Suomen Luonto 3/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN LUONTO 3 | 2013 kekomuurahainen. suomen salamanterit. laulujoutsen ja merihanhi. koli. susiretkellä. saimaannorppa. 50 ? e k s et ll a r i i s su alo s n o v Sa palkittu laatulehti KEKOMUURAHAIset heräävät SITRUUNAPERHOSEN kiehtova vuodenkierto salamantereita on Suomessakin 3 Irtonumero 8,50 ? 5.4.2013 Saimaannorpalla alkaa pian avovesikausi Sinnikkään suojelutyön ansiosta norppia on jo yli 300.. Sitruunaperhosen vuosi. madagaskar. 53 ä ll . Digikuvauskurssilla
keskikevät Mustaa ja valkoista Kuva ja Teksti mika honkalinna Kuvasin Perämeren jäällä Siikajoella kollegan kojusta korppeja, joita houkuteltiin kalastajilta saaduilla kaloilla. Paikalle saapui harmaalokkipari, joka pyöri korppiporukassa ja halusi oman osansa kala-ateriasta. Oli mielenkiintoista seurata, miten korpit välillä peesasivat lokkeja ja matkivat niiden kävelytyyliä, soidineleitä ja ääniä.
Sieltä löytyy uutisia, luontohavaintoja, kolumneja, kuvia, videoita ja toki myös lehdessä julkaistua aineistoa. Ilman sitä sivustomme ei olisi niin laaja ja monipuolinen kuin se nyt on. Olemme rakentaneet sivustomme visuaalisesti houkuttelevaksi ja helpoksi navigoida. Aikakauslehti on melko hidas media, josta monet päiväkohtaiset aiheet on jätettävä pois. Sivustolle tulee joka päivä uutta aineistoa. Lisäksi julkaisemme lukijoiden luontokuvia, ja niitä voi lähettää vaikkapa kännykästä. Painettu aikakauslehti ja verkkosivut ovat kiinteä pari, johon netti tuo ketteryyttä ja vuorovaikutteisuutta. markku nikki Pääkirjoitus Kevätlinnut laulavat uusilla nettisivuillamme 3/2013 Sisällys suomen Luonnon uudet uljaat verkkosivut avattiin maaliskuussa. Toivomme palautetta teiltä hyvät lukijat ja nettisivuilla kävijät. Käykääpä kurkistamassa: www.suomenluonto.fi! 16 Kevätauringon palvojat tarja Eskelinen sirpa pellinen Ainutlaatuinen kuvasarja perhosen vuodenkierrosta. vakiot 28 Norpan jäljillä 26 Reviirin valtaus Merihanhet joutuivat jorma.laurila@ suomenluonto.fi 11/2012 4 4Suomen Suomenluonto luonto 13/2013 Kekomuurahaiset hyörivät taas. 18 Mistä sitruunap erhoset tulevat. Jorma Laurila päätoimittaja Saimaannorppa paikallisen tuntijan silmin. 16 katselemaan sivusta pesänsä menetystä laulujoutsenille. Muurahaiskeossa voi asua miljoona työläistä. 6 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 25 Kolumni 49 Vahtikoira. Erityisesti keväällä ja kesällä sivuillamme taituroivat monet linnut. Siellä seurataan myös lehdessä julkaistujen uutisaiheiden käänteitä. Lehden artikkeleita voidaan täydentää netissä esimerkiksi videoilla ja eläinten äänillä. Nyt tuomme niitä esiin verkossa. Lisäksi painetusta lehdestä tilanpuutteen vuoksi jätettyjä kiinnostavia osioita voidaan julkaista verkossa. Saimme verkkosivujemme kehittämiseen kulttuurilehtitukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Ominaista on myös sivujen skaalautuvuus, joten niillä voi käydä myös älypuhelimella tai lukulaitteella. Sivustoa kehitetään koko ajan entistä kiinnostavammaksi. Teimme verkkotuottajamme johdolla paljon töitä, jotta saimme nettisivustomme nykyajan vaatimalle tasolle. Verkkosivusto ei ole lehden sähköinen kopio, vaan sisällön ja aiheiden laajennus
42 Suomen salamanteriduo Vesilisko ja rupilisko 62 Indrin laulu Suomalaisetkin . Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 3/2013 72. no. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (vs.) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Näkymä Kolilta Pieliselle. Kansallismaisema valittiin vuoden retkikohteeksi. 38 Syvää terävyyttä Aloittelija 56 Koli ei kulu Hatunnosto digikuvauskurssilla. 38 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_03/2013 kansallismaisemalle. ville vuorio 56 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Tämä toukka muuttuu tuota pikaa aikuiseksi rupiliskoksi. 42 Hyvän digikuvan eteen kannattaa opiskella. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI kannessa Mervi Kunnasranta kuvasi kantemme Usti-kuutin. 70 Kasvokkain 72 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 78 Havaintokirja 82 Lukijoilta 84 Kysy luonnosta 90 Saaristolaiselämää 13/2013 Suomen luonto 5. vähän tunnetut sammakkoeläimemme. 46 Kaivos kotona Sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätys säästää luontoa. 50 Susiretkellä ei pelätä Rautavaaralla saatiin susista vainu. marika eerola ponnistelevat puoliapina indrin kotimetsien suojelemiseksi Madagaskarilla. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert
Sotilasalueina saarten metsät ovat kehittyneet omassa rauhassaan. Armeijan varoitukset maastossa levällään olevista raivaamattomista räjähteistä taivuttivat yleisen edun kannalle. Valli- ja Kuninkaansaari ovat valmiiksi Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa, tosin vuokralaisena on armeija. Esityksen mukaan Luontopalvelut saavat myös saarien rakennukset. Saaret ovat osa Suomenlinnan linnoitusta. Aluksi pääsee opastetuille retkille ja myöhemmin vapaammin?, kertoo suojelubiologi Tiina Kanerva Luontopalveluista.. Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Kiinteästä rannikkotykistöstä luopuminen vapauttaa saaria muuhun käyttöön. Vallisaari suojeluun, Rankki myyntiin Rannikon sotilassaarien uudesta käytöstä kamppaillaan. jorma laurila pekka vainio M Vallisaarelle (iso kuva) toivotaan ohjattuja retkiä jo ensi kesäksi. Niiden tykkiasemat luolastoineen ja maanalaisine kasarmeineen on rakennettu pääosin 1800-luvulla. Rankki on myynnissä, ja saaren käyttö jäänee tulevan ostajan ratkaistavaksi. 6 Suomen luonto 13/2013 aaliskuussa varmistui Helsingin edustan historiallisten Vallisaaren ja Kuninkaansaaren siirtyminen virkistyskäyttöön. Asiasta käytiin kova kädenvääntö saarten kohtaloa miettineessä työryhmässä. Valtiovarainministeriö halusi alun perin siirtää saaret Senaatti-kiinteistöille, joka olisi myynyt ne tai muutoin nähnyt saaret vain tulonlähteinä. Saarilla on erittäin arvokkaita luontokohteita, ja niiltä on tähän mennessä löydetty lähes sata uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia. Saaret ovat edelleen suljettuja ja armeijan valvonnassa, mutta Metsähallituksessa lupaillaan muutosta. ?Tavoite on saada saaret auki virkistyskäyttöön mahdollisimman nopeasti, mutta jo turvallisuussyistä se täytyy tehdä vaiheittain
Senaatti-kiinteistöillä on parhaillaan kaupattavana merisäästä tuttu Rankin saari Kotkan edustalla. Viljelijät ja kurjet tulevat hyvin toimeen keskenään. Pohjois-Afrikan linnut lentävät Gibraltarin tai Italian kautta. Ne ovat ottaneet käyttöön myös uusia pesimäpaikkoja esimerkiksi viljelysten laidoilta ja rantaluhdilta. Viime marraskuussa olin paikalla, kun ensimmäiset kurjet saapuivat paikallisten kruunukurkien seuraksi. Aallonpohja oli 1970-luvulla massiivisten suo-ojitusten myllerryksessä. Nyt kurjet ovat melkein perillä. jorma laurila Kuvat markus varesvuo (kurkipari), eero vilmi / vastavalo ?Saarilla on paljon arvokkaita luontokohteita. Nousevissa ilmavirtauksissa korkeutta ottavat ja komeita huutojaan kuuluttavat parvet ovat juhlallinen näky. Siellä ne tankkaavat ravintoa loppumatkaa varten. Ensimmäisinä saapuvat vanhat pariskunnat, jotka ottavat haltuunsa entisen reviirinsä. Sen koko on 49 hehtaaria, ja kalliorantoja riittää kilometrejä. Tammisaaren saariston iso Hästö?Busö tultaneen liittämään pääosin Tammisaaren kansallispuistoon. Kurjet saapuvat huhtikuussa. Mikko niskasaari 13/2013 Suomen luonto 7. Uusia asuinrakennuksia saarille ei tule, mutta vierasvenesatama on mahdollinen.? Armeijalta on eteläisellä rannikolla vapautumassa useita linnakesaaria, joilla joudutaan valitsemaan suojelun, virkistyksen ja myynnin välillä. Etiopian kurjet matkaavat ensin Niiliä seuraten ja lentävät sitten Välimeren yli Balkanille. Pääsiäisen jälkeen niitä voi odottaa Suomen ilmatilaan. Kurjet pysähtyvät usein myös Viroon ennen viimeistä jatkolentoa Suomeen. Nyt kurjet ovat melkein perillä. Silloin pellot ja suot ovat usein vielä lumen ja jään peitossa. Soidintanssit alkavat kuitenkin saman tien. Kurki on hieno esimerkki siitä, miten näin suuren linnun kanta on viime vuosikymmeninä huomattavasti kasvanut. Kiikarissa marika eerola jorma laurila Taas kuuluu kurjen huuto kurkien paluu on huhtikuun suuri näytelmä. Perustetaanko niistä luonnonsuojelualueita vai turvataanko ne muilla järjestelyillä, ratkeaa neuvotteluissa ympäristöministeriön kanssa. Kurkia saapuu noin satatuhatta, sillä pesiviä pareja on 30?000? 40?000, ja lisäksi tulevat pesimättömät luppokurjet päälle. Kurkemme viettävät talven Pohjois-Afrikassa, Etiopiassa ja Etelä-Euroopassa. Etiopian Tanajärven seudulla talvehtii jopa 20?000 kurkea. Kurjet viettävät talven Fogeran tulvatasangolla, missä viljellään riisiä. Itäreitin kurjille Unkarin kosteikot ovat tärkeä välietappi
Sama kalastaja on aiemmin jäänyt toisaalla kiinni laittomasta troolauksesta. PanStarrs Oulun taivaalla maaliskuussa. Katso komeettaa TAIVAALLA ON nyt pitkästä aikaa kunnon komeetta. PanStarrs-pyrstötähti on hyvin esillä vielä koko huhtikuun. Komeettaa kannattaa etsiä kiikarilla luoteen sunnasta. Paikalliset asukkaat ovat perustaneet nieriän esiintymisalueelle rauhoituspiirin. Maaliskuussa piiri joutui kuitenkin antamaan ammattikalastajalle kalastusluvan. Syynä oli kalastajan valitus ja aiemmassa kokouksessa tehty muotovirhe. Ohjeet katsomiseen löydät Suomen Luonnon verkkosivuilta. Koivun kukinta niukkaa, lepän kohtalaista anne saarinen / vastavalo antti halkka Lepän kukinta on jo ohi lehtien puhjetessa. 8 Suomen luonto 13/2013 Suomen Luonnon toimittaja Juha Kauppinen sai 20.3. Se elää luonnonvaraisena vain Savitaipaleen Kuolimojärvessä. jo kauan ennen Talvivaaran ongelmien pahenemista marraskuussa. ?Tämä on mielestäni voitto myös ympäristöjournalismille?, Kauppinen sanoo. ?Palkinto on yksi merkki siitä, että ympäristöasiat ovat nousseet journalismin valtavirtaan.? Kauppinen kirjoitti vuonna 2012 Suomen Luonnolle seitsemäntoista Talvivaarablogia ja viisi kaivosaiheista artikkelia. ?Meillä on ainutlaatuisen monipuolinen työyhteisö, jossa olen todella voinut syventyä aiheeseen. Juttujen sparraaminen ja ideoiden kehittely ovat arkipäivää?, hän sanoo. Toimituksessa olemme seuranneet, miten tinkimättömästi Juha tarttuu aiheisiin. Tämä on hyvä uutinen siitepölyallergikoille. Itämeren suojelukomissio miettii toimia norpan turvaamiseksi. pekka vainio Koivun hedenorkkoja on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tänä vuonna vähiten 35-vuotisen seurantahistorian aikana. Perustelujen mukaan Kauppinen on ollut edelläkävijä kaivoksen ympäristövaikutusten uutisoinnissa ja haastoi viranomaisia, perehtyi tutkimuksiin ja ?jopa haki itse vesinäytteitä analysoitaviksi. Viime vuosi oli puolestaan lähes ennätysvuosi. Alkukuusta kohde on melko matalalla, mutta kiipeää sitten Andromedan tähtisumun ja Kassiopeian suuntaan. Parhaillaan kukkivan lepän kukintoja sen sijaan on havaintojen mukaan melko runsaasti. Suomen Luonnon Juha Kauppiselle Suuri Journalistipalkinto. poimintoja pekka sakki / lehtikuva Luonto ja ympäristö nyt Juha Kauppinen palkintogaalassa Vanhalla ylioppilastalolla. Saimaannieriä taas vaarassa juh0 uurtio Suomen uhanalaisin kala on saimaannieriä. Suuren Journalistipalkinnon vuoden journalistisesta teosta. Tekona ovat Talvivaara-jutut. Kuitenkin ihmettelimme, millä vaistolla hän tuli juuri ennen Talvivaaran allasturmaa paljastaneeksi isossa jutussa (Pohja pettää, SL 8/12) kaivosten jätealtaiden pohjarakenteiden haavoittuvuuden. Muut palkitut olivat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Enkeli-Elisa -jutusta, IltaSanomien urheilujournalisti Pekka Holopainen sekä yleisön suosikkina Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien työryhmä. Antti Halkka Nuori norppa Kotkan edustalla huhtikuussa 2005. 100 laskettua norppaa on jäljellä suomenlahdella, Lähes kaikki niistä lahden itäosassa venäjällä
?Keski-Suomessa kanta kasvaa kovasti, koska siellä on erittäin paljon naaraita. Tero Poukkanen ilmiömäistä Heräävä karhu syö silmuja ja lähtee hirvijahtiin suomen karhut ovat hereillä. ?Ne havahtuivat maaliskuun aurinkoisiin päiviin ja siirtyivät pesän eteen makoilemaan?, tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (Rktl) kertoo. Ensimmäiseksi ne tekevät olonsa mukavaksi ja odottelevat, että suolisto alkaa toimia. Muualla Suomessa kanta on urosvoittoinen. Saaliskarhuista valtaosa on alle viisivuotiaita. alice karlsson 13/2013 Suomen luonto 9. Ne katkovat lähipuista oksia ja kantavat niitä pesän eteen tai pesään makuualustaksi. Voi puhua jo pienestä räjähdyksestä.? Tutkimusmestarin mukaan yhdellä keskisuomalaisella naaraalla oli viime kesänä mukana viisi pentua. ?Ihan varmaa ei ole olivatko kaikki pennut sen omia, mutta kahtena aikaisempana kertana se on tehnyt neljä pentua.? Muualla Suomessa karhuja on etenkin Kainuussa ja itärajalla: ?Venäjältä tulee mukavasti täydennystä.? Rktl seuraa karhujen liikkeitä gpspannoilla, joita viime syksynä oli 16 kontiolla. Märkä maa ei otsoja miellytä. Pantojen avulla on saatu selville muun muassa, että pentukuolleisuus on noin 40 prosenttia ja osan siitä aiheuttavat urokset. Lisäksi karhukannan koko ja naaraan ja uroksen kulkemat matkat ovat tarkentuneet. ?Naaraat ovat alueuskollisia, kun taas urokset liikkuvat hyvin pitkiä matkoja, jopa 200 kilometrin säteellä?, Ronkainen kertoo. Myös sukupuolijakauma on melko tarkkaan selvillä. ?Jos pyynti ei jostakin syystä onnistu, karhu saa tuiki tarpeellista proteiinia syömällä muurahaisia.? urokset nousevat ylös aikaisemmin kuin naaraat, jotka lähtevät pentuineen liikkeelle vasta sulan maan aikana. Suomessa on tänä keväänä arviolta 1500?2000 karhua. Ne saattavat myös siirtyä jonkin läheisen puron varteen, minne ne kyhäävät niin sanotun korjuupesän. Karhut pysyttelevät pesän lähettyvillä parisen viikkoa ja syövät vesikasveja ja puiden silmuja, joita ne voivat hakea jopa kiipeilemällä mäntyjen latvoihin. ?Karhu osaa hirvien tapaan etsiä oksista ne osat, joihin ei ole vielä kertynyt haitta-aineita.? Kun hanget kantavat tai lumi hupenee niin vähiin, että tassujen alla on kova maa, kontiot lähtevät hirvestämään. Ronkaisen mukaan hirvi on karhulle melko helppo saalis. ?Vähän riippuu siitä, kuinka paljon pentuja syntyy?, Ronkainen sanoo. Vakiintuneemman kannan alueella aikuisissa karhuissa on yhtä paljon naaraita ja uroksia
Esimerkiksi mustakurkku-uikun, punasotkan, tukkasotkan, jouhisorsan, heinätavin ja nokikanan pesät ja poikueet eivät saa enää tätä turvaa. Välimeri on poikkeuksellisen karu meri, mikä näkyy kuvasta; syyt liittyvät sen vesikiertoihin.. Suojelemattomilla kosteikoilla lintujen kohtalo lienee vielä karumpi. IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Oho! ?Ku inka tö rk eä ks i to uh un pitää Su om es sa m uu tt ua en ne n k uin uha na la isi ll e ka lo ill e saa daa n la ins uoja. Kosteikkolintujen pesinnät onnistuvat paremmin lokkiyhdyskunnan ilmapuolustuksen suojissa. Rannikot saavat ravinteita jokien mukana. Ihminenkin lisää tuotantoa rehevöittäen esimerkiksi Itämerta. Yhtiö ehdottaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle vain neutralointikäsittelyä alueelle kertyneille miljoonien kuutioden jätevesille. Näin toimimalla jätevedestä ei saada pois suoloja, ja seurauksena on alapuolisten järvien suolaantuminen. Yhtiön aiemmat toimet ovat jo pilanneet suolalla Ylä-Lumijärven, Kalliojärven ja Salmisen järvet ja lievemmin Kivijärven ja Kolmisopen. Pahiten saastuneet järvet ohitetaan uusimmassa päästökuormassa, mikä merkitsee entistä suurempaa rasitusta tähän asti säästyneille vesistöille. Yhtiö antaa myös ymmärtää, ettei se ilman eri kehotusta tutki marraskuun vuodossa mahdollisesti vaurioituneiden kipsisakka-altaiden rakenteita, vaan aikoo Naurulokkeja yhä vähemmän NAURULOKIN pesimäkannat ovat romahtaneet Pohjoismaissa. Norjassa kato on kolme neljäsosaa 15 viime vuoden kuluessa. Pääsyitä ovat ravinnoksi sopivien maaperäeläinten väheneminen viljelymailla maatalouden tehostumisen myötä, turvallisten pesäpaikkojen umpeenkasvu kosteikkojen rehevöityessä sekä pesien ja poikasten tuhoutuminen kasvaneiden minkki-, supikoira- ja varislintukantojen myötä. Birdlife Suomen mukaan heinätavin, härkälinnun, jouhisorsan, liron, luhtahuitin, mustakurkku-uikun, pilkkasiiven, punajalkaviklon ja suokukon kannat romahtivat 1995?2010 Suomen eteläpuoliskon natura-verkoston suojelualueilla alle kolmannekseen entisestä. isoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. markus varesvuo Luonto ja ympäristö nyt Naurulokit saapuvat Suomeen maalis?huhtikuussa. Talvivaara jatkaa ympäristön pilaamista TALVIVAARA yrittää selvitä jätevesistään laskemalla ne järviin puhdistamattomina. Umpeenkasvu on ajanut monet yhdyskunnat järvien ja meren luodoille. Siellä isot lokkinaapurit aiheuttavat puolalaistutkimuksen mukaan naurulokeille stressiä, joka purkautuu lajikumppanien munien ja untuvikkojen tappamisena. Naurulokit ovat kosteikkojen avainlaji, jonka häviäminen koituu muidenkin lin- käyttää niitä edelleen. pekka rönkkö antti halkka tujen tuhoksi. Suomessa naurulokeista on kadonnut ainakin kolmasosa ja Tanskassa ja Ruotsissa kaksi kolmasosaa 1970-luvun jälkeen. Pääsyynä niiden taantumaan on silti umpeenkasvu ja talviympäristöjen huonontuminen. Kosteikkojen lintulajeista 19 ja suolajeista kahdeksan on uhanalaisia. ? Jasper Pääkköne n saimaannieriästä jarvilohi.fi -sivulla 15.3.2013 10 Suomen luonto 13/2013 NASA / Suomi NPP / Norman Kuring Talvivaara kaivoi maaliskuussa kaivosalueen ulkopuolella uusia ojia kiertääkseen aiemmin saastuneen Ylä-Lumijärven. pertti koskimies Merten tuotanto keskittyy rannikoille NASAn Suomi-satelliitti kuvaa myös merten tuotantoa. Se näkee vihreän klorofyllin, joka kertoo levien määrästä. Viime kesän kartasta huomaa, miten rannikot ovat tuottavimpia (punaiset ja keltaiset värit)
Toisaalta esimerkiksi Pohjanmaalla soita on paljon, mutta niitä myös käytetään paljon, joten sielläkin on kiire pelastaa arvokkaita kokonaisuuksia. suora linja risto puranen / Vastavalo Soiden lajistoa: hopeatäplä, lakka ja variksenmarja. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Kysyimme ympäristöministeri Ville Niinistöltä, miten saamme suoluontomme arvokkaat rippeet ?Emme voi hukata suoluontoamme.? Miten tärkeimmät kohteet löytyvät? Virkamiehet etsivät kohteet ja käyttävät apuna asiantuntijoita. Miten turvetuotannon ja soidensuojelun ristiriita ratkaistaan? Hallituksen kurssi on reivattu siihen suuntaan, että valtioneuvoston periaatepäätös ohjaa turvetuotannon ensisijaisesti nolla- ja ykkösluokan soille: niille jotka ovat jo ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä. Lisäksi ympäristönsuojelulaki on uudistumassa siten, että alueen, esimerkiksi suon, yleiset luontoarvot on otettava huomioon lupamenettelyssä. Periaate on, ettei Suomessa oteta enää yhtään arvokasta suota turvetuotantoon. Ville Niinistö Painaako ympäristöministeriön sana soidensuojelussa? Soidensuojelu kuuluu ympäristöministeriön toimialaan ja meidän sanamme painaa eniten. Kuuntelemme myös mielellämme sidosryhmiä kuten kansalaisjärjestöjä. Nyt on mahdollisuus tehdä esityksiä niistä soista, jotka olisi otettava mukaan suojeluohjelmaan. Mitä suot teille merkitsevät? Olen luonnonsuojelijasuvusta äitini puolelta ja olen liikkunut paljon luonnossa. Me emme voi hukata sitä. Jasmin Awad / istockphoto Missä arvokkaimmat vielä suojelemattomat suot sijaitsevat eli missä käydään kiivaimmat kiistat? Etelä-Suomessa niillä seuduilla, missä soita on vähän. Kuinka paljon lisää suota suojellaan, ympäristöministeri Ville Niinistö? Alustavasti lisätarve on vähintään 100?000 hehtaaria, mutta lopullinen luku voi olla myös huomattavasti enemmän. suojeltua? Alice Karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 13/2013 Suomen luonto 11. Se on arvokasta luontoperintöämme ja määrittää Suomea kansallisesti. Pohjois-Suomessa kysymys on enemmän nykyisten suojelualueitten täydentämisestä. Luonnollisesti hyödynnetään myös aiempia kartoituksia ja muuta tietoa. Eniten täydennystarvetta on eteläisen Suomen rehevimpien ja monimuotoisimpien, usein pienialaisten soiden suojelussa. Esimerkiksi korpien suojeluaste on nykyisellään vain prosentin luokkaa, kun rämeillä ja avosoilla se on yli kymmenen prosenttia. Arvokkaimmat laajat avosuot on melko hyvin suojeltu, mutta pienemmät, eteläisemmät monimuotoiset suot kaipaavat eniten lisäsuojelua. Sari Gustafsson / lehtikuva Ympäristöministeriön asettama työryhmä on aloittanut soidensuojelun täydennysohjelman laatimisen. Suojelussa on nyt 1,2 miljoonaa hehtaaria eli 13 prosenttia koko suoalasta. Ehdotus valmistuu vuoden 2014 aikana. Saaristo on minulle tutuin, mutta sielläkin ihastun aina pieniin suolaikkuihin. Myöhemmin olen vaeltanut isoillakin soilla ja havainnut omakohtaisesti, miten uhanalainen suoluontomme on
Kysy luonnosta -palsta on lukijatutkimuksemme mukaan yksi pidetyimpiä osastoja lehdessä. Jokainen artikkeli, kuva, video tai blogi on kätevä jakaa esimerkiksi Facebookissa nappia painamalla. Lehden tilaus Lehden tilaus on helppo tehdä suoraan verkkopalvelusta www.suomenluonto.fi/lehtitilaus. Monet vuosienkin takaiset vastaukset ovat yhä päteviä. Myös lahjatilaus onnistuu tilauslomakkeella, jolloin lehti menee lahjan saajalle ja lahjan antaja maksaa tilauksen verkossa tai pyytää laskun. Suomenluonto.fi toimii myös mobiililaitteissa Uudistettu suomenluonto.fi-sivusto toimii myös tableteissa ja älypuhelimissa, joten se kulkee mukanasi niin metsässä kuin merelläkin! Lähetä palautetta! Kerro meille mitä mieltä olet uudesta sivustosta! Millaista sisältöä haluaisit suomenluonto.fi-sivulle. Kaikki uusimmat kysymykset ja vastaukset löydät painetusta Suomen Luonnosta. Lähetä oma luontokuvasi Havaintokirjaan nettisivujemme kautta! blogit Toimituksen blogissa otetaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Lähetä toiveesi palautelomakkeella www.suomenluonto.fi/anna-palautetta. Sivujen alapalkista löydät toimituksen yhteystiedot sekä Uutisvinkki-lomakkeen, jonka kautta voit vihjaista meille mielenkiintoisia uutisaiheita sekä verkkosivuille että lehteen. 12 Suomen luonto 13/2013 Havaintokirja Havaintokirja kerää yhteen lukijoidemme ja nettisivuillamme kävijöiden luontokuvia. Blogissa on esillä myös toimittajien kuvia ja havaintoja upeasta luonnostamme. Jokaisen blogimerkinnän alla voit kommentoida ja keskustella aiheesta!. Kommentoinnin voi tehdä omalla nimellä tai nimimerkillä. Voit maksaa laskulla tai verkkopankkitunnuksilla. Lehden kokeneet luontoasiantuntijat vastaavat lukijoilta tuleviin kysymyksiin. Toimituksen blogissa Suomen Luonnon toimittajat ja avustajat kertovat omista luontohavainnoistaan ja kokemuksistaan sekä työstä lehden ja verkkopalvelun taustalla. Sivustoa suunniteltaessa on otettu huomioon tuoreen lukijatutkimuksen tuloksia sekä suoria toiveita lukijoilta. Kysy luonnosta myös verkossa Verkkosivuilla löydät myös suositun Kysy luonnosta -palstan kysymyksiä ja vastauksia. Voit lähettää oman kysymyksesi netin kautta. Havaintokirja kokoaa kävijöiden luontokuvia Verkkosivuston Havaintokirja kokoaa yhteen luonnonystävien kuvia ja tarinoita. Kysymyksiä voi lähettää osoitteessa www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta. kysy luonnosta Julkaisemme uusia ja vanhoja asiantuntijoiden vastauksia lukijoita askarruttaviin luontokysymyksiin. Kommentit moderoidaan toimituksessa ja julkaistaan mahdollisimman nopeasti kommentin lähettämisen jälkeen. Tutustu Havaintokirjan kuviin ja lähetä omasi lomakkeella osoitteessa www.suomenluonto.fi/havaintokirja. Kommentointi ja sisältöjen jakaminen sosiaalisessa mediassa Käyttäjät voivat kommentoida sivuston jokaista artikkelia, kuvaa, videota tai blogimerkintää. tui! s i d i uu f . o ont u l men o u s Jokaisen luonnonystävän monipuoliset nettisivut Uudistunut suomenluonto.fi tarjoaa uutisia, havaintoja, vinkkejä sekä kiinnostavia ja ajankohtaisia artikkeleita luonto- ja ympäristöasioista. Sivuilla voi nähdä luontokuvia ja videoita kotimaisesta luonnosta
Uutinen: Suomen Luonnon Juha Kauppinen sai Suuren Journalistipalkinnon 2012 vuoden journalistisesta teosta 5. Voit lähettää vaikkapa kuvan Havaintokirjaan kännykälläsi. 13/2013 Suomen luonto 13. Kaikki sivuston sisällöt on helppo jakaa Facebookissa jutun alla löytyvästä Recommend-napista. Sivuston ylälaidasta löydät pikalinkit Suomen Luonnon Facebook- ja Twitter-sivuille. Havaintokirja: Naakka kurmoottaa varpushaukkaa 4. Uutinen: Kevätpäiväntasaus tuo valon pohjoiseen videot Videot-osio kokoaa yhteen toimituksen tuottamat videot sekä kiinnostavia luontovideoita internetin syövereistä. Julkaisemme sivuillamme myös kävijöiden lähettämiä videoita! Suomalaiset käyttävät nettiä yhä enemmän mobiililaitteilla. Suomenluonto.fi skaalautuu eri kokoisiin näyttöihin niin älypuhelimissa kuin tableteissakin. Uutinen: Tarjolla hyvää työtä 3. Jätä kommenttisi myös uutisten tai videoiden yhteyteen! Nettisivujen top 5 viikolta 12 1. Video: Maastopukuinen mustarastas 2
Kimalaisten, perhosten, hämähäkkien, heinäsirkkojen ja sudenkorentojen tiheys laskee samaan tapaan säteilyn lisääntyessä. Voimakkaasti säteilevillä alueilla lintujen yksilömäärät ovat pudonneet lähes 60 prosenttia ja lajimäärä on vähentynyt yli 50 prosenttia. tapio mappes krister hansson / lehtikuva Ydinkatastrofi 26.4.1986 Toimittanut jorma laurila maailmalta Pripyatin aavekaupunki on lähellä Tshernobylin voimala-aluetta Ukrainassa. Tshernobylin ydinreaktoriturmasta on jo 27 vuotta, mutta säteily vahingoittaa yhä eläimiä. säteilevä perintö piinaa J o hyvinkin alhainen radioaktiivinen säteily vaikuttaa lisääntymiseen ja eläinten määriin Tshernobylissä. Telomeeri on kromosomien dna-rihman päässä oleva silmukka, joka suojaa soluja muun muassa vanhenemiselta ja syöviltä. ?Tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta, mutta mitä pitempiä telomeerit ovat, sitä hitaammin solut vanhenevat ja sitä paremmin ne kestävät säteilyä ja myrkkyjä. Mappes pohtii. Hätkähdyttävä tieto on myös se, että säteily on pienentänyt lintujen ja myyrien aivoja. Näiden eläinten selviämistä ja. Pölyttäjien vähyys heijastuu kasvillisuuden menestymiseen. Ehkä uraauurtavin Mappeksen löytö on se, että korkean säteilyn alueella myyrien telomeerit ovat tavallista pidempiä. Linnuista ovat löytäneet paljon epämuodostumia ja kasvaimia. Lintujen siittiöiden epämuodostuneisuus lisääntyy säteilyarvojen noustessa. Noin kaksi mikrosievertiä tunnissa näyttää vähentävän lisääntyvien metsämyyränaaraiden määrän puoleen. Suomessa tavallinen taustasäteily vaihtelee 0,05:n ja 0,3:n välillä. Voimakkaimmin säteilevät kuumat alueet on merkitty kartoille, ja niillä ollessaan tutkijoiden on käytettävä suojapukua. ?Mielenkiintoista on juuri se, että siellä voi löytää hyvin suuria eroja säteilyssä ja verrata vaikutuksia tutkimuksessa?, Mappes sanoo. Mappes tuli Tshernobyliin tutkimaan pikkunisäkkäitä yhdysvaltalaisen professori Timothy Mousseaun ja PariiVaaralliselle alueelle meneminen ilman lupaa on rangaistuksen uhalla kielletty. 14 Suomen luonto 13/2013 sissa työskentelevän professori Anders Møllerin pyynnöstä. Heidän ryhmänsä ovat tutkineet yli kahdenkymmenen vuoden ajan muun muassa alueen lintuja ja hyönteisiä. Voisiko tämä merkitä sitä, että pitemmät telomeerit auttaisivat eläimiä selviytymään säteilevillä alueilla?. Kymmenen mikrosievertiä tunnissa riittää hävittämään kaikki myyrät. Tulokset sai Jyväskylän yliopiston evoluutioekologian professori Tapio Mappes tutkimusmatkallaan keväällä 2011. Hän liikkui suljetulla alueella 1?30 kilometrin päässä voimalasta, missä säteilyä on 0,1?200 mikrosievertiä tunnissa
Heidän joukkoonsa on liittynyt Tapio Mappes, joka palaa Tshernobyliin jatkamaan tutkimustaan tulevana kesänä. Siellä pystyttäisiin selvittämään alhaisen säteilyn pitkäaikaisia vaikutuksia. Maailmalla liikkuu ylimalkaisia tarinoita siitä, miten luonto on vallannut Tshernobylin alueen ja siitä on muodostunut villieläinten paratiisi. Onnettomuuden jäljiltä noin 3000 neliökilometrin alue on suljettu ?säteilylaboratorio?. puh 020 690 505 asiakaspalvelu@lappeenrannanenergia.fi lappeenrannanenergia.fi 13/2013 Suomen luonto 1303 LprEnergia 90x133 SuomenLuonto Metsavoima v9.indd 1 15 13.3.2013 15.48. Hän käy myös Japanin Fukushimassa, mistä samat tutkijat hankkivat vertailuaineistoa säteilyonnettomuuden seurauksista. Ritva Kupari Ajattele ympäristöä Vaihda metsäVoimaaN tee arkipäivän ympäristöteko. Valitse sähköksesi ympäristöystävällinen metsävoima. Simolantie 18, 53600 Lappeenranta . Ne eivät kuitenkaan perustu järjestelmälliseen havainnointiin tai tutkimuksiin. ?Miksei kansainvälinen yhteisö, esimerkiksi YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ole perustanut alueelle tutkimusasemaa?. Linnut ja pikkunisäkkäät eivät kuitenkaan tiedä saaneensa säteilyä.? Säteilyn vaikutuksia luontoon on tutkittu hämmästyttävän vähän. Tshernobylin alueella on 3000 neliökilometrin ?säteilylaboratorio?. Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. Tutkija Zbyszek Boratynski valmistautuu etsimään myyriä alueelta, missä säteilytaso on yhä korkea, 100 mikrosievertiä tunnissa. Lisätietoja: osmocolor.com oppimiskykyä pitäisi tutkia tarkemmin, mutta tämänsuuntaisia tuloksia on saatu lapsista: Ruotsissa ja Norjassa säteily heikensi Tshernobylin laskeuman aikaan herkimmässä sikiövaiheessa olleiden lasten älykkyysosamäärää ja koulumenestystä. ?Ihmisillä tämän on arveltu johtuvan stressistä, varsinkin Tshernobylin alueella, koska he tietävät saaneensa säteilyä ja se on vaikuttanut äidin stressihormonin kautta lapseen. Mappes ihmettelee ja epäilee, että ongelma halutaankin unohtaa. Nyt tutkimus on edennyt pääosin Møllerin ja Mousseaun kiinnostuksen varassa
Muut neljä ovat punakekomuurahainen, kaljukekomuurahainen, pohjankekomuurahainen ja niittykekomuurahainen. Tupsukekomuurahaiset perustavat uudet pesänsä metsän laitaan tai aukkopaikalle, jonka ei tarvitse olla suuri . Kun keko kasvaa isoksi, se tulee toimeen varjoisassakin metsässä, koska pesämateriaalin kompostoituminen ja suuri työläismäärä saavat aikaan riittävästi lämpöä. TUPSUKEKOMUURAHAINEN elää yleensä useiden kekojen liittokunnissa, joiden suurissa keoissa voi olla yli viisisataa munivaa kuningatarta. kaatuneen ison puun synnyttämä aukko riittää. Niiden keot jäävät pienemmiksi. Kekomuurahaisten merkitys metsässä on iso. Luonnonmetsässä kuolleet puut varmistavat uusien taimien menestymisen lisäksi uusien kekomuurahaispesien synnyn. Nuori keko tarvitsee aurinkoa pysyäkseen riittävän lämpimänä jälkeläistuotannon onnistumiselle. Osa kekomuurahaislajeista elää yhden keon yhteiskunnissa, joissa on yleensä vain yksi lisääntyvä kuningatar. Ne saalistavat valta- Kevään herättämä tuspsukekomuurahaistiedustelija lähikoivussa. 16 Suomen luonto 13/2013. Suuret pesät voivat olla halkaisijaltaan yli kolmimetrisiä ja korkeudeltaan yli kaksimetrisiä, ja niissä voi hääriä miljoona työläistä. Isoimmat keot löytyvät yleensä metsien hämyisistä sisäosista. Kuukauden laji: Tupsukekomuurahainen Kevätauringon palvojat Kevätauringon sulattamissa ensimmäisissä pälvipaikoissa käy melkoinen kuhina, jos pälven keskellä on kekomuurahaisten pesä. S teksti Jouni Sorvari / Kuva Tarja Eskelinen uomessa kekomuurahaislajeja on viisi, joista yleisin on tupsukekomuurahainen
Työläiset ja kuningattaret ovat punamustia, koiraat mustia. LISÄÄNTYMINEN: Tupsukekomuurahaisilla esiintyy siivellisiä kuningattaria ja koiraita touko?kesäkuussa. Yleensä se palaa parittelun jälkeen omaan yhteiskuntaansa. n YHTEISKUNNAN PERUSTAMINEN: Tupsukekomuurahaiskuningatar ei kykene perustamaan pesää itsenäisesti. vedeneristys on syytä saada kuntoon ennen kesän sateita! KEVÄTAURINGON lämpö auttaa kekomuurahaisia muokkaamaan kehoonsa edellisenä syksynä varastoituneen rasvan energiaksi, jonka avulla keväiset toimet voidaan aloittaa jo ennen kuin ravintoa on maastosta saatavilla. Myös hyönteiset ja muut selkärangattomat muodostavat merkittävän osan ravinnosta. Sokeri toimii aikuisten työläisten energian lähteenä, kun ne keräävät proteiinipitoista ruokaa kasvaville muurahaistoukille. ELINYMPÄRISTÖ: Laji on yleinen havumetsissä ja sekametsissä. Rasvan hajoamisella on merkityksensä myös keon keväisessä lämpiämisessä. Kuningattaret ja koiraat parittelevat yleensä kasvien lehdillä ja varsilla isojen kekojen lähettyvillä, sillä kuningattaret ovat huonoja lentämään. via määriä hyönteisiä ja muita niveljalkaisia, mutta samaan aikaan niiden pesissä asustaa suuri joukko kekoelämään erikoistuneita tai sopeutuneita selkärangattomia kuten kovakuoriaisia, punkkeja ja jopa lieroja. KEkomuurahaiset lypsävät kirvojen makeita ulosteita ja suojelevat samalla karjaansa niin tehokkaasti, että kirvalaitumia ylläpitävien puiden kasvu voi hidastua. Kun eteläsuomalainen tupsukekomuurahainen jo huhtikuussa kylpee auringon valossa, niiden lappilaisten lajitovereiden keot ovat vielä paksun lumivaipan alla. Lisäksi kekomuurahaiset saalistavat lehvästöä syöviä hyönteisiä, minkä ansiosta tuholaisista johtuva kasvutappio vähenee. Toisaalta kirvojen uloste päätyy keon lähelle muurahaisten ulosteena, joka lannoittaa lähipuita. Keväällä kekomuurahaisilla on usein ensimmäisenä työnä pesän korjaus palokärjen talvisen saalistusretken jäljiltä . Tupsukekomuurahainen Formica aquilonia TUNTOMERKIT: Työläiset ovat 4?8,5 millin pituisia. Kekomuurahaisilla on siis hyvä syy tervehtiä kevätaurinkoa. aikuisena vain pari viikkoa. Kuningattarien elinikä on noin viisi vuotta. LEVINNEISYYS: Tupsukekomuurahaisia on aivan pohjoisinta Suomea myöten . Kuningattaret ja koiraat ovat suurempia, noin 8?10 milliä. Toisinaan se soluttautuu vieraaseen oman tai jonkin muun lajin yhteiskuntaan. RAVINTO: Suurin osa ravinnosta koostuu kirvojen sokeripitoisista ulosteista. Metsänomistajalle muurahaisten vaikutus puun kuutiomäärään saattaa olla hyvinkin suotuisa. Vaikka kekomuurahaiset vaikuttavat suursyömäreiltä, ne itsekin voivat päätyä esimerkiksi petohyönteisten, hämähäkkien ja karhujen ruuaksi. Se viihtyy erityisesti suurissa metsäkuvioissa, mutta tulee usein toimeen myös pienemmissä metsän jäänteissä. ELINIKÄ: Työläinen elää pari vuotta, koiras pari kuukautta . missä vain kasvaa havupuita. Tupsukeko muurahaisia tavataan koko Suomessa. Kirjoittaja työskentelee tutkijana Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteen laitoksella. 13/2013 Suomen luonto 17
Sitruunaperhoskoiras kangasvuokolla. Talvehtimisen aikana kovasti huvenneet ravintovarat kaipaavat täydennystä. 18 Suomen luonto 13/2013
Mistä sitruunaperhoset tulevat? Teksti ja kuvat Mikko Pöllänen Simpeleläinen Mikko Pöllänen seurasi sitruunaperhosen elämää heräämisestä uuteen horrokseen. 13/2013 Suomen luonto 19
Yli puolen vuoden horros on pian ohi. Metsästä pellon reunaan ei ole pitkä matka. Sitruunaperhoskoiras on juuri tullut näkyviin lumen alta. Siinä on hyvä lämmitellä ja haistella kevätilmaa. 20 Suomen luonto 13/2013 Huhtikuun loppupuolella avautuvista pajunkukista riittää makeaa mettä moneksi päiväksi.
Kun naaras hyväksyy kosijan, uusi sukupolvi saa alkunsa. Sitruunaperhonen kömpii keväällä esiin lumen alta. 13/2013 Suomen luonto 21. Yli puolen vuoden horros on ohi. Perhonen lennähtää kankein siivin lähellä olevan pellon reunaan, missä on hyvä lämmitellä ja haistella kevätilmaa. Heti kun koiras (alempana) huomaa naaraan, se aloittaa kosiskelevan lentonäytöksensä. Kun naaras hyväksyy kosijan, seuraa parittelu ja uusi sukupolvi saa alkunsa. H uhtikuun alkupuolella Aurinko lämmittää jo mukavasti. Ensimmäiset pajunkukat ovat kuitenkin jo auenneet, ja pian koiras löytää pensaan, josta riittää makeaa mettä moneksi päiväksi. Talvehtimisen aikana kovasti huvenneet ravintovarat saavat täydennystä. Sitruunaperhosnaaraat lähtevät liikkeelle koiraita myöhemmin, ja joukoittain niitä on maisemassa vasta toukokuun alussa. Heti kun koiras huomaa naaraan, se aloittaa lentonäytöksen. Lumi sulaa ja paljastaa metsässä talvehtineen sitruunaperhoskoiraan. Kukkien tuoksua ei tunnu vielä
juuri sopivasti, sillä paatsaman lehdetkin ovat vasta auenneet. Pian aikuisten sitruunaperhosten määrät alkavat pienentyä, ja juhannuksen jälkeen lennossa näkee vain muutamia repaleisia yksilöitä. Verotus on ankaraa. heinäkuuta. Nyt sitruunaperhosten uusi sukupolvi on toukkien varassa. Osa kasvaa paatsamanlehtiä syöden täyteen mittaansa, kiinnittyy kutomallaan langalla ravintokasvinsa oksaan ja koteloituu. Monivaiheinen muodonmuutos toukasta aikuiseksi perhoseksi vie kolme viikkoa. Juhannuksen jälkeen liikkeellä näkee enää muutamia repaleisia yksilöitä. 22 Suomen luonto 13/2013 Kotelovaihe kestää kolme viikkoa; tämä aikuinen ryömii ulos 29. Muninta kestää monta päivää. Kuun lopulla ensimmäiset toukat kuoriutuvat . Pahimman nälän tyydytettyään se pyrähtää muutaman kilometrin vaellukselle ja jää soistuneen lammen rannalle komeasti kukkivien vaiveroiden sekaan. Toukokuun puolivälissä naaras on valmis elämänsä tärkeimpään tehtävään. heinäkuuta klo 7.49. Linnut, muurahaiset ja loispistiäiset käyvät hanakasti pulleiden toukkien kimppuun, mutta aina jotkin selviävät. Se seuraa lampeen laskevaa puroa metsän sisään ja kiinnittää munansa paatsaman oksiin lähelle lehtisilmuja huolellisesti yhden kerrallaan. Uusi sukupolvi syntyy.. Viime kesänä näin viimeisen talvehtineen sitruunaperhosen 4. Toukokuun puolivälissä naaras etsiytyy paatsamalle munimaan. Munat kiinnitetään yksitellen oksiin. Toukat syövät ainoastaan paatsaman lehtiä. Toukokuun puolivälissä naaras seuraa lampeen laskevaa puroa metsän sisään ja munii Parittelun jälkeen naaraankin pitkä paasto päättyy, ja se ruokailee leskenlehdillä pari päivää
Joillakin perhostoukilla on onni myötä, ja ne kasvavat paatsamanlehtiä syöden täyteen mittaansa. Toukat kiinnittyvät kutomallaan langalla ravintokasvinsa oksaan ja koteloituvat. 13/2013 Suomen luonto 23
Lahti 0400 723 897 . n Mikko Pöllänen on luontokuvaaja ja Metsän tarina -elokuvan toinen kuvaaja. Osta omaksi pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Hirsitalot, loma-asunnot ja saunat aitoa pohjoisen puuta Uusimaa, Helsinki 044 778 9264, 040 5866 456, 044 778 9245 . Toisiinsa sukupuolet eivät kiinnitä juurikaan huomiota, sillä tärkeintä on keskittyä hankkimaan vararavintoa tulevaa syksyä ja pitkää talvea varten. Syksyn tullen sitruunaperhoset viettävät yhä pitempiä aikoja puiden lehtien alla sateelta suojassa. Lappeenranta 0400 649 875 . Kotka, Kouvola 045 639 7024 Turku 0400 865 900 . Vaasa, Kokkola 0500 159 345 . Tampere 0400 444 119 . Heinä?elokuun vaihteessa sitruunaperhosia on jälleen paljon, kun uusi sukupolvi kuoriutuu. Perhoset käyvät ahkerasti monenlaisilla kukilla ja parhailla paikoilla on oikein tungosta. Rovaniemi 040 525 0938. Löytäessään sopivan heinätuppaan se valitsee huolellisesti korren, johon asettua. Lumisateet saapuvat sopivasti ennen kovia pakkasia. Kuopio, Iisalmi 045 138 4563 Etelä-Pohjanmaa 0400 688 962 . Pori 0400 853 490 . Oulu, Kemi 040 551 7135 Kuusamo/tehdas 044 778 9210 . Valkean vaipan suojassa perhonen vaipuu syvään horrokseen. Perhoset käyvät ahkerasti monenlaisilla kukilla. Heinä?elokuun vaihteessa sitruunaperhosten määrät ovat taas huipussaan. Joensuu 044 778 9268 . Keski-Pohjanmaa, Kajaani 040 960 4811 . Jyväskylä 0400 849 969 . Useimmat ovat saaneet kerättyä riittävästi ravintoa talvea varten, joten liikkeelle ei ole mitään syytä lähteä. Syyskuussa yksinäinen sitruunaperhonen ruokailee apilankukassa, nousee hetken kuluttua lentoon ja suunnistaa läheiseen metsään. Mikkeli 0400 555 202
Ilman eläintaloutta kasvinviljely vaatii fossiilisia polttoaineita. Jos jokin on tavallista, se voi yhtä hyvin olla väärin kuin oikeinkin. R telmä on niin tekninen, tehokas ja hygieeninen. Ei haluttu kuulla, että ?liha on hyvää?, ?ihminen on kaikkiruokainen. Syntyy monokulttuureja, pellot köyhtyvät. Normista poikkeaminen vaatii moraalista kanttia. Tuskin kukaan niin tietämätön on. Arvelen, että lihateollisuutta kannattelee paljon pahempi kuvitelma. Kone reistailee. Se on ikään kuin perusteltu jo. Yhtäläisyysmerkkien näkeminen normaaliuden ja hyvyyden välillä on kuitenkin virhe. Niitä on vaikea myöntää. On selvää, että kuka tahansa kasvissyöjä pystyy milloin vain perustelemaan valintansa eettisesti, koska päätös on useimmiten ajattelun tulos. Pitää odottaa. Lihansyöntiään taas ei kukaan joudu perustelemaan, koska se on normaalia. Kaikkea on mietitty. Paitsi siis moraalia, mutta juuri sen puutteenhan tekninen hienous peittää. Alkuvuonna Euroopassa vellonut hevosenlihaskandaali rapisti luottamusta lihateollisuuteen, mutta ei siksi, että julki olisi tullut jotakin täysin moraalitonta. Hän iloitsi koeputkilihasta, joka kuulemma on pian siirtymässä laboratorioista marketteihin. Lihansyönti on eettistä kohta, ei ihan vielä. Kilpailun odotettu mutta hämmentävä tulos oli, ettei nykylihansyönnillä ole moraalista pohjaa. L ihansyöjiä moititaan siitä, että he luulevat kotieläinten elävän siten kuin pikkulasten kuvakirjoissa tai tv-mainoksissa. Eivät kai niin monet ihmiset voisi jatkuvasti toimia väärin? Kirjoituskilpailun tehtävänanto oli, jos ilmaus sallitaan, pirullisen vilpitön. Ja eläinteollisuuden tapauksessa on pian odotettu riittävän pitkään. tai että ?lihaa on aina syöty?. Kysyttiin ainoastaan: miksi on oikein syödä eläimiä? Oikeinhan sen täytyy olla. Niinpä olisi väärin luopua eläintenpidosta. Kirjoittajat tiesivät hyvin, ettei nykylihansyönnillä ole mitään tekemistä ekologian kanssa. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Nylén Lihateollisuuden lopunajat konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo aati valitsi tuhansien joukosta kuusi finalistia. Millaisia kirjoitukset olivat? Outoa kyllä, kaikissa puolusteltiin jotakin muuta lihansyöntiä kuin sitä, jota länsimaiset kuluttajat nykyään päivästä toiseen harjoittavat. Jonakin päivänä se tekee lopullisen tenän. Tekninen edistys ei koskaan ratkaise moraalisia ongelmia. Se päinvastoin, useinkin, tuottaa niitä. Ne vain eivät heti näy. Muutamassa, myös voittaneessa, tekstissä puhuttiin maanviljelyn ja kotieläinten pidon ekologisesta erottamattomuudesta. Valvonta toimii, varsinkin ?meillä Suomessa?. Lukijoita pyydettiin kertomaan enintään 600 sanalla, mitkä ovat lihansyönnin eettiset perustelut. Siellä täällä kummitteleva hevosenliha vaikutti pikemminkin kuin tietokonevirus. Järjestelmässä on jotakin mätää. Kenties ihmiset luottavat lihateollisuuteen juuri siksi, että järjes13/2013 Suomen luonto 25. V uosi sitten keväällä The New York Times julkisti kirjoituskilpailun. Heidän perustelunsa olivat perusteluja ennen tai jälkeen lihateollisuuden, eivät nyt. Finalistijoukon kummajainen oli eläinoikeusjärjestö PETAn perustaja Ingrid Newkirk
Se tuleekin pian, sillä joutsenet eivät päästä hanhia pesilleen.. Kohtaamisia Laulujoutsenpari laskeutuu yön hämärtyessä hanhilammelle. Koiras häätää merihanhet niiden reviiriltä kerta toisensa jälkeen. Reviirin valtaus Arto Raappana todisti Hailuodossa, kun laulujoutsen valtasi merihanhen pesän ja korppi ja ruskosuohaukkakin osallistuivat tapahtumiin. K teksti ja KUvat arto raappana evätilta hämärtyy yöksi laulujoutsenparin laskeutuessa merenrantalammelle. Nyt pakenija saa tehdä kaikkensa pysyäkseen vahvan nokan ulottumattomissa. Lopulta korppi pelastautuu tiheän metsän suojaan odottamaan uutta tilaisuutta. Yksi hanhista huomaa korpin ja kiihdyttää vauhtia voimakkain siiveniskuin. Se syöksähtää yhdelle vartioimattomista merihanhen pesistä, nappaa suuren munan nokkaansa ja lähtee lentämään takaisin tulosuuntaansa. Aamulla ne alkavat etsiä pesimäpaikkaa. Kohta se palaa hakemaan toista munaa. 26 Suomen luonto 13/2013 Hanhet palaavat takaisin pesille, kun korppi ilmestyy ruovikosta muna nokassaan. Munarosvo yrittää viuhtoa karkuun kohti metsäsaareketta, mutta hanhi saa iskettyä sitä nokallaan. Korppi päästää korahduksen ja joutuu pudottamaan saaliinsa. Toinen linnuista kahlaa vaivalloisesti kaislikkoon ja ajaa kolme hautovaa merihanhea pesiltään. Samassa korppi huomaa tilaisuutensa tulleen
Toinen joutsenista nukkuu vallatulla pesällään. Kohta se ryömii matalana pesään ja alkaa nokallaan kuopia jäljelle jääneiden munien päältä joutsenen kasaamaa ruokomassaa. Puoli tuntia ruokailtuaan joutsen lähtee lipumaan kohti pesäänsä. Joutsenkoiras häätää hanhet lentoon ja saattaa ne kauas merelle. Samassa haukka pudottautuu munavarkaan taakse. Kerran toisensa jälkeen hanhet palaavat menetetylle reviirilleen. Iltapäivällä joutsen lähtee pesältä ruokailemaan. Tällöin toinen hanhista ui vaivihkaa ruovikkoon pesän taakse. Hautomaan asettunut hanhi ryömii ruovikon suojaan palaavan joutsenen sitä huomaamatta. Tapahtumarikas päivä Hailuodossa hämärtyy yöksi. n Merihanhet joutuivat jättämään pesäpaikkansa vahvemmille laulujoutsenille. Nykyisin Pellossa asuva Arto Raappana on kuvannut luontoa jo 35 vuotta. 13/2013 Suomen luonto 27. Korppi huitaisee nokalla haukan suuntaan, nappaa saaliin nokkaansa ja lähtee lentämään. Haukka jää pesälle ja yrittää saada munat rikki hyppimällä niiden päällä. Merihanhet lentävät pesän ympärillä välillä laskeutuen sen edustalle kaakattamaan vastalauseensa. Merihanhet nuokkuvat vedessä entisen pesänsä edustalla. Korppi saa kuitenkin kuljetettua saaliinsa metsän suojaan. Laulujoutsennaaras kunnostaa merihanhilta valtaamaansa pesää. On toukokuun alku, joten merihanhilla on vielä aikaa aloittaa pesänrakennus turvallisempaan paikkaan. Öisen lammen hiljaisuutta rikkoo kaulushaikaran rytmikäs soidinpuhallus. Kuoret pitävät pintansa, joten lintu lehahtaa pakenevan korpin perään. Koiras pitää vahtia. Korppi pakenee merihanhea ja sen vahvaa nokkaa. Korppi nappaa merihanhen munan ja saa ruskosuohaukan peräänsä. Ruskosuohaukka liitää pitkin ruovikon laitaa. Se huomaa hanhen pesällä touhuavan korpin, joka koettaa hätäisesti saada pitävän otteen munasta
Kevään edetessä emä johdattelee kuuttinsa yhä pitemmille sukelluksille, rannoille parveutuvien ahventen perään. Savonlinnan Ahvensalmen kylässä asuva Terho Laitinen on työskennellyt saimaannorppatutkimuksen apuna jo 20 vuotta. Norpan 28 Suomen luonto 13/2013 jäljillä. Se odottelee emoaan, joka tulee imettämään kerran päivässä. mervi kunnasranta Kuutti nukkuu jääpanteen alla
Terho Laitinen kääntää antennin saaren suuntaan. Seurantanorppa Niko käy kääntymässä hengitysavannolla ja jatkaa pitkiä talvisukelluksiaan. Ennen norpan paikantamista kävimme kokemassa madekatiskat. ?Pötypuhetta, ettei katiskoilla sua.? Mies sylttyää jäätä tuuralla. ?Muutamalla nielultaan vahvalla, norpalle turvallisella katiskalla ja eri syvyyksiltä kokeilemalla oon suanu madetta ja ahventa myyntiin asti.? Kalastaja tutkijoiden apuna Viime keväänä Laitinen oli mukana Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmän kanssa pyydystämässä lähetinseurantaan kahdeksan aikuista norppaa ja kaksi kuuttia. Osalle aikuisista norpista ja molemmille kuuteille liimattiin selkäkarvoihin lähetin, joka määrittää gps-satelliittipaikannuksella sijainti- ja sukellustiedot ja lähettää ne matkapuhelinverkon kautta tutkijoille Joensuuhun. 13/2013 Suomen luonto 29. Hirmuinen määrä on tästä ihan pieneltä särkältä suatu, eikä kalantulo oo yhtään hiipunu?, hän puhisee. P teksti Juha Taskinen ienen odotuksen jälkeen lähettimen signaali kuuluu. Laitinen on osa-aikakalastaja ja talven madesaalis on ollut hyvä. ?Tältä matalikolta on koko kyläkunta kalastanut vuosikymmenet kutumadetta
Järvipäiviä miehelle siunaantuukin hurjasti; helmikuun loppuun mennessä hän oli ollut pois jäiltä vain yhden päivän. ?Tää lähetinhomma on ainut mahollisuus selvittee, miten norppa ellää ja liikkuu.? Lähettimet ovatkin antaneet korvaamatonta tietoa norppien elämästä. Niiden avulla ovat selvinneet niin kuuttien liikkumiset kuin aikuisten norppien elinpiiritkin ja sitä kautta lainsäätäjille kalanpyydysrajoitusalueiden laajuuden tarve. Laitisen mukaan joka vuosi löytyy jotain uutta norppien elossa. Esimerkiksi viime kesänä seurantakuutti Ustin tykö oli uinut niin ikään seurannassa ollut kuutti Linda, jota toisena vuotena kutsutaan iän mukaan natiksi. Nuoret hylkeet hakivat seuraa toiLaitinen ohjaa sistaan, kalastivat vierekkäin, puljäälle eksyneen jailivat yhtenä myttynä rantakivien Kaapo-norpan välissä ja lepäsivät samalla kivellä. uuteen avantoon. 30 Suomen luonto 13/2013 Sulevi-norppa tuli tutkijoillekin tutuksi. ?Verkot ovat aina riski? Avannolla herää kysymys, miten kalastus ja norppa sopivat samoille apajille. Jotkut osakaskunnat ovat kuulemma käyttäneet verkkorajoituksista saatuja norpan suojelurahoja oikeustoimissa yrittäessään kammeta troolikalastajat pois vesiltään. Apukinokset kelpaavat norpille Siirrymme katiskoilta muutaman kilometrin matkan kohti saaria, joilla Laitinen oli edellisenä päivänä paikantanut Niko-norpan. Mutta pe-. ?Verkot ovat aina riski?, mies tuumaa kopistellessaan mateita jäälle. Laitisella on nytkin jään alla verkkoja kuhia pyytämässä, ja kolmella nostoavannolla norppa on käynyt tökkäämässä hengitysreiän. ?Joka kerta verkkoja kokiessa syvämmestä vihlasoo ajatus, että norppa olisi kuollut verkkooni.? ?Tämän kanssa olen kuitennii yrittäny ellee, sillä talviverkkokalastus on miule tarpeellinen lisätienesti.? Laitisen mukaan on mahtava homma, kun Saimaalla kehitellään myös norppaturvallisia rysiä, joissa on norpan sisään menon estävä nieluristikko. ?Sellainen on minunkii haaveena, kun sillä suapi kaiken sortin kaloja, myös kuhia sekä muikkuja.? Nyt on kehitetty myös sellaisia rysiä, joilla voi kalastaa jään alta norppia vaarantamatta. ?Kun noille uusille pyyvyksille suahaan kohta norppavesille luvat, niin se vähentää varmasti verkkokalastuspainetta.? Ammattikalastus ei Saimaalla kaadu norppien suojeluun; enemmänkin on esteenä osakaskuntien eli luvanantajien nihkeys. ?Jos kippaisin norppaturvallisesta rysästä viiskymmentä killoo kuhia venneen pohjalle ja joku olisi näkemässä, en ehken enää seuraavana vuotena lupia saisi.? Kateus on lujassa, vaikka kalaa riittää ihmisille ja norpille. kuvat juha taskinen Terho Laitinen suuntii tuiskussa lähetinnorpan signaalia yhdessä väitöskirjatyöntekijä Miina Auttilan kanssa. Talvella Terho Laitinen suuntii norppia. Keväällä hän laskee niitä ja ottaa kiinni tutkittavaksi. Laitisella oli itsellään seurattavanaan Helena Joutenvedellä ja Niko Haukivedellä, kaksi aikuista norppaa, jotka hän kävi paikantamassa lähes joka päivä. Hän alkoi jo kuusivuotiaana liikkua järvellä isänsä kanssa. Monet muikkutroolin vetäjät ovat Laitisen mukaan vähän väliä raastuvassa peräämässä oikeuksiaan harjoittaa ammattiaan. Virtaisat salmet ovat jo täynnä sulapaikkoja ja vain saariston tunteva sinne uskaltautuu. Laitiselle kulkureitit ovat lapsuudesta asti tuttuja
Saimaan pinta kuitenkin putosi jälleen erityistoimista huolimatta, ja yksi pesänromahdukseen menehtynyt kuutti tuli ilmi maaliskuussa. Antti Halkka Savonlinna julistautui maaliskuussa norpan kotikaupungiksi. Sukelluskyvyn mahdollistavat iso verimäärä (yli 10 litraa) ja veren suuri hapensidontakyky. Siksikin kalanpyydyksiin menehtymistä tulee edelleen rajoittaa nykyisestä, kun saimaannorppa halutaan säilyttää. Uusinta norppatietoa: Vuonna 2013 on tähän asti kuollut kalaverkkoon kolme norppaa eli noin prosentti kannasta. Savonlinna julistautui norpan kotikaupungiksi maaliskuun alussa. Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) Pituus: 130?140 senttiä. Paino: 40?120 kiloa. Kantoaika: 11 kuukautta. Paino syntyessä: vajaat viisi kiloa. Ravinto: pikkukalat, etenkin ahven, kiiski ja muikku. Määrä maailmassa: noin 310 yksilöä. Levinneisyys maailmassa: Elää vain Saimaassa. Metsähallituksen norppatutkija Tero Sipilän mukaan kuutteja lienee syntynyt tänä vuonna noin 60 ja talvi on ollut norpalle ilmastoltaan hyvä. Pesät eivät näy ulospäin, vaan paljastuvat katon romahtaessa keväällä. Uhanalaisuus: Saimaannorppaa voi pitää maailman uhanalaisimpana hylkeenä. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli sen 2009 äärimmäisen uhanalaiseksi samoin kuin havaijinhylkeen, jota vähälukuisempi saimaannorppa kuitenkin on. Saimaannorppa ei ole laji, vaan yksi norpan viidestä alalajista. Talveksi saimaannorppa raapii sukelluksissa kynsillään jäähän hengitysavantojen verkoston. Ilmastonmuutos hankaloittaa tällä vuosisadalla asteittain norpan pesimistä. Nousee maalle vain pikkukiville tai rannalle. Vastaavia alalajeja ovat laatokannorppa ja itämerennorppa. Sen turvin se elää viiden kuukauden jäätalven. Pesä: Norppa tekee pesänsä rantakinokseen kaivamalla tekemästään avannosta ylöspäin. Katto jää ehyeksi. Poikaspesä on tavallista pesää suurempi ja kuutti kaivaa siihen sivukäytäviä. Nekin ovat uhanalaisia. Uhkatekijät: Saimaannorpan tärkein kuolinsyy on yhä verkkoon hukkuminen. Häirintäkin voi autioittaa norpan pesimäpaikan. Loppukeväällä ja alkukesällä norpat vaihtavat karvaansa ja makaavat silloin jäällä tai maalla. Tällöin on paras mahdollisuus norpan näkemiseen. Myöhemmin kesällä norpat ovat maalla lähinnä yön sydänhetkinä: päivällä ne kalastavat. Savonlinnan vesillä elääkin puolet kaikista norpista. Kaupunkilaiset citynorppaa seuraamassa 15.4.2012. 13/2013 Suomen luonto 31. Norppa pysyy vedessä lämpimänä usean sentin paksuisen rasvakerroksen ansiosta. Nuori urosnorppa on löytänyt rauhallisen lepoluodon Yövedellä, rakennettujen rantojen puristuksessa. Vuodenkierto: Kuutit syntyvät helmikuussa. Emä imettää pari kuukautta eli hylkeeksi pitkään, sillä esimerkiksi harmaahylje imettää vain reilut pari viikkoa. Parittelee imetyksen alkupuolella muutama viikko kuutin syntymästä. Kanta on tiheimmillään järven keskiosien selillä Savonlinnan eteläpuolella Pihlajavedellä ja pohjoispuolella Haukivedellä. Elintavat: Viettää suurimman osan elämästään sukelluksissa. Yleensä sukellus kestää muutaman minuutin, joskus yli 15 minuuttia. Joensuun lähistön Pyhäselän norppien vähenemiseen yksi syy on saattanut olla vilkas moottoriliikenne. Suojelu: Saimaan säännöstelyä muutettiin 1991 niin, etteivät pesät romahda enää jatkuvasti hylkeiden niskaan, joskin vielä 1996 menehtyi 40 prosenttia kuuteista. Vakavaksi uhkaksi jäi verkkokalastus, jota on vähitellen saatu rajoitettua tärkeimmillä norppa-alueilla huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun
kuvat juha taskjnen Jäätä rakastavat norpat vilvoittelevat viimeisillä jäälautoilla Saimaan salaisissa sopukoissa. Itä-Suomen yliopiston apukinostutkimuksissa on selvinnyt, että norpat ottavat ihmisen kasaamat kinokset mielellään omikseen. tollisilla jäillä ei aina paikallistuntemuskaan auta. Hänen mukaansa Helena ja Niko viipyivät sukelluksissa talviaikaan 7?14 minuutin jaksoja ja usein ne kävivät vain kääntymässä hengitysavannolla. Kenttämies on hyvillään, kun tänä talvena lunta oli satanut reilusti ja sopivia pesäkinoksia oli mojovasti tarjolla. Laitinen virittää antennin, laittaa kuulokkeen korvaan ja käynnistää vastaanottimen. maaliskuuta. Saimaannorppa ja pyytäjät vuonna 1934 Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kuvassa. 1956 Suojelulle tärkeä Linnansaaren kansallispuisto perustetaan.. Laitinenkin on upottanut työssään moottorikelkkansa kahdesti ja vain pelastautumispuvun ansiosta jäänyt henkiin. ?Tässä, näihen suarien välistä Niko on löytynyt?, hän kertoo. Määräksi on arvioitu 6000. 32 Suomen luonto 13/2013 1798 Michael Ticcanderin väitöskirjassa mainitaan Saimaassa elävä hylje. 1899 Oscar Norqvist määrittelee saimaan- hylkeen alalajiksi lähinnä kallon muotojen perusteella. 1900 Norppia elää Saimaassa noin tuhat. 1947 Viimeinen vuosi, jona saimaannorpasta maksettiin tapporahaa. 1955 saimaannorppa rauhoitettiin 4. Lumen paljous antaa toiveita eläväisestä kuuttikeväästä. Saimaannorppa alkaa kehittyä norpan alalajiksi. Onhan Itä-Suomen yliopiston tekemä apukinostutkimus selvittänyt, että norppa pesii mielellään myös ihmisen kasaamissa kinoksissa. Laitinen oli suuntinut edellisellä viikolla Helena-norpan Saimaannorpan vuodet 9000 vuotta sitten. Saimaannorppa jää eristyksiin Muinais-Saimaan ja Muinais-Päijänteen kuroutuessa erilleen Itämerestä. ?Kesällä se ei tullut koskaan tänne asti, mutta on nyt luurannut samalla selkävedellä viikkoja. Miula on eppäilys, että uros on tullut vahtimaan tänne morsiantaan.? Nousemme saaren korkeimmalle kohdalle
Laitisenkin oli etsittävä uutta työtä. Aluksi hän oli huoltotöissä Linnansaaren kansallispuistossa, mutta otti myöhemmin yhteyttä Joensuun yliopiston tutkijaan Mervi Kunnasrantaan. ?Vuonna 1996 piäsin Pihlajavedellä tutkimuspyyntiin ja verkonlaskuhommiin ja Väinö ja Suvi saivat lähettimen. Piäsin pätkä kerrallaan mieleisiin töihin ja kohta myös Metsähallituksen järjestämiin norppien pesälaskentoihin ja verkkokalastusrajoitusalueiden valvontaan.? Sittemmin hän on ollut myös pesälaskennoissa Laatokalla sekä apuna Pärnunlahdella Virossa ja Perämerellä. 1960-luku. Lähettimen signaalia odotellessa puheet kiertyvät vuoteen 1990, jolloin Laitinen vielä troolasi muikkua Saimaalla. ?Tuolloin muikku hävisi kokonaan ja kalaporukan oli pakko myydä kolskeet pois.. mutta töitä jatkettiin vaikka joskus sielläkin moottorikelkka piti naarata ylös syvyyksistä. hyljetyöryhmä perustetaan. 1981 Saimaannorppa Suomen Luonnon kannessa. kolmesta kinoksesta. Norppatutkimus alkaa muun muassa Ilkka Koiviston aloitteesta. 1966 Norppien määräksi arvioidaan 200?250. 1974 Saimaannorpasta tulee Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin Erik Bruunin piirtämänä. 1979? 1980 WWF:n saimaan- Saimaannorpan sopeutuminen on muuttanut vuosituhansien aikana kuutin turkin väriä ruovikonkeltaiseksi. Laatokan jäälakeuksia Laitinen muistelee erikoisimpina, kun Valamon ulapalla vastaan ilmestyi suuria railoja ja ?vesi rupesi haisemaan,. ?Näillä vehkeillä on selvitetty, että yhellä norpalla voip olla kuusikin eri pesee, joissa se käy, ja voipi hyvinkin olla, että Helenakin oli synnyttänyt kuutin.? Häiriön minimoimiseksi Laitinen hiihtää paljon kelkkailun sijaan ja tekee paikannukset mahdollisimman kaukaa. Kanta on sukupuuton partaalla ja vain vähän yli sadan yksilön vahvuinen. Suomen Luonnon ensimmäinen saimaannorppakansi. Kuvaajana oli Juha Taskinen, jonka valokuvat toivat saimaannorpan yleiseen tietoisuuteen. 1991 Saimaan säännöstelyä hillitään niin, että pesien romahtaminen vähenee kuolinsyynä selvästi. 13/2013 Suomen luonto 33
mervi kunnasranta juha taskinen Tutkimusseurannassa ollut Erika-emä imetti Ilkka-kuuttiaan usein rantaruovikon suojassa ja johdatti pienokaisensa ulapalle. Norppia on saatu hieman yli neljäkymmentä yksilöä, ja tietoa on kertynyt paljon. Aikuiset tutkimusnorpat pyydetään laskemalla veneestä pitkä verkkoaita kivellä lepäävän norpan ympärille. Kuutin elämä päättyi kalaverkkoon heinäkuun alussa, kun verkkorajoitus Haukivedellä loppui. Kaksoskuutit ovat superharvinaisuus. Arka ja Parka maitotauolla. Tutkimus ei haittaa norppia Laitinen on ollut mukana aikuisten saimaannorppien tutkimuspyynnissä vuodesta 1997. Lähettimen saatu- Saimaannorpan vuodet 2001, 2003 Mervi Kunnasrannan ja Tero Sipilän väitöskirjat saimaannorpasta. 2007 Kanta vähentyi parin vuoden takaisesta 280:sta 34 Suomen luonto 13/2013 noin 260:een. Syinä olivat heikot jäätalvet ja kuuttien menehtyminen kalaverkkoihin. 2009 Luonnonsuojeluliitto järjestää Helsingissä norppamielenosoituksen. Nuorten hylkeiden antti halkka 1997 Eija Moisseinen väittelee norpan suojelun taloudesta. ?Joka toinen kuutti hukkuu?, julistivat mielenosoituksen julisteet 4.4. Sitten odotetaan, että eläin ui verkkoon. Se nostetaan veneeseen ja mitataan rannalla, otetaan dna-näyte ja turkkikuvat myöhempiä tunnistuksia varten sekä liimataan lähetin. Kaikki on mennyt hyvin, kun pyyntiporukka oli rutinoitunutta ja jokainen tekee ripeästi oman tehtävänsä. ?Yhtään norppoo ei oo tutkimuksissa vahingoittunut ja jokainen yksilö on omanlaatuisensa.? Laitinen muistelee erityisesti 1998 saatua 95-kiloista IsoaRitvaa: ?Se oli persoona, suurin naaras. 2009. Vaatimuksena oli verkkokielto 77 päiväksi.
aan se ui takaisin luoksemme ja äänteli, kuin komentaakseen meitä. Samalla tavalla se äänteli seuraavana keväänä Muhvelo-kuutilleen, joka oli sekin valtavan kokoinen.? Toisen kerran tutkimusryhmä sai seurantaansa suurimman uroksen kautta aikojen. Asetuksen tulo oli epävarmaa, ja luontojärjestöt kävivät asiasta kovan kamppailun. ?Nehän suattavat lymmyillä tuulen kasaamien järviruokojen alla niin, että vain sieraimet näkkyy tai nousta leppeemään korkeen veen aikaan suaren mustikanvarvukoihinkin.? Nuoret norpat olivat erityisen uskaliaita; seurantakuutti Alpo ui Kangaslammen kirkonkylälle ulottuvaan lahteen ja sieltä valtatien alle tierumpuun jahtaamaan syksyllä kutusalakoita. Siirrymme jälleen muutaman kilometrin eteenpäin. ?Tästä pattisaaresta on hyvä suuntia ja tuohon tervaleppään oon laittanut yhden kymmenistä riistakameroista?, hän kertoo. SLL ja WWF vaativat kalastusrajoitusten tiukentamista. 2011 Verkkokalastusta rajoittava asetus ja vapaaehtoiset rajoitukset voimaan 15.4. ?Niiden avulla tutkijat seuraavat, mitä elukoita rannoilla 2025 Tavoitekanta on 400 norppaa, jos suojelu onnistuu. 2012 Arvio kannasta noin 310. Sen piilopaikka oli venelaiturin alla. Kuutit pysyvät äitinsä lähellä Saaren terheneltä Laitinen saa vain lyhyen tärpin Niko-norpan lähettimen signaalista. Viljo painoi keväällä huikeat 124 kiloa, vaikka se oli silloin laihimmillaan. Terho Laitinen on lukuisat kerrat työssään nähnyt, miten norpat kulkeutuvat uskomattomiin paikkoihin, matalien lahtien perukoille ja jopa pieniä jokia ylös lampiin ja järviin. ?Usein luullaan, että norpat pysyttelevät vuan selkävesillä ja siksi mataliin lahtiin voi huoletta heittää verkkoja. Enää ehkä joka kolmas kuutti hukkuu pyydyksiin. 2013 Maaliskuuhun mennessä kolme norppaa on kuollut kalanpyydyksiin. Verkkokalastusrajoituksia ei ole talvella. juha taskinen juha taskinen Orpo-kuutti leikkii kalalla sukelluksissa. 2070 Ilmastomallien mukaan Saimaan jää- ja lumitalvi ovat selvästi nykyistä heikommat. Terho Laitinen irrottaa Puruvedellä menehtynyttä norppaa verkosta. 13/2013 Suomen luonto 35. Mutta nehän puikkailevat kaikkialle Saimaan pikku lokeroihin, missä on kaloo ja suojapaikkoja ja minne pääsee uimalla.? Saimaannorppa onkin varsinainen piilottelija, rantahylje ja metsänorppa. hukkuminen verkkoihin on yleistä; lähes joka toinen pesästä selvinnyt kuutti hukkuu ensimmäisenä elinvuotenaan
?Kahtelin kiikareilla norppoo joka imetti satojen metrien päässä jäällä. Laitisen perhekin ymmärtää hyvin, kun usein hän ehtii käydä kotona vain yösydämellä nukkumassa ja eväitä hakemassa. Itä-Suomen yliopiston norppatutkimusryhmässä luotetaan kenttämestari-Laitiseen. Paikallistuntemus, vesillä liikkumi- Kesäyöt ovat norpille mieluisinta lepoaikaa. ?Verkkokieltoa pitää jatkoo elokuun loppuun koko Saimaalla. Huhtikuussa alkoivat Metsähallituksen järjestämät pesälaskennat ja Laitisenkin työ laajentui kauemmas Saimaan eri järvialtaille. ?Kun aloitin näitä töitä, pesälaskijoita oli vain muutama. Sinähän siellä seurasit niitä pari viikkoa.? ?Verkkorajoitusta pidennettävä? Korppi viuhtoo ylitsemme ja valkoselkätikka kopisuttaa takanamme rantaleppää, talvi liukuu kevääseen. Nyt koulutettuja vapaaehtoisia hiihtää rantoja toista satoo?, hän sanoo. Kesällä on riistakameroilla suatu selville kymmenistä norpista turkkikuviot, jotka kertovat, etteivät kuutit etäs äitinsä luota lähe.? Laitinen kahlaa lumista rinnettä mäelle ja puhkuu: ?Tämä on miule mieleistä ulkotyötä, etenkin kuutamoöinä on huikee tunnelma, kun tänne tulee yksin kuuntelemaan tuttuja norppia.? Joka kelillä on miehen kuitenkin lähdettävä, mutta onneksi koti sijaitsee Haukiveden rannalla ja työpaikalle Linnansaaren kansallispuistoon on lyhyt matka. ?Tämä homma on männy oikeeseen suuntaan, kun kylän miehiä, emäntiä, kalastajia ja mökkiläisiä on mukana. Samalla lientyvät jonnijoutavat puheetkin, kun paikan päällä näkevät, ettei norppia tosiaankaan oo paljon.? 36 Suomen luonto 13/2013. Kun emä kiänty, olin näkevinäni sen takoo vilahuksen toisesta kuutista. kuvat juha taskinen Moottoriveneiltä kielletyissä Koloveden kansallispuiston kirkasvetisissä rauhankanjoneissa elää oma pieni norppaporukka. liikkuu. Piste!? sen ammattitaito ja tinkimätön töiden hoitaminen ovat hyveitä, joista monet väitöskirjantekijät antavat kiitosta. Itse olen kiitollinen Terholle, kun hän antoi joku vuosi sitten vihjeen kaksoskuuteista. ?Noh, se oli sellainen sattuma, kun olin ilmatyynyaluksella kiertelemässä pesälaskennoissa ja satuin pysähtymään erään luodon lähelle?, hän kertoo
Mies ottaa sanelukoneen, lukee koordinaatit, merkkaa sään ja tallustelee kelkalle. ?Oon sitä mieltä, että huhtikuun 15. Norpan elämää Saimaassa tarkastellaan siten sekä yksilöiden että sukupolvien tasolla. Mervi Kunnasranta. Luonterilla elävä Loiske-norppa hätistelee reviirilleen uivaa toista norppaa pois vettä läiskyttämällä. Hetken hiljaa oltuaan Laitinen tuumaa, että Niko-norpan lähettimen signaali kuuluu selvästi ja läheltä. päivästä alkavaa verkkorajoitusaikoo pitää jatkoo elokuun loppuun ja ihan koko Saimaalla ja piste! Seurataan sitten mitä tapahtuu tulevien 5?10 vuoden aikana.? Nyt rajoitus päättyy kesäkuun lopulla, vaikka loma-aikaan heinäkuussa Saimaalla liikkuu arviolta 400?000 ihmistä, joista paikallisia on satatuhatta. ?Silloin on kaikista suurin vaara norpille just, kun verkkorajoitus piättyy 30. Nykyinen norppatutkimus sivuaa juuri suojelun kannalta merkittäviä aihepiirejä kuten kalastuskuolleisuutta, genetiikkaa, ympäristön kemikalisoitumista ja muuttuvaa ilmastoa. Keskeisimmät uudet löydöt ovat hieman ristiriitaisia: saimaannorppa liikkuu huomattavasti enemmän kuin on oletettu, muttei ehkä sittenkään tarpeeksi. Radiolähetintutkimuksissa kauas ja päämäärättömästi kuljeskelevat kuutit ovat kyseenalaistaneet suojelualueiden alueelliset ja ajalliset kattavuudet. Tietoa nuorten norppien liikkumisesta on hyödynnetty kalastusrajoitusten teossa, jotta kuutit olisivat paremmin suojassa kalaverkoilta. kesäkuuta ja Saimaalla on hirveesti porukkoo. Vaikka kaikki eivät kalasta verkoilla, on niitä verkkoja silti paljon ja joka paikassa, syvässä sekä matalassa.? Laitisen mukaan hänen kaltaisiaan ammattimaisia verkkokalastajia on Saimaalla kymmenkunta. ?Niin pitkään kuin verkkojen tilalle ei ole muita pyydyksiä, vaikka norppaturvallisia rysiä, ammattilaisilla pitäisi olla verkkopyyntiin mahollisuus.? Laitinen tunnustaa, että norppatyönsä kautta on hänen näkökannoissaan tapahtunut muutoksia. ?Kyllähän mie jouvun kuulemaan kylillä harva se päivä räksytystä norppien suojelusta ja sitä ainaista vänkeemistä, että tutkijat valehtelevat, että norppia olis vain kolomisensattoo, kun niitä on muka ainakii tuhat, ja sitä valitusta, kun verkot on pidettävä pois vedestä kaksi ja puoli kuukautta.? Lisäksi Laitinen on saanut kritiikkiä siitä, että hän on tutkimusryhmän jäsen ja kalastaa itse verkoilla. ?Tämän vuoksi en kalasta enää verkoilla kesällä, kaipa minusta on tulossa pieni pilkkikorva.. n Kirjoittaja on seurannut ja kuvannut saimaannorpan elämää yli 30 vuotta. Tutkittu harvinaisuus suojelu perustuu tutkittuun tietoon. Liikkuminen näyttää kuitenkin liittyvän lähinnä nuoruuteen, ja lisääntymään palataankin mahdollisesti takaisin synnyinseuduille. Genetiikkatutkimuksen tulokset nimittäin kertovat erityisesti naaraiden vahvasta pesimäalueuskollisuudesta ja Saimaan eri osa-alueiden välillä havaittavasta perinnöllisestä eriytymisestä. Vaara runsaan 300 yksilön norppakannan pirstoutumisesta eriytyneisiin pieniin osapopulaatioihin onkin mahdollista. Tulevaisuudessa sitten nähdään, siirretäänkö norppia Saimaan eri alueiden välillä geenivaihdon turvaamiseksi ja nykyisen perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Toki vielä tehdään myös puhdasta perustutkimusta, esimerkiksi norpan ääntelystä ja ekofysiologiasta, jottei näppituntuma järvihylkeen biologiaan häviäisi. Itä-Suomen yliopisto tutkii erityisesti saimaannorpan liikkumista ja paikkauskollisuutta
henna rajala Luontokuvauskurssilaiset tähtäävät täysosumia hangelle muodostuvista varjoista. 38 Suomen luonto 13/2012
Hamunen toteaa, että tyylipisteitä ei anneta eikä laitteistoa paljon katsota, sillä pääasiassa on lopputulos, valokuva. ?Luovuus on tärkeintä, kamera on vain väline. Aluksi käydään läpi jokaisen kuvaushistoria ja laitteisto. Osaan sanoa omasta kamerastani vain, että se on Nikonin pokkari ja olen kuvannut lähinnä syntymäpäiväjuhlissa. Muut esittelevät järkkäreitään ja putkiaan niin, että pääni on jo ihan pyörällä. Syvää terävyyttä Luontokuvauskurssilla aloitteleva kuvaaja pääsee jyvälle kameran tekniikasta ja hyvästä valokuvasta. L uontokuvauskurssipäivän aamuna tuiskuttaa lunta melkein vaakasuorassa. Kurssilaisista 99 prosenttia tulee kuitenkin Jyväskylän eteläpuolelta, joten on järkevää pitää kurssipäiviä myös täällä etelässä.? Luovuus on tärkeintä, kamera on vain väline. Histogrammi ja f-luku Kaikki on siis itsestä kiinni, mutta kameran tekniikka on tärkeää hallita. Aloitamme valotusvaihtoehdoista. ?Koko tekniikan hallitsemisen ydin muodostuu neljästä tekijästä: aukkoarvosta eli f-luvusta, suljinajasta, objektiivin polttovälistä ja etäisyydestä kohteeseen. No, ainakin tullaan hyvin tutuiksi. Hamunen on alansa konkari. Se näyttää kuvan kirkkauden jakautumisen.? Jaaha, minä kuulen histogrammi-sanan nyt ensimmäistä kertaa, ja Hamunen lupaakin näyttää kaikille kuvaustilanteessa, mistä histogrammi löytyy. Kameran tekniset säädöt tulevat tutuiksi aluksi teoriassa. Syväterävyysalue, polttoväli, aika ja aukko vilahtelevat puheessa ja alkavat hiljalleen tuntua tutummilta ihan ummikollekin. Sää on seljennyt ja aurinko kuumottelee harmaan pilviverhon takaa. Hamunen näyttää omia kuviaan ja kertoo, millaisilla säädöillä kuvat on otettu. Kurssilaiset iloitsevat sään selkeytymistä, mutta Hamunen muistuttaa, että kaikki säät ovat kuvaussäitä. ?Mutta kaikki säät eivät ole kuvaajan säitä?, joku kurssilainen naurattaa porukkaa. Teoriaa on tankattu ahkerasti koko aamupäivä pimennetyn huoneen suojassa ja lyhyt evästaukokin jo pidetty. Nyt on aika lähteä maastoon. Paavo Hamunen neuvoo Arja Pajusaloa kameran käytössä. Tämän kameran histogrammi osoittaa mustalla värillä, että kuvan valkoinen osa on ylivalottunut. marika eerola Tälle luontokuvauksen peruskurssille on tullut kuusi osallistujaa, kaikki Etelä-Suomesta. Sulkeudumme pieneen, verhoilla pimennettyyn huoneeseen. Pihassa kättään heilauttaa kuusamolainen luontokuvaaja Paavo Hamunen, kurssin opettaja. Ei kuitenkaan kannata matkia muiden otoksia vaan pyrkiä perinteisestä luontokuvasta pois?, Hamunen korostaa. johanna mehtola teksti johanna mehtola 13/2012 Suomen luonto 39. Ajelen Espoon Nuuksion kansallispuiston kupeeseen Heinäslammelle. Takana on jo 35 vuotta kuvaamista. ?Olen pitänyt kursseja kahdeksan vuotta Kuusamossa. Heti kättelyssä hän joutuu työntämään autoni lumipenkasta irti. Kaikenlaiset kuvakisat ohjaavat yleistä käsitystä siitä, mikä on hyvä luontokuva ja millainen sen pitäisi olla. Loppu on kiinni omasta mielikuvituksesta ja miten näillä eväillä täyttää kuva-alan?, Hamunen summaa. ?Ja histogrammi on myös hyvin tärkeä asia hallita kuvatessa
Valokuvaus on vähän sama asia kuin pyörällä ajo. Paavo Hamunen: ?Käpytikkakuvaa olisi voinut rajata vasemmalta ja sijoittaa tikka vasempaan alaneljännekseen, jolloin tikan katseelle olisi saatu tilaa.? kuvat johanna mehtola Paavo Hamunen: ?Kuva rakentuu puiden varjoista. Hiukan tiiviimpi rajaus alhaalta ja ylhäältä toisi varjot selvemmin kuvan etualaan.? ?On tärkeää syödä ja pukeutua hyvin, jotta voi kuvatessa keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen. Jos ei sisäistä perusasioita kuvaa- Paavo Hamunen: ?Jää erottuu hyvin tummaa vettä vasten. Aikataulupaineita ei kannata myöskään asettaa?, Hamunen opastaa. Meillä on kuitenkin ymmärrettävästi vain rajallinen aika ottaa kuvia. Veden virtaus tekee tästä kuvan. Auringon olisi voinut sijoittaa jompaan kumpaan yläneljännekseen, ei mielellään keskelle.?. Saamme viettää pari tuntia läheisen Heinäslammen rannalla ja siitä laskevan puron tuntumassa. Paavo Hamunen: ?Kuvakulmaa muuttamalla veden olisi saanut tummemmaksi ja rajaamalla keltaisista korsista ja lumesta olisi saanut tiiviimmän kokonaisuuden.? 40 Suomen luonto 13/2012 Vähän kuin polkupyörällä ajo Osa kurssilaisista lähtee saman tien hakemaan hyviä kuvakulmia. Minä hakeudun Hamusen seuraan ja pyydän häntä näyttämään, mistä se histogrammi löytyy ja f-arvo säädetään. ?Muistakaa nyt se syvyysterävyys. Virtaukselle ja jäälle olisi voinut jättää enemmän tilaa alas ja rajata ylhäältä kortta myöten.? Paavo Hamunen: ?Tässä olisi voinut kokeilla pystykuvaa ja väljempää rajausta
Me kaikki kuvasimme samalla pienellä alueella, mutta silti kuvat ovat hyvin erilaisia. Ilta on jo pimentynyt, kun Hamunen kiittää meitä kurssilaisia ja me häntä hienosta kurssipäivästä. ?Asiaa olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon. Kuvaa omia aiheitasi, älä matki muita. . Toivottavasti saitte tästä päivästä uusia ideoita kuvaamiseenne?, Hamunen päättää. Minun kohdallani tuo toive ainakin toteutuu 100-prosenttisesti. Emme tiedä, kenen kuva on kyseessä ja seassa on myös Hamusen ottamia kuvia. Nyt käsittelyvuorossa on minun ottamani ruokokuva. ?Veden liike tekee kuvan mielenkiintoiseksi. Tämä varmaan toimii hyvin lähikuvauksessa ja tsuumaan kameralla tiukan kuvakulman ruo´osta jääkauluksineen. Jännitys on kadonnut ja katselen ympäristöä uteliaana. No tästähän saa ihan napakymppiotoksen. Opettele hallitsemaan syvyysterävyys eri polttoväleillä. . Varaa kunnolla aikaa. . Pienet lumiläiskät harmaasta jäästä tulevat esiin mukavasti. Siirryn hieman kauemmas ja huomaan puron sulassa vedessä pätkän ruokoa, jonka varressa on jääkaulus. Kamera ei ole pääasia, vaan kuvat. . n Lisätietoa luontokuvauskursseista: www.kuusamonaturephotography.fi V IDEO Katso videot www.suomenluonto.fi/videot Paavo Hamusen vinkit aloittelevalle luontokuvaajalle. 13/2012 Suomen luonto 41. Ehkä kuvan yläosaan olisi saanut jäädä vähän enemmän tilaa. misessa, on se kuin taluttaisi polkupyörää?, Hamunen vielä ohjeistaa. Syväterävyysalue, laajakulma, aukkoarvo, teleoptiikka... Termistö pyörii mielessä, kun kävelen hissukseen kohti Heinäslammen rantaa. Suuntaan aluksi puron varrelle, jossa onkin pystyssä jo yksi jalusta kameroineen. Siinä ottamieni kuvien aiheita. Suunnittele, mitä kuvaat. . Mitä kivaa vielä löytyisi: kuivunut kasvisöherö, aurinko puiden Paavo Hamusen vinkkejä aloittelevalle luontokuvaajalle . Älä haali kuvaan liikaa elementtejä. . Ilmapiiri on kannustava ja mukava. ja säädötkin olivat aivan kohdallaan. Kuvien katselussa menee odotettua enemmän aikaa, mutta se onkin kaikista kiinnostavin osuus koko kurssipäivässä. Ihan mukava aihe!? Hamunen kommentoi ja en voisi olla tyytyväisempi. Tee kamerasta väline, jolla toteutat itseäsi. . Muistapas nyt se etäisyys! Toisessa kuvassa rajaus ei näytä kovin hyvältä. Opettele kameran ominaisuudet. . Kuvasta näkyy selvästi aihe, korren päässä oleva jää. Ole liikkeellä eri vuorokauden aikoina. Paavo Hamunen: ?Kuvan saisi panoraamamaiseksi rajaamalla ylhäältä koivunlehden pois ja aavistuksen oikealta. Uppoudun innokkaana kuvaamiseen. Ensimmäinen kuva tulee otettua aivan liian kaukaa. Syö ja pukeudu hyvin kuvausretkeä varten. . Säätämällä kuvaan lisää kontrastia jään reuna tulisi selkeämmin esille vedestä.? lomasta, runkojen varjot puhtaalla hangella, valon ja varjon leikkiä lumella, pilvi, jäämuodostelmia, maisemia ja käpytikka. Siis minä otin ihan kelpo luontokuvan . Kolmanteen olen jo aika tyytyväinen, kunnes muistan: histogrammi ja f-arvo! Ne unohtuivat, mutta tarkoittaakohan tämä nyt sitä, että olen todella paneutunut itse kuvaukseen eivätkä muut asiat häiritse mieltäni. Säädän aukko-arvoa eli f-arvoa isommaksi, jolloin kuvan terävyysalue laajenee. Kuvaa samaa aihetta eri polttoväleillä. . Hamunen käy valikoidut kuvat läpi ja kertoo, mikä niissä on onnistunut ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Keskity aiheeseen. . Kuvia kertyi parin tunnin ajalta yli 70. Ihan mukava aihe Lopuksi kokoonnumme arvioimaan saalistamme
Joskus ne saattavat kelpuuttaa asuinpaikakseen puutarhalammikonkin. Talvi- 42 Suomen luonto 13/2013 kaudeksi ne vaipuvat kylmänhorrokseen maakoloihin tai vesistön pohjaan. Vesilisko viihtyy monenlaisissa paikoissa: niin soilla, ojissa kuin kosteikoissakin. Lisääntyminen vaatii seisovaa tai hitaasti virtaavaa vettä. ville vuorio Rupiliskokoiraalle kasvaa kutuajaksi komea harja, mihin tieteellinen lajinimi cristatus viittaa. Vesiliskon ja rupiliskon ei anneta jäädä ympäristömuutosten jalkoihin. Teksti Ismo Rautiainen Suomen sala joonas gustafsson Kevät on otollista aikaa tarkkailla herppejä eli matelijoita ja sammakkoeläimiä. ?Ohikulkijat ovat yllättäneet minut monta kertaa kykkimästä eräältä järvenpääläiseltä ojanpenkalta?, kertoo pitkän linjan sammakkoeläinharrasNuori vesilisko. taja ja Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottaja Joonas Gustafsson. ?Alkuhämmennyksen jälkeen ihmiset jäävät kuitenkin mielellään juttelemaan ojan pohjan asukkaista.? Yllättävän harva on Gustafssonin tapaan tehnyt tuttavuutta vesiliskon kanssa. Sen lisääntyminen onnistuu vain pienehköissä, erittäin puhtaissa ja kalattomissa lammissa. Suomessa lajia voi löytää Ahvenanmaalta sekä paikoitellen Itä-Suomesta. Häviääkö rupilisko? Sammakkoeläimet kärsivät nykyään lähes kaikkialla. Noin puolet maailman 650 pyrstösammakkolajista on uhanalaisia.. Piilotteleva otus ei tee itsestään numeroa, eikä sellaista osata etsiä, mitä ei tunneta. Eläimiä näkee helpoiten kutuaikaan huhti?toukokuussa, mutta lopun vuotta ne saalistavat pieniä selkärangattomia maan rajassa, useimmiten öisin tai sateisella säällä. Laji elää meillä Oulun korkeudelle asti, mutta kannat ovat tiheimmillään Etelä-Suomessa. Rupilisko on toinen pyrstösammakoiden lahkon edustaja Suomessa ja elinvaatimuksiltaan vesiliskoa tarkempi. Näiden pitäisi vielä sijaita lehtomaisen metsän lähellä
Rupiliskot ovat kevään tullessa kaikkea muuta kuin viriilissä kunnossa. Toisaalta levinneisyysalueensa pohjoisreunalla elävä rupilisko saattaa myös hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Reijo juurinen / kuvaliiteri Vesi- ja rupiliskoilla on uimiseen sopeutunut, melamainen häntä. Nämä vesiliskot kuvattiin akvaariossa. manteriduo Vesiliskon tulevaisuus näyttää toistaiseksi turvatulta, mutta rupilisko on Suomessa erittäin uhanalainen ennen kaikkea metsätalouden ja lämpenevän ilmaston takia. Metsätalous muuttaa maa-alueita rupiliskoille sopimattomiksi ja tuhoaa lisääntymiseen tarvittavia lampia. Nimen- Rupilisko voi lisääntyä vain pienissä, erittäin puhtaissa ja kalattomissa lammissa. 13/2013 Suomen luonto 43. Kesien lämmetessä näin pelätään käyvän yhä useammin. Entistä leudommat talvet voivat häiritä kylmänhorrosta, koska liian korkeassa talvehtimislämpötilassa energiaa kuluu hukkaan. Lisäksi lampia on täytetty maa-aineksella ja jätteillä. Ilmastonmuutos vaikuttaa rupiliskon elämään monin tavoin. Jos lisääntymislampi kuivuu pohjaa myöten ennen toukkien muodonvaihdosta ja maaelämään siirtymistä, koko vuoden jälkeläistuotanto on mennyttä. Metsänhakkuut hävittävät suojapaikkoja ja katkaisevat tärkeitä leviämisreittejä lampien väliltä. Samalla muuttuu sadevesien valunta, mikä taas heijastuu lampien veden happamuuteen ja ravinnepitoisuuksiin
Varmuuden saa katsomalla otusta hieman lähempää. Aikuisen vesiliskon kurkku on vaalea ja siinä on tummia täpliä; rupiliskon tummassa kurkussa taas on vaaleita pisteitä. Rupilisko kasvaa jopa 16-senttiseksi, vesilisko jää usein kymmensenttiseksi. Kuvassa vesilisko. Näin tunnistat lajit Jos törmää salamanteriin muualla kuin Ahvenanmaalla tai Pohjois-Karjalassa, se on todennäköisesti vesilisko. Kutuasuisen rupiliskokoiraan selkäharja on kaksiosainen, vesiliskon yhtenäinen. Tumman selän ja kirkkaamman vatsapuolen väriero on rupiliskolla selkeä, vesiliskolla hämärämpi. Toukkia tarkasteltaessa katse käännetään pyrstöön. Metso-suojeluhankkeen vetäjä Ville Vuorio alueen Ely-keskuksesta kertoo lisää. ?Hankkeemme pitkä nimi kuuluu: Ilmastonmuutos metsässä . rupilisko huippumalliksi, Metso turvaverkostoiksi. Se on jatkoa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa laaditulle rupiliskon suojeluohjelmalle.? Rupilisko valittiin Joensuun nimikkoeläimeksi elokuussa 2012. ?Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja biologi Krista Mikkonen teki asiasta valtuustoaloitteen, jonka perusteella asiat etenivät mukavasti.? Joensuun Ilosaarirock-festivaali on jo kahtena vuonna lahjoittanut rahaa luonnonsuojeluun kompensoidakseen tapahtuman ympäristöhaittoja. Maanomistajat ovat parhaimmillaan tunteneet jonkin sortin ylpeyttä siitä, että heidän maillaan asustelee näin harvinainen otus.? Euroopan laajuinen pähkinä Evoluutiobiologit ovat tuskailleet eurooppalaisten salamanterien lajien ja muotojen rajaamisen kanssa vuosikymmeniä. ?Kutakuinkin luotettava polveutumista kuvaava sukupuu julkaistiin vasta 2000-luvulla. Rupilisko lähisukulaisineen kantaa 44 Suomen luonto 13/2013 joonas gustafsson omaan kylmyys rajoittaa vaihtolämpöisten eläinten leviämistä laajemmille alueille. Sammakkoeläimet tarvitsevat sekä vettä että maata. Lajista on kerrottu myös ammattikorkeakouluista valmistuville metsätalousinsinööreille sekä maanomistajille. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen on oleellinen osa myös Vuorion työtä. ?Olen kiertänyt kouluissa kertomassa rupiliskosta lapsille ja nuorille. Vesilisko siirrettiin sen perusteella Lissotriton-sukuun eräiden muiden eurooppalaisten lajien seuraksi. Rupiliskon alulla se on tumma ja jouhimainen, vesiliskolla vaaleampi. salamanterit sukupuussa Luokka Lahko Heimo Suku ja laji Sammakko- Sammakot eläimet Matosammakot Pyrstösammakot Vesilisko Salamanterit (Lissotriton vulgaris) Vesija rupilisko ovat sammakkoeläimiä, eivät matelijoita. Rupilisko (Triturus cristatus). ville vuorio Pienet metsälammet ovat rupiliskolle mieluisia elin- ja lisääntymispaikkoja. Lampien kaivuuta ja tiedotusta Maamme elinvoimaisimmat rupiliskopopulaatiot sijaitsevat Pohjois-Karjalassa. Rupiliskon ihossa on selviä kyhmyjä, vesiliskon pinta on sileä. Lahjoituskohteita etsitään Pohjois-Karjalasta, ja vuonna 2011 sellaiseksi valikoitui rupiliskon suojelu. ?Lahjoitus tuki mukavasti käytännön suojelutyötä eli uusien lisääntymislampien kaivamista, jo olemassa olevien syventämistä sekä soiden ennallistamista.? Valinta kaupungin nimikkoeläimeksi sekä Ilosaarirockin ympäristöpolitiikka ovat tehneet rupiliskoa tunne tummaksi
ville vuorio Toukkien ulkoiset kidukset häviävät muodonvaihdoksessa. Vesiliskosta tulisi kätevästi vesisalamanteri ja rupiliskosta lampisalamanteri. Vaihtoehtoiset nimet kuvaavat nykyisiä paremmin sekä eläinten kehityshistoriaa että elintapoja. n Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. www.ekoteko.fi ville vuorio Rupilisko suojautuu pedoilta ihorauhastensa myrkyllisillä eritteillä. 13/2013 Suomen luonto 45. Juuri tämän takia salamanterienkin heimoa pidettiin pitkään toivottomana sekasotkuna. Vesi- ja rupilisko ovat nimistään huolimatta kehityshistoriallisesti lähempänä sammakoita kuin liskoja. ?Suomessa on matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta, joka urakoi parhaillaan kehittääkseen suomenkieliset nimet kaikille Euroopan herpeille. Kuvassa rupiliskon toukka. Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 yhä Triturus-nimeä?, Gustafsson selventää. Ruumiinrakennetyyppien eriytyminen ei siis ole vienyt kauaa: arvioiden mukaan tuskin paria miljoonaa vuotta. Noin nopeasti syntyneen lajiryhmän sukulaisuuksien erittely vaatii paljon geneettisiltä tutkimusmenetelmiltä. Riittävät työkalut ovat olleet käytössä tuskin parikymmentä vuotta. Suomen salamanterit eivät siis ole aivan sisaruksia keskenään. Rupiliskolajit ovat varsin erinäköisiä eri puolilla Eurooppaa. Pohjoiseurooppalainen hoikka ja lyhytjalkainen tyyppi on eniten vesielämään sopeutunut; etelän vantterammat ja vahvajalkaisemmat tyypit viettävät suurimman osan elämänkaarestaan maalla. Eläinten ruumiinrakenteiden perusteella laadittu sukupuu täsmäsi lajien välisiin eroihin sellaisella geenialueella, jonka tiedetään muuttuvan erityisen nopeasti. Pyrstösammakoilla pyritään ensimmäisenä eroon harhaanjohtavasta lisko-päätteestä?, Gustafsson selittää. Joensuulaisten rupiliskotutkijoiden keskuudessa on syntynyt varteenotettavia nimiehdokkaita
tietokoneet, pelikonsolit, ja kamerat . SER-romua Helsingin Kivikon Sortti-asemalla pari viikkoa sitten. teksti jarmo pasanen Tietokoneenraatoja autotallissa, kännyköitä piironginlaatikossa. Kaupunkikaivostoiminta kannustaa pistämään kodin arvometallit kiertoon. Kaivos kotonasi J os jokainen kolmesta miljardista kännykänkäyttäjästä laittaisi vanhan vempeleensä kierrätykseen, säästyisi 240?000 tonnia raaka-aineita. Köyhissä maissa niitä pengotaan kaatopaikoilta, mutta esimerkiksi Suomessa olisi viisasta tyhjentää autotallit, kellarit, eteiskomerot, hyllyt ja lokerot. Kännyköiden lisäksi arvokasta on kaikki muukin kulutuselektroniikka . sillä niiden piirilevyissä on jalometalleja. ?Tietokoneissa on kultaa, hopeaa ja platinaa, joiden arvo voi olla jopa 65? 80 prosenttia koko laitteen arvosta?, Törn arvioi. Kylmälaitteet kiertävät Vuoden 2010 tilastojen mukaan Suomessa kerättiin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkaromua (SER) 51?000 tonnia eli noin 10 kiloa asukasta kohden. ?Todellinen syntyvän romun määrä lienee yli kaksinkertainen. Pulleat televisiot ovat vaihtuneet litteisiin, joten vanhojen on aika mennä. Markkinoilla olevien tuotteiden määrästä sitä ei voi suoraan laskea, sillä eri laitteet muuttuvat romuksi eri ikäisinä ja joka tapauk-. Samalla vältyttäisiin neljän miljoonan auton päästöjä vastaavalta kuormitukselta. Siihen näyttäisi olevan matkaa. ?Suomessa kännyköistä päätyy viralliseen kierrätykseen vain viitisen prosenttia. Keskimäärin yli puolet sähkö- ja elektroniikkaromun massasta on erilaisia metalleja kuten rautaa, alumiinia ja kuparia. Kyllä niitä makuutetaan kaapeissa ja pöytälaatikoissa?, tutkija Maria Törn Aalto-yliopistosta sanoo. 46 Suomen luonto 13/2013 Kaupunkikaivostoiminta, Urban mining, tarkoittaa teknisten laitteiden sisältämien metallien keräystä
Valaistuslaitteet: loisteputkivalaisimet, loisteputket, pienloistelamput, korkeatehoiset purkauslamput, matalapaineiset natriumlamput. . Osa on käytettynä tavarana vietyjä laittei- ta, jotka ovat kuitenkin pelkkää romua?, Törn sanoo. Maanpäällinen kulta Amerikkalainen talouslehti Forbes kertoi kesällä 2012, että maailman elektroniikkateollisuus käyttää vuosittain 320 tonnia kultaa ja 7500 tonnia hopeaa. Kuparia, alumiinia ja rautaa on moninkertaisesti enemmän, mutta niiden rahallinen arvo on pienempi. ?Tonnissa tietokoneiden piirilevyjä voi olla kultaa jopa noin 35?000 euron arvosta.? Suurin osa Suomesta kerätyistä piiri- Kuusakoski ja Antti Halkka ?Uudet laitteet ovat kuitenkin niin halpoja, ettei korjaamista pidetä markkinaehtoisesti kannattavana, vaan se tehdään esimerkiksi työllisyystyönä.? 13/2013 Suomen luonto 47. Porat, sahat, laitteet esimerkiksi puun tai metallin työstämiseen, hitsaus- ja juottolaitteet, ruohonleikkurit. . Tuottajavastuun tarkoituksena on vähentää laitteiden ympäristökuormitusta. Suuret kodinkoneet: kylmälaitteet, pesukoneet, sähköuunit ja -liedet, mikroaaltouunit, sähköiset lämpöpatterit ja ilmastointilaitteet. . SER-romua ovat esimerkiksi: . Tarvetta olisi kierrättää myös akkuihin käytettyä litiumia, jonka mineraalia louhitaan lähinnä Etelä-Amerikassa. Törnin mukaan tietokoneen piirilevy sisältää hopeaa 0,16 ja kultaa 0,13 painoprosenttia. Ongelmana saattaa olla, että vaikka laitteet olisivat sinänsä kunnossa, ohjelmia ei saada siellä toimimaan tai uudelleenkäyttöikä jää lyhyeksi. Virallisen keräysjärjestelmän kanssa kilpailevat sekä lailliset että laittomat jätealan toimijat. Romun voi palauttaa maksutta usein kuntien jäteasemilla oleviin keräyspisteisiin, joita Suomessa on noin 450. Pienet kodinkoneet: pölynimurit, ompelukoneet, silitysraudat, leivänpaahtimet, kahvinkeittimet, kellot, hiustenkuivaimet, sähköhammasharjat. . Uudelleenkäyttö on jätehierarkiassa materiaalien hyödyntämisen edellä, ja jonkin verran laitteita korjataankin ja niiden toimivia osia otetaan talteen. Lailliset ja pimeät markkinat Hyödynnettävät materiaalit pyritään ohjaamaan etupäässä valmistajille. Uuden jätelain myötä kuluttaja voi 1.5.2013 alkaen toimittaa käytöstä poistamansa sähkö- tai elektroniikkalaitteen keräyspisteiden ohella myös kauppaan uuden vastaavan laitteen oston yhteydessä. Lelut, sähköjunat, kilpa-autoradat, videopelit, videopelienohjaimet. SER-romua: piirilevyjä, murskattua rautaa ja sähköllä toimiva lelu. sessa muutaman vuoden viipeellä?, Törn pohtii. Parhaiten kiertävät painavat esineet kuten kylmälaitteet, jotka lähes kaikki saadaan talteen. Sekä kotitalouksien että yritysten sähkö- ja elektroniikkaromun keräystä ohjaillaan tuottajavastuulla, joka on voimassa koko EU:ssa. Lehden mukaan laitteisiin on sitoutunut jo 40?50 kertaa enemmän kultaa kuin sitä tulee louhimalla, ja haasteena olisikin saada jalometallit kiertoon. Kaikki keräys ei kuitenkaan näy tilastoissa. Jotkut kuljettavat sähköja elektroniikkaromua laittomasti EU:n ulkopuolelle Itä-Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan, missä käsittelymenetelmät ovat ympäristölle haitallisia ja terveydelle vaarallisia. ?Suomesta ja muista EU-maista saa viedä laillisesti Afrikkaan käytettyä tavaraa. Tietokoneet, näytöt, tulostimet, laskimet, puhelimet, matkapuhelimet, radiot, televisiot, kamerat, äänentoistolaitteet, digiboksit, videonauhurit. . antti halkka Sähkö- ja elektronikkaromu (SER) SER-romua ei saa laittaa sekajätteen joukkoon
Nyt tuottajavastuuseen kuuluva käsittelymaksu on tuotteen ostohinnassa, mutta se ei motivoi palautukseen. Auttaisiko, jos laitteesta saisi jonkinlaisen palautuspantin hinnan?. n. Vahingossa poltettaviksi päätyneet akut ja paristot kuitenkin lisäävät raskasmetallipäästöjä. www.botania.fi "Suomen Luonto" liput kumppaniimme Botaniaan veloituksetta majoituksen yhteydessä (1 per hlö, max. Voi sanoa, että 99,5 prosenttia niiden metalleista onnistutaan irrottamaan?, tuotekehityspäällikkö Arsi Saukkola kertoo. Hänen mukaansa Kuusakoskelle tulee kotitalousromun lisäksi jonkin verran myös hylkytavaraa suoraan teollisuudelta. ?Vuosisaantomme elektroniikkaromusta on muutamia kymmeniä kiloja kultaa ja satoja kiloja hopeaa.? Laitemäärä kasvaa Sähkö- ja elektroniikkaromun määrä kasvaa EU:ssa jopa kolmesta viiteen prosenttia vuodessa. Pahin esimerkki on, että tulostimia hylätään romuksi, koska muste on loppunut?, Törn arvioi. Vaikka keräysbisnes on sekä teollisuudelle että jobbareille kannattavaa, suomalaiset kuluttajat eivät pidä sitä kovin tärkeänä. Myöskään lajittelu ja keräily eivät aina suju kuten pitäisi. Varaukset edun saamiseksi: info@greenstar.fi tai 010 423 9390. 48 Suomen luonto 13/2013 Lisää kannustimia? Ruotsissa sähkö- ja elektroniikkaromua kerätään 16 kiloa asukasta kohden vuodessa. Törnin mukaan sähkö- ja elektroniikkaromua päätyy sekajätteessä kaatopaikoille ja polttoon. ?Yksi ongelmallinen tuoteryhmä ovat välkkyvät ja soivat lastenlelut, joissa on paristolla toimivia osia. Jätehierarkian ensisijainen tavoite, jätteen synnyn ennaltaehkäisy, ei näytä toteutuvan. ?Laitteita tulee lisää ja niiden kiertoaika lyhenee. 2 per huone). Etu voimassa 22.6.2013 asti. Maria Törn pitää sitä hyvänä tavoitteena Suomelle. ?Ruotsissa on kutakuinkin samanlainen kulutuskulttuuri kuin Suomessa, joten meillä pitäisi päästä samanlaisiin lukuihin.? Törnin mukaan Ruotsissa jätteen hyötykäytöllä on pitemmät perinteet, joten kansalaisten asenteet ovat hitsautuneet vahvemmiksi. ?Olisi syytä pohtia, voitaisiinko Suomen kierrätysastetta parantaa muillakin keinoilla kuin valistuksella. Tietokoneen piirilevyssä on kultaa ja hopeaa. levyistä viedään silti ulkomaille, lähinnä Ruotsiin ja Belgiaan. Myös teollista kierrätystä harjoittava Kuusakoski kerää elektroniikkaromua. ?Piirilevyt ovat varsin puhtaita. Vuonna 2010 laskettiin markkinoilla olevan 3646 tonnia sähköllä tai paristoilla toimivia lelutuotteita, mutta vain 17 tonnia päätyi kierrätykseen.? Jätteenpolton kuonasta saadaan kohtalaisesti talteen metalleja kuten alumiinia. Niitä ei mielletä sähkö- ja elektroniikkalaitteiksi, vaan ne menevät lähes poikkeuksetta sekajätteeksi. Toimivaa laitetta ei silti pitäisi viedä romunkeräykseen
Samalla nykyisestä, usein tehottomasta ja haitallisesta vaelluskalakantojen istuttamisesta olisi vähitellen luovuttava. Kun Perämeren vaellussiiat joutuvat kulkemaan Merenkurkun kautta, tulevien emokalojen kujanjuoksu osuu kaikkein pahimpaan rakoon. ministeriön rooli kalakantojen säätelijöinä on tullut tiensä päähän viimeistään nyt. Jari Hindström / vastavalo Silmä silmästä lauri salminen Vahtikoir Silmäkoon nosto vähentäisi aluksi saaliita pariksi kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen ne alkaisivat kasvaa, koska yhä useammat siiat pääsisivät lisääntymiskykyisiksi. Ismo Tuormaa Kirjoittaja on vapaa ympäristötoimittaja, ismo tuormaa@sci.fi. Syynä Siikakannan romahtamiseen ovat liian tiheäsilmäiset verkot. Kalakantojemme hoidon ja kalastuksen säätelyn politiikka näyttäytyi taas surullisimmillaan sydäntalvella julkaistun ja turhan vähälle huomiolle jääneen maa- ja metsätalousministeriön Siikatyöryhmän mietinnössä. Tämän takia eivät myöskään useimmat luonnonkantojen vaellussiiat ehdi enää kasvaa emokaloiksi ennen ruokapöytiin päätymistään. Samalla liian pienisilmäiset siikaverkot napsivat sivusaaliina myös muita uhanalaisia kaloja kuten luonnonvaraisia lohia ja taimenia. Työryhmän vastaus tähän ongelmaan on tyrmistyttävä. Maa- ja metsätalousministeriö ei tähän selvästikään kykene. Siinä ei otettu lähtökohdaksi vaellussiikakantojen uhanalaista tilaa, vaan nykyisen siiankalastuksen tason ja verkkokalastustapojen säilyttäminen. Siikasaaliit perustuvat sekä istutuksiin että vaellussiian luonnolliseen lisääntymiseen rannikkomme joissa. Aiemmin lähes kaikki mereen laskevat joet tuottivat siian luonnonpoikasia, mutta nykyisin niitä syntyy lähinnä Perämeren muutamissa joissa ja etenkin kaikille vaelluskaloille arvokkaassa Tornionjoessa. Tornionjoellakin nousevien vaellussiikojen määrä ja koko ovat romahtaneet huolestuttavan alhaisiksi. Myös monet muut tilastotiedot kielivät aivan liian suuresta kalastuspaineesta siikojen syönnösvaelluksilla, jotka ulottuvat kauas etelään, jopa Ahvenanmaan vesialueille asti. Siikakantojen romahtaminen ei olekaan ihme, ja syynä ovat ennen kaikkea liian tiheäsilmäiset verkot. Kun vielä 1950-luvulla siikaverkot olivat yleisimmin 50?65-millisiä ja saaliskalat noin 1?3 kilon painoisia, nykyisin vaelluksella olevia siikoja pyydetään 38?45 millin verkoilla. Samalla kun työryhmä esittää verkkojen silmäkoon nostoa näytösluonteisesti hieman, mutta aivan liian vähän, se samaan hengenvetoon ehdottaa Merenkurkun siiankalastajille oikeutta yhä käyttää pienisilmäisiä, vain 40 millin verkkoja. Ainoa kestävä ratkaisu olisi kalastusasioiden siirto ympäristöministeriöön esimerkiksi Viron mallin mukaisesti. Mietintö oli sitäkin suurempi pettymys, sillä sitä valmistellut työryhmä oli saanut alkunsa kalastusrajoituksia vaatineessa kovassa kansalaispaineessa ja WWF:n kohua herättäneiden uhanalaisten kalakantojen ostoboikottikehotusten jälkimainingeissa. Mietintöä ja ehdotuksia rustattaessa olivat tiedossa tutkimustulokset etenkin erittäin uhanalaiseksi määritellyn vaellussiian ahdingosta ja jopa katoamisen uhasta. Vapautuvat varat tulisi suunnata nousujokien kunnostukseen ja kalateiden rakentamiseen sekä mahdollisiin korvauksiin ammattikalastajille. Suomesta voitaisiin yhteistyössä luoda taas luoda upea, luonnonkantojen kalastusparatiisi. Saaliskalojen koko pienentyy jatkuvasti. n 13/2013 Suomen luonto 49. Syynä siihen ovat siikaverkkojen liian pienet silmäkoot, pilatut kutujoet ja liian suuri kalastuspaine. Näitä taustoja vasten työryhmän enemmistön ehdotukset ovat täydellinen rimanalitus
Susiretkelle osallistui monta innokasta luonnonystävää. Luonto-Liiton susiretken osallistujat halusivat lähelle susia. teksti Sampsa oinaala / kuvat Tommi taipale Susiretkellä ei pelätä 50 Suomen luonto 13/2013
He ovat löytäneet jälkiä ja haaskoja sekä kuulleet Tästä on kulkenut susi. 13/2013 Suomen luonto 51. Sivutiet peittyvät paksuun lumeen. Luonto-Liiton susiryhmän ensimmäinen susiretki Itä-Suomessa starttaa Rautavaaran Metsäkartanon matkailukeskuksesta. Retkeen on valmistauduttu saunomalla ja hurjimmat ovat pulahtaneet avantoonkin. Matka etenee hieman tökkien, kun retken oppaat painavat vähän väliä jarrua nähdessään jälkiä lumessa. Ensimmäisinä talvina harmaaturkkien jälkiä näkyikin kodin lähellä, mutta sitten sudet katosivat. Pariskunta on harrastanut susiretkeilyä kolmen lapsensa kanssa jo vuosia. Auton ikkunassa vilisee metsää ja taimikoita. Lähimmät pihatkin ovat kilometrien päässä. Hirvet ovat mutustelleet taimikkoa tien molemmin puolin. Marko Kettunen, Heli Immonen ja Satu Saarelainen johdattavat joukkoa yhä kauemmas asutuksesta. He tuntevat seudun hyvin. Kettunen ja Immonen asuvat Valtimolla metsäisten vedenjakaseutujen laidalla. L änsi-Suomessa kohistaan pihasusista, mutta Rautavaaran ja Valtimon saloilla Pohjois-Savon ja PohjoisKarjalan rajoilla ei taida pihasusia olla. Tuossa on mennyt ilves. Kun he 2004 muuttivat seudulle, oli yhtenä innoittajana seudun tiheä susikanta. Tuo voisi olla suden jotos, mutta ohut lumi peittää tassunpainaumat
Susien polku haaskalta näkyy selvästi lumessa. ?Suhteellisuudentaju on kadonnut, kun koko maa menee sekaisin 130 sudesta.? 52 Suomen luonto 13/2013
Sen verran kuumana susikeskustelu käy hänenkin kotikulmillaan, ettei mies halua sukunimeään lehteen. ?Olen ollut pienestä asti kiinnostunut luonnosta ja tutkinut eläinten jälkiä?, Mikko kertoo. Ja on susi näyttäytynytkin heille. Sitten alkaa löytyä luunpaloja ja hampaita. Tässä on syöty hirvi. Retkeilijät tutkivat paikkaa innoissaan ja ihmettelevät suden hampaiden puruvoimaa. Hankeen polkeutuu vankka ura, kun susien etsijät marssivat rivissä. Kohta jo löytyykin susien polku. Keski-Pohjanmaan Perhossa kolmen suden luvattomasta kaadosta jäi kiinni peräti 17 metsästäjää. Vain muutama päivä ennen susiretkeä Satakunnan Köyliössä järjestettiin susi-ilta, johon kokoontui lähes tuhat henkeä. Nyt on nähty jo enemmän kuin osasin odottaa?, Manna Parkkonen riemuitsee. Hirven vasasta on jäänyt jäljelle pala leukaluuta. Parkkonen ja Nina Harju ovat tutustuneet susiasioissa. Elä- Retkeläiset iltanuotiolla. vä susi tuottaa yhteiskunnalle paljon enemmän kuin kuollut susi?, Harju huomauttaa. Hajonneesta laumasta ongelmia Susikeskustelu on Suomessa käynyt tänä talvena kuumana. Ohuen uuden puuterilumikerroksen alta paljastuu ensin kappale hirven nahkaa. Media lietsoo susipelkoa. Hirven leukaluutkin ovat pieninä palasina. Hän korostaa, ettei kuulu puolueisiin tai järjestöihin, eikä muutenkaan halua kärjistää asioita. ?Molemmilla puolilla on susikysymyksessä ääri-ihmisiä. Molemmat ovat Luonto-Liiton susiryhmän aktiiveja. ?Tämä vaikuttaa helpolta, mutta oikeasti olen tehnyt viikkoja pohjatyötä, jotta tiedän, missä sudet liikkuvat?, Marko Kettunen selittää. Metsässä tarpova joukko ei vastaa stereotyyppistä mielikuvaa kaupunkilaisista susipojista ja kettutytöistä. Retkelle tulleet neljä henkilöä ovat kaikki yli nelikymppisiä ja kaksi heistä asuu maaseudulla. Mikko on maanviljelijä Lapinlahdelta Pohjois-Savosta. Parin tunnin kiertelyn jälkeen susien jäljet johdattavat paikkaan, missä hanki on polkeutunut isommalta alueelta. Jäljet hangella paljastavat, miten sudet ovat hajaantuneet syömään haaskalta nappaamiaan lihapaloja. ?Tosi huippua. Lumikengät jalkaan ja menoksi. Hän harrastaa itse myös metsästystä. Viime kesänä he viettivät kaksi yötä Kuhmossa piilokojussa ja pääsivät näkemään seitsemän sutta. ?Kuhmossa pedot synnyttävät yrittäjyyttä ja petomatkailu tuo rahaa. Tilaisuudessa kuultiin kiihkeitä puheenvuoroja susien metsästyksen puolesta. Tammikuussa salametsästäjiä paljastui kahdella paikkakunnalla lähes yhtä aikaa. ?Kyllä tänne salolle susia mahtuisi.? Lumi paljastaa hirven jäänteet Retki alkaa hyvin. Suden jäljet hän on löytänyt kotikulmiltaan tänäkin talvena. Se ei kuitenkaan herätä pelkoa tai vihaa, vaan kiinnostusta. Auton valoissa seissyt ylväs eläin oli elämys myös perheen Roosa-tyttärelle. Satu Saarelainen asuu Rautavaaralla ja reissaa viikonloppuisin susien perässä yhdessä Kettusen ja Immosen kanssa. Seudun metsät ovat tulleet kolmikolle tutuiksi myös heidän työskennellessään metsureina Metsähallituksella. Susien polku löytyy Pitkien ja mutkaisten metsätaipaleiden jälkeen saavutaan ensimmäiseen retkikohteeseen. Joukossa oli tunnettuja metsästysjärjestöihin kuuluvia aktiivimetsästäjiä. Pohjois-Savon Sonkajärvellä viisi met13/2013 Suomen luonto 53. Jotkut tykkäävät puhua paskaa näistä asioista?, Mikko pohtii. Hän ihmettelee, miksi susia pitää salametsästää jopa asumattomilla seuduilla. Marko Kettunen yöllisellä susiretkellä Sonkajärven Uuranholin maisemissa. Manna Parkkonen (vas.) ja Nina Harju ottavat kuvia susien ruokailupaikasta. ulvontaa
Hänen mielestään susihysteria on karannut viime aikoina pahasti lapasesta. ?Suhteellisuudentaju on kadonnut, kun koko maa menee sekaisin 130 sudesta. Heli Immonen keskiyöllä Uuranholin kanjonin suulla. Susi on koiran lähisukulainen, eikä sen jälkeä voi erottaa ison koiran jäljestä. Pehmeä hanki ja väsymys tekevät kuitenkin retkeläisille tepposet. Tapaus on hyvin tuttu myös susiretken vetäjille. Porukka alkaa hyytyä keskellä erämaata. Kännyköistä häviävät kentät, ja lähimpään asutukseen tai aurattuun tiehen on kilometrien matka. Tällaisten paikkojen luulisi olevan susien valtakuntaa, mutta juuri täältä Sonkajärven tammikuinen susijahti alkoi. ?Ihan käsittämätöntä, että tällaisessa maisemassa ei olisi sudelle tilaa?, Manna Parkkonen ihmettelee. Porukka pelastautuu Jussinlammen autiotuvalle, missä voimia kerätään pitkälle seuraavaan päivään. Koiraeläimen neljä varvasanturaa erottavat suden ahman viidestä anturasta, mutta kovalla alustalla ahman jälki voi muistuttaa suden jälkeä. Maastossa jäljet ovat usein epäselviä ja niitä voi olla tarpeen seurata pitkään, kunnes selkeiden kuvioiden osuus löytyy. Erityisesti näin on, jos jälkien päälle on satanut lunta, jolloin on etsittävä metsässä pyryltä ehkä suojaan jäänyttä jälkiosuutta. sani rastila / cartina markku könkkölä / prolk Suden jälki on iso 54 Suomen luonto 13/2013 Antti Halkka Suden jälki on iso ja neljä varvasanturaa ovat erillään toisistaan. Kynnet erottuvat selvästi. sästäjää kärähti laittomasta susijahdista. Kyseessä on samanlainen projektioharha kuin natsi-Saksan juutalaisvainoissa. Ei susiviha perustu mihinkään todelliseen uhkaan?, Harju sanoo. Sudet tarkkailivat ihmisiä Ensimmäisen retken jälkeen syödään ja lepäillään, sillä illalla on tarkoitus lähteä yöretkelle. Suden jälkiä löytyykin rotkon pohjalta. Täysikuu möllöttää taivaalla ja pakkanen kiristyy, kun seurue suuntaa matkansa Sonkajärven pohjoisosassa sijaitsevaan Uuranholin rotkoon. Valoisa yö kutkuttaa mielikuvitusta. Ilveksen (neljä varvasanturaa) jälki on näitä pienempi ja pyöreä. He seurailivat viime talvena aktiivisesti laumaa, jonka metsästäjät onnistuivat hajottamaan. ?Ongelmasusia tulee, kun metsästäjät hajottavat laumat?, Nina Harju suree. Suden kulkutapa on kuitenkin koiraan verrattuna suoraviivainen ja määrätietoinen; se ei turhia poukkoile. Jäljen pituus on noin kymmenen senttiä, etukäpälän jopa 11. Paluumatkalla käy ilmi, että edellisenä yönä olikin susien vuoro tark-
Susia on enää 120?135. Nyt jäljellä on vain 12?14. Marko Kettunen ja Heli Immonen ovat nähneet omin silmin, mitä saloseuduilla tapahtuu. Saatavana myös malli leveämmällä ja kapeammalla lestillä sekä korkeammalla varrella. Vieressä lojuvat kuolleen harakan jäänteet. ?Joka reissulla löytyy nykyään jotakin epämääräistä . Kun he palaavat myöhemmin paikalle, mistä susiretkellä löytyi hirven jäänteitä, maassa on outoja muovipusseja, joiden sisällä on jäänteitä verisestä lihasta. Eri värejä. 199,- Helsinki | Espoo | Vantaa | Turku | Tampere | Ideapark | Hämeenlinna | Jyväskylä | Kuopio | Oulu | Saariselkä | www.partioaitta.fi 13/2013 Suomen luonto 55. Retkeilijöiden jälkiä on käyty tutkimassa ja haistelemassa. 99,- Suomen Luontokohteet Opas Suomen kiinnostavimmista luontokohteista. kelkan jälkiä tai myrkkypussukoita. Se ei kuitenkaan pelota ketään, vaan herättää ihastusta. Laumoja on vain kymmenkunta Susikantamme on romahtanut vajaassa vuosikymmenessä. Huippuvuonna 2005 susia arvioitiin olevan 250. 259,- Garmin Oregon 600 T Vesitiivis GPS. Vuonna 2005 esimerkiksi Pohjois-Karjalassa arvioitiin olevan 90 sutta. 22,90 Fjällräven Greenland Jacket Klassinen retkeilytakki kestävää G-1000-materiaalia miehille ja naisille. n Kaskinen Kohtaa avome" Pohjanmaalla Kesän kaunein retki www.visitkaskinen.? Sampsa Oinaala on Valtimolla asuva vapaa toimittaja. info: 050-5685750 ULKOILIJAN AARREAITTA . Paljon ominaisuuksia ja tehoa. Laumoja on koko maassa vain kymmenkunta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen havainnot osoittavat, että suurin kato on käynyt perinteisellä susialueella, joka sijoittuu poronhoitoalueen eteläpuolelle Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Kaikkea retkeilyyn ja ulkoiluun Hanwag Tatra GTX Vedenpitävät vaelluskengät miehille ja naisille. Saatavana mallit 10x25 ja 8x25. kailla ihmisiä. Kaikkien aikojen kirkkain auringossa luettava kosketusnäyttö Garminlaitteessa. 479,- Brunton Echo Compact Pieni ja näppärä jokapaikan kiikari. Ei tällaista ennen ole ollut?, Kettunen ihmettelee. Poliisille riittää syrjäseuduilla vielä paljon työsarkaa. Nyt määrä on puolittunut
Pitkät perinteet retkeilyssä ja luonnonsuojelussa velvoittavat yhä. tea karvinen teksti johanna mehtola Kolin vaaroilta on hulppeat näkymät Pieliselle. 56 Suomen luonto 13/2013. Koli ei kulu Yleisö valitsi Kolin vuoden 2013 retkikohteeksi
Maamme ensimmäinen luontopolku avattiin Kolille 12.7.1896, ja samana vuonna Ukko-Kolin huipun tuntumaan rakennettiin retkeilymaja, niin ikään maamme ensimmäinen. Retkeilyinto heräsi samaan aikaan kansallisromantiikan ja karelianismin kanssa 1800?1900-lukujen taitteessa. Kolin kansallispuisto ? ? ? ? ? ? ? ? Perustettu 1991. Pinta-ala noin 30 km². Sijaitsee Lieksan, Joensuun ja Kontiolahden alueilla. Siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle 2008. Koli on eteläisen Suomen korkein huippu, joka kohoaa 347 metriä merenpinnan ja 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle. Ukko-Kolille rakennettiin maamme ensimmäinen retkeilymaja 1896. Neljä luontopolkua, 80 kilometriä retkeilyreittejä. Noin 130?000 retkeilijää vuosittain. K olissa on vetovoimaa; vuosittain kansallispuistossa on kävijöitä noin 130?000. Perinteet retkeilykohteena ovat pitkät. Kolin vaaramaisemat on ikuistettu taiteilijoiden kuten Eero Järnefeltin ja Pekka Halosen maalauksiin, ja ne ovat innoittaneet myös säveltäjiä kuten Jean Sibeliusta. 13/2013 Suomen luonto 57
Kolin laajalla alueella on toki tilaa matkailun toiminnoille luonnonsuojelualueen ulkopuolella?, Simola toteaa. Luonnonsuojelupiiri on suojellut Kolia myös uusilta kännykkämastoilta, joiden rakennuspaikkoja siirrettiin syrjään kansallismaisemasta. Pyrimme ohjaamaan käyntejä eri puolille ja tasoittamaan käyttöpainetta Kolin huipulta myös muualle. Kuopion hallinto-oikeus hylkäsi valituksen sillä perusteella, että valitusoikeus luvasta olisi ollut vain rajanaapureilla ja Ely-keskuksella. Kolin hotellin omistaa Metsähallitus, mutta se on vuokralla Pohjois-Karjalan Osuuskaupalla. ?Harmi kyllä, Pohjois-Karjalan ely-keskus ei ole ottanut asiaan minkäänlaista kantaa?, sanoo dosentti Heikki Simola Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiristä. Puistossa ei saa kelkkailla, mutta Pielisen jäällä voi ajella vapaasti, sillä se ei kuulu kansallispuistoon. Toiminta Kolilla on sitten ensimmäisen luontopolun ja retkeilymajan laajentunut huomattavasti. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri valittivat Kuopion hallinto-oikeuteen rakennusluvasta, jolla muun muassa hotellin alakertaa remontoidaan kylpyläksi. Puisto sai 2007 Euroopan kansallispuistoliiton kestävän matkailun mallialueen sertifikaatin. ?Viime vuonna kansallispuistossa kävi yli 126?000 retkeilijää. Tänä keväänä valmistuvassa Kolin käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on yritetty sovittaa jatkuvasti kasvavan matkailun ja luonnonsuojelun tarpeita. Kor-. kuvat tea karvinen KIISTOJA HOTELLISTA JA LASKETTELUSTA Sittemmin Kolilla on moneen kertaan väännetty kättä yhä kasvaville matkailijajoukoille tarjottavista palveluista, etenkin kansallispuistossa. Viimeisin kiista koskee hotellikiinteistön uutta remonttia, jossa rakennus samalla laajenee, vaikka laki ja asetus kieltävät kansallispuistossa rakentamisen. Reittejä on suunniteltu niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän luontoa?, sanoo kansallispuiston johtaja Kyösti Tuhkalainen. Koli on yksi maamme 27 kansallismaisemasta. 58 Suomen luonto 13/2013 Eteläisen Suomen korkein kohta Vaaramaisemien lisäksi Kolilla on paljon muutakin nähtävää: perinnemaisemia, Pielisen hiekkarannat, Herajärven 61 kilometrin kierros ja läheinen Kolin kylä, jossa on 280 asukasta. Taiteilijoita Kolille veti juuri upea vaaramaisema, joka valittiin 1994 yhdeksi maamme 27 kansallismaisemasta. Tuorein harmi on moottorikelkkavuokraus, jota kansallispuistossa toimiva matkailuyritys tarjoaa niin aikuisille kuin lapsille. Paineita Kolin kehittämiseen on, mutta Simola toivoo, että kansallispuistossa toimittaisiin luonnon ehdoilla. ?Kansallispuiston perimmäinen tarkoitus on suojella luontoa. Kun puisto perustettiin, tavoitteena oli, että ainakin laskettelu loppuu vuonna 2013 rinteiden vuokra-ajan umpeutuessa. Vuokrasopimuksia on kuitenkin jatkettu, ja hotelli ja rinteet ovat pysyvä ristiriitojen aihe puistossa
Nyt nähtävät Kolin vaarat ovat muinaisten Karelidien kovinta osaa: poimuttumista edeltäneen meren rantahiekoista syntynyttä kvartsiittikiveä. Luonnonsuojelun ja matkailun tasapainoa Jylhällä Kolilla olisi ollut vuosien varrella monta ottajaa. Paikalliset asukkaat, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri olivat merkittävässä roolissa, kun Kolin kansallispuisto perustettiin 1991. KÄSITYÖ - Puukontekokurssi 25. -6.7. - Maisemamaalaus 15. ja 15.-20.7. - Maisema- ja ympäristövalokuvaus I.K. - 29.6. - Hopeatyö, ketjukurssi 25.- 29.6. - Lapikaskurssi 8. - 10.8. kein kohta Ukko-Koli kurkottaa 253 metriin Pielisen pinnasta. Tuolloin Kolin maisema muistutti viisikin kilometriä korkeine vuorineen lähinnä Alppeja. Kahden mannerlaatan törmätessä vanhempi laatta painui alas ja nuorempi työntyi sen päälle Karelidien poimuvuoristoksi. Talviset tykkymaisemat ovat kuin satukirjasta. Metsä josta itseni löysin Karhun vuosi Lustontie 1 Punkaharju www.lusto.fi (015) 345 100 KESÄKURSSIT KUUSAMOSSA KUVATAIDE - Kuusamon XLII taideleiri 3. - 14.7. Kurssikuvaukset: www.kuusamo-opisto.fi/kansanopisto VALOKUVAUS - Linnut Kuusamon keväässä 6.-10.5 - Kuvankäsittely, Lightroom 13.-17.5. - Digikuvasta valokuvatauluksi -työpaja 27.-31.5. - Panoraamakuvauksen työpaja 3.-7.6. - Kasvi- ja maisemavalokuvaus 25.-29.6. - Videokuvaus stillkameralla 1.-6.7. - Digitaalikuvaus, perusteet 1.-6.7. - Luontokuvaajan vaelluskurssit 8.-13.7. Kolmen huipun, Ukko-Kolin, Paha-Kolin ja Akka-Kolin, kierros on vain 1,3 kilometriä, joten jo lyhyellä kävelyllä voi nähdä Kolin parhaat maisemapalat. Inhan jäljillä (Paanajärvi/ Venäjä) 13.-18.8. Kurssikuvaukset: www.kuusamo-opisto.fi/luontokuvaus Tiedustelut: Kuusamo-opisto ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, 040-5213234, anna.tyystala@kuusamo.fi 13/2013 Suomen luonto 59. (grafiikka, maalaus, kuvanveisto ja pronssivalu) - Öljyvärimaalauksen perusteet 1. Vuosimiljoonien saatossa eroosio ja jääkaudet ovat kuluttaneet vuoristoa. Vaarojen huipuilta on esteetön näköala muun muassa Pielisen selälle. Vaarat ovat jäänne lähes kahden miljardin vuoden takaisesta vuorenpoimutuksesta. - 20.7. - Akvarellimaalauksen jatkokurssi 5. - 15.6
09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi 60 Suomen luonto 13/2013. marko haapalehto / metsähallitus tea karvinen Maisemat ovat kiehtovia vuodenajasta riippumatta. Parissa kuukaudessa Luonnonsuojeluliitto ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri keräsivät yli 80?000 nimeä tunnetuinta kansallismaisemaamme puolustavaan adressiin. Eniten kuitenkin hiihdetään. Myös pelkän maiseman takia Kolille tullaan edelleenkin. on valinnanvaraa retkitarjonnassa. Huollettuja latuja on yli 60 kilometriä?, Tuhkalainen sanoo. Kesälläkin on mistä valita: Kolilla voi patikoida, pyöräillä, ratsastaa, veneillä, meloa, uida tai kalastaa läheisessä Pielisessä. ?Kesällä suosituinta ovat kävely ja retkeily. Kulinaristi voi osallistua vaikkapa 30.6. Uhkana tuolloin olivat lukuisat rakennushankkeet, muun muassa yli 200 mökin lomakylä, jota suunniteltiin nykyisen kansallispuiston sisälle. voi hiljentyä viettämällä katselujuhlaa Akka-Kolilla ja 5.7. Samaan aikaan Kolin puolesta vetosi myös 17 valtakunnallista tiede- ja taidejärjestöä. Luonnonsuojeluarvot menivät tässä tapauksessa taloudellisten voitto-odotusten edelle ja Kolin kansallispuisto perustettiin 1991. Puistosta vastasi Metsäntutkimuslaitos vuoteen 2008, jolloin se siirtyi Metsähallitukselle. Kolilla on 80 kilometriä retkeilyreittejä. retkiä ykdeksällä teemalla Kolin Retkiviikolla 29.6.?7.7. Luontokuvaus on kasvussa; sitä harrastaa noin kolmasosa Kolin kävijöistä?, Tuhkalainen kertoo. Vilkkainta vaaroilla on heinäkuussa. Ruokaa rikkaruohoista -luennolle, 1.7. n Harrastatko lintuja valikoimistamme löytyvät ? lintukirjat ? kiikarit ja kaukoputket ? jalustat ? linturuokinnat ? linnunpöntöt ? lintuäänitteet ? lintukorut ym. ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. Retkiä järjestetään yhdeksällä teemalla: vaarat, kulinaristit, hiljaisuus, seikkailijat, perhe, tarinat, yökyöpelit, perinteet ja taiteilijat. voi kuunnella yölaulajalintuja. www.koli.fi/retkiviikko Maisemamatkailu on pitänyt pintansa Jos retkeily 1800?1900-lukujen taitteessa olikin lähinnä kävelyä ja maisemista nauttimista, asiat ovat hieman reilussa vuosisadassa muuttuneet. Nyt talvilajeista voi valita laskettelun, hiihdon, lumikenkäilyn, luistelun, jääcurlingin, pilkkimisen, avantouinnin tai jääkellunnan. ?Talviliikuntalajeista eniten kasvussa on lumikenkäily. Kansallispuistossa on puolentoista kilometrin ja neljän kilometrin lumikenkäreitit
Kuusamo XVIII Nature Photo 6.-8.9.2013 photo ©Mika Honkalinna photo ©Sandra Bartocha Herbarium/ Papaver croceum, Unikko #1 2012 © Marja Pirilä päänäyttely WESTON Edward Cole Brett Kim photo ©Werner Bollmann Pepper©Erward Weston Esiintyjinä mm: Kim Weston Sandra Bartocha Werner Bollmann Antti Leinonen Jouni Klinga Mika Honkalinna Tea Karvinen Paavo Hamunen Jaana Kotamäki Asle Hjellbrekke Janos Jurka Taneli Eskola Juha Suonpää Marja Pirilä Koko ohjelma ja LUONTOKUVAKILPAILU Nature Photo seuraa ilmoittelua sivuillamme: www.kuusamo.fi/naturephoto
Indri on suurin Madagaskarilla yhä elävä maki. Luonnonsuojeluliitto tukee työtä. U teksti Fran Weaver ja titta lassila / KUvat Tim Bird ja TItta Lassila svan verhoamasta metsästä kuuluu hotellin terassille outoja, ulvovia huutoja. On myöhäinen iltapäivä. Ajettuamme kolme tuntia pääkaupunki Antananarivosta olemme saapuneet Andasibeen, yhteen Madagaskarin tärkeimmistä suojelun ja luontomatkailun keskittymistä. Surumielisen melodiset huudot ovat indrin laulua. Oppaamme taskulampun valo haroo oksistoa etsiessämme makien ja muiden yöeläinten silmien heijastuksia. Indri katsoo puusta kaukaista sukulaistaan. 13/2013 62 62 Suomen Suomen luonto luonto 13/2013. Suomalaiset ovat mukana pelastamassa Madagaskarin viimeisiä metsiä. Nämä harvinaiset mustavalkoiset puoliapinat kutsuvat laulullaan perheenjäseniään yöpuulle ennen auringonlaskua sekä ilmoittavat itsestään naapuriryhmille. Ensimmäisen retkemme sademetsään teemme samana iltana otsalamppujen valossa. Musta huppu laskeutuu metsän ylle jo puoli seitsemältä
Kartta istockphoto Matkalla maailmalla madagaskar Indrin laulu 13/2013 13/2013 Suomen Suomen luonto luonto 63 63
He työskentelevät pienessä Mitsinjo-kansalaisjärjestössä, jonka työsarkaan kuuluvat luonnonsuojelun, tieteellisen tutkimuksen, kestävän turismin ja maaseutukehityksen edistäminen Andasiben alueella. Meidän retkikuntamme on kiinnostunut kaikista näistä, sillä olemme tutustumassa Mitsinjon työhön, jota Suomikin on mukana tukemassa. Mitsinjo hallinnoi pientä suojelumetsää aivan tunnetun Andasibe?Mantadi- Häviämisvaarassa: kultainen mantella (Mantella aurantiaca). an kansallispuiston kyljessä. värikkäistä sammakoista esihistoriallisen oloisiin lehtihäntägekkoihin. Löydämme myös useita Madagaskarin lukuisista kotoperäisistä kameleonttilajeista. Eläinten havaitseminen vaatii harjaantunutta silmää, sillä ne kaikki ovat mestareita naamioitumaan osaksi kas- Nasoavina Christin 64 Suomen luonto 13/2013 vustoa: yksi lehdeksi, toinen kaarnanpalaksi. Matkailua luonnon ehdoilla Tarkkasilmäiset oppaamme ovat paikallisia kyläläisiä, joilla on elinikäinen kokemus metsiensä parista. Sademetsää Mantadian kansallispuistossa. Pian puunrungoilla seikkailevan valon tielle osuukin kolme paria oransseja valopilkkuja: satumme häiritsemään oksanhankaan nukkumaan käpertynyttä villamakiperhettä. Järjestön toimiston matkamuistomyymälässä myydään vierailijoille värikkäitä paikallisia käsitöitä. On tärkeää, että paikalliset ihmiset saavat suoraa hyötyä luonnonsuojelusta ja turismista työn ja paremman toimeentulon kautta. ?Uskomme luontoturismin sopivan hyvin yhteen luonnonsuojelun kanssa?, sanoo Mitsinjon pitkäaikainen puheenjohtaja Nasoavina Christin, joka myös työskentelee luonto-oppaana ja osallistuu sienten ja makien tutkimustyöhön. ?Turistit voivat nähdä monia upeista villieläimistämme, vaikka heidät ohjattaisiin vähemmän herkille alueille.? Nasoavina on erityisen ylpeä Mitsin- Kirahvikärsäkäs (Trachelophorus giraffa). Richard Ramangason. Lehvästössä näemme myös pieniä kääpiömakeja ja vieläkin pikkuruisempia hiirimakeja: maailman pienimpiä kädellisiä. Pimeä metsä tuntuu olevan pullollaan jännittäviä matelijoita ja sammakkoeläimiä
Aiomme seurata perhettä, jonka hän tietää asustavan Mitsinjon omassa suojelumetsässä. Saari erkani Afrikan mantereesta noin 160 miljoonaa ja sittemmin myös Intiasta. Tapaamme Mitsinjon luonto-oppaan Richard Ramangasonin järjestön toimiston luona. Asukkaita noin 22 miljoonaa, joista kaikki puhuvat yhteisen P malagassi-kielen eri murteita. Sijaitsee Intian Valtamerellä noin 400 km eteläisestä Afrikasta itään. . Sen ainutlaatuinen, yli 80-prosenttisesti endeeminen eliöstö on kehittynyt omaan suuntaansa. Viime vuosikymmenten aikana lailliset ja laittomat hakkuut, kasvava puuhiilen tarve, intensiivinen kaskiviljely, metsäpalot ja kaivostoiminta ovat pienentäneet luonnonmetsäalan murto-osaan (noin 15 prosenttiin) alkuperäisestä. Poliittinen tilanne on ollut sekava tammikuun 2009 vallan- kaappauksesta lähtien, jonka jälkeen myös kehitysapua leikattiin rankasti. Väliaikaishallinnon aikana korruptio, rikollisuus ja köyhyys ovat lisäänty- neet. Trooppinen ilmasto. Pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen. . Trooppisia myrskyjä; viimeksi helmikuussa Haruna-myrsky ajoi ihmisiä katoille ja latvuksiin tulvia pakoon. Kohtaaminen kaukaisen sukulaisen kanssa Näkisimmekö indrin. Luontomatkailu on jo toipumassa parin vuoden notkahduksen jäljiltä. kartta sara meriläinen, kartta perustuu conservation internationalin karttaan jon sammakoiden kasvatuskeskuksesta, missä tutkitaan esimerkiksi äärimmäisen uhanalaista kultaista mantellaa (Mantella aurantiaca), joka elää luonnossa ainoastaan läheisellä kosteikkoalueella. Andasiben kylää, Madagaskarin ?sammakkopääkaupunkia?, ympäröivät metsät ovat yli sadan sammakkolajin koti, mikä on melkoisesti koko Suomesta löytyvään kahteen lajiin verrattuna. Madagaskar 13/2013 Suomen luonto 65. Entistä metsää. Pasaatituulet tuovat maan itäosiin sademetsille sateita. Uusien presidentinvaalien pitäisi olla kesällä 2013. Riisipeltojen maisemaa Madagaskarin keskiylängöllä. Monimuotoinen Madagaskar . Valtaosa ihmisistä asuu maaseudulla.
Hiljaisessa metsässä ei uskoisi elävän yli sata lintulajia. Indrien mollisointuiset kutsut harvenevat, mutta tiedusteluretkeltä palat tuaan Ramangason johdattaa meidät mäkeä ylös tiheään metsikköön, missä kohtaamme viimein kasvokkain yhden näistä ihmeellisistä eläimistä. Lisäksi puulajisto on 90-prosenttisesti kotoperäistä. Lähes tauotta kuulemme indrien laulavan, mutta Ramangason epäilee niiden olevan ainakin kilometrin päässä mäenrinteessä, joten alamme kiristää tahtia ehtiäksemme kohdata perheen hereillä, sillä iltapäivä on jo pitkällä. Polunhaarassa oppaamme yllättäen viittoilee meitä hiljentymään ja osoittaa puunhangassa kasvavan päällyskasvin lehtiruusukkeen sisälle, missä uskomattoman hyvin ympäristöönsä sulautunut kauluskehrääjä on päiväunilla. Ne näyttävät pystyvän hyppimään korkealla latvustossa pitkiäkin matkoja täysin vaivatta vahvojen takajalkojensa ponnistusvoiman ansiosta. Indrit ovat lähes. Madagaskarin vanhoista metsistä löytyy jopa yli 200 puulajia hehtaarilta. Aikuinen indri halaa korkean puun runkoa sen puolivälissä ja katselee meitä suurilla sinivihreillä silmillään. Loput perheenjäsenet ilmestyvät yksi toisensa jälkeen näkyviin läheisten puiden oksistosta. Indrien liikkuminen ei muistuta lainkaan niiden apinaserkkujen heilauttelua puusta toiseen käsivarsien ja hännän varassa. On helppo nähdä, miksi monet paikalliset legendat korostavat indrien ja ihmisten läheistä suhdetta. Lehtihäntägekko sulautuu metsäänsä. Kauluskehrääjä (Caprimulgus enarratus). Angela Tarimy, samantapuun taimi ja Mitsinjon jäseniä metsitysalueella. 66 Suomen luonto 13/2013 Oppaamme esittelee kauniita orkideoja sekä lukuisia eri puulajeja
Kartoitusasiantuntijat Suomesta, Venäjältä ja Antananarivosta tekevät yhteistyötä Mitsinjon työntekijöiden kanssa, jotka keräävät maastoaineiston paikallis- ja lajintuntemuksensa avulla. ?Kaikkien Madagaskarin metsien kartoittaminen on tietenkin mahdoton tehtävä, mutta mahdollisimman monipuolisen maastoaineiston sekä satelliittikuvien avulla pystymme mallintamaan paljon laajempienkin alueiden tilaa?, Tarimy Sinäkin voit lahjoittaa! Suomen luonnonsuojelUliiton Manondroala-hankkeen rahoittajia ovat ulkoministeriö ja Finnair. Hänen kotiseudultaan saaren pohjoisosasta lähes kaikki metsät ovat jo hävinneet. Tarimy selventää kartoitustyön olevan välttämätön osa hanketta, sillä tehokkaita suojelusuunnitelmia voidaan tehdä vain jos tiedetään riittävästi arvokkaimpien metsien sijainnista ja tilasta. ?Kartoitus auttaa myös tulevaisuudessa metsien tilan, metsäkadon etenemisen ja esimerkiksi laittomien hakkuiden seurantaa, sillä kerätty tieto tulee olemaan avointa kaikille viranomaisista paikallisjärjestöihin.? Hankkeen työ on edennyt pisimmälle Andasibessa. Ihmisväestö kasvaa nopeasti ja elää valtaosin lähiympäristönsä antimilla. Voit lahjoittaa rahaa metsitykseen osoitteessa http://www.sll.fi/lahjoita/ tee-lahjoitus. Hankkeemme pyrkii kartoittamaan metsien tilaa vii- meisissä jäljellä olevissa luonnonmetsissä sekä ennallistamaan metsäkäytäviä arvokkaiden laikkujen välille?, kertoo Angela Tarimy, joka koordinoi hanketta Madagaskarilla. Metsäkato on väistämätön seuraus, kun puuhiilen, tarvepuun sekä kaskiviljely- ja laidunmaan tarve kasvaa. Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti Manondroala-metsiensuojeluhankkeensa Madagaskarilla vuonna 2011. ?Manondroala on malagassin kieltä ja tarkoittaa ?näyttää metsä?. Lisätietoa hankkeesta sivulla www.sll.fi/madagaskar. Youssouf ja orkidea. Metsässä on jopa 200 puulajia hehtaarilla. 13/2013 Suomen luonto 67. Mitsinjon taimitarha Andasibessa. hännättömiä ja pitkäjalkaisia, istuvat pystyasennossa ja kommunikoivat musikaalisilla kutsuillaan hyvin inhimillisen oloisesti. Erään legendan mukaan kaksi veljestä elivät yhdessä sademetsässä, kunnes toinen heistä päätti lähteä viljelemään maata. Tästä veljestä tuli ensimmäinen ihminen, kun taas metsään jääneestä veljestä tuli indreistä ensimmäinen. Metsien indrit laulavat yhä suruissaan menetetyn veljensä perään. Indrien metsät uhattuina Indri ja monet muut Madagaskarin kotoperäiset eläin- ja kasvilajit ovat uhanalaistuneet nopeasti, pitkälti niiden luon nollisten metsäelinympäristöjen häviämisen ja pirstaloitumisen takia. Myös monet yksittäiset kansalaiset ovat tukeneet metsitystä Luonnonsuojeluliiton kautta
Peräänantamattomuus, pitkäjänteisyys ja laajeneva ymmärrys metsien korvaamattomuudesta myös ihmiselle takaavat sen, että indrit vastaavat toistensa lauluun myös tulevaisuudessa. Noin sadan paikallisen puulajin taimilla luodaan viherkäytävää, joka mahdollistaisi eläinten liikkumisen ja luontaisten kasvien leviämisen. Metsäpeitto on korvaamaton myös eroosion ehkäisylle ja puhtaan veden saannille. Merkittävä osa metsitystyötä on vieraslajien raivaaminen sekä tuoreiden istutusten pitäminen riittävän avoimina, jotta taimet pääsevät kasvussaan kunnolla alkuun. Tutustumismatka Kamt?atkan mielenkiintoisimmille ja vulkaanisesti aktiivisimmille alueille. Osallistu myös muille matkoille. 25.?28.05.2013. Ratsastus/kiertomatka Krimin niemimaalla. Koe Uutta, Näe enemmän Lue lisää www.juristravel.fi Ilmoittautuminen ja tiedustelut info@juristravel.fi. Varaa matkasi ajoissa. Metsityshankkeen taimitarhoissa kasvaa yli 35?000 tainta. Melontaretki Nevaa pitkin Pietariin tai pelkkä melonta Pietarissa. 08.?20.06.2013. Kiertomatka Georgiassa. Elokuu 2013. Ruoka- ja viinimatka Georgiaan. Viikko 42. Titta Lassila työskentelee Luonnonsuojeluliiton Madagaskar-hankkeessa. 68 Suomen luonto 13/2013 Parsoninkameleontti (Calumma parsonii).. Angela Tarimy huomaa onnekseen hänen puoli vuotta aiemmin istuttamansa samanta-puun kasvavan hienosti. n Fran Weaver ja Tim Bird ovat vapaita journalisteja. ?Samantan hedelmät ovat monen makilajin ravintoa.? Manondroalan kaltaiset hankkeet edustavat toivonkipinää Madagaskarin ainutlaatuiselle eläin- ja kasvilajistolle. Taimitarhassamme hyönteistuhojen torjuntatyötä hoitavat kameleontit.? Vuosittain ennallistuminen saadaan alkuun 30 hehtaarilla. Siemenet on kerätty Mitsinjon hallinnoimasta metsästä. ?Ensin valmistetaan kasvatusalusta, johon tarvitaan humusta, hiekkaa ja lisäksi sienirihmastoa, joka muodostaa symbioosin kasvin kanssa?, kertoo Mitsinjon metsitysvastaava Youssouf, joka monen madagaskarilaisen tavoin käyttää vain yhtä nimeä. Paikkoja on rajoitetusti. aamiais- ja mökkimajoitusta lintu- ja retkikohteet lähellä: Kurjenrahka, Koskeljärvi ja Vaskijärvi www.kuralankartanotila.fi Puh. 02 256 3203 Manondroala-hankkeen metsitysalue Andasibessa. sanoo. ?Koska työskentelemme biodiversiteetin säilyttämiseksi, emme käytä kemiallisia torjunta-aineita. Kiipeilymatka Elbrus-vuorelle 5621m pohjoispuolella. Syyskuu 2013. Kartoitusta tehdään myös etelämpänä Ranomafanan kansallispuiston ympäristössä, missä Helsingin yliopistolla on tutkimuskeskus. Vuonna 2013 kartoitukset aloitetaan myös kolmannella hankealueella Manombossa, missä sijaitsevat KaakkoisMadagaskarin viimeiset rannikkosademetsät. Kameleontit taimitarhan hoitajina Andasibessa Mitsinjo ennallistaa heinikon ja eukalyptusten valtaamaa aluetta kahden suojelualueen välissä. 25.06.?09.07.2013. Andasibessa erityisen tärkeää on tukea paikallisten toimeentuloa
Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Lähikuvassa palkittu vesistötutkija teksti alice karlsson kuva anna hämäläinen Limnologi Seppo Knuuttilan Itämeren pelastustyö on hyvässä vauhdissa. ?Fosforit-tehtaan päästön paljastaminen on merkittävin saavutus tähänastisella urallani.? 70 Suomen luonto 13/2013
On myös sovittu, että tehtaalle tulee jatkossa ulkopuolinen konsultti seuraamaan puhdistusprosessia ja Laukaanjoen pitoisuuksia, joten emme ole enää pelkästään Venäjän oman raportoinnin varassa. Työtä riittää. Miten se voi olla mahdollista. Hyvä merkki on, että rakkolevä ja pohjaeläinyhteisöt ovat alkaneet palautua. Suomenlahdella on siis jo nähtävissä hyvää kehitystä. Liettuan ja Puolan raportoinnissa on niin ikään ongelmia. Lisäksi tutkimuksen painopiste on mielestäni osin väärä. Pietarissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tehty jätevesiremontti leikkasi kerralla Suomenlahden fosforikuormitusta 1700 tonnia, kolme kertaa Suomen vuosipäästön verran. Venäjä ja Viro eivät ole liioin päässeet yksimielisyyteen Narvajoen päästöistä. Siihen tulee päälle tämä Fosforitin vähennys, joka on ainakin 1000 tonnia. Luvut ovat niin isoja, että niillä on oltava merkitystä. Syken arvioiden mukaan muutaman vuoden päästä Suomenlahdella on entistä vähemmän sinilevien massaesiintymisiä, koska kasvua ruokkivaa fosforia on entistä vähemmän tarjolla. Vesi myös kirkastuu. Latvia on puolestaan niin huonossa taloudellisessa jamassa, ettei sillä riitä resursseja edes tarkkailuun. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) merikeskuksessa on satakunta työntekijää, joista vain muutama tekee töitä valuma-alueelta Itämereen kulkeutuvien päästöjen selvittämiseksi. n 13/2013 Suomen luonto 71. Tässä suhteessa Helcomin olisi syytä terävöityä. Fosforit-tehtaan päästön paljastaminen on ilman muuta merkittävin saavutus tähänastisella urallani Itämeren tutkimuksessa ja suojelus- sa. Muutakaan keinoa meillä ei ole. Olen laskenut, että parantamalla edelleen pelkästään jätevedenpuhdistusta Itämeren rantavaltioissa voisimme saavuttaa jopa 40 prosenttia Helcomin fosforikuormituksen vähennystavoitteesta. Loppu jää muille sektoreille ja lähinnä maatalouden kontolle.. Mitään siihen verrattavaa ei ole sattunut kohdalleni. Meillä oli tiettyjä epäilyksiä isosta fosforipäästöstä alueella. Listalla on ollut 162 kohdetta, joista kaksi kolmasosaa on poistettu. Koko sinä aikana, kun listaa on pidetty, sinne ei ole lisätty yhtään uutta kohdetta, vaikka tietoa uusista päästölähteistä on tullut. Heti kun tarjoutui tilaisuus, otimme vesinäytteen Laukaanjoen suulta. Sai helmikuussa Itämerisäätiön palkinnon 20 vuotta jatkuneesta työstään Itämeren hyväksi. Itämeren valuma-alueen runsaan tusinan lannoitetehtaan joukossa on monia muitakin vastaavia mahdollisia päästölähteitä, joista meillä ei ole mittaustietoa. Useimmat näistä eivät ole Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission Helcomin ongelmallisten päästölähteiden Hot spots -listalla. Olen huolestunut erityisesti Puolan kahdesta suuresta fosforihappotehtaan jätekipsialueesta, jotka sijaitsevat hyvin lähellä Itämerta. Kyseessä oli Fosforit-lannoitetehdas Venäjän Kingiseppissä lähellä Viron rajaa. Fosforipitoisuus tehtaan jätekipsivuoren laskuojassa oli valtava. Kun olen näyttänyt kuvia ojasta ja kertonut tämän, kuulijoiden katseet ovat olleet epäuskoisia. Mutta niin se vain oli. Seppo Knuuttila, 54 Limnologi Helsinki . Itämeren valuma-alueella liikkuva Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija, joka haluaa pysäyttää Itämeren rehevöitymisen. . Tehtaan fosforikuormitus aleni 90 prosenttia sen jälkeen, kun oja tukittiin ja kipsivuoren suotovedet alettiin johtaa puhdistamoon. Jos sitä verrataan Suomen luonnonvesien fosforipitoisuuteen, se oli 10?000?15?000-kertainen. Yhden noin metrin levyisen ojan kautta valui Laukaanjokeen ja sitä kautta Itämereen fosforia yhtä paljon kuin Suomen kaikista ihmisperäisistä lähteistä. Tietoja meren tilastakin toki tarvitaan, mutta emme voi suojella Itämerta tehokkaasti, jos emme tunne päästöjen määrää ja niiden lähteitä. Jos saisin vapaat kädet, niin lähtisin heti ottamaan näytteitä muutamiin kohteisiin Itämeren valuma-alueelle. Suomenlahden tila on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan. Venäjältä puolestaan on tiedossa Suomenlahden valuma-alueella lannoitetehdas, joka virallisesti raportoitujen päästötietojen perusteella kuuluisi Hot spots -listalle. Hot spots -lista perustuu alun perin paljolti maiden omiin ilmoituksiin. ?ponnahdin julkisuuteen, kun paljastin toissa syksynä Venäjällä ennestään tuntemattoman Suomenlahden ravinnekuormittajan ja jouduin siitä hyvästä Venäjän turvallisuuspalvelun putkaan. Analyysitulokset vahvistivat epäilyn, ja sen jälkeen lähdimme tutkimusryhmäni kanssa ottamaan systemaattisesti näytteitä kaikista Laukaanjoen alajuoksulle laskevista sivujoista ja ojista, ja yhdestä ojasta löytyi sitten jättimäinen pitoisuus. Isoista Itämereen laskevista joista esimerkiksi Nevan kuormitustiedot ovat varsin puutteellisia. Kokonaisuutena Itämeren hyvän tilan tavoitteesta ollaan silti vielä kaukana, joten päästöjä on yhä leikattava
Keskiarvo oli kuusi tunnistettua lintua oppilasta kohti. Lintukirja tuntuu pitävän pintansa. ekoenergia pienet palat Ekoenergia laajeni Eurooppaan helmikuussa Suomen luonnonsuojeluliiton perustamasta Ekoenergiasta tuli eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen yhteinen sähkösopimusten ympäristömerkki. Parhaiten tunnettiin pulu. Melko tuttuja olivat punatulkku, kurki, varis, harakka ja töyhtöhyyppä. Relander pyysi oppilaita tunnistamaan 20 yleistä ja tavallista suomalaista lintua. Lajit olivat harakka, helmipöllö, kalalokki, kuikka, kuovi, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mustarastas, peippo, pulu, punatulkku, sinisorsa, talitiainen, teeri, töyhtöhyyppä, varis, varpunen, varpushaukka ja västäräkki. Lintuja tunnistettiin huonosti. Monilokerokeräys on myös ilmastovaikutuksiltaan ekopis-. Kunpa muistaisin napata ne mukaani kauppareissulle. Vain alle kolmannes Tiskipöytä pullistelee lasipurkkeja ja lattialla kassissa pois vientiä odottaa aikansa palvellut kasari ja peltisiä säilykepurkkeja. Se on yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa mukana tutkimushankkeessa, jossa omakotitalouksille tarjotaan monilokerokeräyspalvelua. 360-litraisessa monilokeroastiassa on omat lokeronsa kartongille, paperille ja sekajätteelle sekä neljäs lokero lasille ja metallille, jotka erotellaan jälkikäteen koneellisesti. Keräilyauto tyhjentää astian samalla käyntikerralla ja neljä jätejaetta pysyvät erillään koko keräyksen ajan. Maaseudun ja kaupungin välille ei syntynyt eroja, mutta tytöt päihittivät pojat. Kaikki jätteet menevät hyötykäyttöön: sekajäte energiaksi, paperi, kartonki, lasi ja metalli teollisuuden raaka-aineeksi. Palvelua on kokeiltu vuoden ajan 262 sipoolaisessa omakotitalossa. Hetkinen! Eikö kierrätystä ja jätteiden lajittelua voisi tehdä helpommaksi? Itä-Uudenmaan jätehuolto on askeleen edellä ajatuksiani. Tulokset ovat olleet hyviä: yli 80 prosenttia näistä kotitalouksista on sitä mieltä, että jätehuollon palvelutaso on parantunut. Jo kokeiluvaiheessa on nähty, että monilokerokeräyksessä materiaalien saanto on yli kaksinkertainen perinteiseen ekopistekeräykseen verrattuna. Viljelymenetelmiä testataan ja kehitetään vesiviljelyssä, kasvihuoneissa ja tunneleissa. 21 ympäristöjärjestöä hyväksyi EKOenergia-merkin 18 maassa. Uuden ympäristömerkinnän myötä eurooppalaiset vihreän sähkön kuluttajat saavat tulevaisuudessa tarkkaa tietoa siitä, missä ja miten sähkö on tuotettu. www.sll.fi, www.ekoenergy.org itä-uudenmaan jätehuolto kotona Jätteet kiertoon! harri kokko Mesimarjani mun Hienoaromisen mesimarjan viljelymahdollisuuksia on alettu kartoittaa Itä-Suomen yliopistossa, joka sai Suomen kulttuurirahastolta 120?000 euron apurahan Aromikas mesimarja ja uusi viljelytekniikka -hanketta varten. Ne tunnisti yli puolet kyselyyn vastanneista. Paras tulos oli 16 lajia. Tällä hetkellä kasvatuksessa on noin 20?000 mesimarja-amppelia. Mesimarja on luonnossa yhä harvinaisempi. Vaivatonta kierrätystä Tutuin lintu on pulu etsisi lajituntomerkkejä internetistä. Alice Karlsson 72 Suomen luonto 13/2013 jari peltomäki / lintukuva ?lajintuntemusta lisää ja luontoon oppimaan?, toivoivat kehnon arvosanan lintujen tunnistuksessa saaneet koululaiset. Jyväskylän yliopistossa opiskelevan ornitologi Tapani Relanderin opinnäytetyön otos oli 115 kuudesluokkalaista kuudesta eri luokasta, joista kolme oli kaupungissa ja kolme maaseudulla. Tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa marjojen poimintaa
Palekopisteet monilokero velu on askel kohti valtakun14 nallisen jätesuunnitelman ta12 voitetta, jossa vuonna 2016 yh10 dyskuntajätteestä kierrätetään 8 materiaalina 50 prosenttia ja hyö6 dynnetään energiana 30 pro4 senttia. Värittömistä pulloista tedään esimerkiksi uusia pulloja ja sadetakkeja. n istockphoto jääkaappi Lasipurkki laitetaan lasi- ja metallilokeroon, munakenno kartonkilokeroon. Johanna Mehtola Lisätietoja: www.pantilliset.fi, www.palpa.fi palpa Kierrätysmuovipullot rouhitaan uusiomuoviksi. 13/2013 Suomen luonto 73. Värillisistä taas fleecevaatteita, kravatteja, reppuja, laukkuja ja lenkkitossuja. Kierrätyslasipulloja käytetään paljon Alkon tuotteissa, ja kevään 2012 uudistuksen jälkeen nekin voi palauttaa samaan automaattiin kuin muutkin pantilliset juomapullot. pullo kiertäköön Nyt on syytä muistuttaa itseään siitä, kuinka hyviä kierrättäjiä me suomalaiset olemme, ihan maailman huippuja . Alumiini on erittäin hyvä kierrätyksessä. kierrätysmateriaali, sillä sitä voi kierrättää lähes loputtomiin. Kierrätysmuovipullojen materiaali puolestaan hyödynnetään varsin monipuolisesti. Helppoa kuin mikä! teksti johanna mehtola kg/asukas/vuosi 2 Lisätietoja: www.iuj.fi metalli lasi kartonki lähde aalto yliopisto tekeräystä parempi, sillä keräilyauto hoitaa kuljetukset, eikä asukkaiden tarvitse lähteä omilla autoillaan ekopisteisiin. Monilokeroastioiden tyhjennyshinnat ovat sekajäteastian tyhjennystä kalliimpia, mutta vastineeksi asukkaalta jäävät ekopistekäynnit pois ja kierrättäminen yksinkertaistuu. ainakin mitä tulee juomapakkausten kierrätykseen. Suomen Palautuspakkaus (Palpa) vastaa maamme pullonpalautusjärjestelmästä. ?Pantillisia juomapakkausten palautusjärjestelmiä on Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Hollannissa, Saksassa ja muutamissa muissa Euroopan maissa. Alkolla oli liikkeidensä yhteydessä 350 keräyspistettä, mutta nyt esimerkiksi kierrätyslasisia viinipulloja voi palauttaa 5000 vähittäiskaupan palatuspisteeseen. Kierrätyslasipullojen pantti on 0,10 euroa ja pulloista tehdään uusia pulloja, teollisuuden routaeristeitä, lasivillaa ja kevytbetonia. Uudelleen täytettävien lasipullojen palautusjärjestelmällä on pisin perinne. Uudelleentäytettävistä lasipulloista kuten olutpulloista palautuu lähes 100 prosenttia. me suomalaiset Palautetut tölkit sulateolemme maailman taan ja alumiinimassasta huippuja juomapakkausten valmistetaan uusia tölkkejä. Itä-Uudenmaan Monilokerokeräys on kokeilussa jätehuolto tarjoaa palvelua Asosoittanut tehokkuutensa. kolan, Loviisan, Pornaisten, Porvoon ja Sipoon asukkaille. Joissakin maissa kerätään kyllä juomapakkauksiakin erikseen, mutta tuolloin niiden lajittelu tapahtuu sekajätteestä eikä silloin saada yhtä korkeatasoista materiaalia kuin pantillisista järjestelmistä?, sanoo Palpan toimitusjohtaja Pasi Nurminen. Suomessa tölkeistä palautuu noin 96 prosenttia, kierrätysmuovipulloista noin 94 prosenttia ja kierrätyslasipulloista lähes 90 prosenttia. Mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän hyvin toimivia palautusjärjestelmiä on. Astiat tyhjennetään kahden viikon välein, ja astian koosta riippuen palvelun hinta on 12?17 euroa. Se on peräisin 1950-luvulta, jolloin Coca-Cola rantautui Suomeen. Keräysastiassa on oma lokeronsa paperille, kartongille, sekajätteelle, lasille ja metallille. Hinta sisältää tyhjennyksen, astiavuokran ja arvonlisäveron. Lokeroastiapalvelu alkaa kesällä, jos keräyksen piiriin saadaan riittävästi asiakkaita
ja isokoskeloa. timo vesterinen teksti johanna mehtola Langinkoskelle on helppo pujahtaa Kotkantieltä numero 7. Oppaan ovat laatineet Sauli Aaltola ja Päivi Pitkänen. Tässä esimerkki Veikko Huoviselta (Pylkkäs-Konsta mehtäämässä, 1975): ?Mitä niinä tunteina, jolloin ollaan metsällä tai järvellä, jää syrjään, se saa jäädä. Hyvien vinkkien lisäksi kirjassa on runsas kuvitus ja teemaan liittyviä otteita kaunokirjallisuudesta. Jouni Laaksosen Retkeilijän opas (Otava 2013) antaa vinkkejä suunnitteluun, varusteisiin, retkiruokaan ja retkeilyyn lasten kanssa. pekka vainio RETKELLÄ Koski kohisee kevättä Langinkoski solisee parhaimmillaan jopa sata metriä leveänä. Koski vain pauhaa... Kotkan Langinkoskella on mitä katsella. Alati kohiseva koski vie vettä pyörteissään . Kotkan keskustaan on vain pari kilometriä, joten kosken partaalle pääsee julkisillakin kulkuvälineillä. Jo parkkipaikalle kuuluu kosken kohina ja näkyy kaistale Kymijoen vyöryvää vettä. www.luontoon.fi/ repovesi, www.karttakeskus.fi. 74 Suomen luonto 13/2013 esi repoviop as pieni retk sauli aaltola päivi pitkänen teet kulttuurikoh luonto- ja elut ja -reitit retkeilypalv ta 1 : 15 000 ulkoilukart Valkmusan kansallispuisto laajenee 60 hehtaarilla avosuota.. Kyminlinnan liittymästä on kivenheitto Keisarinmajantielle, jonka parkkipaikalle voi jättää auton. Ei siinä kaupassa häviä.? Repoveden kansallispuisto juhlii 10-vuotissynttäreitään. Juhlan kunniaksi puistosta ja sen ympäristöstä on julkaistu Pieni retkiopas (Karttakeskus), jossa esitellään yli 40 retkeilypalvelua sekä luonto- ja kulttuurikohdetta. Lenkkeilijöitä kulkee ristiin rastiin metsään katoavilla poluilla. Kosken pauhussa ja maisemissa on hyvä levähtää. Hyvän retken resepti Repovesi juhlii Retkioppaita eri kohteista ilmestyy tasaisesti, mutta siitä miten retkeilijän tulisi toimia, ei opasta ole ilmestynyt pitkään aikaan
Kevään runsaus kutsuu katsetta kohti palaavia lintuparvia ja alkavaa vehreyttä, mutta myös kivien koloissa tapahtuu. Pään molemmin puolin näkyy kaksi täplää, jotka tavallisesti ovat väriltään vaalean keltaisesta tummaan oranssinpunaiseen. joka päivä klo 10?18 (ei juhannusaattona). . www.luontoon.fi/langinkoski, www.langinkoskimuseo.com. Rantakäärme voi talvehtia kivikasassa tai louhikossa. Kevät herättää rantakäärmeet Vaatimattoman näköiset kivikasat ja vaikeakulkuiset louhikot eivät juuri houkuta luonnossa liikkujaa katsomaan tarkemmin ympärilleen. Sen eteläosassa on 1,6 hehtaarin puulajipuisto, jossa on nähtävillä 21 puulajia. Langinkosken rannat ovat kelvanneet niin munkeille kuin keisareillekin, joten ei ihme, että rantamaat ovat tänäkin päivänä paljon tallattujen polkujen peitossa. Avosuo liitetään kansallispuistoon ja talousmetsä jää Kaakkois-Suomen ely-keskuksen hallintaan käytettäväksi vaihtomaana luonnonsuojelualueiden hankinnassa. www.luontoon.fi/valkmusa Horroksesta herännyt rantakäärme lämmittelee auringossa. 13/2013 Suomen luonto 75. Louhikoissa talvehtineet rantakäärmeet heräävät horroksestaan ja ilmestyvät paistattelemaan päivää. Samalla paikalla voi nähdä useitakin yksilöitä. Rauhoitettu ja myrkytön rantakäärme on suurin käärmeistämme. Sitä tavataan eteläisestä Suomesta jopa Oulun korkeudelle saakka. Porvoo kuvat esko inberg Liikkeellä luonnossa Langinkoski Kotka pekka vainio © Karttakeskus, Lupa L8530 Helsinki Langinkoski on Kotkan kaupungin kupeessa. Maaliskuinen aamupäivä on aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Kalastusmajan vieressä on pieni ortodoksinen kappeli 1800-luvun alusta. Joskus täplät puuttuvat, ja silloin määrityksen voi varmistaa rantakäärmeen silmän mustuaisesta: se on muodoltaan pyöreä. Rantakäärme viihtyy veden äärellä ja on myös taitava uimari. Rantakäärme liikkuu päivisin, ja sen voi nähdä kivien ja kallioiden tuntumassa keräämässä lämpöä elimistöönsä. Hiljaa paikallaan pysyttelevä tarkkailija saattaa päästä seuraamaan rantakäärmeen keväistä lekottelua jopa tuntikausia. Sari Kantinkoski Valkmusa laajenee simo jokinen Kotkan ja Pyhtään alueilla sijaitseva Valkmusan kansallispuisto laajenee. Useita kymmeniä metrejä leveässä koskessa näkyy sentään talvehtivia isokoskeloita. Paikka on mitä erinomaisin juuri virkistyskäyttöön; kosken katselulla ja kuohun kuuntelulla on Isokoskelot selvästi virkistävä vaikutus. talvehtivat Kun pois lähtiessä koskessa Langinpuikkaa koskikara, virtavetten koskella. sissi, hipoo reissu täydellisyyttä. . Ajo-ohje: Helsinki?Kotka-tieltä (nro 7) käännytään etelään Kyminlinna-liittymän kohdalta, Keisarinmajantie 118. . Valtio on ostanut Pyhtään kunnalta 150 hehtaaria maata, josta 60 hehtaaria on luonnontilaista avosuota, loput talousmetsää. Kosken rannalla on keisarin kalastusmaja vuodelta 1889, joka on kesäisin auki museona. Kalastusmajan museo on avoinna toukokuussa joka päivä klo 10?16, 1.6.?31.8. Tuolloin Valamon luostarin munkit kävivät koskella kalassa. Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti on nykyisin luonnonsuojelualuetta. Ne uivat edestakaisin sulan reunassa ja sukeltavat tuon tuosta tummaan veteen. Linnut säpsähtävät yhtä aikaa lentoon ja laskeutuvat ylemmäs koskea. Yllätettynä rantakäärme piiloutuu nopeasti, mutta palaa jonkin ajan kuluttua tarkistamaan tilanteen maistellen ilmaa kaksihaaraisen kielensä avulla, johon se kerää hajumolekyylejä. Kalastusmajan alue koostuu viidestä pienestä saaresta keskellä Kymijokea. . Sen elinympäristöjä ovat meren, järvien, jokien ja lampien rantamaat, joista löytyy sopivasti suojaisia kivikoita piilopaikoiksi. Yleisväritykseltään käärmeen selkä on tuhkanharmaa tai oliivinvihreä ja vatsapuoli vaalea. Pian isokoskelo laskettelee kuin tukkijätkä kuohuja alas. Upeiden koskinäkymien lisäksi Langinkoskella on hieno historia Venäjän keisari Aleksanteri III:n kesänviettopaikkana
Sen jälkeen näyttely siirtyy Kilpisjärven luontotalolle kesä?syyskuuksi ja Tunturi-Lapin luontokeskukseen Skierriin Enontekiölle helmikuun 2014 loppuun saakka. Nyt saat risuja! www.helsinki.fi/kilpis/tutkimus/ltser.htm 76 Suomen luonto 23/2013 Hentoa vihreää Sitruunabasilikan taimia. Vielä ehdit kylvää ja esikasvattaa ainakin keräsalaattia, pinaattia, kesäkurpitsaa ja ruusupapua. Pitkäkestoisesta tutkimuksesta ja sen tuloksista on koottu näyttely Hikeä ja saapasrasvaa . Myös erilaisia yrttejä on helppo viljellä itse kuten esimerkiksi sitruunabasilikaa, joka on erinomainen kalan kaveri. Hoidoksi riittävät valo, vesi ja ravinteet. www.yrttitarha.fi Risut taipuvat tiaraksi. istockphoto Hsy, Helsingin seudun ympäristöpalvelut, tarjoaa jälleen tänä keväänä maksuttomia ja kaikille avoimia kompostointikursseja Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja Kirkkonummella. Kurssit sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneille kompostoijille. www.hsy.fi Kilpisjärvi on osa muuttuvaa tunturiluontoa. Gunther von Hagen´s body worlds, jari kurvinen / vastavalo institute for plastination Kompostiin! Virikkeitä marja haapio / prolk Vinkkejä moneen menoon! Keväinen luonto tarjoaa myös askartelumateriaaleja. Koivurisuista voi loihtia lintuja, vateja ja jopa tiaroja. Tarja Heikkilän Risusta. fi-sivustolta voi lukea ohjeita, milloin ja millaisia risuja kannattaa kerätä ja miten ne taipuvat uuteen muotoon. muuttuvaa tunturiluontoa etsimässä. Tutkimuksen arkea ja tuloksia esitellään toiminnallisesti: painoja nostelemalla saa tietoonsa mustikkasadon vuosittaisen vaihtelun, ja äänivihjeiden avulla taas voi arvailla tunturiluonnon uhkatekijöitä. Suomen- ja englanninkieliseen näyttelyyn voi tutustua Luontokeskus Kellokkaassa Kolarin Äkäslompolossa toukokuun loppuun saakka. Mitä kuuluu tunturiluonnolle? 15.?21.4. vietetään nuukuusviikkoa! Lisätiedot: www.nuukuusviikko.fi tarja heikkilä Länsi-Lapin luontoa on tutkittu jo vuosikymmeniä. Jos omat taidot eivät riitä risutaiteen tekoon, voi osallistua risukurssille. Lisätietoja kursseista www. risusta.fi./risukurssit.
Näyttely on auki 22.9. Tee itse huippumuotisi (Atena 2013) Outi Pyyn Trashion!-kirja on ylistys mielikuvitukselle. saakka esillä olevaan näyttelyyn Villa Elfvikin luontotaloon Espooseen. (JM) ????? Sami Karjalainen & Matti Hämäläinen: Neidonkorennot (Caloptera 2013) Neidonkorentolajeja on maapallolla 110, Euroopassa neljä ja Suomessa kaksi: neidonkorento ja immenkorento. www.sll.fi/koulumetsa, www.espoo.fi/villaelfvik. Viisas lintu Kaarne, nykynimeltään korppi, on maailman viisaimpia ja oppivaisimpia eläimiä. Kirjan kuvitus on hivelevän kaunis. Kirja muistuttaa ulkoasultaan muotilehteä, mutta on täynnä vinkkejä, miten vanhasta vaatteesta saa tuunattua huippumuotia mukaellen jotakin uutta. Trashionistan työkaluja ovat muun muassa pihdit ja kenkälankki. www.karaija.com espoon kaupunginmuseo Turhakkeesta hyödykkeeksi -työpajan tykötarpeita. Turhien esineiden lumoava arki Talomuseo Glimsiin Espooseen voi mennä Turhake-näyttelyyn ihmettelemään lehtemme valitsemia turhakkeita. Jos kaipaa apua lajien tunnistuksessa ja villivihannesten käytössä ja käsittelyssä, kannattaa alkajaisiksi osallistua villivihanneskurssille. (JM) ????? 13/2013 Suomen luonto 77. Hän kertoo myös siitä, mitä kaarne merkitsi suomen- ja saamensuvun varhaisille, luonnon kanssa yhtä pitäneille alkupolville ja mitä olemme menettäneet hylättyämme syvän ja kunnioittavan yhteyden kaarneen maailmaan. saakka ja siellä voi katsoa myös vanhoja kuluttajavalistusfilmejä. www.espoonkaupunginmuseo.fi omien pohdintojen vuorotellessa. ????? pertti koskimies antero topp Outi Pyy: Trashion! . Kirjassa on myös QR-koodit, joista pääsee kuuntelemaan lintujen ääniä ilmaisen sovelluksen avulla kännykällä. Se oli lehtipuhallin. Kilpailu on osa Suomen luonnonsuojeluliiton hanketta Koulumetsät arvoonsa . Korppi päihittää ongelmanratkaisussa usein simpanssinkin, ja sen kyky kommunikoida ja siirtää kulttuuria sukupolvelta toiselle on eläinkunnassa poikkeuksellinen. Eero Murtomäki paneutuu kirjassaan Kaarne ? Tietolintu (Lumimuutos Osuuskunta & PrioRita 2012) omaan ja koko ihmiskunnan luontosuhteeseen omintakeisella, syvällisellä tavallaan kertoessaan yhteydestään korppiin, jolle alkuvoimainen kaarne on oikeampi nimi. Valokeilassa Villejä vihanneksia erkki makkonen / kuvaliiteri Maitohorsman versot maistuvat parsan tapaan. Aivan tuota pikaa alkaa villivihanneskausi. Afrikan tunnelmiin voi tutustua 21.4. saakka, Bollstantie 5, Inkoo. Kirja on tunnistusopas ja samalla myös tietoteos neidonkorentojen elintavoista. (JM) ????? Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja (Ursa 2012) Valtaojan teos muistuttaa hienosti sekä tieteen kauneudesta että tiedon jäsentelyn tärkeydestä. Popularisointi kukoistaa lausetasolla, vaikka kokonaisuuden punaisen langan seuraaminen on välillä työlästä historiaviitteiden ja Valtaojan Botswanan lajikirjoa. Afrikan sävyjä Galleria Karaijan näyttelyssä Out of Africa on nähtävillä Risto Lammin-Soilan maalauksia afrikkalaisista linnuista ja Antero Toppin valokuvia afrikkalaisilta luontoretkiltä. Maitohorsman versot, nokkoset, poimulehdet ja vuohenputket puskevat pian heleinä esiin mustasta maasta. Vuoden turhake valittiin ensimmäisen kerran 2000. Musta lintu on merkinnyt ihmiselle vuosituhansien ajan viisauden perikuvaa, tiedontuojaa, noidan apulintuna sanansaattajaa tuonpuoleisestakin. Murtomäki kuvaa kohtaamisiaan mahtilintunsa kanssa Merenkurkun saaristossa, metsissä ja Taka-Lapin tuntureilla seitsemän vuosikymmenen varrella. Viime vuonna arvonimen sai saippua-automaatti. yhteistyöllä suojelua ja ympäristökasvatusta, Elfikintie 4, Espoo. (IR) ????? Lars Gejl: Tunnista linnut (Tammi 2013) Lajikuvien lisäksi oppaassa ovat pääosassa siluettikuvat, jotka opettavat tunnistamaan lintuja ja linturyhmiä sekä parvia myös hämärässä. Lisätietoja kursseista www.martat.fi, hortoilijat.blogspot.com. Häiviän päiväkodin Metsätonttuja Tammelassa. Lähimetsäkin on arvokas häiviän päiväkoti päiväkodit ja koulut osallistuivat monenlaisilla töillään Tämä metsä on meille tärkeä -kilpailuun viime syksynä. Nyt parhaat työt on koottu 28.4. Niitä järjestävät ainakin Martat ja Hortoilijat-blogisivustoa ylläpitävä Raija Kivimetsä
Isolepinkäinen oli lumijäljistä päätellen yllättänyt talitiaisen takaapäin. Menin illalla passiin haaskan läheisyyteen hyvää kuvaustilaisuutta odottamaan. Auringon miltei laskettua ilves tulikin paikalle aterioimaan vähäksi aikaa. Veijari oli edennyt koko matkan samaan tyyliin; muutaman loikan jälkeen seurasi pitkä liuku?, muistelee Teemu Köppä helmikuun reissuaan. Kissapedon mailla jari par kku nen ?Tuttavani tiesi paikan, missä ilves oli tappanut metsäkauriin. Ateria tuli varmasti tarpeeseen kovalla pakkasella.? teem u köp pä h ei kk i hav kanssa helmikuisena aamuna. Kotiin päin tullessamme alkoi sataa jäätävää tihkua ja ilma muuttui epätodellisen utuiseksi. Silloin näimme komean haloilmiön sivuaurinkoineen päivineen.? Auringonvalon ja ilman jääkiteiden synnyttämän näyn kuvasi Teija Ruuhola Joensuusta. er i ?Lähdin lenkille koirien Saukon matka ?Seurailin saukon jälkiä Hangon edustalla muutaman kilometrin. ain v a h a j r i k to ismo ut iainen ut ra si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo an itt im To Havaintokirja uudistui! lukijoiden oma luontopalsta toimii nyt sekä lehdessä että nettisivuilla. Lehdessä julkaistuista kuvista palkkion. teija r uuhol a maksamme Hohtava haloilmiö Ravintoketjun seuraava lenkki Tänä talvena urpiaisia saalistaneita talitiaisia joutui niitäkin pedon yllättämiksi. Heikki Haveri Huhmarista pääsi todistamaan tätä joulukuussa: ?Hiljaisen pakkaspäivän rauhan rikkoi hätääntynyt piipitys. Palatessani seuraavana iltana ei metsäkauriista ollut jäljellä juuri mitään,? kertoo Jari Parkkunen Taipalsaaren maaliskuisesta kokemuksestaan.
Kaveri löytyi pienehköllä etsinnällä ja pääsin seuraamaan sen uintia ja sukeltelua.. Jopa valaisintolpat olivat saaneet kuorrutuksen. Mustakaularastas säväytti henr ikki hetem aa Siperian taigavyöhykkeellä pesivä mustakaularastas ilahdutti lintubongareita Joensuussa helmi?maaliskuussa. Orapihlajapuun marjoja napsivan linnun kuvasi Henrikki Hetemaa. Harvinaista lempeä Liito-oravat parittelivat helmikuun anita puot saar i viimeisen päivän kunniaksi Ilmajoella. ?En ole koskaan saanut näin aikaista havaintoa otusten pariutumisesta. Poikasia on odotettavissa reilun viiden viikon kuluttua?, kertoo paikalla ollut Benjam Pöntinen. benja m pönt inen Satumainen tykkymaisema Rukalla koettiin helmikuun lopulla muutama mahtavan valoisa ja aurinkoinen päivä. Reissuun mahtui myös yllätys: ?Tykkylumi oli muovannut luonnosta aivan käsittämättömän kauniin. Kauniin sukeltajan kuvasi Juha Mettälä Tampereella. 13/2013 Suomen luonto 79. Hahmot toivat mieleen joutsenet?, muistelee Anita Puotsaari perheineen. juha mettälä Uivelon sukellus ?menin etsimään havaintoblogeissa mainittua uiveloa kirpeänä maaliskuisena pakkaspäivänä
aiempi kohta. 11.6.2013 Opastettu retki Korpoströmistä Konungskäriin veneellä klo 10?13, lisätietoja ja ilmoittautuminen Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukkaan viimeistään 10.6., 0205 64 4620, järjestäjä Nabu Charterbåtar. 12.6.2013 Historiaa ja luontoa Saaristomeren merimaisemassa veneellä klo 9.30?16.00. Lisätietoja ja ilmoittautuminen viimeistään 5.6.: www.pensarsyd.com. 12.6.2013 Opastettu veneretki Yxskärin saarelle klo 10, järjestäjä: Kasnäs Water Sport, p. Järjestäjät Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ja Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 24.5.2013 Kansallispuistopäivä Muonion lintutornilla. Finnature, 045-1294264, Liminganlahden luontokeskus. 4.5.2013 Tornien taisto, Liminganlahden ystävät ry, 040 832 1782, Liminganlahden luontokeskus. 9.5. Tarinatuokio lapsille ja lapsenmielisille klo 11, Luontokeskus Ukko. Linturetki Seitsemisen kansallispuiston Saari-Soljasella klo 13?15. Vapaa pääsy. www.luontoon.fi/koli. 2.7.2013 Punamultamaalin keittonäytös. Järjestäjä Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 27.7.2013 Erämaan markkinat: perinnetyönäytöksiä ja muuta. 2013 Koko perheen elämyspolku Seitsemisen luontokeskuksen ympäristössä. Vapaa pääsy. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukkaan viimeistään 12.6., 0205 64 4620, www.luontoon.fi/saaristomeri, järjestäjä: Nabu Charterbåtar. 15.?16.6.2013 Opastettu melontaretki Kasnäsistä Saaristomeren kansallispuiston maisemiin hinta per henkilö 230 euroa, sisältää varusteet, retkimuonan ja yöpymisen teltassa. Lisätietoja ja ilmoittautuminen viimeistään 10.6.: www.aavameri.fi. 15.6.2013 Kasnäsin kierto rib-veneellä klo 12?12.45, järjestäjä Kasnäs Water Sport, 045 638 4751. 16.6.2013 Opastettu veneretki Korpoströmistä Jungfruskäriin klo 10.30?16.30. Paikka: Ollilan pysäköintialue. Luontokeskus Ukko, Ylä-Kolintie 39, 020 564 5654. 29.6.?7.7.2013 päivittäin Metsäretki-piirustuskilpailu lapsille. 2013 Karjanhoitonäytös klo 12?14. myyttinen metsän kuningas, Kansanperinnettä ja mytologiaa metsän kuninkaasta, Luontokeskus Ukko, Ylä-Kolintie 39, 020 564 5654. 6.6. YLE & Metsähallitus, www.luontoon.fi/koli. 4.7.2013 Vanhojen pihapiirien tarinat, opastettu retki klo 10?14 Ollilaan Turulan, Poikolan, Vaaralan ja Mattilan pihapiirien entisaikojen elämään. Lisätietoja ja ilmoittautuminen Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukkaan viimeistään 12.6., puh. Vapaa pääsy. Paikka: Pääministerin nuotiopaikka tai Luontokeskus Ukko. Pallaksen luontokeskus, 0205 64 7930. 24.5.2013 Kansallispuistopäivä Enontekiöllä Yrjö Kokon tornilla, 0205 64 7950. 25.5.2013 Syötteen luontokeskuksen syntymäpäivä: ohjelmaa ja opastettu maastoretki, Syötteen luontokeskus, Erätie 1, 0205 64 6550. 29.5.?29.8.2013 Jouko Määttä: Karhu . 0205 64 4620, www.luontoon.fi/saaristomeri, järjestäjä Nabu Charterbåtar. 13.6.2013 Opastettu retki Korpoströmistä Stora Hästöhön, veneellä klo 14:30?17:30. Vapaa pääsy, www.luontoon. fi/koli. 2.7.2013 Työhevosnäytös, klo 13?15. Lisätietoa ja ilmoittautuminen Sinisimpukkaan viimeistään 14.6., 0205 64 4620. Järjestäjät Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ja Metsähallitus. 16.6.2013 Opastettu veneretki Kasnäsista Höglandiin klo 10, järjestäjä Kasnäs Water Sport, 045 638 4751. 16.6.2013 Luonnonkukkapäivä Pallas?Yllästunturin kansallispuistossa, Pallaksen luontokeskus, 0205 64 7930. 19.6.?30.8.2013 Kolin ympäristötaidefestivaali 2013: Marco Casagrande, Tiina Hallakorpi, Timo Jokela, Sauli Miettunen, Marko Saarelainen. Paikka luontokeskus Ukko. Kaksi sarjaa: alle 7- ja yli 7-vuotiaat, Metsähallitus, luontoon.fi/koli. 30.6.2013 Ruokaa rikkaruohoista. Tutustumme sanoin ja kuvin yleisimpiin ja helposti tunnistettaviin villiyrtteihin ja villivihanneksiin alkaen klo 17., Luontokeskus Ukko. Perinteentaitajien työnäytöksiä, kahvitarjoilu. Vapaa pääsy. Aikuiset 3 euroa, lapset 6?16 v. Vapaa pääsy, Metsähallitus, www.luontoon.fi/koli. 13.-20.7.2013 Ylläksen Retkiviikko, Ylläksen Matkailuyhdistys, 040 570 9666, Luontokeskus Kellokas. 27.7. 045 638 4751. 13.6.2013 Opastettu melontaretki Korpoströmistä Saaristomeren kansallipuiston maisemiin klo 10? 16. Järjestäjä: Metsähallituksen luontopalvelu,0205 64 5274. 5.7.2013 klo 13?15 Vinkkejä retkiruokailuun. Vapaa pääsy. www.luontoon.fi/koli. 3.7. Paikka: Mattila. Reitin pituus 4,6 km. Metsähallitus, www.luontoon.fi/koli. 4.?25.7.2013 Opastettu kierros Soljasten suoluontopolulla torstaisin klo 14?15 Seitsemisen kansallispuistossa. Tule katsomaan, miten perinteistä punamultamaalia tehdään, Luontokeskus Ukon piha klo 11?13. Huhtalan torpan perinnepäivä Isojärven kansallispuistossa klo 12?15. 045 638 4751. 12.6.2013 Opastettu veneretki Kasnäsista Holman ja Yxskärin saarelle. Metsähallitus, www.luontoon. fi/koli. 2.7.2013 Elettiin sitä ennenkin: Metsä ja karhu, totta ja tarua Suomen luonnosta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen viimeistään 8.6., www.mykayak.fi. 13.6.2013 Opastettu retki Korpoströmistä Konungskäriin veneellä klo 10?13. klo 13?16 Kustaan päivän perunanistutustalkoot Koveron perinnetilalla Seitsemisen kansallispuistossa. Vapaa pääsy. Vapaa pääsy. Vapaa pääsy. Vapaa pääsy. Järjestäjä Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 8.6.2013 Retki Kasnäsista Örön saarelle, järjestäjä 1: Wilson Charter, 050 5514 266), järjestäjä 2: Kasnäs Water Sport, 045 638 4751), www.luontoon.fi/ saaristomerenkansallispuisto/ ajankohtaista. 10.6.2013 Opastettu melontaretki Kasnäsistä Saaristomeren 80 Suomen luonto 13/2013 kansallispuiston maisemiin klo 10-16, lisätietoja ja ilmoittautuminen viimeistään 5.6.: www.aavameri.fi. 10.6.2013 Retki ulkosaaristoon ? matka Saaristomeren menneisiin aikoihin klo 10:00?16:00. Lisätietoja ja ilmoittautuminen viimeistään 3.6., www.pensarsyd.com. 10.6.2013 Retki Kasnäsista Örön saarelle, ks. Polut ovat hyväkutoisia, mutta korkeuserot ovat paikoin huomattavia. Vapaa pääsy, www. luontoon.fi/koli. 4.7.2013 Radion luontoaamu klo 8.15?10. Nouda vinkit retkiruokailuun! Tarjolla maistiaisia ja vinkkejä niin lähiretkien kuin vaelluksienkin muonitukseen ja herkutteluun. Ilmoitus 2013 Iloa ja aktiviteetteja kesästä syksyyn! 26.2.?26.5.2013 Kronid Gogolev: Puun satumaa, puureliefejä. Luontokeskus Ukko, Ylä-Kolintie 39, 020 564 5654. 2.?31.5. Karjan kutsuhuudon suomenmestari ja aito savolainen emäntä Anneli Valta-Lisitsin tutustuttaa yleisön Kolin kansallispuiston maatiaislehmiin ja karjanhoitoon ennen ja nyt omalla, jäljittelemättömällä tyylillään. Paikka: Ollila. klo 10?14:30 järjestäjä Kasnäs Water Sport, p. Tule paikan päälle tai lähetä kysymyksesi etukäteen. Pääministerin nuotiopaikka. Järjestäjä Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 3.?5.5.2013 Liminganlahti, hanhien, joutsenten ja vesilintujen kuvausta ja lintukuvauksen jatkokurssi. Järjestäjä Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 4.-25.7.2013 Pyntsin opastetut retket Pyhä-Häkin kansallispuistossa torstaisin klo 13?15 Mastomäen ikimetsässä. 1,50 euroa, alle 6-vuotiaat maksutta
2013 Ounaksen retkiviikko, Tunturi-Lapin luontokeskus, 0205 64 7950. 31.8.2013 Suomen luonnon päivä Pallas?Yllästunturin kansallispuistossa, Luontokeskus Kellokas, 0205 64 7039. 31.8.2013 Suomen luonnon päivä. Toteuttaja Jämsän Ammattiopisto, lisätiedot Keijo Vehkakoski 040 341 4476 tai Sirpa Laakso 040 341 4392, www.jao.fi/jämsänaikuiskoulutus. 26.?28.4.2013 Kevätmuuttokurssi I, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 6.?8.9.2013 Syysmuuttokurssi I, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 3.?5.5.2013 Liminganlahti . Tutustumme sieniretkellä lähiseudun sieniin ja niiden käyttöön ruokana. Luontokeskus Ukko, www.luontoon.fi/koli 10.9. Hotellilta merkityt reitit kansallispuistoon. ?Tatit tavaksi, höperönä haperoista.. Tarjous koskee uusia varauksia ja on voimassa 31.8.2013 saakka. HOTELLI SIIKARANTA NARUPORTINTIE 68, 02860 ESPOO | PUHELIN (09) 867 971 MYYNTI@SIIKARANTA.FI | WWW.HOTELLISIIKARANTA.FI 13/2013 Suomen luonto 81. Arimo Eklund / Vastavalo Lintukurssit Lintukuvauskurssit Lintu- ja luontomatkat Kuvausmatkat ulkomaille www.finnature.fi Finnature Oy Ltd Rantakurvi 6, Liminka Puh 045-129 4264 info@finnature.fi ohjelmaa sekä markkinat, Syötteen luontokeskus, 020 564 6550. 29.7?3.8. klo 13?16 Tyynen päivän perunannostotalkoot Koveron perinnetilalla Seitsemisen kansallispuistossa. 2013. Pallaspäivä . hanhien, joutsenten ja vesilintujen kuvausta ja lintukuvauksen jatkokurssi, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 13.?15.9.2013 Syysmuuttokurssi Ii, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden Luontokeskus. 13.?14.4.2013 Ikonimaalauspaja, Muurlan Opisto, (02) 728 1500. Majoitu mukavasti 13.?15.9.2013 Sienikurssi, Trillivikla, 050 5450294. ? vrk/2 hlöä/2 hh Tarjous Luonto-lehden lukijoille! Majoitus 1 vrk, 2 hlöä, 2hh. kylien käsityöläiset tunturissa, maastoretki lähikeroille yms., Pallastunturin Luontokeskus, 0205 64 7930. 18.9. Hintaan sisältyy aamiaiset ja hotelliasukassaunat aamuin illoin. Vapaa pääsy. Järjestäjä Metsähallituksen luontopalvelut, 0205 64 5270. 16.?20.10.2013 Lasten luontoviikko, Syötteen luontokeskus, 020 564 6550. Kevään, kesän ja syksyn kursseja luonnon ja ympäristön ystäville! Kesä 2013 Luontoyhteyskursseja, Veranatura, Anne-Mari Huttunen, 045-86 190 86. 10.?12.5.2013 Kevätmuuttokurssi II, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 17.?19.5.2013 Lintukurssi, Trillivikla, 050 5450294. 25.?26.5.2013 Laulu- Ja Äänenkäyttö, Muurlan Opisto, (02) 728 1500. 31.5.?2.6.2013 Pöllökurssi, Finnature, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 3.?5.6.2013 Taideleiri, Muurlan Opisto, (02) 728 1500. 14.?16.6.2013 Yölaulajat, Trillivikla, 050 5450294. 17.?18.6.2013 Melontaleiri, Muurlan Opisto, (02) 728 1500. 28.?30.6.2013 Kesälintuja Liminganlahdella -kurssi, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. 28.?30.6.2013 Kasvikurssi, Trillivikla, 050 5450294. 19.?21.7.2013 Kahlaajakurssi, Finnature Oy, 045 1294264. Liminganlahden luontokeskus. LUONTORETKELLÄSI Hotelli Siikarannassa Nuuksion kansallispuistossa 2.-4.8.2013 Arktisten Kahlaajien Kuvausta Ja Lintukuvauksen Jatkokurssi, Finnature Oy, 045 1294264, Liminganlahden luontokeskus. Vain 69 2.?4.8.2013 Kasvikurssi, Trillivikla, 050 5450294. 13.?14.4.2013 Puukkokurssi, Muurlan Opisto, (02) 728 1500. 5.8.2013?31.5.2014 Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto (35 opintoviikkoa)
Hämmästyksekseni siellä uiskenteli saukko ja kaksi poikasta! Seurasin reilun vartin verran saukkojen kalastelua ja leikkiä, eivätkä ne tuntuneet välittävän läsnäolostani ollenkaan! Hui- LUONTOLOMA LEPÄNJUURI ?luontopalvelut (mm.luontopolku, metsän havaintotie, luontoleirit jne) ?majoituspalvelut vaellusmatkoja Nepal?·?Islanti? Norja?·?Albania? Marokko Tervetuloa keskelle Keski-Suomea monimuotoiseen luontokehtoon! Villa Elfvikin luontotalo Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4,4, Laajalahti, Espoo Elfvikintie Laajalahti, Espoo puh. (09) 8165 4400 puh. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 1 Elfvik mainos 5x5.indd 18.9.2009 14:31:14 18.9.2009 14:31:14 Ekologiset kodintarvikkeet, sisustustuotteet ja lahjatavarat Aino ja Risto Lepänjuuri Sumiaisraitti 30, 44280 SUMIAINEN p. Taas on kevät 2. Se toimi ainakin tässä tapauksessa mainiosti. Tulimme vuonna 2012 juhannuksen alla mökille, joka oli ollut kylmillään koko talven. Viime Suomen Luonnossa (2/2013 s.43) julkaistussa kuvassani poikasiaan ruokkii isokäpylintu eikä pikkukäpylintu kuten kuvatekstissä väitetään. Oheisessa kuvassa on saman pesän uros, jolla on isokäpylinnulle tyypillinen jykevä nokka! Antti leinonen luontokuvaaja kuhmo Saukko sykähdytti . Herkkää valoa ja ripaus sanomaa Norps Rescue -nipsupussin voitti Kaija Tuusa Akaasta. Lukijoilta: Taas on kevät Kevät . ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta Kulttuuritarjontaa näädille . 0400-836 802, luontoloma@lepanjuuri.fi www.lepanjuuri.fi www.facebook.com/ekotavarataloekotin. Olimme säästyneet katon hajottamiselta! Kiitokset Ylen X-kanavalle, joka osoittautui oivalliseksi näätien häätäjäksi. Seppo turunen helsinki Pesällä oli isokäpylintu . Netistä voi lukea, että keinot ovat ulottuneet erilaisista savustus- ja muista häätöyrityksistä aina katon purkamiseen. Äkkiä huomasin liikettä myös sulavedessä. Kiitos jutusta, missä kerrottiin Vanhankaupunginlahden saukosta (Suomen Luonto 2/2013). Olin viime jouluaaton aattoiltana kävelylenkillä Helsingin Herttoniemenrannasta kohti Tammisaloa. Seppo Vuolanto mainitsi tammikuussa ilmestyneessä Suomen Luonnossa (1/2013 s. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 18.4.2013 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan Luonnonsuojeluliiton Norps Rescue -kangaskassi. Toimittanut Alice Karlsson @ Suomen Luonto 2/2013 1. joka kerta yhtä hämmästyttävän ihana, niin luettuna kuin koettunakin. Maarit salonoja tampere Saukon pitkä juoksu Sympaattinen saukko on aina ollut lempparini! Reima mattila kangasala Herkkää valoa ja ripaus sanomaa Kuvat ovat aivan uskomattoman hienoja ja niissä on sanomaa. Toivotaan, että saamme taiteilijalta näyttelyn. Liisa hervonen espoo Mitä mieltä lehdestä. Voimakas haju ja meteli eivät innostaneet meitä jäämään taloon. Aseet tai katon rikkominen eivät tuntuneet mukavilta ajatuksilta. Radiosta löysin onneksi kanavan, joka lähetti muun muassa metalli- ja rockmusiikkia kovaäänisen keskustelun ja naurun ohella. Kun volyymi säädettiin huonokuuloisen nuorison suosimalle tasolle, näätäemo ilmaantui aika pian kurkistelemaan räystään alta häiriön aiheuttajaa. Ilmassa tuntui näätäeläimen tuoksu. Aika pian alkoi selvitä, että olimme saaneet vuokralaisia. Välikaton päältä kuului ääniä ja hyppelyä, ja kurkihirren tienoolla kattolautojen liitoskohdat olivat melupaikan kohdalla tummenneet. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . 77) taloksi asettuneen näädän karkottamisen vaikeudesta. Pysähdyin sillan juureen ihailemaan jäällä makaavaa nuorta laulujoutsenta. Aiempiin kopisteluihin se ei ollut reagoinut. Niinpä radio jäi koko voimallaan pauhaamaan seuraavaksi yöksi, ja me siirryimme yöksi aittaan. Kun seuraavana aamuna palasin taloon, tupa oli hiirenhiljainen. Emo oli kuljettanut pesueen muualle, eikä eläimiä sen koommin näkynyt. Huhtikuun tienoolla syntyneet poikaset olivat jo melko suuria ja valmiita piakkoin kiinteään ravintoon. Arvasin, että näätäpoikue siellä touhusi emon karhean ja kovaäänisen sähinän säestyksellä. Katon koputtelu hiljensi touhua vain hetkeksi. Seuraavassa oma kokemukseni keinosta, joka on ympäristö- ja eläinystävällinen. Saukon pitkä juoksu 3. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai
Väreiltään poikkeavatkin linnut saavat kumppanin, esimerkiksi poikkeavan väriset sinisorsat. Huomauttaisin, että sitä ei ole tavattu Ahvenanmaalla. Ilman sitä monet esimerkiksi käyttäytymistä koskevat seikat eivät olisi selvinneet. Jalassa oleva rengas ei kiinnitä kumppanin huomiota, sillä pariutumisessa höyhenpuvun värien ohella liikkeet ovat myös hyvin tärkeitä, joskus värejä tärkeämpiäkin. Jos rengastuksella olisi tuloksiin ja johtopäätöksiin ratkaisevaa merkitystä, se olisi jouduttu tutkimusmenetelmänä hylkäämään. Huonontaako rengas yksittäisen linnun menestymisen mahdollisuuksia. Suomen Luonnossa (2/2013) juttu Kihlat kintuissa herätti kysymyksen vaikuttaako rengastaminen lintujen kumppanivalintoihin? Naaras valitsee kumppanikseen yleensä hienoimman höyhenasun omaavan yksilön, joten jospa rengastaminen huonontaa linnun mahdollisuuksia saada parittelukumppani. Luonnossa näkee paljon symmetriaa, kirjailu ja kuviot toistuvat kummallakin puolella kehoa. Pitäisikö rengastaa kumpikin jalka, jotta saavutettaisiin harmonia? Sonja lukkarinen joensuu Huoli on aiheeton . Tätä seikkaa pohditaan muun muassa juuri ilmestyneessä Suomen rengastusatlaksessa. Pitäisikö joutsenen kaularengasta verrata juhlassa käytettävään riipukseen tai kelloon? Seppo Vuolanto Lähde katsomaan lintuja Maatsalunlahdelle Viroon Lintuhotelli Haeskaan! Tykkää meistä myös facebookissa! www.prp-puhkus.eu prp@prp-puhkus.eu www.facebook.com/ suomenluonto Welhonpesä Katso nettikauppamme osoitteessa welhonpesa.fi -Kanootit ja kajakit -Varusteet -Vesitiiviit pussit ja kotelot Tukevat Sit-On-Top kajakit luontokuvaajille Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala Ympäristötutkimuksia ja tutkimusvälineistöä C M Kestävää luontomatkailua Suomessa ja Italiassa Y Luonto- ja hyvinvointipalvelut mainos43x50_suomenluontoon.pdf 1 15.3 Wildlife Acoustics Kestrel tallentimet mm. -säämittarit lepakoiden tutkimiseen CM MY Luonto- ja hyvinvointilomat Italiassa, majoitus luomumatkailutilalla CY Vaellusmatkat Italiassa Saaristopyöräilylomat CMY Luontoyhteyskurssit Tilaa suoraan verkkokaupastamme, www.yrjolanet.? K Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle! p. Mutta myös kaularenkaalliset joutsenet ja hanhet onnistuvat saamaan kumppanin. Saisi kylläkin tulla tännekin, muttei taida onnistua. Johan franzén Föglö Estääkö kihla kumppanin saamisen? . Johtopäätös on, ettemme koskaan voi saada sitä täydellisesti selville, sillä rengastaminen on ollut yksinkertaisin tapa linnun yksilölliseen tunnistamiseen. Lintuja on rengastettu Suomessa sata vuotta, kuten kysyjän viittaamassa artikkelissa kerrotaan. Kysyjän huoli renkaan vaikutuksesta on aiheeton. Jos laajennamme lintujen yksilölliset tunnistusmerkit näkyvämpiin, esimerkiksi värillisiin kalarenkaisiin ja muihin kauas näkyviin tunnuksiin, kysymys saattaisi olla aiheellisempi. 0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO Hyvä me! Me suomalaiset olemme pantillisten n juomapakkausten palauttajina maailma a pala % 96 eistä huippua: juomatölk kierrätykseen, muovipulloista 93 % ja lasipulloista 90 %. Kiitos siitä myös sinulle - pistetään taas hyvä kiertämään! www.pantilliset.fi. Emme kuitenkaan tiedä, millä tavalla kaularengas vaikuttaa linnun sosiaaliseen asemaan parvessa. Rengastusatlas vertaa linnun rengasta ihmisen rannerenkaaseen. Artikkelissa Hämärän harmaaturkki (SL 2/2013) oli kartta liitooravan levinneisyydestä Suomessa. palaute@suomenluonto.fi keaa kaupunkiluontoa! Saukot on nähty samassa paikassa tuon jälkeenkin. jenni jerkku helsinki Liito-oravaa ei ole Ahvenanmaalla
Aloimme pohtia asiaa, kun ruokintapaikalle lennähti toukokuun alussa järripeippo ja seuraavina päivinä niitä oli siellä useampi. . Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Kimalaiskuningatar vaihtuu, mutta pesäpaikka voi säilyä samana. Paikkauskolliset kimalaiset Pesivätkö kimalaiset usein aivan asuintalon vieressä. Ne myös tottuvat jonkin verran ihmisten liikkumiseen, kunhan pesän edusta pysyy rauhallisena. Kysyjällä on kimalaispesä terassin betonilaatan alla. Vastaavasti hyvin hankalassa paikassa olleen pesän voi kuljettaa muualle tai reitin sulkea. kauri mikkola Järripeippo on pysähtynyt muuttomatkallaan popsimaan auringonkukansiemeniä. Miten linnut löytävät ruokinnan? Miten muuttolinnut löytävät keväällä lintujen ruokinnalle. Ja tulevatko ne useampana vuotena samaan paikkaan? Miksi ne tulevat aivan grillin alle? . Kimalaiset samoin kuin ampiaiset pesi- erkki makkonen / kuvaliiteri vät mielellään ihmisasumuksissa tai niiden lähellä, sillä usein siellä on parhaita pesimispaikkoja: kuivia, turvallisia ja tuulensuojaisia. Siemeniä syövät linnut hakeutuvat mielellään ruokintapaikoille silloin, kun muuttomatkan varrelle sattuu sellainen. asiantuntijat vastaavat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Viherpeippojen määrä lisääntyy lintulaudoilla jo varhain keväällä, samoin punatulkkujen. Houkutteleeko ruuan tuoksu vai muiden lintujen ruokailuäänet. Seuraavankin polven kuningattarista joku saattaa siis löytää sen. Kimalaisia, jotka ovat hyödyllisiä pölyttäjiä, voi avustaa rakentamalla niille pesäpönttöjä. Luultavasti siellä on myyrien tai hiirien käytävä, joka tarjoaa noille lentäville karvaturreille oivan menoreitin, ja sinne on varmaankin koverrettu sopiva laajentuma pesää varten. Grilli ei häiritse, sillä lämmin tai kuuma ilma nousee ylöspäin, eikä pesän ympäristö lämpene. Jos tuo paikka toimii seuraavanakin vuonna pesänä, se ei johdu perinteestä, vaan 84 Suomen luonto 13/2013 siitä, että paikka on hyvä. Vihervarpuset, peipot ja järripeipot ilmaantuvat myöhemmin, kukin oman muuttoaikataulunsa mukaisesti. Hyvällä säällä linnut käyttävät aikansa matkantekoon, mutta huonomman sään yllättäessä matkaa ei kannata jatkaa vaan. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT
Ruokaa lintulaudalta hakevien lintujen liike ja parvet puunlatvoissa sekä mahdollisesti äänet ovat paikan löytymisessä tärkeitä tekijöitä. Päällysvieras voi olla samaa tai eri lajia. Putkimainen ontto runko on sinänsä vahva rakenne, jos tervettä puuainesta on edes muutama sentti tasaisesti joka puolella. Joskus onton puun sisällä kasvavat juuret voivat kuulua oksanhangassa päällysvieraana kasvavalle puulle. Toiseksi puun täytyy olla paksurunkoinen ja ontto . Jälkimmäisessä tapauksessa puu voisi elää pitkäänkin. Saiko se ajankohdasta etua saalistaessaan käärmettä? . Mesisienen rihmastojänteet ovat monin verroin yleisempiä kuin puun sisällä kasvavat juuret. Seppo vuokko Lumikon iso saalis Seurasimme maaliskuun 15. Olisiko jollakulla lukijoista lisätietoa? Syitä ilmiön harvinaisuuteen on monia. Ensinnäkin havaitseminen: puun sisäosissa kasvavat juuret nähdään yleensä vasta Lumikko koluaa kaikki kolot saalista etsiessään. 13/2013 Suomen luonto 85. Juurten kasvaminen puun sisälle on niin veli-pekka katajamäki / vastavalo poikkeuksellista, etten kohtuullisesti vaivaa näkemällä löytänyt siitä mainintoja kirjallisuudesta enkä netistä. Mahdollisuuksien rajoissa on, että rungon sisälle kasvavat juuret syntyisivät puuaineksessa olevien ydinsäteiden elävistä soluista. päivänä lumivalkoisen lumikon aherrusta Turun Ruissalossa. Lumikko yritti raahata isoa lähes metristä rantakäärmeen raatoa jyrkkää rinnettä ylös. Ne ovat mustia, litteitä, kengännauhamaisia. Tavallisimmin ne kulkevat mutkitellen lahoavan puun kuoren alla, mutta niitä voi olla myös rungon sisällä. Vastaajina tässä numerossa: Matti Helminen Nisäkkäät hannu lehtonen Kalat etsiytyä tankkaamaan. Tosin tiedetään, että lumikon ravintokohteina on ollut sammakko ja sisiliskokin, joten ei liene mitenkään mahdotonta, että henkensä pitimiksi lumikko saattaa aterioida käärmeenkin kimpussa. Ottaen huomioon saaliin suuren koon suhteessa pedon ruumiin- . Tavallisimmin oksanhangoissa itää lintujen ulosteissa sinne kulkeutuneita siemeniä, siis marjakasveja kuten pihlaja, tuomipihlaja tai tuomi. Hyvin harvoin päällysvieraina aloittaneet puuntaimet elävät ilmastossamme yhtä tai kahta kasvukautta pitempään. Ei ole mitenkään tavallista havaita lumikko niin suuren saaliin kuin rantakäärmeen kimpussa. Se näytti kovasti työläältä. Oliko saalis lumikolle tavallinen. Lumikko on erikoistunut myyrien pyytämiseen ja kykenee pienikokoisena tunkeutumaan myyrien varsinkin lumeen kaivamiin tunneleihin. siis vanha, mutta kuitenkin hyväkuntoinen. Itse puuaines on pääosin kuollutta solukkoa. Jos oksanhankaan syntynyt taimi pystyisi kasvattamaan juurensa isäntänsä rungon sisälle olevaan lahomassaan, sillä voisi olla mahdollisuuksia pitempäänkin elämään. Kurkistin Vanajanlinnan pihalla onton lehmuksen sisälle ja näin siellä vankkoja ilmajuuria. Vahvistavatko ne suuria onttoja puita? Toinen kysyjä oli löytänyt onton koivun sisälle kasvaneita juuria puun kaadon jälkeen. Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet juha valste Evoluutio ja fossiilit kun puu kaadetaan. Juurten merkitys rungon vahvistajana on kuitenkin vähäinen. Keväällä 2012 järripeippoja tuli runsaasti ruokintapaikoille, kun lumen sulaminen viivästyi kylmien säiden vuoksi ja mahdollisesti vielä huono lentosää hidasti matkaa pesimäalueille Lappiin ja muualle Pohjois-Suomeen. Seppo Vuolanto anita raunio / vastavalo Juuria puun sisällä Risto ja Pertti Sulkava Onko tavallista, että suomalaisiin puihin kehittyy ilmajuuria. Jotta onton puun sisälle kasvavista juurista olisi hyötyä, rungon sisällä olevan ontelon joko täytyy olla märkä, jolloin puu lahoaa ja kuolee nopeasti, tai ulottua maahan asti, jolloin juuret ottavat veden ja ravinteet normaaliin tapaan maasta. Sade, tuuli ja kylmän ilman purkaus tai luminen ja pälvetön maisema keskeyttävät muuton, joka normaalisti tapahtuu aamutunteina. Runko-osaan myöhemmin kehittyvät ulospäin suuntautuvat juuret (ilmajuuret) syntyvät puun jälsikerroksesta, siis aivan kuoren alla olevista elävistä soluista. Mukaan parveen on helppo liittyä, sillä linnuilla on taipumus parveutumiseen pesimäajan ulkopuolella. Trooppisissa sademetsissä tällä tavoin kasvunsa aloittanut vieras saattaa lopulta tukahduttaa isäntänsä, mutta Suomesta ei Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut ole havaintoja kookkaiksi varttuneista, saati isäntänsä olemassaoloa uhkaavista päällysvieraista. Täytyy olla myös tarkkana, ettei sekoita mesisienten rihmastojänteitä juuriin. Vuodet poikkeavat toisistaan tässä usein paljonkin. Ruokintapaikat löytyvät niillä käyvien lintujen avulla
Viittausta englantilaisten eläinrakkauteen en. Ja kuten kysyjä itsekin arvelee, saalistusta on varmaankin helpottanut se, että rantakäärme on ollut kolossaan vielä kevätkohmeinen ja lähes puolustuskyvytön. Tapahtumien todennäköinen kulku lienee alkanut lumikon tunkeuduttua myyrän hajun houkuttelemana koloon, jossa sattumalta olikin talvehtiva rantakäärme. Kysyjä on mielestäni aivan oikealla asialla ollessaan huolestunut maamme susikannan tulevaisuudesta. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT eero kemilä / leuku Sutta pelätään. Siksi sen suojelu on hyvin vaikeaa. kokoon ei liene mahdollista, että saalis kokonaisuudessaan tulisi yhdellä aterialla käytetyksi loppuun. Eläinrakkaat englantilaiset menettelisivät näin, mutta meillä se lienee jälleen kustannuskysymys. Eikö kannan suuruudella olekaan merkitystä siihen, saako jotakin lajia ylipäätään metsästää ja kuinka paljon? . Olipa kiva luontohavainto! Matti helminen Miksi susia ei siedetä? Miksi susikeskustelussa tarjotaan vaihtoehtona joko niiden ampumista tai sietämistä asutuksen lähellä? 86 Suomen luonto 13/2013 Miksi niitä ei voida nukuttaa ja siirtää kauemmas asutuksesta. sitähän tukee sukupolvien perinne! On valitettavaa, että asutuksen liepeille eksyneet sudet kovin usein joudutaan ampumaan. Ravinnontarpeessa ollut lumikko havaitsi sen sopivaksi, vaikkakin ehkä epätavalliseksi saaliiksi. Nopealiikkeinen lumikko tuli sitten suojattomana havaituksi, kun se epätoivoisesti yritti varmistaa ateriansa siirtämällä painavan saaliinsa suojapaikkaansa. En kuitenkaan pidä mitenkään ihanneratkaisuna eläinten immobilisointia eli nukuttamista ja sitä seuraavaa eläinyksilön siirtoa sille outoon ympäristöön. Mikäli uusi ympäristö on ennestään susien suosimaa, todennäköisesti aluetta pitää hallussaan susilauma, joka elinpaikkaansa puolustaessaan mahdollisesti tappaa uuden yksinäisen tulokkaan. Siirto susityhjiöön saattaa sekin surkeasti epäonnistua, sillä metsä kuin metsä ei tarjoa sudelle sille välttämätöntä ravintoa, jolloin siirretty yksilö lähtee uudelle vaellukselle. Suden suojelu Suomen oloissa on kuitenkin ongelmallista. Onhan susi yksi Suomen neljästä niin sanotusta suurpedosta ja niistä ehdottomasti kaikkein vaikein suojeltava. Ensinnäkin on otettava huomioon, että noin kolmannes maastamme on lainmukaista poronhoitoaluetta, jolla minkä tahansa poroja ravintokohteenaan käyttävän petoeläimen suojelu on erittäin vaikeaa. Suden suojelu ei voikaan perustua pelkkään lajin biologiaan, vaan ihmisten suhtautuminen lajiin näyttää vielä nykyaikanakin suuresti määräävän sen elinmahdollisuudet. Se, että sutta pelätään ja vältetään erityisesti lasten ja kotieläinten turvallisuuden vuoksi, on tosiasia, jota paraskaan valistuspuhe ei näytä muuksi muuttavan. Vaikka pelko olisi susihavaintojen valossa yliampuvaa, se on todellista . Eikä aikaakaan, kun siirretty yksilö on jälleen ?häirikkösusi?. Kysyjä viittasi siirtoihin liittyviin taloudellisiin ongelmiin, jotka Suomen kansantalous varmasti kestäisi, mutta joiden ratkaisuun tuskin löytyisi poliittista tahtoa
Autojen peilit ovat usein houkutelleet västäräkkejä epätoivoiseen taisteluun. Jäljet olisi kannattanut mitata ja valokuvata sekä sijoittaa samaan kuvaan jonkinlainen mittakaava . Suden jälki on isompi kuin ilveksen, ja siinä näkyvät kynsien jättämät merkit. Kävikö haaskalla susi? Arja Lindman oikein ymmärrä, sillä hehän ratkaisivat sudensuojeluongelmansa hävittämällä pedot saareltaan jo vuosisatoja sitten. Olen itsekin sellaisiin törmännyt. Ainakaan haaskan kuvassa ei näy petoeläimen jättämiä merkkejä. Toinen kuva todistaa pedon käyneen haaskalla. Näin pesijä saisi rauhan ja kaipaamansa omistusoikeuden omaan elinpiirinsä. Seppo Vuolanto Mikä kalusi metsäkaurista? . Mistähän moinen johtuu? Jokin luonnonilmiö. Jäällä oli isot koiramaiset tassunjäljet. Kun rastas tulee parvekkeen ikkunan viereen, se näkee heijas- 13/2013 Suomen luonto 87. Kilpailija ei kuitenkaan väisty niin kuin luonnossa tapahtuisi, vaan käy samalla tavalla vastaan. Ilveksen tassun jälki on pyöreämpi kuin suden. Ilves ei pysty eikä yleensä edes yritä syödä kivikovaksi jäätynyttä haaskaa, joten todennäköisin haaskansyöjä on tosiaankin susi. Kovat talvet verottavat Suomen metsäkauriskantaa ankarasti, ja tämä naaras saattoi kuolla kylmään ja nälkään tai sitten johonkin sairauteen. Evätuet vaikuttaisivat kuvan perusteella olevan ihon alla, mutta eväruodot puuttuvat. Hannu lehtonen Asumme Helsingissä kerrostalossa. Ruokin talvisin lintuja, joista eräs mustarastaskoiras on kovin kesy. Kevään tullen se kävi yhä parvekkeella, mutta jostain syystä koputteli ikkunoita ja lensi päin lasiovea. Ainoat helmi?maaliskuussa Paraisilla kyseeseen tulevat, isoja koiramaisia jälkiä jättävät pedot ovat susi ja ilves. Tämä toistui lähes joka aamu. Mustarastasta vaivaa sama seikka kuin monia muitakin lintulajeja, jotka joutuvat ihmisten rakenteiden ja laitteiden kanssa tekemisiin. Lasit ja peilit heijastavat kuvia ja luovat illuusion kilpailijasta. Hauki oli noin kolmekiloinen naaraskala. tuksena oman kuvansa ja luulee sitä kilpailijaksi, joka pitää häätää reviiriltä pois. Samalla tavalla käy usein muillekin lintulajeille, jotka pitävät elinpiirejään lasien ja peilien läheisyydessä. Mustarastas on yleinen asutuilla seuduilla. . vaikka tulitikkurasia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tietojen mukaan Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa elää kolme susilaumaa, joista erkanee joka vuosi useita nuoria omille teilleen. Nämä yksinäiset sudet vaeltelevat satojen kilometrien matkoja, jotka voivat viedä yhtä hyvin etelään Paraisille kuin muihinkin ilmansuuntiin. Yksinäisen suden puolesta puhuu sekin, että kauriista oli otettu vain pää ja yksi raaja: susilauma olisi syönyt koko raadon. Matti Helminen Evätön hauki Anssi lakela Saimme Rovaniemen Sinettäjärvellä verkolla hauen, jolla oli vain yksi rintaevä. Reviirin haltija aivan ilmeisesti muistaa kuvansa vastustajanaan ja haluaa edelleen karkottaa sen. Kala on voinut menettää evän jossain varhaisessa vaiheessa tai sitten evää ei ole syystä tai toisesta kehittynytkään. Näin se jää oman kuvansa vangiksi, ja yrittää häätää tunkeilijan pois. Päiväkausia jatkuva yritys saattaa johtaa jopa linnun kunnon heikentymiseen. Sen vuoksi olisikin tarpeen estää heijastus ikkunaan kiinnitettyjen kuvien, vaaleiden verhojen taikka muunlaisin keinoin. Haukia, joilta puuttuu toinen rintaevä, tavataan silloin tällöin. Mikä sitä vaivasi? Lintu näytti ihan terveeltä. . Ilveksiä puolestaan elää nykyisin myös rannikkoseuduilla, vaikka ne ovat yleisempiä sisämaassa. Juha Valste pentti johansson / prolk Miksi mustarastas koputtelee ikkunaa? Viime talvena löysimme Paraisilta pienestä metsiköstä kuolleen kauriin. Parin viikon päästä löysimme peuran päättömänä, ja yksi jalka puuttui
14.00 59 ? G6021 EC 0-19990 µS/cm 49 ? G6022 EC 0-1999 µS/cm 49 ? G6031 TDS 0-19990 ppm 49 ? G6041 ORP ±1999 mV 79 ? G6061 EC 0-19.99 mS/cm 49 ? ? Räkättirastas on pihan kunkku ? Virolainen pihapiiri. Tarkemmat tiedot nettisivuiltamme. Koodi Suure, mittausalue Hinta G7200 Yhdistelmämittari, pH/EC/TDS/ORP 181 ? G7031 DO 0-20.00 ppm, O2 0-200% 219 ? G6011A pH 0 . Matkalle luomuun Satoja ekologisia majoituskohteita Suomessa ja Euroopassa 4/2013 ilmestyy 10. toukokuuta www.eceat.fi TEEMANA luonnonkasvit vinkkejä kasvien tunnistamiseen. vierailemme myös ahvenanmaan runsaudessa. Skywatch käsituulimittarit EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 69 ? METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 79 ? ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 ? WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 ? Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit). Vesitesterit, ominaisuuksien mittaukseen Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 88 Suomen luonto 13/2013 JORGEN ERIKSSON Mukana kuljetettavat korkealaatuiset vesimittarit, pienikokoisina kulkevat helposti mukana, edullisina sopivat hyvin budjettiin
Kymijoessa Kotkassa. 6. Uroskarhu. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 13/2013 Suomen luonto 89. ...................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .......................................................................... 10. Sitruunaperhonen talvehtii aikuisena. 3. Mikä maailman uhanalaisimpiin eliöihin kuuluva eläin elää vain Suomessa? ? Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) 4. (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Irtonumero 8,5 euroa. Miten on mahdollista, että sitruunaperhonen lentää jo maaliskuussa? ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, ? määräaikainen 64,50 ?). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Minä vuonna saimaannorppa rauhoitettiin? 6. ..................................................................................................................... Nimi: . Missä ja milloin sattui Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus? Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. 3. Kumpi herää aikaisemmin, uros- vai naaraskarhu? SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 2. Nuukuusviikkoa. 7. Ukrainassa 26. Kuinka monta salamanterilajia Suomessa elää? . Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . ..................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Lahjan saaja: Nimi: . Mitä viikkoa vietetään 15.?21. huhtikuuta? Osoite: ................................................................................................................................. Postinumero ja paikkakunta: . ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: . .......................................................................................... 9. Vuonna 1955. 4. tee sopimus verkkopankissasi! 1. .................................................................................................................................. Lähettäjä Allekirjoitus: . ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Tea Karvinen / Kolin matkailuyhdistys) 10. ......................................................................................... 1. Missä sijaitsee Langinkoski? Nimi: .................................................................................................................................... 8. ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . Kaksi: vesilisko ja rupilisko. 5. Koli. 9. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Kuinka monta prosenttia juomatölkeistä palautuu pullonpalautusjärjestelmän kautta Suomessa? Puhelin (myös suuntanumero): . huhtikuuta 1986. Postinumero ja paikkakunta: . Mikä kansallismaisema on kuvassa? SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS ? Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___?2013. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: . 96 prosenttia. 8. Lähettäkää Suomen Luonto alla ? olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2013. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): 5. Saimaannorppa. 2. ...................................................................................................................... 7
Saariston kevättä parhaimmillaan. merikotkat kun saalistavat naarashaahkoja suoraan pesiltä. Luonnossa kulkemisen taidossa meillä kaikilla on parannettavaa. Utön vesille haahkat ovat jo saapuneet, ensimmäinen koiras nähtiin 22. Untuvat on käytetty hyväksi, ja lintu ja erityisesti sen munat ovat aikanaan olleet oleellinen osa ravintoa. Hienompaa ulkosaaren ääntä kuin haahkojen kantava ja kumea a-uuh-u ei ole. Haahkojen poikasmenetyksistä, ainakin täällä Utössä, meri- ja harmaalokeilla on vähintään samansuuruinen merkitys kuin merikotkilla. Meidän ihmisten taitamaton kulkeminen ulkosaarilla haahkan pesimäaikaan (noin 15.4. Haahkan ja ihmisen suhde on muuttunut, mutta saaristolaisten arvostus haahkaa kohtaan elää edelleen elinvoimaisena ja tunteikkaana. Haahkalla menee nykyään kuitenkin melko huonosti. Pohjois-Itämeren haahkakanta on paikoin lähes puolittunut 1990-luvusta ja sukupuolijakauma on vinoutunut . Soidin alkaa pääsiäisen aikoihin. Utössäkin katoaa joka loppukevät satoja haahkanpoikasia merikotkien suuhun. Haahkalle ja merikotkalle on varmasti molemmille tilaa Suomen luonnossa, kunhan vain löytyy jonkinmoinen tasapaino lajien välillä. Itse arvostan kaikkia saaristolaje- Haahkakoiraista iso osa jää pariutumatta. 90 Suomen luonto 13/2013 ja samanarvoisesti ja kannattaa muistaa, että haahka on aina ollut merikotkan tärkeä ravintolähde. Haahkalla on merikotkien lisäksi monia muitakin vihollisia kuten harmaa- ja merilokit, varikset, ketut ja ihminen. helmikuuta ja parhaillaan tulevat haahkojen pääjoukot. yhtä naarasta kohti on kaksi koirasta ja siksi koiraista iso osa jää pariutumatta. Arvostettujen saaristotutkijoiden, muun muassa Mikael Kilven, mukaan eräs tärkeä syy naarashaahkojen vähenemiseen on erityisesti nuorten ja vielä pesimättömien merikotkien voimakas lisääntyminen . Merikotkat myös saalistavat tehokkaasti vastakuoriutuneita poikasia. n Haahkojen lastentarha. Naaras pesällään.. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Osa 3/10 kuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Haahkanaaraalla on monta kosijaa. Alakuvassa saalistava merikotka. Pesimärauha haahkalle Ulkosaariston asukkaille haahka on aina ollut tärkeä merilintu. Siksi monilla saarilla kuten Jurmossa ja Utössä on rauhoitettu pesimäalueita ihmisiltä ja koirilta, jotta linnuilla olisi mahdollisuuksia lisääntyä. alkaen pari kuukautta) voi aiheuttaa isoa vahinkoa pelottamalla haahkanaaraita pesiltään
Esimerkiksi nämä suot on saatu pelastettua: Alhonkeidas, Kankaanpää Haapaneva, Isokyrö Haarasuo, Sonkajärvi Hirvisuo, Pöytyä Hutinsuo, Mikkeli Härkäsuo, Kiuruvesi Höyläsalonneva, Toholammi Isoneva, Haapavesi Isosuo, Hartola Julkuneva, Veteli Juurikkasuo, Ruokolahti Karhunpesämaansuo, Ii Kaurajärvmossen (Aittasenneva), Vöyri Kiiskisuo, Pudasjärvi Kokkosuo, Pielavesi Kotisuo (Saarisuo), Kiuruvesi Kuivaistensuo, Pielavesi Kuljunneva, Kuortane Kurkisuo, Hyvinkää Kurkineva, Pyhäntä Kynnyssuo, Jämsä Kyrönneva, Jalasjärvi Lampakanneva, Lappajärvi Lehmisuo, Pihtipudas Lempaatsuo, Keuruu ja Jämsä Louhineva, Parkano Loukkusaarenneva, Perho Marjosuo, Multia Matolamminsuo, Kitee Matorimpi, Vaala Meraneva, Perho Mustaisneva, Kauhajoki Mörninsuo, Pihtipudas Nuolisuo, Ranua Nälkäsuo, Pudasjärvi Näätäneva, Kauhajoki Oittilansuon, Suonenjoki Pahaneva, Pyhäntä Paskoneva, Pyhäjärvi Peräsuo, Kiuruvesi Pieni-Huppio, Juva Pirttisuo, Karstula Puronlatvasuo-Vengassuo, Pudasjärvi Pälsynsuo, Oulu Päsmärinsuon, Sonkajärvi Raumjärvensuo, Mynämäki Rimpineva, Kärsämäki Ruoholamminneva, Pyhäntä Rääsynsuo, Joutsa Saarisuo, Vaala Sallinsuo, Pieksämäki Salonneva, Kauhava Saukonsuo, Parkano Saunakankaansuo, Mikkeli Saunalamminsuo (Torsa), Ruokolahti Savineva, Kärsämäki Selkäneva, Töysä Suoniemensuo, Karstula ja Saarijärvi Susisuo, Vaala Viurusuo, Outokumpu Vähänjärvenneva, Jalasjärvi Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tule muk aan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. 11/2013 Suomen luonto 91. Suomen luonnonsuojeluliitto on puolustanut soita jo vuosikymmeniä. Työ jatkuu. Tule mukaan tai tue lahjoituksellasi! Pelkästään viime vuosina on saatu kaadettua kymmeniä turpeenottolupia. Tämä on suureksi osaksi Luonnonsuojeluliiton piirien ja yhdistysten sinnikkäiden puurtajien ansiota. Ojitusten hulluina vuosina pilattuja soita ennallistetaan, ja lukuisia turpeennoston uhkaamia paratiiseja on saatu pelastettua. Soidensuojelu on myötätuulessa. Tämä on erityisesti vapaaehtoisten luonnonsuojelijoiden ansiota. Aapasuo Sallassa: Jorma Luhta / Leuku Suo siellä, vetelä täällä. . Onneksi! Suot ovat yksi luontomme suurista rikkauksista, ja niiden arvo ymmärretään yhä paremmin
Palautusviikko 2013?19 767095-1303