Ukkometson kuvasi Mauri Peltonen. Tämän sivun iso kuva osoittaa, ettei kanalintujen soidin aina suju niinkuin pitäisi: metson ja teeren risteytymänä on munasta kuoriutunut korpimetso . Sama sekasikiö on nähty tänäkin keväänä Siikaisissa teerien seurassa soitimella. Kannen soiva metso liittyy sivulla 113 alkavaan artikkeliin, jossa pohditaan komeimman metsäk'analinnun vähenemisen syitä. Kanalintumme risteytyvät silloin tällöin toistensa kanssa (Pohjolan linnut värikuvin, Otava): Riekko: metso, teeri, pyy ja kiiruna Kiiruna : riekko ja teeri Teeri: metso, riekko, pyy, fasaani ja kiiruna Metso: teeri ja riekko Pyy: teeri ja riekko. Kuva oli Suomen Luonnon kansija keskiaukeamakilpailun kärkipäässä. Pikkukuva esittää riekkoteertä, joka syntyi Evon riistantutkimusaseman tarhaoloissa
Viimeaikaisilla otteillaan se tukee kovaa teknokratiaa, ahnaita eturyhmiä ja luontoa loppuunsyöviä instituutioita, joiden puhdaslinjaisin edustaja tämän hetken Suomessa näkyy olevan vesihallinto. Ympäristöhallintomme hajanaisuus on julkisempaa kuin koskaan, ympäristöministeriön tarve suurempi kuin koskaan. Osoitteenmuu tokset pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton toimistoon. Molempien sijoittaminen samaan maaja metsätalousministeriöön ei näytä onnistuvan; siitä ja suojelusuunnitelmista puhuttaessa on paikallaan vertaus pukista ja kaalimaasta. Kahtatuhatta maanviljelijää ei taatusti tuomita eikä heidän traktoreitaan takavarikoida. Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelu n Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki 10, puh . Ne luetaan tarkimmin, mutta niiden omat voimat riittävät vain harvoin luontoa uhkaavien hankkeiden penkomiseen. Hermostunut väestö ja äkäiset tiedotusvälineet ovat kaikkialla patistelleet penseitä viranomaisia tekoihin luonnon ja ihmisen puolesta. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry Osoite 1. 90406 262 . Papereista todellisuuteen Kun ydinvoiman arvostelijat saivat vuosikausia puhua kuuroille korville, heistä epätoivoisimmat ehtivät jo kaivata jonnekin kunnon onnettomuutta. Jotakin vastaavaa voi vallan hyvin kohta ruveta tapahtumaan Siurualla ja Ounasjoella. 3015 . Ensimmäisen kerran suomalaiset luonnonsuojelijat puuttuivat tapahtumien kulkuun papereiden ohi. 30. Voi käydä niin, että Koijärvi kuivuu ja sen suojelijoita rangaistaan, mutta siinäkin tapauksessa jää luonnonsuojelun voitoksi se, että juuri Koijärven kipinä sytytti Lappajärven patorynnäkön. ISSN 0356-0678 Värierottel ut: Helsi ngi n Kuvalaattatehdas Oy Helsinki Painopaikka: Forssan Kirj apaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 317'1 38 . Harrisburgin täpärä tilanne tuli kuin tilauksesta. Lehti vo idaan tilata maksam alla tilaushinta postisiirtotilille no 608 2 1-1 . Vuonna 1979 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. Lähes kautta linjan ne ovat olleet luonnon suojelun ja tasapainoisen hyväksikäytön puolella, tuhoavaa teknokratiaa vastaan. Heidän mukaansa järven lasku onkin sitten pelkkä ojitus, joka ei muille kuulu! Suoraa toimintaakin arvokkaamman lisävoiman näyttää luonnonsuojelu nyt saaneen tiedotusvälineistä. lrtonumerot 8.00 mk . Tilaushinta on 55 mk , Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 45 m k. Toisella puolella on luontoa säästävä ja suojeleva toiminta, toisella sitä lyhytnäköisesti käyttävä toiminta. Suomen Luonto N:o 3 1979 38. 90-642 88 1 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00, kesäkuukausi na 8 . Sen levittämisessä ovat avainasemassa kunkin paikkakunnan omat lehdet. Se taas antaa suojelijoille uutta uskoa suoran toiminnan vaihtoehtoon, elleivät byrokraatit muuten suostu astumaan esiin pölyttyneiden papereidensa takaa näkemään todellisuutta. Suomalaiset virkamiehet ovat saaneet muutakin havainto-opetusta. Voitettavissa on paljon. vsk. D 97. 6. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. TOIMITUS Päätoim ittaja: Teuvo Suom inen Toimitussihteeri: Marjukka Kulm anen Artikkelitoimi ttaja: Seppo Vuokko Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenjohtaja) , Pekka Borg, Matti Helminen , Urpo Häyrinen , Kalevi Keynäs, Veikko Neuvonen , Risto N urmi ja Helge Romu . Suojelua tukeva tieto ei enää jää suojelijoiden suppeaan piiriin. Tulilinjalle on nostettu virkamiehiä vuoroin merenkulkuhallituksesta, vuoroin metsäja vesihallituksesta. Entistä selvempänä nousee luonnonsuojelussamme vedenjakaja. Väittiväthän eräät heistä vielä aivan äskettäin, seistessään Koijärveen pistävällä niemellä, että edessä aukeava selkä on kuivaa maata ja kieltäytyivät syömästä sen kaloista keitettyä soppaa. Pahimman luokan tuhoilta vältyttiin, mutta ongelmiin suhtaudutaan nyt vakavammin kuin koskaan . ILMOITUSHINNA T 1/ 1 sivu 2 000 m k, 1/ 2 sivu 1500 mk , 1/ 4 sivu 1 000 mk, takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk , värilisä 700 mk . Kemijoella yksi sukupolvi ehti jo hautaan papereiden aina vaan vaeltaessa byrokraatilta toiselle. Vesi virtaa tai on virtaamatta Koijärvellä ja Lappajärvellä ottamatta ollenkaan huomioon papereihin piirrettyjä kaavailuja. Julkisen sanan tuki suojelulle on korvaamaton, eikä sitä päästetä näivettymään. Silloin ainakin tunnustettaisiin ongelmien olemassaolo. Öljylautta seilaa rannikolta toiselle. Koijärven tapaus jää historiaan. Paikalliset yhdistykset ja yksityiset suojelijat elävät nyt etsikkoaikaansa. 79 lähtien : Peräm iehenkatu 11 A 8 00 150 Helsinki 15, puh
Salaisuutena on jätevesien kierrätys ja kemikaalien uudelleenkäyttö . SUOMEN LUONTO 3 1979 01/ifiirvinen: Miksi kaakkuri harvinaistuu 1 . Sivut 107109. Liian usein ne oikaistaan, ruopataan ja hävitetään. Sivut 134135. 98 Miksi Pohjanmaan pyydyksistä nousee kuolleita kaloja. 134 pohjaliejut I 02 Lasten Luonto 136 Jaakko Heinonen : Anjanoja yksi saviseudun puroista. 107 Huutoja korvesta . . I' Kanadan Yläjärven rannalla jauhaa sellua tehdas, joka rasittaa ympäristöä vain vähän. 132 Perrti Sevola : Pohjanmaan ongelmasavet muinaismeren Markku Riimö: Uudenlainen sellutehdas toimii Kanadassa. Anjanojasta puhuminen on puhetta tuhansien suojelua tarvitsevien puolesta. Nyt on pohja pettämässä sen ja monen muun lettokasvin alta. Sivut 113-117. Luonnonystäviä pyydetään hätiin sivuilla 118122. Miksipä ei, onhan jääkausia ollut monta kertaa ennenkin. 123 Papereista todellisuuteen 97 Eero Kaakinen: Rikkaat lettomme 127 Terhi T. 99 Eero Kaakinen, Pekka Salminen ja Tauno Ulvinen : Lapin Pekka Borg: IUCN / WWF: luonnonsuojelun kansainvälistä kolmion lerroj en tuho . Jokamiehelle metso on rymisevä lentoonlähtö metsäpolun varresta. SUOMEN LUONTO J/79 38. Jos matkaat Suomesta kolmetuhatta kilometriä koilliseen, pääset punakaulahanhien maille. Taimyrin niemimaa on ääretöntä tundraa, jossa linnut pesivät ja peurat vaeltavat. Uuden menetelmän kokemuksia odotellaan Suomessakin. Sivut 102106. Nyt kaakkuri harvinaistuu, eikä syitä tiedetä. 110 Uutisia 143 Harro Linden: Metso vähenevä riistalintu 11 3 Summaries of the Main Articles 143 Mitä merkitsevät salaperäiset kirjaimet IUCN ja WWF. 138 Penrci Alhonen , Ann Forsrcn ja Björn Kurren : Elämää jääKirjallisuutta 140 kausien puristuksessa . vsk.. Tukiain en: Lokit lentävät lävitseni . Kaakkurin huuto tervehtii meitä vuosimiljoonien takaa: se on elävä muistomerkki ajoilta, jolloin luonto oli vastikään " keksinyt" linnun. Kylmä alkukevät taisi tuoda monen mieleen ajatuksen uudesta jääkaudesta. Pienet purot kiemurtelevat kautta Suomen virkistäen kasvimaailmaa ja ihmissilmää. Sivut 100101. Suorutkijat kutsuvat lettovillaa herrasmieheksi, koska se on aina siistin ja suitun näköinen ja viihtyy hyvässä seurassa kaltevalla pinnalla. Sivut 127133. Ne ovat osa kansainvälistä luonnonsuojelua, sillä Maailman Luonnon Säätiö (WWF) perustettiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) rahoittajaksi. Elämme kaiketi vain lämmintä välijaksoa, interglasiaalia. Harvoinnähty seutu esittäytyy sivuilla 123126. 130 yhteistyötä 100 Pekka Salminen : Lerrojen etsintäkuulutus. Jääkaudet elävät sivuilla 110-112. Eränkävijälle se on jaloimman luokan suurriistaa ja samalla syvän huolen aihe, sillä metsokannat ovat kauan olleet alamaissa. Yhä tiheämmin satruvien kalakuolemien yllä lyövät muinaisen meren mainingit, sillä vanhat pohjaliejut ovat nyt maalla ja kiusaavat elinkeinoja. 11 8 Tiir Randla: Taimyrin niemimaa , arktisinta Siperiaa
Yöhön asti kuuntelen rastaitten kevätkertomuksia. Tukiainen Lokit lentävät lävitseni Näetkö, kevät kukkii jo -tuuli tyyntyy ja sinessä lipuvat pilvet kuin valkeat kukat vettä pitkin. Västäräkin pyrstö vettä viiltää pyöreän kiven puolikas on kuin avaruuteen uponnut maapallo linnullinen elämää itsessään. Auringon kultaripsinen silmä tirkistää lokakuun viileneviin huoneisiin. En ole enää yksin iltaisin . ''Tämä minulle läheinen suojeluasia" Viime vuoden ensimmäisessä numerossa julistettiin Suomen Luonnon lukijoille kirjoituskilpailu aiheesta " Tämä minulle läheinen suojeluasia '' . Kilpailun päättyessä lokakuun lopussa toimitukselle oli saapunut vain 16 kirjoitusta, joiden taso ja aihepiiri oli sangen kirjava. Valo kiiltää koivun hopeisilla lehdillä . Tuuli lävitseni metsään menee, kuusen sormenpäissä kevät kipeästi verta kukkii . Ne edustavat eri tyyppejä; jokainen niistä puhuu omalla tavallaan tästä meille läheisestä asiasta. ,sk _ Terhi T. Kuun kovassa valossa matkaavat muuttolinnut etelään pudottavat minulle jäähyväismuistonsa kuin kiven pehmeään hiekkaan. Metsän lapset kasvavat saniaisten sadat kämmenet syksyä auki harattavin sormin . Anto Leikola Pekka Suhonen Kilpakirjoitus 'Anjanoja yksi saviseudun puroista' on sivuilla 107109. Timo Assmuthin kirjoitus Turun Piispankadusta sopi hyvin kilpailun henkeen: suojeluasioita on ympäristössämme varsinaisen luonnonsuojelun ulkopuolellakin. Mielestämme on tärkeää huomata, että luonnonsuojelusta voi puhua tälläkin tavalla. Jarmo Kovasen 'Tapaus Kälkäsuo ' julkaistiin Suomen Luonnon numerossa 2 / 1979. Hämmästyn aina ensimmäistä aamua, iltaa, hiljaisuuden loppumista . 99. Asteikko ulottui vapaamuotoisista runoista tiukan asiallisiin tutkielmiin , ja kirjoitusten pituus vaihteli yhdestä liuskasca pitkälle yli kymmeneen liuskaan . Luen cumuluspilvien paksua kirjaa: hopeanvalkoisilta vuorilta tummansinisen tuulen syliin on lokilla miettivä lento . Valkeat lokit lentävät lävitseni pohjoista kohti mykin siivin. Jos kilpailuohjeita olisi tulkittu ahtaasti , se olisi ollut ylipitkä, mutta asiallisuus ja ajankohtaisuus ja selkeä tyyli nostivat sen kärkiryhmään. Tukiainen) runosarja osoitti tällaisessa kilpailussa ehkä yllättävääkin valmiutta , vaikka se ahtaasti tulkiten asettuisikin annetun kilpailuotsikon ulkopuolelle. Katsoimme parhaiden kirjoitusten asettamisen täsmälliseen järjestykseen mahdottomaksi ja sitä paitsi tarpeettomaksi, joten päädyimme valitsemaan viisi palkittavaa . Jos niiden kuorosta puuttuisi räkättirastaan kiihkeä konekirjoitus, ei keväästä jäisi mitään luettavaa. SUOMEN LUONTO J/ 79 38. Rastaat laulavat läpi valoisan yön: kuulen sen ohuen uneni läpi ja ihmettelen sisäistä levottomuuttani hämärässä huoneessa. Kymmenin keväin olen odotellut rastaita. Veikko Vasaman kuvaus Korsankairasta toi eteemme mielenkiintoisen retkikohteen , laajan pohjoisen alueen , jota oli käsitelty monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. Anna-Maija Nisulan kirjoitus talvikinlehtisestä pajusta ei ollut paikkaan sidottu vaan käsitteli tiettyä harvinaista kasvilajia. Tutkielmassa oli vakuuttavasti perusteltu sen suojelun tarve ja osoitettu mahdollisuudet. Kirjoituskilpailun satoa esitellään edelleen tulevissa numeroissa. Kun rastas lopettaa kesäöiset laulunsa , uneeni asti tiedän vanhenevani yö yöltä. Nimimerkki 'Asperugon ' (Terhi T
Maailman Luonnon Säätiö osallistuu myös Kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston (ICBP), Kansainvälisen vesilintujen tutkimustoimiston (IWRB) ja Galapagos-saarren Darwin-säätiön rahoitukseen. WWF:n päätehtävänä on rahoittaa käytännön suojeluhankkeita maapallon eri puolilla, etenkin kehitysmaissa . Tätä varten sillä on kuusi luottamuselintä sihteeri~töineen . Niiden alat ovat lajiensuojelu, suojelualueet, ekologia, ympå'ristösuunnittelu, kasvatus sekä ympå'ristöpolitiikka , -lait ja -hallinto. Kenen puolella olen minä ja olenko silloin jotakin toista vastaan. Sen jäseninä on 51 valtiota, 106 valrionelintä, 28 kansainvälistä järjestöä ja 242 kansallista järjestöä. Senkin päämaja on Sveitsin Morgesissa. Vanhemmista YK:n elimistä UNESCO on pitkään toiminut alan opetusja turkimuskysymysten parissa. Tila ei salli sen esittelyä, mutta jokaisen luonnonsuojelun alalla työskentelevän tulisi perehtyä siihen . IUPN:n edeltäjänä on pidetty Belgian ja Hollannin rahoittamaa luonnonsuojelun kansainvälistä seurantakeskusta OlPN: ää, mutta tämä toimi itse asiassa vielä lUPN:n perustamisen jälkeenkin . Parhaillaan se valmistelee käänteentekevää "maailman luonnonsuojelun strategiaa ' ' (World Conservation Srrategy) , ' 'Strategiasta'' ilmestyy pian kolmas luonnos, jossa on otettu huomioon mm. Näihin elimiin on koottu huippuasiantuntijoita eri puolilta maapalloa. FAO on keskittynyt emy1sesri kehitysmaiden suojelualueiden hoidon koulutusja neuvontatyöhön. Nyt se kattaa IUCN: n kuluista kolmanneksen (toisen kolmanneksen kattaa UNEP; loput katetaan jäsenmaksuilla, apurahoilla yms.). viimeisen yleiskokouksen esittämät toivomukset. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto lUCN on varsin erikoinen järjestö . Nämä puolestaan toimivat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton asiantuntijoina alansa kysymyksissä . Ainakin on vaikeaa kuvitella varoja hankkivalle järjestölle muuta muotoa. Ne ovat toimineet IUCN:n rinnalla samoin kuin tämän 1961 perustettu rahoitusorganisaatio WWF eli Maailman Luonnon Säätiö. Luonnonsuojelulla on liian vähän rahaa ja ihmisiä, tehtäviä on ylettömästi, lähellä ja kaukana, kytkennät ovat moninaiset. Maailman Luonnon Säätiön tehtävistä on keskusteltu, ajoin kärkevästi. Suomi on sen valriojäsen; Suomen luonnonsuojeluliitto , Naturoch miljövård ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ovat sen järjesröjäseniä. MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖ ELI WWF perustettiin 1961 keräämään varoja kansainväliseen luonnonsuojelutyöhön. VANHEMPAA JA UUDEMPAA KANSAINVÄLISYYTTÄ IUCN:n aikaisempi nimi vuoreen 100 1956 saakka oli IUPN , The International Union for the Protection of Nacure. Se on sitoutumaton , valtioista ja YK:sta riippumaton järjestö, jonka päämaja on Sveitsin Morgesissa, lähellä Geneveä. Pekka Borg IUCN/WWF: luonnonsuojelun kansainvälistä yhteistyötä Panda vai norppa, ihminen vai eläin, kotimainen vai kansainvälinen. Vuonna 1948 perustettu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto pyrkii suojelemaan ja hoitamaan luontoa ja luonnonvaroja, sekä luonnonja kulttuuriarvojen säilyttämiseksi että ihmisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säätiömuoto on ollut tehokas epädemokraattisuudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi. Toiminnallaan se SUOMEN LUONTO 3/79 38 . Mikä on oikeaa ja mikä väärää luonnonsuojelua. Kansainvälistä luonnonsuojeluliittoa hallitaan demokraattisesti, ja sen ylintä valtaa käyttää yleiskokous. Uusi nimi The International Union for the Conservation of Nacure and Natural Resources sulkee sisäänsä myös luonnonvarat ja vastaa siis paremmin nykyaikaa . vsk .. Se on keskittynyt ihmistä lähellä olevan ympäristön suojeluun ja tutkimiseen . Tukholman ympäristökonferenssin suosituksesta perustettiin 1972 Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma UNEP. WWF on säätiö, jolla on hallintoneuvosto, hallitus ja virkamiehiä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on riippumaton asiantunrija , joka tutkii ja suunnittelee , koordinoi ja tekee aloitteita , valistaa ja muokkaa asenteita. Säätiön roolia kansainvälisessä suojelutyössä hahmottaa tässä tri Pekka Borg, Suomen Rahaston projektijohtaja ja luonnonsuojelujärjestöjen yhteisen kohdevaliokunnan puheenjohtaja. Kansainvälistä luonnonsuojelua koordinoimaan perustettiin hiljattain Ecosystem conservation group , johon kuuluvat UNEP, UNESCO, FAO ja IUCN
WWF:n kuvaan eivät kuulu huonot sopimukset, mielenosoitukset eivätkä epämääräiset tavoitteet. Maailman Luonnon Säätiön suojeluosastoa jouduttiin välillä kehittämään alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti, koska KansainSUOMEN LUONTO J 179 J8. Osa rahoista käytetään kunkin maan korkeatasoisiin suojeluhankkeisiin, suurin osa siirtyy kansainvälisiin projekteihin. edellämainitut järjestöt painiskelemasta alituisten rahahuolien parissa antaen niille mahdollisuuden keskittyä suojeluun , suunnitteluun ja tutkimukseen. vsk. Tämä aiheutti keskustelua eri tasoilla, mutta tilanne selkiytettiin 1978 : nyt IUCN suunnittelee ja toteuttaa, WWF hankkii varat ja edistää suojelua suhdetoiminnalla. Suomen Rahaston toiminta on varsin joustavaa; tarvittaessa se pystyy nopeisiinkin siirtoihin . Kun muut luonnonsuojelujärjestöt ja valtionelimet ovat tehokkaita , kansalliset rahastot keskittyvät kansainvälisten suojeluhankkeiden rahoittamiseen. WWF:N KANSALLISET RAHASTOT toimivat eri maissa eri tavoin . Sen palveluksessa työskentelee tiedotuksen , suhdetoiminnan ja markkinoinnin huippuasiantuntijoita eri puolilta maapalloa. VAROJA KERÄTÄÄN JA KÄYTETÄÄN Säätiö saa varansa kansallisilta rahastoiltaan, joita on nyt 27 maassa. Suomessa vastaava työnjako on vielä toteuttamatta: Säätiön Suomen Rahastolla ja Suomen luonnonsuojeluliicolla on molemmilla sekä varainhankincaa että suojeluprojekteja. viranomaisten käyttää hyväksi. IUCN -i' \.\J O N,v0 "' ;; "' :> . ongelmista ja pyrkii ottamaan ne toiminnassaan huomioon . Maailman Luonnon Säätiö rahoittaa myös muita suojeluhankkeita , joilla koetetaan pelastaa uhanalaisia lajeja ja niiden elinalueita. Säätiön Suomen Rahaston on ollut pakko ottaa ohjelmaansa kansallisia suojelutehtäviä ja laajentaa tilapäisesti organisaatiotaan varainhankinnan ulkopuolelle . SUOMI on kansainvälisessä vertailussa luonnonsuojelun kehitysmaa. Muutenkin sen piirissä on totuttu hieman toisentyyppiseen työskentelyyn kuin muissa luonnonsuojelujärjestöissä. Sille ovat tärkeitä tehokas organisaatio, asialliset suhteet eri tahoille , toiminnan tiukka taloudellisuus (hyvä " hyötysuhde ' ') sekä täsmällisset ja korkeatasoiset käytännön tuloksia tuottavat projektit. Tätä ei pidä käsittää kilpailuksi vaan lisäpanokseksi. 101. Tätä ominaisuutta tulisi mm. '•"' ' -,, g A'-ll ' ' ~ "' s 11 • Rf \ ! N -. Mutta sen varat eivät alkuunkaan riittäisi kaikkeen . Mauri Nieminen ottaa verinäytettä peurahirvaasta, joka kuljetettiin Suomenselän Salamanperälle, uuden peurakannan kancaisäksi. Lisäksi WWF:n osoittamat kansainväliset suojelurahat ovat edistäneet varainsaatia Ja to1mmtaa asianomaisissa kohdemaissa. Välillä työnjako hämärtyi , mutta viime vuonna sitä taas selkiytettiin. Maailman Luonnon Säätiön arvostelijoiden on syytä aina muistaa, että se rahoittaa suojeluhankkeita, jotka suunnittelee ja toteuttaa Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto. Toisenlainen varainkäyttöpolitiikka johtaisi tämän mahdollisuuden menettämiseen. Tälle luonnonsuojelun kansainväliselle yhteistyölle antaa selkeät puitteet em . Valokuva liittyy Säätiön metsäpeuraprojektiin: vt . . Sen toiminta on alusta pitäen keskittynyt uhanalaisen luonnon suojeluun, ja sen varat todella riittävät eräiden lajien ja alueiden pelastamiseen . Kohteina ovat uhanalaiset lajit ja biotoopit. välisellä luonnonsuojeluliitolla ei ollut henkilökuntaa suojeluprojektien hoitoon , valvontaan eikä toteuttamiseen. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston suojelutyötä ohjailee kohdevaliokunta , joka on Suomen Rahaston , Suomen luonnonsuojeluliiton ja Naturoch miljövårdin yhteinen elin. Nämä hankkivat varat lahjoituksina , avustuksina, liiketoiminnalla ja tukielimillä. Säätiö käyttää varsin paljon voimavarojaan suojelulle myönteisten asenteiden luomiseen . UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA Säätiö on täysin tietoinen ympäristökriisin perussyistä, kuten väestönkasvun, tuhlaamisen , asevarustelun , saastumisen ym. Nämä suunnittelee ja toteuttaa IUCN , mutta myös WWF edistää niitä aktiivisesti . on vapauttanut mm . Joskus ne ovat maansa ainoita luonnonsuojelujärjestöjä, jolloin niiden tehtävät ovat laajoja ja monipuolisia. Lisäksi siihen kuuluu muita luonnonsuojelun kokeneita asiantuntijoita. Sen hallintoelimissä on tunnettuja tiede-, kulttuurija talouselämän johtomiehiä sekä valtionpäämiehiä , joiden avulla se ottaa yhteyttä kohdealueitten johtaviin virkaja luottamusmiehiin. Käytännössä nämä yhteydet ovat osoittautu neet tehokkaiksi. prof. ;., _,,V o'tl',q Luot-\" Maailman Luonnon Säätiö (WWF) perustettiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) tueksi . Suurimmat menetykset kokisi elävä luonto. World Conservation Strategy, jonka tavoitteena on ohjata ihmisen toimenpiteet ekologisesti järkevälle perustalle ja saada säilymään kaikki lajit ja eloyhteisöt, myös ihmisten iloksi ja hyödyksi
Ilmasto oli lämpimämpi , merisuoMEN LUONTO 317'J 38. Kuolemansyyksi ehdotettiin klooria , hapenpuutetta tai myrkyllisiä leviä . Pertti Sevola Pohjanmaan ongelmasavet muinaismeren pohjaliejut "Kalan saalis oli niin suuri että niitä saatiin kaikilla tavoilla , paliahin käsin , lipoilla, kauhalla, piikeillä ... Kalakuolemista kertovissa uutisissa on alkanut näkyä outoJa sanoJa: LITORINAMAA, SULFIDIMAA , ALUNAMAA. " Merikaarron kylän suurta kalakuolemaa syyskuussa 1834. Monet kerrat m yöhemminkin on vesi oudosti kirkastunut ja kalat kuolleet Pohjanmaan joissa ja jokisuissa. Käsikirjoitus Seppälän talossa Vähässäkyrössä). Maataloushallituksen kalataloudellisen tutkimustoimiston johtaja, professori T. H . vsk.. Arveltiinhan kalojen 102 viihtyvän juuri kirkkaissa vesissä, ja Kyrönjoen vesi on luonnostaan mutaista. Että taisi nähdä selvästi syvimmistäkin paikoista joien pohiaan ja tällä aijalla kuoli kalat tykkönänsä" (Talon isändä Michel Thoman poika Seppälä: Merkillisimmät aijan Tiedot. Kun Vähänkyrön vesi taas kirkastui ja kalat kuolivat yli sata vuotta m yöhemmin kesällä 193 7, ei syytä vieläkään tiedetty. "Wuonna 1834 sinä 25, 26 ja 27 päivänä syyskuusa oli wesi niin klaria ainoastansa merikaaron kyläs. Vuoden 1937 kalakuolemakin oli yhdistettävissä lapiotöihin, si llä Vähänkyrön Haarajokea oli muutamaa vuotta aikaisemmin perattu ja sen ympärillä kaivettu paljon ojia. Se oli Itämerta laajempi ja peitti suuren osan rannikoistamme 6000 1500 eKr. Järvikin oli ymmällään . Viime aikoina kalat ovat kuolleet entistä useammin . Vuosikymmenten vaihteen kalakuolemat ja muut ongelmat kiinnittivät huomion ojituksiin ja vesistoJaf)estelyihin. Taustaa näille ilmiöille saa hakea muinaisesta Lirorinamerestä
'-"""-L-'-<'"'-JJ....;.;.Mikroskooppinäkymä kalan kiduksiin kertoo, millaista jälkeä sakka ja hapan vesi niille tekevät. Muodostuu höytymäistä sakkaa, '' flokkia ' ', joka painuu pohjaan ja vesi kirkastuu. Joet toivat ja aallokko irroitti lietettä, joka kerrostui pohjaan liejusavena . Samalla se saostaa vedestä värjäävät ja samentavat aineet. vsk. Närpiönjocn makeanvedenaltaalla (oikea kuva) . Koivulahti, Vallvik, Kyrönjoki elokuussa 1977. Kun kesä on kuiva , vesi haihtuu pinnasta ja sen tilalle virtaa uutta syvemmältä. 103. ·-. Sulfidi muuttuu ilman vaikutuksesta sulfaatiksi , jonka vesi tuo pintaan. Litorinameren liejusavissa on runsaasti eloperäistä ainetta sekä alumiinia , rautaa , magnesiumia , mangaania , rikkiä ja klooria . Sulfaatti muodostaa rikkihappoa ja tekee vedet happamiksi. Jo paljon ennen kalakuolemien dramaa11isia vaiheita tuhoutuvat kalojen mäci ja poikaset. Lokit ovat kerääntyneet kuolleita kaloja syömään ja samalla kalkinneet ulosteillaan vesikivet. Näin on käynyt mm. Nimestään huolimatta vesi on hyvin hapanta ja sen ravinteet ovat saostuneet pohjaan. Maan pintaan se kiteytyy kaksoissuoloina , joita sanotaan alunoiksi ; tästä nimi alunamaa. Kalat ovat kuolleet pyydykseen, missä ne eivät voi uimalla puhdistaa sakan peittämiä kiduksiaan . • E . ' ·-.-:., '1 1 ,.,,.'-"""-"--4 ....... . Sade vie sen helposti pohjaja pintavesiin. Pohjan hapettomissa oloissa rikki muodosti raudan kanssa rautasulfidia. vesi suolaisempaa. Maanpinnassa aluna näkyy vaaleana härmeenä. Niistä on jäljellä lähinnä vain tukiruscot. Tämä on sinimustaa ja SUOMEN LUONTO 3/ 79 38. Vasemmalla olevat kiduksec ovat terveet, oikealla hapon syövyttämät. Paljastunut rikkimaa on huono kasvualusta: vuosikausia se pysyy lähes kasvittomana. Miestä korkeampaa järviruokoa Uudenkaupungin makeanvedenaltaalla 1974. antaa tunnusomaisen värin nykyiselle sulfidisavelle eli '' pikileeril1 " e . Kun happamuus lisääntyy edelleen, kuolevat myös vapaana uivat kalat
Merivesi o n puskurivaikutuksellaan vähentänyt haittoja jokisuissa, mutta kun jo kisuita on padottu m akeanveden altaiksi, o n happohaitasta sie lläkin tullut pysyvä. Sama lla o ngelmia o n siirretty vesiin. Vuosikausia ne voivat pysyä kasvitto mina. Sulfidimaiden salaojista tuleva vesi on yleisesti hyvin hapanta (p H 3 4, jopa alle 3: n). Soiden polttoviljely eli kyd ötys o n kuluttanut sen pois ja paljastanut sulfidimaan. Pohjanmaan jokilaaksojen sulfidimaita on peittänyt turve . Maanparannuksesta huolimatta nämä maat eivät sovi kaikille viljelykasveille; esim . KALOJA ON KUO LLUT paitsi Pohj anmaan joissa , m yös Varsinais-Suomessa Laajoen suistossa ja Sirppujoen suulla . PERUSSYY on onnettomissa luo nno noloissa, mutta ihmisen toiminta o n lisä nnyt vesistöhaittoja samalla kun haittoja m aata loudelle o n vähennetty. Huuhtoutuminen , kuivatuksen tehostaminen ja kalkitsemi104 nen ovat olleet lääke tähän pulmaan ; lähes kaikki suolam aat on saatu vi ljel ykseen . Siirtoistutukset ovat osoittaneet , että ilmasto ei ole esteenä rapuJen viihtym iselle Pohjanmaalla, mutta alunama iden happamat vedet ovat voineet olla esteenä jo ennen rap uruttoa ja vesistöjen muuttam isca . Luonnontilaisinakin sulfidim aat ovat aika ajoin aiheuttaneet ongelmia . Alunahaitta m aataloudelle ja vesille o n sam anlainen kuin happamien sateiden (vrt . juurikkaat eivät niillä juuri m enesty. Esimerkiksi Kyrö njoen veden happamuus lisääntyy säännöllisesti keväisin (p H 4 , 7 4,9). Ympyröiden -~oko kuvastaa rikkimaiden pinta-alaa , n11den tummuus rikkipitoisuulta. Su lfidiseuduilla näitä kah ta ongelmaa o nkin käytännössä m ahdotonta erottaa tolSIStaan. Sulfaattien kirkastavaa vaikutusta käytetää n hyväksi: vedenpuhdistamoissa saostetaan epäpuhtauksia alumiinija rautasulfaateilla. Nykypäivän Pohjanmaalla näm ä kasvittomat savivallit ovat m o nin pa ikoi n tyypillisiä näkymiä. Vesien happam uus o n lisääntynyt ja vedenlaatu alkanut voimakkaasti vaihdella . Nykyiset happamuuden vaihtelut ovat saatcaneet olla rap ujen häviämisen lopullinen syy. O NGELMIA tämä erikoinen maalaj i aiheuttaa eniten Pohjanmaalla, missä sitä on paljon. Rikki ei ole ainoa ongelmien aiheuttaja; muutkin rikkimaa n kivennäiset ovat kasveille haitallisia, jopa m yrkyllisiä. Käsittelemättöm än su lfidimaan huo nosta kasvuvoimasta antavat hyvän kuvan ojanpenkkojen ja perkausmassojen läj itysalueiden savet. Kaikki , mikä alentaa pohjavettä peltoja metsäojat , vesien laskut ja perkaukset, virtaam am uu tosten kärjistäminen saa rikin siirtym ää n maasta veteen. Siitä tulee hapanta alunaa, joka vaatii runsasta ja jatkuvaa kalkitsemista . varsinkin tulvamailla vaarallinen rikkaruoho, sillä se sietää uurta uolapitoisuutta . Kuivuessaan tämä halkeilee eli urpaantuu ; siitä nimi urpasav1. Luhtakastikka, luhtavi lla, nurmilauh a ja suolaheinät tulevat kuitenkin toimeen sulfidimailla. RIKKI P I T O I S UU S < 1000 kg / ho 1000 2000 • 02000-3000 • Rikkipitoisia maita (Purokosken_ muk.) on eniten Pohjanmaalla. Maankohoaminen o n siellä nopeinta ja kuivatus tehokasta. Sulfaattien huuh toutuminen o n lisääntynyt ja muuttu· nut jatkuvaksi. Kun maata muokataan , pintaan nousee uutta sulfidia . Tyypillistä on ollut , että pitkän kuivankauden jälkeinen sade on aiheu tta nut happohyökkäyksen vesiin. Kun sulfidimaa muuttuu alunamaaksi , sen ensimmäinen rikkaruoho on yleensä hatikka . LAAJIMMAT RIKKIM AAT ovat nykyisin Pohjanmaa n jokitasangoilla , sillä muualla pääosa Litorinameren m aalle nousseista liejusavista on joko huuhtoutunut pois tai peittynyt m yö hempiin kerrostumiin. Laitilan Valkojärvellä Sirppujoen valuma-alueella on sulfidimaita , samoin pieninä esiintyminä etelämpänä aina Uudellam aalla asti (kama) . Vielä 1920ja 19 30-luvuilla näkyi Pohjanmaan rautatien ja maanteiden varsilla yleisesti lähes kasvittomia suolamaita , joilla viihtyivät vain eräät suolansuosijat eli halofiilit , kuten suolasolmukki . Myös lannoitteita o n käytettävä runsaasti, sillä sulfidi sitoo kasvien tarvitsemia kivennäisiä ja hap pamuus lisää niiden huuhtoutumista. Sen vaikutus kalakantoihin riippuu vesimääristä , ajankohdasta ja säästä. Tä llainen saattoi olla alussa ku vattu Merikaarron kylän kohdalla Kyrönjoessa vii m e vuosisadalla sattunut tapaus. Myös VarsinaisSuomessa, mm . Rannikkoa myötäilevä viiva on muinaisen Litorinameren rantaviiva . RAVUT JA HERRAT eivät viihdy Pohj anmaa lla, sanotaan. vsk.. SL 4 5/77) ai heuttama. Ongelmia siitä on ollut erityisesti siellä, missä pohjavesi on lähellä pintaa , si llä rikki nousee hiuspilli-ilmiön vuoksi vain noin 40 cm. Mutta luonnonvesissä ne ovat tuhoisia: vesi muuttuu kaloille tappavan happamaksi ja flokki tukkii kidukset. Koska rikki on näiden maiden yhteinen tekijä , niiden yksinkertainen yhteisnimitys on RIKKIMAA Maatalouden piirissä on jo kauan tiedetty , miksi Pohjanmaan jokilaaksojen savitasangot ovat happamia . Jokilaaksoja viljellään tehokkaasti ja vesistöjärjestelyt ovat mittavia. Kun jokisuihin o n tehty patoja , kal_akuolemat ovat saaneet uudet mtt· SUOMEN LUONTO 317'! 38 . Myös juolavehnä o n
Kuvassa näkyy meriveden ja Kyrönjoen veden raja Mikkelinsaanen luona, vuoden 1977 kalakuoleman aikana. SUOMEN LUONTO J/79 38. tasuhteet. Vahinkoalue on itse asiassa vielä laajempi, sillä jokiPohjanmaan jokivarsien viljelykset on perustettu muinaisen meren pohjalle. Kun hapan vesi valuu jokeen, sen vesi kirkastuu ja pohjaan vajoaa sakkaa. 105. Merivesi neutraloi happaman jokiveden, mutta jokisuuhun voi muodostua laaja happaman veden alue, joka karkottaa merikalat. Lapuanjokca. Oikealla näkyy raudan värjäämää sakkaa Kyrönjocssa keväällä 1976, vasemmalla samaa sakkaa tahnan kiduksissa. .E suistot ja merenlahdet ovat myös merikalojen tärkeitä lisääntymisalueita. Pohjaliejun rikki aiheuttaa yhä ongelmia viljelyksille; huuhtoutuminen ja maanparannus siinävät ne vesiin. Näiden alueiden kalataloudellinen merkitys on mennyt kokonaan tai osaksi; va• hingot ovat kymmeniä miljoonia 1 markkoja . vsk. Näin on tapahtunut Sirppujoen suulle padotussa Uudenkaupungin altaassa (3 7 km 2), Närpiönjoensuun Västerfjärdenin altaassa (3 ,4 km 2) ja Pietarsaaren edustan LuodonÖjanjärvessä (75 km 2), johon laskevat Ähtävänjoki, Purmonjoki, Kovjoki ja Kruunupyynjoki.
Näitä ovat mm . Kalat pystyvät kyllä karttamaan happamia vesialueita , mutta esim . Esimerkiksi hauen mäti kehittyy normaalisti vasta kun happamuusarvo eli pH on vähintää n 5,4 5,5, jos vesi on rautapitoista kuten Kyrönjien vesi on. Luodonjärveä täyrrää vesisammal. Kalakuolemat ovat siellä jo lähes jokakeväisiä; va hinkojen laajuus riippuu kevättul vaa edel tävistä säistä ja joen vesi määristä . Mustasaaren Karperöjärvessä on melko vä hän ravi nteita, mutta siinä kasvaa useita kasvilajeja , joita pidetään rehevyyden il mentäjinä. Toimenpiteitä suunnitel taessa ei vielä ole sanottavasti kiinnitetty huomiota näihin haittoihin . Rentovihvilän rönsy ilevä vesimuoto täyttää Uudenkaupungin altaan läpipääsemättömänä mattona , vaikka laji muuten on rancaniittyjen huomaamaton kasvi . Mustasaaressa oleva Helsingbyn toista miljoonaa markkaa maksanut pohjavesilai tos jouduttii n joitakin vuosia sitten sulkemaan li torinamaista johtuvien ongelmien vuoksi. Uudenkaupungin makeanvedenallas on ravinteiden saostuessa karuuntunut (vastakohtana rehevöitymiselle) ja siinä on todettu jopa yli 13 metrin näkösyvyyksiä . Vaeltavat kalat ja jokisuihin ku dulle tulevat kalat, kuten sil akka ja norssi , välttävät happamia vesiä. U usikaupunki on kamppa illu t sa mojen ongelmien kanssa ottaessaan vettä makeanvedenaltaastaan , jossa onge lmia aiheuttavat mangaan i ja typp1. Siinä on runsaasti rautaa, mangaania, kloridia, ammoniakk ia ja nitriittejä . Mukana eivät ole jokia! uee n koti tarveja virkistyskalastajien menetykser. hallavahinkoihin, Joten korvausmenettelylle antaisi ehkä mallia katokorvaus. Samat ilmiöt tunnetaan Ruotsin ja Norjan happamista vesistä , missä syynä ovat ilman kautta tu lleet hapor. SUOM EN LUONTO J /79 J8 vsk. Ei keksitty kylli n halpaa ja luotettavaa menetelmää ammoniak in vähentämiseksi. Happo syövyttaa kiduksia . Yhden yksikön muutos, esim . Ensiksi kuolevat pyydyksissä ja sumpuissa olevat kalat, jotka eivät pääse pakoon hapanta vettä eivätkä pysty uimalla puh distamaan kiduksiaan. Usei lie kalastajille tämä merkitsee vuoden tärkeimmän tulon menetystä. Kun sen vesi on hapanta , siinä on palj on mangaania. ka lastaji lle. Tämän on saanut kokea Vaasan kaupunki, joka ottaa vettä Kyrönjoesta . Happamuuden lisääntyessä kuolevat myös vapaana uivat kalar. Muutkin elimet viottuu vat ja iho limoittuu . Vielä ei tiedetä, millä tavoin lakia voidaan soveltaa näihin erityistapauksiin . Etenkin olisi otettava huom ioon amm attikalastajien asema , sillä heidän elinkeinonsa riski t ovat oleellisesti I isääntyneec. Vahinkojen laaj uus vaihtelee vuosittain ; kaikkina vuosina niitä ei satukaan . Selityksenä ovat poh. On huomattava , että pelkät vesinäytteet eivät anna oikeaa kuvaa sulfidimaiden vesien karuuntumisesta . Syyllistä on vaikea osoittaa, koska taustall a ovat auttamattomat luon nonolot , muinaisen Lirorinameren poh jasa vec. 90 000 markan vahingot. Kalastajie n risk i on verrattavissa esim. Esim . Kyrönjokisuussa kalat näyttää tappavan rautahydroksidi , joka tukkii kidukset, kun vesi on hapanca (pH 4 ,9 4 ,8). KALOJEN KUOLEMA on monivai heinen tapah tuma arja. . Vain harvat kasvit ja eläi met tulevat toimeen happamissa sulfaattivesissä. Eräät vesikasvit näyttävät hyötyvän pohjaan saostu neista ravinteista ja kilpailun puuttumisesta. Myös eläin plank ton Ja pohjaeläimistö ovat poikkeuksellisen niukar. Allasilmiöt ovat ekologisesti kiintoisia . Kyrönjoessa vesi on hapanta kevää llä, juuri silloin kun kalat nousevat jokeen ja jokisuuhun kudulle . Virkistysarvoa alentaa kalaston katoaminen . Aineenvaihdunta häiriintyy. Myös mäti ja kalanpoikaset kuolevat happamissa jokisuissa . ALUNAN VALUNTAA lisäävät tekijät maanvil jely , perkaukset ym . Keväällä 1970 meria lueen ammattikalastajien arvioidaan kärsineen n. Kevään 1977 vahinkoalue oli vieläkin laajempi ; tärkeän kevätkalastu ksen arvioitiin häiriintyneen 300 neliökilometrin alueella . Sii näkin on haitallisia aineita ja sen laatu va ihtelee jyrkästi. Tämän välillisenä se urauksena muodostuu vesil aitoksella levää . Ne jäävät saap umatta pyyntipaikoille niiden muutam ien viikkojen aikana, jolloin ne olisivat pyydettävissä. Esim . Paikallisiin oloihin olisi luotava joustava korvausjärjestelmä, sillä nykyinen käytäntö ei ota sulfidisavien erityisongelmia huomioon. Ilmiö on huomaamaton, ei kä siihen ole juuri kiinnitetty huomiota. Niissä nähdään täl löin pahoja syöpymiä ; esi merkiksi kiduslehd yköistä voi 106 olla jäljellä vain tukiruston rippei tä. Esim . ovat yleisesti hyväksyttyjä toimia , mutta niistä voi oll a kohtuutonta haittaa muil le, esim . Hyvä kaivo on arvokas harvi naisuus. Hauen mahdollisuudet siinä ovat vähäiset, sillä pH laskee joka kevät alle 5: n (pieni pH -luku merkitsee suurta happamuutta ; puh taan veden arvo on 7. Välivarastona olevan Pil vilammen vesi happanee ja kirkastuu . Kasvavat kalataloushaitat ovat jo kansantaloudellisestikin merkittäv iä. Seuraukset nä kyvä t vasta , kun kalojen tulisi oll a pyy nti -iässä . D Perui Sevola on biologi, Vaasan vesipiirin limnologi ja Suomen luonnonsuojcluliiron hallituksen jiisen. Jaan saostuneet ravm teet. MUUKIN ARVO on alentunu r. SULFIDIMAILLA VESIHUOLTO on vaikeaa, si llä pohjaveden laatu on heikko. järviruoko ja sinivihreä kaisla , jotka aiheuttavat altaa n umpeenkasvua. Myös pintaveden käyttö on vai keaa. Sen vedessä elää vain kymmenkunta kasvip lankton lajia, kun karussakin järvessä niitä on normaalisti kymmenkerrainen maara . 5:stä 4:ää n merkitsee happamuuden kymmenkertaistumista) . Kyrönjoen kalastajat ovat jättäneet kalavahinkojen korvauslakiin perustuvia hakemu ksia kalavahinkojen alueellise lle arvioi mislautakunnalle
Alajuoksu , Vähäjoeksi kutsuttu osa, on sanoisinko hym yilevää kaarruvarinteisrä laidunmaisem aa peltojen keskellä. Entiset avoim et paikat , kuivempia rinteitä luku unottam atta , kasvavat nyt lähes miehenmittaisra angervoa , mutta nokkosta ei ole juuri muualla kui n aivan alajuoksun lepikoissa. Lyhytruohoinen m aisem a oli kaunis katsella ja helppo kulkea. Samanlaisuus ja yleisyys ei tunnu pelastavan yhtään ainoaa niistä koskemaccomana jälkipolville. Se tietää kauniiden " puolikulccuurimaisemien " hidasta häviämistä, monien kasvien ja eläinten elinehtojen kutistumista. T uollaisen ravallaan perusm aisem an m enetys ei ole pikku juttu . Muutamia pieniä osuuksia lukuunottamatta A njanojan varsi on ollut lähes kokonaan laidun nettua jossain vaiheessa. Viime vuosina lajia ei ecsiskelyistä huolim atta kuitenkaan ole paikalta löyd etty. Lähreisyys on ilmeinen syy siihen , että pää uom a ei ole vielä koskaan kuivunut. Siel lä p uistomaiser m etsiköt , kahisevat haapaja leppälehdor kaun istavat laaksoa , ennen kuin jo ylihyppääm ätön puro lassuoMEN LUONTO 3179 38 vsk. Aina sieltä täältä jotain kaivetaan, ja rouhittu savitai hiesumaa jää alttiiksi veden suurelle eroosiovoimalle. Siellä tunnelma on niin iätön ja pysähtynyt , että se hiljentää m elkein kulki jan kuin kulki jan . Puolessa välissä p uro saa hyvä nlaisen ja -laatuisen vesiräydenn yksen. Melko syvän norkon pohjalla itse uom a mutkittelee tavattoman m erkillisesti, veden kulkiessa joskus m elkein taaksepäin . Mersäapila o n kasvi, jota karja ei mielellään syö. Vuonna 1977 huom asin keskijuoksulla eraaseen aurinkoiseen rinteeseen ilmestyneen uuden komean kasvin , häränsilmän. Mistä lie nuo muutamat versot siihen nousseet , kun en ole koskaan missään lähiseuduilla tuota kasvia cavannur. LAIDUNNU S LOPPUMASSA MAISEMA MUUTTUU Retkeilijälle laidunnuksen lopp uminen on ollut ikävää. Melkein pahimmalta tuntuu kuitenkin m enettää tuo laidun m aiden m aisem allinen herkkyys , kesän sielu , joka vah vana lepäsi aurinkoiseen rinteiden ahom ailla ja karajikoissa. Laidunnus oli sille kuitenkin tärkeä juttu , sillä eläimet auttoivat sitä kilpailussa muiden kasvien kanssa syöm ällä paremmalta m aistuvia ruohoja ja heiniä pois. UUSIA KA SVEJA SAA PUU TOISIA HÄVI ÄÄ Anjanojan varren kasviston runsaussuh reer tuntuvat olevan muuttumassa joho nkin suuntaan . Suurin syy siihen lienee ihmisten toiminnoissa , mutta tuskin tila olisi pysähtynyt , vaikka ihminen ei sorkeutuisikaan luonno n järjestykseen . PURO MAISEMASS A Noin kaksitoista kilomerrinen , Anj anojaksi kutsuttu puro saa alkunsa eräästä laakiosra Turunläänin Kosken kunnan kaakkoislaidalta . 107. Kuivempia rinnem aita pääsee se ntää n vähän paremmin kulkem aan . Niillä m ain nimittäin se o n joutunut puhkaisemaan itse nsä läpi eräästä pirkittäisharjusra , ja kaksi kirkasta lähdettä holisrelee pohj avettä p uroon sellaisella innolla, että kovillakin ralvilla muu tam a sara m etriä avointa ves1p10taa höyryttelee koskikaralle mieluisana ralvehrimispaikkana . Karjan vaiku tuksen pikkuhilj aa hävitessä mersäapilakasvustot ovat kovasti pienentyneet. Jaakko Heinonen Anjanoja yksi saviseudun • puroista Lounais-Suomen savikkoalueilla on suuri määrä Anjanojan tapaisia syvään uurtuneita pikkupuroja , joita murteen mukaan usein kutsutaan milloin minkäkin nimisiksi ojiksi. kee verensä Paim ionjokeen , keskellä peltoa ukeaa. Yläjuoksu o n pieniä pelto-osuuksia lukuuno ttam atta kuusimersien ympäröimää, niin että siellä kulkiessa o n vaikea uskoa m äntyä Suomen valrap uuksi. Joskus kyllä puron ainoa koski yläj uoksulla liricrää kuin vesihana , mu tta liri ttää kui te nkin . Ennen niin yleinen puronvarsien laiduntaminen on nyt loppumassa . Siellä hääri vät pienet ja suuret kimalaiset m esireissuillaan kuism ien , apiloiden ja m araroiden seassa. Kesäisin usein lähes kui via sivu haaroja mo net oikaistuj a ja kaivettu ja Anjanojalla o n muutamia. Muu taman kymmenen metrin kaivuu voi lietyctää moninkertaisen matkan alajuoksua ja täyccää suvancopaikkoja mudalla. Pienen matkaa purolaakson häränsilmärinteestä yläjuoksulle päin kasvoi ennen lepikkoisessa notkelmassa musra-apilaa. Kaikkein alkuperäisimmän m aisem an kul kija löytää harjuntakaisesta osasta. Laidunmaisem ien m yötä saattavat huveta m yös m onet kasvilajit ja varsinkin pylvässekä pensaskarajar, jo rka harvemmin m enestyvät tavallisissa m etsissä . Varmaa o n , että kauaa se ei ole paikalla kasvanut , sillä val taisa voikukkamainen m ykerökukka pitkän vanan päässä ei jää huomaamatta rarkkaavaiselta kulkijalta . Aurinkoisina päivinä keskikesällä, kun päi hd yttävä angervonkukkien lemu leijuu pu romaisem an yllä, saa röyräillä häm m ästellä m yös heinäsirkkojen paljoutta , jotka tuntuvatkin viimeaikoina vähentyneen varsinaisilta viljelysmail ta
Jäljistä näkyi selvästi miten se oli lutkuttanut suurella vaivalla itsensä lähimmän kuusen tyvelle ja kiivennyt smne. Katajien tuho oli niin peloittava, että se nostatti ikäviä ajatuksia tulevista vuosista ja hirvien talvilaitumien ylikulumisesta . Tuskin kysymyksessä on vesikko , joka tietääkseni " himoittiin " sukupuuttoon näiltä seuduin jo vuosikymmeniä sitten. Paikka olisi otollinen vaikka harvinaisillekin kasveille, mutta sellaisia kirjoittaja ei ole huomannut. Talvisin otuksella on tapana loikkia ojavama ja notkoa pitkin yläjuoksun suuntaan ja käydä joka jääkolossa ja hengenvaarallisessa onkalossa. lauma rymysi keskijuoksun maisemassa niin perusteellisesti , että vain harvaan katajapensaaseen jäi pikkuoksia ja neulasia monen sadan metrin matkalla, purolaakson reunoilla. Hiihtoretkellä huomasimme tuon leijaoravan mätkähtäneen lumeen keskelle puronvarren niittyaukeaa. Pieni hirvi108 Anjanojan harjuntakaista osaa. Sen latva huojuu lähes kahdenkymmenen metrin korkeudella , kun kirjoissa puhutaan noin viidentoista metrin mitoista. Pituutta tuolla lepällä on ainakin joskus ollut yli kahdenkymmenen metrin ja rungon paksuus on rinnan korkeudelta noin 170 cm . vsk.. HAVAINTOJA ELÄIMISTÖSTÄ Muutamia vuosia sitten talvista Anjanojan vartta sai hiihdellä pitkänkin rupeaman näkemättä jäniksen jälkiä. Toisen lajinsa valioyksilön saattaa havaita purolaakson törmällä , puolitoista kilometriä alajuoksulle päin . Siellä kasvaa raita , jota kirjatietojen perusteella voidaan ilmeisesti pitää Suomen korkeimpana tai ainakin kärkiluokkaan kuuluvana. Keväinen linnunsilmä, lehtotöhtimö ja suokcltto kukkivat kuitenkin alueella runsaana, joten kasvisto poikkeaa hyvin paljon muusta Anjanojan varren maisemasta. Sinne liito-oravamaisemiin on pesiytynyt myös minkki . Nyt jo mo01a1sia talvia metsäjänikset ovat juntanneet polkujaan niin suurella määrällä ja innolla, että niiden jälkien tarkkailusta on mennyt maku pois . Entiset, jopa sukupuuttoon päin kallistuneet ajatukset, on nyt pitänyt heittää aivan äärimmäiseen toiseen laitaan . SUURIA LEHTIPUITA Aivan Anjanojan alkulähteillä, erään lyhyen sivuhaaran uomapenkalla jököttää valtaisa harmaaleppä. Ennen ei tavallisesti hirviä lonsinutkaan talvisin niillä main kuin läpikulkumatkalla, mutta talvi -78 teki poikkeuksen. Se muotoili suuria päivänpuolirinteen muurahaiskekoja n11n hämmästyttävällä tarmolla SUOMEN LUONTO J/79 38 . Puromaisema tuntuu vetävän näitä kumpaakin puoleensa. Runko oli kuitenkin aivan kuin harmaalepän. Minkki tai minkit pitävät il~eisesti pesäpaikkanaan jotain töyrästä siellä aina avoimena pysyvän puronosan varressa. Niin suuri , että epäilin tokko noin suuna leppää voi ollakaan, kun se talvella löytyi. Ainoan havaintoni seudulla kovin harvinaisesta liito-oravasta tein Anjanojan keskijuoksun lähteiden tuntumassa 60-luvun loppupuolella. Ei rusakko näytä metsäjänistä syrjäyttävän , sillä molempia on aivan ylenmäärin . Näin varsinkin metsäisillä taipaleilla, joissa rusakko on harvinaisempi näky. Samoilla maisemilla, missä hirvet suorittivat lähes totaalista hävitystä talviruokiensa kimpussa, teki talvea aiemmin oman osuutensa toisella rintamalla harmaapäätikka. Eräässä syvennykscssä on pieni lähdekorpi, jossa mineraalipitoinen pohjavesi lirittää hyllyvän maaston läpi puroon. Kesäisin monilukuinen määrä hirviä ja valkohäntäpeuroja painaa sorkkiaan Anjanojanvarren kosteaan saveen . Kun viime heinäkuussa kävin paikalla, kuoleva puu oli jo lähes lehdetön , mutta muutamista runkoversoista voi jätin todella tunnistaa harmaalepäksi , käsittääkseni vielä aivan puhtaaksi sellaiseksi
Kuitenkin varoittavia ja merkillisiä esimerkkejä tökeröstä ajattelusta löytyy . Hiinen artikkclejaan ja kuvia on julkaistu myös muissa lehdissii. Maanomistajista ja yksityisistä ihmisistä on purojen tulevaisuus kiinni . Voipi arvata miten kävi 1 Heinää ei noussut plantaasille , eikä paljon muutakaan nautaa miellyttävää. Sitäkään haljun väristä haapakeloa ei enää ole, jossa muistaakseni kesällä -75 käpytikka ja pikkutikka pesivät riitaisana parina " kerrostalossa " eli saman rungon päällekkäisissä koloissa. Jos lukuun ei oteta sivuhaarojen yleisiä perkauksia, jotka ovat kyllä vaikuttaneet tavattoman paljon SUO M EN LUONTO J/79 )8. Tässä yksi niistä: ''Työnäyte'' esitettiin lähellä 60ja 70-lukujen vaihdetta Anjanojan keskijuoksulla. D Jaakko Heinonen on maanviljelijii Turun la'finin Koskelta. Kuin pellolle ikään , alueelle kylvettiin jotain heinää sopivana ajankohtana. Kun -77 entisen kaivuun alapuolelle tehtiin c vielä metsäautotiesilta ja koko § maisema myllerrettiin kuralle , ei · 9 ole vaikea arvata mitä tulvat otta:i: vat mukaansa niiltä main ennen E. lähes ainoa kasvi , kunnes pikkuhiljaa vanhat " luonnonruohot" palasivat. Luonnonkuvauksen myötii hiin on yhii enemmiin alkanut kiinnostua kasviston, elå'imistön ja maisemien kohtaloista . Nyt aluetta ei enää juuri huomaa kynnetyksi. Vesihän viipyy kunkin omistajan maa-alueella vain hetken. kuin kasvillisuus armeliaasti peittää nuo itkettävät jäljet. Kirjoittaja muistuttaa, että purojen muutostöitä on lähes mahdoton suorittaa niin , ettei sillä olisi vaikutusta meille tarpeelliseen veden kiertosysteemiin, purojen kauneuteen ja ekologiaan. . Joitain on kaadettu, mutta omatoimisesti on romahtanut myös muutamia. vurinsa poissa, aikanaan lietteen kulku vähenee ja puro suunnittelee mutkansa uudelleen hillitäkuuteen malliin , että ei edes muurahaisten kova hosuminen saanut niitä ennalleen seuraavana kesänä. Muutamassa vuodessa lammikkoon kerääntyi mustamultainen mutasärkkä, ja nyt, kun kostean maan kasvillisuus jo rehottaa paikalla, kesäaikaan voi kävellä huoletta entisen uimapaikan yli . Meidän olisi totuttava ajatukseen, että purot eivät ole kenenkään ja kaikkien . Anjanojanvarren kolopuut ovatkin käyneet huolestuttavan vähiin. Homma alkoi, kun kaivettiin muutaman aarin niittyaukealla purolle uusi uoma aivan alueen reunaan. , ]os ihminen malttaa pitää kaiKuivia laidunrinteitä (yläkuva) ja Anjanojan alajuoksu. Kertomus Anjanojasta on Suomen Luonnon kirjoituskilpailun ' 'Tiimii minulle lå'heinen suojcluasia '' satoa. Samea vesi holiscelee vierestä kiireio ·" senä täyttämään aina vain kauem:i: j pana olevia purolammikoita . 109. Ei ole tietoa , mutta tarkoitus oli kai parannella karjan laidunta. Kienouoma on jouduttu myöhemmin taas jo kerran ruoppaamaan ja isontamaan, sillä savi vyöryy silloin tällöin reunoilta ojaan . Saunio oli hetken seen vesiensä kulkua. vsk . Sanomattakin on selvää , mitä muutamalle sadalle metrille puroa alaspäin on tapahtunut ja tapahtumassa. Yhteiskunta voi rauhoittaa pienen pätkän, mutta se ei paljon hyödytä , jos yläpuolella riehutaan. Mutta jos joku ei aavista, niin kerronpa eräästä puron lammikko laajentumasta, Jolta paikkakunnalla kutsutaan ''prunneiksi ' ' . Vanha uoma täytettiin ja koko alue kynnettiin mustalle mullalle. ' 'HETKEN TYÖ TUHAT VUOSIHIN VAIKUTTAA. Anjanojan pääuoman veden laatuun ja liettymiseen, ei itse pääuomaa ole paljonkaan rouhittu. Kaikkinainen tuollainen toiminta on tietysti kovin kohtalokasta alajuoksulle
Ylempi on Pohjanmaalta löytynyt Eem-interglasiaalin edustaja Actinocyclus, alempi on paljon vanhemmalta, jääkausia edeltävällä tertiääriajalla elänyt makeanveden laji Hydrosera trifoliata . Kuvan piikuoriset levät ovat noin tuhatkertaisia suurennoksia . Alinna. Hieman toisin ajattelevat paleontologit, menneen elämän tutkijat. kauden . Uusi jääkausi hävittää edeltäjänsä jälkiä. Alun inrerstadiaaleja seurasi kylmä jakso , jolloin heinäkuun keskilämpötila oli + 5 astetta. Lauhkeita jaksoja kutsutaan interstadiaaleiksi. Pohjois-Euroopassa on ollut ainakin kolme jääkautta, esiinrymisjärjestyksessä Elster, Saale ja Veiksel. Jäätiköiden levittäytyminen ja jälleen peräytyminen muutti kasvien ja eläinten elinympäristöä perusteellisesti ja pakotti lajit sopeutumaan uudenlaisiin oloihin. Välissä on ollut lyhyehköjä lämpimiä tai ainakin lauhkeita kausia. Pidetäänhän nykyihmistäkin jääkausien lapsena. PARI MILJOONAA vuotta sitten alkoi ns. Mutta jotain ne sentään jättivät ja lisää saadaan selville vertaamalla siihen, mitä muualla on säilynyt. vsk.. Jääkausia näet on ollut useita . Jääkautisen elämän tutkijalla on Suomessa vaikeuksia: jäät veivät mennessään suurimman osan todisteista . Siitepölyt ja muut jäänreet osoittavat , että lauhkeat vaiheet katkaisivat tä· män 70 000 vuotta kestäneen C Ylinnä . Ne ovat selvästi viileämpiä kuin inrerglasiaalit. Vain trooppisessa ja subtrooppisessa ilmastossa viihtyvien Microthyriaceae-sienten fossiilien löytyminen Lapista osoiuaa täälläkin olleen tertiäärikaudella paljon nykyistä lämpimämmän ilmaston . VEIKSELjääkauden aikana jäätiköiden peittämä ala vaihteli . Podocarpushavupuu kasvaa vain subtrooppisessa ilmasrossa, mutia sen siitepölyjä on löytynyt Suomestakin . Kun puhutaan jääkaudesta , tarkoitetaan tavallisesti niistä viimeistä . Välissä olevia lämpimämpiä kausia sanotaan interglasiaaleiksi, jotka samassa järjestyksessä ovat Holstein , Eem ja nykyi nen Flanderi, oma aikamme, joka siis saattaa olla vain lämmin jakso kahden jääkauden välissä. kvartå'ä'rikausi, joka jatkuu vieläkin . Tietomme jääkausien ajan elämästä ovat siksi lähinnä viimeiseltä eli Veiksel-jäätiköity• miseltä, sen !aukeilta interstadiaaleilta ja osaksi myös viimeiseltä Eem-interglasiaalilta. 110 Tarkin tieto jääkautisesta elämästä saadaan mikroskooppisista jäänteistä. Siitepöly. Pentti Alhonen, Ann Forsten ja Björn Kurten Muinais-Suomen luonto III Elämää jääkausien puristuksessa Geologien mielestä jääkaudet ovat melkeinpä nykyaikaa, maailma oli silloin kehittynyt jo melkein nykyiselleen. Keskellä : Efedraa kasvaa nykyisin KeskiEucoopassa, mutta jääkauden jälkeen sitä on voinut kasvaa Suomessakin. Sille ovat ominaisia ilmaston suurheilahtelut , jotka ilmenevät jfäkausina ; viimeisen päättymisestä on kulunut kymmenisen tuhatta vuotta. Lämpötila vaihtelee itse jääkaudenkin aikana . Tämä päättyi noin 50 000 vuotta sitten Perå'pohjola-inter• .; SUOM EN LUONTO J/7'> 38
SUOMEN LUONTO J/79 38. Niitä lämmitti pitkä villa, kuten ilmenee kivikautiseil taiteilijan luomuksesta. Jäät peittivät silloin 5,6 miljoonaa neliökilometriä. norppa Närken salmea uiden . vsk Suomessakin on elänyt mammutteja; vasemmalla on levinneisyyskartta Suomen alueella tehdyistä löydöistä, joita on yhteensä yhdeksän . Oikeanpuoleinen k:iavio osoittaa, että lämpötila on vaihdellut samaan tahtiin kuin maapallon eri osien auringosta saama säteily, mikä taas johtuu mm . Itämeren tilalla oli jääkauden jälkeen (8200700 eKr) suolainen Yoldiameri . A1 i.;a tuhansina vuosina Euraasian jäätiköt olivat suurimmillaan viimeistä jääkautta edeltäneellä Saale-jääkaudella. Jokin tällainen vaihtelu voi olla syynä siihen , että jäätiköt ai ka aioin levittäytyvät kauas navoilta (kuvalähde: Björn Kurten, Jääkausi, WSOY 1972). Mammutit olivat viileään ilmastoon sopeutuneita norsueläimiä, jotka ennen sukupuuttoon kuolemistaan, kymmenisen tuhatta vuotta sitten, ehtivät olla ihmisen riistaa . akselin kallisteluista. Alakuvassa oleva norpan olkaluu_, Kovjoelta löydetty, on palJon nuorempi. u Torniosta löydetty villipeuran sarvi on yli ,30 0~0 vuod1;n t_akaa, ilmeisesti Peräpoh1ola-rnterstad1aaltlta. 111. Samaa mammuttikantaa edusti epäilemättä myös Laatokalta tehty löytö, ylhäällä kuvattu poskihammas, jossa näkyvät selvinä kiilleharjanceet. Näihin aikoihin meille saapuivat nykyiset nisäkkäät, mm
Lajit ovat nykyluonnollemme vieraita; mukana on mm . Se lienee siis peräisin Peräpohjola-interstadiaalilta, jolloin Lappi on ollut vapaa mannerjäätiköistä. Nimi johtuu siitä, että tämän ajan kerrostumia on löydetty mm. Arvellaan, että tuolloin , tertiäärikauden lopussa, Euroopan kasvillisuusvyöhykkeet olisivat olleet suunnilleen samat kuin nykyisin. Suomi olisi siis kuulunut havumetsävyöhykkeeseen, ja ainakin osa siitepölyistä voisi olla peräisin tertiääriajan lopun tai kvartääriajan alun kerrostumista. Ilmasto kiristyi uudelleen. Vanhempi on Tenholan Pölkåsta löydetty naalin leukaluu , joka siitepölyajoituksen mukaan on nuoremmalta Dryas-kaudelta. Kun mannerjäät olivat laajimmillaan, elämä oli täältä käytännöllisesti katsoen kokonaan sammunut. Koivumetsät levisivät silloin jäästä vapautuneelle maalle. Heiscä Ann Forsccnin cyöpaikka on H:gin y/iopiscon efaincieceen laicoksclla , muut kaksi cyöskenccleväc saman y/iopiscon geologian laicoksclla. Kaakkois-Suomen siitepölyt osoittavat, että puuttoman tundravaiheen, ns . Etelä-Suomesta, esimerkiksi Somerolta, on löydetty Eem-kaudelle tyypillisten kasvien, esimerkiksi pähkinäpensaan ja valkopyökin siitepölyjä, mutta ne ovat uudelleenkerrostuneina lustosavessa, joka muodostui noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön peräytyessä. Kylmimmillään jääkausi oli 20 18 000 vuotta sitten, jolloin jäätikötkin olivat laajimmillaan. Torniosta löydetty tunturipeuran sarvenkappale on radiohiilimenetelmällä ajoitettu 34 300 vuoden ikäiseksi. Kovjoelta löydetyt norpanluuc. Nisäkäseläimistömme kehittyi pääpiirteissään nykyiselleen. Se edustanee maahamme tuolloin levinnyttä arktista eläimistöä, jonka lähimmät vastineet tunnetaan Puolasta, Virosta ja Tanskasta. SUOMEN LUONTO J/79 JB. Samalla aukeni maaeläimille itäinen muuttoväylä Karjalan ja Aunuksen kannasten kautta. Edellämainitut , 112 meille vieraat siitepölyt voivat antaa siitä niukkoja viitteitä. Lämpötila alkoi taas kohota ja jäätiköt sulivat kaikkialla nopeasti . Mannerjäätikön reunan ulkopuolella oli puutonta tundraa tai aroa. Suomesta on löydetty yhdeksän jäännettä mammutista (kama) . Esim . D Kirjoiccajac ovac kaikki paleoncologeja, muinaisen elämän cuck1joica . Ilmeisesti tällöin saapui Atlantilta Itämereen norppa, jota pidetään arktisena reliktinä; tähän viittaavat mm . Ne ovat alkuperäisellä paikallaan moreenin, siis jääkautisen kerrostuman alla. Otaksutaan, että tunturipeura tuli kalottialueelle lounaasta tai etelästä. Siitepölyfossiileja ovat jättäneet myös jalopähkinä, orjanlaakeri, hemlokki, lehtikuusi, jalokuusi, kuusi, mänty ja efedra (juglans, Jlex, Tsuga, Larix, Abies, Picea, Pinus, Ephedra). Itämeren tilalla oli samoihin aikoihin suolainen Yoldiameri , joka Keski-Ruotsissa olevan Närken salmen kautta oli yhteydessä valtamereen. SA VIKERROSTUMIST AMME on löydetty verrattain runsaasti mikroskooppisia fossiileja . Noin 40 000 vuotta sitten se lauhtui Hengelo-interstadiaaliin ja toistamiseen 30 000 vuotta sitten Denekamp-interstadiaaliin. Ne ovat jääkautta vanhempia, mutta jääkauden tapahtumat ovat kerrostaneet ne uudelleen. Yleensä ne ovat olleet moreenissa tai jäätikköjokien kasaamissa kerrostumissa, toisin sanoen uudelleenkerrostuneina. KOVIN VÄHÄN TIEDETÄÄN elämästä maassamme jäätikköjen välisinä interglasiaalija interstadiaalikausina. Savukosken Soklista tunnetaan kuitenkin Eem-interglasiaalin aikaista turvetta, piilevämaata ja -liejua. On myös mahdollista, että vesi peitti tuolloin suuren osan Suomea. VASTA VIIMEISEN JÄÄKAUDEN loppuvaiheesta lähtien voidaan maamme kasvillisuuden kehittymistä seurata tarkasti. Ilmasto oli huomattavasti lämmennyt ja jäät peräytyneet maamme eteläisistä osista preboreaalikaudella (10 000 9 000 vuotta sitten) . Kasvit ja eläimet olivat ilmaston kiristyessä hakeutuneet eteläisempään Eurooppaan . Fennoskandian mannerjäätikön viimeiset rippeet sulivat noin 8 500 vuotta sitten. Pohjois-Suomesta. Kun lauhkeaa vaihetta seurasi uusi jäätiköityminen , arktista eläimistöä mahdollisesti jäi talvehtimaan Norjan pohjoisrannikolle . Näitä jäänteitä on löydetty varsinkin Sauvosta, Paraisilta, Muuramesta, Utajärveltä ja Vihannista. Mutta ilmiön syynä voi olla myös se, että nämä kannat ovat peräisin muutamista alkuperäisyksilöistä , joiden jälkeläiset sitten ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin. Samantapaisia ovat kaikki muutkin PohjoisEuroopan Eem-aikaiset kerrostumat, kun taas Peräpohjola-interstadiaali oli selvästi viileämpi . Arvellaan , että mammutit elivät täällä interglasiaalitai interstadiaalikausina , mahdollisesti nekin Peräpohjolainterstadiaalilla. IlmeiseStI ne tuolloin levittäytyivät myös Suomeen. ,sk.. subtrooppisten Stereisporites -sienten itiöitä joita kerrostui Euroopassa yleisesti jääkauden kynnyksellä. Sen siitepölyjen mukaan Pohjois-Suomessa vallitsivat viileän ilmanalan koivumetsäc. nimestä Dryas) siellä oli maruna vyöhyke, jolla kasvoi myös savikkakasveja, leinikkikasveja, ruusukasveja ja hierakoita. Näin on päätelty siitä, että näillä alueilla että nisäkkäiden eristyneitä alalajeja. Yleiskuva maamme jääkautisesta eläimistöstä on erittäin hajanainen , sillä eläinfossiileja on sangen vähän. Havupuiden siitepölyistä merkittävin lienee Podocarpus, joka on Euroopasta kuollut sukupuuttoon. stadiaaliin. Suomenlahden eteläpuolella oli tyypillisiä havumetsävyöhykkeen eläimiä: hirviä , kettuja , susia, ahmoja , karhuja ja majavia. nuoremman Dryas-kauden lopulla (10 000 10 200 vuotta sitten; vaiheen nimi johtuu lapinvuokon tiet. Niiden siitepölystä on männyn osuus 3 5 80 % , koivun 18 50 % , kuusen O 1 7 % , lepän 2 12 % ja pähkinäpensaan O 2 % ; toisin sanoen ilmasto oli silloin suunnilleen samanlainen kuin nytkin , jääkauden jälkeen
Aika ajoin arvioidaan kannat myös maastoa valikoimatta , jolloin saadaan vertailupohjaa lintujen todellisen lukumäärän arvioimiseksi. On todettu, että lähes kaikki arviointikaistan linnut havaitaan tällä ''haravalla ''. Näitä ja heinäkuisia otanta-arv1omteja käytetään apuna metsästyksen järjestelyissä, mm. maaritettäessä metsästäjäkohtaisia saaliskiintiöitä. RIISTA-JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOS on vuodesta 1963 lähtien järjestänyt joka elokuussa valtakunnalliset metsäkanalintujen reittiarvioinnit. METSON LEVINNEISYYSALUE ulottuu leveänä yhtenäisenä vyönä Fennoskandiasta ja Baltian maista Siperiaan Lena-joelle saakka. Luonnonystävät ovat kaikkialla huolissaan sen viimeaikaisesta taantumisesta. Metsätalouden, metsästäjien ja riistantutkijoiden velvollisuutena on tehdä voitavansa metsokantojen säilyttämiseksi. Työ ei ole helppo; jo pelkästään riittävän havaintomäärän kerääminen näin harvalukuisesta linnusta on vaivalloista, vaikka apuna on suuri havainnoitsijajoukko. Suomessa on tavattu kolme metson seitsemästä tunnetusta rodusta; tosin keskieurooppalainen rotu maior ei meillä esiintyne puhtaana. Parhaiden elinympäristöjen 113. Yhtenäisen levinneisyysalueen ulkopuoliset kannat säilyvät vain aktiivisin hoitoja suojelutoimin; eräät rodut eivät ehkä säily ilman tarhaan ottamista . vsk. Sen alkukantainen olemus ja hämyn kätkemät soidinmenot tekevät siitä erämaiden symbolin. Metson häviäminen olisi korvaamaton tappio Suomen luonnolle siitä ovat luonnonsuojelijat ja metsästäjät yhtä mieltä. Erillisiä paikalliskantoja on Iisäksi Keski-Euroopan Pyreneitten ja läntisemmän Cantabrican vuoristoissa , samoin Skotlannissa. Koska vain parhaat alueet haravoidaan, tulokset ovat tietenkin suhteellisia, joskin keskenään vertailukelpoisia. Poikueet voivat poikkeuksellisesti oleskella taimikoissa , jopa hakkuuaukoilla, mutta yleensä metso tarvitsee laajoja , vanhoja metsiä , mieluiten kuitenkin vaihtelevan mosaiikkimaisia. Metso on Euraasian metsäkanalinnuista suurin ja saaliina tavoitelluin. Meillä metson pohjoisraja noudattelee varsin tarkoin mäntyrajaa. HartoLinden Metso vähenevä riistalin tu Koppelo eli naarasmecso. Tutkijoiden on selvitettävä metsojen vähenemisen syyt ja siSUOMEN LUONTO 3/79 38. Metsätalouden on jatkuttava , järkevä metsästys ei kantaa tuhoa. Paavo Rajalan kehittämä reittiarviointimenetelmä on yksinkertainen ja tehokas: kolme miestä kulkee 20 m välein parhaat mahdolliset poikuemaastot. ten osoitettava suojelun keinot. Metso on kulttuuria kaihtavimpia lintujamme, joten meidän on tyytyminen siihen, että metsokantamme eivät enää koskaan tule olemaan suuret. Vuodenajan , iän ja sukupuolen mukaan metso elää vuoroin mäntyrämeillä ja -kankailla, kuusikoissa ja lehtipuuvaltaisissa korvissa. Niillä selvitetään lintukantojen runsautta, rakennetta ja poikastuottoa. Ahvenanmaalle metso ei ole istutusyrityksistä huolimatta kotiutunut , ja saaristostakin se näyttää kelpuuttavan vain sisimmän vyöhykkeen
Eroja on mm . Niinpä metson väheneminen todennäköisesti on voimakkaampaa kuin tässä kirjoituksessa esitellyistä luvuista voisi päätellä . Suurin kiitos arviointituloksista kuuluu tavallisille metsästäjille. Luvut eivät ole kovinkaan luotettavat , koska tilastointimenetelmät ovat eri aikoina vaihdelleet. Onhan ukkometson olemus mahtava ja se on harvinaistumisen vuoksi vaikeasti saalistettava. Seiskari ja Koskimies totesivat 1950-luvulla , että Maanselän vedenjakaja jakaa myös metsot kahteen ekologiseen ryhmään . vsk.. Metsosaaliimme kuten kannatkin ovat selvästi pienentyneet tällä vuosisadalla. Pohjois-Suomen metsot ovat 01m1rotua Tetrao urogallus uro114 Reijo Juurinen " Metso on, jos mikään , metsälintu . SUOMEN METSOTILANNE Metso on monelle suurriistaa ; etenkin keskieurooppalaiset ajattelevat näin. Keväällä, soitimen lähestyessä se erittäinkin osoictaa vihaista ja kärsimätöntä luontoaan, eikä salli tappelucta yhdenkään kilpailijan tulla lähelle sitä aluetta , jonka se on oleskelupaikakseen valinnuc. kannat eivät vaihtele yhtä voimakkaasti kuin muualla . pellolla ruokailun yleisyydessä, haavan lehtien syönnissä, lumikiepissä yöpymisessä , poikuekoossa Ja kannanvaihtelun ajoissa. uralensis eli karelicus, ja eteläisimmissä metsoissamme on suuren keskieurooppalaisen T. "Luonteelcaan metso on vihainen ja tappeluhaluinen . Siksi menetelmä ei anna todellista ku vaa kannanvaihtelujen laajuudesta . u. Vuosina 1964-77 metsomme SUOMEN LUONTO J/ 79 JB. Muutkin rodut ovat ainak in osaksi sekoittuneita . He kulkevat noin 800 reittiä , yhteensä lähes 30 000 km. Vanhat linnut pitävät näin hallussaan sangen laajan alueen, nuoremmat saavat tyytyä pienempään ." gallus, maan keskiosissa asustaa T. maior -rodun vaikutuksia. Vuosien 19 3338 keskimääräissaaliit olivat lähes 120 000 yksilöä , vuoden 1959 saalis oli noin 100 000 lintua ja 196472 vuotuissaalis oli keskimäärin 40 000. Työ on täysin vapaaehtoista ja siihen osallistuu vuosittain nelisentuhatta eränkävijää. u. Mucta edistyvän viljelyksen tielcä se on saanut väistyä ainakin Euroopan useimmista maista , ja tavataan nykyään vain koskemactomissa, heikommin viljellyissä metsäseuduissa, erittäinkin vuorimailla. Missä kuusikko vaihtelee mäntyä ja lehtipuita kasvavan sekametsän kanssa, siellä metso vielä viihtyy . Kuta laajempi metsäalue on, sitä parempi siellä metson on elellä " (tämä ja aukeaman muut kuvatekstit: Maapallon eläimistö, WSOY 1913). Havumetsiä se mieluimmin harrastaa niin vuoristokuin alankoseuduissakin . He olettivat erojen johtuvan rotujen välisistä eroista, mutta tämä ja koko muu rotukysymys kaipaa vielä lisäselvityksiä . Kun kannat runsastuvat , linnut asuttavat muutkin kuin kaikkein parhaimmat ympäristöt
Sen raja Mikkelin lääniin on epäselvä , ja siinä kannanvaihtelut ovat melko samankaltaiset kuin koko eteläisellä alueella , kun taas PohjoisSuomen kannanvaihtelut poikkeavat niistä selvästi . Eteläisimpään kuuluu Varsinais-Suomi , Uusimaa sekä Kymen ja Mikkelin läänit. '' ovat vähentyneet selvästi enemmän kuin muut metsäkanalintumme . Jälelle jäänyl voittaja saa koppeloiden hyväksymisen osakseen , ja nämä puolestaan koiraaltaan kaikkein hellimmän hyväilyn. Maassamme on kolme suurehkoa aluetta (kuvio 2) joilla metsokannat vaihtelevat ro1s1staan poikkeavasti. Keskialue jää näiden väliin . ,sk. Tätä ei vanhus kuitenkaan salli, vaan ryhtyy, maahan lennäh1äen, tappeluun uuden culokkaan kanssa; siinä jaetaan nokin, kynsin ja siivin ankaroita iskuja toisilleen, niin että höyhenet pöllyävät, siksi kunnes jompikumpi katsoo parhaaksi, pahoin runneltuna, usein silmäpuolena, jopa kuole11avasti haavoi11uneenakin lähteä tiehensä . '' SUOMEN LUONTO J/79 J8. Pohjoisimpaan kuuluu Lapin lääni ja Oulun läänin koillisosa. Keski-Suomen vähenemisindeksi on suurin , 66 % . Luku on g vain suhteellinen, koska metson E. Etelässä se on 58 % ja pohjoisessa ainoastaan 16 % , mikä ei ole ti"Soitimen kestäessä ova1 naaraat keräytyneet lähistölle. kannanvaihtelut ovat luonnostaankin suuret. Niicä täytyy jokaisella koiraalla olla useampia ja niiden takia se käy sotaa nuorempien toveriensa kanssa. 115. Luonnollisesti koppelot ovat suuresti ihascuneita herransa laulusta. " Mutta 'kulituksen ' on kuullut joku toinenkin kukkome1so, se saapuu lencäen paikalle ja rupeaa sekin kuhertamaan . Näiden kolmen kannanvaihtelualueen metsoien väheneminen voidaan ilmaista prosenttilukuisena indeksinä , joka saadaan j ns. regressioanalyysilla
Tämä johtunee suuresta kokoerosta, jonka vuoksi koiraspoikanen tarvitsee enemmän energiaa. PystyakseliUa on elossaolevien lintujen määrä (1 ooo = kuoriutuneiden lintujen määrä) ja vaaka-akselilla on ikä vuosina. Matti Helmisen keräämän siipinäyteaineiston (1952-71) mukaan saaliista vain puolet oli nuoria. \ . Metsästyksestä on vähiten haittaa silloin, kun kannat ovat nousuvaiheensa puolivälissä. Koiraspoikasten kuolevuus on selvästi suurempi kuin naaraspoikasten. ', 1 I 1 Kuvio 2. Lintujen siirtymiset paikasta toiseen, etenkin Itä-Lapissa mahdollisesti esiintyvät suurehkot vaellukset, muuttavat arviointituloksia tavalla, joka helposti tulkitaan kuolevuuden aiheuttamaksi. ,/ I R! oll"'•: ••• J E-5 , .. Tällöin niiden lisääntymispotentiaali ( = likipitäen syntyvyyden ja kuolevuuden erotus) on suurimmillaan; kannan huippuvaiheessa se on nolla. . Oikea verotus palauttaa metsokannan ikäja sukupuolirakenteen samaksi kuin se oli edellisenä tuottavana vuonna. Metsojen kuolevuus elokuusta seuraavaan elokuuhun vuosina 1964-77 oli keskimäärin 59, 5 % , kun taas syntyvyys eli elokuinen poikasprosentti oli 5 7, 7 % . Eteläisen ja poh101sen Suomen kannat olivat 1964-77 jokseenkin yhtä suuret, joskin metsojen suhteellinen tiheys Etelä-Suomen asutuimmissa osissa on nyt erittäin alhainen. Metson eloonjäämiskäyrä, joka on laskettu epäsuorista aineistoista (pesäkomi1iedot, rciuiarviointiaineisto ja siipinäyteaineisto). MIHIN METSOT KUOLEVA P Monet tekijät säätelevät kuolevuutta: ravinto ja siihen vaikuttava ilmasto, taudit, loiset, pedot, metsästys , sekä kannan ikäja sukupuolirakenne. Luvut ovat toistaiseksi vain summ1tta1sia. '-·.. . .... Metson vuotuinen kuolevuus on suuri, mutta muiden lintujen tavoin se koskee pääasiassa nuoria lintuja. Samana aikana myös syntyvyys on hieman alentunut. Tarkkaan ei vielä tiedetä, kuinka suuri saalis voidaan kulloisestakin kannasta verottaa. Tämä saattaa johtua siitä, että kannan harventuessa soirimelle 116 \ > 1 1 ,, ,,, ... ' 4!" •• 1 ,. SUOMEN LUONTO 3179 38. 1 ' / f) ' -, I ' ' '-, ... Vaikka keskisen Suomen metsokannat ovat vähentyneet eniten, ne ovat yhä Suomen parhaat, eritoten Vaasan läänissä, missä muutkin metsäkanalintukannat ovat tiheimmät. 1 1 1 • •• • •• / ' )• •. koontuminen on vaikeutunut. Käsittely-yksikköinä on käytetty kuvan 1 esittämiä pienimpiä alueita. \ .,. SYNTYVYYS JA KUOLEVUUS säätelevät eläinkannan kehitystä. • ' ... Suurimmat vähenemisindeksit on todettu Hämeen ja Vaasan lääneissä. . Poikaskuolleisuus on siis valtava, mutta juuri siihen perustuu metsästyksen biologinen oikeutus: kannalle ei ole tuntuvaa haittaa siitä, että ihminen verottaa lintuja, joista suurin osa muutenkin kuolee , nuoret ernoten. Tuhannen metson su uruisesta kannasta oli seuraavana vuonna rauhoitetulla alueella jäljellä 989 Kuvio 3. ·· .. Vaikka vuotuisen luvun ero on näin pieni, sen vaikutus on ollut kasautuva kolmentoista vuoden aikana , niin että lopuksi metsokannasta oli jäljellä vain 56 % . Mikkelin läänin kuuluminen eteläisen Suomen kannanvaihtelualueeseen on epävarmalla pohjalla. RAUHOITUKSEN VAIKUTUS metsokantojen säilymiseen ilmenee vuosien 197074 havainnoista. Arvioincireiuien sijainti vuonna 1977 ja tulostuksessa käytetty aluejako suuralueisiin, lääneihin ja riistanhoitopiireihin. :,' \ . . •• • ou• : ~. :. Epäsuorasti olen päätellyt , että elokuun nuorista metsoista kuolee seuraavana talvena 77 % ja vanhoista vuosittain 30 % . Rajala on todennut, että metsäkanalintujen kannanvaihtelut johtuvat ennen muuta kuolevuudesta, joka vaihtelee selvästi enemmän kuin syntyvyys. Kun verotus on oikea , saaliissa on nuoria lintuja huomattavasti enemmän kuin vanhoja, teoriassa noin kolme neljäsosaa. Kaikista kuoriutuneista poikasista vain 13 % selviää yksivuotiaiksi (kuvio 3), ja kaikista munista vain joka neljästoista kehittyy vuoden ikäiseksi metsoksi. Energiantarpeen eroja tutkitaan Meltauksen riistantutkimusasemalla, missä koetetaan löytää poikasvaiheen "raskaimmat'', eniten energiaa kuluttavat vaiheet. : La .. 'i• ) ~ /.,, l J~~ ,' ,!4hl '•.r~ 1 ... -',.'-. . K-~ ->-~ -,, "··,,.---;;/ .. P-5 t: :~p:1:.:~: :.• :~\, ' • 1 r \ • • • :·· ·.f ~-·····, . vsk.. w,._ ,~••• Kuvio 1. lastollisesti merkittävä. Yhtenäiset kannanvaihtelualueet metsolla kautena 196477 ja niiden keskimääräiset suhteelliset tiheydet . Metsästyksellä koetetaan siis " pysäyttää " kannan normaali aaltomainen kehitys kaikkein tuottavimpaan vaiheeseen
Meidän lienee tyytyminen siihen, että luontomme ei enää pysty ylläpitämään entisenlaista runsasta metsokantaa. Kotka on niin vähälukuinen, että sillä tuskin on merkitystä metsokantojen säätelyssä. Metsämaan muokkaus ja muut rajut toimenpiteet voitaneen h yvällä tahdolla siirtää pesimäkauden yli . Työryhmä Järvinen Kuusela Väisänen (1977) ilmoittaa metson kuuluvan niihin lintuihin, jotka ovat eniten kärsineet metsien nuorentumisesta. Toisaalta pesätuhojen torjuma voisi olla antoisa riistanhoitomuoto. Myönteinen kehitys toivottavasti jat~u . Myös kanahaukan osuus metson saalistajana on mitätön (ks. Kanalintuia hiin on tutkinut vuodesta 1971 liihtien. Metsätalouden pyrkimyksiä kohti monokulttuuria on vastustettava. Vähenemät olivat siis 11 ja 7 metsoa , ts . SoikSUOMEN LUONTO 3/79 38. vsk . lisääntymiskyvyn heikkeneminen. Metso kaipaa laajoja vanhoja metsiä. molemmissa tapauksissa kannat heikkenivät , mutta metsästyksen piirissä puolitoista kertaa nopeammin. Alustavien tutkimusten mukaan mäntymet• s1en nuorentaminen heikentää metson talviravinnon , männynneulasten , laatua. Saaliin määrä ja ikärakenne on valistuksen avulla saatava oikeille raiteille. pitkästä munavaiheesta. esim. Jos tämänkin niukan ravinnon laatu heikkenee , metson kunto heikkenee talven mittaan . Menetelmään sisältyy kuitenkin virhe (vrt. Jotain täytyy kuitenkin olla tehtävissä. Metson talviravinnon tarvetta ja laatua tutkitaan parhaillaan sekä Oulun yliopistossa että riistantutkimusosastossa. MITÄ VOIMME TEHDÄ. Hätäapuna niiden vähenemistä vastaan pitäisi säästää hakopuita. Asutuksen ja tiestön kasvaminen ja etenkin tehometsätalous ovat vähentäneet sen elintilaa. Oikein suoritettuna metsästys ei pienennä lintukantoja, joten ero johtunee metsästysjärjestelyiden puutteesta. lintua , kun taas metsästyksen piirissä olevilla alueilla määrä oli 983. Vuoden 1978 re1tuarv10mnit osoittivat, että pitkän kadon jälkeen metsokannat ovat kääntyneet selvään nousuun . Siivonen on päätellyt pesäkorttiaineiston pohjalta, että vuosina 1946-52 metson pesistä tuhoutui 16 % . SL 6/76) . Kun kanalintujen kannanvaihtelun aalto on laskurinteessään , tarvitaan pitkäaikaisia rauhoituksia (Etelä-Suomen metsothan ovatkin olleet jo useita vuosia rauhoitettuna) . Raitis ja Helminen totesivat 1960-luvun loppupuolella, että loiset ovat yleisiä, kun metsoja teerikannat ovat runsaat . Metsokannan väheneminen tuskin johtuu pedoista tai munarosvo1sta, sillä niiden vaikutus tuskin on lisääntynyt. keli 1978, Ornis Fennica 55 :171-174); sen korjaaminen kohottaa pesien tuhoutumisasteen 35-40 % :ksi . 117. PEDOT JA PESÄROSVOT Maakotka lienee metsoa saalistavista linnuista tärkein; Sulkavan ja Rajalan mukaan sen saaliista on metsoja noin 30 % . Soidinpaikat on varjeltava ainakin radikaaleilta metsänhoitotoimenpiteiltä . Lyhyen ja kylmän talvipäivän aikana metso ehtii koota vain kuvullisen ruokaa. Loisten ja tautien merkityksestä metsäkanalintukannoille ei vielä paljon tiedetä; todennäköisesti niiden vaikutus on kuitenkin vähäinen. Seurauksena voi olla kuolema tai esim. Kaksivuotiset ja sitä pitemmät rauhoitukset elvyttävät heikkoja kamoja. OLENNAISIN SYY metson vähenemiselle lienee elinympäristön turmeltuminen. Näin suuri tuhoprosentti johtuu mm . Pesätuhoja aiheuttavat nisäkkäät voitaneen torjua pesän ympäriltä hajusteilla. Päädyin samaan lukuun käytyäni läpi riistantutkimusosaston pesäkorttiaineiston vuosilta 1966-77 . D Harro Linden on Riistantutkimusosascon tutkija. Havainnoitsijoiden mukaan 55 % pesätuhoista on pesärosvojen aiheuttamia , mutta mukana saattaa olla muusta syystä hylättyjä pesiä, joiden munat joutuivat ketun tai mäyrän suuhun. Tuhannesta metsonpoikasesta vain 130 elää yksivuotiaaksi; siitä eteenpäin mahdollisuudet ovat jo paremmat (viereisen sivun käyrä)
Kuikkamaisuuden säilyminen hirmuliskoje n valtakaudesta nykypäiviin osoittaa, ettei maalla kömpelö kuikkalintu mikää n epäluoma ole . Toisten mukaa n kuikan muoto pitää vierittää pah olaisen niskoil le . Pesim äpaikan ei tarvit e o ll a kalaisa , sillä kaakkurit lentävät use in ro isaanne kalaan. Monin paikoin Suomea jokseenkin joka kamalehdeltä löytyy esimerkiksi Kakkuri, Kaakku ritai Kaakkolampi , ja yhtä lupaavilta vaikuttavat Kackurpottarna Kackurmossenilla tai Iso Kakkurinneva. Esi-ihmiset eivä t sitä n ähneet ; kesti kymmeniä miljoonia vuosia, ennen kuin edes ensimmäiset puoliapinat kehittyivät . Tästä syystä kaakkuri o n ansainnut pai kkansa Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahaston uhanala isten lajien luettelossa. . Kaikkivaltiaan töitä katse llessaan paholainen luuli luomisen helpoksi taidoksi, sai aikaan ison ja komean linnun ja kerskui vielä lintunsa lencokykyä. Kaakkuri pesii syrjäisillä , monesti nevarantaisil la taka m etsien p ikkulamm illa tai vetisten soide n lampareissa tai avorimmissä . Kaakkuri o n luokiteltu vaaravyöhykkeessä olevaksi kiljuhanhi ja valkoselkätikka ovat siis uhanalaisempia , mustalintu ja kotka yhtä uhanalaisia , ja huuhkaja ja harmaapäätikka vähemmän uhattuj a kuin kaakk uri . SUOMESSA MUUTAMA SATA PARIA Kaakkuria on va nhastaa n pidetty pohjoisena pesijänä. Meidänkin rannikoillamme tavataan vuosittain jokunen jääkuikka arktisten lintuj en muuttaessa . Suomen Luonto vetoaa lukijoihinsa: pitäkää silmät ja etenkin korvat auki tulevana kesänä, kirjatkaa havainnot ja toimittakaa ne Säätiöön. Vanhoja havaintoja ei tosin ole riittävästi tarkkojen arvioiden laatimiseksi, mutta m onien lintumiesten rerkeil yalue il taan tekemät h avainnot osoittavat vähenemisen. Muista, että tuntemasi kaakkurilampi voi olla monenkin tuuu, mutta kukaan ei tule sitä ilmoittaneeksi. rmyt samat purreet. SYRJÄLAM PIE UHATTU KAAKKURI Lahkolaisistaan kaakkuri o n aiheuttanut eniten huo lta Suomen luo nno nsuojeluväelle . Ei tiedetä , miksi siitä on parissa vuosikymmenessä tullut melkoinen harvinaisuus . Valoku va Häyrisen Suoteoksessa vak uuttaa m ääri tystä epäi levät. 118 Nyky iseen kuikkalincujen lahkoon kuuluu vain neljä laj ia . . Suurehkon järven selkävesillä pesimäaikaan sukelteleva kaakkuri vi ittaa pesimää n peninkulman säteellä, mutta tuskin kalastelujärvellä. Perään viskatut räpylät paljastavat kuikan paholaisen tekeleeksi, ja tietysti pikkusisko kaakkuri on pe. Kuikkain edeltäj illä oli todella kiire kalastelemaan: varsin pian alkulincujen kehityttyä syntyi mahtava muinaiskuikka, Hesperornis, joka sukelteli liitukau den vesissä yli 100 miljoonaa vuotta sitten . Edelliseen syntym yyttiin voi luottaa. vsk.. Muut muinaisaikojen arvokkaat lähettiläät pesivät Pohjois-Amerikassa ja Euraasia n tundralla , joten kaikki ovat airoja Pohjolan asukkeja. Varmasti kaakkuria o n ammuttu samo ista syistä tällainen kiinnostus kaiketi selittäisi lajin yleisyyttä paikannimistös ä, va ikka totta kai kuuluvasti lennossa kaakattava lintu on kiinni ttänyt kansanihmisren huomio n ää nellää nkin . Siinä syntyi kuikka , mutta hosuessaan vihtahousu unohti kuikalta koivet . Kuikka näyttää selvinneen vi ime vuosikymmenistä edes siedettävästi , mutta kaakkuria koskevat tiedot viittaavat varmaan vähenemiseen. Kaakkuri sukulaisineen on järkkymäuä kestänyt maailman muuttumisen vuosimiljoonien varrella, leviuäytynyt itään ja länteen , löytänyt Suomestakin kalaiset vedet ja rauhaiset suolammet mutta nyt sille tapahtuu jotakin outoa . Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahasto kerää kaakkuritietoja , jotta saataisiin selville vähenemisen syyt ja siten suojelulle perusta . Vastuu havaintojen kertymisestä on juuri sinun! Luomispäivänä kuikka h avaittiin hätähousuksi. Lintuja e i kuitenkaan m ää riretä kartasta.· Siellä täällä Kakkurilamm issa pesiikin kuikka; to isaalta olen Urpo Häyrisen mukana päässyt seuraamaan muuatta kaakkuriparia , joka pesi Kuikkalammessa . iitä on metsästetty myös, jotta vo itaisiin valmistaa sitkeistä nahoista kestäviä säilytysp usseja . Puolet näistä pesii meillä kuikka ja kaakkuri. Kalalta palaava n kaakkurin noka sa näkee poikki päin pikkukalan. Ne ovat alle vaaksanmittaisia, muutaman kymmenen gramma n sintrejä . Ruijassa kaa kkuritihentymiä ravataan vieläkin , mutta norjalaiset tiedot v11me SUOMEN LUONTO 3179 38. Kuikkia on p idetty kalastajien kilpaveikkoina . Luojan täytyi heittää jalat jo lentoo n sännänneen linnun perään, ja siellä ne vieläkin takaojossa törröttävät. Olli ]å"rvinen Miksi kaakkuri harvinaistuu. Esimerkiksi Huittisten soilla retkeilti in jo viime vuosisadan lopul la, jolloin kaakk uria saattoi luonneh tia siellä runsaaksi ; Pentti Linkolan retkillä 1959 laji osoittautui harvinaiseksi. Tähän lienee vaikuttanut Merikallion tieto Petsamon Heinäsaarilra , joilla pesi iso yhd yskunta. Peruskanta vih jaa monesta kaakkurin pesimälammesta
köisen tai varman pesinnän osoittavia havaintoja kaakkurista on runsaasta 150 ruudusta , mutta vuoteen 1977 mennessä läheskään kaikkia Suomen ruutuja ei ollut lainkaan tutkittu , ja monen ruudun tiedot perustuvat vain lyh yeen retkeen . Luku ei perustu pesimälinnuston laskentoihin, vaan laajasti retkeilleen Merikallion kokemukseen . SL 1177, s. 18) perustuu Suomen yhtenäiskoordinaatiston 10 km:n ruutuihin, joiden pesivä lintulaj isto pyritään selvittämään mahdollisimman tarkoin. TAANTUMISEN SYYT OVAT EPÄSELVÄT Kaakkurin taantuma vaikuttaa arKeskiaukeaman kaakkuri esittelee muua11a 1un1omerkkiään, punaruskeaa kurkkua . Kalevi Hyytiä on luovuttan ut haltuuni lintuatlaksen kaakkuritiedot vuosilta 1974-77. Hämeessä ja Etelä-Savossa kaakkurihavaintoja esiintyy myös tavallista tiuhempaan . En puutu tässä erilaisiin vaihtoehtoihin , vaan totean , että laskelmien perustaksi voidaan ottaa joko pessim1st1siä tai optim istisia olettamuksia. Kaakattajan kuvasi Matti Silvennoinen. Nykyistä esiintymistä koskevia tietoja olen tätä kirjoitusta varten koonnut kolmelta taholta. Lintuaclaksen tietoja voi mainiosti käyttää kannan suuruuden ylimalkaiseen arviointiin. vuosisadalta osoittavat vähenemistä sielläkin . vsk. Eri lähtökohdat haarukoivat Suomen pesimäkannan 300600 pariksi; näiden rajojen ulkopuolelle pääsemiseksi vaaditaan äärimmäistä synkkyyttä , toiveikasta sinisilmäisyyttä tai ratkaisevasti täydentyneitä uusia tietoJa . Pertti Rassin avustuksella olen tutustunut maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston lintuvesiaineistoon, ja Pekka Salminen on antanut katsottavakseni luonnonvarainhoitotoim iston laajan suoarkiston . Alustavien atlastietojen perusteella kaakkuri ei keskity silmiinpistävästi ete lään eikä pohjoiseen . Kiitän suopeasta avusta 1 Lintuatlas (vrt. 119. Kaakkuritutkija Jouni Ruuskasen tukialueella Kainuussa pesintöjä on toki paljon, ja lintuharrastuksen valta-alueilla , mm. Mahdollisen, tode nnäsuoMEN LUONTO J/79 JB. Merikallio esitti Suomen pesimäkannan arvioksi 1950-luvulla 2 000 paria. Parhaat suoesiintymät tunnetaan Jouni Ruuskasen julkaisuista : Vaalasta ja Vuolijoelta muutamalta suolta 23 paria, ja onpa arkistossa kesältä 1976 tieto 4-5 parista yhdeltä suolta 1 Suoarkiston yllätyksiin kuului kaakkurihavaintojen niukkuus Lapin soi lta, ja lintuatlaksenkin perusteella napap1mn tuonpuo leinen Suomi vaikuttaa suhteellisen vaatimattomalta kaakkurialueelta
Poikastiedot ovat tietysti hyvin arvokkaita . SUOMEN LUONTO 3/79 38. Kertyvät havainnot arkistoidaan luonnonsuojelu ja tutkimuskäyttöön tavalla , joka takaa, ettei ilmoitetuista kohteista rule julkisia. Kaakkuri kuuluu näihin: naaras munii vuosittain vain 2-munaisen (aniharvoin 3-munaisen) pesyeen , ja alhaisen syntyvyyden tasapainottaa pitkäikäisyys: kaakkurit voivat ylittää reippaasti 20 vuoden iän . Ta"Jlii hetkelifi hå"n toimii ympiiristönsuojelun laitoksella Ja koordinoi kaakkuriprojektia. lohisiimoihin , pesimäsoiden kuivatus. voitukselliselta. T ietojen keruu edellyttää retkiä alati supistuvi lle salomaille ja lintusoille. Selviä vähenemiseen johtaneita syitä voidaan to ki luetella: pesimäajan häirintä , aikaisempi metsästys, menehtyminen mm . Kaakkurin määrityksestä on syytä lausua sananen . Kaakkuri munii toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuoliskolla ja hautoo vajaan kuukauden . , sk.. Ensinnäkin tulisi saada tietoon kaikki kaakkurin pesimään viittaavat havainnot kesältä 1979. Parhaiten kaakkurin erottaa pesimäaikaan kuikasta yksivärisen tummasta selkäpuolesta (kuikan mustassa selkäpuolessa on valkea ruutukuviointi) ja kokonaan harmaasta päästä (kuikan posket ja leuka ovat mustat) . Jos syntyvyys on jo muuten alentunut tai kuolevuus kohonnut, häirintä pahentaa tilannetta. T untuu mahdolliselta, että jatkuvasti laajentunut m ökkiläisyys ja pesimäaikaan tehdyt häiritsevät metsänhakkuut ovat voineet tuntuvasti vähentää pesimätulosta. Kootessan i tähän kirj oirukseen kaakkurihavaincoja löysin neljä eri kuikkaparia , jotka tunnetut lintumies-luonno nsuoj elijat olivat määrittäneet kaakkureiksi 1 Määri tysoppaista saa epävarmaksi itsensä tunteva havainnoitsija lisätietoja. Kaakatus on pettämato n run tomerkki . Kaakkuriprojektin tehtävä on suojelu , ei häirintä . Nykyiseen tilanteeseen päättyvät verta ilukelpoiset havaintosarj at vaikka suppeiltakin alueil ta antavat korvaam attoman tärkeää tietoa siitä , kuinka paljon kaakk urikantamme on viime aikoina vähentynyt. Kaakkurin punaruskean kurkkulaikun n äkee läheltä ja selän havaitsee ruskeansävyiseksi hyvässä valaistuksessa . Vähenemisen havaitsemista haittaa pitkä ikä: esimerkiksi pesimätuloksen jyrkkä romahdus ilmenee vasta vähitellen. Paljastuneen pesän voi kuitenkin ryöstää varis tai jokin muu pesärosvo . Nämä syyt eivät kuitenkaan tunnu vakuuttavasti riittävän taantuman selityksiksi. Olli ]:irvinen on tutkinut mm. Suomen linnustoa ja sen muutoksia H :gin yliopiston perinnöllisyystieteen laitoksella . Pesimäaikainen häirintä saattaa vaikuttaa mitättömältä, si llä salolammella tai suolla vieraileva ihminen ei juuri kaakkuria ahdista eikä pesiä rosvoa. KAAKKURIPROJEKTI KARTOITTAA KANNAN MUUTTUMISEN Toiseksi tulisi ehdottomasti saada tietoo n kaakkurikannan kehitystä kuvaavia havaintoja . Lintukuvaajien olisi hyvä mu istaa häirinnän mahdollinen vaikutus ehkä kuvaajat voisivat näyttää esimerkkiä muille ja olla häiritsemättä kaakkurien pesintää , varsi nkin kun arkistot miltei ratkeavat kaakkurikuvista ' Yleensäkin on vaikea arvioida ihmisen osuutta lajien kuolevuudessa. H avainnot lähetetään osoitteella: Kaakkuriprojekti , Maailman Luonnon Säätiö , U udenmaankatu 40 , 00120 H elsinki 12 , kesän loppuun mennessä. Kahdenlaisia tietoja kaivataan. Kaakkuriaika alkaa toukokuun alkupuolella tai puolivälissä lintujen asetuttua pesimäpaikoilleen. Vielä pitää käydä selville , mitä kaakkureista on havaittu (pesä ;, poikasia' pesivältä vaikuttava pari tietyllä lammella?) ja pesimäympäristöä on syytä lyhyesti luonnehtia (metsälampi I suon rimpi 1 runturijärvi1). Ellei kesän 1979 tilannetta ole mahdollista tarkistaa, tiedot 19 70-luvun jälkipuoliskolta kelpaavat hyvin mukaan siis kesät 197579. Huonosti tutkittuja alueita, joilta tietoja tarvitaan , on runsaasti , ja niitä on turha luetella. Taantuman oikeaksi arvioimiseksi täytyy tietenkin saada tietoa m yös entisellään sä il yneistä kaakkurilamm ista, ja varmaan sil loin tällöin ilmaantuu hyvin tutkituille alueille uusiakin pesimäpaikkoja. Havaintoj a voi siis mainiosti tehdä koko heinäk uunkin , jolloin emot ovat vielä poikasineen pesimälammilla. Vastuunsa tuntevalle jokamiehelle kaakkurip roje ktin tehtävä lupaa paljon. Kaakkurin puuttuminen hyvin ru tkituilta aluei lta kannattaa ilmoittaa . Määrityksen huolellisuutta täytyy korostaa. KAAKKURIPROJEKTI KARTOITTAA NYKYTILANTEEN Suomen kaakkurikannan tilan selvittämiseksi Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahasto on yhteistyössä Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton (L YL) kanssa käynnistänyt ensi kesäksi (1979) kaakkuriprojektin. Sääntönä on kuitenkin , että hitaasti lisääntyvät pitkäikäiset lajit kärsivät eniten ihmisten häirinnästä . Tietojen perusteella pohditaan , mitä kannan suojelemiseksi tulee tehdä . Syrjäseuduilla retkei lleet ovat tietenkin avainasemassa , ja jokainen luonnonharrastaja voi helposti tarkistaa edes retkeil yalueensa Kaakkurilammet . O lisi erinomaista, jos pitkäaikaistietojen lähettäjät voisivat retkeilykokem uksen perusteella arvioida niitä syitä , jotka heidän alueellaan ovat kaakkuriin eniten vaikuttaneet. On nekas voi metsän siimeksestä seurata salaperäisiä kaakkurien soidinmenoja, Joissa puolisot uivat ' ' käärmeasennossa' ' , ja läpi kesän kaakkurit kerääntyvät kokouksi in metsäjärville , joilla niiden lainatakseni Pentti Linkolan ja O lavi Hildenin kuvausta " kuoroesitykset saavat takamailla vaelteliJan hiukset kohoamaan pystyyn". 122 H avainnoista tulee ilmetä tarkka paikka (mieluiten yhtenäiskoordinaatein) ja ajankohta. Koko joukko lintumiehiä ja luonnonystäviä tuntee jonkin alueen hyvin 1950ja 1960-luvulta tai jopa aikaisemmilta ajoilta
Taimyrin niemimaa on PohjoisSiperian sydämessä, Euraasian manteren pohjoisimmassa kärjessä. Eestiläinen riistantutkija Tiit Randla osallistui viime kesänä tutki"-' musretkeen punakaulahanhien pesimätundrille. Lienee syytä lisätä , että nganassaanien ensimmäisen kieliopin laati jo 1854 kuuluisa suomalainen kansatieteilijä M. Taimyrin peurakantaa pidetään maailman suurimpana; siihen kuuluu ainakin puoli miljoonaa eläintä. Castren . Tundran synkän ruskeaa maisemaa alkoivat elävöittää hiirenkorvalle tulevat polvenkorkuiset pajut , ja lämmin aurinko lisäsi vehreyttä hitaasti mutta varmasti. leveyspiirin tienoilla. Lisäksi peurat pakenevat etelästä pohjoiseen ryntäävän räkän tieltä. Ensimmäistä päiväämme tundralla, 28. vsk. SL 2175, s. vaan '' Linnunradan tuulet '' . Tiit Randla T aim yrin niemimaa, arktisinta Siperiaa Toukokuun loppupäivinä alkaa "arktika", arktisten vesilintujen massamuutto Suomeen etelärantaa hipoen (ks. Tundraja sepelhanhien muutto vie vielä kauemmas pohjoiseen. Hanhet ja joutsenet olivat saapuneet jo pesäpaikoilleen, vaikka juhannukseen asti vaaniikin taka talven vaara . Suomennos duilleen . 70 °p.l.) Jäämeren rantojen arktiseen tundraan. esim. Joki tulvi yli äyräidensä, ja vesi peitti alleen jokilaakson vielä sulamatonta lunta ja jäätä. Lähellä Jäämerta , missä lämpötila on alhaisempi ja tuuli kovempi , peurat 123. Retkeilimme siis 72. Retkemme leveysasteilla pesii metsä, kiljuja punakaulahanhia sekä pikkujoutsenia. 94) . 820 000 km 2 , joten se on yli kaksi kertaa niin suuri kuin Suomi . Kalaisten vesien rannoille ilmestyi lisäksi venäläistä asutusta jo 1500ja 1600-luvulla. Muuton yleissuunta käy koilliseen, kohti Siperian tundroja. A. TUNTURIPEURALAUMAT Jos tulisi nimetä tundran ekosysteemin tärkeimmät asukit, voisi niinä pitää peuroja ja sopuleita. Se on ääretöntä tundraa , joka ulottuu metsätundran rajoilta etelässä (n. Taimyrin lakeutta ovat perinte1sest1 asuttaneet pohjoiset kansat nganassaamt, dolgaanit ja evengir. päivän paikkeilla. Vertaimev1en kaksisiipisten joukkohyökkäys kohtasi meidät heinäkuun 10. kesäkuuta , jolloin olimme satakunta kilometriä Agapan suulta etelään , säesti riekkojen ja kiirunoiden loputon , kiehtova soidin, joka kiihtyi huippuunsa yön valoisina tunteina. Kesällä 1978 minulla oli tilaisuus osallistua lintutieteelliseen tutkimusretkeen, jonka paatarkoitus oli punakaulahanhien laskenta ja jonka aikana toistettiin noin kolmannes Urvantsevin matkasta, tällä kertaa moottoriveneellä, ja poikettiin Agapanjoelle sekä siitä etelään olevalle Jangdanjoelle. Hän kohtasi nganassaanien kesäkyliä joen alajuoksulla Jäämeren rannikolle asti; vielä aivan äskettäin tätä kansaa kuvattiin Lennart Meren kansatieteelliseen elokusuoMEN LUONTO 3179 38 . T AIMYRIN LUONTOA LINTUTIETEILl}ÄN SILMIN Kevät oli myöhässä . Hänen kertomuksensa Taimyrin luonnosta antaa meille harvinaisen tilaisuuden tutustua siihen maailmaan, jonka olemassaolosta jokakeväiset lintuparvet meitä Tundrakurmitsat matkaavat pesimäseumuistuttavat, mutta jonka vain aniharvat ovat nähneet. Pjassinanjärvi ja sen laskujoki vapautuivat jääpeitteestä vasta muutamaa päivää ennen juhannusta. Talven ne viettävät metsätundrassa. Pitkämatkaisimpien määränpäänä on tarunhohteinen Taimyr, Euraasian mantereen pohjoisin kolkka. Näitä metsästäjiä, kalastajia ja poromiehiä kuvaili suurella lämmöllä yhäkin elävä tutkimusmatkailija Nikolai Urvantsev , joka 1922 teki soutuveneellä legendaarisen matkansa pitkin Taimyrin suurinta jokea, 860 km :n mittaista Pjassinaa, ja tuli näin tämän joen ja sen ympäristön luonnontieteellisen kuvauksen pioneeriksi. Vaeltavia peuroja ilmestyi näkyviimme. Euraasian pohjoisimmaksi paimentolaiskansaksi Jäivät kuitenkin suomalais-ugrilaisten kaukaiset sukulaiset nganassaanit. eestinkielestä on Viive Taron. Perinteisen , vähintään tuhannen kilometrin vaelluksensa pohjoiseen ne aloittavat tuoreen tundranvihreän houkuttelemina juuri orastava kasvillisuus antaa todellista virkistystä pitkän talven jälkeen . Taimyrin pinta-ala on n
Nykyään metsästyskausi alkaa Pjassinan rannnoilla elokuun 1. Pjassinan keskijuoksulla peurojen vaelluksen huippu sattui 2 .3. Kylmään veteen ryntäsivät myös emot vasoineen , joiden hurja huuto kaikui kauas tundraan. paasevät ainakin pariksi viikoksi tästä kiusasta. Luonnon tasapaino on vielä sen verran rikkumaton, että petojen saaliiksi jäävät lauman "luonnolliset ylijäämät'' . Niitä eivät paikalliset haaskansyöjät pysty yksin käyttämään hyväkseen . Vaeltavat laumat kerääntyivät usein lepäämään kurujen lumenviipymille. päivänä. Punakaulahanhi on Taimyrin niemimaan oma lintu, sillä siellä ovat sen tärkeimmät pesimäalueet. Jokea reunustavaa tundralakeutta täyttivät laumat, joilla ei tuntunut olevan alkua eikä loppua. Vaikka metsästys on ollut jo vuosikausia tehokasta, se ei vaikuta oleellisesti laumojen kokoon. Pedot ottavat osansa, ja pedot ja saaliit viettävät yhteistä tundraelämää . Tundraan jää nykyisin tavattoman paljon tapettujen eläinten sisälmyksiä sekä myös haavoittuneita eläimiä. POHJOISET KANSAT odottivat aikoinaan peuravaelluksen alkua yhtä lailla kuin me lauhkeassa vyöhykkeessä elonkorjuun alkamista. Niinpä viime vuosina onkin havaittu karhun ja ahman esiintyvän näillä main runsaina , mikä muuten kiusaa metsästäjiä , koska nämä pedot rosvoavat mielellään myös naalipyydysten syöttejä ja syöttivarastoja. Oli vain loputtomasti liikkuva jono, ja kun se päätti ylittää joen, oli veneen moottori pysäytettävä ja yritettävä jotenkin päästä lauman lävitse. Sinne sääskimassa ei niitä seuraa. On myös kiintoisaa lisätä, että Taimyrin niemimaan pohjoisosa on niitä harvoja 124 Tundrakasvit ja -eläimet ovat hämmästyttävän samanlaiset kautta pohjoisen pallonpuoliskon. SUOMEN LUONTO J/79 38 . Tehokas metsästys· on kuitenkin muuttanut jotakin. pa1vaan . Mihinkään tavattomaan eivät pysty myöskään laumoja saattavat sudet. Tietenkään tämä kaikki ei ollut helppoa; myöhemmin haisivat hukkuneiden eläinten raadot joenrannoilla. Piekanan maapcsää ympäröivät kukat kuuluvat samoihin sukuihin ja lajeihin kuin Euroopankin tundrakasvit. Paluuvaelluksella olevien peurojen ammattimainen metsästys jatkuu kahden kuukauden ajan. vsk.. Se tiesi juhlia isoja harmaalokeille, mutta myös piekanoille. Muut saman suvun hanhet sepclhanhi, valkoposkihanhi ja kanadanhanhi pesivät muilla tundroilla
Siitä voi vakuuttua pelkästään silmäämällä tundralakeutta ennen ja jälkeen peurojen vaelluksen. Kun on sopuleiden katovuosi, niiden pääasiallinen käyttäjä naali siirtyy saalistamaan lintuja. Tätä emme tosin itse havainneet. Vuosi 1978 oli keskinkertainen sopulivuosi; on nistuimme näkemään niitä vain piekanojen pesänreunoilla. Taimyrin peurojen tehokas metsastaminen näyttaa olevan välttämätöntä juuri tundraekosysteemin suojelun takia. Jäniskin osui tiellemme usein. Ympärillä valittavat hermostuneet kahlaajat , joiden SUOMEN LUO TO 317. Taimyrilla elävää jänisrotua (Lepus timidus begitschev1) pidetään muuten maailman suurimpana. Tämä osoittaa , että ns . 38. tienoita maapallolla, missä maailpesueet on poljettu jalkoihin tai man kahden kookkaimman maasyöty. Kesäja talvilaiduntcn välinen matka on vähintään tuhat kilometriä . Vaeltavia laumoja seuraavat mm . Kaikki löytämämme piekanapesueet olivat 5-munaisia. ihmiset ja sudet. vsk. Taimyrin pcurakantaa pidetään maailman suurimpana; siihen kuuluu ainakin puoli miljoonaa eläintä. Tunturipöllöjä taas oli Pjassinan tienoilla vähän koko matkamme 600 kilometriä kohti vain 6-8 paria. SOPULEISTA Taimyrilla elävät obinsopuli (Lemnus obensis) ja kaulussopuli (Dicrostonyx wrquatus). Bergmanin sääntö pohjoisten rotujen suuremmuudesta pitää paikkansa myös 125. pedon, karhun ja jääkarhun , tiet saattavat ristetä. Laumojen mentyä tanner haisee virtsalta ja ulosteilta ja on hajalle revitty ja kellastunut. HANHILLA oli hyvä pesimävuosi
Pjassinan vaaleat arvokalat, nelma (Stenodus leucichthys), karisiika (Coregonus nasus) , planktonsiika (C. Kokonaiskuva oli seuraava: Munia: 1 2 3 4 5 6 7 8 pesiä: 1 3 1 14 3 3 14 1 TAIMYRIN MUUTTOHAUKKAKANTA vaikuttaa vielä melko runsaalta ja elinvoimaiselta. Luultavasti vielä ei ole syytä huoleen. Kanta-asukkaille, dolgaaneille ja nganassaaneille, kaunis punakaulahanhi oli pyhä lintu , samoin hiirihaukka, muuttohaukka, joutsen ja tunturipöllö. Kuukausi tundraelämää oli ollut jännittävä koulu jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle tutkijalle. cylindraceus). Tässä tapauksessa lokit su0Jas1vat tehokkaasti hanhia. Lähes 600 km pituisella retkellämme pitkin Pjassinanjokea onnistuimme näkemään noin 2 50 paria. Jokainen punakaulahanhiyhdyskunta (tavallisesti 5-8 paria) pesi aivan muuttohaukan pesän lähellä siten, että lähimmät pesät olivat vain parin metrin ja kauimmat 100150 metrin päässä haukasta. Emme onnistuneet tapaamaan ainoatakaan muuttohaukkaparia ilman hanhia. Tundrajärvillä, harvoin Pjassinan rannoilla, saattoi tavata pikkujoutsenen. pe/ed), antavat runsaita saaliita. Hanhet pesivät usein luoksepääsemättömillä joen tai järven saarilla välttyäkseen naalien rosvoretkiltä. Piekanaparin seuralaisina oli tavallisesti 1-2 hanhiparia . Sorsalinnuista oli tavallisin kaikissa vesissä, varsinkin järvillä, alli. muksun) ja peledsiika (C. Punakaulahanhelle on erittäin ominaista pesiä yhdessä muuttohaukkojen, harvemmin myös piekanojen , tunturipöllöjen tai harmaaja isolokkien kanssa , ts. Saman tien on kuitenkin lisättävä, että vielä 1967 Agapan jokialueen syyskannaksi arvioitiin n. Vesilinnuista melko tavallisia olivat kuikka, kaakkuri ja jääkuikka. Luottaen tämän tundraseudun ainutkertaisen luonnon suojeluun pakkasimme tavaramme kestettyämme sääskiä kymmenkunta päivää ja palasimme vesitasolla Norilskiin. Mutta koska todellinen tilanne viittaa aivan muuhun, voimme pitää sitä puolustautumissopeutumana. Samanlaista tiheyttä saatoimme havaita myös Länsi-Taimyrilla: Agapan ja Jangodan joilla 1 pari 17 km kohti, Pjassinalla 1 pari 33 km kohti, keskimäärin 1 pari noin 20 km kohti, kun otetaan huomioon re1tt1mme kokonaispituus. Usein saattoi havaita myös tukkakoskelon, lapasotkan, mustalintuparvia, kyhmyhaahkan, haapanan, jouhisorsan ja siperiantavin (Anas formosa) . Tätä yhteiselämää on perusteltu sattumanvaraisuudella: aikaisin pesimisensä aloittavat lajit vain rakentavat pesänsä ensinnä lumesta vapautuneille rantatörmille. Yhdeksästä löytämästämme pesyeestä kuudessa oli neljä munaa . sellaisten lajien kanssa, jotka aktiivisesti puolustavat pesimäreviiriään naaleja , kihuja ja muita pesärosvoja vastaan . 1 700 yksilöä , joka on 23 kertaa enemmän kuin nykyisin . Tavallisia olivat myös sinirinta, kivitasku, urpiainen , västäräkki ja sitruunavästäräkki. Varpuslinnuista olivat yleisimpiä ja runsaimpia lapinsirkku ja lapinkiuru. Usein ne tarttuivat kalaverkkoihin. Joka vuosi paljastuu sulavista ja murtuvista joentörmistä mammuttien syöksyhampaita ja muita luita; poikkeus ei ollut myöskään vuosi 1978. Onnistuimme havaitsemaan lisäksi tundraja lapinkirvisen, pajulinnun (Agapanjoen suun lähettyvillä yksinäisessä vyötäisille ulottuvassa pajupensaassa) ja samassa pikkukylässä pikkuvarpusia. nisäkkäiden keskuudessa. T AIMYRIN LINNUSTON Ja sen suunmman aarteen punakaulahanhen samoin kuin koko ekosysteemin suojelun keskeinen edellytys on ihmisen vahingollisen vaikutuksen minimoiminen ja luonnonsuojeluvalistus. Muuttohaukkojen tiheydeksi Siperian eri osissa laskettiin 1966 keskimäärin 1 pari 15-20 km matkaa kohti (SNTL:n Punainen Kirja, 1978). T AIMYRIN JOET ovat kalaisia, ja niiden töyräiltä voi pyydystää runsaasti naaleja , kuten on tehty jo lähemmäs viisi vuosisataa. Edellämainittuihin voi vielä lisätä tyllin, suosirrin , punakuirin, vesipääskyn ja isovesipääskyn. Tämä koskee yhtä hyvin tundran uudisasukkaita kuin lukuisten tutkimusretkikuntien jäseniä. Samat lajit luonnehtivat myös Länsi-Taimyrin tundraa Pjassinanjoen keskijuoksulla. Myös suurimman punakaulahanhikolonian, 20 parin, seassa eräällä Pjassinan saarella oli 15 harmaalokin ja pari kiljuhanhen pesää. 10 000 yksilöä (SNTL:n Punainen Kirja , 1978). TaiIT1yrilla onnistuimme tutkimaan 67 punakaulahanhen pesyettä; niissä oli keskimäärin 57 munaa. Aikaisemmin mainittujen lokkilintujen lisäksi olivat tavallisia kalalokki ja lapintiira. KAHLAAJIEN, tyypillisimpien tundralintujen , tiheydeksi arvioidaan Pohjois-Taimyrilla 63-71 yksilöä / km 2 . Pyhät linnut , heimojen palvonnan kohteet, olivat koskemattomia. 126 PUNAKAULAHANHEN joka pesii luonnonvaraisena ainoastaan Taimyrilla ja pienemmässä määrin läheisillä Jamalin ja Gydanin niemimailla, syyskannaksi on arvioitu lähes 50 000 lintua, kun taas pesivän populaation koko on n. ,sk.. Täältä voi pyydystää myös siperiansampea (Acipenser baen), Hucho taimen -nieriää, siperianharjusta (Thymallus arcticus) ja nieriää (Salvelinus alpinus) sekä vähemmän tunnetuista lajeista tugunsiikaa (Coregonus tugun) ja valjoksiikaa ( C. Kaikki kolme kihua olivat läsnä: meri, tunturija leveäpyrstökihu . Viimeisen vuosikymmenen aikana laji on siirtynyt talvehtimaan Kaspianmereltä Tonavan suistoon , Unkariin, Romaniaan ja Turkkiin, ja kun näillä alueilla on havaittu kannan pienentyneen , on Taimyrin populaation tilaa ryhdytty huolellisesti tutkimaan. Valtalajeja ovat siperiantundrakurmttsa (Pluvialis dominica; 12-14 yks . Kiintoisaa oli tavata Agapanjoen suulla taivaanvuohi , jonka levinneisyys ei tavallisesti ulotu niin kauas pohjoiseen. D SUOMEN LUONTO 3/ 79 38. /km 2) , lapinsirri (10), pikkusirri (8-10), tundrakurmitsa ja suokukko (5-8)
Leccojen ekologiassa varsin keskeinen on tietysti kalkkipicoisuus ja siihen liittyvä korkea pH-luku . Pieniä lähdelettoia tapaa tavallisesti lähteikköjen naapurista; piipunrassin näköinen rassisammal on näiden tärkein tunnuslaji. reunavaikutteiset letot ovat runsaslajisia, viehättäviä kasviyhdyskuntia. tammeta puroja ja nostaa keväällä tulva soille, jolloin heinät ja ruohot vielä runsastuivat. Perämeren rannikolla kutsutaan pieniä saaria letoiksi . Ohutturpeisilla paikoilla pohjamaan läheisyys sekä pohjaja pintavedet vaikuttavat lettokasvillisuuteen. Puuttomat letot jaetaan usein karkeasti vain kahteen ryhmään: varsinaisiin lettoihin ja rimpilettoihin. Lettoluonnon sirpaleiden säilyccäminen edellyttää nyt pikaisia ja ponnekkaita suojelutoimia. Lettoja , joilta reunavaikutus puuttuu , ei aina etäämpää edes !eroiksi tunnista . Niiden putkilokasvilajisco vaihtelee koko lailla reunavaikutuksesta riippuen. Oulujokilinjan eteläpuolella on jokainen säästynyt letto suojelun arvoinen! MITÄ LETOT OV A P Leton tuntee moni suoluontoon vihkiytymätönkin: letto on vaateliaiden kasvilajien luonnehtimaa avosuota. Kun tällaiset runsasruohoiset suot olivat hyviä heinämaita, oli Kuusamossa tapana ' 'Leuovilla, suovilloien herrasmieheksi sanmtu, aina suitun ja siistin näköinen, viihcyy mielellään hiukan kalcevalla pinnalla hyvässä seurassa" (prof. Erilaiset letot poikkeavat ravinteisuudeltaan paljonkin toisistaan , edes metsänoiituskohteina letot eivät aina ole hyviä. Lettoihin liittyvät läheisesti myös puustoiset lettorämeet ja lettokorvet. Ahvenanmaalla, Salpausselän lähteikköjen liepeillä ja Pohjois-Karjalassa on ol lut lettoja, sen sijaan Satakunta, Pohjanmaa ja laajat alueet JärviSuomessa ovat luontaista '' letcotyhjiötä '' . MONIMUOTOINEN LETTOKASVILLISUUS Lettokasvillisuuden tarkempi jaottelu pohjaa paljolti sammaliin . Vetiset rimpiletot ovat niukkalajisia ja .usein ne erottaakin parhaista rimpinevoista vain sammalia silmäilemällä: tumma, matomainen lierosammal on runsas. Mauno J. Ne ovat vähälajisempia , ja useat kookkaat nevojen kasvit (jouhisara, pullosara, raate , järvikorte) hallitsevat mai semassa; lettoluonne paljastuu usein vasta sammalkerroksesta. Jokien ja purojen tuntumassa letoilla voi olla runsaasti luhtaisia piirteitä: pohjanpajua, tupassa127. Vaateliaita (ns. Suoveden erilainen korkeus aiheuttaa selviä eroja niin eri lettotyyppien kuin saman leton mättäiden , rimpien ja välikköpintoien kasvillisuureen. Letot ovat keskittyneet muutamille kalkkipitoisille seuduille. Monilla seuduilla hyllyviä, märkiä soita kuten lammenrantanevoja sanotaan !eroiksi. lettoja on tai on ollut Kainuun vaarajakson alueella , PohjoisKuusamossa , ns. LETTOJA ON ETELÄSSÄ VÄHÄN Useimmat lettokasvit ovat meikäläisittäin pohjoisia, mutta tämä heijastaa enimmäkseen vain lettoien esiintymistä: letot ovat säilyneet vain pohjoisessa. Etelämpänä lettoja on ollurkin niukemmin ja niiden tuho on ollut täydellisempi. Puustostaan huolimatta koivuletot on perustellumpaa lukea lettoihin kuin korpiin. Lapin kolmiossa sekä KittilänKolarin seuduilla. Kotilainen). eucrofisia ja mesoeucrofisia) kasvilajeja tapaa tosin runsaina tai yleisinä muuallakin , esimerkiksi lähteiköissä ja parhaissa korvissa , mutta varsinaiset lettolajit eivät kaihda paksuakaan turvetta tai aapasoiden keskustoja , jonne pohjaja pintaveden taikka pohjamaan ravitseva vaikutus ei enää ulotu . Kaikkia ravinteita ei suinkaan ole runsaasti: fosforia ja kalia voi eräillä letoilla olla varsin niukasti. vsk. Ekologisesti ei tätä jakoa voi pitää riittävänä. Letot ja niiden monimuotoinen kasvipeite ovat kuitenkin olennainen ja ainutlaatuinen osa luontoamme. Runsaasti SUO MEN LUONTO 3179 38. Kun lettoja on raivattu pelloiksi ja viime vuosikymmeninä ojitettu metsänkasvatukseen, alunperin vähäisestä lettokasvillisuudesta on enää vain rippeitä jäljellä. VESI JA RA VINTEISUUS Pienetkin kasvupaikkatekijöiden erot kuvastuvat selvästi leton runsaslajisessa kasvipeitteessä, ja lettoja onkin hyvin monenlaisia. Tällaiset ns . Eero Kaakinen Rikkaat lettomme Maamme karu kallioperä ei ole suonut laajalti elintilaa letoille eikä muillekaan reheville ja runsaslajisille kasviyhdyskunnille. Murteissamme letto-sanalla on muita merkityksiä . Varsinaisten lettojen keskeisiä tyyppejä ovat heterahkasammalen sekä lettoväkäsammalen ja lettosirppisammalen luonnehtimat kuivanpuoleiset suot. Tätä perua lienee maallikon vetinen kuva lettosuosta; todellisuudessa oikea letto voi olla melko kuivakin
LETTOJEN RIKKAUS Letoilla kätkeytyy tavallisempien suokasvien joukkoon kosolti harvinaisia ja kasvupaikkavaatimuksiltaan ahdasrajaisia kasveja. Lettoien keskiosat ovat usein melko karuilmeistä rimpilettoa. Muita lettoja useammin koivuletot ovat aivan tasaisilla alueilla ja soiden keskiosissakin , mutta silti kasvipeite kielii reunavaikutuksesta, ennenmuuta lähteisyydestä ja luhtaisuudesta. Puistomaiset, harvakseltaan pientä hieskoivua kasvavat koivuletot eivät ole siinä määrin kuin muut letot riippuvaisia kalkkialueista; niiden syntyyn lienee osuutta maan fosforija rautapitoisuudella. Sukerijärven tuleva luonnonpuisro, Kuusamo. luhtaletot). SUOMEN LUONTO 3/79 38. Jänteiden villapääluikka ja siniheinä sekä rimpien runsas lierosammal erottavat rimpiletot parhaista nevoista. Runkauksen luonnonpuiston laajennus, Simo. Lukuisat kasvit kuten tikankontti ja hapsisara suosivat nimenomaan 128 Pohjois-Suomen letoista on aikaisemmin korjattu luonnonheinää karjan talvirehuksi, mistä muistoina seisovat harmaantuneet ladot ja haasiapuut. Lettorikko, lettotähtimö ja liereäsara ovat koivun lisäksi tunnusomaista. Lettokorpien ja -rämeiden kasvillisuus on mosaiikkimaista: mättäillä hallitsee korpija rämekasvillisuus, mutta märemmillä pinnoilla on leton leima. Ohutturpeisuus ja lähteisyys lisäävät kasvipeitteen vivahteikkuutta; usein ne ovat varsin monilajisia. Lettovillan , keltasaran, lettopajun ja useiden muiden vaatimukset ovat sentään hieman väljemmät: lettojen lisäksi niitä näkee lähteisillä kasvupaikoilla. vsk.. Kaitakämmekkää, ruosteheinää ja jemtlanninsaraa on turha etsiä muualta. raa , rentukkaa (ns
Tällä pohjoiskarjalaisella lähdeletolla on valtakasvina suokeltto, joukossa mm. Tuohimaanjänkä, Tornio. i Yhdessä" professori Seppo Eurolan >;: kanssa hå"n on kirjoittanut suo;; . Hieman paremmassa turvassa ovat vaaleasara , punakämmekkä, karhunruoho ja muut sellaiset lajit, jotka kelpuuttavat kasvupaikakseen myös parhaat nevat. Lcuokorvet ovat usein pieninä laikkuina suurempien soiden reunoilla. Tällaiset lettokasvit ovat valtaosin uhanalaisia : niiden tulevaisuus riippuu lettojen ja lähteikköjen kohtalosta. e UJ 8. D Fil. Kuusamon letoilla voi kummastella m yös suolakkokasvina tunnettua merisuolaketta ainoalla sisämaakasvupaikallaan . Jaamankangas. SUO MEN LUO NTO 3179 38. 129. . Pohjois-Kuusamon lähdeletoilla ja lettopurojen varsilla kasvaa mm . :,; tyypp10ppaan. Eero Kaakinen on tutkinut Pohjois-Suomen lettoja ja lehtoja . .>; Alla: Runsaat kukkivat ruohot tekevät letot usein sangen viehättäviksi. Yllättävästi Pohjois-Suomen letoilla kasvaa joukko kuivien kivennäismaiden kasvilajeja kuten hietakastikka, kangaskorte ja lampaannata. soikkokaksikkoa. vsk. lettojen reunoja ja lähteisiä paikkoja, mutta välttelevät lettojen paksucurpeisia osia. C. Kirkiruoho ja rätvänä ovat pohjoisessa miltei yksinomaan lettolajeja, vaikka niillä etelässä on paljon laajempi kasvupaikkavalikoima. kämmcköitä. lis. kultarikko ja verkkolehtipaju , jotka muutoin tunnetaan vain Tunturi-Lapin ja Kölin paljakka-alueilta. Täällä havumetsävyöhykkeessä ne ovat laajan myöhäisjääkautisen levinneisyytensä eläviä muistomerkkejä. Tässä näkyvimpinä kenttäkerroksen kasveina ovat järvikorte ja raate, joiden seassa kasvaa monia vaateliaita lettokasveja, mm
Mauno J. Myöhemminkin ovat monet tutkijat viivähtäneet Lapin kolmion letoilla: mm. kittiin 1920Ja 19 30-luvuilla 2 5 200 ha soita ja hän tekikin omat suokasvitutkimuksensa paljolti juuri viljelykelpoisuustutkimusten kenttämuistiinpanoista . Lapin läänissä asutukseen annettiin miltei yksinomaan valtion maita ja kun peltoa ei ollut , se kuivattiin soista. Mittavan työn muistomerkiksi paljastettiin Tervolassa viime kesänä raivaajapatsas . Jo 1924 totesi asutushallituksen vuosikertomus : ''Vähäjoen ja Runkausjoen varret Tervolassa soveltuvat mitä parhaimmin asutustarkoituksiin ja a10oastaan kulkuneuvojen puute 130 ja Tervolan asukkaiden tottumattomuus suoviljelyksiin lienee ollut syynä siihen , että nämä suot eivät vielä ole asuttuja . Se on kuulu rehevistä soistaan, ja sen kasviston tutkimuksella on pitkät perinteet. Vuoden 1940 siirtoväen pikaasutuslaki ja vuoden 194 5 maanhankintalaki, joilla hankittiin maata siirtoväelle ja rintamamiehille , merkitsivät yhä laajempaa Lapin kolmion soiden raivausta . Kotilaisen mukaan yksin Tervolassa tutLapin kolmiossa on monin paikoin kalkkikiviä , (mm. Kohteet valitsimme osin karttojen ja uusimpien ilmakuvien perusteella, ositrain vanhoihin kasvistoja kasvillisuustietoihin tukeutuen. TOIVIORETKI VANHOILLE KASVIMAILLE Viime kesän retillä liikuimme lähes viidelläkymmenellä suolla, kartoitus kattoi tyydyttävästi noin 6 000 ha. Myöhemmin katsottaviksi jäi vielä SUOMEN LUONTO 3/79 38 . Metsäojitus on ollut sekin tehokasta ja laajoilla aloilla on enää jäljellä vain kaikkein karuimmat Ja vet1s1mmät suot. 75), jotka synnyttävät rehevän kasvillisuuden. Viime vuosikymmeninä ojitukset ovat kuitenkin muuttaneet niin paljon seudun luontoa, että vanhoja tietoja ei enää voi käyttää . Leo Heikurainen tutki Kivaloiden lettorämeitä ja Rauno Ruuhijärvi löysi vielä 19 56 koskematonta lettokasvillisuutta väitöskirjatyöhönsä. Kotilaisen rehevimmiksi ma101tsemat Raemäenjänkä, Kiekkara-aapa , Reutuaapa, Poikkimaanaapa ja Lapioaapa), joten näillä yli 10 000 ha:n entisillä soilla ei kannattanut enää käydä. stromaroliitit, SL 2179, s. Uudet selvitykset olivat tarpeen . vsk.. TUTKITTUA, HUONOSTI TUNNETTUA Lapin kolmion rikas kasvimaailma oli tunnettu jo viime vuosisadalla. Suokasvi lajisrossa on yhteisiä piirteitä Kuusamon ja Kittilän lettokasviston kanssa, mutta eteläisyys ja rannikon läheisyys luovat siihenkin oman leimansa. Eero Kaakinen, Pekka Salminen ja Tauno Ulvinen Lapin kolmion lettoj en tuho Lapin kolmioon kuuluu Tornionjokilaakson ja Kivaloiden välinen seutu Kemijoen alajuoksun molemmin puolin. Eteläiset, pohjalaistyyppiset aapasuot vallitsevat. Erikoista juuri tälle alueelle on eteläisten ja pohjoisten piirteiden sekoittuminen . Tietämystä lisäsivät suuresti Suomen Suoviljelysyhdistyksen tutkimukset, joissa viljelykelpoisuuden mittarina käytettiin luontaista kasvillisuutta. Uusimmilta ilmakuvilta totesimme kaksikymmentä suota täysin ojitetuiksi (mm. Huoli oli aiheellista: vuosien myötä moni hieno suo oli ojitettu ja monilla jäljellä olevillakin linjakepit enteilivät tuhoa. '' Tervolan Vähäjoen ja Runkausjoen alueelle perustettiinkin 1920ja 1930-luvuilla yhteensä 30 viljelystilaa. Metsänojituksen alkaessa 1960luvulla suuri osa Lapin kolmion !eroista oli jo raivattu pelloksi. SOIDEN KÄYTÖN HISTORIAA Vuonna 1922 annettiin laki valtion metsämaiden käyttämisestä asutustarkoituksiin, mutta Jo 1900-luvun alussa Suomen suoviljelysyhdistys yhdessä valtiovallan kanssa suoritti soiden viljelykelpoisuustutkimuksia silloisen Oulun läänin alueella. Perinteiden innoittamana, mutta suoluonnon tulevaisuudesta huolestuneina joukko tutkijoita selvitteli Lapin kolmion kasvilajistoa ja soita viime kesänä. RIKAS KASVIMAAILMA Lapin kolmion rehevyys kuvastuu erityisesti soissa: siellä on o llut enemmän koivuletroja kuin missään muualla maassamme sekä muita lettoja ja lettorämeitä, niinikään reheviä nevakorpia ja ruohoja heinäkorpia. Rannikon läheisyys, maankohoaminen ja eteläosan soiden nuoruus lisäävät soiden moninaisuutta: muualla maassa ei rannikon läheisyydessä olekaan yhtä paljon lettosoita
KORVAAMATTOMIA MENETYKSIÄ Tällä koivuletoiscaan kuululla alueella on tätä nykyä työlästä löycaa luonnontilaista koivulectoa . LUONTOINVENTOINTEJA ON LISÄTTÄVÄ Lapin kolmion tutkimusretki osoitti osaltaan luontoinventoinnen tarpeellisuuden. Ojittajille on annettu ohjeet säästää lähteet, ja ainakin parissa tapauksessa näin on säilynyt siru rikaslajisca kasvillisuutta. kaksitoista suota , jocka ilmakuvien ja kirjallisuuscietoje n perusteella olivat lupaavia. Maailman pohjoisin ruskopiircoheinän kasvupaikka Ylitornio n Hämeenvuom alla oli tuhoutunut jo 1956, mutta nyt löytyi läheise ltä Salamalompolonvuomalca pieni esiintymä. Muutkin rehevät letot ovat tuiki harvinaisia ja pienialaisia. vsk. Ojitus uhkaa erilaisten rehevien ja rimpistenkin soiden ohella m yös karuja keidassona. Tähänastisetkin oj icukset köyhd yttävät luontoa vielä kauan ja uudet täydentävät tuhoa; yhä useammat hienot lettokasvic häviävät alueelta lopullisesti. Muissa Pohjoismaissa asia on oivallettu paljon paremmin . Tervolan lettojen harvinaisista kämmeköiscä suoneidonvaippa on jo hävinnyt ; sama lienee sääskenvalkun kohtalo. ' 'TULITTE VUODEN MYÖHÄSSÄ , viime syksynä m enivät lähiseudun viimeisetkin ojittamactomat suot , käy ttämämme hillasuokin ' '. Tikankontti on myös suuresti vähentynyt, joskin sitä vielä löysimme pieninä , usein kukkimattomina kasvustoina monesta paikasta . 131. Velctosaraa nähtiin vain kerran Rovaniemen puolella , ojicetulla suolla sekin esiintymä. Reheviä korpia tapasimme hieman enemmän, mutta niistäkin eräät arvokkaimmista oli jo linjoitettu. Tihkureunuksissa nähtiin vielä useasti hapsisaraa, nuppisaraa ja vuorolehtihorsmaa , parissa paikassa myös kirjokorcecca ja kerran valkoyökönlehteä. Varsinkin sen itäreunan kasvilajisto on sangen kiintoisa. Lapin kolmioon tulisi pikaisesti luoda rehevien soiden suojelualueverkosto jo siksikin , että etelämpänä ovat jo lettoalueiden rippeetkin katoamassa. Pisavaaran luonnonpuistoon, Runkauksen luonnonpuiston pohjoiseen lohkoon sekä Kivalon , Kakariaavan ja Rompaksen luonno nhoitometsiin kuuluu yhteensä 4 000 ha soita , joista osa tietenkin on karuja tyyppejä. Kocilaisensaran ainoa kasvupaikka Kiekkara-aavalla on tuhoutunut. Perusinventointien lisääminen on tärkeä tehtävä. Kaitakämmekän ja verikämmekän esiintymät olivat käyneet varsin niukoiksi. Karhu aavan koivuletot eivät tosin ole Heinijängän veroisia . Sen seurasta löysimme parista paikasta alueelle uutena jouhiluikan. Suojelunarvoisiksi osomautui Tervolan kaakkoisosan laaja Suuripää n suoalue, valtaosaltaan rim pilectoa. TURVAPAIKKOJA OJITETUILLA ALUEILLA Kankaiden reunojen tihkupinnoilla ja ohucturpeisilla soistumilla lectojen lajistoa voi säästyä ojitetuillakin alueilla. selältä löysimme uuden esiintymän . Jäljellä olevilla koivuletoilla mm . Tämä Tervolan Reucuaava n asutusalueen isännän alistunut toteamus kuvaa h yvin laajojen alueiden tilannetta. Retkillä tarkistimme uhanalaisten kasvilajien vanhoja löycöpaikkoja ja etsimme uusia; näiden tarkkaan selvitykseen alue oli liian laaja ja aika lyhyt , mutta saimme varsin hyvän yleiskuvan lajiston nykytilasta . Kaakinen) ja Kasvimuseosta (mm. Uhanalaisen lehtonoidanlukon kasvupaikka Raem äenjängällä on tuhoutunut, samoin on käynyt todennäköisesti myös Tornion Kalkkimaalla, mutta Tervolan Pukinsu o MEN LUONTO 3/79 38. Pikkunokkasaraa näimme vielä usea lla suolla , joskin sen laajoista esiintymistä on vain muisto jäljellä. D Kirjoittajat olivat viime kesiinii mukana parhaimmillaan yksicoiscajiisenisessii ryhmiissii tutkimassa Lapin kolmion letcoja. Tervolan Peuran H einijängän m aankuulut koivuletot ovat kohtalokkaasti kuivahtaneec vanhan, harva n ojaverkon vuoksi, mutta läheinen Karhuaapa on luonnontilainen. NYKYISET SUOJELUALUEET EIVÄT RIITÄ Lapin kolmion reheviä soita sisältyy viiteen luonnonsuojelualueeseen. Koivuleccojen luonteenomaiset ruohot lecto rikko ja lettotähcimö ovat niinikää n suuresti vähentyneet. Lapin kolmion suokasvilajisto on jo köyhtynyt suuresti. Paras jäljellä olevista koivulecoista on Tervolan Auringonkorpi . Soidensuojelun perusohjelman ja Lapin seutukaavaliiton vaihekaavae hdotuksen suojelukohteec to1s1vat toteutuessaan oleellisen para nnuksen , mutta näidenkin suojeluohjelmien ulkopuolelle jää suoluontoa, jollaista ei muualta ole löydettävissä. Vastuu on lähinnä luonnonvarojen käyttöä suunnittelevilla ja toteuttavilla organisaatioilla sekä yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla: vo1mavaro1a ja yhteistyötä tarvitaan. Suoluonnon perusselvitykset kuuluvat kaikkein kiireellisimpiin. Lisäksi monilta paikoin lähes kaikilta luon nontilaisilca soilta löytyi pahaenteisiä linjakeppirivistöjä . Odotukset kolmwn luonnontilaisten soiden määrästä osoittautuivat liian toiveikkaiksi. Ulvinen), Oulun luonnonystiivå•in yhdistyksestii sekå" Salminen valtion luonnonvarainhoicoco1m1scosca. Ohjelmiin ei myöskään kuulu montakaan uhanalaiseen kasvilajien suojelemiseksi välttämätöntä pienkohdetta . Ryhmiissii oli mukana tutkijoita Oulun yliopiscon kasvitieteen laicoksefta (mm. Myös kirkiruohoa ja soikkokaksikkoa tapasimme vielä useasta kohdin. Vaateliaiden suokasvien tilanne ei voinut olla valoisa. Auringonkorvessa ne olivat niukkoja . Tornion LiakanKalkkimaan alueella on erikoisia lectomaisten soiden nuoria kehitysvaiheita . Luonnontilaisten leccosoiden m ää rä on nyt ehkä kymmenesosa alkuperäisestä. Luonnon käytön myös luonno nsuojelun suunnittelu edellyttää ajan tasalla olevaa tietoa eri alueista. Nämä alueet eivät riitä kattamaan rehevien soiden koko monimuotoisuutta eivätkä ne pysty turvaamaan uhanalaiseen suokasvien säilymistä
Erityisen tärkeitä ovat lähteiköt ja lähteikkökasvit. Nämä on pyritty etsimään myös peruskartoilta. Jo viime kesänä suomettiin maastoselvityksiä joissakin osissa maata ja kaikki paikat tutkittiin suhteellisen uusilta ilmakuvilta. Näin kohteiden suojeluun _voidaan käyttää myös valtion varoja. Näistä lajeista pyydämme siis tuoreita löytötietoja. Työ ei kuitenkaan ole turhaa, siitä on hyviä esimerkVuonna 1977 julkistetun valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kohteet ovat pääasiassa suhteellisen karuja suoyhdistymiä . vsk.. 90-1603 330 17, Mähkä on Etelä-Suomessa uhanalainen le11okasvi. Valitettavasti tällainen rauhoitustoiminta on viime vuosina ollut kovin vaatimatonta eikä ole pysynyt luonnonsuojeluliikkeen laajentumisen myötä muun kehityksen tahdissa. Tästä syystä soidensuojelutyöryhmä on myöhemmin laatinut luettelot suojelua vaativista suokasveista ja suotyypeistä sekä kerännyt tietoja niistä. Punakämmekän perinnöllinen vaihtelu on Vaatima11oman näköistä sääskenvalkkua hyvin suurta: siksi jokainen kasvusto on uhkaavat oji11ajat, eivät kukkien poimijac. Kerro laji, sen tarkka löytöpaikka (mielellään kartta piirros), esiintymän runsaus ja luonnontila, miltä vuodelta tieto on ja kuvaa lyhyesti kasvupaikan muuta kasvillisuutta. veista. Pekka Salminen Lettojen hän kasvupaikat ovat pieniä eikä niillä ole suurtakaan metsätaloudellista merkitystä . Näiden lajien kasvupaikat edustavat usein myös harvinaistuneita , suojelunarvoisia suotyyppejä. Näin on syntynyt lähes tuhannen kasvupaikan 132 arkisto. Kaikki lajit eivät ole yksinomaan suokasveja; mukana on myös lajeja , joiden suokasvupaikat ovat kasvitieteellisesti tai levinneisyyden kannalta merkittäviä. Lajivalikoima on vielä alustava, uhanalaisten lajien nimeäminen ja uhanalaisuusasteen määrittely tarvitsee edelleenkin jatkoselvityksiä. Luonnonvarainhoitotoimisto ilmoittaa tiedot edelleen Suomen luonnonsuojeluliitolle ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahastolle, jotka omalla tahollaan pyrkivät tehostamaan alueiden selvitystä ja suojelua . Pekka Salminen Luonnonvarainhoicotoimisco Hallituskatu 3 A , 001 70 Helsinki puh. SUOMEN LUONTO J /79 38 . Huomattava osa vanhoista kasvupaikoista on eri syistä menetetty, mutta eräitä ilahduttaviakin löytöjä tehtiin . suojelun arvoinen. Yleensäkej ä. Näitä tulisi vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen pyrkiä rauhoittamaan . Ohessa on luettelo ainakin osassa maata uhanalaisista suokas. etsin täku ul u tus Inventoinneissa löytyy lisäksi melkoisesti maakunnallisesti arvokkaita kohteita , joiden suojeluun valtiolla ei tässä vaiheessa ole mahdollisuuksia. Soidensuojelutyöryhmä sisällyttää tärkeimmät letot tänä vuonna valmistuvaan soidensuojelun perusohjelman täydennysesitykseen . Tähän mennessä on kerätty museonäytteiden ja kirjallisuustietojen pohjalta piirimetsälautakunnittain luettelot eräiden tärkeimpien tunnuslajien kasvupaikoista. Soidensuojeluohjelman vahvistaminen tulee vielä parantamaan suojelumahdollisuuksia. Tärkeimmät alueet ilmoitetaan myös Keskusmetsälautakunta Tapiolle ja metsähallitukselle, jolloin niitä uhkaavista ojitushankkeista saadaan tieto ja maanomistajien kanssa päästään neuvottelemaan ennen muita toimenpiteitä
SUOMEN LUONTO 3/79 38. suoneidonvaippa Epipaccis pa/uscris koko m aassa 35. röyhysara Carcx appropinquaca koko maassa 19. pohjanhorsma Epilobium hornemannii napapiirin eteläpuolella 53 . letcosara Carcx hclconasces Etelä-Suomessa 21. jouhiluikka Elcocharis quinqucflora koko maassa 13. hapsisara Carcx capillaris havumetsävyöhykkeessä 27. kuusamonsarake Kobrcsia simpliciuscula yksi löytöpaikka Kuusamossa 17. korpialveiuuri Dryopccris criscaca Pohjois-Suomessa 6. taarna Cladium mariscus yksi löytöpaikka Etelä-Savossa 1 S. Tuoksumacara on parhaiden eteläsuomalaiseen lähdclettoien harvinaisuus. Väinönpucki on paikoin Lapin jokirannoilla yleinenkin, mutta suokasvina uhanalainen . pohiancähtimö Scellaria calycancha napapiirin eteläpuolella 43. punakämmekän ryhmä (Daccylorhiza incarnaca, D. lehcokattara Bromus bcnckcniin yksi lähteikkökasvupaikka Liperissä 10. tikankontci Cypripcdium calccolus koko maassa 39 . letcovilla Eriophorum lacifolium Etelä-Suomessa 12. Lehdillään hyönteisiä pyydyscelevä valkoyökönlehci on havumecsävyöhykkecssä parhaiden lettoien kasvi. pohjanruttoiuuri Pccasiccs frigidus Etelä-Suomessa Kuharikko ja eräät muut tuncurilaiit ovat säilyneet havumetsäalueilla kylmävetiscen lähdepurojen partailla. siniyökönlehti Pinguicula vulgaris Etelä-Suomessa 58 . suovalkku Hammarbya paludosa koko maassa 3 7. kirjokorce Equisccum varicgacum napapiirin eteläpuolella 3. vuorolehtihorsma Epi/obium davuricum napapii rin eteläpuolella S4. lapinleinikki Ranunculus lapponicus napapiirin eteläpuolella 46. rimpivihvilä/uncus scygius keidassuoalueilla 32. soikkokaksikko Liscera ovaca koko m aassa 36. nevaimarre Thc/ypccris chc/ypccroidcs aapasuoalueella 7. vesihilpi Cacabrosa aquarica lähdekasvina koko maassa 9. sääsken vaikku Malaxis monophylla koko maassa 38. merisuolake Triglochin maririmum yksi suokasvupaikka Kuusamossa 8. ruosteheinä Schocnus fcrrugincus koko maassa 16 . lettotähtimö Srcllaria crassifolia Etelä-Suomessa 44. lähdesara Carcx paniculaca koko maassa 20. viitasara Carex ccnu,flora Etelä-Suomessa 22. pikkukihokki Droscra incermcdia koko m aassa S0. cuoksumatara Galium odoracum lähdekasvina koko maassa 59. luhtaocvokki Viola uliginosa koko maassa S 1. jemclanninsara Carcx jcmclandica koko maassa 26. kolmikkovihvilä Juncus criglumis havumetsävyöhykkeessä 31. crucnca, D . hetesara Carex acuciformis koko maassa 29. nuppisara Carcx capicaca napapiirin eteläpuolella 18. veltcosara Carex laxa koko maassa 24. verkkolehtipaju Salix rcciculaca havumetsävyöhykkeessä 40. metsälicukka Cardaminc flexuosa lähdekasvina koko maassa 47. nuijasara Carcx buxbaumii Etelä-Suomessa 25 . vsk. talvikkipaju Salix pyrolifolia kaksi löytöpaikkaa 4 1. tecvaleppä A lnus glucinosa korpikasvina aapasuoalueella 42. varstasara Carcx pscudocyperus koko maassa 28. karhun ruoho Toficldia pusii Ja Etelä-Suomessa 33. craunsccincn) keidassuoalueella 34 . himmeävilla Eriophorum brachyanchcrum koko maassa 11 . vaaleasara Carcx livida Etelä-Suomessa 23 . kellokanecva Erica cccralix yksi kasvupaikka Kuhmossa 56. vuoriloikko Cyscopccris moncana koko maassa S. hencokorce Equisccum scirpoidcs napapiirin eteläpuolella 4 . tuncuriängelmä Thaliccrum alpinum havumetsävyöhykkeessä 4S . valkoyökö nlehti Pinguicula alpina havumetsävyöhykkeessä S 7. 133. Nämä kasvilajit ovat suokasvu paikoillaan uhanalaisia 1. hetehorsma Epilobium alsinifolium napapiirin eteläpuolella 52 . väinönputki Angclica archangclica havumetsävyöhykkeessä SS . kultarikko Saxifraga aizoidcs havumetsävyöhykkeessä 49. mähkä Sc/aginclla sc/aginoidcs Etelä-Suomessa 2. ruskopiircoheinä Rhynchospora fusca koko maassa 14 . vienansara Carcx achcrodcs koko maassa 30. letcorikko Sax,fraga hirculus Etelä-Suomessa 48
SUOMESSA Sellu ja muut metsäteollisuuden jalosteet tulevat aina olemaan Suomen vientivaltteja , tilapäisistä m yy ntivaikeuksista huolimatta . W . Howard Rapson, joka jo 14 vuotta sitten luonnosteli suljettua ainekiertoa käyttävän sellutehtaan periaatteet. Suljetussa prosessissa ei ole tätä mahdollisuutta. Tehtaaseen kuuluu sulfaattimassatehdas valkaisu laitoksineen . Jos tavanomaisessa tehtaassa tapahtuu jotakin odottamatonta, selvitään asiasta yleensä avaamalla jätevesihana ja päästämällä ylimääräiset aineet vesistöön. Mutta paljon riippuu tietenkin siitä, miten paljon nykyisi in prosesseihin on jo ehditty investoida . HALVEMPAA Tehdas maksoi 8 miljoonaa dollaria eli kolmisenkymmentä miljoonaa markkaa . Maaliskuussa 1977 laitoksen yhteyteen valmistui suolanerotuslaitos, joka viime kesään mennessä oli tuottanut yhteensä 10 000 tonnia suolaa. Ontariossa Yläjärven rannalla Kanadassa sijaitsee toistaiseksi maailman ainoa sellutehdas, jonka prosessikemikaalit ja jäteaineet ovat suljetussa kierrossa . Valkaisua ja massan vastavinapesua on tuntuvasti tehostettu, ja lipeästä poistetaan suola jälleenkäyttöä varten. Rapsonin ideat on täällä tunnettu SUOMEN LUONTO 3/7') 38. Rapsonin mukaan niitä ei tulevista laitoksista pääse lainkaan . Myös energiantarve on pieni, sillä lämpöä saadaan omia jätteitä polttamalla ja sähköä omilla generaattoreilla. Se kuljettaa m yös palamiskelpoisen jätteen kuivaamoon , minkä jälkeen jäte käytetään energiantuotantoon. Samalla valkaisujätteet ja mustali134 peä saatiin kierrätykseen ja uu teen käyttöön. ,sk.. Hän uskoo , että teollisuus tulee itse valitsemaan tämän suljetun menetelmän , elleivät viranom aiset nimenomaisesti vaadi tiettyä muunlaista menetelmää. Päästöt ovat värittömiä ja nopeasti hajoavia. Samalla sitä saadaan 1-2 % enemmän kuin tavanomaisella prosessilla. Siirtyminen uuteen menetelmään ei Rapsonin mukaan edellytä henkilökunnan vaihdosta eikä mittavaa uudelleenkoulutusta, si llä sekä insinööriettä työntekijäkunta pystyy hyvin hoitamaan m yös uudentyyppistä tehdasta. Rapsonin mukaan olisi ollut huomattavasti kalliimpaa rakentaa perinteinen tehdas jätevedenpuhdistamoineen . Pahanhajuiset kaasut ja meranoli poistetaan höyryn avulla. Sitä käytetään valkaisukemikaalien valmistukseen. PAREMPAA MASSAA Menetelmästä on muutakin etua kuin jätemäärän pienentyminen, energiansäästö ja kemikaalien uudelleenkäyttö: ensimmäisessä valkaisuvaiheessa käytetään kloorin asemesta klooridioksidia , mikä merkitsee puhtaampaa ja kestävämpää massaa. Yhtiö on anonut Kanadan luonnonsuojeluviranomaisilta lupaa myös vanhan tehtaansa uusimiseksi samojen suuntav11vo1en mukaiseksi. MAHDOLLISUUDET MUUALLA Rapsonin mukaan 20 viime vuoden aikana rakennetut sellutehtaat olisivat melko helposti ja kohtuukustannuksin uusittavissa. Oheinen artikkeli perustuu haastatteluun, jonka prof. Tehtaan omistajayhtiö on Great Lakes Paper Co. Marraskuusta 1976 lähtien se on tuottanut 750 tonnia sulfaattimassaa päivässä kuluttaen vain kuudenneksen siitä vesimäärästä, mikä saman määrän valmistukseen tarvitaan muualla . Nykyisessä prototyyppilaitoksessa suljettu ainekierto ei vielä ole sataprosenttinen , mutta silti vesien kuormitus jää pienemmäksi kuin perinteisessä sellurehtaassa, vaikka siinä olisi tehokaskin puhdistamo. Prosessi n valvonta on kylläkin suoritettava tarkemmin. Siksi m yös Suomessa on varauduttava kehittämään alan teknologiaa entistä taloudellisemmaksi, saasreettomammaksi ja energiaa säästävämmäksi. Ensio Malmi Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitosta sanoo , että meilläkin seurataan kiinnostuneesti Rapsonin suunnitteleman tehtaan menestystä. Se on halvin järjestelmä, ainakin silloin kun laki ei salli jätevesien päästöä vesiin puhdistamattomina. Tehtaan on suunnitellut vesiensuojelussa kansainvälistäkin mainetta niittänyt prof. Myös käyttökustannukset ovat alhaisemmat. Rapson myönsi viime kesänä ruotsalaiselle Miljö och Framtid -lehdelle . Hän luonnehtii tekniikkaa synteesiksi parin viime vuosikymmenen aikana tehdyistä parannuksista. Vesiensuojelun asiantuntija, dipl.ins . Valkaisun jätevesi käytetään valkaisemattoman massan pesuun. Sitä ennen ei ole päästetty julkisuuteen tietoja tehtaan toiminnasta ja kustannustekijöistä; onhan kysymyksessä uudenlaista tekniikkaa käyttävä prototyyppilaitos. Markku Rå"mö Uudenlainen sellutehdas toimii Kanadassa Kanadassa on toiminut jo kaksi vuotta maailman "ympäristöystävällisin'' sellutehdas. Tavanomainen sellutehdas käyttää sata kuutiometriä vettä massatonnia kohden , mutta Rapsonin menetelmässä selvitään 18 kuutiometrillä . Tuotanto on sujunut ennakkoodotusten mukaisesti ja vuoden 1977 tuotantotavoitteet on saavutettu
vsk ja polttamalla jätteitään (vrt. Joudumme ehkä kauankin jatkamaan nykyistä protektionistiseksi leimattua ympäristönsuojeluteknologian tuotantoa. Kaavio kertoo prosessin periaatteet. 282) jättiläismäisellä istutusprojektilla. 146). Järjestelmä e1 vielä ole täydelhn«:n, m~tta ympanston kuormitus on jo saatu murto-osaan entisestä. 8 Jos teollisuutta laajennetaan ja } sen prosessit säilytetään entisinä, ! on pakko lisätä myös ympäristön;; suojeluteknologiaa valmistavaa teollisuutta. Tähän asti on kuitenkin ollut vaikeata saada tietoja tehtaan toiminnasta , tuotannosta ja taloudellisuudesta , sanoo Malmi. Jos vienti alkaa painottua enemmän puuhun kuin massaan, on myös metsätaloutta kehitettäessä edettävä molemmat silmät auki , jona emme toistaisi Ruotsin virhettä . jo kymmenisen vuotta. Ruotsi on surullisen totaalisesti ryhtynyt korvaamaan kotimaisia havupuita ulkomaisilla, ja tätä Mainittakoon, että Ruotsi on viime vuosina vienyt ympäristönsuojeluteknologiaa vuosittain yli miljardin kruunun edestä, ja alan yritykset elättelevät toiveita kysynnän räjähdysmäisestä kasvusta . Poltto • Vesi Savukaasut ,, Valkaisukemikaalit aiotaan jatkaa amerikkalaisen contorca-männyn (vrt. Jo nykyisellään puunjalostusteollisuutemme säästää melkoisesti kemikaaleja ja energiaa kierrätyksellä SUO MEN LUONTO J/7'! 38 . Niistä 8 on rakennettu viimeisten 20 vuoden aikana , joten tämä määrä Rapsonin sanojen mukaan olisi suhteellisen helposti ja siedettävin kustannuksin muutettavissa suljetun prosessin mukaisiksi. On siis kiire kehitellä ja markkinoida suljettuja teollisuusprosesseja, muitakin kuin puunjalostusteollisuuden. Lähivuosina aiotaan korvata suuri osa Domänverketin piiriin kuuluvista caimikoista tällä mäntylajilla. 135. Hake Keitto _ Valkolipeä Kuidut ja lipeä 1, Pesu Mustalipet ja suola ValkaiA Vesi sematon Ja massa ,, suola _ Valkaistu i.Y-esi ..... Malmi ennustaakin, että meillä ennemmin tai myöhemmin tullaan pyrkimään kohti su ljettuj a järjestelmiä , kunhan riittävää käyttökokemusta saadaan Kanadasta. massa Valkaisu 1 Kemikaalien Suola (Na~I) Valkaisutalteenotto kemikaalien , valmistus Polttojäte Kuivatus __. Kiinnostus puuhun rakennusaineena on viime aikoina kasvanut eri puolilla Eurooppaa, ja suomalaisen puun laatu on korkea . UUSIA PROSESSEJA VAI YMPÄRISTÖNSUOJELU TEOLLISUUTTA . D Markku Riimö on toiminut kolme vuotta ruotsalaisen Miljö och Framtid -lehden toimitussihteerinfi; tiillfi hetkellfi hfin on Oma Maa -lehden pfifitoimitraja. suojelun tietoa ja laitteita. Contorca-mänty kasvaa meikäläistä nopeammin ja kelpaa selluteollisuudelle, mutta rakennusaineeksi se on liian hau rasta . Näiden jakamisessa Suomellakin on tiettyä kansainvälistä vastuuta. Suunnanmuutos vaatii kuitenkin aikaa , sillä nyt tehdyt poliittiset päätökset ja yritysten investoinnit vaikuttavat kauan . MASSAA VAI PUUT A 1 Luonnonsuojelullisestikin tärkeä on kysymys, viedäänkö meiltä puu tulevaisuudessa maailmalle puuna vai pitemmälle jalostettuna. SL 6/78 , s. Y mpäristönsuojelijoiden tehtävänä on puolestaan painostaa sekä viranomaisia että yrityksiä päätöksiin , jotka jouduttavat uuden, ympäristöä säästävän teknologian käyttöönottoa. Meillä on kaikkiaan 18 sulfaattisellutehdasta. Suomi ja Ruotsi ovat tässä suhteessa johdossa; monet Euroopan maat laahustavat meistä huomattavasti jäljessä, ja vasta viime vuosina ne ovat alkaneet vakavasti kysellä ympäristönUudentyyppinen sellutehdas toimii Kanadassa Yläjärven ~annalla: vesi kiert~ä j_a kemikaalit pala'ltetaan kiertoon. Niiiden tehtfivien lisfiksi hiin on akviitinen ympfiristöasioiden free-lance -toimittaja. Ajan mittaan tämä tie törmää ympäristönsuojelullisiin ja kansantaloudellisiin ongelmun . SL 3/7 5, s
Älä kuitenkaan häiritse lintupcrhettä! Toukokuussa rehevät metsät sonnustautuvat komeaan kcsäasuun valkovuokot kukkivat. Lasten Luonto Toimittanut Marjatta Muhonen, piirrokset Markku Tanttu .E ""C C ;:; 8. Hyvä suojaväri turvaa perimärauhan. .X Lintupcrheissä on nyt kiirettä. Jos löydät linnunpcsän, voit tarkkailla kuinka usein poikaset saavat ruokaa . Sieltä se puhaltelee kumcaa kutsuhuutoaan laivan sumutorven tavoin . 0. Kauneimpia kukat ovat luonnossa, niitä ei kannata poimia maljakkoon nuupahtamaan. Katso kuvaa tarkasti huomaat myös poikasen. Rehevään rantaruohikkoon piiloutuu pcs1maan Suomessa harvinainen kaulushaikara. 136 Kurkiemo etsii suolla sammakoita ja marjoja ruuaksi poikaselleen. SUOMEN LUONTO 3/79 38. vsk.. Poikaset varttuvat ja tarvitsevat paljon ruokaa
Työnnä multaan puutikku , johon herneet voivat kärhillään tarttua. Ne ovat vielä aivan kalpeita, mutta muuttuvat valon vaikutuksesta pian vihreiksi. Niitä sanotaan sirkkalehdiksi . Seuraavana päivänä panet ruukkuun multaa, kylvät lionneet herneet siihen ja peität ohuelti mullalla. Ruukun asetat ikkunan ääreen valoon. Yhdessä ne rakensivat pesän . Nyt on pesässä jo poikaset' Samoihin aikoihin rakensivat pesänsä myös mustatakkinen haarapääsky, punapipoinen palokärki, valkopilkkuinen kottarainen ja lintujen kuningas kotka. Nyt ovat linnut eksyneet pesistään. Osaatko sinä auttaa niitä. Koivunlehvien kätkemään somaan kotiin naaras muni 6 munaa . Pääskynen muurasi pesänsä syljestä ja savesta , palokärki pehmusti kelopuuhun hakkaamansa kolon , kottarainen kotiutui pihapuun pesäpönttöön ja kotka kunnosti mahtavan linnansa tuoreilla oksilla. Varttuessaan herneet tarvitsevat tukea. SUOMEN LUONTO J/79 J8. Ensimmäiset lehdet ovat erilaisia kuin myöhemmin tulevat: ne ovatkin olleet valmiina jo siemenessä. Pehmusteeksi peipponen haki höyheniä ja karvoja. Muutaman viikon kuluttua herneeseesi tulee valkoisia kukkia . vsk. Moneen päivään ei koiras ennättänyt laulamaan , niin kiire sillä oli saada pesä kuntoon. Kotipuukseen ne valitsivat nuoren verevän koivun. 137. Olipa kerran pontevaääninen koiraspeipponen. Niitä se hautoi kuunnellen koiraan reipasta laulua. Ja mitä sitten siihen palaamme seuraavassa Lasten Luonnossa. Piirrä kynällä lintujen lentoreitit omille pesilleen! Kasvata herne ikkunalaudalla Tämän homman voit aloittaa äidin ruokakomerosta: otat sieltä kolme kuivaa hernettä , jotka pistät yöksi pieneen vesitilkkaan likaamaan . Rakennusaineena se käytti sammalta, naavaa ja jäkälää . Kärhet liikkuvat, tosin niin hitaasti, ettet voi liikettä nähdä, mutta käypä vaikka tunnin välein katsomassa, miten kärhet kiertyvät tukikepin ympärille. Muutaman päivän odotus ja sitten mullan pinta särkyy: herneen taimet ponnistavat pinnalle niska köyryssä. Laulullaan se valloitti itselleen ystävän , harmaan ja hiljaisen naaraan
138 SUOMEN LUONTO J /7') 38 . Itku a ja hammasten kiristelyä sen sijaan on ollut riittämiin . Lause kuvastaa hyvin luonno nsuojeluliikkeen linjaa. Kalliola kirjoittaa , kuinka loistavasti luonnonsuojelu nykyään on esillä lehdistössä , radiossa ja televisiossa. Miten o n mahdollista , ettei Koijärveä ole saatu rauhoitettua, vaikka siitä on puhuttu ja kirj oitettu jo yli viisitoista vuotta ' Eikö Kalliolan ylistämä sanan voima ole riittänyt ' Rauhoitushankkeita lykätää n ja niistä neuvotellaan niin kauan , ettei enää ole mitään rauhoitettavaa . Purkkija pullopostia yli Suomenlahden. Kuva kertoo Itämeren yli kantautuvasta kertakäyttöpakkausten tulvasta. ,-r·'' ' 1 r', ,.,_ • l .....:.1 .::... Suomen Luonnon viime numerossa esitti suomalaisen luonnonsuojelun veteraani Reino Kalliola melkoisen optimistisia käsityksiä sanan voimasta luonnonsuojelun apuvälineenä . Mutta eihän moinen menetelmä toki sovi Suomeen , täällähän on jo totuttu seuraamaan kädet ristissä luon no n tuhoamista. Purkit on kerätty äskettäin noin 40 km Tallinnasta länteen. leiriytymällä ojan varteen ja estämällä kai vinkoneita työskentelemästä. Mutta mitä pitäisi tehdä si lloi n kun totuus on niin karvas, että keskivertolukija nielaisee mieluummin makea n valheen' Näitä makeita valheitahan lehdet ovat täynnä , ja niid en sekaan hukkuvat helposti ne totuuden jyväset, joita luonnonsuojelua puolustavat kirjoitukset sisältävät. Ennen vaaleja ja itsenäisyyspäivänä Suomen luontoa kyllä muistetaan ylistää ja sen säilyttämisen puolesta vaahdotaan, mutta kun frakki on pantu kaappiin , ovat kauniit sanatkin unohtuneet. Heidän ei tarvitse neuvotell a vuosikausia eikä tehdä kompromisseja. Tuhooiat ovat aina suojelijoita nopeampia. On jopa väläytelty jonkinlaisten aktivistiryhmien perustamista eri paikkakunnille . ' ' t~ Olen ollut mukana luo nnonsuoieluliikkeessä kymmenisen vuotta , enkä muista momakaan tapausta , jolloin luonnonsuojeli jalla o lisi ollu t aih etta tyytyväisyyteen . Näinköhän on ' Kalliola surkuttelee myöskin metsäammattimiehiä , joiden kimppuun luonnonsuojelijat ovat hyökän neet mm . lausuntoja (joita päättäjät eivät vaivaudu lukemaan), on huolestunut tilanteesta , jopa ilmaisee paheksuntansa. Jos jonkun vakaumus on se , että Suomessa ei saisi olla aariakaan koskematonta luontoa, niin se on hänen vakaumuksensa eikä sitä saa loukata' Kalliolan mukaan luonnonsuojelukirjoituksissa on aina pitäydyttävä totuudessa. Luonnonsuojelijat ovat edelleen Linkolan aikoi naan kuvailemia kummaJaisia, hilj aisia hissukoita , jotka anteeksipyydellen ja heikolla ää nellä yrittävät esittää asiaansa huonokuu loisille tai peräti kuuroille poliitikoille. Koskahan luo nno nsuojeli jat korottavat äänensä ja alkavat jatkuvan kerjäämisen ja rukoilun siiasta vaatia ' Kalliola kirjoittaa , että on toiminaian asia huolehtia siitä, ettei kirj oi tus vain loukkaa kenenkään vakaumusta. Olen samaa mieltä. '' ilkkuvan ivan asein ''. Nyt kun vahinko on jo tapahtunut, jatkaa luonnonsuojeluliike tuttua linjaansa; antaa . Kun kauan ja hartaasti odotettu kansallispuistokomitean mietintö vihdoin ja viimein ilmestyi, ei siitä tullutkaan suojelualueverkoston kehittämissuunnitelmaa, vaan hakkuuopas metsäyhtiöille. Tä llainen aktivistiryhmä olisi voinut estää Koijärven kuivattamisenkin byrokraattej a nopeamm in ja tehokkaammin esim . Ei siis ole mikään ihme, että varsinkin nuoremman luonnonsuojeluväen keskuudessa o n alkanut levitä " kapinamieliala" . Huutoja korvesta • PALJON PORUA , VÄHÄN VILLOJA .. , sk.. Kalliola uskoo m yös , että "sokea luottamus tekniikkaan" o n jo sivuutettu länsimaissa . Uusimpana esimerkkinä luonnonsuojel un tehottomuudesta nykyisellään o n pääsiäisenä sattunut Forssan Koijärven laskuoian perkaaminen , mikä uhkaa kuivata Suomen kolmanneksi parhaan lintujärven . " Siitä kirjoitetaan sanomaja aikakauslehdistössä, siitä puhutaan kokouksissa ja seminaareissa , sitä käsitellään tietoja kaunokirjallisuudessa ... Ja suma seisoo , mitään ei tapahdu . Kalliolan arvion mukaan metsämiehetkin ovat jo huomanneet vastuunsa '' metsien luonnonsuojelu arvojen hoitamisessa Ainakaan tääll ä Tampereen seuduilla tämä vastuu ei ole toistaiseksi näkynyt kuin hakkuuaukeiden "Toisinaan, kun kuulen matkailuihmisten markkinoivan Suomea luonnonkauniina maana, tulee mieleeni kuluttajansuojalaki " (Juha-Pekka Nenonen) . Uskoni ihmisten hyvään tahtoon ja älykkyyteen on ilmeisesti melko lailla pienempi kuin Kalliolan , sillä käsitykseni luonnonsuojeluliikkeen vaikutusmahdollisuuksista ovat huomattavasti pessimistisemmät. Usko neuvotteluihin , kirj oi tuksiin, vetoomuksiin, adresseihin ja vieläpä valtiovaltaan on pahasti horjumassa. " Aivan oikein, puhetta on kyllä riittänyt, mutta ovatko teot unohtuneet' Juhlapuheilla kun on taipumus liukua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä jälkeäkää n kovaan umpiluuhun
vsk. Mitä pitäisi tehdä . 1980. ja 16. 7. 6. 6. 2.-30. -30. 6. Ehkäpä nuoremman polven suojelijoilla on jo suunnitteilla hieman radikaalimpia toimenpiteitä, heillä kun ei vielä ole hyvi npalkattua virkaa varjeltavana. 21. 8 . Siellä rakennetaan polkuja, pitkospuita, nuotiopaikkoja, raivataan näköala-auk koja ym . kello 17. 00 mennessä osoitteeseen Luonro-Liiron PohjoisSuomen piiri, PL 705, 901 4 1 Oulu 14 ; kuoreen 'projektisihteerihakemus'. (90) 175 188. Kultcuurimaisemanhoiroleirit Puumalassa 25 . kunnostaen ekomus.eota ja kulttuurimaisemia, rakentaen riukuaitaa ja pärekattoja, raivaten ja niittäen umpeutuvia niittyjä. Puolipäiväroimisen projektisihteerin palkka o n 1 1001 200 mk / kk . Järjestelyissä on mukana myös Luonro-Liitro. Edellytämme valittavalta kokemusta luonnonsuojelutyössä. rakennetaan polkuja , viiroiruksia , tulipaikkoja sekä raivataan umpeutuneita niittyjä ym . kasvuna. 6. 11 . Vanhat keinot eivät tuota tuloksia, uusia menette lytapoja ei ole kehitetty ja välinpitämättöm yys suojeluasioita kohtaan on selvästi lisääntyn yt. Myös ounasjokiset ja miekojärviset tulevat mukaan . Kokouksen tarkoituksena on herättää keskustelua ja kiinnittää huomiota niihin haittoihin , joita altaan rake ntamisesta koituisi alueen luonnolle ja paikallisille asukkaille sekä virkistyskäytölle . Linnansaaren kansallispuisrossa Rantasalmella töskennellään nyt jo ko lmatta kesää 16 .-24. alkaen kello 12.00. Ilmoittautuminen Maailman Luonnon Säätiöön , Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki 12, p . Seuraava leiri on Kurun Seitsemisen tu levassa kansallispuisrossa 14. 6.1. Lisäksi hänellä tulee olla halu ja kyky hoitaa yhteyksiä laajalla roimialueellamme (Oulun ja Lapin läänit). Oulun , Kainuun ja Lapin luonno nsuojelupiirit Lu_om o -Liiron Pohjois-Suomen p,m SUOMEN LUONTO 3/79 38. r--> r.J . Odottaa ja olla hiljaa , kuten tähänkin asti. 6. Projektisihteerin tärkeimpiä tehtäviä ovat tiedottaminen ja varainhankinnan kehittäminen ja edistäminen . 6. Toimihenkilön asemapaikka on O ulu . Hakemukset ansioluetteloineen on roimitettava 8. 24 . Jukka Peltonen Tampere ''Estä altaat, suojele Siuruaa" Suuri kansalaiskokous Pudasjärvellä Suojalinnassa 10. J rJr OSOITE; PERÄMIEHENKATU 11 A8 ~ 150 HKI 15 _,v Muutamme! r,..J Suomen Luonto toimii 1. 7. Suomen luonnonsuojelu nayttaa ajautuneen umpikujaan . 7. 1979 ja 1. Alaikäraja on 17 vuotta . ovat hyvin mielenkiinroisia töiltää n : pärekaron tekoa , rakennusten entistämistä, riukuaidan rakentamista , umpeutuvien niittyjen raivausta . Luonnonsuojelun talkooleirit 1979 Maailman Luonnon Säätiön leirikesä alkaa Tammelassa Liesjärven kansallispuisrossa , jossa 4 .11 . Paikalle on kutsuttu Oulun ja Lapin läänien kansanedustajat. Kaikki asiasta kiinnostuneet tervetuloa' Siuruan allasja lievealueroimikunta P<>hjo is-Pohjaan luo nnonsuojeluPllfl Luonto-Lii ron piiri Pohjois-Suom en Projektisihteeri Pohjois-Suomen luonnonsuojelujärjestöt etsivät ympäristövuoden '80 projektisihteeriä ajalle 1. 1979 alkaen osoitteessa: Perämiehenkatu 11 A 8, SF 00150 HELSINKI 15 Puhelin on entinen: 642 881 N 139
Tutkimusten tu lokset, vaikka ovatkin puhdasta perustutkimusta, kiinnostavat varsin maallikoita ja niillä näyttää olevan merkitystä pohdiskeltaessa ihmisen perimmäistä o lem usta . Ti laa maksamalla ps-ti lillem me 55 33 21-3 (osoite: Tutkijalii rro Vuori karu 8 A 3, Hki 10) tai puheli mitse 633 239 tai kirjeitse OLINNOr Toimittajina: Olavi Hilden Juha Tiainen Risto Valjakka • Ensimmäinen suomalainen lintujen muuttoon keskittyvä teos • Tekijäkunta koostuu maamme tunnetuimmista lintutieteilijöistä ja luonnonkuvaajista • Nelivärikuvin, piirroksin ja kartoin kuvitettu • Tietoja hakuteos alan harrastajille • Lukuja katselukirja kaikille luonnon ystäville Ovh. Kirjoittajina mm . Pitkän uurastukse n jälkee n he ja heidän tutkimusryhmänsä ovat saaneet hyvin merkittäviä tuloksia. Tosin n ykyään ei enää luull a ihmisen periytyvän suoraan simpansseista ja gorilloista, joten käsite puuttuva rengas on joutanut tieteen käsitteiden museoon. ,sk.. ihmisen kehityksestä, älykk yyden peri ytyvyydestä. Kari Vepsäläinen . Björn Kurten , Paavo Voipio. suomalaisen paleontologin Björn Kurtenin teosta " 1 nte från aporna " ei ole suomennettu . Niinpä Leakey ja Lewin saattavat ilmo ille se ll aista tietoa , joka laittanee usean suomalaise n lukijan tarkistamaan urautuneita ajatuskuvionaan. Kirjayhtymä 1978, 262 s. Ihmisen alkuhiscoriaa spek uloivaa kirjallisuutta o n meill äk in ilmestyn yt varsin runsaasti; esim . Yrjö Haila . 200 sivua . evoluu tioteo rioista. Eng lannin kie lisestä alku teoksesta '' Origins'' on suomalainen kustantaja kiitettävän nopeasti saattanut kotimaisen laitok se n markkinoille. Muutenkin on paleontologian ja antropo logian rajamailla oleva tutkimussuunta ihan viime aikoina harpponut eteenpäin pitkin aske lin . Kirjallisuutta IHMINEN ENNEN JA NYT Leakey, R. N. Kuvitus Manrsi Rapeli. Esim. Toimittaneet Olli Järvinen ja Seppo Kuusela . Suu rin osa ihmisen esih istoriaan 140 liittyvistä löyd öistä on lii ttynyt nimeen Leakey. Matti Sarmela, Ilmo Massa. luunsirulöytöjen, jotka va laisevasti esittävät aivan viime vuosina vakiintuneen kuvan nykyihmi se n edeltäjistä, lisäksi tekij ät esittelevät laajast i niitä antropo logisia ajatusku HOMO SAPIENS johdatus biologiseen ihmiskuvaan Symbioosin ja Tutkijaliiton ju lkaisema kirja. Hinta 42 mk + postiku lut 3: 50. siä. Darwinin ajatusten innoittamina ryhtyivät tiedemiehet aikoinaan etsimään ns. Varsinaisen paleontologisen tietoaineksen , so . 125 mk KIRJA YHTYMÄ SUOMEN LUONTO 3179 38 . Varsinaisten ihmisen esihistorian asiantuntijoiden kirjoituksia e i kuitenkaan o le saatu suomenkiel ell ä lukea . ihmisen aggressiivisuudesta. Timo Järvi lehto . puuttuvaa rengasta eli fossiilijätteitä nykyihmisen esimuodoista . Nyt o n vanhempiensa jalanjä lkiä kulkenut poika Richard tehnyt amerikkalaise n tiedetoimittajan kanssa kansantajuisen yleisesityksen ihmise n evoluutioon lii ttyvästä nykyt ietäm yksestä. Tämänniminen tutkijapariskunta kaapi Itä-Afrikan maaperän tomuja vuosikymmeniä . Kaikille jotka ovat kiinnostuneet mm . ja Lewin , R: Ihmisen synty. Anssi Saura. biologien Morris ja Loren z tuotantoa. psyykki sen toiminnan materiaalisesta perustasta, ympä ristöongelmista ja teollisesta kulttuurista
7 x 50 Jenoptem prismakiikari merenkulkijoille, metsästäjille, luonnontutkijoille 8 x 30 Jenoptem prismakiikari metsästäjille, veneilijöille, urheilun ystäville Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 10 x 50 Jenoptem prismakiikari lintujentutkijoille, tunturivaeltajille, luonnonystäville
Tapio Lindholm LUONNONLÄH EISIÄ , ESTEETTISIÄ JA EROOTTISIA RUNOJA Sa uli Sarkanen: Neidon vaippa . Iranista on löydetty kukilla peitetty Neanderthalihmisvainaj a. Ihmise n osa on huomata hätä, kertoa muill e. Tekijät kuvaavat mm . vsk.. Jotain tietoa toki saadaan suoraan kaivauksista , esim . Pitkänen o n tehn yt kirj an , joka kuuluu hänen laajan tuotantonsa persoonallisim p iin . ja sitten pysä htym ään ja puhumaan muillekin kokemaamme. On osattava pysä htyä. En mä ai nakaan oo vali tta nu koskaa n . Täm än he tekevät kuitenkin taiten ja antavat m yös luki jan tietää mistä kullo inkin on kyse. Tiedä sitte mikä paree on . Sopu syntyy vain nöyrtymällä. Kaksi kertaa ennenkin hän o n yllättä nyt tieteelliseen esitystapaan virittyneet lukij ansa ja valloittanut uusia runokokoelmillaan; N eido nvaippa on hänen kolm antensa. viherriivii. Tekijät näkevät, että ihmisellä on periaatteessa kyky ratkaista näm ä onge lmat . Nä id en kivikaudessa elävien ihmisten olo on rauhallista, eivätkä ihmiset elä olem assaolo n ääri rajoilla. Vastakkain ovat nyrkit pystyssä keväisiin puhkeava luonto ja sitä muokkaava ihminen . Siiiiret ulospiiin suunrauwvar. Täm ä o n päinvastoin , mitä mm . Sauli Sarkanen o n Suomen Luo nno n lukijoille tuttu lintumies, valkoselkätikkoje n tuntij a ja suojelija. Sota liittyy siis om aisuuteen , ei geeneihin . Pirkiinen: Merikalastajat, reksri likka Pitkiinen, Weilin + Göös 1978. on puhdasta ilmaa ja om a vapaute nsa, ei tartte alvariinsa kello korttii veHampaar ulkopinnalraan ruskeanpunaiser. Sarkasen runoissa ihminen mää ri ttää pai kkaansa luonnossa. Marjukka Kulmanen SUO MEN LUONTO J/79 J8. Mahdollisuu den tehokkaaseen sodankäyntiin on sensijaan luo nu t ihmisen kyky teho kkaaseen ryhmätoimintaan . Tekijä on Matti Valta. Ja jo kainen huo kaa lopp uun päästyää n tyytyväise nä: va lokuvaaja Matt i A. 142 avat , " tultuamme m aapallo ll e biologisen sattuman kautta tuhoutuisimme inhimill isen julkeude n uhreina' '. Tulos riippuu vain siitä, käytetäänkö inhimillisen muuntautumiskyvyn ja älyn mahdollisuuksia hyväks1. Vai mitä sanotte '' luo nnontieteellisistä'' runoista: Mersiiniiryllii seisoo Leh roneidon vaippa. Sarkanen vaatii meitä kerääm ää n havain toja, elämään kulkurivaihee mme . Ryhmäto iminta voidaan alistaa palvelemaan ihmiskunnan edistystä. Ihmisen esihistoria on tieteenala, missä tutkij at joutuvat ku tomaa n arvauksia, joita lisää ntyvien tu tkimustulosten avulla pyritää n testaamaa n . Metsä pitää hänet hengissä, hän kumartaa metsätähdille. Neido nvaipan kaunis kansikuva on Urpo Huhtasen piirtäm ä. Loren z ja Ardrey ovat esittäneet ihmisen perim ään sidotusta " pahasta". Ihmiselle ei ole annettu yhtään tehtävää, ne on itse otettava , runot muistuttavat . Jalkateriir mieluiren mulravassa m aassa , lapiom aiser. Kirj an ajatuksenjuoksu vaiku ttaa hark itulta. Hinnakkuudestaan huolimatta teos on hankkimise n arvo inen; m yös ympäristö nsuojelijoille . Erityisesti kirj aa voi suosite lla niill e , jotka ovat luke neet muuta ihmisen biologista olemusta käsi ttelevää kirjall isuutta . Mih in ihminen koskee , näyttää muuttuvan epäaidoksi: ihmine n kiiruhtaa, m etsää kaatuu , jopa totuuden etsinnästä tu lee tapa , vaikka vastausta o n turha hakem alla hakea. MERIK ARVIAN KALASTAJAT Matti A. Pessimistisen ihmiskäsityksen siiasta tekij ät esittävät käsityksen ihmisen rauhanom aisesta taustasta ja arvelevat sodan tulleen ihmiselämää n mukaan , vasta kun oli asetuttu paikoilleen vil jelemään m aata. Luo nto: paikka, metsä, talo o n sikäli onnellinen , ettei se tiedosta kuten ihminen . " Ihmisen synty" on mielenkiintoinen ja taitavasti koottu . Se on : leipä, vesi ja viini . Leakey ja Lewin esittävät huolensa m aapallo n suurista ym päristöongelmista: nälästä, liiallisesta väestönkasvusta , energian ja luonnonvaroj en loppumisesta. Leakey ja Lewin esittävät antropologien käsitykse n , että ihmistyvä ihminen ei ollu t sotaisa eikä aggressiiv inen. WSOY 1978, 66 s. Paljon tutkij at pää ttelevät kiertoteitse. Alahuuli vaaleanpunainen . Optimistisella ihmiskuvalla on merkitystä myös ihmisen ja luo nnon välisen suhteen arvioinnissa. Päinvastaisessa tapauksessa voi käydä, kuten tekij ät loppulauseessaan tote"Kurienrahka suunniteltu kansallispuisto" -näyttely kiertää Turun läänin kuntia. Rinnar tiheiisti lyh yrkarvaiser. Runsas piirrosja va lokuvam ateriaali tekevät runsaasti asiaa sisä ltävän teoksen havai nnollise ksi ja kiinnostava ksi. Täs amm atis on om a viehätykse nsä . Kalaharin alueen alkuperäiskansojen eläm ää , joka taloudeltaa n perustuu luo nno ntuotteiden keräil yyn . Takapuoli ruohikkoinen. Tekijät joutuvat paikka paikoin liikkumaa n tiedon ja pää ttel yn rajoilla. Näm ä kansat ovat sopusoinnussa ympäristö nsä ja " lajitovereittensa' ' kanssa. Luo nno nharrastaia katse lee ki rjaa saa-· riscoeläm än ku vaajana, perinnekul ttu urista kiinnostunu t vertailee Meri karvian kalastuskulttuuri a laajem p iin pui tteisiin , valo ku vaaja ilahtuu mu stavalkoisen ku va n kunnioittamisesta , painotekniikkaan paneutunu t tu tkii harvoin käytetyn menetelm än onnistumista. Sarkanen taistelee kulttuurin kosketuksen yhdenmukaistavaa va iku tusta vastaan . Hänelle m etsä ei o le mitä > meille muille: suojeltavaa ym pärisi töä . Ruohojen rinnat kuin parhailla naisilla pystyt keinahtelevar tuoksuja tiiynnii. vioita, joilla o n yritetty ennallistaa esi-ihmisten ekologiaa , käyttäytym istä ja kulttuurin syntyä
The accident at the Harrisburg nuc lcar power scation has dem onstrated the dange rs of nuclea r power. Along wi, h IUCN. Sauli Sarkanen arvioi Suom en kannaksi 25-30 p aria, Ja Saim aan alueelta löytynee uusia pesimäalu eita. They builr dams acc ross the ditches. IUCN / WWF: International co-operation in nature conservation Pekka Borg pages 100101 This an ic le discusses ,he ro le of the World Wild life Fund in narnre conservation in Fin land. SUOMEN LUONTO 3/ 79 38. UNESCO and FAO carry ceon;;;~a1:1~~ 1 ~~fu~~~~a:~~!di~: ~cad by the newly-formed Ecosystem Conse rvation Kalastaja Elias Salon pää Kärnänsaari Lappajärvi Lappajärvi jälleen järveksi pato p ysyköön aina' Koijärven padon rakencajat 143. Kokous asetti työryhmän laatim aan suunnite lm aa valkoselkätikan tulevaisuuden turvaamiseksi Suo messa. Tarvinneeko sanoa , että va lku aisesta on huu tava pu la ta i että kalan voittanutta vastausta suom alaisii n ja kan sain vä lisiin ravitse musonge lmiin e, o lekaan ) Kau p unki , kulu ttaja tai valtio , sam antekevää, yhtä ymmärtäm ättömiä kaikki. Vaakaformaatt i ja palj olti kalastajien. IUCN's field is nat ural resources and the ir maimenance . The work of 1hc Min istry of Agriculture and Forestry and th e Nat ional Board of Watcrs is panicu larl y inep t and is harmful to rhe environment. Vaa n e, ne minkkil ässäkään m aksa sii tä (turskasta) ko sa m an kosila kasta , se n neljäkymme ntä penniä. 1978 Päijät-Häm een Lintutieteellise n Yhdistyksen voimin ja Maailm an Luo n no n Säätiön Suo men rahaston sekä m o nen va lkose lkätikan ystävän alo itteesta neuvottelukokous, johon saapui parikymmentä asia nh arrastajaa m aa n eri puolilta. Koko naisuus elää. taki ng thc initiati ve in to rheir own hands, tried to stop thc d rain ing of the Koijärvi bird-lake . Se oli vielä p ieni m ää rä verrattun a siih en , että nykyise n soranottohankkee n tiimo ill a on puhuttu jopa 50 000 ku u tion koenostoista ja jopa 200 000 kuution vuotuisista nostoista . Naturc conserva tionists have obtained strong supporc from che press on thcse qucst ions. Koijärveltä lähti 4. Lintu ja ihminen ovat yhtä tärkeitä Vesiviranomaisten ja valtiollisen vallan käyttäjien arvovaltaa koetellaan Koijärve llä. P.S. Jäseniksi nimettiin Erkki Kellom äki, Kari Reinikainen , Sauli Sarkane n , Pertti Sauro la, H eikki Simonen, Il kka Sten sekä Maailman Luo n non Säätiön Suom en rahaston p uolesta kokoonkutsu jaksi O ll i Järvinen . 12. This relationship has 10 bc maimained in thc fu rure. N iitä täyd entävä t kasvoja, kasveja, kaloja, kaluj a, ki viä ja lintuj a esittelevät läh ikuva t . Tehtävä oli selkeä: miettiä toimenpi teitä uhanalaise n va lkoselkätikan säästämiseksi m aamm e luonnossa. 5. and also the prorection of cuhural va lues. The projcct lcader of the Finn ish Fund makes thc division of labour in natu re conservation more clcar. Kuvat on painettu kahdella eril aisella mustall a, Jotta mukaa n saataisiin se kä syvää mustaa että herkkää harmaata. Pesim ää n viittaavat luo nnonharrastajien hava innot valkoselkätikoista ovat kull anarvo isia, ja ne p yyd etään toimittam aan joko Maailman Luo nnon Sää tiöön (U ud enmaankatu 40, 001 20 H elsinki 12) tai joll ekin työryhmän jäsenell e. Valkose lkätikan asem a Suomessa ei o le toivoto n. Kunnioitettava yritys o n o nn istunu t va in osittain . O n kuin mustem p i vä ri olisi toisin pai koi n ottanut ylivall an , joskus taas harmaampi. The inconsistency and Jack of init iative in narure conservation admin istrat ion is a continuall y incrcasing restrain t on narnre conscrvation. Both the Finn ish Association for Na ture Protection and rhe Finnish Appeal of WWF are members of the IUCN . Rau hoitusto iminta käynn istynee jo läh ia ikoi na. Miten , missä ja milloin ei vielä tiedetä. The archi pe lago of Swed en and Finland is being fo uled by an oilslick of Russian o rigi n . suu ll a puhu va teksti tekevät o ikeutta m erim aisem an ku ville. Li ekö pelkkää oudo n tekn iikan opettelua va i muistutus siitä, että vanh aa kunno n syväpainotekniikkaa ei saisi unohtaa) Teu vo Suom inen Uutisia VA LK OSELK ÄTY Ö RYHM Ä ON PERUSTE171.J Lahd essa järjestett iin 9. tää ja ittees liukuhihnan ää reen tä ll ätä. Lisää tietoJa tarvi taan kann an nykyisestä til asta , ja sopivia pesi m äym päristöjä täytyy eri tavoin tu rvata tarvitaan o hjeet m etsätaloudelle sekä tarkoitusta varte n perustettuj a luo nnonsäätiöitä. Lap pajärve lle seuraavan sisältöinen sähke: Lappajärven , Alajärven ja Evijärven asukkaat Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Na cure of Finland) Published by che Finnish Association for Na cure Proceccion (Suom en luonnonsuojcluliicto) Address: Lönnrocinkacu 17 B 00120Hclsinki 12, Finland Editor: Teuvo Suominen From theory IO reality Edirorial pagc 9 7 Many cnvironmencal problems have recen tl y becomc more concrete. vsk. kun Porin kau p unki nosti harjusta 400 kuut iota soraa : silakat kaikkos ivat ja pysy ivät po issa pari vuo tta. There was a spo nt anco us actio n by narure conservatio nists who. Eero Venerann an mi eli p idettä e, ole kuullut työvo imaministeri , e i valta kunn ansuunnittelij a eikä kai kun nall ispo lii tikkokaa n , sillä ym py rä su lkeutuu tervee llisen Ja mielekkää n työ n tekij än ym pärillä, saaristo hil jenee. Painote kniikka o n po ikkeuksell inen , ei va in siksi että on luotettu mustavalko iseen . Suomen kolmanneksi parhaan lincujärven pintaa on alennettu ja korotettu suoran roiminnan keinoin kun virkatie osoittaumi tukkoiseksi. Fun he r north in Lappajä rvi, fa rmers fo llowed thei r example and built a bigger dam lO procect their own lake and cheir sourcc of livelihood : ln ali these cases ,he press has strongly c.r(ticiscd. Finnish officia ls for fai lurc 10 takc POS HI VC act1on. which havc now becn demolished . Koij ärvi-liike jatkuu
Pre-g lacial poll en pa niclcs and o thcr microfossils have been found in 1hc clay layers that wcrc fo rmed during thc last ice agc . and metabolism is disturbed . Howard Rapson , for the Swedish paper Miljö och Framtid . vsk.. The work is done volu mari ly by hunters. The au tho rs makc proposa ls fo r ncw protectio n areas, but thc law and land o.wncrship allow very littlc chancc of their realisauo n . who every ycar walk about O 000 km . does not affen them either. Thcse survcys and kill -coums indicate that thc number of capercai llies is strong ly on the decl ine in the wholc of Fin land . Merikallio estim ated tht: pop ula1ion as 2 000 pairs in :he 1950 's. is lit 144 tie . O ne of the fun ctions of thc Fund is giving information and services. in O ntario, Ca nada , has a closed loop, cnvironmcmall y consc io us cellulosc factory. making fields and watcrs acid . and fi shing , and o ther uses of thc warers. Th is is shown , amo ngst ocher things, by the fact th at posi tiv~ results have been obta ined by long -term protecuo n . The result is sulphatcs. and many peo ple include it as big ga mc! 11 has become ,he symbol of the wilderness. and ncar silting-up so me parts of the su cam . divers, wadcrs, ducks. There arc very fcw of these left , bccausc most of them have bccn cleared fo r ficld s o r ditched fo r fo rest land . ln somc places, howcver . Every spring and autumn thcy migratc ovcr a thousa nd km . Fishermen suffer most from it, and a flexiblc system of compensation should be found . which started a couple of m illio n years ago. ln order 10 estim atc the prescm status of the spccies in Finland . which is a hopcfu l resu lt for the futurc of thc specics. Therc havc hardl y been any changes in the cffec ts caused by mam mals. alums. Many more areas have been d itched since the photographs were mad e , and the au tho rs found m any mark ing sticks indicating p lanned ncw ditchin g cvcn in relat ivcl y poor peatlands. There are different stages in rhe damage t0 fi sh . Vcry rcccntl y, ho wever, thcre has bcen a slig h1 i ncreasc no tcd . The autho r origina ll y imcrvi cwed the desig ner, prof. o bscrvatio ns of breed in g arc bcing activcly collectcd in a projen which has just begun . D Translated by George W oolst0n and Taru Tyynilä-Woolst0n . The resuh has bccn a worscning in thc q uality of thc watcr. With their help thc foundatio n can contcct officials and uustces. 1he process is a lso applicab le clsewhe rc . The arricle cells of damage 10 iu nipers caused by clks in the wincer, of fl ying squirrels, greyheaded woodpeckers, and che common nest ing uccs of thc g rcac and lcsscr spotted woodpeeker alo ng the banks of the Anialanoia. The Anjalanoja brook one of the streams of the clay areas Jaakko Heinonen pagcs 107-109 This articlc gives a farmers view of the development of an ordinary small sueam , of thc type which is now disappcaring from the landscape . The most impo n am reason for the declinc is without doubt the worsening of their env iron ment. Especiall y durinf thc sp ring and aurnm n fl oods, the pH valuc o river waters offcn drops below 5. The popula,ion of Finland 's capercai llies has becn surveyed yearl y. The catal og uc of specics soug ht . lt is much so ug ht as gamc . in the subscqucnt dccades . During the wintcr the rtindeer are hunted profcssionally for two m o nths. The remai ndcr of che bi rd s werc typical tundra spccics, large ly circumpo lar species, roug h -lcgged buzzards. ln Lap land. but most of th em arc relatively poor in nutriems. The basic causc of che problcm is in the natural conditions. che wholc nesting popu latio n of the species is 10 000 bi rds. havc also bee n increasin g the ir popu lation . Aerial p ho tog raphs sho wcd that most of it was already heavily d itched . W hcrc there is no oxygen , for instancc bclow the bo u o m watcr , sul phur exists as a sulphide . Life under pressure, during the ice ages Penrri Alhonen, Ann Forsrcn and Björn K urten pages 11011 2 T he spread and melting of ice field s has bee n a characccristic of the Quancrnary period. There siili rema in crrors in hunting, wh ich could be put rig h1. e.g. W . For Fin land it is important whcthcr thc wood is cxpo n ed as a raw materia! o r funh cr refined . since 1963. The Fund d oes not, however try 10 compctc with 01hcr conscrvatio n o rganisations. The problcm can rcach quite far o ut to sca. The aurho r ho pes 1ha1 volumary nature conservarion o rganisat io ns would do their bcst to prorect valu ablc p lant loca tio ns o n private land . IUCN is preparing a World Conservatio n Strategy. and up ies uibutaries. Fo rcstry fe lls jus1 thosc pine-trces whose needks are the most imponant wimer nuuitio n of the capercai llic . fo r cxamp lc . The population of the latter in Taimyr is hali a mill ion . because of its large sizc and m ysterio us mating rit ual. Fish -row and young fi sh arc sensitivc to ac idity, but the damagc can be sccn o nly aftcr scvcral ycars. sparrows, ctc . The banks of the Anjalanoja brook were favoured by many animals. A new kind of cellulose factory in Canada Markku Riim ö pagcs IJ4IJ5 The G reat Lakes Paper Co. whcrc circu m stanccs would mcct thcir needs. becween summer and wimcr grazing grounds. The e nvironmemal nceds of m any spccies arc vcry specific, and they survive in o nl y a vcry few places. Many fish wil l avoid acid waters, and do not cntcr thc fi shing arcas any m o rc . This anicle seeks rich pcadand p lant arcas, so that officials ca n stan wo rking for thei r proteccio n . The peregrine falcon popu latio n seemed to be do ing wcll , with one nesting pair per 20 km of river. Our knowledge of ice ages, and the incerglacial and interstadial periods that imervcnc . and wild reindeer. as Taimyr is the most imponant nesting area fo r th is spec ies. The Finnish Fund of WWF and thc Finnish Assoc iatio n for Narnre Protcctio n h?vc a collcct ivc commiucc which plans thesc PCOJCctS. Finland must however be considercd an underdcvelopcd country in nat ure co nvervat io n work, so the Fund has had t0 enlarge its fie ld of activitics. This m cans that the genera l appearance of the landscape is going co changc co wards fo rcscry. They encountered 250 pairs of red -breastcd goose (Branta ruficollis). The Fund obtai ns its mo ney fro m the natio nal Funds. and m an y specics arc cndangcred . The proximity of seasho re makes thcm imcresting , because the ground has on ly recc ntl y rise n from the sea . The researchers travellcd by boat about 600 km alo ng tht Pjassina river. Today, rhcsc bonom laycrs arc dry , and the sulphur contc nt is causi ng problems fo r farming and fish ing , especially in the flat area of Both ma . The brook is o ne ol several sm all sueams of souch-wcstcrn Finland and the south-castcrn cnd of Loim aa. lts existe nce as a foundation is dfcciem . According 10 Rapson . becausc many repo n s indicace a lo ng-term population dccrcase . The fanory's capital and running coscs are also sm aller than in a traditiona! cellu lose fan o ry. in su mmer 1978 . Pan of thc mo ney co llcctcd is used in thc home coun try. The m ain purpose was to observc the population of red -breasted goose. but preliminary estima tes based on the Finnish Bird Atl as projen suggest that thc present population lies within the range of 300-600 pairs. The money coll cctcd is only sufficicnt 10 savc ccrtain chosen o bjens. So far there are vc ry few protcncd arcas. The natural lifc of ,he peatland arca has becn studied vcry little previo usly. Ngannasans. who took part in an expedition to thc peninsula of Tai myr in extreme nonhcrn Sibcria . The fun ctio n of WWF is t0 collect m o ney for intcrnational conservatio n wo rk . The last ice age came t0 an end about 10 000 ycars ago, since whe n the flora and fauna of Finland havc devcloped into what we have now . roads, no r cffecicnt forcsuy . The capercaillie is a 1ypical bird of 1he wi lderness , which docs not like dwellings. Hunting by thc original inhab itam s of the area. Change of climatc forced animals and p lants to scarch fo r ncw arcas . Eutrophic peatlands are disappearing even in Lapland Eero Kaakinen. Therc are many ra re specics amongst thc plants of euuoph ic peatlands. Many rarc and thrca tened spccies wil l disappear fro m widc arcas, whcn d it ching alters their growing areas. Wich watcr , thcse fo rm sulphu ric ac id . Foresiry also disturbs disp lay, nesting , and the chicks' deve lopment. Group . Several causes, in cluding disturbance. and part of it goes to international purposes. ln rhe ehanges which occured in the 1960's and 1970 's the cributaries and mainscream of the Anjalanoja were cleared and dug . lf the wood rcfining induscry is 10 be enlarged, an industry that produces using an environmemal technology sho uld be devclo ped . The most imponant mammals are lemming (two species). T he birds of prey rhar hun t caperca illies ca n hard ly bc an imponam fact or, since 1he golden cagle is very rare and the goshawk takcs caperca illie o nl y very rarc ly. The hunting has improved thc li ve li hood of the scavcngers. Ancient seabed siimes Pcrrri Sevola pages 102106 W ater covered most of Fin land aft er the Ice Age . fox and badger. Eucrophic peatlands of Finland Eero Kaakinen pages 117129 Therc are a 101 of peatlands in Fi nland . In thc 1920's a lot of attemion was paid 10 the fenilit y of the so il , and there were lots of farm s staned o n thcse lands. fo r example in Fin land . alcho ugh som e o ther o bservatio ns indicate a notab le population dccline during recent years. The Capercaillie is becoming rare Hario Linden pages 11 311 7 The capercai llie is thc largest rcprescnt ativc of thc grouse fam il y in Eurasia. From 6 0001 500 BC there was a warm pcriod , and a loc of organic matter and minerals were d eposited in layc rs at thc bouom of the Liuo rina sca. La t summ er the authors fami lia riscd chemscl ves with thc prcscm situation there . Lo ngtcrm changes canno t be duc 10 natural flu ct uatio ns. because cach ice age descroys the m arks of thc previous o ne . and lcadcrs of countries belo ng to its ad mi nistrativc o rgans . Nature in the Taimyr peninsula Tiir Randla pagcs 113126 The autho r is an Es10nian researcher of game. ln this ficld Finland and Sweden lead , and thus have special international respo nsibility 10 inform . The skin is also damaged. Therc uscd 10 be eu trophic peatlands in th is arca, having both no nhern and South ern cha racteristics. According 10 a represe m ativc of the Finnish Fo restry Assoc iatio n , Finland 's wood refining indusrry intends tO fo llow the closed Joop method first devcloped e lscwhcre. ln somc countries the national Funds of WWF are the on ly nature conservation organisarions, bur this is not so in Fin lands. The commo n carlicr usc of stcam banks as pastu re has dim inished noriceably, and is ccasing complccely in many places. Lo ngtcrm rrcatment of thc soil has m ade thc fields produnive , but the sulphur prob lem has shifted into the waters. Red-throated diver threatened in Finland 1/ifärvinen pagcs 118122 Red -rhroated diver is classified as "vulnerable " in the Red List prepared by WWF / Finland. Many wc ll -known scientific figurcs, leaders of cuhural and economic lifc . Acco rding 10 the Red Book of the USSR (1978). The well -being of thc capcrca ill ie should bc ta ke n into consideratio n much more , wh en thc o peratio ns of forescry are p lann ed . but ploughing , ditching and dredging bring it into com act with thc air. There cou ld bc m any reasons for 1he genera l decline . orga nic remains have also been found , which are fro m thc last Eem-interglacial period . The adva nta• ges of a closed ce llulose m a nufan uring process are rcductio n in waste quant it y, cne rgy savi ng and recycl ing of chemica ls. T he vegcta tio n of thesc pca tlands varies qui tc wid cly, accordi ng to the amounts of nu1ricnts, water and m any ot her fac1ors. This, and huming by wolvcs does no t ap prcciabl y affen the popul at io n . Wanted : eutrophic peatlands and their plants Pekka Salminen pagcs IJ2IJ3 Finnish pcatland protectio n p lans main ly deal with barren peatlands. appa rently in the Tcrtiary Agc. and wo lverine . This is dcsuuctive of crayfish, fi shes. Sincc the l 960's 1hc peatlands of 1hi area have been drained very cffenively for fo restry . We ca n conclud e th at the clim ate must have 1hcn bccn si milar to what it is now. They tel1 , fo r instance, of ages when thcre has becn a trop ical or subtropical clima1c in Fin la nd . AII eut rop hic pead ands in Fi nl and are now wo r1hy of protcn io n . Pekka Sa lminen and Tauno Ulvincn pagc-s /JOIJ 1 An area fo rming a triangle in thc south -wcstern pan of Fin nish Lapla nd is fam o us for its rich soi l. may have dccrcased the diver po pu lat io n . thcrc is limc in the soi! , and therc arc also eu troph ic peatlands . SUOMEN LUONTO 3/79 38 . with their sc icntific namcs, can be fo und o n pagc 133 . This is cspecially a problem in the sea. Prccipitate, ca uscd by che acidity, covers the gills of adult fi sh , and the acid water corrodes them
Kun haluan pitää SUUREN MAAILMANKARTASTON itselläni. 72 sivua ta rkk oja ,·altiolli sia karttoja. Tvvlikäs tietoteos oman aikamme maailmasta itsellc·si ta i lahjaksi. Sinäkin tarvitset taustatietoja muuttuvan maapallomme tapahtumille. kestävät. 901 562 2011/asia kaspalvelu.) Saat kirjan veloituksetta kotiisi 7 1 päivän ajaksi ilma n ostositoumusta. Lähettäkää minulle ATLAS SUURI MAAILMANKARTASTO tutustuttavakseni 7 päivän ajaksi sekä tutusturnislahjana Suomen seinäkartta. saan valita itselleni sopivimman maksutavan. 00420 H elsink i 42 Puh . Pos1 tita kuponki 10 pä ivä n kuluessa, niin saat ilmaiseksi tutu stu1 mis lahja ksi n. valtame riä j ne. 25 mk :n arvoisen SUO1 MEN SE INÄKARTAN , koko 77 x 132,5 1 cm . yhteensä 216 sivua. 1 Suomen seinäkartta. ajan kohtaisia aih ea rtikk elei ta. 56 sivua kuvitettuja. käsittelevät eri koisart ikkelit sisä lHinta vain 197 teisellä tai 37 mk e ·· nä ja 40 mk seur ukautena, yhteensä . . 90-56320 11 r-------TUTUSTUMIS~t -------O{) : ~1,~~! i* Tilaa tä llä 1 kupongilla' Tilaa ATLAS 1 SUUR I MAA ILMAN KARTASTO tutustuttava ksi oheisella 1 kupongilla tai puhelimitse. HKI 37/42 Lupa 152 VALITUT PALAT PL 68 00003 Helsinki 300. maailman terveysoloja. yli 30 000 ha kusanaa. Su kun11rn E tun1rn1 Jakeluoso1te Pos tinum ero Post1 to1m1pa1 kk a '-D "' .,..,,-...,...,-~-"' Alleki rjoitus Vastauslähetys Valitut Palat maksaa postimaksun. ihm iskunn an rav intoa. pehmusKarttoje n lisä ks i ajanko htaista yleistietoa: \l aapallon energiava roja. Jos SUURI MAAILMANKARTASTO ei vastaa odotuksiani, palautan sen tutustumisajan kuluessa ja asia on sillä selvä. joissa ku ltapainatus. Ei luo tet ut ka nnet. Haluan käyttää tutustumisoikeuttani. Hanki kotiisi ajanmukaisin suomenkielinen maailmankartasto. \l ahtava teos m yös mitoiltaa n: koko 27.C, x 39.5 cm. i postitusja käs ut 9 80. EI LUOTTOLISÄÄ 1 Tai valitsen kätevän kertamaksutavan. 2-l sivua kolm iulotteisia kohoku va karttoja. ympä ristön saastumista. Montiscolor-6-värikartat Nämä erik oiskartat syn nyttä vät luontevan ko lmiulotteisuuden vaikutelman kuin katsoisit maapa lloa ava ruusaluksesta. Seinäkartan saan pitää siinäkin tapauksessa. \"alit:ut Palat Kustantaja: Oy Valitut Palat Reader·s D igest Ab H alsuan tic 4. väestön kasvua. Voin maksaa kuukausierissä: vain 37 mk ensimmäisenä ja 40 mk seuraavina neljänä kuukautena, yhteensä 197 mk. Kummassakin tapauksessa lisäksi postitus-ja käsittelykulut 9,80 mk. 16 sivua loistavia vä ri kuvia kaikkialta maai lmasta. maapal lon ja au rinkokunnan ra kennetta. ku lttuu rien kehitystä. (Puh. ilmastoa
JULISTEET, POSTIKORTIT, T-PAIDAT, HUPPARIT JA LINNUN PÖNTÖT LÖYDÄT LUONNONSUOJELULIITON MYYMÄLÖISTÄ HELSINGISTÄ. OULUSTA JA TURUSTA. NIIDEN TOIMINTAA VOIT TUKEA OSTAMALLA NORPPATUOTTEITA. OLETHAN YSTÄVÄNI. 00 8 V E :J c:: .... TARVITSEN PUHDASTA LUON TOA. LUONTO-OPPAAT. -8 c:: :J -l c:: V E :J (/). .... LUONNONSUOJELUYHDISTYKSETTOIMIVAT SEN PUOLESTA