Myöhemmin kesällä sananjalat ovat viiltävän kovia, mutta keväällä ne ovat pehmeitä ja ravitsevia. Saattaahan sananjalan versoissa olla joitakin myrkyllisiäkin aineita, jotka vähentävät niiden kiinnostavuutta; ainakin sananjalkaherkuttelua epäillään japanilaisten runsaan vatsasyövän syyksi. Eniten muurahaispuolustusta käyttäviä lajeja on tropiikissa, mutta muutamilla meikäläisillä puumaisilla paj uillakin on lehtiruodeissaan mesinystyjä. Mutta mesiäiset eivät olekaan kehittyneet täällä Suomessa, vaan sananjalan levinneisyys kattaa lähes koko maailman, kaikein kylmimpiä alueita lukuunottamatta. vsk.. Vaikka monet kukan evoluution yksityiskohdat ovat yhä hämärän peitossa, voisi mesiäisten ja muurahaispuolustuksen kehittyminen olla yksi askel kohti kukkaa. Mutta on sananjalalla toinenkin keino tehdä itsensä vähemmän haluttavaksi. Ja lämpimämmillä seuduilla on kiukkuisia muurahaisia, jotka ärhäkästi puolustavat reviiriään ja ravintokasvejaan. Eivät kukkakasvitkaan täysin hyljänneet muurahaisia puolustajina. Itse olen nähnyt sananjalan versoilla eniten mustia mauriaisia, jotka eivät ole niitä kaikkein kiukkuisimpia muurahaisia. Torjunnan tehokkuus riippuu paikallisesta muurahaislajistosta. 2 SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Seppo Vuokko Sananjalan kevätkiehkurat eivät houkuttele juuri muita eläimiä kuin muurahaisia, jotka ovat persoja kasvin erittämälle medelle. Mesiäiset houkuttelivat makealla persoja puolustajia tai ohjasivat pureskelevat hyönteiset pois herkästä kasvupisteestä ja kasvavista itiölehdistä. Rakenteeltaan kukkien ja versojen mesiäise.t ovat hyvin samanlaisia. Mahdollisesti kirvojen kehittyminen on vähentänyt kukan ulkopuolisten mesiäisten valinta-arvoa, ja muurahaisista, entisistä liittolaisista, tulikin kirvakarjan myötä kasvien kannalta kiusallisia vieraita. Kun toisen evoluutiosarjan tuloksena oli kehittynyt erilliset siitoslehdet, muurahaismesiäisistä oli vain kukonaskel pölyttäjiä houkuttaviin kukan mesiäisiin. Mesi houkuttelee muurahaisia ja muurahaiset puolestaan purevat kiukkuisesti sitä, joka hamuaa suuhunsa sananjalan versoja. Japanilaiset pitävät suolavedessä keitettyjä sanan jalan kevätversoja herkkuna, mutta eläimet syövät niitä hämmästyttävän vähän. Puolustaessaan mesiapajiaan muurahaiset ovat samalla sananjalan vartiokaartia. Lehtiruodin yläosassa olevat tummat kohoutumat erittävät makeaa nestettä. Puolustajat mesipalkalla Sananjalat versovat keväisen kylmästä maasta karvaisina kiehkuroina, jotka avautuvat ilmasta lämpöä ja valoa haroviksi kuolleenkuoriksi
Suomen Luontoa on tarjottu viime vuoden lopulta lähtien koteihin ja työpaikoille. Mikä olisikaan parempi kevään merkki kuin saapuvat muuttolinnut. ... Luonnonharrastus, tavalla tai toisella, on monelle tärkeä osa elämäntapaa ja se on myös monelle ympäristönsuojelun voimanlähde. 46 T iedot julkaisijasta ja toimi tuksesta .... Tervetuloa Suomen Luonto-lehden ystävien joukkoon. ............. Se on ympäristöonnettomuuksien ennaltaehkäisyä. .. ... ... ..... . ... .. s SISÄLTÖ Kotimaasta ... ...... Jos ongelma pyritään ratkaisemaan vain teknokraattisilla ratkaisuilla, rakennetaan maaperää yhä suuremmille ja vakavammille onnettomuuksille. 3 1 Matti Tikkanen: Maan kylmät kahleet. 9 Jaakko Heinonen: Maanviljelyn kriisi lähenee. Ehdointahdoinko halutaan uhmata vaaroja. .......... . ..... ... .... Vuoden kolmannessa numerossa olemme perinteisesti julistaneet kevään alkaneeksi. ... ..... 22 Anneli Leivo: Hiidenportin saloilla. 44 Summaries of the Main Articles .... ... 8 Rauno Ruuhijärvi: Olen vastuussa Lapista. .. .... ..... 17 Mikko Pölläsen lintukuvia. ......... .... vs k. ....... ... ...... .. ...... .. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. ..... .. Ja tämä on tuottanut tulosta: Suomen Luonnon levikki on ampaissut jyrkkään nousuun ja tällä kin lehden numerolla on suuri joukko uusia lukijoita. ..... 24 Matti Nummelin: Vuorigorillojen vieraana ... Liisa Uusitalon väitöskirjatutkimus Helsingin kauppakorkeakoulussa lopulta todisti sen, että suomalaisten luontoja ympäristöasenteet ovat kehittyneet sellaisiksi, että myös Suomen Luontoa olisi syytä tarjota laajemmalle lukijakunnalle. ................. Turvatoimia on lisättävä, teknologisia valmiuksia parannettava ja öljyntorjuntakalustoa on voimakkaasti lisättävä. Ympäristönsuojelutoimia ei pidä nähdä ympäristöonnettomuuksien "puolustusvoimina" . Eli, miksi öljy pitää kuljettaa vaikeakulkuista saaristoreittiä pitkin vuoden vaikeimpana aikana. ....... Suomen Luonto valottaa tässä numerossa kysymystä, mitä lintuharrastus on. 12 Harri Helin: Keväät ja syksyt lintuasemilla .. Lopputulos markkinointiponnistelujen vähäisyydestä on kuitenkin ollut, että tekijöittensä ja pitkäaikaisten ystäviensä mielestä hyvä lehti ei ole saanut niin laajaa lukijakuntaa kuin se olisi ansainnut. Samanaikaisesti lehti toi liitolle paljon jäseniä. .... 14 Terho Poutanen: Lin nut irroittavat rutiineista...... .. ... Suomen luonnonsuojeluliiton voimakas kasvu 1970-luvulla toi lehdellekin paljon uusia tilaajia. .... .. ... ... .. I 5 Jorma Laurila: Lintukuvaus vie vapaa-ajan.. Tässä numerossa kerrotaan lintuharrastuksesta laajemminkin sivulta 12 alkaen. ......... 4 Terho Poutanen: Kurkien keralla Afrikasta.. Antonio Gramsci, torjuntaa vai ratkaisuja. 40 Mielipiteitä, keskustelua .... Tapio Lindholm 3. ... Niiden sijaan olisi pyrittävä onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn ja väistämiseen. Luontoilla n asiantuntijat vastaavat.. .. 36 Ulkomailta. Aihe on keväinen ja tärkeä luonnonsuojelun kannalta. 43 Kirjoja ...... ..... .. 28 Liisa Uusitalo: Oletko siipeilijä. 47 Mikko Pöllänen on kuvannut kannen isokoskelon. . .. Niistä on hyvä aloittaa luonnon tarkkailu ja luonnonsuojelutyö. 18 Juha Tiainen: Miksi heinäkurppa hävisi Suomesta. 46 Kysy luonnosta. ... ...... vuosikerta lrtonumero 25 mk Tervetuloa uudet lukijat Suomen Luonto on saanut lukijansa monia eri teitä. .. Lehti ja liitto elävät toisistaan riippumattomina, mutta samalla symbioottisessa suhteessa. Luonnonystävän aikakauslehti 3 • 1987 46. .... 10 A ntti Karlin: Linnut kutsuvat ... Antonio Gramscin aiheuttamasta onnettomuudesta tunnutaan vedettävän vain yhdensuuntaisia johtopäätöksiä. ... ..... On keskityttävä enemmän ajattelutapojen ja rakenteiden muuttamiseen. .... ... 32 Tapio Lindholm ja Harri Vasander: Karjalan talous nojaa metsään .... ... ....... ....... Lintuharrastus on ehkä suosituin luonnonharrastusmuoto maassamme. .. Siksi toivotamme tervetulleiksi myös kevään linnut. Lisää Pölläsen lintukuvia sivuilla 18-21. . ...... ... ... . ... Tämän vuoksi luonnonsuojeluväenkin on täytynyt ryhtyä toimiin. Akuutissa tilanteessa ei muuta voi toivoakaan. Tämä johtaa meidät vain ympäristönsuojelun varustelukierteeseen. ....... ..... .. Etenkin torjuntakalustomme on osoittautunut naurettavaksi vakavan asian yhteydessä
Veromarkkojakin kertyisi. Helan kirkonkylään kaavailtu opastuskeskus palvelisi kansallispuiston retkeilyja opetuskäyttöä. Lateksitehtaan kiinnittyminen Haminan sataman maaperään huolettaa jo edeltäkäsin Kymen Luonto ry:n puheenjohtajaa Ossi Juurikkaa. Lapin luonnonsuojelupiiri sen sijaan vastustaa toimikunnan esitystä tien rakentamisesta Pyhäkerolle autolla liikkuvia turisteja varten. vsk .. Pallas-Ounas -toimikunnan ehdottama kansallispuistoa ja Ounasjokea esittelevä opastuskeskus on luonnonsuojelupiirin mielestä tarpeellinen. Yhtiön vastaava ja lähin lateksitehdas toimii Ruotsissa, Norrköpingissä. Samana vuonna yhtiö maksoi veroja Suomeen noin 7,7 miljoonaa. Kuona on kuljetettava Englantiin. Nämä ovat ne painavimmat syyt, joilla tehdas on tulossa Haminaan . Työntekijöitä on 200. Vire käy mereltä kaupunkiin ympäri vuoden. Viime vuoden lopulla perustettu ympäristölautakunta on suhtautunut luonnonsuojelijoihin hyvin nuivasti . Toisaalta Dow Chemicals -yhtiön edustajat eivät ole kertoneet tehtaastaan aivan kaikkea. Riihimäen ongelmajätelaitos EkoKem ei niitä pysty ottamaan . Sen rakentaminen vahingoittaisi ja haittaisi pysyvästi poronhoitoa alueella . Oman ilmoitu;l<sensa mukaan se käytti vuonna 1985 noin 547 miljoonaa dollaria tutkimusja kehitysprojekteihin . KOTIMAASTA Lateksitehdas perusteilla päästöt pelottavat Haminassa LAVAN NE EEN 1 Avotulen teko, tupakointi ja oleskelu alueella ankarasti · Haminan satama on ahdettu täyteen kemiallisia nesteitä. "Toivomme julkisen keskustelun välttämistä'' Puheenjohtaja Ossi Juurikka on nyreissään siitä, että viranomaiset eivät halua keskustella asiasta eivätkä tuoda kaikkia yksityiskohtia pohdittavaksi julkisuuteen. Nyt vuorossa Pohjoismaat Maailmanlaajuinen Dow Chemicals etsii nyt uusia markkina-alueita Pohjoismaista. Tällä hetkellä jättiyrityksellä on alueella viisi myyntikonttoria ja kaksi tehdasta. Tehdas ei itse pysty käsittelemään tuottamiaan jätteitä. Ruotsin oloja ja siellä tehtyjä tutkimustuloksia ei pidä kuitenkaan vertailla Suomen oloihin. D SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Johonkin olisi päättäjienkin vedettävä raja, pohtii Kymen Luonto ry:n puheenjohtaja Ossi Juurikka. Juurikka myöntää, että lautakunnan osa ei ole helppo tilanteessa, jossa kaupunkiyhtiön johto on tehtaan puolesta. Amerikkalaisyhtiö Dow Chemicals tuli tunnetuksi Vietnamin sodan aikana, jolloin se toimitti ympäristömyrkkyjä USA:n sotakoneiston käyttöön. Vajaat kymmenen kilometria Hetan kirkonkylästä etelään sijaitseva Pyhäkero on porojen kevättalvinen laidunalue. Poikkeuksena on Oulu Oy:n pieni tuotanto. Vuonna 1985 myynti ylitti 1 000 miljoonan markan rajan. Suurin osa suomalaisten paperitehtaiden käyttämästä lateksista tuodaan Suomeen. Poikkiteloin on vaikea asettua. Tämä talvi on osoittanut, että varmatkin systeemit pettävät elohopean laskiessa päiväkausiksi alle 30 pakkasasteen, muistuttaa Juurikka. Lateksin valmistuksessa yhtiö käyttää vaarallista hiilitetrakloridia. Hamina on· kosinut laitosta alueelleen jo toista vuotta. Yhtiötä pidetään myös yhtenä eturivin tutkijana maailman kemianteollisuudessa. Juurikka lisää, että hiilitetrakloridin vaikutuksista yhdyskuntailmassa ei tiedetä mitään. Maailmanlaajuinen kemiantehdas päättää ensimmäisen Suomeen perustettavan tehtaan sijoituspaikasta ensi heinäkuussa. Hamina ja sen naapurikaupunki Kotka pääsivät viikoiksi 4 lehtien palstoille tammija helmikuussa, kun satoja tonneja kemikaaleja pääsi vuotamaan rantalouhikkoon ja mereen . On kuitenkin väärin riskeerata tehtaan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristöä vain pelkän rahan takia, sanoo Juurikka. Luonnonsuojelupiirin mielestä tiehanke väistämättä enteilee Pyhäkerolle suunniteltujen rakentamishankkeiden toteutumista ja Pyhäkeron luonnonarvojen tuhoutumista kaikkialle levittäytyvän massaturismin vuoksi. Onnettomuudessa aineen pääsy ilmaan voisi koitua kohtalokkaaksi lähistön asukkaille. Luonnonsuojelupiirin mielestä Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon suunnitellusta laskettelurinteestä tulee luopua ja kehittää sen sijaan perinteisen, ilman konevoimaa tapahtuvan retkeilyn mahdollisuuksia. Alustava päätös tehtaan rakentamisesta Suomeen tehtiin viime vuoden lopulla. Hiihtokeskushanketta on ajanut ennenmuuta Enontekiön kunta. Sataman liikenne lisääntyisi raaka-aineen tuonnin ansiosta arviolta 30-50 000 tonnia. Lateksitehtaan sijoituspaikasta lähimpään asutukseen on vain pari kilometriä. Ympäristöministeriön PallasOunas -toimikunta esitti äskettäin, että Pyhäkeron sopivuus hiihtokeskukseksi tutkittaisiin suojeltavan luonnon, porotalouden ja matkailun näkökohdat huomioiden . Pentti Hirvonen Ei laskettelij oita Pyhäkerolle Lapin luonnonsuojelupiiri vastustaa jyrkästi laskettelukeskuksen rakentamista Pyhäkerolle Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon. Merenrantakaupunkina Hamina on tuulinen paikka. Tämä ei Juurikan mukaan pidä paikkaansa. . Sekä kaupungin päättäjät että tehtaan johto ovat korostaneet sitä, ettei päästöjä ilmaan, veteen tai maahan ole. Työpaikkojen varjolla Työpaikkoja paperiteollisuuden sideja päällystysaineita tuottava tehdas tarjoaisi ensi vaiheessa 25-30 hengelle. Kansallispuistot ovat lailla perustettuja suojelualueita, joiden tarkoitus on säilyttää koskematonta, alkuperäistä suomalaista luontoa myös tuleville sukupolville, Lapin luonnonsuojelupiiri toteaa kannanotossaan ja muistuttaa, että kansallispuistojen luonnontilan säilyminen on tärkeää myös tieteellisen tutkimuksen ja luontaiselinkeinojen kannalta. Amerikkalaisyhtiö Dow Chemicals tekee vahvasti tuloaan Haminaan. Yhdistykselle kaupungin johto on lähettänyt kirjelmän, jossa se toivoo julkisen keskustelun ja kirjoittelun välttämistä. He jakoivat kaupunginvaltuutetuille esitteen, jossa tyydyttiin vain toteamaan yhtiön erinomaisuus. Ongelmista saatikka myrkyistä ei ole puhuttu sanaakaan. Viime vuoden myynti oli arviolta 230 miljoonaa. Tuntemattomia ovat myös kyseisen kemikaalin ja useiden muiden aineiden yhteisvaikutukset. Se lisää syöpäriskiä jo hyvin pieninä annoksina
Koululaisten synttärien vietolle unelmapuitteet tarjoaa hampurilaisravintola. Kaikenkaikkiaan hampurilaiset ja muut pikaruuat ovat oiva esimerkki tuotteista, joita sokeasti kuluttamalla lisäämme raaka-aineiden tuhlausta, jäteongelmia, terveyshaittoja (sisältävät runsaasti suolaa, kolesteroolia, eläinrasvoja, lisäaineita) sekä ympäristöhaittoja. Alueen luonnonarvoista kerrotaan muun muassa V. Se tähtää kerrostaloalueiden rakentamiseen Mustavuoren välittömään läheisyyteen kaavaillulle suojelualueen suojavyöhykkeelle ja Rastilaan sekä voimalan ja muiden laitosten sijoittamiseen luonnontilassa oleville Niinisaaren rannoille. Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua paikalla on loppuunkaluttua, eroosioherkkää joutomaata, lihat on viety USA:n hampurilaismarkkinoille, ja yhä uudet sademetsäalueet ovat hakkuuvuorossa. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Sijaintinsa vuoksi se on erittäin sopiva biologiseen tutkimukseen ja opetukseen. Sisäasiainministeriö vahvisti vuonna 1977 Helsingin seudulle seutukaavan, jolla pyrittiin turvaamaan suojeluja virkistysalueiden säilyminen pääkaupunkiseudulla. Pikaruokakulttuuri tuottaa valtavan määrän jätteitä toimiihan se lähes täysin kertakäyttöpakkausten varassa. kukkivia keltavuokkoja. Paikallinen väestö kärsii lisääntyvästä kuivuudesta, monet sademetsien tarjoamat hyötytuotteet on menetetty. Mustavuori kuuluu Suomenlahden rannikkoalueen arvokkaimpiin lehtoalueisiin. Erkamon artikkelissa Kaksi Helsingin tuhoamaa paratiisia (Suomen Luonto 3-4/76) sekä Outi Määttäsen artikkelissa Vuosaarisuunnitelmaa haudotaan yli vaalien (SL 6/ 84). Eliölajistoltaan rikkaat sademetsät raivataan lihakarjan laitumiksi. Tälle saastalle ei toistaiseksi ole hyötykäyttömahdollisuuksia. Hampurilaiset pakataan entistä useammin muovipohjaisiin lämpölaatikoihin, joiden valmistuksessa käytetään CFC-yhdisteitä eli freoneja . Hampurilaisravintolasta syntyy tilavuudeltaan 10-100 kertaa enemmän muovipohjaista jätettä kuin tavallisesta baarista tai ravintolasta. Kiireisten juppi-ekonomien elämässä on "touchia", kun lounaaksi nautitaan styroksikoteloon pakattua hampurilaista saattojuomana alumiinitölkillinen Coca Colaa. Kun nämä yhdisteet vapautuvat ympäristöön, ne kohoavat hitaasti ylempiin ilmakerroksiin ja reagoivat maapalloa suojaavan otsonikerroksen kanssa. Otsonin määrä vähenee, uv-säteilyä pääsee enemmän maanpinnalle, riski ilmastomuutoksiin, ihosyövän yleistymiseen ja valtamerten planktonin yhteyttämishäiriöihin kasvaa ne. Jotain lienee vielä tehtävissä. Seutukaavan muutos on jo valtioneuvoston vahvistettavana. Monikansallisten hampurilaisketjujen joita Suomessa edustaa Me Donald's liha kasvatetaan osittain Keskija Etelä-Amerikassa. Pikaruuan varjopuoliin tutustuttaa Helsingin yliopiston Pikaruokakulttuuri on lumonnut suomalaiset. vsk. Mustavuori liittyy kiinteästi Porvarinlahteen, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Se koostuu valokuvista, hampurilaispaikkojen kertakäyttöpakkauksista ja jätteistä, sekä tietoiskuista hampurilaistouhun ympäristövaikutuksista. dessa kasvanut yli 70 0/o kun samalla metsien ala on pienentynyt lähes puoleen entisestä. Veli-Risto Cajander 5. Muovijätettä syntyy 10-100 kertaa enemmän kuin tavallisessa ruokapaikassa. Lisäksi osa hampurilaisten lihasta kasvatetaan sademetsiin raivatuilla karjatiloilla. Tammivyöhykkeen pohjoisrajalla sijaitseva luonnonalue on rikas ja monipuolinen. Seutukaavan muutos on vireillä. Mutta ah, se niiden maku ... Helsingin yliopiston ympäristötieteen opiskelijat ovat kierrättäneet pääkaupunkiseudulla Fast Food -näyttelyään. Itä-Helsingin asukkaat ovat yhdessä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa käyneet tähän asti voitokasta viivytystaistelua tarpeettomia laitoshankkeita ja ylimitoitettuja rakennussuunnitelmia vastaan. Kaikkiaan KeskiAmerikassa on laidunmaiden ala parissakymmenessä vuo,g ympäristötieteen opisj kelijoiden kokoama .. Pikaruuan kulutus kasvaa maassamme vähintään kymmenen prosenttia vuosittain . Kansalaisten vetoomuksesta ratkaisua ei kuitenkaan tehty, vaan asia siirrettiin lausunnolle alueja ympäristöpoliittiseen ministerivaliokuntaan. Perheiden yhtenäisyys kasvaa, kun lapset viedään lauantaiaamupaiv1sm hampurilaisannokselle. Missä viipyvät asiantuntijoiden kannanotot näiden alueiden säilyttämiseksi. KOTIMAASTA Mustavuori mennyttä. Kaavassa ovat mukana tunnetut vuosaarelaiset kohteet Mustavuori, Rastila ja Niinisaari. Etenkin Costa Rican, El Salvadorin ja Guatemalan sademetsät ovat lihankasvatuksen johdosta katoamassa. Kaavamuutoksen perustelut eivät ole riittäviä korvaamattomien luonnonalueiden tuhoamiseksi. Rakentaminen uhkaa tätä arvokasta lehtoaluetta. Suomessa pakkausten valmistus alkoi tämän vuoden alussa Hämeenlinnassa. Muun ·muassa Mustavuoren lehtoalueen linnuston pesimätiheys on noin 800 paria neliökilometrillä. Niinisaari puolestaan on Helsingin viimeinen laaja, yhtenäinen ranta, joka vielä on rakentamatta. Rastila on paitsi itä-Helsingin tärkein virkistysalue myös arvokas luontokohde. Kaava-asian ratkaissee vasta uusi hallitus. Pikaruoan kova hinta Hampurilaiset eivät ole harmitonta herkkua, sillä pikaruoka pakataan muovisiin lämpölaatikoihin, joiden valmistukseen käytetään ilmakehän otsonikerrosta tuhoavia freoneja. näyttely, joka on huh§ tikuun lopussa esillä Vantaan pääkirjastossa Tikkurilassa ja toukokuussa Helsingin Yliopiston tiloissa Porthaniassa. Kansalaisja asukasliikkeiden yhteistyötoimikunnan puolesta Alice Karlsson Mustavuoressa voi keväisin ihailla mm
Vesilain mukaan lopputarkastuksen tarkoituksena on tutkia onko hanke toteutunut niin kuin laissa ja lupapäätöksissä on määrätty sekä tutkia onko hankkeesta aiheutunut ns . vesiekosysteemin ehkä peruuttamattomat muutokset samoin kuin muut vesienkäyttömuodot jäivät vähäisemmälle huomiolle. Vedenpinnan vaihtelu vaikuttaa monella tavalla haitallisesti vesiekosysteemiin. Talvella vedenpintaa lasketaan rajusti alaspäin lähelle alarajaa, jolloin järven pintaala supistuu kesäaikaisesta noin 280 km' :sta 65 km ':iin. Kemijärveen rakennettujen penkereiden taakse on muodostunut uusia järvitai allasalueita tai pengerrykset ovat katkaisseet pienempien sivuJarvien luontaisen yhteyden Kemijärveen. Etenkin talvikuvia toivotaan, meneväthän kuvat Kauko-Itään. Hiekkaperäiset rannat vyöryvät ja puusto sekä muu korkeampi kasvillisuus kulkeutuu veteen. Kemijärven säännöstelyä suunniteltaessa päähuomio kiinnitettiin mahdollisimman suuren säännöstelytilavuuden aikaansaamiseen. Erääksi keskeisimmäksi vaatimukseksi nousi säännöstelyn alarajan korottaminen kahdella metrillä, minkä vaatimuksen esittivät mm. Singaporessa pidettävässä biennaalissa edustavat Suomea enintään 20 dian ja 20 ripustettavan kuvan kokoelmat. alaspainunut jääpeite tavoittaa talvehtivan mädin . Ammattikalastus alueella on tyrehtynyt lähes kokonaan. Rantojen kunnostusta koskevia vaatimuksia on esitetty ylivoimaisesti eniten. Biennaaliin lähetettäviä kokoelmia varten voi tarjota kuvia enintään neljä kuvaa käsitellään lähinnä kalataloudellisia vahinkoja. Vedenvaihtelun punssa olevan ranta vyöhykkeen eroosion vaikutuksesta pohjan ravinnepitoinen kerros katoaa ja pohjaeläimet katoavat lähes täysin säännöstelyalueilta tai niiden koostumus muuttuu . Näin ovat Kemijärven luontaiset kauniit hiekkrannat paljolti tuhoutuneet. Kemijärvessä suoritettujen velvoiteistutusten avulla ei kalakantaa ole saatu elvytettyä. Vesilainsäännösten mukaan säännöstelyhankkeeseen saatu säännöstelylupa on pysyvä. Läänintaiteilija Veltto Virtanen vihki puusta ja pellistä kyhätyn pyramidin, joka on tarkoitus täyttää muoviroinalla. museoon -muistomerkkiä ja perustamaan Kuluttajat vapauteen -liikettä . eri vuodenaikoina. Veden virtauksen muuttuminen luonnontilaisesta ja nimenomaan vedenvaihtuvuuden oleellinen pieneneminen ovat saattaneet tällaisten järvien tilan kriittiseksi. Joulukuun lopputarkastuskokouksissa jätettiin useita satoja yksittäisiä muistutuksia ja vaatimuksia. Viimeinen vaihe Kemijärven säännöstelyn katselmusprosessissa on ns . vsk.. Näin säännöstelyä toteutetaan niitten päätösten pohjalta, joita on tehty esim. ennalta-arvaamattomia vahingollisia seurauksia, joita lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon. lopputarkastus. Kemijärven säännöstelyä vaaditaan pienemmäksi Kemijärvi on voimakkaimmin säännöstelty luonnonjärvi Suomessa. Käytännössä vedenpinta järvessä on kesällä lähellä ylärajaa, jolloin se on noin kaksi metriä luonnontilaista keskivedenpinnan korkeutta ylempänä. Nolla-alueella ranta on veden ollessa korkealla vesiheinikkoa ja veden ollessa matalammalla vesijättöä. Pysyvä säännöstelylupa ei anna mahdollisuuksia muuttaa säännöstelyä kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen ja tarpeen mukaiseksi. Se aiheuttaa ravinteiden liukenemista pohjalietteestä, mikä on osaltaan vaikuttanut järven rehevöitymiseen. Säännöstely toteutettiin melko totaalisesti voimalaitosrakentamisen ehdoin. Vedenpinnan korkeus saa paaosassa järveä (Termusniemen pohjapadon eteläpuolinen osa) vaihdella seitsemän metrin rajoissa. Kemijärven lopputarkastusprosessi jatkuu ja päätöksiä voidaan odottaa aikaisintaan vuoden tai kahden kuluttua. Lopputarkastus alkoi joulukuussa 1986 ja jatkuu huhtikuussa 1987, jolloin 6 KOTIMAASTA Helmikuun lopussa kokoontui väkeä eri puolilta Suomea Pirkkalaan vihkimään Muovikassit. Vesiensuojelua koskeva säädöstö sensijaan antaa mahdollisuuden määräaikaisille luville sekä myös lupaehtojen muuttamiselle, jolloin voidaan huomioida kulloinenkin vesiensuojelullinen tilanne. Yleensä syyskutuiset kalat kärsivät säännöstelystä kevätkutuisten (esim . Esimerkiksi Kemijärven koillispuolella olevan Kostamon järven luonnontilainen yhteys Kemijärveen on katkennut ja veden vaihtuvuutta pidetään keinotekoisesti yllä erillisen pumppaamon avulla. kalasto muuttuu roskakalavaltaiseksi. Tämän vuoden kuluessa valmistuu laaja Kemijärveä koskeva biologis-kalataloudellinen tutkimus, jonka toivotaan tuovan tutkittua tietoa säännöstelyn vaikutuksista vesiekosysteemiin. Muovikassien vastustajat kokoontuvat vastedes joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina avoimeen istuntoon Tampereelle, Kauppahuone Maailma -kahvilaan. särkikalat) hyötyessä niistä. nollaalueita. Markku Koivisto SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Veden virtauksen ja vaihtuvuuden muutosten myötä Kostamonjärvessä on talviaikaan happikatoa. Jatkuva vedenpinnan vaihtelu kuluttaa Kemijärven rantoja. Savija silttiperäiset ranta-alueet liettyvät ja eripuolille Kemijärveä on muodostunut useita ns . Luontokuvia Singaporeen Suomen Kameraseurojen liitto etsii suomalaisia luontokuvia edustamaan maatamme kansainvälisen valokuvajärjestön FIAPin luontobiennaaliin ensi syksynä. Korkeavuorenkatu 2 b F 72, 00140 Helsinki. Säännöstelyn myötä on järvialueen runsas sorsalintukanta romahtanut. Hankkeen ensimmäinen alkukokous pidettiin Kemijärvellä kesäkuussa 1952. Väliaikaisten lupien turvin Kemijärven säännöstelyn edellyttämät rakennustyöt aloitettiin jo 1950ja 1960-lukujen taitteessa niin, että järven säännöstely aloitettiin vuonna 1965. Syynä pidetään lintujen pesimäja elinalueiden tuhoutumista vedenpinnan vaihtelun myötä. 90-633 554, os. Syyskutuisten (lohensukuisten) kalojen kutu tuhoutuu, kun talvella vedenpinnan laskun myötä kumpaankin sarjaan alkuperäisestä suomalaisesta luonnosta, maisemista, eläimistä, kasveista yms. Lisätietoja ja ohjeita kuvista saa Suomen Kameraseurojen liitosta, puh . 50ja 60-luvuilla täysin toisenlaisissa tilanteissa ja toisenlaisen arvomaailman vallitessa. Sen jälkeen käsittely on sisältänyt useita katselmuskokouksia ja eri oikeusasteiden päätöksiä niin, että muodostuneeseen pykäläviidakkoon on moni allas-alueen asukas eksynyt lähes toivonsa menettäneenä. Säännöstelyn aiheuttamat haitat ja esim . Kemijärven säännöstelyn käsittely on kestänyt nyt 35 vuotta. Kemijärven kaupunki, ympäristönsuojelulautakunta, jakoja kalastuskunnat sekä useat yksityiset kemijärveläiset
Kalevi Malmström johtaa Kansanvalistusseuran luontomatkan 1.-8. Tämähän on ollut aina keskeinen syy tieteellisten seurojen perustamiseen. Ketjukirje kohdistui tiedeSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Ja hän koki pahimmaksi vaaraksi ydinaseet, jotka oli vartavasten valmistettu ydinsaasteiden levittämiseksi luontoon. Lindbladin toimittamassa kirjassa "Efter Tjernobyl". Toiminnan tätä sektoria olisi aihetta palauttaa kunniaansa. Kun Ympäristönsuojelun laitos havaitsi maassa makaavien kuivien lehtien keränneen itseensä tehokkaasti Tshernobylin laskeumaa ja pyysi kansalaisia lähettämään kompostointikokeissa tarvittavia lehtiä, tukahtui laitoksen ja Pihlajamäen postitoimipaikan työskentely parissa päivässä lehtinäytteiden tulvaan. Paikalle oli kerääntynyt salillinen yliopistoväkeä, tutkijoita ja ympäristöhallinnon edustajia. vsk . Tiede vaatii ympärilleen kontakteja, vuorovaikutusta ja tieteellistä keskustelua. Meidänkin tavoitteenamme on levittää tutkimukseen perustuvaa tietoa ympäristönsuojelun merkityksestä. Ito lupasi huolehtia kirjeiden toimittamisesta poliittisten päättäjien tietoon. neljä Nobel-palkinnon saajaa, kymmenet yliopistojen rehtorit, sadat professorit ja lukuisat tunnetut tutkijat Suomesta oli mm. Seuran puheenjohtajaksi kohosi suurella äänten enemmistöllä tutkijaprofessori Marja Simonsuuri-Sorsa työterveyslaitokselta. Pekka Nuorteva Skotlantiin! Fil.maist. Viitisen vuotta sitten japanilainen hyönteisekologi, professori Yoshiaki Ito Aichin yliopistossa tunsi velvollisuudekseen tehdä jotain ydinsaasteuhan torjumiseksi. Tilanne on äskettäin kuvattu K. Maatalouden tutkimuskeskuksen professori Martti Markkula, joka tunnetaan myös aktiivisena ympäristönsuojelijana, kutsui helmikuun lopulla Säätytalolle Helsinkiin ihmisiä perustamaan ympäristötieteellistä seuraa. Professori Markkula totesi avajaispuheessaan uuden seuran perustamisen välttämättömäksi, jotta eri aloilla toimivat ympäristönsuojelullisen tutkimuksen asiantuntijat tavoittaisivat toisensa ja oppisivat ymmärtämään toistensa tutkimustuloksia ja -menetelmiä. Yhteistyöhön Vaikka Martti Markkula totesikin avauspuheessaan, että perustettu seura ei vaikuta entisiin yhdistyksiin, se silti vaikuttaa. Läh. Paljolti sen ansiosta on alan tutkimusta virinnyt eri puolilla Ketjureaktio ydinaseita vastaan Biologit tajuavat muita herkemmin sen, miten hirvittävän vaaran luontoon leviävät ydinsaasteet muodostavat elämälle maapallolla. elokuuta Skotlannin ylängöille ja rannoille. Suomessa saatiin kosketus kansalaisten herkästi laukeavaan toimintaan ydinsaastekysymyksessä viime kesänä. 715 mk kattaa lennot Helsinki-Lontoo-Helsinki, kierroksen Englannissa ja Skotlannissa, majoituksen hyvissä hotelleissa, puolihoidon ja opastuksen. KVS, Museokatu 18, 00100 Helsinki, puh. Vuonna 1982 Ito pani tiedemiesmaailmaan ketjukirjeen, missä kirjeen vastaanottaajaa pyydettiin lähettämään siitä viisi kopiota kollegoilleen ja lisäksi ltolle kirjeen missä poliittisia päättäjiä kehotetaan luopumaan ydinaseiden valmistuksesta ja hävittämään kaikki ydinasevarastot. Perustetun seuran puitteissa tähän antaa mahdollisuuden, ja suorastaan velvoittaa, pykälä jossa seuran edellytetään pitävän yhteyttä valtakunnallisiin ympäristönsuojelua edistäviin yhdistyksiin. päristönsuojelussa käytettävistä keinoista. 7. Ito oli unohtanut panna kirjeeseensä toiminnan päättymisajankohdan ja ydinsaasteista huolestuneita tiedemiehiä riittää. Luonnonsuojeluliiton aktiiveja ei paikalla juuri ollut. On myös näkymässä merkkejä siitä, että ketjukirje leviää tiedemiesten patiedeyhteisöä. Tämä mainittiin seuran ympäristöpoliittiseksi rooliksi. Erityisen haastavan tilanteen tämä asettaa Suomen luonnonsuojeluliitolle. Hinta 4. Hätääntyneenä hän nyt pyytää ilmoittaasiantuntijaja koulutustoimintansa elvyttämiseksi ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön tämän ympäristönsuojelun asiantuntijajärjestön kanssa. Tapio Lindholm maan kaikille maailman ihmisille, että kirjeoperaatio on päättynyt. Ympäristötieteellistä seuraa tarvitaan. Muut hallituksen jäsenet ovat erikoistutkija Heikki Hokkanen Maatalouden tutkimuskeskuksesta Jokioisista, kasvitieteen dosentti Satu Huttunen Oulun yliopistosta, ympäristöoikeustieteen professori Vesa Majamaa Helsingin yliopistosta, toimitusjohtaja PerEdvin Persson tiedekeskussäätiöstä, ympäristöhygienian ja toksikologian professori Jouko Tuomisto Kuopion yliopistosta sekä dosentti Liisa Uusitalo Helsingin kauppakorkeakoulusta. Toiseksi syyksi seuran perustamiseen Markkula mainitsi, että ympäristötieteellinen seura voi muita yhteisöjä paremmin levittää tutkimukseen perustuvaa tietoa ympäristönsuojelun merkityksestä ja ymTutkijaprofessori Marja Simonsuuri-Sorsa työterveyslaitokselta on valittu Ympäristötieteellisen seuran puheenjohtajaksi. Hänhän on Suomen Luonnonkin lukijoiden tuntema ympäristöasiantuntija. Tavoite oli saavutettu ja tiedemiesten varoitus julkistettu, mutta kirjeiden tulo ei päättynyt. miesten tärkeäksi kokemaan asiaan ja tuotti runsaasti yli 7 000 sellaista kirjettä, joissa varoitettiin ydinsaasteiden vaarallisuudesta ja kehotettiin hävittämään ydinasevarastot. Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien haitat kokeneen maan ekologina hän kuitenkin kiittää kirjeistä ja iloitsee, että tiedemiehet ovat niin voimallisesti tuoneet esiin ydinasevarastojen hävittämistä koskevan vetoomuksen. Suomen luonnonsuojeluliiton ja uuden Ympäristötieteellisen seuran yhteistyö olisi sikälikin aiheellista, että monitahoista toimintaa harjoittava Suomen luonnensuojeluliitto on perustettu tieteellisenä seurana 1938. KOTIMAASTA Ympäristötieteellinen seura akateemisen väen ympäristöyhdistyskö. 90441 725. Vastuunalainen matkanjärjestäjä on Lahti Tours. Ja se on tieteellinen seura eräin osin vielä tänäänkin. SLL:n olisi oman rappeutuneen rista tavallisten kansalaisten joukkoon; tämä saattaisi merkitä miljooniin nousevaa kirjeiden vyöryä. Vastaavalla tavalla on professori Iton yliopiston (hän on nyttemmin siirtynyt Nagoyan yliopistoon) postinjakelu tukahtumassa kirjeiden tulvaan, eikä Ito pysty löytämään tavanomaista postiaan ydinsaastepostin joukosta. Seuran perustamishankkeita on varmasti vauhdittanut Suomen Akatemiaan muutama vuosi sitten perustettu ympäristötieteellinen toimikunta. Nyt kirjeiden määrä on ylittänyt 20 000 rajan ja huolenilmaisijoita nousee ensisijaisesti lääkäreiden ja humanistien parista. Kannanottonsa olivat lähettäneet mm . Suomen Luonto on samalla asialla. Ympäristötieteellisen seuran jäsenet ovat meille tärkeitä asiantuntijoita. kansleri Nils Oker-Blomin kannanotto ja 209 muiden tutkijoiden kirjettä. Siitä olisi hyötyä toiminnan muillekin suunnille
4. Kurjen pesimäkannan arvioimista vaikeuttavat erityisesti "luppokurjet", jotka eivät vielä ole sukukypsiä eivätkä niin ollen myöskään vielä pesi. Tässä joukossa nimenomaan ''itäkurkien'' suuri määrä, peräti 12 800 yksilöä_, oli arvoitus ja sellaiseksi se taitaa jäädäkin. Toinen kurjille tyypillinen piirre on parvien kyky ja tapa hyötyä nousevista ilmavirtauksista. Kevätauringon paisteessa maa lämpenee nopea~min kuin vesi._ ~aljas maanpmta, esimerkiksi pelto, lämpenee nopeammin kuin metsän peittämä. Kohti seuraavaa "hissiä". Kurjet tunnetusti muuttavat aurama1S1ssa lentomuodostelmissa. Enin osa maaliskuisista kurkihavainnoista koskee tosin harmaalokkeja! Kurjen päämuutto osuu etelärannikolla huhtikuun viimeiselle viikolle. Muuttoreitit pysyvät vuodesta toiseen samoina. Jos niitä ei suojella rauhoituksella, kuten esim. Rinne arvioi, että Helsingin tienoilla nähtäviä "itäkurkia" saapuu normaalikeväänä maahan 6 300 ja lännempää tulevia "länsikurkia" 3 700 yksilöä. Kurkiparvet pysähtyvät päiväkausiksi lepäilemään ja ruokailemaan. Kurkiin tutustuminen on Hornborgalla järjestetty esimerkillisellä tavalla; mm. Samaan aikaan Lapissa nähdään vasta ensimmäiset tulokkaat. Tunisiassa viettää talvensa muutama tuhat kurkea. Maaliskuussa lähtivät kurjet Cap Bonista ensimma1senä päämääränään 150 kilometrin päässä oleva Sisilia ja lännessä ylitettiin Gibraltarin salmi samoihin aikoihin. "Länsikurjet" ovat samoja kuin "Tampereen kautta" saapuneet linnut. Kurjet välttävät viimeiseen saakka merien ja suurten järvenselkienkin ylittämistä. siten vähemmän voimia kuluttavaa. Lasse J. Vaikka Rinne kuinka poisti päällekkäishavainnot ja otti huomioon mahdolliset havaintoja laskentavirheet, keväällä 1981 Suomeen saapui peräti 21 500 kurkea. vsk.. Maaliskuun alkupuolella jäi Välimeri vasemmalle siivelle. Kun ensimmamen parvi osuu kohdalle ja ryhtyy kaartelemaan, takana tulevilla on helppo tehtävä suunnata kohden "tolppaa". Lämmin ilmamassa nousee ylöspäin ja kun kurkiparvi osuus tällaiseen termiikkiin, nouseva ilmavirta kohottaa sitäkin. Lisäksi Itä-Suomessa nähdään keväisin 2 500 kurkea, jotka ovat päässeet Suomeen jostakin pääkaupunkiseudun itäpuolelta. Näin ne ahtautuvat suurten päiväpetolintujen ja kattohaikaroiden lailla muuttomatkoillaan niemiin ja salmiin. Ne ovat nousseet siivilleen Matsalunlahdelta tai muualta Virosta ja lentävät Suomen ilmatilaan jossakin Hankoniemen seutuvilla. Kun noste ei enää tunnu siipien alla parvi on tällöin voinut hävitä kumpupilveen nokat vain päin seuraavaa termiikkiä kuin purjelentäjä ikään. Jokin parvista tosin pyrki oikomaan ja joutui Kyprokseen, jonkin painoivat itätuulet lumisen Kreetan ylle saakka. Pohjoisin kurkien levähdyspaikka on Ruotsin Hornborgajärvi, jossa parhaana päivänä (22. 1986) on laskettu 4 200 kurkea. Turun kautta tulee vain 200450 ja "Tampereen kautta" 1 000-2 500 yksilöä. Laine ja Olavi Hilden päättelivät 1979, että Suomeen saapuu keväisin Kirkkonummen ja Helsingin Santahaminan välistä päämuuttokaistaa 3 000-7 000 kurkea. Toukokuussa saapuu vielä tuhannen linnun jälkijoukko, joka ainakin pääosaksi on "luppokurkia". Suomeen varhaisimmat kurjet ehtivät joskus jo maaliskuun viime päivinä. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Keväällä 1981 Suomeen tuli "liikaa" kurkia, mikä sai Juhani Rinteen pohtimaan kurkimuuton saloja. Meillä viettää kesäänsä muutama tuhat "luppokurkea". Muuttovirta käy hiukan lännempänä. Tämän Antti Karlinin ynnäämän yhteissumman rinnalle on ehditty nostaa jo muitenkin lukuja. Liikkuvaakin ilmaa on tietenkin vaikea nähdä, mutta termiikin paikan pystyy arv101maan maaston laadusta. 12 vuoden ahkerassa havainnoinnissa Gibraltarin kallioilta keksittiin vain kolme kurkiparvea, kaikki maaliskuussa. opastuskeskukseen on sijoitettu seitsemän miljoonaa kruunua valtion varoja. Kun parvi on kohonnut ilmapatsaan huipulle, linnut jatkavat matkalentoaan eteenpäin. Marokossa talvehtijoita on vähän yli 2000; pääosin maan pohjoisosissa, mutta eteläisimmät Agadirin tienoilla asti. Jos lintutieteellisten Yhdistysten Liiton 1983 tekemän kurkitutkimuksen tuloksiin on luottamista, Suomessa pesii tulevanakin kesänä ainakin 3 500 kurkiparia. Levähdyspaikat ovat perinteisiä, mutta myös jatkuvasti supistuvia. Samoihin aikoihin kurkien kanssa järvelle kerääntyvät myös lintujen ystävät. Kurkien keralla Afrikasta Viimeistään helmikuussa täytyi kurkiemme jättää Sudan ja Pohjois-Etiopia, jotta ne ehtisivät vapuksi pesimäsoilleen Suomeen. Gibraltarin salmi on Tarifan kohdalla kymmenkunta kilometriä kapeampi ja maanosan vaihto 8 Petolintujen tapaan kurjetkin käyttävät hyväkseen nousevia ilmavirtauksia. Hortobagyn pustan kansallispuistossa on tehty, kurki on vaikeuksissa
Todellisuus näyttää paljon valoisammalta kuin maaherran valitus. Kemihaara on kuitenkin lailla suojeltu ja Vuotoksen säilyttämiseen rakentamatta on entistäkin vahvemmat perusteet. Ennakkoluulottomia ja menestyviä pienyrittäjiä tulee jatkuvasti lisää. Työttömyys on ongelma, mutta sitä se on etelän kaupungeissakin. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, on tarkoitus myönteisellä ja yhteistyöhakuisella tavalla kehittää Lappia ja houkutella matkailijoita Lappiin. Samoin kaikki ne henkilöt ja tahot, jotka ovat voineet vaikuttaa luonnonsuojelualueiden perustamiseen Lappiin. misten toimeentulo parhaiten taataan pitkällä aikavälillä. He ovat toimineet mielestään vilpittömästi Lapin parhaaksi, uskoen siihen, että luonnon ja luontaistalouden varassa Lappi kehittyy ja sen ihSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Ei ole vaikea kuvitella, mitä tulevissa hallituskuvioissa tapahtuu. Ne, jotka arvostavat luonnonläheistä elämisen laatua, valitsevat Lapin, jos vain voivat. Hitaasti uudistuva metsä tuskin tuottaa enää samanlaista luonnonmetsää, johon Lapissa olemme tottuneet. Sodankylän kunnanjohtaja, maakuntaliiton puheenjohtaja Lasse Näsi, on ymmärtänyt luonnon arvon Lappia kehitettäessä. -niminen paperiyhdistys lietsovan suojelunvastaista mielialaa valtioneuvoston Vuotos-päätöksen ja luultavasti myös Ounasjoki-lain purkamiseksi. Muuttaisihan allas ratkaisevasti Kemihaaran olosuhteita ja huonontaisi kalakantoja. Puhumattakaan nyt siitä, että altaaseen hukkuisivat hienot jokivarret sekä suuret kasvistoltaan ja eläimistöltään ainutlaatuiset aapasuot. vsk. Osa Lapin vaikuttajista, mm. Luonnonharrastaja analysoi sitä usein omista ekologisista lähtökohdistaan, mutta sen pelkistetyt muodot voi kokea myös samoin kuin tarkkailisi korkeatasoista veistosta tai maalausta. Lapin luonto on monille meistä etelän ihmisistä ihannemaisema, josta vielä voi löytää koskemattoman metsäerämaan, tunturien avaruuden ja rauhan. Kaikki me Lapin kävijät olemme kuitenkin joutuneet kokemaan erämaiden nopean vähenemisen. Mukaan on jo saatu keskustapuolueen ministerit Ollila ja Väyrynen sekä kokoomuksen puheenjohtaja Suominen. Vuotoksen osalta propagandasotaa pitävät yllä ja rahoittavat Kemijoki Oy ja KoillisLapin Sähkö Oy. Maaherran ohella näyttää Kehittyvä Lappi ry. Ounastunturin Pyhäkero on syytä jättää rauhaa. Viimeistä Inarinjärven itäpuolen metsäerämaata, Kessin kairaakin jo viedään. Palveluelinkeinojen merkitys työllistäjänä on kasvanut Lapissa enemmän kuin missään muualla maassa. Onneksi Lapissa on aina ollut niitäkin, jotka ymmärtävät millaista tulevaisuuden pääomaa edustavat vapaana virtaavat vedet. Lapin matkailun kehittämisen tulisi tapahtua sen luontoa varovasti hyväksikäyttäen, ei tuhoten. Lapin luonto on sen rikkaus, luonnonsuojelualueet ja vapaana virtaavat joet ovat Lapin matkailun tärkeimmät edellytykset. Olen vastuussa Lapista Lappilaiset aikovat kuluvana vuonna kiilloittaa kuvaa maakunnastaan ja itsestään meidän etelän ihmisten ja kaiketi ulkolaistenkin silmissä otsikon mukaisella kampanjalla. Niin tärkeitä kuin laskettelurinteet osalle meistä ovatkin, ei niitä tule raivata jokaiseen kansallispuistoon. Vuosia on ollut kuitenkin masentavaa kuulla läänin maaherran terveisiä siitä, miten etelä riistää Lappia ja luonnonsuojelu tuhoaa sen lopullisesti. Rohkeutta ja taistelumieltä niin Pelkosenniemelle kuin Ounasjoellekin. Kuka tahansa etelän lapinkävijä toteaa, ettei Lappi voi nykyisin huonosti. Asunto-olot ovat paremmat kuin Helsingin seudulla. Valitettavasti ei Vuotosjokea saatu mukaan koskiensuojelulakiin, jossa rajana oli 0.5 megawatin luonnonvirtaamat. 9. Tätä koskematonta luontoa ja luonnonrauhaa niin kotimainen kuin ulkomainen matkailija ja retkeilijä Lapista hakee. Tällä on kaikki onnistumisen mahdollisuudet. Vain luonnonsuojelualueet säilyvät, muut kairat keitetään selluksi Kemissä tai Kemijärvellä, meille jäävät vain muistot
Paineet vain ovat niin valtavat, että harva uskaltaa yleisestä rintamasta livetä. Mahtavatkohan nykyajan agronomit tietää, minkälainen savimaakin oli keväällä ennen raskaiden koneiden ja ryöstöviljelyksi lipsahtaneen kemiallisen lannoiteviljelyn aikaa. Suomalaiset ovat oivaa kansaa mainostajille, sehän tiedetään. Selvemmin sanottuna se tarkoittaa, että elintärkeä humuskerros on lähes kadonnut, kuten pieneläimet ja kastemadotkin. Täällä onkin traktoreita suhteessa paljon enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Näyttää olevan sama varsinaisen maanviljelyn kuin metsänhoidonkin kanssa. Itsepintaisesti kuvitellaan, että Suomi on sellainen maankolkka, jonne mikään paha ei lonkeroitaan ulota, ja jossa kansa elää onnellisesti vaurastuen auringon sammumiseen asti. Voimakkaalla typpilannoituksella, yksipuolisella viljelyllä ja raskailla koneilla savimaa, omien havaintojeni mukaan "tapetaan" viidessä, viidessätoista vuodessa. Kivivillaviljelykset En tiedä kuinka tarkoituksellisesti nykytilanteeseen on pyritty, mutta siihen kuitenkin on tultu, että suurilla aloilla ruokaamme kasvatetaan kuin tomaattia tai kurkkuja moderneissa kasvihuoneissa. Nyt samalla pellolla voi keväällä kuin keväällä kävellä jälkeä jättämättä ja humukseton maa häikäisee vaaleudellaan. "On kun kusiaispesää pöyheis", ilmaisi eräs ensimmäisistä traktoriäestäjistä asian . Tosin ' ' edistyksellisten valtioiden" peltomaiden pohjavesien ja koko elinympäristön paikoin katastrofaalisesta tilasta ei juuri missään puhuta. Kaiken pitää olla mahdollisimman komeaa, kallista, näyttävää ja tehokasta, vähän parempaa kuin naapurilla. On jo miltei pyhäinhäväistystä jos ehdottaa Suomen viljavampien maiden, savikkojen, viljelyn suurimmalta osin olevan menossa kiihtyvällä vauhdilla kohti julmia aikoja. Maa oli tummaa, ja hyvän routatalven jälkeen saapas vajosi multaan lähes puolisääreen. Lannoituksen määrää on nostettava, jotta satotaso säilyisi ja koneita on suurennettava, jotta kyntö onnistuisi. vsk.. Härmäläiset sotkevat innokkaasti perässä. Nykyinen villitys on suuri neliveto, vaikka sillä ei olisi mitään käyttöäkään. PUHEENVUORO Maanviljelyn kriisi lähenee Vuoroviljelyn, maan elävyyden ja jatkuvuuden opit on heitetty liian pitkäksi ajaksi tehokkuuden mielettömään koppaan. Kovalla sateella tasainen salaojapelto tulvii. Kaikki ravinteet annetaan keinotekoisesti muuten elottomaan kasvualustaan. Ihmisiä ei saa häiritä eikä pelotella. Mutta kun ei. Kyntösyvyyden alla maa on niin tiivistynyttä, että se ei läpäise sadevesiä. Mikäli maa ei anna jokavuotista ja lisääntyvää lannoite-eräänsä, kasvusto jää lähes olemattomaksi ja kuihtuneeksi. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Hyvin tavallista myös on, että parikymmentä vuotta sitten perunamaana käytetty alue on nyt niin kovaa, että valtaisa traktorihirmu työntää savua kyntötyössä kuin kaukolämpölaitos, eikä edes Itä-Pasilan asukas perunoita moisessa luurankomaassa kasvattaisi. Jokainen arvonsa tunteva "jyväjemmari" sen tietää, että traktoosi eli maan tiivistyminen, humuksen häviäminen ja maan elottomuus ainaisen viljanviljelyn alla on kauhea ongelma. Sitä kuvittelisi Keski-Euroopan ja Suuren Lännen maatalouden lähes korjaamattomien virheiden nostavan meidät valppaaseen tähystysasentoon. Mahtava varustelukierre Jos oikein syvältä kouraisee, niin Suomen kuin muidenkin maiden perimmäinen synti niin talonpoikaiskuin valtiotasolla on heikko itsetunto. Maan viljavuuden heikkenemisen ongelmaa hämärtää kovasti ylituotanto, joka kuitenkin on eräänlaista paikallista harhaa, uusien viljalajikkeiden ja kymmenkertaiseksi paisuneen lannoitteiden käytön seurausta. Erittäin hyvä maan kunnon mittari onkin miten se tuottaa ilman jokavuotista lannoitusta. Menetelmä ei sovi edes kasvihuoneisiin ja vielä vähemmän pelloille, jotka ovat armaan planeettamme pintaa. Tällainen ihmisjoukko on tavattoman altis mukamas kovinkin "hövelien" firmojen houkutuksille. Ja mikäs ihme se on, kun neuvontajärjestötkin ajavat vain tulotasoasiaa ei10 vätkä maan asioita. Satotaso ei ole noussut vastaavasti. Oikein hoidetussa maassa ero ei ole kovinkaan suuri. Mainosten kautta monet yhtiöt ovat ottaneet jonkinlaisen maatalousneuvojan viran ja pikkuhiljaa aivopesseet koko valtakunnan ja teollistuneen maailman ruuantuottajat ja oikeat neuvontajärjestöt. Koko luonnon kiertosysteemi on siinä päin helkkaria ja tuotteet, toisenlaisista vakuutteluista huolimatta, väljähtyneen makuisia
Asia selitetään sillä, että maanviljely täällä on äärirajoillaan ja siksi tarvitaan tehokkaat koneet, jotta pärjättäisiin. Asiassa täytyy olla jotain outoa, kun Suomessa maanviljely on niin mahtavasti varusteltu, että yhdellä traktorilla kyrnytetään keskimäärin käyttöaikanaan vain parinsadan hehtaarin peltotyöt. vsk. paremminkin pellolla pitäisi kontata, katsoa onko maa vielä kuohkeaa ja elävää, löytyykö onkilieroja. Järjen mukaan äärirajoilla täytyy toimia mahdollisimman hellävaraisesti ja varovaisesti, ettei kaikki olisi hukassa. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. .. . Tuntuu, että selitys on keksitty vasta jälkeenpäin. Jaakko Heinonen Kirjoittaja on maanviljelijä Kosken pitäjästä Turun ja Porin läänistä. Varisnäkökulma suomalaiseen peltomaisemaan antaa vääristyneen kuvan ... Laskelma ei ole minun, vaan maatalousasiantuntijoiden. 11
Hinnat vaihtelevat 150 ja 4000 markan välillä. Suomessa rengastus alkoi vuonna 1913, jolloin merkittiin lähes 800 lintua. Muutaman vuoden retkien avulla määritystaito on kehittynyt niin pitkälle, että pystytään heti sanomaan, mikä lintu on kyseessä. Aluksi tarvitaan vain innostusta, kiikarit ja havaintovihko. Suomessa on tehty linnuista 50 väitöskirjaa ja tuhansia muita tutkimuksia. Jos on havaittu esimerkiksi pikkukuovi, niin määritys tapahtuu seuraavasti: Mietitään, oliko kyseessä iso vai pieni lintu. Metsissä kaikuu peipposten ja rastaiden kuoro. Äänestä tunnistamme sen pikkukuoviksi. Kuitenkin linnuista kiinnostuneita on huomattavasti enemmän. Lintuharrastusyhdistysten julkaisemien lehtien vuosittainen sivumäärä on yli 3 000. Näin on käynyt lintutieteessäkin. Hyviä lintujen äänikasetteja ja äänilevyjä on esimerkiksi hyvin varustetuissa kirjastoissa. Tieteelliset keksinnöt auttavat usein monia tieteitä. Harrastusta yksin tai ryhmissä Lintuja on helppo harrastaa, sillä niitä voi katsella yhtä hyvin kotipihalla kuin Afrikan savanneilla. Viime vuosikymmeninä harrastajien määrä on kasvanut voimakkaasti. Ryhmässä myös oppii, mukana on aina joku, joka tietää enemmän. Hyvänä apuna on kokenut lintuharrastaja, joka sanoo mihin tuntomerkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lintutiedettä, ornitologiaa, on harjoitettu jo yli 2000 vuotta, mutta harrastukseksi linnut ovat tulleet vasta tällä vuosituhannella. poissulkemisen periaatetta. Niin maalla kuin kaupungeissakin linnut ovat usein keskustelun aiheena. Hyviä ja käyttökelp01s1a ovat 1 :20 000 ja 1: 50 000 kartat. Myös haukkametsästäjät ovat merkinneet nilkkamerkein omat haukkansa. vsk.. Näiden lisäksi tarvitaan vielä kartta, jotta tiedetään, minne kannattaa mennä. Ilman harjoittelua seuraavan kevään rautiainenkin voi tuntua oudolta. Rengastusta yli 70 vuotta Lintuja on käytetty erilaisten viestien lähettämiseen jo vuosisatoja sitten. Laatuja hintaerot ovat suuret. Lopulta jää mahdollisuudeksi kaksi kuovia. Maastoon 12 on hyvä ottaa myös kompassi. Yksin näkee ja kuulee eniten. Lintujen tieteellinen rengastus oli alkanut. Ostovaiheessa kannattaa pyytää apua kokeneelta harrastajalta. Aina kun näkee tai kuulee linnun, pitää pyrkiä määrittämään laji. Tunnetuimpia viestinviejiä ovat kirjekyyhkyt. Lintulajin määrityksessä voi käyttää ns. Lintukirjoista voi tutkia, mitä lintuja on nähty. Tanskalainen Hans Mortensen kiinnostui lintujen merkinnästä 1800-luvun lopulla. Lintujen kevätmuuton seuraaminen tuo iloa kaikenikäisille. Jokainen päivä sopii harrastukseen, vaikka talvella onkin hiljaisempaa. Eikä yksistään viime syksyn tervapääskykuolemien tai talvipakkasten aiheuttaman pikkulintukadon takia. Esimerkiksi lintujen muuton seuranta on ryhmässä varmasti tehokkaampaa kuin yksin. Ilman lintuja kevät olisi hiljainen. Tarkempien tuntomerkkien perusteella määritetään tikka pikkutikaksi. Seuraavaksi voidaan rajata esimerkiksi jalkojen pituus, väritys ja nokan muoto. Euroopassa on arvioitu olevan 1-2 miljoonaa järjestäytynyttä lintuharrastajaa tai suojelijaa. Kun on ehditty pidemmälle määritystaidoissa, pystytään jo esimerkiksi linnun lennosta sanomaan, että kyseessä on tikka. Antti Karlin Linnut kutsuvat Kurjet ja kuovit huutavat jo Etelä-Suomen soilla ja pelloilla. Lintuja voi harrastaa yksin tai ryhmässä. Onhan esimerkiksi erästä kotimaista lintukirjaakin ostettu yli 100 000 kappaletta. Kiikari on tärkeä ja sen ostossa kannattaa olla tarkkana. kanojen renkaisiin. Alumiini tuli markkinoille 1800-luvun lopussa ja sitä käytettiin aluksi mm. Pohjoismaissa heitä on lähes 30 000 ja Suomessakin yli 7 000. Määritystaitoa voi kehittää parhaiten retkeilemällä 1. Lintuja on helppo havainnoida ja tuntea. Yhdysvalloissa lintuharrastus on puutarhanhoidon jälkeen toiseksi suosituin luontoharrastus. Monet arvostavat ryhmää siksi, että usea silmäja korvapari havainnoi tehokkaammin ja toisaalta porukassa on mukava olla. Tämä tyttö kiikaroi kurkia Kruunupyyssä. Lintuharrastajat ovat kaivaneet kiikarinsa esiin. Kun alumiinia oli saatavilla, hän rengasti vuosina 1899 ja 1900 satoja kottaraisia alumiini renkain. Aluksi lintujen äänten sekamelska tuntuu toivottomalta, mutta vähitellen äänet oppii tuntemaan. Linnut kiinnostavat myös tutkijoita. Todetaan, että keskikokoinen, jolloin isot ja pienet jäävät pois. NySUOMEN LUONTO 3/ 87 46. ahkerasti
Lajiston lisäksi selvitetään kussakin ruudussa myös lajien runsaus. Jokainen meistä voi tehdä paljon lintujen ja samalla myös luonnon hyväksi. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki. vsk . Kunakin talvena on laskettu 400-600 reittiä, joiden pituus vaihtelee muutamasta kilometristä yli 20 kilometriin. Ongelmiakin on. Yhdistyksillä on myös kymmeniä omia tutkimuksia. Viime vuonna Euroatlakseen osallistui noin 4000 henkilöä. Ryhmässä on mukava oppia. Euroatlaksen suojelija on Suomessa Tasavallan presidentin puoliso, rouva Tellervo Koivisto. Häpeätahrana on vielä, että kanahaukka on meillä yhä rauhoittamatta, toisin kuin muissa sivistysvaltioissa. Tähän tutkimukseen voi jokainen osallistua. Yksin vai ryhmässä. lintujen ikää ja kuolleisuutta sekä lintujen muuttoreittejä ja talvehtimisalueita. Sinne tulee lähettää myös tiedot löytyneistä renkaista. Harrastajat ovat selvittäneet mm. Maassamme on 600 rengastajaa, jotka toimivat vapaaehtoisesti. Lainsäädännössä ei ole suuria puutteita. Löytöjen osuus rengastetuista linnuista vaihtelee lajeittain 0.1 :stä 10:een prosenttiin. Rengastusta ohjaa ja valvoo Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto, jonka osoite on Pohj. Lintujen suosimia alueita tulee rauhoittaa lisää. Tuolloin kenttätyö tehtiin 10 x 10 km:n ruudustossa. tuhansien soiden ja järvien linnuston. 1970-luvulta lähtien laskenta on suoritettu myös syksyllä ja keväällä. Useat silmäja korvaparit havainnoivat lajeja tehokkaasti. Pihapiirejä voidaan rakentaa niin, että niissä on sijansa myös linnuille. lintusuot ja lintuvedet sekä kolopuumetsät. Euroatlas toteutetaan myös tässä ruutukoossa. kyisin maassamme rengastetaan vuosittain noin 200 000 lintua ja rengastusten yhteissumma on jo yli 4. 13. Yksi ongelma on raha, jota ei myönnetä riittävästi edes uhanalaisten lintulajien suojeluun. Suomi on jaettu 60 osa-alueeseen, joilla on oma aluevastaava. Atlastyöstä vastaa atlastoimikunta, jonka apuna on kaksi palkattua henkilöä. Lisätietoja saa eläinmuseosta tai lähimmältä lintuyhdistykseltä. 7 miljoonaa lintua. Saatuja tietoja voidaan käyttää apuna erilaisissa tutkimuksissa. D Kirjoittaja on Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton toiminnanjohtaja. Ilman tutkimuksia ja aktiivista harrastajakuntaa maamme linnusto olisi heikosti tunnettu. Metsiin on ripustettu kymmeniä tuhansia pönttöjä ja petolinnuille on rakennettu satoja pesäalustoja. Tämän kevään ongelma on Antonio Gramscin öljy, joka rantautuu varmasti jonnekin aiheuttaen ehkä tuhansien lintujen tuskaisen kuoleman. Maassamme on kymmeniä kansallisja luonnonpuistoja sekä satoja suojeltuja soita ja lintuvesiä. Tälle kovalle haasteelle on annettu nimeksi Euroatlas. Kuhunkin laskentaan osallistuu noin tuhat harrastajaa. Toinen merkittävä harrastajavoimin tehtävä tutkimus on talvilintulaskenta, joka on tehty keskeytyksettä talvesta 1956/ 57 lähtien. jonka tavoitteena on selvittää koko Euroopan pesimälinnusto 50 x 50 km:n yhtenäiskoordinaattiruudustossa. Suojelu tärkeää Lintuharrastus ja lintujen suojelu kulkevat käsi kädessä. Lintujen rengastuksen avulla selvitetään mm. Kullakin rengastajalla on lupa. Suomessa on tehty 1970luvulla vastaava työ, jonka tulokset on julkaistu "Suomen lintuatlas" -kirjassa. Luvan saamiseksi vaaditaan lajintuntemustentti ja harjoittelu kokeneen rengastajan kanssa. Euroatlaksen ja talvilintulaskennan lisäksi maassamme on käynnissä useita seurantatutkimuksia, joista tärkein on petolintuseuranta. Suomessa lintujen suojelu on kansainvälisestikin katsoen korkeatasoista. Ruutuja on lähes 4000, joten tutkittavaa riittää. Tällaisia ovat mm. Varsinaisen maastotyön tekevät lintuharrastajat. Euroopan linnut kartalle Viime vuonna Euroopan lintuharrastajat aloittivat kolmivuotisen suururakan, SUOMEN LUONTO 3/ 87 46
Harrastus ei ole sidottu sukupuoleen. Varanginvuonon luonto oli karua ja jylhää ja siellä oli mielettömästi lintuja. Tuija on viimeisenpäälle lintuihminen, jopa niin, että poikaystävä Pekka Suhosen kanssa he voittivat "Vuoden pinna" -kilpailun pari vuotta sitten. Ratkaisevaa on kiinnostus. Lielahden lietealtaat ja Iidesjärvi olivat parhaat paikat, mutta ne on nyt pilattu .. Kaikkein ihanin oli ehkä tunturipöllön ensimmäinen näkeminen. Miten päädyit lintuharrastukseen. Linturetkillä tapaa joskus tyttöjä poikaystäviensä kanssa, tytöillä on kylmä, nälkä, ei kiinnosta. Harri Helin 85500 Nivala Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys, PL 287, 40101 Jyväskylä Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys, PL 63, 49401 Hamina Lapin Lintutieteellinen Yhdistys, PL 69, 96101 Rovaniemi Lounais-Hämeen Lintuharrastajat, PL 29, 30421 Forssa Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys, PL 221, SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Itse etsimisestä saa enemmän kun lähtee vaikka Lappiin ... Lajimäärällä ei sinänsä ole mitään merkitystä. Suomessa on helpompi sanoa missä ei ole käynyt. Harvinaisuuksien perässä tuli juostua kun harKeväät ja syksyt lintuasemilla Lintuharrastajien joukko on perin miesvaltainen. Pitää itse olla kiinnostunut. Ennätys syntyi harrasteena työn ja koulun ohessa. Tuija Sorsa on 23-vuotias paljasjalkainen tamperelainen, opiskelee kaup-. Harrastukseni lähti liikkeelle poikaystävän kautta. Lintuharrastusyhdistykset PL 173, 00171 Helsinki Hyvinkään Lintutieteellinen Yhdistys, PL 109, 05801 Hyvinkää Lintutieteellisten Yhdistysten Liitossa on 28 jäsenyhdistystä, joissa on lähes 7000 jäsentä. Kokovalkoinen iso lintu istumassa edessäni. Itse änkeydyin aikanaan Pekan matkaan. Vuoden alussa emme edes tienneet että rupeamme keräämään pinnoja. Mitä nuo 272 lajia Sinulle merkitsevät. ja pitävät niitä liian monimutkaisina. . Pekan kanssa näimme vuoden aikana Suomessa 272 lajia. ta. Sitten tyssäsi, kunnes vuoden viimeisenä päivänä ajoimme Turkuun harmaa pää tikkaa katsomaan ja niin oli 272 lajia kasassa. Jos olet kiinnostunut lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta tai jostakin muusta lintuihin liittyvästä, ota yhteys lähimpään yhdistykseen tai suoraan liittoon. Se on hyvää vastapainoa koululle tai toimistotyölle. Harrastin sitä vuoden verran, mutta nykyisin en enää tunne sitä mielekkääksi . Keväät ja syksyt menevät lintuasemilla. Se ei häiritse Tuija Sorsaa, jonka mielestä harrastus sopii kaikille. Ulkomailla olen ollut vain Norrköpingissä tamperelaisten kanssa ja Norjassa Varanginvuonolla. vsk .. Uskomatonta ajatellakaan. Missä olet retkeillyt. Lintutieteellisten Yhdistysten Liitto, PL 118, 23501 Uusikaupunki Toiminnanjohtaja Antti Karlin, puh. Harrastaisin todennäköisesti muuta luontoa: kasveja, eläimiä ja katselisin salaa myös lintuja. Jokunen kilometri tuli kyllä ajettua. paopistossa viimeistä vuot,. Olen tyytyväinen harrastukseeni, huonompiakin on. Parhaat havaintoni ovat hanhikorppikotka Jurmossa ja tunturihaukka Tauvossa. Valkoinen lintu ja valkoista lunta mahtava näky. Bongaus tarkoittaa sitä, että Turusta soitetaan jostakin harvinaisuudesta, kokoamme porukan ja menemme katsomaan. 922-24040 14 Liiton jäsenyhdistykset Aves-Kilta, PL 17, 35301 Orivesi Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys, PL 180, 53101 Lappeenranta Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus, PL 69, 57101 Savonlinna Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys, PL 139, 87101 Kajaani Kanta-Hämeen Lintumiehet, PL 303, 13131 Hämeenlinna Kemin Lintuharrastajat Xenus, PL 83, 94101 Kemi Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys, el o Juhani Latvala, 4 kp, Mieleenpainuvin havaintosi. Miksi tytöt niin vähän harrastavat lintuja. Eläimistä ja luonnosta olin kiinnostunut jo aiemmin. Vuoden pinna on kilpailu siitä, kuinka monta eri lintulajia vuoden aikana näkee. Aktiivista, oppii uutta ja saa irti mitä enemmän reissaa ja katsoo. joitin bongausta. Mitä harrastaisit jos lintuharrastus kiellettäisiin. En yllytä lintuharrastukseen, sen pitää löytyä itsestä. Mikä on vuoden pinna. Onko Tampere hyvä lintupaikka. Miten itse luonnehtisit harrastustasi. Se ei ole kallista, saa liikuntaa ja raitista ilmaa. .. Ajatus vain kypsyi kevään aikana. Naiset eivät ehkä jaksa kiinnostua ikämäärityksistä ym. Homma oli suhteellisen helppoa vanhaan ennätykseen eli 271 lajiin asti. Parasta on, että tulee retkeiltyä ja kierreltyä
Tarkoituksena on kehitellä suomenkieliset nimet kaikille maailman 9 000 lintulajille. Irroittautumista rutiineista. Useimmilla jäsenyhdistyksillä on 1-4 kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, joka sisältyy jäsenmaksuun. Lintuihin liittyviä muistoja on myös ajalta ennen kouluikää: Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta seitsemän ensimmäistä vuottani asuin Vihdissä. vsk . Kalevi K. Terho Poutanen Lintulehdet Liitto julkaisee Lintumies-lehteä, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Minä syyttäisin siitä kyllä Arvi Ulvista. Ennen kaikkea rentoutusta. Niitäkin olen keräillyt. Rupesin hankkimaan maasto-oppaita ja niitä on nyt 40-50 kappaletta hyllyssäni. Sepelkyyhkyä sanottiin huuhkajaksi. 9, 65100 Vasa Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys, PL 119, 80101 Joensuu Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys, PL 388, 90101 Oulu Pohjois-Savon Lintumiehet, PL 205, 70101 Kuopio Porin Lintutieteellinen Yhdistys, PL 164, 28101 Pori Porvoon Seudun LintuyhSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Luonto-Liiton kerhoon ei päässyt vielä ensimmäisenä kouluvuonna, eikä myöhemminkään ilman erityistä ''sisäänpääsykoetta". Luonto-Liiton jälkeen tulivat Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kevätretket, ensin mukana Olavi Hytösen ryhmässä, sitten itsekin kurssimuotoisten retkien vetäjänä, nimikirjaimet "K.K.M." ilmestyidistys, el o Lasse Härö, Pappilankuja 4, 06100 Porvoo Päijät-Hämeen Lintu tieteellinen Yhdistys, PL 173, 15141 · Lahti Suomen Lintutieteellinen Yhdistys, Pohj. Television kuvaruutuun ilmestyy rauhallinen, turvallisen tuntuinen toimittaja: Hyvää iltaa! Huomenna alkaviin eduskuntavaaleihin on asetettu ennätysmäärä ehdokkaita. Miten päädyit lintuharrastukseen. Muistan, kuinka isänisän kanssa pi, halla ja metsissä liikkuessamme kuunneltiin, milloin mikäkin laululintu oli saapunut. Vuodesta 1963 Kalevi Malmström on ollut Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen retkisihteeri. Lähes 30 vuoden kuluessa pihapiirissä on kertynyt havaintoja 106 lajista. Jokaisen piti pitää ensin esitelmä. On aurinkoinen kevätlauantai. Nimistön pitäisi valmistua lähiaikoina. Olen muutaman vuoden myös vetänyt Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen asettamaa nimistötyöryhmää. 15. Arvi Ulvinen, joka itse on kasvieikä lintutieteilijä, antoi esiteltäväkseni Leo Lehtosen kirjan "Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä". Ne nyt ovat hiukan tieteellisempiä harrastuksen muotoja. Arvi Ulvisesta palaa mieliin haastattelu Suomen Luonnossa 8186. Luonto-Liiton touhuissa 30 vuotta sitten mukana olleet muistavat Kalevi Malmströmin ornitologinamme (kuten Molekyyli kirjoitti), joka ensimmäisenä suomalaisena valittiin kansainvälisen keskusjärjestön IYF:n hallitukseen. Muistan ihmetelleeni, että kylläpä noita huuhkajia on paljon. Kello on 17.55. Linnut irroittavat rutiineista Maailman lintupaikkoja ahkerasti kolunnut to1m1ttaja Kalevi Malmström seuraa tarkkaan myös kotipihansa linnustoa. Mitä lintuharrastukseesi kuuluu. Tilaushinta 90 mk maksetaan postisiirtotilille 39857-6 osoitteella: Lintumieslehti, Kari Degerstedt, Riihimäenkatu 42 A, 05800 Hyvinkää. tutkijoille tarkoitettua Ornis Fennica -lehteä julkaisee Suomen Lintutieteellinen Yhdistys. Mitä lintuharrastus sinulle antaa. Siinä toimessaan hän on tullut tutuksi pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin asuville lintuharrastajille, jotka ovat halunneet päästä tutustumaan ulkomaisiin lintu paikkoihin. Maailman lintupaikkoja melkeinpä työkseen kolunneelta ei voi olla kysymättä mielipidettä bongauksesta: Itse en tunnusta sitä harrastavani. Lopuksi Kalevi Malmström mainitsee harrastuksestaan kaksi puolta, jotka ('3 eivät ole puhdasta ornitolo;;i .J giaa: E Minulla on aikamoinen kirjasto. tiä. isoisälläni oli nimi jokaiselle laulajalle, joskaan ei ehkä ihan sama kuin millä ne nyt tunnetaan. Puotilassa olen kartoittanut pesimälinnustoa. Yölaulajareitti on kesäohjelmassani. Malmström on työpaikallaan ja selaa päivän lehtiä. Talvilintulaskentoja Viitasaari, 66340 Sarvijoki Tampereen Lintutieteellinen Yhdistys, PL 482, 33101 Tampere Turun Lintutieteellinen Yhdistys, PL 67, 20101 Turku Valkeakosken lintuharrastajat, el o Pertti Nikkanen, Kulmakatu 9, 37600 Valkeakoski Ålands Fågelskyddsföreningens Fältornitologiska Sektion ÅFFO, el o Göran Sjuls, Gölby, PL 3, 22150 Jomala teen kahdella vakioreitillä. Siinä luontoliittolainen Kalevi Malmström on samassa kuvassa "syytetyn" kanssa. Kalevi Malmström oli Tossun, Helsingin II lyseon, luonnontarkkailijoita. Ruotsinkielisellä 65101 Vaasa Ostrobotnia Australis, Hovrättsespl. Vastuualueena oli luonnontutkimus. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys, el o Jussi Ryssy, Tikkakuja 15, 63700 Ähtäri Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys, el o Raimo vät Suomen Luonnon sivuille jne. Se on yksi aika rajoittunut tapa katsella lintuja ja luontoa. Sitten ovat vielä lintuaiheiset postimerkit
Leirin vetäjänä on Lassi Karivalo. 6. ja 400 mk lapset alle 7 v. Kainuun luonto Kurssi koko perheelle 22.-26. Pääsaarelle raivataan telttailualue, samoin polunpohjia tulevia luontopolkuja varten. Leiriläiset antavat työpanoksensa luonnonsuojelun hyväksi ja WWF vastaa leiriläisten kuljetus-, muonitusja tapaturmavakuutuskustannuksista. Kurssimaksu, johon sisältyy täysihoito, on kummallakin kurssilla 1 200 mk hengeltä. 5.-7. Parikkalan Siikalahdella on pidetty jo kahtena peräkkäisenä kesänä talkooleirejä alueen rakenteiden kunnostamiseksi. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset, joista käy ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa säätiön asiamiehelle osoitteella Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki. Kursseilla tutustutaan monipuolisesti Saaristomeren kansallispuistoon . Kesän leirin tarkoituksena on tehdä perusraivaus loppuun. 6. Leirin vetäjänä on Taina Sairio. Säätiö rakennuttaa parhaillaan Liminganlahden rannalle, Virkkulan kylän läheisyyteen opastuskeskusta Siikalahden opastuskeskuksen mallin mukaisesti: opastuskeskus huoltorakennuksineen, pysäköintialue, lintutorni ja sinne johtava pitkospuupolku. Yhtenä leiripäivänä retkeillään läheisyydessä olevaan luonnonsuojelukohteeseen. Leirin vetäjät ovat Jorma Jantunen ja Leif Lindgren. ja sen johtavat Petri Rannikko ja Marjo Helander. Leirin vetäjinä ovat Trygve Löfroth ja Esko Vanhala. Äspskär 30. Ensimmäinen saaristokurssi on 20.-24. Yhteiskuljetukset etäisimpiin retkikohteisiin sisältyvät hintaan, samoin täysihoito viihtyisässä ja rauhallisessa maalaisympäristössä. Jaettava summa on noin 40 000 markkaa. Mahdollisesti pystytetään myös telttailualueert rakenteita ja puretaan vanha parakki. 6. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus Muista Suomen Luonnonsuojelun Säätiön onnitteluja suruadresseilla! 16 Kesällä talkooleirille Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto järjestää kesällä 1987 seuraavat talkooleirit: Liminganlahti 31. 4. Ilmoittautumisia ottaa vastaan SLL:n toimisto, puh. 7. Ulko-Tammio 11.-19. Flatholmen 9.-19. Faltholmenin saari sijaitsee Suomenlahden rannikolla Bromarvin kirkonkylän tuntumassa. Suuri urakka polkusillan uusimiseksi saatiin päätökseen kesällä 1986, ja nyt olisi vuorossa opastuskeskuksen pihapiirin rakennusten ja paikkojen kunnostus. 1987 mennessä. Leirin aikana asutaan joko omissa teltoissa tai lämmitettävissä puolijoukkueteltoissa. 9697-51 024 (Moilanen tai Waselius). Äspskärin entisellä laidunniittysaarella on pidetty jo kolmena kesänä talkooleiri laidunnuksen loppumisen johdosta umpeenkasvaneiden niittyjen raivaamiseksi auki. Patikkaym. Luonnonsuojeluliiton harrastuskurssit Saaristoluonto Kaksi kurssia koko perheelle Dragsfjärdissä Suomen luonnonsuojeluliitto ja OK-opintokeskus järjestävät kaksi saaristokurssia koko perheelle Dragsfjärdissä, Högsåran täysihoitolassa. Saaresta on tarkoitus tehdä yksi kansallispuistoalueen veneilytukikohta. 7. 7. Ensimmäinen kurssi on mahdollista pitää laivakurssina, jolloin sille mahtuu vain 15 osanottajaa. Talkooleirin aikana on tarkoitus suorittaa opastuskeskuksen piha-alueen ja pysäköintialueen kunnostustöitä, pystyttää opastustauluja ja viitoituksia, tehdä rakennusten ulkomaalaukset, raivata ja rakentaa pitkospuupolku tornille ja auttaa lintutornin rakentamisessa. Patikkaym. Kurssin hinnat ovat 1 200 mk aikuiset, 600 mk lapset alle 16 v. Hakemusten tulee olla perillä 30. Paltamossa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kainuun Opiston järjestämälle kurssille voit tulla yksin tai yhdessä perheesi kanssa ja tutustua Kainuun ainutlaatuiseen luontoon, ihmisiin ja kulttuuriin. Leirin vetäjinä ovat Taina Sairio ja Gustaf Munsterhjelm. 7. retkillä saat tietoa, elämyksiä ja virkistystä leppoisan yhdessäolon myötä. ja sen johtavat Juha ja Raisa Kääriä. 7. 6-5. Leirin aikana saari sekä sen lähisaaret puhdistetaan sodanaikaisesta romuista (piikkilankaa yms.) ja meren tuomasta roskasta. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Kursseille otetaan 20 henkeä. retkillä saat mielenkiintoista tietoa sekä virkistystä. Miten mukaan. Työn tulokset ovat jo havaittavissa, sillä ketokasvillisuus on hämmästyttävän nopeasti alkanut elpyä. Ilmoittaudu WWF:n toimistoon Raija Vitikaiselle (puh. Kenttäkeittiö, jota hallitsee leirikokki, huolehtii yksinkertaisesta mutta ravitsevasta muonituksesta. 7.-9. Tiedustelut ja ilmoittautumiset suoraan Inarin Opistoon osoitteella Inarin Opisto, 99870 Inari tai puh. Äspskär on yksityisomistuksessa oleva saari Saaristomeren kansallispuiston alueella Dragsfjärdin kunnassa, noin 15 km Kasnäsistä länteen. 8. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön sekä julkaisutoimintaan. Lapin luonto Kurssi koko perheelle Inarissa 6.-10. Osallistujat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. 986-73 116 (Heikki Törmälehto) tai osoitteella Kainuun Opisto, 88380 Mieslahti. Polut soraistetaan, keittokatos kunnostetaan, rakennetaan puuvaja ja jäteaitaus, uudistetaan opastaulu ja viitoitus, raivataan umpeenkasvava pihapiiri ja niitetään sekä mahdollisesti harvennetaan alueen haavikkoa. Lapsille tarjoamme vaihtohtoista ohjelmaa ja oman oppaan, mutta he voivat toki olla mukana useimmilla retkillä. vsk.. Dragsfjärdin Högsårassa majoitus on neljän hengen huoneissa. 90642 881. Viime kesän talkooleiri pääsi Flatholmenin kasvillisuuden kunnostamistyössä suurin piirtein puoliväliin suunnitelluista toimenpiteistä, pensaikon raivauksesta ketokasvillisuuden elvyttämiseksi. ja 400 mk alle 7 v. Yhteistyössä metsähallituksen kanssa järjestetään taikooleiri Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluvalla Ulko-Tammion saarella. Tiedustelut ja ilmoittautumiset puh. Toinen saaristo kurssi on 27 .-31. Kurssi täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Löydä luonto ja sen tarjoamat harrastusmahdollisuudet yhdessä perheesi kanssa! Kurssin hinta, johon sisältyvät täysihoito, retket ja tutustumiskäynnit, on 1 200 mk aikuiset, 600 mk lapset alle 16 v. Viikonloppuleirit Muutaman päivän viikonloppuleirit ovat suunnitteilla Saaristomeren kohteisiin Jungfruskärille ja Boskärille toukokuun lopussa ja Vehmaanniemelle (Vammala) sekä kesäkuun alussa että elokuussa. Erityiskohteena tullaan myöntämään 4 000 markan apuraha suomalaisen uhanalaisen luonnon suojelutoimintaan. Leiriläisten ominaisuuksia Leiriläisten alaikäraja on 17 vuotta, sillä leireillä tehdään melko raskasta ruumiillista työtä. Kuljetukset lnarinjärvelle sekä bussimatkat Ailigas-tunturille sisältyvät kurssin hintaan. Alle 12-vuotiaat maksavat 600 mk ja alle 7-vuotiaat 400 mk. Lapsille tarjoamme pitempien retkien ajaksi vaihtoehtoista ohjelmaa oman vetäjän opastamana. Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa yhteistyössä toteutettavalla kurssilla voit tutustua Taka-Lapin moni-ilmeiseen luontoon, ihmisiin ja kulttuuriin. Perusraivaus on tarkoitus saada suoritetuksi kesän -87 leirin aikana. Siikalahti 25. Sitten vain odottamaan kesää. 90-644 511, os. Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki). Vapaa-aikansa leiriläiset käyttävät luontoharrastukseen, iltanuotiotuokioihin ja mahdollisuuksien mukaan saunomiseen
Teksti: Jorma Laurila Kuvat: Mikko Pöllänen Lintukuvaus • vie • vapaa-aJan Mikko Pöllänen on harrastanut lintuku vausta kymmenkunta vuotta. Yli puolet kuvistani on lintukuvia, mutta kuvaan myös nisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja ja maisemia. Tilannekuvaus on vaikeata, mutta mukavampaa ja antoisampaa kuin päiväkausien nyhjääminen piilokojussa, kun voi liikkua vapaasti. Hirmu suuri osa vapaa-ajasta menee luonnossa liikkumiseen ja kuvaamiseen. Luonto on hyvä vastapaino työpaikan hälinälle ja kolinalle. Lintujen eleet, ilmeet ja liikkeet kiinnostavat kuvausmielessä eniten. Luonto on niin verissä, että sinne on pakko päästä aina kun vain on mahdollista. Kuvausmaastot sijaitsevat luonnonkauniissa Karjalassa. Tosissaan tätä tehdään, välillä liiankin, Mikko luonnehtii suhdettaan harrastukseensa. Se oli iso raha silloin, Mikko muistelee. Lintuharrastukseni alkoi noin kymmenvuotiaana. Mikko ku vaa säännöllisesti mm. Leipänsä hän hankkii paperitehtaalla kalanterin, paperin kiillottamiseen käytettävän koneen, apumiehenä. Pölläsen Mikko on sikäli tyypillinen lintukuvaaja, että rakkaus lintuihin syttyi jo kouluaikana, ilman kameraa. Kuvausmaastot ovat kauniissa Karjalassa. Vapaa-ajat vie luonto. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Kuvaan mitä eteen sattuu, mutta monesti on jo kuvausreissulle lähtiessä mielessä, mitä haluan erityisesti kuvata. vsk. Aamut ovat minulle tärkeätä kuvausaikaa ja toisaalta talvellakin pääsee luontoon myös valoisaan aikaan. Vapaat osuvat eri vuorokaudenajoille ja sattuvat pitemmiksi jaksoiksi. Tehtaan viisivuorotyö on kuvauksen kannalta ihanteellinen, jos työssä on ylipäätään pakko käydä. Linnut ovat mieluisin kuvauskohteeni. Simpe/eel/ä ja sen rehevällä lintu/ahdella, maankuululla Parikkalan Siikalahdella. Tällä hetkellä hän kuvaa vain värifilmille, mutta suunnitelmissa on laajentaa harrastusta myös mustavalkokuvaukseen. Täytyy muutaman kerran vuodessa tietysti ihmisiäkin tavata. Pyrin tilannekuvaukseen. Kuvaan säännöllisesti mm. Pääsin vanhempien kanssa Ruotsiin ja sieltä ostettiin kiikarit 40 markalla. Periaatteessa kaikkea mielenkiintoista mitä eteen sattuu. Parikkalan Siikalahdella, Simpelejärvellä sekä sen laskujoella Kokkolanjoella. Kai se johtuu siitä, kun tuo nimikin viittaa pöllöön, sanoo Mikko Pöllänen, 32-vuotias luonnonvalokuvauksen harrastaja. 17. Mikko asuu Simpeleen kylässä Rautjärvellä kahden kilometrin päässä valtakunnanrajasta. Valokuvaamiseen Mikko innostui kymmenisen vuotta sitten
vsk.. 18 SUOMEN LUONTO 3/ 87 46
Tukkasotkapari SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. 19. vsk
vsk .. , tukkasotka ja beinätavi 20 SUOMEN LUONTO 3/ 87 46
vsk. 21. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46
Niityt voidaan jakaa kuiviin niittyihin, jotka ovat syntyneet kangasmaiden kaskeamisen jäljiltä, luonnollisiin suoja tulvaniittyihin sekä kytöja maatumaniittyihin. Pohjolan Linnut toteaa, että pesinnästä näillä paikoilla ei ole tietoja, mutta että se vaikuttaa ilmeiseltä. Tulvaniityt ovat kuitenkin olleet ilmeisesti liian kosteita ja lähinnä taivaanvuohen ympäristöä. Niityt tärkeimpiä pesimäpaikkoja Näyttää ilmeiseltä, että heinäkurpan tärkeimmät pesimäympäristöt eivät olleetkaan merenlahtien ja jokisuistojen laajat luhdat. Sellaisia paikkoja on itse asiassa sangen vähän eikä niitä ole kovinkaan monilla niistä alueista, joilla Pohjolan Linnut luettelee vanhoja heinäkurpan esiintymispaikkoja. Ruotsissa on heinäkurpan vähenemisen pääsyiksi esitetty kohtuutonta metsästystä ja parhaiden tulvaniittyjen kuivatusta. Ne ovat kydöttämisen ja viljelyn, usein saveamisenkin jäljiltä heinänkasvulle jätettyjä soita. Heinäkurpan sukupuutto näyttää siis jossain määrin mysteerioita. Vaikka ne molemmat ovat taantuneet voimakkaasti laajoilla alueilla Suomen ulkopuolellakin, eivät ne lajeina kuitenkaan ole uhattuja. Mysteerio ei senkään tarvitse olla, kuten pyrin osoittamaan. Eteläja Länsi-Suomessa kytömaat ovat joka tapauksessa olleet laajoja ja reheväpohjaisia, aukeita ja vedenvaivaamia heinämaita. Liiallinen metsästys on näyttänyt ilmeiseltä syyltä, kun saalismäärät olivat paikoitellen huikeita. Jos ne ovat olleet laajoja ja reheviä, ovat ne saattaneet olla osa heinäkurpan elinympäristöä. Pohjolan Linnut -käsikirja kuvaa heinäkurpan elinympäristöksi avoimet ja laajat luhtaniityt, tosin kuivemmat kuin taivaanvuohella saman maininnan löytää monesta ulkomaisestakin käsikirjasta. Kun muuttajat ovat aivan ilmeisesti peräisin Skandinavian tunturialueilta, on luultavaa, että viime vuosisadan lounaissuomalaiset metsästyssaaliitkin olivat usein sieltä kotoisin. 1700-luvulla kytöviljelmät ja -niityt eivät olleet kunnolla kuivattuja, mutta 1800-luvulla ojitustekniikka kehittyi siinä määrin, että kuivatus tehostui. 1700suoMEN LUONTO 3/ 87 46. Juha Tiainen si heinäkurppa Vöme kesänä ilmestyneessä uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä luokitellaan kaksi lintulajia Suomesta hävinneiksi eli paikallisesti täällä sukupuuttoon kuolleiksi: heinäkurppa ja viiriäinen. On luultavaa, että kytöniityt olivat heinäkurpan merkittävimpiä elinympäristöjä Suomessa. Kivirikko mainitsee teoksessaan Suomen linnut, että "heinäkurppa oleksii kosteilla, mättäisillä niityillä, joissa kasvaa pajupensasta". Eläintieteen dosentti Juha Tiainen pohdiskelee seuraavassa syitä heinäkurpan suomalaiseen sukupuuttoon. Ennemminkin kuin luhtaniityt heinäkurpan pesimäympäristöjä ovat olleet muut niityt. vsk.. Suojelutoimikunnan mietinnössä arvellaan Pohjolan Linnut -käsikirjan tapaan, että metsästys pesimäalueilla ja muuttoreittien varrella olisi pääsyy heinäkurpan häviämiseen. Se alkoi kuitenkin taantua voimakkaasti niin, että jo aivan tämän vuosisadan alusta se on ollut harvinaisuus. Uhanalaistoimikunta epäilee kuitenkin, ettei metsästys yksin voi selittää heinäkurpan vähenemistä laajoilta alueilta, mutta ei liioin usko pesimäpaikkojen kuivatuksellakaan tai rantalaiduntamisen loppumisesta johtuvalla pensoittumisella olleen kuin korkeintaan paikallista merkitystä. Varmoja pesintöjä tunnetaan tältä vuosisadalta vain kolme. Metsästys on voinut vaikuttaa tavallista kohtalokkaammin, koska heinäkurpalla on erikoinen yhteissoidin, jonka toimivuus ilmeisesti edellyttää riittävää osallistujamäärää. Kosteuden vaivaamilla ikääntyvillä niityillä ongelmana oli ennen niittylauhan synnyttämä tupastuminen, joten Kivirikon kuvaus osuu juuri maatalouden luomiin niittyihin. Esimerkiksi Huittisten ja Kokemäen Puurijärven suoalueiden ennen erinomaiset suoniityt eivät ole alkuperäisiä, vaan samoin kuin lintujärvenä tunnetun Puurijärvenkin rehevyys järvenlaskujen tulosta. Vähintään yhtä tärkeitä elinympäristöjä ovat uskoakseni olleet järvenlaskujen jäljiltä syntyneet maatumat. Järvenlaskut liittyivät ensi sijaisesti niittyviljelyyn. K.E. Suoniityt ovat olleet aukeita nevoja ja lettoja. Keskeiseksi syyksi hän esittää heinäkurpan elinpaikkojen, sopivien nöttyjen, katoamisen maatalouden muutosten seurauksena. Koska niittyjen heinäntuotto oli huono, niitä tarvittiin paljon. Tässä onkin avain meillä aikaisemmin esitettyihin heinäkurpan taantumisen selityksiin: kurpan on uskottu pesineen ympäristössä, joka ei ole juurikaan muuttunut. Kuivat niityt ahot eivät juuri kuivuutensa takia tulleet kysymykseen heinäkurpan elinympäristöinä, kun taas kaikki muut niittytyypit ovat mahdollisia ympäristöjä. Heinäkurppa oli melko yleinen Etelä-Suomessa viime vuosisadalla. Ne alkoivat 1700-luvun puolivälissä ja olivat yleisimmillään sata vuotta myöhemmin. Niityt olivat perinnäisessä maataloudessa viime vuosisadan lopulle asti karjatalouden perusta. Heinäkurppaa on ammuttu viime vuosisadalla joinakin vuo22 sina jopa satamäärin Lounais-Suomen ja Karjalan Kannaksen merenlahtien ja jokisuistojen laajoilta luhtaniityiltä. Puurijärven seutu oli yksi entisistä tunnetuista heinäkurppaalueistamme. Nykyään heinäkurppaa tavataan meillä säännöllisesti ainoastaan muuttoaikoina ja varmimmin Turun rannikkoseudun laajoilla jokisuistotulvaniityillä. Luhdat ovat olleet tärkeitä muutonaikaisia elinympäristöjä, mutta se ei todista niiden olleen tärkeimpiä pesimisalueita. Laajat ja rehevät avosuot ovat kuitenkin olleet harvinaisia
Nykyään niittyalamme on olematon. Sielläkin kanta on heikentynyt tämän vuosisadan aikana, mutta ei huolestuttavassa määrin. tyiltä, mutta nyt heinää alettiin viljellä pelloilla ja kauran viljelyala kasvoi huimasti. Niittyala väheni nopeasti vuosisadan vaihteessa Suuriin nälkävuosiin saakka keskityttiin Suomen maataloudessa lähinnä viljan tuotantoon. Toisaalta liian voimaperäinen metsästys on tietysti saattanut jouduttaa kannan tuhoutumista tilanteessa, jossa syntyvyys on pesimäympäristöjen tuhoutumisen ja heikentymisen seurauksena alentunut. Niittyala väheni nopeasti. D Helsingin yliopiston eläintieteen dosentti Juha Tiainen on tutkinut mm. Maatalouden ai.'.J heutt-amiin elinympäristö2 muutoksiin sen häviäminen u'J onkin yhdistetty Ruotsin tapaan esimerkiksi LänsiSaksassa. Niittyalan jakautumisesta niittytyypeittäin ei ole tietoja. 23. Lintu on hävinnyt myös Länsi-Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista muualta kuin Norjaan rajoittuvilta tunturiseuduilta. Viime aikoina on Norjassa todettu kannan elpymistä. Nälkävuosien 1867-68 jälkeen havahduttiin kehittämään myös karjataloutta ja se tapahtui paljolti rehun tuotantoa tehostamalla. Tarvittiin uutta peltoalaa ja sitä saatiin ottamalla niityt vakituisen viljelyn piiriin. Metsästyksen osuutta ei tietojen puutteen takia voida täysin sulkea pois. Puolassa se on säilynyt ennen kaikkea koillisen laajoilla ja rehevillä Biebrzajoen tulvaisilla suoalueilla; muualta se on jokseenkin hävinnyt. Vielä vuonna 1880 oli Uudenmaan, Hämeen, Turun ja Porin sekä Vaasan läänien niittyala kolmanneksen suurempi kuin varsinainen peltoala. Siten ilmeisimmät heinäkurpan pesimämaastot ovat tuhoutuneet vielä nopeammin kuin niittyalan muutosluvut antavat ymmärtää. Aikaisemmin karjanrehu oli lähes yksinomaan kerätty niisuoMEN LUONTO 3/ 87 46. On kuitenkin luultavaa, että 1800-luvun suuret saalisluvut olivat suoranaista seurausta vahvasta heinäkurppakannasta sekä meillä että Heinäkurpan kohtalo muualla Heinäkurpan kannan kehitys muilla läntisillä pesimäalueilla tukee ajatusta siitä, että nimenomaan elinympäristöjen tuhoutuminen on syynä vähenemiseen. Skandinaviassa. Tämän päättelyn perusteella heinäkurppa on alun perin joko levinnyt tai ainakin yleistynyt Suomessa vasta talonpojan luotua sille soveliaita elinympäristöjä. Ne eivät siten välttämättä ole ylittäneet kannan kestokykyä. Kun saadut hyötyalat vaihtelivat muutamista hehtaareista aina useihin tuhansiin hehtaareihin, ei heinäkurpankaan kannalta ollut kyseessä mikään vähäinen toiminta. Viipurin, Mikkelin ja Kuopion lääneissä niittyala pysyi jokseenkin ennallaan vuosien 1880 ja 1901 välillä, mutta putosi vuoteen 1910 mennessä neljänneksellä. Suurin Neuvostoliiton länsipuolinen heinäkurppaesiintymä on kuitenkin Norjan yläköalueilla. maatalouden muutosten vaikutuksia linnustoon. vsk. On kuitenkin oletettavaa, että viljelyyn otettiin ensimmäiseksi parhaat niityt eli jo perusteellisesti muokatut kytöniityt ja tasaiset ja laajat järvenpohjamaatumat. Tärkeimpänä syynä taantumiseen ja monien alueiden sukupuuttoihin on kuitenkin pidettävä elinympäristön muutosta. Heinäkurpan taantuminen ja häviäminen on ajoittunut kaikkialla yksiin maatalouden tehostamisen ::::' ·2: kanssa. luvulla laskettiin vähintään parisataa järveä ja vuosina 1800-1879 sai 1 100 laskuhanketta virallisen luvan. Melko varhainen maatalouden muutos on sitten nämä ympäristöt muuttanut ja tuhonnut heinäkurpan elinolot. Aikaisempi taantuminen muuttumattomassa ympäristössä tukee kuitenkin ajatusta siitä, että metsästyskin esimerkiksi meillä muuttoaikoina on vaikuttanut heinäkurppaan. 1800-luvun lopulla toiminta loppui nopeasti. hävisi Suotnesta. Biebrza-soilla on koko Keski-Euroopan ainoa merkittävä nykyesiintymä. Vuonna 1901 se oli pudonnut lähes puoleen ja vuonna 1910 alle kolmannekseen
Puut ovat yhtä naavaisia 150-vuotiaita vanhuksia kuin korvessakin. Mättäillään jököttävät kuuset ovat reippaasti yli sata vuotiaita arvokkaita naavapartoja. Ja tottakai tumpsahdan juuri sinne salakuoppaan. vsk.. Korven aarteita Korven ja kankaan taitekohdassa, paikoin ylempänäkin kankaalla, kasvaa suuria ja vanhoja raitoja, nykysuomen metsien aarteita. Taiteilen niljakkaalla rungolla ja saapastelen kohti kuivempaa maata viereisen vaaran juurelle. Jatkan kurjenjalan, korpi-imarteen, ranta-alpin ja korpikastikan somistamaa puron vartta ylävirtaan. Ja juuri sellaisesta paikasta löysin tuoksukäävän Hiidenportista: Tallustelin kerran korvenlaitaa ja kyykistyin tarkastelemaan hauskoja mutta hankalia lähdesammalia. Täällä korpi vaihettuu kuusivaltaiseksi kangasmetsäksi. Useammin kuin raitaa tämä oliivinvihreä lehtimäinen jäkälä koristaa kuitenkin vanhojen haapojen runkoja; Raidankeuhkojäkälä kasvaa luonnontilaisissa metsissä haavan ja raidan rungoilla. Nyt vesi purskahtelee hassusti saappaissa, rupeaa vallan naurattamaan. Soiden ja vaarojen leimaamasta Hiidenportista tuli kansallispuisto viisi vuotta sitten. Nuuskin naavaisten kuusten varjostamaa kostean koleaa korpi-ilmaa, jossa väkevänä erottuu märkien havujen, mullan ja turpeen tuoksu. Kankaalla kuuset ovat vain hiukan pitempiä kuin korpisuolla, missä vesi haittaa puiden juurten hapenottoa. Anneli Leivo on rämpinyt Hiidenportin soita ja kavunnut sen rinteitä kokonaisen kesän kartoittaessaan puiston kasvillisuutta. Ystävällisesti se on kaatua rojahtanut puron yli sopivaksi sillaksi. Mutta raidantuoksukääpä, vanhoissa raidoissa elävä uhanalainen kääpälaji, vaatii sellaisen elinympäristön, missä ilman kosteus ja lämpötila vaihtelevat mahdollisimman vähän. Tämmöisiä korpisoita on Hiidenportissa lähes 300 hehtaaria, vajaa kymmenesosa koko kansallispuiston pinta-alasta. Koivuja kasvaa jonkin verran ja monet korkeat männyt kurottavat kuusten latvojen yli. Paikka paikoin nousee joukossa jättimäinen haapa, jonka harmaalla rungolla levittäytyy keuhkojäkälä vihertävinä röyhelöinä. Yli 150-vuotiaitten, parikymmenmetristen kuusien varjossa ponnistelevat oksiston läpi siilautuvissa valolaikuissa mustikan lisäksi metsälauha, lillukka ja oravanmarja. vain harvoin se eksyy pihlajalle tai koivulle. Anneli Leivo Hiidenportin saloilla Hiidenportin kansallispuistossa Kainuussa kuiskivat korvet erämaista rauhaa kangasmaiden lomassa. Mättäiden välisissä manssä painanteissa risteilevät puiden juuret taajana verkostona, jonka päällä lepää petollinen sammalmatto, varsinainen vaeltajapyydys. Pelkkää kuusikkoa metsä ei ole. Nuuhkimalla päädyin muutaman metrin päähän vanhan suuren raidan juurelle, jossa ylhäällä pilkotti joku kääpä. Hetken kuluttua löydän etsimäni; kuusivanhuksen, jonka juurien ote ei ole enää jaksanut kannatella puuta lumitaakan alla taikka syysmyrskyn kourissa. Ah, siinä se oli -elämäni ensimmamen raidantuoksukääpä! Hiidenportin vanhoilta raidoilta löytyy toinenkin maamme uhanalaisten lajien joukkoon kuuluva kasvi, keuhkojäkälä. Karuimmissa korvissa ei kuitenkaan kasva metsäkortetta vaan mustikkaa tai muurainta. Äänettömästi soluvan veden ovat soitten humusaineet värjänneet ruskeanvoittoiseksi. Kahlaan polviani myöten hennon vihreiden metsäkortteiden joukossa. Kangasmetsä hallitsee Taisin rinnettä ylöspäin. Niiden sateesta märät sädehaarat kastelevat hyväilyllään housujani. Harvassa ovat maassamme raitavanhukset, mutta vielä harvemmassa sellaiset, jotka ovat saaneet rauhassa kasvaa ja ikääntyä muitten puitten suojassa. Metsä on melkoisen rehevää, metsälauha-mustiksuoMEN LUONTO 3/ 87 46. 24 Metsäkorte-, mustikkaja muurainkorpia kutsutaan yhteisesti varsinaisiksi korviksi. Kipusin varovasti runkoa, kurkotin ja nuuhkaisin. Toki raita viihtyy väljässä metsässä ja aukeallakin. Toistensa kaltaisina tummina nauhoina ne kiertävät vaarojen ja kumpareiden välisiä notkoja tai rajaavat kangasmaita ja rämesoita toisistaan. Tämän vuoden helmikuussa runsaan 4000 hehtaarin puisto sai täydennykseksi luoteisnurkkaansa 100 hehtaarin Palolammin-Kovasinvaaran alueen. Vasemmalla virtaa ajatuksissaan synkännäköinen syvä puro juuri ja juuri liian leveä yli loikattavaksi. Siitä noustessani leijaili nenääni vienon tuulen mukana ihmeellisen hyvä tuoksu . Liki samanlaisia korpisoita olen tällä Portinsalolla rämpinyt koko kesän. Kyllähän moiset satimet tunnen, mutta en mitenkään malta tarkkailla vain kapeaa kulkuväylää edessäni, kun korpi on niin komea ympärilläni. Tämän käävän ihannepaikka on läheisen kuusikkokorven reuna, missä suurten kuusien välisessä pienessä aukossa sinnittelee raitavanhus. Hiidenportin muurainkorvissa ei lakka-aikaan nälkä vaivaa kulkijaa korpimuurain tuottaa marjaa usein silloinkin, kun halla vie sadon avosoilta. Hiiden portti sijaitsee eteläisessä Kainuussa, Sotkamon kunnassa
Tämmöisiä pieniä reheviä lehtomaisia kankaita tapaa Hiidenportissa vain muutamasta paikasta. Metsäimarre, kielo, metsäkurjenpolvi, huopaohdake ja nuokkuhelmikkä luovat vehmaan tunKorpipurot ja korvet ovat tyypillistä kainuulaisen kansallispuiston Juontoa . Haavikosta petäjikköön Kipuan rinnettä ylöspäin ja äimistelen aina uudestaan hassuja haapoja, jotka läheltä tyveä pullottavat kuin turvannut nilkkani ampiaisen pistoksen jälkeen. vsk. Hiidenportti on murroslaakso, joka on antanut nimen koko kansal/ispuistolle. Kuusia, mäntyjä, koivuja ja haapoja tässä vajaan kolmen hehtaarin lehdossa kasvaa peräti 360 kuutiota hehtaarilla, kun Hiidenportin tuoreilla kankailla on puuta keskimäärin vain alle 200 kuutiota hehtaarilla. Valtapuuna on suurin piirtein yhtä usein mänty tai kuusi, mutta aina kasvaa toista toisen joukossa. nun. Hiiden portin metsistä valtaosa on tuoreita kankaita, mutta ei kuitenkaan tämmöisiä lehtipuitten elävöittämiä hyväkasvuisia sekametsiä, vaan hituksen yksitoikkoisempia, varpuisia ja sammaleisia puolukka-mustikkatyypin kankaita. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Lehdon multavassa maassa viihtyvät muun muassa mustakonnanmarja, sananjalka, sudenmarja, vattu, näsiä ja pohjankerrossammal. katyypin kangasta. Nä25. Kuusten joukossa värisyttää lehtiään tavallista useampi iso haapa. Vielä kukkeampaa metsää, varsinaista lehtoa on vain yksi pikkuinen mutta mahtava metsikkö Porttijoen varrella. Seurailen alarinnettä ja löydän kapean valuvesiä johtavan notkelman, jossa ruohot ja heinät kilvan rehottavat
Vaaran laealla astelen jo melkein puhtaassa petäjikössä. Istahdan kaatuneelle harmaalle kelolle lämpöiseen aurinkoon. Kumma ettei sen haju karkota itikoita, vaikka ihmisiin teho on ilmiöminen. Elämyksiä vaaroilla ja soilla mä puut viettävät jo verkkaista elämänsä iltaa, mutta niitä lahottavat sienet kasvattavat tarmokkaasti rihmojaan paksuun pehmeään puuhun. Metsäpalo on pyyhkäissyt tämän vaaran yli varmaan monet kerrat. Sammaleinen lähteikkö Laskeudun verkkaan vaaran toista rinnettä alas. Kyykistyn märässä hetteikössä ja yritän määrittää näitä pikku veijareita: eniten taitaa olla hetteen rahkasammalta, kultakuirisammalta, rassisammalta ja lähdelehväsammalta kuten useimmissa Hiidenportin lukuisista lähteiköistä. Siellä täällä rungoista kurkkii erilaisia sienten itiöemiä, kennokääpiä, lattakääpiä ja ketunkääpiä. Nevaa ja rämettä Lähteikön alapuolella korpi jää kapeaksi vyöksi, kun mustikan sekaan jo kiilaavat rämesoiden varvut juolukka ja suopursu. Lähteensilmää reunustaa hetehiirensammalpurosuikerosammalkaulus. Mättäiden välit ovat tupasluikkaa ja rahkasammalta kasvavaa märkää lyhytkortista nevaa. Viimeisistä kuloista näyttää muutama kilpikaarnapetäjä selvinneen hengissä, mutta pari palokoroa on runkoihin jäänyt. Rämemättäiden väliset nevapinnat ovat tässä lähes kasvittomia, osin ruoppaisia, osin avovesirimpiä. Aiva~ puuton neva ei tämä suo kuitenkaan ole; matalia kituliaita männynkäkkäröitä seisoo siellä täällä kuivilla ruskorahkasammalmättäillä. Paljon tavallisempaa ovat asteen verran tuoreemmat variksenmarjapuolukkatyypin kuivahkot kankaat. Muistuu mieleen myös toinen ei-yhtä-ihana-lähteikkö Oravilammen seudulla, johon huolimattomuuttani mulahdin kainaloita myöten. Aivan oikein arvasin; siellä on lähteikkö, jonka erilajiset sammalet ovat värjänneet kirjavaksi matoksi. Kuukkeli rääkäisee petäjän oksalla ja hömötiainen tirskuttaa hiiltyneen kannon päässä. Nyt valkosipulivoileipä maistuu. Varsinaiset korvet häviävät nevarämeille pinta-alaltaan kuitenkin vain kymmenisen hehtaaria. Se on kaikkiaan vajaan hehtaarin laajuinen tihkualue, joka keskustastaan on peräti lähteistä lehtokorpea. Tikat ovat kaivertaneet kolojaan lähes jokaiseen haapavanhukseen, parhaimpiin useita. vsk.. Ympäristöä peittää parin aarin alalla pehmeä sammaleiden tihkupinta. Semmoisessa metsässä kasvaa mäntyjen joukossa runsaasti kuusiakin. Keskellä on pikkuruinen avolähde, josta vesi lirisee norona alas. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Hymyilen hetteikön katajille, tuppisaroille, äimäsaroille, suohorsmille ja huopaohdakkeille ja taputan kallellaan kasvavan koivun kylkeä. Metsä muuttuu jälleen männiköstä kuusikoksi ja edelleen kankaasta korpisuoksi. Hiukan sivummalla juuri kankaan ja korven rajalla pilkottaa puiden välissä pieni valoisa aukko. Kuuset eivät jaksa karussa maassa kasvaa isoiksi ja ne väistyvät männyn tieltä. Suo on itse asiassa märän nevapinnan ja mättäisen, kuivan rämepinnan mosaiikki, nevaräme. Nevarämeitä on Hiidenportissa eniten, yhteensä liki 400 hehtaaria eli yli neljännes suoalasta. Kas vain, täälläpä kasvaa lisäksi hetehiirensammal ja purolähdesammal. Ihan näin kuivia kankaita, variksenmarja-kanervatyypin metsiä ei täällä montaa ole. Pian kivennäismaat jo kaartavat toisiaan vastaan. Mesiangervot, huopaohdakkeet, metsäkurjenpolvet, sudenmarjat ja tesmat kasvavat siellä paikoin suorastaan kukkivana niittynä. Pieni tuulenhenki yrittää ystävällisesti karkottaa kiusallisia itikoita luotani huonolla menestyksellä. Siellä täällä huojuu muutama vanha rauduskoivu ja pari kolme nuorta närettä yrittää itsepäisesti tunkea männikköön. Yleisin rämetyyppi on kuitenkin isovarpuräme, jota puistossa on parisensataa hehtaaria. Vanhat kolot eivät juuri jää tyhjilleen, vaan niitä kansoittavat pöllöt, oravat ja näädät. Tämmöisiä suurvarpuja kasvavia korven ja rämeen välimuotosoita, eräänlaisia korpirämeitä on Hiidenportissa paljon. saappaistani. Kierrän rämettä ja kahlaan läpi vasta siitä, missä varvikon takaa vilkkuu avosuo. Korkea suopursuvarvikko on oikea kulkijan kiusa, sillä varvut tarraavat saappaista tiukan otteen. Levitän märät jalkarättini varvikkoon ja lorottelen suoveden pois 26 Maariankämmekkä hoikkien jouhisaran lehtien seassa koristaa keskikesäistä nevaa. Jonkin aikaa saan tarpoa pehmeitä rahkamättäitä ja harppoa nevalaikkujen yli ennenkuin suon toinen pää alkaa lähestyä. Loikkiessani hilpeänä eteenpäin muistelen komeaa Ristikankaan reunalla sijaitsevaa tihkupintaa. Ikää petäjillä on lähes saman verran kuin alarinteen puillakin, mutta karussa maassa metsä kypsyy hitaasti ja siksi männyt ovat vielä verraten honteloita. Vaaran ylärinteellä puut tuntuvat karttavan toisiaan ja metsä on valoisaa ja väljää. Harpon uteliaana sitä kohti
Päivän helmi Pujahdan pistävästä auringosta vilpoiseen metsän varjoon ja paarmat vaihtuvat itikoihin. Rimmissä rämpien Ylitän kapean kivisen kannaksen. Juuri sellainen suo koreilee nyt edessäni. Seurailen rehevää painannetta, melkein lehtoa, jossa suuret saniaiset ojentelevat ylpeinä sirokuvioisia leveitä lehtiään. Monesti ruopparimpinevoilla kasvaa runsaasti kalvakkaa rahkasammalta, jolloin niitä kutsutaan nimihirviöllä mesotrofinen kalvakkaruopparimpineva. Täällähän kasvaa kaikkea kivaa! Suovalkku, vilukko, karhunputki, mesiangervo ja keltasara virnistelevät tuossa lähteen lähellä. Hikipisarat kutittavat ihoa paidan alla ja paarma-armeija piirittää päätäni. Roikotan sormissani suomudan peittämää, niukkahaaraisuutensa vuoksi kummallisen näköistä rahkasammalen versoa, lamparerahkasammalta. Karuja soita on toki paljon, mutta nevarämeistä yli kymmenesosa on vähintäänkin keskiravinteisia ja nevoista runsas neljännes. Hörpin janoisena jääkylmää vettä ja silmäilen suota ympärilläni. Innostun tonkimaan toisiakin plutakoita ja saalis kasvaa: kultakuirisammal ja kultasirppisammal. Se on aina suokulkijan kohtalo. Rimmissä rämpien ja jänteeltä toiselle loikkien saavutan vihdoin rimpinevan toisen pään. Tämähän on päivän helmi, pieni lähteinen rämeletto. Istahdan mättäälle ihailemaan. Ei tämä suinkaan ainoa Hiidenportin lettosuo ole. Vain kolmessa paikassa, Urposuolla, Kortesuolla ja Mustalammin-Rasinsuolla ovat vaarat antaneet tilaa laajahkoille nevoille. Rimpivihvilä piilottelee paremmin ja vaateliaita sammalia joutuu tonkimaan melkein nenä turpeessa kiinni. Rahkaiset mättäät jakavat lähdeveden tasaisesti suon eri osiin, joista vesi lirisee edelleen pikku puroon. Saapas kiertää ja kurkkua kuivaa. Aavistus hiipii mieleeni, vilkaisen veteen ja haron sitä käsilläni. Niitä on täällä ihmeen runsaasti olin kuvitellut seutua tyypillisen karuksi vedenjakajaalueeksi. Villapääluikka ja punakämmekkä erottuvat jouhisarakoista jo kauas. Jänteet ovat matalia ja saraisia tämän seudun aapasoiden tapaan. Tietysti jänteet kääntyvät eri suuntaan, kuin mihin minä haluaisin mennä. Aivan oikein. vsk. Niin vähän näitä kuitenkin on, vain reilut 12 hehtaaria, että jos koko kesän tarpoo näitä saloja, niin keskimäärin kerran viikossa löytää tämmöisen pikku aarteen. Suuria eivät Hiidenportin nevat ole, sillä vaarat sijaitsevat perin liki toisiaan ja suojuotit ovat siksi ahtautuneet kapeisiin laaksoihin. Useimmat Hiidenportin rimpinevat ovat joko karuja rahkasammalrimpinevoja tai keskiravinteisia ruopparimpinevoja. Hipaisen ohimennen hellästi näitä metsien lemmikkejäni ja vakuutun taas selväjärkisyydestäni. 27. Urposuo on Hiidenportin kansallispuiston komeimpia aapasoita. Suo jatkuu sen toiSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Painanne laskeutuu pieneen lähteikköön rämesuon laitaan. Anneli Leivo on metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimiston erikoissuunnittelija. sella puolella hieman alempana, puuttomana rimpisenä nevana. Olenkohan minä ihan viisas kun tämmöisissä paikoissa kulutan kesäni. Hiljakseen noruvan viileän veden äärellä piilottelevat lettoväkäsammal, lettolierosammal, rimplSlrppisammal, kultasammal ja rassisammal. Mättään ja rimmen välissä kurkkii lisäksi mähkä ja keräpäärahkasammal. Iloissani kirjaan muistiin jälleen yhden kohtalaisen ravinteisen eli mesotrofisen suon
SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. vsk.. 28 Nuorukainen Lobelia-puussa. Matti Nummelin Vuorigorillojen • vieraana Vuorigoril/ojen valtakuntaa Ugandassa. Harvinaisen vuorigorillan elinmahdollisuudet pyritään turvaamaan kolmessa afrikkalaisvaltiossa, Ruandassa, Zairessa ja Ugandassa, suojeluja tutkimustyön avulla. Ympärilläni vilahteli valtavia tummia hahmoja olin vuorigorillojen keskellä sademetsässä. Tuntui kuin olisin tullut lapseksi jälleen: konttasin naavaisessa satumetsässä sydän puoliksi pelosta ja puoliksi onnesta pamppaillen. Laittomat viljelmät kaventavat vuorigorillojen elintilaa
Ruandan Parc de Vol· cans -kansallispuisto on maailman ainoa paikka, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus viettää aikaa villien ihmisapinoiden seurassa. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Tutkijat kertovat kylän lapsille sademetsästä. PohjoisRuandassa sen sijaan elää muinaisten tuliyuorten rinteillä useita gorillaryhmiä, jotka on totutettu ihmisiin. Kaikkialla muualla nämä lähisukulaisemme ovat niin arkoja, että niitä näkee korkeintaan vilaukselta. Tosin Afrikassa on pari ihmisiin totutettua villiä simpanssiryhmää, mutta niitä pääsevät tapaamaan vain tutkijat. Kolmea näistä ryhmistä voi 29. Naaras tutkii haavaa jalassaan. vsk
Sademetsässä polku polveilee milloin tiheiköissä milloin aurinkoisilla kukkaniityillä. Tällöin kaikilla halukkailla olisi Ugandassakin mahdollisuus omakohtaisesti tutustua sademetsään ja gorilloihin, kertoo projektin johtaja tohtori Thomas Butynski. Ryhmän jälkiä seuraten päästään viimein niiden luokse. Matka jatkuu kuoppaista tietä ajaen. Ruanda ja Zaire ovat rauhoittaneet omat alueensa kansallispuistoksi, mutta Ugandassa rauhoitus vastaa vain meikäläistä luonnonhoitometsää. Ongelmia kuitenkin on: Eräs suurimmista on rauha maassa, painottaa Butynski. Monet turistit eivät pysty, vaikka olisivatkin halukkaita, etsimään päiväkausia gorillaryhmiä yli 3 000 metrin korkeudessa jyrkillä rinteillä. Joku tuntematon valkoihoinen toimeksiantaja halusi itselleen nuoren gorillan, ja vallankumousajan sekaannus tarjosi salametsästäjille mahdollisuuden. vsk.. Usko ihmislajin erinomaisuuteen apinaserkkujen joukossa on ikuisesti mennyttä. Samalla teurastettiin myös metsäalueen norsuja, jotta Afrikasta voitaisiin toimittaa valkoihoisille ostajille norsunluuta. Jokapäiväisen ravinnon hankkimiseksi ei tarvitse raataa, aikaa riittää !epäilyyn, hellyyteen ja leikkimiseen; perhesuhteet ovat läheisiä ja lapsista pidetään hyvää huolta. Vierailuaikaa on puiston sääntöjen mukaan yksi tunti. Kansallispuiston alueelle raivataan laittomasti viljelyksiä. peasti. Gorillojen harvinaista alalajia, vuorigorilloja, on jäljellä vain noin 400 yksilöä. Matka jatkuu oppaan perässä paikalle, jossa gorillaryhmä on ollut edellisenä päivänä. Jokaisen gorillaryhmän luona vieraillaan päivittäin, vaikkei paikalla olisi yhtään turistia. Vuorigorilloja on maailmassa vain nelisensataa "tavallinen turistikin" tavata oppaan mukana. Rikollisten häätö saattaisi olla poliittisesti liian uskaliasta. Sitten taivalletaan jalan kohti metsän reunaa bataattija pyretrumviljelmien halki. Butynski ei kuitenkaan aio luovuttaa: Tällainen vain pakottaa suojelijat toimimaan entistä tehokkaammin. Nuoren gorillan saamiseksi oli tapettava sen äidin lisäksi kolme muuta poikasta puolustavaa täysikasvuista gorillaa ennenkuin muu ryhmä pakeni. Tähän on useita syitä: ensiksikin ryhmän löytämisen kannalta on hyvä tietää missä se milloinkin liikkuu. Ne elävät Ruandan, Ugandan ja Zairen jakamalla alueella muinaisten Virungan tulivuorten läheisyydessä. Katselijan mieli ei enää teekään autolle. Paikalliset asukkaat uskovat paremmin silkkaan rahaan kuin tutkijoiden selityksiin siitä, etteivät jyrkille rinteille raivatut pellot säilytä hedelmällisyyttään. Siitä huolimatta niiden elinpaikat ovat kaventuneet koko ajan. Viimeisen Ugandan vallankumouksen aikana vartiointi metsässä höltyi ja salametsästäjät surmasivat kahdeksan gorillaa. Tutkimusta ja suojelua Ruandassa on gorillojen rauhaa ollut takaamassa jo 60-luvun lopulta tutkimusja suojeluprojekti, jonka alullepanija oli Dian Fossey. Oppaiden johdollakin kävely ryhmän luo kestää kahdesta viiteen tuntiin. Vangittu gorillalapsi kuitenkin kuoli kuljetuksen aikana, ja uuden poikasen saanti vaati kahden gorilla-aikuisen surmaamisen. Sitäkään ei haluta uskoa, että metsäisinä nuo rinteet takaavat laaksojen vedensaannin kuivanakin aikana ja sadeaikana nuo metsät estävät tulvien syntymisen laaksoihin. Vaellus sademetsässä Jo pelkkä vaellus vuorigorillojen luokse on elämys. Tämä projekti on taistellut monina1sm keinoin gorillojen puolesta. Gorillaprojektiin onkin jo vuosia liittynyt koulutusta, jossa tutkijat kiertävät kouluja ja kyliä kertoen sademetsien merkityksestä ja gorilloista. Paikalliset virkamiehet valitsevat helpoimman tien tilanteen ratkaisemiseksi kansallispuiston rajoja muutetaan ja pellot muuttuvat laillisiksi. Päämajassa maksetaan vierailumaksu ja autoon kipuaa opas kivääri olallaan. Kansallispuiston paamajaan päästäkseen on ajettava kymmenisen kilometriä kuoppaista tietä teeja banaaniviljelmien halki läheisestä Ruhengirin pikkukaupungista, jonne sentään kiinalaiset ovat rakentaneet kehitysapuna asfalttitien pääkaupungista Kigalesta. Viikonkin poissaolo tietää kuukauden työtä, jotta gorillojen luottamus saadaan voitetuksi takaisin. Projektissa onkin Butynskin rinnalla Kampalan yliopiston tutkijoita ja opiskelijoita, sekä valtion riistanja metsänvartijoita. Kun kokee noiden majesteettisten eläinten rauhan ja gorillalasten leikkisyyden kädellä kosketeltavan läheltä niiden omassa elinpiirissä, tarkastelee omaa ihmisyyttään uudelta kannalta. Samankaltainen tutkimusja suojeluprojekti käynnistettiin pari vuotta sitten Zairen puoleisessa kansallispuistossa ja Ugandan lnpenetrable Forestissa (läpitunkematon metsä) tällainen työ alkoi viime elokuussa. Kolmanneksi gorilloiden tottumus ihmisiin karisee uskomattoman no30 Pentu puussa. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Esimerkillistä elämää Vierailuun varattu yksi tuntikin riittää muuttamaan useimpien vierailijoiden ajatusmaailman. U gandassakin aiotaan totuttaa muutama "turistigorillaryhmä" . Matti Nummelin työskenteli Ugandassa New York Zoological Societyn Kibale Forest Projectin apulaisjohtajana vuosina 1983-85. Viimein vuoren ylärinteillä saavutetaan bambutiheiköt, jotka ovat vuorigorillojen mielipaikkoja ja polku häviää. Turistien tuomat rahat ovat hieman hillinneet tilannetta. Afrikassakin on viesti siitä, että metsä ei ole vihollinen vaan ystävä, alkanut vähitellen mennä perille. Gorillasukulaistemme elämä on kiireetöntä ja seurallista. Kansallispuiston päämajan kalustus on niukka: muutama kova penkki, pöytä ja gorillan kalloja takan reunalla monet niistä ovat salametsästyksen uhreja. Butynski on itse ollut jo kuusi vuotta Ugandassa sademetsätutkijana, ja hän on samalla Kampalan yliopiston kunnialehtori, joka voi ohjata yliopiston opinnäytetöitä. Toiseksi on hyvä tietää mitä ryhmälle kuuluu salametsästys on vieläkin todellisuutta. Ugandan projektin tarkoituksena on gorillojen tutkimuksen ja rauhoituksen lisäksi saada lnpenetrable Forest kansallispuistoksi
Ympäristöarvot jäävät tässä kamppailussa usein aliarvostettuun asemaan mm. Voimme pyrkiä sisäistämään ympäristöhaitat päätöksentekoon siten, että asetetaan haitalliselle käyttäytymiselle hinta (rahallinen tai symbolinen), jolloin ympäristöystävällisyydestä koituu myös yksityistä hyötyä. Voimme luoda olosuhteet sellaisiksi, että ympäristöystävällinen käyttäytymisvaihtoehto on helposti valittavissa tai ainoa mahdollinen (kierrätysjärjestelmät, ympäristöystävälliset tuotteet ja pakkaukset, tiukempia melu-ja saastepäästönormeja noudattava teknologia, ympäristöhaittoja vähentävä liikennepolitiikka). Suomalaisten asenteet ovat ympäristönsuojelulle hyvin myönteisiä, mutta käyttäytyminen ei aina vastaa asenteita. Siten mahdollisimman suuren yksilöllisen edun tavoittelu johtaakin loppujen lopuksi myös yksilön itsensä kannalta huonompaan lopputulokseen kuin toimiminen yhteisen edun hyväksi. Tieratkaisut johtavat lisääntyvään yksityisautoiluun ja ruuhkautumiseen, kun taas metro estää kyseistä kehitystä. Yllättäen siis myös yksilöllistä etuaan ajavien kannattaisi tukea kollektiiviseen hyvinvointiin tähtääviä ratkaisuja. Vielä ongelmallisemmaksi tilanteen tekee se, että arvojen järjestys ei ole yksiselitteinen, vaan ympäristönsuojelu törmää erilaisiin eturistiriitoihin yhteiskunnassa. Toimiva metroverkosto hyödyttää myös intohimoista yksityisautoilijaa enemmän kuin moottoriteiden rakentaminen. Yksilöllisen hyödyn näkökulmasta käyttäytyminen voidaan kuitenkin tulkita mielekkääksi. Roskaiset maisemat, meluisa ja epäturvallinen liikenneympäristö, ruuhkautuminen eri muodoissa tai ympäristöhaitat yleisesti ovat seurauksena. koska ympäristön laadun kysyntä ei tule esiin markkinoiden kautta ja koska luonnolla ja ympäristön laadulla ei ole pysyvää, voimakasta intressiryhmää. Julkisesta hyödykkeestä myös kaikki pääsevät nauttimaan riippumatta omasta panoksestaan. Ei ole aivan yksinkertaista saada käyttäytyminen vastaamaan ilmaistuja arvoja. Sitäpaitsi eihän yhden ihmisen tekeminen vaikuta paljoakaan, ajatellaan. Rationaalisen ihmisen pitäisi kai käyttäytyä omien uskomustensa mukaisesti. Taloustieteiden tohtori Liisa Uusitalo on tutkinut suomalaisten ympäristöasenteita. Tätä kutsutaan free rider -käyttäytymiseksi. Mutta mitä tapahtuu jos kaikki ajattelevat samalla tavalla. Kansalaisten järjestäytyminen ja vaikuttaminen luonnon puolesta on siten välttämätöntä pelisääntöjen muuttamiseksi. Pummilla matkustaja, siipeilijä ja jänis ovat kansanomaisia nimityksiä. Yhden yksilön näkökulmasta kannattaa antaa muiden tuottaa ympäristön laatu ja itse välttää asian vaatimat kustannukset tai vaivannäkö. 31. Kuluttajat, yritykset ja valtiot ovat samassa ongelmatilanteessa: miten välttää pelkkä yksityinen hyödyntavoittelu ja päästä sopimuksiin käyttäytymisestä, jolla varmistetaan kaikkien yhteinen etu. Hänen tutkimuksensa Suomalaiset ja ympäristö valmistui 1986. vsk. Silloin kaikki käyttäytyvät free riderin tapaan eikä haluttua yhteishyödykettä, hyvää ympäristön laatua, pystytä tuottamaan. Liisa Uusitalo Oletko siipeilijä. Miten sitten voisimme muuttaa pelisääntöjä ja saada ihmiset pelaamaan yhteistoimintapeliä. Onhan ympäristön laatu yhteishyödyke, johon kaikkien käyttäytyminen vaikuttaa, joka siis "tuotetaan" yhdessä. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Voimme pyrkiä luomaan toivottuja käyttäytymismalleja moraalisen argumentoinnin ja lainsäädännön avulla. Yhteiskuntatieteessä valintatilannetta yksilöllisen ja kollektiivisen edun välillä on kuvattu pelin avulla, jossa pelaajat ovat epävarmoja siitä miten muut tulevat käyttäytymään ja siksi valitsevat oman välittömän hyödyn maksimoimisen. Näennäisesti tämä on epäjohdonmukaista. Valmiutta toimia yhteiseksi hyväksi edistää myös hyötyjen ja uhrausten oikeudenmukainen jakautuminen
Kivikuopissa suurimmat kivet sijaitsevat keskellä ja pienimmät laidoilla. 32 SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Routa vaikeuttaa sulamisvesien imeytymistä lisäten nam pintavaluntaa ja tulvahuippuja. Roudan lajittelutyön synnyttämiä kivikuoppia Jokkmokkissa Pohjois-Ruotsissa. Lume/le ajetut lannoitteet huuhtoutuvat helposti valuma vesissä vesistöihin. vsk.
Maa vain kovettuu kiinteäksi, eikä se roudi sulaessaankaan. Routaantuva maa ei aina roudi Roudalla eli kirrellä tarkoitetaan maaveden jäätyessä syntyvää kovettunutta maakerrosta. Matti Tikkanen Maan kylinät kahleet Vuoden 1987 tammikuu Ja1 historiaan varsinkin Etelä-Suomessa ennätyskylmänä. Maan jäätyessä kantavaksi päästään myös raskailla metsäkoneilla metsä töihin. Syntytavan ja rakenteen perusteella voidaan erottaa pintarouta eli rouste sekä maarouta, johon SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Rousteen neulaset kasvavat pituutta alapäästään sitä nopeammin, mitä helpommin ne saavat kapillaarisesti kohoavaa vettä alapuolella olevasta sulasta maasta. Roustetta syntyy syksyn ensimmäisillä pakkasilla varsinkin kasvittomille paikoille, kuten kynnöspelloille, ojanvarsille ja teiden pientareille. Routa alkaa syntyä, kun ilman lämpötila laskee pakkasen puolelle. Tunnettua on, että routa aiheuttaa mm. 33. Syntynyt jääkerros saa uutta vettä kapillaarisesti alapuolelta. Neulasten pituus on savikoilla 2-4 cm ja turvemailla 5-7 cm, mutta hiekkamailla jopa yli 10 cm. Myös keväiset yöpakkaset voivat saada aikaan roustetta lumen alta paljastuneille maapinnoille. Kun suojaava lumipeite oli etenkin läntisessä Suomessa samanaikaisesti ohut, pääsi pakkanen pureutumaan tehokkaasti maankamaraan saaden pintavedet ja -maat jäätymään vahvalti. Kuluneen kylmän ja melko vähälumisen talven aikana routa on päässyt tunkeutumaan huomattavasti keskimääräistä syvemmälle. Kerrosroudassa esiintyy maanpinnan myötäisiä jääkerroksia ja -linsseJa, jotka vuorottelevat massiivisen roudan tai osittain sulien maakerrosten kanssa. Onkaloroudan jäällä on myös neulasmainen rakenne, mutta sen neulaset ovat vain muutaman millimetrin pituisia. Ikiroutaa meillä vain Lapin palsakummuissa Jos routa säilyy maassa sulamatta yli kaksi vuotta, puhutaan ikiroudasta. Keskija Pohjois-Suomessa roudan kohotusmääräksi on mitattu paikoin jopa 70 cm. Vaikka kaikki maalajit routaantuvat, ne eivät läheskään aina roudi. Veden kohoamista edistää jään ylöspäin tapahtuvasta laajenemisesta syntyvä imu sekä veden taipumus virrata lämpimästä kylmän suuntaan. Jos maan lämpötila laskee nollan alapuolelle jäätymistasoa syvemmällä, alkaa sinne muodostua uusia jääkerroksia. Esimerkiksi Helsingin pakkasennätykseksi kirjattiin -34,3 astetta. Hyvin kylmissä olosuhteissa syntyy yleensä useita ohuita jääkerroksia. vsk. rakentajille suuren lisälaskun, mutta on roudasta myös hyötyä: se möyhentää kynnöspellot ja puutarhamaat, ja myös syysviljojen talvehtimiselle routa on välttämätön. Pohjoisinta Lappia lukuunottamatta kuukauden keskilämpötila oli 913 astetta normaalia alhaisempi. Näistä erityisesti kerrosroudalla on usein ikäviäkin jälkivaikutuksia. Jääkerros vahvenee niin kauan kuin veden kapillaarinen nousu yhteys säilyy. Mikäli routaantuva tai roudasta sulava maa liikkuu tai sen rakenne muuttuu, puhutaan maan routimisesta. Siperian pohjoisosista on mitattu routaa peräti puolentoista kilometrin vahvuudelta. Kerrosrouta on hienojakoisten ja huonosti vettä läpäisevien maalajien, kuten hienon hiedan, hiesun ja saven sekä hienoimpien moreenilaatujen routatyyppi. Viimeiseksi jäätyy pienten maahiukkasten ympärille tiukasti sitoutunut vaippavesi. Neulaset murtuvat rouskuen päälle astuttaessa. Maan pintaosissa voi olla myös ns. Massiivista routaa on varsinkin karkearakeisilla soraja hiekkamailla. Myös turvemaat ja runsaasti eloperäistä ainesta sisältävä lieju jäätyvät yleensä massiiviseen routaan. onkaloroutaa, jota syntyy erityisesti kuohkeaksi muokattuun, mururakenteiseen maahan. Massiivista routaa esiintyy myös kerrosroudan osana. Kovettuneen kerroksen paksuutta sanotaan roudan syvyydeksi ja kerroksen alarajaa routarajaksi. Lämpötilan laskiessa hitaasti syntyy vain harvoja ja paksuja jääkerroksia. Kovina pakkastalvina roudan alaraja voi lumettomilla alueilla ulottua LounaisSuomessa yli kahden metrin ja Pohjois-Suomessa jopa yli kolmen metrin syvyyteen. Roudan syntyä kutsutaan maan routaantumiseksi. Suurimmat syvyydet saavutetaan karkearakeisilla soraja hiekkamailla sekä kuivassa moreenissa. Se peittää lähes viidenneksen maapallon maapinta-alasta. kuuluvat onkalorouta, mass11vmen routa ja kerrosrouta. Jääkiteitä syntyy ensin sinne, missä on vapaata huokosvettä. Hienojakoisilla savimailla routa jää ohueksi. Huokosveden jäätyessä kerrokseksi sen tilavuus kasvaa, jolloin jää ponnistaa yläpuolista maakerrosta ylöspäin, koska vastus siihen suuntaan on pienin. Kerrosroudasta eniten haittaa Kerrosroudalla on eniten haittavaikutuksia, sillä sen syntyessä ja sulaessa maa routii. Rouste ja onkalo~ routa eivät laita maata routimaan. Ikirouta-alueilla routa sulaa kesäisin korkeintaan maan pintakerroksista. Massiivisessa roudassa ei voi tavallisesti paljain silmin erottaa jäätä. Hienojakoisessa savimaassa voi vielä viiden asteen pakkasellakin olla vndennes vedestä sulana. Neljänlaista routaa Routa esiintyy neljänä eri tyyppinä. Pinnaltaan rikotuilla turvemailla rouste on niin ikään yleinen. Meillä maaperän ikiroutaa on epäyhtenäisesti lähinnä vain pohjoisimman Lapin palsakummuissa. Vesijohtojakin jäätyi ja maapohjalla lepääviin rakennelmiin tuli vaurioita, kun routa hivuttautui yhä syvemmälle maahan. Ikiroutaa on yleensä vain alueilla, missä vuoden keskilämpötila on alle nollan. Tavallinen routa ei ikiroudan syvyyksiin yllä. Routa eli kirsi syntyy maassa olevan veden jäätyessä. Rouste koostuu pitkistä ja kapeista jääneulaskimpuista, joiden yläpinnalla on enintään muutaman millin paksuinen maakerros. Jääkerrosten paksuus vaihtelee millistä jopa 30 cm:iin. Kerrosrouta kohottaa maanpintaa jääkerrosten yhteisvahvuuden määrällä. Laajin yhtenäisen ikiroudan alue on Neuvostoliitossa
Tällöin niiden juuriin voi tulla vikoja, jotka myöhemmin esim. Jos maan vesipitoisuus on alhainen, ovat vain pienet huokoset jäässä, jolloin sulavedet voivat imeytyä myös routaiseen maahan. Lapissa yleiset kuviomaat ovat myös roudan työtä. Niinpä kerran kivetyt pellot muuttuvat vuosikymmenien saatossa jälleen kivisiksi. Roudan syvyyttä lisää siellä suuren pakkassumman ohella maan pieni lämpövarasto sekä ohuen kenttäkerroksen tarjoama heikko suoja. Maahan varastoituneen lämmön vaikutuksesta routa alkaa varsinkin eteläisessä Suomessa sulaa jo sitä ennen routarajan alapinnalta. Maahan jäätymällä varastoitunut vesi alentaa pohjaveden pintaa ja pienentää uomiin pääsevän veden määraa. Routa vaikuttaa myös veden kiertokulkuun. Kevätrouste saa joskus aikaan pahoja tuhoja heikosti juurtuneilla syysviljapelloilla, kun se nostaa kasvaessaan taimet irti maasta, jolloin niiden juuret kuivuvat ja kasvit kuolevat. Myös syysviljojen kunnollinen talvehtiminen edellyttää maan routaantumista. liikenneväylien ja kunnallistekniikan rakentajille, koska routa on otettava huomioon rakentamisessa. Routa voi aiheuttaa vahinkoa katkomalla kasvien juuria. Lumettomien paikkojen roudan syvyys kasvaa talven pakkassumman mukaisesti etelästä pohjoiseen. Varsinkin lumi on tehokas suoja pakkasta ja routaantumista vastaan. Mäntyja varsinkin lehtimetsissä lunta kertyy vahvemmalti, jolloin routakerros jää keskimääräistä ohuemmaksi. Mikäli routakerroksen lämpötila on kuitenkin alhainen, imeytyvät vedet jäätyvät täyttäen huokostilat läpäisemättömiksi. Routa on yleensä metsissä jonkin verran ohuempi kuin vastaavissa olosuhteissa aukealla. Silti on tavallista, että routa vaurioittaa varsinkin ankarina talvina rakennelmia. Erityisesti teiden päällysteet katkeilevat, halkeilevat ja rikkoontuvat helposti roudan vaikutuksesta. Talvinen routa möyhentää mm. vsk.. Lumen peittämillä alueilla routa jää keskimäärin ohuimmaksi (alle 20 cm) Itä-Suomessa, Kainuussa ja Kuusamossa, missä maata suojaa paksu ja aikaisin tuleva lumipeite. Kuitenkin roudasta on eittämättä myös hyötyä. Roudan päällä sulanut ja vettynyt pintamaa lähtee varsinkin savipitoisilla alueilla helposti liikkeelle myös tieleikkausten seinämissä ja virtaavan veden uurtamien jokiuomien rinteillä aiheuttaen jopa pinnanmyötäisiä maanvieremia. savipitoiset kynnökset ja käännetyt puutarhamaat kuohkeiksi. Tänä vuonna routa ylsi tavallista syvemmälle Roudassa olevan maakerroksen päällä lepäävä vettynyt savimaa lähtee helposti liikkeelle. Tiheät kuusikot pidättävät osan satavasta lumesta oksistoonsa, minkä vuoksi maata suojaava lumipeite jää ohueksi ja roudan syvyys kasvaa. Vetisen ja hienojakoisen maan kantavuus on tunnetuti heikko. Rakentajalle riesa Routa aiheuttaa jopa satojen miljoonien markkojen vuotuisen lisälaskun mm. Herkimpiä routavaurioille ovat kuuset. Viljelymailla roudasta on sekä hyötyä että haittaa Roudan vaikutuksia pidetään yleensä haitallisina. sienitautien välityksellä voivat koitua taimien turmioksi. Tie joutuu huonoon kuntoon varsinkin silloin, kun pintaroudan sulaessa vapautuva vesi jää alla olevan roudan päälle kyllästäen maan. Dosentti Matti Tikkanen on Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen assistentti. Esimerkiksi lumen ja sammalpeitteen suojaamat suot pysyvät usein kovillakin pakkasilla lähes sulina. Liikenteen aiheuttama tärinä voi edistää maanvieremän syntyä. On mahdollista, että isojenkin puiden juuret vioittuvat maan routiessa. Lumi on tehokas suoja Roudan syvyyteen vaikuttavat monet tekijät, minkä vuoksi syvyys vaihtelee suuresti eri vuosina ja eri alueilla. Routa alkaa sulaa maanpinnalta yleensä vasta lumipeitteen hävittyä. Silloin kun routakerros on ohut, se voi sulaa kokonaankin alhaalta ylöspäin. Lumien sulaessa pintavedet eivät voi imeytyä, jos maa on routaantunut vedellä kyllästyneessä tilassa tai jos pintaan on syntynyt jääkerros. Näin routa osaltaan edistää pintavaluntaa ja kohottaa kevään tulvahuippuja. Vasta Pohjois-Lapissa routaa on paksusta lumipeitteestä huolimatta usein jopa yli metrin vahvuudelta. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Selvästi lauhkeammissa oloissa Lounais-Suomessa ja rannikkoalueilla routaa kertyy 34 heikomman lumisuojan vuoksi keskimäärin 40 cm. Myös metsien taimikoissa syntyy tuhoja kun routa ikäänkuin nostelee pikku taimia juurineen maasta. vuotomaakielekkeinä, kallistelevina pylväinä ja tyveltään käyrinä puunrunkoina. Kevään kelirikkokaudella maamme yleisistä teistä noin kymmenesosa on yleensä rajoitusten alaisena. Paitsi että routa kuohkeuttaa viljelymaita, se myös moreenimailla nostaa niille kiviä. Kuormituksen alaiseen tiehen syntyy tällöin helposti routapuhkeamia, joissa vetinen ja juokseva maa pursuaa pintaan. Roudan sulamisvaiheeseen liittyvä maan hitaampi valuminen näkyy rinteillä mm. Tehokkaita eristäjiä ovat myös kenttäkerroksen ruohovartiset kasvit sekä sammalet. Tiettömillä soilla ja pehmeäpohjaisilla metsämailla liikkuvat raskaan metsäkoneet vaativat alustakseen kunnolla routaantuneen maapohjan. Maaston notkopaikkoihin ja soiden reunoille on ajan myötä syntynyt roudan noston ja liikuttelun vaikutuksesta lohkarekuoppia ja -kenttiä sekä kivikkovöitä
Luonnonmukaisten viljelykeinojen käyttö on hyvin yleistä nimenomaan koti viljelyssä. Tänään olemme alan johtava yritys Suomessa ja suurimpia Pohjoismaissa. Ensio Ruuhkan kirjoittamaa Luonnonmukaista kasvitarhaa (se leppäkerttukirja) painettiin vuosina -82-84 noin 40 000 kpl. TIKKURILA OY Kuninkaalantie 1, PL 53 01301 VANTAA, puh. Kysy viljelyopasta kirjakaupoista (Kirjavälitys) ja Luonnonsuojelun tuen myymälöistä. Yli puolet Suomen kotitalouksista harrastaa palstaviljelyä kotipihalla, kesämökillä tai vuokrapalstalla. (90) 83 091 SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Isossa-Britanniassa toimivan Donald Macpherson Group Plc:n oston myötä Tikkurilasta tuli kansainvälinen maalialan konserni. Viime vuonna painettu Viljelyopas kotitalouksille keskittyy pelkästään viljelyn neuvontaan esittäen asiat tapahtumien mukaisessa järjestyksessä ympäri vuoden. MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖ, POSTISIIRTOTILI 89544-8 "ITÄMEREN HYLKEET'. Näin asia on saatu mahtumaan 52-sivuiseen kirjaan. Olipa sitten kysymyksessä talotai sisämaali, autotai laivamaali, korroosionestomaali tai muu teollisuuden erikoispinnoite taikka lakka, liima tai silote. Tikkurila Oy on jo yli 120 vuotta valmistanut erilaisia maalialan laatutuotteita. Onhan erittäin käytännöllistä poimia maukkaat salaatit ja mansikat omalta kotiviljelmältä suoraan ruokapöytään. Tikkurilan laatutuotteet antavat kestävän suojan ja luovat silmäniloa ja viihtyisyyttä jokapäiväiseen ympäristöömme. Jälleenmyyjät ja ryhmäostajat saavat reilun välityspalkkion ja voivat tilata opasta suoraan julkaisijalta: Kotkan ympäristönsuojeluyhdistys ry., Nilapolku 6, 48400 Kotka tai puh. Tarjoushinta on nyt 10 mk. vsk. ~fsAVOTTA® kun retkeilet rinkat pyörälaukut reput karttalaukut makuupussit asut retkelle ja ahkiot vapaa-aikaan FINN-SAVOTTA OY Karstula Tue luonnonsuojelua, osta norppatuotteita! 35. 952-61 801. "Kasvi tarhaan" verrattuna tietoa on tiivistetty, mutta myös tarkennettu, ajankohtaistettu ja osin laajennettu. Vientimme suuntautuu pääasiassa Ruotsiin ja Neuvostoliittoon. Luonnonmukainen viljelyopas kotitalouksille Vihannesten, hedelmien ja marjojen kotiviljely on voimakkaasti yleistyvä harrastus. Samalla voi tilata ilmaisjakelulehteä Kompostiopas Kotitalouksille. Tikkurilan laajasta valikoimasta jokainen asiakkaamme löytää kansainvälisestikin katsoen korkealuokkaisia tuotteita
Maata peittää metsä turkki Karjalan metsäpinta-ala on noin 15 miljoonaa hehtaaria. Pelkästään pääkaupungissa Petroskoissa on 255 000 asukasta. Tapio Lindholm ja Harri Vasander Karjalan talous nojaa n Karjalaisessa maisemassa vuorottelevat laajat metsät, suot ja vesistöt. Matkan määränpääkin näkyy eraassä neulepipossa. 7 miiSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Aivan kuin Suomessa. Karjalassa maisemaa hallitsee metsä; kuusta, mäntyä, koivua ja haapaa. Mieleen hiipii väistämättä ajatus: tällaisiako olivat Suomenkin metsät joskus ennen sotia. Oblastit ovat neuvostoliittolaisia aluehallintoyksiköitä, eräänlaisia läänejä. E ö .c " C ::; ·s. Tästä alasta on soita 3.5 miljoonaa hehtaaria ja soistuneita metsiä 1. vsk.. Väestö on suurimmalta osin keskittynyt alueelle, jonka suomalaiset tuntevat Aunuksena. Tehokkaan metsänhoidon jäljet puuttuvat. Mutta maisema on silti vieras. Asukkaita on vain hieman alle 800 000. Neuvosto-Karjalan pinta-ala on 172 400 km 2 , puolet Suomen pinta-alasta ja alle prosentti koko Neuvostoliitosta. Kyliä on harvassa. Miljoonakaupungin väentungoksesta erottuu junaan astuvia kalastusja retkeilyasuisia neuvostokansalaisia. Tasainen Laatokan itäranta jää taakse pensaikkoineen. Rajantakainen Karjala Karjalan autonominen neuvostotasavalta eli Neuvosto-Karjala rajoittuu etelässä Leningradin ja Vologdan oblasteihin, idässä Arkangelin ja pohjoisessa Murmanskin oblastiin. 36 Juna kolkkaa kohti pohjoista. Siinä lukee selvin latinalaisin kirjaimin: Karjala. Tässä Mangan kylää Aunuksessa. Lehtipuuta on runsaasti ja puuston rakenne vaihteleva. Matka Karjalaan alkaa Leningradista Moskovan rautatieasemalta
Karjalassa tuotetaan kymmenesosa Neuvostoliiton selluloosasta, viidennes kaikesta paperista, kolmannes sanomalehti paperista ja kaksi kolmannesta paperipusseista. Sellutehtaat likaavat Suuria selluloosatehtaita on mm. Mm. Ja tuloksiakin on saatu. Aunuksessa sensijaan näyttävät, omiin havaintoihimme perustuen, olevan kuusikkoiset sekametsät tuiki yleisiä. vsk. Aunuksen rehevissä metsissä on runsaasti koivua ja haapaa. Karjalan soissa on kokoa ja näköä. Jälleenrakennus Karjalan puun avulla Keskustelemme Petroskoissa Tiedeakatemian Karjalan toimipisteessä metsäntutkimusosaston johtajan tohtori Aleksandr Volkovin 37 E ö .c "' C ::; 'ii E ö .c "' C ::; 'ii. Vanhojen tehtaiden tuotantoa on vuosien mittaan nostettu ilman, että ympäristönsuojelua olisi pidetty tärkeänä. Koko maan tilastossa nousee männyn osuus korkeaksi pohjoisen laajojen karumpien alueiden takia. Vesiensuojelusta ei ole näihin aikoihin asti juuri piitattu. ~tsään joonaa hehtaaria. Suota Kinnasvaaran kylän läheltä. Työn tuottavuutta aiotaan lisätä rajusti, viidenneksellä. san prosenttia väestöstä. maataloudesta saa elantonsa vain kahdeksuOMEN LUONTO 3/ 87 46. Karjalan kansantalous perustuu suurelta osin puulle. Pitkärannassa, Pääskylässä, Suojärvellä, Kontupohjassa ja Segeshassa. Viidennes Neuvostoliitosta vietävästä paperista tulee Karjalasta. Metsistä 60 % on mäntyvaltaisia, 28 % kuusivaltaisia, 11 % koivuvaltaisia ja haapaja harmaalepikkovaltaisia metsiä on prosentti. Näistä menneen ajan laiminlyönneistä on alettu keskustella avoimesti. Tosin avosoitakin on runsaasti ojitettu. Puusto ei myöskään ole tasakokoista. Vastikään suljettiin Käkisalmen vanha sellutehdas, kun Leningradin asukkaiden juomavesi oli vaarassa. Uudessa viisivuotissuunnitelmassa vuosille 19861990 pyritään metsäteollisuudessa raaka-aineiden säästöön
Viime aikoina myös villisika on kovasti yleistynyt Karjalassa. Ojituskohteiden valinnassa tuntuu käytetyn kriteerinä vain helppoa ojitettavuutta. Vuodelle 1987 on ensimmäisen kerran myönnetty kaatolupia, kaikkiaan 300. Tapporahan poistamisen jälkeen on maasta hävinnyt suden pyynnin ammattitaito, mikä haittaa kannan säätelyä. Juuri Karjalan metsät olivat tärkeitä, sillä laajat Siperian metsät olivat liian kaukana. kuuluessa Karelleseksport-yhtymälle. Niiltä saadaan kuitenkin valtaosa rehusta, perunasta ja vihanneksista. Kun Suomessa ojitettiin 60-luvulla avosoita metsänkasvatusta varten, otettiin tästä Karjalassa mallia. Uudistus on samantapainen, millä Neuvostoliitossa on viidestä ministeriöstä muodostettu valtakunnallinen maatalousteollinen valtionkomitea, Gosagroprom. metsäpeuroja. A vosoita ojitetaan Soiden hyväksikäytössä on suon viljelytoiminta vielä vilkasta. Metsähallinto järjestetty uudelleen Uudet tuulet puhaltavat Karjalan metsäsektorillakin. Myös Suomesta levittäytynyttä kanadanmajavaa on niin runsaasti, että se luokitellaan riistaeläimeksi. Myös karuja keidassoita on paljon ojitettu. Luontaista uudistamista voitaisiin Karjalan asiantuntijoiden mukaan käyttää vain viidenneksellä ojitetuista soista. Hakkuualojen metsittymisessä ei kuulemma sinällään ole ongelmia. Avosoita ojitetaan edelleen, mutta niillä kasvatetut taimet eivät tahdo menestyä. Essoilan, Aunuksen ja Salmio valtiontiloilla. Koivu-havumetsät saavat 38 varmasti Karjalassa lisää arvostusta, sillä Tiedeakatemian biologian laitoksen johtaja Stanislav Drozdov totesi, että happosateiden vaikutus on todettu myös Karjalassa. Sodanjälkeiset laajat hakkuut, jotka lienevät jatkuneet 60-luvulle saakka, vaikeuttavat metsänhoitoa. Olemme esimerkki hyvässä ja pahassa. Puistossa on myös rehe-~ viä soita ja lehtoja. Se on riistaeläin eikä karhusta ole haittoja riistalle tai ihmiselle. Avosoiden ojittamishalu on hyvä osoitus siitä, miten meillä kerran tehty virhe jatkuu toisaalla. Loput tulisi uudistaa viljelemällä. Lehtipuiden kasvattamista yhdessä havupuiden kanssa Volkov piti positiivisena. Karjalan metsätalouden vertailukohteet ovat Moskovan ympäristöstä, Etelä-Neuvostoliitosta ja Siperiasta. Näinhän on todettu tuoreissa meikäläisissäkin tutkimuksissa. Asiantuntijat myönsivät itsekin, että soiden ojitus on teknisesti helppoa, mutta puiden kasvatus ojitetuilla soilla on vaikeaa. laatokannorppa, merikotka, joutsenet ja kalasääski. Tämä on hyvä muistutus siitä, että oikeanlaisella toiminnalla meilläkin saattaisi olla mahdollisuuksia saada metsäpeura riistaeläimeksi. Nuoria metsiä ja taimikoita ei ole kyetty hoitamaan ja harventamaan. Tarkoituksena on tehostaa metsävarojen hyödyntämistä ja parantaa metsien uudistamista. Pohjoisimmat yksilöt on tavattu Kostamuksesta. Kivatsu on jo yli 55 vuotta vanha suojelualue. Nyt kaikki toiminnat on keskuselinten päätöksellä keskitetty Karelles-metsäteollisuusyhtymälle. Volkov vetosi työvoimapulaan, jolla puolustellaan useita muitakin retuperällä olevia asioita. vsk.. Hirviä Karjalan metsissä on vain noin 20 000 eli neljäsosa meikäläisestä kannasta. Nämä ovat Kivatsu (17 000 ha) ja Kostamus (48 000 ha). Kontioita ja hukkia on paljon Karhuja Karjalassa on noin 3 000. Suontutkijat, joita on Petroskoin tiedeakatemiassa, seuraavat ahnaasti suomalaista suometsätieteellistä kirjallisuutta. Tuore Kostamuksen luonnonsuojelualue on tärkeä pohjoisen havumetsän suojelualue, jonka soilla ja metsissä elelee mm. Koko NeuvostoKarjalan maatalousmaasta on kaksi viidesosaa suopeltoa. Yksinäinen susi on huono metsästämään ja käy siksi kotieläinten kimppuun. Koivun karike auttaa happamoitumisen ehkäisyssä. Maaperä ei myöskään roudi syvälle ja pintavedet valuvat hyvin pohjavesiin. (-, kanssa. Hän valittaa, että sodan jälkeen Karjalan metsiä hakattiin ekologisia näkökohtia huomioimatta. Karjalan susitutkijat ovat sitä mieltä, että susilaumoja ei pitäisi hajoittaa. Tämä heijastuu työn laatuun ja ratkaisuihin. Olemmehan saaneet hirvenkin toipumaan lähes sukupuuton partaalta. Metsäpeura on riistaa Rauhoitettuja eläimiä Karjalassa ovat mm. Karjalassa ei ole tulvia syksyisin ja keväisin. Sutta ei pelätä niinkuin Suomessa. Tällaisia ongelmia on eritoten Karjalan keskiosan soilla. Aiemmin metsien hoito kuului metsätalousministeriölle, Karelles-yhtymä suoritti puutavaran korjuun, sellutehtaiden ja sahojen ym. Kivatsun kosket ja Kizin kirkot suojeltuja Karjalassa on kaksi luonnonsuojelukohdetta, joilla on zapovednik-asema eli ne ovat eräänlaisia luonnonpuistoja. Metsäpeuran pyydystäminen oli kielletty yli 40 vuotta. Metsäalalla ei ole samanlaista erikoistumismahdollisuutta soihin kuin Suomessa. Sudet eivät häiritse karjaa, mutta riistan vuoksi susien määrää haluttaisiin vähentää. Laajoja suopeltoja on mm. Susia on 700-800. Tapporahasta luovuttiin 1965, jolloin jäljellä oli alle 200 sutta. Rahaa ja puuta tarvittiin sodan aikana raunioituneen Neuvostoliiton jälleenrakentamiseen. Avosoiden ojittamisessa seurattön Suomen esimerkkiä E Kivatsun luonnonpuiston huomattavin· nähtävyys ovat kos;:j ket. Perusteena oli se, että metsäpeuran määrä oli noussut yli 7 500 yksilön. Se on tunnettu rehevistä soistaan SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Nyt on hänen mukaansa saavutettu taso, joka on ekologisesti perusteltu eli ei hakata enempää kuin metsät tuottavat. 20-30 prosentin lehtipuusekoitus lisää kuusenkin kasvua
Sortavalan kaupungin puisto on rauhoitettu dendrologisena suojelukohteena. Karjalan kalliopiirrokset kertovat kansasta, joka eli veden ja metsän antimista. Muikun mätiä viedään Neuvostoliiton sisällä niin Itämeren tasavaltoihin kuin Kazahstaniin. Suurin osa järvistä on pieniä, kuten meilläkin. Suurten tehtaiden läheltä ei saa enää yhtään kalaa kaikki ovat kuolleet. kalastossa. Kuore on tärkeä arvokala Vesiä Karjalassa on kymmenesosa pinta-alasta. Uikujoella ja Petroskoissa on lisäksi lohenpoikasia tuottavat kalanviljelylaitokset. Iäkkään puoleinen petroskoilaismies on kuusivuotiaan tyttärenpoikansa kanssa menossa tyttärensä luo Leningradiin ja petroskoilainen insinööri työkomennukselle. Uikujoen suistossa Sorokassa Vienan meren rannalla on ainutlaatuisia kalliopiirroksia, samoin Vodlajoen suistossa Äänisen itärannalla. Nämä ovat merkittäviä turistikohteita, joissa kulkeminen on ohjattu poluille. Lehtikuusihan ulottaa levinneisyytensä länsirajan parin kasvupaikan voimin juuri Äänisen takaiseen Karjalaan. Kun kerromme, että olemme olleet tutustumassa soihin ja metsiin sekä niiden tutkimukseen, puhe kääntyy itsestään soiden ojituksiin. Mutta Karjalassa ovat myös laajat Ääninen ja Laatokka. Uusi hyvä lintu.opas Opi ymmärtämään luontoa paremmin! luontoilta. Insinööri totesi tähän, että kaikki johtuu huonosta suunnittelusta ja sopimattomista koneista. Järvien kalansaaliista kaksi kolmannesta on muikkua ja kuoretta. Ympäristönsuojelua tarvitaan ja odotetaan Palatessamme takaisinpäin yöjunalla saamme samaan vaunuosastoon kolme petroskoilaista. Puunjalostusteollisuuden jätevedetkin saavat moitteensa. Petroskoilaisetkin elävät lähellä luontoa. majavan ja metsäpeuran suojelua varten. Kalastus eri muodoissaan on yksi karjalaisten perusharrastuksia, niinkuin myös tehokas puutarhaviljelys omilla pikku datsoilla, kesämökeillä. Hän on katkera siitä, että konemiehet suurta palkkaa vastaan tekevät tihutöitä, jotka näkyvät mm. Johtajaan asetetut suuret toiveet sisältävät myös ympäristöongelmien ratkaisun. Ruokakalaa tuotetaan vain Säämäjärven kalanviljelylaitoksessa. Neuvostokansa on ongelmansa ym päristönsuo j ei ussakin tiedostanut. Ihmisten perusarvostukset eivät eroa meikäläisistä. rauhoitettu kaksi siperianlehtikuusen kasvupaikkaa Äänisen itäpuolella. Hiidenniemelle entisen Muromin luostarin alueelle tasavallan kaakkoisosassa on perusteilla arkeologisesti tärkeä luonnonsuojelualue. Isot ojat päättyvät suoraan vesistöihin tuhoten kalojen kutualueet. Kansanmies toteaa syvän pettymyksensä ojitustoimintaan. Nämä ovat arkeologisia suojelukohteita. Pilkkivedet menevät pilalle. Kuitenkin valtaosa kalastuksesta tapahtuu Vienanmerellä. Matkailullisesti tunnetuimpia ovat Kivatsun kosket. Näin saadaan kohteiden arvokas luonto säilymään. Suomestahan kalliopiirroksia ei ole juuri löydetty. Uuden ajan ja uusien johtajien myötä kaikki muuttuu paremmaksi. Eräitä pienialaisia kasvupaikkasuojelualueitakin on. Valamon ja Kizin saaret ovat museorauhoitusalueita. Riistanhoidollisia rauhoitusalueita on useita. Näin on mm. ja lehtomaisista metsistään. Aarnialueihin verrattavia zakasnikeja Karjalassa on niinikään. Näitä on perustettu mm. D Artikkeli perustuu kirjoittajien Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknisen yhteistoimintakomitean puitteissa suoritettuihin matkoihin. Nämä Karjalan kalliopiirrokset ovat erittäin tärkeitä, sillä niitten avulla voidaan selvittää esihistoriaamme. Ne ovat etupäässä soiden ja metsien suojelualueita. Kaikkiaan 60 järvessä on ammattimaista kalastusta. Kemissä, SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. vsk
Pahimmat metsätuhot ovat Itävallan, Italian, Ranskan, Sveitsin ja Länsi-Saksan jakamilla Alpeilla. 40 Mitä halusitkaan tietää floramme aatelista! Kahden viikon kuluttua tämä ainutlaatuinen värikuvaja tietoteos kämmeköistämme on valmis, ja Sinä voit saada sen luettavaksesi suoraan kotiin käyttämällä oheista tilillepanokorttia! A4. Euroopassa 10 miljoonaa hehtaaria metsävaurioita Ilmansaasteet ovat lievemmin tai vakavammin vahingoittaneet kahdeksaa prosenttia Euroopan 136 miljoonasta metsähehtaarista eli 10 miljoonaa hehtaaria. sidottu, 144 s., 96 värivalokuvaa ja asiantunteva teksti kaikista 33 lajista Valokuvat: Mauri Korhonen Teksti: Seppo Vuokko 189 mk kirjakaupoista Tilaa itsellesi ja Äidillesi "orkideakimppu", josta on iloa pitkäksi aikaa! Forssan ~ ~ Kustannus ~Ky puhelin 916-28550 llmansaasteitten vaurioittamaa metsää Schwarzwaldissa Länsi-Saksassa. Suuret määrät erilaista jätettä muovia, lasia, paperia, metalleja, tuhkaa, puuta, kemikaaleja vaihtavat omistajaa pörssin SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Sveitsin viranomaiset varoittavat, että metsäpeitteen häviämisen takia yleistyneet lumija maanvyörymät uhkaavat paikoin maajätevuorten madaltamisessa. Jätepörssi "noteeraa" erilaisia jätteitä pitkinä listoina, joita tutkitaan yhtä tarkasti kuin raaka-ainekauppiaiden tarjousluetteloita. vsk .. Vähintään kuuJätepörssi tuo järkeä jätehuoltoon Saksan liittotasavallan teollisuuden ja kaupan yhteistyöelinten perustama jätepörssi on osoittautunut hyväksi keinoksi dessa maassa Itävalta, Tsekkoslovakia, Luxemburg, Alankomaat, Sveitsi ja LänsiSaksa vaurioittunutta metsää on neljäsosasta puoleen metsäalasta
John Barret Cambridgen yliopistosta Englannista uskoo, että tuholaisille vastustuskykyisten viljelylajikkeiden kehittäminen on paras vaihtoehto. (Acid-News, Dee 1986, Worldwatch Paper 71) välityksellä. Ne ovat myrkkypilvessä kuin kotonaan. Arvioissa ei näy myöskään se, että metsien kasvu saattaa vähentyä huomattavasti jo ennen näkyviä merkkejä vaurioista. Maatalouden ylivoimaiseksi uskottu kemiallinen ase on pahasti tylsistymässä. Hän syyttää agrokemianteollisuutta kasvinjalostajien työn vähättelystä, jotta yhtiöt itse voisivat ylvästellä saavutuksillaan ja myyntiluvuillaan. Muutamat yhtiöt ovat jo väsyneet kilpajuoksuun tuholaisten kanssa ja luopuneet leikistä. Monet bakteerikannat ovat jo vastustuskykyisiä tunnetuille antibiooteille. Luvut ovat Worldwatch-instituutin selvityksestä, joka on tehty vuoden 1985 lopun tietojen pohjalta. Mutta ei kemianteollisuudellakaan helppoa ole, ei ainakaan yhtä helppoa kuin ennen. Vertailua eri maiden välillä vaikeuttavat toisistaan poikkeavat menetelmät ja tarkkuuden vaihtelu. Jo yli 500 hyönteislajia on kehittänyt vastustuskyvyn nykyisille tuholaismyrkyille. Joissain Yhdysvaltain osavaltioissa hedelmätarhurit ruiskuttavat hedelmäpuita antibiooteilla torjuakseen sienitauteja. Lääkärit määräävät hoidon yhteydessä potilaille antibiootteja jopa kolmeksi viikoksi silloin, kun muutaman päivän kuuri olisi paikallaan. vsk. Stuart Levy Bostonin yliopistosta Yhdysvalloista syyttää antibioottien väärinkäytöstä sekä maataloutta että lääkäreitä. Hyvä keino on myös valikoiva myrkky, joka iskee vain tuholaisen tiettyyn kehitysvaiheeseen, esimerkiksi toukkaan. Vuonna 1953 tepsivän hyönteismyrkyn kehittämiseen kului 1-2 miljoonaa dollaria ja kemistien oli seulottava 1 000 erilaista yhdistettä oikean löytääkseen. Kehityksen jarruttamiseksi Metcalf suosittaa yhdistettyä tuholaistorjuntaa, jossa myrkkyä käytetään vain yhtenä keinona muiden rinnalla. Joiltakin seuduilta ihmiset on ehkä evakuoitava. Tuhoja Ranskassakin kuitenkin on: Länsi-Saksaan rajoittuvissa vuoristoissa metsistä on vaurioitunut arviolta kolmannes. Esimerkiksi Yhdysvaltain kaakkois-osassa mäntyjen kasvu väheni laajalla alueella 20-30 prosentilla vuosina 1972-82 aikaisempaan kymmenvuotisjaksoon verrattuna. tiloja ja asutusta. ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Länsi-Saksa Luxemburg Alankomaat Sveitsi Tsekkoslovakia Itävalta Belgia Itä-Saksa Unkari Jugoslavia Puola Italia Norja Ruotsi 52 51 45 34 27 24 18 12 11 11 7 6 5 4 Metsävaurioiden osuus prosentteina koko metsäalasta eri maissa. Muuan yritys osti valtavan kasan vanhoja perunasäkkejä, valmisti niistä juuttiverkkoja ja myi ne SveitSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Myös ihmisille syötetään antibiootteja usein turhaan. Puolan, Itä-Saksan ja Tsekkoslovakian ilmoittamat metsätuhot ovat luultavasti todellista pienempiä. Vertailua eri maiden välillä vaikeuttavat toisistaan poikkeavat arviointimenetelmät, vaurioluokitukset ja tarkkuuden vaihtelu . Jätepörssin toimintaedellytyksiä on lisännyt se, että saksalaisten esimerkin innostamana vastaavanlainen pörssi on syntynyt myös Alankomaihin, Ranskaan ja Itävaltaan. Antibiootit yhtä suuri ongelma Ylettömään antibioottien käyttöön liittyvät samat ongelmat kuin tuholaismyrkkyihin. Jos toukka kehittää vastustuskyvyn saadaan myrkyllä vielä aikuiset hengiltä. Kreikasta, Irlannista, Espanjasta ja Portugalista vaurioarviot puuttuvat kokonaan. Levyn mukaan antibiooteille vastustuskyvyn kehittäneet bakteerit tappavat jo ihmisiä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa kolmannen maailman maissa. Myrkkyjen tarvetta voidaan vähentää mm. Mitä runsaammin hyönteismyrkkyjä käytetään, sitä nopeammin tuholaiset kehittävät vastustuskykyisiä kantoja. Nykyisin tehokkaan hyönteismyrkyn kehittäminen maksaa 45 miljoonaa dollaria ja kemistien on tutkittava 20 000 yhdistettä mieleisensä löytääkseen. Jos viljelijä malttaa tarttua myrkkyruiskuun vasta vihoviimeisenä keinona, tuholaisten vastussiin levitettäviksi eroosiolle herkille laskettelurinteille sitomaan maaperää. Puolet YhdysvalJoissa tuotettavista antibiooteista annetaan eläimille, suurelta osin täysin tarpeettomasti, kuten pelättyjen tautien ennaltaehkäisyyn tai siksi että eläimet kasvaisivat nopeammin. (New Scientist 26 February 1987) 41. Ranskan osalta arviot ovat puutteellisia. Barrettin mukaan kemianteollisuus yrittää saada ihmiset uskomaan, että kemikaalit ovat ainoa vaihtoehto. Pörssissä ostaja ja myyjä pääsevät kätevästi kosketuksiin ja voivat sopia niin hinnasta kuin kuljetustavastakin. Kekseliäisyys on valttia jätebisneksessäkin. vuoroviljelyn, tuholaisia hyvin sietävien kasvilajikkeiden ja tuholaisten omien vihollisten avulla. Sen jälkeen vauriot ovat monissa maissa lisääntyneet. Jo yli 500 hyönteislajia on onnistunut kehittämään vastustuskyvyn hyönteismyrkyille. Ne ovat muuttuneet supertuholaisiksi, jotka ovat myrkkypilvessä kuin kotonaan. Aina kun antibiootteja käytetään, lisätään mikrobien mahdollisuuksia kehittää niille sietokyky. Mitä runsaammin myrkkyjä käytetään, sitä nopeammin tuholaiset muuttuvat vastustuskykyisiksi. Näin varoittaa hyönteistieteen professori Robert Metcalf Illinoisin yliopistosta Yhdysvalloista. D tuskyky kehittyy huomattavasti hitaammin. Maatalouden kemiallinen ase tylsistyy Lyhytnäköinen ja vastuuton tuholaismyrkkyjen käyttö synnyttää alati uusia tuholaiskantoja, jotka ovat täysin vastustuskykyisiä kemiallisille torjuntakeinoillemme
Lintuvesien suojelemiseksi. Esso-isännät luovuttavat man Luonnon Säätiö). LM-McCann Tankkaamalla osallistut! 15.4.-15.5. C. Sademetsien suojelemiseksi _ 15.4. Tehobensaa! C Q) C ,co Q) C. 16.6.-15.1 Saariston suojelemiseksi _ 16.1-16.8. 16.5.-15.6. pennin jokaisesta tankatusta bensalitrasta Lisätietoja saat kaikilta Esso-asemilta. alkaen kerätään jälleen varoja luonomasta osuudestaan WWF:lle (Maailnonsuojeluun. Tunturi-Lapin suojelemiseksi. Q) (/) (0 > ::,
Metsä on suomalaisen kehto ja hauta. Tämä on kai jo täysin varma asia, niin paljon on ympäristön suojelusta ja luonnonsuojelusta viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu. Maija-Leena· Koivu Terveydenhoitaja Kou vola SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Myös eläimille se on turvapaikka ja ravinnon antaja. Ajan kuluessa tämä tuho näkyy ihmisessä itsessään -metsä kostaa ihmiselle. Enemmän saisi olla suojaisia pensaikkoja lintuja, jäniksiä ja hirviä varten. Rikkipäästöjä syntyy näistäkin. Auton melu, pakokaasut, sen massiivisuus tuhoavat, säikäyttävät luontoa. Puhumattakaan teollisuudesta. Pyörämiehellä on aikaa auttaa. Autojen pakokaasuista leviää tienvarren metsiin myrkyllisiä aineita, jotka vahingoittavat luontoa, ympäristöä monin tavoin. Metsien hoidossa pitäisi huomioida enemmän luontokappaleiden olemassaoloa. Valvonta on vaikeaa, niinpä tienvierustoilla "kukkii" hyvin runsaana autoilijoiden sinne heittämä roina. Millä sitten keittäisimme puuromme ja perunamme. Tästä ei aiheutuisi rikkipäästöjä eikä ydinjätteitä. Huugo Hippiäinen Vesija ympäristöhallituksesta Olen saanut runsaasti suoraa palautetta Suomen Luonnossa 1 / 87 julkaistun mielipidekirjoitukseni johdosta. Saman tien haluan oikaista erään painovirheestä johtuvan väärän tiedon . Tuolla metsässä juoksuhautoja, korsuja. Omasta lapsuudesta muistan , kuinka sekä padon, että voimalaitoksen yläja alapuolella on ollut hauskoja leikkipaikkoja sekä uinti-, soutu-, luisteluja hiihtopaikkoja lapsille ja nuorille. Rengas on räjähtänyt. Tuossa on hyvä uimaranta. Miten valtavia suo-alueita joudutaankaan raiskaamaan turpeenoton takia. Eikä vesi ollut saastunutta, vaan virkistystilaa riitti kaikille. Onkin syytä ihmetellä, että ilman vesioikeuskäsittelyä voidaan ryhtyä toimintaan, joka saattaa merkitä uhanalaisen vaelluskalakannan tuhoutumista. Kuka kohtapuolin uskaltaa kalaa syödä! Luonto on bumerangi. Olen jonkun verran keskustellut tällaisten kanssa, eivätkä he ole olleet siitä pahoillaan. Maisemat vaihtuvat. Millä jäähdyttäisimme ravinto-aineemme ja pyörittäisimme pesukoneemme ja miten lämmittäisimme asuntomme, ellei meillä olisi energiaa. Olkoon luonnonsuojelu meille kaikille aina yhteinen sydämen asia. Tarvitaanko apua. Pyöräkulkuri huomaa, että säiliörekka seisoo tienvarressa. Eri mieltä koskiensuojelusta Täällä kylmässä pohjolassa me kaikki tarvitsemme energiaa. Eivätkö ne aiheutakin noita pelättyjä metsiä tuhoavia rikkipäästöjä. Haluamme syödä puhdasta ruokaa, · juoda puhdasta vettä, hengittää puhdasta ilmaa. Roskien heittäminen tienvarteen on rikos, josta voidaan määrätä sakkotuomio. Pyöräkulkurilla on aikaa ottaa valokuva tienpohkeessa loimottavasta kukkasesta. osastopää/Jikkö Uudenmaan lääninhallitus 43. Seppo Vuolanto vs. Määrä, joka turpeesta energiaksi tuottamaan tarvittaisiin, on valtava. Linnut, perhoset, hyönteiset, joskus orava, jänis, hirvi murskautuvat vauhtihirmun pyörien alle, konepeltiin, tuulilasiin. Haluamme myös säilyttää pienen kappaleen alkuperäistä luontoa tuleville sukupolville Vastuu näistä asioista kuuluu meille kaikille, sinulle ja minulle. Tämä on vain pieni esimerkki. Kun esimerkiksi jätät auton talliin ja kuljet matkan jalan tai polkupyörällä, säästät näin ympäristöä melulta ja pakokaasun haitoilta . Tässä meidän vesirikkaassa maassamme. Tämä on elämää! Pyörällä kulkija näkee, kuulee aistii aina luonnon kaikissa sen kirjavissa värivivahteissa. Entä hiilivoimalat. Kun myrkytät luontoa, se myrkyttää sinua. Supertehtaat ja superfirmat lorauttaat siellä täällä "väkeviä mausteita" vesistöön. Metsä on meille ilmansuodatin, turvapaikka, marjaja sienipaikka, sekä "leivän isä". Ydinvoimaloita emme kannata. vsk . lngarkilajoen järjestelyä ei ole vielä aloitettu, vaan ojitustoimitus on saanut lainvoiman. Suuri osa kielteisestä palautteesta kohdistui toimituksen laatimaan otsikkoon, joka oli minullekin pieni yllätys. Puheenvuoroni kohdistui vesija ympäristöhallituksen tuleviin suuntaviivoihin . Hänellä on aikaa räpätä kuva kauniista järvimaisemasta. Laajat ovat meillä lakeudet asukasmäärään nähden. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Pyöräkulkurilla on aikaa Kaikkihan me haluamme suojella luontoa. Eteenpäin vaan. Meille on annettu Luojan lahjana kaunis, rikas maa. Mutta ranta-asukkaillehan korvataan heidän aluemenetyksensä. Kesällä pyörämies kuulee korvissaan lintujen laulun, haistaa suolta tulevan suopursun tuoksun, näkee jäniksenpoikasen tienvarren pensaikossa. Komea ukkometsokin kaipaa tukevaa istuinpuuta ja rauhallista soidinpaikkaa. Miksi me, jotka rakastamme Suomen puhdasta luontoa, emme kannattaisi vesivoimaloita ja koskien valjastamista voiman ja energian lähteiksi. Tosin tekoaltaiden takia voivat rantaviivat jonkin verran muuttua. Se osa Suomen kansasta, joka harrastaa koskenlaskentaa, on niin minimaalisen pieni , ettei siihen meidän kaikkia koskiamme tarvita. Nyt esimerkiksi myrskytuulet pääsevät vapaasti riehumaan metsässä, koska alakasvillisuus hakataan kokonaan pois . Tästä keskustellaan, mikä olisi paras energiantuotantomuoto. Ja tuossa talvisodan muistoja ruostunut kenttäkeittiö kuulanreikiä kyljessään . Tämän vuoksi myrskytuulen sattuessa usein myös suuret tukkipuut kaatuvat ja tuhoutuvat. Veneilijät, rahtilaivat kaatavat kaikki jätteensä mereen ja järviin. Vesi on lämmintä. Entä turvevoimalat. Tarvitaanko apua. Saisi olla myös yksityismetsissä nykyistä enemmän vanhoja honkajättiläisiä ja lahopökkelöitä, jotta pöllöillä, telkällä, tikalla, näädällä ja oravanpojilla olisi enemmän pesäpaikkoja ja suojakoloja. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat valaistusta opintojensa suorittamiseen. Pyörä liikkuu, melkeinpä äänettömästi. "Pilvet siinä soutaa tyyntä järven pintaa." Hän pysähtyy sillalle ja katsoo kauan korpimetsän jokiuomaa. Ahaa, tuossa on autio talo, missä lie asukkaat. Hoitakaamme ja vaatikaamme yhteistä suurta puutarhaamme huolella, hellyydellä ja rakkaudella. pyöräkulkurilla on aikaa auttaa . Tuuli kuljettaa sitten nämä roinat rantojen koristeeksi, kalamiehen ja lomailijan "iloksi". Millä saadaan jälleen suot kasvamaan ja tuottamaan sammalta ja marjamaita ja linnuille pysähdyspaikkoja. Varsinkin kesällä Suomessa löytää hyvin paljon idyllisiä paikkoja. Luontomme on kaunis ja moni-ilmeinen, jossain määrin jopa eksoottinen. Koneellistettu tehometsätalous vahingoittaa luontoa. On luonnollista, että polkupyörällä liikkuja näkee maiseman ja luonnon paremmin kuin autolla matkaaja. Entä turpeen polttamiseen ja energian saamiseen muodostuva savu ja päästöt. Kun tuhoat luontoa, se tuhoaa sinut
Ainakin minulle kauniin ja alkuperäisen luonnon näkeminen ja kokeminen on yhtä tärkeä virike luonnon suojelemiseksi kuin lehdistä luettavat monet huonot uutiset kehityksen suunnasta. Asialla on ollut jokitaistoista tuttu kaksikko Luotonen ja Ohtonen apunaan nimekäs joukko jokiluonnon tuntijoita. Jokien merkitykselle on annettu taustaa kuvaamalla jokien biologiaa ja kulttuurihistoriaa. Miksi kotiseututietoutta tarvitaan kouluopetukseen. Kirjassa on esitelty Perämereen laskevia jokia Kuivajoelta Kalajoelle. Salamana se pyörähtää ympäri ja ponkaisee laukkaan aavan vastarantaa kohden. Esimerkiksi näitä kysymyksiä tarkastellaan perusteellisesti. Kirjoittaja on selvästi humanistisesti painottunut. Esimerkkinä olkoon, mitä tapahtuu, kun hillanpoimijat tulevat karhun suolle: "Tuulenvire tuo ihmisen pelottavaa hajua. Vuosikausien vapaaehtoinen työ Pohjanmaan jokiluonnon puolesta tuotti tuloksen, joka sai ylimielisen sähköyhtiönkin haukkomaan henkeään. Asunmaa osaa liittää kotiseutuopetuksen hyvin esimerkiksi kansainvälisyyskasvatukseen, miten nämä kumpikin tukevat toisiaan. Pohjois-Pohjanmaalla on pitkään ollut yksi luonnonsuojelumme aktiivipesäkkeistä. Koska esimerkiksi arkkitehtonisesti merkittävien rakennusten ja vanhojen taide-esineiden suojelu on kulttuuria, niin kyllä alkuperäisen Suomen suojelunkin täytyy sitä olla. Yhtä näkökulmaa jäin kuitenkin kaipaamaan: kotiseutuopetuksen merkitystä ympäristökasvatuksen kannalta. Jokien muuttumisen syitä ja seurauksia on käsitelty monipuolisesti, mutta samalla on esitetty myös suojelun perusteet. Kotiseutuopetuksen tavoitteena on juurruttaa oppilasta kansalliseen kulttuuriimme, mutta se on myös tärkeä osa ympäristökasvatusta, oikeastaan sen lähtökohta. Luonnonsuojelun Tuen sarja alkaa olla niin komea, että voidaan puhua kulttuuriteosta. Kunnallisen opetussuunnitelman laatimiseen on hyvin vähän apuvälineitä. 168 sivua, runsas värikuvitus. Luonnonsuojelijoiden lisäksi heitä ovat vakuuttaneet myös omakohtaiset kokemukset. Syksyllä 1985 Suomen luonnonsuojeluliiton ja Helsingin Sanomain järjestämässä kansalliseläinkilpailussa voiton peri varsin ylivoimaiseen tapaan karhu, jota Seppo Saari on vuosikaudet jahdannut kameroineen pohjoisilla selkosilla. Joukkoon mahtuu vaarallisia kohtaamisia, jos kohta myös hupaisia kuvauksia kontioitten tekemisistä. 44 KIRJOJA Joet ovat keskeinen osa Pohjanmaan luontoa, sen tavaramerkki. Kun omia kokemuksia ei enää ole, on rakentajien vakuuttelu helpompaa. Jokaisessa kunnassa tarvitaan tällä hetkellä melkoinen määrä kouluopetuksen asiantuntemusta. Kuvauksia pohjoisten metsien valtiaasta. Pertti Sevola Kansalliseläimen komea muotokuva Seppo Saari: Karhu. Saaren kuvat ovat harvinaislaatuisia, mainioita otoksia karhun elämästä suomalaismetsissä. Saari on erinomainen kuvaaja ja on voittanut karhukuvallaan "Vuoden luontokuva" -kilpailun 1983. Pidän esityksestä, sillä se ei ole tietosanakirjamaisen kuiva luettelo kovia faktoja, vaan mukana on koko ajan tuntu Saaren omakohtaisista kokemuksista karhumailla. Kotiseutuopetusta pidetään tärkeänä keinona saada koulu kiinteämmäksi osaksi omaa ympäristöään ja tuoda opetus lähemmäksi oppilasta. Muistot lohisaaliista ja kahlitsemattomista koskista elävät rakennetuilla joilla. Nyt ilmestynyt teos osoittaa, että Saari hallitsee myös kynän, sillä hänen kertomuksensa karhumailta ovat täysipainoista, nautittavaa ja jännittävääkin tekstiä. Suorinta tietä karhu ryntää yli vesirimpien, välillä uiden, välillä mättäistä loikkaan ponnistaen. Siika-, Pyhä-, KalaPohjois-Pohjanmaan rannikon joet, toimittaneet Hannu Luotonen ja Arvo Ohtonen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Oulu 1986, 113 s. Kotiseutuoppia Olli Järvinen Martti Asunmaa: Kotiseututietous kouluopetuksessa, Virikekirja kuntien opetussuunnitelmatoimikunnille ja opettajille, Kunnallispaino Oy 1986. Tähän on päädytty muun muassa siksi, että halutaan lisätä paikallisen aineksen osuutta opetuksessa. Ilmapiiri suojelun puolesta ei Pohjois-Pohjanmaalla ole ollut aina kovinkaan myönteinen. Karhu ei ole mikä tahansa eläin, vaan metsän kuningas. Teoksen aloittaa katsaus karhun biologiaan. Karhun lähtö on niin nopea ja totinen, ettei sen luimussa oleviin korviin ehdi kantautua monesta kurkusta samanaikaisesti parkaistu "karrhu "-huuto." Pääosa tekstistä on osastossa "Karhunkuvaajan kokemuksia": Seppo Saaren tapaamisia karhun kanssa. Tässä, pääosin lehtori Martti Asunmaan kirjoittamassa teoksessa pohditaan kotiseututietouden opettamista varsin syvällisestikin. Suomen Luonnonsuojelun Tuki, Helsinki 1986. KotiSUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Työ onkin monessa kunnassa koettu vaikeaksi. Sitä vauhtia sataan metriin kuluu kuusi sekuntia, mikä on maastossa ilman piikkareita kova suoritus. Ennen kaikkea teksti on elävää ja maalaa kokemukset lukijankin iloksi; tätä ei luontokuvaajien kirjoituksista aina voi rehellisesti sanoa. Uusi koululaki on siirtänyt osan opetussuunnitelmien valmistelutyöstä kunnille kouluhallituksen antaessa suunnitelmille vain yleiset raamit. Karhu nousee kahdelle jalalle pystyyn, vetää vainua ymmällään, näkee sitten värikkäiden olentojen lähestyvän sitä vähän väliä maahan kumarrellen. Jokiluontoa on Pohjanmaalla kohdeltu niin kaltoin, että on aika tuoda esille myös sen arvot. Vuonna 1977 aloitettu sarja alkaa nyt jo antaa monipuolisen ja vaikuttavan kuvan luonnostamme. Nallemaiseen olemukseen kätkeytyy räjähtävää voimaa: "löntystely vaihtuu salamannopeasti kiivaaksi laukaksi", ja nopeus voi yltää jopa 60 km:iin tunnissa. Jokia ja jokien käyttömahdollisuuksia yksipuolistavien käyttömuotojen tilalle etsitään vaihtoehtoja muun muassa kalataloudellisesta kunnostuksesta, matkailusta ja virkistyskäytöstä. Mitä kotiseututietous on. Viime1s1mp1a valtakunnallisestikin tärkeistä voimainkoitoksista oli taistelu koskiensuojelulain ja ennenkaikkea Iijoen puolesta. vsk.. Saaren karhukirja on oiva lisä Luonnonsuojelun Tuen jo seitsenosaiseksi kasvaneeseen teossarjaa n ''Suomalaista luontoa parhaimmillaan". Kouluhallituksen laatimien peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteiden lisäksi Suomen Kotiseutuliiton ja Suomen Kunnallisliiton julkaisu Kotiseututietous kouluopetuksessa lienee tällä hetkellä ainoa teos aiheesta. Onkin paikallaan, että luonnonsuojelupiirin alueen luontoa kuvaava kirjasarja alkaa juuri jokiluonnon kuvaamisella. Kirja ei päädy ainoastaan suojeluvaatimukseen, vaan pohtii myös keinoja jokien luonnontaloudelliseen kunnostamiseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. Mukana on jonkin verran karhuttomiakin kuvia mausteina, antamassa lisäsävyjä karhumetsään, mutta enimmiltään kuvat esittävät karhua ja sen tekemisiä. Kun kouluissa on taas otettu kotiseutuopetus sille kuuluvaan kunniaan, tarjoaa kirja Pohjois-Pohjanmaan jokiluonnosta erinomaista tukea myös koulu työlle. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri on varautunut tähänkin julkaisemalla kirjan alueensa joista. Uuttera työ ja usko suojelun merkitykseen vastoin viranomaisten ja yhtiöiden valtavirtaa on kääntänyt yhä useampia jokivarsien ihmisistä mukaan suojelun akanvirtaan. Eikä niitä pyyhitä pois yhtiöiden kauppamiesten ja asiantuntijoiden puheilla ja lausunnoilla
. JAKELUOSOITE POST!NUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1,70 mk :r, postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI ----------------~-----------.. Muuten teoksesta varmaankin on apua kunnan opetussuunnitelman laatijoille. Siilinpiikki on mukana paketissa, jonka saa jokainen peruskoulun 7. Paketin tärkeintä antia on Happamat pisarat -opinto-ohjelma, joka valmentaa opettajat ja oppilaat osallistumaan huhtikuussa Happamat pisarat -kampanjaan. Leena Grönholm r--------------------------suomen Luonnon palvelukortti Tilaa Suomen Luonto SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 130 mk (jäsenet)/ 160 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSO!TELIPUKKEESTA) ...... seutuopetus on hänelle historiaa ja kulttuuria. Opetussuunnitelma on tarkoitettu yhä enemmän muuttuvaksi asiakirjaksi. .. D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 150 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 180 mk (ei-jäsenet). Kuka sen tekee. Onhan terveellisen ja viihtyisän elinympäristön turvaaminen vaikein ongelmamme tällä hetkellä. KIRJOJA L.uonto-Ultlo SIILIN PIIKKI Suomen Luonnonsuojelullltto 1 ,...,.,..,,.1 l --41,1'1(t_ happamoitumisesta Luonto-Liitto on julkaissut Siilinpiikki-oppaan nuorten luonnonharrastuksen ja ympäristönsuojelutyön tueksi. ........... Kampanja tutustuttaa oppilaat metsien ja vesistöjen saastumiseen ja happamoitumistutkimuksen. luokka ja luontokerho. Tämä painottuminen näkyy läpi koko teoksen. Mikäli ympäristökasvatus ei kuntien opetussuunitelmien ensimma1S1ssa versioissa ole saanut selkeätä asemaa, asia on helppo korjata jo lähitulevaisuudessa. Tätä työtä varten tarvitaan kuitenkin vielä valtakunnallisen kokonaissuunnitelman lisäksi hyvää virikemateriaalia. Siilinpiikki tekee tutuiksi Luonto-Liiton toimintatavat ja -tavoitteet. Siksi olisi kuntien kannalta ollut suotavaa, että Asumaan teoksessa olisi paikkailtu näitä puutteita. Ihmetellä sopii jo sitä, että ympäristökasvatusta ei ole käsitelty peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa muuten kuin mainintana koulun kasvatustavoitteissa. Teoksessa olisi ehdottomasti pitänyt tarkastella kotiseutuopetusta ihmisen ja hänen ympäristönsä suhteen kannalta. Tätä korostaa myös Asunmaa teoksessaan. Minkäänlaista valtakunnallista opetussuunnitelmaa aiheesta ei ole. vsk. 45. ...... Ympäristökasvatus tulisi näiden tavoitteiden mukaan saada oleelliseksi osaksi kaikkien aineiden opetusta, mutta millä eväillä. Siinä selostetaan koko opetussuunnitelman laadintaprosessia, eri oppiaineiden oppisisältöjä, kotiseutuopetuksen oppimateriaalia ja työmenetelmiä sekä annetaan vinkkejä, mistä kotiseutuopetukseen on saatavissa tukea omalla paikkakunnalla. ...•...............•••... Vaikka luonnonympäristö ja rakennettu ympäristö mainitaankin useampaan otteeseen, asiaa ei tarkemmin pohdiskella
46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. lt is suggested that excessive hu nting pressure wou ld explain these extincti ons, but in the case of the great snipe other explanations including habitat changes could be involved. ln this article the formation and structure of frost in the ground and the fac tors affecting these are discussed . 6 14. 5 15 . Wolves and brown bears are abu nda nt , while the wild forest reindeer endangered in Finland a nd a target for conservation efforts has become so common there that it is now hunted. There are many mixed forests. 10. SU0MENLLJONTO Toimicus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. ln coarse-grained deposits frost goes deep down into the ground, freezing the latter solid but causing no physical movement. These are the quai l Coturnix coturnix a nd the great snipe Gallinago media . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, PenHi Forscen, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Matti Juncunen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Pekka Peura, Pentti Rauhala, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEE RIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. ln the decades immediately fo llowing World War 11 the Karelian forests were logged mercilessly, fo r timber was requ ired in large quantities to make good the damage caused by the war. The wood processing ind ustry has grossly polluted Karelian waterways; acid water flowing out of ploughed bogs has added its viscious bit. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 180/ 160 mk (kestotil.), muualle 200 mk. Environmental protection is receiving attention at both scientific and practical levels. Frost forces stones up to the sur face, producing a distinct kind of land form. 5. 198630. How lhe gro und freezes by Maui Tikkanen Suomen Luonto 46(3):37. 1. 1. Soviet Karelia is a n au tonomic socialist republic . 9. This is a carbon copy of the situation in Finland. JO. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. The destructive habit of ploughing peat lands has proved as popular in Moscow as in Helsin ki, with depressingly similar results. Gorbatshov's widespread reforms have extended to Karelia. While, thanks to modern technology, cutting ditches in Karelian peatlands has been no problem, the growing of trees on the drained mires has been remarkably unsuccessful. Ornithologists have not previously reali zed th at there were more meadows than arable fields in Finland in the last century, and that their area was very rapidly reduced at the turn of the century. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. On the brighter side of things, fros t tends to separate and mix finer soil particles, making the soil more suit able for crop cultivation. ln the main breeding area of the great snipe, the meadow area fell by almost 50 0/o between 1880 and 190 1 and to less than a third by 1910. Many smaller lakes also provide a valuable harvest. The depth to which frost penetrates is affected not only by the temperature, but also by the depth of the overlying snow a nd by the time at which freezing commences. Perämiehenkatu 11 A 3-4, 00 150 Helsinki puh . (931) 131 317 klo 9-13 Harri H elin, vs. vsk.. 9. (953) 17 358 Pertri Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh . Their extensive young plantations are a reminder or the greedy po twar years. 20. Large tracts of wilderness support relatively large populations of both game animals and predators. ln contrast to Finland, the young plantations and fores ts are largely left to fend for themselves, wit h the consequence that they are a delight to the naturalist. The organisation of forestry has been updated . 1 f snow is absent and the air temperature falls far below zero, frost can penetrate even in southern Finland to a depth of 2 metres. 11 A 17 00150 Helsinki puh. Puh . (921) 301 141 Jaana Gustafsson Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Frozen grou nd that is soft and spongy du ring summer provides loggers with a convenient 'metalled surface' over which to haul timber. Tikkanen goes on to talk about the effects of frost. 7. 90-891 839. (981) 15 828 Maui Tynjiilä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni ltsenäisyydenkatu 1 33 JOO Tampere puh. Karelia's most magn_ificent waterbodies La ke Ladoga, Ääninen, and the White Sea are important fis hing grounds . (90) 655 377 Ilpo Kuronen, vs. (90) 642 88 1 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16. (960) 311 550 Liisa Viitala Uusimaa Perämiehenk . Factories and paper mills possess outdated mach inery and there are no effluent purification plants. 1987 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ln the north it can go down to 3 metres. Karelia has diversified, on the Finnish side becoming more like Finland, an on the Soviet side more li ke the USS R. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Translaced by Leigh Plescer Ostetaan Haluan ostaa Richard Leakyn kirjat Ihmisen synty ja Ihmisen jäljillä. 'Glasnost ' is apparent in the extensive newspaper anicles, as well as open debate, on environmental problems . Owing to early snow-fall, the depth to which frost penetrates in eastern Finland is less than along the warmer western coastlands. The most deeply entrenched frosts occur in La pland with its long winter. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. lt may damage plant roots. Environmental protection is of paramount importance to close-to-Nature Karelia. (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 V antaa puh. 3. On for Nature Proceccion slopes large areas of soil may creep downhill as the ice in them turns to water. Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 211 Tilaushinnat I. ln fine-grained deposits the frost lies in layers and may raise the surface of the soil by as much as 70 cm. Soviet Karelia is a sparsely populated forested region 1ha1 is heavily dependent on its timber resources. Ali meadows have not been good snipe habitats, and Tiainen argues that the best ones were the first to be changed into arable fields. lrtonumero 25 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 150 mk / 130 mk (kestotil.). Tiainen challenges th e hunting ex planation for the great snipe and emphasizes habitat changes. Soviet Karelia close lo Nalure by Tapio Lindholm and Harri Vasander Suomen Luonco 46(3):36 Karelia is a geographical concept extending to both Finland and the USS R. (90) 642 88 1 Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimi Haja Jorma Laurila Taiuaja Markku Tanttu Toimicusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Pekka Peura, Taisto Rantala, Heikki Toivonen Tila ukset, osoitteenmuutokset ja peruucuksec Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. Today the fo rests are harvested on a sustainable hasis. While its main language is Russian, Finnish and 'Karelian ' are also spoken. This repon is a part of the project 'C hanges and status of the avi faun a o f farmland in Finland' supported by the Finnish Academy. The ground in Finland freezes almost without exceptio n every wi nter. ISSN 0356-0678 llmoicusmyynci Faktamedia Snellmaninkatu 15 A 2 00170 Helsinki puhelin 90-601 848 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka ~ ~ ~ ( ! ( Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 4 30. (90) 171 250 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nat ure of Finland) Published by che Finnish Association Address: Perämiehenkatu 11 A 8 00150 H elsinki 15, Finland Agricultural habilat changes and bird extinctio ns in Finland by Juha Tiainen Suomen Luonto 46(3):22 The recent Finnish Red Data book (1986) classi fies t wo bird species as extinct in Finland . The spring melt wreaks havoc on Nordic roads, the upkeep of which emails a good deal of effort and expense. lt gives construction firm executi ves headaches by pushing up building costs, but keeps renovators in busi ness by weakeni ng fou ndat ions and crack ing walls. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. 8. Meadows had been associated wi th traditiona! animal husbandry, but now hay culti vation was started on arable fields and fodder oats culti vatio n was increased . lts original inhabitants spoke a language very similar to Finnish. 15, kesäkuukausina klo 8.30-15 .30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihtc;eri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh
Pesän lämpö syntyy ja säilyy jokseenkin tasaisena muurahaisten oman aineenvaihdunnan tuottaman lämmön ja tuuletuksen säätelemänä. Olin piikillä joulu-tammikuussa aamuhämärissä lumen peittämällä jäällä. .. Niistäkin se on Ahvenet etsivät ravintonsa hausta eli pitkistä ja sen kouusein täällä pesiikin, käyttää hierottavissa pois, jolloin maryleensä näköaistin avulla. Kylmänä keväänä pesän lämpötila voi laskea kuitenkin uudelleen ja muurahaiset saattavat lämmitellä rykelmänä pesän päällä vielä kesäkuun alkupuolella, mutta eivät enää yleensä myöhemmin kesällä. rähtelyt tuovat ahvenen lähelle väällä ennen lumen sulamista. tavallista maukkaammiksi, pilkkiavannon kautta veteen Pähkinöiden lisäksi poikamutta vastaavasti toiset hauktunkeutuva valo lisätä selvästi sille tarjotaan myös hämähäkkuvat mauttomiksi. Siellä luulisi olevan ihan pimeätä. Keon sisälämpötila kohoaakin keväällä hyvin nopeasti noin 25 asteeseen. Ahvenet voivat kejä ja hyönteisiä ja epäiletikkayksilöiden tai paremhyvin vähässä valossa napata mättä myös muunlaisia siememinkin kloonien, samasta siesaaliinsa alhaalta ylöspäin. Yli jääneet varastot itätaan. missa varsissa erilaisia, aivan kohdetta ja näköaistin avulla Pähkinähakki ruokkii poikakiiltävän mustia mustikoita, se sitten valitsee nappauskohsiaan suurimmaksi osaksi pähmarjat olivat kuin plankattuteen. vsk. Seppo Vuokko piikin aiheuttamat veden väPesintä alkaa jo aikaisin kesuon laidassa. Eri musvaloisuutta . Antti Pekkarinen Näkevätkö kalat ruokansa. vissa kukanväriltään poikkeasaan tietysti näköaistin lisäksi mustikat viin kasvimuotoihin, esimermuidenkin aistiensa apua saaPähkinähakki pesii maamme kiksi valkokukkaisiin kaner1 · · I · · J II · II Turkulainen kysyJ"ä oli mustiliskohteensa öytäm1seen Ja ouna1sos1ssa a uee a, JO a viin tai maitohorsmiin. SUOMEN LUONTO 3/ 87 46. Pähkinähakki muisvamustikat" tai "suutarinsessa todella hyvin vähän. C. 47 "' -"' ..J ' C " C :-e " C. Näistä kiiltävistä mustikoista että hän tuohon aikaan on Siperiassa elävä pähkinähapuuttuu vain sinertävä vahapilkkinsä liikkeillä saanut ahkin rotu, joka tekee säännöllipeite, joka peittää "tavallisia" venet innostumaan ravinnonsia vaelluksia Suomeen ja mustikoita. Onko se jokin eri laji. sia ja niitä voi löytää mistäjon pimeämpää kuin kirkkaisPähkinäsadon suuruus vaikutpäin Suomea hyvänsä. Vielä 8-10 metrin syvyydessä ahvenet söivät hyvin. Etsivätkö kalat ruokansa näköaistin avulla vai miten. Ilmiö on tuttu kaikille keväisessä luonnossa liikkuville. Vakussa olleesta syötistä. Muurahaiset vjettävät talven horroksessa, mutta lumen sulettua pesän päältä keväällä ne kokoontuvat aurinkoisina päivinä rykelmäksi pesän pinnalle. Hyvän on samanlainen kuin tavallidellinen pimeys ei siellä kuisadon jälkeisenä keväänä musessakin mustikassa. eläinravinnolla. ole, sillä keskitalvella ahvenet Sembramänty puolestaan on oma mustikkalajinsa, vaan Pelkästään näköaistin avulla varsin usein oleskelevat noissa leviämisessään riippuvainen mustikan perimältään poikeivät ahvenet eivätkä muutsyvyyksissä. Käyttäytymisen syynä on ulkoilman ja auringon säteilylämmön avulla tapahtuva muurahaisten oman lämmöntuotannon "käynnistäminen" ja lämmön "siirto" vielä kylmään pesään. " "'. Keskitalvella on valoa kysyja varastoinut jo edellisenä Nämä "pikimustikat", "terjän mainitsemassa vesikerroksyksynä. Suna oh muuta. ·· t tt t kassa Mynämäellä OJ.itetun tunnistamiseen. taa erehtymättä varastojensa mustikat" ovat melko tavalliRuskeissa vesissä on vielä pals1Jamnin myös lumen alta. Kysyjää voi onnitella siitä, tuja kuusenkäpyjä. . Täytaa poikueen kokoon. Itse kasvi tuskin kärsii aistitaan makuja, hajuaistin vät ja näin muodostuu sembmillään lailla puutteestaan, ja avulla hajuja, kuulon ja kylkiPa·· hk1"na·· hak"1n ramännyn taimirykelmiä, joissiementen leviämismahdolliviiva-aistin avulla veden väta uudet puut saavat alkunsa. Monet pohjakaeväät Seppo Vuolanto hyvät. Miten pähkiPikimustat yleisyydeltäänkin rinnastettaAhven käyttää saalistaesnähakki. Maku sa järvissä tai meressä. Täipulaikkujen marjojen maerottuu "taivasta vasten" laisina vuosina pähkinähakku vaihtelee ja niin vaihtelee kaikkein selvimmin. Aamuhämärissäkin voi suurempi. Vai karttavatko jotkin Iat eivät tarvitse saalistaessaan linnut kiiltävänmustia marjonäköaistia vaan ne etsivät raU • • •·· ·· ··t 1J·a?. niä, ainakin silloin kun on olmentaimesta syntyneiden varSilloinhan kohteen hahmo lut huono pähkinävuosi. Käyttäytyminen liittyy muuraha1syhte1son lampotalouteen. Poikravintonaan suurikokoisia ja tulee aivan kiiltäväksi. pähkinähakin ja mahdollisesti keava muoto, joka ei valmista kaan kalat saa tietoja ympäHarri Dahlström oravankin keräämistä varasvahapeitettä marjansa pinristöstään. Muurahaiset lämmittelevät Miksi kekomuurahaiset kokoontuvat tiiviiseen rykelmään keon päälle. Tosin tenkaan vallitse valoisaan ainamäärä on keskimääräiStä jotkut kehuvat pikimustikoita kaan. Makuaistin avulla toista. . KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Tuttu näky keväällä: Pesän paljastuttua lumen alta ~uura~a_iset __ ker~äntyvät aurinkoisina päivinä tiiviiksi rykelmäksi keon päälle. .. . kinöillä, jotka se on koonnut ja. · T k k I · ··hk. kien jäljiltä löytää myös kaiutpikimustikoidenkin maku. suudetkin ovat ilmeisesti yhtä rähtelyjä jne. Kysymyksessä ei ole siis vat niitä koukkupyydyksiinsä. loisaan aikaan kalastajat saakeuksellista se ei kuitenkaan sembramännyn siemeniä. Kysymyksiä asiantuntijoille voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 Helsmk1. p1·k1·must1"kka on niin synse1mmat s1emema syova mvintonsa makuja hajuaistinsa nut ruokkivat poikasensa nyltään, merkitykseltään kuin avulla. ä y a an Ja pa mapensas uo aa sa oa
Sasta-asuja myyvät kaikki hyvin varustetut urheiluliikkeet ja tavaratalojen vapaa-ajan osastot. Lähd le tai uusille urille! Sasta pukee sinut hyvin kaikille keleille, kaikkina vuodenaikoina. Puvun paino vain 350 g. Sisäpinnassa lämpöä heijastava alwniinipigmentointi. Ovh. Ovh. Materiaalina taatusti vedenpitävä mutta hengittävä OILTEX. Ovh. ] !.!L.!••• Odotettavissa voimistuvaa kes Älä anna kesän odottaa. Sasta sallii kesäsateen Nevada vapaaajan asu erähenkiselle miehelle, mukava kuin mikä! Puserossa vuori ja povitasku, housuissa tilava reisitasku, polviosat kaksinkertaiset. Neva sateisille, sumuisille metsäretkille. !ill!illl '1 SASTATUOTE KY 75530 NURMES Puh. Ruska erämiehen, metsästäjän, urheilukalastajan maastokuvioitu sadepuku. Ovh. takki 549,-, housut 329,-. Kysy niitä omalta kauppiaaltasi. pusero 460,-, housut 275,-. takki 495,-, housut 295,-. Värit: vihreä, kitti, tummansininen ja tumman harmaa. 479,-. Tottakai! Pioner tyylikäs puku retkeilyyn ja vapaaaikaan koko perheelle. P.A.L.K. 976-208 55, telex sasta 4705 nurmes sf telefax 976-208 55/25. Materiaali ja värit samat kuin Pioner-puvussa. Öljykäsittely voidaan uusia. Materiaalina vahaviimeistelty vettä hylkivä puuvillan (33 %) ja polyesterin (67 %) sekoitus. Kevään ensimmäinen retki ... Kevyt, mahtuu pieneen tilaan