Luonnonystävien tavallinen retkeily harvoin vaarantaa kansallispuistojen luontoa, mutta ohjaamaton suurten joukkojen matkailu saattaa pahastikin pilata luonnonarvoja. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Kansallispuistojen arvoa ei voi mitata rahassa. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Metsähallitus on jo rakentanut moniin puistoihin opastuskeskuksia, pitkospuita ja lintutorneja. Vuonna 1978 valtioneuvosto teki kansallispuistokomitean mietinnön pohjalta periaatepäätöksen uusista puistoista. Kansallispuistot ovat, toisin kuin luonnonpuistot, yleisiä nähtävyyksiä. (90) 228 081 telefax: (90) 228 08200 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteeri! Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Ulla Ahonen, 228 08216 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierotte/!11 Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Kansallispuistomme ovat syntyneet vähitellen. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 3/96 55. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Sen taki.a on tärkeää, että etenkin suosituimpien puistojen matkailu kanavoidaan tehokkaasti. vsk.. Kestoti laus 270 mk. Kansallispuistoja on nyt 30 ja kuluvana vuonna perustetaan kaksi lisää: Kurjenrahka Varsinais-Suomeen ja Valkmusa Kymenlaaksoon. (90) 228 08210 ja 228 08224. Vuonna 1956 kansallisja luonnonpuistoverkkoamme täydennettiin. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Lähialueen kunnat saavat matkailusta myös tuloja; esimerkiksi Koti on lähiseudulleen kansallispuistona varmasti arvokkaampi kuin talouskäytössä. l lmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Siihen kansallispuistot hyvin soveltuvatkin, kunhan liikkuminen ohjataan sitten, ettei luonto kärsi. lrtonumero 33 markkaa. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Kansallispuistojenkin tärkein tehtävä on luonnonsuojelu, mutta ne on tarkoitettu paikoiksi, joissa ihmiset voivat vapaasti retkeillä ja nauttia luonnosta. Tänä vuonna vietetään kansall ispuistojemme juhlavuotta. Ensimmäiset puistojen syntyyn johtaneet esitykset teki professori Kaarlo Linkola 70 vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki vuoden 1978 periaatepäätöksen kohteet on suojeltu. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 2 Kansal I isaarteemme Mika Honkalinna Valkmusan kansallispuisto perustetaan Kymenlaaksoon juhlavuonna. Päävastuu vuodesta on puistojen hoidosta vastaavilla Metsähallituksella ja Metsäntutkimuslaitoksella. (90) 227 1 967 telefax: (90) 2271 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Ne ovat arvo sinänsä. Monia arvokkaita kohteita tosin jätettiin päätöksen ulkopuolelle. z L.L..J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kansallispuistovuoden pääteemoja ovat luonto-opetus ja luontomatkailu. Muistakaamme kuitenkin, että kansallispuistot ovat osa yhteistä kansallismaisemaamme, arvokas osa eurooppalaista Suomea. Suomen luonnonsuojel uliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointi tarkoituksiin. Matkailu ja luonnonsuojelu ovat yhdistettävissä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki
Karhunpojan talviuni 11 Heikki Turunen pakinoi. Pesä puusta 20 Puukansalla on kirimistä puurakentamisen kärkijoukkoihin. Lue sivulta 29 kuinka pitkälle reissulle maito navetasta nykyisin lähtee. Sivut 12-13. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Se tiesi , että sen paikalle rakennetaan rivitalo." Variksena paikalla 24 Kimmo Lahti löysi talvimetsän rubiinin 28 Kirppusirkus hangella 30 Hangella kuhisee usko pois. Luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikot 48 Vakiot: Kotimaasta 4 Ekoneuvot 10 Ruuan reitit 29 Ulkomailta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Kiljoja 46 Kuukauden Ilkka 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 3. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Pieni hömötiainen on antanut aihetta jo moneen opinnäytetyöhönja väitöski,jaan. Käy peremmälle. Kurkista sivulle 28. Kansikuva: Varis on monessa mukana. S,!enisääski hortoilee hangella. Arktinen paratiisi 34 Nojatuolimatka Huippuvuorille, jääkarhujen ja mursujen maahan. Nyt elämys on kaikkien ulottuvi lla. 55. vuosikerta 3 1996 Erämaatalo henkii työntäyteistä arkea vuosien takaa. Mies jolle rakennukset puhuvat 23 ''Talo alkoi puhua elämästään. SUOMEN LUONTO 3/96 55. vsk. Katso vaikka sivuilta 30-33. Erämaatalon henki 12 Kolikuume nousee taas 14 Sata vuotta sitten taiteilijat haltioituivat Kolin maisemista. Kainuulaiset haluavat pitää metsänsä 1 8 Ei etelästä ohjattua vaan omasta tahdosta kummunnutta suojelunhalua. Turha haikailla lypsylämpimän maidon perään. Heikki Wiltamon kuvaama veijari seikkailee myös sivuilla 24-27. Otökkä ei ole yksin lumiaavikolla
Viime vuonna sähköstä tuotettiin vastapainevoimalla 30 prosenttia, ydinvoimalla 26, vesivoimalla 19 ja lauhdutusvoimalla 13. Lumipeite kertyi pääosin jo marraskuussa; sen jälkeen lumikola on ollut käytössä vain kolme kertaa. Naakat (kuvassa) pitivät kokouksiaan sähkölangoilla pareittain. Lieneekö Laatokka jäätynyt. Pakkasia oli paossa myös merimetso, joka ilmestyi Kokkolanjoelle kalastelemaan. Myös kuusi kansallispuistoa sai lisää maata ja soidensuojelualueitakin hankittiin. D Boikotoi Shelliä! Suomen luonnonsuojeluliiton hallitus kehottaa liiton jäseniä toistaiseksi ostamaan tarvitsemansa tuotteet ja palvelut muilta kuin Shellin huoltoasemilta. .. Maatiaisen mukaan kuitukasvit ja niiden jatkojalostus voisivat lisätä toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla. Sodankylässä ja Rautjärvellä hangen paksuus kipusi yli 60 senttiin, Pohjanmaallakin lunta oli melkein 30 senttiä. . Suurimmat maakaupat tehtiin yrityksistä Enso-Gutzeitin, Kymmenen, Metsä-Serlan ja Yhtyneitten paperitehtaitten kanssa. Vähennys edellisvuoteen oli runsaat kaksi prosenttia. Hätäinen käpy tikka ehti jo tutkailla sähköpylvään suojapellin kaikuominaisuuksia. Hamppu, pellava ja nokkonen ovat hienoja kuitukasveja, jotka menestyvät meillä hyvin. Taviokuurnan heleä laulu väreili eksoottista tunnelmaa eteläpohjalaiseen talveen. Suomessa viljelyä hankaloittaa hampun maine huumekasvina. Hamppu, nokkonen ja pellava vuoden maatiaiset Maatiainen ry. Pellava on vakiintumassa uudelleen Suomen pelloille, nokkosta sen sijaan vasta kokeillaan. Kampanjoiden tavoitteena on saada Shell lopettamaan Nigerian sotilashallinnon tukeminen. Lunta tuli etenkin kuun puolivälissä reippaasti. tt . Teollisuuden sähkön kulutus kasvoi yli kaksi prosenttia, mutta kotitaloudet nuukailivat ensi kerran sitten sotavuosien. ,,, tt--~ -,-tt Luomakunta hytisi pakkasherran kourissa Veikko V asama Bcnjam Pöntincn Mikko Pöllänen Helmikuun alkupuoli oli normaalia kylmempi koko maassa. Kuvaaja odotteli jo pulmusia ja mustavariksia, siitä alkaa kevät! Rautjärven Purnujärvellä oli tänäkin talvena lauma metsäkauriita,joita maanviljelijät auttoivat ruokapulmissa. on valinnut tämän vuoden maatiaiskasveiksi hampun, nokkosen ja pellavan. Metsähallitus edisti luonnonsuojelua Metsähallitus hankki viime vuonna noin 3200 hehtaaria luonnonsuojelualueita vaihtamalla ja ostamalla. Lisäksi öljyjätiltä vaaditaan samojen ympäristövaatimusten noudattamista Nigerian öljyntuotannossa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloista. 4 Talvi on ollut Sodankylässä kylmä ja vähäluminen. Teollisuus kahmi sähköstä 54 prosenttia, kotija maataloudet 25, palveluja julkinen sektori 17 ja häviöt olivat neljä prosenttia. Pakkasjakso tuntui ankaralta, mutta mitään ennätyksiä ei silti lyöty. Maanhankinnat painottuivat Itäja Pohjois-Suomeen. D SUOMEN LUONTO 3/96 55. Hamppu on vanha kuitukasvi, jonka viljelyä elvytetään EU-alueella, maksamalla sille vi ljelytukea 4556 markkaa hehtaarilta. vsk.. Loppu 12 prosenttia oli tuontisähköä. D Kotitalouksien sähkön käyttö väheni Suomi käytti sähköä viime vuonna 69 miljardia kilowattituntia. Hippiäisten ääntä ei enää kuun alkupuolen jälkeen kuulunut. Maanvaihdoilla edistettiin eniten rantojensuojelua. Kylmästä huolimatta helmikuu toi Nurmoon tuulahduksen keväästä. Tuskin ne olisivat muuten pärjänneetkään. Porojen on täytynyt ravintoa saadakseen tehdä lumitöitäjoka päivä, mutta ohut ja pehmeänä pysynyt hanki on helpottanut niidenkin elämää. Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa oli viitisen astetta tavanomaista kylmempää, Sodankylän paikkeilla ero no1maaliin oli kolme astetta. Nigerian sotilashallitus teloitutti marraskuussa yhdeksän kansalaisaktivistia, jotka olivat syyttäneet Shelliä Ogoninmaan ympäristön tuhoamisesta ja vaatineet osaa öljytuotoista alueen ihmisille. Teloitukset ovat saaneet kansalaisjärjestöt ja -liikkeet kampanjoimaan maailmalla Nigerian hallitusta ja Shelliä vastaan. .
Pikku-uikku sukeltelee hyisessä vedessä valkea peräpää vilahdellen. lnarilainen luontokuvaaja Martti Rikkonen osui toissa keväänä Muddusjärven jäällä keskelle 1 umi veistosnäyttelyä. "Järven rannalla ikänsä asunut vanha mies kertoi, että hän näki tuulen taikomia lumipalloja kotijärvensä jäällä nyt toista kertaa", Rikkonen sanoo. Tykky on kaunista, mutta tappavaa. vsk. Pikku-uikku on uikuistamme pienin, vain noin aikuisen nyrkin kokoinen. Näitä jättiläisiä syntyy varsinkin tuntureiden rinteissä. Luonnon omat lumipallot syntyvät kovalla myrskyllä, ja etenkin silloin kun lujan hankikannon päälle on satanut runsaasti uutta lunta ja lämpötila on hieman plussan puolella. KOTIMAASTA Lumitaakka pistää puut vaikeroimaan Eteläsuomalaisetkin ovat tänä talvena päässeet näkemään tykkylumen peittämiä puita. Tykyn peittämän puun latvus on usein hieman kallelJaan, ja kun painoa on tarpeeksi, puun niska katkeaa. Lopulta puut ovat kuin muumioita. Yleensä ilmiötä voi ihailla vain Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomen vaaroilla. Linnut saattavat viipyä lahdella huhtikuun puoliväliin. Kosteus toimii liimana, joka kiinnittää puun pintaan huurretta ja lunta. On laskettu, että 12-metrinen puu puoli metriä paksun tykyn ikeessä saa 3000 kiloa lisäpainoa harteilleen! Metsäntutkijoiden ohella tykystä ovat huolestuneita sähköyhtiöt, sillä painava lumi kaataa puita myös sähkölinjojen päälle. Töölönlahden sulassa on talven aikana nähty myös tukkasotka, tavi, leikkiä sekä heinäsorsan ja haapanan risteymä. Pikku-uikku jäi talveksi Helsinkiin Pikku-uikku Töölönlahdella talvehtijakonkari heinäsorsan rinnalla. Suurimmat tuulen kierittämät pallot ovat olleet tiettävästi metrin halkaisijaltaan. Kanahaukat kyttäävät puluja, heinäsorsat kerääntyvät satapäin suliin, ja varpuslinnut touhuavat ruokintapaikoilla. Tuuli lennättää suojalunta, hiutaleet tarttuvat toisiinsa ja lähtevät pyörimään. Juha Höykinpuro M artti Rikkonen Kaupungit ja asutuskeskukset vetävät talvisin puoleensa koko joukon lintuja. Juha Höykinpuro Koko ulappa on täynnä suuria lumipalloja! Kuka nämä on pyörittänyt, ihmisten jälkiä ei näy missään. Myrsky lähti lumitöihin Kovalla kevätmyrskyllä Inarin Muddusjärvellä syntyi lumipallonäyttely. D Ilomantsin Pihlajavaaraa tammikuun loppupuolella. Helsingin Töölönlahdella on marraskuusta saakka talvehtinut pikku-uikku, joka on meillä pesimälajinakin harvinainen. Helmikuun alussa kuvattu uikku on jo saamassa ruskeaa juhlapukuansa. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Jari Salonen 5. Harvinaisia luonnon omat lumipallot kuitenkin ovat
Kokkolan museo/K. Hiihtäjä saa nauttia naavaisista kuusikoista ja hiljaisuudesta. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä hiihdetään Vienan saloilla. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Liiton mukaan Kolin kansallispuiston vastustamisesta on tullut eräille tahoille itsetarkoituksellinen keino hankkia julkisuutta, kerätä polittiisia irtopisteitä ja maksimoida omia henkilökohtaisia etuja. Lieksan kulttuurikeskus 23.9.10.10. Kilpailun 5000 markan tunnustuspalkinnot saivat kajaanilainen Lassi Rautiainen puuhun säntäävällä karhullaan j a kotkalainen Juha Metso pöllökuvallaan. Kilpailun satoa esiteltiin myös Suomen Luonnon viime joulukuun numerossa. Luontokuvakilpailun raadi ssa olivat valokuvaajat Jorma Luhta, Juha Mälkönen ja Pentti Sammallahti. Lähiluontokuvat lähtivät kierrokselle Euroopan luonnonsuojeluvuoden Lähiluonto-valokuvakilpailun parhaimmisto kiertää Suomea Vuoden Luontokuvien tapaan. Renlundin Museo 12.11.7.12. järjestettävä Vienan Hiihto sai alkunsa halusta suojella Murhisalon selkoset, jotka rajoittuvat Venäjän rajaan ja kuuluvat vienankarjalaiseen ku lttuuri seutuun. Vuoden Luontokuva on vieremäläisen Seppo Ronkaisen Huuhkajan saalis. Lassi Rautiaisen karhu sai tunnustuspalkinnon. H. ja Vaasan 0strobothnia Australiksessa 12. Seppo Ronkaisen Huuhkajan saalis on Vuoden Luontokuva. Latu kulkee osittain ikimetsien halki . Oulun kaupunginkirjasto 15.10.6.11. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Domnan pirtti (986) 723 179, Ritva Huovinen (986) 7 11 467 ja Matti Vainio (986) 7 11 187 ja 949 295 794. 12. Galileo Galilei havaitsi jo 1610, että Venuksella on samanlaiset vaiheet kui n Kuulla. Huuhkajan saalis palkittiin 15 000 markalla. Ostrobothnia Australis, Vaasa 12. 1997. Halutessaan voi myös osallistua ortodoksiseen jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen nautitaan pääsiäisyön ateri a Domnan Pirtillä. Imatran kulttuurikeskus 27.8.-17.9. Luonnonsuojeluliitto painottaa, että tarkoituksenmukaisen rajauksen saavuttamiseksi on käytettävä myös lunastusmenettelyä, ellei neuvotteluin päästä vapaaehtoisi n kauppoihin. Venus valaisee iltataivasta Venus loistaa kirkkaana iltataivaalla toukokuuhun saakka. Kilpailuun osallistui 341 kuvaajaa 942 kuvalla, joista lähes kaksi kolmannesta oli lintuja, maisemia tai hyönteisiä. Huhtikuun alussa planeetta on kutistunut puolikkaaksi, myöhemmin sirppimäiseksi. Forssan Luonnonhistoriallinen museo 3.4.24.4. Jarkoskuvan 4000 markan erikoispalkinnon sai Esa Marjamäki Kangasalalta kanahaukkojen pa rittelukuvalla. Se alkaa näkyä heti Auringon laskettua auringonlaskun suunnalla. Hän raahasi sen läheisen lammen jäälle, pystytti piilokojun haaskan läheisyyteen ja pitkä odotus palkittiin: huuhkaja lehahti joutsenen harteille ja harvinainen luontokuva toteutui. Vienan Hiihdossa on ohjelmaa sekä mahdollisuus tutustua Kuivajärven kylään. Turun ympäristötoimisto, Ruissalon opastuskeskus 5.7.25.7. Kolin kansallispuistoa on vielä laajennettava Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maanhankintaa Kolin kansallispuiston laajennusalueella on j atkettava. Parhaillaan päätettävänä olevan laajennuksen jälkeenkin puiston rajaus jää epäyhtenäiseksi. 1996--15.1. Kaikk iaan palkittiin 30 valokuvaa, joista koottu näytte ly kie rtää eri puolilla Suomea: Seitsemisen kansallispuisto, opastuskeskus 12.3-30.3. Kuva syntyi Ron kaisen kotikulmilla Vieremällä. Lähikuukausina kuviin voi tutustua Seitsemisen kansallispuistossa 12.-30.3., For san Luonnonhistoriallisessa museossa 3.24.4., Turun Ruissalon opastuskeskuksessa 1.-3 1.5., Riihimäen erämessuilla 6.-9.6., Urho Kekkosen kansalli spuistossa 16.6.1.7., Li eksan kulttuurikeskuksessa 23.9.10.10. Autonromua tutkaileva lehtopöllö toi Juha Metsolle palkinnon. Ikimetsiin sivakoimaan Pääsiäisenä 6.4-7.4. Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki 30.7.-2 1.8. Koilliskairan puistoalue, Savukosken opastuskeskus 16.6.-1.7. 6 KOTIMAASTA Huuhkaja hurmasi kuvaraadin Suomen Luonnonkuvaajat ry:n perinteisen Vuoden Luontokuvakilpailun tulokset julkistettiin helmikuussa Helsingissä. 1997. Ronkainen löysi voimalinjoihin törmänneen joutsenen, jota korpit jo nokkivat. Urho Kekkosen kansallispuisto, Tankavaaran opastuskeskus 24.5.14.6. vsk.. Kaloj a, sammakoita ja matelijoita o li vain 12 kuvan verran ja nisäkkäitäkin ainoastaan 58 kuvaa. ' Arktikum, Arktinen Keskus, Rovaniemi 29.4.20.5. Otapa siis kaukoputki esille ja tarkkaile Venusta. 12.-15.1
Taloustieteilijät tyrmäsivät ensimmäisen version, ja myös loppuraportissa osoitettiin vakavia virheitä. Mikko Niskasaari 7. Hänelle oli to11111tettu valtion budjettikirjasta valokopiot ympäristöministeriön kohdalta. Sihteerinsä hameenhelmoissa piileskelevä Koljonen kuitenkin ilmoitti sihteerin tiedusteltua aiheen, ettei anna haastatteluja. Varmemmaksi vakuudeksi Pöyryn selvityksen tyrmaa vielä Metsäntutkimuslaitos. KOTIMAASTA OHO! VES A -PEKKA KOLJONE N Ympäristö lehmä Onko ympäristömme niin surkeassa tilassa, että sen . Ilta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen jäi tammikuun lopulla kiinni valheesta, joka oli harvinaisen räikeä jopa hänen omassa lehdessään. : . Metlan työryhmä laati kaksi perusvaihtoehtoa tulevaisuuden ennustamiseksi. Näin ollen Koljonen oli täysin tietoinen siitä, että ympäristöministeri ön budjetista 3249 miljoonaa eli 77 prosentti a ei katoa "sinne sun tänne", vaan käytetään asumistukeen, asuntolainojen korkötukeen, asuntojen korjausavustuksiin ja muihin kansalaisten as umismenoihin. . .. Suojeluvaihtoehdossa lisät14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Hakkuumahdollisuus/ tuhatta kuutiometriä tiin metsiensuojelua yli miljoonalla hehtaarilla. . Koljonen siis väitti, että ympäristöministeriön 4,2 miljardin budjetista vain 0,4 miljardia käytetään ympäristönsuoje1 uun ja loput haaskataan johonkin hämärään turhuuteen. Otsikolla " Ympäristölehmä" varustetussa kolumnissaan 28.1.96 Koljonen mollasi ympäristöministeriötä. Koska tuotanto kas" vai i, kyseessä eivät tietent kään ole nykyiset työpaikat. Kollegat ovat kautta vuosien vinoilleet, että Ilta-Sanomien toimittajien tärkein ohje on: "Uutista ei pidä tarkistaa, koska se menee pilalle". Mikko Niskasaari suunnitelmaa ole olemassa, joskin lisäsuojelun tarve maan eteläosissa on aivan ilmeinen. liman lisäsuojelua kasvua olisi 800 /uhalla /onnia enemmän. Halusin tiedustella, kuuluuko päätoimittaja Koljosen mielestä valehteleminen hyviin lehtimiestapoihin. Sen selvitys ei jätä Pöyryn selvityksestä mitään jäljelle, vaikka tutkijat kainostelevatkin vertailua. ympäristöministeriöstä budjettitiedot. ... vsk. Koljosen tapauksessa nolointa oli, että hän oli tarkistanut, mutta kirjoitti silti perättömiä. . ; "On täsmällisempää sanoa, i että kyseessä ovat tulevaisuu} dessa syntymättä jäävät työpaikat", Toropainen toteaa. "Näihin reikiin saadaan veromarkkoja sijoitetuksi 422 miljoonaa. Tutkija Heikki Seppälä arvioi metsäteolli suudelle raj ua kasv ua myös suojeluvaihtoehdossa. Oikealla paperi-ja karronkiteollisuuden ennusrettu kasvu koko maassa, jos mersää suojeltaisiin noin lrymmenen kerraa nykyisren suojelusuunnirelmien verran. -'·-' VesaPekka Koljonen ki1joitteli kolumnissaan perättömiä. Ennen kolumnin julkistamista Koljoselle oli tilattu Metla tyrmäsi Pöyryn Pohjois-Suomen vanhoja metsiä. Koljonen oli "unohtan ut" ympäristömenoi sta Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten menot. Kun Metlan perusvaihtoehdossa oli mukana Pohjois-Suomen 100 000 hehtaarin suojelu, ja ennuste näyttää si lti huikeaa kasvua, se on tulkittava murskakritiikiksi Pöyrylle. Näkyvimmin julkisuudessa on ollut esillä pohjoisten maakuntaliittojen ja Metsähallituksen tilaama selvitys, jonka teki Jaakko Pöyry Consulting Oy. . keellä pötköttelevän pyhän lehmän ylläpito". ... Seppälän kasvuennusteiden pohjalta tutkija Mikko Toropainen laski suojelun työllisyysvaikutukset päätyen arvioon, jonka mukaan suojelu "veisi" 2400-3550 työpaikkaa. • . Perusvaihtoehdossa on suojeltu nykyiset suojelualueet sekä valtioneuvoston viime joulukuussa tekemän periaatepäätöksen 100 000 hehtaaria SUOMEN LUONTO 3/96 55. Koljonen totesi ympäristöministeriön käyttävän vuodessa 4196 miljoonaa markkaa. Johtopäätöksenä Koljonen esitti: "Uskaltaako kysyä, olisikohan näinä ai koina tärkeämpiäkin rahanreikiä kuin ympäristönsuojelun nimikSuomessa on viime aikoina tehty selvityksiä metsiensuojelun talousja työllisyysvaikutuksista. .._,_ . Todettakoon, ettei tällaista suojelu14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Tuotanto/ tuhatta tonnia nyky1990 2000 2010 1990 2000 2010 hakkuut ~----------------------~ Vasemmalla : hakkuumahdollisuudet vain kasvavat Pohjois-Suomessa, vaikka metsää suojellaan valtioneuvoston joulukuisen periaarepäätöksen enimmäismäärä. . Loput neljästä miljardista eli 3 774 294 000 markkaa menevät sinne sun tänne", Koljonen ryöpytti . Ympäristönsuojeluun käytetään 947 miljoonaa markkaa. Sitten hän ynnäsi muutamia mielivaltaisesti valittuja menoeriä kuten "luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon 62 miljoonaa markkaa, uusien luonnonsuojelualueiden hoitoon 87 miljoonaa", ja eräitä muita
Pöntöt, joiden suuaukot paistavat kutsuvina ensimmäisiin suliin, käyvät heti kaupaksi. Ki,ja kertoo niityistä ja niiden hoidosta. Euroopan Luonnonsuojeluvuonna 199 5 tehty luontopolku koostuu kymmenestä A3 -kokoisesta kuva taulusta ja ohjevihkosesta. Puuvartisten kasvien talvehtimista voi helpottaa levittämällä kevättalvella niiden eteläpuoliselle sivulle tukikehikon varaan kuusenhavuja tai hengittävän pakkaspeitteen. Vaikeinta on ikivihreillä puilla ja pensailla. Päivän aikana kostunut maa laajenee jäätyessään yöllä ja katkoo ohuita hiusjuuria. Vuoden Luontoki,ja valittiin nyt 18. Lämmin kevätkylpy on miellyttävä herätys talviunesta. Viime vuonna tittelin sai Heikki Willamon Kaakkurin huuto, jonka on kustantanut Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Pöntön pohjalle laitetaan sen verran sahanpurua, että emo voi kuopia siihen syvennyksen. Etsi hyvä tuoksu. KOTIMAASTA WWF Vuoden luontokirjaksi Toukohärkä ja kultasiipi Maailman Luonnon Säätiön (WWF) hallitus valitsi Vuoden Luontoki1jaksi Otavan kustantaman Toukohärkä ja kultasiipi -teoksen. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Parinkymmenen sen8 tin korkuisiin laakeisiin penkkeihin istutettuina kasvit eivät joudu kärsimään jääkuoresta tai liiasta märkyydestä. Suojaava lumipeite alkaa sulaa, ja yhä suurempi osa kasvista paljastuu kuivattavan tuulen armoille. Luontopolku kevätmetsään Ku vataulu : Erika Ruonakoski " Sammal voi tuntua sametilta tai villa/ta. Koske/olle vastaavat mii "' tat ovat 70, 26 ja 13 senttiä. Hangelle levitetyt kuohkeat kuusenneulaset tai kerros kutterinlastua estävät lunta sulamasta liian aikaisin ja auttavat kasvia pysymään lepotilassa siihen asti, kunnes maa on sulanut ja juuret saavat jälleen vettä. Rea Peltola Ripusta telkälle ja isokoskelolle pönttö Sekä telkkä että isokoskelo ovat vesilinnuistamme varhaisimpia saapujia. Telkän pöntön voi ripustaa sille korkeudelle, mihin juuri ylettyy, isokoskelon koti kiinnitetään korkeammalle. Suojakerrokset poistetaan kun kevät on toden teolla tullut. Jotkut rakentavat alppiruusuille ja aroille köynnöksille oman teltan tuulta ja aurinkoa vastaan. kerran. Metsän Omena -luontopolun saa lainaksi lähetyskulut maksaen Suomen luonnonsuojeluliitosta tai sen voi ostaa Suomen Ladusta. Hehkuva aurinko ja hyytävät pakkasyöt vuoroon sulattavat, vuoroon jäädyttävät kasvin nesteet. Telkän pöntön korkeus on 55 ja leveys 22-24 senttiä ja lentoaukon halkaisija 11 ,5 sentE tiä. Kosteus haihtuu paksunkin kuoren läpi, mutta jäiseen maahan takertuneet juuret eivät saa vettä. Suojaa kevätauringolta Kevättalvi koettelee monia leudoilta alueilta tuotuja puutarhakasveja. vsk.. Melkoisen aratkin kasvit menestyvät ilman erityistä huolenpitoa, jos ne istutetaan oikeaan paikkaan. Kuvassa kirjan tekijät valokuvaaja Jorma Peiponen (vas.) , ylitarkastaja Tapio Heikkilä, luontotoimittaja Seppo Vuokko ja vt. Löydätkö silkkipaperia tai leivänkuorta?" , opastaa Metsän Omena -luontopolun taulu aistimaan metsää. professori Carl-Adam Haeggström. Sen sijaan kotimaiset puut, pensaat ja perennat sekä vanhat kestäviksi tunnetut lajikkeet ovat hyvin varustautuneet kevään koettelemuksiin. i "' TUOKSU Odour Metsän tuoksussa on häivähdys havua, hiukan maatuvia lehtiä ja paljon muuta. Viimeinenkin routa sulatetaan arkojen ruusujen, jalokärhöjen ja alppiruusujen juurilta kaatamalla pari ämpärillistä haaleaa vettä jokaiselle taimelle. Alppiruusu ja muut ikivihreät pensaat menestyvät parhaiten puolivarjossa, esimerkiksi harvan männikön suojassa tai talon varjoisalla seinustalla
'Waris'. "Vain tiedon avulla sitä paitsi hahmottuvat ympäristöongelmienkin mittasuhteet." Hämeenlinnan koulun sijainti on sikäli hyvä, että järviä on lähellä ja yksi tosin ojitettu suokin on saavutettavissa. vsk. Hänen oma bioloPentti Alanko Annansilmä nykyiset Lorraine-risteymät ovat jo varsin kaukana alkuperäisestä luonnonlajista. Riippuu paljon koulun sijainnista, päästäänkö maastoon vai ei." Lasten ja nuorten pitäisi kuitenkin jostakin saada kosketus luontoon, tai luonnonrakkaus, kuten Marjatta Waris asian ilmaisee. Uuteen Munkkivuoreen tutustuminenkin on vielä kesken. Entisille sienimaille kasvoi kaupunginosa. Jo viime vuosisadalla siitä kehitettiin risteymälajikkeita, ja SUOMEN LUONTO 3/96 55. 'Lintunen', vastasi tuntematon hieman hämmentyneenä." Eläinkunnan nimien vahva edustus säilyy koulussa Wariksen eläkkeelle lähdön jälkeenkin, sillä vaikuttamaan jäävät Heikki Tiainen ja Eija Karhu. KOTIMAASTA Antli Halkka Marjatta Waris löytää luontoa myös Helsingin Munkkivuoresta. ' Koskelo' ... Seutu on muuttunut 1940-luvun lopulta ja 1950-luvulta. Waristen suvusta on ensimmäinen maininta vuoden 1552 erämaaluettelossa: "Oleff Vareksenpoijka skall boo ij the ärerum ( eräsija) setand Serkipohja." Niin vahvistui Waristen asuinsijaksi osana Kustaa Vaasan aloittamaa erämaiden asuttamisohjelmaa Särkipohjan eli Istunmäen erämaa Iisveden itärannalla Pohjois-Savossa. Kuiva ilma ja kuiva multa sekä suoranainen auringonpaiste voivat ränsistyttää annansilmän varhain. Marjatta Waris muistaa, miten ennen Munkkivuori oli oiva sienimetsä ja miten läheisessä Niemenmäessä oli lampi , jonka jäillä sopi luistella jo ennen lumentuloa. Kaupungistumista vain harvoin hahmotetaan pedagogiseLempeäkatseinen afrikkalainen Yksinkertaiskukkainen vanhanajan annansilmä, Begonia Lorraine-hybr., entinen Begonia x cheimantha, alkaa olla harvinainen näky kukkakaupoissa muulloin kuin joulunaikaan. "Kerran satuimme samaan pöytään ja esittäydyimme eräälle tulijalle vuoronperään: 'Tiainen' ... Annansilmä on alkujaan kotoisin Hyväntoivonniemeltä, ja se on tuotu Eurooppaan 1800-luvun puolivälissä. Sen ajan hän opetti biologiaa ja maantiedettä, aluksi pari vuotta Kajaanissa ja sitten viime marraskuulle asti Hämeenlinnassa. Sieltä suku on lennähtänyt eri puolille Suomea. Annansilmän kullankeltaiset heteet tirkistelevät maailmaa luottavaisesti vaaleanpunaisten, kirkkaanpunaisten tai valkeiden terälehtien lomasta, ja kukkasia kehystävät kiiltävänvihreät lehdet. Samalla tavoin muuttui Hämeenlinna 1960-luvulta 1990-luvulle. "Aluksi saatoimme pyöräillä luokan kanssa esimerkiksi Hattelmalanjärvelle lintuja katsomassa, mutta nykyiseen liikenteeseen ei enää uskaltanut viedä seitsemäsluokkalaisia pyörillä." Marjatta Wariksen mukaan biologianopettajille lasten luontoon vieminen onkin aikaisempaa suurempi pulma. Vuodesta toiseen annansilmää tuskin kannattaa säilyttää viileässä ja valoisassa, kosteailmaisessa huoneessa talvehtiminen ja uusien kukka-aiheiden muodostuminen saattaisi kyllä onnistua. Kun kukinta laantuu, sen voi saada alkamaan uudelleen, jos versot lyhennetään noin kymmensenttisiksi. Nuppujen kehittymiselle on eduksi, jos päivän pituus ei ylitä 12 tuntia. Waris muutti viettämään eläkepäiviä Helsingin Munkkivuoreen, lähelle lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia. Rea Peltola 9. Tällä oli vaikutuksensa opetukseenkin. Nimestään Wariksella ei ollut opettajana haittaa; linnun nimisiä on sitä paitsi riittänyt hänen koulussaan, kuten suomalaisten joukossa yleensäkin. Luonnossa begoniat kasvavat sademetsien puiden varjossa tai varjoisilla, kosteilla gikurssinsa kerääntyy yhä kurssitapaamisiin lähes kokonaisuudessaan, vaikka opiske1 uajoista on jo 40 vuotta. Marjatta Waris aikoo viettää eläkepäiviään muun muassa maalailemalla; ennen lähtöä tuli pidettyä Hämeenlinnassa oma näyttelykin. "Esimerkiksi vanhoja puita on säästetty mukavasti." na ongelmana. Antti Halkka vuorenseinämillä ja kallionraoissa. Annansilmäkin viihtyy vii leässä, kosteassa ja kevyessä varjossa. Waris lienee onnistunut kohtalaisen hyvin luonnonrakkauden juurruttamisessa, sillä parikin hänen biologiksi päätynyttä entistä oppilastaan luonnehtii opettajan vaikutusta ratkaisevaksi. "Läheltä on vaikea löytää luontoa eivätkä tunnit ja talous yleensä salli kauas lähtemistä. Sellaisissa oloissa annansilmä kukkii hyvin pitkään. Joulubegoniana se nykyään tunnetaankin. Marjatta Waris palasi kotinurkilleen "Kolmekymmentäneljä vuotta meni äkkiä", sanoo Marjatta Waris opettajanurastaan
Ne kestävät vuosikausia ja laitetaan pyykin joukkoon pesukoneeseen. Pesupallot ovat hieman golf-palloa pienempiä, kumisia ja melko raskaita. Vaikka kilomäärät ja rav intoarvot eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa, voidaan hyvin perustellusti sanoa, että kasv isruokavalio säästää energiaa. Tore Höyemin tutkimuksen mu kaan esimerkiksi pakasteherneiden koko elinkaaren aikainen energian kulutus on 29,5 MJ/kg. Paitaa saatetaan pitää päällä vain päivä, ja sitten se jo heitetään pesukoneeseen. Onko bensoissa ja dieseleissä eroja. Luomu viljelyä voidaan harjoittaa myös ilman eläimiä viherkesantojen av ulla, mutta todellakin : Suomen oloissa eläinten pito on luomuviljelyssä hyvin järkevää, sillä eläimet voivat hyödyntää myös sellaisia maa-alueita, joilla viherkesantokierron toteuttaminen on tuottamatonta. Polttonesteiden laatu on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana selvästi parempaan suuntaan. Ne toimivat eräänlaisina mekaanisina "käsinä" pyykin seassa. Esimerkiksi kasv ihuoneissa talvella tuottettu tomaatti kuluttaa Erling Strommen laskelmien mukaan 111 MJ/kg ja Välimeren maista Pohjoismaihin lentorahtina tuotu tomaatti 132 MJ/kg. Citydieseliäkin saa useimpien huoltoasemien mittareista, mutta varmimmin Nesteen omilta asemilta. Nykyisin pyykki pestään kuitenkin hyvin puhtaana, jopa liian puhtaana. Sen sijaan tuoreiden vihannesten tuottaminen talvisin on melkoista tuhlausta. On arvioitu, että bensan laadun parannus vastaa noin 400 000 vanhan auton muuttamista katalysaattoriautoksi. Kotioloissa suoritetuilla kokeilla ei välttämättä saa oikeaa kuvaa pesun tuloksista, tai eroa ei ehkä paljain silmin huomaa. Vaikka kaikki huoltoasemat mainostavat bensaansa ympäristöystävällisimmäksi, nykyisin noin 100 prosenttia kaikesta myytävästä bensasta on Nesteen valmi stamaa reformuloitua bensaa. Tällä hetkellä citydieselin markkinaosuus on noin 60 prosenttia. Kasvisja liharuoan valmistukseen kuluvan energian määrässä ei ole eroja, ellei noudateta niin sanottua elävän rav innon dieettiä. Juuri tähän luomuviljely pyrkii. Niitä ei pidä sekoittaa pesuaineen annostelupalloihin . Lisäineet perustuvat joko natriumiin tai kaliumiin. Jos on, mikä bensa tai diesel on ympäristöystävällisintä. Tiettävästi asiaa ei ole vielä tieteellisesti tutkittu ja todistettu. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. On hyvin todennäköistä, että myös dieseleissä haitattomampien laatujen markkinaosuudet yhä kasvavat. Voiko kotoista suomalaista ruokaa tuottaa ilman eläimiä, ja elävätkö kasvissyöjät lihansyöjien siivellä. Ajatus saa tukea monista ruokatarvikkeiden energiataselaskelmista. Erot eri huoltoasemien bensalaaduissa ovat joissakin testeissä aiheutuneet siitä, että joskus aiemmin lisäaineiden annostelu oli unohtunut joistakin bensaeristä kokonaan . Palloja pesukoneeseen Luin mainoslehtisestä pesupalloista, joita mainostettiin huippusuosituiksi Euroopas10 sa. Järkevässä suomalaisessa luomumaataloudessa pidetään kai välttämättömänä eläinten pitoa (pelkästään vuoroviljelyn vuoksi). Monet eläinsuojelijat väittävät, että kasvissyönti säästää ympäristöä. VTT:n tutkijoiden mukaan lisäaineiden annostus vaikuttaa enemmän kuin nykyisin käytössä olevat lisäaineet. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxi/la (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ s/l j, Se pieni ero bensiineissä Kaikkia bensoja ja dieselpolttoaineita mainostetaan ympäristöystävällisimmäksi. Jokaisella huoltoasemaketjulla on käytössään omat lisäaineensa. Periaatteessa eläinten pito ja niiden hyödyntäminen rav innontuotannossa ei ole mielestäni moraalitonta tai ympäristölle haitallista. Lisäaineiden annostelusta huolehditaan usein vasta jakeluvaiheessa. vsk.. Samoin kotieläintuotannon ympäristöhaitat tulee minimoida ja kotieläinten merkitys rav innekierrossa maksimoida. Epäilemättä ympäristölle parasta dieselpolttoölyä Suomessa on Nesteen valmistama niin sanottu citydiesel. Teoriassa pesupallot saattavat toimia luvatulla tavalla. Pallot ovat melko suosittuja Keskija Etelä-Euroopassa. Pallot saattavat jopa lisätä tekstiilien mekaanista kulumi sta. Luonnon kannalta tasapainoiseen viljelyyn kuuluvat varmasti myös kotieläimet. Eräs syy suosioon saattaa olla se, että siellä vesi on hyv in kovaa, ja pyykin puhtaaksi pesemiseen tarvitaan paljon enemmän pesuainetta kuin PohjoisEuroopassa. Mikäli peset hyvin likaista pyykkiä ja arvelet, ettet saa riittävän puhdasta ohjeiden mukaisella annostuksella ja pesuohjelmilla, pesupalloista saattaa olla hyötyä. Talvellaki n on energiataloudellisesti järkevämpää syödä kesällä kasvatettuja ja tava lla tai toisella säilytettyjä kasv iksia kuin lihaa. Lennätetyn tomaatin energiatasetta varniasti parantaisi, jos otettaisiin huomioon se, että tomaatit kuljetetaan re itti koneilla, jotka lentäisivät joka tapauksessa. Kasv issyönnin lisääminen vähentää ympäristön kuormitusta. Tällöin palloista saatava hyöty on olematon. Perusbensa ratkaisee miltei kokonaan sen, millaisia päästöeroja bensalaatujen välillä on. Voiko tämä olla totta. Palaamme asiaan, jos löydämme selvää näyttöä pesupallojen hyödyllisyydestä. Valtio on onnistuneesti pyrkinyt ohjaamaan veroporrastuksella polttoaineiden kehitystä ympäristölle haitattomampaan suuntaan. Pesun lopputulokseen vaikuttavat lämpötila, pesuaika, pesuaineet ja mekaaninen työ. Myöskään pallojen maahantuojalla ei ollut näyttöä pallojen toimivuudesta. Säästääkö kasvissyöjä ympäristöä. Kotieläinten pito itse asiassa monipuolistaa merkittävästi biodi versiteettiä. Tase sisältää pelkästään maanviljelyn osuuden, mutta myös teurastukseen, jakeluun ja säilytykseen kuluva energiamäärä on selvästi korkeampi lihatuotteilla muun muassa niiden huonomman säilyvyyden vuoksi. Pesupallojen ideana on nostaa mekaanisen työn osuutta pesussa ja vähentää muiden pesutekijöiden merkitystä. Kotieläimiä vain tulisi kohdella niin, että ne voisivat toteuttaa lajilleen ominaista käyttäytymistä ja elää kunnon elämän. Säästävat kuulemma luontoa, vettä, sähkoä, huuhteluainetta ja jopa 50 prosenttia pesuainetta. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 3/96 55. Perusbensa on siis tismalleen samanlaista kaikilla suomalaisilla huoltoasemilla. Esimerk iksi norjalaisen tutkijan Finn Reiseggin energiataselaskelmissa päädyttiin seuraav iin lukuihin : Ohra (kuiva-aineena) 5,9 MJ/kg Peruna (kuiva-aineena) 7,2 MJ/kg Maito 6,9 MJ/kg Häränliha 78,3 MJ/kg Lampaanliha 88,0 MJ/kg Sianliha 42,7 MJ/kg Kananmunat 35, 1 MJ/kg Energiankulutus on melko hyvä mittari ympäristökuormitusta arvioitaessa. Dieseleissä tilanne ei ole niin hyvä kuin bensoissa
Onnellista huojennusta tuntien katson itseäni ; tavallinen laihanaamainen pojanvirnoskohan m inä vasta olen, elän luonnonmukaista yksinkertaista elämää siskojen ja veljien kanssa isän rakentamassa uudehkossa järvenrantatalossa. Kellään niillä seuduin ei ole paljoa sen paremm in, jos e i huonomminkaan. Oikein hu vittaa, kun muistelen sitä käydessäni levolle rutisevilla rukiinoljilla pehmustetulle patjalle, uuninnurkassa kuivuville valjaille, märille rukkas ille ja savotanrytkyille tuoksuv assa tuvasssa; salopitäj än väki viivasuorana johtavalla lentokentän levyisellä pikat ie llä oli kiitänyt toinen toistaan komeampia autoja edestakaisin kuin jonkin raivotaudin vallassa, joka mökin pihaan ta lve llakin autotie. Lypsy ja karjanhoito on nuoren, sievän ja ilo isen äidin vastuulla. Sinä sivussa, aivan kuin vahingossa, myös hevosella ja karjalla on kaikki. Mitään välttämätöntä e i puutu, mitään e i o le liikaa. Isä e i antaisi kuunnella kamarinnurkassa paukahte levasta anodi radiosta kuin uutiset, säätiedotukset ja jumalanpalvelukset. Isä ja vanhin veljemme, vähän Pecos Billiltä tuntuva, illoin huuliharppua soittava komea, voimakas nuorukainen, kul kevat talvet metsätöissä. Maitoakaan e i aina ylety tarpeeksi omaan kulutukseen, mutta rasvaisuutensa taki a se käy ruokajuomaksi vedellä jatkettunakin . Naavainen kuusenoksa odottaa tykyn alla terveen vihreänä toukokuuta ja kukkaansa, tuota puoliarktisen maakevään ihmeellistä verenliekkiä, korpi rastaan vastai sen kiitosalttarin kynttilää. Sie ltä on pitänyt tuoda myös munat leivonnaisiin ja pääsiäispöytään äidin työläännyttyä kukkapenkit sotkeviin ja kaikki alle paskoviin kanoihin . Elämä varsinkin talvisaikaan on hiljaista ja karua, mutta näli ssään ja viluissaan me idän ei ole tarvinnut koskaan ruveta nukkumaan. Heikki Turunen näkee pa111a1a1sta lapsuuden kotitalossa, rutisevilla rukiinoljilla pehmustetulla patjalla ... Kaikki on siis kuten olla pitääkin. Navetassa on ne ljä nupopäälehmää ja muutama kasvava hieho. Maailma oli tuntunut olevan välillä sillä ma llilla, että melkein ka ikki asui vat kaupungeissa; viimeisillä Pielisen kylissä vielä jä lje llä olevilla maatil oilla oli sähköt ja til atankki , traktori ja autot ja pelit, televisio ja mukavuudet, ei missään hevosia, kaikki jotenkin uudenaikaista, steriili ä, hienoa. Vaatteet, kahvi ja sokeri , hedelmät, ryynit ja sensellainen on käytävä kyläkaupasta. Niiden hinta vähennetään maitotiSUOMEN LUONTO 3/96 55. Ja majesteettisen levollisesti kaareutuvin hallav in vaaranselin talveaan nukku valla maalla on hyvä, kun niin vähän on meille kaikki ja hiukan liikaakin. Vaan sitä saammekin sitten syödä rutjuttaa mahamäärällä muhevien perunahaudukkaiden ja omista jauhoista tehdyn ruisleivän kanssa. Isä, entinen rento renkipoika, on vielä nuorenpuo leinen ja innostunut miehekkäästi enemmän hevosista ja metsätöistä kuin maanviljelyksestä ja karjanj alostuksesta. Kevättalvesta siitä tehdyssä paistissa on ti etty sivumakunsa. Parill a sialla on hevostallissa oma karsinansa. Karsinassa hamuaa he iniä jokunen syksyn teurasv iikoilta pelastunut lehmisvasikka. Muikkuvedet ovat liian kaukana salmen takana, mutta ke llarissa on talvella itsepyydettyä isoa lahnaa, haukea ja särkikalaa pyttyihin suolattuina. Minulla, hiukan hupsuna pidetyllä oudo lla piirtäjäpojalla, on kaikki ja hiukan liikaak in kun minulla on se kaikk i ja saan istua illalla valoisassa lämpimässä tuvassa lukemassa Zane Greyn romaania ja tekemässä uude lla pitkällä kumipäisellä lyij ykynällä sarjakuvalehtiä puotipaperille. Väkirehut, sen enempää kuin apulanta ja rikkaruohomyrkyt, e ivät liioin ole rasittamassa alunperin tukiviljelmäksi tarko itetun pienen rintamamiestilan taloutta. Me nuorennukset kuljemme kansakoulussa kylällä järven takana pitkin hevosensontaista rekitietä, joka on ainoa yhteytemme muuhun maailmaan. Toimeentul o on työn takana. 11. V aiopetroolille lemuava kaasul amppu suhisee illat tuvan laipiossa. Mitä ylimääräistä pientä hyvää joskus tavoitte lemmekin ja saamme inhimillisessä ahneudessamme ja mukav uudenha lussamme, se on niin pientä, ette i se ole keltään to iselta ihmiseltä tai luontokappaleelta pois. Mukav uuksia ei ole, vesi kannettav issa, ulkohuoneeseen pihanperälle on mentävä pimeällä lyhdyn kanssa. vsk. Häne lle riittää kunhan vain jouko lla on katto päänsä pää llä ja pelto antaa perheen elintarpeiden ja tamman apekauran lisäksi kylliksi he inää ja viljaa karjalle, joka on häne lle enemmän välttämättömän maankasvun vaatiman karjanlannan kuin maidon tuottamista varten. Se, kuten navettak in, on vielä maalaamatta, puimala rakentamatta. Voita ja juustoa on pöydässä toisinaan ainoastaan maitoruokien kanssa, makkaraa vain juhlapyhinä tai silloin kun meillä on vieraita syömässä. Kuin olisimme päätyneet pienen takapajuisuutemme (vai onko se takapajuisuutta?) taki a puolittain erehdyksessä siihen lähes a inoaan maanviljelyn muotoon, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa, juuri sellaiseen elämäntapaan kuin Jumala tuntuisi ihmisen maapallolle tarkoittaneen. Niin kuluu taas muuan vanhan m aan talvi , yksi niitten sotien va1jossa syntyneiden suurten ikäluokkien lapsuudentalvista, joiden on muutamien vuosikymmenien kuluttua vuoro ottaa maan ohjat käs iinsä. Ainoan yle isen liikenteen äänen, viittatie ltä kantavan kaukaisen kulkusen helkkeen, loitonnuttua iltasella tähtien alle on hiljaisuus e lämänlämpöä uhkuvien tupien ja sontahöyryisten navetoiden vaihe illa kuin kiitollisena hupsujaan uneen tuutivan maaj umalan he llä syli . Mutta äkkiä minusta on ru vennut jotenkin tuntumaan, että se kuului kin vain samaan kummalliseen painaja iseen, jossa olin iältäni viisissäkymmenissä, joku ki1j ailija vie lä olevinaan, kotipaikk a vieraissa käsissä. Hohtavaksi nukkasilmuiseksi pihakoi vuksi tuvanikkunan eteen naamioitunut suojelusenkelimme on pakkasauringon kultaamine hauraine huurreritvo ineen ruiskukansinistä taivasta vasten äkki ä henkeäsalpaav an kaunis ja säkenöivä. Ainakin ha luaisin nukkua. Vai heräänkö. Meijeritili ei ole tarkoitettukaan elättämään seitsenhenkistä perhettä. Kuinka olin saattanut nähdä edes pahimmassa unessani ihmiskunnan päästävän kehityksen ryöstäytymään niin, että muutaman sairaat metropolit muka paisuisivat jonkin niin aidon, kauniin ja nöyrän kustannuksella pystyynkuolevien ihmisten nekropoleiksi. Me lke in kaikki muu ruokapuoli onkin sitten omasta takaa, tavallaan jopa voi ja piimä ja nuorka1jan tarvitsema kurri . Siihen nukun. Aitasta käydystä jäisestä suolalihasta täytyy liottaa ensin liika suola pois. Aidillä, entisellä huuto laistytöllä, on kaikki ja hiukan liikaakin kun karja voi kohta laisesti, me olemme terveitä ja on koulusta tultua kylläinen ja lämmin olla, ja hän on voinut ostaa puolisalaa meille isän antamista ruokarah oista lisäksi muutaman viinirypäleen. Ne vain tulevat me ijerin kautta, me ijeriauto tuo ne maitolavo ille samoissa tonkissa, joissa maito on sinne lähetetty. Kenties olin syönyt illalla jotain sopimatonta. Isällä tuntuu o levan kaikki ja hiukan liikaakin kun hänellä on hyv in hoidettu hyvä hevonen, korea laitareki ja h_eleästi soiva kulkunen setolkan nokalla. Mikä ihmeen näkörad io se lie vielä kummitellut tuvannurkassa, jostain EU :sta, pieni ä perhev ilje lmiä verenhimoisesti va inoavasta Lipposen hall ituksesta ja puo lesta miljoonasta työttömästä höpisi uutisissaan. Köyhimpään aikaan joudumme kyllä levittämään eväspalasille voin sijaan kaupasta ostettua margariini a. Häpe issämme koetamme syödä sitä ko ulussa nyrkin sisältä haukkailemalla. Heikki Turunen Karhunpojan talviuni T ässä on jotain outoa. Siitäkin pääte lleen tämän täytyy olla 50-luvun puo li välin seutuja. listä
Teksti : Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Erämaatalon henki Katse kulkee vihreänä ja sinisenä aaltoilevassa metsämeressä, pysähtyy vaaran laelle: palanen peltoa, niittyä, yksinäinen talo savupiippuineen ja piharakennuksineen. Mutta sentään rappiostaan nostettuna: rakennukset on kunnostettu, uudet pärekatot laitettu, ympäröivät niityt ja kedot talkoilla niitetty. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ennen pihaita näki alas Murtojärvelle, nyt maisema on tukossa. Viimeinen kilometri kävellään kärrytietä jalan, kunnes eteen tulee veräjä, harmaa riukuaita, koivikkoa. On vain asumattomia ja harvaan asuttuja seutuja, joitakin erämaa-alueita napapiirin pohjoispuolella. Retkeilijä, 12 Levävaara, Elimyssalo, Kuhmo. Mutta silti. Sammaloituvia päretai huopakattoja, nokkosten ja vattujen valtaamia pihapiirejä, ikivanhoja lahoavia hirsiä, raunioita ja kivijalkoja. Ja piha niitetään heinistä. Ja sitten täydellisen unohduksen erämaatalot. He ovat erämaatalon asukkaita, minä pelkkä kaupunkilaistyhm yri . Siitä erämaatalosta ovat jääneet juuri asumisen tunnun muistikuvat: miten porstua on täynnä saappaita ja metsätakkeja, miten seinillä roikkuu metsästysaseita, miten narulla hellan päällä kuivuvat rukkaset ja villasukat. Viimeiseksi kesäinen retki erämaataloon Kuhmossa. Elimyssalo on vielä saloa, ainakin salon sirpale. Ketään ei ole, ei tule. Välillä en tahdo keksiä puhuttavaa; tunnen hieman alemmuutta näiden itsellisten ihmisten keskuudessa. Täällä eletään syrjässä kaikesta, sydänmailla. Aikoinaan tilan perusti Tuomas Haverinen , maineikas peuranja karhunpyytäjä ja "ruunun metsänvartija." Myöhemmin Levävaara eli unohdustaan vuosikaudet, perikunnalla ja lopulta itsellään "ruunulla", jonka hallinnassa se on edelleen. Pihalta löytyy perunakuoppa, jonne kömmitään luukusta ja tikkaita alas. Minkälaista on elämä täällä ollut. Mitäpä suotta, navetassa on lehmä ja emännällä separaattori. Silti on yhä olemassa taloja ja pihapiirejä, joissa aistii vähintäänkin erämaatalon hengen. Ja sitten museoerämaatalo Valtimon Murtojärvellä. Minä olen vain käypäläinen. Ei todellisia erämaataloja tietenkään enää ole. vsk.. Kauppa ja linja-autopysäkki 35 kilometrin päässä. Joissa jonkinlainen häivähdys vielä tulee. Mikä lie esiäideiltä peritty vaisto, sisäinen kuiskaus, joka aivan kuin kysyy: jotain tuttua ja ammoin koettua täällä on, muistatko. Kaikki rakennukset ovat hyvässä kunnossa, riihi , savusauna, navetta. Hevoset ja lehmät ja lampaat. Isäntä istuu kahvipöydässä, käryyttelee tupakkia ja kertoilee vieraille kohtaamisista karhujen ja majavien kanssa. Kylillä kaupassa käydään harvakseltaan . Siellä retkeilijä kohtaa naavaista puronvarsikorpea, soita ja soiden reunoilla kulkevia peuranpolkuja, mustia metsälampia ja petäjäkankaita; kaikki nyttemmin suojeltu omaa elämäänsä elämään. Ovensuuhun sopisi vaikka hevonen loimi selässänsä apetta syömään , mikä ennen muinoin olikin monesssa talossa talon tapana. Niin, rakennuksista pidetään huolta. Levävaara seisoo muistona erämaatalojen elämästä. Pirtillä on mittaa, sinne mahtuvat pöydät ja rahit ja kangaspuut ja muhkea kiviuuni , ja si lti on tilaa lattialankuilla kävellä kopistella. Paksua, ajan patinoimaa hirttä. Riukuaidat ja veräjät seisovat pystyssä, mutta se, mitä varten ne joskus olivat olemassa, on poissa: karja. Satunnainen kävijä seisoo pihalla, kurkistaa ikkunoista, avaa notkollaan olevan saunan oven ja tuntee nokisten hirsien tuoksun, näkee luonnonkivistä muuratun kiukaan. Heillä on käden ja käytännön taitoja, he osaavat arjen. Naiset, jotka aina puuhaavat, leipovat tai ovat menossa marjaan, tulossa joelta pyykkiä viruttamasta, pumppaavat kaivolla vettä navettaan. Talon nurkalla häärii kaksi valkeata kanaa, jotka ovat nokkineet toisiltansa takapuolet paljaiksi. Joka tapauksessa kaikkein etäisimpään ja vaatimattomimpaankin mökkiin jos se vain on ympäri vuoden asuttu vie ainakin jonkinlainen tie. Kulkihan sinnekin tie, ja salot olivat enää metsätilkkujen silppua, mutta kuitenkin: seutu oli asumatonta, lähimmät naapurit kilometrien päässä. Mielessä käy, mitä siemeniä maassa uinuukaan, lepotilassa, valmiina jos jotain tapahtuisi, jos viikatteet ja karja eräänä päivänä palaisivat... Tähtikirkas taivas, talon koiran haukahdus, ja sitten hiiskumaton hiljaisuus: ympärillä vain upottavat lumiaavat. Tila on ehjä kokonaisuus, jonka veroista ei toista liene; kaikki on ollut täällä alkujaan, mikään ei ole muualta tuotua. Ja miten talon keskellä leivinuuni hohkaa kuumuutta. Pimeiden talviöiden kiristyvän pakkasen, puiden paukahtelun ja jäiden vonkunan. Talo on komea. Jopa vanha savupirtti on vielä tallella. Paikka on Levävaara Elimyssalon kupeella. Kävijä on hetken kuulevinaan syysiltojen metsien huminan. Pellot kasvavat horsmaa ja mesiangervoa, pajukko työntyy katseen eteen. Mutta muutoin ovat elämän merkit sammuneet. Aina kun ajattelen asuttuja erämaataloja, mieleeni tulee Ilomantsin Naarva kymmenen vuoden takaa. jonka kiikarit pönöttävät mahan päällä. Siinä paistuvat ruisleivät ja piiraat, suussasulavat lämpimäiset, joita paljasvarpain tassuttavat naiset tarjoilevat
Entä jos silmänräpäyksen ajan näkisi lehmät, jotka noissa parsissa joskus seisoivat, näkisi ne elävinä ja lämpiminä, höyryävinä ja hengittävinä. Miten ne kietovat kielensä heinätukon ympärille, katsovat suurin si Imin, kohottavat kosteat turpansa. Lehmien parret ovat vielä pystyssä. Pihalla kasvaa ukonputkea, kuminaa, marjapensaita. Levän ukon riistamaat ja kalavedet olivat heti siinä, porraspuilta lähtevien polkujen varrella. Mutta on myös jotain muuta. Täällä taivas on lähellä, maailma kaukana. Oli miten oli, siinä navetan hämärässä seisoessani ajattelen, että tärkeämpää kuin loputon määrä vaihtoehtoja ja valinnan mahdollisuuksia olisi merkityksellisyys. Siinä eläimet ovat seisseet ja maanneet loputtoman pitkän talven, jauhaneet vaatimattomia apeannoksiaan ja heinätukkojaan, tuskin aistineet lyhyen talvipäivän valjua auringonvaloa. Seinähirret ovat mustuneet, osin mädänneet. On hämärää ja viileää; kesäpäivän valo siilautuu vain parista ikkunan räppänästä. Kun he ovat puineet viljansa, niittäneet heinänsä, lypsäneet lehmänsä. 13. Sillä karu maa ei ilmaiseksi, raatamatta, lahjoitellut antimiaan." Samuli Paulaharju: Kainuun mailla kymmenten takaista lantaa on kuivuneena permannolla. Astun matalaan rakennukseen. Elämä oli ainaista aherrusta, miltei yhtämittaista arkea, jossa toinen päivä oli toisen kaltainen. Istumme portailla ja syömme eväitä. Entä jos silmänräpäyksen ajan näkisi erämaatalon emännän lypsykiuluineen ja jakkaroineen, arkisissa, jokapäiväisissä töissään , huiveissaan, hameissaan ja röijyissään. Eteisessä on muuripata, joitain vanhoja työkaluja. Ja sitten navetta. Mutta olisiko olemassa joku kolmaskin tie. Hyvää ja pelkistettyä. Juuri siitä, melkein portaiden juurelta, lähtee polku, laskeutuu alas metsään, jatkuu salolle. Selän takana, talon eteläpuolella, maisema aukeaa laajempana, puiden takaa pilkottaa Saari-Kiekin järvi. Minkälaiset olivat hänen kasvonsa, silmänsä, puheensa, äänensä. Ja kovaa ja ahdistavaa erämaatalojen ihmisten elämä on varmasti useinkin ollut. Ehkä juuri siitä syntyy erämaatalojen asuttujen, museoitujen ja unohdettujen henki. vsk. Käyneet metsällä ja kalassa. En tiedä. Jotain kovaa ja ahdistavaa on tässä viileässä ja hämärässä sopessa, jonne kesäinen helle ja linnunlaulu hädin tuskin erottuvat. Siellä se on: punamullattu hirsimökki, seisoo mäen päällä, aukealla pihakentällä, ja ylle kaareutuu huikaisevan sininen taivas. Ehkä sellaistakin elämää on eletty ja eletään yhä. Entä Levävaaran eukko. Pääskyt sujahtelevat räystäiden alle, nurmikohokit ja kurjenpolvet kukkivat. Ja mikä oli hänen elämänsä, kohtalonsa. Ja tunne työnsä merkityksestä on erämaatalon asukkailla täytynyt olla. Ehkä se on vain satunnaisen kävijän silmissä, hänen kuvitelmissaan; juuri hänen käyntinsä satunnaisuudessa, juuri silmänräpäyksessä. Se, jonka kävijä tuntee häivähdyksenä, haikeana ja kauniina. Entä jos aika hetkeksi kulkisi taaksepäin. "Hiljaista oli elämä erämaiden yksinäisyydessä, hiljaisesti vieri lyhyt talvinen päivä lumikenttien ympäröimässä sydänmaan talossa, yhtä hiljaisesti kuluivat pitkän kesäisen päivän työrupeamat. Joku jossa ei vallitsisi hämärän navetan ahdistusta, mutta joka ei myöskään työntäisi silmiämne ja korviamne täyteen turhaa, jatkuvasti uutta ja ohimenevää, johon emme voi kiintyä emmekä kiinnittyä. Vielä niiden vuosiSUOMEN LUONTO 3/96 55. Ja ulkoa kantautuvat äänet kuuluvat kuin tukahtuneina, punakylkirastaan laulu, pääskyjen kiihkeä tirskutus. On juhannuspäivä, kun kävelemme metsäpolkuja ja suon pitkospuita pitkin, pysähdymme mäen alle katsomaan
Mahtavan vuoriston jäänne Lähes kaksi miljardia vuotta sitten Karjalan mailla kohosi mahtava vuorijono, Karelidit, jonka korkeimmat huiput hipoivat kuutta kilometriä. Rinteet ja hissi pysyvät Kolilla ainakin sopimuskauden loppuun asti. Aivan jalkojemme juuressa putosi rinne jyrkästi Pielisen rantaan. Alice Karlsson Kolikuume nousee Tammikuun lopulla kiipesin ympäristöministeri Pekka Haaviston ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden jäljessä Kolin huipulle. Rinteille ja painanteisiin syntyi ahoja, niittyjä, SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ukko-Kolilla pitäisi avautua Suomen ehkä kuului sin maisema Pieliselle. Pielisen rannalle jäi Karelidien vuoristosta muistoksi Kolin vaarajakso, jonka korkein kohta Ukko-Koli pistää 347 metriin . Järvenselkä saarineen ja vastarannan metsät siinsivät sinisenä. 14 peräiseltä, jään siloittelemalta kalliolta. vsk.. Ja se avautui . Kaskenpoltto muokkasi Kolin maisemi a. vuoteen 2013. Nykyiseen laskusuuntaansa kaakkoon vedet alkoivat virrata noin 8500 vuotta sitten. Silloin Pielisen pinta oli 30 metriä nykyistä ylempänä ja vedet laskivat luoteeseen, Sotkamon suuntaan . Seisoimme geologisella näyttämöllä, muinaisen vuoriston raunioilla. Tykky oli muotoillut kuusista pilareita, ja kun tuuli tunkeutuui oksien s1saan, näytti kuin puut hengittäisivät. Kun viimeisin jääkausi 10 000 vuotta sitten päättyi, paljastui jään alta pyöristyneitä vaaroja, harjuja ja pitkänomaisia vesistöjä. Pakkanen jäykisti leukaperät ja pisti liikettä töppösiin. Maisema oli sopusointuinen ja levollinen. Ei moottoreita, ei ihmisiä eikä edes lintuja. Asutus levisi Kolin rinteille 1700-luvulla, jolloin metsiä ryhdyttiin kaskeamaan. Tuntui turvalliselta tietää, että ikivanha maisema oli edelleen olemassa ja sitä voi yhä ihailla alkuTalvikiivijöistä reilu 70 pro~cnttia harrastaa laskettelua. Oli hyvin hiljaista. Aikojen kuluessa vuoristo rapautui ja jääkaudet hioivat terävimmät särmät
Julki suuten ponnahti Paimenvaaran rantakaava, joka olisi merki nnyt Kolille kuolini skua: suunnitelmissa oli luolahote lli ja rakennusoike utta yli 60 000 kerrosne l iöl le. Koli meinasi mennä Valtion takaama suojelu ei ollut kov in tehokasta, sillä KoIille on rakennettu muun muassa las kettelurinteitä ja hiihtohissejä sekä kolho hotelli aivan Ukko-Kolin hui pun juurelle. Kolin ydinalueet siirtyivät valtion omistukseen 1907. Aho kirjoitti tunnelmistaan lehtiin, ja hänen matkakumppaninsa Eero Järnefelt maalasi Kolin maisemia. vsk. koivikoita ja lepikoita. M arkku Tano/LK A Aamuinen näkymä Ukko-Ko/ilta lpatinvaaralle ja Pieliselle. Viimeinen suuri hyödyntämisyritys oli 1989. Karelianismin innoittamaa matkailua Viime vuosisadan lopulla Suomen taiteessa vallitsi Karjala-innostus, karelianismi , ja Kolin vaaroista tuli taiteilijo iden pyhiinvaelluspaikka. Sibe lius kävi Kolilla 1909, ja teos valmistui kolme vuotta myöhemmin. On myös arveltu, että Jean Sibeliuksen ne ljännessä sinfoniassa jyrisevät Kolin vaarat. Samalla esitettiin tavoiteraMinisteri Haavisto seurueineen kiipeää Kolin huipulle tammikuun napakassa pakkassäässä. Kolin arvokas luonto ja Suomen kuuluisin maisema pääsevät vihdoinkin arvoonsa. SUOMEN LUONTO 3/96 55. aas Kansallispuistovuosi alkaa mukavasti: Koli laajenee kaksinkertaiseksi, ja siellä aletaan vaalia matkailun satavuotisia perinteitä luontoa kunnioittaen. Kolilla käy vuosi((ain parisataatuha((a matkailijaa, joista lähes kaikki kapuavat ainakin kesäisin UkkoKolin laelle. Rantakaava johti kansanliikkeen syntyyn Kolin suojelemiseksi ja reilun tuhannen hehtaarin suuruisen kansall ispuiston perustami seen 199 1. 15. Kolikuumeen sytytti Juhani Aho, joka kävi Kolilla ensimma1sen kerran kesällä 1892. Vaaran laelle rakennettiin 1890-luvulla matkailumaja ja vieraskirjan mukaan esimerkiksi 1898 Pielisen maisemiin kävi tutustumassa 500 matkailijaa. Lunastamisen tarkoitus oli säilyttää Kolin kauneimmat alueet matkailullisesti kiinnostavina
Metsäntutkimuslaitos hoitaa Kolin metsiä kaskeamalla niitä perinteiseen tapaan. SUOM EN LUONTO 3/96 55. Hän kertoi myös, että puiston laajennusta koskeva laki tulee hallituksen käsittelyyn vielä tänä keväänä. Luontokeskuksen Maakuntajohtaja Ta,ja Cronberg ja kauppaneuvos Eino Tenhunen, Hotelli Kolin uusi yrittäjä, luotsaavat Kotia ekomatkailuun. Riidat ovat hiipumassa Paikalli sten asukkaiden kuulemistilaisuudessa esiintyivät niin puiston laajennuksen puolustajat kuin vastaan haraajatkin. Puisto laajenee tänä vuonna Kansallispuiston laajennus ja toimintojen selkeyttäminen saivat Haaviston vierailulla vauhtia. "Keväisin ja alkukesästä puiston laidoilta nousevat kaskisauhut ja kuuluu iloista lehmänkellojen kalketta ItäSuomen karjan aloittaessa laidunkauden.'' jaus, joka laajentaa puiston 2500 hehtaariin. vsk.. Vuodepaikkoja tulee ehkä lisää, ja rakennusta muutetaan ympäristöönsä paremmin sopivaksi. Luontokeskus maksaa noin 15 miljoonaa markkaa, mutta ne miljoonat ovat hyvin perusteltuja: Kolilla käy vuosittain 150 000200 000 matkailijaa, ja ilman kunnollista opastusta luonto kuluu nopeasti pilalle. Kolin kansallispuiston kehittämisestä on tehty sopimus. Kolin tulevaisuus siintelee laitoksen suunnitelmissa tällaisena: "Keväisin ja alkukesästä puiston laidoilta nousevat kas kisauhut ja kuuluu iloista lehmänkellojen kalketta ItäSuomen karjan aloittaessa laidunkauden." 16 Hanna Hcntinen Talvimatkailijoista vain noin kolmannes käy varsinaisilla näköalapaikoilla. Ministeri lupasi alleki1joituksensa hoitoja käyttösuunnitelmaan mitä pikimmin. Hotelli Kolia on myös tarkoitus remontoida. Mukana ovat Metsäntutkimuslaitos, Lieksan kaupunki , Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, läänin työvoimapiiri ja Pohjois-Karjalan liitto, jotka muun muassa suunnittelevat luontokeskuksen ja aloittavat sen rakentamisen Hotelli Kolin yhteyteen
vsk. "Riitainen maine ei houkuttele", hän sanoi. Heille polkuja pitkin kulkeminen on elämys. Haavisto toivoi, että riidat Kolista loppuisivat. Ulkomaiset turistit etsivät Suomesta ennen kaikkea luonnonMarkku Tano/LKA rauhaa. Eskelisen mukaan "ihmisten pitäisi päästä autoilla ihailemaan näitä komeita maisemia". "Tämä on erittäin jännittävä rakennussuunnitelma." D 17. "Kaikki maakaupat Kolilta ovat syntyneet vapaaehtoisesti , vaikka lähtökohta oli, että kukaan ei myy eikä vaihda", ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander sanoi. Teiden sijasta suunnitellaan polkuverkosto ja kansallispuistoon houkutellaan luonnosta kiinnostuneita matkailijoita. Kareliaanisen maiseman tähystyspaikka, kalju UkkoKoti. Suojelijoihin on liittynyt muun muassa kaivinkoneurakoitsija, joka myi koneensa pois ja ryhtyi kalastelemaan Pielisellä. ", hän kuvaili. Hänen mielestään matkailun ja luonnonsuojelun yhdistäminen on mahdollista ja Kolilla se on jopa perinteiden vaalimista. " Kukapa sellaiseen paikkaan haluaisi mennä, jossa riidellään, kun maassa on paljon rauhallisiakin paikkoja." Sen sijaan Kolin rakennussuunnitelmiin Haav isto oli tyytyväinen : " Minulle esiteltiin paikkoja ja kerrottiin , että tuossa on tuo asuntolarakennus, joka on tarkoitus purkaa ja sitten on tuo radiomasto, joka on tarkoitus purkaa ... SUOMEN LUONTO 3/96 55. Hänen mukaansa olisi harkittava myös pienlentokentän rakentamista. rakentaminen ja hotellin toiminnan jatkuminen olivat asukkaiden mieleen. Katse Pielisen yli. Sen sijaan puiston laajennusalueelle kiireellä joitakin vuosia sitten pykätty metsäautotie jakoi Paikallista väkeä: Kolin suojeluliikkeen voimamies Ilmari Martikainen (vas.), Sulo Eskelinen poikansa kanssa ja Kolin kylätoimikunnan puheenjohtaja Leena So,jonen. mielipiteitä. Metsäntutkimuslaitoksen ja ympäristöministeriön mielestä moottoriajoneuvot eivät sovi kansallispuistoon ja autoil la liikkumista pitäisi pikemminkin rajoittaa. Kolin maisema on laaja ja parhaillaan harkitaan alueiden hankkimista valtiolle myös vastarannalta. Hanna Hentinen Eskelisen edustaman yhdistyksen tavoitteena oli alunperin estää kansallispuiston laajeneminen. Sen jäseniltä edellytettiin ehdotonta kieltäytymistä maakaupoista ja -vaihdoista. Kolin Luonto ja Talous ry:n edustaja Sulo Eskelinen halusi, että Kolin rantatie levennetään ja päällystetään. Yhdistyksen Jasenmäärä on kuitenkin huvennut nopeasti. Muutenkin kolilaisten suojelumyönteisyys on noussut ri peästi
Kainuun syrjäkylien asukkaat ja kylätoimikunnat vaativat kotiseutujensa viimeisiä aarnialueita suojeltaviksi ja pakottivat Metsähallituksen taipumaan. Teksti ja kuvat: Mikko Niskasaari Kainuulaiset haluavat pitää metsänsä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelu alkoi kylien kapinasta. Talaskankaan ja Porkkasalon metsäkahakoiden jälkeen 1990-luvun alussa Kainuussa ja sittemmin muuallakin Pohjois-Suomessa alettiin inventoida jäljellä olevia vanhoja metsiä. "Aina kun kaksi tai kolme tapasivat, päiviteltiin onko totta, että meinaavat hakata Yeihtivaaran. Jouni Mäkeläinen on samaa mieltä. Metsähallitus yritti tuhota alueen hakkaamalla kiireesti sen sydänosat, mutta joutui peräänSUOMEN LUONTO 3/96 55. "Tuttava Oulusta tapaa käydä täällä syksyisin metsästämässä, mutta totesi kerran, ettei Hyrynsalmelle enää kohta kannata tulla, eihän täällä ole metsiä jäljellä, pelkkiä taimikoita." Syksyllä 1992 alkoi metsähallitus leimata metsiä seudun viimeisellä suurella aamialueella, Veitsivaaralla, kainuulaisittain Yeihtivaaralla. Kirvesmies Markku Niskanen Hyrynsalmen Moisiovaaralta, keskeltä korpea, oli yksi heistä, jotka potkaisivat 18 suojelun liikkeelle. Kylätoimikunnat vaativat 13 neliökilometrin aamiometsän suojelemista ja liittämistä viereiseen TulisuonYarpusuon soidensuojelualueeseen. Näillä kylillä uhataan armottomalla metsäsodalla, ellei suojelu toteudu. Lopulta Pekankylän ja Moisiovaaran kylätoimikunnat tekivät yhteisen aloitteen Yeitsivaaran suojelusta. vsk.. " Valtion metsät ovat sinun, minun, meidän. Myös meidän mielipiteemme pitää painaa niistä päätettäessä" , Markku Niskanen ( oik.) jyrisee. Nimiä aloitteen alle kertyi heti useita kymmeniä." Lehdistö kutsuttiin paikalle elokuussa 1993, ja Yeitsivaara nousi otsikoihin
Yksi ehto suojelulle hyrynsalmelaisilla on: metsästysoikeus on säilytettävä. Kun metsänhoitoyhdistykset eivät muka tätä tajua, on kysyttävä kenen etujärjestöjä ne oikein ovat. Jorma pitää peliä vaarallisena koko maalle. vsk. Olisi hyvä, jos metsäteollisuus tulisi nyt esiin ja muistuttaisi, että myös sen maine ja sen etu vaativat vanhojen metsien suojelua. Juttu alkoi ikään kuin paljastuksella "ympäristöministeriön salainen muistio tammi kuun lopulta ei esitä kompensaatiota valtion vanhojen metsien suojelusta. Kylätoimikunnat Suomussalmelta lähtivät mukaan, ja myös Näljängältä tuli tukea. Sellaisia pitää jäädä tulevillekin sukupolville", Jouni sanoo. Maakuntajohtaja Kemppainen oli onnistunut sijoittamaan kahteen virkkeeseen neljä virhettä. Vastarintaan nousivat Piispajärven kylätoimikunta ja Pyhäkylä-seura. Valtion metsien suojelua vastustamaan on valjastettu myös yksityisten metsänomistajien metsänhoitoyhdistykset. Työllisyyskohteita ja -ideoita sinällään kyllä riittää, isoja ja pieniä hankkeita. tymään. Metsävaltion edustajat väittävät muka tosissaan, että lopputulos on sama, jätetäänpä pystyyn 100 tai vi isi prosenttia metsän puustosta. Myös Sotkamossa havahduttiin vaatimaan, että monitoimikoneiden repimien puupeltojen keskelle pitää jättää aitoa metsää. Kainuu on täynnä nuoria metsiköitä, joiden harventaminen olisi mielekästä. Ne kehuvat saaneensa lupauksia, että suojeluala pudotetaan puoleen, ehkä jopa nollaan. Siinä roolissa joutuu sanelemaan kylmiä totuuden sanoja monelle herkkäuskoiselle. Suomen kansantalous hyötyy metsien suojelusta. Maanviljelystä ja metsästä ikänsä leipänsä repinyt Jorma Seppänen Puolangan Näljängänkylältä on näitä Metsähallituksen vihaamia "vääräuskoisia". 2,85 miljardia oli näihin suojeluohjelmiin kuuluvien yksityismaiden lunastuksen arvioitu hinta. Me kerromme maailmalle millaisista metsistä tulevat puut, joista tehtyä paperia metsäteollisuuden asiakkaille tarjotaan. Sitä puhetta varmaan valtioneuvostokin ymmärtäisi." Suojelun vastapainoksi on tarjottu ja vaadittu työpaikkojen korvaamista. Kylien kapina oli Metsähallituksen johdolle shokki ja vaikutti oleellisesti siihen, että viraston johto taipui hakkuukieltoihin luontoinventointien ajaksi. Markku Niskanen ja YläKainuun Luonnon puheenjohtaja, huoltoasentaja Jouni Mäkeläinen nauravat Metsähallituksen propagandalle. Heti kun suojelupäätökset on tehty, olipa päätös millainen hyvänsä, metsähallitus koneistaa työt ja metsurit heitetään ulos", Jorma sanoo. kohteita tutkittavaksi. 1996 Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta Kainuun Liiton maakuntajohtaja Hannes Kemppaista. "Valtioneuvoston on syytä käsittää, että metsien suojelua ajetaan täällä aivan tosissaan. Veitsivaaran puolesta on lobattu koko ajan, ja alue on mukana l00 000 hehtaarin vanhojen metsien suojeluohjelmassa, josta valtioneuvosto periaatteessa joulukuussa päätti. "Niitä suunniteltaessa pitää kuitenkin olla järki päässä. Mikko Niskasaari 19. Sellaista metsää, jossa ei ole kirves käynyt. On ilmeistä, että maakuntajohtaja Kemppainen tiesi tosia iat, joten todennäköisesti hän lasketteli luikuria tahallaan. Kuhmossa Lauvuskylän kylätoimikunta vaati oman alueensa arvokkaiden metsien suojelemista. Vaikka on epävarmaa, menetetäänkö työpaikkoja, myös Jorma kannattaa korvaamista. Myös meidän mielipiteemme pitää painaa niistä päätettäessä", Markku jyrisee. Se tuottaisi kotimaista energiaa uusiutuvilla luonnonvaroilla, metsien harventaminen tehostaisi puun kasvua ja metsurit saisivat työtä." Hannes Kemppainen puhui pehmeitä Kainuun Sanomissa. Jos taas Kemppainen todella oli asioista noin täydellisesti pihalla, voi ihmetellä mistä ansioista kainuulaiset veronmaksajat maksavat hänelle 30 000 markan kuukausipalkkaa. lnventointiohjelma paisui nopeasti , kun paikalliset asukkaat esittivät kilvan SUOMEN LUO TO 3/96 55. Täytyy olla myös oikeaa, koskematonta metsää. Näin saimme Riuskan tilanteen julkisuuteen. "Jos puun tarjonta Metsähallituksen metsistä vähenee, niin yksityisten puun kysyntä lisääntyy ja puusta on mahdollista saada sama kantohinta kuin muuallakin. Kannattaisi tutkia mahdollisuudet rakentaa sähköä ja lämpöä tuottava laitos, joka käyttäisi nuorista metsistä saatavaa haketta polttoaineenaan. Metsähallitus oli aina luottanut siihen, että työttömyydellä pelottelemalla se saa maaseudun asukkaat luonnonsuojelua vastaan. Jos suojelu vesitetään, jos l00 000 hehtaarin suojelusta tingitään, niin se tulee todella kalliiksi. Suomussalmella Metsähallitus kävi käsiksi laajaan Riuskanselkoseen, joka tiedettiin osittain erittäin arvokkaaksi alueeksi. "Porkkasalon tapahtumia seurasin vielä sivusta lehdistä, mutta kun Metsähallitus alkoi hakata Riuskan aarnialueita, oli pakko ruveta tekemäänkin jotain." "Keväällä 1991 esittelimme Helsingin Sanomain toimittajalle näitä Suomussalmen raiskioita ja Riuskan aarnimetsiä. Uhkana on silti päätökseen jätetty takaportti: työryhmä tutkii vielä, suojellaanko kaikki alueet vai hoidetaanko osa alue-ekologisella suojelulla, kuten hämärä termi kuuluu. Tuloksena on metsäsota. Metsähallitus kauppaa alueekologista suunnittelua suojelun vaihtoehtona. Mitä tulee vanhojen metsien suojelun työllisyyskompensaatioihin, niin valtiolla on peräti kaksi työryhmää niitä suunnittelemassa. Jorma pitää sitä oman oksan sahaamisena. Tosiasiassa, ellei vanhojen metsien inventointia olisi tullut, Metsähallitus olisi jo potkaissut ison joukon metsureita mäkeen. "Ne suunnittelut on nähty. Näillä selkosilla on jokaisen tuvan seinällä pyssy tai useampi, ja metsästys on oleellinen osa elämää. Maakuntajohtaja huijasi Kainuun Sanomat haastatteli 7.2. Metsähallituksen tapa puhua valtion metsistä kuin omistaan ärsyttää suunnattomasti perukan asukkaita. "Valtion metsät ovat sinun, minun, meidän. He ovat todenneet, että 100 000 hehtaarin suojelu sopii, tärkeintä on saada metsärauha. Ihmiset halusivat säilyttää omassa virkistyskäytössään ja metsästysmainaan kunnollisia metsiä." Pian kävi selväksi, ettei maailmaa kerralla parannettu. Kylien kapina Pekankylän ja Moisiovaaran kylätoimikuntien esimerkki ei jäänyt Kainuussa ainoaksi. Ovat unohtaneet senkin , että MTK:n puunmyyntiboikotin mursi nimenomaan Metsähallitus nostamalla tarjontaansa." Sota vai rauha Monet kunnanjohtajat ja Kainuun Liitto hääräävät ahkerasti romuttaakseen metsien suojelun. Muistio ei käsitellyt valtion vanhojen metsien suojelua, vaan siihen oli listattu kaikki kesken olevat suojeluohjelmat. Muistio ei ollut salainen, vaan se oli tammikuun lopulla esillä valtioneuvoston iltakoulussa, jonka jälkeen lehdet selostivatkin sitä laajasti. Suojelun arvoksi muistiossa lasketaan 2,85 miljardia markkaa". "Metsureita on käytetty täällä suojelun vastustamisen hyväuskoisina kulisseina. Metsäteollisuus maksaa silloin maakuntapoliitikkojen typeryydestä niin kalliin laskun, että se on polvillaan." "Metsäteollisuuden edustajat ovatkin ainakin yksityisissä keskusteluissa suhtautuneet suojeluun huomattavasti järkevämmin. Niinpä Jormasta tuli ensin Ylä-Kainuun Luonnon puheenjohtaja ja vuodenvaihteessa hänet valittiin Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtajaksi
Puusta valmistetaan vapaa-ajan rakennusten lisäksi lähinnä pientalojen sisäja ulkoseinien runkoja sekä kattojen runkorakenteita. Silloin puuta käytettiin rakentamiseen noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa, nykyisin alle kolme miljoonaa. Puukerrostalojen avulla poistamme ennakkoluuloja puurakentamista kohtaan", Ylöjärven talot suunnitellut arkkitehti Jussi Vepsäläinen sanoo. Metsät kasvavat melkein yhtä paljon viikossa kuin puuta hyödynnetään rakennusaineena vuodessa. Ulla Ahonen Pesä puusta Suomessa herättiin opettelemaan uudenaikaista puurakentamista, kun keskieurooppalaiset alkoivat ylvästellä eleganteilla puurakenteisilla kylpylöillään, stadioneillaan ja siiloillaan. Nuorisotalo Stuttgartissa Saksassa. Ehkäpä puu on tulevaisuudessa yhtä luonteva rakennusmateriaali kaupungin kerrostalossa kuin erämaamökissä. vsk.. " Metsäteollisuuden rakenne on estänyt puurakentam isen kehittämistä", sanoo teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaara Teknologian kehittämiskeskuksesta. Puurakentamisen epäsuosioon ovat vaikuttaneet myös puukaupunkien tulipalot, joiden vuoksi valtio ryhtyi suoSUOMEN LUONTO 3/96 55. Todennäköisesti Suomessa aiotaan sall ia nelikerroksinen puutalo. " Meidän pitäisi miettiä uudelleen, mitä asuminen on ja mitä asunnossa tehdään, eikä rakentaa tuotantotekniikan ehdoilla." Vepsäläinen mielestä puun psykologista merkitystä ei tiedosteta. Huolen ymmärtää: puurakentamisen tekninen kehitys on pysähtynyt Suomessa, vaikka puurakentamisen suosio kasvaa maailmalla ja alalla etsitään kiivaasti uusia teknisiä ratkaisu ja. Puun käyttö romahti Vielä 1950-luvun Suomessa puu oli tärkein rakennusmateriaali. Myös viranomaiset ovat rajoittaneet puurakentamista. puu tekee hyvää sielulle", arkkitehti tunnelmoi. "Seuraava askel ovat isot, suuria jännevälejä edellyttävät rakenteet." "Lisäksi olisi tutkittava enemmän pienimittakaavaista asuinmiljöötä, miten puukaupunkiperinne voitaisiin elvyttää nykyaikaisella tavalla." Jussi Vepsäläinen uskoo, että puurakentaminen muuttaa 20 Pohjoisamerikkalaista puukerrostaloarkkitehtuuria. Nyt Suomessa on innostuttu rakentamaan puisia kerrostaloja, joita valmistuu tänä vuonna Helsinkiin, Ylöjärvelle ja Ouluun lukuisia muita hankkeita on vireillä. "Rakentaminen on hyvin konservatiivista. Mekaaninen metsäteollisuus on jäänyt kemiallisen tuotannon aputeollisuudeksi, jonka massatuotteiden pääasiassa sahatavaran jalostusaste on alhainen. Puukerrostaloja rakentamalla saadaan parhaiten tietoa aaneneristyksestä, paloturvallisuudesta ja puun käyttäytymisestä kosteuden kanssa sekä rakennuskustannuksista. Puuinformaatio Puuinformaalio arkkitehtuuria, sillä puusta ei voi tehdä samanlaisia taloja kuin betonista. Helsingin, Ylöjärven ja Oulun puutalot ovat tarvinneet poikkeusluvan, mutta paloturvallisuusmääräyksiä uudistetaan parhaillaan. Puuta on pidetty sellun ja paperin raaka-aineena. Keski-Euroopassa puu nimenomaan pyritään tuomaan esiin", Siikanen vertailee arkkitehtuuria. "Suomessa puu on myös esteettisesti toisarvoinen, ja se pi ilotetaan usein rakenteisiin. Esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset sallivat korkeintaan kaksikerroksisen puurakennuksen; Ruotsissa puutalo voi olla nelikerroksinen, Yhdysvalloissa kuusikerroksinen. Meillä puuta ei käytetä monipuolisesti erilaisissa rakennuksissa ja rakenteissa. "Suomessa on teknisesti erittäin rajalliset mahdollisuudet rakentaa samanlaisia suuria, näyttäviä puurakenteita kuin Keski-Euroopassa", professori Unto Siikanen Tampereen teknill isestä korkeakoulusta arvioi. Tekes on puualan tutkimuksen suurin rahoittaja Suomessa. "Oksanreiät, lämmin pinta, halu koskettaa, perinteestä nouseva turvallisuuden tunne ... Puurakentamisesta on tullut lähes kansallinen herätysli ike, kun hallitus risti tämän vuoden puun vuodeksi
Morgesin jäähalli Sveitsissä. Puu informaatio Keski-Euroopassa puiset sillat ovat yleisiä. vsk. 21. Jussi Vepsäläinen Jussi Vepsäläinen Saksalaisen Bad Durrheimin kylpylän kuorirakenteessa ja pylväässä ei ole käytetty metallisia liitososia. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Puu sopii sekä kevyen että raskaan liikenteen siltojen rakennusaineeksi. Puu sietää hyvin kosteutta ja happoja, minkä vuoksi sitä suositaan yhä enemmän uimahalleissa
Näin koneen värähtely ei siirry muihin rakenteisiin", tekniikan lisensiaatti Asko Keronen TTKK:sta selvittää. Saamivaara toivoo, että puuta aletaan kohdella tasapuolisesti muiden materiaalien kanssa. Askelten melutaso oli selvästi pienempi kuin rakennusnormit sallivat, ja myös viemärimelu saatiin alle normien. Professori Siikanen muisteLinkoava pesukone värisyttää puutaloa 1 • Huonoa ääneneristävyyttä on pidetty puukerrostalon suurimpana ongelmana. "Puun vastaiset asenteet eivät muuttuneet, vaikka ongelma hoidettiin kaavoituksella ja palokunnat kehittyivät", Saamivaara sanoo. Hänen mielestään kantavat seinät -runkoa ei ole vielä tutkittu riittävästi. Suomi tehtailee vientiin tyyppitalopaketteja, jotka eivät välttämättä vastaa makutottumuksia kohdemaassa. Meluongelma tulee esiin oikeastaan vain pesukoneen lingotessa, jolloin koko rakennus värähtelee. D Jee Yhdysvalloissa ja Kanadassa näkemiään rakennustyömaita, joille puu tuotiin oikean mittaisena, jolloin sitä ei tarvinnut sahata eikä hukkapuuta syntynyt. "Puu sopii sellaisenaan pintamateriaaliksi tai siitä voi työstää rakennusosia ja komponentteja. Tarjolla oli myös pitkälle kehitettyjä puuelementtejä. Vasta sen jälkeen materiaalit voivat kilpailla keskenään ominaisuuksillaan ja hinnallaan. " m. Esijalostamisen alueella Suomi on ollut heikoilla etenkin järjestelmien toimittajana. Talonrakennustekniikan laboratorioon on rakennettu kaksikerroksinen neljän huoneen koetalo, jossa selvitetään, miten asujien sietokykyä koettelevat vessanpöntön kohina, kenkien kopina tai viemärien lorina kantautuvat naapurihuoneistoon. Tutkittua tietoa rakennusmateriaalien ja rakenteiden vaikutuksista ympäristöön rakennuksen koko elinkaaren ajalta on vähän. Jo metsässä täytyy tietää, mihin asiakas tarvitsee puuta, ja metsänomistajat on houkuteltava kasvattamaan uusia puulajeja simaan kivitaloja viime vuosisadalla. vsk.. ''Kantavat seinät -järjestelmä ei välttämättä täytä edes nykynormien vaatimuksia, sillä elementit ovat akustisesti jatkuvia", Keronen sanoo. Koetalon ääneneristävyyttä on parannettu uusilla rakenteellisilla ratkaisuilla. "Meidän on kuitenkin lisättävä puun käyttöä Suomessa, jotta opimme puurakentamistekniikkaa", Veli-Pekka Saarnivaara sanoo. Tekniikan tohtori Tarja Häkkisen mukaan ero johtui lähinnä siitä, että ekotalon sahatavara saatiin läheltä, sahattiin paikan päällä ja kuivattiin pääosin ilmassa. Tampereen koetalo on ruotsalaisen rakennusyhtiön Skanskan ja Finnforest Oy:n rakennuttama. Puu ei ole aina paras." D SUOMEN LUONTO 3/96 55. "Tosin tuntuu siltä, että puutalolta vaaditaan enemmän kuin betoniselta. Puu on hyvin kevyt materiaali, joten vähäinen massa ei vaimenna värähtelyä samalla tavalla kuin betoni. Täällä osataan valmistaa ovia, ikkunoita ja parkettilattioita, mutta puusta voitaisiin jalostaa vaikkapa julkisivu-, runkosekä yläpohjaja väliseinäelementtejä. Talopakettia parempi tuote voisi olla "avoin järjestelmä": asiakas kasaisi standardoiduista osista toiveidensa talon apunaan erikoisurakoitsija, joka hallitsee niin suunnittelun kuin asentamisen. Ääneneristystä mittaavien kokeiden tulokset ovat Kerosen mukaan odotettua parempia. Oikeat mitat ja puuhun jo jalostusvaiheessa työstetyt liitokset nopeuttivat rakentamista ja alensivat kustannuksia. Luonnollinen materiaali Puu uusiutuu, sitoo hiilidioksidia sekä kasvaessaan että rakennusmateriaalina ja on terveydelle haitaton. Ulkoja väliseinät on katkaistu kerroksittain ja asunnoittain sekä eristetty talon rungosta joustavilla liitoksilla. Koetalossa on niin sanottu pilari-palkkirunko, jonka ääneneristävyyttä Keronen pitää huomattavasti parempana kuin kantavat seinät -järjestelmää, joka tulee muun muassa Helsingin Viikin puutaloihin. Lisäksi välipohjien pintarakenne kelluu mineraalivillalevyn varassa ja irti seinistä eikä kantava rakenne jatku huoneistosta toiseen. Rakennustyömaalla puun käyttäminen nopeuttaa rakentamista, sillä se ei vaadi betonin tavoin pitkiä kuivumisaikoja. Myös LVI-tekniikka on erotettu rungosta. Arkkitehdit tosin eivät pitäneet siitä, että pesukoneelle on vain yksi paikka. "Tavoitteena on löytää paras mahdollinen materiaali kuhunkin kohteeseen. "Puisen rakennusosan energiantarve on pienempi verrattuna vastaavaan betonitai teräsosaan", erikoistutkija Jyrki Mali Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta (VTT) kertoo. Koetalossa kehitettyjä ja testattuja liitoksia käytetään kolmessa puukerrostalossa, jotka rakennetaan Ylöjärven asuntomessuille ensi kesäksi. Esimerkiksi tulipalossa puun pitää nykyisten määräysten mukaan kestää paremmin kuin betonin tai teräksen. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (TTKK) on tutkittu puukerrostalon ääneneristävyyttä. Esimerkiksi väliseinien pintamateriaalina puuta ei juuri suosita, sillä kilpailevien materiaalien kuten kipsin valmistajat ovat pystyneet toimittamaan järjestelmiä. Ruotsissa pulma on kierretty kieltämällä asuntokohtaiset pesukoneet ja rakentamalla yhteisiä pesutupia alakertaan. Metsänomistajatkin pitäisi saada kasvattamaan uusia puulajeja rakentamisen tarpeisiin. Puu palvelee jätteenäkin, viimeiseksi polttoain~ena. Suomalaisilla on opittavaa varsinkin puun esijalostamisessa ja puun käyttöön erikoistuneessa urakoinnissa. Jos välipohjat sekä välija ulkoseinät ovat jatkuvia eli ulottuvat asunnosta toiseen, ne siirtävät myös äänet herkästi naapurilta toiselle vaakaja pystysuunnassa. Keronen pelkää, että rakennuskustannuksiltaan selvästi halvempi "Viikin malli" pilaa ääniongelman vuoksi puurakentamisen maineen heti alussa. Hyvä rakennuspuu ei ole bulkkitavaraa, jota työstetään vasta rakennustyömaalla. Tekes haluaa kehittää puurakentamista nimenomaan vientiä varten. Ekotalon päämateriaalien arvioitiin kuormittavan ympäristöä merkittävästi vähemmän, kun huomioon otettiin haitalliset päästöt ja materiaalin kuluminen raaka-aineen otossa, valmistuksessa ja kuljetuksessa. Myös peruskorjaukseen tarvittaisiin omia komponentteja ja erikoissahatavaraa juuri korjausrakentamisen markkinat kasvavat selvästi Euroopassa. 22 Välijalostus puuttuu Puurakentamisella on selvä ekologinen tilaus, jota Suomi ei pysty kunnolla hyödyntämään, koska alan liiketoiminta puuttuu. VTT vertasi Joensuun asuntomessuille rakennettua puista "ekotaloa" muista materiaaleista tehtyihin, Suomessa tavanomaisiin pientaloihin. "Koetalossa asia on ratkaistu rakentamalla pesukoneelle oma, muusta rungosta erillinen teräsrunko ja sijoittamalla pesukone betonilaatan päälle. Puun ympäristöominaisuuksia on tutkittu lähinnä energiasisällön suhteen. Liitosten joiden liitostapa on salaisuus ansiosta rakenteet eivät toimi asuntojen välisinä äänisiltoina. Pesukoneen jytinä kuuluu betonitalossak. Varsinkin pesukoneen linko teettää työtä suunnittelijoille. Vienti vaatii opettelua Puun käytön lisääminen kotimaassa ei lisää työpaikkoja, sillä puu korvaa muita rakennusmateriaaleja. Jo metsässä täytyy tietää, mitä asiakas haluaa: mihin tarkoitukseen puu kaadetaan sekä miten se katkotaan, sahataan, kuivataan, lajitellaan, höylätään, liimataan ja käsitellään. Lisäksi se on lujaa mutta kevyttä, joten se ei edellytä järeitä koneita
Ei pidä antaa homeelle tilaisuutta." Luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista ja yksinkertaista. Hänen mielestään rakennuksia pidetään valitettavan usein arvokkaimpina niiden valmistumishetkellä, pintojen kiiltäessä uutuuttaan, vaikka rakennuksen arvo ilmenee vasta vuosien päästä muun muassa kestävyytenä, uudelleen korjattavuutena ja vanhenemisen tapana. Luonto ei koskaan tuhoa rakennusta, jos rakennamme oikein. Jos aikaa kuvataan piirtämällä jana ruutupaperille, jossa tuhat vuotta on yksi sentti, löytyisi elämän alku 20 kilometrin ja pyramidi 4,5 sentin päästä. Ne ovat muokkautuneet vähitellen, kuten luontokin." Kaunista vanhenemista Töyrylä puhuu kauniisti rakennusten vanhenemisesta. Sydäntä kylmää, että rakentaminen, jolla on sentään saatu aikaan pyramideja, on pilannut maineensa. "Niiden ylivertaista kauneutta edes viholliset eivät ole halunneet tuhota", korjausarkkitehti Jouni Töyrylä Joensuusta järkeilee. "40 asteen pakkasessa kaikki tarpeeton on poistunut. Mies jolle rakennukset puhuvat Maailman ekologisimpia rakennelmia ovat Egyptin pyramidit ne ovat kestäneet. Pienet pronssiset pyramidit tuijottavat Töyrylän työhuoneen ikkunalla vastapäistä puutalovanhusta. "Kiinteistönhoidon merkitys on sivuutettu suunnittelussa ja rakentamisessa." "Laman aikana korjausrakentaminen edistyi enemmän kuin kymmenen viime vuoden aikana yhteensä", Joensuun kaupungin palveluksessa toimiva korjaaja nauraa. Ylpeänä hän väittää, että ihmiset sanovat suhtautuvansa homeongelmaan aivan eri tavalla hänen visiittinsä jälkeen myönteisesti! "Muistutan, että homesienet ja muut lahottajat kuuluvat luontoon. Vanheneminen on koko ajan läsnä, mutta jaloimmillaan se on patinoitumista eikä ränsistymistä. Kuvassa lasten silmät ovat kirkkaat, täynnä toivoa. Se tiesi, että sen paikalle rakennetaan rivitalo." "Silloin myin sieluni vanhoille rakennuksille." Arkkitehti ei ole tuntenut tarvetta rakentaa omia monumenttejaan, vaan hänen osakseen tuli korjaaminen. vsk. Talon alkuperäiset suunnittelijat ja rakentajat ovat kuolleet, mikä muistuttaa elämän ohikiitävyydestä mutta myös nostaa sen arvoa. Siksi pyramideissakaan ei ole koristeita." Töyrylä risteilee ajassa vaivatta muinaiseen Egyptiin, dinosaurusten kauteen, maapallon syntymiseen. "Jos jokainen päivä olisi markka, laskisimme hyvin tarkkaan, miten sen käyttäisimme." Tuhatvuotinen rakentaminen Töyrylällä lienee maailman mutkattomin määritelmä ekorakennuksille: kaikki rakennukset, jotka ovat kestäneet yli sata vuotta. Mies katsoo työhuoneensa ikkunasta 125vuotiasta puutaloa, jonka kunnostaminen oli hänen elämäntehtävänsä muutama vuosi sitten. "Liian nuoria rakennuksia joudutaan korjaamaan suurin kustannuksin." Rakentajilla on käytössään enemmän uusia materiaaleja kuin koskaan, mutta niiden käyttö rakenteissa ei perustu pitkään kokemukseen. Markku Tano "Rakentamisia voitaisiin parantaa tutkimalla vuosisatojen kuluessa kehittynyttä rakentamisen perintöä", Jouni Töyrylä uskoo. Mies arvelee, että sadan vuoden kuluttua ovat jäljellä pääasiassa ne rakennukset, jotka jo nyt ovat SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ihmisen henkisen kasvun kannalta tämä on suuri menetys. 125-vuotiaan puutalon salaisuus on miehen korkuinen tuulettuva alapohja ja tilava ullakko. "Talo alkoi puhua elämästään. "Miksi tämä sukupolvi saisi vaikuttaa tähän kehitykseen", hän kysyy. Emme saa perspektiiviä elämämme ohikiitävyyteen, emme tunne kuuluvamme suurempaan kokonaisuuteen." Töyrylä rinnastaa tämän kokemuksen luontoelämyksiin. "Mutta rakennus on jäljellä." Kuvan koulu on sama, jossa luokka parhaillaan kuuntelee Töyrylää. Juhlat 1930-luvulla olivat vaihtuneet kolotuksiin ja lahovaurioihin. "Kun katsoo kastepisaraa kasvin lehdellä, ei sitä kuvittele ~nää koristelevansa. Oma aikakautemme ei edes erottuisi paljaalla silmällä. satavuotiaita; tuhannen vuoden päästä ehkä joku Olavinlinna. Rakennukset ja menneet sukupolvet ryhtyivät puhumaan Töyrylälle ja Töyry Iän kautta, kun hän arkkitehtiopiskelijana "unohtui" purkutuomion saaneeseen taloon. Jos joku liikkuu, se liikkuu tarpeeseen." Samaa yksinkertaisuutta on myös hyvässä rakennuksessa. Töyrylä muistaa vierailleensa joka toisessa joensuulaisessa omakotitalossa ja lähes kaikissa kerrostaloyhtiössä. "Rakennuskantamme on hirvittävän nuori, tarkoitettu noin 50 vuotta kestäväksi. Me puramme menneisyyttämme sitä mukaa kuin rakennamme uutta. Parhaimmillaan tämä ilmenee vaikkapa punamultaseinässä, joka aikojen saatossa kuluu hiljalleen vaan ei rapistu; uusi sukupolvi voi maalata uuden kerroksen vanhempien tekemän työn päälle. "He kaikki ovat kirkkomaalla", Töyrylä toteaa. Poika yläasteelta on nostanut rehvakkaasti bootsit pulpetille, kun Jouni Töyrylä näyttää koulun oppilaille sata vuotta vanhaa luokkakuvaa. Töyrylä harmittelee sitä, ettei Suomessa ole tuhatvuotista rakentamisen perinnettä. Ulla Ahonen 23. "Ymmärrän niitä, jotka puuta halatessaan tuntevat koskettavansa koko luontoa ja olemassaolon järjestelmää." "Ulkomaanmatkoilla ihmiset marssivat aina ensimmäisenä kaupunkien vanhoihin osiin. Bootsit nousevat pul"petinkannelta
Jokainen joka on yrittänyt kuvata pihavarista tietää, miten epäluuloinen se on. Harmaatakit löytävät ennen pitkää kaikkialle, missä on ruokaa tarjolla. SUOME LUONTO 3/96 55. Komea ja jykevä lintu, ja monesti turhaan pa,jattu. Saaristovarikset ja syrjäisten soiden asukkaat väistävät Kukapa ei varista tuntisi. vsk.. Ne kansoittavat kaatopaikat ja riitelevät kalasatamien antimista lokkien kanssa. Teiden varsilta ne löytävät liikenteen uhreiksi joutuneet eläimet ja kevätjäillä ne kärkkyvät kalamiesten hylkäämiä pikkusinttejä. Vaikka varis on tullut ihmisten nurkkiin, se ei ole menettänyt varovaisuuttaan. Elokuussa ovat vastapuidut viljapellot variksia täynnä ja hieman myöhemmin liehuvat samat parvet viljamakasiinien 24 ympäri llä
Esineen haltijaa ajetaan takaa, ja jos tämä erehtyy pudottamaan aarteensa, syöksyy koko parvi sen perään hirmuisella vauhdilla. Eläinten älykkyys on aina liitetty kykyyn oppia uutta sekä leikkimiseen. Pesimäajan ulkopuolella varikset ovat sosiaalisia lintuja ja harrastavat monenlaista ajanvietettä. Linnut tekevät huimia syöksyjä antaen tuulen äkkiä kohottaa itsensä korkeuksiin. Se huiputtaa niin ihmisiä kuin muita eläimiä, mutta rakastettavasti, älyään käyttäen. Se vastaa nopeasti muuttuvan maailman haasteisiin ja leikkimieltä si llä on vaikka muille jakaa. paan kastiin. Meillä ihmisillä on taipumus viedä oma inhimillinen moraalimme luontoon ja sen takia pesärosvousta harrastavat linnut kuuluvat alimsuoME LUONTO 3/96 55. Ristiriitainen persoona Varis on ristiriitojen sävyttämä lintu. Vanhoissa eläinsaduissa sille on annettu ovelan veijarin rooli. Näiden määreiden mukaan varis on lintumaailman älykkö. Toisaalta varis on ollut erämaaseuduilla kevään sanansaattaja, joka ensimmäisenä muuttolintuna ilmestyi raakkumaan suonlaidan petäjään tai tunturikoivun latvaan. vanhan tavan mukaan ihmistä usein jo sadan metrin päästä. Jo nimitys pesärosvo kertoo tuntemastamme halveksunnasta. vsk. Metsästäjäpiireissä sitä on aina vihattu, koska se syö riistalintujen munia ja poikasia. Leikki muuttuu mielenkiintoisemmaksi, jos mukana on oksankappale, kiiltävä kivi tai vaikka se kuuluisa varastettu hopealusikka. Yksi suosituimmista on kisailla nostotuulissa Antti Leinonen jyrkänteiden tai korkeiden talojen seinustoilla. 25
Missä jotakin tapahtuu, siellä varis on tarkkailijana Toisinaan leikkiin kuuluu nimenomaan esineen vieminen korkeuksiin ja sen pudottaminen nopeimman tavoitettavaksi. Myös huuhkajakallioilla variksensulat ovat yleinen näky. Erämaista kaupunkeihin Aikoinaan varis oli rantojen ja soiden lintu, joka muutti talvehtimaan Itämeren eteläpuolelle. Turun yliopistossa on tutkittu kaupunkivariksia ja aggressiivisuudelle on tietenkin löytynyt aivan luonnollinen selitys. Näitä puuhia katsellessa kömpelönoloisen variksen huomaa erinomaiseksi lentäjäksi, miltei isoserkkunsa korpin veroiseksi. Jos kanahaukkaja varis sattuvat kohdakkain, varis pääsee melko varmasti hengestään. Pöllöjemme jättiläinen napsii harmaatakkeja yöpyHeikki Willamo Huuhkajan pyrstöön kertynyt lumi paakku pidättelee pöllöä jäällä, ja varikset härnäävät sitä joukolla. mispuista ja kaatopaikkojen Heikki Willamo liepeiltä. Se tunSUOMEN LUONTO 3/96 55. On tietysti mahdollista, että ilmiö on syntynyt vasta kaupungeissa lintujen nuohotessa ties missä myrkyissä. Ne puolustavat tarkasti reviireitään ja ovat varmasti menestyjiä menestyjien joukossa. Osa takamaiden variksista muuttaa edelleen etelään, mutta yhä suurenevalle joukolle tarjoavat kaatopaikat ja kaupungit talvisen elinympäristön. Ihmisiä ahdistelevat yksilöt ovat kunkkuja myös varisten kesken. Linnut ovat normaalia kevyempiä ja niiden sulat ovat huonossa kunnossa ja katkeilevat hauraina varsin helposti. Ehkä maailma saa uuden lentokyvyttömän linnun sukupuuttoon hävitettyjen tilalle. Saariston elämää kuhiseva kesä, rehevät lintujärvet samoin kuin runsaslintuiset suot olivat ovelalle varikselle yltäkylläisesti katettuja ruokapöytiä, mutta talvi tarjosi vain vilua ja nälkää. Tämä on voimakkainta juuri poikasten jätettyä pesän, mutta koska muninta-aika vaihtelee suuresti , voi hyökkäilijään törmätä toukokuun puolivälistä aina kesäkuun lopulle. Vihaamiaan petolintuja varikset kiusaavat aina, kun se on mahdollista. Nuoret, vasta pesänsä jättäneet varikset ovat haukoille helppoja ja sopivan kokoisia saaliita. Sitä on varmaankin esiintynyt myös luonnossa, mutta sairastuneet yksilöt ovat lentokyvyttöminä jääneet varsin lyhytikäisiksi. Niiden osuus tulee urbaaneissa kannoissa todennäköisesti lisääntymään. Haaskalla ruokailevaa kotkaa nypitään pyrstöstä, mutta ketterämpään kanahaukkaan pidetään turvallinen välimatka. Kaupunkivarikset pesivät kadunvarsien ja puistojen 26 puissa, penkovat elääkseen roskalaatikoita käyttäen tarkasti jokaisen mahdollisuuden ruokapalan nappaamiseen. Kaupungeissa nokkela sen sijaan selviytyy ilman lentotaitoakin. Ne käyskentelevät toreilla kuin paremmatkin asiakkaat odotellen sulkemisaikaa ja varsinaisten orgioiden alkamista. Aivan viime vuosina lehdissä on näkynyt uutisia aggressiivisesti käyttäytyvistä variksista. Selitystä ilmiölle ei vielä tunneta, mutta jostain sairaudesta siinä lienee kysymys. Poisheitettävän ruoan määrä hivelee varmasti variksen silmää. Esimerkiksi Turun variskanta on 30 vuodessa miltei kymmenkertaistunut. Toinen viime vuosien hämmästyttävä havainto ovat lentokyvyttömät kaupunkivarikset, jotka piileskelevät autojen alla, puikkivat ihmisten jaloissa ja selviytyvät talvesta sorsien ruokintapaikoilla ja nakkikioskien liepeillä. Huuhkajan kiukkuiseen sähinään varikset vastaavat raakkumalla raivokkaasti. vsk.. Varikset ovat käyneet ihmisten kimppuun viuhuvin syöksyin ja niiden terävät nokat ovat välillä innoittaneet toimittajia maalailemaan Hitchcockin Linnut-elokuvasta tuttuja kauhutunnelmia. Tiheät kannat luovat hyvät edellytykset tautien leviämiselle, joten tämänkin ilmiön voi odottaa yleistyvän. Rintamaiden kanahaukanpesillä varis onkin arkiruokaa. Vietettyään aluksi vain talvensa kaupungeissa, ovat jotkut varikset urbanisoituneet todellisiksi citylinnuiksi. Se liittyy oman jälkikasvun puolustamiseen, kuten miltei kaikki eläinten ihmistä kohtaan osoittamat aggressiot
Hyötyja haitta-ajatteluun perustuva suhteeni varikseen lämpeni monta pykälää, vaikka jäikin vielä haaleaksi. Soudin ki ireesti pois todistellen itselSUOMEN LUONTO 3/96 55. Aika nopeasti totesin sen, minkä jo sisimmässäni tiesin: Varis on häikäisevä persoona. Harmaa ulkoasu kätkee huumorintajuisen veijarin, kekseliään ja sinnikään lintu, jonka voi sovittaa moneen inhimilliseen rooliin. Ehkä se palasikin, mutta kuikanpesät hyvin tietävä harmaatakki oli nopeampi. vsk. Soudin lähiluodolla hautovaa kuikkaa katsomaan, halusin niin mielelläni nähdä tuon upean linnun oikein kunnolla. Keltasirkkuparvi Heti ensimmäisinä päivinä varikset ilmaisivat, että seudulla oli runsaasti petolintuja. leni linnun palaavan kyllä pian munilleen. Seuraavan päivän tarkastuskäynnillä totesin rikotut munat ja vannoin kostoa. Mitäpä suotta hätäilemään, kun ruokaa kuitenkin oli riittävästi kaikille. 27. Linnut pesivät lähimetsässä, mutta alkoivat viihtyä pihassa. Yarikset sen sijaan odottivat sivulla arvokkaina vuoroaan. Kuikka ei ymmärtänyt hyviä aikeitani . Muutettuamme vajaa vuosi sitten Karjalohjalle totesin iloisena, että pihapiirissä kasvavien vanhojen mäntyjen latvuksissa häämötti kaksi mustaa risupesää. Lassi Kujala/LK A Variksia yöpuulla Kuusankosken keskustassa. D Heikki Willamo on karjalohjalainen kirjoittaja ja luontokuvaaja. Katkeruuteen verhoutunut huono omatunto karvasteli mieltäni vuosikausia. Yksi varisten vanhoista pesistä on hieman syrjemmällä, suurten kuusten suojassa ja vaikuttaa hyväkuntoiselta. Arvovieras pitopöydässä Kymmenisen vuotta sitten muutimme Helsingistä maaseudun rauhaan ja saimme viehättävän talon kylkijäisinä pihavarispariskunnan. tuu kuitenkin liittyvän nimenomaan variksiin, puluilla tai varpusilla ei moista ole tiettävästi havaittu, vaikka niiden kaupungistuminen on huomattavasti vanhempaa perua. Yksikään hiirihaukka tai kalasääski ei kaarrellut taivaalla käheän rohauksen ilmoittamatta siitä pihassa olijoille. Harmaatakit kuuluivat selvästi kalustoon. Se alkoi laantua oikeastaan vasta, kun tajusin variksen toimivan välttämättömänä pesänrakentajana nuolihaukoille; Latosaaren haukat ottivat aina käyttöönsä varisten edellisvuotisen pesän. Pasi Raassina/LKA Juuri pesästä lähteneet poikaset ovat avuttomia, ja emot hyökkäävät jopa ihmisten kimppuun omiaan puolustaakseen. Ensimmäisenä mieleeni tuli takavuosien omasta arvostaan hyvin tietoinen pappi , joka asteli jalat leveällä, kädet selän takana ja pönäkkä vatsa takkia pingottaen laumansa keskellä. Kesämökiltä pihaan Omaa suhtautumistani varikseen vääristi aikoinaan lähes palvova suhteeni kuikkaan. Nyt odottelen myyrävuotta ja variksen seuraavaa siivenojennusta. Kanojen ruokakuppi oli varmasti suurin houkutin , mutta vastakäännetty kasvimaa sekä kompostorin nimeä kantava puukehikkoinen tunkio kiinnostivat myös niitä. Näiden kahden lajin vertailussa vei harakka selkeän voiton, mitä röyhkeään rohkeuteen tuli . Riukupyrstöt tekivät nopeita iskuja kupille, rähisivät keskenään ja hyppivät energisinä sinne tänne. Se solahti veteen, sukelsi ja nousi pintaan vasta kaukana selällä. Elinpiirinsä valpas vahti Varikset ovat kaikkiruokaisia ja kaatopaikoilta löytää yllin kyllin syötävää. Kanojen ruokakupista harmaatakit kantoivat veronsa kilvan harakoiden kanssa. Se sopisi erinomaisesti asunnoksi sarvipöllölle, joka liikuskeli syksyllä pihapiirissä metsähiiriä kyttäämässä. Juha Metso/LKA väistyi nöyränä: "Pastori on hyvä ja ottaa vaan ensin". Kesämökkimme lähettyvillä pesi parikin kuikkaa, ja kerran järjestin ymmärtämättömyyttäni Latosaaren varisperheelle kuikanmuna-aterian
Varsin suosittuja ovat myös katajanmarjat. Tiaisella on kuitenkin yhä paljon salaisuuksia, joiden takia tutkijat vielä pitkään koluavat hömötiaismetsiä. Hömöti ainen on pariuskollinen, sillä Markk u Orellin tutkimusti aisista vain 12 prosenttia erosi puolisostaan. Ihmisellä se vastaisi kymmenen kilon painonpudotusta talvi yön aikana. "Sillä on jo ainakin yhden talven kokemukset takanaan", pohtii Kimmo Lahti . Naarasja uroslintuja on talviparvessa yleensä yhtä monta, ja jos kaikki menee hyvin, myös nuoret linnut pesivät seuraavana kesänä. Antti Halkka Hömötiainen ja Kimmo Lahti viime joulukuussa tuolloin päivänvaloa riitti Oulun seudulla nelisen tuntia. Vanha naarastiainen kuitenkin selviää yleensä nuorta urosta paremmin. "Ehkä vanha koiras myös suojelee puolisoaan." Kevättalvi aikaa. Hömötiaisten vuoden vieton tapoja on selvitetty kymmern a vuosia. Kimmo Lahden mukaan tiaiset myös ehkä varastoivat päivän mittaan löytämäänsä ruokaa kätköihin, joista ne iltapäivän aikana ahmivat itsensä täyteen ennen yökoloon sujahtamista. Ankara talvi tappaa "vanhoista" eli yli vuoden ikäisistä hömötiaisista keskimäärin kolmasosan ja nuorista eli edellisenä kesänä syntyneistä yli puolet. "Sinitiainen ja talitiainen eivät varastoi, ja niinpä ne eivät selviydy pohjolan talvesta ilman ihmisen apua." Varastot ovat vaikkapa 28 kuusen kaarnan raoissa ja jäkälän alla tai neulasten vihreässä huomassa. Niiden siemerna t1 a1set kuljettavat tienreunustoilta kätköihin niin vinhasti , että tienvarren pillikerivistön ja kätköpuiden välill ä vallitsee säännöllinen liikenne monen syyspäivän ajan. Tässä auttavat varastot, joita tiaisparvi alkaa koota jo alkusyksyllä. Miten pieni tiainen esimerkiksi selviää kireästä pakkastalvesta. Talviparvi muodostuu viimeistään syyskuussa. Hömötiaiset avustavat tutkimusta punnitsemalla itsensä aamuin illoin Lahden mukaan tämän opettamisessa meni aikaa. Talvi harventaa tiaisia yleensä niin , että ensiksi kuolee nokkimisjärjestyksessä pahnanpohjimmainen eli nuori naaras. Siihen on kuitenkin syksystä monelle ylittämätön matka. Tiainen on juuri käymässä akkukäyttöisellä puntarilla ja katsahtaa samalla tutkijaansa. Hömötiaistakin tulee katsoneeksi sitä kunnioittavammin, mitä enemmän sen elämästä tietää. Sopivassa metsässä ollaan siis aina jonkin tiaisparven reviirillä. "Silloin puissa talvehtivat pikkueläimet on syöty vähiin , eikä varastojakaan ilmeisesti enää juuri ole." Hiihtäjä voisi ehkä siis antaa ti aisille hiukan omastaan. Parveen kuuluu reviirillä kesällä pesinyt vanha tiaispari , jonka seuraan liittyy tavallisesti kahdesta neljään nuorta lintua. Linnun lempeä !sää-tervehdys leikkaa silloin tällöin pehmeästi talvipäivän hiljaisuuden, ja saattaapa tiainen tulla aivan vierestä killittämään taukoa pitävää hiihtäjää. Tiaisten vaikeimmaksi ajaksi on arveltu joulun tienoon sydäntalvea, mutta se voi Kimmo Lahden mukaan yhtä hyvin olla kevät. Tutkijat tunni stavat tiaiset värirenkaista. Talviyö kuluttaa energiaa Näihin aikoihin vuodesta hömötiainen herää noin 15 minuuttia ennen auringonnousua ja menee yöpuulle tuntia ennen auringonlaskua. Kesy lintu ei pelkää kameran linssiä. Tiaiset nukkuvat yön sopivissa kotoissa hajallaan pitkin reviirimetsäänsä. Vain hyvinsyönyt tiainen selviää pakkasyöstä. "Erityistä herkkua ovat kuitenkin pillikkeet", Kimmo Lahti sanoo. vsk.. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Linnun talvenvieton strategioista väittelee ensi vuonna Kimmo Lahti, jolla on selvä näkemys hömötiaisen talvenvieton perustasta. Kimmo Lahti löysi talvimetsän rubiinin Hömötiainen on jokaiselle talvimetsän kulkijalle tuttu. professori Markku Orell on tiaismiehiä, ja opinnäytetöitä on valmisteilla. "Hömötiainen on metsiemme rubiini", Kimmo Lahti luonnehtii ja saa määritelmän kuulostamaan aivan luontevalta, vaikkei linnussa mitään kirkasta väriä päälle päin näy. Niihin on piilotettu kaikenlaista herkkua, kuten siemeniä, hämähäkkejä ja pikkuruisia läskinpaloja. Selviämisen ratkaisee usein nokkimisjärjestys, joka on neljän parvessa seuraava: vanha uros, nuori uros, vanha naaras, nuori naaras. Hiihtäjä voi arvella linnun vain sattuneen pyrähtämään kulkureitille, mutta metsä on yleensä jaettu hömötiaisten talviparvien kesken. vaikeinta Hömötiaisen perusvarantoa ovat männynja kuusen siemenet. "Hömöti ainen pärjää, koska se on varastoija", hän sanoo. Oulun yliopiston biologian laitoksella hömötiainen tunnetaan ehkä paremmin kuin missään muualla maailmassa: linnun ekologiasta ovat jo väitelleet Kari Koivula ja Seppo Rytkönen, myös vs. Leskeys on siis tavallista. Eikö katajanmarja saakin jotakin uutta arvoa ja tärkeyttä tuollaisesta tiedosta. "Niistä hömötiainen syö heti päältä pehmeän mallon ja kiikuttaa varastoihinsa kovan sisuksen", Lahti sanoo. Tarjottu ruoka katoaa tuota pikaa pienen linnun salaisiin kätköihin puiden korkeuksissa, mutta retkeilijän mieli jää varmasti ainakin vähäksi aikaa tiaisten pariin. Vaa'an mukaan lintu painaa aamulla jopa 15 prosenttia vähemmän kuin illalla
Ritva Kupari 29. Matkat vielä moninkertaistuvat, kun meijeri ryhtyy tänä keväänä purkittamaan Pohjanmaalla lypsettyä luomumaitoa. Joka tapauksessa Työtehoseura on huolissaan sitä, että Suomessa hoidetaan yhtä lypsylehmää aivan liian kauan, jopa 15 minuuttia päivittäin kun aika Keski-Euroopan tehotiloilla on korkeintaan kahdeksan minuuttia. Meijeri hankkii maidon keskimäärin 30-40 kilometrin säteellä sijaitsevilta tiloilta; kaukaisimmat hankintatilat ovat sadan kilometrin päässä, ja lisäksi täydennysmaitoa hankitaan kauempaakin. Maidontuotanto on siirtynyt Suomessa pohjoiseen ja väestö etelään; EU-tuet näyttävät vo11mstavan tätä kehitystä. Helsinkiläinen kevytmaidon ystävä voi löytää kaupan hyllyltä vaihtoehdoksi ainakin Ingmanin kevytmaidon, Kainuun osuusmeijerin Aito-maidon ja juvalaisen Luomu-maidon, jota tosin Valio markkinoi. Maito kuljetetaan Helsinkiin keskimäärin 200 kilometrin päästä. Lähes neljää viidestä maitopurkista koko maassa koristaa Valion tunnus. Jos Muurikki asuu parinsadan kilometrin säteellä Helsingistä, siitä heruva maito päätyy todennäköisimmin Helsinkiin Valion Pitäjänmäen meijeriin ja sieltä jonkun pääkaupunkilaisen herkuksi. Muurikin nerokas maidonvalmistusprosessi ei riitä nykyihmiselle. Eilen lypsetty maito on jo tänään meijerissä ja huomenna lähi kaupassa. Melkoinen maitoralli rullaa maanteillämme päivittäin, jotta jokainen suomalainen saisi haluamansa maitoannoksen keskimäärin runsaat puoli litraa päivässä, 2 JO litraa vuodessa. vsk. Kauppa ja kuljetukset kylmäsäi lytyksineen kuluttavat noin viidenneksen energiasta, hieman enemmän kuin pakkaukset. Kainuussa tilat ovat laajalla alueella ja maidon keräilymatkoista tiloilta kertyy paljon lisäkilometreja. Maidon energiakertymä on Ranteen mukaan samaa alhaista tasoa kuin perunan, mutta koska kulutusmäärät ovat valtavia, pienetkin energianpihistykset elinkaaren aikana tuottavat suuren säästön. Määrät ovat toistaiseksi vähäisiä, mutta paineet lisätä tuotantoa kasvattavat väistämättä meijerin maidonhankintamatkoja; luomutiloja on vähän. Markkinointijohtaja Juhani Komulainen puolustelee pitkän matkan kannattavuutta sillä, että kuljetusautot rahtaavat paluumatkalla elintarvikkeita pohjoiseen. men kuljetuksista Valiolla huolehtiva Jussi Hopeakoski kertoo kuljetusmatkojen Helsinkiin olevan talvella pisimmillään, koska lehmät lypsävät niukimmin ja pääkaupunkilaisten maidonjano on suurimmillaan. Omaa tahtiaan navetassa heinää rouskuttava Muurikki ei voi aavistaa, miten kiireellä siitä lypsetty maito kiidätetään tankkiautolla ja sitten usein vielä suuremmassa perävaunulastissa meijeriin. Energiansäästön voisi ennemmin aloittaa kuljetuksista kuin vaikkapa Muurikin hoidosta tehonavetasta sitä ei kai enää löydäkään vaan pelkän numerosarjan lypsykoneen jatkeena. Näin saadaan muun muassa sitä sinivalkoiseen purkkiin pakattua, hyvin säilyvää ja tasalaatuista kevytmaitoa, jota jotkut vanhat ihmiset kutsuvat kurriksi. Helsinkiläisen kevytmaito tulee parinsadan kilometrin päästä, kun maidontuotantoalueen sydämessä, vaikkapa Savossa, kyytiä kertyy puolet vähemmän. Meijerin valmistusja säilytysvaiheet vievät vähemmän energiaa kuin kuljetukset ja pakkaukset. Aulis Ranne Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta on selvittänyt maidon elinkaarta ja energiakertymiä. Maidon energiakertymästä noin puolet sisältyy raakamaitoon eli syntyy maatilalla. Sotkamossa sijaitseva Kainuun Osuusmeijeri kuljettaa neljäsosan Aito-maidostaan Helsinkiin saakka, lähes 600 kilometriä. Etelä-SuoSUOMEN LUONTO 3/96 55 . Ingmanin maito jalostetaan ja pakataan Hämeenlinnan Osuusmeijerissä sadan kilometrin päässä. RUUAN REITIT Maito virtaa etelään 200 Käyttökuva/Hannu Virtanen Puoli miljoonaa helsinkiläistä kuluttaa päivässä yli 280 000 litraa maitoa. Täydennysmaitoa haetaan Tampereen ja Mikkelinkin takaa. Neljä kymmenestä luomumaitopurkista ajetaan kuitenj<in Helsinkiin, jonne matkaa Uertyy 270 kilometriä. Pitäjänmäen meijeri tuottaa maitoa lähes koko Uudellemaalle, alueelle, jossa asuu miljoona ihmistä. Maanteillä huristavat maitokuljetukset saastuttavat väistämättä ympäristöä energian kuluttamisen lisäksi. Meijerissä sen maito separoidaan, vakioidaan, homogenoidaan ja pastöroidaan ennen pakkaamista. Matkaa kertyy tilalta meijeriin, sieltä varastoon, vähittäiskauppaan ja kotiin. Kilpailu maitomarkkinoista on kova, eivätkä tuottajat halua kertoa osuuksiaan Helsingin myynnistä. Juvan Luomu saa luomumaitonsa melko läheltä meijeriä; kaukaisin tila on reilun 30 kilometrin päässä
' , Talvisilla hangilla taivaltava lumikorento on lähikuvassa komea ilmestys; mittaa otuksella on vain muutama millimetri. Yleisin taas on tumma talvihyppiäinen, joita hangen pinta voi joskus olla paikoin lähes mustanaan. 30 SUOMEN LUONTO 3/96 55. Olen tavannut lumella yleisinä vain neljää tai vi ittä hyppyhäntäislajia. Hyppyhanko heilahtaa Hyppyhäntäiset eivät pomppaa jaloillaan, vaan niillä on Talvihyppiäisiä voi olla niin paljon, että hangen pinta muuttuu tummaksi. Kirppujen kanssa niillä ei ole muuta yhteistä kuin oiva ponkaisutaito. vsk.. Suurin laji on juovikas, harsukarvainen ja kellertävä lumihyppiäinen, jonka sentään näkee melko vaivattomasti. Kuuluisat "lumikirput" ovat hyppyhäntäisiä. Pikkuruisia hyppyhäntäisiä taas voi olla satoja yksilöitä neliömetrillä. Hangella häärivien pikkueläinten lajimäärä on melkoinen: yksin hämähäkkejä on laskettu lumelta toistasataa lajia. Yksi niistä on niin vietävän pieni, ettei heikkosilmäinen erota sitä puhtaaltakaan hangelta
Hangen pinnalla liikkuvat hyppyhäntäiset ja muut hyönteiset, hämähäkit ja toukat 31. vatsan alla entymen hyppyhanko. UOMEN LUONTO 3/96 55. vsk. Tavoitteena lienee nopea katoaminen saalistajan näkyvistä. Suurimpia hyppyhäntäislajeja peittävät siirottavat karvat saattavat suojella miitä linnuilta. Nykyisin niiden uskotaan tulevan syömään lumen pinnan mikroskooppisia leviä. Sen nopea isku maahan tai lumeen sinkauttaa otuksen ilmaan. J Metsässä yli seitsemän asteen pakkasessa vastaan kävellyt hämähäkki yrittää pelotella kuvaajaa. Eläimen kokoon nähden lento on hirmuinen; samassa suhteessa ihmisen pitäisi hypätä jopa 300 metrin päähän. Ennen hyppyhäntäisten arveltiin pakenevan vettä, kun ne nousivat hangelle. Itsekin olen ollut huomaavinani hyppiäisten ruokailevan kun olen valokuvannut niitä
Syynä on ehkä kumppanin etsintä, sillä koiras ja naaras parittelevatkin talvella. Aikaisi lle muuttolinnuille nämä hangen as ukit ovat ilmeisesti korvaamattomia. Useimmat lumelta tavatut hämähäkit ovat olleet siellä väliaikaisesti , ehkä jopa vahingossa. Myöhemmin olen sentään tavannut toisenkin aikuisen kiitäjäisen hangelta. Hankihyönteisten parissa välttyy yleensä suuremmilta järkytyksiltä, mutta eraana lauhana tammikuun päivänä kävi toisin. Hangellenousun syytä pohtiessani olen päätynyt yksinkertaiseen teoriaan: valkealla lumella melko harvan kannan koiraat ja naaraat löytävät paremmin toisensa. Tämä peto on varsin tavallinen keväisillä hangilla. vsk.. Ehkä se oli kuuluisa Bolyphantes index, joka kutoo verkkojaan lumikuoppiin ja pyydystelee niillä hyppyhäntäisiä. Merkillistä kyllä, suurin osa sammalensyöjäksi sanotun lumikorennon aikuisvaiheesta osuu talveen, vaikka lumikorennon vauhti hyytyy helposti pakkasessa. Pikkujalkoja ei palella pakkasellakaan päätyvät mets1ssa helposti tiaisten rav innoksi. Yritäpä etsiä muutaman millin mittaista, vihertävää ja lentotaidotonta kaveria sammaleiden SUOMEN LUONTO 3/96 55. Talvi häät Lumikorento on noin neljän millin mittainen hyönteinen, pitkäkärsäinen ja kiiltävän haarniskoitu. Varsinkin tummat ja karvaiset lajit saavat auringon lämmöstä uutta puhtia. Hämähäkki oli ilmeisesti pyydystänyt jonkin maakii täjäisen toukan suurempi peto oli napannut pienemmän. Silti hiihtäjä voi kohdata outoja vastaantul ijoita sydäntalvellakin. Ehdin katsoa sen joksikin maakiitäjäiseksi, ennen kuin ryntäsin vauhdilla hakemaan kameraa. Keväällä auringon lämmittäessä monet hämähäkit nappaavat kuitenkin juosten hangen pinnan pikkuotuksia. sin hankikannolla pitkin metsäaukiota ja sain kamerani tähtäimeen suuren, tummaja kiiltäväkarvaisen juoksuhämähäkin. Vähän tavallista hyttystä isompi talvisääski on lauhalla säällä vakiovieras hangella. Kinoksen reunaa kipitti ylös suuri ja tumma kovakuoriainen. Männikössä tuli kerran vastaani vaalea hämähäkki , vaikka pakkasta oli yli seitsemän astetta. Kuusenkäpylude askartelee tavallisesti kuusten latvoissa, mutta usein sen näkee myös lumella. Takaisin tullessani otus oli poissa. Lähempi tarkastelu osoitti, että se piilotteli allaan saalista. Mutta miksi lumikorento taivaltaa lauhalla säällä määrätietoisen näköisenä hangen pinnalla. Viime kevättalvena kontta32 -Pienellä maakiitäjäisen toukalla on mahtava purukalusto isossa päässään. Liike jähmettyy, henki säilyy Alkuja lopputalvella lumen pinnall a on enemmän elämää kuin keskitalvella, jonka hyytävä kylmyys ajaa melkein kaikki eläimet piiloon. Olen nähnyt tämän muutaman kerran
Olen tavannut hangell a kävelemässä usein myös sienija harsosääskiä. 33. Matoja taivaasta. D Jaakko Heinonen on vapaa kirjoiffaja ja luontokuvaaja Turun ja Porin läänin Koskelta. Tämän ruskeaan vivahtavan kärpäsen tapaa usein nököttämästä hangella luonteenomaisessa asennossa, etupää vähän pystyssä. Vasta sitten hyytyi vaaksiainen . Ne lentävät hyvin nollan tienoilla olevassa lämpötil assa. lima kylmeni nopeasti : puolessa tunnissa kamera jäätyi. joukosta! Omituisia lumivaaksiaisia lienee Suomessa kolme lajia. Hankikärpänen on outo siksi, että ihmi sten tavoin yksi löt ovat erikokoisia. Hankikärpäsellä on pitkät siivet, sillä kylmässä siiven lyöntinopeusjää pieneksi. vsk. Mitäpä ne sie llä tekisivätkään, vaihtolämpöiset ja perin haavoittuvat olennot. Olenkin ajatellut, että kyse voisi olla useammasta, toi silleen lähisukua olevasta lajista. Suomalaiseksi nimeksi sopisi hyvin hankikärpänen. la säil lä talvisääsket ovat tuttu näky hangella: ne pystyvät lentämään joten kuten, kun lämpötila on nollan vaiheilla. Lumisääskiä on siunaantunut Suomeen kymmenkunta sellaista laj ia, jotka ovat aikuisia myös talvella. Kai silloinkin joku tiesi, etteivät madot taivaalta tippuneet vaan nousivat ehkä veden pakottamina maasta. Varsinkin enti sinä aikoina toukki a esiintyi kuitenkin lumella joskus massoittain, jolloin puhuttiin erityisistä matosateista. Yhtä niistä kuvasin , kun se pisteli kohtuullista vauhtia pitkin hankea kuuden asteen pakkasessa. Suurin osa toukista oli sy lkikuoriaisia, mutta varmasti mukana oli myös maakiitäjäisten, kärpästen, vaaksiaisten ja pistiäisten toukki a, ehkä jopa lieroja ja änkyrimatoja. na asutuksesta. Matojen esi intyminen oli usein lehtiuutisen arvoinen. LauhoilSUOMEN LUONTO 3/96 55. Yritin tosissani miettiä, mikä on sen elämän tarkoitus ja syy. Näitä kaikkia olen itse nähnyt hangell a, en kuitenkaan koskaan pelottavia määriä. Paikalleen pakastuminen ei kuitenkaan ole hankihyönteiselle ongelma matkaa jatketaan, kun sää lämpiää. Hyönteislajeja on valtavasti, mutta vain muutamien laj ien toukkia tapaa hangelta. Se käyttää kuitenkin lentotaitoaan hyvin harkitusti . Hankikärpänen pystyy lentämään lauhalla säällä ja ehkä pienessä pakkasessakin . Ehkä olisi syytä olla huolestunut, kun suurista matosateista ei ole enää tullut tietoja. Kerran tapasin taman munkki maisella tyyneydellä elämään suhtautuvan kärpäsen talvisella kalliolla kaukaPerhoset ovat hyvin harvinaisia talvisilla hangilla. Moinen iljettävä ilmiö tietysti ennusti ajan hengen mukaan kamalia, vähintään nälkäv uotta tai sotaa. Entisinä aikoina suurta huomiota herättäneiden "matosateiden" tavallisimpia esiintyjiä olivat kauniin samettipintaiset sylkikuoriaisten toukat. Muuta en saanut mieleeni kuin sen, että lintujen takia on varmaan viisasta olla paikoillaan. Mietteliäs kärpänen Suosikkini hankihyönteisten joukossa on kärpänen nimeltään Scoliocentra nigrinervis. Tämä pieni kärsäkoi on niistä ehkä tavallisin
Vuonna 1596 alankomaalainen Willem Barents oli lähtenyt etsimään pohjoista meritietä Intiaan. Vuorokaudenajalla ei ole merkitystä, sillä arktista päivää riittää neljä kuukautta. Huippuvuoret kuuluu Norjalle, mutta kansainvälisen sopimuksen mukaan alueen luonnonvarat SUOM EN LUONTO 3/96 55. Tunnista tuntiin lähes tyyntä vedenpintaa, pienemp1a ja suurempia jäälauttoja, ei muuta. Valaanpyytäjien valtakausi Barentsin mukana Eurooppaan kulkeutui tieto kaukaisesta alueesta, jonka vedet kuhisivat valaita, hylkeitä ja merilintuja. Seuraavat kaksi vuosisataa olivatkin ryöstöpyynnin kukoistuksen aikaa. Siinä lukee "Svalbardi fundin" eli Kylmä rannikko löydetty. Alankomaalaiset, ranskalaiset, englantilaiset ja baskit teurastivat meren eläimiä minkä kerkesivät Hiilenlouhintaa, tutkimusta ja matkailua Tällä vuosisadalla kiinnostus kohdistui runsaisiin kivihiiliesiintymiin. " Mursuja lautall a", ruori ssa istuva jääluotsimme Helmer Kristensen toteaa. Hän ajautui niin ylös pohjoiseen kuin purjehtimalla pääsi ja näki terävähuippuisen merestä kohoavan vuorijonon, jolle antoi nimeksi Spitsbergen, Huippuvuoret. Edellinen ja samalla ensimArktinen mäinen merkintä alueesta löytyy islantilaisesta aikakirjasta vuodelta 11 94. vsk.. S ilmäparien ri vistö valpastuu kiikaroimaan horisonttia, mutta kestää tovin, ennen kuin kukaan pystyy hahmottamaan 34 kaukaisen tumman pisteen, jonka kokenut merenkulkija paljaalla silmällä ymmärsi mursuiksi. Origo-laiva puks uttaa verkkaan pitkin Jäämeren ulappaa
Norjan ohella vain Venäjä käyttää tätä oikeutta. Kooltaan saaret ovat noin viidenneksen Suomesta. Kivihiilenlouhintakin on hiipumassa. POHJOISNAPA FRANS JOOSEFIN MAA o C) oi ---ovat kaikkien maiden hyödynnettävissä. Sen sijaan tutkimustoiminta on vilkasta ja matkailuelinkeino laajenee. vsk. Aikanaan täällä kävivät niin Amundsen, Nansen kuin Nordenskiöldkin. Nykyään tutkitaan muun muassa meren eliöstöä, ilmastoa, jäätiköitä ja geologiaa; alueen mahdollisia öljyja kaasuvaroja on kartoitettu, mutta kaupallises35. paratiisi Huippuvuoret nousevat merestä tuhat kilometriä Suomesta pohjoiseen. SUOMEN LUONTO 3/96 55. 90°E I 1 1 1 I I I Huippuvuoret kohoavat merestä Suomen ja Pohjoisnavan puolivälissä. Norjalle kuuluva ..,p-ybmä on arktisen luonnon paratiisi. Pysyvän jään raja on merkitty vaaleanharmaalla ja kesän keskimääräinen jäätilanne tummemmalla harmaalla. , Luoimonkuvaaja Arno Rautavaara vieraili rsujen ja mainarien saarilla viime kesä ·· Mursu-uros on sekä paksuettä herkkänahkainen rapsutus on aika ajoin paikallaan, kun kamppailutkin jäuävät arpia. Jäälokki syö muun muassa jääkarhujen saaliiden tähteitä. Huippuvuorenunikon väri on kuin vahvempi painos jääkarhun turkin kellanvaaleasta. Kukkakasveja saarilla on vähän; kuvassa myös eräs rikkolaji
vsk.. Ylhäällä pahdan juurella kivet ovat niin irtonaisia, ettemme voi nousta kuvaamaan jääkyyhkyjä. Myrskylintujen saattelemana Viikon matkaamme pienellä mukavalla laivalla, kapteeni Per Engwallin johtama kymmenen hengen miehistö ja 28 matkustajaa. Pikkuruokki eli jääkyyhkypersoonallisuus tuhatparvessakin. Jalkojen alta luiskahtavat lituskaiset liuskekivet säätävät askelrytmiksemme yksi taakse, kaksi eteen. Monelle lapinkävijällekin tuttu sinirikko, paljakan väriläiskä. Kiipeämme upsalalaisen Ola Jennerstenin kanssa satoja metrejä ylös jyrkkää rinnettä. Linnut asuvat kylmää terassitaloa ti merkittäviä esiintymia ei ole löydetty onneksi. Jääkyyhkyn nauru Kaikkialta Longyearbyeniä reunustavilta vuorilta kaikuu 36 jääkyyhkyjen käkättävä nauru. Alueen "pääkaupunkiin" Longyearbyeniin pääsee suihkukoneella Norjasta. Perillä voi lähteä patikoimaan, hiihtämään, melomaan, moottorikelkkailemaan, kalastamaan tai laivalla saarten pohjoisille vesille asti mursuja ja jääkarhuja ihmettelemään. Vaivamme palkitaan toisen jos kolmannenkin kerran. Näkymä alas merelle on puhutteleva: suuret jääkyyhkyparvet kiertelevät viuhuen editsemme, sininen vuono, siinä kaksimastoinen hollantilainen huvialus täysissä purjeissa, taustanaan häikäisevän kirkas jäätikkö. Jääkyyhkyjä on laskeutunut pieniksi ryhmiksi sinne tänne pitkin louhikkoa. Hyvä päätös, si llä kumpareessa olevista koloista kuuluu vaimeaa vikinää. Rikkaat amerikkalaiset tulevat loistoristei lijällä, piipahtavat maissa, saavat kunniakirjan todis. Pääkaupunki palvelee Longyearbyenin siistejä ja värikkäitä rivitaloja myötäi levät yhtä värikkäiden, seuraavia lumikelejä odottavien moottorikelkkojen rivistöt. Kylänraitin vierellä tepastelee kiiruna, saarten ainoa ympärivuotinen lintu, ja räystäällä pulmunen syöttää poikastaan kuin meillä varpunen konsanaan. teeksi uhkarohkeudestaan ja poistuvat takaisin Amerikkaan. Napakettu eli naali elää Huippuvuorilla omassa maailmassaan eikä " sinikettuna" tarhassa. Matkalla alas päätämme levähtää tasaisella kumpareella. Linnut seuraavat uskollisesti laivaamme: pikkukajavat, muutama isolokki, mutta erityisesti myrskylinnut. Myrsky linnut saapuvat Huippuvuorille muuttolinnuista ensimmäisinä, jo helmikuulta alkaen, kun aurinko pitkän arktisen yön jälkeen ensi kertaa näyttäytyy ja vuonot ovat vielä jäässä. Heti kylään saavuttaessa liikennemerkki julistaa jääkarhuvaaran koko Huippuvuorten alueelle, syystä kyllä, si llä esimerkiksi keväällä 1995 oli 80-kiloinen jääkarhunpentu tappanut nuoren naisen aivan Longyearbyenin liepei llä. Lintujen paljoutta Huippuvuorilla pesii vakituisesti vain 30 lintulajia. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Kylän museo kertoo alueen luonnosta ja historiasta monipuolisesti; karttoihin ja kirjallisuuteen voi perehtyä Norsk Polarinstitutin kirjastossa. Kohta emonaalikin tulee lähettyvi lle ja istahtaa matkan päähän räksyttämään. Ovatko ne aina uusia lintuja, vai tekevätkö samat linnut kierroksen toisensa jälkeen. Kolojen suull a on ulosteita ja jääkyyhkynsiipiä. Jäykin siivin ne nousevat kuin aalloista syntyneinä ja pyyhkäisevät äänettöminä keulaa hipoen editsemme. Sitä Pohjankiislojen pahdan nimenäkin on Alkberget eli kiislavuori. Tämä nykyään kuivakiskoisesti pikkuruokiksi nimetty laji on maapallon runsaslukuisimpia lintuja, jotka pesivät valtaisina yhdyskuntina Huippuvuorilla ja muun muassa Grönlannissa. Linnut ovat kesyjä ja niitä on helppo valokuvata
Mursusafarilla Mursujen parissa koemme matkan hauskimmat hetket. Austfonna sulaa! Austfonna 9n Euroopan toiseksi suurin .jäätikkö, mutta lämpenevä ilmasto vie hitaasti sen mahdin. Pesimälinnuista eksoottisin on jäälokki, ylimmän Arktiksen asukas, kaikista näkemistäni linnuista vitivalkoisin. Pystysuora reuna nousee 40 metriä korkeana ja jatkuu yhtämittaisena yli 130 kilometriä. Kohti jään valtakuntaa Kun olemme täydentäneet vesivarastomme Ny-Ålesundissa, maailman pohjoisimmassa ihmisyhdyskunnassa, jatkamme kohti jäitä. Mitä siitä seuMyskylinnut kiertelevät kaikkialla Huippuvuorten lähivesillä. Jäätikön reuna on kuin veitsellä leikattu jäätelökakku. vastoin lintujen määrä on mykistävä. Vaikuttavimpia lintuvuoria on Alkberget pääsaaren koilliskulmassa. Laskeudumme laivasta jäälautoille ja pääsemme hitaasti lähestymällä kuvaamaan noita älati surumielisen näköisiä eläimiä muutaman metrin misen myötä. Muutama partahylje loikoilee jäälautalla, parvi grönlanninhylkeitä ui ohitsemme ja kolme lahtivalasta käväisee pinnassa. Kilometrien pituinen kallio kohoaa pystysuorana satojen metrien korkeuteen. Arviolta 100 000 pohjankiislaa pesii tällä vuorella. Jäätiköt ovatkin tutkimuksen pääkohteita. Muutamme reittimme Hinlopenin salmen kautta Nordaustlandetin eteläpuolelle ja saavumme Euroopan toiseksi suurimman mannerjäätikön, Austfonnan äärelle. 38 SUOMEN LUONTO 3/96 55. Maalauksellisen kauniin Liftefjord-vuonon perukassa tapaamme ensimmäiset jääkarhut, emon ja edellisvuotisen pennun sekä kolmannen näistä hieman erillään. raa, voi vain arvailla. Sulattaako ilmaston lämpeneminen Arktiksen. Raivoisat lapintiirat Longyearbyenin kaupunki on kaukaa katsottuna kuin ikiroudan pintaan puhjennut perennapenkki. Ajamme lähes kiinni jyrkänteeseen, lintujen äänet pauhaavat kuin valtavat urut. Varsinaisia petolintuja ei Huippuvuorilla ole, vaan petojen virkaa hoitavat isolokki, merilokki ja vähälukuinen isokihu. Mahtavat sulamisvesiputoukset syöksyvät reunuksen yli niin, jäätiköt sulavat, paitsi kesällä myös kaiken kaikkiaan ilmaston lämpeneAsema mursulaumassa ei ole sattumankauppaa vaan totisten koitosten tulos. ja merikihut tekevät väärään paikkaan eksyneen luonnonvalokuvaajan olon tukalaksi. Pyrimme kiertämään pohjoiskautta koillisimman suuren saaren, Nordaustlandetin, mutta jäitä on liikaa. vsk.. Viivymme paikalla puolisen päivää tarkkaillen karhuja, jotka vuoron perään käyvät herkuttelemassa hylkeenraadolla
Tiedottaja Neil Verlander Friends of the Earth -järjestöstä uskoo, että ohitustien rakentaminen pystytään vielä pysäyttämään, vaikka urakoitsijat ovat kaataneet ehkä jo viidenneksen uhattujen alueiden puista. Mursut makoilevat päivätolkulla jäällä ja kierivät omissa ulosteissaan. Yli tuhat vartiomiestä palkattiin häätämään protestoijia pois ohitustien tieltä. Tammikuun alussa selvisi, että lobbailuyritykset olivat epäonnistuneet: maan hallitus oli päättänyt rakennuttaa tien. Miten niitä voitaisiin varjella kaikkialle maapallolle levittäytyviltä ympäristömyrkyiltä. Mutta pahalle he haisevat. ympäristöissä. Ison eläimen näkeminen läheltä on aina sykähdyttävää. Vankkaan tutkimustietoon nojautuen osoitettiin, että vain raideja linjaautoliikenteen tukeminen voi Mexico City tukehtuu Näkymä laskeutuvan lentokoneen ikkunasta paljastaa 20 miljoonan asukkaan Mexico Cityn saasteongelman koko karmeuden. Silloin jääluotsimme Helmer Kristensen oli pienellä saarella joutunut kasvotusten nälkäisen jääkarhun kanssa ja puutteellisesti aseistautuneena hävinnyt kaksintaistelun. D 40 Liikenteen melu haittaa pesintää Hollannissa on tutkittu moottoritien melun vaikutusta lintujen pesintään. "Ratkaisu" ei kelvannut sen paremmin monille paikallisille asukkaille kuin Friends of the Earth ' in kaltaisille ympäristöjärjestöillekään. Newbury on tammikuusta lähtien kuulunut etusivujen ja pääuutislähetysten ykkösuutisiin. Välillä se käy uimassa ja nousee taas lautalle, ravistelee kuin koira. Vartiomieheksi pestautunut lehtimies paljasti, että vartioliikkeet ovat törkeästi rikkoneet Heimo Rajanicmi/LKA vat tilata ilmaisen englanninkielisen kirjasen Hollannista. Suvi Arapkirli Konservatiivihallitus ratkaisi ongelman perinteisesti: rakennetaan monikaistainen ohitustie. Mukaan tilaukseen viitenumero P-DWW-92-709. Tammikuun lopulla sitä kiristettiin väliaikaisesti: uusi kahden päivän SUOMEN LUONTO 3/96 55. Tien rakentaminen yritettiin estää lakien avulla. Kaupunkia tuskin näkee ennen kuin kone sukeltaa sitä kattavan keltaisen pilven alle. Tiet häiritsevät lintuja enemmän kuin ennen luultiin. Asiasta kiinnostuneet voiBritit taistelevat liikennepolitiikasta Maantieliikenne lisää ilmansaasteiden määrää eniten myös Britanniassa. Avomaalla pesivät lajit ovat metsälintuja herkempiä liikennemelulle. Kirjan nimi on Predicting the Ejfects of Motorway Traffic on Breeding Bird Populations ja tilausosoite: Road and Hydraulic Engineering Division, PO Box 5044, GA DELFT, The Netherlands. Verlander sanoo, että Newbury pakottaa hallituksen kääntämään liikennepolitiikkansa koko suunnan. Tämä moottoritie pilaisi täydellisesti kaksi kaunista jokilaaksoa ja jyräisi alleen kolme viheraluetta, joita pitäisi lakien mukaan nimenomaan suojella niiden tieteellisen arvon vuoksi. Tutkimuksen tulokset vaikuttavat moottoriteiden suunnitteluun etenkin suojelualueilla ja EU:n erityisen silmälläpidon kohteena olevissa Töyhtöhyyppä on yksi monista lintulajeista, joiden pesintää liikenteen melu häiritsee. Mutta yhtä hyvin puolitoista kuukautta myöhemmin sattunut onnettomuus olisi voinut osua meidänkin matkallemme. Kaikille on selvinnyt, että Newburyssä kiistellään koko maan liikennepolitiikan suunnasta. Se on ikuinen vaeltaja, aina matkalla etsimässä syötävää. Samaan aikaan tämän sivistyneen virkakoneistolobbailun kanssa Newburyn metsiköihin nousi kuusi anarkistisen vapaasti järjestäytynyttä protestileiriä. Niihin muutti moni ssa muissakin tietaisteluissa kouliutunut muutaman sadan aktivistin joukko. Huippuvuortenkin jääkarhuista on todettu yhtä suuria PCB-pitoisuuksia kuin Itämeren hylkeistä! Jääkarhu on karun arktisen luonnon valtias. Arktinen paratiisi päästä. Utelias karhu kiipeilee ketterästi jäälohkareikossa ja tulee lopulta 15 metrin päähän. Eläimet röhnöttävät jäällä, nostavat välillä päänsä pystyyn, örisevät ja puuskuttavat kuin ylipainoiset ihmiset portaikossa. Lähteeköhän laivan keittiöstä kiinnostavia tuoksuja. Meitä onnisti, näimme ja koimme enemmän kuin uskalsimme odottaa. Linnut huomioon ottavien tielinjausten ohella vahinkoja voidaan pienentää meluvalleilla, leikkauksilla ja nopeusrajoituksilla. Siksi Newburyn ohitustiestä käydystä kamppailusta on tullut ratkaisevan tärkeä. Kermankeltaista ja turkoosia Herätys ja kannelle! Aivan edessämme kävelee jääkarhu nuuskien ja katsoen meihin päin. He rakensivat itselleen maanalaisen käytäväverkoston ja puumajojen muodostaman kaupungin. ratkaista ongelmat. Poliisi puolestaan on käyttänyt tähän mennessä lähes seitsemän miljoonaa markkaa Newburyn operaatioon. Newbury on tukehtumassa raskaisiin rekkakuljetuksiin ja henkilöautoliikenteeseen. Ja mursu on iso; vanha uros voi painaa 2700 kiloa. Niiden uloshengityksessä on tyrmistyttävä toissapäivänä nautitun kampasimpukka-aterian löyhkä. Newburyn kaupungin läpi kulkeva valtatie A34 yhdistää Keski-Englannin suurkaupungit etelärannikon satamiin ja lomakeskuksiin. Herkin oli käki, jolla vaikutus ulottui jopa noin kilometrin päähän tiestä. Kaikki mikä liikkuu, on jääkarhun mielessä mahdollista ruokaa. vsk.. Noin 75 prosenttia metsässä pesivistä lintulajeista epäonnistui joskus pesinnässään, kun liikenteen melu peitti niiden laulun. Isoilla uroksi lla on kyljissään verestäviä arpia muistona toisten uroitten kanssa käydyistä valtataisteluista. Siellä vartijoiden ja poliisien tuhatpäinen joukko yrittää häätää protestoijat pois tietyömaan alta. Jääkarhu on rauhoitettu, ja sen kanta onkin varsin vahva; Huippuvuorten ja Frans Josefin maalla elää peräti 5000-7000 yksilöä. Juha Valste palkkausta koskevia lakeja ja että vartijoita on yllytetty pahoinpitelemään protestoijia. Mustapyrstökuiri häiriintyi vielä runsaan kilometrin päässä tiestä, ja myös kiurujen, töyhtöhyyppien ja taivaanvuohien pesintä epäonnistui usein. Kentällä odottaa hengen salpaava, pahanhajuinen kaasuseos, joka panee silmät vuotamaan. Meksikossa astui vuosikymmenen alussa voimaan laki, joka määrää pitämään ajoneuvon levossa yhtenä päivänä viikossa
ULKOMAILTA -,r-;..'{'., , "".~ · ',-:;%' __ 'r A rno Rau1avaara/LKA Camarguen kosteikot ja niityt Rhonejoen suistossa Ranskassa ovat ainutlaatuinen luontoparatiisi. Muuttohaukkojen määrä romahti Brittein saarilla 1950ja 1960-luvulla. Hyljekiintiötä lisättiin, vaikka kanadalaiset tutkijat samaan aikaan kertoivat kansainvälisessä kokouksessa Floridassa, ettei Kanadan grönlanninhyljekannan kokoa, muutossuuntia tai vaikutuksia kalastukseen tunneta. Aluetta ovat suojelleet monet tekijät: tieverkko on puutteellinen, majoituspaikkoja ei juuri ole ja suurin osa maasta on yksityisomistuksessa. Uhattu Camargue Rhone haarautuu Arlesissa Etelä-Ranskassa kahtia. Meksikon Vihreät ja muut ympäristöryhmät haukkuivat ne maan suurimmissa sanomalehdissa tehottomaksi silmänlumeeksi. Luvassa olisi myös rahaa Euroopan unionilta. Kanadaa Lontoossa edustava Royce Frith selitti asiaa Financial Timesille: "Valtavan, kasvavan hyljelauman ruokahalu on kohtalokas kutistuneille turskakalakannoille. Toistaiseksi tämä ei ole tullut kenellekään mieleen: taksit ja linjurinrämät käyvät asemilla turhaan tuntitolkulla joka päivä. Myönteinen kehitys uhkaa kuitenkin kääntyä uudeksi romahdukseksi. vuodessa. Kaksinkertaistettuun pakkolepoon liitettiin myös uusia rajoituksia teollisuudelle. Viranomaisten mukaan silta "poistaa alueen eristyneisyyden" suurin osa paikallisasukkaista tosin vastustaa siltaa. Camargue on Ranskan ja Euroopan tärkeimpiä kosteikkoja. Nyt Camargue on uhattuna. Takavarikointi koskisi kipeimmin köyhimpiin autoiMuuttohaukat vaikeuksissa. Cornwallissa on sekä pesivien parien että pesää kohti lentoon päässeiden poikasten määrä selvästi pienentynyt. Juha Valste asukkaiden elinoloja. Maataloudessa käytettyjen torjuntaaineiden vaihtamisen jälkeen kanta elpyi ja on nykyisin reilusti yli 1000 paria. D lijoihin. Lisäksi 2,5 miljoonalta autoilijalta kerätty raha ei ohjaudu julkisen liikenteen kehittämiseen. Alue on kuuluisa valkoisista hevosista, mustasta karjasta ja ruusunpunaisista flamingoista. Se maanosamme ainoa paikka, missä suuri määrä flamingoja pesii säännöllisesti. Monet vaativat järeämpiä keinoja, kuten vanhojen, katalysaattoria vailla olevien autojen poistamista liikenteestä. Haarat ja Välimeri rajaavat Camarguen, 900 neliökilometriä suolarämeitä, laguuneja ja laitumia. Tyhjäkäynnin kieltäminen ja siitä sakottaminen sitä vastoin toisi varmasti tuntuvia tuloksia nopeasti. Tämäkään ei ole ristiriidatonta suurten tuloerojen Meksikossa. Liikenne ja teollisuus tupruttavat taivaalle puhdistamattomia kaasujaan, jotka Kanada hylkäsi hylkeet Kanadan kalastusministeri Brian Tobin ilmoitti joulukuussa, että maan grönlanninhylkeiden metsästystä lisätään: vuonna 1995 niitä ammuttiin 186 000, ensi pyyntikaudella 250 000. Kaikki hylkeenpyytäjätkään eivät hyväksy hallituksen toimia, sillä ne lisäävät hylkeenpyyntiin ja hyljeteollisuuteen kohdistuvia paineita. vsk. liman sekoittumattomuudesta johtuva lämpötilainversio on pahimmillaan vuoden alkukuukausina si lloin Mexico Cityn ilmanlaatumittarit näyttävät punaista yhdeksänä päivänä kymmenestä. Siksi 70 luonnonsuojelijoita, metsästäjiä, kalastajia ja maanviljelijöitä edustavaa järjestöä on liittoutunut vastustamaan hanketta. Samaa selitystä tosin valailla täydennettynä tarjottiin Norjassa kalakantojen ja kalastuksen romahdettua 1980-luvulla. Pauliina Raento 41. Jos hylkeitä ei vähennetä, kalaa ei jää kenellekään." Kanadan hallitus on toistuvasti selittänyt maan itärannikon kalastuselinkeinon surkean tilan johtuvan hylkeistä. Suojelijoiden mukaan sillan rakentaminen ava1s1 alueen massaturismille. Asiaan perehtyneet hallituksen omat tutkijat kuitenkin olivat osoittaneet Kanadassa, että turskan väheneminen johtuu liiasta kalastuksesta. Viranomaiset aikovat korvata Rhönen yli autoja vieneen pienen autolautan maantiesillalla. Hän arvelee BBC Wildlife -lehdessä, että myös uusi väheneminen johtuu torjunta-aineista, erityisesti talviohraja maissipeltojen ruiskuttamisesta. Camarguen alueella elää vakituisesti 7000 ihmistä ja siellä käy noin miljoona matkailijaa. Lisäksi hyljesaalis on erittäin vaikea markkinoida, ja vaatii valtiolta suuria tukiaisia. Vastustajat pelkäävät, että rakentaminen jatkuu sillan valmistuttua: pitkään on puhuttu valtatien vetämisestä läpi Camarguen eteläosien liittämään Marseille ja Montpellier toisiinsa. Arvostelijoiden mielestä kyse on politiikasta, joka ei paranna kaupungin SUOMEN LUONTO 3/96 55. ajokielto koski yksityisautoja ja jakeluajoneuvoja. BBC Wildlife laakson yllä pysyttelevä kylmä ilmamassa pitää tehokkaasti kaupungissa. Samoin näyttää tapahtuneen muillakin intensiivisesti viljellyillä alueilla. Dick Treleaven liitti Cornwallin muuttohaukkojen romahduksen 1950-luvulla ensimmäisenä torjunta-aineisiin. Camarguen tunnuslintu on flamingo, jonka pesimäpaikkoja tiesuunnitelma uhkaa. Ympäristöjärjestöt ovat myös uhanneet boikotoida esimerkiksi kanadalaista lohta Britanniassa, jos kiintiötä todella suurennetaan
Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Meidän poloisten puolesta on onneksi vastannut Pertti Töttö otsakkeella Kaikenkarvai et ystävämme tamperelaisen Lintuviesti-lehden 3/95 pääkirjoituke a. Maastossa käpytikka kuuluu yleensä vain "taustakohinaan", eli sitä ja sen tavanomaista hiljaista puuhailua rungolla ei yleensä seurata saati kirjata muistiin. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Valitettava tiedeuskoni neuvoo minua vastaamaan ensimmäiseen kohtaan, että on ihmisten aliarvioimista nähdä moisia mörköjä. Hinnoittelun perusteluita koskeva kirjoitukseni ilmestyy maaliskuussa Luonnon Tutkija -lehdessä no 1/96. Mielestäni sillä voidaan edistää luonnonsuojelun tavoitteita. (Töttö toteuttaa lehdessään vanhaa ohjetta, että kirjoittakaa pojat pieniin lehtiin uuria juttuja.) Tulkitsen Koskimiehen viestiksi, että rauhoitettujen eläinten ja kasvien yksilöiden arvoja ei olisi pitänyt laskea seuraavista syistä: kansa saa yksioikoisia käs ityksiä luonnonarvoista, hintojen laskuperusteet ovat kelvottomia (ainakin osuuteni niistä), hinnat ovat osa tuomittavaa ympäristöekonomista hyötya jattel ua. Kohtalainen tyytyväisyyden hyrinä on tähän asti kuulunut tilastollisiin manipulointeihini paneutuneiden joukosta (kenties he ovat olleet unessa?), kunnes yksi entinen hyrisijä (Koskimies) on kokenut äkkiherätyksen ja puskee nyt kaikkea mikä liikkuu. Sitten kävi läskillä." Molemmat havainnot ovat kotipihastani . Kirjaanpa tästä eteenpäin huhtikuisten käpytikkojen touhut vähän tarkemmin! Ilkka Sten Mikkeli Tiedeusko ja rauhoitettujen lajien hinnat Pertti Koskimies tuomitsee rauhoitettujen eläinten ja kasvien hinnoittelun (SL 1/96). Numerossa 11 /95 (s. Mainitsematta jäi yksi tilan asukas, vanha emäntä Anna Mäkinen. jouluSUOMEN LUONTO 3/96 55. Ympäristön rakentaminen toi paremman tien ja kevyen liikenteen väylän; risteystä jouduttiin siirtämään.ja puronotko sai väistyä, kertoo kuvaparin ottanut Jouko Veikkolainen . Ml ELI PITEITÄ KESKUSTELUA IENNEN JÄLKEENI Lähellä Järvenpään keskustaa oli säilynyt viehättävä puronotkelma, jossa keväisin kukkivat keltavuokot ja mukulaleinikit. Mikä rei 'ittää koivun tuohta. Koska hän katsoo löytäneensä vakavia epäkohtia, hänen olisi pitänyt ilmaista kantansa jo valmistelutyön aikana. 42 "Hiljaisista" käpytikoista löysin vuosikymmenten havainnoistani enimmäkseen vain lukumäärämerkinnät, parhaimmillaan sukupuolimerkintöjä. Ajoimme mieheni kanssa Keski-Suomesta ja käännyimme Tampereen-Lahden tieltä Hämeenlinnaan päin 27. Kaivoin vanhoja havaintojani käpytikan mahlanjuonnista. Kolmanneksi, olen tosiaankin Koskimiehen kanssa eri mieltä ympäristöekonomiasta. 1996; Blackwell Science, Cambridge, Mass.). Voi olla, etten ole kirjannutkaan havaintojani koivun kaarnan rei ' ittämisestä, vaikka olen sitä maastossa seurannut ja vaikka tuon tuostakin koivuklapeja pilkkoessani sattuu käteen pölkky, jossa näitä reikiä näen. Hunter, Jr. Oudoksun sitä, että Koskimies osallistuttuaan ympäristöministeriön työryhmän jäsenenä lintujen arvojen tarkistustyöhön ja arvoituaan silloin hinnoittelun perusteluja koskevan käsikirjoitukseni tekeytyy ulkopuoliseksi hinnoittelun tuomitessaan. Kulki runkoa ympäri renkaaksi hakkaamiaan reikiä pitkin ja lipoi kielellään tihkuneet mahlapisarat. Toisen kohdan o alta olen jäävi, joten lienee parempi että halulliset ottavat itse kantaa. Kiinnostus kohdistuu vain sen huomiota herättävään touhuun, jota tällä energisellä lajilla toki riittää loputtomasti . 52) Kauri Mikkola vastasi lukijakysymykseen koivun tuohen rei'ittäjistä. Hyvät maastomuistiinpanot tavanomaisista ilmiöistä auttavat oivaltamaan olennaisia biologisia perustotuuksia, kuten Antti Reinikainen käpylintujen esiintymistä koskevalla julkaisullaan jo 1930-luvulla osoitti. Ihailen Reinikaista, jonka tiedän kautta aikojen kirjanneen lintuhavaintoihinsa muun muassa yksityiskohtaiset ruokailuhavainnot (kaikista?) tavallisista lajeista. Väisänen yli-intendentti Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinmuseo Pientilan väkeä Artikkelissamme Pientilat kylmenevät (SL 2/96) kerrottiin Valkeejärven tilasta Kurun Parkkuussa. Liian tavanomaista. Toimitus Näimmekö haloo. Tässä en voi ryhtyä esittemään alan viisauksia, mutta laaja katsaus on tuoreessa käsikirjas a Fundamentals of Conservation Biology (Malcolm L. Niitä piti mielikuvieni mukaan löytyä runsaasti, mutta onnistuin tähän hätään jäljittämään vain seuraavat: "26.4.1978 Mikkeli, Seuralankatu 1; käpytikka ryökäle hakannut vaahteroihin reikiä, joista mahla virtaa; 11.4.1982 Mikkeli , Seuralankatu; koiras naputteli pieniä reikiä mongolianvaahteraan ja lipoi kielellään tihkuneet mahlapisarat. Ympäri töekonomiaa esittelee helppotajuisesti kirja The Economic Value of Biodiversity (David Pearce & Dominic Moran 1994; Earthscan, London). Risto A. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Lemmikit, lehtopalsamit ja virmajuuret koristivat notkoa kesän edetessä. vsk.. Omien havaintojeni perusteella voin täydentää seuraavaa: käpytikka ilmeisesti aivan säännöllisesti keväisin tekee koivun tuoheen ja muihinkin mahlaa juokseviin puihin reikiä nimenomaisesti mahlanjuontitarkoituksessa. Teki tätä ainakin kymmenisen minuuttia. Kirjoitus liittyy hänen viimeaikaiseen kritiikkiinsä, jonka kohteena ovat olleet erilaiset tiedon ja järjen ylivaltaan tukeutuvat tiedeuskoiset. Se selittää muistiinpanot ja tarkan seuraamisen
Myös huoneisesta sivusuunnassa. Sen luodon ympärillä kalastin usein, koska oli helpompaa suunnistaa sen tuntumassa kuin aavalla jäälakeudella. Se istui häntänsä varaan ja arv ioi tilannetta ilmaa haistellen. vsk. Järven ainokaisella luodolla kasvoi muutama leppä. Pakkasta oli tuolloin noin 15 astetta, joten sateenkaari se ei ollut, ja arvelimme sen syntyneen lumikiteistä. Mielessä käv i liuta tuttuja eläimiä koirasta rusakkoon. on niin ohut, ettei se peitä näkyvyyttä vaan saa aikaan kauniin värillisiä, sateenkaarimaisia haloja. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Alpo Roikola Kaunis arktinen halonäytelmä tapaninpäivänä Luopioisissa. Mistä siis ihmeellinen "kasvuvaatimus", kun nykyisen energiansäästöön tähtäävän talouden luulisi suosivan matalia huoneenlämpöjä ja yleensäkin pienempää sähkönkulutusta. kuuta kello 12 ja 13 välillä. Kun kalaa ei tule, saattaa ajatus harhailla ja katse kulkea pitkin rantoja mitään erikoi sta tai kiinnostavaa havaitsematta. Kokoa sillä ei voinut olla kovin paljon. Kaikesta päättäen se oli tulossa suoraan minua kohti . Avovettä sen kulkusuunnassa ei aivan läheltä löytyisi. En voinut vastustaa kiusausta olla kokeilematta sen päättäväisyyttä. Olinhan minä sen matalasta perspektiivistä katsoen ainoa kiintopiste, johon se saattoi turv autua. Järvi ei ollut kovin suuri , vain muutaman kilometrin pituinen ja parin levyinen. Olemmeko nähneet halon. Marko Pekkala Liikaa lämpöä SL 9/95 neuvoi Kuluttajan valinnat -palstallaan, että 21 asteen huoneenlämpö on "ihanteellinen lämpöti la sekä ihmisen terveyden että energiatalouden kannalta." Ymmärrän kyllä energiatalouden näkökulman, TOSITAPAU KSIA PiisamiTampereen Pyynikin koulun kokoelmista. Olin lähtenyt piikille heti aamusta kuten niin monesti sinä talvena. Varsinkin sellaisena sumun hämärtämänä päivänä. Täysin samanlainen näkemämme ei ollut, mutta yhtäläisyyksiä löytyy. Arkailematta piisami kävi kiinni saappaan syrjään talttahampaillaan. Tarkalla tuijotuksella saattoi arvata, että jotain elävää se oli. Edellisenä päivänä ja vain muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoisempana eli Luopioisissa onnistuttiin kuvaamaan samankaltainen halonäytelmä (kuvassa). Mutta mikään ei tuntunut täsmäävän täman kulkijan ulkonäköön ja tapaan liikkua. Ennen pakkasten tuloa jopa 20 asteen raja oli mahdoton haave. Viimein, ties mistä kaukaa taaperrettuaan piisami oli aivan edessäni ja pysähtyi hölmistyneenä. Otuksen kokoa ja etäisyyttä oli vaikea arvioida. Etäisyyttä oli enää muutama kymmenen metriä, kun jotain ennen nähtyä alkoi hahmottua. K uvaaja oli liikkeellä autollaan osuessaan mikroskooppisten jääkiteiden maanpäälliseen virtaan. Katselin sen hoippuvaa menoa alakuloisena. Tumman kuparinruskea turkki ja pitkähkö rotanhäntä tulija oli piisami. Järven kaikinpuolista elottomuutta ihmetellen katsahdin taas kohden vastarantaa, josko muita onkijoita olisi tullut jää!SUOMEN LUONTO 3/96 55. Enempiä näytteitä otuksen menohaluista en kaivannut. Jollain tavalla tuli epämiellyttäva mutta samalla jännittyneen utelias olo. Olin yksin, muita pilkkijöitä ei näkynyt. Omat patterinventtiilimme kuitenkin korjattiin syyskuussa, ja korj aus olikin melkoinen helpotus, sillä aikaisemmin lämpötila saattoi hurjimmillaan nousta 24-25 asteeseen! En tiedä, johtuuko sitten talomme 70-luvun mallin mukaisesta ylettömästä tiivistämisestä, mutta lämpötilaa on yhä mahdotonta saada alle 20 asteen, vaikka patterit olisivat aivan kylmät. Hetken emmittyään eläin päätti jatkaa matkaansa entiseen suuntaan. Eläimen tulo suoraan kohti ei tuntunut enää yhtään kummalliselta. Kameraa ei harmiksemme ollut mukana, ja koko näky olisi hautautunut muistojen joukkoon, ellemme olisi nähneet juttua Tenon outo halo (SL 1 /96). Muutamat sivuaskeleet kohti tulevalta kurssilta alkoivat antaa kuvaa otukmutta aikaisemmat suositukset olivat muistaakseni 20 astetta päivällä ja 18 astetta yöllä. Timanttipöly on arktisissa ilmastoissa maan pinnalla liikkuva, paikallinen jääkide-esiintymä, joka Vaeltaja Siinä kostean sumuisessa alkukevään päivässä ei ollut mitään erikoista. Samana ja edellisenä päivänä eri puolilla Keski-Suomea havaittiin useita hienoja "timanttipölyn" (englanniksi "diamond dust") aiheuttamia halonäytelmiä. Asun itse 70-luvun lopussa rakennetussa rivitalossa, jonka lämmitysjärjestelmän pe russäätöä ei vieläkään ole tehty kustannussyihin vedoten, sillä remontti maksaisi koko 15 osakkaan yhtiössä 30 000 mk. Töitä kun ei ollut, saattoi yhtä hyvin kulkea kalassa. Ojensin tukevan numeroa 44 olevan saappaan kulkijan tielle. le. Anneli Suhonen-Laakso Kyllä, ilmiö on todennäköisesti ollut halo. Jäälle oli ilmestynyt tumma piste. Teksti ja kuva: Jyrki Luukkonen 43. Yhtäkkiä huomasimme etuvasemmalla sateenkaarimaisen valomuodostelman, joka näkyi erittäin kirkkaana ja leveänä muutaman ajokilometrin ajan. Auringon läpi kulkeva pystysuora auringonpilari kimaltelee yksittäisissä jääkiteissä lumipenkkaa vasten. Piste näytti liikkuvan, ja se kasvoi hitaasti. Lintu se ei ollut, ja nisäkkäitä jäällä näki aniharvoin. Ehkä katse kiinnittyy maataloon tai kesämökkiin ja tulee ajatelleeksi millaisia ihmisiä niissä tapaisi. Pysyi n paikallani ja päätin kestää mikä tahansa sieltä olikin tulossa! Otuksen kulku oli suoraviivaista ja käynti keinutuolimaista nyökkimistä. Tai sitten korva tavoittaa variksen, joka vaivihkaa lähestyen tarkastaa avantojen reunoja ruokapalan toivossa. Paikka ja aika vain olivat perin oudot. Syytä sen vaellukseen aavalla jäällä saatoin vain arvailla. Ketään ei näkynyt, mutta jotain silmiini osui jään, lumen ja sumun harmaudesta. Vesi oli mukavan kirkasta ja kalaa sai kun sattui ahvenparvi kohdalle
Edellä esittämieni tulosten mukaan pääsyy kuusen kasv un alenemiseen 1990-luvulla eivät ole ilmansaasteet vaan säiden normaali vaihtelu. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA den välillä on käsittämättömiä eroja: alakerrassa istutaan 21-21 ,5 asteessa, ylhäällä parhaimmillaan 19 asteessa! Voitte siis arvata, että pidän viileistä huoneista, sillä ne piristävät ja terästävät työntekoon, ja saan pitää sisälläkin päällä kunnon villapaitaa. Harsuuntuminen ja panostus juuriin näkyvät sekä puun kurjassa ulkonäössä että kasvussa. Ketju Etelä-Suomen kuusten ajoittaiseen kurjistumiseen ja elpymiseen on arvioni mukaan ME OLTIIN LAPISSA l"\0OlfORI KEL KKA5AF.ARI LLA uAAJETTl\N IHAN OIKEESTI POROKOLARI.~~., seuraava: Kuusi on juuristoltaan pinnallinen, rehevillä (savi) mailla kasvava puulaji, joka sateisina vuosina saa yllin kyllin vettä ja ravinteita. Syiksi alenemiseen on tarjottu niin säitä kuin saasteitakin. Näin kävi muun muassa 1973 ja 1989, jotka ovat kuusen runsaimmat käpyvuodet moneen vuosikymmeneen. Ilmatieteen laitoksen sääti.. Sateiset kesät käänsivät puiden kasvun jälleen nousuun kuten aina ennenkin. 44 lastot osoittavat selvästi, että Etelä-Suomen touko-kesäkuut ovat muuttuneet 1980-luvun puolivälin jälkeen aiempia kuivemmiksi. Jos kuitenkin joku osaa selvittää, mistä lämpö huoneistoomme tulee, kun ei ainaban pattereista, niin olen kiinnostunut tietämään! Välimme naapureihin ovat varsin lämpimät, joten hekö toimivat seinän läpi meidänkin pattereinamme. Lisärasitetta Etelä-Suomen metsille ovat kuivuuden ohella antaneet viime aikoina kolme vuosisadan lämpimintä (tammimaaliskuun keskilämpö 1989, 1990 ja 1992 Jokioisilla) ja kaksi erittäin kylmää (1985 ja 1987) talvea kahdeksan vuoden jakson aikana. Kasvuanalyysien mukaan kuusikoiden kasvu myötäilee touko-kesäkuun sademäärää ja eclellisen kesän lämpötilaa . Uusimman arvion teki tässä lehdessä ( 1/96) tutkijaryhmä Y1jö Norokorpi, Erkki Lähde ja Olavi Laiho, joiden mukaan "nykyisenlaajuinen tuho voi johtua vain ilmansaasteista". Vuosisatojen mittaisten lustoja ilmastosarjojen tarkastelu antaa tutkijalle tarpeellista varovaisuutta kasvun vaihtelun tulkintoihin. Yltäkylläisyyden vallitessa puut kasvattavat paljon neul as ia jättäen juuret vähemmälle huomiolle. Tuoreimmat vuosilustoanalyysit osoittavat, että männyn ja kuusen kasvu on alentunut erityisesti Etelä-Suomessa 1980-luvun puolivälin tasosta. Kasv un romahdus 1970-luvun puolivälissä oli samanlainen kuin 1920-luvulla ja 1950-luvun vaihteessa ja aiheutui kuivuudesta. Monin paikoin alkukesän sademäärät ovat pudonneet noin puoleen vajaassa kymmenessä vuodessa. Kuivien vuosien yllättäessä tuuhealla, pienijuurisella kuusella ei ole henkiin jäädäkseen muuta mahdollisuutta kuin varistaa osa haihduttavista neulasistaan pois (harsuuntua) ja ruveta kasvattamaan lisää juuria. Keski-Euroopassa metsätuhokeskustelu käynnistyi ensi kertaa jo 1970-luvun puolivälissä. Jatkuvasti nollan yläpuolella pysyttelevä talven lämpötila saa kuuset hengittämään itsensä heikkoon kuntoon aikana, jolloin juurten vedenotto on estynyt. Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitos MA 5NOUKKAILIN MUN UUDELLA LUl-'IILAIADALLA JA MELKEIN OPIN TEKEEN NOU56RÄPIN .~ 1 Käyttöku va/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO 3/96 55. Neulaskadon ja joitakin vuosia jatkuneen havupuiden heikentyneen kasvun perusteella alettiin puhua yleisesti metsäkuolemasta, jonka uskottiin nopeasti autioittavan suuria metsäalueita. Tämä varovaisuus (tarkastelu) puuttuu alussa mainitun tutkijaryhmän ennusteista. Vuosilustoanalyysit osoittivat myöhemmin, ettei tilanne ollut niin toivoton kuin aluksi luultiin . vsk.. Suurinta ihmetystä ei tällä hetkellä herätä tutkijapiireissä Keski-Euroopan metsien kasvun aleneminen vaan päinvastoin koko tämän vuosisadan jatkunut puiden kasvun lisääntyminen. Kasv un lisääntymisen pääsyyksi arvellaan typpi laskeumaa, joka on moninkertainen Suomen lukuihin verrattuna. TAAS KOULU"TYON PARIIN LAPSET .. TERVETULOA VIRKIS-rYNEINP... Lämmin kesä puolestaan saa kuusen tekemään seuraavana vuonna runsaasti käpyjä ja kasvamaan heikosti. M\TENKÅSE LOMP-MENI" .. Tuomo Tarvas Oulu Mikä vaivaa Etelä-Suomen kuusikoita. Viime vuosina Suomessa on keskusteltu vilkkaasti milloin kuusten, milloin taas mäntyjen ja koivujen ajoittaisesta heikosta kunnosta ja kasvusta. Veden tärkeys kuusen kasvulle on helppo ymmärtää. Sateiset vuodet korjaavat jälleen tilanteen, kuten ovat tehneet jo useita kertoja tällä vuosisadalla
Meille tuli juuri kotiin varoitus vuokrankorotuksesta, johon on syynä muun muassa se, että jätteitä ei lajitella. Sitä paitsi paperinkeräyksestä ei suinkaan hyödy vain Suomen metsäteollisuus vaan myös metsät sekä lukuisat paperinkeräystä harjoittavat pikkuyritykset. "-''"""" ,.,.,,."' '"'-''__,,.,-;uskoa niitä hymähteleviä ja kyynisiä miehiä, jotka olisivat halunneet jo aikaa sitten panna kaiken moskan uuniin. vsk. Ihmiset tuntuivat olevan innoissaan, kun saivat vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Kysymys on usein motivoinnista. Lisäksi aitauksessa on tuon tuostakin pöytiä, kaappeja ja muita lisäkustannuksia aiheuttavia tavaroita. Tuli vain mieleen, että voisinhan minäkin yrittää motivoida naapureitani . Näin varmasti onkin. 45. Lisäksi me voimme milloin tahansa tilata Kierrätyskeskuksen auton hakemaan kotoa tarpeettomaksi käyneet huonekalut ja kodinkoneet. Olisiko sittenkin pitänyt TILAA SUOMEN AINUT Luontokuvauksen erikoislehti Luonnonkuvaaja • 4 numeroa / vuosi • Koko A4 • Uusinta tietoa luontokuvauksesta • Lukijakilpailu SUOMEN LUONTO 3/96 55. -.::t1 :::> ;;: ....J N ....J rJ) 0.. Metallinkeräysastioita ja vaatteiden keräyspisteitä on siellä täällä, ja ongelmajätteet haetaan kuorma-autolla pari kertaa vuodessa. Jätehuoltomääräyksistä huolimatta biojäteastiat kumisevat tyhjyyttään ja sekajäteastioista kierähtelee roskapusseja maahan. "Minähän en metsäteollisuudelle tee ilmaista työtä", sanoo muuankin naapuri ja nakkaa sanomalehtensä roskiksiin. Yuokrankorotusvaroituksen sijasta meidänkin talon asukkaille on kerrottava, että jätteiden lajittelu pidentää kaatopaikkojen ikää ja biojätteiden kerääminen ja kompostointi palauttavat ravinteet luontoon. E Vl >-M Vl E1 0. Selvää rahaakin säästyy, sillä biojäteastian tyhjennys on puolet halvempaa kuin sekajäteastian, ja kun ruokajäte ja paperi ovat pois sekajätteistä, astiat täyttyvät hitaammin . Lajittelu toimii siellä missä jätteitä syntyy paljon. Niin, että kyllä ihmiset taas vamman innostuvat parantamaan omaa ympäristöään, kun heille vain annetaan tietoa! Alice Karlsson P.S. Suurin syy jätteiden vähenemiseen on rakennusjätteen hupeneminen, mutta oma merkityksensä on määräyksillä, joiden mukaan muun muassa ruokajäte, puu, pahvi ja paperi on kerättävä erikseen. YTV :n hyötykäytöstä vastaava virkamies lateli minulle tosiasioita jätehuollosta. Missään muualla Suomessa ei ole niin hyviä mahdollisuuksia lajitteluun ja kierrätykseen kuin Helsingissä. <( w t :::> :r: M ....J -.::t<( :<( N z ....J rJ) 1 rJ) C/) <( 1 z :::> :::l z E 1 tM rJ) 0.. Täällä biojätteet ja paperi haetaan kiinteistöltä, ja lähietäisyydellä ovat astiat lasille ja paristoille nykyisin myös tölkeille. Pääkaupunkiseudun kaatopaikalle kipataan nyt 200 000 tonnia vähemmän jätettä vuosittain kuin viisi vuotta sitten. Silti kaikki ei ole kuten pitäisi. Se oli alkusoittoa uudelle hienolle biokaasutuslaitokselle, jonka toiminnan edellytys on, että biojätteet kerätään erikseen ja etenkin ongelmajätteet saadaan tarkkaan talteen. Luo1111017kuvaaja .. Jos vaivannäöstä ei näytä koituvan mitään hyötyä, innostus laantuu nopeasti. No, eipä sentään. Olenko ollut sinisilmäinen ja tyhmä. Ja se toimi . -----------------7 1 "' C: ";ij" ::, 1 CO Vl <( Ö~1ci c:.,, E I rJ) 1 ro ·°' ... Täällä on myös kirpputoreja ja antikvariaatteja. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Lajittelusta on hyötyä Kymmenen vuotta sitten olin järjestämässä Vaasassa jätteiden alkulajittelukokeilua. Ryhdynkin heti laatimaan kirjettä taloyhtiön hallitukselle. Myöhemmin jaksoin kuusi vuotta vakuutella virkamiehille Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTY) teknisessä lautakunnassa, että lajittelu sujuu kun vain ihmisille annetaan mahdollisuus. Sitä paitsi asuinkiinteistöissäkin on hurjia eroja
Maailman tila -raportin kymmenessä luvussa käsitellään suuria kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta ja maataloutta, joten samat asiat tuppaavat toistumaan vuosien kuluessa. Paksuin puu on Nokian Pitkäniemen rannassa kasvava viisihaarainen jättipoppeli, jonka tyven ympärysmitta on peräti 837 senttiä. Suomalaisittain kiinnostavaksi seikaksi voisi poimia esimerkiksi sen, että raportissa vaaditaan He lsingin metsäministerikonferenssin ja Helsingin sopimuksen (eli Itämeren suojelun) tiukempaa täytäntöönpanoa. Brown (toim.): Maailman tila 1996. Myös eri kirjoittajien teksteissä on paljon päällekkäisyyksiä. Raportti esittelee auri nkoja tuuli voimateoll isuutta, ja ennustaa valoisaa tulevaisuutta uusiopaperin valmistajille, romua hyödyntävi lle terästehtai lle sekä junaja polkupyöräteollisuudelle. Haluammeko todella hävittää luontoa eurooppalaisittain poikkeavalla tavalla. Kuva kiljasta Vihreät jättiläiset. Puista on myös paikkakunnittaiset hakemistot sivuviitteineen, joten kotiseudun suurimmat puut löytyvät SUOMEN LUONTO 3/96 55. suurempia Niilo Karhu: Vihreät jälliläiset, Suomen paksuimmat puut. Kilpai lu ruoasta on nostanut viljojen maailmanmarkkinahintoja, ja monet maat ovat rajoittaneet viljan vientiä estääkseen hintojen nousemista kotimaassa, mikä lisää niukkuutta muualla. World watch-i n s ti tuuti n uusin, jo kuudetta kertaa ilmestyvä Maailman tila -raportti kertoo myös, miten vesipula uhkaa ruoantuotantoa, heikentää vesistöjen tilaa ja aiheuttaa yhteiskunnallisia selkkauks ia. Kaikki taulukot eivät vaikuta luotettavilta. Raportti käy läpi kokemuksia haittaveroista sekä lupajärjestelmistä, joissa myydään ja ostetaan saastuttamiseen ja luonnonvarojen käyttöön oikeuttavia kiintiöitä. Tulokkaat voivat tuhota alkuperäisen lajin tai muuttaa sen perimää. Dendrologian Seura / 995, 221 s, n. Tekoallastilasto on yksi esimerkki siitä, että kirjan tiedosta on välitöntäkin hyötyä poliittiselle päätöksenteolle. Raportin mukaan ympäristönsuojelussa on luotettu perinteisesti määräyksiin eikä markkinamekanismeihin. Osa ulkomaisista puista on vielä nuoria ja ohutrunkoisia. Lajit ovat aakkosjärjestyksessä tieteellisen nimen mukaan, mutta hakemisto on suomenkielisten nimien mukaan. Ne vastaavat nyt 48 päivän kulutusta, mikä on vähemmän kuin koskaan. Mielenkiintoisin luku kertoo tulokaslajeista, jotka aiheuttavat ongelmia uusissa elinympäristöissään. Pidän yksirunkoista tammea kuitenkin moraalisena voittajana, mutta jo tämä esimerkki osoittaa, ettei edes Suomen paksuimman puun osoittaminen ole ihan yksiselitteinen asia. !anniksi lukeminen sujuu. Brown ennustaakin, että ruokakysymys määrää seuraav ien vuosikymmenien historian. The Dobris Assessment. Tiiliskivellinen tietoa Euroopasta Europe' s environment. Se käsittelee kattavasti luonnon ja ympäristön koko kirjon. Brown ennustaa vi ljapulaa, mikä nostaa vi ljan hintaa ja ai heuttaa yhteiskunnallisia levottomuuksia. suurin ja Porttipahta tilalla 2 1. Ulla Ahonen Ihmistä . Raportissa paneudutaan vaaroihin, jotka uhkaavat makean veden ekosysteemejä, erityisesti kalakantoja, ja esitellään laajasti jokien patoamisen aiheuttamia ongelmia. Raportti kertoo, miten ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset levittävät tartuntatauteja. Kiinan nopea teollistuminen on supistanut maatalouden käytössä olevaa maata. Oma lukunsa on myös siitä, miten ihmisoikeudet ja ympäristön tuhoaminen kytkeytyvät toisiinsa. Lopussa esitetään ongelmia tiivistetysti ja myös ehdotetaan niihin ratkaisuja. Entisestä viljan nettoviejästä on tullut maailman toiseksi suurin tuoja. Kokouksessa nähtiin tarpeelliseksi laatia raportti Euroopan ympäristön tilasta. Anui Halkka Uusin Maailman tila -raportti ennustaa viljapulaa Lester R. Myös Aasian maiden hurja taloudellinen kasvu tuo ongelmia. Brownin mukaan kalastus ja karjankasvatus eivät enää pysty lisäämään maailman ravinnontuotantoa. Viime vuoden lopulla valmistunut raportti on aikamoinen järkäle. Ulkoasu on kutsuva; väreissä tai graafikoiden työssä ei ole säästelty. Tehtävä annettii n EU :n ympäristövirastolle. Satojen kasvamista on hidastanut myös vesipula ja lannoitteiden määrän väheneminen nykyiset viljalajit eivät pysty hyödyntämään tehokkaasti nykyistä suurempia lannoitemääriä. Suomen paksuin kotimainen puu on Piikkiön Lyydikkälän onttorunkoinen tammi , jonka ympärysmitta on 766 senttiä. Kirjassa teollisuutta käs ittelevässä luvussa uskotaan uuden, luonnon kannalta "kestävän teollisuuden" kehittymiseen. Lajien leviäminen uusille alueille kuuluu toki luontoon, mutta ihminen on kiihdyttänyt tätä kehitystä ja rikkonut evoluution rajoja. Lokka on Euroopan 16. Viljan varmuusvarastot ovat vähentyneet kolmena vuonna peräkkäin. Se osoittaa suomalaisille ja ehkä muillekin, että Vuotoksessa on kysymys neuvostotyy lisestä vesistöprojektista, jollaisissa ei luonnolla tai ihmisillä ole sanan sijaa. Niilo "Nalle" Karhun kirja Vihreät jättiläiset esittelee 1214 suurta puuyksilöä lajeittain. Kustakin puusta on kerrottu sen paksuus, pituus, sijainti, yleensä niin tarkoin, että puun pystyy tämän kirjan tietojen perusteella löytämään. Lopuksi pohditaan, miten markkinat voitaisiin valjastaa ympäristönsuojeluun. Siitä ilmenee, että kaikki Euroopan suuret tekoaltaat ovat joko Suomessa tai entisen Neuvostoliiton alueella. Vuonna 199 1 Euroopan ympäristöministerit kokoontuivat Dobriksen linnassa silloisessa Tsekkoslovakiassa. Maailman vi ljantuotannon kasvu loppui 1990, mutta väestön määrä kasvaa edelleen. Esimerkiksi boreaalisten metsien suojelualueiden kokoa ( 14 miljoonaa hehtaaria) koskevan tiedon täytyy tarkoittaa koko Länsi-Euraasian taigaa, eikä sen eurooppalaista osaa. Vaikutukset voivat ulottua hyvin kauas ekosysteemiin. Viljelyal a on asteittain vähentynyt vuodesta 1981 lähtien. Jos Vuotos rakennettaisiin, se ottaisi Porttipahdan paikan. Poikkeuksia ovat vain mereen rakennettu Hollannin Zuiderzee ja yksi allas Romaniassa. 190 mk. Varsinkin kansainvälinen kauppa ja matkustaminen sekä maatalous levittävät lajeja kauaksi perinteisiltä al ueiltaan. Kirjassa on runsaasti lähdeviitteitä, jotka vievät syvällisemmän tiedon äärelle. Gaudeamus /996, 243 s. Tietoa annetaan valtavalla määrällä karttoja, kaavioita ja taulukoita. Suomalaisittain hätkähdyttävä taulukko koskee tekoaltaiden kokoa. Maailman tila -raportista vastaava Lester R. Kun mukana ovat omina yksiköinään niin käärmeku uset, luutamännyt, riippahaavat ja muut kotimaisten puulajien erikoismuodot sekä maassamme kasvatetut ulkomaista alkuperää olevat puut, nimeää teos peräti 431 Suomen mestaria, lajinsa paksuinta puuta. Tarkastelu koskee osaksi pelkkää EU:ta, mutta tietoa esitetään Uralille asti, kun sitä on ollut saatavilla. European Environmental Agency, Copenhagen 1995, 676 s. vsk.. Käsiteltävä aihepiiri on myös väistämättä niin laaja, ettei sitä kateta yhdellä kirjalla vaikka se painaisi pari kiloa. Esimerkiksi padot ja kastelukanavat ovat lisänneet runsaasti malariaa tarjotessaan malariasääskille lisääntymispaikkoja. Puun rinnanympä,ysmitta on 352 senttiä. Puutteistaan huolimatta Dobris-raportti on välttämätön kaikille Euroopan ympäristön tilasta kiinnostuneille, joilta eng46 KIRJOJA Suomen suurin mukuramänty kasvaa Kotkan Kuutsalossa
Voit osallistua myös moniin kansainvälisiin projekteihimme. Leena Paaskoski (toim.): Metsää etsimässä, Lusto Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus, 1995, 137 s. vaivattomasti, vaikkei tieteellisistä nimistä mitään tietäisikään. Teksti on välillä kuivakkaa, kouluaineenomaisesti aikaa seuraavaa tapahtumaluetteloa. Jalkamatka tutustuttaa patikoijan merelliseen Helsinkiin, joka on kutistettu korttipakan kokoiseksi ki1jaksi ja 46 karttakortiksi. Nostalginen kaipuu seuraa myös talonpoikaisia puutöitä sekä entisaikojen puuseppien ja hirsirakentajien menetelmiä kuvaavia, kirjan elävimmin kirjoitettuja jaksoja lukevaa. Juuri tähän suuntaan haluavat kirjan tekijät vaikuttaa. Kirjan varsin rikas kuvitus on suureksi harmiksi valtaosin vallan tekstittämättä ja usein kuvakooltaan tavattoman vaivainen. Pohjois-Savon erikoispuiden käytön lisäämisprojekti, 160 s., 155 mk. He ovat onnistuneet opasta rakennellessaan hyvin. Markku Tanttu Helsinkiä jalkaisin Jaana Kortelainen: Jalkamatka, Rakennusalan Kustantajat RAK 1995. Haluatko syventää taitojasi. Varmastikaan joka laj ista ei ole vielä oikea mestari tiedossa, vaan moni suuri puu on vielä välttänyt Nallen mittanauhan . Tähän saakka laatuvaatimukset on yleisesti määritelty vain männylle, kuuselle ja koivulle. Ei pidä ahnehtia liian monta kohdetta yhdeksi päiväksi, vaan kannattaa nauttia hyvä tovi aina yhden puun juurella, kuunnella ja kuvitella sen tarinaa. Langinkosken lukio, Allintie 20, 48220 Kotka. Haastatteluissa tuli selvästi ilmi ne vaikeudet, jotka alaan liittyvät. Pohjolan jalot puut -ki1jassa pyritään tuomaan esille omien puidemme käyttömahdollisuuksia. Tilaukset ja tiedustelut: Kuopion käsija taideteollisuusakatemia, puh. Seppo Vuokko Puista jaloimmat Eero Keinänen ja Veijo Tahvanainen: Pohjolan jalot puut: erikoispuiden mitta-, laatu-, ja käsittelyopas. Suuret puut ovat luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti merkittäviä, ja usein niillä on arvoa myös puiden jalostuksen kannalta. Katajanokan jäänmurtajat jököttävät vanhan karjalaitumen kupeessa, ja Kauppatorin paikalla oli aikaisemmin mutainen Kaupunginlahti. lähes yhdeksääkymmentä eri puualan yrittäjää. vsk. (952) 2275700. Eihän edes suomalaisesta metsän käytöstä kertovan kirjan sovi tuhlata paperia. Runollinen nimi tuntuu lupaavan myös selvitystä metsän merkityksestä elämän kehtona ja myyttisten tarinoitten pohjana. Kysy lisätietoja koulusi OPOlta tai suoraan meiltä. Numerojärjestyksessä etenevät, kuvitetut karttakortit esittelevät valittuja paloja muun muassa pääkaupungin historiasta, luonnosta ja rakennuksista. Luku Suomalaisen metsä olisi saanut olla laajempi , syvemmin asiaan pane utuva. Sympaattinen makupala, jonka turvin voi tutustuttaa vaikkapa vierailulle tulleen maalaisserkun Helsinkiin tai katsoa omaa kotikaupunkia toisin silmin. Erityislukiomme tarjoaa vali11avaksesi yli 20 ymparistökurssia mm. Erityisesti kannattaa kiittää Taneli Eskolan ottamia ilmeikkäitä kuvia. Kuuden kirjoittajan luvut Alkupuu, Metsän antimet, Työtä metsässä, Metsästä tuotteeksi, Metsästä maailmalle ja Suomalaisen metsä kuvaavatkin metsäkulttuuriamme yleissivistävän tyhjentävästi . Kirjan nimi Metsää etsimässä tuo ensimmäiseksi mieleen luonnontilaisen metsän, sen elämän, sen ilmeet; teoksen olettaa selvittävän jotakin esimerkiksi metsätyypeistä. Ehkäpä tyhjien sivujen ala olisi kannattanut kumminkin käyttää biologin ja/tai ki1jailijan laatimalle kuvaukselle metsästä. Puulajeittain on myös taulukot, joista ilmenevät yksityiskohtaisesti kaikki tarvittavat laatutiedot. Kunkin kortin takapuolella on kartta, jonka avulla suunnistaminen ympäri Helsingin niemen onnistuu. Autolla saattaa päästä nopeasti, mutta kävellen näkee enemmän. Juuri laatu on se tekijä, jolla saadaan aikaan paras tulos tuotteessa, myös taloudellisesti. Vähintään kuvausajankohtaja paikkakuntatiedot olisi tullut julkaista. Turus a ja Helsingissä on runsaasti suuria puita vanhojen puistojen ja kasvitieteellisten puutarhojen ansiosta, ja vanhat puistot suovat ennätyspuita runsaasti myös Tampereelle ja Hämeenlinnaan. Ratkaisusi on Langinkosken ympäristölukio Kotkassa. Ehkäpä myös tästä syystä eri puulajien käyttö on voimakkaasti lisääntymässä. luonnonsuojelusta, kehitysmaista, bioetiikasta, luontoharrastuksesta ja ympäristökemiasta. Näin jää esimerkiksi useitten työtä ja työkaluja esittävien kuvien sisältö arvailujen varaan. Pohjolan jalot puut poistaa osaltaan näitä esteitä, joita kotimaisten jalopuiden käytölle on vielä olemassa. Kirja on erinomainen opas vaikka talvisille luontoretkille, sillä puut ovat usein talvellaparemm in näkyv issä kuin kesällä. Kirjoittaja on jakanut urakan neljäksi vaellukseksi. Jokaisesta puulajista kerrotaan yleistiedot, kasvupaikat, puun ulkonäkö, puuaineen ominaisuudet sekä laatu ja käyttö. KIRJOJA vaikuttaa merkittävästi kasvatusvaiheessa ja alku jalostuksessa. Suomeen tuodaan vuosittain merkittävät määrät ulkomaista puuta muun muassa huonekaluja puusepänteollisuuden sekä sisustami en tarpeisiin. Dendrologian seura kerää edelleenkin tietoja suurista puista, ja vaikkei löytämäsi jätti lajinsa ykköseksi selviäsikään, se kannattaa silti ilmoittaa jättipuiden rekisteriin. Ulla Ahonen Langinkosken ympäristölukio luonnollinen valinta Oletko ympäristönsuojelusta kiinnostunut peruskoulunsa päaltävä nuori. yt se on vain lyhyt kuvaus suhteestamme metsään, metsästä taiteellisena innoittajana, mielen ja ruumiin virkistäjänä. (97 I) 308100. Sanan, parin maininta aiheesta auttaisi ymmärtämään useimpien kuvien sisältöä. Kelvoton kuvakoko ei johdu tilan puutteesta; kokenut kuvatoimittaja olisi asian kärsimättä karsinut kuvamäärää, ja taittajan olisi tullut hyödyntää kirjan viimeiset seitsemän tyhjää sivua kuvien eduksi. Puuvarojen ekologisen kestävän käytön puolesta puhuvat monet sisustusarkkitehdit, puuseppämestarit ja puusepät. Pahimpina ongelmina koettiin erikoispuun vaikea saatavuus ja laad un vaihtelevuus. Kirjan tuottaneen taustaprojektin aikana haastateltiin mm. Puulajipuistojensa vuoksi listalla komeilevat usein myös Elimäki (Mustilan arboretum) ja Tammisaari (Solbölen kokeilualue). Mutta ken on nuoruudessaan käyttänyt kaarisahaa mottimetässä ja kuorimarautaa pöllin parkkuussa lukee kaihomielin metsätyön historiaa pihkan ja hien haju muistissaan. Sellaisia tekstejähän kirja ta ensimmäiseksi etsin. Kirjassa on runsas valokuvaja piirroskuvitus. Kiinnostaako ympäristöalaan liittyvil ura. Kimmo Repo Missä metsä. Itse 123-sivuinen minikirja kuvaa kirjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia ja havaintoja kyseisistä reiteistä ja karttakorttien kohteista ryyditettynä historialla. Koko valtava urakka perustuu talkootyöhön. Sähköposti: hamari@wwwkotka.fi Tarkista myös www-sivumme· hllp //www kotka fi/koulut/lkoski/ 47. Kirjoittajien mukaan puun laatuun ja käyttöön voidaan SUOME LUO TO 3/96 55. Nalle on itse tehnyt suurimman osan mittauksista, mutta sadat puista innostuneet ovat osallistuneet työhön ilmoittamalla Nallelle tietonsa suurpuista. Kirja (e ipuheen mukaan myös Luston perusnäyttely) kertoo ennen muuta metsästä saadusta aineellisesta hyödystä. Kirjassa esitellään ja määritellään perinteisten puulajien lisäksi viisitoista muuta puuta: lehtikuusi, haapa, harmaaleppä, tervaleppä, kotipihlaja, tuomi, raita, halava, kataja, visakoivu, metsälehmus, metsävaahtera, metsätammi, jalava ja lehtosaarni. Voisi kuvitella, että kuvitus, 90 mustavalkoista valokuvaa, olisi yksitoikkoinen, mutta kaikkea vielä: niin erinäköisiä puuvanhukset ovat ja niin monelle mutkalle voi elävä puu kiertyä, että kuvitus tuo teokseen mielenkiintoisen lisän
Ilmoittautumiset 14.5. Purjelaiva Astridin matka Viron saaristoon 25.6.-2.7. Saaristomeri kaljaasi Albanuksella 3.-7.6. Vettä pelkäämättömille selviytyjille tarkoitettu kanoottija leiriytymiskurssi Savonmaan ulapoille ja koskille. Hinta jäsenille 1250 mk ja muille 1400 mk. Vaellukselle omat eväät ja yöpym isväl ineet. Koemme suomalaista luontoa toisenlaisesta kulmasta lähes veden pinnasta. mennessä. Vetäjänä Kimmo Sipiläinen. Tunturikasvit ja ikijäätikkö, Kilpisjärvi 13.7.-20.7. Virta vie meitä hiljaisesti kohti koskien kuohuja ja mukav ia taukopaikkoja. Mukaan mahtuu 10--12 vähintään 12-vuotiasta osanottajaa. Ilmoittautumiset 2.5. mennessä. Vetäjinä Visa Marttila ja Tiit Kaljuste. Opimme monet vesikasvit luonnollisessa ympäristössä. Heinäkuussa Yliperän luonto elää kiihkeimpiä hetkiään. mennessä. Erämaa pääkaupunkimme liepeillä 24.-26.5. Tutustumme suurtunturien luontoon ja erityi esti kasveihin sekä ikijäätikköön Norjassa J iekkevarren laaksossa, · SUOMEN LUONTO 3/96 55. Leiriydymrne mukavasti tunturitupiin ja matkailumajoihin. Mukaan mahtuu 10--20 osanottajaa. Latviassa vierailemme Gaujan kansallispuistossa, joka on kuuluisa hiekkakivikallioistaan, sekä käymme kulttuurikien-oksella Riikassa. Hinta jäsenille 2800 mk ja muille 2950 mk . Mukaan mahtuu 20--25 henkeä. Nukumme koijissa. Suomenlahden eteläpuolella meille avautuu perin juurin ihmeellinen luonto ja erilainen kulttuuri; Viron, Latvian ja Liettuan linnut, kasvit ja maisemat. Vetäjä Kimmo Sipiläinen. Kippari ja perämies neuvovat purjeiden käs ittelyssä ja navigoinnissa. Hinta jäsenille 1250 mk ja muille 1400 mk. Eräsukset, huopakumisaappaat, ahkiot ja pilkkivarusteet järjestetään tarvittaessa. Keväinen hiihtovaellus Villavaaran ja Isonkivennokan maastossa 29.4.-6.5. Seutu on ihanteellista hiihtomaastoa, ja myös pilkkimiseen on erinomaiset mahdollisuudet. Matkaamme koko ajan omalla linja-autolla, yövymme hotelleissa, matkamajoissa ja leirintäalueilla. Hinta jäsenille 3550 mk ja muille 3700 mk. mennessä. Vaellamme pienissä ryhmissä ja yövymme teltoissa tai laavuissa. Hinta jäsenille 395 mk ja muille 545 mk. vsk.. Ilmoittautuminen 30.4. Hinta jäsenille 350 mk ja muille 500 mk. Ohjaajina Antti Halkka ja Marko Stenberg. Kurssille ovat tervetulleita kaikki aikuiset ja yli 10-vuotiaat lapset vanhempineen. Albanuksen miehistönä Ari Kalske, Juha Aaltonen ja Pentti Heikkinen. Yövymme teltoissa tai laavuissa. Helvetinkolu kutsuu kulkijoita Pohjois-Hämeen salomailla, Helvetinjärven kansallispuistossa. Purjehdimme kohti Saarenmaata ja pyrimme käymään joko Kihnun tai Ruhnun saarella Riianlahdella. harmaahylkeitä, riuttatiiroja, merimetsoja, erilaisia kämmeköitä ja muita somerikkoisen kalkkimaan kasveja. Vetäjä Kimmo Sipiläinen. Kesän viimeiset lumet sulavat kohisten. Luonnonsuojeluliiton luonnoliharrastusviikot 1996 Tule ihmeessä suosituille Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikoille. Hiihtelemme, otamme aurinkoa ja opiskelemme raudun ja taimenen pilkkimisen salaisuuksia. mennessä. mennessä. Ilmoittautumiset 5.6. 48 Viikon aikana vaellamme noin 50 kilometriä rinkka selässä ja saman ven-an ilman rinkkaa. Osanottajamäärä on korkeintaan 12 henkilöä, joilta edellytetään vähintään viidentoista vuoden ikää ja kohtuullista kuntoa. (90) 22808207. Lähdemme Hangosta kohti Viroa, jossa ensimmäinen tutustumiskohde on joko Hiidenmaa tai Vormsi. Lisätietoja Antti Halkka, puh (90) 22808 203. mennessä. Vaellamme pienissä ryhmissä korkei lla tuntureilla, henkeäsalpaavilla rinteillä, rehevissä kuusikkolaaksoissa ja tutustumme monipuoliseen lintu-ja kasv imaailmaan. Ultima Natura Balticum. mennessä. Mukaan mahtuu 10--20 vähintään 12-vuotiasta osanottajaa. Vetäjänä Markus Haakana. Aikaisempaa melontakokemusta ei tarvita, vain rohkea mieli ja hyvä uimataito. Voimme nähdä mm. Nuuksio on kiehtova ja jännittävä erämaa. Kurssi lle ovat tervetulleita kaikki luonnon kanssa sinuiksi haluavat aikuiset ja yli kahdeksanvuotiaat lapset vanhempineen. Kanootilla seikkailujen vesille (Juva) 14.-16.6. Ilmoittautumiset 24 .4. Hinta sisältää opastuksen, majoituksen, täysihoidon, retket ja viisumin. Vaeltavan eräkurssin aikana Pohjois-Lappi on juuri verhoutunut hehkeimpään alkukesään. Virossa tutustumme Matsaluun sekä käymme Viron korkeimmalla vesiputouksella. Hintaan kuuluvat myös aamiainen sekä laivamatkat. Hintaan sisältyvät opastus, retkimuonat sekä kanoottien vuokrat. Vaellamme Näätämön kylän Loma-Näätämöltä lsonki vennokan tuntureille, joilta teemme leppoisia päiväretkiä ympäristöön. lsonki vennokan huikaiseva tunturialue sijaitsee Inarin kunnan koilliskulmassa. Kolmen päivän aikana melomme noin 60 kilometriä ja yövymme omissa teltoissa. Vetäjinä kalastuksen ja luonnossa liikk umisen tuntijat Mika Alava ja Markku Vi rtanen. Hinta jäsenille 2500 mk ja muille 2650 mk. Ilmoittautumiset 29.3 . Jorma Peiponen Myrskyluodon Maijan asumus Saaristomerellä, taustalla kaljaasi Inga. Liettuan mahtavat 70 metriä korkeat hiekkadyynit houkuttavat meitä Palangassa ja kauneudestaan kuuluisan Kaunaksen kadut iltasella. Astridilla majoitutaan koijiin ja sauna lämmitetään iltaisin. Utö, Korppoon Jurmo, Kökar, Jungfruskär, Enkling, lniön lumo ja Myrskyluoto ovat suunniteltuja retkikohteita, joihin kaikkiin tutustutaan säiden salliessa. Ilmoittautumiset 8.5. Viron-Latvian-Liettuan luontoja kulttuurikurssi 9.-15.6. Tutustumme eläimiin, kasveihin ja seudun jännittävään geologiaan. Kaksi kesäyötä Helvetissä 5.-7.7. Ilmoittautuminen 30.4. Toimi no'feasti niin ennätäJ mukaan. Hinta jäsenille 970 mk ja muille 11 20 mk. Albanus voi majoittaa 19 retkeläistä kannen alla oleviin salonkiin ja skanssiin. Kaikille luonnonharrastusviikoille ilmoiltaudutaan SLL:n toimistoon, puh. Taivaskerolla tuulee 2.-8.6. Sen kumpujen ja syvien laaksojen sekä viehättävien pikkujärvien muodostamassa rikkonaisessa maastossa opetellaan kulkemaan hiljaisesti , syömään ulkona tehtyä ruokaa ja yöpymään vaikka taivasalla
Vaellukselle omat eväät sekä yöpymisja kalastusvälineet. Hinta jäsenille 1300 mk ja muille 1450 mk. Vetäj inä ovat kalastuksen ja luonnossa liiikkumisen tuntijat Mika Alava ja Markku Virtanen. Vetäjät Asko Kaiku aio ja Visa Marttila. Lyhykäisten retkien ohe lla hömppä tarjoaa kosolti asiaohjelmaa suurtunturien luonnosta j a historiasta, entisestä ja nykyisestä elämänmenosta, taruista, toive ista j a uskomuksista aina etiäisiin ynnä maahisiin. Kaikesta asiaohjelmasta vastaa Asko Kaikusalo eli " Kiekunen", jolla on takanaan varsin pitkulainen ura seudun tunturioppaana, sopulinpyytäjänä ja tuoreimmiten "naaliherrana". Kulkuneuvoksi riittävät tavalliset kumisaappaat. Lapinvuokko kukkii pohjoisen lyhyessä suvessa. Hintaan sisältyvät opastus, kuljetukset ja ruokailut. Pohjoisimmassa Lapissa kirpeä syyssää on muuttanut ympäröivän maailman punaiseksi. Vetäjät Asko Kaikusalo, Rauni Partanen ja Simo Pylväs. 49. Kurssille otetaan 15 osalli tujaa. mennessä. mennessä. Teemme retkiä lsokarin majakkasaarelle sekä Jurmoon. Yhden retkipäivän kohteena on viiden penin kulman autokyydin päässä avautuva Jäämeren Lungenvuono. elokuuta. Vaellamme 100 kilometriä tuntureilla. Hömpän majoitus, saunominen ja ruokai lut Kilpisjärven biologisella asemalla. 97 Tutu tumme Yliperän luontoon, tunturin siivekkäisiin, sopuliin ja kenties paljakan karvakorviin. mennessä. Perinteinen leiripaikkamme on hienon Pitkäjärven rannalla Kuovilan Kisakeskuksen lähellä. Oppaina survivalkouluttaja Veikko Piironen ja luontoja eräopas Seppo Hakala. Hinta sisältää muonituksen ja lennot Finnairilla. Opettelemme perho-ja uistinkalastuksen taitoja oppaiden johdolla. Hinta jäsenille 1800 mk ja muil le 1950 mk. vsk. Hinta jäsenille 400 mk ja muille 550 mk. Ilmoittautumiset 7.6. Ilmoittautumiset 2.8. Hinta jäsenille 1400 mk ja muille 1550 mk . Ilmoittautumiset 31 .5. Lisätietoja Seppo Hakalalta iltaisin (90) 757 2372. Vaellamme Näätämön kylästä lsonki vennokan tuntureille, joilta teemme päiväretkiä ympäristöön. Majoittuminen omissa teltoissa ja laavuissa. Osanottajille lähetetään yksityiskohtaiset ohjeet varustautumisesta ennen leirin alkua. mennessä. Näätämöjoen ja lsonkivennokan välinen erämaa-alue Inarin kunnan koillisosassa on vapakalastajan paratiisi. Ruskainen syysseikkailu (Karigasniemi) 7.-14.9. Vaellamme kansallispuiston sydämessä, Arkangelin ja Petroskoin puolivälissä, susien ul voessa etää II ä ! Mukana ovat koko ajan suomalainen opas ja venäläiset rangerit. jossa telttailemme kaksi yötä. Sopii kaikenikäisille. Koe luonnon ilot, samalla lähtevät kilot. Vietämme viisi vuorokautta Kustavin ulkosaarella, jo ta teemme pyyntimatkoja lähivesille. Osanottajille on varattu majoitus 3-4 hengen huoneissa, ruokailut ja retkieväät sekä saunomiset Kilpisjärven biologisella asemalla. Majoittaudumme laav uihin ja autiomajoihin ja syömme vaellusmuonia. Tutu tumme vanhaan saaristolaiskulttuuriin . Kurssille ovat tervetulleita SUOMEN LUONTO 3/96 55. Mukaan mahtuu 12 henkilöä, joilta edellytetään vähintään viidentoista vuoden ikää ja kohtuullista kuntoa. Vaellukselle mahtuu 10-20 vähintään 16-vuotiasta vaeltajaa. Luonnon ehdoilla Uudellamaalla 5.-9.8. Yliperän kaamoshömppä Kilpisjärven biologisella asemalla 29.12. Pohjois-Venäjällä, noin 300 metrin päässä llomantsista, sijaitsee Euroopan suurin luonnon uojelualue, Vodlajärven kansallispuisto. mennessä. 96 4.1. Ilmoittautuminen 15.6. Hinta jäsenille 3500 mk ja muille 3650 mk. Itäkarjalan villi erävaellus 27.9.-4.10. Tuuli viuhuu tunturilla ja askel käy yli liekehtivän riekonmarjamaton. Mukaan mahtuu 10-20 osanottajaa (ikäraja 12 v.). Ritva Kupari Helsingin liepeillä olevassa Nuuksiossa saa vainun erämaasta. Sen aarniometsät piilottavat sisäänsä karhuja, su ia, peuroja ja kotkia. Vetäjä Visa Marttila. Hinta jäsenille 1350 mk ja muille 1500 mk. 11moitautumiset 7.8. Perinteinen silakanpyynti Kustavin ulkoluodolla 5.-9.8. Hintaan sisältyvät monipuolinen opetus, telttasau na, kenttälounas, kuljetukset Karjaalta kisakeskukseen (tarvittaessa) ja hätäpakkaus. Tänä vuonna kokeillaan selviytymistä luonnon antimilla paljaan taivaan alla 5.-9. Hylkeiden kohtaaminen on mahdollista. Ilmoittautumiset 13.5. mennessä. Vetäjä Mika Alava. Hinta jäsenille 1700 mk ja muille 1850 mk. Perhoja uistinkalastuskurssi Näätämöjoen pohjoispuolisilla tunturivesillä 26.7.-5.8. Jorma Pciponen Jorma Peiponen Helvetinjärven Myllykorven aarniometsää. niin kokeneet konkarit kuin aloittelijatkin
Järjestäjät: BirdLife Suomi, Liminganlahden linturetket ja OK-Opintokeskus. Lisätietoja kurssista antaa Marko Vauhkonen, puh. Perämeren lintueloa. mennessä. Ilmoittautuminen 27.8. Vetäjinä Marko Vauhkonen ja Tapani Vei tola. mennessä. Järjestäjät: BirdLife Suomi ja OK-Opintokeskus. Hinta 760 mk, sisältää majoituksen ja ruokailut. mennessä. Opetus pääasiassa maastossa pienryhmissä. Telttamajoitus 550 mk, jolloin yöpyminen omassa teltassa. Omat eväät. Sipoon arktikalintukurssi 17.-19.5. BirdLife Suomen kursseja Kaikille kursseille ilmoittaudutaan BirdLife Suomen toimistoon puh. Lisätiedot BirdLife Suomen to1m1stosta. Koko ajan kanssamme on sekä suomalainen että virolainen lintuopas. Kurssimme sijoittuu juuri arktisten vesilintujen muuton runsaimpaan hetkeen. -95. Ikioma kurssi luonnosta ja erityisesti linnuista kiinnostuneille lapsille ja nuori lle. (918) 7152 579, fax. (918) 7143 682. Yövymme Rantakylän koululla lähellä Liminganlahden rantaa ja syömme maukasta kotiruokaa. Kilpisjärven lintukurssi 8.-14.6. Kurssin vetäjät Jari ja Ulla Peltomäki antavat tarvittaessa lisätietoja, puh. Kur silla tutustumme Kilpisjärven ja Saanan ympäristön tunturiluontoon ja sen linnu toon. Hinta 530 mk, sisältää täysihoidon. Hinta 200 mk BirdLife Suomen ja SLL:n jäsenille, 240 mk muille. Hinta 1090 mk, sisältää myös laivamatkat. Hinta 850 mk, jolloin yöpyminen kahden hengen huoneissa. 9400 760 075. Järjestäjät BirdLife Suomi, Liminganlahden linturetket ja OK-Opintokeskus. mennessä. Hinta sisältää kurssiohjelman, veneku ljetuksen ja telttamajoituksen. Hinta 490 mk, sisarusalennus 50 mk. Lisätietoja kurssista antaa Tapani Veistola, puh. Rengastusja kahlaajakurssi Liminganlahdella ja Tauvossa 26.-28.7. Ilmoittautuminen 25.4. Lintulaskentakurssi 10.-12.5. (98 1) 381 914 tai 9400 233 300. biologisella asemalla 3-4 hengen huoneissa. Vetäjä Paul Segersvärd. Kurssille mahtuu 20 osallistujaa. Lasten ja nuorten lintukurssi Liminganlahdella 5.7. Virolahti on Suomen parhaita paikkoja arktikan seuraamiseen. Kaikki ateriat seisovasta pöydästä ja sauna lauantaina. 50 Järjestäjät BirdLife Suomi ja OK-Opintokeskus. Joutsenlaulua Hailuodossa Laulujoutsenkurssi ruskan värjäämillä Perämeren maankohoamisrannoi lla 21.-22.9. Yhtenä päivänä käymme tutkailemassa merenrantoja ja huikaisevan komeita vuonomaisemia No1jan Skibotmssa. Hintaan isältyvät aamiainen, lounas tai retkipakkaus ja päivällinen asemalla. Järjestäjät: BirdLife Suomi ja OK-Opintokeskus. Parvessa on noin 3000 lintua. Ilmoittautuminen 19.4. Perinteinen toukokuun alun retki suuntautuu Viron parhaimmille lintupaikoille. mennessä. Lammin biologisella asemalla Kurssi on tarkoitettu lintu laskentojen ja linnustoselvityksien tekemisestä kiinnostuneille. mennessä. (90) 6947 529 tai 949 615 530. Ulla ja Jari Peltomäellä on vuosien kokemus lasten ja nuorten lintukurssien järjestämisestä. Hinta 490 mk, sisältää motellitason majoituksen ja ateriat. Käymme läpi tavallisimmat menetelmät, opettelemme linnustoselvityksen tekemistä sekä laskentatulosten tulkintaa ja raportointia. Hinta 490 mk, sisältää majoituksen ja ruokailut. Majoitus Kilpisjärven Jorma Lauri la Sepelhanhien muuttoa Virolahdella iltayöstä 20.5. "Hanahet tullee." Elämyksellinen hanhiviikonloppu Liminganlahdella 20.-21.4. Järjestäjät BirdLife Suomi , Liminganlahden linturetket ja OK-Opintokeskus. Älä nuku arktikan ohi! Vietämme kaksi hienoa iltaa ja aamua Sipoon uloimmassa saaristossa, Eesti luodon eteläpuolella sijaitsevalla Kutuhälletillä. Tuhansien metsähanhien lento ruokailupelloilta Liminganlahdelle yöpymään on lintuvuoden vaikuttavimpia tapahtumia. Kurssin vetäjät Jari ja Ulla Peltomäki antavat tarvittaessa lisätietoja, puh. mennessä. Virolahden arktikalintukurssi 17.-19.5. Ilmoittautuminen 6.5. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Viron lintukurssi 3.-5.5. Liikumme pikkubussilla ja yövymme lintukeitaiden lähellä olevissa majataloissa. Kurssin vetäjät Jari ja Ulla Peltomäki antavat tarvittaessa lisätietoja, puh. (98 1) 38 1 914 tai 9400 233 300. Järjestäjät BirdLife Suomi ja OK-Opintokeskus. Mukaan mahtuu 14 linnuista kiinnostunutta. Ilmoittautuminen 7.6. Suomen kansallislintuja kauniissa maisemissa. Tauvossa seuraamme kahlaajia syysmuuttopuuhissa. Lisätiedot BirdLife Suomen toimistosta. Jä1jestäjät: BirdLife Suomi, Liminganlahden linturetket ja OK-Opintokeskus. mennessä. Hinta 1650 mk BirdLife Suomen ja SLL:n jäsenille, 1750 mk muille. (98 1) 381 9 14 tai 9400 233 300. Tunturien ke ä on juuri puhkeamassa, koivut ovat hiirenkorvalla ja I intujen pesintäkausi aluillaan. Näemme Hailuodon vesillä jopa tuhansia laulujoutsenia. Ateriat ja auna kuten edellä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen 9.4. Kurssin vetäjät Jari ja Ulla Peltomäki antavat tarvittaessa lisätietoja, puh. 7. vsk.. Liminganlahdella perehdymme lintujen rengastamiseen ekä opettelemme lintujen määritysja rengastusniksejä. Järjestäjät: BirdLife Suomi ja OK-Opintokeskus. Hai luodossa tutustumme Suomen uhanalaisimpaan lintulajiin ja sen suojeluun WWF:n kiljuhanhitarhalla. Vetäjinä Markku Mikkola-Roos ja Rauno Yrjölä. Kurssin vetäjät ovat Helsingin yliopiston eläi nmuseon ja BirdLife Suomen asiantuntijoita. (981) 38 1 9 14 tai 9400 233 300. Tutustumme Liminganlahteen sekä Siikajoen Tauvon legendaarisiin kahlaajarantoihin. Ilmoittautuminen 27.3. Ilmoittautuminen 30.4
Haluan lisätietoja: Toshiba kopiokoneista D Toshiba telefaxlaitteista D Yritys: ________________________ _ Yht.hlö: _________________________ _ Osoite:-----------------Postinumero: _____ _ Puh: ----------------------------------Vastaanottaja maksaa postimaksun VASTAUSLÄHETYS Sop. Merkitkää kaikki yli 50 g painavat muoviosat kierrätyksen yksinkertaistamiseksi. Lähes kaikki kopiokoneemme ovat läpäisseet tiukat ympäristön suojelua ja laitteen toimintoja koskevat vaatimukset, jotka on asetettu joutsenmerkin saamiselle. 6. Lähettäkää ympäristömerkintää koskeva anomuksenne Suomen standardisoimisliittoon. TOSHIBA Kopiokoneet Soita tai leikkaa tämä vastauslipuke irti ja postita/faksaa meille. Olemme siis harvinainen poikkeus. 4. Vastausta odotellessanne leikatkaa joutsenmerkki irti esitteestämme, kopioikaase ja kokeilkaa, miltä se näyttää kopiokoneessanne ( meidän mielestämme sen paikka on kopiointinäppäimen vieressä). Valitettavasti. Asentakaa laitteisiin otsonija pölysuodattimet, jotka vähe~tävät päästöjen määrän huomattavasti alle ohjearvoien. 2. Haastatntne kilpaili j atntne kopioitnaan ••• tne1ta. 1. Toshiba Keskus, Sinimäentie 14, 02630 Espoo, puh. Onnea yrityksellenne. Varastomme muistuttaa yhä enemmän ja enemmän joutsenlampea. Tehkää värija hukkavärisäiliöiden kierrätys asiakkaalle helpoksi. 5. 90-527 2219, fax: 90-527 2819. 02630 000359 TCF-MYYNTI OY Mika Älli 02003 Espoo. 3. Varmistakaa, että laitteiden käyntiääni on mahdollisimman hiljainen. Seuraavassa annamme kilpailijoillemme muutamia neuvoja, jotta he yltäisivät samaan kuin me
Jos joku puolue onnistuisi tavoitteessaan, tuloksena olisi yksipuoluejärjestelmä. Nykyään tästä ei juuri puhuta. vsk.. Virittääkö meidät siihen alkukantainen, yhä meissä vaikuttava perimän taipumus ja kilpailua myönteisenä arvona pitävä kulttuuriperintö. Mahtavatko tuon alueen viljelijät hyväksyä loputtomiin pohjoisen Euroopan tukemista niin laajasti kuin tämän alueen maataloustuotannon kilpailukyky edellyttää. Miten meidän ilmasto-oloissamme voitaisiin tuottaa hinnaltaan kilpailukykyisiä elintarvikkeita. Tiedotusvälineet kertovat päivittäin tällaisen kehityksen oireista. Luulin jo, että kilpailu loppui tähän. Riittääkö EU:ssa alttiutta työntää tukea tänne pohjoiseen tulevaisuudessa, jolloin kilpailu tälläkin alalla kiristyy. Suosituin lääke tämän onnettomuuden välttämiseksi on vaihtaa valmentajaa ja yrittää näin unohtaa se, että yhden tai usean joukkueen kohtalo on kuitenkin pudota. Aiemmin maatalouden kotimaisia tukia perusteltiin erityisesti sillä, että niiden avulla turvattaisiin omavarainen elintarviketuotanto kriisiaikoinakin. Kun suhtautuminen Euroopan unioniin muuttui , tuolla tavoitteella perusteltiin unioniin liittymistä! Kaikkein huonoimmin kansainvälisessä kilpailussa tuntuu menestyvän maatalous. Ilmeisesti viimeinkin on tajuttu, kuinka vähäinen maataloustuotantomme omavaraisuusaste todellisuudessa on. Pari, kolme kaveria hyppäsi muutaman kymmenen senttiä korkeammalta. Eri alojen yritykset pyrkivät kasvattamaan markkinosuuttaan. Hyppäsin muun muassa seivästä. Ydin-Euroopan temperamenttisten maaviljelijöiden mielenosoitusjoukoilla on monin verroin lyhempi matka kaatamaan tuotekuormansa Brysselin virastojen ulko-ovien eteen kuin pohjoiseurooppalaisilla. Vastaava asenne elää myös markkinataloudessa. Tuolloin toisteltiin, että tavoitteena on maamme kilpailumenestys. Erityisen suosittua tämä menettely näyttää olevan suomalaisten ykkössuosikissa jääkiekkoilussa, jonka piirissä puuhataan Eurooppaliigaa. Olisi perin hyväuskoista lohduttautua sillä, et52 KUUKAUDEN ILKKA Kilpailu tä jos maailmantaloutta hallitsisi vain muutama jättiläisyritys, ne heräisivät vastuuseen luonnon ja muun ympäristömme suojelusta. Monipuoluejärjestelmän maissa puolueet kilpailevat äänestäjistä ja edustuspaikoista parlamentissa. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 3/96 55. Silti kannattaa palauttaa mieleen Napoleon Bonaparten lentäväksi lauseeksi muodostunut tokaisu: "Armeija marssii vatsallaan". Joitakin vuosia aiemmin vakuuteltiin, että etumme vaatii pysymistä EU:n ulkopuolella. Jokaisen puolueen tavoite on kasvattaa edustajiensa määrä mahdollisimman suureksi. Pääsin yli kolmesta metristä. Tapaus ei tappanut urheiluinnostustani mutta herätti minut pohtimaan kilpailun olemusta, voittoja ja tappioita. Tuon tuosta uutisissa näkyy tietoja siitä, kuinka suomalaisia yrityksiä ja pankkeja on vedetty raskaasti nenästä talouden ulkomaisilla kilpakentillä. Paikalle ilmestyi kuitenkin pitkänhuiskea ikätoverimme, joka korotutti riman neljään metriin ja ylitti sen vaivattomasti. Kilpailu on tuttua myös joukkueurheilussa. Koulupoikana harrastin kilpaurheilua. Miksi sitten kilpailemme. Sen kuitenkin tiedämme, että kansainvälisessä kilpailussa suomalaisten nykyinen rehellisyys ja hyväuskoisuus ovat ilmiselviä heikkouksia. Kilpailuhenki on tunnetusti voimissaan monella muullakin alalla kuin urheilussa. Sarjasysteemeissä on ennalta määrätty, että heikoimmat putoavat alemman sarjan pimentoon vähintään yhdeksi kaudeksi, jotkut ikuisuudelta tuntuviksi ajoiksi. Kun olin lukiolainen, seurani lähetti minut Hämeen piirin nuorten mestaruuskilpailuihin Nokialle. Jokaiselle, joka kantaa huolta luonnon säilymisestä, on itsestään selvää, mitä taloudellinen kilpailu on jo ehtinyt saada aikaan ja mihin se lopulta johtaa. Kriiseistä äärimmäisin on sota, jota kukaan ei tietenkään toivo. Epäilen, että äänestyksen tulokseen vaikuttivat enemmän muut kuin taloudelliset perustelut, joiden hahmottaminen jäi auttamattoman keskeneräiseksi. Talouselämä pyrkii kilpailun esteiden hävittämiseen kansainvälisinkin sopimuksin, mikä voi synnyttää todella suuria ylikansallisia monopoleja. Nimenomaan Keski-Euroopan maatalouden tuotanto-ongelmat antoivat alkusysäyksen Euroopan unionin perustamiselle. Riittävän pitkälle edettäessä on mahdollista joutua tilanteeseen, jossa talouselämän eri alueet on jaettu kansallisten monopolien kesken. Runsas vuosi sitten suomalaiset äänestivät itsensä talouselämän "eurooppaliigaan"
Joskus kuva on syntynyt henkilön nimestä. Mitä tahansa tietä exlibristen kuvat ovatkaan syntyneet, ne kertovat useimmiten luonnosta niin kuin nämä Erkki Tantun suunnittelemat merkit. ERKKI SALONEN AARNI KROHN EX LIBRIS OHI OKSALA 53. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Kirjanomistaja ja luonto EXLIBRIS c'L--'":_~ .../i KELONEVA KALtVI AALTO Exlibris on kirjan etulehdelle kiinnitettävä kirjanomistajan merkki. vsk. M.T. Usein sen aihe kuvaa käyttäjänsä ammattia, harrastuksia tai aatemaailmaa
Seppo Vuo/anto 54 Karvamato keväthangella Keväthangella kulki noin kolmisenttinen ruskea karvainen toukka. Vain käki on erikoistunut "karvamatoihin", ja sehän on kyseiseen aikaan vielä etelän mailla. Ruumiissa on kolmenlaisia soluja. KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Osittain albiino närhi,jonka siivissä nä/..7y normaalia väritystä. Lintu muistuttaa kooltaan ja siiven väritykseltään närheä, mutta muu väritys ihmetytti. Jopa nokka ja silmä ovat vaaleanpunaisia, kuten albiinolle kuuluukin. Järvisienieläimen muoto vaihtelee mattomaisesta hirvensarvimaiseen. Vihreä väri johtuu levistä, SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ohivirtaavasta vesivirrasta solut siivilöivät kukin erikseen ravintoa, mutta ne pystyvät varastoimaan ja myös siirtämään ravintoa toisilleen. Osittain albiino Kuvan lintu löytyi kuolleena Juupajoelta lintujen ruokintapaikalta marraskuussa. Kysymyksessä on närhi , osittainen albiino. Siinä on kanavasysteemi , jossa siimalliset solut pitävät koko ajan veden liikkeellä. Toukkien pakkasenkestävyys perustunee kylläkin siihen, että ne sietävät osittaista jäätymistä. Sienieläimet ovat alkeellisia monisoluisia eläimiä, joilta puuttuvat varsinaiset elimet. Esimerkiksi kesykyyhkyt ovat kaikenvärisiä; kaupunkien sinisorsissa ja mustarastaissakin näkee usein osittain albiinoja yksilöitä. Solu ei jäädy, ja jäätyminen olisikin tuhoisaa. Syksyllä ne tyhjentävät huolellisesti suolensa, jottei vaarallinen jäätyminen alkaisi sieltä. Parantava vesirumenza Munjärven Suopohjan kylästä kotoisin oleva Tatjana Antusoff valmisti tehokasta rohtoa jokivesissä viihtyvästä korallimaisesta kasvista, joka Itä-Karjalassa tunnettiin nimellä vesirumenza. Se kutoo heinikkoon löyhän kopan, jonka pintaan se sirottelee karvansa, ja koteloituu sen sisään. Järvisieni on eläin, vaikkei ensisilmäyksellä uskoisi. Albinismin aiheuttaa solujen aineenvaihduntahäiriö: solut eivät pysty muodostamaan värejä. Hyvin monet perhoset talvehtivat toukkana, jonka pakkasenkestävyys on erinomainen.Useimmiten ne ovat täysikasvuisia toukkia, joten ne eivät enää syö keväällä. Albinismi on luonnossa suhteellisen harvinainen, sillä valinta karsii helposti poikkeavat yksilöt: valkoiset linnut näkyvät hyvin ja jäävät helpommin petojen saaliiksi kuin oikean väriset linnut. Tuon mikstuuran avulla kaikki vaivat kaikkosivat. Kaupungeissa luonnonvalinta ei toimi täydellä tehollaan, ja niissä on suhteellisesti paljon albiinoja (ja muutenkin valkoisia) yksilöitä. Albiinojen elinkyky saattaa muutenkin olla heikentynyt. vsk.. Varmaankin käyttäytyminen liittyy siihen, että toukkien karvat ovat lintujen ruoansulatukselle vahingollisia. Jostakin syystä juuri tämän lajin toukat matelevat hangilla matkallaan koteloitumaan. Mihin se oli matkalla ja mikä siitä aikuisena tulee. Eläimen tukena on piistä koostuva tukiranka. Itse solut "kui vuvat" ja väkevöityvät, sillä niistä siirtyy vettä solunväleihin. Kauri Mikkola Ruostesiiven toukka lähtee rohkeasti lumivaellukselle. Pääosa linnun siipij a pyrstösulista on saanut normaalin värin, siiven peitinhöyhenet ovat vaaleat, ja muuten lintu on vailla värejä. Ku van tapauksessa albinismi ei ole täydellinen vaan osa soluista on pystynyt tuottamaan värejä. Sen sijaan solunvälit jäätyvät hallitusti , erityisistä tumakkeista alkaen. Se kuivatettiin ja hierrettiin hienoksi jauhoksi. Mikä tämä vesirumenza on, ja kasvaako sitä Suomessa. Kyseessä on ruostesiiven, erään siilikkäisiin kuuluvan yöperhosen toukka. Tällöin sulat jäävät valkoisiksi ja muut ruumiinosat vaaleanpunaisiksi, joka on ihon alla kuultavan veren väri. Ruostesiiven toukka lienee siis matkallaan varsin hyvässä turvassa. Kun flunssa tai yskä yllätti, Tatjana sekoitti teelusikallisen jauhetta sokeroituun puolukkasurvokseen. Mistä on kysymys. Soluihin myös muodostuu "pakkasnesteitä", muun muassa glyserolia. Vesirumenza ei ole lainkaan kasv i vaan eläin, järvisieni
Saattaa olla, että valkkoporojen sarveiskalvo ei ole jostakin perintötekijöiden monimutkaisen pelin kiemuVoisiko käpylintukin karistaa kuusen kasvaimia. Kysymys esitettiin LuontoilIan 20-vuotisistunnossa, ja raati tuli siihen tulokseen, ettei lumisokeus iske eläimiin. _;_ ______ ;__ _ __ .J j kuusen silmuja. Vaikka käpylintu söisi silmuja, sen ei tarvitsisi katkaista viimeistä vuosikasvainta ja tuskin sen nokka tähän kelpaisikaan. Tietenkin ne enimmäkseen ovat hiljaa, ja kylmyyden takia niiden aineenvaihdunta on vähäistä. Vielä tarkentaen: hohtavilla hangilla liikkuvien luonnonvaraisten eläinten silmän sarveiskalvon on pakko sietää ärtymättä ultraviolettisäteiden ankara pommitus. Muutaman päivän hoidossa koiran lumisokeus parani . Kaikkien koirarotujen kantamuoto susi kuuluu noihin lajeihin , joiden si lmän sarveiskalvolla on oltava hyvä ultaviolettisäteilyn sieto. < i Ilkka Koivisto Syökö käpylintu ---..1~..JJ~~~::...::~~~WiiL~i2 ...... SUOMEN LUONTO 3/96 55. Sienieläin saa leväosakkaaltaan ainakin happea, mutta luultavasti myös hiilihydraatteja. Heidän kertomansa mukaan varsinkin valkoiset porot eli valkkoporot ovat poromiesten mielestä alttiita lumisokeudelle. Kuusen vuosikasvai met hangella on varma oravan jätös. Sen ei ole havaittu käyttävän silmuja ravintonaan. Näitä syödessään orava katkaisee samalla vuosikasvaimen, joka haittaa silmujen saantia. vsk. Talveksi niiden rasvat muuttuvat enemmän tyydyttämättömiksi eli juoksevampaan muotoon. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 HELSINKI. Meidän sammakkomme amerikkalaisen sisarlajin on todettu kestävän osittaista jäätymistä. Siellä sammakot eivät ole ihmeemmässä horroksessa vaan voivat olla liikkeellä keskellä talvea. Luontoillan päätelmä on ilmeisesti oikea. Solujen sisältö väkevöityy eikä jäädy, mutta soluvälit voivat jäätyä hallitusti, jäätymistä ohjaavien valkuaisaineiden alaisena. Orava on taitava puissa liikkuja, ja usein se tulee ruokapaikalleen käymättä maassa, jossa monet vaarat uhkaavat sitä. I roista johtuen yhtä vastustuskykyinen tuota pommitusta vastaan kuin niiden tummemmilla kumppaneilla. Huonoina käpyvuosina ja kenties muutenkin kevättalvella se käyttää ravinnokseen kuusen silmuja, jotka syntyvät viimeisen vuosikasvaimen tyvelle. Tieto järvisienieläimen lääkekäytöstä on tavattoman mielenkiintoinen sen vuoksi , että viime aikoina on alettu etsiä uusia lääkeaineita myös eläinkunnasta, ja erityisesti merien sienieläimistä ja muista selkärangattomista otuksista. Käpylintu syö siemeniä. Nähtävästi ei setterien, ei ainakaan tuon kuvatun yksilön , sarveiskalvo ole sietokyvyltään esivanhempien sarveiskalvon veroinen. Tuntuuhan koko lailla mahdottomalta, että esimerkiksi arktiset vetokoirat sairastuisivat lumisokeuteen. Kauri Mikkola Miksi eläimet eivät tule lumisokeiksi. Perusteluna oli se varsin järkeenkäypä päätelmä, ettei ainakaan Pohjan perillä elävillä luonnonvaraisilla lajeilla ole varaa sairastua siihen. Tällaisessa tilassa sammakko pysyy hengissä lähes 10 asteen pakkasessa. Kyseessä on samantapainen symbioosi kuin jäkälissä, joissa levä ja sieni elävät yhdessä. Näköaistin toimiminen myös häikäisevän lumen kautena on niille elinehto. Käpyjen katovuosina käpylintuja ei näy, sillä ne viettävät kiertolaisen elämää hyviä käpysatoja etsien. Hengissä vai ei. Myöhemmin Marjatta ja Antti Palismaa Hetasta esittivät päätelmää horjuttavia havaintoja, tosin kotieläimistä. Seppo Vuo/anto SS. jotka elävät sienieläimen runkokunnassa ja yhteyttävät auringonvaloa. Muutama vuosi sitten kevätaikaan he löysivät tunturista eksyneen norjalaisen setterin täysin lumisokeana. Itse asiassa kaikilla eläimillä ja kasveilla täytyy olla jonkinverran antibioottisia ominaisuuksia, joilla ne torjuvat mikrobien hyökkäykset. Seppo Vuokko Voiko sammakko jäätyä. Kaikille koirille ei kuitenkaan jalostuksen perimän manipuloinnissa ole voinut näin käydä. Niiden on tultava toimeen loppukesällä keräämällään vararavinnolla, joten liikkuminen ei ole hyväksi. Sammakot ovat mestareita sinnittelemään talven yli, useimmin veden alla. Ulkoilulenkkini varrella Kajaanissa oli kevättalvella 1995 monin paikoin kuusen kasvaimia hangella, mutta oravia tai niiden jälkiä ei näkynyt. Useimmat sammakot talvehtivat oloissa, joissa ne eivät edes ole vaarassa jäätyä, nimittäin järvien, lampien , lähteiden ja kaivojen pohjassa. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki1jeitse. Sen sijaan orava ei voi vaeltaa käpysatojen perassa. Lumisokeuden aiheuttaa liian voimakas ultraviolettisäteily, joka ärsyttää silmän sarveiskalvoa niin, että siihen syntyy pieniä nystyjä. Voiko se jäätyä. Meneekö sammakko talvella horrokseen
Puun juuria kasvimaalla Metsäisen mökkitontin kasvipenkeistä kai puut vievät voimat; ainakin syksyllä penkit ovat täynnä juuriverkostoja. vsk.. Sienet eivät todennäköisesti aiheuta homeoireita ainoastaan itiöemistä pölisevä itiöpöly saattaisi niitä aiheuttaa, eikä noita itiöemiä mahdu kasvamaan kukkaruukuissa kauhean paljon. Ehkäpä mullasta katoaa kasvukauden kuluessa juuri tälle sienelle soveltuva ravinto, tai ehkä multa pysyy hieman lämpimämpänä kesäkaudella. Mikä sieni. Halvempi, suuremmalle alalle sopiva ratkaisu on kaivaa puiden ja kasvimaan välille syvä oja, johon pannaan ainakin puolen metrin korkuinen suikale filmi vaneria, kattopeltiä, rakennusmuovia tai juurimattoa. Kasvin juuret on hyvä huuhtoa puhtaaksi vanhan mullan murusista, ennen kuin pesuaineella ja lämpimällä vedellä pestyyn ruukkuun lisätään uutta multaa. Litteän varren päähän kehittyy sininen kukka, jossa on vaaleanruskea keskusta. Sitten multa ja komposti lapioidaan juurimaton muodostamaan pussiin ja jätetään talven ajaksi painumaan. Ovatko tällaiset toimet tarpeen tai riittäviä maan vahvistamiseksi. Silloin kaavin multaa noin viiden seitsemän sentin syvyydeltä ja panin tilalle uutta. Apostolinmiekka viihtyy puolivarjoisalla itätai länsi-ikkunalla. Parin viikon päästä ruukku oli taas valkoisenaan ja lisää sieniä tulossa. Viime syksynä sekoitin penkkeihin vanhaa kompostia keittiö-, pihaja käymäläjätteistä, kaupan kanankakkaa ja tuhkaa. Kasveille sienistä tuskin on haittaa. Altistaako se homeoireille. Kannattaa tietysti kokeilla, josko tämmöinen lannoitus riittäisi sekä puille että kasvatettaville kasveille, mutta todennäköistä on, että puut imaisevat ravinteiden lisäksi myös kosteuden maasta. Kesäaikaan apostolinmiekkaa kastellaan reilusti, syksyn ja talven aikana kastelua vähennetään, mutta juuripaakkua ei päästetä kuivumaan. Apostolinmiekka kukkimaan Miten pitäisi hoitaa apostolinmiekkaa, jotta se kukkisi. Kun taimet ovat juurtuneet, varsi voidaan katkaista. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Sieniongelma saattaa kyllä hävitä vähemmälläkin. Pintajuuriset lehtipuut ovat erikoisen hanakoita rohmuajia. Jos ruukun sijoittaa hiukan lämpimämpään paikkaan, esimerkiksi patterin yläpuolella olevalle ikkunalaudalle, ja multa pidetään vähän kuivempana, sienet eivät viihdy niin hyvin. Aikansa muhittuaan siitä nousi muutamia pallukoita, joista kehittyi sieniä. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 3/96 55. Sienirihmasto on todennäköisesti levittäytynyt koko multakerrokseen, ja sen kokonaan pois saamiseksi pitäisi kasvin multa vaihtaa. Useimmiten sieni on satunnainen ongelma jonkun yksittäisen kasvin ruukussa se kukoistaa aikansa ja häviää itsestään. Lopuksi oja täytetään hiekalla. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Sieniä kukkaruukussa Suureen peikonlehtiruukkuun ilmestyi raemaista valkoista tahmaa, kuin hometta. Noin viiden päivän kuluttua sienet ruskistuivat ja mätänivät. Kastelu on hyvä tehdä aluslautasen kautta, 56 ja mullan annetaan kuivahtaa kastelukertojen välillä. Keväällä voidaan hiukan lisätä kompostia, ja ravinteikas, suojattu kasvualusta on valmis viljelykasveja varten. Keväällä aion tehdä samoin, Kesällä taidan käyttää silloin tällöin lepänlehtiuutetta kasteluun. Apostolinmiekka (Neomarica) kuuluu iiriskasveihin, ja se muistuttaakin saksankurjenmiekkaa jäykkine litteine lehtineen ja lehtiviuhkan keskeltä kohoavine kukkavarsineen. Keväällä tai kesällä kasvin pitäisi kukkia. Sienet ovat rumia ruukussa, mutta peikonlehden haluan pitää, jos voin. Jos puut ovat silminnähden työntäneet juuri verkostonsa kasvimaalle, runsaskin lannoitus voi mennä niiden ahnaisiin juuriin. Olen itsekin nähnyt kukkaruukuissa mustesieniä ja keltaukonsieniä; kuvatut valkeat nuijat toivat mieleen lähinnä jotkut kupusienet, joihin kuuluvat muun muassa maamunat ja tuhkelot. Kukka kuihtuu jo muutaman tunnin kuluttua. Ellei kasvimaata voi sijoittaa kauemmaksi puista, voisi olla hyvä ajatus ensi syksynä kaivaa penkkien kohdalle noin puolen metrin syvyinen monttu, jonka pohja ja sivut verhoillaan vettä läpäisevällä, mutta juurien tunkeilun estävällä, lasikuidusta valmistetulla juurimatolla. Apostolinmiekka kasvaa varsin kookkaaksi ja tarvitsee vanhemmiten suuren ruukun. Jäljelle jäävät vain kukkavarren päähän muodostuvat viuhkamaiset poikaset, jotka taipuvat multaa kohti ja on helppo juurruttaa uuteen ruukkuun. Kukkaruukuissa elää monenlaisia sieniä, yleensä sellaisia, jotka tulevat toimeen lahottamalla eloperäistä ainesta. Osa puun juurista saattaa vielä luikerrella tämmöisen esteen alitse. Varmuuden vuoksi itiöemät voi poimia pois jo pieninä, joten ne eivät pääse levittelemään itiöitään viereisiin ruukkuihin. Leviääkö se helposti
(90) 228 08 210, 228 08 224, telafax (90) 228 08 200. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16. vsk. (939) 632 6 163 Maija T. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ~ 19_. Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. Perämiehenk. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 3/96 55. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ~ 19_. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. z L.U 6 ::) V) Tilaus hinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa vuonna 1996. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen sa ajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ~ _ 19_. 15 Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YVA-yhteyshenkilö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Powanen, tiedotussiht., päätoimitt. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. 11 A 17, 00150 Helsi nki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKJSTO Nervanderinkatu 1 1, 00 100 Helsinki puh. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: .... Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. (96 1) 3 12 7577 Tiina Seikku/a SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. . Lahjan saaja Lahjatila uksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: . Puhelin (myös suuntanumero): ........................................ Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. (93 1) 2 13 1 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (960) 3 11 550 Tuula Leskelä Uusimaa Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Vesa Heinonen, Helena Kolu, Tuovi Kurrtio, Hanna Matinpuro, Timo Permanto, Pertti Siilahti, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-51 , 20 100 Turku puh. (90) 228 08206 Satu Hentula-Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, toimistosihteeri, vs. Lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13,90 100 Oulu puh. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (953) 41 1 7358 Pert1i Siilahti vs. (92 1) 230 1 141 Hannu Klemola vs. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (98 1) 3 115 828 Merja Ylönen Pirkanmaa ja Keski-Suomi Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Satakunta Otavankatu 1 1 , 28 100 Pori puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus:
METLA is managing the forests by traditiona! means tike slashingand-burning. Almost two billion years ago in the Karelian region an orogeny occurred that pushed up a chain of mountains, the Karelides, the highest peaks of which attained six kilometres. Koti fever seems to have been injected by Juhani Aho, who visited Ukko-Koti for the first time in the summer of 1892. Several species of Diptera can also be found there, including a cranefly (Chionea sp.), winter gnats (Trichocera sp.) and the heliomyzid Scoliocentra nigrinervis. Translated by Leigh Plester <t1'ofll~!a~o~VTsuu luontoretkeilijän paratiisi. Haav isto feels that the prospects of success are very good. The Koti hills were the mecca of artist . This will also form the park's information centre. lts adult stage coincides with winter, so that it may even mate on the snow. Pastures and meadows are being kept open, again in the age-old manner, by cutting the hay off them. The Finnish government has designated this year as the year of wood, the principal aim being to study both construction from wood and wood processing other than pulp and paper production. Ukko-Koti , the highest point in the chain today, reaches 347 metres. This will help to satisfy needs in the building trade and export industry. Koti became famous towards the close of the last century, at which time so-called Karelianism became ali the rage in Finnish art. These tiny forms are presumably actiSUOMEN LUONTO (Narure of Fin/ond) Published by rhe Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 ve because they like to eat microscopic algae off the snow. Fungus gnats (Mycetophitidae) may also be active. lt has also been felt that the Koti hills thunder in Jean Sibelius' fourth symphony. Vuodenaikojen vaihtelu on Kuusamossa nopeaa ja dramaattista. Vapaina kuohuvia koskia ja ikivanhoja aarnimetsiä. Aho wrote of his feelings to newspapers, while his travelling companion, Eero Järnefelt painted Koti landscapes. Common insects on snow include Collembola, or springtails, the most often encountered, sometimes in swarms, being lsotoma hyemalis. Despite this, certain insects and spiders can live and even move about on a cold snow surface during frosty weather. huhtikuuta 1996 Isokoskelot pöyhistelevät jo kevätvesillä Maa järisee Suomessakin Valkmusan kansallispuisto eteläisten suursoiden suojaksi 58 Jouko Kuosmanen superior wooden construction takes place in Switzerland and Germany. Yhdessä yössä voi tapahtua paljon ... A t the same time a fresh objective was set for enlarging the park by a further 2500 hectares. For example, multi-storey wooden houses are being constructed in Helsinki , Oulu and Ylöjärvi this year. The latest Ice Age, which ended 10,000 years ago, left its mark on the shore of Lake Pielinen in the form of a chain of foot hills, now known as Koti. ln late winter this hairy insect can often be seen scurrying against a background of white in search of a place in which to spin its cocoon. A movement sprang up on behalf of Koti, leading to the establishment of Koti National Park in 199 1. Hotelli Koli 's appearance is being altered to bring it in tine with its surroundings, and a Nature centre is being built in conjunction with the hotel. The intention is to combine nature conservation, tourism and forest research in the park. This takes in the central part of Koli and extends to over 1000 hectares. ldeally for the purposes of eco-tourism, Koti is an almost untouched area which visitors will be able to explore along a network of trails. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Koti National Park combines tourism with conservation by Alice Karlsson Suomen Luonto 55(3 ):1417 At the end of January, Minister of the Environment Pekka Haavisto visited Koti National Park in the municipality of Lieksa as a guest of the Finnish Forest Research Institute, METLA. ln Finland wood has traditionally been used for leisure time dweltings and the frames of detached houses. Harvinaisia lintulajeja jopa Siperiasta asti. Kasveja, joita ei kasva missään muualla. vsk.. 170,-/hlö/vrk (Sisältää aamiaisen ja allasosaston käytön) Tarjous on voimassa 1.5.-15.6.1996, juuri silloin, kun luonto heräilee pitkästä talviunestaan ja muuttolinnut saapuvat aloittaakseen pesimäkautensa. ARCTIA HOTEL PARTNERS Lähilinja 0800-069069 Soita tai faxaa ja varaa: (989) 8596 580 Taina (989) 8596 582 Sari (989) 8596 583 Heikki (989) 8521 909 Fax NELJÄN TÄHDEN PARATIISIKYLPYLÄ SUOMEN LUONTO 3/96 55. Popularity of wood for building growing by Ulla Ahonen Suomen Luonto 55(3 ):20-22 The popularity of wood for building purposes is gaining ground for environmental reasons. However, perhaps the best known member of the circus, even to the general pubtic, is the caterpi llar of the ruby tiger moth, Phragmatobia fuliginosa . However, in 1989 plans for a rock cavern hotel and a chalet village proved too much for the area's inhabitants. 130,-/hlö/vrk HOTELLIHUONE alk. Kuusamon Tropiikki, vihreä keidas keskellä jylhää erämaaluontoa. Beetles and their larvae, including rove beetles (Staphitinidae), may take a stroll across the snow. The use of wood in construction more or less stopped here during the 1950s, bringing a hait to technical developments in this sector. Much later a hotel, downhill ski centre and ski lift appeared on Koli . A scorpion fl y, Boreus westwoodi, prefers moss. Europe's most attractive and technically Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 5. lmplementing the development pian calls for resiting of both the car parks and boat moorings, and dismantling of the forest road bisecting the area to be devoted to the new extension. "Antifreeze" forms in their cells, the water content simultaneously decreasing, thereby reducing the risk of freezmg. Flea circus out on the snow by Jaakko Heinonen Suomen Luonto 55(3 ):30-33 The body temperature of poikilothermic, or "cold-blooded", animals varies according to their environment. Now an attempt is being made to find new, more demanding, uses for this natural materia!. " MÖKIT alk
Ne myös värjäytyvät monilla eri väriaineilla. Ne ovat myös keveitä ja joustavia mutta eivät yhtä lujia kuin polyesterikuidut. Polyesterikuituja alettiin valmistaa teollisesti 1950-luvun alussa, ja tällä hetkellä niitä on yli puolet synteettisistä kuiduista. Näin saadaan pitkiä molekyyliketjuja, joissa on vain vähän haarautumia. vsk. Valmistuksessa on useita osia. Polyakryylit kestävät hyvin auringonvaloa. Polyamidikuidut imevät kosteutta paremmin kuin muut synteettiset tekokuidut. Tekoja luonnonkuitujen asettaminen paremmuusjärjestykseen ympäristövaikutusten perusteella ei ole itsestään selvää myös luonnonkuitujen teollinen tuottaminen tärvää ympäristöä. Raakaaineena on yleensä maaöljy. Kaukoidän osuus maailman tuotannosta on jo noin neljännes ja kasvaa koko ajan. Tuotemerkkejä on kymmeniä erilaisia, eivätkä ne yleensä kerro tekstiilissä käytetyn kuidun tyyppiä. Kuidut katkotaan ja kehrätään pehmeiksi, jonka jälkeen ne soveltuvat tekstiilien raaka-aineeksi . Tällaisia ovat esimerkiksi antioksidantit, titaanidioksidi ja fosforiyhdisteet. Osasyynä tähän ovat länsimaiden tiukentuneet ympäristövaatimukset. Tekokuitujen monia hyviä puolia ei kuitenkaan voi kiistää. Ne sähköistyvät ja likaantuvat helposti . Valmiista polyesterikuiduista 65-85 prosenttia on kiteytynyt, minkä ansiosta ne ovat joustavia ja säilyttävät pituutensa. polyakryylejä ja polyamideja tai näistä muokattuja eli modifioituja kuituja. Polyakryylikuidut imevät vain vähän vettä. VARTALON VERHOT Kiiltävät ja liukkaat, venyvät ja kestävät Synteettiset tekokuidut ovat monen kauhistus. Tällaisia menetelmiä ei kuitenkaan vielä ole otettu käyttöön teollisuudessa. Viime vuosina polyamidien valmistus on jatkuvasti vähentynyt. Pehmeät polyakryylit Polyakryylikuidut valmistetaan pääasiassa akryylinitriilistä. pääsevät omimmilleen ulkoiluja retkeilyvarusteissa, jotka ovat kestäviä, lämpimiä ja yhä värikkäämpiä. Ne ovat venyvimpiä ja elastisimpia tekstiilikuituja, minkä vuoksi polyamidikankaasta valmistetut vaatteet eivät rypisty. Polyesteri kestää hankausta, joten osittainkin siitä valmistettu kangas kuluu hitaammin. Näitä ominaisuuksia voidaan kuitenkin muuttaa, ja muunnetut polyesterit voivat olla esimerkiksi sähköistymättömiä tai nyppyyntymättömiä. Polyesterikuituja sisältävä kangas on lujaa, joustavaa, rypistymätöntä ja muotonsa säilyttävää. Juha Valste 59. Niiden huonoja puolia ovat myös taipumus muuttua sähköiseksi, nyppyyntyä ja rypistyä. Varsinaiset kuidut muodostuvat, kun ketjut sitoutuvat yhteen kimpuiksi. Polyamidit ensimmäisiä 1930-luvulla keksityt polyamidit olivat ensimmäisiä synteettisiä kuituja, joita käytettiin tekstiilien valmistuksessa. Tonnista raakaöljyä valmistuu kuitenkin valtava määrä tekokuitua ja siitä huima läjä vaikka sukkahousuja. Usea luonnon ystävä pukeutuu mieluummin vaikka juuttisäkkiin kuin kiiltävään ja liukkaaseen öljytuotteeseen. Tällaiset kuidut ovat erittäin vahvoja ja kestävät hyvin kuumuutta niitä käytetään esimerkiksi kilpa-ajohaalareiden, sotilaskypärien, luodinkestävien liivien ja avaruuspukujen valmistamiseen. Hyvien ominaisuuksien vastapainoksi polyamidikuituja sisältävät tekstiilit kestävät yleensä huonosti lämpöä ja auringonvaloa. Moniin tarkoituksiin sopivat paremmin muokatut modakryylikuidut. Näitä käytetään kuitenkin vain pieniä määriä. Polyakryylikuituja käytetään esimerkiksi neuleiden ja keinoturkisten valmistukseen. Kuidut valmistetaan öljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Teollisuus käyttää synteettisten tekokuitujen valmistuksessa lisäaineita, jotka voivat haitata ympäristöä. Tekokuitujen valmistuksessa ilmaan ja veteen pääsee aina pieniä määriä haihtuvia ja liukenevia yhdisteitä, jotka voivat olla vaarallisia ympäristölle. Tekstiileihin käytetyistä kuiduista on nykyisin jo reilusti yli kolmannes synteettisiä. Näiden kuitujen vuosituotanto oli 1992 yli 16 miljoonaa tonnia tämän maaran valmistamiseen kuluu vain murto-osa maailman öljyntuotannosta. Kuiduissa muinaisen elämän muistot Synteettisiä tekokuituja voidaan valmistaa maaöljystä, kivihiilestä tai maakaasusta siis muinaisten aikojen kasvien ja eläinten jäännöksistä. Polyesterit muuttuvat hangattuina sähköisiksi, likaantu vat ja nyppyyntyvät helposti eivätkä juuri ime kosteutta. Erityisen hai tallisia ovat synteettisten tekokuitujen valmistuksessa vapautuvat typen oksidit, joiden osuus yläilmakehän otsonikadossa voi olla jopa kymmenen prosenttia. Aromaattisissa polyamideissa eli aramideissa on hiiliketjussa mukana rengasrakenteita. Kuitumolekyylit tehdään puristamalla raaka-ainetta tai sulaa, valmista polymeerimassaa pienireikäisen verkon tai siivilän läpi liuokseen. Tekstiilien valmistukseen käytetään eniten polyestereitä, SUOMEN LUONTO 3/96 55. Luonnonkuituihin verrattuna synteettisten tekokuitujen valmistus kuluttaa runsaasti energiaa: jos kuitujen raaka-aine lasketaan mukaan, niiden valmistuksessa käytetään kolme kertaa enemmän energiaa kuin puuvillan tuottamisessa. Käytetyin tekokuitu Polyestereiden raaka-aineita ovat muun muassa glykoli ja tereftaalihappo. Y mpäristövaikutuksia on kuitenkin erittäin hankala verrata nimenomaan puuvillan viljely aiheuttaa suuria ympäristöongelmia. Niistä valmistetut tekstiilit tuntuvat pehmeän villamaisilta. Tekokuiduissa taas pitäisi ottaa huomioon varsinaisen teollisen valmistuksen lisäksi myös öljyn tuotannon, kuljetuksen ja jalostuksen haitat, varsinaisen keinokuidun valmistamisesta johtuva ympäristön saastuminen ja pilaantuminen sekä tuotteiden kuljetuksen ja lopullisen hävittämisen aiheuttamat monet erilaiset ympäristöhaitat. Ne kutistuvat lämmön vaikutuksesta ja syttyvät kuumennettaessa herkästi . Polyamidit ovat muita synteettisiä kuituja lujempia ja kestävät hyvin myös hankaamista. Tärkeimpiä valmistusalueita ovat Yhdysvallat, Länsi-Eurooppa, Kiina, Taiwan ja Etelä-Korea. Polyesterit sietävät auringonvaloa ja lämpötilan vaihteluja. Synteettisiä tekokuituja ei valmisteta Suomessa. Lehtikuva Synteettistä ympäristöhaittaa Synteettisten tekokuitujen valmistuksessa voitaisiin käyttää täysin suljettuja prosesseja. Kuidut kiharretaan ja pilkotaan kappaleiksi. Jätevesiin saattaa joutua myös myrkyllisiä antimonia sisältäviä metalliyhdisteitä. Polyestereiden vuosituotanto oli 1992 noin yhdeksän miljoonaa tonnia
Säilytystilaa tarvitaan vähemmän ja pyyhettä riittää enemmän . Pienempi pakkaus säästää kuljetuksia, joten polttoaineen kulutus ja pakokaasut vähenevät. NYT REPAI •• LUONTOAIDIN PUOLESTA. Valkaisematonta Pirkka-talouspyyhettä on paketissa kolme rullaa, mutta pyyhettä on yhteensä enemmän kuin ·neljässä tavallisessa rullassa. (§} Q • )~ :; ;#ij) Säästää myös luontoa.. Tässä pakkauksessa on ekologiaa