Suomen Luonto 3/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tatjanakarhu ja sen pennut – tarina Suomen sinnikkäimmästä karhuemosta. METSÄT ja ilmastonmuutos Parhaat KEVÄTRETKIEN KOHTEET. KARHUN ELÄMÄÄ Tunturin ULJAAT MAAKOTKAT HAAPA on monen lajin koti MAAKOTKAT lajin koti 29.3.2018 Irtonumero 9,50 € 3 S U O M E N L U O N T O 3 | 2 18 H A A V A N S E U R A L A IS E T . T U N T U R IE N M A A K O T K A T . V A R A N G IN V U O N O . M E R E N K U R K U N P U R O JE N E L Ä M Ä Ä . K E V Ä T R E T K E N K O H T E E T . M E T S O . T A T JA N A K A R H U N T A R IN A . M E T S Ä T JA H IIL I
A L K U K E V Ä T A L K U K E V Ä T KEVÄÄN soidinmenot ovat alkaneet. KEVÄÄN soidinmenot ovat alkaneet. Aamu virkku teerikukko pysähtyy pulputuksensa ja suhinoidensa välissä tarkkailemaan, onko lähistöllä kilpakosijoita tai puolisoehdokkaita. Aamu Höyhenet pörhölle KUVA NINA MÖNKKÖNEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES
ER KK I SI IR IL Ä 60 ER KK I SI IR IL Ä Varanginvuon olla pääsee helposti valtameriluon toon. 44 Tunturikotkia Maakotkat viihtyvät avarissa maisemissa. 60 Varanginvuono kutsuu retkelle Pohjois-Norja houkuttelee jylhillä maisemillaan ja kiinnostavilla lajeillaan. Maakotka sopii tunturimaisemaan. 58 Puron kutsu Merenkurkun kalapurot houkuttelevat lintuja. 14 Haavan hovissa Suomen lehtipuista haapa houkuttaa eniten muuta elämää. 38 Pitkä matka ilmastometsätalouteen Ilmastonmuutoksen torjuminen on kiinni hakkuista ja maaperästä. 4 SUOMEN LUONTO 3/2018 4 SUOMEN LUONTO 3/2018 Sisällys 3 / 2018 Sisällys 28 M A RT TI RI KK O N EN 44 7 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 43 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 49 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Juuso Simpanen 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Tunturikotkien mailla Lähdemme kotkia vuosikymmenet seuranneen Martti Rikkosen matkaan. 24 Metsomailla Löytyykö homenokka hakomännystään. 66 Yli rajojen Polkujuoksija tarvitsee luontoa. JU H A IL KK A = kannessa mainittu. 28 Retkeilemme Suomea ristiin rastiin etsien kevään merkkejä. 50 Matriarkka Kuhmolaisen emokarhun uskomaton elämäntaival. M A RI PI H LA JA N IE M I Aika herätä kevääseen Kekomuurahaiset nousevat huhtikuussa esiin kekonsa kellarin horrossijoiltaan. 28 Kevättä etsimässä Lähdimme hakemaan kevätretkikohteita eri puolilta Suomea
no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M AU RI LE IV O 14 14 Haapa on luonnon arvopuu. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Juhis Ranta, toimitusharjoittelija Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Elämä kukoistaa sen pinnalla ja uumenissa. Haavankelta jäkälän tunnistaa kelta oranssista väristä.. 3/2018 SUOMEN LUONTO 5 Sivuilla 50–57 tutustumme Kuhmossa elävään Tatjanakarhuun. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. Kannessa on sen pentu Lunak, jonka kuvasi Markus Sirkka. 77. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Juttua tehdessä voi olla vaikea hyväksyä esimerkiksi sitä, että jotain asiaa ei tiedetä, tai että joku asia ei ehkä olekaan niin, miltä se ilmiselvästi ja loogisesti ajatellen näyttää. Mediakriittisyys on koko ajan tärkeämpää. Artikkelimme Luonto korjaa (8/2017) palkittiin Aikakausmedian Edit-kilpailussa vuoden 2017 parhaana life stylejuttuna. Suomen Luonnon #muutos-projektissa tut kijat oppivat muotoilemaan viestejään ymmärrettävään muotoon. Kriittisyys on tärkeää – niin maallikon, toimittajan kuin tutkijankin. PÄÄKIRJOITUS Havainto ja tulkinta ELÄINTEN TEKEMISIÄ havainnoidessa tulee tulkinnat helposti tehtyä ihmiselämän kokemusten pohjalta. Havainnon objektiivisuus on tavallaan harha, sillä havainnon hetkellä aivomme alkavat millisekunneissa liittää näkemäämme subjektiivista tulkintaa. Me osin jo elämme tulevaisuutta, jossa joudumme seulomaan luotettavaa tietoa jopa tekoälyn avulla luotujen väärennettyjen uutisten, harhauttavan näköisten kaupallisten sisältöjen, verkon mutu-tiedon ja vaikuttamisyritysten sekamelskasta. Eihän inhimillistäminen mikään synti ole, mutta jos se johtaa väärään tulkintaan otuksen aikeista tai elämäntavoista, se on arvelluttavaa. Yhtä tärkeää on huomata, että eri tahot voivat käyttää samoja faktoja eri tarkoituksiin. Myös toimittajilla on opittavaa tutkijoilta. Jos oma tulkinta mietityttää, kannattaa kysyä vaihtoehtoista näkemystä kokeneemmilta. ANN A RIIK ON EN Katso oikeutesi: www.vastuullista journalismia.?. Mutta mitä laadukkaampaa tietoa on käytettävissä ja julkaistaan, sitä laadukkaampaa on myös sen ympärillä käytävä keskustelu. Siksi tutkitun tiedon ja sen vastuullisen käyttämisen puolustaminen on tärkeää. Tutkijat ovat faktojen hallinnan ammattilaisia. Toimittaja joutuu seulomaan tutkimustietoa usein ilman aiheeseen liittyvää erikoisosaamista. RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO Onko ketun katse viekas, ovela, hämmentynyt tai vihainen – vai ei mikään näistä. Jutun voit lukea osoitteessa: www.suomenluonto.. . On ensi arvoisen tärkeää kyetä erottamaan toisistaan tieto ja mutu. 6 SUOMEN LUONTO 3/2018 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Kysy luonnosta -palstalla tutkijat ja luonnontuntijat vastaavat lukijoiden kysymyksiin, ja kertovat arvioitaan lukijoiden lähettämistä kuvista. Myös valinnat ovat tärkeitä: mitä julkaistaan ja mitä ei. Tarkkaa vastausta ei joskus voi antaa, liekö sitä edes aina olemassa. n P.S
Kunnon pimeät loppuvat, kun aurinko ei enää laske yli 12 astetta alle horisontin. Pohjoisimmassa Suomessa tämä tapahtuu 9.4. Yksi aikaisista pitkämatkalaisista on Itä-Afrikassa ja Intian valtamerellä talvehtiva selkälokki. PÄHKINÄ KASVAA ETELÄ-SUOMESSA, MUTTA SIITEPÖLYÄ SAATTAA KULKEUTUA TUULTEN MUKANA MUUALLEKIN. JA N N E FL IC KR .C O M CC BY -S A 2.0. Varsinaisten asukkaiden lisäksi keoissa elääkin usein laaja vierasjoukko mm. Keko on mukava asuinpaikka, ja se houkuttelee myös alivuokralaisia. Suomessa esiintyy viisi muutakin kekomuurahaislajia: karvakekomuurahainen, kaljukekomuurahainen, niittymuurahainen, punakekomuurahainen ja kantomuurahainen. JU H A IL KK A M uurahaiskekojen asukkaat alkavat hiljalleen virkistyä kevätauringon porottaessa keon pintaan. ja Helsingissä 11.5. Muita varhaisia kaukomuuttajia ovat esimerkiksi heinätavi ja monet Afrikassa talvehtivat kahlaajat, kuten valkoviklo, liro ja rantasipi. (MP) Viimeiset vilkaisut tähtiin HUHTIKUUSSA kannattaa nauttia kevään viimeisistä pimeistä öistä. Selkälokkien etujoukot saapuvat yleensä huhtikuun alkupuolella, tosin leutoina keväinä niitä saattaa näkyä jo maaliskuussakin. Horroksesta heränneitä muurahaisia kömpii pesän päälle aurinkoon lämmittelemään. Seuraavan kerran kunnolla pimeälle tähtiretkelle pääsee vasta elo–syyskuussa. Aurinkoisina päivinä keko muurahaiset nousevat lämmittelemään keon katolle. hämähäkkejä, kovakuoriaisia ja matoja. KUKINTA TA PAH TUU HUHTIKUUSSA ENNEN LEHTIEN PUHKEAMISTA. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I H EIK KI KE TO LA / VA ST AV A LO PÄHKINÄPENSAS ON AIKAISIMPIA KUKKIJOITAMME. Suomen yleisin kekojen rakentaja on tupsukekomuurahainen. Luonto-Liiton Kevätseurannan ensimmäinen kekomuurahaishavainto tehtiin viime vuonna Turun Ruissalossa jo helmikuussa, kun Inarissa viime kevään ensimmäinen kekomuurahainen havaittiin vasta 22.4.2017. Pari kuuta selkälokista KAUKOMAILTA MUUTTAVAT LINNUT alkavat ilmestyä kesänviettoon. 3/2018 SUOMEN LUONTO 7 Keko muurahaisten kevät ALKUKEVÄT on auringossa lämmittelyn ja ensimmäisten muuttolintujen aikaa. ( MP) Melko valoisina kesäöinäkin voi havaita kolmen kirkkaan tähden, Vegan, Denebin ja Altairin muodostaman niin sanotun kesäkolmion
Vaikuttaa siis siltä, että fleecevaattei den yleistyminen ei ole lisännyt Itämeren mik romuovin määrää, sillä muovikuituja irtoaa myös muista keino kuitutekstiileistä. Lähes kaikki mikromuovi oli kuitumaista ja on peräisin keinokuituvaatteista, kuten fleecekankaasta. Eteläiseltä Itämereltä löytyi mikromuovia yhtä paljon (0,21 hiukkasta per vesikuutiometri) kuin Englannin ka naalista (0,27) ja Välimerestä (0,15). Autonrenkaista irtoava muovi on yksi suurimpia tun nettuja mikromuovin lähteitä, mutta renkaiden muovi vajoaa nopeasti pohjaan, eikä siten päädy kalojen syö täväksi. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ITÄMEREN muovisaastekuorma on pysynyt vakaana viimeiset 28 vuotta, vaikka muovituotanto Euroopas sa on samaan aikaan kolminkertaistunut. Muovin tuotannon kasvu ei lisää Itämeren mikromuovia T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Mikromuovin määrä silakassa ja kilohailissa on pysynyt ennallaan 28 vuotta. Vain 20 prosenttia tutkituista kaloista sisälsi muovia. Yllättävä tu los paljastui tanskalaissaksalaisessa tutkimuksesta, jo ka selvitti silakan ja kilohailin sisältämiä muovimääriä vuosina 1987–2015. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA PEKKA TUURI 8 SUOMEN LUONTO 3/2018 Avovedessä elävät kalat, kuten silakka (kuvassa) ja kilohaili, saavat eteläisellä Itämerellä ruoan mukana elimistöönsä mikromuovia.. Valtaosa siitä oli mikromuovia, eli kooltaan alle viiden millin kokoisia kappaleita. TIESITKÖ. Auton renkaista kulumisen tuloksena irtoava muovi on yksi suurimmista tunnetuista mikromuovilähteistä. Tutkimus julkaistiin Science of the Total Environment tiedelehdessä alkuvuodesta
Uut ta tietoa Suomen rannikkovesien kalojen sisältämäs tä mikromuovista on tulossa vielä ennen kesää Syken ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Eniten ruokaa ostavat kotitaloudet myös aiheuttavat suurimman hävikin. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka mikromuovi vaikut taa planktoniin tai sitä syöviin kaloihin. Koko EU:n alueella ruoka hävikkiä syntyy keskimäärin jopa 173 kiloa henkeä kohti. Kun ruoka ei päädy ihmisten ravinnoksi, hävikistä syntyy tarpeetonta rehevöitymistä. Hävikin määrä vaihtelee paljon kotitalouksien välillä. Yhtä mittavat hiilipäästöt syntyvät, jos ajaa keskikokoisella henkilöautolla 125 000 kertaa maapallon RIIKKA KAARTINEN. Turun yliopiston tekemän kyselyn mukaan kaksi kolmesta kuluttajasta ei ymmärrä ruokahävikin ja rehevöitymisen välistä yhteyttä. 3/2018 SUOMEN LUONTO 9 JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO IS TO CK PH O TO Tutkijat päättelivät, että Itämeren mikromuovi kuormaa selittävät parhaiten valumaalueen väes töntiheys ja tekstiili teollisuus. Tilanne ei kuitenkaan ole kaikkialla sama. Mikromuovi tutkimus on vielä alussa, joten uusia tuloksia on syy tä tulkita varovasti. 1000 MILJOONAA eli yhtä miljardia hiilidioksidikiloa vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruokahävikin seurauksena Suomessa. 24 KILOA ruokaa menee vuosittain hukkaan henkilöä kohti Suomessa. Erityyppisissä talouksissa hävikkiä syntyy eri tavalla. ”Meidän vesialueiden planktonia syövistä kaloista ei juurikaan löytynyt mikromuovia”, erikoistutkija Outi Setälä Sykestä sanoo. 450 MILJOONAA EUROA valuu suomalaisten kukkaroista hukkaan hävikkiruoan mukana. Tutkimus ilmestyi Marine Pollution sarjassa. Kumpikaan näistä ei ole kasvanut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, vaikka muovia tuotetaan ja käytetään yhä enemmän. n Pääosa mikromuovista päätyy vesistöihin pesuvesien mukana. Yksin asuva nainen heittää pois eniten ruokaa, mutta myös lapsiperheissä ruokahävikkiä syntyy paljon. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt syntyvät koko hävikkiruoan tuotantoketjussa pelloilta ruokapöytiin. Rehevöitymisen lisäksi ruokahävikki kiihdyttää myös ilmastonmuutosta. Kaikki vedessä kelluva muovi vajoaa hiljalleen ja varastoituu pohjasedimenttiin. Siksi myös eteläisellä Itämerellä ajeleh tivan mikromuovin määrä on pysynyt ennallaan. Yhtä mittavat hiilipäästöt syntyvät, jos ajaa keskikokoisella henkilöautolla 125 000 kertaa maapallon ympäri. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt syntyvät koko hävikkiruoan tuotantoketjussa pelloilta ruokapöytiin. n RIIKKA KAARTINEN Matala Saaristomeri on altis rehevöitymiselle, mikä näkyy loppukesän sinileväkukintoina. 3/2018 SUOMEN LUONTO 9 IS TO CK PH O TO 1000 dia hiilidioksidikiloa vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruokahävikin seurauksena Suomessa. RUOKAHÄVIKKI KUORMITTAA YMPÄRISTÖÄ RUOAN tuotanto synnyttää yli kolmasosan vesistöjä rehevöittävistä päästöistä. Helmi kuussa ilmestynyt Suomen ympäristökeskuksen Sy ken tekemä tutkimus raportoi hyvin pieniä määriä mikromuovia pohjoisen Itämeren silakoista, kilohai leista ja kolmipiikeistä
50 000 TONNIA ammuksia. Biomarkkereiden avulla voidaan havaita altistumista haitallisille aineille ja niiden vaikutuksia,” Lehtonen sanoo. Molemmat asiantuntijat muistuttavat, että kemialliset aseet on suunniteltu tappamaan tai vahingoittamaan ihmistä. Tutkittavana olivat vuosina 2016–2017 myönnetyt poikkeusluvat. Epäilyt termiittien kuulumisesta torakoihin heräsivät jo 1930-luvulla, kun tutkijat havaitsivat niiden mikrobien olevan hyvin samanlaisia. PERTTI KOSKIMIES Susien metsästystä perustellaan pelolla LUONTOLIITON tekemän selvityksen mukaan sudenmetsästyksen poikkeuslupapäätöksiä poronhoitoalueen ulkopuolella perustellaan useimmin pelolla. Tämän lisäksi tiedossa ei ole, vähensivätkö suden kaatamisen poikkeusluvat ihmisten huolta ja pelkoa lainkaan. Myös vieraslajit douglaskuusi, punatammi ja valkovaleakaasia saanevat uutta kasvutilaa, joskaan nämäkään puut eivät ehdi levittäytyä niin nopeasti kuin ilmasto-olot muuttuvat. Osa tiputeltiin mereen matkan varrella, eivätkä kaikki puiset ammuslaatikot uponneet heti, vaan saattoivat ajautua eri paikkaan. Niin paljon on virallisen arvion mukaan upotettu kemiallisia aseita sisältäviä ammuksia Itämereen. n valvoo kemiallisten aseiden kieltosopimuksen toteutumista, sekä tutkii aseiden kemiallisia vaikutuksia. Valtaosa niistä makaa Bornholmin, Gotlannin ja Gdanskin syvänteissä. Nyt ne ovat olleet metallikuorien suojaamana 60–70 vuotta meren pohjassa. Suurimmaksi osaksi kyseessä ovat toisen maailmansodan jälkeen upotetut aseet. Ilmastoennusteiden toteutuessa muun muassa hieskoivu, euroopanlehtikuusi, metsä kuusi ja mänty menettävät kasvualaa. n. Kun kalastaja on altistunut aineelle, hän on sairastunut. 10 SUOMEN LUONTO 3/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Euroopan metsät muuttuvat POHJOISTEN puulajien levinneisyys supistuu Euroopan ilmaston lämmetessä seuraavien 50 vuoden kuluessa. Syke selvittää aseiden biologisia vaikutuksia Itämeren eliöstöön käyttämällä niin sanottuja biomarkkereita. Lehtonen. Termiittien ja torakoiden dna:n vertailu vahvisti epäilyt vuonna 2007. Sitä, voidaanko aseita siirtää ja miten ne vaikuttavat ympäristöön, on tutkittu kansainvälisenä yhteistyönä, kuten nyt käynnissä olevassa DAIMON-hankkeessa. ”Kemiallisten aseiden lisäksi tutkimme merenpohjassa makaavien ’tavallisten’ sotatarvikkeiden, kuten räjähtämättömien miinojen ja lentopommien, vuotamisesta aiheutuvaa ympäristöriskiä ekosysteemille”, kertoo Syken ryhmäpäällikkö, meribiologian dosentti Kari K. Suomesta mukana ovat Suomen ympäristökeskus Syke sekä Helsingin yliopiston Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti Veri. Niitä ovat muun muassa kovakuoriaiset, pistiäiset ja perhoset. Sedimentti näytteenottoa tutkimus alus Arandalla, kun meren pohjassa tiedetään olevan upotettuja kemiallisia aseita.. Tuolloin katsottiin, että helpoin tapa päästä aseista eroon oli upottaa ne mereen. Veri. ”Käytännössä mittaamme merieliöistä samoja asioita kuin ihmislääketieteessäkin mitataan. LE H TO N EN SA N JA Y AC H A RY A / W IK IM ED IA CO M M N O S CC BY SA 4. ”Näitä aseita on jäänyt joskus kalastajien verkkoihin. n esimerkiksi etsii aineiden jäämiä eliöistä ja sedimentistä. Liittoutuneet halusivat hankkiutua eroon saksalaisten varastoimista kemiallisista aseista. Niitä voivat olla esimerkiksi vierasaineaineenvaihduntaan liittyvät entsyymit, dna-vauriot ja kudosmuutokset. Osa kuorista on jo ruostunut puhki, ja ammuksista vapautuu koko ajan enemmän aineita mereen. Muuten näiden ei tiedetä aiheuttaneen haittaa ihmisille”, Veri. Kaikki aseet eivät kuitenkaan päätyneet määriteltyihin upotuspaikkoihin. Puuston muutokset vaikuttavat huomattavasti niin metsätalouteen kuin luonnonsuojeluunkin. Myrkyllisillä räjähdysaineilla saattaa olla eliöstölle haitallisia vaikutuksia etenkin Suomenlahdella, missä tiedetään olevan paljon vanhoja sotatarvikkeita. nin johtava professori Paula Vanninen kertoo. Järjestö kritisoi, että muita menetelmiä susipelon vähentämiseksi ei ole riittävästi käytetty. JUHIS RANTA Maailmansotien aikaiset kemialliset aseet uhkaavat Itämerta SUOMEN LUONTO 3/2018 SA N JA Y AC H A RY A / W IK IM ED IA CO M M N O S CC BY SA 4. Termiitteja tullaan edelleenkin kutsumaan termiiteiksi, mutta niiden ei katsota kuuluvan omaan ryhmäänsä hyönteisten sukupuussa. mille”, kertoo Syken ryhmäpäällikkö, meribiologian dosentti la eliöstölle haitallisia vaikutuksia etenkin Termiitit elävät jopa miljoonien yksilöiden yhteiskunnissa. Veri. (RK) K A RI K . (RK) Termiitti onkin sosiaalinen torakka AMERIKAN hyönteisseura tiedotti maaliskuun alussa, että termiitit siirretään hyönteisten luokittelussa torakoiden lahkoon. Lämpenevä ilmasto suosii varttuneiden metsien eteläisempiä lajeja, joista Global Change Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa olivat mukana saksanpihta, pyökki, saarni, tammi ja talvitammi. Hyönteislahkoja tunnetaan nykyään 27
Ääniä syntyy, kun päivän ja yön väliset lämpö tilaerot ovat suuria ja jääkansi on tiukkaa teräs jäätä. Äänimaailma voi tal ven mittaan olla moninainen: vongahtelua, pau ketta, ulinaa, räsähtelyä ja kumahduksia. Jääkenttään muodostuu jännitteitä. Kaik kia ääniä ei toki voi kuulla kerralla, ja äänimaail ma vaihtelee eri vuosina. Syntyy lämpölaajenemista. Tiedämme, että veden jäätyessä sen tilavuus kasvaa. Lämmetessä molekyyli en lämpöliike lisääntyy ja niiden väliset etäisyy det kasvavat. ”Jäätymisen jälkeen jää käyttäytyy kuin mi kä tahansa kiinteä aine. ”Veden laajeneminen sen jäätyessä johtuu vesimolekyylien järjestymisestä säännöllisek si hilaksi. ”Jännitteitä syntyy, kun jää lämmetessään laa jenee ja jäähtyessään supistuu. Suuret ja nopeat lämpötilamuutokset synnyttävät äänten lisäksi myös railoja ja röykkiöitä. Myös ilmanpai neen vaihtelut ja tuulet voivat saada ääntä ai kaan, kun ne nostavat tai laskevat vedenpintaa”, kertoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä. JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO IL M IÖ M ÄI ST Ä 3/2018 SUOMEN LUONTO 11 3/2018 SUOMEN LUONTO 11 KEVÄTTALVELLA pääsee usein kuuntelemaan jäälakeuksien konserttia. Myös laivaliikenne saa aikaan jännitteitä, kun alukset työntävät aaltoja jääkentän alle. Miksi jää sitten lämmetessään laajenee ja kylmetessään supistuu. Kun jää taas jäähtyy, se supistuu.” Jäinen konsertti päättyy loppukeväällä, kun jää puikkoutuu ja puikot kilisevät veden liikkees sä toisiaan vasten – malja keväälle! JORMA LAURILA Jään jännittävät äänet ja muodot. Sulassa vedessä molekyylit ovat sa tunnaisesti suuntautuneita ja siten pakkautu vat tiiviimmin”, valaisee hydrologi Jari Uusikivi Sykestä. Pak su lumikuorma eristää ja siten vaimentaa äänet
Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että terveet perhostoukat, jotka söivät pelkästään voikukkaa tai voikukkaa ja ratamoa, selvisivät paremmin aikuisiksi kuin pelkkää ratamoa syövät. LUE LISÄÄ VERKOST A www. Valokuvat ovat myös tervetulleita! Ilmoita sienilöytösi sähköpostilla: luontolasse@gmail.com Liuskapielus on viime vuosina yleistynyt, ja sitä voi tavata Utsjoelta saakka. Jos toukka sen sijaan sai mikrobi-infektion tai se kohtasi muita sairastuneita toukkia, se hyötyi myös ratamon syömisestä. Ratamon syöminen on terveelle toukalle haitaksi kasvin sisältämien myrkyllisten yhdisteiden takia. Stressihormonien pitoisuus lintujen veressä kasvaa nuoressa metsässä, missä ruoka on kortilla. Hömötiaiset tarvitsevat lehtipuupökkelöitä pesäpaikoikseen, ja lehtipuista löytyy myös pesimäaikainen ravinto. Monet kasvit sisältävät antibioottisia aineita ja antioksidantteja, jotka auttavat hyönteisiä selviytymään taudeista ja loisista. Perhosen toukat käyttävät ravinnokseen useita kasveja, muun muassa ratamoa ja voikukkaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentatietojen perusteella Suomen hömötiaiskanta on pudonnut kolmasosaan 1950-luvulta nykypäivään tultaessa. 12 SUOMEN LUONTO 3/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JU SS I M U RT O SA A RI LA SS E KO SO N EN Hyönteiset lääkitsevät itseään kasveilla TÄPLÄSIILIKKÄÄN toukat osaavat lääkitä itseään valitsemalla oikeanlaista kasviravintoa. Yliopistotutkija Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta on perehtynyt hömötiaisten elinympäristövaatimuksiin. Aukkohakkuut hävittävät pesämetsiköitä, ja vaikutus jatkuu useita kymmeniä vuosia. Pesinnät ovat onnistuneet yhtä hyvin niin Britanniassa talvehtivilla lajeilla kuin lyhyenja pitkänmatkanmuuttajillakin. Metsän iällä on merkitystä – vanhoissa puissa on suuremmat latvukset, joten niistä löytyy enemmän hyönteisiä hömötiaisten syötäväksi. PERTTI KOSKIMIES Hömötiaisten kuolleisuus on suurempi nuorissa talousmetsissä KUN ELINYMPÄRISTÖ muuttuu yksipuoliseksi, hömötiainen stressaantuu. Kerro kasvu paikan lisäksi kasvualusta (paju vai tuomi) ja kasvuston runsaus. (RK) Pesinnät onnistuvat aikaistuneinakin keväinä LINTUJEN poikastuotto ei ole pienentynyt 21 lintulajilla Britanniassa vuosina 1983–2010, vaikka samaan aikaan kasvillisuuden kehitys ja ravintohyönteisten huippuesiintymät ovat aikaistuneet nopeammin kuin lintujen muninta keväiden lämmettyä. Tehostunut metsätalous on näin pienentänyt hömötiaisille sopivaa elinympäristöä valtavasti”, hän sanoo. suomenluo nto.fi. Tuoreessa latvialaistutkimuksessa todettiin talvehtivien hömötiaisten stressihormonipitoisuuksien ja kuolleisuuden olevan selvästi suurempia nuorissa käsitellyissä kuin vanhoissa metsissä. ”Nykyinen metsätalous vähentää pesäpaikoiksi sopivia lahopuita. MARI PIHLAJANIEMI Oletko nähnyt peikonkämmentä. Näiden lajien taantuminen johtuu muista elinolojen muutoksista, ei muutoksista pesinnän aikataulussa. Krooninen stressi altistaa sairauksille. Toisaalta lajeilla, joiden pesintä aikaistui vähiten suhteessa kasvillisuuden ja hyönteisten kehitykseen, kannat ovat laskeneet eniten. Vanhoissa metsissä noin 90 prosenttia hömötiaisista selvisi talvesta elossa, kun nuorissa metsissä luku oli vain noin 70 prosenttia. Se tekee hömötiaisten selviytymisestä nykymetsissä koko ajan vaikeampaa. LIUSKAPIELUS, eli peikonkämmen, kuten ruotsalaiset sitä kutsuvat, on huo miota herättävä sieni. Varmimmin sen löytää kosteista pajukoista ja maannou semarannoilta pajujen ja tuomen oksilta. ”Hömötiaisten vähenemisessä osallisina ovat niin ympäristön muutos kuin ilmastonmuutos”, Rytkönen kertoo. Sieniasiantuntija Lasse Kosonen kar toittaa liuskapielushavaintoja. Myös puulajiston monipuolisuus on tärkeää. Suuret havupuut puolestaan ovat tiaisten tärkein talvinen ruokavarasto
Parin tunnin tunnelmoinnin jälkeen kiirehdimme jo kotia kohti. Jouduimme rakentamaan sillan, kiskomaan automme mudasta viiden kuorma-auton voimin ja louhimaan metrin vuorenseinämää, että mahduimme ajamaan jyrkänteen reunalla kulkevaa tietä. Loppuvuonna 2017 kartoitettiin yksi viimeisistä tuntemattomista kohteista, Tsaratananan kansallispuisto ja sen vuoristometsät. Matka vuorelle on vaivalloinen. Varsinaista vuorikiipeilyä ei vaadita, mutta nousu huipulle kestää viikon patikoimisineen ja polun raivaamisineen. Hanke on nyt lopuillaan ja maastotietoa on kertynyt jo lähes kaikista tärkeistä kohteista. Silloin pahat henget ovat liikkeellä. Yksi sääntö on, että tiistaina ei saa liikkua metsässä. 3/2018 SUOMEN LUONTO 13 kameleontteja. Jälkien perusteella päättelimme, että kanat päätynevät Madagaskarin suurimman petoeläimen, fossan, saaliiksi. TEKSTI JA KUVAT OLLI TURUNEN Maailmalta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO on lähes seitsemän vuoden ajan kartoittanut Madagaskarin metsiä yhdessä paikallisten kanssa. Metsästä piti päästä pois ennen tiistaita. Tsaratanana on suojelualuetta, mutta kaskeaminen ja metsäpalot nakertavat alueen reunametsiä. Tämä kaikki palkittiin, kun sain pystyttää Suomen lipun Maromokotron huipulle, tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena. Vuori on lähes koskemattomien sademetsien ympäröimä. Kartta tehdään satelliittikuvien avulla, mutta kuvien tulkintaa varten tarvitaan maastokäyntejä eri korkeusvyöhykkeillä sijaitsevien metsien luonteen selvittämiseksi sekä eri puolilla maata. Luonnonsuojeluliitto valloitti Madagaskarin korkeimman vuoren Maromokotron puutonta huippua ympäröivät nummet, ja alarinteillä kasvavat sankat vuoristosademetsät. Samalla päästiin käymään vuoriston ja koko Madagaskarin korkeimmalla huipulla, Maromokotrolla, joka kohoaa 2876 metrin korkeuteen. Matka huipulle on vaivalloin en.. n Sammalmetsistä löytyy taitavasti naamioituvia kameleontteja. Tsaratananaan liittyy paljon uskomuksia. Tarkoitus on laatia tarkka kartta maan jäljellä olevista sademetsistä, joista jopa 80 prosenttia on tuhoutunut ihmisen toimesta. Toisen säännön mukaan huipulle on jätettävä elävä, valkoinen kana uhriksi hengille. 3/2018 SUOMEN LUONTO 13 Madagaskarin metsiä kartoitetaan Suomen luonnon suojeluliiton ja paikallisten suojelujärjestöjen yhteistyönä. Lajisto on alueella rikasta, mutta eläimiä ja lintuja on vaikea nähdä tiheän puuston takia. Korkeammalle kuljettaessa sademetsät vaihettuvat mataliksi sammalmetsiksi, sitten puuttomiksi nummiksi
Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA HAAVAN HOVISSA TEEMAVUOSI 2018 METSÄ Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. 14 SUOMEN LUONTO 3/2018. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. 14 SUOMEN LUONTO 3/2018 Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden
RIS TO SA U SO A RIM O EK LU N D / VA ST AV A LO 3/2018 SUOMEN LUONTO 15. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. HAAVAN HOVISSA Monipiste haapsanen elää laholla haapapuulla. 3/2018 SUOMEN LUONTO 15 Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden
Niitä kutsutaan haapaspesialisteiksi. Vaikka siemen itäisikin, sirkkataimen alkukehitys on heikko ja se kuolee helposti. Viherkalvajan toukat etenevät syödessään järjestelmällisesti. 16 SUOMEN LUONTO 3/2018 K okeilen, että mittanauha on varmasti taskussa, kun kahlaan polviin asti ulottuvaan hankeen. Muitakin puulajeja hyödyntäviä seuralaislajeja eli generalisteja haavalla elääkin jo paljon enemmän. Toinen tenkkapoo tulee, kun mittanauhan lukemat – 150 senttiä – loppuvat kesken. Tenkkapoo ratkeaa, kun käytän avuksi vieressä kasvavan puskan oksia ja lepuutan mittanauhan toista päätä niiden päällä kiertäessäni puun ympäri. TA PI O KU JA LA EV AM A RI A SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / LU O N TO KU VA K AU PP A. Mittaan vielä uupuvan kohdan ja ynnään lukemat yhteen: 176 senttiä. Kun haavan lehti kuivuu, kaunis pitsimäinen rakenne paljastuu. Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä. Karvamatoja muistuttavat norkkokukinnot ovat 10–20 sentin pituisia, ja niitä putoilee haavan juurelle kesäkuun alussa, kun siemenet ovat kypsyneet tuulen kuljetettavaksi. Pelkästään haavalla eläviä lajeja – kuten esimerkiksi haavankeltajäkälä – on yli 200. Ja kun se jaetaan piillä (3,14), saadaan rungon läpimitta: komeat 56 senttiä! No onhan siinä totisesti järeä puu, jo vuosikymmeniä vanha. Haapa on kaksikotinen eli puut ovat joko emitai hedepuita, joihin kukkanorkot syntyvät. Haapaa on maamme puuston kokonaistilavuudesta 1,7 prosenttia, ja haapavaltaisia metsiä 0,4 prosenttia metsämaan kokonaispinta-alasta (valtakunnan metsien inventointi, VMI 11). Olisiko puu jo luokiteltavissa järeäksi yksilöksi, jolloin sen rungon läpimitan tulisi olla vähintään 40 senttiä. Lähempää katsottuna puu on paksumpi kuin oletin, enkä meinaa yksin saada mittanauhaa rungon ympärille. Siemenellistä uudistumista on kyllä haHaapa on metsän suosituin puu suhteessa sen runsauteen. Jos minulla olisi röntgenkatse, voisin kenties nähdä rungon uumenissa talvehtivia hyönteisiä kuten runkohaapsasen tai oksalla talvehtivan haapaperhosen toukan kuivista lehdenosista kehräämässään käärössä. Taputan jäkälistä kirjavaa kylkeä ja katson puun laajalle haarottuvaa latvustoa. Huhti–toukokuussa puu herää eloon ja alkaa kukkia Etelä-Suomessa. Täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Haapa onkin suhteessa sen runsauteen metsän suosituin puu. ”Voisi sanoa, että supersuosittu”, sanoo tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta. Metsän laidassa kasvaa komea haapa, ja nyt on aika käydä ottamassa siitä mitat. Puu ei kuitenkaan ole saamassa ylleen uutta pukua, sillä onhan se upea ilmestys jo tuollaisenaan: hillityn harmaata runkoa koristavat tyylikkään keltaiset haavankeltajäkälät ja puun tyveä värjää punalevä. Puussa ei näy kolojakaan, joten tikat eivät ole ainakaan vielä kelpuuttaneet sitä pesäpuukseen. ”Haavan siemen on sata kertaa kevyem pi kuin koivun siemen, eikä siinä ole lainkaan vararavintoa. Seuralaislajit elävät haavan lehvästössä, oksissa, rungolla tai lahopuussa. Nyt mitataan tämän rungon ympärysmitta. ”Sille vetäisivät vertoja vain jalot lehtipuut, mutta ne ovat metsissämme huomattavasti vähälukuisempia kuin haapa.” Äitipuu ja isäpuu Haapa kasvaa usein avoimella paikalla lehdoissa, lehtomaisissa kangasmetsissä, korvissa ja etelänpuoleisissa kallionalusmetsissä
3/2018 SUOMEN LUONTO 17 HAAVALLA ELÄVIÄ LAJEJA Punaisen listan luokat: NT=silmälläpidettävä, VU=vaarantunut, EN=erittäin uhanalainen, CR=äärimmäisen uhanalainen, RE=Suomesta hävinnyt RIS TO SA U SO PII RR O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO Haapaperhosen toukat elävät haavalla. Äkämä haapsanen RIS TO SA U SO PII RR O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A Haapaperhosen toukat elävät haavalla. Äkämä LAHOPUULLA ELÄVIÄ LAJEJA ELI SAPROKSYYLEJÄ Käävät hyyrykääpä pajunkääpä mesipillikääpä (NT) poimukääpä (VU) harjaskääpä (VU) ketunkääpä keltakerroskääpä (CR) kirvelikääpä kittikääpä (NT) haavanarinakääpä haavankääpä haavanpökkelökääpä (VU) kuorikääpä isorustikka lakkikarakääpä Kovakuoriaiset haapakatkiainen haavanpikkutylppö (VU) haavanjalosoukko (VU) sinijalosoukko (CR) vesajalosoukko jalavanlahokärsäkäs (VU) haavanlahokärsäkäs (CR) punahärö (CR) haavanlaakavilistäjä hiirakkokauniainen lattatylppö (VU) ukkokukkajäärä (CR) vähämustakeiju (CR) helojäärä jumiloisikka (NT) haavanlaakatylppö haapajumi ventokaarniainen (RE) runkohaapsanen äkämähaapsanen monipistehaapsanen pistehaapakaarnuri (NT) aitohaapakaarnuri vakohaapakaarnuri (NT) vienankääpiäinen (CR) mäihäkaarnakuoriainen vesasahajumi haavansahajumi (VU) haapajäärä haapasyöksykäs KASVINSYÖJÄLAJEJA ELI HERBIVOREJA Perhoset haapatyttöperhonen (VU) käärönirkko haapakääröyökkönen poppelikääröyökkönen (VU) haapakiitäjä haapaperhonen haaparaitayökkönen idänpystyperä punevillaselkä harmovillaselkä Kovakuoriaiset haavankäärökärsäkäs haavanlehtikuoriainen rusolehtikuoriainen haapakirppa sikkonorkkokärsäkäs haavannorkkokärsäkäs haavankupekärsäkäs haavanruskokalvaja haavanviherkalvaja kuhmuviherkalvaja haavanpyörökärsäkäs Sahapistiäiset haapanuijapistiäinen (RE) villanuijapistiäinen Ukkokukka jäärä
Haavan lasisiipi elää toukkana haavan rungossa. Happi poistuu tehokkaammin ja hiilidioksidia tulee tilalle. Haavan tieteellinen nimi Populus tremula tarkoittaa värisevää poppelia. RI ST O SA U SO JU SS I H EL IM Ä KI / VA ST AV A LO EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO. Se voisi olla yksi syy tuulettelulle”, Siitonen pohtii. Pioneerilaji uudistuu juurivesojensa avulla myrskyn tai metsäpalon luodessa kasvulle tilaa”, SiiHaapa leviää tehokkaimmin juurivesojensa avulla. ”On esitetty selitys, että lehtien havina tehostaa kaasujen vaihtoa lähellä lehden pintaa. ”Sitten herää kysymys, miksi kaikki lehtipuut eivät havisuttele lehtiään, jos siitä on huomattavaa hyötyä yhteyttämisessä sekä kasvussa.” Haviseva ääni syntyy, kun jäykät lehdet osuvat toisiinsa. Lehtien värinästä puu on helppo tunnistaa. Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin ”Esimerkiksi vanhassa metsässä kuolevan ja lahoavan haavan juuristo voi säilyä pitkään hengissä. Tehokkaammin haapa kuitenkin leviää juurivesojensa avulla. Myös hirvi kaluaa haavan pehmeää kuorta ravinnokseen. Haapa yhteyttää myös rungollaan, mistä kertoo kuoren vihertävä lehtivihreän eli klorofyllin sävy. Miksi haapa värisyttää lehtiään, sitä ei tarkkaan tiedetä. Haavan havinaa Kukinnan jälkeen haapa puhkeaa lehteen, ja sen se tekee myöhemmin kuin lehtipuut yleensä. Sen runko on vähemmän hapan kuin muilla yleisillä metsäpuilla kuten männyllä, kuusella ja koivulla. Tämän vuoksi lehtien puhkeamisella ei olekaan haavan kohdalla niin kiire. Mutta ne lehdet ovatkin haavan paras – ja metsän äänekkäin – tuntomerkki. On arveltu, että se hätistäisi tuholaisia. Esimerkiksi haapaperhosen toukka kehrää kuivista lehdenosista haavan oksaan käärön, jossa se talvehtii. Tätä selitystä Siitonen ei kuitenkaan niele. ”Vanhan haavan runko on uurteinen ja halkeileva, joten siinä on paljon kiinnittymiskohtia itiöiden avulla leviäville kääville, jäkälille ja sammalille.” Haavalla kasvaa noin 60 kääpälajia, joista reilu kymmenen kuten esimerkiksi ketunkääpä, keltakerroskääpä, haavankääpä ja haavanarinakääpä elävät vain haavalla. ”Haavan lehtiruoti on rakenteeltaan pitkä ja rento sekä pystysuunnassa litteä. Jäkälistä esimerkiksi haavanläiskäjäkälä ja sammalista vaarantuneet haapariippusammal ja aarnihiippasammal ovat haapaspesialisteja, eivätkä menesty muilla puulajeilla. Pioneerilaji uudistuu juurivesojensa avulla myrskyn tai metsäpalon luodessa kasvulle tilaa”, Siitonen valottaa. Suuren suosion salaisuus Haavan suuren seuralaissuosion taustalla on puun rakenteeseen liittyviä tekijöitä, joita Siitonen listaa: ensinnäkin haapa on päällyskasvieli epifyyttilajistoltaan tärkeä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. 18 SUOMEN LUONTO 3/2018 vaittu metsäpaloalueilla”, Siitonen kuvailee. Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin laajuudelle puun rungosta. Tämä rakenne mahdollistaa lehtien liikkeen hyvin pienelläkin tuulen vireellä.” Lehdet kelpaavat monelle lajille ravinnoksi, mutta niistä sorvataan myös talvehtimispiiloja. ”Esimerkiksi vanhassa metsässä kuolevan ja lahoavan haavan juuristo voi säilyä pitkään hengissä. Majava kaataa haavan ja pääsee järsimään puun kuorta. Nuoren haavan pehmeä ja ravinvaittu metsäpaloalueilla”, Siitonen kuTehokkaammin haapa kuitenkin leviää juurivesojensa avulla
”Haapa onttoutuu vanhemmiten. LISÄÄNTYMINEN: Juurivesoista sekä siemenistä. KUKINTA: Touko–kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. teikas kuori on monen nisäkkään tärkeää talviravintoa. Haavan rungosta on koverrettu veneitä, haapioita. Tikkojen kaivamat kolot houkuttelevat muun muassa talitiaista, uuttukyyhkyä, telkkää, naakkaa, kottaraista, tervapääskyä, varpuspöllöä ja helmipöllöä. Kolmas puun suosioon vaikuttava tekijä on onttous. JUURET: Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin laajuudelle. TIESITKÖ. Haavan kolossa voi asustaa myös nisäkkäitä kuten esimerkiksi liito-orava tai näätä. Talvihorrostaan siellä voivat Liitoorava on haavan vakio asukas, ja se saa myös syötävää puun norkoista ja lehdistä. Lisäksi haavasta on valmistettu muun muassa tulitikkuja, päreitä ja saunanlauteita, sillä puu ei kuumene heikon lämmönjohtokykynsä vuoksi. IKÄ: Keskimäärin 150 vuotta, pituuskasvu pysähtyy noin 60-vuotiaana. KORKEUS: 15–30 metriä. Sekin on ainoastaan haavalla elävä spesialisti”, Siitonen kertoo. JA RI H A R JU / VA ST AV A LO Äkämäsääsken toukat kehittyvät haavan lehdellä olevissa äkämissä.. Myös puun lehdet sekä niistä syntyvä karike ovat metsän moottoreita, jotka ylläpitävät suurta lajikirjoa. Ne kuitenkin jättävät lehtiin käyntikorttinsa esimerkiksi laikkuina tai äkäminä. Mykorritsasienistä esimerkiksi haavanpunikkitatti, lehtopunikkitatti, haapavalmuska ja juurtoseitikki ovat haavan seuralaisia. Sen aiheuttaa useimmiten haavankääpä, joka ilmaantuu miltei kaikkiin varttuneisiin, yli 80-vuotiaisiin haapoihin. 3/2018 SUOMEN LUONTO 19 3/2018 SUOMEN LUONTO 19 BE N JA M PÖ N TIN EN HAAPA (Populus tremula) HEIMO: Pajukasvit. Lehdet ja karike ovat kalkkipitoisia, ja siksi esimerkiksi monet kotilot kuten harmaasulkukotilo, suorasuusulkukotilo ja hienouurresulkukotilo hakeutuvat haavan suojiin. Ontto haapa on pesäpuuna tikkojen mieleen: käpytikka, pohjantikka, harmaapäätikka ja valkoselkätikka nakuttelevat joka vuosi uuden pyöreän suuaukon ja kolon, jota muut lajit voivat hyödyntää tikkojen pesinnän jälkeen. Kovakuoriaisista esimerkiksi haavanlehtikuoriaisen toukat syövät – nimensä mukaisesti – lehtiä tehokkaana armeijana. Lehdet ja versot kelpaavat ravinnoksi metsän kasvissyöjäjoukolle: jänikselle, hirvelle, majavalle, liito-oravalle, kirvoille sekä perhosen toukista vaikkapa haapatyttöperhoselle, haapakääröyökköselle ja haapakiitäjälle. KASVUMUOTO: Kaksikotinen puu, jonka emija hedekukat eri puuyksilöissä. Ja tässä paljastuukin jo neljäs syy haavan suosioon: sen puuaines on pehmeämpää ja huokoisempaa kuin muiden lehtipuiden. Yhdessä norkossa on 2000 siementä, ja täysikokoinen haapa voi tuottaa niitä yli 50 miljoonaa. Muita haavasta riippuvaisia kasvinsyöjiä eli herbivoreja on myös äkämäpunkeissa, luteissa, kilpikirvoissa ja kirvoissa sekä pikkuperhosissa, mutta niiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. LEVINNEISYYS: Yleinen koko maassa, kasvaa tunturialueilla pensasmaisena
Ensimmäisessä lahoasteessa puu on juuri kuollut ja kaarnan alla olevan ravinteikkaan nilan syöjät kuten mäihäkaarnakuoriainen, monipistehaapsanen ja haapajäärä valloittavat rungon. Se on mennyt aika hyvin metsätalouspuolella läpi”, Siitonen toteaa. LAHOASTE: Haavan nilassa näkyy haavan jalo soukon (poikittaiset toukka käytävät) sekä moni piste haapsasen syömäjälkiä (tikan aukomat koteloontelot puun pinnassa). Puun lahoaminen jaetaan neljään asteeseen. LAHOASTE: Haavan rungon pinta puuta lahottaa vaaran tunut harjaskääpä. Viha juonsi juurensa haavan levittämään haavanversoruosteeseen, joka tarttuu taloudellisesti arvokkaisiin männyntaimiin. Varsinaisen aallonpohjan haapa tavoitti 1960–1970-luvulla, jolloin tehokkaasti vesovaa puuta hävitettiin oikein urakalla metsistä. Toisessa lahoasteessa pintapuu alkaa lahota. Myös orava voi köllähtää sinne nukkumaan. ”Vanhassa puussa on sekä eläviä että jo kuolleita osia. Haapa tarjoaa jo elinaikanaan ravintoa ja turvaa monille lajeille, ja kun puu alkaa kuolla, se kuolee kituuttamalla. vedellä korvayökkö, pohjanlepakko tai viiksisiippa. Haapa tarjoaa jo elinaikanaan ravintoa ja turvaa monille lajeille, ja kun puu alkaa kuolla, se kuolee kituuttamalla. Puhuttiin jopa haapavihasta. Haavalla on laaja levinneisyysalue Pohjois-Afrikasta Skandinavian tuntureille ja Brittein saarilta Venäjälle Kamtšatkan niemimaalle. Silloin ei vielä tiedostettu, millaisia taajamia haavat ovat metsän lajien monimuotoisuutta ajatellen. ”Kun pettuvarasto avautuu, se syödään yleensä jo ensimmäisenä kesänä. HAAVAN LAHOAMINEN ETENEE NELJÄSSÄ VAIHEESSA PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Haavan jalo soukko HAAVAN LAHOAMINEN ETENEE NELJÄSSÄ VAIHEESSA Haavan PI IR R O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A. Siten se tarjoaa pitempään elinpaikkoja lahopuuta hyödyntäville eli saproksyylilajeille.” Neljän asteen lahoa Haapapuuta ei ole metsissämme määrälvokkaisiin männyntaimiin. Suomen tapaan myös Ruotsissa haapaa on aiemmin pidetty roskapuuna. Tämäkin on etu sen hovissa eläviä lajeja ajatellen. Myös orava voi köllähtää sinne nukkumaan. Tämäkin on etu sen hovissa eläviä lajeja ajatellen. Monipiste haapsanen Lattatylppö 2. Se on hyönteisille vähän kuin pääsisivät syömään jauhoa tai näkkileipää.” Kun nila on putsattu, nämä nilansyöjälajit siirtyvät uusiin runkoihin. Haapa lisää luonnon monimuotoisuutta niin tuoreena puuna kuin lahopuunakin. ”Vanhassa puussa on sekä eläviä että jo kuolleita osia. ”Erittäin uhanalainen lattatylppö on peto ja litteän muotonsa myötä se on sopeutunut elämään kaarnan alla.” ”Nyt haapoja arvostetaan ihan eri tavalla.” Nirkkoihin kuuluva yöperhonen isohangokas elää toukkana haavalla sekä pajuilla. 20 SUOMEN LUONTO 3/2018 1. JU H A SI IT O N EN RE IJ O PE N TT IL Ä vedellä korvayökkö, pohjanlepakko tai viiksisiippa. Lajikirjo on runsaimmillaan, ja lahohaavasta voi tavoittaa kovakuoriaisista esimerkiksi punahärön tai lattatylpön. Siten se tarjoaa pitempään elinpaikkoja lahopuuta hyödyntäville eli saproksyylilajeille.” Neljän asteen lahoa Haapapuuta ei ole metsissämme määrällisesti paljon. ”Nyt haapoja arvostetaan ihan eri tavalla ja niitä suositaan säästöpuina harvennusja päätehakkuissa
Nyt kuoreton haapa suo elinympäristön esimerkiksi haapajumille, haavanlahokärsäkkäälle, pölkkyhärälle ja haapasyöksykkäälle. LAHOASTE: Puun kuoren alusta muuttuu multa maiseksi ja se irtoaa pitkän lahoamisen jälkeen. Ensimmäisessä ja toisessa lahoasteessa on paljon vain haavalla eläviä lajeja, mutta kolmannessa ja neljännessä asteessa puuaines on hajonnut jo niin pitkälle, että yhä useampi generalisti, siis muillakin kuin haavalla elävä laji, saapuu paikalle lahopuusta erittyvien tuoksujen perusteella. Ennen sitä kuoren alusta muuttuu multamaiseksi, sillä runkoon alkaa nousta myös lieroja ja muita hajottajia. ”Hiirakkokauniainen elää vanhojen ja TE EM U H EIN O N EN / VA ST AV A LO RE IJO PE N TT IL Ä RIS TO SA U SO PIENI HAAPASANASTO HAAPASPESIALISTI: haavasta riippuvainen laji kuten vähämustakeiju GENERALISTI : haavan lisäksi muillakin puulajeilla elävä laji kuten isohangokas HERBIVORI: kasvinsyöjä EPIFYYTTI: rungolla elävä laji kuten haapa riippusammal SAPROKSYYLI: lahopuulla elävä laji kuten lattatylppö Suorasuusulkukotilo on vaarantunut laji Suomessa. 4. Haavan tornitalossa Haavalla elää sen iän ja lahoasteen mukaan erikoistuneiden lajien lisäksi rungon eri kohtiin pystysuuntaisesti erikoistuneita lajeja. Neljäs lahoaste koittaa, kun puuaineen ravinteet on käytetty miltei loppuun ja puu alkaa muuttua osaksi metsämaan pohjaa. Pehmeässä lahopuussa on paljon suojaja lepopaikkoja myös monille talvehtiville hyönteislajeille. ”Niiden tekemissä käytävissä elää puolestaan petoja ja loisia ja muita seuralaislajeja”, Siitonen valottaa. Haapajumi Vähämustakeiju. Kolmannessa lahoasteessa puun irtonainen kuori putoaa pois noin kymmenen vuotta lahottuaan. Lahopuukin tarjoaa siis aineksia aikamoiseen draamaan. 3/2018 SUOMEN LUONTO 21 Haapajumi Vähämustakeiju 3. LAHOASTE: Haavan runko on jo hajonnut kappa leiksi. Jäljellä olevia kovia osia lahottaa kruunuhaarakas. Nämä lajit elävät siis tietyssä osassa runkoa. Puussa kasvaa tässä vaiheessa myös sienirihmastoa ja sinistäjäsieniä. ”Silloin puu hajoaa potkimalla, se on sammaleiden peitossa ja täynnä mykorritsasienten rihmastoja. Nyt kuvaan astuvat yleiset karikkeensyöjät kuten kaksoisjalkaiset ja erilaiset kotilot sekä niiden pedot, kuten maakiitäjäiset.” Vähämustakeiju elää tällaisessa pitkälle lahonneessa haavassa, mutta se on äärimmäisen harvinainen ja miltei hävinnyt Suomesta
Kun nila fermentoituu, kuoren alle kertyy ruskeaa limaista mäihää. Elävässä puussa ja lahopuussa on vain haavalla eläviä lajeja miltei yhtä paljon, mutta niiden runsaudessa on suuri ero. ”Ikivanha, järeä, elävä haapa on hieno. Elävien ja kuolleiden haapojen suhde näyttäisi olevan erilainen Itä-Suomessa kuin muualla maassa, jossa elävää haapaa on enemmän. Se tietää sitä, että liikenne puun luomassa metsän taajamassa vilkastuu ja kaikkea säestää pian lehtien hienostunut taputus. Viralliset tulokset julkaistaan tänä vuonna, mutta jo alustavat tiedot osoittavat niin elävien kuin kuolleidenkin haapojen määrien pienentyneen kymmeniä prosentteja vajaan 20 vuoden tarkastelujaksolla. Ensimmäistä kertaa haavat laskettiin 1999. Ongelmissa ovat metsätalouden kannalta vähäarvoisten yli-ikäisten, huonokuntoisten tai kuolleiden puiden lajit.” Metsätalouspuolella ihmetellään, miten haavasta riippuvaiset lajit voivat olla uhanalaisia, kun haavan kokonaismäärä metsissämme on lisääntynyt. Onneksi haapa on sentään nopeakasvuinen, vaikka sekään ei ongelmaa ratkaise. Sellaiset ovat hienoja”, Siitonen kuvailee. Siinä kartoitettiin kaikki haavat 15 pohjoiskarjalaiselta vanhojen metsien suojelualueelta. Sitä on vaikea ykskaks taikoa, kun metsissä kasvaa valtaosin nuorempaa puuta. Harmaapäätikka etsii pesäpaikan usein haavasta. Käävistä hyvä esimerkki on keltakerroskääpä”, sanoo suojelubiologi Kaisa Junninen Metsähallituksesta. Hän oli mukana tekemässä haapatutkimusta. ”VMI-mittausten mukaan haavan kokonaismäärä on lisääntynyt, mutta näyttää siltä, että kasvu on tapahtunut ihan muualla kuin itäsuomalaisilla suojelualueilla. Nuorta haapaa on metsissä runsaasti, joten kasvinsyöjät eli herbivorit pärjäävät hyvin, mutta lahopuusta riippuvainen lajisto on ahtaalla. ”Haavalla ja haavalla on eroa”, Junninen toteaa. n järeiden haapojen tyvikuoressa ja haapakaarnurit, kuten vaikkapa aitohaapakaarnuri, elävät tyypillisesti ohutkuorisissa oksissa puun latvuksessa”, Siitonen kuvailee. 22 SUOMEN LUONTO 3/2018 HAAPAKATOA ITÄ-SUOMESSA ITÄSUOMEN yliopistossa on selvitetty seurantatutkimuksella haapojen määrää. Minulle hyönteisharrastajana myös toisen lahoasteen haapa on jännittävä. Kaikki haavat ovat aplodinsa ansainneet, mutta tutkija Siitosella on mielitiettyjä myös puuyksilöissä. Mittaukset toistettiin samoilla alueilla 2017. Tärkeää olisi säästää juuri vanhempaa puustoa niin paljon kuin mahdollista. Niinpä uhattuna ovat erityisesti sellaiset lajit, jotka elävät hitaasti metsän sisällä kasvaneilla haavoilla ja joiden levinneisyyden painopiste on Pohjois-Karjalan–Kainuun metsäkasvillisuuslohkolla. Jos ne puuttuvat, lajit eivät pysty levittäytymään uusille elinalueille.” Tarvittaisiin siis enemmän juuri oikean ikäistä haapajatkumoa. n Vanhoilla ja kuolleilla puilla elävät lajit ovat ahtaalla. Siinä on ihan oma tuoksunsakin. Kevät lämmittää jo sitä pellon reunan järeää haapaakin, jonka rungon läpimitta on 56 senttiä. ”Järkyttävän suuri osa lajeista, jotka elävät vanhoilla ja kuolleilla puilla on uhanalaistunut suhteessa kasvuikäisten puiden lajeihin. M AU RI LE IV O 22 SUOMEN LUONTO 3/2018. Puuaineksen laatu kuitenkin ratkaisee. ”Uhanalaiset ja harvinaiset haavasta riippuvaiset lajit eivät tule toimeen ilman järeitä, yli-ikäisiä ja kuolleita haapoja
Yli 40 senttiä läpimitaltaan oleva puu on jo järeä. SAIMAANNORPPAMATKALLE Raidankeuhkojäkälä kasvaa etenkin iäkkäillä haavoilla ja raidoilla. 3) LÄHETÄ mittaustulos ja paikkakunta tiedot: www.suomenluonto.fi/ haapakysely 31.5. Keltakerroskääpä on äärimmäisen uhanalainen haapaspesialisti. mennessä.. VARAA PAIKKASI JUHA “NORPPA” TASKISEN touko-heinäkuussa! Varaukset: Puh. 2) JAA SAAMASI TULOS piillä (3,14), niin saat puun läpimitan. 3/2018 SUOMEN LUONTO 23 www.norppataskinen.. 1) MITTAA RUNGON ympärysmitta 1,3 metrin korkeudelta puun synty pisteestä (noin maan tasasta). BE N JA M PÖ N TIN EN M AU RI LE IV O K A LL E RU O KO LA IN EN LA U RI N IK U LA / VA ST AV A LO LÖYSITKÖ JÄREÄN HAAVAN. 0500 174 200 tai norppa.taskinen@spynet.. Haapariippusammal on vaarantunut haavoilla kasvava epifyyttilaji
LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO. TEKSTI HEIKKI VASAMIES / KUVAT HEIKKI VASAMIES, MIKA HONKALINNA JA MARKUS VARESVUO Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Ei auta – metsoa etsivän kannattaa olla liikkeellä aamuvarhaisella. 24 SUOMEN LUONTO 13/2018 METSOMAILLA Auringon noustessa Äkäslompolossa mittarissa on tuimat –25 °C
Vaikeaksi homman tekee myös se, että kanalintukannat ovat tällä hetkellä alamaissa. Aakenustunturin ympäristössä on metsolle sopivan aukkoisia ja vaihtelevia soita ja metsiä. Hakomiseksi sitä kutsutaan, ja hyvän hakomispuun löytäminen voisikin olla paras tapa yhyttää metso näin kevättalvella. Jos metson haluaa nähdä omimmassa ympäristössään, täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Loppukesän ja syksyn marjakattauksen hiipuessa ja lumen peittäessä ruokamaat, metsot joutuvat tyytymään karuun evääseen – ne alkavat syödä männynneulasia. Viime alkukesä oli jo kolmatta vuotta peräkkäin kolea eikä suosinut kanalintujen lisääntymistä. Hiihtoa silmät auki Hiihdän alkuviikosta 60 kilometriä valVahvat pienpetokannat lisäävät metson saalistus painetta. Suksihommaahan metson seuraileminen on. Vuokko vastaa sähköpostitse: ”On puhuttu, että ne olisivat yksilöitä, joiden neulasten ravintoarvo olisi naapureita parempi, tai kasvin haitta-aineita, terpeenejä, olisi hakomännyissä vähemmän.” Sitäkin on ehdotettu että hakomännyt olisivat enemmän tai vähemmän satunnaisesti valittuja, mutta vuosittainen hakominen tekisi niistä parempia. Talven pettukestit Päätän kuitenkin yrittää. Pohjois-Suomen pienpetokannat sen sijaan olivat vahvoja kahden hyvän myyrävuoden jäljiltä, ja se lisäsi kanalintuihin kohdistuvaa saalistuspainetta. 13/2018 SUOMEN LUONTO 25 M etso ei Etelä-Suomessa retkeillessä kovin usein tule vastaan. Olen lomailemassa Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa, ja täällä metson näkemiseen luulisi olevan hyvät mahdollisuudet. Kevättalvi on metsoon tutustumiselle otollista aikaa, sillä homenokan puuhista piirtyy hangelle monenlaisia jälkiä, jotka auttavat niiden jättäjän paikallistamisessa. Niitä kyllä näkee vuoden mittaan silloin tällöin, yllättäen, vaikkapa aamuvarhaisella autotien varressa, mutta lajin etsiminen jonain tiettynä hetkenä onkin eri juttu. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että niin ei ole. Mutta mistä sellaisen löytäisi. Luonnonvarakeskuksen riistakolmioiden kesä laskennat 2017 kertoivatkin, että metso tiheydet olivat edellisvuoden tapaan hyvin vaatimattomalla tasolla. Kasvitieteilijä Seppo Vuokko tietää kasveista kaiken, mitäköhän hän ajattelee hakomännyistä. Metso muistaisi, missä männyssä söi viime talvena ja tulisi samaan puuhun seuraavana talvena. H EIK KI VA SA M IE S. Ja miten metso valitsee ruokapuunsa. ”Itse uskon siihen, että hakomismännyissä on haitta-aineita vähemmän eli neulasten terpeenipitoisuus on alhaisempi”, Vuokko kirjoittaa. Hulluja metsoja seikkailee joskus jopa kaupungissa, mutta teräksen ja betonin muodostama ympäristö ei tietenkään tee oikeutta metsien kuninkaalliselle
Moni hakomispuu ei näytä eroavan keskivertopuusta. Honkalinna valmistautuu esitykseen. 26 SUOMEN LUONTO 13/2018 miilla laduilla tähyillen ladun varren männiköitä. Ne ovat usein muusta puustosta jollain lailla erottuvia puita; tavallisesti hieman kituvan oloisia kalliotai rämemäntyjä.” Joskus tuntuu, että hakopuun valinta liittyy yksittäisen linnun mieltymyksiin: jokin puu näyttää olevan hakopuuna vuodesta toiseen ja sitten sen käyttö loppuu kuin seinään. ”Kun soidinaamun jälkeen seuraa kukkojen nousua puihin ruokailemaan, lintu näyttää pyrähtävän vain johonkin lähipuuhun paikasta, missä se sattui olemaan ennen lentoon lähtöään. Lintu on käynyt kiertämässä pienen männyntaimen ehkä apetta etsien, ja jatkanut sitten matkaansa syvemmälle metsään. Honkalinnan maastokokemus olisi avuksi metson etsinnässä. Kiva löydös! Olisi kuitenkin hienoa päästä näkemäänkin metsän kuningaslintu. ”Näyttää siltä, että on tiettyjä mäntyjä, joita käytetään hakopuina vuodesta toiseen. H EI KK I VA SA M IE S 26 SUOMEN LUONTO 13/2018. Riekkojen jälkiä on siellä täällä puronotkojen ja koivikoiden tuntumassa, mutta kanalinnuista suurin ei anna merkkejä itsestään. Hän on kirjoittanut kirjan hongasta, ja metsokin esiintyy itseoikeutetusti niin kirjan sivuilla kuin Kellokkaan esityksen kuvakavalkadissakin. Siinä on selvästikin kuleksinut ukkometso, jolla on usein tapana roikottaa siivenkärkiään hangen pinnalla, varsinkin soidinaikaan. Lopulta onnistaa. Viidentenä päivänä iltapäivähiihdolla Peurakaltion ladulla silmiini osuvat ladun poikki kulkevat, kauem paa oudon näköiset jäljet. Hän korostaa olleensa metsojen jäljillä ensisijaisesti valokuvaajana, tarinankertojana ja esteetikkona, mutta suostuu kuitenkin paljastamaan huomioitaan. Kanalinnuksi suurehkoja jalanjälkiä reunustavat siellä täällä siipisulkien piirtämät juovat. Käyn esityksen jälkeen tenttaamassa Honkalinnalta metsokokemuksia. Voisi päätellä, että on tiettyjä puita, joiden neulaset syystä tai toisesta maistuvat makoisammilta, mutta ilmeisesti metsot käyttävät enemmän tai vähemmän myös muita puita.” Toinen kysymys on, pystyvätkö ne valitsemaan puun jo sen ulkomuodon mukaan, vai löytävätkö ne makoisat puut ihan vaan maistelemalla. Honka kiinnostaa Iltaseitsemältä Kellokkaan auditorioon on kokoontunut paljon monenlaista väkeä: vanhempia pariskuntia, lapsiperheitä, luontoharrastajia ja valokuvaajia. Männyssä hakomassa tottakai. Honkalinna kertoo tutkiskelleensa metsojen ruokapuita keväthankien aikaan, jolloin lintujen talviset jätökset puiden alla tulevat hyvin näkyviin. Sukupuolten välilläkin on eroja: koppeloita Honkalinna kertoo joskus nähneensä hakomassa huomattavasti nuoremmassa männikössä kuin missä kukkoja yleensä tapaa. Sattumanvaraisuudesta kielii myös kukkojen käytös soidinpaikalla. Hän on huomannut etteivät monetkaan hakomispuut eroa päällisin puolin metsän keskivertopuista. Sinne siis. Huomaan yllättäen että luontokuvaaja Mika Honkalinna on torstai-iltana Ylläksen luontokeskuksessa Kellokkaassa esittämässä kuviaan. Ei vilaustakaan metsosta
LEVINNEISYYS: EteläSuomessa harvalukuinen, muualla Manner-Suomessa yleisempi. Nostan mielessäni hattua ammattiluontokuvaajille, jotka tuovat metsästä tuliaisina upeita metsokuvia – eipä ole helppoa hommaa. Näkökenttään osuukin lintu, turhan pieni vain: puun latvassa laulaa punatulkku. Täytyy vaihtaa taktiikkaa. Metsokukot lihovat neulasravinnolla talven aikana. Kartan mukaan Aakenuksen ympäristössä olisi avoimempaa rämemännikköä. Metsässä hiihtämisestä tulee melkoista rämpimistä. n Ukkometso roikottaa siipiä pyrstöä nostellessaan. Parhaimmillaan kymmenkunta poikasta kuoriutuu alkukesästä. Hiihtelen ja kiikaroin, hiihtelen taas ja kiikaroin. Kuukkelia kiinnostaa kaikki, mitä metsässä tapahtuu. Pian pari taviokuurnaa lentää helisevää tiukuaan vihellellen ohi, ja kuukkelikin tulee seuraamaan touhujani. Kierros alueella paljastaa, että täällä on ainakin paljon kitukasvuisen oloisia isojakin käkkärämäntyjä. LISÄÄNTYMINEN: Soidin huhti– toukokuussa. Pesä maassa varvikon suojassa, joskus puun tai pensaan alla. Ehkä siellä tärppäisi. Silloin Pallas–Yllästunturin kansallispuistometsissäkin saattaisi varttua uusi runsaampi metsosukupolvi. Jospa alkukesän säät ja myyrätilanne suosisivat tänä vuonna Lapin kanalintuja. Hakeudun korkealle mäelle, josta on hieno näkymä alangon männikköön. Nouseva aurinko kultaa puiden latvoja säteillään, ja epäilemättä houkuttelee metsoakin latvukseen nauttimaan auringon lämmöstä. Tulokseton korjausliike Mieleen hiipii epäilys: olenko liian metsäisessä paikassa. Maan tasalla on kuitenkin vielä kylmä. Ehkä täältä kiikarointi paljastaisi homenokan jostain etäisestä honganlatvasta. Aloitan päivän hiihtelemällä kansallispuiston reunalla vanhassa rinnemännikössä. Kevyt pakkaslumi ei kanna kunnolla, ja sukset uppoavat syvälle hankeen. Taantunut, mutta luokiteltu elinvoimaiseksi. METSO (Tetrao urogallus) M IK A H O N K A LIN N A H EIK KI VA SA M IE S. Homenokka voitti tämän erän, mutta haastan sen uusintaotteluun. TIESITKÖ. 13/2018 SUOMEN LUONTO 27 M A RK U S VA RE SV U O ELINYMPÄRISTÖ: Varttuneet mäntyvaltaiset metsät, kallioylängöt ja rämeenreunat. Jonkun ajan päästä tähyän avaraa rämemaisemaa Linkupalon kodalla. Ehkä täytyy luovuttaa tällä kertaa. Kiikari ja kamera kaulassa hiihtäminen on vaivalloista, nenä valuu kuin kilpahiihtäjillä, ja silmälasitkin menevät pakkasessa huuruun. Kyllä täällä syötävää riittäisi, mutta siivekkäät pysyvät piilossa. Omilla laduilla Seuraavana aamuna lähden aikaisin metsojen maille. Näin ne valmistautuvat kevään soitimeen. Ei Ahvenanmaalla eikä saaristossa. Olen ollut viisi tuntia maastossa, ja ajatukset alkavat harhailla pois metsosta, lämpimän kahvikupin ja porovoileivän suuntaan. Jostain kaukaa kuuluu tikan koputusta. Löydän riekon jälkiä ja muutamia toiveita herättäviä harsuuntuneita mäntyjä, joista on pudonnut tai pudotettu neulasia hangelle
28 SUOMEN LUONTO 3/2018 28 SUOMEN LUONTO 3/2018
3/2018 SUOMEN LUONTO 29 Kevättä etsimässä Lähdetään retkelle! Tutkimme tuttuja kohteita ja löytöretkeilimme aivan uusissa maisemissa. 3/2018 SUOMEN LUONTO 29 M ER JA PA A KK A N EN TEKSTI JA KUVAT MARI PIHLAJANIEMI, HEIKKI VASAMIES, MARJA HANNULA, AURA KOIVISTO, RISTO SAUSO, RIIKKA KAARTINEN, MERJA PAAKKANEN, BENJAM PÖNTINEN, JOHANNA MEHTOLA, NANNA SÄRKKÄ, JUHIS RANTA, LAURA SALONEN, ANTTI HALKKA JA ANNAKAISA VÄNTTINEN. Pakkaset yllättivät, ja talvi piti koko maata otteessaan, mutta kyllä kevätkin matkalla jo pilkahteli
Selvimmät kevään merkit löytyvät hangelta. Aurinko heijastaa hangelle petäjien pitkiä varjoja. Yllästunturin ylärinteillä kiirunat odottavat kevättä kurujen tunturikoivikkovyöhykkeessä. Sitä kohti kulkiessa tunturijonon huippu vaihtuu Kultakerosta Ukonhatuksi. Niistä heijastuvat varjot ovat kuin siveltimen jäljiltä. Jäljistä päätellen valo on saanut liikkeelle jänikset, ketut ja hiihtäjät. Aavalla vastaan tulee suonsilmäke täynnä lumikumpuja. Vedän pipoa syvemmälle päähän, mutta sekään ei suojaa poskia ja silmiä. Muutamassa tunnissa ehtii lauhtua –13 asteeseen. Uusi lumi peittää alleen vanhat ladut, lumikenkien ja eläinten jäljet. Aamutuimaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Kellostapulinkurussa käy hyytävä koillistuuli, ja luntakin tuiskuttaa jonkun verran. Se ei ole huono juttu, sillä se helpottaa tuoreiden jälkien paikallistamista. Silmäkkeet, jonne ei sulan aikana eksy edes hillanhimossa, ovat lumikengin tavoitettavissa. Reitti kulkee rämeen lävitse lähes puuttomalle aavalle. Suuntaan kohti aavan karuja rahkaja keidasrämeitä. Ne noukkivat koivujen urpuja ja silmuja hengenpitimikseen. Sahaava lämpötila ja ajoittaiset lumisateet saavat aikaan sen, että ylätunturin rinteeseen syntyy erilaisia lumikerroksia. Muita siivekkäitä ei kuulu saati näy. Hurjaa! Vasemmalla erottuu lintutorni. Lähtiessä oli –26 astetta. >> www. Pyhä-Luoston tunturijonon ensimmäinen huippu, Kultakero, on nimensä veroinen: se hehkuu maalisaamun valossa kuin lamppu. Ne voivat vähitellen vaeltaa ylemmäs tunturiin. Kyllä ne tulevat, on vain uskoteltava itselleen lumisia keroja katsellessa. Sitä ennen täällä ehtii kenkäillä ja hiihtää vielä toisessakin keväässä: hankikantokevät, se on ihan kohta! n YLLÄSTUNTURI · Hyvä lähtöpaikka retkelle on Kellokkaan luontokeskus. · Alueella on erinomaiset verkostot hiihtolatuja sekä talvipyöräilyja lumikenkäilyreittejä, jotka vievät tuntureille ja niiden ympäristöön. Pakkanen alkaa antaa periksi. Kylmä kiristää kasvoja. Tunturiaavan lintutornilta on parhaat näkymät huipuille. · Aapaa ja kangasmetsiä. luontoon.fi/ pyha-luosto T E K S T I JA K U V A T H E IK K I V A S A M IE S T E K S T I JA K U V A T M A R JA H A N N U L A Ylärinteiden tunturikoivikon reunassa ruokailee paksun lumipeitteen aikaan sekä riekkoja että kiirunoita. n TUNTURIAAVALLA HEHKUU KULTAKERO 2 AURINKO KIPUAA VAUHDILLA kohti männynlatvoja. Kevään valo on jo tullut tunturiinkin. Kavutessa kuuluu tuttu ääni: Palokärki pesäpuuhissa. Kevään lämpö ja tuuli auttavat myös tunturikoivuja pudottamaan lumitaakkaansa, ja kiirunoille paljastuu yhä enemmän syötävää. Valon lisäksi auringon säteily alkaa muuttaa lumen ominaisuuksia. Ruuhkan jälkiä tunturiaavan keväthangilla.. KEVÄT KIIPEÄÄ TUNTURIIN 1 SUKSILLA TUNTURIIN KIIPEÄMINEN on hikistä hommaa, mutta näkymät palkitsevat vaivan. Yöllä pakkanen paukkuu yli kahdenkymmenen asteen lukemissa, mutta päivisin auringon lämpö pudottaa pakkasen kymmenen asteen tienoille. Lumikengät uppoavat hankeen. Paikoin näyttää olleen jopa ruuhkaa. Se lisää lumivyöryjen vaaraa. >> www.luontoon.fi/ pallas-yllastunturi PYHÄ-LUOSTO · Tunturiaavan luontopolku lähtee luontokeskus Naavalta. Kylmiksi öiksi kiirunat kaivautuvat lumikieppeihin. Mustaviklot tulevat Afrikasta, ja sinirinta saapuu aavan rannoille laulamaan. Suon jäistä kantta lämpö ei vielä liikuta
3/2018 SUOMEN LUONTO 31 Maaliskuinen viikko: kolmetoista seuruetta, kolmetoista upeaa luonto kohdetta, kolmetoista erilaista reissua. ja Instagr amissa #suom enluon to retkellä 3/2018 SUOMEN LUONTO 31. Nappaa tästä retkivinkit kevääseen! 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 12 11 13 Neitvuori Tiilikkajärvi Ylläs Pyhä Hiidenportti Torronsuo Ritajärvi Viherinkoski Fiskars 13 Haapasaari Ahvenanmaa Lieksa Lapua Kevätretkeily on eri puolilla Suomea varsin erilaista – kun etelärannikolla jäät ovat lähteneet ja muuttolinnut palailevat, pohjoisessa yö pakkaset vielä paukkuvat ja hiihto kelit ovat usein parhaimmillaan. Millaisia helmiä tutuilta ja tuntemattomilta mailta löytyi. Osa etsi kevään merkkejä lempipaikoiltaan, loput retkeläiset ripotteli maakuntiin arpa. . RIS TO SA U SO LISÄÄ RETKI TUNN ELMIA : www.s uomen luonto
Eivätkä puut ole enää yltä päältä lumessa. Ne hakeutuvat puihin kiinnitetyille läskipaloille. Ahma ottaa suuhunsa vielä yhden herkkupalan ja jatkaa matkaansa. Ne ronkkuvat, kilkkuvat ja korahtelevat. Mutta on myös valoa! Päivä on pitkä, ja auringon myötä ilma lämpiää. Ja eikös vain käpytikan äänessä ole reviirinpuolustajan rähisevä sävy. Aurinko on painunut alemmas, vastarannan rinteet jäävät varjoon ja metsät värittyvät tumman sinertäviksi. Se on ahma. n OSMAN SALOILLA 4 KÄVELEN AURINGONNOUSUN jälkeen piilokojulle. Kojun lähellä on myös lihasyöttejä petoeläimille. Sitten näen sen puiden lomassa. Tummaselkäisen hahmon, joka rytmikkäästi jolkottaa kohti kojua. Joki on vahvan jääkannen alla. Kuin karvainen Klonkku. Pakkanen on vielä kirpeä, mutta aurinko lupaa lauhtuvaa keliä. Piilokojun antimet maistuvat ahmalle. Porttijokivarren polulle pääsee Käärmesärkältä Valtimo-Kuhmo -tien varrelta (numero 5284). Polkumme varrella mäntyjen kaarnakilvet ja lumi hohtavat vielä kullankeltaisessa valossa. Harvassa männikössä kuuluu kanahaukan kimakka huuto. · Hiidenportti on tunnettu metsistään ja rotkomaisemastaan. Suuntaamme Hiidenportin kansallispuistossa kulkevalle Porttijoelle. Sen tarkka kuono kohoaa ilmaan ja etsii viiksikarvat huurussa ruuan hajua. 32 SUOMEN LUONTO 3/2018 KEVÄÄN VALOA PORTTIJOELLA 3 YÖLLÄ PAKKASTA on kolmekymmentä astetta, kulkijaa odottavat uppuraiset hanget. >> www.luontoon.fi/ hiidenportti T E K S T I JA K U V A R II K K A K A A R T IN E N T E K S T I JA K U V A T A U R A K O IV S T O JA R IS T O S A U S O Ruokinta on auttanut Lieksan ahmoja.. Pian paikalle saapuu neljä epäluuloista korppia. Kaikkialla risteilee metsäpeurojen jälkiä. Tunnit kuluvat. Eläin pitää päänsä alhaalla näkymättömissä. Odotankin täällä erityistä vierasta. Siten keinoruokinta auttaa erittäin uhanalaista kätkää, joka on täällä luontomatkailun vetonaula. Alueen ahmakanta onkin kasvanut ruokinnan ansiosta. Mikä vaikuttava äänivalikoima ja lupaus keväästä! Korppien lähdettyä on pitkään hiljaista. Hyvällä onnella kojusta voi nähdä sudenkin. Susia ei ole tarpeeksi, jotta ahmat löytäisivät luonnosta riittävästi haaskoja ruoakseen. Kokkareita on toki siellä täällä, mutta metsän yleisilme on enemmän kirjava kuin valkea. Hömötiaiskaksikko näyttää puolestaan suhteensa solmineelta pariskunnalta: valmiina pesimäkauden alkuun! Kevät tulee vielä – niinpä samalla reissulla viedään yksi puukiipijän pönttö paikoilleen. Kojulla on vähän aikaa hiljaista, kunnes käpytikat uskaltautuvat ensimmäisinä paikalle. Karhut nukkuvat vielä talviunta, mutta ahmat ovat liikkeellä. n HIIDENPORTIN KANSALLISPUISTO · Sotkamon kaakkoiskulmassa. Jäkälää etsiessään peurat ovat kaivaneet hankeen kuoppia ja ruopineet kallioseinämiä; kuusikoista on etsitty luppoa. Mutta parissa paikassa, kun pysähdyn höristelemään, kuuluu vaimeaa solinaa... Nuotiolla tulee istuskelua sen verran pitkään, että lähtiessä pakkanen taas kiristyy. Kuuntelen salon huminaa
· Vierailimme PohjoisKarjalassa Lieksassa Erä-Eeron piilokojuilla. Paikka on Suomen paras ahman näkemiseen. Sytytän Venäjänhiekalle nuotion, ja ruuan lämpiämistä odotellessa ihastelen käppyräisiä mäntyjä ja keloja. n MISSÄ AHMAN VOI NÄHDÄ. Lähivuosiin verrattuna tämä kevät on pahasti myöhässä. · Lieksasta matkaa kertyy 25 km. Ilmassa alkaa jo olla merkkejä tulevasta pesimäkaudesta. Siellä täällä näkyy ketun yöllisiä tassun jälkiä. >> www.sslty.fi TIILIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO · Kuopiosta 118 km, Kajaanista 75 km. >> www.eraeero.com POHJANMAAN LAKEUDET · Peltolakeuksia on useimpien jokien varsilla Etelä-Pohjanmaalla. Pari viikkoa sitten pelloilla ruokaili muuttovaristen parvi, nyt ei näy niitäkään. Keli on lauhtunut juuri sopivaksi, vain vähän pakkasen puolelle. Ensimmäisiä ovat pulmuset, mustavarikset ja joutsenet. Alkukeväällä suot ovat märkiä, mutta har juilla kulkiessa voi nauttia keväästä. >> www.luontoon.fi/tiilikkajarvi LAKEUDET ODOTTAVAT LINTUJA EE RO KO RT EL A IN EN T E K S T I JA K U V A M E R JA P A A K K A N E N T E K S T I JA K U V A B E N JA M P Ö N T IN E N N Merkittyjä reittejä on parikymmentä kilometriä. Sukset liukuvat ja kantavat hangella, ja kilometrejä taittuu niin harjulla, metsässä, jäällä kuin suollakin. 3/2018 SUOMEN LUONTO 33 KARVAPOHJASUKSILLA HALKI SOIDEN JA HARJUJEN 5 ALKUVIIKON KAUNIIDEN ja kirpeiden pakkassäiden sijaan taivas on täyttynyt pilvistä. · Lumet sulavat pelloilta yleensä varhain, ja pälvet vetävät puoleensa monia muuttolintuja. Tiilikkajärvi jää vielä lumen peittoon odottamaan kevättä. Pieni lumisade alkaa vähän ennen saapumista Sammakkotammen parkkipaikalle. Liekö kuullut myyrän vingahduksen lumen alta. Viime kesänä jätin talviturkin Tiilikkajärven rannoille, ja saman voisi tehdä tänäkin vuonna. Mutta tällaisina minä muistan lapsuuteni keväät, kylmät säät ja lumiset pellot. Lähellä sijaitsee myös Pieni Ritojärvi harjuineen ja ikimäntyineen. · Monipuoliset hiekkarannat, harjut, metsät ja suot. Harakat kerääntyvät edelleen talven tapaan ruokapaikoille syömään. Vielä en näe oikeastaan lainkaan kevään merkkejä. Iltapäivän aurinko lämmittää ja sulattaa hiljalleen laajenevia pälvipaikkoja niiden muutamien latojen eteläseinustoille, joita lakeudella vielä on jäljellä. Se on ylittänyt peltoalueen ja poikennut valtaojan pientareelle. Naapuripareja katsotaan karsaasti, välillä syntyy kahakoita ja takaa-ajoja. Venäjänhiekalla voi telttailla, puistossa sijaitsee myös autiotupa ja vuokratupa. Siitä se kevät sitten alkaa, ja toivottavasti kurki pian taas huutelee lakeudella. Valon määrä laittaa kuitenkin jo haaveilemaan Tiilikkajärven keväästä ja kesästä, upeista hiekkarannoista, harjuista ja suon tuoksusta. n 6 MAALISKUUN ALUSSA lakeudella on hiljaista, poskipäissäkin tuntuva viima juoksuttaa lunta hangen pinnalla. Alavien jokivarsien kevät alkaa yleensä aikaisin ympäröivään seutuun verrattuna. Sukset antavat ihanan vapauden liikkua, ja samalla rauhallisen tahdin katsella ympäristöä ja hengittää luonnosta energiaa. Pulmuset puuttuvat, ja mustavarikset. 3/2018 SUOMEN LUONTO 33. Tiilikkajärven kaunis ja monipuolinen luonto houkuttelee testaamaan karvapohjaisia eräsuksia. Huhtikuun alkupuolella saapuvat kiurut, kuovit, kurjet ja hanhet. Tuuli ja pakkanen estävät vielä tehokkaasti lämpötilan nousun, mutta sääennuste lupaa lumisateita ja nollakeliä. Lunta on vielä paljon, ja keväästä kertoo vain pidentynyt päivä. Kohtapuoliin aurinko sulattaa lumet, ja ”maaliskuu maata näyttää”. Harakat tulevat ruokapaikalle omistajan elkein ja pölläyttävät vähän väliä naakkaparven lentoon. Tulevasta keväästä näyttäisi tulevan kohtuullisen hyvä myyräja pöllökevät. Naakat aristelevat reviiriä hallitsevaa harakkaparia
Aurinko nousee punaisena pallona Luonterin jäisten selkien takaa. Joutsasta puuttui tuolloin maantie, jota pitkin olisi päässyt Mäntyharjun rautatieasemalle viemään käsityöja maataloustuotteita kaupattavaksi. Mutta nyt kalliomännikkö ja alhaalla avautuva jäälakeus ovat hiljaisia. Tuijotan virran pyörteitä, kun koskikara puikkaa vedestä pilkistävälle kivelle. fi/neitvuoriluonteri, www. 34 SUOMEN LUONTO 3/2018 KOSKI VAIN PAUHAA 7 NELOSTIE VETÄÄ VÄKEÄ tavallisena arkipäivänä laiskasti etelään ja pohjoiseen, mutta minä koukkaankin Joutsan kohdalta kohti Pertunmaata. Noin viiden kilometrin päässä kuohuu ja kohisee Viherinkoski kipakasta pakkasesta piittaamatta. Perinne tilalla järjeste tään lammas paimen viikkoja. Virtaava vesi huuhtelee ajatuksia, valkoisen lumen ja tumman veden kontrasti hivelee silmää. Perille pääsi nopeammin. Alueen norppakanta on vahvistunut, mutta vielä viiksiniekka ei tiettävästi näillä jäillä pesi. No, sinua tässä jo odoteltiinkin! n VIHERINKOSKI · Sijaitsee Keski-Suomessa Joutsassa Pertunmaalle johtavan 428-tien varressa. On aika sulatella juomavedet, keitellä kahvit ja lähteä seikkailemaan Hiidenmaan poluille. · Viherinkosken vanha museo silta on valmistunut 1888, virran rannan kalliomaalaukset ovat löytyneet 1990-luvulla. Matkalla metsän läpi Neitvuoren itäiselle jyrkänteelle lihakset lämpenevät mukavasti. Illan hämärtyessä kuuntelin kiristyvän pakkasen napsetta ja nuotion rätinää. Olen käynyt koskella viimeksi yli 30 vuotta sitten katsomassa tukkilaiskisoja. Etsin kirkkaalta tähtitaivaalta kuvioita, kunnes oli pakko malttaa kömpiä makuupussiin. Yöllä on ollut rapsakka pakkanen, –15 astetta. Näkyvyys Neitvuorelta on kirkkaalla säällä kymmeniä kilometrejä. Valosta voi jo aavistaa kevään. · Reittejä ylläpitä vät Metsähalli tus ja Hiidenmaan retket ry. hiidenmaanretket.com T E K S T I JA K U V A T JO H A N N A M E H T O L A T E K S T I JA K U V A T M A R I P IH L A JA N IE M I Neitvuorelta on hyvät yhteydet Saimaan vesistöreiteille ja retkisatamien verkostoon. >> www.joutsa.fi AURINGONNOUSU MILJOONIEN TÄHTIEN HOTELLISSA 8 HERÄÄN LAAVULLA aamun sarastaessa. Museosilta on rakennettu vanhalle kahluu ja uittopaikalle.. >> www.luontoon. Niillä taisi olla jo kevättä rinnassa. n NEITVUORI · EteläSavossa 30 km Mikkelistä. Silta ja tie ovat varmasti mullistaneet silloisten hevoskärrykuskien elämän ja ajankäytön. Kylmin hetki on käsillä nyt, juuri ennen auringonnousua. Virran kupeessa on kaksi pysäköinti levikettä sekä nuotiokatos. Kiivetessämme edellisenä iltapäivänä koiran kanssa laavulle korppipari ronkkui toisilleen Neitvuoren rinteellä. Luonterin vesistö on osa Saimaata, ja se on myös norppien koti. Minä tulen koskelle aistimaan rauhaa ja viipyilevää tunnelmaa. Seuraavan yön nukummekin kotoisasti vanhan pönttöuunin lämmössä Metsähallituksen ylläpitämällä Hiidenmaan perinnetilalla. Rannalla olevan siirtolohkareen sekä kallioseinämän kalliomaalaukset kertovat siitä, että koskella on käyty jo paljon ennen hevoskärryjä. Opaskyltin mukaan varsinainen nähtävyys on kosken ylittävä 1880-luvulla rakennettu museosilta. Aurinko on jo ylhäällä, kun palaamme laavulle. Luonteri täyttyy elämästä. Pian talvi antaa periksi, jäät lähtevät ja vedet vapautuvat. Kisoja ei ole järjestetty enää vuosikymmeniin, ja koski on saanut laskea vettään rauhassa Suonteen ja Viherijärven välillä ilman suuria ihmismassoja. Linnut ja veneilijät palaavat. Edessä aukeaa huikaiseva näkymä. Neitvuoren juurel la on retki satama
Mäntyä on paljon, mikä tulee maussa läpi. Polut kiertävät järviä rantoja myötäillen ja nousevat toisinaan korkeille kallioille. Juoksijaa hellitään vaihtelevilla maisemilla. Kaiketi juuri kivisyyden takia maatai metsätalous ei ole tänne ulottunut, vaan metsät ovat saaneet ikääntyä ja naavoittua rauhassa. 3/2018 SUOMEN LUONTO 35 LUONNON ANTIMIA SUON SAAREKKEESSA 10 MUKANANI ON PAKURIA, ja sen lisäksi kerään männyn neulasia leiripaikkani ympäristöstä. Hyvää, terveellistä ja lämmintä. · Suomen syvin suo. n RITAJÄRVEN LUONNONSUOJELUALUE · Sastamalassa, 50 km Tampe reelta ja 75 km Porista. n ILOTTELUA METSÄPOLUILLA 9 MAASTON MUKAAN ja juuri ihmisen kokoisiksi syntyneet metsäpolut mutkineen ja luonnonesteineen kutsuvat leikkiin: loikkaan yli juurakon, hyppään eteen osuvalle kivelle ja siltä alas, kyyristyn polun päälle taipuneen oksiston alitse ja kiipeän polun poikki kaatuneen puunrungon yli. Silloin polkujuoksijan kelpaa lenkin päätteeksi pulahtaa johonkin järvistä. Sulatan lunta vedeksi trangian kattilassa, ja laitan sekaan hautumaan muutaman pienen palan pakurikääpää ja männyn neulasia. Ritajärven luonnonsuojelualue Sastamalassa tarjoaa monipuolisesti maastossa kulkemisen iloja, oli jalassa sitten lenkkarit tai kumpparit. Talvisin erinomainen hiihtoretkikohde. Maaliskuun alussa lumi narskuu juoksukenkieni alla vielä talvisesti, mutta häikäisevä valo, puron solina jääkannen alla, tikan ahkerointi ja talitintin laulu vihjaavat jo keväästä. Edessä avautuu näkymä; valkea taivas, valkea maa, kitukasvuisia mäntyjä. Alkaa hämärtää, ja leiriydyn lähimpään saarekkeeseen. Kiljamon lintutorni on mainio paikka lintujen tarkkailuun. Mieli puhdistuu arkisista asioista, kun keskityn jokaiseen askeleeseen. Reitit kulkevat monin paikoin aivan rantoja myöten. Talviselta suolta on hankala löytää syötävää, mutta mainioita aineksia juomahaudukkeisiin sieltä löytyy. Jatkan edelleen metsän läpi, maantien yli ja jälleen metsään. · Erämainen, hyvin ylläpidetty päiväretkikohde. Lämpötila pyörii nollan yläpuolella, mikä tekee lumesta märkää ja raskasta. >> www.luontoon.fi/ torronsuo. Matkalla olin havaitsevani hirvenjäkälääkin, mutta sitä en poiminut mukaan. En ole nähnyt yhtään ihmistä luontokeskukselta lähdettyäni. Päätän oikaista Ruostejärven ylitse. Paavinhatun alueella Valkeajärven vieressä saa ihmetellä jättimäisiä siirtolohkareita ja kivipeltoa. Suurin osa Torronsuon kävijöistä tulee puistoon sisään Kiljamon parkkipaikan kautta. >> www.ritajarvi.fi T E K S T I JA K U V A T N A N N A S Ä R K K Ä T E K S T I JA K U V A T JU H IS R A N T A Nousu Alisen RItajärven rannalla olevan kallion päälle nostaa sykettä. Katson kompassista suuntaa ja lähestyn kansallispuistoa. Ei aikaakaan, kun täällä saa kirmata neulasten peittämiä pehmeitä polkuja ja puisia pitkoksia pitkin, ja raate ja suopursu kukkivat. Maaliskuun alkupuolella Torronsuolla on vielä hyvin vähän merkkejä keväästä, mutta pakkanen on kääntynyt plussan puolelle. TORRONSUO · Tammelassa. Saan mukaani sekä Torronsuon että Liesjärven kansallispuistot kattavan maastokartan. Minä pistäydyn ensin Hämeen luontokeskuksella. Forssasta kansallis puiston pysäköinti alueelle on noin 11 kilometriä. Useita merkittyjä reittejä (pisin noin 8 km), 8 tulipaikkaa, laavu, laitureita. Peuran jäljet saattelevat minut suon laitaan. Kolmen läheisen erämaajärven ympäristö on jääkauden jäljiltä jylhän kivistä
Ruukin ympäristön luontoon voi tutustua esimerkiksi parin kilometrin mittaisella puulajipolulla, jonka varrella näkee muun muassa ruukin rakentamisen aikaan istutetun, yli 360 vuo tiaan tammivanhuksen. · Geta, Storby ja Lemlanti vaativat jo ainakin puolen päivän retken. Vuonna 1694 perustetun ruukin alue viehättävine vanhoine rakennuksineen näyttäytyy alkukeväästä varsin idyllisenä lumipeitteessään, eikä kesäisistä turistiruuhkista ole tietoakaan. · Lautalla pääsee isoille saarille, kuten Kökariin ja Föglöön. Fiskarsin alue houkuttelee retkeilijää myös luontonsa tähden. Samalla kannattaa käydä Käringsundin satamassa, jonka venevajaidylli on sama kuin Astrid Lindgrenin Saariston lapset -elokuvan aikaan. Mainioita kohteita keväiselle lehtoretkelle ovat myös tunnettu Ramsholmen Eckeröön vievän tien varressa ja Nåtö sekä niitä vähemmän tunnettu laaja Präst gårdsnäset Finströmin kirkon vieressä. >> www.fiskarsvillage.fi, www.visitraseborg.com AHVENANMAALLA MERI ON JO AVOIN 12 SUOMEN RANNIKOT jäätyivät, mutta Ahvenmaalla avomerelle aukeavat rannat jäivät tänäkin talvena suurelta osin avoimiksi. · Lähin juna-asema on Karjaalla, mistä pääsee Fiskarsiin linjaliikenteen busseilla vuoden ympäri. Tällä lenkillä pääsee ihastelemaan punamultaisia puutaloja, ja lopuksi voi istahtaa kaakaolle lämmittelemään johonkin ruukin viihtyisistä kahviloista tai ravintoloista. Haluan meren äärelle. Esimerkiksi Havsviddenin ravintolan tie vie Selkämeren, Norrhavetin, tunnelmiin. Herrön niemen kärki on hyvä luontokohde. Saapuessamme kylän keskustaan törmäämme ensimmäisenä valtavaan sorsaparveen, joka uiskentelee joen sulassa. Touko kuulta alkaen lehtoniityn kasvillisuus kukoistaa. Pohjoisessa merinäkymiä voi etsiä Getasta, jossa kalliot ottavat vastaan Selkämeren koko voiman. Maarianhaminasta voi ajaa tai pyöräillä esimerkiksi Nåtön tietä Järson niemeen. Pesimälintuerikoisuuskin löytyy: pähkinä. Nyt vierailen Herrön niemessä Lemlannissa; sen edustalla talvehtii paljon vesilintuja. Retki saarivaltakuntaan tarjoaakin alku kevään kävijälle aina kiehtovan rantakallioiden ja avoimen meren yhdistelmän. n FISKARSIN RUUKKIKYLÄ · Raaseporin kaupungissa, Pohjan alueella, vajaa sata kilo metriä Helsingistä länteen. Niemellä on jyrkkäportainen lintutorni. · Nåtö ja Ramsholmen ovat lähellä Maarianhaminaa. kä niitä vähemmän tunnettu laaja Präst gårdsnäset Finströmin kirkon vieressä. · Turun päivälautta on perillä Maarianhaminassa sopivasti alkuiltapäivästä. 36 SUOMEN LUONTO 3/2018 LUONTOA JA KULTTUURIA RUUKKIMAISEMISSA 11 KEVÄT NÄYTTÄÄ ensi merkkejään Raaseporin Fiskarsissa. Lännessä merimaisemaan pääsee vaikkapa Eckerön Storbyn postilaiturilla, josta avautuu esteetön näkymä Ahvenanmerelle. Pidemmälle retkelle kannattaa suunnata Risslan luontopolulle, jolla pääsee nauttimaan jyrkkien rinteiden metsämaisemista ja koskien kuohusta. Jäätä on toki lahdissa ja maakunnan koko itäisessä saaristossa, ja luntakin näkyy vielä. Koskella on sorsien lisäksi muutakin elämää: saukon liukujäljet näkyvät joenpenkalla, mutta sitä veijaria ei kannata ennen hämärää odotella näkösälle. >> www.visitaland.com/fi, www.fagelskyddsforeningen.ax T E K S T I JA K U V A T A N T T I H A L K K A T E K S T I JA K U V A T L A U R A S A L O N E N Fiskars tunnetaan erityisesti suosittuna kesäretkikohteena, mutta se tarjoaa paljon nähtävää ympäri vuoden. n MITEN OOLANTIIIN. Ruukkialueen läpi halkova joki koskineen on suurelta osin jäässä pakkasten jäljiltä, mutta kevätaurinko paistaa jo korkealta ja lämpimästi. Pesimälintuerikoisuuskin löytyy: pähkinänakkeli. Hyviä paikkoja kurkistaa kauas merelle on harvakseltaan
Kauppa palvelee läpi vuoden. PUUMALAN SAARISTOREITTI – 60 KM VETTÄ & RANTAA! JÄÄN JA AURINGON VALTAKUNTA 13 SUOJAISESTA lahdenpoukamasta avautuu näkymä vanhaan luotsija kalastajakylään. Keväällä kallioiden laelta tuntee meren tuoksun ja kuulee jäälauttojen äänet. Kuljemme saaren halki polkua, joka vie läpi käppyrämäntyisten kallioiden ja ohi maamerkin, graniittisen luotsitornin, joka jylhänä ja yksinäisenä humisevine tutkineen vahtii Suomenlahtea. 0400 159 452 Keljänpurontie 12, 81650 Hattuvaara Lieksa ELÄINTEN KUVAUSTA JA KATSELUA YMPÄRI VUODEN. n HAAPASAARI · Suomenlahdella, 23 km Kotkasta kaakkoon. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista www.eraeero.com | info@eraeero.com | puh. 3/2018 SUOMEN LUONTO 37 Ku va Ju ha M ar kk an en Pidä pyöräilytauko ja patikoi upea Norppapolku! Katso visitpuumala.fi tai soita 050 562 0706. Viiden neliökilometrin kokoisella Haapasaarella on talvisin vain kourallinen asukkaita, kesällä saapuvat veneilijät ja kesäasukkaat. >> www.haapasaariseura.fi, www.luontoon.fi/ itainensuomenlahti T E K S T I JA K U V A T A N N A K A IS A V Ä N T T IN E N Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Hankeen on painautunut jänik sen jäljet. Kevyessä pakkaslumessa kimaltelee aurinko. · Saareen pääsee läpi vuoden maksuttomalla yhteys aluksella Kotkasta, jäiden aikaan ilmatyynyaluksella Haminasta. Huhtikuulta alkaen Haapasaaren ohittaa arktisten lintujen suuri muutto, joka huipentuu toukokuussa allien, mustalintujen, kuikkien ja hanhien paljouteen. Yöllä mykistävä kauneus saa kuun hopeisessa valossa uuden jännittävän merkityksen. Suuren kiven alle muodostunut jääpuikkorivistö saa lohkareen näyttämään jään päälle nousseelta valaalta. Niiden takaa avautuu jäätynyt Suomenlahti. Entinen kyläkoulu toimii nykyään majapaikkana ja kesäisin luontotupana, jossa voi tutustua Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Yllättäen aivan vierestä, täysin äänettä ja aavemaisesti liitää suuri pöllö mäntyjen suojaan. Kävely saaren ympäri jäitä pitkin paljastaa talven jään pintaan taiteilemat kukat. Rannoilla voi ottaa vastaan muuttolintujen etujoukkoja: haahkoja, merihanhia ja isokoskeloita
Puusto sitoo hiiltä, jos metsän annetaan kasvaa ikää ja tuuheutta. 38 SUOMEN LUONTO 3/2018 Metsien maaperä vuotaa hiiltä ilmakehään. Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. TEEMAVUOSI 2018 METSÄ 38 SUOMEN LUONTO 3/2018. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT MAURI LEIVO JA ANTTI HALKKA Pitkä matka ILMASTOMETSÄTALOUTEEN Täysikasvuinen metsä on hyvä hiilivarasto ja jatkaa tehokasta kasvua vielä tämänkin ikäisenä
Ylös nouseva turvekakku on nyt ohuempi. Näytteistä voi nyt leikata viipaleita laboratoriossa tutkittaviksi. Loikimme ojan yli harvaan männikköön. Nyt soiden hiilitase raportoidaan YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle vuosittain. Metsäojitetuilta soilta päästöksi raportoidaan myös noin kahdeksan miljoonaa tonnia. ”Tällainen koejärjestely tarjoutuu tutkijalle sellaisilla osittain ojitetuilla soilla, joissa ojat on vedetty veden luontaisen virtauksen eli pinnan vieton suuntaisesti”, Simola kertoo. Sen hiili alkoi hiljalleen yhtyä happeen mikrobien avittamana. Maankäytön muutoksista ja metsien sitomasta hiilestä eli hiilinieM AU RI LE IV O 3/2018 SUOMEN LUONTO 39. Hän on liikkeellä ilmastotietoa keräämässä. Nähdään, että turvekerrokset näytteiden alaosissa ovat aivan samanlaiset, mutta yläosat eroavat. ”Täällä on valmiina koeasetelma”, hehkuttaa Simola. ”Mennääs sitten tuonne metsään”, sanoo Simola. Ilmaan nousi hiilidioksidia. Viisikymmentä vuotta sitten ei ajateltu, että turpeen hiilen siirtämisessä ilmakehään olisi jotain väärää. Täällä suo on uhrattu metsänkasvatukselle viiltämällä sen pintaan säännöllinen ojien järjestelmä joskus 1970-luvulla. Se ei ole vähän, vaan vastaa suunnilleen energiakivihiilen tai maamme koko henkilöautoilun päästöjä. Tämä kiinnostaa tutkijoita ja ilmastosta huolta kantavia. Suomi raportoi päästöt YK:lle Se, että ojitus alkaa hajottaa turvetta, oli ojituksen tarkoitus. Pian junttaamme onton nelikulmaisen putken syvälle suohon. Lähes kahdeksankymmensenttinen näyte asetetaan vanerilevylle odottamaan seuraavaa turve-erää. Somerolaisella suolla tarpoo Itä-Suomen yliopiston dosentti Heikki Simola. Se hupenee suopelloilla, joita merkillistä kyllä saa yhä raivata lisää ja lisää; suopeltojen päästöt ovat hiilidioksidina noin kahdeksan miljoonaa tonnia vuodessa. ”Luonnontilainen ja käsitelty osa samasta suosta vierekkäin.” Upotamme rosterivekottimen metsän soiseen maaperään. Kuivatus hajottaa turvetta kymmenillä tuhansilla neliökilometreillä. 3/2018 SUOMEN LUONTO 39 M ies kantaa olallaan raskasta teräsvekotinta kuin konekiväärin jalustaa. Suon männikkö sai tuuheutta ja mittaa, mihin juuri pyrittiinkin. Näin paljastuu kuiva-aineen määrä, josta noin puolet on hiiltä. Esiin nousee pötkylä suon historiaa, tuhannen vuoden taakse ulottuva turvekerros, jota suon kasvillisuus on hiljalleen kerryttänyt. Ojitetulla puolella turvepatjan pintaosa on osittain haihtunut, osittain painunut tiiviimmäksi. Jo julkaistussa Ilomantsin Rahesuon tutkimuksessa suon päästö oli ojituksen jälkeen hiilidioksidina yli puoli kiloa vuodessa per neliömetri tai viisi tonnia neliökilometrillä. Osa ojitetun suon hiilestä on ilmakehässä. Se on työläämpää kuin äsken, koska puut ovat kasvattaneet juurensa, jotka lihasvoima sentään vielä katkaisee. Veden pinta vajosi, ja tähän asti lähes uinunut turve sai pinnalleen happea. Kaikki muuttui. Ojitusvimmaa kritisoitiin vain sen vaikutuksista suoluontoon, mikä sekin toki oli aiheellista. Suomen päättäjiä asia ei ole hetkauttanut, koska näitä päästöjä ei lasketa suoraan osaksi maamme päästötaakkaa. Kun 60 000 neliökilometriä eli Latvian kokoinen ala Suomea ojitettiin, soiden linnut kuten riekko ja suokukko ja monet perhoset kärsivät
Heikki Simola tutkii turvenäytteitä. Mutta ovatko Suomen suot, pellot ja metsät todellisuudessa nettonielu eli pitääkö paikkansa, että puuston kasvu nollaa ja ylittää maaperän hiilivuodon. Simolan tuloksista nousi keskustelu vasta viime syksynä, kun Itä-Suomen yliopisto tiedotti niistä. Tärkeänä kritiikkinä esimerkiksi professori Raija Laiho totesi, etteivät Simolan tutkimat suot ole edustavasti valittuja, ja siten tulos ei ole noin rajusti yleistettävissä. Epäonnistuneiden soiden mukaanoton vaikutusta ei kiistetty. Suomi ei ole niitä raportoinut, koska niitä ei noteerata valtakunnan metsien inventoinnissa. Muun muassa Luonnonvarakeskuksen tutkijat reagoivat voimakkaasti. Kolmas vastaväite on mielenkiintoinen. 40 SUOMEN LUONTO 3/2018 lusta voi saada päästöihinsä hieman hyvitystä. Kangasmetsien maaperässä on hiiltä noin 1300 miljoonaa tonnia. Puustossa hiiltä on noin 800 miljoonaa tonnia. Simolan mukaan metsäojitettujen soiden päästöt ovat olleen keskimäärin jopa yli 30 miljoonaa tonnia vuodessa. Tulokset julkaistiin arvostetussa European Journal of Soil Science -lehdessä 2012. Hän otti mukaan laskelmiin myös ne ojitetut suot, jotka kylläkin puskevat hiilidioksidia ilmakehään, mutta jotka metsänkasvatusmielessä epäonnistuivat. M AU RI LE IV O A N TT I H A LK K A 40 SUOMEN LUONTO 3/2018. Se varasto olisi suurempi, jos metsät pidettäisiin peitteisinä. Hän on työtovereineen käynyt tutkimassa kymmeniä soita, joista Geologian tutkimuskeskus oli jo 1980-luvulla tehnyt tarkkoja turvebiomassan määrityksiä. Nielu on ollut Suomella kokonaisuutena plussalla, koska metsät kasvavat ilmaston lämpenemisen ja metsänhoidon takia voimakkaasti. Huvennut. Nielu vai ei. SUOMELLA ON ISOT HIILIVARASTOT YHTEENSÄ SUOMEN SOISSA on yli 5000 miljoonaa tonnia hiiltä eli yli kaksi kertaa esimerkiksi Kiinan vuosittain polttaman hiilen määrä tai 300 kertaa Suomen vuotuisten hiilidioksidipäästöjen verran. Sen mukaan soilta on kyllä vapautunut hiiltä paljon nykyistä vuosimäärää noSuomen metsissä on hakkuiden takia vähän hiiltä hehtaaria kohden. Simolan julkaisujen perusteella tämä on epävarmaa
Metsät siis voidaan hänen mukaansa ”sekä syödä että säästää”. 3/2018 SUOMEN LUONTO 41 PUUSTON KESKITILAVUUS EUROOPAN MAISSA m 3 /ha metsämaalla Suomen metsissä on kovin vähän puuta hehtaarilla. Kaikki uusi tieto tulee tarpeeseen, sillä suomalaiset arvostavat metsien ilmastonmuutosta hillitseviä hyötyjä jopa enemmän kuin taloushyötyjä. ”Maaperän hiilivarastojen säilyttäminen ja kartuttaminen olisi ilmastonmuutoksen torjunnassa paljon tärkeämpää kuin puuston lisäkasvulla retostaminen”, Simola toteaa. Simola etsi metsistä vertailukohtia, joissa vierekkäin oli vanha metsä ja hakattu alue. Metsäojituksen kokonaistaakka ilmastolle ei siis näy, jos katsoo vain nykylukuja. Ne ovat • siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen • harvennusten vähentäminen ja • kiertoajan pidentäminen. Heikki Simolan tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että maaperän päästöjen raportointia on syytä tarkentaa soilla ja ehkä myös metsissä. Jo tätä ennen puusto oli vähentynyt paljon. Hakkuiden jälkeen maaperä käsitellään, jotta se sopisi heti uudelle metsälle. ”Luken tutkijoilla on päästöjen raportoinnissa malli, johon ei ole rakennettu edes mahdollisuutta, että maaperä päästäisi hiiltä”, väittää Simola. Jos he muuttasivat niitä, hiilivarasto kasvaisi. Takavuosina maaperää aurattiin paljon, nyt sitä äestetään, laikutetaan ja muutoin rikotaan, jolloin maaperä saa jälleen happea ja valoa ja mikrobitoiminta muuttuu. Syynä ovat keskenkasvuisuutta suosiva metsätalous ja myös metsiemme pohjoisuus. LÄ H D E: LU O N N O N VA R A KE SK U S / ST AT E O F EU R O PE ’S FO RE ST S 20 15 peammin, mutta hajoaminen on ollut nopeinta ojituksen jälkeisinä vuosina. Mallittajat puolustautuivat toteamalla, että metsämaaperän päästöt ovat jo mukana mallin pohja-arvoissa, ja että mallia voidaan edelleen kehittää. Metsien kuutiomäärä oli laskenut sadassa vuodessa miljardi kuutiota. Jatkuva kasvatus tarkoittaa muun muassa avohakkuista luopumista, ja se kasvattaa hiljalleen suosiotaan. Metsänielu pienenee hakkuissa Kun ajamme Uudenmaan läpi Somerolle, Suomen metsät näyttäytyvät nykytilassaan, hakkuuaukkojen, taimikoiden ja eri ikäisten metsäkuvioiden sarjana. Keskustelu jatkuu, kuten tieteessä pitääkin. Nyt tahattomia koejärjestelyitä löytyi luonnonsuojelualueiden ja muiden hakkaamatta jätettyjen vanhan metsän sirpaleiden avohakatuilta reunoilta. Malli tuuheuttaisi samalla metsämme enemmän luonnolliseen tilaan. Nythän Suomen metsien keskikuutiomäärä on pohjoisuus huomioidenkin eurooppalaisittain alhainen. Oli otettu polttopuuta, kaskettu, ja ryöstöhakattu nousevan teollisuuden tarpeisiin. 407 362 336 321 299 299 297 275 274 269 266 266 254 246 231 227 226 216 215 215 212 207 185 184 183 182 175 168 155 150 149 133 125 114 114 109 99 77 66 64 57 47 10 Slovenia Sveitsi Romania Saksa Luxemburg Itävalta Tšekin tasavalta Belgia Slovakia Puola Liettua Ukraina Liechtenstein Viro Malta Serbia Kroatia Tanska Alankomaat Latvia Valko-Venäjä Iso-Britannia Bosnia-Hertsegovina Georgia Bulgaria Unkari Moldova Ranska Irlanti Montenegro Italia Turkki Venäjä Suomi Albania Ruotsi Norja Makedonia Espanja Kypros Portugal Kreikka Islanti ”Metsästä saadaan sama puumäärä”, korosti tutkimusta Metsät ja hiili -seminaarissa maaliskuussa esitellyt Luonnonvara keskuksen johtava tutkija Risto Sievänen. Metsien puusto on luontaista paljon pienempi Suomen metsät ovat ylipäänsä yhä toipumassa hävityksestä, johon ne oli saatettu viime vuosisadan alussa. Tutkimus on löytänyt kolme metsänomistajalle sopivaa keinoa lisätä metsiensä hiilen varastointia. Uuden tutkimuksen mukaan metsän hiilivarastoa voidaan myös avohakkuumetsätaloudessa nostaa jopa 40 prosenttia, jos metsät hakataan nykyistä vanhempina ja tiheämpinä. Tämä ilmeni pari vuotta sitten tehdyssä laajassa mielipidetutkimuksessa, jossa 57 prosenttia vastaajista mainitsi metsien tärkeimpien hyötyjen joukossa ilmastohyödyn ja 45 prosenttia taloushyödyn. Virallisestikin Suomen metsäsoista on vapautunut aikaisemmin yli 15 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuja päästöjä vuodessa. Hakkuiden jälkeinen maanmuokkaus lisää päästöjä Vuonna 2017 Simola julkaisi uuden tutkimuksen kangasmetsien maaperäpäästöistä. Näkyvillä on samalla sarja metsänomistajien päätöksiä. Tervanpolttoa syytettiin metsän hävittämisestä jo 1700-luvul. Jälleen metsämaaperä oli menettänyt hiiltä, nyt hiilidioksidina laskettuna lähes kymmenen miljoonan tonnin vuositahtiin. Näiden maaperävaikutusten laskenta on tiedetty epävarmaksi, joten suuretkaan arviointimuutokset tutkimuksen kehittyessä eivät ole ihme. Turveja kangasmaiden hiilivarastot ovat selvästi suurempia kuin metsien puuston, ja hiilen sitoutuminen niihin luonteeltaan pysyvämpää
Yllättävää on, että sellupuun hakkuut eivät lisää lähivuosikymmeninä hiiltä ilmakehään vain puun hiilen verran vaan tuplasti. ”Mikäli halutaan maksimoida metsien ilmastovaikutus ennen vuotta 2100, kannattaa välttää hakkuita”, totesi Risto Sievänen yhtenä metsän hiilitaseiden tutkimuksen päätuloksena Metsät ja hiili -seminaarissa. Liminka 26.4. Lappeenranta 6.5. Riihimäki (Swarovski) 12.6. Puuvarojen viime vuosikymmenten kasvu johtuu paljolti ojitettujen soiden puuston lisääntymisestä. Pori 14.4. Virolahti 16.-20.5. Varhaisin hyvä arvio Suomen metsävaroista on 1800-luvun alusta, jolloin puuston määrä oli nykyistä luokkaa. Tampere 15.4. se värinätön vaihtoehto puujalustat FF Finnstickstaijauskeppi UUTUUS ES80EDv4 + 20-60 SDLv2 okulaari ja laukku Nyt kätevä kaksoistarkennus! HRWP Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Elämme nyt aikaikkunaa, jolloin ilmastonmuutokseen voidaan yhä puuttua niin, ettei se ylitä kriittisenä pidettyä kahta astetta. Nyt metsien hiilivarasto kasvaa jälleen. Kuusamo M AU RI LE IV O. n SUOMEN METSÄVAROJEN KEHITYS 1800–1997 LÄ H D E: M YL LY N TA U S & M AT TIL A , EC O LO GIC A L EC O N O M IC S, 41 (2 00 2) 1800 1850 1900 1950 1997 2500 2000 1500 1000 500 milj. Tutkijoiden mukaan on selvää, että hakkuiden lisäämisestä on haittaa ilmastolle. Lahti 10.-13.5. Turku 8.4. Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään Pop-Up -kiertue 7.4. Kasvava metsä korvataan hakkuuaukolla ja heikon kasvun taimikolla. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. HD kiikarit ja kaukoputket 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit H aw ke O pt icr on Be rle ba ch M RJ an G ear M ule pa ck Sir ui K ow a Ce les tro n Sw aro vsk i M eo pt a – PALVELUA ASENTEELLA – Tarkemmat paikat ja ajat netistä. Puuvarannon kasvu eli hiilinielu uhkaa kuitenkin jälleen pienentyä selvästi, kun osa poliitikoista ja virallinen Suomi haluavat lisätä hakkuita. Vaikka hakkuiden hiilitase aikanaan korjautuisi metsässä, ”se ei tavoita tätä aikaikkunaa”, kuten Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Sampo Soimakallio korosti. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. Joensuu 27.4. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. m 3 Suomen metsien puuston määrä kävi pohjalukemissa sata vuotta sitten. la. Parikkala 29.4. Espoo 8.5. Virolahti 7.-10.6. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Helena Henttosen viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan 37 prosenttia metsien lisäkasvusta eli lähes 10 miljoonan kuution vuosikasvu johtuu ympäristötekijöistä, joista tärkein on ilmaston lämpeneminen. Kuopio 14.6. Mänttä-Vilppula 21.-22.4. Luonnonvarakeskuksen saama yllättävä tulos johtuu siitä, että metsät hakataan keskenkasvuisina. Tämä vaikuttaisi nopeasti hiilinieluun
Minulle luonto sytyttää synkänkin historian lämmittäviin ja valaiseviin liekkeihin. Kimalaiset pörräävät mustikankukilla ja aamun ensimmäiset tuulen vireet tuovat alakosteikolta viileän sammalen tuoksun. Luontoa pelättiin ja kunnioitettiin, sitä palvottiin ja siitä tehtiin taidetta tanssien, laulujen, taide-esineiden, tarinoiden ja maalausten muodossa. Ruudin savun ja usvan läpi siivilöityvään yhä lämmittävämpään auringonvaloon nousevat sitruunaperhoset, suruvaipat ja neitoperhoset lepattamaan. Väitän, että ilman luontosuhdettani moni lukemani menneen ajan tapahtuma jäisi kokemustasoltaan hyvin puutteelliseksi. Ennen hyökkäystä metsään levittäytyneet joukot saivat kevätyön valossa kenties sieraimiinsa tuoreen kanervikon ja mustikankukkien tuoksun. Vaikka historiankirjoitus ei aina kuvailisikaan luonnon olosuhteita, ne tunkevat vahvasti mukaan historian sivuille sinnekin, minne niitä ei ole suoraan kirjoitettu. Kuten esimerkiksi Mirkka Lappalaisen teoksessa Pohjolan leijona, jossa Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf kohtaa kuolemansa syys koleassa sumussa ratsastettuaan harhaan tai niin ikään hänen teoksessaan Jumalan vihan ruoska, joka kuvailee 1600-luvun lopun Ruotsi–Suomen kahden peräkkäisen katovuoden sääoloja ja joukkonälkäkuolemia. KIIVAS TAISTELU kesti viisi tuntia ja venäläiset pakenivat puoli viideltä aamulla, siis samaan aikaan kun aurinko nousi. Rakastan ja luen paljon historiaa, muutakin kuin sotiin liittyvää. Ihminen on koko historiansa ollut täysin riippuvainen luonnosta. Ihmiskunnan varhaisimmat arkeologiset löydöt kertovat ihmisen ja luonnon tiiviistä suhteesta. L uonto ja historiankirjoitus ovat aina kuuluneet yhteen. Tiedän jo lapsuudestani, että paikka on osa Salpausselän hiekkaharjannetta, kaunista mäntyvaltaista kangasta. Laulurastas rupatteli, käki kukkui ja lehtokurppa lensi soidintaan. n HISTORIAN HAVINAA 3/2018 SUOMEN LUONTO 43 A N N A RI IK O N EN. HISTORIA ei ainoastaan näy luonnossa, vaan luonto myös historiassa. Mielessäni kuulen, kuinka ammunnan vaiettua haavoittuneiden voihkeen joukkoon nousevat aamun pajulinnut, rastaat, leppälinnut, käet, peipot, rautiaiset ja lopulta metsäkirviset ja tervapääskyt ikiaikaisine lauluineen. Alempana metsä muuttuu sekametsäksi ja lopulta kosteammaksi korveksi. Voin kuvitella, kuinka metsä oli koskematonta tuolloin yli kaksisataa vuotta sitten. Tätä ihanaa taustaa vasten kuviteltuna miesten hiljainen kuolemanpelko hyökkäystä odottaessa saa vaikuttavan ja konkreettisen mittasuhteen. 43 SUOMEN LUONTO 3/2018 P e te liu s Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Tai kun Sakari Viinikaisen ja Heli Mäen teoksessa Teatterikuninkaan sota Ruotsin armeijan joukot aloittavat Tillolassa hyökkäyksen venäläisiä vastaan 20.5.1790 kello 23.00, en voi välttyä vahvalta mielikuvalta ympäröivästä luonnosta. Kangasmaitikka, mäkitervakko ja metsätähti kukkivat
Tunturin kuningaslintu tarvitsee pesimärauhan, ja mahtavan risulinnansa alustaksi vahvan aihkipetäjän. TEKSTI JA KUVAT MARTTI RIKKONEN Tunturikotkia. 44 SUOMEN LUONTO 3/2018 Maakotkien pesimäkausi on alkamassa
Näiden lajien romahdusmainen väheneminen alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja valtiovalta kiihdytti katoamista tuomitsemalla kotkat hävitettäviksi. K.E. Valtiovalta teki täyskäännöksen 1926 ottamalla kotkat suojelun piiriin, täysrauhoitus tosin tavoitti poronhoitoalueen vasta vuonna 1962. Pohjois-Pohjanmaalle ja Lap piin ahdistettu maakotkakansa sinnitteli metsä erämaissa sekä tunturien rinteillä. Mikä on mahdollistanut tuon edullisen kehityksen. Tässä on kuitenkin suuri ero merikotkan ja kotkan välillä. Kivirikko oli jo 1920-luvun puolivälissä ollut varma merikotkan häviämisestä, eikä hän ollut kovin optimistinen maakotkankaan suhteen. Varsinkin merikotkan pesä oli helppo löytää, emot ampua ja pesäpuu kaataa. Pohjoisten erämaiden maakotkat pärjäsivät paremmin vanhojen lintujen pysytellessä paljolti synnyinsijoillaan. 3/2018 SUOMEN LUONTO 45 S uomalaisten kotkakantojen ollessa aallonpohjassa 1960-luvun lopulla meillä elää kituuttivat katoamaisillaan olevat merikotkakannan rip peet saaristossa. Ympäristöjärjestöt ja yksityishenkilöt tekivät mittaamattoman arvokkaan työn 1960-luvulta alkaen, ja asenSaalistaessa tukevat jalat ovat kotkan paras apu. Peittausaine elohopea, klooratut hiilivedyt kuten DDT ja myöhemmin lyijy iskivät erityisesti merikotkaan mutta myös muihin petolintuihin. Kotkapari yhteisellä iltaaterialla.. Niistä maksettiin jopa tapporahaa. Maakotkapari nauttii reviirillään ilta auringon lämmöstä. Maakotkan tasaisen levin neisyyden kiila Lapin ja Oulun maakunnista Suomenselälle on hiukan laajentunut ja pidentynyt mutta ei vielä kovin merkittävästi. Toipuminen Kumpikin kotkalaji on sittemmin toipunut takavuosien vainosta ja ympäristömyrkyistä. Kotkan erämaavaatimukset eivät nykyihmisen hallitsemalla ja koneistamalla maaseudulla kovin helposti täyty. Nykyiset reilun viidensadan parin merikotkakanta ja 400–450 asuttua maakotkareviiriä tuntuvat kuitenkin uskomattomilta verrattuna tilanteeseen 1960-luvun lopulla. Kun huoli lajien katoamisesta alkoi lopulta nostaa päätään, tulivat peliin mukaan ympäristömyrkyt, laajasti 1950-luvulta alkaen. Siinä missä merikotkakanta on muutamassa vuosikymmenessä vähintään kymmenkertaistunut, maakot kien määrä on ehkä tuplaantunut
Vielä 1980-luvun lopulla kevättalven öinä Utsjoen tunturimaassa kaikui riekkojen nauru kaikkialta tunturikulkijan viivähtäessä remakkaa kuuntelemaan. Tunturikotkien elämää Kotkan kyky ja osittain tapakin tappaa poroja, lähinnä vasoja, on eittämätön tosiasia. Suurten naaraskotkien levitettyjen siipien kärjet viiltävät ilmaa jopa 220 sentin päässä toisistaan. On helppo ymmärtää, ettei kotka voi elää kovin sulkeutuneiden metsien sisällä eikä varsinkaan uudistusmetsien taimikoiden ahtaudessa. Lapin rauhalliset kolkat alkavat olla kotkien asuttamia, ja etelässä ihmistoiminta ei suo kotkalle sen vaatimaa pesintärauhaa. Laajaa avointa maastoa on pakko olla. ”Oikeaan” Lappiin saavuttaessa avointen tunturirinteiden merkitys alkaa korostua. Riekkojen väheneminen on ollut hälyttävää, eikä viranomaisten reagointia turistien metsästyslupien myyntivaatimusten paineessa voi parhaalla tahdollakaan kehua. Riekot vähissä On yleisesti tunnettua, ettei riekolla mene kovin hyvin edes pohjolan perillä. Riistakolmiolaskentojen tulokset tunnutaan ohitettavan lähes merkityksettöminä, eikä paikallisten riistahenkilöiden asiantuntemukseen luoteta. Riekko lisääntyy tehokkaasti, jos olosuhteet sen sallivat, ja nyt jännitetäänkin, miten runsastuva pikkunisäkäskanta ja toivottavasti viime vuosia paremmat alkukesän säät suosivat riekkopoikueita ja samalla kotkia. Sodankylässä kotkia ruokkivat vielä isot aapasuot, mutta Inarissa, Utsjoella ja Enontekiöllä kotkat ovat oikeastaan puhtaita tunturilintuja. Monipuolinen saaliseläinkirjo kanalinnuista jänikseen yksipuolistuu pohjoiseen päin mentäessä. Poronhoitajia koskeva korvausjärjestelmä asutuilla kotka reviireillä paransi ilmapiiriä poropaliskunnissa. Pohjois-Pohjanmaalla ja eteläisessä Lapissa suot ja vaaranrinteiden avomaat tarjoavat kotkalle riittävän väljät saalistusmaat. Maakotka, tunturilintu Kovin paljon maakotkan parimäärä ei Suomessa enää voi lähivuosikymmeninä nousta. Toisaalta yhtä eittämätöntä on myös Kotkien ottelussa maakotkaa (vas.) kömpelömpi meri kotka (oik.) jää usein toiseksi. 46 SUOMEN LUONTO 3/2018. Nykyäänkin riekkoja toki kuulee avotunturien katveessa ainakin myyrävuosina, pienpetopaineen kohdistuessa myyriin, mutta metsäisemmillä suoerämailla Inarissa ja Sodankylässä on pelottavan hiljaista. Metsokin kotkalle kelpaa, ja tuon lajin kannanvaihtelun loivemmat käyrät ilahduttavat kaikenlaisia metsästäjiä pohjoisimmissa mäntyvaltaisissa metsissä. 46 SUOMEN LUONTO 3/2018 nemuutoksen vähitellen purressa ja väen muuttaessa kaupunkeihin kotkien olot paranivat ratkaisevasti. Pohjoisten maakotkien ruokavalio poikkeaa jonkin verran eteläi semmistä lajitovereista. Tunturimaiden ruokatarjonta on vähälajinen ja paljolti riippuvainen muuttolintujen saapumisesta, mutta ennen kaikkea tärkeimmän saaliseläimen, riekon, kannanvaihtelusta. Etelän kotkat voivat saalistaa jopa peltoaukeilla ja harvoilla säilyneillä avosoilla
Kotkanpesä on useimmiten aika näkyvässä paikassa vaaran tai tunturin rinteessä. Maailmalla kotkat pesivät lähes säännönmukaisesti kalliopahdoilla. Yleensä pesä on iso risulinna vankkaoksaisessa männyssä. Suomessa tilanne on toinen – pesinnät pahdoilla ovat poikkeuksia. Siivet ovat päältä tummanruskeat, ja tässä puvussa olevaa maakotkaa onkin joskus sanottu maailman kauneimmaksi kotkalinnuksi. Onkin sanottu kuningaslinnun haluavan tarkastella valtakuntaansa vankkaoksaisen linnansa partaalta. 3/2018 SUOMEN LUONTO 47. Todettakoon kuitenkin, että kahden poroja verottavan parin saalis saattoi kevään ja alkukesän kiih keimmän ruuanhankinnan aikaan olla kymmeniä vasoja. Kun kävin 1990-luvun loppuvuosina kahdellakymmenellä poikasreviirillä, vain kaksi kotkaparia oli todellisia vasarosvoja, ja 18 pariskuntaa ei vasoja juu ri saalistanut. Maakotkalla on nuoruuspuvussa laajat valkeat alueet siipien alapinnoilla sekä intiaanejakin ihastuttaneet valkotyviset pyrstösulat. Eteläiset parit hyväksyvät käyttöönsä myös tekopesiä. Pesälle on oltava avoin lentoreitti, jokunen pari tosin piiTunturikotkien elämää säätelee riekkojen kannanvaihtelu. Tunturikotkan saalis valikoimaan kuuluu myös poro. 3/2018 SUOMEN LUONTO 47 se, että yllättävän pieni osa kotkista aiheuttaa todellista vahinkoa
Saavuttiin pesälle, iskettiin valtapuuhun lasikuituinen rauhoituskyltti, ja pesän vireä kotkanpoikanen merkittiin E-renkaalla. Kotkanpesä oli yhä kaksiosainen. Maaja metsätalousministeriön juristi Erkki Ruokonen toimi virallisena kotkanpesäntarkastajana ja rengastajana, ja Inarin kunnan vastaperustettuun virkaan astunut Mikko Rantala kävi tarkastamassa kotkan rakennustyön onnistumisen. Kotkan eliniästä luonnossa ei ole tarkkaa tietoa. Nuoren linnun siiven valkoisesta laikusta oli kuitenkin vielä rippeet jäljellä. Olen kuitenkin Lemmenjoen kansallispuistossa kuvannut kotkakoirasta, joka näytti hyvin erilaiselta. Muotkatunturin erämaassa seuraamani naaras oli vielä 11 kalenterivuoden ikäisenä osin nuoruuspuvussa, tosin jo varsin lähellä aikuisen pukua. Keinovaaran pesä oli siis jo vuonna 1952 iso rakennelma, ja voidaan olettaa sen jo silloin olleen käytössä vuosikymmenet. Merikotkan tiedetään elävän parhaimmillaan yli 30-vuotiaaksi, ja maakotkan pitäisi yltää vähintään samaan. Suomessa on tehty rengaslöytöjä 28 vuoden ikään ehtineistä linnuista, Ruotsissa on päästy nelisen vuotta pitemmälle. Keinovaaran pesä 1990luvulla. Keinovaaran pesä Oula Näkkäläjärven kuvaamana. Inarin Lapissa ja muuallakin pohjolassa tilanne tuntuu olevan aika lailla erilainen. Luonnossa kotka on Suomessa saavuttanut 28 vuoden iän. Tällöin kuuluu poikanen ammutun pesään. Uskon kyseisen koiraan olleen reilusti yli 30-vuotias. Olen tarkkailut Muotkalla Keinovaaran kotkaparin elämää vuosia. KEINOVAARAN PESÄ Kotka kuuluttaa reviiriään näyttävällä soidinlennolla. Säyseän poro härän kiireettömästä vauhdista nauttiva tarkkasilmäinen poromies havaitsi pikkuvaaran rinteessä valtavassa männyssä ison kaksiosaisen risupesän. Ajalle tyypillisesti perhe oli kasvanut kahdeksan lapsen suurperheeksi. 48 SUOMEN LUONTO 3/2018 lottaa kotinsa lähes näkymättömiin suurpuun tavallista tiheämpään latvaan. n Kirjoittaja on inarilainen ammattiluontokuvaaja. Koko puku oli vaalean kauhtunut, ja silmän väri hailakan sinertävänharmaa. Poromies toki tiesi mistä oli kysymys, mutta suhtautui havaintoonsa rauhallisesti. Kotkan sulkasadosta ja eliniästä Käsikirjoissa todetaan kotkan saavuttavan täydellisen aikuispuvun seitsemän kalenterivuoden iässä. Kotka rakensi kymmenisen vuotta sitten ylärinteeseen paremmin katseilta olevaan paikkaan uuden kodin, mutta on palannut välillä ikiaikaiseen asuntoonsa. Vain yhden kerran olen kuullut tihutyön tekijän käyneen kyseisellä Muotkatunturin alueen tunnetuimmalla ja kauas näkyvällä pesällä. Näkkäläjärvien elämää ymmärtävä toimeliaisuus ilmeni vuosikymmenten saatossa monella alalla. Pariskunnan erittäin kirkasvärisen koiraan tiesin olevan vähintään 20-vuotias sen viimeksi nähdessäni. Perheen jäsenet ovat aina olleet poronhoidon asialla ymmärtäen kuitenkin myös elinympäristönsä arvon. 48 SUOMEN LUONTO 3/2018. Myöhemmin iso oksa petti talvella lumen painosta, ja nykyään pesä on lähes kolme metriä korkea ikiasumus. n toinen linnuista, naaras, vaihtui kerran. Vankeudessa kotkan on monen muun lajin tapaan todettu elävän paljon vanhemmaksikin. Myyttistä ”hävitysvimmaa” ei herännyt. Perheen sisarussarjan vanhin, Oula Näkkäläjärvi, oli talvella 1952 ajamassa porolla vakituiselle erotuspaikalle. Kahdenkymmenen vuoden seurannan aikana ainakin TOIMELIAS Näkkäläjärven porosaamelaisperhe muutti 1951 Lismasta Vaskojokivarteen Heikkilään. Vuonna 1972 vireät nuoret miehet lennättivät itsensä vesi tasolla muutaman kilometrin päähän Keinojärven pesältä kävelläkseen sinne Oula Näkkäläjärven opastamina. Lintulajien munamäärä ja poikasmäärä korreloi aika tarkasti eliniän kanssa, lokkeja ja tiiroja lukuunottamatta. Noina vuosikymmeninä maastossa liikkuneilla poromiehillä olikin paras käsitys kotkien pesäpaikoista
Tulva-altaaseen liittyy lisäksi se riski, ettei tulvavesiä välttämättä onnistuta vangitsemaan juuri oikealla hetkellä. Lapin liitossa on nyt ilmeisesti opeteltu kuuntelemaan lakiasiantuntijoita. Rovaniemi on toistuvasti todennut, että erityisesti Saarenkylän kaupunginosan tulvasuojelu voidaan toteuttaa järkevästi ainoastaan allasratkaisulla. ROVANIEMEN KAUPUNGINJOHTAJA Esko Lotvonen onnistui kuitenkin puhumaan kaupungin päättäjät valituksen taakse vetoamalla surullisen kuuluisaan yleiseen etuun, eli tässä tapauksessa ilmeisesti Rovaniemen kaupungin etuun. JO RM A LU H TA / LE U KU VESA LUHTA Kirjoittaja on inarilainen vapaa toimittaja.. Rovaniemen kittiläntautisten viimeinen toivo onkin Ely-keskusten ja ympäristöministeriön alasajo, ja sitä kautta kontrolloimaton vallankäyttö. Päätöksiä on tehty kuntalain ja yleisen hallintotavan vastaisesti, mutta niiden tekoon osallistuneet eivät ole kyenneet myöntämään toimineensa väärin. Vuotoksen allashanke on todettu jo useaan kertaan luonnonsuojelun lainsäädännön vastaiseksi, ja Vuotoksen alue luonnonarvoiltaan poikkeuksellisen merkittäväksi. Nyt tuo kunnallispoliittinen maantapa on ulottunut Rovaniemellekin. Samalla Lotvonen syyttää valtioneuvoston päätöksestä ympäristöministeriön kehnoa valmistelua. Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä totesi jo vuosi sitten Itä-Lapin maakuntakaavaan merkitystä tulva-altaasta, että se on pelkkä tietoinen poliittinen linjaus, joka rikkoo lakia. Myös Lapin Ely-keskus on lausunnoissaan korostanut, että tulvasuojelulle on vaihtoehtoinen ja toimiva ratkaisu. 13/2018 SUOMEN LUONTO 49 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Rovaniemi valitti Vuotoksesta Laulujoutsenia Vuotoksella. n Laulujoutsenia Vuotoksella. ERÄÄT POLIITIKOT, kuten Lapin liiton entinen edunvalvoja Jaakko Ylitalo ovat vedonneet mystiseen teoriaan, jonka mukaan Saarenkylän vallit eivät pidättele tulvia, sillä vesi tulee maan huokoisuuden takia maaperästä läpi. KITTILÄN KUNNAN päätöksenteko on herättänyt valtakunnallista huomiota osaamattomuudellaan. Kun valtiojohto hautasi ties monennenko kerran Vuotoksen eli nykyisen Kemihaaran tulvasuojelu altaan lainsäädännön vastaisena, päätti Rovaniemen kaupunginhallitus valittaa ratkaisusta. Esimerkiksi Ivalojoella vallit ovat laskennallisesti yli 30 kertaa halvempi ratkaisu kuin tulva-altaan rakentaminen joen latvoille. Oletettavasti Vuotoksen altaan ja Rovaniemen tulvavallien hintasuhde on sama, eikä tulvavesien ohjaaminen Vuotoksen soillekaan ole täysin synkronisoitavissa Rovaniemen tulvahuipun leikkaamisen kanssa. Lapin tulvasuojelua kartoitettiin muutama vuosi sitten Kittilässä, Ivalossa, Torniossa ja Rovaniemellä. Kaupungin linjan omituisuus korostuu senkin takia, että allasta vuosikymmenet ajanut Lapin liittokin päätti olla valittamatta valtioneuvoston päätöksestä. Mitään tutkimusta asiasta ei ole tiettävästi tehty, eikä vähintään yhtä paljon vettä läpäisevällä Ivalon kylän alueella kyseistä piirrettä tunneta. Rovaniemeä lukuun ottamatta muualla päädyttiin tulvavallien rakentamiseen, jo senkin takia että ratkaisu on ylivoimaisesti edullisin. Tästä syystä tulvavallit on joka tapauksessa rakennettava
50 SUOMEN LUONTO 3/2018 Tatjana-karhu on Suomen vanhimpia emokarhuja. Se on tehnyt useat nelospennut. Markus Sirkka on seurannut Tatjanaa koko 2000-luvun. TEKSTI MARKUS SIRKKA / KUVAT LAURI LUHTANIEMI JA MARKUS SIRKKA MATRI ARKKA MATRI ARKKA MATRI ARKKA 50 SUOMEN LUONTO 3/2018 LA U RI LU H TA N IE M I
3/2018 SUOMEN LUONTO 51 MATRI ARKKA MATRI ARKKA MATRI ARKKA 3/2018 SUOMEN LUONTO 51 Tatjana neljän pentunsa kanssa Kuhmon Vartiuksessa syyskuussa 2007.
”Pesäpaikan valinta on yksilökohtaista, ja siinä on vaihtelua. Pennut nukkuvat emon kanssa samassa pesässä useimmiten vielä toisen talven, mutta alkukesästä erauksen on jo aika harjoitella itsenäisen, nuoren karhun elämää. Sitten lumi on saanut peitellä nallet talviunille. Johonkin hiekkaiseen penkkaan, juurakon alle tai kenties suuren muurahaispesän uumeniin kaivettu pesä on ahdas, sillä sinne on Tatjanan lisäksi ahtautunut sen edellistalvena syntynyt pentu, eraus. ”Näin Akka teki erausten kanssa Keski-Suomessa”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen muistelee toista seurantakarhua. Akka kaivoi toisinaan pesänsä johonkin hiekkaiseen rinteeseen, ja toisinaan se taas jäi taivasalle.” Viime kesänä Tatjanan mukana kulki kaksi pentua, mutta loppusyksystä pentuja oli jäljellä enää yksi. Ensimmäiset karhut ovat jo saattaneet nousta talvipesästä, etenkin isot urokset, mutta Tatjana pysyttelee vielä pesän suojassa. Tatjanan talvipesistä ei tiedetä muuta varmaa kuin se, että ne sijaitsevat Venäjän puolella rajaa tai sijaitsivat ainakin niinä talvina, kun se toimi Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen, nykyisin Luonnonvarakeskuksen (Luke), tutkimuskarhuna ja sitä voitiin seurata lähetinpannalla. Karhu jättää isoimman jäljen Suomen luonnonvaraisista eläimistä. Niissä kummassakin liikkuminen on luvanvaraista, joten rauha on taattu. Avopesä voi johtua myös häiriöstä, jolloin talviunille menon aikaan on siirrytty uuteen paikkaan, mutta tiedetään myös yksilöitä, jotka viettävät talvensa säännöllisesti taivasalla. 52 SUOMEN LUONTO 3/2018 P ääsiäisen kynnyksellä Kuhmon selkosia peittää paksu lumihanki. Nyt se saa nauttia vielä emon kupeen tarjoa masta lämmöstä. Tatjana tankkasi ravintoa ja valmistautui tulevaan talveen saman vuoden pentunsa kanssa lokakuussa 2017.. Luonto on siunannut Tatjanaa neljällä pennulla peräti kolme kertaa, kun pentuja useimmiten on yhdestä kahteen, harvemmin kolme. Venäjälle talviunille Maitopurkin kokoiset ja muutaman sadan gramman painoisina syntyvät pennut mahtuvat pieneenkin pesään, mutta entä jos vuosikkaita, jo usean kymmenen kiloa painavia erauspentuja on neljä, minkälaiseen pesään ne mahtuvat. Silloin se on saattanut kaivaa itselleen ja neljälle eraukselleen vain pienen kuopan tiheän kuusitureikon ympäröimään ojanpenkkaan, näkösuojaan, ja katkoa ympäriltä havuja pediksi. Rajan takaa se löysi kaipaamaansa rauhaa, siellä se pysytteli rajavyöhykkeen ja Kostamuksen luonnonpuiston alueella. Ehkä pentu oli heikko, ehdotan Tatjanaa pitkään seuKantaastuja
On myös säikkyjä ja rohkeita, jopa tyhmänrohkeita, jotka päätyvät lopulta pulaan. 3/2018 SUOMEN LUONTO 53 ranneelle ja karhuretkiä Kuhmossa järjestävälle Sabrina Logeaisille. Sen kuonon päällä on kohouma, kuin pieni mutka, samanlaista ei ole huo3/2018 SUOMEN LUONTO 53 Karhut ovat yksilöitä kuten ihmisetkin. Elämänsä aikana se on saanut reilusti yli kaksikymmentä pentua. Nelospentueiden sarja Tatjana ei ole enää nuori, mutta poikkeuksellisen hedelmällinen se on, sillä se on saanut vuosina 2002, 2007 ja 2010 syntyneiden nelospentujen lisäksi kahden ja kolmen pennun pentueita. päivänä alkavan metsästyskaudenkaan aikana. Urokset saattavat tappaa pentuja, jotta naaras tulisi uudelleen kiimaan ja urokselle avautuisi mahdollisuus omien geeniensä jatkamiseen.” Myös metsästyksen yhteydessä pentuja kuolee, tahallaan tai vahingossa. AU KE A M A N KU VA T: M A RK U S SIR KK A. On pyöreitä, laihoja, vaaleita, tummia... Tatjanan persoonasta tiedustellessani siitä nousee melkoisia epäilyksiä. En usko. Sitä on pidetty luonnossa elävien karhujen enimmäiselinikänä, tosin tarhaoloissa karhut voivat elää paljon pitempään. Pesän suojassa on hyvät oltavat. Lopulta se ammuttiin poliisin poikkeusluvalla viime kesänä erään kuhmolaisen kesämökin tuntumasta. Luvallisesti pentujen kanssa liikkuvaa emoa saati pentua ei saa ampua elokuun 20. ”Tutkimusaineistossa ei taida olla yhtään yli kaksikymmenvuotiasta naarasta, jolla olisi ollut pennut.” Olenko erehtynyt, olenko voinut sekoittaa karhut. Karhut saattavat aluksi näyttää samanlaisilta, mutta ne ovat yksilöitä kuten ihmisetkin. Karhuja on tarkkailtu yhteensä useita satoja öitä, joten niiden erityispiirteet ovat tulleet tutuiksi. ”Ehkä lemmenkipeä uros on tappanut pennun. Aivan ainutlaatuinen sensaatio nelospennut eivät ole, ei edes maamme ennätys, sillä Ronkaisenkin muistelema Keski-Suomessa vaikuttanut, sittemmin karhusaalistilastoihin päätynyt Akka-karhu sai vuonna 2012 peräti viitoset ja lisäksi vielä kahdet nelospennut. Karhu tulee sukukypsäksi keskimäärin nelivuotiaana, ja Tatjana on täyttänyt tammi–helmikuussa jo vähintään 25 vuotta. Yksilöitä vai erehdys. Karhun yleisin pesäpaikka on vanha muurahaispesä. ”Ei sitä ainakaan päällepäin huomannut”, Logeais toteaa. Tatjanan kanssa samalla seudulla elänyt Valeriuros on yksi Tatjanan pentujen toden näköisistä isistä. Siitä kerrottiin Suomen Luonnon numerossa 7/2013. Seppo Ronkainen oudoksuu karhun ikää, tai onko kyse ylipäätään samasta karhusta: ”Karhulle käy kuten vanhalle ihmiselle, sen pitäisi olla ihan erinäköinen, ulkonäkö muuttuu iän myötä, hampaat menevät huonoiksi, silmät painuvat kuopalle, mutta Lennu (Luken antama nimi Tatjanalle) oli pannan poisoton aikaan hampaita myöten hyväkuntoinen.” Samoilla linjoilla on Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen. Niiden ulkonäkö ja luonne ovet erilaisia: on pyöreitä, laihoja, vaaleita, tummia, on yhteenottojen jäljiltä arpisia. Samaa mieltä kanssani ovat karhua vuosikaudet seuranneet karhuyrittäjät, Tatjana se on. Vuosien myötä Tatjanan turkki on entisestään harmaantunut ja olemukseen on tullut iän tuomaa arvokkuutta, mutta sen selvin tuntomerkki on pysynyt. Esimerkiksi Tatjanan vuonna 2014 syntynyt pentu ei ymmärtänyt karttaa ihmistä ja hankkiutui jatkuvasti pulaan ihmisten kanssa. Tatjana vierailee usein Logeaisin Taiga Spirit -yrityksen ruokintapaikalla. Tatjanan pennusta ei ole tietoa, mutta julkisuuteen tulleita esimerkkejä pentujen ampumisista on muun muassa Kuusamosta syksyltä 2017 ja Suomussalmelta 2016
Ensikohtaaminen Näin Tatjanan ensi kertaa 17 vuotta sitten, keväällä 2001. Se tarkoittaa, että tänä keväänä pesästä kömpii mahdollisesti jopa 27-vuotias naaras toivottavasti potran erauksensa kanssa. Kohtaaminen piirtyi muistin perukoille pysyvästi, sillä se oli toinen koskaan näkemäni karhu: pieni, pyöreä naaraskarhu ilmestyi mäen harjanteelle, nuoren männikön ja hiirenkorvalla olevien käsivarren vahvuisten koivujen joukkoon huhtikuun viimeisen päivän aamuna. Nyt Terhon mittojen mukaan tehty puukarhu on vartiossa Kuhmossa sijaitsevan luontokeskus Petolan ovella, missä sen koosta voi käydä ottamassa mittaa. Olenko erehtynyt, vai onko Tatjana erikoinen luonnon oikku, todellinen teräsmuori. Samuli Heikkisen lähettämä sähköposti vahvistaa asian: hammas on näytteenottohetkellä, eli kesäkuussa 2015, 22–24-vuotiaan karhun. Tatjanan säkäkorkeus on 84 senttiä ja paino alkukesällä 95 kiloa. 54 SUOMEN LUONTO 3/2018 mattu muilla karhuilla. Suomessa ei tehdä karhujen iänmäärityksiä, vaan hammasnäytteet lähetetään Yhdysvalloissa Montanassa sijaitsevaan laboratorioon. Pennut saivat tulla toimeen omillaan, sillä kesän 2001 kiima-ajan Tatjana heilasteli tuolloin Vartiuksen tantereita hallinneen mustan jätin, Terhon, kanssa. Todennäköisesti Terhon kanssa se sai myös ensimmäiset nelospentunsa. Samalla irrotetaan yläleuan jäännehammas, mistä on mahdollista arvioida karhun ikä, samaan tapaan kuin puun vuosirenkaista. AU KE A M A N KU VA T: M A RK U S SI RK K A. Seuraavina päivinä pääsin näkemään myös sen itsenäistä karhunelämää opettelevat erauspennut, Topin ja Tiinan. Näin Tatjanan ensi kertaa 30.4.2001 kolean sään enteillessä takatalvea. Karhuyötä viettäneet eivät osanneet olla riittävän hiljaa, ja Tatjana tuli näkösälle vasta, kun se uskoi ympäristön olevan rauhallinen ja turvallinen. Tatjana itse on siis syntynyt jo 1990-luvun alussa. Tutkimuspannan asentamisen ja pois oton yhteydessä karhuille tehdään monenlaisia mittauksia; selvitetään paino ja pituus, arvioidaan rasvakudoksen paksuutta ja yleistä terveydentilaa ja niin edelleen. Jäännehammas Onneksi iänmääritys ei ole vain ihmisten vajavaisten aistien, muistin tai lukuisten Tatjanasta otettujen valokuvien varassa. Odotan jännityksellä Luonnonvarakeskukselta tietoa karhun iästä. Pieni koko ja pyöreät muodot paljastavat sen naaraaksi. Loittonevien ihmisten puheen sorina kantautui vielä matkailuyrittäjän piilokojun hämärään. En arvannut, että tulisin seuraamaan sitä vielä pitkän ajan päästä. Tummat renkaat silmien ympärillä saavat sen toisinaan näyttämään hiukan hölmistyneeltä tai pelokkaalta, ja höröttävät korvat uteliaalta. ”Muualla ei taida onnistua karhulla ratsastaminen, mutta meidän Terho on 54 SUOMEN LUONTO 3/2018 Tatjana lienee elänyt Kuhmon itäosissa jo lähes 30 vuotta
Karhu kyllä ilmestyi koivikon ja korkean heinän joukkoon lyhyen kesäyön viime hetkillä, aamun jo sarastaessa, mutta se oli selvästi epäluuloinen ja vältti au keaa. Toden totta – sehän on Tatjana! Sydänalassa läikähtää lämpimästi. ”Karhuilla ei ole reviiriä kuten susilla, vaan elinpiirit menevät päällekkäin ja niillä voi elää useita karhuja samanaikaisesti. Pannan poisto onnistuu. Tunne on yksipuolinen, sillä Tatjana ei ole ollut tietoinen ihailijastaan, ainakaan yksilötasolla. Ensimmäisenä yönä ei onnistanut. Naaraat pysyvät pienellä alueella, mutta urokset saattavat vaeltaa 200 kilometrin päähän”, sanoo Ronkainen. Matkailuyrityksen kojuja Kuhmon Vartiuksessa Tatjanan elinalueella.. Varmasti se on usein tiennyt, että sitä katsellaan suontai metsänlaidan kummista vanerilaatikoista. Jälleennäkeminen Seuraavina kesinä Tatjana tuli tutuksi, kun seurasin sen elämää lukuisia kertoja piilokojun suojista. Ei auttanut muuta kuin odottaa ja toivoa, että eläin saapuisi paikalle. 3/2018 SUOMEN LUONTO 55 Tämä kesäkuussa 2017 kuvattu Tatjanan vuonna 2014 syntynyt pentu oli luonteeltaan utelias ja tuppautui turhan lähelle ihmistä. Logeais kuiskaa, että se on Tatjana. Karhun nukuttaminen pannan poistoa varten onnistuu vain, kun eläin tulee lähelle. 3/2018 SUOMEN LUONTO 55 tarpeeksi vahva kantamaan niin lapset kuin aikuiset”, sanoo erikoissuunnittelija Eeva Pulkkinen Petolasta. Karhu ammuttiin myöhemmin. Sitten tiemme erkanivat vuosiksi. Jälleennäkeminen tapahtui yllättäen. Aika tutkimuskarhuna Luultavasti Tatjana on viettänyt koko ikänsä varsin pienellä alueella Kuhmon itäosissa. Iso Terho onkin, sillä aikanaan se oli Suomen suurin tunnettu karhu. Sabrina Logeais tuntee Tatjanan elämän hyvin. Ruoan houkutus on liian suuri, ja nukutusnuoli napsahtaa karhun säkään. Kesäkuussa 2015 Luonnonvarakeskuksen petotutkijat poistivat Lennuksi nimeämältään naaraskarhulta pari vuotta aikaisemmin kiinnitetyn tutkimuspannan. Sekin osallistui petotutkimukseen ja painoi punnitushetkellä 326 kiloa. Seuraavana yönä se kiertelee ja kaartelee, mutta tulee lopulta ampumaetäisyydelle. Se on tyypillistä, sillä naaraat jäävät useimmiten synnyinseudulleen, kun urokset saattavat vaeltaa pitkiäkin matkoja. Pääsin yrittäjä Sabrina Logeaisin kanssa seuramaan tapahtumia Kuhmossa
Hetkessä on jotakin erityistä. n Tatjanan edellis talven pentu ja varis lokakuussa 2017. Niin se on tehnyt lukuisina vuosina. Aineisto vahvisti, että Tatjana pysytteli pienellä, 15 kertaa 20 kilometrin, siis noin 300 neliökilometrin alueella Vartius–Lentiira-alueen ympäristössä, molemmin puolin valtakunnan rajaa. Seuraavana kesänä sillä ei kuitenkaan syystä tai toisesta ollut pentuja, ja se tuli uudelleen kiimaan. ”Se on tyypillinen pentujen kanssa liikkuvan naaraan elinpiirin koko”, Samuli Heikkinen kertoo. Pentujen kanssa liikkuva Tatjana ilmestyy karhuyrittäjän haaskalle vasta loppukesästä, kun pennut ovat jo vähän varttuneet, erausten kanssa se on usein saapunut jo alkukesästä. Toivottavasti sillä on vielä elonvuosia runsaasti jäljellä ja keväällä taas kohtaamme. Syksyn karhunmetsästys on päättynyt, kun kaikki Kuhmon karhunkaatoluvat on käytetty. Lokakuun alkupäivinä istun kojussa odottamassa. Karhua katsellessa käy läpi myös omaa elämäänsä ja hetkiä, joihin Tatjana liittyy. Ehkä se vietti metsästysajan Venäjän puolella ja palasi nyt täydentämään omia ja pennun rasvavarastoja lähestyvän talven varalle. Panta paljastaa paljon karhujen muuten piiloon jäävästä elämästä. Tatjana tuntuu tietävän sen. Se on naaraiden strategia: urokset suhtautuvat pentuihin suopeammin, kun on mahdollista, että ne ovat niiden omia jälkeläisiä. 56 SUOMEN LUONTO 3/2018 Pentu tassuttelee uteliaana äitinsä kintereillä. Pentu tassuttelee uteliaana äitinsä kintereillä. Karhut ovat varovaisia ja valppaita. Tosin sen nähtiin heilastelevan usean muunkin uroksen kanssa. Vajaan puolentoista vuoden aikana lähetinpanta tallensi liki 1600 paikannuspistettä. Tatjana ilmestyy suon laitaan, pentu seuraa kintereillä. MARKUS SIRKKA on vapaa luontoja retkeilytoimittaja. Tarjolla olevan liharavinnon lisäksi Tatjana hamuaa rinteen varvikosta suuhunsa puolukoita ja jo vetisiksi muuttuneita mustikoita. Silloin onnisti, sillä viime syyskuun lopulla sain Ari Sääskeltä, Wild Brown Bear -karhumatkailuyrityksen yrittäjältä puhelun: nyt kannattaa tulla, alueella liikkuu useampi naaras pentujen kanssa, ja Tatjanakin on tullut kojulle – ja silläkin on pentu! Siispä kohti Kuhmon Vartiusta. LA U R A TII RO M A RK U S SI RK K A. Tatjana nousee tuon tuosta kahdelle jalalle ja tähystää ympäristöä. Kun Tatjana toimitti tutkimuskarhun virkaansa, sen liikkeitä voitiin seurata tarkasti. Nuoret, ravintoa ja naaraita etsivät urokset päätyvät useimmin myös metsästäjien saaliiksi. Se on viisas karhu, joka todennäköisesti välttää metsämiesten koirat ja luodit jatkossakin. Pannan poiston aikaan Tatjana oli jälleen kiimassa, ja seudun suurin uros, Sulo, seurasi sitä herkeämättä
Päättyneellä metsästyskaudella kaadettiin 232 karhua, 53 enemmän kuin vuonna 2016. KARHU (Ursus arctos) YLEISTÄ: Suomen kansalliseläin, Euroopan suurin petoeläin. 3/2018 SUOMEN LUONTO 57 Maaliskuun loppupuoliskolla ensimmäiset uroskarhut kömpivät jo pesän suojasta, mutta naaraat pentuineen pysyttelevät pesässä mahdollisimman pitkään, usein huhti–toukokuun vaihteeseen. KANTA: 1990-luvun alussa karhuja oli noin 500, vuosituhannen vaihteessa 800–900, ja ennen vuoden 2017 metsästys kautta Luonnon varakeskus arvioi karhujen kokonais yksilö määräksi 1980–2100. ELINIKÄ: Luonnossa 20–25, tarhaoloissa jopa yli 40 vuotta. LISÄÄNTYMINEN: Naaras sukukypsä 3–5-vuotiaana. Tatjanan elinaikana karhukanta on nelin kertaistunut. Suurin punnittu karhu 373 kiloa. M A RK U S SIR KK A 3/2018 SUOMEN LUONTO 57. Kerralla syntyy 1–3 pentua, harvemmin neljä, enimmillään viisi (Akka, 2012). Synnyttää pennut talvipesään 2–4 vuoden välein. KOKO: Naaras 60–200 kiloa, uros 100– 300 kiloa
Parhaimpina hetkinä virtaavat vedet kuhisevat elämää. Se on kudun onnistumisen kannalta etu, ja esimerkiksi haukien kutu pääsee alkamaan jo aikaisin keväällä. Kalat valmistautuvat viimeiseen ponnistukseen kohti kutulampea.. adojen sekä rantalampien vedet merivettä lämpimämmiksi. 58 SUOMEN LUONTO 3/2018 M erenkurkun saaristo on jääkauden hiertämä maisema, joka muokkaantuu yhä jatkuvan maannousun myötä. Kutu alkaa heti jäiden sulamisen jälkeen ja ajoittuu huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkupuolelle. Merenkurkun puroihin nousevia ja rantalampiin kutevia kaloja ovat hauki, ahven, särki sekä säynävä. Näistä järvistä ja lammista on usein puroyhteys mereen. Ahventen nousu merestä on kiihkeimmillään. Vuodet eivät tietenkään ole veljiä, vaan kudun alkaminen riippuu kevään etenemisestä. Kalojen kannalta tärkeä ajankohta on kevät kutupuuhineen. Merenkurkun kurjet ovat vuosi kymmenten aikana oppineet nauttimaan myös kalaaterioita. Aurinko lämmittää tällöin matalien . Kalat nousevat kutemaan. Merenkurkun purot tarjoavat keväällä linnuille ruokapöydän. Harjanteet muodostavat maan noustessa vielä mereen yhteydessä olevia matalia merenlahtia eli . adoja, jotka sitten ajan myötä kuroutuvat makean veden altaiksi ja edelleen niin kutsutuiksi kluuvijärviksi. Mannerjään sulamisen yhteydessä syntyneet moreeniharjanteet ovat maailmanperintökohteen geologinen perusta. TEKSTI JA KUVAT SEPPO LAMMI PURON KUTSU Keväällä tulvavesi virtaa puroja pitkin mereen. Keväisin lumien sulaessa sekä runsaiden vesisateiden jälkeen lammet täyttyvät vedestä, jolloin virtaama puroissa kasvaa, mutta kuivina kesinä samat purot saattavat kuivua kokonaan. Tässä särkiparvi pyristelee kohti päämääräänsä
Kaksivuotias merikotka on napannut kynsiinsä säynävän. Tällöin osa kaloista jää viettämään kesää kutulampeen. Näin käy luonnollisesti myös mädistä kehittyneille poikasille. Merikotkalle kelpaavat kaikki kalat särjestä haukeen, kun taas varikset heittelevät hentoisilla nokillaan lähinnä pieniä särkiä kuivalle maalle tai tyytyvät kotkien jättämiin raatoihin. Samaan aikaan kevättulvasta on kadonnut paras puhti, ja veden määrä puroissa laskee. E nsimmäisinä näkee haukia, jotka pyrkivät kutulampiin meren ollessa vielä jäässä. Tämä puro kiemurtelee metsän halki lammesta mereen. Monet saaristokurjetkin ovat oppineet kalastajiksi. Monet linnut keskittyvätkin muutamiksi viikoiksi pelkästään kutukalan pyyntiin. 3/2018 SUOMEN LUONTO 59 Monet saariston kurjet ovat oppineet kalastajiksi. Kutukalojen runsaus on sitä luokkaa, että voi vain kuvitella niiden tuottamien poikasten määrän valtavuuden. Vettä oli niin vähän, että hauet eivät pystyneet menemään sen suojaan. Sateettoman kauden sattuessa purot saattavat kuivua kokonaan. Eräällä purolla hauet loiskivat muutama vuosi sitten melko pitkää reittiä kohti kutulampea, kun yöllä kireä pakkanen yllätti, ja aamulla löysin pari haukea kuoliaaksi jäätyneinä. n Hauet ryhtyvät kutu puuhiin vielä jäisessä purossa. Mataliin puroihin nousu sisältää omat riskinsä. Nopealiikkeinen lintu terävine nokkineen iskee purosta ahvenen tai särjen toisensa perään. Kynnys purossa meinaa olla särjelle liikaa. Merikotkat hakeutuvat kalapuroille kyttäämään haukien, ahventen, särkien sekä säynävien nousua.. Tahto päästä perille on kuitenkin niin voimakas, että pian nousu onnistuu. Kun kalat lähtevät nousuun, kotkat yrittävät napata niitä saaliikseen. Viimeisenä mahdollisuutena ovat jokasyksyiset myrskyt, jotka nostavat meriveden pinnan sellaisiin lukemiin, että merivesi vyöryy rantalampiin ja sallii kalojen poistua syvemmille vesille. Kututapahtuma heijastuu saaristoluontoon laajemminkin, sillä puroissa pärskivät kalat ovat melko helppoja saaliita. Kalat ovat niin nopealiikkeisiä, etteivät kömpelöt merikotkat aina onnistu pyydystyksessään. K iihkeimmän suvunjatkamisen päätyttyä kuteneet kalat alkavat laskeutua takaisin mereen. Mutta sateita tulee taas, ja puroliikenne käynnistyy. Kotkat kerääntyvät parhaaseen aikaan jopa joukoin kutupaikoille kyttäämään. Merikotkat, lokit, varikset, kurjet ja isokoskelot päivystävät tiiviisti purojen ja rantalampien tuntumassa. Yöllä kettu ja supikoira puhdistavat rannan tähteistä
60 SUOMEN LUONTO 3/2018 kutsuu retkelle VARANGINVUONO Tundra ja Pohjoinen jäämeri kohtaavat Varanginvuonolla.
TEKSTI ERKKI SIIRILÄ / KUVAT ERKKI SIIRILÄ JA ARI AHLFORS M atalalta paistavan auringon säteet valaisevat Finnmarkissa Pykeijan suomalaistaustaista kylää kuin kaiken paljastava röntgensädekimppu. Eksoottinen valo hurmaa myös talvikuukausina Jäämeren puhurien piiskatessa maisemaa. Se loihtii luonnosta esiin pastellivärit. A RI A H LF O RS ER KK I SII RIL Ä. ”Kveeni-sanan me Jäämeren-suomalaiset koemme silti haukkumanimenä, joka oikein sydämeen sattuu”, muistuttaa Pykeijassa yli seitsemän vuosikymmentä elänyt Elsa Haldorsen, joka on palkittu työstään kylän suomalaisjuurien elvyttäjänä. Merenantimet houkuttavat Aivan E6-tien varressa, Varanginvuonoon laskevan Näätämöjoen rannassa turistit pääsevät seuraamaan koskisuvannossa lepääviä merilohia. Uusilla asuinsijoillaan suomalaiset ryhtyivät myös maanviljelyyn. Suuri muuttoaalto Jäämeren rannalle alkoi 1800-luvun puolivälissä, jolloin Varanginvuonon tarjoamat kalansaaliit olivat erityisen runsaita. Varangin seudulle 1800-luvun katovuosia pakoon lähteneille maanmiehillemme esteettisiä elämyksiä tärkeämpää oli kuitenkin selviytyminen. Ne keräävät voimia Kapeilla pesimäkielekkeillään pikkukajavat ovat turvassa maapedoilta. Nykyisin matkaamme alueelle mielessämme merilohi, kuningasrapu, hieno linnusto sekä jylhät maisemat. Silloin moniväriset revontuliverhot rikkovat jäättömän vuonon ja lumisten rantojen sinisen hämärän. Varsinkin Pykeija, Näätämö, Vesisaari ja Annijoki eli Vestre Jakobselv saivat pysyvän suomalaisleiman. 3/2018 SUOMEN LUONTO 61 Pohjois-Norjan Varanginvuono houkutti aiemmin suomalaissiirtolaisia. Tästä pohjoisen valosta maalaustaiteilijat ovat puhuneet paljon. Norjalaiset kutsuivat Pohjois-Norjan suomalaisia kveeneiksi, ja sana on sittemmin vakiintunut yleisnimeksi. Mökkini ikkunasta tunkeutuva Ruijan aurinko on keväästä syksyyn voimakas mutta silti pehmeä
Paikallisen kalastusyhdistyksen jäsenet saavat pyytää kalaa suvannosta suurta haavia muistuttavalla verkolla. Koska olen sukeltanut vuonon vesissä jo ennen kuningasravun runsastumista 1990-luvulla, olen nähnyt omin silmin, kuinka laji on köyhdyttänyt meriluontoa: jättiravun aterioinnin jäljiltä pohjaa peittävät paikoin pelkät tyhjät simpukankuoret. ointipakolla. Suurimmalla jalkojen kärkiväli on yli metrin. Ristiriitojen kuningasrapu Lähden Kirkkoniemestä 20 kilometriä länteen sijaitsevalta rannalta sukellusvarusteissa kuvaamaan jyrkkärantaisen lahden vedenalaista elämää. He uskovat ilmastonmuutokseen ja meriveden lämpenemiseen, sillä monien lajien esiintymisja lisääntymisalueet ovat siirtyneet entistä pohjoisemmaksi. Puolen tunnin uinnilla kohtaan punertavan panssarin peittämiä niveljalkaisia saksiniekkoja kaikkiaan viitisentoista. 62 SUOMEN LUONTO 3/2018 seuraavaan hyppyyn kohti lisääntymisvesiä. Pyynnin säännöstelyn lisäksi kantoja suojellaan kalastusvälineiden desin. Vuoreijan edustalla sijaitseva Hornøyan lintusaari on tunnettu lunneistaan, etelänkiisloistaan ja pikkukajavistaan.. Tunnenkin iloa nähdessäni vaihteeksi hyväkuntoisen merenpohjan. Usein kuulee sanottavan, että juuri kuningasravun ilmaantuminen palautti elämän Pykeijan kuihtuneeseen suomalaiskylään. Vaikka Barentsinmeri kuuluu maailman tuottoisimpiin kalavesiin, Varangissa asuvilla kalastajilla on ongelmansa myös nykyään. Pyyntiä sääntelevät Norjan ja Venäjän yhdessä sopimat kiintiöt. Asiansa osaava nuori merikarhu mainitsee, että tärkeimmät pyydettävät lajit Barentsinmerellä ovat turskan, merilohen ja kuningasravun lisäksi kolja, seiti, silli, merikissa, meritaimen, ruijanpallas, meri krotti, villakuore, puna-ahven eli punasimppu sekä pohjankatkarapu. Meren antimista jalointa näyttää kalastajille riittävän. Esimerkiksi villakuoretta, joka on turskankin ravintoa, kalastettiin liikaa. Tästä todistavat suurikokoisten mertojen röykkiöt Kirkkoniemen satamassa. Sittemmin rajoitukset ovat parantaneet tilannetta. Merisiilien ja meritähtien lisäksi valokuvaan kahta kampelaa ja kymmenien turskien parvea – Varanginvuonoa parhaimmillaan. Kalakannat liikkeessä Näätämössä pinnanalaisista luonnonvaroista minulle kertoo kuusi vuotta Jäämerellä ammatikseen kalastanut suomalais-norjalainen Mikael Arvola. Turskanpyynti kärsii, mutta toisaalta ennen vain etelässä tavattua makrillia saadaan nykyään pyydyksiin Varanginvuonolla ja jopa Huippuvuorilla. Pintaveden sakean planktonkerroksen jäätyä taakse huomaan pohjalla monimetristen Laminaria-suvun levien alla kolme läpimitaltaan 70-senttistä kuningasrapua. Arvola sanoo, että ryöstöpyynti lähes tyhjensi Varanginvuonon kalasta 1960–1980-luvuilla. Lisäksi troolit vaurioittivat merenpohjaa. Ympäristöhaittoja aiheuttava rapu on kuitenkin merkittävä vientituote. Kosken alapuolisilla vesillä suomalaismatkailijat uistimineen ovat tuttu näky. Suomalaismarkettien norjalaislohi puolestaan on usein peräisin vuonojen verkkoaltaista. Sukellusretkellä Varanginvuonon pohjoisrannalla Annijoen tienoilla en näe suuria niveljalkaisia ollenkaan. Jäämereen laskevien jokien lohikannat on kuitenkin suomalaistutkimuksessa todettu uhanalaisiksi muutama vuosi sitten. Muutaman kerran tämän venäläisten siirtoistutuksista levinneen vieraslajin kaksi edustajaa on jopa kamppaillut edessäni elintilasta. Jälkimmäinen toimi on välttämätön lohiloisen leviämisen estämiseksi. Vaikka kalastus jokivesistä on yleistä, paikalliset pyytävät jalokalaa myös merestä
Olosuhteet helpottuvat talven pimeyden taittuessa helmi–maaliskuun vaihteessa. Pohjolan papukaijoiksi leikillisesti kutsutut värikkäät lunnit pesivät Hornøyalla. Silloin on nähtävissä esimerkiksi Siperian kylmyydestä jäättömään vuonoon hakeutuneita kyhmyja allihaahkoja. Onnekas voi Varangin alueella runsaan linnuston lisäksi nähdä jopa suden, karhun, ahman, ilveksen, hirviä, kettuja ja joskus harvoin naalinkin. Kun Benjamin S. Etelänkiislat ovat vähentyneet Barentsinmerellä huolestuttavasti. Touko-, kesäja heinäkuussa vuonolla voi seurata merilintujen paluuta etelästä ja niiden kesäistä pesintää. Seutu on norjalaiseksi tasaista. Merkittävä tekijä on myös pitkä kaamos: Kirkkoniemen korkeudella aurinko jää 20.11.–21.1. Teiden varsilla laiduntaa poroja ja lampaita. Kuningasravun jäljiltä pohjaan jää pelkkiä simpukan kuoria. Halpernin johtama tutkijaryhmä analysoi ihmisen haittavaikutuksia 232:lla maailman merialueella, Pohjois-Norjan ja Finnmarkin edustan vedet päätyivät etenkin happa moitumisen ja lämpenemisen myötä sijalle kahdeksan eli eniten kärsineiden joukkoon. Seudulla on useita luonnonsuojelualueita ja suojeltuja maisemia. KU VA T: ER KK I SII RIL Ä KU VA T: ER KK I SII RIL Ä AT TE K A RT TU N EN Barentsinmeri Varangerhalvøyan kansallispuisto Kaldoaivin erämaa Vuoreija Varangin vuono 50 km Pykeija Vesisaari Ekreija Annijoki Näätämö SUOMI NORJA VENÄJÄ Kirkkoniemi Tenojoki P aa ts jo ki Nä ät äm öjo ki E75 E75 E6 E6 Hornøya. 3/2018 SUOMEN LUONTO 63 VAIKUTTAVA VARANGINVUONO VARANGINVUONO on noin 120 kilo metriä pitkä ja suuosastaan 50 kilometriä leveä lahti Norjan pohjoisimmassa läänissä Finnmarkissa. Ilmasto on kylmä sekä myrskyinen, ja sitä leimaavat suuret lämpö tilan vaihtelut ja erot vuodenaikojen välillä. Maantieteellisesti Varangin alueeksi Norjassa lasketaan Finnmarkin itäinen osa. Pykeija on Jäämeren suomalais taustaisista yhdyskunnista ollut julkisuudessa eniten. Merellä puolestaan eteen voi osua valaita, delfiinejä tai hylkeitä. Syvyyttä on suurimmillaan 420 metriä. horisontin alapuolelle. Finnmarkin kaamoksessa luonnon tarkkailu on vaikeaa. Tulokseen päädyttiin Nature Communications -julkaisussa (6/2015). Rannikolla meri tasaa lämpötilojen äärimmäisyyksiä. Maisemassa on enimmäkseen vain harjanteita, joita erottavat leveät jokilaaksot. Elsa Haldorsen on alueensa luonnon puolestapuhuja. Vuorovesirannoilla näkee kahlaajia kuten merisirrejä ja meriharakoita. Varanginvuono on samalla osa Barentsinmerta, joka puolestaan on Pohjoisen jäämeren reunameri. Ylä-Pasvikin laakso ja Varangin niemimaan keskinen alue ovat puolestaan kansallispuistoja. Kyseessä on maan ainoa itään avautuva vuono
”Täällä Pykeijassa on tunnistettu yli sata kukkivaa kasvia. n Kirjoittaja on erityisesti meriin ja kehitysmaihin perehtynyt vapaa toimittaja. Merilinnuista näkyvimpiä ovat pikkukajavat, joita pesii täällä 40 000 yksilöä. Kolmen maan alueelle levittäytyvän jokilaakson pelätään kärsivän, jos Jäämeren-rata Rovaniemeltä Kirkkoniemeen toteutuu. Suurin uhka poikasiaan ruokkiville linnuille lienevät silti kalakantojen muutokset. Sitten tulivat ympäristömyrkyt, muovijäte ja saaliskalojen liikapyynti. Kuningasrapu syö merenpohjan simpukat. Kosteikoilta voi löytää vaikkapa yövilkan ja meren läheisyydestä ruohokanukan. Ulompana merellä en tällä kertaa erota valaita, del. KU VA T: ER KK I SI IR IL Ä. Pikkukajavien ohella eniten ovat vähentyneet etelänkiislat. Lintuvuorten kajavat ja kiislat ovat vähentyneet. Muu maailma unohtuu, kun seuraan 70 000 merilinnun pesintärituaaleja kalliohyllyillä, ilmatilassa ja rantavesissä. Kasvillisuudesta eniten julkisuutta on viime aikoina saanut Paats joen suojelualueiden . Kauneuselämyksen tuottaman ihastuksen vastapainoksi mieleeni muistuu Eino Leinon runo Lapin kesä: ”Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.” Vaikka kotiseudun kukat eivät säilykään täydessä terässä kauan, Elsa Haldorsen on niistä ylpeä. ”Lintuvuorten asujaimistot ovat viime vuosikymmeninä dramaattisesti supistuneet”, norjalaistutkija Rob Barrett kertoo. Kallioseinämän edustalla käy kuhina ja korvissa soi huumaava melu, kun siivekkäät saapuvat mereltä ruokkimaan poikasiaan. Kesällä sinne ajaa taajamasta päivittäin yhteysalus. Entisaikoina metsästys ja munien kerääminen harvensivat lintujen määrää. Kuvaaminen Hornøyan puoli kilometriä pitkällä luontopolulla täyttää kaikki aistit. Barrettin mukaan merilinnut ovat myös tottumustensa uhreja. Harvinaisten kasvien lisäksi Jäämereen laskevan joen varrella liikkuu suurpetoja kuten karhuja, ja linnustokin on runsas. Huomioni vievät lunnit, joiden pesintää näkee vain harvoissa paikoissa. Silti huomaan vuonon toisella puolella Pykeijassa olevani heinäkuun alussa keskellä moniväristä kukkaloistoa. Paatsjoella mäntymetsät vaihtuvat matalaksi koivikoksi ja puuttomaksi tunturikankaaksi. Hornøyan saarella, kilometri pikkukaupungin rannasta, on toinen lintuvuori. Hornøya mykistää Vuoreijassa todistan vielä Ekreijankin kokemuksia hurjempaa luonnonnäytelmää. Laminariasuvun monimetrisiksi kasvavat levät komistavat Varanginvuonon pohjaa. Eräs unohtumaton havaintopaikka on 50 metriä korkea pystysuora vuorenrinne Ekreijan eli Ekkerøyn kylän laidalla. Uusi uhka on merten lämpenemisen lisäksi öljynporauksen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi. Taiga, tundra ja Jäämeri Nykyään suomalaisia vetävät Varanginvuonolle kalansaaliiden lisäksi uudet asiat: luonto on vaikuttava ja vaihteleva. Barentsinmeren viileimmät osat jäätyvät syksyllä entistä myöhemmin ja sulavat keväällä yhä aiemmin. Näihin kuuluu ruusujuuri, jonka uskotaan parantavan muistia ja vastustuskykyä sekä laskevan verenpainetta. Näen myös paljon ruokkeja ja pohjankiisloja sekä rantakivillä reviiriään puolustavia karimetsoja. Toisinaan merikihut ahdistelevat kalaa poikasille tuovia lintuja saaliin napatakseen. inejä tai hylkeitä, vaikka niitäkin Hornøyan rinteiltä voi nähdä. Muita lintuvuoren houkuttamia saalistajia ovat muuttoja tunturihaukat sekä merikotkat. Alueella sijaitseva Varanginniemimaan kansallispuisto koostuu enimmäkseen kosteikoista ja nummista, ja sitä kuvataan kasvillisuudeltaan niukaksi. Kuuluisin niistä on siperiansinilatva.” Rauhoitetun lajin ainoa kasvupaikka Pohjoismaissa on ilmeisesti Pykeijan hautausmaa. Joitakin suomalaisseudun kasveja käytetään luonnonlääkintäänkin. oora. Mereltä palaavia ”Pohjolan papukaijoja” suhahtelee ohi vauhdilla rinta rinnan etelänkiislojen kanssa. Varanginvuonossa avovedet ovat kuitenkin olleet talvellakin arkipäivää ikiajat, vaikka Golfvirta ei täällä lämmitäkään ilmastoa yhtä paljon kuin muualla Norjassa. Täällä taiga ja tundra muuttuvat arktiseksi rannikoksi sekä Barentsinmereksi. 64 SUOMEN LUONTO 3/2018 Lämpötilan nousun pohjoisilla vesillä vahvistaa meribiologian professori Marit Reigstad Tromssan yliopistosta. Kalakantojen heiketessä tai siirtyessä uusille alueille linnut eivät osaa saalistaa merestä muita lajeja tai seurata tuttuja kalakantoja tuntemattomille vesille. Välillä silmieni edessä käydään kajavien välisiä ilmataisteluita kalliohyllyjen omistuksesta. Kalanpyydyksiinkin merilintuja kuoli suuret määrät. Lintuvuoret muutoksessa Juuri linnusto houkuttelee nykyään suomalaisia Varanginvuonolle, onhan täältä kirjattu peräti 287 lintulajia
3/2018 SUOMEN LUONTO 65 Apurahailmoitus TEATERSTIFTELSEN VIVICAS VÄNNER Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, joka on perustettu vaalimaan Vivica Bandlerin henkistä perintöä, jakaa touko kuussa 2018 apurahoina yhteensä noin 10 000–15 000 euroa. Yksittäisten apurahojen suuruus on 1000– 2000 euroa. Säätiö varaa oikeuden julkistaa tiedon myönnettyjen apurahojen saajista ja tuetuista hankkeista sekä toivoo apurahan saajilta myönteistä suhtautumista valikoitujen tuettujen hankkeiden esittelyyn osana säätiön toimintaa. ja vapaaehtoinen kopio tai liitteet osoitteeseen: Teatersti?telsen Vivicas Vänner, Asiamies Riikka Rannikko, PL 61, 00131 Helsinki. www.rengaskierratys.com Yli yhdeksänsataatuhatta tonnia ajokelvottomia renkaita on nyt kerätty tuottajayhteisömme kautta kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Lisätietoja säätiöstä: www.vivicasvanner.. Kiitos mustasta kullasta kuuluu kaikille kiertotalouden toimijoille – valmistajasta vastuunsa tuntevaan autoilijaan – sille kuuluisalle suomalaiselle tunnollisuudelle, jonka ansiosta maisemiamme kannattaa matkustaa katsomaan Kiinaakin kauempaa. Apurahat julistetaan haettaviksi nuorille teatterintekijöille sekä teatterija tanssitaiteen sekä ympäristönsuojelutieteiden opiskelijoille ja tutkijoille osa rahoituksena taideproduktioihin ja tutkimushankkeisiin. Vapaamuotoisessa kirjallisessa apurahahakemuksessa pyydetään esittelemään hanke, jota varten apurahaa haetaan (kuvaus ja aika taulu), hakijan tähänastinen toiminta omalla taiteen tai tutkimuksen alallaan sekä hakijan henkilöja yhteystiedot. Tänä vuonna hakemusten arvioinnissa kiinnitetään erityisenä painopistealueena huomiota ekologisiin ja kestävän kehityksen näkökulmiin. Hakemukset toimitetaan säätiön asiamiehelle sähköpostitse osoitteeseen asiamies@vivicasvanner.. Apurahahakemukset osoitetaan säätiön hallitukselle, ja niiden on oltava perillä viimeistään perjantaina 27.4.2018. Apurahan saajat raportoivat säätiölle myönnetyn apurahan käytöstä. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. tule tutustumaan!. Pidetään yhdessä paikat kunnossa ja katsomisen arvoisena jatkossakin; seuraava isompi etappi on miljoonassa tonnissa! KIITOS KAIKILLE TOIMIJOILLE 900 000 tonnia on ylitetty! ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Lämpö aina mukana Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA TEEMU OKSANEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 3/2018 Yli rajojen Yli rajojen Polkujuoksija Juuso Simpanen löysi poluilta vapauden ja etsii niillä nyt rajojaan. 66 SUOMEN LUONTO 3/2018. H o m o sa p ie n s poluilta vapauden ja etsii niillä nyt rajojaan
Energian saamisen lisäksi toinen tärkeä asia pitkillä matkoilla on mielenhallinta. ”Kun ihminen tuntee olevansa jaksamisen rajoilla, omista voimista on käytetty vasta puolet.” Tänä vuonna Simpanen osallistuu polkujuoksun MM-kisoihin toukokuussa Espanjassa. ”Se on iso motivaattori.” Hän muutti ruokavaliotaan jatkuvien vatsaongelmien takia jo jalkapallouransa aikana. Peli ei enää kulkenut entiseen tapaan. Jalkapallosta tuli lopulta ammatti. ”Tein pitkiä kävelylenkkejä vuoristossa ja viidakossa, kun ei ollut muutakaan tekemistä”, hän kertoo. 3/2018 SUOMEN LUONTO 67 U ltrajuoksussa, eli maratoniakin pidemmillä matkoilla, kiehtoo ihmiskehon ylivertainen kestävyys muihin eläinlajeihin verrattuna. ”Poluilla aika vain hurahtaa, samalla kun keskittyy ettei kompastu.” Juurien ja kivien yli loikkiessa ei ehdi ajatella muuta. ”Ehkä ihmiset haluavat mennä takaisin luontoon, ja löytää yhteyden siihen uudelleen”, Simpanen pohtii. Ennen kilpailua hänellä oli vain puoli vuotta aikaa treenata. Vieläkin polkujuoksutapahtumat kasvattavat hiljalleen suosiotaan. Hän etsi tietoa suomalaisista polkuja ultrajuoksukilpailuista, ja löysi Masokistin unelman. Simpanen keskittyy nyt korkeintaan vuorokauden mittaisiin kisoihin ja haluaa parantaa niissä tuloksiaan. Pitkien matkojen juoksu opettaa ongelmanratkaisua. ”Katsotaan myöhemmin niitä pidempiä matkoja.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Tunnen itseni vapaaksi, kun juoksen, erityisesti luonnossa.” JUOKSU KENKIÄÄN Simpanen ulkoiluttaa joka päivä, säällä kuin säällä. Niitä kuluu vuodessa 5–7 paria. Hän onkin palannut joka vuosi joulu–maaliskuuksi Pohjois-Thaimaaseen harjoittelemaan. Hän pelasi sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. ”Vasta helmikuun lopulta alkaen olen päässyt harjoittelemaan ilman kipuja.” Ihminen pystyy hurjiin suorituksiin. Hän tunsi paineita onnistumisesta, sillä parhaat pelaajat saivat eniten peliaikaa kentällä. Energian saaminen pitkän matkan aikana on ehto maaliin pääsemiselle. Voiko vegaani olla kilpaurheilija. Oikeanlainen ruokavalio on tärkeä osa jaksamista. Ne voivat olla pikkujuttuja, mutta johtavat pahimmillaan kilpailun keskeyttämiseen. ”Mieluiten juoksen vuoristossa. Siksi tykkään juosta Thaimaassa”, Simpanen kertoo. Ultrajuoksusta hän luki ulkomaisesta lehdestä. Suomessa hänet nähdään 134 kilometrin Ylläs–Pallas-reitillä, sekä lokakuussa 130 kilometrin Vaarojen maraton -kisassa Kolin maisemissa. Viime vuonna Simpanen osallistui useisiin pitkiin polkujuoksukilpailuihin sekä Suomessa että ulkomailla. Talvella 2011–2012 Simpanen alkoi ajautua ylikuntoon. Simpanen jäi tauolle ja lähti pitkälle Aasian matkalle. Mikä lajissa kiehtoo. Simpanen voitti kilpailun kaikkien aikojen toiseksi parhaalla ajalla. Simpanen haluaa omalla esimerkillään näyttää, että menestynyt kilpaurheilija voi olla vegaani. ”Vaikka mieli yrittää pysäyttää minut ja kertoa, että olen ihan loppu, niin pystyn silti menemään eteenpäin”, Simpanen sanoo. ”Tunnen itseni vapaaksi kun juoksen pitkään, erityisesti luonnossa”, hän sanoo. ”Juoksin jouluaattona maratonin, jonka jälkeen jalkapohja on kipuillut lähes koko ajan”, hän kertoo. Tiukat aikataulut ja harjoittelu valmentajien määräämässä tahdissa eivät enää tuntuneet mielekkäiltä. Päätös jalkapallon lopettamisesta kypsyi matkan aikana. ”Haluan kokea sen uudestaan ja uudestaan.” Poluilla juostessa voi nauttia myös metsän tuoksuista ja linnunlaulusta. tapahtumat kasvattavat hiljalleen suo”Ehkä ihmiset haluavat mennä takai”Poluilla aika vain hurahtaa, samalla kun keskittyy ettei kompastu.” Juurien ja kivien yli loikkiessa ei ehdi ajaFILLARI on rakas kulkuväline, joka palvelee sekä arkisissa asioissa että kovissa treeneissä. Nuosujohteinen ura jalkapalloseura Hongassa alkoi hiipua, ja hän paloi loppuun. Kenkä alkaa hiertää tai vatsa ei toimi. ”Rakastuin siihen luonnon rauhaan ja kauneuteen.” Vähitellen Simpanen toipui uupumuksesta ja kävelylenkit muuttuivat juoksuksi ja pidentyivät. Se on sadan kilometrin ultrajuoksukilpailu Helsingin keskuspuistossa. Toukokuussa hän voitti Oulungan Karhunkierroksella järjestetyn 165 kilometrin matkan ja selvitti sen ainoana kilpailijana alle vuorokaudessa. kuluu vuodessa GIL A D GU M BE RT GIL A D GU M BE RT. Hän tavoittelee onnistuneita suorituksia. ”Kehomme viilennysjärjestelmä, eli hikoilu, mahdollistaa sen, että voimme juosta tosi pitkiä matkoja”, sanoo polku ja ultrajuoksija Juuso Simpanen. Vaikka syy ruokavaliomuutokseen olikin terveys, nykyään sekä ympäristön tila että eläinten hyvinvointi ovat tärkeä osa hänen vegaanista elämäntapaansa. Vuoden aikana juoksukilometrejä kertyi jopa 6800. Takaisin luontoon Polkujuoksun suosio räjähti viitisen vuotta sitten. On kisoja, joissa juostaan koko kuukausi ja nukutaan vain pari tuntia yössä. Vapauden kaipuu Simpanen on aina ollut kilpailuhenkinen ja urheillut lapsesta asti. Valmistautuminen kisakauteen on kuitenkin ollut rikkonaista
Kun ainekset ja tarvikkeet on kerran hankittu, saan tehtyä esimerkiksi deodorantin nopeammin kuin kävelisin lähikauppaan.” Parasta jätteettömässä elämässä on sen mukanaan tuoma rauha. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVITUS ANNE STOLT Juomapullo ja kangaskassi. Sillanaukeen mukaan kulutuksen kasvulle on laitettava stoppi. Kierrätykseen jo lapsena tottunut nuori mies ei suinkaan hyppinyt riemusta vaan tuskastui. Hedelmät ja kasvikset hän pakkaa kangastai paperipussiin. Valmius siihen on olemassa. 68 SUOMEN LUONTO 3/2018 O ts o S ill a na uk e e OON P OH J OL A I N EN. Voin muuttaa käytöstäni.” Päätös oli vähentää jätettä ja kierrättää. ”Minulta jää pelkästään kierrätettävää ja maatuvaa jätettä. ”Ensimmäiseksi päätin lopettaa muovipullojen, -pussien ja -kassien ostamisen.” Saman tien hän alkoi pitää mukanaan kangaskassia. Parin neliön keittokomeroon olisi pitänyt mahduttaa yhdeksäs keräysastia. DEODORANTIN ja siivousaineet Sillanaukee valmistaa itse. Ne olivat alkusysäys. ”Olen minimoinut kulutukseni ja pyrin jätteettömään elämään”, hän sanoo. 68 SUOMEN LUONTO 3/2018 K O T O N A K O T O N A IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa jätteen vähentämiseen. Jos opettaja hehkuttaa pullotettua vettä hienona bisnesideana, minulle tulee heti mieleen lukemattomien muovipullojen vaikutukset luonnolle.” n Otso Sillanaukeen kirja Zero Waste – jäähyväiset jätteelle (S&S) ilmestyy 2.5. Otso Sillanaukeen havahdutti yhdeksäs jäteastia. Tarrat ja muut liimapintaiset laput ovatkin liki ainoita, jotka päätyvät jätepurkkiin. ksuja valintoja. Ajattelen kulutusasioita vain eri vinkkelistä kuin monet opiskelutoverini. Sillanaukee on kasvissyöjä, mikä helpottaa valintoja ruokakaupassa. ”Ei ole. KAUPALLISUUS ja kulutuksen vähentäminen sopivat huonosti yhteen, mutta Helsingissä Hanken Svenska handelshögskolanissa opiskeleva Otso Sillanaukee vähät välittää siitä. ”Tajusin että minulla on vaihtoehto: voin tehdä . Sen jälkeen Sillanaukee alkoi karsia kotoaan tavaroita. Kaatopaikkajätteen kerään puolen litran lasipurkkiin, joka riittää koko vuodeksi.” Alkuun pääsee pienillä askelilla. ”Menin asteittain eteenpäin. Eräs keino on liimata hintatarra kaalinkerän tai appelsiinin kylkeen. Ne olivat alkusysäys. ”Jos minun piti käydä kaupassa ja olin unohtanut kassin, pakotin itseni hakemaan sen kotoa.” Juomapullo ja kangaskassi. En koe olevani kummajainen enää kauppakorkeassakaan. Havahtumisestani on kulunut kaksi vuotta, ja nyt elän kertakäyttöroskatonta elämää.” PUOLEN LITRAN PURKKI JÄTETTÄ VUODESSA Jätteetön elämä kiinnostaa yhä useampia. Riisiä, pastaa ja hiutaleita hän ostaa irtotavarana tai pahvipakkauksissa. ”Kuulostaako siltä, että minulla on tekemistä aamusta iltaan?” hän kysyy. ”Uskon, että ihmiset haluavat tehdä oman osuutensa ympäristön hyväksi. ”Ärsykkeitä on huomattavasti vähemmän kuin ennen.” Uuteen elämäntapaan Sillanaukeen sysäsi muovinkeräys, joka alkoi Helsingissä vuonna 2016. ”Päässäni kilahti”, hän huudahtaa
Vältä ruokahävikkiä. Käytä noin herneen kokoinen nokare kainaloa kohden. Kaada kahden desin lasipurkkiin ja laita pakastimeen vartiksi. Valmista itse hygienia ja siivoustuotteesi. Tekniikan tohtori Tiina Vainio-Kaila Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulusta alkoi tutkia, mistä tämä johtuu. Vainio-Kaila tutki kuusen ja männyn antibakteerisuutta, joista mänty osoittautui hieman paremmaksi. Osoittautui, että puusta liukenevat uuteaineet lukuisine yhdisteineen ovat antibakteerisia useita eri bakteereita vastaan, mukaan lukien jotkin sairaalabakteerit. 10. Korjaamalla tuote saa jatkoajan. 1. VIHREÄ VOIMASALAATTI 1 ruukku salaattisekoitusta 1 ruukku herneenversoja Lisäksi muita versoja maun mukaan 1 kurkku 1 parsakaali persiljaa tai tilliä maun mukaan Vinegretti 6 rkl öljyä 2 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa 2 tl dijonsinappia ripaus sokeria suolaa ja mustapippuria Pilko salaattiainekset . Vanhan tutun herneen lisäksi ruukkuun mullan suojaan voi sujauttaa vaikkapa valkosipulinkynsiä, härkäpapuja ja auringonkukan-, tattarintai vihanneskrassinsiemeniä. Kovetuttuaan deodorantti säilyy kiinteähkönä voiteena huoneenlämmössä. KOTITEKOINEN DEODORANTTI 1 dl kookosöljyä 0,75 dl ruokasoodaa 0,25-0,5 dl maissitärkkelystä (1–2 tippaa eteeristä öljyä) Sekoita kuivat aineet ja sula kookosöljy tasaiseksi seokseksi. Nauti falafelpyöryköiden, halloumin tai uunibataattien seurana. Käytä omaa ostoskassia. Vaihda talouspaperi kangasliinoihin. 2. Käytä noin herneen kokoinen nokare kainaloa kohden. 3. KOTITEKOINEN DEODORANTTI 1 dl kookosöljyä 0,75 dl ruokasoodaa 0,25-0,5 dl maissitärkkelystä (1–2 tippaa eteeristä öljyä) Sekoita kuivat aineet ja sula kookosöljy tasaiseksi seokseksi. 8. 6. deodorantti säilyy kiinteähkönä voiteena huoneenlämmössä.. Tulokset julkaistiin hänen vaitöskirjassaan viime vuoden lopulla. 4. Tee vinegretti ja sekoita se salaatin joukkoon. Kokeile oheisia reseptejä! YKSINKERTAINEN YLEISPESUAINE 1 osa etikkaa 1 osa vettä (1–2 tippaa eteeristä öljyä) Sekoita ainekset hyvin keskenään ja laita seos suihkupulloon. Käy roskasi läpi tiedostaaksesi, mitä jätettä kotonasi syntyy. Karta muovipakkauksia. Korjauta uuden ostamisen sijaan. 9. 7. Pidä mukana juomapulloa ja termosmukia. KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT deodorantti säilyy kiinteähkönä voiteena huoneenlämmössä. Kompostoi kaikki maatuva. Kaada kahden desin lasipurkkiin ja laita pakastimeen vartiksi. Vähennä tavaraa ja kulutusta. 5. Itsetehtyä pesuainetta voi käyttää kodin pinnoille yleispuhdistusaineen tavoin. Vältät keskimäärin 55 muovikassia/vuosi. Kaupan vihannesosaston herneenversot tuovat helposti ja nopeasti kaivattua elinvoimaista vihreää keittiöön – ja ne voi syödä. Yksinkertaista arkeasi. Pestävät kangasliinat ovat ekologisempi vaihtoehto. Osta irtotavaraa. Käytä kaupassa omia astioita sekä kangas ja paperipusseja. Versot kasvavat nopeasti myös kotioloissa. Kovetuttuaan deodorantti säilyy kiinteähkönä voiteena huoneenlämmössä. Korjaamalla tuote saa jatkoajan. (JM) IS TO CK PH O TO YKSINKERTAINEN YLEISPESUAINE pesuainetta voi käyttää kodin pinnoille Korjauta uuden ostamisen sijaan. 3/2018 SUOMEN LUONTO 69 Versoista vihreää JÄIKÖ RAIRUOHO taas kylvämättä. Tee itse KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT VINKKEJÄ JÄTTEETTÖMÄÄN ELÄMÄÄN JO H A N N N A M EH TO LA IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ Mänty tuhoaa bakteereja PUUMATERIAALIN on todettu olevan antibakteerinen: puupinnalle joutuessaan bakteerit kuolevat nopeammin kuin esimerkiksi lasipinnalla
Nyt vierailemme luontokuvaaja Timo-Heikki Variksen mukana Karoliinanportailla. Taivalsimme sinne jalkaisin tietä tai Kymönjärven jäätä pitkin. Portaiden alkupään Kiipeily omalla vastuulla -kyltti on aiheellinen, sillä rinne on paikoin vaarallinen ja siitä voi kiivetessä irrota kiviä. Vesannontien varrelle pystytetyiltä opaskylteiltä on patikkamatkaa perille puolisen kilometriä. TEKSTI JA KUVAT TIMOHEIKKI VARIS IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Tämän jälkeen on pujottauduttava suuren lohkareen alitse. Loppumatka kuljetaan Etelälahden jäätä pitkin. Seinämästä romahti tonneittain kiveä alas laaksoon. Järven jään havahduttavat vongahdukset ja jääseinämän säpsähdyttävät nasahdukset loivat ainutlaatuisen äänimaailman. Luonnon jäätaidetta pääsee ihailemaan Karoliinanportaiden luontopolkua pitkin hiihtäen, lumikengillä tai jalkaisin. Karoliinanportaille kertyy matkaa kuntakeskuksesta noin 24 kilometriä. n TIMO-HEIKKI VARIS on vapaa toimittaja, luontokuvaaja ja Suomen Luonnon avustaja. Näky on edelleen vaikuttava. Vaikeakulkuisen rinteen korkeusero Etelälahden pohjukasta Itävuoren päälle lähentelee 50 metriä. LOKAKUUSSA 2003 Karoliinanportailta parisataa metriä etelään sattui kerrassaan järisyttävää. Hyväkuntoinen ihminen pääsee kiipeämään puun juuriin ja kallion särmiin tarrautumalla ensimmäisen portaan päälle. Karoliinanportaiden retkikohdetta hoitaa Metsähallitus. 70 SUOMEN LUONTO 3/2018 R E T K E L L Ä Parantajan askelmilla NUORUUDESSANI Viitasaarella Kymön kosken kansakoululaisten kevääseen kuului käynti Karoliinanportailla, joka on jylhä ja porrasmainen kallioseinämä. Lösötyisen jää muodostelma näkyy kauas. Ylhäältä kalliolta avautuvat huikeat näkymät. Matkalla ihmettelimme Lösötyisen kellertävää jääseinämää. Kuun valossa näkymä tarjosi väkevän elämyksen. Hiihdin eräänä tammikuisena yönä Lösötyiseen. Portaiden alku muistuttaa pengerrettyä vuoristopolkua, kunnes tie nousee sananmukaisesti pystyyn. ITÄVUOREN TOINEN nähtävuus on Lösötyisen jäämuodostelma, joka on parhaimmillaan kevättalvella. Nimensä paikka on saanut vuosien 1848–1918 aikana eläneen kuppari-kansanparantaja Karoliina Raatikaisen mukaan. TIM O-H EIK KI VA RIS. Hänen kerrotaan raahanneen raskaita jauhosäkkejä kulkiessaan jyrkänteen kautta savupirtilleen. Etelän suuntaan vievää polkua pitkin pääsee edellä mainitun sortumakohdan yläpuolelle
3/2018 SUOMEN LUONTO 71 RETKIVINKKEJÄ VIITASAARELLE 1) Heinä-Suvanto | 400 hehtaarin lintukosteikko pitäjän itälaidalla. Viitoitus ohjaa perille. 2) Kolima–Keitele-koskireitti | Voimatalouden ja uiton päättymisen jälkeen ennallistettu 10 kilometriä pitkä, kuuden kosken ja välijärvien muodostama reittivesi. Paikkaa lähestytään Nelostieltä kantatie 77:ää Vaasan suuntaan seitsemän kilometriä. Maisemat avautuvat parhaiten kanootti retkeilijälle. Karoliinan portaiden reitti on vaikea kulkuinen. Ilveskin on kulkenut täällä. Kolima–Keitele koskireitillä voi nähdä saukon.. Kaukoputki on tarpeen. Karoliinanportaiden rinteeltä avautuu hieno näkymä. Kohde on helppokulkuinen ja sopii koko perheelle. Tämä lintukohde on parhaimmillaan vapun aikoihin. Matkaa kuntakeskuksesta on 30 kilometriä. 3) Koljatti | 16,5 hehtaarin, massiivisten jyrkänteiden ja kalliolohkareiden suojelualue. Laavulta lähtevä murskepolku ja pitkospuut johtavat kahdelle lintutornille. Suuri lohkare miltei tukkii kulkuväylän. Reitin varrella on tulentekomahdollisuus laavuilla
huhtikuuta saakka. RII KK A K A A RT IN EN A N N E ST O LT tusperinne juontaa juurensa Saisinko yhdet lutikanlänget, kiitos.. toukokuuta klo 5–13. Tuomo Kesäläisen Uudenmaan luolat (Salakirjat 2017) opastaa luolaretkelle. VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Sen tausta voi olla kevään tuloon liittyvässä hulluttelun halussa. Tule mukaan johonkin maamme 400 lintutornista! Lue lisää: www.birdlife.fi. Laulujoutsen on runsastunut, mutta Hautalan lapsuudessa lintujen ilmestymisestä pohjalaispellolle kerrottiin oikein lehtiuutisessa. Ajoittain varsin syvällistä tekstiä keventä vät monet esimerkit sekä läpi kirjan kulkeva ilmaston muutosta kuvaava metaforinen tarina. Monipuolinen ja tunnelmoiva teksti olisi kaivannut vielä yhtä oikolukua, mutta kirjasta välittyy aito innostus luolien kiehtovaan maailmaan. Esteettömät lintutornit: www.suomenluonto.fi. Metsien tiaisia olisi voinut kuvata laajemmin. päivän jekutusperinne juontaa juurensa kauas, ainakin 1500-luvulle. Aprillipäivänä apteekkiin saatettiinkin lähettää hakemaan olemattomia tuotteita kuten lutikanlänkiä, maantien jytyä, äkkinäistä uloslähtöä, Egyptin pimeyttä, villakoiran siemeniä tai älypannua. Kirja on tarkoitettu retkioppaaksi, ei hakuteokseksi – kirjallisuusviitteitä tai hakemistoa ei ole. Teos tarjoaa kohteista kartan, koordinaatit ja puolisivuisen kuvauksen. Näyttely on avoinna Näsin kartanossa 15. Isoon kenttätyöpanostukseen perustuva ja retkireppuun kätevästi mahtuva kirja esittelee 60 luolaa Uudeltamaalta, myös Tonttukirkon luolan Myrskylässä. Letkeä teos perehtyy muun muassa tiaisten lauluun, pesimiseen ja älykkyyteen kansan omaisella asenteella. Pekka Punkarin teksti kertoo myös luontokuvaaja Hannu Hautalan matkasta lintujen rinnalla. Huhtikuun 1. nasin kartano.fi Aprillia, aprillia! OLETKO sinä joutunut aprillipilan kohteeksi. TORNIEN TAISTO on leikkimielinen kilpailu, jossa lintu tornista pyritään kahdeksan tunnin aikana havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia. Helsingistä ei kohteita ole, Espoosta ja Vantaalta kyllä. (LS) Anders Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä (Atena 2017) PÄÄOSIN talija sinitiaisten arjesta kertova teos avaa tuttujen pihapönttöjen asukkaista uusimpien eurooppalaisten tutkimusten pohjalta niiden varjoon jääviä piirteitä. Valokuvissa kirjoittaja seikkailee luolia tutkimassa. Mukava lisä ovat alun lyhyet koosteet luolien geologiasta ja luoliin liittyvistä kansantarinoista sekä muutamien luolissa esiintyvien eliöiden esittelyt, kuten luolakki-hämähäkin. Jotakuta voi haitata poukkoileva teksti ja kristillinen pohjavire. (JM) www. 72 SUOMEN LUONTO 3/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä A N N E ST O LT Meren kertomaa ITÄMEREN TILA on ollut innoittajana Näsin kartanossa Porvoossa parhaillaan nähtävillä olevassa näyttelyssä Puhdas Itämeri. VESA LUHTA Johanna Lumpeen maalaus Meren kutsu. Kokematon luolakävijä kaipaisi myös lyhyttä varusteja turvallisuusohjeistusta, samoin lepakoiden horrostamispaikkojen suojelusta olisi hyvä mainita. Tai mikä on Tonttukirkko. MIA RÖNKÄ TORNIEN TAISTO 5.5. (JM) Retkelle kiven sisälle TIEDÄTKÖ, mikä on luolakki. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Panu Pihkala: Päin helvettiä. Suomessa suurten pitäjien kirkonkyliin perustettiin 1800-luvulla apteekkeja, joiden outoa valikoimaa aluksi kummeksuttiin. Ympäristö ahdistus ja toivo (Kirjapaja 2017) ENSIMMÄINEN suomenkielinen ympäristöahdistusta käsittelevä kirja tarjoaa monipuolisen kuvan ahdistuksen syihin, ilmenemis muotoihin sekä tunteisiin. (JM) Lähde: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, Otava 1998 Hannu Hautala & Pekka Punkari: Uljas valkoinen (Docendo 2018) KANSALLISLINTUMME laulujoutsen on kirjansa ansainnut, mutta Uljas valkoinen ei kerro pelkästään siitä. Tämän kevään taisto käydään lauantaina 5. Esillä on muun muassa Johanna Lumpeen, Satu Laurellin, Liisa Malmion, Netta Tiitisen, Terttu SchroderusGustafssonin ja Christer Åbergin maalauksia, Nina Hackmanin valokuvia sekä Petteri Saarion luontoaiheinen installaatio Merenkulkija
Linnunpoikasia ei tule käsitellä ilman asianmukaista lupaa. Puolivarjopuuna se sietää suurempien puiden varjostusta hyvin ja voi elää kitumalla vuosikymmeniä. Valitettavasti puuainekseltaan erikoisten kuusien erottaminen maastossa on lähes mahdotonta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 15.4.2018. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Välillisenä syynä on se, että kuusi saapui tänne tuhansia vuosia pioneeripuulajeja myöhemmin useasta suunnasta. Tavallisesti poikkeavat yksilöt tuhoutuvat nopeasti. 13/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I Järvilohi Kuusamossa. Suomessa esiintyvistä lukkilajeista ainoastaan täplälukki talvehtii aikuisena. HANNU LEHTONEN Erikoinen kuusi Suomen Luonnon numerossa 10/2017 on kysymys erikoisesta kuusesta. EERO VÄISÄNEN Oikaisuja ja tarkennus Luhtalukki talvehtii nuoruusasteena eikä aikuisena, kuten Suomen Luonnon 2/2018 artikkelissa Kylmän kestäjät kerrottiin. JYRI SAARIKOSKI, TAMPERE Laitathan mukaan perustelut! SUOMEN LUONTO 2/2018. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kultakuusen vaaleat neulaset erottuvat vain muutaman viikon ajan alkukesällä, enkä ole aiemmin siihen aikaan sattunut kulkemaan tuon pienen puun läheltä. Ne ovat saattaneet päästä sieltä Kuusamon järviin. Äänestä . Seppo Vuokon erinomaisessa vastauksessa käy ilmi kuusen hämmästyttävä geneettinen monimuotoisuus. @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Fjällrävenin karvahatun voitti Seppo Niska. Olen liikkunut tuossa metsässä 1960-luvun puoli välistä saakka. Kiitos! OLAVI KOSKINEN, TURKU Sitkeät selviytyjät Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava juttu eläimistä, jotka elävät äärimmäisissä olosuhteissa. Suomen Luonnon numerossa 2/2018 sivulla 62 ollut kuva linnunpoikasista kämmenellä on otettu rengastustilanteessa. On suuri riski, että ne muita huonokasvuisempina päätyvät hakkuupinoon. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Myös kuusella itsellään on erikoismuotoihinsa vaikutusta. Järvilohikeskustelun laajennuttua (Hannu Lehtonen, SL 10/2017) kannanotoksi koko Suomesta ja Laatokastakin, palaan vielä asiaan. Haluaisin kuitenkin täsmentää hieman tuon monimuotoisuuden syitä. Kotini oli 1947-1950 Kuusamossa, jonka Kitkasta erillään oleva suuri järviryhmä (Suininki, Kiitämä, Kirpistö, Muojärvi, Kuusamojärvi ym.) laskee lopulta Kemijoen kautta Vienanmereen. SUOMEN LUONTO 2/2018 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Ilolintu Karjalasta. Osallistujien kesken arvotaan Pohjolan eläimet äänessä -kuuntelukirja. Suomen Luonnon 1/2018 artikkelissa Hyisen meren kuoro vaeltajasimpukkaa kutsuttiin tulokaslajiksi, vaikka se on haitallinen vieraslaji. Niin ollen on mahdollista, että vuonna 1949 saatu kala oli järvilohi. Hyvänä esimerkkinä on kultakuusi, jonka löysin omasta metsästäni muutama vuosi sitten. Vastaavassa asemassa koivut ja männyt olisivat kuolleet aikapäiviä sitten. ANNU KESKINEN, MIKKELI Mielenkiintoinen katsaus muuttuvasta linnustosta. Mutta kuusi jaksaa sinnitellä ja jopa kasvaa, jos kasvutilaa vapautuu. Siksi erilaiset alkuperät eivät ole vielä ehtineet sekoittua kokonaan. Nyt katselen pihan pikkuvarpusia ihan uudella mielenkiinnolla. Useimmin erikoismuotoja näkee asutuksen lähellä, jossa poikkeavillakin puilla on tilaa kasvaa, ja niitä voidaan jopa suosia. Johtuuko kituminen perinnöllisistä ominaisuuksista, vai onko se vahvempien lähi puiden aiheuttamaa. Se ehkäisi tehokkaasti myös kalojen kulun. Jääkauden jälkeen pioneeripuulajit, varsinkin koivut ja männyt, valtasivat maan nopeasti. Luultavasti kesällä 1949 äitini sai vetouistimella Kiitämästä viisikiloisen lohikalan, jonka isäni tunnisti järviloheksi. Ihana kevät on tuossa tuokiossa täällä. Poikaset ovat avustajan kädellä lämmittelemässä ja odottamassa rengastusvuoroaan. Jääkausi on ilmiselvä välitön ja välillinen syy. Aivan mahtavasti kirjoitettu juttu pikkuvarpusista upeiden kuvien kera. Ehkä siksi visakuusiakin on löytynyt Suomesta vain muutamia kappaleita. Onko mahdollista, että se oli lohi, vai oliko se sittenkin taimen. TIMO KLEMOLA, VANTAA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Kevään ensinäytös Huikean kauniit valokuvat. Olen nyt varovaisesti raivannut puun ympäristöä ja odottelen mielenkiinnolla, kiihtyykö kasvu. Eliölajien erikoismuotoja syntyy luonnossa aika ajoin. Kaikki alueella nykyisin tavattavat järvilohet ovat kuitenkin istutettuja. HEIKKI AHO Järvilohta esiintyy luontaisena kantana Venäjän puolella Pistojoen vesistössä ja Kuittijärvissä. Luonnonvarakeskuksen eläkkeellä oleva erikoistutkija Markku Kaukoranta kertoi, että venäläiset rakensivat 1950-luvulla rajalle rautalangasta ja ritilöistä esteitä estämään ihmisten ja tavaroiden kulkua. SATU LÄHDE, LAMMI Satujen saarella Islanti, tuo mystinen saari, tuli talvipuvussaan hienosti lukijan ulottuville tässä upeasti kirjoitetussa ja kuvitetussa artikkelissa
tammikuuta Lapualla. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Aluksi kaikki linnut olivat kaukana, mutta sitten tornin ohi lensi yksi ja laskeutui viiden metrin päähän kuusen latvaan.” Markku Saloselle koitti oiva kuvaushetki 3. maaliskuuta Lappeenrannassa.. Laskeutumislupa annettu NÄRHEN lennähtäessä oksalle näkyvät upeat värit kaikessa komeudessaan! Lasse Kokko kuvasi hienon höyhenpuvun 11. helmikuuta Lahdessa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. 74 SUOMEN LUONTO 3/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 74 SUOMEN LUONTO 13/2018 Pikkukäpylintu latvassa ”KIIPESIN Luhdanjoen lintutorniin tarkoituksenani kuvata pikkukäpy lintuja. Koiraan väritys erottui hyvin taustaväristä.” Jukka Risikko tallensi punatulkun kamerallaan 23. Väriläiskä lumisateessa ”PUNATULKKU etsi ravintoa lumisateisena pakkaspäivänä. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ
Palokärjen maansiirtourakka ”NUORI PALOKÄRKINAARAS oli ottanut pakkas päivän touhuikseen tyvilahon kuusen juureen kaivautumisen. Pakkaspäivän pitsiä ”KAUNIINA pakkas päivänä puutarhan talventörröttäjät ihastuttivat herkillä pitsikuvioillaan, kun niitä kumartui tarkemmin katsomaan.” Irja Lehtinen ihasteli luonnon pitsiä 6. 3/2018 SUOMEN LUONTO 75 Timalin taiteilut VIIKSITIMALIHERRA haluaa ilmeestä päätellen näyttää, kuka täällä määrää. maaliskuuta Espoossa. Jäätaidetta MAALISKUUN PAKKASET loihtivat kauniit kuviot ikkunaan. Kurren kiire ORAVA KÄY joka aamu aterioimassa Leena Latvalan lintulaudalla Ilmajoen Koskenkorvalla. Leena Rissanen kuvasi talvisen taideteoksen maaliskuussa Valtimolla.. helmikuuta Helsingin Viikissä. Tiukkakatseisen linnun taiteilun ruo'oilla kuvasi Anne Kaihola 3. maaliskuuta Tampereella. Ilmeisesti puuhan kohteena olivat juurakossa majaansa pitävät makoisat muurahaiset.” Aku Heinonen kummasteli tikan touhuja 28. Latvala ikuisti kurren pitkän loikan 23. helmikuuta pihallaan
Karhun pihkatappi Kuinka nopeasti talviunilta heräämisen jälkeen karhu ulostaa pihkatapin. n Karhu ei ennen talviunta tuki peräaukkoaan pihkasta tekemällään tulpalla, vaikka näin ennen luultiin. Näin se puhdistaa suolistonsa jokseenkin täydellisesti. JUHA VALSTE H EI KK I RY TK Ö N EN / VA ST AV A LO. Täysi peräsuoli aiheuttaa ulostamistarpeen. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Niitä kerääntyy peräsuoleen, missä niistä poistuu vesi, ja solumassasta muodostuu kuuluisa kova ja ryhmyinen pihkatappi. Pihkatapiksi kutsuttu kova ja kookas ulostepökäle on ensimmäinen jätös, jonka karhu tuottaa talviunijaksonsa jälkeen. Kuinkahan lähellä talviunipaikka lienee. Karhu ulostaa pihkatapin pian talviunilta heräämisensä jälkeen. 76 SUOMEN LUONTO 13/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Löysimme tuoreen jätöksen kesä mökkimme pihalta. Karhu liikkuu pihaalueellamme erityisesti keväisin ja syksyisin. Karhu paastoaa muutaman viikon ajan valmistautuessaan talvipesään asettumiseen. Uskoisin, että liikkumisen seurauksena tyhjennystarve tulee melko nopeasti. En tiedä mitään sääntöä sille, kuinka pian pihkatappi poistuu karhun lähdettyä liikkeelle pesästä. Pihkatappi koostuu melkein pelkästään ohutja paksusuolen pinnalta irronneista kuolleista soluista. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Näin karhu ulostaisi suhteellisen pian. Se ei myöskään syö pihkaa juuri ennen ryhtymistään talviuneen. Talviunipaikka saattaa olla mökistänne muutaman sadan metrin tai yhtä hyvin parin kilometrin päässä
JUHA VALSTE Miten käy aurasta eksyneelle kurjelle. Esiintyykö muilla eläimillä. Tällaiset linnut voivat lennellä aurinkoisina päivinä mahdollisten pesimäpaikkojensa läheisyydessä. Pesimäkannassa on usein nuoria lintuja, jotka pyrkivät löytämään itselleen reviirin. Ne saattavat myös etsiä samalla sopivaa partneria, mikäli eivät ole jo talvehtimisalueilla sellaista onnistuneet löytämään. Naaraspuoliseen, kromosomeiltaan XX-alkioon tulee koiraspuolisisesta alkiosta soluja, joissa on XY-kromosomit. Supikoira on kaikkiruokainen petoeläin, jonka ravinnosta suuri osa on marjoja, viljaa, hedelmiä, perunoita ja muita kasvikunnan tuotteita. Sonnivasikat eivät kärsi saamistaan XX-soluista yhtä paljon ja ovat yleensä hedelmällisiä. Asian nimi on free martinismi. Yksinäisiä kurkia lentelee usein korkealla taivaalla ilman, että ne pyrkisivät muuttaviin parviin. Voiko ilmiö olla seura usta esimerkiksi jalostuksesta. Koska etelän pesimäpaikat vapautuvat talven vallasta aikaisemmin kuin pohjoiset, pesivä kurkikanta on yleensä paikalla jo silloin kun pohjoisempana pesivät linnut vasta muuttavat. Yksinäinen lentävä kurki ei ole välttämättä eksyksissä tai parvesta jäänyt. Miksi tätä esiintyy juuri lehmillä. Nautaeläimillä on normaalisti vain yksi jälkeläinen, ja kaksosetkin ovat 50 prosentissa tapauksista samaa sukupuolta, joten freemartinismi ei aiheuta kovin suuria jälkeläistappioita. Ulkoisesti se on naaras, mutta sen sukurauhaset eivät kehity normaalisti XY-solujen tuottamien koiraspuolisten sukupuolihormonien vuoksi, ja se on steriili. n Freemartinismi johtuu siitä, että jos tiineellä lehmällä on kaksosraskaus, niin urosja naaraspuolisen alkion ja sikiön istukoiden verenkierrot yhtyvät osittain. JUHA VALSTE Mikä iso läjä. Mikähän eläin sen on jättänyt. Näin sikiöiden välillä tapahtuu tiineysaikana solujen vaihtoa. Freemartinismia esiintyy kaikilla tutkituilla nautaeläimillä (ainakin jakki ja vesipuhveli) ja jonkin verran myös lampailla, vuohilla ja sioilla. n Kuvassa on supikoiran kakkaläjä. Tämä saattaisi olla syy siihen, että sitä esiintyy – valinta ei ole kitkenyt tätä ominaisuutta, ”vuotavaa” istukkaa, kovin voimakkaasti. Saiko kaveri muut kiinni, vaikka muut olivat tehneet 90 asteen käännöksen. Supikoiran talviunen syy on paksun lumipeitteen aiheuttama ravinnonsaannin vaikeutuminen, ei niinkään kylmyys – supikoiran tuuhea turkki on erinomainen eriste. Naaraspuolisista vasikoistakin pieni osa on tässä tilanteessa hedelmällisiä. Jätös sisälsi erittäin paljon puolukoita. Ilmiön yleisyydestä ja eri eläinlajeilla esiintymisestä päätellen ominaisuus tuskin johtuu jalostuksesta. Löysimme maaliskuun lopussa Nastolas ta hajaasutusalueelta pellon reunasta 300 metrin päässä kodistamme noin 20 x 25 sentin levyisen ja 5–10 senttiä korkean jätöksen. Mistä tämä johtuu. Näin kehittyvä vasikka on itse asiassa sekoitus (kimeira) naarasja koiraspuolisia soluja. Se nukkuu talviunta, mutta uni on varsin kevyttä. Aikaisempina vuosina reviirejään pitäneet kurjet kiirehtivät elinpiireilleen mahdollisimman aikaisin keväällä. Se näytti hätäiseltä, mutta lensi vaiti. Ne ovat paikallista pesivää kurkikantaa. Etenkin vähälumisina talvina supikoirat voivat olla liikkeellä jopa keskitalvella ja lopettaa uinailunsa kokonaan jo maaliskuussa. SEPPO VUOLANTO Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit EE R O V IL M I / VA ST AV A LO Kurkiparvet hyödyntävät nousevia ilmavirtauksia.. Ne lentävät kurkimuuton aikana ja usein myöhemminkin keväällä hyvällä säällä mielellään nousevissa ilmavirtauksissa. 13/2018 SUOMEN LUONTO 77 Freemartinismi Jos lehmälle syntyy niin sanotut seka kaksoset, eli toinen on naaras ja toinen on uros, naaraasta ei todennäköisesti tule hedelmällistä. Näin alkukeväällä 2016 yksinäisen kur jen parin minuutin päässä pääjoukosta. Havaittu näkymä on nykypäivänä perin tavallinen, sillä kurkikannat ovat kasvaneet ja vallanneet uudenlaisia pesimäympäristöjä. Tilanne jäi askarruttamaan. n Kysyjä on nähnyt kurkiparven ja yksinäisen kurjen siitä erillään, mikä on johtanut hyvin inhimillisiltä tuntuviin kysymyksiin
Poikkeuksellisesti kuitenkin vesipäästäisten havaittiin keskieurooppalaisessa vuoristopurossa sukeltavan jopa kahden metrin syvyyteen. Katis kan etäisyys rannasta oli yli viisi metriä, ja nielu oli yli metrin syvyydessä. M AU RI M A H LA M Ä KI / VA ST AV A LO JO H A N N A M EH TO LA. Löysin katiskasta eläimen, jonka tunnis tin vesipäästäiseksi. n Todennäköisesti ei. Marjojen teko on kuluttanut verson ravintovaroja niin, että suuri osa marjoneista versoista luultavasti kuolee. n Vesipäästäisen sukelluskykyä on yritetty selvittää sekä luonnossa että kokeellisesti. Kuinka syvälle ja kauas vesipäästäinen sukeltaa. Se ei kuitenkaan ehtine kukkiVesipäästäinen on mestarisukeltaja. Itse olen seurannut vesipäästäisen touhuja istuessani puron rannalla. Laajassa koejärjestelyssä vesipäästäiset sukelsivat 2,6 metrin syvyyteen saalistamaan niille syötiksi laitettuja katkoja. 78 SUOMEN LUONTO 13/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Kuinka syvälle vesipäästäinen sukeltaa. Luonnosta 1960-luvulla pyydystämäni vesipäästäinen sukelsi omassa akvaariossani helposti pohjaan saalistamaan – veden syvyys oli melko tarkkaan 30 senttiä. Useimmat luonnossa havaitut sukellussyvyydet ovat olleet vaatimattomia, tavallisesti vain muutamia kymmeniä senttejä. Otuksen sukellukset hitaasti virtaavan puron pohjaan kestivät muutamia kymmeniä sekunteja, missä ajassa vesipäästäinen ehti siirtyä korkeintaan muutaman metrin, tavallisesti myötävirtaan. Kukintoterttu kehittyy varren kärkisilmusta, mutta marjoneenkin puolukanverson kasvu voi jatkua siten, että jonkin alempana olevan lehden hankasilmusta kasvaa uusi latva. Vesipäästäisillä ei muuten ole räpylöitä: niiden takajaloissa ja varpaissa on pitkien, kankeiden karvojen muodostamat sukasreunat, jotka toimivat räpylöiden tavoin eläimen uidessa. JUHA VALSTE Marjovatko puolukanvarvut uudelleen. Retkellä havaitsimme, että edellisen vuoden puolukoita oli paikoin runsaasti. Näytti siltä, että siirtymismatkan pituus riippui saalistuksen onnistumisesta: kun päästäinen sai kiinni jotakin syötävää, se nousi usein heti pintaan. Vesipäästäinen on oivallinen uimari ja sukeltaja, joten tarpeen vaatiessa se pystyy varmasti viiden, ehkä kymmenenkin metrin mittaiseen sukellusmatkaan. Kukkiiko tuollainen puolukanvarpu tänä kesänä. Sukellusmatkojen pituutta on hankalampi selvittää
SEPPO VUOKKO Iso hämähäkki Mikä tämä hämähäkki on. Myös selkäpuolen jaokkeiden kuvio, jossa mustat täplät ovat selkeästi eriytyneet, on lajille luonteenomainen. Ne ovat aggressiivisia vain puolustaessaan vastakuoriutuneita poikasia pesässään, joka on useimmiten kudottu rannan tuntumaan. Hauen on tuonut paikalle jokin muu otus. n Laiturilla olevat lintujen ulosteet – kysymyksestä päätellen joutsenpoikueen terveiset – sekä hauen luuranko ja iskukoukku johtuvat kahdesta erillisestä tapahtumasta. Suomessa esiintyy yleisenä raitarantulia (D. Vali tettavasti en uskaltanut laittaa mitään vertailuesinettä viereen, kun oli niin hurjan kokoinen otus. Tämä oli reippaasti yli 10 senttiä jalkoineen ja ruumiskin vähintään neljä senttiä. plantarius). Tämä johtunee kaupunkien ilmastosta ja siitä, että ne ovat suuren asfalttija kivipinta-alan takia keskimäärin luonnonympäristöjä lämpimämpiä. Syökö joutsen kalaa. Toisaalta kuivuneet kukintorangat karisevat helposti pois. Todennäköisesti nämäkin karat olivat jo parin vuoden ikäisiä. Rantahämähäkit ovat maamme kookkaimpia hämähäkkilajeja. Se oli raahattu Par kanossa sijaitsevan mökin laiturille. Paikallinen kalastaja arveli lahdelle hiljattain ilmestyneen kyhmyjoutsenparin hävittävän kalakannan, ja uhkasi ampua linnut, koska ne vaaransivat hänen elinkeinonsa. Ainoa keino saada varma vastaus kysymykseen on merkitä syksyllä suuri joukko marjovia versoja ja tarkistaa niiden mahdollinen kukinta seuraavana keväänä. Saksanampiaisen luontainen levinneisyys on länsipalearktinen. Muiden ampiaisten tapaan vain naaras talvehtii, ja juuri siksi se on onnistunut levittäytymään ihmisen mukana ympäri maailEE R O K A N ER VA U LL A TU O M IS TO KIM M O H Ä KL I Rantahämähäkki ei ole koostaan huolimatta vaarallinen. Joutsen on puhdasverinen kasvissyöjä. Laiturilla näyttävät viettäneen aikaa sekä joutsenet että mahdollisesti saukko.. Uusia versoja kehittyy jatkuvasti pystyjen ilmaversojen tyvisilmuista ja vaakasuorasta maavarresta. Sekä trooppinen lämpö että kylmät talvet ovat sille liikaa. TAPIO KUJALA Onko joutsen kalansyöjä. Hauki oli jäänyt kiinni iskukoukkuun. En ole lainkaan varma, sainko isännän vakuuttuneeksi kyhmyjoutsenten kasviravinnosta. Muuten rantahämähäkit saalistavat juosten ja vaanien. Sitä tavataan Eteläja Keski-Euroopasta sekä Pohjois-Afrikasta Lähi-idän kautta aina Himalajan etelärinteille. Lisäksi se on osannut irrottaa kalan koukkuineen pyydyksestä ja kuljettaa sen kiinteälle alustalle aterian käsittelyn helpottamiseksi ja koukun eliminoimiseksi. Veikkaan saukkoa, joka on riittävän kookas ja voimakas kuljettamaan tämän kokoisen kalan. n Kuvassa on Dolomedes-suvun rantahämähäkki, rantuli nykyiseltä nimeltään. SEPPO VUOLANTO Kummallinen ampiainen Mikä hyönteinen mahtaa olla kyseessä. Joutsenet ovat viettäneet aikaa ja sulatelleet ruokaa laiturilla. Kun lehdet ovat karisseet kuolleista versoista, versojen suurtakaan määrää ei helpolla huomaa. Lajin paras tuntomerkki tavalliseen ampiaiseen verrattuna on naamataulun musta kuvio, jossa on kolme erillistä mustaa pistettä. 13/2018 SUOMEN LUONTO 79 maan ennen kuin seuraavana kesänä, siis kaksi vuotta edellisestä kukinnasta. Saksanampiainen on levinnyt nopeasti Eteläja Lounais-Suomeen. fimbriatus) ja harvinaisempana isorantulia (D. Olin lintuoppaana elokuussa vuonna 1962 Luonto-Liiton kesäleirillä Ahvenanmaalla, keskuspaikkana Lumparlandin Norrbåda. Puolukan ilmaversot ovat lyhytikäisiä. Näin puolukkakasvusto pysyy matalana, mutta kohtuullisen tiheänä koko ajan. Kuvan yksilön selkäkilven leveys viittaa jälkimmäiseen, mutta varmuudella lajia ei pysty kuvan perusteella sanomaan. Sopivissa olosuhteissa niiden ulottuvuus on seitsemän sentin luokkaa, vaikka useimmiten kohtaammekin paljon pienempiä yksilöitä. n Tarkkanäköinen havainto, sillä kyseessä on saksanampiainen (Vespula germanica), joka tavattiin Suomelle uutena lajina vasta vuonna 2005. Se on jo paikoin runsas Turun ja Helsingin seudulla erityisesti kaupunkialueilla. Periaatteessa kukkiminen kahtena vuonna peräkkäinkin olisi mahdollista, mutta harvinaista se on. Väittävät vesihämähäkiksi, mutta selvitin, että se on jalkoineen kaksi senttiä pitkä. Vai mikä eläin on pitänyt syöminkejä. Rantahämähäkkejä ei silti tarvitse pelätä. Sillä on niin oudon näköinen kuvio, että se ei näytä ihan tavalliselta ampiaiselta. Tarkastin kukkivista puolukkakasvustoista itse ainakin satakunta versoa, mutta vain kahdessa oli kuiva kukintokara jäljellä merkkinä aikaisemmasta kukinnasta. Tästä kysymyksestä muistuu mieleeni jo paljon vanhempi tilanne, jossa kyhmyjoutsenta epäiltiin kalansyöjäksi. Tuolloin kyhmyjoutsen oli vielä harvinainen näky Ahvenanmaan vesillä ja enimmäkseen tuntematon elikko paikallisille asukkaille. Luonnosta löytämänsä ravinnon lisäksi kaupunkien puistojen joutsenet ja rantojen kyhmyjoutsenet kerjäävät mielellään leipää
n Olet ymmärtänyt aivan oikein, kyyt synnyttävät loppukesästä ja tavallisesti vain joka toinen vuosi. Lisääntyminen vie erityisesti naarailta paljon energiaa, mikä on automaattisesti pois esimerkiksi kasvusta. Olimme vaimon kanssa keväällä Piikkiössä koiria ulkoilutta massa, kun hiekkatiellä tuli vastaan 10–15 sentin mittainen käärme. Siksi käärmeenpoikaset heräävät ensimmäiseen kevääseensä niin pieninä. Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy Welhonpesä oy HKI-TKU-TRE keskellä Opaspalvelut Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin Melontaja patikkaretket Kanoottien, kajakkien ja SUP-lautojen vuokraus Pikavuoropysäkki ”Kyynärä” juuri kohdalla www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Yhdyskunnat voivat elää useita vuosia ja kasvaa jättimäisiksi, jolloin ne tyhjentävät ympäristön muista hyönteisistä, tappavat linnunpoikasia ja ovat vaaraksi ihmisille ja kotieläimille. Myös luonto! 580,K arjalaan ! Georgia 11.5. Miten siis voi olla mahdollista nähdä näin pieni käärme keväällä. 1320,Vienan Karjala 26.6.-2.7. ja 17.9. Olen ymmärtänyt, että kyynaaras poikii elokuussa joka toinen vuosi. 1190,Äänisen kierros 26.7.-2.8. Eurooppalaiset ampiaislajit ovat osoittautuneet vaarallisiksi vieraslajeiksi varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla, koska kunnon talvea ei näillä alueilla ole. Talvella elimistö on äärimmäisellä säästöliekillä, eikä eläimillä ole tuona aikana varaa käyttää energiaa kasvamiseen. Poikaset syntyvät sen verran myöhään kesällä, että ne eivät ehdi kasvaa paljoakaan ennen ensimmäistä talvehtimista. Keväällä nähty pienokainen on edellisen kesän poikasia. Suomen ilmasto on ankara kaikille vaihtolämpöisille eläimille, ja ne joutuvat viettämään ison osan vuodesta lepotilassa. 10.-16.9. wordpress.com niikonmatkat.. Siksi luonnonvalinta on eriyttänyt toiminnot siten, että yhtenä kesänä naaraat keskittyvät saalistamiseen ja ottavat vasta seuraavana vuonna jälkeläiskatraan sisälleen kehittymään. Laji on levinnyt ainakin Pohjois-Amerikan itärannikolle, Argentiinan itärannikolle, eteläiseen Afrikkaan, Australiaan sekä Uuteen-Seelantiin. Ravinnonsaannin, lisääntymisen ja muiden toimintojen on pakko keskittyä kesään. Welhonpesä oy Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 1140,+ paljon muuta! Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhossa suomen kattavin valikoima kanootteja, kajakkeja ja melontavarusteita. 770,Solovetsk/ valaat 6.-15.7. Suomi kuuluu kuitenkin lajin luontaisen esiintymisalueen jatkumoon, ja lajia voi pitää mukavana lisänä maamme hyönteislajistoon. 040-7399027 | 044-3050331 www.isokummunlammastila. alk. VAELLUSMATKOJA Jotunheimen Fäärsaaret Padjelanta Lofootit mo ln. JAAKKO KULLBERG Poikiiko kyy myös keväisin. Luulin sitä ensin kaste madoksi. 80 SUOMEN LUONTO 13/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT man lauhkeita vyöhykkeitä. 045-1374757 Paanajärven kp. 660,ja 21.8.-26.8. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. fi lammas ISOKUMMUN LAMMASTILA Kesän lammaspaimenviikot nyt varattavissa! Mökki vuokrattavissa ympäri vuoden. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14. Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 146 000 lukijaa. ISMO RAUTIAINEN JA N I SE PP Ä N EN / VA ST AV A LO Kyynaaraat synnyttävät yleensä vain joka toinen vuosi
Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Nimi: .................................................................................................................................... Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Irtonumero 9,50 euroa. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 13/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. KU VA : V IL LE LE H VO N EN Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. Säästä luonnonvaroja ja tee ympäristöteko tilaamalla tai noutamalla itse Metsäpirtin multaa pihallesi. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Teen osoitteenmuutoksen. . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... Katso tarkemmat tiedot noutopisteistä www.metsapirtinmulta.fi Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi. Osoite: ............................................................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Norppacollege ja muut luonnon ystävän tuotteet. 09 156 11 (vaihde) Metsäpirtin mullat ovat kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. www.luon k ppa.fi Opiskele eräja luonto-oppaaksi luonnon keskellä Muoniossa www.lappia.fi/eraopas Hae nyt Luontoja ympäristöalan koulutuksia nuorille ja aikuisille ! www.livia. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Myynti Lehtipisteissä. Puhelin: .............................................................................................................................. Kestotilaus 12 kk (69,90 €)
82 SUOMEN LUONTO 13/2018. 82 SUOMEN LUONTO 13/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Gekot säikähtivät äkkinäisiä liikkeitä ja vetäytyivät lähestyttäessä kivenkoloihin piiloon. Se on rakennettu Kanariansaarille tyypillisistä tummista laavakiven lohkareista, joiden rakosissa on tilkkeenä pieniä vaaleita kiviä. Tarkkailin niitä kaukoputken avulla ja sain tehtyä yksityiskohtaisia luonnoksia. Rauniossa asusti ainakin viisi gekkoa, jotka paistattelivat päivää aina auringon puoleisella seinustalla. Menin istumaan kivelle noin viiden metrin päähän ja jäin odottelemaan. Pikku hiljaa gekot uskaltautuivat taas esille nauttimaan auringon lämmöstä. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E LANZAROTELLA Salinas de Janubion suola-altaiden reunalla on tuulimyllyn raunio
4/2018 ilmestyy 4. . . Kiehtovat kärsäkkäät. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto LINTUJEN ELÄMÄÄ ELÄMÄÄ Selvitimme, miten ilmastonmuutos uhkaa lintuja. toukokuuta. Mitkä ovat Suomen 20 yleisintä kasvia. Tee puutarhastasi monimuotoinen luonnon keidas. . Sodankylän Viiankiaapa – uhattu suoerämaa. A RI A H LF O RS. . Esittelyssä myös lintuharrastuksen monet muodot
Seurasimme heistä kahden, Gaben ja Karinan, mukana tutkimusretkelle läpi lumen ja jään, yli vuorten ja jäätiköiden. G-1000® Eco www.fjallraven.fi Greenland Jacket W. Eipä hän tuolloin arvannut, että tästä vaatteesta syntyisi jotain paljon suurempaa: symboli uudelle ruotsalaiselle sukupolvelle, joka nauttii luonnossa liikkumisesta. Tällä sesongilla palasimme Grönlantiin päivittääksemme mallistoa, joka aikoinaan syntyi tästä takista. Valmistettu kierrätetystä polyesteristä ja luomupuuvillasta. Aivan kuten ensimmäinen Greenland Jacket joskus aikoinaan. Palautusviikko 2018–18 767095-1803 Greenland Updated Pitkään luonnossa kulkeneiden klassikkotuotteiden uusi tuleminen vuonna 1966 tehdystä Grönlantiin suuntautuneesta tutkimusretkestä inspiroituneena Fjällrävenin perustaja Åke Nordin päätti kehittää vuorikiipeilyyn sopivan takin. Käytössä koeteltu ja huippuunsa hiottu vuodesta 1968. Kestävä Mukautuva Ajaton Fjällrävenin oma materiaali. Haimme inspiraatiota Grönlannissa asuvalta uudelta sukupolvelta. Toivomme, että uudistettu mallisto kannustaa yhä useampaa lähtemään ulos ja nauttimaan luonnosta sen omilla ehdoilla