S U O M E N L U O N T O 3 | 2 17 N A A L I. 41– 42 2 17 N A A L I. T U R S K A . K A N S A L L IS P E R H O N E N . 41– 42 KANAHAUKKA muutti kaupunkiin Retkellä Maaningan KORKEAKOSKELLA Voiko NAALI palata Suomen tuntureille. K A N S A L L IS P E R H O N E N . SIE NE T S. K A N S A L L IS P E R H O N E N . KANSALLISPERHOSEHDOKKAAT ESITTELYSSÄ 2 17 N A A L I. K A N S A L L IS P E R H O N E N . K A N S A L L IS P E R H O N E N . L A P IN P Ö L L Ö . 2 17 N A A L I. K E V Ä Ä N M E R K IT JA S IE N E T . L A P IN P Ö L L Ö . K O R K E A K O S K I. K E V Ä Ä N M E R K IT JA S IE N E T . K A U P U N K IK A N A H A U K A T . A N N A L A IT IN E N . T U R S K A . K A U P U N K IK A N A H A U K A T . K Ä Ä V Ä T . K A U P U N K IK A N A H A U K A T . 41– 42 Irtonumero 9,50 € 30.3.2017 3. A N N A L A IT IN E N . P IR K K A L A N T A A P O R IN V U O R I. Ovatko keväät aikaistuneet. T U R S K A . A N N A L A IT IN E N . P IR K K A L A N T A A P O R IN V U O R I. P IR K K A L A N T A A P O R IN V U O R I. T U R S K A . K O R K E A K O S K I. K Ä Ä V Ä T . K E V Ä Ä N M E R K IT JA S IE N E T . P IR K K A L A N T A A P O R IN V U O R I. K Ä Ä V Ä T . P IR K K A L A N T A A P O R IN V U O R I. K A U P U N K IK A N A H A U K A T . K O R K E A K O S K I. K O R K E A K O S K I. A N N A L A IT IN E N . L A P IN P Ö L L Ö . K Ä Ä V Ä T . K E V Ä Ä N M E R K IT JA S IE N E T . L A P IN P Ö L L Ö . Kohtaamisia keväässä Kohtaamisia keväässä Näsiä ja liuskaperhonen kuuluvat kevään merkkeihin. L A P IN P Ö L L Ö . S U O M E N L U O N T O 3 KE VÄ ÄN MO NE T SIE NE T S. S U O M E N L U O N T O 3 | 2 17 N A A L I. A N N A L A IT IN E N . K O R K E A K O S K I. KE VÄ ÄN MO NE T SIE NE T S. K E V Ä Ä N M E R K IT JA S IE N E T . T U R S K A . K A U P U N K IK A N A H A U K A T . K Ä Ä V Ä T
Muutama viikko vielä vierähtää ennen kuin kiihkeä soidin alkaa. Kiirunakukon päivä kuluu aamiaista sulatellen puolikiepissä. VALOA on jo, mutta muuten tunturissa on vielä talvi. Utsjoki, Paistunturit 8.3.2017. K E V Ä T T A LV I Ei kiirettä kiirunalla KUVA MARKUS VARESVUO / LINTUKUVA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES
Tämä ja 10 muuta kysymystä vastauksineen Kysy luonnosta -palstalla. alettiin julkaista 1985. Sisällys 3/2017 76 TI ER A LA IT IN EN PE TR I JA U H IA IN EN Viannankoski houkuttaa kevätretkelle. 14 Mihin naalit katosivat. Kevään kukatkin ovat aikaistuneet. 41 Sienet kevään kämmenellä Kevättä koristaa moni sieni. Tähän mennessä asiantuntijat ovat vastanneet 2505 kysymykseen. 34 Kevät tulee tutuin askelin Kevään ilmiöt ovat tuttuja, mutta tulevat yhä varhemmin. 28 Maamerkkinä iso kivi Pirkkalan Taaporinvuori on pieni metsähelmi. Reportaasi turskan tilanteesta Itämerellä. 58 Leskenlehti kukkii aikaisin ja tuo mukanaan paljon väriä kevääseen. 58 Kosken kupeella Tutustumme Korkeakoskeen ja Viannankoskeen. M A A RIT SII TO N EN RII KK A VÄ LIA H D E RII KK A VÄ LIA H D E 64 Bataatit maistuvat retkellä, kun tekee täytteen valmiiksi. Yli 2500 vastausta Miten toimia kun metso hyökkää. Palstaa alettiin julkaista 1985. 54 Maalta kaupunkiin – Stadin kanahaukat Metsien haukka kaupungistuu. Mitä turskalle kuuluu suolapulssin jälkeen. Saammeko napaketun vielä pesimälajistoomme. X X X X X X X X 34 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 32 Petelius 43 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja 48 Turskaa odotellessa. 48 Palaako turska. 24 Iso harmaa haave Lapinpöllö on vaikea löytää. 64 Maukkaasti matkaan Tee itse maistuvat retkieväät.. Lue, miten kevään aikataulu pitää ilmaston lämmetessä. 30 Suomelle valitaan kansallisperhonen Ehdokkaat esittelyssä. Viannankoski houkuttaa kevätretkelle. Kävimme Bornholmissa kysymässä turskan kuulumisia. 44 Kaikki käävistä Tuomo Niemelä vei käävät Suomen kartalle
Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 14 JO RM A LU H TA. 13/2017 SUOMEN LUONTO 5 Näsiä ja liuskaeli herukkaperhonen kuuluvat kevään merkkeihin. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä ja Anne Stolt Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Kannen kohtaamisen kuvasi Hannu Huovila / Vastavalo. www.climatecalc.eu Cert. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 3/2017, 76. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Naali on runsastunut Ruotsissa ja Norjassa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_03/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Sulapaikat olivat kortilla, ja saukko oli kierrellyt kaukana metsässä avovettä etsimässä. En ole järin uskovainen mies, mutta mieleen hiipii raamatullinen lause: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Kun jokin aiheutti huolta, suunnan korjaus oli vain päätöksentekokysymys. 6 SUOMEN LUONTO 13/2017 Huoli. Metsässä oli huolestuttavan hiljaista. Yli tunnin kiikaroinnin jälkeen löytyi metsäretken ainoa lintulaji: ryhmä taviokuurnia lenteVanhoja luonnonmetsiä on jäljellä todella vähän, Pallas-Ylläskin on alueellaan ympäristöstä selvästi poikkeava saareke. Teemat ovat niin tuttuja vanhoista kaivoscaseista että kulmat menevät ihan itsestään kurttuun: prosessi, vesistövaikutukset, meluja pölyvaikutukset, maisemavaikutukset ja aluetalousvaikutukset. Nykymenossa on se vahva tunne että ruori ei ole enää oikein kenenkään käsissä seilatessamme kohti epävarmaa tulevaisuutta. Nykyään luonnossa koettuja hienoja hetkiä varjostaa kuitenkin koko ajan kalvava huoli. Lunta oli melko vähän, tykkylunta ei ollenkaan. Ihaillut ja nauttinut vanhojen metsien ainutlaatuisesta luonnosta ja puhtaasta ilmasta, vihellellyt kuukkeleille ja hiihdellyt riekkojen jäljillä. Vanhan metM A RIK A EE R O LA X X X X X X X M A RK U S KII LI / VA ST AV A LO X X X X X X X M A RK U S KII LI / VA ST AV A LO M A RK U S KII LI / VA ST AV A LO Pallas-Yllästunturin kansallispuiston metsät kasvavat maailman puhtaimman ilman ympäröimänä. Tänä vuonna Pallas-Ylläksen vanhat metsät olivat taas vähän erilaisia kuin vuotta aiemmin. Vanhoja luonnonmetsiä on jäljellä todella vähän, Pallas-Ylläskin on alueellaan ympäristöstä selvästi poikkeava saareke. Pallas-Ylläs on paikkana minulle rakas, ja suhtaudun siihen kuin lapseeni. Samanlainen ahdistus tuntuu vaivaavan myös monia harrastustovereitani. Kuusenkäpyjä oli todella niukasti, ja käpytikat sekä käpylinnut sen myötä kateissa. Yli tunnin kiikaroinnin jälkeen löytyi metsäretken ainoa lintulaji: ryhmä taviokuurnia lenteli ja supisi hiljaa matalissa suonreunakuusissa. Pelkään huomaavani muutoksia. X X X X X X X Metsässä oli huolestuttavan hiljaista. Olen koko ajan huolissani. Vanhan metsän tasapaino on hauras ja herkkä, se heilahtaa helposti peruuttamattomalle uralle. Kolarin kunnan virastotalolla esitellään (lue lobataan) Hannukaisen kaivoshanketta useassa eri tilaisuudessa kevään aikana. Iän karttuessa huomaa konkreettisesti luonnon muutoksen omien havaintosarjojen avulla. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Kuusikelojen naavat heiluivat kuivina tuulessa. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 OLEN retkeillyt usealla vuosikymmenellä Pallas-Ylläksen kansallispuistossa. Olin nuorena optimisti. Asiat näyttivät menevän pikkuhiljaa parempaan suuntaan, ja oli tunne, että niihin oli mahdollista vaikuttaa jos oli aktiivinen. Nyt huolellani on uusi nimi: Hannukainen
Luonto-liiton kevätseurannan mukaan ensihavainnot variksen pesänrakennuspuuhista sattuvat juuri tähän aikaan. Samalla lintu tulee näyttäneeksi ihmisille kevään merkit. 13/2017 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri Variksen aikeita Varis rakentaa pesänsä puiden oksista. (AK) VARIKSET RAKENTAVAT PESÄÄ JUURI NYT. Tuo arkinen harmaatakki, jokapaikan höylä, roskisdyykkari. JU H A IL KK A V aris. ”Eläin voi kuitenkin avata silmänsä ja jopa uida pohjan tuntumassa, tosin hyvin hitaasti ja jähmein liikkein.” (AK) T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N VARHAISKEVÄT Aurinko lämmittää ja kevät hurahtaa käyntiin. (AK) Ohi on SAMMAKOIDEN horros on loppumassa, ja ruskosammakot, viitasammakot ja rupikonnat kömpivät maan pinnalle kuin tyhjästä. ”Horros ei ole unta”, Gustafsson korostaa. Se kulkee vuoroaskelin, kallistelee päätään, katsoo syrjäsilmin ja raakkuu oksalla tai räystäällä variksen äänellä. Kun pesä on valmis, asiat etenevät rivakasti: naaras munii sekä hautoo ja molemmat emot ruokkivat poikasia. Horrostava sammakko ei syö eikä juo mitään ja sen hapenkulutus on äärimmäisen pientä. Kesäkuussa sisarusparvi jo keikkuu pesäpuun oksilla. Nyt variksella on hieman kiireitä, sillä se on ruvennut katkomaan oksia ja sommittelemaan niistä risulinnaa. Jopa metriseksi kasvava pensas kipuaa yllättävän pohjoiseen, Käsivarren kainaloon asti. Siinä vasta kiinnostava seurattava. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen – paitsi linnuille. Jokainen tapahtuma saa linnun valpastumaan. Ne syövät ja samalla levittävät sen punaisia marjoja loppukesällä. A A RR E LE SK IN EN Tämä rupikonna horrostaa maakolossa. ”Olen nähnyt keväällä sammakoita sekä nousemassa lampien pohjasta että mönkimässä esiin kivikosta”, hän sanoo. Pian se jo kutee. Sisävuoraukseen se tarvitsee sammalta. Varis haluaa nähdä ympärilleen ja se huomaa kaiken. Herpetologi Joonas Gustafssonin mukaan suurin osa Suomen sammakoista talvehtii vesien pohjalietteessä, mutta osa ryömii syyskylmillä kivien ja kallioiden koloihin routarajan alapuolelle. JO O N A S GU ST A FS SO N. Näsiä kukkii HUHTIKUISEN rehevien metsien ja puronvarsien koriste on ennen lehtimistä kukkiva näsiä. Näsiän kukat tuoksuvat huumaavasti
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT N eljä pikkukuovia lensi noin sadassa tunnissa suoraan meren yli pesimäalueilta Islannista Länsi-Afrikkaan. Lapin ja Pohjanmaan karuilla avosoilla pesii 30 000–50 000 pikkukuoviparia. Vuorokaudessa taittui jopa tuhatkunta kilometriä kahlaajille keskimääräisellä 50–65 kilometrin tuntinopeudella. TIESITKÖ. Suomen läpi muuttaa myös arktisella Venäjällä pesiviä lintuja. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES. Uusi tekniikka paljasti pikkukuovien ällistyttävän muuttonopeuden. Merkityt yksilöt muuttivat yli kilometrin korkeudella, missä huippuvauhtikin on joskus mahdollista vaik8 SUOMEN LUONTO 13/2017 PE KK A A LH O / TA RS IG ER .C O M Viidessä päivässä Islannista Afrikkaan TIESITKÖ. Pikkukuovit lensivät yhtäjaksoisesti yli 4500 kilometriä. Myötätuulet kasvattavat vauhtia ennätysmäiseen 90 kilometriin tunnissa. Pikkukuovien muuttoa tutkittiin valopaikantimien avulla ja tulokset julkaistiin Scienti. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE Pikkukuovit saapuvat touko-kesäkuussä pesimäalueille. Lapin ja Pohjanmaan karuilla avosoilla pesii 30 000–50 000 pikkukuoviparia. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lapin ja Pohjanmaan karuilla avosoilla pesii 30 000–50 000 pikkukuoviparia. c Reports -tiedelehdessä. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lapin ja Pohjanmaan karuilla avosoilla pesii 30 000–50 000 pikkukuoviparia
13/2017 SUOMEN LUONTO 9 Naarasnorppa Helga nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. n SORMENJÄLKIÄ 5 VALKOISTA VIIRUA / Kuikan kaulan juovat ovat joka linnulla yksilölliset, kuten myös selän valkoiset kuviot sekä peräpään pilkut. Koska linnut ovat useissa parvissa, vatsalaikkujen tarjoaman tiedon avulla tarkka yksilömäärä selvisi reiluksi kolmeksikymmeneksi. Kuikan tuntee kaulan juovista, joiden luku, muoto ja pituus vaihtelee. Ensimmäisenä perille ehtivät linnut valtaavat parhaat pesäpaikat. Keväällä vain neljä viisi vuorokautta kestävä yhtäjaksoinen lento on houkutteleva vaihtoehto pohjoisimmille muuttolinnuille, joiden on päästävä pesimään heti olojen salliessa. Nämä kaksi lintua pysähtyivät Brittein saarilla noin pariksi viikoksi. Yksilöllisiä merkkejä tarkkailemalla voi selvittää, onko mökkirannan kuikkapari vuodesta toiseen sama. Keväällä 2016 se tunnistettiin riistakamerakuvasta. 164 SAIMAANNORPPAA / Itä-Suomen yliopiston norppatutkijat tunnistivat eri norppayksilöt niiden yksilöllisten rinkuloiden avulla. Pikkukuoveista kaksi palasi keväällä suoraan meren yli, kaksi muuta kiersi parisataa kilometriä pitemmän rannikkoreitin. Alaskan punakuirit voivat muuttaa pysähtymättä Uuteen–Seelantiin 10 000 kilometriä. Menetelmää käytetään arvioitaessa yksilömääriä tai tietyn yksilön seuraamisessa. Kaulan viiruja on neljästä seitsemään, yleensä viisi. Nämä kaksi lintua pysähtyivät Brittein saarilla noin pariksi viikoksi. Keväällä vain neljä viisi vuorokautta kestävä yhtäjaksoinen lento on houkutteleva vaihtoehto pohjoisimMyötätuulet kasvattivat vauhtia 90 kilometriin tunnissa. ka merenpinnalla vastatuuli olisi voimakas. RIIKKA KAARTINEN ka merenpinnalla vastatuuli olisi voimakas. Suomessa hanhia tarkkaillaan muuttomatkan varrella Perämerellä, missä kunkin parin vatsalaikut kuvataan. Yksilömäärää ja elinpiirien laajuutta on selvitetty yli 200 000 riistakamerakuvan avulla. Pikkukuoveista kaksi palasi keväällä suoraan meren yli, kaksi muuta kiersi parisataa kilometriä pitemmän rannikkoreitin. Myös muut kahlaajalinnut tekevät vaikuttavia ponnistuksia muuttomatkoillaan. JA RI PE LT O M Ä KI IT ÄSU O M EN YL IO PIS TO / N O RP PA TU TK IM U S. TURKIN JA HÖYHENPEITTEEN kuvioinnit toimivat monilla eläimillä sormenjälkien tavoin yksilön tunnistuksessa. Toisaalta uhkarohkea yritys voi päättyä energiavarastojen loppumiseen vastatuulissa ennen määränpäätä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös viirujen suhteelliseen pituuteen ja paksuuteen. Suomeen täkäläiset pikkukuovit saapuvat huhti–toukokuussa. 32 PARIA / Uhanalaisia kiljuhanhia seurataan lintujen yksilöllisten vatsalaikkujen avulla. Pidempi muuttoreitti Brittein saarien kautta on säilynyt, koska lyhemmin etapein lentävä ja välilaskupaikoista nauttiva yksilö pysyy hengissä ja lisääntyy todennäköisemmin silloin, kun pohjoistuulet vallitsevat valtaosan matkaa tai jos talvi jatkuu Islannissa poikkeuksellisen myöhään
Kangasvuokkoa myytiin kukkakaupoissa leikkokukkana yleisesti Viipurista Tampereelle, mutta ”pahin villityksen pesä” oli Helsinki. 10 SUOMEN LUONTO 13/2017 JUKKA TOBIASSON kuvasi maaliskuun puolivälissä Ahvenanmaan Brändössä Kaj Lundbergin löytämän norpanpoikasen, joka sinnitteli emonsa kanssa viimeisillä jäillä. Ruotsissa varmistettuja influenssan merikotkauhreja on useita. A. Viimeksi Pohjois-Savossa päästiin ihailemaan viiksitimaleita vuonna 1998, jolloin Suomessa oli suuri timalivaellus. uenssan uhreina LINTUINFLUENSSAN uhreina on löydetty Suomessa yhdeksän merikotkaa. Palmén, joka kirjoitti huolestaan Luonnon Tutkijassa jo vuonna 1905. Eurooppa kuohui ensimmäisen maailmansodan pyörteissä. Suomessa lintuinfluenssan uhreihin kuuluu myös huuhkaja. Linnut oli löytänyt nuori kuvaaja Niko Puumalainen, joka ei tunnistanut lajia heti. Suurimmissa parvissa havaittiin lähes 100 lintua Haminan Kirkkojärvellä ja Kotkan Hovinsaarella. Ruotsissa ja Puolassa kyhmyjoutsen on tavallinen lintuinfluenssan uhri, mutta Suomesta löytöjä ei ole. Venäjä kärsi sodassa tappioita ja ajautui maaliskuussa vallankumoukseen. Ilmastonmuutos voi olla eteläisille itämerennorpille kohtalonkysymys. Emo siirsi tämän kuutin jäiden kokonaan sulettua rantaan, mutta jäi epäselväksi, selvisikö kuutti. Hintikan lisäksi kangasvuokon kyseenalaisesta suosiosta oli huolestunut J. Tuoreita lintuinfluenssatapauksia löydetään yhä Euroopassa jatkuvasti. Tästä huolimatta ihmisillä riitti kiinnostusta kauniin kukan suojeluun. Esimerkiksi Islannin viran omaiset pitävät todennäköisenä, että tauti saapuu sinne muuttolintujen mukana. ”Todellinen määrä lienee moninkertainen”, arvioi porilainen merikotkakuvaaja Seppo Keränen. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Petolinnut usein lintuin. Rannikolla timaleita voi löytää suurista ruovikoista, mutta sisämaahan niitä eksyy vain harvoin. Satakunnassa raatoja on määritetty kolme, yksi Kemiönsaaressa ja loput Ahvenanmaalla. Norpan kuutti on hyvä uimari jo pienestä pitäen. Sama pari viihtyi alueella vielä maaliskuun alussa. Vuonna 1952 kangasvuokosta tuli Suomen ensimmäinen rauhoitettu kasvilaji. J. Lisäksi länsinaapurissa on varmistettu sairastuneita hiirija kanahaukkoja sekä muuttohaukka. ”Kangasvuokot kiskotaan maasta niin, että osa juurakkoa ja juuria seuraa mukana, joten tämä karujen kankaittemme ihana kevätkoristus vastaisuudessa ehdottomasti tulee paikoittain häviämään sukupuuttoon, jos tuo järjetön tapa saa jatkua.” Ajat eivät kuitenkaan olleet Hintikan ehdotukselle suosiolliset. (AH) AT AC A N ER GI N JU KK A TO BIA SS O N Kangasvuokko kukkii huhti–toukokuussa karuilla kankailla. (AH) Kynnet kiinni viimeisessä jäässä Kuutilla on jo hyvät kynnet, jään työstön ja kalan pitelyn apuvälineet.. 100 vuotta kangasvuokon suojelua MAISTERI T. RIIKKA KAARTINEN RIS TO PU R A N EN / LU O N TO KU VA K AU PP A .F I Sisämaassa harvinainen viiksitimali löytyi Kuopiosta KUOPIOLAINEN valokuvaaja Atacan Ergin kuvasi helmikuun lopulla mielenkiintoisia lintuja Kuopion Vasikkasaaren ruovikosta. HINTIKKA ehdotti Societas pro Fauna et Flora Fennican kokouksessa kolmas maaliskuuta 1917, että seura pyrkisi saamaan kangasvuokolle kaupustelukiellon. Saaristomerellä elää 200–300 itämerennorppaa, joiden poikiminen onnistuu hyvin vain kunnon jäätalvina; kuutin pitäisi olla pesässä suojassa pedoilta ja kylmältä. (RK) Korea koirastimali syö järviruo'on siemeniä. Kangasvuokon keruuja myyntikielto tuli lopulta voimaan lähes kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1926. Linnut osoittautuivat viiksitimalipariskunnaksi
Kevään kirkas auringonvalo pääsee kuitenkin tunkeutumaan niiden läpi. Siementämisen jälkeen tupasvilla vaipuu taas vaatimattomuuteensa. JORMA LAURILA Varhainen tähkäpää IL M IÖ M ÄI ST Ä 13/2017 SUOMEN LUONTO 11. Tupasvilla viihtyy myös kohosoiden kuivilla ja karuilla lyhytkortisilla nevoilla. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin vieläkin aikaisempi kevään airut, tupasvilla. Tupasvillan pysty varsi on noin 30–70 sentin korkuinen ja sen tyvessä on punaruskea tuppi. Höytyjen ja tuulen avulla siemenet leviävät laajallekin alueelle. Touko–heinäkuussa tupasvillat muuttuvat hyvin näkyviksi. Sopivilla kasvupaikoilla kasvi muodostaa suuria tuppaita. TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO KEVÄÄN aikaiset kukkijat, kuten sinivuokko ja leskenlehti, herättävät kulkijoissa riemua. Siellä aluskasvillisuudesta jopa 70 prosenttia voi olla tupasvilloja. Tupasvilla kukkii etelässä jo maaliskuussa. Se on monivuotinen kasvi, vaikka sen juuristo kuolee ennen talvea. Tupasvillan tieteellisen nimen Eriophorum vaginatum alkuosa tarkoittaa villan kantajaa ja jälkimmäinen viittaa tuppeen. Kukinta kestää keväästä ja leveysasteesta riippuen suunnilleen toukokuulle, Lapissa vähän pitempäänkin. Silloin valkeat tupsut täplittävät rämeitä sekä karuja nevoja ja korpia. Valkeiden karvojen ilmaantuminen verhoamaan tähkiä kertoo siementen kypsymistä. Saroihin kuuluva kasvi voi aloittaa kukintansa etelässä jo maaliskuulla, kun suo on vielä roudassa. Keväällä kasvi kuitenkin kasvattaa uuden juuriston, joka voi ulottua jopa 40 sentin syvyyteen. Harmaa tähkä voi kehittyä ollessaan vielä ohuen riitteen tai lumen peittämänä. Runsaimmillaan tupasvillat ovat karuilla rämeillä, joiden yksi tyyppi on nimetty kasvin mukaan tupasvillarämeeksi
TURUSSA on talvehtinut erikoinen varpunen, jonka vasemmalla kyljellä höyhenpuku on koiraan, oikealla naaraan. Niiden tiedetään myös olevan lähes sokeita. Venäläistutkijat tutkivat lähes sokeaa vietnaminunihiirtä, joka osaa kiipeillä ketterästi puissa. Ilmiö tunnetaan muillakin lintulajeilla. Salaperäistä lajia ei ole päästy luonnossa tarkkailemaan, sillä se viettää päivät piilossa maanalaisissa koloissa ja lähtee liikkeelle vasta pimeän turvin. RIIKKA KAARTINEN Teiden vaikutus petoihin aliarvioitu TEIDEN RAKENTAMINEN uhkaa petonisäkkäitä luultua enemmän, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta. Teiden pahiten uhkaamat petonisäkkäät keskittyvät tutkimuksen mukaan kissaeläinten, karhujen ja näätäeläinten heimoihin. Unihiiret kuuluvat jyrsijöihin, ne ovat yöaktiivisia ja liikkuvat pääasiassa puissa. Kansainvälinen tutkijaryhmä esittää Global Ecology and Biogeography -lehdessä, että monen lajin suojelutarve tulisikin arvioida uudelleen. Uudessa tutkimuksessa elämiä tarkkailtiin Moskovan eläintarhassa. Myös Kermadecin hauta Uuden-Seelannin koillispuolella on enimmillään yli 10 kilometriä syvä. Eläimillä on myös suuret lepakkomaiset korvat, minkä avulla ne pystyvät todennäköisesti kuulemaan oksista palaavat ääniaallot ja hyödyntämään tietoa oksistossa liikkumisessa. Mikronesian alueella sijaitsevan Mariaanien haudan syvin kohta on 11 kilometriä merenpinnan alapuolella. Vuonna 2010 tutkijoille selvisi, että lintujen solut ovat syntyneet koirastai naaraspuolisiksi. 12 SUOMEN LUONTO 13/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Syvänmeren haudoissakin ympäristömyrkkyjä TEOLLISEN TOIMINNAN JÄLJET näkyvät maapallon syrjäisimmissäkin kolkissa. Piirteet viittaavat siihen, että eläimet käyttävät kaikuluotausta suunnistamiseen. Eläinten hoitajat kertoivat, että unihiiret kiipeilevät puissa öisin, eikä niiden ole kuultu ääntelevän. PIIA AHONEN RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO OPPIVATKO lepakot ensin lentotaidon vai suunnistamisen kaikuluotauksen avulla. Uuden tutkimuksen valossa näyttää siltä, että kaikuluotaus syntyi ensin. Maailmasta tunnetaan kaikkiaan 270 petonisäkäslajia, joista tutkimus kattoi 232 lajia. Osa äyriäisnäytteistä sisälsi PCB:tä 50-kertaisesti verrattuna määriin, joita on mitattu eräistä Aasian saastuneimpina pidetyistä vesistöistä. Kärkipäässä on muun muassa sellaisia hyvin tunnettuja petoeläimiä kuin puuma, karhu ja mustakarhu. Nisäkkäillä erikoistumattomien solujen sukupuolen määräävät hormonit. Tyynenmeren syvänteistä on löydetty suuria pitoisuuksia pysyviä orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton nykyisen uhanalaisuusluokituksen mukaan kaikki kolme lajia ovat kuitenkin elinvoimaisia. Löytö on ainutlaatuinen, sillä tähän mennessä vain lepakoiden ja valaiden on tiedetty käyttävän kaikuluotausta. PA N YU TIN A A RI KU U SE LA Mikä sukupuoli. Tutkimuksen julkaisi Nature Ecology & Evolution -lehti. Tutkijat videoivat eläimiä niiden liikkuessa oksistossa ja samalla nauhoittivat niiden ääntelyä käyttäen nauhuria, joka äänittää ihmisen kuuloalueen ulkopuolella olevat ultraäänet. A LE K SA N D R A A . PIIA AHONEN Tiheä tieverkosto haittaa petoeläinten elämää luultua enemmän. Liikkuessaan unihiiret päästivät heikkoja sarjoittaisia ultraääniä. Tutkijat laskivat jokaiselle lajille maksimaalisen tieverkoston tiheyden, jonka se voi elinympäristössään sietää. Suomessa niitä edusti vielä 1980-luvulle asti yksi laji, nykyään maastamme sukupuuttoon kuollut tammihiiri. Skottitutkijat löysivät näistä syvänteistä nostamistaan äyriäisnäytteistä PCB:tä ja bromattuja palonestoaineita, erittäin myrkyllisiä ja pysyviä yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ja rikastuvat ravintoketjuissa. He perustivat laskelmansa tietoon lajien elinkierrosta, kuten sukukypsyysiästä, poikasten määrästä, leviämiskyvystä ja luontaisesta kuolleisuudesta. Lopuksi tutkijat vertasivat saamiaan tuloksia tietoon nykyisestä tieverkostosta kunkin lajin elinalueella. Vietnaminunihiiri esiintyy eteläisessä Kiinassa ja Vietnamissa. Tutkijoita pitkään askarruttaneeseen kysymykseen lepakoiden evoluutiosta on saatu uusi vihje. Kaikuluotaava unihiiri Vietnaminunihiiri.. (RK) A RI KU U SE LA Turun varpunen
Joukossa on innokkaita luontokuvaajia ja lintuharrastajia, mutta myös paljon lapsiperheitä ja luonnosta kiinnostuneita matkailijoita. Hornborgajärvellä näkee paljon myös muita lintuja. Alueen pääopastuskeskus on järven puolivälissä etelärannalla, ja sen kahvilasta voi katsella lähietäisyydeltä nokikanojen kevätpuuhia. Satotappiot aiheuttivat harmia. Paikalla levähtää runsaasti vesilintuja, joutsenia ja hanhia. Järvellä on lukuisia hyviä paikkoja lintujen katseluun. n Lisätietoja alueesta ja sen palveluista: http://extra.lansstyrelsen.se/hornborga. Suomesta Hornborgajärvelle on helpointa matkustaa menemällä laivalla Tukholmaan ja sieltä autolla kohti Göteborgia. Nykyisin kurkia ruokitaan viljalla Trandanssenin edustalla. Joinakin vuosina alueelle on myös järjestetty lintuyhdistysten retkiä. Keväällä jopa parikymmentätuhatta kurkea pysähtyy muuttomatkalla levähtämään järven länsipäähän, ja paikalle on perustettu tätä varten oma opastuskeskus, Trandanssen. Kurkia näkee läheltä. Tarkoituksena on vähentää vahinkoja pitämällä kurjet poissa viljelyksiltä ja samalla tarjota elämyksiä turisteille. Vaihtoehto on lentää Göteborgiin ja vuokrata auto. Kurkien juhlaa Ruotsissa Valtavien kurkiparvien keväiset trumpetit kuuluvat kilometrien päähän. Ihmiset läheltä ja kaukaa saapuvat katsomaan tuhansia kurkia ja niiden soidintansseja. Erityisen hienoja ovat alueen tammimetsiköt, joiden mahtavarunkoiset puut ovat nähneet muuttolintujen saapuvan ja lähtevän jo sukupolvien ajan. Joukosta voi bongata harvinaisempia pikkujoutsenia ja lyhytnokkahanhia. Alueella voi majoittua joko vuokramökeissä tai lähikaupunkien hotelleissa. Kun kurjet ovat jo poistuneet alueelta, järvelle saapuvat siellä kesällä pesivät lajit, kuten harvinainen mustakaulauikku. Aikaisemmin kurjet eivät nauttineet suurta suosiota ainakaan maanviljelijöiden parissa, sillä parvet syövät syksyllä viljaa ja perunoita. KU VA T RA U N O YR JÖ LÄ KURKIEN saapuminen maaliskuussa Ruotsin Hornborgajärvelle on tunnettu ja harrastajien ihailema luonnonnäytelmä. TEKSTI RAUNO YRJÖLÄ Maailmalta Kurkien määrä lasketaan joka päivä. joka päivä. Vaikuttavia kurkiparvia pääsee ihailemaan lähietäisyydeltä. RII KK A K A A RT IN EN Ruotsin Hornborgajärvi on naapurimaan luontohelmi
Saammeko lajin vielä takaisin. 14 SUOMEN LUONTO 13/2017 Mihin naalit Luontokuvaaja Jorma Luhta ja Metsähallituksen tutkija Tuomo Ollila kävivät etsimässä kadonneita naaleja Käsivarren tuntureilta. katosi vat. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT JORMA LUHTA 14 SUOMEN LUONTO 13/2017 14 Musta naali Ruotsissa pakkasiltana tuulenpieksemällä lumella.
13/2017 SUOMEN LUONTO 15. 13/2017 SUOMEN LUONTO 15 katosi vat
Naalin ja ketun erotti ennen puuraja, ja näin on vielä Ruotsissa ja Norjassa. huhtikuuta 2016, ja naalista on saatu koko vuonna vain viisi havaintoa Suomen rajojen sisäpuolella. Juttukeikalle tarvitaan kuvaaja. Luhta tulkitsee jäljistä, että kummun yli on kulkenut kiiruna. Silti suksenjälkiä on lumella vähän kelkan telajälkiin verrattuna. Ohitetaan autiotupa, jonka jälkeen keskellä puutonta lumiaapaa Ollila vilkaisee navigaattoria, poikkeaa reitiltä ja pysäyttää kelkan mitäänsanomattomalle lumikummulle. ”Naalin ruokinta-automaatti mallia Asko Kaikusalo”, Ollila paljastaa. Lajin löytyminen on epävarmaa, koska kettu on vallannut naalin maailman. Toiveikkaina he päättävät lähteä yhdessä kiertämään Käsivarren vanhoja naalinpesiä. Vain ne satakunta pesää, jotka kettu on selvästi ominut, Tuomo Ollila kumppaneineen jättää huomiotta. ”En ole koskaan astunut kolmea metriä lähemmäksi moottorikelkkaa”, Luhta valittaa. Luontokuvaaja Jorma Luhta on ollut todistamassa, kuinka kettu omii vanhoja naalinpesiä. ”Olemme sillä pesäkummulla, jolla Käsivarren alueella tiettävästi viimeisen kerran pesi naali 1994”, Ollila kertoo. Kyse on vain siitä, milloin. Kaikkiaan pesiä on Metsähallituksen tiedossa noin 340, ja valtaosa niistä tarkistetaan edelleen joka vuosi, niin kuin tämä pesä nyt. Myyrävuosina moni niistä on nykyäänkin asuttu, mutta pesän valtias on nyt kettu, naalin pahin vihollinen. Silti on tarkoitus etsiä naaleja. Kummun laella on vesivanerista koottu laatikko. Tuomo Ollila kuljettaa tottuneesti moottorikelkkaa. Itse pesäkoloa ei kuitenkaan ole kaivettu, vaikka alkaa olla ketun ja naalin pesintäaika. On 24. Luhta tunnetaan ankarana moottorikelkkailun vastustajana. Jorma Luhta JO U N I TIK K A N EN Suomen tunturiylängöillä on yhä satoja naalinpesiä. Hän löysi monet Käsivarren naalinpesät 1970ja 1980-luvuilla. Tuomo Ollila vääntää kaasukahvasta, ja kelkka ja reki alkavat rytkyä Saanan kuvetta ylös Käsivarren erämaa-alueelle. Kevään hiihtokelit ovat parhaimmillaan ja aurinko räköttää pilvettömältä taivaalta. Naalin pesäpaikaksi kumpu olisikin vielä poikkeuksellisen luminen. Tässä uskossa on myös toinen luontoammattilainen, Metsähallituksen tarkastaja Tuomo Ollila. Naali on puuttunut jo niin kauan Suomen pesimälajistosta, että tavallisessa tapauksessa myönnettäisiin lajin kuolleen paikalliseen sukupuuttoon. Hänen periaatteensa on, ettei astu missään tilanteessa maastomoottoriliikennevälineeseen. Mielenmuutoksen taustalla on tällä kertaa ainoastaan se, että Tuomo Ollila ajaisi saman reitin joka tapauksessa ja että Suomen Luonto on pyytänyt Luhtaa mukaan. KUN LUHTA ON edellisenä päivänä sanonut Liminganlahden lintukuvafestivaaleilla lähtevänsä moottorikelkalla tunturiin, kollegat nauroivat vahingoniloisina. Hetkeä myöhemmin hän muistaa käyneensä sentään vähän lähempänä: ”En ole koskaan astunut jalallani kahta metriä lähemmäksi tuommoista vehjettä.” Luhta sijoitetaan mahdollisimman kauas kelkasta, reen perälle, mutta edelleen hän jurnuttaa, että pakokaasuista saa paljon aihetta seuraavaan kirjaan. Lajin elintila kuitenkin kapenee. Jorma Luhta uskoo, että se palaa pesimään Suomen tuntureille. Käsivarren erämaa 2015.. Lumelta löytyvät myös vanhat, tuulenpieksämät ketunjäljet, jotka Ollila sanoo nähneensä jo kolme viikkoa aiemmin. Mutta naali ei ole tavallinen tapaus. Se on huono enne. Viimeisimmästä naalin pesinnästä Kilpisjärvellä on kulunut 22 vuotta, koko maan viimeisimmästä 20 vuotta. NAALI ON hyvin sopeutunut lumiselle tunturipaljakalle, siitähän kertoo paksu lumenvalkea talvikarvakin. 16 SUOMEN LUONTO 13/2017 K ettu ilmestyy kolme kertaa auton valoihin matkalla Rovaniemeltä Kilpisjärvelle. Asko Kaikusalo oli sopulitutkija, joka kuului WWF:n naalityöryhmään
13/2017 SUOMEN LUONTO 17 13/2017 SUOMEN LUONTO 17 3/2017 SUOMEN LUONTO 17 Naalin maaliskuinen jälkijono Norjan tunturiseudulla.
”Kettu on underground-laji”, Luhta selittää. Myyränkaivuujälkiä. Kävi ilmi, että vanhat naalinpesät ovat 540–890 metrissä ja ketun vuonna 2007 asuttamat pesät 470–870 metrissä. Ennen kahta kettulajia erotti puuraja, ja Jorma Luhdan kokemuksen mukaan näin on vieläkin Ruotsin ja Norjan korkeammilla tuntureilla. Heikki Henttosen mukaan Ruotsin ja Norjan etu on ollut tuntureiden korkeus. TUOMO OLLILA KÄSKEE takaisin reen kyytiin ja käynnistää kelkan. ”Naalikanta saatiin lisääntymään koealueilla kettuja metsästämällä ja naaleja ruokkimalla. Vuonna 2008 luku ylitti neljänkymmenen. Ilmaston lämpeneminen on se iso kello, joka tikittää ketun hyväksi. Se on taannut, ettei kettu pysty Tuomo Ollila etsii merkkejä naalista. Yhdessä nuo kaksi konstia auttoivat naalia palaamaan Keski-Norjan ja Ruotsin tuntureille.” Vuonna 1998 eteläisessä Fennoskandiassa syntyi parikymmentä naalipoikuetta. Sitä metsästettiin arvokkaan turkin takia ankarasti 1900-luvun alkuun asti, ja hidas taantuminen jatkui vielä rauhoituksen jälkeen. Fennoskandian naali on kuitenkin oma uhanalainen muotonsa. Koska Suomen tunturit ovat matalia, naalit eivät voi paeta enää yhtään ylemmäs vaan joutuvat kilpailemaan ketun kanssa rinta rinnan. ”Tuota kun katsoo, on helppo ymmärtää, miksi naali ei enää tähän aikaan ole valkoinen vaan vaalean ruskea”, Luhta huomaa. Sukeutuu keskustelu siitä, miten kettu tai naali voivat tietää, että niiden on kaivettava hankea juuri siitä kohdasta, jossa on luolan suu. Se on lumen peittämä, nänninmuotoinen kumpu toisten kumpujen joukossa, eikä sen kohdalle päätyisi, ellei Ollilan navigaattori tietäisi käskeä. Kettu oli siis jo kymmenen–kaksikymmentä vuotta sitten vallannut Suomen Käsivarressa sen vyöhykkeen, jolla naali aiemmin eli. Heikki Henttosen mukaan juuri tämän takia naalin perheonneen tulee pitkiä taukoja. 1990-luvulla laji oli lähellä sukupuuttoa sekä Ruotsissa, Norjassa että Suomessa. Tela alkaa nakella reen visiiriin lumikokkareita ja lumiset tunturit lipuvat ohi kuin valtavat mainingit. Liian lähelle tuleva kettureviiri tarkoittaa naalille paitsi väkivaltaisen kuoleman uhkaa ja pesän ja ennen kaikkea koko reviirin menetystä myös kilpailua ravinnosta. Luolan suulta löytyy punaruskeaa karvaa ja edellisvuotinen linnunjalka, ehkä riekon. Pesässä asuu kuitenkin kettu. Tuntureiden kupeilla näkyy pitkinä helminauhoina ketun jälkiä. Vuonna 1998 alkoi Pohjoismaissa EU-Life projektien myötä naalin aktiivinen suojelu, siis kettujen ampuminen ja naalin ruokinta koiranruoalla. Hän kertoo venäläisten tutkijoiden kaivaneen auki naalin pesäkummun ja saaneen selville, että kummulla oli vuosisatojen mittainen asutushistoria. Koko tänä aikana Suomessa ei ole syntynyt yhä ainutta naalia, vaikka kettuja on yritetty pitää kurissa meilläkin. Harhailevia jolkottelujälkiä. Juuri sen takia Tuomo Ollila tarkistaa Käsivarren vanhoja pesäpaikkoja. Kettu selviää yhä ylempänä tunturissa ja naali joutuu nousemaan kohti huippuja, kunnes tassun alla on enää kynnenala maata. Kun hän on naaleja kuvatessaan pystyttänyt teltan puurajan tuntumaan, hän on kuullut laaksosta kettujen räyhtäisyt ja paljakalta naalien käheän haukun. Myyrät ja sopulit ovat kummankin lajin pääravintoa, mutta kettu on isompi ja uskaliaampi kilpailija. ”Sanopa se... Kun naali on kerran löytänyt hyvän asumuksen, siihen on palattu sukupolvi sukupolven perään. Juoksujälkiä. MAAILMANLAAJUISESTI naalilla ei ole hätää – se on laji, jota esiintyy ympäri pohjoista pallonpuoliskoa ja jonka kanta on kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan vakaa. Kettu tosiaan liikkuu täällä ilman mitään rajaa. Ruotsissa ja Norjassa taas on huomattu, että naali palaa jopa kymmeniä vuosia asumattomina olleille pesäkummuille. Tämmöisessä maan alle johtavassa kolossa kettu siis elää. Toinen vanha naalinpesä on puuttomalla tunturiylängöllä, monen huipun kainalossa. Vuonna 2014, sopulihuipun aikaan, poikueita syntyi jo 96. Käsivarren erämaa.. Henttosen mukaan naaleja on ruokittu Norjassa ja Ruotsissa vain tietyillä alueilla, osan jäädessä kontrolleiksi. Ympärillä on neliökilometri toisensa jälkeen samanlaista lumimaisemaa. Seitsemän vuotta naalin perässä liikuttuaan hän ei vielä ole nähnyt naalia, mutta koskaan ei tiedä, milloin se tapahtuu. Jo kelkan lähestyessä näkee silti, että kumpua on kaivettu: Vaaleanruskeaa hietaa on lennähtänyt lumelle. Hajuun se varmasti liittyy”, Ollila sanoo. Naali vainuaa vanhan pesän ja voi tulla sille takaisin. 18 SUOMEN LUONTO 13/2017 Silloisen Metsäntutkimuslaitoksen ja nykyisen Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen tutki vuonna 2007 helikopterista Käsivarren ketunpesiä ja vertasi niiden sijaintia korkeuskäyrällä Asko Kaikusalon aikoinaan ja itsensä myöhemmin löytämien naalinpesien sijaintiin. Mitä ylemmäs tunturiin kettu pakottaa naalin, sitä enemmän naali tulee riippuvaiseksi tunturisopulista, jonka kannat ailahtelevat. Hyväkuntoinen ikiaikainen naalinpesä, jota kettu on kaivellut. Voittaja on silloin selvä. Parin vuoden takainen laaja yhteispohjoismainen tutkimus osoitti selvästi, että viime aikoina naali on pystynyt pesimään vain alueilla, jotka ovat ketun ulottumattomissa. Jo vuotta aiemmin kettu piti täällä majaa
6–8 pentua syntyvät maaluolaan touko–kesäkuun taitteessa. PESINTÄ: Kiima maaliskuussa. Saalistaa tunturikankailla, tunturikoivikoissa ja tuntureiden välisissä jokilaaksoissa. Talviturkki harmaanvalkea, kesäkarvassa tumma ja vaalea muoto. Suomessa viimeiset tunnetut naalin pesinnät Käsivarressa 1994 ja Paistunturin erämaassa 1996. 13/2017 SUOMEN LUONTO 19 Vulpes lagopus TUNTOMERKIT: Kettua aavistuksen pienempi koiraeläin. SUOJELU: Naalia on suojeltu Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa kahdella EU:n Life-hankkeella vuosina 1998–2008. Pääravintoa kuitenkin pikkujyrsijät, erityisesti tunturisopulit. Ruotsissa ja Norjassa edelleen vahva suojelupanostus. RAVINTO: Kaikkiruokainen peto, jolle kelpaavat linnut, niiden munat, kalat ja poron haaskat. Vuosittain 6–12 vierailijaa, jotka pesivät Norjassa, Ruotsissa tai Venäjällä Kuolan niemimaalla. 13/2017 SUOMEN LUONTO 19 NAALI Naali ihmettelee mahallaan rötköttävää valokuvaajaa ruotsalaisella tunturijängällä.. UHANALAISUUS: Äärimmäisen uhanalainen (CR)
Ruotsissa on myös keksitty kahdesta melontatynnyristä rakentuva ruokintalaite, joka jättää ketun nuolemaan näppejään mutta antaa naalille apetta. / JO U RN A L O F A PP LIE D EC O LO GY 20 13 , 50 , 59 –6 7 Litters in last 9 years 2008: 14 in Norway, 35 in Sweden 2009: No litters in Norway, 2 in Sweden, 2 cubs survived 2010: 16 in Norway, 26 in Sweden 2011: 62 (600 youngs), 54 (270) 2012: nothing 2013: 24 in Norway,20 in Sweden 2014: 44 in Norway, 38 in Sweden 2015: 33 in N (min 180), 88 in Sweden 2016: 16 in Norway, 8 in Sweden The winter mortality of young is high, up to 90% 20 40 60 80 100 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 VUOSI 14 35 16 26 54 24 20 44 38 33 88 16 8 62 2 Naalipoikueitten määrä yhdeksän viime vuoden aikana Norjassa ja Ruotsissa. A N GE RB JÖ RN ET A L. Satunnaisen matkaajan autonvaloissa ei saisi näkyä kolmea kettua yhden illan aikana. Nainen huiskuttaa ja nauraa. 20 SUOMEN LUONTO 13/2017 pesimään aivan huippuja myöten. ”Sekin vaikuttaa, että etelämpänä oli sopulihuippuja jo 1998 lähtien”, Henttonen kertoo. Litters in last 9 years 2008: 14 in Norway, 35 in Sweden 2009: No litters in Norway, 2 in Sweden, 2 cubs survived 2010: 16 in Norway, 26 in Sweden 2011: 62 (600 youngs), 54 (270) 2012: nothing 2013: 24 in Norway,20 in Sweden 2014: 44 in Norway, 38 in Sweden 2015: 33 in N (min 180), 88 in Sweden 2016: 16 in Norway, 8 in Sweden The winter mortality of young is high, up to 90% 20 40 60 80 100 NORJA RUOTSI. Kesällä 2015 lähin pesintä oli 30 kilometrin päässä Kilpisjärveltä, Ruotsin Rostojärven pohjoisrannalla. Åren eteläpuolella Vålådalenissa harrastetaan maksullista naaliturismiakin, ja naali levittäytyy edelleen pohjoiseen. Nyt Ruotsi on vieläpä aloittamassa kettujen kurittamisen ja naalien ruokinnan pohjoisimmassa Norrbottenin läänissä. Ruotsissa ja Norjassa osa ennen tyhjistä tunturialueista on jo täyttynyt naaleista. Jos naalin halutaan palaavan Suomeen, meillä olisi seurattava naapurimaiden esimerkkiä. Vuosien väliset erot heijastavat suoraan ravinnon eli sopulien ja myyrien kannanvaihteluita. ”Joku noista on vielä minun vanha retkikaveri ja tunnistaa”, Luhta jupisee. NORJAN JA RUOTSIN NAALIPOIKUEET A . Se on yksinkertaisesti liikaa. Suomen Lapista sopulit pysyivät poissa parikymmentä vuotta ja palasivat vasta 1997, 2001, 2007, 2010–2011, ja 2015. REEN TAKAOSASTA kuuluu huuto: ”Kyllä nyt hävettää!” Jorma Luhta on huomannut, että tunturinkuvetta kiipeää vastaan nainen ahkion kanssa. Kelkka jurraa kohti Lossujärveä, ja Luhta jatkaa kommentoin20 SUOMEN LUONTO 13/2017 Naalin suojelu edellyttää kettujen hävittämistä. Ollilan ja Luhdan usko naalin paluuseen perustuu juuri sopulien runsastumiseen ja naapurimaiden suojeluintoon
Villin kelkkakulttuurin takia Kilpisjärven asutus on sitä paitsi laajentunut nopeasti. Nälkään nääntyneitä ruhoja ja teurasjätteitä on entistä vähemmän. Niillä pääsee myös viikon mittaisen loman aikana paikkoihin, joihin ennen oli yksinkertaisesti liian pitkä patikka. Kalanperkeet tarjoavat ketulle lisäravintoa tunturissa. Hän seuraa sitä lähimmälle pintakivelle ja tallentaa löytämänsä kakkakikkareen. Lain mukaan Käsivarsi pitää säilyttää erämaisena. Luhta nyökyttää: Kettukanta ei pääse huonoinakaan myyrävuosina enää notkahtamaan, vaan tunturilaaksot suorastaan vilisevät kettuja. Tämän takia luontoon jää entistä enemmän kalanperkeitä, puolityhjiä nötköttipurkkeja, näkkileipää, pussikeittoa ja haavakkolintuja, siis kaikkea sellaista, mitä kettu hyödyntää etevämmin kuin naali. Hökkelikylä onkin yksi muistutus siitä, miksi kettu menestyy tunturissa. Hyvänä myyrävuonna ne ovat sitten heti tunturissa tekemässä pentuja. Kelkoilla, helikoptereilla ja vesitasoilla saa kuljetettua erämaahan paljon enemmän tavaraa kuin ahkiolla tai rinkalla. Sen laella on Urkin hiihtoretkien kunniaksi kyhätty muistolaatta.” ”Tuossakin oli ennen tuulihaukkapahta.” ”Tuo on Meekonvaara. Eipä ole näin komeita vuoristomaisemia muualla Suomessa!” Pyöreämuotoisista tuntureista kohoaa kallioinen vuorijono, joka putoaa pysty suorana järveen. Naalin etuja takakäpälän jälkien ero, etukäpälä edessä.. 13/2017 SUOMEN LUONTO 21 Porojen talviruokinta ja porojen teurastaminen virallisissa teurastamoissa vähentävät naalin talvista ravinnonsaantia. Hökkelit on kuitenkin vedetty järven jäälle moottorikelkoilla, samoin niiden sisällä istuvat pilkkijät. URTASJOEN SUULLA Ollila huomaa ahman jäljen. Tuossa suunnitelmassa Metsähallitus on myöntynyt Kilpisjärven safariyrittäjien toiveisiin. 13/2017 SUOMEN LUONTO 21 tia. Tämä johtuu siitä, että erämaalaki on pelkkä henki, jonka kirjain toteutuu Metsähallituksen laatimassa hoitosuunnitelmassa. Tämän pitäisi olla erämaa-aluetta, jolla liikkumista rajoittaa vuonna 1991 vahvistettu erämaalaki. Pienistä huomioista käy ilmi, että hän on kävellyt nämä maisemat pitkin ja poikin moneen kertaan. Se on myös syy siihen, että Luhta vihaa maastomoottoriliikennettä. ”Kilpisjärven kylä elättää kettua”, Tuomo Ollila tiivistää. ”Tuossa on Saivaara. Pilkkihökkeleitä Kilpisjärvellä. Urtaspahta ja Urtasjärvi – järven jäälle on pystytetty sekalainen hökkelikylä, jota jäädään joukolla ihmettelemään
KUN TULLAAN takaisin Kilpisjärvelle, Tsahkaljärven jäälle, on Jorma Luhdan laskujen mukaan ajettu yhdessä päivässä puolentoista viikon hiihtoa vastaava reitti, 120 kilometriä. Lumi pöllyää kokkareina kelkan telasta kypärään ja hajoaa jäähileenä kaulalle. Lumi lentää kengistä kokkareina, kun hän menee. Naali vartiopaikallaan Haltin mahtavissa maisemissa. Hän lähtee juoksuun! Eläkeikäinen mies juoksee alamäkeen kohti Kilpisjärveä rinta kaarella kuin nuori maileri. Sormia kipristää, reen rytke tainnuttaa ja tulee turtumus, jonka takaa ei melkein huomaa pulmusia avotunturissa nököttävällä autiotuvalla. Alkaa tuulla. Ei naalia. 22 SUOMEN LUONTO 13/2017 ”Me lähetetään paskaa Norjaan.” Myös mahdolliset naalinkakat pannaan talteen dna-testejä varten. Naalit ovat tulleet takaisin samoille kummuille, juuri niin kuin Luhta ja Ollila ovat epäilleet niiden tulevan. Hän valittaa selkäänsä, hyppää alas reestä ja riisuu päällimmäiset toppahousunsa. Käsivarren tumpunkärjessä oleva pesä todetaan koskemattomaksi ja päätetään palata samoja jälkiä takaisin. Tuuli puree poskiin. ”Alhaalla nähdään!” PUOLI VUOTTA myöhemmin, syksyllä 2016 paljastuu, että hukkareissu on ollut lähempänä onnistua kuin etsijät ovat arvanneetkaan: WWF:n ja Metsähallituksen riistakameran kerrotaan tallentaneen toisaalla Paistunturin erämaassa naalin pesintäyrityksen 20 vuoden tauon jälkeen. Kiivetään kahden vaaran välistä avaraan laaksoon, tarkistetaan kaksi Asko Kaikusalon merkkaamaa naalinpesää, ja kolmas kohta, jossa on joskus ollut kaivuujälkiä. Ensimmäiset linnut ovat ehtineet tunturiin. n WWF:n rahoittaman ja Metsähallituksen ylläpitämän riistakameran kuvat kertovat naalin pesinnän olleen viime vuonna lähellä. Pentu kerjää ruokaa emolta. Täytyy alkaa iltapuuhiin. M ET SÄ H A LL IT U S / W W F. Lajin paluu voi olla vain ajan kysymys. Nyt Luhta haluaa kelkan pysähtyvän
”Nyt pesintä voi olla lähellä!” ANTTI HALKKA Päiväunillakin naali seuraa tarkasti kuvaajan liikkeitä. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä naali hävisi pesimälajina Suomesta. Keräsestä tuli WWF:n naalityöryhmän jäsen ja hän uurasti mukana myös pesien etsinnässä. ”Vietin sittemmin Kilpisjärvellä monena vuonna kuukausia”, Keränen muistelee. 13/2017 SUOMEN LUONTO 23 13/2017 SUOMEN LUONTO 23 Naalin haukunta jää elävästi mieleen hiljaisessa tunturissa. Bus ant aut hil ipsa nonsent volentem reium eume volorpo sandis eos magniam facea KU VA T SE PP O KE R Ä N EN SEPPO KERÄNEN KUVASI 1980-LUVULLA VIIMEISIÄ SUOMESSA PESIVIÄ NAALEJA SAARISTOKUVAAJANA jo tunnetusta Seppo Keräsestä tuli tunturi-ihminen sattumalta 1980-luvun alussa. Naaleja etsittiin Haltia myöten. ”Koiras toi niille ruokaa ja naaras lähti sitä vastaan. 13/2017 SUOMEN LUONTO 23. Sopuleita oli silloin kohtalaisen runsaasti.” Kuvat päätyivät Suurtunturit-kirjaan, joka julkaistiin 1989. Viimekesäinen tieto naalin pesintäyrityksestä ilahduttaa Kerästä. Vuonna 1986 hän onnistui kuvaamaan kolmen pennun elämää pesällä. Suomen Luonnon silloinen päätoimittaja Seppo Vuokko oli pitämässä kasvikurssia Kilpisjärvellä ja innosti toisen Sepon paikalle
Ensin pitää kyllä kerätä vähän tietoa. Sillä tavalla se sen myyrän saa”, kertoo Pietiäinen. Ne kiertelevät laajalla alueella taigametsävyöhykkeellä asettuen aina sinne pesimään, missä on riittävästi myyriä. Tässä on selvästi tutkija, joka tietää mistä puhuu. ”Kun se kuulee ja paikallistaa, että siellä lumen alla se rapina on, pöllö ponkaisee sinne jalat edellä. Herkkäkuuloinen myyränpurija Pöllötutkija Hannu Pietiäinen ottaa minut vastaan työhuoneessaan Helsingin Yliopiston Biotieteiden laitoksella. Kun lapinpöllö ei tunnu osuvan reiteilleni vahingossa, onnistuisinko jos oikein varta vasten etsisin. Vaikka näyttää, että jalat ovat lyhyet, niin ne aukeavat kolmisenkymmentä senttiä, ja se saa ne syvälle lumeen, ja sitten pitkät kynnet harovat saalista. TEKSTI HEIKKI VASAMIES Iso harmaa haave 24 SUOMEN LUONTO 13/2017 A RI KU U SE LA. Lapinpöllön erikoisosaamista on myyrien saalistaminen lumen alta kuulon avulla. Toki retkeilen enimmäkseen etelärannikon tuntumassa, jossa lapinpöllöjä tavataan vain silloin kun ne ovat vaelluspäällä, mutta kyllä maastotunteja on kertynyt paljon myös Kainuussa, Etelä-Lapissa, Keskija Pohjois-Pohjanmaalla. Tuhansista linturetkistä huolimatta lapinpöllö on pysynyt lajina, joka ei ole tullut sattumalta vastaan. Tuota näkyä olen etsinyt 35 vuotta. Pesä on usein vanhassa haukanpesässä keskellä metsää, mutta ruokaa myyränpurijalle löytyy parhaiten avomaiden reunaLapinpöllö on pöllöistämme kookkaimpia, mutta suuri koko ei tee salaperäisen taigametsän asukin löytämisestä yhtään helpompaa. Lapinpöllöt eivät ole yhtä kotipaikkauskollisia kuin viirupöllöt. 24 SUOMEN LUONTO 13/2017 S uositussa lintukirjassa Lintuopas: Euroopan ja Välimeren alueen linnut on lapinpöllön kohdalla Dan Zetterströmin piirtämä pieni kuva ja teksti, jonka mukaan lapinpöllön ”sivukuva tuo mieleen höyrylaivan tuuletusventtilin” sen kytätessä oksalla, ladon katolla tai tolpan päällä pellolla vilistäviä myyriä. Pöydillä on pieniä pahvilaatikoita, joihin on lajiteltu vakuuttava kokoelma viirupöllön oksennuspalloista eroteltuja saaliseläinten luita, muun muassa myyrien leukaluita
Voisihan se olla korkeammallakin, mutta sieltä ei enää kuule niin hyvin ja on pitkä matka saaliin kimppuun”, Pietiäinen pohdiskelee. Voisiko se olla helpoin tapa paikallistaa kohdelaji. Illalla pellolla Tähän aikaan vuodesta pöllöt ovat jo aloittaneet huhuilemisen. Peltomäen kokemukset ovat yllättäviä: ”Tuntuu että lapinpöllöllä on taipumusta huudella erityisesti lumisateisella kelillä, useimmat havainnot mulla on lapinpöllöstä, kun sataa isoja lumihiutaleita. Parhaita paikkoja ovat pienet pellot, pakettipellot ja hakkuuaukeat. Lapinpöllöä olen kuullut ehkä aamuyöstä paremmin kuin illalla, että kun se on yön saalistanut ja vatsa on täynnä, niin sitten on kiva aamulla huhuilla siellä reviirillä.” Peltomäen mielestä ääntä paljon helpompi tapa etsiä lapinpöllöä alkukeväällä on lumijälkien etsiminen: ”Peltomyyrät viihtyvät avomailla, jonne lapinpöllöt sitten tulevat aika hanakasti Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Äänen kantavuus on ihmiskorvin vain pari sataa metriä, mikä ei tee pöllön löytämisestä kovin helppoa. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät lajeja ja kerromme miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO Iso harmaa haave 13/2017 SUOMEN LUONTO 25. Vaimea ja laskeva puuskutus tuntuu vähän vaatimattomalta noinkin näyttävälle pöllölle. ”Sopivalla paikalla kannattaa heti zoomailla kaikki kannot, koska se voi olla yllättävän matalallakin kyttäämässä, kiven tai kannon päällä, tai viidestä kymmeneen metrin korkeudessa. Päätän soittaa tunnetulle luontokuvaajalle ja retkioppaalle Jari Peltomäelle, joka on vuosikaudet seurannut lapinpöllöjä muun muassa Limingan ympäristössä. Kuuntelen netistä toiveikkaana lapinpöllön ääntä. Taidan tarvita lisää apua. Pietiäisellä on tarjota myös hyvä uusi vinkki lapinpöllön löytämiseen: ”Silloin kun lapinpöllöjä on maisemissa niiltä jää sellaisia pitkiä housuhöyheniä, kun ne lentävät jonkun pusikon yli ja vähän ottavat sinne kiinni. Pikkuteitä ajellessa kannattaa tähystää teidenvarsien pensaikkoja, jos siellä näkyy jotain heilumassa tuulessa niin ne kannattaa kyllä käydä tsekkaamassa.” Onpas hyviä vihjeitä, lapinpöllö alkaa jo siintää silmissä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 25 milta
Siellä on hieno suojeltu metsä lähellä Pohjois-Karjalan parhaimpia lapinpöllöalueita, ja mikä parasta, myös majoittumismahdollisuus. Tutkin Birdlifen Tiira-havaintopalvelusta viime viikkojen havaintoja. Kun menin katsomaan että mitä ne varoittelee, niin hitsi vieköön lapinpöllö istuu siellä.” Lopuksi Peltomäki heittää vinkiksi, että Pohjois-Karjalassa voisi tänä vuonna onnistaa. Sitten suunnistamme metsän läpi upealle majavalammelle. Iltapäivän hämärät tunnit ovat niin kuin prime time, jolloin sopivilta paikoilta saattaa hyvinkin löytää saalistavia lapinpöllöjä.” Paljastavat jäljet Kiikarista on monenlaista apua pöllöjen etsimisessä: ”Yksi tapa todeta saalistusalue on etsiä lumisilta alueilta lapinpöllön enkelijälkiä sieltä pellosta, aurinkoisella säällä iskujäljet näkyvät kiikarilla varjoisina kuoppina. Tielle on kertynyt pieniä kinoksia, ja maisema on verhoutunut kauniiseen lumihuntuun. Yhtäkkiä välähtää mieleen Suomen luonnonsuojeluliiton hallinnoima perintötila Heinäveden Vihtarissa. SI V U N KU VA T H EI KK I VA SA M IE S Majavalammelta löytyi tuoreita myyränjälkiä. Suksilla Pari päivää myöhemmin asetumme suksille Vihtarissa Mattilan tilan viehättävässä pihapiirissä. Kierrämme aluksi pihaa ympäröivien pienten peltojen ja niittyjen reunoja. Työläältä vaikuttaa lapinpöllön etsiminen. Pohjois-Karjala, hmm. 26 SUOMEN LUONTO 13/2017 saalistamaan. Eikö sitä voi kohdata ihan vaan vahingossa. Saa nähdä, löytyyVihtarin majavalammella on pöllölle hyviä tähystyspaikkoja. Ja toden totta, pöllöjä on ollut äänessä muun muassa Outokummun, Liperin ja Kontiolahden seutuvilla. Kahtena edellisenä vuonna olen nähnyt itse linnunkin, ja tänä talvena on näkynyt iskukuoppia 6–7 kappaletta tässä lammen rannoilla. Mustalammen jäältä löytyi pöllön iskujälki.. Lapinpöllölle sopivia tähystyspaikkoja, keloja ja pökkelöitä, on runsaasti, ja kun paikalla on vahva vesimyyräkanta, ei olekaan ihme, että Sulkava on havainnut täällä myös lapinpöllöjä: ”Lapinpöllö on ollut tänä talvenakin tässä saalistelemassa. Soitan siltä istumalta tilaa hoitavalle Risto Sulkavalle. Kaikki vanhat jäljet ja merkit eläinten liikkeistä ovat jääneet lumen alle, joten löydettävissä on vain saman aamun satoa. Toki voi, vakuuttaa Peltomäki: ”Kerran Suomutunturilla olin päiväkävelyllä ja yhtäkkiä käpylinnut varoittelivat kovasti ja olivat hermostuneita. Jos jälkiä näkyy, siihen kannattaa mennä iltapäiväksi, niin ne saattavat hyvinkin tulla siihen jo valoisassa saalistamaan”, Peltomäki neuvoo. Majavat ovat asuttaneet paikkaa vuosikymmeniä, ja niiden rakentama pato on nostanut veden rantametsiin. Koko yön on satanut lunta
Pakkasyössä puputtava helmipöllö ilahduttaa, mutta lapinpöllön puuskutusta ei kuulu. Kiikaroimme rantametsiä, mutta pöllön hahmoa ei osu näkökenttään. Lapinpöllön jalat ovat yllättävän pitkät, ja ylettyvät myyrien koloihin. Päätämmekin satsata tulevaisuuteen. Saavumme Mustalammelle ja yhtäkkiä siellä, lammen jäällä, Sulkavan kiikarointi tuottaa tulosta – hangelle on piirtynyt selvä pöllön iskujälki. Vaikka pöllöt jonkin verran kiertelevät myyräkantojen mukaan, Pohjois-Karjalassa ja sen lähialueilla ne tuntuvat viihtyvän vuodesta toiseen. ”Tuntuu se lapinpöllö olevan täällä hyvin vakituisen oloinen”, Sulkava toteaa. 13/2017 SUOMEN LUONTO 27 kö nyt tuoreita jälkiä, kun viime yönä satoi niin paljon lunta.” Kiertelemme ja kiikaroimme majavalammella pitkään keloja ja metsänreunoja, tutkimme lumijälkiä ja löydämmekin muutamia tuoreita myyränpolkuja. Ehkä jo ensi kesänä siellä kähisee pari pörröistä pöllönpoikaa. Kaksi saukkoa on kahlannut syvällä lumessa kierrellessään lammen rantoja sulapaikkoja etsien. ”Kun tässä on monena vuonna se nähty, kahtena edellisenä keväänä on kuultu soidintelevana, ja lentopoikasen olen nähnyt kerran. Sulkava kiipeää tottuneesti komeaan kuuseen, ja pesäalusta löytää paikkansa kahden tukevan oksan päältä. Kuulin sen kerjäysäänen ja ihmettelin, että mikä tuo on ja hiippailin kattomaan. Lapinpöllöä emme löydä. ”Vuosi sitten, kun kiikaroin tuolta tieltä mistä on kapea näkymä tänne lammelle niin näin lapinpöllön näissä keloissa lammen päässä istumassa. Kiikarilla kerittiin ihan rauhassa vaimon kanssa katsella, sitten se kyllästyi meidän tuijotteluun ja painui tuonne mettän puolelle.” Pulssi kiihtyy Jatkamme hiihtelyä upean naavaisen vanhan metsän läpi. Vihtarissa on lunta yli 30 senttiä, ja pehmeän lumen alla on kova koppurainen jäätynyt kerros. H EIK KI VA SA M IE S LA SS I KU JA LA 13/2017 SUOMEN LUONTO 27. Metsässä on hiljaista, mutta hento naputus paljastaa pohjantikan ruokailupuuhissa, ja yläilmoista kaikuu reviiriään partioivan korpin ronkutus. Sulkava valaa minuun uskoa kertomalla aiemmista havainnoistaan. Pohdimme ja mittailemme jälkeä tovin, mutta emme pääse varmuuteen pöllölajista. Yöllä teemme pienen kuunteluretken. n Lapinpöllön pesäalusta sijoitetaan komeaan korpikuuseen. Täällä ollaan kuitenkin lapinpöllöjen ydinalueella. Ehkä vaikeat saalistusolosuhteet ovat pakottaneet pöllöt liikekannalle. Sulkavalla on valmiina lapinpöllölle soveltuva pesäalusta, ja se viedään metsään. Lopulta sain sen kiikareihini, ja nuori lapinpöllöhän se oli joka lensi jo, mutta vielä heiveröisesti, ja kerjäsi ruokaa.” Katse tulevaisuuteen Hiihtoretkemme jatkuu rantametsän läpi kohti Mattilan tilaa. Iskujälki on syvä, mutta siipien leveys ei vaikuta kovin suurelta. Pöllö ei vain suostu näyttäytymään
Luontotyypit vaihtelevat kuivien kallionlakien männiköistä alavampien maiden kuusivaltaisiin sekametsiin. Pirkkalan ympäristöpäällikkö Vesa Vanninen nostaa erityisenä paikkana esille iäkkään kuusikon, jossa hän on päässyt tarkastelemaan lähietäisyydeltä pohjantikkaa. Seudun ainoa virallisesti suojeltu kohde on Taaporinvuoren juurelle pysähtynyt kymmenen metriä korkea siirtolohkare. Tuntuu epätodelliselta, että tällaisesta hiljaisuudesta saa nauttia alle puolen tunnin pyörämatkan päässä Tampereen keskustasta. Erityistä arvoa selvityksessä annetaan pohjanlepakoiden ja viiksisiippojen suosimalle Taaporinvuoren ympäristölle. Pohjoisessa tämä noin 500 hehtaarin luontokokonaisuus päättyy asutukseen. Monipuolista luontoa Maaston vaihtelevat muodot konkretisoituvat, kun ylittää Saukonojan ja kapuaa ylös Taaporinvuoren kivikkoista rinnettä. Tampereen kainalossa uinuu kallioinen metsäalue, jonne voi paeta kaupungin hälinää. Se ei kuitenkaan peitä alleen tuulen huminaa ja hippiäisten piipitystä. Seassa on lehtotilkkuja, joilla kasvaa muun muassa lehmuksia. Punatulkut viheltävät epävireistä, haikeaa säveltä. Luontoselvityksen mukaan esimerkiksi saukko ja viitasammakko voivat elää alueen vesistöjen äärellä. KU VA T JU H A K A IT AA H O. Taaporinvuoren rinteet Pirkkalassa ovat täynnä elämää pakkaspäivänä kevään korvalla. Koillisessa alue jatkuu kallioryppäänä, kunnes yhtyy Tampereen puolella luonnonsuojelualueeseen. Lahopuu monipuolistaa Taaporinvuoren metsiä. MAAMERKKINÄ ISO KIVI TEKSTI JUHA KAITA-AHO Kallionlakien männiköitä. Saattaa salon läpi satunnaisesti astella ilves ja karhukin. Jääkausi on kuljettanut alueelle runsaasti kivenjärkäleitä, mutta luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu Pirunkivi jättää kilpailijat varjoonsa. Myös metsäkaistaleita saatetaan suojella tulevaisuudessa, sillä tuoreeseen alueen itäja keskiosista tehtyyn luontoselvitykseen on kirjattu mahdollisia Metso-kohteita. Länteen katsoessa aukeaa Kurikkakalliolle asti ulottuva miltei asumaton metsäseutu, joka kätkee sisäänsä purojen ja järvien verkoston. ”Monipuolisuus seudulla on mielestäni hienoa. Taaporinvuoren ja Kurikkakallion välillä kasvaa nuorehkoa talousmetsää, mutta siellä täällä seisoo myös järeitä puita. Käkkärämäntyjen ja katajien asuttamalle Taaporinvuoren laelle kantautuu moottoritien hurina. Eläimistö koostuu sekä asutuksen liepeillä tyypillisesti liikkuvista kaikille tutuista eläimistä että laajojen metsäympäristöjen lajeista. Alueella on hyvin erilaisia luontotyyppejä”, Vanninen sanoo. 28 SUOMEN LUONTO 13/2017 P uukiipijä rapistelee kuusenrungolla, jänis pinkaisee pakoon piilostaan ja sunnuntaikävelyltä yllätetty pyy jähmettyy polulle. . Rehevässä notkelmassa mutkittelevan ojan ja kallionlaen välinen korkeusero on enimmillään 70 metriä
Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Nevareunaiselle järvelle eivät liikenteen äänet kuulu. Pirkkala-Seura on rakentanut pienelle Pehkusuolle pitkospuut ja Pirkkalan ympäristöyhdistys Pyy viitoittaa maastoon pääkulkureittejä. Toteutuessaan se merkitsisi muun muassa Kurikkakallion rinteiden louhimista. Tulevaisuudessa hiljaisuudesta voi kuitenkin olla jäljellä vain muisto, sillä järven ja Kurikkakallion väliin on suunniteltu moottoritien oikaisua. Alueen keskellä sijaitsevan IsoNaistenjärven rantaan on rakennettu laavu. Siellä retkeilijä saa nopeasti seuraa Pirkkalasta, Lempäälästä ja Tampereelta saapuneista koiranulkoiluttajista, maastopyöräilijöistä ja linnunpönttöjen ripustajista. Taaporinvuoren laella ja juurella on nuotiopaikat. ”Toivon, että vielä hetki voitaisiin elää kohtuudessa.” Vanninen lupaa, että alueen kaavoituksessa huomioidaan viheryhteydet ja myös tärkeimmät luontoja virkistysalueet pyritään säilyttämään. Kaupungin äänet lähestyvät myös Taaporinvuorta, jonka lähelle kaavaillaan teollisuusaluetta ja tuhansien ihmisten ekologista asuinaluetta. Tienoon erämaisuudesta kertoo se, että selällä sukeltelee kesäisin kaakkuripari. Pirhonen toivoo alueen suunnitteluun malttia. ”Toivion koulun eteläpuolinen kallio alue rehevine notkoineen säilyy yhtenäisenä metsäalueena, ja myös Iso-Naistenjärven rannat jäävät rakentamatta.” n Lisää aiheesta: http://100luontohelmea.fi/helmi/taaporinvuori LA U RI M A IJA LA LA U RI M A IJA LA Taaporinvuorella retkeilevän kannattaa käydä tutustumassa 10 metriä korkeaan Pirunkiveen.. Koko ajan joka puolelta nakerretaan”, hän sanoo. ”Ulkoilureitit ja äänimaisema tuhoutuisivat ja ympäristö pirstoutuisi”, ympäristöaktiivi ja Pyyn hallituksen jäsen Matti Pirhonen suree. ”Pirkkalassa ollaan kaavojen puristuksessa. 13/2017 SUOMEN LUONTO 29 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Lähiluonnon ystävien keidas Patikointi vanhalla eränkäyntialueella luonnistuu vaivattomasti: Metsissä risteilee polkuja ja hiihtolatuja, ja alueen läpi kulkee hiekkatie
Tutustu ehdokkaisiin ja hankkeeseen tarkemmin sivulla www.kansallisperhonen.. Äänestä suosikkiasi! TEKSTI ANTTI HALKKA JA KANSALLISPERHOSTYÖRYHMÄ S uomi saa itsenäisyytensä satavuotisjuhlan kunniaksi jo täksi perhoskaudeksi kansallisperhosen. HAAPAPERHONEN | Suomalaisessa järvimaisemassa liitelevä perhonen on majesteettinen näky. JU H A VA RR EL A M A RI A N N E N IE M EL Ä O LA V I N IE M I O LA V I N IE M I JU H A VA RR EL A M A RI A N N E N IE M EL Ä. 30 SUOMEN LUONTO 13/2017 SUOMELLE VALITAAN KANSALLISPERHONEN Suomen Luonto esittelee 20 kansallisperhosehdokasta. Hankkeen suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. ISOMITTARI | Kirkkaat valot houkuttelevat yön hämärissä lentelevää kokovihreää perhosta. Äänestys on virallinen Suomi 100 -hanke. KARHUSIILIKÄS | Karamellinvärinen keskikesän perhonen osuu usein etenkin suoretkeilijän eteen. Äänestysaikaa on kesäkuun neljänteen päivään asti. KANGASPERHONEN | Luultavasti yleisimmän päiväperhosemme ilmestyminen metsiin kevätkesällä ilahduttaa jokaista luonnossa kulkijaa. Kahdenkymmenen perhosen joukossa on painotettu perhosen tunnistettavuutta ja laajaa esiintymistä maassamme. Sen valitsee kansa aukeamalla esiteltävistä 20 ehdokkaasta – myös omaa ehdokasta saa äänestää. Jos tiedät jo valintasi, äänestä sivulla www.suomenluonto.. HORSMAKIITÄJÄ | Yöperhosen kolibrimaisen pörräyksen tarkkailu keskikesän iltahämärissä on elämys. Kansallisperhonen julkistetaan kesäkuun puolivälissä. Tämän takia esimerkiksi eteläinen laji apollo ei ole mukana. Esivalinnan tekivät kilpailun järjestävät Vuokon Luonnonsuojelusäätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Luonto, Suomen Perhostutkijain Seura ja Etelä-Karjalan Allergiaja ympäristöinstituutti. /kansallisperhonen AURORAPERHONEN | Aurora ilahduttaa varmana kevään merkkinä ympäri maan
KIRJOVERKKOPERHONEN | Reviiritietoisessa perhosessa on idän eksotiikkaa – sen vahvimmat esiintymät EU:ssa ovat Suomessa. SURUVAIPPA | Perhonen on suuri ja kuin tummaa samettia kermanvalkoisin reunuksin. NOKKOSPERHONEN | Päiväperhosen prototyyppi, jonka kevätaurinko herättää liikkeelle jo maalis-huhtikuussa. RITARIPERHONEN | Ritari on suurimpia ja erottuvimpia alkukesän päiväperhosiamme. SUOKELTAPERHONEN | Soiden yleinen päiväperhonen piristää maisemaa lähes koko maassa. NEITOPERHONEN | Viime vuosikymmeninä yleistynyt tulokas on sopeutunut Pohjolan ilmastoon. SITRUUNAPERHONEN | Sitkeä lumen alla talvehtija on Suomen kevään ensimmäisiä väriläiskiä. MATARAKIITÄJÄ | ”Pohjolan kolibri” on vaeltajaluonne, jonka voi nähdä tankkaamassa kukilla mettä pohjoisimpia tuntureitamme myöten. METSÄNOKIPERHONEN | Mustanpuhuva perhonen on metsäympäristöjen tunnusomaisimpia päiväperhosiamme. SINIRITARIYÖKKÖNEN | Loppukesän ja syksyn pimeiden öiden kulkija on Suomen ja Euroopan suurin yökköslaji. JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A RE IN O ST YR M A N M IK A EL M A N N IN EN JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A O LA V I N IE M I JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A RE IN O ST YR M A N JU H A VA RR EL A JU H A VA RR EL A. Voit myös äänestää perhoslajia, joka ei ole ehdokaslistalla. PAATSAMASINISIIPI | Pieni heleänsininen kevään tuoja on yksi yleisimmistä sinisiivistämme. LOISTOKULTASIIPI | Maamme yleisin kultasiipi on helakka leimahdus loppukesäisellä niityllä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 31 KEISARINVIITTA | Suomen suurin hopeatäplä on varsinkin loppukesällä yksi näyttävimmistä päiväperhosistamme. NASTAKEHRÄÄJÄ | Sinisilmäinen suurperhonen on poukkoilevine lentoineen tuttu näky kevätkesäisessä metsässä
n 32 matta näkemään vain talvisia jälkiä. Tuoreimmat jäljet näin helmikuun alussa. Tämä on ilahduttavan paljon verrattuna esimerkiksi 1900-luvun alkuun, jolloin ilves oli metsästetty sukupuuton partaalle. Yhtäkkiä se tunsi sieraimissaan oudon hajun. Tulossa oli metsästäjä. LuvanvaraiSYVÄLLÄ KORVESSA ASUSTI ILVES P e te liu s 32 SUOMEN LUONTO 13/2017. Enkä ole lainkaan varma, haluanko elää ilman unelmia. sitten käyneet nuuskimassa tiettyjä ilveksen pesimäreviirejä, mutta emme ole onnistuneet näkemään tupsukorvaa. Tämä on ilahduttavan paljon verrattuna esimerkiksi 1900-luvun alkuun, jolloin ilves oli metsästetty sukupuuton partaalle. Tuoreimmat jäljet näin helmikuun alussa. 32 SUOMEN LUONTO 13/2017 32 SUOMEN LUONTO 13/2017 K ymmenvuotiaana, silloisen keskikoulun ekaluokkalaisena kirjoitin äidinkielen tunnilla aineen annetusta aiheesta Syvällä korvessa asusti ilves. Hän oli löytänyt ilveksen jäljet. Mutta se oli hyvin nälkäinen, sillä se ei ollut syönyt pitkään aikaan. Tässä kirjoitukseni kokonaisuudessaan. Olen päässyt jopa suden kanssa kasvotusten muutaman kymmenen metrin etäisyydellä, mutta ilveksestä olen päässyt uutterasta yrittämisestäni huolimatta näkemään vain talvisia jälkiä. Miksi ei ilves, upea ja ainoa luonnonvarainen kissaeläimemme. Sen pesä oli vanhan, naavaisen kaatuneen hongan alla olevassa kiven kolossa. Olemme ilvestutkija Heidi Kinnusen kanssa jo vuosia sitten käyneet nuuskimassa tiettyjä ilveksen pesimäreviirejä, mutta emme ole onnistuneet näkemään tupsukorvaa. Itse kissan olen nähnyt mökkipihani riistakamerassa viime kesänä. Se meni aivan pedon silmien edestä. Toinen laukaus jätti pedon makaamaan hengettömänä maahan. Eräässä hyvin laajassa korvessa asusti tuo viekas tupsukorva. noa sen olevan kansamme mielestä ehkä suurpedoistamme sympaattisin. Se ei aiheuta ihmisissä suteen verrattavaa petohysteriaa, sillä kotieläimistä sen saaliiksi joutuu satunnaisesti etupäässä kissoja. Se on rikos. Se on minulle luontomme hienoimpia arvoituksia. Minulla on unelma : haluaisin kohdata ilveksen vapaassa luonnossa. Ilves on kuitenkin edelleen silmälläpidettävä laji, jonka suurimmat uhkat liittyvät liikenteeseen ja salametsästykseen, joka ei oikeastaan ole edes metsästystä. Siellä oli hyvin lämmintä, etenkin nyt talvella, kun lumihiutaleet leijuivat pesän tiiviin katon päällä. Se lähti saalistusmatkalle. Luoti oli osunut suuren kissan päähän. Se on rikos. Kuului hiljaisuutta leikkaava huuhkajan ääni. Eläin lähti pinkaisten pakoon. Se on siis edelleen haave. Ehkä sen arka luonne ja piilotteleva elintapa viehättävät. Nyt Suomen 100-vuotisjuhlavuonna ihmettelen, miksi Suomen vaakunaeläin on leijona. Luvanvarainen metsästys on toki sallittua. Kimaltelevalle hangelle johtivat pedon jäljet. Näin äkkiä voi loppua kaukaisen ja yksinäisen eläimen vaellus.” VAIKKA TUON synkeähkön tarinan kirjoittamisesta on jo 53 vuotta aikaa, en voi olla ihmettelemättä, miksi juuri ilves on kiehtonut mieltäni aina. K ymmenvuotiaana, silloisen keskikoulun ekakeastaan ole edes metsästystä. Ilves on kuitenkin edelleen silmälläpidettävä laji, jonka suurimmat uhkat liittyvät liikenteeseen ja salametsästykseen, joka ei oiA N N A RI IK O N EN , KU VA U SP A IK K A K A IS A N IE M EN K A SV IT IE TE EL LI N EN PU U TA RH A Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Oli ilta. Rohkenen sanoa sen olevan kansamme mielestä ehkä suurpedoistamme sympaattisin. ”Ilves on Suomen salojen vanhakissa. Ilves tuijotti kuuta pesäkolostaan. Se ei aiheuta ihmisissä suteen verrattavaa petohysteriaa, sillä kotieläimistä sen saaliiksi joutuu satunnaisesti etupäässä kissoja. Unelma. Olen alkanut hyväksyä sen mahdollisuuden, ettei minulle suoda elinaikanani tilaisuutta tavata ilvestä vapaassa luonnossa. ILVES ON yksi maailman laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä, jonka tämänhetkinen kannanarvio maassamme on 2300–2500 yksilöä. Arvosanaksi sain siitä 8–. En varmaan ole ainoa, jota ilves kiehtoo. I kissaeläimistä, jonka tämänhetkinen kannanarvio maassamme on 2300–2500 yksilöä. Yhtäkkiä kuului laukaus. Itse kissan olen nähnyt mökkipihani riistakamerassa viime kesänä
Miesten ja naisten mallit. MYYMÄLÄT: Helsinki (Forum) – Vantaa (Tammisto) – Pori – Salo – Tampere – Turku – Raisio (Kuninkoja) .fi SCANDINAVIAN OUTDOOR on ulkoilun ammattilainen TANELIN KOLME VINKKIÄ PÄIVÄRETKELLE Taneli työskentelee suomalaisena ulkoilun asiantuntijana tunnetun Scandinavian Outdoorin viestinnässä retkeilyn ilosanomaa välittäen. Termari. 199,. Materiaaleina kierrätetty polyester ja orgaaninen puuvilla. 120,RENAGADE MID Miesten ja naisten joustavat, monikäyttöiset ja vedenpitävät retkeilykengät. 279,(309,-) BRECCIA HOUSUT KEVÄÄN SUOSIKKEJA Miesten ja naisten rennot, kalvottomat softshell-housut monipuoliseen käyttöön. Esimerkiksi Fjällrävenin Keb ja Abisko –sarjojen takit sekä housut ovat erittäin mukavat päällä ja suojaavat kivasti huonossakin kelissä. KEB JACKET Retkeilytakki miehille ja naisille, materiaaleina ekologinen puuvillapolyester ja stretch-kangas. Kävelyretket Helsingin rantakallioilla ja Nuuksiossa ovat viikonloppujen vaihtoehdot. Lämmin kaakao tai tee pitää mielen vireänä ja lämmittää kehoa kivasti. Taskuja löytyy sopivasti ja oikeista paikoista sekä lämpimällä kelillä ”tuuletusventtiilit” ovat hyödyllinen ominaisuus. 269,HAIKKI PANTS Reisitaskuhousut miehille ja naisille. 179,FIREWALL JACKET Joustava kolmikerroskuoritakki aktiiviseen käyttöön jopa ympäri vuoden. Lounas valmistuu alta aikayksikön ja mutteripannukahvit voi kiehauttaa vaikka meren rantakalliolla aurinkoisen päivän kunniaksi. Pidemmillä lomilla hänet löytää Alppien vuoristohyteiltä tai Lapin erätuvilta. Mikäli ei halua kantaa keitintä mukana niin ruokatermari on myös erinomainen vaihtoehto, johon saa lounaan lämpimänä mukaan. Säänkestävät, laadukkaat ja kestävät retkeilyvaatteet. Tykkään erityisesti Abisko –sarjan miesten housuista. Parhaassa tapauksessa sateisenakin retkeilypäivänä hymy nousee huulille kun saa nautiskella lämmintä juotavaa kesken reissun. 1. 199,TALON 22 Erittäin kevyt ja monipuolinen reppu päiväretkille, lyhyille vaelluksille, kiipeilyyn ja maastopyöräilyyn. Kevyesti nilkkaa tukeva rakenne. 3. Primus kaasukeitin on ollut luottoreissukaverini jo usean vuoden ajan. Vapaa-ajallaan aktiivinen nuori mies suuntaa luonnon keskelle aina kun se on mahdollista. 2
Tässä lipuvat kyhmyjoutsenet Saaristomeren yllä. Tässä lipuvat kyhmyjoutsenet Saaristomeren yllä. H EI KK I N IK KI tulee tutuin askelin 34 34 34 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 1113/2017 3/2017 3/2017 Kevät. H EI KK I N IK KI tulee tutuin askelin 34 SUOMEN LUONTO 13/2017 Kevät Joutsenet tulevat keväällä ensimmäisten joukossa ja liittyvät täällä talvehtineiden lajitovereidensa seuraan. 34 SUOMEN LUONTO 13/2017 Joutsenet tulevat keväällä ensimmäisten joukossa ja liittyvät täällä talvehtineiden lajitovereidensa seuraan
Niin on käynyt etenkin linnuilla, jotka elävät ihmisten läheisyydessä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 35 13/2017 SUOMEN LUONTO 35 K uu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Sinivuokko on varmistanut aikaisen kukintansa edellisenä syksynä. TEKSTI ALICE KARLSSON Kevät. Myös alueelliset erot ovat merkittäviä”, Lehikoinen sanoo. H EIK KI VA SA M IE S A RI A H LF O RS K uu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Eihän tuo enää pidä paikkaansa. Nyt pieni, mutta kasvava osa monien lintujen kannasta jääkin talvehtimaan Suomeen. Punarintojakin meillä on joka talvi enemmän ja enemmän. Nyt pieni, mutta kasNeitoperhonen talvehtii aikuisena ja lähtee lentoon heti, kun sää lämpenee. sa. H EIK KI VA SA M IE S Kevät on aikaistunut, mutta sen peruspilarit näyttävät olevan liki paikoillaan. ”Osittaismuuttajien yleistyminen vaikeuttaa muuton aikaistumisen arviointia etenkin varhain saapuvilla linnuilla. ”Joulukorttilintu muuttuu pian punatulkusta punarinnaksi.” Myös peippo ja sepelkyyhky jäävät yhä hanakammin talveksi ruokinnoille norkoilemaan. Ennen ilmaston lämpenemistä kaikki oli selkeää. ”Mustarastaiden kannasta yli puolet muuttaa toki edelleen Englantiin ja muualle Eurooppaan”, ornitologi Esa Lehikoinen Turusta huomauttaa. On aika riimitellä värssy uusiksi. tä kaikki oli selkeää. Oli paikkalintuja, vaeltajia ja muuttolintuja. Isot linnut ensin Ensimmäisten muuttolintujen joukossa näyttävimmät ovat laulujoutsenet, kyhmyjoutsenet ja hanhet. On aika riimitellä värssy uusiksi. Tyypillinen esimerkki on mustarastas, joka talvehtii yleisesti suurimmassa osassa Etelä-Suomea. Jonkinlainen järjestys voidaan kuitenkin laatia. Neitoperhonen talvehtii aikuisena ja lähtee lentoon heti, kun sää lämpenee. Ne tulevat nykyisin noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin mihin on totuttu, ja ylittävät etelärannikon jo huhtikuun puoliväliin mennessä. Oli paikkalintuja, vaeltajia ja muuttolintuja
Aikainen saapuminen ei välttämättä ole ongelma, jos muu ”Useimmilla lajeilla poikasia lähtee täältä joka kesän jälkeen keskimäärin yhtä paljon kuin ennenkin.” Värssy tähän aikaan Ja sitten se Kuu kiurusta kesään... Västäräkin voisi vaihtaa sirittäjään tai hernekerttuun, mutta pääskysestä ei päivääkään saa pitää pääskynsä. Kaikki linnut eivät ole etuajassa. Yritetään. JA RI PE LT O M Ä KI M A RK U S VA RE SV U O. Suomessa poikastuotoissa ei kuitenkaan ole havaittu alenemista. Aikainen saapuminen ei välttämättä ole ongelma, jos muu luonto varhentuu samaan tahtiin. ”Jos laji ei pysty reagoimaan aikaisemmalla saapumisella pesimäalueen biologisten vaiheiden varhentumiseen, pesintätulos voi heikentyä”, Lehikoinen selventää. Tosin myös leppälintu ja mustapääkerttu sopisivat siihen. Vanhasta lorusta jää Lehikoisen mukaan jäljelle vain pääsky ja niistäkin haarapääsky. Haarapääskyjen tulo on kesän merkki. Ja kuun vaihteessa alkavat punarinnat laulaa. Ja kuun vaihteessa alkavat punarinnat laulaa. Vanhasta lorusta jää Lehikoisen mukaan jäljelle vain pääsky ja niistäkin haarapääsky. Maaliskuun loppuun mennessä pesimäseuduilleen ovat palanneet lisäksi kiurut, kottaraiset, peipot, ensimmäiset västäräkit, viherpeipot ja muuttavat mustarastaat. Syitä voi olla monia. Tosin myös leppälintu ja mustapääkerttu sopisivat siihen. Sen tulo on aikaistunut sisämaassa vain vähän. Maaliskuun loppuun mennessä pesimäseuduilleen ovat palanneet lisäksi kiurut, kottaraiset, peipot, ensimmäiset västäräkit, viherpeipot ja muuttavat mustarastaat. Sen tulo on aikaistunut sisämaassa vain vähän. ”Rengastustoimiston sisämaan seurantapyynnin mukaan poikastuotto ei ole laskenut vaikka kannat laskevat”, hän sanoo. Harvinaistuvat lajit ehkä havaitaan myöhemmin niiden vähälukuisuuden takia tai sitten linnut eivät saavuta muuttokuntoa riittävän aikaisin talvehtimisalueensa huonontuneiden olojen takia. Yritetään. Kaikki linnut eivät ole etuajassa. Metsähanhet ovat palanneet talvehtimisalueiltaan huhtikuiselle Liminganlahdelle. Kuu räksästä kesään Puoli kuuta uikkusista sirittäjästä vähäsen haarapääskystä ei päivääkään. ”Hollantilaiset alkoivat kutsua tätä ilmaisulla breeding time mismatch, jolla he tarkoittivat myöhästymistä ravintohuipusta. Peipposen voisivat korvata tiltaltti, mustakurkku-uikku ja silkkiuikku. Syitä voi olla monia. ”Näyttäisi siltä että haarapääsky pitää asemansa edelleen, mutta pidän itse tervapääskyä parempana kesän tuojana”, hän sanoo. Lehikoisen mukaan Euroopan laajuinen vuonna 2010 tehty tutkimus osoitti, että linnut, joiden kanta on pienentynyt kuten peltosirkkujen ja keltavästäräkkien, eivät ole kyenneet aikaistamaan muuttoaan. Hyvinhän se kulkee. Västäräkin voisi vaihtaa sirittäjään tai hernekerttuun, mutta pääskysestä ei päivääkään saa pitää pääskynsä. Lehikoisen mukaan Euroopan laajuinen vuonna 2010 tehty tutkimus osoitti, että linnut, joiden kanta on pienentynyt kuten peltosirkkujen ja keltavästäräkkien, eivät ole kyenneet aikaistamaan muuttoaan. Pähkinäpensaasta raitaan Kevätkasvien aikataulu poikkeaa Etelä-Karjalassa asuvan kasvitieteilijä Seppo Vuokon mukaan esimerkiksi linnuista siinä, että linnut ovat etelästä pohjoiseen koko lailla samoja. Lajiston muutokset ovat vähäisiä. Peipposen voisivat korvata tiltaltti, mustakurkku-uikku ja silkkiuikku. 36 SUOMEN LUONTO 13/2017 ”Ne keskittyvät Pohjois-Pohjanmaan pelloille, missä huippu on ennen vappua, kun se ennen vanhaan oli vapun jälkeen”, Lehikoinen sanoo. ”Useimmilla lajeilla poikasia lähtee täältä joka kesän jälkeen keskimäärin yhtä paljon kuin ennenkin.” Värssy tähän aikaan Ja sitten se Kuu kiurusta kesään... Haarapääskyjen tulo on kesän merkki. JA RI PE LT O M Ä KI Metsähanhet ovat palanneet talvehtimisalueiltaan huhtikuiselle Liminganlahdelle. M A RK U S VA RE SV U O ”Ne keskittyvät Pohjois-Pohjanmaan pelloille, missä huippu on ennen vappua, kun se ennen vanhaan oli vapun jälkeen”, Lehikoinen sanoo. Harvinaistuvat lajit ehkä havaitaan myöhemmin niiden vähälukuisuuden takia tai sitten linnut eivät saavuta muuttokuntoa riittävän aikaisin talvehtimisalueensa huonontuneiden olojen takia. ”Tervapääskyt tulevat aika tarkkaan silloin, kun Etelä-Suomessa alkaa terminen kesä toukokuun puolivälin tienoilla.” Kiurun tilalle Lehikoinen laittaisi selkälokin, naurulokin, kalasääsken tai räkättirastaan. ”Tervapääskyt tulevat aika tarkkaan silloin, kun Etelä-Suomessa alkaa terminen kesä toukokuun puolivälin tienoilla.” Kiurun tilalle Lehikoinen laittaisi selkälokin, naurulokin, kalasääsken tai räkättirastaan. Heidän alueellaan se on kovin jyrkkä mallilajeina käytetyillä kirjosiepoilla ja tiaisilla”, Lehikoinen selventää. ”Näyttäisi siltä että haarapääsky pitää asemansa edelleen, mutta pidän itse tervapääskyä parempana kesän tuojana”, hän sanoo
Käenkaali valloittaa metsät toukokuun puolivälissä. ”Soilla kevään esikoinen on tupasvilla, mutta ensimmäiset lumen läpi tunkevat tähkät jäävät näkemättä, koska varhain keväällä soilla ei juuri liikuta.” ”Tupasvilla noteerataankin yleensä vasta kesäkuussa, silloin kun siinä on näyttävä valkoinen siementupsu.” Metsäympäristössä kevät alkaa koko maassa kiiltopajun, raidan ja harmaalepän kukinnalla. Se kukkii maaliskuussa ennen lehtien puhkeamista ja jättää siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi. Vuokkojen jälkeen on vuorossa melkein koko maata koskeva valkokukkaisten kasvien aika, kun käenkaali alkaa kukkia. Käenkaali valloittaa metsät toukokuun puolivälissä. TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO 37 JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO. 13/2017 SUOMEN LUONTO 37 Kasvilajiston laita on toisin, sillä se muuttuu pohjoiseen mentäessä, eikä samoja kevään merkkejä ole kaikkialla näkyvissä. Etelärannikolla ensimmäinen kukkija on pähkinäpensas. Sisämaassa ei ole yhtä näyttävää kevätaspektia. Nyt se on selvästi aikaistunut”, Vuokko sanoo. ”Nämä puut kukkivat Etelä-Suomessa huhtikuussa ja raita Lapissa toukokuun loppupuolella.” Vuokot vapun aikaan Pajujen jälkeen alkaa vuokkojen aika, joka on etelärannikon ja Lounais-Suomen ilmiö. Sen jälkeen ollaan kesässä ja niityt alkavat kukkia.” 13/2017 SUOMEN LUONTO 37 Lounainen pähkinäpensas kukkii jo maaliskuussa. Siellä varhaisimmat kasvit ovat vaatimattomia kuten kevätpiippo ja sormisara, jotka alkavat kukkia vapun tienoilla. ”Kun kävin koulua, tuomi kukki kevätjuhlan aikaan. ”Tuomi on taitekohta. ”Samoihin aikoihin leskenlehti ja puutarhakasveista lumikello voivat lämpimillä paikoilla tunkeutua ilmoille lumen läpi”, Vuokko sanoo. ”Käenkaali on hieman valkovuokkoa ja sinivuokkoa myöhäisempi, silloin ollaan jo toukokuun puolivälissä.” Kevään päättää tuomen kukinta
”Tuuli voi levittää havupuiden siitepölyä vapaammin kuin silloin, kun lehtipuut ovat tuuheine latvustoineen esteenä.” Vuokon mukaan pölyttäjälajistoakin on keväällä kukkiin nähden aika runsaasti. Laskennat aloitettiin huhtikuun Riekonmarja saa ruukkumaiset kukkansa ennen lehtiä, jotka nousevat vanhojen lehtien seasta. Vuokon mukaan esimerkiksi ennen lehtimistä kukkivat lehtipuut hyötyvät esteettömyydestä. Näin sanoo tutkija Kimmo Saarinen Allergiaja ympäristöinstituutista Imatralta. ”Meillä ei ole osoitettu, että kukkien ja pölyttäjien vuosirytmi olisi mennyt sekaisin.” Muuttuuko kasvilajisto. Saarinen on laskenut tutkijatoverinsa kanssa perhosia Joutsenossa vakiolinjalta 26 vuotta. ”Vieläkin tulee varmasti jokunen myöhäinen kevät, jolloin lunta on etelässäkin huhtikuun lopussa.” Kasveihin vaikuttavista tekijöistä tärkein on lämpötila, joskin lumellakin on roolinsa. Kevään lämpeneminen on noin 30 vuotta vanha ilmiö, eikä muutos vielä juuri näy kasvilajistossa. ”Esimerkiksi metsälajiston muutos vie satoja vuosia. Riekonmarja saa ruukkumaiset kukkansa ennen lehtiä, jotka nousevat vanhojen lehtien seasta. ”Ei ole lehtiä, jotka pidättäisivät siitepölyä”, hän sanoo. Jalot lehtipuut ovat laajentaneet elinalueitaan huomattavasti, mutta se on ihmisen työtä. Vaatimaton kevätpiippo on yleinen koko maassa. Ilmaston lämpeneminen tai keväiden aikaistuminen näkyy perhosmaailmassakin. ”Ylemmillä tuntureilla näkee, että heti kun lumi sulaa, riekonmarja kukkii. Keväällä kukkimisen edut ovat ilmeisesti haittoja suuremmat. Kukinta on niin varhainen, ettei sitä moni lapinkulkijakaan ole nähnyt.” Varhaisen kukinnan edellytys ovat kukkasilmut, jotka ovat valmistuneet jo syksyllä. 38 SUOMEN LUONTO 13/2017 Syksy varmistaa kevätkukinnan Kevään tulo vaihtelee vuosittain, mutta Vuokon mukaan kasvienkin kevät on lintujen tapaan aikaistunut pari viikkoa. Toista oli heti jääkauden jälkeen, kun maa oli paljas. ”On yöperhosia, kukkakärpäsiä, kovakuoriaisia, kimalaisia ja ampiaisia, joiden energiavarastot ovat vähissä ja ravintoa pitää saada.” Toistaiseksi pölyttäjät ja kevätkukkijat myös löytävät toisensa. V EL I PO H JO N EN JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO 38 SUOMEN LUONTO 13/2017 JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO 38 SUOMEN LUONTO 13/2017. Silloin rynnittiin kilpaa.” Vuokon mukaan jotkin eteläiset ja lounaiset lehtolajit kuten sinijuuri ja hammasjuuri voisivat ainakin teoriassa alkaa levittäytyä kohti pohjoista, mutta maastossa on paljon leviämisesteitä. ”Kasvit ovat hitaita”, Vuokko sanoo. Heti kun tulee sopivan lämmintä, ne avautuvat. ”Tammia ja jalavia on levitetty puistopuina Iisalmea ja Oulua myöten. Paljaat lehtipuut voivat yllättäen auttaa havupuitakin. Ne leviävät näistä tukikohdista.” Perhoset kömpivät esiin Päiväperhosista pystyy tekemään siistin tarinan kevään etenemisestä, mutta sitä voi värittää hieman yöllisellä elementilläkin
Silloinko kevät jo nostaa päätään. Maaliskuun lopulla koivutyttöperhosia voi nähdä jo yleisesti. JU H A JA N TU N EN. Kun lumi sulaa, perhonen lähtee lentoon. ”Se on kaikkein sitkeimpiä kevään sissejä ja lähtee ensimmäisten joukossa liikkeelle.” Keväthankien aikaan lentoon pyrähtää myös tyttöperhonen, joka on varhaisimpia kotelosta ilmoille ponnistavia perhosia. ”Yhtäkkinen lämmin katkaisee talvihorroksen ja lennättää yksittäisiä perhosia siivilleen.” Saarisen mukaan nämä epäonniset perhoset voivat vajota uudestaan horrokseen, mutta jokainen horroksen keskellä hukattu energiaripe vähentää mahdollisuuksia selvitä oikeaan lentokauteen. Nokkosperhonen ja neitoperhonen talvehtivat rakennuksissa ja havahtuvat luonnossa talvehtivaa sitruunaperhosta herkemmin maaliskuun ensimmäisiin lämpimiin. Silloin siivilleen voivat nousta aikuisena talvehtivat nokkosperhonen ja neitoperhonen, joita sitruunaperhonen pian seuraa. Sitruunaperhonen talvehtii hangen alla kasveihin kiinnittyneenä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 39 puolivälissä, mutta karttuneen tiedon perusteella ne olisi kannattanut aloittaa aiemmin. ”Silloin puhutaan poikkeuksetta aikuisena talvehtivista lajeista, eivätkä ne kerro oikeastaan kevään etenemisestä vaan talven leudoista säistä”, Saarinen sanoo. Tähän joukkoon Saarinen liittää myös puolukkapiiloyökkösen. ”Perhoset lentävät nykyisin usein jo ensimmäisellä laskentakerralla, kun alkuvuosina lumisia paikkoja sai monena keväänä väistellä.” ”Me emme enää tavoita perhoskevään alkua”, Saarinen harmittelee. Perhoskevät alkaa maaliskuussa Aikaisina vuosina maaliskuu on jo ihan oikea perhoskuukausi. Liikettä seinänraossa Perhosia voi nähdä lennossa jo keskellä talvea – tammi–helmikuussa
”Aikuistalvehtijat lähtevät heti kun on vähänkin lämmintä, mutta kotelotalvehtijat odottavat oikeata kevättä.” Lämpö ratkaisee, kuoriutuvatko kotelotalvehtijat maalis– huhtikuun vaihteessa vai myöhemmin. Toukokuussa meno on jo aikamoista. PE KK A H EL O JU H A JA N TU N EN PUUMALAN PYÖRÄILYJA MELONTAKARTAT puumalan.matkailu@puumala.fi tai p. Kotelosta kuoriutuvat perhoset ovat Saarisen mukaan aitoja kevään etenemisestä kertovia lajeja. Huhtikuun perhosiin kuuluvat myös päivällä lentävät kirjokehrääjä ja vähän myöhäisempi riikinkukkokehrääjä. Kotelossa talvehtivaa koivutyttöperhosta näkee keväthankien aikaan. Aikuistalvehtijoista tulevat mukaan liuskaperhonen ja kotelotalvehtijoista kangasperhonen, lanttuperhonen sekä paatsamasinisiipi. 40 SUOMEN LUONTO 13/2017 ”Ne näyttävät pieniltä nokkosperhosilta, mutta ovat karvaisia kuin ryöväri. 050 562 0706. ”Ne ovat ehkä kevään runsaslukuisimmat ja luonteenomaisimmat yökköset”, Saarinen sanoo. Ja heti perään on raitayökkösten vuoro. n Puolukkapiiloyökkönen lentää varhain keväällä, mutta öisin. ”Tunnusraitayökkösen ja isoraitayökkösen seasta voi hoksata harvinaisempiakin lajeja. ”Ne lentävät huhtikuussa heti kun raita ja muut pajut kukkivat.” Siihen joukkoon Saarinen lisää vielä mänty-yökkösen, kiiltoyökkösen ja harvinaisen kuultomittarin, jota pidetään aikaisimpana yöllä lentävänä mittarina. Mustat paksut karvat suojaavat kylmältä.” Maalis–huhtikuun vaihteessa perhosjoukko rupeaa monimuotoistumaan ja muun muassa suruvaipat, huhtiyökköset ja huhtinirkot lähtevät lentoon. ”Laskentalinjallamme on toukokuun puolivälissä nähty lennossa jo 20 päiväperhoslajia ja kuun lopussa 30 – joka toinen päiväperhosistamme.” Ja kun auroraperhonen lentää, silloin on kesä. Ajankohta voi viirata viikkojakin ihan sen mukaan, onko talvisempaa vai keväisempää. www.puumala.fi. Lämpö murtaa kotelon Huhtikuu nostaa päiväperhosten joukkoon uusia lajeja
kevätsienten herkku TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO KU VA T LA SS E KO SO N EN Männynkäpynahikas on yleinen kevätsieni, joka kelpaa myös syötäväksi. TEKSTI LASSE KOSONEN Korvasieni on kevätsienten herkku huolimatta sen sisältämästä myrkyllisestä gyromitriinistä. Eksyin elämäni parhaaseen hytymaljakasesiintymään 1980-luvun lopussa, jolloin laskin Sääksmäen Rapolanharjulta yli 600 hytymaljakkaan itiöemää. Männyllä ja kuusella on omat käpynahikkaansa, ja männynkävyllä kasvaa vielä harvinainen karvaskäpynahikas. Talvimalikka on ensimmäisiä helttasieniä. Tämä pienikokoinen musta kotelomaljainen kasvaa parvittain kuusenkävyillä, ja nousee ihmisten ilmoille vain harvoina keväinä – ja sellainen oli kevät 2015. Sen tynnyrimäisiä, hyllyviä itiöemiä löytää lehtomaisista kuusikoista sinivuokon seurasta vain harvoin. Suomessa sillä on kuitenkin kymmeniä kasvupaikkoja. Samoihin aikoihin putkahtelevat esiin talvimalikat ja kävyillä kasvavat käpynahikkaat – siinäpä onkin jo ensimmäinen ruokasieni! Käpynahikkaiden kolikon kokoisia lakkeja saa tosin kerätä hyvän aikaa ennen kuin saa kastikeainekset, mutta sienten maku on mieto ja aromikas. Ensimmäiset sienet tulevat esiin heti maan paljastuessa lumen alta. 13/2017 SUOMEN LUONTO 41 Sienet kevään kämmenellä Sienet kevään kämmenellä Kevään etenemistä voi seurata sienikalenterista. Sysimaljakas ja talvimaljakas ovat väriltään synkän mustia, mutta rantalehtojen risuilla kasvava punamaljakas iloisen punainen. Kevään etenemistä voi seurata sienikalenterista. Keväällä 2013 suomalaiset sieniharrastajat yllättyivät kaunomaljakkaiden invaasiosta. Pommisieni ja muita maljakkaita Kevään kynnyksellä voi nähdä myös hauskoja maljakkaita. Sitten yllätti käpynastakka. Sen tuntee läpisäteisestä lakin reunasta ja karvaasta mausta. Oudoin maljakkaista on ehdottomasti hytymaljakas. E ihän keväällä kasva muita kuin korvasieniä, vai kasvaako. Sisältä keltaisia ja päältä siniharmaita maljakkaita löytyi kautta Etelä-Suomen Kuopion seudulle asti pääasiassa kulttuuripaikoilta, lehdoista, puutarhoista, kukkapenkeistä ja tienpientareilta. Kyllä vain, muttei niin ylitsepursuavasti kuin syksyllä. Kukkamaljakas on nuorena pieni punapää ja vähän kypsempänä kuin aukeava tulppaani. Hytymaljakas on melkoinen hyytelökasa. Aiemmin harvinainen kaunomaljakas valloitti Eteläja Keski-Suomen keväällä 2013.. Ne ovat norkkopikareita, jotka ulottavat rihmastonsa syvälle norkkoihin. Ruotsiksi hytymaljakas onkin bombmurkla, pommisieni. Nesteen täyttämänä se voi painaa 200–300 grammaa
Kaitakorvasienen syötävyydestä ei ole tietoa, mutta lehtoja laakakorvasieni ovat myrkyttömiä. Yhtä kaikki, korvasienen herkullisuutta niissä ei ole. Kannattaa kuitenkin varoa ylenpalttista huhtasieniherkuttelua, sillä se voi johtaa lievään myrkytyksentapaiseen yliannostukseen. Usein paikalla on myös papanoita. Joskus niitä voi kasvaa kasapäin istutusten suojaksi levitetyllä puunkuorijätteellä. Siltä puuttuu aivopoimuinen lakkiosa ja vaalea jalkaosa. Sientä kaivaessa huomaa, että sen tyvellä on musta ja kova rihmastopahka. Itse en ole sitä päässyt maistamaan, mutta olen kuullut siitä myönteisiä kommentteja. Sen ruskea kotelomalja työntyy esiin vuokon maavarresta lähellä kukkivaa kasvia. Jos maljakkaat kasvavat papanaläjässä, kyse on naarashirvestä ja jos taas papanat ovat eri ryhmänä kuin sienet, on hirviuros ollut liikkeellä. Korvasieniä toukokuussa Korvasienten aika toukokuussa saa ruokasienestäjän mielenkiinnon heräämään, sillä se on myrkyllisyydestään huolimatta maukkaimpia ruoka sieniämme. Tuuletus on myös tärkeää, sillä keitinhuurutkin ovat myrkyllisiä. Keitinvesi vaihdetaan välillä ja samalla sienet huuhdellaan. Huhtasienien aikaan on melkein kesä Korvasienen kanssa herkullisuudessa kilpailevat huhtasienet ilmestyvät korvasieniä myöhemmin. Myös rapisevaksi kuivatut korvasienet suositellaan käsiteltäväksi tuoreiden sienten tapaan. Niitä voi löytää lehdoista, tienvarsilta, pihoilta ja puutarhoista. Lehtokorvasieni on hyvin korvasienen näköinen, mutta se kasvaa keskimäärin rehevämmillä paikoilla. Poimutus on myös karkeampaa, eikä niin tippaleipämäistä kuin korvasienellä. Korvasienellä on myös harmittomia näköislajeja, joista laakakorvasieni on helpoimmin erotettavissa. Pahkapikari tuhoaa valkovuokkoja ja saa kasvustoihin aikaan isojakin aukkoja. Samoihin aikoihin hirvipaikoilla liikkuessaan voi nähdä oransseja pieniä hirvenparvimaljakkaita, jotka kasvavat hirven virtsajäljissä. Kun mehevät, jauhontuoksuiset kevätkaunolakit ilmestyvät Etelä-Suomen lehtoja pensaikkopaikkoihin tai kaarevina noidankehinä nurmikolle, voikin jo huokaista toiveikkaasti: nyt on suvi saapuvilla, kesä käsillä. Kuusenkävyillä kasvava käpynastakka oli kevään 2015 yllättäjä.. Sen jalka on usein muhkuramaisen tukeva ja lakkiosan helma irrallaan jalasta. Pahkapikari vuokkomeressä Toukokuussa valkovuokkojen alkaessa kukkia voi innokkaasti etsimällä löytää kasvissa loisivan valkovuokon pahkapikarin. Huhtasienien kanssa samanaikaisesti kasvava ja sitä muistuttava poimukellomörsky on myös syötävä, vaikka harvinaisena lajina siitä on vain vähän kokemuksia. Nekin on silti viisainta käsitellä korvasienen tapaan. Sienet on esikäsiteltävä keittämällä niitä kaksi kertaa viisi minuuttia. n KU VA T LA SS E KO SO N EN Punamaljakas hehkuu lahopuiden oksilla ja risuilla varhain keväällä. Papanoiden ja maljakkaiden sijainnista toistensa suhteen voi tehdä päätelmiä eläimen sukupuolesta. Hiljattain tunnetuksi tullut kaitakorvasieni on puolestaan pitkä ja kapeajalkainen, ja näkemäni kaitakorvasienet ovat olleet lähes mustanruskeita. 42 SUOMEN LUONTO 13/2017 Siellä missä sieni on ollut yleinen, lapset ovat varmaankin heitelleet toisiaan näillä hytypommeilla. Huhtasieni on herkullinen, eikä sitä tarvitse esikäsitellä. Hytymaljakas on kuin suklaaleivos rehevässä kuusikossa
Kaksinkertaistettu hakkuutahti ja biotalouden tarpeisiin suunnitellut hakkuiden lisäykset viittaavat vahvasti siihen, että Suomen päätöksentekijät ylenkatsovat asiantuntijoiden perustellun huolen lisäksi Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Kirjeen oli lisäkseni allekirjoittanut 76 professoria, dosenttia ja muuta metsäekologian asiantuntijaa. Olemmeko todella niin itsekkäitä, että tulevien sukupolvien kustannuksella lisäämme hakkuita omaa elintasoa parantaaksemme. Yli 160-vuotiaita metsiä on Suomessa jäljellä alle 10 000 neliökilometriä. Tämä pinta-ala ei voi olla Suomen metsätaloudelle kynnyskysymys, mutta metsäja biotalouden ekologisen kestävyyden kannalta näiden metsien säästäminen on sitä. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Kirjeen päävaatimus oli lopettaa Suomen jäljellä olevien luonnontilaisen kaltaisten vanhojen metsien hakkuut. HELMIKUUN seitsemäntenä päivänä 10 vuotta sitten akateemikko Ilkka Hanski luovutti niin sanotun tutkijakirjeen maaja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle. Hyväksymmekö todella sen, että suomalaisista tehdään kansa, joka jättää kansainväliset sitoumuksensa täyttämättä. Yli 160-vuotiaat metsät muodostavat siis alle kaksi prosenttia puuntuotannon pinta-alasta. Kun tarkastellaan kirjeen jälkeisen vuosikymmenen hakkuutahtia, paljastuu, että yli 140-vuotiaita vanhoja metsiä hakattiin jo 2200 neliökilometrin laajuudelta. Jo tutkijakirjeen aikaan oli selvää, että hakkuumäärät olivat ristiriidassa niiden kanssa. MITEN Suomen päätöksentekijät ovat asiantuntijoiden perusteltuun huoleen vastanneet. JO RM A LU H TA / LE U KU H A N N AK A IS A H Ä M Ä LÄ IN EN. Tarkastelemalla vielä luonnontilaisempien yli 160 vuotta vanhojen metsien kohtaloa selviää, että nämä metsät ovat joutuneen varsinaisen vainon kohteeksi: yli 160-vuotiaiden metsien ala on puuntuotannon maalla pienentynyt hakkuiden seurauksena 42 prosenttia viimeisen 15 vuoden aikana. Asiantuntijoina esitimme kirjeessä huolen hakkuiden määrästä ja perustelimme, miksi suojelualueiden ulkopuolella vielä jäljellä olevien vanhojen metsien säilyttäminen on välttämätöntä niin ekologisista, taloudellisista kuin kulttuuriinkin liittyvistä syistä. Hakkuiden lopettamisen sijaan hakkuutahti kiihdytettiin siis yli kaksinkertaiseksi. Suomen päättäjät eivät vaikuta aidosta kestävästä kehityksestä piittaavan. JANNE KOTIAHO Kirjoittaja on ekologian professori. Erityisesti totesimme, että vanhojen metsien määrän kehityssuunta oli huolestuttava, koska valtakunnan metsien inventoinnin mukaan yli 140-vuotiaita metsiä hakattiin kirjettä edeltäneen vuosikymmenen aikana noin 1000 neliökilometrin laajuudelta. SUOMI on sitoutunut kansainvälisiin monimuotoisuuden turvaamista koskeviin sopimuksiin. Olemmeko todella niin sinisilmäisiä, että sallimme metsien hakkuiden lisäämisen kestävyysviherpesun viitan suojissa. Tällä hakkuutahdilla viimeiset yli 160-vuotiaat metsät joudutaan puuntuotannon maalla hyvästelemään jo ennen vuotta 2035. Näistä puuntuotannon maalla on 3400 neliökilometriä, kun puuntuotannon metsäpinta-ala on noin 185 000 neliökilometriä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 43 Hyvästi vanhat metsät ja asiantuntijoiden arvostus Vanhaa metsää Olvassuon luonnonpuistossa
TEKSTI MARJA HÄRKÖNEN / KUVAT TUOMO NIEMELÄ Kaikki käävistä. Aineiston kokoamiseen on tarvittu runsas viisikymmentä vuotta huolellista tutkimustyötä, hyvää kamerankäyttöä ja tarkkoja rakennepiirroksia. Siitä osoituksena on tutkija Tuomo Niemelän uusi kirja Suomen käävät (Norrlinia). Sienikirjoja julkaistaan tiheään tahtiin, mutta tämä kirja on omaa luokkaansa. Mutta Suomessa tätä kirjaa todella tarvitaan, meillä sentään on vielä metsiä, jopa vanhoja metsiä. 44 SUOMEN LUONTO 13/2017 S uomi täyttää sata vuotta. Se on innostanut tiedotusvälineitä luettelemaan asioita, joissa olemme maailman kärkeä. Vuonna 2005 vuorossa olleessa kirjassa Käävät, puiden sienet tunnetaan Kaikki Suomen käävät -teos tekee metsäretkeilystä juhlaa. Niinpä kansainvälisillä sienitieteen nettisivuilla jo valitellaan, miksi tuo upea kirja on kirjoitettu niin kummallisella kielellä ja koska se saadaan englanniksi. Neljäkymmentä vuotta sitten sienitutkijoiden yhteistyönä ilmestyi teos Suur sie ni opas. Jokainen kääpä antaa lisätietoa ympäristöstään. Tuohon luetteloon haluan lisätä kääpätutkimuksen. Siinä Niemelä esitteli 160 kääpälajia
M AT TI KO IV U LA 13/2017 SUOMEN LUONTO 45. Tämän lepänarinakäävän kasvua Niemelä seurasi ja kuvasi 40 vuoden ajan. Väri on kuin moneen kertaan tervatussa perinneveneessä. Kääpien itiöemät ovat kovia ja pitkäikäisiä. Tervakääpä, hienohelma. M itä käävät oikeastaan ovat. Hiilen kierrätys alkoi, kun sienirihmastot ryhtyivät hajottamaan puiden selluloosaa ja ligniiniä, jotka siihen mennessä olivat kertyneet kivihiilivarannoiksi maaperään. Yksi laji lahottaa kovaa puuta, toinen osin jo lahonnutta, kolmas lahon rippeitä. Toisaalta esimerkiksi lampaankääpä ei ole kova eikä paria kuukautta pitkäikäisempi. Lahottajasieniä, joiden itiöt syntyvät lakin alapinnan pilleihin – tosin on myös heltallisia kääpiä. Tässä uudessa kirjassa niitä on 251. Vähitellen on syntynyt käsitys sellaisista kääpälajeista, jotka pystyvät elämään vain luonnontilaisissa metsissä. Niemelä on seurannut ja valokuvannut erään yksittäisen arinakäävän elämää lepän kyljessä 40 vuoden ajan. Kirjan alkupuolella onkin luettelo Aineiston kokoamiseen on tarvittu runsas 50 vuotta. Tuomo Niemelä kuvaustouhussa, tähtäimessä orahytykkä. Suomesta jo 230 lajia. Kaikki nämä seikat on Niemelä kumppaneineen kirjannut keräämiinsä näytteisiin. Yksi jättää jälkeensä valkolahoa, toinen ruskolahoa. Käävät ovat erikoistuneet tähän työhön. Lahottajasienten ilmaantuminen maapallolle mullisti koko metsäekosysteemin
Olisi pitänyt kirjoittaa näytteen muistiinpanoihin käävän haju ja maku sekä metsätyyppi ja puulaji, jolla se kasvoi. Tiesittekö esimerkiksi, että innokkaasti etsityn okrakäävän violettia väriä antava pigmentti on myrkyllinen. Tämä on muuttanut kääpien tieteellistä nimistöä. Yksi konsti on kirjan selailu, sillä kaikista lajeista on kasvupaikalla otettu kuva. Niitä Niemelä pitää vuosittain erilaisille kohderyhmille. Sukuja pilkotaan, yhdistellään ja uusia luodaan. Sen seurauksena toisilleen läheiset suvut joutuvat kirjassa joskus kauas toisistaan. Käävät ovat polveutumiseltaan epäyhtenäinen joukko lahottavaan elämään sopeutuneiden sienien kehityslinjoja. Hyvän ehdokkaan löydettyään voi lukea kuvauksen ja vielä tarkistaa marginaaliin sijoitetut mikroskooppiset tuntomerkit. Suosittelenkin kaikille amatööreille kääpäkurssin käymistä. 46 SUOMEN LUONTO 13/2017 metsien suojeluarvon kannalta olennaisista indikaattorilajeista. K irjassa on perusteellinen opastus kääpien tutkimiseen, mutta kuinka saada käävälle nimi. Käävistä ovat kiinnostuneita myös ruokaja lääkesienten kerääjät sekä luonnonväreillä lankoja ja tekstiileitä värjäävät. S uomen käävät on arvokas määritysopas metsäpatologeille ja metsien suojeluarvon kartoittajille, mutta myös yhä kasvavalle sieniharrastajien joukolle. Pelastus on suomenkielisissä nimissä. Nykyaikainen eliöiden luokittelu perustuu lajien DNA-tekniikalla paljastettuihin sukulaisuussuhteisiin. Toisin kuin helttasienistä, käävistä voi tehdä havaintoja ympäri vuoden. Näihin harrastuksiin ei kirjassa varsinaisesti opasteta, mutta kiintoisia tiedon jyviä löytyy. Niitä voi kohdata retkillä kansallispuistoihin, mutta kiintoisia löytöjä voi tehdä myös lähimetsiköissä ja kaupunkien puistoissa. Luonnossa sienet kuitenkin ovat ennallaan ikiaikaisissa tehtävissään. Luokittelun käymistilan vuoksi kirjan esitysjärjestykseksi on valittu sukujen aakkosjärjestys. Siihen on valittu laajalle levinneitä, mutta vaateliaita lajeja. Metsän monimuotoisuuden kannalta ne ovat tärkeitä, sillä kun niiden rihmastot kuolevat, tilalle tulee monia harvinaisia ja uhanalaisia lajeja.. Ne onneksi eivät perustu sukunimiin, vaan suoraan lajeihin, ja siksi niitä ei ole tarvinnut muuttaa. Luettelossa on 66 lahottajasienilajia, jotka ilmentävät vanhaa metsää tai suojelun kannalta vieläkin arvokkaampaa aarniota. Myrkky muuttaa kääpää syöneen henkilön virtsankin kirkkaan violetiksi. Kokeilin kirjan lopussa olevaa määrityskaavaa muutamaan keräämääni näytteeseen – mutta voi – olin ollut huolimaton. Taulakääpä ja kantokääpä (mustaoranssi), kaksi yleistä lajia sulassa sovussa samalla rungolla. n Kirjoittaja on sienitutkija
(09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Kajaani 26.4. Katkokääpä on yleinen laji kaikenlaisissa havumetsissä, mutta sen suosikkipuu on kaatunut kelomänty. Virolahti 18.-21.5. Kuusamo 25.4. Jyväskylä Hotelli Laajavuori Rengastajakokous 4.3. Teos herättää lukijan kiinnostuksen metsien salattuihin aarteisiin ja antaa eväät kokea metsä uudesta näkökulmasta. Porvoo 16.4. Kuopio 27.4. 13/2017 SUOMEN LUONTO 47 Käävistä voi tehdä havaintoja ympäri vuoden. Rauma 20.4. Tampere 14.4. Kokkola 22.-23.4. Parikkala 29.4. Hinta 27 €. Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme www.fotofennica.. Hinta 34 € Liikuttava luonto Lähellä koko perhettä Elli Keisteri-Sipilä Kaupungistuneessakin Suomessa luonto on vielä ihmisten lähellä. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. Hyväntuulinen, reipas ja riemukas opas antaa siihen tukuittain vinkkejä. Metsien kätköissä Jouni Taivainen Suomen metsien kulttuuriperintö on rikas ja monipuolinen. Pikireunakääpä on ensimmäinen Tuomo Niemelän tieteelle uusina kuvaamista kääpälajeista. Liminka 24.4. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE FotoFennican Pop-Up maastoesittelyt 2017 Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Iloa ja elämyksiä Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Oranssikääpä on harvinainen mäntyvaltaisten metsien indikaattorilaji, joka viihtyy varsinkin myrskytuhoja metsäpaloalueilla. Virolahti Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki, Ruoholahti Puh. Joensuu 28.4. Espoo 9.5. Lahti 12.-14.5. Turku 9.4. Pori 17.4. Espoo Luontokeskus Haltia 8.4. Helsinki, Lauttasaari Linnunpönttö-päivä 4.-5.2. Lappeenranta 7.5. 4.2. Sen mahdollisuuksiin on vain tartuttava
Laiturissa seisoo lähes 80-metrinen merentutkimusalus Dana. Vuosien varrella Dana on tuonut tärkeää tietoa Itämeren turskista. ”Emme kestä sinua kauempaa”, tutkimusavustaja sanoo Degelille virnuillen. ”Teemme samat vakioidut mittaukset kaksi kertaa vuodessa, maalisja marraskuussa. Muutokset kantojen runsaudessa ovat olleet tarkan seurannan alla 1960-luvulta alkaen. 48 SUOMEN LUONTO 13/2017 R ønnen satamassa Tanskan Bornholmilla, eteläisellä Itämerellä, tuoksuu meri ja sahatavara. Nyt toivoa kuitenkin on. Degel painottaa moneen otteeseen pitkäjänteisen seurannan tärkeyttä. Hän puhuu siitä kuin vanhasta ystävästä: ”Aloitin Danalla opiskelijana 1980-luvun alussa. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Turska on Itämeren merkittävin petokala, joka muokkaa koko ravintoketjua.. Tulosten avulla ymmärrämme, mikä on kalakantojen normaalia vaihtelua ja mitkä muutokset ovat poikkeuksellisia.” Danalla tutkitaan sekä eliölajeja että veden laatua. Itämeren turskakanta toipuu hiljalleen 1990-luvun romahduksesta. ”Otamme otoksia, koska emme tietenkään ehdi mitata kaikkia kaloja.” PALAAKO TURSKA. Turskilla on kaksi erillistä kutukantaa eteläisellä Itämerellä, itäinen ja läntinen kanta. Kun kanta on runsas, itäiset kalat vaeltavat Suomeen saakka. Tutkimusalus on tullut vuosien saatossa tutuksi. Kaloista tutkitaan myös, mitä ne ovat syöneet ja ovatko kalat sukukypsiä. Maaliskuun puolivälissä lintujen muutto on pääsemässä käyntiin. Hän on vanhempi tutkija Henrik Degel Tanskan teknillisestä yliopistosta. Degel kumartelee tottuneesti sisään aluksen matalista oviaukoista ja suunnistaa kapeita käytäviä pitkin työhuoneelleen. Koetroolausten avulla tutkijat pyytävät kaloja, jotka lasketaan ja mitataan. 1970-luvun suolavesipulssien seurauksena itäinen turska oli ennennäkemättömän runsas seuraavalla vuosikymmenellä. Satama-altaassa levähtää kuuden pikku-uikun parvi. ”Opiskelijana lajittelin kalaa, mutta teen sitä vieläkin, aina kun aika riittää”, Degel kertoo. Seurantaa on tehty nykymuodossaan 1980-luvun lopulta alkaen. Dana oli silloin upouusi!” Itämerellä otetaan näytteitä 350 paikasta, joista Dana tutkii nyt noin 50. Itämeren seurantaa 30 vuotta Henrik Degeliä hymyilyttää. Kanta romahti 1990-luvulla, eikä ole sittemmin palannut lähellekään entisiä lukemia. Troolilla kalaa tulee jopa tonni puolessa tunnissa. Pitkä mies heiluttaa kättään laskusillalla. Miehistö vaihtuu Rønnessä tutkimusmatkan puolivälissä. Avainasemassa ovat suolavesipulssit ja kalastuksen säätely
Danan matkalla eteläisellä Itämerellä vuonna 2015 havaittiin, että itäiset turskat olivat aiempaa parempikuntoisia, ja että samana vuonna syntyneitä turskan poikasia oli enemmän kuin vuosikymmeniin. Suuren poikasmäärän mahdollisti vuodenvaihteen 2014–2015 suuri suolapulssi. Tämä pulssi todennäköisesti toi lisää aikuisia turskia Ahvenanmaan syvänteelle. Se toi turskan mätimunille riittävän suolaista ja hapekasta vettä, jota vaaditaan onnistuneeseen lisääntymiseen. 13/2017 SUOMEN LUONTO 49 Nykyään Degel vastaa koko laivan tieteellisestä työstä. EE R O H Ä LL FO RS. ”Päätän muun muassa koska kalastamme, missä ja minkälaisella välineistöllä.” Yksi tutkittavista lajeista on turska. Siellä kalaa on saatu viime vuonna kahdeksankertaisesti edelliseen vuoteen verrattuna. Turskakanta romahti 1990-luvulla. Turskia voidaan siis saada lisää myös Suomen vesille lähivuosina. Se ei ole sittemmin noussut lähellekään entisiä lukemia
Ahvenanmaan syvänteen turskasaaliit ovat kasvaneet ja sieltä on saatu isoja kutukuntoisia turskia. KU VA T RI IK K A K A A RT IN EN. Se on valtamerikala, joka pystyy lisääntymään Itämerellä suolavesipulssien ansiosta. Itämeren happitilannetta heikentää myös rehevöityminen, ja ilmastonmuutoksen myötä suolavesipulssit ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Siksi happeakin mukanaan tuovat suolavesipulssit ovat jatkossakin avainasemassa turskan kutumenestyksen kannalta. Itämeren turskat ovat sopeutuneet alempaan suolapitoisuuteen kuin Atlantilla elävät lajitoverinsa. Turskan poikaset tarvitsevat myös riittävästi ravintoa, eikä liian moni saa joutua petojen suihin. Merikala vaatii suolavettä Turska elää Itämerellä levinneisyytensä äärirajoilla. Suomen turskakiintiöstä pyydettiin viime vuonna alle 10 prosenttia ja tätä edeltäneinä kolmena vuonna vain kolmasosa. Ahvenanmaan syvänteen turskasaaliit ovat kasvaneet. Suolaisen veden tiheydestä johtuen turskan mäti kelluu syvänteissä 80–120 metrissä. Kalan mäti vaatii kelluakseen vähintään 10 promillen suolapitoisuuden, ja näitä suolaisia vesiä löytyy Itämereltä vain Tanskan salmista ja pohjoisimmillaan Bornholmin ja osin Gotlannin syvänteistä. Joet tuovat Itämerelle makeaa vettä, kun taas hyvin suolaista merivettä saadaan ajoittaisina pulsseina Tanskan matalien salmien kautta. Turska kutee avoveteen kesäkuukausina. Siksi syvänteiden vesi voi seisoa paikallaan vuosikausia, jolloin pohjalle syntyy laajoja happikatoja. Turskakantoja seuraa Luonnonvarakeskus, missä asiasta vastaa erikoistutkija Jari Raitaniemi. Hän kertoo, että turskan kutumenestys on monen tekijän summa. Ruotsalaistutkijat epäilevät, että Ahvenanmaan syvänteelle olisi kehittymässä oma turskakanta, joka sietäisi vielä alhaisempaa suolapitoisuutta. Mätiä tai poikasia ei kuitenkaan ole löytynyt. Varmistusta asiaan ei ole vielä saatu. Turskat ovat pienikokoisia ja menevät heikosti kaupaksi. 50 SUOMEN LUONTO 13/2017 Sen sijaan eteläisellä Itämerellä tilanne on päinvastainen, eikä saaliskiintiöitä ole saatu täyteen. Itäisen turskan nousut ja laskut Myös Suomi on mukana Itämeren seurannassa, ja maallamme on pieni turskankalastuskiintiö, jota käydään pyytämässä Bornholmin vesillä asti. Raskas suolainen vesi vajoaa yli 70–80 metrin syvyyteen omaksi pysyväksi kerroksekseen, jota myrskytkään eivät sekoita. Tutkija Henrik Degel Danan kalastuskannella. ”Suolapitoisuuden ja turskan lisääntymismenestyksen välillä ei kuitenkaan ole suora syy–seuraus suhde”, Degel tarkentaa. Jos vesi on tällä syvyydellä hapetonta, mätimunat kuolevat. Tutkimusalus Dana on seilannut Itämerellä jo yli 30 vuotta
Turskan vatsanäytteet odottavat pakastimessa ravintoanalyysiä. Suurten turskien katoaminen Vaikka turskat elpyivät, kanta on kuitenkin muuttunut. Nuorten turskien kasvu on hidastunut, koska kanta on ylitiheä ja kalat joutuvat kilpailemaan ravinnosta. Kun turskakanta oli runsas, silakka ja kilohaili vähenivät. Kun kalat vähenivät, väiteltiin siitä, mistä hupeneminen johtui. Synkimpinä vuosina 1990-luvulta alkaen kalastusta rajoitettiin paljon. Erikoistutkija Jari Raitaniemi tutkii mikroskoopilla eri kalalajien ikiä kuuloluihin syntyvien renkaiden avulla. Turskat pysyttelivät suppealla alueella, eivätkä ne lähteneet normaaliin tapaan vaeltamaan uusille ruoka-apajille pohjoiselle Itämerelle. ”Kala oli pelkkä pää, joka kapeni luikeroksi.” Samaan aikaan myös kilkit hävisivät, ja kilohailit ja silakat vähenivät eteläisellä Itämerellä. Tilanne helpotti vasta alkuvuodesta 2015 suolavesipulssin parannettua oloja. ”Kalaa oli 1980-luvulla hurjat määrät.” Turskakanta kuitenkin romahti vain kymmenen vuoden jälkeen. Huippuvuonna 1983 kutukanta arvioitiin suuruudeltaan lähes kolminkertaiseksi keskiarvoon nähden. Turska muokkaa ravintoketjua Tutkimuksissa on selvinnyt, että suurten turskien määrän romahtaminen on vaikuttanut ravintoketjuun koko Itämerellä. Turska on toipunut vain Bornholmin syvänteen alueel la. ”Kalat kääpiöityivät, mitä en ikinä olisi turskasta uskonut”, Raitaniemi ihmettelee. Mätimunat kuolevat hapenpuutteeseen tai vajoavat pohjaan. Viime vuonna tutkijat huomasivat, että kutukanta oli vahvistunut. Suuret, yli 45-senttiset turskat ovat lähes kadonneet vuoden 2010 jälkeen, kun taas pienten kalojen osuus on kasvanut 2000-luvun alusta alkaen itäisen turskakannan alueella. Gotlannin ja Gdanskin syvänteissä turska ei ole kutenut menestyksekkäästi kymmeneen vuoteen. ”Turska vaikuttaa Itämeren ulappa ekosysteemiin ihan olennaisesti”, Raitaniemi sanoo. 13/2017 SUOMEN LUONTO 51 Danan tutkimusmatka ulottuu Bornholmilta Itämeren pääaltaalle. Vuonna 2013 tutkijat viimein huomasivat, että itäinen turskakanta oli toipumassa ja sen kutukanta oli palautunut keskimääräiselle tasolle. Jäljelle jäi vain kymmenesosa huippuvuosien lihavista kalakannoista. Runsaasta kannasta riitti 1980-luvulla paljon turskia, Suomeen asti. Lopulta selvisi, että romahduksen aiheuttivat ylikalastus sekä samanaikaisesti heikentyneet ympäristöolot, pääasiassa syvänteiden hapettomuus. Raitamäki kertoo, että kalat olivat hyvin laihoja vielä parisen vuotta sitten. ”Silloin oli erimielisyyttä, millaista kalastusta turska kestää”, Raitaniemi kertoo. Kuitenkin
Turskan ITÄMEREN KAKSI ERILLISTÄ TURSKAKANTAA BORNHOLMIN SAARI toimii vedenjakajana Itämeren kahdelle turskakannalle. Kilohaili oli runsaimmillaan vuonna 1996, jonka jälkeen se on pikkuhiljaa hiipunut. ”Turskalla, kilohaililla ja silakalla on Itämeressä tällainen kolmiodraama, ne ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa”, Raitaniemi sanoo. Tämä on osaltaan vaikuttanut silakan runsastumiseen, koska silakka häviää kilohailille ravintokilpailussa. Isot kalat avainasemassa Turskan lisääntymiseen vaikuttaa myös emokalojen koko, kahdella eri tapaa. ”Turska harvensi silakkakantaa optimaalisesti niin, että silakan laatu parani, ne olivat isoja”, Raitaniemi selittää. Toiseksi isot turskat tuottavat suurempia mätimunia kuin pienet. Turska viihtyy pohjan tuntumassa. Kilohailit ovat runsastuneet vuodesta 2014 alkaen, mikä on parantanut suurten turskien ravintotilannetta. 52 SUOMEN LUONTO 13/2017 1980-luvulla silakat olivat isompia, koska ravintokilpailua ei ollut. Kun Itämeren itäinen turska romahti, silakka ja kilohaili vuorostaan elpyivät. Aikaisemmin kalat lisääntyivät myös Gdanskin ja Gotlannin syvänteissä, mutta nämä kutualueet on menetetty, ilmeisesti ympäristöolojen heikkenemisen takia. Silakka ja kilohaili ruokailevat avovedessä ajelehtivilla pikkueläimillä, myös turskan mädillä ja pikkupoikasilla. Varsinkin kilohailin on todettu jarruttavan turskan lisääntymistä. Ensinnäkin suuri kala tuottaa enemmän mätiä ja saa siis enemmän poikasia. Läntinen kanta on kuitenkin henkitoreissaan, ja sitä ylikalastetaan edelleen kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n suosituksista piittaamatta. Iänmääritys on tärkeää turskakannan kasvun arvioimiseksi, jotta osataan määritellä kestävät saaliskiintiöt. Koska kalastus valikoi aina isoimmat kalat, turskat ovat alkaneet lisääntyä entistä pienempinä. Nämä turskat kutevat Bornholmin syvänteessä. Silakat ovat runsastuneet Selkämerellä 1990-luvulta asti jatkuvasti, ja Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdellakin koko 2000-luvun. Tämä voi heikentää turskakannan kasvua. Svend-Erik Levinsky valmistautuu lajittelemaan kalasaalista Danalla. Itäisen turskan lisääntyminen on riippuvainen Pohjanmereltä epäsäännöllisesti tulevista suolavesipulsseista, jotka tuovat hapekasta suolaista vettä syvänteisiin. Tälle alueelle virtaa Pohjanmereltä säännöllisesti suolaista vettä, joka turvaa mätimunien kehittymisen riittävän suolaja happipitoisuuden ansiosta. Suolapitoisuus määrää mädin kellumissyvyyden, minkä takia suuret mätimunat, joiden tiheys on alhaisempi, kelluvat paremmin alhaisemmassa suolapitoisuudessa, missä happitilanne on yleensä parempi. RI IK K A K A A RT IN EN ER LI N G SV EN SE N / W W F. Itäinen kanta elää Bornholmilta pohjoiseen ja itään. Läntinen kanta lisääntyy Bornholmilta länteen Tanskan salmiin saakka. Pienillä mätimunilla on siis suurempi riski vajota syvemmälle hapettomalle vyöhykkeelle ja kuolla. Itäisten turskien iänmääritys on aiheut tanut uuden ongelman
Tänä vuonna itäisen turskan saaliskiintiötä pienennettiin neljänneksellä neuvoston suosituksen mukaan. 09-386 7856 Kun vaaditaan tarkkuutta Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket ym. Turskien häviäminen muutti ekosysteemiä pysyvästi ja aiheutti lisäksi työttömyyden kymmenille tuhansille ihmisille. Kalastuskiintiöitä vähennetään Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES arvioi vuosittain eri kalakantojen koot, joiden pohjalta se laatii kestävän kalastuksen suositukset EU:n komissiolle. Komission neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy suojelun kannalta toivotulle tasolle, vaan EU:n kiintiö ylittää jopa kuusinkertaisesti ICES:in suosituksen. n Danan tutkimusristeilyillä työskentelee parikymmentä henkilöä. Tutkimusalus Dana kiertelee vielä kymmenen päivää näytteenotossa Bornholmin syvänteellä ennen paluutaan kotisatamaan Kööpenhaminaan. www.eaglephotography.. Sikäläinen turskakanta ei ole toipunut, eivätkä ennusteet näytä hyvältä. Neuvosto ehdotti läntisen kannan saaliskiintiöön jopa 88 prosentin vähennystä täksi vuodeksi. Syytä vuosirenkaiden katoamiseen ei tiedetä. ”Rengasmuodostelmia on ollut vaikea tulkita, ja nyt yritetään eri menetelmiä, jotta löydettäisiin avain iänmääritykseen”, Raitaniemi kertoo. Nykyään läntinen turskakanta kärsii itäistä enemmän ylikalastuksesta. Ylisuuri saaliskiintiö voi johtaa läntisen turskan romahtamiseen, mikä olisi kohtalokasta kalastuselinkeinolle. Itämeren läntisen turskan kiintiötä saatiin silti vähennettyä yli puoleen edellisistä vuosista. www.yllaksenyopuu.com RI IK K A K A A RT IN EN. ”Tulos ei aina ollut hirveän hyvä”, hän lisää. ”Onneksi yhä enemmän kuunnellaan ICES:in suosituksia”, Raitaniemi toteaa. 13/2017 SUOMEN LUONTO 53 ikä määritetään otoliiteistä, eli kuuloluista. Kun tulokset selviävät, saadaan lisää tietoa siitä, voidaanko turskia odottaa pian Suomeen asti. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli päinvastainen. Nyt näyttää siltä, että Itämeren itäinen turska on toipumassa vuosikymmenten aallonpohjasta. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Tuolloin itäinen kanta kärsi myös laittomasta kalastuksesta. Kalan kasvaessa luihin muodostuu puiden tavoin vuosirenkaita, mutta viime vuosina renkaat ovat muuttuneet epäselviksi. tule tutustumaan! visitpyhajarviseutu.fi Lähde katsomaan tai kuvaamaan maakotkaa Ylläksellä! Löytyy myös majoitus! 0400 796 012 info@yopuu.. Aikaisemmin poliittisten kompro missien johdosta kalaa pyydettiin yli kestävän tason. Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Turskan romahdus koettiin Kanadan itärannikolla 1990-luvulla. Iänmääritysongelmien takia tutkijat eivät ole neljään vuoteen pystyneet arvioimaan tarkasti itäisen turskakannan kokoa
Tässä taustalla on Olympiastadionin katsomo.. TEKSTI JA KUVAT DICK FORSMAN 54 SUOMEN LUONTO 3/2017 Saalistava kanahaukka on nykyään tavallinen näky jopa Helsingin ydinkeskustassa. Haukat ovat oppineet löytämään ruokaa ja pesäpaikkoja jopa Helsingin keskustan tuntumasta. Maalta kaupunkiin – STADIN KANAHAU KAT Metsätalous on ajanut ikimetsien palavasilmäisen pedon ahtaalle
Metsien nuorennusleikkauksen myötä myös muu metsälinnusto muuttui. Ensimmäisen pesivän cityhaukkani löysin jo vuonna 1972 Vantaalta, reilusti Kehä kolmosen sisäpuolelta ja vain 200 metrin päässä tiheään rakennetun lähiön korkeista kivitaloista. Avohakkuu luo haukalle uudet saalistusmaastot, mutta vain ohimenevästi. Jo tätä ennen yhden haukkaparin tiedettiin pesivän Helsingin keskuspuistossa, mutta ta pausta pidettiin lähinnä erikoisena poikkeuksena. Kymmenen vuoden aikana Helsingin haukkakanta on jopa kymmenkertaistunut, arvioi pääkaupunkiseudun kanahaukkoja pitkään tutkinut Tapio Solonen. Tilalle kasvava sankka sekametsä estää haukan 3/2017 SUOMEN LUONTO 55. Kanahaukka on palannut tuttuun metsäänsä ja ilmoittaa olevansa valmis uuteen pesimäkauteen. H elmikuinen metsä on pakkasaamuna hiljainen. Jo muutamassa vuodessa vesakoituminen tekee saalistuksen mahdottomaksi. Vanhan metsän asukas Kanahaukka on tyypillinen vanhan metsän asukas, joka saalistaa metsässä ja sen reunoilla. Onnekkaimmat kaupunkilaiset näkevät omalta parvekkeeltaan suoraan haukan pesään! Kanahaukan kaupunkilaistuminen on yksi viime vuosikymmenten pienistä ihmeistä linnustossamme. Kesti kuitenkin kolme vuosikymmentä, ennen kuin kanahaukan kaupungistuminen pääsi kunnolla vauhtiin. Jälkiviisaasti ajatellen muutoksen tuulet olivat jo tuolloin ilmassa ja urbanisoitumisen siemenet oli kylvetty. Itse tutkin kanahaukkoja 1970ja 1980-luvuilla Kirkkonummella ja Siuntiossa aikana, jolloin haukka oli arka ja ihmistä vieroksuva takametsien laji. Kanahaukan saaliskokoa edustavat suuremmat linnut vähenivät ja pikkulinnut lisääntyivät. Vasta 2000-luvulle tultaessa cityhaukat lopulta valloittivat lähiömetsät. Ken kien alla rapsahtava hanki peittää alleen tiaisparven hennot äänet. Alkukantainen ääni kaikuu korvissa vielä pitkään huudon tauottua. Pesimätulos osoitti vuosi vuodelta tasaisesti laskevaa suuntausta, mikä oli suorassa yhteydessä voimakkaasti lisääntyneisiin metsänhakkuisiin. Jos joku tuolloin olisi ennustanut kanahaukkojen kohta pesivän yleisesti Helsingin puistoissa, kukaan ei olisi uskonut. Etenkin talvinen toimeentulo vaikeutui kanalintujen huvettua. Samassa metsän hiljaisuuden rikkoo voimakas huutosarja ”kjak-kjak-kjak ”. Toki jo tuolloin oli viitteitä kanahaukan kaupungistumisesta Saksassa ja Hollannissa, mutta meillä Suomessa… Muutosta ilmassa Tutkimusalueeni Kirkkonummen perinteiset metsähaukat taantuivat voimakkaasti jo 1980-luvulle tultaessa. Sama huutosarja on raikunut Suomen salomailla jo tuhansia vuosia, mutta tällä kertaa näyttämönä on helsinkiläinen lähiömetsä, missä koirien ulkoiluttajat kulkevat haukanpesän alta ja lähimpään kerrostaloon on matkaa muutama kymmenen metriä. Jyhkeässä metsässä haukan on helppo saalistaa harvan puuston lomassa, missä on hyvä näkyvyys. Sekä haukkojen pesimäpaikat että saalistusmaastot hävisivät. Alle vuosikymmenessä useimmat tutkimusalueeni reviireistä autioituivat
Kanahaukka onkin vähentynyt vanhojen metsien häviämisen myötä. Sama asumus voi olla käytössä vuosikymmeniä, ja ajan mittaan pesä voi kasvaa huomattavan suureksi. Kaupunkilaisuus jää veriin Kun kaupungistuminen kerran alkoi, uudet sukupolvet jatkavat vanhempiensa viitoittamalla tiellä. Jyhkeä puusto edustaa juuri sitä, mitä kanahaukka pesimäpaikaltaan hakee, siksi pienikin metsälaikku kelpuutetaan asuinpaikaksi. Miksi kaupunkiin. Poikaset leimautuvat pesässä kaupunkiympäristöön, eivätMeidän vastuullamme on lähimetsien pelastaminen tuleville polville. Suojelualueita lukuun ottamatta tuskin missään luonnossa enää törmää sellaiseen puustoon kuin pääkaupungin viheralueilla. ... Ennen elinvoimainen laji taantui viime vuosina silmälläpidettäväksi. puisto on korvannut ikimetsän pesäpaikkana .... Nuoret kanahaukat, joita on kautta aikain saalistellut Suur-Helsingin alueella talvisin, asettuivat ensimmäisenä pesimään pääkaupunkiseudun lähiömetsiin, mistä ne sukupolvi toisensa jälkeen ovat siirtyneet lähemmäksi kaupungin ydinkeskustaa. Metsä on saanut kasvaa rauhassa, ja monin paikoin maaperä on hyvin rehevää. Ravinnoksi kelpaavaa saalistettavaa, kesykyyhkyjä, variksia ja sinisorsia, on runsaasti. Tilanne parani vasta kun kanahaukka rauhoitettiin 1970-luvun lopulla ja haukkojen suhtautuminen ihmisiin alkoi hitaasti muuttua. Cityhaukoille kivikaupungin sisäpiha käy salomaasta ... Hengissä säilyivät vain arimmat yksilöt. ja ruokalistalla pyy on vaihtunut rottaan. Ravinnon lisäksi Helsingin metropolialue tarjoaa, yllättävää kyllä, vertaansa vailla olevia pesimäympäristöjä. Painoa risulinnalle voi kertyä jopa tonni. 56 SUOMEN LUONTO 13/2017 saalistamisen vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Heikko-oksainen puu voi sortua kesken pesinnän. Luonnonmetsiin verrattuna saalista on saatavilla myös talvella, joka perinteisesti on ollut kanahaukalle vuoden kriittisintä aikaa. Kaupungissa on yksinkertaisesti paremmat toimeentulon mahdollisuudet kuin maaseudulla. Kanahaukan urbanisoitumista on epäilemättä edistänyt myös vainon väheneminen. Pohjimmiltaan kanahaukan kaupungistumisen taustalla ovat samat syyt kuin ihmisten maaltapaolla. ... Pesänsä kanahaukka rakentaa mieluiten järeään metsään. Tämä on mahdollistanut pienialaisten vanhojen metsien synnyn. Vielä 1970-luvulle tultaessa Suomessa arvioitiin tapettavan jopa viitisen tuhatta kanahaukkaa vuodessa. Enää ihmistä ei tarvinnut silmittömästi pelätä ja vähä vähältä luottamus lisääntyi uusien haukkasukupolvien myötä. Aikaa myöten haulikkovalinta seuloi esiin metsäkanahaukan sellaisena kuin me sen tunnemme – arkana, hiljaisena ja kaikin tavoin ihmistä välttelevänä. Tällaisen massiivisen rydön kannattamiseen tarvitaan järeitä puita, ja niitä nykymetsissä on yhä harvemmassa. Toistasataa vuotta jatkunut petoviha tapporahoineen teki kanahaukoista ihmisarkoja
Vaikka monet cityhaukat hakevat ruokansa puistoista ja pihoilta, pesän ympäristö on kuitenkin upeaa vanhaa metsää. Tässä se on viemässä katkaisemaansa männynoksaa pesälle.. Kaupunkihaukat aloittavat pesimisen maalaisserkkujaan aikaisemmin, jolloin poikasille jää enemmän aikaa valmistautua itsenäiseen elämään ennen talven tuloa. Helsingin seudulla oman huolensa herättää jatkuva lisärakentaminen, joka uhkaa jo ennestään pirstottuja haukkametsiä. Lupaavista näkymistä huolimatta huolenaiheitakin on. Kaupunkilaistumisella on myös varjopuolensa. Saksassa, missä cityhaukkoja on tutkittu jo pitkään, kaupunkihaukoissa on todettu kohonneita ympäristömyrkkypitoisuuksia, kun niitä verrataan ympäröivällä maaseudulla pesiviin haukkoihin. Kaupunkihaukkojen ruokalista onkin selvästi erilainen kuin metsähaukkojen. Kun ruokaa on riittävästi ja pesäpaikaksi kelpaava metsäkin löytyy, ihmisten liikkumisella tai asutuksen läheisyydellä ei näytä olevan mitään merkitystä. Tästä vaatimuksestaan linnut eivät tingi. 13/2017 SUOMEN LUONTO 57 kä oudoksu ihmisten tasaista virtaa pesäpuun alta. Molemmat ongelmat saattavat vaivata meidänkin haukkojamme. Suurin uhka kohdistuu nuoriin ja kokemattomiin, elämänsä alkutaipaleella seikkaile viin haukkoihin. n Koirashaukka kantaa päävastuun pesän rakentamisesta. Meidän vastuullamme on lähimetsien pelastaminen tuleville polville, ei pelkästään haukkojen vuoksi, vaan lähivirkistysalueina ja elävinä esimerkkeinä eteläsuomalaisesta metsäluonnosta. Vauhdikkaina saalistajina kanahaukat ovat alttiita törmäyksille, usein kohtalokkain seurauksin. On liikennettä, ilmajohtoja ja heijastavia lasipintoja, kaikki potentiaalisia surmanloukkuja metsäympäristöön sopeutuneelle täsmäohjukselle. Tulevaisuuden osittain synkistä näkymistä huolimatta kanahaukka on jo osoittanut sopeutumiskykynsä, ja alkuvoimaiset huutosarjat raikuvat varmasti jatkossakin pääkaupunkiseudun kymmeniltä haukkareviireiltä. Kaupunkiasumisen hyvät ja huonot puolet Kaupunkiasumisessa on monia hyviä puolia, sen osoittavat jo haukkojen pesimätilastot. Moni nuori kanahaukka menettääkin henkensä jo ensimmäisenä syksynään juuri itsenäisen elämänsä kynnyksellä. Kaupunkihaukat myös saavat keskimäärin enemmän poikasia kuin metsähaukat, mikä ilmeisesti johtuu helpommin saatavilla olevasta saaliista. Luonnonoloissa kanahaukat valitsevat pesäpaikkansa tavallisesti läheltä synnyinpaikkaansa, minkä perusteella voi olettaa nuorten cityhaukkojen jatkavan vanhempiensa perinteitä. Kaupunkiympäristössä riskejä riittää. Lisäksi Hampurin cityhaukkojen keskuudessa on todettu sisäsiittoisuutta, jonka seurauksena osa poikasista kuoriutuu vakavasti kehitysvammaisina. Cityhaukkojen tulevaisuus Oman arvioni mukaan Helsingin seudun haukkakanta kasvaa tällä hetkellä noin 10 prosentin vuosivauhtia, mikä tarkoittaa kannan vankistumista entisestään
KOSKEN KUPEELLA 58 SUOMEN LUONTO 3/2017
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA 13/2017 SUOMEN LUONTO 59 Maaningan Korkeakoski on komeimmillaan keväisin. Pyöreä myllynkivi on muistona kosken vanhasta myllystä. K A A R IN A H EIS K A N EN. Talvipäivä Pohjois-Savon koskilla paljastaa niin lumen ja jään alla hiljaa kumisevan kosken kuin rotkon rauhan
Muuten äänimaisema on hiljainen. ”Tämä on minulle ensimmäinen talvi, kun joessa ei näy juuri sulaa vettä”, Heiskanen sanoo, kun kurkistelemme kosken keskivaiheilla olevalta tasanteelta rotkon pohjalle. Edessämme aukeaa 36 metrin pudotus alas rotkoon, tai tarkkaan ottaen 36,4 metriä. Silläkin Korkeakoski pääsee ykköspallille Suomen korkeimpana vapaana koskena. Myös Zachris Topelius kuvailee kirjasarjassaan Finland framstäldt i teckningar (1845–1852) paikkaa: ”Muutama varovainen askel äkkijyrkännettä ja vaeltaja seisoo mahtavan kosken uomassa halkeamassa, joka näyttää olevan kuin maan uumeniin räjäytetty.” Ensimmäisen valokuvan Korkeakoskesta otti Karl Granit vuonna 1885, ja kosken on kuvannut myös I. Raidankeuhkojäkälä on silmälläpidettävä laji. Punatulkku viheltelee kauempana, ja alas leijailevat suuret kosteat hiutaleet havisevat hiljaa mennessään. K. PE TR I JA U H IA IN EN PE TR I JA U H IA IN EN Kuopiolainen valokuvaaja Karl K A RL GR A N IT / KU O PI O N KU LT TU U RI H IS TO RI A LL IS EN M U SE O N KO KO EL M AT Ö inen lumisade on kietonut Maaningan Korkeakosken puhtaan valkoiseen peittoon. Välillä kuuluu humpsahdus, kun puista tippuu lunta. PE TR I JA U H IA IN EN Korkeakoskea reunustavat tukevat portaat. Kävin täällä viime viikolla, ja silloin koskessa oleva toinen myllynkivi näkyi, mutta nyt sekin on lumen peitossa”, Heiskanen sanoo, kun kävelemme kosken niskalle. 60 SUOMEN LUONTO 13/2017 Kuopiolainen valokuvaaja Karl Granit ikuisti Korkeakosken jo vuonna 1885. Tulvavesi on pyyhkäissyt useita myllyjä historian saatossa mukaansa, ja viimeksi näin kävi vuonna 1890. Putousmaisen kosken jälkeen joki kiemurtelee rotkon pohjalla kohti Maaninkajärveä. Portaat ja rakenteet ovat tukevia, mutta sankan lumisateen jäljiltä ne ovat jäisiä ja lumisia. Siitä muistona uomassa ovat säilyneet kaksi pyöreää myllynkiveä. Kaarina Heiskanen Kuusia koristavat upeat naavakasvustot. Vanhan kuusikon huomassa Korkeakoski on syntynyt alueen kallioperään miljoonia vuosia sitten syntyneeseen repeämään. Se ulottuu luode–kaakkoissuuntaisesti maamme itärajan tuntumaan saakka. Savolaiseen tapaan kosken korkeutta on monissa lähteissä liioi teltu kymmenellä metrillä, mutta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen, nykyisen Ely-keskuksen, tekemässä tarkistusmittauksessa vuonna 2003 saatiin lukema 36,4. Jo Elias Lönnrotin matkoista vuosilta 1828–1844 kertovassa kirjassa on Lennart Forsténin piirros Korkeakoskesta. Noin neljä kilometriä pitkä Korkeakoskenjoki, jota kutsutaan myös Löytynpuroksi, saa alkunsa useista läheisistä vesistöistä kuten Löytynjärvestä sekä Kiukoinen-lammesta. Inha. Jos pysähtyy ja on aivan hiljaa, voi kuulla, kuinka Korkeakosken vesi solisee jääja lumikannen alla. Korkeat kuuset kurottavat valkeaa untuvaa harteillaan kohti harmaata taivasta. Liikkuminen vaatii siis erityistä tarkkuutta, ja siellä täällä kulkijaa muistuttavatkin Kulku omalla vastuulla -kyltit.. Hän lupautuu oitis lähtemään oppaaksi reissulleni. Jos tietää vähänkään Korkeakosken menneisyydestä, voi kuulla myös historian lehtien havinan. Korkeakoskea reunustavat tukevat portaat. ”Korkeakoski on joka käyntikerralla vähän erilainen. Jos täällä ovat aikoinaan kulkeneet historian merkkimiehet, Korkeakoski on tuttu myös paikalliselle luontoharrastajalle Kaarina Heiskaselle. on silmälläpidettävä K A A R IN A H EI SK A N EN Kuusia koristavat upeat naavakasvustot
”Täällä kasvaa mustakonnanmarjaa, lehtomataraa, lehtotähtimöä, tesmaa, hiirenporrasta, myyränporrasta, ja tuolla ovat syksyisin hajuheinät röhnöllään. Omat paininsa täälläkin on toki käyty, jotta luonto on saanut säilyä. Kaiken peittää nyt valkea viltti, mutta Heiskanen maalaa eteeni kesäisen näyn. Pohjois-Savossa vain Puijo on suojeltu sitä ennen, vuonna 1928. Lähde: luontokohteet. Lehtomainen rotko Pääsemme kommelluksitta alas, ja rotkon pohjalla avautuu kuusikkolaakso, jota reunustavat paikoin jopa 40 metriä korkeat rinteet. Mannerjäätikön sulamisvedet kuluttivat siirrokseen rotkon, joka jää kauden lopulla täyttyi jäätikköjoen kuljettamasta hiedasta. Lumikuorrutteinen Korkeakoski PE TR I JA U H IA IN EN LE N N A R T FO R ST ÉN / PA IN O A D LE R & D IE TZ E / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / M U SE O V IR A ST O KORKEAKOSKEN SYNTYHISTORIAA KORKEAKOSKEN ROTKO on osa kaksi miljardia vuotta vanhaa, Vehmersalmelta Pielavedelle ulottuvaa siirrosta. Helmikuussa 1947 Korkeakoski viimein suojeltiin, joten sillä on tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuosi. Metsä on saanut kasvaa ja muodostua rauhassa, sillä alueella ei ole tehty hakkuita yli sataan vuoteen. Niistä lähtee voimakas tuoksu.” Korkeakosken kuusikossa on nähty myös muun muassa puukiipijä, pikkusieppo, pohjantikka sekä peukaloinen, ja onpa kosken partaalla pesinyt virtavästäräkkikin. geo.fi/korkeakoski/. Koski syntyi paikalle, jossa kallio esti uoman kulumisen. 13/2017 SUOMEN LUONTO 61 Kömmimme kaiteista tiukasti kiinni pitäen kohti rotkon pohjaa. Jääkauden jälkeen Löytyn joki kulutti hietakerrostumiin parhaimmillaan yli 50 metriä syvän uoman. ”Tuossa sen pesä oli”, Heiskanen osoittaa koskiuoman reunalla olevaa kaatuneen kuusen juurakkoa. Lumikuorrutteinen Korkeakoski (alhaalla keskellä) laskee kuusikkolaaksoon. Vierekkäiset kallioperän lohkot ovat sitä myöten siirtyneet toisiinsa nähden vaakasuunnassa 20–30 kilometriä ja pysty suunnassa yli puoli kilometriä. Joki kuluttaa rantoja, ja rinteillä on vyörymiä. Lennart Forsténin piirros Korkeakoskesta 1840-luvulta. Siirroskohta rapautui syvälle ennen viime jääkautta. Kuuset kurottavat hoikkina kohti korkeuksia. Kun Korkeakoskea ovat uhanneet hakkuut tai kosken valjastaminen, alueen vaalimisessa on ollut mukana muun muassa Suomen vanhin luonnonsuojeluyhdistys, jo 120-vuotias Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys. Niiden johdosta rotkossa on oma pienilmastonsa ja lehtomainen kasvilajistonsa. Sen alapuolella uoman laidat elävät koko ajan. Ja talvisin, jos avovettä on riittävästi, voi toisinaan nähdä koskikarankin koskella lentelemässä ja ruokailemassa
PE TR I JA U H IA IN EN A H TI RY TK Ö N EN / K A N SA TI ET EE N KU VA KO KO EL M A / M U SE O V IR A ST O Koskikara on Viannankosken vakiosukeltelija. Viannankoski on Korkeakoskelta noin 10 kilometriä Kuopion suuntaan tietä 77. Kosken jälkeen vasemmalle kääntyvän Tomperintien varressa on parkkipaikka sekä laavu ja ulkohuussi. Koskikara on Viannankosken vakiosukeltelija. Korkeakoskella ei ole talvikunnossapitoa. Viannankosken rannalla (oik.) on pysäköintipaikka sekä laavu. LÄHDE KEVÄTRETKELLE! KORKEAKOSKEN PYSÄKÖINTIPAIKKA on Kuopion Maaningalla osoitteessa Korkeakoskentie 111. Tie ylittää kosken. Vähän etempänä voisi raidan rungolla nähdä silmälläpidettävää jäkälälajia, raidankeuhkojäkälää, mutta lunta on niin paljon, että käännymme takaisin. Kuopion Maaningalla on myös hienoja lintupaikkoja kuten Patajärvi, Patalahti, Lapinjärvet ja Valkeinen. Silloin on myös retkeilijöiden sesonkiaika. Heiskanen on nähnyt sen talvisia mäenlaskujälkiä itse koskessakin, kun vesi on ollut osittain jääkannen ja lumen peitossa ja osittain sulana. ”Tässä on pidetty vuodesta 1995 lähtien elokuun puolivälissä luontokirkko”, Heiskanen muistelee, kun kumarrun vielä joen rantaan kuuntelemaan, kuinka vesi pulpahtelee ja lorisee jääkannen alla. Viannankoskella on pitkät perinteet kalastuksessa. Vanhan lumppupaperin lähteillä On aika jättää Korkeakosken jylhä kuusikko sekä rotkon rauha ja jatkaa vielä matkaa vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Viannankoskelle. Nyt ei näy saukon jälkiäkään, kun hiljennymme kuuntelemaan maiseman ääniä. Pohdiskelen mielessäni paikan nimeä ja sen alkuperää, mutta Heiskanen vastaa jo ajatuksiinikin. Kävelemme vielä joen uomaa myötäillen ja näemme pilkahduksen miltei sulasta vedestä. Paikalle on opasteet tieltä 77. PE TR I JA U H IA IN EN. Tunnelma on satumainen, kun valtavat kuuset peittyvät hiljalleen lumiolennoiksi ja hangen alta kuuluu hiljaista kohinaa. Tässä täkynuotan vetoa 1920-luvulla. Näkemistä ja tekemistä riittää siis useammaksikin päiväksi! Viannankosken rannalla (oik.) on pysäköintipaikka sekä laavu. Nyt ei ole myöskään asiaa jokea seurailevalle muutaman kilometrin luontopolulle Kanjonin kierrokselle, mutta sinne pääsee taas kesäkautena. 62 SUOMEN LUONTO 13/2017 Myös saukko liikkuu Korkeakoskella. Ihailemme retkellämme lumista koskiuomaa, mutta tulvaveden aikaan huhti–toukokuussa Korkeakoski ryöppyää pitkin louhikkoista kallioseinämää vapaana ja veden määrä on korkeimmillaan. Viannankoskella ei ole talvikunnossapitoa. Nousemme takaisin kosken niskalle, johon kuuset muodostavat holvimaisen tilan
Kaikille ajokelvottomille kulkijoille löytyy toimivan kiertotalouden kautta uusi, luonnonvaroja säästävä tehtävä. Luonto polku. Muutaman kymmenen metrin päässä on laavu, johon istahdamme syömään eväitä. Koski kohisee aivan silmiemme edessä. Tässä työssä Suomen Rengaskierrätys haluaa olla edelleen edelläkävijä ja esimerkki muille alan toimijoille. Onhan retkipäivämme laskiaistiistai! Kosken ylittävällä kantatie 77:n sillalla viilettää autoa toisensa perään niin Kuopion kuin Pielaveden suuntaan. ”Onkiveden pinta on säännöstelypadolla vakiinnutettu noin kolme metriä korkeammalle kuin Maaninkajärven. Viannankoski virtaa vuolaana, mutta ei kuitenkaan vapaana, sillä yläjuoksulla on vesivoimalaitos ja säännöstelypato sekä vanha myllyrakennus. Nyt tarinaansa saavat jatkaa ainakin koskessa sinnittelevät koskikarat sirkutuksellaan. Virtaavaa vettä ja koskikarojen lentoa katsellessa Heiskanen piirtää tarinoillaan eteeni näkymiä Viannankosken vaiheista. Tehdas ehti toimia vajaa kymmenen vuotta kunnes se paloi. V. Ja miten tämä tarina päättyisikään, jos 1700-luvun suunnitelmat olisivat käyneet toteen. ”Silloin Viannankosken kupeeseen suunniteltiin kaupunkia”, Heiskanen sanoo. n Lue lisää: www.kuopio.fi, www.lintuyhdistyskuikka.net www.sll.fi/pohjois-savo/klyy, www.suomenvesiputoukset.fi Katso video Korkeakosken talvisesta maisemasta: suomenluonto.fi VIDEO www.rengaskierratys.com Olemme avanneet vihreää uraa jo yli 22 vuotta, yli 800 000 tonnia tien päällä tehtävänsä tehneitä renkaita on kerätty kierrätyksen kautta uusiokäyttöön. Snellman toimitti tuolloin ensimmäistä suomenkielistä lehteä Maamiehen Ystävää. 13/2017 SUOMEN LUONTO 63 ”Se on peräisin saamen kielen sanasta vianto, joka tarkoittaa pajusta tehtyä koskirysää.” Viannankosken parkkipaikka on lumen peitossa, mutta jätämme auton tien viereen. Nyt saamme kuitenkin seurata peräti viiden koskikaran pyrähtelyjä, lentoja, sukelluksia ja kuunnella niiden sirkutusta. Se painettiin täällä tehdylle lumppupaperille.” Taas saan kuulla kosken kuohun lisäksi historian lehtien havinaa. Siksi virtaus vaihtelee vesimäärän mukaan”, Heiskanen kertoo. Nyt kalaan tullaan etenkin kuhan ja kirjolohen perässä.” Eväät sekä nuotio lämmittävät olon raukeaksi. Koski kuuluu Vuoksen vesistön Iisalmen reittiin, ja vesi virtaa Onkivedestä kohti Maaninkajärveä. 100 %:n keräystavoite on täyttynyt jo usean vuoden ajan, ja sama tahti jatkuu. Padon reunaan on rakennettu kalaportaat. Siihen väliin valokuvaaja Petri Jauhiainen sytyttää tuomillaan puilla ja tuohilla komean nuotion, jonka lämmössä syömme Heiskasen repustaan loihtimia laskiaispullia ja hernekeittoa. ”1847 tänne rakennettiin paperitehdas, jossa paperia valmistettiin lumpuista. Hän on käynyt Viannankoskella lukuisia kertoja ja nähnyt täällä joskus saukon tai parikin. Ennen patoa suurimmat saaliit olivat yli seitsemän kilon järvitaimenia. Kuopiossakin vaikuttanut J. ”Viannankoski on suosittu kalastuspaikka, ja koskella käy vuosittain noin tuhat kalastajaa
TEKSTI JA RUOKAKUVAT RIIKKA VÄLIAHDE M A RK U S SI RK K A SY VÄ KU VA T IS TO CK PH O TO 5 VINKKIÄ RETKIHERKUTTELUUN Pakasta Jos kuumilla keleillä huolestuttaa ruoan säilyvyys, muona kannattaa pakastaa. Esimerkiksi tuttu pastakastike kulkee kätevästi eväsrasiassa nuotiopaikalle. Makaronit kypsyvät nuotiolla nopeasti ja helposti. Märät kengät kantavat kevyemmin suklaapatukan voimin. Ota termari käyttöön Termospullo sopii muuhunkin kuin juomien lämpimänä pitoon. Jätä roskat kotiin. Esimerkiksi nuudelit kannattaa kuoria pakkauksistaan ja laittaa vaikkapa retkiruoka-astiaan. Anna uusille mauille mahdollisuus ja pakkaa reppuun seuraavalle retkelle jotain uutta. Lisää juustopastaan kuivattuja sieniä tai tomaattipastaan tacomaustetta. 64 SUOMEN LUONTO 13/2017. Pura ja pakkaa Monet elintarvikkeet on pakattu muoviin ja kääreeseen. Tuunaa ja yhdistele Kaupan kuivaruoka on pitkillä reissuilla kätevintä, jos kotona kuivattaminen tuntuu työläältä. Paista nuotiolla makkarat ja pilko salaatin päälle. Puoliksi kotona ja puoliksi retkellä -metodilla valmistuvat myös nuotiobataatit linssitäytteellä sekä kookos-currykeitto. Maukkaasti matkaan! Ulkoilmassa taukopaikan nuotiotukilla istuessa ruoka maistuu aina paremmalta. Sekoita esimerkiksi mustapippuria, juustokuminaa ja savupaprikaa tai chilijauhetta, inkiväärijauhetta ja valkosipulijauhetta. Mausta villisti Mausteet voi sekoittaa jänniksi yhdistelmiksi, jotta mukaan tarvitsee pakata vain yksi purkki monen sijaan. Sipulikeitto sopii tomaattikeiton mausteeksi tai lisämauksi carbonaraan. Samaa ideaa voit kokeilla maalaissalaattiin. 64 SUOMEN LUONTO 13/2017 U sein reppuun tulee sujautettua samat retkiruoat kerrasta toiseen. Näin valmistuu enemmän makua ja kaiken lisäksi vähemmän roskaa. Hyvien eväiden merkitystä on kuitenkin turha vähätellä – ne pitävät jalat liikkeessä ja mielen korkealla. Kokoa eväsrasiaan salaattipohja salaatista, punasipulista, kapriksista sekä keitetyistä ja pilkotuista perunoista. Esimerkiksi sosekeitto tai ihan perinteinen nakkisoppa kulkee kuumana mukana. Yllättävän monet vihanneksetkin on pakattu muoviin. Esimerkiksi makkarapaketin tai nuotiobataattien linssitäytteen voi laittaa pakkaseen edellisiltana ja napata aamulla jäisenä mukaan. Käytä pusseja luovasti. Huolella valmisteltu eväs on kuitenkin retkelläkin herkullisempaa kuin valmis pussipasta. Retkiruokainspiraatio iskee harvoin kaupassa matkalla kohteeseen. Kokeile suunnitella ja valmistaa retkieväät puoleenväliin kotona ja loppuun retkellä
Anna kiehua noin 15 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä ja täyte muhennosmaista. Voit käyttää lehden nuotion sytykkeenä. Puolita punasipuli ja pilko se ohuiksi renkaiksi. Sulje purkit tai rasiat kansilla ja pakkaa reppuun. Revi lehtikaalin lehdet irti rangoista suupalan kokoisiksi osiksi. NUOTIOBATAATIT LINSSITÄYTTEELLÄ RII KK A VÄ LIA H D E RII KK A VÄ LIA H D E Varioi täytettä oman maun mukaan: lisää reilummin chiliä, vaihda linssit mustiksi belugalinsseiksi tai kokeile korianterin sijasta lehtipersiljaa. Ripottele perään suola. 1 sentin pätkä inkivääriä 1 valkosipulin kynsi 3 herkkusientä 6 lehtikaalin lehteä 1 pieni kesäkurpitsa 150 g nuudeleita, esimerkiksi riisinuudeleita 1 tl suolaa 1 dl cashewpähkinöitä 3 tl punaista curry-tahnaa liemeen 1 prk (200 ml) kookoskermaa 1 l vettä Kuori punasipuli, porkkana, inkivääri ja valkosipuli. NUOTIOBATAATIT LINSSITÄYTTEELLÄ Kahdelle 2 pientä bataattia tai 1 iso Täyte 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 10 aurinkokuivattua tomaattia 2 rkl öljyä 1 tl juustokuminaa 1/2 tl chilijauhetta 1 dl punaisia linssejä 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa 1 1/2 dl vettä 1 tl suolaa 1 tl hunajaa 1/2 tl mustapippuria 1 dl korianterinlehtiä Lisäksi Foliota Valmista täyte ennen retkeä valmiiksi. Sytytä nuotio ja lisää toinen satsi puita. Halkaise bataatit, lisää täyte ja nauti. Raasta inkivääri ja valkosipuli. Lisää sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy paistinpannulla. Sekoita. Lisää tomaattimurska, vesi, suola, hunaja ja mustapippuri. Käännä foliokääröjä välillä, jotta ne kypsyvät tasaisesti. Jaa nuudelit kahteen eväsrasiaan tai lasipurkkiin. Jos bataatti on iso, puolita se kahteen pakettiin. Kokoa kumpaankin purkkiin yhtä paljon kasviksia, puolet curry-tahnasta ja pähkinöistä. Anna täytteen jäähtyä ja pakkaa se sitten pakasterasiaan. Kun tuli hiipuu ja muuttuu hiillosmaisemmaksi, siirrä bataatteja lähemmäksi. Jaa liemi purkkeihin. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Retkellä kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita joukkoon kookoskerma. Jos pakkaat keiton purkkiin, suojaa purkki käärimällä se sanomalehteen. Bataatit ovat valmiita, kun veitsi uppoaa niihin helposti. Silppua korianteri ja sekoita valmiiseen muhennokseen. Puolita kesäkurpitsa ja leikkaa puolikkaat ohuiksi siivuiksi. Kuullota 5 minuuttia. PURKKIKEITTO Kahdelle 1 pieni punasipuli 1 porkkana n. Täytteen voi oman maun mukaan kuumentaa tai syödä haaleana kuumien bataattien päältä. Kääri bataatit valmiiksi kotona folioon. Puhdista herkkusienet ja huuhtele lehtikaali sekä kesäkurpitsa. Pyöräytä pannulla ja anna paistua minuutin verran. Lisää juustokumina, chili ja linssit. Sulje purkit kansilla noin viideksi minuutiksi ja anna keittojen tekeytyä. Leikkaa porkkanasta kanta pois ja veistele kuorimaveitsellä lastuiksi. Kun liekki alkaa hiipua vähän, aseta bataatit lähelle nuotiota, mutta älä anna niiden tai foliokääröjen palaa. 13/2017 SUOMEN LUONTO 65 Myös kuskus kypsyy keittämättä ja sopii täydellisesti purkkikeittoon.. Siivuta myös herkkusienet. Valuta aurinkokuivatuista tomaateista öljy ja pilko ne muutamaan osaan. Kypsymiseen menee noin 40 minuuttia
66 SUOMEN LUONTO 13/2017. 66 SUOMEN LUONTO 13/2017 Suomen vahvin Anna Boulderoija Anna Laitinen on matkalla maailman huipulle. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT TOMI SETÄLÄ H o m o sa p ie n s H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Laitinen haluaisikin kiertää maailman kiipeilypaikkoja. Se edellyttää matkustamista. Jalat ja kädet liikkuvat automaattisesti, pelko poistuu eikä viimeisistä sekunneista välttämättä muista mitään. Sitä kutsutaan boulderoinniksi, ja siinä Laitinen on hyvä. ”Niiden ansiosta meillä on paljon hyviä boulderoijia kuten maailman vahvimmaksi mieheksi kutsuttu Nalle Hukkataival”, Laitinen sanoo. Vaikka ei ole varmaa, saako Suomi Tokioon edustajaa, hän on päättänyt valmistautua. Yritän nähdä vaikeimmat kohdat ja miettiä, mitä siinä kannattaa tehdä, tai sitten katson missä on parhaimmat levot”, Laitinen selittää. Suomen jokamiehenoikeuksien hienous on kirkastunut hänelle viime vuosina. ”En kuitenkaan ensisijaisesti kiipeä sen takia, vaan haluan viedä itseni äärirajoille.” Kiipeilyreitin vaikeus mitataan asteikolla 5–9. ”Se voisi helpottaa sponsorointituen saamista”, hän sanoo. Sen vaikeusaste on kiipeilykielellä 9a. Jos hän onnistuu siinä, hän on harvoja sen selättäneitä. ”Luulin ettei Suomessa voi kiipeillä. Suomen talvi katkaisee ulkokiipeilyn. He liikkuvat luonnossa ja tutkailevat kallioita ja kiviä tietyllä silmällä. Teltta pystyyn ja tuli nuotioon Kiipeilijät retkeilevät paljon. BOULDEROIJA tarvitsee vain magnesiumia kitkan poistoon ja pienen harjan kallionrakojen puhdistamiseen.. Sen vaikeampaa boulderia ei vielä ole löydetty. Köysikiipeilyssä tällä hetkellä ylin saavutettu on 9b, jonka on kiivennyt vain muutama ihminen maailmassa. Menin heti kurssille.” Kiipeilyn suosio on noussut räjähdyksenomaisesti. Kiipeilijät muodostavat ison perheen. Kiipeily on toisaalta myös hyvin sosiaalista, koska sitä ei voi harrastaa yksin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja jopa Ruotsissa joutuu maksamaan maanomistajalle kiipeilystä, eikä maksuun sisälly mitään muuta.” Suomen luonnon hienoutta ovat myös isot siirtolohkareet. ”Yksi hyvä tuntomerkki on isot kyynärvarren lihakset. Ne kasvavat kuin Kippari-Kallella.” Kiipeilyn viehätys perustuu lajin monipuolisuuteen ja vaikeuteen. Taskussa on Pohjoismaiden mestaruus vuodelta 2009 ja useita Suomen mestaruuksia. Märkyys ja lumi estävät pitävien otteiden saamisen, ja siksi on päästävä välillä lämpimämpään ilmastoon. Laitinen kiipesi viime syksynä Yhdysvalloissa reitin, jonka vaikeus on 8c+. Mieli tyhjenee ajatuksista, ja kiipeilystä tulee meditatiivista. Apua saa tarvittaessa lähes kaikkeen, esimerkiksi videointiin, joka on tärkeää ammattilaistasoisessa kiipeilyssä. Koukuttava harrastus Laitinen aloitti kiipeilyn omien sanojensa mukaan myöhään, 17-vuotiaana. Sormenpäät ovat kuin karheaa terästä. Odotin 18-vuotispäivääni, jonka jälkeen muuttaisin Itävaltaan.” ”Kun näin Skiexpo-messuilla kiipeilyseinän ajattelin, että ei saamari, täällä pystyykin kiipeilemään. 13/2017 SUOMEN LUONTO 67 A nna Laitisen kädenpuristus on kova. Parhaimmillaan kiipeillessä saavuttaa zen-tilan. ”Voi pistää teltan lähes mihin vain!” hän ihastelee. Tänä vuonna Laitinen ottaa myös askeleita kohti ammattilaisuutta. Juuri nyt hän harjoittelee Tokion vuoden 2020 olympialaisiin, jossa boulderointi, vaikeuskiipeily ja nopeuskiipeily ovat ensimmäistä kertaa kilpailulajeina. ”Se on fyysinen sudoku, ongelmanratkaisua. n ”Kiipeillessä voi saavuttaa zen-tilan.” TOSSUT ovat tärkeät, sillä pitävä ote on sormenpäiden ja varpaiden yhteistyötä. On löydettävä helpoin tapa päästä ylös.” Laitisen haaveissa on kiivetä Espanjassa eräs tietty reitti. Tavoitteena on saada sen verran sponsorisopimuksia, että hän voisi keskittyä vain kiipeilemiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Itävallassa on hänen mukaansa valtavasti kiipeilymahdollisuuksia, valmentajia ja myös pitkä kiipeilyhistoria. Siinä tarvitaan fysiikkaa ja mieltä, ja se harjoittaa kärsivällisyyttä ja päättelykykyä. Saavutukset on hyvä dokumentoida. Se on jo melko lähellä yhdeksää. Hukkataival on juuri kiivennyt Sipoossa siirtolohkareelle, jota hän kesytti neljä vuotta. ”Arvioin käsien paikat, etten mene solmuun. Kiipeilypaikkoja on kaikkialla, mutta kaunis ympäristö lisää harrastuksen viehätystä. ”Ihan sama minne menen, näen kiipeilijöitä”, Laitinen sanoo. Niin Laitinen on tehnytkin. Kesällä voi poimia mustikat aamupuuroonsa, onkia kalat pannulle ja kerätä sienet muhennokseen. Muuten on vaikea todistaa, että on onnistunut maailman vaikeimmiksi rankatuilla reiteillä. ”Se on hyvin poikkeuksellista muualla maailmalla. Kansallispuistoissa puitteet ovat valmiina, on nuotiopaikat, laavut, polttopuut ja huolletut reitit. Fyysinen sudoku Kiipeily alkaa kohteen tutkailulla, jota sanotaan reitin lukemiseksi. Laitinen suuntaakin niin usein kuin voi johonkin kansallispuistoon kuten Repovedelle, jonne kiipeilijöitä tulee ulkomaita myöten. Se on seurausta 10 vuotta jatkuneesta kiipeilystä kallionseinämillä, siirtolohkareilla ja seinillä
Tuotantoeläinten rehun alkuperästä tietää lähinnä eläinten kasvattaja. K O T O N A Soijaa pukkaa Geenisoijan maailmanvalloitus OUMPH, TOFU, tempe, kasvisteurastajan feikkikana. Syyt eivät kuitenkaan löydy kasvissyönnin yleistymisestä. Soijan viljelyyn käytettävä pinta-ala on kasvanut 1960-luvulta vuoteen 2009 yli nelinkertaiseksi. Soijaöljy on myös maailman toiseksi käytetyin kasviöljy palmuöljyn jälkeen. Pavuista saatavaa öljyä käytetään monipuolisesti samaan tapaan kuin muitakin kasviöljyjä. Suurin osa Suomeen tuotavasta geenimuunnellusta soijasta kiertääkin tuotantoeläinten kautta kuluttajan kauppakassiin. Suurin soijantuottajamaa on Yhdysvallat, perässä tulevat Brasilia ja Argentiina. Tämän soijan alkuperästä ei kuluttaja voi tietää muuten kuin ottamalla yhteyttä suoraan valmistajaan. Samalla tuotanto on kasvanut kymmenkertaiseksi viljelymenetelmien tehostumisesta johtuen. Eurooppalaiset ovat lähtökohtaisesti kriittisiä geenimuuntelua kohtaan, ja unionissa on tiukka lainsäädäntö muuntogeenisistä viljelykasveista sekä elintarvikkeista. Laki ei velvoita kertomaan, mitä kasvatettu eläin on syönyt, sillä mahdollinen muuntogeeninen aines ei päädy kuluttajalle myytävään lihaan tai muniin. Soijasta valmistettua lesitiiniä käytetään myös lisäaineena, ja sitä löytyy hyvinkin monista elintarvikkeista, kuten makeisista, leivonnaisista, jäätelöistä ja instant-keitoista. SUURIN OSA maailman soijasta syötetään tuotantoeläimille, lähinnä sioille sekä siipikarjalle. Vegaanibuumi on tutustuttanut suomalaiset uusiin soijatuotteisiin, joilla voi korvata ruokavalion eläinperäisiä tuotteita. Soijalesitiiniä käytetään myös teollisuudessa, joten osa pavuista päätyy tulostinmusteeksi tai muihin tek68 SUOMEN LUONTO 13/2017 Vegaanibuumi on lisännyt soijan käyttöä ruokavaliossa, mutta eniten soijaa syövät tuotantoeläimet. Soijasta voidaan valmistaa kynttilöitä, samppoita ja saippuoita. Kaikissa näissä maissa muuntogeenisen soijan viljely on sallittua. Soijaa tuotetaan muuhunkin kuin syötäväksi. Märehtijän ruuansulatukselle soija sopii huonosti, ja Suomessa maidontuottajat ovat sanoutuneet irti muuntogeenisestä rehusta. Proteiineistaan tarkan kasvissyöjän soijajalanjälki on pienempi kuin lihansyöjän, vaikka Suomessa tuotantoeläimet syövät vähemmän soijaa kuin EU:ssa keskimäärin. Myös viljeltyä kalaa ruokitaan soijalla. Muuntogeenistä soijaa voidaan myydä myös lemmikkien ravinnoksi, ja asiasta on merkintä pakkauksessa. Osa maailman muuntogeenisestä soijasta päätyy myös EU-alueelle ja Suomeen: myyntilupa on myönnetty viidelletoista soijalajikkeelle. Suomalainen kuluttaja voi edelleenkin juoda soijamaitonsa rauhassa: muuntogeenisiä ruokia on Euroopan unionissa myynnissä todella vähän, ja ne on merkittävä aina erikseen. Taustalla on lihantuotannon lisääntyminen, sillä soija on tärkeä rehukasvi. nokemian tuotteisiin. n. Reilun kahdenkymmenen viime vuoden aikana maailman soijapavuista valtaosa on tuotettu muuntogeenisenä, osuus on jopa 80–90 prosenttia. TEKSTI HANNA KAISA HELLSTEN / KUVITUS ANNE STOLT Tuotantoeläinten rehun alkuperästä tietää lähinnä eläinten kasvattaja. Osa lihantuottajista on ottanut gmo-vapaan rehun kilpailuvaltikseen, ja he ilmoittavat tästä vapaaehtoisesti. Syömällä soijan itse ja tutkimalla pakkausmerkintöjä GMO-kriittinen kuluttaja voi varmistaa, ettei tue muuntogeenisen ruuan tuotantoa
Lahtelaisiin villasukkajuoksijoihin tutustutti jo alkuvuodesta Ylen televisiouutiset, jossa annettiin myös vinkkejä: kannattaa laittaa kahdet sukat päällekkäin ja kiinnittää sukan varret esimerkiksi ponnarilenkeillä, etteivät sukat liu'u jalasta. LIEDELLÄ 1. 3. Oppaassa eri lihat on merkitty liikennevaloista tutuin värein ja niiden avulla viestitään, mitä lihaa kannattaa välttää, mitä voi harkita ja mitä kuluttaa kohtuudella. Poroa ei lasketa Lihaoppaassa riistaeläimeksi. www.wwf.fi/lihaopas. Ruokaan liittyvät kysymykset ovat kuitenkin kuluttajan näkökulmasta usein monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Opas listaa myös erilaisia kasviproteiineja, joita kannattaa suosia ja joilla voi korvata lihan ruokalautasella. Lisää lopuksi loraus sitruunan tai limen mehua ja sekoita. Nyt kaikki irti ainakin Pohjois-Suomen pirteistä pakkasaamuista ja villasukkalenkille, jonka voi tietysti kävelläkin! (JM) VIISI VINKKIÄ Lihaopas neuvoo 2–4 palasteltua juuripersiljaa öljyä mustapippuria 2 rkl hunajaa suolaa sitruunan tai limen mehua kähärätai silopersiljaa koristeluun Ruskista persiljajuuripaloja öljyssä. Villasukkajuoksu vastaa jalkatuntumaltaan paljasjalkajuoksua, johon lajin voikin jo varsin pian vaihtaa. 5. Tavallinen persilja eli kähärälehtinen persilja on kaikille tuttu, samoin silolehtinen persilja, jota kutsutaan myös lehtipersiljaksi, mutta oletko kokeillut juuripersiljaa. Jos syöt lihaa, osta luomulihaa. Myös riistaa, kuten kotimaisia hirvieläimiä eli hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa voi syödä kohtuudella. Se muistuttaa ulkonäöltään palsternakkaa ja kypsänä sen maku tuo mieleen makean porkkanan. WWF Suomi julkaisi helmikuussa Lihaoppaan, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä tekemään järkevämpiä valintoja kauppojen lihatiskeillä. Käytä juustoja ja kananmunia kohtuudella, suosi luomua ja kananmunissa kotimaisuutta. Juuren lisäksi kasvin lehdet voi hyödyntää ruuanlaitossa. Näin varmistut, ettei teuraseläimiä ole ruokittu vastuuttomasti viljellyllä soijalla. (JM) härkistä ja nyhtökauraa. Kohtuudella voi ostaa myös luonnonlaidunlihaa, jossa eläimet laiduntaessaan pitävät yllä arvokkaita perinneympäristöjä. Lihoja arvioitaessa on otettu huomioon niiden tuotannon vaikutukset ilmastoon, monimuotoisuuteen, rehevöitymiseen sekä se, minkälaisia torjunta-aineita tuotannossa on käytetty. HUNAJAISTA JUURIPERSILJAA IS TO CK PH O TO pelkkä ajatus lenkkareiden äheltämisestä jalkaan tuntuu työläältä, voisi villasukkajuoksu LIEDELLÄ HUNAJAISTA JUURIPERSILJAA Persiljaa pataan JOSKUS tekee oikein mieli paljon Aja C-vitamiineja sekä rautaa sisältävää persiljaa. Suosi kasviproteiineja, kuten palkokasveja, soijatuotteita, härkistä ja nyhtökauraa. Juuripersiljaa voi käyttää muiden persiljoiden tapaan keitoissa, padoissa ja paistoksissa makua antamaan, mutta sitä voi raastaa myös salaattiin. Lihaopas arvioi eri lihojen ympäristövaikutuksia ja helpottaa kuluttajan päätöksentekoa kaupassa. Se, mitä syömme, on ympäristön kannalta merkittävin päivittäinen valintamme. 2. Villasukkalenkille JO H A N N A M EH TO LA. 4. Keskustelua syntyy esimerkiksi siitä, onko kotimainen liha ympäristöystävällisempää kuin vaikkapa ulkomailta tuotu soija, jonka viljelemiseksi on tuhottu sademetsää. Koristele persiljan lehdillä ja nautti vaikkapa kalan lisäkkeenä. LAURA SALONEN 1 3/2017 SUOMEN LUONTO 69 A N N E ST O LT SA N N A PE U R A KO SK I / KO TIM A IS E T K A SV IK SE T IS TO CK PH O TO JOS pelkkä ajatus lenkkareiden äheltämisestä jalkaan tuntuu työläältä, voisi villasukkajuoksu jo välineidensä puolesta olla kokeilun arvoinen vaihtoehto. Lisää hunaja sekä mausteet ja paista seosta muutama minuutti
Vuosaaren huipulle noustessa voi nähdä kärpän. Nyt Helsingin kaupunki on rakentanut uuden paikan, jonka matelijat ovat hyväksyneet. LISSE TARNANEN Kirjoittaja on luontoharrastaja, luontokuvaaja ja Suomen Luonnon avustaja. Sataman puolelta nousee polku ja kärppä vilahtaa kivikossa. Seuraavaksi kyykoiraat ottavat mittaa toisistaan tanssimalla. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä Ystävän retkivinkki. Aikoinaan osa Vuosaaren täyttömäestä sortui ja peitti matelijoiden talvehtimispaikan. suomenluonto.fi KU VA T LI SS E TR N A N EN KU VA T LI SS E TR N A N EN Lämpö houkuttelee kyyt esille jo maaliskuussa Etelä-Suomessa. Loppukesällä varikset lentelevät matalalla heinikon yllä ja saalistavat kyyn poikasia. Palkintona on huumaavan hyväntuoksuinen kyynaaras ja häät. Vieressä kohisee Helsingin Vuosaaren satama laivoineen ja nostureineen. Näin varhaiskeväällä käärmeet paistattelevat pitkään horrospaikan vieressä. Kevät etenee ja käärmeiden silmät muuttuvat sinisiksi, on nahanluonnin aika. Ensin esille tulevat kyykoiraat, ja parin viikon päästä naaraat. Jos liikut hitaasti, voit nähdä kyiden levyttävän. Vaskitsat, sisiliskot, rantakäärmeet ja kyyt viihtyvät jo varhain keväällä kivien ja kasvillisuuden lämmössä ja suojassa. Kyyt hakevat lämpöä myös kokoontumalla kasoiksi: mitä kylmempää, sitä tiiviimmät kasat. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä Matalaa elämää Vuosaaren huipulla 70 SUOMEN LUONTO 23/2017 KANAHAUKKA kiertelee korkeiden kukkuloiden yllä. Säännöt ovat selvät, purra ei saa. KATSO LISÄÄ RETKIVINKKEJÄ www. Matka jatkuu kivilohkareista kootun intiaanisolan läpi kohti huippuja ja ohittaa kivimuurin. Elämän kiertokulku jatkuu. Ne levittävät kylkiluunsa maata vastaan ja imevät auringon lämpöä kehoonsa litteänä mattona
Siemenkotiin oli helppo painaa leppätikku jalkoja. Matti Alasaarela: Kotipihan linnut (Docendo 2017) Talviruokintaa on syytä jatkaa niin kauan kunnes maa on jälleen paljas ja sula. Kuusenjuurella kasvoi noin peukalon mittainen kuusenalku. 65 €). Pidin eläimistä niin paljon, että menin mummoni hienoon navettaan, missä neljä lehmää makasivat ja märehtivät. Ei ollut taloa, oli vain betoniportaat jäljellä. Se on testamentinoloinen puheenvuoro luonnon monimuotoisuuden merkityksestä maapallolle. Ne pääsevät nähtäville nyt kirjassa Raptors in focus. Sivunkokoiset, teknisesti korkealuokkaiset ja monipuoliset kuvat esittävät myös havumetsien, tundran, Välimeren maiden sekä aavikoiden lajeja puolisivuisin johdatuksin. Sikojakin minulla oli muutama silloin, kun ulpukan kukkimisaika oli ohi. Otin sen mukaani puhdistetuin juurin. Muut juurenosat muodostivat karsinoita, joissa määkivät männynkäpylampaat ja karitsana olivat lepänkävyt. Tuhon kierteen ymmärtäminen antaa työkaluja myös sen katkaisemiseksi. Kun siat olivat tarpeeksi rypeneet, kaatelin vettä niiden päälle, jotta possut puhdistuisivat. Mutta KUUSI oli. Joskus ne olivat yöllä vaeltaneet pilttuunsa ulkopuolelle ehkä varisten johdattamana! Tämä oma navetta kuusenjuurella oli minulle tärkeä leikkipaikka kesällä. Luonnonystävää kuvat ja niitä tukeva teksti virkistävät ja voimaannuttavat. nd birds of prey in Europe and beyond. (AK) ????. Siat ovat siistejä eläimiä! Käpylehmät olivat laiskanpuoleisia, makailivat enimmäkseen, kun en saanut tikkujalkoja pysymään. PETOLINTUJEN tunnistamiseen erikoistunut Dick Forsman julkaisi vuosi sitten perinpohjaisen oppaan Flight Identi. n Käpylehmät herättivät muistoja TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO LUE LISÄÄ KÄPYLEHMÄTARINOITA NETTISIVUILTAMME.. (Reed New Holland Publishers 2016). Tapahtumapaikka oli Karjalassa Hiitolan Ilmeen Salokylässä mummoni ja ukkini pihapiirissä. Talon takana kasvoi valtava kuusi, jonka juuret kohosivat maasta korkealle muodostaen käpylehmilleni navetan. Hanski vie lukijan kuudelle erilaiselle saarelle, kuten Ahvenanmaalle, Grönlantiin ja Madagaskarille, ja osoittaa esimerkein, miten eliölajit vaikuttavat toisiinsa ja mikä merkitys elinympäristön laadulla ja koolla on populaatioihin. Kirjasta jäi yli toinen toistaan upeampia otoksia haukkojen, kotkien ja korppikotkien lentotavoista, saalistuksesta, muutosta, pesinnästä ja muusta elämästä. Nyhdin apilaa ja heinää, sunnuntaina tarjosin mansikanlehdillä pyhäruokaa. Lisäksi kirjassa on käytännön vinkkejä lintujen kuvaamiseen sekä kuvauspaikan järjestelyyn. Ensin esitin laulun ”Nytpä tahdon olla mä, pienen mökin laittaja, seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi...” Tässä vaiheessa Hertta-lehmä, joka oli tottunut minuun, nousi jaloilleen. PERTTI KOSKIMIES KÄPYLEHMÄT kirvoittivat monen lukijamme muistoista hauskoja ja eläviä tarinoita. (JM) ????. ????. 13/2017 SUOMEN LUONTO 71 VALOKEILASSA Näyttävä petolintukuvasto aavikolta tundralle Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille (Gaudeamus 2016) Tutkimusmatkoja saarille on vuonna 2016 edesmenneen evoluutiobiologi Ilkka Hanskin viimeinen kirja. Kuvat henkivät elämän voimaa, on niissä sitten yksinäinen puu luodolla tai syvä metsä joka kutsuu sisäänsä. Kahden kirjan kuvitus vaati matkoja 24 maahan, pelkästään Espanjaan, Israeliin ja Arabiaan yli 60 kertaa. Hän saa palkinnoksi Pentikin Käpy-torkkupeiton (ovh. Ruoppasin sioilleni multaa kuusenjuurelle mutapaikkaa varten. Onneksi olkoon! Lämpimät kiitokset kaikille muistonsa jakaneille! Tässä Tuulikki Hylen palkittu tarina: Mieleeni hulvahtivat muistot yli 70 vuoden takaa lukiessani muisteloa käpylehmistä (Suomen Luonto 12/2016). Se kuusi kasvaa nyt kotipihallamme 10 metrin korkuisena ja odotan sen ilahduttavan minua kävyillään. Matti Alasaarelan päiväkirjamaiset tekstit ovat helppolukuisia ja selkeitä, ja monessa lentokuvassa hän on vanginnut hienosti hetken tunnelman. Eihän planeetta kestäisi, jos lentäisimme sinne itse (eikä luonnonsuojelijan omatunto). Ne paljastavat myös, miten käpylehmä leikit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Mittasin sen ympärysmitan metrin korkeudelta: 2 metriä 15 senttiä. Kuvakirjan luonne ei olisi kärsinyt, vaikka tekstiä ja tietoa olisi enemmän. Ritva Kovalainen: Kiero ja villiintynyt (Maahenki 2017) Valokuvakirja puista ja metsistä ja kaiken yhteydestä nivoo yhteen Ritva Kovalaisen vuosikymmenet luonnon ymmärtäjänä. Otin pienen kauhan ja lypsin omalle vasikalleni Hertan maitoa, jotta vasikkani kasvaisi nopeammin! Seuraavan päivänä minut yllätti oveen korkealla laitettu ramppi eli haka, joten lypsyreissut loppuivat siihen! Edellä olevista tapahtumista oli kulunut 50 vuotta, kun äitini ja mieheni kanssa pääsimme niihin rakkaisiin maisemiin. Luonnon köyhtymisen ja sen seurauksien näkeminen tekivät Hanskista varhain myös luonnonsuojelijan, mutta ei hänestä maailmanlopun apostolia tullut. Monen koskettavankin käpylehmämuiston joukosta voittajaksi valikoitui imatralaisen Tuulikki Hylen tarina. Nyt on siis vielä hyvää aikaa tarkkailla ruokinnalla käyviä lintuja sekä tutustua niiden käyttäytymiseen. Kiitos Forsmanin saamme ihailla kaikennäköisiä petoja kiikkutuolissa kaukomaiden sijaan. cation of Raptors Euroopan, Afrikan ja Lähi-idän lajeista. (AH) ????. Kaikille lehmille annoin nimet. A quest to . Kotipihan linnut -kirjassa esitellään 20 yleistä pihoilla viihtyvää lintulajia kuten peippo ja vihervarpunen
LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. maaliskuuta Hämeenlinnassa.. Multasormi ”AURINKOINEN maanantai sai omituisen käänteen, kun tyttären koirien pelästyttämä kontiainen juoksi pitkin sänkipeltoa suoraan käteen.” Tuulikki Piikkilä sai kontiaisesta kaverin 13. Uskomaton aurinko ”SATUTTIIN juuri oikeaan aikaan meren jäälle. Tuulenpuuskat Hangon Tulliniemellä ylsivät yli 25 metriin sekunnissa. Auringonlasku oli uskomaton ja ympärillä sumua.” Annukka Ahola ikuisti laskevan auringon valaiseman maiseman 5. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 72 SUOMEN LUONTO 13/2017 Talvimyrsky HELMIKUUN 22. päivänä eteläisen Suomen yli pyyhkäisi talvimyrsky. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. maaliskuuta Raahessa. Myrskyävän meren yllä sinnittelevät kalalokit kuvasi Lauri Mäenpää
helmikuuta. Viirupöllö ruokinnalla VIIRUPÖLLÖ lennähti kyttäämään jyrsijöitä lintujen ruokinnalla Ilomantsissa. Aikaan täysikuun PAKKASILLAN kuutamo valaisi punertavaa taivasta 10. Tämä pajunkissa heijasti pisarassaan koko pajupensaikon.” Irja Lehtinen ihasteli kevään ensi merkkejä 11. Annikki Kärkkäinen kohtasi yllättävän vieraan 18. 13/2017 SUOMEN LUONTO 73 Jäämaja LUONTO osoitti voimansa Valkealan Lappalanjärvellä ja sai aikaan komeat jääröykkiöt. Pajupensaikko pisarassa ”RANNAN pajuissa komeilivat pajunkissat, ja kevätaamuna ne olivat kastepisaroita täynnä. helmikuuta – kelpaisikohan olkikattoinen jäämaja asunnoksi jollekin. maaliskuuta Lempäälässä. helmikuuta. Villiminkki vikkelänä MINKKI kalasteli Valkeakosken Apiankanavassa 14. Maija Savolainen kuvasi täydenkuun Nurmeksen Petäiskylässä. Merja Ollikainen löysi erikoisen jäämuodostelman järven rannalta 7. helmikuuta. Poseeraukset olivat vikkeläliikkeisellä minkillä vähissä, mutta Markku Ranta-Eilola onnistui nappaamaan eläimestä kuvan.
TEUVO SALMENJOKI, JYVÄSKYLÄ Jotain, mitä en koskaan ollut edes ajatellut – että luontokuvaus olisi niin miesvoittoista. Talipallorohmut aisoihin Suomen Luonnossa 2/2017 Kysy luonnosta -palstalla arvuuteltiin, mikä rohmuaa talipalloja telineestä. Äänestä . Pelästyimme toisiamme kunnolla, ja kaikki huusivat hetken yhtäaikaa koiraa ja possua myöten. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Norppa kivellä -paita. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) . postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kuva ihmisestä karhun pesässä jäi mieleen kaikille. Niin kaunis ja sulavaliikkeinen eläin. Luontokaupan majakkapaketin voitti Riitta Martinkauppi Nurmijärveltä. Taisimme herättää tai ainakin yllättää makoilevan possun. Vielä viime syksynä lintuja lensi päin ikkunaa pudoten maahan kuolleena tai pökertyneenä. Vastaus ei tyydyttänyt Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijaa Torsten Stjernbergiä, joka määritti munat uudestaan. Mukana remmissä oli isovanhempien lapinkoira. Jälkeenpäin kuopus kertoili pitkään kaikille tutuille ja vieraille: ’Mummilassa tuli siika ja sano pöh!’” Lisää villisian kohtaamistarinoita verkko sivuillamme: www.suomenluonto.fi. Jotenkin onnistuin kääntämään karavaanini takaisin päin ja sika rymisteli toiseen suuntaan. Sen koommin emme ole tavanneet. SUOMEN LUONTO 2/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Karhu herää. 74 SUOMEN LUONTO 13/2017 @ Mitä mieltä lehdestä. Aino Salakari törmäsi villisikaan Tampereella: ”Runsas kahdeksan vuotta sitten työntelin Tampereen Aitolahdella rattaissa alle kaksivuotiasta kuopustani, viisivuotias isoveli pyöräili vieressä. Vastaukseksi annettiin kolme meriharakan ja kaksi kalalokin munaa. Eläinrakas äitini järjesti pallorohmuille oman tarjoilupisteen toisaalle. ”Tuli siika ja sano pöh!” ”Oletko nähnyt villisikoja?” Näin kysyimme numerossamme 1/2017 ja onhan niitä nähty. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 10.4.2017. Inspiroivia kuvia valittu mukaan. Karhu herää Luimme tätä lasten kanssa yhdessä aivan innoissamme! Itsellenikin paljon uutta ja mielenkiintoista, vaikka luulin tietäväni. KRISTA NUOLIVAARA SAVONLINNA Toimiva konsti lintujen turvaksi Minulla on ruokintapaikka pihlajassa keittiön ikkunan takana, joten seuraan lintuja joka päivä. Lapsille taas kaikki uutta, ja mielikuvitus heräsi saman tien. Ratkaisin pulman laittamalla telineen päälle kukkaruukun kanneksi ja poistamalla verkot talipalloista. RITVA KANGAS VETELI Munat oikeille emoille Suomen Luonnossa 9/2016 kysyttiin meriharakan munapesän kahdenlaisista munista. Seurasin muutama vuosi sitten äitini pihan ruokintaa ja huomasin, että syyllisiä olivat varikset, harakat ja oravat. Saimme kymmeniä tarinoita kohtaamisista, jotka ovat poikkeuksetta olleet sykähdyttäviä. ELINA HUERTA, TIMOLA Pedon pelko En ole koskaan nähnyt luonnossa lumikkoa, joten kuvat olivat ihania. PIRKKO LIITIÄ, HELSINKI KR IS TII N A N U O LIV A A R A. Onnistuin pelastamaan osan viemällä ne saunan lämpöön, osan ehti kissa napata. Yhtäkkiä noin viiden metrin päästä ojasta nousi iso villisika päästäen melkoisen röhkäisyn. Sitten keksin laittaa ikkunan taakse oksia roikkumaan, ja se auttoikin mutta häiritsi katsomista ulos. Esimerkiksi varikset osasivat kallistaa telinettä ja saivat napattua talipalloja käyttäen hyväksi niiden suojana olevaa verkkoa. Nyt ripustin ikkunan ulkopuolelle omatekoisen käpykranssin, jonka jälkeen linnut eivät ole lentäneet ikkunaan – ne jopa istuvat kaikessa rauhassa käpykranssin reunalla. HELI JUVA, RAISIO Ainakin minulle kuvat ja tarina karhun heräämisestä olivat ainutlaatuisia! OLAVI KOSKINEN, TURKU NÄMÄKIN SAIVAT PALJON ÄÄNIÄ: Naisen luontokuva Onhan se hyvä juttu, että meidän äijäkuvaajien lisäksi poluille ja pitkospuille ilmestyy myös naisia. Nyt tiedän millaista olen jo kauan halunnut nähdä. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUKIJOILTA T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Tässä päästiin lähelle
Evira vastaa toki eläinten osien tuonnista siltä osin, mikäli tuontiin liittyy tautiriski. i/luontokauppa vaella norjassa senjan saari 10-16.7.2017 melo norjassa helgeland 17-23.7.2017 Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. puh. Lammaspaimenviikot Majoitus kamiinalla varustetussa hirsituvassa. Opastus ja tuki tarvittaessa lähellä, joten voit keskittyä maisemasta ja lampaista nauttimiseen. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Trofeiden tuontia säätelee ennemminkin cites-lainsäädäntö, josta vastaa Suomen Ympäristökeskus (Syke), ja Suomessa rauhoitettujen lajien (ei-cites lajit) osalta taas Varsinais-Suomen Ely-keskus. Halutessaan pääsee mukaan vaikkapa perhosseurantaan. Trofeiden kohdalla näin ei ole, ellei kyse ole raakanahasta. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Lammaspaimen laskee päivittäin lampaat, lisää niille vettä ja rapsuttelee omantunnon mukaan. Ääninen/ Kizhi 940,paanajärvi Jylhä Georgia 13.-20.5. Lähtö Hki) 31.7.-6.8. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 0400 380 093 • www.vuontispirtti.fi TUTUSTU NIKSIBETONIIN www.ekoinfo.fi Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.. 040 5456472 ristosulkava3@gmail.com tai Jaana, puh. Perinnebiotoopeista ja maisema-alueesta nautiskelu on suotavaa. 5 h www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni niikonmatkat.. 770,(11.6. 1360,Uusi norppa saapui! www.sll. NETTA LEMPIÄINEN KONSERVOINTIKOORDINAATTORI LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Tunturihotelli Vuontispirtti Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.fi puh. TOIMITUS Evira ei vastaa trofeista Suomen Luonnossa 2/2017 Kysy luonnosta-palstan sivulla 79 olevassa täytettyjä päitä ja eläinten nahkoja koskevassa vastauksessa kehotettiin kysymään tarkempia ohjeita Elintarviketurvallisuusvirastosta (Evira). Hinta 400€/vko (viikko pe–pe, max 5 hlöä). Lisätietoja ja varaukset: www.pirteapassi. 0400 380 093 • www.vuontispirtti.. ja 10.-16.9. 045-1374757 Upea! 6.-12.6. PE TT ER I SA M M A LJ Ä RV I Töyhtöhyyppä on pyöräyttänyt meriharakan pesään kolme suippoa munaa. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Arola + karhut. Ohjelmaa luonnossa! Opaspalvelut Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin Melontaja patikkaretket Kanoottien ja kajakkien vuokraus Upean Turpoonjoen melontaretket: 29.4, 21.5, 25.5, 28.5 ja 4.6 Hinta 85€/hlö sis. Lammaslaidunten ympärillä on laaja luonnonsuojelualue, korpineen ja majavalampineen. i Risto, puh. 1200,Solovetsk 5.-14.7. 040 5473885 jaana.sulkava@gmail.com Heinäveden Vihtarissa Mattilan luonnonsuojelutilalla, alkaen 9.6.2017 Varaa viikkosi nopeasti!. Voit olla joko omin sapuskoin tai sopia ruokailut erikseen, la aamuna myymäläautomahdollisuus. 1230,Moldova 28.5.-2.6. Sauna käytössä. lounaan ym. kesto n. 13/2017 SUOMEN LUONTO 75 Toimitimme hänelle kuvasuurennoksen, ja siitä ilmeni, että pesässä onkin kaksi meriharakan munaa ja kolme töyhtöhyypän munaa
Yleisemmän ruskosammakon kutu kelluu yleensä lähellä pintaa, mutta senkin kellumissyvyys vaihtelee, ja tämä voi etenkin sameassa vedessä luoda vaikutelman katoamisesta. Kukko luulee kiihkoissaan mitä hyvänsä soidinpaikalla liikkuvaa otusta kilpakosijakseen. Tässä on kysymys metson syys soitimesNe puolestaan painautuvat ihmisen tavaSammakonkutu on monen eläimen ruokalistalla.. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. RI ST O PU R A N EN / VA ST AV A LO Mihin kutu katosi. Kuollut kutu uppoaa ennen pitkää. Metso on isokokoinen ja sen soidinesiintyminen niin mahtipontista, että metsässä liikkuvat saalistajat eivät välttämättä uskalla käydä sen kimppuun. Miten minun olisi pitänyt toimia. Niinpä metsokukot joutuvat soimaan itsekseen ja löytämään kilpailijan metsästä – ehkäpä hullut ovat enimmäkseen nuoria lintuja. SEPPO VUOLANTO Onko myyräkuumetta koko Suomessa. Tässä voivat auttaa paikalliset metsästäjät taikka lintuharrastajat. Niin sanottuja hulluja metsoja, metsokukkoja, tavataan eniten kevään soidinaikana. Viitasammakon munat vajoavat kutemisen jälkeen pohjaan mistä ne jäävät helposti huomaamatta. Kutu tarvitsee kehittyäkseen lämpöä ja keväinen hallayö voi koitua sen kohtaloksi. Syksylläkin sama käyttäytyminen on mahdollista, sillä kanalinnuilla myös syyssoidin on tavallista, vaikka se ei johdakaan lisääntymiseen. ammakoiden kutu kehittyy nuijapäiksi muutamassa viikossa. Repulla tai saappaalla mätkiminen saattaa taas vahingoittaa lintua. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Yleisemmän ruskosammakon kutu kelluu yleensä lähellä pintaa, mutta senkin kellumissyvyys vaihtelee, ja tämä voi etenkin sameas. Miten se voi noin vain haihtua kokonaan. Miten se voi noin vain haihtua kokonaan. Tarttuuko viikon kuluttua siitä ei ollut jälkeäkään. ISMO RAUTIAINEN Miten toimia, kun metso hyökkää. Myös hulluja koppeloita tavataan. Ne puolestaan painautuvat ihmisen tavatessaan maahan paritteluasentoon. . Miten pitää toimia, jos joutuu nokatusten hullun metson kanssa. Parasta olisi kiertää kaukaa – kohtaaminen ja pikainen poistuminen villitsee kukon hyökkäykseen niin kuin kysymyksessä kuvataan. Viime elokuussa ukkometso esiintyi minulle hyökkäävästi viitisen minuuttia. Metson lajinkehityksen aikana uhkaava soidinaikainen käyttäytyminen muita lajeja kohtaan ei ole karsiutunut vaan säilynyt meidän päiviimme saakka, ehkä jopa yleistynyt. Kun yritin poistua, metso ryntäsi kimppuuni. Olen kohdannut samanlaisen metson syyskuussa Kirkkonummella. . Puolustauduin mätkimällä sitä repullani, ja lopulta lintu painui tiehensä. Kutua oli tänä keväänä muutama litra, mutta viikon kuluttua siitä ei ollut jälkeäkään. Kuinka pitkälle pohjoiseen myyräkuume eli puumalavirus on levinnyt. Jos lammikkoon ei ole istutettu kaloja, asialla ovat olleet linnut, rotat, ketut tai jopa siilit. Tässä on kysymys metson syys soitimesta. 76 SUOMEN LUONTO 13/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Ihmisten asuinsijoille eksyvät hyökkäävät metsot olisi hyvä toimittaa takaisin soidinpaikoilleen tai niiden läheisyyteen, jos nämä paikat suinkin tiedetään. Metso alkaa olla liian harvalukuinen useiden kukkojen soitimen koolle saamiseksi. Viitasammakon munat vajoavat kutemisen jälkeen pohjaan mistä ne jäävät helposti huomaamatta. Myös vesihyönteiset voivat tehdä tuhojaan kudulle, mutta perusteellinen katoaminen viittaisi isompaan ruokailijaan. Harvemmin tullaan ajatelleeksi, että kutu on myös monen eläimen ruokalistalla. Sammakoiden kutu kehittyy nuijapäiksi muutamassa viikossa. Toivakan tontillani Keski-Suomessa on puolen aarin kokoinen tekolammikko kallion painanteessa. Sammakot kurnuttavat ja kutevat siinä. Voimansa tunnossa oleva soiva metsokukko voi siivenpankolla iskiessään vahingoittaa esimerkiksi lasta
Hyönteistoukat kuuluvat pyörrekärpästen heimoon, Fanniidae. Toukat ovat luultavasti suojakelin aiheuttaman vedennousun yllättämiä, koska lumella liikkuminen on tähän vuodenaikaan hengenvaarallista. Entä kettuihin ja näätäeläimiin. Luonnontieteellisen keskusmuseon kaksisiipisspesialisti Pekka Vilkamaa varmisti määrityksen, mutta tarkkaa lajia emme lähde arvailemaan. Puumalavirus ei aiheuta metsämyyrille havaittavaa haittaa. Niitä näkee pyörimässä kulmikasta lentoaan kattolamppujen alla – usein useampiakin samanaikaisesti. Ketuista ja näätäeläimistä ei asiasta ole minkäänlaista tietoa. Koska virusta tavataan niinkin erilaisilla lajeilla kuin ihminen ja metsämyyrä, sen esiintyminen koirassa tai kissassa ei olisi mitenkään mahdotonta eikä edes yllättävää. JAAKKO KULLBERG Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät AN TT I KA U PP IL A Lumen sulamisvesi on saattanut ajaa pyörrekärpäsen toukat hangelle. . Tietääkseni tällaisia tutkimuksia ei meillä ole tehty koirilla tai kissoilla. Luotaantyöntävän habituksen tarkoitus voi olla juuri se, miltä näyttää – pitää etäisyyttä vaikkapa herkullisesta raadosta tai lantakasasta nahisteleviin kovakuoriaisiin ja muihin kilpailijoihin. Myyräkuumeen esiintymisestä koirilla tai kissoilla on kahdenlaisia käsityksiä: toiset sanovat sitä esiintyvän, ja toiset kieltävät. Huomattava osa näissä paikoissa viihtyvistä hyönteislajeista on paikalla saalistamassa muita tuoksun hemaisemia pikkuotuksia eikä vain jo tuupertuneen saaliin jaossa. Pyörrekärpästen toukat elävät yleensä mädäntyvällä tai pilaantuvalla aineksella, ja paikalla on saattanut olla kesällä esimerkiksi jonkin eläimen raato tai muu vastaava herkku, jolle aikuiset kärpäset ovat munineet. Ruotsiksi heimonimikin on takdansflugor eli kattotanssikärpäset – tanssit tosin pidetään kattojen alla, ei päällä. Toukat ovat varsin samannäköisiä heimon ehkä tunnetuimman lajin eli lamppukärpäsen (Fannia canicularis) kanssa. Useimpien kaksisiipisten toukat ovat varsin yksinkertaisen näköisiä vaaleita, jalattomia ja kaljuja luikertelevaisia toukkia eikä niillä ole intressejä näyttäytyä ihmisten ilmoilla. On kuitenkin vaikeaa yrittää arvailla, minkälaisia oireita virus tällaisissa isännissä aiheuttaisi – ehkä ei minkäänlaisia. Puumalaviruksen aiheuttamaa myyräkuumetta eli epideemistä nefropatiaa tavataan kaikkialla siellä, missä elää sitä kantavia eläimiä eli metsämyyriä. Pyörrekärpäsille taas on tyypillistä sivuilta ja päältä toukkaa peittävä piikikäs nahka, joka hävittää tehokkaasti kärpästoukan ulkonäön. HANNU LEHTONEN Kalat ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet. . Kovasti vaaralliseksi taudinaiheuttajien levittäjäksi ”mainostettu” huonekärpänen on meillä nykyisin harvalukuinen otus ja niitä tapaa lähinnä karjatiloilla ja kaatopaikoilla – lamppukärpäsen saa vielä nykyäänkin helposti vieraakseen kesän kuumina päivinä. Kyseessä voisi hyvinkin olla samaan tai lähisukuun kuuluva laji. Veren vasta-ainetutkimusten perusteella noin viisi prosenttia suomalaisista on sairastanut myyräkuumeen jossain vaiheessa elämäänsä – useimmat heistä huomaamattaan pitäen sairautta flunssana. Metsämyyrä ei ole Keskija Pohjois-Lapin havumetsissä läheskään yhtä runsas kuin etelämpänä, minkä vuoksi sairauden saamisen riski on Etelä-Lappia pohjoisempana selvästi pienempi kuin esimerkiksi Kainuussa tai Kaakkois-Suomessa. Ainoa varma tapa olisi virusvasta-aineiden osoittaminen eläinpotilaan verestä. Ongelma on tietysti sairauden määrittämisessä – epideemisen nefropatian oireet eivät ole yksiselitteisiä ihmisellä saati eläimillä. 13/2017 SUOMEN LUONTO 77 se paitsi ihmisiin myös esimerkiksi koiriin ja kissoihin. Lamppukärpänen on sukaskärpäsiin kuuluvaa huonekärpästä pienempi laji. JUHA VALSTE Ryntäys lumelle Pälvien reunoille ilmestyi viime keväänä satoja ellei tuhansia toukkia. Metsämyyräkantojen koko vaihtelee meillä 3–4 vuoden sykleissä – huippuvuosina metsämyyrä on Suomen runsain nisäkäs. Mitä ne olivat
Punertavissa kissoissa ei siis ole kysymys eri lajeista tai risteymistä, vaan pikemminkin yksilöllisestä vaihtelusta ja kukinnan eri vaiheessa olevissa pajuista. Tämän kasvannaisen saaneita peippoja tavataan joka talvi lintulaudoilla – mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki talvehtivat peipot kärsisivät tästä vaivasta. Koiraat liikkuvat huomattavasti naaraita enemmän ja niitä etsien. Niiden määrä voi vaihdella vuodesta toiseen – jos säät jatkuvat lämpiminä ja kasvu on nopeaa, antosyaaneja erittyy vähän. Kun pajut keväällä heräävät, säät ovat vielä vaihtelevia, välillä on pakkasta ja välillä kasvuun sopivia lämpimiä säitä. Kun kukat kehittyvät, antosyaanien määrä ei enää kasva ja punainen väri peittyy muiden väriaineiden alle. Raidan kissat ovat enimmäkseen korkealla puun latvassa, joten käytännössä lähes kaikki maalis–huhtikuussa kerätyt valkonorkkoiset pajut ovat kiiltopajuja. Kasvain näyttää haittaavan linnun elämää niin paljon, että syysmuuttokin voi estyä tai lyhentyä. JAAKKO KULLBERG Peipon ja viherpeipon vaivat Huomasin pihallani erikoisen näköisen peipposen, jonka vasen jalka oli omituisen näköinen. Elokuvallinen käytös johtaisi hämähäkin turmioon ja siirtymiseen kiertokulkuun lintujen tai pikku nisäkkäiden saaliina. Mikä saa pajun punastumaan. Nyt kahtena talvena olen myös huomannut, että viherpeipot ovat vähentyneet. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Punastuvat pajut Katselin huhtikuun alkupäivinä pajunkissoja ja näin niissä epätavallisen paljon punertavia. Tauti levisi Suomeen vuonna TU U LI KK I PI IK KI LÄ AR JA JO EN SI VU Pajunkissojen punainen väri johtuu ultraviolettisäteilyltä suojaavista antosyaaneista. Ensin luulin, että siihen oli tarttunut jokin lehti tai puun kaarnaa. Isoristihämähäkki ja kyhmyristihämähäkki ovat varsin vähälukuisia, mutta ne ovat laajalle levinneitä Euroopassa, ja Suomessakin niitä on tavattu Lappia myöten. Mitä niille on tapahtunut. Paju erittää elävien solujen suojaksi punaisia väriaineita, antosyaaneja. Yksilö vaikuttaa koiraalta, mutta sukupuolen tunnistamisen kannalta tärkeät pedipalpit ovat ilmeisesti säihkähdyksen takia piilossa. Raitaa ja kiiltopajua myöhemmin kukkivilla lajeilla voisi olettaa punaista väriä olevan vähemmän. Molemmat lajit ovat suuria ristihämähäkkejä. Jos häiriönaiheuttajan koko paljastuu hämähäkille, luvassa ei ole Arachnophobia-elokuvan tyylisiä hyppyjä silmille eikä kirkunaa, vaan nopea siirtyminen verkon reunaan tai pudottautuminen maahan piiloon. Ovatko punakissaiset pajut eri lajia tai risteymiä. Monet löydöistä on tehty tavallisten ihmisten havaintojen perusteella, koska varsinkin lajien naaraat ovat huomiota herättävän kookkaita. Viherpeippoja on vähentänyt trikomonoosi. Luonnontieteellisen keskusmuseon hämähäkkiasiantuntija Timo Pajusen mukaan hämähäkki on joko kyhmyristihämähäkki (Araneus saevus) tai isoristihämähäkki (Araneus angulatus). Mikä sitä vaivasi. . Ultraviolettia valoa, joka voi vahingoittaa eläviä soluja, on usein runsaimmin kirkkaina, kylminä päivinä. Se on alkueläimen aiheuttama tulehdus nielussa ja kuvussa, mikä estää ruuan syömisen ja johtaa heikentymiseen ja kuolemaan. Ne tekevät yleensä puiden ja pensaiden väliin kookkaan verkon, jonka keskelle ne asettuvat saalista odottamaan. Pajunkissan valkoinen karvapeite on kuollutta solukkoa, jonka tehtävänä on suojata kukkien aiheita lämmön vaihtelulta, kuivumiselta ja myös ultravioletilta säteilyltä. Sen sijaan pensaan sukupuolella saattaa olla merkitystä: ehkä poikapajujen norkot punertavat useammin kuin tyttöpajujen, sillä karvapeitteen keskeltä tunkevissa nuorissa heteissäkin näkyy usein punaista. Jalka oli kuin siinä olisi ollut iso tossu. Kylmät ja kirkkaat säät lisäävät antosyaanien eritystä ja punerrus näkyy pitkään. Huhtikuun alussa vain kahdella pajulajilla, raidalla ja kiiltopajulla, on valkoisia, suojaavan silmusuomunsa pudottaneita kissoja. . 78 SUOMEN LUONTO 13/2017. . SEPPO VUOKKO Ärhäkkä hämähäkki Hämähäkki punoi paksua seittiä seinän ja tuijan välillä, kutoja oli ärhäkkä. Ristihämähäkit voivat verkossa vaikuttaa aggressiivisilta, jos ne luulevat, että verkon heilunnan perusteella luvassa on saalista. Isoristihämähäkki sai muuten kunnian olla ensimmäinen tieteellisesti kuvattu hämähäkki Linnaeuksen Aranei Svecici -teoksessa vuodelta 1757. Mikä se mahtoi olla. Peipon jalassa on lajispesifinen virusperäinen syöpää muistuttava kasvain, joka aiheuttaa jalan suomujen ja kynsien haarovan ja paisuvan lisäkasvun
Vieras, vaikkakin nälkäinen ja kerjäävä poikanen, uhkaa siten oman poikueen toimeentuloa ja omien geenien selviämistä ja leviämistä. Mainitaan tapauksia, joissa graavilohifile on valaissut ympäristöä niin voimakkaasti, että esimerkiksi lukeminen olisi syntyneessä valaistuksessa mahdollista. Se voi tarttua moniin eri lintulajeihin suoraan sairaista linnuista lintulautojen välityksellä tai emosta poikasiin. Pimeällä pala hohti. Samalla reviirit menettävät merkityksensä ja eri poikueiden nuoret linnut parveutuvat. Sen vuoksi kaikenlaisesta kesäruokinnasta lintulaudoilla tulisi päästä eroon, ja talviruokintakin aloittaa vasta kun pakkaset ja lumet toden teolla saapuvat, sillä viherpeipot ovat lintulautojen perusasiakkaita. . Nokikana on selväpiirteinen reviirilintu. Siinä lusiferiiniksi kutsuttu aine hapettuu lusiferaasi-entsyymin vaikutuksesta oksilusiferiiniksi, joka samalla virittyy. Nokikanat pyrkivät varmistamaan itselleen riittävän suuren oman alueen. Kyseessä oleva ilmiö tunnetaan nimellä bioluminesenssi. Kissa ei muuten syönyt palasta. Eräs poikasista kärtti kovasti ruokaa, mutta emo rupesi ajamaan sitä takaa ja nokki ja heitteli sitä. Kuluvana talvena kanta etelässä on taas ollut hyvin pieni verrattuna 2000-luvun alkupuoleen. Pohjoisen viherpeippokannat ovat tasaisemmat mahdollisesti viileämpien talvien ja harvemman pesimäkannan ansiosta. Emot tunnistavat poikasensa, vaikka me ihmiset emme huomaa mitään eroa poikueiden kesken. Selitys kysyjän havainnolle voisi olla se, että poikanen on eksynyt naapurireviiriltä väärään porukkaan. SEPPO VUOLANTO Hohtava made Sain mateen Uudenkaupungin vesistöstä. Poikasten vartuttua värit häviävät, ja poikaset alkavat tulla toimeen omillaan. 2008 etelästä arvatenkin ilmaston muutosten seurauksena, minkä jälkeen viherpeippokannat varsinkin Etelä-Suomessa ovat taantuneet ja sen jälkeen vaihdelleet. Onko mateessa fosforia, vai mistä hohde johtuu. Havainto hohtavasta kalanlihasta ei ole poikkeuksellinen, joskaan moni ei ole sitä nähnyt. Tavallisimmin hohdetta esiintyy madetta rasvaisemmissa kaloissa, erityisesti lohikaloissa tai silakassa. Hehkuva kala ei ole myrkyllistä ja sen voi mainiosti pistellä poskeensa, ellei vihertävä valo sitten kiusaa. Näky voi joskus olla hyvinkin voimakas. Trikomonoosi ei ole lajispesifinen, vaikka viherpeippo tuntuu olevan sille sille herkin lintulaji. . SEPPO VUOLANTO Nokikanan käytös ihmetyttää Seurasin Belgiassa kahden nokikanaemon ja seitsemän poikasen pesuetta. Viritystilan purkautuessa suurin osa kemiallisesta energiasta vapautuu valona pienen osan muuttuessa lämmöksi. Lintumaailmassa on hyvin yleistä, että emot pyrkivät varmistamaan kaikin mahdollisin tavoin sen, että kaikki voimavarat, huolenpito ja ruokkiminen, käytetään omien jälkeläisten hyväksi. Aiheuttajana ei kuitenkaan ole fosfori, vaan kalan lihassa pimeässä hohtava bakteerikasvusto. Peippoja vaivaava kasvain on virusperäinen.. Leikkasin kissalle palan päänviereisestä evästä. Mikä syy moiseen käyttäytymisen mahtaa olla. Lintujen keväiset tappelut elinpiireistä rehevissä ja ravinteisissa matalissa vesissä ovat silmiinpistävän yleisiä. Tämä toistui ainakin kahdesti. Nokikanan poikasten värikkäät pääpuolet toimivat signaaleina emoille, jotka nostavat ruokapalaset nokkaansa, mistä pojat nappaavat ne. Vastaavaa valaistusta esiintyy myös monissa muissa eliöissä, kuten bakteereissa, levissä, sienissä, 13/2017 SUOMEN LUONTO 79 JO RM A TE N O VU O JU H A ES KE LIN EN Väärään seuraan eksynyt poikanen saa kyytiä
Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. HANNU LEHTONEN Mitä puolikesyjä pikkunisäkkäitä. Hyvin samannäköinen ilmiö on järvien pinnalla lauttoina esiintyvä suopursuruoste. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Tällaisia sakkaumia muodostuu järvissä erityisesti lähdepitoisille alueille, mutta joskus muuallekin. Käteen saamisen helppous ja ilmeinen aggressiivisuuden puuttuminen puolestaan viittaisivat metsäsopuliin. Järven pohjalla on rautasakkaa. JUHA VALSTE Sakkaa järven pohjassa Mistä vaaleanpunaiset hiutaleet ilmestyvät talven jälkeen kirkasvetisen Kukkia-järven pohjalle. HANNU LEHTONEN CL AU S GY N TH ER Rautasakka näkyy vesistön pohjalla punertavana. Kuusesta itiöt siirtyvät suopursuun, josta ne joutuvat veteen sateen ja tuulen mukana. . Sen punaisenoranssinen väri johtuu ruosteesta. Yksi on lähes valkoinen ja kaikki ovat pörröturkkisia. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Windoo1, tuuli, lämpö 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteus 79 € Windoo3, em lisäksi ilmanpaine 99 € Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. Kuvassa on selvästi jokin myyrä, jonka karvapeite on poikkeuksellisen värinen. Maalla elävillä selkärankaisilla sitä ei sen sijaan ole havaittu. Vanhempieni pihalla Ruskossa on ainakin kolme kummallista hiirennäköistä otusta. Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 337 9442 050 336 5703 www.metsapirtinmulta.fi 100% MERINOVILLA ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Jokainen rakastaa lämpöä k ill fi lämpöä Hyvä olo näkyy Tutustu valikoimaan ja hanki parasta:. Valitettavasti kuvassa ei näy söpöläisen häntää, joka auttaisi kovasti lajin määrittämisessä. Sitä tavataan kuitenkin ainoastaan loppukesällä, joten aikaisin keväällä kuvattu punertava sakka on kiistatta rautaa. Rautasakkaumat ovat yleisimpiä vesissä, joissa eloperäisten ainesten kuten humuksen pitoisuudet ovat korkeita. Joko sauna on lämmennyt. Eläin ei ole täysalbiino, koska sillä on niskassa, korvallisilla ja toisella poskella tummaa väritystä. Se on itiöiden aiheuttama sienitauti, joka tarttuu kuusen nuoriin neulasiin. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee. . Tylpän kuonon ja korvien näkymättömyyden perusteella arvaisin, että kuvassa on peltomyyrä. Sekoittaessa ne kelluvat. Mitä nämä söpöläiset mahtavat olla. Suopursuruostetta tavataan eniten kosteina ja viileinä kesinä. 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin mullat ovat kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Vuotaako tiskikone. Ne on myös helppo saada kiinni. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. Jäikö ovi auki. 80 SUOMEN LUONTO 13/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT BE TT IN A ST O RB ER G alkueläimissä, hyönteisissä ja nilviäisissä. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. Säästä luonnonvaroja ja tee ympäristöteko tilaamalla tai noutamalla itse Metsäpirtin multaa pihallesi
Irtonumero 9,50 euroa. 3) Pir kan maa lla . Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Ket tu. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Kilpailuun voi lähettää vain Suomessa otettuja kuvia ja korkeintaan kaksi kuvaa osallistujaa kohden. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Toivomme kilpailuun tuoreita näkemyksiä, mutta kaikki itsenäisyyden aikana otetut kuvat voivat osallistua kisaan! Tulokset julkistetaan lokakuussa. 9. Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Pähkinöitä 1. 2. Osoite: ............................................................................................................................... Mikä on KU VA T SU O M EN LU O N N O N TO IM IT U S KERRO SE KUVALLA! Suomen Luonto järjestää itsenäisyyden merkkivuoden kunniaksi valokuvakilpailun suomalaisimmasta luonnosta. . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. Minkä nimistä myrkkyä korvasienessä on. 4. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Mikä on turskan pääravintoa Itämeressä. Teen osoitteenmuutoksen. Myynti Lehtipisteissä. Missä sammakot horrostavat. 13/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 9) Ves ist öje n poh jam uda ssa ja maa kol ois sa rou tar aja n ala puo lel la. 6) Päh kin äp ens as. 7. . 3. 5. Mikä kilpailee naalin kanssa samoista pesäpaikoista. Mitä kansallistunnusta valitaan parasta aikaa. 2) Viim e vuo nna Uts joe n Pai stu ntu ris sa. Osoite: ............................................................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Missä Suomessa on koski, jonka korkeus on maan suurin, 36,4 metriä. 6. Otos voi esittää mitä vain, minkä kuvaaja mieltää Suomea osuvasti kuvaavaksi luonnoksi: maisemaa tuntureilta saaristoon tai lajeja kontiosta kurkeen tai kuusesta vanamoon. 7) Gyr om itr iin i. Mikä eteläinen pensas kukkii keväällä ensimmäisenä. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Voittaja palkitaan Articmedian kuvausretkellä Kuusamoon. Muina palkintoina on Retki-, Halti-, Globe Hope ja Fjällräven -tuotteita. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 8) Kuo pio n Maa nin gal la. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Tarkemmat ohjeet sivulla www.suomenluonto.fi/suomalaisinluonto Onnea kisaan! SUO MAL AISI N LUO NTO -KU VAK ISA. Milloin Suomessa havaittiin viimeksi naalin pesintäyritys. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . SLL jäsennumero .............................................................................................................. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. . 10 ) Sila kka . Kilpailuaika on 1.3.–1.9.2017. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Missä maakunnassa sijaitsee Taaporinvuori. Missä kehitysvaiheessa nokkosperhonen ja neitoperhonen talvehtivat. (Ta ab ori nvu ori on Nur mijä rve llä .) 4) Per hos ta. 8. 10. Nimi: .................................................................................................................................... Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US suomalaisinta luontoa. 5) Aik uis ena . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€
Vielä kerta, niin olet mennyttä! n. Lintu on kaukana, eikä siitä tahdo kaukoputkellakaan erottua kunnolla yksityiskohtia. Harmaatakki pyrkii kotkan taakse nyppäistäkseen pedon pyrstöä. 82 SUOMEN LUONTO 13/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivujen kautta. Lähes aina merikotkat saavat kiusakseen härnäävän variksen, niin nytkin. Kotka kääntää päätään ja mulkaisee tiukasti varista. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E 82 SUOMEN LUONTO 13/2017 RETKELLÄ Hangon Neljän tuulen tuvalla huomaan merikotkan istumassa etelän puoleisella luodolla. Lintu näkyy enemmänkin silhuettina, mutta valo myötäilee kauniisti luodon pintaa
4/2017 ilmestyy 4. Etanat nopeasti tutuiksi . Juha Taskisen tarina norppaemän elämäntaipaleesta. toukokuuta Sittemmin verkkoon hukkunut Markku-kuutti oli yksi SELÄNPESIJÄN ELÄMÄ . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi JU H A TA SK IN EN ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE Sittemmin verkkoon hukkunut Markku-kuutti oli yksi Selänpesijäksi kutsutun saimaannorpan poikasista. Voikukasta on hyötyä . Rakenna hyönteishotelli Markku-kuutti pienenä.
www.fjallraven.fi Abisko Trekking Tights W Abisko Shade Trousers W Keb Gaiter Trousers Vidda Pro Trousers Nikka Trousers Curved W Abisko Trekking Tights W Abisko Lite Trekking Zip-Off Trousers. Palautusviikko 2017–18 767095-1703 next stop nature Trekking Trousers yksi luonnon parhaita puolia on se, että kukin voi kokea sen omalla tavallaan. Säilytämme tuotteissa hyviksi koetut toiminnot, ja harkitsemme uudelleen niitä, joita voidaan vielä parantaa. Näin olemme luoneet monia erilaisia housuja vuosien varrella. Ei ole väliä, kuka olet tai minne menet. Toiset ovat kovaa kyytiä matkalla sellaisiksi. Olennainen osa tuotekehittelyämme on tuotteiden testaus käytännössä, ulkona luonnossa. Eräät niistä ovat jo klassikoita. Me taas huolehdimme siitä, että sinulla on mukana kaikki tarvitsemasi. Tänä sesonkina tarjolla on laaja valikoima housuja kaikille, jotka nauttivat vapaudentunteesta luonnossa, kukin omalla tavallaan