Suomen Luonto 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

-k ! 12 44 20 a s. us k a om al lu isa ak uv teemana luontokuvaus SELKÄMEREN kansallispuisto upeissa kuvissa KARHUKOJUSSA ihminen tuntee itsensä pieneksi SEPELKYYHKYSTÄ tuli kaupunkilainen 3 Irtonumero 8,50 5.4.2012 Hannu Hautala nosti suomalaisen luontokuvauksen lentoon. valkein siivin
Lue Kotamäen haastattelu sivuilta 6465.. varhaiskevät Uljas Saana Kuva jaaNa kOTaMäki / TeKsTi jOhaNNa MEhTOLa kädESSäSi on luontokuvaus-teemanumeromme, jossa paljastamme kuvien saloja. "Tälle maisemakuvalle Saanalta antoivat sopivasti väriä ja mittasuhteita retkeilijät, jotka olivat juuri laskeutumassa tunturilta alas", kertoo kuvan ottanut Jaana Kotamäki
varhaiskevät Västäräkki mallina Kuva jaaNa kOTaMäki / TeKsTi jOhaNNa MEhTOLa hypöiSTENkOSkEN partaalle lennähti västäräkki kuin tilauksesta, kun valokuvaaja Jaana Kotamäen luontokuvauskurssilaiset olivat harjoittelemassa kuohuvan kosken äärellä Aurajokilaaksossa.
Digipokkarit ja edulliset järjestelmäkamerat pitkäpolttovälisine zoomeineen ja hyvine lähikuvausmahdollisuuksineen ovat tehneet myös luontoharrastuksesta entistä helpomman ja antoisamman. Sepelkyyhky saapuu Ranskasta huhtikuussa ja huhuilee nyt myös kaupungeissa. 58 japani rakastaa kirsikankukkia. MaRiKa eeROLa 28 Ilveksen apaja Markus Sirkan pihapiiriirissä asteli ilves. 30 Syntyy suomalainen luontokuvaaja Hannu Hautala lähti panssarin ohjaimista mullistamaan maan luontokuvauksen. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi 6 Suomen luonto 13/2012 6 Suomen luonto 11/2012 VAKioT 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 37 Kolumni 57 Vahtikoira eSSi KeSKinen. Luontoharrastus pääsi viime vuosikymmeninä kouluissa pahasti repsahtamaan, mutta nyt digikameroiden innoittamana nuoret toivottavasti alkavat uudestaan kiinnostua tästä hienosta harrastuksesta, joka tuo parhaimmillaan iloa koko loppuelämäksi. Nyt vain kaikki keväiseen luontoon ihmettelemään ja taltioimaan luonnon tapahtumia! 18 SiSäLLyS 16 Maalta kaupunkiin Lyökin pooki vuodelta 1757 johdattaa Selkämeren kansallispuistoon. 3/2012 18 Ihmisten kansallispuisto Selkämeren kansallispuistossa saa kalastaa ja vähän metsästääkin. Harrastajakuvauksen tason nousu näkyy hienosti myös lehtemme Havaintokirja-palstalla, jonne lähetetään hyviä kuvia yhä monipuolisemmista aiheista. Joukossa on hätkähdyttäviäkin kohtaamisia. Kaksi vuotta sitten saimme lehtemme omaan Luomus 2010 -kuvakisaan yli 3000 otosta noin tuhannelta kuvaajalta. Retkellä kohdatusta kiinnostavasta linnusta, kasvista tai perhosesta voi nyt napata kuvia, joita voi sitten kotona tutkia tarkemmin määritysoppaiden avulla tai kysyä neuvoa kaverilta tai pitemmälle ehtineeltä harrastajalta. PääKiRjOituS Digikuvaus mullisti luontoharrastuksenkin kaMEraTEkNiikaN huima kehitys on tehnyt valokuvauksesta koko kansan harrastuksen. Kuinkahan suuri innostus on nyt, kun tässä numerossa käynnistämme uuden Luomus-kilpailumme, jossa teemana on vesi ja vesiluonto. Myös luontokuvauksen suosio on ennätyksellisen suurta
ahmakin näyttäytyi. 50 Espoon keidas Suomenojan lintukosteikko on Suomen parhaita paikkoja tutustua vesilintuihin. 46 Konkarin vinkit Miten meriharakka juoksee kuvassakin. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_03/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Seppo Parkkinen jakaa lukijoiden kanssa vinkkinsä. 38 Tämä iso karhu kuului kuvauskojun vieraisiin kuhmossa. Hannu HuOViLa 58 Kirsikankukkasateessa Kukintaa sanotaan japanissa sakuraksi ja sen katsomista hanamiksi. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomen luontovalokuvauksen isähahmo juha kauppisen haastattelussa sivuilla 3036. KANNeSSA Hannu HautaLa / LeuKu 64 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 13/2012 Suomen luonto 7. essi Keskinen seurasi kirsikan kukintaa etelästä pohjoiseen. Osallistu Suomen Luonnon LUOMUS-kiSaaN vESikUviLLa 44 Lintuja paljon seurannut hannu hautala pääsi itsekin lentoon ja kuvasi tämän kurkiauran lentokoneesta merta vasten vaasassa syksyllä 1996. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Suomen Luonto 3/2012 71. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. RaiMO SundeLin / PROLK 38 Kolme yötä kojussa Hannu Huovila tunsi karhua kuvatessaan itsensä pieneksi. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille
Näin muistelee Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Markku Hyvärinen talvea 20092010. Solosen mukaan tämän kevään soidinaikaiset havainnot viittaavat siihen, että keskimääräisestä pesimävuodesta jäädään yhä kauas taakse. Tämä lehtopöllö viivähti hetken pesäkolonsa suulla ruissalossa maaliskuun alussa. 8 Suomen luonto 13/2012. Huhuilijat ovat yhä harvassa. illoin niitä nuoria lehtopöllöjä nähtiin, pyörivät henkitoreissaan. ToimiTTanuT jUha kaUppiNEN, www.TwiTTEr.cOM/LUONTOMiES Luonto ja ympäristö nyT Pöllöjen määrät kyntävät vielä alhaalla parin vuoden takaisen myyräkadon jäljiltä. Lehtopöllöt vasta toipuvat kuolontalvesta S Myyräkato romahdutti lehtopöllökannat talvella 20092010. Pöllöjä niitti myyräkato. Tavallisesti niitä on ollut tutkimallani alueella 30 40", Solonen kertoo. "2010 pesintöjä löytyi vain kuusi. Suomen Luontoon tarjottiin lukuisia kuvia kuolleista pöllöistä, jopa kuvasarjaa, jossa helmipöllö putoaa oksalta kuolleena hankeen. dicK fORSMan MUTTa MyyräSykLiT ja aallonpohjat ovat osa luonnon kiertoa. Myös helmipöllöjä ja varpuspöllöjä kuoli paljon. "Myyriä ei ollut yhtään", Hyvärinen kertoo. "Mutta on se hiukan poikkeuksellista, että lehtopöllöjen pesintöjen määrä ei vielä tänäkään keväänä näytä palaavan ennalleen 20092010-talven romahduksen jäljiltä." Romahdusta edeltävänä keväänä 2009 lehtopöllöjä pesi Solosen tutkimalla alueella 60 paria. "Pöllöt tulevat toipumaan, ei tämä mikään pysyvä romahdus ole", sanoo lintujen tutkija Tapio Solonen, joka tuntee lehtopöllöjen liikkeet Helsingissä, Vantaalla, itä-espoossa ja etelä-Sipoossa 30 vuoden ajalta
Suokukkoja oli erityisen paljon. Sitä vastoin viirupöllölle tuntuu usein kelpaavan mikä tahansa risukko, kunhan pönttö löytyy pesimistä varten", Hyvärinen sanoo. Hetken päästä ne paljastuivat pääskykahlaajiksi; yhteensä niitä oli parisen tuhatta! Suokukkokoiraat pukivat jo kauluksiaan. PöllönääniStä nettihitti LUONNON ääNEN pöllönäänisarjaamme on tähän mennessä kuunneltu jo 9200 kertaa. Yli tuhat kuuntelua ovat keränneet huuhkaja, viirupöllö, varpuspöllö ja suopöllö. aamun valjetessa kajahtivat kiljumerikotkien huudot järveltä. Mitä ihmettä. Musta- ja valkoviklot kahlailivat eksoottisten pitkäjalkojen seurassa. Haarapääskyjä lenteli iloisesti paikallisten pääskyjen seurassa. Koiraat olivat jo laittamassa kauluksiaan kuntoon ja lämmittelivät pienellä nujakoinnilla pohjoisiin reviiritaisteluihin. "Kartanoiden puistoissa on niiden pesintään sopivia luonnonkoloja", Solonen kertoo. Joten nähtäväksi vielä jää, miten tämän vuoden pesintä onnistuu." jUha kaUppiNEN Lintujemme talvikodossa viETiN MaaLiSkUUN alkupuoliskon etiopiassa. TOiSaaLTa LEhTOpöLLöT ovat esimerkiksi lähisukulaisiaan viirupöllöjä herkempiä hakkuille, kertoo Markku Hyvärinen. Keltavästäräkkejä oli kaikkialla alavilla mailla. ensimmäiset lehtopöllöt tulivat Suomeen 18001900-lukujen vaihteessa. Paikallisista linnuista suurimman vaikutuksen tekivät Simienin kansallispuiston partakorppikotkat, joita väijyimme kameroinemme rotkon reunalla nelimetristen puukanervien suojassa. Hotellin puutarhassa tanan rannalla ihastelin endeemisiä valkoposkiturakoita, jyhkeänokkaisia kalkkunasarvekkaita ja säihkyviä medestäjiä. Toisaalta monet vanhat lehtopöllöt eivät välttämättä edes paljon huhuile ennen pesinnän aloitusta. Kurjet olivat tosin juuri ehtineet lähteä tanan itäpuoliselta tulvatasangolta, missä talvehtii noin 20 000 pohjolan kurkea. KuVat VeLi POHjOnen KIIKARISSA Lapinkirvinen Etiopiassa maaliskuussa. jOrMa LaUriLa Lehtopöllö on eteläinen laji, joka elää meillä levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Yllättävintä oli lapinkirvisten suuri määrä laidunmailla ja jo kuivahtaneilla tulvaniityillä. Myöskään Kanta-Hämeessä lehtopöllöt eivät ole toipuneet myyräkadon talvesta 2009 2010. niitä oli niin paljon, etteivät oman Lappimme kirviset riitä, vaan joukossa täytyi olla myös Venäjän lintuja. Luonnon ääni on Suomen Luonnon tuottama ilmainen puhe- ja ääniohjelma, jota voi kuunnella ilman lisävälineitä osoitteessa www.audioboo.com/ luonnonaani. Lapinsirri (vas.) ja talvipukuinen mustaviklo tulvalammikolla. 13/2012 Suomen luonto 9. Rantasipi keikutteli pyrstöään tutun oloisesti kastelukanavan partaalla. Liron jiff jiff kuului tuon tuosta. "Lehtopöllöt pesivät mielellään jonkin pienen kylän metsikössä. Lehtopöllöt pesivät mielellään kartanoiden puistikoissa, joissa ne huhuavat aavemaista, korkeaa lauluaan. Meikäläiset linnut sykähdyttivät erityisen voimakkaasti vieraassa ympäristössä. Kiljumerikotka pelästytti taivaalle suuren parven lintuja, jotka liikehtivät tiheissä, muotoaan muuttavissa parvissa kuin kottaraiset. tanajärveen laskevan Pikku niilin suistossa saimme kokea vielä eksoottisen yllätyksen. "Missään tapauksessa niitä ei vielä ole niin paljon kuin ennen romahdusta. Jos tuollainen metsä hakataan, uutta ei aina löydy ja lehtopöllö voi häipyä paikalta. äänen voi kuulla kevättalven kirkkaina, tyyninä öinä. Ne vain alkavat pesiä ja sillä hyvä. Pääsin käymään jopa 4000 metriin kohoavilla Simienvuorilla, maan suurimmalla järvellä tanalla sekä kosteikoilla, tulvaniityillä ja syvällä maaseudulla. Solosen arvion mukaan lehtopöllö on ollut puoli vuosisataa eteläisimmän Suomen yleisin pöllölaji. jatkamme linnunäänien parissa myös huhtikuussa
eteläinen, pieni ja ruskea urpiainen luetaan yhtäällä eri lajiksi ja toisaalla urpiaisen alalajiksi. wiLLiaM vELMaLa juKKa j. Osa tutkijoista pitää esimerkiksi länsieurooppalaista pikimustaa nokivarista omana lajinaan, osa variksen alalajina. Tue taimenta: http://www.sll.fi/lahjoita Mustapäätaskusta tuli kaksi lintulajia MUSTapääTaSkUN läntinen ja itäinen alalaji luetaan nykyään kahdeksi eri lajiksi. "Seuraavan aktiivisuusmaksimin on ennustettu koittavan vuonna 2013. Luonto ja ympäristö nyT Poimintoja benjaM Pöntinen kympillä kutukivi taimenelle SUOMEN luonnonsuojeluliiton kautta voi lahjoittaa rahaa taimenelle: 10 eurolla saadaan taimenelle elintärkeä kutukivi, 20 eurolla kunnostetaan jo metri puroa. Revontulet tarjoavat upean luonnonnäytelmän, mutta kaikkein voimakkaimmat purkaukset ja erityisesti magneettiset myrskyt voivat aiheuttaa ongelmia muun muassa radiokommunikaatiossa ja satelliittipaikannuksessa. Revontulet loimusivat eteläisintä Suomea myöten, mikä ei ole tavallista. Lapissa on toki ihasteltu revontulia helmimaaliskuussa lähes joka yö", kertoo tutkija Noora Partamies ilmatieteen laitokselta. Avaruusasemien henkilökunta saatetaan joutua pitämään sisätiloissa suurien säteilyannosriskien vuoksi." "Voimakkaat magneettiset myrskyt voivat myös häiritä sellaisten eläinlajien toimintaa, jotka käyttävät Maan magneettikenttää navigointiin", Partamies kertoo. jOhaNNa MEhTOLa MaRKuS VaReSVuO vesilinnut hakevat turvaa ihmisestä SiLkkiUikUT ja nokikanat siirtyivät minkkien valloittamilta rannoilta mieluummin ihmisten asumille rannoille, tutkijat ovat huomanneet puolalaisella järvellä. Länsieurooppalaisen la jin nimeksi jäi mustapäätasku, ja Siperiassa pesivä sai uuden nimen sepeltasku (oik.). Usein revontulien esiintyminen on huipussaan noin yhdestä kahteen vuotta ennen ja jälkeen auringonpilkkumaksimin. Todennäköisesti revontulia havaitaan runsaasti lähivuosina", Partamies sanoo. eliöiden luokittelu keskusteluttaa. Koska minkit karttoivat ihmisten rantoja, linnut alkoivat suosia niitä ja onnistuivat taas pesinnöissään. pErTTi kOSkiMiES Kuuntele Suomen Luonnon puheohjelmaa netissä: www.audioboo.com/luonnonaani. ja 15.3. Vesi on liiton pääteema tänä vuonna. "Avaruudessa olevien mittalaitteiden toiminta voi häiriintyä vuorovaikutuksessa korkeaenergisten hiukkasten kanssa. Sepeltasku on Suomessa vuosittainen vieras. nuRMinen Revontulet loimusivat etelässäkin vOiMakkaaN auringonpurkauksen aiheuttamat magneettiset myrskyt loihtivat taivaalle näyttäviä revontulia helmimaaliskuussa. Havainnointia tosin haittasivat etelä-Suomessa pilvipeite ja maaliskuun seitsemännen ja yhdeksännen päivän öinä myös täydenkuun valo. Viime vuosina aurinko on ollut poikkeuksellisen hiljaa, mutta vuodesta 2010 alkaen sen aktiivisuus ja revontulihavainnot ovat olleet kasvussa. eSiMeRKiKSi iSOKuOVit taLVeHtiVat jO nYt 115 KiLOMetRiä POHjOiSeMPana Kuin 20 VuOtta Sitten. 10 Suomen luonto 13/2012. Hannu Hautalan kertoo kolmen suosikkikuvansa tarinat Kevään laululintujen äänet 335 KiLOMetRiä POHjOiSeMMaKSi SiiRtYVät euROOPan Lintujen eLinaLueet VuOteen 2050 MenneSSä. "Huippuvuorokaudet Suomessa olivat 27.2., 7.3., 9.3
Alueen hurja kettutiheys on kuitenkin estänyt naalien pesintäaikeet. Lokakuussa vaellus tuntui hiipuvan. Professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitokselta on tunnetusti realisti eikä hehkuta vaelluksia etukäteen. Tämän perusteella sopulit voivat hyvinkin rähjätä ja näytellä hampaitaan alueen kulkijoille vielä ensi kesänä. Maaliskuun alussa on saatu merkkejä muutaman yksinäisen naalin liikkumisesta inarin ja Utsjoen rajalla. Sen jälkeen pedot tehnevät niistä selvän." Sopuleita odotetaan siksikin, että niiden on toivottu tuovan Suomeen vuosien tauon jälkeen pesivän naaliparin. Viime kesänä tämä ei toteutunut. Vuosien tauon jälkeen keltamustia kirmaili kaikkialla. Joulukuun alussa Länsi-Lapissa oli jo merkkejä sopulikantojen romahduksesta. Mutta mutta. Kettuja yritetään tehopyytää erityisluvin moottorikelkkaa apuna käyttäen. vESa LUhTa 13/2012 Suomen luonto 11. Sen sijaan idempänä inarin Lapissa ne olivat korkeita vielä kuluneena talvena. ei nytkään: "Todennäköisesti tunturisopuleita näkyy vielä lumien sulamisen aikaan ja kevätvaellusta ilmenee inarissa ja Utsjoella. Sopulivuodet linkittyvät myyrien joukkoesiintymisiin. Kuluvan kevään kynnyksellä huomattiin, että inarissa ja Utsjoella on sittenkin vielä erittäin vahva sopulikanta. Se on antanut toiveita, että ensi kesänä nähtäisiin massiivinen suurvaellus. HeiKKi wiLLaMO Sopuli ylittää tunturipuroa viime kesänä käsivarren Lapissa lähellä haltia. ILMIöMäISTä Paikoin yhä paljon sopuleita viiME kESäNä uutiskynnyksiä ylitti ryminällä ylä-Lapin tunturisopulivaellus. Sammalmaiden veijarit tuntuvat yhä sikiävän hyvin, vaikka niitä jahtaavia kettuja, näätäeläimiä ja pöllöjä on todella paljon. Käsivarren Lapissa enontekiöllä myyräkantojen huippu kääntyi laskuun jo viime kesänä
kartan korkeudet metreinä. Oho!. tiedotteessaan yhtiö puhuu sadevedestä vedoten mittauksiin, mutta anomuksessa mainitaan typpi, fosfori, rauta, arseeni ja syanidi. kartan tiedot keräisi icESat-satelliitti lasermittauksena keväällä 2005. Suomessa merimetson ravinnon painosta 43 prosenttia oli särkiä, 24 prosenttia kivinilkkoja ja 17 prosenttia ahvenia, selviää Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksesta. Niiden aikana ahvenen osuus ravinnossa väheni. Tutkimusvuodet olivat 20022010. "Haluan korostaa, että meille on tärkeää, ettei ympäristöä saastuteta yhtään sen enempää kuin on tarpeen", hän toteaa Ylelle. aNTTi haLkka Merimetso syö paljon vähäarvoista kalaa UUSiEN TUTkiMUSTEN mukaan arvokalan osuus näyttäisi olevan merimetson ravinnossa pienempi kuin on väitetty. korkeustieto on olennainen muun muassa metsien hiilivarojen arvioinnissa. neste on kerätty altaaseen, johon piti mahtua pitkän ajan vedet. Kultakaivosta johtaa valtion entinen kaivosvirkamies Krister Söderholm. "Pyydämme ely-keskusta toimimaan välittömästi ja laittamaan kaivoksen sulkemisen vireille", yhdistys kirjelmöi. altaan mitta on kuitenkin täyttymässä, eikä merelle tehtävä purkuputki ole vielä edes rakenteilla. Euroopassa taivasta tavoittelevat venäjän ja karpaattien sekä alppien metsät. Kalastajien saaliissa ahven ei vähentynyt, vaikka merimetsokanta kasvoi. Mitta täyttyi myös Raahen Piehingin kyläyhdistyksessä, joka vaatii, että Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus keskeyttää kaivoksen toiminnan, kunnes jätevesiasia on saatu vähintäänkin yva-lausunnon vaatimaan kuntoon. Otimme alan erityistarkkailuun. Merimetso kuivattelee siipiään sukellusten päätteeksi. Mitta täyttyi raahessa NOrdic MiNESiN Raahen kaivos anoo lupaa johtaa tuoreenmaanojaan ja edelleen Haapajokeen jätevettä. Luonto ja ympäristö nyT MaRKuS VaReSVuO iSoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Tulos julkaistiin viime vuoden lopulla. Ruotsissa, eteläisellä Pohjanlahdella, oksennuspalloissa silakkaa oli 33, ahventa 21 ja kivinilkkaa 19 prosenttia, mutta kolmipiikin ja muiden helpommin sulavien, arvottomampien kalalajien osuus tulee aliarvioiduksi oksennuspalloanalyyseissä, kertovat puolestaan maha-analyysit. pErTTi kOSkiMiES ilmakuva Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa. Missä ovatkaan korkeat puut? Helsingin Sanom ien Koti-liite 25.3.20 12. naSa / jet PROPuLiSOn LabORatORY Ra PiS teLe Vat Ve SiKOt ja RuSa KOt, ja HY LK eitäK in nä Kee tO iSina an Ra nn an tu nt uM aSSa ." "P uiden Vä LiSSä 12 Suomen luonto 13/2012 Latvuskorkeus (m) Maailman pisimmät puut kasvavat tropiikissa ja osassa australiaa ja Uutta-Seelantia. Myös Luonnonsuojeluliiton Raahen yhdistys vaatii sulkemista
Hallinnolla on käytössään kaikki työkalut, joilla tällainen asia voidaan hoitaa eläkkeellä oleva ympäristöneuvos Seppo vuolanto näkee huolestuttavia merkkejä tavassa, jolla kaivostoiminnan ympäristöhaittoja katsotaan läpi sormien. juHa KauPPinen Seppo vuolanto kuntoon. Meillä on hyvä lainsäädäntö, jolla Talvivaara voitaisiin hoitaa kuntoon. isoja, Talvivaaran kaivoksen kokoisia asioita käsitellään varmasti ely-keskuksessa johtoryhmässä tai vastaavassa. Aiemmin ympäristöhallinnossa on ollut selvää, että ollaan ympäristönsuojelun asialla. ilmiselvästi näyttää siltä. Mitä esimerkiksi. Se on kuitenkin iso, uusi tuotantolaitos eikä vanhaa, Neuvostoliiton aikaista tekniikkaa, kuten Lugajoen fosforitehtaan vanhat synnit. ilmiselvästi jotain on mennyt pieleen, kun viranomainen on arvioinut ympäristövaikutuksia Talvivaaran ympäristölupaa varten. Siellä tehty linjaus ohjaa alempia tasoja. Kiinnitin huomiota, kun ylellä haastateltiin virkamiestä, joka vastaa Raahen Laivakankaan kultakaivoksen valvonnasta. TeM:n tehtävä taas on elinkeinojen edistäminen. Toisin sanoen jotkin muut asiat ovat tärkeämpiä kuin ihmisten elinympäristö. olen ollut hyvin yllättynyt siitä, että Talvivaaran kaivosta ei saada kuriin, vaan päästöt saavat vapaasti levitä ympäristöön. Korostan vielä, että lainsäädäntöä ei tarvitse muuttaa. Hallinto ei voi itse arvioida, mikä on mennyt vikaan, vaan tarvitaan ulkopuolinen, perinpohjainen selvitys koko tapauksesta. ei. onko enää. Tämä ei voi olla heijastumatta siihen, miten suuri painoarvo ympäristöasioille jää ely-keskuksissa. Tämä on ministeritason asia. Ympäristökeskukset sijoitettiin pari vuotta sitten Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksiin (ELY), työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) ohjaukseen. Poliisitutkinta ei riitä, koska siinä tutkitaan vain, ylittyykö syyttämiskynnys. jUha kaUppiNEN jaSMin awad / iStOcKPHOtO Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.suomenluonto.fi/suoralinja tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 13/2012 Suomen luonto 13. Ja virkamiehillä on varmasti uskallusta. Voitko tarkentaa, kuinka ympäristön ääni katoaa. Mitä nyt täytyisi tehdä. Kuka asiaan voisi vaikuttaa. yksittäinen ympäristövirkamies ei voi toimia vastoin näitä linjauksia. Kyse ei ole vain Talvivaarasta. Pitäisi selvittää, missä kohdassa virhe on tapahtunut. Onko ympäristön ääni nyt hukkunut. Mutta ilmapiirin tulee olla sellainen, että jos jokin asia halutaan kuntoon, kaikkia laissa olevia keinoja voidaan tarvittaessa käyttää. Hän sanoi, että keinoja olisi kyllä käytössä, jopa kaivoksen sulkemiseen, mutta se ei ole realistista. Eläkkeellä oleva ympäristöneuvos Seppo Vuolanto on tähän tyytyväinen, mutta muistuttaa, että omassakin pesässä olisi kiireistä korjattavaa. vaahtoa Talvivaaran läheisessä Sotkamon Salmisenjoessa marraskuussa 2011. SuORA LINJA HeiKKi SauKKOMaa / LeHtiKuVa Suomen Luonto selvittää vastaukset keskeisiin kysymyksiin. "talvivaarasta tarvitaan ulkopuolinen selvitys" Suora linja kertoi viime kuussa Suomen ympäristökeskuksen ponnisteluista Venäjän Laukaan- eli Lugajoen puhdistamiseksi
Reippaan lumentulon johdosta Marokossa on myös hiihtokeskuksia, kuten Michliffen ifranen yliopistokaupungin lähettyvillä Keski-Atlaksella ja oukaimeden Marrakechin eteläpuolella Korkea-Atlaksella. Marokon Atlaksella ei ole muita kuusimaisia havupuita; sypressejä ja mäntyä sen sijaan kasvaa paikoin. Marokossa Atlas jakaantuu pääosin kolmeen vuoristoon, jotka ovat Anti-Atlas etelässä, Keski-Atlas koillisessa ja Korkea-Atlas niiden välissä. Vanhimmilla puilla voi olla hyvinkin ikää yli tuhat vuotta. OUkaiMEdENiN hiihtokeskus onkin mainio paikka tutustua Afrikan alpiiniseen luontoon, jonka äänimaailmaan 14 Suomen luonto 13/2012. Sen korkeimmalle kohoava huippu Toubkal nousee peräti 4167 metriä meren pinnan yläpuolelle. lisin. Suurimmat, jopa parin metrin paksuiset ja 40 metriä korkeat seetrit, ovat varsinaisia jättiläisiä, ja on vaikea tunnistaa pienempiä "kuusia" samaksi lajiksi suurempien yksilöiden kanssa. Suuri osa suomalaisista tuntee lä- Seetri on Marokon atlasvuorten ainut hinnä Marokon turistirannikot lännes- kuusimainen havupuu. jaaKKO KuLLbeRg LUONTOKEidAS MAROKKO M Muutoinkin erityisesti Keski-Atlaksella seetrimetsät luovat oudon kotoisan, mutta eteerisen tunnelman erityisesti nenään. ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta Tizi-n-Testin sola atlasvuorilla. jOHn and LiSa MeRRiLL / cORbiS / SKOY kevään tuloa Marokossa Taatelipalmuja kasvavilla keitailla ei tule ensiksi mieleen, että Marokko kuuluu suurimmaksi osaksi samaan palearktiseen vyöhykkeeseen kuin Suomikin. arokko on Pohjois- sä, mutta suurella ylätasangolla KeskiAfrikan valtioista Atlaksella on joulukuusta helmikuuhun luonnoltaan ylivoi- täysi talvi ja usein enemmän lunta kuin maisesti monipuo- meillä Suomessa. Huomattavaa osaa maata peittävät vuoristot, joista suurin on idässä aina Algerian poikki Tunisiaan asti ulottuva Atlas
Parin tuhannen metrin yläpuolella voi öisin olla pakkasta pitkälle toukokuun lopulle. Saharan kuivuus ei koske vuoria, sillä ne pysäyttävät sateet tehokkaasti, ja usein korkeimmat läntiset vuoristot ovat päiväkausia pilvien ja sumun peitossa. Kittilän Leville lajia on vaikea kuvitella, mutta marokkolaisessa hiihtokeskuksessa se näyttää pärjäävän, ja lajia on tavattu lähes 3000 metriin saakka! Atlaksella elää varsin paljon pääosin eurooppalaista alkuperää olevia eläimiä ja kasveja vuoristot eivät ole yhtä rikkaita kuin euroopan puolella, mutta monista eurooppalaisista eliölajeista täällä elää oma sisartai alalajinsa. ensimmäiset kukkivat kasvit ovat kuitenkin matalia, ja boreaalisen näköisessä havumetsässä ei kevät ole niin paljon Suomea edellä kuin Afrikassa luulisi. Kotoisten pikkukultasiipien, hohtosinisiipien ja naurisperhosten ohella paikka on täynnä etelänkeltaperhosia ja muuta eteläistä arolajistoa, joka usein nousee lampaiden ja vuohien kaluamia rinteitä ylös vuorille. Myös kuulut Victorian putoukset kuuluvat siihen. Keväisillä kukkaniityillä leinikkien, kaunokaisten sekä pienten valkeiden liljojen keskellä lentelee suomalaisittain erikoinen perhoslajisto. Paikallisten asukkaiden sitoutuminen kestävään matkailuun puolestaan voisi vähentää salametsästystä, laittomia hakkuita ja liikakalastusta. hEidi kiNNUNEN 13/2012 Suomen luonto 15. Kyseessä on perhonen, joka on nostanut Ahvenanmaan biologian maailmankartalle akatemiaprofessori Ilkka Hanskin kuuluisa tutkimuskohde täpläverkkoperhonen, joka elää Atlaksella eteläm- eteläinen afrikka Maailman suurin suojelualue syntyi NaMibiaN Katima Mulilossa juhlittiin maaliskuussa Zambesi- ja Kavango-jokien valumaalueella sijaitsevan, maailman suurimman suojelualueen perustamista. Syynä on pyrkimys pienentää maan hiilijalanjälkeä, sillä indonesia on maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä. Maat toivovat, että suojelualueen perustaminen toisi niille tuloja ja työpaikkoja turismin kasvaessa. nyt perustettava suojelualue on suurempi kuin 220 000 neliökilometrin laajuinen borneon sydän, jonka suojelemisesta indonesia, Malesia ja brunei sopivat vuonna 2007. jOrMa LaUriLa anuP SHaH / SKOY Täpläverkkoperhonen elää siellä täällä atlasvuorilla. Monilla lajeilla on myöhemmin kaksikin ylimääräistä sukupolvea kesän mittaan. pänä ja korkeammalla kuin missään muualla. ylhäällä on kuitenkin heti viileää, kun aurinko menee pilveen niin kuin usein keväällä käy. Laji on sama kuin professori ilkka hanskin kuuluisa tutkimuskohde ahvenanmaalla. kuuluvat täällä suurissa parvissa ympäriinsä lentävät meluisat alppinaakat sekä pienen patoallikon tuhatpäinen vihreiden mölysammakoiden kolonia. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä aiotaan vähentää 26 prosentilla. Kasvihuonekaasupäästöt ovat aiheutuneet pääasiassa metsäpeitteen voimakkaasta vähenemisestä, mikä johtuu massiivisesta öljypalmu- ja paperiteollisuudesta. Metsäkatoa ovat vauhdittaneet myös korruptio ja laittomat hakkuut. Auringonpaisteellakin lämpötila on usein reilusti alle 15 plusastetta, ja illan tullen se laskee nopeasti. MarOkON vUOriLLE kevät tulee varsin nopeasti maalishuhtikuussa, ja kasvit alkavat nopeasti kukkia auringon porottaessa lähes keskitaivaalta. Varsinkin öisin tulee ajoittain kovia sadekuuroja ja rajuilmoja. jaakkO kULLbErg KuVat jaaKKO KuLLbeRg borneon sademetsät ovat myös orankien koti. Marokko on Pohjois-Afrikan valtioista luonnoltaan monipuolisin. SiELTä TääLTä voi löytää harhailemassa tädykkeen lehtiä etsiviä mustia perhostoukkia. Se on myös alpiinisista paikoista helpoimpia saavuttaa. uutiSia indonesia borneoon jättimäinen suojelualue hELMikUUSSa indonesian metsäministeriö ilmoitti, että lähes puolet borneon saaren indonesian puoleisesta osasta suojellaan. Pinta-alaltaan noin italian kokoinen rajaseutupuisto KaZa tfca (KavangoZambesi transfrontier conservation area) sijaitsee viiden maan alueella: angolan, botswanan, namibian, Sambian ja Zimbabwen
Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 250 000 paria. ensimmäiset koiraat ovat palanneet jo paljon aiemmin. Pesintöjä havaittiin vehreistä pihapiireistä, puistoista ja lopulta aivan keskustoistakin. Vaikka sepelkyyhky ei edelleenkään ole pulun veroinen toriasiakas, kookkaat ja pulskat kyyhkyset ovat vakituinen näky lyhtypylväiden päällä tai keskustojen nurmikoilla teputtelemassa, ainakin eteläisessä osassa maatamme. Huhuilun lisäksi sepelkyyhkykoiras osoittaa reviirin herruutta näyttävällä soidinlennolla. Nousuvaihetta tehostaa kuuluva pauke, jonka synnyttää siipien räväkän alaslyönnin aiheuttama ilmavirta. hu-huuhuu-hu-hu..." Montakohan pöllöhavaintoa sepelkyyhkyn rytmikkäästä soidinhuhuilusta on tehty. Se taitaa olla yleinen sudenkuoppa kansan keskuudessa, vaikka sepelkyyhky lauleleekin päiväsaikaan ja pöllöt pimeällä. ehkäpä se arvostaa hyvää tuuletusta. Talvisin sepelkyyhkyt saapuvat asutusten läheisyyteen ja hyödyntävät mielellään sorsaruokintoja tai miksei myös pihapiirin lintulaudan tarjontaa. Sopivien kelien vallitessa tuhannet sepelkyyhkyt lähtevät yhtäaikaisesti talvialueiden suuntaan, Ranskaan ja iberian niemimaalle. Pesäpaikkojakin sepelkyyhkyt valitsevat nykyään elinympäristön mukaan, ja niinpä rakennusten syvennykset, parvekkeet tai katokset kelpaavat hyvin jälkikasvun pyöräyttämiseen. Sepelkyyhkyjä alkoi näkyä 1990-luvulta alkaen etelä-Suomessa kaupungeissa, vaikka se aiemmin oli ollut maaseudun metsälintu. Laji on runsastunut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, samaa tahtia kaupunkilaistumisen kanssa. Lajin rytmikästä soidinhuhuilua voi kuulla pitkin kevättä maaliskuulta alkaen. Viime talvina on nähty jopa pieniä parvia. Sepelkyyhky on monessa maassa myös suosittu riistalaji, joten moni niistä ei näe koskaan talvehtimisaluettaan. Päämuutolle ne suuntaavat syyskuussa. Laji muuttaa parvissa, ja olojen ollessa kohdallaan voi nähdä usean tuhannen linnun parven. euroopan matkaajat olivat saaneet todeta saman jo paljon varhemmin, sillä muualla euroopassa laji oli pitkään selvästi urbaanimpi kuin meillä. Se kiertää elinpiirinsä laitamia laajassa ympyrässä ja suurissa kaarissa. Mattimyöhäiset pesivät vielä elokuussa, jolloin toiset alkavat jo ke- rääntyä suuriksi syysparviksi pelloille. Metsässä ajatuksissaan kulkeva hätkähtää perinpohjaisesti, kun sepelkyyhky kajahtaa oksalta matkoihinsa. pESäNrakENTajaNa sepelkyyhky ei ole mainetta niittänyt: usein se jaksaa laittaa vain muutaman tikun ristiin, juuri sen verran että munat eivät putoa pohjan läpi. Syksyllä sepelkyyhkyjä näkee huomattavan suurissa parvissa, keväällä kerääntymät ovat pienempiä. Talviset sepelkyyhkyhavainnot ovat lisääntyneet vuosien myötä. Perimätiedon mukaan laji on harvinaisen herkkä hylkäämään pesänsä haudonnan aikaan. Pian ne taas hautovat risupesissään puistoissa ja kadunvarsien puissa. V jaaKKO VäHäMäKi / VaStaVaLO ielä kaksikymmentä vuotta sitten sepelkyyhkyä pidettiin arkana kuusi- ja sekametsien lajina, jota ei pesimäaikaan saanut häiritä missään tapauksessa. Räväkkä on myös sepelkyyhkyn lentoon lähtö. SEpELkyyhkyN pääjoukot saapuvat Lounais-euroopan talvilomaltaan huhtikuussa. Useammaltakin etelä- ja länsirannikon muutontarkkailupaikalta on havaittu parhaimmillaan yli 30 000 muuttavaa sepelkyyhkyä yhden syyspäivän aikana. "hU-hUU-hUU-hU-hU... n 16 Suomen luonto 11/2011 16 Suomen luonto 13/2012. Huhuilun sävy tuo helposti pöllön mieleen, mikäli ääntä ei osaa kyyhkyyn yhdistää. Kyyhkyukko lyö kiivaasti ja ottaa korkeutta, ja kohta taas sukeltaa loivaan syöksyyn siivet ja pyrstö levällään. kuukauden laji: sepelkyyhky kaupunkiin wiLLiaM vELMaLa Maalta Sepelkyyhky jatkaa tuloaan kaupunkeihin. Keväällä linnut etsiytyvät viimeiset vesiesteet ylitettyään kutakuinkin suoraa tietä pesimämetsiköihin
Sillä on valkeat puolikuulaikut siivillä ja valkea täplä kaulan sivuilla. SePeLKYYHKY Columba palumbus väriTyS: Pää siniharmaa, selkäpuoli tummanharmaa, rinta viininpunainen ja vatsa valkeahko. paiNO: 470570 g. LiSääNTyMiNEN: Pesimäkausi pitkä, muninta huhtielokuussa. Sepelkyyhky on näitä isompi ja pitkäpyrstöisempi. piTUUS: 4043 cm, siipien kärkiväli 7080 cm. Kaksikolme pesyettä kesässä. äLä SEkOiTa: Osa kesykyyhkyistä ja uuttukyyhky ovat myös yleisväriltään harmaita. Lentoonlähtö rämähtävän meluisa. KaRtta LuOnnOntieteeLLinen KeSKuSMuSeO / wiLLiaM VeLMaLa raviNTO: Pääosin kaikenlaiset kasvinosat, kuten siemenet, silmut ja marjat. Koiras vain hieman painavampi kuin naaras. Siiven kärjet tummat, pyrstössä musta kärkivyö ja vaalea poikkivyö. Myös hyönteisiä, matoja tai kotiloita. Suomessa etelä-Lapin korkeudelle saakka. Sepelkyyhkymme talvehtivat ranskassa ja iberian niemimaalla. Sepelkyyhky rakentamassa pesäänsä kanadantuijan suojiin. 11/2011 Suomen luonto 17. LEviNNEiSyyS: euroopasta ja Pohjois-afrikasta Länsi-Siperiaan. Munii kaksi munaa kerralla
sel l ll k ä m e ri l is pu is to l n at i o na ihmisten kansallispuisto paikalliset asukkaat tekivät 19 vuotta työtä Selkämeren kansallispuiston eteen ja työ jatkuu. maakunnissa halutaan säilyttää ote ohjaksista. aLicE karLSSON ammattikalastajat siianpyynnissä Säpin edustalla. 18 Suomen luonto 13/2012 lp ar ka k a ns
Aloite kansallispuistosta julkistettiin Maailman ympäristöpäivänä 1995. "Suomi oli liittymässä euroopan unioniin ja natura-ohjelmaa valmisteltiin", luvialainen biologi Janne Lampolahti kertoo. intressit olivat yhtenäiset ja Pohjanlahden saaristokansallispuiston idea oli valmis. Se koskisi avovettä, ulkosaaristoa ja Rauman sisäsaaristoa. Selkämerellä voi nähdä merikihun saalistamassa. S elkämeren kansallispuistossa saa kalastaa, metsästää ja ampua tykillä, uutisoi Helsingin Sanomat noin vuosi sitten heti puiston perustamispäätöksen jälkeen. Sen sijaan siellä oli monta rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta. "Alkoi näyttää siltä, että Satakunnan rannikolle tulee viitisen samankaltaista pientä suojelukohdetta omine sääntöineen." Samaan aikaan luonnonsuojelulakia uudistettiin niin, että myös kuntien maita voitiin liittää kansallispuistoon. Luonnonsuojeluväki huomasi, että Pohjanlahdella on iso aukko, jossa ei ole yhtään kansallispuistoa. Palataan 19 vuoden päähän. "Nimi oli tuolloin Raumanmeren kansallispuisto, mutta parin vuoden päästä otimme 13/2012 Suomen luonto 19 KuVat SePPO KeRänen / PROLK. Muistettiin, että Rauman kaupungilla oli suojelusuunnitelmia omille saarilleen ja luodoilleen. eikä siinä kaikki. Tarinaan liittyvät vielä ydinvoimalan lauhdevedet sekä halli- ja merimetsokantojen säätely
puiston kohteet ovat lähes saavuttamattomia talvella kuten ahtojäät kertovat. 20 4 21 0 20 Suomen luonto 13/2012. Työtä tehtiin hartiavoimin vielä 13 vuotta, kunnes 160 kilometriä pitkästä nauhasta Kustavista Merikarvialle saatiin kansallispuisto. Määräysvalta muuttui "Alkuperäiselle väestölle kansallispuisto merkitsi joutumista Metsähallituksen määräysvaltaan", am- Mynämäki 204 Kustavi 0 50 km Turku © Metsähallitus 2012 © Maanmittauslaitos 1/MML/12 mattikalastaja Heikki Salokangas Porin Kuuminaisista jyrähtää. Vaasa 6600 Honkajoki 8 44 27 0 Vaasa Vaasa Merikarvia Kankaanpää 3 11 44 26 80 Selkämeri Pohjanlahti 272 23 Pori 2 Tampere 12 12 3 Luvia Rauma Pyhäranta 43 196 Vammala Kokemäki Huittinen 12 2 9 Humppila Lahti Laitila 8 Uusikaupunki 19 6 Helsinki käyttöön neutraalimman Selkämeren", Rauman kaupungin geodeetti Juhani Korpinen sanoo. "olimme ennen yleisillä vesillä kuin omilla pelloillamme, metsästimme ja kalastimme." "Metsästyshän sieltä niitattiin. Vaikkei se ole elinkeino, se on ollut yleisten vesialueiden saarilla paikallisten ja muidenkin asukkaiden perusoikeus." ihan kokonaan pyssyt eivät ole vaienneet. kaikki tiet vievät Selkämerelle ja sen rannikonmyötäiseen kansallispuistoon
"Metsähallitus toteutti nämä reiät juustoon eli osoitti tiettyjä alueita, joilla vesilintuja voidaan metsästää", Salokangas sanoo. Lakiin Selkämeren kansallispuis- tosta on kirjattu, että puistossa on turvattava sekä luonnon kalakantojen että ammattikalastuksen elinvoimaisuus. "Maailmalla alkuperäisen väestön oikeuksia kansallispuistoja perustettaessa on kunnioitettu Merimetsoja pesällään. KuVat SePPO KeRänen / PROLK 13/2012 Suomen luonto 21. Se on luontaiselinkeinoa arvostava ja hieno voitto ja kalastajan mukaan poikkeuksellista vain meillä. Tämä pykälä saa Salokankaan iloiseksi. Niillä ei hänen mukaansa kuitenkaan ole juuri merkitystä. "Pienet karit tyhjenevät heti, kun ensimmäinen laukaus ammutaan." Sen sijaan kalastus on edelleen sallittua ja jopa suotavaa
Hylje myös karkottaa kaloja pyyntipaikoilta. "Perustamislain ensimmäisessä pykälässä lukee, että kalastukselle haitallisten eläinlajien sääntely on mahdollista", Salokangas selittää. "Testasimme ajatuksen ensin satakuntalaisilla luonnonsuojelijoilla ennen kuin veimme sen eteenpäin. "Hallien metsästyksen salliminen kansallispuistossa on radikaali päätös", geodeetti Korpinen sanoo. Se rikkoo verkot ja rysät ja syö niistä kalat kalastajien nenän edestä. Hyväksyntä tuli." 22 Suomen luonto 13/2012 RaiMO SundeLin / PROLK SePPO KeRänen / PROLK. Ja halli on haitallinen. Monia saattaa hätkähdyttää, että Selkämeren kansallispuistossa saa metsästää paitsi lintuja myös harmaahylkeitä, halleja. Hylkeiden tappamisella pyritään pelotteeseen. Lisäksi ampuminen karsii yksilöitä, jotka ovat erikoistuneet käymään kalastajien pyydyksillä. Saarelle on tuotu viime vuosina myös ylämaankarjaa rantaniittyjä laiduntamaan. Suomea paremmin", Salokangas väittää. "Hallien metsästyksen salliminen oli radikaali päätös." SePPO KeRänen /PROLK Säpissä näkee mufloneita
Vaikeita asioita oli muitakin, ja kompromisseja oli tehtävä. Metsästys on luvanvaraista. Kaunissaari Reksaari Pihlus Viasvedenlahti Kalla Iso Susikari 8 Olkiluoto Eurajoki Kylmäpihlaja Kuuskajaskari Poroholma Kajakulma Ärväskivi Harmaaletto 196 RAUMA 12 Lappi Pyhämaa Pyhäranta 19 6 43 haahkojen muutto huhtikuun alussa on Selkämeren luonnonnäytelmistä näyttävimpiä. Vaso Liesluoto Laitila 43 196 Isokari Katanpää 0 20 km Putsaari Seksmiilari UUSIKAUPUNKI 8 194 19 6 Lokalahti Katanpää Kustavi Vehmaa 192 © Metsähallitus 2012 © Maanmittauslaitos 1/MML/12 kansallispuistossa on jo runsaasti palveluja ja ne lisääntyvät edelleen. Toinen kalastajien kanssa samoilla apajilla sukkuloiva laji on merimetso, jonka lisääntymistä voidaan puistossa tarvittaessa hillitä. Mericamping Kansallispuistoon kuuluva vesialue Kansallpuistoon kuuluva maa-alue Opastus Paikoitus Vierassatama Vieraslaituri Retkisatama Leirintäalue Luontopolku Luonnontarkkailulava Ravintola Majoitus Vesibussi Pooskeri Krookka Ouraluoto Ouran saaristo 8 Merikarvia Seliskeri Iso-Enskeri Reposaari Outoori Yyterin lietteet Säppi Sunaskeri 2 Ahlainen 272 PORI 2 Ulvila Laitakari Luvia SELKÄMERI koska Selkämeren kansallispuistossa turvataan ammattikalastuksen edellytykset, voidaan halleja pyytää. esimerkiksi Porin edustalle suunniteltiin merihiekan ottoa rakentamisen tarpeisiin. Niistä esimerkkinä ovat ruoppauksen ja läjityksen loppuminen. kiinnostavat. Monia tärkeitä asioita kuitenkin saavutettiin. "Kansallispuistossa se ei ole mahLäjitys on iso ongelma dollista, mikä on todella tärkeä Koska maa kohoaa, Selkämeri ma- asia." taloituu. Puolustusvoimat saa edelleen harjoittaa kansallispuistossa ammuntoja ja olkiluodon ydinvoimala laskea sinne jäähdytysvesiään. Asialla oli Metsähallituksen yritys Morenia. "Missä vain on pieni hiekkalämpäre, se tutkitaan." "Merialueilta otetaan tulevaisuudessa yhä enemmän hiekkaa ja soraa", ympäristöasiantuntija Anne Savola Satakuntaliitosta uskoo. kin ennen kaikkea vedenalainen Lisäksi pohjan hiekka ja sora puisto. 13/2012 Suomen luonto 23. Sen seurauksena muun Selkämeren kansallispuistosta muassa laivaväyliä on aika ajoin yli 90 prosenttia on vettä, ja se onsyvennettävä. "Morenia koettaa päästä maaainesmarkkinoille täällä Satakunnassa", biologi Lampolahti valottaa
"Aines piti viedä maihin, mutta katin kontit. Jollakin tavalla kalasto kestää vielä ruoppaamisen, mutta läjitys tuhoaa kutualueet vuosiksi eteenpäin." Viimeisin lupa, joka koski Mäntyluodon väylää, oli Salokankaan mukaan törkeä. Mikä tahansa ei ole enää mahdollista. "Aloitimme taistelemalla Kemiran ja Kokemäenjoen kuormitusta vastaan 1970-luvulla ja vähitellen yleinen mielipide kääntyi puolellemme." "Ja siitä kiitokseksi saatiin Mettähallitus tänne kukkoilemaan. "Kansallispuiston perustamisella ei ikävä kyllä voi vaikuttaa itämeren tilaan", Savola sanoo. "Ja paikallisuutta on vastedeskin korostettava. kalastaja heikki Salokangas pesee lohirysää. Selkämeren kansallispuiston vedenalaista valtakuntaa hallitsee rakkolevä. Pohjan kartoituksissa on päästy alkuun ja huomattu, että Selkämeri on rehevöitynyt jokisuissa ja muuallakin lähellä rannikkoa. "Kaikki Porin edustan ruoppaukset ja läjitykset ovat olleet erittäin tuhoisia kalakannoille. "itämeri voi huonosti ja se heijastuu Selkämerellekin." Mutta kansallispuistolla voi nostaa merialueen arvoa. Siihen se pläjäytetiin. Kalaa ei tullut, sillä kalat karttavat sameita vesiä." Salokankaan mukaan Satakunnan rannikolla eniten töitä ympäristön eteen ovatkin tehneet ammattikalastajat. Syypäänä kalojen epämuodostumiin pidettiin Kemiran tehdasta, joka päästi mereen jätevesiään. Nyt uhat liittyvät ruoppaamiseen ja massojen läjittämiseen. Korpisen mukaan Selkämeri on ollut varsinkin ulkopuolisten päättäjien silmissä outo alue, jota on voitu huoletta kuormittaa. Meri oli harmaana pari vuotta ja Säpissä asti tuli tOMMi HeinOnen / PROLK hiekkaa verkkojen mukana. "Rauman ympäristölautakunta vastustaa läjitystä niin sanotulle eroosiopohjalle oli sitten kansallispuisto tai ei." "estäessään läjityksen puisto tekee tehtävänsä", Salokangas myöntelee. Myös kunnilla voi ja kuuluu olla vastuuta korkeatasoisessa luonnonsuojelussa." Uudessa kansallispuistofilosofiassa korostuu paikallisuus ja verkostoituminen. keltamaksaruoho kukkii ulkosaariston karulla kasvualustalla. 24 Suomen luonto 13/2012 KuVat SePPO KeRänen / PROLK. "Raumalla aiotaan syventää laivaväylää ja massat oli tarkoitus kipata kansallispuistoon", Korpinen kertoo. Meidän pelastamallemme rannikolle!" "Kalastajien työ on ollut arvokasta", Korpinen sanoo. Porin edustan silmättömät silakat ovat historiaa, mutta edelleen muistissa
Luvialla toimiva Perinnelaivayhdistys ihanan kaljaasi vie väkeä kansallispuiston vesille. Saaristo on rikkonaista, saaret ovat enimmäkseen pieniä ja ympäröivät vedet matalia. Kolmen majaKan puIsto SELkäMErELLE viime vuonna perustettu Suomen 37. Puisto ulottuu 160 kilometrin nauhana Kustavista Merikarvialle. Se koostuu Ouran, gummandooran ja Pooskerin saaristoista, Preiviikinlahdesta sekä Luvian, Rauman, uudenkaupungin ja Seksmiilarin saaristoista. tiedustelut kaljaasi@ihana.fi. Raumalta ja Merikarvialta voi tiedustella venetaksikyytejä. Puistosta 98 prosenttia on vettä ja tarkoitus on suojella etenkin vedenalaista luontoa. isokariin sekä Kylmäpihlajaan, Kuuskajaskariin ja Reksaareen on kesäisin kuljetuksia. Majakkasaaret ovat Kustavin isokari ja Rauman Kylmäpihlaja sekä Porin Säppi, jossa laiduntavat muflonit ja ylämaankarja. Rakkolevä kasvaa puistossa elinvoimaisena. Lisätietoja kansallispuiston luonnosta ja retkeilystä www.luontoon.fi/selkameri. kustavin isokarin majakka valmistui 1833 ja sen korkeus on 49,4 metriä merenpinnasta. Sen pinta-ala on noin 90 000 hehtaaria. Saarella on myös majoitustiloja. 13/2012 Suomen luonto 25. kansallispuisto on suurin mereinen kansallispuistomme. isokariin järjestetään kuljetuksia toukokuun alusta lähtien. Kansallispuistoon tutustuu parhaiten omalla veneellä. Palveluja lisätään puistossa koko ajan. Rauman kohteisiin on kesäsesongin ajan säännöllinen reittiliikenne. Kustavin Katanpäähän, entisten vankien ja varusmiesten saareen, järjestetään opastuksia
KuVat SePPO KeRänen /PROLK ruoholaukkamattoa Uudenkaupungin saaristossa. kalamaja porin räyhissä. Kalamajat kuuluvat puiston kulttuuriperintöön. 26 Suomen luonto 13/2012 kohti elävää kansallispuistoa Metsähallituksen luontopalvelut on parhaillaan laatimassa Selkämeren kansallispuistoon hoito- ja käyttösuunnitelmaa, johon Anne Savolan mukaan voidaan vaikuttaa paljon. "Raumalla on venetakseja, luontoretkien järjestäjiä ja vesibussiyrittäjiä. Työssä tarvitaan kuntien ja Satakuntaliiton lisäksi järjestöjä, ely-keskuksia ja ammattikalastuksen organisaatioita." Kansallispuistolla pitää olla merkitystä myös luonnonnähtävyytenä. "Ja jotta suunnitelmasta tulee hyvä, osallistumme kaikki siihen. "Saatiin asiat näinkin hyvälle mallille." n. Valmistelussa on tärkeää olla mukana paikallinen edustus." Korpinen on samaa mieltä: "Nyt kootaan voimat yhteen. "ihmiset ovat jo nyt tervetulleita kansallispuistoon. olennaista ovat siis vierailijat, joille on oltava palveluja; kuljetuskalustoa, yöpymis- ja ruokapaikkoja sekä oppaita ja luontopolkuja. Hihat on jo kääritty. "Puistoillahan on yhteisiä alueita esimerkiksi yyterinniemellä." Mahdollisuuksia on paljon. Hän luottaa Metsähallituksen kykyyn ottaa eri intressit huomioon suunnittelussa. Lisäksi uusia palveluntuottajia rekrytoidaan edelleen." "Porin kaupungissa tuumitaan puolestaan parhaillaan, miten Kansallista kaupunkipuistoa ja Selkämeren kansallispuistoa kehitettäisiin yhdessä", ympäristöasiantuntija Savola kertoo. Varaustupia, sukelluskohteita, reittejä ja matkailupalveluja on valmiina", Korpinen kertoo. "Matkailijat voisivat esimerkiksi osallistua kalastukseen ja puistosta pyydettyä kalaa voitaisiin tarjoilla varta vasten perustetuissa saari- ja rantaravintoloissa." Ammattikalastaja Salokangaskin on varovaisen tyytyväinen
tämä on meillekin vielä vähän kysymysmerkki. Miten puiston kulttuuriperintöä on tarkoitus suojella. Olemme tyytyväisiä siihen, että on saatu aikaan yksi pohjoisen itämeren merkittävin merellisen luonnon suojelualue. Mitä Selkämeren kansallispuistolla mielestänne saavutettiin. inventointia voi seurata muun muassa kansallispuiston facebooksivustolla. Sen perusperiaatteena on eri sidosryh mien osallistaminen. tässä kartoitustyössä yhteistyö esimerkiksi Rktl:n ja paikallisten kalastajien sekä kalastusseurojen ja vesiensuojeluyhdistysten kanssa on avainasemassa. Oletteko tyytyväinen lopputuloksen. Kansallispuisto suojelee vielä varsin hyväkuntoisena säilynyttä meriluontoa. Miten kansallispuistossa turvataan ammattikalastuksen edellytykset. Kuitenkin esimerkiksi Selkämeren Helmet Satakunnassa -hankkeessa teetämme kunnostussuunnitelmia muun muassa Säpin majakkamiljööseen ja joihinkin Satakunnan saariston kalamajoihin. Merkittävää vedenalaisen luonnon suojelun kannalta on, että nämä alueet ovat poissa soranotolta, energiantuotannolta, kalankasvatukselta ja vapaa-ajan rakentamiselta. Suunnittelu käynnistyi avoimilla yleisö tilaisuuksilla, joita järjestettiin kahdeksassa kunnassa. mIten tästä eteenpäIn? vastaajana selkämeren kansallispuiston johtaja hanna ylitalo metsähallituksesta. Miten paikalliset toimijat voivat vaikuttaa tekeillä olevaan hoito- ja käyttösuunnitelmaan. arkeologimme Henrik Jansson tekee yhteistyötä Museoviraston, maakuntamuseoiden ja alueen toimijoiden kanssa. Yleisöltä saatiin runsaasti vihjeitä ja yhteydenottoja. Vastaavaa tehtävää muissa kansallispuistoissa ei ole ollut. työ edellyttää varmasti yhteistyötä muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimus laitoksen (Rktl) kanssa. Samalla perustettiin kumpaankin maakuntaan hoito- ja käyttösuunnittelun suunnittelu ryhmät. n RaiMO SundeLin / PROLK rauman saariston rauhaa. 13/2012 Suomen luonto 27. Meribiologimme Heidi Arposen mukaan tärkeää kalakantojen suojelussa olisi kartoittaa kalanpoikasille tärkeiden kutu- ja poikasvaihealueiden sijainteja sekä pyrkiä suojelemaan kutualueina toimivia suojaisia lahtia ja matalikoita esimerkiksi rantojen ruoppaukselta. Ympäristövaliokunta vastuutti lakiehdotuksen lausunnossaan elinkeino-, liiken ne- ja ympäristökeskuksen (ely) kokoamaan laajan yhteistyöryhmän, jossa onkin nyt edustettuna yli 20 ta hoa. Viime kädessähän kyse on resursseista. Raportti alueen saarien kulttuuriperinnöstä julkaistaan inventointien valmistuttua. Selkämeren kansallispuisto on vesipintaalaltaan laaja ja mielekkäästi rajattu käsittämään seurannan kannalta mielenkiintoisen vaihettumisvyöhykkeen etelä pohjoissuunnassa. Selkämeren kansallispuiston alueen kulttuuriperintöinventointi aloitettiin jo viime kesänä ja se viedään loppuun tänä kesänä. Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman teko on käynnistynyt. Vedenalainen kulttuuriperintö on luku sinänsä, eikä siihen ole toistaiseksi resursseja muuten kuin nykyisten kohteiden tiedon keruuseen
Se tiesi selvästi mihin oli menossa. Kotipihalta! ilves ei vaikuttanut erityisen kesyltä eikä mitenkään huonokuntoiselta, pi- Saalistaan ilves ei hylännyt; myyrä roikkui hampaissa. 13/2012 28 Suomen luonto 11/2012. Välillä ilveksen pää oli hangen sisällä, takapuoli pystyssä, lyhyt häntä jalkojen välissä. Varoin kolauttamasta ulko-ovea. Ja viimeinkin sain kuvia. Muutaman kerran ilves nosti päänsä hangesta, tarkkaili ympä- ristöä ja jatkoi taas. Päivä kului askareissa havaintoa kertaillessa. Jo toisen kerran samana päivänä. Mieltäni kaihersi ohi mennyt "kerran elämässä" -tilaisuus. Samassa ilves kääntyi ja marssi rauhallisesti takaisin metsän suojaan vaikkei näyt- tänyt huomaavan minua. ilves ilmestyi uudelleen näkyviin. Silloin tällöin tivasin yksityiskohtia: mistä se tuli, minne meni, miten saalisti. Saalistusta oli huvittavaa seurata. Alkoi sataa lunta. Se asteli omia jälkiään takaisin traktorinuralle ja jatkoi keskeytynyttä matkaansa pellon keskelle myyräapajalleen. Sama toistui joitakin kertoja. Kykin pajupuskien suojassa seuraamassa ilveksen matkaa. Pääsin piharakennusten suojassa pellon laitaan. Kohtaamisia ilveksen apaja Eräänä päivänä Markus Sirkan keittiön ikkunan alle ilmestyivät isot pyöreät tassunjäljet. i TeKsTi ja KuvaT MarkUS Sirkka lves yllätti täysin. Niin nytkin, sillä koskaan ei tiedä mitä ikkunasta näkyy: saukko, metsäkauris, viirupöllö, kanahaukka, pyyt ja keväiset teeret, joutsenet, kurjet, hirvet, mäyrä tai ilves! Nappasin kameran ja hiippailin ulos. "et ikinä arvaa, mikä istuu keskellä peltoa: ilves myyrä suussa", vaimoni hehkutti. en ollut uskoa silmiäni, kun puolilta päivin tupsukorva asteli rauhallisesti pitkin traktorin jälkeä tuvan editse kohti pellon keskiosia. Mutta eipä se ollutkaan ainutkertaista. en voinut kuin harmitella ohi livahtanutta tilaisuutta. Pelto oli sillä kohtaa vain muutaman kymmenen metriä leveä, eikä ilves tarvinnut matkaan montaa askelta. Nyt se ei varmasti enää tule! MUTTa SE TULi. oven suussa odottaa aina kamera toimintavalmiina. olin huhtikuun alun aamuna metsässä, kun puhelin soi. Pyyntipaikalla ilves jähmettyi paikoilleen, kuulosteli, käänteli päätään, syöksyi sitten yks kaks hankeen, ei hypännyt kuten kettu, vaan kauhoi isolla tassullaan lunta. ei voi olla totta! olin aina toivonut kohtaavani ilveksen luonnossa
Sen jälkeen siitä eikä muistakaan ilveksistä ei ole näkynyt enää jälkeäkään. Kaikki eivät ehkä ole isosta kissasta yhtä innoissaan kuin minä. Tule mukaan voittamaan ja tukemaan suomalaista luonnonsuojelutyötä! Arpojen lunastaminen on vapaaehtoista. Kuva Keijo Penttinen Joka 5. Saalistaan se ei hylännyt; myyrä roikkui hampaissa. arpa voittaa! Lupa 2020/2011/4809.. ilves yllättyi puskasta ilmestyneestä hahmostani, säikähti, mutta ei sännännyt juoksuun vaan marssi arvokkaasti pitkin askelin metsän reunaan ja katosi. "Et ikinä arvaa mikä istuu keskellä peltoa: ilves myyrä suussa!" kemminkin arvokkaalta. Traktori lähestyi, joten päätin näyttäytyä. ehkä hyvä apaja oli sille vain ylivoimainen houkutus; uskaltautuihan varjoissa viihtyvä salaperäinen eläin näkösälle päivänvalossa. Seuraavana talvena ilves tappoi naapurin entisessä navetassa talon lemmikkikukot. ihmeellinen hetki oli ohi. n Arpa on heitetty! Suomen luonnonsuojeluliiton arpajaisten tuotto käytetään kotimaisen luonnon hyväksi. Myös Suomen Luonnon tilaajat saavat arpoja postissa. Liekö ollut sama eläin
Kuuba ja yhdysvallat kalistelevat peitsiään maailmanpolitiikan näyttämöllä. ensimmäinen apina lähetetään avaruuteen. Varusmiespalvelus on juuri päättynyt, ja hän on saanut vuoden pestin värvättynä panssarivaununkuljettajana Parolan Panssariprikaatissa, Hämeenlinnan kyljessä. Nämä asiat eivät merkitse mitään 19-vuotiaalle Pohjanmaan Töysästä kotoisin olevalle Hannu Hautalalle, joka astuu Helios-valokuvausliikkeeseen Hämeenlinnan keskustassa tammikuussa 1961. Mutta tärkeämpää on, että Hautala on päättänyt ryhtyä luontokuvaajaksi. Hautala on tarmoa täynnä. John F. Hän on jo harjoitellut sellaista elämää: rakentanut linnunpönttöjä, vienyt niitä metsään, tarkkaillut lakeudelle pysähtyneitä muuttavia metsähanhia ladon lautojen välistä lapsuudenmaisemissaan Töysässä. hannu hautalan parrakas hahmo on mielikuvissa yhä synonyymi suomalaiselle luontokuvaajalle.. Kennedystä tulee yhdysvaltain presidentti. nousee su luontokuvaaja Kun hannu hautala 19-vuotiaana nuorukaisena päätti ryhtyä luontokuvaajaksi, ei ollut muita hänen kaltaisiaan. T 3/2012 30 Suomen luonto 13/2012 TeKsTi jUha kaUppiNEN / KuvaT haNNU haUTaLa / LEUkU ammikuu 1961
omalainen kansallislintu laulujoutsen on hautalan tärkeimpiä kuvauskohteita (1996). 13/2012 Suomen luonto 3/2012 31
Mutta 1961 Hautala ei koe olevansa Kokon jalanjäljissä. Joitain kirjoja on ilmestynyt, kuten Yrjö Kokon merkkiteokset Pessi ja Illusia vuonna 1944, Laulujoutsen 1950, Ne tulevat takaisin 1954 ja Ungelon torppa 1957. Sen sijaan Allan Paulinin ja Veikko Korkolaisen vuonna 1957 julkaistu Kameramme luonnon kätköillä on kiertänyt Hautalan käsiin ja tehnyt häneen vaikutuksen raottamalla verhoa luontokuvaajien työhön ja elämäntapaan. Talvella 1961, kun Hautala päättää ryhtyä luontokuvaajaksi, ei ole luontokuvaajien kenttää. porot järven rannalla posiolla heinäkuussa (1990). Ja valokuvat: ne kiehtovat häntä. Hänen omista teoksistaan Joutsen (1988) on eräänlainen kunnianosoitus Kokon saavutukselle laulujoutsenen pelastajana. ovat kiehtoneet pikkupojasta asti. Sellaisen hän ostaa osamaksulla, exakta-merkkisen, ja teleobjektiivin samalla. Hautala kuvasi pihan ja metsän lintuja ensin alkeellisella Felica-muovikameralla, sitten kaksisilmäisellä Ljubitelilla. Muista luontokuvaajista on lähinnä hajahavaintoja: Gunnar Granbergin Lintujen elämää ilmestyi jo 1946, Kalevi Raitasuon ja Leo Lehtosen Lintuja tuntureilla 1954. Kukaan ei ole vielä luontokuvaa- parittelevat kotkat, vuoden lehtikuva 1973. vesi virtaa graafisesti (1992). 32 Suomen luonto 13/2012. Hautalaan nämä eivät ole tehneet vaikutusta. Mihin joukkoon Hautala astuu. Nyt, talvipäivänä Hämeenlinnan keskustassa, eräs esine erottaa Hautalan oikeasta lintukuvaajasta: järjestelmäkamera. Hautala on tuskin kuullut heistä. ensimmäisen kameransa Hautala on saanut isältään puolukoiden poimimista vastaan. Aseen olisi saanut ilman marjanpoimintaa. Korkolaisen Hautala tapaakin myöhemmin, matkustaa tämän luokse Porvooseen, mutta vasta 1980-luvulla. Tiet Hämeenlinnan takamaille ja sitä kautta maailmalle ovat auki nuoren luontokuvaajan pyöräillä. Luontokuvaajien kenttää ei vielä ole Keitä ovat suomalaiset luontokuvaajat talvella 1961. Tekijät ovat melko lailla tuntemattomia suuruuksia. Kokon kirjojen suurin ansio ei ehkä ole kuvissa, vaan teksteissä, joista Hautalakin haltioituu, mutta vasta paljon myöhemmin
Piilokojun viereen Hautala on raahannut sianruhon kotkia houkuttelemaan. Suomalaiselle luontokuvaukselle on tapahtumassa hetken päästä jotain merkittävää. Hämeenlinnan-vuoden jälkeen, 1962, Hautala on tehnyt töitä autonasentajana ensin Helsingissä ja sitten Seinäjoella ja myynyt kuviaan sanoma- ja aikakauslehtiin. Korjaamon oven Hautala on painanut takanaan kiinni viimeisen kerran vap- Tuulen liikettä pitkällä valotusajalla kuvattuna (1995). 13/2012 Suomen luonto 33. Jo vuotta aiemmin hän on yhdessä maineikkaan soidensuojelijan Urpo Häyrisen kanssa yrittänyt kuvata kotkaa näillä Keski-Suomen Karstulan soilla siinä onnistumatta. Hautala tarpoo kohti piilokojua poikki hämärän suon, jota kotkat asuvat. Luontokuvaukselle tapahtuu hetken päästä jotain merkittävää. jan ansioillaan rymistellyt läpi seinistä, suomalaisten alitajuntaan ja tietoisuuteen. kotkien kuhertelua mediassa Lehahdetaan kymmenen vuoden päähän, kevättalveen 1972. Nyt hän on liikkeellä yksin. ensimmäinen kirja Erämetsän elämää ilmestyi 1968
Lumet ovat karisseet naamalle riittävän monena pakkasaamuna hänen vääntäydyttyään töihin auton alle. Parittelevat kotkat on Hautalan uran merkittävin kuva. Parittelevien kotkien myötä luontokuvaus ottaa harppauksen kohti merkittävää tonttia, joka sille nykyään kuuluu. Mutta palataan kotkasuolle, jonne Hautala on ajanut Helsingistä rättisitikalla pitkäksi venyneen illan jälkeen. yhdessä he ovat kulkeneet rinkkoineen erämaita Hautalan apurahakuukausina kesällä 1970. on Teuvo Suominen, Suomen Luonnon tuore päätoimittaja, ympäristönsuojelun voimahahmo. on vaikea sanoa, kuinka paljon on kotkakuvan ansiota, että suomalainen luontokuvaus nousi 1970-luvun alussa uudelle tasolle, ja kuinka paljon kuva ratsasti aallolla, joka oli muutenkin nousemassa. Vain vaivoin hän on välttänyt rattiin nukahtamisen. ympärillä suomalainen luontokuvaus harppoo eteenpäin. Tapahtumaa ei ole ennen kuvattu missään. "Tarkennus koiraan keltaisissa jaloissa!", hän hokee itselleen. 1970-luvun alussa tietoisuus luonnonsuojelusta nousee. Aamuhämärissä kaikki menee kerrankin nappiin. Hän on kirjoittanut ja kuvannut klassikoksi nousevan kirjansa Lintujemme katoava aateli (1967). Hautala haluaa olla vain luontokuvaaja. Hautala odottaa kamerassaan iskemätön filmirulla valmiina. Kun kotkat parittelevat auringon noustessa, hän antaa moottoriperän raksuttaa filmin loppuun saakka. Hautalan ammatillinen nousu osuu samaan aikaan. "olen tehnyt oikeita töitä tarpeeksi", Hautala ajattelee. on Eero Murtomäki, myyttinen hahmo, jonka tärkeimmät teokset ilmestyvät 1970-luvulla, mutta jonka esikois- teos, Suo elää (1969), on jo julkaistu. on monia muita uransa alussa. Paritte- Hautalan vuodet 1941 Syntyy töysässä 1960 Luontokuvaajaksi 1968 ensimmäinen kirja, Erämetsän elämää 1970 Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha, ammattikuvaajaksi 1972 Valokuvataiteen valtionpalkinto, Suomen luonnonsuojeluliiton hopeinen ansiomerkki 1973 Vuoden lehtikuva, parittelevat kotkat 1975 world Press Photo Holland, pronssimitali 1977 Kololinnut ja muut pökkelöpesijät -kirja, Suomen luonnonsuojelu tuki 1978 Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1979 Muutto Kuusamoon 1982 Kultakotka ja valkea joutsen -näyttely 1983 Kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1984 Kuukkelin maa -kirja, Vuoden luontokirja 1985 Suomen luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki 1986 Kamerani luonnossa -kirja 1987 Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1988 Joutsen-kirja 1960 34 Suomen luonto 13/2012 1970 1980 1990. Se voidaan sanoa, että ilmiöt vaativat aina toteutuakseen yksittäisiä tapahtumia, joita ilman ilmiö itsessäänkin jäisi epämääräisemmäksi. Kuva valitaan Vuoden lehtikuvaksi, mikä on edelleen ainoa kerta, kun tuo tunnustus on luontokuvalle suotu. Suominen on Hautalalle tärkeä. Lumpeet ja sulka (1996). puna 1970 saadessaan valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan
Syntyi parrakas, kakkulapäinen luontokuvaajan arkkityyppi, jonka yhä tunnemme, vaikka luontokuvaajat eivät enää nykyään edes näytä siltä. ruokaa kerjäävät haarapääskyn poikaset (2002). 1991 Suomen luonnonvalokuvaajien kunniajäsen, eesti Looduskaitse Seltsin kunniajäsen 1992 Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ritarimerkki 1994 Villi vesi -kirja 1997 Vuoden luontokuva -kilpailun toinen palkinto 2000 Manipulaatiokeskustelu käynnistyi Luontohetkiä-kirjan neljästä yhdistelmäkuvasta (ilmestyi 1999) 2002 filosofian kunniantohtori, Oulun yliopisto 2002 unkarin valokuvataiteilijoiden liiton kunniajäsen, Suomen kameraseurojen liiton kunniajäsen 2003 bbc:n luontokuvakilpailun sarjavoitto 2004 Valtion taiteilijaeläke 2005 Onnen maa -kirja 2011 ensimmäinen Kansallispuistolähettiläs, Metsähallitus levat kotkat on kuva, jonka ympärille suuri osa ilmiöstä, luontokuvauksen noususta, 1970-luvun alussa kiertyi. Hän halusi kuvata Suomen kololinnut. on projekteja, jotka Hautala aloittaa ja vie jääräpäisesti loppuun, kuten vuonna 1977 ilmestynyt Kololinnut ja muut pökkelöpesijät -kirja, jota Hautala teki vuosia. Hän halusi kuvata Suomen muutkin linnut. Ja kuva13/2012 Suomen luonto 2000 2010 35. Arkkityyppi on paljolti Hannu Hautalan synnyttämä. ääni ja valo löytyvät kuusamosta Millainen on Hannu Hautalan kuvaajan ääni 1970-luvulla. Sitä ei varsinaisesti ole
Kukapa haluaisi. Kirjoja käännettiin ranskaksi ja japaniksikin. Sille hän on pysynyt uskollisena myötä- ja vastatuulessa. Takaisin soittaa irma Hauta- la. "Hannu ei ole nyt kotona. Liiasta kaupallisuudesta, liiasta itsevarmuudesta ja sitten ne manipulaatiot: Luontohetkiä-teoksen muutama kuva oli yhdistetty kahdesta eri ruudusta. Hautalaa leimaa edelläkävijyys. Moni hukkaa elämästään innon ja riemun. Varsinaisen kuvaajan äänensä Hautala löytää vasta radikaalin elämänmuutoksen myötä. Kuvien aiheet ja kohteet toki muuttuivat, mutta muutakin tapahtui. Kaiken aikaa Hautala on auliisti jakanut osaamistaan, ottanut halukkaat vastaan kojuihinsa kuvaamaan, kotitalon arkistobunkkeriin nukkumaan. Hän on luontokuvaaja. Mutta lisää on tulossa. Se on suunnaton määrä suomalaiselle luontokirjalle. "hannu on piilokojussa" Maaliskuun alussa soitan Hautalalle ehdottaakseni tämän jutun tekemistä. Sellaiseksi ei ole monesta. Muutto näkyy Hautalan tuotannossa selvästi. Kukaan ei vastaa. kuikat loppukesän auringonlaskussa (1991). Monesta ei ole isä-hahmoksi, Hautalasta on ollut. sikin. Moni ei ole antanut anteeksi manipulaatioita. Helsinki ei ollut Hautalan mieleen. Kuukkelin maata on myyty 33 000 kappaletta. on Korouomassa piilokojussa ainakin huomisiltaan asti", hän kertoo. ehkä sillä voi osin selittää kuvien yhdistelyt, joita oli lisää seuraavissa kirjoissa, kuten Onnen maassa vuodelta 2005. Sen voi ymmärtää: luontokuvan autenttisuudella on suuri arvo katsojalle. Kuviin tuli uudenlainen valolla maalaaminen ja leikittely. Jo tässä vaiheessa Hautalan ura puolustaisi paikkaansa luontokuvauksen merkittävimpien joukossa. Näistä tuli Hautalan tavaramerkki. Jos ne pystyy säilyttämään, on löytänyt oman tapansa elää. Ulkomaiden ovet aukenivat. Siitä hän ei ole halunnut luopua. Haussa oli uusi asuinpaikka jossain erämaan kynnyksellä. Hautala kömpi valoon, niin kuin sisilisko, ja loi nahkansa. Manipulaatiosotkuihin voi löytää ymmärtävänkin näkökulman, vaikkei niitä hyväksyisikään. Hautalasta on ollut, muuten lapsettomasta miehestä. Hautala jopa haki vartijan paikkaa Pallasounaksen kansallispuistosta, mutta ei tullut valituksi. 1979 oli ratkaisun aika: Hautala pakkasi tavaransa ja muutti Irma-vaimonsa kanssa Kuusamoon, paikkaan, josta tuli hänen onnen maansa. n Kuuntele Hannu Hautalan tarina Parittelevista kotkista ja kahdesta muusta kuvasta osoitteessa www.audioboo.com/luonnonaani. 36 Suomen luonto 13/2012. iso merkitys oli ateljeekriitikkotaittaja Markku Tantulla, joka valitsi kuvat hänen kirjoihinsa lähes diktatorisesti. Kuukkelin maa (1984), Taigametsän talvi (1990), Kesäyö (1992) ja kuvakieleltään ehkä kaikkein säväyttävin Villi vesi (1994) ovat Hautalan uran peruskiviä. isä-hahmo. "Siellä ei kännykkä kuulu ollenkaan, niin siksi hänellä ei ole tämä mukana." Hannu Hautalaa on syytetty monesta. Linnut saivat usein väistyä vahvojen valojen, kirkkaiden värien ja laajojen näkymien tieltä. Hautalan harteille putosi Herra Luontokuvauksen viitta 1970-luvulla. yhdistelyä ei ollut kerrottu kirjassa, ja kovilla kierroksilla vellonut manipulaatiokeskustelu oli valmis. Sittemmin kuvayhdistelmille on tullut omat sarjansa myös luontokuvakilpailuihin. Lausahdus "Hannu on nyt piilokojussa" symboloikoon jotain tärkeää 70-vuotiaasta Hautalasta. Hetken kuluttua puhelin soi
jos ketut tekisivät ihmisistä tai norsuista luontodokumentin, molemmat poukkoilisivat siinä ankarien, tarkoituksenmukaisten yllykkeittensä armoilla. nautinnon näkökulma on yhtä tuskallinen, varsinkin kun joutuu puhumaan lapselle. Spagetin haarukointia jatkettiin niin kuin ei mitään. Minusta tuntuu, että se on päinvastoin täynnä pahoja pulmia ja vaaroja. Paljon seksiä rajautuisi pois. Vielä myöhemmin jouduin myöntämään, itselleni, ett en todellakaan tiedä, mitä seksi on. Lisääntyminen voi olla seksin mieluisa tai katastrofaalinen seuraus. Mitä silläkin tarkoitetaan. tuskin kettua tai norsua ajaa "parittelemaan" proosallinen jälkeläisen saamisen halu. Olisi myös väärin pelkistää seksi standardisoiduksi yhdynnäksi. Mitä seksistä voi kertoa ihmiselle, joka ei tiedä siitä mitään. Sanoisin jopa, että se vähä, mikä seksissä ehkä on biologista tai lajityypillistä, ei ole seksiä. jotkut asiat tuntuvat heistä hyvältä, jotkut pahalta. niilläkin on mielitekoja, joita ne eivät itsekään ymmärrä. aina joku latistetaan ja yksinkertaistetaan. en usko, että nautinto sinänsä on lapsille erityinen arvo tai itsenäinen päämäärä. Minä en tiedä. O len kuullut sanottavan, että seksi on "maailman luonnollisin asia". Siitä aletaan kilpailla. Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. 10. anna HäMäLäinen, KuVauSPaiKKa SuOMen KanSaLLiSOOPPeRa M itä siis jää jäljelle. Kun nautinnosta tehdään arvo, se saa myös hinnan. Kaduin heti, etten tarkentanut, että seksi on aikuisten asia, etteivät iltapusut ole seksiä. Siinä kaikki. tosin toivon, että aiheeseen palataan vielä, paremmalla ajalla. en tahtoisi opettaa lapselle, että asioita kannattaa tehdä ainoastaan siksi, että tuloksena on hyvää oloa. ei paljon. Kuitenkin, kun seksistä puhutaan julkisesti tai yksityisesti, on oletuksena, että kaikki tietävät, mistä on puhe. Seksin selittäminen lapselle suvunjatkamisen biologian, luonnon kannalta olisi petos. Harvoin se on sen syy. että seksi on ongelmatonta ja automaattista, biologinen perustoiminto, jolle meidän tuskin tarvitsee uhrata huomiotamme. eri lajit ovat oikeasti erilaisia. en tiedä, tyydyttikö vastaus, mutta lisäkysymyksiä ei tullut. Kaikki määrittely-yritykset, joita mielessäni muotoilin, mutkistuivat väistämättä niin filosofiksi tai runollisiksi, etteivät ne enää selittäisi mitään ainakaan kahdeksanvuotiaalle. Nylén mitä seksi on? Y htenä tiistaina tokaluokkalainen esitti ruokapöydässä kysymyksen: "isä, mitä seksi on?" no niin, nyt tarkkana, ajattelin, vaikka ajatteluun ei ollut aikaa, nielaisin ja vastasin nopeasti: "Se on sellaista, kun ihmiset halailee ja pussailee." jotain intiimiä toimintaa siis. jotakin hämärää on tekeillä aina, kun ihmistä eläimellistetään tai eläintä inhimillistetään. juuri se piirrehän siitä halutaan kitkeä pois (kirjaimellisesti) heti kättelyssä. ihmiset ovat eläimiä, mutta eläimet eivät ole niin yksioikoisia niin rationaalisia! kuin luulemme. Muistan itse peruskoulussa saamastani seksivalistuksesta ohjeen, että seksin voi aloittaa heti, kun kykenee huolehtimaan ehkäisystä. arvelen saman pätevän muihinkin eläimiin. n 13/2012 Suomen luonto 37. ehkä tyhjästä nyhjäisty hätävastaukseni olikin hyvä
iLaRi tuuPanen: KuPLat, 2010. Luomus 2012 LUoNToKUVAKiLPAiLU "Mie vaan kuljen ja kuvvaan." ilari Tuupanen Luomus-voittaja 2010 ilari tuupanen kertoo kuvausharrastuksestaan. 44 Suomen luonto 13/2012 Pentti jOHanSSOn / PROLK
Kuvia ei saa manipuloida digitaalisesti eikä yhdistellä useista otoksista. 4000 ). kolme kuvaa/kilpailija) voi joko ladata Suomen Luonnon nettisivujen Benjam Pöntinen osallistumislomakkeella tai lähettää osoitteeseen kuvakisa@ suomenluonto.fi (yksi kuva per viesti) 30.9.2012 mennessä. Kilpailun teemana on vesi ja vesiluonto Kilpailussa palkitaan paras kuva suomalaisesta vesiluonnosta ja lisäksi jaetaan erikoispalkintoja. Se järjestetään yhteistyössä Nikonin, Top Shotin ja Docendon kanssa. Kuvat arvioidaan ilman tietoa kuvaajan nimestä. paLkiNNOT: Pääpalkinto on nikon d800 -järjestelmäkamera ja nikkor af-S 24120 mm f/4g ed VR -objektiivi (arvo n. Luomus on SUOMEN LUONNON järjestämä kaikille avoin luontokuvakilpailu. tarvittaessa tuomaristo voi pyytää originaalitiedoston nähtäväksi. Voittajakuvaa ja muita kilpailuun osallistuneita kuvia voidaan käyttää ilman erillistä korvausta kilpailua koskevassa tiedottamisessa sekä julkaista Suomen Luonnossa ja lehden nettisivuilla. LiSäTiEdOT: www.suomenluonto.fi/ Luomus2012 Juha Kauppinen, 050 452 2996 kuvakisan aiheena on vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen: joet, järvet, meri, suot, ihminen ja vesi... Kuvatiedoston nimessä tulee olla: kuvaajan sukunimi ja etunimi ja kuvan nimi (esimerkiksi meikäläinen_matti_auringonlasku.jpg). Kuvien tulee olla parhaassa jpeg-muodossa. Kuvan ottaminen ei saa aiheuttaa kärsimystä tai haittaa kohteelle. Kuvat (max. tuomareina toimivat ammattiluontokuvaajat Tea Karvinen ja Benjam Pöntinen sekä toimituksen edustajat. Nyt luovuus liikkeelle! SaMPO KiVinieMi / VaStaVaLO juHO RaHKOnen pääpalkintona Nikon d800 -kamera ja objektiivi!. Lisäksi jaetaan neljä top Shotin 200 euron lahjakorttia ja kymmenen docendon luontokuvausopasta. Tea Karvinen OSaLLiSTUMiNEN: Kilpailuun voi osallistua vain digitaalisilla, Suomessa otetuilla kuvilla, joihin kuvaajalla on oikeudet. jULkiSTaMiNEN: Voittajat ja muut palkitut kuvat julkistetaan vuoden viimeisessä Suomen Luonnossa 10/2012. Yhteystietoja voidaan käyttää lehden markkinoinnissa. Kuva tai kuvaaja voidaan sulkea kilpailusta, mikäli tuomaristo katsoo sääntöjä rikotun. Kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajilla
Päärakennuksesta tuli vastaan iloinen ranskalainen eräopas ja toivotti tervetulleeksi melko hyvällä suomen kielellä. Kun kävi ilmi, että olen suomalainen, kehotti ranskalainen vielä erityisesti olemaan ottamatta viinaa mukaan kuvauskojuun. 3 K 38 Suomen luonto 13/2012 yötä kojussa Luontokuvaaja hannu huovila järjesti itselleen treffit karhun ja ahman kanssa. TeKsTi ja KuvaT haNNU hUOviLa aarsin yrittäjän pihaan ja kömmin autosta. Siihen aikaan vuodesta lähtö oli kahdelta iltapäivällä, ja nouto aamulla sovitusti. Hän perehdytti käytäntöihin, antoi käyttäytymisohjeet ja kertoi milloin lähdetään kojulle. Kun hän esitteli minut toiselle eräoppaista, joka oli saksalainen, tajusin pikku hiljaa, että täällä Kuhmon perukoilla Vartiuksessa, missä ei asu melkein ketään, joutuu puhumaan englantia tullakseen ymmärretyksi!. Muita tästä sopimassa olivat kolme kuvaajaa Belgiasta, yksi Virosta ja muutama Hollannista
"Miten iso se on! Miten pieni minä olen." 13/2012 Suomen luonto 39
Ne yrittivät kaivaa esiin rantaan kätkettyjä makupaloja. Kokea yhteys luontoon neitseellisesti, ilman välikäsiä. Metsäkojussa karhut tulevat tosi lähelle. Ahma loikkasi esiin. Lokit ja korpit hyökkäsivät päin karhuja, jotka kaappasivat mukaansa mitä ehtivät ja pakenivat metsän suojaan. Tätä olivat haaskalinnut odottaneet. Mieluiten vaikka nälkää nähden. Senhän ne osaavat, odottamisen. Merikotka laskeutui rämemännyn latvaan ja odotti. Toisaalta huomasin, etten ole ottanut juuri yhtään tinttikuvaakaan ilman järjestettyä ruokintaa. ENSiMMäiNEN iLTa alkoi jännittäessä. olin aina puritaanisesti ajatellut, että luontoelämykset pitää hankkia itse. Nuuski ja haki kätköjä. Miten olinkaan suunnannut tänne. Toisaalta sitä, tuleeko petoja, toisaalta sitä, että niitä tuleekin. Korpit ja lokit riekkuivat puissa ja lammella. Vihdoin oikealta mäenrinteestä laskeutui karhuperhe, emo ja kolme jo kookasta pentua. Ne tulivat reippaasti vastarannalle kohti kätköjä ja käänsivät ensimmäisen niistä auki. Toinen yritys, toinen kät- ahma vainusi lohipiilot. Merikotka sai seurakseen variksia. 40 Suomen luonto 13/2012. Järjestetyt kuvaukset, varsinkin kaupalliset petokuvaukset, olivat olleet mielestäni pelkkää bisnestä vailla syvempiä merkityksiä, ilman euforisia kokemuksia. ilta oli kaunis ja aurinkoinen. on jäänyt tekemättä. ottamalla viimeisillä voimilla mestarilaukaus muistikortin viimeiseen tyhjään ruutuun
Sitten uros kuin liukui kätkölle. hannu huovila on raumalainen kuvausharrastaja. Takavasemmalta loikkasi ahma esiin. Koitti kolmas yö. Alkoi yön vietto mukavasti kalustetussa kojussa: kerrossänky patjoineen ja makuupussit kuuluivat varustukseen. Löysikin ne, tietysti, ja lohen raato toisensa jälkeen katosi kuusikkoon. TOiNEN yö meni saman lammen rannalla eri kojussa, mutta vähän samalla kaavalla. kö ja karkuun. Karhujen lisäksi odottelin sutta saapuvaksi, mutta sitä ei näkynyt. Susikin tässä liikkuu kerran, pari viikossa, oli eräopas kertonut. istuin odottamaan. Siellä karhut tulevat lähelle, ja myös ahma saattaa käydä ruokailemassa. Sitten tuli hämärä ja pimeys. Kannoin kamerat sisään ja asettelin kaikki välineet saataville jo selvästi rutinoituneena. Sitten ahma häipyi. Katse tunkeutui suoraan sisään teleobjektiivista, jonka toisessa päässä minä pidättelin hengitystä ja kuulin miten sydän takoi rinnassa haljetakseen. Sain kuvia mukavasti, mitä nyt lintuparvet tuppasivat peittämään varsinaiset valokuvamallit näkyvistä. Välissä vain pala kangasta näkösuojana. eilen karhut tulivat vasta, kun valo oli jo varsin vähissä, ja metsässä valo nyt ainakin loppuu ihan kohta. karhU LipUi paikalle kuin tyhjästä. Toivottavasti ahma jätti jotain montun pohjalle. Musta hahmo seisoi yllättäen muutaman metrin päässä ja nuuhki ilmaa. päätoimesta osa-aikaiseksi jäätyään hänellä on uusia suunnitelmia: "jos vaikka hankkisi veneen ja tutustuisi rauman saaristoon." 13/2012 Suomen luonto 41. Minä raksutin kameraa ja ajattelin, että jätä nyt karhuillekin jotakin. Piinaavaa odotusta kesti ikuisuuden. ilta hämärtyi, ja mietin miten käynee. Se oli kookas uros. Sen vietin metsäkojussa. ilmavirta kohisi sieraimissa otuksen vetäessä vainua. Sitten se kääntyi kojuun päin. ei saamari! Miten iso se on! Miten pieni minä olen. olo tuntui ammattimaiselta. Karhut tulivat vielä kolmannen kerran, ja taas toistui sama näytelmä. Se nuuski ja sinkoili sinne tänne, käänteli kiviä, haki kätköjä
eivätkö pennutkaan halunneet tutkia kuvauskoppia edes uteliaisuuttaan, työntää päätään kankaasta sisään. Syötyään se lipaisi huuliaan, könysi pystyyn ja löntysti kuin hidastetussa filmissä suolle. ei sentään. Siksikö, että se on vapaa lähtemään. Välillä kuului korahdus. Sen lajikäyttäytymiseen ei kuulu tehdä niin. harmaalokitkin härnäsivät karhuperhettä. Mesikämmen sipaisi kivenmurikan ylös montusta, työnsi päänsä kuoppaan ja poimi syötin. Tuhina oli kova, kun neljä karhua nuuhki maasta viimeisiä makupalan rippeitä, mutta koppi sai olla edelleen rauhassa. kOpiSSa OLi nyt hiljaista. Kömmin yläpetille, varmuuden vuoksi lähelle kojun hajutorvea ja yritin pysyä valveilla. ihminen oli kopissa hiljaa... Nukkuja säpsähti hereille. Hemmetti sentään! ohjeissahan nimenomaan kiellettiin tuottamasta mitään ääniä. Kotvan kuluttua karhuemo tuli pentuineen. Suuri uroskarhu oli viiden metrin päässä kopista ja söi kalanperkeitä. Karhu tuli uudestaan. Se tiesi varmasti, että kopissa oli jotain. Hämärä syveni. Karhu söi eväät loppuun, nousi ja poistui kentältä. Karhut poistuivat, ja nyt luotin jo siihen, että voin nukahtaa häiritsemättä niitä. 42 Suomen luonto 13/2012. Värit eivät enää erottuneet. Karhu ei reagoinut mitenkään. Mik sei se siirtänyt kynnellään verhoa sivuun ja vetänyt nukkujaa esiin. Siksikö, että se on ruskeakarhu. Pienikin uhka saisi sen säntäämään pakoon kuusikkoon. Huh! Lohen raato hampaissa se astui muutaman askeleen, asettui makuulle ja söi. Kuvittelin itseni korpiksi männyn oksalle ja katselin tilannetta kuin ulkopuolelta. ilta tummui
Karhu pentele oli päässyt pakenemaan uimalla itärajan taakse. (019) 264 4200, www.osmocolor.com Aamulla tuli noutaja, eräopas. Toimittaja otsikoi aggressiivisen karhun käyneen metsästyskoiran kimppuun karhunmetsästyksen yhteydessä. Karhu vai koira. yrittäjän pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. " "Hyvin meni. omat kokemukset olivat vielä tuoreessa muistissa, ja ne kirvoittivat kirjoittamaan toimittajalle kysymyksen: Kumpi osapuoli nyt olikaan se aggressiivinen. entä sinä?" Toivoin näkeväni ja kuvaavani karhuja edes jonain iltana. "Miten meni. Kuvasin ahmaa ja karhua." "Hienoa! Belgialainen tuossa kuvasi eilen sutta. en ollut varautunut näin runsaaseen tarjontaan. OSMOTTU LUONNOLLISESTI Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puh. euroopan suurimman maapetoeläimen voi nähdä ja kuvata täällä euroopan reunalla, pienessä kylässä, Kuhmossa. Lokit ja varislinnut ahdistelivat karhuperhettä, joka kävi hätäisesti hakemassa ruokaa sivummalle. Muutaman päivän kuluttua luin iltapäivälehdestä jutun Lapissa sattuneesta tapauksesta. n Av tapio aa la.fi, sita 0 0 9 0 o 1 1 51 0 ma- 8- 0 pe 2 tai po ka to tos ike imis samme . 13/2012 Suomen luonto 43. Hän olisi toivonut, että ahma näyttäytyisi
TeKsTi ja KuvaT SEppO parkkiNEN Luontokuvaaja Seppo parkkinen antaa vinkkejä luontokuvauksen alkutaipaleelle. Konkarin vinkit Meriharakka juoksee. valo on hyvä mitata valoisista kohdista, jolloin kuvasta tulee sellainen, jollaisena silmä maiseman näkee. 46 Suomen luonto 13/2012. Metsäkuva ylivalottuu herkästi. vauhdin tuntu säilyy, kun kamera seuraa lintua ja valotusaika on 1/125 sekuntia
Sain sivukuvan kyhmyjoutsenista kapuamalla lintutorniin. o ut lähtennä luonnonkuvvaasta harrastammaa. Kokeile ohjekirjan neuvojen mukaan erilaisia kuvaustiloja. Kaikissa kameroissa voi valita valintakiekkoa kääntämällä kuvaustilaksi esimerkiksi täysautomaattisen, jolloin kamera huolehtii kaikesta itse, aukkoautomatiikan, jossa kuvaaja päättää aukon ja kamera sen mukaan suljinajan, suljinaika-automatiikan, jossa kuvaaja valitsee suljinajan ja kamera aukon sekä manuaalisen, jossa kuvaaja valitsee sekä aukon että suljinajan. Sen kanssa ei opi valokuvausta. kysyi kuopiolaisrouva, kun näki minut kameran kanssa liikkeellä värikkäänä kukkivalla kadunvarsipientareella. Hyvin kameransa hallitseva edullisen rungon omistaja onnistuu paremmin kuin kalleimman ammattilaiskameran käyttäjä, joka ei tunne kameran ominaisuuksia. Luontokuvaajalle valon vaihtelu on rajoite ja ennen kaikkea mahdollisuus. Mäntykiitäjän liike pysähtyi 1/1000 sekunnin valotusajalla, herkkyys 3200. Sinitiaista ympäröivät etualan oksat jäivät pehmeäksi kehykseksi, kun kuvasin täydellä aukolla. valkohäntäkauris voikukkapellossa. Moni luonnonharrastaja on huomannut kuvaamisesta olevan harrastuksessa apua. kuvan otin 300 mm telellä jalustalta 1/20 sekunnin valotusajalla. vaihteluista. Valoa voi olla liian vähän tai se voi tulla väärästä suunnasta. Kameramerkistä riippuen niihin on eri symbolit. alkukesällä voi kuvata jopa keskiyöllä, kun käyttää suurta herkkyyttä. Vältä käyttämästä pelkästään täysautomatiikkaa, vaikka sen avulla pahimmat epäonnistumiset välttääkin. Lintuharrastaja voi tallettaa nopean tilanteen muistikortille ja tutkia tuntomerkkejä rauhassa myöhemmin. Kuva kelpaa todistuskappaleeksi, jos kyseessä on esimerkiksi rariteettikomitealle tarkastettavaksi lähetettävä havainto lintuharvinaisuudesta. valon taidetta Tärkein asia valokuvauksessa on valo. Perhosharrastaja on saattanut vaihtaa haavin kameraan tai ainakin lisännyt kameran harrastusvälineisiinsä. Aiemmin kuvausoppaissa kehotettiin ottamaan kuva myötävaloon, nyt opetussuunta on kiepsahtanut ympäri ja kuvaajaa kehotetaan vastavalo- ja sivuvalokuvien 13/2012 Suomen luonto Lentävän linnun voi kuvata muutenkin kuin alaviistosta. olen kuljettanut kameraa retkilläni jo yli 30 vuotta. itse olen biologi ja kiinnostunut kaikesta luonnosta: hyönteisistä, kasveista, linnuista, sienistä, nisäkkäistä, valon 47. Kasviharrastaja voi hyvän kasvimuotokuvansa avulla tutkia löytöään kotona tarvitsematta ottaa kasvinäytettä mukaan. Monesti voi käydä niin, ettei yhtään kuvaa synny, mutta kuvaaminen ei saakaan olla pakkomielteistä onnistumisen hakemista. Tunne kamerasi opettele tuntemaan uusi kamerasi hyvin. Mukana tuleva ohjekirjanen ei ole turha paperi; käytä aikaa kameraan tutustumiseen. Luontoa kuvataan enemmän kuin koskaan
valassaaret. kokeile maisemissa eri valotuksia. Lue valokuvausoppaita ja lehtiä, kysy muilta kuvaajilta vinkkejä, ota selvää toimiiko paikkakunnallasi kamerakerho. Jos kuvanottotilanne sallii, mieti kuva-alan kokonaisuutta. Kuvaa vaihtelevista kuvakulmista. Katsele myös aivan kotisi lähellä liikkuessasi ympärillesi ja etsi uusia näkökulmia. älä jätä kameraa pitkäksi aikaa suoraan auringonpaisteeseen: se voi vahingoittaa kameraa. Pieni sade ei haittaa, mutta kovalla sateella kamera on syytä pitää repussa tai sadetakin alla suojassa. Mustikan kuvasin 150 mm makrolla täydellä aukolla 2,8, jolloin taustaksi tuli kauniin pehmeä värimatto. ottamiseen. Muista, ettei kuvaaminen saa koskaan olla niin tärkeää, että sen varjolla eläinten elämä häiriintyy tai kasvien kasvupaikat kärsivät. Joskus suoraan ylhäältä otettu kuva kertoo paljon. Todellisuudessa kaikista suunnista tulevalla valolla on käyttötarkoituksensa. Myös eri vuorokaudenaikoina kannattaa kuvata: sama kohde näyttää aivan erilaiselta aamu-, päivä- ja iltavalossa. valotin tässä pilvien ja valoisan alueen rajalta. Säätkin pitää ottaa huomioon. älä tuota häiriötä luonnolle. Kasvi ei pelästy, joten kameran voi viedä tarpeeksi lähelle. Lentävää hiekkaa on myös varottava. Kasvikuvista saa usein mielenkiintoisempia, kun kamera lasketaan alas, kohteen kanssa samalle tasolle. älä pidä mitään näistä ohjeista itsestään selvänä totuutena, paitsi tätä viimeistä. Myötävalossa yksityiskohdat ja värit erottuvat hyvin, vasta- ja sivuvaloon korostuvat muodot, kontrastit ja varjot. n 48 Suomen luonto 13/2012. Aina kuvaaja ei pääse valon suuntaa valitsemaan, kun yllättäen paikalle tullut kohde pakottaa nopeaan laukaisuun. Vaikeissa valotusoloissa kokenut kuvaaja käyttää järjestelmäkameran raw-kuvaustilaa oletusasetuksena olevan jpeg-tilan ohella tai sijaan. Kasvi ei pelästy, joten kameran voi viedä lähelle häiritsemättä kohdetta. pilvet ovat osa sommittelua. Nopeissa tilanteissa rajaaminen täytyy kuitenkin jättää jälkikäsittelyyn
täyteen pakattuna siitä tulee kuitenkin tosi raskas. Pokkareiden etuna on pieni koko: pienimmät mahtuvat paidan rintataskuun, ne ovat järjestelmäkameroita edullisempia ja helppokäyttöisiä. kasvi kukkivana, marjovana, läheltä ja yleiskuvana. Pyydä lupa koekuvien ottoon liikkeessä tai liikkeen ulkopuolella, jotta saat tuntumaa laitteeseen. Kalleimmissa malleissa on hyvä kohinansieto eli niillä saa parhaiten kuvia hämärissä. nämä eivät ole erikseen myytävien objektiivien tasoisia mutta paketissa ostettuina erittäin edullisia, ja niiden kanssa pääsee hyvin kuvauksessa alkuun. Vanha klisee "paras kamera on se joka kulkee mukana" pitää hyvin paikkansa. SEppO parkkiNEN Tässä lehdessä myös luontokuvaaja Jaana Kotamäen kuvausvinkkejä sivulla 67. kumpi väistää. nykyiset järjestelmäkamerarungot ovat laadukkaita. Kameraliikkeessä käyntiin kannattaa varata aikaa. Onko pieni koko tärkeä. Suodatin on halpa investointi, kun sitä vertaa naarmuuntuneen etulinssin kustannuksiin. tämä riippuu paljolti kuvaussuunnitelmista. tingi repun koosta sen verran, että siinä on kuitenkin tilaa helposti mukana kulkevan kameralaitteiston lisäksi eväille, istuinalustalle ja ehkä jollekin lisävaatteelle. Kamerareppua valikoidessa saattaa tulla houkutus hankkia iso rinkkamallinen, johon varmasti saa kaiken tarvittavan mahtumaan. jos ei ole varma, tai luonto kiinnostaa noin yleisesti, kannattaa harkita kahden zoom-objektiivin hankintaa. jalusta on luontokuvaajan tärkeä varuste. Pakettiin tarjottavia optiikoita voi olla kaksikin, jolloin Muutaman kuvan sarja kertoo enemmän kasvin elämästä kuin yksi kuva. Vaikka nykyisissä kameroissa tai objektiiveissa on useimmiten tehokas kuvanva- kaaja, se ei korvaa jalustaa. Kalliimmat ovat optisesti parempia ja/tai niissä on parempi valovoima. Mikä objektiiviksi. Monessa on myös hyvät lähikuvausominaisuudet. jalustaa käytetään, kun on niin hämärää, ettei käsivaralla kuvaaminen onnistu, kun halutaan mahdollisimman suuri syväterävyys tai kun halutaan pitkää valotusaikaa. Kamerat tarjotaan yleensä pakettina edullisen peruszoomin, usein 1855 mm:n, niin sanotun kittioptiikan kanssa. nopea sarjakuvaus. normaalioloissa kuvan laatuun vaikuttaa kuitenkin enemmän objektiivi kuin runko. Pokkareissa on kiinteä objektiivi, järjestelmäkameroissa runko ja objektiivi ovat erillisiä, joten objektiiveja voi vaihtaa tarpeen mukaan. Kun ostat objektiivin, hanki siihen aina samalla neutraali suojalasi tai uV- tai Skylight-suodatin suojaamaan objektiivin etulinssiä. ne myös ovat usein rakenteeltaan kestäviä ja nopeita. Myöhemmin objektiiveja voi vaihtaa parempiin, hankkia hyvän laajakulman maisema- ja kasvikuvaukseen, pitkän telen lintuja nisäkäskuvaukseen, makro-objektiivin lähikuvaukseen. asiantunteva myyjä auttaa valinnassa eteenpäin. ennen kuin astut kamerakauppaan, on hyvä miettiä etukäteen, millaisia ominaisuuksia omaan kameraan haluaa. jalusta on tarpeen myös piilokojussa tai jos rajaus halutaan pitää peräkkäisissä kuvissa muuttumattomana. Suuri, ehkä kääntyvä Lcdnäyttö. kamera voi olla autossakin helposti saatavilla, mutta muista liikenneturvallisuus. 13/2012 Suomen luonto 49. Kestävyys. Kuinka paljon kamera saisi maksaa. jalustan käyttö kouluttaa ottamaan harkitumpia sommitelmia. KOMPaKti- Vai jäRjeSteLMä? kOMpakTikaMEra on varmastikin jokaisessa taloudessa. järjestelmäkameroilla saavutetaan parempi kuvanlaatu, etenkin vähäisessä valossa, ne ovat toiminnoiltaan monipuolisempia ja nopeampia. Tässä sudenmarja. toinen on polttoväliltään esimerkiksi 50 200 mm
maaliskuun hiljaisuuden jälkeen myös espoon suomenojalla alkaa tapahtua. maaliskuussa muuttaneet ensimmäiset pajusirkut piilottelevat vielä ruovikoissa, mutta aloittavat lämpimien kevätpäivien tullen yksinkertaisen laulunsa. Nokikana on Suomenojan tyyppilajeja. 50 Suomen luonto 13/2012. Punakeltanokkaisia liejukanoja voi nähdä hiippailemassa ruovikon reunoilla tai laji paljastuu vaimeasta korahdusäänestä. naurulokit käyvät porukalla katsastamassa usein vielä jäässä olevan pesimäaltaansa, mutta palaavat sulapaikkojen äärelle merelle tai suuntaavat ruoanhakuun espoon Ämmässuon kaatopaikalle. varhaisiin kevätsaapujiin kuuluu myös liejukana, yksi suomenojan eli Finnon erikoisuuksista. espoon keidas e hEidi björkLUNd tuOMaS HeinOnen Espoon Suomenojan kosteikolla pääsee lähelle lintuja. telärannikolle vaivihkaa saapuneiden naurulokkien määrä on huhtikuun alkupäiviin mennessä moninkertaistunut ja keväthuuma tiivistyy iloisesti rääkyvissä parvissa
LöyTöRETKELLä SuOMESSA 13/2012 Suomen luonto 51
äkkiä kaikki lokit hiljenevät ja kahahtavat lentoon. yli lentävä varis ei aiheuta hälytystä, mutta saa pian häätäjän peräänsä. edesta- kaisin vellovat naurulokit hallitsevat maisemaa paitsi lukumäärällään myös äänellään. Altaalla huomaa pian, mistä on kyse. 55) · helposti havaittavissa altaan vesialueella · pesimäaikaan toraisa, uhkaillessa kohottaa siipiään · punainen otsakilpi ja punakeltainen nokka · saapuu Suomenojalle huhtikuussa 52 Suomen luonto 13/2012. · ääni vaimea, kurlaava korahdus · havaittavissa parhaiten tarkkailemalla lintutorneista ruovikkoalueiden reunoja Nokikana · liejukanaa isompi, musta rantakana · valkoinen otsakilpi · ääniä kök, ja kipakka kjik, poikaset vikisevät Liejukana · nokikanaa pienempi, sinertävän musta rantakana (kuvassa nuoria, aikuinen s. Mustakurkku-uikkujen ja liejukanojen kelpaa pesiä turvallisesti lokkien keskellä. PiiRROKSet jaRi KOStet Naurulokki · ruskeahuppuinen, näkyvä ja kuuluva lokkilaji (kuvassa nuoria lintuja) · saapuu jo maalishuhtikuussa · ruovikon suojissa hiippailevalta linnulta näkyy helpoiten valkoinen kylkijuova ja usein pystyssä keikkuvan pyrstön alapuolella näkyvät valkoiset pitkittäisjuovat. Usein hälytys on aiheeton ja linnut palaavat pian alas jatkaen tuttua rääkynäänsä. Pieneen lounaiskulman sulaan uskaltautuu yleensä vain sinisorsia, mutta sulan laajetessa joukkoon ilmestyy muita sorsia kuten taveja, lapasorsia, haapanoita ja harmaasorsia sekä puna- ja tukkasotkia, telkkiä ja nokikanoja. nämä valkoiset kuviot puuttuvat kokomustalta nokikanalta. Toisinaan syyksi paljastuu altaalle jäätä myöten vielä päässyt kettu tai muuttomatkallaan piipahtava ruskosuohaukka. Kuun puolivälissä nähdään ensimmäiset koristeelliset mustakurkku-uikut, jotka hyötyvät lokkien vartiointi- ja puolustuspalveluista. juHa LaaKSOnen Suomenoja kukoistaa ison voimalan kainalossa. kevät saapuu Suomenoja sulaa huhtikuussa
Joskus pesälle saapuvan linnun on naapurisovun vuoksi helpointa laskeutua hautovan puolison selkään. Suomenojan vaiheita Vielä 1950-luvulla Suomenoja oli syrjäinen merenlahti, jonka rantaniityillä pesi pääkaupunkiseudun lintuharrastajien retkimuistiinpanojen perusteella monipuolinen kahlaajalintulajisto, muun muassa kuoveja ja punajalkavikloja. jaRi KOStet Naurulokit elämöivät vielä kalpeassa maisemassa. Kun Suomenojan altaan ruovikko- ja osmankäämikasvustot sulavat, naurulokit ryhtyvät heti pesänrakennuspuuhiin. Lajisto muuttui: kahlaajat vähenivät niittyjen huvetessa, mutta vesilintulajisto runsastui altaan rehevöityessä. punasotka · koiras kolmivärinen: punaruskea pää, · · · · musta rinta ja perä, keskiosa harmaa naaras ruskea, selkä harmaanruskea ja silmän ympärillä yleensä vaalea rengas luisu otsa, kokosukeltaja helposti havaittavissa altaan vesialueella parvissa yleensä enemmän koiraita kuin naaraita harmaasorsa · koiras näyttää tasaisen harmaalta, pyrstön ylä- ja alaperä mustat · naaras (kuvassa naaraspukuinen yksilö) sinisorsamainen, nokassa paljon oranssia · kummallakin sukupuolella valkoinen siipipeili pilkistää yleensä näkyville myös uidessa · nähtävissä yleensä avovesialueilla Mustakurkku-uikku · pieni uikku, joka on helppo tuntea keltaisista pään sivun töyhdöistä · mustat posket ja selkä, punaruskea kaula · näkyvä laji altaan etelä- ja koillisosien avovesialueilla · poikasen pää (kuvassa) mustavalkoisen kirjava, sen nokassa punaista 13/2012 Suomen luonto 53. Ne pesivät tiiviinä yhdyskuntana allasalueen keskellä, missä joka puolelta ympäröivä vesi tarjoaa suojaa maapetoja vastaan. Merenlahdesta padottiin vuonna 1963 jäteveden saostusallas ja Finnoonjoki ohjattiin laskemaan mereen altaan itäpuolitse. Lajitovereiltaan lokit puolustavat vain pientä reviiriä pesänsä ympärillä, ja varomattomasti tepasteleva naapuri saa pian nokasta
Suomenojalla tavataan harvinaisuuksia muistakin eliöryhmistä. Harmaasorsan ja mustakurkku-uikun ansiosta Suomenoja on saanut kansainvälisesti tärkeän lintualueen (iBA) aseman. etelärannan maisemaa hallitsee vuonna 1977 valmistunut voimalaitos, jonka voimalinjat kulkevat allasalueen yli. Suomenojan liejukanakanta kattaakin noin viidesosan koko maan liejukanoista. Allasalueen koillispuo- 54 Suomen luonto 13/2012. Siellä on havaittu yli 250 lintulajia, mikä vastaa Suomen pesimälajiston määrää. Suomenojan 3700 parin naurulokkiyhdyskunta on maamme toiseksi suurin, ja lähes jo- ka toinen Uudenmaan naurulokkipari pesii Suomenojalla. Lintutörmäysten välttämiseksi sähköyhtiö on kiinnittänyt linjoihin palloja. Luontoarvoja runsain mitoin Pienestä koostaan huolimatta Suomenoja on merkittävä monelle lajille. Suomenoja on Suomen tärkein harmaasorsan pesimä- ja kerääntymispaikka (enimmillään 254 yksilöä vuonna 2011) sekä Uudenmaan tärkein mustakurkku-uikun (13 paria vuonna 2008) ja punasotkan (12 paria) pesimäpaikka. Sen eteläpuoleisen merensaariston vesilinnut uittavat poikueensa ruokailemaan turvalliselle altaalle Finnoonjokea pitkin. Suomenojan lisäksi sitä on löydetty vain kahdesta muusta paikasta Suomessa. kasvi lienee kulkeutunut altaalle lintujen mukana. Vuonna 1967 valmistui Suomenojan jätevedenpuhdistamo ja ensimmäiset naurulokit asettuivat pesimään altaalle. Altaalle kerääntyy myös muita arvolajeja. tuOMaS HeinOnen hentokarvalehti peittää sinisorsan poikasen ulappaa. Samana vuonna altaan vesialuetta alettiin täyttää maalla. Muita vaarantuneiksi luokiteltuja Suo- menojan pesivistä lintulajejeista ovat rastaskerttunen, heinätavi ja tukkasotka. Saostusallaskäyttö lopetettiin 1972, ja nykyinen sulamisvesihuippujen tasaamiseen käytetty 17 hehtaarin allas on alkuperäistä selvästi pienempi. Suomen uusimman uhanalaisuustarkastelun mukaan (2010) naurulokki on silmälläpidettävä laji ja mustakurkku-uikku, punasotka sekä liejukana vaarantuneita lajeja. yltäkylläisen ravinnontarjonnan houkuttelemana Suomenojalla viihtyy kaksikolme kertaa niin paljon vesilintupoikueita kuin muilla pääkaupunkiseudun hyvillä lintuvesillä. Liejukanoja näkee Suomenojalla joukoittain (enimmillään 46 yksilöä vuonna 2011), kun muualla Suomessa voi olla tyytyväinen havaitessaan tätä harvinaisuutta yhdenkin yksilön. Suomenojan lammikko on tärkeä myös laajemman alueen vesilinnuille. Altaan ainoa uposkasvi hentokarvalehti täyttää vesialueet kesäisin
suomenoja (FInno) kaNSaiNväLiSESTi merkittävä lintualue finno on espoossa länsiväylän eteläpuolella. espoon kaupungin Finnon retki sunnuntaina 15.4. Lähtö luontopolun pysäköintipaikalta, Hyljeluodontie 6, bussi 46. rohtoraunioyrtti on vanha koristeja rohdoskasvi. len tulvaniityn reunassa on silmälläpidettävän muurahaisen, marskiviholaisen, asuinpaikka, jonka lisäksi olemassa oleva esiintymä tunnetaan oravaisista. alun perin se oli merenlahti. Suomenojalla tavataan myös eteläntytönkorentoa, joka on luonnonsuojeluasetuksessa määritelty erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Liejukanalle Finno on paras paikka. jaRi KOStet 13/2012 Suomen luonto 55 tuOMaS HeinOnen. nähtävästi lahti tai sen suu on ollut kalaisa, koskapa käräjillä langetettiin Matts nilsinpojalle Hemtansista kolme markkaa sakkoa pahasta, jonka hän teki finnån kalavesillä (1553). Länsiväylältä on runsaan kilometrin kävelymatka. nyt alue on mainio paikka lintuihin tutustumiseen. klo 811
Metsäalan perustutkinto, metsäenergian tuottaja Metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja Kolme kertaa laatupalkinnon voittanut Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto tekee oppijoista mestareita. Suomenoja on siten sopiva paikka tarkkailla vesilintuja vaikkapa lasten kanssa. Allasalue on melko pieni ja poluilla liikkuviin ihmisiin tottuneet linnut eivät säiky tarkkailijoita. Kahdesta lintutornista on erinomainen näkyvyys itä- ja eteläosan vesialueille. (015) 550 6000 Faksi (015) 5250 272 Email sami@samiedu.fi 2003 201 1 2007 56 Suomen luonto 13/2012. SAVONLINNAN AMMATTI- JA AIKUISOPISTO Pohjolankatu 4-6, PL 12, 57201 Savonlinna Puh. Lintuharrastajat ovat silti huolissaan lintukeitaan tulevaisuudesta sekä uusien asukkaiden ja naurulokkien yhteiselosta. Sinne pääsee kätevästi autolla tai bussilla tulevaisuudessa myös metrolla ja lintuja voi tähytä eri puolilta altaan ympäri kiertävältä luontopolulta. Suomenojan lintukosteikon suojelu aiotaan turvata kaupunginvaltuuston päätöksellä ja altaan läheisyyteen kaavaillaan luontokeskusta. Suomenojalla lintujen katseluun riittää kiikari ja ilman optiikkaakin tunnistaa monia lajeja. espoo havittelee voimakasta asutus- ja työpaikkarakentamista merenrannan, altaan ja metron läheisyyteen: alueelle on tarkoitus mahduttaa 14 000 uutta asukasta, osa meren päälle täyttömaa-alueelle. Luontoarvoja kunnioittaen Suomenojan lintuallas voi rikastuttaa kaupunkikuvaa myös tulevaisuudessa. Naurulokkien kaikkoaminen olisi takaisku Suomenojan pesimälinnustolle. Marskiviholainen Oppia ikä kaikki Luonnonvara- ja ympäristöalalla alkaa seuraavia koulutuksia. Altaan ympärille tulee jättää riittävä suojavyöhyke ja uudisrakentamiseen usein liittyvää luonnon "siistimistä" pitäisi altaan läheisyydessä välttää. Autolla saapuvan kannattaa tällöin tähdätä altaan eteläpuolitse lounaiskulmassa sijaitsevalle parkkipaikalle, mistä on lyhin kävelymatka veden ääreen ja etelätorniin. Altaan pohjoispuolitse suunnitteilla oleva siltatielinjaus ylittää taannoisesta merenlahdesta jäljellä olevan kosteikkoalueen. Tutustu myös muihin koulutuksiin osoitteessa www.samiedu.fi. Tulevaisuudennäkymiä Syrjäisestä merenlahdesta on tullut luontokeidas kaupungin keskellä. Suomenojan etu moniin muihin pääkaupunkiseudun lintupaikkoihin verrattuna on se, että lintuja näkee läheltä. Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto Kalastusoppaan ammattitutkinto Matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinto Metsämestarin erikoisammattitutkinto Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, luonto-ohjaaja LisätiedOt ja ha www.samiedu.fi keminen espoon kaupungin rakentaminen uhkaa Suomenojaa. Luonto lähellä Suomenoja on lähiluontokohde parhaimmillaan. Suomenojan puhdistamon toiminta on päätetty siirtää arvokkaalta rantatontilta kymmenen kilometrin päähän luoteeseen noin vuonna 2020. Keidas on kuitenkin jäämässä alati tiivistyvän ihmistoiminnan puristuksiin. n tuOMaS HeinOnen Hae seuraaviin koulutuksiin täydennyshaussa 6.13.7.2012 osoitteessa www.haenyt.fi. Parhaillaan käynnissä on kansainvälinen suunnittelukilpailu Suomenojan ympäristön ja merenrannan rakentamisesta. Opiskele uusi ammatti tai täydennä osaamistasi ja hae SAMIin opiskelemaan. Viihtyvätkö naurulokit ja vesilinnut Suomenojalla, jos lähellä kohoaa korkeita asuintaloja ja ulkoilijamäärät moninkertaistuvat
juha tunsi hyvin myös tarinat "tahallisesti väärennetyistä" norppien lukumääristä. näin väärät ja oikeat tiedot voitaisiin erotella hieman rauhallisemmin ja puolueettomammin. "Maailmanloppu" siis torjuttiin näiltä osin, ei peruttu. OLiN vähäN aikaa SiTTEN juhlissa, joissa vieressäni istuva juhlavieras alkoi yllättäen sättiä saimaannorpan suojelijoita valehtelijoiksi ja tutkimusten väärentäjiksi. Siellä tunnettu suomalainen kirjailija ilakoi, että koska happosateet ja otsonikato eivät tuoneetkaan maailmanloppua (tutkijat valehtelivat), niin tuskin myöskään maapallon lämpenemistä kannattaa ottaa tosissaan. Mikä on mennyt näin pahasti vikaan suomalaisessa koulujärjestelmässä. joku koppakuoriainen muka tärkeä, pandan suojelun hän ehkä ymmärtäisi... Viime aikoina olen törmännyt siihen samaan ajatteluun myös meillä Suomessa. Mutta mitäpä noista; tutkijoiden valehtelua yhtä kaikki. Onko Suomessa nyt tapahtumassa jotain, josta kannattaisi olla oikeasti huolissaan. toSiaSioiden niiden mukaan norpat eivät esimerkiksi kuolisi kalaverkkoihin, elleivät tutkijat asettelisi norppiin kieltämiSekSi." "koukkuja" eli radiolähettimiä, joista norpat sitten jäävät kiinni ja kuolevat. emme päässeet muuhun yksimielisyyteen kuin siihen, että lupasin kesällä tulla katsomaan norppien eloa Pihlajavedelle omin silmin. Sitä voiSi Vakavasti puhuessamme taskinen kertoi kutSua vaikka esimerkkejä muistakin kylillä liikkuvista huhuista. päiväNi krUUNaSi akateemisen sukulaiseni ihmettely siitä, miksi maailmanlaajuisesti uhanalaisen Vantaan halavasepikkä-esiintymän tuhoamisesta pidetään niin suurta porua. Vahtikoir LauRi SaLMinen Paalattuja norpankarvoja MEiLLä SUOMaLaiSiLLa on tapana naureskella amerikkalaisille, joista eräät usein korvaavat luonnontieteellisen tutkimustiedon mitä ihmeellisemmällä uskonnon, politiikan ja vainoharhaisuuden muussilla. norppia on kuulemma ainakin 500 yksilöä ja Metsähallituksen ja yliopiston tutkijat sekä tietysti juha "norppa" taskinen valehtelevat tarkoituksellisesti kansalle. en provosoitunut, vaan yritin vilpittömästi kysyä, mistä moiset tiedot ovat peräisin, sillä niissä ei ole mitään järkeä. tiedättehän; jumala loi maapallon ja eliölajit nykyiselleen vain 6000 vuotta sitten, tiedemiehet ovat salaliitossa valtiovallan kanssa ja valehtelevat kansalaisille tarkoituksellisesti kaikesta eliökadosta kasvihuoneilmiöön. ehkä. aLOiTiN väiTTEidEN alkulähteen metsästyksen kuitenkin heti ja soitin juha taskiselle Savonlinnaan. Otetaanpa pari esimerkkiä. Sivistyneesti sitä voisi kutsua vaikka tosiasioiden kieltämiseksi. tätäkään mielipidettä eivät häiritse tosiasiat, kuten se, että euroopan rikkikuormaa on vähennetty hienosti jopa yli 90 prosenttia tai se, että otsonikatoa aiheuttavien yhdisteiden käyttökiellosta on saatu aikaan sopimus. juuri kun olin toipunut väitetystä norppasalaliitosta ja ajatellut, että kyse on ehkä sittenkin vain henkilö- ja puoluekemioista, avasin vanhemmalle väestölle suunnatun aikakauslehden. Hän totesi sarkastisesti, että tietty hänellä on jo kauan ollut bisneksenä norpankarvojen "SiviStyneeSti paalaaminen. n Ismo Tuormaa Kirjoittaja on ympäristötoimittaja akselilla VantaaNurmes. 13/2012 Suomen luonto 57. taskinen on lisäksi rikastunut norppien kustannuksella muun muassa myymällä hyvällä voitolla norpankarvoja (!)
japanissa kirsikankukkien aikaa, sakuraa, odotetaan kuin joulua. Perheen isäntä Katsuo kaataa lasiini vaaleanpunaista kultahippujen täplittämää sakea kirsikankukkakuvioisesta pullosta. Tytär Emi asettelee paikoilleen lasiset kirsikankukkahashiokit eli puikkotelineet ja äiti yoshimi tarjoilee mustekalapullat keraamisista astioista, joissa on kirsikankukkia. emin 7-vuotias poika Manato tarjoilee minulle kirsikankukan muotoisia leivoksia. y KIrSIKaN 58 Suomen luonto 13/2012. silloin vietetään hanamia, kirsikankukkien katselua. TeKsTi ja KuvaT ESSi kESkiNEN oshimi Tanakan perheen päivällispöydässä saan eteeni kirsikankukilla vaaleanpunaiseksi värjättyä riisiä, joka on muotoiltu lautaselle kirsikankukkamuotilla
KaRtta iStOcKPHOtO MATKALLA MAAILMALLA JAPAnI KUKKaSaTEESSa 13/2012 Suomen luonto 59
Silloin mennään perheen, ystävien tai työporukan kanssa puistoon, varataan sinisellä pressulla hyvä paikka nurmikolta kirsikankukkien alta, syödään eväitä ja grillataan. hääkuvat otetaan puistoissa, jotka pursuilevat hennon vaaleanpunaisia kukkia. on kevät ja kirsikankukkien aika, sakura. Sakuran aikaan seurataan, kun yli 3000 kilometriä pitkän saarivaltion kirsikankukat puhkeavat kukkaan etelästä kohti pohjoista. Ajoitus onnistui täydellisesti saa- puessani osakaan olivat kukat juuri auenneet, Tokiossa oli hanami iloisimmillaan ja pohjoisessa Sendaissa puolitoista viikkoa myöhemmin olivat kukat vasta aukeamassa. Televisio kertoo, missä tokiolaisissa puistoissa kirsikankukat ovat juuri sil- hanamia vietetään kuin Suomessa vappua mennään puistoon eväiden ja juomien kanssa ja pidetään hauskaa ystävien seurassa. 60 Suomen luonto 13/2012. Monet hääparit haluavat mennä naimisiin kirsikoiden kukkiessa. Siellä sakuraa odotettiin kuin joulua. Hanami, kirsikankukkien katselu, on perinne, josta japanilaiset eivät ole tinkineet, vaikka muuten vuodenaikoihin liittyvä luonnonilmiöiden ihastelu kuten täysikuun katselu syksyisin on vähentynyt. Vieraillessani edellisen kerran Japanissa yritin ajoittaa matkani kirsikankukkien aikaan, vieläpä niin, että maantieteellisesti kuljin etelästä kohti pohjoista. Japanissa hanami saapuu luonnonkierron ja vuodenaikojen vaihtelun mukaan hiukan eri aikaan joka vuosi. Televisio opastaa kukkien luo Maaliskuussa televisiossa aletaan ennustaa ensimmäisten kirsikankukkien aukeamista
Kaikki haluavat sille kohtaa puistoa, mihin parhaat kirsikankukat näkyvät. arkea kaunistetaan Japanissa vuodenajat tunkevat suoraan lautaselle. Japanissa astiastot vaihdetaan vuodenaikojen mukaan keväisin tarjoillaan luumun- ja kirsikankukin koristelluista astioista, kesäisin lasisista, viileiltä näyttävistä kulhoista, joiden koristeena on kesävihanneksia kuten kurkkuja ja munakoisoja. estetiikka on arjen kaunistamista, taidetta ei tarvitse mennä katsomaan vain gallerioihin ja näyttelyihin, vaan jokapäiväisen ruuan pitää myös näyttää hyvältä. Syksyisin otetaan käyttöön ruskan värit ja täysikuu, talvella taas näkee yhä useammin joulupukkeja ja poroja. Kioto- Kaikki haluavat paikkaan, johon kauneimmat kukat näkyvät. 13/2012 Suomen luonto 61. Kimonoa käytetään ympäri vuoden juhlatilaisuuksissa, mutta jokainen arvonsa tunteva nainen vaihtaa kirsikankukka-ajan jälkeen vaaleanpunakuvioisen kimononsa kesäkimonoon. kirsikankukat symboloivat elämän hetkellisyyttä kukoistuksen aika on vajaa viikko, sitten kukat lakastuvat. lä hetkellä kauneimmillaan ja antaa vinkkejä siihen, mihin aikaan aamusta piknikkipaikka kannattaa käydä varaamassa
Japanissa vuodenajat ovat vahvassa asemassa ja erityisesti kirsikankukkien aika on odotettu. vuodenajat näkyvät ruokapöydässä Ruoka on kuin vuodenaikojen vaihtelu: sitä odotetaan, se saapuu, ja hetkessä kaikki on ohi. Voit siis saada ihan mitä haluat ihan milloin vain. Shintossa muun muassa puilla, kivillä, tuulella ja merellä on omat kaminsa, ja ihmiset elävät niiden kanssa sulassa sovussa. Vuodenajat elävät ruokakulttuurissa myös runouden kautta. Sinne toimitetaan kausituotteita ympäri vuoden eri puolilta maapalloa. puistot ja temppeleiden puutarhat ovat paikkoja, joihin kirsikankukkia mennään katsomaan ja valokuvaamaan. laiset seuraneidot, geishat, ja heidän harjoittelijansa, maikot, vaihtavat tukkakoristeensa ja silkkikimononsa vuodenaikojen mukaan. Zen-buddhalaisuus korostaa kaiken katoavaisuutta, hetkien ohikiitävyyttä ja elämän hetkellisyyttä. Kun hyväksyy kaiken katoavaisuuden ja hetkellisyyden, luonnon kauneus on entistä intensiivisempää. Hienoimmissa japanilaisissa ravin- toloissa menut on kirjoitettu niin, että ne avautuvat täysin vain japanilaiseen runouteen ja kulttuuriin perehtyneille. hetkien katoavaisuus Ruokaelämys on kuin putoilevat kirsikankukan terälehdet. n kiotossa voi nähdä vilauksen oikeasta geishasta tai maikosta, joiden hiusten ja kimonoiden koristelu kertovat vuodenaikojen vaihtumisesta. Tokio on kaupunki, jossa mikään ei ole mahdotonta. esimerkiksi joitakin kasveja pyritään käyttämään ruuanlaitossa niin, että raaka-aineen merkitys vuodenaikaa kuvaavana metaforana aukeaisi valistuneelle ruokailijalle. Japanin uskontoina ovat muinaisista ajoista lähtien vaikuttaneet buddhalaisuus ja paikallinen shinto-kultti, jossa kaikkialla nähdään henkiä ja jumaluuksia, kameja. Liikkeet miljoonakaupunkien keskustoissa somistavat näyteikkunansa sen mukaan, missä luonto on menossa; ollaanko syksyssä, kaisloissa ja täysikuussa vai keväässä ja kirsikankukissa. hedelmäkausi. Pian puu verhoutuu kuitenkin uuteen vihreään ja elämä jatkuu, joskin erilaisena. He haluavat odottaa, että alkaa rapukausi, parsakausi tai jokin tietty 62 Suomen luonto 13/2012. Hetkestä pitää nauttia, koska se ei enää koskaan palaa samanlaisena. Syksyn raaka-aineita ovat sienet ja juurekset ja täysikuun inspiroimana pyöreät, keltaiset ruuat. Keväällä tarjoillaan bambunversoja ja tuoreita vihanneksia ja kesällä hedelmiä, ankeriasta ja kylmiä ruokia. Talvella tarjotaan rapuja ja kalaa. Luonto nähdään erottamattomana osana arkielämää, koska kamit ovat osa luontoa ja kameja on kaikkialla. Umami japanilainen ruokakulttuuri -kirjassa keittiömestari Watanabe sanoo näin: "Ruoka on hetken taidetta kun sitä maistaa, se tuhoutuu ja katoaa." Hän on myös sitä mieltä, että vuodenaika pitää voida aistia niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ruuan aineksina, koristelun yksityiskohtina tai astian värinä. Alastomasta puusta versovat ensimmäiseksi hennon vaaleanpunaiset kukat, jotka kukoistavat hetken, lakastuvat sitten pois ja putoavat kirsikankukkasateena maahan. Mutta japanilaiset eivät halua
Osasta valmistetaan hienojakoista rengasgranulaattia antamaan joustoa esimerkiksi urheilukenttien pintarakenteisiin, hyväkuntoiset rengasrungot pinnoitetaan uudelleen liikenteeseen ja järeämmistä renkaista valmistetaan mm. Uusiokäyttöaste maassamme on maailman huipulta, miltei 100%. Yhteensä lähes kuusisataatuhatta tonnia arvokasta mustaa raaka-ainetta on jo saatu Suomen Rengaskierrätyksen kautta takaisin järkevään käyttöön säästämään ja korvaamaan uusiutumattomia luonnonvaroja. www.rengaskierratys.com. räjäytysmattoja. Iso osa massasta toimitetaan renkaista leikattuna rouheena tai muotoon sidottuina rengaspaaleina tie- ja maarakennustyömaille. Ekologiaa Vaihtoehto uusiutumattomalle maa-ainekselle. Meillä lähes kaikki ajokelvottomat renkaat kerätään kierrätykseen ja uudelleen hyötykäyttöön. Käyttökohteita on useita ja uusia etsitään aktiivisesti
hän on nainen. "Rakastan kuvaamista niin paljon" Jaana Kotamäki ammattivalokuvaaja, Turku Sai ensimmäisen kameransa 14-vuotiaana. oma REvIIRI osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Kasvokkain toimittanut jOhaNNa MEhTOLa jaana kotamäki on harvinainen ammattiluontokuvaajien joukossa. Ohjaa luontovalokuvauskursseja Turun seudulla. tekSti jOhaNNa MEhTOLa kuva SUvi ELO 13/2012 64 Suomen luonto 12/2012. Liittyi ammattiluontokuvaajiin vuonna 2007. Oli vuoden 2011 Fotofinlandia -ehdokkaana
Riittää, että saa mukaan jotakin omaa näkemystä. Kun saan kameran käteeni, minut valtaa hyvä tunne." Haen koko ajan kuvauskohteita, mutta harvoin suunnittelen niitä tarkasti etukäteen. kUvaaja vOi tulla omille kuvilleen sokeaksi. Kuusi jouduttiin kaatamaan 1983 ja tuntui siltä, kuin olisin menettänyt rakkaan ystävän. Asuimme maalla Tarvasjoella Turun kupeessa ja kuvasin aluksi pihapiirimme arkea. Nainen ja luontokuvaus ovat ainakin ammattilaispiireissä harvinainen yhdistelmä. Turun Ruissalon tammet ovat minulle nykyisin ihan ykkösiä. Jos ajattelisi, että nyt minä olen jo kaiken oppinut ja kaiken osaan, niin se olisi aika huono juttu." n rakaSTaN kUvaaMiSTa niin paljon. Kuvaus on koko elämäni. Ammattilaiseksi ryhdyin 2005. Syksyn lehti voi olla se hieno juttu. Mutta se onkin tämän jutun suola. ihan tavallisissakin aiheissa riittää yllin kyllin ikuistettavaa kuvakulmaa vaihtelemalla. Vanhoja metsiä pitäisi vaalia kaikin mahdollisin tavoin, sillä niissä piilee toivo, rauha ja pysyvyys. Ne ovat kiinnostavia. Jos haluaa hyviä kuvia, pitää heittäytyä kylmään ja märkään. Minulle se oli kuin turvapaikka, jossa saattoi iloita ilonsa ja murehtia surunsa. äiti ja isä tykkäsivät, että se on vähän niin kuin sama asia, kamera ja kiikari. on tilanteita, että pitää maata suolla rähmällään tai palella piilokojussa. Parin vuoden takainen Luonnon muotokieli -näyttelyni koostui luonnon rytmeistä, linjoista ja erilaisista pinnanmuodoista ja rakenteista. Kaikki mitä teen, liit- · Katso Jaana Kotamäen ottamat avauskuvamme sivuilla 25. Tuolloin kuvaa saattaa pitää parempana kuin se onkaan. Kuvaustilanteet tulevat sattumalta eteeni, ja valolla on yleensä niissä tilanteissa suuri merkitys. tä. Aihe ei ole kuvissa tärkeintä, eikä sen tarvitse olla mitenkään erikoinen. Miten voi niin kiintyä johonkin puuhun! MUiSTONa kUUSESTa minulla on edelleen erityinen viehtymys puihin ja metsään. Puutarhassamme kasvoi tuolloin Varsinais-Suomen suurimmaksi puuksi mitattu kuusi. Uskon, että myös tietynlaisella verenperinnöllä on oma osuutensa asiaan, sillä isoisäni ja isäni olivat suuria metsän ystäviä. Kiikari jäi minulta käyttämättä, mutta isä käytti sitä lopun ikänsä. en luovuttanut, vaan pyysin kameraa seuraavana ja sitä seuraavanakin jouluna ja silloin sain sen, 14-vuotiaana. Silloin ei välttämättä edes tunne vilua ja nälkää. Kun oma taito ja vaatimustaso kasvavat, kasvaa myös halu oppia enemmän ja enemmän. Puuvanhuksen ympärysmitta oli 360 senttiä. Meitä on Suomessa vain muutama. "MiNULLa OLi kova hinku saada kamera, kun olin 12-vuotias. Ammattiluontokuvaajiin liityin vuonna 2007. olin helpottunut, kun uskalsin vihdoin vaihtaa alaa. olen pitänyt neljä luontoaiheista yksityisnäyttelyä. Myös vedestä ja hiekasta löytyy paljon erilaisia muotoja. isäni, jos kuka, rakasti puita yli kaiken. Kun saan kameran käteeni, minut valtaa hyvä tunne. Ammattitaito tuo kykyä katsoa omia kuviaan ulkopuolisen silmin. Sitä ennen olin säännöllisessä toimistotyössä, mutta minulla oli tunne, että tämä ei ole minun paikkani. Tarvittiin kolmeneljä isoa miestä, kun sen rungon paksuutta mitattiin. ehkä se johtuu siitä, että kuvausreissuilla olot eivät aina viehätä. olen huomannut, että elämänlaa- · Poimi Jaanan kuvausvinkkejä vasta-alkajille sivulla 67. Rakkaana harrastuksena se on ollut minulla miltei koko ajan alusta lähtien. tyy tavalla tai toisella siihen. en tunne kuitenkaan olevani vieläkään valmis kuvaajana, pikemminkin vasta raakile. Voi olla, että olen menossa etsiskelemään hirviä Kemiöön, mutta voin yhtä hyvin unohtaa hirvet saman tien, kun löydän jonkin muun, vaikka kuinka vähäpätöisen mutta kiinnostavan kohteen. ei kaikkien tarvitse lähteä kuvaamaan susia, karhuja ja kotkia. tuni on parantunut kuvaamisen myö- 13/2012 Suomen luonto 12/2012 65. Toivoin sitä joululahjaksi ja sainkin kiikarin. Niihin saattaa sekoittua tunnetiloja; missä kuva on otettu, millaisessa tilanteessa, mitä jännittävää ottohetkeen liittyy. Puun juurelle syntyi valtavista oksista ja paksusta rungosta täydellinen pesä, jossa leikimme paljon sisarusten kanssa. Ja sitten kun hyvä kohde löytyy, saattaa kuvatessa ja siihen keskittyessä vierähtää monta tuntia
Hän on pienestä pitäen kulkenut vanhempiensa mukana luonnossa ja viihtyy retkillä edelleen. Valokuvaaminen tuo luontoharrastukseen lisää muuttuvuutta ja erilaista syvyyttä ja kokemusta. Myös tähtitai- Siiri Turunen mielekästä kameran kanssa, koska silloin tulee tarkasteltua ympäristöä tavallista enemmän. Anni kertoo pitävänsä myös vanhoista metsistä ja monimuotoisesta luonnosta, järvien ja jokien rannoista. LUONTOKUVAUS Sirpa TUrUNEN nuoret kOSkEMaTON EräMaa, mikä rauhoittava vaikutus sillä onkaan! Aarniometsät, vanhat isot kuusikot ja erityisesti suomaisemat ovat nurmekselaisen Siiri Turusen, 20, mielimaisemia. Aluksi Kurkelat tutustuivat lähimetsiin ja myöhemmin muuallekin luontoalueisiin. jO vUOdEN ikäiSESTä isänsä Heikin mukana luontoretkillä kulkenut Anni Kurkela, 16, Kauniaisista on rutinoitunut retkeilijä. Lapin ja pohjoisen Norjan jylhät kohteet kiinnostavat Siiriä myös kuvausmielessä. Valokuvaus kuuluu hänenkin harrastuksiinsa ja kameran eteen on jo tullut jopa suurpetoja. Siinä ei voi kokea koskaan olevansa valmis. oma REvIIRI anni KuRKeLa kuvausniksejä untuvikoille! petokojulla kävi karhukin. luontokuvaajat Valokuvaaminen on oiva tapa syventää luontoharrastusta. Kuvaaminen on hyvä tapa harjoitella kuvasommittelua, sillä Siiri myös piirtää paljon. Suosikkialueena hän nimeää Lieksan ja ilomantsin välissä sijaitsevan Suomunjärven, joka on erämaajärvi Patvinsuon kansallispuistossa. oman kameran hän sai vuonna 2004, ja etenkin auringonnousut ja -laskut ovat mielenkiintoisia kuvattavia. "Tärkeää on silloin tällöin päästä pois kaupungista ja hälinästä, keskelle hiljaista metsää", Siiri tuumaa. Sen rannoilla on hiljaista. "Luonnossa liikkuminen on minulle joka kerta ainutlaatuinen kokemus", Anni toteaa. Puhdasvetistä järveä on mukava kulkea veneellä ja seurata järven elämää rannoilta. Luonnossa kulkeminen on SiRPa tuRunen. Anni on käynyt isänsä mukana myös petokuvauskojulla, muun muassa erä-eeron kojulla Lieksan Kontiovaaralla, ja ku- anni kurkela 66 Suomen luonto 13/2012 HeiKKi KuRKeLa vas, revontulet ja erikoiset pilvet kiinnostavat
kuvausajankohta aamu- ja iltavalo ovat pehmeitä, keskipäivän valo on jyrkkä. 19. 20. Ne voivat olla vaikkapa tunnistusopas, kiikari tai oma vihkonen, johon kirjata näkemiään asioita. Lukusuunta on luontevin 13. varjon merkitys Varjo on yhtä tärkeää kuin valo. Vanhempien tai jonkun muun kokeneemman eränkävijän mukaan lähteminen voi antaa uutta intoa nuorelle tutkijalle. etuosa johdattaa katseen taustaan. huomioi kuvan tausta ei häiriötekijöitä kuvaan. 7. Leikkaa eläimet kuvasta nivelten välistä ei koskaan nivelten kohdalta. kamera ja sen tekniikka tutuksi Lisää vinkkejä tästä aiheesta Seppo Parkkisen jutussa sivuilla 4649. anni KuRKeLa 13/2012 Suomen luonto 67. 15. vaihda kuvakulmaa 4. kultainen leikkaus Kohde jompaan kumpaan sivuun, ei keskelle. valon suunta Sivu- ja vastavalo tuovat kuvaan mielenkiintoa korostaen yksityiskohtia. Orava malttoi pysähtyä kuvattavaksi. pielisen laineet lyövät paalasmaan saariston rantaan. vasi siellä karhuja, ahmoja, kettuja ja lintuja. Myötävalo on tylsä ja latistava. 14. Ota kohteesta myös pystykuvia 21. kuvan pääkohteen tulee erottua taustastaan 17. 10. kuvaa aina kohteen tasolta 3. horisonttia ei mielellään kuvan keskelle Horisontti kolmannes kuvan ylätai alaosaan riippuen halutaanko korostaa maata vai taivasta. ammattivalokuvaaja jaana Kotamäen vinkit opastavat kuvausharrastuksen alkuun. 6. hanki optiikka käyttötarkoituksen mukaan Laajakulmaisempi maisema kuvaukseen, tele nisäkäsja lintukuvaukseen ja makro lähikuvaukseen. polarisaatiosuodin syventää värejä 18. Myös pikkuveli Lasse, 8, on innostunut kuvaamisesta, joten Kurkelan perheen lomat sujuvat kameroiden kera. SiiRi tuRunen jOTTa LapSET ja NUOrET saataisiin luontoretkille mukaan, houkuttelevuutta voisi lisätä antamalla heille erilaisia havaintovälineitä. kuvaa kohti lentäviä lintuja, ei pois päin lentäviä 16. Maiseman kolmiulotteisuus Hyvä maisemakuva sisältää aina etu-, keski- ja taka-alan. käytä tarvittaessa jalustaa estää kameran tärähtämisen pitkilläkin suljinajoilla. 8. 2. Silloin luontoon lähtemisestä tulee mielenkiintoinen seikkailu, ilman pakotteita tai velvoitteita. Aluksi riittää lähiympäris- tön tutkiminen, kunnes uteliaisuus yllyttää lähtemään kauemmas korpeen. n vInKKejä aloIttelevIlle KuvaajIlle 1. Mene lähelle kuvauskohdetta Mene vielä askel lähemmäs kuin oli tarkoitus, mutta älä häiritse. jätä katseelle ja liikkeelle tilaa kuvassa 12. 5. Varjot antavat kuvaan syvyyttä. "Petokojujen tunnelma on jännittävä: näkeekö eläimiä ja saako niistä kuvia. Kamera tuo harrastukseen uuden ulottuvuuden ja voi innostaa nuorta myös kehittämään kiinnostustaan luontoa kohtaan. 9. Myös täydellinen hiljaisuus tekee hetkistä kojulla erikoisia." Anni kaavailee lähtevänsä jatkossakin petokojulle. Tärkeintä lienee lapsen ja nuoren itsensä innostuminen aiheesta. valon sävy talvella aurinko on matalalla ja varjot vastaavasti pitkiä. 11
Kirja sopii hyvin aloittelijalle. Kansainvälisesti arvostettu ammattilainen neuvoo kaikissa kuvaamisen vaiheissa aina kameran valinnasta kuvien jälkikäsittelyyn. Doug Harman, Docendo 2012. Suuri digikuvauskirja aLOiTTELEvaLLE kuvaajalle suunnattu kirja, jossa ammattilaisten salaisuudet ovat helppoina vaiheittaisina ohjeina. Teosta lukiessa ja kuvia katsellessa voi miltei tuntea maiseman tuoksun ja kuulla lintujen äänet. Luovuutesi edistäjinä toimivat alansa parhaat asiantuntijat. luontokuvaus D kirja OpaSTaa kameran käyttöä ja kuvaamista lukuisien esimerkkikuvien avulla. Markus varesvuo, Jari Peltomäki & Bence Máté, WSOY Docendo 2011. ntyvät harvoin pelkällä "suuntaa ja laulanteen tavoittaminen vaatii tekniikan ja nta yhteispeliä. oma REvIIRI lukunurkka lukemalla oppii! Doug Harman valokuvaajan suuri käsikirja KiRJAT käyTäNNöN LähEiNEN johdanto valokuvauksen peruskäsitteisiin ja -tekniikoihin. Kirja opetäsittelyn perusteet kuvan koon ja sävyjen ohtien korjailuun. Jopa la syntyy Digifotokoulun oppituntien via. Haluatko ottaa luovia valokuvia ja välittää elämykset kiinnostavasti. oppikirjoihin ja rikosromaanien kansikuviksi, levykansiin ja julisteisiin. Leinonen on kulkenut ahman kintereillä yli 25 vuotta ja Willamonkin historia metsäkuvaajana näkyy. Nykyään hän työskentelee kuvallisen ilmaisun aikuiskouluttajana. man sanoilla kuvaa- Lintukuvauksen käsikirja Lintukuvauksen kÄsikirja Markus varesvuo jari PeLtoMÄki Bence Máté akaan ei ole nähdyn ämä ovat välttämät- Tarvitaan vielä tietoa annos mielikuvitusulkitsee näkemäänsä ensa pohjalta. mukana tuleva ääniys löytyy mielikuvien oto- ulu DigifotoOta parempia valokuvia! Uusi Pekka Punkari UUSia NäkökULMia ja vinkkejä kaikille luonto- ja erityisesti lintukuvauksesta kiinnostuneille. Hän on toimittanut ta kuvausoppaita, joista Digifotokoulu on pitkään t Suomen selvästi suosituin kuvausopas. LUONTOkUvakirjOjEN uutuuksia selatessa voi vain huokaista. Valokuvia on syntynyt mm. Heikki Willamon Vuosi metsässä (Maahenki) on poikkeus tuoreimmassa luontokuvakirjatarjonnassa, sillä se on kokonaan mustavalkoinen. Varsinainen klassikko. on hienoa, että näitä aikaa ja vaivaa säästämättä otettuja otoksia pääsee rauhassa ihastelemaan kirjojen sivuilla. Vaikka tyylilajit vaihtelevat päiväkirjamaisesta otteesta miltei kaunokirjallisuuteen, kirjoissa on myös paljon tietoa monista lajeista. John Hedgecoe, Kustannus-Mäkelä 2010. antti LeinOnen kirjat vievät metsään Luontokuvakirjojen uutuudet vievät loistavilla kuvillaan lukijansa vaikka keskelle metsää. jOhaNNa MEhTOLa hyvien kuvien käsikirja EriTTäiN SELkEäSTi ja helppotajuisesti kirjoitettu opas aloittelevalle kuvaajalle. Willamo kertoo kirjassaan omista kokemuksistaan ja havainnoistaan, elämästäänkin. Pekka Punkari, Docendo 2009. ksen varmistaa kuvankäsittely. Kirjan tunnelma ei siitä ainakaan kärsi. Maamme luontokuvauksen taso on huikaiseva. Kuinka tavoittaa tunnelma niin kompakti- ja järjestelmäkameralla kuin kamerapuhelimellakin? 1 digijärkkärikoulu 1 onnistu uudella kameralla Pekka Punkari Digijärkkärikoulu Onnistu uudella kameralla ekka Punkari 1 aLOiTTELEvaLLE kuvausharrastajalle suunnattu opas antaa selkeät ohjeet suosituimpien kuvausaiheiden hallintaan järjestelmäkameralla. Pekka Punkari, Docendo 2011. jaaNa kOTaMäki an tekijä on valokuvaaja, Kamera-lehden päätoitaja ja innostava opettaja. Kirjoista välittyy asialle omistautuminen, etenkin kuvissa mutta myös teksteissä. Samoin tärkeässä nen arkistointi ja kuvien moniulotteinen skukameran käyttäjälle kuin digitaalisen an hankkineelle harrastajallekin. Kokemuspohjainen on myös Antti Leinosen ahman kintereillä (Maahenki 2011). Päinvastoin, kokonaisuus on hyvin tyylikäs. Mikko on pitänyt parikymmentä yksityisnäyttelyä sekä osallistunut lukuisiin ryhmäja yhteisnäyttelyihin. Mikko on urallaan toiminut valokuvauksen läänintaiteilijana ja yliopisto-opettajana. Reima Flyktman, Readme.fi 2011. SAIHA Kiehtova luontokuvaus kiehtova luontokuvaus LUONTOkUvaajiEN työtapoja monipuolisesti esittelevä kirja, joka antaa virikkeitä aloittelevallekin kuvaajalle. Kuvaajan omat valinnat a liike toistuu tai kohde erottuu taustason sormensa pelissä myös värien toiston an tavoittamisessa. koulu rjoitettu opas antaa ohjeet suosituimpien hallintaan kotona, matkoilla, juhlissa, men suosituimman kuvausoppaan uusithavainnollisesti tekniikan mahdollisuudet koulu opettaa, kuinka automatiikkaa aan. Uusi digifotokoulu havaiNNOLLiSESTi kuvitettu opas antaa selkeät ohjeet tärkeimpien kuvausaiheiden hallintaan. Markku Saiha, Docendo 2006. ISBN 951-846-256-9 · Luontoharrastajan upeasti kuvitettu toiveteos! · Vaihtoehtoja digitaalisen työnkulun malleiksi! · Tekijätiimissä joukko maamme pätevimpiä luontokuvaajia! Lisääkö sommittelu avat myötäelämisen stystä ja kalastusta? FT Mikko Hietaharju on valokuvaaja sekä valokuva- ja musiikkikriitikko. Tuorein kirja ilmestyi maaliskuussa. Tarkka ja taidokas luontokuvaus on Kansi: Eveliina Tolonen Kannen kuva (käpytikka): Lauri Sippu Pekka Punkari Uusi Digifotokoulu Pekka Punkari Digijärkkärikoulu 1 Onnistu uudella kameralla ISBN 978-951-0-36085-9 72 niitti 68 Suomen luonto 13/2012. Scott Kelby, Readme.fi 2011. digikuvaaja MARKKU SAIHA Kiehtova uvaus Design-sarja Digitaalivalokuvausta ja kuvien käsittelyä monipuolisesti esittelevästä sarjasta löytyy upeasti kuvitettuja teoksia niin harrastajalle kuin ammattilaisellekin
Viime syksynä ilmestynyt Kimmo Martiskaisen ja Kimmo Taskisen Valkoselkätikka (Moreeni 2011) on otteeltaan edellisiä tietokirjamaisempi, mutta silti helppolukuinen. Lopussa kuvaajat kertovat kiinnostavasti kuvanottohetkistä. Lintukuvaajiamme on palkittu monissa kansainvälisissä luontokuvakilpailuissa ja lintukuvaus onkin maassamme omaa luokkaansa. Jos Valkoselkätikka on tässä esitellyistä kirjoista tietokirjamaisin, Linnut lumen valossa on puhtaimmin kuvateos. antti Leinosen tarkat havainnot ahmoista päätyivät kirjaksi. osaltaan vaikuttanut siihen, että myös lajeista saadaan uusia tiedonjyviä jatkuvasti. Kirja on jatkoa saman tekijäjoukon kirjalle Linnut vauhdissa. Arto Juvosen, Tomi Muukkosen, Jari Peltomäen ja Markus Varesvuon Linnut lumen valossa (Tammi 2011) on tästä oiva osoitus. Kuvien yhteydessä on vain tiedot lajista sekä kuvauspaikka ja -aika. Kirja on myös komea valokuvateos; siihen on selvästi nähty vaivaa ja kuvat valittu erityisen huolella. isot ja runsaat kirjat vaativat oman rauhallisen hetkensä tutustumista varten, mutta näillä kuvilla ja tarinoilla suosittelen sitä lämpimästi. 13/2012 Suomen luonto 69
Ne toitottavat tulostaan kuuluvasti. Samalla voi kerätä hyviä havaintoja Luonto-Liiton Kevätseurantaan, jonka teemana on tänä vuonna suoluonto. tosin guangxin maakunnan viranomaiset olivat sitä mieltä, että paikallisilta asukkailta on turha kysellä asiasta mitään. klo 18.0320. Suoluonnoksi luokitellaan metsäiset korvet, rämeet ja puuttomat avosuot. Kurjen, teeren ja sääskien lisäksi Kevätseurannan teemalajeja ovat juolukka, tupasvilla, vaivaiskoivu ja tervapääsky. Lisätietoja: www.kevatseuranta.fi. 5.5. bongataan lintuja birdlife Suomen järjeStämäSSä tornien taiStoSSa. www.birdlife.fi/tornientaisto haarapääsky! repovesi paras perheille rEpOvEdEN kansallispuisto on valittu Vuoden Retkikohteeksi 2012. Jos hyvin käy, voi suoretkellä nähdä niiden äänekkäitä kosiomenoja kumarteluineen ja hyppyineen. klo 21.30 nähtävä dokumentti on saanut nimensä, www.redforesthotelmovie.com. KiMMO LYYtiKäinen / VaStaVaLO MaRKuS VaReSVuO retkivinkki Painu suolle kEvääN LäMpö vapauttaa vetisen suon jäästä ja lumesta. Alkaa hyörinä, kuhina, kujerrus ja kasvun ihme. oma REvIIRI vinkkejä moneen menoon! Virikkeitä kurkien keväistä riemua. kiinan metsät katoavat kiiNaSSa raivataan metsiä ja istutetaan tilalle eukalyptuspuita. Siitä kannattaa ottaa ilo irti ihmisenkin ja suunnata suolle seuraamaan kevään puhkeamista. Metsähallituksen järjestämässä yleisöäänestyksessä etsittiin tänä vuonna parasta perheretkeilykohdetta. Kouvolassa sijaitsevassa kansallispuistossa on huomioitu perheen pienimmätkin ja myös liikuntaesteiset. Se jos mikä on varma kevään merkki. Maamme pesimäkanta on kasvanut lähes 40 000 pariin. soita ja kysy luonnon ihmeistä, p. Kurkiaurat saapuvat muuttoreissultaan etelä-Suomeen huhtikuun alussa. Talven kahleista vapautuvaa suoluontoa hallitsevat linnut. Kurjilla menee hyvin, siksi niitä näkeekin usein. Niillä on yllin kyllin kosteutta ja vettä, johon ne voivat laskea munansa. Repovedellä käy vuosittain noin 80 000 retkeilijää, www.luontoon.fi/repovesi. eeMeLi PeLtOnen / VaStaVaLO p-p petelius juontaa Luontoiltaa. LUONTOiLTa Radio suomessa keskiviikkona 11.4. 15 vuotta Kiinassa asunut freelance-kuvaaja Mika Koskinen teki aiheesta dokumentin Punaisen metsän hotelli. Koskinen ei tyytynyt pelkkiin viranomaistietoihin, jonka seurauksena hänet motitettiin Red Forest -hotelliin. Suomalaisomisteisella metsäjätillä Stora ensolla on sormensa pelissä, joten asia kiinnostaa myös meitä suomalaisia. Retkikohteita ainakin piisaa, sillä noin kolmannes Suomen pinta-alasta on suota. Kurkien saapumista on vaikea olla huomaamatta. Myös teeret pitävät keväistä peliään avoimilla paikoilla. Pienemmistä siivekkäistä sääsket elävät myös soilla. Aamutuimaan heräilevällä suolla voi kuulla teerien pulputusta ja suhinaa. Siitä dokumenttiprojektissa tV1:ssä maanantaina 16.4. 0203 17600. YLe KuVaPaLVeLu 70 Suomen luonto 13/2012 LUONTOiLTa
näyttely on avoinna 27.1.2013 saakka, tiedepuisto 1, Vantaa, www.heureka.fi. brandenburgin näkyjä EriTyiSESTi SUSikUviSTaaN tunnetun yhdysvaltalaisen luontovalokuvaajan Jim Brandenburgin kuvia on nähtävillä Salon taidemuseossa 27.5. Vielä ehtii putsata vanhoista pöntöistä edellisen asukkaan tavarat ja ripustaa uusiakin pönttöjä siipiveikoille. Selkeät mitat ja teko-ohjeet on esimerkiksi birdlife.fi-sivustolla. - n äy t t jiM bRandenbuRg kumpparit jalkaan TiEdEkESkUS Heurekan Klima X on näyttely ilmastonmuutoksesta ja elämästä lämpenevässä maailmassa. jos nikkarointi tuntuu työläältä, valmiin pöntön voi tilata netistä, www.linnunpontto.com. Lintukuvan juhlaa LiMiNgaNLahdEN lintukuvafestivaaleja vietetään parahiksi hanhien kevätmuuton aikaan. Sulava jää ja vesi ovat vallanneet näyttelytilan, jossa kävijät voivat kahlata värikkäissä kumisaappaissa. Pönttöjä on helppo tehdä itse. A Pristine Vision Koskematon näky on ensimmäinen takautuva kooste hänen teoksistaan. Mukana on myös energiatehdas, jonka teemana on energiatehokkuus ja pyöräilyn edistäminen, www.kierratystehdas.fi. tiMO Viitanen / VaStaVaLO VenLa SandgRen jim brandenburgin kuva keihäsäntiloopista ja 119 muuta kuvaa on nähtävissä Salon taidemuseossa. Sa lo n a uSe oS S taid em a t t eit m yöS o n il l a m o h eikki W Sä e t Sä S v u oSi m elyStä . esillä on 120 kuvaa, ja ne nähdään Suomessa vain Salon Veturitallissa, Mariankatu 14, Salo, www.salontaidemuseo.fi. HeuReKa 13/2012 Suomen luonto 71. Lauantaina 28. Lintujen asuntomarkkinat SESONki lintujen pesäpuuhissa on parhaimmillaan. huhtikuuta paikalle kokoontuu linnuista, luonnosta ja valokuvauksesta kiinnostuneita kuulemaan muun muassa opastuksia lintujen maailmaan, www.liminganlahti.fi. kierrätystehdas kaapELiTEhdaS Helsingissä täyttyy uusiomateriaaleista valmistetuista design-tuotteista, kierrätysaiheisista työpajoista ja muista kestävään elämäntapaan liittyvistä asioista Kierrätystehdas-tapahtumassa 5.6.5. saakka
Paraisilla Rantatiellä lekotteli nokkosperhonen 3. Se ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle. Aiemminkin olen talvella peitellyt nokkosperhosen talouspaperilla suojattuun laatikkoon, josta se keväällä on kömpinyt ja lähtenyt lentoon." aikaisimmat talvehtivat perhoset jo maaliskuun alussa. Luulin sitä kuolleeksi parin muun perhosen tapaan, jotka pötköttivät hyllyllä, mutta tämä leväytti siivet auki! Tuli kiire saada siivekäs lepäämään ja peittelin sen harsolla. "Joulukoristelaatikkoa vetäessäni tipahti nokkosperhonen laatikon mukana. "Talomme takana metsässä on nuolukivi seipään nokassa. jaa kUvaSi kaNSSaMME! kesyt koskikarat kOSkikaraT ovat tottuneet retkeilijöihin Urpolan luontopolulla Mikkelissä. maaliskuuta. "Perhonen liikutteli kankeasti jalkojaan ja tuntosarviaan, siipikin vähän väpätti. Rusakko nuoli innokkaasti puun vartta, johon suolaa oli sateiden mukana valunut." 72 Suomen luonto 13/2012. Ne ovat varsin kesyjä; toinen niistä päästää vain muutaman metrin päähän", Antti Laihonen kertoo. antt i LaiH Onen tuija VenHO KaaRina HeiSKanen HeLi RaittOnen aikainen nokkosperhonen kEväTaUriNgON lämpö herätti perhosten talvi jOULUN TiENOiLLa löytyi käärmelahtelaisen Kaarina Heiskasen varastosta nokkosperhonen. "Luontopolku on osa luonnonsuojelualuetta, jonka läpi virtaa puro. jULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON. Kaksi koskikaraa on viettänyt talven puron varrella. in ava h im To an iTT uT a jOh kirj to NN aM L TO Eh a a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOpaLSTa. Lämpötila oli nollan vaiheilla", kertoo Tuija Venho Paraisilta. Suolaisen nälkä rUSakkO kaipasi suolaista ja poikkesi Heli Raittosen luona Vesannolla
Ne olivat ottaneet yhden nuoren linnun joukostaan silmätikuksi, jota kaikki muut hätistelivät sivummalle", Markku Leppävuori kertoo. MaRK Ku LePPäVuOR i VuO KKO ViRtanen 13/2012 Suomen luonto 73. Tikka on tullut syömään kuorittuja auringonkukansiemeniä pihalleni jo useana vuonna." Laulujoutsenet talven selässä TaMMikUUN alkupuolella mökkireissulla Harrisaajossa olleet Heta ja Markku Leppävuori näkivät laulujoutsenia. Kun ne uskaltautuvat käpytikan kanssa yhtä aikaa syömään, ei voi kuin hymyillä. "Valkoinen yksilö oli samassa sulassa myös keväällä 2011. Jouko Järvinen Tuuloksesta nappasi niistä kuvan. "Ruokailemassa käy paljon erilaisia lintuja: varpusia, tiaisia ja mustarastaita. Kesän liikkeistä ei ole tietoa. Helmikuun 26. Kukinta kestää huhtikuun lopulta toukokuun alkuun." värikkäitä vieraita TikLiT tekevät seuraa käpytikalle Vuokko Virtasen lintulaudalla Tuusulassa. Hauskimpia ovat tiklit. "Risteymät painottuvat pääasiassa Hämeeseen ja Tuulokseen, mutta joitakin esiintymiä kasvaa muuallakin Hämeessä. valkoinen sinisorsa pOikkEUkSELLiSEN värinen sinisorsa on viihtynyt Uudessakaupungissa Hangontien sulan kohdalla jo pari vuotta. päivänä mökillä käydessämme totesimme joutsenperheiden viihtyvän edelleen samassa paikassa. "Muonion Kutunivassa, pienen kosken yläpuolella Jerisjärven sulapaikassa, talvehti kaksi joutsenperhettä. Linnusta otti kuvan Arttu Lehtonen. Se näyttää tulevan hyvin toimeen lajitoverien kanssa vaikka onkin täysin valkoinen", Lehtonen kertoo. jOuKO jäRVinen aRtt u LeHt Onen kevään kaunotar NäMä UpEaT hämeenkylmän- kukan ja kangasvuokon risteymät tunnistaa kylmänkukkamaisista kukista ja kangasvuokkomaisista, leveäliuskaisista lehdistä
Vaikka mehiläispesä poistetaan piipusta, jää sen seinämiin yleensä rippeitä vahakennoista, mikä tuntuu houkuttelevan samoihin hormeihin mehiläisparvia myös seuraavina kesinä. Mehiläiset poikkeavat ampiaisista sikäli, että niitä on runsaammin ja ne asuttavat hormia myös talviaikaan. Kevään keltanokka Mika Honkalinnan kirjan Suuri pöllö voitti Katri Johansson Helsingistä. Suomen kielen puhuminen Orava syö lunta Kysy luonnosta -sivuilla (SL 2/2012) pähkäiltiin, missä linnut ja oravat juovat talvella. teimme viime kesänä linjaautomatkan Kuolan niemimaalle ja näimme, että kasvillisuus esimerkiksi apatityn, Montsegorskin, Olenegorskin, Zapeljarnyin ja nikkelin ympäristöissä oli täysin kuollutta. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tiaisen klaani 2. Mielestäni olisi jo aika itsenäistyä ja käyttää suomenkielistä paikannimeä silloin, kun sellainen on olemassa. TErhO pOUTaNEN ESpOO Pörriäiset pois piipusta Suomen Luonnon 2/2012 Kysy luonnosta -palstalla halutaan tietää, miten pääsee eroon hormiin asettuneista ampiaisista. Suomi ei pian sataan vuoteen ole ollut siirtomaa. Kotimaisten kielten keskuksen arkistossa on inkeristä suomenkielisiä paikannimiä 22 000, joten Lugajoki/Laukaanjoki ei ole lajissaan ainut! Kun suurvallat viimeksi taistelivat Suomesta, Venäjä voitti. Yritän vielä tunnistaa laulunkin! SEija LaUTaNaLa raUMa Laukaanjoki se on! Lugajokea puhdistamassa (SL 2/2012) oltiin kyllä Laukaanjoella. On luultavaa, että kysyjä tarkoittaa mehiläisiä eikä ampiaisia. Mustavalkokuvissa on maagista tunnelmaa. TOMi LiNdhOLM, TUrkU kiellettiin Ruotsissa 1880-luvulla rangaistuksen uhalla. tiheällä verkolla toki voidaan estää mehiläisten pääsy hormiin, jos se asennetaan huolellisesti, eikä piipussa ole reikiä. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Ja oli niitä Rahkolan kylällä liikkeellä viime talvenakin, kun autolla ajelin. aNTErO SippONEN Saarijärvi Kevään keltanokka Hieno kuvaus ruokintapaikan jokapäiväisestä kulusta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 24.4.2012 mennessä. ihmisten keskimääräinen elinikä näissä saastuneissa kaupungeissa on 40 vuotta! Minusta nämäkin täysin piittaamattomasti tehdyt ympäristön tuhoamiset ja päästöt tulee ottaa julkiseen käsittelyyn. pENTTi kaNaNOja Laihia PARHAAT JuTuT SuOMEn LuOnTO 2/2012 1. Osallistujien kesken arvotaan Suomalainen lintuopas (wSOY). ToimiTTanuT aLicE karLSSON Mitä mieltä lehdestä. Lisäksi mehiläispesässä on kilokaupalla hunajaa, jonka siivoamisessa on omat ongelmansa. ANNA PALAUTETTA! lukijakirjeet Seuraavaksi huomio Kuolaan Helmikuisessa Suomen Luonnossa (2/2012) oli juttu Lugajokea puhdistamassa, jossa tuotiin esille Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Seppo Knuuttilan ansiot fosforit-lannoitetehtaan suurpäästöjen paljastamisessa. Mehiläisten poista miseksi kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä lähiseudun mehiläishoitajiin, jotka osaavat auttaa myös ampiaisten poistamisessa. haNNU SaLONEN MEhiLäiShOiTaja, karjaLOhja Kauriiden etsijät Saarijärven tienoilta tehty juttu, niin oli mukava lukea. Kainuunjoesta tuli Kalix älv ja Länsipohjan 11 000 suomenkielistä paikannimeä alkoivat saada ruotsinkielisiä vastineita. tsaari Aleksanteri I halusi vetää Venäjän länsirajan ruotsin ja suomen kielirajalle, mutta ruotsalaiset rauhanneuvottelijat jymäyttivät venäläisiä kollegoitaan Haminassa 1809 niin, että valtakuntien rajaksi tuli Kainuunjoen sijaan tornionjoki. Kauriiden etsijät 3. Olen seurannut lintuja ja oravia useiden vuosien ajan ruokintapaikalla ja ainakin täällä iisalmessa oravat haukkaavat talvisin lunta.. nikkelin yläpuolella oli tunturin korkuinen jätevuori, josta sateiden aikana jätelietteet vyöryivät maantien yli nikkelin kaupunkiin. Syke voisi seuraavaksi kohteekseen ottaa Kuolan niemimaan kaivosten ja tehtaiden aiheuttaman ympäristön totaalinen tuhoamisen. Tiaisen klaani Huippuhieno kertomus ihmis- ja muun luonnon vivahteikkaan vuorovaikutuksen voimasta. Miksi käyttää joesta venäjänkielistä nimeä, kun sillä on alkuperäinen itämerensuomalainen nimi
niitä ilmaantuu ensin selkään ja sitten kuten kuvan linnulla kaulaan, ruskean ja valkean rajaan", selvittää ornitologi ja luontokuvaaja Tomi Muukkonen. S. Vuosia on kuitenkin kertynyt 10 enemmän. toinen tärkeä seikka on, että Riisin lähtöpisteeseen pääsee autolla ja matkaa tuvalle on vain 1,5 kilometriä eikä viisi kilometriä kirjoittaja lienee kulkenut huipulle noukavaaran tieltä. Koska Seinäjoen suojelualueella on hieno Roomionniemi, voisi kansallispuiston nimi ehkä olla Roomion kansallispuisto. SEppO OjaLa pUhEENjOhTaja SUOMEN LUONNONSUOjELULiiTON pOhjaNMaaN piiri ry Olen nähnyt kuinka orava haukkaa lunta kuusen oksalta ja jatkaa sitten puuhailuaan. Siellä yhdistyvät eteläisen ja pohjoisen Suomen biotoopit kasvi- ja eläinlajistoineen. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi tänä vuonna on ruokinnallani ollut 10 oravaa, joista jonkun olen aina silloin tällöin nähnyt syövän lunta. Tarja röNkä iiSaLMi Hirvijärvet sekaisin Suomen Luonnossa 2/2012 luetellaan sivulla 8 mahdollisten uusien kansallispuistojen sijainteja. Sekaannus on ymmärrettävä, sillä Hirvijärvi on liian tavanomainen nimi. näppärää. TUULa viLva vaNTaa tuuLa ViLVa Riisitunturin kansallispuisto on 30-vuotias Viime Suomen Luonnossa (SL 2/2012) kerrottiin, että Riisitunturin kansallispuisto täyttää tänä vuonna 20 vuotta. klo 1420. Riisitunturin 30-vuotisjuhlaa vietetään 5.4. tunnistaminen ei olekaan ihan helppo juttu, jos ei ole tarkkana." n Varaa paikkasi Juha "Norppa" Taskisen saimaannorppa- matkalle touko-heinäkuussa 2012! Varaukset: Puh. "tällaisia kevättalvisia nuoria koiraita on monessa lintukirjassa naaraina. Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on esittänyt etelä-Pohjanmaan liitolle, että valmisteltavaan vaihekaavaan liitetään suunnitelma uuden kansallispuiston perustamiseksi Seinäjoen, Lapuan, Kuortaneen ja alavuden alueelta, jossa on laajoja ja paljolti luonnontilaisia metsiä ja soita. tupsukorva on sen verran vikkelä vipeltäjä, että haukkaus jää helposti huomaamatta. Kiitos hyvästä lehdestä! Se tulee meille kahvipöytään ja on luettu lehti. palaute@suomenluonto.fi Mitä mieltä lehdestä. tervetuloa! MiNNa kOraMO MarkkiNOiNTiSUUNNiTTELija kOiLLiSMaaN pUiSTOaLUE Tykkää meistä myös facebookissa! www.facebook.com/ suomenluonto Tarkennus Viime lehden avausaukeamalla isokoskeloiden kevätriemua ei äärimmäisenä vasemmalla seurannut naaras vaan nuori koiras. "Keväällä nuorelle koiraalle alkaa tulla koiraspuvun höyheniä, jotka erottuvat tummina. eräänä päivänä yllätin takapihan tupsukorvan mutustelemassa lunta tyytyväisenä maassa istuen pidellen luminokaretta etutassujensa välissä. Vanhat lehdet keräämme käsikirjastoomme ja henkilöstö ottaa niitä kotiinkin luettavaksi. numero 7 on Hirvijärvi, jonka kerrotaan sijaitsevan jalasjärvellä. tilaisuuteen on vapaa pääsy. P. 0500 174 200 tai norppa.taskinen@spynet.fi www.norppataskinen.net
eläimillä tiettyjä käyttäytymisiä laukaisevien niin sanottujen avainärsykkeiden malli tai kaava kumpaakin sanaa käytetään on usein aika väljä. Kysymys kuuluu, miksei hiiri tajua hampaisiinsa ottamia kiviä turhiksi tavaroiksi. entä miksi eläin olkoon se metsähiiri keräili kiviä. Sen pohjoispuolella otus voisi olla metsämyyrä ja vielä pohjoisempana myös punamyyrä. tämä pätee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että kesämökki sijaitsee Kokkolasta Mikkeliin kulkevan linjan eteläpuolella. eläimistössämme on muitakin keräilyintoisia lajeja, mutta ne eivät änkeä vajoihin lukuun ottamatta oravaa, jonka jemmaustyylit ovat toisenlaiset. Se näyttää kuuselta, mutta neulaset ovat katajan ja marjojakin siinä on. 76 Suomen luonto 13/2012. Mikä eläin tekee tällaista? ehdoton "ykkössyyllinen" on metsähiiri. Samalla lailla oli käynyt myös edellisenä vuonna. Metsähiiren aivoissa keräilykohteen myötäsyntyinen malli on tiettyjen kokorajojen sisään osuva kovakuorinen sileäpintainen pyöreähkö esine kuten kasvin siemen. tämä on tarkoituksenmukaista, sillä liika kranttuilu voisi olla kohtalokasta esimerkiksi juuri pitkälle varastojen avulla talvesta selviävälle metsähiirelle. kysy LuOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat ToimiTTanuT aLicE karLSSON ReijO LäHteenMäKi / KuVaLiiteRi aSiantuntijat vaStaavat LÄHETÄ OMA KySyMyKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Vaja oli muuten täysin puhdas, vain puhtaita, pieniä kiviä vaikka kuinka paljon. Omat kokemukseni metsähiirten varastoinnista kertovat toistuvasti sen, että auringonkukansiemenet mahtuvat oivas- Metsähiiri keräilee pyöreähköjä esineitä kuten siemeniä. anneLi KYLLäStinen ti mallin rajoihin. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Mikä kivenkerääjä? Kun naapurini tulivat mökilleen ensimmäistä kertaa talven jälkeen, vajan lattialla ja kaappien päällä oli pieniä tienparannussorasta peräisin olevia kiviä. Kerran löysin niitä kaksi kourallista saappaastani, joka oli odotellut käyttöönottoaan eteisen nurkassa pari viikkoa. iLkka kOiviSTO kuusimainen kataja Onko oheisen kuvan puu kataja vai kuusi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta
Sanonta "katajainen seiväs kestää miehen iän" tunnetaan yhä, ja siksi aidanseipäät tehtiin katajasta aina, kun sitä vain oli saatavilla. Sellaisia ovat useimmat kotikatajan lähisukulaisetkin silloin, kun ne ovat saaneet rauhassa kasvaa aikuiseen ikään. itse asiassa harittavaoksainen ja yksirunkoinen kataja edustaa lajin normaalia kasvutapaa. jotta tällainen järjestelmä säilyisi, munimisen täytyy olla synkronista. Kun suorarunkoiset katajat kaadettiin, lisääntymään jäivät pensasmaiset yksilöt. Se, että puumaisia katajia näkee niin vähän, johtuu monesta seikasta. Alueella on myös pönttöjä telkkiä varten. KaiSu tuKiainen Kyllä neulaset ja marjat kertovat, että kyseessä on kataja. Hirvet syövät erityisesti talvella katajia ja lisäävät niiden haaromista. ne pitäisi jättää rauhaan taimikon perkauksissa, sillä lukumäärältään vähäisinä ne eivät millään tavoin haittaa uuden puusukupolven kehitystä, mutta rikastuttavat metsäluontoa. SEppO vUOkkO Miksi telkkä muni kannolle? Joensuun Enossa telkkä muni viime keväänä munan vedestä esiin pilkistävälle kannolle. vastaajina tässä numerossa: LASSE KOSOnEn Sienet ILKKA KOIvISTO nisäkkäät KAuRI MIKKOLA Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet JuHA vALSTE evoluutio ja fossiilit SEPPO vuOKKO Kasvit SEPPO vuOLAnTO Linnut tuolloin Suomessa oli riukuaitoja liki miljoona kilometriä, ja niiden kunnossapitoon kului puuta vuosittain ainakin pari miljoonaa kuutiometriä. nuorta metsää hoidettaessa suurin osa katajista raivataan pois, ja parhaiten selviytyvät matalat, jo tyvestä haarovat pensaat. Perussyy on ehkä kuitenkin historiassa. näin katajan perimä vinoutui: perimältään yksirunkoiset jäivät vähemmistöön, ja enemmistö siemenistä edusti runkomuodoltaan huonoja katajia. Puumaiset katajat tunnistaa haaromistavastaan hyvinkin jo metrin korkuisina. Kataja on vuosituhansia ollut arvostettu puutöiden raaka-aine, ja hyväkasvuiset, suorarunkoiset katajat on kaadettu ainespuiksi. Katajan kasvutapa vaihtelee maata matavasta varvusta pystyrunkoiseen puuhun, vaikka monirunkoiset, pensasmaiset katajat ovatkin tavallisimpia. ja niin on yhä: jo taimena tyvestä haarovat katajat ovat paljon runsaampia kuin yksirunkoiset, puumaiset katajat. ne munivat sellaisiin telkän pönttöihin, joissa naaras ryhtyy itse hautomaan. erityisen paljon suorarunkoisia katajia verotti 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen laiduntalous. tutkijat puhuvat pesäloisinnasta. toinen osa on vapaamatkustajia. Ympäristössä pyöri useita telkkiä samaan aikaan. Kaikkien naaraiden on munittava parin viikon kuluessa, 13/2012 Suomen luonto 77. ja aitoja riitti: telkkä kuuluu niihin vesilintulajeihin, joista vain osa pesivistä naaraista ryhtyy hautomaan muniaan
Onko tavallista, että pienellä alueella on näin paljon ja näin laajaa värikirjoa edustavia kyitä? Hyvä palsta siellä Puumalassa! tosin kyiden määrä yhdessä kohdin ei kerro paljonkaan niiden määrästä isompaa pinta-alayksikköä kohden, koska kyyt tapaavat kokoontua mieluisaan paikkaan. Musta on kuitenkin huono suojaväri ja pahin vihollinen hiirihaukka näkee parhaiten mustat käärmeet. Mikä lienee? Monenlaisia kyitä Omakotitontillamme Puumalassa on monenlaisia matelijoita ja erityisesti kyitä. tällaista tilannetta sanotaan tasapainoitetuksi polymorfismiksi, koska suhde pysyy vakiona. Värillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, vaikka en ole mitään tuloksia aiheesta nähnytkään. joskus koiraat ovat vallan kauniita, vaikkeivät olekaan kyyttäriä. Kyiden väri kertoo niiden sukupuolesta siten, että harmaatsiniharmaat ovat koiraita ja ruskeanharmaatruskeat naaraita. Halkaistuna sieni oli ohutkuorinen ja ontto. Sen edessä käärmeet voivat lämmitellä auringossa, eikä viimakaan häiritse, ja ne pääsevät äkkiä turvaan kiven alle. niiden omistajat ovat joko jo ryhtyneet hautomaan eivätkä päästä tunkeutujaa munimaan taikka sitten pöntöissä on sattunut olemaan samaan aikaan muita lintuja munimassa. Koska telkkä munii munan päivässä, eikä aikataulua pysty säätämään, on linnun ollut pakko munia pesän ulkopuolelle. Sen muuttuminen merkitsisi, että evoluutio etenee. kaUri MikkOLa puikkoja metsässä Syyskuisessa kuusikossa Varkaudessa tuli vastaan ihan uusi tuttavuus. aivan eri asia on kyyn musta (melanistinen) muoto. kysy LuOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat jolloin haudonta ei vielä ole päässyt käyntiin. Kysyjällä on ollut hyvä tuuri, kun hän löytänyt munan ennen variksia. Yleensä ne ovat niin valppaita, ettei tällaisia näkyjä kovin usein satu silmiin. SEppO vUOLaNTO tunnistanut ainakin viisi eri yksilöä: tummanharmaan, ruskeanharmaan, kaksi eri mustanharmaata (isompi ja pienempi) sekä yksi kokonaan ruskea. Noin neliön alueella oli 1015-senttisiä sienipuikkoja ryhminä. näin siksi, että hautova naaras ei päästä kovin herkästi tunkeutujaa pesälleen. Ryhmät poikkesivat jonkin verran väreiltään. Mustia on yleensä kyypopulaatioissamme noin 15 prosenttia. aurinkoisella paikalla louhikko voi ajaa saman asian. ehkä tuossa palstanäytteessä oli kaksi naarasta ja kolme koirasta. Värin ja koon perusteella olen Kyistä noin 15 prosenttia on mustia. tiMO nieMinen / KuVaLiiteRi 78 Suomen luonto 13/2012. tässä siis saattaa olla kysymys juuri sellaisesta telkästä, joka ei aio ryhtyä hautomaan, muttei ole jostakin syystä päässyt munimaan toisen telkän varaamaan pönttöön. tumman värin hyvä puoli on se, että väri imee tehokkaasti lämpöä, ja siksi mustat kyyt ovat kevään soidinja parittelumenoissa hyvässä asemassa. Sellainen voi olla vaikkapa kalliolla lepäävä laakea kivi. Muista eläinryhmistä päätellen mustuuteen vaikuttaa yksi geenipari, ja se on ehkä vallitseva (dominoiva) ominaisuus
Vastasyntyneillä lapsilla on munasarjoissa ja kiveksissä miljoonia sukusolujen kantasoluja. Miehillä taas on jokaisessa siemensyöksyssä satoja miljoonia siittiöitä. Mutta kun lähdette kunnostamaan aittaa, se mahdollisuus on otettava huomioon. pohjanlepakoita horrostamassa kellarissa ilmajoella. valkoinen sinivuokko on syntynyt mutaation seurauksena. voiko mutaatio periytyä? Kaikissa eliöissä tapahtuu tietääkseni mutaatioita. juuri jonkin tietyn ituradan solun jälkeläisen osallistuminen hedelmöitykseen on näin hyvin epätodennäköistä. jUha vaLSTE Mitä suurimmalla todennäköisyydellä lepakot eivät talvehdi aitassa. Purppuranuijakkaita on koko maassa aivan tuntureita lukuun ottamatta. Miksi juuri niissä on oivat olot. tuskinpa se myrkyllinenkään on, mutta mallon ohuudesta päätellen se ei juuri keittopatoja täydennä. LaSSE kOSONEN Lepakoille porttikielto Arvelen, että Vihdissä olevan kesäpaikkani aitassa asuu lepakoita, sillä niitä on näkynyt pimeinä kesäöinä nuotiota poltettaessa. Muutoksen tapahduttua se siirtyy kaikkiin kyseisen solun jälkeläissoluihin ja edelleen näiden jälkeläisiin. tämä on varsin epätodennäköistä. 13/2012 Suomen luonto 79 aRi LaMPinen / KuVaLiiteRi. Siksi ainoa neuvo on, että remonttiin ryhdytään niin aikaisin keväällä, etteivät lepakot ehdi asettua sinne. jotta mutaatio periytyisi eli siirtyisi yksilön jälkeläisiin, sen täytyisi tapahtua solussa, josta muodostuu sukusoluja (munasoluja tai siittiöitä) eli niin sanotussa ituradassa. tavallisimmat mutaatiot ovat muutoksia yhden geenin rakenteessa eli geenin dna:ssa. Siirtyvätkö niiden aiheuttamat muutokset suoraan jälkeläisiin? Mutaatio on muutos solun perinnöllisessä tiedossa. Sen sopivuudesta ruokasieniksi ei ole tietoa. naisilla näistä saattaa sukukypsyyden aikana kehittyä noin 500 munasolua. Sukuun kuuluu sekä nuijamaisia että haarakasmaisia sieniä. Rakennusten välikaton yläpuolella olevat tilat ovat lepakoiden suosimia synnytysklinikoita. Miten ilmoitamme lepakoille, että olisi aika etsiä uusi asunto? ei ole ollenkaan varmaa, että nuotion piirissä lentelevät lepakot asustaisivat aitassanne. ne voivat kasvaa 815-senttisiksi ja koska niiden "varsi" on ontto, ne ovat makaronimaisen velttoja ja katkeilevat helposti. Meillä olisi tarkoitus kunnostaa aitta. ituradan solun mutaatio siirtyisi jälkeläiseen siinä tapauksessa, että juuri tämän muteeranneen solun jälkeläinen olisi toinen niistä kahdesta sukusolusta, jotka osallistuvat hedelmöitykseen. Sienen väri vaihtelee violetinruskeasta joskus voimakkaankin violettiin. Laji on joinakin syksyinä kuten viime syksynä melko yleinen ja kasvaa usein isoina parvina havu- ja sekametsissä, jopa metsäisillä pihoilla. Sitä ei taida täsmälleen kukaan tietää. iLkka kOiviSTO benjaM Pöntinen iRMeLi ROSSi-tiittanen Sieni on purppuranuijakas (Clavaria purpurea)
toukokuuta 80 Suomen luonto 13/2012. alk. 05 5410 100, saimaatravel@saimaatravel.fi mainos90x65.pdf 1 7.3.2012 10:22:34 Ympäristötutkimuksia ja tutkimusvälineistöä C M Wildlife Acoustics tallentimet mm. Silkkivilla hyväilee ja lämmittää Mukavan ohut ja hengittävä Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi Kun haluat nähdä valikoimistamme löytyvät · lintukirjat · kiikarit ja kaukoputket · jalustat · linturuokinnat · linnunpöntöt · lintuäänitteet · lintukorut ym. ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Suot heräävät ja keräävät linnut kotiin. Valtakatu 49, 53100 Lappeenranta, Puh. ja 18.-20.5. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi marKKu KönKKöLä / proLK Suositut m/s Brahen linturisteilyt varattavissa nyt! Risteilyt Helsingistä Saaristomerelle 10.-13.5. Suomenlahdelle 16.-18.5. 285 /hlö Varaukset ja lisätiedot www.saimaatravel.fi SULOiSET LEhTOiMikäT, KiurunKannuKseT ja muuT KeväTKuKaT. Orrt, orrt, lehtokurppa kurnuttaa. lepakoiden tutkimiseen Kestrel -säämittarit Nikon Y CM Garmin gps MY Teemana reTKeiLy Tilaa suoraan verkkokaupastamme, www.yrjolanet.fi CMY K www.yrjola.fi www.biologitoimisto.fi Suomen CY 4/2012 ilmestyy 11
myynti Rautakirjan lehtipisteissä. pähkinöitä KRiStina aL-ZaLiMi / caRtina TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: www.SUOMENLUONTO.Fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! 1. 3. Kuinka monta sepelkyyhkyparia Suomessa pesii arviolta. suomen luonnon tilausasioissa sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Repoveden kansallispuisto. 5. YkkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................ suomen luonto/ tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi: .................................................................................................................................... Mikä on Luonto-Liiton Kevätseurannan teemana tänä vuonna. Mikä on Vuoden Retkikohde 2012. noin 98 prosenttia. 2. Suoluonto. 6. postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... Mikä saa japanilaiset jokakeväisessä Hanamissa sekaisin. postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... tunnus 5009174 00003 vastausläHetYs 13/2012 Suomen luonto 81. Kuka on luontokuvauksemme grand old man. 5. postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Irtonumero 8,5 euroa. 2. Hannu Hautala. KuVat RiStO PuRanen (a) ja jaRi HindStRöM (b) / VaStaVaLO allekirjoitus: ...................................................................................................................... nimi: .................................................................................................................................... ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. osoite: ............................................................................................................................... lähettäkää suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2012. espoon Suomenojalla. 10. (09) 2280 8210 (kello 915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 10. 9. tornien taisto, birdLife Suomen järjestämä lintujen bongauskisa. 3. puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... suomen luonto/ tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vastausläHetYs SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS A B Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2012. puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... nimi: ................................................................................................................................... lahjatilaus on määräaikainen. suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): 4. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... allekirjoitus: ....................................................................................................................... Kirsikankukat. 7. 9. noin 250 000 paria. 1. 7. 4. ilves. 8. Kuinka monta prosenttia Selkämeren kansallispuiston pinta-alasta on vettä. Liejukanan ja harmaasorsan tärkein pesimäpaikka Suomessa on a) Lokalahdella b) Espoossa c) Limingassa. luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 8. Mitä tuttuja kujertelijoita on kuvissa? YkkösBonuksen norppa-kortin numero ......................................................................... Lähettäjä SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2012. määräaikaistilaus 12 kk (73 ) määräaikaistilaus 6 kk (40 ) Kestotilaus 12 kk (64,50 ) olen sll:n jäsen (kestotilaus 57 , määräaikainen 64,50 ). suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Mikä on Suomessakin elävä Lynx lynx. osoite: ............................................................................................................................... 6. Mikä jokakeväinen taisto käydään 5.5.. osoite: ................................................................................................................................ a) kesykyyhky b) sepelkyyhky
Jokainen solumme on öljykelmun rajaama, suolainen vesipisara. jOUNi iSSakaiNEN Sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Limasieni käy malliksi pehmeyden ja joustavuuden voimasta. erilaisten suolojen ohella se sisälsi ribonukleiinihappoa (RNA), joka lämpötilan vaihdellessa kopioituu nopeasti. Osa 3/10 Pienestä kiinni k vain rajallinen elää aikkea elollista ympäröi ohut kelmu. voluutio on kokeillut rajojen poistamista miljardeissa yksilöissä. Solut alkoivat täydentää ulkokelmuaan valkuaisaineilla, jotka pumppasivat tarpeellisia aineita sisään ja haitallisia ulos. Solun kemiallinen esiaste oli syntynyt. e e MaRja HäRKönen nsimmäiset vuosimiljardit hauras elämä kehittyi vedessä. Monet mikrobit ja kasvit rakentavat öljykelmunsa ulkopuolelle lujan lisäseinän. Sillä on itseys, erillisyys ja identiteetti. elektronimikroskooppi paljastaa, että kelmu on kaksikerroksinen ja koostuu lähinnä rasvoista. Nykysolu osaa puolustaa rajaansa ja säädellä olojaan suotuisiksi. Vesi ei ollut puhdasta. Se on monitumainen jättisolu, joka mönkii eteenpäin tikkuisessa turpeessa. Öljyinen kaksoiskelmu muodosti rajoja, joiden sisällä olevaan veteen elämä pystyi syntymään. Kaksoiskelmu erotti erivahvuiset vesiliuokset elävän solun ja ulkomaailman toisistaan. Se on elämän perustavimpia tuntomerkkejä. Vähitellen eliöiden perimään rikastui valtava kokemus elämän ehdoista. Kun kelmun rajaamiin vesipisaroihin jäi rna:ta ja sen raaka-aineita, nämä vesirakkulat alkoivat toimia uuden rna:n tehtaina. Luonnossa ahven luopuu rajojensa säätelystä vasta, kun sen solukelmut liukenevat lokin vatsassa. Veden pärskyessä kuplat rikkoutuivat jatkuvasti, ja yhä useammat niistä sisälsivät saman rna:n kopioita, alkeellista perimää. Kovuus ei ole elämän ehto, kunhan rajojaan vain voi säädellä. Sen sisällä virtaa vuosimiljoonasta toiseen tilkka meissäkin läikkyvää alkumerta. Mutta itsensä säilyttämiseen ei välttämättä tarvita linnoittumista. eliön ja ulkomaailman erottaa vain hentoinen, jatkuvasti uudelleen rakentuva öljykalvo. Vain ne, joilla on raja, ovat säilyneet. Solujen rakenteesta voidaan päätellä, että yli kolme miljardia vuotta sitten meressä tai kuumissa lähteissä kupli veden joukossa öljymäisiä aineita. Maalle siirtyvät lajit kehittivät keinoja kuivuuden sietoon, mutta ihmisenkin ihon alla soluja huuhtelee edelleen vesiliuos ja suutamme peittää märkä limakalvo. n Limasienen (kanelikääminen, Stemonitis axifera) limakkovaihe on yksi ainoa pehmeä, monitumainen solu. 13/2012 82 Suomen luonto 12/2012
12/2011 Suomen luonto 83
Maailma muunnetaan siitä mitä näet, sellaiseksi johon osallistut. OM-D on mullistava uusi vaihdettavilla objektiiveilla varustettu digitaalikamera, joka sopii ihmisille, jotka haluavat osallistua, luoda ja jakaa. Vallankumouksellinen uusi peilitön kamera, OM-D, tarjoaa poikkeuksellisen kevyen ja kompaktin rungon. www.olympusomd.com. palautusviikko 201219 767095-1203 Uusi digitaalisten järjestelmäkameroiden aikakausi on alkamassa. Kuvatessasi voit luoda todella ainutlaatuisen maailman ja tallentaa sen poikkeuksellisella laadulla. Sen elektroninen etsin mahdollistaa taidesuotimien vaikutuksen, värilämpötilan ja valotustasojen tarkistamisen reaaliajassa. Digitaaliset järjestelmäkamerat, joissa filmi korvattiin suoraan kuvakennolla, eivät muuttuneet merkittävästi kokonsa, painonsa ja käyttöliittymänsä puolesta