z LJ.J 6 :J V") Irtonumero 33 mk Palokärkeä kolottaa Valtio unohti vuotoslaiset Turvetta ylle
12 Sankari, Aura Koivisto ............................................ Säästötilaus 265 mk. 228 08203 Iiri s Lappalainen. 33 Riukuaita luo tunnelmaa, Olli Marttila ................ Suomen Luonto pyritiiän painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. 38 Luonnonsuojelun tienviittoja 4 (5) Muisteluksia, mietteitä, mielipiteitä. Osmo Sarin .............................. l/111oitus111yy11ti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Kaakao matkaa meille Euroopan kautta, Juha Valste ................................................................ Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 46 Maailman suurin kaivosyhtiö tähyää Lapin malmivaroja, Anne Brax ......................................... z LU 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Runebergi nkatu 15 A 23 00100 Helsin ki puh. 16 Lastut lentävät pihapuusta, Matti Torkkomäki ..... Äyriäisten juhlaa, Seppo Vuokko ........................... (90) 228 08209, 228 08210 ja 228 08224. vsk.. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00 15 1 Helsinki puh. Jokainen metsään jätetty pökkelö ja perkaamaton ran.talepikko riemastuttava! taskun.kokoista koputtelijaa, sivut 22-24. 22 Ei kai varpusen kokoisia tiklwja olekaan. Kansikuva: Matti Torkkomäki seurasi palokärjen pesintää alusta loppuun, sivut J 8-21. Kotilnaasta ........................................................................ Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. 59 SUOMEN LUONTO 3/94 53. 54 Kysy luonnosta .. 18 Palokärki on naapu1iksi aika kummallinen, se on töissä aamusta iltaan pyhäpuku päällä. 13 Varjella vai viljellä. 10 Kysy ekoneuvoa .............................................................. Kohti ympäristövastuuta ja herkkyyttä, Riitta Wahlström ........................................................ 48 Mielipiteitä, keskustelua .......................................... 26 Muotikuteet turvesoilta. Huima pudotus menneisyyteen, Olavi Heikkinen ja Juha Valste ............................... (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 42 1 lrtonumero 33 markkaa. Luonnonsuojelun etiikkaa, Pentti Linkola ........... Seuraamme kehitystä ja valitsemme aina vähiten luontoa pi laavan vaihtoehdon. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 52. Vuotoslaiset jäivät vaille oikeusapua, Mikko Niskasaari ..................................................... : ...................................................... 40 Vuoden Luontokuva ottaa kantaa. Erilainen luontokuva, ........................................... (90) 228 08 1 telefax: (90) 446 9 14 Päätoi111i11aja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toi111i11ajat Anne Brax, 228 08203 Antti Halkka. 25 Turve hoitaa ja lämmittää, Iiris Lappalainen ........ .42 Yhdysvaltalaisen Grand Canyonin reunalla ei saa horjahtaa. 34 Riukuaita ei olekaan mikä tahansa kyhäelmä. 228 082 16 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Ai la Maikki. Olavi Heikkinen ja Juha Valste kävivät Arizonassa kurkkimassa Grand Canyonin reunan yli. Käyttämällemme pai nopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. 14 Puheenvuoro luonnonsuojelun motiiveista. 2 Pikkutikat ovat vähentyneet. Katso sivuilta 42-46 miten kävi. Pikkutikka tarvitsee apua, Pertti Koskimies ......... 56 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. 228 082 18 Värierollelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Ki,japaino Oy Aikakausleht ien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luolllo i/111estv)' kuukausittain, paitsi kesä-hei11äki1ussa kaksoisnumerona. 58 Turvapaikka Korkeasaaressa: Kaksikyttyräinen kameli .................................... 50 Kirjoja ...................................................................... Ti/aushimwt Vuosikerta ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomai lle 290 mk. 29 Järven syvänteessä on äyriäi sten salaperäinen maailma. 4 Kuluttajan valinnat ........................................................ Summaries of the Main Articles .............................. Onneksi lintua voi auttaa. Ulkomailta ...............................................................
3. Liito-oravia asustaa tiheämmin kuin ehkä missään muualla Suomessa. Toimiminen "luonnon äänenkannattajana" on tuottanut hedelmää. Tällainen on Nuuksion kansallispuisto, jonka perustamista koskeva laki astui voimaan maaliskuun alussa. 53. Retkeilyä on varmasti jollain tavalla kuitenkin kanavoitava, jotta maasto ei liiaksi kulu; sehän on kaikkien etu. Ilmeisesti myös kalastus sallitaan joissain järvissä ja lammissa. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Sitä aiotaan tulevina vuosina vielä jonkin verran laajentaa. Silloin tällöin saadaan kuitenkin myös hienoja voittoja, jotka poikkeuksetta ovat vaatineet vuosien sitkeän työn. Mäntykankailla laulelee kulorastas ja kesäöisin kantautuu kehrääjän hyrinä. Suomen luonnonsuojeluliitto alkoi ajaa puistoa aktiivisesti 1980-luvun puolivälissä. Luonnonystävien työllä saatiin torjuttua lisäksi seudun rauhaa uhannut massiivinen kilpahiihtokeskus. Aivan pääkaupunkiseudun kyljessä olevan Nuuksion suojelua esitettiin jo 1950-luvulla, mutta kansallispuistoksi sitä ehdottivat ensimmäisen kerran Urpo Häyrinen ja Martti Linkola Suomen Luonnossa 2/1 967: "On itsestään selvää, että kasvava Suur-Helsinki tarvitsee oman enemmän tai vähemmän alkuperäistä luonnonmaisemaa edustavan alueensa. Nuuksion 16 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto on eteläisimmän Manner-Suomen ensimmamen. vsk. Ruuhka-Suomeen tulisi pikimmiten perustaa vielä muitakin kansallispuistoja, kuten Repovesi Kymenlaaksoon ja vastikään esiin noussut puistohanke Kytäjän maille Hyvinkäälle. Kansallispuistossa saa liikkua vapaasti, samoin kerätä sieniä ja marjoja. Myös Suomen Luonnossa on edistetty Nuuksion suojelua parilla laajalla artikkelilla ja lukuisilla pienemmillä jutuilla. Ilman pysyvää rauhoitusta tällaiset alueet tärveltyvät vähä vähältä. vuosikerta 3 1994 Hieno voitto Nuuksiossa Luonnonsuojelijat ovat tottuneet tappioihin. Asia olisi ainakin osittain hoidettavissa siten, että Tervalammin valtionmaa Vihdin ja Espoon rajalla muodostettaisiin kansallispuistoksi." Kansallispuisto vaati kuitenkin kovaa työtä luonnonsuojeluliikkeeltä. Maisemiltaan ja luonnoltaan Nuuksio on hämmästyttävän monipuolinen ja erämainen ollakseen näin lähellä miljoonan ihmisen muurahaispesää. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. · Kansallispuistot ovat lahjoja tulevillekin polville; tulevat pääkaupunkiseutulaisetkin muistelevat taatusti kiitollisena Nuuksion perustamista. Jorma Laurila Soidinsuo Nuuksion kansallispuistossa. Siellä tallustelevat ilvekset ja kirkkaissa järvissä sukeltelevat kuikat. Myös Metsähallitus on suhtautunut puistoon kiitettävän myönteisesti ja vauhdittanut sen perustamista. Monet viettävät myös unohtumattomia öitä sen erämaisissa tunnelmissa, joko teltassa tai kämpässä. Nuuksion maisemissa vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä
vsk.. i Tulokset eivät kerro mitään metsien kokonaiskasvusta, jota mitataan valtakunnan metsien inventoinneissa. Niissä käydään läpi Suomen metsät maastossa ja satelliittikuvin. Myös yleisö voi tuoda kuviaan esille ja saada halutessaan henkilökohtaista palautetta tilaisuuden esiintyji ltä. D SUOMEN LUONTO 3/94 53. Tutkija Erja Heinon tekemän selvityksen mukaan uudisrakennuksilta voidaan saada talteen ainakin 70 prosenttia jätteistä. maaliskuuta klol0.10. D Suomi joutuu tiukentamaan rantojensuojelua Kansainväliset sopimukset ja mahdollinen Euroopan unionin jäsenyys vaativat Suomea tehostamaan luonnonsuojelua. Saunan pystyttäminen olisi kuitenkin sallittua. Natura Lumen Turun Linnassa 9. Tästäkin tulee iso kuusi. Tilaisuudessa on kuvaesityksiä ja esitelmiä sekä näyttelyitä. (90) 730 645. Juha Taskisen luontodokumentti saukosta esitetään televisiossa maaliskuussa kahtena päivänä. Kokemäenjoen suiston ja Meri-Porin arvokkaiden lintuvesien ääreltä löytyy tänä keväänä viisi lintutornia. Lisätietoja ohjelmasta antaa valokuvataiteen ohjaava läänintaiteilija Juha Suonpää puh. Esimerkiksi Itämeren suojelusopimus velvoittaa suojelemaan 100-300 metrin levyisen kaistan rantaviivasta. "Vaatimukset nousevat esiin jo pelkän lainopillisen tarkastelun perusteeella; kyse ei ole mistään mielivaltaisista ehdotuksista", toteaa hallitusneuvos Lauri Nordberg ympäristöministeriöstä. Etelä-Suomen kuuset kasvoivat huonosti Eteläisimmän Suomen kuuset ovat viiden viime vuoden aikana kasvaneet paksuutta keskimääräistä heikommin. huhtikuuta klo 10.00-22.00. lvalonjoen jylhä ja asumaton luonto tarjoaa erinomaiset puitteet retkeilylle, kalastukselle ja kullanhuuhdontaan. Tosin hitaammin kuin viisi vuotta sitten. Anne Brax Maan ja kiven lisäksi rakennuksilta tulee mm. Ohjeita voi tiedustella Lapin luonnonsuojelupiiristä puh. Avohakkuu ja rakentaminen olisi rantakaistalla kielletty. Tapahtuman teemana on ihmisen ja luonnon suhde, jota hahmotetaan esittelemällä mm. Herrasmiehiä lumikentillä Moottorikelkkailija voi olla luonnossa joko häirikkö tai lumikenttien todellinen herrasmies. Saukkopuro, TV 2, tiistaina 22. Valmistaudu luontoelämykseen Suomi on Euroopan viimeisiä alueita, missä saukkokanta on elinvoimainen. (949) 628 173. Lisätietoja tutkimuksesta saa Erja Heinolta, puh. Suomella onkin erityinen vastuu tämän veikeän eläimen tulevaisuudesta. Valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sisältyvää Preiviikinlahden perää voi tarkkailla KaarIuodon lintutornista, ja Preiviikin kalarantaan rakennetusta tornista saattaa joskus nähdä jopa satoja joutsenia yhdellä kertaa. Metsäntutkimuslaitos mittasi 1500 puun vuosilustot eri puolilla maata ja vertasi tuloksia 30 vuoden keskiarvoihin. (960) 31 1 551. huhtikuuta 1994. si puolestaan tiukentaa lajien suojelumääräyksiä; rauhoitetun lajin lisääntymisja levähdysalueilla ei saisi rakentaa eikä viljellä maata. Huonokasvuisia kuusikoita on löytynyt muun muassa Perttelistä, Karkkilasta, Tammelasta, Hollolasta, Nastolasta ja Vihdistä. D pin luonnonsuojelupiirin ja Inarin luonnonystävien laatimista Herrasmieskelkkailijan maastoohjeista. Ohjelmaa on kuvattu neljän vuoden aikana Enonkosken, Kerimäen ja Savonlinnan puroilla. Ivalonjoki virtaa läpi Hammastunturin erämaan, jonka hakkuita Metsähallitus on suunnitellut jo pitkään. Kilpeä lintu torniin Kaarluodon tornista voi tarkkailla Preiviikinlahden pohjukkaa. Lisätietoja lintutorneista saa Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimistosta, lsolinnankatu 2, 28100 Pori, puh. Itämeren rantojen suojelu ei Nordbergin mukaan välttämättä vaadi erillistä rantalakia, vaan suojelu voitaisiin hoitaa kaavoituksella ja rakenn usmäärä yksillä. Teemuluodon tornista saattaa muuttoaikaan nähdä harvinaisiakin lintulajeja ja sieltä voi tähyillä Kokemäenjoen suiston komeimpia osia. Levon lammen tornista voi ihailla muuttomatkalla olevia vesilintuja ja kahlaajia heti jäiden lähdettyä, ja Enäjärven tornista näkyy melkein koko 47 hehtaarin suuruinen lintujärvi, yksi Suomen parhaita. maaliskuuta, klo 12.25 ja keskiviikkona 23. Turun Linna arvoisessaan käytössä Valokuvatapahtuma Natura Lumen linnoittautuu Turun Linnaan huhtikuussa. Muutaman vuoden, tai edes vuosikymmenen, kasvun perusteella ei voi tehdä kovin syvälle meneviä johtopäätöksiä. Jos ei ole aivan varma siitä, mitä herrasmieheltä tai -naiselta odotetaan, ohjeita löytää LaI valonjoelle Tapiolan kirjastosta Nurmijärveläisen opiskelijan Pekka Luukkolan mustavalkokuvia Ivalonjoelta on esillä Espoon Tapiolan kirjastossa 5.-16. luonnon kuvaamisen eri lähestymistapoja. (939) 891 216. Kasvun vaihtelun syynä voivat olla '2 epäsuotuisat säät, mutta myös ] ilmansaasteiden vaikutusta tut;;; kitaan. Luukkolan kuvat ovat viimekesäiseltä kanoottiretkeltä. EU:n jäsenenä Suomen tuliRakennusjätteen lajittelu onnistuu Suomen luonnonsuojeluliitto ja Eka-yhtymä ovat käynnistäneet rakennusjätteen hyödyntämisen Hakan työmailla Helsingissä. puuta, kipsiä, metallia, pahvia ja muovia, jotka voidaan ohjata hyötykäyttöön. Professori Kari Mielikäinen Metlasta muistuttaa, että puiden kasvussa voi olla pitkiäkin hyviä ja huonoja kausia. Selvityksen mukaan kokeilussa mukana olleet työntekijät suhtautuvat lajitteluun myönteisesti ja aikovat jatkaa sitä seuraavissa työkohteissa
Kettu astuu ohuen lumikannen läpi, silmukka jää jalkaan ja putkenpätkä laahaa mukana. Pelkästään varavoimaloiksi suurvoimaloita olisi rakennettu 10 000 megawattia. Vuosikymmenen lopussa tehoa olisi 47 000 megawattia. Mietintöä olivat laatimassa kauppaja teollisuusministeriön, valtiovarainministeriön, sisäasiainministeriön, oikeusministeriön, Suomen voimalaitosyhdistyksen sekä Seutusuunnittelun keskusliiton edustajat, joten mikään harrastelijoiden luonnostelma se ei ollut. Se odottaa, että silmukka puuduttaa jalan ja sitten se puree jalkansa poikki, vapaaksi. Loukusta eläimen voi vielä päästää tarvittaessa vapaaksi. Tällä vuosikymmenellä voimaloita rakennettaisiin kovalla tahdilla monessa paikassa: Virolahden Harvajanniemessä, Ruotsinpyhtään Vahterpäässä, Helsingin ja Porvoon välillä, Paraisten Lernlahdessa, Munsalan Klubbskatassa, Pyhäjoen Yppärissä, Haukiputaan Virpiniemessä, Tampereen Niihamassa ja jossakin muualla sisämaassa Jyväskylän-Kuopion suunnasKetunpyynnissä käytetään monenlaisia konsteja. Kuvassa Imatran Voiman kivihiilivoimala Naantalissa. Huipun aikana viime helmikuussa siitä oli käytössä noin 11 000 megawattia. Vuoden 1974 öljykriisi osaltaan palautti suunnitelmat sittemmin lähemmäksi maanpintaa. Toimikunta pohti myös, OHO! "Uusimpia keksintöjä ketunpyynnissä on jalkanaru. vsk. Haastateltavana on metsästäjä Lassi Purho, jonka "puhuessa SUOMEN LUONTO 3/94 53. Toimikunnan mietinnöstä sai tietenkin vain kalpean aavistuksen siitä, kuinka paljon maaja vesistöalueita suurvoimalat ja niihin liittyvät voimajohtolinjat, satamat ja liikenneväylät olisivat vaatineet, ja miten paljon luontoja ympäristöarvoja olisi tuhoutunut. minne suurvoimaloita rakennettaisiin vuoden 2000 jälkeen, ja koko suunnitelma käsitti 64 000 megawattia suurvoimalatehoa eli 64 kappaletta sellaisia voimalaitosyksiköitä, jollaisen rakentamisanomus äänestettiin eduskunnassa kumoon viime syksynä. Oikea erämies näet saa selville ne ketun jäljet, joissa se kulkee toistuvasti. Pertti Honkanen Saaramaan metsäalueella ketuista, sanoissa kuvastuu aidon erämiehen kunnioitus vastapeluria kohtaan." Metsästyslaki uudistui viime vuoden elokuussa, ja sen myötä jalkanaru sallittiin tietyin edellytyksin, ansoilla on mm. Purhon pyydys on siis lainvastainen. Voimalaitoksille sijoituspaikkoja etsineen toimikunnan laskelmien mukaan Suomessa tarvittiin 16 000 megawattia uutta suurvoimalatehoa vuoteen 1985 mennessä ja 24 000 megawattia lisää vuoteen 2 000 mennessä. Jos toimikunnan suunnitelmat vuodelta 1974 olisivat toteutuneet, Suomessa olisi jo noin 35 000 megawattia voimalaitostehoa. Vuosituhannan vaihteen jälkeen suurvoimalaa voitaisiin odottaa Pernajan Hästössä, Bromarvin Storholmissa, Särkisalon Niksarissa, Uudenkaupungin Pyhämaassa, Uudenkaarlepyyn Torsössä, Himangan Korkeakarissa ja Simon Laitakarissa. Huhtikuussa 1974 valmistunut Voimalaitosaluetoimikunnan mietintö on hurjimpia Suomessa laadittuja energiapoliittisia suunnitelmia. Toimikunta laski esimerkiksi 6000 megawatin ydinvoimalan vaativan jäähdytysvettä lähes Suomen suurimpien jokien, Oulujoen tai Kymijoen virtaaman verran. Lapin riistanhoitopiiristä, jonka tietoon ei ollut tullut yhtään vastaavaa tapausta Suomesta eikä Ruotsistakaan. Suunnitelmat perustuivat varsin alkeelliseen käsitykseen sähkön kulutuksen kasvusta: eksponentiaalinen kasvu jatkuu samalla vauhdilla kuin ennenkin. Se toppaa ketun menon ja eläin jää saaliiksi." "Kettu pääsee narusta, jos aikaa riittää. KOTIMAASTA Suomessa on voimalaitoskapasiteettia runsaat 14 000 megawattia. Esimerkiksi toimikunnan arvio 1990 sähkönkulutuksesta oli kaksi kolmasosaa toteutunutta suurempi. Narussa on oltava toppari, joka estää silmukan kiristymisen liiaksi. Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan asetus edellyttää myös, että jalkanarun silmukan halkaisijan on oltava ansan !aukeamisen jälkeen vähintään 30 millimetriä: näin ketun jalka ei pääse puutumaan eikä jäätymään. Jos suunnitelma olisi toteutunut, esimerkiksi Inkoon Kopparnäsissä olisi jo 6 000 megawatin ydinvoimala, samoin Olkiluodossa. Tämä vahvistettiin mm. Hullut suurvoimalasuunnitelmat Jos 20 vuoden takaisen virallisen komitean suunnitelmat olisivat toteutuneet, Suomessa olisi tämän vuosikymmenen lopussa 40 tuhannen megawatin voimalaa. sa. käytävä kerran vuorokaudessa. tammikuuta 1994. Naapurimaassamme pyyntimenetelmä on ollut käytössä jo kymmenen vuotta. Kettu selviää kolmijalkaisenakin hyvin pitkälle, Purho tietää." Näin kirjoittaa t01m1ttaja Olavi Hotinen Kouvolan Sanomissa 9. Lumeen jäljen alle kaivetaan kuoppa ja siihen asennetaan putki, jossa on jousi ja narusilmukka. Alice Karlsson 5 f. Näistä useat olisivat jo toiminnassa
Tammisaari ottaa uuden jätelain tosissaan Vuoden alussa voimaan tullut uusi jätelaki velvoittaa kunnat muun muassa järjestämään jätteiden hyötykäytön ja ulottamaan jätehuoltopalvelut koko kunnan alueelle. Keräyssäiliöitä olisi ympäri kuntaa vilkkaasti liikennöidyissä paikoissa, esimerkiksi kauppojen pihoilla. Esimerkiksi Saksassa se on jo liki 30 prosenttia hyväksytystä enimmäispäiväsaannista. Rosk 'n Roll -järjestelmään kuuluu kahdenlaisia hyötyjätteen keräilypisteitä. Pienempiä keräyspisteitä olisi toistakymmentä, ja niihin voisi viedä paperia, pahvia, lasia, metallia ja paristoja. Alueella toimivat muun muassa kehitysapujärjestöt UFF ja Pääskyt, 4H-yhdistys, sotainvalidit ja martat. Se antaa viranomaisille nykyistä paljon enemmän keinoja jätehuollon järjestämiseen", iloitsee Tammisaaren kaupungin ympäristötarkastaja Kenneth Holm. Kunnalla on Tammisaaren keskustassa säiliöitä, joihin voi viedä jätelasia, paperia ja paristoja. Tammisaaressa asuu myös valtakunnan kuuluisuus Kalle Augustsson, joka on vienyt ruokaa ja vaatteita Viroon, kurdeille Turkkiin ja Bosnian sota-alueille. Todennäköisin ratkaisu on jätehuollon antaminen LänsiUudenmaan kuntien omistaman yrityksen hoidettavaksi. Holopainen kuitenkin korostaa, että imetyksen hyvät puolet painavat vaakakupissa enemmän kuin maidon ympäristömyrkyt. Kiireellisimmin olisi tutkittava teräsja muoviteollisuuden päästöt. Kannattaako Helsinkiin tulla. Kaikkialla maailmassa äidinmaidon dioksiinipitoisuudet ovat muuhun ravintoon nähden korkeita. kaatopaikkapaloista, metalli-, kloorialkalija tekstiiliteollisuudesta sekä moottoriajoneuvoliikenteestä. D reippaasti dioksiineja. Dioksiineja jo äidinmaidosta Erittäin myrkyllisten, syöpää synnyttävien dioksiinien ja furaanien määristä ympäristössämme on vain arvioita. Holopaisen mukaan Suomessa olisi välittömästi selvitettävä dioksiinien ja furaanien päästölähteet ja asetettava myrkyille raja-arvot. vsk.. KOTIMAASTA Suomen ensimmäinen ilmanlaatutolppa reagoi Helsingin keskustan epäpuhtuksiin. Kun tilanne on hyvä, osoitin näyttää vihreää, kun se huononee, nousee mittari keltaisen (tyydyttävä) ja oranssin (välttävä) kautta kohti punaista (huono). "Nykyinen järjestelmämme ei riitä jätelain määräysten täyttämiseen", Holm toteaa. Helsinkiin Tuusulantietä tuleva voi tarkistaa kaupungin ilmanlaadun uudesta näyttötaulusta ja tarvittaessa kääntyä takaisin. Helsingin ilmanlaatuun vaikuttaa voimakkaimmin liikenne. Ongelmajätteitä ja metalliromua voi viedä myös kunnan varikolle. Jäteauto Joonas kiertää kerran vuodessa keräämässä maatalouden ja kotitalouksien ongelmajätteitä. Keuhkovammaliitto toivookin, että henkilöautoilijat muistaisivat vastuunsa ja harkitsisivat myös joukkoliikennevälineiden käyttöä. Myös sahojen kloorifenoleissa on epäpuhtautena dioksiineja. Keuhkovammaliiton pihaan pystytetty "Oltermannin tolppa" reagoi Helsingin keskustan ilman epäpuhtauksiin, rikkidioksidiin, typpidioksidiin, häkään, otsoniin ja pölyyn. Tavallisimmin mittari jököttää kuitenkin keltaisella alueella. Alice Karlsson Pienempiin keräyspisteisiin voi pian Tammisaaressa tuoda paperin, lasin ja pattereiden lisäksi myös metallia ja pahvia. Paremmin varustettuja, miehitettyjä keOulu järven ylitystieltä katosi kannatus Luonnonsuojelijat ovat saaneet rinnalleen Oulujärven ylitystiekiistassa suurteollisuuden ja maakuntalehden. Kemisti Kari Holopaisen vesija ympäristöhallitukselle tekemän selvityksen mukaan ihmiset saavat suurimman osan dioksiineista ja furaaneista ravinnosta. Ulkomaisten tutkimusten perusteella tiedetään, että myrkkyjä tulee mm. Tämä Rosk 'n Roll -niminen yhtiö on jättänyt kunnalle tarjouksen jätehuollon järjestämisestä. "Uusi jätelaki on tervetullut uudistus. Maaseudulta kiinteät hyötyjätteen keräyspisteet kuitenkin puuttuvat. Kalarehulla ruokittujen kanojen munat sekä kirjolohi saattavat myös sisältää 6 Tolpan musta pilari liikkuu ilmanlaadun mukaan. Tarvittaessa kunta voi myös määrätä asukkaat vaikkapa kompostoimaan. Ympäristöstä saamamme dioksiinija furaanimäärät ovat jatkuvasti kasvussa. Tähän asti hyötyjätteiden keräily on 11 000 asukkaan Tammisaaressa ollut enimmäkseen järjestöjen työsarkaa. Yhtyneiden Paperitehtaiden Kajaanin yksikön johtaja Pauli Hänninen räjäytti Kainuussa uutispommin ilmoittamalla tammikuun lopulla, että yhtiölle Oulujärven ylitystie on tarpeeton ja yhteiskunnan pitäisi SUOMEN LUONTO 3/94 53. Tutkituista ravintoaineista korkeimmat dioksiinipitoisuudet on merikaloissa. "Oleellista näissä yhdisteissä on se, että ne eivät katoa luonnosta mihinkään", Holopainen painottaa
Murskaantunutta rapakivigraniittia on paksu kerros", kertoo Martti Lehtinen Helsingin yliopiston Geologian museosta. Uuden suuren meteoriittikraatterin löytyminen on maailmanlaajuisestikin merkittävää, sillä läpimitaltaan yli satametrisiä kraattereita tunnetaan vain noin 150. Korotuspaineita tuovat hyötyjätteen keräily ja kaatopaikkojen tason parantaminen. Kainuun Sanomat, joka on kymmenen vuotta ajanut kiiSUOMEN LUONTO 3/94 53. Nämä murtuma.rakenteet aiheuttaa meteoriitin törmäysisku. Turhaksi, tarpeettomaksi ja ympäristölle tuhoisaksi todetun ylitystien ainoaksi kannattajaksi on jäämässä maakunnan aluekehitysviranomainen Kainuun Liitto, joka esittää tämän vuoden toimintasuunnitelmassaan, että tielaitos ryhtyisi selvittämään hankkeen ympäristövaikutuksia. Iskuvoima on valtaisa, sillä pudonnut taivaankappale on painanut tuhansia tonneja, ja sen nopeus on ollut jopa 100 000 kilometriä tunnissa. Emme ole toistaiseksi suunnitelleet, että pakottaisimme ihmisiä siihen jätehuoltomääräyksin", Holm sanoo. Oulun tiepiirin ympäristösuunnittelijan Ismo Karhun mukaan piiri ei ole varautunut ylitystietä koskeviin selvityksiin tänä vuonna ja senkin jälkeen on mietittävä tarkkaan mihin toimiin ryhdytään, koska kalliita tutkimuksia ei kannata tehdä turhaan. Todisteet riittäviksi katsoneeseen ryhmään kuuluvat Svenssonin, Pippingin ja Lehtisen ohella Anneli Uutela, ruotsalainen Mauritz Lindström ja virolainen Väino Puura. Niihin voisi toimittaa edellisten lisäksi myös puutarhajätteitä, lumppuja, puuta, kumia ja muovia, poltettavaksi kelpaavaa pakkausjätettä sekä ongelmajätteitä. Lumparnin merenselkä Maarianhaminan koillispuo'lella on osoittautunut meteoriittikraatteriksi. Kaksi niistä on järviä: Sääksjärvi Satakunnassa ja Lappajärvi Pohjanmaalla. vaasti ylitystietä, otsikoi tammikuisen pääkirjoituksensa: "Luovutaan ylitystiestä". "Meteoriitti on pudonnut alueelle ainakin 1 000 miljoonaa vuotta sitten mutta todennäköisesti vieläkin aikaisemmin", sanoo Frederik Pipping Geologian Tutkimuskeskuksesta. "Tammisaaressa ihmiset ovat perinteisesti kompostoineet itse biojätteensä. Lehden mukaan on aika pysähtyä miettimään, kannattaako tiehen enää uhrata työtä ja rahaa. Siirtymäkauden jälkeen Tammisaareen ei jäisi yhtään kaatopaikkaa. Hyötyjätteen vastaanotto keräyspisteissä olisi ilmaista, ja kaatopaikkajätteiden määrän vähentämisestä palkittaisiin pienemmin kuljetusja käsittelymaksuin. Kaikki LänsiUudenmaan hyödynnettäväksi kelpaamaton jäte vietäisiin jätekeskukseen, jonka paikaksi on kaavailtu Karjaan, Lohjan ja Inkoon rajalla sijaitsevaa Mustiota. Isot meteoriitit lienevät hajonneiden planeettojen jäänteitä, joiden kotiseutua ovat Marsin ja Jupiterin väliset tienoot. Suomessa on nyt viisi var+ -~ mennettua meteoriittikraattekäyttää rahaa mieluummin nykyisten yhteyksien kunnossapitoon. Laissa sanotaan myös, että jätehuoltomaksun pitää kannustaa ihmisiä jätteiden lajitteluun ja vähentämiseen. Niitä oli valmiina Paraisilla, sillä kalkkiteollisuus oli takavuosina kiinnostunut Lumpamin altaaseen vajaat 500 miljoonaa vuotta sitten kerrostuneesta kalkkikivestä. Anne Brax KOTIMAASTA Lumparnista Suomen viides meteoriittikratteeri Lumparn on lähes saareton. "Löysimme kairasydämistä pieniä lasisia sulaneen kiven kappaleita eli niin sanottua sueviitia sekä kvartsisia shokkilamelleja. Sen jo synnyttyä alueelle kerrostunut kalkkikivi on peräisin ordoviikkikauden merieliöiden jäänteistä. Naakkiman kraatteri Savossa, Pieksämäen lähellä on järven vieressä. Kraatteri n syntyaikoihin maapallolla ei vielä ollut monisoluista elämää. Lumpamin tutkimista helpotti se, että geologit saattoivat tarkastella kallioperästä otettuja pitkiä kivipötkyjä eli kairasydämiä. Söderfjärdenin-Sulvan kraatteri Vaasan eteläpuolella erottuu painumana maastossa ja on nykyisin huomattava peltoaukea. Uuden jätelain perusteluissa ennustetaan, että jätehuoltomaksut nousevat vuosituhannen vaihteeseen mennessä huomattavasti. Antti Halkka 7. Ahvenanmaan merkillisen kattilamaisen "sisämeren" kraatteriluonne oli ajatuksena esillä jo 1970-luvulla, mutta lopulliset todisteet meteoriittikraatterista ovat viimekesäisiä. Kraatteriajatus otti tulta, kun ruotsalainen Nils-Bertil Svensson löysi Lumparnin ympärystän rapakivikalliosta niin sanottuja pirstekartioita. VR on pystynyt tarjoamaan maantiekuljetuksille kilpailukykyiset palvelut. Tie 2010 -rakennusohjelmassa ei ole Oulu järven ylitystietä, eikä korkein hallinto-oikeus ole hyväksynyt sitä koskevaa varausta seutukaavaan, sillä se on "ilmeisessä ristiriidassa luonnonarvojen säilyttämisen kanssa." Antti Ylitalo ria. Tammisaarenkin jätteiden käsittelymaksut nousevat pian, mutta vain samalle tasolle kuin ne ovat lähikunnissa. Kajaanin paperitehtaan tuotannosta kuljetetaan rautateitse noin 75 prosenttia, eikä kiskokuljetusten osuus ole Hännisen mukaan laskussa. Yhtyneiden kanta ylitystiehen on merkittävä, koska hanketta on perusteltu paljolti metsäteollisuuden kilpailukyvyn parantamisella. "Tämän osoittaa sekin, että kraatterista on jäljellä vain syvälle kulunut jäännös". räysasemia tulisi Tammisaareen pari kappaletta. Näkymä Önningbyn kylän yli koilliseen. vsk. Kotitalouksien ruuantähteitä sen sijaan ei kerättäisi keskitetysti
Pajunkissoja takatalvi ei Monet pajut kukkivat ennen lehtien puhkeamista. Moni jää kaipaamaan niiden naukuvaa ääntä ja hassun vaappuvaa kevätlentoa. Jari Salonen Pajunkissat heräävät Kevät etenee joka päivä hitusen pidemmälle. Huomaavainen kyntömies myöntää hyypälle pienen turvapaikan. Välillä tulee takaiskuja. Mansikin paluu lehmihakaan olisi myös hyypän onni. haittaa. Pajut lisääntyvät ja myös risteytyvät kärkkäästi, joten niiden tunnistaminen on vaikeaa. Se pakottaa pajujen silmusuomuissa. vsk.. Jokainen paAlice Karlsson junkissa on täynnä pikkuriikkisiä kukkia. Mikäli lintulaudalla istuu apaattisen näköisiä tinttejä tai punatulkkuja höyhenet pörröllään, on täysi syy uskoa salmonellatartuntaa. Moni lintujen ystävä tiirailee silti turhaan keväisille pelloille. Hyypän vähenemisen syy on tehomaatalous, joka jättää yhä niukemmin joutomaalaikkuja pelloilla pesiville ja ruokaileville linnuille. mäksi. Kädet kannattaa pestä huolellisesti ja lintupolot haudata maahan. Vielä 1880-luvulla töyhtöhyyppä oli Suomessa suuri harvinaisuus, mutta se kotiutui nopeasti maamme joka kolkkaan aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Päi väliä se lirisee pieninä sulavesipuroina, jotka ilta taas hyytää. Ruokintapaikan säännöllinen puhdistus vähentää riskiä. Huippu saavutettiin 1970luvulla, jolloin pareja oli jopa 160 000. Yhä useampi eteläsuomalainen pesimäpaikka jää kyl. Helposti käy niinkin, että lintulaudan siivous unohtuu. Sairaita lintuja sekä ruokintapaikkaa pitää käsitellä varoen, sillä lintujen salmonella tarttuu helposti ihmiseen. Pajulajeja ja niiden risteymiä tunnetaan Suomestakin useita kymmeniä. Vähäisillä nikkarintaidoilla sellaisen voi tehdä itsekin. Salmonella vaanii lintulaudalla Kevään lähestyessä monen lintujen ystävän kiihkein talviruokintainto hiipuu. Kevät joutuu antamaan periksi taas hetkeksi. Lintuja ei valitettavasti voi auttaa, mutta lintulauta kannattaa oitis desinfioida. Kaupoissakin on monia sellaisia malleja, joissa siivekkäät eivät pääse likaamaan ruokaansa. 8 SUOMEN LUONTO 3/94 53. Töyhtöhyyppä on vähentynyt silminnähden 1980-luvulta lähtien. Myrkkyjä ei tarvita, kiehuva vesi tappaa bakteerit. Töyhtöhyypät palailevat Suomeen parasta aikaa. Viisasta on myös hankkia ensi talveksi hyvä ruokintaautomaatti. Vimmaisella kevätsateella on neulanterävät pisarat, joilla se ajaa linnut piiloon ja vaientaa maiseman. Pajujen heteet ja emit ovat eri yksilöissä, ja vasta "poikien" keltaiset heteet ja "tyttöjen" vihertävät luotit paljastavat ne. Töyhtöhyypät ovat vähentyneet. Onko hyyppää näkynyt. Ne repeytyvät napsahtaen ja paljastavat joukoittain villavia kissoja. Jyvien ja siementen joukkoon pääsee ulosteita niiden välityksellä katala bakteeri leviää vauhdikkaasti. Metsittyvistä pakettipelloista tai heinittyvistä kesantopelloista ei töyhtöhyypälle ole juurikaan iloa, mutta laitumilla se viihtyy. Alice Karlsson Kohta sade yltyy pyryksi ja maa muuttuu aivan valkoiseksi. KOTIMAASTA Lintujen ruokinta-automaatti syntyy vaikka mehupullosta. Lukemattomista pienistä kukista koostuvat kissat jatkavat kehräämistään ja valmistautuvat kevääseen vaihtamalla pukua. Silloin iskee salmonella. Nykyisin töyhtöhyyppiä on vain puolet siitä. Kaupoissa on lukuisia malleja, joissa linnut eivät pääse kakkimaan sapuskaansa. Salmonella vaanii erityisesti ruokintapaikoilla, joissa siivekkäät pääsevät tepastelemaan ruokansa seassa
"Pitää muistaa, että hinnasto määrää korvauksen vain menetetystä eläintai kasviyksilöstä", sanoo Osara. Kevään aikana voimaan tulevaa päätöstä lajien arvoista tarvitaan, jos esimerkiksi jokin rauhoitettu laji ammutaan tai salakuljetetaan. Jokaiselle lajille on laskettu kerroin, joka huomioi lajin uusiutumiskyvyn, uhanalaisuuden, kannan koon ja kasveilla esiintymisen laajuuden", kuvailee ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara. Yhteistyössä on ollut muutaman vuoden ajan kymmeni: sen paliskuntaa lähinnä ItäLapissa. D Huuhkaja: 6 300 markkaa. D kentaminen ei olisi sopinut ympäristöön eikä sen luonnonolosuhteisiin. Myös kasvituhot voidaan nyt laskea tarvittaessa markalleen. Mikäli toimet uhkaisivat kotkaa, eikä neuvotteluista olisi apua, voitaisiin alue asettaa toimenpidekieltoon tai jopa pakkolunastaa. Poronhoitoalueella on alettu tehdä myös yhteistyötä suojelijoiden ja poromiesten kanssa. Lähtökohtana on ollut merikotka. Siitä rapsahtaa nyt 15 000 markan lasku", Osara varoittaa. "Lajin hinta heijastelee sitä työn määrää, joka vaaditaan uuden yksilön kasvattamiseen. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Maakotkien suojelu tehostuu Tänä keväänä lisätään kotkanpesien tarkkailua. Kevään erikoisuus on lapinpöllöjen vaellus, ja niitä voi nähdä etelärannikollakin. Myös Mikkelin lääninhallitus otti aiemmin kielteisen kannan Kymmenen kaavaan, jonka Puumalan kunnanvaltuusto oli hyväksynyt elokuussa 1991. Norppien suojelijat riemuitsevat. Maassamme esiintyy säännöllisesti kymmenen pöllölajia ja jokaisella on oma tunnistettava äänensä. Tarvittaessa kotkat voidaan myös houkutella tekopesillä esimerkiksi suojelualueille, etteivät ne erehdy pesäntekopuuhiin yksityisten maille. Hinnaston odotetaan toimivan ennaltaehkäisevästi siten, että esimerkiksi metsästäjien määritystaidot kohentuisivat Pöllöt syövät myyriä ja hiiriä. KOTIMAASTA Poronvasojen osuus kotkien ruokavaliosta on pesien läheltä löydettyjen jätteiden ja oksennuspallojen perusteella kahdeksan yhdeksän prosenttia saalisyksilöistä. Linnun reviireistä 85 prosenttia on valtion mailla. Hinnaston mukaan saimaannorppa on Suomen arvokkain eläin. Yhden merikotkan lentopoikasen arvo voidaan laskea sen eteen tehdyn suojelutyön perusteella. Sen hinnaksi on sovittu 72 000 markkaa. Lintujen kärjessä on merikotka, 56 000 markkaa, maakotka maksaa 36 000 markkaa, ja useimmat pikkulinnut sadan markan paikkeilla. velvollisia ilmoittamaan hakkuista kotkan tunnetuilla reviireillä. Kotkien pesien tarkkailijat kertovat poromiehille löytämistään poronraadoista ja poromiehet puolestaan ilmoittavat pesäntarkastajille uusista pesistä. Mielellään he tulkitsevatkin, että KHO ajatteli nyt etenkin norppaa. Myös monien kämmekkälajien arvo nousee yli 10 000 markan. Kevään aikana maanomistajat saavat esittää kantansa suojeluohjelmaan, joka valmistunee kitkatta. Yhtiö suunnitteli rakentavansa saareen 28 kilometrin matkalle 72 loma-asuntoa, joissa jokaisessa olisi oma ranta. "On mm. Sen hinnaksi noteerataan 15 800 markkaa. Tälle vuodelle on odotettu myyrähuippua ja ainakin paikoin myyriä on runsaasti. Monet muutkin hyönteiset ovat huomattavan kalliita. Norppa pääsi KHO:n suojelukseen Korkein hallinto-oikeus pisti uusiksi Kymi Kymmene Oy:n rantakaavan Saimaan Viljakansaaressa puutteellisten luontoselvitysten takia. KHO otti päätöksessään huomioon sekä saimaannorpan suojelutarpeen että alueen luonnonsuojelulliset arvot. Suomen arvokkain hyönteinen on ruokohämy-yökkönen, joka maksaa 16 000 markkaa. Tutkija Tero Sipilän mukaan norpan pesimäranta pitäisikin aina tulkita rakennuskel vottomaksi. "Tämän lisäksi lain rikkojalle tulee vielä sakko sekä käytettyjen välineiden menetys valtiolle, joten esimerkiksi munien keräilijää tai tikankontin kasvupaikan tyhjentäjää voi odottaa todella huimat rapsut." Jari Salonen 9. "Ne ovat erittäin uhanalaisia ja harvinaisia lajeja suppean elinalueensa ja tiukkojen ympäristövaatimustensa takia." Kasveista arvokkaimmaksi on laskettu Kuusamossa pienellä alueella esiintyvä pohjanailakki. Molemmat osapuolet ovat olleet alkuun päästyään tyytyväisiä, mutta vanhat ennakkoluulot ovat hidastaneet toiminnan laajenemista. Jyri Tynkkynen Pöllöt huhuilevat On jälleen aika lähteä aamutai iltahämärissä kuulostelemaan pöllömetsään kevähuhuilua. Kiistanalaisella kaava-alueella elää kuudesta kahdeksaan norppaa, tunnettuja synnytyspesiä on viisi. Tämä kotka popsii talven sortamaa poroa. Poromiesten suojelutahto on selvästi kasvanut, kun kotkien syömät vasat tulevat entistä tarkemmin tietoon eivätkä vahingonkorvaukset jää saamatta. Pöllöt saattavatkin olla tänä keväänä viime vuosia enemmän äänessä. Sen mielestä kaava ei ollut rakennuslain mukainen, sillä raSaimaannorppa Suomen arvokkain eläin Ympäristöministeriö on hinnoitellut rauhoitetut eläinja kasvilajit. vsk. Maakotkille on valmistumassa ympäristöministeriössä oma suojeluohjelma, joka nojautuu uuteen luonnonsuojelulakiin; maanomistajat ovat mm. Pesimärauhaa varmistavat pääasiassa Metsähallituksen puistoalueiden työntekijät muun toimensa ohessa. Muna on aina aikuisen linnun arvoinen. entisestään. aika tavallista, että nuori joutsen ammutaan hanhena
kangasajuruoho saattavat talvehtia, ellei vesi seiso talvella niiden juurilla. Etelä-Suomessa luonnonvaraisena kasvava mäkimeirami eli oregano sopii pizzaan, mutta maustaa mukavasti myös kalan. Pieni rivitalon piha tai kaupungin viljelypalsta voi tuntua ahtaalta perunanviljelyä varten, mutta siinä voi helposti kasvattaa yrttejä koko vuoden tarpeisiin. Ne kasvavat vuosi vuodelta komeammiksi. Yrttien siemenet ovat pieniä, ja ne on parasta kylvää kasteltuihin vakoihin ja sirotella ohut kerros hiekkaa niiden päälle estämään kosteuden haihtumista. Kurkkuyrtti taas ei erikoishoitoa tarvitse; riittää kun sen siemeniä sirotellaan sinne tänne ja peitellään vähän mullalla.. Se on kylmänarka eikä aina talvehdi meillä. tultua. Paikka saa olla kivinenkin, sillä yrtit pitävät hyvin ojitetusta maasta. Taimia ja siemeniä Sinikukkainen yskänrohtona käytetty iisoppi, hernekeiton ja kaaliruokien tuoksuva mauste meirami, oregano, timjami ja kangasajuruoho kannattaa esikasvattaa ikkunalaudalla ja istuttaa ulos taimina. kastikkeisiin, keittoihinja raparperihilloon. Niiden talvehtimista voi auttaa levittämällä muutaman sentin karkeaa hiekkaa kasvien tyvelle syksyn pakkasten Rakuuna on yleismauste, joka aateloi mm. Monivuotiset rikkaruohot kaivetaan tulevan yrttitarhan paikalta pois, ja maa kalkitaan ja lannoitetaan kompostilla. On makuasia, haluaako perinteisen geometrisen yrttitarhan kivettyine käytävineen ja rajattuine ruutuineen vai villin ja yllättävän yrttimaan, jossa matalina kukkivien timjamimattojen lomasta korkeammat yrtit kohoavat tuuheina p~nsaina, ja jota kaksimetriset lipstikat ja väinönputket suojaavat pohjoistuulilta. Hentolehtinen, aniksentuoksuinen kirveli, pippurinmakuinen kynteli ja kesäruokiin erottamattomasti kuuluva tilli kylvetään suoraan avomaalle. Kun taimet ovat nousseet pintaan, ne harvennetaan niin, että ne mahtuvat hyvin kasvamaan. Ne tarvitsevat paljon lämpöä, joten yrttitarhan paikka valitaan tontin aurinkoisimmalta kohdalta. Matalakasvuiset yrtit viihtyvät melko niukasti lannoitetussa maassa, suuret ja rehevät tarvitsevat enemmän ravinteita. Lapin luonnosta tutun väinönputken lehdet sopivat mm. Hitaasti itävä persilja voidaan kylvää jo syksyllä maan routaannuttua tai esi-idättää siemenet liottamalla niitä ennen kylvöä haaleassa vedessä yön yli. Kallioisilla paikoilla voi oivallisesti viljellä matalana ryömivää kangasajuruohoa, oreganoa, timjamia ja tietenkin ruohosipulia, jota kasvaa villinä saariston kallionkoloissa. Iisoppi, oregano ja Makuja koko vuodeksi Salvia sopii lihaan ja keittoihin. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINN1 Teksti: Rea Peltola Kuvat: Vesa Koivu Kurkkuyrtin kukat kruunaavat kakun, salaatin tai boolin. Monet yrtit ovat kotoisin Välimeren maista. Monivuotisina kasvatettavista yrteistä korjataan satoa vain elokuun puoliväliin asti , jotta kasvit ehtivät kerätä vararavintoa ennen talven tuloa. Väinönputken siemenet menettävät nopeasti itävyytensä, joten ne on paras kylvää syksyllä. Nopeasti kehittyvää lehtitilliä on paras kylvää pieni rivinpätkä aina parin viikon välein koko kesän ajan. kanan. Venäläinen rakuuna tekee siementä ja sitä on helppo lisätä
tetyllä lautasella. Se on viisainta istuttaa aurinkoiseen paikkaan, jotta se jaksaisi talvehtia. Sen siemenet kylvetään hajakylvönä kasteltuun maahan ja peitetään vain hyvin ohuesti hiekalla. Parvekepuutarhan monivuotiJos ruohosipulia lannoitetaan ja sia yrttejä ovat satoisa ruohosikastellaan silloin tällöin, se puli, kauniisti kukkiva mäkimeituottaa talven aikana monta sarami eli oregano ja reunuskastoa. kunalle päästyään alkaa versoa. Kurkkuyrttiä ei tavallisesti tarvitse toista kertaa kylvää; aina muutama kukka onnistuu siementämään, ja uusia taimia ilAurinkoiselle parvekkeelle ~ ----------1 voi perustaa yrttitarhan suuriin Ikkunalaudan Kirpeän makuinen vihanpuutai vanerilaatikoihin tai neskrassi menestyy missä vain. onnistua jopa monivuotisten Melkein yhtä vaatimaton on yrttien talvettaminen, etenkin ruohosipuli. Vastalahjaksi hyvästä hoidosta se kasvattaa runsaasti kiiltäviä, kuperia lehtiä, joita voi poimia tomaattiruokien ja voileipien mausteeksi koko kesän ajan. Myös venäläistä rakuunaa, ruohosipulia ja lipstikkaa voi kasvattaa siemenestä, mutta nopeampaa on hankkia vaiPuutarha parvekkeella Liian ahtaasti kasvaneet, tuoreelta kurkulta maistuvat pikkutaimet voi käyttää salaatteihin. Ikkunalaudalla kannattaa esikasvattaa niiden yrttien ja maustevihannesten taimet, jotka vaativat pitkän kasvukauden. Pieneltä päivänkakkaralta näyttävä kamomi llasaunio on hauskannäköinen. Keväällä sen voi jälleen isviksi sopiva suikertava kantuttaa ulos vahvistumaan. Puutarhatiedettä opiskellut Rea Peltola hoitaa omaa puutarhaansa Keski-Suomessa. Syksyllä voi nosjos astia eristetään ulkopuolelta taa maasta ruukkuun ruohosisanomalehdillä ja peitellään hapulimättään, joka valoisalle ikvuilla talven ajaksi. Kukat houkuttelevat perhosia ja kimalaisia ja levittävät parvekkeelle yrttien ja meden tuoksua. Pikku hiljaa nyppimällä yrtintaimet tuottavat satoa koko kesän ja kasvavat kauniiksi ja tuuheiksi. Valkeat, porkkanaa muistuttavat maassa talvehtineet kuminanjuuret ja nuoret vihreät versot huuhdotaan puhtaiksi, silputaan ja kiehautetaan pehmeiksi. Mättäiden kasvu paranee, jos ne jakaa muutaman vuoden välein. Se vaatii suojaisan ja lämpimän paikan, ja kylmillä ilmoilla se kannattaa ehkä viedä ruukkuineen päivineen sisälle suojaan. maantuu milloin mistäkin. Roteva ja aika karkean makuinen venäläinen rakuuna on kestävä varjoisessakin paikassa ja komistuu vuosi vuodelta. Muutamien mättäiden voi antaa kukkia. Viileällä, aurinkoisella ikkunalaudalla näiden monivuotisten, melkein pensasmaisten yrttien kasvattaminen saattaa onnistua. Yksivuotiset kynteli, meirami, timjami, kirveli ja tilli menestyvät vaatimattomissakin laatikoissa. Loput jätetään tuottamaan hyvänmakuisia sinipunervia kukkia voileipien ja kakkujen koristeeksi. D. ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Varjoon viehtyneet Puolivarjossakin voi viljellä monia yrttejä. Maku on herkullikerätä vararavintoa itselleen. Yksi lipstikka riittää varustamaan koko naapuruston väkevästi lihaliemiuutteelta tuoksuvilla lehdillä, sillä se kasvaa hyvässä, kosteassa maassa kaksimetriseksi ja vuosien mittaan hyvin leveäksi. Pari kolme ruohosipulimätästä Lipstikan, väinönputken ja voivat vuorotella; yhdestä korvenäläisen rakuunan viljely jataan satoa tarpeen mukaan, ja saattaa onnistua parvekkeen toisten annetaan kerätä voimia suurissa laatikoissa. nen ja täyteläinen. Ruogasajuruoho. tuoksuvat yrtit Sitä voi kasvattaa kostutetussa Tavallisissa kapeissa parveketalouspaperissa tai mullalla täylaatikoissa on turhan vähän Ranskalaisen keittiön mausteet rosmariini, laventeli ja salvia ovat niin kylmänarkoja, että ne eivät yleensä talvehdi meillä. Suuret, laakeat saviruukut soveltuvat hyvin ryytitarhaksi ikkunalle. Ne korjataan varsineen kuivamaan paperin päälle ilmavaan paikkaan sitten, kun suurimmat siemenet alkavat näyttää kypsiltä. Paperimaiset violetinsiniset kukat maistuvat myös sipulille ja ovat hauskoja ruoan koristeita. D meksessä on hauska istuskella miita taimia. Monivuotiset yrtit kukkivat, jos osa versoista jätetään leikkaamatta. kookkaisiin saviruukkuihin. On hauskaa poimia tuoreita timjaminversoja tai kirvelinlehtiä salaattiin suoraan omalta parvekkeelta. Kun syyskylmät tulevat, basilika jatkaa vielä pitkään satokauttaan ikkunalaudalla. Jos kuminaa on runsaasti , osan voi käyttää kuminakeittoon. Kesäksi ne voi viedä ruukuissaan ulos. Isossa astiassa saattaa ävän keiton koristeeksi. Suloinen basilika on parhaimmillaan tuoreena. Kangasajuruoho hosipulin voi myös antaa kason tarha-ajuruohon eli timjavaa ikkunalaudalla vuodesta min sukulainen, mutta paljon toiseen, kunhan se saa välillä kestävämpi. Keväisessä kuminakeitossa ei ole ollenkaan kuminansiementen voimakasta imelää makua ja ryydintuoksua; se maistuu lauhkean vihreälle. Ennen pakkasia viimeisetkin versot leikataan talteen ja kuivataan talven varalle. Niiden siisatokautta varten. Niitä voi myös kasvattaa ikkunalla yksivuotisina. Ku kat korjataan juuri avautuneina ja kuivataan hunajaisen yrttiteen raaka-aineeksi. Loppukesällä kehittyvät ruskeat, tuoksuvat siemenet. kuumana kesäpäivänä. Nuoret sirkmultatilaa; kasveja joutuu jatkataimet leikataan voileivän kuvasti kastelemaan, ja tuulisipäälle tai silputaan viime hetna päivinä ne tahtovat sittenkin kellä ennen tarjoilemista höyrykuivua. Leivän ja punajuurikeittojen mausteena käytetty kumina kylvetään aikaisin keväällä. Aromikkaampi ranskalainen rakuuna ei tee siemeniä, joten se on aina hankittava taimena. Lipstikan tyypillinen maku on parhaimmillaan kuivattuna, tuore lipstikka on paljon miedompaa. Ensimmäisenä vuotena se kasvattaa vihreän lehtiruusukkeen, ja vasta talvehtimisen jälkeen ilmestyvät hentojen valkeiden kukkien päivänvarjot. Ruohosipulia taas kannattaa pitää useita mättäitä. Kunnollinen salaojitus ruukun pohjalla vaikkapa sorasta parantaa yrttien menestymistä. Timjami ja basilika ovat tuoreina niin eri makuisia kuin kuivattuina, että niitä kannattaa viljellä ikkunalaudalla tuorekäyttöä varten edes hiukan
Niihin käytettävä puuvilla on saatettu poimia käsin ja valmistusprosessiin on muutenkin kiinnitetty huomiota. Markkinoille on ilmestynyt monenlaista "ekopuuvillaa". Puuvillan viljelyn ja värjäämisen tuhoisista vaikutuksista kuulee sirpaletietoa sieltä täältä, mutta mikä on lopullinen ekotase tekokokuituihin verrattuna. Öljyvärit ja tärpätitongelmajätettä Maalaan usein öljyväreillä. Kaiken kaikkiaan puuvilla on nykyisin hyvi n kaukana "puhtaasta luonnonmateriaalista". Olen itsekin miettinyt, missä ovat suomalaisista luonnonkuiduista valmistetut vaatteet. Koneellisesti satoa korjattaessa puuvillapensaat ruiskutetaan korjuuiässä kasvuhormonilla, jotta kasvi tiputtaisi lehtensä ja koneita voitaisiin käyttää tehokkaasti. Pölypusseja ei suositella kompostoitavaksi muun muassa pölyn sisältämien raskasmetallien vuoksi. Kestopuuhun on painekyllästettäessä ruiskutettu myrkkyjä, jotka estävät lahottajasienten toimintaa. Mutta kaikki tärpätit, niitä sisältävät maalit ja rievut ovat kuitenkin ongelmajätteitä, 12 J0tsta on huolehdittava asianmukaisesti. Sellaisia tuotteita tietojeni mukaan tuo maahan vain Ruskovilla Oy Artjärveltä. Ovien ja ikkunanpu itteiden suojaamisessa käytetään usein orgaanisia öljypohjaisia B-luokan kyllästeitä, joissa on tehoaineina esimerkiksi orgaanisia tinayhdisteitä tai kloorattuja hiili vetyjä. Puuvillan viljelyn ja tekstiilien valmistuksen vakava ympäristökuormitus on huolestuttanut monia. Mitään luomupuuvi llaa nekään tuotteet eivät ole. Joissakin pölypusseissa saattaa vielä näkyä merkintä "hajoaa kompostissa", mutta merkintä tarkoittaa vain pussia, ei pussin sisältöä. Voiko tärpätin ja öljyvärit huuhdella viemäristä alas. Mikäli lehtikuusta ei ole saatavilla, kannattaa kosteudelle alttiiksi joutuviin rakenteisi in käyttää männyn sydänpuuta. Öljystä valmistettujen tekoku itujen ympäristökuormituksen arviointi on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Uulatuote tuo maahan appelsiininkuorien öljyistä saatavaa sitrustärpättiä. Keskeistä !ahon estämisessä puurakenteissa on se, että puu pääsee kuivumaan sateen jälkeen. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00/ 00 Helsinki. Kuivuneet maalit eivät ole ongelmajätettä. Pölypussit kaatopaikalle Voiko pölynimurin pölypussit kompostoida. vsk.. Tärpätti j a värien sisältämät liuottimet aiheuttavat suuren räjähdysvaaran viemäri verkostossa ja haittaavat mikrobitoimintaa vedenpuhdistamoissa, joten niitä ei saa huuhdella viemäriin. Arkkitehti Panu Kaila Tampereen teknilliseltä korkeakoululta pitää parhaana vaihtoehtona kestopuulle lehtikuusen sydänpuuta, joka on hyvin kestävää. Puuvillan viljelyssä käytetään erittäi n runsaasti hyönteismyrkkyjä, sillä laajat puuvillapellot ovat alttiina hyönteistuhoille. Tervaus toimii eräänlaisena "kosteussulkuna". Öljyvärit ja tärpätit ovat ongelmajätteitä, jotka tulisi toimittaa kunnan ongelmajätteenkeräilyyn. Joudun käyttämään pensseleiden puhdistukseen tärpättiä. Kesto puun vaihtoehdot Aion rakentaa keväällä lautaverannan pihaani. Yleisimmät puunsuoja-ai neet pohjautu vat kreosiittiin, kupariin, kromi in ja arseeniin. Vaikea näiden kahden tekstii lin ympäristökuormitusta on verrata. liman perusteellista elinkaarianalyysia tehtävä lienee mahdoton. Mikäli puu on suoraan maata vasten, se lahoaa varsin nopeasti . Eloperäisten tärpättien etuna on, että mikrobit voivat hajottaa ne. Se on selvästi vähemmän haitallista terveydelle kuin aromaatteja sisältävät tärpätit. Tuuletuksesta voi huolehtia rakenteellisilla ratkaisuilla. Kuistin kaiteiden suojaamisessa on parasta valkoinen pellavaöljymaali. Myös sen vätjäys kuormittaa ympäristöä. Ominaisuuksiltaan viskoosi vastaa hyvin pitkälti puuvillaa, mutta myös sen valmistus kuormittaa ympäristöä. Kymin Palokärki tuo maahan miedonhajuista mineraalitärpättiä, josta on poistettu suurin osa terveydelle haitallisista aromaattisista hiilivedyistä. Erityisen vaikeaa on verrata kuormitusta uusiutuvista raakaainelähteistä saatav ien kuitujen tuotannon ekotaseeseen. Pienet erät saa viedä maksutta keräilypisteeseen. Eräiden arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia maailmassa käytetyistä hyönteismyrkyistä levitetään puuvillavainioille. Alarakenteiden tervaus ei haittaa, mutta ei myöskään estä lahoamista. Käsitykseni on, että viskoosin tuotanto voidaan saada puuvillaan verrattuna helpommin "siedettäväksi". Pitääkö siirtyä viskoosin, polyesterin ja muiden tekokuitujen käyttäjäksi, vaikkeivät ne olekaan niin miellyttäviä materiaaleja päällä kuin puuvilla. Lehtikuusta tai sydänpuuta kannattaa käyttää lähinnä verannan alarakenteisiin. Onko kestopuulle olemassa hyvää säänkestävää vaihtoehtoa. Palokärjen valikoimista löytyy myös Välimeren seudun pinjamännystä valmistettua balsamitärpättiä. Kaiteiden surma on lähinnä auringon valo ja siksi hengittävä, peittävä maali pidentää niiden ikää. Viskoosia valmistetaan selluloosasta Suomessakin, raakaaineena kotimainen puu. Mikä tekstiiliksi. On myös olemassa terveydelle vähemmän haitallisia tärpättejä ja öljymaaleja. Työskennellessä on myös syytä tuulettaa hyvi n. Puuvillaa viljeltäessä käytetään usein myös runsaasti lannoitteita ja peltoja keinokastellaan. Suoturpeen käyttö tekstiileihin on sinällään mielenkiintoista, mutta kannattaa muistaa, että turve on käytännössä uusiutumaton luonnonvara. Kestopuun valmistuksessa käytettävät myrkyt ovat haitallisia ympäristölle eikä käytöstä poistettavaa kestopuutakaan saa polttaa, vaan se on haudattava kaatopaikalle. Balsamitärpätti muistuttaa männystä saatavaa pineenitärpättiä, mutta se liuottaa tiettyjä hartseja tehokkaammin. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 3/94 53. Luonnonmukaisesti viljeltyä puuvi llaa on markkinoilla hyvin vähän ja se on kallista. Puuvillakuidut valkaistaan yleisesti kloorikaasulla. Pellavan ja nokkosen käyttö on unohdettu miltei kokonaan, turvetekstiilien tuotantoa vasta herätellään. Pölypussit on parasta toimittaa sisältöineen kaatopaikalle. Voinko enää ostaa ekologisin perustein puuvillaista paitaa. Siihen tarvitaan paljon energiaa ja aiemmin erityisesti rikkipäästöt oli vat teollisuuden työntekijöiden terveydellisenä ongelmana
Sankariksi pyrkivien olisi taas etsittävä kykloopit käsiinsä. On vallan toista, kun helsinkiläinen käy ulkohuussissa, kuin että sen tekee joku syrjäkylän väkäleukaämmä; teko vie helsinkiläisen televisioon ja lehtien sivuille, väkäleukaämmä saa ähistä asiansa yksin ja maailman unohtamana. Se, joka pimeänä talvi-iltana selviytyy ei kykloopin tai lohikäärmeen luolasta vaan käynnistä ulkohuussissa ! Sankari nostaa kaivosta pari sankoa vettä ja kantaa ne tupaansa. Mutta samassa suhteellisuudentajuni palaa. Johan jäisivät missit ja rallikuskit jäppisille, ajattelen vinosti hymyillen. Ratkaisuni ovatkin olleet rohkeita ja erikoisia! Miten tällainen muodonmuutos on mahdollinen. Ja tarkemmin ajatellen, vähintään samanlaisia sankareita asuu tässä samassa kylässä yhä edelleen ... Eihän kukaan pidä tunkiolieroa urhoollisena siksi että se pystyy elämään tunkiossa! Sen sijaan minä olen syntyperältäni helsinkiläinen, kaupunkilainen. Harmistuneena totean, että sankaruuteni on kuitenkin vain yksi miljoonasosa rallikuskien ja missien sankaruudesta. Minulta pääsee pienoinen naurunhykerrys. naapurit eivät kerskaisi uusilla autoillaan ja lomaosakkeillaan, vaan komposteilla ja pieniksi huvenneilla roskapusseilla, tekemättömillä vaateostoksilla, vähentyneellä sähkönkulutuksella. Ja minusta tulisi vuoden urheilija ja maan kaunein ja todellinen suursankari ! Hmm ... Sehän oli helppoa: ei tarvinnut kuin muuttaa maalle. Hihii, olipa tuuria etten syntynyt antiikin ajalla tai keskiajalla, tai vuosisadan Aura Koivisto Sankari alussa, si lloin eivät nämä eväät olisi sankaruuteen riittäneet. Olisiko se jonkinlainen kulttuurimurros. Korkeaa elintasoa kaikkine sivuilmiöineen ei pidettäisikään enää hienona ja ihailtavana, vaan päinvastoin ... Arvokumous. No, tietysti asiassa on ero: he ovat eläneet koko ikänsä sankarien tapaan, joten he eivät oikeastaan mitään sankareita olekaan. Sankariksi voi päästä syntyperäinen helsinkiläinen, joka muuttaa maalle, osaa viljellä lanttua, uskaltaa haista hielle ja rohkenee käyttää ulkohuussia, tietää Aura Koivisto. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu houkuttelevalta. Kulkureittini on aina ollut selvä: sieltä missä aita on matalin. Sillä kuka on tämän ajan urhea sankari. vsk. Sankari lämmittää asumuksensa puilla. toisaalta voisi käydä niinkin, ettei nykyisentasoinen sankåruuteni enää riittäisi: elintavoissani olisi yhtä ja toista huomautettavaa, ja äkkiä rinnallani olisi valtaisa joukko samanlaisia ja paljon suurempia sankareita, niin että lopulta koko sankaruus vesittyisi: yhä useammat huomaisivat, etteivät ulkohuussi, kaivo ja lanttumaa järin vaarallisia vastustajia olekaan, että itse asiassa niiden kanssa voi viettää mukavaa, suorastaan idyllistä elämää. Sosiaaliset paineet heittäisivätkin häränpyllyä. Monet niistäkin, jotka ovat ihastelleet rohkeita tekojani, ovat itse olleet lapsuudessaan ja nuoruudessaan yhtä rohkeita. Sankari tiskaa astiansa ja veivaa pullansa ilman konevoimia, hän harjaa hampaansa tavallisella hammasharjalla eikä sähköhammasharjalla, hän ei omista erilaisia vempeleitä tukkansa kive11ämiseen ja karvansa katkomiseen hän tulee toimeen jopa ilman tietokonetta. Ja minä voisin unohtaa koko asian. Jos siis tahtoisin todelliseksi suursankariksi, minun olisi pikimmiten opeteltava ajamaan autoa tai tilattava aika osaavalta plastiikkakirurgilta. Olisi tosiaankin tarvittu voittoa kykloopeista, tai vähintään selviytymi stä kulkutautien ja nälkävuosien koettelemuksista. 13. Hellittämätön ahkeruus, rohkeus ja säkenöivä äly ovat tuntuneet vierailta ja suorastaan pelottavilta ominaisuuksilta; paljon tutumpaa on ollut kaikinpuolinen avuttomuus. Näin yksinke11aista se on. Mutta nyt yllättäen huomaan muuttuneeni järkkymättömän periaatteelliseksi, toimeliaaksi ja ankaran askeettiseksi henkilöksi, jonka viisaita mielipiteitä tullaan kyselemään oikein lehtiöiden ja nauhurien kanssa. Itse asiassa ulkohuussi ja lanttumaa eivät olisi siivittäneet minua sankaruuteen edes muutamia vuosikymmeniä sitten: tuolloin sankarillinen elämäntapa oli peräti yleistä, syrjäseudulla sankareita taisivat olla kaikki. Olisiko vielä joku muu mahdollisuus. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Sankari osaa viljellä lanttuja ja uskaltaa haista hielle
Käsitteelle tieteellinen löyKevätlaitumille kirmaava lehmä on onnellinen. E. tyy perustelunsa: monimuotoinen ekosysteemi on yleensä myös kestävämpi ja vakaampi. Onkohan se luonnon rikkautta, jos kehitämme parressa viihtyvän rodun. joita. Vihreä kerrostalon piha on silti mukava poikkeus asfalttiaavikoiden joukossa. Mitä metsillemme merkitsisi, jos menettäisimme vaikkapa kaikki 177 uhanalaista kovakuoriaislajiamme. Käkkyrämäntyinen kallioranta sai osakseen enemmän ihailua kuin eliöstöltään monin verroin rikkaampi suoluonto, jos on uskominen tuon ajan taiteili14 Varjella vai vilje Tarkasti hallittujen muotojen ja symmetristen istutuksien sekaan sopivat vain harvat lajit. Mutta tänään geenien, lajien ja ekosysteemien monimuotoisuutta pidetään luonnonsuojelun ensisijaisena tavoitteena. Kuka nykyään kehtaisikaan puhua aarniometsän kauneudesta tai sen tarjoamasta mielenrauhasta. Luonto kaupungissa on eri asia kuin erämaissa. Nordenskiöld p1t1 palopuheen suomalaisen erämaan puolesta. Hakkuutuomion saanutta aarniometsää puolustavat aktivistit etsivät hädissään uhanalaisia kääpiä ja kovakuoriaisia, joita ilman näiden metsänrippeiden puolustaminen tuntuu mahdottomalta he vetoavat siis metsän monimuotoisuuden säilyttämiseen. Objektiivisuuden käsite on tieteellisyyttä hankalampi. Siihen on helpompi tarrautua, jos vastapuoli lyö pöytään menetetyt markat ja työpaikat. Perimmältään luonnon monimuotoisuus, samoin sillä saavutettava kestävyys, ovat ihmisen itselleen asettamia subSUOMEN LUONTO 3/94 53. vsk.. Biodiversiteetti kuulostaa aivan toiselta, tieteellisen objektiiviselta. Alkuperäisyys tai luonnontilaisuus olivat siis suojelun avainsanoja samoin kuin kauneus ja suomalainen omaleimaisuus, jotka paljolti johdettiin edellisistä. Olisi tosin mielenkiintoista kuulla ekologien käsitys siitä, miten hyvin tämä yleisluontoinen periaate pätee käytännössä. PUHEENVUORO Osmo Sarin on maaja metsätieteiden kandidaatti ja vapaa ympäristötoimittaja. Vuonna 1880 A. Ekologinen monimuotoisuus, biodiversiteetti, oli luonnonsuojelun alkutaipaleella jo käsitteenäkin tuntematon kuten koko ekologia tieteenhaarana. Monimuotoisuus avainkäsitteenä Rion ympäristöasiakirjat puhuvat monimuotoisuudesta paitsi välttämättömänä ihmisen toimeentulolle, myös itseisarvona sinänsä, hyödyistä riippumatta. Luonnonsuojeluaatteen juuret löytyvätkin romantiikan kaudesta, jolloin ihailtiin villiä, koskematonta luontoa, sellaista, jota ihminen ei ollut vielä turmellut. Vuoden 1923 luonnonsuojelulaki kelpuuttaa suojeltavaksi koskemattoman, luonnonkauniin "tai muuten luontonsa puolesta huomattavan" alueen. Hän puhui nimenomaan erämaasta maisemana, sen koskemattomuudesta ja kauneudesta, jota hän vertasi antiikin ajan taideteoksiin
Pitääkö hänen. Pitäisikö kehitys katkaista vai annetaanko luonnon olla. vsk. Aamiometsästä etsimme yhä jotakin alkuperäistä, muuttumatonta, perisuomalaista. le viimeinen pysyvien, ihmistä mittavampien arvojen linnake ajelehtivien arvojen maailmassa. Nykyisen luonnonsuojelupolitiikan mukaan ihmisen tuottama lajisto on aivan yhtä arvokasta kuin "alkuperäinenkin", ja sitä pyritään suojelemaan uhanalaisiksi luokitelluista lajeista viidennes on kulttuuri lajeja. Pitäisikö meidän 1 kasvattaa luontomme rikkaut] ta uusilla roduilla ja kannoilla. Se on luonnonsuojelijoille turvapaikka ja "oikea metsä". Onko koskematon luonto aina ihmisen muokkaamaa rikkaampi. Haluaisimmeko luoda maailmasta puutarhan, jossa jokaisen neliömetrin, jokaisen kasvin ja eläimen kohtalo olisi käsissämme vaikka se puutarha pursuisikin elämää. Ilman ihmistä suomalainen eläinja varsinkin kasvilajisto olisi huomattavasti köyhempi. Ajaako tässä ajatus luonnollisen "kohtalon" kunnioittamisesta monimuotoisuuden edelle. Uhanalaisten suojelun kannalta ei näytä olevan merkitystä sillä, onko laji luonnostaan Suomeen tullut, mutta sillä on, onko se luonnostaan häviämässä. Jos voisimme olla varmoja geenitekniikan käytön siunauksellisuudesta, jos tietäisimme sen lisäävän monimuotoisuutta ilman haittoja, olisimmeko silti valmiita tärvelemään luonnon koskemattomuutta, sitä mitä siitä on jäljellä. "Uhanalaisuutta ei ole ilman ihmistoimintaa" todetaan uhanalaiset listaavassa punaisessa kirjassa. Luultavasti luonnonsuojelijat suhtautuvat asiaan torjuvasti. Vain sopusointuinen ja johdonmukainen arvojärjestelmä kelpaa kaupattavaksi muillekin. Onko rikkaampi aina myös arvokkaampi. Geenitekniikalla uusia lajeja Geenitekniikka mullistaa mahdollisuudet luonnon manipulointiin. Vanha luonnontilainen aarniometsä on ihmisen kopeloimaa monimuotoisempi, ojittamaton suo usein ojitettua elävämpi, villi ja vapaa koski voimalan kesyttämää rikkaampi. Hoitamattomana maapala metsittyy ja lajista niukkenee. Mutta entä lukuisat lintujärvet, joiden kuhinasta meidän on kiittäminen esi-isiämme, jotka suurella vaivalla laskivat vedenpintaa viljavien rantamaiden vuoksi. Luonnon sorkkiminen näin selkeällä tavalla tuntuu vastenmieliseltä. Menneet teot, sattumalta monimuotoisuutta tuottaneet, siis hyväksytään entä nykyiset. Sen sijaan luonnostaan katoamassa olevaa lajia ei kelpuuteta uhanalaiseksi, suojeltavaksi. Ehkä ihminen kuitenkin haluaa ympärilleen jotakin itseään suurempaa ja tuntea olevansa osana luontoa. Useimmat meistä ehkä mieltävät ne automaattisesti yhteenkuuluviksi: mitä luonnontilaisempi, sen rikkaampi eliöstöltään. Ihmisen vaikutusta pidetään yksinomaan köyhdyttävänä. Saako ihminen puuttua luonnon kehitykseen monimuotoisuutta lisätäkseen. Ehkä vanha, luonnontilainen metsä nimenomaan havumetsä on meilSUOME LUONTO 3/94 53. Näin usein onkin. Olemme valmiit estämään Koijärven umpeenkasvun linnuston pelastamiseksi. Luonto itse ei anna ohjeita siitä, miten sitä tulee kohdella. Kaipaamme jotain pysyvää Väittäisin, että romantiikan kauden arvomaailma kytee meissä vielä sitkeästi ja elää uuden, luonnon monimuotoisuuteen pohjaavan ajattelun rinnalla. Perimmäinen kysymys jää silti vaille vastausta. Mutta eikö ole outoa, jos meillä on tavoite ja hyväksymme aikaisemmat, sattumalta sitä edistäneet teot, mutta tuomitsemme nykyiset, tietoisesti tavoitetta edistävät. Osmo Sarin 15. On totta, että emme ehkä ymmärrä tarpeeksi luonnon toimintamekanismeja, jotta uskaltaisimme tahallisesti niitä sormeilla. Monissa maakunnissa huomattava osa kasvilajeista on ihmisen tänne juurruttamia! Maatalous on raivannut aikanaan tietä lukemattomille uusille eliöille metsien, soiden ja järvien keskelle. Voivatko ne olla ristiriidassa. Jos siis alkuperäiseksi koetun luonnon neitseellisyys on yhä keskeinen, tiedostettu tai tiedostamaton arvo, miten se sopii yhteen monimuotoisuustavoitteen kanssa. Tämä arvojen tai motiivien, luonnonsuojelun perustavoitteiden "inhimillisyys" ja erilainen historiallinen tausta johtavat pohtimaan niiden keskinäistä yhteensopivuutta. Pyrimmekö luonnonsuojelussa luonnontilaisuuteen vai monimuotoisuuteen. Kohti luonnontilaisuutta rynnistävä vanha puutarha voi kätkeä sisäänsä valtavan lajimäärän. Ihminen pelkän pahan tuoja. jektiivisia arvoja siinä missä luonnonsuojelun alkutaipaleella korostuneet esteettiset ja elämykselliset arvotkin. Jopa ilmansaasteiden rehevöittävät ravinteet saattavat tiettyyn rajaan asti vilkastuttaa karujen järviemme elämää vaikka samalla tärvelevät niiden neitseellisyyden. Miten suhtautua näihin kulttuurin kumppaneihin. Pitäisikö luoda peräti l uusia lajeja metsiämme ja järviämme elävöittämään. Ihmisen ei tulisi leikkiä luojaa, seuraukset voisivat olla arvaamattomia
Vuotoksen ensimmäiset pakkoevakot häädetään kodeistaan jo tänä vuonna, vaikka oikeudenkäynti kestää vielä vuosia. Hiljaa on ollut myös maanomistajien eduista tavallisesti paatoksella puhuva MTK. Kun kauppaja teollisuusministeriö (KTM) 1991 alkoi houkutella kuntia ja kuntalaisia altaan puolelle, asukkaiden oike usturvan varmistamiseksi luvattiin valtiolta taloudellista apua. Pokka unohti lupauksensa Vuotos-prosessissa kaikkein häpellisintä on vuosikymmenten ahdistelun ja piinaamisen ohella että ihmiset on jätetty täysin yksin puolustamaan oikeuksiaan erittäin monimutkaisessa oikeudenkäynnissä. Maatalousministeri Martti Pura sai myytyä kesämökkinsä altaan liepeiltä tiettävästi 360 000 markalla, säilytti siihen kymmenen vuoden käyttöoikeuden ja sai kaupassa vielä uuden tontinkin . Saunan alla on osittain ajettua maata. Jos vesi nousee, komeat rantamännyt huuhtoutuvat altaaseen ja on ihme, ellei · sauna mene perässä. Yhden Karvosten tyttären ja vävymiehen kesämökki on korkealla Kemijoen töyräällä. Jos allas rakennettaisiin, vesi nousisi muutaman metrin päähän ki vijalasta. Vuonna 1984 maatilalla tehtiin sopimus sukupolvenvaihdoksesta. Uusi osoite on vielä täysin tietymättömissä. Sama kohtalo on nyt edessä myös Kasperin ja Ainon kodilla. Yksi pojista jatkoi tilanpitoa, rakensi oman talon ja uudet talousrakennukset. peloteltiin, että "pakkolunastuksessa saatte paljon vähemmän kuin mitä me suostumme maksamaan nyt" . " Korvauksia yhtiö on tarjonnut 3 19 markkaa", toteaa Urho Vallius lakonisesti . Jokiyhtiö on kitsas Uhattuna on myös koko Karvosten kylä, vaikka virallisesti näitä taloja ei olekaan tilastoitu veden alle jääviksi. Meidän oli aikoinaan pakko, kun ei muutakaan voinut", Karvoset sanovat. Lähtö kotinurkilta, joita on kymmenet vuodet viljelty, kirvelee. Pura onkin altaan kannattaja. Talo on myyty Kemijoki Oy:lle ja asukkaat ovat kadonneet maailmalle. Kaikki lupaukset oikeusavusta on petetty. Petkutukseksi osoittautui vat niin KTM:n kuin oikeusministeriönkin lupaukset vuotoslaiset eivät ole saaneet penniäkään. Lähes 300 hehtaarin tila siirtyi pojalle, mutta vanhemmille jäi elinikäinen oikeus jäädä asumaan vanhaan kotiinsa, jossa he ovat eläneet jo yli 40 vuotta. Ei taloja kuitenkaan tahdota lunastaakaan ja korvaushalujaan innokkaasti mainostanut yhtiö on osoittautunut muutoinkin kitsaaksi. Teksti ja kuvat: Mikko Niskasaari Vuotoslaiset jäivä1 Suomen valtio on jättänyt Vuotoksen allaskuntien ihmiset yksin puolustamaan etujaan suurta voimayhtiötä vastaan. Minkä se haltuunsa saa, sen se särkee. Vuotoksen asukkaat eivät siis voi periä oikeuskulujaan edes Kemijoki Oy: ltä, vaikka sille ne kiistan aiheuttajana kaiken kohtuuden mukaan kuuluisis OME LUO TO 3/94 53. Kesäpaikan komi stus, joen hiekkasärkät, " komeat kuin Kalajoen hiekat", katoaisivat myös. KTM:n työryhmä peräti laski altaasta valtiolle koituviin kustannuksiin mukaan 1,3 miljoonaa markkaa oikeusapuun. Joulukuussa eduskunnan läpäisi kaikessa hiljaisuudessa vesilain muutos, jolla säädettiin, että "hakemusasioissa osapuolet kärsikööt kulunsa". Vaikka Kemijoki Oy altaan rakentamiseen luvan joskus saisikin, ei vesi kuitenkaan loisku Karvosten pihalla vielä moniin vuosiin. Monen muuan lailla Karvosten poika väsyi jatkuvaan painostukseen ja myi sukutilan Kemijoki Oy: lle. Ei sukupolvenvaihdosta olisi uskaltanut tehdä, ellei hallitus olisi luvannut jättää meitä rauhaan." Vuonna 199 1 valtion lupaukset osoittautuivat katteettomiksi, ja Kemijoki Oy: n maanostajat alkoivat taas ahdistella Vuotoksen asukkaita. " Kun maan hallitus sanoi ettei allasta rakenneta, ja kun Vuotoksella aloitettiin elvytys, niin totta kai me uskoimme että asia on loppuun käsitelty. Sav ukosken kirkonkylältä erkanee tie yli Kemijoen, halkoo asumatonta metsää ja soita päätyäkseen Mutkavaaraan, ki1jaimellisesti Karvosten kylään siellä asuu vain Karvosia. Myös oikeusministeri Hannele Pokka lupasi rahaa, " vaikka erityislailla". Kylällä on kahdeksaskin talo, mutta rikkumaton hanki peittää sen pihamaata ja kuurankukat ovat muuranneet kylmän talon ikkunat umpeen. Voisihan tässä as ua ja vaikka maksaa vähän vuokraa Kemijoki Oy: lle." "Ja minä en maksa Kemijoki Oy:lle penniäkään", pamauttaa Aino. "Se tässä kaikkein hulluinta on, että pitää lähteä ja talo hävittää, vaikkei allasta missään tapauksessa tule pitkään aikaan", sanoo Kasperi Karvonen ja rapsuttaa Sökö-koiraa. Karvosten poikien uudet omakotitalot jäisivät kaikki pienelle saarelle keskelle mutaista tekoallasta. " Ei nämä nuoremmat jaksa elää epävarmuudessa. Samalla hän myi vanhemmiltaan kodin. "Ehdotimme että ostakaa sitten koko paikka, jos sen kerta pilaatte, mutta eivät halua. vsk.. Tieyhteydestä mantereelle ei ole ainakaan toistaiseksi mitään tietoa. Silti Kemijoki Oy: ltä on käynyt ankara käsky: talo tyhjäksi. Yhtiö halusi nopeasti suuria 16 tiloja haltuunsa ja maanomistajia . Sukupolvenvaihdossopimuksen mukaisesti pojan pitää järjestää uusi asunto, mutta minne ja millainen, se kaikki on vielä sopimatta. Kylän kantatalo on Kasperi (70) ja Aino (65) Karvosen vihreä omakotitalo ja viereiselle kankaalle on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut kuuden heidän poikansa omakotitalot. Koti myytiin alta Kun valtioneuvosto 1982 päätti ettei Vuotoksen allasta rakenneta, uskaltautuivat Karvosetkin suunnittelemaan eläkkeelle jäämistään. Sanoivat suoraan, että jos ostamme yhden mökin, jolle jotain vahinkoa tulee, joudumme ostamaan kaikki." Tasan eivät käy onnen lahjat. " Kemijoki Oy: llä on Hitlerin tavat
vat. Vuotosta säännösteltäisiin aivan eri tavalla. Lisäksi Vuotos saattaisi lisätä ratkaisevasti alapuolisen Kemijärven elohopeapitoisuutta, mutta sen selvittäminen vaatisi Granbergin mukaan perusteellisia jatkotutkimuksia: "Nykyiset eivät riitä vielä mihinkään". Kalastus on lähes ainoa elinkeino, jossa Vuotos voisi luoda pysyviä työpaikkoja. Tutkijat eivät usko väitteeseen. Myytävän kalan suurin sallittu elohopeapitoisuus on puoli milligrammaa kilossa ja yhden milligramman elohopeaa sisältävät kalat ovat kokonaan syötäväksi kelpaamattomia. Jos Granbergin laskelmat pitävät paikkansa, ne vaikuttavat merkittävästi koko altaan yhteiskuntataloudelliseen kannattavuuteen. Vuotoksen katselmuskokouksissakin he loistivat: poissaolollaan. Paljon puhuttu kalastajien ammattikunnan syntyminen Vuotokselle olisi siis vielä tuolloinkin mahdotonta. Suurimmillaan altaan haukien elohopeapitoisuus olisi kolmen vuoden kuluttua altaan ensimmäisestä täyttämisestä lähes kaksi milligrammaa kiloa kohden. Autokolarin selvittelyyn saa oikeusapua tähän ei. Taustalla 1950luvulla rakennettu koti, jonka Kemijoki Oy aikoo purkaa vielä tänä vuonna. Se on pitempi aika, kuin minkä altaan rehevöittävä vaikutus kestäisi. Jos Vuotokselle puuhattaisiin kansallispuistoa, kuntakokouksissa istuisi linja-autollinen MTK:n ja metsäyhtiöiden lakimiehiä pauhaamassa maanomistajien oikeusturvasta. Hyvin monen vuotoslaisen ainoa lainopillinen neuvonantaja on ollut Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen Lapin piirin palkkaama lakiasiain sihteeri. Limnologi Kaj Granberg Jyväskylän yliopistosta esitti Vuotoksen katselmuskokouksessa Kemijärvellä hyvin synkän arvion kalojen elohopeapitoisuudesta. Vuotos olisi elohopea-allas Kemijoki Oy on myöntänyt, että Vuotoksen altaassa tulisi olemaan kaloissa liikaa .elohopeaa, mutta vain hieman liikaa, ja vain aivan alkuvuosina. Ehdotus kunnallisiin oikeusaputoimistoihin turvautumisesta herättää useimmissa alueen ihmisissä katkeran naurahduksen: "Ne ovat jokiyhtiön veneessä". Paitsi isolla rahalla. Vakuutusyhtiöt ovat ilmoittaneet, ettei vakuutus koske vesioikeudellisia kiistoja. Kasperi Karvonenja Sökö-koira kotipihallaan. "Minulla on 730 markan maatalouseläke. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Mikko Niskasaari 17. On myös mahdollista, että Vuotoksen elohopean vaikutus tuntuisi Kemijoen suulla, Perämerellä, toistakymmentä vuotta. Useimpien vuotoslaisten lainopillinen turva on ollut luonnonsuojeluliiton lakiasiain sihteeri Pirjo-Riitta Oinaala. Kotitarvekalastajatkin söisivät Vuotoksen kalaa henkensä kaupalla. Perusvirhe, jonka tähden Vuotoksen altaan haittoja vähätellään, lienee altaan vertaaminen Lokkaan ja Porttipahtaan. Vuotoksen vesioikeuprosessi on varmasti kaikkein vaikein ja monimutkaisin oikeustoimi , jonka kanssa allasalueen kuntien asukkaat joutuvat koskaan elämänsä aikana tekemisiin. Sillä sopii asianaJaJ1a palkata", Aino Karvonen ironisoi. vsk. Kolmannen vuoden jälkeen elohopeapitoisuus lähtisi hitaaseen laskuun, mutta olisi vielä 15 vuoden kuluttua vain hieman alle yksi milligramma kalakilossa. raille oikeusapua Valtio petti lupaukset oikeusavusta. Monien maatilojen vakuutuksiin kuuluu myös oikeusturvavakuutus. Altaan pinta-ala vaihtelisi vuosikierron aikana 60 neliökilometristä 238 neliökilometriin. Viimeisen naulan oikeusturvan arkkuun löivät vakuutusyhtiöt. Allas ei siten koskaan käyttäytyisi normaalin järven tavoin, eikä sillä olisi selkeitä rajoja, johon sen pinta vakiintuiSI
Ehkä puu oli liian oksainen tai sen sijainti turhan varjoisa linnun lopullinen valinta osui hieman ohuempaan ja tyviosastaan lähes oksattomaan kuuseen, joka oli komea tukkipuu sekin. Kolon neliömäinen alku syntyi melko nopeasti, ja pian alkoi hahmottua pesäkolon soikea aukko. Se eteni hitaasti puusta puuhun kuin kiusoitellen. Pesäkolon kovertaminen puuhun on valtava urakka. Se ei piitannut väitteestä, jonka mukaan punalakki tekee pesäkolon haapaan tai mäntyyn. Kymmenen päivän kuluttua kolo oli niin syvä, että melkein variksen kokoinen tikka mahtui kokonaan puun sisään. Muu aika kului ruokailuun ja soidinesityksiin. Sen pää kestää tiheät, terävän voimakkaat iskut ja äkkipysähdykset. Naaraan ja koiraan työrupeamat kävivät yhä lyhyemmiksi. Havainnoin ja kuvasin palokärjen pesintäpuuhia huhtikuusta kesäkuuhun. Linnun sarveisnokka on kuitenkin niin luja ja samalla joustava, että se pystyy työstämään särkymättä kovaakin puuta. Toisinaan pitkää hakkuuvaihetta seurasi näyttävä lastujen sinkauttelu pesäkolosta. Tikat tottuivat nopeasti talonväen elämään, mutta kuvaajaa ne tuntuivat hieman vierastavan. Suurimman uurastuksen jälkeen naaras näytti hyväksyvän koiraan työn: se alkoi osallistua kolonrakennukseen aiempaa innokkaammin. Se takoi koloa tavallisesti kahden tunnin jaksoissa, erityisesti aamuisin. Siksi rakensimme paikalle piilokojun. Myös perhosmaisesti lepattelevat soidinlennot kolon luona kuuluivat kevään rituaaleihin. Ilman koeporausta palokärki ei tätäkään kuusta hyväksynyt. Koloa piti esitellä ahkerasti naaraalle ja reviiriä kuuluttaa kauaskantavin, voimakkain rummutuksin. vsk.. Pienempi naaras mahtuu ehkä koirasta paremmin hakkaamaan ahtaissa sisätiloissa. Pesäpuulle sillä ei kuitenkaan ollut asiaa: pariskunnan naaras ajoi kilpailijan kiivaasti pakosalle. Ensin palokärki alkoi tehdä pesää pihan suurimpaan kuuseen, johon se hakkasi kaksikin kolon aihiota. Viimein se tuli pesäpuuhun, jonka rungolla SUOMEN LUONTO 3/94 53. Naakkamaisesti ääntelevä tikka lähestyi työskentelevää kumppaniaan. Ryhdyin työhön. Kerran koiraan rummutukset houkuttelivat rakennuspaikalle toisen naaraan. Vaimea, voimakkaista iskuista kertova kumina kuului puun sisältä ja punainen päälaki vilkkui aukosta. Tikat vaihtoivat nyt työvuoroa tiheään ja aina samalla tavalla. Mestarisorvari työssään Palokärki ryhtyi kodin tekoon huhtikuun ensi päivinä, kun kevätsuoja oli humauttanut 18 hanget harmaiksi. Tikka ei tunne lintukirjoja Palokärkemme oli lukenut huonosti lintukirjansa. Ihmisen silmin linnun valitsema puu tuntui palokärjen pesäpuuksi ohuelta. Työn jälkeen leikki Huhtikuun puolivälin jälkeisellä viikolla pesäkolo oli viimeistelyä vaille valmis. Pesää rakensi pääasiassa koiras. Ennen työn aloitusta lintu aina mittaili pesäaukkoa päätään edestakaisin liikutellen. Ensin se hakkasi muutaman sentin syvyisen kolon noin yhdeksän metrin korkeudelle ja ryhtyi sitten tosi työhön kaksi metriä alempana. Teksti ja kuvat: Matti Torkkomäki Lastut lentävät pi] Huhtikuun kolmantena viime keväänä ystäväni, maanviljelijä Pentti Sairasalo Nummelta kysyi, kiinnostaisiko minua palokärjen pesänrakennuspuuhien valokuvaaminen lintu oli asettunut hänen pihaansa. Kestääköhän ontto puu tuiman kevätmyrskyn otteessa. Leikki eli soidin alkoi häiritä työtä. Tämä tikka oli mieltynyt pihkaisiin kuusipuihin. Naaraan tehtävänä oli erityisesti lastujen puhdistus kolosta, mutta se osallistui ajoittain myös kolon laajentamiseen
Molemmat emot hautoivat, ja päiväsaikaan haudontavuoroa vaihdettiin jopa kahden tunnin välein. Sen sijaan telkän räpyttely pesäaukon suulla sai tikan raivoihinsa. Raikuvaääninen ja hiilenmusta, tulenpunaisella päälaellaan komeileva palokärki on metsiemme kiehtovimpia tuttavuuksia. Telkkä pelastautui vaivoin lähimpään ojaan. 19. 1puusta SUOME LUONTO 3/94 53. päivänä ja muninta saattoi alkaa. Vappua edeltävällä viikolla muninta päättyi ja kahden viikon haudontaurakka alkoi. Niistä ei palokärki välittänyt. Pesäaukolla palokärki mittaili aukkoa, ikään kuin viimeisiä tarkistuksia tehden. se kiersi puolelta toiselle. Pesäkolo oli valmis huhtikuun 23. Kevään ensimmäistä käen kukuntaa palokärki ponnahti myös tarkkailemaan melkein äkäisesti. Harva on kuitenkaan saanut seurailla sen pesintää alusta loppuun. Pesimäympäristön tavalliset tapahtumat olivat palokärjille tuttuja, eivätkä ne reagoineet niihin mitenkään. Palokärkien uusi koti herätti ansaitusti huomiota, eivätkä tiaiset ja kirjosiepot voineet välttää kiusausta kurkistella uutuuttaan hohtavaan koloon. Nyt palokärjet käyttäytyivät varsin huomaamattomasti: haudontavuoroa vaihdettiin vaimeasti äännellen. vsk. Lepovuorossa ollut palokärki syöksyi lennossa telkkää päin, niin että höyhenet pölisivät. Vanhojen metsien häviämisestä huolimatta mahtitikka on yhä melko yleinen. Lopulta lintu kurkisti varovaisesti koloon, jolloin työvuorossa ollut palokärki luikahti sieltä äkisti pakoon. Sen sijaan variksen poikkeuksellisen riehakas rähinä sai tikat epäluuloisiksi ettei vain näätä olisi liikkeellä. Välistä ulossyöksyä edelsivät tiheät koputukset kolon sisällä
Ne olivat jo kovasti aikuisen näköisiä punaisine hattuineen. Jokaisen poikasen ääni oli vähän erilainen. Rohkea ponnahdus kolosta ja pitkä matala liito hakkuuaukean ylitse metsän reunaan. Ruokintojen väliaikoina poikaset tarkkailivat pesäaukolta avautuvaa maisemaa edelleen aivan ääneti. D Luonnosta ja luonnonkuvauksesta kiinnostunut Matti Torkkomäki työskentelee toimittajana ja kustantajana. Joskus koputusta kesti viisitoistakin minuuttia. Usein pesässä oleva hoputti toista koputtamalla kolon seinään, aluksi vaimeammin, mutta sitten yhä pontevammin. vsk.. Nyt jälkeläiset joutuivat odottamaan emoa pidempään, toisinaan melkein kaksi tuntia. Kesäkuun kuudentena puoleltapäivin palokärjen pojat lähtivät maailmalle. Nyt naaras ja uros vaihtoivat pesävuoroa jopa tunnin välein. Erämaan tunnuslinnut lähtivät etsimään omaa metsäänsä. Koiras hulmahtaa ulos; naaras on valmiina siirtymään poikasten seuraksi. Tuntui, että poikasia houkuteltiin ulos kolosta, josta ne kurkottelivatkin jo hyvin rohkeasti . SUOMEN LUONTO 3/94 53. Lopulta emot ruokkivat niitä 15-20 minuutin välein. Jo viikon kuluttua kuoriutumisesta ruokintaväli oli lyhentynyt puoleen tuntiin. Liito metsän reunaan Kesäkuun ensimmäisellä viikolla tikanpoikien käytös muuttui. Tämän jälkeen jälkeläiset kehittyivät nopeasti. Silloin tällöin koiras kuin kevättä muistellen päräytti kaikuvat rummutukset; ne olivat ehkä kuitenkin lähtöfanfaarit uudelle tikkasukupolvelle. Poikaset tulivat kolon suulle emoa vastaan, kun tämä toi ruokaa mutta vasta, kun emon pää näkyi aukosta. Poikaset kuoriutuvat Emojen käyttäytymisestä päätellen poikaset kuoriutuivat vähän ennen toukokuun puoliväliä, äitienpäivän .aikoihin. Ne alkoivat äännellä naakkamaisesti kuten emonsa pesänrakennusaikana. Palokärjen pesä oli hyvin hiljainen kesäkuiseen käpyti20 kan koloon verrattuna, josta kantautuvat tauotta poikasten sahaavat ruuanpyyntiäänet. Palokärki pyysi siis koputuksella lupaa poistua. Jälkeläisten ruokahalu kasvoi kaiken aikaa. Emot näyttivät kuin tahallaan vitkastelevan ruokinnassa ennen pesälle saapumista ne odottelivat jonkin matkan päässä ja kiertelivät verkkaisesti pesäpuun rungolla. Malttamattomasti kuikuttaen poikaset odottivat ruokaa ja ottivat emon vastaan i:iemukkaasti kriikuen. Emojen poissaollessa pesäkolo oli äänetön. Aluksi ääntely sujui hieman haparoiden, mutta hyvin pian jo tottuneen tuntuisesti. Samalla ulkomaailman vetovoima kasvoi ja pesäkolo alkoi käydä tukalan ahtaaksi. Pesävuoron vaihdossa on kiihkoa ja elämäniloa Pesävuoron vaihto poikasten jo kuoriuduttua. Yllätyin aika lailla, kun pikkupalokärjet näyttäytyivät ensi kerran touko-kesäkuun vaihteessa. Auringon pilkahtessa pilvien lomasta poikaset pakenivat kiireesti koloon: valon häilähdyshän voisi johtua jostakin pedosta
Palokä1jillä olikin puulle moninaiskäyttöä: se toimi sekä pesäpaikkana että ruoka-apajana. Joskus käy niinkin onnekkaasti, että palokärki pesii samassa kolossa uudelleen. Kuvassa ne katselevat maailmaa tärkeänä pesästälähdön päivänä. Kesäkuun alussa tikanpojat olivat jo täysikasvuisia. Katkenneesta rungosta havaitsimme, että puu oli hevosmuurahaisten käytävien heikentämä. Katkeamiskohdassa oli puuta pesäontelon ja kuoren välissä vain kahdeksasta kymmeneen senttiä. Palokä1jen pesintä onnistui, mutta menetimme luonnonko/on , joka olisi soveltunut erinomaisesti vaikkapa telkälle tai helmipöllölle. Heinäkuun alussa myrsky katkaisi pesäpuun lentoaukon kohdalta. 21. vsk. SUOMEN LUONTO 3/94 53
Pienimmät yksilöt ovat alle 14-senttisiä eli kuvamme naaras on luonnollista kokoa! Naaras on mustavalkoinen; koiraalla on punaista päälaella. Taivaanranta punersi vielä äsken, nyt lepänrungot vaalenevat. Välillä se lennähtää Siikalahdelle osmankäämin vartta tarkastelemaan. Rantojen takaisilla mäillä metsät ovat muuttuneet enemmän. Juhannuksena satakieliemot inttävät hermostunutta varoitustaan. Ainakin Pikkutikka pltaa lehtevistä ympäristöistä. Ripustan Siikalahden ympärille leveitä lautoja, joiden päälle levitän paksun kerroksen ihraa. Verkko pitää näädät ja muut herkkusuut 22 Pikku tikka tarvitsee apua Huhtikuun aamu on valkenemassa Parikkalan Siikalahdella. Silti tuo terhakka minitikka säpsähdyttää joka kerta, mutta saa minut myös aina hyvälle tuulelle. Pikkutikat, harmaasiepot ja hömötiaiset saivat häädön, pikkulepinkäiset, punavarpuset ja hempot lepikoiden tilalle istutetuista kuusentaimikoista turvallisia pesäpaikkoja. Lehdot on hakattu, tulvarannat pengerretty ja rantalepikot raivattu kesämökkitonteiksi. vsk.. Yöpakkasen kovettama lumi rapisee saappaan alla. Tikkakoiraan soidinkiihko on laimentunut. loitolla. Paljon huonommin on käynyt pikkutikoille monella muulla seudulla. Se saattaa puuttua puolen pitäjän kokoisilta karuilta vedenjakajaseuduilta, kun taas Parikkalan tapaisilla vehmailla rantamailla pesii monta paria kuulomatkan päässä toisistaan. Vuosittain lasketuilla 5 000 reittikilometrillä pikkutikkojen määrä on pudonnut viidesosaan 1950-luvun lopusta. Joskus säikähdin pahan kerran seljapensaan alta levoltaan pystyyn rymistävää hevosta. Muutama pari on saanut turvapaikan perustettavan luonnonsuojelualueen lehdoista. Karjaa ei enää ole, eikä ahoilla ja lepikoilla ole ihmiselle arvoa laitumina. Talvilintulaskennat, jotka alkoivat jo 38 vuotta sitten, antavat luotettavimman kuvan pikkutikan lukumäärämuutoksista. Toukokuun puolivälissä rantalehdot helottavat sinisenään sinivuokkoja ja imiköitä. Luulisi sen houkuttelevan kaikki met< sän pedot paikalle! Parin päi1 vän päästä pojat kiipeilevät jo kömpelösti pesäpuun rungotJ IL ! Syksylläkin iloitsen jokaisesta kohtaamisesta pikkutikan kanssa. Pikkutikka on vain varpusen kokoinen. Sen mielipaikkoja ovat rantametsät, joissa on lahopuuta. Pertti Koskimies Pikkutikka on pesinyt tässä lehdossa niin kauan kuin jaksan muistaa. Pikkutikan päivät kuluvat leppäpökkelöitä ja kuivia koivunoksia tutkiessa. Kun koulupoikana kuljeskelin lepikoissa lintujen perässä, sain varoa liukastumista lehmänlantaan. Selviääkö pikkutikka kevääseen edes ruoka-apuni turvin. Pajulinnut laulavat hurmaantuneina heleänvihreiden hiirenkorvien värjäämissä latvustoissa. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Pikkutikan levinneisyys ei ole kuitenkaan supistunut: laji pesii edelleen etelärannikon tervalepikoista Lapin tunturikoivikoihin. Yksinäisessä kuusessa lurittelee laulurastas, koivun oksalla virittelee punarinta, talitiainen tiukuttaa kauempana. Idästä talvivieraita Uusimpien atlasja laskentatietojen perusteella olen arvioinut, että Suomessa pesii nykyisin pikkutikkoja 5 000 -8 000 pariskuntaa. Kanta romahti pahimmin 1970-luvun puolivälissä. Yhtäkkiä rytmikäs, kiihkeä piipityssarja raikuu läpi metsikön, ja heti pärisee innokas rummutussarja kerran, toisen, kolmannen ... Epävireinen piipitys kuulakkaana syysaamuna, hento kjyk tai vähän voimakkaampi koputus kuin hömötiaisella paljastavat kesänaapurin vähemmän kiihkeissä tunnelmissa. Kolon pohjalla naaras kyhjöttää viiden kiiltävänvalkean munan päällä. Tikkakanta vähenee Siikalahden rantalehdoissa asuu pikkutikkoja samalla lailla kuin neljännesvuosisata sitten, jolloin kävin täällä ensi kerran. Tikanystävä jättää rannan raivaamatta. Talvella päivät ovat lyhyet, pakkasyö pitkä ja ruokaa niukasti. Suomalaiset omitologit ovat maailmankuuluja lintujen laskijoita. Jatkuva taantuma käy ilmi myös pesimäaikaisista laskennoista ja lintuatlaskartoituksista. Leppäpökkelön kupeessa on pieni, vaaleareunainen reikä. Lehtokerttu räpsähtää seljapensaasta hautomasta ja tikanpojat kimittävät pesäkolollaan. Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa kartoitti pikkutikan pesimäpiirejä Länsi-Uudellamaalla viime vuonna. Kohta koiras tulee toukkalasti nokassaan ja koko lepikko räjähtää täyteen vielä hirveämpää tikanhuutoa
vsk. 23. SUOMEN LUONTO 3/94 53
Tikkametsistä katsottuna "uuden" metsänhoidon kauniit teoriat ovat korulauseita juhlapuhujien papereissa. Enemmistö vaeltajista ] suuntaa takaisin kohti lähtö2 alueitaan tai menehtyy uusissa oloissa. Luonnon monimuotoisuus tikkametsissä on paljon pahemmin uhattuna. kipalstoiksi lienevät pikkutikkaa pahimmin uhkaavia muutoksia. Parhaina vaellussyksyinä Hankoniemen kärjestä suuntaa merelle satoja pikkutikkoja. Eteläruotsalaisten tutkimusten mukaan pikkutikka suosii vanhoja ja mahdollisimman luonnontilaisia lehtimetsiä, joissa on paljon lahopuita. Euroopasta levinneisyysalue yltää leveänä vyöhykkeenä poikki Venäjän aina PohjoisJapaniin. Tikat ovat näkyvimpiä ja kuuluvimpia siitä satojen uhanalaisten metsälajien joukosta, joka on hätää kärsimässä loputtoman ahneen metsätalouden takia. Täydellisessä häviämisvaarassa on kokonainen elinympäristö, vanhat lehtimetsät, joissa maapuut saavat maata rauhassa, kuolleet koivut keloutua ja lahota pystyyn. Kulkiessasi metsissä nosta maahan sortuneita pökkelöitä pystyyn kasvavia puita vasten. Pikkutikan sanotaan vähentyneen monessa Euroopan maassa, mutta lajiin ei ole kiinnitetty tarkempaa huomiota. Vie tikoille talveksi rasvaa; siitä ilahtuvat tiaisetkin. (918) 152 579. Kaiken riemun keskellä kuin sokeana oman onnensa huumasta piipittävä pikkutikka kruunaa kevään pakahduttavan odotuksen. "Vajaatuottoisten" tikkametsien istuttaminen kuusikoiksi tai männiköiksi on tuhonnut tuhansia hehtaareja tikoille sopivia elinympäristöjä. Nuoret metsät kelpaavat vain silloin, kun niissä on runsaasti pökkelö itä. Laajasta levinneisyysalueestaan huolimatta pikkutikka ei liene kovin runsas missään. Ruotsissa pikkutikkakanta puolittui 1975-90, mikä vastaa sielläkin erittäin uhanalaiseksi joutuneen valkoselkätikan taantumaa. Tämän luokan lajeista aniharva on vähentynyt yhtä hälyttävästi kuin pikkutikka viime vuosikymmeninä. Lahopuiden hävittäminen, pesimälehtojen hakkaaminen ja kuusettuminen sekä rantalepikoiden raivaaminen mök24 Jl Kun poikaset ovat kuoriutuneet, emot kantavat niille ruokaa tuhansia nokallisia. Muut valistakoot maata omistavia sukulaisiaan ja tuttaviaan. Lahopuut elinehto Suomen uhanalaisten eliöiden luettelossa pienin tikkamme on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Mitä nyt yhdestä tikasta. Talveksi pieni, vuodesta toiseen vaihteleva osa pikkutikoistamme vaeltaa meren yli. LYL tiedottaa elinpaikat vesija ympäristöhallituksen uhanalaisten eliöiden rekisteriin, josta ne ovat saatavissa mm. Suomessa on pula elinkelpoisista ympäristöistä. Keskitalvella Suomessa elänee 10 00025 000 pikkutikkaa. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Kaikki lintujen ystävät voivat auttaa pikkutikan suojelua ilmoittamalla tuntemansa pesimäpiirit LYL:n toimistoon tarkoin, mieluiten kartoilla. Vaelluksista ei ole ollut py< "" syvää apua tikkojen ahdinkoon. Pesimäaikana osa ravinnosta koostuu lehvästössä elävistä hyönteisistä, ja silloin ruokaa riittää paremmin kuten valoisaa päivääkin sen kokoamiseen. Radiolähettimin seuratut parit liikkuivat huhtikuussa 27-73 hehtaarin kokoisella alueella, talvella huomattavasti laajemmalti. Useimmissa Länsi-Euroopan maissa arvioidaan pesivän vain muutamia satoja tai tuhansia pareja. Pikkutikkoja voidaan suojella vain jos tiedetään missä ne elävät. Syksystä loppukevääseen se syö kuolleissa puissa eläviä hyönteisiä ja niiden toukkia. Sillä ja sen kohtalotovereilla on tulevaisuutta Suomessa vain, jos me luonnonystävät jaksamme väsymättä ponnistella niiden hyväksi. Pertti Koskimies on luonnonystävä, lintututkija ja Linnutlehden päätoimittaja. Pikkutikan, valkoselkätikan tai minkään muunkaan lajin häviämisuhassa ei ole kyse vain yhdestä lajista. Voit hyvällä omallatunnolla jäädä odottamaan uutta kevättä ... Pesäpoikasaika kestää kolmisen viikkoa. Tästä ei kukaan elämää rakastava ihminen halua luopua! D Pikkutikka on Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton eli LYL:n "vuoden lintu" ja yksi Metsähallituksen erityisseurantaansa valitsemista kymmenestä lajista. Jokainen pökkelö ja kuoleva puu on kullanarvoinen. Luonnoltaan monipuoliset, viimeiset tikkametsät tuhotaan samaan aikaan kun Suomen metsät tuottavat puuta reilusti yli hakkuutarpeen, samaan aikaan kun metsänhoidon sanotaan vihertyvän jaottavan huomioon metsän virkistyskäytön ja uhanalaiset lajit. Norjassa pesinee muutama tuhat paria ja Virossa viitisen tuhatta. PL 17, 18101 Heinola, puh. Metsänhoidon vanhentuneista uskomuksista on aika päästä eroon ja ymmärtää, että lahopuut takaavat terveen ekosysteemin, johon kuuluvat tikatkin. Kahdensadan hehtaarin tutkimusruuduista, joilla lehtimetsää oli 17 hehtaaria, vain neljänneksellä asusti pikkutikka, mutta jos lehtimetsää oli yli 38 hehtaaria, neljä viidestä ruudusta oli asuttuja. Ilmoita keväiset ja kesäiset pikkutikkahavaintosi LYL:n toimistoon Heinolaan, os. vsk.. Tikkojen kääpiöt suosivat erityisesti vanhoja ja tulvan vaivaamia rantametsiä. Suomen lisäksi Ruotsi on merkittävä pesimäalue arviolta 5 000 parillaan. Parhaimmissakin olosuhteissa pikkutikka tarvitsee 15-25 hehtaaria lehtimetsää; talousmetsissä parit joutuvat kokoamaan elantonsa monta kertaa suuremmalta alueelta. Vaikeuksia koko Euroopassa Pikkutikka pesii koko Euroopassa Islantia, Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta. Mutta tänne myös saapuu tikkoja idempää. Hentonokkainen pikkutikka tarvitsee pehmeitä lahopuita niin pesimäpaikoiksi kuin ruokailupuiksikin. Vielä muutama viikko talven ja kevään kamppailua räntäsateineen, yöhalloineen ja huikaisevan kirkkaine auringonpaisteineen, kunnes sinivuokot kurkistavat maasta ruskeiden lepänlehtien alta, honottavat metsähanhiaurat matkaavat sinitaivaalla kohti koillista, satakieli ja ruokokerttunen laulavat kilpaa luhdalla. kaavoitusja suojeluviranomaisille. Tikkojen mukana häviää kääpiä, kovakuoriaisia ja muita metsän hiljaisia ilman, että edes huomaamme mitään. Jokainen maanomistaja ja kesämökkiläinen voi ilman taloudellisia uhrauksia auttaa luontoa jättämällä pökkelöitä ja lehtipuuvanhuksia metsiinsä, rantalepikoita raivaamatta ja mökkitontteja perkaamatta. Tikkoja kyllä asettuisi tänne enemmän, jos ne tulisivat metsissämme toimeen. 24 grammaa täynnä tikan tarmoa puolentuhatta paria arvellaan löytyvän tältä alueelta. Sinäkin voit auttaa! Pikkutikkaa eivät juhlapuheet ja tyhjät lupaukset auta. Myös Tanskasta ja Espanjasta se puuttuu melkein kokonaan
Kaakaon ohella kauliflorisia ovat mm. "Täysikasvuisina kaakaopuut puolestaan suojaavat vihannesmaita." Hän kertoo myös vaellelleensa ghanalaisessa kaakaometsässä, jossa oli kaakaopuiden joukosssa mukavasti suuria sademetsän puita. Kaakaopuun lukuisista kukista vain noin prosentti tuottaa hedelmiä, joiden sisään piiloutuu joukko mantelin kokoisia siemeniä, kaakaopapuja. Näiden mukana kaakaon käyttö myös levisi tehokkaasti: jos kuningas joi jotakin, sen täytyi olla hyvää. Hollantilainen van Houten keksi, miten kaakaopavuista voitiin puristaa pois valtaosa rasvasta eli kaakaovoista. Karl Fazer perusti oman tehtaansa 1895, ja laajensi sen toimintaa huomattavasti vain pari vuotta myöhemmin. Tuloksena oli kitkerä juoma, chocolatl, jonka pinnalla lellui kerros sulaa rasvaa. Kristoffer Kolumbus sai neljännellä Amerikan matkallaan 1502 eräältä atsteekkipäälliköltä lahjaksi vaaleita pavun näköisiä siemeniä. Siirrot ovat onnistuneet, ja nykyisin suurin osa maailmassa tuotetusta kaakaosta on peräisin Länsi-Afrikasta, etenkin Ghanasta, Nigeriasta, Norsunluurannikolta ja Kamerunista. Vain Tampereen kehitysmaakaupan asiakas on päässyt tutustumaan ghanalaiseen tummaan suklaaseen, joka ei välttämättä maistu maitosuklaata himoitseville suomalaisille. Kaakaopuut kasvavat tropiikissa, mutta kaakao tulee Suomeen lähes yksinomaan Euroopasta massana, öljynä, voina, rasvana, jauheena ja suklaana. Jauhetta, suklaata, konvehteja ja muita makeisia rahdataan meiltä joka vuosi miljoonia kiloja lähes kaikkialle maapallolla. Suklaan valmistus muuttui pian käsityöstä teolliseksi. Näin kaakaon varastointi, kuljetus ja käyttö erilaisten juomien ja ruokien valmistuksessa helpottui olennaisesti. Myös kotoinen näsiämrne puskee kukkansa suoraan varresta. I 600-luvulla kaakaon juonti levisi myös muihin Euroopan maihin, mitä helpotti olennaisesti noihin aikoihin keksitty tapa makeuttaa rasvainen juoma sokerilla. Kaakaopuu kuuluu Theobromasukuun, jonka kaikki noin 30 lajia kasvavat Eteläja KeskiAmerikassa. Kaikki espanjalaiset eivät suinkaan nauttineet tästä intiaanien "herkusta". "Kaakaon taimet kasvavat yhdessä perheen ruokakasvien kanssa", sanoo tutkija Timo Voipio Kehitysmaainstituutista. Aasiaan, Oseaniaan ja Afrikkaan. Kaakaota viljelevät maat ovat köyhiä, vaikka ne kasvattavat ylellisten herkkujen raaka-ainetta. Kotiseudultaan kaakaopuu on siirretty mm. Suoraan varresta kasvava kaakaopuun hedelmä on täynnä siemeniä, papuja. "Hyvää politiikkaa onkin tässä tilanteessa suosia suomalaisia suklaatehtaita", Voipio sanoo. "Ne ovat pitäneet hyvin pintansa Nestlen ja Philip Morrisin kaltaisia jättifirmoja vastaan." Fazer, Panda, Hellas tai Brunberg voisivat Voipion mukaan myös aivan mainiosti valmistaa "fiksua suklaata" itse, valikoimalla kaakaontuottajansa niistä viljelyosuuskunnista tai -yhdistyksistä, jotka edistävät kotimaassaan jotakin hyvää asiaa. valkuaisaineita ja tärkkelystä sekä pienen pieni määrä kofeiinia, joten kaakaolla on kahvin kaltainen piristävä vaikutus. Suomen vanhimman edelleen toimivan suklaatehtaan, Porvoossa toimivan Brunbergin, perusti A. Kaakao oli pitkään kuninkaallisten, aatelisten ja muuten vain rikkaiden juoma. Vähitellen kaakaojuomaan alettiin lisätä maitoa, ja myöhemmin vesi korvattiin kokonaan kuumennetulla maidolla. Kaakaonviljely sinänsä sopii hyvin pienja perheviljelmille. Katoliselle kirkolle tuotti ongelmia määritellä, oliko kaakao ruoka vai juoma asia oli paaston kannalta tärkeä. Tällaista epätavallista ilmiötä kutsutaan kaulifloriaksi. Vuonna 1528 kaakaopapuja tuotiin ensimmäisen kerran Espanjaan. Kaakaon alkuperämaiden asema vahvistuisi huomattavasti, jos ne pystyisivät itse jalostamaan ja pakkaamaan tuotteita. Suomi on myös kaakaotuotteiden viejä. leipäpuu ja juudaksenpuu. Suuri muutos tapahtui 1828. Kaakaopuun kukat ja hedelmät kasvavat suoraan rungosta. Kaakaojauheesta alettiin pian valmistaa myös suklaata. Voipion mukaan kaakaontuotantoa teollistetaan kovaa vauhtia. Runsaan rasvan ohella pavuissa on mm. Yli 99 prosenttia tuotteista tuodaan Euroopasta, mm. Linne antoi lajin tieteelliseksi nimeksi Theobroma cacao jumalten juoma kaakao. Lindfors 1871. Intiaanit valmistivat pavuista juomaa ja käyttivät niitä maksuvälineinä SUOMEN LUONTO 3/94 53. Kaakaotuotteiden raaka-aineen alkuperän jäljittäminen on tavalliselle kuluttajalle lähes mahdotonta ja viljelijöiden omia tuotteita ei kaupoista löydy. Suomeen tuotiin viime vuonna kaakaota ja kaakaovalmisteita runsas 18 000 tonnia. kaupanteossa. Alankomaista, Saksasta ja Ruotsista, jonne ne on kuljetettu tuottajamaista. Näin saatiin kuivia kaakaolevyjä, jotka murskattiin jauheeksi meidän tuntemaksemme "kaakaojauhoksi". Juha Valste 25. Muun muassa Malesia ja Indonesia ovat istuttaneet kaakaota laajoiksi puupelloiksi ja uhkaavat perinteisiä kaakaontuottajamaita Afrikassa. Intiaanit paahtoivat ja jauhoivat kaakaohedelmän sisältä ottamansa siemenet ja lisäsivät jauheen joukkoon mausteita ja kuumaa vettä. NAUTINTOJA MAAILMALTA Kaakao matkaa meille Euroopan kautta Kaakaopuu on kotoisin Amazonasin alueelta, m1ssa se kasvaa sademetsän aluspuuna. Näin eurooppalaiset tutustuivat ensimmäistä kertaa kaakaoon. Merkittäviä kaakaon tuottajia ovat silti edelleen myös Brasilia ja Ecuador. vsk. W
Vielä jokunen vuosi sitten Pirtola ei nähnyt soissa mitään erikoista ja muistaa jopa ihmetelleensä jonkun ystävänsä suoinnostusta. Karuilla soilla tuppaina kasvava tupasvilla rakentaa vuosittain vartensa ja lehtituppensa vähillä ravinteilla. Turvekylvyn lämpötila on noin 40 astetta. Villat, pähkylähedelmien lenninlaitteet, ovat tosin hauraita eivätkä siis untuvan veroisia. Iiris Lappalainen Turve hoitaa j~ Geologi Riitta Korhonen etsii suomalaisilta soilta hoitaviin kylpyihin soveliaita hyvin maatuneita saraja rahkaturpeita. Soita on kuivattu myös pelloiksi sekä polttoja kasvuturvetuotantoon. Tupasvi llaturve karstataan suurin piirtein samaan määrään villaa tai silkkiä ja kehrätään langaksi tai huovutetaan. Turvekuitu antaa silkkimäisen kiillon kelsuoMEN LUONTO 3/94 53. Hyvinkin maatuneesta turpeesta löytyy jäänteitä sen kuiduista. Turvevillaseosta voi käyttää myös täytevanuna toppakankaissa. Ne eivät ole kovin pitkiä, niinpä niiden joukkoon sekoitetaan muita kuituja. Muut 26 turpeen käyttömuodot ovat unohtuneet eikä uusia ole ennen aivan viime vuosia herätelty. Kotini läheisellä turvesuolla näin kuivatustelineet muistona turpeennostosta eläinten kuivikkeeksi ja lämmöneristeeksi. Muistan aprikoineeni, miksei niitä villoja pehmeitä kun ovat käytetä mihinkään. Keskieurooppalaiset ovat parantaneet vaivojaan turpeessa kylpien jo liki 200 vuotta. Myöhemmin suo ojitettiin metsälle. Yli puolet maamme alkuperäisestä suopinta-alasta on ojitettu metsän kasvatuksen vuoksi. Sen tukisolukko on vahva. Kevyttä ja lämmintä Tekstiilitaiteilija ja perinnetieteilijä Papu Pirtola järjesti joulun alla Helsingissä näyttelyn käsin työstämistään turveteksti i teistä. Seuraksi silkkiä ja villaa Ajatus suosta puuvillapeltona on tavallaan oikea, sillä tupasvillaturpeesta valmistetaan turvetekstiilejä. vsk.. Pehmeä suomenlampaan villa on värjätty luonnonväreillä. Mutta nyt Pirtola on kuitenkin innostunut, hän on löytänyt suot ja suoturpeen: "Kuitu on uskomattoman lämmintä, kevyttä ja antiseptista, se ei sähköisty eikä ole kovin tulenarkaa." "Kokeile nyt tätä", hän ojentaa minulle kiiltävää, ruskeaa tupasvillakuitua, "se oikein lämpenee kädessä." Eivätkä tupasvillakuidun hyvät ominaisuudet siihen lopu. Pirtola arvostaa käsityötä. Hän on kaivanut turpeet suosta, karstannut ja kehrännyt omin käsin: "Rukin ääressä istuminen on terapeuttista, tässä voi koota ajatuksiaan ja rauhoittua, kehrätä voi vaikka televisiota katsellessa." Pirtolan turvevillalangat ovat värikkäitä. Kuitua otetaan suon syvyyksistä puolesta metristä aina muutamaan metriin vuosisatoja ja jopa vuosituhansia maatuneista tupasvillan tyvimättäistä. Lapsena kuvittelin olevani puuvillapellolla, kun katselin suon reunassa tupasvillan villapäitä. Myöhemmin opin, että suovillojen villapäistä on ennen saatu tyynyjen ja patjojen täytettä. Turve sisältää humiinihappoja ja siksi sen sanotaan sitovan hyvin ihon eritteitä
Suosta nostettua tupasvillakuitua kuvassa oikealla. Siksi se soveltuu hyvin myös kengänpohjal/isten materiaaliksi. Perinteitä KeskiEuroopassa Ruotsalaisen turveyhdistyksen aikakauskirjasta vuodelta 19 17 löytyy Hjalmar von Feilitzenin selostus tupasvillak uidusta tekstiiliteollisuuden raaka-aineena. Turvevillalangan kuitu on peräisin tupasvillan maatuneista tyvimättäistä. Steinerin ajatuksesta syntyi SUOMEN LUO TO 3/94 53. Turvetekstiilejä valmistetaan Suomessa myös teollisesti. Rudolf Steinerin tiedetään vertailleen turvetta nokkoskuituun korvikeainenäyttelyssä Berliinissä. Niinpä saattaa tuntua yllättävältä, että turpeesta valmistetaan tekstiilejä, kylpyjä ja jopa kosmetiikkaa. 27. vsk. Tupasvillakuitu imee hyvin kosteutta ja on luonnostaan antibakteerista. lätntnittää Tekstiilitaiteilija Papu Pirtola kehrää turvevillalankaa. Hän on vä,jännyt sekaan karstatun villan luonnonväreillä. Turpeen moninaiskäyttöä ei Suomessa ole paljon tutkittu. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama pula oli taustana uudelle kiinnostukselle, myös kyseiselle ruotsalaisartikkelille. Kirjoituksessa mainitaan turvetta hyödyntävää tekstiiliteoll isuutta 1800-luvun lopulta Hollannista, Ranskasta ja Saksasta. taisille, marjapuuronpunaisille, sammalenvihreille ja luonnonvalkoisi lie langoi lie
"Turvekuitu on puhdasta, siinä ei ole kasvinsuojeluaineita kuten viljellyissä kasvikuiduissa." "Olen käsitellyt paljon erilaisia kuituja, turvetekstiili tuntuu hyvältä. Hien mukana elimistöstä poistuu kuonaaineita, jotka sitoutuvat turveseokseen. Nehän vaativat pitkän liotuksen", Pi11ola sel ittää. Turpeen hoitavia ominaisuuksiakaan ei ole Suomessa toistaiseksi tutkittu. "Uskon, että tämä on tulevaisuuden tekstiilikuitu", selittää yhtiön toimitusjohtaja Kaisa Ovaska-Ahonen. Hän itse vastaa suomalaisten kylpyturvesoiden geologisten ja fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien tutkimuksesta. I.nrdi Byron (1788-1824) RLKD8 reella. Suomessa turpeen käyttöä tekstiileihin ja kylpyihin ei vanhastaan tunneta Saksaan turpeen tekstiilikäyttöä tutkiva laitos, jonka toiminta kuitenkin keskeytyi 1920-luvun lamaan. "Turvekylvyllä voidaan hoitaa esimerkiksi reumaa ja gynekologisia vaivoja", sanoo geologi Riitta Korhonen Geologian tutkimuskeskuksesta. Kaisa Ovaska-Ahonen mainitsee haaveekseen, että jokaisella suomalaisella lapsella olisi mahdollisuus saada turvehaalari . Saksassa ja Tshekinmaalla on kymmeniä turvekylpylöitä. Mei llä on ojitettu paljon sellaisiakin soita, joi lla ei koskaan saada metsää kasvamaan. Mutta tuskin keskieurooppalaiset aivan väärässä ovat. Kansanrunouden kielikuvat suosta ovat jäisiä ja kalmaisia. Uudet tuulet ja yritykset Turvevillalankaa on tuotu jonkin verTan Suomeen ja myyty muutamissa luonnontekstiileihin erikoistuneissa kaupoissa. vsk.. Jos sellaisella suolla on sopivaa tekstiilitai kylpyturvetta, miksi emme ottaisi sitä käyttöön?" "Suojelluilta soilta emme turvetta tietenkään etsi. Yhtiö hankkii tupasvillakuidun kasvu turpeen tuottajilta ja tekee siitä käsityölankaa, vaatteita, huopia ja kengänpohjallisia. Suomessakin voi nykyään turvekylpeä Lapiniemen kylpylässä TampeMun tapanani on aloittaa alusta. Turvetta tosiaan käytetään terapeuttisesti, nimittäin hyvin maatunutta mutamaista saraja rahkaturvetta hoitavissa kylvyissä. "Humiinit pystyvät tunkeutumaan ihon läpi kudoksiin. Terapeuttisista ominaisuuksista puhuu myös Pirtola. Turpeen hyvä lämmönsitomiskyky on yksi perusta kylpyhoidoille. "Tutkin kansanrunoja, mutta en löytänyt niistä turvevi llapaidassa, turvevilttihatussa ja turvehuopikkaissa hi ihtelevää suomalaista. Muutaman tekstiilisuunnittelijan ja -insinöörin perustama Kultaturve Oy tuottaa tupasvillakuidusta villalankaa, vanua, huopaa. "Ihmettelen kovasti, miksi turvetta ei ole osattu käyttää meillä tekstiileissä. Riittääkö soita ja turvetta. Hoitavista vaikutuksista pidetään tärkeinä myös turpeen biologisesti aktiiveja aineita, esimerkiksi humiineja ja humushappoja. Olemme käynnistämässä myös Suomessa kuidun teknisten ominaisuuksien tieteelliset tutkimukset." Hoitavia turvekylpyjä Kultaturve Oy:n esite mainostaa "terapeuttisia tekstiilejä suomalaisen suon syvyyksistä". "Meillä on selvästi kielteinen suhde soihin", hän jatkaa. Itävallassa turpeesta valmistetaan muun muassa suuvettä, hammastahnaa, saippuaa, kasvonaamiota, shampoota, hiustenhoitoainetta. Riitta Korhosella geologina on selkeä näkemys asiasta: "Turvevaroihimme nähden näihin tarkoituksiin kuluu kovin vähän turvetta. Siellä turvevalmisteita on käytetty myös lääkkeenä, jopa Herpesviruksen hoitoon . Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka on muun muassa saksalaisissa tutkimuksissa todettu . Kylvyn lämpötila pysyy lähes samana koko hoidon ajan. Korkea lämpötila kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Miten tällaisessa turvemyllerryksessä käy suoluonnolle. Yhden mielenkiintoisen turpeenkäyttötavan Pirtola on kuitenkin löytänyt Suomen kansan vanhoista runoista. Mutta olen tutkimusteni yhteydessä löytänyt arvokkaita, suojeluun soveltuvia soita." D SUOMEN LUONTO 3/94 53. Nokkonen ja pellavakin ovat niin paljon vaikeampia käsitellä. Turve mainitaan yleensä ihmisen viimeisen leposijan yhteydessä; tulee mies merentakainen, ei tule turpehen alainen." 28 Tupasvillakuitu ja lampaanvilla on karstattu ja huovutettu. Kylpyturpeen vientinäkymiä tutkitaan, sillä Saksan kylpyturvevarat ehtyvät. Ne sitovat reumatekijöitä ja kuona-aineita itseensä sekä parantavat hormonitoimintaa ja solun uusiutumista", sanoo Korhonen. Yerenseisatusloitsussa kehotetaan laittamaan turve vuodon tukkeeksi. Tupasvillakuituja näkyy lapsen turvehuopahatun pinnassa
Sitten kehittyivät ensimmäiset eläimet ja oikeat kasvit. Kambrin räjähdyksen kaikuja Kolmen miljardin vuoden ajan elämän kehitys oli hidasta: oli yksisoluisia tai yksinkertaisia solujonoja muodostavia sinileviä ja bakteereita. Syvemmällä vallitsevat ainainen hämärä tai pimeys sekä meille vieraat elämänmuodot; on kuin palaisimme ajassa taaksepäin. vät eläinkunnan pääjaksot selkärankaisia lukuun ottamatta. Arkisto kertoo ilmaston ja kasvillisuuden muutokset, järven oman vähittäisen kehityksen, rantojen kulot ja myrskyt sekä ihmisen ja maanviljelyksen tulon. Tuorein kerrostuma on raakkuäyriäisten, sukkulamatojen, pohjahankajalkaisten ja muiden pienten liejunsyöjien elinympäristönä. Merissä äyriäiset ovat säilyttäneet asemansa, mutta maalla ja makeassa vedessä vallan ovat anastaneet muut, osaksi myöhemmin kehittyneet eliöryhmät. Isoimmat äyriäiset ovat toisia saalistavia petoja. Kesäja talvikerrokset ovat erivärisiä ja eri vahvuisia. Eri vuosina kerrostumisnopeus ja kerrostuvien hiukkasten laatu vaihtelevat olosuhteiden mukaan, joten pohjaan muodostuu jääkauteen asti ulottuva arkisto, jota voidaan lukea sivu sivulta, vuosi vuoc delta. Kirkkaissakin vesissä valoa riittää kasvien käyttöön korkeintaan viiden, kuuden metrin syvyyteen. Ruoka tulee ylhäältä, pinnanläheisistä kerroksista. Hyvin lyhyessä ajassa kehittyivät kaikki nykyäänkin eläSUOMEN LUONTO 3/94 53. Luonnon arkisto Kesäisessä hiukkassateessa on enemmän mineraalirakeita, siitepölyjä ja itiöitä kuin talvisessa, joka koostuu pääasiassa humuksesta ja veden omien eliöiden jäänteistä. vsk. Teksti: Seppo Vuokko •• A • JO riäisten laa Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Miltä tuntuu myysiksestä kun tulvii jäte lientä viemäristä. Osa ravinnosta tulee maalta: purot, joet ja tuuli kuljettavat veteen humusta, siitepölyä, itiöitä ja kaikenlaista eloperäistä ainesta, joka leijuu kohti pohjaa. Kuolleet levät ja eläimet vajoavat hiljalleeen kohti pohjaa. Matkalla sen kimppuun hyökkäävät bakteerit ja vedessä elävät sienet; niitä taas syövät alkueläimet, rataseläimet ja pienimmät äyriäiset. Jos vesistön tila on hyvä, löytyy elottomalta vaikuttavan mudan seasta runsaasti kiemurtelevia ja mönkiviä otuksia. Enimmät eläimet kätkeytyvät liejuun, jossa ne ovat paremmin turvassa saalistajilta. Syntyi uusia elämäntapoja, joista nimenomaan loiset ja pedot antoivat evoluutiolle vauhtia. Ruoka tulee ylhäältä Kun ei ole valoa, ei ole omaa perustuotantoakaan. Pohjan aktiivisin kerros on juuri veden ja liejun raja, muutaman millin paksuinen huntu, jossa suurin osa elämän kirjosta asuu ja toimii. Lisäksi järven pohjalla elää raakkuäyriäisiä, vesikirppuja, kyklooppiäyriäisiä ja niiden sukulaisia pohjahankajalkaisia sekä sukkulamatoja; kaikkia näitä voi olla tuhansia neliömetrillä, sukkulamatoja jopa miljoonia. Aineksen hajotus jatkuu liejun ylimmässä kerroksessa, johon vedestä vielä kulkeutuu happea. Kambrikaudella, liki 600 miljoonaa vuotta sitten, elämän monimuotoisuus räjähti. Järvien syvänteissä tuntuu vielä kambrimeren henki äyriäisten, nilviäisten ja matojen valtana, vaikka lajiston koostumus on tietenkin täysin erilainen. Elämä pysyi kuitenkin vielä meressä, jossa runsaimpia ja monimuotoisimpia ryhmiä olivat äyriäiset, madot ja nilviäiset. Vähälajinen ekosysteemi Syvänne on niukkalajinen; oheisessa piirroksessa ovat useimmat sen vakinaisista elämänmuodoista. Ne aiheuttavat siihen pieniä häiriöitä, mutta jo muutaman vuoden ikäiset kerrostumat ovat 29. Järven tuttu eliömaailma särkineen, ahvenineen, vesiperhosineen, kasveineen rajoittuu vain mataliin osiin, joihin valo yltää. Olo tukala, loppuu happi pian putken päähän tappi jotta säilyis' härkäsimppu, jättikatka koko lajikimppu Sukeltaja ottaa vesistön pohjalla imurilla näytettä, joka seulotaan eri kokoisilla seuloilla
Maitolattana on värysmadoista suurimpia. surviaissääsken toukat. Se elää myös lähteissä ja lähdepuroissa. 1. Sen uudistumiskyky on kadehdittava: se pystyy korvaamaan minkä tahansa menettämänsä osan ja pienestäkin palasta kasvaa uusi lattana. Okakatka on jättikatkaa vaatimattomampi ja yleisempi: yli kymmenmetriset happipitoiset syvänteet riittävät sen kesäiseksi karkupaikaksi. Torvimadot huojuttavat hengittävää takaruumistaan hapekkaassa vedessä ja pakenevat häirittyinä kiireesti suojaisiin koloihinsa. 10. SUOMEN LUONTO 3/94 53. 4. Jäännehankajalkainen on muikun tärkeätä ruokaa. Jättikatka vaatii viileätä ja happipitoista vettä, ja se on säilynyt vain järvissä, joissa on yli 40 metrin syvyisiä alueita. 31. Kiiski elää pohjan lähellä rantavyöhykkeestä aina syviin vesiin asti. 11. Dosentti Jukka Särkkä Jyväskylän yliopistosta on avustanut piirroksen lajikuvauksissa. 7. Missään muussa eloyhteisössämme eivät äyriäiset ole niin vallitsevia kuin täällä, ikuisessa, viileässä pimeydessä. 6. Baltian jääjärvessä elänyt nieriä on säilynyt Etelä-Suomessa vain Saimaan vesistöalueen puhtaissa ja syvissä osissa. 8. Pikkuiset, vedestä ravintoa siilaavat hernesimpukat ovat runsaita monenlaisilla pohjilla. vsk. Se elää monenlaisissa vesissä koko maassa. Niitä on runsaasti sekä matalassa että syvässä vedessä; osittain lajista vaihtuu syvemmälle siirryttäessä. 2. 9. 5. Jäännehalkoisjalkainen, jota tieteellisen nimen, Mysis relicta, perusteella usein kutsutaan tuttavallisesti myysikseksi. Äyriäisten juhlaa Järven syvänteen eläimistö on niukkalajinen, niutta monet lajeista ovat hyvin runsaita. Sisävesien härkäsimppu ei saa Itämeren serkkua koristavia sarvia otsallensa. Sen mieliravintoa ovat 3
Kilkki elää yhä Itämeressä sekä muutamissa Ruotsin ja Karjalan suurissa järvissä, muttei yhdessäkään meidän järvistämme. Syvimmät altaamme ovat satametrisiä, ja jos vuotuinen uusi liejukerros olisi millin paksuinen, viimeinenkin syvänne täyttyisi sadantuhannen vuoden kuluttua. Aluksi rehevöityminen tuo syvänteeseen lisää ruokaa, mutta ylhäältä satavan ravintoaineksen lisäys kasvattaa myös hapen kulutusta. Surviaissääsket parveilevat. Syynä on historia. Maankohoaminen eristi Sisä-Suomen järvialtaat yhden toisensa perästä Itämerestä. Jätti-, okaja valkokatka, jään nehal koi s ja I kaä yri äi nen, jäännehankajalkaäyriäinen sekä härkäsimppu elävät EteläSuomen suurissa, syvissä järvissä sekä Itämeressä, mutta puuttuvat Pohjois-Suomen 32 suurista vesistä, niin kylmien vesien asukkaita kuin ovatkin. Grönlanninhylje ei selvi nnyt lämpökauden yli edes Itämeressä. Ja jos näiltä uhkilta vältyttäisiinkin, tappavat järvet lopulta itse itsensä. Kolmas tuhonkuva on yli maan levittäytyvä jäähöylä. Samaan johtaa kasvihuonei lmiön mukanaan tuoma lämpeneminen. Nopeimmin tuhon tuo ihminen. Niin on, mutta kaikki vanhat järvet ovat geologisesti nuorissa ympäristöissä, joissa järven pohja vajoaa tai laakso levenee. Vesien rehevöityminen vie hapen ensin juuri syvänteistä. Eivätkä ehdi . Kaikki Baltian jääjärven lajit eivät tietenkään ole säilyneet. Tuomittu ekosysteemi Eri järvissä elävät syvänteiden asukkaat ovat täysin eristettyinä toisistaan. Lyhyen maanpäällisen elämänsä aikana surviaissääsket syövät vain kastetta ja imevät kasvien nesteitä, mutta ovat elinkierron eri vaiheissa kalojen ja petohyönteisten tärkeätä ravintoa. Jätevesien tehostunut puhdistus on parantanut tilannetta, mutta hajakuormituksen aiheuttama vähittäinen "nuhraantuminen" on sekin kohtalokasta. Saimaan ja Päijänteen okakatkoista tuskin ehtii kehittyä omia lajejaan. Ylhäältä tuleva ravi nnevirta on runsaimmillaan kesällä tai alkusyksystä, pienimmillään kevättal vella, mutta kokonaan se ei lopu koskaan. Jo nyt kylmän veden eläimet ovat tuhoutuneet useista suurten asutuskeskusten tai teollisuuslaitosten alapuolisista syvänteistä. Tietoisuus järviemme tuhosta ei si lti saa johtaa piittaamattomuuteen niiden puhtaudesta ja suojelusta siitä kärsisimme yhtä lailla me itse. Monet pohjan eläimistä ovat viileän veden asukkaita, jotka rajoittuvat syvänteisiin vain Etelä-Suomessa ja pohjoisempana viihtyvät matalammissaki n vesissä. Aika on ollut niin lyhyt, etteivät eri järvien populaatiot ole ehtineet kehittyä eri lajeiksi. Mutta onhan pitkäikäisiäkin Jarvia, joissa evoluutio on luonut satatai jopa tuhatmäärin omia lajejaan, kuten Baikalilla ja Itä-Afrikan suurissa järvissä. Talvella ne voivat siirtyä lähemmäksi pintaa ja matalampiin vesiin. Muna, toukka ja kotelo kehittyvät vedessä. Syvänteiden elämällä on monta erilaista mahdollisuutta tuhoutua, eikä mikään ennuste lupaa niille valoisaa tulevaisuutta. Täällä ei ole oikei n kesää eikä talvea: lämpötila vaihtelee kevään yhdestä syksyn vajaaseen kymmeneen asteeseen. enimpien eläi nten ulottumattomissa. Mitä ilmeisimmin elämme vain kahden jäätiköitymisen välistä suvijaksoa, ja joidenkin tuhansien vuosien kuluttua mannerjää vyöryy jälleen Suomen ylitse. Jään äären kylmiin vesiin sopeutuneet lajit säilyivät vain syvissä järvissä, joissa alusvesi pysyi kesälläkin viileänä ja hapekkaana. Jo jään alta erillisinä järvinä paljastuviin Kitkajärveen ja Lapin suuriin järviin ne eivät päässeet. Kun jäätikkö väistyi, maa oli kuopalla, ja jään jättämän alueen peitti Baltian jääjärvi. vsk.. Täältä, ehkä Äänisen ja Laatokan kautta, koukkasi kylmien vesien eläimistö Itämeren alueelle. Jään patoamat altaat ja salmimaiset vedet yhdistivät sen Vienanmereen. Järvet ovat lyhytikäisiä ekosysteemejä, jotka sedimentaatio tuhoaa. Vain surviaissääskien ja torvimatojen käytävät ulottuvat kymmenien vuosien syvyyteen, mutta eivät nekään pysty arkistoa tyystin sotkemaan. Jääjärven jäänteet Syvänne on vakaa elinympäristö. Sieltä tuli vain lajistoa, joka oli jo sopeutunut elämään makeassakin vedessä. Mannerjää hävitti kaiken elämän Fennoskandiasta. D SUOME LUO TO 3/94 53
Tansanialai nen kollegani pyysi minua kirjoittamaan siitä, miten vanhan perimätiedon esiinnostaminen olisi arvokas lisä tieteellis-teknisen tiedon rinnalla ympäristökoulutuksessa ja ympäristösuojelun kehittämisessä. Siksi tämä muutosprosessi tarvitsee paljon yhteisöllistä tukea. Miten se on mahdollista kulttuurissa, jossa rahan jumalan ja tavarankeruun palvontaa on harjoitettu niin kauan. Harva enää jaksaa innostua hänen uusista tavaroistaan, omistuksistaan j a väkivaltakulttuuria tukevista kannanotoistaan. Ajat ja ongelmien ratkaisukeinot ovat muuttuvaisia, kuten koko inhimillinen kulttuurimme. Herkkyyteen ja ympäristöva tuullisuuteen kasvaminen on koko kulttuurin oppimisprosessi. Tämä läksy on kaikkea muuta kuin katkeraa pakertamista ja ilosta ja hyv invoi nnista luopumista, vaikka näin monet erheellisesti luulevat. Kun luin hänen kirjettään, muistin miten syvän vaikutuksen minuun oli tehnyt thaimaalaisen nuoren opiskelijan tekemä näyttely äidistään Tulevaisuuden tutkimuskongressissa Turussa vi ime kesänä. Kuitenkin juuri hei lle puhuminen herkkyydestä ja ympäri sSUOMEN LUONTO 3/94 53. Eikä niin sanottua absoluuttisen objektii vista tietoa ole olemassa. tähän tunteiden eloonherättämi een. Kukaan tuski n yksinään ratkaisee as ioita kertaheitolla, mutta ympäristönsuojelutyössä tai muuttamalla arkipäivän kulutustapoja voi luoda juuri sen tärkeän pisaran, jota tarvitaan. Antamalla lisää tietoa ja maalaamalla kauhukuvia voi toki vaikuttaa, mutta on osoittautunut ettei se riitä. Siinä mielessä vanhan perimätiedon etsiminen ja kunnioittaminen on tärkeä tietolähde matkallamme kohti uudenlaista suhtautumistapaa. He ovat tehneet mielenkiintoisen havainnon: eräs perustava tekijä ympäristövastuullisilla kansalaisilla oli herkkyys ympäristölle. Valintojemme, arkielämän tottumuksiemme, arvojemme ja halujemme muutokseen liittyy ankara vastustus. Tulee aika jolloin tuhoamisvimmakulttuuri on ohimennyttä, historiallisessa mielessä hävettävä harharetki . Pian hän on entistä e nemmän yksin ja häpeissään. Epäilemättä kyse ei ole pelkästään tiedon siirtämisestä. Aseteollisuuden pieneneminen nopeutuu, koska aseteollisuus kuluttaa massii visen määrän raaka-ainevaroja ja saastuttaa maapalloa. Aikuiskoulutus yleensä kammoaa tunteiden ja arvojen mukaantuloa tiedonmuodostusprosessiin . Mutta jotain ikivanhaa on myös siinä uusymmärryksessä, jonka ihmiskunta oppii kasvaessaan kohti ympäristövastuuta. sellaisen luontoyhteyden säilyttämistä, jossa osaamme ikään kuin kuulla luonnon moninaista syvää puhetta. Olemme edenneet niin pitkälle luontoympäristön tuhoamisvimmassamme, että vaihtoehtona näyttää olevan tosiasioiden nöyrä tunnustaminen ja paluu siihen ymmärrykseen, joka joskus on tällä laji lla ollut. Aiti on enemmän kuin kotiäiti, hän on ekologi, opettaja, ympäristökasvattaja. Me voimme löytää uudenlaisia hyv invoinnin tuntemuksia ja arvoja. Hänen luonnonmateriaaleista tekemänsä ruokai luastiat säilyvät vuosikymmeniä, ja hän viljelee maata tavalla, joka ei vahingoita sitä vaan pitää maaperän elinkelpoisena. Miten kunnioituksen eläimiä kohtaan voi oivaltaa sellainen ihminen, jonka arvomaai lmaa sävyttää puhtaasti utili stinen, hyödyn ja suuremman rahan saamisen moraali. Kansalaisliikkeiden toiminta on tutkimusten mukaan arvioitu kenties virallista politiikkaa arvokkaammaksi työksi ympäristönsuojelussa. Se kertoo uskomattoman täydellise tä ja monimuotoisesta maailmasta, jossa kaaos ja jä1jestys ovat sisäkkäin, jossa aika on unohtunut ja mittaamaton kauneus avautuu joka hetki. Me tuskin palaamme takaisin vanhaan ja entiseen. Jos opimme arvostamaan tätä tietoa ja kokemusta korkean teknologisen tiedon rinnalla, vo imme kenties löytää ratkaisukeinoja moniin ongelmiin, joita nyt vasta alamme nähdä. Muutosvastarinta on oman eheytemme ja minuutemme puolustuskeino. Amerikkalaiset tutkijat Harold Hungervord ja Trudi Volk ovat kehittäneet ympäri stökasvatusta koskevan teoreettisen mallin. 33. Ja kun tunteet on herätetty eloon, herää halu tietää ja arvottaa asioita uudella tavalla. vsk. Tuhlaajapojan kuvittelema todellisuus haurastuu ja murtuu tällaisen yhteiskunnallisen oppimisprosessin taki a. Vastuu kytkeytyy herkkyyteen siten, että syvästä rakkaudesta luontoon ja ihmiseen luonnon osana nousee välittömästi tekoja, jotka ovat luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta oikeita. Ympäristöteknologiaa tullaan pian suosimaan. Tuhlaajapojan koti ja hänen tunteensa kotiväkeään kohtaan oli vat palatessa erilaiset kuin lähtiessä. Mutta ilman tunteisiin ja arvoihin sitoutumista puhtaalla tiedolla ei ole käyttövoimaa. Tässä pienimmän pahan moraaliperi aatteessa myös luonnolla on äänioikeus. Pian opitaan priorisoimaan hankkeita ja rahoituksia toisella tavalla. Riitta Wahlström työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Näin käy myös ihmiskunnan muutoksessa kohti ympäristövastuuta. Kouluttajana ja ympäristökasvatuksen tutkijana olen pohtinut sitä, millainen muutosprosessi tarvitaan, jotta ihmisen arvot, turvallisuudentunteet, mieliku vat ja halut muuttuvat. Se on ihmiskunnan laiskanl äksy, joka voi tuntua aluksi vastenmieliseltä ja ristiriitaiselta. Voiko tehokanalan onnellisena itseään pitämä omistaja huomata verille nokkiutu vien ja kaljujen kanojensa kärsimystä, kun hän iltaisin laskee yrityksensä voittoprosentteja. Juuri siksi kaikkien eri tahojen ponnistukset herkästi vaurioituvan maapallon ja ihmislajin selviytymisen pelastamiseksi ovat tärkeitä. Jokaisella on mahdollisuus tehdä jotain, kun vain oivaltaa miten totta on me.tafora "pisarista muodostuu meri". Hän tutkii ympäristökoulutuksen kehittämistä. Riitta Wahlström Kohti y01päristövastuuta ja herkkyyttä I hmiskunta on kenties kaikkein suurimman ongelmansa edessä. Herkkyysharjoituksia on lasten koulutusta varten kehitetty paljon mutta toistaiseksi käytetty kasvatuksessa ja koulutuksessa suhteellisen vähän. Voiko tätä herkkyyttä kehittää, voiko tuhlaajapoika tai -tyttö palata kotiin. He kutsuvät tätä tekijää herkkyydeksi luonnolle, sensitivity to Nature. Kaikki tämä toiminta yhdessä murtaa vanhoja ajattelumalleja. Tieto ei elä ilman tunteiden ja arvojen antamaa merkitystä. Voiko tekno multimediakulttuuriin ja tehokkuusajatteluun sitoutunut supersuorittaja oivaltaa helposti vaurioituvan ihmislaj in täydellistä riippuuvuutta luonnosta, äitimaasta, ilmasta ja vedestä. tönsuojelusta on tärkeää. He ovat kartoittaneet mallinsa tueksi laajan määrän eri laisia tutkimuksia ympäristökasvatuksen vaikuttavuudesta. Herkkyyden kehittäminen tähtää mm. Joskus lopputulos on suorastaan päinvastainen. Opiskelijan 75-vuotiaalla äidillä oli sellainen elämäntapa, jota me nyt etsiskelemme. Ympäristölainsäädännön kehittäminen ja ympäristökasvatus ovat keskeisessä asemassa, kun vaikutetaan kansalaisten toimintaan. Siksi onkin matkustettava tiedollisen vaikuttamisen ohi ja kuljettava kohti vastuuta, herkkyyttä ja luottamusta. H erkkyys luonno lle tarkoittaa mm. Herkkyys on sitä, että sekä tunteiden että arvojen tasolla rakastaa luontoa ja pyrkii suojelemaan sitä sellaisin keinoin, jotka ovat käytännön elämässä mahdollisia noudattaen pienimmän pahan periaatetta. Virkamiesten vaatimukset ja poliitikkojen puheet ovat osa tätä ihmiskunnan oppimisprosessia. Ymmärrämme toisella tavalla kuin tuhansia vuosia sitten suhteemme luontoon. Meillä jokaisella on tilanteita, joissa voimme toimia tämän herkkyyden antaman osviitan mukaisesti . Luonto puhuu meille monella tavalla. Kun alamme kuvitella miltä vanhasta oksankarahkasta tuntuu tai mitä puu on kokenut, voimme kenties kiinnostua toi elia tavalla ekosysteemin ja sen kokonaisuuden ymmärtämisestä
Teksti ja kuvat: Olli Marttila Riukuaita luo tunnellllaa Vain muutama vuosikymmen sitten riukuaidat loivat kehyksta kulttuurimaisemaamme. Taitoa on vielä, ja sitä voi hankkia, jos haluaa oikean vanhan ajan aidan kotipihaan tai kesämökille. Aita rakennettiin reunustamaan pihalle perustettua niittyä (ks. Päinvastoin , siinä oli jotakin aitoa ja oikeata. Mutta edellisestä aidasta on kulunut 35 vuotta, vieläkö hän osaa. vsk.. Mall ia on Ahvenanmaalta, Pohjanmaalta, Itä-Karjalasta, Savosta, Perä-Pohjolasta. Reinoa arveluttaa, vieläkö hän osaisi tehdä riukuaitaa. Minä tunnen samalla tavalla, ja ajatus vanhan ajan riukuaidasta omalla pihallani kiehtoo. Ei auttanut valittaa polttav ia paarmoja ja naarmui ssa kirvelevää hikeä. 34 "Oli se pirunmoista! Kesäkuumalla painettiin pitkin suoniityn reunaa. Vielä 1950-luvulla riukuaidat kiertelivät kilometrien mitta1sma nauhoina pitkin Reinonkin saaren peltoja, laitumia ja hakamaita. Jos SUOMEN LUONTO 3/94 53. Sellaista jota haapariu ' ut juoksuttavat. Kaikki erinäköisiä, eikä kuvissa ole täsmälleen sellaista, jollaisia Reino on rakentanut. Väsymyskin rassasi, mutta ei siitä kukaan ilennyt sanoa." Vaikka ennen oli rankkaa, Reino ei mu istele mennyttä pahalla. Väärempikin riuku kelpaa Istumme pöydän ääreen, johon olen levitellyt kirjoista löytämiäni ri ukuaitojen kuvia. Ajan saatossa tavat vain johtivat eri laisiin tu loksiin. Nyt aidat ovat hävinneet ja tekijöitäkin on enää vähän. Yesurilla veistettyä, vitsaksista väännettyä, katajaseipäillä tuettua. Perinnearvot nostavat kuitenkin päätään. Riukuaita istuu talvisen pihapiirin rauhaan . SL 6-7193). Reinokin lämpiää ja auttaakseen lupautuu kaivamaan muistilokerojaan. Pitäisikö ollakaan, hän tuumii . Pääsemme yhteisymmärrykseen, että aidasta ei tehdä sentilleen tasavälisten riu kujen ilmeetöntä pötköä. Nyt Reino on jättänyt maatyöt ja viettää eläkepäiviä maissa
Rakennustarpeet haavasta ja katajasta Reino saa laskunsa valmiiksi ja ryhdyn kirjaamaan tykötarpeita ylös. Mutta sen sijaan että osaisin sanoa jotakin vastaukseksi, tajuan että miehen on täytynyt puskea aitaa oikein savotalla. Olen tallannut huurteiseen nurmikkoon jonon saappaanjälkiä, ja viiton Reinolle mihin ja miten olen ajatellut aiSUOMEN LUONTO 3/94 53. Vaikka aita tehdään vain näön vuoksi, otamme ohjenuoraksi sen, miksi aikanaan tällaisia aitoja rakennettiin: pitämään karjaa takanaan. vsk. Reino ryhtyy arvioimaan pystyseipäiden välejä, riukujen mittoja ja määriä, laskeskelee vitsasten ja varokkaiden tarvetta. Nelisärmäisen terän muotoilu käy Reino/ta vanhasta muistista. Reino kallistuu kuitenkin haavan kannalle. Kesän koittaessa kaikki aidan rakentamistarpeet ovat valmiina, kivet, haavat sekä kolmenlaisia katajia pystypuiksi, varokkaiksi ja sidoksiksi. Varakkaita tarvitaan, että aita saadaan pysymään tanakasti pystyssä. Kuorijätettä kertyi paljon, mutta sille löytyi käyttöä kankaiden värjäämisessä. Haapojen kuoriminen on hauskaa kunhan alkuun pääsee. Paksuutta hienon heinäseipään verran, pituutta pari metriä, pari-kolmekymmentä kappaletta. Sopiva pituus on neljä metriä. Tusina riittää, reilun metrin mittaisia ja tyvestään noin viisi senttimetriä. "Kuorittuna se kuivuu niin kovaksi, että kestää melkein ikuisesti. Kestävimmät pystyseipäät syntyvät katajasta. Kuusta tai katajaa, Rei35. dan pystytettäväksi. on hyvä, mutta myös kuusi käy. Vänkkyräisemmätkin käyvät, kunhan ovat katajaa. Kaksi toisiinsa nähden kulmittain asettuvaa pätkää, jotka rajaavat nurmikkoa ja pientä niittylänttiä toisistaan. Kyselee välillä toiveitani, tehdäänkö niin vain nam. Pituutta tulee yhteensä reilut kaksikymmentä metriä. Haapa Ennen rakentamistyön aloittamista pystypuut veistetään kirveellä teräviksi. Mutta myös tähän kelpaa kuusi. Muu ei voi olla selityksenä, kun vielä vuosikymmenien jälkeen tietoja tarvikkeista tipahtelee kuin itsestään. Siihen kelpaa vähän väärempikin riuku. Pinta on sileä ja nätin näköinen." Riu'ut saavat olla tyvestään vähän rannetta paksumpia, latvojen ei tarvitse olla ongenvapaa vahvempia. Vitsasten kanssa on oltava tarkkana, sillä ilman kunnollisia sidoksia ei synny kestävää aitaa. Aitariukuja tarvitaan neljäkymmentä. sellaisen haluaa, niitä saa kaupoista valmiina påkettina; sen kun pystyttää
Pari iltaa ja viimeinenkin riuku on valmis. Isäntä ei edes mieti. Ilmaiset tarvikkeet kylältä Aloitan tarpeiden metsästämisen haapariu 'uista. Hyvät hansikkaat ovat tarpeen. Olin saanut neuvon, että silloin haapojen kuori irtoaa helpolla. Muistelee pikemmin temppuja kuinka sidokset saatiin viileälläkin säällä katkeamatta taipumaan pystyseipäiden ympärille. Rautakangella tehdään reikä, johon puut saadaan iskettyä tukevasti. Sylillinen riukuja ja varakkaita sekä aluskivet tuodaan teSUOMEN LUONTO 3/94 53. "Lioteltiin suoputamissa ja joskus jouduttiin tekemään tulia, joissa märkiä vitsoja haudattiin. Kun muutama on söhlätty, olen varma: Reino saa näyttää. Korjuun jälkeen tekee mieli yrittää vitsasten halkaisemista. Hae vitsakset vasta keväällä, ovat norjempia, äläkä anna kuivua." Määrä ja mitat tulevat vielä peraan. Aita nousee Aidantekoon pääsemme kesän kynnyksellä. Sitä paitsi puumaisen katajan ottaminen kaupan pitämistä tai kaupaksi tarjoamista varten on kiellettyä. vsk.. "Kolmekymmentä riittää, tyvestä enintään tuumakkaisia, pituutta puolitoista metriä, jätä latvatupsu että saadaan halkaistua." Puutavara on siinä, mutta vielä tarvitaan kymmenen laakeahkoa aluskiveä. Kuori kuivuu ja karisee aikanaan itsestään pois. Lopulta löytyy leimikko, jonka tiheä katajikko on jäämässä metsäkoneen polkemaksi. Annan mennä loputkin. Haapa ei 36 ole nykyisin metsätaloudessa minkään väärti, ja kylältämme löytyy helposti isäntä, joka antaa luvan harventaa haapoja kuustensa tieltä. Maahan upotettavat pystyseipäät veistetään teräviksi. Niitä vasten lasketaan alimmat riu ' ut etteivät painu maata vasten ja lahoa. Aikaisemmin on kuulemma turha yrittää. MiSidoksen tekeminen vaatii taitoa ja käsivoimia. Kehno puukkotekniikkani paranee ja kohta sauhuan sileäksi seitsemän riukua tunnissa. Riukuja ei tarvitse kuoria kokonaan, kunhan pintaa rikkoo sieltä täältä. Vanha taito löytyy Reinon hyppysistä no ei tee eroa. Reinoa pistää naurattamaan, ennen ei moiseen aikaa ollut. Ensimmäiseksi juntataan pystypuut maahan. Kivet keräilen tienvarsilta lupia kysymättä. Kun käsissäni on pari norsunluun tavoin hohtelevaa runkoa, en voi enää lopettaa. Savu oli katkera, sokaisi ja kirvelsi silmissä vielä seuraavana päivänä. Katajavitsakset kestävät taivuttamisen vasta, kun haavanoksat keikkuvat täysissä pukeissa. Toukokuussa pääsen kuorimaan haapoja. nua kuitenkin himottaa tietää, miltä paljaaksi kaluttu haapa näyttää. Katajat ovat vaikeampia ja joudun kyselemään niitä vähän enemmän. Neljäkymmentä riukua ei muutenkaan tee metsässä isoa lovea
Kerros kerrokselta ja lopultakin järkeenkäyvällä tavalla. Näin neljämetriset riu 'ut ulottuvat kolmen parin läpi. Sitomisen aikana pystypuuta on puskettava hartialla sen minkä jaksaa. Reinon oppitunti aukaisee salat. Samalla myös katkeamisen vaara vähenee. Selkäriuku keikkuu suunnilleen napani kohdalla. Keskilinjassa pysyäkseen on taivutettava voimakkaammin sitä puoliskoa, jonka suuntaan halkeaminen on hivuttautumassa. Taito on hyppysissä heti kun osaa käyttää peukaloitaan puoliskojen ohjailuun. Alimmat riu'ut asetetaan vapaasti kivien päälle. Reino näkee, että kahdeksan varvia riittää. Katajan taipumista helpotetaan vääntelemällä sitä tavan takaa pituussuunnassa ulospäin. Sopiva korkeus on saavutettu, kun aidan selkäriuku on navan korkeudella. Katajavitsasten pakottaminen pystypuiden ympärille vaatii taitoa, ja vähän voimaakin. Seiväsparien väleiksi jätetään vajaat kaksi metriä. Halkaisu aloitetaan latvatupsun jostakin oksanhaarasta. Kun aidan päädyssä haapojen tyvet osoittavat ulospäin, kolmannessa pystyseiväsparissa niiden ohuet latvat lomittuvat uusien, aitaa jatkavien riukujen väleihin. Toista kerrosta, "varvia", tukemaan tehdään katajasidos. Väliin jätetään rako, johon riu ' ut SUOMEN LUO TO 3/94 53. Kun riukujen välit ovat vähän niiden paksuutta suurempia, korkeutta tulee reilu metri. juuri ja juuri menevät, "ahistamalla" niin kuin Reino sanoo. Ei se niin vaikeata ole. Mutta ennen kuin päästään sitomaan, katajat on halkaistava. Kun asento muljahtaa mukavasti paikoilleen, tunnen aidan vahvuuden. vsk. Kun märästä nipusta tulvahtaa nenääni katajan syvää tuoksua, saatan hitusen ymmärtää Reinon nostalgiaa. Kestäisi varmasti sonninpotkun ! Reino on vierellä ja vaikkei sano paljon, näen että tulos miellyttää myös häntä. Pystyseipäät juntataan pareittain syvälle maahan. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua rakentamisesta haavat ja katajat ovat tummuneet melkein samanvärisiksi. Aloitussolmu on siinä. Kolmannen alle tulee vinosti maahan upotettu varokas, joka samalla vahvistaa aitaa. Vitsaksia olen liottanut kaiken varalta haaleassa vedessä. Toteaa vain muikea virne suupielessään: "Syntyihän se vielä!" D Olli Marttila on Etelä-Katjalan Allergiaja Ympäristöinstituutin toiminnanjohtaja ja aktiivinen perhosharrastaja. Kun sidos on valmis ja nojaus pystypuuhun heltiää, vasta silloin punos kiristyy pitäväksi. Vähitellen aita alkaa nousta. Kun vitsas on lopuillaan, sidos lukitaan kääntämällä sen viimeinen pää pystypuiden väliin. kopaikalle. Aita valmistuu, ja päätän kokeilla sen pitoa. Sopiva korkeus muotoutuu aidalle kuin varkain. Nojaudun aidan päälle samalla tavalla kuin isännät aikoinaan tekivät sihtaillakseen siitä kaurahalmettaan. Mutta ei tässä vielä kaikki. Pian ensi senteillä jompi kumpi puoliskoista pyrkii paksuuntumaan ja jos ei osaa, jää kohta käteen. 37. Neljännen alle tulee toinen sidos, viidennen toinen varokas, kuudennen kolmas sidos, seitsemännen kolmas varokas ja kahdeksannen sekä viimeisen riukukerroksen alle neljäs sidos. Varsinaisen sitomisen puolivälissä työ rupeaa koettelemaan käsivoimia, vitsas ei tahdo enää taipua. Pystypuuhun pyöräytetystä latvasta jätetään sen verran varaa, että viimeisin tupsu kieputellaan vitsaksen oman varren ympärille. Sitominen aloitetaan vitsaksen kiinnittämisellä. Nousevia aitakerroksia tukevat vuorotellen sidokset ja varakkaat
Toinen tehopeto kanahaukka on juuri päinvastaisessa asemassa: se pesii vanhoissa mahtimetsissä, saalistaa tiheässä metsämaastossa ja pyytää väheneviä keskisuuria saalislajeja, se on häviäjä kaikessa. Se on moninkertaistanut huuhkajalle sopivan avaran saalistusmaaston ja sen mahdollisuudet löytää ja saada kiinni hämärissä hiirihaukat aukioiden reunoilta ja kalasääsket pesiltään, jotka näkyvät kilometrien päähän. Eläin, joka kriittisen osan vuotta pistelee poskeensa pienempiään, poikasia tai munia, on torjuttava vahinkoeläin. Olen ollut laskeskelevinani, että monen pikkulinnun pelastaa täydeltä romahdukselta vain viimeisten myöhäiskesän uusintapesyeiden menestyminen, vaikka silloin vain pieni osa kannasta on enää pesinnässä mukana. Lintumiesten omasta lehdestä luin ehdotuksen, että variskin pitäisi rauhoittaa: eihän se tee ihmiselle mitään vahinkoa. Ja ihmisen aiheuttamat häiriöt tasapainotilassa ovat todellisuutta. Vasta minun nuoruuteni jälkeen eläintieteilijät ovat onnistuneet lyömään läpi luonnonlain, ettei peto itse asiassa voi vähentää pysyvästi saaliskantaansa ollenkaan, koska se silloin tuhoaisi itse itsensä. Tässä tullaan nyt luonnon tasapainon ongelmaan. Valitettavaa on ainakin riistanhoitajien keväisten varisjahtien ja vahinkolintukilpailujep hiipuminen. Oli aika, jolloin pikkulepinkäinen oli maassa lainsuojaton, koska se syö pikkulintuja, sisiliskoja ja kimalaisia. Kiistäköön Yrjö Haita kuinka tarmokkasti tahansa tasapainotilan käsitteen luonnossa, kuitenkin se on olemassa, vaikka suhteellisena ja alati muuttuvana. Minkki ui ruokkija riskiläluodolta toiselle ja tappaa niiden jälkikasvun viimeiseen penikkaan, sitten se siirtyy levollisesti syömään rantamatalien kolmipiikkejä tai ahvenenpoikasia. viime numerossa esitin otaksuman, että elinympäristöjä parantamalla palauttamalla voitaisiin maahan saada miljoonia lintuja lisää, sikäli kun myös talvehtimisalueet elättäisivät tämän lisäyksen. Tosin se hyötyy ihmisen luomasta puolikulttuurimaisemasta, jossa se elää, mutta niin elävät sen saaliseläimetkin. Ehkä vanhojen riistanhoitajaäijien tuumailuissa sittenkin oli jotakin perää. En näe tässä luonnonsuojelun tai luonnon ymmärtämisen voittokulkua vaan vieraantumista luonnosta. Minusta tuntuu, että petoeläimemme, omat ja muualta tuodut, ovat todella tällä haavaa niin runsaita, että ne pitävät pysyvästi lintukantojamme alhaalla. Omasta mielestäni ne ovat usein synonyymejä. Tässä mielessä uusi metsästyslaki ja varsinkaan luonnonystävien keskustelu sen edellä eivät merkitse pelkästään edistystä. Tuo uskonkappale pedon ja saaliin tasapainosta pätee varmasti silloin, kun petoeläin käyttää yhtä saaliseläinlajia. Pitkään metsästäjät näkivät pedot pääsyynä sekä riistakantojen vaihteluihin että niiden jatkuvaan vähenemiseen. Kun talvinen tunkioloinen närhi kevään tullen siirtyy aloittaen käpylinnuista pelkästään pikkurastaiden ja pikkulintujen munaja poikasdieetille, asia on aivan sama kuin jos ihminen itse ahmisi ne suihinsa. Tyypillisimpiä tällaisia vahinkoeläimiä ovat kettu, varis, harakka, närhi ja harmaalokki. On kyseenalaista, jääkö tämä rauhoituksen tase plusmerkkiseksi. Jokin armelias kohtalon sormi näyttäisi ohjaavan sellaisten ammattilaisten kuin närhen ja harakan vuosirytmiä siten, että ne heinäkuussa alkavat hellittää pesien nuohoamista. Kaikkein suurimpaan onnettomuuteen kuitenkin päädytään, jos ihmisen omia jälkiä ei yritetäkään paikkailla. Se kiistää kokonaan huolenpidon luonnosta, jättää eläimet selvittämään keskinäiset välinsä joita ihminen koko ajan manipuloi ja myllertää, suosii toista, saattaa toisen avuttomaan asemaan. Kun haluaisin sanoa, ja sanonkin, että huuhkajan täysrauhoitus oli ilmeinen erehdys, niin esitän lauseeseen resignoituneen varauksen. . Huuhkaja voi ensi töikseen syödä reviiriltään kaikki pienemmät pöllöt, hiirija kanahaukat ja kalasääsket jäljettömiin, ja sen se usein tekeekin. Vastaavasti kalamies, joka koki tyhjän katiskan, syytti ensimmäiseksi lokkeja, kalasääskeä ja kuikkaa. Ne, jotka pyrkivät rauhoittamaan kaikki tai lähes kaikki eläimet (paitsi riistan), menivät pahasti vikaan. Pentti Linkola Luonnonsuojelun tienviittoja 4(5) Muisteluksia,-mietteitä, mielipiteitä Luonnonsuojelun etiikkaa Sata vuotta sitten lintukirjat jakoivat petolinnut "raatelevaisiin" ja "erittäin raatelevaisiin". Vielä 1950-luvulla petoeläimet ja petolinnut olivat hyvin ahtaalla. Kuinka kuuluikaan Sylvi Kekkosen ajatelma suvaitsevaisuudesta on lyhyt matka välinpitämättömyyteen. Jäädään kauaksi suurimmasta elämän summasta, joka on kaiken luonnonsuojelun päätavoite. Jos ajattelen koealana omaa, kaikin puolin tyypillistä eteläsuomalaista pihapiiriäni ja sen lähiympäristöä, näen että västäräkin, peipon, harmaasiepon, rastaiden, keltasirkun ja haarapääskyn mahdollisuudet saada poikasia lentoon ovat SUOMEN LUONTO 3/94 53. Ehkä pitäisi tehdä toinenkin varaus. Harmaalokkiyhdyskuntien rauhoituksen tärkeänä syynä oli saariston muiden lintuyhdyskuntien varjelu asiantuntemattomilta riistanhoitajilta; harmaalokki itse ansaitsee kaikkea muuta kuin suojelua. Suunnilleen tämä on edelleenkin vallitseva totuus, ainakin silloin kun tutkijat puhuttelevat suurta yleisöä. Se on silloin osa ihmisen aiheuttamaa kuolonkylvöä, joka ihmisen on koetettava ehkäistä. Vielä aikaisemmassa lainsäädännössä noudatettu luonnonsuojelullinen periaate on hyvin selvä. Varmasti on joskus menty mahdottomuuksiin. vsk.. Selkeä käsitys riistaja kalakantojen uusiutumisesta ja tuotosta, nuorten ikäluokkien osuudesta, siitä kuinka paljon verotusta mikäkin ravintoketjun porras kestää, on jokamiehen tajunnassa historiallisesti uusi ilmiö. Itse asiassa vallitsi, hiukan karrikoiden, sellainen muinaisaikainen käsitys, että Luoja oli aikojen alussa antanut tietyn läjän riistaa ja kalaa, jota sitten pedot ja kalamiesten mielestä toki kaikin mokomin myös toinen kalamies vähin erin hotkivat loppuun. Toinen luonnottomuus, jonka ansiosta huuhkajia nyt äkillisesti on mitä ilmeisimmin paljon enemmän kuin koskaan entisajan aarnio-Suomessa, on metsien paljaaksihakkuu. Närhen rauhoitus oli selvä vikapisto, ja · myös hirventeurastusjätteillä ja kotkanruokintahaaskoilla vahvasti vaurastuneen korpin rauhoitus arveluttaa. Sen jälkeen se elää kaikessa rauhassa verottaen myyriä ja rottia, joita on runsaasti ja joita se ei mitenkään kykene kaikkia löytämään ja kantaa lopettamaan. Olen jo kertonut huuhkajan luonnottoman suuris38 ta poikueista kaatopaikoilla. Tällainen katsantokanta on aivan uusi. Huolenpito luonnosta ilmenee käsitteissä vahinkoeläin, vahinkolintu. Perustelussa ei ollut muuta virhettä kuin se, ettei lepinkäinen hyödy ihmisen taloudesta, tunkioista tms. Mutta silläpä onkin mieltymyksiä, kuten meillä kaikilla. Vanhat tilastot tapporahoista ja niiden uhreista ovat vaikuttavia. Joka seuraa linnunpesien menestymistä kesäisin, toteaa missä hyvänsä, että kololintuja lukuunottamatta aniharva niistä selviytyy. Luontomme on niin häiriintynyt, sen tasapaino ihmisen tehostuvien, nopeutuvien ja vaihtuvien toimien johdosta niin häilyvä, että suojelutai kurinpitotoimi usein vaatisi pikaisesti oikaisun ja taas oikaisun oikaisun niin että tutkimus ja varsinkaan lainsäädäntö eivät pysy perässä. Nyt kun suomalainen maasto vilisee petoja päällekkäin ja vierekkäin, on aika ruveta asettelemaan petokysymystä vielä kerran uuteen uskoon
Faunan tai flooran väärentämisen, vieraiden lajien istuttamisen, voimme ehkä hyväksyä silloin kun ne eivät syrji alkuperäisiä lajeja. Onneksi tämän jutun kannalta en ollut juuri silloin kotona ja sauna oli lukossa; Anu yöpyi kuin Jeesuslapsi tallin heinissä, ja paljasti punarinnan. Silloin kun eläinsuojelun nimissä puolustetaan niitä ja varmaan myöskin niitä karanneita tarhakettuja, jotka jonakin vuonna tuhosivat koko Krunnien linnustonsuojelualueen Perämerellä silloin eläinsuojelija on selkeästi luonnonsuojelun vastustaja ja riistanhoitajametsästäjä sen liittolainen. 39. Varismaana voittaa vain Viro, jossa variksia on hillittömästi. Epävarman tuntuman perusteella sanoisin, ettei Viron asutusja pellonreunamaastossa ole niin paljon pikkulintuja kuin maan loistokkaat elinympäristöt edellyttäisivät. Epäröimättömän ankaria sääntöjä on sovellettava vieraisiin tuontija karkulaispetoeläimiin. Kaikki kolme lajia, ja närhet päälle, hävisivät yhteen laskien reilusti hiirihaukkojen lukumäärälle. Vuosia sitten joku puolihullu mummo vaati yleisönosastossa koko kansaa yhteiseen taisteluun kyykäärmeiden hävittämiseksi sukupuuttoon. ajanjaksolla, on hyvin olennaista elämän rikkauden ja elämän summan kannalta, miten kuolema ajoittuu. Missään en eläissäni ole nähnyt niin vähän variksia ja harakoita kuin viime kesän Itä-Saksan pyöräilyllä, vieläpä naakat oli nipistetty parin tuomiokirkon muutamaan yksilöön kaupunkien keskustassa. Ehdoton on tuomio Suomen luontoon kuulumattomille petoeläimille, minkille ja supikoiralle, sietämättömälle lisäkuormalle kotimaisten petojen jatkona. Terävä lintutäti Anu Murto, monen radiokuuntelijan tuttu, tuli Sääksmäkeen tekemään ohjelmaa Joel Lehtosen "Lintukodosta" ja aikoi yöpyä verkkosaunassani. Siihen ei pienpeto päässyt laskeutumaan ylhäältä eikä hyppäämään maasta, eikä lerppuva pressu kestänyt harakan eikä käpytikan otetta. Itse esittäisin todella tehokasta sotaa villiminkkiä ja supikoiraa vastaan. Yöllä vaanii lehtopöllö ja nuuskivat tarkkanenäiset supikoirat ja mäyrät. On hyvin eri asia, kuoleeko nuori lintu pedon kynsiin jo synnyinpesässään kesäkuussa vai vasta lajinsisäisessä ravintokilpailussa nälkään, kylmään, hankiin ja jäähän helmikuussa. Niin variksen, harakan kuin närhenkin suhteen Suomi on kärkitiloilla. ~----------------~~-~~-~& "Kun talvinen tunkioloinen närhi kevään tullen siirtyy aloittaen käpylinnuista pelkästään pikkurastaiden ja pikkulintujen munaja poikasdieetille, asia on aivan sama kuin jos ihminen itse ahmisi ne suihinsa." "Minkki ui ruokkija riskiläluodolta toiselle ja tappaa niiden jälkikasvun viimeiseen penikkaan, sitten se siirtyy levollisesti syömään rantamatalien kolmipiikkejä tai ahvenenpoikasia." lähes olemattomat. Säilynyt linnunpesä kotikulmillani on sensaatio, jonka edellytyksenä on äärimmäinen nerous. Olen hyvin tarkkaavaisesti arvioinut pesärosvolintujen lukumääriä pyöräretkilläni monissa Euroopan maissa. Varisten, harakoiden ja närhien ristituli on melkein katveeton, kissat risteilevät tontilla joka päivä, orava niiden apuna ratsaa rakennusten joka hirren ja nurkan, varpushaukkakin vilahtaa tuon tuosta. vsk. Vastaavasti pihaja puutarhalintuja, hemppoja, tiklejä, kultarintoja, pihalehmuksissa pes1v1a sepelkyyhkyjä oli enemmän kuin missään. Punarinta veti toissa kesänä poikueen maailmalle pesästä, joka oli sisällä tallineteisessä välilaipion tukihirreltä väljästi riippuvan pressun helman laskoksessa. Verrattomana poikkeuksena on Saksa, tuo ihmeteltävä järjestyksen jämpti maa. Vielä pyydän nöyrimmästi saada huomauttaa, että silloinkin kun pedot eivät horjuta saaliseläimensä kantaa pitkällä SUOMEN LUONTO 3/94 53. < • S<: l ,..: 8. Viime aikoina nekin ovat saaneet puolustajia; silloin ovat jo käsitteet lopullisesti sekaisin. Minuakin punarinta jymäytti, ja pesä olisi jäänyt ikuisesti löytymättä ilman sattumien ketjua. Mutta jos istutusten turvaamiseksi vaaditaan jonkin kotimaisen eläimen päätä vadille kanahaukan päätä fasaanien, ilveksen päätä valkohäntäpeurojen takia on luonnonsuojelijan tuomio ehdoton
Itse näin Hannun kuvia vasta viime kesänä kainuulaisten kuvaajien tapaamisessa Kuhmossa, jonne olin saanut hänet houkuteltua. Kun Hannu näki leimamerkit vaelluskohteellaan, hän päätti toimia. Kuvan tekijä on paikkakuntalainen 30-vuotias luontokuvausta harrastava Hannu Huttu. Hän otti yhteyttä paikalliseen luonnonsuojelijaan Jorma Seppäseen, joka houkutteli Hannun katselemaan ilmasta suomussalmelaista hävityksen kauhistusta. Hannun kuva on oivallinen ja ajankohtainen puheenvuoro siihen metsäsotaan, jota Kainuussa käydään viimeisistä luonnonmetsistä. Antti Leinonen SUOMEN LUONTO 3/94 53. VUODEN LUONTOKUVAKILPAILU 1994 Erilainen I uontokuva Hannu Huttu päätti toimia Vuoden Luontokuvan hakkuuraiskio on kuvattu syyskuussa 1993 Suomussalmen ekokunnassa. Tunnemme itsemme voimattomiksi kun näemme, miten mielimetsämme yksi toisensa jälkeen katoavat. Hannu on kartottaja ja toimii kunnan palveluksessa maanmittaustöissä. 40 Vuoden Luontokuva 1994: Tehometsätalouden jäljet, Hannu Huttu Hannu on ollut Suomen Luonnonvalokuvaajien jäsen kaksi vuotta, mutta valokuvausta hän on harrastanut jo kymmenkunta vuotta. vsk.. Kainuun armaiden, mutta rokonarpisten äidinkasvojen näkeminen yläilmoista oli järkytys. Nousu Vuoden Luontokuva -kilpailun huipulle oli rakettimainen, sillä hän osallistui kilpaan ensimmäisen kerran. Vuoden Luontokuva -kilpai lun tuomaristoa on aihetta kiittää rohkeasta valinnasta. Vuoden Luontokuva syntyi käytännön tarpeesta. Sen tunteen vallassa on Hannukin vaellellut Suomussalmen viimeisissä luonnonmetsissä
Luontokuva tullee pikku hiljaa muuttumaan. vsk. Sen sijaan muissa kunniamaininnan saaneissa 25 kuvassa oli useita tavanomaisesta poikkeavia otoksia. Suomen Luonnonkuvaajat ry:n vuosittain järjestämän luontokuvakilpailun ratkaisu synnytti tänä vuonna keskustelua tavallista enemmän. Jotkut eivät pitäneet Hannu Hutun Tehometsätalouden jäljet -kuvaa lainkaan kilpailun henkeen sopivana jotkut pitivät sitä oivana dokumenttina tapahtumasta luonnossamme. D SUOME LUONTO 3/94 53. Tunnustuspalkinnon saaneet kuvat, Alpo Parkkosen Mehiläishaukka pesärosvona ja Martti Roinisen Rantakäärme sekä erikoispalkinnon ja kunniamaininnan saaneet Asko Hämäläisen Kaulushaikara ja Huuhkaja edustivat perinteisempää luontokuvausta. Sade, Juha Sahlgren Kunniamaininta Viimeinen päivä, Jouni Mäkipalo Kunniamaininta Rantakäärme, Martti Roininen Tunnustuspalkinto 41
Kanjonin seinämissä avautuu kiven ja elämän pitSUOMEN LUO TO 3/94 53. vsk.. 42 Huima pudotu: Coloradojoki on toiminut arkkitehtinä uurtaessaan Grand Canyonin Yhdysvaltojen lounaisosiin. Olavi Heikkinen ja Juha Valste Coloradojoki näkyy Enkelin ikkunasta, joka on yksi kanjonin pohjoisreunan nähtävyyksistä
Nykyään kanjonin sokkeloissa sinnittelee muutama sata havasupai-intiaania. Uusia vesirakennussuunnitel43. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Siellä joki on kaivertanut ylänkölaakioon keskimäärin toistakymmentä kilometriä leveän uoman, jossa se virtaa yli 1,7 kilometriä pohjoisreunaa ja lähes 1,4 kilometriä eteläreunaa alempana. Niiden alla on loivemrnin viettäviä rinteitä, joiden jälkeen tulee seuraava pudotus ja taas seuraava, ja lopulta päädytään joen partaalle. Kanjonin seinämät putoavat äyräiltä jopa satojen metrien korkuisina pystyjyrkänteinä. Kanjonin jylhin osa on Granite Gorge, Graniittirotko. Alueella eli anasazi-intiaaneja noin tuhat vuotta sitten. Joki kulkee kuuman ja kuivan aavikon halki, mutta kanjonin reunoilla viheriöi pohjoinen havumetsä. Seisomme mykistyneinä maailman mahtavimman rotkon reunalla. Coloradojokea säännöstellään hyvin voimakkaasti: patojen voimalat jauhavat sähköä ja tekoaltaista saadaan vettä keinokasteluun ja juotavaksi. Joki on 450 kilometrin mittaisen kanjonin pääarkkitehti. Tämän osoittavat yli 4 000 vuotta sitten asutut luolat sekä sadat kivestä muur.attujen talojen ja kallioasumusten rauniot. Vihdoin kanjonin itäinen osa erotettiin kansallispuistoksi 1919. Kallionseinä putoaa luotisuorana satoja metrejä jalkojemme alla, ja yli puolitoista kilometriä alempana kiemurtelee Coloradojoki. menneisyyteen kä historia. Puiston pinta-ala on nykyisin lähes 5 000 neliökilometriä. Intiaanien asuinsija Jo esihistoriallisella ajalla Grand Canyonin pohjalla ja rinteillä asusteli mtiaaneja. Grand Canyon on kahden suuren tekoaltaan välissä. Vaiheittain kanjoni ja sitä ympäröivät metsäalueet saatiin kuitenkin suojeltua. Kuilu alkaa vain noin sadan metrin syvyisenä, mutta pian kanjonin reunat etääntyvät ja kohoavat yhä korkeammalle. Arizonassa s1Ja1tseva Grand Canyon, Suuri kanjoni, on näyttävin osa Coloradojoen laaksoa. Kanjonia esitettiin mahtavien maisemiensa vuoksi rauhoitettavaksi kansallispuistona jo 1882, mutta hanke kariutui. vsk. Joki kokoaa vesiä muun muassa Kalliovuorilta ja virtaa sitten vuoristojen, metsien ja kuivien seutujen halki ja laskee lopulta Kalifornianlahteen Meksikossa
Eroosion voima vaihteli paikallisesti ja loi monenlaisia maisemamuotoja: syvään leikkautuneita laaksoja, terasseja, jyrkkiä seinämiä ja kulutukselta säästyneitä pylväitä. liikunnoissa niiden lomaan työntyi paikoin vulkaanista kiviainesta. Jokiuoma on kulunut verrattain nopeasti kohoavaan maankuoreen. Pääjokeen laskevat sivujoet tuovat mukanaan hiekkaa ja savea. Siellä voidaan lukea maapallon historiaa parin vuosimiljardin ajalta. Virtauksen tiellä olleet kallioesteet ja pehmeät kohdat kuluivat nopeimmin. Vaikka kanjoni on suhteellisen nuori , sen seinämissä paljastuvat kivikerrokset ovat monin verroin vanhempia. kuten matalia ja lämpimiä merialueita tuolloin hallinneiden trilobiittien kivettymiä. väyläänsä yhtä nopeasti kuin alusta on kohonnut, ja näin jokiuoma on leikkautunut yhä syvemmälle kallioon. Ne ovat pääasiassa peräisin permikaudelta, joka alkoi noin 280 miljoonaa vuotta sitten. Vesi on kuitenkin kuluttanut virtausColoradojokeen laskeva little Colorado on uurtanut laakioon oman pienen kanjoninsa. Paikoin keskimääräinen leikkautumisvauhti on ollut metri vuosituhannessa eli kilometri miljoonassa vuodessa. Coloradon laakio on kohonnut aikojen saatossa muutamia tuhansia metrejä. Ajan myötä kerrostumat kovettuivat ja muodostivat kerrostuneita kivilajeja. Melko korkealla kanjonin seinämissä on muun muassa muinaisten matelijoiden, haiden, hyönteisten, saniaiskasvien ja käpyjä tehneiden puiden fossiileja. Veden leikkaama kallio Geologisesti kanjoni on nuori , ei juuri miljoonaa vuotta vanhempi. Maankuoren . Se näkyy etualalla sameanharmaana. Vähäsateisina vuosina koko Coloradojoen virtaama varastoidaan tekoaltaisiin ja käytetään Yhdysvalloissa Meksikon puolelle paasee lirisemään tuskin mitään, ja jokisuu on kuivillaan. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Lisäksi nuorimmatkin kivet muodostuivat jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten ennen dinosauruksia. Näin muodostui Grand Canyon, jonka me tänään näemme. Takana oleva syvän sininen vesi on Coloradojoen patoaltaiden kautta tullutta kirkasta vettä. Nousu on seurausta mannerlaattojen liikkeistä ja maankuoren tasapainoa hakevista liikunnoista. Missä kallioalusta on noussut nopeimmin, siellä kanjoni on sorvautunut syvimmälle. Syvemmällä sijaitsevat kerrostumat ovat tavallisesti syntyneet kambrikaudella, jonka alku lähes 600 miljoonaa vuotta sitten merkitsi eliömaailman nopeaa muuttumista monimuotoisemmaksi. Siksi näissä kerrostumissa on runsaasti erilaisia fossiileja, 44 Kahdenlaista vettä. Kanjoni on aarreaitta kallioperän ja muinaisen eliömaailman tutkijoille. Tosin aikakirja ei ole täysin katkoton, sillä muinainen eroosio on pyyhkinyt pois kerrostumia. Pohjalla aavikkoa, reunalla havumetsiä mia on vireillä, vaikka ne ovat nostattaneet sekä kansallisia että yhdysvaltalais-meksikolaisia ristiriitoja. Aines kerrostui vuosi vuodelta veteen, uudet kerrokset aina vanhempien päälle. Kallioperä kohosi, korkeuserot lisääntyivät ja virtaavat vedet saivat vinhemman vauhdin ja suuremman kulutusvoiman. Maanpinnan evoluutio Grand Canyonin paikalla oli kerran meri , johon maalta valumavesien mukana huuhtoutunut savi, hiekka ja muu irtain aines päätyivät. vsk.
Se merkitsee alueen pirstoutumista ja lopulta ehkä tasoittumista. SUOMEN LUO TO 3/94 53. Ilmeistä kuitenkin on, että lopulta vesi nakertaa Grand Canyonin seudun suuruuden, ja tilalle tulee pienemp1a muotoja ja tasoittuneita aloja. Korkealle pohjoisreunalle lumi sataa lokakuussa, kasaantuu keskitalvella monimetrisiksi kinoksiksi ja sulaa pois vasta toukokuussa. Kanjonin matalammalla ja kuivemmalla eteläreunalla kasvaa harvakseltaan pähki45. Alkuvaiheessa purot ja joet uurtavat kapeita ja jyrkkiä, mutta matalia kanjoneita. Kiljutikka on yksi kanjonin reunametsien kuudesta tikkalajista. Aavikko ja taiga kohtaavat kanjonissa Ilmasto vaihtelee kanjonissa yhtä paljon kuin kekonaisella mantereella. Kenties maapallon sisäiset voimat vielä nostavat maankuorta, jolloin virtaavan veden kulutustyö tehostuu ja laakson muodot sen seurauksena entisestään mahtavoituvat. Ongenkoukkukaktus viihtyy kanjonin pohjan aavikko-oloissa. Robina neomexicana kukkii komeasti kanjonin yläreunalla. Lopulta ei itse kanjoniakaan enää erotu vaan maisema on tasoittunut kumpuilevaksi peneplaaniksi. 1 1 --,-----' ---------~ --1 1 1 1 L -1 1 ---,-1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Nevada I Utah 1. Kun kiivetään joen tasosta ylöspäin, 300 metrin nousu vastaa suunnilleen siirtymistä 500 kilometriä pohjoisemmaksi. 6 can'I° Los Angeles T YYN 1 VALTAMERI o ..._, _..__~_..___,4p<> km 1 ', otan " Arizona LAT Kalliovuorilta alkunsa saava Coloradojoki on uurtanut 400 kilometriä pitkän Grand Canyonin. Iän mukana ne syvenevät ja vähitellen ylätasankoa jää jäljelle vain erillisinä saarekkeina. Kalifornian juoksukäki on kanjonin pohjan asukkeja. Myös eliömaailma muuttuu kanjonin pohjalta partaalle muutos on sama kuin siirtyisi Sonoran aav ikolta Meksikosta Kanadan keskiosien taigametsiin. Kanjonin pohjalla on kuumaa ja kuivaa aavikkoa, missä lämpötila laskee vain joskus talvella jäätymispisteeseen. Laakson pohjalla viihtyvät liskot ja kalkkarokäärmeet, meskiittipensaat, tamariskit, kaktukset, agavet ja jukat. Kanjonin partailla, pari kilometriä merenpinnan yläpuolella, kasvaa pohjoista havumetsää. vsk. Tai ehkä suuret ilmastonmuutokset antavat maiseman kehitykselle osittain uuden suunnan. laakio kanjoni joki Kanjonilla on nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. 1 ', 1 ', 1 ' 1 ', l ' Kalifornia 'i.asv:ia 1 .· n ' < . Coloradon laakio kuluu vielä pitkään
Matkailu pelastaa. Joillakin aloilla tilanne on myös huonontunut. Lämpimissä valtamerissä elävä merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) on maailman suurin kilpikonna. Siellä värikäs ruska kultaa metsät jo syyskuussa. Lukuisat hotellit, leirintäalueet, myymälät ja muut palvelut rikkovat luonnonrauhaa. Rotkon eteläpuolella elelee abertinorava, meikäläistä tupsukorvaa melkoisesti muistuttava havumetsien asukki. Samettinärhet ja punarintarastaat tulevat pelottomina vaeltajan leiriin etsimään ruuanmurenia. Tutkijat laskeSUOMEN LUONTO 3/94 53. Kansallispuiston metsissä viihtyvät monet läntisen Pohjois-Amerikan havumetsien linnut. Se on valtiollinen elin, joka on vastuussa yksityistämisestä itäisessä Saksassa. Tuhannet laskeutuvat polkuja pitkin kanjonin pohjalle joko kävellen tai muulin selässä. Myös ilmansaasteet ovat vähentyneet teollisuustuotannon pienentyessä. Pari polkua laskeutuu kanjonin pohjalle, ja yksi niistä ylittää riippusiltaa pitkin joen. Saksan ympäristöministeri Klaus Töpferin sanoilla oli katetta, kun hän lausui, että itäisen Saksan luonto on "yhdistymisen perhehopeat". Joki on muuttunut kaikkein eniten. Joukkoturismi tavoitti kanjonin jo vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Molemmat syövät pääasiassa ponderosamäntyjen vuosikasvaimia, kummankin oravan yleisväri on tumma ja niiden äänetkin ovat samanlaiset. Matkailu rasittaa kuitenkin vain niitä kohtia, joihin pääsee autolla. Kanjonin partaalla korppi on tavallinen näky, mutta siellä pesii myös useita kotkaja muuttohaukkapareja. Yhdistymissopimuksessa oli kunnianhimoisia ympäristötavoitteita uusille osavaltioille. Olavi Heikkinen on luonnonmaantieteen apulaisprofessori Oulun yliopistossa. Kotitalousjätteiden määrä henkeä kohti on kaksinkertaistunut ja on nyt samalla tasolla kuin läntisessä Saksassa. Jokivarressa on vain vähän sopivia leiripaikkoja, vesimatkailijat keskittyvät näihin harvoihin paikkoihin ja ympäristö kuluu ja roskaantuu. Magnus Andersson Merinahkakilpikonnan tärkeimmät lisääntymisrannat ovat olleet Ranskan Guianassa, Surinamissa, Malesiassa, Costa Ricassa ja Meksikon länsirannikolla. Kanjonin pohjalla virtaavan Coloradojoen rannat ovat roskaiset ja luonto paikoin kulunutta. Korkeammalla ja kosteammalla pohjoistörmällä viihtyvät mm. Lisäksi laajat kielletyt alueet, esimerkiksi rajavyöhykkeet ja sotilasalueet, ovat säilyttäneet suuria alueita koskemattomina. Lisäksi puistoa ympäröivät ja suojelevat eri puolilta Kaibabin kansallismetsä, Mead-järven virkistysalue sekä havasupai-, hualapaija navajointiaanien reservaatit. Heti yhdistymisen jälkeen liittotasavallan hallitus osoitti varoja Saksan itäosien ympäristön tilanteen selvittämiseen. Loput hoitaa Treuhand ja osavaltio, jonka alueella yritys sijaitsee. Metsäaukioilla voi onnella päästä näkemään upean kalkkunan. Patoaltaista juoksutettava vesi on kirkasta ja kylmää, mikä on hävittänyt joesta useita kalalajeja. Vuoden 1993 lopussa luku oli romahtanut 20 000-30 000 pesivään naaraaseen. Teollisuuden ympäristöongelmien ratkaisemisessa on Treuhand-virastolla ratkaiseva asema. Naaraat suunnistavat erehtymättä tuhansien kilometrien päästä näille rannoille, missä ne laskevat munansa hiekkaan kaivamiinsa kuoppiin. Saksan perhehopeat ovat idässä Saksan yhdistymisestä on kulunut yli kolme vuotta. Treuhandissa tajuttiin jo varhain, että teollisuusyritysten valtava saastutus voisi vaikeuttaa nopeaa yksityistämistä ja jopa pelottaa sekä kotiettä ulkomaiset sijoittajat tiehensä. Kanjoni on ylitsepääsemätön este monille maaeläimille. Turismi uhkaa ja suojelee nämäntyjä ja utahinkatajia. Entisen DDR:n ympäristö oli tarkoitus puhdistaa samalle tasolle Saksan läntisten osien kanssa vuosisadan vaihteeseen mennessä. päästöt ovat vähentyneet selvästi. Jokien veden laatu on parantunut selvästi yhdistymisen jälkeen. Padot ja juoksutukset ovat tehneet lopun entisistä luonnontulvista, eikä jokivedessä enää ole savea ja hiekkaa. Jopa 900 kilon painoiseksi ja kolmen metrin pituiseksi kasvava laji uhkaa nyt hävitä sukupuuttoon. Yli puolet investoinneista täytyy käyttää päästöjen vähentämiseen. Kanjonimaisemia joen kahlitseminen ei kuitenkaan ole häirinnyt. Kastumista pelkäämättömät voivat laskea joen koskineen kumilautoilla tai soutuveneillä näihin jokisafareihin osallistuu nykyisin kymmeniä tuhansia ihmisiä joka vuosi. Tilanteen paraneminen johtuu teollisuuden tuotannon vähenemisestä. Henkilöautoilu lisääntyi 1990 peräti 68 prosenttia. amerikanhaapa, ponderosaeli keltamänty ja useat eri kuusilajit. DDR päästi 1989 rikkidioksidia ilmakehään 5,3 miljoonaa tonnia, mutta 1993 itäisen Saksan rikkidioksidipäästöjen arvioidaan olleen vain 3,2 miljoonaa tonnia neljässä vuo' dessa rikkipäästöt ovat siten vähentyneet 40 prosenttia. Suuri kävijämäärä takaa riittävät tulot puiston toimintojen ylläpitämiseen. Kaikkiaan Grand Canyonin näkee nykyisin vuodessa yli kolme miljoonaa matkailijaa; neljä viidestä käy vain kanjonin eteläreunalla. Suurimman osan kansallispuistosta tavoittaa vain jalkaisin, hevosella tai muulilla. Yhdistymisessä Saksan luonnonsuojelualueiden pinta-ala kasvoikin lähes kolminkertaiseksi. Itäisen Saksan luonto on laajoilla alueilla koskematon ja monipuolinen. Liittotasavallan ympäristölait astuivat voimaan Saksan itäosissa jo heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1990. Jokea reunustavissa meskiittipensastoissa voi tavata mustatilhen ja piirretyistä elokuvista tutun maantiekiitäjän eli kalifomianjuoksukäen. Päällystetyt tiet 46 vievät autoilijan laakson eteläiselle törmälle ja talviaikaa lukuunottamatta myös pohjoisäyräälle. Tutkimusten mukaan ympäristön saneeraaminen tulisi maksamaan 83-321 miljardia saksanmarkkaa. Vanhat metsät viehättävät tikkoja, joita puistossa on puolisen tusinaa lajia. Maailman suurin rotko on kansallinen aarre, jonka kaikki tuntevat ja josta monet kantavat huolta. Pohjoispuolella sen korvaa valkohäntäinen ja tummavatsainen kaibabinorava, jota tavataan vain noin 900 neliökilometrin laajuisella alueella. Kuilu on tehokas este monille muillekin eläimille. vsk.. Esimerkiksi 19891991 Elben elohopeakuormitus väheni 50 prosenttia. Siksi virasto päätti, että investoijan osuus on vain kymmenen prosenttia saneerauksen kustannuksista. Kanjonin pohjoisja eteläreunalla elelee esimerkiksi eri kengururottaja peurahiirilajeja sekä erilaisia liskoja. Muidenkin ilmansaasteiden Merinahkakilpikonna häviää. Kojoottien jokaöiseen laulukuoroon tuovat lisänsä amerikanhuuhkajan ja uhanalaisen täpläpöllön huhuilu. Lisäksi jokeen ja altaisiin on istutettu urheilukalastajien iloksi ja luonnonsuojelijoiden suruksi kirjolohia ja basseja, joiden vaikutuksia muihin kaloihin ei tunneta. Vuonna 1982 maailman populaation suuruudeksi arvioitiin 115 000 munivaa naarasta. Vuoden 1993 loppuun mennessä Treuhand oli yksityistänyt noin 11 000 yritystä. Tämä johtuu melko harvasta väestöstä ja kehittymättömästä liikenteestä. Kookkaat ja laajalla alueella liikkuvat nisäkkäät yleiset muulipeura ja kojootti sekä harvinaisemmat puuma ja punailves sen sijaan ylittävät kanjonin melko helposti . Koska kanjonin pohjan aavikko-oloissa ei kasva mäntyjä eikä edes kunnon puita, oravat eivät pysty siirtymään kanjonin yli
Näin voimme osallistua paremmin hankkeisiin, jotka tähtäävät Venäjän sotateollisuuden muuttamiseen siviilituotantoon. Harvinaisia puulajeja kaadetaan laittomasti ja niistä saatua puutavaraa salakuljetetaan soitinten valmistajille. Kasvitieteilijä Mike Read, englantilaisen Fauna and Flora Preservation Societyn tutkija, on vuoden ajan perehtynyt soittimien valmistukseen käytettyjen trooppisten puiden kauppaan. vsk. Kilpikonnat pitävät samanlaisista rannoista kuin turistit, ja turistit tuovat kovaa valuuttaa köyhien kehitysmaiden rikkaiden taskuihin. Maan poliittisessa johdossa on kuitenkin kovaa ristivetoa: monet haluaisivat "kehittää" merinahkakilpikonnan pesimärantoja turistikeskuksiksi. Suomea kiinnostavat erityisesti lähialueiden hankkeet. Niiden munat ovat herkkua, josta maksetaan korkea hinta. Suomi mukaan Venäjän ydinjätteiden hoitoon Suomi liittyi jäseneksi Moskovan tiedeja teknologiakeskukseen. Lisäksi eri puolilla maata tehdään vuosittain perusteellisia inventointeja etenkin karhujen ja ilvesten määristä. Kilpikonnan tutkijat vetoavat nyt luonnonsuojelujärjestöihin SUOMEN LUONTO 3/94 53. Useaa puulajia uhkaa häviäminen sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Kaksi näistä on Costa Ricassa juuri perustettavassa Las Baulas de Guanacasten kansallispuistossa. Ruotsissa pedot aiheuttavat korvattavia porotappioita paljon enemmän kuin Suomessa. Maassa on viisi ammattimaista petojen jäljittäjä-tutkijaa. Helmikuun puolivälissä toimintansa aloittanut keskus koordinoi Venäjän ja muiden valtioiden yhteistyöhankkeita. Nykyisellä menolla monet värähtelyominaisuuksiensa vuoksi arvostetut puut häviävät ja ne joudutaan korvaamaan muoveilla", sanoo Read. Silti yhteiskunta, metsästäjät ja saamelaiset poronkasvattajat mukaanluettuina, on pitkälle hyväksynyt suurpetojen olemassaolon ja niiden aiheuttamat vahingot. Jyri Tynkkynen 47. ULKOMAILTA Soitin valmistajat puita istuttamaan! Norsunluun kansainvälinen kauppa on kielletty näin suojellaan uhanalaisia afrikanja intiannorsuja. Ruotsissa arvioidaan olevan 150 ahmaa (Suomessa noin ja yksityisiin luonnonsuojelijoihin, jotta nämä yrittäisivät saada merinahkakilpikonnan viimeisiä pesimärantoja suojelluiksi. (New Scientist) vat lajin häviävän tällä vauhdilla sukupuuttoon noin 20 vuodessa. Merinahkakilpikonnan katoamiseen on monta syytä. Moskovan tiedeja teknologiakeskuksen budjetti on kaikkiaan noin puoli miljardia markkaa vuodessa. Pelkkä suojelun tehostaminen ei riitä: tutkijoiden mukaan valmistajien tulisi etsiä vaihtoehtoisia puulajeja soitinten valmistukseen. Suomi tukee keskuksen toimintaa tänä vuonna kuudella miljoonalla markalla. Fennoskandiaan pitäisi saada yhtenäinen susikanta, josta osa voisi elää laumoissa ja jonka jäsenet voisivat liikkua vapaasti valtakuntien rajoista piittaamatta. Veli-Risto Cajander ydinreaktoreiden purku sekä Virossa Paldiskin tukikohdassa olevan tutkimusreaktorin purku. Näihin laskentoihin osallistuu sekä metsästysettä luonnonsuojelujärjestöjen edustajia. Ruotsin petojen ja varsinkin susien määrä tunnetaan hyvin. Projektin yksi tarkoitus on antaa entisen Neuvostoliiton lukuisille ydinaseammattilaisille työtä. Ruotsin suurpedoilla menee entistä paremmin Länsinaapurissa ovat petojen kannat olleet viime vuosina kasvussa. Näitä ovat Kuolaan sijoitettujen ydinkäyttöisten alusten jätehuolto ja niiden vanhojen Ruotsalaiset ovatkin alkaneet tämän vuoden alussa kouluttaa suomalaisia susien ja muiden suurpetojen jäljittämiseen. Rahoitus tulee pääasiassa Yhdysvalloista, Euroopan unionista ja Japanista. Mutta miksi soittimien valmistukseen voidaan edelleen käyttää esimerkiksi uhkaavasti vähentynyttä eebenpuuta ja trooppisia ruusupuita. ( lähde: Envirolink Networkin tiedote) 50), karhuja on 800 (Suomessa yli 500), ilveksiä noin 500 (Suomessa noin 600) ja susia 25 (Suomessa noin 140). Ruotsalaiset suurpetotutkijat toivovat paljon Suomen päätökseltä rauhoittaa sudet poronhoitoalueen eteläpuolella vaikka päätös ei tullutkaan voimaan vielä tänä vuonna. Ahma, susi ja ilves ovat nykyään Ruotsissa kokonaan rauhoitettuja. Karhuja saa metsästää luvalla, mutta niitä ammutaan paljon vähemmän kuin Suomessa. Matkailu ja rakentaminen tuhoavat kiihtyvällä vauhdilla harvoja jäljellä olevia lisääntymisrantoja. Ruotsalaistutkijat eivät pidä arvioita Suomen petokantojen koosta kovin luotettavina, koska ne perustuvat liiaksi yksittäisiin ja kontrolloimattomiin jälkihavaintoihin. Nyt uusien soittimien kuvaukset alan ammattilehdissä kertovat, että laatusoittimiin käytetään edelleen samoja uhanalaisia puulajeja kuin menneinä vuosikymmeninä ja -satoina. Ahmoja on Ruotsissa kolme kertaa enemmän kuin Suomessa. "Soittimia valmistavien yritysten pitäisi perustaa rahasto, jonka varoilla kasvatettaisiin harvinaisten sademetsäpuiden taimia istutettaviksi hakattujen tilalle. Näin houkutus siirtyä muiden valtioiden palvelukseen suunnittelemaan ydi naseita ei ehkä kasva liian suureksi
Kaivokset ovat ai na kooltaan maailmanluokkaa kuten itse yhtiökin." Lopuksi Moody lähettää terveisiä presidentti Martti Ahtisaarelle. "RTZ:n ympäristösyntien lista on kauhistuttava mitattuna millä mittapuulla tahansa, osittain tietenkin siksi, että yhtiö on niin valtavan suuri", sanoo Roger Moody. "Presidentti Ahtisaari varmaankin muistaa, mikä yhtiö aiheutti YK:lle eniten päänsärkyä, kun se yritti häätää itsenäistyvästä Namibiasta laittomasti toimivia ulkomaisia yhtiöitä?" Anne Brax SUOMEN LUONTO 3/94 53. Lisäksi toimintaa on Euroopassa, eteläisessä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Malmitutkimusten tekemisestä on käyty keskusteluja parinkymmenen ulkomaisen yrityksen kanssa. RTZ:lla nimikkovastustaja RTZ:lla on yli 74 000 työntekijää, toimintaa 40 eri maassa ja sen vuosittainen liikevaihto ylittää 40 miljardia markkaa. Aikaisemmin Moody oli töissä maailman alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavassa järjestössä. Roger Moody on vuodesta 1978 johtanut Partisaaneja. Kauppaja teollisuusministeriö toivottaa mielellään tervetulleeksi ulkomaiset malminetsijät nyt, kun Suomen oma rahoitus on pienentynyt. Yhtiön mielenkiinto kohdistuu muun muassa kaikkiin perusmetalleihin, uraaniin, hiileen, timantteihin ja titaanidioksidiin. "Terveisiä Ahtisaarelle" Partisaanit korostavat to11mvansa väkivallattomasti kirjekampanjoin, mielenosoituksin ja jakamalla tietoa päättäjille. Varaus ei vielä oikeuta maastotöihin vasta varsinainen valtaus toisi mukanaan koneet ja miehet. Yksi toimintatapa on kiusallisten kysymysten tekeminen RTZ:n yhtiökokouksissa osakkeenomistajan oikeudella. Monikansallisella jättiyhtiöllä on varaa perusteellisempiin tutkimuksiin kuin kotimaisilla yhtiöillä. "Nämä vanhat kaivokset saastuttavat paljon enemmän kuin uudet, koska tekniikka ja ympäristömääräykset ovat niiden perustamisen jälkeen parantuneet. Tämä maailman suurin monikansallinen kaivosyhtiö hakee etuoikeutta kaivosvaltauksen tekoon yhteensä 6 000 neliökilometrin alueella kahdeksassa Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Australian alkuperäisasukkaiden taistelu RTZ:n kaivoshanketta vastaan veti hänet korvia myöten mukaan yhtiön vastaiseen toimintaan. Kuvassa Geologian Tutkimuskeskuksen valtausaluetta Sodankylän Keivitsassa. Malmin louhintatapoja ei kuitenkaan voi helposti muuttaa ympäristöystävällisiksi, koska se maksaa liikaa. RTZ:n valtausvaraushakemus on vielä käsiteltävänä kauppaja teollisuusministeriössä. Ruutu on pienen pieni osa koko RTZ:n varaushakemuksesta. Maailman suurin kaivosyhtiö tähyää Lapin malmivaroja Kittilän Pyhätunturin kupeella hiihtelevä tuskin aavistaa, että hän sujuttelee parhaillaan keskellä kaivosyhtiö Rio Tinto Zinkin valtausvarausruutua numero 2 11 . RTZ ei ole ainoa ulkomainen kaivosyhtiö, joka on kääntänyt katseensa Suomea kohti. vsk.. Moody luettelee pitkän listan muitakin RTZ:n syntejä, kuten hiilikaivoksen avaamisen Kalimantan sademetsässä lndonesiassa ilman minkäänlaista tutkimusta hankkeen sosiaalisista vaikutuksista, tai työntekijöiden säteilysuojan laiminlyönnin Namibiassa sijaitsevassa uraanikaivoksessa. RTZ toimii pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. "Haluan vain muistuttaa, että RTZ avaamat kaivokset eivät ole koskaan mitään piema, harmittomia kuoppia. "Me emme aio kertoa, mitä yhtiöltä pitäisi vaatia, vaan toimimme ainoastaan isäntinä." Moody ei myöskään halua neuvoa, mitä suomalaisten pitäisi tehdä, jos RTZ lopulta ostaa itselleen oikeudet malmien louhintaan Lapissa. Lapissa odotellaankin uteliaina, millaisella kalustolla varustettuna RTZ saapuu, jos varaukset johtavat valtauksiin. Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA:n mukaan Bingham Canyon päästää ympäristöön enemmän arsenikkia kuin mikään muu laitos tai kaivos Yhdysvalloissa", Moody kertoo. Kaivosalan ammatti laisten mukaan koko 6 000 neliökilometrin varausalueen tutkiminen edes jonkinlaisella perusteellisuudella maksaisi satoja miljoonia. Pelkät 48 Rio Tinto Zink on tehnyt vasta hakemuksen kaivosvaltausvarauksesta. Seuraavaan yhtiökokoukseen Moody toivottaa tervetulleeksi saamelaisten edustajan. Yksi tärkeimpiä vaikutuskeinoja on saada osakkeenomistajat myymään osuutensa RTZ:ssa, kuten Englannin kirkko teki . Kaivosjätin ilmaantuminen kilpailemaan Suomen malmivaroista johtuu vuoden alussa voimaan astuneesta ET A-sopimuksesta, joka suo kaivoslain mukaiset oikeudet jokaiselle ETA-alueelta kotoisin olevalle yhtiölle. varaukset maksaisivat kuitenkin RTZ:lle satoja tuhansia markkoja, vaikka ne eivät vielä oikeuta koekairauksiin. Laaja toiminta jättää isot jäljet ja synnyttää vastustusta. Yarausvaiheessa malmien tutkimus on pelkkää paperityötä vasta varsinainen vahaus tuo maastoon miehiä ja koneita. RTZ:llä on riesana ympäristöjärjestö Partizans. RTZ muun muassa omistaa eräitä maailman suurimmista kaivoksista, kuten Bingham Canyonin Yhdysvalloissa ja maailman suurimman bauksiittikaivoksen Weipan Queenslandissa, Australi assa. Lontoossa päämajaansa pitävien Partisaanien olemassaolon ainoa tarkoitus on RTZ:n arvostelu ja sen toiminnan muuttaminen; yhtiön nimilyhennekin tulee lauseesta "Ihmiset Rio Tinto Zinkiä ja sen tytäryhtiöitä vastaan"
1901445 465 2 :r: ::> Q::: Etelä-Karjalan Allergia-ja Ympäristöinstituutti, 55330Tiuruniemi p. 954-4328626 wr. Tilaan __ kpl Vastaanottaja maksaa postimaksun Forssan Kustannus/ Forssan Kirjapaino Oy Vastauslähetys Sopimus 30100/62 PL 38 30101 FORSSA. TIETOPAKETI'I NIITYISTÅ "Avoimet perinneympäristöt osana suomalaista luontoa, hoito ja suojelu" • Kompostorit • Tilaa postimyynti12 ll1ittelee ketoja ja aiittyji taiti1ta teatei1iltJ ait6blai1ta Hinta 35 mk ( + 8 mk postikulut) luettelo! Ruohon juuri ekotavaratalo Mannerheimintie 13 Helsinki p. A 11tH Lei11011e11 P(URA$'ALOLLA if Värikäs kuvaus metsäpeuran elämästä vuoden kierrossa. pesuaineet, myös shampoot, irtomyynnissä. 954-4328625 SUOMEN KEMIALLISEN METSÄTEOLLISUUDEN TUTKIMUSLAITOS Tilaa nvt luontokirjat kevätilfan iloksi suoraan kustantajalta edullisesti ... 90-4771800 Fax: 90 -417 350 SYNTYNYT \iJ'flr1A1'f,111111 ll111/1 ,,wU.r.lf /1,,.,-.m>,1,,1.1111~,., Kuvin ja sanoin merihylkeidemme elämää ja komeaa meriluontoamme. A4, 104 s., mvja värikuvitus. Hinta nyt 80 mk Tilaan __ kpl Lintu retkel I ä Loisteliaat lintukuvat toimittajan sujuvien retkisanojen saattelemana. 128 s. lllerkltse haluamasi kirjojen lukumäärä ja ilimesl ja osoitteesi selvästi niille varattuihin paikkoihin '«. Kokonaan värikuvitettu. Nyt60 mk Tilaan __ kpl FORSSAN KIRJAPAINO OY Ammattitaito painaa paljon Uljas kurki esittäytyy suomalaisessa luonnossa Lassi Kujalan värikuvin ja tekstein. LUONTOTORI Q::: ::> ::> -, • Viljaa irtomyynnissä. Tekijöinä Seppo Keränen ja Martti Soikkeli. A4, 128 sivua. KALASTUS ON HYVÄ HARRASTUS! JA U R ff E I L UKALASTUS LEHDET Yhteistilaus 11 nroa/266 mk 4 nroa 110 mk 7 nroa 185mk Tilauspalvelu puh. A4, 128 s. • Luonnonmuk. Hinta 120 mk Tilaan __ kpl Tilaaja osoite päiväys ja allekirjoitus Postija pakkauskulut 27 mkLähetys postitetaan postlennakkona. Hinta nyt 130 mk. Kokonaan värikuvitettu
Pienpuun korjuu kuivatuskasoihin voidaan aloittaa heti päätöksenteon jälkeen. Siihen ovat syynä puun fossii lipolttoaineita pienempi polttoarvo ja siitä johtuvat suuremmat investoi ntikustannukset energialaitoksessa. Muun fossiilienergian lisäverotus mukaanlukien voisi valtion tulojen lisäys olla yhdeksän-kymmenen miljardin tasoa vuodessa. Halpa energia, rahapääomatulojen pieni 25 prosentin verotus ja ihmistyön rankasta verotuksesta johtuva kalleus ovat johtaneet ihmistyön välttämiseen koneistamisella ja automatisoinni lla. Heiltä pitäisi edelleen ottaa, jotta toisille voitaisiin antaa. Fossiilienergian hinnan ollessa esimerkiksi 30 p/kWh on ihmisen ruumiillisen työn hinta 30 markan tuntipalkalla 300 mk/kWh eli tuhatkertainen (ihmistyön teho on 0, 1 kW). Aaro Alestalo Elitismi kavahduttaa Kannatan luonnonsuojelua kavahdan hyvään aatteeseen pesiytynyttä elitismiä. Miten kotkasiiville käy, kun alue hakclftiin näin aukeaksi. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Metsiemme kasvuylijäämä on ollut viime vuosina jopa 30 miljoonaa kuutiota. Fossiilienergian verojen kohtuullinen korotus toisi tuntuvasti lisätuloja valtiolle. Riittämättömien harvennushakkuiden vuoksi metsiemme kasvu uhkaa hiipua noin 12 miljoonaan kuutioon vuodessa. Kuivatusaikana (kahdesta kuukaudesta puoleentoista vuoteen) voidaan rakentaa tarvittavat energialaitteet. kysyy kuvaparin lähettänyt Tarmo Virtanen . Elvytys metsäenergian tuotannon avulla on nopeaa. Jos verottaisimme bensiiniä Norjan tavoi n, lisätuloja tulisi valtiolle noin 4,5 miljardia vuodessa. 50 Pienikokoisen puun korjuun ihmistyövaltaisuuden vuoksi metsäenergian tuotannolla olisi suuri työllistämisvaikutus, noin 2 000 miestyövuotta miljoonaa kuutiota kohti eli koko laaj uudessaan 90 000 työntekijää. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Sen käyttö energiana vastaisi noin puolta vuotuisesta öljynkulutuksestamme. Sen energiasisällys vastaa noin viittä miljoonaa tonnia kivihiiltä eli suunnilleen vuosittain polttamaamme kivihiilimäärää. Seurauksena on ollut suurtyöttömyys ja tuloverojen hupeneminen. Moottoritie elvyttää autoliikennettä ja vahvistaa siten kasvihuonei lmiötä. Tehokas metsien hoito ja järkevä käyttö ovat metsäisissä maissa tärkeä osa kasvihuoneilmiön torjuntaa. Rikoksesta meitä onkin jo rangaistu mm. Pienpuun korjuun ihmistyövaltaisuuden vuoksi puupolttoaine on kovasti verotettua. Kun valitsimme Janakkalan, teimme elitistiluonnonsuojelijoiden mielestä rikoksen Suomen luontoa kohtaan. Kalanti vaatii polttoaineveron edelleen korottamista ja työmatkojen verovähennysoikeuden poistamista. Kalanti vertaa tiivistä Käpylää ja väljää Mellunmäkeä kysyen "onko käpyläläisten kuultu valittavan?" Minä kysyn, onko keskiverto mellunmäkeläisperheellä varaa hankkia asuntoa vihreästä Käpylästä. Metsäenergian tuotanto voi työllistää samalla rahalla viisi nkertaisen määrän ihmisiä verrattuna moottoritien tekoon. Lisäksi puun käsittelyja JÄLKEEN 1 Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. ku ljetuspaino on samaa energiamäärää kohti kaksi nkolminkertainen verrattuna kivihiileen. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA !ENNEN Maskussa Karevansuolta virtaavan puron varressa on rehottanut komea kotkansiipikasvusto. Korjuu-, kuljetusja energialaitteiden rakentaminen toisi lisäksi työtä tuhansille ihmisi lle. Kalanti niin kuin kaikki elitistiset ajattelijat on kyvykäs syyttämään ja syyllistämään pientä ihmistä, tavallista suomalaista. Pääomatuloista olisi tärkeintä korottaa luonnonpääomien kuten fossiilienergian käytön veroja, koska ne ovat mitättömiä verrattuna ihmistyön energiaveroihin. vastineettomien kiinteistö-, koiraja polttoaineverojen muodossa. vsk.. Hyvä pohjavesi voi olla lähitulevaisuudessa arvokas vientiartikkeli. Hän kyseli luonnonsuojeluliiton kantaa; minä olen ymmärtänyt sen olevan metsäenergiaa fossiilipolttoaineen sijasta. Työllisyyden parantamisen lisäksi metsäenergia elvyttää ympäristöä ja vaihtotasetta (vähäisempi fossi ilienergian tuonti). Jarmo Kalannin puheenvuoro "Tiivis yhteiskunta säästää rahaa ja luontoa" sisälsi mielestäni useita elitistisiä painotuksia. Tämän kehityssuunnan muuttamiseksi on ehdotettu pääomatulojen verojen korotusta ja palkkatulojen verotuksen kevennystä. Metsäenergiaa fossiilienergian sijaan Jouko Tuomisto oli kirjoituksessaan (SL l /94) huolestunut kasvihuoneilmiöstä ja kivihiilen lisäkäytöstä tulevissa energiaratkaisuissa. Kenen hyödyksi jatkuvat veronkorotukset ja -kiristykset koituvat, Jarmo KaSUOMEN LUONTO 3/94 53. Kun valitsimme asuinpaikaa jokunen vuosi sitten, samanhintaisina vai htoehtoina olivat pientalo Janakkalan Mallinkaisilla ja kerrostaloasunto Espoon Suvelassa. Imatralta alkava moottont1e Salpausselän harjua pitkin länteen vaarantaa Etelä-Suomen parhaan pohjavesialueen. Verotuksessa suhde voi olla suurempi . Metsäenergian käytölle on monia perusteita: Maapallon metsien ja ilmakehän hiilisisällys ovat samaa tasoa. Jarmo Kalannin mielestä tähänastiset rangaistukset eivät vielä riitä. Suomessa jää vuotuisissa hakkuissa metsiin lahoamaan yli 15 miljoonaa kuutiota hakkuutähdettä, joka olisi korjattavissa kohtuukustannuksin. Kasinopeliä verotuksella Metsäenergian laajaa käyttöä estää sen kalleus. Ihmistyön vero on meillä jopa 50 prosenttia ja ylikin. Taloudellisten tappioiden lisäksi se merkitsee noin 2,5 miljoonan hiilitonnin huononnusta metsiemme hiilensidontakykyyn
Autottomat, vanhukset ja vaivaiset älkööt vaivautuko. Kaavoittajat ovat polvilleen nöyryytetyt marketmiesten ja -naisten eteen. Mikä siihen lienee todellinen syy. Jos kerran pienen Kuopion kaupungin väkiluvun 1,6-kertaistuminen viimeisen 30 vuoden aikana on tuottanut 16-kertaisen määrän autoja, on kai selvää, että pääkaupungin palvelevan keskuksen viereen tarvitaan jokaista sataa uutta asuinneliötä kohti vähintään yksi autopaikka. Meitä suomalaisia kaupunkilaisia syytetään liiasta halusta asua lähiöissä, maalaismaisissa ympäristöissä; se on hajauttanut kaupunkeja liikaa. Kun emo tajusi, ettei vasa pysty hyppäämään aidan yli, se otti vasan poikittain eteensä, sitoi sen kaulallaan ja turvallaan tanakasti rintaansa ja etujalkojansa vasten ja sitten vain kevyt loikkaus aidan yli. Sallinet, että nauran. Iiris Lappalainen halvinta. Eikö ennemminkin suunnittelemattomuus. Jos meidän kaupunginosamme pääsee pälkähästä, uhkaa sama hanke muita. Tuloverotuksen tuotto uppoaa pankkitukeen, jolle ei ole määritetty ylärajaa ... Ja melkein kaikkien kerrosja pientaloasuntojen ikkunat aukeavat suoraan jokivarren maisemiin. Autoa tarvitaan myös paljon puhuttujen luomutuotteiden hankintaan maatiloilta tai suoramyyntihalleista. Se oli sitä aikaa, jolloin piikkilanka-aitoja ei vielä käytetty. Käyttäisikö hirviemo samaa konstia ylittäessään isoa ojaa. Kalevi Lehto Kiukaisista kertoi minulle toisenlaisen tapauksen, jossa hirviemo auttoi vasaansa suorastaan liikuttavan hellällä tavalla. Tämä on trendi. Milloin tarvitaan välttämättä suursatamaa, milloin lämpövoimalaa, milloin asuntoja tuhansille. Seuraavaksi ruokakaupat viedään kaupungin ulkopuolelle keskelle maalaismaisemaa katettuihin keitaisiin. Kiinteistövero on useimmissa OECD-maissa korkeampi kuin Suomessa. Ihmiset pyrkisivät hakemaan työpaikan asunnon läheltä tai päinvastoin ja välttäisivät (luonnon kannalta) "turhaa" autoilua. Eikö ennemminkin ole rakennettu sinne, mistä rakennusliike, sijoittaja, pankki tai muu liikevoittoa tavoitteleva on hankkinut maata, joka vielä on onnistuneesti kaavoitettu sijoittajien toiveiden mukaan. Palvelut pakkautuvat liikenteen solmukohtiin, eivät sinne, missä ihmiset asuvat. Olemme kuulemma omaksuneet amerikkalaisen autokaupungin hengen. Heitä meidän ei tarvitse edes ajatella, unohtukoot yksinäisiin asuntoihinsa. Nykyään bensa on Suomessa Euroopan OECD-maiden lähes SUOMEN LUONTO 3/94 53. Jos julkinen liikenne on jotenkin järjestetty sitähän se ei ole läheskään kaikissa suomalaiskaupungeissa sekin keskittyy ja palvelee pahimmillaan vain autoistumista. Onko kukaan nähnyt vastaavanlaista tapausta. Tienrakennusja onnettomuuskustannukset sekä erilaiset autoilusta aiheutuvat saastekustannukset yhteensä ovat Suomessa vähintäänkin miljardeja markkoja korkeammat kuin autoja bensaveron tuotto. Haittaverona tarpeeksi korkea polttoainevero ohjaa ihmisiä vähentämään uusiutumattoman luonnonvaran kulutusta ja saastuttamista mikä ei mielestäni saa olla ilmaista vaikkei veron tuottoa suoranaisesti ympäristönsuojeluun käytettäisikään. Jarmo Kalanti Hirviemo auttoi vasaansa Numerossa l/94 Kysy luonnosta-palstalla kerrottiin, miten ei emo pystynyt auttamaan suosilmäkkeeseen juuttunutta vasaa. Bussipysäkki on ostoskassejaan kantavalle liian kaukana jättimarketin parkkialueen takana. Ihan ymmärrettävä juttu. On ymmärrettävää, että lähdetään pakoon maalle. Nyt valtiovalta rankaisee joukkoliikennettä asettamalla sille ja sen vähäiselle yhteiskunnan tuelle arvonlisäveron. On ymmärrettävää, että näinä aikoina ehdotukset veronkorotuksista kirpaisevat. Mutta joskus tämä noidankehä on saatava katkaistua. No, kyllähän asuntoja tarvitaan, mutta mihin tarvitaan tyhjiä liiketiloja, uusia katettuja ostosparatiiseja, laajoja marketalueita, joiden rakentaminen jatkuu lamasta huolimatta tai ehkä juuri siksi; elvytyksen nimissä. Autoille suunnitellut kaupungit ja lähiöt ovat epäviihtyisiä ja lapsille vaarallisia. Työn verotus lienee Suomessa maailman korkein, mutta pääomien ja suuryritysten verotus OECDmaiden lähes alhaisin. Yhteiskunnasta, sen lainalaisuuksista ja niiden seurauksista Sinulla tuntuu olevan vain elävästä elämästä irronnut kalpea käsitys. Entinen lintujen kuuntelulehto, mustikkatai vattupaikka häviää lähes ajatuksen nopeudella lähiöksi, marketalueeksi. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Urbaania uhoa Kaupunkimaisemat muuttuvat nopeasti. Maailman mittakaavassa kuulumme silti kaikki eliittiin. Mutta eivät valtakunnallisesti arvokkaat luonnonsuojelualueetkaan ole kaupunkien rakentamista suunnitteleville pyhiä. Sopivan lyhytjännitteinen pitää olla ainakin sellaisen, joka on luonnostaan kiintynyt hoitamattomiin takanurkkiin. Niinpä koko kaupunki on suunniteltava autoista lähtien. vsk. Tapio Eerola Janakkala Arvosteluni yhdyskuntarakenteen hajautumisesta ja autoriippuvuuden lisääntymisestä suuntautui ensisijaisesti poliittisiin päättäjiin, kaavoittajiin ja liikennesuunnittelijoihin. Mikäli verkkoja ei ole, ei kiinteistöveroakaan tulisi periä. Nuoret arkkitehdit jaksakoot vain rakentaa unelmakaupunkien pienoismalleja. Samansuuntainen vaikutus olisi työmatkojen verovähennysoikeuden poistolla. Mielestäni on elintärkeää ja taloudellisesti välttämätöntä saada estettyä hajaantumisen jatkuminen. On parasta sopeuttaa mielensäkin muutoksiin selvitäkseen kaupunkilaisena. He kaikki luovat puitteet sille, paljonko teollisuus, maatalous, yksilöt ja perheet kuluttavat uusiutumattomia luonnonvaroja ja tuottavat saasteita. Autoahan siinä tarvitaan, piru vieköön. Tämäkin vahvistaa autoistumiskierrettä, eli luonnon kulutusta ja liikennekuolemia, huonontaen samalla autottomien liikkumismahdollisuuksia. Itse asiassa jokaisen rakentamattoman kaupunkialueen yllä vaanii aina rakentamispeikkoja. Ehkäpä autoistettu kunnallinen kotipalvelu hoitaa heidän kauppa-asiansa, kun voimat eivät enää riitä ostosten raahaamiseen kaukaa kotinurkilta. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla se on mahdollista (siitä esimerkkeinä Helsingin Käpylä ja Kumpula tai Tampereen Pispala, VanhaPorvoo ym.) Kiinteistövero (koskee myös meitä kerrostalolaisia) on mielestäni oikeudenmukaisempi korvaus kunnallisja liikenneverkoista kuin kaikkien maksama tulovero. Valitettavasti esittämäni vero-ohjelma jota en ole itse keksinyt saattaa heikentääkin monien materiaalista elintasoa. Kohtuuden nimessä veroratkaisut vaativat muutaman vuoden siirtymäajan. Aaro Sario Jokaisella luonnontapahtumallahan on ensimmäinen silminnäkijänsä. Me ajamme autoillamme tavaraparatiisien tai -helvettien perään ja kannamme huolta ostovoimastamme näin laman vuosina. Kerran pystytettyä on paha mennä purkamaan. lanti. Polttoaineveron tuotosta pitäisi käyttää osa joukkoliikenteen ylläpitämiseen, niin kuin Saksassa tehdään. Itsehän se olisi sinne vajonnut auttamisyrityksessään. Niihin keskuksiin on lopulta helpoin päästä omalla autolla. Mutta se mallihan oli pahvia ja palleroporonjäkälää. Sitten vain on nostettu laatikkoa laatikon viereen; edullista asuntotuotantoa. Suunnattomasti tilaa vievät väylät ja pysäköintialueet pakottavat rakentamaan ylisuuria ja tylyjä asuintaloja. Suunnittelemattomuutta ja huonoa rakentamista on vaikea paikata jälkeenpäin. Sellainen ihanuus oli menneenä keväänä esillä: Pieni kaupunki jokivarressa omenatarhoineen ja luonnonniittyineen, autottomine asuinalueineen, pienvenesatamineen, leikkipuistoineen, uimarantoineen; ei jokeen johdettuja jätevesiä, ei saasteita. Hänen havain51. Mitä Ilkka Koivisto sanoo tähän. Todellisuudessa kaupunkeja suunnitellaan erilaisten kirjainmarkettien pääkonttoreissa. Näin se kävi: Kalevi Lehto huomasi, miten hirviemo tuli pienen vasansa kanssa entisaikaisen riukuaidan eteen täkäläisessä murteessa se on riuk'aita. Luonnon ja luonnonmukaisuudenko
• OTXT TIETYSTI MOSOMINAYTTEE TI KUN SAAl" M KIMUSTULOK Käyttöku va/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO 3/94 53. Varteenotettavaa tässä raajojen toimintavalmiuksien erossa on VI IME YÖNÄ OLI SrTTEN MEIDÄls.l REKLlN VUORO.'. Tähän mennessä ei ole ainoatakaan muuta havaintoa hirviemosta, joka auttaisi vasaansa näin pitkälle. Kävin liiton kokouksissa ja keräsin korillisen pettymyksiä: Liiton Pt":riaateohjelma osoittautui ristiriitaiseksi sotkuksi. Märehtijöiden poikaset taas ovat jo syntyessään varsin kehittyneitä ja pystyvät liikkumaan omin avuin. Ilkka Koivisto Vihervouhotusta Luonnon nopea tuhoutuminen on huolestuttanut minua jo 40 vuotta. Liikettä hallitsevat pikkusieluiset hihhulidiktaattorit, jotka suojelevat vain omia uskomuksiaan ja illuusioitaan. LÖYSI Vll!-1E SYKSYNÄKIN HIRVEN VAIKKEI 52 KARVATUPPOAKAAN OIRASTA LÖYTYNYT.~' NIITÄ SUSIEN l"AKIA LUULTU ENM OLEVANKAAN.(' vielä se, etteivät petoeläimet eivätkä jyrsijät käytä eturaajojaan vain poikastensa auttamiseen vaan monin verroin enemmän ravinnon käsittelyyn. Tieteelle viitataan kintaalla, persoonalliset näkemykset torjutaan, yksilöllinen aktiivisuus koetaan häiritseväksi. Lisäksi märehtijöiden eturaajat ovat kehittyneet tehokkaaseen liikkumiseen, eivätkä ne ole voineet kehittyä samanaikaisesti erilaisten esineiden näppäriksi käsittelylaitteiksi. Tuon kaiken olen jo kuullut, mutta JOS OTUS OSUU JYVÄLLE. He miettivät · vain, miten he voisivat suojella kaupunkilaisuuttaan ja luoda itselleen sellaisen illuusion, että he ovat siitä huolimatta suuria luonnonystäviä. Kun koetin herätellä heitä todellisuuteen, asenteet muuttuivat nopeasti vihamielisiksi. TUNNIN KULUTlUA KUN HUUTELIN NIIN El A LA SURE.' MINUL"TA MENI 5EL..LAINEN HIRVIKOIRA, E"TTEI MIEHELLE ELINAIKANAAN TOISTA osu .' .. Liiton jäsenet olivat vannoutuneita kaupunkilaisia, ja useimmat näyttivät olevan myös steinerilaisia valetieteilijöitä. Kun märehtijöiden sorkat ovat sellaisia kuin ovat, poikasten auttaminen niiden avulla saatta1s1 vahingoittaa poikasia. Teoreettinen asiantuntemukseni torjuttiin vaihtamalla puheenaihetta. Olennainen ero on siinä, että poikasiaan auttavien nisäkkäiden poikaset syntyvät avuttomina ja tarvitsevat sekä pesän suojaa että emon monipuolista huolenpitoa. Aaro Sarion kertoma havainto on kieltämättä aivan ainutlaatuinen. He eivät miettineet lainkaan, miten voisivat suojella luontoa. Sehän on varsin tavallista joissakin muissa nisäkäsryhmissä; koira kantaa tilanteen niin vaatiessa pentuja suussaan, kuten kaikki muutkin petoeläimet; jyrsijöiden keskuudessa se on myös aivan normaalia käyttäytymistä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA tonsa todentaminen ja lopullinen tulkinta jää tietysti usein uusien havaintojen varaan. Vihreä liike näyttää "mafioituneen" samalla tavalla kuin kaikki muukin joukkotoiminta. NIIN MILLAS SEN TÄSSPVALOSSA VARMA5TI EROTA, ONKO SIINÄ KOIRA.SUSI V AI MIKÄ?.( . Tarkoituksenmukaisuus on eläinten käyttäytymiselle luonnonmukaisissa oloissa tyypillistä, vaikka niiden käyttäytymistä ohjaavat pitkälle ns. vaistotoiminnat. Minkä vuoksi märehtijöille ei ole kehittynyt valmiuksia auttaa jälkeläisiään tukalassa tilanteessa. Ongelmantilanteet ovat niin harvinaisia, ettei niitä varten ole voinut syntyä valmiita käyttäytymismallej2. Julkinen tavoiteasettelu on silmänlumetta, todelliset tavoitteet ovat jotakin muuta. SE.N V ERRAN LASKIN ULOS ETTÄ TARPEILLEEN PAÄSI .. Mottona on: Maksa jäsenmaksusi ja pidä turpasi kiinni! Sinun mielipiteitäsi ei täällä tarvita. Emo ei ole kyennyt keskeyttämään aloittamaansa liikesarjaa. Minut on pakotettu kuluttamaan ja saastuttamaan luontoa samalla tavalla kuin muutkin konekulttuuri-ihmiset, ja vastarinta on organisoitu mahdottomaksi. Emon toiminta oli mitä tarkoituksenmukaisinta. Liike torjuu aktiivisimmat kannattajansa ja pakottaa heidät toimettomuuteen. Ajatukseni eivät herättäneet keskustelua, toiminnasta puhumattakaan. Liityin noin vuosi sitten erääseen "elämänsuojeluliittoon", jota Pentti Linkola oli minulle suositellut. Minulle ei kannata kertoa, että minäkin voin säästää, kierrättää, kompostoida... Luettuani kertomuksen pariin kolmeen kertaan päädyin tulkintaan, joka mielestäni ei ole ristiriidassa sen kanssa, ettei yhtään vastaavanlaista havai ntoa ole tehty mistään märehtijästä aikaisemmin: Hirviemo on ollut valmistautumassa hyppyyn, kun vasa on kävellyt sen eteen. Ne eläin suorittaa mekaanisesti ymmärtämättä toimintansa tarkoitusta. "Vihreätä" tahtoa on varmasti kosolti, mutta se kuluu suurimmaksi osaksi hukkaan, kun vihreä liike ei osaa hyödyntää sitä eikä kanavoida sitä minkäänlaiseen toimintaan. Olen miettinyt jatkuvasti, mitä voisin tehdä luonnon puolesta, mutta en ole löytänyt mitään keinoa. Kun emo on kohottanut etujalkojaan, vasa on joutunut niiden päälle kuin paareille ja päässyt näin todellisella "moukan tuurilla" aidan yli. . vsk.. Vain aivoiltaan kaikkein kehittyneimmät eläimet, ennen muuta ihmisapinat, kykenevät ohjailemaan jossain määrin käyttäytymistään tilanteen mukaan
Veli-Risto Cajander Miksi susivainaa jäädytettiin. Huhut ja puheet epänormaalisti käyttäytyvistä susista ja koirasusista pitäisi ensin näyttää puolueettomin tutkimuksin toteen eläimiä vahingoittamatta. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA suostuuko kukaan kuulemaan ja ymmärtämään, ettei noilla keinoilla luontoa pelasteta. Kuitenkin yhä suurempi osa muusta väestöstä toivoisi, että myös susilla olisi todellinen elämisen oikeus Suomessa. Paikallisella tasolla ei ole asiantuntemusta erottaa susia koirasusista vaan kaikki yksilöt, jotka moottorikelkoilla saadaan kiinni, tapetaan välittömästi. Mielestäni kaikki olivat sairaita: pitkälle mennyt aliravitsemus, lihaskato, pigmenttihäiriöt, luutumishäiriöt, yhdellä märkivä mahaontelon tulehdus, yhdellä munuaistulehdus jne. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, ettei lajin metsästystä sallittaisi ennen kuin maamme susikanta olisi todella elinkykyinen, vähintään muutaman sadan yksilön suuruinen. Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuslaitos PL 35, 40351 Jyväskylä, fax (941) 603 621. Miksi ruho on ennen ruumiinavausta ja näytteidenottoa jäädytettävä. KASVIRETKI 26.-28.7.1994: Kannaksen kasviharvinaisuudet, luonnonsuojelukohteet, ympäristöongelmat. Ilmoittautumiset: koulutussiht. Osallistumismaksu 4.500 mk kattaa opetuksen, etäohjauksen ja luentomonisteet. Se antaa valmiudet toimia kollegojen kouluttajana ja ohjaajana ympäristöalan ja -kasvatuksen asiantuntijana. kuuluvat myös maamme eteläpuoliskon soitten ja jokien tuhoaminen sekä luonnonmetsien hävittäminen. Jyväskylässä. Lisätiedot tutkija Riitta Wahlström p. Seuraavat lähijaksot toteutetaan kurssilaisten toiveiden mukaan. Järjestäjä: Helsingin yliopiston Kotkan osasto. Koulutusohjelma soveltuu päivähoidon, peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten tai yliopistojen opettajille sekä elinkeinoelämän aikuisja henkilöstökouluttajille. Kirjoittajamme harmittelevat sitä, että Salamajärven susijahdissa on unohdettu tutkimus ja vajottu petovihan syövereihin. Suden kohtelu Suomessa on livennyt raiteiltaan metsästysjärjestöjen painostuksen seurauksena. Arvelisin, että riittävän raadonavaustekniikan ja patologian alkutiedot hallitsevat kunnaneläinlääkärit mielellään auttaisivat ainutlaatuisten ja arvokkaiden näytteiden saannissa ilman maksua. Matkojen hinta 1.200 mk. Susien tulisi voida elää myös omien käyttäytymismuotojensa mukaisesti eli laumoissa. Siinä eräs metsästäjäja eläinlääkärikunnan yhteistyömahdollisuus. ja suomal. (94 1) 603 741 ja dos. Maamme susien raju kohtelu on osa siinä ympäristörikosten ketjussa, jota Suomessa on viime vuosina toteutettu; siihen YMPÄRISTÖKASVATUKSEN KOULUTTAJAJA TUTORKOULUTUS Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutus järjestää Ympäristökasvatuksen kouluttajaja tutorkoulutus -monimuoto-ohjelman (8ov, 4x2pv+ 1 x5pv). Lähialueillamme Virossa ja muualla Baltiassa, Karjalassa, Puolassa, Romaniassa jne. min tutkimuspöydälle". Luulen, että monella laitoksella olisi ollut mielenkiintoa tutkia esimerkiksi immunologiaa (mahdolliset Venäjän viruskannat), väliaivot-aivolisäkeaktiivisuutta, lisämunuaista (stressi), luutumishäiriöitä ja ] sairaalloisia muutoksia, sillä nykyluonnossa elävä harvoin '" säilyy terveenä. LINTURETKI 20.-22.5.1994: legendaarinen Äyräpäänjärvi, "arktika-", ym. Suurpetokysymyksissä maaja metsätalousministeriön metsästysosasto toimii jatkuvasti epädemokraattisesti, vain metsästysjärjestöjen ehdoilla. Harmaasta poikkeava väritys ei tee sudesta koirasutta kuvassa punaisenkirjava aito susineitokainen. (941) 602 295. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: puh.(952)274868/Sulander 53. Seppo Haaranen Siilinjärvi Lähde tutustumaan KARJALAN KANNAKSEN LUONTOON asiantuntevien venäl. On aivan oikein, että maamme kansainvälinen uskottavuus ympäristöstään huolehtivana valtiona kärsii, kun luontomme peruslajin yksi laumakin on liikaa metsästysviranomaisillemme. paikalle. Tiettävästi sudet eivät ole näissä maissa syöneet kohtuuttomia määriä kotieläimiä eivätkä vahingoittaneet ihmisiä. Ensimmäinen jakso on 15.-16.4. helmikuuta kuva Perhossa ammutusta rimppakinttuisesta, möhömahaisesta sudesta, jota metsästäjä ylpeänä roikotti kurkusta. tutkijoiden opastuksella. Savon Sanomissa oli 8. Niillä luodaan vain "ekologisen elämäntavan" illuusioita, joilla kaupunkilaiset voivat puuduttaa omantuntonsa. .i Satuin itse kuusi vuotta sitten > vahingossa neljän suden tappoKeski-Suomen Salamajärven seudun susille annetut tappotuomiot eivät perustu järkiseikkoihin vaan vanhakantaiseen petovihaan sekä satujen ja uskomusten tasolla oleviin näkemyksiin. Muutaman metsästyskoiran kuolema ei voi oikeuttaa hävittämään vuosikymmeniin ensimmäistä Sisä-Suomeen kehittynyttä susilaumaa. Markku Käpylä p. (941) 603 71 mieluimmin 3.4. Inga Kankainen, p. vsk. SUOM EN LUONTO 3/94 53. Ruotsissa harkitaan vakavasti, pitäisikö susien määrä saada maassa nousemaan 500:aan tai 3000 yksilöön. Eläin "matkaa lähipäivinä jäätyneenä Kuusamoon NyholOlisi paljon saavutettu, jos metsästäjät luovuttaisivat poisheitettävät ruhot jäätymättöminä asianmukaiseen raadonavaukseen tällöin eri tutkijat voisivat saada ainutlaatuiset näytteet talteen myöhempiä määrityksiä varten. susitiheys on Suomeen nähden moninkertainen, jopa parikymmenkertainen. Pentti Kähkönen Espoo Susille elämisen oikeus Susi on pohjoisen luonnon tärkeimpiä eläinlajeja. Entä mikroskooppinen kudostutkimus jääkiteiden särkemistä solukoista. mennessä. Olisin halunnut vilkaista verisuonten kalkkeutumisastetta (kun syövät kuulemma kovaa hirventalia), mutta kaatajat eivät suostuneet. Miten herra ruumiinavaaja määrittää usein hyvinkin heikosti erottuvat elinmuutokset (väri, nestepitoisuus, kiinteys jne.)
Kuukauden kuluttua karhujen talvipesistä kömpivät taas uuden uutukaiset pikkunallet maailmaan. Lähimpään asutukseen on 250 kilometriä ja luonnonolot ankarat; talvella saattaa lumi ulottua vyötäisiin ja pakkasta olla 30 astetta. IAKELUOSOITE POSTJNUMERO JA -TOIMIPAIKKA 1 PUH. Taigametsä tarjoaa polttopuuta, sieniä, marjoja, sembramännyn käpyja ja hiukan riistaa. KIRJOJA Pikkunalle elää kesänsä Juha Suonpää ja Marja-Leena Korte-Suonpää: Karhunpennun kesä, Otava 1993. He ovat vanhauskoisia. Ensitöikseen pentuparka törmää urakseen, joka on vähällä läimäyttää sen hengiltä lisääntymiskiihkossaan. Siihen on tarttunut käsinkosketeltavaa lämpöä. Tunteen välittymistä voi sanoa onnistuneeksi, kun kymmenvuotias lukukaverikin koki samoin. vsk.. "Tosi hyvät kuvat", sanoi pikkukriitikko, ja olen samaa mieltä. ,.... Luetteloon on valittu 27 kaupunkija maaseutualuetta, joista on julkaistu komea teos. Lykovien elämänkohtaloa hallitsee ankara uskonto, joka kieltää kaiken maailmallisen ja eristää perheen kauas muusta maailmasta. Läheisestä joesta saadaan kalaa. Lykovien, ukko Karpin ja hänen neljän lapsensa, tarina tempaa kuitenkin mukaansa. Alice Karlsson fC ,S z {~ ·= ::J "' • N Q. E C l1'l C ,.... O Til aan Suomen Luonto -lehden kaksitoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet) Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 235 mk (jäsenet)/(265 mk (ei-jäsenet) O Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi (j äsenmaksu v. Karua on karhun elämä, ja onhan siihen lastenkirjassa saatava vähän satua. Kansallismaisemien painotus on eteläinen ja hämäläinen. Kansallismaisemat ovat tulleet tutuiksi koko kansalle kirjallisuudesta, kuvataiteesta, musiikista sekä kotimaan matkailun myötä, ja niiden katsotaan kuvastavan kulttuurimme lähtökohtia ja kehitystä. Nokkela korppi alkaa vähitellen ärsyttää pikkukarhua. Iiris Lappalainen Erakkona taigassa Vasili Peskov: Taigan erakot, WSOY 1993, 230 s. "Tuollaista me emme saa syödä", vastasivat Lykovit "maailmasta" tulleille ihmisille ja torjuivat useimmat heille tarjotut ruoka-aineet ja tavarat. Yllään hänellä oli moneen kertaan paikkailtu säkkikangaspaita." Venäläiset geologit olivat löytäneet Lykovien perheen, joka oli elänyt yli 40 vuotta eristyksissä Siperian erämaassa syntynyt, kasvanut ja yksin elävä Agafja. Perheellä on viljelysmaa, josta he saavat perunaa, sipulia, ruista, hernettä, naurista sekä hamppua, josta he kutovat kangasta vaatteita varten. Konstailematon teos on omistettu karhunpennun kotimetsälle Martinselkosen erämaassa. _J z LJ..J ::J V) SUOMEN LUONNON PALVELUKORTTI t S;1 :::J z Q) vi ·o ....1 :::J I.U V, C C ::i::: Q) a-, ,.... __________________________ J Kansallismaisemat nimetty Lauri Putkonen (toim.): Kansallismaisema, Ympäristöministeriö 1993, 64 s. Ympäristöministeriö toivoo, että laaja kansalaiskeskustelu viriäisi paitsi kansallismaisemien myös muiden arvokkaiden luontoja kulttuuriympäristöjen merkityksestä elämän laadulle. muusta maailmasta Siperian taigassa. . Kansallismaisemiin sisältyy muiden muassa Helsingin kaupungin keskusta-alue, Tapiola, vanhoja ruukkimiljöitä, viljelysmaisemia, jokivarsien ympäristöjä, vaara-alueita, linnoituksia, Koli, Punkaharju, saaristoa, vesistöreittejä ja koskiympäristöjä. Karhunruskeisiin taidevalokuviin on saatu sipaistua erämaametsän taianomaista salaperäisyyttä ja monikerroksellisuutta, vaikka itse karvanaama onkin jokseenkin ilmeetön. Tarina perustuu tositapahtumiin ja noudattelee tuttuja tassun jälkiä. Korostunut symboliarvo erottaa ne muista maisemista, eivätkä teokseen suinkaan sisälly kaikki kansallisesti merkittävät maisemat, korostaa kirjan koonnut työryhmä. "Matala ovi narahti. Pikkukarhun kesässä satuilijan virkaa saa toimittaa korppi, mustatakki, joka on luonnossakin karhun uskollinen seuralainen. Hän seuraa Lykovien elämää seitsemän vuoden ajan 1980-luvulla. Emo ajaa pikkukarhun puuhun turvaan, mutta lähtee kuin lähteekin ukkokarhun matkaan mahtaa olla pennulle ankara hetki. Eniten pidin kuvasta, jossa pikkukarhu ja korppi ovat silmätysten nokanmitan päässä toisistaan. Ja miksi elää siellä. Mattapintaiset sivut ovat helppolukuisia ja teksti on taitettu väljän levollisesti. Kuva kirjasta Taigan erakot. Kirjan ulkoasu on kaunis. Miten elää ränsistyneessä matalassa majassa taigan armoilla vailla mitään mukavuuksia vuosikymmeniä. :::J ....1 V, 2 Q. Ne liikkuvat emon seurassa koko suven opetellen tärkeitä selviytymisen taitoja. Karhunpennun kesä kertoo juuri tästä ensimmäisestä kesästä. He valaisevat nokista pientä mökkiään päreellä, johon tuli tehdään tuluksilla, astiat ja jalkineet ovat tuohesta; he ovat eläneet ilman suolaa pitkään eivätkä tunne leipää ... UUSI OSOITE Tilaajanumero osoitelipukkeesta .......................... 1994 100 mk) Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni TILAAJNTAI VAN HA OSOITE SUKUJA ETUNIMI IAKELUOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAI KKA 1 PUH. Vai sisältyykö metsien ja soiden käsittelyyn kansallisesti niin kipeitä ongelmia, ettei esimerkiksi Haanpään ja Huovisen kirjallisuus liitä niitä osaksi kansallista identiteettiämme. Paljain jaloin. Ovatko Keski-Suomen, Kainuun sekä Keskija PohjoisPohjanmaan haja-asutetut metsäja suoseudut niin vieraita kulttuuripiirei lle. Kirja perustuu Peskovin Komsomolskaja pravdaan kirjoittamiin lehtiartikkeleihin, mikä tuntuu kirjan hiukan hajanaisessa rakenteessa. Ympäristöministeriö nimesi tammikuussa " isänmaamme koko kuvaa" parhaiten edustavat kansallismaisemat. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Taigan erakoita matkustaa tapaamaan myös moskovalainen toimittaja Vasili Peskov. Siitä lähtien pikkukarhun on selvittävä yksin, etsittävä itse ruokansa ja nukkumapaikkansa sekä karistettava kannoiltaan kuolaava metsästyskoirakin. Ja ulos astui tosi vanha ukko, kuin sadussa
Ennallistamisen teoriaa koskevan luvun on kirjoittanut eläintieteen emeritusprofessori A. Kaikki ihmisyyden perustekijät nähdään idussaan jo Homo erectuksella. Teoksen kiinnostavin puoli on, että kolmannes sen sivumäärästä on omistettu ennallistamiselle. Mutta "maailma" tulee vierailijoiden mukana väkisinkin Lykovien elämään. "Ihmisyyden tunnusmerkit ovat kehittyneet asteittain .. Teoksen tiedollinen anti on painava, mutta kertomukset ja kerronta luovat siihen helposti luettavan, kevyen poljennon. "Agafja-tyttöselle kohtalo on varannut yksinäisyyden, jota hän ei pakene ei voi eikä halua paeta." Ritva Kupari Rappeutuneen maan ennallistaminen Richard J. Ihmisyyden synty -teoksen keskeinen kysymys on mjlloin ja miten meistä tuli inhimjllisiä. Hän on kirjan lopussa jo monin tavoin riippuvainen muiden ihmisten avusta, muttei halua muuttaa ihmisten ilmoille. Länsiaustralialaiset ekologit ovat tämän tavoitteen saavuttamisessa paljon monia muita pidemmällä. Miten ekologisesti erilaisia alueita voidaan verrata keskenään. Henkisten kykyjen kohentuminen ajattelu, kieli, tunnesiteet, moraalinen tajunta ja tietoisuus ovat sidoksissa sosiaalisuuden kehitykseen. Ongelmien tarkastelu nostaa esiin kaksi toisiinsa liittyvää kysymystä: Onko ekologiseen rappeutumiseen johtanut tapahtumakulku ollut kaikkialla sama ja ellei ole, voidaanko yhden alueen tuhoutumisen ja ennallistamis(yrityst)en kokemuksia soveltaa muualle. Tieteelliset perustelut, filosofinen pohdinta ja kuvitteelliset ainekset ovat lyömätön yhdistelmä. Lentomatkoista, luiden kaivetusta, tiedeyhteisön jännitteistä ja asioiden perusteluista punottu kerronta etenee kohti kristallinkirkasta päätte1 yä ja kiteytystä. Main, joka on esimerkillisesti onnistunut yhdistämään ekologian yleiset periaatteet ja Länsi-Australian erityispiirteiden tuntemuksen. "Mitä paremmjn ymmärrämme historiaamme, sitä selvemmjn toteamme olevamme osa luontoa ... Juuri monimutkaisten sosiaalisten suhteiden oppiminen ja soveltaminen vaati ja suosi aivojen koon kasvua. Ihmisyyden synty on Richard Leakeyn kertomus, jossa Roger Lewirun osuus jää epäselväksi. Erityisen hyödyllinen on tavoite esittää johtopäätöksiä, joita kaikki vehnävyöhykkeellä toimivat viranomaisista yksittäisiin viljelijöihin voivat myös soveltaa käytäntöön. On etsittävä epäsuoria todisteita, jotka joudutaan hakemaan usean eri tieteenalan havainnoista. Toivon, että seuraavaksi teemme kollektiivisen päätöksen, että meistä tulee parempia vuokralaisia", toteaa Richard Leakey, joka nykyään toimii Kenian luonnonsuojeluviraston johtajana. KIRJOJA räislajiston häviämjnen viljelymaiden voimaperäisen raivaamisen tieltä (vehnävyöhykkeen alkuperäiset luonnontyypit käsittävät enää noin seitsemän prosenttia alueen koko pintaalasta) sekä maaperän tuottavuuden rapautuminen, jonka ovat aiheuttaneet mm. Maapallolla on runsaasti alueita, joilla inhimillisen toiminnan laajeneminen on johtanut luonnon köyhtymiseen ja ekosysteemien tuottavuuden rappeutumiseen. Niinpä " ... Ihmisyyden kolme suurta askelta ovat olleet kaksijalkaisuus, isokokoisten aivojen synty ja tietoisen minuuden synty. Niinpä Homo erectus jätti selvästi taakseen apinamaisen menneisyyden yli 1,5 miljoonaa vuotta sitten. Leakey hylkää ihmiskunnan kauan vaaliman ylemmyydentunteen kuilu ihmislajin ja muun eliökunnan välillä ei ole yhtä syvä kuin on kuviteltu. Ihmisyyden synty on syvällinen ja mielenkiintoinen kirja kaikille. Saunders (toim): Reintegrating Fragmented Landscapes. Kokkosen harkitut, kauniit kuvat ja Leo Mäkelän lyhyet tekstit kertovat erämaan elämästä ja vuodenkierrosta Koitajoen ja Patvinsuon kansallispuistoissa. Tiedustelut: Heikki Kokkonen, Kauppatie 33, 82900 Ilomantsi, puh. tuulija vesieroosio, maaperän happamoituminen, vettyminen ja suolapitoisuuden kohoaminen sekä koneistuksen aiheuttama maan tiivistyminen. kulttuuri on ihmiselle ominainen sopeutuma". Pekka Peura 55. Vuonna 1977 hän julkaisi yhdessä tiedekirjailija Roger Lewinin kanssa teoksen Ihmisen synty. Se oli liikkeelle paneva voima, jonka tuloksena muut ihmisen ominaisuudet ovat kehittyneet. Ekologiset ongelmat voidaan jakaa kahteen ryhmään: alkupeSUOMEN LUONTO 3/94 53. Leakeyn perussanoma onkin, että evoluutio on ollut vähittäinen tapahtuma. käsien vapautuminen myöhemmälle evoluutiohistoriallemme on niin tärkeä, että kannatan ensimmäisten kaksijalkaisten apinoiden nimittämistä ihmisiksi", toteaa Leakey. Käytönnöllinen sovellettavuus on ehkä ennallistamisen ekologian keskeisin haaste. Siitä tuli aktiivinen luonnonvalinnan osatekijä ja sen vaikutuksen voimistaja. Menneisyys kaivelee Yrjö Haita Richard Leakey ja Roger Lewin: Ihmisyyden synty, Otava 1993, 384 s. " eivätkä ilmestyneet yhtäkkiä valmiina. On aika siirtyä tuhojen luetteloinnista arvioimaan mahdollisuuksia korjata tapahtuneita vaurioita. vsk. R. Tämän jälkeen kehitysvaiheet voidaan jäljittää vähittäin muuttuneina ja jalostuneina nykyaikaa lähestyttäessä. (974) 22214. Springerin kirjat ovat järjettömän kalliita, mutta Reintegrating Fragmented Landscapes kannattaa silti hankkia jokaisen luonnonhoitoon suuntautuvan laitoksen kirjastoon. Kaikesta päätellen hän on kuitenkin varsinainen kirjailija, joka on luonut tieteellisen artikkelin ja romaanin loistavan yhdistelmän. Myös täysin artikuloidun puhutun kielen hioutuminen evoluution lopullisena askeleena nykyihmjseen oli täydentävä muutos, ei vallankumouksellinen harppaus. Käden käyttö puolestaan on suorassa yhteydessä aivojen kasvuun ja esimerkiksi työkalujen valmistukseen. Ekologian teorian ja luonnontuntemuksen nojalla on pettävän helppoa esittää luonnonsuojelulle yleisiä tavoitteita ja suosituksia, mutta ne on myös kyettävä kääntämään käytännöllisiksi toimenpiteiksi. Hobbs & Denis A. Fossiiliaineisto on kuitenkin pieni kasa luita, ja ihmislajin esihistoria parin miljoonan viime vuoden ajalta mahtuisi yhteen rekkakuormaan. Asioiden yhdistely, oivallus ja kyky esittää oleellisia kysymyksiä ovatkin Leakeyn erityisiä kykyjä. Richard Leakey on maailmankuulu kenja)ainen paleoantropologi, jonka elämäntyötä on ollut luiden kaivelu: fossiiliaineiston perusteella hän on paljastanut ihmjsJajin polveutumisen ja evoluution aina parin miljoonan vuoden taakse. Sen merkkejä ovat muun muassa muutos sukupuolten kokoerossa sekä pitkittynyt lapsuuskehitys, jonka aikana yksilö oppii sosiaaliset suhteet ja kulttuurin. kin käyttämään loogista älyä ja päättelyä. Teos esittelee Länsi-Australian vehnävyöhykettä, joka on lähes puolen Suomen kokoinen alue. Uudet löydöt ovat kuitenkin sen jälkeen muuttaneet kuvaa ihmisen vaiheista, ja oli aika kirjoittaa uusi teos. Kirjan keskeiseksi henkilöksi nousee 1944 taigassa syntynyt Agafjatytär, joka jää veljien, sisaren ja viimein Karp-isänkin kuoltua yksin taigaan. Vehnävyöhykkeen on rappeuttanut maanviljelys, joka on vallannut alueen viime vuosisadan lopulta lähtien. Teos Reintegrating Fragmented Landscapes antaa näihin kysymyksiin epäsuoran mutta vakuuttavan vastauksen: jonkin alueen erityispiirteiden yksityiskohtainen tuntemus lisää valtavasti mahdollisuuksia ymmärtää muiden alueiden ekologisia ongelmia. Kahdelle jalalle siirtymisestä seurannut " ... . Tutkimuksen varsinainen haaste on henkinen toiminta, joka ei juuri jätä merkkejä fossiiliaineistoon. Towards Sustainable Production and Nature Conservation, SpringerVerlag 1993. Todistuskappaleiden niukkuus pakottaaKukkahämähäkki ja rahkakämmekkä Koivusuo/ta Heikki Kokkonen julkaisi viime vuonna omakustanteena kuvateoksen Karjalan saloilla. laji muiden joukossa. Heidän työstään voi oppia todella paljon. Vehnä on tärkein viljelykasvi, mutta sitä täydentävät ja ajallisesti edelsivät lampaat, joiden laaja laidunnus levittäytyi Länsi-Australian sisäosiin 1860-luvulla
Sitruunaperhosen on sanottu talvehtivan karikkeen joukossa, mutta muutamat Luontoiltaan saapuneet havainnot viittaavat siihen, että sitruunaperhoset talvehtisivat lähellä maan rajaa varpujen alaoksilla istuen. Näätä munarosvona Minulla on telkän ja koskelon pönttöjä puissa rannalla puolentoista-kahden metrin korkeudella. Myös Suomen päiväperhoset -kirjassa mainitaan elinympäristön muutos, mutta "kaikenlaisista rehevistä metsistä" paatsamaa kasvaville paikoille. Jos näädästä on havaintoja tai talvisin alueella on näädän jälkiä, munavaras on varmaankin näätä. Lumen läpi kulkeutuu maamyyrän käytäviin ilmaa, mutta ilmanvaihto ei tietenkään voi olla yhtä tehokasta kuin lumettomana aikana. Niin ikään maamyyrällä on suhteessa ruusuoMEN LUONTO 3/94 53. kärsivät jonkin verran talven aikana, koska maamyyrät alNäätä on vikkelä kulkuri; se asuu puunkoloissa ja pöntöissä ja kavat heti lumien lähdettyä ja saalistaa keväisin koskelon ja muiden kolopesijöiden munia. Miten maamyyrällä riittää happi, kun se elää maassa routakerroksen alapuolella. Se on tietenkin myös kiellettyä. hakeutuvat usein talvehtimaan rakennuksiin. Niin vaivatonta hapen saanti ei kuitenkaan ole kuin maan pinnalla elävillä pikkunisäkkäillä. Pöntöt voi suojata näätää vastaan siirtämällä ne sellaisiin puihin, joihin näätä ei paase siirtymään oksiston kautta. Onko sillä tuuletuskäytäviä pintaan asti. Auringon säteet herättelevät sen kertomaan keväästä meille muillekin. Maamyyrä kykenee siis samaan kuin laamaeläimet, joiden veri sitoo happea korkeiden vuoristojen alhaisessa ilmanpaineessakin riittävän tehokkaasti. Mistä se siihen oli ilmaantunut. Sen lisäksi on puun rungon ympärille asennettava sileä ja liukas metallitai muovikaulus. Sitruunaperhonen talvehtii aina aikuisena, kuten vakinaisista päiväperhosistamme nokkos-, neitoja liuskaeli herukkaperhonen sekä suruvaippa. En usko, että nykyisin ihminen ottaa munia pesästä, vaikka telkän munittaminen onkin ennen ollut tärkeä keväinen ravinnonlähde. Miten sitruunaperhoset talvehtivat. Kauluksen on oltava puolisen metriä korkea, ettei näätä pääse ylittämään sitä. ! Nähtävästi käytävien aukot §. Tosin muutkin näätäeläimet, esimerkiksi minkki, saattavat tulla kysymykseen. vsk.. Maamyyrän käytäväverkosto tuulettuu ilmeisesti melko hyvin, sillä käytävät eivät ole vaakasuorassa ja maan pinnalle johtavien aukkojen suut ovat eri korkeuksilla. Liuskaperhonen ja suruvaippa ilmeisesti menevät luonnonkoloihin, vaikkapa juurenonkaloihin, myyränkäytäviin ja kivilouhikoihin. Vähät havainnot talvehtivista yksilöistä ovat tosiaan tällaisista ympäristöistä, mutta Seppo sanoo lisäksi näkevänsä kevään ensi yksilöt näillä paikoilla. Tämän kertovat maamyyrän tietyt fysiologiset sopeutumat. Saattaa olla, että aukkojen suille kasaantuneet i multavallit edistävät omalta <n osaltaan tuuletusta toimien samalla periaatteella kuin termiittipesien maanpäälliset osat tai preeriakoirien kummut ja savupiippujen ilmanvaihtohormit. Seppo Vuokko on kehittänyt oman teoriansa: sitruunaperhoset saattavat vaihtaa elinympäristöään talvehtiakseen lähinnä kuivilla kankailla, puolukkatai kanervatyypin männiköissä. Saattaa olla, että tämä kevään uutteran työn vai he tuottaa muutakin hyötyä. Mitä voisi tehdä näädälle, kun sitä ei saa tappaa kesäisin. Joka kevät munat katoavat pöntöistä. Mikä riemu, ett;i meillä on nämä kevään airueet liihottelemassa vasta sulaneilla pientareilla! Vain tyttöperhonen ehtii yhtä varhain liikkeelle kotelosta kuoriutumalla, mutta sehän onkin mittariperhonen. Seppo Vuo/anto Sitruunaperhonen pälvellä Löysin maaliskuussa pälveltä elävän sitruunaperhosen, se makasi kyljellään metsämaassa. Sen veri sitoo happea tehokkaasti myös silloin, kun hapen osuus ilmassa, eli hapen osapaine, on normaalia pienempi . Voiko asialla olla näätä, jokin muu villieläin tai ihminen. Tässäkin tapauksessa perhonen on saattanut tulla tönäistyksi alas varvultaan. Toivottavasti lukijat voivat auttaa ongelman ratkomisesvanhoja aukkoja sekä avata uusia. Maamyyrän käytäväverkos< tosta on aukkoja maan pin,, taan asti ympäri vuoden, mutj ta talvella maamyyrä ei tee niistä aukkoja lumen pinnalle. Nokkosja neitoperhoset 56 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat sa: jos siis löytyy ilmeinen talvehtiva sitruunaperhonen, ilmoittakaa minkälaisesta kohdasta ja mistä ympäristöstä! Kauri Mikkoia Miten maamyyrä pärjää talvella. roudan sulettua parannella Sitruunaperhonen talvehtii aikuisena ja ulkosalla. Missään ei näy munankuoria
Kun latva tuhoutuu, hormonin eritys lakkaa. Saimme kaksi noin 700 gramman haukea, joista toinen oli normaalin värinen, mutta toinen vihertävä. Kaikki toukohärkälajit ovat näet lentokyvyttömiä; niillä ei ole pehmeiden peitinsiipiensä alla edes lentosiiven tynkiä. miin painoon enemmän verta kuin sen maan pinnalla elävillä hyönteissyöjäsukulaisilla. Harri Dahlström 57. Toukohärissä on myrkyllistä öljymäistä ( englanniksi "oil beetle") kantaridiniä, ja siksi ne löntystelevät näkyvästi ja ympäristöstään välittämättä. Triunguliineja voi nähdä kukissa, mutta mehiläispesässä on ollut jokin muu toukka. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Tällöin lähinnä latvaa oleva oksa kääntää kasvusuuntansa pystyksi ja alkaa erittää hormonia, joka jarruttaa muiden oksien kasvua. Verenkierron mukana niitä leviää kalan kudoksiin, jotka saavat vihertävän värisävyn. Meillä elää tai on elänyt kolme toukohärkälajia, joista yksi on hävinnyt, toinen vahvasti uhanalainen ja kolmaskin suuresti taantunut (ks. Suomessa pohjoisraja kulkee suunnilleen Porista Ilomantsiin vedettyä linjaa pitkin. Maamyyrän lihaksissa on runsaasti happea sitovaa myoglobiinia mutta ei suhteellisestikaan sellaisia määriä kuin hylkeillä. Nämä eivät pärjäisi kesymehiläisen avonaisissa kennoissa. Minkälainen eläin on toukohärkä. Ehkä todennäköisin syyllinen on teeri, joka talvella syö koivujen urpuja. Toukohärkänaarashan on suuri, tumman sinihohtoinen, lyhytpeitinsiipinen köntys, koiraan takaruumis on paljon pienempi. Vihertäviä haukia saadaan sillöin tällöin niin merialueelta kuin sisävesistäkin. Mikä aiheuttaa poikkeavan värin, ja kelpaako tuollainen kala syötäväksi. Vihreillä kaloilla on tavattu myös vihertäviä siikoja ja särkiä maksan tai sappirakon toiminta on häiriintynyt ja sappiväriaineita jää vereen. Havainnoitsija on varmaankin nähnyt toukohärkiä, mutta lentäjä on ollut jokin muu hyönteinen. Olen nähnyt sellaisen päristävän lentoon ruohon latvasta. vsk. Suomen Luonto 4/93). Sitä paitsi, jos se pystyisi elämään kesymehiläisen pesissä, tämä varmasti tiedettäisiin ja otusta pidettäisiin vahingollisena. Normaalisti nämä myös sappiväriaineiksi kutsutut hajoamistuotteet erittyvät maksasta sappirakkoon ja sieltä edelleen suolistoon. On vaikea varmasti sanoa, mikä olisi taitellut koivujen latvoja niiden ollessa seitsemän kahdeksan metrin mittaisia. Vihertävän hauen sanotaan olevan maultaan kitkerä. Häiriön syynä voivat olla maksan toimintaa haittaava tulehdus, sappitiehyet tukkivat loiseläimet tai ehkä sappikivet. Koiras on yhtä lentokyvytön kuin naaras. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Toukohärän toukan elintapa näet perustuu siihen, että kun se on ensin triunguliininä päässyt erakkomehiläisen mukana sen pesään, pistiäinen sulkee pesän. Voikukissa olen nähnyt niiden pieniä triunguliini-toukkia, ja isoja toukkia olen tavannut mehiläispesästä. Etelässä varis aiheuttaa usein mutkia kuusen ja männyn kasvuun, kun se istahtaa latvakerkälle tähystämään. Kauri Mikkola Mutkia koivun kasvuun Mikä on täällä Tervolassa aiheuttanut useiden koivujen runkoon seitsemän kahdeksan metrin korkeudelle "vinkkelin", jyrkän mutkan. Maksa oli vihreä, samoin liha ja aivan erityisen vihreä oli vatsaontelo selkärangan läheltä. Ilkka Koivisto Lentääkö toukohärkä. Värin aiheuttavat veren punasolujen hemoglobiinin hajoamistuotteet kuten keilanruskea bilirubiini ja vihertävä biliverdiini. Koska tähän "vallankumoukseen" kuluu oma aikansa, usein monikin oksa ehtii kääntää kasvusuuntansa pystyksi ja puusta tulee monilatvainen. Seppo Vuokko Miksi hauki vihertää. SUOMEN LUONTO 3/94 53. Kovalla pakkasella koivun oksat ovat hauraita, ja usein latvakasvain taittuu teeren painon alla. Vielä ei tiedetä, määrääkö talvinen hapensaantiongelma yksin tai yhdessä joidenkin muiden tekijöiden kanssa maamyyrän levinneisyyden pohjoisrajan vai onko sillä tässä ollenkaan merkitystä. Osaako se todella lentää. Niin kauan kuin latva on terve, sen päätesilmu erittää hormonia, joka estää muita haaroja kasvamasta ylöspäin. Kaiken olemassa olevan tiedon mukaan toukohärkä siis kehittyy ainoastaan erakkomehiläisten pesissä. Siellä toukohärän toukka syö ensin erakkomehiläisen munan ja muuntuu sitten kömpelöksi toukaksi sekä edelleen ennen koteloitumistaan vielä pariksikin asteeksi. Tähystyspaikkaa tarvitaan aukeitten laidoissa ja siksi mutkatai monilatvaisia puita on erityisesti metsän reunoissa. Silkkiturkkinen mestarikaivaja maamyyrä pystyy elämään myös lumikuorisen maan alla. Rungon mutka on useimmiten merkki latvan vaihdosta: vanha latva on jostakin syystä kuollut, ja jokin lähimmistä oksista on korvannut sen kääntymällä kasvamaan ylöspäin
However, multinational conglomerates have much more money to spend on the task. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Huttunen (pj.), (98 1) 553 1527, Veikko Aalo, Leena Franssila-Karvinen, Vesa Heinonen, Matti Ikonen, Ki1w1w Kaakinen, Teuvo Niemelä, Marja Meura, Heli Saarikoski, Ari Tarjanne ALUESlHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-51 , 20100 Turku puh. Lesser-spotted woodpecker in danger by Pertti Koskimies Suomen Luonto 53(3): 22-24 Winter population estimates place the number of lesserspotted woodpeckers in Finland at around 80 % of the numbers in the late 1950s. A working group appointed by the ministry assessed that these extra legal costs to the State would be around FIM 1.3 million. Lesser-spotted woodpeckers appear to favour old broadleaf woods in as natural a state as possible. They are of global dimensions-like the company itself." Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 3/94 53. (90) 694 7899 58 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Lack of legal protection för inhabitants of Vuotos reservoir region by Mikko Niskasaari Suomen Luonto 53(3): 16-17 In February the water court began its hearing into the 238 sq.km Vuotos reservoir pian for the municipalities of Savukoski, Pelkosenniemi and Salla. (931)2131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. (939) 632 6163 Maija T. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30--16.15, kesällä klo 8.30--15.30 Tiina Aalto, toimistoapulainen Ulla Ahonen, toimittaja Harri Ajamaa, liikennesihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Susanna Huhtala, toimistosihteeri Esko Jowsamo, pääsihteeri Mirja Jwnppanen, tallentaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola.järjestösihteeri Eija Koski, kierrätysneuvoja Marjukka Kulmanen, energianeuvoja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Pirjo-Riitta Oinaala, Vuotos-sihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Pomanen, tiedotussihteeri Mervi Taskinen, tallentaja Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Ore prospecting, according to the Ministry of Trade and Industry, has been discussed with a score or so foreign companies. RTZ is by no means the only foreign mining concern to east its beady eyes on Finland. The only legal adviser helping many local inhabitants has been the secretary for legal affairs appointed by the Finnish Association for Nature Conservation. (90) 228 08206 Satu Hentula-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Despite this, Finland's population may be the largest in Westem Europe as only a few hundred or thousand pairs seem to be nesting in many other countries of the region. Parliament approved an amendment of the Water Act in December 1993 according to which the parties in cases of this kind will have to meet their own legal costs. The area to which RTZ seeks rights has already been prospected by the Finns over a several year period. However, the reduction in numbers of the lesser-spotted and white-backed woodpeckers (the latter now down to 30-40 pairs) is not an isolated occurrence-biodiversity in their habitats is also threatened. (960) 311 550 Liisa Kantola, vs. An actual claim would bring men and machinery on to a site. 7 C 36, 28100 Pori puh. From the standpoint of these habitats, the forestry sector' s fine theories are merely glorious dinner speeches set down on paper. (953) 411 7358 Raija Aura, vs. "RTZ's mines are never small, harmless pits in the ground. However, if the pian is given the go-ahead in spite of protests, local inhabitants are required by law to be compensated for loss of earnings, land and buildings. The major power utility, Kemijoki Oy is backing the scheme, which is being opposed by people living in the area, many of whom obstinately refuse to move elsewhere. RTZ' s application is to come before the Finnish mining authorities in the late spring. krs., 00180 Helsinki puh. 1 D 5. Holding an option does not even confer the right to carry out exploratory drilling: at this stage ore prospecting is merely paper work. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland Fax: +3580446914 support the concept of dirninishing numbers. (981) 3115 828 Merja Ylönen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (90) 228 08221 Perämiehenk. The arrival of the mining giant on the Finnish scene is a consequence of the EEA agreement which came into force at the beginning of this year and grants rights in keeping with the Mining Act to any company within the EEA area. World's largest mining conglomerate focuses on Lapland 's ore deposits byAnne Brax Suomen Luonto 53 (3): 48 The world's largest multinational conglomerate Rio Tinto Zink (RTZ) is seeking an option on the right to survey a 6000 sq.km area covering eight of Finland's northemmost municipalities. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. Even the option on the 6000 sq.km area would cost RTZ hundreds of thousands of Finnmarks and an actual mining claim tens of millions of Finnmarks. lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. The last woodpecker stands, with their high degree of natural diversity, are being destroyed at a time when Finland's forestry is said to be becoming politically greener and to be taking recreational use of the forest and endangered species into consideration. Uusimaa Perämiehenk. Bird atlas records for the breeding season SUOMEN LUONTO (Na111re of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergi11k. When, in 1991 , the Ministry of Trade and Industry began to cajole local municipalities and residents into accepting the reservoir, state funds were promised for legal representation of local interests. Since 1978 The Partizans has been led by Roger Moody, who urges the Finns to be vigilant, should RTZ buy mining rights in Finnish territory. The possible arrival of RTZ in Finland is gradually causing a stir among environmentalists, who have been enlightened in regard to RTZ's reputation in the world by a London based environmental organisation The Partizans which exists solely to criticise RTZ and force it to change its ways. Despite such promises, Vuotos residents have been left to defend their rights themselves throughout an extremely convoluted court case. The Finnish authorities are welcoming foreign ore prospecting companies with open arms now that Finland's own appropriations have dwindled. vsk.. Tallbergink. "RTZ's list of environrnental crimes is alarming by whatever yardstick you measure it, partly, of course, because the concern is so large," warns Moody. 11 A 8, 00150 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Minister of Justice Hannele Pokka also pledged the money, if necessary through a special decree. 11 A, 00150 Helsinki puh. (92 1)301 141 Anne Raunio Satakunta Valtak. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOlMlSTO Perämiehenkatu 11 A 8 00 I 50 Helsinki puh. This means that Vuotos residents may not even look to Kemi joki Oy to foot the bill, even though since the company is the root of the problem this would be a fair arrangement. Sweden forms a second important nesting area, with around 5000 pairs, but there too the population fell to a half in the 197 51990 period. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. Forestry and the clearing of plots for summer houses probably pose the greatest threat to the species in Finland. Bracket fungi and beetles, arnong other organisms, are also vanishing from these sites. Nowadays, according to estimates only 5000-8000 pairs of lesser-spotted woodpeckers nest in Finland. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry
Joidenkin tietojen mukaan luonnonvaraisten kamelien varpaiden anturat ovat pienialaisemmat eikä luonnonvaraisilla kameleilla ole rinnassaan eikä jalkojen nivelissä sarveiskyhmyjä kuten kesyillä "serkuilla". Luonnonvaraisia kameleja ei ole tutkittu juuri lainkaan. Niitä on ainoastaan Mongoliassa Gobi-Altain kansal I ispuistossa. am filmin Suomi-Mongolia-seurassa vuosia sitten. Nyt ne ovat jo sukukypsässä iässä, ja odotamme täksi vuodeksi jälkikasvua. Nämä kaksi kamelimuotoa erotetaan eri lajeiksi. likka Koil'isto Piirros: IIHa Koivi,;;10 59. Valitettavasti ei tuohon aikaan ollut mahdollisuutta päätellä tätä muilla kei noilla kuin ulkoi sia tuntomerkkejä arvioiden. Ravinnokseen kamelit kelpuuttavat kaikkein kovakuituisimmatkin kasvit eivätkä näytä hiukkaakaan arastelevan hamuillessaan suuhunsa mitä piikkisimpiä kasvinosia. Yksija kaksikyttyräisten risteytytymät ovat kookkaita "puolitoistakyttyräisiä". TURVAPAIKKA KORKEASAARESSA Kaksikyttyräinen kameli Vaikuttanee oudolta, että olen ottanut tähän sarjaani kamelin, mutta kaksikyttyräinen kameli on toden totta vakavasti uhanalainen laji. Yksikyttyräisiä on maailmassa noin 12,5 miljoonaa, kaksikyttyräisiä vain 1,5 miljoonaa ja vain Aasiassa. kamelin penma muuttunut niin paljon, ettei niitä voida enää pitää luonnonvaraisen kannan "geenipankkina". Kamelien erikoisuus, kyttyrät, ovat oivia rasvavarastoja. Tämä viittaisi siihen, että kamelilajit ovat eriytyneet luonnonkehityksen kalenteri n aikamitoissa aika hiljattain, mikäli Santtu todella oli risteytys. Sacharov ja Junselina eivät olleet kuvani mallina vaan tein sen vanhojen muistikuvien pohjalta. Kamelit ovat sopeutuneet aavikoiden ja kuivien arojen oloihin hyvin monipuolisesti. Oli asia miten tahansa, luonnonvaraisia kameleja olisi tärkeää saada tarhatuksi. Ne syntyivät Gobi-Altain luontoa esittelevän filmin kameleista. Tilaisuuden tullen ne juovat paljon ja kykenevät säästämään vettä; ulosteet ovat ku ivia, virtsaa erittyy vähän. Santtu sai useita täysin elinkykyisiä jälkeläisiä sekä yksiettä kaksikyttyräisen naaraan kanssa. Joidenkin tietojen mukaan ne olisivat enimmäkseen lisääntymiskyvyttömiä, ja jos jälkeläisiä (eli F2-polvea) syntyy, ne ovat heikosti elinvoimaisia. Luonnonvaraisten kamelien määrästä on esitetty hieman toisistaan poikkeavia arvioita. Kuitenkaan ei voida ehdottomasti päätellä, onko kesySUOME L ONTO 3/94 53. Kyttyrät ovat pienemmät ja jyrkemmin kartiomaiset kuin kesykamelien. Korkeasaaressa oli aikoinaan kameliuros Santtu, joka oli valtavan kookas ja puolitoistakyttyräinen. Haluan kiinnittää tähän huomiota siitä huolimatta, että Korkeasaaren kamelit ovat kesykameleja mutta missään muussakaan eläintarhassa ei ole alkuperäisiä luonnonvaraisia kameleja. Korkeasaaressa elelee nykyisin kaksi kaksikyttyräistä, uros Sacharov ja naaras Junselina. Kuumana päivänä kamelien ruumiinlämpö voi kohota vaaratta kuusi-kahdeksan astetta, mikä vähentää ratkaisevasti hikoilua. Yksikyttyräisten enemmistö elää Afrikassa. Sen kesyttämishistoriakin tunnet(\an, kumma kyllä, yhä puutteellisesti. Kumpikin on syntynyt 1986 ja tuotu tänne vuoden vanhoina. Ne tulevat _toimeen kuukausia juomatta. Luonnonvaraiset kamelit ovat kesykameleja hoikempia. Kaksikyttyräisen kantamuoto on siis yhä elossa, yksikyttyräisen ei. Tämä kaikki pätee yhtä lailla kaksikyttyräisiin kuin yksikyttyräisiinkin kameleihin, dromedaareihin. Noin pienen ja yhdellä ainoalla alueell a elävän kannan säilymiselle on monta varteenotettavaa uhkaa. vsk. Yksi asiaa tutkinut koulukunta arvelee sen tapahtuneen Arabiassa 4 000 vuotta sitten, toinen panee 2 000 vuotta paremmaksi. Korkein arvio on tuhat yksilöä, alhaisin vain puolet tästä
Ketokukkapaita. . TILAUSKORTTI Kiitos, haluan tukea Luonnonsuojeluliiton ketoprojektia ja tilaan ketop,aidan! Ketokukkapaita (kuvassa vasemmalla) 135 mk/kpl Koko/ kpl S M L XL Saraheinäpaita (kuvassa oikealla) 135 mk/ kpl Koko/ kpl S M L XL Tilaamani paidat toimitetaan postiennakolla. Hinta 135 mk. . Voit halutessasi tukea luonnonsuojeluliittoa liimaamalla tähän 2,30 mk:n postimerkin. . Suomen luonnonsuojeluliitto on käynnistänyt ketoprojektin, jonka tarkoituksena on löytää jäljellä olevat alkuperäiset kedot ja aloittaa niiden suojelutoimet. Tuotteilla on 1 päivän vaihtoja palatusoikeus. Laita kedot kukkimaan ketopaidalla tuet Luonnonsuojeluliiton ketoprojektia! Jkot ... Sukuja etunimi ................................................................................. Ostamalla ketopaidan tuet ketojen suojelua! Saraheinäpaita. ------~ Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Allekirjoitus .......................................................................................... Hinta 135 mk. r r-·· ~ · JU ttuneet. Lähetyskulut 28 mk lisätään hintaan. .. Puhtaasta puuvillast va lmistettu kotimainen paita, koot SXL. Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00150 /1 00003 HELSINKI SL 3/ 94 ____ _ _ ____ .J. Lähiosoite ............................................................................................ Puhtaasta puuvillasta valmistettu kotimainen paita, koot SXL. ,nteislaisia. Ketoprojektin tukemiseksi taiteilija Katriina Viljamaa-Rissanen on suunnitellut Luonnonsuojeluliitolle kaksi ketoaiheista T-paitaa. nnyt, :!n on . Postinumero ja -toimipaikka ...............................................................