna ropo luonnon hyväksi. Todellisiksi tyhjiöiksi on sen sijaan uskottava JärviSuomi ja Satakunnan laajat alueet. VIROLAISVIERAILU Kymmenen virolaisen luonnonsuojelijan valtuuskunta vieraili maassamme 26.29. sopivanmallisten "pönttöjen" asettelua (tuulihaukathan pesivät satunnaisesti puunkoloissa ja lisäksi niiden vanhentunut nimi "tornihaukka" viittaa niiden taipumukseen pesiä rakennusten syvennyksissä ja ulokkeilla). 1976. suosiossa. Tilaisuuden yleisömenestys oli ennalta-arvaamaton ; Helsingin Metsätalon suuri luentosali osoittautui aivan liian pieneksi. Myös vanhat ja puutteellisetkin tiedot tuulihaukkojen pesintäaikaisista havainnoista ovat arvokkaita. Toiminnanjohtaja Esko Joutsamo esitteli avauspuheessaan liiton tavoitteita kosteikkoalueiden suojelemiseksi liiton alkuperäisluonnon suojeluohjelman pohjalta. Molekyylissä 4/1977) tai osoitteella: Tuulihaukkatutkimus, Eläinmuseon rengastustoimisto, P. Tällöin pienelle alueelle voi keskittyä usea haukkapari pesimään vieretysten. kosteikkovuoden päätilaisuuden maassamme. Vaikka järvien kuivatus maataloustarkoituksiin on vähentynyt, eräitä parhaita lintujärviämme uhkaa yhä kuivatus.Juridisista syistä lintujärv-iä on voitu vain erittäin harvoissa tapauksissa rauhoittaa luonnonsuoj elualueina. TEKOPESIÄ TUULIHAUKOILLE. Apulaisluonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen kertoi kosteikkoja uhkaavista vaaroista ja Suomen hienoimmista kosteikkoalueista. Jos saat tietoosi tuulihaukan pesän tai vaikka vain havaitset tuulihaukan pesimäaikana, ilmoita tiedot tuoreeltaan ja tarkasti joko tutkimuksen asiamiehille (osoitteet ovat mm. Myös Keskija Pohjois-Pohjanmaan rajakunnista löytyi tavallista useampia pesiviä pareja; Liminganlahden rantaniityt ovat seudun tuulihaukkakeskusta. Myös Etelä-Karjalan haukat olivat vähentyneet, vaikka Kaakkois-Suomen kunnat yhdessä Eteläja Keski-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen ohella olivat edelleen niiden . Koimen vuoden tulokset antavat jo jonkinlaisen käsityksen tuulihaukan kannanvaihteluista. Vaikka pesäpaikat eivät merkitsevästi rajoittane tuulihaukan lukumäärää, voitaneen harkita myös tekopesien, esim. Mukana oli myös johtava virolainen luonnonsuojelija Jaan Eilan. Kaikkea em. Suomen luonnonsuojeluliitto KOSTEIKKOJEN SUOJELUILTA Kuluvana vuonna kosteikkojensuojeluvuosi jatkuu koko Euroopassa. Arvokkaiden kosteikkojen pelastaminen suojelualueiksi on kiireellinen tehtävä, jonka suorittamisesta päävastuu kuuluu valtiovallalle. Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti 18. Niitä säätelee olennaisesti pikkunisäkkäiden, ennen muuta peltomyyrän, runsaus. Samansuuntaisia tietoja on karttunut myös tuulihaukoista; kysymystä pohditaan laajemmin Molekyylissä 4/ 19 7 7. TUULIHAUKKATIETOJA KOOTAAN EDELLEEN Keväällä 1974 alkanut valtakunnallinen tuulihaukkaseuranta aiotaan päättää kesän 19 7 4 jälkeen tällöin suunniteltu neljän vuoden ohjelma on olennaisilta osiltaan toteutettu. Tilaisuuden päätti Suo-elokuva. Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti virolaisvieraille tutustumiskäynnit Sauvo Henttosen johdolla mm. sijöitä edellisvuotta tiuhemmin. Kanta-Hämeen seutukaavaliittoon, Tammelan Torronsuolle, SUOMEN LUONTO 3/77 36. Näin voitaisiin erityisesti Etelä-Suomessa voimistuvaa pöntötysharrastusta ohjata uusille luonnonsuojelullisille urille. Suomella on kansainvälinen velvollisuus suojella kohteita, joita on ainoastaan tai pääasiassa vain Suomen alueella
9. vsk. Luonnonsuojeluun sanan laajassa merkityksessä kuuluu siis mikä tahansa luontoa ja maisemakuvaa sekä luonnonvaroja suojeleva ja hoitava toiminta". Ajatel·1aanpa vain esim. Kääntöpuolen pandan muotoili Mauno Honkanen. Näin ollen varsinainen rauhoitustoiminta on vain eräs luonnonsuojelun osa-alue. uusiutuvien luonnonvarojen ekologisesti ja kansantaloudellisesti kestävää käyttöä, ympäristönsuojelun tekniikan ed_istämistä, liikenneja energiapolitiikkaa, vesistöjen ja ilman suojelua, meluntorjuntaa, ympäristömyrkkyjä, käytettyjen materiaalien hyväksikäyttöä, asuinja työympäristön terveellisyyttä ja viihtyvyyttä, jokamiehen oikeuksien turvaamista ja ympäristöopetuksen, -tutkimuksen ja -hallinnon edistämistä. Suomen Luonnon tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Pekka Borg esittelee Suomen luonnonsuojelun nykytilaa. Johdannossa todetaan artikkelin antavan "tiiviin ja asiapitoisen yleiskuvan Suomen luonnonsuojelun nykytilasta ja osittain myös näkyvissä olevasta kehityksestä". Useimmissa näissä kysymyksissä viime vuosina aikaansaatu lainsäädännöllinen ja hallinnollinen parantuminen ei suinkaan saisi merkitä demokraattisen valvonnan otteen heikentymistä. VIISAASTI VESILLÄ Vesihallitus on laatinut jokamiehen veneilyohjeet "Viisaasti vesillä, jätteittä järvillä". Samassa numerossa katsastavat Timo J . 5. Helsingissä järjestetään mm. Huutoja korvesta KOSTEIKKOJEN PUOLESTA Suolampi, suon lehtien hiljaisuus, niittyvillaa, kurkien untuvaa ja niin olit itsekin rakastetun käsien jäljiltä kosteikko ja kun jonakin päivänä puhkesi lämmin itku, maanalainen vesi kohosi alhaalta ja puhkaisi sinuun uuden väylän ymmärsi/ että se oli samaa juurta, että elämä alkaa vedestä henkinenkin, ja sinä halusit ki1joittaa runon kosteikkojen, kaikenkaltaisten kosteikkojen puolesta. ILMANSUOJELUVIIKKO Sisäasiainministeriö järjestää yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen Kaupunkiliiton., Suomen Kunnallisliiton ja eräiden muiden järjestöjen kanssa valtakunnallisen ilmansuojeluviikon 19.-25. Mitalien myynnistä kertyneet varat käytetään M_aailman Luonnon Säätiön suomalaisten suojelukohteiden hyväksi. kansainvälinen ilmansuojeluseminaari ja ilmansuojelunäyttely. Läsnä oli 130 vierasta. Sitä saat vesipiireistä, Suomen luonnonsuojeluliitosta tai vesihallituksen lomakev·arastosta, PI 250, 00101 Helsinki 10, mistä suuret määrät onparasta tilata. alaisen kohteen merikotkasaaren, Kotkannevan ja Liminganlahden suojeluun. Nykyään sille ei ole tarjolla tarpeeksi saalista, sillä villikoira ja leopardi kilpailevat samasta ravinnosta. Näiden aiheiden tulisi kuulua paitsi valtion ja kuntien toimintaan myös vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen aktiivin ja kriittisen toiminnan piiriin. Maailman Luonnon Säätiö tukee Mauritiuksen tuulihaukan pelastustyötä ja tarhakasvatusta. Nyt tuulihaukkoja on yhteensä 13. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto LUONNONSUOJELUMITALISARJA Maailman Luonnon Säätiö on tuottanut Luonnonsuojelumitalisarjan, jonka aiheiksi on valittu kolme uhanalaista lintulajia. 1977 Pernajassa WSOY:n Suvikummussa. Sirkka Selja MIKÄ ON. Lehtinen on maksuton. JAAVAN TIIKERI Aasian tiikeriin verrattuna pienempää ja tummempaa Jaavan tiikeriä on jäljellä enää 45 yksilöä Jaavan itäosan Meru Betirin suojelualueella, joka on Jaavan tiikerin ainoa elinpaikka. Luonnonsuojelun veteraanin Reino Kalliolan mukaan (Luonnonsuojelu 1971, toim. Sarjan ensimmäiset kappaleet on luovutettu presidentti Urho Kekkonen. 1977. Viimeisten yksilöiden pelastamiseksi on Maailman Luonnon Säätiön rahoittama tutkija tohtori John Seidensticker. Lehtonen ja Risto Palokangas luonnonsuojelun tilaa yhden esimerkkiläänin, Keski-Suomen puitteissa. Opaslehtinen kertoo pähkinänkuoressa, mitä kuuluu jokamiehenvelvollisuuksiin liikuttaess~ järvillä ja saaristossa. Mitalisarjoja on valmistettu kultaisia, hopeisia ja pronssisia. LUONNONSUOJELUN NYKYTILA SUOMESSA. Merikotka-aiheisen mitalin on suunnitellut Nina Terno, muuttohaukan Terho Sakki ja huuhkajan Raimo Heino. MAURITIUKSEN TUULIHAUKAN POIKASET Maapallon harvinaisin petolintu Mauritiuksen tuulihaukka, jota uhkaavat metsästys ja elinympäristön tuhoutuminen, on tuottanut viime vuonna viisi poikasta. KURKIJUHLA 1977 Perinteinen Kurkijuhla pidettiin 21.-22. Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle ja Suomenlinnaan. Meillä ei tietenkään ole mitään suojelualueiden perustamista ja harvinaisten ja uhanalaisten kasvija eläinlajien rauhoitusta vastaan, mutta onhan toki luonnonsuojelussa ollut jo kymmenisen vuotta paljon muutakin toimintaa. Niitä myydään myös muissa pohjoismaissa. Kurkijuhlan tuotto käytetään kolmen uhanSUOMEN LUONTO 3/77 36. Metsästys ja elinympäristöjen tuhoutuminen vähensivät kantaa nopeasti toisen maailmansodan jälkeen. Juhlaohjelmaa esittivät monet nimekkäät taiteilijat. Onhan sitäpaitsi suojelualueja rauhoitustoimmta melko tyydyttävästi viranomaisten hallinnassa moniin muihin luonnon253. Luonnonsuojelu näyttää nimittäin olevan lähinnä alkuperäisen luonnon rauhoitustoimintaa·. Näiden artikkelien antama kuva meikäläisestä luonnonsuojelust~ on mielestämme kovin yksipuolinen. Ilmansuojelu pyritään viikon aikana tekemään tunnetuksi lehdistön, radion ja tv:n avulla. Taro ja Häyrinen) "luonnonsuojelu voidaan periaatteessa määritellä huolenpidoksi ja vastuuksi taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen luonnonarvojen käsittelemisestä kokonaistuloksen ja pitkän tähtäyksen kannalta parhaalla tavalla
Insinööriuutiset.~energia ja mu~t _lu~mnonvarat, Jatteet, _ympanstonsuojelun tekniikka), Ympäristö ja terveys (vesi, ilma, melu, myrkyt, työja asuinympäristö), lukuisat eräja retkeilylehdet (jokamiehenoikeudet) sekä Natura ja Opettaja (ympäristöopetus) niin monipuolisesti, että Suomen Luonnolla tuskin olisi paljonkaan lisättävää. YK :n ympäristöohjelman UNEP :in toimiala antaa tästä vakuuttavan näytön. suojelun osa-alueisiin verrattuna. Äskettäin hyväksytty liito n yleistavoitteita ja toimintaperiaatteita käsittelevä ohjelmaasiakirja määrittelee liiton toiminnan samalla tavalla kuin he : liiton toimialaan kuuluu koko ympäristönsuojelu. Yhteistyö virkamiesten ja vapaaehtoisten välillä on tietysti erittäin toivottavaa ja toimiikin useissa lääneissä ja valtakunnallisesti. Lehtosen ja Palokankaan artikkeliin viitaten toteamme, että vapaaehtoinen luonnonsuojeluliike asettaa tietysti omassa keskuudessaan järjestödemokratian pelisääntöjen mukaan tavoitteensa ja menetelmänsä. C) 1962 1969 1976 Suomen Luonto-lehden artikkelien sivumllllrll.inen sisältö 7 vuoden välein alkaen vuodesta 1962. Loppuponnen tavoite toteutuu vähitellen, mutta nykyisin voimavaroin liitto ei voi huolehtia kaikista osa-alueista. SL 2/77 ). Vapaaehtoinen luonnonsuojeluliike on kuitenkin jo kunniakkaiden perinteidensä velvoittamana altis tarttumaan kaikkiin havaitsemiinsa epäkohtiin ja käyttämään tehokkaiksi arvioimiaan menetelmiä näiden epäkohtien julkistamiseksi ja korjaamiseksi. Lehden sivumäärän huomattava lisääntyminen ja toimitustyön kohentuminen eivät valitettavasti ole merkinneet vastaavaa sisällön monipuolistumista ja kirjoittajakunnan ammatillista laajentumista. ympäristönsuo;'elusta on tullut tällainen kattokäsite. Käsittääkseni sekä Borg että Lehtonen ja Palokangas kuvasivat luonnonsuo;elun, ei ympäristönsuojelun, nykytilaa ja kehi tystä. Varmaan olette havainneet, että Suomen Luonnon kirjoittajat ovat lähes aina henkilöitä, jotka ovat ottaneet "omakseen" jonkun luonnonsuojelukysymyksen ja ajavat sitä voimiensa mukaan. Toimintateemat on huolella valittava. Käsitys, jonka mukaan alan virkamiehet. Suomen Luonnon sisällön analyy-si osoittaa liiton tämänhetkisen toiminnan painopisteen, ei liiton tai lehden koko toimialaa. Suomen Luonto -lehti on tällä hetkellä paljolti elitistinen näyteikkuna Suomen alkuperäiseen luontoon ja sen suojeluun. vsk.. Tämän vuoden ensimmäinen numero vahvistaa havaittua suuntausta. Luonnollinen ohjain on myös ajankohtaisuus (esim. Jokin aika sitten arveltiin, että luonnonsuojelu jäisi yläkäsitteeksi kattamaan sekä alkuperäis1 uo nnon että ympäristön suojelun, mutta kehi tys on kulkenut toiseen suuntaan. Valkea sektori = suojelualueJa rauhoitustoimintaan ja maisemansuo1eluun liittyvät artikkelit, musta sektori = muut luonnonsuojelun osa-alueet käsittll.vll.t artikkelit. Nämä muut alueet ovatkin suurempia yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia vaativia ja ehkä juuri siksi niillä on edistytty niin hitaasti. Kuten kaikki tiedämme, epäkohtia luonnonsuojelun alalla on meillä sekä itse luonnossa että myös hallintokoneistossa. Kirjoittajan ohjeet ovat numerossa 1/7 7, joten olkaapa hyvät! Rajoituksiakin voi ilmetä. Pelkkä rauhoitustoiminta on selvästi pään pistämistä pensaaseen. Sekä kansainvälisesti että kotimaassa . a huomautuksista aiheutunee käsitteiden horjuvuudesta. Toivomistanne aiheista monia käsittelee jo nyt jokin lehti, esim. Useimpiin Mäkelän _ja Paasivirran ajatuksiin voi lämpimästi yhtyä. On kummallista mutta totta, että Suomessa juuri alkuperäisen luonnon edustavien alueiden suojelu ja uusiutuvien luonnonvarojemme järkevä hoito ovat erittäin kiireellisiä tehtäviä. Matti Uihdeo;·a TOIMITUKSEN NÄKÖKULMA Lähetteessänne toteatte itsekin, että asioita ei nyt pohdita ensi kertaa. Suomen luonnonsuojeluliiton tärkeimmän äänenkannattajan, Suomen Luonto -lehden, artikkelien pistokoemainen sisältöanalyysi 15 viime vuoden ajalta osoittaa rauhoitustoiminnan ja alkuperäisen luonnon kuvailun saaneen viime vuonna takaisin 1960-luvun lopulla menettämaänsä osuutta muiden luonnonsuojelun osa-alueiden vastaavasti jäädessä vähemmälle huomiolle (kuva). Tämä on sitäkin merkittävämpää, koska liiton esiintyminen muissa julkisissa tiedotusvälineissä on viime vuosina ollut valitettavan vähäistä. Ilkka Mäll.elä, KSLSY:n sihteeri Lauri Paasivirta, KSLSY:n hall. Näihin on pyritty (esim. Kun asioita o n yritetty panna kiireellisyysjärjestykseen, etusija on annettu ympäristöä lopullisesti ja peruuttamattomasti muuttaville hankkeille. jäsen PUH EENJOHTAJA VASTAA On ilahduttavaa, että liiton ja SL :n linjoista keskustellaan. Toivottavasti pian päästään myös muille aloille. Aineiston tarjonta kasvaa nopeammin kuin painopinta-ala. Luonnonsuojelua koskevasta tiedosta on pulaa, eikä liene tapahtunut montakaan kertaa Suomen Luonnossa ei kai vielä kertaakaan että painavaa luononsuojeluasiaa sisältävä artikkeli olisi jäänyt julkaisematta. Piirien ja paikallisyhdistysten toiminnassa voivat luonnollisesti painottua valtakunnallisten teemojen ohella myös alueellisesti tai paikallisesti keskeiset aiheet. Artikkeli Suomen Luonnossa ei yksinään korjaa epäkohtia, vaan se on pieni osa siinä monivaiheisessa tapahtumasarjassa, joka viime vaiheessaan toivottavasti Johtaa tekoihin. Tämä on saattanut myös osaltaan hidastaa liiton jäsenmäärän kasvua, ja hidastunutkin kasvu on ollut Luonto-Liiton varassa. Syysliittokokous 1974 todeten, että SL ei voi riittävästi käsitellä kaikkia aloja suositteli keskittymistä sinne, missä muiden tiedotusvälineiden anti on niukinta eli alkuperäisluonnon suojeluun ja luonnonvarojen ekologisen käytön perusteisiin. Luonnonsuojelun alalle viime vuosina luotu hallintokoneisto virkamiehineen kuuluu sekin luonnonsuojeluliikkeen kriittisen havain254 noinnin piiriin. Riippuu siis luonnonsuojeluliikkeen puuhamiehistä, mitkä asiat pääsevät painomusteasteelle. Niin Keskikuin muussakin Suomessa kannattaa todella seurata näitä ja muita lehtiä, laatia niihin artikkeleita, keskustella, sopia yhteistoiminnasta, kampanSUOM EN LUO NTO 3/7 7 36. voisivat asettaa kansalaisjärjestöjen toimintakohteille ja -tavoille rajoja, on ainakin meidän mielestämme kummallinen ja torjuttava. Suomen Luonto on heille tässä muuan työkalu. Samalla ne kuitenkin ratkaisevat Suomen luonnon tulevaisuuden. Mielestämme luonnonsuojelun käsitteen samoin kuin luonnonsuojeluliiton virallisesti hyväksytyn t01mintalinjan ja Suomen Luonto-lehden sisällön välillä vallitsee ilmeinen ristiriita. Nehän puhuttivat Pieksämäelläkin. Loppupontena esitämme, että luonnonsuojeluliikkeen toimintaa on kehitettävä kaikilla luonnonsuojelun osa-alueilla ja liiton äänenkannattajan toimituspolitiikan on tuettava tehokkaasti liiton laajaalaista toimintaa. kauaskantoisen työnsä ääressä kauan istunut kansallispuistokomitea, soidensuojeluvuosi 1976, kosteikkojensuojeluvuosi 197 7). Luonnonsuojelu on tekoja
lt has retained most of its rapids and the modest pollution from sewage and forestry has not excluded its valuable fish. Last of the Rivers of Central Ostrobothnia by Pekka Salminen Pages 178-180 Western Finland has always been reknowned for its rich and varied river systems. Attitudes have been slow to change and irreparable damages have been made. for water engineering, and now working under the National Board of Waters. The construction of rivers has rapidly changed the situation. Achievements of the Wetlands Conservation Year 1976 by Peldta Salminen Pages J6JJ64 Finnish peatlands are seriously threatened with large scale draining for fo restry and peat production. Unfortunately, Finland's legislation creates many obstacles against efficient protection, and the fate of many fine wetlands is still uncertain. Massive amounts of public funds have been wasted in projects opposed by local inhabitants and sharply criticized by ecologists. An equivalent Nordic list includes 40 Finnish wetlands. Less destructive practical alternatives which were recommended by experts and conservationists ignored. Most recent analysis implies that, in spite of the irreparable losses, the gains are unsatisfactory. One hundred or more wetlands are nationally important, and deserve proper protection. Vapaaehtoinen luo·nnonsuojeluliike nosti silloin keskustelun piiriin esimerkinomaisesti joukon asioita, jotka silloin eivät vielä kuuluneet oikeastaan millekään viranomaiselle. Current plans to harness Lestijoki must clearly be rejected. International Co-operation in the Conservation of Waterfowl by Malli K. To achieve this in a relatively nat region, a number of long canals and river diversions would be required. Current plans include the construction of more dams, more power stations and other drastic changes. Toivottavasti se näkyy mm. The situation is particularly alarming on the private owned lands in southern Finland. Nowhere else can such a process be studied and this justifies an increased auention to small waters. In each casc, responsible authorities can be found in an obsolete organization once created SUOMEN LUONTO 3/77 36. Liittokokoukset ovat i;>uolestaan päättäneet, että liiton v01mavaroja käytetään tehokkaimmin keskittymällä tiettyihin ajankohtaisongelmiin. Tämä ilmenee sekä liiton projektienvalinnassa että Suomen Luonnon sisällössä. The gains would mainly consist of a very modest amount of electricity. In many ways they have been the basis for human life in the area. Further deterioration of Finland's waters should be stopped immediately, and experts in ecology should be heard when flanning any changes in the remaining natura waters. SL:n toimitusneuvostokin on pitänyt tärkeänä yhdentää lehden ja liiton toimintaa. Inventory of Finland's Waterfowl by Pertti Ras,i Pages 188-194 Since 1965, Finnish ornithologists and state authorities have been gathering information about the use of wetlands by breeding and migrating birds. But they have gradually become a tool for power companies, spending hundreds of millions of public money. ln order co guarantee a sufficient supply of water to the factory through River Närpiönjoki, an existing water reservoir was en larged into part of Levaneva, a proposed national park. The losses would include wastage of public money, serious deterioration of scenic and natural values, and decline of fish and crayfish production. liiton periaateohjelmista, joita Suomen Luonto julkaisee sitä mukaa kun niitä ehditään valmistaa. Such activities were already in progress and will continue to be for many years, but the campaign has resulted in increased public awareness of the values of natural peat!ands, as well as recognition of the positive steps taken by the authorities to create a comprehensive network of representative reserves of peatlands in ali parts of Finland. Presently, 22 Finnish wetlands are induded in the Mar list of important waterfowl breeding and resting areas. In 100 years the total area of wetlands (iakes and peatlancls) in this area has been decreased by 50 per cent. Originally, their task was to control natural floods, now worsened by extcnsive drainage of lakes and bogs. joista jne. Additional information supported by intensified field studies, has resulted in the discovery of the value of a number of hitherto almost unknown lakes, shores, and peatlands, and accurate information of the numbers and status of many species of birds. However, these river basins are still valuable areas for fishing, recreation, and conservation. Protective measures done by more Southern European nations to save the wintering areas would be useless without protection of the breeding areas in the north. The small lakes of the western archipelago are particularly valuable and ought to be conserved. Their original task was to improve agricultural land, and such goals are still used as an excuse, but calculations reveal that most projects now serve power companies. Endangered Small Waters of Southern Ostrobothnia by Ve,a Luhta and Pertti Sevola Page, 181-185 Conservation of small lakes, ponds, and creeks has been largely ignored. 36, 1977. tässä numerossa. Taustatietoa tälle toiminnalle saa esim. Moni asia etenee nyt "omalla painollaankin", joten vapaaehtoinen luonnonsuojeluliike on voinut keskittää voimiaan sinne, missä työvoimapula on huutavin. Until now some 200 000 hectares are protected while more than five million hectares have already been drained. Summaries of the Main Articles Teuvo Suominen Suomen luonto (Nature oJ Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection (Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Lönnrotinkatu 17 B 6 00120 Helsinki 12, Finland Editor-in-Chief: Teuvo Suominen Experts Wanted Editorial Page 161 Strange things are happening in Finland: lakes are being dammed, rivers convertcd into canals, anrl rapids into miniature power plants. Speech Given at the "Peatlands Conservation Year" Celebration by Rauno Ruuhijarvi Page, 165-167 Finns have traditionally disliked peatlands and early scholars, including C. Tämän vuoden projektien kohteina ovat kosteikot ja jokamiehenoikeudet. 1 n Finland, the first half of the European Wetlands Conservation Campaign 1976-1977 was devoted to saving peatlands. Loppuponsi on todella paikallaan. Pirkola Page, 186-187 Finnish ornithologists, sportsmen, and game biologists have actively participated in the imernational Project Mar. Seuraavien vuosien kuluessa tapahtui valtionhallinnossa varsin ripeää kehitystä, säädettiin lakjea, yleiset tiedotusvälineet kiinnostuivat ympäristönsuojelusta jne .. However, measures to preserve them suitable for birds are still unsatisfact0ry. Water Engineering in Southern and Central Ostrobothnia by Vesa Heinonen Page, 171-172 The nat coastal plains of western Finland have become a target for ambitious and shortsighted water engineers. About 20 % of them are of international importance, and some af them are included in the international lists of particularly valuable wetlands. A technical paper on the subject will be published in English in "Finnish Game Research", No. The Case of River Nll.rpiönjoki by E,ko Rä.sänen Page 17 J Recently, political expediency innuenced a decision to construct a cellulose factory in Kaskinen , a small town on Finland's western coast. Plans to Destroy Perhonjoki and Åhtävll.njoki Rivers by Tapani Hyytinen Pages 174-177 Previous operations in western· Finland have included the construction of large regulated water reservoir in the Perhonjoki river system, and hydroelectric power generation at the rapids o( River Ähtävänjoki. Vertailussanne esiintyvä vuosi 1969 on muuten eräässä mielessä poikkeuksellinen: silloin elettiin ympäristönsuojelun murroksen aikaa ja lisäksi valmistauduttiin Luonnonsuojeluvuoteen 1970. vsk. Liminganlahti Bay byjouko Siira Pages 195-199 Liminganlahti Bay, just south of Oulu, is an 255. Disappearing Wetlands by Antti Haapanen Page, 168-170 The drainage of wetlands in two drainage basins in southwestern Finland is considered. However, the conservation movement of Finland is determined in its elforts to oppose short-term economic planning and to save the most valuable remaining peatlands for scientific, co nservational, recreational, and economic purposes. This resulted in disastrous consequences. Ecological aspects are largely ignored, fish populations lost and water quality in the area degraded. ln Southern Ostrobothnia the situation is most critical. Postglacial emergence is about one meter per century at the coast and gradua! succession is transforming bays to freshwater ponds and lakes. River Lestijoki is the only surviving representative of the once numerous rivers. Linne of Sweden, were terrified of the hardships they sulfered when penetrating them. lts watershed still consists of primeval forests and bogs
Some new biometric data·is given on th e common newr. Water pollution and demands for drainage t hreathens the future conservation of the delta. They have earlier provided winter food for cattle and were thus of primary importance for agriculture. On the average, 2. I n addition, the four other amphibians occurring in Finland the moor frog (R. Both plans would drastically affect the avian fauna. However, vegetation is generally rich. Large and outs1.anding meadows even on the European scale still exist in the Tornio River Valley herween Sweden and Finland. The region is important for both breeding and migrating waterfowl, shorebirds, etc. At first, the increased area of exposed soi! favoured the growth of U/mu, laevi.J. Disappearing Alluvial Meadows by Matti Uihdeoja Pages 224-226 Periodicall y flooded meadows are mostly situated in northern Finland. Some of the owners are now willing to raise the water level. An equal area is lost rhro ugh drainage and construction since the 1950's. cri,tatw) are brieny prese111ed, wi1h some recen tly obtained data on their occurrence in different parts of the country. Plans to conserve some examp!Ps of these meadows have been presented during two decennia but so far no progress has taken place. Accord i ng to the proposed new Construction Act, permission wi ll be required for ali major operat ions permanently changing the nature and landscape. Otajärvi is panially disturbed, since its water level has been lowercd twice. New leg1slation is in preparation. · The Kokemllenjoki River Delta by Pertti Kalinainen Pages 200-20) River deltas often make good avian habitats. The delta is one of the rnost important waterfowl ecosystems in the whole country and also sustains numerous passerines and birds ofprey. The Frog and Its Relatives by Anto l eikola Pages 2)2-241 The phylogeny, distribution and life history of the nimmon frog (Rana lemporaria ) are desrribed, with particular emphasis on its biology in Finla nd in the light of some recent invesrigations. Water Act and Recreational Use ofWaters by Anna-Riitta Wallin Pages 242-243 The Finnish Water Act was enacted in 1961. Many of the surrounding forests are still wi ld, providing eagle owl and o rher raptors with suitable habitats. It is famous for its fish, too, and it offers fine pasture for moose and whitetailed deer. The author describes the sights and sounds of Östersundominlahti, an eutrophic bay just east of Helsinki, to help visitors appreciate the unique, often rare and endangered, bird life of this kind of wetland. Improved Construction Act by Lauri Nordberg Pages 244-246 One of the ma_jm· obstacles to conservation in Finland is that landowners have almost unlimitecl rights to exploit their land. Flooded meadows have a very significant role as a landscape element. lt would also enforce hetter protection of small shallow lakes used by waterfowl a nd other wi ldlife by requiring strict co111rol of water engineering, drainage, and othc-r anivities. M os, of the flooded meadows have been destroycd because of construction of power plants and artificial reservoirs. Finnish Kestrels in 1976 by Seppo Kuu,e/a Pages 250-252 Annual survcys of kestrels were initiated in 1974 because the species seemed to be declining sincc 1he 1960's. The costs wou ld include a considerable amount of puhlic money and the loss of rich wildlife. Otajllrvi, a Case Study by Hannu Rautanen and Jouko Högmander Pages 2/J-215 Otajärvi in southwestern Finland is a relatively small (6 km') shallow lake showing a strikingly southern character with a rich bird life many of which are migrants. Water authorities have invented a pian using the loopholes of obsolete legislation, to " utilize" the lake which they apparently consider 'useless'. Primula nulan.s ssp. Finally, a strong wish is <'Xpressed to have the amph ibians and reptiles in Finland legally protected. finnmarchica ) are found , which 01herwise live only on the coasts of the Arctic Ocean and the White Sea. 1 ts formation has ta ken 2 000 years and now includes 1 500 hectares. The figures are cssentiall y identical with those of the previous year (2.54, 861 , respectively), but significantly highcr than in 1974 (160, 584). Fladas, Coastal F ormations Peculiar to the Baltic by Kalevi Keyn/iJ Pages 219-221 Shallow coastal bays are gradually separated from the Baltic Sea by the slow process of rising land and sedimentation of organic matter on their bottoms. 05 young were produced by c•arh su,cessful nesting. Finnish Ospreys in 1976 by Pertti Sauro/a Pages 247-249 During the traditiona! osprey survey, some 900 nesting sites were observed in 1976. The difference can be partly explai ned by the nuctuations of rodent populations, their principal prey.. The planl life includes species typical to both brackish and fresh water, and the rising land creates a unique plant succession from aquatic life to a terrestrial one in the course o f few decades. The shores are largely uninhabited, and there are no important fish. This resulted in a disappearance of alluvial meadows, sharp demarka tion of the shore line and drying of rich forests on the shore. Their existence depends o n the interaction of noodi ng (inundation), sedimentation, ice and mangcnerated moving. Such a bay, called " flada" , gradually turns into a lake, or, if very shallow, directl y into a bog. regulation of water levels in Lake Vana_javesi was starred in 1962,. But, due to its, vegetation, it is one of the best habitats for warerfowl in Finland. Among the common species also grow plants which indica1e eutrophication of the water. The harsh winter conditions limi t the animal life to invertebrates capable of dorrnancy in winter, and mobile vertebrates. Recreational Use of Wetlands by Seppo Vuo/anto Pages 2J0-2J 1 Recent trends indicate that the rapidly expanding recreational use of coastal and other wetlands in Finland is adversely affecting wi ldlife. The rarities include grey lag goose and yellow-breasted bunting. Not only are Finns becoming more interested in the fascinating life of the wet!ands hut increasing numbers of foreign visitors, induding groups in coaches, visit annually some of the finest wetlands. The proposed Water Act would pay special at1cn1 ion 10 the need for maintaining and/or crea1ing suitable conditions for swimming, hoating, fishing, and other approved recrcational activities. But later on, the latter, together with other hroad-leaved trees was displaced by Picea abie.~. But another project proposes a 2 km dam to raise more agricultural land. The " profits" wou ld include, in addition to "improved sceneries", better shoreli nes for 200 expected cottages, various recrea tional uses by local inhab itants, some improvement for agricultural land, and a limited supply of fresh water. The only way society can irnervene is by paying an equal amount of money in order to create a reserve. These disturbances cxclude trees, bushes and mosses and sustain a rathcr stable vegetation. Koskeljllrvi, a Case Study by Markku Haukioja Pages 216-218 Koskei järvi is a shallow lake of 8 km' in western Finland. Water Reservoirs as Habitats for Waterfowl by Erkki Pulliainen Pages 227-229 During the initial period of dam construction and reservoir formation, large numbers of waterfowl frequented the reservoirs. Very minor problems caused by spring floods to some near-by fields have been used by water engineers as an excuse for recommending that the lake be drained. Animal life is equally varied. Legal penalties may not dissuade missuse sinre the regulations are difficult to implement. Other possibili1ies include: better informarion about the dangers of disturbance; group discipline of the ornithologists themselves, and opening of nature trails to control human disrurbance. Several reasons have been sugi,;ested to explain this: The rise of the water level coincides with time of laying eggs or incubation, thus nooding the nests and eggs; the high winds blowing freely accross the usually apen waters create high waves and destroy the chicks; ice and waves destroy the vegetation thus eliminating both food and shelter; the shoreline, essential for hreeding and feeding, is actually shortened when a number of small ponds and creeks are replaced hy a large body o f water. Koijärvi, a Case Study by Antero Vuori Pages 210-212 Lake Koijärvi, north of Forssa, is a small eutrophic·lake, 2 km', with unusually rich bird life. Local inhabitants i,;cnerally oppose the pian, but they feel defenseless. The lush vegetation of the delta resembles the narure of more southern countries. Since 1971, some 4 000 young ospreys have hcen ringed in Finland, and more than 250 of them have been recovered, usually shot (the hlack markings on the maps on page 249 indicate reponed killings of Finnish ospreys). As a result, fine eskers can now he sold bit by bit as gravel by individua l landowners, and beautiful coasts and lakes are spoiled through purchase in small lots hy cottage builders. However, observations made in Finland and the Soviet Un ion, indicate that the number of birds actually raising young sharply declines during the suhsequent years. Out of thesc, 648 were occupied, 597 pairs started hrceding and 420 produced at !east one young. Nocturnal Sounds of the Reeds by Kari Soveri Pages 204-209 The bird life in the thick vegetation of many wetlands is, generally speaking, difficult to see but easy to hear. Plants and Regulation of water Levels by Pertti Uotila Pages 22222) The . lt reflects the attitudes of the 1950's because it srresses water construction and largely ignores 1hc recrearional use of waters. The water level would be raised by I m and regulated. The results indicate, that at !east 2.5 1 pairs, but perhaps 853 or more pairs, wcrc hred in Finland in 1976. This kind of legislation has recently been passed in ali othcr Nordic countries. interesting wetland since its very flat land is rising slowly from the shallow waters of the Gulf of Bothnia. Monetary compensations will he based on the current use of the land. The life of the fladas is li mited by shortage of oxygen in winter, caused by decomposition of the thick layers of organic serniments. One of th e best deltas in Finland is the Kokemäenjoki River delta near the town Pori. This is supponed by the current legislation, including 1 he Construct ion Act. lts main purpose was the prevention of floods after the water levcl was considerably lowered in winter and early spring. Due to geological history, a number of plant species (incl. Up until now, practically nothing has been do ne to save the peculiar wildlife and the unique process of nada formation for scientific and other purposes. They are one of ,he most peculiar type of wet!ands in Finland. arvali,), the common toad (Bufo bufo), the common newt (Trilurus vulgariJ) and the crcsted new1 (T
Åkerblom). 250 s., sid. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. Itsellesi jää korttisarjan kantaosa, jossa samat kuvat ovat pienempinä. LAPINMAA on Urpo 1-fllyrisen ja Martti Linkolan kuvateos Lapista. 52 mk, sid. Korhonen, H. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. Toinen uudistettu painos. 60 mk. Suomen Luonnonsuojelun SlllltiO tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. EUROOPAN VARPUSLINNUT, sukupuolen ja iän mllllritys, on Lars Svenssonin lintuharrastajille tekemä mällrityskirja, n. Kirjoittaja Erkki Pulliainen. EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen ·esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. Opaskirjat SATA SIENTÄ on Mauri Korhosen erinomainen sieniopas, jossa on värikuvin esitetty sata sientä. Luontokirja lahjaksi SUOMEN PEURA on Martti Montosen palkittu esitys metsäpeurasta. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Korttikkjan hinta on 10 mk. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. 4, 00120 HKI 12, puh. Jokaista tilausta kohden veloitetaan 2 mk pakkauskuluina. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. 63 mk. Harmaja, M. Se on vihko, josta voit repiä 9 huippuluokan postikorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. 117 s., 50 mk . Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen. 263 s., nid. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuojeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. Tekijät Asko Kaikusalo ja Yrjö Metsälä, 45 mk. 187 s., 120 mk. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. ELINYMPÄRISTÖMME TUU:VAISUUS käsittelee maapallomme engelmia. Se levittää luonnonsuojelusta tietoa kaikenikäisille. Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. Tekijät ovat alan parhaita asiantuntijoita (H . 168 s., 32 mk. 360 s., 60 mk. 631405 Uusia kortteja KÄMMEKKÄKORTIIKIRJA on uudenlainen korttisarja. Tekijä Kai Curry-Lindahl. Kämmekät on kuvannut Mauri Korhonen. Hieno kuvitus. . 180 s., 30 mk.. 48 s., 4 mk. MYRKKYSIENET JA SIENIMYRKY1YKSET perehdyttllll vaarallisiin sieniimme. TARUJEN TUNTURIT on kiehtova kuvallinen ja sanallinen kertomus Yliperän Lapista. 72 s., 5 mk. Luonnonsuojelun peruskirjat METSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metslln hyvllksikllytöstll ja ekonomiasta. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk. 52 s., 15 mk. 75 mk, nid. SUOMEN SUURPEDOT esittelee uusimmat tiedot suurista petonisäkkäistämme. 160 s., 15 mk. SUOAAPINEN on tiivis esitys Suomen suotyypeistll, niiden luonnosta ja soidensuojelusta
Luonnonsuojelu julisteita SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies} 91 x 62 cm, nelivllrinen, 12 mk. Sarjan (4 kpl} hinta on 20 mk. Muina kuvina sarjassa ovat Jorma Luhdan KURJET ja Pentti Sammallahden SAMMAKKO. Arno Rautavaaran VESIPÅÅSKY ja Hannu Hautalan NÄÄDÄNPENTU kuuluvat Luonto-Liiton uuteen julistesarjaan. KALAJULISTE (Suomen Kalamiesten Keskusliitto} 84 x 56 on, nelivllrinen, 62 mk.. SINITIAINEN (Michael M0ller} 79 x 50 cm, nelivllrinen, 12 mk. Yksittllishinta 6 mk
POIMI VAIN SILMILLÄSI 1. HARVINAISIA LINTUJA (Säästöpankit} 50 x 60 cm, nelivärinen, piirretty, 5 km. Sarjan hinta 12 mk, kappalettain å 2 mk. SAIMAANNORPPA KALASÄÄKSI (Erik Bruun) LOHI (Erik Bruun} 100x40 cm, 10 mk. 100x40 cm, 10 mk. MERIKOTKA (Erik Bruun} 100x40 cm, 10 mk. 12 pientä, värillistä julistetta suunnitelluista kansallispuistoistamme. Niiden koko on 25 x 30 cm. viimeisiä merikotkia två av de sista havsömama KASVITAULUT on piinll.nyt Sirkka Linnamies. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala} 60 x 84 cm, mustavalkoinen, 10 mk. Hopeareunaisten taulujen hinta on 5 mk/kpl.. LAPIN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 44 cm, nelivärinen, 10 mk. (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. Aiheina ovat sinirikko, neidonkenkä, lapinvuokko, kielo, esikko, tll.htirikko, sinivuokko ja kataja. SUOKASVIT (Sirkka Linnamies) 70 x 50 cm, nelivllrinen, 10 mk. 33 x 38 cm. PALAPELI Kansallispuistosarjan kuvat palapelinä, hinta 10 mk/kpl. VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies} 91 x 62 cm, nelivärinen, 12 mk. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI (Kimmo Kaivanto} 60 x 42 cm, nelivärinen, 5 mk. KANSALLISPUISTO-SARJA. Muita julisteita ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun} 100 x 70 cm, vllrillinen, 12 mk
Materiaali on miellyttll.vll.ntuntuista puuvillaa. Niiden kappalehinta on 12 mk, sarjana 40 mk. on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. Kaikki ovat nelivll.risill.. Iloinen norppa-paita Lyhythihaisessa norppa T-paidassa on kuvana iloinen saimaannorppa, joka on kansainvälisestikin merkittä.vll. Luonnonsuojelujulisteita Luonnonsuojeluhenkiset MUUMIJULISTEET on Lars Jansson piirtllnyt. Koot: 90-140 cm 23,150-160 cm, XS-XXL 27,. Niitll. Vll.rejll.: vaaleansininen, keltainen ja punainen. suojelukohde ja maamme vapaaehtoisen luonnonja ympll.ristönsuojeluliikkeen tunnus
Jokainen juliste on kooltaan 60 x 86 cm. Hihamerkissl on musta kuvio vihrellll pohjalla. 56-59. Lahjasumman enimmäismäärä on 200 mk.. Koko sarjan hinta on 40 mk, kappalehinta 12 mk/juliste. Anna lahjaksi lahjakortti Nyt on Euroopassa soidensuojeluvuosi. sillä lahjansaaja voi valita itse lahjansa: julisteen, paidan yms. Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lahjakortteja voit ostaa Suomen Luonnonsuojelun Tuki O y:n myymälästä tai tilata postiennakolla. Koot vastaavat no. Aiheina ovat metsä, suo, saaristo ja tunturimaa. Suomessa voit tukea soidcnsuojelua tällä 4-värisellä julisteella, joka esittää PeräPohjolanjänteistä RIMPINEVAA. Suomen luonnonsuojeluliiton värilliset julisteet esittelevät suomalaista luonnonmaisemaa. (Llppiksessl on kuminauha takana). Julisteen koko on 60 x 86 cm, hinta 12 mk. Lippis, reuhka, hihamerkki Luonto-Liiton uusia slilin kuvalla varustettuja lakkeja ja hihamerkkejl on saatavissa seuraavasti: Llppistl valkoisena, vihrein! ja keltaisena, reuhkaa valkoisena ja keltaisena
.5. PERINTEELLISET postikortit esittll.vllt suojeltavia eläimiä ja kasveja. Uutta ELÄINKORTTISARJA, jossa on 8 tavallista elllintll : hirvi, jänis, kettu, majava, mllyrä, nUtll, orava ja siili. Luonnonsuojelulehdet SUOMEN LUO TO on maan johtava luo nnonsuojelulehti. 58 s., 5 mk. Korttien kappalehinta on 80 p. 1. Kirjeensulkijat Suomen Luonnonsuojeluliiton perinteiset värikkUt kirjeensulkijamerkit maksavat IO p/kpl. .'i. Uusi painos. 2. Lehden tilaushinta sisältyy tllmlln yhdistyksen jäsenmaksuun. Niiden kappalehinta on 80 penniä. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku) ja kaksi väri piirrosta (ilves ja huuhkaja). Vuosikerran tilaushinta on 30 mk. FINLAN DS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. Suomen luonnonsuojeluliitto, Fredrikink. 77 A 11 , 00100 HKI 10, puh. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. Saija, jossa on 10 joka lajia (helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko) maksaa 5 mk. Tilaukset postisiirtotilille 608 21-1 tai os. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valk,-iselkä, räyskä, karhu, metsäpeura, jättiläiskilpik'lnna, turkishylje, vikuaja ja gepardi. Postikortit 2. Se ilmestyy v. 3. 1977 kuutena numerona, j otka ovat keskimllärin 64-sivuisia. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -kortteihin kuuluu myös Talvisarja, jonka korteissa eläimet esiintyvät u-lvisessa ympllristössä. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDI on Luonto -Liiton julkaisema peruskirjanen, jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli J ärvinen. 5 mk :lla saat myös lajitelman, jossa on 30 karhua ja 30 pöllöll. Sarjan hinta on 5 mk. 127 s., 3 mk. Korttien kappalehinta on 80 p, koko satja maksaa 6 mk. 90-498 159. 5 mk. Se on LuontoLiiton julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta " Första naturläran". 3. 4. JOULUKORTIT esittävät töyhtötiaista ja metsäpeuraa. Kortteihin on painettu joulutervehdys, mutta voit tilata myös tekstittömill kortteja. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia) maksaa 8 mk. 24 s .. Sarjan hinta on 3 mk. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaisko ko uksista. Siinä käsitellään lyhyesti ympäristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Molempia on saatavissa tavallisina postikorueina (80 p/kpl) sekä taitettuina kirjekuoressa postitettavina ko rtteina (2 mk/kpl). 4. MO LEKYYLI on nuorten oma luon no nsu~jelulehti, jota julkaisee LuontoLiiuo. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jllsenmaksuun, joka on 10 mk. 1. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -väri postikortit esittävllt uhanalaisia elllinlajeja, joista i.ahdeksan on kotimaista ja neljä ulkomaista. LUO NNO TI EDO ALKEET on lapsille ja aikuisille tarkoitettu ekologian alkeet opettava kirjanen. SÄILYTÄ LUONNON KA SVOT ;;. Luonnonsuojelun perusteita nuorille LUO N O NHARRASTUKSEN PERUSTEET on LuontoLiiton 1973 julkaisema opintoj a harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. 14 s.,3 mk . Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia: neljä lintua, neljä nisäkllstä ja neljä kasvia. Muita TUKHOLMAN YMPÄRI STÖKONFERE SS I VARJOSTA on AnnaRiitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. . Aiheina on kuusi rohdosja myrkkykasvia : kallioimarre, ukon tulikukka, kamomillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumunikko
kpl 12,...... Panda-tarrat r/) 120 mm pun. .. kpl 12,...... Susi T-paita (pun.) 90120 cm koko .................... kpl ...... kpl 12,...... kpl ...... .... kpl 20,...... kpl ...... Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa. kpl 5,...... 75,...... .... kpl ...... . ... kpl ...... ......... kpl 12,...... kpl 12,...... kpl ...... kpl ...... sarjaa 5,...... vihr. kpl 2,...... Luonto-Liiton " Lippis" valk. kpl 5,...... Pamda-kirjeensulkijat 9 kpl/arkki pun. kpl 2,...... ...... .. kpl 10,...... koko .................... kpl 10,...... sarjaa ...... kpl ...... . kpl 8,...... kpl 6,...... Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. kpl Curry-Lindahl : Elinympäristömme tulevaisuus sid. kpl 6,...... .. kpl ...... kpl 12,...... kpl ...... Kalajuliste Eläinjulistesarja Eläinjuliste, jonka aihe on ......................................................... Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. ..... kpl ...... kpl ...... kpl 6,...... vihr. · ..... kpl 12,...... Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta. kelt. sin. kpl 8,...... ........ kpl ...... kpl . kpl ...... kpl ...... kpl 10,...... kpl 12,...... kpl 40,...... kelt. kpl nid. kpl 10,...... ...... .. kpl ...... Sinitiainen Postikortit Perinteellinen kortti sarja ( 12 kpl) Kasviaiheinen korttisajra ( 12 kpl) " Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -korttisa rja ( 1 2 kpl) ULP:n talvisarja (4 kpl) Ilves, taitettu + kuori Huuhkaja, taitettu + kuori Töyhtötiainen Metsäpeura Töyhtötiainen, taitettu + kuori Metsäpeura, taitettu + kuori Eläinkorttisarja (8 kpl) Kämmekkäkorttikirja (9 kpl) Apolloperhonen hinta määrä 12,...... kpl 30,...... kpl Muita toivomuksia : .. 60,...... kpl 6,...... kpl HäyrinenLinkola : Lapinmaa Kaikusalo-Metsälä : 120,-...... sarjaa 8,...... KappaleTilattu .i Julisteet Rimpi neva Muumijulistesarja (4 kpl) Roskaantuminen Öljy Pesuaine liman saastuminen Maisema-julistesarja (4 kpl) Metsä Suo Saaristo Tunturimaa Kotkanpesä Myrkkykasveja Suomen uhanalaisia kasveja Lapin uhanalaisisa kasveja Suokasveja Elämän oikeus Merikotka Saimaannorppa Kalasääksi Lohi Säästäkää Suomenlahti Viimeiset merikotkat Kansallispuistosarja Laulujoutsenet Kasvitaulu, jonka aihe on ......................................................... kpl 10,...... kelt. kpl 12,...... kpl Pulliainen : Suomen suurpedot nid. kelt. kpl 10,...... . ................... kpl ...... kpl 12,...... kpl Luonnonkalenteri 1977 ruotsinkielinen englanninkeilinen Kirjallisuus KappaleTilattu hinta määrä 30,...... kpl 12,...... 52,...... kpl 40,...... ... . . kpl 2,...... kpl Tarujen tunturit · 45,HarmajaKorhonen-Åkerblom : Myrkkysienet ja sienimyrkytykset 1 5,Korhonen : 100 sientä 32,Sieniseura: Suursieniopas 60,Metsäaapinen 15,Svensson: Euroopan varpuslinnut 30,Energiantuotanto ja ympäristö 1 5,Ekologia 4,Suoaapinen 5,Tukholma ympäristökonferenssin varjosta Luonnonharrastuksen perusteet Ympäristönsuojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kerhotyön opas Kololintujemme suojelu Muuta Perinteellinen sulkijasarja .(50 kpl) Norppa T-paita 90-140 cm 150-160cmjaXSXXL pun. . kpl 10,...... kpl 12,...... .. kpl ...... kelt. 35,53,3,1,5,23,27,20,5,12,10,3,3,. ..... kpl 10,...... kpl Montonen : Suomen peura 50,...... kpl ...... kpl 0,80 ...... sarjaa 2,...... kpl 0,80 ...... Luonto-Liiton hihamerkki Luonto-Liiton " Reuhka" valk. kpl WWF-hihamerkki Panda rintaneula 9,50 ...... kpl ...... . kpl 0,80 ...... sarjaa 3,...... vihr. kpl ...... kpl 10,...... kpl 12,.....
Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1977. 10 mk. LAULUJOUTSENET (Hannu Hautala), nelivärinen, 41 x 58 cm. nimi ______________________ _ PUNAVUORENKATU 4 osoite ______________________ _ 00121 HELSINKI 12 lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirj eensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. Ki rjemaksu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy PL 167 Läh
jatkotilauksen . 2 b F 72 00003 HELSINKI 300 1 1 1 1 1. 75 markkaa Tilaa Valokuva-lehti Jos liikut luonnossa kameran kanssa on Valokuva-lehdestä sinulle apua. NIMI LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA HKI 1 0/ 14 Lupa 2423 Valokuv;'l maksaa postimaksun VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Lehden tilaus uusitaan tällöin automaattisesti vuosittain, jollei sitä sanota irti. Tilaan Valokuva-lehden : Numerosta 7/77 vuoden 1978 loppuun hintaan 75 mk. lehden aina edullisella ennakkotilaushinnalla mahdollisista hinnankorotuksista huolimatta . Jatkotilaaja saa. 18 numeroa Valokuva-lehden voit tilata: • Puhelimella 90663 433 tai 662 433 • Oheisella kupongilla tai postikortilla • Postisiirtotilille 3 1 3881 • Rautatiekirjakaupasta tai lähimmältä lehtiasiamieheltä VALOKUVA .,,77 Maalaismaisema Kuvia merikotkan viimeisiltä mailta Lapin maisema Maisemia Ahvenanmaalta Mitä on ekologinen kuvaus. Valokuvalehdestä löydät neuvoja ja vihjeitä, jotka voivat säästää sinulle moninkerroin lehden tilausmaksun. Haluan, että tilaukseni uudistetaan vuosittain automaattisesti. Käytä tätä hyväksesi ja laita rasti asianomaiseen ruutuun samalla kun tilaat lehden. Jatkotilaus. -7 Olemme ottaneet käyttöön myös ns
Kämmekät on kuvannut Mauri Korhonen. Korttikirjan hinta on 10 mk. Itsellesi jää korttisarjan kantaosa, jossa samat kuvat ovat pienempinä. Uusia postikortteja Tänä vuonna on ilmestynyt Suomen luonnonsuojeluliiton kaksi uutta korttisarjaa. Korttisarjan hinta on 6 mk, mutta saat niitä myös erillisinä 80 pennin kappalehintaan. 90-631 405. Niiden tuottö käytetään luonnonsuojelun tukemiseen. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12, puh. Toisessa_uudessa korttisarjassa on kuvattu Suomen tavallisimpia eläimiä kettu, mäyrä, orava, siili, jänis, hirvi, näätä ja majava. Kämmekkäkorttik.irja on uudenlainen korttisarja se on vihko, josta voit repiä lähetettäväksi 9 huippuluokan posukorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista