Moni-ilmeiset pensaat. SUOMEN 3 • 1988 Merikotkan uudet uhat Rakennetaanko rannat täyteen
Hän muistutti mieliin, että jo luonnonsuojelumme pioneereihin kuulunut Rolf Palmgren · oli ennustanut joutsenen häviävän Suomesta sukupuuttoon, samalla tavalla kuin olivat hävinneet majava ja metsäpeura. Päinvastoin: Kokko kykeni tekemään elämäksi ja eläväksi sen, minkä tutkijat tiesivät. Liian helposti kuitenkin ajatus lipsuu. Tiedon perusteella voi tehdä järkiperäisiä päätöksiä. Moni saattoi löytää omat sodanjälkeiset tuntonsa Tiitin pohdinnoista, ketä tahansa liikutti joutsenten pesinnän onnistuminen, kun se kuvattiin "Marskin" ja "Hannan" nimin, eikä kukaan tutkija onnistunut löytämään tekstilleen niin upeaa otsikkoa kuin Kokon toivoa sydämiin valava Ne tulevat takaisin. Joutsenen komean paluun voi pukea numeroiksi. Olin tiennyt joutsenten pesän likimääräisen paikan jo parin viikon ajan, mutta en halunnut häiritä hautovaa lintua. Eduskunta ei päättänyt, että joutsen jää Suomeen, se vain yritti. Luonnonsuojelu yleensä etenee, kun poliittinen tahto saadaan mukautumaan uusiin visioihin. ' LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn K un ensi kertaa löysin joutsenen pesän, sääsket inisivät korvissani. Ammattini puolesta ylistän tietoa, eikä minusta mitään muuta hyvää perustetta olekaan päättää asioista järkiperäisesti. SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Joutsen oli alkanut runsastua, vallannut uusia alueita, elpynyt. Itse olin seuraillut joutsenten asettumista suolleni 1960-luvun lopulla muutamana vuonna, asettuivathan ne. Yrjö Kokon tapa tuoda esiin joutsenkysymys ei ollut mitenkään järjenvastainen tai tietoa hylkivä. Merikallio arveli, että 1940-luvun lopulla Suomessa pesi tuskin 15 joutsenparia. Vuonna 1950 joutsen oli uhanalaisimpia lintujamme, nyt joutsenen sijoittaminen uhanalaisten lajien luettelon kärkipäähän osoittaisi täydellistä asiantuntemattomuutta. Kanta ei silti alkanut kunnolla elpyä, saattoi Keltikangs 1950 todeta: "Jos asioitten annetaan liukua entistä latuaan ja entisellä nopeudella, on meillä hyvinkin pian edessämme joutseneton kausi, joko tilapäinen tai pysyvä. Moni tiesi, että joutsenia uhkaa sukupuutto, moni siitä kirjoitti, mutta Yrjö Kokko panosti siihen monta kesäänsä ja ammattitaitonsa. Kokon pitkät patikkamatkat Enontekiöllä 1940-luvun lopulla osoittivat, että joutsenen pesän löytäminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Niin vähälukuiseksi laji oli käynyt. Joutsen opettaa, että yksilönkin panos voi olla komea ja jättää jälkensä tuleviin vuosikymmeniin. Haapanen päätyy siihen, että pesintäkauden 1986 alkaessa meillä oli 430 paria joutsenia ja 2 100 pesimätöntä joutsenta. Joutsenen paluu opettaa, että yhdenkin ihmisen panos voi olla ratkaiseva. Jotta joutsen ei Suomesta häviäisi, se rauhoitettiin kokonaan vuonna 2 Joutsen joikuu, nyt siinä kuuluu voitonf anf aari 1934. Elän parempaa joutsenaikaa kuin Kokko, Kokon ansiosta. Kun sitten totesin poikasten kuoriutuneen ja emojen poikasineen vaeltaneen metsien halki lähimmälle järvelle, halusin omin silmin nähdä tarunomaisen pesän. Ken elää, se näkee." Nyt nähdään: joutsen ei ole hävinnyt, vaan kanta on kasvanut kohisten niin, että joutsen on Suomen kansallislintu. Suomalaiset päättivät, Yrjö Kokko sen moottorin viritti. V alter Keltikangas kirjoitti joutsenesta Suomen Luontoon vuonna 1950 samana vuonna kuin Yrjö Kokko julkaisi Laulujoutsenen. Kesäkuun alun helle teki aapasuolla kävelystä hikistä hommaa. Joutsenkantaamme tutkinut Antti Haapanen on laskenut, että vuodesta 1950 pesivien joutsenpariemme määrä on kasvanut tasaisesti 11.5 prosenttia vuodessa. Sanoman sai kuitenkin perille kirjailija Yrjö Kokko. Ihminen on hiihtävä eläin, jonka kalhu on tieto ja lyly on tunne, eikä eteenpäin pääse, elleivät molemmat sukset kulje eteenpäin. "K uulitko radiosta Einari Merikallion esitelmän siitä, miten laulujoutsen on hävitetty melkein sukupuuttoon Suomesta." Näin kysyy Tiiti Yrjö Kokon Laulujoutsenessa, ja tutkijoiden huoli näkyy myös Suomen Luontoja selatessa: tutkijat olivat hyvin perillä joutsenkannan perikadosta, esittivät tietojaan suomeksikin niin kirjallisesti kuin eetteriin julistettuina. S uomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Joutsenen pesällä ymmärsin, että tarunomaiseksi mielessäni joutsenen pesän teki Yrjö Kokko, jonka joutsenkirjoja olin koulupoikana lukenut. Loistavia voittoja on Suomen kansallislinnun laulujoutsenen upea paluu. Että järkiperäiset ajatukset löisivät itsensä lävitse, on kaikkien luonnonsuojelijoiden unelma, sillä luonnon hävittämistä suurempaa järjettömyyttä ei ole olemassa. Jossakin rämemännyssä liro varoittaa kitkutteli, ja vauhko valkoviklo tuntui saavan hermoromahduksen, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan sen pesän tai poikien sijainnista. vsk.
Suomussalmen (ent. Kaikilta luontomme ystäviltä on tässä syytä kysyä, voimmeko kädet ristissä istuen katsella, kuinka luontomme ehkä suurin kaunistus täysin katoaa. Einari Merikallio Suomen Luonnossa 8/ 1949: "Mikä on joutsenen lukumäärä Suomessa, kuulee usein huolestuneena kysyttävän ... Parhaat pyssymiehet olivat ampuneet kymmenenkin joutsenta, Suojärvellä muuan emäntäkin kokonaista kolme. Hyrynsalmen) pitäjän Hassan kylän läheisyydessä joutsen oli pesinyt kolmena kesänä peräkkäin, vaikka poikaset joka kesä ryöstettiin teurastusta varten kasvatettaviksi. vsk. Neljäntenä vuonna katee11inen naapuri ampui joutsenen." 3. neen jo ammoisina aikoina huomattavan sijan." "Wright-Palmen sanoo joutsenen taantumisen johtuvan etupäässä kulttuurin edistymisestä. eikä ihme olekaan, sillä onhan kyseessä aivan erikoisen merkittävä laji, linnustomme komein edustaja, maisemiemme ehkä kaunein elävöittäjä, runoilijain, kirjailijain ja säveltäjien innoittaja, lintu, jonka nimi osuu usein vastaamme niin nykyajan kirjallisissa ja taiteellisissa tuotteissa kuin maantieteen ja historiankin lehdiltä, eikä vähimmin kansalliseepoksemme Kalevalan sivuilta, osoittaen joutsenen kansamme sielussa vallanSUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Tavallaan kylläkin, vaikka voisi ehkä sanoa paremminkin kulttuurin h1:1onosta edistymisestä. " Niilo Söyrinki Suomen Luonnossa 1011951: " Sallassa, joka aikoinaan lienee ollut rikkaimpia joutsenpitäjiämme, on kerrottu, huinka pesistä oli usein otettu munia ja kalaretkillä syötykin, poikasia oli pyydystetty teuraiksi ja sulkasatoisia lintuja käsin surmattu tai poikasia ja emälintuja ammuttu, joskus pesältäkin
. SUOMEN LUONTO Vs. .............. . ...... . .. . 9. ...... (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . . . . . Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 26 Auringon lämpö tuo kyyt kiville lämmittelemään. 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. .................... . . Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas: Merenkurkun merikotkain perikato II.... 13 Ympäristömyrkkyjen otteen hieman hellittäessä merikotka on saanut niskaansa metsien hakkuut, kesämökkiasutuksen ja teiden tuoman häirinnän. /98730. . . . . . 28 Mitä on tehtävissä. . . . JO. toimittaja Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin , Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . .. . Kevään ja kesän taitteessa on niiden parittelun aika. (953) 17 358 Pertti Siilahti Lappi Rovakat u 26 96200 Rovaniemi puh. ...... Antti Halkka: Kahinaa ruohikossa........ . Vuosikerta Suomeen ja Pohjois· maihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. .. Esimerkkeinä Kyläniemi Saimaalta ja Vehkalahti itäisen Suomenlahden rannoilta. . . . 5 11. (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . . . .......... 33 Tuomas Taavitsainen: Ngorongoro, maailman kahdeksas ihme... .. Pertti Uotila: Puita pienemmät, varpuja suuremmat ......... 18 Rautiainen on huomaamaton, mutta yleinen kuusikoiden lintu . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21 1. . . ....... 9. 8. .. Ritva Kupari: Rannat mökittyvät....... ISSN 0356-0678 llmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierouelu1 Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikatau/u Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 4 15. . . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. . . .. 11 A 17 00150 Helsinki puh. ..................... . . (960) 311 550 Riitta Laakso, vs. . ... . . 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat Summaries af the Main Articles....................... (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. ...... (981) 15 828 Malli Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. . . (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. . . 9 Auli Kilpeläinen: Sotkeeko paperin siistaus?....... . . 28. . . . . . Uusimaa Perämiehenk . . 5. 42 Kysy luonnosta............................................ . . . . . (90) 642 881 Tilauksel, osoitteenmuutokset ja peruutuksel Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. . . .. . .... (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh . vuosikerta 3•1988 Olli Järvinen: Joutsen joikuu, nyt siinä kuuluu voitonfanfaari . .. 34 Tansanian Ngorongoro on sammuneen tulivuoren kraatteri, joka kuhisee elämää. vsk.. .. . . Tilaushinnat /. .. 41 Mielipiteitä, keskustelua................................. . 25 . . . Jari Tuomenpuro: Kuusikon heleä-ääninen lymyilijä ... ....... . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . . Ulkomailta............................. . . ................ 2 Kotimaasta . . ............ . . ........ 46 Liikettä lakin alla: Tähteiden sota.................... . .... . 8. . ........ 23. . . ...... 10 Pitääkö paperin olla valkoista, vaaleaa vai kelpaako harmaa. .. 20 Ihmisen mittaiset pensaat leimaavat luontoa kaikkina vuodenaikoina muodoillaan, vihreydellään, kukillaan ja marjoillaan. ...... ........................ . (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. . (90) 655 377 l/po Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 7. . 4. . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. . . ..... Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. Kai Henttonen: Kirkko metsätiellä......... Kansikuva: Kannen merikotkan on kuvannut Seppo Keränen. . 47. 6 16. Viimeisiä vapaita rantoja kaavoitetaan eri puolilla Suomea. Uljaan linnun tulevaisuudennäkymistä kerrotaan sivuilla 13-17. 6 Rauno Ruuhijärvi: Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston................................. . . . 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. ..... .......... ..... . 38 Kirjoja ..... ... . . . päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). . lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myy· mälöissä. . .
Ainuttakaan koko matkaltaan metsälautakunta Tapion maasto-ohjeissa. luonnontilaista puroa ei tutkittujen purojen Nyt näin ei ole. "Muutamaa harvaa poikkeusnön metsänkäsittelytöissä. ta lukuunottamatta on alkuperäinen puroMoni puro, lampi tai lähde voitaisiin luonto Mikkelin läänistä kadonnut", tousein säästää pelkällä hyvällä tahdolla, sillä teaa tutkimuksen tekijä Arto Hämäläinen niiden suojelun vaatimat alat ovat melko raportissaan. Saastumiselta ja si. Kosteutta_ tai tulvaa vaativat kasvit tyvästi. happamoitumiselta ei tämäkään laki vatiPuroissa, purovarsissa, kosteissa notkeltettavasti niitä säästä. pieniä. Lammista vain joka kymkauniilla korulc.useilla ei luontoa suojele, menes on enää luonnontilassa, lähteistä säädökset on saatava toimimaan käytänjoka neljäs. Vaivihkaa peratuissa ja kuivuvissa paikoissa enää mekaikessa hiljaisuudessa niitä tuhotaan kiihnesty. Muualla maassa tilanne on "tuskin yhtään lohdullisempi. estettyä. Pahin syypää pienvesien hätätilaan on metsäojitus, joka Metsä 2000 -ohjelman myötä uhkaa vain tehostua. Tutkittujen purojen Pienvesien suojelu tulisi ottaa tehokkaaskokonaispituudesta miltei 90 prosenttia on ti huomioon metsähallituksen ja keskusperattu. SUOMEN Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan suurin osa Mikkelin läänin pienvesistä on menettänyt luonnontilansa joko kokonaan tai osittain. Uhanalaisen kaakYmpäristöministeriön teettämä selvitys kurin pesimälampia on autioitunut lampien Mikkelin läänin pienvesien tilasta on malaskun myötä, kun aivan vedenrajaan pesentavaa luettavaa. Pienvetemme tarvitsevat kiireesti turmuualla Suomessa olisi sen kummempi vakseen suojeluohjelman ja tiukan lainsääkuin ekolääniksi julistautuneessa Mikkelin dännön, jotta luontomme lyhytnäköinen läänissä. Suurin osa läänin piensänsä tekevä lintu ei löydä jyrkiltä rantavesistä on menettänyt luonnontilansa joko mitta paikkaa mihin munansa laskea. kokonaan tai osittain. missa, lähteiköissä ja pikkulammissa elää Pienvesiä puroja, lähteikköjä ja lamomaleimainen kasvisto ja eläimistö, joka ei pia ei suojele mikään laki. Pahin syypää on metsäojitus, joka eivät tule toimeen ränniksi peratun puron Metsä 2000 -ohjelman myötä on yhä vain kuivilla ojituspalteilla. Julkisivun kiillottaminen joukossa ollut. SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. taavat jokapaikan lajit. vsk. Hyvä tahto ei kuitenkaan yksin Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne riitä. Perkaamaton puro on pian harvinaisuus Sitkeällä työllä aikaansaadun koskiensuojelun ansiosta arvokkaimmat rakentamiselta Jokaisen peratun puron, pilatun lähteikön tai lasketun lammen myötä luontomme muuttuu yksitotisemmaksi ja köyhemmäksäästyneet koskemme ja jokemme saavat virrata vapaina vastakin. 5. Sen voi jokainen luonnossa liikkuköyhdyttäminen ja turmeleminen saadaan va surukseen todeta. Niiden paikan vallaajentumassa
"Valkoselkätikan taantuminen Suomessa osuu yksiin lehtipuiden vähenemisen kanssa. Valkoselkätikka saa suojeluohjelman Eteläinen tikkalaji tammitikka kuoli v_)Jonna 1983 Ruotsissa sukupuuttoon oltuaan ensin vuosikymmeniä hyvin harvalukuinen. Muidenkin tikkalajien biologiaa oli selviteltävä. Kuusettuneita alueita v01ta1snn muuttaa valkoselkätikalle sopivammiksi poistamalla SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Valkoselkätikan säilyttämiseksi luonnossamme jäljellä olevat pesimämetsiköt on suojeltava. luonnonsuojelubiologista suojeluotetta. Erona yleiseen käpytikkaan on mm. ''Varsinkin ruotsalaiset tutkimukset olivat suureksi avuksi. Viime aikoinahan luonnonsuojelun käytäntöön on alettu soveltaa muun muassa ekologian ja perinnöllisyystieteen teoriaa. Harvalukuinen nykykanta koputtelee lähinnä Itä-Hämeessä ja Savossa, mutta sielläkin laji taantuu jatkuvasti. Ja pidetään Virkkalan selvityksen jälkeenkin. Valkoselkätikalle suunnitelmaa tekemään värvättiin Raimo Virkkala Helsingin yliopiston eläintieteen laitokselta. Tikka kaivaa !ahojen lehtipuiden hyönteisiä ravinnokseen eikä . valkoisten hartialaikkujen puuttuminen ja valkea takaselkä. Ei tiedetä edes, paljonko tikkoja tarkalleen on Suomessa. korostetaan lisätutkimuksen tärkeyttä. Suojelusuunnitelman mukaan pitäisi tutkia myös tikkojen liikkumista, ravinnonkäyttöä, elinympäristön valintaa, perinnöllistä muuntelua sekä valkoselkätikan ja käpytikan mahdollista kilpailua. Ekologia ja perinnöllisyystiede opettavat luonnonsuojelulle muun muassa, että eläinlajeilla on oltava tietty vähimmäiskanta, jotta ne selviäisivät. Tältä näyttää entinen valkoselkätikkametsä Mäntyharjulla. Työn teettäjänä on ympäristöministeriö, jonka tavoitteena on laatia suojelusuunnitelma kaikista Suomessa erittäin uhanalaisiksi luokitelluista eläinja kasvilajeista. voi siirtyä muuhun ravintoon kuten monipuolinen käpytikka.'' Luonnonsuojelubiologia avuksi Suojelusuunnitelma tarvitsi avukseen myös yleistä biologista tietoa: valkoselkätikan tilanne Suomessa täytyi sovittaa siihen, mitä yleensä tiedämme uhanalaisuuden lainalaisuuksista. Sama kohtalo uhkaa Suomen valkoselkätikkoja ehkä jo tällä vuosisadalla. "Lähtökohtanani oli tutustua valkoselkätikan biologiaan mahdollisimman hyvin", Virkkala kertoo. Nyt voimavarojen oikeaan ohjaamiseen on hyvät mahdollisuudet, sillä tikalle on laadittu oma suojelusuunnitelma. Siellä on selvitetty perusteellisesti niin valkoselkätikan kuin sukupuuttoon kuolleen tammitikankin biologiaa." Pökkelöistä pulaa Itsestään selvää oli myös perehtyminen metsien muuttumiseen Suomessa, jota on pidetty keskeisenä valkoselkätikan taantumi6 sen syynä. Myös lajin pesimäbiologia Suomessa on huonosti selvillä. Lisätutkimukset välttämättömiä Virkkalan suunnitelmassa Valkoselkätikka on isoin kirja va tikkamme. Niinpä hän etsi käsiinsä kaiken, mitä valkoselkätikasta on Suomessa ja naapurimaissamme kirjoitettu ja haastatteli lukuisia valkoselkätikkaa pitkään seuranneita lintutieteilijöitä. Valkoselkätikan suojelusuunnitelma on Suomessa ensimmais1a yrityksiä soveltaa tätä ns. Kuvassa kaksi nuorta vielä himmeän väristä tikkaa. Rajuimmin lehtimetsät ovet vähentyneet valkoselkätikan ydinalueella ItäSuomessa, missä lehtipuuvaltaisia, yli 40-vuotiaita metsiä oli 70-luvun lopussa jäljellä enää puolet 1960luvun lopun määrästä", Virkkala sanoo. Valkoselkätikka on aikanaan pesinyt koko eteläisessä Suomessa, mutta viime vuosikymmenten kuluessa se on hävinnyt Lounais-Suomesta ja Pohjanmaalta. Jos populaatio on kovin harva, eivät edes sukupuolet löydä toisiaan. Olisi tiedettävä kuinka pesintä onnistuu: Äkkiä heikkenevä pesimätulos voi kieliä sukusiitoksesta, vaikka aikuisia tikkoja olisi yhtä paljon kuin ennenkin ja ne olisivat hyväkuntoisia. Tikan suojelu kaipaa kuitenkin lisätehoa. vs k.. Maailman Luonnon Säätiö ja yksityiset asianharrastajat ovat käyttäneet paljon tarmoa valkoselkätikan suojelemiseksi. Muutaman kymmenen yksilön kannan voivat satunnaiset kannan heilahtelut viedä kokonaan muassaan ja pienessä kannassa myös perimäaines alkaa huonontua, koska sukusiitos yleistyy. Tällöin suku ei luonnollisestikaan jatku. Metsien käsittelyä tulisi valkoselkätikan asuinalueilla muuttaa lehtipuustoa suosivammaksi nykyisen metsänhoitotavan kun ei voi sanoa sopivan tikalle kuin nakutettu. On suunnitelmassa konkreettisiakin ehdotuksia. Yhteensä tikkoja on maassamme arviolta enää 30-40 paria. Valkoselkätikan onkin jo usein nähty parittelevan käpytikan kanssa. "Lehtipuuvaltaisia metsiä on Suomessa enää alle kymmenesosa metsämaan alasta, kun niitä vielä 50luvulla oli lähes viidennes
Lahopuita voitaisiin lisätä kaulaamalla lehtipuita. Hyljepyssyt paukkuvat yhä Hallitus hyväksyi maaliskuun alussa maaja metsätalousministeriön norpalle laatimat uudet metsästysmääräykset. KOTIMAASTA Säästetään linnuille kolopuita Suomessa pyritään merkitsemään tämän vuoden aikana 100 000 kolopuuta vihreällä kuitukangasnauhalla, jossa lukee "säästä kolopuu". Kannan romahdusmainen lasku on luultavasti päättynyt, mutta hyljetutkijat eivät voi sanoa varmasti, jatkuuko lasku yhä lievänä vai onko Itämeren norppakanta kääntynyt kasvuun. päivän alusta huhtikuun 25. Kun poikasia ei synny normaalimäärää, jokainen syntyvä poikanen on meren norppakansan vahvistukseksi tarpeen, ja nuo noin 50 voisi jättää ampumatta. päivän alusta toukokuun 25. Itse kolopuillahan ei ole taloudellista merkitystä metsänomistajalle. Tunnetuimpia kololintuja ovat tikat, joista valkoselkä-, pikkuja harmaapäätikka ovat uhanalaisia. Kolopuissamme pesii noin 30 lintulajia ja nisäkkäistä erityisesti näätä ja liito-orava. Ministeriössä ollaan sitä mieltä, ettei vähäinen metsästys tunnu Itämeren norppakannassa. Kolopesijät ovat metsälle hyödyksikin, koska ne syövät metsää vahingoittavia tuhohyönteisiä ja pikkunisäkkäitä. Raimo Virkkalan mukaan moni valkoselkätikka voi löytää ravintoa tai jopa pesimäpaikan, jos mökkiläiset eivät kaada vanhoja ja kuolevia lehtipuita palstaltaan. päivän loppuun ja Pohjanlahdella Kaskisten Sälgrundin majakan pohjoispuolella huhtikuun 1. Luonnonsuojelijoiden mielestä norpanmetsästystä ei tulisi sallia ennen kuin .Itämeren norppakannan koko ja kehitys tunnetaan tarkasti. Kololintuja ovat myös kirjosieppo, leppälintu, kottarainen, telkkä, isokoskelo ja monet tiaiset. Myös muut itämerenmaat jotka ovat, kuten Ahvenanmaakin jo rauhoittaneet norpan ovat vaatineet Suomelta täysrauhoitusta. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat osallistua kolopuukampanjaan hankittuaan merkitsemiseen luvan maanomistajalta. · Mukana ovat myös keskeiset metsäalan järjestöt. Kampanjan tavoitteena on kiinnittää huomio kolopuiden suojeluun ja merkitykseen metsäluonnossa. He odottivat norpan täydellistä rauhoittamista. Tätä periaatetta ei nyt noudateta norpanmetsästyksessä. Toinen tikan auttamiskeino on ajankohtainen nyt kesämökkikauden lähestyessä. Talvella sitä voi ruokkia esimerkiksi talilla. Nauhoilla merkitään puita, joissa on vähintään yksi linnulle sopiva pesäkolo rungossa yli metrin korkeudella. Erikoisimpia kolopuiden asukkaita ovat uivelo, tuulihaukka, uuttukyyhky ja tervapääsky. estäminen, tutkimusaineiston saaminen sekä saar-iston perinteisen, ekologisesti oikein tapahtuvan pyynnin säilyttäminen.'' Metsästyksen kokonaiskiintiö on "tänä vuonna enintään noin 50 norppaa" melko epäselvä· ilmaus. Tällöin siirrettäisiin naaraita, sillä siirretyt koiraat hylkäävät ruotsalaistutkimusten mukaan uuden reviirinsä äkkiä. Talvella valkoselkätikka tykkää talista. Lehdistötiedotteessaan ministeriö otsikoi metsästyssäädösten muutokset "asetukseksi norpan rauhoittamisesta", josta "poikkeuslupien myöntämisperusteena ovat erityisten vahinkojen . Jos tikat vähenevät kaikista toimista huolimatta, suunnitelmassa ehdotetaan tarhausta viimeiseksi pelastuskeinoksi. Sinäkin voit auttaa Yksityinenkin ihminen voi · auttaa valkoselkätikkaa. Kuitunauha häviää itsestään luonnossa muutamassa vuodessa ja siksi merkintä keskitetään leimikoihin, jotka on tarkoitus hakata lähivuosina. kuuset. Tavallisesti kaikessa metsästyksessä on ylimpänä periaatteena, että kantaa verotetaan vain vuotuisen kasvun verran. Haavikot, kolopuumetsiköt ja lahopuut tulisi jättää metsiin pesimäpuiksi. Valkoselkätikka on Suomessa jo pesinytkin kesämökin pihassa ja jopa leirintäalueella. Ohjeita ja merkitsemisnauhaa saa 4H-liitosta ja -yhdistyksistä, lintutieteellisistä yhdistyksistä, Postipankista ja luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksistä. Norppia on kuitenkin koko meressä vain 7 000-10 000 ja tästäkään määrästä osa ei pysty lisääntymään, sillä ympäHaapa on lintujen tärkein kolopuu. Tänä vuonna norpilla on ollut vaikeaa ilman metsästystäkin, kun jäälle lumiluolaan synnyttävillä eläimillä ei ollut leudon talven takia kunnon synnytysmahdollisuuksia. Pyynti muutettiin luvanvaraiseksi ja metsästysaikaa lyhennettiin: nyt norppaa saa ampua Suomenlahdella Russarön majakan itäpuolella huhtikuun l. Luonnonsuojelijat eivät ole uusiin metsästysmääräyksiin tyytyväisiä. päivän loppuun. Kampanjan ideoinnin ja käytännön työn hoitavat pääasiassa Lintutieteellisen Yhdistysten Liitto ja Suomen 4H-liitto. Silloin luonnonvarainen valkoselkätikka olisi kuitenkin jo mene· tetty. Tällä hetkellä hyljepyssyt siis paukkuvat molemmilla lahdilla. Antti Halkka 7. Yksinäisiä lintuja voitaisiin parittaa siirtämällä naaraita koiraiden luo. ristömyrkyt ovat vaurioittaneet naaraiden kohtuja pysyvästi. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Varsinkaan Etelä-Karjalassa tai Päijät-Hämeessä valkoselkätikan ilmaantuminen ruokintapaikalle ei ole tavaton ihme, niin harvalukuinen kuin se onkin. Viimeksi rauhoitusta esittivät Suomelle alkuvuodesta virallisesti kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ja itämerenmaiden mertaan suojelemaan perustama Itämeren suojelukomissio. Useimmat pöllölajit pesivät kolopuissa. Maaja metsätalousministeriö käyttää metsästysasetuksen uusimisesta tiedottaessaan sanontoja, joihin on tähän asti totuttu, kun Islannin, Norjan, Neuvostoliiton ja Japanin viranomaiset kertovat valaanpyynnistään. vsk. Kuvassa nakuttelee koiras, jonka päälaki on kokopunainen käpytikkakoiraal/a on punaista vain niskassa
Piironen kertoi tietävänsä kyllä karjalaiskylien ideologian, mutta se, että metsien hakkuut ja Murhijärvi liittyisivät jotenkin tähän ideologiaan, oli Piiroselle täysi yllätys . Perusteena on se, että kyse on karjalaisen kulttuurin viimeisistä alueista ja se pitäisi täten liittää niihin suojelukohteisiin, joiden säilyttämiseen Suomea velvoittaa maailman kulttuurija luonnonperinnön suojelemista koskeva YK:n yleissopimus. Toisaalta pääjohtaja kuitenkin totesi, että metsiä käsitellään niin, että maisema säilyy. 11 Suomussalmen kunnassa Kuivajärven ja Hietajärven vienankarjalaiskylien pohjoispuolella sijaitsevan Murhijärven selkosen koh-. Hänen mielestään asiaa pitää kysyä valtioneuvostolta. Pieniä otantoja ja harvennushakkuita voitaisiin tehdä, avohakkuita ja tientekoa ei hyväksytä missään tapauksessa. Pohjalalle, että maan hallitus ryhtyisi toimeen Murhijärven erämaa-alueen rauhoittamiseksi kokonaisuudessaan. talosta ollaan päästy eräänlaiseen kompromissiin ja kuitenkin ollaan lähtökuopissa. Kunnanhallitus päätti tammikuussa, että kunta ottaa yhteyttä metsähallitukseen, kun alueen hakkuusuunnitelmia ensi kesänä aletaan laatia. Korpikylät ovat aina olleet eräkulttuurin tyyssijoja, joten ehdotuksessa todetaankin: "Kyliä ympäröivissä metsähallituksen metsissä pidättäydytään raskaista metsänkäsittelytavoista ja korostetaan moninaiskäyttöä sekä muodostetaan alueelle tarvittaessa luonnonhoitometsiä." Ehdotus sai ministeriössä myönteisen vastaanoton. Noin 15-ki/ometrisellä Vienan hiihdolla pistäydyttiin mm. Auraus on Leskisen mielestä kuitenkin välttämätöntä. Petri Sipola SUOM EN LUONTO 3/ 88 47 . Sen Piironen kuitenkin myönsi täysin rehellisesti, että hakkuut tulisivat olemaan normaalit talousmetsähakkuut. Mitähän ulkomaiset kirkkoveljemme mahtaisivat ajatella, kun metsäkoneet raivoaisivat hiljentymiskeskuksen ikkunan alla ja luonnonpyhäkköä pantaisiin matalaksi aika vauhdilla! Ympäristöministerin poliittinen sihteeri Maire Paavola kertoi tammikuun lopulla, että Murhijärven alue on sisällytetty ystävyyspuistoryhmän toimeksiantoon . Aloitteita kylien kehittämiseksi Kainuun seutukaavaliitto, Pohjois-Karjalan seutukaavaliitto, Ilomantsin, Suomussalmen ja Tuupovaaran kunta jättivät helmikuussa opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Nummiselle ehdotuksen Kainuun ja Pohjois-Karjalan karjalaiskylien kehittämisestä. vsk.. Tarkoituksena on karja_ laiskylien kulttuuriperinteen elinvoimaisena säilyttäminen ja kylien elinkeinojen elvyttäminen. Mikäpä voisi ollakaan hiljentymiskeskukselle parempi paikka kuin vuosisataista uskonnollista perinnettä heijastava kyläyhteisö ja vieressä hengittelevä Murhijärven erämaa. vanhoilla kalamajoilla. Kaikki ovat siis hakkuita vastaan, silti kenelläkään ei ole päätäntävaltaa estää niitä. Suomussalmen kunta on "oikonut" pikkuhiljaa "väärinkäsityksiä, joita Suomussalmen kunnan suhteesta Murhijärven hakkuisiin on syntynyt". Kajaanin rovastikunnan rovastikuntaneuvosto esitti helmikuussa, että Kuivajärven ja Hietajärven kylien alueelle perustettaisiin ekumeeninen hiljentymiskeskus. Eivät kyläläisetkään välttämättä vaadi täydellistä 8 suojelua, onhan metsää käytetty vienalaisessa kulttuurissa aina. Vienankarjalaisten Kuivajärven ja Hietajärven kylien lisäksi ehdotus koskee Hattuvaaran ja Mutalahden karjalaiskyliä Ilomantsissa sekä Hoilolan kylää Tuupovaarassa. Tietä pidetään Kuivajärvellä auki kaiken aikaa; tielinja on merkitty jo läpi selkosen. Halukkaat osallistuivat kuvassa olevan Kuivajärven tsasounan pääsiäisyön ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Miksihän tällaista menetelmää ei ole käytetty aikaisemmin. Käsitykset ovat siis melkoisessa ristiriidassa. Murhijärvi odottaa päätöksiä Muiden muassa päättäjiä ja ku/ttuuriväkeä oli kutsuttu pääsiäiseksi hiihte/emään Murhijärven metsiin. Kun metsänhoitaja Aarne Leskinen kuuli, että alueelle toivotaan pehmeitä käsittelytapoja, niin hän totesi, että ojituksia voisi tehdä ehkä hiukan varovaisemmin. Kunta haluaa, että Murhijärven aluetta käsitellään ' 'mahdollisimman pehmeästi''. Radion kulttuuritoimitukselle metsähallituksen pääjohtaja Jaakko Piironen selitteli maaliskuun alussa, että Murhijärven kohtalo ei ole metsähallituksen tiedossa, koska metsähallituksella ei ole toimivaltaa olla hakkaamatta tällaisia normaaleja talousmetsiä. Kulttuurijärjestöt ministeri Pohjalan puheilla Helmikuun lopulla Murhijärven salo sai taakseen korkeimman kulttuuriarvovallan Suomessa: Kalevalaseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen antropologinen seura esittivät maaja metsätalousministeri Toivo T
Oikeiden luonnossa toimimisen mallien löytäminen vaatii opastusta ja kasvatusta. Näyttää siltä, että me muutkin huomaamme olevamme metsäsuomalaisia vasta silloin, kun metsät ovat eri syistä uhattuja. On tärkeää, että kulttuuriväki, humanistit, ovat tahollaan luonnonsuojeluväen lisäksi ryhtyneet puolustamaan metsaa. Ristiriita vanhojen isänmaallisten maakuntalaulujen metsäkuvien ja tämän päivän teollisen kulutusmetsän välillä on sovittamaton. "Kansan metsä" on näyttänyt olevan pikemminkin työpaikkoja, autoon, asuntoon tai avioeroon vaihdettuja hakkuuaukkoja ja turismimetsää kulissina kesähuvilan ja laskettelurinteiden ympärillä. Näin ei välttämättä ole enää kaupunkisyntyisen sukupolven kohdalla. metsien kuvauksessaan 1850-luvulla: ''Niin kauas kuin silmä siintää ei matkamies päivän pitkän kulkiessaan näe mitään muuta kuin lepikoita ja vähäisiä koivumetsiä tai huonukaisia kitumaalla kasvavia vaivaismäntyjä". Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston Ajatuksia tähän kolumniin antoi Suomen Metsätieteellisen Seuran julkaisusarjassa Silva Fennicassa (21 :4, 1987) ilmestynyt seminaariraportti ''Metsä suomalaisten elämässä''. Kalevalaisuus on silloin menettänyt viimeiset tukikohtansa, niin kuin se on menettänyt ne yhden toisensa jälkeen kaikkialla muualla. Näin lisääntyy metsän ideologinen arvo ja metsä suomalaisen identiteetin osana korostuu. Täällä on kysymys metsästä osana kansallista kulttuuriamme, kalevalaista elämänpiiriä, jonka muistomerkit häviävät kyliä ympäröivien metsien muuttuessa auratuiksi viljelymetsiksi. Vain suojelualueiden luonnonmetsissä kuuluu enää: "ikihonkien humina", "korpeimme kuiskinta", ja "jymy jylhin sun metsies hongiston". Konkreettisen ilmaisunsa tämä kulttuurinen näkökulma on saanut Suomussalmella, jossa Hietajärven ja Kuivaj ärven vienalaiskylien asukkaat ja kansallisen kulttuurimme tutkijat ovat yhdessä nousseet puolustamaan MurhiJarven erämaametsää. Ne ovat pikemminkin maaltamuuttajan romanttista luonnon kaipuuta kuin todellisuuden kuvausta. Voi olla, että 1800-luvun lopun laulujen metsäkuvat ovat syntyneet samanlaisena aarniometsien puutteen aikana, jota nytkin elämme. Mutta väheneekö metsän merkitys elämässämme, vai siirtyykö se arkielämän alueelta edustamaan pyhäpiiriä ja vapaa-ajan toimintoja, jää nähtäväksi. Kesytetty on "Kainuun jylhien korpien maa'' ja bombien seiniin on salvettu Karjalan "synkkäin metsien aarniopuut". Parin viime vuosikymmenen aikana käydyissä metsien suojelukiistoissa on luonnonsuojeluväki saanut lähes yksin puolustaa luonnonja kansallispuistojen perustamista ja luonnonmetsien säilyttämistä. Tämä uudenlainen suhtautuminen metsän kulttuuriarvioihin ja myös erämaahan on yllättänyt metsämiehet ja metsähallituksen. Siinä lähinnä kulttuurimme tutkijat lähestyvät lukemisenarvoisella tavalla tätä tärkeää aihetta. Eeva Kilpeä lainaten voi lopettaa: "puut ovat niin vakavia nykyään, niitä ei suojaa mikään" (Ennen kuolemaa, 1982). vsk. Mukaan on tullut viime aikoina myös pelko puhtaan luonnon ja terveen metsän säilymisestä. Totuuden kertoo todennäköisesti saksalainen metsänhoitaja Edmund von Bergh Suomen SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Kyse ei ole silloin pelkästään luontoa ja maisemaa kunnioitta vasta metsänhoidosta, vaan myös metsäluonnon suojelusta. Onneksi suurimmalle osalle maaseudun ihmisistä ja ensipolven kaupunkilaisistakin kuuluu metsän hyötykäyttöön myös luonnossa oleskelun nautinto ja ilo luonnon ilmiöiden seurailusta tai luonnon antimien keräilystä. Yksi tämän hetken suojelutehtävistä on tosin säilyttää viime1s1a kaskikauden perinnemaisemien lepikoita ja koivikoita, ''lempeitä laaksoin lehtoja ja lintuin laulupuistoja"
Säästeliäintä olisi jättää siistaamatta, silloin kun harmaampikin paperi välttää. Siistaus on painovarm poistoa keräyspaperista. Pahvi-Set Oy tekee Tampereella siistaamattomasta kotikeräyspaperista erilaisia pahvituotteita kuten mappeja, kansioita ja laatikoita. Siistaamaton uusiomassa on keräyspaperilajeista riippuen harmaata tai ruskeaa. Viranomaisilla ja yrityksillä on jo pidempään ollut käytössä Suomen Uusiokuori Oy:n, Valtion painatuskeskuksen tai Valtion . Siistattua uusiomassaa tehdään lähinnä kotikeräyspaperista ja sanomalehdistä, ja sitä käytetään meillä mm. A. vsk .. kestäviä pussija käärepapereita. Hiokepitoisista papeValmistettu suomalaisesta uusiopaperista Monenlaisia kokonaan keräyspaperista tehtyjä, kotimaisia uusiopaperituotteita on viime aikoina ilmestynyt markkinoille. Alkon pusseissa on viime syksystä lähtien näkynyt ''valmistettu uusiopaperista" -merkintä. Painovärit istuvat kuitenkin niin tiukasti kuiduissa kiinni, että niiden irrottamiseksi tarvitaan lisäksi kemikaaleja, ja silloin menettelyä kutsutaan siistaukseksi. Uusiopaperiset pussit tulevat pikku hiljaa käyttöön ympan Suomen, ja myös muovikassit vaihdetaan uusiomuovisiin. sanomalehtipaperiin, pehmopapereihin ja kartonkien tekoon sellun tai puuhiokkeen lisänä. Maailmanlaajuisesti kyse on isommasta asiaista: keräyspaperin osuus paperinvalmistuksen kuituraaka-aineista on yli neljännes, ja se kasvaa koko ajan metsien vähetessä ja kulutuksen lisääntyessä. Siistauskin kuluttaa kuitenkin vettä, energiaa ja kemikaaleja. Keräys paperin osuus Suomen paperinja pahvintuotannon raaka-aineista on vaatimattomat kofme-neljä prosenttia, eikä se siitä voi paljon noustakaan nykyisen tuotantorakenteen ja ulkomaankaupan puitteissa. Epäpuhtauksista suurin osa saadaan erotetuksi uusiomassasta mekaanisin menetelmin tai lämmön avulla. Luonnonystävän wcja talouspaperit on kokonaan tehty siistatusta uusiomassasta, Pehmeät Puunsäästäjät ja monet värilliset pehmopaperit osittain siitä ja osittain puuraaka-aineesta. Vuosittain Alkon tuotteita pakataan 13-14 miljoonaan paperipussiin ja 35 miljoonaan muovikassiin. Auli Kilpeläinen Valkoista, vaaleaa vai harmaata Sotkeeko • papenn siistaus. Alkuun niitä saa varmimmin Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:ltä, niin piema kuin suuriakin määriä. Kansalaisjärjestöjen vut1sen vuotta kestänyt uusiopaperityö ei ole valunut hukkaan! Eri välittäjien myymät paperit ovat olleet kotoisin samoista paikoista: kirjekuoripaperit Yhtyneiden Paperitehtaiden Tervasaaren tehtailta Valkeakoskelta ja painoja käärepaperit Rosenlewin Porin tehtailta. SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Tämäkin käytäntö jatkuu ja leviää muualle Suomeen. Uusiomerkintä on viime vuonna ilmestynyt Postipankin vihreisiin siirtokuoriin Helsingin maksupalvelukeskuksen alueella. Yksin Helsingin alueella kuoria kuluu kaksi-kolme miljoonaa vuodessa. mia uusiopaperikasseja, -kartonkeja ja -kansioita sekä osin siistattuja kopiopapereita ja kirjekuoria. Perustuote Oy markkinoi suomalaisia siistaamattoreista kuten sanomalehdistä saadaan harmaata massaa (harmaus tulee painoväreistä), jota käytetään esimerkiksi kartongeissa ja joissakin pehmopapereissa. Yhtyneiden paperit on tehty siistatusta uusiomassasta ja tehdashylystä, Rosenlewin paperit siistaamattomasta keräyspahvista ja oman tehtaan jätepaperis10 ta. Siistatun massan käyttö paperinteossa on ympäristöystävällisempää kuin puuraaka-aineen. Selluloosapitoisista keräyslajeista kuten pahvilaatikoista, säkeistä ja tehdashylyistä taasen jauhetaan ruskeaa uusiomassaa, josta tehdään mm. Kemiallinen puhdistus Kaikki keräyspaperi on käsiteltävä ennen uudelleenkäyttöä: lajiteltava, puhdistettava ja hajotettava kuiduiksi. Suomessa käytetystä noin 300 000 keräyspaperitonnista suurin osa kuluu pahvin ja kartongin valmistukseen, reipas määrä pehmopapereihin, ja jokin määrä erilaisiin painoja voimapapereihin, lämmöneristeisiin jne. hankintakeskuksen välittämiä uusiokirjekuoria. Ahlström Oy:n tuotantoa ovat kokonaan siistaamattomat pahviset munakennot, jotka ovat ympäristöystävällinen vaihtoehto vaahtomuovisille munapakkauksille. Tavallisia kotimaisia uusiokirjekuoria ja -papereita alkaa pian näkyä vähän joka kirjaja paperikaupassa, kun luonnonsuojeluliiton norppalogolla varustetut tuotteet leviävät markkinoille paperitukkuliikkeiden kautta
keskimäärin kolmannes. Nämä siistausjätteet viedään kaatopaikalle, mutta siihen verrattuna, että keräyspaperi jäisi kokonaan hyödyntämättä, jät-teiden määrä vähenee siis ainakin kahdella kolmanneksella. sanomalehtipaperin ja kodin pehmopapereiden valmistukseen. Keräyskuidun valmistama uusiomassa kuivataan, paalataan ja kuljetetaan eri puolilla Suomea ja ulkomailla sijaitseviin paperitehtaisiin, joissa sitä käytetään enimmäkseen sanomalehtipaperin valmistukseen. Tämä on tärkeää varsinkin tiheästi asutuissa teollisuusmaissa, joissa kaatopaikkoja ja jätteenpolttoa pyritään ympäristösyistä vähentämään. Kaikkia laatujahan ei voi tai ei tarvitse siistata. Painovärin poistolla pyritään uusiomassasta saamaan mahdollisimman vaaleaa ja puhdasta. Tämä puunsäästö on tietenkin teoreettinen ja saattaa käytännössä merkitä sitä, että hakkuita ja paperintuotantoa ympäristöhaittoineen vastaavasti lisätään. Siistaaminen moninkertaistaa energiantarpeen, mutta senkin jälkeen vie uusiomassan valmistus monin verroin vähemmän energiaa kuin mekaaninen massa (sellunval11. Kahdeksan metsäteollisuusyhtiön yhteisesti omistama Keräyskuitu Oy on siistannut lajittelematonta kotikeräyspaperia Kotkan Sunilassa jo kymmenkunta vuotta. Siistausmenetelmiä on kaksi: pesu ja vaahdotus. Uusi omassa pumpataan suoraan pehmopaperi koneille, jotka suoltavat maailmalle nenäliinoja, talousja vessapapereita yms. Erilaisten kemikaalien ryydittämänä uusiomassa läpäisee siistauslaitoksessa sulputuksen (hajotuksen), esipuhdistuksen, värinpoiston, jälkipuhdistuksen, sakeutuksen ja valkaisun. Vähiten energiaa tuotetonnia kohti vaatii siistaamattoman uusiomassan valmistus. Kuuluisin Suomen siistauslaitoksista on varmaan se, jota ei vielä ole olemassakaan: Yhtyneiden Paperitehtaiden Kaipolan tehtaille Jämsään rakennettava. Varmaa on, että keräyspaperin käyttö säästää puuta. Vaahdotus on ympäristön kannalta edullisempi, koska siinä hukkaantuu vähemmän kuitua, vettä ja energia, joskin kemikaaleja tarvitaan yleensä enemmän kuin pesussa. Uudelleen käytettävä keräyspaperi lajitellaan, puhdistetaan ja hajotetaan kuiduiksi. Pesusiistauksessa uusiomassasta häviää kuitua, epäpuhtauksia, täyteaineita ym. Täällä tehdään pehmopapereita ja nyt myös kirjekuoripaperia 65 000 tonnista sanomaja aikakauslehtiä sekä hiokkeettomia papereita. Laitos valmistuu vuonna 1989 ja sen on tarkoitus käsitellä vuosittain noin 100 000 tonnia kotikeräyspaperia, josta Yhtyneillä tehdään puoliksi uusiokuidusta koostuvaa sanomalehtipaperia. tonnia keräyspaperia vuodessa, ja sen erikoisuus ja toisaalta taloudellinen rasite on, ettei se kuulu mihinkään paperitehtaaseen. Tämä laitos pystyy käsittelemään noin 65 000 SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Uusissa laitoksissa yhdistetään usein molemmat menetelmät. Painovärin poiston eli siistauksen jälkeen uusiomassaa käytetään mm. vsk. Jo nykyisin hyödynnetty keräyspaperi säästää Suomen metsissä miljoonasta puoleentoista miljoonaan kuutiometriä puuta vuosittain luku riippuu siitä, lasketaanko keräyspaperin korvaavan mekaanista vai kemiallista massaa. Siistaamatonta uusiomassaa valmistettaessa ja vaahåottamalla siistattaessa jää jätettä keskimäärin kymmenisen prosenttia keräyspaperin määrästä. Neljäs siistauslaitos tulossa Suomessa siistataan keräyspaperia kolmella tehtaalla. Massaja paperiteollisuus kuluttaa lähes kolmanneksen Suomessa käytetystä polttoaineesta ja sähköstä (jos tosin tuottaakin noin puolet kuluttamastaan energiasta), joten energiansäästö paperintuotannossa on erittäin ympäristöystävällistä. Energiantarve vähenee Kiistaton etu on myös energiansäästö keräys paperia käytettäessä. Metsä-Serlan Mäntän tehtailla on pari vuotta sitten uusittu siistauslaitos. Suomessa siistattiin ennen pelkästään vaahdottamalla, mutta uudet laitokset on rakennettu yhdistelmätai pesulatyyppisiksi. Pesulla puolestaan massasta saadaan tehokkaammin poistetuksi paperin täyteaineita. Yhteensä Suomessa siis siistataan tai ainakin pystytään siistaamaan nykyisin reilusti puolet ja lähitulevaisuudessa vielä enemmän kaikesta keräyspaperista. Kuvat Metsä-Serlan Mäntän siistaus/aitokselta. miset pehmopaperit. Se pystyy käsittelemään vuodessa lähes 50 000 tonnia kotikeräyspaperia, kirjapainohylkyä ja hiokkeetonta konttorikeräyspaperia. Uusiomassan osuus tuotteissa vaihtelee, ja Mäntästä ovat kotoisin muunmuassa suurimmaksi osaksi keräyspaperista tehdyt, Pehmeinä Puunsäästäjinä tunnetut pehmopaperit. Nokialaisia ovat muunmuassa kokonaan keräyspaperista tehdyt Luonnonystävä-ni3 j "' § '------' ,g Sanomalehti on kertakäyttötuote lukijalle, mutta paperi voidaan kierrättää uusien uutisten pohjaksi, kuten monessa Euroopan maassa jo tehdään. Samoihin aikoihin edellisen kanssa aloitti Nokia Paperin uusi siistauslaitos Nokialla. Puuta säästyy entä metsää. Päätös tämän tehtaan rakentamisesta syntyi pitkällisen valtiovallan ja paperiteollisuuden välisen kaupanhieronnan tuloksena, ja valtio lupasi tukea laitosta parillakymmenellä miljoonalla markalla pelastaakseen kotikeräyspaperin käytön jatkossa
Mutta siistaus rasittaa kuitenkin ympäristöä enemmän kuin pelkkä mekaaninen keräyspaperin käsittely. Puhdistetuista jätevesistä ei ole löydetty myrkkyjä, ja raskasmetaliejakin vain hyvin vähän. Osittain on kyse pelkistä ennakkoluuloista. "Pehmopapereita tehdään paljolti sanomalehtipaperista, jossa harvoin käytetään täyteaineita. Vaaleusastetta voidaan tarvittaessa säädellä lisäämällä valkeaa jätepaperia, kirjapainojätettä tms.'' "Suomalainen paperiteollisuus on ylipäätään tottumaton uusiomassan käyttöön. Myös täyteaineet aiheuttavat sanomalehtipaperissa ongelmia: paperi pölyää ja sen lujuus heikkenee. Siistataanko naon vai käytön vuoksi. Tutkija Juha Savander Pehmeän Teknologian Seurasta ei pidä siistausta niinkään välttämättömänä; sillä saavutetut edut ovat suhteellisen vähäisiä. Tekniikassa ja tuotekehittelyssä on puutteita. Useat teknisistä kysymyksistä on onnistuneesti ratkaistu Keski-Euroopassa, jossa uusioraaka-aineen käytöstä on paljon enemmän kokemusta." SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Siistauksen vaikutus imukykyyn on pieni, ja sen tarve on lähinnä esteettinen. Siistauksessa vettä kuluu tavallisesti kymmenestä kuutiosta ylöspäin massatonnia kohden, ja tähän on vielä lisättävä paperikoneiden käyttämä vesimäärä. Kartonki yhdistyksestä Finnboardista. "Siistauslaitoksilta vaaditaan aina kuitenkin samantasoinen jätevesien puhdistus kuin muultakin teollisuudelta". Massanvalmistuksen lisäksi paperintuotannon energiankulutukseen vaikuttavat monet seikat kuten kuljetukset, kemikaalien valmistus, paperikoneiden toiminta ja jätevesien puhdistus. Jätteet vähenevät molemmissa tapauksissa. "Voimapapereita tehdään puhtaista ruskeista keräyspapereista kuten aaltopahvista ja jalostustähteistä, eikä niitä tarvitse siistata". Tutkija Irma Nyblom Keskuslaboratorio Oy:stä kertoo, että siistaus on suuren mittakaavan paperintuotannossa useimmiten välttämättä paperien teknisten ominaisuuksien vuoksi, varsinkin kun käytetään paljon epäpuhtauksia sisältävää kotikeräyspaperia: '' Pehmopapereissa keräys paperin sisältämät täyteaineet huonontavat imukykyä ja heikentävät lujuutta, mikä tuntuu sekä paperikoneilla että käytettäessä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on muutamia pieniä paperitehtaita, joissa tällä tavalla valmistetaan ympäristöys-tävällisiä painoja kopiopapereita. "Tulevaisuudessa jätepaperin käyttö voi pilata ves1a suhteessa enemmän kuin puuraaka-aineen, koska massaja paperiteollisuuden prosessit tehostuvat koko ajan mutta jätepaperin epäpuhtaudet säilyvät", Ruonala ennustaa. Siksi niitä on vähennettävä siistaamalla. Uudelleenkäyttö säästää vettä ja energiaa mistuksessa tuotetaan samalla tarvittavaa energiaa, tosin ilmaa saastuttavasti). Paikallisesti ne tietenkin ovat yksi kuormituslähde, mutta niiden vaikutusta on vaikea erottaa koko paperitehtaan kuormituksesta", kertoo toimistuspäällikkö Seppo Ruonala vesija ympäristöhallituksesta. Harmaus lisäisi värintarvetta ja tahraavuutta, ja siistaamattoman paperin väri vaihtelisi keräyspaperin laadun myötä koko ajan. Tuorevettä tarvitaan paperinvalmistuksessa vaatimattomimmillaan muutamia kuutioita paperitonnia kohden tällöin massa tehdään kokonaan keräyspaperista, jota ei siistata, ja tehtaan vedenkierto on melkein suljettu. Kun uusiomassaa käytetään sellun sijasta, säästyvät puiden lisäksi vesistöt. vsk.. Esimerkiksi saksalaiset siistatut uusiopaperit painoja kopiokäyttöön on tehty noin 15 vesikuutiolla valmista paperitonnia kohden. ''Sanomalehti papereissa siistaaminen parantaa painojälkeä ja kontrastia. Suurin osa sanomalehtipaperistakin on vientitavaraa". Ne ovat kuitenkin ympäristölle harmittomampia kuin sellunvalkaisusta pääsevät klooriyhdisteet. Värinpoisto parantaa ulkonäköä, siistaamatta ei saada riittävän vaaleita huippuluokan kartonkeja. Vedenkulutus, hapenkulutus ja 12 kiintoaineet pyörivät samoissa luvuissa kuin valmistettaessa paperia mekaanisesta massasta. Massaja paperiteollisuus on Suomen suurin prosessivesien kuluttaja ja vesistöjen kuormittaja. Siistaaminen on myös ulkonäkökysymys, koska kaikki suomalaiset pehmopaperit ovat vientilaatuja". ''Siistauslaitokset eivät ole Suomessa merkittäviä vedenkäyttäjiä eivätkä kuormittajia. Perinteisesti on pesutyyppinen siistaus vaatinut vaahdotukseen verrattuna moninkertaisia vesimääriä, mutta uudet tehokkaat siistauslaitokset näyttävät pääsevän menetelmästä riippumatta melko vähäiseen vedenkulutukseen. Kemikaalijäämät taas haittaavat uusiokartonkien käyttöä elintarvikepakkauksissa, joihin uppoaa valtaosa Suomen kartonginkulutuksesta. Siksi uusiomassa on sanomalehtipaperin teossa puhdistettava mahdollisimman hyvin. Mekaaniset kuidutusmenetelmät vaativat valtavan määrän sähköä, jota voitaisiin säästää käyttämällä hiokkeen asemasta uusiomassaa. Täytyykö vessapaperin hohtaa valkoista?" "Sanomalehden painojälkeä siistaus parantaa tuskin havaittavasti, koska uusiomassaa käytetään siinä usein vain pieniä määriä. Kemiallinen massa, jota uusiopaperit tässä tapauksessa korvaavat, likaa vesiä paljon enemmän, Ja sulfaattisellun valmistus onkin ympäristösyistä (haju!) kielletty Saksan liittotasavallassa. "Happea kuluttavia aineita jätepaperin käsittelystä tulee vesiin aika paljon, mutta ne saadaan puhdistetuksi samoihin lukemiin kuin mekaanisen massan valmistuksessa. Tämä vaatisi painotyön hienosäätöä, eikä siihen voida ryhtyä suurissa painolaitoksissa. Edelleen jäädään kuitenkin vedenkulutuksessa roimasti sellutehtaista jälkeen. Siistattu uusiopaperi ja mekaanisesta massasta valmistettu paperi kuluttavat siis kutakuinkin yhtä paljon happea vesistä tuotetonnia kohden". Erottuuko keräys paperin käytön ja siistauksen vaikutus mitenkään metsäteollisuuden kokonaiskuormituksessa. Missä käyttökohteissa siistaus on tarpeen tuotteiden käyttökelpoisuuden kannalta, ja milloin siistataan vain korean ulkokuoren tähden. Uuden tutkimuksen mukaan, jossa nämä kaikki huomioitiin, säästää keräyspaperin käyttö sanomalehti paperissa Suomen oloissa huomattavasti energiaa, varsinkin sähköä. Kartonkeja tehtäessä pyritään siistauksella painovärin ja kemikaalien poistoon, kerrotaan Suomen . Sotkeeko siistaus vesistöjä. Likainen massa tukkii ja sotkee isoja paperikoneita, joiden kunnossapito on työlästä ja kallista ja lisää vedenkulutusta. Siistaukseen kuuluvassa valkaisussa käytetään samoja aineita kuin mekaanista massaa valkaistaessa, ditioniittia ja peroksidia". ''Siistauksessa käytetään monenlaisia kemikaaleja, ja pieniä määriä niitä valuu tietenkin jätevesissä vesistöihin. Siistatun uusiomassan käyttö vaikuttaa siis ympäristön kannalta joka suhteessa edullisemmalta kuin puuraaka-aineen: Kun sillä korvataan mekaanista massaa, säästetään erityisesti puuta ja energiaa. '' Painopapereita voidaan tehdä siistaamattomasta uusiomassasta lähinnä silloin, kun käytetään puhtaita, lajiteltuja keräyspapereita"
Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas Merenkurkun merikotkain perikato II Merikotkien pesimisestä karsiutuu idylli, kun harversteri aloittaa työnsä; kuvassa pesä näkyy koneen yläpuolella vasemmalla. Ikävänä esimerkkinä esitellään artikkelissamme Merenkurkun saaristo. Pesimäympäristöistä enää joka seitsemäs on hakkaamatta 200 metrin säteellä pesäpuusta. Kirjoittajakolmikko on tutkinut Merenkurkun merikotkia kolmisenkymmentä vuotta ja on Maailman Luonnon Säätiön merikotkaryhmässä osallistunut myös käytännön suojelutyöhön. Otsikon laati muistaaksemme lehden silloinen toimitussihteeri Teuvo Suominen, ja se oli kaiketi samalla tarinan asiasisällön ytimekäs tiivistelmä. 13. Merikotkan ennustettiin pari vuosikymmentä sitten häviävän maastamme kenties kokonaan. Uusi uhka ovat saaristometsien hakkuut sekä kesämökkiasutuksen leviämisen ja teiden rakentamisen myötä lisääntynyt häirintä pesäpaikoilla. Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. vsk . Ympäristömyrkkyjen sittemmin hieman hellittäessä otettaan uljaasta saaristolinnusta kanta kääntyi hienoiseen nousuun. Artikkelin otsikko juontaa juurensa 18 vuoden takaiseen kirjoitukseemme Suomen Luonnossa (Merenk urkun merikotkain perikato , 5-6/ 1970). SUOMEN LUONTO 3/ 88 47
Viime vuoden tähänastinen ennätystulos oli 34 poikasta. Samoin aloitettiin pesäinventoinnit, poikasten värirengastus, pesäalueiden rauhoittamisneuvottelut, tekopesien rakentaminen, myrkkynäytteiden keruu ja määrittäminen. Lopuksi esitimme tulevaisuudennäkymän: "Merenkurkun vielä pesintää yrittävä merikotkakanta on ennen pitkää kokonaan hävinnyt, ellei mitään ratkaisevaa pystytä tekemään nopeasti." Lisäksi lueteltiin toimenpiteet, "joilla voitaisiin ainakin lykätä kotkien sukupuuttoon kuolemisen ajankohtaa". Vuosikymmenen lopulla nuorten kotkien osuus havaintotilastossa nousi 40-50 prosentin välille. "Jos ja kun metsänkaato jatkuu nykyisellä vauhdilla ja tavalla, tulee ennen pitkää vastaan tilanne, jolloin merikotkilla on vaikeuksia löytää sopiva pesäpuu etenkin sellaiselta alueelta, missä edes jonkinlainen pesintärauha olisi olemassa''. Nuoret suomalaiset merikotkathan talvehtivat usein Ruotsin rannikolla. PERIKATO I Olimme koko 1960-luvun selvitelleet Merenkurkun huonosti tunnettua merikotkatilannetta. Näitä olivat tunnettujen ja häiriöalttiiden pesien pudotus tai pesäpuiden kaato, tekopesien rakentaminen, munien ja poikasten siirto Norjasta, talviruokinta, pesien lähiympäristön rauhoittaminen ja pesien vartiointi. Tilanne on vastaavanlainen Ruotsissa, missä itärannikolla pesii noin 70 ja Lapissa 30 paria. Onko mielikuva oikea. Alueella lienee tuolloin ollut 10:__12 merikotkaparia, joista ainakin 6-7 yritti pesiä vuosittain, mutta huonolla menestyksellä. Merenkurkussa pesii nykyisin ainakin 21 merikotkaparia eli kolmannes kannastamme. 1960-luvun loppupuolella alueelta löydettiin kymmenen kotkaa kuolleina. taan (sikavainajiin) tartuttiin heti kylmiltään. Tarjotuissa teurasjätteissä ei ole ympäristömyrkkyjä kuten merikotkan normaa/iravinnossa. vsk.. Siihen saakka nuoria kotkia oli nähty hyvin satunnaisesti. Se oli selvä merkki heikosta lisääntymistuloksesta. Suomessa syntyneiden kotkanpoikasten maara on lähes poikkeuksetta kasvanut vuosi vuodelta. Pesäpuita ei sentään lähdetty kaatamaan eikä ryhdytty siirtoistuttiksiin. Syiksi synkkään tilanteeseen totesimme ympäristömyrkyt, tiet, huvilat ja hakkuut. Merenkurkussa havaittuun nopeaan "nuorennusleikkaukseen "· lienee ollut osaltaan syynä Ruotsin itärannikolla järjestetty laajamittainen talviruokinta, joka aloitettiin kaksi talvea aikaisemmin kuin Suomessa. "Joistakin vuosittain onnistuneista pesinnöistä huolimatta Merenkurkun merikotkakanta on vääjaämättömästi lähestymässä lopullista tuhoaan", kirjoitimme tuolloin. Syykin oli selvä. Talviruokinnan merkitys korostuu entisestään, koska syntyvyyden kohottamiseen tähtäävät suojelukeinot ovat osoittautuneet selvästi tehottomammiksi tai ainakin vaikutuksiltaan hitaammiksi. Alueelle on 1980-luvulla asettunut melko varmasti ainakin seitsemän uutta pesivää paria, joista kolme aivan uusiin paikkoihin ja loput neljä vanhoille autioituneille pesimäpaikoille. Näin kävi samanaikaisesti myös Ruotsissa. Arvioita vertailtaessa on huomattava, että Pohjois-Suomeen on syntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana runsaan kymmenen parin sisämaakanta, joka saattaa olla norjalaista alkuperää. Merikotkien ahdinko ei ollut pelkästään Merenkurkun ongelma. Kotkakanta kasvaa 1980-luvulle siirryttäessä tiedotusvälineet ovat kertoneet vuosittdin merikotkien pesimätuloksesta. Syntyneiden kotkien vähäisestä määrästä jäi talviruokinnan ansiosta aikaisempaa enemmän suvunjatkajia autioituneille pesimäpaikoille. Merikotkakantamme suuruus on nykyisin runsaat 60 pesivää paria, kun se noin kolme vuosikymmentä sitten oli likimain puolet pienempi. Mutta myös rannikoittemme merikotkakanta on selvästi kasvanut vanhoilla esiintymisalueillaan . Talviruokinnasta ensiapua Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto perusti vuonna 1973 asiantuntijaryhmän pohtimaan merikotkien suojelua sekä toteuttamaan käytännön kenttätyötä. Haaskoilta tarjotulla puhtaalla ravinnolla kotkat houkuteltiin Jaamään talveksi pohjolaan, jotta ne välttyisivät muuttomatkan vaaroilta. Ensimmäinen myönteinen merkki kotkakannassa ilmaantui yllättäen jo 1970luvun puolivälissä. Julkaisimme tulokset vuoden 1970 pesintäkauden jälkeen. Aiemmin Lapista tunnettiin vain yksi ainokainen pari. Rohkeasti yleistäen uskallamme väittää, että talviruokinta katkaisi kotkien alamäen niin tehokkaasti, että sen vaikutus näkyy nykyisin jopa kannan kasvuna Merenkurkussa, ilmeisesti muuallakin. Uutisointi on ehkä luonut myönteisestä kehityksestä kertoessaan mielikuvan merikotkien ongelmien vähittäisestä väistymisestä. Talviruokinta alensi huomattavasti nuorten kotkien kuolleisuutta. Merenkurkussa syntyneiden poikasten määrä on SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Talviruokin14 = = -~ "' g_ ---------~------' "' Talviruokinta aloitettiin vuonna 1973 kreivin aikaan, sillä myrkyt olisivat muuten tuhonneet lintujen kuninkaan. Merikotkakannan ikärakenne oli selvästi muuttumassa parempaan päin. Tilanne oli samantyyppinen myös Såaristomerellä ja Ahvenanmaalla sekä ilmeisesti koko Itämeren piirissä. Huonoimpina vuosina kaikista Merenkurkussa nähdyistä merikotkista oli reilusti yli 90 prosenttia aikuisia
Epäonnistuneista 16 parista vain kaksi teki näin. Onko rekeen istutettu 15. Selitys lienee keväisen pesintärauhan eroissa, sillä myrkkyjen vähenemisen aiheuttama parannus näkyisi pesimistuloksessa pesäpaikasta riippumatta. Huikealta näyttävää kasvua tasoittanee jonkin verran se, että varhaisimpina vuosina on poikasia tuottaneita, mutta tuntemattomiksi jääneitä pesintöjä ollut todennäköisesti enemmän kuin myöhempinä vuosina. on luonnollisella tasolla. Useimmat Merenkurkun merikotkanpesät ovat yleisesti tunnettuja. Pesimäaikainen häirintä yhä suurempi uhka Vuonna 1986 Merenkurkussa pesintää yrittäneistä 21 parista vain v11s1 onnistui, mikä sinänsä osoittaa kotkien pesimistuloksen tavanomaista kehnoutta. Ruotsalaisten tutsuoMEN LUONTO 3/ 88 47. Piilopesäkin on kätkössä vain ensimmäisen keväänsä, jos sitäkään. Ruotsissa 1980-luvun alkuvuosiin yltävässä munaaineistossa on todettavissa DDE-, mutta ei PCB-pitoisuuksien selvä aleneminen. Marjastajat, sienestäjät, metsästäjät, maanomistajat, kesämökkiläiset, metsurit, · malminetsijät tai luonnonharrastajien kaikenkattava puskaarmeija löytävät pesät useimmiten muutamien kuukausien viiveellä ja sana kiertää. Pesintämenestys yhä heikko Kasvaneesta parimäärästä huolimatta vain harvat parit onnistuvat pesinnässaan. Tällä iällä (yhteensä 124 vuotta) voi jo panna päänsä pantiksi puheistaan. Pesinnän onnistumisen satunnaisuutta kuvaa se, että mainittuna aikana syntyneistä 58 poikasesta lähes puolet on peräisin kolmelta tuottoisimmalta pesältä. Se helpottaa. Merenkurkusta 1970luvulla kerätyn vähäisen muna-aineiston perusteella näytti siltä, että DDE-pitoisuudet (DDT:n hajoamistuote) olisivat laskusuunnassa, mutta PCB-arvot pysyttelisivät ennallaan. Seurantaa on jatkettu 1980-luvulla entistä tiiviimmin. PERIKATO II Väittävät, ettei ennustajien rooli olisi helppo. Vuotuinen pesintöjen onnistumisprosentti ei ole muuttunut miksikään sitten 1970-luvun alkupuolen. Poikasten kokonaismäärän kasvu johtuu lähes pelkästään pesintää yrittävien kotkien määrän kasvusta. Ympäristö myrkyt hieman hellittämässä Ympäristömyrkkyjen haittavaikutukset Itämeren merikotkiin on osoitettu varsin selkeästi jo 1960ja 1970-luvuilla. Kun saariston taloudellinen ja virkistyksellinen käyttö on hallitsemattomana räjähtänyt käsiin, kotkilla ei enää ilmeisesti ole riittävää rauhaa arassa haudontavaiheessa henkilöautojen, rekkojen, traktoreiden, moottorikelkkojen, suksien ja sahojen suihkiessa ristiin rastiin pesäsaarissa. Havainto johti tutkimaan ilmiötä koko 1980-luvun pesinnöissä. 1970-luvun loppuvuosina havaitut merkit pesimätuloksen paranemisesta eivät kuitenkaan ole 1980-luvulla vahvistuneet s11na maann kuin myrkkytilanteen helpottumisen perusteella olisi voinut olettaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tunnetaan Merenkurkussa ainakin kerran pesinnassaan onnistuneita pareja 13 ja pesintää yrittäneitä, mutta aina epäonnistuneita pareja ainakin seitsemän. vuosina 1970-1987 kasvanut kuusivuotiskausittain seuraavasti: 1970-75 12 poikasta, 1976-81 26 poikasta ja 1982-87 vähintään 40 poikasta. Ravinnon kautta muniin kertyvät myrkyt ovat laajasti heikentäneet pesimätulosta. Määrä on parantunut, mutta laatu ei. Jos keräämämme vähäisen aineiston salakareja luovien tulkitsee munien myrkkytilannetta, näyttää siltä, että Merenkurkun myrkkyongelma on ollut 1970-luvulla vähäisempi kuin Ruotsin itärannikolla. Tähän ei merikotka kuitenkaan palaa; se tarvitsee kodikseen metsäisen Itämeren saaren eikä aarin armoa kynnösmeressä. Oikeastaan vain parhaalla pesäpaikalla pesinnän onnistuminen . kimusten mukaan Itämeren eliöstön myrkkykuorma alkoi DDT:n ja myös PCB:n osalta kevetä 1970-luvulla, mikä on näkynyt myös sikäläisten merikotkien pesimämenestyksen vähittäisenä paranemisena 1980-luvulla. Vuosina 198087 todetuista paristakymmenestä piilopesinnästä kaksi kolmesta (68 prosenttia) onnistui, mikä on koko kannan vastaavien vuosien keskiarvoon verrattuna (24 prosenttia) huomattavan hyvä tulos ja lähentelee luonnollisena pidettyä 75 prosentin onnistumistasoa. Pahemmista myrkkyongelmista kärsineiden ruotsalaisten · kotkien pesimäonni on sen sijaan parantunut vuosi vuodelta. Puunkorjaajat ovat hyvää tarkoittaen jättäneet merikotkanpesän ympärille saarekkeellisen puita pystyyn. Parhaalla pesäpaikalla yksistään syntyi 12 poikasta. Jo yksikin visiitti voi olla kohtalokas. Miksi piilopesinnät onnistuvat muita paremmin. Näin näyttää käyneen myös Merenkurkussa. Merenkurkun munien myrkkymäärät ovat olleet vajaat puolet ruotsalaisesta tasosta, ja mahdollisesti vain osalla pesimäpaikoista myrkkymäärät ovat olleet riittäviä aiheuttamaan lisääntymishäiriöitä. vsk. Lopputuloksena oli, että uuteen paikkaan rakennetussa vaihtopesässä (tai tekopesässä) kotkat onnistuivat pesinnässään poikkeuksellisen hyvin juuri ensimmäisenä vuonna. Mutta mikä erikoisinta, kaikki onnistuneet parit olivat rakentaneet uuden vaihtopesän uuteen paikkaan pesimäalueellaan. Seuraavana keväänä pesälle saattaa riittää hyväntahtoisia uteliaita, tulevina vuosina kasvava määrä
Kuudelletoista Merenkurkun 24:stä merikotkan pesäalueesta pääsee henkilöautolla ympäri vuoden, pakkastalvina lopuillekin jääteitä pitkin. ::• 9 Yhteensä 97 pesää 24 reviirillä. usein vain 50-200 metriä. Saariston metsäpalstat ovat pitkiä ja leveydeltään Merikotkia pesi vuonna 1987 saaristossa ja Lapissa yhteensä 65 paria; tärkeimmät pesimäalueet ovat Merenkurkku (21 paria) ja Ahvenanmaa (22 paria). Nämäkään luvut eivät kerro saaristometsien todellista hakkuuastetta, sillä kotkat ja tekopesien rakentajat ovat hakkuiden edetessä joutuneet valitsemaan pesäpaikat parhaimmista vielä jäljellä olevista paikoista. 10Jf ·i 'l ~t----+--+---+-+---<~ 1 O 200 400 600 800 1000 m yli 1 km Lä himmän huvilan etäisyys pesästä Ympärivuotisessa käytössä olevat tiet tunkeutuvat yhä lähemmäs merikotkanpesiä (ylempi kuva). Taulukosta (alla) näkyy, että keskimäärin kotkapari saa pesiä kolme kertaa saadakseen yhden poikasen lentoon. Valtionmaita koskevat metsähallituksen ohjeet velvoittavat säilyttämään metsän luonnontilassa 50 metrin etäisyydellä merikotkanpesästä. Merikotkanpesät saavat myös seurakseen ihmisen kesäasuntoja kiihtyvään tahtiin (alempi kuva); lopulta läheisyys käy kotkalle sietämättömäksi. Pesäalueet (200 metrin säteellä) sijaitsevat keskimäärin kuudella eri palstalla. Ruotsissa merikotkan pesämännyn keskimääräiseksi 16 7 7 Yhteensä 61 pesää 16 reviirillä. Pesintöjen onnistuminen (%) Poikasten määrä/ pesintä yritys iäksi saatiin itärannikolla runsaat 160 vuotta ja Lapissa ainakin 350 vuotta. Nykyisistä pesäympanstöistä vain joka seitsemäs on toistaiseksi hakkaamatta 200 metrin säteellä pesästä. Kaikkiaan kirjoittajat ovat 30 vuoden aikana selvittäneet lähes JOO pesän häiriöalttiuden. 1960-luvulla avohakkuut pääsivät vauhtiin ja ovat siitä lähtien kiihtymistään kiihtyneet. Kiihtyvä hakkuutahti uhkaa hävittää merenkurkun vähät jäljellä olevat metsät lähitulevaisuudessa, viimeistään 1990luvulla. yli 1 km Lä himmä n tien etäisyys pesästä 20 Pesien \:l ······~'' maara.o;·· /'. Lisänä on jatkuva tuulenkaatojen korjaaminen avohakkuiden myrskyalttiilta reunoilta ja muualtakin. Nyt vain yhden pesimäalueen vaihtopesistä pari saattaisi täyttää tällaiset ehdot. Kotitarvehakkuita ja polttopuun ottoa on paikka paikoin. Ilmiöön liittyy kiinteästi metsäautoteiden rakentaminen, joka puolestaan poikii huvilateitä ja rantojen lisärakentamista. Metsähallituksen ohjeiden mukaan asuttua merikotkan pesää ei saa myöskään lähestyä alle 500 metrin päähän ja varmuusetäisyytenä oleskelussa ja leiriytymisessä on kilometri. Pää on kuitenkin tulossa vetä1970-75 19.2 0.22 1976-81 27.9 0.38 1982-87 25.4 ~0.38 vän käteen ennen pitkää. Teitä pitkin saaristoon saapuu riemunkirjava joukko erilaisia toimintoja. vsk .. Kahdeksalle reviirille ei ole toistaiseksi tieyhteyttä . Metsähallituksen ohjeita noudattaen Merenkurkku olisi säilynyt merikotkien maanpäällisenä paratiisina. Avohakkuut lienevät kotkien kannalta pahin häiriötekijä. Omistussuhteet vaikeuttavat monin tavoin pesimäympäristöjen rauhoitusmahdollisuuksia. Loput ovat eriasteisesti avohakattuja. Merikotka säilyy jos pesimäpaikat rauhoitetaan siirreltävä tekopuu keinopesineen suojelurintaman seuraava liike piiloleikissä. Kullakin palstalla on usein monta omistajaa, joskus laajojakin perikuntia. Metsä tien rakentamisesta tulee luopua, ellei tietä voida linjata kulkemaan yli kilometrin päästä pesästä. Rajusti lisääntyneet moottorikelkat kyytivät saaristoon sellai• senkin ulkoilijan, joka ei sinne tavanomaisin hikilaudoin suksisi. Yksi palsta hakataan silloin, toinen tällöin, taimien istutus ja hoito, joskus myrkytyksetkin seuraavat kuin liukuhihnalta. Vain neljännes, Merenkurkun kotkanpesistä on yli kilometrin päässä lähimmästä huvilasta. Pesän ympäristössä noin puolen kilometrin säteellä voidaan suorittaa vain varovaisia harvennushakkuita pesimäajan (maalis-elokuu) ulkopuolella. Mis laaja aukee Pohjanmaa Laajoja avohakkuita ei saaristometsissä ollut 1950luvulla juuri ollenkaan. Metsähallituksen ohjeet voivat suojella Lapin kotkanpesiä, mutta eivät saaristometsiä, sillä ne ovat kaikki yksityisomistuksessa. Hakkuut ovat etenemässä Merenkurkusta Ahvenanmaalle. Kun merikotkametsät on hakattu, ei vanhinkaan uusi metsä ole silloin kuin taloudellisen ikänsä puolivälissä, eikä se pääse kotkanpuuikään koskaan. Nuorinkin pesäpuu oli satavuotias. Keskusmetsälautakunta Tapion ja Merenkurkun yksityismaiden metsätaloudesta vastaavan Centralskogsnämnden Skogskulturin suositusluonteisten ohjeiden mukaan "suurten petolintujen pesäpuut lähiympäristöineen on aina pyrittävä säästämään" ja metsäteitä rakennettaessa SUOMEN LUONTO 3/ 88 47
Ja DDT, tuo tuttu ja turvallinen, on nostanut uudestaan päätään parina viimeisenä vuotena eteläisen Itämeren silakoissa ja alueen kiislanmunien kuori on alkanut taas oheta. Kriittisin ongelma Merenkurkussa on merikotkien pesämetsien ja yleensäkin metsien häviäminen ja muuttuminen lopullisesti pesintäkelvottomiksi taimikoiksi ja talousmetsiksi sekä erityisesti pesintärauhan paha järkkyminen. Ympäristöministeriön ja säätiön yhteistyönä onkin merikotkien suojelusuunnitelman teko aloitettu viime Saksanmaalla, m1ssa vapaaehtoisten monikansallinen armeija vartioi yötä pa1vaa neljää ainokaista pesää koko 4-5 kuukauden pesintäkauden ajan käyttäen apunaan sotateollisuuden ja tekniikan viimeisimpiä oveluuksia. vs k. Pit; käikäiset kotkat eivät silti heti lopu alueelta ja ajeleh" tivia siirtolaisia riittää näilt lä ntikymin muilta main hamaan tulevaisuuteen. Tieyhteyden päässä olevista 16 pesäalueen pesistä puolet on alle 500 metrin päässä tiestä . Uuden sukupolven soturit, jos sellaisia ilmaantuu, saavat perustaa tarvittavat rauhanturvajoukot kotkarintamalle. Pesäympäristöjen rauhoittaminen, olivatpa ne m1ssa kunnossa tahansa, on ehdoton edellytys kotsuoMEN LUONTO 3/ 88 47 . Tiet ja huvilat kotkalähiöissä Koko Vaasan läänin alueella oli seutukaavaliiton tilaston mukaan vuonna 1986 lähes 30 000 loma-asuntoa. Polvet notkuu, usko horjuu Vaikka kuinka uskoo asiaansa, on Merenkurkun pesivälle merikotkakannalle ja metsäsaariston lattiaan lyödylle luonnolle yleisemminkin aloitettava luvunlasku ja heitettävä aJ01ssa hyvästit pelkkien ·c tosiasioiden valossa. Suojelutehtävä on kuitenkin erittäin vaikea ja työläs. Uljaus ei auta uudessa maailmassa. Jos pesäympäristöt saadaan suojeltua (edellyttää yksin Merenkurkussa sopimuksia satojen maanomistajien kanssa), ja niin laajoina, ettei suojelurajausten reuna-alueiden hakkuuja metsänhoitokierre häiritse pesintöjä eikä uusien t~iden lähiuhkaa ole olemassa, ongelmaksi jää, miten turvata pesintärauha muilta osin. kien tulevaisuudelle. Kaikista pesistä kolmannes on huviloiden naapuristossa (alle 500 metrin päässä) ja kolme neljäsosaa alle kilometrin etäisyydellä lähimmästä kesämökistä. "pesämetsiköt ohitetaan riittävän etäältä". Tiet, moottorikelkat . Maailman Luonnon Säätiön voimin rauhoituksista on neuvoteltu maanomistajien kanssa vuosikymmen, mutta Merenkurkussa toteutuneet rauhoitussopimukset koskevat vain kahden pesimäalueen osia. Sukupuutosta ei ole tietoakaan, elleivät sitten supermyrkyt tee lentävistä ongelmajäteystävistämme polttoainetta ekokemistien jätemyllyihin. 2.-15. 8." Sopii kysyä onko ohjeita noudatettu Merenkurkun hakkuuselkosissa. Toteuttamiskelpoii sia ja tarkoitustaan vastaavia tepsiviä keinoja ei ole """--"---_.:.:.'--_. ja sähköistys ovat lisänneet huviloiden ympärivuotista käyttöä ja siten pesintäaikaart keväthangilla liikkujia. Lisäksi "merikotkan pesimäympäristö tulee rauhoittaa häiritsevältä toiminnalta 1. Parempaa tietoa ei ole, asiaa vasta arvuutellaan. -IO.-.J ] toistaiseksi keksitty, paitsi Kun poikaset kasvavat aikuisikään: ne saavat turhaan hakea pesimäpaikkaa ja tässä onnistuvakin merikotka voi pian huomata rauhansa häiriintyneen. Parempiin tuloksiin pääseminen edellyttää lainsäädännön uudistamista uhanalaisten olioiden suojelemiseksi elinympäristöineen sekä voimavaroja mm. Merenkurkun merikotkien tulevaisuus Artikkelimme alussa esitelty perikatoennuste perustui aikanaan lähes tyhjästä aloitettuun, vajaan vuosikymmenen maastokokemukseen. Lisäksi kotkat tarvitsevat saalistusalueita, missä elinkeinon harjoittaminen on niille esteetöntä. Dioksiinien ja koplanaaristen PCB-aineiden viimeaikaiset löydökset merikotkista mitä merkinnevätkään. Nyt on uuden tulevaisuudennäkymän hahmottamisen perustana liki kahden vuosikymmenen suojelujaksosta joukkovoimalla (totiset, lämpimät kiitokset kullekin asiaan vihkiytyneelle) saatu syventävä lisätieto numeroleikkeineen. Jos tähän on mentävä myös Merenkurkussa, me harkitsemme s11na tapauksessa leirin vaihtoa ja siirtymistä muihin kiveliöihin. aluerauhoitusten toteuttamiseen; Lisäksi tarvitaan lajikohtaisia konkreettisia mitä-missä-milloin -suojelusuunnitelmia. vuoden lopulla. Näistä miltei joka toinen on niissä kahdeksassa kunnassa, joissa myös kotkat yrittävät piilotella omia rakennusluvattomia risulinnojaan. Ja Itämeren alueelta on tutkittua tietoa runsaasti taustaksi. 17
Merikallion esittämä luku saattaa olla liian alhainen, koska laji tunnettiin tuolloin huonommin kuin nykyään. Neliökilometrin metsälaikulla elää Etelä-Suomessa keskimäärin 5-10 rautiaisparia, mutta kuusipensaikkoa kasvavassa lehtimetsässä tiheys saattaa olla yli 20 paria neliökilometrillä. Muninta alkaa parisen SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. · pesii on Tavallisesti reviirillä on vahva pensaskerros, jossa kasvaa kuusia tai katajia sekä lehtipensaita. Se tuo ensikuulemalta mieleen punarinnan tai peukaloisen, ehkä hippiäisenkin. Englannissa hiljakkoin tehdyissä tutkimuksissa rautiaisen parittelukäyttäytyminen ja sen pesimäai'kainen sosiaalinen järjestelmä paljastuivat ainutlaatuisiksi 18 lintumaailmassa. Toinen huomionarvoinen tekijä on metsälaidunnuksen loppuminen 1960luvulle tultaessa, minkä seurauksena metsän pensasja muu kasvillisuus lienee muuttunut rautiaiselle soveliaammaksi. Var·sinkin parittomat rautiaiskoiraat jatkavat lauluaan kesäkuulle saakka; kuuleepa säkeitä vielä juhannuksen jälkeenkin. Myös oksaja risukasat sekä maahan pudonneet latvukset ovat monen reviirin tunnusmerkkejä. Alkukeväällä koiras laulaa lähes läpi päivän, mutta monelta metsässä liikkujalta laji jää huomaamatta: ovathan samoihin aikoihin konsertoimassa myös punarinta ja laulurastas, jotka pontevilla säkeillään päihittävät muut laulajat. ostuu istii, eisistii, ista ja aistii. Vähäisen vaivannaon jälkeen löytyy laulaja tavallisesti keikkumassa kuusen latvanipukasta; ruskea, voimakkaasti viirukas selkä sekä kauniin lyijynsiniharmaa rinta ovat rautiaisen parhaita tuntomerkkejä. Keväällä 1985 pääjoukot saapuivat vasta toukokuussa tuo keväthän muistetaan tavanomaista koleampana ja epäsuotuisampana. Jari Tuomenpuro Kuusikon heleä Kuusimetsissä elävä rautiainen on olemukseltaan ja elintavoiltaan huomaamaton. Huhtikuun jälkipuoliskolla alkaa Etelä-Suomen kuusikoista kantautua kirkkaana mutta hentona helkähtelevä laulusäe. Kaikesta huolimatta runsastuminen on ollut hyvin jyrkkää. Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat paljastaneet rautiaisen elintavoissa ainutlaatuisia, tieteellisesti kiintoisia piirteitä. Lannistumaton pesijä Pääosa koiraista saapuu Etelä-Suomen metsiin huhtikuun kahden viimeisen viikon aikana; myöhäisimmät yksilöt tulevat vasta toukokuun kymmenennen pa1van tienoilla. Myös katajat ovat yleisiä pesäpaikkoja. Voitokas laji Rautiaisen lähihistoria Suomessa on ollut vertaistaan hakevaa voittokulkua. Erityisen suosittuja pesäpaikkoja ovat hakkuiden jäljiltä jääneet oksakasat sekä kuusen maahan pudonneet latvukset. Rautiainen viihtyy monentyyppisissä metsissä; merkittävimpiä elinpaikkoja ovat metsien reuna-alueet esimerkiksi pienialaisten hakkuualueiden tai kuusitaimikoiden ja vanhan kuusikon reunavyöhykkeet. Metsän uudistusalan ja nuorten metsien pinta-alan lisääntyminen sekä kuusen osuuden suureneminen metsissämme osuvat yksiin rautiaisen runsastumisen kanssa. Siksi monikaan ei tunne tätä lintua, vaikka se on runsastunut Suomessa jyrkästi vuosisadan puolivälin jälkeen. Vain harvojen lintuharrastajien tietämys ulottuu lajin pesimäpuuhiin. Pesänsä naaras rakentaa useimmiten alle parimetriseen kuuseen tai kuusipensasryteikköön kahden pensaan väliin. Otollisia elinalueita on syntynyt viime vuosikymmeninä harjoitetun metsätalouden myötä runsaasti. Pesinnän seuraaminen on hankalaa, sillä matalalla kuusipensaikossa ja maassa liikkuvaa naarasta on vaikea löytää ja erityisen vaikea seurata pitempään. Voittokulun taustalla lienee suotuisan elinympäristön lisääntyminen. Piileskelevyys ja vaatimaton olemus lienevät osasyynä siihen, että rautiaista ei ole tutkittu Suomessa eikä muuallakaan juuri lainkaan ennen 1980-lukua. Laulettuaan aikansa koiras tavallisesti katoaa kiikarin ulottumattomiin kuusipensaikon kätköihin. Kannan näkyvä vahvistuminen lienee alkanut juuri 1950-luvulla, mutta sama suuntaus on jatkunut selvänä myös 1960-luvulla. Einari Merikallio arvioi 1950luvulla linjalaskentojensa perusteella Suomen rautiaisten määräksi noin 8 000 paria. Omalla tutkimusalueellani Heinolassa ensimmäisen ja viimeisen muuttajan välillä vierähtää kaksi tai kolme viikkoa. Elinalueekseen rautiaiset kelpuuttavat Etelä-Suomessa lähes kaikenlaiset metsät; ainoastaan puhtaita männiköitä ne karttavat. Muuttoaikatauluun vaikuttaa myös säätila. Itse olen viime vuosina selvittänyt lajin pesimisen peruspiirteitä Suomessa. vs k.. 1970-luvun alkupuolella kannaksi arvioitiin noin 250 000 paria. Kesän kynnyksellä rautiaisen aam kuitenkin auttamattomasti hukkuu metsän yleiseen äänimereen
Kolmikot ovat harvinaisia: niitä on noin kymmenesosa parien määrästä. Kolmikko muodostuu siis yhdestä naaraasta ja kahdesta koiraasta, joista ensimmäinen on hallitseva ja toinen väistyvä, alempiarvoinen koiras. vsk. Pesimäkauden jälkeen rautia_iset ovat hyvin huomaamattomia. Naaraan kannalta kolmikko on edullisin pesimäryhmä. Jos naaraan siittiövarasto tyhjenee, voi koiras olla varma, että tulevat poikaset ovat sen omia jälkeläisiä. Syysmuutto alkaa elokuussa, jolloin muutolle valmistautuvia lintuja tapaa rikkaruöhokentillä. Tavallisimmin turman tuoj ana lienee närhi tai varis. Päijät-Hämeessä syksyn viimeiset muuttajat nähdään lokakuun puolivälissä. Koiras puolestaan hyppii naaraan ympärillä sekä nokkii naaraan kloaakkia jopa kahden minuutin ajan ennen parittelua. Parittelua edeltää rautiaisella eriskummallinen käyttäytymissarja. Lisäksi muutama koiras jää parittomaksi. Kuluneena talvena talvehtijoita oli tavanomaista enemmän. Mikroskooppi paljasti pisarat siittiöryhmiksi ! Ennen parittelua koiras siis yrittää tyhjentää naaraan varastoelimen. Poikaset jättävät pesän lentokyvyttöminä 11 tai 12 vuorokauden iässä. 19. Pareja ja kolmikko ja Suomessakin rautiaiskannassa on yksiavioisten parien lisäksi kaksikoiraisia kolmikkoja. Siittiösolut ovat väliajan varastossa naaraan sukupuolielimistössä erityisessä varastoelimessä. Tämä käyttäytyminen kuvattiin jo 1920-luvulla, mutta sen merkitys on selvinnyt vasta muutamia vuosia sitten. Lisäksi kolmikkojen poikaset ovat painavampia kuin parien poikaset, joten kolmikkojen poikasten· elinmahdollisuudet ovat suurempia. Haudonta jää kokonaan naaraan tehtäväksi; koiras ei edes ruoki hautovaa puolisoaan . Poikueen ruokintaan osallistuu myös koiras , mutta yleensä hivenen vähemmän kuin naaras. Itse parittelu kestää vain sekunnin inurto-osan. Jari Tuomenpuro valmistelee lisensiaattityötään raut1a1sesta Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella. Keskimäärin arviolta vain 20-30 prosenttia munista tuottaa maastopoikasen. Tästä huolimatta alempiarvoinen koiras usein onnistuu paritteluyrityksissään. Siksi kolmikkojen naaraat saavat lentoon enemmän poikasia kuin yksiavioiset naaraat. Naaras munii yleensä viisi tai kuusi kauniin sinistä munaa, joissakin pesyeissä munia on vain neljä. Naaras ei menetyksestään lannistu, vaan aloittaa pian uusintapesyeen muninnan . tuhoutuu haudonnan aikana. Jos kummatkin koiraat ovat paritelleet naaraan kanssa, osallistuvat ne myös poikasten ruo-kintaan. Osa naaraista munii vielä · kolmannen pesyeen heinäkuussa; myöhäisin löytämäni pesä vai. Useasti näin ei tapahdu, sillä keskimäärin kuusi tai seitsemän muna pesää kymmenestä SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Hallitseva koiras ei kuitenkaan suosiolla tyydy jakamaan poikuettaan väistyvän koiraan kanssa. Poikaset kuoriutuvat noin 12 vuorokauden haudonnan jälkeen. mistui vasta 20. Suotuisimmassa tapauksessa pari kasvattaa kaksi poikuetta kesän aikana huono-onnisimmat parit eivät saa lentoon yhtään poikasta, vaikka naaras munii kolme pesyettä. Jos kaikk i sujuu onnellisesti, rautiaispari saa ensimma1sen poikueensa maastoon kesäkuun puoliväliin mennessä. 7. Se vartioi parittelukaudella naarasta tiiviisti yrittäen estää väistyvää koirasta parittelemasta naaraan kanssa. Munat eivät hedelmöity heti parittelun jälkeen, vaan vasta noin 24 tuntia ennen munan munintaa. Tarkkailemalla parittelukäyttäytymistä on havaittu, että parittelua edeltävän nokkimisen tuloksena naaraan kloaakista poistuu pieniä nestepisaroita. Aivan kaikki rautiaiset eivät muuta Etelä-Eurooppaan, sillä muutama rohkea yksilö jää joka syksy katsastamaan Suomen talv_en kovuutta. • •• • 1amnen lymyilijä viikkoa rev11nn perustamisen jälkeen, siis toukokuun alkupuolis kolla. Naaras roikottaa ja värisyttää siip1aan ruumiinsa sivuilla pyrstön os0ittaessa samalla yläviistoon
Pensasmaisuutta voivat tavoitella myös varvut. Pensaita on Suomen kasvilajeista runsaat 50. Syksyllä halavan siementen höytyvät saavat puun loistamaan kuin majakka. Suuri kokokaan ei tee isosta ruohosta kuten jättitattaresta pensasta; sen varret kuihtuvat joka talvi. Raja on häilyvä; esimerkiksi harmaaleppä, halava ja metsäomenapuu karsiutuvat tiheissä metsissä solakkarunkoisiksi puiksi, mutta avoimilla paikoilla ne voivat jäädä pensaiksi. Puu on tavallisesti yksirunkoinen, tyviosasta haaraton. Yleensä pensas on sentään helppo tuntea pensaaksi. Kiiltopajun norkkokukinnot eli pajunkissat ovat kevään merkki. Siemen villaa käytettiin l 700-luvulla puuvillaan sekoitettuna vanun ja lankojen valmistukseen . Harva malttaa pääsiäisaikaan kulkea ojanvarsipajukon ohi kissaoksia mukaansa taittamatta. Pullistuvat maaliskuiset pajunkissat useimmiten kiiltopajun ovat kevään ensi liskuun pajunkissoista huhtikuisiin näsiänkukkiin, kesän viinimarjoista syksyn oransseina hehkuviin tyrneihin melkeinpä jokaista vuodenaikaa koristaa jokin pensaslaji. Jopa puolitoistametriseksi venyvää vaivaiskoivua voi pitää pensaana; tuntureilla se kuitenkin jää vaaksan mittaiseksi varvuksi, kuten eräät pajutkin. merkkejä. Pensas haaroo samanvahvuisiksi rungoiksi heti maanrajasta lähtien. Puuvartisestakaan kasvista ei voi aina sanoa, onko se puu vai pensas. Pertti Uotila Puita pieneIDinät~ Pensaat ovat puuvartisista kasveista eniten ihmisen mittaisia. Pajut suurin pensassukumme Suomen suurin pensassuku ovat pajut, joihin meillä kuuluu parikymmentä pensaana kasvavaa lajia. Niihin on helpompi ottaa lähituntumaa kuin korkeuksissaan humiseviin puihin tai maanpinnalla luikerteleviin varpuihin. Pensaan ja varvun erottaa oikeastaan vain koko: pieniä 1 alle puolimetrisiä pensaita tavataan sanoa varvuiksi. Pohjoisessa paJUJen osuus kasvillisuudessa on SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . vs k.. Ai20 nakin suurimmat suovarpumme, ennen muuta suopursu, ylittävät pienen pensaan mitat. Vatun varret kestävät kaksi vuotta ja sitä kasvitieteilijät sanov.at puolipensaaksi. Pajun hedeja emikukat ovat eri pensaissa. Pihlajatkin voivat olla nuorina pensaita, · vanhemmiten jokin haara voittaa muut ja kehittyy puumaiseksi. Vaikka kukat ovat hyönteispölytteisiä, pajukossa on niin paljon siitepölyä ilmassa, että allergikko saa nuhaoireita. Kuvassa hedenorkko. MaaPensaaksi pitäisi kutsua vain puuvartista kasvia
Sen tuntee verrattain helposti kiiltävistä, oksistaan. Kaikkein yleisin on kiiltopaju, tuo kevään airut. Taikinamarja on sukua herukoille, jotka sen tavoin ovat alun perin lehtopensaita. punaruskeista Marjovat lehtopensaat Näsiä on hempeän kaunis kukkiessaan vaaleanpunai21. Jokivarsilla ja soilla pajut muodostavat harmaapajukoksi kutsutun, retkeilijän silmissä toivottomalta näyttävän pensasSUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Etelässä yleisiä pajuja ovat muun muassa kookkaat, lehdiltään karvaiset Koiranheidellä on lehdet kuin vaahteralla. Sen myrkylliset marjat ovat aluksi vihreitä, sitten punaisia ja lopulta mustia. vsk. Paatsama on melko tavallinen kasvi pellonreunuksilla, rannoilla ja metsässä. Lehtokuusama on korkeintaan parimetrinen harmaaoksainen pensas, jonka lehdet ovat soikeahkoja ja pehmeäkarvaisia. Elokuussa kehittyvät marjat ovat myrkyllisiä. ton. selvästi suurempi kuin etelässä ja lajistokin on toinen . raita, mustuvapaju ja tuhkapaju sekä pienten soistumien virpapaju ja avoimien metsämaitten ahopaju. Loistavanvalkeissa laitakukissa ei ole lisääntymiselimiä, mutta ne houkuttelevat kukkakärpäset kukinnan keskustaan, missä heteet ja emit ovat. varpuja suureIDIDat Näsiän vaaleanpuna värittää alkukevään kalvautta. Marjoja ei voi syödä, mutta pihakoristeeksi pensas sopii hyvin. Harmaapajukon paaosakkaita ovat harmahtavalehtiset pohjanpaju ja tunturipaju
Mutta kuten myrkyllisiä kasveja yleensä, kansa on käyttänyt näsiääkin lääkekasvina. Paatsama on harvinainen jo Metsä-Lapissa, ja kaikkialla kovin huonosti tunnettu. Tuomi ja korpipaatsama ovat rantalehtojen, korpi22 Marjakuusta kasvaa vain Ahvenanmaalla. Pensas on melko yleinen ja runsaskin eteläisissä lehtokeskuksissa, mutta lajin ääriesiintymät ovat jo Etelä-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla. MustaherukKaksi sitkeää kaa kasvaa alkuperäisenä havupensasta lounaissaariston luodoilta Metsä-Lapin lehtokorpiin, punaherukkaa lähes koko maassa. Kataja, suomaSUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Punaiset marjat ovat nimensä mukaan taikinamaisia ja jauhoisia, käyttökelvottomia. Koiranheiden tuntee helposti vaahteran lehtiä muistuttavista lehdistään. Taikinamarja on herukoiden sukua, mutta sen hedeja emikukkatertut ovat eri pensaissa. Sekä lehtokuusaman että koiranheiden marjat ovat mehevänpunaisia, mutta syötäväksi kelpaamattomia ja jossain määriä myrkyllisiäkin. Oulun yliopiston kasvimuseossa on viime vuosina kartoitettu pohjoisimpia näsiäja koiranheisiesiintymiä; havainnot ovat tervetulleita. Lehdet ovat punaherukan lehtien kaltaisia, piema, syksyllä kellastuvia. Aluksi punaiset, kypsänä mustat marjat ovat myrkyllisiä. lehtopensaita. Marjakuusesta viikingit tekivät kaaret jousipyssyihinsä sena ja lehdettömänä huhtikuun lopulla lumen sulamisen jälkeisessä harmaudessa. Neljästä havupuulajistamme kaksi jää tavallisesti pensaiksi. Myrkyttömyytensä ansiosta taikinamarja, kuten muutkin herukat, on oiva koristekasvi esimerkiksi päiväkotien ja leikkipaikkojen pihoilla. Pensaasta kehitetyn puutarhalajikkeen, lumipalloheiden, kaikki kukat ovat houkutuskukkia ja kukinnot pallomaisia. vsk.. Etelä-Suomessa ne kasvavat mieluiten kuivahkoissa rinnelehdoissa tai peltojen reunamilla, pohjoisessa usein parhaissa puronvarsilehdoissa. Marjapensaina viljellyt mustaja punaherukkakin ovat alunperin vaateliaita Pähkinäpensas kukkii huhtikuun lopulla. Valkokukkaisten kukintojen isoista laitakukista heteet ja emit puuttuvat, ne ovat vain houkutuskukkia, jotka saavat kukkakärpäset pölyttämään laakean huiskilokukinnon keskustan vaatimattomat kukat. Mustat marjat ovat syötäviä. Jo kasvin koskettelua on syytä välttää. Näsiän kiiltävänpunaiset marjat, niinkuin koko pieni pensaskin, ovat polttavan makuisia ja vaarallisen myrkyllisiä. Jokaisesta hedenorkosta (yläkuvassa vasemmalla) muodostuu noin 2,5 miljoonaa siitepölyhiukkasta, jotka tuuli vie toisten kasvien pienille punertaville emeille (yläkuvassa oikealla). Pensasyksilön ikä voi olla jopa 2 000 vuotta. Lapissa kasvaa oma tuomirotu, pohjantuomi, joka on pystykukintoinen ja karvainen. Se kukkii vaatimattomin, vihertävin kukin pitkin kesää. Tuomen tuoksuva kukinta on alkukesän näkyvimpiä ilmiöitä Etelä-Suomessa. Syystä se on kuten lehtojen muutkin kevätkukkijat sinivuokko, imikkä, kevätesikko ja kevätlinnunherne rauhoitettu kaupalliselta keruulta. Lehtokuusama ja koiranheisi ovat näsiää hieman eteläisempiä lehtopensaita ja jo Oulun seudulla harvinaisia. Näsiä on yleisimmillään Etelä-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, mutta tapaa sen vielä Metsä-Lapistakin. maisten metsien ja pellonreunusten isoja pensaita; avoimenpuoleisilla paikoilla ne saattavat kasvaa pieniksi puiksi
Pähkinäpensas on parhaitten hikevien rinnelehtojen pensas. Niiden takia pähkinäpensasta suosittiin, ehkäpä viljeltiinkin rautakaudella, ja vielä viime vuosisadalla Ahvenanmaalla kannettiin erityistä pähkinäveroa. Marjakuusta kasvaa Suomessa luonnonvaraisena vain Ah':'enanmaalla, runsaalla puolellasadalla paikalla. Katajan ulkomuotokin vaihtelee, osaksi kasvupaikkojen mukaan, mutta myös perinnöllisesti: pohjoista käyräja lyhytneulasista , matalaa lapinkatajaa pidetään alalajin arvoisena rotuna. Katajan hedeja emikukat ovat eri pensaissa. Marjakuusta pidetään silti silmälläpitoa vaativana, lähinnä koska liian runsas metsäkauriskanta on muodostunut sille uhkaksi. Katajan siirtoistutuksen onnistumista pidetään usein kyseenalaisena, mutta jos kaivetaan riittävän iso paakku pääjuuren suuntaan eivätkä valaistusolot suuremmin muutu, ei siirron pitäisi olla mahdoton . Orapihlajalla ja oratuomella piikit ovat pieniä ns. Metsäruusulla on kahdenlaisia piikkejä: vankkoja, käyriä, ja hentoja, neulamaisia. oraoksia ja orapaatsaman piikit muodostuvat pienten haarojen kärjistä. Suuret pähkinäpensaat ovat kymmenien maassa ja maan pinnan yläpuolella haarovien runkojen tiheitä ryhmiä, jotka uudistuvat lähinnä juurivesoista. Vanha hyötykasvi Pähkinäpensas levisi Suomeen noin 9 000 v·uotta sitten. Nykyään pähkinöistä mennee suurin osa oravien, pähkinähakkien ja närhien ravinnoksi. Huolimatta siitä, että marjakuusi on myrkyllinen ihmiselle ja karjalle, kauris pystyy syömään sen havuja. Yleisin niistä on vankkapiikkinen orjanruusu, pensaikkojen ja tienvarsien säälimättömin saappaanrepijä, jota tavataan koko Suomenlahden rannikolla. Suomyrtti on koko rannikollamme yleinen meren23. Pensas pystyy kasvupaikoillaan kilpailemaan jopa kuusen kanssa, mutta valitettavasti sitä pidetään yleisesti roskapuuna, joka säälittä raivataan kuusen taimien tieltä. Tyrninmarja on tunnetusti erittäin C-vitamiinipitoinen, mutta marjojen keruu on vaikeata. Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakasvi . Ruusujen lisäksi lounaiseen piikkiseen pensastoon kuuluu muitakin lajeja. Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa tienvarsilla, lehtopensaikoissa ja lehtoja kallioniityillä kasvaa neljä koiranruusuihin kuuluvaa monimuotoista lajia, joiden verholehdistä osa on liuskottuneita. Tyrni menestyy hyvin myös koristepensaana; marJoJakin voi saada jos huomaa istuttaa hedeja emipensaan rinnakkain, pensas on näet kaksikotineri. Ennen keruu tapahtui oksia katkomalla tai puristamalla, nyt nämä pensaille varsin haitalliset tavat ovat kiellettyjä. Itä-Suomessa, läntisimmillään Pohjanmaalla, Etelä-Hämeessä ja Keski-Uudellamaalla asti, sen voi sekoittaa vaateliaampaan, useimmiten lehtomailla, joskus ravinteisten soiden reunoilla kasvavaan karjalanruusuun, jonka tiheä piikistö on vain neulamaisista piikeistä muodostunut ja jonka hedelmäperissä on nystykarvoja. Kautta ai kojen katajaa on siirretty pihoihin kasvamaan. laisen sitkeyden vertauskuva, kasvaa ulommilta meren luodoilta Tunturi-Lapin perukoille kallioilla, kedoilla ja kaikenlaisissa metsissä, jopa ravinteisilla soilla. Etelässä sen tapaa monenlaisilta paikoilta, lehdoista, kallionreunusmetsi3tä, katajakedoilta ja pellonreunojen kiviraunioista, pohjoisesta usein jokitörmiltä. Pieniä jäännösesiintymiä on maaperältään ja pienilmastoltaan suotuisilla paikoilla Savossa ja KeskiSuomessa asti. Nykyään merkittäviä pähkinäpensastoja on vain Ahvenanmaalla, VarsinaisSuomessa, Lohjan seudulla ja eteläisessä Hämeessä. Piikki pistävä Ruusuista metsäruusu on ainoa lähes koko maahan levinnyt. Katajanmarjat ovat oikeammin pieniä, marjamaisia, meheväsuomuisia käpyjä, jotka kukintaa seuraavana kesänä ovat vihreitä ja kypsyvät sinisenmustiksi vasta vuotta myöhemmin . Etelämpänä se on SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Metsäruusu on ainoa koko maassa kasvava luonnonvarainen ruusulaji. Jääkauden jälkeisinä lämpökausina se on kasvanut Keski-Pohjanmaalla asti, mutta ilmaston muututtua epäsuotuisammaksi sen levinneisyysalue on supistunut. Viikinkiajalla marjakuusta, hyvää jousenkaaripuuta, · on Ahvenanmaalla levitettykin . Harvalla kasvilla on yhtä laaja kasvupaikkavalikoima. Sen kasvualue päättyy melkein tyystin Tornionjokilaaksoon, niinpä ruotsalainen tuntee sen "suomenruusuna", finnros. Pähkinät olivat aikoinaan merkittävä keräilytuote. Merenrantapensaamme Tyrni, Satakunnan maakuntakukka, on Pohjanlahden ja Ahvenanmeren rantojen erikoisuus, joka puuttuu Suomenlahdelta. Se rauhoitettiin jo vuonna 1925, ja esiintymät ovat voimistuneet. usein pikku puu, Ahvenanmaalla tavallisimmin pensas. Ruusujen erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa. Metsäruusu ja karjalanruusu kuuluvat samaan ruusujen ryhmään, jonka kaikki verholehdet ovat ehyitä. vsk
SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Kaikki Suomen talvikkipajut ovat emipensaita: siitepölyn puuttuessa kelvollista siementä ei kehity ja talvikkipajun säilyminen kasvistomme osakkaana riippuu pensaiden kasvullisesta lisääntymisestä. Mutta paljon on myös sellaisia, jotka ovat selvästi kotiutuneet uuteen ympäristöönsä ja tuottavat itävää siementä, jonka avulla ne pystyvät ihmisen avutta leviämäänkin. Lääkekasvinakin se on tunnettu. vsk.. Talvikkipajun tapaan tulvamaiden pensas on jokipaju, joka kasvaa Suomessa Pohjanmaalla, Ängeslevänjoella ja Tornionjoella. Suomyrtti on paikoitellen hyvinkin yleinen merenrantapensas. Pensaskanerva kuuluu tamariskikasveihin, eikä sillä ole meillä lähisukulaisia. Kääpiöpajun kasvamisesta Suomen puolella ei edes ole täyttä varmuutta. Sitä tavataan kyllä myös Järvi-Suomesta, soilta ja järvien rannoilta. Kolme muutakin pajua kuuluu uhanalaisiin kasveihin, tosin hieman turvatumpiin silmälläpidettäviin lajeihin. Suomyrtti on ollut aikoinaan monipuolinen hyöty• pensas. Lienevätköhän nämä käyttömuodot jo tyystin kadonneet Suomesta. Pohjoisia uhanalaisia pensaita Erittäin uhanalaiseksi pensaista on Suomessa luokiteltu vain talvikkipaju. Harvinaisuutensa vuoksi myös äärimmäisen Lapin nystypaju ja kääpiöpaju ovat silmälläpidettäviä lajeja. Varsinkin lintujen välityksellä pensas voi kulkeutua kilometrien24 Tyrninmarjat ovat tuttuja vitamiinipommeja kaikille Saaristomerellä, Ahvenanmaalla tai Pohjanlahdella veneilleille, mutta Suomenlahdella tyrni ei kasva. Uudet pensaat leviävät Alkuperäisten pensaitten lisäksi luonnossamme on monia ihmisen mukana kaukaakin tulleita lajeja. Pienikokoisen suomyrtin erottaa juolukasta parhaiten väkevän hajun perusteella. Näiden sisämaaesiintymien on arveltu syntyneen pensaan vaellettua jääkauden jälkeen suolaisen Yoldiameren rannoille; suomyrtti vain on sinnitellyt kasvusijoillaan vuosituhannesta toiseen. Suurin osa tulokkaista on jäänyt satunnaisiksi tai kasvaa vain istutuspaikallaan. Silmällä pidettäväksi luokitellaan myös pensaskanerva, jota kasvaa Utsjoen Pulmankijoen sorarannoilla, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Ruijan jokisuiden runsaista esiintymistä. Tervolasta vuonna 1948 löytynyt pieni pensasryhmä on säilynyt melko hyvin, sen sijaan Kuusamosta kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin löydetty pensas on vanhuuttaan pahasti ränsistynyt. Kurttulehtiruusu levisi moottoriteiltä merenrannoille rantapensas. Sen kuorta on käytetty parkitukseen, pihkanystyjä oluen valmistukseen ja kukinnoista on saatu vana. Rantojen ruoppaus on sen uhkana. Suomessa ovat tämän itäisen pensaslajin läntisimmät yksilöt
Vanha eurooppalainen ja aasialainen koristepensas terttuselja sopii suomalaiseenkin maisemaan. punaisia marjoja syödessään levittäneet sen siemeniä. 25. Lyhyessä ajassa kurttulehtiruusu on levinnyt ja kotiutunut Suomen vastaavanlaisille kasvupaikoille, useimmille Suomenlahden saarten ja rannikon hiekkarannoille. Nykyään sitä ei juuri viljellä, mutta pensas on silti yleinen kaikkialla Etelä-Suomessa asutuksen fähistöllä piha piireissä, pellonreunuksissa, tienvarsilla ja etäämmälläkin asutuksesta; linnut ovat pensaan mehukkaita, . Hieman kuivemmille paikoille, asutuksen lähikallioille ja harjumetsiin, on leviämässä toinenkin mehevähedelmänen koristepensas, isotuomipihlaja. Myös itäisiin harvinaisuuksiin kuuluu Suomessa vaarantuneena pidetty idänsinikuusama. Kuva on rajan takaa Norjasta, missa pensas kanerva on jokivarsilla melko yleinen. Pertti Uotila työskentelee Helsingin yliopiston kasvimuseossa museonhoitajana. Se on lehtokuusamaa vaateliaampi pensas, joka maastamme tunnetaan vain kymmenkunnalta kalkkipitoiselta paikalta Kuusamosta. SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Kurttulehtiruusu tuotiin alun perin tienvarsien näköesteeksi ja koristekasviksi, mutta kiulukat ovat kelluttaneet sen yleiseksi myös merenrannoilla. Tienvarsien istutuksissa suosittu kurttulehtiruusu kasvaa alkuperäisenä Koillis-Aasiassa merenrantaniityillä. Kukinta kesäkuussa on lyhyt; siniset, marjamaiset hedelmät sopivat hyvin hilloksi. Marjat ovat lievästi myrkyllisiä. vsk. Levittäjiä ovat olleet mökkiläiset, linnut ja meren aallot kiulukat kelluvat pitkään. Se lienee syntynyt viljelyoloissa amerikkalaisista tuomipihlajalajeista. kin päähän ihmisasumuksista. Terttuselja puolestaan on Euroopasta ja läntisestä Aasiasta kotoisin oleva vanha koristepensas. Voimakkaan siniset marjat ja kapeammat lehdet erottavat sen lehtokuusamasta, lehtien ja vuosikasvainten karvaisuus viljellystä ja joskus villiytyvästä sinikuusaman toisesta alalajista. Pensas kanerva kasvaa Suomessa vain pohjoisimmalla Utsjoella. Pensaan lehdet ovat syksyllä voimakasväriset. Ihmisille marjat ovat syötäviksi kelpaamattomia, lievästi myrkyllisiä
vsk.. Kaikkiaan tällä keskipohjalaisella kankaalla niitä oli vajaat sata. Nyt huhtikuun loppupuolella voi jossakin kivisessä mäenrinteessä tai muussa kyiden suosimassa talvehtimispaikassa loikoilla päivää paistattelemassa kymmeniä kyitä. Aluksi käärmeet mahtailevat nostamalla päänsä niin korkealle maan pinnasta kuin suinkin. Kuvassa viiden käärmeen kasa. Moni käärmemäki tunnetaankin "matokukkulana''. Antti Halkka Kahinaa ruohikossa Kevään ja kesän taitteessa kyyt parittelevat. Siksi teoria ensimmäisen koiraan ruiskuttaman eritteen tukkivasta vaikutuksesta ei ole aukoton. Tämän jälkeen koiras viettää kiertelevää saalistajan elämää, mutta naaras keskittyy loikoileJo maaliskuun loppupäivinä auringon lämpö sai Etelä-Suomessa ensimmäiset kyyt nousemaan maan pinnalle talvehtimisonkaloistaan. Käärmeet kiermurtelevat mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa ja koiraan peniksen toinen haara tunkeutuu naaraan avaamaan sukupuoliaukkoon. Paritteluakti kestää tuntikausia. Myrkkyään ne eivät käytä. Onkin esitetty toinen selitys: eritteen tarkoituksena olisi varmistaa, että siittiöt eivät valu naaraan sisältä pois, vaan säilyvät kohtuun varastoituina hedelmöitykseen asti joka seuraa vasta kuukauden kuluttua parittelusta. Siemennesteensä perään koiras ruiskuttaa erästä munuaiseritettä, jonka vaikutuksesta naaraan kohdunsuun rengaslihas supistuu sulkien tien kohtuun lähes täysin. Muutama vuosi sitten todistettiin, että poikueesta osa voi olla myös muiden kuin ensimmäisen parittelukumppanin siittämiä. Voittaja ajaa muut koiraat sivummalle ja parittelee naaraan kanssa; muut koiraat saavat tyytyä kasvamaan kokoa seuraavaan kevääseen tai joutuvat ainakin odottamaan paritteluvuoroaan joitain päiviä. Koko on kyiden kamppailussa valttia. Kyynpoikaset syntyvät elävinä Parittelun jälkeen koiras elää piilottelevaa elämää ollen näkyvillä vain saalisSUOM EN LUONTO 3/ 88 47. Tähän on selvä syy: siittiöiden kehitys jäi syksyllä kesken; koiraan on makailtava pari kolme viikkoa auringossa, jotta se olisi paritteluaikaan hedelmällinen. Toukokuun alkupuolella siittiöt ovat kypsyneet ja Etelä-Suomen kyykoiraat alkavat hakeutua naaraiden luo perinteiselle pariutumispaikalle, joka on yleensä aurinkoinen aukio. Kyynaaras parittelee kevätkesän mittaan yleensä jopa kahden tai kolmen muun koiraan kanssa. Koiraiden paritteluvirettä nostaa naaraiden ihosta erittyvä hajuaine, feromoni. Perinteiset talvehtimisja päivänpaistattelupaikat on usein nimetty käärmeiden· mukaan. Jos mahtailu ei riitä pelottamaan kilpa kumppania, kyyt kietoutuvat yhteen ja pusertavat kilpakosijaa koko voimallaan, kunnes toinen luovuttaa. Kevään ensimmäiset kyyt ovat säännöllisesti koiraita ja yleensäkin koiraat lopettavat horrostamisensa pari viikkoa naaraita aikaisemmin. Sana "käärme" tai "kyy" ei paikannimissä kuitenkaan aina esiinny, sillä nimen sanominen suoraan toi uskomusten mukaan huonoa onnea. Edellisenä · vuonna synnyttäneet naaraat ja vielä keskenkasvuiset eli vasta toista tai kolmatta vuottaan elävät kyyt jättävät lisääntymisen väliin. Maailmanennätys on Laihialta, jossa samasta kivirinteestä kiermurteli ?aIvänvaloon peräti 800 kyytä. maan auringon lämmössä, jotta poikaset sen sisällä ehtisivät synnytysvalmiiksi ennen syyskylmiä. Kyyn parhaiden talvehtimispaikkojen lähetty villä voi keväällä nähdä joukoittain kyitä. Päivä kuristajakäärmeenä Jos parittelupaikalla on useita koiraita, aukio 26 muuttuu taistelutantereeksi : koiraat kamppailevat parittelumahdollisuudesta. Tutkijat eivät tiedä varmasti, miksi tällainen käyttäytymispiirre on kehittynyt; koiras ehkä yrittää eritteellään tukkia tien myöhemmin parittelevien koiraiden siittiöitä
Kyynpoikaset syntyvät elävinä niitä peittävä kalvo repeytyy rikki synnytyskanavassa. Poikaset itse syövät parina ensimmäisenä elinvuotenaan lähes pelkästään sisiliskoja. Täällä se synnyttää elo-syyskuun vaihteessa. Paritellut naaras sen sijaan viettää kesänsä paistatellen päivää auringon lämmössä, jota poikaset sen sisällä tarvitsevat kasvaakseen. Lopputalvi on kyille vaarallista aikaa, sillä vasta silloin pakkanen tunkeutuu toden teolla maan sisään suojaavan lumipeitteen sulettua pois. Pariuelu kestää cuntikausia. Musta väri on parempi keräämään kyylle tärkeää lämpöä, mutta toisaalta huonompi suojaväri petoja vastaan. Väritys vaihtelee; jos vanhemmat ovat olleet erivärisiä, osa poikasista voi olla toisen, osa toisen vanhemman vana. Eteläsuomalaiset kyyt tyytyvät yleensä talvehtimaan noin puolen metrin syvyydessä. Ensimmäisenä talvehtimispaikkaansa hakeutuvat Pohjois-Suomen kyyt , jotka joutuvat kiermurtelemaan jopa kahden metrin syvyyteen pakkaselta pakoon. Poikasia on tavallisesti 7-10 kappaletta ja ne ovat suunnilleen kynän mittaisia eli 15-20 senttiä pitkiä. Kyynpoikasia syövät esimerkiksi varikset, harakat, närhet ja jopa rastaat, aikuisia kyitä haukat ja toisinaan siili. Ku vassa näkyy koiraan peniksen toinen haara; auton alle kuolleen kyyn ulos luiskahtanutta elintä luullaan toisinaan jaloiksi! jotka menevät niin vähiin, että seuraavana vuonna täytyy lisääntyminen jättää väliin. Paistattelurinteeseen ovat siirtyneet loppukesäksi myös kyyurokset, jotka tarvitsevat auringon lämpöä saadakseen a.Julle siittiöiden kehityksen. taessaan tai sulatellessaan nielemäänsä saalista. Sulateltavana on yleensä myyrä tai sammakko, joita kyy yrittää saada noin yhden viikossa. Useimmat kesällä nähtävät kyyt ovat kantavia naaraita. Kantava naaras ei syö mitään koko kahden ja puolen kuukauden raskausaikanaan vaan käyttää energianlähteenään ruumiinsa rasvavarastoja, SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Syyskuun lopulla maa nielee niin kyyurokset, naaraat kuin poikasetkin. Lisääntymisessä välivuotta pitävät naaraat saalistaa läpi kesän koiraiden tavoin. Elokuun alussa kantava naaras siirtyy kesänviettoalueeltaan takaisin saman horrostamispaikan paistattelurinteeseen, josta se keväällä nousi. D 27. vsk
Eikö sittenkin pitäisi keskittää rakentamista kylien tapaan ja tyytyä yhteisrantoihin. Rannoistamme on rakennettu puolet, EteläSuomessa kaksi kolmasosaa. Merija järviluonnon suojelu työryhmä selvitti kolme vuotta sitten merkittävimmät rantojen suojelukohteet. Suomen niem1ssa, notkoissa ja saarelmissa nököttää . Rakentaminen hävittää usein rantojen luontaisen kasvillisuuden tai eläimistön pysyvästi. Norjan porvarillinen hallitus sääti runsaat kolme vuotta sitten kaavoitusja rakennuslain, joka määrää koko kunnan alueelle yleiskaavapakon ja joka sisältää jo vanhastaan voimassa olleen kiellon rakentaa sadan metrin vyöhykkeelle rantaviivasta. Luonnonsuojelualueisiin sisältyy noin yksi prosentti meren rannikon ja järvien rantaviivan kokonaismääsuoMEN LUONTO 3/ 88 47 . Kaikelle kansalle avoimet rannat vähenevät. Rantatonteistaan pyrkivät innokkaasti nyt eroon monet suuryritykset, ennenmuuta metsäyhtiöt, joiden rannat ovat tähän asti säästyneet rakentamiselta. Tanskassa on 1930-luvulta lähtien ollut kiellettyä rakentaa sataa metriä lähemmäs rantaa. vuosituhannen lopussa lähes puoli miljoonaa kesäasuntoa, mikäli rakentamisvauhti säilyy nykyisellään noin 8 000 uutta loma-asuntoa vuodessa. Laajat luonnontilaiset vesistökokonaisuudet ovat Suomessa jo erittäin harvinaisia. . Kesämökkeilyn lisäksi rantaluontoon vaikuttavat tietenkin muutkin ihmisen toimet: metsätyöt, voimalaitosten rakentaminen, säännöstelyt, vesien saastuttaminen ja virkistyskäyttö kuten veneily ja kalastuskin. vs k.. Vanhoilla luonnonsuojelualueilla rantaluonnon eri tyyppejä on kovin vähän. Huoli Saimaan, Oulujärven, Hämeen erämaisten järvien ja monien muiden seutujen viimeisten vapaiden rantojen kaavoittamisesta lomaasutusta varten on voimistunut. Ne sisältävät 1 500 kilometriä meren rantaviivaa eli kuusi prosenttia merenrannoistamme ja 7 200 kilometriä järvenrantaviivaa eli viisi prosenttia järviemme rantaviivasta. Poliittista tahtoa ja riittävää yksimielisyyttä lakiuudistusten toteuttamiselle ei kuitenkaan ole tasavallasta löytynyt. Suomen uhanalaisista eläinja kasvilajeista yli 200:lle ranta on tärkeä elinpiiri. Skandinavian 28 maissa ei omistajalle makseta korvauksia rannansuojelusta. Järviluonnossa elävät erittäin uhanalaiset saimaannorppa ja valkoselkätikka. Valtakunnallisesti merkittäviä kohteita kertyi 139. Rantojen luonto kärsii. Rantojemme suojaksi on tarjottu sekä rantojensuojelulakia että rakennuslain uudistusta, joilla arvokkaimmat rannat säilyisivät koskemattomina ja joiden avulla rakentamista voitaisiin ohjata sopiviin kohteisiin. Tässä lähes parinsadantuhannen järven maassa rannat ovat harvinaisen suojattomia. sesta tai loma-asutuksesta. Muissa pohjoismaissa rantojen suojeleminen tuntuu olevan helpompaa: Ruotsissa ovat kaikki rannat sadan metrin leveydeltä rannansuojelualuetta, jota voidaan laajentaa kolmeen sataan metriin saakka rantaviivasta. Näistä noin 50 lajin uhanalaisuus aiheutuu suoranaisesti rantarakentamiPuoli miljoonaa kesämökkiä kiertämässä nauhana pitkin vesiemme rantoja, jokaisella tietenkin oma ranta .. Suurin paine kohdistuu eteläisen Suomen rantaluontoon, sillä muun asutuksen lisäksi myös loma-asutus on keskittynyt viiden eteläisimmän läänin alueelle. Ritva Kupari annat mökittyvä Mitä on tehtävissä. Korvaamaton elinympäristö Ranta on ainutlaatuisen monimuotoinen elinympäristö, jossa maa-ja vesiluonto kohtaavat ja elävät vuorovaikutuksessa. Muutokset vedessä tai maalla heijastuvat molempiin. Suomen rantavyöhykkeet ovat useimmiten kapeita, karuja ja helposti vahingoittuvia. Merenrantojen ja saariston rakentaminen vaarantaa esimerkiksi erittäin uhanalaisen merikotkan elämän
Näillä seutukaavoilla on vain ohjeellinen merkitys ja kuntien vastuulla on virkistysaluesuunnitelmien toteuttaminen. Kenellä on valta päättää, miten merija järviluontoamme, saaristojamme ja rantojamme kohdellaan. Norppa tarvitsee mahdollisimman häiriöttömän pesimäympäristön synnytyksen ja kuutin imettämisen onnistumiseksi . Useimmat uudet lomaasunnot on varustettu ympärivuotiseen käyttöön ja nimenomaan asuntojen talvikäyttö haittaa saimaannorppien pesintää. Saimaannorppa vaatii pesimärallhaa Saimaannorppa kärsii erityisesti kotijärvensä Saimaan mökittymisestä. Koko maahan on hyväksytty 1. Kuka päättää rakentamisesta. alueellisissa seutukaavoissa. Synnytyspesät sijaitsevat keskimäärin 3.3 kilometrin etäisyydellä asutuksesta. Taajaan asutetut 29. vaihekaavat, jotka sisältävät maakunnittaiset virkistysaluesuunnitelmat. Rantojen rakentamisen myötä norppien pesimäalueiden häiriöt lisääntyvät, verkkokalastuksen määrä kasvaa ja veden laatu heil<kenee. Noin 160 -jäsenisen norppakansan tulevaisuus pyritään turvaamaan rajoittamalla verkkokalastusta verkot ovat kuuttien suurin kuolinsyy -, rauhoittamalla norppien pesimäluotoja, ehkäisemällä ympäristömyrkkyjen pääsy vesistöön ja rauhoittamalla kaavoituksen keinoin ja suojelualueiden avulla lisääntymisalueet. Valtio vastaa puolestaan valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden suojelemisesta. Rantojen käyttöä suunnitellaan mm. Saimaannorppa on uskollinen pesäalueelleen, jopa samalle pesäpaikalle. Arat ja rauhaa kaipaa vat kasvit ja eläimet korvautuvat " ihmisenkestävillä", tavanomaisemmilla lajeilla. "Järviluontomme tunnetaan paljon huonommin kuin esimerkiksi suoluonto. työryhmän sihteerinä. Kun ihminen ryhtyy rakentamaan pesäänsä rantaluonnon keskelle, täytyy muun luonnon väistyä. Norpan synnytyspesien on huomattu sijaitsevan selvästi kauempana asutuksesta kuin muiden pesien. Se karttaa pesäpaikkaa valitessaan laivojen syväväylää sekä rannoilla kulkevia teitä ja rantojen asumuksia. Työryhmän esityksen jälkeen rantaluonnon suojelem,inen ei ole edistynyt. Noin puolet loma-asunnoista rakennetaan pelkän kunnan rakennuslautakunnan myöntämän rakennusluvan turvin eli ns. Edes koko lajistoa ei tunneta ja siksi edustava rantaluonnon suojeluverkko orr lajien säilymisen tae", sanoo ympäristöministenon suunnittelija Ilkka Heikkinen, joka toimi merija järviluonnon suojeluSUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Riittävää yksimielisyyttä suojelun tärkeydestä ei ole syntynyt. ''Kaikkia mahdollisia suojelukeinoja tarvitaan erittäin uhanalaisen saimaannorppakannan pelastamiseksi", sanoo norppatutkija Tero Sipilä Joensuun yliopistosta. Rantojamme omistavat valtio, kunnat, yksityiset ihmiset ja yritykset. rästä. vsk. hajarakennusperiaatteen mukaisesti
Maan hinnannousu halutaan käyttää yhtiöiden taloudellisen tuloksen parantamiseen. Samaan aikaan seutukaavaliitto viimeistelee suunnitelmaansa eteläisen Saimaan säilyttämisestä kansallispuiston tapaisena ulkoilu-, retkeily-ja matkailukohteena. Uudistaminen tulisi suorittaa luontaisesti tiheää suojuspuuasentoa käyttäen. Nämä ovat nyt myös eteläisen Saimaan järviluonnon kohtalonkysymyksiä. Se on saimaannorpan eteläisintä pesintäja talvehtimisaluetta ja monen uhanalaisen kasvin esiintymisaluetta. Kyläniemi on eteläisen Saimaan suurimpia selkiä halkova harjualue, joka läheisten saarien kanssa muodostaa geologisesti ja maisemallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden. Miten metsäyhtiön liiketaloudellinen hyödyn tavoittelu ja luonnonsuojelu saadaan sovitetuksi yhteen. Kuvassa hietanei/ikka, joka on Suomessa taantuva laji. Viime vuosina ovat erityisesti metsäyhtiöt ja muut suurmaanomistajat kaavoittaneet ranta-alueitaan loma-asutusta varten kiihtyvää vauhtia. Kunnan velvollisuus on hyväksyä rantakaava ilman turhia viivytyksiä. Yleiskaavoihin kunta voi sisällyttää seutukaavojen virkistysja suojelualueita ja turvata niiden toteutumisen. Kaavoituksella voidaan vaikuttaa "Toisin kuin usein ajatellaan, kunta voi vaikuttaa lähes kaikkien rantojensa käyttöön", sanoo kaavoitusinsinööri Hannu Penttilä ympäristöministeriöstä. Yleiskaavojen laatimisessa tarvitaan kunnissa yhteistyötä eri viranomaisten ja asiantuntijoiden, maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden kesken. Mahtuvatko mökkiIäinen ja jokamies samoille vesille. Yleiskaavojen avulla loma-asutusta voidaan myös keskittää luonnonarvoiltaan vähemmän arkoihin paikkoihin. Kyläniemessä on Enso-Gutzeit Oy:n ja Hackman Oy:n henkilökunnan lomakylä, mutta muuten niemen mökit ovat harvassa, saaret lähes rakentamattomia. Alkuperäistä ihmisasutusta Kyläniemessä edustaa noin 70 hengen maanviljelijä-kalastajayhdyskunta, joka sekin on uhanalainen. Yksi neljännes mökeistä rakennetaan rantakaavan perusteella. Eteläisen Saimaan kohtalonhetket Eteläisen Saimaan selkiä halkova Kyläniemen harjualue on monen uhanalaisen lajin elinpiiriä. 1980luvun al ussa yhtiö kuitenkin järkytti veneilijöitä ja luonnonsuojelijoita ryhtymällä myymään saariaan yksityisille kansalaisille. Vehkalahden ja Savonlinnan rantayleiskaavojen laatimista. Kunnan valtti rantojen käytön suunnittelussa on yleiskaava. Ryhtyessään laatimaan tietylle rantaalueelleen osayleiskaavaa kunta voi hakea alueelle toimenpidekieltoa viideksi vuodeksi. Rantakaava on maanomistajan kaava. Nuori polvi muuttaa kylästä pois leveämmän leivän ääreen. Monet hyvinkin luonnontilaisina säilyneet ja rakentamiselta "suojeltuneet" rannat uhkaavat mökittyä. Perusselvityksessä voi ilmetä jopa valtakunnallisesti arvokkaita suojelukohteita. Enso-Gutzeit Oy:llä on vireillä laaja rantakaavoitushanke, joka tuo Saimaan Kyläniemeen ja lähisaaristoon lähes 200 uutta kesämökkiä. Luonnonoloiltaan seutua pidetään yhtenä maamme arvokkaimmista s1savesisaaristoista. Idylliä uhkasi täysin summittainen mökkirakentaminen Julkinen kohu lopetti yhtiön saarikaupat siltä erää. Vahvistetuille yleiskaavaalueille ei maanomistajan toisaalta tarvitse laatia rantakaavaa, jonka kustannukset nousevat usein kymmeniin tuhansiin markkoihin. vsk.. Kaavoituksen yhteydessä on tärkeää selvittää alueen luonnonarvot, kasvillisuus, eläimistö, geologia ja kulttuurimuistomerkit. Metsähallitus opastaa käsittelemään maisemallisesti merkittävien järvien ja lampien rantametsiä erityisen harkiten. Olemme tukeneet mm. Keskeistä on kunnan tahto. Kesäloman viettäjälle seutu tarjoaa toistaiseksi idyllin. "Ministeriö myös tukee valtakunnallisesti tärkeitten kohteitten kaavoitusta. Vuonna 1984 Kymen lääninhallitus pisti seudun SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Maanomistajan on kaavoitettava rantansa, jos sinne aiotaan rakentaa vähintään 4-6 mökkiä rantakilometriä kohti. Tänä vuonna ministeriö voi avustaa kuntien kaavoitusta puolellatoista miljoonalla markalla'', muistuttaa Hannu Penttilä. Saarikaupoista kaavoitukseen Alueen suurin maanomistaja on Enso-Gutzeit Oy, jonka rakentamattomat rannat ja saaret on maailman sivu mielletty jokamiehen virkistysalueiksi. Näin alue voidaan rauhoittaa suunnittelun ajaksi vaikka maan30 omistajalla olisikin vireillä rantakaavan laatiminen alueelle. Kunnan laatima yleiskaava on yleensä edullinen myös maanomistajalle: sen avulla voidaan turvata kaikille maanomistajille yhtäläinen rakennusoikeus. alueet kunnan pitää kaavoittaa, mutta joka neljäs mökki valmistuu poikkeusluvalla näille taaja-alueille
Jokamiehen vapaa temmellys voi olla uhka alueen luonnonarvoille siinä missä mökittyminenkin. Luonnonsuojeluväki on puoie'staan varoittanut virkistystarpeiden yksipuolisesta korostamisesta. Sekin suunnitelma pölyttyy luonnoksena jossakin arkistossa poliittisen rohkeuden ja rahan puutteen vuoksi. Toistaiseksi yleissuunnitelmaksi 011 tarjolla EteläKarjalan seutukaava kolmonen, joka on parasta aikaa ympäristöministeriössä vahvistettavana. Veneilijöiden, luonnonsuojelijoiden ja norpantutkijoiden vaatimuksille toi syksyllä painoarvoa Etelä-Karjalan maakuntaliitto, joka toivoi metsäyhtiöiden pidättyvän toistaiseksi kaikista aluetta koskevista kaavoitusja myyntisuunnitelmista. Rantakaavoitus lähti liikkeelle viime kesänä. Suojelukohteiden osto valtiolle tai maakunnalliselle yhteisorganisaatiolle merkitsisi todennäköisesti julkisen rahan siirtämistä valtionyhtiölle, mikä olisi varmasti kohtuutonta metsäteollisuudenkin mielestä. Seutukaavaliiton johdolla alueen kunnat ovat synnytelleet yhteisorganisaatiota, joka vaalisi jokamiehen ja luonnon intressejä eteläisellä Saimaalla. Seutukaava/iiton suunnitelmissa alue säästettäisiin kansallispuiston tapaisena retkeilyja matkailukohteena. Leena Sallinen 31. Toistaiseksi ainut suojelupäätös Kyläniemen alueella on itse niemen kirjaaminen harjujensuojeluohjelmaan. Nyt kunta yrittää ottaa uudelleen ohjat käsiinsä ja laatii Kyläniemen seudulle rantaosayleiskaavan. Siihen on kirjattu tavoite, jonka mukaan koko eteläisestä suurSaimaasta tulisi luoda laaja, kansallispuiston tapainen alue, joka suosisi ulkoilua, retkeilyä ja matkailua. Saimaa-säätiö -työnimeä kantavan yhteisorganisaation toimintamahdollisuudet riippuvat paljolti rahoituksesta. mökkirakentamisen lopullisesti kuriin tekemällä ns. 1980-luvun alussa kunnassa tosin laadittiin rantayleiskaava, mutta keskustapuolueen johtama kunnanvaltuusto hautasi sen pölyttymään kunnan arkistoon. 1980-luvun alkupuolella eteläisen Saimaan selkävesien alue oli ehdolla yhdeksi valtakunnallisen saaristoluonnon suojeluohjelman kohteeksi. Käytännössä kaavoituksen keinoja Jareämm1ssa alueen suojelutoimistoissa tarvitaan Enso-Gutzeit Oy:n vastaantuloa. Tavoitteiden toteutumisen ratkaisee pitkälti pääosan Kyläniemestä omistava Taipalsaaren kunta, joka on tähän saakka ollut aika innoton vaikuttamaan saaristonsa kohtaloon. Kunnat yhteistoimintaan 1980-luvulla Etelä-Karjalassa onkin yleisesti hyväksytty maakunnallisen yhteisvastuun periaate eteläisen Saimaan alkuperäisluonnon suojelussa ja virkistyskäytön turvaamisessa. Enso-Gutzeitista myönnetään yhtiön rantakaavoituksen olevan normaalia liiketaloudellista toimintaa ja maaomaisuuden hyödyntämistä. rantakaavan tarpeellisuuspäätöksen noin 80 saarelle Kyläniemen ympäristössä. Myös Kyläniemen vakituiset asukkaat puolustavat kiivaasti kalavesiään ja vastustavat uusien mökkiläisten tuloa alueelle. 1970-luvun alkupuolella Kyläniemen seutua ehdotettiin peräti kansallispuistoksi. Valtionyhtiö Enso-Gutzeit haluaa myydä Kyläniemestä ja lähisaarista lähes parisataa kesämökkitonttia. Yhtiö kaavoittaa Kyläniemeen ja lähisaariin 170-200 kesämökkitonttia, joiden myynnistä kertynee useampia miljoonia markkoja. Taipalsaarella kohtalon avaimet Kyläniemen seudulle vaaditaankin laadittavaksi myös SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Näyttää siltä, että metsäyhtiöiden esimerkki innostaa muitakin alueen yksityisiä maanomistajia rantakaavan tekoon. Kunta on ilmoittanut, että rantakaavat eivät etene ennen kuin yleiskaavoitus alueella on saatu valmiiksi tai ainakin riittävän pitkälle. maanomistajia sitova yleissuunnitelma, joka turvaa alueen virkistyskäytön ja luonnonarvot. Päätös oli samalla toimenpidekielto: saarille saa rakentaa vain vahvistetun rantakaavan mukaisesti tai lääninhallituksen poikkeusluvalla. Loma-asutus nähdään kunnassa myös elinkeinoelämän piristäjänä; kyllähän vesistörikkaassa pitäjässä aina vapaata rantaa omalle väelle riittää. Taipalsaaren päättäjien ongelma on kunnan omien intressien ja vieraspaikkakuntalaisten lomailijoiden tarpeiden yhteensovittaminen. Luonnonsuojeluväki onkin toivonut, että joku alueen suojelusounnitelmista olisi toteutunut. Suurin osa Kyläniemen seudun veneilijöistä ja lomailijoista on lappeenrantalaisia tai imatralaisia, joiden lähivedet metsäteollisuus on liannut. vsk. Luvan kaavan tekoon hakivat Enso-Gutzeit Oy, Hackman Oy sekä eräs lappeenrantalainen toimitusjohtaja. Etelä-Karjalan kunnat odottavat Saimaasäätiölle valtionapua, onhan valtio jo aloittanut seudullisen virkistysyhteistyön tukemisen Uudellamaalla
Kunnan laatima rantakaava määrää tarkoin rakennusten tyylin ja sijoittelun. Yleiskaavan avulla 72 prosenttia saariston rantaviivasta jää kokonaan luonnontilaan. Vehkalahden kunta eteläisessä Kymenlaaksossa kiertyy vyona Haminan kaupungin ympärille. Kunnassa laaditaan kaikkiaan seitsemän osayleiskaavaa, joista kolme on jo vahvistettu. Pekka Puuperän mukaan ei. 450 uuden loma-asunnon rakentaminen pystytään keskittämään mantereelle ja suurimpiin saariin maanomistajien rakennusoikeuksien siirroin. Lujastikin mittaa yksityisen maanomistajan ja kunnan tahdon painavuudesta on otettu. Tammion saaren kalastajakylän historiallinen omaleimaisuus halutaan säilyttää, mutta uudisrakentaminenkin saarelle sallitaan. Kun ohjeelliset yleiskaavat murenivat, kunta siirtyi laatimaan alueilleen vahvistettavia osayleiskaavoja kunnan maapolitiikan turvaksi. V ehkalahden saaristoa rakennetaan hallitusti Vehkalahdella uusia loma-asuntoja pyritään rakentamaan sinne, missä ennestäänkin on jo asutusta. "Valtuusto olisi voinut joka tapauksessa hakea tärkeän yleisen edun perusteella muutosta rantakaavaan. Ritva Kupari SUOMEN LUO NTO 3/ 88 47. Eihän se ilman valituksia sujunut Vehkalahdella hyvään tulokseen on päästy huolellisen valmistelun ja yhteistyön ansioista. Erityisesti kun maanomistusolot ovat kovin pirstoutuneet, ei ilman yksityiskohtaisia selvityksiä voida varmistua tasapuolisesta kohtelusta. Niitä kuntia ja kuntien kaavoittajia, jotka väittävät, ettei kunta voi maanomistajan rantakaavalle mitään, Pekka Puuperä kehottaa katsomaan peiliin ja miettimään eikö nykyisenkin rakennuslain puitteissa ole paljon tehtävissä. Valittajat olivat tyytymättömiä saamaansa rakennusoikeuteen, pitivät virkistysalueiden määrää liian suurena ja kaavaa liian yksityiskohtaisena. vsk.. Niistä tuorein ja tärkein on keskeisen ja itäisen saariston osayleiskaava, joka valmistui 1986. Maanomistajia on kuultu ja kunnanvaltuusto sai kaavahankkeet eteensä pariin kertaan. Kunnan tavoitteena oli turvata alueelle venesatama maanomistajan näkemyksen vastaisesti. Olisiko rantakaava voinut voittaa osayleiskaavan. Kunnan alueisiin kuuluu itäisen Suomenlahden rannikkoa ja saaristoa, joiden raken-tamispaineet alkoivat kasvaa 70-luvun puolivälissä. Tältä pohjalta kaavaan tehtiin myös tietyille alueille erityismääräyksiä mm. Pekka Puuperä uskoo kuntien mahdollisuuksiin rantarakentamisen ohjaamisessa, ja näyttöäkin on omasta takaa. Saaristo on tärkeää virkistysja veneilyaluetta ja kunta on halunnut säilyttää osan saaristosta melko 32 luonnontilaisena väylänä läheiseen Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Suomen Arkkitehtiliitto palkitsi Vehkalahden kunnan SAF A-palkinnollaan kaksi vuotta sitten esimerkillisestä ja uraauurtavasta työstä saaristoalueiden hallitun kehityksen turvaamiseksi. Samoista ansioista palkittiin tuolloin myös Paraisten kaupunki. insinööri . Rakennuslain uusimpien määräysten mukaan kunnan yleinen etu on vahvoilla." Saariston osayleiskaavasta tehtiin korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuusi valitusta. "Yleiskaavakin voi olla yksityiskohtainen, kunhan sen perusteena ovat riittävät selvitykset. Vehkalahden kaavoitus-. Ensimmäisenä vahvistettua Mäntlahden osayleiskaavaa valmisteltiin kunnassa samaan aikaan, kun maanomistaja valmisteli alueelle omaa rantakaavaansa. KHO hylkäsi kaikki valitukset. Pattitilanteessa osapuolet pääsivät vihdoin neuvottelemaan ja sopimaan maankäytöstä, kaavat vahvistuivat ja maakauppa kunnalle tärkeän venesataman turvaamiseksi syntyi. rakennuskiellosta", Pekka Puuperä selvittää. Saariston osayleiskaavaalueella sijaitsevat mm. Kuorsalon ja Tammion ainutlaatuiset kalastajakylät. Molempien kaavojen tiet päätyivät korkeimpaan hallinto-oikeuteen, kun maanomistaja valitti osayleiskaavasta ja kunnanhallitus rantakaavasta, jonka Lääninoikeus oli jo tuominnut kunnan hyväksyttäväksi
Siitä kulki kristittykin mustissansa, ilmein mykin, paheksuvin mielialoin seudun synnit sydämellään Kohtasivat ohi astuissaan tuntematta toistaan kumpikaan. Se pakottaa pohtimaan, milloin itselläni on ollut aikaa tai tahtoa kulkea metsätietä ilman kiirettä, aistia elämän läheisyys avojaloin, haavoittuvana osana suurempaa kokonaisuutta. Se on ratkaiseva kysymys, joka määrittelee niin oman asemamme luonnon kokonaisuudessa kuin tulevaisuutemmekin. Hän ei laula ylistystä elämälle. Tavoittaako runo, myytti, usko, taide luonnosta jotakin sellaista, jota ilman tieteellisen järjen välittämä kuva on aivan liian ahdas ja suppea, jopa valheellinen. Me tarvitsemme kirkkoa, joka uskaltaa etsiä uutta ja erehtyä ihmisten rinnalla, kantaa ihmisen syyllisyyttä ja tulla itsekin erehtyvänä syylliseksi totuutta etsiessään. Se on yhteinen haaste meille, sillä tuo kirkko olemme me. vsk . Ekologinen kriisi haastaa kirkkoa astumaan keskelle elämää, sen iloa ja tuskaa. Herättääkö sen uhanalaisuus ihmisessä tahdon suojella ja varjella, yhteenkuuluvuuden tunteen ja vastuullisuuSUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Kuva hymyhuulin ja avojaloin kulkevasta Kristuksesta on kaunis. Kai Henttonen Kirkko metsätiellä Jeesus Kristus, poika Herran, kulki metsätietä kerran hymyhuulin, avojaloin linnunpoika kämmenellään. Hänen elämänsä ei ole nöyryyden runo vaan syyllisyyden ja itseriittoisuuden oppi. Omalla metsäpolullaan on oma kirkkomme uskaltanut ottaa ensiaskeleensa. Saksan liittotasavallassa ja DDR:ssä. Kirjoittaja on myös Lahden kaupungin ympäristölautakunnan varajäsen. Yhä edelleen on Kai Henttonen työskentelee pastorina Lahden kaupungin evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Ihminen ratkaisee tänä päivänä hyvin konkreettisesti, mikä saa elää. Kädellä vapiseva voi vain odottaa, mihin toinen valtaansa käyttää. Niistä on syytä iloita. Elämän eri vaiheissa se on muistuttanut omasta ahtaudesta, elämästä vieraantumisesta ja uskon näivettymisestä pelkäksi syyllisyyskysymykseksi. Runon kristitty ei kulje avojaloin, ei hymyillen. Niin vakavasti, että se uskaltaa seisoa oman vakaumuksensa takana, silloinkin kun se johtaa kirkon vaikeisiin ja kipeisiin keskusteluihin, ja todennäköisesti ristiriitoihin talouselämän, ammattiyhdistysten ja julkisen vallan edustajien kanssa pohdittaessa omien ratkaisujemme oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja kestävyyttä. En voi tukahduttaa itsessäni epäilyä, että osa elämän tuhoutumisen juurista saa kasvuvoimansa aivan liian suppeasta todellisuudenkäsityksestämme. uskon alue rajattu niin usein niin suppeaksi. Tunnustautuminen "Jumalaan, maan ja taivaan Luojaan" on jäänyt voittopuolisesti vain suun tunnustukseksi ilman sitoutumista ja kosketusta luonnon todellisuuteen ja sen kysymyksiin. Juuri siksi edistysuskonsa ja saavutustensa sokaiseman ihmisen olisi kuunneltava, mitä linnunpoika koko olemuksellaan puhuu; e!ämän rajoista myös itsessämme, särkyvyydestä, sairaudesta, kuolemasta. Runossa avautuu lähes huimaava symboliikka. Jokainen, jok.;i on pitänyt linnunpoikaa kämmenellään on joutunut pidättämään henkeään sen pelon edessä. Runo ei valitettavasti valehtele vieläkään. Hän on perehtynyt kirknn ja ympäristönsuojelun suhteeseen mm. Yksipuolisesti suoritusta ja kulutusta yliarvioiva kilpailuyhteiskuntamme, joka niin monella tavalla halveksii ihmistä, vammauttaa vääristyneillä arvoillaan ja tavoitteillaan koko luomakunnan. Vain sitoutuessaan kulkemaan tietä, jonka varrella maa on niin kaunis vielä tulevaisuudessakin, kirkko ei kulje Luojansa ja Lunastajansa ohi tätä tuntematta. Luomakunta, sen elämä ja tulevaisuus on tieteen ja tekniikan ristiriitaisten voittojen jälkeen ihmisen käsissä kuin avuton linnunpoika. Valta on hänellä, joka kantaa elämän lupausta kädellään. Elämä on särkyvä, herkkä ja haavoittuva. Kourallinen elämää puhuu usein niin paljon enemmän kuin eksaktit luonnontieteet puhtaalla ja objektoivalla rationaalisuudellaan tavoittavat. Se on hänen luomansa ja lunastamansa, hänen tahtomansa ja siunaamansa kaikessa monimuotoisuudessaan ja rikkaudessaan. Jokainen tuhottu eläintai kasvilaji on tämän uskon kieltämistä. Jumala on rakkaudessaan kääntynyt koko luomakunnan puoleen. Jokainen luonnonystävä voisi omalta osaltaan luopua mahdollisista ennakkoluuloista, uskaltautua yhteistyöhön ja rohkaista kirkkoa seuraaviin askeliin. Oiva Paloheimon runo "Kristus ja kristitty" vavahduttaa minua yhä uudelleen. Se kutsuu kirkkoa oman uskon pohjalta luomakunnan haavojen sovittajaksi, kantamaan elämää omalla kädellään "hymyhuulin ja avojaloin" . Ei ole samantekevåä, jos kirkko ensimmäisenä suurena julkisoikeudellisena yhteisönä laatii myös omalle elämälleen ja toiminnalleen konkreettiset ekologiset ohjeet ja suuntaviivat. Vain kirkko joka ottaa ihmisen ja koko luomakunnan haavat ja kärsimyksen vakavasti, ansaitsee itse tulla vakavasti otetuksi. Elämän kasvava uhanalaisuus pakottaa kirkon kysymään itseltään, uskaltaako se ottaa oman luomisuskonsa vakavasti. Vieläkin kirkon soitto on aivan liiaksi vain sen omista suruista tehty. Käsi voi suojata ja kantaa, mutta niin usein ihmiskäden kosketus on vain uhka, tuhon aavistus ja pelon lähde. Me ansaitsemme kirkon, joka uskaltaa asettua poikkiteloin vääriä, elämää tuhoavia arvoja vastaan. 33. den. Oma aikamme osoittaa syvää välinpitämättömyyttä ja kärsimättömyyttä kärsimystä kohtaan. Elämän kantajaksi hänestä ei ole, sillä vain hän, joka rakastaa elämää, voi sitä suojella ja kunnioittaa. Se on kaunis, koska se uskomme kannalta on myös rehellinen ja tosi
vsk.. Teksti ja kuvat: Tuomas Taavitsainen Ngorongoro 34 SUOMEN LUONTO 3/ 88 47
Tämä ainutlaatuinen muodostuma sijaitsee Tansaniassa Itä-Afrikan suuren repeämälaakson reunalla 350 kilometriä päiväntasaajalta etelään. Ngorongoron kraatteria on sanottu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. 35. Kraatteri onkin kaldera Ngorongoro ei varsinaisesti ole kraatteri, vaan kaldera, jollainen syntyy kun tulivuoren seinämät sortuvat ja sula laava valuu sisältä pois. Masait eivät ole ensimmäiset ihmiset täällä juuri näillä Afrikan seuduilla katsotaan ihmisen kehittyneen kaksi miljoonaa vuotta sitten. Suojelualueella elää nykyään noin 10 000 masaita, jotka saavat elantonsa nautakarjastaan. Tämän luonnon jättiläiskattilan pohja kiehuu antilooppeja, seeproja sekä niitä saalistavia petoja. Reunalta on 700 metrin pudotus tasangolle leijonien luokse. Se on maailman suurimpia, sekä ainoa, jonka reunat ovat täyKraatteri vehreimmässä asussaan sadekauden aikana. Kansallispuiston asukeiksi ei paimentolaisheimoa haluttu, joten heille sallittiin asuminen ja karjan laiduntaminen Ngorong·oron alueella. Ngorongoron suojelualueeseen rajoittuu Serengetin kansallispuisto, joka on tunnettu suunnattomista eläinlaumoistaan. maailman kahdeksas ihme SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Suojelualue erotettiin 1959 Serengetin kansallispuistosta, jotta masai-heimon ei olisi tarvinnut muuttaa vanhoilta asuinsijoiltaan. vsk. Kauneutensa, geologisten arvojensa ja rikkaan eläimistänsä vuoksi Ngorongoro kuuluu myös Yhdistyneiden Kansakuntien tiedeja kulttuurijärjestön UNESCOn Maailman perintö -ohjelmaan, johon on kelpuutettu vain maapallomme kaikkein ainutlaatms1mmat kulttuurija luontokohteet. Kahdeksan miljoonaa vuotta sitten syntynyt kaldera on läpimitaltaan noin 20 kilometriä. Kraatterissa laiduntaa kuulu masai-heimo karjaansa. Sammunut tulivuori jätti jälkeensä Ngorongoron kraatterin Tansaniassa
Kraatterin suurella soodajärvellä ruokailee tuhansittain flamingoja, jotka reunustavat järvenrantaa leveänä vaaleanpunaisena nauhana. Ulosteillaan flamingot lannoittavat leviä ja saavat näin enemmän syötävää. leijonia, norsuja, virtahepoja, seeproja, sarvikuonoja, shakaaleja sekä monia eri antilooppilajeja. Siksi kuivanakin kautena, kun eläimet joutuvat muualla lähtemään vaellukselle, kraatterissa riittää syötävää. Reuna on 2 460 metrin korkeudella merenpinnasta. Sadekauden päätyttyä toukokuun lopulla aloittaa puoli miljoonaa nisäkästä vaelluksensa Serengetin tasangoilta. Ei hyeenaa karvoihin katsomista Eläinja kasvitieteilijöitä on jatkuvasti kraatterissa tutkimustyössä. He huomasivat, että ulkonäöltään vastenmielinen täplähyeena ei ollutkaan halveksittava raadonsyöjä, vaikka se sillä alalla onkin lyömätön mestari. Paikallinen opas täytyy ottaa mukaan, halusipa sitä tai ei. sin yhtenäiset, ja taatusti kalderoista kaunein. Pohjalla näkyy metsiä, lähes aina vihreä ruohosavanni, järviä, jokia ja kymmeniätuhansia eläimiä. Se on saalistajille paras ja ruokaisin aika vuodesta. Silloin kraatterin pohja ku36 hisee kaikenlaista ja kaiken muotoista elämää: suuria ja pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita sekä hyönteisiä, toinen toistaan värikkäämpiä tai äänekkäämpiä. Ngorongoron leijonat ovat erityisen kauniita, varsinkin urokset, joiden harja on poikkeuksellisen tumma ja tuuhea. Se on lähes puolitoista kertaa Uudenmaan läänin kokoinen. Vain kirahvi ja gepardi puuttuvat suuremmista nisäkkäistä. Suojelualueen SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa haaskoista, joilla leijona ruokaili, oli hyeenan tappamia. Hyeenat saalistavat öisin laumassa ja uuvuttavat lopulta uhrinsa usein hyvinkin Masai-soturille on maailmassa tärkeintä karja ja keihäs. Ngorongoron kraatteriin niistä laskeutuu 5 000-10 000 nauttimaan vihreämmistä laitumista. Ne hankkivat ravintonsa siivilöimällä erikoisella nokallaan vedestä piema leviä. Vierailu tulee melko kalliiksi oppaineen ja pääsymaksuineen, mutta on sen arvoista. Maastoautolla täällä voi ajaa koko päivän vaihtelevissa ympäristöissä. Sarvikuoro on paitsi äkkipikainen ja epäluuloinen, myös nopea. Serengetin tasankojen on laskettu elättävän suuria eläimiä pinta-alaa kohti enemmän kuin minkään muun maapallon seudun. Niiden poikaset syntyvät miltei samanaikaisesti. Hyvänä metsästäjänä pidetty leijona paljastui puolestaan tarkkailun tuloksena pikemminkin raadoli.syöjäksi, joka valtaa hyeenain kaataman saaliin. Naiset tekevät työn ja kantavat kaulassaan kauniita koruja. Seepraa ne jahtaavat 1015 yksilön ryhmässä valiten saaliikseen aina vasan tai vanhan ja sairaan eläimen. vsk.. Ngorongorossa on myös harvinaisia suippohuulisarvikuonoja. Hugo van Lawick ja Hans Kruuk tutkivat hyeenalaumojen elämää. Kraatteriin paasee laskeutumaan vain nelipyörävetoisella maastoautolla. Ngorongoron kraatterissa hyeenain on nähty muodostavan jopa 50 yksilön 'superlaumoja'. Siis varsinaista ravinnon kiertokulkua: flamingot syövät levää, levät taas lisääntyvät flamingon jätöksistä! Gnu-antiloopit poikivat tavallisesti helmikuussa. Yöksi he eivät kuitenkaan saa jättää nautojaan kraatteriin. Olduvain rotkosta on löydetty jäänteitä ihmisen kehitysasteiden ketjusta etelänapinasta eli Australopithecuksesta nykyihmisen lähimpään edeltäjään, pystykävelijä-ihmiseen eli Homo erectukseen saakka. Hyeenat pystyvät nimittäin pureskelemaan ja sulattamaan sellaista ravintoa mihin muut nisäkkäät eivät kykene. Pääasiassa täplähyeena kuitenkin metsästää itse saaliinsa, joka on tavallisesti gnu tai seepra. Täällä näkee mm. Täällä on Masai-heimon koti ja ihmisen alkukoti Esi-isiemme maisemaa. Pelkästään gnu-antilooppeja, joka on yleisin suurista nisäkkäistä, arvioidaan Serengetissä asustavan yli miljoona. Kun tämä nahkapanssarivaunu raivostuu, saattaa se hetkessä syöksyä auton kyljestä sisään hieromaan sarvellaan lähempää tuttavuutta. On Serengetin kansallispuistossa runsaasti tilaakin. Masai-kansan laitumet Kraatterin pohjalla laiduntavat masait karjalaumaansa. Kraatterissa pääsee tutustumaan suureen osaan Itä-Afrikan eläinlajeista. Näitä eläimiä tarkkaillessa kannattaa olla varovainen. pitkän ajojahdin jälkeen. Äkkijyrkät, tuuhean kasvuston peittämät reunat putoavat 700 metriä kattilan pohjalle. Samanaikainen poikiminen takaa kuitenkin gnu-antilooppien suvun jatkumisen, suuresta joukosta jää aina osa henkiin. Kattila kuhisee elämää Kraatteri paasee sateista osalliseksi useammin kuin ympäristönsä
Naudat eivät tuota paljon, vain sen verran maitoa ja verta, että masait saavat syödäkseen. Sen arvellaan polveutuvan H. Mutta tuskin senkään noin 700 kuutiosentin aivokopassa vielä kovin syvällisiä pohdittiin. esihistoriallinen elefantti, jättiläissarvinen lammas ja valtavan kokoinen strutsi. Rotko tuli kuuluisaksi merkittävistä, maailman runsaimpiin kuuluvista fossiililöydöistä jotka ovat pääasiassa Louis ja Mary Leakeyn sekä heidän poikansa Richard Leakeyn tekemiä. habiliksesta. Viktoria-järvi KENIA ' ' NAIROBI • ',, D'',,, . Masaimiehet, -naiset ja lapset tarjoutuvat valokuvattaviksi, mikäli rahallisesta korvauksesta paastään yksimielisyyteen. Löytö sai nimekseen Zinjanthropus boisei nykyisin Australopithecus ja osakseen valtaisaa tieteellistä huomiota. Olduvain ihmisfossiilit Olduvain rotko sijaitsee Ngorongoron suojelualueella aivan Serengetin kansallispuiston rajalla. Tämä pystyasennossa liikkuva laji muistutti paljon ihmistä, muttä sitä ei pidetä ihmisenä, Homo-sukuun kuuluvana lajina. Näin ne tuhoavat laitumia. Myöhemmin laji levittäytyi muillekin mantereille ja siitä kehittyi Afrikassa nykyihminen, Homo sapiens. Toiseen heimoon kuuluva autonkuljettajamme sanoikin, että sillä summalla saa masai ostettua paljon koruja ja viinaa. vsk. Ihmisfossiilien lisäksi kaivauksissa on löytynyt mm. Olctuyai-rotko kansallispuisto o N~orongorin TANSANIA : ~~ -ki'aatteri Ngorongoron / _,,;. ja luonnonsuojelijoille. Sen aivokopan tilavuus oli vielä huomattavan pieni (noin 550 cm' nykyihmisellä 1 400 cm'), eikä se kyennyt valmistamaan työkaluja. Vaikka osa masaista ansaitsee paljon turistien valokuvamalleina, heimo on säilyttänyt ikivanhan paimentolaiselämäntyylinsä. Richard Leakey toimii nykyisin Kenian kansallismuseon johtajana. Jos suunnittelet matkaa Tansaniaan, käynti Ngorongoron kraatterissa ja Olduvain rotkossa kannattaa ehdottomasti. Yleensä he pyytävät muutamasta markasta muutaSUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Yhdessä alueet säilyttävät palan Itä-Afrikan rikkainta luontoa. suojelualue 200 km Ngorongoron kraatteri ja Olduvai-rotko ovat Ngorongoron suojelualueella, joka rajautuu luoteessa Serengetin kansallispuistoon. Se on elämäntapa ja vaurauden merkki, statussymbolikin. Masaiden karja aiheuttaa päänvaivaa hallitukselle Kraatterin tuhannet Gnu-antiloopit synnyttävät miltei yhtaikaisesti helmikuussa. . Varhaisimmat erectus-ihmiset elivät 1,6 miljoonaa vuotta sitten ja niiden aivojen tilavuus oli jo noin 900 cm'. Olduvaista löytyi vuonna 1960 vielä kehittyneemmän ihmisen, Homo erectuksen, fossiili. Karja on masaille kuitenkin kaikki kaikessa. Ja miksi muutenkaan kiirehtiä ovathan tutustumiskohteina maailman kahdeksas ihme ja ihmisen alkukoti. Myöhemmin samasta 1, 75 miljoonaa vuotta vanhasta geologisesta kerrostumasta löydettiin ensimmäisen ihmisen, työkaluja käyttävän Homo habiliksen, fossiili ja tämän kivityökaluja. Heimo uskoo olevansa Jumalan valittu kansa, jolle Herra lähetti kaiken maailman karjan taivaasta. 37. Aikaa vain on varattava riittävästi, sitä kun ei Afrikassa mitata minuuttitai tuntiviisarilla. Masait ovat itse asiassa ongelma Tansanian ja Kenian hallituksille, sillä heimo ei halua "länsimaalaistua", vaan pitäytyy itsepäisesti vanhoissa perinteissään. Turisteja varten on O1duvain jylhän rotkon reunalle rakennettu pieni museo, jossa esitellään fossiililöytöjä. Mary Leakey löysi vuonna 1959 Olduvaista ihmistä muistuttavan 1, 75 miljoonaa vuotta vanhan fossiilin. Ongelmana on se, että päinvastoin kuin seeprat, gnut ja muut villieläimet, naudat eivät osaa siirtyä uusille laitumille kulutettuaan ruohoa kohtuullisesti. Keihäin ja kilvin aseistetut masaisoturit laiduntavat pa1v1sm lehmiään muiden eläinten joukossa, jopa leijonien läheisyydessä. Harvoin niitä raaskitaan teurastaa lihan vuoksi. säännöissä annetaan tarkat määräajat milloin masaiden tulee taas johdattaa laumansa jyrkkää rinnettä kraatterista pois. maan kym_ppiin, mikä on alkuasukkaille suuri summa. Kaiken lisäksi ne syövät enemmän kuin muut eläimet ja tuottavat silti vähemmän. Vasikoita syntyy kerralla niin tavattomasti, että suurin osa niistä säästyy joutumasta petojen saaliiksi. Suojelualueen tienvierillä seisoskelee paljon masaita, jotka odottelevat turisteja. Niinpä he sanovat: "jos joku omistaa paljon karjaa eikä hän ole masai, hän on varas"
Taustalla Krakovan lähellä sijaitsevan pahamaineisen Nova Hutan terästehtaan piippuja. Virallisten arvioiden mukaan mm1ttäin vuonna 1985 vain kahdeksan prosenttia maan metsistä olisi vaurioitunut. Tramplerin tutkimusta hän piti melko luotettavana ja tarkkana. Tramplerin alkuvuonna julkaistuun selvitykseen, jossa on käytetty samoja menetelmiä kuin Sveitsin ja LänsiSaksan metsävauriokartoituksissa. Ihmisten terveyden ohella saasteet jäytävät maan entisen pääkaupungin kallisarvoisia historiallisia kulttuuriaarteita. Maan voimalat ja teollisuus syytävät ilmaan yli kymmenen kertaa enemmän rikkiä kuin samankokoinen Suomi ja runsaasti muita saasteita. Kokouksessa julkistetun tuoreen arvion mukaan peräti 83 prosenttia Puolan havumetsistä olisi vaurioitunut. ULKOMAILTA Puola haukkoo henkeään solidaarisuustyö viriämässä Talojen hiililämmitys lisää teollisuuden ja voimaloiden ilmoille syytämän saastekuorman raskautta Puolassa. Näillä alueilla asuu yli 20 miljoonaa ihmistä. Virallisestikin Puola on jaettu 27 ekologisesti vaarantuneeseen alueeseen, jotka kattavat huomattavan osan maan pinta-alasta. Kahdessa päivässä yhteistyö nytkähti aimo askeleen eteenpäin. Arvio perustuu puolalaisen tutkijan T. Tammikuussa 1987 perustettu ruotsalais-puolalainen ympäristöyhdistys alkoi ensi töikseen kerätä varoja projektiin, jolla Krakovan hiililämmitys korvataan kaasulla. Aikaisempiin arvioihin nähden uusi tutkimus on hätkähdyttävä. Myös vesistöt ja maaperå ovat laajoilla alueilla pahoin pilaantuneet. Pahiten saastuneet alueet sijaitsevat Puolan eteläja lounaisosien raskaasti teollistetuilla seuduilla sekä Gdanskin-Stettinin alueella. Lisäksi maan ilmatilaan kulkeutuu huomattavasti saasteita naapurimaista. Maan metsät alkavat olla katastrofaalisessa kunnossa. Työryhmissä pohdittiin mm. Yli miljoonan asukkaan Krakova sijaitsee pahiten saastuneen alueen sydämessä. Kokous herätti kiinnostusta myös muissa maissa; tarkkailijoita oli paikalla Norjasta, Suomesta, Alankomaista ja Länsi-Saksasta. Helmikuun lopussa tänä vuonna yhdistys järjesti Norrtäljessä Ruotsissa tiiviin kaksipäiväisen seminaarin, jossa molempien maiden tutkijat, ympäristöviranomaiset ja ympäristöliikkeen edustajat pohtivat 38 käytännön toimia Puolan auttamiseksi. Havumetsistä 80 prosenttia vaurioitunut Puolalaisten elinympäristön kehnous näkyy myös sairaustilastoissa. Pahimmilla alueilla ihmisten keskimääräinen elinikä on useita vuosia lyhyempi ja esimerkiksi hengityselinsairaudet ovat monin kerroin yleisempiä kuin vähemmän saastuneilla seuduilla. Seminaarissa esitelmöineen Stefan Godzikin mukaan ero aikaisempiin vuosiin selittyy lähinnä menetelmien epäluotettavuudella. vsk.. Runsas vuosi sitten ruotsalaiset Puolan ystävät ja ympäristöaktivistit päättivät ryhtyä käytännön työhön Puolan auttamiseksi. Puolan saastuneimmilla alueilla ihmisten keskimääräinen elinikä on useita vuosia lyhyempi ja sairastuvuus huomattavasti suurempi kuin muualla Puolassa. Ruotsalaiset auttavat krakovalaisia siirtymään kaasulämmitykseen. SUOM EN LUONTO 3/ 88 47. miten energiansäästöllä ja uudella tekniikalla voitaisiin leikata päästöjä, miten raivata hallinnollisia ja taloudellisia esteitä käytännön ratkaisujen tieltä sekä selviteltiin olisiko mahdollista luoda eurooppalainen ympäristörahasto, joka kanavoisi varoja pahimmille ongelmaalueille. Kymmenkunta puolalaista asiantuntijaa jakoi uutta tietoa maansa ympäristön tilasta. Lisäksi ideoitiin konkreettisia yhteistyöprojekteja. Puolalaiset hengittävät luultavasti Euroopan saastuneinta ilmaa. Tosin jo vanhatkin ennusteet lupasivat synkkiä näkymiä niiden mukaan vuosituhannen vaihteessa ei kasvaisi enää lainkaan metsää puolta kilometriä korkeammalla vuoristossa
Luolastossa lymyää 20 000 nahkasiipeä, edustettuna on 11 eri lajia. vän osan Puolasta ja muualta Itä-Euroopasta, joten meillä olisi syytä osallistua Itä-Euroopan ilmansuojelutyöhön jo pelkästään oman ympäristömme varjelemiseksi. D 39. sillä, että näin voitaisiin vähentää maan kaoottisia rikkipäästöjä. Päästöjä on vähennettävä ainakin 75 prosenttia. Luolasto on luonnonsuojelullisesti erittäin merkittävä. Krakovan kulttuuriaarteetkaan eivät kestä happosateita. Jorma Laurila Äidistä marttyyriksi Viime numerossamme kerroimme Elisasta, Tsekkoslovakiasta siirretystä ilveksestä joka synnytti ensimmäiset ilveksenpennut Ranskassa sitten vuosisadan alun. Jos säiliöt syöpyisivät puhki, myrkyttyisi miljoonien ihmisten juomavesi. Ensi vuosituhannella ydinvoimaa suunnitellaan rakennettavaksi siten, että " vuonna 2010 ydinvoimalla on keskeinen sija maan energiahuollossa" . Ensimmäinen (1 800 MW) on rakenteilla Gdanskin länsipuolelle, ja sen odotetaan valmistuvan 1990-luvun alkuvuosina. Sähkön lisäksi ydinvoimalla on tarkoitus tuottaa kaukolämpö mm. Vaatimuksia tehostettiin nälkälakoilla. Elisan kuoltua Ranskassa on enaa kuusi ilvestä, mutta lannistumattomat ilveksen siirtoprojektin työntekijät suunnittelevat uusien ilvesten tuomista ehkä jo tänä vuonna. Suomi saa kaukokulkeumastaan merkittä. Tähän voi vaikuttaa paitsi maan kehno talous, myös voimistuva ympäristöliike. Kaikki on valmiina jätteiden tulla. Äskettäin maailmanpankki esitti Puolalle, että Gdanskin lähelle rakennettavan ydinvoimalan työt keskeytettäisiin ja siitä liikenevät varat sijoitettaisiin ruskohiilivoimalan tuotantoon. Luolastossa, joka sijaitsee Miedzyrzeczin pikkukaupungin laidoilla vajaat sata kilometriä Poznanista länteen, risteilee noin 30 metrin syvyydessä maan alla viitisenkymmentä kilometriä teitä. Ekologinen klubi vastustaa ydinvoimaa Puolassa ei ole vielä toimivia ydinvoimaloita. Ruotsalaisten solidaarisuustyö puolalaisten ja Puolan luonnon hyväksi on pyyteetöntä myös päästölukujen valossa: vain pari prosenttia Puolan päästöistä kulkeutuu Ruotsin ilmatilaan. Puolan virallisena tavoitteena on vähentää rikkipäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2000 mennessä. Tappajan motiivina lienee ollut ilveksen turkista Pariisissa maksettava huomattava hinta. Puolalaisten mielessä on voimakkaana kevät 1986 saihan Puola Neuvostoliiton ulkopuolisista alueista pahimman ydinlastin päälleen Tshernobylin onnettomuusreaktorista. Perustelut eivät vakuuta ympäristöliikettä. Tärkein syy kansanliikkeeseen oli kuitenkin ihmisten huoli terveydestään. Lehtemme painoon menon jälkeen ilmestynyt BBC-Wildlife-lehti kertoo ikävän uutisen: Elisa on tapettu ja myös sen vielä emostaan riippuvaiset pennut ovat kuolleet. Panta oli ilmeisesti irroitettu ilveksen kaulasta veitsellä. Toinen voimala (2 000 MW) on vastikään päätetty sijoittaa Poznanin lähistölle. Tappaja ei ole tiedossa; teko paljastui, kun Elisan radiolähetinkaulapanta löytyi maahan kaivettuna. ULKOMAILTA Kansanliike pelasti lepakkoluolan ydinjätteiltä Puolan ympäristöliike saavutti viime vuoden lopulla merkittävän voiton: ydinjätteiden hautaaminen toisen maailmansodan aikuiseen, saksalaisten louhimaan maanalaiseen luolastoon saatiin estettyä. Sitkeimp1a vastarintataistelijoita tuomittiin oikeussaleissa. Virallinen taho perustelee ydinvoimaa mm. Damazy Laudyn, joka työskentelee varsovalaisessa energiantutkimusja suunnitteluvirastossa, esitti ruotsalais-puolalaisen ympäristöyhdistyksen seminaarissa Norrtäljessä helmikuussa, että vuosituhannen vaihteessa Puolan on tarkoitus tuottaa 16 prosenttia energiastaan ydinvoimalla. Ekologisen klubin varapuheenjohtaja Andrzej Kassenberg pitää ydinvoimaa paitsi vahingollisena, myös tarpeettomana ja liian kalliina. Tämä kas vonsa menettänyt veistos on siirretty varaston pimeyteen. Puolan viranomaiset laskivat, että siinäpä halpa hautapaikka Puolan tulevien ydinvoimaloiden jätteille. Sen sijaan hän ehdottaa energian säästöä sekä ruskohiilija kivihiilivoimaloiden päästöjen puhdistamista. vsk. Nämä ovat virallisia suunnitelmia, eikä ole mitenkään varmaa, että ne sellaisenaan toteutuisivat. Lopulta viranomaiset luovuttivat ja alkoivat pohtia muita vaihtoehtoja. On aivan varma, ettei Puola selviä urakasta yksin. Puolan ekologinen klubi, joka on maan ympäristöliikkeen kärki, vastustaa ydinvoimaa, samoin huomattava osa kansalaisista. Mielenosoitukset jatkuivat viikkokausia viime syksynä. Tämä ei paljon auta tilanteessa, jossa päästöt ovat viitisen miljoonaa tonnia rikkidioksidia vuodessa (Ruotsin päästöt ovat vain noin 350 000 tonnia). Mielenosoituskulkueisiin osallistui enimmillään parisen tuhatta ihmistä. kiaktiivinen jäte, jonka puoliintumisaika vaihtelee muutamasta kuukaudesta satoihin vuosiin. Se on nimittäin Euroopan tärkeimpiä lepakoiden turvapaikkoja. Samalla he kyselivät kiinnostuneina, onko meillä vastaavanlaista vireillä Neuvostoliiton kanssa esimerkiksi Leningradin tai Kuolan alueen päästöjen supistamiseksi. Gdanskiin ja Poznaniin. "Yhteiskunta ja luonto voittivat", kommentoi päätöstä Puolan ekologisen klubin varapuheenjohtaja Andrzej Kassenberg. kirkoissa. Ydinjätteiden hautaamista vastustava kansanliike valitsikin tunnuksekseen lepakon. Luolasto on yhteydessä laajoihin pohjavesiesiintymiin, ja maanalaisten vesivirtojen on väitetty ulottuvan aina Ranskaan asti. Suomalaisia toivotaan mukaan Ruotsalaiset toivoivat suomalaisen ympäristöliikkeen tuloa mukaan työhön. Kirkko tuki kansalaisten toimintaa ja salaisia kokouksia pidettiin mm. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Kosteutta tihkuvaan luolastoon oli tarkoitus haudata paksuissa betonisäiliöissä voimaloiden matalaja kes
Suhtautuminen kierrätykseen ja säästämiseen on yllättävän myönteistä ja toiminta myös näkyy, mutta se ei ole yleensä organisoitunut samalla tavoin liikkeiksi kuin Pohjoismaissa. Tietoyhteiskunnassa kaikki toimii sähköllä, mutta sähkön säästö on sielläkin hyve. Timo Hokkanen Corvallis, Oregon SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Yleinen käytäntö vain muutettiin asetukseksi. Ympäristöajatuksilla on piemssa, amerikkalaisissa yliopistokaupungeissa vankka jalansija. Toiminnan moottorina tuntuu olevan enemmän siisteyden ylläpitäminen ja jätteiden hävittämisen vaikeus kuin huoli maapallon raaka-aineiden ja energian riittävyydestä. Muilla teillä katto on edelleen 55 mailia eli noin 88 kilometriä tunnissa. vsk.. Tavallisen ihmisen elämässä kierrätys on joskus hyvin näkyvää: ns. Sanomalehtipaperijätteestä maksetaan nykyisen kurssin mukaan noin 18 penniä kilolta. Sama pätee kotitalouksiin. Yleensä tilaisuudet ovat viikonvaihteessa ja tapa on niin vakiintunut, että lehdissä on oma palstansa autotallialesta ilmoittajille. Energian halpuus, mikä Amerikkalainen autotalliale on kotipihan kirpputori. energiakriisi on ohi. Tapa ei suinkaan ole köyhälistön omima, vaan myyjänä voi olla yhtä hyvin toimitusjohtaja, ylemmän keskiluokan virkamies kuin työläinen tai opiskeli40 jakin. Yliopistoissa ja asuntoloissa opiskelija maksaa itse kaiken mitä kuluttaa ja säästäminen on helposti perusteltavissa. Paperin kierrätykseen yllytetään julkisesti, lähes kaikki pullot ovat panttimaksun alaista kierrätystavaraa, samoin alumiinitölkit. näkyy esimerkiksi autojen moottoritilavuuden kasvuna ja turhan liikenteen lisääntymisenä, on kuitenkin aikapommi, joka tekee täkäläisestä kierrätyksestä vain kosmetiikkaa. Suurin sallittu nopeus freewayliiTodellinen .syy oli, että vaikka energian säästö tunnustetaan täällä edelleen yhtä tärkeäksi kuin ennenkin, viranomaiset joutuivat antautumaan yleiselle mielipiteelle. autotalliale (garage sale) on päivän tai pari kestävä tilaisuus, jossa myydään itselle tarpeettomia tavaroita kirpputorihinnoin tai annetaan ilmaiseksi. Se on paljon, kun ottaa huomioon, että paperituotteet ovat tässä maassa paljon halvempia kuin Suomessa. Täällä tunnustettiin yhtenä viimeisistä USA:n osavaltioista vasta viime syksynä, että ns. Suurin osa havainnoistani on Oregonista, joka on ympäristönsuojeluasioissa edistyksellinen. "Käytä kaikki mitä tarvitset, mutta säästä niin paljon kuin voit" on paikallinen motto. ULKOMAILTA AMERIKAN KIRJE Kierrätystä amerikkalaisittain kenteessä nostettiin 65 mailiin eli noin 104 kilometriin tunnissa. Myyjät ottavat myynnin yleensä puolittain huvin kannalta sosiaaliset kontaktit ovat amerikkalaisille tärkeitä. Jostain kumman syystä samat markkinavoimat, jotka meillä estävät paperin kierrätystä, edistävät sitä täällä
Ainoina aseinaan tarkat aistit, valppaus ja vikkelät kintut. KIRJOJA Juhani Lokki ja Kari Vepsäläinen. Antti Halkka Kotimaan yrttejä keräämään Lehtonen Ulla: Ullan yrtit, Luonnon hyötykasvien keruuja käyttöopas, WSOY, Porvoo 1987, 246 s. Ulla Lehtosella on kirjassaan kokeiluun innostavia käyttövinkkejä ja ruokaohjeita täytyypä kesällä kokeilla vaikka mustaherukan, koivun ja maitohorsman lehtien silppuamista salaattiin ja hyväntuoksuisen yrttihauteen viskaamista kiukaalle. Jänis-kirja on upea teos valokuvauksellisesti ja kuvien esillepanon suhteen: Markku Tanttu ansaitsee onnittelut laadukkaasta taitosta. Erityisen osuvana pidän Suomisen luonnehdintaa jäniksestä moninaisen petoelämän ylläpitäjänä luonnossamme. Ensimmäinen täysiverinen maastokäsikirja oli vuonna 1962 suomeksi ilmestynyt Euroopan linnut. Yrtit ovat meillä useimmiten tuontitavaraa: Kuitenkin oman maamme käyttökelpoiset luonnonkasvit maatuvat metsiin. Aikoinaan suomalainenkin eläinkuvaus kehittyi hyvän aikaa 'väärästä' päästä: kameran objektiivin läpi ikuistettiin yhä korkeatasoisemmin harvinaista ja vaikeasti tavoitettavaa luontoa. Jänis-kirjan kuvissa on ainakin kahdenlaista biologista viestiä monipuolisesti esillä. Suominen ei ole tyytynyt kirjoittamaan tekstiä vain täytteeksi ja kuvakerronnan siteiksi, vaan on tavoittanut 'kynällään' hienon kokonaisuuden. Tieto on valttia. Vastapainona hän selvittää tuoreimpiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia tietoja kasvien koostumuksesta ja vaikuttavista aineista. MAASTOKÄSIKIAJA EUROOPAN LINTUOPAS Håkan Delin Bertel Bruun Lars Svensson Uudistunut klassikko Bertel Bruun ym. kirjoittajan harkitusta otteesta asiaan ja tietomäärästä. Ulla Lehtonen välittää niin yrttien kotitarvekäyttäjälle kuin kaupalliseen tarkoitukseen keräävällekin viehättäviä kasveihin liittyviä uskomuksia ja lähes taianomaisia käyttötapoja kansanperinteestä. Nyt on kevät, ilma on täynnä linnunlaulua ja levottomasti viuhtovien siipien kirjoa. Tarkoitan suhdetta jäniksiin. Aloittelevalle ja keskitason lintuharrastajalle se on ollut lähes ehdotonta retkiseuraa ja kokenutkin konkari joutuu joskus puolisalaa hakemaan teoksesta apua visaiseen määritysongelmaan. Kuvatekstit ovat nasevia tietoja tunnelmaiskuja siinä missä kirjan lopun pikkukertomukset asiantuntevia kaunokirjallisia paloja. Kirjoittaja varoittaa perustamasta kasvien käyttöä varsinkaan lääkinnällisiin tarkoituksiin huteriin ja yhteyksistään irrallisiin perimätietoihin. Erityisen viehättävää on Mälkösen työskentelytapa, joka on johtanut kirjan ensiluokkaisiin kuviin. Kotoisten yrttien käyttöä varsinkin ravintona vaikkapa salaatin tapaan, mausteena tai kuivattuina teeaineksina voisimme roimasti lisätä. Viime vuosina on alettu kuitenkin yhä useammin kaivata tietoa tuiki tavallisten otusten elämästä valokuvaajien kertomana; tähän ilmiselvään tarpeeseen on Jänis-kirjakin ilmestynyt. Tekstin ajantasaistaminen ja laajentaminen sen sijaan on ollut paikallaan, onhan määritystietous tällä vuosikymmenellä lisääntynyt tuntuvasti . Hän ei ole kyykkinyt yleisen tavan mukaan kymmeniä ja kymmeniä tunteja piilokojuissa ja tunkeutunut sillä tavoin salaa jänisten yksityisyyteen, vaan · on oleillut reilusti jänisten aistittavissa. Jo aiemminkin ansioituneen kuvaajan ja kokeneen tieteen popularisoijan yhteistyö on tuottanut Jänis-kirjana kauniin, tasapainoisen lukuja katseluelämyksen. Ritva Kupari Juha Mälkönen JA•• N I s T eu~o ~u~.minen Jänis taistelija Juha Mälkönen ja Teuvo Suominen: Jänis. Euroopan lintuopas Weilin + Göös 1988, 320 s. Kirjassa on erikseen kerrottu jokamiehen oikeuksista ja luonnonsuojelumääräyksistä, jotka yrttien kerääjän on tunnettava. Varkautelainen perheenemäntä, tietokirjailija, keräilytuoteneuvoja ja luonnonystävä Ulla Lehtonen kertoo mainion kirjansa alussa perheessään käytetyn jo lähes parinkymmenen vuoden ajan luonnonkasveja ravinnoksi. Tavallaan tämä oli perusteltua, sillä muutoin ei tavallinen luontokuluttaja olisi päässyt näihin aiheisiin mitenkään kiinni. Hän kuvaa jäniksen elämää havainnollisesti, suorastaan verrattomasti sen jokapäiväistä taistelua elämästä. Toisaalta kirjassa on kiitettävästi kuvia jäniksestä omissa elinympäristöissään, osana luontoa. Sen huomaa . Nyt Euroopan lintuopas ilmestyy jo toisen kerran uusittuna. liman maastokäsikirjaa, retki takin taskuun/ taskusta sujahtavaa määritysopasta, jossa lintujen tuntomerkit esitetään huolella sanoin ja kuvin, lintumaailma jää jäsentymättä ja nimeämättä. Ja onhan työ tuottanut arvokasta aineistoa luonnonsuojelunkin tarpeisiin. Puutteen korjasi 1972 ilmestynyt Euroopan lintuopas, joka varsin nopeasti vakiintui lintujen tunnistamisen perusteokseksi. ihmisen ja jäniksen yhteiselo sekä jänisten esiintyminen maapallolla. Kaikkiaan laitos poikkeaa edeltäjistään siksi paljon, että harrastaja joutuu harkitsemaan sen hankkimista käytössä aikaisemmin kuluneiden rinnalle. Muuten mainiossa kirjassa oli yksi puute, joka teki sen käytön hieman hankalaksi: lajin tekstiesittely ja linnun kuva olivat eri sivuilla, jolloin kirjaa joutui oudon linnun näyttäytyessä pitämään yhtä aikaa kahdesta kohdasta auki ja samalla tuli vielä kiikaroida. Oman lukunsa ovat saaneet myös mm. Onnistuneiden uusien lajikuvausten taustalla ovat ruotsalaisasiantuntijat Håkan Delin ja Lars Svensson sekä kirjan Suomen oloihin toimittaneet SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Eivätkä myrkkykasvimmekaan turhaan saa omaa lukuaan. Näinhän mekin tämän kiinnostavan otuksen kohtaamme, kuvaaja vain on pysäyttänyt luonnossa ohi kiitävät hetket kauniiksi tilanteiksi. Eero Helle 41. Aikaavievää eläinten totuttelua kuvaajan läsnäoloon se on tietenkin vaatinut runsain mitoin, mutta suhde luottavaisimpiin malleihin on siten käynyt 'luonnolliseksi'. vsk. Kuvitus on pääosin säilynyt entisellään, mutta lokit, tiirat ja kahlaajalinnut noin kuudennes kirjan kuvista on piirretty uusiksi. Tässä on hyvä vihje ja muistutus meille kaikille luonnossa liikkujille: kiireettömästi ja valppaana ympäristöä tarkkaillen voi päästä kokemaan sellaista, mitä ei arvaisi lenkkipolkunsa varressa olevankaan. Edellisten laitosten levollinen piirroskansi on poissa ja tilalla kiiltelee nykyaika kansi on sekavahko ja häiritsee lintuharrastajan esteettisesti kehittynyttä silmää. Vaikka Mälkösen kuvaustyöskentely on tuottanut loistavan tuloksen, Jänis-kirja ei ole pelkkä kuvateos. Forssan Kustannus Ky 1987, 104 s. Monet lähikuvat kertovat mielenkiintoisia asioita jäniksen elämästä: ruokailusta, karvanvaihdon etenemisestä, suvunjatkamisesta, puhdistautumisesta, omien ulosteiden syömisestä vitamiinien saamiseksi jne
Kitumaita ei Inarissa hakata lainkaan ja ne jäävät käsittelemättä metsämaan välialueiden lisäksi. Kokonaisuutena tämä esimerkki osoitti, että välialuemenetelmä on ratkaiseva parannus entiseen. Painos NYT127; Tarjous 31. Luonnon heräämisen kunniaksi Ovh. Uudistusalojen välialueiksi jätetään puustoista metsämaata. Koska kirjoituksessa "Arktinen tehometsätalous arveluttaa" on kirjoittajan mielipiteiden lisäksi selviä asiavirheitä ja epätäsmällisyyksiä, on syytä asiaan puuttua. Metsähallinnon metsänkäsittelyohjeiden uus1mmen ja tavoitteiden monipuolistaminen näyttää olevan joillekin vaikea asia. Vasama on ymmärtänyt väärin viimekesäisen kannanottoni tai olen puhunut epäselvästi. Näin Vasaman väite harvapuustoisten soiden suosimisesta välialueina on perätön. Minusta kysymys voidaan ratkaista helposti ilman väittelyä ohjekirjeiden sanonnoista. Esimerkiksi Paadarskaidissa parhailla välialueilla on puustoa yli 150 kuutiometriä hehtaarilla. Vasamakin on todennut Kessin metsien hyvän uudistumisen mutta tekee asiasta kovin erikoisia johtopäätöksiä tulkitsemalla uudistumisen vanhan harsinnan ja 1930-luvun edullisten säiden ansioksi. Veikko Vasama esittää Suomen Luonnon numerossa 2/ 1988 taas kertaalleen pääosin samat jo monesti esitetyt ja vastatut väitteet. Välimetsät jäivät jokseenkin koskemattomiksi ja siemenpuista kaatui keskimäärin kolmannes. Lapissa on tapahtunut myrskytuhoja 1980luvulla. Koealat sinänSUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . Myrskyistä on puhuttu paljon ja Vasamakin käsittelee niitä laajasti. Jos asiaa on todella harkittu, hän asettaa kyseenalaiseksi tärkeimmän suunnittelun tavoitteemme eli metsien tilan pitkäjänteisen kehittämisen. Toivottavasti kirjoittajan väite, että suunnittelun keskeisen tavoite on korjuutyön maksimointi, on vain huolimaton heitto. Uudisalojen koon rajoittaminen, välialueiden käyttö ja hakkuualueiden muotoilu ovat mahdollisia keinoja. Jokainen voi esimerkiksi Inarissa tarkastella uusien ohjeiden mukaan suunniteltujen leimikoiden jälkeä ja verrata sitä entiseen. asti Ovh 162,Kestävää monikäyttömetsätaloutta Inarissa Inarin metsätaloudesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon viimeisen vuoden aikana. Vasaman todistelua erikoistutkija Yrjö Norokorven koealojen paremmasta myrskynkestosta voi verrata silmänkääntötempun yritykseen. Tällainen kirja kourassa kelpaa lintuja kiikaroida." Helsingin Sanomat 2. Paadarskaidin viimesyksyinen lievä myrskyvahinko sai suhteetonta julkisuutta ystävällisten avustajiemme ansiosta. Välttämättä pyritään todistelemaan, että oleellisia muutoksia ei ole tapahtunut. Luontaiseen uudistamiseen perustuvan metsänkäsittelyn nimittäminen arktiseksi tehometsätaloudeksi ylittää jo kohtuullisen liioittelun rajat. Miten on sitten selitettävissä myöhemmin eri puolille hoitoaluetta nousseiden yhteensä kymmenien tuhansien hehtaarien laajuisten taimikoiden synty, joissa menetelmänä on ollut lähinnä siemenpuuhakkuu. Metsän käsittelyä on kehitetty siten, että voitaisiin varautua aikaisempaa paremmin myrskyjen riskejä vastaan. Tähän onkin hyvät mahdollisuudet, sillä valtion metsävaroista lähes puolet on metsätalouden ulkopuolella muussa käytössä. vsk .. Silloin oli kysymys siitä, että millään käsittelymenetelmillä ei voida täysin varautua myrskyjen varalta. Inarissa valtion metsätalouden tavoitteena on korostetusti metsäluonnon monipuolisuuden säilyttäminen ja muiden käyttömuotojen turvaaminen puuntuottamisen tavoitteiden rinnalla. Syksyllä totesin, että mikäli myrskyt toistuvat yhtä usein tulevaisuudessa, ne ovat merkittävä tekijä ja kaikki mahdolliset keinot on käytettävä riskien vähentämiseen. 292,"Kuvat ovat kauttaaltaan · hienosti ja tarkasti piirrettyjä, värien käyttö on sekä pitkälle harkittua että yltäkylläistä. Sitä osoittivat selvästi myös luonnontilaisten metsien tuhot. 4. Mielestäni välialueiden käyttäminen antaa suunnittelulle aivan uusia mahdollisuuksia. sid. Jos eroa ei näy, ei vika ole ohjeissa vaan meissä, jotka näitä töitä johdamme. Kirjoittajalle ei Inarin metsätalouden kokonaisuus ole kirkastunut, vaan painopiste on arveltujen epäkohtien paisuttelussa. Alueen peitteellisyys säilyi ja uudistamisen edellytykset on turvattu ilman viljelyä
Tirron in,änni~kö on hieno monikäyttometsa. Pertti Veijola Inarin hoitoalueen aluemetsänhoitaja Turun biologisen museon taustamaalauksista Arvostellessaan tämän lehden numerossa 8/87 Teppo Terän taiteilijantyötä esittelevää teosta "Terävä sivellin" Antti Karlin mainitsee Turun biologisen museon osastojen taustamaalaustenkin olevan k?toisin Terän siveltimestä. Haluan tässä puuttua kirjoituksen yhteen kohtaan. päätellen Vasama pitää parempana jatkuvaa vastakohtien kärjistämistä ja tiukkaa kamppailua. Puiston koko pintaalahan on 62 ha. Vaikka Turun ja koko Suomen ainoa biologinen museo on v~nha, sen pysyvä näyttely on kiehtova ja meidänkin aikamme luonnonystävää kiinnostava. Puistossa on muutan:iia tuulenkaatoaukkoja, suurm kooltaan runsaat kaksi ?e_htaaria. Sataprosenttista varmuutta tekijästä ei ole, koska m~alauksia ei ole signeerattu. Rakennettu maisema jatkuu taustamaalauksena, jonka osuus on kokonaisuuden kannalta hyvin tärkeä. Vasama sanoo meillä olevan hopun vanhojen metsien uudistamisessa ja arvelee metsureiden toimenkuvan jo lähitulevaisuudessa muuttuvan. Näitä Suomen luontoa esitteleviä osastoja on museossa yhteensä 12. Kolmanneksi Sinivuoressa myrskytuhot ovat kohdistuneet tasaikäiseen sankkaan kuusikkoon, joka on pikemminkin hoitamatta jätettyä kasvatuskuusikkoa kuin luonnonmetsää. Jokaiseen on rakennettu aitoa jäljittel_~vä maisema, johon täytetyt ela1met on sijoitettu. Aukkoihin on nousemassa hyvää vauhtia monilajinen uusi metsä, johon kaatuneet rungot ja juurikuopat tuovat paikallista monimuotoisuutta. on teh_ty lateksityyppisin varem pahville tai massalevylle. Toiseksi Sinivuoren luonnonpuisto sijaitsee tuulisella korkealla paikalla. vsk . Hän on myös l984-87 kunnostanut kaikki Kolthoffin maalaamat taustat. } Tama edellyttää kaikilta osa:;puolilta tosiasioiden tunnustamista ja toisten näkökohtien arvostamista. Ja koko metsän mittakaavassa puuston vaihtelu on huomattavasti lisääntynyt. Kuva Ulkosaaristossa-osastosta jonka taustan on maalannut Kjell Kolthoff 1907. Retkeilin alueella myrskyn jälkeen tiedottajaryhmän kanssa jolloin sama asia todettiin. Seitsemän muun näyttelyosaston taustamaalaukset on maalattu paljon myöhemmin osastoja tehtäessä tai uusittaessa. Kaikki on suhteellista, meidän laskelmiemme mukaan nykyisten vanhojen metsien uudistaminen ajoittuu yli sadan vuoden jaksolle, jonka jälkeen on uusia varttuneita metsiä riittävä määrä. Tapio Lindholm 43. viime syksyn myrskyltä suoJatsessa notkelmassa. Itse hän näkee Inarin kauniit männiköt matalina alas asti oksikkaina ja rungol~ taan kartiomaisina. ' Olen samaa mieltä että vaihtoehtoja tarvitaan dietsänkäsittelyyn. ~>-:· l~-;_ V,~ --~ .... Tästä kertoo selvää kieltään vuotuinen kävijämäärä, noin 25 000 henkeä mikä on pienen suomalaise~ museon kävijämääräksi todella huomattava. Perin harvoin sattuu, että kävijä kertoo pettyneensä. Tästä muokataan tai kulotetaan noin 500 ha. Päinvastainen on sääntönä! Ilpo Haahtela Biologisen museon tutkija . Tervetuloa siis Antti Karlin ja kaikki lintuihmiset kauempaakin tutustumaan paikan päällä niin taustamaalauksiin kuin eläimiin ja maastoihin! Arvokkaan kansallisromanttista tyyliä olevan rakennuksen sisällä vallitsee ainutlaatuinen tunnelma. Siinä joitakm esimerkkejä vireillä olevista asioista. Tiedon tähän väittämään hän saattaa olla saanut em. Aurauksia on tehty 1980-luvulla yhteensä 370 ha eli keskim_äärin noin 50 ha vuodessa. selvitetään. levinneiden hyönteis~ tu~ojen aikaansaama jälki on vaikuttavaa, ja voidaan sitä tietysti sanoa ikävännäköiseksikin. Hakkuukaan ei sitä lähitulevaisuudessa uhkaa. Ehkä Sinivuoresta tulee näin entistä tuulenkestävämpikin. Se saattaa sopia SUOMEN LUONTO 3/ 88 47 . J'. d10raamoista. Siksi se on luonnostaan tuulenkaadoille hyvin altis. Jotta muutkin tämän yli 80 vuotta vanhan ~useon näyttelyosastojen ta~s~oJa maalanneet taiteilijat tuhs1vat mainituiksi katson aiheelliseksi seuraava~. Vuodessa hakataan noin 6 000 ha josta uudistushakkuuta ~ n~in 2 000 ha. Aurausalue sen sijaan on Inarissa lähes harvinaisuus. Ylä-Lapin metsätaloudessa i ?n aika rakentaa yhteistyötä Ja __ so_vitella eri käyttömuotoja. --.._...:.;.;:..;~ !~r~n biologisen museon pysyvä näyttely koostuu diora . Valitettavasti tätäkin menetelmää tarv_itaan lähinnä myrskytuhoalueiden kunnostamisessa. ulkopuolisille, mutta meille a)ueell~ eläville ja työskentelevil)e ei ole muuta mielekästä vaihtoehtoa kuin sovittelu. Siemenpuumenetelmää kehitetään edelleen eri-ikäisten metsien kasvatu~ eri-ikäisinä hyväksytään ja ~äljennyshakkuun käytön laaJ~utta. 1~ 1 n on rakennettu aitoa jäljittelevä maisema. , Sinivuoren ikävännäköiset puutuhot Pertti Sulkava esitti kirjoituksessaan Suomen Luonnossa 1/88 monia mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta metsäekologisesti tuulenkaatojen vaikutus on oll~t _nähdäkseni etupäässä positnvmen. Olennaf~~ 1 ~:~ s1ta on taustamaalaus. Olen parina viime kesänä inventoinut Sinivuoren luonnonpuiston tuulenkaatojen luonnetta metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimiston ~oimeksi_annosta. Lisäksi on aloja, JOissa kaatuneita puita on runsaasti, mutta suurimmassa osassa puistoa tuulenkaatoja on vähän. Vasama pitää virheenä san_ontaani, että vanhojen metsien tukkiosuutta vähentävät eni_ten laho ja muut iästä ja h?1tamattomuudesta johtuvat viat. Ympäröivillä hakkuilla saattaa olla vaikut~~ta tuulen voimaan, mutta nHtä ei voi yksinomaisesti laittaa tuulenkaatojen syyksi. Siihen on hyvä tuulen tarttua. Turun maakuntamuseon biologinen museo on maassamme ainoa museo, missä pysyvä näyttely koostuu pelk~stään näyttelyosastoista, ns . Tämän pohJalta vom ensinnä sanoa että S_inivuoren luonnonpui;tossa e1 ole pyllähtänyt nurin puolta puustosta, vaan paljon vähemmän. Neljänneksi tuulenkaatojen ja niistä. Tulee myös muistaa, että suurin osa Juonnonsuojelualueistamme sijaitsee vastaavilla paikoilla koska sellaiset ovat viimeksi jääneet luonnontilaan. Näistä on jäljellä vns1 tosin maaston ja eläinten ' osalta melkoisesti muutettuina, mutta alkuperäisin, öljyvärein kankaalle maalatuin taustoin jotka on tehnyt ruotsalaine~ eläintentäyttäjä Kjell Kolthoff. Kirjoituksesta o.. Sanamuoto voi tilannetta tuntemattomalle aiheuttaa väärinkäsityksen. _..,.,,_....::.~ .... Alunperin museossa on ~ym menen näyttelyosastoa, Jotka valmistuivat 1907-08. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA sä ovat mielenkiintoisia ja antavat aikanaan tuloksia, mutta myrskynkestävyyttä niistä ei voida päätellä, koska ne sijaitsev~t. ~~ö. Kirjoituksen kuvat on valittu tekstiin sopiviksi. teoksen sivulla 189 olevasta luettelosta. Toki sellaisiakin puuyksilöitä löytyy, mutta kokonaistilanne on aivan muuta. Maalauksista kolme on Teppo Terän 1965-67 tekemiä, kolme Oulusta Turkuun m~uttaneen taiteilijan Tapio Hiltusen 1982 maalaamia, ja yhden ;11aalauksen on tehnyt turkulamen taitelija Tarja Johansson 1984
Monet lajit ovat ns. Pulut eivät mahdu pieniin ruokintalaitteisiin, eivätkä varpuset mielellään käy tiaisille asetetuissa roikkuvissa lintulautamalleissa. Mitä haittaa linnut aiheuttavat. Mutua, kivennuoliaista, kivisimppua yms. Varman päälle toimivan, akvaariokaloja luonnonvesistä etsivän ja juuri arvokalojen poikasia nappaavan harrastajan tulee pyytää lupa toimilleen kalaveden omistajalta. jen vuoksi. kylmävesiakvaariossa todella silmää ilahduttavia. Alle 40-senttistä haukea ei esimerkiksi saa vahingoittumattomana ottaa. Lintuja on mahdollista ruokkia siten, etteivät pulut tai varpuset pääse tahrimaan ulosteillaan paikkoja. Yleisin lintujen aiheuttama haitta ovat ulosteet. Ulosteet aiheuttavat ennen kaikkea hygieenista haittaa. Järvi kaloja akvaarioon. Par'aikaahan on viritteillä jo oikeudenkäynti esimerkiksi surviaissääsken toukkien kerääjiä vastaan Pirkanmaalla. petokalat nappaavat myös kasvettuaan ravinnokseen pienemmät saman akvaarion kalat. Linnut saattavat levittää ihmiseenkin tarttuvaa virustautia, ornitoosia eli psittakoosia. kalanviljelylaitokselta, jos juuri sen haluaa akvaarioonsa. Mitään lainsäädännöllisiä esteitä eläinsuojelu-, luonnonsuojeluja kalastuslainsäädäntö ei ole kotimaisten kalojen kasvattamiselle akvaariossa. Etenkin lapset tulisi pitåä erossa tällaisista paikoista, mutta myös kuivuvien pyykkien likaaminen esimerkiksi naapurin parvekkeella on sangen harmillista. Hauen saa kuitenkin vastakuoriutuneena tai kasvatettuna poikasena hankittua mm. Kotimaisia kaloja voi siis · ottaa akvaarioonsa suoraan luonnosta, mutta kalanpyytäjällä tulee olla mielessä kalastuslakimme määrittelemät alamittasäännökset. Hauki, taimen, ahven yms. vsk.. Etenkin pulut ja varpuset tahrivat ulosteillaan parvekkeita ja niiden alusia. Kun asiasta keskustelee isänRuokittu pulu voi ulostaa sopimattomiin paikkoihin. Se on kuitenkin siksi harvinainen, ettei se varsinaisesti ole syynä kysyttyihin kieltoihin. Harri Dahlström Mitä haittaa ruokinnasta. Saako suomalaisia nonvaraisia kaloja akvaariossa. pienikokoiseksi jääviä kaloja hankalampia ovat monet kalalajimme, jotka huoneen lämmössä olevassa akvaariossa kasvavat suhteellisen nopeasti liian kookkaiksi. luonpitää Vastaus on yksiselitteisesti, kyllä. Taloyhtiön porraskäytäviin on ilmestynyt paperi, jossa kielletään lintujen ruokkiminen parvekkeella lintujen aiheuttamien terveyshaitto44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Iloinen parvikala mutu jää yleensä alle kymmensenttiseksi ja sopii siten akvaarioon. SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Ruokintalaitteiden oikealla sijoittelulla ja oikeilla malleilla on mahdollista siis pitää ei-toivottavat lintulautavieraat poissa
Vuosittaiset vaihtelut munamäärissä selittyvät muninnan ajankohdan vaihtelulla, mihin taas vaiSUOM EN LUONTO 3/ 88 47. Luontoilta on radion suosituimpia ohjelmia: jokaista kolmetuntista seuraa vähintään 200 000 kuulijaa. Aikaisemmissa pesyeissä munamäärät ovat suurempia kuin myöhemmin munituissa. Lähdeteosten mukaan munamäärän vaihtelu on 3-18. Etualalla selin ohjelman vetäjä Veikko Neuvonen. kerran maaliskuussa. Tämä männyn versoruoste on kiusana etenkin uudistusaloilla, joilla on runsas haavan vesaikko. Suuriin pesye1s11n Jaa usein kuoriutumattomia munia juuri siksi, että ne ovat eri ikäisiä tai että ne eivät yksinkertaisesti pysy riittävän lämpiminä hautovan linnun alla. Ihmiset sanovat, että leppä aiheuttaa syopaa muihin puihin. kuttavat esimerkiksi kevään aikaisuus tai myöhäisyys ja ilman lämpötila. Kuvassa Luontoi/lan asiantuntijat, jotka vastaavat kysymyksiin myös Suomen Luonnon palstoilla, vasemmalta lintumies Seppo VuolaQto, kalamies Harri Dahlström, hyönteistutkija Kauri Mikkola, kasviekspertti Seppo Vuokko ja nisäkkäiden tuntija Matti Helminen. Todennäköisimmät selitykset suuriin munamääriin ovat joko kahden naaraan yhteispesyeet, ehkä pikemminkin peräkkäiset pesyeet, jolloin ensimmäinen munija ei jostakin syystä ole hautonut omaa pesyettään ja uusi naaras on muninut pesään uuden pesyeen ja hautoo sitten kaikkia munia, taikka yhden ja saman naaraan ensimmäinen muninta on keskeytynyt esimerkiksi ihmisen aiheuttaman häiriön tai takatalven johdosta, jolloin muninta ikään kuin alkaa alusta, ja munamäärä kohoaa yli normaalin. vsk. Isoja puita ei versoruoste enää pahemmin vaivaa, eikä versoruosteen kesäitiöitäkään muodostu isojen haapojen lehdissä yhtä runsaasti kuin nuorissa vesoissa. Esimerkiksi kuusen talvikinruosteen toisena isäntäkasvina ovat talvikit, ja vastaavasti kuusen suopursunruosteen toisena isäntänä suopursu. Viimeksi mainitut luvut ovat kuitenkin poikkeustapauksia ja vuosittain tavanomainen vaihtelu liikkuu hieman suuremmalla välillä kuin 8-10. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähe/lää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vasta11aviksi osoiueeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 HELSINKI. Pitäisikö lepät kaataa pois. 45. Jos kysymykseen lii11yy materiaalia, jonka haluat palautettavaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoitet/U palauwskuori postimerkkeineen. Ainakin kysyjän omassa pihassa on ollut oikein jättipesyeitä: vuosi sitten 17-munainen, sen jälkeen 17ja 18-munaiset ennätyspesyeet, jolloin munia oli osaksi kahdessa kerroksessa. Talitiaisen normaali munamäärä on ensimmäisissä pesyeissä 8-10. Suuriin pesyeihin on jäänyt kuoriutumattomia munia. Sen sijaan haavan juurivesojen lehtiin keltaisia laikkuja muodostava ruostesieni aiheuttaa männyn latvaversojen käyristymistä ja kuolemistakin. Miten talitiaisen tehoruokinta vaikuttaa tiaisen pesyekokoihin. Pihamäntyjen suojelu ei siten edellytä haapojen tuhoamista, vaan haapa ja mänty sopivat samaankin pihaan. Tehoruokinta saattaa pitää tiaiset hyvässä kunnossa ja siten mahdollistaa niiden aikaisen muninnan ja nam välillisesti vaikuttaa pesyekokoon. Eri naaraiden munimien munien kuviointi poikkeaa jonkin verran toisistaan, joten tällaisen tapauksen pystyy silmämääräisestikin havaitsemaan. Talitiaisen niin kuin hyvin monen muunkin varpuslinnun pesyekokoon vaikuttaa munimisen ajankohta. Seppo Vuolanto Lepästä ei ole haittaa mui lle puille Pihallani kasvaa koivuja, kuusia, mäntyjä ja leppiä. On useitakin tuhosieniä, joiden kehityskierrossa on kaksi tai jopa useampiakin vaiheita, jotka elävät eri isäntäkasveissa. Leppä ei tietääkseni ole minkään muita puita vaivaavan sienituholaisen väli-isäntä. Käsitys leppien haitallisuudesta perustunee väärinkäsitykseen. Seppo Vuolanto T ehoruokinnal la jättipesyeitä. Ei tarvitse. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. nöitsijän ja naapureiden kanssa, on varmaankin mahdollista ruokkia talviIintuja. Seppo Vuokko Yleisradion Luontoilta lähetettiin 200. Muissa pesissä munia on ollut vähemmän
In the 1950s estimates placed the total number of pairs (albeit perhaps pessimistically) at about 8,000. Raimo Virkkala of the University of Helsinki Zoology Department has been commissioned by the Ministry of the Environment to draw up the programme. Half of the shores in the renowned land of thousands of lakes have al-------------------------------. Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). Even in the Åland islands clear cuts are beginning to threaten the 22 pairs that nest there. In the south of the country as many as twothirds have sprouted summer houses. Hedge sparrow in Finland by Jari Tuomenpuro Suomen Luonto 47(3): 18 Recently the hedge sparrow has been increasing rapidly in numbers in Finland. Even though several dozen endangered animal and plant species inhabit shores, only one per cent of Finland's lake shores lie in localities protected for other reasons. The maximum devastation has occurred in the Vaasa archipelago off the western coast, where 21 pairs of the birds habitually breed. Virkkala stresses the need for more research; even the reproductive biology of the species in Finland is still poorly known. Translated by Leigh Plester Seuraavassa numerossa: • Luonnonsuojelutyön viisi vuosikymmentä • Karhu ja joutsen, kielo ja maakuntakukat kansalliset tunnuksemme • Miten voivat järvemme. Communes could play a much larger role in protection than they actually bother to do, by controlling building construction. In spite of such a gloomy forecast, the species actually began to increase when the WWF started to provide winter food for it in the form of uncontaminated abattoir offal, and the toxin loading in the Baltic Sea area fell . lf ali other steps fail, it may be necessary to resort to saving the species by keeping the last survivers in captivity. In recent years forestry organizations owning extensive tracts of land have been vigorously selling off plots on large, previously untouched lake shores. By the early 1970s there were 250,000 pairs. An island can only be protected against road building, cabin construction, and unbridled forest harvesting by buying it outright. White-tailed eagle nesting sites in jeopardy by Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja and Risto Palokangas Suomen Luonto 47(3):13 So devastating was the effect of environmental toxins on bird of prey reproduction in the 1960s that experts predicted the total demise of the white-tailed eagle. However, the Government's meagre budget for nature conservation purposes, even with financial assistance to projects from the WWF, make it impossible to consider purchasing more than a tiny handful of these islands every year. Only every seventh whitetailed eagle nest site now !ies less than 200 metres away from the nearest cut. The menage a trois relationship (one hen and two cocks) involving about a tenth of the population has been recorded even in Finland. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Conservation programme for white-backed woodpecker by Antti Halkka Suomen Luonto 47(3):6 1986 saw the publication of Finlarid's Red Data Book in which the country's animal and plant species were classified into the categories 'require monitoring', 'vulnerable', 'endangered' and 'extremely endangered'. The first bird species to receive attention is the white-backed woodpecker, for which a programme is urgently required in view of the reduction in its numbers to just 30-40 pairs over the whole country. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk (jäsenet)/170 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi (jäsenmaksu 60 mk) Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTI NUMERO ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/1 00003 Helsinki ___________ . vsk.. _________________ J 46 SU0MENLLJONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland ready been built on. The birds could also be assisted in finding each other, one of the problems of low density populations being the high probability of the two sexes failing to cross paths. Some 8000 new holiday dwellings go up each year , most of them right on the shore. In Britain in the 1970s onithologists discovered that the mating habits of the species were exceptionally complicated. Breeding has improved constantly, with Finland's 65 white-tailed eagle pairs rearing 34 young in 1987. Unfortunately there is now a danger of this healthy situation taking a turn for the worse, as extensive clear fellings have appeared on many of the islands on which the birds nest. Finland's construction Acts do not protect lake shores, and its politicians have failed to reach an agreement on a 'Shore Protection Act' . Moreover, there has been a drastic increase in road and summer house building as well. One viable conservation proposal would involve forest management changes in the white-backed woodpecker's haunts. • Saimaannorpalla on toivoa SUOMEN LUONTO 3/ 88 47. Shores becoming summer house shanty towns by Ritva Kupari Suomen Luonto 47(3):28 Anxiety over the likelihood of unspoiled lake shores soon being covered by summer houses has been steadily increasing in Finland. Some years ago a marine and freshwater habitat protection group proposed the conservation of around six per cent of Finland's sea shores and about five per cent of its lake shores, but no bill has ever been brought before Parliament. Biologists fear that it may go the same way as the middle spotted woodpecker in Sweden, whose numbers become so badly depleted that the species finally <lied out in 1983. A conservation programme is being prepared for every endangered species in which the factors threatening the species are being documented in as much detail as possible and appropriate conservation measures actively sought. This work follows along the Iines of a programme prepared in California for the spotted owl. Increases in the amount of coniferous forest habit due to modern forestry objectives seem to be the most likely explanation for this phenomenal rise in numbers
Niin ne tekevät lajinsa mukaan, sillä vastaluotu maa on autio ja tyhjä. Maljasienen musta aukko imee kaiken sisälle osuvan valon, joka muuttuu arvokkaaksi lämmöksi lokakuisella turpeella. Kova kamppailu valosta ja elämästä, ravinnehiukkasista, joita mänty karistelee. Kilpailijat eivät ole vielä ehtineet. Hyvin yleinen. Tällä sienellä on useita vaikeasti tunnetta via lähilajeja. Ulkopinta jyväksikäs, usein hieman punertava. Sammalet piikittelevät lehdillään joka suuntaan haravoidakseen kaiken saatavissa olevan valon. Tumman (vihertävän) ruskea, maljamainen sieni. Lienee syötävä, mutta vähäarvoinen. Paljaalla maalla teiden varsilla ym. vsk. Atomi "halkaisematon osa". LIIKETTÄ LAKIN ALLA Tähteiden sota Uusi tienpenger karulla kankaalla, tähtitaivas. 47. Meidän kaikkien tähden. Ulos tulee vain kostea hämähäkinseitti, joka muistuttaa atomin vanaa kuplakammiossa. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Alkovuokko Maksamaljakas (Peziza badia). SUOMEN LUONTO 3/ 88 47
Ainutkertaiset kuvat vaativat huippujäljen. Valokuvaaja Hannu Hautalan luontovalokuvat näkyvät aikakauslehdissä, mainoksissa ja kirjoissa. , toteavat Hannu Hautala ja lukuisat lehtija kirja-asiakkaamme. '" naa p JOn. •. lisäksi yhteydet kirjapainoon ovat 1iyvä.;;-t '_' ___,, Forssan Kirjapaino Oy. "Ammattitaitoisten tekijöiden ·: on helppo loytaa ~ =----;;.~ ~ · paras lopputulos. "On hyvä työskennellä, kainen painotyö valmi~ toon yksilöllisesti ammattitaito Jai. ~____, Esko Aaltosen katu 2, Forssa r (916) 28 550